Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 7064 insertions, 7450 deletions

diff --git a/59051-0.txt b/59051-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2b87d31
--- /dev/null
+++ b/59051-0.txt
@@ -0,0 +1,7064 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59051 ***
+
+
+
+E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
+
+
+
+MAISA JONS
+
+Kirj.
+
+JONAS LIE
+
+Suomentanut
+
+Selma Patajoki
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1920.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Hän ei voinut lainkaan sietää sitä, että he tahtoivat panna hänet,
+Maisan, palvelijanhuoneeseen ompelemaan, vaikkapa he kutsuivatkin
+sitä hienosti silityshuoneeksi tai neitsytkammioksi tai muuksi
+sentapaiseksi. Hän ei lainkaan ollut niitä, jotka ottivat käsirahoja
+ja antoivat pestata itsensä, -- hän kiittäisi kunniasta kuulua
+palvelusväkeen.
+
+Ohuet, voimakkaat käsivarret ja nopsat sormet kiitivät kiukkuisella
+kiireellä pitkin harsinommelta, kolme, neljä pitkää pistettä
+kerrallaan, ennenkuin hän veti harsinlankaa.
+
+Hän istui puolittain ikkunaan päin kääntöpöydän ääressä pienessä
+keittiön ja ruokasalin välisessä huoneessa tukkukauppias Tranemin
+luona ja ompeli pitkiä hameen saumoja. Suuri, poljettava
+kahdenlanganneulomakone oli sillä hetkellä käyttämättä hänen vieressään.
+
+Sen vuoksi muka, että täällä touhuttiin ja kuljettiin edestakaisin
+ovissa!... Jo kolmannen kerran oli tuo hätiköivä täti tullut sisään
+ja ystävällisesti kysynyt häneltä, eikö hän ompelisi mieluummin
+palvelijainhuoneessa.
+
+Ja kas, eikös hän sulkenut tänään ruokasalin ovea niin huolellisesti
+jälkeensä, ikäänkuin olisi tahtonut sinetöidä sen, -- hän varmaan
+arveli Maisan olevan niitä, jotka kuljettivat juoruja talosta taloon.
+-- Nii-in, hyvä neiti, parasta on olla varovainen. Mutta hän voisi olla
+niin levollinen -- ainakin minun suhteeni!
+
+Silityshuoneeseen, sillä siellä oli niin hyvä ja lämmin olla!
+
+Hän ei voinut olla matkimatta täti Raskin lempeätä, hyväntahtoista
+ilmettä ja siirsi valon vuoksi toisen viheriäisistä teräslankaverhoista
+syrjään; kuinka pimeäksi varjostuikaan nyt tällaisena hämyisenä
+syysiltapäivänä tämä talon alakerros, ilma ikäänkuin imeytyi kiinni
+ruutuun likaisenharmaana ja märkänä, kaikista savupiipuista tulleen
+noen kyllästämänä.
+
+Missään tapauksessa ei ollut hänen syynsä, että sisäkkö Lena ainoastaan
+jalallaan veti ovea kiinni jäljestään. Hän saisi sievästi sulkea sen
+itse; eipä hän aikonut passata palvelusväkeä, niin että tulisi vielä
+tavaksi katsoa häntä yli olan. Sitä hän ei aikonut.
+
+Hän ompeli yhä samalla innolla.
+
+Jälleen hän johtui miettimään sitä, mitä oli miettinyt aivan aamusta
+alkaen, -- mistä hän saisi hankituksi ne kolme markkaa ja kaksitoista
+killinkiä, joka summa puuttui vielä asunnonvuokrasta Dörumeille; hän
+oli luvannut ne niin varmasti hankkia täksi illaksi, Dörumit eivät
+puolestaan voineet muuten selviytyä asunnonvuokranmaksussa talon
+isännälle.
+
+Tillalla, joka asui rouva Thorsenin luona, ei varmastikaan ollut
+mitään... Koettaisikohan hän saada velaksi vanhalta Dammin muorilta,
+joka oli ollut sairashuoneen siivoojana yhtaikaa hänen äitinsä kanssa?
+--
+
+Hän lainaisi Maisalle kyllä, jos hänellä olisi, eikä hän vielä ollut
+mennyt valvomisvuorolleen. Mutta se oli niin epävarmaa --
+
+Jospa hän nyt ei olisi tullut ostaneeksi tuota kallista sateenvarjoa,
+joka vei koko viikon palkan kerrallaan, ja sitten uutta
+leninkikangasta, niin olisi hänellä kyllä nyt rahaa. Mutta hänellähän
+täytyi olla ne, jotta hän saattaisi kulkea jotakuinkin siistinä
+niissä taloissa, joissa hän ompeli, ja jottei häntä pidettäisi minään
+tavallisena palvelijantöllikkönä.
+
+Hän oikaisi itseään jännittyneenä; -- ovikello soi ja ulko-ovi aukeni.
+
+"Onko ketään kotona, Lena?" kuului kotoisesti ja tuttavallisesti, --
+"rouva -- joku neideistä?"
+
+Ääni hukkui osittain meluun; rämisi niin, että ruudut helisivät,
+raskasta kuormaa ajettiin tukkukauppiaan portista sisään.
+
+"Ovatpa kylläkin, herra kaupunginviskaali, -- kaikki ovat kotona; -- ja
+neiti Sundt tuli myöskin tänne" --
+
+"Va-i ni-in?"
+
+Kuulosti siltä kuin hän olisi jäänyt seisomaan ja miettimään pitikö
+hänen mennä sisään vai ei.
+
+Kaikkiapa sitä kuuli!... Maisa loi aivan hämmästyksissään silmänsä
+kattoon ja antoi olkapäittensä ja käsiensä vaipua veltosti alaspäin.
+
+Hui, nyt tuo Lena jälleen melusi pannessaan ruokapöytää kokoon! Hän
+teki kiivaan liikkeen.
+
+No niin, olisipa varsin hauskaa nähdä, oliko todellakin totta se,
+mitä Heibergillä väitettiin, että herra Torp kulki kosiskelemassa
+Signe-neitiä, -- hirveän hauskaa... Ottaisiko hän leskimiehen? -- Johan
+nyt!
+
+Hänen korviaan aivan kuumoitti kaiken sen johdosta, mitä hän ajatteli,
+kun hän jälleen taivutti päätään ompeluksen yli.
+
+Mutta olisipa joka tapauksessa hauskaa saada tietää, oliko herra Torp
+mennyt sisään vai ei! Sillä jos hän todellakin oli mennyt tiehensä
+siksi, että neiti Sundt oli siellä, niin ei asiasta ollut edes
+päänvaivaa; sehän oli niin selvää, niin selvää, että --
+
+Hän vahvisti sen nyökkäämällä hiukan kapeata päätään, joka kokonsa ja
+värinsä puolesta muistutti juuri kuorittua kokospähkinää.
+
+Ei ihme, että täti Rask koetti niin kiihkeästi saada hänet pois tieltä,
+ehkä häntä oli odotettu -- --
+
+Tuossa tuli Lena kamarista tuoden kahvia.
+
+Maisa otti kupin tarjottimelta ja pani sen pöydälle.
+
+"Kuulkaas, Lena, sulkekaa vain tarkkaan eteisen ovi; olin kuulevinani,
+että se narisi avonaisena, kun se lähti pois, joka oli siellä sisällä."
+
+"Herra Torp? -- Ei hän lähtenyt, hän meni sisään kamariin."
+
+"Vai niin -- hän se siis oli. Luulin, että se oli se vaaleahiuksinen
+ylioppilasnulikka, joka kulkee täällä ja tekee pilaa ja kujeilee."
+
+"Hän ei enää tulekaan tänne."
+
+"Vai niin!" -- Maisan pienet, pirteät silmät tarkastivat Lenaa. --
+"Vai nii-in, -- vai nii-in." Hän maiskutti huulillaan, sill'aikaa kun
+hän piti neulaa päivää vasten saadakseen langan silmään, ja Lena näki
+kyllä, että Maisalla oli omat ajatuksensa asiasta.
+
+"Te ehkä uskotte, että hän on kosinut neitiä. Luulen kyllä, että
+ihmiset puhuvat sellaista, niillä on niin paljon huolta toisten
+asioista."
+
+"Minä en edes muista hänen nimeänsäkään, Lena, niin että voitte itse
+nähdä, miten on asian laita", kuului lyhyesti ja torjuvasti. "Älkää
+vain luulko, että minä pistän nenääni joka paikkaan; minä en tule siitä
+köyhäksi enkä rikkaaksi."
+
+Ei kiitos, hän ei tahtonut enempää kuin kaksi palasta sokeria.
+
+Lena meni tarjottimineen ja Maisa istui jälleen hieman kapeahartiaisena
+ja työnsä yli kumartuneena, jalat pöydänjalalla, -- hän oli kastunut
+aamulla, minkä vuoksi hän oli ottanut toisen kengän pois jalastaan,
+-- ja oli tyytyväinen elämäänsä sekä nautti saadessaan tuota hienoa
+palasokeria kahviinsa.
+
+Hänellä oli kaksi pientä vilkasta, punareunaista silmää tuuhein
+kulmakarvoin, jotka aina silloin tällöin, kun hän vaipui ajatuksiinsa,
+yhtyivät kaarena rohkean nenän yläpuolella, -- selvästi itsetietoisen
+nenän, se ikäänkuin työntyi urheana ilmaan, -- ja lyhyt ylöspäin
+nouseva ylähuuli, joka mielellään paljasti parin hyviä etuhampaita.
+Ruskeat hiukset olivat hiusnauhalla kevyesti sidotut, ja jonkun verran
+kapeilla poskilla oli hiukan keltaisen vivahdusta, joko se nyt sitten
+johtui kesän pisamista tai siitä ainaisesta kahvinjuonnista, johon hän
+oli tottunut. Hän puri ajattelevasti sokeria --
+
+Ei-i, niin hullua hän ei ollut ajatellut Signe-neidistä. Tuo
+vanhanpuoleinen herra Torp... Hän näytti aivan siltä niinkuin hänet
+olisi juuri pantu uuteen kuntoon; -- aivan kuten uudelleen muodostettu
+hattu! Ohutta tukkaansa hän harjasi varmaankin hyvin ahkerasti
+edestäpäin saadakseen sen riittämään yli kaljun päälaen.
+
+Hui, -- antaa sen kauniin ylioppilaan, joka nauroi niin iloisesti,
+mennä menojaan, siksi ettei sentapainen heti voinut viettää häitä! --
+Kylläpä se on pikkumaista, aivankuin tyttö olisi tullut maailmaan isän
+rahalaatikossa.
+
+Hän kuunteli... Kuinka hän saattoikaan tuolla tavoin alituisesti
+nauraa, tuo Signe. Ensin hy, hy, hy, hy rintaansa ja sitten päättyy
+se noihin korkeisiin kimakkoihin ääniin. Niin, herra Torp saa kyllä
+kuunnella tuota satakieltä aivan tarpeekseen!
+
+Maisan piirteet pitenivät sangen ilmehikkäästi, hän sysäsi kahvikupin
+luotaan vähäkankaalle ja rupesi laskemaan koneella pitkiä ompeleita.
+
+Jospa hän rohkaisisi itsensä ja pyytäisi rouvalta, nuo kolme markkaa
+tänä iltana? Hänhän saisi ne ansaituksi huomenna tai ylihuomenna
+ennenkuin hän menee Schoulle...
+
+Hän istui ja veti sormustimen pois sormestaan ja pani sen jälleen
+paikoilleen.
+
+Oli kyllä kaikkein pahinta, mitä hän saattoi ajatella, pyytää
+sellaista, -- ja vielä lisäksi rouva Tranemilta, joka oli niin
+ylpeäluontoinen ja hieno. Mutta hänen täytyy koettaa tuoda esiin
+asiansa, kun he koettelisivat leninkiä tänä iltana...
+
+Hän kuuli, että eteisessä sanottiin hyvästi ja juteltiin -- herra Torp
+ja täti Rask ja neiti. Oli jo alkanut hämärtää.
+
+No niin -- hyvästi sitten, -- ja tulkaa pian takaisin! matki hän
+itsekseen täti Raskin erittäin ystävällistä ääntä... Nythän neiti
+Sundtkin meni; ja sisässä ruokasalissa väiteltiin kiivaasti siitä, kuka
+menisi isän luo konttoriin pyytämään lupaa päästä teatteriin illalla
+katsomaan uutta kappaletta.
+
+Täti Rask kantoi itse pois kahvitarjottimella messinkisen kahvikannun
+ja kaikki kupit.
+
+Maisa seisoi ja piti ompelusta ikkuna valoa vasten. Likaisessa pihassa
+oli surullinen lyhty sytytetty palamaan varastohuoneen sisäänkäytävän
+luona olevaan pylvääseen; siellä nostettiin sokerilaatikoita raskailta
+kuormarattailta. Kaikkien monien käsittämättömien ovien joukosta
+piha-aukon kosteassa puolipimeässä häämötti takapiharakennuksen
+käytävärappu pienine ruutuineen ja aina toiseen kerrokseen saakka
+ulottuvine käsipuineen. Tuo rakennus oli jäänyt siihen muistoksi
+entisestä maalaiskaupasta tukkukauppiaan appiukon ajoilta. Uudistusten
+ja lisärakennusten avulla oli siitä vähitellen muodostunut tuo
+uudenaikainen harmaa kolmikerroksinen kivirakennus kadun varrelle. Sitä
+piti nyt hallussaan tukkukauppaliike Tranem ja Kumpp.
+
+Ikkunasta oli Maisa hiukan uteliaana seurannut varsin levotonta elämää
+ja liikettä ylhäällä sivurakennuksessa, jossa rouvan veljenpoika,
+kadetti Didrik, asusti; siellä oli ollut sellainen touhu ja juoksu
+ylös ja alas rappuja nyt koko iltapäivän... Ja pettäköötpähän häntä!
+-- sinne vietiin pulloja, joita palvelija kuljetti salaa ja nopeasti
+rappuja ylös vähän kerrallaan.
+
+Kas vain, miten hurskaaksi ja viattomaksi hän, Andreas-palvelija,
+teki itsensä kulkiessaan aivan vierestä itse tukkukauppiaan ohitse
+koreineen. Varmaankin oli siinä olevinaan vain lamppuöljyä ja
+tulitikkuja ja tupakkaa ja muuta sentapaista, sitähän hän kantoi!...
+Olipa onni, että tukkukauppias oli niin kiintynyt katsomaan piharenkiä,
+joka seisoi ja pesi ja kiilloitti vaunuja.
+
+Muhkea mies, vanha tukkukauppias, -- aivan kuin virkeä kukko
+suoristaessaan itseään ja rehennellessään. Mutta kuitenkin vetivät he,
+todentotta, häntä nenästä, niin suurena ja ylpeänä kuin se nuuskikin
+ilmaa joka puolella. Sillä Maisa voisi vaikkapa panna päänsä pantiksi,
+että tuolla sivurakennuksessa pannaan toimeen kemut tänä iltana, kemut,
+joista hän, tukkukauppias, ei saa mitään tietää.
+
+Kas niin, tuollapa meni Antonkin, talon poika, rappuja ylös; -- eikös
+hänkin osannut pujahtaa juuri silloin kun isä oli mennyt jo sisään!
+Varmaan hän juuri onkin lähettänyt pullot...
+
+Tuo mielenkiintoinen huomioidenteko keskeytyi, kun Signe-neiti
+tuli sisään tuoden juuri sytytetyn lampun. Häntä seurasi hänen
+kuusitoistavuotinen sisarensa Arna.
+
+"Ei, mutta seisotteko pimeässä, -- kas, kun ette ilmoita, että
+tarvitsette valoa, Maisa! -- No, miten äidin leninki edistyy?"
+
+"Varsin hyvin, pusero on jo leikattu; luulen varmaan, että rouva voi
+tulla koettamaan tänä iltana sitä."
+
+Lampun vielä heikosti valaistessa tummaa villakangasta, veti Maisa
+ikkunaverhon eteen ja siirsi ompelutarpeet ikkunalaudalta pöydälle.
+
+"Teidänhän pitää jo perjantaina mennä Schoulle?" kyseli Signe.
+
+"Niin, minä sain erikoisesti sanan, etten vain lupautuisi muualle."
+
+"Mutta tiedättehän, että äiti tahtoo saada leninkinsä valmiiksi ja
+vanhan silkkileninkinsä korjatuksi."
+
+"Oi, siihen on hyvästi aikaa, neiti. Luulenpa, että ehdin vähän
+aloittaa myöskin Arnan leninkiä, ennenkuin lopetan ylihuomenna
+työni; se käy kuin tanssi, kun on ompelukone. On ollut puhetta, että
+Brandtit myöskin hankkisivat sellaisen; mutta asessorin mielestä on
+kaksikymmentäkahdeksan taalaria aika paljon rahaa; hän arvelee niitten
+pian halpenevan."
+
+"Mutta minä sanon teille, Maisa, että sen täytyy istua hyvin", ryhtyi
+Arna puhumaan; -- "en ole milloinkaan saanut mitään kunnollista
+leninkiä, mustaa ripillepääsyleninkiäni lukuunottamatta, ja sitä te
+ette neulonut."
+
+"Oh, saan sen kyllä istumaan; nythän teillä on jo vähän vartaloa; --
+ennenhän oli aivan kuin olisi ripustanut riuvun ylle vaatteet."
+
+"Niin -- ennen -- niin; mutta nyt" -- -- Hän oikaisi itseään ja työnsi
+hartioitaan taaksepäin.
+
+"Niinpä niin, näen kyllä, että alatte tulla neidiksi."
+
+"Pyydän vain, ettette leikkaisi väärin ja kuvittelisi, että minulla on
+samanlainen vartalo kuin Signellä, minä olen hoikka ja notkea, minä",
+näytti hän ja siveli käsillään vartaloaan.
+
+"Kuin luudanvarsi", tokaisi sisar; -- "et suinkaan sinä kuvittele
+mitään, Arna."
+
+"Muistahan vain, sinä Signe pieni, että Anton vertasi sinua tässä
+eräänä päivänä hienoon pyöreään vehnäpullaan, johon on pistetty pari
+pientä suloista rusinaa, ja se on niin totta, niin totta."
+
+Maisa oli pakahtua naurunhalusta, sillä se oli tosiaankin niin totta,
+niin totta, -- ja samat lempeät silmät ja sama tasainen tapa kuin täti
+Raskilla.
+
+"Olkaa hyvä ja väistykää hiukan, neiti, niin että pääsen ompelukoneen
+luo."
+
+Hän alkoi ommella huristaa pitkää saumaa, jonka hän jälleen oli
+harsinut kiinni.
+
+"Onko tämä kappale täältä olkapäältä", tiedusteli Signe; hän oli
+vetänyt tuolin luokseen ja koetteli ja sovitteli yhteen paria leikattua
+kangaskappaletta. -- "Minkä vuoksi Schouilla on sellainen hirmuinen
+kiire, Maisa?" kysyi hän sitten.
+
+"Elise-neidin pitää saada uusi leninki tohtori Fayesin tanssiaisiin."
+
+Signe käänsi kattoon nuo kaksi pientä rusinaa:
+
+"Mitä ihmettä, -- tahtooko Elise todellakin kulkea vielä tänäkin vuonna
+tanssiaisissa, -- kolmantena talvena!"
+
+Maisa nyrpisti hiukan lyhyttä ylähuultaan; -- Signe-neitihän oli
+ainakin kolme vuotta vanhempi, ja hän oli kyllä huomannut, että oli
+paras vetäytyä pois tanssiaisista ajoissa...
+
+"Oletteko nähnyt kankaan, -- millaista se on, Maisa? Onko se jotain
+hyvin hienoa?"
+
+"Hienoa -- kyllä, -- luullakseni. Minä pistäydyin siellä eilen aamulla
+katsomassa sitä, -- se on vaaleansinistä silkkiä."
+
+"Silkkiä, -- ja hän antaa ommella sen kotona! -- kuinka ei hän mene
+Bergin sisarusten luo; onpa vähän kummallista antaa ommella kotona
+silkkiä." Signe oli kuin puusta pudonnut.
+
+"Niin, sellaiset, joilla ei ole vartaloa, voivat aina saada tilatuksi
+vartalon sieltä, se on totisen totta", arveli Maisa asettuessaan
+ompelemaan. -- "Mutta sellaiselle, jolla on niin hyvä vartalo kuin
+neiti Schoulla, voi nyt joku toinenkin ommella, -- kun vain on vähän
+osaava."
+
+"Niin, muistatko tanssiaispukuasi, jonka he neuloivat kaksi vuotta
+sitten, Signe", sanoi Arna, -- "siinä oli pitkä sinipunerva
+silkkiliivi, joka oli selästä nauhoilla kiinni ja joka oli niin pitkä,
+niin pitkä -- niin että kaikki oli miltei pelkkää liiviä. Minun
+mielestäni se näytti varsin rumalta." --
+
+"On merkillistä, mistä Schouilla aina riittää varoja", ihmetteli Signe
+lempeästi; -- "Elise saa hienon leningin toisensa jälkeen. Mutta jollei
+tämä ole sen parempi kuin sekään, jonka hän sai viime talvena,
+niin -- -- Hänellähän ei ole lainkaan väriä; -- ja sitten pukeutua
+vaaleansiniseen!"
+
+"Sanotaan, että hän käy tanssiessaan niin punaposkiseksi", huomautti
+Maisa ilkeästi.
+
+"Niin, jos tahdotaan ottaa huomioon sellaisia satunnaisuuksia, niin"
+-- -- "ja että häntä viedään aivan kuten jotakuta juuri äskettäin
+ripille päässyttä", lisäsi hän viattomasti.
+
+"Missään tapauksessa ei kuitenkaan sovi näytellä vastapuhjennutta
+lumikelloa liian vanhana", arveli Signe -- "lapsellisuudellakin
+on rajansa. Hui" -- häntä puistatti, -- "että kukaan saattaa olla
+halukaskaan siihen..."
+
+"Mutta Didrikin mielestä hän on varsin kaunis", keskeytti Arna.
+
+"Niin Didrikin! -- sellaisen vastaleivotun kadetin maku!"
+
+"Hän sanoo, että hän on koko ajan lattialla; aivan kiistellään siitä,
+kuka hänet saisi viedä tanssiin."
+
+"Tietysti riippuu paljon siitä, millaisia kavaljeereja on mukana, niin
+se on, -- mitä sellaisista kuin Didrik ja hänen toverinsa, jotka ovat
+perhetuttavia! Kun hän voi luottaa kaikkiin heidän sunnuntaivieraihinsa
+siellä maalla -- niin, -- luutnantteihin ja kadetteihin, molempiin
+veljiinsä ja heidän tovereihinsa, joitten kera hän leikkii viimeistä
+paria ulos ja saa tanssiaisissa edeltäkäsin heidän nimensä kirjaansa
+merkityiksi. Muuten olen vain sanonut, että sininen ei sovi
+sellaiselle, jolla ei ole hyvä väri, paras Arnani! Eihän hän voi sille
+mitään, että hänessä on kalvetustauti."
+
+"Vai kalvetustauti!... Sanonpa kuin sanonkin sen Didrikille -- Olisipa
+hauska tietää, ketä sinä voisit milloinkaan pitää kauniina", Arna meni
+ja paukautti oven kiinni jäljestään.
+
+"Lieneeköhän totta, neiti, että hän vastikään on antanut rukkaset
+konsuli Bakkelle?" virkahti Maisa; -- "Brandtit olivat kuulleet
+puhuttavan sellaista melkein varmana."
+
+"Oh, mitäpä he eivät olisi kuulleet, hehän tietävät kaikki."
+
+Maisa ei puolestaan myöskään ollut niin varma siitä. Mutta, -- hän
+kumarsi kapean päänsä koneen yli; hän ei voinut pidättää itseään
+sanomasta tälle Signelle jotain purevaa. -- "Tarvittaisiin paljon,
+ennenkuin hän menisi ja möisi itsensä. Saatte nähdä, ei hän mene
+naimisiin sillä tavoin!"
+
+"Oh, siitä te ette tiedä hitustakaan, Maisa, -- teidän asemassanne on
+mahdoton arvostella sitä asiaa."
+
+"Mutta puhuttiinko todella sellaista Brandteilla?" tuli hiukan
+jäljestäpäin. Signe oli nähtävästi vaipunut mietteisiinsä.
+
+Maisa ommella hurahutti jälleen, -- hän oli tosiaankin antanut neidille
+vähän miettimisen aihetta. Hän harsi innokkaasti pitkin pistein
+saadakseen leningin koetukseen ennenkuin he menisivät teatteriin.
+Muuten hän olisi suorastaan ymmällä, mistä hän saisi rahat, -- sillä
+hänen täytyi saada ne, vaikka ne pitäisi hankkia mistä tahansa.
+
+"Greta tulee kuitenkin teatteriin", sanoi Arna ovesta. "Anton sanoo,
+ettei hän tahdo. Huh -- kolme sisarta rinnakkain!..."
+
+"Niinpä kylläkin", ajatteli Maisa, "Anton tahtoo varmasti pitää omaa
+teatteriaan ylhäällä sivurakennuksessa tänä iltana." Hän neuloi
+kiireesti -- hän tahtoi saada leningin harsituksi ennenkuin he menivät.
+Kello ei varmaankaan ollut vielä kuuttakaan...
+
+"Mai- Mai- Mai- Maisa, kuulkaahan toki", kuiskattiin keittiön ovesta.
+Se oli Didrik, tuo musta kadetti-velikulta; hän katsoi, oliko hän yksin.
+
+"Sanokaa minulle, Maisa, tiedättekö, ketkä kaikki menevät tänä iltana
+teatteriin?"
+
+"Niin, -- rouva ja Signe-neiti ja Arna, -- en tiedä, meneekö muita."
+
+"Luuletteko, että eno menee mukaan?" kyseli hän varovaisesti.
+
+"Luulenpa, että antaisitte paljon ollaksenne varma asiasta."
+
+"Minä? -- miksi niin? -- Mitä te oikein tarkoitatte?"
+
+"Oh, ehkä olisi hyvä, jos hän olisi poissa tänä iltana --"
+
+"Mitä sitten? -- mitä te tarkoitatte, neiti?"
+
+"Eihän teidän tarvitse kysellä minulta sellaista, kun ette tahdo, että
+minä vastaan."
+
+"Te teitte huomautuksen, joka lievimmin sanoen oli -- -- hiukan
+nenäkäs, sen saan sanoa teille. Olen huomannut, että tuollaiset nuoret
+neitoset tulevat helposti liian koppaviksi."
+
+"Minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kohta kahdenkymmenenkuuden
+ikäinen -- ja kyllä hyvän joukon vanhempi kuin te. Kuinka vanha te
+olette, kadetti?"
+
+"Sehän on samantekevää, se ei kuulu tähän. Minä kysyin, mitä te
+tarkoititte tuolla puheellanne?"
+
+"Minä? -- en mitään. Minusta tuntui vain siltä, niinkuin tukkukauppias
+olisi puhunut rouvalle jotain sellaista, että häntä halutti mennä ylös
+ullakkokerrokseen katsomaan, millaista siellä ylhäällä on."
+
+"Oletteko järjiltänne, Maisa? -- Sanoiko hän niin?" kadetti kadotti
+kokonaan ryhtinsä.
+
+"Tukkukauppias on oikein hyvä mies, joka pitää paljon lapsistaan."
+
+"Sanoiko hän niin", -- sanoi kadetti jälleen.
+
+"Ja sitten hän on varmaankin huomannut, kuinka kiireesti palvelija on
+kantanut koreja iltapäivällä rappuja ylös."
+
+"Lörpötelkää vain, Maisa, tehän juuri olettekin istunut ja katsellut
+ulos", sanoi hän nyt helpotuksesta huoahtaen. "Hän ei ole mitään
+sanonut, ei mitään. -- Nähkääs, meillä on kemut tänä iltana. Niin,
+olisipa todellakin hauskaa, jos ukko yhtäkkiä pistäisi nenänsä ovesta
+sisään. Mutta kuinka voittekaan olla niin pahansuopa, Maisa! Te, joka
+olette niin sievä tyttö."
+
+"Niinkö arvelette?"
+
+"Enkö sitten ole seisonut ja tarkastanut teitä tuolta ylhäältä verhojen
+takaa sekä tänään että eilen? Minä vakuutan teille, etten ole voinut
+ajatella muuta nyt senjälkeen kun te tulitte toissapäivänä tänne. Te
+viette voiton kaikista. Antakaa minun hiukan nähdä käsiänne."
+
+"Niin, mustan, neulan pistelemän etusormen saatte nähdä!" Maisa näytti
+sitä hänelle.
+
+"Oh, joutavia, -- kun koko käsi on niin kaunis, niin"... hän lähestyi
+täynnä mielenkiintoa.
+
+"Sellaistako opetetaan kadettikoulussa? Minä en ole sentapaisia, voin
+sanoa teille, herra kadetti; minä pyydän päästä kaikesta sellaisesta."
+
+"Minähän sanoin vain, että te olette sievä, ja sitä te ette voi
+kieltää. On kai lupa sanoa niin."
+
+"Kuuluu olevan olemassa sellainen laki, että sotilailla pitää olla
+viikset ensin."
+
+"Uh, luulenpa, että juon itseni humalaan tänä iltana!"
+
+"Älkää vain tehkö sitä, tiedättehän, että saatte siitä päänsäryn
+huomiseksi"...
+
+-- Kas vain sitä röyhkeätä velikultaa!... Eikö hän seisonut tuolla
+ovessa niin mustakiharaisena ja neliskulmaisena ja kysellyt neiti
+Raskilta, eikö palvelija voisi tuoda hiukan ruokaa hänen huoneeseensa,
+sillä hänellä oli niin hirvittävän paljon luettavaa huomiseksi. Se
+kuulosti niin uskottavalta, että tädin täytyi uskoa. -- -- Ja ennenkuin
+huomasikaan, oli hän jälleen nopeasti mennyt tiehensä, jotta ei tapaisi
+ketään toisia. Huomaisipa se poika, millaiset silmät hänellä oli,
+niin --
+
+Hän ompeli innokkaasti, mukavuuden vuoksi puseronhiha hiukan käärittynä
+ylöspäin. Tuo jäykkä kangas, jota hän piti lampunvaloa vasten, kahisi
+hänen ommellessaan ja silloin tällöin kuului melua keittiöstä, jossa
+tehtiin illallisvalmistuksia ja palvelijat pitivät elämää.
+
+Hohhoo! -- Siellä Arna jo huusi, että heidän tuli kiiruhtaa
+pukeutumaan, jotta ehtisivät teatteriin.
+
+Kunhan hän saisi olla rouvan kanssa kahden edes hetken ajan ennenkuin
+he menevät. Sillä varmaankaan ei tullut mitään koetuksesta tänä iltana,
+rouvahan muutti sadat kerrat mieltään ennenkuin pääsi lopputulokseen.
+Ja nyt hänellä olisi työ valmiina minä silmänräpäyksenä tahansa.
+
+Hän näytti varsin alakuloiselta harsiessaan hihoja kiinni, oli vain
+viimeinen häilyvä toivo jäljellä.
+
+"Herra jumala, kuinka te ette ole huomannut ottaa sisään
+päällysvaatteita, Lena!" kuului rouvan hiukan väsynyt, valittava ääni,
+-- se kuulosti aina siltä kuin olisi talossa ollut jokin pieni suru.
+
+Jos hän nyt vain tulisi sisään, niin olisi Maisan käytävä rohkeasti
+asiaan.
+
+Mutta toiset kuuluivat jo kiireesti tulevan jättäen ovet auki
+jäljessään.
+
+Rouva Tranem tuli lempeänä ja hienona ja koristeltuna sisään ja ojensi
+käsivartensa Maisaa kohti, tämän piti neuloa hansikkaannappi kiinni.
+
+"Antaisinpa jotakin, jos tietäisin menevätkö Scheelit tai Heibergit
+tänä iltana teatteriin, Signe", sanoi rouva hiukan miettivästi. Nuo
+hienot silmäluomet olivat painuneina vieläkin harvinaisen kauniitten
+silmien yli ja valkea, hieno, untuvanpehmeä iho näytti olevan
+hyvin säilynyt ja huolellisesti hoidettu haalean veden ja paljon
+mantelijauhon avulla. -- "Toivoisin olevani hiukan levollisempi
+kappaleen suhteen"...
+
+"Mutta sinähän kuulit, mitä Valborg Sundt sanoi, äiti."
+
+"Sanonpa sinulle, Signe, neiti Sundt ei katso asioita meidän
+silmillämme. Me emme tahdo, että meitä pidetään kuuluvina johonkin
+puolueeseen, ja varmaankin tulee tästä uudesta norjalaisesta
+kappaleesta sanomalehtiriita."
+
+"Ei, mutta jospa tulisikin oikein aika meteli tänä iltana, vihellystä
+ja huutoa", kuului Arna puhuvan.
+
+"Minusta tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt mennä tähän ensi-illan
+näytökseen, ei voi tietää... kiitos, Maisa!" Loput ajatuksistaan osasi
+hän kätkeä.
+
+"Ei, täältä ei varmastikaan saa tänään mitään apua", päätti Maisa.
+
+"Oi, rakas, anna nyt jo vihdoinkin Gretalle vuoro; tuonhan voit
+kiinnittää pelkästään nuppineulalla!" kiirehti Arna.
+
+Vanhin sisar oli seisonut kärsivällisenä äidin takana ja odottanut
+saadakseen röyhelön kiinnitetyksi hihaansa. Tämä oli rauhallinen
+ja hidas nainen, noin kolmenkymmenen korvilla. Hän ojensi nyt
+tukintapaisen kätensä esiin; nuo suuret karkeapiirteiset kasvot
+ja pieni, pyöreä selkä muistuttivat tukkukauppiasta hänen
+nuoruudenpäivinään, ennenkuin hän vielä oli ehtinyt hankkia itselleen
+nuo porvarillisen hyvinvoinnin merkit: valtavan vatsan ja paksun
+ihrakerroksen.
+
+Ruokasalissa puhelivat rouva ja täti Rask edellisen pannessa takkia
+ylleen jotakin isästä, joka tahtoi kauraryynipuuronsa joka tapauksessa,
+vaikkakin valmistettiin kalaruokaa. Sitten seurasi jotain, joka
+sanottiin niin hiljaa, ettei Maisa voinut kuulla; mutta hän saattoi
+päättää koko puhetavasta, että se jotenkin koski häntä; häntä täytyi
+pitää silmällä luonnollisesti kankaan ja ompelutarpeitten vuoksi...
+
+Eteisessä marisi Arna kärsimättömänä, että heidän täytyi matkalla
+poiketa ostamaan piparimynttipastilleja ja sitruunakakkua. --
+
+"Ja te ette saanut koetella, Maisa", puheli täti Rask tullessaan
+sisään. "Vai niin, te olitte saanut sen jo siihen kuntoon?... Mutta"
+-- hän tuli yhä hämmästyneemmän näköiseksi, -- "voiko tosiaankin kaikki
+tämä kangas mennä siihen leninkiin?" Hän katsoi ympärilleen hiljaisin,
+suurin silmin ikäänkuin hän etsisi kaikkialta huoneesta kokonaista
+jäännöspalasta kankaasta.
+
+"Rouvahan tahtoi hameen niin leveäksi, ja sitten kaikki koristelut...
+Muutenhan on helppo mitata se", tokaisi Maisa äkkiä; -- "ja tuolla ovat
+kaikki kangaspalaset, mitkä jäivät jäljelle"; häntä ei haluttanut pitää
+hyvänään kaikkea, mitä sanottiin.
+
+"Eihän kukaan epäile teitä", sanoi neiti ystävällisesti, "mutta on
+erityinen taito leikata säästäväisesti. Kyllä on suorastaan hirveätä,
+kuinka muutamat ihmiset voivat panna menemään paljon kangasta.
+-- -- -- Mutta hehän eivät itse maksakaan sitä, niin että he voivat
+antaa ajattelematta saksien luistaa", lisäsi hän ollessaan jo ovella;
+illallisvalmistukset kutsuivat häntä.
+
+Pari pientä porrasta johti alaspäin keittiöön, ja vanha rautasäppi
+siellä alhaalla tuijotti kuin muisto menneiltä ajoilta vastapäätä
+olevaan ruokasalin oven hienoon porsliiniseen ovenripaan.
+
+Se pieni huone, jossa Maisa istui, oli ikäänkuin vanhemman ja
+uudemman talonosan välisenä siirtymäasteena. öljyvärillä maalatuilla
+vaaleansinervillä seinillä riippui kellastuneelle paperille
+peruukkityyliin maalattu Abelardin ja Heloisen tarina pienien
+kehystaulujen sarjana ja mustakaappinen seinäkello, joka vain kävi
+epätoivoisen käheänä, mutta ei lyönyt, ja oli muutettu sinne yhdessä
+kääntöpöydän mukana, joka oli erittäin mukava Maisalle sen vuoksi, että
+sen saattoi levittää niin suureksi kuin tahtoi, kun piti leikata.
+
+Alhaalla keittiössä touhuttiin ja puuhattiin; siellä perattiin kaloja
+ja hakattiin vihanneksia, ja aina väliin kuului täti Raskin ääni.
+Ovesta tuli ruokahalua herättävä tuoksu.
+
+Kellon käydessä kahdeksatta kantoi Lena sisään tarjottimen, jossa oli
+voileipää ja teetä sekä pari palasta juuri paistettua kalamureketta.
+
+Tukkukauppiaan luona elettiin sentään varsin hyvästi. Kirkas, raskas
+haarukka oli siinä niin suurena ja hienona valmiina tulemaan käteen,
+-- ja sitten kalamureke lämpimässä voikastikkeessa! Hän leikkasi
+palasia siitä, nautti voileivistä ja mietti samalla, pitikö hänen
+jättää viimeinen pala lautaselle; -- näytti sivistymättömältä syödä
+ruoka-astiat aivan tyhjiksi.
+
+"Mutta ettekö syö loppuun kalamureketta?" tyrkytti Lena tullessaan
+hakemaan pois tarjotinta.
+
+"Ei, monet kiitokset, olen jo kylläinen."
+
+"Hoh, neiti", -- kuuli hän sitten Lenan sanovan alhaalla keittiössä,
+-- "miten kylläisen näköisenä se ompelijaneiti siellä istuu; -- se
+johtuu kai siitä, että hänelle tarjotaan kaikissa taloissa, missä hän
+käy työssä, niin paljon hyviä ruokia. Ajatelkaa, hän ei tahdo enää
+kalamureketta!"...
+
+Illallispöytää katettiin ruokasalissa ja ruokia kannettiin sisään.
+Maisa istui lampun ääressä ja käänsi selkänsä sinnepäin niin kauaksi
+aikaa kuin sitä kesti.
+
+Hän kuuli molempien poikien juttelevan sisällä, juristin ja Antonin,
+joka oli konttorissa, varmaankin he keskustelivat kauraryynipuurosta.
+Yht'äkkiä tuli hiljaisuus, kun tukkukauppias astui sisään, -- pitkän
+aikaa kuului vain lusikkain ja lautasten kalinaa.
+
+"Kalamureketta, Lena!" huusi Anton lautasliina levitettynä rinnalle,
+-- "niin että voimme kestää tämän puurokääreen", lisäsi hän vilkaisten
+Maisaan.
+
+Olutpulloja avattiin ja Maisa kuuli tukkukauppiaan reippaan äänen -- ja
+alituisesti "mitä, mitä" heti perästä, ennenkuin kukaan ehti vastata.
+
+Hui, nyt alkoi tuo ikävä Theodor, juristi, jälleen puhua. Hänen äänensä
+kuului yhä kiivaammalta ja kiivaammalta ja heti, kun veli alkoi
+puhua, tiuskaisi hän hänelle jotain; ja "vai niin, vai niin" vastasi
+tukkukauppias...
+
+"Hii-auu!"
+
+Nyt hän haukotteli. Varmaan menee yhtä myöhään tänään kuin eilenkin.
+
+Maisa asetti ompelutarpeet kokoon; tämän päivän työ oli tehty.
+
+Hän oikaisi itseään hiukan, pudisti ja levitteli reippain kädenliikkein
+tuota kevyttä Orleans-hamettaan ja noukki pois langanpätkät. Hän
+pyörähti saadakseen hameen suoraksi ja otti kalvosimet korkeakupuisen,
+suurisiipisen hatun päältä, joka oli hänen vanha kesähattunsa ja
+johon oli näppärästi sidottu harso peittämään sen vanhanaikaisuutta.
+Ruskeasta plyyshireunuksisesta takistaan oli hän, aina ollut ylpeä, se
+sopi niin hyvin hänen hoikkaan, notkeaan vartaloonsa, mutta nyt oli
+siinäkin joitakin puutteita; hänen täytyi välttämättömästi hankkia
+itselleen uusi kunnollinen talvitakki. Hän vaihtoi pumpulikäsineet,
+jotka hänellä oli ollut aamuisen sadeilman vuoksi, pariin
+glacénahkaisia hansikkaita, jotka hän veti esiin taskustaan ja otti
+pienen sievästi kokoonkäärityn naistensateenvarjon nurkasta. Pienine
+punajuovaisine, edestä ruusukkeelle sidottuine kaulahuivineen näytti
+hän kerrassaan hienolta.
+
+Mennessään oven ohi katsahti hän ruokasaliin ja näki tukkukauppiaan
+istuvan siellä ikävystyneenä ja pistelevän hopeahaarukan kärjellä kalaa
+poikien kinastellessa.
+
+"Hyvästi, neiti Jons, menettekö nyt", hän sanoi sivumennen
+hyväntahtoisesti ovesta.
+
+Maisa tiesi, että sitten seuraisi tuo ikuinen: "ettekä vieläkään ole
+kihloissa, neiti!" jollei hän kiiruhtaisi.
+
+Syksyinen sumu piiritti raskaana ja harmaana kaasulyhtyjä hänen
+kulkiessaan katua eteenpäin; ei ollut oikein sellainenkaan ilma, että
+olisi voinut levittää sateenvarjon. Hän oikaisi yli torin ja kulki
+jälleen katukäytävää pitkin. Grönlandin etukaupungissa asuvalle oli
+suuri kierros poiketa valtionsairaalaan, ja olisi varsin todennäköistä,
+että hän joutuisi kauankin odottamaan ennenkuin saisi käsiinsä Dammin
+muorin. Ja jollei hän tapaisi häntä, niin --
+
+Maisa hiljensi askeleitaan pienen ruskean, aivan kadun varrella olevan
+yksikerroksisen puurakennuksen luona, juuri siinä missä sairaalan
+ristikkoaita alkoi. Pikkutyttönä oli hän päässyt aina siitä oikotietä
+sairashuoneen puutarhaan mennessään tapaamaan äitiään, joka oli
+siivoojana siellä.
+
+Kokonainen maailma oli avautunut Maisalle tuolla sisällä
+sairashuoneessa, jossa hänellä tavallaan oli ollut kodintuntua. Nyt oli
+siellä jo kauan sitten ollut toinen assistenttilääkäri, -- he olivat jo
+ehtineet monta kertaa vaihtuakin sillä paikalla -- ja kokonaan toinen
+henkilökunta. Mutta hän tunsi kuitenkin itsensä kotiutuneeksi siellä
+niin kauan kuin ovenvartia ja Dammin muori pysyivät paikoillaan.
+
+Hän poikkesi hiukan tieltä kulkeakseen molempien säleaitojen välistä,
+jotka kumpikin ympäröivät puutarhaansa, ja soitti porttikelloa. Hän
+muisti vielä ajan, jolloin sääntöjen mukaan tähän aikaan oli liian
+myöhäistä tulla sisään, siitä asti kun hän pikku Maisana tuli tapaamaan
+siivoojatar Maisa Jonsia, -- ja kuulustelun, jonka portinvartia aina
+pani toimeen. Hän kuuli kellon soivan sisällä ja tunsi jotakin vanhasta
+jännityksestä: tuntisiko hän ja päästäisi armollisesti sisään hänet
+tänä iltana, tuo jäykkä, hintelä, pikku mies, joka oli niin äreä, -- ja
+niin kiltti toisinaan ja joka ilmestyi ovenvartianhuoneesta kuluneessa,
+pitkässä, sinisessä takissa kirkkaine nappeineen ja puhtaanvalkoisine
+kaulahuivineen ja joka muistutti kirurgin professoria. Silloin hän oli
+luullut, että he kaksi olivat yhtä mahtavia ja yhtä suuria käskijöitä.
+
+Hänen elämänsä suurin käännekohta oli, kun äiti kuoli, eikä hänellä
+enää ollut oikeutta tulla ja mennä sinne säleaidan sisäpuolelle, jossa
+raskaat puu- ja kivirakennukset ympäröivät pihamaata ja korkeat,
+huuruiset piilipuut huojuivat. Myrskyssä ja tuulessa ne ikäänkuin
+lakaisivat latvoillaan pilviä --
+
+Tuntui paljon kevyemmältä kulku, kun sairaalan portti puoli tuntia
+myöhemmin sulkeutui hänen jälkeensä ja kun Dammin muorin kolme markkaa
+oli hänen taskussaan. Maisa oli aivan tarkalleen tietänyt, mistä tätä
+piti kysyä, -- rappuja ylös vasemmalle, jossa koko leveä, pitkä käytävä
+oli valaistu nyt, kun iltakierros oli ohi. Usein oli hän seisonut ja
+odottanut näitten sairashuoneitten ulkopuolella, numero 2:n, numero
+3:n, numero 7:n, ja hän tunsi jälleen kaikkien niiden vuosien jälkeen,
+joina hän oli käynyt äitinsä luona, täällä ylhäällä tämän omituisen
+sairaalanhajun.
+
+Hän oli tullut kerrassaan hyvälle tuulelle kaikkea tätä ajatellessaan,
+eikä hän huomannutkaan ennenkuin oli jo Vaterlandin sillalla. Silloin
+hänen viereensä asettautui eräs nuori mies; kaasulyhdyn valossa huomasi
+hän, että se oli joku ylioppilasvetelys.
+
+Seuraavankin lyhdyn luona tuli tämä jälleen esiin. Hänellä oli
+silmälasit ja hän tirkisteli Maisaa; -- "ole hyvä, ukkoseni, tarkastele
+vain minua!"
+
+Yht'äkkiä hän tervehti kohottaen hyvin kohteliaasti hattuaan:
+
+"Ehkä te asutte jossakin täällä Grönlandin kaupunginosassa, neiti?"
+
+Mitään vastausta ei kuulunut; mitä se häneen kuului, missä Maisa asui.
+
+... "Ajattelin vain, että nyt ehkä palaatte kotiin kaupungista."
+
+Nyt piti vain olla olevinaan niinkuin ei kuulisi lainkaan.
+
+"Vakuutan teille, neiti, ettei tässä ole mitään vaaraa. Sehän oli vain
+peräti viaton kysymys, joka ei millään tavalla voi loukata teidän
+kainouttanne. Tahdoin vain tietää, voisitteko sanoa minulle, missä on
+numero 153 Grönlandin tien varressa."
+
+Mutta hyvä isä... eikö tuo pahus ollut ottanut selvää juuri sen talon
+numerosta, jossa hän asui!
+
+"Ellefsenin talo?... kauppapuoti alakerroksessa -- ja avonainen
+pihanportti?"
+
+Maisa kulki niin reippaasti kuin suinkin osasi, mutta vieras pysytteli
+hänen vierellään. Sitten kysyi mies yhtäkkiä:
+
+"Ehkä täällä on jossain kuuromykkäinkoulu?" Nyt hänen täytyi nauraa,
+mutta hän levitti sateenvarjon auki ja katsoi suoraan eteensä, -- olipa
+siinäkin aika riiviö!
+
+"Oletteko yhä edelleen yhtä taipumaton -- mitä?... Talo, jossa on
+matala, valkea muuri, -- ja sisäpuolella jonkinlainen rakennusrykelmä,
+jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä?" puheli hän edelleen.
+
+Kaksi tunkeilevaa kissansilmää aivan loisti silmälasien takaa; saattoi
+kuulla äänestäkin, että hän oli kujeiluretkellä.
+
+Maisa tiesi niin hyvin, mitä hän olisi tahtonut vastata, mutta ei
+milloinkaan sovi ryhtyä sillä tavoin keskusteluihin herrojen kanssa.
+Jos niin tekee, vaikkapa vain aivan vähäisen, niin ruvetaan heti
+pitämään sellaisena, jota voi kohdella, miten vain haluttaa. Se on
+aivan varmaa, se. -- Ja niin hän pakotti itsensä vaikenemaan siksi
+kunnes he tulivat kauppias Sundbyn kulmaan. Siellä hän yhtäkkiä
+poikkesi puotiin. Oli hyvä päästä irti hänestä ja samalla saattoi
+hän ostaa itselleen hiukan rintasokeria ja ehkä saisi hetken aikaa
+jutellakin matamin kanssa.
+
+Oli muuten totta, että Ellefsenin talossa asui paljon ihmisiä. Eräs
+kupariseppä aloitti työnsä kello viisi aamulla, joten hän ei tarvinnut
+mitään herätyskelloa, ja lasimestari nosti hirveän rymyn, jos mukulat
+tulivat liian lähelle hänen ikkunakehyksiään, jotka olivat asetetut
+ulkoseinää vasten. Lisäksi vihelsi ja jymisi juna uskollisesti koko yön
+heti piha-aidan takana.
+
+Kun hän astui lautoja pitkin Ellefsenin talon pilkko pimeään,
+tuuliseen porttikäytävään, tiesi hän varmasti, mihin asettaa jalkansa.
+Lauta vajosi likaan askelten alla, ja hän tunsi varsin hyvin nuo
+kolme tiilikiveä, joista pääsi pitkin pihaa sinne tänne asetetuille
+laudanpätkille. Näitä myöten pääsi aina oikealla olevan pienen
+sivurakennuksen ovelle saakka. Siellä hän asui puuseppä Dörumin luona.
+
+Ei voi kuvata hänen kauhistustaan, kun hän yht'äkkiä kuuli takanaan
+sanottavan:
+
+"Sika-maista... kerrassaan inhoittavaa..."
+
+Eikös vain siellä ollut jälleen tuo roikale! -- Hän oli siis ruvennut
+seuraamaan Maisaa.
+
+"Kuuletteko te, joka olette siellä, pitääkö tässä kurassa kahlata
+oikeaan vai vasempaan?"
+
+"Pysytelkää vain keskellä, siinä on juuri sellaista, mistä eniten
+pidätte, siinä on kaikkein syvintä."
+
+"Kas, kas, kuulkaas vain! Tehän siellä olettekin, te, jonka kanssa
+äsken juttelin. Nyt aiotte varmaankin upottaa minut. Siinä tapauksessa
+täytyy minun sanoa, että te teette syntiä aivan viatonta olentoa
+kohtaan... Mutta tämähän on sikamaista!"
+
+Ääni kuulosti surkealta, hän oli pulassa.
+
+"Kuulkaas nyt, korkeasti kunnioitettava neiti, ettekö voisi saada
+itseänne tuntemaan sääliä lähimmäistänne kohtaan, jonka aikomukset
+te nähtävästi käsitätte kokonaan väärin. Sanokaa vain, pitääkö minun
+mennä oikealle vai vasemmalle? Sillä täällä on varmaankin joitakin
+laudantapaisia jossakin. Ette suinkaan tekään leijaile siellä ilmassa
+niinkuin varjo onnellisemmasta maailmasta?"
+
+"Ei, tämä on aivan epätoivoista", mumisi hän. "Tässähän voi vähällä
+joutua uimaan. Nauratteko te, neiti?"
+
+"Mutta tämä talohan se kaiketi on?" sanoi hän yht'äkkiä, -- "näin niin
+selvästi talonnumeron kaasulyhdyn valossa, sataviisikymmentäkolme.
+Näettekö, minun täytyy päästä numeroon 153 muurarimestari Ellefsenin
+taloon... Asun täällä jossakin, saan ilmoittaa; se on, olin täällä
+viikko sitten, mutta silloin oli kirkas päivä, nyt ei pirukaan tuntisi
+näitä paikkoja -- ja olen muuten muuttanut tänään, jos palvelijani vain
+on täyttänyt velvollisuutensa. Haen leskirouva Thorsenia."
+
+"Oh!" -- nyt selveni asia Maisalle. Hänkö siis! -- ja kun Maisa oli
+tehnyt itsensä naurettavaksi hänen silmissään kaiken aikaa.
+
+"Kyllä hän asuu täällä", tuli nyt reipas vastaus, "tuossa aivan
+edessänne, kun tulette pihaan. Niin -- varmaankaan ette näe mitään, --
+mutta jos seisotte hetken aikaa siinä, missä nyt olette, ohjaan kyllä
+teidät oikeaan."
+
+"Monet kiitokset, -- eipä ole juuri miellyttävä tämä paikka, jossa
+seison, toinen saapas kurassa --"
+
+Hän polki lautaa niin että kura räiskyi, löytääkseen eteenpäin...
+
+"Kas -- tarttukaahan kiinni sateenvarjooni, niin ohjaan teidät perille."
+
+"Nyt te teette oikein kiltisti, neiti", kuului nyt varsin kohteliaasti.
+
+Maisa ohjasi hänet täysin vahingoittumattomana rapuille. Tuossa
+puolittain luhistuneessa vanhassa puurakennuksessa asui tullivirkailija
+Schultz ja tämän yläpuolella leskirouva Thorsen, joka eli vuokraamalla
+huoneita. Kesällä viekoitteli hän ihmisiä sinne houkuttelevalla
+otsakkeella: "Suurenmoinen näköala yli Björvikenin ja sataman", ja
+kylmänä vuodenaikana taas, jolloin asukkaat säännöllisesti muuttivat
+pois hatarien ja ravistuneitten ikkunain vuoksi, "kuulumattoman
+halvalla asunnolla."
+
+Maisa seisoi alhaalla käytäväoven luona ja kuunteli, sill'aikaa kun tuo
+vieras kulki rappuja ylös ja koputti eräälle ovelle siellä ylhäällä.
+Oli pimeää kaikkialla talossa, lukuunottamatta tullivirkailijan
+makuukamaria. He eivät varmastikaan olleet odottaneet häntä tänä
+iltana, vaan olivat panneet maata. Hän juoksi rappuja ylös ja koputti
+Tillan keittiöön ja sai tämän ulos.
+
+"Olen ylioppilas Kielsberg", esitti hän itsensä. "Siivoojani on
+varmaankin sanonut, että tulen tänä iltana?"
+
+"Kiitoksia avusta", sanoi hän Maisan tullessa alas rappusia, ja Maisa
+kuuli rouva Thorsenin harmistuneen äänen: "Varjelkoon, tulla näin
+myöhään ihmisten luo."
+
+Pikkurakennuksissa pihan ympärillä olivat ovet suljetut ja ikkunat
+pimeät, vain maalarimestarin luota pilkotti valo valkoisten uudinten
+takaa, varmaan oli joku lapsista jälleen sairaana. Tontti oli aikoinaan
+kuulunut maataloon, ja keltainen puurakennus, jossa tullivirkailija
+ja rouva Thorsen asuivat, oli vanha päärakennus. Kadunpuolella asui
+rakennusmestari Ellefsen uudessa valkoisessa kivirakennuksessa,
+kauppapuoti alakerroksessa, ja nyt, kun tontin arvo oli nousemassa,
+olivat kaikenkaltaiset käsityöläiset, joiden työpajat tarvitsivat
+paljon tilaa, asettuneet asumaan pikkurakennuksiin ja vajoihin.
+
+Maisa meni keittiön kautta pieneen, vanhaan sivurakennukseen puusepän
+luo. Likaämpäristä tulvahti inhoittava haju vastaan oven auettua.
+Hän raapaisi tulta löytääkseen pienen lampun, joka oli pantu esille
+häntä varten pöydälle muutamien perheen illallisaterialta jääneiden
+lautasten ja kuppien viereen. Hän otti jalastaan märät kenkänsä ja
+asetti ne vielä lämpöiselle hellalle, johon sitä ennen oli pantu kaksi
+paria leveitä pikilangalla ommeltuja miesten kenkiä sekä joukko sukkia
+keppiin kuivumaan. Lamppu kädessä meni hän sitten varovaisesti työpajan
+läpi.
+
+Kaappisängyssä kaikkien puolivalmiitten tuolien ja höyläpenkkien takana
+tuossa lämpöisessä huoneessa makasi suutarinsälli Elling, -- suutarilla
+ja puuseppä Dörumilla oli yhteinen keittiö, ja sattui toisinaan, että
+kun Maisan täytyi kulkea sitä tietä, hän oli valveilla ja ryhtyi
+juttelemaan ja laskemaan leikkiä.
+
+Sisimmässä niistä kahdesta huoneesta, jotka olivat pienen käytävän
+päässä, nukkuivat Dörum ja matami ja ylempänä, rappusista oikealla
+olevassa huoneessa, yhdessä suutarin palvelustytön kanssa heidän
+keskenkasvuinen tyttärensä, vaivainen olentoparka, joka oli kuuro ja
+jota täytyi hoivata melkein kuin lasta.
+
+Kuuromykkä oli tottunut olemaan valveilla ja odottamaan Maisan tuloa.
+
+Nytkin kuului jotain, epäselvää ähkymistä, ja Maisa asetti
+lampun kädestään oven ulkopuolelle ja meni sisään. Kaksi niistä
+rintasokeripalasista, jotka hän oli ostanut Sundbystä, joutui tuon
+ihmisparan suuhun, ja palvelijattaren herättyä meni tälle pari palaa
+rihkamapuodin antimista lupausta vastaan, että hän huolehtii Maisan
+hameenhelmojen kuivattamisesta heti, kun hän aamulla on tehnyt hellaan
+valkean.
+
+Puuseppä oli latonut kaikenmoisia tarvepuita ullakolle ja palomuurin
+taakse, niin että Maisan täytyi valaista tietä itselleen. Maisan huone
+oli myöskin oikeastaan laudoitettua ullakkonurkkaa, neliskulmainen
+ikkuna oli sovitettu kaltevaan kattoon, mutta se teki kuitenkin huoneen
+vaikutuksen. Hänen äitinsä jälkeenjättämä vanha piironki oli siellä ja
+sen lisäksi vielä muutamia tuoleja, silityslauta ja taloustavaroita ja
+kupariastioita sisältävä hylly sekä muutamia puunaulakoista riippuvia
+vaatteita, jotka kaikki täyttivät pienen huoneen.
+
+Maisa seisahtui hetkeksi piirongin eteen ja etsi jotain eräästä
+laatikosta. Hän veti esiin sukkaparin, ja nopea tarkastelu selvitti
+hänelle, että ne olivat parsittavat, kuten hän oli aavistanutkin. Hän
+oli jo monena iltana koettanut välttää tuota työtä, kunnes se nyt oli
+miltei mahdotonta.
+
+Tuntui varsin ikävältä ryhtyä parsimaan, hän kun oli niin väsynyt. Sitä
+paitsi hän oli kovasti iloinnut siitä, että pääsisi sänkyyn ja saisi
+aivan hautautua patjoihin, missä oli oikein lämmin. Hän oli nukkunut
+sillä patjalla ja samassa ruskeaksi maalatussa, aukivedettävässä
+sängyssä, jonka päissä oli pienet, pyöreät nuppulat, niin kauan kuin
+hän muisti. Siinä oli äiti kuollut niihin aikoihin, jolloin he asuivat
+Hammersborgissa. Sängynpään yläpuolella oli hänen valokuvansa: jäykkään
+krinoliinihameeseen puettu nainen, jonka työssä kovettuneet kädet
+olivat liian näkyvissä ja jonka pitkissä, kapeissa kasvoissa saattoi
+huomata lujan ja tarmokkaan ilmeen. Sivulla oleva valokuva oli jostakin
+sanomalehdestä leikattu ja asetettu lasikehyksiin. Se oli muuan
+tunnettu tohtori ja professori, joka oli ollut sekä kandidaattina että
+assistenttilääkärinä sairaalassa samaan aikaan kuin äitikin.
+
+Maisa oli asettanut lampun pienelle pöydälle sängynpäähän ja nostanut
+tuolin sen ääreen. Nyt hän istui ja parsi sukkia varsin mukavassa
+asennossa jalat sängyssä ja rintasokeri pöydällä houkuttelevan
+näköisenä.
+
+Sisällä vanhan Sjöbergin "koneen" luona vielä: viilattiin ja jymyttiin.
+Näin oli kuitenkin aina elämää talossa hänen tullessaan kotiin myöhään
+illalla; nykyisin Sjöberg vaivasi päätään päivät umpeensa tiirikalla
+aukeamattomalla lukollaan.
+
+Yht'äkkiä Maisa purskahti nauruun. Hän tuli ajatelleeksi, kuinka
+hän oli kulkenut ja puolustanut henkeään tuota viatonta ihmisparkaa
+vastaan, jonka ei millään keinoin ollut onnistunut saada mitään
+vastausta kyselyihinsä ja tiedusteluihinsa...
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tosiaankaan ei Maisan ollut helppoa selviytyä nyt edellä joulun;
+hänen olisi pitänyt jakautua kolmeen osaan, sillä Brandtilta saapui
+kutsu ja samoin Jürgenseniltä; -- hän oli saanut lähteä kesken pois
+Simonsenilta, jonne hän oli lupautunut koko viikoksi ompelemaan neitien
+tanssiaisleninkejä, -- ja nyt, ennenkuin hän lähti kotoa aamulla,
+tuli sana leipuri Antonisenilta, että heidän välttämättä piti saada
+uudet vaatteet kaikille kolmelle lapselle! -- Jollei hän menisi sinne,
+niin kadottaisi hän varman paikan, johon piti turvautua kesällä
+koko hienoston ollessa maalla. Mutta nyt sai kesällä käydä miten
+tahansa, sai kun saikin, sillä oliko hän luotu istumaan ja ompelemaan
+lastenvaatteita ja sensellaista nyt, kun oli niin paljon muuta
+tekemistä.
+
+Aivan odottamatta olivat tulleet nämä kutsut tirehtööri Solbergin
+tanssiaisiin; mutta varmaankin pitivät he nyt ne niin myöhään -- tuskin
+oli neljääkääntoista päivää niistä enää jouluun -- siksi, että noita
+sieviä tyttäriä kutsuttaisiin kaikkiin tanssiaisiin talven kuluessa ja
+juhlittaisiin kaikin tavoin.
+
+Maisa oli istunut Jürgensenillä hyvin myöhään eilen illalla, --
+olisipa siellä ollut ompelukone, niin olisi työ sujunut toisenlaisella
+vauhdilla, -- ja oli tullut jälleen lumipyryssä ennen kahdeksaa tänä
+aamuna. Hän oli tehnyt ankarasti työtä kaiken päivää; Mina Jürgensenin
+tarlataanileningin piti tulla nyt valmiiksi tänä iltana, sillä Theodore
+Brandt ahdisti kovasti töillään.
+
+Mina ei voinut olla poissa kymmentäkään minuuttia, vaan tuli jälleen
+sisään ruokasaliin Maisan luo ja hypisteli ja asetteli yhteen
+kangaspalasia ja ihmetteli ja jutteli. Hän otti esiin kukkia ja
+koetteli nyt, sopivatko ne leningin väriin lampun valossa, ja sitten
+koetteli hän helmiään; -- hänellä oli erittäin kaunis vartalo, hoikka
+ja sorea, ja hän tahtoi, että se myöskin näkyisi.
+
+Ja Maisa tiesi varsin hyvin, millainen hänen pukunsa tuli olla,
+-- sileä pusero ja sen yllä olkapäiltä rinnan yli ulottuva
+runsaslaskoksinen röyhellys. Mina-neidillä, joka oli niin hento, piti
+olla jotain täyttävää. mutta se ei saanut pudota raskaasti ja jäykästi,
+niin että se kadotti oikean, yksinkertaisen luonnollisuutensa. Sillä
+sellainen suora ja sileä, jäykkä kiilantapainen kangaspalanen oli
+koristuksena pahinta, mitä hän tiesi.
+
+Mina seisoi hieno, valkea hame vaaleanpunaisen tarlataanileningin alla
+ja koetteli. -- Vyötärön kohdalta täytyi hiukan kaventaa, se teki
+vartalon pehmeämmäksi ja vapaammaksi... Ja hameen tuli laskeutua niin
+pehmeästi ja ikäänkuin ruumista myöten --
+
+"Mutta ei mitään koviketta!" keksi Mina yhtäkkiä; hän tuli loistavan
+iloiseksi päästyään vihdoinkin selville siitä, miten piti olla. --
+"Kunhan se vain istuisi... kunhan se vain istuisi!"... Siniset silmät
+aivan välkkyivät; -- "kunhan se vain saataisiin putoamaan vapaasti ja
+luonnollisesti..."
+
+Hän koetteli ja näytteli ja puheli ja huolehti.
+
+Ja Maisakin oli vallan kuumeessa: -- "Ei, mutta jos Mina-neiti
+kiinnittäisi kukkia paksuun, vaaleaan tukkaansa"; -- hän veti
+varovaisesti hameen pään yli, -- hänestä saattaisi tulla niin sievä,
+että siitä puhuttaisiin!...
+
+Nyt tuli asessori sisään päällystakki yllä ja sateenvarjo kädessä;
+hänen piti mennä joihinkin kutsuihin tänä iltana tuollaisessa
+lumipyryssä. Hän taputti Minaa ja tarkasteli leninkiä; asessori piti
+paljon ainoasta tyttärestään.
+
+"Yksinkertaista ja kaunista ja luonnollista, -- eikö niin, Mina?
+Hienostuneen pukeutumistaidon tuntee heti ensi silmäyksellä. --
+Hienoutta, joka kätkeytyy yksinkertaisuuteen ja jonka tuntee paremmin
+kuin näkee. Se ilmaisee varmasti arvoasteen." -- Hän silitti
+ihaillen hänen hiuksiaan. -- "Me emme tahdo tietääkään toisenlaisista
+pukeutumistavoista"...
+
+"Ettepä tosiaankaan", ajatteli Maisa; hän näki, kuinka Mina hiipi isän
+luo ja suuteli häntä saadakseen hänet pian jälleen menemään pois.
+
+"Kunhan se vain istuisi... kunhan vain saisitte sen istumaan, Maisa!...
+Ottaisimmekohan hiukan pois röyhelön laskoksista?" -- Hän pelkäsi niin,
+ettei hän tulisi tarpeeksi solakaksi. Mina tuskin saattoi käsittää,
+että he viime vuonna olivat tanssineet krinolinipuvuissa.
+
+Vaaleanpunainen hame oli vielä keskentekoisena tuolilla, nyt tuli
+pitkien koristeitten vuoro.
+
+Maisa nousi ja pani puseron pois alkaakseen yksitoikkoisen ompelun.
+Kapeat, jäntevät sormet kulkivat erinomaisen nopsina, sormustin työnsi
+neulaa varsin kätevästi kankaaseen, ja laskostaminen edistyi niin
+nopeasti, että yhä uudestaan ja uudestaan täytyi kiinnittää kangas
+uudelta kohdalta.
+
+Hän tahtoi nähdä, eikö Mina-neidin leninki nyt vetäisi vertoja sekä
+Bergin sisarusten että matami Aasin valmistamille sekä hienoon
+poimuttelemiseen että kuosiin nähden. Ei ollut mahdotonta, että
+kyseltäisiin, kuka sen oli ommellut...
+
+Ja häntä ei todellakaan ihmetyttäisi, vaikka Mina-neiti voittaisi
+kaikki Solbergilla. Hän oli niin vilkas nyt varmaankin tuon
+meriupseerin vuoksi, jonka sanottiin kosiskelevan häntä...
+
+Maisa hymyili ommellessaan... Ehkäpä tämä leninki nyt ratkaisisi
+asian!... Hän liitäisi niin hentona ja kevyenä kuin höyhen ilmassa
+upseerin käsivarrella.
+
+Oi, kuinka he osasivatkin tanssia!... Maisa oli nähnyt heidät
+lehteriltä porvaritanssiaisissa viime vuonna, -- koko sali ikäänkuin
+liikahteli soiton tahtiin kirkkaitten kruunujen alla, pitsinypläyksillä
+koristettuja silkki- ja atlassilaahustimia vilisi siellä vaaleitten
+harsohameitten rinnalla. Ja paljaat kaulat ja tukkalaitteet kukkineen
+ja helmineen taipuivat ja kumartuivat keskellä kaikkia kauniita
+univormuja, mustia frakkeja ja valkeita liivejä.
+
+Hän oli istunut ja ommellut sen illan kokonaan Elise Schoulle siksi
+kunnes tämän piti mennä tanssiaisiin; ja sitten oli hän seurannut
+tätä vaunuissa ottaakseen hänen yltään päällysvaipan ja oli siten
+päässyt ylhäälle parvekkeelle katsomaan heitä. Hän oli tarkannut
+jokaista tuntemaansa, -- punaleninkistä Signe Tranemia kukkineen ja
+norsunluuviuhkoineen ja Elise Schouta, joka koko ajan oli lattialla
+kauempana salissa, ja valkopukuista Kitty Blomia -- tämä oli niin
+suloinen, mutta hänen leningissään oli toisen olkapään kohdalla
+ikäänkuin jotain viistoon leikattua kaula-aukon kohdalla, sen huomasi
+joka kerran, kun hän taivutti itseään; -- ja sitten Minka Mörkiä,
+joka myöskin oli pukeutunut vaaleaan, mutta atlassiin! -- Hän joutui
+kihloihin niissä tanssiaisissa luutnantti Müllerin kanssa... Lopulta
+oli hänen päänsä mennyt vallan pyörälle paljosta eau de colognen
+hajusta, valosta ja musiikista, niin että tuntui aivan siltä kuin hän
+itse olisi ollut siellä alhaalla.
+
+Mutta joka tapauksessa oli nyt hauskin aika vuodesta, tämä aika ennen
+ja jälkeen joulun, kun hän näin istui ja kuumeisella kiireellä ompeli
+tanssiaisia varten, niin että melkein päätä pyörrytti, eikä tiennyt,
+kuinka päivä oli kulunut ennenkuin oli jälleen lähdettävä ulos ja
+mentävä kotiin pimeässä. Jokaiselle näytti olevan aivan kuin hengen
+kysymyksenä saada leninkinsä valmiiksi, niin että täytyi valvoa myöhään
+yöhön. Mutta nuo nuoret neidit kysyivät häneltä neuvoa ja juttelivat ja
+hulluttelivat ja uskoivat hänelle, mitä he pelkäsit, ja toivat esiin
+ajatuksensa kaikin puolin, niin että hän suurella mielenkiinnolla
+seuraten pääsi lopulta selville kaikesta: kuinka monta kertaa
+meriluutnantti Solberg tanssi Mina-neidin kanssa, tai mitä oli kerrottu
+Signe Tranemista ja herra Torpista tai Arnasta ja vaaleatukkaisesta,
+iloisesta Jakob Schousta. Hän ikäänkuin unohtui kokonaan kaikkeen
+tähän, hän eli niin täydellisesti noissa asioissa ja hänellä oli joka
+suhteessa oma osansa niihin nähden.
+
+Mitä haaveiluja hänellä joskus olikin ollut itsekohtaisesti, ne jäivät
+syrjään, -- Hjorte-apteekin farmaseutti, jolla nyt oli itsellään
+apteekki jossakin, ja joka oli mennyt naimisiin rahojen vuoksi eikä
+ollut ollenkaan niiden ajatusten arvoinen, joilla Maisa oli vaivannut
+itseään hänen tähtensä...
+
+-- "Olipa oikein hyvä, että me saimme olla niin rauhassa tänä iltana",
+arveli rouva, hän oli ollut ylhäällä ja auttanut miestään tämän
+pukeutuessa; -- ei tehnyt mitään, vaikkapa Maisa istuisi ompelemassa
+kauemminkin, kun kerran oli niin kiire. Ja nyt kun asessori ja
+ylioppilas olivat molemmat ulkona, voisivat he vain kattaa pöydän
+arkihuoneeseen rouvalle itselleen ja Ludvigille ja Minalle, niin
+Maisan ei tarvitsisi korjata tavaroitaan ruokapöydältä, vaan saisi hän
+häiritsemättä ommella.
+
+Sitten illalla soitti Theodora Brandt ovikelloa. Hän tuli pimeässä ja
+lumipyryssä puhuakseen Minan kanssa tanssiaisista ja nähdäkseen hänen
+leninkinsä; -- mutta alla oli kuitenkin pelko, ettei hän saisi Maisaa
+huomen-aamuna varhain ompelemaan hänelle.
+
+He juttelivat ja kuiskailivat siellä sisällä kamarissa, heillä oli
+niin paljon asioita keskenään; se oli oikein kuumaa ystävyyttä...
+Mutta leninkiä Theodora nyt ei kuitenkaan saanut nähdä. Huomenna kyllä
+Maisalta kysyttäisiin tarkasti asiasta.
+
+Neula kulki ja kulki, sillaikaa kun Mina kulutti aikaansa Doran kanssa
+sisällä.
+
+He olivat ajaneet Ludvigin läksyineen Maisan luo; poika istui siinä
+unisena ja nyrpeänä ja luki kyynärpäät pöydällä ja molemmat nyrkit
+hiuksissa.
+
+Tänäkään iltana eivät työt valmistuneet ennenkuin puoli yksitoista,
+oli vielä puolitoista kerrosta koristenauhaa ompelematta... Lampunkupu
+ja suippo pää hiukan kellahkoine kasvoineen häämöttivät nurkkapeilissä
+ruokasalin kaapin yläpuolella ja varjo alhaalla seinällä hänen
+vieressään työskenteli reippaasti ja herkeämättä käsillään.
+
+Kaksi kokonaista päivää hän sai laskea hyväkseen täällä, -- ja sitten
+huomenna ja ylihuomenna Brandteilla, -- siitä tulisi täsmälleen yksi
+taalari. Simonsenilta, jonne hänen piti mennä torstaina ja jossa
+piti sitten istua koko viikko, oli yhden päivän palkka vanhastaan
+saamatta. Jos siinä ajassa voisi saada työt valmiiksi siellä ja pääsisi
+Antonisenille, niin olisi vielä jäljellä neljä ja puoli päivää ennen
+jouluiltaa. Asunnonvuokra piti maksaa matami Dörumille, ja loppusumma
+kengistä piti saada suoritetuksi.
+
+Ja sitten ruokaa joulupäiviksi...
+
+Täytyi pitää huoli siitäkin, että jäi jotakin jäljelle joulun
+ja uudenvuoden väliseksi sunnuntaiksi, jolloin oli ristiäiset
+maalarimestari Jörstadin luona, -- hän tahtoi ommella oikein
+hienon kastemyssyn punaisin atlasnauhoin ja ruusukkein. Häntä oli
+pyydetty tyttökummiksi, ja Dörumin matami pitäisi lasta. Oli kyllä
+tarkoituksena, että niistä tulisi oikeat kemut... Kirkkoon ottaisi
+Maisa uuden talvilakkinsa ja lyhyen, nahkakauluksisen takkinsa. Ja
+sitten tahtoi hän koristaa mustan leninkinsä kauniilla villapitseillä,
+jotka hän oli saanut rouva Schoulta, -- ne täytyi jälleen ratkoa
+pois viidenneksi päiväksi, jolloin oli mentävä ompelemaan. Sitten
+valkea kaulus, joka kiinnitettäisiin edestä pienellä kultaneulalla
+ja hienot kalvosimet. Ehkä hän ottaisi sen punaisen ripsireunaisen
+kaulaliinansakin, tai ehkä oli hienompaa ja yksinkertaisempaa olla
+ilman. Tukka piti kähertää ja asettaa chignon-malliin, -- oi,
+hänestä tulisi hirvittävän hieno! Oli ollut puhetta siitäkin, että
+he kutsuisivat kesteihin joitakuita kisällejä ja Ellingin, niin että
+voitaisiin tanssia illalla...
+
+Ludvig istui ja haukotteli, niin että se lopulta uhkasi aivan tarttua...
+
+... "Mustaanmereen Dniepr ja Dniester, Dniepr ja Dniester, Dniepr ja --"
+
+Hän takoi ja takoi päähänsä: "Dniepr ja -- ja"
+
+"Kunhan se vain lopuksi ei menisi aivan umpilukkoon", virkahti Maisa.
+
+Ludvig katsoi häneen vihaisesti.
+
+... "Jäämereen Viena, Itämereen Väinäjoki eli Dyna, Väinäjoki --
+Väinäjoki -- Dyna... Itämereen Väinä --"
+
+"Niin, nyt on kai aika sinun päästä sänkyyn ja saada pehmeä 'dyna'
+pääsi alle", arveli Maisa.
+
+"Pitäkää suunne kiinni, -- minua ei lainkaan nukuta!" Hän paiskasi
+vihaisena kirjan kiinni ja meni ylös huoneeseensa.
+
+Oli tyhjää ja hiljaista. Lampun valo alkoi punertaa, se heikkeni ja
+himmeni.
+
+Varmaankin oli oikea myrsky ulkona, tuuli ulvoi. Hän ompeli ja ompeli,
+kestäisi vielä ainakin tunnin ennenkuin hän saisi kaikki valmiiksi.
+
+Illan kuluessa saattoi hän saada sellaisen unenpuuskan, että hän
+ikäänkuin näki kaikki kaksinkertaisena. Mutta ompeleminen kävi
+kuitenkin yhtä sukkelaan siitä huolimatta, ja kun puuska oli ohi, oli
+hän päässyt pitkän matkan eteenpäin.
+
+Siinä istuessaan uneksi hän, että oli aikainen aamu ja hän kulki
+äskensataneessa, paksussa lumessa vaivaloisesti pihan yli, -- joka
+askeleella näkyi mustaa likaa -- ja tapasi kirjapainopojan, niinkuin
+tavallisestikin tämän mennessä rappuja ylös ylioppilas Kielsbergin luo
+paperiviilekkeineen.
+
+... Kielsbergin mielestä he varmaankin tavallaan tunsivat toisensa
+ensimäisestä illasta saakka, jolloin tämä tuli taloon. Hän tervehti
+ja jutteli joka kerta heidän tavatessaan toisensa ulkona ja kyseli
+häneltä, niissä hän milloinkin oli ollut ompelemassa ja mihin hänen
+piti mennä huomenna ja ylihuomenna. Kielsberg arveli, että Maisa oli
+varmaankin hirveän tyytyväinen maailmaan ja ansaitsi äärettömän paljon
+rahaa, -- silmät kiiluivat ja vilkuivat silmälasien takaa -- Maisa kun
+ahersi aikaisesta aamusta myöhään iltaan. -- Varmaankin tulisi hänestä
+vielä hirveän rikas! --
+
+Kielsberg oli aina iloinen, vaikkei hänellä suinkaan ollut liiaksi
+rahaa, miesraukalla. Rouva Thorsenin täytyi kovasti kiristää häneltä
+vuokraa, sen hän oli kuullut Tillalta. Hän luki lääkäriksi ja hänet
+tunnettiin hyvin sairaalassa.
+
+Oli harmillista, että Maisa oli lauantaina sattunut tulemaan kotiinsa
+niin onnettomaan aikaan, juuri kun pesijätär seisoi ja karhusi laskua
+ja huusi, ettei hän enää vasta pese noita kuluneita paitoja, jollei
+herra maksa. Hän olisi antanut paljonkin, jos olisi voinut hävitä
+näkymättömiin, niin hieno kuin Kielsberg aina oli; mutta oli mahdoton
+enää kääntyä ympäri, sillä hän oli juuri menossa viemään leninkiä rouva
+Thorsenille ja niin käänsi hän asian leikiksi ja meni rappuja ylös
+aivan heidän keskeltään. Mutta eipä Kielsberg ollut näyttäytynyt sen
+jälkeen...
+
+Lampun valo punersi yhä enemmän, se alkoi kärytä. Viimeiset koristeen
+laskokset olivat vielä neulomattomina hänen edessään.
+
+Rouva aukaisi ovea nähdäkseen, eikö hänen työnsä pian valmistuisi;
+ei varmaankaan kannattanut enää jäljelläolevan pätkän vuoksi
+panna lamppuun uutta öljyä?... Mina oli nukahtanut arkihuoneeseen
+odottaessaan...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joulupäivinä Maisa oli nukkunut tarpeekseen, tehnyt tulen uuniin,
+keittänyt kahvia, käynyt juttelemassa alhaalla Dörumien tai kauppias
+Sundbyn luona ja jälleen mennyt ylös ja pannut maata.
+
+Suutarin väki ja Dörumit olivat myöskin kaikki nukkuneet kauan, matami
+Dörum oli töintuskin ehtinyt iltakirkkoon ensimäisenä joulupäivänä.
+Tapaninpäivä-iltana ratkaistiin siellä alhaalla korttipelillä, kuka
+tarjoaisi vehnäleipää ja kuka kaksi pulloa olutta ja jok'ainoa heistä
+kuitenkin haukotteli.
+
+Loikoa siten iltapäivällä, kun alkoi hämärtää, ja uunissa oli tuli
+ja sen valo heijastui huoneeseen, ja tietää, ettei tarvinnut nousta
+ennenkuin illalla -- eihän muu olisi tullut kysymykseenkään... Oli
+niinkuin ei olisi jaksanut ajatellakaan mitään sen enempää.
+
+Mutta nyt ei saanut enää paljoakaan levätä. Kolmantena ja neljäntenä
+päivänä täytyi hänen ommella leninginliiviä, jonka hän kauan sitten oli
+luvannut kauppias Sundbyn palvelijattarelle. Ja sitten ristiäismyssy...
+puhumattakaan siitä, että hänen täytyi omaakin pukuaan tarkastella ja
+siistiä -- -- --
+
+-- -- -- Maalarimestari oli luonut lumen pois ovensa edustalta ja
+siistinyt kaikki paikat niin hienoiksi sunnuntai-aamuna. Mieskummeina
+olivat talonisännöitsijä Andersen ja Elling, jolla oli oikein hieno
+uusi takki ja valkoinen rintamus silkkikaulaliinoineen. Pienokaisen
+nimeksi tulisi hänen tätinsä mukaan Kirstine.
+
+Toimitus kesti kauan, ja jumalanpalveluksen jälkeen oli niin paljon
+kastettavia, että Maisa oli oikein iloinen päästessään jälleen kotiin
+ja saadessaan jalkansa lämpimiksi; lumi aivan narisi kenkien alla.
+
+Matami Dörumin ja Maisan piti mennä katsomaan, kun pienokainen pantiin
+kehtoon; hänen tuli nukkua ennenkuin ristiäiskekkerit alkoivat.
+
+Illalla oli maalarimestarin luona niin täyttä; siellä olivat Dörumit
+ja suutarinväet, talonisännöitsijän perhe ja maalarimestarin
+kaupungissa asuva sisar, erään merimiehen leski, joka ennen oli
+ollut tarjoilijattarena muutamassa valtameren laivassa; hänellä
+oli kaksi tytärtä, jotka kehuivat itseään; toista piti kutsua
+taloudenhoitajattareksi ja hän oli hirveän hieno ja muhkea.
+
+He kiiruhtivat heti kaikki kolme istumasohvaan kahvipöydän ääreen
+matami Andersenin, talonisännöitsijän vaimon viereen, niin että
+sekä matami Dörumin, kummin, että suutarimatamin nyt täytyi tyytyä
+puutuoleihin. Maisa pakotti silloin talonisännöitsijä Andersenin
+ottamaan hänen tuolinsa, -- muuten piti miesväen istua ulompana
+penkeillä ja rahilla, heille tarjottiin sinne virvokkeita -- ja sitten
+tahtoi Jensine Andersen jälleen, että Maisa, joka oli kummi, ottaisi
+hänen paikkansa.
+
+Dörumeja kiusasi myöskin aika lailla nuo kolme istumasohvalla olijaa.
+He istuivat rivissä ja nyrpistivät suutaan ja väänsivät itseään
+joka kerran, kun ottivat vierrekakkua tai voileipää, heidän kätensä
+olivat aina eidamerjuustolla päällystettyjen voileipien kimpussa.
+Ja koko ajan puhuttiin vain nuorimmasta tyttärestä Theasta, josta
+nyt tulisi höyrylaivan tarjoilijatar ja jolla kenties aikaa myöten
+olisi mahdollisuuksia päästä ravintolanpitäjättäreksi, kuten matami
+Rasmussenkin oli ollut, vieläpä samaan laivaankin, sillä matami ja
+kapteeni olivat varsin hyviä tuttavia.
+
+Paksut, lyhyet kullatut kellonperät heilahtelivat puseroa vastaan
+matamin jutellessa, ja molempien tytärten kädet luikertelivat hänen
+käsiensä alitse vatia kohti.
+
+Toisten matamien yritykset saada sanotuksi jotain lapsesta tai
+kasteesta raukesivat aivan tyhjiin.
+
+Yht'äkkiä nousi matami Andersen:
+
+"Huh -- täällä sohvassa on niin kuuma... enkö voisi saada istua sinun
+paikallesi, Andersen?"
+
+Mutta siitä oli seurauksena vain, että nyt nuo kolme oikein
+levittäytyivät sohvaan, ja sitten juteltiin jälleen.
+
+"Älä luule, että ketju on oikeaa kultaa", kuiskasi matami Andersen
+Maisa Jonsin korvaan, -- "ja nuo sormukset hänen sormissaan...
+pelkästään katinkultaa. Kuulkaa, minä en suorastaan voinut istua hänen
+vieressään."
+
+Laiha, pitkä maalarimestari pienine, punertavine paineen kulki, ympäri
+varsin koreana liiveineen ja avarine sinisine paidanhihoineen ja
+tarjosi olutta ja miesväelle ryypyn; hänen otsassaan oli pari punaista
+läikkää ja hän laski leikkiä ja kaatoi.
+
+Nyt pienokainen huusi viereisessä pikku makuuhuoneessa, ja matami
+Jörstadin täytyi mennä sinne auttamaan vanhinta, kaksitoistavuotista
+tytärtään.
+
+"Oli ehkä hyväkin, että tällä tavoin jouduimme muistamaan myös lasta",
+sanoi matami Andersen katkoen leskimatamia terävästi silmiin.
+
+"Niin -- ni-in -- niin -- odottakaahan nyt siksi kunnes eukko tulee
+jälleen sisään", -- alkoi maalarimestari. Vihdoinkin puhui hän sitten
+ohuella, piipittävällä äänellään:
+
+"Sitä minä nyt vain tahtoisin sanoa, niinkuin olen ajatellutkin kaiken
+aikaa, että minä ja vaimoni kiittäisimme kummeja sekä siitä, että he
+ovat olleet kirkossa meidän Kristinemme kera, että myöskin kaikista
+hyvistä lahjoista, jonka vuoksi me kiitämme ja kumarramme jok'ainoalle."
+
+Talonisännöitsijä nousi nyt esittääkseen, ennenkuin joi lasinsa,
+kummien onnittelut ja toivomukset pikku Kirstinen menestykseksi. Ja
+puheen jälkeen tarjosi maalarimestari paloviinaa kaikille, myöskin
+naisille, joitten piti ottaa koko- tai puoliryyppy sen mukaan, olivatko
+he naimisissa vai naimattomia; mutta oli hirveätä, miten nuo molemmat
+Rasmussenin tyttäret tirskuivat ja kursailivat, ennenkuin hän sai
+heidän maistamaan väkeviä, -- olutta, herra paratkoon, saattoivat he
+kyllä maistaa, mutta --
+
+"Pitäkääs nyt silmällä heitä", sanoi matami Andersen, -- "luulenpa,
+että tuokin menee alas, jos lasi vain jää siihen seisomaan. Ajatelkaas,
+että he ovat tyhjentäneet koko tuon takimaisen maljan, nuo kolme!"
+
+"Katsokaas, katsokaa toki", kuiskasi hän joka kerran kun he
+joivat, ja tyrkkäsi Maisaa; -- hän oikein tarkasteli heitä... "Tuo
+taloudenhoitajatar on vain ottanut pikku siemauksia, ja nyt on lasi
+jo aivan tyhjä. En minä usko, että hän on mikään taloudenhoitajatar
+-- taloudenhoitajattarella muka tuollaiset pitkät korvakellukat, eipä
+todentotta olekaan! -- Hyh, olen iloinen, että muutin paikkaa."
+
+Matami Andersen kuiskaili ja kuiskaili ja kiusaantui yhä enemmän
+katsellessaan noita, jotka olivat vieneet häneltä sohvan. Pitihän toki
+talonisännöitsijän rouvan ikäänkuin olla ensimäisenä täällä.
+
+Nyt alettiin yltympäriinsä jutella, ja Dörum ja suutari siirtyivät
+vähän kauemmaksi, kuten maalarimestarikin. He istuivat irlantilaisiin
+villaröijyihin puettuina ja hikoilivat ja polttivat. Dörumilla oli
+ollut porsliinipiippu valmiiksi täytettynä taskussaan ja talonmies
+hipaisi suutaan kielellään ja joi olutta niin usein kuin vain lasi
+täytettiin; hän huomasi kyllä, että eukon mielessä oli jotakin, mitä
+piti koettaa sovittaa... "Kuulehan", sanoi hän taputtaen tätä aina
+väliin ystävällisesti olkapäille, -- "kuulehan, Maren, -- mutta juohan
+toki, Maren, täällä on olutta -- niin -- pidähän silmällä Jensineä.
+Usko pois, äiti, että olet suuressa edesvastuussa, sillä, näetkös, nyt
+tulee tuo Sundbyn puotilainen tänne, tiedäthän, -- niin ja kuulehan
+-- jätän kokonaan sinun ratkaistavaksesi, tahdommeko hänet vai emme",
+kuiskaili hän nipistäen matamia.
+
+Kas vain, -- Sundbyn Johannesen ja Jensine Andersen, -- vai niin, vai
+niin -- ajatteli Maisa, joka myöskin oli kuullut puhuttavan siitä.
+
+Nyt tulivat ulkoa pakkasesta läkkisepänsälli ja vielä muuan toinenkin
+jääden hämillään seisomaan ovensuuhun, sillä eipä juuri näyttänyt siltä
+kuin tanssittaisiin täällä ahtaassa kamarissa. -- Maalarimestari pyysi
+heitä olemaan ystävällisiä ja istuutumaan ja ottamaan ryypyn siksi
+kunnes tulisi useampia. Hän ei tahtonut sytyttää valoja työpajaan niin
+aikaisin. Täytyihän pitää huolta, että valoa riittäisi myöhempäänkin.
+
+Nyt kun talonisännöitsijä oli saanut vaimonsa irti tuosta yhä
+kiihtyvästä sodanhalusta sohvassa istuvaa leskeä kohtaan ja hänen
+huomionsa kiinnitetyksi Jensineen, istui hän aivan tyynenä ja vakavana,
+kaulassaan vaaleanpunainen solmittu liina, ja nautti olutlasistaan,
+jonka hän oli asettanut polvelleen, puhallellen suuria savupilviä ja
+jutellen ja laskien leikkiä Dörumin ja suutarin kanssa.
+
+"Ettekö voi saada hiukan ovia auki siellä!" kuului yht'äkkiä sohvalta,
+-- "minusta tuntuu, että me suorastaan paistumme täällä", -- matami
+Rasmussen toi kärsimättömyytensä ilmi äänellä, joka oli kokonaan
+toisensävyinen, ei ollenkaan lempeä, kuten kahvia juotaessa.
+
+"Niin, nyt tuli esille hänen oikea luontonsa", sanoi matami Andersen,
+-- "siinä sen nyt kuulitte, Maisa! Olen hiukan pitänyt silmällä heidän
+hommiaan koko ajan, ja tosiaankin olen iloinen, että pääsin kunnialla
+pois sohvasta; -- nyt ovat he jo saaneet käsiinsä pöydältä kolmannen
+olutpullon, jota he salaa vaihtavat. Viina on myöskin mennyt saman
+tien."
+
+Maalarimestari ei ollut halukas avaamaan ovea. Lumipyryssä seisoi
+siellä odottamassa koko joukko ihmisiä, joita oli vaikea pyytää
+sisäänkään, eikä hän missään tapauksessa tahtonut vielä sytyttää tulta
+työpajaan.
+
+"Kyllä täällä on varsin kuuma", arveli talonisännöitsijä, joka kuivasi
+kasvojaan käden selkäpuolella.
+
+"Eipäs ole, Andersen!" vastusti hänen vaimonsa terävästi, -- "meillä on
+kuitenkin niin paljon ihmistapoja, ettemme ryhdy pitämään järjestystä
+vieraissa ollessamme."
+
+"Avaatteko oven?" tuli varsin käskevällä äänellä sohvasta; leski näytti
+olevan aikeissa nousta.
+
+Nyt avasi maalarimestari oven ja meni sytyttämään tulen työpajaan.
+
+Tuntui virkistävältä, kun pakkanen virtasi sisään sumupilven tavoin.
+Ulkona kuunvalossa näki Maisa Ellingin ja muutamia muita, joiden hän
+tiesi tulevan; -- heitä oli koko joukko -- tulisi oikeat tanssit.
+
+Hän arvasi kyllä, miksi Elling pysytteli niin lähellä ovea: tämä
+tahtoi ensimäisenä ehtiä pyytämään häntä... Ja juuri kun he nousivat
+lähteäkseen työpajaan, olikin Elling siinä.
+
+"Kyllä, kyllä, mutta saatte pyytää uudelleen oikein kunnollisesti
+tuolla sisässä eikä täällä ulkona lumessa..."
+
+Työpaja oli järjestetty siistiksi, suloinen lämmin virtasi vastaan.
+Maalarimestarin luona oli aina niin kuuma sen vuoksi, että kaiken
+vastamaalatun piti talvella olla kuivumassa sisässä sekä yöllä
+että päivällä. Maalipyttyjä ja pusseja ja öljykivi ja kaikenlaisia
+maalarinkapineita oli nurkassa, nojallaan olevat tikapuut suojanaan,
+ja kelkkoja ja muita kuivumaan pantuja esineitä oli kattoparrujen
+välissä olevilla orsilla juuri ja juuri niin korkealla, etteivät päät
+ylettyneet niihin.
+
+Seinillä oli muutamia juuri sytytettyjä kynttilöitä kiinninaulatuissa
+puulistoissa, ja kulmapöydällä paloi lamppu. Soitosta huolehti vanha
+Sjöberg, "kone", joka soitti viulua pitkät jaksot, kunhan häntä vain
+voideltiin punssilla ja välillä otettiin esiin hanuri. Oli tarkoitus,
+että joillakin vastatulleilla olisi mukanaan miestä väkevämpääkin, jota
+he tarjoaisivat toisille.
+
+Tanssi alkoi ja pari toisensa jälkeen lähti liikkeelle, niin että
+hameenhelmat liehuivat.
+
+Kuparisepänsälli oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen sisällä
+kamarissa ja pyytänyt saada tanssia Jensinen kanssa, ja Larsinella
+oli kolmekin kavaljeeria ympärillään, -- varmaankin noitten pitkien
+korvakellukoitten ja monien hetaleitten vuoksi.
+
+"Ette saa pitää kättänne noin korkealla selässäni, Elling", ärähti
+Maisa kärsimättömästi, -- "eikä täällä myöskään liene niin kylmä, että
+tarvitsisi pitää hattua päässä."
+
+Häntä harmitti, että he polkivat ja tömistivät lattiaan
+korkoraudoillaan, ja että he tanssivat lakit ja hatut päässä; ne olivat
+vinossa, jotta näyttäisi ponnekkaammalta. Ellingillä oli kuitenkin
+valkea etumus ja silkkikaulaliina sekä vahanahkaiset saappaat.
+
+Samassa he törmäsivät erääseen pariin, joka pysähtyi vain ottaakseen
+toisin tavoin kiinni toisistaan, ja sitten kesti viheliäisen kauan
+ennenkuin he jälleen pääsivät tahtiin.
+
+Pöydän luona kauempana nurkassa, josta lamppu levitti himmeätä valoaan
+lämpöisellä vedellä täytetystä saviastiasta nousevan höyryn läpi,
+seisoi maalarimestari avarine sinisine paidanhihoineen ja tarjoili
+punssisekoitusta. Hänen vieressään olevalla tarjottimella oli muutamia
+olutlaseja ja viisi kuusi viinilasia odottamassa...
+
+"Maistelehan tätä, Andersen. Otamme kokeeksi etukäteen... Kas tuossa,
+Dörum -- tänään on ollut kova työpäivä, maljasi. Meitä kolmea varten
+on erikoinen pullo. Nuoriso saakoon sitä enemmän vettä vereensä -- he,
+he, he" -- naurahteli hän heikolla äänellään lisätessään saviastiaan
+vettä aikamoisen annoksen. "Aseta lasisi ikkunalaudalle, suutari,
+niskasi taakse, niin se on varmassa paikassa -- sinä myös, Andersen!
+Niin -- eiköhän liene viisainta meidän kaikkien tehdä samalla tavoin"
+-- maalarimestari asetti omansakin sinne.
+
+"Kas niin", -- ensimäisen kerran pani maalarimestari piippuunsa.
+Tulitikku, jota hän ensin raapaisi seinää ja sitten lattiaa vasten,
+sammui, sisarentytär, kamarineitsyt liehui ohi kaikkine hepenineen ja
+avarine krinoliinihameineen.
+
+"Kas niin, kas ni-in!"... kuului eri vetojen jälkeen, kunnes piippu
+syttyi. Maalarimestarin edesvastuu tältä päivältä oli suurimmaksi
+osaksi ohitse ja hän aikoi nyt kaikessa rauhassa ja mukavuudessa
+nauttia elämästään... Muori sai viedä tarjottimella penkeillä istuville
+matameille virvoketta -- ja myöskin toisille, mikäli astiasta riitti.
+
+"Tuo Maisa on sievä tyttö", sanoi talonisännöitsijä -- "Näkee, ettei
+hän kuulu raskaantyöntekijöihin, kuka sitten lieneekään hänen isänsä --
+no niin, hyi olkoon, -- katsokaa nyt, kun suorastaan tallaavat jalat
+tässä."
+
+Galoppadi oli menossa sitä vauhtia, että kaksi kelkkaa putosi alas
+telineiltä uunin takaa.
+
+Vanha Dörum istui köyryselkäisenä ja hiljaisena ja vakavana ja vetäisi
+silloin tällöin haikuja piipustaan. Toisella silmällään seurasi hän
+Maisa Jonsia ja Ellingiä, jotka tanssivat schottista, hän tiesi niin
+tarkalleen mitä matami Dörum ajatteli noista kahdesta, tämä varmaankin
+istui ja teki huomioita kaikesta... Elling oli kelpo mies... Mutta
+pitää olla muutakin ennenkuin voi perustaa oman työpajan...
+
+Jostakin neuvoteltiin kauempana oven luona:
+
+"Kyllä toki" -- puheli matami Jörstad -- "Tilla saa kyllä tulla
+tänne ja kauppias Sundbyn Maren myöskin, -- molemmathan ovat meidän
+tuttaviamme, matami Rasmussen."
+
+"Enpä olisi luullut, että olemme joutuneet paikkaan, missä
+palvelijattaria pidetään tuttavina!" Matami Rasmussen huusi kovalla
+äänellä tyttärensä pois tanssista... "Thea! -- Larsine, kiiruhtakaa,
+kuuletteko..."
+
+"Hän aikoo mennä", tuli Jörstadin emäntä sanomaan hämillään.
+
+"Tarjoa hänelle vain punssia, eukkoseni!" Maalarimestari kaatoi
+sekoitusta summamutikassa aimo annoksen olutlasiin; -- hän tiesi kyllä,
+mistä tuuli puhalsi oli ollut aivan anteeksiantamattoman heikkoa se
+sekoitus, jota hän oli antanut vaimonsa tarjota matameille.
+
+Tilla ja Maren liehuivat kumpainenkin oman kavaljeerinsa kanssa
+tanssissa täydessä vauhdissa törmäten toisia vastaan ja tuuppien
+toisiaan ahtaassa piirissä lattialla ja kesken kaiken näkyi karkeitten
+villasukkien varret märkäin kenkien yläpuolella.
+
+Vanha Dörum karisteli kurkkuaan ja sylkäisi tupakansauhun keskeltä;
+tanssijat tömistivät lattiaa niin että kaikki maalarityöpajan tomu
+pölähti esiin; se tunkeutui rintaan -- -- -- uh -- uh -- uh -- uh --
+Hän kääntyi ikkunalaudalla olevaan lasiin päin ja otti pienen kulauksen
+huuhdellakseen kurkkuaan.
+
+Puoliavoimesta ovesta tulvi sisään pakkashöyryä ja ovikynnyksellä
+leveni yhä enemmän ja enemmän jalkojen mukana kulkeneesta lumisohjusta
+muodostunut musta täplä sitä mukaa kuin ovesta kuljettiin.
+
+Pullo kulki melko usein ulkona sälliltä toiselle, tullessaan takaisin
+olivat he niin punaisia ja iloisia. Ja he vetivät tytötkin mukaansa ja
+saivat heidät viekoitelluksi juomaan punssia.
+
+"Ei kiitos, -- päästäkää minut, -- ei, ei, -- ei kannatakaan koettaa
+vetää minua sinne, tyydyn siihen, mitä saan täällä sisällä..." Jensine
+ei pitänyt seurasta, joka oli ulkona oven luona.
+
+Kas nyt tuli Sundbyn Johannesen, tuo vaaleatukkainen puotipoika,
+jonka maalarimestari itse aivan erikoisesti otti vastaan ja jota
+rupesi kestitsemään; eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän oli lattialla
+talonisännöitsijän tyttären kanssa.
+
+Plik, plik, plik, -- kuului viulusta vain näppäyksiä se pysähtyi kesken
+tanssia.
+
+Ja siinä he seisoivat.
+
+"Sjöberg tahtoo punssia."
+
+"Täytyy voidella konetta", tuli tuo vanha sukkeluus.
+
+Ja kesken kaiken kuului jälleen, plik, plik, plik -- ja taas "saatiin
+voidella konetta".
+
+"Tanssitaanko täällä?" -- Tulija oli ylioppilas Kielsberg, joka koetti
+vilkua sisään avonaisesta ovesta; hän oli tullut kotiin kylästä ja
+tullut uteliaaksi... Siellähän oli Maisakin, joka tanssi niin että
+leiskui vain --.
+
+"Mitäs te tahdotte?... kuulutteko tekin tähän seuraan?" -- kuului hänen
+ympäriltään.
+
+Hän huomasi matami Jörstadin ja kysyi kekseliäästi:
+
+"Ei suinkaan Sjöberg ole täällä, matami Jörstad? -- minun pitäisi
+välttämättömästi saada puhua hänen kanssaan; hänen piti korjata minun
+kahvikeittimeni."
+
+"Onpa kyllä hän täällä, herra ylioppilas."
+
+"Jollen saa sitä, saan turhaan toivoa kahvia huomen-aamuna."
+
+"Ei ole nyt helppoa saada häntä käsiinsä, hän on soittajana. Mutta
+ettekö tahdo tulla sisään ja odottaa hiukan... Muuan ylioppilas, joka
+asuu tässä talossa", selitti hän ympärillä seisoville.
+
+"No, teillä on joulukekkerit täällä", jatkoi ylioppilas ja meni sisään.
+
+"Ristiäiset, herra ylioppilas."
+
+"Niitäkö siis täällä valmisteltiin aamupäivällä!"
+
+"Niinpä niin, pikku tyttönen ristittiin ja nimeksi tuli Kristine."
+
+"Neljäs vai viides, matami Jörstad?"
+
+"Kuudes."
+
+"Niitä on jo aivan liian monta", sanoi Rasmussenin matami, jonka
+viereen hänen täytyi istuutua ainoalle vapaalle paikalle, -- "liian
+monta tämän talon osalle..."
+
+Ylioppilaalla oli muutakin tekemistä kuin ryhtyä keskusteluihin
+tukevan, punaisen Rasmussenin matamin kanssa, mutta hän hymyili ja
+nyökäytti aivan kuin hän olisi kuunnellut.
+
+... Maisa ei katsonut sinnepäin, missä hän istui. Kas, nyt hän
+kuitenkin hiukan hymyili... Hänen kanssaan oli niin hauska jutella,
+-- hän kun oli niin suunnattomasti huvitettu noista Schouista tai
+Tranemeista tai mitkä heidän nimensä nyt olivatkaan kaikkien niiden,
+joiden luona hän ompeli, aivan kuin hän kuuluisi noihin perheisiin
+-- ja vain noiden vaivaisten hikipäässä ansaittujen markan ja
+kuudenkymmenen vuoksi päivässä.
+
+Olipa tuo koko lempo puhumaan, tuo paksu matami, olikohan hän
+suutuksissaan jostakin?
+
+Oli selvää, että matami Rasmussen oli vihoissaan; hän oli sekä
+humalassa että äkeissään, varsinkin sen vuoksi, ettei tuo komea
+puoti-Johannesen vielä ollut kunnioittanut kumpaakaan hänen
+tyttäristään pyytämällä näitä tanssiin, hän tanssi vain Jensinen ja
+taas Jensinen kanssa ja nyt vaihteeksi Maisa Jonsin kanssa.
+
+"Hän näyttää minusta liian hienolta, tuo ompelijatar", huomautti hän.
+"Kun sellainen ikäänkuin tahtoo olla yläpuolella säätynsä, niin se ei
+ole mikään hyvä merkki. Hän ei myöskään voi olla aina silloin tällöin
+katsomatta kenkiinsä, -- miten hän nyt lieneekään ansainnut ne..."
+
+Kielsberg ei vastannut; hänellä oli palava halu tanssia, erittäinkin
+nyt neuloja-Maisan kanssa; -- mutta hänenhän täytyi ensin keksiä jokin
+juttu kahvikeittimestä Sjöbergille.
+
+Johannesen tanssi jälleen Jensinen kanssa...
+
+"Niin niin, -- nuo rihkamakauppojen puotipojat, jotka keikailevat
+vaatteillaan... Mutta voittepa olla varma siitä, että sekä
+talonisännöitsijä Andersen että matami istuvat ja pitävät silmällä...
+ja kas vain, sielläpä maalarimestarikin kallistaa lasia hänen kanssaan!"
+
+"Mitä -- kenen kanssa?" sanoi Kielsberg hajamielisenä... Tuo Maisa
+Jons, hänpä ei ollut hullumpi... hänellä oli niin kauniit liikkeet.
+Tuo, jonka kanssa hän tanssi, oli pyöreähkö, mustatukkainen mies,
+hiukan partaa leuan alla ja tavattoman kalpea kasvoiltaan, joilta hiki
+valui, todennäköisesti sepänsälli. Mutta kuinka sanomattoman hienosti
+Maisa liikkui hänen vieressään ja ikäänkuin piti itsensä kauempana
+hänestä; hän katsoi koko ajan alas omiin jalkoihinsa...
+
+"... Muuten, hän on oma veljeni."
+
+"Puotipalvelijako?"
+
+"Ei, maalarimestari."
+
+"Niin, hän on viekas silloin, kun se tuottaa hänelle hyötyä", tiuski
+erittäin raivostunut ääni. Matami puheli itsekseen. "Hyi, hyi, madella
+tuolla tavoin talonisännöitsijän edessä. -- Hyi, sanon minä", -- hän
+sylkäisi kiukkuisena kauas lattialle... "Niin, voitte uskoa, tässä
+talossa on elämä hiukan kummallista, jos vain tahtoisi puhua siitä. He
+ovat kaikki niin hyviä ystäviä keskenään, niin!"
+
+"Plik, plik, plik" -- jälleen keskeytyi tanssi.
+
+"Pitäkää nyt varalta, että saatte hänet puheillenne", tuli Jörstadin
+matami sanomaan.
+
+Kielsberg nousi, muu ei auttanut nyt.
+
+"Entäs minun kahvikeittimeni, Sjöberg?" kysyi hän rohkeasti.
+
+"Kahvikei -- kahvi -- mitä?" -- hän asetti viulun varovasti siniselle
+esiliinalle ja hän vilkuili, näkyisikö miestäväkevämpää, jota piti
+tulla.
+
+"Ylioppilas tahtoo saada kahvikeittimensä, ettekö kuule, Sjöberg",
+kuiskasi innokkaana Jörstadin matami, joka kyllä tiesi, ettei Sjöberg
+ollut halukas vastaamaan tilauskyselyihin ja sentapaiseen; häntä täytyi
+ensin perinpohjaisesti ravistella.
+
+Sjöbergillä eivät korjaukset milloinkaan tahtoneet valmistua
+määrätyksi ajaksi, ja hänen kapeilla, sisäänpainuneilla kasvoillaan
+ja voimakkaasti eteenpäintyötyneellä leuallaan oli merkki ainaisesta
+huonosta omastatunnosta.
+
+Hän koetti hiljakseen muistutella mieleensä töitään ja loi hitaasti
+parin viisaita silmiä Kielsbergiin.
+
+"Kahvinkeittokoje, sanotte?"
+
+Heidän takanaan tyrkittiin ja työnnettiin, niin että oli vaikeaa pitää
+paikkaansa; siellä kuljettiin alinomaa ovissa edestakaisin.
+
+"Kahvi --?"
+
+"Niin, kahvinkeittokoje, jonka piti olla valmiina varhain
+huomisaamuksi", muistutti Jörstadin matami. Sjöberg pudisti päättävästi
+päätään ja ojensi kätensä viekoittelevaa punssilasia kohti.
+
+"En minä ole saanut mitään kahvinkeittokojetta."
+
+Hän tirkisteli kauan ja ajattelevasti kirkkain, sinisin silmin
+Kielsbergiä samalla kuin ryypiskeli lasin tyhjäksi. Ilme kävi yhä
+ivallisemmaksi: -- "Jokin kahvikeitin... teillä? -- hoh!" puhkui hän.
+-- "Ja sitten tulette tänne..." Ilme tuli jotenkin epämiellyttävän
+tutkivaksi.
+
+"Mutta onhan se kai lähetetty teille, mitä?" sanoi Kielsberg
+harmistuneena.
+
+"Sanokaa vain, kuka sen vei hänelle, niin hän kyllä muistaa", arveli
+Jörstadin matami. "Parasta on, että Tilla puhuu hänen kanssaan siitä...
+Tilla!..."
+
+Olipa onnetonta, että Tillakin oli täällä; eihän kannattanut syyttää
+tätä.
+
+"Oi ei, matami Jörstad, missään tapauksessa en kuitenkaan saa kahvia
+huomenaamulla aikaisin", sanoi Kielsberg jalomielisesti... "Niinpä minä
+lähetän sen teille huomenna aamupäivällä, Sjöberg." Hän näytti aikovan
+lähteä.
+
+"Suuret kiitokset, matami Jörstad. -- Mutta sanokaahan", sanoi hän
+ikäänkuin äkillisen uteliaisuuden valtaamana, -- "kuka on tuo tumma,
+pitkä tyttö, joka seisoo ja hymyilee ja puhuu paljon, -- olen nähnyt
+hänet useampia kertoja, -- ei kai hän asune tässä talossa?"
+
+"Hän on Jensine Andersen, Ellingsenin talon isännöitsijän tytär."
+
+"Ja eikös tuolla matami... niin, matami Dörumin vieressä ole tuo
+ompelijatar, joka asuu tässä talossa."
+
+"On kyllä, neiti Jons, joka nyt oli kummina, saan ilmoittaa."
+
+"Kahvikeitin!" -- kuiskattiin hänen takanaan; ääni kuulosti
+epämiellyttävältä.
+
+"Ettehän tahtone, herra ylioppilas, kieltäytyä lasista punssia
+ennenkuin menette", tarjosi matami.
+
+"Juodako pikku Kristinen onneksi, matami Jörstad?"
+
+Matami kiiruhti miehensä luo, joka istui haikupilvien keskellä
+nurkkalampun luona.
+
+"Tehän olette suuri keksintöjen tekijä, Sjöberg?" koetti Kielsberg
+aloittaa puhetta.
+
+"Niin -- tiedänpä erään, joka keksii!..."
+
+"Sanokaahan, tiedättekö mitään keinoa vetoisia laseja vastaan
+-- huoneessani tuulee niin, että saattaisi panna tuulimyllynkin
+käyntiin..."
+
+"Vetoisia laseja... lasia? -- Ehei -- lasi on tiivistä, saan
+ilmoittaa. Ei tarvitse paljoakaan järkeä, kun sen ymmärtää... Mutta
+ikkunanpielestä ja kehyksistä kyllä vetää..."
+
+"Luuletteko, että olisi paras liimata moneen kertaan paperia rakoihin?"
+
+"Paperia? -- Niin, ni-in, sehän on vanha akkain antama neuvo talven
+varalle, se... Mutta muuten, nähkääs, jos tosiaankin tarkoitatte
+sitä, mitä sanotte, niin kannattaa kyllä tutkia seinäntukkeamista...
+Niin -- sammalta etupäässä, -- ja lunta, sitten kun sitä tulee,
+aivan seinänvierelle. Merellä käytetään meriheinää täytteeksi...
+meriheinämättäitä... ja mitä enemmän vesi painaa, sitä tiiviimmäksi
+tulee täyte. Saatte uskoa, että olen kyllä tutkinut asiaa. Kunpa
+löytäisi sellaisen aineen, että mitä enemmän sataisi, sitä tiiviimmäksi
+tulisi täyte..."
+
+"Saan kai tarjota vähän punssia?" Siinä seisoi maalarimestari hiukan
+horjuvana, ääni epävarmana, täysinäinen viinilasi märällä tarjottimella.
+
+"Huh -- huh -- miten nuo tyrkkivät."
+
+Erään nauravan tytön selkä töykkäsi häntä, tämän kulkiessa hänen
+ohitsensa, niin että hänellä oli täysi työ selviytyä kunnolla
+tarjottimineen.
+
+"Niin, täällä on ahdasta; ettekö tahdo ottaa lasianne ja istuutua?" --
+hän näytti Kielsbergille jälleen tuon epämiellyttävän paikan penkillä
+tukevan, punaisen matamin vieressä.
+
+Rasmussenin matami ei näyttänyt suurestikaan huomaavan häntä; hän oli
+jännittyneenä kiintynyt katsomaan talonisännöitsijää, joka kilisti
+lasia niin tuttavallisesti puoti-Johannesenin kanssa. Hänen Theansa
+seisoi aivan heidän takanaan; vihdoin oli tämänkin onnistunut päästä
+juttusille Johannesenin kanssa, -- ja se jo oli tietysti heti liian
+paljon Andersenien mielestä, heidän täytyi saada hänet pois hänen
+luotaan...
+
+Sjöbergin viulu aloitti jälleen valssin, jokainen kiiruhti hakemaan
+paria itselleen.
+
+... Mutta eikö hän, veitikka, kiiruhtanut Thean ohi, niin läheltä, että
+melkein hipaisi häntä, -- ja Andersenin Jensinen luo jälleen...
+
+Rasmussenin matami puhisi ja puhkui ja kohautti hartioitaan; hän istui
+kuten täysi höyrypannu.
+
+"Minähän sanoin, että täällä talossa kumarrellaan talonisännöitsijää,
+-- voitte uskoa sen, ja jos minä vain tahtoisin puhua!... He, he, he",
+kuului ivallisesti.
+
+"Vai luuletteko maalarimestarin voivan hankkia itselleen puita koko
+talveksi, ja hänen luonaanhan täytyy aina olla niin lämmintä...
+Maksaisiko hän puut sitten! Ei, nähkääs -- kun talonisännöitsijä
+Andersen vain pistää hänelle salavihkaa hyviä puita ja laudanpätkiä
+alhaalta pihalta, niin saa hän varmasti maalatuksi sekä sisältä että
+ulkoa kaikki kotonaan... ja, kun talonisännöitsijä ja vaimo ja lapset
+tarvitsevat, kenkiä, niin saa suutarin väki puita sekä keittiöön
+että kamarinuuniin niin paljon kuin vain voivat polttaa. Ja jos hän
+tahtoo saada lasiruutuja ikkunoihinsa, niin menee vain muutamia
+käsikärryllisiä laudanpätkiä lasimestarille... Ja sen vuoksi pidetään
+täällä tanssit hänen kunniakseen, ymmärrättekö, punssineen ja kaikkine
+herkkuineen koko perheelle... Kuinka makeita ovatkaan he keskenään!...
+Tietäisipä vain Ellefsen siitä!"
+
+"Plik, plik, plik", nyt pysähtyi soitto keskellä parasta vauhtia.
+Sjöberg sanoi nyt olevansa väsynyt.
+
+"Voidelkaa häntä vain, niin se kyllä käy." --
+
+Vähän ajan perästä alkoikin tanssi uudelleen.
+
+Neuloja-Maisa istui vapaana, ja Kielsberg kiiruhti tämän luo ja pyysi
+hänet tanssiin.
+
+He seisoivat ensin hetkisen yhdellä kohtaa ja heiluttivat käsiään ja
+koettelivat ennenkuin syöksyivät lattialla olevaan ahtaaseen piiriin;
+-- siellä poljettiin jaloilla ja pyörittiin ympäri selät väärinä,
+kasvot punaisina ja hikisinä ja kädet suorina, ikäänkuin ne olisivat
+tahtoneet sanoa: pois tieltä!
+
+Hän vei tosiaankin hyvin, veti Maisan käden sivulleen ja ympäri sitä
+mentiin aina samalla paikalla, sillä täytyi katsoa, että välttyi
+törmäämästä kehenkään.
+
+"Olen istunut ja katsellut, kuinka somasti ja sievästi te tanssitte,
+neiti Jons", sanoi Kielsberg heidän päästyä alkuun. Ei ollut hyvä mennä
+kauemmaksi, täytyi vain varoa törmäämästä kehenkään.
+
+Maisa näki vain vähän hänen leukaansa, sillä hän katsoi koko ajan
+nappia, joka puoleksi riippui liiveistä.
+
+"Tehän olette ollut kummina tänään."
+
+"Ky-yllä."
+
+Maisa katsahti ylös, -- aivan oikein, ylioppilas vain ilvehti. Samassa
+Maisa tekeytyi kylmäksi ja jäykäksi, -- ei hänen tarvinnut antaa tehdä
+pilaa itsestään.
+
+"No, joku vika pitää jokaisella olla; teidän vikanne nyt on se, että
+koko ajan katsotte kenkiinne."
+
+"Minäkö?"
+
+"Ni-in, -- juuri te -- olen pannut sen merkille."
+
+Taaskin he olivat joutuneet tungokseen, josta täytyi koettaa selviytyä.
+Muutamin nopein kääntein pääsivätkin he väljemmälle.
+
+"Minkä vuoksi tanssitte noin koukussa ja katsotte alas ikäänkuin
+kaivoon, kun kerran on niin somat silmät katsoa ylöskin. Nythän te
+näytätte vain hiuksenne..."
+
+"Tuon olisitte voinut sanoa ennenkuin pyysitte minut tanssiin, niin
+olisitte kenties saanut vastauksen puheeseenne."
+
+"Oletteko vihoissanne -- todellakin?... Oh, älkää viitsikö. Minun
+tietääkseni rehelliset ihmiset katsovat aina toisiaan silmiin. -- Ja
+muuten, voittehan kysyä Schouilta tai minkänimisiä ne nyt lienevätkään,
+-- niin saatte kuulla, että he aina tekevät sillä tavoin... katsokaas
+nyt, -- kun minä käännän pääni itään, niin te käännätte länteen,
+-- niinkuin me olisimme hirveän kaukana toisistamme, vaikkakin me
+tanssimme yhdessä... Tai myöskin katsotte te alas lattiaan ja minä ylös
+kattoon. Luuletteko, että kunnon ihmiset niin tekevät?..."
+
+"Taidattepa kylläkin olla aivan oikeassa", hymyili Maisa; -- tuohan oli
+oikein kokonainen opinkappale.
+
+"Plik, plik, plik" -- jälleen pysähtyi soitto.
+
+"Voidelkaa Sjöbergiä --".
+
+"Oi ei, hän ei tahdo."
+
+"Niin, nyt ehdimme tanssia vain puoli tanssia, neiti Jons, -- saan kai
+lopunkin."
+
+Maisa kiiruhti pois ja istuutui.
+
+"Esiin harmonikka --"
+
+Elling tuli kuin tuuli, ja pyysi Maisaa tanssiin.
+
+Joku nykäisi Kielsbergiä selkään. Siellä oli Sjöberg, joka jälleen tuli
+juttelemaan:
+
+"Niin, nähkääs, -- jos vain oikein ruvettaisiin miettimään, millä vetoa
+voitaisiin estää, niin tulisi siitä kokonainen tutkimus..."
+
+"Entäs köyhyys sitten, Sjöberg", huusi suutari; -- "puhu siitä."
+
+"Niin -- köyhyyttä on paljon maailmassa, sitä riittää kuinka monelle
+tahansa, riittääpä vain --"
+
+Talonisännöitsijä pudisti päätään, ja Dörum murisi:
+
+"Köyhyydestä ja kurjuudesta saamme kaikki tarpeeksemme."
+
+-- Tuo Elling, jonka kanssa Maisa tanssi ja joka aina oli tiellä ja
+hyöri ja pyöri hänen ympärillään, kun Kielsberg olisi tahtonut puhella
+Maisan kanssa, oli suutari, sen huomasi kaikesta, ei ainoastaan hänen
+tavastaan heiluttaa kyynärpäitä. Musta tukka riippui raskaasti otsalla,
+ja tiheä rivi pieniä hampaita puraisi varmaan joka päivä suutarinlankaa
+ja sylkäistä ruikutteli. Muuten näytti hän kelpo pojalta... Hänen
+ryhtinsä oli joustavan voimakas -- ja miten innokkaalta hän näytti --
+Maisa ikäänkuin koko ajan pani vauhtia tuohon töllikköön...
+
+Suutarin lopetettua kiirehti Kielsberg Maisan luo saadakseen lopun
+tanssista.
+
+"Lopun tanssista? -- enpä tiennyt jääneeni velkaa teille, herra
+ylioppilas." Taaskaan ei Maisa voinut olla ihmettelemättä, miksi
+Kielsberg oli tullut tänne.
+
+"Tanssiessanne äsken tuon nuorukaisen kanssa olitte yhtä kiintynyt
+jalkojenne tarkasteluun, ettekö siis mitenkään voi antaa niiden olla
+olojaan."
+
+"Teen niinkuin tahdon."
+
+"Saadaanpa nähdä --"
+
+Soitettiin polkkaa hanurilla.
+
+Mutta eihän noihin nenälaseihinkaan voinut katsoa. Maisa silmäili otsaa
+ja sitten vähän sivuun ja jälleen kaulaliinaa ja hartioita; eipä tuo
+takki ollut kehuttava, kaulusta olisi sietänyt korjatakin.
+
+"Nyt sanon jotakin teille, neiti Jons, joka parantaa teidät
+jalkaviasta, -- sillä tiedättekö, opiskelen lääketiedettä..."
+
+Sundbyn Maren oli kaatumaisillaan, oli täysi työ päästä pois tieltä.
+
+"Kasvonne eivät juuri ole minkäännäköiset teidän katsoessanne tuolla
+tavoin alas; -- tulee aina mieleen silloin neula ja lanka."
+
+Nyt Maisa hätkähti ja katsoi vihaisesti häneen.
+
+"Mutta -- kas niin... ei haittaa, vaikka olettekin vihainen -- kuinka
+vihainen olettekin! -- kunhan vain jotain ajattelette, niin kasvonne
+ovat aivan unohtumattoman hauskat, -- näettekö, ilme muuttaa ne
+kokonaan."
+
+"Jättäkää jo tuo! -- Ei kukaan voi mitään ulkonäölleen..."
+
+Maisa oikaisi itseänsä vähän. Ei ollutkaan enää niin vaikeata katsoa
+tuota lämmintä otsaa nenälasien yläpuolella ja pehmeätä, paksua, tummaa
+tukkaa. Ei ollut vaikea nähdä, että hän oli opiskeleva. Ja sitten hän
+piti kiinni vyötäröstä ja vei niin taitavasti, että he selviytyivät
+hyvin kaiken aikaa tuossa ahtaudessa.
+
+Maisa ihmetteli, pyytäisikö Kielsberg nyt tämän jälkeen myöskin
+Jensineä tai jotakuta toista tanssiin; tuo tumma Jensine oli kovin
+sievä -- pitkine hevosennenineen! -- -- Tai olisikohan hän todellakin
+tullut vain hänen vuoksensa...
+
+"Onpa täällä tukahduttava ilma, tarvitaan kelpo määrä punssia sitä
+haihduttamaan", -- sanoi Kielsberg hengästyneenä. Maisa tunsi miten
+hänen sydämensä sykki kiivaasti, mutta hän tanssi silti yhtä innokkaana.
+
+"Meidän täytyy vielä kerran pyörähtää tänä iltana, neiti Jons." --
+Polkka loppui pitkään, monisointuiseen, yhä heikkenevään ääneen ilman
+loppuessa harmonikasta.
+
+"Ruvetapa nyt tanssimaan tuollaisen ylioppilasnulikan kanssa!" puhkui
+Rasmussenin matami heidän takanaan, -- tuo oli kyllä tarkoitettukin
+kuultavaksi; -- "onhan itsestään selvää, ettei sentapaisella voi olla
+mitään vakavia aikomuksia."
+
+Maisa tunsi raivostuvansa; mutta Kielsberg kääntyi varsin tyynenä
+ympäri ja kumarsi purevana:
+
+"Tahtoisitteko tanssia seuraavan tanssin minun kanssani, matami?"
+
+Tämä tuijotti häneen suu auki, -- tekiköhän tuo hänestä pilkkaa aivan
+vasten naamaa.
+
+"Mitä arvelette, -- ainoastaan pieni pyörähdys? -- Se virkistää, kun on
+istunut hiljaa ja käynyt kuumaksi."
+
+Ei, ei, ei, ajatteli Maisa; -- Kielsberg sanoi sen niin ystävällisesti
+ja luotettavasti, että matamin silmät aivan sulivat; punakoissa
+kasvoissa näytti kaikki ikäänkuin muuttuneen; hän loisti aina
+kirkkaampana ja suloisempana.
+
+"Ainoastaan muutamia askeleita, matami?"
+
+"Nähkääs, herra ylioppilas, kun on minunkin ikäiseni --"
+
+Eikös matami tosiaankin kalastanut!
+
+"Tuolla näette tyttäreni Thean ja Larsinen", laski hän leikkiä; "mutta
+voin ilmoittaa, että jouduin kyllä aikaisin naimisiin."
+
+"Luulisinpa, että olette aikoinanne tanssinut."
+
+"Minä, niin -- oh, olkaa varma siitä!"
+
+"Ei ole mikään taito nähdä, että olette ollut komea."
+
+"He, he, he", tuli vaatimattomasti ja varsin lempeästi, matami katsoi
+alas syliinsä. -- "Ei koskaan pidä kehua itseänsä, mutta muuten --
+niinä kertoina, jolloin sali koristettiin tanssiaisia varten täällä
+Grönlandissa, -- niin, silloin kannatti puhua siitä, -- ja mukana oli
+sekä norjalaisia että vieraita merimiehiä ja perämiehiä ja muuta väkeä
+myöskin, -- niin", -- hän katsoi ylös ylpeän itsetietoisena...
+
+"Eikä ainoatakaan lasia ollut jäljellä ikkunoissa Olse-salissa sinä
+iltana, jolloin näin Rasmussenin ensimäistä kertaa ja tämä joutui
+poliisin hoteisiin... Niin, hän oli aivan viaton, sillä juuri hänethän
+nuo muut tahtoivat ajaa ulos -- se on totuus, vaikkapa minun tällä
+hetkellä täytyisi vala vannoa."
+
+"Ja silloin tanssittiin reeliä, matami Rasmussen?"
+
+"Niin -- ja valssia ja galoppadia ja Hampurin polkkaa."
+
+"Mutta varmaan osaatte vieläkin tanssia reeliä, eikö totta, matami?"
+
+"Minä!" -- hän nousi suurena ja valtavana ihraleukoineen ja asetti
+kädet puuskaan.
+
+"Ei, nyt hän on aivan liian vallaton", tuumi Maisa.
+
+"Enkö sitä arvannut, nyt vasta tuli oikea luonto esiin!" puhkesi matami
+Andersen sanomaan.
+
+"Oh, ei teidän sovi pitää pilkkananne vanhaa vaimoa", sammalsi
+maalarimestari, jolla nyt oli punaisia pilkkuja yltyleensä kasvoissa.
+
+"Oh, en ole kenenkään pilkattava", matami Rasmussen näpäytti
+sormillaan, -- "En ole tullut tänne sen vuoksi ja pidän huolen myöskin
+itsestäni", huusi hän huomatessaan, että oli mennyt liian pitkälle, ja
+tahtoen peitellä asiaa...
+
+"Oh, varmastikaan ei ollut tarkoituksena, että saisitte minut tekemään
+hullutuksia, matami Andersen -- Ei-i..."
+
+Larsine seisoi komeana ja koreana kaikkine oviaukossa liehuvine
+hepeneineen ja vilvoitti kuumia kasvojaan. Hänen ympärillään tungettiin
+ulos ja sisälle ja juteltiin ja ojennettiin Baierin olutta ovikynnyksen
+yli. Mutta nähdessään äitinsä tanssiasennossa raivasi Larsine tietä
+itselleen niin että miesjoukko työntyi syrjään kuin akanat tuulessa:
+-- Saattoiko ajatellakaan, että joku, joka käy sivistyneestä
+henkilöstä, voi hyökätä sillä tavoin vanhanpuoleisen, turvattoman
+leskivaimon kimppuun! Ääni värisi syvästä ylenkatseesta ja kaikki
+hepenet vapisivat. Mutta, kun maalarimestari kutsui sisään jokaisen
+herrankekkaleen joka tahtoi tanssia täällä Grönlandissa, niin --
+
+Hän ei ollut vähimmin vihainen omasta puolestaan, -- ensin oli
+puoti-Johannesen niin silminnähtävästi katsonut ylen häntä sekä koko
+Rasmussenin perhettä, ja sitten oli ylioppilas tanssinut vain tuon
+omahyväisen ompelijaneidin kanssa.
+
+Jörstadin emäntä nyki maalarimestaria ja koetti tyynnyttää mieliä ja
+oli hyvin hämillään. Toinen toisensa jälkeen liittyi heidän ympärillään
+olevaan piiriin ja "mitä, mitä?" kyselivät myöhemmin tulleet.
+Andersenin matami ja Rasmussenin matami heittivät toisilleen teräviä
+pistopuheita melun keskellä, ei tahtonut kuulla enää omaa ääntänsäkään.
+
+Maisa vain ajatteli, miten Kielsberg pääsisi pois; hän muisti, että
+tämä oli pannut päällystakkinsa ja keppinsä telineille kelkkojen
+taakse; -- oli kuin ampiaispesä hänen ympärillään...
+
+Nopeasti tarkastellessaan tilannetta oli maalarimestari keksinyt, että
+paras keino mielten tyynnyttämiseksi oli saada tanssi jälleen käyntiin.
+
+Sjöbergiä ravisteltiin ja nyittiin ja virkistettiin punssilla, jotta
+soitto jälleen alkaisi --
+
+"Niin, niin, pankaa lunta siihen", kuului alhaalta oven luota, --
+"puristakaa haavaa, sanon, muuten vuotaa veri kuiviin... Anders
+haavoitti itseään. Pullo meni rikki juuri kun hänen piti avata se ja
+tarjota Sjöbergille... Ei huomannutkaan ennenkuin verta vuoti lumeen."
+
+Kuparisepänsälli tuli sisään pitäen kädellään kiinni ranteestaan.
+
+"Antakaahan minun katsoa", sanoi Kielsberg... "Auttakaa minua,
+kääritään hiha ylös." Hän painoi peukalollaan haavaa.
+
+"Ettekö voi tarttua kiinni, Elling, -- hän on tohtori ja käy
+sairashuoneella joka päivä -- kirurgilla." -- Maisa tiesi kyllä, kuinka
+he seurasivat professoreja siellä.
+
+"Ei tämä ole vaarallista", tyynnytti Kielsberg. "Pitäkäähän kiinni
+tuosta ylhäältä, matami Rasmussen, -- arvelen, että olette ennenkin
+nähnyt samanlaisia tapauksia."
+
+Hän otti esiin laatikon, jossa oli sidetarpeita. "Tuokaa tänne
+kynttilä, matami Jörstad, ja valaiskaa sillä --"
+
+"Hän on lääkäri", kuiskailtiin ympärillä.
+
+"Juoskaa huoneeseeni, Tilla, ja ottakaa sidekangasrulla, jossa on
+neula, sekä pullo aivan hyllyn nurkasta..."
+
+-- Kielsberg tunsi nyt itsensä yleisön suosimaksi. Eihän Larsinekaan
+ollut tahtonut puhua pahasti herra tohtorille, ja maalarimestari tuli
+hyväntahtoisena ja horjuvana täysi lasi kädessä osaamatta muuten tuoda
+esiin tunteitaan.
+
+"Siinä nyt näette", sanoi matami Rasmussen, "ettekö usko, että minä
+tunnen ihmiset! -- Mutta enpä rupeakaan olemaan hyvää pataa tuollaisen
+puoti nulikan kanssa, niinkuin muutamat." -- Tanssi oi jälleen
+alkanut, ja Johannesen liehui uudelleen ohi Jensinen kanssa Sjöbergin
+vinguttaessa ja kitkuttaessa jotenkin väsyneenä viulua.
+
+Kielsbergin arvo oli noussut, sitä ei sopinut enää menettää. Hän
+seisoi päällystakki yllä valmiina menemään ulos, mutta ei ollut
+pannut vielä hattua päähänsä ja katsoi isällisen puolueettomasti
+seuran kuningattaria, nyökkäsi tyynen ystävällisesti Larsinelle ja
+leikillisesti nuoremmalle tylleröiselle Thealle, hymyili ymmärtävästi
+pitkälle, tummalle Jensinelle ja vain ohimennen neitsyt Jonsille.
+
+Maisa ei voinut olla tuntematta, että hän ikäänkuin oli leikin
+ulkopuolella. Eihän ollut luultavaa, että Kielsberg oli tullut hänen
+vuokseen, -- mutta hehän nyt kuitenkin olivat ensin tutustuneet
+toisiinsa. Hän ei ollutkaan niin suora ja avonainen kuin Maisa oli
+luullut, -- tuossa hän nyt seisoi keppi kädessä imelästi hymyillen
+Jensinelle!
+
+Maisan sydän löi yhä kiivaammin ja kiivaammin...
+
+Maisa istui katsoen kaiken aikaa lattiaan, nykäisi silloin tällöin
+hermostuneesti lantioitaan ja suoristi selkäänsä. Sitten hän yhtäkkiä
+harminpuuskassaan katsoi suoraan Kielsbergiin ja aivan punastui ilosta,
+-- sen nyökkäyksen ja sen iloisen silmäniskun, jonka hän kohtasi juuri
+Kielsbergin pannessa hattua päähänsä, ymmärsi hän samassa, se merkitsi:
+eikö hän Maisankin mielestä ollut selviytynyt aika hyvin tänä iltana?
+
+Maisa riuhtaisi Ellingiä ja sai ravistetuksi hänet oikeaan
+juhlavauhtiin.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Maisa tuli kotiin kauppias Bjerkeltä illalla Grändseä pitkin.
+Kaasulyhdyt loistivat punaisina sumussa ja himmeä tähtitaivas kimmelsi.
+
+Vaikka hän kulkikin reippaasti, täytyi hänen aina silloin tällöin
+hieroa käsillään korvansa lämpimiksi, nahkakauluri oli nyt hyvin
+tarpeen purevassa pakkasessa. Vaterlandin sillalla kävi niin kylmä
+viima, että suorastaan täytyi juosta ja pitää käsipuuhka kasvojen
+edessä.
+
+Silloin tällöin riensi joku hänen ohitseen käytävällä, ja kadulla
+helisivät tiuvut ja natisi pitkä reki, kun talonpojat palasivat
+kotiinsa kaupungista.
+
+Kaasulyhdyn luona liikkui joku kaukana jäljessäpäin. Ei, siellä ei
+ollutkaan ketään, jo aikoja sitten olisi Maisa tuntenut askeleet.
+Viime aikoina ei ollut niinkään harvinaista, että myöskin ylioppilas
+Kielsberg tuli kotiin tähän aikaan, kahdeksan ja yhdeksän välillä
+illalla ja saavutti Maisan ja jutteli ja seurasi häntä aina portille
+saakka, jossa he erosivat.
+
+Hänen oli jo lämmin ja hyvä olla -- vain jalkoja palelsi enää -- hän
+hiljensi käyntiään.
+
+Nyt näkyi jo Ellingsenin portin luona oleva kaasulyhty.
+
+Hui, kuinka viimoi! Hän piti käsiä korvilla ja paransi jälleen vauhtia.
+
+Mutta Sundbyn puodin ovesta tuli juuri ulos ylioppilas Kielsberg
+liittyen Maisan seuraan.
+
+"Voitteko itkeä ja nauraa samalla kertaa niinkuin jotkut, neiti
+Jons?" kysyi hän katsoen aivan läheltä häntä silmiin nähdäkseen mitä
+hän vastaisi, koettaen samalla astua lyhyin ja nopein askelin kuten
+Maisakin.
+
+"Tarkoitatteko, että olisin tuulihattu -- älkää luulko!"
+
+"En, en, mutta sanon, että on suorastaan vahinko, jollette näe
+sunnuntai-iltana teatterissa näyteltävää kappaletta!"
+
+"Oh!"
+
+"Kuulkaa, teatterissa pidetään molemmin puolin ovet auki näytelmän
+aikana, ja ne jotka saavat itkukohtauksen, kannetaan ulos toisesta, ne
+taas, jotka ovat naurusta menehtymäisillään, toisesta. Olisinpa utelias
+tietämään, itkisittekö te vai nauraisitteko, neiti Jons."
+
+"Ei suinkaan se ole niin vaarallista, olettehan tekin kestänyt hyvin
+siellä."
+
+"Niin -- minä, joka kirjoitan lehtiin ja arvostelen kappaleita, sitä
+työtä tehdessä ei koskaan naura. Nähkääs, täytyy koetella puolueettomia
+ja turmeltumattomia sydämiä...
+
+"Kuulkaas nyt, neiti Jons, olenhan jo sanonut, että minulla aina on
+kaksi pilettiä käytettävissäni lehden puolesta, -- nyt ette saa olla
+vastahakoinen, vaan annatte minun tarjota teille toisen niistä...
+Antaisinpa vaikka pääni pantiksi, että itkette lopuksi."
+
+Kielsberg oli useampia kertoja tarjonnut Maisalle teatteripilettejä,
+mutta eihän Maisa ollut voinut ottaa niitä vastaan.
+
+"Ymmärrättehän toki, etten voi mennä istumaan hienoille paikoillenne
+kaikkien niiden rouvien rinnalle, joille ompelen."
+
+"Menemme tietysti ylös markan paikoille, piletit kelpaavat sielläkin,
+-- taikka kahdentoista killingin paikoille, jos tahdotte. Mutta tällä
+kertaa tulette mukaan, neiti Jons, -- odotan kello seitsemän ovella --"
+
+He olivat nyt ehtineet Ellefsenin portille.
+
+"Niin -- hyvää yötä nyt -- asia on siis päätetty", sanoi Kielsberg
+varoen saattamasta häntä pihalle saakka.
+
+Maisa kulki varsin miettiväisenä eteenpäin. Ei voinut tietää, mitä
+Kielsberg saattaisi ruveta ajattelemaan; -- ei tiennyt, pitikö katua
+vai ei. Mutta olihan hän jo ensimäisenä iltana nähnyt, että Maisa oli
+kunniallinen tyttö, -- ja sittenhän oli vielä kaksi, kolme päivää
+miettimisaikaa...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uh, ei hän voinut mitään sille, että hän epäröi aamulla, eilen illalla
+oli kaikki ollut jo selvää...
+
+Tuntui siltä kuin ei olisi hyväksi se, että hänet, joka kävi perheissä
+ompelemassa, nähtäisiin siellä ylhäällä ylioppilaitten joukossa. Mitään
+vaaraa siinä ei varmastikaan olisi, niin että sen vuoksi -- niin --
+
+Mutta silloinhan ei hänellä saisi koskaan olla hauskaa...
+
+Istua ja ommella ja ommella päivät päästään!
+
+Nyt hän ei tosiaankaan välittäisi mistään -- menisi vain! --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa myöhästyi hiukan tullessaan teatteriin sunnuntai-iltana.
+Kielsberg seisoi jo siellä ja viittoi, että piti kiiruhtaa.
+
+Ylimmille numeroimattomille paikoille menijät tunkeilivat oven
+ulkopuolella taajana joukkona, -- ensimäiset aivan ylimmillä rappusilla
+käsi ovenkahvassa päästäkseen heti oven auettua ryntäämään rappuja
+ylös. Ja alituiseen kasvoi joukko; vielä viimeisessä silmänräpäyksessä
+ostettiin pilettejä ja tunkeuduttiin samaan joukkoon.
+
+Kielsberg oli tyyni, mutta pääsi kuitenkin eteenpäin.
+
+"Ette saa mennä, kuuletteko" -- huudettiin aina väliin joukosta
+kiivaasti ja vihaisesti, joku pani selkänsä eteen ja muutamat
+vastahakoisina hartiansa vastaan. Hän hymyili, sanoi sanan ja pääsi
+eteenpäin vetäen aina Maisaa mukanaan.
+
+Hei, kuinka tuo joukko ryntäsikään eteenpäin nyt oven avautuessa.
+
+"Pysytelkää aivan lähellä minua, neiti Jons..."
+
+Ihmiset tunkivat eteenpäin askel askeleelta. Kielsberg kääntyi
+sivuittain, ei työntänyt eikä käyttänyt väkivaltaa, näytti vain niin
+ystävälliseltä ja kohteliaalta, että askel askeleelta tuli tilaa,
+kaikki antoivat hänen solua läpi tungoksen.
+
+Kuinka tyyni hän oli! Oli ilo katsella häntä...
+
+"Oh -- teidän on parasta päästää irti otteenne kuuletteko", sanoi
+hän ystävällisesti ja hymyillen jollekin alempana olevalle, joka oli
+tarttunut kiinni hänen takkiinsa. Varmaankin oli tämä huomannut, että
+oli hyvä pysyä hänen vanavedessään.
+
+"Ni-in, sillä muuten potkaisen teitä", kuului yhtä tyynesti. Maisa
+näki, että miehen oli parasta totella, sillä harmaitten silmien ilme
+oli kylmä ja kova.
+
+Ylhäällä ylimmässä käytävässä veti Kielsberg nopeasti Maisan mukanaan.
+Piti saada nyt joku noista hyvistä paikoista, joista näkisi, ja samassa
+olivatkin he ensimäisten joukossa, Maisalla hattu kallellaan päässä.
+Mutta se ei haitannut, koko teatteri oli vielä aivan pimeä.
+
+Rapuissa ja käytävissä tömistettiin ja paukutettiin yleisön rynnätessä
+sisään ja aitio-ovia aukaistaessa ja jälleen paukahutettaessa kiinni.
+
+Kielsberg istui Maisan taakse ja tämä huomasi heti, miten viisaasti hän
+siinä teki: nyt ei alhaalta voitu nähdä heidän kuuluvan samaan seuraan
+ja Maisalla oli hyvä paikka pylvään vieressä.
+
+Hän silmäili ympärilleen ja huokaisi helpotuksesta huomatessaan, ettei
+ketään ylioppilasta eikä ketään hienostosta ollut lähellä. Kauempana
+oli kyllä edellisiä muutamien nuorten tyttöjen ja puotiapulaisten
+seurassa. Pari kolme koreissa vaatteissa olevaa naista istui jo
+ensimäisellä penkkirivillä ja muutamilla katupojilla oli omat kujeensa
+ja hauskuutensa.
+
+Vihdoinkin sytytettiin valot ja viuluja viritettiin. Alhaalla
+permannolla kolahtelivat istuimet ihmisten asettuessa paikoilleen.
+
+Soitto alkoi. Maisa katsoi taakseen. "Tuo on kaunista", nyökkäsi
+Kielsberg, -- "se tietysti valmistaa mieliä."
+
+Nyt vedettiin esirippu syrjään.
+
+Kappaleen nimi oli "Kosinta". Nähtiin viehättävä talonpoikaistupa ja
+sen ulkopuolella tunturitalonpoika, joka viekasteli talon tyttärelle ja
+joka kaiken aikaa kulki ja sätkytteli jalkojaan, aivan kuin "hallingia"
+tanssiessa. Ei hän juuri ollut niitten talonpoikain näköinen, jotka
+seisoivat perunakuormien luona voita ja juustoa myymässä Young-torilla.
+
+Kas, nyt tuli tytär hiipien ja joitakin merkkejä tehden: hänen ei
+pitäisi näyttäytyä, -- jotain vaarallista oli varmaankin tekeillä.
+
+Vai niin -- oli tapahtunut postinryöstö -- ja häntä, sulhasta, joka oli
+samana yönä ollut metsästämässä, epäiltiin teon tekijäksi.
+
+Mutta sulhanen tahtoi jutella tytön kanssa.
+
+Hän kiipesi katolle kuullakseen, mistä sisällä puhuttiin, ollen
+raivoissaan. Mutta, herra varjelkoon, lautakatto romahti alas ja siinä
+hän seisoi heidän keskellään: äidin, isän, tyttären, nimismiehen ja
+kaikkien, niin että koko teatteri kaikui kättentaputuksista ja naurusta.
+
+Maisa ei ollut ensimäistä kertaa teatterissa, ja perheissä, joissa hän
+oli ommellut, oli hän myöskin kuullut puhuttavan siitä, joten hän heti
+huomasi tämän olevan ilveilyä. Ja nyt kääntyessään Kielsbergiin päin ja
+tietäessään tämän istuvan ja tarkkaavan hänen ajatuksiaan, hymyili hän
+myöskin.
+
+"Olipa tuokin joutavaa ilveilyä, että hänen piti kiivetä tuolle
+huonolle katolle!"
+
+"Niin, mitä sulhaseen tulee; -- mutta, näettekö, kappaleen kirjoittaja
+saattoi käyttää hyväkseen sellaista huonoa kattoa."
+
+Maisa kumartui eteenpäin kaiteen yli katsoakseen, miten hän nyt
+selviytyisi... Hei, kuinka sulhanen vastailikaan nimismiehelle
+ärsyttäen tätä, niin ettei tämä lopuksi tiennyt sitä eikä tätä, ja
+keksi kepposen toisensa jälkeen niin että ihmiset taputtivat käsiään
+aivan hulluina ilosta.
+
+Maisa ei voinut olla nauramatta, ympärillä tömistettiin jalkoja ja
+huudettiin.
+
+"No, enkös sanonut, että tämä olisi hauska kappale!"
+
+"Sellaista hullutusta!"
+
+"Sanokaapas, eikö Endre, sulhanen, ole kekseliäs mies."
+
+"Enpä todellakaan voi itkeä tämän vuoksi", hymyili Maisa, "minua ei
+kuitenkaan tarvitse viedä ulos siitä ovesta, josta puhuitte."
+
+"Emme ole vielä päässeet loppuun, neiti Jons."
+
+Ei, tosiaankin näytti siltä, sillä nyt hänet sidottiin ja vietiin pois.
+
+Maisa katsoi alas, näkisikö hän ketään tuttavaa teatterissa. Oli vain
+vähän väkeä näin sunnuntai-iltana alhaalla permannolla ja alimmissa
+aitioissa, mutta ylemmät penkkirivit olivat täynnä. Alhaalla näki hän
+Torkild Heibergin ja kauempana toisella puolen Arnan iloisen ylioppilas
+Schoun, joka seisoi toinen käsi taskussa ja toisella pitäen kiikaria
+silmiensä edessä ja katsoen ympärilleen. Maisa veti varovasti kasvonsa
+pylvään taakse.
+
+"Haluatteko appelsiinin, neiti?" tarjosi Kielsberg, joka oli ollut
+alhaalla tarjoiluhuoneessa. Ihmiset tunkeilivat meluten jälleen
+paikoilleen.
+
+Toinen näytös alkoi. Kielsberg muutti nyt istumaan ylempänä Maisan
+takana olevalle penkille; -- hänellä oli erittäin epämukava paikka,
+siinä oli ahdasta ja hänen täytyi koko ajan varoa ettei putoaisi Maisan
+niskaan. Päällystakkinsa oli hän asettanut istuimelleen allensa.
+
+Nyt tyttö näytti, että hän luotti Endreen ja tahtoi pelastaa tämän
+pulasta, vaikka se näyttikin vaikealta...
+
+Isä puheli hänelle niin kauniisti, että hän ottaisi rikkaan Tronsenin
+Storengistä, ja nyt tuli setä, joka oli lukkarina, puhumaan samaan
+suuntaan. -- -- Äiti vei hänet sitten puhuakseen kahden kesken asiasta
+-- mutta hän ajatteli vain miten saada Endre vapaaksi ja oikea
+syyllinen hänen sijaansa...
+
+"Luottakaamme kohtaloon, neiti Jons."
+
+Ja todellakin löysi hän palasen tuosta kirjeestä nimismiehen rengin
+asunnon läheltä. Hei, kuinka hän riemastui!
+
+"Niin, paljoa todistuskappaleita hänellä ei ole, mihin nojautua", sanoi
+Kielsberg; "kirjoitinkin lehteen, että niitä oli aivan liian niukalti;
+-- sellaisia paperipalasia voi tuuli lennättää pitkin maantietä."
+
+Maisa oli nähtävästi hyvin innostunut; -- -- Gunlaugilla, tytöllä,
+oli nyt omat epäilyksensä: nimismiehen renki oli yhtäkkiä päättänyt
+keväällä matkustaa Ameriikkaan.
+
+"Hän on tehnyt sen", sanoi hän varmasti vakuutettuna Kielsbergille --
+"tuo pitkä, viekas roikale. Kunhan se vain saataisiin todistetuksi!"
+
+Mutta aina pahemmin sotkeutui sulhanen juttuun... Nimismiehen renki
+vaati uutta tutkintoa, ja Endren laatikosta löydettiin sekä tuo
+rahakirje, josta oli kaksi sinettiä murrettu auki, että vielä koko
+postisäkki lisäksi.
+
+"Tuon nimismiehen rengin pitäisi saada --." Maisa istui kovasti
+liikutettuna, oli kuin koko maailma olisi noussut heitä vastaan nyt
+viimeisen näytöksen aikana.
+
+Ja kun sitten lisäksi tuli se kohtaus, jossa noiden kahden piti
+vankilassa sanoa jäähyväiset toisilleen, -- sulhanen tuomittiin
+kuritushuoneeseen iäkseen, -- niin itki Maisa niin että kyyneleet
+valuivat pitkin poskia. Hän nyyhkytti ja kuivasi silmiään voiden tuskin
+nähdä alas näyttämölle ja ajattelematta edes, mitä Kielsberg sanoisi --
+kun samassa vankilanovi jälleen avattiin.
+
+"Sehän oli hyvä", sanoi hän kääntyen innokkaana Kielsbergin puoleen ja
+huoaten helpotuksesta.
+
+Kihlakunnantuomari, vanhemmat ja kaikki muutkin tulivat sisään
+näyttämölle, -- ja nimismiehen renki seisoi siinä sidottuna vilkuillen
+ympärilleen, -- ja paimenpoika, joka juuri oli nähnyt rengin yön aikaan
+hiipien vievän postisäkin Endren taloon!
+
+"Nyt he varmaankin ovat jo aikaa sitten menneet naimisiin", -- laski
+Kielsberg leikkiä, -- "ja ovat hirmuisen onnellisia!"
+
+Maisa heitti päätään taaksepäin, häntä ei lainkaan haluttanut antaa
+tehdä pilaa itsestään.
+
+"Niin, niin, siinä nyt näette, neiti Jons -- tulitte kuitenkin ulos
+siitä ovesta, josta ette luullut tulevanne."
+
+Oh, oli hän ennenkin nähnyt näytelmäkappaleita, huomautti Maisa
+lyhyesti. Äänen sävy oli loukkaantunut.
+
+"Niin, olisinpa todentotta antanut paljon, jos olisin voinut päästä
+ulos jommastakummasta noista ovista."
+
+Maisan kasvot saivat omituisen ilmeen. Kielsberg tarkoitti varmaankin,
+että hänenlaiselleen näytelmä oli kyllin hyvä.
+
+"Mutta onhan teillä ollut hauska?" kysyi Kielsberg innokkaasti.
+
+"On kyllä, -- ja monet kiitokset piletistä... Mutta nyt täytyy minun
+sanoa hyvästit; pitää kiiruhtaa; huomenaamulla aikaisin alkaa jälleen
+työ Tranemeilla."
+
+"Mutta kuulkaas, eiköhän meillä ole sama matka."
+
+"Ei, paljon kiitoksia; minun täytyy poiketa Bjerkelle saadakseni sieltä
+huomiseksi muotilehden."
+
+"Kas niin... oletteko loukkaantunut?..." Hän seisahti. "Varovaisuus
+on suuri hyve, mutta ei se ole laisinkaan hauska. Niin, niin, pitänee
+mennä sanomalehdentoimitukseen kirjoittamaan jotakin kappaleesta",
+keskeytti hän. -- "Hyvää yötä, neiti Jons!"
+
+-- Ilta ei loppunutkaan oikein hauskasti...
+
+Maisa seurasi häntä silmillään siksi kunnes hän oli rappujen alapäässä;
+miten varovainen täytyikin aina olla!
+
+Kielsbergkin oli niin arka, että sanoi hyvästit täällä ylhäällä
+käytävässä: ei tahtonut saattaa Maisaa siihen valoon, kuin antaisi tämä
+saattaa itseään kotiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tukkukauppias Tranemilla oli seuraavana aamuna suuri neuvottelu siinä
+pikku huoneessa, missä Maisa ompeli. Kaikenlaisten ruudullisten
+skottilaisten kankaitten mallitilkkuja oli hajallaan pöydällä. Signen
+ja Arnan ja Gretan piti saada leningit ja he neuvottelivat sen johdosta
+ja päättelivät.
+
+Jos siitä aiottiin saada juhlapuku, niin olisi se pitänyt tehdä aivan
+toisenvärisestä kankaasta.
+
+Ei se sopinut Gretalle, jonka mieluummin olisi pitänyt valita sellaista
+kangasta, joka teki pienemmäksi; eikä noita suuriruutuisia, joissa
+näytti kahta vertaa lihavammalta.
+
+Greta seisoi kookkaana ja sanattomana ja epävarmana Ja kuunteli muitten
+perheen jäsenten erilaisia päättelyjä; kuului vain silloin tällöin
+jotain epäselvää muminaa: "hm -- vai niin." Varmaankin hän mielellään
+joka tapauksessa olisi ottanut tuota suuriruutuista kangasta.
+
+"Mutta eikö teidän mielestänne nyt Signen kihloissa ollessaan pitäisi
+mieluummin saada jotain toisenlaista kangasta?" huomautti hän lopuksi.
+
+"Jotain yksiväristä", ryhtyi Arnakin kannattamaan häntä.
+
+"Oh, huomaanpa kyllä Arnan pelkäävän, että näyttäisimme sisaruksilta,
+hän tahtoo komeilla yksinään", sanoi Signe.
+
+"Niin, joka tapauksessa tahdon minä saada pukuni sellaisesta kankaasta.
+Mitä äiti sanoo?" intoili Arna. "Se on aivan muodikasta. Julie Norum
+saa myöskin isoruutuisen juhlapuvun."
+
+"Jos nyt ensiksi ottaisimme Signelle ja Arnalle pukukankaat, --
+kuinkahan monta kyynärää luulette heidän leninkeihinsä menevän
+kangasta, Maisa?" suunnitteli rouva mietteissään... "Voi Arna, etkö voi
+antaa saksien olla rauhassa, tuo kiusaa minua."
+
+"Nythän hameet eivät saa olla varsin leveitä", virkkoi Maisa miettien.
+
+Hän neuloi vanulla täytettyä hametta neiti Raskille polkien
+ompelukonetta niin nopeaan kuin vain saattoi kaiken tämän puhelun
+ja pohdinnan keskellä. Varmaankin kestäisi tätä neuvottelua koko
+aamupäivän -- rouvallahan oli tapana aprikoida kauan. Greta-neiti
+seisoi kääntäen päätään toisesta toiseen; -- ei hän saisi
+juhla-leninkiä, mutta hän ei edes huomannut vielä kaikkien muiden
+olevan yksimielisiä siitä, että hänen piti saada jotakin yksiväristä
+kangasta...
+
+"Ettekö voisi tulla toimeen neljällätoista kyynärällä kummallekin, vai
+mitä luulette?"
+
+"Viisitoista, äiti!"
+
+"Ole hiljaa, Arna. -- Entä, jos ottaisimme neljätoista ja puoli, Maisa?"
+
+"Voihan ruutujen kohdalle tehdä jatkoksen ja käyttää joka kangaspalasen
+pukuun."
+
+"En tahdo mitään jatkoksia leninkiin, emmehän tahdo, Signe?"
+
+"Minusta myöskään meidän ei pitäisi ostaa liian vähän kangasta, äiti",
+auttoi Signe.
+
+"Jos ottaisimme neljätoista Arnalle ja viisitoista Signelle, Maisa,
+eikö siinä ole kylliksi? -- -- Niin, sitten pitää meidän määrätä värit."
+
+Rouva kokosi mallitilkut ja meni ruokasaliin.
+
+"Voit uskoa, Signe, että mitä enemmän antaa noille ompelijattarille
+kangasta, sitä enemmän panevat he sitä menemään", -- kuului puoliääneen
+sisästä.
+
+"Kas tässä -- tämä vihreäruutuinen!" -- huusi Arna. "Mitä pidätte
+tästä, Maisa?" -- kysyi hän tullen ovelle ja näyttäen erästä
+mallitilkkua.
+
+Ruokasalissa valittiin ja hyljättiin.
+
+"Tuo ei olisi tuhmempaa Signelle?" kysyi rouva kerran toisensa perästä.
+-- "Taikka tämä, Maisa?"
+
+Mallitilkkuja käänneltiin ja katseltiin joka puolelta.
+
+Huh, ompelukone oli kerrassaan ilkeä tänään, lanka katkesi yhtämittaa.
+
+"Valmistuuhan leninkini sunnuntaiksi -- vai mitä, Maisa?" huusi Arna --
+"silloin menen Norumeille."
+
+"Ethän toki, Arna. -- Olet jo liian suuri mennäksesi sellaisiin
+pikkutyttöjen kesteihin koulutoverien luo", väitti rouva.
+
+"Mutta hehän pyytävät minua sinne alinomaa!"
+
+"Etkö ymmärrä, Arna, että sitten meidän taas vuorostamme täytyy pyytää
+kauppias Norumin pikkutyttöjä tänne."
+
+"Niin, niin --"
+
+"Mutta sitä emme voi tehdä."
+
+"Enkö enää saa olla yhdessä Trinan ja Julian kanssa?" kysyi Arna
+harmistuneena.
+
+"Saat kyllä käydä kävelemässä heidän kanssaan ja puhella aina, kun
+sattumalta tapaatte toisenne. Mutta meillä on niin paljon uusia
+velvollisuuksia seuraelämään nähden", selitti rouva miettien,
+koettaen asettaa sanansa niin varovasti kuin mahdollista... "Isän
+liike on suuresti laajentunut... hän on suuri tukkukauppias,
+näetkös, -- ja pankkitirehtööri -- ja hänet on valittu kaikenlaisiin
+luottamustoimiin -- ja jos me ulottaisimme seurustelupiirimme jokaiseen
+pikkukauppiaaseen, jota me tuskin tunnemme..."
+
+"Tunnemme -- vaikka olemme seurustelleet niin paljon heidän kanssaan!"
+
+"Siitä on jo monta vuotta -- ainakin pari, -- kun isä ja minä olemme
+käyneet siellä. Meidän täytyy supistaa tuttavapiiriämme ja olla niin
+valikoivia kuin vain voimme, näetkös, Arna..."
+
+-- Niin, toista edessä, toista takana, -- ajatteli Maisa.
+
+"Ja kun isä ja äiti eivät kerran käy heidän luonaan, niin onhan
+itsestään selvää, ettemme me, lapsetkaan, mene", puuttui Signe
+päättävästi puhumaan.
+
+"Me lapset -- kutsutko itseäsi lapseksi, sinä ja Torp voisitte kenties
+kutsua itseänne lapsiksi"... Arna jäljitteli ilkeänä lapsen ääntä.
+"Sinä olet niin hirveä ja pikkumainen, Signe."
+
+"Hyi, en tahdo kuulla tuollaista puhetta", muistutti rouva, -- "kuinka
+voit käyttäytyä tuolla tavoin sisartasi kohtaan."
+
+"Mutta saan kai kuitenkin kävellä Trinan kanssa..."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ompelukone oli aivan mahdoton tänään, Maisan täytyi purkaa se kokonaan
+ja puhdistaa. Neula oli ensin liian ylhäällä, niin ettei se koskettanut
+alalankaan, ja nyt oli se jälleen liian alhaalla... Kas, nyt se rasahti
+poikki...
+
+Ja tuossa tuotiin jo Maisan päivällistarjotinta -- melkein koko
+aamupäivä oli jo mennyt hukkaan.
+
+-- Päivällisen jälkeen voi koneella jälleen kutakuinkin ommella, --
+kun teki sen varovaisesti. Vanha, käheä-ääninen seinäkello kävi jo
+kolmatta; mutta varmasti se edisti, sillä auringonsäteet eivät vielä
+olleet häipyneet takapiharakennuksen katolta...
+
+"Vai niin, täällä on tänään ompelijatar", sanoi Anton vilkaisten sisään
+konttoriin mennessään...
+
+Ruokasalin suuressa, valkeassa, ruotsalaismallisessa uunissa oli tuli,
+mistä virtasi lämpöä Maisankin huoneeseen, kun päivällisen jälkeen ovet
+jälleen avattiin.
+
+Ja taas otti rouva esiin mallitilkut, mutta Maisa oli varma siitä, että
+lopputulos olisi sama.
+
+"Niin, minun pukukankaani osto on jo päätetty", sanoi Arna, tullen
+Maisan luo. "Olen iloinen, että te ompelette sen, sillä silloin saan
+siitä sellaisen kuin tahdon.
+
+"Niin, olen iloinen siitä. -- Leningistäni pitää tulla oikein hauska
+-- kuuletteko. Kernaimmin lyhyenpuoleinen hame, ja joku aivan
+erikoinen malli pitää teidän keksiä. Senhän ikäänkuin pitäisi esittää
+skotlantilaista vuoristopukua ja sen vuoksi ei saa näyttää siltä kuin
+kulkisi ja laahaisi perässään ikävää, raskasta arkipukua. Siksi se ei
+mielestäni sopisi Signellekään", uskoi hän hiljaa Maisalle.
+
+Rouva oli nyt palaamaisillaan takaisin ensimäiseen mielipiteeseensä
+-- "on tosiaankin jotain niin sievää ja raikasta tuossa hyvin
+pieniruutuisessa kankaassa. Ja sitä otammekin, vai mitä arvelette,
+Maisa; -- tai ehkä odotamme siksi kunnes Signe tulee..."
+
+"Mutta minun leninkini pitää valmistua sunnuntaiksi", kuiskasi Arna. --
+"Sen pitää, sen pitää, kuuletteko."
+
+"Kunhan vain äitinne ei tahtoisi minua ensin ompelemaan Signe-neidin
+leninkiä."
+
+"Koettakaa järjestää asiat niin, että minun leninkini ommellaan
+ensiksi. Kuulkaa, sen täytyy valmistua sunnuntaiksi, Maisa... Trina,
+minä ja Jaakko Schou menemme silloin luistelemaan Ladegaard-järvelle.
+Mutta ette saa puhua siitä kenellekään, -- kuuletteko!"
+
+Maisan tarkkaavainen kasvojenilme osoitti hänen ymmärtäneen. --
+
+Tuntui niin oudolta tänään kuulla puhuttavan rakkaudesta. Hänen
+ajatuksensa olivat vielä eilisillan kappaleessa ja kohta toisensa
+perästä palasi hänen mieleensä. Hänen täytyi saada puhua jonkun kanssa
+siitä:
+
+"Voitteko uskoa, Arna-neiti, että olin eilen illalla teatterissa
+katsomassa 'Kosintaa'", kertoi hän.
+
+"Vai niin, Gunlaugia!" nyökkäsi Arna -- "me näimme sen jo perjantaina."
+
+"Niin Gunlaugia. Aluksi näytti se pelkältä ilveilyltä, mutta lopulta se
+oli varsin vakava."
+
+"Eniten itkin heidän sanoessaan toisilleen jäähyväisiä vankilassa",
+uskoi Arna.
+
+"Varmaan on joskus elämässäkin voinut käydä samalla tapaa."
+
+"Niin --, olen varma siitä. Kunhan vain..."
+
+"Äiti", -- nauroi Signe ruokasalissa, "nyt tuolla toisessa huoneessa
+istutaan kaikessa ystävyydessä ja keskustellaan 'Kosinnasta' ja ollaan
+niin yksimielisiä, että se on vallan liikuttavaa."
+
+"Niinpä niin, todentotta, se on hauskin kappale, minkä olen tänä
+talvena nähnyt."
+
+"Anton nimitti sitä kehnoksi ryövärikappaleeksi, joka sopii vain
+kolmannen rivin yleisölle, ja niin se onkin."
+
+"Niin, tytön olisi varmaankin pitänyt ottaa rikas Tronsen, silloin
+olisi varmaan mielestäsi ollut niinkuin olla pitääkin."
+
+"Kappaleelta puuttuu omintakeisuutta ja todellista arvoa, ja
+sommitteluun nähden on siinä suuria virheitä, paras Arnaseni!"
+
+"Mutta kuulkaas sitä sanatulvaa! -- Niinkö oli sanomalehdessä?"
+
+"Se ei liikuta sinua... ymmärrän sen verran itsekin."
+
+"Ahaa, -- siis herra Torp on sanonut niin! -- Niinpä meidän on oltava
+varuillamme ja sovitettava sanamme sen mukaan. Greta, kuuletkos,
+kappaleelta puuttuu -- niin, miten se nyt olikaan --".
+
+"Olet varsin lapsellinen väitellessäsi tällä tavoin, Arna", sanoi
+rouva. "Onhan mahdollista, että kappale liikutti mieltäsi, mutta sinun
+ei sovi ryhtyä arvostelemaan sitä."
+
+... "Niin, kun on jotakin hauskaa, niin täytyy sitä pitää ikävänä",
+mutisi Arna; -- "mutta jos vain on jotain hyvin ikävää, niin --"
+
+"Niin, niin, rakas Arna. Se on kehno kolmannen rivin yleisön kappale,
+siitä ovat sekä lehdet että yleisö yhtä mieltä, -- oikein joutava
+kappale, yksinkertaista tunturiyleisöä varten."
+
+"Varsin sopiva sinulle ja kaikille katonrajassa istuville", lisäsi
+Signe.
+
+"Toivonpa, että teatterinjohtaja, jonka päähän voi pälkähtää antaa
+tilatuilla paikoilla istuvan perjantai-illan yleisön katsoa sellaista
+kappaletta, saa kuulla siitä julkisesti valitettavan sanomalehdessä",
+sanoi lempeästi täti Rask, kiiruhtaen Maisan huoneen läpi, -- oli jo
+aika ajatella kahvinkeittoa.
+
+Huh, huh -- sitä ompelukonetta, joka oli suorastaan mahdoton tänään;
+se kulki ja pysähtyi, kulki ja pysähtyi lakkaamatta Maisan ommellessa
+poimua täytteeseen. Tiedänhän, että langan ja neulan numero on oikea;
+-- mutta on aivankuin koko kone olisi noiduttu.
+
+"Kolmannen rivin yleisöä varten"... Maisa käänsi silmänsä ihmetellen
+kattoon kuten rouvakin oli tehnyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa ei ollut hyvällä tuulella mennessään kotiinpäin illalla, --
+Tranemilla oli tänään ollut niin sietämättömän ikävää...
+
+"No, mihin te menette sitä kyytiä, neiti Jons. -- -- Hyvää iltaa!"
+tervehti Kielsberg, -- siinä hän nyt taas oli tänäkin iltana.
+
+"Hyvää iltaa!"
+
+"Näytättepä olevan pahalla tuulella, -- onko teillä vastoinkäymisiä, --
+näyttääkö maailma mustalta nyt -- kuin muste?"
+
+Maisa hymyili hiukan ja vilkaisi häneen, yhtä synkkänä kuitenkin
+mieleltään.
+
+"No, mutta rakas ystävä, ovatko asiat nyt aivan huonosti. Oletteko
+suorastaan turmellut rouvan Tranemin leningin?"
+
+"Voi, mitä te puhutte", huokasi hän. -- "Minä olen niin vihainen, niin
+vihainen, -- tänään on sitä kappaletta, jonka näimme eilen illalla,
+haukuttu aivan pahanpäiväisesti. Tranemilla sanottiin, että se on
+vain alhaisia ihmisiä, kolmannella rivillä istuvaa yleisöä varten...
+kappale, joka sopii vain näytettäväksi Young-torilla!..."
+
+"Sanottiinko Tranemilla todellakin niin?"
+
+"Aivan niin, ryövärijuttu kolmannen rivin yleisöä varten, ja paljon
+muuta yhtä kaunista! Voi ihan suuttua silmittömäksi heidän jaaritustaan
+kuunnellessaan... Ja he sanoivat, että koko kaupunki on samaa mieltä,
+niin on ollut lehdissäkin."
+
+"Vai niin, vai on kaikissa lehdissäkin niin, -- vai niin, vai niin --
+vai on kaikissa sillä tavoin." -- Kielsberg katseli miettien keppiään,
+jota hän heilutteli edessään tehden sillä kaikenlaisia kuvioita... "Vai
+ovat nuo Tranemit niin kovin hienoja -- vai niin -- ja heillä on kovin
+hienostunut maku... Mitäpä jos voisimme suututtaa sitä rouvaa hiukan."
+
+"Koettakaa kuunnella, onko jonakin päivänä tästä kappaleesta heidän
+aamulehdessään, neiti Jons." -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Oli oikein hauska ommella Arnan leninkiä, se oli ikäänkuin vaikea
+tehtävä, joka piti osata ratkaista. Ja Maisa luulikin nyt keksineensä
+oikean kuosin, vaikka tuon suuriruutuisen kankaan leikkaaminen ei
+ollutkaan helppoa. Arna-neiti näyttäisi reippaalta ja komealta siinä
+jäällä kaitoine, lyhyine hameineen ja korkeine nappikenkineen.
+
+Ja nyt, keskiviikko-aamuna, oli kaikki leikattu ja harsittu niin että
+ompelukoneella ompeleminen menisi kuin tanssi.
+
+"Maisa, Maisa!" huusi Arna tullen sisästä sanomalehteä heiluttaen...
+"Voisitteko uskoa, mitä tässä on kirjoitettuna 'Kosinnasta' tänään.
+-- 'Näyttää olevan puolue tässä kaupungissa'", luki hän, -- "'joka
+välttämättömästi tahtoo arvostella juhlallisen vakavasti tätä viatonta
+kansanhuvinäytelmää. Esteetistä tunnetta on loukattu, teatterinjohtaja,
+joka uskaltaa tarjota sellaista hienosti sivistyneelle perjantai-illan
+yleisölle, pitäisi lievimmin sanoen todella pistää siihen kuoppaan,
+mistä nämä kaksi rakastavaista raukkaa niin suurella vaivalla
+pelastuvat. Tarvitsemme kansallisia näytelmäkappaleita, joissa on
+meidän omia kansalaisiamme, eikä meidän pitäisi näytellä vieraita;
+mutta tässä tulee esiin keikailu kaikessa surkeassa epävarmuudessaan
+siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, ja toitottaa vaaraa ja tulipaloa!
+Me voimme kuitenkin tyynnyttää näitä huolestuneita sillä, että se osa
+meidän hienompaa yleisöämme, jonka sivistys on vanhempaa, ja jonka ei
+tarvitse ajatella aran nousukkaan tavoin, näkee aivan turvallisena ja
+tyytyväisenä alun sellaisiin kansannäytelmiin, joilla -- olkoonpa että
+niillä on puutteensakin -- kuitenkin näyttää olevan tarpeeksi terveitä
+ja hyviäkin puolia liikuttaakseen avonaisia ja teeskentelemättömiä
+luonteita.'"
+
+Maisa löi käsiään yhteen ja punastui korviaan myöten.
+
+"Kirjoitus on kyllä hirveän ilkeä", -- arveli Arna, -- "hirveän ilkeä,
+-- mutta muuten, niin -- se tekee hyvää Antonille ja Signelle ja herra
+Torpille myöskin. --"
+
+Hän ryntäsi jälleen sisään.
+
+Varjelkoon, tuossa suuressa sanomalehdessä! -- Eihän vain voinut tulla
+ilmi, että hänellä oli jotain sen asian kanssa tekemistä...
+
+Maisan korvia kuumoitti, vaikka tuo kirjoitus ilahduttikin häntä, oli
+aivan kuin ilma olisi puhdistunut.
+
+Voi taivas, -- ei suinkaan milloinkaan voinut tulla ilmi, että hänellä
+oli mitään asian kanssa tekemistä? -- Oli aivan kuin häntä olisi
+hiostanut...
+
+Eihän toki --
+
+-- Mutta eikös tosiaan Arna narrannut Antonia lukemaan sen kaikille
+ääneen sisällä salissa päivällisen jälkeen!
+
+Kas, kuinka hän puhui kovaa, -- kaksinkertaisten ovien läpi saattoi
+erottaa hänen suuttuneen äänensä. Ja herra Torp kuului puhuvan
+hitaasti ja valituin sanoin, -- tuollaisessa ilveilyssä ei Maisa ollut
+milloinkaan ollut mukana.
+
+Täti Rask liehui edestakaisin. Maisa tarkasti häntä salaa, hän näytti
+niin kummalliselta eikä myöskään tarttunut niin lempeästi ovenripaan
+kuin tavallisesti. -- Sepä oli oikein heille kerrankin...
+
+-- Maisa oli aivan ahdistuksissaan ja peloissaan tullessaan aamuisin
+taloon, ennenkuin oli saanut tietää, oliko jotain lisää vielä
+sanomalehdissä.
+
+Olipa siitä tottatosiaan syntynyt rytäkkä. Arna sanoi Theodorin
+ja muittenkin luulevan, että teatterinjohtaja itse oli sepittänyt
+artikkelin, hän oli muka tahtonut puolustaa kappaletta. -- Mutta nyt
+oli jo ikäänkuin rauhallisempaa, -- eikä hän voinut sanoa muuta kuin
+että hän iloitsi joka kerran heitä katsellessaan ja ajatellessaan koko
+tätä ilveilyä, hän olisi kernaasti nauranut sydämensä pohjasta.
+
+Kielsberg oli kovin kysellyt rouvaa; kaikkein ilkeintä asiassa oli,
+että tuo kirjoitus oli ollut luettavana heidän hyvässä, vanhassa
+lehdessään, sanoi hän. Niin, saattoikohan olla toista samanlaista
+ihmistä tässä maailmassa...
+
+Lauantai-iltana oli myöskin Signen leninki valmiina ja Maisa oli juuri
+koettamassa sitä tämän ylle, kun Anton tuli sisään ja alkoi lukea
+ääneen heille kaikille iltalehteä:
+
+"Keskiviikkona pelästytti eräs mies hyvää kaupunkiamme ilmoittamalla,
+että täällä olisi suuri puolue, joka on kovasti paheksunut sitä, että
+'Kosinta' on otettu esitettäväksi kaupungin teatterissa. Me ryhdyimme
+heti tutkimaan asiata ja voimme sanoa, että olemme rehellisesti
+kykymme mukaan nuuskineet uutisia saadaksemme tietoomme sellaista,
+mikä vivahtaisi siihen, että tuollaisen yleisen vastustuksen myrsky
+on nousemassa. Mutta ei sinnepäinkään, aivan hiljaista kaikkialla,
+-- ei edes mitään vastakkaista tuulenpuuskaa voi havaita. -- Hiukan
+banaali farssi -- siitä ovat kaikki yksimielisiä! Tuo arvostelija,
+joka toitotti niin mahtavasti sotatorveen, muistuttaa mielestämme
+pukkia, jonka tekee mieli puskea, mutta joka kaipaa sopivaa esinettä
+harjoitellakseen --"
+
+"Kas niin, nyt on kaikki lopussa..." ajatteli Maisa, joka aivan alkoi
+vavista koetuksen kestäessä...
+
+"Tiesinhän, että jotakin vastattaisiin sellaiseen yltiöpäiseen
+kirjoitukseen" -- pääsi rouvalta, jonka puoliavoimet silmät loistivat;
+hän ei hetkeksikään keskeyttänyt Signen leningin tarkastelua.
+
+"No, hän saa nenälleen!" ylpeili Anton, -- "hän pitää kyllä varansa
+seuraavalla kerralla."
+
+"Näetkös nyt, hyvä Arnaseni", puuttui Signe puheeseen katsoen pienillä
+silmillään tarkkaavasti peiliin, "siinä sanotaan nimenomaan kaikkien
+olevan yksimielisiä siitä, että se on banaali farssi."
+
+"Ei, niin siinä ei ole, hiukan banaali on siinä vain."
+
+"Tuo kirjoitushan on niin ylimielinen", huomautti neiti Rask, --
+"lopultakin käy selville, kuka on sivistynyt."
+
+"Se on hirveän -- hirveän hyvä kirjoitus", huudahti Anton. "Nythän
+hänestä olemme päässeet ja sen hän on varsin hyvin ansainnut!" --
+
+Maisalla oli epämääräinen tunne jostakin, jonka seurauksia hän ei
+voinut edeltäpäin nähdä -- -- oli tulossa häväistysjuttu, josta
+riittäisi puheenaihettakoko kaupungille. Hän oli hyvin iloinen saatuaan
+rouvalta viikon palkkansa ja päästyään lähtemään kotiin.
+
+Eikös nytkin vaan siinä seisonut Kielsberg ilmielävänä hänen
+kääntyessään kadunkulmassa; tämä oli varmaankin aivan vartavasten
+seisonut ja odotellut häntä.
+
+"No, neiti, olemme kärsineet surullisen tappion tänään!" -- --
+
+Tuon piti kuulua iloiselta; mutta Maisa kyllä huomasi tuon artikkelin
+loukanneen häntä.
+
+"E-hei -- en ole niin hullu, että ryhtyisin taisteluun tuon kappaleen
+vuoksi", mumisi hän.
+
+"Mutta he ovat nyt joka tapauksessa saaneet, mitä ovat ansainneetkin.
+Sillä osuin aivan oikeaan, näettekö; -- ja perheessä, missä ompelette,
+iskin kaikkiin yhdeksään... Varmaankin siellä iloitaan suuresti tänä
+iltana. Vai mitä? -- Rouvako? Eikö rouvan mielestä artikkeli ollut
+hirveän hyvä..."
+
+Kielsberg oli raivoissaan, sen Maisa hyvin kuuli; hän kulki mumisten
+itsekseen.
+
+"Saan lohduttaa itseäni sillä, että olen taittanut peitseni naisen
+vuoksi...", hymyili hän; -- "ja hyvä omatuntohan tuo keppiä. -- Sitä
+paitsi, kuten tiedätte, on hyvä saada vähän vaihtelua suruihinsa, --
+samanlainen ei kelpaa aina."
+
+"No, teillä nyt ei varmaankaan ole paljoakaan suruja, teillä, joka
+olette aina niin iloinen."
+
+"Ei-i, nykyään ei ole muuta neuvoa kuin joko hirttäytyä tai ruveta
+kotiopettajaksi..."
+
+Voi ystäväparkaa, oliko tällekin elämä niin vaikeata. Maisa lähestyi
+häntä jonkun verran nähdessään hänen nyt puhuvan totta.
+
+"Se merkitsee, että useita vuosia menee hukkaan... ja olisin nyt voinut
+kenties taistella pari kolme vuotta eteenpäin. Minulle oli hiljattain
+suureksi lohdutukseksi muuan hammassärkyä poteva mies, joka alinomaa
+virkkoi: vain kestävyyttä, vain kestävyyttä! -- -- Nauratteko, neiti
+Jons?"
+
+"Enpä tosiaan tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa." -- -- -- Maisa
+oli aivan liikutettu. -- "Ette kai tarkoita mitään tuolla ilkeällä
+puheellanne?"
+
+"Ei, olkaa rauhassa, -- jos on joku, jota tahdon mahdollisimman kauan
+säästää, niin -- --; luulen kyllä, että tahtoisin nähdä monen muun
+ennen hirtettynä. -- Jokaisella on tehtävänsä, nähkääs, ja luulen, että
+taivas on aivan erikoisesti asettanut minut huolehtimaan siitä, että
+muuan Baard Kielsberg pääsee eteenpäin maailmassa.
+
+"Ja niin täytyy taistella ja rehkiä ja koettaa ottaa asia sen
+iloisimmalta puolen."
+
+Maa tuntui vajoavan Maisan alla; tuo oli ilkeätä iloa.
+
+"Sanokaahan, neiti Jons, eikö mielestänne Tranemit tarvinneet hiukan
+läksytystä."
+
+"Ky-yllä."
+
+"Menkäämme pääasiaan, he ovat olleet masentuneita kauemminkin kuin
+puolen viikon ajan, -- ja te olette elänyt ja iloinnut niin kauan.
+Olkaamme tyytyväisiä kumpainenkin."
+
+Nyt ei Maisa voinut vastata enää, sillä kyyneleet olivat
+tunkeutumaisillaan esiin.
+
+"Ei suinkaan siinä mielestänne ole mitään liikuttavaa?... No, teidän
+kohtalonne on ommella muille -- toisten leninkejä, -- toisten suruja --
+niin, silloinhan omat murheet unohtuvat --"
+
+Kielsberg jätti nopeasti hyvästit.
+
+... Tänään oli tapahtunut liian paljon -- sen tunsi Maisa päästyään
+kotiin huoneeseensa, -- hänen täytyi itkeä kelpo lailla.
+
+Mutta ne eivät olleet pelkästään surunkyyneleitäkään...
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Oli jo valoisaa nyt kevätpuolella, kaikki näkyi niin selvästi, -- kävi
+sääliksi, että Kielsbergin piti kulkea tuossa sinisessä, kuluneessa
+päällystakissaan, jonka toista taskua hän itse oli korjaillut, sen
+huomasi sekä ompeleesta että valkeasta langasta.
+
+Oli toista viikkoa siitä, kun Maisa oli jutellut Kielsbergin kanssa,
+oli vain nähnyt häntä vilahdukselta tämän kulkiessa alakuloisena,
+kaulus pystyssä tuulisina ja koleina päivinä, ja keppi kainalossa.
+Sundbyn palvelijatar oli Maisalle kertonut kauppiaan uhanneen
+Kielsbergiä ulosotolla, koska tämä oli jättänyt puotilaskunsa
+maksamatta -- kunhan se vain ei tulisi rouva Thorsenin tietoon, muuten
+ahdistaisi tämä jälleen häntä maksamaan vuokransa!
+
+Maisa olisi niin mielellään tahtonut korjata Kielsbergin takin reunat.
+Mutta oli pulmallista saada se sanotuksi hänelle. Sen täytyi tapahtua
+kuin leikillä, sillä Kielsberg ei varmaankaan tahtonut tunnustaa
+puutettaan.
+
+Ja napinreiät olisivat sietäneet aivan perinpohjaisen korjauksen.
+
+Hän oli ajatellut pyytää Tillaa esittämään sitä ikäänkuin itsestään,
+koska hän muka tiesi, että neiti Jons mielellään iltaisin korjaili
+vaatteita ja teki sen halvalla. Mutta -- silloinhan Kielsberg saattoi
+luulla, että Maisa teki sellaisia töitä kaikille talon sälleille.
+-- Eikä myöskään oikein sopinut ruveta tinkimään maksusta heidän
+tavatessaan illalla --
+
+He tapasivat jälleen eräänä iltana Sundbyn puodissa, kun hän seisoa
+odotellen juustopakettia, jota juuri tehtiin; hän näytti olevan hyvissä
+väleissä talonväen kanssa.
+
+"Kuulkaa, neiti Jons", virkkoi ylioppilas heidän tultuaan kadulle, --
+"tuntuu varsin omituiselta olla jälleen sovussa velkojansa kanssa.
+Haluatteko tietää, mistä olen kulkenut näinä päivinä? Tuolta... aivan
+seinänviertä pitkin", -- hän näytti sinnepäin kepillään, -- "ja sangen
+läheltä ikkunoita päästäkseni huomaamatta ohi... Ja nyt -- annan
+tunteja norjankielen kirjoituksessa heidän molemmille pojilleen kaksi
+kertaa viikossa! -- Minä ajan heihin viisautta, ja he voita ja juustoa
+ja kahvia ja tupakkaa ja steariinikynttilöitä ja kaikenlaisia kalliita
+tavaroita minuun... Tietenkään ei saa olla liian suuria vaatimuksia. --
+Mutta tyytyväisiä ollaan kuitenkin, kuten näette."
+
+Hän puheli puhelemistaan.
+
+"Olen varma, että kelpaisin jonkun aivan köyhän valtion raha-asiain
+ministeriksi. Sillä mitä lemmon taitoa tarvittaisiin, jos rahaa olisi;
+-- minä voin keksiä keinoja, näettekö..."
+
+Hän oli iloinen kuin poikanulikka. Varmaankin oli hänen helppo olla
+saatuaan maksunsa suoritetuksi Sundbylle.
+
+Illat olivat niin valoisat, ettei Maisa lainkaan olisi tahtonut seista
+kauan juttelemassa Kielsbergin kanssa ja sen vuoksi hän yht'äkkiä sanoi
+nauraen:
+
+"Niin, kun kerran olette tullut niin rikkaaksi, niin olisi parasta,
+että lähettäisitte Tillan tuomaan päällystakkinne hetkeksi minulle; --
+oikealle räätälille siinä ei varmaankaan ole työtä; -- on vain tehtävä
+sellaisia pikku korjauksia, jotka tavallisesti tehdään kotona."
+
+Hän tarkasteli itseään hiukan hämillään:
+
+"Tässä takissa on hirveitä vikoja. Oikea räätälitohtori varmaankin
+pudistaisi päätään sen nähdessään. Diagnosi on vaikea..."
+
+"Niin, niin, senpä vuoksi voittekin tyytyä minun puoskaroimiseeni; --
+siitä tulisi kyllä varsin hieno", nauroi hän jälleen.
+
+"Ette suinkaan nyt vain tahtone maksaa tuota teatteripilettiänne, neiti
+Jons?" -- sanoi hän yht'äkkiä uhitellen.
+
+Kas niin, nyt Maisa oli kiikissä! -- "Otan mielelläni vastaan
+useamminkin pilettejä", vastasi hän pakotetun iloisesti, -- "oli
+tosiaankin niin paljon huvia ensimäisellä kerralla."
+
+"Olette kiltein nainen, minkä olen milloinkaan tuntenut, Maisa!
+-- -- Ja miten te katsotte toista silmiin. Siinä ilmenee latentti
+sielu... samanlainen kuin... samanlainen kuin kokospähkinän sydän. --
+Niin, se onkin juuri sitä --" Kielsberg seurasi vielä Maisaa tämän
+kiiruhtaessa portista sisään, -- "mutta teissä on jotakin kuuman
+etelän kokospähkinää, -- on vain ollut meressä ja hiukan vaalentunut
+vedessä..."
+
+Maisan korvia kuumoitti, hän ei tiennyt enää, mitä toinen tarkoitti.
+
+Hän ymmärsi nyt, että hänen täytyi olla varuillaan.
+
+Mutta oli todellakin ollut hauskaa tavata Kielsberg nyt jälleen, kun
+tätä ei ollut näkynyt niin pitkään aikaan. Hän oli niin monipuolinen,
+että Maisa aina johtui ajattelemaan häntä -- -- monestikin hän oli
+aivan kuin lapsi...
+
+Lapsiko hän, joka saattoi tunkeutua toisen sisimpään! --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tätäkin hän hautoi mielessään ja aprikoi seuraavana päivänä kaiken
+melun keskellä toimistopäällikkö Kalnaesin luona kreivi Wedelin
+torin varrella. Rouva ja tytär vetivät auki laatikoita ja työnsivät
+ne jälleen kiinni, siirsivät astiakaappia ja katselivat kaikkien
+huonekalujen taakse, nostivat mattoja ja kaivoivat jouhisohvia, etsivät
+ja etsivät, eikä kukaan tahtonut oikein sanoa, mitä he etsivät.
+
+Maisa ei liioin viitsinyt kysellä ennenkuin joku heistä itsestään
+sanoisi sen, -- hän saisi kyllä aikanaan kuulla siitä, -- näytti siltä
+kuin he ensiksi tahtoisivat olla varmoja, että kaivattu esine todella
+oli poissa tällä kertaa. -- Sillä kun kätkettiin ja unohdettiin ja
+siivottiin sillä lailla kuin tässä talossa, niin --
+
+Hän istui ja kuunteli kuinka höyrylaiva toisensa jälkeen puhalsi
+alhaalla sillan luona. Liike oli jälleen alkanut, jää oli
+lähtemäisillään, ja paljon ihmisiä liikkui näillä tienoin.
+
+Hänen täytyi kerta toisensa perästä vetäytyä verhojen taakse; tämä
+kuultavan kirkas ilma aivan koski silmiin...
+
+Hänen ja Kielsbergin välille oli tullut jotain niin ihmeellistä...
+Kielsberghän oli jo ruvennut kertomaan hänelle kaikki asiansa...
+
+Hänessä oli ikäänkuin monta eri luontoa. Niin, hänessä oli kyllä
+paljon, mikä...
+
+Mutta Maisan täytyisi välttää haaveiluja ja myöskin varoa, ettei
+Kielsbergkään erehtyisi hänen suhteensa. Hänenlaisellaanhan ei ollut
+vakavia aikomuksia, niinhän matami Rasmussen oli sanonut, -- ja se oli
+kyllä totta --
+
+Mutta tuttavuus saattoi kai jäädä silleen; -- sen täytyi jäädä -- --
+Maisa voisi varmaankin korjata joskus hänen vaatteitansa ja jutella
+hänen kanssaan kaikessa ystävyydessä...
+
+"Ei, nyt ei kannata enää hakea sitä!" -- sanoi rouva Kalnaes tullessaan
+sisään -- ollen vielä aamupuvussa, hän ja palvelija ja Ovidia olivat
+lopuksi vetäneet esiin kaapin penkoakseen sen läpi, -- "kuudesta
+täysihopeaisesta haarukastamme on yksi poissa -- voitko ajatella mitään
+kummempaa, Ovidia?... Se on muuten varsin merkillistä..."
+
+Maisa kohotti katseensa -- tuon "merkillistä"-sanan vuoksi -- mitähän
+se lieneekään tarkoittanut --
+
+Rouva ryhtyi tutkimaan Ovidian kevättakiksi aiotussa sametissa olevia
+liiduttuja viivoja; hän oli hyvin jäykkä. -- "Luulen, että otamme
+tuollaisen kauluksen, neiti Jons, -- numero kolme muotilehdessä, -- ja
+vinot taskut, paksut koristenauhat -- niinkuin tuossa...
+
+"Oletko aukaissut myöskin toisen astiakaapin laatikon, Ovidia, --
+olisihan se voinut joutua lautasliinojen taakse."
+
+Ovidia käänteli ja väänteli avainta. "Sekin on aina umpilukossa, --
+vain hopealaatikon annetaan olla avonaisena tässä talossa... No, nyt se
+aukesi!"
+
+Maisa oli istunut täällä ruokasalissa eilenkin, ja harmitellut, että
+tuo hopealaatikko oli ollut auki, -- siinä oli niin paljon muutakin,
+sekä lankoja että kanavatöitä ja nypläysvehkeitä -- kaikki sikin
+sokin --
+
+"Sehän on kokonaan käsittämätöntä", huokasi rouva -- "ja Finallahan
+oli ne kaikki, kun hän pesi niitä eilen..."
+
+Maisa tunsi, että nyt oli kysymys hänestä. Oli kuin olisivat Ovidian
+pitkät rotankasvot tahtoneet pujottautua hänen taskuunsa etsimään. Hän
+koetti olla, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta hän tunsi itse
+sekä punastuvansa että jäykistyvänsä. Jollei se hopeahaarukka löytyisi,
+niin --
+
+"Onhan se voinut joutua jonnekin ja saattaahan se jälleen löytyäkin,
+kun kokonaan lakkaamme etsimästä sitä" -- arveli rouva.
+
+Ja Maisa ymmärsi varsin hyvin, mitä rouva tarkoitti, -- jos hän oli
+ottanut sen, niin hän saisi tilaisuuden jättää sen takaisin paikoilleen.
+
+"Niin, en edes tahdo puhua siitä mitään Kalnaesille, ennenkuin näemme,
+ettei sitä löydy..."
+
+Maisa kiehui harmista ja hän ompeli varsin kiihtyneenä.
+
+"Tiedätkö, mihin panimme koristukset ja napit, kun tulimme eilen
+kotiin, Ovidia? -- Nehän olivat kankaan mukana --"
+
+"Etkö sinä ottanut niitä, äiti?" --
+
+"Kyllä, odotas -- piilotin ne makuuhuoneeseen nurkkahyllylle
+seinäverhon taakse."
+
+"Mitä pidätte tästä silkkivuorista, Maisa?" -- kysyi rouva jälleen...
+"Sanon suoraan, että aioin ensiksi ratkoa vanhan silkkileninkini, --
+mutta sitten huomasimme tämän kankaan Falkenbergilla -- sehän ikäänkuin
+välkähtelee. Kun meillä nyt kerran oli niin hienoa samettia, niin ei
+kannattanut kitsastella vuorin suhteen ja käyttää vanhaa."
+
+"Ei, sillä sitä nuuskitaan ja tarkastetaan kyllä takkia riisuttaessa",
+lisäsi Ovidia.
+
+Niin, nyt oli jälleen hopeahaarukka unohdettu --
+
+"Voitte uskoa, että se on maksanut, Maisa!" --
+
+"Niin, mihin hintaan se nyt nousikaan, -- vuori ja koristeet ja kaikki
+-- muistatko, Ovidia? -- Samettihan yksistään maksoi jo kuusitoista
+taalaria, -- se oli viimeinen jäännöspalanen; -- ja sen vuoksi
+alennettiin sen hintaa! -- Mutta niin" -- hän laski -- "eikös se
+noussut kahdeksaantoista taalariin ja --"
+
+"Enemmänhän se maksoi", sanoi Ovidia painokkaasti; hän katsoi
+tarkoittavasti äitiä.
+
+"Mene hakemaan lasku takintaskustani."
+
+"Kaksikymmentäyksi taalaria kolme markkaa ja kaksitoista killinkiä...
+Niin, näettekö, sametista ei alennettukaan niin paljoa kuin luulin."
+
+Maisa huomasi kyllä, että kankaan olisi saanut tuolla halvemmalla
+hinnalla ainoastaan käteismaksulla.
+
+Nyt tuli Lizzy kotiin koulusta. Hänen täytyi saada hiukan voileipää ja
+maitoa voidakseen odottaa päivälliseen saakka kello kolmeen, jolloin
+isä tulisi kotiin lähetystöstä.
+
+"No, miten sinun on käynyt koulussa?" kysyi Ovidia.
+
+Lizzy oli jo samettisen kevättäkin ääressä... "Kuinka kaunista, --
+siitä tulee erinomainen...
+
+"Miten minun on käynyt? -- Sain luonnollisesti nelosen saksassa, kun et
+tahtonut auttaa minua, niin --"
+
+"Minähän olin poissa kotoa eilen illalla."
+
+"Oh, ei se tee mitään... ei, ei", -- hän silitti samettia kädellään...
+"Äiti, enkö voisi saada samettista kaulusta jäännöspalasista."
+
+"Voit kyllä, lapseni."
+
+"Tuo tytöntyllerö huomaa kyllä, mikä näyttää kauniilta", huomautti
+Ovidia iskien silmää toisille.
+
+"Ja ehkä taskuihin ja hihankäänteisiin myöskin?"
+
+"Saat kyllä, lapseni!"
+
+"Hän huomaa nyt jo melkein liiaksi olevansa kaunis", sanoi Ovidia
+sisaren mentyä syömään välipalaansa. "Häntä ei mitenkään saa
+palmikoimaan kiharaista tukkaansa, vaikka se on niin kiusallinen noin
+auki riippuvana. Se pikku noita näkee kyllä, miten se pukee häntä!"
+
+Lizzy oli jälleen sametin luona samalla syöden ja juoden maitoa.
+
+"Et saa puhua siitä isälle, kuuletko; -- hän luulee heti, että se on
+liian kallista, -- ja Maisahan ompelee makuuhuoneessa iltapäivällä",
+muistutti äiti pois mennessään.
+
+Lizzy seisoi ja hyräili hiljakseen koettaen samettia -- ensin hihaansa
+-- ja sitten korkeammalle, ollen omissa ajatuksissaan.
+
+"On ikävää, että helppo patenttisametti näyttää melkein yhtä hienolta
+--"
+
+"Sehän on ennemminkin hyvä", arveli Maisa.
+
+"Ei ole, sillä silloinhan kaikki voivat saada sitä. -- Ajattelehan
+Maisaa sametissa!" huusi hän sisään Ovidialle.
+
+"Kunhan ei vain tulisi rasvaisten sormiesi jälki samettiin, -- sinä et
+saisi koskea siihen."
+
+"Sinä? -- Sinä? --" matki hän, -- "pääsen ripille puolentoista vuoden
+perästä, -- täytin kolmetoista kahdeksantena päivänä. Monet sanovat
+minua jo teiksi." Hän pyyhki salaa sormiaan hameeseensa.
+
+"Anteeksi kaikin mokomin, -- en muistanut, että oli niin pitkä aika
+siitä, kun neiti alkoi huutaa joutuessaan lauantaisin kylpyammeeseen."
+
+"Niin -- sinä et saa neuloa minulle, kun tulen suureksi, Maisa! --
+Kaikki sanovat, että sinua hemmotellaan liiaksi, ja että purat usein
+pahan tuulesi toisiin kesken kaiken."
+
+"Entäpä jos teidän itsenne joskus olisi pakko tällä tavoin istua ja
+neuloa, Lizzy-neiti?"
+
+"Minun, ha, ha -- -- isäni on kuninkaallinen toimistopäällikkö -- --
+Sitäpaitsi, niin" -- -- hän pudisti tuottavasti tuuheita, vaaleita
+kiharoitaan. -- -- "Miksi et ole mennyt naimisiin, Maisa? -- Ethän nyt
+suorastaan ole rumakaan --"
+
+"Eipä tosiaan ole ketään, joka tahtoisi ottaa tällaisen köyhän
+raukan..."
+
+"Hänenhän pitäisi olla rikas, tietysti... Eikö kukaan koskaan ole
+kosinut teitä, Maisa?"
+
+Maisa nauroi. -- "Oh, ei missään tapauksessa kukaan, josta minä olisin
+välittänyt --"
+
+"Mitä hän sanoi sinulle? -- Polvistuiko hän? Oi, sano, Maisa!"
+
+"Sen saatte kuulla, neiti, kunhan ensin olette päässyt ripille."
+
+"Pyh" -- hän nakkasi niskojaan ja pitkiin, hienoihin kasvoihin tuli
+salaperäinen ilme, -- "etkö luule minun sitten tietävän mitään!"
+
+"Onko äiti sisällä, Lizzy?" kysyi Fina keittiönovelta. Ei milloinkaan
+ollut. Maisa nähnyt sitä ihmistä kelvollisesti puettuna, -- hän oli
+aina yhtä likainen ja huolimaton. "Sano, että päällystakkiliikkeen
+mies on jälleen täällä laskuineen... Rakas, hyvä Lizzy, kiiruhda,
+maitovellini palaa pohjaan keittiössä."
+
+"Äh, -- sano, ettei isä ole kotona!"
+
+"Ei, äiti saa kyllä itse tulla puhumaan hänen kanssaan, -- häntä on
+käsketty tulemaan lauantaina." Fina kiiruhti jälleen pois.
+
+"...Uh, näitä kahta siunattua, viimevuotista takkia", huokasi rouva
+mennessään huoneen läpi. --
+
+"Eikö pikkutyttöjen huonetta ole vielä siistitty, Fina?" kuului
+kärsimättömästi ovesta rouvan tullessa jälleen sisään -- "tiedättehän,
+että Maisan täytyy päästä johonkin täältä, kun ruvetaan pöytää
+kattamaan. -- Voitte kyllä koota työnne ja asettua sinne, Maisa,
+vaikkei sitä olekaan siistitty, sillä kohta tulee toimistopäällikkö
+kotiin... Täällä on niin hirveän ahdasta --"
+
+-- Vai niin, vai tänne hänet siis ajettiin iltapäivällä! --
+
+Hän nosti pöydän makuuhuoneen ikkunan luo ja siisti huonetta -- niin
+hienoja kankaita ja neulomatarpeita varten piti olla huoneessa siistiä
+ja puhdasta ja tomutonta...
+
+Peilin edessä olevalla nurkkapöydällä oli kaikenlaisten pikkutavarain
+joukossa hopeanuoli, ja Maisan teki mieli koetella sitä hiuksiinsa,
+se oli kuin vartavasten valmistettu hänen tukkalaitteeseensa ja aivan
+muodinmukainen; -- -- mutta varminta olisi, ettei koskisi siihen
+sormenpäälläänkään...
+
+Kas niin! -- Toinen ommel oli jälleen pitempi kuin toinen.
+
+Minkään muun kankaan neulominen ei ollut niin vaikeaa kuin sametin;
+-- täytyi harsia kahteen kertaan, jottei tuo paksu kangas syöpyisi;
+siinä piti varoa... Ei voinut olla puhettakaan koneella laskemisesta --
+kaikki piti neuloa käsin...
+
+Mutta tänään oli niin ihanan valoisaa täällä takapihan puolellakin...
+Lumi suli ja pisarat putoilivat niin suurina ja kirkkaina räystään
+sinkkiin. Miten toiselta tuntuikaan elämä sellaisina kirkkaina päivinä,
+-- voi istua ja tuntea itsensä niin sanomattoman iloiseksi ilman
+syytä --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli ehkä tuhmaa, että hän oli eilen maininnut noista
+teatteripileteistä, -- ei suinkaan Kielsberg vain nyt luullut Maisan
+sanoneen sitä siksi että hän pääsisi tämän mukana huomenna, --
+Kielsberghän tiesi, ettei Maisa päässyt muulloin kuin sunnuntaisin...
+
+Ja jos Kielsberg odottaisi häntä jälleen illalla niin että he
+tapaisivat...
+
+Voihan Maisa keksiä asiaa Martta Molle Hainmersborgissa ja tuoda
+pyykkinsä ja jutella hänen kanssaan menneistä ajoista, niin olisi
+varmaa, etteivät he tapaisi; -- Maisa oli huomannut, ettei Kielsberg
+milloinkaan tullut myöhemmin kuin puoli yhdeksän.
+
+Mutta jos hän nyt kulkisi teatteripiletteineen ja odottelisi häntä?
+
+Teatterihan oli kaikkein hauskinta, mitä Maisa saattoi ajatella, --
+häntä kyllä suuresti halutti mennä, se oli varma...
+
+Riippui siitäkin, mitä Kielsberg ajattelisi hänestä, jos hän nyt heti
+olisi valmis menemään mukaan. -- Oli selvää, että tämä oli kovin
+epäluuloinen, oli aivankuin hän olisi voinut nuuskia, millaista väkeä
+olivat sekä Tranemit että muut...
+
+Mutta Maisa saisi hänet varmaankin ymmärtämään, ettei hän ollut
+ajatellut sitoa Kielsbergiä sillä tavoin -- -- -- Kaikkihan oli ollut
+leikkiä, mutta eilen illalla oli ollut niin ihmeellistä -- -- --
+
+Oli varmaankin; parasta antaa hänen huomata, ettei hän ollut kuten
+kaikki muut...
+
+-- Päivällisen jälkeen tuli Ovidia ja pisti hopeanuolensa ja
+koristeensa lipaston laatikkoon...
+
+Ei sopinut johdattaa ketään kiusaukseen, taikka muuten saattoi se mennä
+saman tien kuin heidän kuudes hopeahaarukkansa...
+
+Lizzy kävi yhtämittaa Maisan huoneessa samettia katsomassa, hänen piti
+lukea maanantaipäivän läksyjä.
+
+"Ovidia sanoo, että hän mielellään auttaisi teitä, Maisa, sekä nyt
+iltapäivällä että maanantaina", tuli rouva sanomaan. -- "Tahtoisimme
+niin kernaasti saada kaikki pian valmiiksi, -- sillä olemme kuin
+vangittuja niin kauan kuin meillä on täällä joku istumassa -- -- Mutta
+tämä kevättakkihan ei viene paljoa aikaa, niin että se varmaankin
+valmistuu maanantai-illaksi, -- kun saatte apuakin --"
+
+-- Tuon tytärten avun tunsi Maisa niin sanomattoman hyvin! Pitäisi
+vain kiirehtiä -- --
+
+"Olkaa hyvä ja muistakaa koota kaikki pienet kangaskappaleet Lizzyn
+takkia varten, Maisa."
+
+"Eikös hän sitten neulo myöskin minulle, äiti?" sanoi Lizzy joka makasi
+vatsallaan sohvalla nojaten kyynärpäihinsä ja tirkistellen kirjaan.
+
+"Olkaamme tyytyväisiä, kun saamme tällä kertaa tämänkin takin
+valmiiksi", arveli Maisa.
+
+"Eikö minun? -- Etpä uskalla olla neulomatta sitä, jos äiti sanoo niin,
+muuten et milloinkaan enää saa työtä täällä."
+
+Fina tuli sisään heiluttaen ilmassa kastikkeista hopeahaarukkaa.
+
+"Haarukka!"... kuului kuorossa kolmiäänisesti.
+
+"Enkös löytänyt sitä keskeltä hyytynyttä vasikanviilokkikastiketta,
+joka minun piti keittää huomiseksi!"
+
+"Miten hullunkurista!"...
+
+"Se oli kaikessa rauhassa kastikkeessa, sillaikaa kun me etsimme ja
+etsimme..."
+
+"Tiesinhän, että se löytyisi jälleen", -- sanoi rouva varmana asiasta.
+
+"Pyh, -- luulenpa, että Fina itse on ottanut sillä itselleen palasen
+viilokkia ja unohtanut sen siihen, -- sillä siinähän oli lusikka meidän
+syödessämme sitä", -- huusi Lizzy sohvalta.
+
+Maisaakin huvitti asia. -- Oikeastaan pitäisi kaapata mukaansa sekä
+kangasta että vuoria ja silkkiä ja lankoja... täällähän kuitenkin
+joutui aina epäilyksen alaiseksi!... Kun hän talvella neuloi täällä,
+oli suuri touhu silkkirullasta, jonka Ovidia aivan varmasti sanoi
+asettaneensa Maisan pöydälle ja jonka hän sitten löysi jälleen toisen
+leninkinsä taskusta. Hän oli ottanut sen yltään ja ripustanut kaappiin.
+-- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa lepäsi tarpeekseen sunnuntai-aamuna, siksi kunnes leipämummo
+oli käynyt talossa ja matami Dörum oli lähettänyt kuuromykkä Dorthean
+tuomaan ruisleipää. Kahvi oli kiehumassa uunissa hänen peseytyessään ja
+kammatessaan sekä oman tukkansa että Dorthean tukan.
+
+Kuuromykkä iloitsi aina saadessaan sunnuntaiaamuisin olla hetken aikaa
+Maisan luona ja auttaa häntä jollakin tavoin: harjata ja puhdistaa
+hänen hameenhelmojaan, kiilloittaa kenkiä, lakaista lattiata ja siivota
+huonetta, tai vain katsella, kun Maisa parsi ja korjaili; -- oli aina
+aivan yllinkyllin sellaista työtä pyhäpäiviksi...
+
+Martha Mo ei pessyt hyvin...
+
+Maisa seisoi ja katseli vaatteita. --
+
+Jollei hän olisi tuntenut Martha Mota niiltä ajoilta asti, jolloin he
+asuivat Hammersborgissa, olisi hän mieluummin antanut Jensenin muorin
+pestä vaatteensa.
+
+Maisa olisi varmaankin voinut aivan hyvin eilen illalla tulla kotiin
+samaan aikaan kuin tavallisestikin, -- varmaankaan ei hän olisi
+tavannut ketään...
+
+Maisa olisi kernaasti tahtonut tietää, oliko Kielsberg odotellut
+häntä...
+
+Voi taivas, miten hauskaa, jos hän pääsisi teatteriin tänä iltana!
+
+Hän menee katsomaan ilmoituksista, mitä tänään näytellään; -- Kielsberg
+varmaankin menee sinne...
+
+Vaatteittensa puolesta saattaisi Maisa hyvin mennä nyt, piti vain
+ottaa sadetakki yltä sisällä. Oli kyllä ikävää kulkea siinä iltaisin,
+-- hän ei ollut koskaan viihtynyt siinä, ei tuntenut itseään sieväksi
+ja sulavaksi siinä, ja sehän oli vaatekappale, jota kaikki käyttivät
+ennenkuin saivat uudet kevätpukunsa valmiiksi.
+
+Voisikohan parhaista kappaleista saada vielä päällystakin?...
+
+Maisa käänteli ja tutkiskeli ja tarkasteli tuota jotenkin kulunutta
+sadetakkia, -- se oli kyllä täysivillaa, kannatti aina ostaa hyvää
+kangasta! Jos hän tekisi työtä koko seuraavan sunnuntain, voisi hän
+kyllä saada sen samana päivänä valmiiksi.
+
+Ei, mieluummin valvoisi hän parina kolmena iltana kahvipannun ääressä,
+niin saisi hän sen valmiiksi sunnuntaiksi, jos sitä ehkä tarvittaisiin
+silloin --
+
+Niin hän tekisikin -- ottaisi mukaansa Ovidia Kalnaesin takin mallit
+huomenillalla ja leikkaisi ja ompelisi sen kädenkäänteessä. Kunhan vain
+nuo virttyneet ja kuluneet paikat saisi peittymään...
+
+Nuo päällystakit, joita nykyään käytetään, ovat sangen sieviä --
+laajanpuoleiset hihat ja suuret taskunkäänteet sivuilla --
+
+Kielsberg saisi nyt nähdä Maisan aivan toisin puettuna heidän
+tavatessaan... Ja hänhän voi käyttää sateenvarjoa sadeilmalla...
+
+Mutta hänen hansikkaitaan ei todellakaan kohta voinut enää käyttää, --
+vaikka Maisa ei milloinkaan pannut niitä käteensä ennenkuin tullessaan
+Siltakadulle iltaisin... Joka aamu täytyi hänen paikata jotakuta sormea
+ennen lähtöään; -- hansikkaat ovat kuitenkin pääasia, varsinkin näin
+keväällä, kun on valoisaa! Hienoinkaan puku ei näytä miltään, jos
+käsineet ovat huonot...
+
+Niin, hänen täytyi sunnuntaiksi saada pari uusia, jotka sopivat takin
+väriin -- niin kalliita kuin ne olivatkin... Martta Mo sai odottaa
+hiukan pesupalkkaansa.
+
+Olisi voinut säästää monta killinkiä, jos olisi ollut syömättä
+sunnuntaina päivällistä Dörumilla, -- kahvi ja voileipä olisi hyvin
+välttänyt -- olihan hän koko viikon niin hyvällä ruualla. Mutta Dörumin
+matamikaan ei varmaan tahtonut kadottaa sitä ansiotaan -- --
+
+Kielsberg oli heidän viimeksi tavatessaan väittänyt, että Maisan
+hiukset olivat punertavat... Theodora Brandt käytti lyijykampaa
+saadakseen tuon punaisen vivahduksen häviämään; Maisa olisi myöskin
+halunnut ostaa itselleen sellaisen --
+
+Kielsberg kulki luultavasti nyt aamupäivällä sairashuoneella eikä
+varmaankaan tullut kotiin ennenkuin kolmen aikaan, syötyään päivällisen
+kaupungilla.
+
+Olikohan hän eilen illalla odotellut häntä?
+
+Niin, joka tapauksessa ottaisi Maisa takin ylleen ja lähtisi kävelemään
+iltapäivällä -- -- --
+
+-- Elling tuli Dörumeille Maisan istuessa siellä päivällisen jälkeen,
+-- hän toivoi nyt saavansa oman työpajan ja hän istui ja jutteli
+ja neuvotteli vanhan Dörumin kanssa: -- mutta Maisa huomasi kyllä,
+että oli kysymys hänestäkin! Oli aivankuin Dörum ja matami ja Elling
+olisivat sopineet keskenään jostakin -- -- Eipä Maisa osoittanut
+innostusta, niin kunnollinen ja hyvä nuorukainen kuin Elling muuten
+olikin, -- eikä rumakaan... Mutta puhui aina vain tuosta ikuisesta
+nahasta! -- --
+
+Ja siitä, mitä hän yritti puhua Maisan kanssa, oli myöskin sangen vähän
+iloa:
+
+... Lähtisikö hän iltapäivällä kävelemään ja katselemaan jäätä, joka
+oli lähtemäisillään satamasta?
+
+Ei kiitos, hän oli koko eilispäivän katsellut jäätä kreivi Wedelin
+torin varrelta.
+
+Elling istui ja katseli kuin naulattuna häneen mustilla, lempeillä
+silmillään, niin että hän tunsi olevansa sekä hämillään että lopuksi
+vihoissaankin, vastasi aivan lyhyesti ja nousi lopuksi ja istui ikkunan
+pieleen... Nyt saattoi Kielsberg pian tulla kotiin...
+
+... "Ei ollut saatavissa muuta anturanahkaa, joka kelpaisi, kuin
+ulkolaista, ja sitten, nähkääs, se tulee varsin kalliiksi --"
+
+"Ehei, ei ole sellaisia eläimiä Norjassa", -- puheltiin sisässä --
+
+"Siellä kulmassa on koko kadun paras paikka, jos aikoo perustaa oman
+työpajan -- ja kaksi pientä kaunista huonetta..."
+
+Maisa tunsi, että tämä oli tarkoitettu hänen kuultavakseen -- hän
+nykäisi tuolia ja kääntyi ikkunaan päin...
+
+Nyt Kielsberg tuli... Varmaankin sairashuoneelta, sillä hänellä
+oli kirjoja kädessä -- ja paperia ja sanomalehtiä sivutaskussa.
+Hän varmaankin kirjoittaisi iltapäivällä siksi kunnes ehkä menisi
+teatteriin... Kuinka hän kiirehti! -- hän oli siis oppinut tuntemaan
+laudat talon pihalla... Varmaankin mietti hän jotakin... parilla
+harppauksella ylös rappuja... Nyt pisti maalarimestari vaalean päänsä
+ovesta sisään --
+
+"Kas niin, tule sisään, -- niin pelaamme korttia", sanoi Dörum, joka
+istui pöydän ääressä ja veti haikuja nousematta paikaltaan.
+
+"Keittiössä on kyllä valkea uunissa, niin että voin asettaa kahvin
+kiehumaan, Jörstad", arveli matami.
+
+Dörum nousi ja otti korttipakan esiin kaapista. Hän laski hitaasti
+kortit paksulla peukalollaan, -- aivan oikein, viisikymmentäkaksi
+korttia.
+
+"Ja kuinka voi kummilapseni, maalarimestari?" kyseli Maisa, -- joka oli
+yht'äkkiä vilkastunut istuessaan ikkunan ääressä.
+
+"Oh, hän voi nyt varsin hyvin, kun voimme asettaa hänet auringon
+puoleiselle seinälle päivisin."
+
+"Pian kuivuvat sekä kadut että piha nyt", sanoi Dörum. -- "On ihanaa,
+että kevät vihdoinkin tuli..."
+
+Korttipeli alkoi punaiseksimaalatulla pöydällä ja Dorthea seisoi ja
+seurasi sitä tarkkaavin silmin.
+
+"Satayksi!" sanoi Dörum.
+
+"Satayksi!" maalarimestari löi valtin pöytään seuraavalla kerralla ja
+pani piipun pois.
+
+"Satayksi on kyllä mennyt ohitsenne, Elling", ilveili Maisa; hän oli
+aivan erinomaisen hyvällä tuulella. -- "Ette saa kadottaa rohkeuttanne
+--"
+
+Ellingin silmät loistivat, -- varmastikaan ei hän ollut niitä, jotka
+antautuivat ensimäisestä iskusta...
+
+Dörumin peukalo hieroi vaivaloisesti kortin toisensa perästä
+rasvaisesta korttipakasta. -- "Niitä pitänee hiukan auttaa", -- hän
+meni ja otti tuhkaa uunista ja sirotti niiden väliin... "Kas niin, nyt
+se käy --"
+
+Nyrkit paukkuivat pöytään. -- "Valtti!... Patasotamies... Satayksi!..."
+
+Siellä pelattiin intohimoisesti, mutta kiirehtimättä.
+
+"Kaksi mestaria yhtä kisälliä vastaan!" -- ärsytti Maisa Ellingiä.
+
+"Ei varmaankaan kestä kauan ennenkuin hänestäkin tulee mestari",
+vastasi Dörumin matami, joka tuli sisään tuoden kahvia...
+
+Viiden aikaan kiitti Maisa puolestaan, hän tahtoi mennä hetkeksi
+kävelemään; -- hän oli nyt varma Ellingistä, joka oli syventynyt
+kortteihin. -- -- --
+
+-- No, aurinko oli paistanut aimo tavalla kaduille tänään, oli kuivaa
+pitkät matkat katukäytävillä ja keskellä katua myöskin...
+
+Tuonne kivitalon seinälle oli liimattu teatteri-ilmoitus; mutta hän
+ei tahtonut seisoa tarkastamassa sitä leipuri Bergin tai Sundbyn
+ikkunoitten näkyvissä; Kielsbergkin saattaisi kesken kaiken tulla
+portista.
+
+Maisan täytyi tehdä aivan samoin kuin tämänkin, pitää varansa, jotta
+pääsi puikahtamaan aivan ikkunoitten alitse seinän viertä myöten, niin
+ettei Sundbyn neiti Tönsetin pistäisi päähän tulla kävelemään hänen
+kanssaan.
+
+Sillalla seisoi koko joukko ihmisiä, jotka eivät varmaankaan
+tienneet, miten viettää sunnuntai-iltapäivänsä ja senvuoksi kävelivät
+edestakaisin ja katselivat jäälauttoja, jotka liikkuivat alaspäin
+virtaa pitkin. Hiiliproomujen ympärillä lainehti vesi jo aivan vapaana
+ja jäälohkareet sulivat kuin märät sokeripalat...
+
+Maisa tiesi kyllä, että ilmoitus olisi tuolla kulmassa... Hän katsoi
+varovasti ympärilleen ensin --
+
+Kappaleen nimen näki jo kaukaa, mutta Maisan täytyi tarkastaa
+lähemmältä ilmoitusta nähdäkseen, esiintyivätkö ne kaksi, jotka olivat
+esittäneet Gunlaugin ja Endren osia, myöskin tänä iltana --
+
+Hän kävelisi hiukan nähdäkseen teatteriin menijät.
+
+Oli suloista kulkea kaduilla niihin aikoihin päivästä, jolloin
+tavallisesti piti olla työssä. Vanha kuritushuone, jonka ohi hän
+joka päivä kulki, oli siinä niin suurena ja synkkänä ränstyneine,
+kaltevine kattoineen. Maisa ei ollut milloinkaan ennen huomannut,
+että se oli noin kalteva, vaikkakin hän joskus oli ollut tarkastajan
+luona ompelemassa... Ja sitten nahkuri Onsrudin kyltti häränpäineen,
+joka riippui katukäytävän yläpuolella... Vasta sen kohdalle päästyään
+saattoi hän aina aamuisin nähdä, kuinka paljon kello vielä oli vailla
+kahdeksan, kellon viisarin mukaan piti hänen sitten joko kiiruhtaa tai
+hiljentää vauhtia...
+
+Ja tuolla ylhäällä hienossa apteekissa oli varmaankin ollut
+päivälliskutsut, siellä oli niin paljon juhlapukuisia ihmisiä
+ikkunoissa. -- Kerran oli häntä pyydetty sinne ompelemaan; mutta sattui
+niin onnettomasti, että hän oli luvannut mennä muualle --
+
+Ei ollut aivan vielä teatteriinmenoaikakaan, eikä hän oikein tiennyt,
+mitä tehdä niin kauan; -- täytyi varmaankin taas kävellä hiukan ja
+katsella ympärilleen.
+
+Torilla ei ollut kellonvaihtajia, kuten tavallisesti, seisomassa
+lyhtytolpan luona sunnuntai-iltapäivisin... Nyt oli aivan autiota ja
+hiljaista, siistiä ja tyhjää. Kas, rekikelin aika oli jo ohi -- vain
+vaunuja koko rivi...
+
+Mutta lähempänä linnaa ja pitkin Itäkatua oli katukäytävä täynnä
+kansaa, ihmisiä, jotka olivat olleet ulkona nauttimassa kauniista
+ilmasta ja kääntyneet jälleen kotiin... Kaikkein hienoimmat eivät
+olleet ulkona sunnuntaisin, he istuivat kotona, suku kokoontuneena
+heidän ympärilleen...
+
+Ulkona alkoi kylmetä nyt jälleen iltapuolella...
+
+Maisa saattoi hyvin kulkea vielä pienen matkan alaspäin, sitten hän
+käännyttyään takaisin tulisi ikäänkuin vasten koko virtaa, ihmisiä,
+jotka aikoivat teatteriin.
+
+Oli hauska katsella kreivi Wedelin toria näin sunnuntaisin, kun
+ei ollut muuta tekemistä siellä kuin maleksia mukavasti ohi; --
+huomenaamulla aikaisin oli jälleen mentävä Kalnaeseille valmistamaan
+Ovidian takkia.
+
+Maisa käveli jälleen linnan ympäri ja päätti mennä kotiin teatterin ohi.
+
+Jotkut, jotka olivat viimeisen kerran yrittäneet luistella, tulivat
+nyt pois luistimineen, ja ulkona railossa pyrki mustaa savua suitseva
+hinaajahöyrylaiva jääpalasten seassa eteenpäin.
+
+Oli jo hämärää, kaasulyhtyjä oli jo alettu sytyttää Maisan tullessa
+jälleen teatterin luo; -- saattoi kyllä aivan huomaamattomana kulkea
+ohi siitä --
+
+Hän käveli yli piiskauspaikan köyhäinhuonetta kohti ja jälleen
+takaisin. Maisa ei tahtonut kulkea varsin läheltä teatteria ihmisten
+tunkeutuessa sisään; -- mutta hän ei voinut olla muistelematta
+edellistä kertaa...
+
+Kulkiessaan hitaasti katua eteenpäin piti hän silmänsä auki voidakseen
+välttää likinäköisen ylioppilas Kielsbergin ja väistyä tämän
+nähdessään. Teatteriinmenijöitä kiiruhti puhellen hänen ohitseen, --
+jotkut teatteripäähineissä, -- ja vaunu toisensa perästä ajoi kai
+myöskin sinne. --
+
+Kadut tyhjenivät tyhjenemistään, mitä pitemmälle hän kulki...
+
+Maisa jäi hiukan epätietoisena seisomaan katsellen ympärilleen ennen
+kotiinmenoaan, kun hän yhtäkkiä kuuli takanaan sanottavan:
+
+"Hyvää iltaa, neiti, -- oletteko ulkona kävelemässä?"
+
+Anton Tranem siinä oli. Mutta ääni kuulosti niin kummalliselta, että
+Maisa lyhyesti vastasi tervehdykseen ja kiiruhti pois.
+
+Vähän sen jälkeen meni hän viistoon yli kadun toiselle puolen. -- Tuon
+ilkimyksen käytös suututti häntä.
+
+Maisa kiiruhti poispäin. Parasta mennä kotiin ja panna maata.
+
+Tavallisesti hän viikolla iloitsi suuresti seuraavasta pyhäpäivästä; --
+mutta oikeastaan ei hänellä ollut koskaan mitään hauskaa sunnuntaisin;
+arkipäivät olivat miltei paremmat, niin paljon kuin pitikin rehkiä ja
+ponnistella.
+
+Mutta olisihan hän kenties voinut olla teatterissa tänä iltana, jos
+vain olisi tahtonut.
+
+-- Olipa hyvä, että Elling oli poissa Maisan tullessa kotiin. Dörumit
+istuivat nyt yksinään ja söivät lampunvalossa illallistaan.
+
+Maisan piti juuri pistää päänsä ovesta sisään ilmoittaakseen tulleensa
+kotiin, kun Dörumin matami tuli häntä vastaan joku vaatekappale
+käsivarrellaan...
+
+Rouva Thorsenin Tilla oli käynyt siellä tunti sitten tuoden tämän
+päällystakin, -- ylioppilas oli käskenyt tätä pyytämään ystävällisesti,
+että ompelijatar korjaisi sitä. -- Vuori oli kokonaan irtaantunut
+toisesta hihasta. Mutta ylioppilaan täytyisi saada se takaisin aamulla
+varhain, hänen piti mennä sairashuoneelle, -- ehkä Tilla saisi
+hakea sen ennen sitä. -- Tillan piti pyytää oikein kauniisti, sillä
+ylioppilas tiesi kyllä, ettei neiti Jons tavallisesti tehnyt sellaisia
+töitä, mutta hän oli joutunut niin ymmälle takkinsa suhteen...
+
+"Sellaiset poikaparat, jotka asuvat täällä kaupungissa vuokralla,
+kuluttavat suorastaan vaatteensa repaleiksi. Heillä ei ole ketään, joka
+huolehtisi niistä!" -- sanoi Dörumin matami myötätunnolla. -- "Heille
+on kyllä varmaankin aina korjattu kaikki kotona."
+
+Maisa piti päällystakkia kädessään ja käänsi sitä päivänvaloa kohti; --
+hän koetti parhaansa mukaan salata Dörumin matamilta iloaan.
+
+"Jollei muuta korjattavaa ole kuin vuori ja napinlävet, niin --"
+
+Matami oli ryhtymäisillään tarkastamaan lähemmin takkia, mutta Maisa ei
+päästänyt sitä käsistään.
+
+"Parasta on, että kiiruhdan heti aloittamaan työn, jotta se valmistuisi
+ajoissa."
+
+Maisaa olisi suuresti haluttanut nauraa ääneen, kun hän kiiruhti
+rappuja ylös ja sytytti lampun, -- kokonainen naurutulva oli
+purkautumaisillaan... Ei uskoisi, millainen velikulta tuo Kielsberg
+oli!...
+
+Maisa tarkasteli takkia hyvän aikaa hartaasti ja myötätuntoisesti
+ennenkuin varsinaisesti ryhtyi ompelemaan... Napinrei'istä tulisi kyllä
+hyvä -- ylimäisessä repeytymässä näkyi tosiaankin vaalea säkkikangas;
+Maisa olikin niin usein nähnyt sen pistävän esiin yläpuolella sileätä
+luunappia, joka riippui ja roikkui langan varassa. -- Niin, nyt se
+ainakin neulottaisiin lujasti kiinni!...
+
+Ja helmapuolen vuori... taskut repeytyneet... reikiä kummassakin! --
+
+Miten mielellään Maisa olisikaan uusinut kaikki...
+
+Hän veti lipaston laatikot auki etsiäkseen vuorikangaspalasia. --
+Olisipa vain neiti Jensenin puoti nyt ollut auki...
+
+Mutta hän käyttää kaikki palaset, mitä vain löytäisi... Dörumin matami
+oli aivan oikeassa sanoessaan, ettei ollut ketään, joka olisi auttanut
+häntä ja huolehtinut hänen vaatteistaan... Eikä hänellä enää ollut
+omaisiakaan siellä kaukana Nordlandissa, niin oli hän kerran itse
+sanonut... ja kertonut myöskin, että ne viisisataa taalaria, jotka hän
+oli saanut isänsä perintöä, -- tämä oli myöskin ollut lääkärinä siellä
+pohjoisessa, -- olivat jo kauan sitten huvenneet olemattomiin. -- --
+
+Mutta tämähän oli oikein hyvää kangasta --
+
+Kunpa Maisalla vielä olisi nappeja ja päärmäysnauhaa myöskin!
+
+Kielsbergin täytyisi lähettää takkinsa uudelleen Maisalle joskus toiste
+-- ja pyytää yhtä kohteliaasti. -- Varjelkoon, millainen velikulta!...
+
+Hän pudisti ja käänteli takkia; siinä oli tupakantuhkaa ja muuta
+roskaa, joka piti ensin karistella pois.
+
+Maisa työskenteli iltamyöhään pienen lampun ääressä ratkoen ja ommellen
+uusia kappaleita vuoriin...
+
+Tuntui, että Kielsberg poltti tupakkaa; -- Maisa istui ja nautti
+tupakanhajusta... -- Kielsberg vietti varmaankin päivänsä lukien ja
+kirjoittaen ja polttaen tupakkaa...
+
+Miekkoinen, jolla nyt olisi hiukan hienoa samettia kaulukseen. --
+Ovidia Kalnaes olisi kyllä pitänyt minua silmällä, jos olisi osannut
+aavistaa, että tarvitsisin sitä! -- Ja haarukka, joka oli viilokissa,
+nauroi hän, kaikki on siellä yhtä samaa viilokkia -- Fina ja koko talo.
+
+Hän aikoi nyt mennä alas, ennenkuin Dörumin matami panisi maata,
+pyytämään saada lainata silitysrautaa.
+
+Maisa tiesi kyllä, että se oli ruostunut, mutta -- Oven täytyi jäädä
+auki, jotta pimeissä rapuissa näkisi kulkea...
+
+Kyllä, silitysrautaa saa kyllä käyttää, matami puhdistaisi sen heti;
+hän soi niin mielellään, että Kielsberg saa takin kuntoon -- --
+
+Matamin puhdistaessa rautaa istui Maisa ikkunanpielessä; -- siitä
+saattoi nähdä kauas aina Kielsbergin ikkunaan saakka...
+
+Käärekaihtimen takana oli valoa... Ja hetken aikaa erotti kaihtimella
+häipyvän valojuovan, ja varjon, joka liikkui. Maisa luuli Kielsbergin
+nousseen tuoliltaan täyttämään piippuaan -- --
+
+"Olette sangen kiltti nähdessänne niin paljon vaivaa tuon takin vuoksi,
+Maisa", -- sanoi matami ojentaessaan hänelle silitysraudan, "mutta
+varmaankaan hän ei kitsastele maksaessaan." -- --
+
+-- Maisa teki tulen hellaan lämmittääkseen luodin, -- napinreiät ja
+taskut olivat jo aivan valmiit; jäljellä oli ainoastaan vuorinpaikkaus.
+
+Hänen kasvojaan valaisi silloin tällöin hymy -- Kielsberg istui
+todellakin kotona koko illan sen vuoksi, että Maisa oli eilen
+tarjoutunut korjaamaan tämän päällystakkia... eikä mennyt edes
+teatteriinkaan...
+
+Maisa oli näkevinään hänet niin ilmielävänä edessään, sellaisena,
+kuin hän oli ollut tuona iltana, jolloin he olivat olleet yhdessä
+teatterissa -- hän näki tumman, pehmeän tukan, jonka hän pyyhkäisi
+otsaltaan taivuttaessaan itseään eteenpäin, -- tuon leveän leuan...
+suun, joka kyllä oli varsin suuri, se osasi sekä hymyillä että purra...
+
+Ohut hellanpiippu ratisi ja paukkui, silitysrauta oli hellansyrjällä,
+ja vuorin viimeinen ommel valmistui hitaasti ja huolellisesti.
+
+Toisen takinhelman alimaisessa kulmassa tuntui jotakin kovaa ja
+kiinteätä. Hänen täytyi hiukan ratkoa sitä nähdäkseen mitä siellä
+olisi...
+
+Kas, tomun joukosta löytyi kahdentoista killingin raha, se oli pudonnut
+rikkinäisestä taskusta alas vuorin sisään.
+
+No, sen hän löytäisi povitaskustaan, kauniisti paperiin käärittynä; --
+varmaankin hän ihmettelisi, mitä se merkitsisi...
+
+Maisa päätti ompelun. Vain silittäminen oli enää jäljellä. Piti saada
+kangas näyttämään aivan uudelta.
+
+Hän asetti silitysraudan paikalleen ja muutti lamppua, niin että
+paremmin näkisi -- samalla oikein räätälien tavoin asettaen märän
+kangaspalasen takille ja kuljettaen rautaa sitä pitkin.
+
+Siinä vaadittiin tottumusta, mutta Maisalta kävi se kyllä.
+
+Hän siirsi takkia aina silloin tällöin lähemmäksi valoa, -- kangashan
+näytti jo aivan uudelta! -- Kielsberg tuskin tuntisi sitä enää
+omakseen...
+
+Maisa katseli vaatekappaletta yhtämittaa, sitä mukaa kuin se kuivui, --
+vaikeimmat kohdat, kuten kaulus ja hihanreiät, olivat jo silitetyt, ja
+nyt kiiti rauta nopeasti pitkin sileätä takinhelmaa...
+
+Lopuksi tarkasti hän työtään. -- -- Nyt voi takki hyvin kestää
+päivänvaloakin! -- Ja tuollaiset sileät, kestävät luunapit...
+
+Olisi hauskaa nähdä se Kielsbergin yllä.
+
+Dörumien seinäkello löi kaksitoista, kun hän vihdoin oli saanut työnsä
+tehdyksi ja ripustetuksi takin varovaisesti naulakkoon -- --
+
+-- Olipa tästä päivästä tosiaankin tullut oikea pyhä! --
+
+
+
+
+V.
+
+
+"Maisa... Maisa, teillä on iloinen nimi, tästäpuoleen kutsun teitä vain
+Maisaksi -- niin -- kahdenkesken ollessamme, muuten -- niin --" --
+
+Nuo sanat kaikuivat alituiseen Maisan korvissa aina siitä asti kun he
+viimeksi olivat olleet yhdessä...
+
+Maisa oli ollut monta kertaa huhtikuussa Kielsbergin kanssa
+teatterissa, ja tämä oli myöskin kerran odottanut Maisaa Tranemien
+talon ulkopuolella. Kielsberg oli kertonut hänelle koko ensimäisen
+näytöksen sisällyksen, niin että Maisasta tuntui kuin olisi hän nähnyt
+senkin... Aina kun lehdissä oli arvosteluja kappaleista, sai Maisa
+lainata niitä Kielsbergiltä, jolla niitä oli aina takintaskussa.
+Seuraavalla kerralla tämä aina kysyi: "No, mitä piditte siitä, neiti
+Jons?"
+
+Maisa ei uskaltanut juuri vastata; ei sen vuoksi, ettei hän olisi
+lukenut niitä tarkkaankin. Sillä hänen suurin huvinsa oli istua ja
+lukea iltaisin niin että hän monesti unohti ajoissa mennä nukkumaankin,
+-- etenkin silloin, kun niissä arvosteltiin sellaisia kappaleita, joita
+hän itse oli ollut katsomassa.
+
+Kielsberghän kirjoitti niin sattuvasti, että hänen sanansa menivät
+suoraan sydämeen, -- vaikka hän joskus arvostelikin jotakuta
+näyttelijää purevasti. Oli sääli heitä, -- ja sen Maisa oli suoraan
+sanonutkin Kielsbergille. Mutta silloin tämä vastasi, että huono
+näyttelijä saattoi tärvellä koko kappaleen, että hän ryösti monelta
+sadalta ihmiseltä paljon naurun tai itkun arvoista, sellaista, joka
+olisi herättänyt vastakaikua heidän sydämissään -- teiltäkin, neiti
+Jons, paljon muistelemisen arvoista. Sen sijaan te varmaankin nyt
+istuitte ja koetitte tukahduttaa haukotuksen.
+
+Eikö hän ravistelisi näyttelijää, joka ei kykene saamaan itsestään niin
+paljon irti, että hänen esitettäväänsä henkilöön tulisi eloa. Ennen
+kaikkea piti yleisö saada ymmärtämään, että sitä oli vedetty nenästä. --
+
+-- Mutta itsekin hän nyt vain petkutti yleisöä ja kirjoitti
+jokapäiväisen leipänsä vuoksi! väitti hän, -- jos hän olisi ollut
+oikea arvostelija, niin --. Nyt piti hänen vain huolehtia siitä, että
+petkutti niin vähän kuin mahdollista. --
+
+Mutta Maisa huomasi, ettei tosi näyttelijänä olokaan ollut pelkkää iloa
+ja huvia, sehän saattoi olla varsin vaikeata -- -- --
+
+Hyvä Jumala, Maisa ei edes uskaltanut ajatellakaan, millaiseksi elämä
+jälleen muodostuisi, jos Kielsbergin täytyisi muuttaa asuntoa kesäksi!
+--
+
+Miten autiota ja tyhjää olisi jälleen...
+
+Maisa ei ollut milloinkaan elänyt sellaista aikaa kuin tämä -- niin
+paljon iloa ja niin paljon ajattelemisen aihetta oli joka päivä. --
+
+Mutta nyt näytti tulevaisuus synkältä -- -- --
+
+Rouva Thorsen oli kertonut, että enemmän kuin kahden kuukauden vuokra
+oli maksamatta, -- hän ei suinkaan ollut kohtuuton, sanoi hän, mutta
+leskiraukan täytyi aina olla varuillaan ja jollei Kielsberg olisi ollut
+tuollainen siivo, hiljainen ylioppilas, ei hän suinkaan olisi ollut
+näinkään kärsivällinen -- -- --
+
+-- Maisa oli tulossa kotiin Tranemeilta illalla, kun hän näki
+Kielsbergin kävelevän sillalla ja heiluttelevan keppiään; hän oli
+varmaankin matkalla kaupunkiin.
+
+Hän katsoi Maisaa hajamielisen näköisenä ja nyökkäsi vain hyvää iltaa
+ohikulkiessaan.
+
+"Maisa!" -- kuuli hän samassa takanaan sanottavan, -- "tulin juuri nyt
+ajatelleeksi, ettei maailma ehkä olekaan niin ikävä, -- ja tosiaankin
+oli se ajatus minulle tarpeen tänä iltana, -- teissä on jotain niin
+reipasta, niin rohkeata -- -- on niin virkistävää nähdä teidän tulevan
+tuollaisena pää hiukan eteenpäin taivutettuna ja kiireisin askelin; --
+odotan aina, mitä silmäripsienne alla piilee, kun luotte silmänne ylös
+-- -- Ihminen kaipaa aina jotakin tavallista arvokkaampaa. -- --
+
+"Ja sitten kiiruhdatte portista sisään, -- niin -- se nyt ei ole niin
+hauskaa. Tulen silloin aina ajatelleeksi tuollaista räätälilintua, joka
+lentelee ulos ja sisään ja joka hyödyttää muita, ja joka visertää niin
+iloisena muitten mukana leikissä. Olette niiden sukua -- vaikka pesänne
+onkin ullakolla täällä kaukana syrjäkaupungilla -- -- --
+
+"Kuulkaas Maisa, ettekö voi kävellä jonkun matkaa kanssani pitkin tuota
+katua? -- Oi, ei -- älkää nyt pelätkö, -- -- niin emme niin pian saavu
+tuon ikuisen portin luo!"
+
+Ky-yllä, sen Maisa kyllä voisi tehdä -- --
+
+Kielsberg oli näyttänyt niin masentuneelta Maisan tavatessa hänet,
+ja nyt hän jälleen oli aivan ihmeellisen iloinen, -- siinä piili
+varmaankin jotain...
+
+"Ei kukaan ihminen voisi huomata teistä, että olette istunut ja
+ommellut ja ommellut", -- alkoi hän jälleen heidän kulkiessaan
+eteenpäin; -- "on aivan kuin olisitte ravistanut koko päivän itseänne.
+Teillä ei varmaankaan ole koskaan velkoja, Maisa?"
+
+"Oh, kesäaikaan niitä on kyllä minulla" -- tiesihän Maisa, että se
+juuri Kielsbergin mieltä painoi.
+
+"Niin, mutta silloin maksatte ne kauniisti jälleen."
+
+"Niin pian kuin voin."
+
+"Voin -- voin -- niin! -- -- Neula voi varmaankin lopuksi tehdä
+ihmisestä hirveän huolellisen ja tarkan", -- sanoi hän yhtäkkiä, --
+"se johtuu varmaankin jokapäiväisestä harjoituksesta olla ompelematta
+pistettäkään väärin. -- Muuten on niin paljon ommeltava uudestaan --
+koko leninki voi olla tärvelty. -- Eikö totta, Maisa?" ärsytti hän.
+
+"Mutta muuten voitte uskoa, ettei tuo teidän varovaisuutenne ja
+valppautenne ja kunnollisuutenne ja velattomuutenne ja kelvollisuutenne
+ole lainkaan hauskaa -- -- minä annan neulan mennä yhtäkyytiä koko
+kaulurin läpi", jutteli Kielsberg.
+
+"Niin, sellainen minä olen!" -- ajatteli Maisa; ja hymyillessään ja
+katsoessaan Kielsbergiin hän näytti melkein siltä kuin olisi tehnyt
+tästä pilaa ja älynnyt hänen puheensa ytimen.
+
+"Eiköhän ole parasta, että käännymme nyt?" -- keskeytti Maisa hänet.
+
+"Niin, tuo on aivan teidän tapaistanne! -- Kuljen tässä niin tuskaisena
+ja vaivattuna kuin piikkisika ja minusta tuntuu kuin jutteleminen
+teidän kanssanne vaikuttaisi minuun kuin opiumi-annos, -- ja niin
+saatatte te yht'äkkiä sanoa: eiköhän ole parasta, että käännymme ympäri
+nyt?"
+
+"Kun ette kuitenkaan koskaan sano, mitä oikein ajattelette, niin --"
+virkahti Maisa yht'äkkiä nakaten niskojaan.
+
+"Vakuutan, ettei koko kaupungissa ole ainoatakaan ihmistä, jolle voisin
+puhua niinkuin teille... Ei, älkää pudistako päätänne, Maisa, -- olette
+ainoa naistuttavani koko kaupungissa, näettekö. -- Niin, onhan se
+harvinaista, mutta kun saa ponnistella, niinkuin minä saan, niin täytyy
+olla ilman sitä ylellisyystavaraa... Kuljeskelen nykyään miettien,
+mistä saisin hankituksi itselleni kutakuinkin siistit tulot kesäajaksi.
+Sillä nyt loppuvat kaikki mahdollisuudet joka puolelta" -- lisäsi hän
+luontevasti.
+
+"Mutta tehän kirjoitatte niin hyvin lehtiin", sanoi hän lämpimän
+vakuuttavasti.
+
+"Parin viikon kuluttua on sekin ohi, silloin loppuvat tämänvuotiset
+teatterinäytännöt. -- Ja siitä sain juuri parhaat tuloni."
+
+"Uskon, että keksitte jotain keinoja", sanoi Maisa luottavasti.
+
+"Kas, uskotteko todella niin? -- Vakuutan senkin jo ilahduttavan minua,
+että uskotte niin. -- -- Niin, niin, enhän lainkaan sano, etteikö
+jotain voisi pälkähtää päähäni, -- vain se suuri toive elähdyttääkin
+minua", nauroi hän. -- "Mutta sanonpa, että mistä järkevästä ihmisestä
+tahansa tuo toivo näyttäisi sangen vähäiseltä! -- Kotiopettajaksi
+jälleen kahden vuoden ajaksi saadakseen orjan tavoin raatamalla niin
+paljon kokoon, että taas voi opiskella yhden vuoden ja onneen ja
+sattumaan luottaen toisenkin -- kuten nytkin tällaisen kylmän talven...
+kuluneessa päällystakissa... ja ilman puita! -- Mutta on onni, etten
+ole mikään järkevä ihminen... vaan sellainen, joka tahtoo päästä
+melkolailla järjettömästi eteenpäin, ymmärrättekö?
+
+"Niin, nähkääs, olen nyt puhunut teille tästä -- siksi että -- no niin
+-- hm -- hm --
+
+"Olette niin sievä tuossa päällystakissanne ja tuo raikas, punainen
+silkkihuivi kaulassanne... Pitääkö tuon hiuskiharan riippua
+tuollatavoin korvan juuressa?" -- hänen piti vain osoittaa sitä, mutta
+hän pyyhkäisi sen syrjään sensijaan --
+
+"Voinettehan antaa minulle oikein kunnollisesti kättä."
+
+Kyllä, sen saattoi Maisa tehdä -- vieläpä ilman hansikasta -- -- --
+
+"Ja teidän pitää jälleen mennä Tranemeille huomenna?... Silloinhan voin
+tavata teidät siellä puolella kaupunkia."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa oli istunut Tranemeilla nyt melkein koko kuukauden ajan. Heidän
+piti muuttaa maalle pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja senvuoksi
+oli kiireesti ommeltava aamupukuja ja kesäpukuja ja sitäpaitsi piti
+Signelle korjata yhtä toista vanhaa ja ommella uuttakin sen lisäksi
+mitä Bergin sisarukset valmistivat. Herra Torp oli vaatinut, että häät
+vietettäisiin kaikessa hiljaisuudessa, -- nuori pari matkustaisi heti
+niiden jälkeen ulkomaille...
+
+Oli hauskaa istua näin, kun aurinko paistoi kaikkiin huoneisiin; ovet
+olivat auki, neiti Rask ei ollut nyt sulkemassa niitä. Hän oli rouvan,
+Gretan, Signe-neidin ja puutarhurin kanssa matkustanut Lökkenille
+puutarhaa katsomaan.
+
+Arna istui ja soitti ja lauloi sisällä arkihuoneessa.
+
+Hän lopetti kesken "Viimeisen ruusun", joka ei tahtonut sujua ja
+aloitti: "Kuin prinssinä Arkadian ol' elon' onnekas" --
+
+Ja sitten jälleen niin liikuttavasti: "En kunnaitas ja laaksojas mä
+koskaan unhottais" --
+
+Toisesta toiseen!
+
+Nyt alkoi hän pitkän pianokappaleen, -- hah, hah -- se ei käynyt... ja
+aloitti jälleen "Yankee doodle-dandy" --
+
+Hän kävi keittiössä ja kysyi, mitä päivälliseksi valmistettiin, kesti
+niin hirveän kauan, ennenkuin he tulisivat Lökkeniltä.
+
+Samassa lensi hän jälleen sisään ja lauloi sangen juhlallisesti:
+"Sancta Lucia! -- Barcetta mia..."
+
+Hänellä oli oikein hyvä ääni ja niin paljon tunnetta laulussa. -- --
+Niin Arna, jos hän vain tahtoi niin --
+
+Ahaa, -- nyt ymmärsi Maisa asian! -- Didrik, kadetti, tuli
+kotiin sotakoulusta kello yksi tänään; Arna oli nähnyt tämän
+keittiönikkunasta --
+
+Hän tuli sisään ja nyökkäsi Maisalle tummalla päällään, ja hiipi hiljaa
+sisään varpaisillaan...
+
+"Niin hävytöntä!"... puhui Arna yllätettynä. -- "Hiipiä tuolla tavoin
+sisään."
+
+"Vakuutan sinulle, että sinä mielestäni laulat kauniimmin kuin voit
+aavistaakaan. Sinähän laulat niin että --"
+
+"Se on alhaista, sanon. Istun täällä kaikessa rauhassa ja luulen
+olevani yksin, -- kaikki ovat ulkona tänään -- ja niin..."
+
+"Oletko todellakin loukkaantunut, Arna?"
+
+"Loukkaantunut? -- -- minä voisin...!" -- hän polki jalallaan lattiaa.
+"Hiukan täytyy sinun kuitenkin saada -- tukkapöllyä --"
+
+He juoksivat tuolien ja pöydän ympäri kummassakin huoneessa, siksi
+kunnes Arna seisahti hengästyneenä...
+
+Samassa olivat he molemmat jälleen pianon ääressä...
+
+... "Moritz, sun tautis, se vie sinut hautaan."
+
+Hirveätä, miten karkea basso hänellä oli. Mutta että Didrik saattoi
+olla niin surullinen; kuului aivan siltä, kuin olisi hän haudan
+partaalla, ikäänkuin hän ei voisi elää neljääkääntoista päivää
+keuhkotautineen.
+
+Ja sitten seurasi: "Tuo kaunis Cecilia Waasa, kun kuudanyönä hän
+kuunteli --"
+
+Arna ei oikein osannut sitä; eikä hän sanonut enää tahtovansa soittaa
+kuutamosäveliä --
+
+"Ja sinunhan pitäisi olla kotiarestissakin, -- ilmoitanpa todentotta
+luutnantti Schoulle, että herrastelet täällä alhaalla -- saatpa silloin
+istua ylhäällä huoneessasi vähän kauemminkin, siitä voit olla varma...
+Niin, minun täytyy sanoa!"
+
+"Sitä et tee."
+
+"Kyllä, aivan varmaan teen sen."
+
+He alkoivat jälleen juosta -- nyt ruokapöydän ympäri, ja Maisa näki,
+että Arna osasi kiemailla, hän lensi niin kevyesti ja taivutti
+itseään ja osoitti häntä sormellaan. Jakob Schou ei varmaankaan olisi
+kovinkaan mielissään, jos näkisi... Arnassa oli jotain kissamaista
+hänen leikitellessään tuon mustasilmäisen, kahdeksantoistavuotiaan
+poikanulikan kanssa, -- joka luonnollisesti rakastui silmittömästi
+häneen...
+
+"Kas, tuolla tulee kadetti Knoff vierailulle!" sanoi hän yhtäkkiä.
+
+Mutta junkkari Didrikillepä tuli kiire; hän juoksi poikki arkihuoneen
+ovesta ovelle harpaten puolet rapuista yhdellä ainoalla kerralla!
+
+Ja Arna soitti "Yankee-doodle-dandy'a", niin että piano paukkui.
+
+"Juoksin aivan tahallani Didrikin kanssa, jotta hän saisi olla vähäsen
+liikkeellä", sanoi Arna tullen Maisan luo, -- "sillä hänellä on kolmen
+päivän kotiaresti, raukalla. -- -- -- Mutta oletteko ennättänyt näin
+pitkälle, laskostanut laahustimen, poimutellut kaulan ympärystän ja
+ommellut koristeet eteen -- oletteko tosiaan tehnyt kaiken tämän
+aamupäivällä?"
+
+-- -- Kaiken sen oli Maisa tehnyt -- hän oli oikeastaan saanut
+ihmeitä aikaan nyt monena päivänä; väliin saattoi innostua ompelemaan
+kuumeisella kiihkolla ompelukoneella... Koko ensimäisen vuoden, jolloin
+niitä oli kaupungissa -- oli hän ollut oikein intohimoisen kiihkon
+vallassa, -- hän oli laskenut päivät milloin taas pääsisi takaisin
+niihin taloihin, joihin se oli hankittu, ja maatessaan ajatteli hän
+sitä ja yöllä uneksi siitä. Konsuli Schoun kone oli erinomainen; --
+Maisa saattoi polkea sitä polkemistaan ja työ luisti, niin ettei hän
+edes muistanut ajan kulumista; -- hänet oli sinä vuonna vallannut oikea
+ompelukonekuume.
+
+Nythän kävi työ paljon helpommin ja nopeammin kuin ennen, -- oli
+toista nyt kuin istua ja ommella käsin ja nypläillä niinkuin hän oli
+tehnyt aina siitä asti kun oli päässyt ripille! Kun hän vain ajatteli,
+miten kauan oli pitänyt istua ennenkuin sai leningin ommelluksi tai
+päärmätyksi jonkun laskosteen!... Nyt oli hän jo oppinut huomaamaan,
+mikä aina kulloinkin oli vikana, kun kone ei tahtonut toimia, aivan
+mitätön asia saattoi olla esteenä.
+
+Mutta pahalle tuulelle ei vain saanut tulla sitä koetellessa, sillä
+silloin se jyrkästi kieltäytyi toimimasta.
+
+Maisa oli nykyään niin jännittynyt siitä, voisiko Kielsberg maksaa
+huoneenvuokransa, -- sitä oli korotettukin kesäksi, -- ja rouva Thorsen
+voisi varmaan saada kaksikin asukasta yhden asemesta tähän aikaan
+vuodesta...
+
+-- Kas, nyt ajoivat vaunut portista sisään! Rouva ja neidit olivat jo
+nousseet niistä kadunpuoleisten rappujen edessä.
+
+Ruoka oli ollut valmiina, ja liemimalja vietiin samassa sisään,
+sillä tukkukauppias ei milloinkaan tahtonut odottaa. -- Ja Maisa sai
+myöskin tarjottimensa, jolla oli täysinäinen liemilautanen ja ihanata,
+paistettua häränrintaa muhennoksen kera.
+
+Ruokasalissa puhuttiin niin äänekkäästi, -- siellä juteltiin ja
+laskettiin leikkiä oikein urakalla. Juristi ja Anton väittelivät
+keskenään ja rouva ja Signe yhtyivät keskusteluun.
+
+"Eikö neiti Jons tahdo lasia olutta suolaisen lihan paineeksi?" huusi
+tukkukauppias Lenan viedessä vateja sisään; Maisa kuuli tukkukauppiaan
+olevan aivan erinomaisella tuulella -- --
+
+Milloinkaan ei Tranemeilla istuttu kauan pöydässä, tukkukauppiaalla oli
+aina kiire, tavallisesti virkahti hän vain kiireesti muutaman sanan
+ennenkuin meni ottamaan päivällisunia.
+
+Päivällisen jälkeen tulivat neidit Maisan huoneeseen tarkastaakseen
+Signen leninkiä ja ottaakseen selvää, mitä Maisa oli tehnyt heidän
+poissaollessaan. Anton kulki edestakaisin lihavahkona ja pihtipolvisena.
+
+"Nyt tiedätte, mitä kaikkea tarvitaan, ennenkuin nainen voi mennä
+naimisiin, neiti Jons", sanoi hän yht'äkkiä; ei kukaan vastannut...
+"Älkää menkökään ottamaan itsellenne sulhasta, ennenkuin voitte
+rakentaa tuollaisen paita- ja leninkitapulin, kuuletteko. Mutta te ette
+varmaan koskaan ajattelekaan sellaista -- -- he, he, he."
+
+Hän huomasi äidin tulevan sisään ja kääntyi mennäkseen lattian poikki.
+
+Viime aikoina hän oli ruvennut tuolla lailla laskemaan leikkiä,
+varsinkin sen jälkeen kun oli tavannut Maisan tuona teatteri-iltana
+lyhtytolpan luona. Maisa oli selvästi huomannut muutoksen hänen
+käytöksessään...
+
+Signe seisoi ojennellen käsiään, koetellakseen olivatko hihanreiät
+tarpeeksi mukavat Maisan sovitellessa ja kiinnittäessä nuppineuloilla
+vaaleata, hienoa villamusliinista aamupukua.
+
+"... Tämä voi päättyä ihmeellisesti, äiti!" tuli Anton sanomaan. --
+"Niin voi käydä yhtä varmasti kuin nimeni on Anton! -- Valtioneuvos
+ei kutsu isää luokseen eikä kysy hänen mielipiteitään kauppalaeista,
+jollei hän tarkoita sillä jotakin."
+
+"Tiedäthän, ettei isällä lainkaan ole sellaisia ajatuksia", huomautti
+rouva painokkaasti.
+
+... "Ja sitten on luonnollisena seurauksena..." hän teki ristin
+rinnalleen.
+
+"Isällähän ei ole pienintäkään ajatusta siihen suuntaan."
+
+Anton ei luopunut mielipiteestään...
+
+"Saadaanpa nähdä -- saadaanpa nähdä."
+
+Rouva tutki huolellisesti, istuiko aamupuku.
+
+"Niin, onhan se niin hyvä kuin kotonaommeltu suinkin saattaa olla,
+Signe."
+
+"Loistelias", -- selitti Anton katsellen Signeä joka puolelta...
+"siihen puettuna nuori rouva kävelee jollakin parvekkeella Schweizissä,
+katsoo Finsterarhornia, Mont-Blancia ja niin edespäin..."
+
+"Tuolla Antonilla on varmaankin nykyään aivan sietämättömän ikävää",
+sanoi Arna -- "hän kuljeksii alinomaa täällä sisällä edestakaisin."
+
+"Pahempi on, että häntä itseään katsellaan", arveli äiti; -- "siellä
+vilisee luonnollisesti ylhäisiä ulkomaalaisia, jotka eivät suinkaan
+ompeluta pukujaan neiti Jonsilla, -- sen voit ymmärtää... Ei siksi,
+etteikö täälläkin olisi niitä, jotka tuottavat ulkomailta vaatteensa."
+
+"Onhan sinulla itselläsikin siihen varaa, jos vain tahdot, äiti!"
+huomautti Signe.
+
+"Minulla -- oh -- olen niin monta vuotta jo tullut toimeen sillä,
+mitä saa ostaa tästä kaupungista... Mutta kaikki hienommat tilaavat
+ulkomailta vaatteensa --."
+
+"Ja voihan nyt hyvinkin sattua, että sinut isän kanssa kutsutaan
+linnaankin ja piispan luo, äiti." --
+
+Muuan aamunuttu piti vielä iltapäivällä leikata ja ommella. Muotilehti
+tuotiin jälleen sisään ja malleja alettiin valita.
+
+"Miltä tämä näyttää sinusta? -- Entäs tämä, äiti? -- Tai tämä? --
+Otanko tämän -- vai mitä arvelet, äiti?" --
+
+"Jäin oikein miettimään, -- jos kävisi niin, että suuntaisitte matkanne
+Pariisiin, Signe -- -- Mielestäni pitäisi sinun vihjata siihen
+suuntaan, -- niin voisit ehkä ostaa jotain tänne meille kotiinkin.
+-- -- Voihan kyllä olla viisainta hankkia itselleen pukuja, joitten
+tietää kestävän arvostelua, -- jos joskus joutuisi edustavaan
+asemaan... Tilaisuushan olisi erinomainen -- -- ja tiedäthän varsin
+hyvin makuni" -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa oli sydämensä pohjasta iloinen kävellessään kotiinpäin illalla
+ja saatuaan kaikki valmiiksi Tranemeilla. Ja kuinka hyvin hän oli
+onnistunut töissään! Varmasti olisi hänellä siinä talossa vakinainen
+leipäpaikka.
+
+Nyt oli vielä kahdeksaksi päiväksi työtä konsuli Schoulla, sitten hekin
+lähtisivät kylpemään Aasgaardsstrandille. Siellä Maisa nyt kuitenkin
+parhaiten viihtyi kaikista niistä perheistä, joissa hän kiersi, -- he
+osasivat antaa arvon Maisallekin ja huomasivat, että köyhäkin voi olla
+rehellinen...
+
+Mutta sitten ei häntä enää ollutkaan pyydetty mihinkään kesäaikana. Ja
+toinen toisensa jälkeen matkusti maalle...
+
+Hän oli ehtinyt Isollekadulle juuri viistoon lihapuodeista, kun
+Kielsberg pysähdytti hänet keskellä katukäytävää silmät säihkyen ja
+salamoiden.
+
+"Niin, olitte oikeassa, Maisa, -- aivan oikeassa, tosiaankin taivas
+itse lähetti minulle avun, ja voitte uskoa, että tartuin heti
+oljenkorteen. Muuan ruotsalainen näyttelijäseurue tulee Klingenbergille
+kesäksi ja siinäpä sain kaapatuksi itselleni arvostelijan toimen
+kahdentoista taalarin palkalla kuukaudessa, -- juuri, kun ajattelin
+turvautua kotiopettajanpaikkojen ilmoituksiin! -- Niin siirtyy epätoivo
+syksyksi!"
+
+Hän oli niin innoissaan, ei puhunut muusta kuin siitä, mitä kaikkea
+pitäisi toimittaa; hän tekisi työtä kuin hevonen nyt nämä kolme
+kuukautta, -- pitentäisi päivän puoleksitoista, -- vain virkistäisi
+itseään iltaisin Klingenbergillä...
+
+-- "Kaksi vapaapilettiä... ja kello puoli kahdeksan... ensimäisen
+näytöksen jälkeen... mitä arvelette, Maisa?... Ettekö luule, että
+meillä voisi olla siellä hyvinkin hauskaa?..."
+
+"Niin, siitä ei ole epäilystäkään", arveli Maisa.
+
+"Ja rehkimisenne Tranemeilla on loppunut?"
+
+"Luulenpa, että tämä on oikein onnentorstai", hymyili Maisa. --
+"Siinäkin talossa on ollut pelkkää auringonpaistetta. Kaikki olivat
+tänään niin hyvällä tuulella. He tahtoisivat varmaankin hyvin
+mielellään kuulua hienostoon. Kuulin, että valtioneuvos oli kutsunut
+tukkukauppiaan luokseen."
+
+"Vai niin -- vai valtioneuvos!... Ja koko talo loistaa?... Sanonpa,
+mistä se johtuu: -- muuan valtioneuvoksen paikka tulee avonaiseksi.
+Revisionioikeuden vanha valtioneuvos ottaa eron virastaan, --
+ja arvellaan, että liikemiespiireistä pitäisi jonkun joutua
+hallitukseen... Tänään juuri oli lehdessä hehkuva kirjoitus siitä
+asiasta. -- Niin että heilläkin on nyt suuret unelmansa; -- nykyään on
+niin innoittavan paljon kunnianhimoisia ihmisiä joutilaina."
+
+Entäs jos Maisa nyt joutuisi ompelemaan myöskin jonkun valtioneuvoksen
+perheessä! -- Mutta -- sehän oli totta -- he tahtoivat tilata
+vaatteensa Pariisista, eivät edes Bergin sisaruksetkaan kelvanneet
+enää! --
+
+Ky-yllä, nyt Maisa ymmärsi, minkä vuoksi he olivat olleet tänään niin
+riemastuneita! --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Miten tukahduttavan kuumana, raskaana ja epäselvänä levisikään ilma
+aution pääkaupungin yli. Rakennuksista ja katukivityksestä hohki
+polttava helle -- aivan kuin leivinuunista; -- vesi oli lämmintä
+ja tyyntä, täynnä pinnalla kelluvia tikunpätkiä ja kaikellaisia
+jätteitä; -- ankkuriketjujen ympärille oli muodostunut öljymäinen kalvo
+sinertävin helmiäiskiilloin, ja alhaalla vihreässä syvyydessä kuvastui
+maneetteja. Auringonpaahtamia, rikkinäisiä kalasammioita kellui
+pinnalla; -- -- -- ja aina Pääsaareen asti oli vesi yhtä sameaa, tyyntä
+ja liikkumatonta... Akershusin linnoitusniemeke muureineen, valleineen,
+puineen, siltoineen, pylväisiin kiinnitettyine purjeveneilleen ja
+punaisenkeltaisine uimahuoneineen oli nukahtanut eikä herännyt edes
+silloinkaan, kun sen omat kanuunat ampuivat irtonaisena kelluvaan
+maalitauluun ja kuulat lentäessään pärskyttivät vaahtoa korkealle
+ilmaan. Ekebergiä ja Grönlieniä tuskin näki, Oslo ja Grönlandsleeret
+haukottelivat, ja Akersjoen suulta kuului Nylandin mekanisen työpajan
+rautalevyjen yksitoikkoinen vasaroiminen, Graepseen päin vievä maantie
+venyi auringonpaisteessa neljä kertaa pitemmälle kuin tavallisesti ja
+antoi kulkijan niellä maantienpölyä ja itkeä silmänsä punaisiksi, niin
+että luuli kulkevansa sumussa, ja pysähtyä tulikuumana ja hikisenä
+lukuisissa mäissä, jotka olivat kerrassaan sietämättömän korkeita.
+Eikä ollut apua siitäkään, että katsoi taakseen ja koetti ajatella
+kuumuutta siellä alhaalla. -- Tuo polttava helle näytti olevan aivan
+liikkumattomana, loppumattomana kaupungin rakennusten kattojen yllä,
+ei tuulenhenkäystäkään tuntunut, -- käytävien puut olivat janoisen
+näköisiä, lehdet pölyisinä ja riipuksissa, varpuset kylpivät hiekassa
+ja vesisuihkuvaunut koettivat turhaan kostuttaa kaupungin katuja. --
+
+Autiota ja kuollutta, hiljaista ja helteistä...
+
+Mutta iltaisin oli liikettä; -- ihmiset menivät Klingenbergille Gurlia
+katsomaan! -- -- Pääkaupungin kesäyleisön oli suorastaan vallannut
+Gurli-kuume, joka ilta oli täydet huoneet ja kuumuus suuri, niin
+että ovet olivat aina auki, ihmiset istuivat ahtaaseen sullottuina
+ja hikoilevina olkihattu olkihatun vieressä aivan uloskäytävään
+saakka. -- Siellä taputettiin käsiä ja huudettiin Gurlia esiin, kukkia
+tulvi satamalla joka kerran kun esirippu laski, -- ja näytöksien
+väliajoilla puhelivat ihmiset innoissaan, niin että surina vain kuului
+heidän lähtiessään hengittämään raitista ilmaa ja vilvoitellessaan
+Klingenbergin puistokäytävissä ja virkistyspaikoilla...
+
+Ja ilta illalta tarttui kuume edemmäksi, pitkienkin matkojen päässä
+olevilta maatiloilta ja huviloilta lähdettiin katsomaan Gurlia sekä
+maitse että meritse. --
+
+Maisa oli nyt päivisin leipuri Antonisenin luona; siellä oli hirvittävä
+helle, leivinuunista virtasi lämpöä kaiken päivää, niin että piha tuli
+tukahduttavan kuumaksi, ja se tuntui aina puodintakaiseen kamariin
+saakka, jossa Maisa istui. Ja sitten paistoi aurinko suoraan ikkunoista
+sisään, niin että uutimet, joita piti olla moninkertaisesti niissä,
+aivan pimittivät huoneen.
+
+Mutta Maisa oli kuitenkin iloinen siitä, että oli päässyt heille
+ompelemaan nyt, kun monet niistä, joille hän tavallisesti ompeli,
+olivat maalla. Ei ollut helppo saada työtä keskellä kesää. Onneksi oli
+talvella ollut työtä joka päivä, mutta kesäkuusta lähtien piti kylläkin
+miettiä, miten selviytyä. -- Maisan oli täytynyt olla joutilaana
+useita päiviä tai tyytyä kotityöhön. Erittäin hyvin ei sillä tavoin
+ansainnut, eikä myöskään ollut helppoa saada työtä riittämään asti.
+Niin, hänen oli täytynyt tehdä velkaa sinne ja tänne, sekä leipurissa
+että kauppiaassa oli maksamaton lasku; -- onneksi oli kuitenkin luotto
+jäljellä.
+
+Ja kahvilla ja leivällä oli Maisa nyt elänyt näinä viimeisinä kahtena
+viikkona, ennenkuin oli tavannut Antonisenin matamin ja saanut työtä
+heillä. -- Matami oli katsonut karsaasti Maisaan aina talvesta asti,
+jolloin hän ei aivan heti ollut voinut tulla heille ompelemaan.
+
+Tuntui jälleen oikein hyvältä olla kunnon perheessä! -- Heti sinne
+päästyään hän sai kahvia ja tuoretta lämmintä kahvileipää. Kello
+oli vasta kahdeksan, varjossa oli vielä aivan viileätä ja ovikello
+helisi lakkaamatta. Mutta hetken aikaa istuttuaan huomasi Maisa,
+kuinka kuuma siellä oli, se johtui tuosta siunatusta leipomisesta,
+jonka vuoksi oppipojat ja rengit olivat valvoneet koko yön. Ja koko
+ajan keskusteltiin vain taikinasta, -- oliko se noussut hyvin vai ei.
+Antonisen ei ollut hyvällä tuulella niinä päivinä, jolloin leipä oli
+epäonnistunutta, liian tiivistä ja raskasta taikka kevyttä ja haurasta;
+-- hän riiteli ja mahtaili ja tahtoi sanoa irti kisällin, joka saattoi
+hänet häviön partaalle; ja lapset saivat kyytiä uskaltaessaan tulla
+tielle.
+
+Maisa oli koettanut olla hyvin nöyrä ja huomaavainen Antonisenin
+matamille päästäkseen tämän ystäväksi -- muuta keinoa ei ollut, jos
+tahtoi nähdä rahaa kädessään.
+
+Ja rahaa Maisan täytyi saada, päästäkseen Klingenbergin teatteriin
+Kielsbergin kanssa ja saadakseen uusia vaatteita ja hansikkaita ja
+kaikkea muuta pientä, mitä täytyi olla, jotta olisi siisti.
+
+Mutta hui, miten paljon täytyi tehdä työtä, rehkiä ja hikoilla noitten
+rahojen vuoksi!... Vanhaa hattuakaan ei voinut enää käyttää -- sen
+muotoa oli jo liian usein muutettu ja korjailtu.
+
+Hän oli pyytänyt Antonisenin matamilta neljän päivän palkan etukäteen.
+Mutta riippui siitä, millä tuulella Antonisen sattui olemaan; -- tämä
+taas riippui taikinasta; ei ollut toivoa, jos hän taas alkaisi hokea
+häviötään.
+
+Maisa ei ollut vielä nähnyt Antonisenia tänään, -- kahvileipää hän
+tutki levottomana pääsemättä oikein selvyyteen, -- ei se varmaankaan
+ollut liian kiinteätä, ei myöskään liian haurasta -- -- varmaankin
+keskinkertaista -- niin että riippui siitä -- --
+
+Kuumuuden vuoksi ei kellään koko talossa ollut kuin välttämättömimmät
+vaatekappaleet yllä; -- Antonisen tuli sisään hengästyneenä, punaisena
+ja hikisenä kuivaten kasvojaan ja niskaansa; -- näytti siltä kuin olisi
+paha sää ollut tulossa, -- Maisa oli kyllä tiennyt sen leivästäkin.
+
+Ei, äänensävystä kuuli Antonisenin olevan hyvällä tuulella. -- -- Niin,
+nyt Maisakin huomasi, että leipä oli erinomaista. -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa oli aina silloin tällöin käynyt teatterissa Kielsbergin kanssa.
+Eräänä sunnuntai-iltapäivänä olivat he myöskin tavanneet sillalla ja
+soutaneet yli sataman Grönlinieniin ja Ekebergiin -- ja nyt puhui
+Kielsberg toisesta sunnuntaimatkasta Maridal-järvelle.
+
+Niin huolekasta ja vaikeaa kuin Maisan elämä nykyään monestikin oli,
+kun ei tiennyt, mistä saisi työtä seuraavaksi päiväksi, niin sittenkin
+hän unohti huolensa, kun tuli teatteriinmenoaika... Hän huomasi
+useinkin kulkiessaan aivan hymyilevänsä vain sen vuoksi, että tiesi
+teatteripiletin olevan taskussaan.
+
+Kielsbergin elämä oli usein niin työlästä, hänen täytyi lukea niin
+paljon ja hän näyttikin usein aivan lopen väsyneeltä, kun Maisa tapasi
+hänet sisäänkäytävän luona.
+
+Mutta jos Maisa saattoi olla hänelle joksikin lohdutukseksi, niin --
+
+Kaikkein virkistävintä, mitä tiesi, sanoi Kielsberg, oli nähdä Maisa
+sellaisena, iloa säteilevänä huvittelemaan lähtiessään.
+
+Maisan täytyi niin monesta syystä olla varovainen, sen Kielsbergkin
+ymmärsi. -- Sillä ei käynyt päinsä, että joku Ellefsenin talon
+asukkaista, kaikkein vähimmin Dörumit tai rouva Thorsen, saisi vihiä
+siitä, että he kaksi olivat yhdessä ulkona huvittelemassa; -- he
+saisivat heti epäluulon, ja Dörumit sanoisivat piankin Maisan irti
+asunnostaan. Myöskin piti aina erota Siltakadun kulmassa niinä iltoina,
+jolloin he yhdessä menivät kotia, jotta heitä ei nähtäisi niillä
+seuduin, ja Maisan täytyi sovittaa niin, että hän tuli hyvän aikaa
+ennen Kielsbergiä portista sisään.
+
+Ja ulkona Klingenbergilläkin saattoi helposti tavata jonkun noista
+perheistä; -- Anton Tranemin ja Jaakko Schoun oli Maisa nähnyt
+vilahdukselta kauempaa, ja hän aivan hätkähti eräänä iltana, ollessaan
+Kielsbergin kanssa ulkona näytöksien väliajoilla... Maisa oli juuri
+kuorimassa appelsinia ja tarjoamassa sitä tälle, kun hän sattumalta
+tuli kääntyneeksi ympäri. Jonkun matkaa heidän jäljessään yleisön
+joukossa kulkivat tosiaankin rouva Tranem, täti Rask, Greta, Arna ja
+Theodor; -- he olivat varmaankin tulleet kesäasunnoltaan Lökkeniltä
+kaupunkiin katsoakseen Gurlia. Mutta hänelle tuli kiire päästä toiseen
+käytävistä pensaitten suojaan...
+
+Ehkä hän oli liian levoton sen johdosta; -- mutta eivätkös sitten sekä
+rouva että täti Rask istuneet sisällä teatterissa ja katsoneet aina
+silloin tällöin kiikareillaan taaksepäin pimeyteen, -- hänestä oli
+tuntunut niin epämiellyttävältä koko illan sen jälkeen.
+
+Kielsberg oli sovittanut niin, että he olivat saaneet istumapaikat
+takapermannolla lähellä ovea, jotta helposti pääsisi ulos väliajoilla
+eikä tarvitsisi lainkaan näyttäytyä kaikkein kirkkaimmin valaistussa
+osassa salia. Mutta muuten ei Maisa välittänyt siitä enää. --
+Kielsbergin käsivarteen nojaten tahtoi hän kulkea silloin kun tämä
+tarjosi sen hänelle heidän mennessään puistoon hakemaan itselleen
+appelsinin tai juomaan limonadia tai olutta.
+
+Muuten Kielsberg tapasi usein jonkun tuttavansa, jota piti tervehtiä,
+ja oli silloin varsin varovainen, poistuen hiukan kauemmaksi, jottei
+Maisalle koituisi asiasta mitään ikävyyksiä. Mutta kerran heidän
+kulkiessaan yhdessä siellä -- Maisan täytyi nauraa sitä ajatellessaan,
+-- ja tavatessaan erään nuoren lääkärin, joka ihmeissään kohotti
+hattuaan katsoen vielä taakseenkin, kulki Kielsberg varsin ylpeänä ja
+arvokkaana Maisan kanssa huvihuoneeseen, jossa hän tilasi olutta.
+
+"Meni aivan yli hyvän ystäväni Kamstrupin ymmärryksen, että minulla
+olisi naistuttavuuksia", sanoi hän ylimielisesti.
+
+"... Elämän vastuksiin kuuluu myöskin pitää toverinsa loitolla,
+Maisa!... Heitä ei laske mielellään näkemään toisen köyhyyttä..."
+
+Hän istui ja kirjoitti lyijykynällä lehteen arvostelua
+näytelmäkappaleesta juuri kun soitettiin seuraavaan näytökseen -- --
+
+"Ei, ei, jääkää tänne istumaan, Maisa!"
+
+Eikä Maisa puolestaan välittänyt kappaleesta!...
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Ei ollut enää työnpuutetta. Elokuun keskivaiheilla olivat Jürgensenit
+tulleet kotiin, ja Maisalla oli ollut yllinkyllin työtä ommellessaan
+syyspukuja sekä siellä että konsuli Schoulla ja Brandtilla.
+
+Tranemit olivat myöskin kutsuneet häntä, mutta Maisa ei mitenkään ollut
+voinut lupautua sinne ennenkuin syyskuun ensimäisellä viikolla. Se oli
+kyllä myöhäistä, -- kaikki he, rouva ja tyttäret, odottivat Maisaa
+laittamaan heidän pukujaan kuntoon voidakseen jälleen näyttäytyä ulkona.
+
+Nyt oli Maisa jo istunut siellä useita päiviä. -- Rouva oli lempeä,
+muisti tuoda suklaata, kun oli aamupäivä vieraita, tai teetä
+iltapäivisin, -- Maisaahan tarvittiin niin välttämättömästi.
+
+Mutta heti ensimäisenä päivänä siellä istuessaan huomasi Maisa, että
+siellä oli ikäänkuin suurenmoisempaa ja vauhdikkaampaa. Aiottiin ostaa
+uusi, hieno brysselinmatto saliin ja tummat ripsi-ikkunaverhot.
+
+Ja eikös Karelius, kuski ollut saanut kahta kiiltävää nappia
+päällystakkinsa kaulukseen, -- odotahan vain, pian saat vielä lisäksi
+nauhoja ja kaikenlaisia käänteitä takkiisi! -- -- -- Ei milloinkaan
+ollut Maisa kuullut, että hänellä oli niin hieno nimi kuin Svendsen,
+jolla häntä nyt alinomaa puhuteltiin.
+
+Varmaankin saataisiin rouvaa pian kutsua valtioneuvottareksi.
+Kielsberghän oli sanonut, että nimitystä odotettiin joka päivä.
+
+Mutta oli ikävää, että tuo Anton alinomaa keksi asiaa Maisan huoneeseen
+ryhtyen laskemaan leikkiä ja juttelemaan Maisan kanssa! -- Maisan
+oli oikein vaikea sietää häntä hänen siinä seisoessaan. Hän oli niin
+olevinaan, ja nuo vaaleat silmät välkähtelivät niin ilkeästi ja sitä
+paitsi oli hän käynyt oikein tunkeilevaksikin. Maisan täytyi usein
+ommella aivan kaksinkertaisella innolla näyttääkseen, ettei hän
+tahtonut olla vähimmässäkään määrässä tekemisissä tuollaisen junkkarin
+kanssa. Mutta korvia aivan kuumoitti, Anton oli varmaankin nähnyt
+Maisan kesällä Klingenbergillä ja tehnyt omia johtopäätöksiään...
+
+Rouvasta tuntui varmaankin tyhjältä, kun Signe oli poissa, Arnalle
+ei voinut puhua kaikkea, mitä ajatteli. -- Ja Greta oli saanut
+kasvatuksensa kokonaan toisenlaisissa oloissa, perhe ei silloin vielä
+ollut niin vaurastunut; -- hän seisoi siinä suurine, kysyvine silmineen
+antaen toisten pukea hänet miten vain tahtoivat vierailuhattuihin ja
+-pukuihin.
+
+Rouva kävi Torpilla joka aamupäivä, siellä oli kovin hienoa. Arna
+kertoi, että tukkukauppias oli antanut kymmenentuhatta taalaria
+myötäjäisiksi.
+
+Mutta Maisan täytyi sydämessään myöntää, että kun nuo komeat,
+pariisilaiset syysvaatteet olivat saapuneet -- sekä rouvalle että
+Greta-neidille ja Arnalle, -- ja niitä sitten täytyi ratkoa ja
+korjailla ja neuloa uudelleen, niin oli kuitenkin tämä ulkomainen
+ihana villakangas ikäänkuin pumpulinsekaista. -- Kuosi ja malli
+jäivät tietysti jäljelle, hienot koristeet myöskin; -- mutta paljon
+norjalaistakin tuli lisäksi niihin; -- ja miten paljon ne olivatkaan
+maksaneet! -- Mutta ei mistään hinnasta pitänyt kenenkään saada tietää,
+että niitä oli korjailtu täällä kotona.
+
+Kesäasunnolta tuotiin georgiineja ja maljakkoihin syyskukkia kaikkiin
+huoneisiin, omenoita ja päärynöitä, punaisia ja mustia viinimarjoja
+hillottaviksi. Kokonaisia sokeritoppia kannettiin puodista pihan yli ja
+pantiin sulamaan suureen, tinattuun messinkikattilaan. Täti Rask seisoi
+keittiössä hillotölkkien ja sianrakkojen keskellä, kädessä nauhaa,
+jolla piti sitoa purkit.
+
+Hän hääräili edestakaisin pitkä, valkea esiliina edessään, hameenhelmat
+ylhäällä, muassaan aina asetilla joku kuuma hillonäyte, jota hän
+matkalla puhalteli ja jäähdytteli; -- hän vei sen rouvan nähtäväksi
+kysyen samalla, luuliko tämä sen hyydyttyä käyvän liian paksuksi. Hän
+pyysi samalla Arnaa keittiöön auttamaan marjojen puhdistamisessa. Joka
+kerran keittiön oven avautuessa tuli voimakas palaneen sokerin haju
+sisään huoneisiin. Siellä kiehui ja kuohui, ritisi ja ratisi, ja oli
+touhua kaiken päivää.
+
+Maisa istui ja ajatteli, että hän illalla tapaisi Kielsbergin...
+
+Oli aivan kuin henki kysymyksessä joka kerran kun Maisan piti tavata
+hänet... -- siitä riitti ajatuksia aivan loppumattomiin. Mutta ei
+hän myöskään voinut käsittää, mitä ilon aihetta hänellä ennen oli
+ollut. Maisa muisti kulkeneensa yksinään kotiin pimeässä ja tuiskussa,
+sateessa ja pouta-ilmalla -- ommelleensa ompelemistaan -- keittäneensä
+kahvia ja mietiskelleensä leninginmalleja...
+
+Tarvitsi vain ajatella viime vuotta tähän aikaan...
+
+Niin -- silloin, niin; Maisa ei ollut tiennyt mitään parempaa silloin --
+
+Kielsberghän oli niin hirveän kiltti ja niin avomielinen Maisaa kohtaan
+ja puhui hänelle kaikki asiansa; -- mutta mitähän hän oikeastaan
+mahtoikaan ajatella tulevaisuudesta, millaiseksi se muodostuisi...
+
+Hän kertoili Nordlandissa viettämästään lapsuudesta -- ne seudut
+olivat varmaankin ihmeitä täynnä -- -- -- ja oli aivankuin Kielsbergin
+mielestä Maisakin joskus voisi joutua sinne pohjoiseen tämän mukana --
+sillä sinne tahtoi Kielsberg pyrkiä lääkäriksi. --
+
+Eräänä iltana hän toi kaupungilta tullessaan kokonaisen inhoittavan
+pääkallon paperiin käärittynä. Hän tarvitsi sitä opintoihinsa ja hän
+iloitsi edeltäpäin Tillan pelästyksestä tämän tuodessa aamulla kuumaa
+vettä ja nähdessä sen pöydällä.
+
+Ei auttanut vastustus, -- Maisan piti katsoa sitä ja pitää sitä
+kädessäänkin, -- ja todellakin teki hän sen lopuksi.
+
+Ja sitten puhui Kielsberg hermoista ja valtimoista ja että sydän oli
+vain pumppulaitos. Kun hän puhui jostakin, jota Maisa ei ymmärtänyt,
+tirkisteli Maisa vain Kielsbergin silmiä, päätä, ohimohiuksia
+nenälasien vieressä -- yhtä hyvä niinkin, kunhan Kielsbergillä vain
+oli joku, jonka kanssa jutella. -- Hui, Maisaa peloitti kyllä niin
+kauheasti, että Kielsbergin täytyisi jälleen matkustaa maailmalle ja
+ruveta kotiopettajaksi; -- hän ei sanonut tahtovansa elää kituuttaa
+kaupungissa, kun aika vain kului jokapäiväisen leivän ansaitsemisessa,
+niin etteivät luvut edistyneet. Siten ei suoritettaisi tutkintoja.
+Kielsberg olikin monesti sanonut, että ilman Maisaa olisi hän jo
+luopunut ponnisteluistaan ja ottanut paikan...
+
+Hän saattoi olla aivan raivoissaan, jos hänen oli täytynyt seistä ja
+odottaa ja kuluttaa turhaan aikaansa Maisan tullessa liian myöhään
+määräpaikalle, jossa heidän piti tavata, tai kun Maisa kotiväen vuoksi
+ei tahtonut viipyä liian kauan ulkona. Hän saattoi moittia Maisaa
+turhantarkaksi ja pikkumaiseksi ja oikein haukkua häntä, kaikin tavoin,
+puhua, että ompelijattarilla välttämättä täytyi olla kiusallisia,
+pikkumaisia puolia, -- se muka kuului asiaan! -- ja muuta sellaista
+-- siksi kunnes paha tuuli oli ohi. Kielsberg sai olla millä tuulella
+tahansa, puhua mistä tahtoi, kaikki oli yhtä hauskaa, kunhan hän vain
+oli siinä puhelemassa, Kielsberg saisi sekä lyödä että pidellä pahoin
+Maisaa!
+
+Maisahan ei ollut koskaan voinut kiintyä kehenkään; niihin, joiden
+luona hän ompeli, ei hän ollut kiintynyt enempää kuin ompelulankaan.
+
+Ja jos Maisa nyt jälleen joutuisi yksinään kuljeksimaan seuraavan
+talven eikä saisi ajatella joskus tapaavansa Kielsbergiä, -- niin olisi
+koko maailma pimeä ja autio. Ei Maisa puhunut liikoja, vaikka sanoikin,
+että Kielsberg oli hänen ainoa ilonsa tässä maailmassa.
+
+-- Lena tuli sisään kädet punaisina ja kattoi pöytää; hän oli
+pusertanut mehua.
+
+Keittiössä oli tänään hirveä touhu. -- Täti Rask lähetti hyvin makeata
+luumukeittoa päivälliseksi; hän ei voinut poistua keittiöstä ennenkuin
+kaikki oli valmista.
+
+Syötyään kävivät rouva ja neidit keittiössä ja ruokasäiliössä
+tarkastamassa purkkeja ja pulloja ja kirjoittamassa nimilappuja, jotka
+kiinnitettiin näihin niiden jäähdyttyä. --
+
+"Uh, -- että minun tänäänkin pitää panna ylleni vanha kevättakkini,
+-- vaikka uusi on juuri valmistumaisillaan!" Arna tuli sisään oltuaan
+hetken aikaa puhdistamassa marjoja, sormet vielä aivan tahmeina; hänen
+täytyi kiiruhtaa pukeutumaan, sillä piti joutua ranskantunnille. "Ja
+minunhan täytyy kulkea pitkin Grottemäkeä aivan Schoun ohi!"
+
+Hän nuolaisi kielenpäällään varovasti huuliaan, sen Arna varmaankin oli
+polttanut, vaikkei tahtonutkaan myöntää maistelleensa hilloja. -- --
+
+-- -- -- "Ovatko -- -- ovatko -- -- kaikki ulkona?" kysyi Anton
+varovaisesti ovelta; -- siinä hän taas vilkuili tänäänkin!
+
+"Sitä en tosiaankaan tiedä." -- Maisa polki kaksilankaista
+ompelukonetta, niin että hurisi.
+
+Tuo vaaleatukkainen Anton kultasankaisine nenälaseineen ja paksuine,
+kultaisine kellonperineen jäi seisomaan hiukan epätietoisena.
+
+"Ja te, Maisa, istutte aivan yksinänne täällä", virnisteli hän ja
+läheni Maisaa.
+
+"Oh, en sentään aivan yksin, herra Tranem, -- sisarenne oli juuri
+täällä."
+
+"Ja mitä hienoa tänään ompelette?"
+
+"Aivan samaa kuin eilen."
+
+"Vai niin, vai niin, pariisilaista takkia!... Nuo markka ja kuusi
+killinkiä, jotka saatte päivässä palkkaa, eivät juuri riittäne
+huvitteluihin. -- Mutta varmaankaan ette te, Maisa, tahdo huvitella...
+Ette edes ajatellakaan sellaista..."
+
+Hän seisoi huojutellen itseään ja tirkistellen Maisaa sormet
+liivintaskuissa.
+
+"En todellakaan jouda nyt vastaamaan teille."
+
+"Vai niin -- vai niin, -- he, he, he, -- luonnollisesti --
+luonnollisesti, -- miten hirveän kopea te olette!
+
+"Mitäs sanotte viidentaalarin setelistä -- huvitellaksenne esimerkiksi
+huomenillalla Klingenbergillä tanssiaisissa."
+
+Anton otti liivintaskustaan sinisen viidentaalarinsetelin ja heitti sen
+Maisan syliin.
+
+"Menkää pois rahoinenne, sanon! -- kas tuossa... kas tuossa -- olkaa
+hyvä, -- taikka muuten heitän sen."
+
+Hän ojensi sen hänelle.
+
+"Oh, joutavaa", nauroi hän, "-- ha, ha, ha, joutavaa, Maisa! --
+ottakaa, mitä saatte. -- Siinähän ei ole mitään pahaa. Voittehan
+ymmärtää, etten minä kerro sitä kenellekään."
+
+"Tahdotteko ottaa sen takaisin -- heti!..."
+
+Maisa nousi ja heitti setelin Antonia kohden lattialle, kun täti Rask
+samassa tuli sisään keittiönovesta.
+
+Maisa sieppasi ompeluksensa lattialta ja istuutui jälleen nopeasti.
+
+"Onko isä mennyt konttoriin, täti?" kysyi Anton hämillään.
+
+"Luulin, että tietäisit hänen menneen huoneeseensa nukkumaan tänään
+kuten muulloinkin..." Neiti Rask katsoi vastakkaiselle puolelle ja oli
+hirveän jäykkä; -- viisitaalarinen oli lattialla pöydänjalan luona.
+
+"No, muuta en tahtonutkaan tietää; neiti ei voinut sanoa minulle sitä",
+-- sanoi Anton ja kiiruhti sisään jälleen ikäänkuin hänellä olisi kiire.
+
+"Minun täytyy sanoa, etten luule olevan teidän asiananne vastata
+sellaisiin kysymyksiin, neiti Jons", huomautti neiti Rask kiihtyneenä.
+
+"En voi estää herra Tranemia tekemästä sellaisia kysymyksiä!" vastasi
+Maisa punastuen, kyyneleet silmissä. Viisitaalarinen oli permannolla
+ja aivan tuntui polttavan Maisaa; -- mutta eihän hän voinut nyt enää
+ruveta ottamaan sitä ja ojentamaan neiti Raskille, kun kerran oli ollut
+niin tuhma, ettei heti ollut tehnyt sitä. Voitaisiin luulla, että hän
+kuitenkin oli ottanut vastaan sen...
+
+-- Maisa istui jälleen yksin koettaen hallita kapinoivaa mieltään; --
+häntä halutti suuresti kertoa, miten kaikki oli käynyt.
+
+Mutta neiti Rask oli kovin epäluuloinen -- -- Ja jos hän nyt vielä
+lisäksi oli nähnyt viisitaalarisen pöydänjalan luona, -- -- niin ei
+tarvinnut enää kysellä, mitä hän ajatteli...
+
+Maisa istui koko iltapäivän miettien miettimistään, mitä tehdä. Monesti
+oli hänen oikein vaikea hillitä itkuaan... Tuntui siltä, kuin olisivat
+nämä ihmiset päässeet käsiksi häneen.
+
+Ja miten saisi hän tämän ilkeän viitosen takaisin sen omistajalle?...
+Tuo ihminen ei varmaankaan enää näyttäytyisi täällä tänään -- ehkä
+Maisan vielä lisäksi täytyisi viedä se mukanaan kotia.
+
+Olisi aivankuin Antonilla olisi joitain oikeuksia Maisaan, kunnes hän
+pääsisi viisitaalarisesta...
+
+Mutta hän saisi sen takaisin niin pian kuin Maisa vain tapaisi hänet,
+-- vaikkapa se olisi heitettävä hänen jälkeensä!
+
+Oh, -- miten paljon onnettomuutta voi sellainen vilhusilmäpaholainen
+tuottaa?! --
+
+Entä mitä sanoisikaan Kielsberg?...
+
+Ensin oli Maisasta tuntunut kaikkein luonnollisimmalta uskoa asia
+hänelle ja hän oli vain toivonut, että tapaisi tämän illalla. -- --
+
+Mutta mitä enemmän Maisa asiaa ajatteli, sitä huolekkaammalta tuntui.
+Ehkäpä tämänkin mielessä heräisi epäluuloja, kun hän kuulisi, miten
+Maisaa kohdeltiin niissä taloissa, joissa hän ompeli! Ehkäpä hän
+ylenkatsoisi Maisaa!
+
+Hän mietti miettimästä päästyäänkin...
+
+Jollei Kielsberg heti ajattelisikaan sillä tavoin, niin voisi tämän
+mieli kuitenkin myöhemmin muuttua kun hän huomaisi Maisaa kohdeltavan
+kuin muitakin tyttöjä. Varmaankin Maisa menettäisi hänen silmissään
+jotain! --
+
+Hän tunsi kuristavaa sydämentuskaa ja alkoi ikäänkuin nähdä Kielsbergin
+silmissä tuon kovan ilmeen. -- Ei hän välittäisi mistään muusta sen
+rinnalla!
+
+Oh, -- miten maailma tuntui kylmältä, autiolta ja tyhjältä!
+
+Vielä mennessään kotiin päin illalla epäili hän puhuako Kielsbergille
+vai ei.
+
+Ja entäpä jos tuo viisitaalarinen, joka oli hänen taskussaan,
+hukkuisi... Mikä silloin avuksi?... Täytyi kun täytyikin aivan kädellä
+koettaa sitä pahusta kerta toisensa perästä. -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa ei ollut voinut pidättäytyä, vaan oli itkien kertonut kaikki
+Kielsbergille.
+
+Tämä suuttui suunnattomasti, kalpeni ja kulki alakuloisena koko
+matkan...
+
+Hän tunsi vihaavansa noita Tranemeja, -- pääsi häneltä. Näytti siltä
+kuin olisivat he hänen tiellään! -- Mutta hänkin koettaisi ehkäistä
+heidän matkaansa maailmassa. Hän ei milloinkaan jättäisi maksamatta,
+muuta paitsi rahavelkoja, -- ja nyt oli hänellä kaunaa jokaikistä
+Tranemia kohtaan.
+
+Kielsberg vain kulki ja mietiskeli. Eihän siitä ollut oikeaa lohtua.
+Mutta oli kuitenkin parempi näin, ajatteli Maisa, sillä hän näki kyllä,
+että Kielsbergiäkin suututti Anton Tranem.
+
+Taas istui Maisa siellä viisitaalarinen taskussaan epäröivänä ommellen
+takkia, varsin murheissaan ja alakuloisena.
+
+Saattoi hyvin huomata, etteivät he olleet kuten tavallisesti.
+Ainoastaan Arna puheli, muut olivat varsin harvasanaisia. Arnalle
+ei sellaisista asioista tahdottu puhua. Keskusteltiin vain Maisan
+töistä. -- Rouva arveli, että niitten pitäisi valmistua keskiviikoksi;
+-- tarkoitus oli aikaisemmin ollut, että Maisa olisi siellä vielä
+seuraavankin viikon.
+
+Maisan täytyi saada Anton käsiinsä, maksoi mitä maksoi!...
+
+Päivällisen ajoissa olivat Maisan sormet kylmät ja hikiset, niin
+että aivan täytyi kuivata niitä kerta toisensa perästä; -- Anton ei
+varmaankaan tulisi tänne, ja kuitenkin täytyisi Maisan saada tavata
+häntä! Viisitaalarinen oli paperikäärössä valmiina. Sisällä juteltiin
+ja rämisteltiin tuoleja pöydästä noustessa, ja kun ruokia kannettiin
+pois, jäi ovi auki. Omaan ruokatarjottimeensa oli Maisa koskenut vain
+näön vuoksi.
+
+Maisa näki Antonin siellä sisällä. Hän istui vaanien kuin villipeto,
+jäisikö Anton hetkeksikään yksin... Tämä seisoi kädet taskussa ja
+vilkuili välinpitämättömänä, sillaikaa kun hänen ympärillään kuljettiin
+edestakaisin, ja käytti hyväkseen tilaisuutta tirkistelläkseen Maisaa.
+
+Nyt oli Lenakin poissa ja Anton kävi kiinni ulko-oveen mennäkseen pois.
+
+Maisa oli kuin nuoli hänen jäljessään ja kun Anton hymyillen teki
+torjuvan kädenliikkeen, viskasi Maisa tuon kokoonkäärityn paperin hänen
+jälkeensä.
+
+Kiiruhtaessaan sisään jälleen, näki hän rouvan liikkumattomat,
+kivikovat kasvot arkihuoneen oven läpi...
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Ei, kauemmin kuin keskiviikkoon ei Maisa tällä kertaa saisi ommella!
+-- Suljetut ovetkin iltapäivän kuluessa olivat selvänä todistuksena
+siitä, että sen talon portti piankin sulkeutuisi kokonaan häneltä. Täti
+Rask vain kiireesti kulki huoneen läpi, ja rouva kutsui Arnan pois
+joka kerran tämän hetkeksikin jäädessä Maisan luo istumaan. He eivät
+tahtoneet, että kukaan edes puhuisi hänen kanssaan muusta kuin työstä.
+
+Hänen korvissaan humisi ja suhisi hänen istuessaan siinä yksinään ja
+ikäänkuin nähdessään vain heidän selkänsä, kun he menivät huoneen läpi.
+Oli aivan kuin he eivät edes voisi sietää, että Maisa kosketti heidän
+kankaaseensa...
+
+Ja illallisen jälkeen kuului sisältä jääkylmästi ja jäykästi, että
+Maisaa aivan palelsi: "Onko neiti lopettanut työnsä?... Ole hyvä, Lena,
+ja kysy, tahtooko hän saada rahaa tänään, nythän ei enää ole työtä
+pitemmäksi aikaa kuin huomiseksi ja ylihuomiseksi -- --"
+
+-- Oli ikäänkuin koko talon paino olisi ollut hänen hartioillaan. Maisa
+oli ollut niin sanomattoman alakuloinen ja masennuksissa ja saanut van
+huomata, miten hullusti oli käynyt...
+
+Hän ei nähnyt katuja eikä taloja kotiin mennessään; -- hänellehän oli
+käynyt suorastaan häpeällisesti Tranemeilla, -- ja nyt hän ei koskaan
+enää saisi työtä siellä.
+
+Ja Maisa-raukan täytyi ryömiä kotiin hiirenloukkoonsa ja vain hävetä,
+-- hehän olivat niin mahtavia ja suuria, että he helposti saattoivat
+tallata hänet jalkoihinsa kuin kärpäsen!...
+
+-- Hän kulki niin kiusattuna ja niin pienenä -- niin pienenä --
+
+Maisa katsahti yli sillankaiteen; hän olisi hyvästi voinut heittäytyä
+jokeen ja hävitä kuin pieni hiiri, -- niin olisi hän poissa, eikä
+kukaan huomaisi sitä, eivät Brandtit, Jürgensenit ja Kalnaesit tai
+Schout eikä kukaan niistä, jotka tunsivat hänet...
+
+Poissa -- niin, -- ei, hän ei tahtonut pois. -- Maisa ei tahtonut pois
+hänen luotaan, joka asui tuolla ylhäällä katonrajassa. -- Kenestäkään
+muusta ei hän välittänyt -- ei penninkään vertaa kestään heistä!
+
+Ja hän puhuisi suunsa puhtaaksi rouvalle huomenna tuosta hyvästä
+Antonista ja sanoisi millainen poika tämä oli, -- juuri niin,
+hän kertoisi suoraan, miten kaikki oli käynyt, -- aivan niin --
+viisitaalarisesta ja kaikesta -- niin totta kuin hänen nimensä oli
+Maisa Jons! -- Hän ei suorastaan saanut rauhaa ennenkuin se oli tehty.
+
+Tuskin oli puhettakaan nukkumisesta; -- ja hän heräsi jälleen ennen
+neljää aamulla, jolloin hänen täytyi nousta ylös, sillä hän ei
+saattanut enää olla sängyssä kauemmin.
+
+Niin, kyllä hän puhuisi suunsa puhtaaksi!...
+
+Tullessaan Isollekadulle sinä aamuna ei Maisan tarvinnut tirkistää
+kelloa Vapahtajantornissa, -- hän tiesi olevansa liian aikaisin
+ulkona, ja hän kulki pari kertaa korttelin ympäri kuluttaakseen aikaa,
+ennenkuin meni portista sisään Tranemeille.
+
+Kyllä hän puhuisi!
+
+Hän ei nähnyt ketään muuta kuin vilahdukselta Arnan, joka söi
+aamiaista, ja sitten täti Raskin, joka ei vielä ollut pukeutunut ja
+teki aamuaskareitaan.
+
+"Toivomme, että saisitte tänään valmiiksi kaiken sen, mitä nyt
+ompelette, neiti Jons", -- sanoi hän, -- "kaikki muu, mistä olemme
+puhuneet, saa jäädä myöhemmäksi."
+
+Se sanottiin niin lyhyesti ja jäykästi; mutta Maisan silmät katsoivat
+rohkeina hänen kasvoihinsa; neiti sulki ruokasalin oven hiljaa kiinni
+ikäänkuin hän olisi tahtonut kokonaisen seinän Maisan ja muun talon
+välille.
+
+Jollei hän puhuisi suoraan, niin --
+
+-- "Pariisissa ei voitu aavistaa, miten paksu Greta on", -- alkoi Arna
+laskea leikkiä; hän tuli sisään ja tarkasti ohimennen sisaren takkia
+ennenkuin menisi ulos.
+
+Mutta Maisa ei ollut juttelutuulella ja koetti vain saada takinselän
+ompeluksen koneeseen; se oli täytynyt päästää niin suureksi kuin
+mahdollista.
+
+Vihdoinkin kuuli hän rouvan äänen sisältä. -- Sormet alkoivat liikkua
+niin kömpelösti ja ompeleminen pysähtyi ja kaikki meni hullusti...
+
+Hän antoi neulan mennä aivan hitaasti ja varovaisesti kankaan läpi,
+se auttoi pitämään levottomuutta loitolla. Mutta kurkkua kuristi
+hänen jännittyneenä odottaessaan; hänelle kävi yhä selvemmäksi ja
+selvemmäksi, että hänen täytyi purkaa sisunsa rouvalle...
+
+Neula kulki niin tasaisesti ja Maisa polki konetta niin tasaisesti...
+Hän ei katsellut ympärilleen, koetti vain jännittyneenä kuunnella, mitä
+ympärillä tapahtui, mutta ei kuullut enää mitään...
+
+Eikös rouva pannut takkia ylleen mennäkseen Torpille! -- Maisa kuuli
+hänen menevän eteiseen, tavallisesti hän ensin käväisi Maisan luona.
+
+Hänen kiihtynyt mielensä rauhoittui niin yhtäkkiä, että täytyi hetkeksi
+keskeyttää työ. -- Piti odottaa. --
+
+Ja nyt puhuisi rouva tietysti siitä Signelle...
+
+-- Oh, mitä kaikkea he voivatkaan ajatella... Miksi ei Maisa heti ollut
+jättänyt viisitaalarista neiti Raskille? -- Sehän oli ollut siinä
+lattialla! -- Ja hiipiä tuolla tavoin eteiseen Antonin jäljessä! Ei
+näyttänyt siltä kuin olisi Maisalla ollut hyvä omatunto... Pojankaan
+mieleen ei varmaan olisi noin yhtäkkiä juolahtanut tarjota rahaa,
+jollei Maisa jotenkuten ollut kehoittanut häntä siihen. --
+
+Asia tuli yhä arveluttavammaksi; -- ja Maisan rohkeus väheni
+joka kerran, kun neiti Rask kulki huoneen läpi noin kylmänä ja
+vieraannäköisenä.
+
+Entä rouva? -- Ja nyt lisäksi rouva Torp? -- Uskoisivatko he Maisan
+selittelyjä? -- Tuskin. --
+
+Taas istui Maisa masentuneena ja ahdistuksissaan, sormet kylminä
+ja hikisinä; -- varmastikaan hän ei enää joutuisi Torpillekaan
+ompelemaan...
+
+Greta-neiti seisoi velttona ja rauhallisena antaen Maisan
+sovitella takkia ja ottaa mittaa tuosta leveästä selästä; -- hänen
+mielenrauhaansa ei varmastikaan mikään voisi järkyttää, vaikkapa Maisa
+olisi vetänyt viimeisen hengenvetonsa -- --
+
+Ovikello soi. -- Maisa tunsi rouvan kaksi lyhyttä soittoa.
+
+Hänen täytyi rohkaista mielensä; -- pahemmin ei enää voisi käydä.
+
+Maisa istui ja koetti reipastua. Niin, jollei rouva nyt tulisi,
+täytyisi hänen pyytää saada puhutella tätä. -- Varmaankin tämä juuri
+nyt kertoi neiti Raskille, mitä Signe asiasta arveli -- --
+
+Ja -- -- kas tuossa hän nyt oli!
+
+Rouvalla oli vielä hattu päässään, tuo, jossa oli tiheä, musta
+strutsinsulka ja keltaiset nauhat ja kukkia sisäpuolella korvan
+kohdalla.
+
+"Tulen puhuakseni vakavasti kanssanne, neiti Jons", -- sanoi hän ja
+istuutui tuolille vähän matkan päähän.
+
+Niin pääsin minä sitten alkamasta, ajatteli Maisa, hän kyllä pitäisi
+puolensa!
+
+Rouva taivutti päätään hiukan taaksepäin ja katsoi ylhäisesti häneen.
+Katseessa kuvastui ehkä hiukkasen ihmettelyä tai uteliaisuutta myöskin;
+-- mitähän vetovoimaa saattoikaan olla tässä, ei enää aivan nuoressa
+tytössä kapeine, hiukan keltaiseen vivahtaville kasvoineen ja tiheine
+yhteenkasvaneine kulmakarvoineen...
+
+"Tahdon suoraan sanoa teille, että tällä kerralla epäilimme suuresti
+lähettäessämme sanan teille, todellakin epäilimme sangen suuresti,
+neiti Jons", lisäsi hän painokkaasti ja loi kauniit silmänsä suoraan
+häneen... "On paljon velvollisuuksia ja on otettava huomioon useita
+näkökohtia, kun täytyy suojella sellaista taloa, jota toiset pitävät
+ylempänä itseään -- ja on oltava äärimäisen tarkka niihin ihmisiin
+nähden, joita tuo taloonsa... Tahdon sanoa tämän teille suoraan, kun
+me nyt olemme saaneet tietoomme, että te vietätte kaikkea muuta kuin
+kunniallista elämää, -- ja että teidät voidaan nähdä aivan julkisesti
+yhdessä kaiken maailman ylioppilaiden kanssa..."
+
+Maisa hätkähti ja kävi kalpeaksi. Hän oli istunut sanat valmiina suussa
+ja tahtonut purkaa syytöksensä Antonia vastaan; -- ja silloin iskettiin
+Kielsbergiin ja häneen. -- Veri virtasi takaisin hänen kasvoihinsa.
+
+"Ei kukaan voi sanoa, rouva, että vietän siveetöntä elämää!"
+
+"Sattuu niin onnettomasti, neiti Jons, että olemme kesällä itse
+nähneet teidän kulkevan ja hymyilevän ja hulluttelevan Klingenbergin
+teatterikäytävässä erään ylioppilaan kanssa ja antavan hänen tarjoilla
+teille virvokkeita. Poikani Theodor oli kanssamme; -- ja voin
+sanoa teille, että emme uskoneet omia silmiämme... Mehän olisimme
+luonnollisesti voineet olla turvautumatta teihin enää..."
+
+"No niin, -- jos nyt tahdotte tietää sen, rouva", pääsi häneltä
+kyyneleet silmissä, -- -- "niin olin siellä erään tuttavani kanssa...
+Ette tapaa minua kaiken maailman ylioppilaiden kanssa -- -- eikä
+hänellä ollut mitään menoja minun vuokseni eikä hän tarjoillut minulle,
+sillä hänellä oli sinne vapaapiletit."
+
+"Tahtooko hän kenties naida teidät?" kysyi rouva kylmästi.
+
+Maisa katsoi häneen suu auki, ällistyneenä ja hämmentyneenä...
+
+"Se on eräs ylioppilas", -- tuli sitten.
+
+"Kysyn, sanotteko olevanne kihloissa ja menevänne naimisiin hänen
+kanssaan?"
+
+"Hän ei voi mennä naimisiin", sammalsi Maisa, -- "hän pyrkii itsekin
+eteenpäin -- ja..."
+
+"Niinhän siis myönnätte, minkälainen suhde se on."
+
+Maisa veti henkeä ja tuli liidunvalkoiseksi.
+
+"Hänellä ei ole ketään omaisia tässä kaupungissa... ei ketään paitsi
+minua, jonka hän tuntee", -- sanoi hän sitten itkua niellen -- "ja --
+että minä pidän hänestä, niin, sen minä myönnän, rouva." --
+
+Rouva sipristi ylpeänä silmiään ja puristi yhteen pehmeitä, untuvaisia
+huuliaan.
+
+"Ettehän voine vaatiakaan, että ryhtyisin tarkastelemaan kuinka paljon
+taikka kuinka vähän olette rakastunut häneen. Tahdon vain pyytää teitä
+ajattelemaan, mitä seurauksia siitä saattaa olla."
+
+Maisa tunsi, että isku oli sattunut, hän katsoi kalpeana rouvaa
+silmiin, ikäänkuin tutkien ilmettä noitten pitkien silmäripsien takaa.
+Ääni tuli hitaaksi ja varovaiseksi:
+
+"Luuletteko todellakin, että yksikään niistä perheistä, jotka hyvässä
+uskossa ovat ottaneet teidät luoksensa, niin että suorastaan saatte
+istua sisällä perheen keskuudessa, tahtoo pitää luonaan naista, joka
+-- lentää julkisissa huveissa ylioppilaiden kera eikä pidä huolta
+maineestaan -- --."
+
+Ei, -- nyt minun täytyy puhua Antonista!... ajatteli Maisa katkerana
+-- -- -- Mutta hän hillitsi itsensä jälleen. Jos tämä olisi tapahtunut
+Kielsbergin vuoksi, niin ei rouvan olisi tarvinnut nyt vasta moittia
+siitä häntä, nyt kun hänellä oli hyötyä siitä... Ei hyödyttäisi mitään
+selitys viisitaalarisesta, se vain nostaisi pahaa verta --
+
+"Tämähän ei koske yksistään meitä, -- kaikki tuttavamme, joiden luona
+ompelette, kysyvät luonnollisesti syytä, miksi olemme hylänneet
+teidät..."
+
+Maisa näki niin peloittavan selvästi kaikki ne perheet, jotka
+tuomitsisivat hänet, -- ovi toisensa jälkeen sulkeutuisi, ja hän
+seisoisi kadulla hyljeksittynä ja leivättömänä, -- Maisa tiesi, mitä se
+merkitsisi -- --
+
+Hän silmäsi rouvaa, koettaen katseellaan saada lähimäiseltään apua,
+ja rouvan kasvoille kohosi haihtuva puna; -- mutta hänenhän oli
+puolustettava Antoniaan.
+
+... "Ja vaikka olemmekin nähneet teidät omine silminemme
+Klingenbergillä, on sisareni tahtonut ryhtyä tuohon epämiellyttävään
+tehtävään käydä tiedustamassa teistä teidän asunnostanne. -- Tahdomme
+saada täyden selvyyden asiasta."
+
+Maisa tunsi, kuinka sievästi ovi sulkeutui hänen edessään...
+
+Ja samalla tapaa kävisi Torpilla ja Schoulla ja Brandtilla ja
+Kalnaesilla ja kaikkialla, -- toinen toisensa jälkeen --
+
+... Siellä Dörumeilla, -- ajatteli hän -- ei hän saisi mitään huonoa
+arvostelua; -- mutta epävarmaa oli, auttoiko se mitään; -- hän oli
+nähnyt rouvan silmistä, että oli kysymys Antonista...
+
+Jalka, joka polki konetta, pysähtyi, hän vaipui vähänväliä ajatuksiinsa
+-- -- -- Ja sitten ompeli hän jälleen sitä suuremmalla vauhdilla
+unohtaakseen kaikkityynni.
+
+Ovikello soi, vieraita tuli ja meni jälleen pois.
+
+Lena katsoi sivulle tuodessaan kahvia ja näytti olevan hyvin hämillään,
+varmaan oli hänkin huomannut, että jotakin oli ilmassa...
+
+-- Viiden aikaan tuli neiti Rask takaisin...
+
+Hän oli varmaankin nuuskinut hyvin; -- saa nähdä, mitä syytöksiä he nyt
+olivat keksineet; -- Maisa saisi kyllä pian kuulla kaikki!
+
+Aina vähänväliä kuohahti hänen raivonsa uudelleen; -- koettaisivatpa
+vain polkea hänet kuoliaaksi!
+
+He puhelivat hyvän aikaa sisällä.
+
+Jumala tietäköön, mitä neiti Rask nyt oli kuullut, ajatteli Maisa
+uhmaavana, -- siellähän pidetään nyt suorastaan pitkä neuvottelukokous
+mokomankin vuoksi!...
+
+"On varmaankin parasta, että annatte ruokasalin oven olla hiukan auki,
+Lena; -- Maisalla voi olla kylmä siellä." --
+
+Rouva siellä puhui ja Maisaan vaikuttivat tämän sanat niin, että häntä
+vapisutti. Äänessä oli ollut pieni armeliaisuuden vivahdus.
+
+Greta-neidin tullessa katsomaan takkia väijyi Maisa tämän
+kasvojenilmettä tutkistellen itsekseen oliko tämä hiukkaakaan
+lempeämpi; mutta hänessä ei näkynyt muuta kuin velttoa rauhallisuutta.
+
+Neiti Raskin tullessa ruokasaliin katsahti Maisa häneen nopeasti yli
+ompelukoneen päästäkseen selville hänen ilmeestään. Neiti ryhtyi
+panemaan pöytäliinakangasta astiakaappiin tehden sen varsin hitaasti ja
+rauhallisesti; hän pani sen ensin tuolille eteensä ja Maisa näki hänet
+kaiken aikaa.
+
+Ennen illallista tuli rouva ovelle asettuen lampunvarjostimen taakse
+niin ettei hänen kasvojaan voinut selvästi nähdä.
+
+"Ette luonnollisesti ole voinut paljoakaan ommella tänään, neiti Jons",
+-- kuului varsin ystävällisesti. "Voitte tulla huomenna uudestaan ja
+valmistaa Gretan takin. Puusepän matamihan kehui teidän käytöstänne."
+
+Maisan sielussa kirkastui... Ei voinut sanoa, miten kevyt oli
+hengittää! Oli ihanaa tietää, ettei varmaankaan enää ollut mitään
+pelättävää...
+
+-- Niin, nyt kaikki oli ohi -- -- ohi...
+
+Oi, millainen taakka olikaan ollut hänen hartioillaan! Mutta nythän
+kuuli jo rouvan äänestäkin tämän puhuessa Lenalle, ettei Maisaa enää
+aiottu erottaa.
+
+Ja sitten "voittehan tulla huomenna valmistamaan Gretan takin." --
+Rouva Tranem tarkoitti kuitenkin hyvää, -- hänkin oli tavallaan
+hyväntahtoinen. --
+
+Oh, niin, nyt oli kaikki jo ohi, -- tosiaankaan ei Maisalla ollut enää
+mitään levottomuuden syytä. Hän tunsi, ettei kannattanut enää ajatella
+sitä.
+
+Maisa iloitsi niin suunnattomasti siitä, että näin oli käynyt, --
+niin pahalta kuin oli näyttänytkin. -- -- Hui, -- Maisa muisti rouvan
+kasvojen ilmeen silloin kun tämä oli päättänyt erottaa hänet vain
+siksi, että oli peloissaan Antonin vuoksi.
+
+Ei kannattanut ajatella sitä enää, -- nyt oli kaikki ohi!
+
+Mutta minkä vuoksi olivat he jälleen niin ystävällisiä Maisalle? -- Yhä
+uudestaan ja uudestaan täytyi Maisan ihmetellä sitä eikä hän kuitenkaan
+voinut sitä käsittää, vaikka se lakkaamatta pyörikin hänen päässään...
+
+Antonin ja Maisan vuoksihan he olivat olleet niin kiihdyksissä,
+vaikkakin he sitten olivat syyttäneet toista saadakseen Maisan pois
+tieltä... Niin paljon oli varmaa. -- Ja sitten olivat he jälleen
+tulleet niin ystävällisiksi vain sen vuoksi, että Dörumit olivat
+puhuneet hyvää Maisasta!
+
+Sitä ei voinut käsittää!
+
+Se oli kuin solmu, jota Maisa turhaan koetti aukaista -- hän nyki
+nykimistään sitä auki.
+
+Niin -- mutta sehän oli samantekevä, -- ohi oli se nyt kuitenkin!
+
+Maisa tapaisi Kielsbergin tänä iltana, oi, miten suunnattoman
+keventyneeksi tunsikaan hän mielensä! Mutta ei -- hän ei sanoisi
+sanaakaan Kielsbergille tästä... Jos hän kysyisi, sanoisi Maisa vain,
+että kaikki oli jälleen muuttunut hyväksi eikä kannattanut ajatellakaan
+asiaa enää. -- Maisa ei tahtonut näyttäytyä kurjana ja avuttomana
+Kielsbergin silmissä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vasta seuraavana aamuna joutui Maisa puheisiin matami Dörumin kanssa,
+-- hän ei ollut tahtonut kysellä asiasta, sillä hän ajatteli, että
+matami Dörum kuitenkin alkaisi kertoa siitä.
+
+Tämä oli sangen pidättyvä. Näkyi selvään, että hänestä oli epämieluisaa
+Maisalle kertoa sellaisia kyselyjä tapahtuneenkaan.
+
+"Niin tosiaankin, -- tukkukauppias Tranemin neiti oli ollut siellä
+eilen ja tahtonut tietoja neiti Jonsista. Hän oli varmaankin ajatellut,
+että Maisasta olisi jotain sanomisen aihetta, luullut, että Dörumit
+sallisivat elää huoneissaan sellaisen, joka ei viettäisi oikeata,
+säännöllistä elämää... Mutta olikin matami vastannut hänelle niin
+että tuntui; -- ja sekä matami että Dörum olivat sanoneet, että niin
+hyvää, ahkeraa, työteliästä, huolellista ja säntillistä tyttöä saisi
+etsiä, -- ja miten säntillisesti maksoikaan hän aina määrättynä päivänä
+kuukausirahansa! Niin, matami ei tietenkään ruvennut selittelemään
+tuolle hienolle neidille, että Maisan, kuten muittenkin, täytyi joskus
+lykätä muutamaksi päiväksi maksunsa... Mutta hän oli silloin mennyt
+niine tietoineen -- se lörppösuu!"
+
+-- Kas niin, kaikki oli jälleen hyvin; sen huomasi yksin Lenastakin,
+joka oli varsin puhelias ja tiedusteli, eikö aamulla ollut maa ollut
+kuurassa Grönlandsleerissä.
+
+Oli niin hauskaa nyt auringon paistaessa huoneisiin aamusumun
+hälvettyä; ruokasalin uunissa räiskyi tuli, siitä virtasi lämpöä
+Maisankin huoneeseen ja kaikki ovet olivat auki ja Tranemit juttelivat
+välittämättä hänestä, ikäänkuin kuuluisi hän perheeseen.
+
+Oli niinkuin kaikki olisi ollut ilkeätä unta!...
+
+Rouva tuli ja seisoi hetken aikaa katsoen Maisan työtä.
+
+"... Olen oikein paljon ajatellut teitä, Maisa! -- -- Sisareni
+sai kuulla niin paljon teistä tuolta matamilta. Olettehan miltei
+kihloissa erään siistin kelpo suutarin kanssa, joka asuu siellä
+samassa talossa... Ja sehän on melkein päätetty asia myöskin, --
+kertoi matami... ainoa, mikä puuttuu, kuuluu vain olevan neiti Jonsin
+myöntymys," -- hymyili rouva koettaen hiukan laskea leikkiä ja
+tarkastellen Maisaa suurilla tummanruskeilla silmillään.
+
+"Niin, voihan olla mahdollista, että hän on hiukan ajatellut siihen
+suuntaan", tunnusti Maisa vältellen ja hymyili, -- "jos rouva kerran
+tahtoo tietää sen niin" --
+
+"Ja hänhän aikoo perustaa nyt oman työpajankin muuttopäiväksi?"
+
+"Niin kyllä, hän on kauan ajatellut sitä, -- ja hän on säästellyt
+myöskin rahoja niin että hän voi aloittaa silloin myöskin."
+
+"No, sittenhän olette onnellinen ihminen, Maisa! Olette nyt ommellut
+tässä talossa niin monta vuotta ja ollut ahkera ja huolellinen, --
+eikä ainoastaan meillä, vaan niin monen meidän tuttavamme luona... Ja
+sisareni ja minä olemme oikein ajatelleet teidän hyväänne, -- olette
+nyt varmaan kaksikymmentä viisi, kuusi vuotta, eikä köyhälle tytölle
+tule niin monta tarjousta enää -- ja kuten tiedätte ei ole hauskaa
+tulla vanhaksi sellaisen, jonka täytyy elää kättensä työllä... Olen
+varma, että jos puhuisimme muutamille muille perheille, joitten luona
+olette ommellut, niin tahtoisivat he kaikki auttaa teitä, eikä olisi
+lainkaan mahdotonta saada kerätyksi niin paljon rahaa, että voisitte
+ostaa itsellenne hyvän ompelukoneen -- niin että teilläkin on jotain
+vietävää yhteiseen pesään -- -- Suutari ei varmaankaan ole epätietoinen
+siitä, kenestä tulee emäntä hänen taloonsa?" laski hän leikkiä.
+
+Maisa pudisti nopeasti päätään:
+
+"Varmastikaan ei minusta tule hänen emäntäänsä, -- muuten saan kiittää
+rouvaa."
+
+"Tämä on nyt pelkkää ymmärtämättömyyttä, -- hänhän on kunnon mies, joka
+pitää teistä, senhän itsekin tunnustatte, ja voi elättää teidät."
+
+"Oh, rouva, hän on varmaankin niin hyvä kuin päivä on pitkä; -- mutta
+en milloinkaan ole antanut hänelle aihetta, jotta en narraisi häntä."
+
+"Millaisia suunnitelmia teillä oikeastaan on, Maisa!... Voitteko toivoa
+parempaa kuin kunnon käsityöläisen?"
+
+Maisa hymyili itsekseen, -- hänellä oli joka tapauksessa omat
+toiveensa, hänellä...
+
+"Jollei pidä jostakin ihmisestä, niin voi avioliitosta tulla vain
+onneton, jos menee naimisiin hänen kanssaan" -- vastasi hän vältellen.
+
+"Tuo kuuluu aivan hupsulta, Maisa. Tämähän on niin erinomaisen hyvä
+tarjous; te voisitte kumpikin tahollanne ansaita rahaa yhteiseen
+pesään."
+
+"Niin, huomaan kyllä, että rouvasta voi näyttää tämä aivan
+mielettömältä, -- ja samoin Dörumeista myöskin... ja se voisi
+varmaankin olla varsin edullinen minulle. Mutta olen nyt koettanut ja
+koettanut", -- Maisa puhui suoraan toivoen voittavansa myötätuntoa
+osakseen, -- "en todellakaan oikein jaksa sietää koko suutaria"!
+
+"Minusta tuntuu pahalta, neiti Jons, että puhutte asiasta noin
+kevytmielisesti" -- sanoi rouva hyvin vakavasti. "Olin tosiaankin
+luullut, että teissä olisi ollut enemmän vakavuutta pohjalla. -- -- --
+Niin, en tosiaankaan, ikävä kyllä, sitten voi auttaa teitä; -- luulin
+keksineeni keinon, joka päästäisi teidät pälkähästä, neiti Jons!...
+
+"Sillä ymmärtänettehän toki, että sellaisia ylioppilashistorioita
+ei teidän maineenne enää siedä, jos tahdotte tämän jälkeen astua
+jalallanne meidän tai johonkin muuhun parempaan perheeseen?"
+
+Hiki helmeili Maisan kasvoilla ja rinta alkoi kuristua kokoon. Hän oli
+siinä, missä oli ollut eilenkin, ei askeltakaan etempänä, -- juuri
+siinä, -- ja häntä pyörrytti pelkkä ajatuskin.
+
+-- -- "Jollette voi mennä naimisiin tuon ylioppilaan kanssa, --
+ja itsehän sanotte, ettette voi, -- niin ei ole teillä muuta
+mahdollisuutta, kuin mennä rehellisesti ja kunniallisesti naimisiin! --
+Ja jos sanoisin nyt mielipiteeni sen mukaan kuin olen oppinut tuntemaan
+teitä, neiti Jons" -- virkkoi rouva harmistuneena, "niin en tosiaankaan
+sääli teitä, vaan suutaria. -- Missä te oikeastaan luulette paikkanne
+olevan? -- Pelkään, että teillä on haaveiluja -- käytte pää pyörällä ja
+tahdotte lentää korkeammalle kuin siivet kantavat.
+
+"Niin, ymmärrätte nyt, miten on laita. Joka tapauksessa olette mahdoton
+ompelemaan hyvissä perheissä!"
+
+Rouva oli saanut puhuttavansa puhutuksi ja aikoi mennä, mutta pysähtyi
+käsi ovenrivalla.
+
+"On ikävää, ettette ymmärrä omaa parastanne... Tehän olette ollut kelpo
+työntekijätär, -- ja toivoisin, että voisitte paremmin ymmärtää oman
+asemanne...
+
+"Tulkaa nyt tänne jälleen huomenna, ja istukaa täällä rauhassa ja
+ajatelkaa asiaa; -- tahdon oikein asettaa sen sydämellenne teidän
+itsenne vuoksi, Maisa. -- Mehän pidämme teistä ja tahtoisimme kernaasti
+nähdä, että teille kävisi hyvin." Rouvan tyynet, tummat silmät
+katsoivat häneen osaaottavasti.
+
+-- -- -- Maisa ei oikein muistanut, kuinka oli pannut kokoon työnsä
+ja tullut ulos Tranemin portista kulkiessaan ajatuksiinsa vaipuneena
+pitkin katukäytävää. Hän tiesi vain, ettei hän sinä iltana tahtonut
+tavata Kielsbergiä ja kertoa suutarista, ja päästessään Isollekadulle
+kääntyi hän yhtäkkiä valtionsairaalaan päin, -- hän erotti jo kaukaa
+nuo korkeat, humisevat puut. Siitä kiirehti hän nopeasti Hammersborgiin
+päin, päässä himmeä ajatus käydä Martha Mon luona. -- Ja vähän sen
+jälkeen kulki hän jälleen pitkin Graendseä ja uudestaan alhaalla
+torilla. -- -- -- Tornikello on varmaankin yhdeksän, eiköhän se ole?
+-- Se oli vain puoli; -- Maisa saattoi tuskin nähdä sitä pimeässä,
+-- mutta sen täytyi olla puoli kymmenen. -- Hän tahtoi olla varma
+siitä, ettei tapaisi Kielsbergiä ja meni eräälle sivukadulle ja palasi
+takaisin toista tietä olematta edes oikein selvillä siitä, mitä -- --
+
+Nyt hän oli jälleen torin läheisyydessä. --
+
+Vain yhdeksän! --
+
+Maisa tahtoi odottaa puoli kymmeneen ja kulki kertaalleen korttelin
+ympäri... Hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin ettei tahtoisi tavata
+Kielsbergiä.
+
+Maisa muisti yht'äkkiä päässeensä selvyyteen siitä, mitä oli miettinyt
+ja ajatellut ja millä vaivannut päätään nyt koko ajan näinä päivinä.
+Jos Maisa ottaisi suutarin, voisivat Tranemit olla levollisia Antoniin
+nähden...
+
+... Eikä hänen pitäisi tulla liian myöhäänkään kotia, niin että
+täytyisi mennä työpajan läpi ja mahdollisesti tapaisi Ellingin. Tämä
+ikäänkuin pyöri Maisan ympärillä alituisesti nyt näinä päivinä,
+milloin Maisa vain tuli kotiin, -- puolin sanoin vihjaillen hänestä
+ja työpajastaan, -- Ellinghän aloittaisi siellä työn lokakuun
+kahdentenakymmenentenä päivänä, muuttopäivänä -- -- --
+
+-- Hän makasi ja väänteli ja heittelehti kaiken yötä, ja seuraavana
+aamuna oli hän aikaisin ylhäällä ja meni suutari Lövstadin luo
+Siltakadulle, ennenkuin meni Tranemille, saadakseen toisen kenkänsä
+korjatuksi, -- Maisa ei tahtonut teettää sitä kotona, sillä hän ei
+tahtonut tavata Ellingiä.
+
+Hän oli nähnyt aamulla sekä rouvan että neidit. He olivat tervehtineet
+häntä sangen ystävällisesti, muuta hän ei voinut huomata, ja olivat
+selittäneet, mitä tuli ommella. -- Heillä oli työtä vielä koko
+seuraavaksikin viikoksi -- arveli täti Rask.
+
+Mutta tuntui kuin olisi rouva ollut suorastaan kärtyisä tänään, -- Lena
+ei osannut tehdä mitään hänen mielikseen, -- oli lämmittänyt huoneita
+aivan kuin keskellä talvea, -- ja sitten olivat ikkunat olleet liian
+kauan auki, niin että huoneet olivat aivan kylmät... Ja neiti Raskin ei
+ollut onnistunut myöskään keittää hyvää kahvia aamiaiseksi.
+
+Kas, nyt tuli rouva Torp...
+
+Maisa hätkähti tämän nähdessään; mutta rouva Torp nyökkäsi aivan
+välinpitämättömänä; -- ei lainkaan näyttänyt siltä kuin olisi tämä
+ajatellut Maisaa, -- hän vain pani hatun ja nahkakaulurin eräälle
+tuolille ruokasaliin ja meni suoraan äidin luo kamariin.
+
+Maisassa heräsi pieni toivon kipinä, -- ehkä kaikki voisi mennä ohi...
+
+Oli rauhoittavaa istua näin ikäänkuin kaiken ulkopuolella, sillaikaa
+kuin heillä oli omat puuhansa ja kun he näyttivät kokonaan unohtaneen
+hänet... Hän istui ja kuunteli ovikellon soidessa, kuka tuli, ja kuka
+meni...
+
+Ja nyt tuli Signe jälleen pois ja otti päällysvaatteet ylleen, hän
+puhui vielä varsin innokkaasti:
+
+"Torp sanoo, ettei hän milloinkaan -- milloinkaan, äiti! -- ole kuullut
+mainittavan hänen nimeänsä tämän asian yhteydessä ennenkuin nyt tänään
+sanomalehdessä. Mutta Schoulla on aina ollut niin käsittämättömän
+paljon tuttavuuksia, -- ja tietysti hänet nyt vedettiin esille juuri
+ratkaisevassa silmänräpäyksessä..."
+
+Varmaankin joku asia kokonaan täytti heidän ajatuksensa, --
+Signellekään ei oltu tarjottu viiniä eikä suklaata --
+
+Mutta Maisan mieltä ei tuo kiinnittänyt; tänään hän oli iloinen
+saadessaan istua koko päivän omassa nurkassaan, -- ehkäpä paha sää
+menisi ohitse.
+
+-- Lehdissä oli varmaan ollut jotain, josta he eivät pitäneet, jotakin
+tästä valtioneuvoskysymyksestä...
+
+Theodor, juristi, viipyi kauan äidin luona hämärätunnilla; ja sitten,
+kun lamppu sytytettiin, istuutui Arna Maisan luo kirja kädessä.
+
+Hän käänsi lehden toisensa perästä -- se meni nopeaan -- ja katsoi
+yhtämittaa muualle...
+
+"Todellakin toivoisin, että Schousta tulisi valtioneuvos!" -- pääsi
+häneltä; näytti siltä kuin ei lukeminen oikein olisi kiinnittänyt hänen
+mieltään tänä iltana, -- ajatukset olivat varmaankin Grottebakkenilla.
+
+Niin, Arnalla oli Jakobinsa, ei ollut ketään, joka olisi tahtonut
+riistää tätä häneltä! -- -- --
+
+-- -- Ei oltu mainittu enää sanaakaan Maisasta Tranemeilla; -- ja
+viikko oli mennyt, päivä toisensa jälkeen, joitten kuluessa Maisa
+ajatteli paljon jännittyneenä ja levottomana istuessaan ompelemassa.
+Hän oli ollut hiljainen ja taipuvainen, koettanut keksiä sellaista,
+mikä imartelisi rouvaa, ja voittanut vaatimattomuudellaan puolelleen
+täti Raskin. -- Hän oli koettanut tehdä itsensä pieneksi ja
+huomaamattomaksi ja unohdetuksi, -- oli tullut aikaisin ja tehnyt työtä
+niin kauan kuin suinkin sai luvan tehdä, -- hän oli hämmästyttänyt
+heitä saamalla työt valmiiksi paljon ennen kuin he olivat voineet
+odottaakaan ja ollut niin kunnollinen ja ymmärtäväinen ja hyvä -- ja
+iloinen sitäpaitsi...
+
+Ja kaiken tämän ohella istunut kuin kuolemaan saakka pelästynyt eläin
+ja koettanut keksiä keinoja selviytyäkseen pulasta.
+
+Vain yksi keino oli: ehkä hänet unohdettaisiin, -- ehkä Tranemit
+rupeaisivat pitämään hänestä ja luottaisivat häneen, niin että he
+mieluimmin tahtoivat unohtaa asian.
+
+Tänään oli lauantai ja viimeinen päivä, jolloin hänen piti olla siellä
+-- -- jos sekin nyt kuluisi niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, --
+niin näkisi hän auringon paistavan, vaikkapa olisikin pilkkoisen
+pimeätä hänen mennessään kotiinsa illalla! --
+
+Maisa istui ja ompeli hyvin innokkaasti heidän pukujansa -- niiden
+piti tänään valmistua; -- säpsähtäen levottomasti joka kerran oven
+avautuessa, peläten rouvan tulevan; -- hän tiesi koko päivän missäpäin
+taloa tämä liikuskeli --
+
+Aamupäivä oli jo kulunut, Maisa oli laskenut kaikki puolet tunnitkin
+aina kellon käheästi lyödessä; -- ja iltapäiväkin oli samoin mennyt
+aina teeaikaan saakka.
+
+Rouva oli lähtenyt vierailuille; häntä odotettiin kotiin, mutta häntä
+ei kuulunut; -- kello kävi jo seitsemättä --
+
+Jospa rouvalla kuitenkin olisi muuta ajattelemista! -- Pitihän nyt
+ratkaistaman, tulisiko hänestä valtioneuvoksetar vai ei...
+
+Hän oli silloin ollut niin kiivas sen vuoksi, että oli levoton
+Antonin tähden; -- mutta sen jälkeen oli hän saanut niin paljon muuta
+ajattelemisen aihetta; varmaankaan rouva ei muutoin olisi voinut olla
+niin ystävällinen Maisalle nyt koko ajan; -- -- Tranemit pitivät
+hänestä, siitä Maisa oli varma.
+
+Jospa... jospa rouva ainoastaan maksaisi! Maisa oli näkevinään rouvan
+hymyilevän ja sulkevan puoleksi silmänsä, ikäänkuin tahtoen sanoa, että
+oli unohtanut asian.
+
+Jospa Maisa pääsisi kunnialla kotia! --
+
+Kone seisahtui rouvan tullessa sisään --
+
+Hän oli myöhästynyt, oli käynyt niin kaukana. Onko täällä käynyt
+vieraita?... Onko isä kysynyt minua?...
+
+Hän tuli täysin purjein Maisan luo:
+
+"Niin, Maisa, tiesin kyllä, että kävisi hyvin, -- vihdoinkin olen
+saanut kootuksi rahat teille kunnollista ompelukonetta varten!... Aina
+kolmekymmentäkolme taalaria!... Minulla on ollut sellainen homma, etten
+voi sitä sanoakaan, saadakseni tavata kaikkia näitä perheitä. -- Ja
+nyt iltapäivällä olen sitten ajanut ympäriinsä -- viimeksi aina kauas
+Jürgenseneille.
+
+"Mutta nyt on teillä sitten ainakin jotain varmaa itsellenne, Maisa!
+-- -- Ja tästä jää vielä vähän jäljelle rahaa, niin että saatte hiukan
+kapioihinkin... Kaikki soivat niin mielellään tämän rahalahjan teille,
+niin melkeinpä ensimäisestä sanasta olivat he valmiita antamaan...
+Täytyy sanoa, että he suurella mielenkiinnolla seuraavat aikeitanne,
+Maisa!
+
+"Ja kun sisareni maanantaina käy siellä luonanne ja sanoo matamille,
+että jos tuo suutari nyt oikein kauniisti osaa pyytää, niin saa hän
+kyllä myöntävän vastauksen... ja sitten voidaan heti kuuluttaa, ja
+teistä voi tulla suutarin emäntä jo jouluun mennessä."
+
+Maisan silmissä maailma musteni ja päätä pyörrytti; -- hänestä tuntui,
+että hänet ikäänkuin oli pistetty pussiin; rouvahan oli käynyt
+kertomassa asian kaikissa perheissä.
+
+Hän istui hiljaa ja hymyili typerästi voimatta vastata... Seinäkello
+näytti seitsemää, mutta ei lyönyt tuolla epämiellyttävällä, käheällä
+äänellä, ja Maisasta tuntui, että hän itse ikäänkuin koetti
+koettamistaan vetää henkeä keuhkoihinsa ja oli tukehtumaisillaan -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maisa oli kuumeessa koko yön, nousi aina vähänväliä istumaan sänkyynsä
+ja tuijotti eteensä ja mietti.
+
+Kaikki näytti pimeältä... Saattoi olla yhtä hyvä heittäytyä suoraan
+Aker-jokeen, -- kulkea sen mukana aina sen laskukohdalle saakka...
+sinne ruoppauslaitoksen luo -- keskelle tuota inhoittavaa mutaa, jota
+ruopattiin, -- -- kravut saisivat kernaasti pureutua häneen kiinni,
+ja ankeriaat kiertyä hänen ympärilleen, -- niin olisi yhtä hyvä kuin
+nytkin.
+
+-- Maisan piti nyt sunnuntaiaamuna pukeutua; mutta hän huomasikin
+istuvansa pyyheliina kädessä tuolilla sängyn vieressä, edessään
+seisomassa Dorthe, kuuromykkä, hiljaisena ja pelästyneenä, kasvoilla
+surullinen ilme; hän tunsi kyllä, että nyt olivat Maisan asiat varsin
+huonosti.
+
+Maisa ei jaksanut pukea ylleen, vaan heittäytyi sänkyyn ja teki
+merkkejä Dorthelle, että hänen päänsä oli niin kipeä, niin kipeä.
+
+Hän oli pitkänään koko sunnuntaipäivän raskaassa, epämiellyttävässä
+horrostilassa, -- hänellä oli epäselvä ajatus nousta ylös iltapäivällä
+hämärän seuduissa; oli niinkuin olisi ollut helpompi silloin, kun ei
+oikein näkisi itseään selvästi; -- mutta hän jäi yhä makaamaan...
+
+Vain eräs ajatus yhä palautui selvästi hänen mieleensä: hän tahtoi
+heti muuttaa tästä talosta ja asettua asumaan Martha Mon luokse
+Hammersborgiin.
+
+Hänen sydämessään oli kuitenkin hämäränä välkkynyt pieni
+toivonkipinä... voimakkaampana kuin hän itsekään oli osannut ajatella.
+-- -- Mutta nyt ei ollut enää mitään, mitään keinoa päästä pulasta!
+
+Hän näki äidin edessään -- -- ja nuo pitkät tummat piilipuut, jotka
+ikäänkuin lakaisivat pilviä ylhäällä sairaalan puutarhan yläpuolella,
+-- -- nyt ne lakaisivat hänet pois -- pois harmaitten pilvien mukana...
+
+Muuan ajatus heräsi hänessä, hän hypähti ylös ja alkoi pukeutua.
+
+Siihen aikaan, jolloin Maisa tiesi Kielsbergin menevän ulos ja jolloin
+he aina tapasivat, hiipi hän alas portista.
+
+-- Kaikki oli nyt lopussa, -- Kielsbergillä ja hänellä ei milloinkaan
+enää tulisi olemaan mitään yhteistä...
+
+Hän kulki huomaamattaan tavallista tietään.
+
+"Ihmettelenpä, mitä oikeastaan olette tehnyt, Maisa?" huusi Kielsberg
+kärsimättömästi Maisalle jo kaukaa Siltakadulta, -- "tuskinpa olen
+nähnyt teitä kokonaiseen viikkoon!"
+
+"Ei tee luonnollisesti mitään, vaikka odotankin, minullahan on
+niin paljon joutilasta aikaa, arvelette varmaankin?... Voin päästä
+lääkäriksi kymmenen vuoden kuluttua! Mutta jollen saa nähdä teitä
+useammin, voin yhtä hyvin heti paikalla ottaa kotiopettajan paikan
+kaukana Romsdalenissa. Tehän ette tule milloinkaan, -- annatte minun
+kulkea ja odottaa ja odottaa... Niinkuin minä en juuri teidän vuoksenne
+uskaltaisi aloittaa uutta talvea velkoineen ja kaikenkaltaisine
+vaikeuksineen..."
+
+Kielsberghän tiesi niin hyvin, että kun Maisa ei tullut määrättynä
+aikana, niin hän ei päässyt, täytyi istua ja ommella kauemmin kuin
+tavallisesti.
+
+-- "Mutta tiedättekö, mitä tänään on tapahtunut, Maisa?" hän katsoi
+Maisaa aivan läheltä silmiin. -- -- "Sanonkohan teille sen?... Minä
+nautin siitä aivankuin olisi makea karamelli suussani", sanoi hän ja
+maiskautti suutaan; Maisa tunsi niin hyvin tuon hänen tapansa. -- -- --
+"Niin, tänään tukkukauppias Tranemista -- _ei_ ole tullut valtioneuvos,
+-- _eikä_ rouva Tranemista valtioneuvoksetar...
+
+"Siksi tuli nimittäin pääkonsuli Schou -- niin!
+
+"Näin toimituksessa sähkösanoman, jossa sanottiin, että nimitys on
+tapahtunut eilen. -- Sangen harmillista Tranemeille -- vai mitä
+luulette? -- etenkin rouvalle ja hänen ranskalaisille muodeilleen?
+-- Ja tuolle inhoittavalle poikanulikalle viisitaalareineen...
+Epäilenpä hiukan, että juuri minun sanomalehtikirjotuikseni on osaltaan
+vaikuttanut asian ratkaisuun. Viittasin tässä eräänä päivänä konsuli
+Schouhun, kirjoitin että hän juuri on mies, jota koko liikemiesmaailma
+kunnioittaa. --
+
+"Niin, ehkäpä me kaksi, Maisa, kun asiaa oikein ajatellaan, olemme
+tehneet hänestä valtioneuvoksen! virkahti Kielsberg avomielisen
+iloisesti. -- Sillä tehän aina sanoitte pitävänne noista Schouista...
+Seitsemän kertaa kostettiin Kainille, seitsemän ja seitsemänkymmentä
+kostetaan Lameckille! -- -- Tämä herra Anton -- --
+
+"Kas niin, -- kas niin, Maisa? -- onko kuulijakuntani niin äänetöntä
+tänään... ei mitään kättentaputuksia... ei mitään suosionosoituksia?...
+Liian väsynyt ja rasittunut, pikku raukka! -- --
+
+"Mutta tehän olette niin hirvittävän vakava!"... Kielsberg huomasi nyt
+vasta kumartuessaan Maisan puoleen katulyhdyn valossa, että hän näytti
+kalpealta ja hämmentyneeltä --
+
+He olivat kävelleet pimeään iltamyöhään saakka, -- olivat pysähtyneet
+silloin tällöin jonkun katulyhdyn luona, -- ja tulivat nyt hitaasti
+takaisin tähtitaivaan kaartaessa yli talojen...
+
+"Maisa", sanoi hän huolestuneena ja tarttui hänen käteensä. -- "Mikä
+teidän on?... Oletteko jälleen levoton kotiopettajapaikan vuoksi?...
+Peloissanne, etten minä voisi selviytyä?... Että minun täytyisi
+matkustaa pois?..."
+
+Hän kohtasi aran katseen ja tunsi Maisan sormien
+kouristuksentapaisesti, levottomasti värähtävän hänen tarttuessaan
+Kielsbergin käteen ja pusertaessa sitä.
+
+Yht'äkkiä painautui hän kiihkeästi Kielsbergin rintaa vastaan, kätkien
+kokonaan kasvonsa niin ettei tämä lainkaan nähnyt niitä -- ja riuhtaisi
+samassa itsensä irti kiiruhtaen pitkin katua ja portista sisään --
+
+"No, mutta Maisa... mutta Maisa... odottakaahan... Kuulkaahan toki!..."
+
+
+
+
+VII.
+
+
+"Matami Ellingsen... matami Ellingsen!" -- huudettiin keittiön ovelta.
+
+Ihan varmasti täytyi tämän olla kotona; pesusoikkohan oli keskellä
+puoleksi pestyä lattiaa...
+
+"Matami Ellingsen!"
+
+"Vai niin... ai, ai, ai!... Mikä on?"
+
+Matami oli heittäytynyt hetkeksi sänkyyn. -- "Vai niin -- tehän siellä
+olettekin, Jörgine, -- tuli hiukan valittavasti -- tuon lattianpesun
+tähden saan kärsiä alituiseen; rintani käy siitä kipeäksi; -- se on
+vaivannut minua aina siitä saakka kun jouduin naimisiin..."
+
+Hän oli varsin laiha nainen, punertavan ruskeat hiukset kammattuina
+nutturalle ja peitettyinä pitsillä, hame oli vielä ylhäällä
+lattianpesun jälkeen; pienillä, vilkkailla silmillään, joita ympäröi
+kärsivät, kahvinruskeat kasvot paksuine, tiheine kulmakarvoineen
+katseli hän ovella seisovaa Jörgineä.
+
+"Sepä ikävää... niin, sitten kai ei kannata puhua teidän kanssanne,
+matami Ellingsen?"
+
+"Näette, miten on laitani", -- kuului surullisesti. -- "Jos tahdotte
+kenkiänne, niin saatte tulla, myöhemmin, -- Ellingsen ei ole
+kotona -- --
+
+"Voi!" -- puhkui hän jälleen... "Näettehän etten voi antaa teille
+minkäänlaisia tietoja, -- en ole ottanut niitä vastaan enkä -- saatte
+olla kiltti ja tulla uudestaan, -- kuuletteko... Ellingsen on tänään
+kaupungilla pohjanahkaa ostamassa.
+
+"-- Uh, tätä lauantaipäivää, jolloin täytyy pestä lattiat", sanoi matami
+itsekseen ja heittäytyi jälleen sänkyyn.
+
+Jörgina tiesi, mitä merkitsi suutari Ellingin pohjanahan osto, -- sen
+vastauksen ymmärsivät kaikki naapuristossa asuvat sangen hyvin.
+
+"Niin, minulla olikin nyt vallan toista asiaa teille tänään, matami
+Ellingsen... Sisareni Andrina vihitään huomenna; -- ja harsoa ja
+morsiuskoristetta olisi vähän laitettava, -- ja hänen leninkinsä pusero
+on suorastaan hullunkurinen, -- ja siksi arveli äiti, että kysyisimme,
+tahtoisitteko te, matami Ellingsen, olla niin erinomaisen kiltti ja
+tulla meitä auttamaan."
+
+Matami nousi puolittain istumaan.
+
+"Andrina? -- kas vain, vihitäänkö hänet todellakin...?"
+
+"Vihitään, perämies Eriksenin kanssa."
+
+"Eriksenin -- Eriksenin? vai niin -- --. Onko hän tästä kaupungista?"
+
+"On kyllä."
+
+"Kas vain, niinkö!"
+
+"Niin, he menivät kihloihin joulun jälkeen; -- ja nyt tahtovat he mennä
+naimisiin, ennenkuin hän jälleen lähtee merille..."
+
+"Vai niin, huomenna on siis häät purjeen tekijän luona!..."
+
+"Ja äiti arveli --"
+
+"Niin, kyllä tulen; -- on kai parasta, että tulen niin pian kuin
+mahdollista?"
+
+Matami seisoi nyt keskellä lattiaa.
+
+"Huh, huh tätä lattiata... jospa sitä ei olisi, niin..." -- hän katsoi
+siihen melkein kuin olisi unohtanut sen.
+
+"-- Olisi erinomaista, jos voisitte tulla nyt aamupäivällä, niin että
+saisimme työskennellä päiväaikaan."
+
+"Minunhan täytyy saada joku hoitamaan pientä tyttöraukkaani, jonka
+hampaita särkee" -- sanoi matami ymmällä. -- "Katsokaas, lähteä kesken
+lattianpesun pienen lapsen luota, kun mies on poissa..."
+
+Hän neuvotteli nähtävästi paremminkin itsensä ja omantuntonsa kanssa
+kuin Jörginen, ja tyytymättömyyden ilme näkyi hänen kasvoillaan.
+
+-- "Voittehan ottaa jonkun sijaanne tänne vain täksi päiväksi, matami
+Ellingsen!"
+
+-- "Näin perheenäidin ei sovi juosta noin vain kotoaan -- -- --
+Niin niin -- ottaa joku sijaani, sanotte -- vain tämän kerran..."
+
+"Voisitte tosiaankin auttaa meitä suuresti tänään, emme tiedä, miten
+selviydymme muuten."
+
+"Voisinhan saada läkkisepän Annan tänne täksi yhdeksi kerraksi, -- jos
+hän on vapaana... Odottakaa hiukan" -- --
+
+Kädenkäänteessä teki Maisa tulen hellaan, asetti täysinäisen
+vesikattilan sille, -- kiiruhti kamariin, missä lapsi oli, korjaili
+sen vuodetta -- ja päästi hameensa alas ottaen samalla hatun ja takin
+ylleen.
+
+"Jääkää te vain tänne, Jörgina, tapaan Annan kyllä tähän aikaan, --
+jollen, niin en tiedä, mihin menisin! Vanha Olina on tänään
+kotona." -- -- --
+
+-- Oli aivan kuin lääkäri olisi tullut taloon, kun Jörgina tuli kotiin
+matami Ellingsenin kanssa, jonka sanottiin käyttelevän neulaa erittäin
+näppärästi ja jota voitiin kutsua kaupungin hienoimpiinkiin perheisiin;
+nämä tunsivat tämän niiltä ajoilta, jolloin hän oli istunut heidän
+luonaan ompelemassa.
+
+... Niin, tuo pusero oli todellakin leikattu niinkuin -- matami
+Ellingsen ei tahtonut sanoa millä lailla, nähdessään sen Andrinan
+yllä... mutta ei haitannut, koska se oli liian laaja; pahempi olisi
+ollut, jos se olisi ollut liian ahdas --
+
+"Siihen tulee kyllä oikea kuosi -- näettekö matami Jes?... Morsiamen
+ei tosiaankaan tarvitse olla huolissaan, -- se käy kuin tanssi... Se
+teidän perämiehenne on kai hyvin kaunis, Andrina?"
+
+Matami tuli sisään tuoden tarjottimella aamupäiväkahvia ja vehnäleipää;
+-- kaikki olivat jälleen hyvällä tuulella.
+
+"Ja miten kruunataan morsian? -- Myrttiseppele luonnollisestikin; --
+mutta entä hiukset? Teidän pitää kähertää niitä ainakin edestä ja
+ohimoilta..."
+
+Purjeentekijän luona oli ollut kovin painostava mieliala; he olivat
+olleet niin huolissaan tuon lähestyvän juhlahetken vuoksi, mutta nyt he
+tunsivat itsensä niin turvallisiksi, kun matami Ellingsen oli tullut,
+tämä oli niin selvillä kaikesta ja osasi asettaa kaikki kuntoon.
+
+Koko iltapäivä aina myöhään yöhön ommeltiin ja juotiin kahvia
+ja juteltiin, siksi kunnes morsiamen ylle oli kokeeksi puettu
+morsiusleninki ja huntu ja pantu papiljotit yöksi hänen tukkaansa; --
+oli kuin olisivat he tunteneet matami Ellingsenin jo monta vuotta...
+
+"Ja sitten pitää teidän mennä nukkumaan, ettekä saa ajatella liian
+paljon perämiestänne, niin että olette kaunis huomenna," -- sanoi hän
+hyvästiksi ja kiiruhti kotiin. --
+
+-- Vanha Olina tuli häntä keittiössä vastaan. -- "Elling on tullut
+kotiin", ilmoitti hän hiljaa...
+
+"No olipa hyvä, että olet tullut, Elling", sanoi matami ystävällisesti
+astuessaan sisään. -- "Olet kai saanut jotain syötävää? -- Sanoin, että
+Olina valmistaisi sinulle lämmintä ruokaa."
+
+"Niin -- minäkö, -- ei suinkaan minusta kannata huolehtia."
+
+"Minun täytyi mennä purjeentekijä Jesin luo, -- Andrina vihitään
+huomenna; he eivät tienneet, miten korjata tämän leninkiä, -- eikä
+käynyt päinsä suututtaa heitä myöskään."
+
+"Eipä suinkaan, eipä suinkaan, -- enhän minä puhu mitään, en mitään;
+-- on vain niin kummallista, niin. Hohhoi!" -- Elling istui uneliaana,
+juotuaan kaiken päivää, nyrkki paksussa mustassa tukassaan ja katsoi
+alas pöytään. Matala, synkännäköinen otsa oli tummissa rypyissä ja
+kulmakarvat yhteenpuristettuina.
+
+Hän antoi molempien nyrkkiensä vaipua alas pöydälle...
+
+"Hoh-hoi! -- kun vain pääset lentämään häkistä, niin olet niin perin
+onnellinen."
+
+"Etkö tahdo jotain syötävää, ennenkuin panet maata, -- täällä kaapissa
+on vielä eilistä lientä."
+
+"On kovin ystävällistä kysyä niin, -- he he. -- Ei kiitos. -- -- --
+Minä tässä istun ja mietiskelen, kun on semmoista miettimistä, niinkuin
+onkin -- niin --"
+
+"Ooh, voisit sen sijaan tehdä töitäsi, Elling", sanoi Maisa
+kärsimättömästi -- "niin tekisit jotain hyödyllistä, -- ja minun ei
+tarvitsisi valehdella ihmisille ja nähdä vihaisia kasvoja sinun ollessa
+poissa työpajasta!"
+
+"Minähän vain kysyn, miksi niin teit?" -- toisti mies itsepäisesti. --
+
+"Olet nyt juopotellut jo tiistaista lähtien!"
+
+"Aivan niin, niin niin, olet aivan oikeassa, -- enhän minä sano mitään,
+en mitään, -- -- ja sinä olet saanut niin paljon enemmän oppia kuin
+minä, niin että minä kyllä väittelyssä joudun tappiolle... Minä vain
+kysyn minkä vuoksi? Täytyyhän saada kysyä, vai mitä?... Sillä minä
+oikein mietin sitä -- --" Hän hymyili itsekseen ja pudisti päätään...
+"kun sitten tulee kotiin niin" -- --
+
+"Ei kai siinä ole mitään pahaa, että koetan vähän ansaita lisää silloin
+kun voin, Elling, -- sillä minunhan täytyy tehdä velkaa sekä leipurille
+että kauppiaalle, niin että aivan hävettää."
+
+"Kas niin... Aivan niin, hei vaan!... Nyt se kuullaan!" -- Elling
+nojasi otsaansa molempiin nyrkkeihinsä ja jäi istumaan sillä tavoin
+puolitorkuksissa Maisan hoidellessa pikku tyttöä uunin luona.
+
+Elling nosti pari kertaa päätään...
+
+-- "Minä ponnistelin ja tein työtä vähintään kolme neljä vuotta...
+oliko sinulla kenties jotain muistutettavaa minua vastaan silloin?"
+
+"En nytkään sanoisi mitään, Elling, jos sinä vain olisit hiukan
+säännöllisempi etkä joisi."
+
+"Minä istuin niin ahkerana ja uskollisena lestin ääressä, -- mutta
+sitten kyllästyy alituisesti vetämään ja vetämään tuota pikilankaa,
+-- kyllästyy niin, että olisi valmis kiertämään sen kaulansa ympäri.
+Niin, etkö luule minun istuneen ja ajatelleen sitä, he he he, --
+kiertäisi sen nelinkertaiseksi ja kerrassaan lopettaisi kaikki. -- --
+Mitä sinä siitä välittäisit? -- Pääsisit vain suutarin häkistä jälleen
+maailmalle, ja voisit ryhtyä ompelemaan -- -- Olisit varmaankin hyvin
+iloinen silloin." --
+
+"On häpeä, Elling, että juot itsesi noin juovuksiin. -- Ja kyllä kai
+tiesit, kenen otit; en ollut minäkään niin halukas... Enkä muuta tiedä
+kuin että teen työtä ja ponnistelen täällä sinun kanssasi niin paljon
+kuin voin... Pikku tyttöraukka!" -- huokasi hän ja katsoi nurkkasänkyyn
+päin, "on hyvä, ettei hän ymmärrä mitään."
+
+"Hu-m-m," -- mies istui hetken ja murisi... "Niin, sinä saat kyllä
+asian kääntymään niin, että onnettomuus jää sinun puolellesi... Enkä
+minäkään sano kerrassaan mitään siitä." -- Hän pudisti raskaasti
+päätään --
+
+"Olenko sanonut sinulle yhtäkään pahaa sanaa sinun tullessasi kotiin
+tuollaisena?"
+
+"Ehei, ei, eipä ei, -- sinä olet kyllä yhtä kiltti, olenpa selvä taikka
+juovuksissa, oletpa kyllä!"
+
+"On hyvä, että huomenna on sunnuntai", sanoi Maisa sovittavasti; hän
+oli riisunut leningin yltään ja seisoi nyt alushameessa ja yönutussa.
+-- "Koetahan päästä sänkyyn nyt, Elling, jollet tahdo jäädä istumaan
+koko yöksi siihen pöydän ääreen...
+
+"Älä vain tule lähelleni juovuksissa ollessasi, sanon minä."
+
+Mies asetti jälleen kädet pöydälle eteensä ja painoi päänsä raskaasti
+niitä vastaan.
+
+"Niin, minä olen onnellinen, oikein onnellinen".
+
+-- Hui -- miten humalaisena Elling istuikaan, juopuneen kyyneleet
+silmissä. -- Maisa seisoi ja katsoi häntä nyrpistäen ylähuultaan:
+
+"Kas niin, koetahan nyt saada saappaat jalastasi, -- minä autan sinua."
+-- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Matami Ellingsen otti väliin kotiin työtä; toisinaan ompeli hän
+palvelustytöille tai naapurien matameille. Mutta paljoa ei hän ehtinyt
+tehdä, sillä päivät kuluivat pikkulasta hoitaessa ja talousaskareissa;
+-- ja tämä ei ainoastaan merkinnyt sitä, että asetti padan tulelle;
+hänen täytyi useimmiten myöskin huolehtia siitä, että oli jotain pataan
+pantavaa, ja se täytyi hankkia lainaamalla ja velkaa tekemällä.
+
+Hänellä oli nyt ommeltavana matami Valsethin, väkipyöräntekijän vaimon
+pumpulileninki. Mutta paljoakaan ei sillä tavoin ansainnut; -- enempää
+kuin kaksi markkaa tai puoli taalaria ei hän voinut pyytää sellaisesta
+yksinkertaisesta puvusta.
+
+Olihan hyvä, että Maisa oli siistinyt kamarin, sillä hän näki, että
+matami Valsethin silmät olivat auki hänen tullessaan sisään; muilla
+talonasukkailla oli niin paljon muistuttamista Maisan suhteen sen
+vuoksi, ettei tämä voinut olla aivan kuin nuo toiset, jotka eivät
+milloinkaan olleet tehneet muuta kuin seisoneet pesusoikon ääressä koko
+ikänsä!
+
+Matami Valsethillahan ei ollut mitään makua, -- hän tahtoi myöskin
+saada kapan hameeseensa, koska sellainen nyt oli muodissa; ja matami
+Ellingsen näki kyllä, että hän hiukan loukkaantui; mutta hän sai hänet
+vihdoinkin vakuutetuksi siitä, ettei kappaa sopinut tehdä tuosta
+paksusta, jäykästä arkipäiväisestä kankaasta. -- Ei, siitä täytyi tehdä
+leninki, jossa oli kiinteä pusero ja koristeompelua. Kun hän nyt tulisi
+koettelemaan, saisi hän itse nähdä, kuinka se sopi hänelle.
+
+Matami Valsethilla oli niin paljon puhuttavaa tänäänkin siinä
+seistessään; -- hän puhui vain sitä, mitä oli kuullut väkipyöräntekijän
+puhuvan, tämä luki niin tarkkaan sanomalehdet:
+
+... Oslo ja Gamlebyen saivat kärsiä vääryyttä sekä katukivitykseen
+että kaasuun ja veroihin nähden... ja kaupungillahan oli nyt
+valaistuslaitoskin ja ajatelkaas, että oli ihmisiä, jotka tanssivat ja
+juhlivat ja tekivät yön päiväksi, sillaikaa kun köyhällä tuskin oli
+palaakaan leipää...
+
+"Mielestäni ne, jotka eivät ole rikkaita, huvittelevat yhtä mielellään
+kuin ne, jotka ovat rikkaita, -- kaikki, jotka vain voivat", -- sanoi
+matami Ellingsen.
+
+Matami Valseth keikutti hiukan paksua ruumistaan, niin että näytti
+siltä kuin olisi hän mielellään lennättänyt hänet, joka seisoi pitäen
+kiinni leningistä, pitkän matkan päähän itsestään.
+
+"Niin, tehän tunnette niin hyvin tuon hienoston, matami Ellingsen!" --
+vastasi hän korskeasti.
+
+"Niinpä kyllä, matami Valseth, olenhan minä ommellut heille ja nähnyt
+heidän elämäänsä aikoinani; -- kyllähän minä ompelinkin kaikkein
+hienoimmissa taloissa."
+
+Matami ei vastannut; -- mutta hartioitten ja selän nytkähdyksistä
+näkyi, ettei hän pitänyt Maisan vastauksesta, -- hän oli sangen jäykkä
+ottaessaan leningin yltään.
+
+... "Lopuksi ei tiedä, kuinka hienoja nuo köyhät suutarin väet
+tahtovatkaan olla", murisi hän mennessään ulos ovesta. -- "Sillä ei
+ole mitään, jolla matami Ellingsen ei olisi ylpeillyt... Puhuipa mistä
+tahansa, -- niin oli hän kaikesta selvillä, sekä teatterista että
+siitä, kuka ottaisi vastaan kuninkaan tämän tullessa; -- -- kaiken
+tiesi hän paremmin kuin kukaan muu." --
+
+Matami Ellingsen oli kyllä huomannut, ettei väkipyöräntekijän vaimo
+ollut oikein armollinen hänelle, mutta eihän myöskään voinut ruveta
+kiltisti kuuntelemaan kaikkea, mitä hän puhui.
+
+Ja eikös ollut Elling käyttänyt tilaisuutta hiipiäkseen ulos matami
+Valsethin ollessa sisällä! -- Nyt ei Elling varmaankaan tulisi kotiin
+ennenkuin illalla, ei varmaankaan.
+
+-- -- Jos hän saisi vähän enemmän ommeltavaa, niin että ansaitsisi
+enemmän, -- silloin voisi hän antaa lattianpesun jollekin ja samoin
+vaatteiden pesun joella. Niin, se olisi suuri helpotus! -- Hän oli
+usein ajatellut kysyä paremmilta ihmisiltä siellä Gamlebyenissä, eikö
+heillä olisi jotain työtä, joka ei olisi varsin kiireellistä ja jota
+hän saisi ottaa kotiinsa.
+
+Mutta hänen oli niin vaikea ryhtyä siihen, -- näyttäisi aivan siltä
+kuin kulkisi kerjuulla; -- eivätkä hekään varmaankaan mielellään
+uskoisi kangastaan kenelle hyvänsä.
+
+Eikä hänellä oikein ollut sellaisia vaatteitakaan, jotka olisi voinut
+pukea ylleen ja joissa hän olisi näyttänyt joltakin mennessään
+tarjoamaan työtään...
+
+Maisahan oli tässä muutamana päivänä sattunut tapaamaan rouva Solbergin
+kadulla -- entisen Mina Jürgensenin; -- hän oli heti tuntenut tämän
+kevyestä käynnistä ja vaaleista hiuksista ja koko olennosta, vaikka
+hänen vartalonsa oli kyllä muuttunut, käynyt niin paksuksi ja niin
+tukevaksi.
+
+Ja todellakin tunsi rouva myöskin Maisan, -- vaikka tämä olikin ollut
+niin huolimattomasti puettu; hän oli heittänyt vain vanhan ruudullisen
+villahuivin ympärilleen ja juossut alas yhtiökauppaan ostaakseen
+maitoa. Mutta Mina-rouva kysyi heti hyvin kummastuneena:
+
+"Kas, oletteko Maisa?... Maisa..."
+
+"Ellingsen", -- oli hänen täytynyt auttaa häntä.
+
+Ja sitten hän oli pysähtynyt ja puhellut ja kysellyt Maisan asioita, ja
+hänen oli täytynyt kertoa lapsistaan, sekä vanhimmasta pojasta, joka
+kuoli kaksi vuotta sitten ja joka oli ollut pitkän aikaa sairaloinen ja
+heikko, ja tyttöraisustaan, joka oli toisella vuodella ja joka oli nyt
+niin levoton kun sai hampaita...
+
+Ja rouva Solberg kertoi, että hänellä oli kolme lasta, tyttö ja kaksi
+poikaa, jotka aina olivat tukkanuottasilla; -- vanhin oli viiden vuoden
+vanha, melkein yhtä vanha kuin matami Ellingsenin poika olisi ollut,
+jos tämä olisi elänyt; rouvan häät olivat kesällä, kun Maisan olivat
+olleet joulun aikaan edellisenä vuonna...
+
+Rouvan mielestä Maisa oli näyttänyt laihalta ja huonolta; hän oli
+varmaankin ajatellut, etteivät heidän asiansa voineet olla hyvin, sillä
+hän kysyi varsin varovaisesti, kuinka he selviytyivät.
+
+Mutta Maisahan ei ollut kyennyt avoimesti kertomaan hänelle, että
+heidän raha-asiansa olivat useinkin rappiolla, vaan vastasi nopeasti,
+että pahemminkin voisi olla. Maisa olikin melkein unohtanut huolensa
+nyt tavatessaan rouvan ja seisoessaan siinä juttelemassa.
+
+Rouva Solberg ei ollut unohtanut sitä aikaa, jolloin Maisa oli istunut
+heidän luonansa ja ommellut leninkejä; hän muisti, kuinka erinomaisen
+sievä hän oli ollut vaaleanpunaisessa röyhelöisessä leningissä
+Solbergin tanssiaisissa.
+
+Hän tuli sangen vilkkaaksi ja sanoi, että matami Ellingsenin pitäisi
+jonakin päivänä tulla heidän luokseen Homansbyeniin pikku tyttö
+mukanaan katsomaan hänen pienokaisiaan -- -- --
+
+-- Maisa oli aina surrut sitä, että he olivat myyneet lastenvaununsa
+pikku pojan kuoltua; näytti niin köyhältä kulkea lapsi käsivarrella, ja
+tullessaan kotiin tunsi hän aina itsensä niin väsyneeksi ja uupuneeksi.
+Mutta meriluutnantti Solbergin herrasväki asui siten, että saattoi ajaa
+sinne uudella raitiovaunulla, jonka näki kadulla heti, kun pääsi hiukan
+lähemmäksi kaupunkia. Ja todellakin olisi varsin hauskaa saada ajaa
+raitiovaunulla sinne ja jälleen takaisin. Sellainen huvitus virkistäisi
+kyllä häntä, joka alituiseen rehki ja ponnisteli, tylsänä kulkien aina
+samaa latua, ja joka olisi tuskin tiennyt, että pian taas on kesä,
+jollei olisi päässyt hiilien ja puitten ostosta.
+
+Hänen piti nyt kaikella muotoa saada pieni olkihattu punaisin
+silkkinauhoin pikku Jensinelle ja uusi sitsikankainen huppukaulustakki,
+jollaisia hän oli nähnyt tänä vuonna hienoissa lastenvaunuissa olevilla
+pienokaisilla; ja Ellingin täytyisi neuloa pari pieniä kenkiä. Maisa
+oli pukenut Jensinen yhtä hienoksi viime vuonna myöskin; mutta nyt oli
+hattu jo käynyt liian pieneksi, ja villatakki oli täytynyt käyttää
+vaununpeitteeksi.
+
+Hänen täytyi puuhata ja touhuta aamusta iltaan saadakseen kokoon niin
+paljon rahaa, että sai ostetuksi hatun ja nauhat sekä takkikankaan ja
+neulomatarpeet. Elling oli onnistunut saamaan lainaksi eräältä uudelta
+Siltakadun kulmassa asuvalta nahkurilta kolme leiviskää pohjanahkaa
+ja siten saivat he hiukan rahaa kahdesta parista saappaita. Ellinghän
+näytti niin luotettavalta, mutta hänen käytöksessään oli jotain niin
+arkaa, että he lopulta kuitenkin epäröivät.
+
+Maisa ompeli jokaisena vapaana hetkenään saadakseen kuntoon lapsensa
+ja itsensä. Mutta kun ei ollut varaa pitää palvelijaa, täytyi hänen
+yksinään hoitaa koko talous, pestä ja puhdistaa kaikki paikat ja pitää
+työpaja siistinä, sekä sitäpaitsi auttaa Ellingiä silloin kun tällä
+oli töitä. -- Ja seuraavalla viikolla olisi jälleen pyykinpesu purolla
+talon yläpuolella. Hänen täytyi seisoa siellä vedessä ja raataa karttu
+ja saippua vesisoikossa ja huuhtoa ja kuivata vaatteita, pikku tyttösen
+istuessa hänen vieressään jollakin vaatteella maassa, -- auringonpaiste
+teki kyllä hyvää sille raukalle...
+
+Sunnuntaina Maisa ei tahtonut mennä Solbergeille, sillä silloin olivat
+he kaiketi lapsineen joko vanhan Solbergin luona maalla tai asessori
+Jürgensenin luona.
+
+Mutta lopultakin tuli tuumasta tosi; -- ja kellon käydessä neljättä
+eräänä iltapäivänä nousi hän pois raitiovaunusta Homansbyn luona pikku
+Jensine käsivarrellaan.
+
+Oli paljon uutta siinä osassa kaupunkia, sekä uusia taloja että uusia
+katuja, oli niin kauan siitä kun Maisa oli kulkenut tätä tietä, -- niin
+kokonaan oli kaikki muuttunut niinä kuutena vuonna, jotka hän oli ollut
+naimisissa!...
+
+Meno sille puolen kaupunkia oli hänestä nyt kuin pitkä matka, --
+hänestä, josta se aikoinaan oli tuntunut vain kivenheitolta. Siihen ei
+oltu pitkiä aikoja pantu. Mutta nythän hän ei milloinkaan enää kävellyt
+kauemmaksi kuin Oslon ahtaille kaduille.
+
+Maisa oli kiirehtinyt pitkin katukäytävää ja seisoi nyt luutnantti
+Solbergin punaisen tiilikivirakennuksen keittiönrappusilla.
+Rakennuksessa oli kaksi pientä tornia ja puutarha sen ympärillä sekä
+alaslaskettavat verhot suurten ikkunain edessä. Hän oli puhdistanut ja
+siistinyt Jensineä ja suoristi vielä hänen leuan alla solmussa olevia
+silkkinauhojaan, ennenkuin meni sisään.
+
+Matami Ellingsen oli edeltäpäin niin iloinnut tästä käynnistä; mutta
+nyt kun hetki oli tullut, oli hän varsin levoton ja jännittynyt siitä,
+miten hänet otettaisiin vastaan -- oli toista seista täällä hienon
+talon edessä kuin hän oli kuvitellut.
+
+No niin, piti mennä sisään.
+
+Siellä seisoi sorea tyttö, valkea hieno esiliina edessään, kuppeja
+kuivaamassa ja asettamassa tarjottimelle.
+
+Ky-yllä, rouva oli kyllä kotona; mutta --
+
+"Olen matami Ellingsen, olen ennen ommellut rouvan vanhempien luona..."
+
+Palvelustyttö katsoi hiukan epäröiden häntä ja tuota koreasti puettua
+lasta.
+
+"Sanokaa vain, että täällä on Maisa Jons, niin tietää rouva kyllä, kuka
+olen."
+
+Matami Ellingsen seisoi yhä palvelustytön järjestellessä kuppeja
+tarjottimelle ja ottaessa kiiltävän kahvikannun hellalta. Hänestä
+tuntui ikäänkuin hän ja lapsi olisivat tiellä, kunnes palvelija
+vihdoinkin vei sisään tarjottimen.
+
+Hän silitti ja siisti jälleen Jensineä ja katsoi ympärilleen kirkkaan
+kiiltävässä keittiössä kattilan poristessa tulella.
+
+Tuo suurellinen, hieno palvelijatar ei ollut edes ymmärtänyt pyytää
+häntä istumaan, -- vaikka näki, että toinen piti lasta käsivarrellaan!
+-- -- Mutta kun rouva tulisi, saisi hän oppia uudet tavat, -- ehkäpä
+saisi tarjota matamillekin kahvia -- ehkäpä nähdä, kuinka hänen
+Jensinensä pääsisi lasten luo...
+
+Palvelijatar viipyi varsin kauan sisässä.
+
+"Hys, hys --"
+
+Jensine alkoi käydä kärsimättömäksi ja pani sormensa kipeään suuhunsa.
+
+Maisa näki ikkunasta lastenvaunuja työnnettävän ulkona. Ne kyllä
+pysähtyivät päärapun eteen. --
+
+Hän kumartui keittiöpenkin yli nähdäkseen paremmin, -- kas nyt otti
+lapsentyttö -- varmaankin joku imettäjä -- pienokaisen pois vaunusta ja
+lähti sisään...
+
+Kas, tuohan olikin heidän nuorin pikku tyttönsä, joka oli vain
+neljännesvuotta nuorempi kuin Jensine; -- hän ei näyttänyt vielä varsin
+varttuneelta kasvoista päättäen, -- hänellä oli takki ja hattu --
+paljaat käsivarret -- oikein sievä sinisissään, vaunussakin oli sininen
+kuomu --
+
+-- Mutta taitaapa vain olla äitinsä näköinen, ainakin tuo terävä pieni
+leuka on äidin.
+
+Matami Ellingsen oli kokonaan syventynyt katselemiseen, kun
+palvelijatar tuli jälleen ulos.
+
+"Rouva pyysi sanomaan terveisiä, että hänen on aivan mahdoton ottaa
+vastaan teitä tänään; -- hänellä on kaupunkilaisvieraita, mutta että
+olisitte niin hyvä ja tulisitte tänne toisen kerran ja ottaisitte
+lapsen mukaanne."
+
+Matami Ellingsen kävi ankarannäköiseksi, mutta hän asetti Jensinen
+istumaan keittiön penkille ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut
+ja solmi huolellisesti hattunauhan; hän ei tahtonut näyttää
+palvelustytölle, miten noloksi ja pettyneeksi hän tunsi itsensä.
+
+"Tahdoin vain poiketa sisään, kun kerran olin käymässä näillä tienoin,
+koska rouva oli pyytänyt minua", -- selitti hän.
+
+-- -- Aina kävi samalla tavoin niinä harvoina kertoina, jolloin hän
+oli oikein iloinnut jostakin!... Hän oli niin tuhma, niin tuhma, niin
+tuhma, oli valmis seuraamaan pienintäkin ystävällistä viittausta; --
+olihan hän kuitenkin jo niin vanha nyt, että olisi pitänyt tietää,
+millainen maailma on --
+
+Tämän sai hän jälleen palkakseen sekä olkihatusta että takista -- ja
+kaikista ponnistuksistaan ja vaivoista, joita oli nähnyt voidakseen
+tehdä tämän matkan. -- Mitä hänellä oli siellä tekemistä, -- eiväthän
+he tarvinneet häntä!...
+
+Kas niin, nyt alkaa Jensinekin huutaa, -- niin, sillä tavoin sinut
+otettiin vastaan -- tosiaankaan ei sinua ole liian ystävällisesti
+kohdeltu. -- -- "Eikä edes kuppia kahvia!" virkkoi hän aivan
+vihastuneena.
+
+-- "Niin, itke sinä vain, Jensine, me menemme, olemmehan perinpohjin
+huvitelleet tänään!..."
+
+Hän kiiruhti pois eikä katsonut taakseen, ennenkuin istui
+raitiovaunussa.
+
+Ja sitten lopuksi täytyi heidän vielä kulkea tyhjässä päivänpaahtamassa
+vaunussa!
+
+"Hys, hys, Jensine! -- -- Niin, voimmehan kernaasti aukaista takin
+sekä hatunnauhat, -- täällä ei ole ketään, jota meidän tarvitsisi
+hävetä. -- Hiljaa, hiljaa..."
+
+Tyhjä vaunu rämisevine alaslaskettuine ruutuineen rytisi ja heilahteli
+pitkin raitiotiekiskoja. Oli niin kova melu, että tuskin kuuli Jensinen
+huutavan.
+
+Toinen raitiotievaunu tuli vastaan alhaalta päin; ja jälleen rämisi
+vaunu eteenpäin, tyhjänä kuin ennenkin pitkää katua myöten, ohi
+puutarhojen ja unisten talojen.
+
+Niin, hän oli todellakin saanut palkkansa!
+
+Kas, nyt tuli pari herraa, joitten varmaankin piti mennä kotiin, --
+ehkä jostain virastosta tai konttorista.
+
+Ja torilla tuli Hansen lihapuodeista. Hän istuutui ja alkoi laskea
+rahojaan vetäen niitä esiin paksusta lompakostaan; -- sanottiin, että
+hän tahtoi näyttää suurelliselta.
+
+Siltakadun kulmassa vaihdettiin vaunua. Kokonainen seurue hienoa
+väkeä seisoi odottamassa, -- sekä rouvia että neitejä, -- heidän piti
+varmaankin mennä johonkin vieraisille.
+
+Matami Ellingsen ryhtyi jälleen siistimään ja silittämään Jensinen
+takkia ja hattua. Hienoa nenäliinaa, jota hän tuskin oli näyttänytkään
+Solbergin keittiössä, käytti hän nyt puhdistaakseen ja vilvoitellakseen
+Jensineä.
+
+Hän istui ja kuunteli heidän puheluaan, saattoihan olla, että hän tunsi
+vanhastaan perheen, jonka luo heidän piti mennä -- ja myöskin sen
+toisen perheen, josta he niin paljon puhuivat!
+
+Pitempi neideistä ei voinut olla tarttumatta toiseen Jensinen
+kiiltonahkaisista kengistä: --
+
+"Hänen silmänsä ovat kuin pari pientä pähkinää, -- mikäs tämän
+pienokaisen nimi on?..."
+
+"Onko hänellä hammaskipua?" sanoi tämän vieressä istuva rouva,
+varmaankin tuon pitkän neidin äiti; -- "hän niin vääntää suutaan."
+
+Ja sitten kumartui nuorempi neiti lähemmäksi ja tarttui Jensinen
+toiseen jalkaan; -- ja heidän seurassaan olevan herran mielestä oli se
+hyvin hauskaa.
+
+"Ei hän varmaankaan voi syödä piparimynttipastilleja, äiti?"
+
+"Oletko hullu, lapsi!"
+
+"Kuumuuden vuoksi arvelin..."
+
+Ja sitten hän näytti niin hämmentyneeltä, kun herra nauroi.
+
+"Te annatte varmaankin tuttia hänelle, matami?"
+
+"Kenelle?" kysyi herra ikäänkuin olisi arvellut, että asia yhtä hyvin
+saattoi tarkoittaa nuorta neitiä, -- hän katseli neitiä rakastuneesti.
+
+Kyllä, matami Ellingsenillä oli kyllä tapana tehdä niin. -- -- --
+Mutta, -- hän istui ja mietti, -- kuka oli tuo rouva? -- -- Hän muisti
+kasvot -- --
+
+Kas, -- nyt selvisi asia matami Ellingsenille. -- Kyllä hän oli nähnyt
+rouvan ja tyttäret; -- hehän olivat vankilantarkastajan herrasväkeä,
+matami oli ommellut muutaman kerran siellä monta vuotta sitten.
+
+Hänen täytyi saada se sanotuksi; -- ja sitten alettiin puhua ja porista
+loppumattomiin aina siihen saakka kun heidän kaikkien piti astua
+vaunusta Grönlandin pysäkillä --
+
+"Hyvästi, matami Ellingsen... Hyvästi pienokainen"... Rouva nipisti
+Jensineä jalkaan.
+
+"Hyvästi rouva... Hyvästi, neiti"... Oli ollut oikein hauskaa tavata
+heitä --
+
+Hän kiiruhti kotiin päin Jensinen kera erästä pientä katua ylöspäin.
+
+Ja kun hän ajatteli noita lukemattomia kertoja, jolloin hän oli
+kulkenut jalkaisin samaa tietä kauaksi kaupungille, -- ja nyt
+raitiotievaunussa...
+
+Hän näki Ellingin; tämä tuli ulos nahkaesiliina edessä ja
+paitahihasillaan.
+
+"Noo, -- kuinkas kävi?"
+
+"Voit uskoa, Elling, että minulla on..." -- Maisa muisti vielä
+raitiovaunukohtausta; -- mutta sitten hän hillitsi itsensä --
+
+"Niin, enhän epäile, että sinulla on ollut erinomaisen hauskaa
+kaupunginmatkallasi", murisi mies vihaisena; -- Maisa tunsi niin hyvin
+tuon katkeruuden!
+
+"Lapsi on väsyksissä, minun täytyy panna hänet sänkyyn niin pian kuin
+mahdollista."
+
+Ja vähän sen jälkeen oli matami ottanut leningin yltään ja seisoi padan
+ääressä; -- Elling ei pääsisi sanomaan, ettei hän saanut iltaruokaansa
+oikeaan aikaan -- tämän kaupunginmatkan vuoksi!...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toisessa kerroksessa olevista asianajajan ikkunoista saattoi nähdä, kun
+matami Ellingsen meni purolle pesemään vaatteita. Sen vuoksi täytyi
+hänen pukea huolellisesti lapsen ylle ja olla itsekin siistinnäköinen
+-- ehkä hän vain ottaisi hatun päähänsä ja heittäisi villahuivin
+hartioilleen ja jättäisi puseronsa kotiin.
+
+Nyt sattuikin niin ikävästi, että rouva Apenaes, joka oli niin
+täsmällinen ja tarkka, seisoi ikkunan ääressä ja huusi hänelle, että
+hän oli pudottanut jotakin.
+
+Mutta sangen naurettavaa oli rouva Apenaesin mielestä se, että tuo
+köyhä matami aina ikäänkuin tahtoi olla hauskasti puettu... Alhaalla
+kellarikerroksessa asui suutariraukka, jonka luona toimitettiin
+ryöstöjä sekä maksamattomista veroista että nahkalaskuista, niin
+että palvelijatar meni heiltä tiehensä viime syksynä. Ja kuitenkin
+puki matami pikku tyttönsä aivan ihmeellisen hyvin ja koristeli
+hänet kuin nuken! -- Oli suorastaan kiusallista nähdä tuo pieni
+olento purolla punaisessa hatussa ja hienossa kudotussa takissa sekä
+kiiltonahkakengissä...
+
+-- Tuo pieni Oslon katurivien yläpuolella oleva puro, jossa matami
+Ellingsen pesi pyykkiänsä, juoksi irtonaisen puutorven läpi heikkona
+suihkuna aidan luona olevaan ojaan. Lähellä vesilammikkoa ja
+sen ruostuneita läkkilevyjä oli tahkokivi, jota hän käytti sekä
+istuimekseen että pyykkilaudan aluseksi, ja hajallaan muutamia vanhoja
+pytyn jäännöksiä -- Ja juuri suutarinmatami oli ensiksi keksinyt, että
+purossa oli aivan erinomaisen pehmeätä vettä pyykinpesuun, saippua
+kuohui siinä aivan kuin parranajossa. Sen vuoksi oli hän tahtonutkin
+miehensä asettamaan puutorven ojaan!
+
+Kaksi vuotta sitten oli matami Ellingsen oleillut täällä aivan yksin.
+-- Arveltiin, että hän piti itseään aivan liian hyvänä pesemään
+pyykkinsä muiden joukossa alhaalla pumpun luona, niin että kesti jonkun
+aikaa ennenkuin ihmiset osasivat tulla sinne. Mutta kun kirvesmies
+Kristianin vaimo oli kokeillut siellä ja selvään osoittanut, ettei hän
+tahtonut ketään mukaansa sinne, niin ei enää ainoakaan mäenrinteen
+talon asukkaista tahtonut tietää mitään pumpusta.
+
+Oli vain liian vähän vettä siellä, samaan aikaan ei voinut pestä kuin
+yksi tai kaksi kerrallaan.
+
+Alussa koettivat kaikki päästä hyviin väleihin matami Ellingsenin
+kanssa, jolla ikäänkuin oli etuoikeus paikkaan; mutta näytti siltä
+niinkuin he viime aikoina olisivat kokonaan unohtaneet matamin. He
+toruivat ja koettivat päästä ensimäisinä tuon mitättömän puron luo.
+
+Hän oli pessyt vaatteita siellä tunnin ajan iltapäivällä, lapsi istuen
+vieressä maassa. Jensenin palvelija oli saanut luvan viruttaa ja
+vääntää kuiviksi vaatteita hänen vieressään. Ei tosin ollut hauskaa
+pitää häntä siinä ääressä tutkimassa joka vaatekappaletta; mutta
+ystävyyden vuoksi --
+
+Ja eikös tuolta tullut niityn poikki matami Röberg miehensä,
+ajurinrengin, kanssa, joka kantoi pesusoikkoa ja vaatteita! He eivät
+viitsineet pyytää lupaa vaan heittivät pesusoikon suorastaan veteen; --
+ja Jensenin palvelijatar kiiruhti väistymään pois tieltä.
+
+Mutta jos he olivat laskeneet, että matami Ellingsen muuttaisi paikkaa,
+niin he olivat erehtyneet. -- Hän tarkasti loukkaantuneena matamia
+aivan perinpohjaisesti kiireestä kantapäähän saakka.
+
+Tämä oli kuten Röbergin muori itse tiesi -- hän kutsui häntä muoriksi
+eikä matamiksi, -- hänen puutorvensa ja hänen pyykkilautansa ja
+hän oli keksinyt paikan, ja kun matami Ellingsen itse pesi pyykkiä
+purolla, niin piti kai jokaisen käsittää, joka oli saanut hitusenkaan
+kasvatusta, ettei sopinut tunkeutua sinne silloin! --
+
+Matami Röbergin ei auttanut muu kuin koota jälleen pyykkinsä. Hän vain
+kääntyi ympäri ja niiasi vaatemytty kainalossa poismennessään pyytäen
+samalla miestään kaikella muotoa ottamaan lakin sievästi päästään
+hienon rouva Ellingsenin edessä, -- ei käynyt päinsä paikkauttaa enää
+siellä saappaitaan...
+
+Mutta silloin kävi matami Ellingsen aivan kalpeaksi ja raivoissaan tuli
+sanoneeksi:
+
+"Ehkeipä tuo ollutkaan niin väärin sanottu -- Jos niiksi tuli, niin
+voisihan hän nyt olla rouvakin -- sen sijaan, että seisoi täällä ja
+riiteli raakojen ihmisten kanssa!"
+
+"Kas niin, -- sepä oli puhetta se;" -- Röbergin muori nauroi
+pilkallisesti -- "nyt sai jokainen kuulla totuuden!" -- Rouva Ellingsen
+tunnusti siis, minä hän piti itseään! -- Niin, varmasti saisi hän pitää
+rouvan nimen missä ikinä hän kulkikin ja lainaili...
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Seinäkello oli kauan sitten muutettu pois palvelijainhuoneeseen,
+kuvitettu Abelardin ja Heloisen historia oli hävinnyt! -- Maisan pieni
+huone tukkukauppias Tranemilla oli muutettu tarjoiluhuoneeksi, jossa
+oli ovenvartiat ruokasalin ovella ja pari leveitä mukavia rappuja alas
+keittiöön; -- ei se enää sopinut neuloja-Maisan huoneeksi!
+
+Hänestä oli tullut ikäänkuin vanha tunnettu huonekalu Tranemeilla
+niinä kymmenenä vuotena, joina hän nyt oli ommellut heidän luonaan sen
+jälkeen kun oli sattunut tuo surullinen onnettomuus, että mies oli
+pudonnut Akersjokeen ja hukkunut eräänä iltana pyrkiessään humalassa
+kotiinsa. Jäätyään leskeksi oli Maisa jälleen ruvennut ompelemaan ja
+vähitellen saanutkin hiukan työtä sieltä ja täältä myöskin muutamissa
+noista vanhoista tunnetuista perheistä, joille hän osasi olla
+hyödyllinen.
+
+Häntä sysättiin sinne ja tänne, missä vain sattui olemaan tilaa, hän
+istui väliin palvelijain väliin makuuhuoneessa, leinin, hammassäryn tai
+päänsäryn vaivaamana. Hänellä oli koetut tuntomerkit ilmojen suhteen:
+milloin tuli pakkanen, milloin satoi lunta, mikä tuntui parhaiten
+päässä, mikä hartioissa tai selässä. Hän oli turmellut silmänsä
+kokonaan eräänä vuonna vetäytymällä niin kauaksi kuin mahdollista
+ikkunasta välttääkseen leiniä.
+
+Ja mieliala riippui ilmasta ja ikkunavedosta.
+
+Oli pimeä ja tuulinen syyspäivä; sade vihmoi ikkunaa vasten, joka oli
+käynyt niin vinoksi ja jota oli niin vaikea sulkea täällä Tranemin
+talon vanhalla puolella. Hän istui palvelijain huoneessa huivi
+käärittynä leuan ympäri ja maustepussi poskea vasten hammassäryn
+helpottamiseksi, hän päärmäsi vanhoja, hienoja pellavaisia lakanoita.
+
+Nuo alituiset rahahuolet, jotka eivät milloinkaan jättäneet häntä,
+saattoivat ajoittain tuottaa hänelle paljon kärsimyksiäkin.
+
+Hän oli nyt vihdoinkin ollut poliisikamarissa ja hankkinut itselleen
+luvan arpoa pois vanhan ompelukoneensa.
+
+Hänen oli täytynyt tehdä velkaa Jensinen hoidosta ja ruuasta, ne rahat
+hänen täytyi välttämättä hankkia. Neljätoistavuotias tyttö ei voinut
+elää tyhjästä, ja muori, jonka kanssa heillä oli yhteinen keittiö
+työväenasuntokasarmissa, ei tahtonut odottaa kauemmin kuin kuukauden
+loppuun. --
+
+Jospa hän vain saisi tukkukauppiaan merkitsemään listaansa... Mutta
+tuntui vaikealta mennä listoineen konttoriin noiden kaikkien keskelle,
+-- hehän pitivät sitä vain kerjäämisenä...
+
+Hän ajatteli aina olevansa viimeisen kerran pakotettu turvautumaan
+heidän apuunsa. -- Ja miten kiusalliselta tuntui ryhtyäkään pyytämään
+sitä!...
+
+Hän istui siinä väsyneenä ja alakuloisena ja tuijotti eteensä, --
+muistuttaen itsekin vanhaa, loppuun käytettyä ompelukonetta --
+
+Voi, -- tuo hammassärky ja leini, jonka hän oli hankkinut itselleen
+vetoisissa ikkunanpielissä, vaivasi alituiseen...
+
+Nii-in, hän sai kyllä taistella ja rehkiä tässä elämässä. Hän tekisi
+tehtävänsä, niin kauan kuin taisi, ja sitten...
+
+Pari kyyneltä putosi laihoille käsille.
+
+Hän kuuli rouva Arna Schoun äänen keittiöstä.
+
+... "Onko täällä jo kahvi juotu? -- Ja minä kiiruhdin tänne, niin etten
+ehtinyt kotona juoda!
+
+"... Kas, teillähän on jälleen tuota ihanaa kermakakkua...
+
+"Ei, rakas täti, älä nyt vain ryhdy mihinkään puuhiin minun vuokseni! --
+
+"Täti Raskhan kävi oikein levottomaksi vain siksi, etten minä mielelläni
+tahdo menettää iltapäiväkahviani! --
+
+"Onko neuloja-Maisa täällä tänään?"
+
+Arna-rouva avasi oven reippaasti, kuten tavallisestikin, ja sanoi:
+
+"Kas niin, täällähän te istutte, Maisa?... Mitä kuuluu? Hammaskipuko
+teitä tänään vaivaa vai päänpakotus? -- Korjaatteko lakanoita? -- --
+No, voi teitä raukkaa, siis hampaankolotusta. Ei tosiaankaan ole ihme,
+jos saakin sen tuolla ikkunan luona..."
+
+Tuo komea, reipas rouva, joka odotti pienokaista, tuli sisään.
+
+"Eikö äidillä ole neilikkatippoja, ne auttavat."
+
+"Voi ei, rouva", huokasi Maisa; -- "pian luulen, ettei minulle ole apua
+mistään!"
+
+"Ovatko asiat nyt tänään niin kokonaan päin männikköön, Maisa?"
+
+Maisa kuivasi silmiään:
+
+"En tiedä, miten minun käy, jollen saa ketään merkitsemään mitään
+listaani."
+
+Hänen oli täytynyt koettaa saada arvotuksi pois vanha ompelukoneensa.
+
+"Oletteko järjiltänne, Maisa! -- sen, minkä avulla voitte hankkia
+jokapäiväisen leipänne? Ettehän voi olla niin peräti ajattelematon vain
+sen vuoksi, että olette nyt rahapulassa."
+
+"Niin, ettekö usko minun aprikoineen asiaa monena yönä. -- Mutta sehän
+on niin raskas minun poljettavakseni ja se neuloo niin lujasti, että on
+vallan kauheata ratkoa sitä sitten, verrattuna niihin ompelukoneisiin,
+joita nykyään käytetään ja joissa tarvitsee vain vetää lankaa, niin
+koko neulos aukeaa. Ja minulle, jonka täytyy korjata niin paljon
+vanhaa, on se niin vaikeaa, nähkääs --
+
+"Jos sitten arvonnasta karttuisi vähän enemmänkin, niin käyttäisi hän
+sen pienen käsiompelukoneen ostoon; se ei nykyaikaan maksanut enempää
+kruunuissa kuin vanha oli maksanut taalareissa...
+
+"Kunhan nyt vain joku arvokkaampi henkilö merkitsisi ensin jotakin
+listaan, -- niin sitten kyllä jotkut työläisetkin merkitsisivät!"...
+
+"Mutta, jollei sitä voi käyttää enää, Maisa?"
+
+"Kyllä sitä joku voi käyttää, kunhan sitä vain hiukan korjataan, --
+joku, joka ompelee vain kotona omiksi tarpeikseen. -- Ja, kun he
+näkevät, että voivat saada vain yhdellä kruunulla -- kokonaisen suuren
+poljettavan ompelukoneen."
+
+"Kas niin, antakaa minulle tuo listanne, Maisa!" Arna-rouva kiiruhti
+sisään vieden sen muassaan.
+
+Hän meni varmaankin näyttämään sitä äidille...
+
+Maisa oli hiljakseen toivonut, että tukkukauppias merkitsisi
+summakaupalla, -- noin viisikin arpaa yhdellä kertaa, -- -- mutta
+nyt hän rupesi epäilemään, että kun rouva saa tietää asiasta, ei hän
+merkitsekään enempää kuin yhden tai kaksi arpaa...
+
+Jospa hän vain olisi rohkaissut itsensä ja itse mennyt puhumaan
+tukkukauppiaan kanssa!...
+
+Sitten pitäisi hänen mennä Torpeille ja muutamiin muihin paikkoihin ja
+selittää, miten hän oli joutunut sellaiseen pulaan...
+
+Mitä kauemmin hän istui ja odotti arpomislistaa, sitä
+vaikeammalta ja vaikeammalta näyttivät heidän, Jensinen ja hänen
+toimeentulomahdollisuutensa, -- varsin synkältä näytti!...
+
+Ja sitten tuo särky rinnassa, jonka hän oli saanut pestessään
+lattioita, -- se palasi aina, kun oli jotain erikoisen vaikeata...
+
+Arna-rouva olikin aina niin nopea toimissaan.
+
+-- Kunpa hän vain olisi mennyt suoraan tukkukauppiaan puheille!
+
+Kesti niin kauan; -- -- nyt oli tukkukauppias varmaan jo sekä nukkunut
+päivällisunensa että mennyt konttoriin. Näytti jo varsin synkältä ja
+toivottomalta, kunnes Arna-rouva jälleen tuli takaisin tuoden listan
+muassaan:
+
+"Isä merkitsee kymmenen kruunun edestä arpoja, minä viiden... ja sitten
+saa Signe myöskin olla antelias. -- Minä otan puhuakseni ukko Schoulle
+ja ehkäpä vielä muutamalle muulle, -- niin teillä on tuo summa!"
+
+Neuloja-Maisa löi käsiään yhteen pitäen samalla kiinni lakanasta.
+
+"Voi sitä Arna-rouvaa!" Hän itki ja nauroi samalla kertaa.
+
+Oi, kuinka maailma kirkastuisi, -- -- siitä riittäisi Jensinen
+tarpeisiin ja jäisi vielä muuhunkin! --
+
+"Kuulkaa, Maisa, minun täytyi varta vasten tulla kertomaan muuatta
+uutista, Jakob on nimitetty pataljoonanlääkäriksi."
+
+"Todellako?" -- sanoi Maisa täynnä mielenkiintoa.
+
+"Ja sitten saamme asua täällä kaupungissa."
+
+"Kas vain! -- Ja sitten hän varmaankin saa univormun?"
+
+"Tietysti; -- ja nyt me muutamme saman kadun varrelle asumaan, niin
+että te saatte istua ja ommella sitten meilläkin, Maisa."
+
+"Mutta valtioneuvoksetar Schou... mitäs hän sanoo, kun muutatte pois?"
+-- kysyi Maisa varovaisesti. -- "Vai niin, -- täälläkös pikku poju
+tepastelee isoisän luokse."
+
+"Olen niin suunnattoman iloinen, Maisa, -- saan asua sopivan kaukana
+appivanhuksistani, -- niin kilttejä kuin he ovatkin, niin he kuitenkin
+ikäänkuin tahtoisivat vallita Jakobia -- luonnollisesti" --
+
+Tämä oli hauskempaa kuin mitä Maisa oikein uskalsi sanoakaan, --
+sillä hänhän tiesi niin hyvin, minkälaista Arna-rouvan elämä oli
+appivanhusten luona; hän ei ollut niitä, jotka suvaitsivat toisten
+tahdon olla määräävänä.
+
+"Vai niin, vai niin -- tästähän tuli suuri elämänmuutos! -- Ja rouva on
+jo ollut katselemassa asuntoa?"
+
+"Olen, tänään."
+
+"Kunhan siellä ei vain olisi hatarat akkunat, -- ne ovat niin
+tavallisia näissä uusissa rakennuksissa. Mutta voihan vaatia
+korjauksia, rouva Schou."
+
+"Kas niin, hyvästi sitten, Maisa! -- pyytäkää nyt vain vähän
+neilikkatippoja äidiltä."
+
+"Voi, mutta ihan totta, luulenpa, että tuo ilkeä hammaskipu on mennyt
+tiehensä. -- On hyvä, että se tulee ja menee." -- --
+
+Hän saattoi hyvästi ottaa maustepussin pois, -- oli tarpeeksi, kun oli
+huivi leuan ympäri. -- -- Oo, hän voi jättää senkin pois.
+
+... Saattaa olla, että rouvasta ja valtioneuvoksesta on ikävää, --
+istui hän ja tuumiskeli, -- kun poika ja lapsenlapset muuttavat pois --
+kun he nyt olivat asuneet siellä yhdessä...
+
+Hän muisti kyllä tuon vanhan historian, -- siitä, kuinka konsuli
+Schousta tuli valtioneuvos eikä tukkukauppias Tranemista. Hiljaa,
+hiljaa, parasta on, ettei se asia tullut julki ennenkuin taivaassa...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Neuloja-Maisa oli myöskin päässyt tämän kalliin talven yli, -- vaikka
+yleensä ihmisillä oli niin vähän rahaa nyt, -- ja vaikka nuo monet
+konkurssit olivat herättäneet niin suurta kauhua kaupungissa.
+
+Ja Maisalla oli kyllä ollut omat ajatuksensa, kun tuo mahtava, rikas
+valimon Schlüsselburg löi rukkaset pöytään... hän, joka sai tuon
+kauniin Lizzi Kalnaesin -- Maisa ompeli juuri portinvartia Evensenillä
+kellarikerroksessa vinoon vastapäätä noina ratkaisevina päivinä, --
+ja näki istuessaan kuinka hiljaista oli siellä, ikkunaverhot olivat
+varovasti alaslaskettuina ikäänkuin olisi ollut sairaita talossa. Niin,
+Lizzy-raukka, ei ollut hauskaa istua nyt tuon vanhan miehen luona,
+jonka hän oli ottanut yksinomaan hänen rahojensa vuoksi -- nyt oli
+mennyttä koko komeus...
+
+Ehkäpä Maisa vielä joutuisi ompelemaan heille johonkin pikkuasuntoon,
+-- neuloja-Maisa oli ennenkin nähnyt käyvän niin hullusti!
+
+Hän oli kyllä saanut koetella joka kaupunginosaa, eikä kukaan olisi
+voinut uskoa, miten erilaista voi olla. Monissa paikoin kyllä näki,
+että ihmiset saattoivat tarkoittaa toistenkin parasta, -- kun vain
+tulivat ajatelleeksi sitä. -- Mutta oli sellaisia, jotka tinkivät ja
+laskivat killingin eron, niin että oli häpeä puhua siitä. Maisa oli
+usein istunut sydän kurkussa ja arvaillut, kuinka monta äyriä hän saisi
+mukaansa illalla; -- ja kuitenkin epäilivät he vielä, että hän veisi
+kotiinsa kaikki, mitä vain saisi käsiinsä...
+
+Maisalla oli tänään työtä kotona. Hän oli saanut ommellakseen
+lihakaupan matami Hansenin puolikasvaneelle tyttärelle leningin, ja hän
+oli oikein iloinen siitä, että oli tullut tuntemaan matamin; tämä oli
+niin hyvä maksamaan ja muisti aina Maisan mennessä kotiin antaa hänelle
+milloin luun, josta saattoi keittää lientä, milloin hakattua lihaa
+lihapulliksi.
+
+Niin, Jensine-raukka, hän tarvitsi kyllä sen, -- eihän hän useinkaan
+saanut ruokaa, mikä olisi antanut voimia kasvavalle tytölle.
+
+Maisa istui ja ompeli huoneessaan työväen asunnossa. Ikkunan ääressä
+oleva pöytä, muutamat vanhat tuolit, joiden päällys oli jo kulunut,
+mutta joiden luja puuosa oli puuseppä Dörumin työtä, muutamat hyllyt ja
+pikkuesineet olivat ainoat, jotka olivat jäljellä siitä ajasta, jolloin
+Maisa oli ollut naimisissa Ellingsenin kanssa, lukuunottamatta tuota
+vanhaa, hänen omalta nuoruudenajaltaan polveutuvaa piironkia ja sänkyä
+vaalenneine pumpulipeitteineen.
+
+Oli myöhäinen iltapäivä; hän alkoi ihmetellä, paljonko kello oli ja
+aukaisi ikkunan katsoakseen tulivatko lapset kansakoulusta; -- kellon
+täytyi kohta jo olla kuuden vaiheilla, niin että Jensine pian tulisi
+kotiin, -- musta lanka oli juuri loppunut...
+
+Kas niin, tuossahan he jo olivat; koko joukko ryntäsi näkyviin, Jensine
+myöskin pitäen toista pitkää tyttöä kädestä.
+
+"Kiiruhda toki, Jensine!" huusi hän ja viittoi hänelle ikkunasta.
+
+Hän meni tytärtään portaisiin vastaan palanen ruisleipää kädessä,
+niin että tällä oli jotakin pureskeltavaa, kun juoksi portaita alas
+ostamaan lankaa. Mutta Jensinen täytyisi joutua, -- ei pysähtyä siellä
+alhaalla, niin että pääsisi hiukan auttamaan Maisaa; hän saisi ommella
+hameenkaistoja; matami Hansenin piti saada leninki sunnuntaiksi...
+
+Eikä kestänytkään monta minuuttia ennenkuin Jensine mustine hiuksineen
+oli jälleen ovella.
+
+"Mahtaakohan Jensenin muori tarvita hellaansa -- vai voisimmeko
+ehkä keittää hiukan kahvia? -- -- -- Mutta enpä luule, että on enää
+palaakaan sikuria" -- muisteli hän. "Saat mennä kuin vihuri jälleen
+alas hakemaan sitä, Jensine." --
+
+"Hella on vapaa", sanoi Jensenin matami ja avasi oven keittiöön; hänen
+miehensä oli kaupunginlähetti eikä milloinkaan tullut kotiin ennenkuin
+myöhällä.
+
+Jensine tuli jälleen takaisin sikuritoppa kädessä.
+
+"Saat nyt ryhtyä neulomaan, sill'aikaa kun minä keitän kahvia... Nuo
+kappaleet yhteen, näetkös" --
+
+Jensine istui Maisan paikalle tämän kiiruhtaessa keittiöön ja tehdessä
+tulta.
+
+"Kas niin, annahan minun katsoa", sanoi hän tullessaan jälleen sisään.
+"Niin, enkös arvannut, että syövyttäisit liian paljon vinoksi leikattua
+kappaletta -- -- On parasta, että ensin harsin sen sinulle, -- jottet
+ompele sitä aivan hullusti."
+
+Maisa istuutui jälleen tuolille ja alkoi harsia. "Minä kyllä ompelenkin
+sen yhtä pian itse, -- sinä vain viivytät minua... Rakas muori Jensen,
+minun täytyy pyytää teitä olemaan niin kiltti ja auttamaan minua;
+panisitteko puita pesään, -- minulla on niin kiire, niin" --
+
+Jensine oli istuutunut sängynlaidalle ja heilutti pitkiä jalkojaan,
+sillaikaa kun äiti vähän väliä katsoi neuvottomana häneen...
+
+Jensenin muori seisoi ja luki lehteä, joka juuri oli tullut; hän tutki
+aina "Kadotettu"-osaston ja muuta sentapaista takasivulla.
+
+"Minun mielestäni teidän pitäisi panna Jensine kauppias Faabergin
+hienoon paitatehtaaseen", -- sanoi matami Jensen painokkaasti -- "sillä
+eihän hän opi mitään täällä kotona tuolla tavoin!"
+
+"Hänen täytyy ensin päästä ripille", arveli Maisa.
+
+Niin... mitenkähän hän selviytyisi siihen saakka? Kyllä oli puuhaa
+tarvittavien varojen hankkimisesta tuolle lapsiparalle, jos tahtoi
+kasvattaa hänet kelvollisesti...
+
+Oli alituista taistelua tuosta työnsaannistakin, josta kuitenkin piti
+elää!... Kaikkialle oli ilmestynyt niin monta nuorta ja näppärää
+ompelijaa, joitten kanssa piti kilpailla; -- ja, jollei hän olisi
+ymmärtänyt niin erinomaisen hyvin, -- sen hän kyllä saattoi itse
+sanoa, -- korjata ja kääntää vanhoja vaatteita ja tehdä palveluksia
+vähävaraisille perheille, niin ei olisi paljoakaan jäänyt jäljelle
+ruokaan ja asuntoon ja puihin hänelle ja Jensinelle -- ja sitäpaitsi
+vielä kenkiin, eihän voinut kulkea ilman niitä kurassa.
+
+Ei, -- onkos nyt kummempaa kuultu! --
+
+-- "Käsi... käsi-ompelukoneita vähittäismaksulla!" luki Jensenin muori
+hiukan vaivaloisesti. Ilmoituksen otsake oli siinä painettuna suurilla,
+lihavilla kirjaimilla.
+
+Maisan työ pysähtyi hetkeksi ja hän kuunteli tarkkaavaisena.
+
+-- "Ensimäisenä maksueränä kolmasosa hinnasta."
+
+-- Vai niin... hm, vai niin... -- Hän alkoi jälleen ommella --
+
+"Tiedätkö, äiti, voisimme saada kuusitoista kruunua lipastostamme!"
+puhkesi Jensine innokkaana sanomaan; hänkin huomasi, mitä tämä ilmoitus
+merkitsi.
+
+Maisa katsoi hätkähtäen ja epäilevänä suureen lipastoon, joka aina
+oli seurannut häntä läpi elämän, -- ja josta hänelle oli ollut niin
+paljon puuhaa, kun heidän piti muuttaa... Saattoiko se nyt ehkä hankkia
+hänelle ompelukoneen? -- Kuusitoista kruunua...
+
+"Äiti, meillä on tuskin mitään siinä", jatkoi Jensine -- "muuta kuin
+jotain roskaa ja sitten kuppeja ja kangasta raskaassa alalaatikossa."
+
+Maisan äiti oli kerran käyttänyt sitä laatikkoa Maisan sänkynä, oli
+hän itse kertonut, -- ja Jensinekin oli pantu siihen -- -- Tuntui niin
+kummalliselta, että senkin piti joutuman pois... Mutta sijaan saisi hän
+käsiompelukoneen!
+
+... "Ja sitten voisimme ottaa työtä kotiin, Jensine, sekä työväen
+asunnoista täältä että muualtakin."
+
+"Sepä muuttaisi elämämme kokonaan toisenlaiseksi... ajattele, että sitä
+vain saisi vääntää kammesta, äiti!"
+
+"Oh, eihän se yksistään riipu siitä, mutta --"
+
+"Pitäisi vain saada hankituksi työtä tänne kotiin", -- arveli Jensine.
+
+"Menen huomenna aikaisin aamulla Andersenille kuulemaan lipastosta.
+Sillä, -- olisipa ompelukone huomenna talossa, niin -- -- eipä
+olisikaan niin hirveätä kiirettä matami Hansenin leninkiä
+ommeltaessa... Saat juosta alas, sinä Jensine, ostamaan hiukan hyvää
+kahvileipää...
+
+"Eikä sinunkaan tarvitsisi sitten minun mielestäni niin pian joutua
+paitatehtaaseen", sanoi hän hänen jälkeensä ovessa.
+
+... Jensine saisi kyllä kunnialla seista kirkon lattialla silloin...
+
+Ja oikein hyvän koneen hän tahtoisi! -- Hän ymmärtäisi kyllä valita
+ompelukoneen --
+
+-- "Enkä minä antaisi sitä turmeltavaksi, ensin opettaisin sinulle,
+miten sitä on käsiteltävä", -- kuului vielä tyttären tullessa takaisin
+leivän hausta.
+
+Käsiompelukone vähittäismaksulla... Sinun pitää pyytää lainaksi sitä
+sanomalehteä...
+
+Jensine istuutui piirongille ja nakutti kantapäillään sille iloiset
+hyvästit. --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli kuin suuri juhla ompelija-Maisalle, kun hän kerran keväällä sai
+tulla jälleen Tranemeille ja istua palvelijainhuoneessa, auringon
+paistaessa viistoon läpi ikkunan pesutelineelle, jossa olivat Marenin
+kaikki pikkutavarat, peili y.m. aina palvelijoitten sänkyihin saakka.
+Hän istui niin, että tunsi auringonsäteitten lämmittävän niskaansa ja
+hartioitansa; koko huhtikuun oli vallalla oikeat leini-ilmat... ja
+tuntui aivan siltä kuin virkoaisi hän eloon jälleen.
+
+Pikku Jakoba Schou oli tullut vierailulle aamupäivällä. Hän kertoi
+saaneensa luvan jäädä pois koulusta hirveän päänsäryn vuoksi. Mutta
+Maisa ei sitä suurestikaan huomannut. Sillä Jakoba juoksi ympäriinsä ja
+leikki nukellaan aivan sydämensä pohjasta. Nuken piti muuttaa hienoon
+kaksikerroksiseen taloon, jonka hän oli rakentanut asettamalla kaksi
+tuolia päälletysten -- -- Ja sitten piti Maisan ommella uusi takki
+Rosalle...
+
+Kyllä, kyllä Maisa ompelisi sen, kunhan hän vain saisi ensin parsituksi
+uutimet, joitten piti joutua pesuun...
+
+"Mutta mitäs ihmettä sinä oikein rakentelet sinne tuolin alle?"
+
+"Siihen tulee kauppapuoti ja jonkun pitää vuokrata se, Rosa ja hänen
+miehensä, joitten oma talo on, eivät voi antaa sen seista tyhjänä, sen
+voit kai ymmärtää... ja jonkun täytyy aina asua alakerrassa, jotta
+huoneet pysyvät lämpiminä."
+
+"Mutta eikös olekin tytöntypykkä viisas, niin että -- -- --"
+
+"Kuinka minä en sitä tietäisi, -- isähän on itse sanonut niin...
+Hänellä on myöskin kotiompelija."
+
+"Vai niin, -- missä sitten?" --
+
+"Sinun minä annan olla kotiompelijana" --
+
+"Vai niin, vai niin... niin, minähän voin ryhtyä siihenkin" --
+
+"Sinun täytyy sanoa, milloin hän saa tulla antamaan mittaa itsestään ja
+koettelemaan; -- minulla on myöskin metrinmitta, näetkös."
+
+"Puhutko sinäkin nyt sentimetrimitasta... eikö olisi voitu pysyä
+tuumissa."
+
+Aurinko paistoi, kymmenvuotias Jakoba leikki, ja Maisa eli mukana
+tuumissa ja leikissä, hänen piti esittää ompelijatarta Rosan
+keittiökamarissa. Noilla kapeilla kasvoilla ja omituisessa ylähuulessa
+oli tyytyväinen ja vilkastunut ilme, johon oli samalla kertaa
+sekoittunut jotain uurastavaa ja huoletonta. Kulmakarvat olivat
+tulleet suuremmiksi ja tiheämmiksi, ja niskatukka, jossa aina väliin
+auringonsäteet välkkyivät, oli sangen harmahtavaa.
+
+Jakoba oli pannut kuntoon koko kellarikerroksen, kun vanha seinäkello
+herätti hänen huomionsa. Se surisi, mutta ei lyönyt ja näytti jo puolta
+yhtätoista --
+
+Maisa huomasi hänen olevan levottoman siitä, ettei takki tulisikaan
+valmiiksi aamupäivällä; -- hän oli mennyt isoäidin luo; -- ja tuli
+hetken perästä takaisin tuoden muassaan palasen vanhaa kukikkaista,
+villaista kultakirjokangasta ja silkkivuoria.
+
+"Tästä saat ommella takin Rosalle, Maisa; -- pyysin ensin täti
+Raskilta, mutta hän on tänään niin kuuro, ettei hän ymmärrä mitään."
+
+"Tuo tänne se; -- ja nukke myöskin. Se saa olla nyt kotiompelijan luona
+sillaikaa kun sinä leikit."
+
+Ompelija-Maisa jäi kuitenkin istumaan molemmat kädet sylissään, ja
+kesti kauan ennenkuin hän alkoi --
+
+Hän tuijotti kankaaseen... Kas, sehän kuului pariisilaistakkiin!...
+Eikö hän tuntisi sitä... sitä, jota hän ompeli tuona iltana, -- nyt
+siitä oli jo enemmän kuin kaksikymmentä vuotta... Tuona iltana, jolloin
+hän vapisi ikäänkuin olisi henki ollut kysymyksessä, niin peloissaan
+ja levottomana ja tuskissaan, kun rouva tuli kotiin... ja toivoi
+välttävänsä tuomion, -- ja sitten kuitenkin -- hänen täytyi, hänen
+täytyi ottaa Elling! -- -- -- Niin, miten hän ompeli ja mietti ja istui
+ja laski minuutitkin takkia valmistaessaan, hän muisti tarkalleen tuon
+viiston ompeleen ja kuinka hän luuli rouvan ehtivän tulla ennenkuin hän
+pääsisi loppuun -- -- ja kukkaset villaisessa kirjokudoksessa, -- ne
+ikäänkuin pyörivät hänen silmissään, niinkuin silloinkin... Ja sitten,
+kun takki oli valmis ja hän taittoi kokoon sen Gretalle...
+
+Noilla hiljaisilla, kalpeilla kasvoilla päilyvät silmät saivat
+läpitunkevan ilmeen hänen istuessaan ja tuijottaessaan kankaaseen, ja
+sydän löi haljetakseen... Joku toinenkin sai vastata joskus siitä, mitä
+silloin tapahtui sekä Ellingille että hänelle --
+
+"Mutta etkö alakaan leikata, Maisa?"
+
+Maisa nousi ja otti sakset piirongilta. Hänen vartalonsa oli hoikka ja
+hento, aivankuin vanhanpiian, ja hän ryhtyi heti ottamaan mittaa ja
+leikkaamaan.
+
+"Kas niin, nyt saat jälleen viedä pois nukkesi."
+
+"Niin, mutta Rosan pitää saada tulla koettelemaan?"
+
+"Luonnollisesti."
+
+"Koska saan tulla?... Rosa kysyy", hän ojensi esiin nuken.
+
+"Oh, -- neljänneksen yli yksitoista."
+
+"Mutta et saa narrata minua."
+
+"Enhän toki, minä olin kyllä täsmällinen, sen saa Rosa-rouva kyllä
+nähdä."
+
+Maisa istui ja ompeli Jakoban leikkiessä ja keskustellessa Rosan kanssa
+vuokrasta, päivänsäteet lämmittivät lattiata aina seinäkellon jalkaan
+saakka...
+
+Siitäkin tuli todellinen pariisilaistakki, siitä pienestä, jota hän
+nyt ompeli -- -- ja ajatukset kiitivät vähitellen tuosta yhtäkkiä
+aukimenneestä haavasta erääseen, jonka elämänpolkua hän aina oli kaukaa
+seurannut; -- monta vuotta oli tämä jo ollut lääkärinä Nordlandissa,
+matkustellut ulkomailla tutkiakseen eräitä tauteja, joista hän sitten
+oli kirjoittanut etevän teoksen. Nyt oli hänellä virka Bergenissä...
+
+Ja viime kesänä, kun täällä oli suuri luonnontutkijain kokous ja suuria
+juhlallisuuksia ja huvimatkoja tehtiin sekä maitse että meritse heidän
+kunniakseen, -- silloin oli hän nähnyt niistä listoista, joita oli
+Schoulla, hänenkin olevan heidän joukossaan...
+
+Ja kun Tivolissa pantiin toimeen suuret juhlapäivälliset, niin oli
+Maisa asettunut seisomaan portin luo tiheään ihmisjoukkoon, joka tahtoi
+nähdä heidän tulonsa. Hän oli seisonut siellä jo ennen kello kolmea ja
+oli tarttunut kädellään portinpylvääseen juuri kun he alkoivat tulla,
+-- jotkut käsikädessä ja jutellen -- kevyihin päällystakkeihin puettu
+juhlapukuinen yleisö, -- silloin tällöin saattoi kuulua joku sanakin
+heidän puheestaan, -- toisilla oli päällystakit käsivarrella... Kuuli
+sekä tanskaa että ruotsia ja muitakin kieliä, -- ja ympärilläseisovat
+mainitsivat silloin tällöin jonkun nimen, kun joku oikein kuuluisa
+vierasmaalainen kulki ohi... Mutta ei hän välittänyt katsoa niihin...
+Kaupungin huomatuimmat lääkärit -- heidäthän kaikki tunsivat --
+ohjasivat kukin jotain vierasmaalaista. --
+
+Ja sitten -- niin, -- sitten tuli eräs heistä, lyhyenläntä professori
+kulkien pienen, laihan, voimakkaan miehen vierellä, joka taivutti
+viisaat, vilkkaat, leveäleukaiset kasvonsa varsin lähelle professoria
+puhuessaan ja tehdessään kädenliikkeitä, ja silmät loistivat ja
+välkehtivät silmälasien takaa. Hieno musta hattu oli reippaasti hiukan
+viistossa, -- varmaankin siksi, että aurinko paistoi niin kuumasti, --
+peittäen tumman, pehmeän tukan, jossa näkyi hiukan harmaata, -- hän
+tunsi hyvin sen, vaikka aika olikin jättänyt siihen jälkiään, -- ja
+tuon viisaan suun, joka hymyili...
+
+Hän pysähtyi hiukan päällystakki käsivarrella, ja nuo harmaat silmät
+suuntautuivat, juuri kun hänen piti mennä portista sisään, siihen
+kohtaan, missä Maisa seisoi... Oli aika, jolloin he yhdessä menivät
+sisään siitä portista!...
+
+Maisasta näytti, että hänellä oli kolme ryppyä otsassa... Hän oli
+silloin tehnyt työtä ja ponnistellut eteenpäin, ei ollut ihmekään, että
+hän oli saanut ne...
+
+Mutta Maisa oli niin iloinen voidessaan ajatella, ettei yksikään niistä
+ollut kuitenkaan tullut siihen hänen vuoksensa... Hän oli ottanut
+kotiopettajan paikan ja lähtenyt pois kaupungista heti kun Maisa
+oli kirjoittanut ja kertonut hänelle kaikki, -- niin että Maisa ei
+milloinkaan ollut saanut tietää, miten hän oli suhtautunut asiaan...
+
+Mutta hän oli varmaan ollut Maisalle jotakin toista kuin Maisa hänelle
+-- -- sen Maisa kyllä saattoi nähdä nyt.
+
+Ajatellessaan, kuinka hän iltaisin kulki sinne kauas Grönlandsleeriin,
+-- niin -- juuri tästä Tranemin portilta, -- -- monesti niin
+levottomana ja nopeasti, että tuskin tunsi jalkojensa koskettavan
+katukäytävää -- kaipasi hän Kielsbergiä! -- Ja kuinka hän alkoi
+tarkastella tätä jo lihapuotien kohdalla -- -- ja kuinka autuaan
+iloiseksi ja pelästyneeksi hän samalla tuli nähdessään hänet... Siitä
+syttyi niin paljon, paljon ajatuksia -- ja oli niinkuin hän ei koskaan
+oikein saattaisi vapautua niistä ajatuksista -- -- -- ei oikein
+tahtonutkaan -- --
+
+"Tiedätkö, mikä meidän palvelijain mielestä on kummallista, Maisa?...
+He eivät voi käsittää, miksi ihmiset kutsuvat sinua Maisa Jonsiksi, kun
+sinun nimesi kuitenkin on matami Ellingsen."
+
+"Vai niin, -- minun luullakseni ei heillä ole mitään sen asian kanssa
+tekemistä, -- -- -- leiki sinä vain nukellasi." -- --
+
+"Niin, mutta sinähän olet ollut naimisissa erään suutarin kanssa?"
+
+"Olen kyllä -- olenhan ollut naimisissakin, niin... kahdeksan pitkää
+vuotta -- ja -- Jumala minua armahtakoon! -- raskasta se aika olikin",
+sanoi Maisa puolittain itsekseen...
+
+Hän ompeli jälleen kilpaa omien ajatustensa kanssa. Ne olivat niin
+yht'äkkiä vallanneet hänen mielensä, nuo muistot -- ja saivat kulkea
+latuaan...
+
+Hän ompeli ja ompeli pariisilaistakkia ja nyt hänellä oli enää jäljellä
+vain hihojen asettaminen ja kauluksen ompeleminen...
+
+Auringonsäteet kohosivat seinäkellon yläpuolelle ja Jakoba leikki
+nukellaan odotellessaan...
+
+... Kuinka kaikki tämä päättyisi... Samalla tavoin kului elämä vuodet
+ympäriinsä ikkunakomeroissa ja niin se varmaankin myös loppuisi -- tai
+ehkäpä leini korjaisi hänet...
+
+Varmaankin sen vuoksi, että tuo siunattu lämmin teki niin hyvää
+selälle, -- ei hän tosiaankaan voinut nyt ajatella sellaista...
+
+"Kas niin, Maisa! nyt on kello täsmälleen neljänneksen yli yksitoista,
+-- nyt tulee Rosa kuulemaan, saako hän koetella takkiaan?"
+
+Jakoba kävelytti Rosaa toisesta kerroksesta lattian poikki...
+
+"Aivan varmaan, rouva Rosa, jos vain tahdotte olla niin hyvä" --
+
+"Mitä arvelette? -- Luulisinpä sen istuvan -- -- sehän oli oikea
+pariisilaiskuosinen takki!... Jos Rosa-rouva on kotona hetken perästä,
+niin tuon sen kotiin, että pääsette aamupäivävierailullenne."
+
+Ja niin sai Maisa vielä istua kotiompelijana Rosan
+palvelijainhuoneessa...
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59051 ***
diff --git a/59051-8.txt b/59051-8.txt
deleted file mode 100644
index 80a544b..0000000
--- a/59051-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7450 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Maisa Jons, by Jonas Lie, Translated by Selma
-Patajoki
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Maisa Jons
-
-
-Author: Jonas Lie
-
-
-
-Release Date: March 12, 2019  [eBook #59051]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAISA JONS***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-MAISA JONS
-
-Kirj.
-
-JONAS LIE
-
-Suomentanut
-
-Selma Patajoki
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1920.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Hän ei voinut lainkaan sietää sitä, että he tahtoivat panna hänet,
-Maisan, palvelijanhuoneeseen ompelemaan, vaikkapa he kutsuivatkin
-sitä hienosti silityshuoneeksi tai neitsytkammioksi tai muuksi
-sentapaiseksi. Hän ei lainkaan ollut niitä, jotka ottivat käsirahoja
-ja antoivat pestata itsensä, -- hän kiittäisi kunniasta kuulua
-palvelusväkeen.
-
-Ohuet, voimakkaat käsivarret ja nopsat sormet kiitivät kiukkuisella
-kiireellä pitkin harsinommelta, kolme, neljä pitkää pistettä
-kerrallaan, ennenkuin hän veti harsinlankaa.
-
-Hän istui puolittain ikkunaan päin kääntöpöydän ääressä pienessä
-keittiön ja ruokasalin välisessä huoneessa tukkukauppias Tranemin
-luona ja ompeli pitkiä hameen saumoja. Suuri, poljettava
-kahdenlanganneulomakone oli sillä hetkellä käyttämättä hänen vieressään.
-
-Sen vuoksi muka, että täällä touhuttiin ja kuljettiin edestakaisin
-ovissa!... Jo kolmannen kerran oli tuo hätiköivä täti tullut sisään
-ja ystävällisesti kysynyt häneltä, eikö hän ompelisi mieluummin
-palvelijainhuoneessa.
-
-Ja kas, eikös hän sulkenut tänään ruokasalin ovea niin huolellisesti
-jälkeensä, ikäänkuin olisi tahtonut sinetöidä sen, -- hän varmaan
-arveli Maisan olevan niitä, jotka kuljettivat juoruja talosta taloon.
--- Nii-in, hyvä neiti, parasta on olla varovainen. Mutta hän voisi olla
-niin levollinen -- ainakin minun suhteeni!
-
-Silityshuoneeseen, sillä siellä oli niin hyvä ja lämmin olla!
-
-Hän ei voinut olla matkimatta täti Raskin lempeätä, hyväntahtoista
-ilmettä ja siirsi valon vuoksi toisen viheriäisistä teräslankaverhoista
-syrjään; kuinka pimeäksi varjostuikaan nyt tällaisena hämyisenä
-syysiltapäivänä tämä talon alakerros, ilma ikäänkuin imeytyi kiinni
-ruutuun likaisenharmaana ja märkänä, kaikista savupiipuista tulleen
-noen kyllästämänä.
-
-Missään tapauksessa ei ollut hänen syynsä, että sisäkkö Lena ainoastaan
-jalallaan veti ovea kiinni jäljestään. Hän saisi sievästi sulkea sen
-itse; eipä hän aikonut passata palvelusväkeä, niin että tulisi vielä
-tavaksi katsoa häntä yli olan. Sitä hän ei aikonut.
-
-Hän ompeli yhä samalla innolla.
-
-Jälleen hän johtui miettimään sitä, mitä oli miettinyt aivan aamusta
-alkaen, -- mistä hän saisi hankituksi ne kolme markkaa ja kaksitoista
-killinkiä, joka summa puuttui vielä asunnonvuokrasta Dörumeille; hän
-oli luvannut ne niin varmasti hankkia täksi illaksi, Dörumit eivät
-puolestaan voineet muuten selviytyä asunnonvuokranmaksussa talon
-isännälle.
-
-Tillalla, joka asui rouva Thorsenin luona, ei varmastikaan ollut
-mitään... Koettaisikohan hän saada velaksi vanhalta Dammin muorilta,
-joka oli ollut sairashuoneen siivoojana yhtaikaa hänen äitinsä kanssa?
---
-
-Hän lainaisi Maisalle kyllä, jos hänellä olisi, eikä hän vielä ollut
-mennyt valvomisvuorolleen. Mutta se oli niin epävarmaa --
-
-Jospa hän nyt ei olisi tullut ostaneeksi tuota kallista sateenvarjoa,
-joka vei koko viikon palkan kerrallaan, ja sitten uutta
-leninkikangasta, niin olisi hänellä kyllä nyt rahaa. Mutta hänellähän
-täytyi olla ne, jotta hän saattaisi kulkea jotakuinkin siistinä
-niissä taloissa, joissa hän ompeli, ja jottei häntä pidettäisi minään
-tavallisena palvelijantöllikkönä.
-
-Hän oikaisi itseään jännittyneenä; -- ovikello soi ja ulko-ovi aukeni.
-
-"Onko ketään kotona, Lena?" kuului kotoisesti ja tuttavallisesti, --
-"rouva -- joku neideistä?"
-
-Ääni hukkui osittain meluun; rämisi niin, että ruudut helisivät,
-raskasta kuormaa ajettiin tukkukauppiaan portista sisään.
-
-"Ovatpa kylläkin, herra kaupunginviskaali, -- kaikki ovat kotona; -- ja
-neiti Sundt tuli myöskin tänne" --
-
-"Va-i ni-in?"
-
-Kuulosti siltä kuin hän olisi jäänyt seisomaan ja miettimään pitikö
-hänen mennä sisään vai ei.
-
-Kaikkiapa sitä kuuli!... Maisa loi aivan hämmästyksissään silmänsä
-kattoon ja antoi olkapäittensä ja käsiensä vaipua veltosti alaspäin.
-
-Hui, nyt tuo Lena jälleen melusi pannessaan ruokapöytää kokoon! Hän
-teki kiivaan liikkeen.
-
-No niin, olisipa varsin hauskaa nähdä, oliko todellakin totta se,
-mitä Heibergillä väitettiin, että herra Torp kulki kosiskelemassa
-Signe-neitiä, -- hirveän hauskaa... Ottaisiko hän leskimiehen? -- Johan
-nyt!
-
-Hänen korviaan aivan kuumoitti kaiken sen johdosta, mitä hän ajatteli,
-kun hän jälleen taivutti päätään ompeluksen yli.
-
-Mutta olisipa joka tapauksessa hauskaa saada tietää, oliko herra Torp
-mennyt sisään vai ei! Sillä jos hän todellakin oli mennyt tiehensä
-siksi, että neiti Sundt oli siellä, niin ei asiasta ollut edes
-päänvaivaa; sehän oli niin selvää, niin selvää, että --
-
-Hän vahvisti sen nyökkäämällä hiukan kapeata päätään, joka kokonsa ja
-värinsä puolesta muistutti juuri kuorittua kokospähkinää.
-
-Ei ihme, että täti Rask koetti niin kiihkeästi saada hänet pois tieltä,
-ehkä häntä oli odotettu -- --
-
-Tuossa tuli Lena kamarista tuoden kahvia.
-
-Maisa otti kupin tarjottimelta ja pani sen pöydälle.
-
-"Kuulkaas, Lena, sulkekaa vain tarkkaan eteisen ovi; olin kuulevinani,
-että se narisi avonaisena, kun se lähti pois, joka oli siellä sisällä."
-
-"Herra Torp? -- Ei hän lähtenyt, hän meni sisään kamariin."
-
-"Vai niin -- hän se siis oli. Luulin, että se oli se vaaleahiuksinen
-ylioppilasnulikka, joka kulkee täällä ja tekee pilaa ja kujeilee."
-
-"Hän ei enää tulekaan tänne."
-
-"Vai niin!" -- Maisan pienet, pirteät silmät tarkastivat Lenaa. --
-"Vai nii-in, -- vai nii-in." Hän maiskutti huulillaan, sill'aikaa kun
-hän piti neulaa päivää vasten saadakseen langan silmään, ja Lena näki
-kyllä, että Maisalla oli omat ajatuksensa asiasta.
-
-"Te ehkä uskotte, että hän on kosinut neitiä. Luulen kyllä, että
-ihmiset puhuvat sellaista, niillä on niin paljon huolta toisten
-asioista."
-
-"Minä en edes muista hänen nimeänsäkään, Lena, niin että voitte itse
-nähdä, miten on asian laita", kuului lyhyesti ja torjuvasti. "Älkää
-vain luulko, että minä pistän nenääni joka paikkaan; minä en tule siitä
-köyhäksi enkä rikkaaksi."
-
-Ei kiitos, hän ei tahtonut enempää kuin kaksi palasta sokeria.
-
-Lena meni tarjottimineen ja Maisa istui jälleen hieman kapeahartiaisena
-ja työnsä yli kumartuneena, jalat pöydänjalalla, -- hän oli kastunut
-aamulla, minkä vuoksi hän oli ottanut toisen kengän pois jalastaan,
--- ja oli tyytyväinen elämäänsä sekä nautti saadessaan tuota hienoa
-palasokeria kahviinsa.
-
-Hänellä oli kaksi pientä vilkasta, punareunaista silmää tuuhein
-kulmakarvoin, jotka aina silloin tällöin, kun hän vaipui ajatuksiinsa,
-yhtyivät kaarena rohkean nenän yläpuolella, -- selvästi itsetietoisen
-nenän, se ikäänkuin työntyi urheana ilmaan, -- ja lyhyt ylöspäin
-nouseva ylähuuli, joka mielellään paljasti parin hyviä etuhampaita.
-Ruskeat hiukset olivat hiusnauhalla kevyesti sidotut, ja jonkun verran
-kapeilla poskilla oli hiukan keltaisen vivahdusta, joko se nyt sitten
-johtui kesän pisamista tai siitä ainaisesta kahvinjuonnista, johon hän
-oli tottunut. Hän puri ajattelevasti sokeria --
-
-Ei-i, niin hullua hän ei ollut ajatellut Signe-neidistä. Tuo
-vanhanpuoleinen herra Torp... Hän näytti aivan siltä niinkuin hänet
-olisi juuri pantu uuteen kuntoon; -- aivan kuten uudelleen muodostettu
-hattu! Ohutta tukkaansa hän harjasi varmaankin hyvin ahkerasti
-edestäpäin saadakseen sen riittämään yli kaljun päälaen.
-
-Hui, -- antaa sen kauniin ylioppilaan, joka nauroi niin iloisesti,
-mennä menojaan, siksi ettei sentapainen heti voinut viettää häitä! --
-Kylläpä se on pikkumaista, aivankuin tyttö olisi tullut maailmaan isän
-rahalaatikossa.
-
-Hän kuunteli... Kuinka hän saattoikaan tuolla tavoin alituisesti
-nauraa, tuo Signe. Ensin hy, hy, hy, hy rintaansa ja sitten päättyy
-se noihin korkeisiin kimakkoihin ääniin. Niin, herra Torp saa kyllä
-kuunnella tuota satakieltä aivan tarpeekseen!
-
-Maisan piirteet pitenivät sangen ilmehikkäästi, hän sysäsi kahvikupin
-luotaan vähäkankaalle ja rupesi laskemaan koneella pitkiä ompeleita.
-
-Jospa hän rohkaisisi itsensä ja pyytäisi rouvalta, nuo kolme markkaa
-tänä iltana? Hänhän saisi ne ansaituksi huomenna tai ylihuomenna
-ennenkuin hän menee Schoulle...
-
-Hän istui ja veti sormustimen pois sormestaan ja pani sen jälleen
-paikoilleen.
-
-Oli kyllä kaikkein pahinta, mitä hän saattoi ajatella, pyytää
-sellaista, -- ja vielä lisäksi rouva Tranemilta, joka oli niin
-ylpeäluontoinen ja hieno. Mutta hänen täytyy koettaa tuoda esiin
-asiansa, kun he koettelisivat leninkiä tänä iltana...
-
-Hän kuuli, että eteisessä sanottiin hyvästi ja juteltiin -- herra Torp
-ja täti Rask ja neiti. Oli jo alkanut hämärtää.
-
-No niin -- hyvästi sitten, -- ja tulkaa pian takaisin! matki hän
-itsekseen täti Raskin erittäin ystävällistä ääntä... Nythän neiti
-Sundtkin meni; ja sisässä ruokasalissa väiteltiin kiivaasti siitä, kuka
-menisi isän luo konttoriin pyytämään lupaa päästä teatteriin illalla
-katsomaan uutta kappaletta.
-
-Täti Rask kantoi itse pois kahvitarjottimella messinkisen kahvikannun
-ja kaikki kupit.
-
-Maisa seisoi ja piti ompelusta ikkuna valoa vasten. Likaisessa pihassa
-oli surullinen lyhty sytytetty palamaan varastohuoneen sisäänkäytävän
-luona olevaan pylvääseen; siellä nostettiin sokerilaatikoita raskailta
-kuormarattailta. Kaikkien monien käsittämättömien ovien joukosta
-piha-aukon kosteassa puolipimeässä häämötti takapiharakennuksen
-käytävärappu pienine ruutuineen ja aina toiseen kerrokseen saakka
-ulottuvine käsipuineen. Tuo rakennus oli jäänyt siihen muistoksi
-entisestä maalaiskaupasta tukkukauppiaan appiukon ajoilta. Uudistusten
-ja lisärakennusten avulla oli siitä vähitellen muodostunut tuo
-uudenaikainen harmaa kolmikerroksinen kivirakennus kadun varrelle. Sitä
-piti nyt hallussaan tukkukauppaliike Tranem ja Kumpp.
-
-Ikkunasta oli Maisa hiukan uteliaana seurannut varsin levotonta elämää
-ja liikettä ylhäällä sivurakennuksessa, jossa rouvan veljenpoika,
-kadetti Didrik, asusti; siellä oli ollut sellainen touhu ja juoksu
-ylös ja alas rappuja nyt koko iltapäivän... Ja pettäköötpähän häntä!
--- sinne vietiin pulloja, joita palvelija kuljetti salaa ja nopeasti
-rappuja ylös vähän kerrallaan.
-
-Kas vain, miten hurskaaksi ja viattomaksi hän, Andreas-palvelija,
-teki itsensä kulkiessaan aivan vierestä itse tukkukauppiaan ohitse
-koreineen. Varmaankin oli siinä olevinaan vain lamppuöljyä ja
-tulitikkuja ja tupakkaa ja muuta sentapaista, sitähän hän kantoi!...
-Olipa onni, että tukkukauppias oli niin kiintynyt katsomaan piharenkiä,
-joka seisoi ja pesi ja kiilloitti vaunuja.
-
-Muhkea mies, vanha tukkukauppias, -- aivan kuin virkeä kukko
-suoristaessaan itseään ja rehennellessään. Mutta kuitenkin vetivät he,
-todentotta, häntä nenästä, niin suurena ja ylpeänä kuin se nuuskikin
-ilmaa joka puolella. Sillä Maisa voisi vaikkapa panna päänsä pantiksi,
-että tuolla sivurakennuksessa pannaan toimeen kemut tänä iltana, kemut,
-joista hän, tukkukauppias, ei saa mitään tietää.
-
-Kas niin, tuollapa meni Antonkin, talon poika, rappuja ylös; -- eikös
-hänkin osannut pujahtaa juuri silloin kun isä oli mennyt jo sisään!
-Varmaan hän juuri onkin lähettänyt pullot...
-
-Tuo mielenkiintoinen huomioidenteko keskeytyi, kun Signe-neiti
-tuli sisään tuoden juuri sytytetyn lampun. Häntä seurasi hänen
-kuusitoistavuotinen sisarensa Arna.
-
-"Ei, mutta seisotteko pimeässä, -- kas, kun ette ilmoita, että
-tarvitsette valoa, Maisa! -- No, miten äidin leninki edistyy?"
-
-"Varsin hyvin, pusero on jo leikattu; luulen varmaan, että rouva voi
-tulla koettamaan tänä iltana sitä."
-
-Lampun vielä heikosti valaistessa tummaa villakangasta, veti Maisa
-ikkunaverhon eteen ja siirsi ompelutarpeet ikkunalaudalta pöydälle.
-
-"Teidänhän pitää jo perjantaina mennä Schoulle?" kyseli Signe.
-
-"Niin, minä sain erikoisesti sanan, etten vain lupautuisi muualle."
-
-"Mutta tiedättehän, että äiti tahtoo saada leninkinsä valmiiksi ja
-vanhan silkkileninkinsä korjatuksi."
-
-"Oi, siihen on hyvästi aikaa, neiti. Luulenpa, että ehdin vähän
-aloittaa myöskin Arnan leninkiä, ennenkuin lopetan ylihuomenna
-työni; se käy kuin tanssi, kun on ompelukone. On ollut puhetta, että
-Brandtit myöskin hankkisivat sellaisen; mutta asessorin mielestä on
-kaksikymmentäkahdeksan taalaria aika paljon rahaa; hän arvelee niitten
-pian halpenevan."
-
-"Mutta minä sanon teille, Maisa, että sen täytyy istua hyvin", ryhtyi
-Arna puhumaan; -- "en ole milloinkaan saanut mitään kunnollista
-leninkiä, mustaa ripillepääsyleninkiäni lukuunottamatta, ja sitä te
-ette neulonut."
-
-"Oh, saan sen kyllä istumaan; nythän teillä on jo vähän vartaloa; --
-ennenhän oli aivan kuin olisi ripustanut riuvun ylle vaatteet."
-
-"Niin -- ennen -- niin; mutta nyt" -- -- Hän oikaisi itseään ja työnsi
-hartioitaan taaksepäin.
-
-"Niinpä niin, näen kyllä, että alatte tulla neidiksi."
-
-"Pyydän vain, ettette leikkaisi väärin ja kuvittelisi, että minulla on
-samanlainen vartalo kuin Signellä, minä olen hoikka ja notkea, minä",
-näytti hän ja siveli käsillään vartaloaan.
-
-"Kuin luudanvarsi", tokaisi sisar; -- "et suinkaan sinä kuvittele
-mitään, Arna."
-
-"Muistahan vain, sinä Signe pieni, että Anton vertasi sinua tässä
-eräänä päivänä hienoon pyöreään vehnäpullaan, johon on pistetty pari
-pientä suloista rusinaa, ja se on niin totta, niin totta."
-
-Maisa oli pakahtua naurunhalusta, sillä se oli tosiaankin niin totta,
-niin totta, -- ja samat lempeät silmät ja sama tasainen tapa kuin täti
-Raskilla.
-
-"Olkaa hyvä ja väistykää hiukan, neiti, niin että pääsen ompelukoneen
-luo."
-
-Hän alkoi ommella huristaa pitkää saumaa, jonka hän jälleen oli
-harsinut kiinni.
-
-"Onko tämä kappale täältä olkapäältä", tiedusteli Signe; hän oli
-vetänyt tuolin luokseen ja koetteli ja sovitteli yhteen paria leikattua
-kangaskappaletta. -- "Minkä vuoksi Schouilla on sellainen hirmuinen
-kiire, Maisa?" kysyi hän sitten.
-
-"Elise-neidin pitää saada uusi leninki tohtori Fayesin tanssiaisiin."
-
-Signe käänsi kattoon nuo kaksi pientä rusinaa:
-
-"Mitä ihmettä, -- tahtooko Elise todellakin kulkea vielä tänäkin vuonna
-tanssiaisissa, -- kolmantena talvena!"
-
-Maisa nyrpisti hiukan lyhyttä ylähuultaan; -- Signe-neitihän oli
-ainakin kolme vuotta vanhempi, ja hän oli kyllä huomannut, että oli
-paras vetäytyä pois tanssiaisista ajoissa...
-
-"Oletteko nähnyt kankaan, -- millaista se on, Maisa? Onko se jotain
-hyvin hienoa?"
-
-"Hienoa -- kyllä, -- luullakseni. Minä pistäydyin siellä eilen aamulla
-katsomassa sitä, -- se on vaaleansinistä silkkiä."
-
-"Silkkiä, -- ja hän antaa ommella sen kotona! -- kuinka ei hän mene
-Bergin sisarusten luo; onpa vähän kummallista antaa ommella kotona
-silkkiä." Signe oli kuin puusta pudonnut.
-
-"Niin, sellaiset, joilla ei ole vartaloa, voivat aina saada tilatuksi
-vartalon sieltä, se on totisen totta", arveli Maisa asettuessaan
-ompelemaan. -- "Mutta sellaiselle, jolla on niin hyvä vartalo kuin
-neiti Schoulla, voi nyt joku toinenkin ommella, -- kun vain on vähän
-osaava."
-
-"Niin, muistatko tanssiaispukuasi, jonka he neuloivat kaksi vuotta
-sitten, Signe", sanoi Arna, -- "siinä oli pitkä sinipunerva
-silkkiliivi, joka oli selästä nauhoilla kiinni ja joka oli niin pitkä,
-niin pitkä -- niin että kaikki oli miltei pelkkää liiviä. Minun
-mielestäni se näytti varsin rumalta." --
-
-"On merkillistä, mistä Schouilla aina riittää varoja", ihmetteli Signe
-lempeästi; -- "Elise saa hienon leningin toisensa jälkeen. Mutta jollei
-tämä ole sen parempi kuin sekään, jonka hän sai viime talvena,
-niin -- -- Hänellähän ei ole lainkaan väriä; -- ja sitten pukeutua
-vaaleansiniseen!"
-
-"Sanotaan, että hän käy tanssiessaan niin punaposkiseksi", huomautti
-Maisa ilkeästi.
-
-"Niin, jos tahdotaan ottaa huomioon sellaisia satunnaisuuksia, niin"
--- -- "ja että häntä viedään aivan kuten jotakuta juuri äskettäin
-ripille päässyttä", lisäsi hän viattomasti.
-
-"Missään tapauksessa ei kuitenkaan sovi näytellä vastapuhjennutta
-lumikelloa liian vanhana", arveli Signe -- "lapsellisuudellakin
-on rajansa. Hui" -- häntä puistatti, -- "että kukaan saattaa olla
-halukaskaan siihen..."
-
-"Mutta Didrikin mielestä hän on varsin kaunis", keskeytti Arna.
-
-"Niin Didrikin! -- sellaisen vastaleivotun kadetin maku!"
-
-"Hän sanoo, että hän on koko ajan lattialla; aivan kiistellään siitä,
-kuka hänet saisi viedä tanssiin."
-
-"Tietysti riippuu paljon siitä, millaisia kavaljeereja on mukana, niin
-se on, -- mitä sellaisista kuin Didrik ja hänen toverinsa, jotka ovat
-perhetuttavia! Kun hän voi luottaa kaikkiin heidän sunnuntaivieraihinsa
-siellä maalla -- niin, -- luutnantteihin ja kadetteihin, molempiin
-veljiinsä ja heidän tovereihinsa, joitten kera hän leikkii viimeistä
-paria ulos ja saa tanssiaisissa edeltäkäsin heidän nimensä kirjaansa
-merkityiksi. Muuten olen vain sanonut, että sininen ei sovi
-sellaiselle, jolla ei ole hyvä väri, paras Arnani! Eihän hän voi sille
-mitään, että hänessä on kalvetustauti."
-
-"Vai kalvetustauti!... Sanonpa kuin sanonkin sen Didrikille -- Olisipa
-hauska tietää, ketä sinä voisit milloinkaan pitää kauniina", Arna meni
-ja paukautti oven kiinni jäljestään.
-
-"Lieneeköhän totta, neiti, että hän vastikään on antanut rukkaset
-konsuli Bakkelle?" virkahti Maisa; -- "Brandtit olivat kuulleet
-puhuttavan sellaista melkein varmana."
-
-"Oh, mitäpä he eivät olisi kuulleet, hehän tietävät kaikki."
-
-Maisa ei puolestaan myöskään ollut niin varma siitä. Mutta, -- hän
-kumarsi kapean päänsä koneen yli; hän ei voinut pidättää itseään
-sanomasta tälle Signelle jotain purevaa. -- "Tarvittaisiin paljon,
-ennenkuin hän menisi ja möisi itsensä. Saatte nähdä, ei hän mene
-naimisiin sillä tavoin!"
-
-"Oh, siitä te ette tiedä hitustakaan, Maisa, -- teidän asemassanne on
-mahdoton arvostella sitä asiaa."
-
-"Mutta puhuttiinko todella sellaista Brandteilla?" tuli hiukan
-jäljestäpäin. Signe oli nähtävästi vaipunut mietteisiinsä.
-
-Maisa ommella hurahutti jälleen, -- hän oli tosiaankin antanut neidille
-vähän miettimisen aihetta. Hän harsi innokkaasti pitkin pistein
-saadakseen leningin koetukseen ennenkuin he menisivät teatteriin.
-Muuten hän olisi suorastaan ymmällä, mistä hän saisi rahat, -- sillä
-hänen täytyi saada ne, vaikka ne pitäisi hankkia mistä tahansa.
-
-"Greta tulee kuitenkin teatteriin", sanoi Arna ovesta. "Anton sanoo,
-ettei hän tahdo. Huh -- kolme sisarta rinnakkain!..."
-
-"Niinpä kylläkin", ajatteli Maisa, "Anton tahtoo varmasti pitää omaa
-teatteriaan ylhäällä sivurakennuksessa tänä iltana." Hän neuloi
-kiireesti -- hän tahtoi saada leningin harsituksi ennenkuin he menivät.
-Kello ei varmaankaan ollut vielä kuuttakaan...
-
-"Mai- Mai- Mai- Maisa, kuulkaahan toki", kuiskattiin keittiön ovesta.
-Se oli Didrik, tuo musta kadetti-velikulta; hän katsoi, oliko hän yksin.
-
-"Sanokaa minulle, Maisa, tiedättekö, ketkä kaikki menevät tänä iltana
-teatteriin?"
-
-"Niin, -- rouva ja Signe-neiti ja Arna, -- en tiedä, meneekö muita."
-
-"Luuletteko, että eno menee mukaan?" kyseli hän varovaisesti.
-
-"Luulenpa, että antaisitte paljon ollaksenne varma asiasta."
-
-"Minä? -- miksi niin? -- Mitä te oikein tarkoitatte?"
-
-"Oh, ehkä olisi hyvä, jos hän olisi poissa tänä iltana --"
-
-"Mitä sitten? -- mitä te tarkoitatte, neiti?"
-
-"Eihän teidän tarvitse kysellä minulta sellaista, kun ette tahdo, että
-minä vastaan."
-
-"Te teitte huomautuksen, joka lievimmin sanoen oli -- -- hiukan
-nenäkäs, sen saan sanoa teille. Olen huomannut, että tuollaiset nuoret
-neitoset tulevat helposti liian koppaviksi."
-
-"Minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kohta kahdenkymmenenkuuden
-ikäinen -- ja kyllä hyvän joukon vanhempi kuin te. Kuinka vanha te
-olette, kadetti?"
-
-"Sehän on samantekevää, se ei kuulu tähän. Minä kysyin, mitä te
-tarkoititte tuolla puheellanne?"
-
-"Minä? -- en mitään. Minusta tuntui vain siltä, niinkuin tukkukauppias
-olisi puhunut rouvalle jotain sellaista, että häntä halutti mennä ylös
-ullakkokerrokseen katsomaan, millaista siellä ylhäällä on."
-
-"Oletteko järjiltänne, Maisa? -- Sanoiko hän niin?" kadetti kadotti
-kokonaan ryhtinsä.
-
-"Tukkukauppias on oikein hyvä mies, joka pitää paljon lapsistaan."
-
-"Sanoiko hän niin", -- sanoi kadetti jälleen.
-
-"Ja sitten hän on varmaankin huomannut, kuinka kiireesti palvelija on
-kantanut koreja iltapäivällä rappuja ylös."
-
-"Lörpötelkää vain, Maisa, tehän juuri olettekin istunut ja katsellut
-ulos", sanoi hän nyt helpotuksesta huoahtaen. "Hän ei ole mitään
-sanonut, ei mitään. -- Nähkääs, meillä on kemut tänä iltana. Niin,
-olisipa todellakin hauskaa, jos ukko yhtäkkiä pistäisi nenänsä ovesta
-sisään. Mutta kuinka voittekaan olla niin pahansuopa, Maisa! Te, joka
-olette niin sievä tyttö."
-
-"Niinkö arvelette?"
-
-"Enkö sitten ole seisonut ja tarkastanut teitä tuolta ylhäältä verhojen
-takaa sekä tänään että eilen? Minä vakuutan teille, etten ole voinut
-ajatella muuta nyt senjälkeen kun te tulitte toissapäivänä tänne. Te
-viette voiton kaikista. Antakaa minun hiukan nähdä käsiänne."
-
-"Niin, mustan, neulan pistelemän etusormen saatte nähdä!" Maisa näytti
-sitä hänelle.
-
-"Oh, joutavia, -- kun koko käsi on niin kaunis, niin"... hän lähestyi
-täynnä mielenkiintoa.
-
-"Sellaistako opetetaan kadettikoulussa? Minä en ole sentapaisia, voin
-sanoa teille, herra kadetti; minä pyydän päästä kaikesta sellaisesta."
-
-"Minähän sanoin vain, että te olette sievä, ja sitä te ette voi
-kieltää. On kai lupa sanoa niin."
-
-"Kuuluu olevan olemassa sellainen laki, että sotilailla pitää olla
-viikset ensin."
-
-"Uh, luulenpa, että juon itseni humalaan tänä iltana!"
-
-"Älkää vain tehkö sitä, tiedättehän, että saatte siitä päänsäryn
-huomiseksi"...
-
--- Kas vain sitä röyhkeätä velikultaa!... Eikö hän seisonut tuolla
-ovessa niin mustakiharaisena ja neliskulmaisena ja kysellyt neiti
-Raskilta, eikö palvelija voisi tuoda hiukan ruokaa hänen huoneeseensa,
-sillä hänellä oli niin hirvittävän paljon luettavaa huomiseksi. Se
-kuulosti niin uskottavalta, että tädin täytyi uskoa. -- -- Ja ennenkuin
-huomasikaan, oli hän jälleen nopeasti mennyt tiehensä, jotta ei tapaisi
-ketään toisia. Huomaisipa se poika, millaiset silmät hänellä oli,
-niin --
-
-Hän ompeli innokkaasti, mukavuuden vuoksi puseronhiha hiukan käärittynä
-ylöspäin. Tuo jäykkä kangas, jota hän piti lampunvaloa vasten, kahisi
-hänen ommellessaan ja silloin tällöin kuului melua keittiöstä, jossa
-tehtiin illallisvalmistuksia ja palvelijat pitivät elämää.
-
-Hohhoo! -- Siellä Arna jo huusi, että heidän tuli kiiruhtaa
-pukeutumaan, jotta ehtisivät teatteriin.
-
-Kunhan hän saisi olla rouvan kanssa kahden edes hetken ajan ennenkuin
-he menevät. Sillä varmaankaan ei tullut mitään koetuksesta tänä iltana,
-rouvahan muutti sadat kerrat mieltään ennenkuin pääsi lopputulokseen.
-Ja nyt hänellä olisi työ valmiina minä silmänräpäyksenä tahansa.
-
-Hän näytti varsin alakuloiselta harsiessaan hihoja kiinni, oli vain
-viimeinen häilyvä toivo jäljellä.
-
-"Herra jumala, kuinka te ette ole huomannut ottaa sisään
-päällysvaatteita, Lena!" kuului rouvan hiukan väsynyt, valittava ääni,
--- se kuulosti aina siltä kuin olisi talossa ollut jokin pieni suru.
-
-Jos hän nyt vain tulisi sisään, niin olisi Maisan käytävä rohkeasti
-asiaan.
-
-Mutta toiset kuuluivat jo kiireesti tulevan jättäen ovet auki
-jäljessään.
-
-Rouva Tranem tuli lempeänä ja hienona ja koristeltuna sisään ja ojensi
-käsivartensa Maisaa kohti, tämän piti neuloa hansikkaannappi kiinni.
-
-"Antaisinpa jotakin, jos tietäisin menevätkö Scheelit tai Heibergit
-tänä iltana teatteriin, Signe", sanoi rouva hiukan miettivästi. Nuo
-hienot silmäluomet olivat painuneina vieläkin harvinaisen kauniitten
-silmien yli ja valkea, hieno, untuvanpehmeä iho näytti olevan
-hyvin säilynyt ja huolellisesti hoidettu haalean veden ja paljon
-mantelijauhon avulla. -- "Toivoisin olevani hiukan levollisempi
-kappaleen suhteen"...
-
-"Mutta sinähän kuulit, mitä Valborg Sundt sanoi, äiti."
-
-"Sanonpa sinulle, Signe, neiti Sundt ei katso asioita meidän
-silmillämme. Me emme tahdo, että meitä pidetään kuuluvina johonkin
-puolueeseen, ja varmaankin tulee tästä uudesta norjalaisesta
-kappaleesta sanomalehtiriita."
-
-"Ei, mutta jospa tulisikin oikein aika meteli tänä iltana, vihellystä
-ja huutoa", kuului Arna puhuvan.
-
-"Minusta tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt mennä tähän ensi-illan
-näytökseen, ei voi tietää... kiitos, Maisa!" Loput ajatuksistaan osasi
-hän kätkeä.
-
-"Ei, täältä ei varmastikaan saa tänään mitään apua", päätti Maisa.
-
-"Oi, rakas, anna nyt jo vihdoinkin Gretalle vuoro; tuonhan voit
-kiinnittää pelkästään nuppineulalla!" kiirehti Arna.
-
-Vanhin sisar oli seisonut kärsivällisenä äidin takana ja odottanut
-saadakseen röyhelön kiinnitetyksi hihaansa. Tämä oli rauhallinen
-ja hidas nainen, noin kolmenkymmenen korvilla. Hän ojensi nyt
-tukintapaisen kätensä esiin; nuo suuret karkeapiirteiset kasvot
-ja pieni, pyöreä selkä muistuttivat tukkukauppiasta hänen
-nuoruudenpäivinään, ennenkuin hän vielä oli ehtinyt hankkia itselleen
-nuo porvarillisen hyvinvoinnin merkit: valtavan vatsan ja paksun
-ihrakerroksen.
-
-Ruokasalissa puhelivat rouva ja täti Rask edellisen pannessa takkia
-ylleen jotakin isästä, joka tahtoi kauraryynipuuronsa joka tapauksessa,
-vaikkakin valmistettiin kalaruokaa. Sitten seurasi jotain, joka
-sanottiin niin hiljaa, ettei Maisa voinut kuulla; mutta hän saattoi
-päättää koko puhetavasta, että se jotenkin koski häntä; häntä täytyi
-pitää silmällä luonnollisesti kankaan ja ompelutarpeitten vuoksi...
-
-Eteisessä marisi Arna kärsimättömänä, että heidän täytyi matkalla
-poiketa ostamaan piparimynttipastilleja ja sitruunakakkua. --
-
-"Ja te ette saanut koetella, Maisa", puheli täti Rask tullessaan
-sisään. "Vai niin, te olitte saanut sen jo siihen kuntoon?... Mutta"
--- hän tuli yhä hämmästyneemmän näköiseksi, -- "voiko tosiaankin kaikki
-tämä kangas mennä siihen leninkiin?" Hän katsoi ympärilleen hiljaisin,
-suurin silmin ikäänkuin hän etsisi kaikkialta huoneesta kokonaista
-jäännöspalasta kankaasta.
-
-"Rouvahan tahtoi hameen niin leveäksi, ja sitten kaikki koristelut...
-Muutenhan on helppo mitata se", tokaisi Maisa äkkiä; -- "ja tuolla ovat
-kaikki kangaspalaset, mitkä jäivät jäljelle"; häntä ei haluttanut pitää
-hyvänään kaikkea, mitä sanottiin.
-
-"Eihän kukaan epäile teitä", sanoi neiti ystävällisesti, "mutta on
-erityinen taito leikata säästäväisesti. Kyllä on suorastaan hirveätä,
-kuinka muutamat ihmiset voivat panna menemään paljon kangasta.
--- -- -- Mutta hehän eivät itse maksakaan sitä, niin että he voivat
-antaa ajattelematta saksien luistaa", lisäsi hän ollessaan jo ovella;
-illallisvalmistukset kutsuivat häntä.
-
-Pari pientä porrasta johti alaspäin keittiöön, ja vanha rautasäppi
-siellä alhaalla tuijotti kuin muisto menneiltä ajoilta vastapäätä
-olevaan ruokasalin oven hienoon porsliiniseen ovenripaan.
-
-Se pieni huone, jossa Maisa istui, oli ikäänkuin vanhemman ja
-uudemman talonosan välisenä siirtymäasteena. öljyvärillä maalatuilla
-vaaleansinervillä seinillä riippui kellastuneelle paperille
-peruukkityyliin maalattu Abelardin ja Heloisen tarina pienien
-kehystaulujen sarjana ja mustakaappinen seinäkello, joka vain kävi
-epätoivoisen käheänä, mutta ei lyönyt, ja oli muutettu sinne yhdessä
-kääntöpöydän mukana, joka oli erittäin mukava Maisalle sen vuoksi, että
-sen saattoi levittää niin suureksi kuin tahtoi, kun piti leikata.
-
-Alhaalla keittiössä touhuttiin ja puuhattiin; siellä perattiin kaloja
-ja hakattiin vihanneksia, ja aina väliin kuului täti Raskin ääni.
-Ovesta tuli ruokahalua herättävä tuoksu.
-
-Kellon käydessä kahdeksatta kantoi Lena sisään tarjottimen, jossa oli
-voileipää ja teetä sekä pari palasta juuri paistettua kalamureketta.
-
-Tukkukauppiaan luona elettiin sentään varsin hyvästi. Kirkas, raskas
-haarukka oli siinä niin suurena ja hienona valmiina tulemaan käteen,
--- ja sitten kalamureke lämpimässä voikastikkeessa! Hän leikkasi
-palasia siitä, nautti voileivistä ja mietti samalla, pitikö hänen
-jättää viimeinen pala lautaselle; -- näytti sivistymättömältä syödä
-ruoka-astiat aivan tyhjiksi.
-
-"Mutta ettekö syö loppuun kalamureketta?" tyrkytti Lena tullessaan
-hakemaan pois tarjotinta.
-
-"Ei, monet kiitokset, olen jo kylläinen."
-
-"Hoh, neiti", -- kuuli hän sitten Lenan sanovan alhaalla keittiössä,
--- "miten kylläisen näköisenä se ompelijaneiti siellä istuu; -- se
-johtuu kai siitä, että hänelle tarjotaan kaikissa taloissa, missä hän
-käy työssä, niin paljon hyviä ruokia. Ajatelkaa, hän ei tahdo enää
-kalamureketta!"...
-
-Illallispöytää katettiin ruokasalissa ja ruokia kannettiin sisään.
-Maisa istui lampun ääressä ja käänsi selkänsä sinnepäin niin kauaksi
-aikaa kuin sitä kesti.
-
-Hän kuuli molempien poikien juttelevan sisällä, juristin ja Antonin,
-joka oli konttorissa, varmaankin he keskustelivat kauraryynipuurosta.
-Yht'äkkiä tuli hiljaisuus, kun tukkukauppias astui sisään, -- pitkän
-aikaa kuului vain lusikkain ja lautasten kalinaa.
-
-"Kalamureketta, Lena!" huusi Anton lautasliina levitettynä rinnalle,
--- "niin että voimme kestää tämän puurokääreen", lisäsi hän vilkaisten
-Maisaan.
-
-Olutpulloja avattiin ja Maisa kuuli tukkukauppiaan reippaan äänen -- ja
-alituisesti "mitä, mitä" heti perästä, ennenkuin kukaan ehti vastata.
-
-Hui, nyt alkoi tuo ikävä Theodor, juristi, jälleen puhua. Hänen äänensä
-kuului yhä kiivaammalta ja kiivaammalta ja heti, kun veli alkoi
-puhua, tiuskaisi hän hänelle jotain; ja "vai niin, vai niin" vastasi
-tukkukauppias...
-
-"Hii-auu!"
-
-Nyt hän haukotteli. Varmaan menee yhtä myöhään tänään kuin eilenkin.
-
-Maisa asetti ompelutarpeet kokoon; tämän päivän työ oli tehty.
-
-Hän oikaisi itseään hiukan, pudisti ja levitteli reippain kädenliikkein
-tuota kevyttä Orleans-hamettaan ja noukki pois langanpätkät. Hän
-pyörähti saadakseen hameen suoraksi ja otti kalvosimet korkeakupuisen,
-suurisiipisen hatun päältä, joka oli hänen vanha kesähattunsa ja
-johon oli näppärästi sidottu harso peittämään sen vanhanaikaisuutta.
-Ruskeasta plyyshireunuksisesta takistaan oli hän, aina ollut ylpeä, se
-sopi niin hyvin hänen hoikkaan, notkeaan vartaloonsa, mutta nyt oli
-siinäkin joitakin puutteita; hänen täytyi välttämättömästi hankkia
-itselleen uusi kunnollinen talvitakki. Hän vaihtoi pumpulikäsineet,
-jotka hänellä oli ollut aamuisen sadeilman vuoksi, pariin
-glacénahkaisia hansikkaita, jotka hän veti esiin taskustaan ja otti
-pienen sievästi kokoonkäärityn naistensateenvarjon nurkasta. Pienine
-punajuovaisine, edestä ruusukkeelle sidottuine kaulahuivineen näytti
-hän kerrassaan hienolta.
-
-Mennessään oven ohi katsahti hän ruokasaliin ja näki tukkukauppiaan
-istuvan siellä ikävystyneenä ja pistelevän hopeahaarukan kärjellä kalaa
-poikien kinastellessa.
-
-"Hyvästi, neiti Jons, menettekö nyt", hän sanoi sivumennen
-hyväntahtoisesti ovesta.
-
-Maisa tiesi, että sitten seuraisi tuo ikuinen: "ettekä vieläkään ole
-kihloissa, neiti!" jollei hän kiiruhtaisi.
-
-Syksyinen sumu piiritti raskaana ja harmaana kaasulyhtyjä hänen
-kulkiessaan katua eteenpäin; ei ollut oikein sellainenkaan ilma, että
-olisi voinut levittää sateenvarjon. Hän oikaisi yli torin ja kulki
-jälleen katukäytävää pitkin. Grönlandin etukaupungissa asuvalle oli
-suuri kierros poiketa valtionsairaalaan, ja olisi varsin todennäköistä,
-että hän joutuisi kauankin odottamaan ennenkuin saisi käsiinsä Dammin
-muorin. Ja jollei hän tapaisi häntä, niin --
-
-Maisa hiljensi askeleitaan pienen ruskean, aivan kadun varrella olevan
-yksikerroksisen puurakennuksen luona, juuri siinä missä sairaalan
-ristikkoaita alkoi. Pikkutyttönä oli hän päässyt aina siitä oikotietä
-sairashuoneen puutarhaan mennessään tapaamaan äitiään, joka oli
-siivoojana siellä.
-
-Kokonainen maailma oli avautunut Maisalle tuolla sisällä
-sairashuoneessa, jossa hänellä tavallaan oli ollut kodintuntua. Nyt oli
-siellä jo kauan sitten ollut toinen assistenttilääkäri, -- he olivat jo
-ehtineet monta kertaa vaihtuakin sillä paikalla -- ja kokonaan toinen
-henkilökunta. Mutta hän tunsi kuitenkin itsensä kotiutuneeksi siellä
-niin kauan kuin ovenvartia ja Dammin muori pysyivät paikoillaan.
-
-Hän poikkesi hiukan tieltä kulkeakseen molempien säleaitojen välistä,
-jotka kumpikin ympäröivät puutarhaansa, ja soitti porttikelloa. Hän
-muisti vielä ajan, jolloin sääntöjen mukaan tähän aikaan oli liian
-myöhäistä tulla sisään, siitä asti kun hän pikku Maisana tuli tapaamaan
-siivoojatar Maisa Jonsia, -- ja kuulustelun, jonka portinvartia aina
-pani toimeen. Hän kuuli kellon soivan sisällä ja tunsi jotakin vanhasta
-jännityksestä: tuntisiko hän ja päästäisi armollisesti sisään hänet
-tänä iltana, tuo jäykkä, hintelä, pikku mies, joka oli niin äreä, -- ja
-niin kiltti toisinaan ja joka ilmestyi ovenvartianhuoneesta kuluneessa,
-pitkässä, sinisessä takissa kirkkaine nappeineen ja puhtaanvalkoisine
-kaulahuivineen ja joka muistutti kirurgin professoria. Silloin hän oli
-luullut, että he kaksi olivat yhtä mahtavia ja yhtä suuria käskijöitä.
-
-Hänen elämänsä suurin käännekohta oli, kun äiti kuoli, eikä hänellä
-enää ollut oikeutta tulla ja mennä sinne säleaidan sisäpuolelle, jossa
-raskaat puu- ja kivirakennukset ympäröivät pihamaata ja korkeat,
-huuruiset piilipuut huojuivat. Myrskyssä ja tuulessa ne ikäänkuin
-lakaisivat latvoillaan pilviä --
-
-Tuntui paljon kevyemmältä kulku, kun sairaalan portti puoli tuntia
-myöhemmin sulkeutui hänen jälkeensä ja kun Dammin muorin kolme markkaa
-oli hänen taskussaan. Maisa oli aivan tarkalleen tietänyt, mistä tätä
-piti kysyä, -- rappuja ylös vasemmalle, jossa koko leveä, pitkä käytävä
-oli valaistu nyt, kun iltakierros oli ohi. Usein oli hän seisonut ja
-odottanut näitten sairashuoneitten ulkopuolella, numero 2:n, numero
-3:n, numero 7:n, ja hän tunsi jälleen kaikkien niiden vuosien jälkeen,
-joina hän oli käynyt äitinsä luona, täällä ylhäällä tämän omituisen
-sairaalanhajun.
-
-Hän oli tullut kerrassaan hyvälle tuulelle kaikkea tätä ajatellessaan,
-eikä hän huomannutkaan ennenkuin oli jo Vaterlandin sillalla. Silloin
-hänen viereensä asettautui eräs nuori mies; kaasulyhdyn valossa huomasi
-hän, että se oli joku ylioppilasvetelys.
-
-Seuraavankin lyhdyn luona tuli tämä jälleen esiin. Hänellä oli
-silmälasit ja hän tirkisteli Maisaa; -- "ole hyvä, ukkoseni, tarkastele
-vain minua!"
-
-Yht'äkkiä hän tervehti kohottaen hyvin kohteliaasti hattuaan:
-
-"Ehkä te asutte jossakin täällä Grönlandin kaupunginosassa, neiti?"
-
-Mitään vastausta ei kuulunut; mitä se häneen kuului, missä Maisa asui.
-
-... "Ajattelin vain, että nyt ehkä palaatte kotiin kaupungista."
-
-Nyt piti vain olla olevinaan niinkuin ei kuulisi lainkaan.
-
-"Vakuutan teille, neiti, ettei tässä ole mitään vaaraa. Sehän oli vain
-peräti viaton kysymys, joka ei millään tavalla voi loukata teidän
-kainouttanne. Tahdoin vain tietää, voisitteko sanoa minulle, missä on
-numero 153 Grönlandin tien varressa."
-
-Mutta hyvä isä... eikö tuo pahus ollut ottanut selvää juuri sen talon
-numerosta, jossa hän asui!
-
-"Ellefsenin talo?... kauppapuoti alakerroksessa -- ja avonainen
-pihanportti?"
-
-Maisa kulki niin reippaasti kuin suinkin osasi, mutta vieras pysytteli
-hänen vierellään. Sitten kysyi mies yhtäkkiä:
-
-"Ehkä täällä on jossain kuuromykkäinkoulu?" Nyt hänen täytyi nauraa,
-mutta hän levitti sateenvarjon auki ja katsoi suoraan eteensä, -- olipa
-siinäkin aika riiviö!
-
-"Oletteko yhä edelleen yhtä taipumaton -- mitä?... Talo, jossa on
-matala, valkea muuri, -- ja sisäpuolella jonkinlainen rakennusrykelmä,
-jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä?" puheli hän edelleen.
-
-Kaksi tunkeilevaa kissansilmää aivan loisti silmälasien takaa; saattoi
-kuulla äänestäkin, että hän oli kujeiluretkellä.
-
-Maisa tiesi niin hyvin, mitä hän olisi tahtonut vastata, mutta ei
-milloinkaan sovi ryhtyä sillä tavoin keskusteluihin herrojen kanssa.
-Jos niin tekee, vaikkapa vain aivan vähäisen, niin ruvetaan heti
-pitämään sellaisena, jota voi kohdella, miten vain haluttaa. Se on
-aivan varmaa, se. -- Ja niin hän pakotti itsensä vaikenemaan siksi
-kunnes he tulivat kauppias Sundbyn kulmaan. Siellä hän yhtäkkiä
-poikkesi puotiin. Oli hyvä päästä irti hänestä ja samalla saattoi
-hän ostaa itselleen hiukan rintasokeria ja ehkä saisi hetken aikaa
-jutellakin matamin kanssa.
-
-Oli muuten totta, että Ellefsenin talossa asui paljon ihmisiä. Eräs
-kupariseppä aloitti työnsä kello viisi aamulla, joten hän ei tarvinnut
-mitään herätyskelloa, ja lasimestari nosti hirveän rymyn, jos mukulat
-tulivat liian lähelle hänen ikkunakehyksiään, jotka olivat asetetut
-ulkoseinää vasten. Lisäksi vihelsi ja jymisi juna uskollisesti koko yön
-heti piha-aidan takana.
-
-Kun hän astui lautoja pitkin Ellefsenin talon pilkko pimeään,
-tuuliseen porttikäytävään, tiesi hän varmasti, mihin asettaa jalkansa.
-Lauta vajosi likaan askelten alla, ja hän tunsi varsin hyvin nuo
-kolme tiilikiveä, joista pääsi pitkin pihaa sinne tänne asetetuille
-laudanpätkille. Näitä myöten pääsi aina oikealla olevan pienen
-sivurakennuksen ovelle saakka. Siellä hän asui puuseppä Dörumin luona.
-
-Ei voi kuvata hänen kauhistustaan, kun hän yht'äkkiä kuuli takanaan
-sanottavan:
-
-"Sika-maista... kerrassaan inhoittavaa..."
-
-Eikös vain siellä ollut jälleen tuo roikale! -- Hän oli siis ruvennut
-seuraamaan Maisaa.
-
-"Kuuletteko te, joka olette siellä, pitääkö tässä kurassa kahlata
-oikeaan vai vasempaan?"
-
-"Pysytelkää vain keskellä, siinä on juuri sellaista, mistä eniten
-pidätte, siinä on kaikkein syvintä."
-
-"Kas, kas, kuulkaas vain! Tehän siellä olettekin, te, jonka kanssa
-äsken juttelin. Nyt aiotte varmaankin upottaa minut. Siinä tapauksessa
-täytyy minun sanoa, että te teette syntiä aivan viatonta olentoa
-kohtaan... Mutta tämähän on sikamaista!"
-
-Ääni kuulosti surkealta, hän oli pulassa.
-
-"Kuulkaas nyt, korkeasti kunnioitettava neiti, ettekö voisi saada
-itseänne tuntemaan sääliä lähimmäistänne kohtaan, jonka aikomukset
-te nähtävästi käsitätte kokonaan väärin. Sanokaa vain, pitääkö minun
-mennä oikealle vai vasemmalle? Sillä täällä on varmaankin joitakin
-laudantapaisia jossakin. Ette suinkaan tekään leijaile siellä ilmassa
-niinkuin varjo onnellisemmasta maailmasta?"
-
-"Ei, tämä on aivan epätoivoista", mumisi hän. "Tässähän voi vähällä
-joutua uimaan. Nauratteko te, neiti?"
-
-"Mutta tämä talohan se kaiketi on?" sanoi hän yht'äkkiä, -- "näin niin
-selvästi talonnumeron kaasulyhdyn valossa, sataviisikymmentäkolme.
-Näettekö, minun täytyy päästä numeroon 153 muurarimestari Ellefsenin
-taloon... Asun täällä jossakin, saan ilmoittaa; se on, olin täällä
-viikko sitten, mutta silloin oli kirkas päivä, nyt ei pirukaan tuntisi
-näitä paikkoja -- ja olen muuten muuttanut tänään, jos palvelijani vain
-on täyttänyt velvollisuutensa. Haen leskirouva Thorsenia."
-
-"Oh!" -- nyt selveni asia Maisalle. Hänkö siis! -- ja kun Maisa oli
-tehnyt itsensä naurettavaksi hänen silmissään kaiken aikaa.
-
-"Kyllä hän asuu täällä", tuli nyt reipas vastaus, "tuossa aivan
-edessänne, kun tulette pihaan. Niin -- varmaankaan ette näe mitään, --
-mutta jos seisotte hetken aikaa siinä, missä nyt olette, ohjaan kyllä
-teidät oikeaan."
-
-"Monet kiitokset, -- eipä ole juuri miellyttävä tämä paikka, jossa
-seison, toinen saapas kurassa --"
-
-Hän polki lautaa niin että kura räiskyi, löytääkseen eteenpäin...
-
-"Kas -- tarttukaahan kiinni sateenvarjooni, niin ohjaan teidät perille."
-
-"Nyt te teette oikein kiltisti, neiti", kuului nyt varsin kohteliaasti.
-
-Maisa ohjasi hänet täysin vahingoittumattomana rapuille. Tuossa
-puolittain luhistuneessa vanhassa puurakennuksessa asui tullivirkailija
-Schultz ja tämän yläpuolella leskirouva Thorsen, joka eli vuokraamalla
-huoneita. Kesällä viekoitteli hän ihmisiä sinne houkuttelevalla
-otsakkeella: "Suurenmoinen näköala yli Björvikenin ja sataman", ja
-kylmänä vuodenaikana taas, jolloin asukkaat säännöllisesti muuttivat
-pois hatarien ja ravistuneitten ikkunain vuoksi, "kuulumattoman
-halvalla asunnolla."
-
-Maisa seisoi alhaalla käytäväoven luona ja kuunteli, sill'aikaa kun tuo
-vieras kulki rappuja ylös ja koputti eräälle ovelle siellä ylhäällä.
-Oli pimeää kaikkialla talossa, lukuunottamatta tullivirkailijan
-makuukamaria. He eivät varmastikaan olleet odottaneet häntä tänä
-iltana, vaan olivat panneet maata. Hän juoksi rappuja ylös ja koputti
-Tillan keittiöön ja sai tämän ulos.
-
-"Olen ylioppilas Kielsberg", esitti hän itsensä. "Siivoojani on
-varmaankin sanonut, että tulen tänä iltana?"
-
-"Kiitoksia avusta", sanoi hän Maisan tullessa alas rappusia, ja Maisa
-kuuli rouva Thorsenin harmistuneen äänen: "Varjelkoon, tulla näin
-myöhään ihmisten luo."
-
-Pikkurakennuksissa pihan ympärillä olivat ovet suljetut ja ikkunat
-pimeät, vain maalarimestarin luota pilkotti valo valkoisten uudinten
-takaa, varmaan oli joku lapsista jälleen sairaana. Tontti oli aikoinaan
-kuulunut maataloon, ja keltainen puurakennus, jossa tullivirkailija
-ja rouva Thorsen asuivat, oli vanha päärakennus. Kadunpuolella asui
-rakennusmestari Ellefsen uudessa valkoisessa kivirakennuksessa,
-kauppapuoti alakerroksessa, ja nyt, kun tontin arvo oli nousemassa,
-olivat kaikenkaltaiset käsityöläiset, joiden työpajat tarvitsivat
-paljon tilaa, asettuneet asumaan pikkurakennuksiin ja vajoihin.
-
-Maisa meni keittiön kautta pieneen, vanhaan sivurakennukseen puusepän
-luo. Likaämpäristä tulvahti inhoittava haju vastaan oven auettua.
-Hän raapaisi tulta löytääkseen pienen lampun, joka oli pantu esille
-häntä varten pöydälle muutamien perheen illallisaterialta jääneiden
-lautasten ja kuppien viereen. Hän otti jalastaan märät kenkänsä ja
-asetti ne vielä lämpöiselle hellalle, johon sitä ennen oli pantu kaksi
-paria leveitä pikilangalla ommeltuja miesten kenkiä sekä joukko sukkia
-keppiin kuivumaan. Lamppu kädessä meni hän sitten varovaisesti työpajan
-läpi.
-
-Kaappisängyssä kaikkien puolivalmiitten tuolien ja höyläpenkkien takana
-tuossa lämpöisessä huoneessa makasi suutarinsälli Elling, -- suutarilla
-ja puuseppä Dörumilla oli yhteinen keittiö, ja sattui toisinaan, että
-kun Maisan täytyi kulkea sitä tietä, hän oli valveilla ja ryhtyi
-juttelemaan ja laskemaan leikkiä.
-
-Sisimmässä niistä kahdesta huoneesta, jotka olivat pienen käytävän
-päässä, nukkuivat Dörum ja matami ja ylempänä, rappusista oikealla
-olevassa huoneessa, yhdessä suutarin palvelustytön kanssa heidän
-keskenkasvuinen tyttärensä, vaivainen olentoparka, joka oli kuuro ja
-jota täytyi hoivata melkein kuin lasta.
-
-Kuuromykkä oli tottunut olemaan valveilla ja odottamaan Maisan tuloa.
-
-Nytkin kuului jotain, epäselvää ähkymistä, ja Maisa asetti
-lampun kädestään oven ulkopuolelle ja meni sisään. Kaksi niistä
-rintasokeripalasista, jotka hän oli ostanut Sundbystä, joutui tuon
-ihmisparan suuhun, ja palvelijattaren herättyä meni tälle pari palaa
-rihkamapuodin antimista lupausta vastaan, että hän huolehtii Maisan
-hameenhelmojen kuivattamisesta heti, kun hän aamulla on tehnyt hellaan
-valkean.
-
-Puuseppä oli latonut kaikenmoisia tarvepuita ullakolle ja palomuurin
-taakse, niin että Maisan täytyi valaista tietä itselleen. Maisan huone
-oli myöskin oikeastaan laudoitettua ullakkonurkkaa, neliskulmainen
-ikkuna oli sovitettu kaltevaan kattoon, mutta se teki kuitenkin huoneen
-vaikutuksen. Hänen äitinsä jälkeenjättämä vanha piironki oli siellä ja
-sen lisäksi vielä muutamia tuoleja, silityslauta ja taloustavaroita ja
-kupariastioita sisältävä hylly sekä muutamia puunaulakoista riippuvia
-vaatteita, jotka kaikki täyttivät pienen huoneen.
-
-Maisa seisahtui hetkeksi piirongin eteen ja etsi jotain eräästä
-laatikosta. Hän veti esiin sukkaparin, ja nopea tarkastelu selvitti
-hänelle, että ne olivat parsittavat, kuten hän oli aavistanutkin. Hän
-oli jo monena iltana koettanut välttää tuota työtä, kunnes se nyt oli
-miltei mahdotonta.
-
-Tuntui varsin ikävältä ryhtyä parsimaan, hän kun oli niin väsynyt. Sitä
-paitsi hän oli kovasti iloinnut siitä, että pääsisi sänkyyn ja saisi
-aivan hautautua patjoihin, missä oli oikein lämmin. Hän oli nukkunut
-sillä patjalla ja samassa ruskeaksi maalatussa, aukivedettävässä
-sängyssä, jonka päissä oli pienet, pyöreät nuppulat, niin kauan kuin
-hän muisti. Siinä oli äiti kuollut niihin aikoihin, jolloin he asuivat
-Hammersborgissa. Sängynpään yläpuolella oli hänen valokuvansa: jäykkään
-krinoliinihameeseen puettu nainen, jonka työssä kovettuneet kädet
-olivat liian näkyvissä ja jonka pitkissä, kapeissa kasvoissa saattoi
-huomata lujan ja tarmokkaan ilmeen. Sivulla oleva valokuva oli jostakin
-sanomalehdestä leikattu ja asetettu lasikehyksiin. Se oli muuan
-tunnettu tohtori ja professori, joka oli ollut sekä kandidaattina että
-assistenttilääkärinä sairaalassa samaan aikaan kuin äitikin.
-
-Maisa oli asettanut lampun pienelle pöydälle sängynpäähän ja nostanut
-tuolin sen ääreen. Nyt hän istui ja parsi sukkia varsin mukavassa
-asennossa jalat sängyssä ja rintasokeri pöydällä houkuttelevan
-näköisenä.
-
-Sisällä vanhan Sjöbergin "koneen" luona vielä: viilattiin ja jymyttiin.
-Näin oli kuitenkin aina elämää talossa hänen tullessaan kotiin myöhään
-illalla; nykyisin Sjöberg vaivasi päätään päivät umpeensa tiirikalla
-aukeamattomalla lukollaan.
-
-Yht'äkkiä Maisa purskahti nauruun. Hän tuli ajatelleeksi, kuinka
-hän oli kulkenut ja puolustanut henkeään tuota viatonta ihmisparkaa
-vastaan, jonka ei millään keinoin ollut onnistunut saada mitään
-vastausta kyselyihinsä ja tiedusteluihinsa...
-
-
-
-
-II.
-
-
-Tosiaankaan ei Maisan ollut helppoa selviytyä nyt edellä joulun;
-hänen olisi pitänyt jakautua kolmeen osaan, sillä Brandtilta saapui
-kutsu ja samoin Jürgenseniltä; -- hän oli saanut lähteä kesken pois
-Simonsenilta, jonne hän oli lupautunut koko viikoksi ompelemaan neitien
-tanssiaisleninkejä, -- ja nyt, ennenkuin hän lähti kotoa aamulla,
-tuli sana leipuri Antonisenilta, että heidän välttämättä piti saada
-uudet vaatteet kaikille kolmelle lapselle! -- Jollei hän menisi sinne,
-niin kadottaisi hän varman paikan, johon piti turvautua kesällä
-koko hienoston ollessa maalla. Mutta nyt sai kesällä käydä miten
-tahansa, sai kun saikin, sillä oliko hän luotu istumaan ja ompelemaan
-lastenvaatteita ja sensellaista nyt, kun oli niin paljon muuta
-tekemistä.
-
-Aivan odottamatta olivat tulleet nämä kutsut tirehtööri Solbergin
-tanssiaisiin; mutta varmaankin pitivät he nyt ne niin myöhään -- tuskin
-oli neljääkääntoista päivää niistä enää jouluun -- siksi, että noita
-sieviä tyttäriä kutsuttaisiin kaikkiin tanssiaisiin talven kuluessa ja
-juhlittaisiin kaikin tavoin.
-
-Maisa oli istunut Jürgensenillä hyvin myöhään eilen illalla, --
-olisipa siellä ollut ompelukone, niin olisi työ sujunut toisenlaisella
-vauhdilla, -- ja oli tullut jälleen lumipyryssä ennen kahdeksaa tänä
-aamuna. Hän oli tehnyt ankarasti työtä kaiken päivää; Mina Jürgensenin
-tarlataanileningin piti tulla nyt valmiiksi tänä iltana, sillä Theodore
-Brandt ahdisti kovasti töillään.
-
-Mina ei voinut olla poissa kymmentäkään minuuttia, vaan tuli jälleen
-sisään ruokasaliin Maisan luo ja hypisteli ja asetteli yhteen
-kangaspalasia ja ihmetteli ja jutteli. Hän otti esiin kukkia ja
-koetteli nyt, sopivatko ne leningin väriin lampun valossa, ja sitten
-koetteli hän helmiään; -- hänellä oli erittäin kaunis vartalo, hoikka
-ja sorea, ja hän tahtoi, että se myöskin näkyisi.
-
-Ja Maisa tiesi varsin hyvin, millainen hänen pukunsa tuli olla,
--- sileä pusero ja sen yllä olkapäiltä rinnan yli ulottuva
-runsaslaskoksinen röyhellys. Mina-neidillä, joka oli niin hento, piti
-olla jotain täyttävää. mutta se ei saanut pudota raskaasti ja jäykästi,
-niin että se kadotti oikean, yksinkertaisen luonnollisuutensa. Sillä
-sellainen suora ja sileä, jäykkä kiilantapainen kangaspalanen oli
-koristuksena pahinta, mitä hän tiesi.
-
-Mina seisoi hieno, valkea hame vaaleanpunaisen tarlataanileningin alla
-ja koetteli. -- Vyötärön kohdalta täytyi hiukan kaventaa, se teki
-vartalon pehmeämmäksi ja vapaammaksi... Ja hameen tuli laskeutua niin
-pehmeästi ja ikäänkuin ruumista myöten --
-
-"Mutta ei mitään koviketta!" keksi Mina yhtäkkiä; hän tuli loistavan
-iloiseksi päästyään vihdoinkin selville siitä, miten piti olla. --
-"Kunhan se vain istuisi... kunhan se vain istuisi!"... Siniset silmät
-aivan välkkyivät; -- "kunhan se vain saataisiin putoamaan vapaasti ja
-luonnollisesti..."
-
-Hän koetteli ja näytteli ja puheli ja huolehti.
-
-Ja Maisakin oli vallan kuumeessa: -- "Ei, mutta jos Mina-neiti
-kiinnittäisi kukkia paksuun, vaaleaan tukkaansa"; -- hän veti
-varovaisesti hameen pään yli, -- hänestä saattaisi tulla niin sievä,
-että siitä puhuttaisiin!...
-
-Nyt tuli asessori sisään päällystakki yllä ja sateenvarjo kädessä;
-hänen piti mennä joihinkin kutsuihin tänä iltana tuollaisessa
-lumipyryssä. Hän taputti Minaa ja tarkasteli leninkiä; asessori piti
-paljon ainoasta tyttärestään.
-
-"Yksinkertaista ja kaunista ja luonnollista, -- eikö niin, Mina?
-Hienostuneen pukeutumistaidon tuntee heti ensi silmäyksellä. --
-Hienoutta, joka kätkeytyy yksinkertaisuuteen ja jonka tuntee paremmin
-kuin näkee. Se ilmaisee varmasti arvoasteen." -- Hän silitti
-ihaillen hänen hiuksiaan. -- "Me emme tahdo tietääkään toisenlaisista
-pukeutumistavoista"...
-
-"Ettepä tosiaankaan", ajatteli Maisa; hän näki, kuinka Mina hiipi isän
-luo ja suuteli häntä saadakseen hänet pian jälleen menemään pois.
-
-"Kunhan se vain istuisi... kunhan vain saisitte sen istumaan, Maisa!...
-Ottaisimmekohan hiukan pois röyhelön laskoksista?" -- Hän pelkäsi niin,
-ettei hän tulisi tarpeeksi solakaksi. Mina tuskin saattoi käsittää,
-että he viime vuonna olivat tanssineet krinolinipuvuissa.
-
-Vaaleanpunainen hame oli vielä keskentekoisena tuolilla, nyt tuli
-pitkien koristeitten vuoro.
-
-Maisa nousi ja pani puseron pois alkaakseen yksitoikkoisen ompelun.
-Kapeat, jäntevät sormet kulkivat erinomaisen nopsina, sormustin työnsi
-neulaa varsin kätevästi kankaaseen, ja laskostaminen edistyi niin
-nopeasti, että yhä uudestaan ja uudestaan täytyi kiinnittää kangas
-uudelta kohdalta.
-
-Hän tahtoi nähdä, eikö Mina-neidin leninki nyt vetäisi vertoja sekä
-Bergin sisarusten että matami Aasin valmistamille sekä hienoon
-poimuttelemiseen että kuosiin nähden. Ei ollut mahdotonta, että
-kyseltäisiin, kuka sen oli ommellut...
-
-Ja häntä ei todellakaan ihmetyttäisi, vaikka Mina-neiti voittaisi
-kaikki Solbergilla. Hän oli niin vilkas nyt varmaankin tuon
-meriupseerin vuoksi, jonka sanottiin kosiskelevan häntä...
-
-Maisa hymyili ommellessaan... Ehkäpä tämä leninki nyt ratkaisisi
-asian!... Hän liitäisi niin hentona ja kevyenä kuin höyhen ilmassa
-upseerin käsivarrella.
-
-Oi, kuinka he osasivatkin tanssia!... Maisa oli nähnyt heidät
-lehteriltä porvaritanssiaisissa viime vuonna, -- koko sali ikäänkuin
-liikahteli soiton tahtiin kirkkaitten kruunujen alla, pitsinypläyksillä
-koristettuja silkki- ja atlassilaahustimia vilisi siellä vaaleitten
-harsohameitten rinnalla. Ja paljaat kaulat ja tukkalaitteet kukkineen
-ja helmineen taipuivat ja kumartuivat keskellä kaikkia kauniita
-univormuja, mustia frakkeja ja valkeita liivejä.
-
-Hän oli istunut ja ommellut sen illan kokonaan Elise Schoulle siksi
-kunnes tämän piti mennä tanssiaisiin; ja sitten oli hän seurannut
-tätä vaunuissa ottaakseen hänen yltään päällysvaipan ja oli siten
-päässyt ylhäälle parvekkeelle katsomaan heitä. Hän oli tarkannut
-jokaista tuntemaansa, -- punaleninkistä Signe Tranemia kukkineen ja
-norsunluuviuhkoineen ja Elise Schouta, joka koko ajan oli lattialla
-kauempana salissa, ja valkopukuista Kitty Blomia -- tämä oli niin
-suloinen, mutta hänen leningissään oli toisen olkapään kohdalla
-ikäänkuin jotain viistoon leikattua kaula-aukon kohdalla, sen huomasi
-joka kerran, kun hän taivutti itseään; -- ja sitten Minka Mörkiä,
-joka myöskin oli pukeutunut vaaleaan, mutta atlassiin! -- Hän joutui
-kihloihin niissä tanssiaisissa luutnantti Müllerin kanssa... Lopulta
-oli hänen päänsä mennyt vallan pyörälle paljosta eau de colognen
-hajusta, valosta ja musiikista, niin että tuntui aivan siltä kuin hän
-itse olisi ollut siellä alhaalla.
-
-Mutta joka tapauksessa oli nyt hauskin aika vuodesta, tämä aika ennen
-ja jälkeen joulun, kun hän näin istui ja kuumeisella kiireellä ompeli
-tanssiaisia varten, niin että melkein päätä pyörrytti, eikä tiennyt,
-kuinka päivä oli kulunut ennenkuin oli jälleen lähdettävä ulos ja
-mentävä kotiin pimeässä. Jokaiselle näytti olevan aivan kuin hengen
-kysymyksenä saada leninkinsä valmiiksi, niin että täytyi valvoa myöhään
-yöhön. Mutta nuo nuoret neidit kysyivät häneltä neuvoa ja juttelivat ja
-hulluttelivat ja uskoivat hänelle, mitä he pelkäsit, ja toivat esiin
-ajatuksensa kaikin puolin, niin että hän suurella mielenkiinnolla
-seuraten pääsi lopulta selville kaikesta: kuinka monta kertaa
-meriluutnantti Solberg tanssi Mina-neidin kanssa, tai mitä oli kerrottu
-Signe Tranemista ja herra Torpista tai Arnasta ja vaaleatukkaisesta,
-iloisesta Jakob Schousta. Hän ikäänkuin unohtui kokonaan kaikkeen
-tähän, hän eli niin täydellisesti noissa asioissa ja hänellä oli joka
-suhteessa oma osansa niihin nähden.
-
-Mitä haaveiluja hänellä joskus olikin ollut itsekohtaisesti, ne jäivät
-syrjään, -- Hjorte-apteekin farmaseutti, jolla nyt oli itsellään
-apteekki jossakin, ja joka oli mennyt naimisiin rahojen vuoksi eikä
-ollut ollenkaan niiden ajatusten arvoinen, joilla Maisa oli vaivannut
-itseään hänen tähtensä...
-
--- "Olipa oikein hyvä, että me saimme olla niin rauhassa tänä iltana",
-arveli rouva, hän oli ollut ylhäällä ja auttanut miestään tämän
-pukeutuessa; -- ei tehnyt mitään, vaikkapa Maisa istuisi ompelemassa
-kauemminkin, kun kerran oli niin kiire. Ja nyt kun asessori ja
-ylioppilas olivat molemmat ulkona, voisivat he vain kattaa pöydän
-arkihuoneeseen rouvalle itselleen ja Ludvigille ja Minalle, niin
-Maisan ei tarvitsisi korjata tavaroitaan ruokapöydältä, vaan saisi hän
-häiritsemättä ommella.
-
-Sitten illalla soitti Theodora Brandt ovikelloa. Hän tuli pimeässä ja
-lumipyryssä puhuakseen Minan kanssa tanssiaisista ja nähdäkseen hänen
-leninkinsä; -- mutta alla oli kuitenkin pelko, ettei hän saisi Maisaa
-huomen-aamuna varhain ompelemaan hänelle.
-
-He juttelivat ja kuiskailivat siellä sisällä kamarissa, heillä oli
-niin paljon asioita keskenään; se oli oikein kuumaa ystävyyttä...
-Mutta leninkiä Theodora nyt ei kuitenkaan saanut nähdä. Huomenna kyllä
-Maisalta kysyttäisiin tarkasti asiasta.
-
-Neula kulki ja kulki, sillaikaa kun Mina kulutti aikaansa Doran kanssa
-sisällä.
-
-He olivat ajaneet Ludvigin läksyineen Maisan luo; poika istui siinä
-unisena ja nyrpeänä ja luki kyynärpäät pöydällä ja molemmat nyrkit
-hiuksissa.
-
-Tänäkään iltana eivät työt valmistuneet ennenkuin puoli yksitoista,
-oli vielä puolitoista kerrosta koristenauhaa ompelematta... Lampunkupu
-ja suippo pää hiukan kellahkoine kasvoineen häämöttivät nurkkapeilissä
-ruokasalin kaapin yläpuolella ja varjo alhaalla seinällä hänen
-vieressään työskenteli reippaasti ja herkeämättä käsillään.
-
-Kaksi kokonaista päivää hän sai laskea hyväkseen täällä, -- ja sitten
-huomenna ja ylihuomenna Brandteilla, -- siitä tulisi täsmälleen yksi
-taalari. Simonsenilta, jonne hänen piti mennä torstaina ja jossa
-piti sitten istua koko viikko, oli yhden päivän palkka vanhastaan
-saamatta. Jos siinä ajassa voisi saada työt valmiiksi siellä ja pääsisi
-Antonisenille, niin olisi vielä jäljellä neljä ja puoli päivää ennen
-jouluiltaa. Asunnonvuokra piti maksaa matami Dörumille, ja loppusumma
-kengistä piti saada suoritetuksi.
-
-Ja sitten ruokaa joulupäiviksi...
-
-Täytyi pitää huoli siitäkin, että jäi jotakin jäljelle joulun
-ja uudenvuoden väliseksi sunnuntaiksi, jolloin oli ristiäiset
-maalarimestari Jörstadin luona, -- hän tahtoi ommella oikein
-hienon kastemyssyn punaisin atlasnauhoin ja ruusukkein. Häntä oli
-pyydetty tyttökummiksi, ja Dörumin matami pitäisi lasta. Oli kyllä
-tarkoituksena, että niistä tulisi oikeat kemut... Kirkkoon ottaisi
-Maisa uuden talvilakkinsa ja lyhyen, nahkakauluksisen takkinsa. Ja
-sitten tahtoi hän koristaa mustan leninkinsä kauniilla villapitseillä,
-jotka hän oli saanut rouva Schoulta, -- ne täytyi jälleen ratkoa
-pois viidenneksi päiväksi, jolloin oli mentävä ompelemaan. Sitten
-valkea kaulus, joka kiinnitettäisiin edestä pienellä kultaneulalla
-ja hienot kalvosimet. Ehkä hän ottaisi sen punaisen ripsireunaisen
-kaulaliinansakin, tai ehkä oli hienompaa ja yksinkertaisempaa olla
-ilman. Tukka piti kähertää ja asettaa chignon-malliin, -- oi,
-hänestä tulisi hirvittävän hieno! Oli ollut puhetta siitäkin, että
-he kutsuisivat kesteihin joitakuita kisällejä ja Ellingin, niin että
-voitaisiin tanssia illalla...
-
-Ludvig istui ja haukotteli, niin että se lopulta uhkasi aivan tarttua...
-
-... "Mustaanmereen Dniepr ja Dniester, Dniepr ja Dniester, Dniepr ja --"
-
-Hän takoi ja takoi päähänsä: "Dniepr ja -- ja"
-
-"Kunhan se vain lopuksi ei menisi aivan umpilukkoon", virkahti Maisa.
-
-Ludvig katsoi häneen vihaisesti.
-
-... "Jäämereen Viena, Itämereen Väinäjoki eli Dyna, Väinäjoki --
-Väinäjoki -- Dyna... Itämereen Väinä --"
-
-"Niin, nyt on kai aika sinun päästä sänkyyn ja saada pehmeä 'dyna'
-pääsi alle", arveli Maisa.
-
-"Pitäkää suunne kiinni, -- minua ei lainkaan nukuta!" Hän paiskasi
-vihaisena kirjan kiinni ja meni ylös huoneeseensa.
-
-Oli tyhjää ja hiljaista. Lampun valo alkoi punertaa, se heikkeni ja
-himmeni.
-
-Varmaankin oli oikea myrsky ulkona, tuuli ulvoi. Hän ompeli ja ompeli,
-kestäisi vielä ainakin tunnin ennenkuin hän saisi kaikki valmiiksi.
-
-Illan kuluessa saattoi hän saada sellaisen unenpuuskan, että hän
-ikäänkuin näki kaikki kaksinkertaisena. Mutta ompeleminen kävi
-kuitenkin yhtä sukkelaan siitä huolimatta, ja kun puuska oli ohi, oli
-hän päässyt pitkän matkan eteenpäin.
-
-Siinä istuessaan uneksi hän, että oli aikainen aamu ja hän kulki
-äskensataneessa, paksussa lumessa vaivaloisesti pihan yli, -- joka
-askeleella näkyi mustaa likaa -- ja tapasi kirjapainopojan, niinkuin
-tavallisestikin tämän mennessä rappuja ylös ylioppilas Kielsbergin luo
-paperiviilekkeineen.
-
-... Kielsbergin mielestä he varmaankin tavallaan tunsivat toisensa
-ensimäisestä illasta saakka, jolloin tämä tuli taloon. Hän tervehti
-ja jutteli joka kerta heidän tavatessaan toisensa ulkona ja kyseli
-häneltä, niissä hän milloinkin oli ollut ompelemassa ja mihin hänen
-piti mennä huomenna ja ylihuomenna. Kielsberg arveli, että Maisa oli
-varmaankin hirveän tyytyväinen maailmaan ja ansaitsi äärettömän paljon
-rahaa, -- silmät kiiluivat ja vilkuivat silmälasien takaa -- Maisa kun
-ahersi aikaisesta aamusta myöhään iltaan. -- Varmaankin tulisi hänestä
-vielä hirveän rikas! --
-
-Kielsberg oli aina iloinen, vaikkei hänellä suinkaan ollut liiaksi
-rahaa, miesraukalla. Rouva Thorsenin täytyi kovasti kiristää häneltä
-vuokraa, sen hän oli kuullut Tillalta. Hän luki lääkäriksi ja hänet
-tunnettiin hyvin sairaalassa.
-
-Oli harmillista, että Maisa oli lauantaina sattunut tulemaan kotiinsa
-niin onnettomaan aikaan, juuri kun pesijätär seisoi ja karhusi laskua
-ja huusi, ettei hän enää vasta pese noita kuluneita paitoja, jollei
-herra maksa. Hän olisi antanut paljonkin, jos olisi voinut hävitä
-näkymättömiin, niin hieno kuin Kielsberg aina oli; mutta oli mahdoton
-enää kääntyä ympäri, sillä hän oli juuri menossa viemään leninkiä rouva
-Thorsenille ja niin käänsi hän asian leikiksi ja meni rappuja ylös
-aivan heidän keskeltään. Mutta eipä Kielsberg ollut näyttäytynyt sen
-jälkeen...
-
-Lampun valo punersi yhä enemmän, se alkoi kärytä. Viimeiset koristeen
-laskokset olivat vielä neulomattomina hänen edessään.
-
-Rouva aukaisi ovea nähdäkseen, eikö hänen työnsä pian valmistuisi;
-ei varmaankaan kannattanut enää jäljelläolevan pätkän vuoksi
-panna lamppuun uutta öljyä?... Mina oli nukahtanut arkihuoneeseen
-odottaessaan...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulupäivinä Maisa oli nukkunut tarpeekseen, tehnyt tulen uuniin,
-keittänyt kahvia, käynyt juttelemassa alhaalla Dörumien tai kauppias
-Sundbyn luona ja jälleen mennyt ylös ja pannut maata.
-
-Suutarin väki ja Dörumit olivat myöskin kaikki nukkuneet kauan, matami
-Dörum oli töintuskin ehtinyt iltakirkkoon ensimäisenä joulupäivänä.
-Tapaninpäivä-iltana ratkaistiin siellä alhaalla korttipelillä, kuka
-tarjoaisi vehnäleipää ja kuka kaksi pulloa olutta ja jok'ainoa heistä
-kuitenkin haukotteli.
-
-Loikoa siten iltapäivällä, kun alkoi hämärtää, ja uunissa oli tuli
-ja sen valo heijastui huoneeseen, ja tietää, ettei tarvinnut nousta
-ennenkuin illalla -- eihän muu olisi tullut kysymykseenkään... Oli
-niinkuin ei olisi jaksanut ajatellakaan mitään sen enempää.
-
-Mutta nyt ei saanut enää paljoakaan levätä. Kolmantena ja neljäntenä
-päivänä täytyi hänen ommella leninginliiviä, jonka hän kauan sitten oli
-luvannut kauppias Sundbyn palvelijattarelle. Ja sitten ristiäismyssy...
-puhumattakaan siitä, että hänen täytyi omaakin pukuaan tarkastella ja
-siistiä -- -- --
-
--- -- -- Maalarimestari oli luonut lumen pois ovensa edustalta ja
-siistinyt kaikki paikat niin hienoiksi sunnuntai-aamuna. Mieskummeina
-olivat talonisännöitsijä Andersen ja Elling, jolla oli oikein hieno
-uusi takki ja valkoinen rintamus silkkikaulaliinoineen. Pienokaisen
-nimeksi tulisi hänen tätinsä mukaan Kirstine.
-
-Toimitus kesti kauan, ja jumalanpalveluksen jälkeen oli niin paljon
-kastettavia, että Maisa oli oikein iloinen päästessään jälleen kotiin
-ja saadessaan jalkansa lämpimiksi; lumi aivan narisi kenkien alla.
-
-Matami Dörumin ja Maisan piti mennä katsomaan, kun pienokainen pantiin
-kehtoon; hänen tuli nukkua ennenkuin ristiäiskekkerit alkoivat.
-
-Illalla oli maalarimestarin luona niin täyttä; siellä olivat Dörumit
-ja suutarinväet, talonisännöitsijän perhe ja maalarimestarin
-kaupungissa asuva sisar, erään merimiehen leski, joka ennen oli
-ollut tarjoilijattarena muutamassa valtameren laivassa; hänellä
-oli kaksi tytärtä, jotka kehuivat itseään; toista piti kutsua
-taloudenhoitajattareksi ja hän oli hirveän hieno ja muhkea.
-
-He kiiruhtivat heti kaikki kolme istumasohvaan kahvipöydän ääreen
-matami Andersenin, talonisännöitsijän vaimon viereen, niin että
-sekä matami Dörumin, kummin, että suutarimatamin nyt täytyi tyytyä
-puutuoleihin. Maisa pakotti silloin talonisännöitsijä Andersenin
-ottamaan hänen tuolinsa, -- muuten piti miesväen istua ulompana
-penkeillä ja rahilla, heille tarjottiin sinne virvokkeita -- ja sitten
-tahtoi Jensine Andersen jälleen, että Maisa, joka oli kummi, ottaisi
-hänen paikkansa.
-
-Dörumeja kiusasi myöskin aika lailla nuo kolme istumasohvalla olijaa.
-He istuivat rivissä ja nyrpistivät suutaan ja väänsivät itseään
-joka kerran, kun ottivat vierrekakkua tai voileipää, heidän kätensä
-olivat aina eidamerjuustolla päällystettyjen voileipien kimpussa.
-Ja koko ajan puhuttiin vain nuorimmasta tyttärestä Theasta, josta
-nyt tulisi höyrylaivan tarjoilijatar ja jolla kenties aikaa myöten
-olisi mahdollisuuksia päästä ravintolanpitäjättäreksi, kuten matami
-Rasmussenkin oli ollut, vieläpä samaan laivaankin, sillä matami ja
-kapteeni olivat varsin hyviä tuttavia.
-
-Paksut, lyhyet kullatut kellonperät heilahtelivat puseroa vastaan
-matamin jutellessa, ja molempien tytärten kädet luikertelivat hänen
-käsiensä alitse vatia kohti.
-
-Toisten matamien yritykset saada sanotuksi jotain lapsesta tai
-kasteesta raukesivat aivan tyhjiin.
-
-Yht'äkkiä nousi matami Andersen:
-
-"Huh -- täällä sohvassa on niin kuuma... enkö voisi saada istua sinun
-paikallesi, Andersen?"
-
-Mutta siitä oli seurauksena vain, että nyt nuo kolme oikein
-levittäytyivät sohvaan, ja sitten juteltiin jälleen.
-
-"Älä luule, että ketju on oikeaa kultaa", kuiskasi matami Andersen
-Maisa Jonsin korvaan, -- "ja nuo sormukset hänen sormissaan...
-pelkästään katinkultaa. Kuulkaa, minä en suorastaan voinut istua hänen
-vieressään."
-
-Laiha, pitkä maalarimestari pienine, punertavine paineen kulki, ympäri
-varsin koreana liiveineen ja avarine sinisine paidanhihoineen ja
-tarjosi olutta ja miesväelle ryypyn; hänen otsassaan oli pari punaista
-läikkää ja hän laski leikkiä ja kaatoi.
-
-Nyt pienokainen huusi viereisessä pikku makuuhuoneessa, ja matami
-Jörstadin täytyi mennä sinne auttamaan vanhinta, kaksitoistavuotista
-tytärtään.
-
-"Oli ehkä hyväkin, että tällä tavoin jouduimme muistamaan myös lasta",
-sanoi matami Andersen katkoen leskimatamia terävästi silmiin.
-
-"Niin -- ni-in -- niin -- odottakaahan nyt siksi kunnes eukko tulee
-jälleen sisään", -- alkoi maalarimestari. Vihdoinkin puhui hän sitten
-ohuella, piipittävällä äänellään:
-
-"Sitä minä nyt vain tahtoisin sanoa, niinkuin olen ajatellutkin kaiken
-aikaa, että minä ja vaimoni kiittäisimme kummeja sekä siitä, että he
-ovat olleet kirkossa meidän Kristinemme kera, että myöskin kaikista
-hyvistä lahjoista, jonka vuoksi me kiitämme ja kumarramme jok'ainoalle."
-
-Talonisännöitsijä nousi nyt esittääkseen, ennenkuin joi lasinsa,
-kummien onnittelut ja toivomukset pikku Kirstinen menestykseksi. Ja
-puheen jälkeen tarjosi maalarimestari paloviinaa kaikille, myöskin
-naisille, joitten piti ottaa koko- tai puoliryyppy sen mukaan, olivatko
-he naimisissa vai naimattomia; mutta oli hirveätä, miten nuo molemmat
-Rasmussenin tyttäret tirskuivat ja kursailivat, ennenkuin hän sai
-heidän maistamaan väkeviä, -- olutta, herra paratkoon, saattoivat he
-kyllä maistaa, mutta --
-
-"Pitäkääs nyt silmällä heitä", sanoi matami Andersen, -- "luulenpa,
-että tuokin menee alas, jos lasi vain jää siihen seisomaan. Ajatelkaas,
-että he ovat tyhjentäneet koko tuon takimaisen maljan, nuo kolme!"
-
-"Katsokaas, katsokaa toki", kuiskasi hän joka kerran kun he
-joivat, ja tyrkkäsi Maisaa; -- hän oikein tarkasteli heitä... "Tuo
-taloudenhoitajatar on vain ottanut pikku siemauksia, ja nyt on lasi
-jo aivan tyhjä. En minä usko, että hän on mikään taloudenhoitajatar
--- taloudenhoitajattarella muka tuollaiset pitkät korvakellukat, eipä
-todentotta olekaan! -- Hyh, olen iloinen, että muutin paikkaa."
-
-Matami Andersen kuiskaili ja kuiskaili ja kiusaantui yhä enemmän
-katsellessaan noita, jotka olivat vieneet häneltä sohvan. Pitihän toki
-talonisännöitsijän rouvan ikäänkuin olla ensimäisenä täällä.
-
-Nyt alettiin yltympäriinsä jutella, ja Dörum ja suutari siirtyivät
-vähän kauemmaksi, kuten maalarimestarikin. He istuivat irlantilaisiin
-villaröijyihin puettuina ja hikoilivat ja polttivat. Dörumilla oli
-ollut porsliinipiippu valmiiksi täytettynä taskussaan ja talonmies
-hipaisi suutaan kielellään ja joi olutta niin usein kuin vain lasi
-täytettiin; hän huomasi kyllä, että eukon mielessä oli jotakin, mitä
-piti koettaa sovittaa... "Kuulehan", sanoi hän taputtaen tätä aina
-väliin ystävällisesti olkapäille, -- "kuulehan, Maren, -- mutta juohan
-toki, Maren, täällä on olutta -- niin -- pidähän silmällä Jensineä.
-Usko pois, äiti, että olet suuressa edesvastuussa, sillä, näetkös, nyt
-tulee tuo Sundbyn puotilainen tänne, tiedäthän, -- niin ja kuulehan
--- jätän kokonaan sinun ratkaistavaksesi, tahdommeko hänet vai emme",
-kuiskaili hän nipistäen matamia.
-
-Kas vain, -- Sundbyn Johannesen ja Jensine Andersen, -- vai niin, vai
-niin -- ajatteli Maisa, joka myöskin oli kuullut puhuttavan siitä.
-
-Nyt tulivat ulkoa pakkasesta läkkisepänsälli ja vielä muuan toinenkin
-jääden hämillään seisomaan ovensuuhun, sillä eipä juuri näyttänyt siltä
-kuin tanssittaisiin täällä ahtaassa kamarissa. -- Maalarimestari pyysi
-heitä olemaan ystävällisiä ja istuutumaan ja ottamaan ryypyn siksi
-kunnes tulisi useampia. Hän ei tahtonut sytyttää valoja työpajaan niin
-aikaisin. Täytyihän pitää huolta, että valoa riittäisi myöhempäänkin.
-
-Nyt kun talonisännöitsijä oli saanut vaimonsa irti tuosta yhä
-kiihtyvästä sodanhalusta sohvassa istuvaa leskeä kohtaan ja hänen
-huomionsa kiinnitetyksi Jensineen, istui hän aivan tyynenä ja vakavana,
-kaulassaan vaaleanpunainen solmittu liina, ja nautti olutlasistaan,
-jonka hän oli asettanut polvelleen, puhallellen suuria savupilviä ja
-jutellen ja laskien leikkiä Dörumin ja suutarin kanssa.
-
-"Ettekö voi saada hiukan ovia auki siellä!" kuului yht'äkkiä sohvalta,
--- "minusta tuntuu, että me suorastaan paistumme täällä", -- matami
-Rasmussen toi kärsimättömyytensä ilmi äänellä, joka oli kokonaan
-toisensävyinen, ei ollenkaan lempeä, kuten kahvia juotaessa.
-
-"Niin, nyt tuli esille hänen oikea luontonsa", sanoi matami Andersen,
--- "siinä sen nyt kuulitte, Maisa! Olen hiukan pitänyt silmällä heidän
-hommiaan koko ajan, ja tosiaankin olen iloinen, että pääsin kunnialla
-pois sohvasta; -- nyt ovat he jo saaneet käsiinsä pöydältä kolmannen
-olutpullon, jota he salaa vaihtavat. Viina on myöskin mennyt saman
-tien."
-
-Maalarimestari ei ollut halukas avaamaan ovea. Lumipyryssä seisoi
-siellä odottamassa koko joukko ihmisiä, joita oli vaikea pyytää
-sisäänkään, eikä hän missään tapauksessa tahtonut vielä sytyttää tulta
-työpajaan.
-
-"Kyllä täällä on varsin kuuma", arveli talonisännöitsijä, joka kuivasi
-kasvojaan käden selkäpuolella.
-
-"Eipäs ole, Andersen!" vastusti hänen vaimonsa terävästi, -- "meillä on
-kuitenkin niin paljon ihmistapoja, ettemme ryhdy pitämään järjestystä
-vieraissa ollessamme."
-
-"Avaatteko oven?" tuli varsin käskevällä äänellä sohvasta; leski näytti
-olevan aikeissa nousta.
-
-Nyt avasi maalarimestari oven ja meni sytyttämään tulen työpajaan.
-
-Tuntui virkistävältä, kun pakkanen virtasi sisään sumupilven tavoin.
-Ulkona kuunvalossa näki Maisa Ellingin ja muutamia muita, joiden hän
-tiesi tulevan; -- heitä oli koko joukko -- tulisi oikeat tanssit.
-
-Hän arvasi kyllä, miksi Elling pysytteli niin lähellä ovea: tämä
-tahtoi ensimäisenä ehtiä pyytämään häntä... Ja juuri kun he nousivat
-lähteäkseen työpajaan, olikin Elling siinä.
-
-"Kyllä, kyllä, mutta saatte pyytää uudelleen oikein kunnollisesti
-tuolla sisässä eikä täällä ulkona lumessa..."
-
-Työpaja oli järjestetty siistiksi, suloinen lämmin virtasi vastaan.
-Maalarimestarin luona oli aina niin kuuma sen vuoksi, että kaiken
-vastamaalatun piti talvella olla kuivumassa sisässä sekä yöllä
-että päivällä. Maalipyttyjä ja pusseja ja öljykivi ja kaikenlaisia
-maalarinkapineita oli nurkassa, nojallaan olevat tikapuut suojanaan,
-ja kelkkoja ja muita kuivumaan pantuja esineitä oli kattoparrujen
-välissä olevilla orsilla juuri ja juuri niin korkealla, etteivät päät
-ylettyneet niihin.
-
-Seinillä oli muutamia juuri sytytettyjä kynttilöitä kiinninaulatuissa
-puulistoissa, ja kulmapöydällä paloi lamppu. Soitosta huolehti vanha
-Sjöberg, "kone", joka soitti viulua pitkät jaksot, kunhan häntä vain
-voideltiin punssilla ja välillä otettiin esiin hanuri. Oli tarkoitus,
-että joillakin vastatulleilla olisi mukanaan miestä väkevämpääkin, jota
-he tarjoaisivat toisille.
-
-Tanssi alkoi ja pari toisensa jälkeen lähti liikkeelle, niin että
-hameenhelmat liehuivat.
-
-Kuparisepänsälli oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen sisällä
-kamarissa ja pyytänyt saada tanssia Jensinen kanssa, ja Larsinella
-oli kolmekin kavaljeeria ympärillään, -- varmaankin noitten pitkien
-korvakellukoitten ja monien hetaleitten vuoksi.
-
-"Ette saa pitää kättänne noin korkealla selässäni, Elling", ärähti
-Maisa kärsimättömästi, -- "eikä täällä myöskään liene niin kylmä, että
-tarvitsisi pitää hattua päässä."
-
-Häntä harmitti, että he polkivat ja tömistivät lattiaan
-korkoraudoillaan, ja että he tanssivat lakit ja hatut päässä; ne olivat
-vinossa, jotta näyttäisi ponnekkaammalta. Ellingillä oli kuitenkin
-valkea etumus ja silkkikaulaliina sekä vahanahkaiset saappaat.
-
-Samassa he törmäsivät erääseen pariin, joka pysähtyi vain ottaakseen
-toisin tavoin kiinni toisistaan, ja sitten kesti viheliäisen kauan
-ennenkuin he jälleen pääsivät tahtiin.
-
-Pöydän luona kauempana nurkassa, josta lamppu levitti himmeätä valoaan
-lämpöisellä vedellä täytetystä saviastiasta nousevan höyryn läpi,
-seisoi maalarimestari avarine sinisine paidanhihoineen ja tarjoili
-punssisekoitusta. Hänen vieressään olevalla tarjottimella oli muutamia
-olutlaseja ja viisi kuusi viinilasia odottamassa...
-
-"Maistelehan tätä, Andersen. Otamme kokeeksi etukäteen... Kas tuossa,
-Dörum -- tänään on ollut kova työpäivä, maljasi. Meitä kolmea varten
-on erikoinen pullo. Nuoriso saakoon sitä enemmän vettä vereensä -- he,
-he, he" -- naurahteli hän heikolla äänellään lisätessään saviastiaan
-vettä aikamoisen annoksen. "Aseta lasisi ikkunalaudalle, suutari,
-niskasi taakse, niin se on varmassa paikassa -- sinä myös, Andersen!
-Niin -- eiköhän liene viisainta meidän kaikkien tehdä samalla tavoin"
--- maalarimestari asetti omansakin sinne.
-
-"Kas niin", -- ensimäisen kerran pani maalarimestari piippuunsa.
-Tulitikku, jota hän ensin raapaisi seinää ja sitten lattiaa vasten,
-sammui, sisarentytär, kamarineitsyt liehui ohi kaikkine hepenineen ja
-avarine krinoliinihameineen.
-
-"Kas niin, kas ni-in!"... kuului eri vetojen jälkeen, kunnes piippu
-syttyi. Maalarimestarin edesvastuu tältä päivältä oli suurimmaksi
-osaksi ohitse ja hän aikoi nyt kaikessa rauhassa ja mukavuudessa
-nauttia elämästään... Muori sai viedä tarjottimella penkeillä istuville
-matameille virvoketta -- ja myöskin toisille, mikäli astiasta riitti.
-
-"Tuo Maisa on sievä tyttö", sanoi talonisännöitsijä -- "Näkee, ettei
-hän kuulu raskaantyöntekijöihin, kuka sitten lieneekään hänen isänsä --
-no niin, hyi olkoon, -- katsokaa nyt, kun suorastaan tallaavat jalat
-tässä."
-
-Galoppadi oli menossa sitä vauhtia, että kaksi kelkkaa putosi alas
-telineiltä uunin takaa.
-
-Vanha Dörum istui köyryselkäisenä ja hiljaisena ja vakavana ja vetäisi
-silloin tällöin haikuja piipustaan. Toisella silmällään seurasi hän
-Maisa Jonsia ja Ellingiä, jotka tanssivat schottista, hän tiesi niin
-tarkalleen mitä matami Dörum ajatteli noista kahdesta, tämä varmaankin
-istui ja teki huomioita kaikesta... Elling oli kelpo mies... Mutta
-pitää olla muutakin ennenkuin voi perustaa oman työpajan...
-
-Jostakin neuvoteltiin kauempana oven luona:
-
-"Kyllä toki" -- puheli matami Jörstad -- "Tilla saa kyllä tulla
-tänne ja kauppias Sundbyn Maren myöskin, -- molemmathan ovat meidän
-tuttaviamme, matami Rasmussen."
-
-"Enpä olisi luullut, että olemme joutuneet paikkaan, missä
-palvelijattaria pidetään tuttavina!" Matami Rasmussen huusi kovalla
-äänellä tyttärensä pois tanssista... "Thea! -- Larsine, kiiruhtakaa,
-kuuletteko..."
-
-"Hän aikoo mennä", tuli Jörstadin emäntä sanomaan hämillään.
-
-"Tarjoa hänelle vain punssia, eukkoseni!" Maalarimestari kaatoi
-sekoitusta summamutikassa aimo annoksen olutlasiin; -- hän tiesi kyllä,
-mistä tuuli puhalsi oli ollut aivan anteeksiantamattoman heikkoa se
-sekoitus, jota hän oli antanut vaimonsa tarjota matameille.
-
-Tilla ja Maren liehuivat kumpainenkin oman kavaljeerinsa kanssa
-tanssissa täydessä vauhdissa törmäten toisia vastaan ja tuuppien
-toisiaan ahtaassa piirissä lattialla ja kesken kaiken näkyi karkeitten
-villasukkien varret märkäin kenkien yläpuolella.
-
-Vanha Dörum karisteli kurkkuaan ja sylkäisi tupakansauhun keskeltä;
-tanssijat tömistivät lattiaa niin että kaikki maalarityöpajan tomu
-pölähti esiin; se tunkeutui rintaan -- -- -- uh -- uh -- uh -- uh --
-Hän kääntyi ikkunalaudalla olevaan lasiin päin ja otti pienen kulauksen
-huuhdellakseen kurkkuaan.
-
-Puoliavoimesta ovesta tulvi sisään pakkashöyryä ja ovikynnyksellä
-leveni yhä enemmän ja enemmän jalkojen mukana kulkeneesta lumisohjusta
-muodostunut musta täplä sitä mukaa kuin ovesta kuljettiin.
-
-Pullo kulki melko usein ulkona sälliltä toiselle, tullessaan takaisin
-olivat he niin punaisia ja iloisia. Ja he vetivät tytötkin mukaansa ja
-saivat heidät viekoitelluksi juomaan punssia.
-
-"Ei kiitos, -- päästäkää minut, -- ei, ei, -- ei kannatakaan koettaa
-vetää minua sinne, tyydyn siihen, mitä saan täällä sisällä..." Jensine
-ei pitänyt seurasta, joka oli ulkona oven luona.
-
-Kas nyt tuli Sundbyn Johannesen, tuo vaaleatukkainen puotipoika,
-jonka maalarimestari itse aivan erikoisesti otti vastaan ja jota
-rupesi kestitsemään; eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän oli lattialla
-talonisännöitsijän tyttären kanssa.
-
-Plik, plik, plik, -- kuului viulusta vain näppäyksiä se pysähtyi kesken
-tanssia.
-
-Ja siinä he seisoivat.
-
-"Sjöberg tahtoo punssia."
-
-"Täytyy voidella konetta", tuli tuo vanha sukkeluus.
-
-Ja kesken kaiken kuului jälleen, plik, plik, plik -- ja taas "saatiin
-voidella konetta".
-
-"Tanssitaanko täällä?" -- Tulija oli ylioppilas Kielsberg, joka koetti
-vilkua sisään avonaisesta ovesta; hän oli tullut kotiin kylästä ja
-tullut uteliaaksi... Siellähän oli Maisakin, joka tanssi niin että
-leiskui vain --.
-
-"Mitäs te tahdotte?... kuulutteko tekin tähän seuraan?" -- kuului hänen
-ympäriltään.
-
-Hän huomasi matami Jörstadin ja kysyi kekseliäästi:
-
-"Ei suinkaan Sjöberg ole täällä, matami Jörstad? -- minun pitäisi
-välttämättömästi saada puhua hänen kanssaan; hänen piti korjata minun
-kahvikeittimeni."
-
-"Onpa kyllä hän täällä, herra ylioppilas."
-
-"Jollen saa sitä, saan turhaan toivoa kahvia huomen-aamuna."
-
-"Ei ole nyt helppoa saada häntä käsiinsä, hän on soittajana. Mutta
-ettekö tahdo tulla sisään ja odottaa hiukan... Muuan ylioppilas, joka
-asuu tässä talossa", selitti hän ympärillä seisoville.
-
-"No, teillä on joulukekkerit täällä", jatkoi ylioppilas ja meni sisään.
-
-"Ristiäiset, herra ylioppilas."
-
-"Niitäkö siis täällä valmisteltiin aamupäivällä!"
-
-"Niinpä niin, pikku tyttönen ristittiin ja nimeksi tuli Kristine."
-
-"Neljäs vai viides, matami Jörstad?"
-
-"Kuudes."
-
-"Niitä on jo aivan liian monta", sanoi Rasmussenin matami, jonka
-viereen hänen täytyi istuutua ainoalle vapaalle paikalle, -- "liian
-monta tämän talon osalle..."
-
-Ylioppilaalla oli muutakin tekemistä kuin ryhtyä keskusteluihin
-tukevan, punaisen Rasmussenin matamin kanssa, mutta hän hymyili ja
-nyökäytti aivan kuin hän olisi kuunnellut.
-
-... Maisa ei katsonut sinnepäin, missä hän istui. Kas, nyt hän
-kuitenkin hiukan hymyili... Hänen kanssaan oli niin hauska jutella,
--- hän kun oli niin suunnattomasti huvitettu noista Schouista tai
-Tranemeista tai mitkä heidän nimensä nyt olivatkaan kaikkien niiden,
-joiden luona hän ompeli, aivan kuin hän kuuluisi noihin perheisiin
--- ja vain noiden vaivaisten hikipäässä ansaittujen markan ja
-kuudenkymmenen vuoksi päivässä.
-
-Olipa tuo koko lempo puhumaan, tuo paksu matami, olikohan hän
-suutuksissaan jostakin?
-
-Oli selvää, että matami Rasmussen oli vihoissaan; hän oli sekä
-humalassa että äkeissään, varsinkin sen vuoksi, ettei tuo komea
-puoti-Johannesen vielä ollut kunnioittanut kumpaakaan hänen
-tyttäristään pyytämällä näitä tanssiin, hän tanssi vain Jensinen ja
-taas Jensinen kanssa ja nyt vaihteeksi Maisa Jonsin kanssa.
-
-"Hän näyttää minusta liian hienolta, tuo ompelijatar", huomautti hän.
-"Kun sellainen ikäänkuin tahtoo olla yläpuolella säätynsä, niin se ei
-ole mikään hyvä merkki. Hän ei myöskään voi olla aina silloin tällöin
-katsomatta kenkiinsä, -- miten hän nyt lieneekään ansainnut ne..."
-
-Kielsberg ei vastannut; hänellä oli palava halu tanssia, erittäinkin
-nyt neuloja-Maisan kanssa; -- mutta hänenhän täytyi ensin keksiä jokin
-juttu kahvikeittimestä Sjöbergille.
-
-Johannesen tanssi jälleen Jensinen kanssa...
-
-"Niin niin, -- nuo rihkamakauppojen puotipojat, jotka keikailevat
-vaatteillaan... Mutta voittepa olla varma siitä, että sekä
-talonisännöitsijä Andersen että matami istuvat ja pitävät silmällä...
-ja kas vain, sielläpä maalarimestarikin kallistaa lasia hänen kanssaan!"
-
-"Mitä -- kenen kanssa?" sanoi Kielsberg hajamielisenä... Tuo Maisa
-Jons, hänpä ei ollut hullumpi... hänellä oli niin kauniit liikkeet.
-Tuo, jonka kanssa hän tanssi, oli pyöreähkö, mustatukkainen mies,
-hiukan partaa leuan alla ja tavattoman kalpea kasvoiltaan, joilta hiki
-valui, todennäköisesti sepänsälli. Mutta kuinka sanomattoman hienosti
-Maisa liikkui hänen vieressään ja ikäänkuin piti itsensä kauempana
-hänestä; hän katsoi koko ajan alas omiin jalkoihinsa...
-
-"... Muuten, hän on oma veljeni."
-
-"Puotipalvelijako?"
-
-"Ei, maalarimestari."
-
-"Niin, hän on viekas silloin, kun se tuottaa hänelle hyötyä", tiuski
-erittäin raivostunut ääni. Matami puheli itsekseen. "Hyi, hyi, madella
-tuolla tavoin talonisännöitsijän edessä. -- Hyi, sanon minä", -- hän
-sylkäisi kiukkuisena kauas lattialle... "Niin, voitte uskoa, tässä
-talossa on elämä hiukan kummallista, jos vain tahtoisi puhua siitä. He
-ovat kaikki niin hyviä ystäviä keskenään, niin!"
-
-"Plik, plik, plik" -- jälleen keskeytyi tanssi.
-
-"Pitäkää nyt varalta, että saatte hänet puheillenne", tuli Jörstadin
-matami sanomaan.
-
-Kielsberg nousi, muu ei auttanut nyt.
-
-"Entäs minun kahvikeittimeni, Sjöberg?" kysyi hän rohkeasti.
-
-"Kahvikei -- kahvi -- mitä?" -- hän asetti viulun varovasti siniselle
-esiliinalle ja hän vilkuili, näkyisikö miestäväkevämpää, jota piti
-tulla.
-
-"Ylioppilas tahtoo saada kahvikeittimensä, ettekö kuule, Sjöberg",
-kuiskasi innokkaana Jörstadin matami, joka kyllä tiesi, ettei Sjöberg
-ollut halukas vastaamaan tilauskyselyihin ja sentapaiseen; häntä täytyi
-ensin perinpohjaisesti ravistella.
-
-Sjöbergillä eivät korjaukset milloinkaan tahtoneet valmistua
-määrätyksi ajaksi, ja hänen kapeilla, sisäänpainuneilla kasvoillaan
-ja voimakkaasti eteenpäintyötyneellä leuallaan oli merkki ainaisesta
-huonosta omastatunnosta.
-
-Hän koetti hiljakseen muistutella mieleensä töitään ja loi hitaasti
-parin viisaita silmiä Kielsbergiin.
-
-"Kahvinkeittokoje, sanotte?"
-
-Heidän takanaan tyrkittiin ja työnnettiin, niin että oli vaikeaa pitää
-paikkaansa; siellä kuljettiin alinomaa ovissa edestakaisin.
-
-"Kahvi --?"
-
-"Niin, kahvinkeittokoje, jonka piti olla valmiina varhain
-huomisaamuksi", muistutti Jörstadin matami. Sjöberg pudisti päättävästi
-päätään ja ojensi kätensä viekoittelevaa punssilasia kohti.
-
-"En minä ole saanut mitään kahvinkeittokojetta."
-
-Hän tirkisteli kauan ja ajattelevasti kirkkain, sinisin silmin
-Kielsbergiä samalla kuin ryypiskeli lasin tyhjäksi. Ilme kävi yhä
-ivallisemmaksi: -- "Jokin kahvikeitin... teillä? -- hoh!" puhkui hän.
--- "Ja sitten tulette tänne..." Ilme tuli jotenkin epämiellyttävän
-tutkivaksi.
-
-"Mutta onhan se kai lähetetty teille, mitä?" sanoi Kielsberg
-harmistuneena.
-
-"Sanokaa vain, kuka sen vei hänelle, niin hän kyllä muistaa", arveli
-Jörstadin matami. "Parasta on, että Tilla puhuu hänen kanssaan siitä...
-Tilla!..."
-
-Olipa onnetonta, että Tillakin oli täällä; eihän kannattanut syyttää
-tätä.
-
-"Oi ei, matami Jörstad, missään tapauksessa en kuitenkaan saa kahvia
-huomenaamulla aikaisin", sanoi Kielsberg jalomielisesti... "Niinpä minä
-lähetän sen teille huomenna aamupäivällä, Sjöberg." Hän näytti aikovan
-lähteä.
-
-"Suuret kiitokset, matami Jörstad. -- Mutta sanokaahan", sanoi hän
-ikäänkuin äkillisen uteliaisuuden valtaamana, -- "kuka on tuo tumma,
-pitkä tyttö, joka seisoo ja hymyilee ja puhuu paljon, -- olen nähnyt
-hänet useampia kertoja, -- ei kai hän asune tässä talossa?"
-
-"Hän on Jensine Andersen, Ellingsenin talon isännöitsijän tytär."
-
-"Ja eikös tuolla matami... niin, matami Dörumin vieressä ole tuo
-ompelijatar, joka asuu tässä talossa."
-
-"On kyllä, neiti Jons, joka nyt oli kummina, saan ilmoittaa."
-
-"Kahvikeitin!" -- kuiskattiin hänen takanaan; ääni kuulosti
-epämiellyttävältä.
-
-"Ettehän tahtone, herra ylioppilas, kieltäytyä lasista punssia
-ennenkuin menette", tarjosi matami.
-
-"Juodako pikku Kristinen onneksi, matami Jörstad?"
-
-Matami kiiruhti miehensä luo, joka istui haikupilvien keskellä
-nurkkalampun luona.
-
-"Tehän olette suuri keksintöjen tekijä, Sjöberg?" koetti Kielsberg
-aloittaa puhetta.
-
-"Niin -- tiedänpä erään, joka keksii!..."
-
-"Sanokaahan, tiedättekö mitään keinoa vetoisia laseja vastaan
--- huoneessani tuulee niin, että saattaisi panna tuulimyllynkin
-käyntiin..."
-
-"Vetoisia laseja... lasia? -- Ehei -- lasi on tiivistä, saan
-ilmoittaa. Ei tarvitse paljoakaan järkeä, kun sen ymmärtää... Mutta
-ikkunanpielestä ja kehyksistä kyllä vetää..."
-
-"Luuletteko, että olisi paras liimata moneen kertaan paperia rakoihin?"
-
-"Paperia? -- Niin, ni-in, sehän on vanha akkain antama neuvo talven
-varalle, se... Mutta muuten, nähkääs, jos tosiaankin tarkoitatte
-sitä, mitä sanotte, niin kannattaa kyllä tutkia seinäntukkeamista...
-Niin -- sammalta etupäässä, -- ja lunta, sitten kun sitä tulee,
-aivan seinänvierelle. Merellä käytetään meriheinää täytteeksi...
-meriheinämättäitä... ja mitä enemmän vesi painaa, sitä tiiviimmäksi
-tulee täyte. Saatte uskoa, että olen kyllä tutkinut asiaa. Kunpa
-löytäisi sellaisen aineen, että mitä enemmän sataisi, sitä tiiviimmäksi
-tulisi täyte..."
-
-"Saan kai tarjota vähän punssia?" Siinä seisoi maalarimestari hiukan
-horjuvana, ääni epävarmana, täysinäinen viinilasi märällä tarjottimella.
-
-"Huh -- huh -- miten nuo tyrkkivät."
-
-Erään nauravan tytön selkä töykkäsi häntä, tämän kulkiessa hänen
-ohitsensa, niin että hänellä oli täysi työ selviytyä kunnolla
-tarjottimineen.
-
-"Niin, täällä on ahdasta; ettekö tahdo ottaa lasianne ja istuutua?" --
-hän näytti Kielsbergille jälleen tuon epämiellyttävän paikan penkillä
-tukevan, punaisen matamin vieressä.
-
-Rasmussenin matami ei näyttänyt suurestikaan huomaavan häntä; hän oli
-jännittyneenä kiintynyt katsomaan talonisännöitsijää, joka kilisti
-lasia niin tuttavallisesti puoti-Johannesenin kanssa. Hänen Theansa
-seisoi aivan heidän takanaan; vihdoin oli tämänkin onnistunut päästä
-juttusille Johannesenin kanssa, -- ja se jo oli tietysti heti liian
-paljon Andersenien mielestä, heidän täytyi saada hänet pois hänen
-luotaan...
-
-Sjöbergin viulu aloitti jälleen valssin, jokainen kiiruhti hakemaan
-paria itselleen.
-
-... Mutta eikö hän, veitikka, kiiruhtanut Thean ohi, niin läheltä, että
-melkein hipaisi häntä, -- ja Andersenin Jensinen luo jälleen...
-
-Rasmussenin matami puhisi ja puhkui ja kohautti hartioitaan; hän istui
-kuten täysi höyrypannu.
-
-"Minähän sanoin, että täällä talossa kumarrellaan talonisännöitsijää,
--- voitte uskoa sen, ja jos minä vain tahtoisin puhua!... He, he, he",
-kuului ivallisesti.
-
-"Vai luuletteko maalarimestarin voivan hankkia itselleen puita koko
-talveksi, ja hänen luonaanhan täytyy aina olla niin lämmintä...
-Maksaisiko hän puut sitten! Ei, nähkääs -- kun talonisännöitsijä
-Andersen vain pistää hänelle salavihkaa hyviä puita ja laudanpätkiä
-alhaalta pihalta, niin saa hän varmasti maalatuksi sekä sisältä että
-ulkoa kaikki kotonaan... ja, kun talonisännöitsijä ja vaimo ja lapset
-tarvitsevat, kenkiä, niin saa suutarin väki puita sekä keittiöön
-että kamarinuuniin niin paljon kuin vain voivat polttaa. Ja jos hän
-tahtoo saada lasiruutuja ikkunoihinsa, niin menee vain muutamia
-käsikärryllisiä laudanpätkiä lasimestarille... Ja sen vuoksi pidetään
-täällä tanssit hänen kunniakseen, ymmärrättekö, punssineen ja kaikkine
-herkkuineen koko perheelle... Kuinka makeita ovatkaan he keskenään!...
-Tietäisipä vain Ellefsen siitä!"
-
-"Plik, plik, plik", nyt pysähtyi soitto keskellä parasta vauhtia.
-Sjöberg sanoi nyt olevansa väsynyt.
-
-"Voidelkaa häntä vain, niin se kyllä käy." --
-
-Vähän ajan perästä alkoikin tanssi uudelleen.
-
-Neuloja-Maisa istui vapaana, ja Kielsberg kiiruhti tämän luo ja pyysi
-hänet tanssiin.
-
-He seisoivat ensin hetkisen yhdellä kohtaa ja heiluttivat käsiään ja
-koettelivat ennenkuin syöksyivät lattialla olevaan ahtaaseen piiriin;
--- siellä poljettiin jaloilla ja pyörittiin ympäri selät väärinä,
-kasvot punaisina ja hikisinä ja kädet suorina, ikäänkuin ne olisivat
-tahtoneet sanoa: pois tieltä!
-
-Hän vei tosiaankin hyvin, veti Maisan käden sivulleen ja ympäri sitä
-mentiin aina samalla paikalla, sillä täytyi katsoa, että välttyi
-törmäämästä kehenkään.
-
-"Olen istunut ja katsellut, kuinka somasti ja sievästi te tanssitte,
-neiti Jons", sanoi Kielsberg heidän päästyä alkuun. Ei ollut hyvä mennä
-kauemmaksi, täytyi vain varoa törmäämästä kehenkään.
-
-Maisa näki vain vähän hänen leukaansa, sillä hän katsoi koko ajan
-nappia, joka puoleksi riippui liiveistä.
-
-"Tehän olette ollut kummina tänään."
-
-"Ky-yllä."
-
-Maisa katsahti ylös, -- aivan oikein, ylioppilas vain ilvehti. Samassa
-Maisa tekeytyi kylmäksi ja jäykäksi, -- ei hänen tarvinnut antaa tehdä
-pilaa itsestään.
-
-"No, joku vika pitää jokaisella olla; teidän vikanne nyt on se, että
-koko ajan katsotte kenkiinne."
-
-"Minäkö?"
-
-"Ni-in, -- juuri te -- olen pannut sen merkille."
-
-Taaskin he olivat joutuneet tungokseen, josta täytyi koettaa selviytyä.
-Muutamin nopein kääntein pääsivätkin he väljemmälle.
-
-"Minkä vuoksi tanssitte noin koukussa ja katsotte alas ikäänkuin
-kaivoon, kun kerran on niin somat silmät katsoa ylöskin. Nythän te
-näytätte vain hiuksenne..."
-
-"Tuon olisitte voinut sanoa ennenkuin pyysitte minut tanssiin, niin
-olisitte kenties saanut vastauksen puheeseenne."
-
-"Oletteko vihoissanne -- todellakin?... Oh, älkää viitsikö. Minun
-tietääkseni rehelliset ihmiset katsovat aina toisiaan silmiin. -- Ja
-muuten, voittehan kysyä Schouilta tai minkänimisiä ne nyt lienevätkään,
--- niin saatte kuulla, että he aina tekevät sillä tavoin... katsokaas
-nyt, -- kun minä käännän pääni itään, niin te käännätte länteen,
--- niinkuin me olisimme hirveän kaukana toisistamme, vaikkakin me
-tanssimme yhdessä... Tai myöskin katsotte te alas lattiaan ja minä ylös
-kattoon. Luuletteko, että kunnon ihmiset niin tekevät?..."
-
-"Taidattepa kylläkin olla aivan oikeassa", hymyili Maisa; -- tuohan oli
-oikein kokonainen opinkappale.
-
-"Plik, plik, plik" -- jälleen pysähtyi soitto.
-
-"Voidelkaa Sjöbergiä --".
-
-"Oi ei, hän ei tahdo."
-
-"Niin, nyt ehdimme tanssia vain puoli tanssia, neiti Jons, -- saan kai
-lopunkin."
-
-Maisa kiiruhti pois ja istuutui.
-
-"Esiin harmonikka --"
-
-Elling tuli kuin tuuli, ja pyysi Maisaa tanssiin.
-
-Joku nykäisi Kielsbergiä selkään. Siellä oli Sjöberg, joka jälleen tuli
-juttelemaan:
-
-"Niin, nähkääs, -- jos vain oikein ruvettaisiin miettimään, millä vetoa
-voitaisiin estää, niin tulisi siitä kokonainen tutkimus..."
-
-"Entäs köyhyys sitten, Sjöberg", huusi suutari; -- "puhu siitä."
-
-"Niin -- köyhyyttä on paljon maailmassa, sitä riittää kuinka monelle
-tahansa, riittääpä vain --"
-
-Talonisännöitsijä pudisti päätään, ja Dörum murisi:
-
-"Köyhyydestä ja kurjuudesta saamme kaikki tarpeeksemme."
-
--- Tuo Elling, jonka kanssa Maisa tanssi ja joka aina oli tiellä ja
-hyöri ja pyöri hänen ympärillään, kun Kielsberg olisi tahtonut puhella
-Maisan kanssa, oli suutari, sen huomasi kaikesta, ei ainoastaan hänen
-tavastaan heiluttaa kyynärpäitä. Musta tukka riippui raskaasti otsalla,
-ja tiheä rivi pieniä hampaita puraisi varmaan joka päivä suutarinlankaa
-ja sylkäistä ruikutteli. Muuten näytti hän kelpo pojalta... Hänen
-ryhtinsä oli joustavan voimakas -- ja miten innokkaalta hän näytti --
-Maisa ikäänkuin koko ajan pani vauhtia tuohon töllikköön...
-
-Suutarin lopetettua kiirehti Kielsberg Maisan luo saadakseen lopun
-tanssista.
-
-"Lopun tanssista? -- enpä tiennyt jääneeni velkaa teille, herra
-ylioppilas." Taaskaan ei Maisa voinut olla ihmettelemättä, miksi
-Kielsberg oli tullut tänne.
-
-"Tanssiessanne äsken tuon nuorukaisen kanssa olitte yhtä kiintynyt
-jalkojenne tarkasteluun, ettekö siis mitenkään voi antaa niiden olla
-olojaan."
-
-"Teen niinkuin tahdon."
-
-"Saadaanpa nähdä --"
-
-Soitettiin polkkaa hanurilla.
-
-Mutta eihän noihin nenälaseihinkaan voinut katsoa. Maisa silmäili otsaa
-ja sitten vähän sivuun ja jälleen kaulaliinaa ja hartioita; eipä tuo
-takki ollut kehuttava, kaulusta olisi sietänyt korjatakin.
-
-"Nyt sanon jotakin teille, neiti Jons, joka parantaa teidät
-jalkaviasta, -- sillä tiedättekö, opiskelen lääketiedettä..."
-
-Sundbyn Maren oli kaatumaisillaan, oli täysi työ päästä pois tieltä.
-
-"Kasvonne eivät juuri ole minkäännäköiset teidän katsoessanne tuolla
-tavoin alas; -- tulee aina mieleen silloin neula ja lanka."
-
-Nyt Maisa hätkähti ja katsoi vihaisesti häneen.
-
-"Mutta -- kas niin... ei haittaa, vaikka olettekin vihainen -- kuinka
-vihainen olettekin! -- kunhan vain jotain ajattelette, niin kasvonne
-ovat aivan unohtumattoman hauskat, -- näettekö, ilme muuttaa ne
-kokonaan."
-
-"Jättäkää jo tuo! -- Ei kukaan voi mitään ulkonäölleen..."
-
-Maisa oikaisi itseänsä vähän. Ei ollutkaan enää niin vaikeata katsoa
-tuota lämmintä otsaa nenälasien yläpuolella ja pehmeätä, paksua, tummaa
-tukkaa. Ei ollut vaikea nähdä, että hän oli opiskeleva. Ja sitten hän
-piti kiinni vyötäröstä ja vei niin taitavasti, että he selviytyivät
-hyvin kaiken aikaa tuossa ahtaudessa.
-
-Maisa ihmetteli, pyytäisikö Kielsberg nyt tämän jälkeen myöskin
-Jensineä tai jotakuta toista tanssiin; tuo tumma Jensine oli kovin
-sievä -- pitkine hevosennenineen! -- -- Tai olisikohan hän todellakin
-tullut vain hänen vuoksensa...
-
-"Onpa täällä tukahduttava ilma, tarvitaan kelpo määrä punssia sitä
-haihduttamaan", -- sanoi Kielsberg hengästyneenä. Maisa tunsi miten
-hänen sydämensä sykki kiivaasti, mutta hän tanssi silti yhtä innokkaana.
-
-"Meidän täytyy vielä kerran pyörähtää tänä iltana, neiti Jons." --
-Polkka loppui pitkään, monisointuiseen, yhä heikkenevään ääneen ilman
-loppuessa harmonikasta.
-
-"Ruvetapa nyt tanssimaan tuollaisen ylioppilasnulikan kanssa!" puhkui
-Rasmussenin matami heidän takanaan, -- tuo oli kyllä tarkoitettukin
-kuultavaksi; -- "onhan itsestään selvää, ettei sentapaisella voi olla
-mitään vakavia aikomuksia."
-
-Maisa tunsi raivostuvansa; mutta Kielsberg kääntyi varsin tyynenä
-ympäri ja kumarsi purevana:
-
-"Tahtoisitteko tanssia seuraavan tanssin minun kanssani, matami?"
-
-Tämä tuijotti häneen suu auki, -- tekiköhän tuo hänestä pilkkaa aivan
-vasten naamaa.
-
-"Mitä arvelette, -- ainoastaan pieni pyörähdys? -- Se virkistää, kun on
-istunut hiljaa ja käynyt kuumaksi."
-
-Ei, ei, ei, ajatteli Maisa; -- Kielsberg sanoi sen niin ystävällisesti
-ja luotettavasti, että matamin silmät aivan sulivat; punakoissa
-kasvoissa näytti kaikki ikäänkuin muuttuneen; hän loisti aina
-kirkkaampana ja suloisempana.
-
-"Ainoastaan muutamia askeleita, matami?"
-
-"Nähkääs, herra ylioppilas, kun on minunkin ikäiseni --"
-
-Eikös matami tosiaankin kalastanut!
-
-"Tuolla näette tyttäreni Thean ja Larsinen", laski hän leikkiä; "mutta
-voin ilmoittaa, että jouduin kyllä aikaisin naimisiin."
-
-"Luulisinpa, että olette aikoinanne tanssinut."
-
-"Minä, niin -- oh, olkaa varma siitä!"
-
-"Ei ole mikään taito nähdä, että olette ollut komea."
-
-"He, he, he", tuli vaatimattomasti ja varsin lempeästi, matami katsoi
-alas syliinsä. -- "Ei koskaan pidä kehua itseänsä, mutta muuten --
-niinä kertoina, jolloin sali koristettiin tanssiaisia varten täällä
-Grönlandissa, -- niin, silloin kannatti puhua siitä, -- ja mukana oli
-sekä norjalaisia että vieraita merimiehiä ja perämiehiä ja muuta väkeä
-myöskin, -- niin", -- hän katsoi ylös ylpeän itsetietoisena...
-
-"Eikä ainoatakaan lasia ollut jäljellä ikkunoissa Olse-salissa sinä
-iltana, jolloin näin Rasmussenin ensimäistä kertaa ja tämä joutui
-poliisin hoteisiin... Niin, hän oli aivan viaton, sillä juuri hänethän
-nuo muut tahtoivat ajaa ulos -- se on totuus, vaikkapa minun tällä
-hetkellä täytyisi vala vannoa."
-
-"Ja silloin tanssittiin reeliä, matami Rasmussen?"
-
-"Niin -- ja valssia ja galoppadia ja Hampurin polkkaa."
-
-"Mutta varmaan osaatte vieläkin tanssia reeliä, eikö totta, matami?"
-
-"Minä!" -- hän nousi suurena ja valtavana ihraleukoineen ja asetti
-kädet puuskaan.
-
-"Ei, nyt hän on aivan liian vallaton", tuumi Maisa.
-
-"Enkö sitä arvannut, nyt vasta tuli oikea luonto esiin!" puhkesi matami
-Andersen sanomaan.
-
-"Oh, ei teidän sovi pitää pilkkananne vanhaa vaimoa", sammalsi
-maalarimestari, jolla nyt oli punaisia pilkkuja yltyleensä kasvoissa.
-
-"Oh, en ole kenenkään pilkattava", matami Rasmussen näpäytti
-sormillaan, -- "En ole tullut tänne sen vuoksi ja pidän huolen myöskin
-itsestäni", huusi hän huomatessaan, että oli mennyt liian pitkälle, ja
-tahtoen peitellä asiaa...
-
-"Oh, varmastikaan ei ollut tarkoituksena, että saisitte minut tekemään
-hullutuksia, matami Andersen -- Ei-i..."
-
-Larsine seisoi komeana ja koreana kaikkine oviaukossa liehuvine
-hepeneineen ja vilvoitti kuumia kasvojaan. Hänen ympärillään tungettiin
-ulos ja sisälle ja juteltiin ja ojennettiin Baierin olutta ovikynnyksen
-yli. Mutta nähdessään äitinsä tanssiasennossa raivasi Larsine tietä
-itselleen niin että miesjoukko työntyi syrjään kuin akanat tuulessa:
--- Saattoiko ajatellakaan, että joku, joka käy sivistyneestä
-henkilöstä, voi hyökätä sillä tavoin vanhanpuoleisen, turvattoman
-leskivaimon kimppuun! Ääni värisi syvästä ylenkatseesta ja kaikki
-hepenet vapisivat. Mutta, kun maalarimestari kutsui sisään jokaisen
-herrankekkaleen joka tahtoi tanssia täällä Grönlandissa, niin --
-
-Hän ei ollut vähimmin vihainen omasta puolestaan, -- ensin oli
-puoti-Johannesen niin silminnähtävästi katsonut ylen häntä sekä koko
-Rasmussenin perhettä, ja sitten oli ylioppilas tanssinut vain tuon
-omahyväisen ompelijaneidin kanssa.
-
-Jörstadin emäntä nyki maalarimestaria ja koetti tyynnyttää mieliä ja
-oli hyvin hämillään. Toinen toisensa jälkeen liittyi heidän ympärillään
-olevaan piiriin ja "mitä, mitä?" kyselivät myöhemmin tulleet.
-Andersenin matami ja Rasmussenin matami heittivät toisilleen teräviä
-pistopuheita melun keskellä, ei tahtonut kuulla enää omaa ääntänsäkään.
-
-Maisa vain ajatteli, miten Kielsberg pääsisi pois; hän muisti, että
-tämä oli pannut päällystakkinsa ja keppinsä telineille kelkkojen
-taakse; -- oli kuin ampiaispesä hänen ympärillään...
-
-Nopeasti tarkastellessaan tilannetta oli maalarimestari keksinyt, että
-paras keino mielten tyynnyttämiseksi oli saada tanssi jälleen käyntiin.
-
-Sjöbergiä ravisteltiin ja nyittiin ja virkistettiin punssilla, jotta
-soitto jälleen alkaisi --
-
-"Niin, niin, pankaa lunta siihen", kuului alhaalta oven luota, --
-"puristakaa haavaa, sanon, muuten vuotaa veri kuiviin... Anders
-haavoitti itseään. Pullo meni rikki juuri kun hänen piti avata se ja
-tarjota Sjöbergille... Ei huomannutkaan ennenkuin verta vuoti lumeen."
-
-Kuparisepänsälli tuli sisään pitäen kädellään kiinni ranteestaan.
-
-"Antakaahan minun katsoa", sanoi Kielsberg... "Auttakaa minua,
-kääritään hiha ylös." Hän painoi peukalollaan haavaa.
-
-"Ettekö voi tarttua kiinni, Elling, -- hän on tohtori ja käy
-sairashuoneella joka päivä -- kirurgilla." -- Maisa tiesi kyllä, kuinka
-he seurasivat professoreja siellä.
-
-"Ei tämä ole vaarallista", tyynnytti Kielsberg. "Pitäkäähän kiinni
-tuosta ylhäältä, matami Rasmussen, -- arvelen, että olette ennenkin
-nähnyt samanlaisia tapauksia."
-
-Hän otti esiin laatikon, jossa oli sidetarpeita. "Tuokaa tänne
-kynttilä, matami Jörstad, ja valaiskaa sillä --"
-
-"Hän on lääkäri", kuiskailtiin ympärillä.
-
-"Juoskaa huoneeseeni, Tilla, ja ottakaa sidekangasrulla, jossa on
-neula, sekä pullo aivan hyllyn nurkasta..."
-
--- Kielsberg tunsi nyt itsensä yleisön suosimaksi. Eihän Larsinekaan
-ollut tahtonut puhua pahasti herra tohtorille, ja maalarimestari tuli
-hyväntahtoisena ja horjuvana täysi lasi kädessä osaamatta muuten tuoda
-esiin tunteitaan.
-
-"Siinä nyt näette", sanoi matami Rasmussen, "ettekö usko, että minä
-tunnen ihmiset! -- Mutta enpä rupeakaan olemaan hyvää pataa tuollaisen
-puoti nulikan kanssa, niinkuin muutamat." -- Tanssi oi jälleen
-alkanut, ja Johannesen liehui uudelleen ohi Jensinen kanssa Sjöbergin
-vinguttaessa ja kitkuttaessa jotenkin väsyneenä viulua.
-
-Kielsbergin arvo oli noussut, sitä ei sopinut enää menettää. Hän
-seisoi päällystakki yllä valmiina menemään ulos, mutta ei ollut
-pannut vielä hattua päähänsä ja katsoi isällisen puolueettomasti
-seuran kuningattaria, nyökkäsi tyynen ystävällisesti Larsinelle ja
-leikillisesti nuoremmalle tylleröiselle Thealle, hymyili ymmärtävästi
-pitkälle, tummalle Jensinelle ja vain ohimennen neitsyt Jonsille.
-
-Maisa ei voinut olla tuntematta, että hän ikäänkuin oli leikin
-ulkopuolella. Eihän ollut luultavaa, että Kielsberg oli tullut hänen
-vuokseen, -- mutta hehän nyt kuitenkin olivat ensin tutustuneet
-toisiinsa. Hän ei ollutkaan niin suora ja avonainen kuin Maisa oli
-luullut, -- tuossa hän nyt seisoi keppi kädessä imelästi hymyillen
-Jensinelle!
-
-Maisan sydän löi yhä kiivaammin ja kiivaammin...
-
-Maisa istui katsoen kaiken aikaa lattiaan, nykäisi silloin tällöin
-hermostuneesti lantioitaan ja suoristi selkäänsä. Sitten hän yhtäkkiä
-harminpuuskassaan katsoi suoraan Kielsbergiin ja aivan punastui ilosta,
--- sen nyökkäyksen ja sen iloisen silmäniskun, jonka hän kohtasi juuri
-Kielsbergin pannessa hattua päähänsä, ymmärsi hän samassa, se merkitsi:
-eikö hän Maisankin mielestä ollut selviytynyt aika hyvin tänä iltana?
-
-Maisa riuhtaisi Ellingiä ja sai ravistetuksi hänet oikeaan
-juhlavauhtiin.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Maisa tuli kotiin kauppias Bjerkeltä illalla Grändseä pitkin.
-Kaasulyhdyt loistivat punaisina sumussa ja himmeä tähtitaivas kimmelsi.
-
-Vaikka hän kulkikin reippaasti, täytyi hänen aina silloin tällöin
-hieroa käsillään korvansa lämpimiksi, nahkakauluri oli nyt hyvin
-tarpeen purevassa pakkasessa. Vaterlandin sillalla kävi niin kylmä
-viima, että suorastaan täytyi juosta ja pitää käsipuuhka kasvojen
-edessä.
-
-Silloin tällöin riensi joku hänen ohitseen käytävällä, ja kadulla
-helisivät tiuvut ja natisi pitkä reki, kun talonpojat palasivat
-kotiinsa kaupungista.
-
-Kaasulyhdyn luona liikkui joku kaukana jäljessäpäin. Ei, siellä ei
-ollutkaan ketään, jo aikoja sitten olisi Maisa tuntenut askeleet.
-Viime aikoina ei ollut niinkään harvinaista, että myöskin ylioppilas
-Kielsberg tuli kotiin tähän aikaan, kahdeksan ja yhdeksän välillä
-illalla ja saavutti Maisan ja jutteli ja seurasi häntä aina portille
-saakka, jossa he erosivat.
-
-Hänen oli jo lämmin ja hyvä olla -- vain jalkoja palelsi enää -- hän
-hiljensi käyntiään.
-
-Nyt näkyi jo Ellingsenin portin luona oleva kaasulyhty.
-
-Hui, kuinka viimoi! Hän piti käsiä korvilla ja paransi jälleen vauhtia.
-
-Mutta Sundbyn puodin ovesta tuli juuri ulos ylioppilas Kielsberg
-liittyen Maisan seuraan.
-
-"Voitteko itkeä ja nauraa samalla kertaa niinkuin jotkut, neiti
-Jons?" kysyi hän katsoen aivan läheltä häntä silmiin nähdäkseen mitä
-hän vastaisi, koettaen samalla astua lyhyin ja nopein askelin kuten
-Maisakin.
-
-"Tarkoitatteko, että olisin tuulihattu -- älkää luulko!"
-
-"En, en, mutta sanon, että on suorastaan vahinko, jollette näe
-sunnuntai-iltana teatterissa näyteltävää kappaletta!"
-
-"Oh!"
-
-"Kuulkaa, teatterissa pidetään molemmin puolin ovet auki näytelmän
-aikana, ja ne jotka saavat itkukohtauksen, kannetaan ulos toisesta, ne
-taas, jotka ovat naurusta menehtymäisillään, toisesta. Olisinpa utelias
-tietämään, itkisittekö te vai nauraisitteko, neiti Jons."
-
-"Ei suinkaan se ole niin vaarallista, olettehan tekin kestänyt hyvin
-siellä."
-
-"Niin -- minä, joka kirjoitan lehtiin ja arvostelen kappaleita, sitä
-työtä tehdessä ei koskaan naura. Nähkääs, täytyy koetella puolueettomia
-ja turmeltumattomia sydämiä...
-
-"Kuulkaas nyt, neiti Jons, olenhan jo sanonut, että minulla aina on
-kaksi pilettiä käytettävissäni lehden puolesta, -- nyt ette saa olla
-vastahakoinen, vaan annatte minun tarjota teille toisen niistä...
-Antaisinpa vaikka pääni pantiksi, että itkette lopuksi."
-
-Kielsberg oli useampia kertoja tarjonnut Maisalle teatteripilettejä,
-mutta eihän Maisa ollut voinut ottaa niitä vastaan.
-
-"Ymmärrättehän toki, etten voi mennä istumaan hienoille paikoillenne
-kaikkien niiden rouvien rinnalle, joille ompelen."
-
-"Menemme tietysti ylös markan paikoille, piletit kelpaavat sielläkin,
--- taikka kahdentoista killingin paikoille, jos tahdotte. Mutta tällä
-kertaa tulette mukaan, neiti Jons, -- odotan kello seitsemän ovella --"
-
-He olivat nyt ehtineet Ellefsenin portille.
-
-"Niin -- hyvää yötä nyt -- asia on siis päätetty", sanoi Kielsberg
-varoen saattamasta häntä pihalle saakka.
-
-Maisa kulki varsin miettiväisenä eteenpäin. Ei voinut tietää, mitä
-Kielsberg saattaisi ruveta ajattelemaan; -- ei tiennyt, pitikö katua
-vai ei. Mutta olihan hän jo ensimäisenä iltana nähnyt, että Maisa oli
-kunniallinen tyttö, -- ja sittenhän oli vielä kaksi, kolme päivää
-miettimisaikaa...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uh, ei hän voinut mitään sille, että hän epäröi aamulla, eilen illalla
-oli kaikki ollut jo selvää...
-
-Tuntui siltä kuin ei olisi hyväksi se, että hänet, joka kävi perheissä
-ompelemassa, nähtäisiin siellä ylhäällä ylioppilaitten joukossa. Mitään
-vaaraa siinä ei varmastikaan olisi, niin että sen vuoksi -- niin --
-
-Mutta silloinhan ei hänellä saisi koskaan olla hauskaa...
-
-Istua ja ommella ja ommella päivät päästään!
-
-Nyt hän ei tosiaankaan välittäisi mistään -- menisi vain! --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa myöhästyi hiukan tullessaan teatteriin sunnuntai-iltana.
-Kielsberg seisoi jo siellä ja viittoi, että piti kiiruhtaa.
-
-Ylimmille numeroimattomille paikoille menijät tunkeilivat oven
-ulkopuolella taajana joukkona, -- ensimäiset aivan ylimmillä rappusilla
-käsi ovenkahvassa päästäkseen heti oven auettua ryntäämään rappuja
-ylös. Ja alituiseen kasvoi joukko; vielä viimeisessä silmänräpäyksessä
-ostettiin pilettejä ja tunkeuduttiin samaan joukkoon.
-
-Kielsberg oli tyyni, mutta pääsi kuitenkin eteenpäin.
-
-"Ette saa mennä, kuuletteko" -- huudettiin aina väliin joukosta
-kiivaasti ja vihaisesti, joku pani selkänsä eteen ja muutamat
-vastahakoisina hartiansa vastaan. Hän hymyili, sanoi sanan ja pääsi
-eteenpäin vetäen aina Maisaa mukanaan.
-
-Hei, kuinka tuo joukko ryntäsikään eteenpäin nyt oven avautuessa.
-
-"Pysytelkää aivan lähellä minua, neiti Jons..."
-
-Ihmiset tunkivat eteenpäin askel askeleelta. Kielsberg kääntyi
-sivuittain, ei työntänyt eikä käyttänyt väkivaltaa, näytti vain niin
-ystävälliseltä ja kohteliaalta, että askel askeleelta tuli tilaa,
-kaikki antoivat hänen solua läpi tungoksen.
-
-Kuinka tyyni hän oli! Oli ilo katsella häntä...
-
-"Oh -- teidän on parasta päästää irti otteenne kuuletteko", sanoi
-hän ystävällisesti ja hymyillen jollekin alempana olevalle, joka oli
-tarttunut kiinni hänen takkiinsa. Varmaankin oli tämä huomannut, että
-oli hyvä pysyä hänen vanavedessään.
-
-"Ni-in, sillä muuten potkaisen teitä", kuului yhtä tyynesti. Maisa
-näki, että miehen oli parasta totella, sillä harmaitten silmien ilme
-oli kylmä ja kova.
-
-Ylhäällä ylimmässä käytävässä veti Kielsberg nopeasti Maisan mukanaan.
-Piti saada nyt joku noista hyvistä paikoista, joista näkisi, ja samassa
-olivatkin he ensimäisten joukossa, Maisalla hattu kallellaan päässä.
-Mutta se ei haitannut, koko teatteri oli vielä aivan pimeä.
-
-Rapuissa ja käytävissä tömistettiin ja paukutettiin yleisön rynnätessä
-sisään ja aitio-ovia aukaistaessa ja jälleen paukahutettaessa kiinni.
-
-Kielsberg istui Maisan taakse ja tämä huomasi heti, miten viisaasti hän
-siinä teki: nyt ei alhaalta voitu nähdä heidän kuuluvan samaan seuraan
-ja Maisalla oli hyvä paikka pylvään vieressä.
-
-Hän silmäili ympärilleen ja huokaisi helpotuksesta huomatessaan, ettei
-ketään ylioppilasta eikä ketään hienostosta ollut lähellä. Kauempana
-oli kyllä edellisiä muutamien nuorten tyttöjen ja puotiapulaisten
-seurassa. Pari kolme koreissa vaatteissa olevaa naista istui jo
-ensimäisellä penkkirivillä ja muutamilla katupojilla oli omat kujeensa
-ja hauskuutensa.
-
-Vihdoinkin sytytettiin valot ja viuluja viritettiin. Alhaalla
-permannolla kolahtelivat istuimet ihmisten asettuessa paikoilleen.
-
-Soitto alkoi. Maisa katsoi taakseen. "Tuo on kaunista", nyökkäsi
-Kielsberg, -- "se tietysti valmistaa mieliä."
-
-Nyt vedettiin esirippu syrjään.
-
-Kappaleen nimi oli "Kosinta". Nähtiin viehättävä talonpoikaistupa ja
-sen ulkopuolella tunturitalonpoika, joka viekasteli talon tyttärelle ja
-joka kaiken aikaa kulki ja sätkytteli jalkojaan, aivan kuin "hallingia"
-tanssiessa. Ei hän juuri ollut niitten talonpoikain näköinen, jotka
-seisoivat perunakuormien luona voita ja juustoa myymässä Young-torilla.
-
-Kas, nyt tuli tytär hiipien ja joitakin merkkejä tehden: hänen ei
-pitäisi näyttäytyä, -- jotain vaarallista oli varmaankin tekeillä.
-
-Vai niin -- oli tapahtunut postinryöstö -- ja häntä, sulhasta, joka oli
-samana yönä ollut metsästämässä, epäiltiin teon tekijäksi.
-
-Mutta sulhanen tahtoi jutella tytön kanssa.
-
-Hän kiipesi katolle kuullakseen, mistä sisällä puhuttiin, ollen
-raivoissaan. Mutta, herra varjelkoon, lautakatto romahti alas ja siinä
-hän seisoi heidän keskellään: äidin, isän, tyttären, nimismiehen ja
-kaikkien, niin että koko teatteri kaikui kättentaputuksista ja naurusta.
-
-Maisa ei ollut ensimäistä kertaa teatterissa, ja perheissä, joissa hän
-oli ommellut, oli hän myöskin kuullut puhuttavan siitä, joten hän heti
-huomasi tämän olevan ilveilyä. Ja nyt kääntyessään Kielsbergiin päin ja
-tietäessään tämän istuvan ja tarkkaavan hänen ajatuksiaan, hymyili hän
-myöskin.
-
-"Olipa tuokin joutavaa ilveilyä, että hänen piti kiivetä tuolle
-huonolle katolle!"
-
-"Niin, mitä sulhaseen tulee; -- mutta, näettekö, kappaleen kirjoittaja
-saattoi käyttää hyväkseen sellaista huonoa kattoa."
-
-Maisa kumartui eteenpäin kaiteen yli katsoakseen, miten hän nyt
-selviytyisi... Hei, kuinka sulhanen vastailikaan nimismiehelle
-ärsyttäen tätä, niin ettei tämä lopuksi tiennyt sitä eikä tätä, ja
-keksi kepposen toisensa jälkeen niin että ihmiset taputtivat käsiään
-aivan hulluina ilosta.
-
-Maisa ei voinut olla nauramatta, ympärillä tömistettiin jalkoja ja
-huudettiin.
-
-"No, enkös sanonut, että tämä olisi hauska kappale!"
-
-"Sellaista hullutusta!"
-
-"Sanokaapas, eikö Endre, sulhanen, ole kekseliäs mies."
-
-"Enpä todellakaan voi itkeä tämän vuoksi", hymyili Maisa, "minua ei
-kuitenkaan tarvitse viedä ulos siitä ovesta, josta puhuitte."
-
-"Emme ole vielä päässeet loppuun, neiti Jons."
-
-Ei, tosiaankin näytti siltä, sillä nyt hänet sidottiin ja vietiin pois.
-
-Maisa katsoi alas, näkisikö hän ketään tuttavaa teatterissa. Oli vain
-vähän väkeä näin sunnuntai-iltana alhaalla permannolla ja alimmissa
-aitioissa, mutta ylemmät penkkirivit olivat täynnä. Alhaalla näki hän
-Torkild Heibergin ja kauempana toisella puolen Arnan iloisen ylioppilas
-Schoun, joka seisoi toinen käsi taskussa ja toisella pitäen kiikaria
-silmiensä edessä ja katsoen ympärilleen. Maisa veti varovasti kasvonsa
-pylvään taakse.
-
-"Haluatteko appelsiinin, neiti?" tarjosi Kielsberg, joka oli ollut
-alhaalla tarjoiluhuoneessa. Ihmiset tunkeilivat meluten jälleen
-paikoilleen.
-
-Toinen näytös alkoi. Kielsberg muutti nyt istumaan ylempänä Maisan
-takana olevalle penkille; -- hänellä oli erittäin epämukava paikka,
-siinä oli ahdasta ja hänen täytyi koko ajan varoa ettei putoaisi Maisan
-niskaan. Päällystakkinsa oli hän asettanut istuimelleen allensa.
-
-Nyt tyttö näytti, että hän luotti Endreen ja tahtoi pelastaa tämän
-pulasta, vaikka se näyttikin vaikealta...
-
-Isä puheli hänelle niin kauniisti, että hän ottaisi rikkaan Tronsenin
-Storengistä, ja nyt tuli setä, joka oli lukkarina, puhumaan samaan
-suuntaan. -- -- Äiti vei hänet sitten puhuakseen kahden kesken asiasta
--- mutta hän ajatteli vain miten saada Endre vapaaksi ja oikea
-syyllinen hänen sijaansa...
-
-"Luottakaamme kohtaloon, neiti Jons."
-
-Ja todellakin löysi hän palasen tuosta kirjeestä nimismiehen rengin
-asunnon läheltä. Hei, kuinka hän riemastui!
-
-"Niin, paljoa todistuskappaleita hänellä ei ole, mihin nojautua", sanoi
-Kielsberg; "kirjoitinkin lehteen, että niitä oli aivan liian niukalti;
--- sellaisia paperipalasia voi tuuli lennättää pitkin maantietä."
-
-Maisa oli nähtävästi hyvin innostunut; -- -- Gunlaugilla, tytöllä,
-oli nyt omat epäilyksensä: nimismiehen renki oli yhtäkkiä päättänyt
-keväällä matkustaa Ameriikkaan.
-
-"Hän on tehnyt sen", sanoi hän varmasti vakuutettuna Kielsbergille --
-"tuo pitkä, viekas roikale. Kunhan se vain saataisiin todistetuksi!"
-
-Mutta aina pahemmin sotkeutui sulhanen juttuun... Nimismiehen renki
-vaati uutta tutkintoa, ja Endren laatikosta löydettiin sekä tuo
-rahakirje, josta oli kaksi sinettiä murrettu auki, että vielä koko
-postisäkki lisäksi.
-
-"Tuon nimismiehen rengin pitäisi saada --." Maisa istui kovasti
-liikutettuna, oli kuin koko maailma olisi noussut heitä vastaan nyt
-viimeisen näytöksen aikana.
-
-Ja kun sitten lisäksi tuli se kohtaus, jossa noiden kahden piti
-vankilassa sanoa jäähyväiset toisilleen, -- sulhanen tuomittiin
-kuritushuoneeseen iäkseen, -- niin itki Maisa niin että kyyneleet
-valuivat pitkin poskia. Hän nyyhkytti ja kuivasi silmiään voiden tuskin
-nähdä alas näyttämölle ja ajattelematta edes, mitä Kielsberg sanoisi --
-kun samassa vankilanovi jälleen avattiin.
-
-"Sehän oli hyvä", sanoi hän kääntyen innokkaana Kielsbergin puoleen ja
-huoaten helpotuksesta.
-
-Kihlakunnantuomari, vanhemmat ja kaikki muutkin tulivat sisään
-näyttämölle, -- ja nimismiehen renki seisoi siinä sidottuna vilkuillen
-ympärilleen, -- ja paimenpoika, joka juuri oli nähnyt rengin yön aikaan
-hiipien vievän postisäkin Endren taloon!
-
-"Nyt he varmaankin ovat jo aikaa sitten menneet naimisiin", -- laski
-Kielsberg leikkiä, -- "ja ovat hirmuisen onnellisia!"
-
-Maisa heitti päätään taaksepäin, häntä ei lainkaan haluttanut antaa
-tehdä pilaa itsestään.
-
-"Niin, niin, siinä nyt näette, neiti Jons -- tulitte kuitenkin ulos
-siitä ovesta, josta ette luullut tulevanne."
-
-Oh, oli hän ennenkin nähnyt näytelmäkappaleita, huomautti Maisa
-lyhyesti. Äänen sävy oli loukkaantunut.
-
-"Niin, olisinpa todentotta antanut paljon, jos olisin voinut päästä
-ulos jommastakummasta noista ovista."
-
-Maisan kasvot saivat omituisen ilmeen. Kielsberg tarkoitti varmaankin,
-että hänenlaiselleen näytelmä oli kyllin hyvä.
-
-"Mutta onhan teillä ollut hauska?" kysyi Kielsberg innokkaasti.
-
-"On kyllä, -- ja monet kiitokset piletistä... Mutta nyt täytyy minun
-sanoa hyvästit; pitää kiiruhtaa; huomenaamulla aikaisin alkaa jälleen
-työ Tranemeilla."
-
-"Mutta kuulkaas, eiköhän meillä ole sama matka."
-
-"Ei, paljon kiitoksia; minun täytyy poiketa Bjerkelle saadakseni sieltä
-huomiseksi muotilehden."
-
-"Kas niin... oletteko loukkaantunut?..." Hän seisahti. "Varovaisuus
-on suuri hyve, mutta ei se ole laisinkaan hauska. Niin, niin, pitänee
-mennä sanomalehdentoimitukseen kirjoittamaan jotakin kappaleesta",
-keskeytti hän. -- "Hyvää yötä, neiti Jons!"
-
--- Ilta ei loppunutkaan oikein hauskasti...
-
-Maisa seurasi häntä silmillään siksi kunnes hän oli rappujen alapäässä;
-miten varovainen täytyikin aina olla!
-
-Kielsbergkin oli niin arka, että sanoi hyvästit täällä ylhäällä
-käytävässä: ei tahtonut saattaa Maisaa siihen valoon, kuin antaisi tämä
-saattaa itseään kotiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tukkukauppias Tranemilla oli seuraavana aamuna suuri neuvottelu siinä
-pikku huoneessa, missä Maisa ompeli. Kaikenlaisten ruudullisten
-skottilaisten kankaitten mallitilkkuja oli hajallaan pöydällä. Signen
-ja Arnan ja Gretan piti saada leningit ja he neuvottelivat sen johdosta
-ja päättelivät.
-
-Jos siitä aiottiin saada juhlapuku, niin olisi se pitänyt tehdä aivan
-toisenvärisestä kankaasta.
-
-Ei se sopinut Gretalle, jonka mieluummin olisi pitänyt valita sellaista
-kangasta, joka teki pienemmäksi; eikä noita suuriruutuisia, joissa
-näytti kahta vertaa lihavammalta.
-
-Greta seisoi kookkaana ja sanattomana ja epävarmana Ja kuunteli muitten
-perheen jäsenten erilaisia päättelyjä; kuului vain silloin tällöin
-jotain epäselvää muminaa: "hm -- vai niin." Varmaankin hän mielellään
-joka tapauksessa olisi ottanut tuota suuriruutuista kangasta.
-
-"Mutta eikö teidän mielestänne nyt Signen kihloissa ollessaan pitäisi
-mieluummin saada jotain toisenlaista kangasta?" huomautti hän lopuksi.
-
-"Jotain yksiväristä", ryhtyi Arnakin kannattamaan häntä.
-
-"Oh, huomaanpa kyllä Arnan pelkäävän, että näyttäisimme sisaruksilta,
-hän tahtoo komeilla yksinään", sanoi Signe.
-
-"Niin, joka tapauksessa tahdon minä saada pukuni sellaisesta kankaasta.
-Mitä äiti sanoo?" intoili Arna. "Se on aivan muodikasta. Julie Norum
-saa myöskin isoruutuisen juhlapuvun."
-
-"Jos nyt ensiksi ottaisimme Signelle ja Arnalle pukukankaat, --
-kuinkahan monta kyynärää luulette heidän leninkeihinsä menevän
-kangasta, Maisa?" suunnitteli rouva mietteissään... "Voi Arna, etkö voi
-antaa saksien olla rauhassa, tuo kiusaa minua."
-
-"Nythän hameet eivät saa olla varsin leveitä", virkkoi Maisa miettien.
-
-Hän neuloi vanulla täytettyä hametta neiti Raskille polkien
-ompelukonetta niin nopeaan kuin vain saattoi kaiken tämän puhelun
-ja pohdinnan keskellä. Varmaankin kestäisi tätä neuvottelua koko
-aamupäivän -- rouvallahan oli tapana aprikoida kauan. Greta-neiti
-seisoi kääntäen päätään toisesta toiseen; -- ei hän saisi
-juhla-leninkiä, mutta hän ei edes huomannut vielä kaikkien muiden
-olevan yksimielisiä siitä, että hänen piti saada jotakin yksiväristä
-kangasta...
-
-"Ettekö voisi tulla toimeen neljällätoista kyynärällä kummallekin, vai
-mitä luulette?"
-
-"Viisitoista, äiti!"
-
-"Ole hiljaa, Arna. -- Entä, jos ottaisimme neljätoista ja puoli, Maisa?"
-
-"Voihan ruutujen kohdalle tehdä jatkoksen ja käyttää joka kangaspalasen
-pukuun."
-
-"En tahdo mitään jatkoksia leninkiin, emmehän tahdo, Signe?"
-
-"Minusta myöskään meidän ei pitäisi ostaa liian vähän kangasta, äiti",
-auttoi Signe.
-
-"Jos ottaisimme neljätoista Arnalle ja viisitoista Signelle, Maisa,
-eikö siinä ole kylliksi? -- -- Niin, sitten pitää meidän määrätä värit."
-
-Rouva kokosi mallitilkut ja meni ruokasaliin.
-
-"Voit uskoa, Signe, että mitä enemmän antaa noille ompelijattarille
-kangasta, sitä enemmän panevat he sitä menemään", -- kuului puoliääneen
-sisästä.
-
-"Kas tässä -- tämä vihreäruutuinen!" -- huusi Arna. "Mitä pidätte
-tästä, Maisa?" -- kysyi hän tullen ovelle ja näyttäen erästä
-mallitilkkua.
-
-Ruokasalissa valittiin ja hyljättiin.
-
-"Tuo ei olisi tuhmempaa Signelle?" kysyi rouva kerran toisensa perästä.
--- "Taikka tämä, Maisa?"
-
-Mallitilkkuja käänneltiin ja katseltiin joka puolelta.
-
-Huh, ompelukone oli kerrassaan ilkeä tänään, lanka katkesi yhtämittaa.
-
-"Valmistuuhan leninkini sunnuntaiksi -- vai mitä, Maisa?" huusi Arna --
-"silloin menen Norumeille."
-
-"Ethän toki, Arna. -- Olet jo liian suuri mennäksesi sellaisiin
-pikkutyttöjen kesteihin koulutoverien luo", väitti rouva.
-
-"Mutta hehän pyytävät minua sinne alinomaa!"
-
-"Etkö ymmärrä, Arna, että sitten meidän taas vuorostamme täytyy pyytää
-kauppias Norumin pikkutyttöjä tänne."
-
-"Niin, niin --"
-
-"Mutta sitä emme voi tehdä."
-
-"Enkö enää saa olla yhdessä Trinan ja Julian kanssa?" kysyi Arna
-harmistuneena.
-
-"Saat kyllä käydä kävelemässä heidän kanssaan ja puhella aina, kun
-sattumalta tapaatte toisenne. Mutta meillä on niin paljon uusia
-velvollisuuksia seuraelämään nähden", selitti rouva miettien,
-koettaen asettaa sanansa niin varovasti kuin mahdollista... "Isän
-liike on suuresti laajentunut... hän on suuri tukkukauppias,
-näetkös, -- ja pankkitirehtööri -- ja hänet on valittu kaikenlaisiin
-luottamustoimiin -- ja jos me ulottaisimme seurustelupiirimme jokaiseen
-pikkukauppiaaseen, jota me tuskin tunnemme..."
-
-"Tunnemme -- vaikka olemme seurustelleet niin paljon heidän kanssaan!"
-
-"Siitä on jo monta vuotta -- ainakin pari, -- kun isä ja minä olemme
-käyneet siellä. Meidän täytyy supistaa tuttavapiiriämme ja olla niin
-valikoivia kuin vain voimme, näetkös, Arna..."
-
--- Niin, toista edessä, toista takana, -- ajatteli Maisa.
-
-"Ja kun isä ja äiti eivät kerran käy heidän luonaan, niin onhan
-itsestään selvää, ettemme me, lapsetkaan, mene", puuttui Signe
-päättävästi puhumaan.
-
-"Me lapset -- kutsutko itseäsi lapseksi, sinä ja Torp voisitte kenties
-kutsua itseänne lapsiksi"... Arna jäljitteli ilkeänä lapsen ääntä.
-"Sinä olet niin hirveä ja pikkumainen, Signe."
-
-"Hyi, en tahdo kuulla tuollaista puhetta", muistutti rouva, -- "kuinka
-voit käyttäytyä tuolla tavoin sisartasi kohtaan."
-
-"Mutta saan kai kuitenkin kävellä Trinan kanssa..."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ompelukone oli aivan mahdoton tänään, Maisan täytyi purkaa se kokonaan
-ja puhdistaa. Neula oli ensin liian ylhäällä, niin ettei se koskettanut
-alalankaan, ja nyt oli se jälleen liian alhaalla... Kas, nyt se rasahti
-poikki...
-
-Ja tuossa tuotiin jo Maisan päivällistarjotinta -- melkein koko
-aamupäivä oli jo mennyt hukkaan.
-
--- Päivällisen jälkeen voi koneella jälleen kutakuinkin ommella, --
-kun teki sen varovaisesti. Vanha, käheä-ääninen seinäkello kävi jo
-kolmatta; mutta varmasti se edisti, sillä auringonsäteet eivät vielä
-olleet häipyneet takapiharakennuksen katolta...
-
-"Vai niin, täällä on tänään ompelijatar", sanoi Anton vilkaisten sisään
-konttoriin mennessään...
-
-Ruokasalin suuressa, valkeassa, ruotsalaismallisessa uunissa oli tuli,
-mistä virtasi lämpöä Maisankin huoneeseen, kun päivällisen jälkeen ovet
-jälleen avattiin.
-
-Ja taas otti rouva esiin mallitilkut, mutta Maisa oli varma siitä, että
-lopputulos olisi sama.
-
-"Niin, minun pukukankaani osto on jo päätetty", sanoi Arna, tullen
-Maisan luo. "Olen iloinen, että te ompelette sen, sillä silloin saan
-siitä sellaisen kuin tahdon.
-
-"Niin, olen iloinen siitä. -- Leningistäni pitää tulla oikein hauska
--- kuuletteko. Kernaimmin lyhyenpuoleinen hame, ja joku aivan
-erikoinen malli pitää teidän keksiä. Senhän ikäänkuin pitäisi esittää
-skotlantilaista vuoristopukua ja sen vuoksi ei saa näyttää siltä kuin
-kulkisi ja laahaisi perässään ikävää, raskasta arkipukua. Siksi se ei
-mielestäni sopisi Signellekään", uskoi hän hiljaa Maisalle.
-
-Rouva oli nyt palaamaisillaan takaisin ensimäiseen mielipiteeseensä
--- "on tosiaankin jotain niin sievää ja raikasta tuossa hyvin
-pieniruutuisessa kankaassa. Ja sitä otammekin, vai mitä arvelette,
-Maisa; -- tai ehkä odotamme siksi kunnes Signe tulee..."
-
-"Mutta minun leninkini pitää valmistua sunnuntaiksi", kuiskasi Arna. --
-"Sen pitää, sen pitää, kuuletteko."
-
-"Kunhan vain äitinne ei tahtoisi minua ensin ompelemaan Signe-neidin
-leninkiä."
-
-"Koettakaa järjestää asiat niin, että minun leninkini ommellaan
-ensiksi. Kuulkaa, sen täytyy valmistua sunnuntaiksi, Maisa... Trina,
-minä ja Jaakko Schou menemme silloin luistelemaan Ladegaard-järvelle.
-Mutta ette saa puhua siitä kenellekään, -- kuuletteko!"
-
-Maisan tarkkaavainen kasvojenilme osoitti hänen ymmärtäneen. --
-
-Tuntui niin oudolta tänään kuulla puhuttavan rakkaudesta. Hänen
-ajatuksensa olivat vielä eilisillan kappaleessa ja kohta toisensa
-perästä palasi hänen mieleensä. Hänen täytyi saada puhua jonkun kanssa
-siitä:
-
-"Voitteko uskoa, Arna-neiti, että olin eilen illalla teatterissa
-katsomassa 'Kosintaa'", kertoi hän.
-
-"Vai niin, Gunlaugia!" nyökkäsi Arna -- "me näimme sen jo perjantaina."
-
-"Niin Gunlaugia. Aluksi näytti se pelkältä ilveilyltä, mutta lopulta se
-oli varsin vakava."
-
-"Eniten itkin heidän sanoessaan toisilleen jäähyväisiä vankilassa",
-uskoi Arna.
-
-"Varmaan on joskus elämässäkin voinut käydä samalla tapaa."
-
-"Niin --, olen varma siitä. Kunhan vain..."
-
-"Äiti", -- nauroi Signe ruokasalissa, "nyt tuolla toisessa huoneessa
-istutaan kaikessa ystävyydessä ja keskustellaan 'Kosinnasta' ja ollaan
-niin yksimielisiä, että se on vallan liikuttavaa."
-
-"Niinpä niin, todentotta, se on hauskin kappale, minkä olen tänä
-talvena nähnyt."
-
-"Anton nimitti sitä kehnoksi ryövärikappaleeksi, joka sopii vain
-kolmannen rivin yleisölle, ja niin se onkin."
-
-"Niin, tytön olisi varmaankin pitänyt ottaa rikas Tronsen, silloin
-olisi varmaan mielestäsi ollut niinkuin olla pitääkin."
-
-"Kappaleelta puuttuu omintakeisuutta ja todellista arvoa, ja
-sommitteluun nähden on siinä suuria virheitä, paras Arnaseni!"
-
-"Mutta kuulkaas sitä sanatulvaa! -- Niinkö oli sanomalehdessä?"
-
-"Se ei liikuta sinua... ymmärrän sen verran itsekin."
-
-"Ahaa, -- siis herra Torp on sanonut niin! -- Niinpä meidän on oltava
-varuillamme ja sovitettava sanamme sen mukaan. Greta, kuuletkos,
-kappaleelta puuttuu -- niin, miten se nyt olikaan --".
-
-"Olet varsin lapsellinen väitellessäsi tällä tavoin, Arna", sanoi
-rouva. "Onhan mahdollista, että kappale liikutti mieltäsi, mutta sinun
-ei sovi ryhtyä arvostelemaan sitä."
-
-... "Niin, kun on jotakin hauskaa, niin täytyy sitä pitää ikävänä",
-mutisi Arna; -- "mutta jos vain on jotain hyvin ikävää, niin --"
-
-"Niin, niin, rakas Arna. Se on kehno kolmannen rivin yleisön kappale,
-siitä ovat sekä lehdet että yleisö yhtä mieltä, -- oikein joutava
-kappale, yksinkertaista tunturiyleisöä varten."
-
-"Varsin sopiva sinulle ja kaikille katonrajassa istuville", lisäsi
-Signe.
-
-"Toivonpa, että teatterinjohtaja, jonka päähän voi pälkähtää antaa
-tilatuilla paikoilla istuvan perjantai-illan yleisön katsoa sellaista
-kappaletta, saa kuulla siitä julkisesti valitettavan sanomalehdessä",
-sanoi lempeästi täti Rask, kiiruhtaen Maisan huoneen läpi, -- oli jo
-aika ajatella kahvinkeittoa.
-
-Huh, huh -- sitä ompelukonetta, joka oli suorastaan mahdoton tänään;
-se kulki ja pysähtyi, kulki ja pysähtyi lakkaamatta Maisan ommellessa
-poimua täytteeseen. Tiedänhän, että langan ja neulan numero on oikea;
--- mutta on aivankuin koko kone olisi noiduttu.
-
-"Kolmannen rivin yleisöä varten"... Maisa käänsi silmänsä ihmetellen
-kattoon kuten rouvakin oli tehnyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa ei ollut hyvällä tuulella mennessään kotiinpäin illalla, --
-Tranemilla oli tänään ollut niin sietämättömän ikävää...
-
-"No, mihin te menette sitä kyytiä, neiti Jons. -- -- Hyvää iltaa!"
-tervehti Kielsberg, -- siinä hän nyt taas oli tänäkin iltana.
-
-"Hyvää iltaa!"
-
-"Näytättepä olevan pahalla tuulella, -- onko teillä vastoinkäymisiä, --
-näyttääkö maailma mustalta nyt -- kuin muste?"
-
-Maisa hymyili hiukan ja vilkaisi häneen, yhtä synkkänä kuitenkin
-mieleltään.
-
-"No, mutta rakas ystävä, ovatko asiat nyt aivan huonosti. Oletteko
-suorastaan turmellut rouvan Tranemin leningin?"
-
-"Voi, mitä te puhutte", huokasi hän. -- "Minä olen niin vihainen, niin
-vihainen, -- tänään on sitä kappaletta, jonka näimme eilen illalla,
-haukuttu aivan pahanpäiväisesti. Tranemilla sanottiin, että se on
-vain alhaisia ihmisiä, kolmannella rivillä istuvaa yleisöä varten...
-kappale, joka sopii vain näytettäväksi Young-torilla!..."
-
-"Sanottiinko Tranemilla todellakin niin?"
-
-"Aivan niin, ryövärijuttu kolmannen rivin yleisöä varten, ja paljon
-muuta yhtä kaunista! Voi ihan suuttua silmittömäksi heidän jaaritustaan
-kuunnellessaan... Ja he sanoivat, että koko kaupunki on samaa mieltä,
-niin on ollut lehdissäkin."
-
-"Vai niin, vai on kaikissa lehdissäkin niin, -- vai niin, vai niin --
-vai on kaikissa sillä tavoin." -- Kielsberg katseli miettien keppiään,
-jota hän heilutteli edessään tehden sillä kaikenlaisia kuvioita... "Vai
-ovat nuo Tranemit niin kovin hienoja -- vai niin -- ja heillä on kovin
-hienostunut maku... Mitäpä jos voisimme suututtaa sitä rouvaa hiukan."
-
-"Koettakaa kuunnella, onko jonakin päivänä tästä kappaleesta heidän
-aamulehdessään, neiti Jons." -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Oli oikein hauska ommella Arnan leninkiä, se oli ikäänkuin vaikea
-tehtävä, joka piti osata ratkaista. Ja Maisa luulikin nyt keksineensä
-oikean kuosin, vaikka tuon suuriruutuisen kankaan leikkaaminen ei
-ollutkaan helppoa. Arna-neiti näyttäisi reippaalta ja komealta siinä
-jäällä kaitoine, lyhyine hameineen ja korkeine nappikenkineen.
-
-Ja nyt, keskiviikko-aamuna, oli kaikki leikattu ja harsittu niin että
-ompelukoneella ompeleminen menisi kuin tanssi.
-
-"Maisa, Maisa!" huusi Arna tullen sisästä sanomalehteä heiluttaen...
-"Voisitteko uskoa, mitä tässä on kirjoitettuna 'Kosinnasta' tänään.
--- 'Näyttää olevan puolue tässä kaupungissa'", luki hän, -- "'joka
-välttämättömästi tahtoo arvostella juhlallisen vakavasti tätä viatonta
-kansanhuvinäytelmää. Esteetistä tunnetta on loukattu, teatterinjohtaja,
-joka uskaltaa tarjota sellaista hienosti sivistyneelle perjantai-illan
-yleisölle, pitäisi lievimmin sanoen todella pistää siihen kuoppaan,
-mistä nämä kaksi rakastavaista raukkaa niin suurella vaivalla
-pelastuvat. Tarvitsemme kansallisia näytelmäkappaleita, joissa on
-meidän omia kansalaisiamme, eikä meidän pitäisi näytellä vieraita;
-mutta tässä tulee esiin keikailu kaikessa surkeassa epävarmuudessaan
-siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, ja toitottaa vaaraa ja tulipaloa!
-Me voimme kuitenkin tyynnyttää näitä huolestuneita sillä, että se osa
-meidän hienompaa yleisöämme, jonka sivistys on vanhempaa, ja jonka ei
-tarvitse ajatella aran nousukkaan tavoin, näkee aivan turvallisena ja
-tyytyväisenä alun sellaisiin kansannäytelmiin, joilla -- olkoonpa että
-niillä on puutteensakin -- kuitenkin näyttää olevan tarpeeksi terveitä
-ja hyviäkin puolia liikuttaakseen avonaisia ja teeskentelemättömiä
-luonteita.'"
-
-Maisa löi käsiään yhteen ja punastui korviaan myöten.
-
-"Kirjoitus on kyllä hirveän ilkeä", -- arveli Arna, -- "hirveän ilkeä,
--- mutta muuten, niin -- se tekee hyvää Antonille ja Signelle ja herra
-Torpille myöskin. --"
-
-Hän ryntäsi jälleen sisään.
-
-Varjelkoon, tuossa suuressa sanomalehdessä! -- Eihän vain voinut tulla
-ilmi, että hänellä oli jotain sen asian kanssa tekemistä...
-
-Maisan korvia kuumoitti, vaikka tuo kirjoitus ilahduttikin häntä, oli
-aivan kuin ilma olisi puhdistunut.
-
-Voi taivas, -- ei suinkaan milloinkaan voinut tulla ilmi, että hänellä
-oli mitään asian kanssa tekemistä? -- Oli aivan kuin häntä olisi
-hiostanut...
-
-Eihän toki --
-
--- Mutta eikös tosiaan Arna narrannut Antonia lukemaan sen kaikille
-ääneen sisällä salissa päivällisen jälkeen!
-
-Kas, kuinka hän puhui kovaa, -- kaksinkertaisten ovien läpi saattoi
-erottaa hänen suuttuneen äänensä. Ja herra Torp kuului puhuvan
-hitaasti ja valituin sanoin, -- tuollaisessa ilveilyssä ei Maisa ollut
-milloinkaan ollut mukana.
-
-Täti Rask liehui edestakaisin. Maisa tarkasti häntä salaa, hän näytti
-niin kummalliselta eikä myöskään tarttunut niin lempeästi ovenripaan
-kuin tavallisesti. -- Sepä oli oikein heille kerrankin...
-
--- Maisa oli aivan ahdistuksissaan ja peloissaan tullessaan aamuisin
-taloon, ennenkuin oli saanut tietää, oliko jotain lisää vielä
-sanomalehdissä.
-
-Olipa siitä tottatosiaan syntynyt rytäkkä. Arna sanoi Theodorin
-ja muittenkin luulevan, että teatterinjohtaja itse oli sepittänyt
-artikkelin, hän oli muka tahtonut puolustaa kappaletta. -- Mutta nyt
-oli jo ikäänkuin rauhallisempaa, -- eikä hän voinut sanoa muuta kuin
-että hän iloitsi joka kerran heitä katsellessaan ja ajatellessaan koko
-tätä ilveilyä, hän olisi kernaasti nauranut sydämensä pohjasta.
-
-Kielsberg oli kovin kysellyt rouvaa; kaikkein ilkeintä asiassa oli,
-että tuo kirjoitus oli ollut luettavana heidän hyvässä, vanhassa
-lehdessään, sanoi hän. Niin, saattoikohan olla toista samanlaista
-ihmistä tässä maailmassa...
-
-Lauantai-iltana oli myöskin Signen leninki valmiina ja Maisa oli juuri
-koettamassa sitä tämän ylle, kun Anton tuli sisään ja alkoi lukea
-ääneen heille kaikille iltalehteä:
-
-"Keskiviikkona pelästytti eräs mies hyvää kaupunkiamme ilmoittamalla,
-että täällä olisi suuri puolue, joka on kovasti paheksunut sitä, että
-'Kosinta' on otettu esitettäväksi kaupungin teatterissa. Me ryhdyimme
-heti tutkimaan asiata ja voimme sanoa, että olemme rehellisesti
-kykymme mukaan nuuskineet uutisia saadaksemme tietoomme sellaista,
-mikä vivahtaisi siihen, että tuollaisen yleisen vastustuksen myrsky
-on nousemassa. Mutta ei sinnepäinkään, aivan hiljaista kaikkialla,
--- ei edes mitään vastakkaista tuulenpuuskaa voi havaita. -- Hiukan
-banaali farssi -- siitä ovat kaikki yksimielisiä! Tuo arvostelija,
-joka toitotti niin mahtavasti sotatorveen, muistuttaa mielestämme
-pukkia, jonka tekee mieli puskea, mutta joka kaipaa sopivaa esinettä
-harjoitellakseen --"
-
-"Kas niin, nyt on kaikki lopussa..." ajatteli Maisa, joka aivan alkoi
-vavista koetuksen kestäessä...
-
-"Tiesinhän, että jotakin vastattaisiin sellaiseen yltiöpäiseen
-kirjoitukseen" -- pääsi rouvalta, jonka puoliavoimet silmät loistivat;
-hän ei hetkeksikään keskeyttänyt Signen leningin tarkastelua.
-
-"No, hän saa nenälleen!" ylpeili Anton, -- "hän pitää kyllä varansa
-seuraavalla kerralla."
-
-"Näetkös nyt, hyvä Arnaseni", puuttui Signe puheeseen katsoen pienillä
-silmillään tarkkaavasti peiliin, "siinä sanotaan nimenomaan kaikkien
-olevan yksimielisiä siitä, että se on banaali farssi."
-
-"Ei, niin siinä ei ole, hiukan banaali on siinä vain."
-
-"Tuo kirjoitushan on niin ylimielinen", huomautti neiti Rask, --
-"lopultakin käy selville, kuka on sivistynyt."
-
-"Se on hirveän -- hirveän hyvä kirjoitus", huudahti Anton. "Nythän
-hänestä olemme päässeet ja sen hän on varsin hyvin ansainnut!" --
-
-Maisalla oli epämääräinen tunne jostakin, jonka seurauksia hän ei
-voinut edeltäpäin nähdä -- -- oli tulossa häväistysjuttu, josta
-riittäisi puheenaihettakoko kaupungille. Hän oli hyvin iloinen saatuaan
-rouvalta viikon palkkansa ja päästyään lähtemään kotiin.
-
-Eikös nytkin vaan siinä seisonut Kielsberg ilmielävänä hänen
-kääntyessään kadunkulmassa; tämä oli varmaankin aivan vartavasten
-seisonut ja odotellut häntä.
-
-"No, neiti, olemme kärsineet surullisen tappion tänään!" -- --
-
-Tuon piti kuulua iloiselta; mutta Maisa kyllä huomasi tuon artikkelin
-loukanneen häntä.
-
-"E-hei -- en ole niin hullu, että ryhtyisin taisteluun tuon kappaleen
-vuoksi", mumisi hän.
-
-"Mutta he ovat nyt joka tapauksessa saaneet, mitä ovat ansainneetkin.
-Sillä osuin aivan oikeaan, näettekö; -- ja perheessä, missä ompelette,
-iskin kaikkiin yhdeksään... Varmaankin siellä iloitaan suuresti tänä
-iltana. Vai mitä? -- Rouvako? Eikö rouvan mielestä artikkeli ollut
-hirveän hyvä..."
-
-Kielsberg oli raivoissaan, sen Maisa hyvin kuuli; hän kulki mumisten
-itsekseen.
-
-"Saan lohduttaa itseäni sillä, että olen taittanut peitseni naisen
-vuoksi...", hymyili hän; -- "ja hyvä omatuntohan tuo keppiä. -- Sitä
-paitsi, kuten tiedätte, on hyvä saada vähän vaihtelua suruihinsa, --
-samanlainen ei kelpaa aina."
-
-"No, teillä nyt ei varmaankaan ole paljoakaan suruja, teillä, joka
-olette aina niin iloinen."
-
-"Ei-i, nykyään ei ole muuta neuvoa kuin joko hirttäytyä tai ruveta
-kotiopettajaksi..."
-
-Voi ystäväparkaa, oliko tällekin elämä niin vaikeata. Maisa lähestyi
-häntä jonkun verran nähdessään hänen nyt puhuvan totta.
-
-"Se merkitsee, että useita vuosia menee hukkaan... ja olisin nyt voinut
-kenties taistella pari kolme vuotta eteenpäin. Minulle oli hiljattain
-suureksi lohdutukseksi muuan hammassärkyä poteva mies, joka alinomaa
-virkkoi: vain kestävyyttä, vain kestävyyttä! -- -- Nauratteko, neiti
-Jons?"
-
-"Enpä tosiaan tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa." -- -- -- Maisa
-oli aivan liikutettu. -- "Ette kai tarkoita mitään tuolla ilkeällä
-puheellanne?"
-
-"Ei, olkaa rauhassa, -- jos on joku, jota tahdon mahdollisimman kauan
-säästää, niin -- --; luulen kyllä, että tahtoisin nähdä monen muun
-ennen hirtettynä. -- Jokaisella on tehtävänsä, nähkääs, ja luulen, että
-taivas on aivan erikoisesti asettanut minut huolehtimaan siitä, että
-muuan Baard Kielsberg pääsee eteenpäin maailmassa.
-
-"Ja niin täytyy taistella ja rehkiä ja koettaa ottaa asia sen
-iloisimmalta puolen."
-
-Maa tuntui vajoavan Maisan alla; tuo oli ilkeätä iloa.
-
-"Sanokaahan, neiti Jons, eikö mielestänne Tranemit tarvinneet hiukan
-läksytystä."
-
-"Ky-yllä."
-
-"Menkäämme pääasiaan, he ovat olleet masentuneita kauemminkin kuin
-puolen viikon ajan, -- ja te olette elänyt ja iloinnut niin kauan.
-Olkaamme tyytyväisiä kumpainenkin."
-
-Nyt ei Maisa voinut vastata enää, sillä kyyneleet olivat
-tunkeutumaisillaan esiin.
-
-"Ei suinkaan siinä mielestänne ole mitään liikuttavaa?... No, teidän
-kohtalonne on ommella muille -- toisten leninkejä, -- toisten suruja --
-niin, silloinhan omat murheet unohtuvat --"
-
-Kielsberg jätti nopeasti hyvästit.
-
-... Tänään oli tapahtunut liian paljon -- sen tunsi Maisa päästyään
-kotiin huoneeseensa, -- hänen täytyi itkeä kelpo lailla.
-
-Mutta ne eivät olleet pelkästään surunkyyneleitäkään...
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Oli jo valoisaa nyt kevätpuolella, kaikki näkyi niin selvästi, -- kävi
-sääliksi, että Kielsbergin piti kulkea tuossa sinisessä, kuluneessa
-päällystakissaan, jonka toista taskua hän itse oli korjaillut, sen
-huomasi sekä ompeleesta että valkeasta langasta.
-
-Oli toista viikkoa siitä, kun Maisa oli jutellut Kielsbergin kanssa,
-oli vain nähnyt häntä vilahdukselta tämän kulkiessa alakuloisena,
-kaulus pystyssä tuulisina ja koleina päivinä, ja keppi kainalossa.
-Sundbyn palvelijatar oli Maisalle kertonut kauppiaan uhanneen
-Kielsbergiä ulosotolla, koska tämä oli jättänyt puotilaskunsa
-maksamatta -- kunhan se vain ei tulisi rouva Thorsenin tietoon, muuten
-ahdistaisi tämä jälleen häntä maksamaan vuokransa!
-
-Maisa olisi niin mielellään tahtonut korjata Kielsbergin takin reunat.
-Mutta oli pulmallista saada se sanotuksi hänelle. Sen täytyi tapahtua
-kuin leikillä, sillä Kielsberg ei varmaankaan tahtonut tunnustaa
-puutettaan.
-
-Ja napinreiät olisivat sietäneet aivan perinpohjaisen korjauksen.
-
-Hän oli ajatellut pyytää Tillaa esittämään sitä ikäänkuin itsestään,
-koska hän muka tiesi, että neiti Jons mielellään iltaisin korjaili
-vaatteita ja teki sen halvalla. Mutta -- silloinhan Kielsberg saattoi
-luulla, että Maisa teki sellaisia töitä kaikille talon sälleille.
--- Eikä myöskään oikein sopinut ruveta tinkimään maksusta heidän
-tavatessaan illalla --
-
-He tapasivat jälleen eräänä iltana Sundbyn puodissa, kun hän seisoa
-odotellen juustopakettia, jota juuri tehtiin; hän näytti olevan hyvissä
-väleissä talonväen kanssa.
-
-"Kuulkaa, neiti Jons", virkkoi ylioppilas heidän tultuaan kadulle, --
-"tuntuu varsin omituiselta olla jälleen sovussa velkojansa kanssa.
-Haluatteko tietää, mistä olen kulkenut näinä päivinä? Tuolta... aivan
-seinänviertä pitkin", -- hän näytti sinnepäin kepillään, -- "ja sangen
-läheltä ikkunoita päästäkseni huomaamatta ohi... Ja nyt -- annan
-tunteja norjankielen kirjoituksessa heidän molemmille pojilleen kaksi
-kertaa viikossa! -- Minä ajan heihin viisautta, ja he voita ja juustoa
-ja kahvia ja tupakkaa ja steariinikynttilöitä ja kaikenlaisia kalliita
-tavaroita minuun... Tietenkään ei saa olla liian suuria vaatimuksia. --
-Mutta tyytyväisiä ollaan kuitenkin, kuten näette."
-
-Hän puheli puhelemistaan.
-
-"Olen varma, että kelpaisin jonkun aivan köyhän valtion raha-asiain
-ministeriksi. Sillä mitä lemmon taitoa tarvittaisiin, jos rahaa olisi;
--- minä voin keksiä keinoja, näettekö..."
-
-Hän oli iloinen kuin poikanulikka. Varmaankin oli hänen helppo olla
-saatuaan maksunsa suoritetuksi Sundbylle.
-
-Illat olivat niin valoisat, ettei Maisa lainkaan olisi tahtonut seista
-kauan juttelemassa Kielsbergin kanssa ja sen vuoksi hän yht'äkkiä sanoi
-nauraen:
-
-"Niin, kun kerran olette tullut niin rikkaaksi, niin olisi parasta,
-että lähettäisitte Tillan tuomaan päällystakkinne hetkeksi minulle; --
-oikealle räätälille siinä ei varmaankaan ole työtä; -- on vain tehtävä
-sellaisia pikku korjauksia, jotka tavallisesti tehdään kotona."
-
-Hän tarkasteli itseään hiukan hämillään:
-
-"Tässä takissa on hirveitä vikoja. Oikea räätälitohtori varmaankin
-pudistaisi päätään sen nähdessään. Diagnosi on vaikea..."
-
-"Niin, niin, senpä vuoksi voittekin tyytyä minun puoskaroimiseeni; --
-siitä tulisi kyllä varsin hieno", nauroi hän jälleen.
-
-"Ette suinkaan nyt vain tahtone maksaa tuota teatteripilettiänne, neiti
-Jons?" -- sanoi hän yht'äkkiä uhitellen.
-
-Kas niin, nyt Maisa oli kiikissä! -- "Otan mielelläni vastaan
-useamminkin pilettejä", vastasi hän pakotetun iloisesti, -- "oli
-tosiaankin niin paljon huvia ensimäisellä kerralla."
-
-"Olette kiltein nainen, minkä olen milloinkaan tuntenut, Maisa!
--- -- Ja miten te katsotte toista silmiin. Siinä ilmenee latentti
-sielu... samanlainen kuin... samanlainen kuin kokospähkinän sydän. --
-Niin, se onkin juuri sitä --" Kielsberg seurasi vielä Maisaa tämän
-kiiruhtaessa portista sisään, -- "mutta teissä on jotakin kuuman
-etelän kokospähkinää, -- on vain ollut meressä ja hiukan vaalentunut
-vedessä..."
-
-Maisan korvia kuumoitti, hän ei tiennyt enää, mitä toinen tarkoitti.
-
-Hän ymmärsi nyt, että hänen täytyi olla varuillaan.
-
-Mutta oli todellakin ollut hauskaa tavata Kielsberg nyt jälleen, kun
-tätä ei ollut näkynyt niin pitkään aikaan. Hän oli niin monipuolinen,
-että Maisa aina johtui ajattelemaan häntä -- -- monestikin hän oli
-aivan kuin lapsi...
-
-Lapsiko hän, joka saattoi tunkeutua toisen sisimpään! --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tätäkin hän hautoi mielessään ja aprikoi seuraavana päivänä kaiken
-melun keskellä toimistopäällikkö Kalnaesin luona kreivi Wedelin
-torin varrella. Rouva ja tytär vetivät auki laatikoita ja työnsivät
-ne jälleen kiinni, siirsivät astiakaappia ja katselivat kaikkien
-huonekalujen taakse, nostivat mattoja ja kaivoivat jouhisohvia, etsivät
-ja etsivät, eikä kukaan tahtonut oikein sanoa, mitä he etsivät.
-
-Maisa ei liioin viitsinyt kysellä ennenkuin joku heistä itsestään
-sanoisi sen, -- hän saisi kyllä aikanaan kuulla siitä, -- näytti siltä
-kuin he ensiksi tahtoisivat olla varmoja, että kaivattu esine todella
-oli poissa tällä kertaa. -- Sillä kun kätkettiin ja unohdettiin ja
-siivottiin sillä lailla kuin tässä talossa, niin --
-
-Hän istui ja kuunteli kuinka höyrylaiva toisensa jälkeen puhalsi
-alhaalla sillan luona. Liike oli jälleen alkanut, jää oli
-lähtemäisillään, ja paljon ihmisiä liikkui näillä tienoin.
-
-Hänen täytyi kerta toisensa perästä vetäytyä verhojen taakse; tämä
-kuultavan kirkas ilma aivan koski silmiin...
-
-Hänen ja Kielsbergin välille oli tullut jotain niin ihmeellistä...
-Kielsberghän oli jo ruvennut kertomaan hänelle kaikki asiansa...
-
-Hänessä oli ikäänkuin monta eri luontoa. Niin, hänessä oli kyllä
-paljon, mikä...
-
-Mutta Maisan täytyisi välttää haaveiluja ja myöskin varoa, ettei
-Kielsbergkään erehtyisi hänen suhteensa. Hänenlaisellaanhan ei ollut
-vakavia aikomuksia, niinhän matami Rasmussen oli sanonut, -- ja se oli
-kyllä totta --
-
-Mutta tuttavuus saattoi kai jäädä silleen; -- sen täytyi jäädä -- --
-Maisa voisi varmaankin korjata joskus hänen vaatteitansa ja jutella
-hänen kanssaan kaikessa ystävyydessä...
-
-"Ei, nyt ei kannata enää hakea sitä!" -- sanoi rouva Kalnaes tullessaan
-sisään -- ollen vielä aamupuvussa, hän ja palvelija ja Ovidia olivat
-lopuksi vetäneet esiin kaapin penkoakseen sen läpi, -- "kuudesta
-täysihopeaisesta haarukastamme on yksi poissa -- voitko ajatella mitään
-kummempaa, Ovidia?... Se on muuten varsin merkillistä..."
-
-Maisa kohotti katseensa -- tuon "merkillistä"-sanan vuoksi -- mitähän
-se lieneekään tarkoittanut --
-
-Rouva ryhtyi tutkimaan Ovidian kevättakiksi aiotussa sametissa olevia
-liiduttuja viivoja; hän oli hyvin jäykkä. -- "Luulen, että otamme
-tuollaisen kauluksen, neiti Jons, -- numero kolme muotilehdessä, -- ja
-vinot taskut, paksut koristenauhat -- niinkuin tuossa...
-
-"Oletko aukaissut myöskin toisen astiakaapin laatikon, Ovidia, --
-olisihan se voinut joutua lautasliinojen taakse."
-
-Ovidia käänteli ja väänteli avainta. "Sekin on aina umpilukossa, --
-vain hopealaatikon annetaan olla avonaisena tässä talossa... No, nyt se
-aukesi!"
-
-Maisa oli istunut täällä ruokasalissa eilenkin, ja harmitellut, että
-tuo hopealaatikko oli ollut auki, -- siinä oli niin paljon muutakin,
-sekä lankoja että kanavatöitä ja nypläysvehkeitä -- kaikki sikin
-sokin --
-
-"Sehän on kokonaan käsittämätöntä", huokasi rouva -- "ja Finallahan
-oli ne kaikki, kun hän pesi niitä eilen..."
-
-Maisa tunsi, että nyt oli kysymys hänestä. Oli kuin olisivat Ovidian
-pitkät rotankasvot tahtoneet pujottautua hänen taskuunsa etsimään. Hän
-koetti olla, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta hän tunsi itse
-sekä punastuvansa että jäykistyvänsä. Jollei se hopeahaarukka löytyisi,
-niin --
-
-"Onhan se voinut joutua jonnekin ja saattaahan se jälleen löytyäkin,
-kun kokonaan lakkaamme etsimästä sitä" -- arveli rouva.
-
-Ja Maisa ymmärsi varsin hyvin, mitä rouva tarkoitti, -- jos hän oli
-ottanut sen, niin hän saisi tilaisuuden jättää sen takaisin paikoilleen.
-
-"Niin, en edes tahdo puhua siitä mitään Kalnaesille, ennenkuin näemme,
-ettei sitä löydy..."
-
-Maisa kiehui harmista ja hän ompeli varsin kiihtyneenä.
-
-"Tiedätkö, mihin panimme koristukset ja napit, kun tulimme eilen
-kotiin, Ovidia? -- Nehän olivat kankaan mukana --"
-
-"Etkö sinä ottanut niitä, äiti?" --
-
-"Kyllä, odotas -- piilotin ne makuuhuoneeseen nurkkahyllylle
-seinäverhon taakse."
-
-"Mitä pidätte tästä silkkivuorista, Maisa?" -- kysyi rouva jälleen...
-"Sanon suoraan, että aioin ensiksi ratkoa vanhan silkkileninkini, --
-mutta sitten huomasimme tämän kankaan Falkenbergilla -- sehän ikäänkuin
-välkähtelee. Kun meillä nyt kerran oli niin hienoa samettia, niin ei
-kannattanut kitsastella vuorin suhteen ja käyttää vanhaa."
-
-"Ei, sillä sitä nuuskitaan ja tarkastetaan kyllä takkia riisuttaessa",
-lisäsi Ovidia.
-
-Niin, nyt oli jälleen hopeahaarukka unohdettu --
-
-"Voitte uskoa, että se on maksanut, Maisa!" --
-
-"Niin, mihin hintaan se nyt nousikaan, -- vuori ja koristeet ja kaikki
--- muistatko, Ovidia? -- Samettihan yksistään maksoi jo kuusitoista
-taalaria, -- se oli viimeinen jäännöspalanen; -- ja sen vuoksi
-alennettiin sen hintaa! -- Mutta niin" -- hän laski -- "eikös se
-noussut kahdeksaantoista taalariin ja --"
-
-"Enemmänhän se maksoi", sanoi Ovidia painokkaasti; hän katsoi
-tarkoittavasti äitiä.
-
-"Mene hakemaan lasku takintaskustani."
-
-"Kaksikymmentäyksi taalaria kolme markkaa ja kaksitoista killinkiä...
-Niin, näettekö, sametista ei alennettukaan niin paljoa kuin luulin."
-
-Maisa huomasi kyllä, että kankaan olisi saanut tuolla halvemmalla
-hinnalla ainoastaan käteismaksulla.
-
-Nyt tuli Lizzy kotiin koulusta. Hänen täytyi saada hiukan voileipää ja
-maitoa voidakseen odottaa päivälliseen saakka kello kolmeen, jolloin
-isä tulisi kotiin lähetystöstä.
-
-"No, miten sinun on käynyt koulussa?" kysyi Ovidia.
-
-Lizzy oli jo samettisen kevättäkin ääressä... "Kuinka kaunista, --
-siitä tulee erinomainen...
-
-"Miten minun on käynyt? -- Sain luonnollisesti nelosen saksassa, kun et
-tahtonut auttaa minua, niin --"
-
-"Minähän olin poissa kotoa eilen illalla."
-
-"Oh, ei se tee mitään... ei, ei", -- hän silitti samettia kädellään...
-"Äiti, enkö voisi saada samettista kaulusta jäännöspalasista."
-
-"Voit kyllä, lapseni."
-
-"Tuo tytöntyllerö huomaa kyllä, mikä näyttää kauniilta", huomautti
-Ovidia iskien silmää toisille.
-
-"Ja ehkä taskuihin ja hihankäänteisiin myöskin?"
-
-"Saat kyllä, lapseni!"
-
-"Hän huomaa nyt jo melkein liiaksi olevansa kaunis", sanoi Ovidia
-sisaren mentyä syömään välipalaansa. "Häntä ei mitenkään saa
-palmikoimaan kiharaista tukkaansa, vaikka se on niin kiusallinen noin
-auki riippuvana. Se pikku noita näkee kyllä, miten se pukee häntä!"
-
-Lizzy oli jälleen sametin luona samalla syöden ja juoden maitoa.
-
-"Et saa puhua siitä isälle, kuuletko; -- hän luulee heti, että se on
-liian kallista, -- ja Maisahan ompelee makuuhuoneessa iltapäivällä",
-muistutti äiti pois mennessään.
-
-Lizzy seisoi ja hyräili hiljakseen koettaen samettia -- ensin hihaansa
--- ja sitten korkeammalle, ollen omissa ajatuksissaan.
-
-"On ikävää, että helppo patenttisametti näyttää melkein yhtä hienolta
---"
-
-"Sehän on ennemminkin hyvä", arveli Maisa.
-
-"Ei ole, sillä silloinhan kaikki voivat saada sitä. -- Ajattelehan
-Maisaa sametissa!" huusi hän sisään Ovidialle.
-
-"Kunhan ei vain tulisi rasvaisten sormiesi jälki samettiin, -- sinä et
-saisi koskea siihen."
-
-"Sinä? -- Sinä? --" matki hän, -- "pääsen ripille puolentoista vuoden
-perästä, -- täytin kolmetoista kahdeksantena päivänä. Monet sanovat
-minua jo teiksi." Hän pyyhki salaa sormiaan hameeseensa.
-
-"Anteeksi kaikin mokomin, -- en muistanut, että oli niin pitkä aika
-siitä, kun neiti alkoi huutaa joutuessaan lauantaisin kylpyammeeseen."
-
-"Niin -- sinä et saa neuloa minulle, kun tulen suureksi, Maisa! --
-Kaikki sanovat, että sinua hemmotellaan liiaksi, ja että purat usein
-pahan tuulesi toisiin kesken kaiken."
-
-"Entäpä jos teidän itsenne joskus olisi pakko tällä tavoin istua ja
-neuloa, Lizzy-neiti?"
-
-"Minun, ha, ha -- -- isäni on kuninkaallinen toimistopäällikkö -- --
-Sitäpaitsi, niin" -- -- hän pudisti tuottavasti tuuheita, vaaleita
-kiharoitaan. -- -- "Miksi et ole mennyt naimisiin, Maisa? -- Ethän nyt
-suorastaan ole rumakaan --"
-
-"Eipä tosiaan ole ketään, joka tahtoisi ottaa tällaisen köyhän
-raukan..."
-
-"Hänenhän pitäisi olla rikas, tietysti... Eikö kukaan koskaan ole
-kosinut teitä, Maisa?"
-
-Maisa nauroi. -- "Oh, ei missään tapauksessa kukaan, josta minä olisin
-välittänyt --"
-
-"Mitä hän sanoi sinulle? -- Polvistuiko hän? Oi, sano, Maisa!"
-
-"Sen saatte kuulla, neiti, kunhan ensin olette päässyt ripille."
-
-"Pyh" -- hän nakkasi niskojaan ja pitkiin, hienoihin kasvoihin tuli
-salaperäinen ilme, -- "etkö luule minun sitten tietävän mitään!"
-
-"Onko äiti sisällä, Lizzy?" kysyi Fina keittiönovelta. Ei milloinkaan
-ollut. Maisa nähnyt sitä ihmistä kelvollisesti puettuna, -- hän oli
-aina yhtä likainen ja huolimaton. "Sano, että päällystakkiliikkeen
-mies on jälleen täällä laskuineen... Rakas, hyvä Lizzy, kiiruhda,
-maitovellini palaa pohjaan keittiössä."
-
-"Äh, -- sano, ettei isä ole kotona!"
-
-"Ei, äiti saa kyllä itse tulla puhumaan hänen kanssaan, -- häntä on
-käsketty tulemaan lauantaina." Fina kiiruhti jälleen pois.
-
-"...Uh, näitä kahta siunattua, viimevuotista takkia", huokasi rouva
-mennessään huoneen läpi. --
-
-"Eikö pikkutyttöjen huonetta ole vielä siistitty, Fina?" kuului
-kärsimättömästi ovesta rouvan tullessa jälleen sisään -- "tiedättehän,
-että Maisan täytyy päästä johonkin täältä, kun ruvetaan pöytää
-kattamaan. -- Voitte kyllä koota työnne ja asettua sinne, Maisa,
-vaikkei sitä olekaan siistitty, sillä kohta tulee toimistopäällikkö
-kotiin... Täällä on niin hirveän ahdasta --"
-
--- Vai niin, vai tänne hänet siis ajettiin iltapäivällä! --
-
-Hän nosti pöydän makuuhuoneen ikkunan luo ja siisti huonetta -- niin
-hienoja kankaita ja neulomatarpeita varten piti olla huoneessa siistiä
-ja puhdasta ja tomutonta...
-
-Peilin edessä olevalla nurkkapöydällä oli kaikenlaisten pikkutavarain
-joukossa hopeanuoli, ja Maisan teki mieli koetella sitä hiuksiinsa,
-se oli kuin vartavasten valmistettu hänen tukkalaitteeseensa ja aivan
-muodinmukainen; -- -- mutta varminta olisi, ettei koskisi siihen
-sormenpäälläänkään...
-
-Kas niin! -- Toinen ommel oli jälleen pitempi kuin toinen.
-
-Minkään muun kankaan neulominen ei ollut niin vaikeaa kuin sametin;
--- täytyi harsia kahteen kertaan, jottei tuo paksu kangas syöpyisi;
-siinä piti varoa... Ei voinut olla puhettakaan koneella laskemisesta --
-kaikki piti neuloa käsin...
-
-Mutta tänään oli niin ihanan valoisaa täällä takapihan puolellakin...
-Lumi suli ja pisarat putoilivat niin suurina ja kirkkaina räystään
-sinkkiin. Miten toiselta tuntuikaan elämä sellaisina kirkkaina päivinä,
--- voi istua ja tuntea itsensä niin sanomattoman iloiseksi ilman
-syytä --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli ehkä tuhmaa, että hän oli eilen maininnut noista
-teatteripileteistä, -- ei suinkaan Kielsberg vain nyt luullut Maisan
-sanoneen sitä siksi että hän pääsisi tämän mukana huomenna, --
-Kielsberghän tiesi, ettei Maisa päässyt muulloin kuin sunnuntaisin...
-
-Ja jos Kielsberg odottaisi häntä jälleen illalla niin että he
-tapaisivat...
-
-Voihan Maisa keksiä asiaa Martta Molle Hainmersborgissa ja tuoda
-pyykkinsä ja jutella hänen kanssaan menneistä ajoista, niin olisi
-varmaa, etteivät he tapaisi; -- Maisa oli huomannut, ettei Kielsberg
-milloinkaan tullut myöhemmin kuin puoli yhdeksän.
-
-Mutta jos hän nyt kulkisi teatteripiletteineen ja odottelisi häntä?
-
-Teatterihan oli kaikkein hauskinta, mitä Maisa saattoi ajatella, --
-häntä kyllä suuresti halutti mennä, se oli varma...
-
-Riippui siitäkin, mitä Kielsberg ajattelisi hänestä, jos hän nyt heti
-olisi valmis menemään mukaan. -- Oli selvää, että tämä oli kovin
-epäluuloinen, oli aivankuin hän olisi voinut nuuskia, millaista väkeä
-olivat sekä Tranemit että muut...
-
-Mutta Maisa saisi hänet varmaankin ymmärtämään, ettei hän ollut
-ajatellut sitoa Kielsbergiä sillä tavoin -- -- -- Kaikkihan oli ollut
-leikkiä, mutta eilen illalla oli ollut niin ihmeellistä -- -- --
-
-Oli varmaankin; parasta antaa hänen huomata, ettei hän ollut kuten
-kaikki muut...
-
--- Päivällisen jälkeen tuli Ovidia ja pisti hopeanuolensa ja
-koristeensa lipaston laatikkoon...
-
-Ei sopinut johdattaa ketään kiusaukseen, taikka muuten saattoi se mennä
-saman tien kuin heidän kuudes hopeahaarukkansa...
-
-Lizzy kävi yhtämittaa Maisan huoneessa samettia katsomassa, hänen piti
-lukea maanantaipäivän läksyjä.
-
-"Ovidia sanoo, että hän mielellään auttaisi teitä, Maisa, sekä nyt
-iltapäivällä että maanantaina", tuli rouva sanomaan. -- "Tahtoisimme
-niin kernaasti saada kaikki pian valmiiksi, -- sillä olemme kuin
-vangittuja niin kauan kuin meillä on täällä joku istumassa -- -- Mutta
-tämä kevättakkihan ei viene paljoa aikaa, niin että se varmaankin
-valmistuu maanantai-illaksi, -- kun saatte apuakin --"
-
--- Tuon tytärten avun tunsi Maisa niin sanomattoman hyvin! Pitäisi
-vain kiirehtiä -- --
-
-"Olkaa hyvä ja muistakaa koota kaikki pienet kangaskappaleet Lizzyn
-takkia varten, Maisa."
-
-"Eikös hän sitten neulo myöskin minulle, äiti?" sanoi Lizzy joka makasi
-vatsallaan sohvalla nojaten kyynärpäihinsä ja tirkistellen kirjaan.
-
-"Olkaamme tyytyväisiä, kun saamme tällä kertaa tämänkin takin
-valmiiksi", arveli Maisa.
-
-"Eikö minun? -- Etpä uskalla olla neulomatta sitä, jos äiti sanoo niin,
-muuten et milloinkaan enää saa työtä täällä."
-
-Fina tuli sisään heiluttaen ilmassa kastikkeista hopeahaarukkaa.
-
-"Haarukka!"... kuului kuorossa kolmiäänisesti.
-
-"Enkös löytänyt sitä keskeltä hyytynyttä vasikanviilokkikastiketta,
-joka minun piti keittää huomiseksi!"
-
-"Miten hullunkurista!"...
-
-"Se oli kaikessa rauhassa kastikkeessa, sillaikaa kun me etsimme ja
-etsimme..."
-
-"Tiesinhän, että se löytyisi jälleen", -- sanoi rouva varmana asiasta.
-
-"Pyh, -- luulenpa, että Fina itse on ottanut sillä itselleen palasen
-viilokkia ja unohtanut sen siihen, -- sillä siinähän oli lusikka meidän
-syödessämme sitä", -- huusi Lizzy sohvalta.
-
-Maisaakin huvitti asia. -- Oikeastaan pitäisi kaapata mukaansa sekä
-kangasta että vuoria ja silkkiä ja lankoja... täällähän kuitenkin
-joutui aina epäilyksen alaiseksi!... Kun hän talvella neuloi täällä,
-oli suuri touhu silkkirullasta, jonka Ovidia aivan varmasti sanoi
-asettaneensa Maisan pöydälle ja jonka hän sitten löysi jälleen toisen
-leninkinsä taskusta. Hän oli ottanut sen yltään ja ripustanut kaappiin.
--- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa lepäsi tarpeekseen sunnuntai-aamuna, siksi kunnes leipämummo
-oli käynyt talossa ja matami Dörum oli lähettänyt kuuromykkä Dorthean
-tuomaan ruisleipää. Kahvi oli kiehumassa uunissa hänen peseytyessään ja
-kammatessaan sekä oman tukkansa että Dorthean tukan.
-
-Kuuromykkä iloitsi aina saadessaan sunnuntaiaamuisin olla hetken aikaa
-Maisan luona ja auttaa häntä jollakin tavoin: harjata ja puhdistaa
-hänen hameenhelmojaan, kiilloittaa kenkiä, lakaista lattiata ja siivota
-huonetta, tai vain katsella, kun Maisa parsi ja korjaili; -- oli aina
-aivan yllinkyllin sellaista työtä pyhäpäiviksi...
-
-Martha Mo ei pessyt hyvin...
-
-Maisa seisoi ja katseli vaatteita. --
-
-Jollei hän olisi tuntenut Martha Mota niiltä ajoilta asti, jolloin he
-asuivat Hammersborgissa, olisi hän mieluummin antanut Jensenin muorin
-pestä vaatteensa.
-
-Maisa olisi varmaankin voinut aivan hyvin eilen illalla tulla kotiin
-samaan aikaan kuin tavallisestikin, -- varmaankaan ei hän olisi
-tavannut ketään...
-
-Maisa olisi kernaasti tahtonut tietää, oliko Kielsberg odotellut
-häntä...
-
-Voi taivas, miten hauskaa, jos hän pääsisi teatteriin tänä iltana!
-
-Hän menee katsomaan ilmoituksista, mitä tänään näytellään; -- Kielsberg
-varmaankin menee sinne...
-
-Vaatteittensa puolesta saattaisi Maisa hyvin mennä nyt, piti vain
-ottaa sadetakki yltä sisällä. Oli kyllä ikävää kulkea siinä iltaisin,
--- hän ei ollut koskaan viihtynyt siinä, ei tuntenut itseään sieväksi
-ja sulavaksi siinä, ja sehän oli vaatekappale, jota kaikki käyttivät
-ennenkuin saivat uudet kevätpukunsa valmiiksi.
-
-Voisikohan parhaista kappaleista saada vielä päällystakin?...
-
-Maisa käänteli ja tutkiskeli ja tarkasteli tuota jotenkin kulunutta
-sadetakkia, -- se oli kyllä täysivillaa, kannatti aina ostaa hyvää
-kangasta! Jos hän tekisi työtä koko seuraavan sunnuntain, voisi hän
-kyllä saada sen samana päivänä valmiiksi.
-
-Ei, mieluummin valvoisi hän parina kolmena iltana kahvipannun ääressä,
-niin saisi hän sen valmiiksi sunnuntaiksi, jos sitä ehkä tarvittaisiin
-silloin --
-
-Niin hän tekisikin -- ottaisi mukaansa Ovidia Kalnaesin takin mallit
-huomenillalla ja leikkaisi ja ompelisi sen kädenkäänteessä. Kunhan vain
-nuo virttyneet ja kuluneet paikat saisi peittymään...
-
-Nuo päällystakit, joita nykyään käytetään, ovat sangen sieviä --
-laajanpuoleiset hihat ja suuret taskunkäänteet sivuilla --
-
-Kielsberg saisi nyt nähdä Maisan aivan toisin puettuna heidän
-tavatessaan... Ja hänhän voi käyttää sateenvarjoa sadeilmalla...
-
-Mutta hänen hansikkaitaan ei todellakaan kohta voinut enää käyttää, --
-vaikka Maisa ei milloinkaan pannut niitä käteensä ennenkuin tullessaan
-Siltakadulle iltaisin... Joka aamu täytyi hänen paikata jotakuta sormea
-ennen lähtöään; -- hansikkaat ovat kuitenkin pääasia, varsinkin näin
-keväällä, kun on valoisaa! Hienoinkaan puku ei näytä miltään, jos
-käsineet ovat huonot...
-
-Niin, hänen täytyi sunnuntaiksi saada pari uusia, jotka sopivat takin
-väriin -- niin kalliita kuin ne olivatkin... Martta Mo sai odottaa
-hiukan pesupalkkaansa.
-
-Olisi voinut säästää monta killinkiä, jos olisi ollut syömättä
-sunnuntaina päivällistä Dörumilla, -- kahvi ja voileipä olisi hyvin
-välttänyt -- olihan hän koko viikon niin hyvällä ruualla. Mutta Dörumin
-matamikaan ei varmaan tahtonut kadottaa sitä ansiotaan -- --
-
-Kielsberg oli heidän viimeksi tavatessaan väittänyt, että Maisan
-hiukset olivat punertavat... Theodora Brandt käytti lyijykampaa
-saadakseen tuon punaisen vivahduksen häviämään; Maisa olisi myöskin
-halunnut ostaa itselleen sellaisen --
-
-Kielsberg kulki luultavasti nyt aamupäivällä sairashuoneella eikä
-varmaankaan tullut kotiin ennenkuin kolmen aikaan, syötyään päivällisen
-kaupungilla.
-
-Olikohan hän eilen illalla odotellut häntä?
-
-Niin, joka tapauksessa ottaisi Maisa takin ylleen ja lähtisi kävelemään
-iltapäivällä -- -- --
-
--- Elling tuli Dörumeille Maisan istuessa siellä päivällisen jälkeen,
--- hän toivoi nyt saavansa oman työpajan ja hän istui ja jutteli
-ja neuvotteli vanhan Dörumin kanssa: -- mutta Maisa huomasi kyllä,
-että oli kysymys hänestäkin! Oli aivankuin Dörum ja matami ja Elling
-olisivat sopineet keskenään jostakin -- -- Eipä Maisa osoittanut
-innostusta, niin kunnollinen ja hyvä nuorukainen kuin Elling muuten
-olikin, -- eikä rumakaan... Mutta puhui aina vain tuosta ikuisesta
-nahasta! -- --
-
-Ja siitä, mitä hän yritti puhua Maisan kanssa, oli myöskin sangen vähän
-iloa:
-
-... Lähtisikö hän iltapäivällä kävelemään ja katselemaan jäätä, joka
-oli lähtemäisillään satamasta?
-
-Ei kiitos, hän oli koko eilispäivän katsellut jäätä kreivi Wedelin
-torin varrelta.
-
-Elling istui ja katseli kuin naulattuna häneen mustilla, lempeillä
-silmillään, niin että hän tunsi olevansa sekä hämillään että lopuksi
-vihoissaankin, vastasi aivan lyhyesti ja nousi lopuksi ja istui ikkunan
-pieleen... Nyt saattoi Kielsberg pian tulla kotiin...
-
-... "Ei ollut saatavissa muuta anturanahkaa, joka kelpaisi, kuin
-ulkolaista, ja sitten, nähkääs, se tulee varsin kalliiksi --"
-
-"Ehei, ei ole sellaisia eläimiä Norjassa", -- puheltiin sisässä --
-
-"Siellä kulmassa on koko kadun paras paikka, jos aikoo perustaa oman
-työpajan -- ja kaksi pientä kaunista huonetta..."
-
-Maisa tunsi, että tämä oli tarkoitettu hänen kuultavakseen -- hän
-nykäisi tuolia ja kääntyi ikkunaan päin...
-
-Nyt Kielsberg tuli... Varmaankin sairashuoneelta, sillä hänellä
-oli kirjoja kädessä -- ja paperia ja sanomalehtiä sivutaskussa.
-Hän varmaankin kirjoittaisi iltapäivällä siksi kunnes ehkä menisi
-teatteriin... Kuinka hän kiirehti! -- hän oli siis oppinut tuntemaan
-laudat talon pihalla... Varmaankin mietti hän jotakin... parilla
-harppauksella ylös rappuja... Nyt pisti maalarimestari vaalean päänsä
-ovesta sisään --
-
-"Kas niin, tule sisään, -- niin pelaamme korttia", sanoi Dörum, joka
-istui pöydän ääressä ja veti haikuja nousematta paikaltaan.
-
-"Keittiössä on kyllä valkea uunissa, niin että voin asettaa kahvin
-kiehumaan, Jörstad", arveli matami.
-
-Dörum nousi ja otti korttipakan esiin kaapista. Hän laski hitaasti
-kortit paksulla peukalollaan, -- aivan oikein, viisikymmentäkaksi
-korttia.
-
-"Ja kuinka voi kummilapseni, maalarimestari?" kyseli Maisa, -- joka oli
-yht'äkkiä vilkastunut istuessaan ikkunan ääressä.
-
-"Oh, hän voi nyt varsin hyvin, kun voimme asettaa hänet auringon
-puoleiselle seinälle päivisin."
-
-"Pian kuivuvat sekä kadut että piha nyt", sanoi Dörum. -- "On ihanaa,
-että kevät vihdoinkin tuli..."
-
-Korttipeli alkoi punaiseksimaalatulla pöydällä ja Dorthea seisoi ja
-seurasi sitä tarkkaavin silmin.
-
-"Satayksi!" sanoi Dörum.
-
-"Satayksi!" maalarimestari löi valtin pöytään seuraavalla kerralla ja
-pani piipun pois.
-
-"Satayksi on kyllä mennyt ohitsenne, Elling", ilveili Maisa; hän oli
-aivan erinomaisen hyvällä tuulella. -- "Ette saa kadottaa rohkeuttanne
---"
-
-Ellingin silmät loistivat, -- varmastikaan ei hän ollut niitä, jotka
-antautuivat ensimäisestä iskusta...
-
-Dörumin peukalo hieroi vaivaloisesti kortin toisensa perästä
-rasvaisesta korttipakasta. -- "Niitä pitänee hiukan auttaa", -- hän
-meni ja otti tuhkaa uunista ja sirotti niiden väliin... "Kas niin, nyt
-se käy --"
-
-Nyrkit paukkuivat pöytään. -- "Valtti!... Patasotamies... Satayksi!..."
-
-Siellä pelattiin intohimoisesti, mutta kiirehtimättä.
-
-"Kaksi mestaria yhtä kisälliä vastaan!" -- ärsytti Maisa Ellingiä.
-
-"Ei varmaankaan kestä kauan ennenkuin hänestäkin tulee mestari",
-vastasi Dörumin matami, joka tuli sisään tuoden kahvia...
-
-Viiden aikaan kiitti Maisa puolestaan, hän tahtoi mennä hetkeksi
-kävelemään; -- hän oli nyt varma Ellingistä, joka oli syventynyt
-kortteihin. -- -- --
-
--- No, aurinko oli paistanut aimo tavalla kaduille tänään, oli kuivaa
-pitkät matkat katukäytävillä ja keskellä katua myöskin...
-
-Tuonne kivitalon seinälle oli liimattu teatteri-ilmoitus; mutta hän
-ei tahtonut seisoa tarkastamassa sitä leipuri Bergin tai Sundbyn
-ikkunoitten näkyvissä; Kielsbergkin saattaisi kesken kaiken tulla
-portista.
-
-Maisan täytyi tehdä aivan samoin kuin tämänkin, pitää varansa, jotta
-pääsi puikahtamaan aivan ikkunoitten alitse seinän viertä myöten, niin
-ettei Sundbyn neiti Tönsetin pistäisi päähän tulla kävelemään hänen
-kanssaan.
-
-Sillalla seisoi koko joukko ihmisiä, jotka eivät varmaankaan
-tienneet, miten viettää sunnuntai-iltapäivänsä ja senvuoksi kävelivät
-edestakaisin ja katselivat jäälauttoja, jotka liikkuivat alaspäin
-virtaa pitkin. Hiiliproomujen ympärillä lainehti vesi jo aivan vapaana
-ja jäälohkareet sulivat kuin märät sokeripalat...
-
-Maisa tiesi kyllä, että ilmoitus olisi tuolla kulmassa... Hän katsoi
-varovasti ympärilleen ensin --
-
-Kappaleen nimen näki jo kaukaa, mutta Maisan täytyi tarkastaa
-lähemmältä ilmoitusta nähdäkseen, esiintyivätkö ne kaksi, jotka olivat
-esittäneet Gunlaugin ja Endren osia, myöskin tänä iltana --
-
-Hän kävelisi hiukan nähdäkseen teatteriin menijät.
-
-Oli suloista kulkea kaduilla niihin aikoihin päivästä, jolloin
-tavallisesti piti olla työssä. Vanha kuritushuone, jonka ohi hän
-joka päivä kulki, oli siinä niin suurena ja synkkänä ränstyneine,
-kaltevine kattoineen. Maisa ei ollut milloinkaan ennen huomannut,
-että se oli noin kalteva, vaikkakin hän joskus oli ollut tarkastajan
-luona ompelemassa... Ja sitten nahkuri Onsrudin kyltti häränpäineen,
-joka riippui katukäytävän yläpuolella... Vasta sen kohdalle päästyään
-saattoi hän aina aamuisin nähdä, kuinka paljon kello vielä oli vailla
-kahdeksan, kellon viisarin mukaan piti hänen sitten joko kiiruhtaa tai
-hiljentää vauhtia...
-
-Ja tuolla ylhäällä hienossa apteekissa oli varmaankin ollut
-päivälliskutsut, siellä oli niin paljon juhlapukuisia ihmisiä
-ikkunoissa. -- Kerran oli häntä pyydetty sinne ompelemaan; mutta sattui
-niin onnettomasti, että hän oli luvannut mennä muualle --
-
-Ei ollut aivan vielä teatteriinmenoaikakaan, eikä hän oikein tiennyt,
-mitä tehdä niin kauan; -- täytyi varmaankin taas kävellä hiukan ja
-katsella ympärilleen.
-
-Torilla ei ollut kellonvaihtajia, kuten tavallisesti, seisomassa
-lyhtytolpan luona sunnuntai-iltapäivisin... Nyt oli aivan autiota ja
-hiljaista, siistiä ja tyhjää. Kas, rekikelin aika oli jo ohi -- vain
-vaunuja koko rivi...
-
-Mutta lähempänä linnaa ja pitkin Itäkatua oli katukäytävä täynnä
-kansaa, ihmisiä, jotka olivat olleet ulkona nauttimassa kauniista
-ilmasta ja kääntyneet jälleen kotiin... Kaikkein hienoimmat eivät
-olleet ulkona sunnuntaisin, he istuivat kotona, suku kokoontuneena
-heidän ympärilleen...
-
-Ulkona alkoi kylmetä nyt jälleen iltapuolella...
-
-Maisa saattoi hyvin kulkea vielä pienen matkan alaspäin, sitten hän
-käännyttyään takaisin tulisi ikäänkuin vasten koko virtaa, ihmisiä,
-jotka aikoivat teatteriin.
-
-Oli hauska katsella kreivi Wedelin toria näin sunnuntaisin, kun
-ei ollut muuta tekemistä siellä kuin maleksia mukavasti ohi; --
-huomenaamulla aikaisin oli jälleen mentävä Kalnaeseille valmistamaan
-Ovidian takkia.
-
-Maisa käveli jälleen linnan ympäri ja päätti mennä kotiin teatterin ohi.
-
-Jotkut, jotka olivat viimeisen kerran yrittäneet luistella, tulivat
-nyt pois luistimineen, ja ulkona railossa pyrki mustaa savua suitseva
-hinaajahöyrylaiva jääpalasten seassa eteenpäin.
-
-Oli jo hämärää, kaasulyhtyjä oli jo alettu sytyttää Maisan tullessa
-jälleen teatterin luo; -- saattoi kyllä aivan huomaamattomana kulkea
-ohi siitä --
-
-Hän käveli yli piiskauspaikan köyhäinhuonetta kohti ja jälleen
-takaisin. Maisa ei tahtonut kulkea varsin läheltä teatteria ihmisten
-tunkeutuessa sisään; -- mutta hän ei voinut olla muistelematta
-edellistä kertaa...
-
-Kulkiessaan hitaasti katua eteenpäin piti hän silmänsä auki voidakseen
-välttää likinäköisen ylioppilas Kielsbergin ja väistyä tämän
-nähdessään. Teatteriinmenijöitä kiiruhti puhellen hänen ohitseen, --
-jotkut teatteripäähineissä, -- ja vaunu toisensa perästä ajoi kai
-myöskin sinne. --
-
-Kadut tyhjenivät tyhjenemistään, mitä pitemmälle hän kulki...
-
-Maisa jäi hiukan epätietoisena seisomaan katsellen ympärilleen ennen
-kotiinmenoaan, kun hän yhtäkkiä kuuli takanaan sanottavan:
-
-"Hyvää iltaa, neiti, -- oletteko ulkona kävelemässä?"
-
-Anton Tranem siinä oli. Mutta ääni kuulosti niin kummalliselta, että
-Maisa lyhyesti vastasi tervehdykseen ja kiiruhti pois.
-
-Vähän sen jälkeen meni hän viistoon yli kadun toiselle puolen. -- Tuon
-ilkimyksen käytös suututti häntä.
-
-Maisa kiiruhti poispäin. Parasta mennä kotiin ja panna maata.
-
-Tavallisesti hän viikolla iloitsi suuresti seuraavasta pyhäpäivästä; --
-mutta oikeastaan ei hänellä ollut koskaan mitään hauskaa sunnuntaisin;
-arkipäivät olivat miltei paremmat, niin paljon kuin pitikin rehkiä ja
-ponnistella.
-
-Mutta olisihan hän kenties voinut olla teatterissa tänä iltana, jos
-vain olisi tahtonut.
-
--- Olipa hyvä, että Elling oli poissa Maisan tullessa kotiin. Dörumit
-istuivat nyt yksinään ja söivät lampunvalossa illallistaan.
-
-Maisan piti juuri pistää päänsä ovesta sisään ilmoittaakseen tulleensa
-kotiin, kun Dörumin matami tuli häntä vastaan joku vaatekappale
-käsivarrellaan...
-
-Rouva Thorsenin Tilla oli käynyt siellä tunti sitten tuoden tämän
-päällystakin, -- ylioppilas oli käskenyt tätä pyytämään ystävällisesti,
-että ompelijatar korjaisi sitä. -- Vuori oli kokonaan irtaantunut
-toisesta hihasta. Mutta ylioppilaan täytyisi saada se takaisin aamulla
-varhain, hänen piti mennä sairashuoneelle, -- ehkä Tilla saisi
-hakea sen ennen sitä. -- Tillan piti pyytää oikein kauniisti, sillä
-ylioppilas tiesi kyllä, ettei neiti Jons tavallisesti tehnyt sellaisia
-töitä, mutta hän oli joutunut niin ymmälle takkinsa suhteen...
-
-"Sellaiset poikaparat, jotka asuvat täällä kaupungissa vuokralla,
-kuluttavat suorastaan vaatteensa repaleiksi. Heillä ei ole ketään, joka
-huolehtisi niistä!" -- sanoi Dörumin matami myötätunnolla. -- "Heille
-on kyllä varmaankin aina korjattu kaikki kotona."
-
-Maisa piti päällystakkia kädessään ja käänsi sitä päivänvaloa kohti; --
-hän koetti parhaansa mukaan salata Dörumin matamilta iloaan.
-
-"Jollei muuta korjattavaa ole kuin vuori ja napinlävet, niin --"
-
-Matami oli ryhtymäisillään tarkastamaan lähemmin takkia, mutta Maisa ei
-päästänyt sitä käsistään.
-
-"Parasta on, että kiiruhdan heti aloittamaan työn, jotta se valmistuisi
-ajoissa."
-
-Maisaa olisi suuresti haluttanut nauraa ääneen, kun hän kiiruhti
-rappuja ylös ja sytytti lampun, -- kokonainen naurutulva oli
-purkautumaisillaan... Ei uskoisi, millainen velikulta tuo Kielsberg
-oli!...
-
-Maisa tarkasteli takkia hyvän aikaa hartaasti ja myötätuntoisesti
-ennenkuin varsinaisesti ryhtyi ompelemaan... Napinrei'istä tulisi kyllä
-hyvä -- ylimäisessä repeytymässä näkyi tosiaankin vaalea säkkikangas;
-Maisa olikin niin usein nähnyt sen pistävän esiin yläpuolella sileätä
-luunappia, joka riippui ja roikkui langan varassa. -- Niin, nyt se
-ainakin neulottaisiin lujasti kiinni!...
-
-Ja helmapuolen vuori... taskut repeytyneet... reikiä kummassakin! --
-
-Miten mielellään Maisa olisikaan uusinut kaikki...
-
-Hän veti lipaston laatikot auki etsiäkseen vuorikangaspalasia. --
-Olisipa vain neiti Jensenin puoti nyt ollut auki...
-
-Mutta hän käyttää kaikki palaset, mitä vain löytäisi... Dörumin matami
-oli aivan oikeassa sanoessaan, ettei ollut ketään, joka olisi auttanut
-häntä ja huolehtinut hänen vaatteistaan... Eikä hänellä enää ollut
-omaisiakaan siellä kaukana Nordlandissa, niin oli hän kerran itse
-sanonut... ja kertonut myöskin, että ne viisisataa taalaria, jotka hän
-oli saanut isänsä perintöä, -- tämä oli myöskin ollut lääkärinä siellä
-pohjoisessa, -- olivat jo kauan sitten huvenneet olemattomiin. -- --
-
-Mutta tämähän oli oikein hyvää kangasta --
-
-Kunpa Maisalla vielä olisi nappeja ja päärmäysnauhaa myöskin!
-
-Kielsbergin täytyisi lähettää takkinsa uudelleen Maisalle joskus toiste
--- ja pyytää yhtä kohteliaasti. -- Varjelkoon, millainen velikulta!...
-
-Hän pudisti ja käänteli takkia; siinä oli tupakantuhkaa ja muuta
-roskaa, joka piti ensin karistella pois.
-
-Maisa työskenteli iltamyöhään pienen lampun ääressä ratkoen ja ommellen
-uusia kappaleita vuoriin...
-
-Tuntui, että Kielsberg poltti tupakkaa; -- Maisa istui ja nautti
-tupakanhajusta... -- Kielsberg vietti varmaankin päivänsä lukien ja
-kirjoittaen ja polttaen tupakkaa...
-
-Miekkoinen, jolla nyt olisi hiukan hienoa samettia kaulukseen. --
-Ovidia Kalnaes olisi kyllä pitänyt minua silmällä, jos olisi osannut
-aavistaa, että tarvitsisin sitä! -- Ja haarukka, joka oli viilokissa,
-nauroi hän, kaikki on siellä yhtä samaa viilokkia -- Fina ja koko talo.
-
-Hän aikoi nyt mennä alas, ennenkuin Dörumin matami panisi maata,
-pyytämään saada lainata silitysrautaa.
-
-Maisa tiesi kyllä, että se oli ruostunut, mutta -- Oven täytyi jäädä
-auki, jotta pimeissä rapuissa näkisi kulkea...
-
-Kyllä, silitysrautaa saa kyllä käyttää, matami puhdistaisi sen heti;
-hän soi niin mielellään, että Kielsberg saa takin kuntoon -- --
-
-Matamin puhdistaessa rautaa istui Maisa ikkunanpielessä; -- siitä
-saattoi nähdä kauas aina Kielsbergin ikkunaan saakka...
-
-Käärekaihtimen takana oli valoa... Ja hetken aikaa erotti kaihtimella
-häipyvän valojuovan, ja varjon, joka liikkui. Maisa luuli Kielsbergin
-nousseen tuoliltaan täyttämään piippuaan -- --
-
-"Olette sangen kiltti nähdessänne niin paljon vaivaa tuon takin vuoksi,
-Maisa", -- sanoi matami ojentaessaan hänelle silitysraudan, "mutta
-varmaankaan hän ei kitsastele maksaessaan." -- --
-
--- Maisa teki tulen hellaan lämmittääkseen luodin, -- napinreiät ja
-taskut olivat jo aivan valmiit; jäljellä oli ainoastaan vuorinpaikkaus.
-
-Hänen kasvojaan valaisi silloin tällöin hymy -- Kielsberg istui
-todellakin kotona koko illan sen vuoksi, että Maisa oli eilen
-tarjoutunut korjaamaan tämän päällystakkia... eikä mennyt edes
-teatteriinkaan...
-
-Maisa oli näkevinään hänet niin ilmielävänä edessään, sellaisena,
-kuin hän oli ollut tuona iltana, jolloin he olivat olleet yhdessä
-teatterissa -- hän näki tumman, pehmeän tukan, jonka hän pyyhkäisi
-otsaltaan taivuttaessaan itseään eteenpäin, -- tuon leveän leuan...
-suun, joka kyllä oli varsin suuri, se osasi sekä hymyillä että purra...
-
-Ohut hellanpiippu ratisi ja paukkui, silitysrauta oli hellansyrjällä,
-ja vuorin viimeinen ommel valmistui hitaasti ja huolellisesti.
-
-Toisen takinhelman alimaisessa kulmassa tuntui jotakin kovaa ja
-kiinteätä. Hänen täytyi hiukan ratkoa sitä nähdäkseen mitä siellä
-olisi...
-
-Kas, tomun joukosta löytyi kahdentoista killingin raha, se oli pudonnut
-rikkinäisestä taskusta alas vuorin sisään.
-
-No, sen hän löytäisi povitaskustaan, kauniisti paperiin käärittynä; --
-varmaankin hän ihmettelisi, mitä se merkitsisi...
-
-Maisa päätti ompelun. Vain silittäminen oli enää jäljellä. Piti saada
-kangas näyttämään aivan uudelta.
-
-Hän asetti silitysraudan paikalleen ja muutti lamppua, niin että
-paremmin näkisi -- samalla oikein räätälien tavoin asettaen märän
-kangaspalasen takille ja kuljettaen rautaa sitä pitkin.
-
-Siinä vaadittiin tottumusta, mutta Maisalta kävi se kyllä.
-
-Hän siirsi takkia aina silloin tällöin lähemmäksi valoa, -- kangashan
-näytti jo aivan uudelta! -- Kielsberg tuskin tuntisi sitä enää
-omakseen...
-
-Maisa katseli vaatekappaletta yhtämittaa, sitä mukaa kuin se kuivui, --
-vaikeimmat kohdat, kuten kaulus ja hihanreiät, olivat jo silitetyt, ja
-nyt kiiti rauta nopeasti pitkin sileätä takinhelmaa...
-
-Lopuksi tarkasti hän työtään. -- -- Nyt voi takki hyvin kestää
-päivänvaloakin! -- Ja tuollaiset sileät, kestävät luunapit...
-
-Olisi hauskaa nähdä se Kielsbergin yllä.
-
-Dörumien seinäkello löi kaksitoista, kun hän vihdoin oli saanut työnsä
-tehdyksi ja ripustetuksi takin varovaisesti naulakkoon -- --
-
--- Olipa tästä päivästä tosiaankin tullut oikea pyhä! --
-
-
-
-
-V.
-
-
-"Maisa... Maisa, teillä on iloinen nimi, tästäpuoleen kutsun teitä vain
-Maisaksi -- niin -- kahdenkesken ollessamme, muuten -- niin --" --
-
-Nuo sanat kaikuivat alituiseen Maisan korvissa aina siitä asti kun he
-viimeksi olivat olleet yhdessä...
-
-Maisa oli ollut monta kertaa huhtikuussa Kielsbergin kanssa
-teatterissa, ja tämä oli myöskin kerran odottanut Maisaa Tranemien
-talon ulkopuolella. Kielsberg oli kertonut hänelle koko ensimäisen
-näytöksen sisällyksen, niin että Maisasta tuntui kuin olisi hän nähnyt
-senkin... Aina kun lehdissä oli arvosteluja kappaleista, sai Maisa
-lainata niitä Kielsbergiltä, jolla niitä oli aina takintaskussa.
-Seuraavalla kerralla tämä aina kysyi: "No, mitä piditte siitä, neiti
-Jons?"
-
-Maisa ei uskaltanut juuri vastata; ei sen vuoksi, ettei hän olisi
-lukenut niitä tarkkaankin. Sillä hänen suurin huvinsa oli istua ja
-lukea iltaisin niin että hän monesti unohti ajoissa mennä nukkumaankin,
--- etenkin silloin, kun niissä arvosteltiin sellaisia kappaleita, joita
-hän itse oli ollut katsomassa.
-
-Kielsberghän kirjoitti niin sattuvasti, että hänen sanansa menivät
-suoraan sydämeen, -- vaikka hän joskus arvostelikin jotakuta
-näyttelijää purevasti. Oli sääli heitä, -- ja sen Maisa oli suoraan
-sanonutkin Kielsbergille. Mutta silloin tämä vastasi, että huono
-näyttelijä saattoi tärvellä koko kappaleen, että hän ryösti monelta
-sadalta ihmiseltä paljon naurun tai itkun arvoista, sellaista, joka
-olisi herättänyt vastakaikua heidän sydämissään -- teiltäkin, neiti
-Jons, paljon muistelemisen arvoista. Sen sijaan te varmaankin nyt
-istuitte ja koetitte tukahduttaa haukotuksen.
-
-Eikö hän ravistelisi näyttelijää, joka ei kykene saamaan itsestään niin
-paljon irti, että hänen esitettäväänsä henkilöön tulisi eloa. Ennen
-kaikkea piti yleisö saada ymmärtämään, että sitä oli vedetty nenästä. --
-
--- Mutta itsekin hän nyt vain petkutti yleisöä ja kirjoitti
-jokapäiväisen leipänsä vuoksi! väitti hän, -- jos hän olisi ollut
-oikea arvostelija, niin --. Nyt piti hänen vain huolehtia siitä, että
-petkutti niin vähän kuin mahdollista. --
-
-Mutta Maisa huomasi, ettei tosi näyttelijänä olokaan ollut pelkkää iloa
-ja huvia, sehän saattoi olla varsin vaikeata -- -- --
-
-Hyvä Jumala, Maisa ei edes uskaltanut ajatellakaan, millaiseksi elämä
-jälleen muodostuisi, jos Kielsbergin täytyisi muuttaa asuntoa kesäksi!
---
-
-Miten autiota ja tyhjää olisi jälleen...
-
-Maisa ei ollut milloinkaan elänyt sellaista aikaa kuin tämä -- niin
-paljon iloa ja niin paljon ajattelemisen aihetta oli joka päivä. --
-
-Mutta nyt näytti tulevaisuus synkältä -- -- --
-
-Rouva Thorsen oli kertonut, että enemmän kuin kahden kuukauden vuokra
-oli maksamatta, -- hän ei suinkaan ollut kohtuuton, sanoi hän, mutta
-leskiraukan täytyi aina olla varuillaan ja jollei Kielsberg olisi ollut
-tuollainen siivo, hiljainen ylioppilas, ei hän suinkaan olisi ollut
-näinkään kärsivällinen -- -- --
-
--- Maisa oli tulossa kotiin Tranemeilta illalla, kun hän näki
-Kielsbergin kävelevän sillalla ja heiluttelevan keppiään; hän oli
-varmaankin matkalla kaupunkiin.
-
-Hän katsoi Maisaa hajamielisen näköisenä ja nyökkäsi vain hyvää iltaa
-ohikulkiessaan.
-
-"Maisa!" -- kuuli hän samassa takanaan sanottavan, -- "tulin juuri nyt
-ajatelleeksi, ettei maailma ehkä olekaan niin ikävä, -- ja tosiaankin
-oli se ajatus minulle tarpeen tänä iltana, -- teissä on jotain niin
-reipasta, niin rohkeata -- -- on niin virkistävää nähdä teidän tulevan
-tuollaisena pää hiukan eteenpäin taivutettuna ja kiireisin askelin; --
-odotan aina, mitä silmäripsienne alla piilee, kun luotte silmänne ylös
--- -- Ihminen kaipaa aina jotakin tavallista arvokkaampaa. -- --
-
-"Ja sitten kiiruhdatte portista sisään, -- niin -- se nyt ei ole niin
-hauskaa. Tulen silloin aina ajatelleeksi tuollaista räätälilintua, joka
-lentelee ulos ja sisään ja joka hyödyttää muita, ja joka visertää niin
-iloisena muitten mukana leikissä. Olette niiden sukua -- vaikka pesänne
-onkin ullakolla täällä kaukana syrjäkaupungilla -- -- --
-
-"Kuulkaas Maisa, ettekö voi kävellä jonkun matkaa kanssani pitkin tuota
-katua? -- Oi, ei -- älkää nyt pelätkö, -- -- niin emme niin pian saavu
-tuon ikuisen portin luo!"
-
-Ky-yllä, sen Maisa kyllä voisi tehdä -- --
-
-Kielsberg oli näyttänyt niin masentuneelta Maisan tavatessa hänet,
-ja nyt hän jälleen oli aivan ihmeellisen iloinen, -- siinä piili
-varmaankin jotain...
-
-"Ei kukaan ihminen voisi huomata teistä, että olette istunut ja
-ommellut ja ommellut", -- alkoi hän jälleen heidän kulkiessaan
-eteenpäin; -- "on aivan kuin olisitte ravistanut koko päivän itseänne.
-Teillä ei varmaankaan ole koskaan velkoja, Maisa?"
-
-"Oh, kesäaikaan niitä on kyllä minulla" -- tiesihän Maisa, että se
-juuri Kielsbergin mieltä painoi.
-
-"Niin, mutta silloin maksatte ne kauniisti jälleen."
-
-"Niin pian kuin voin."
-
-"Voin -- voin -- niin! -- -- Neula voi varmaankin lopuksi tehdä
-ihmisestä hirveän huolellisen ja tarkan", -- sanoi hän yhtäkkiä, --
-"se johtuu varmaankin jokapäiväisestä harjoituksesta olla ompelematta
-pistettäkään väärin. -- Muuten on niin paljon ommeltava uudestaan --
-koko leninki voi olla tärvelty. -- Eikö totta, Maisa?" ärsytti hän.
-
-"Mutta muuten voitte uskoa, ettei tuo teidän varovaisuutenne ja
-valppautenne ja kunnollisuutenne ja velattomuutenne ja kelvollisuutenne
-ole lainkaan hauskaa -- -- minä annan neulan mennä yhtäkyytiä koko
-kaulurin läpi", jutteli Kielsberg.
-
-"Niin, sellainen minä olen!" -- ajatteli Maisa; ja hymyillessään ja
-katsoessaan Kielsbergiin hän näytti melkein siltä kuin olisi tehnyt
-tästä pilaa ja älynnyt hänen puheensa ytimen.
-
-"Eiköhän ole parasta, että käännymme nyt?" -- keskeytti Maisa hänet.
-
-"Niin, tuo on aivan teidän tapaistanne! -- Kuljen tässä niin tuskaisena
-ja vaivattuna kuin piikkisika ja minusta tuntuu kuin jutteleminen
-teidän kanssanne vaikuttaisi minuun kuin opiumi-annos, -- ja niin
-saatatte te yht'äkkiä sanoa: eiköhän ole parasta, että käännymme ympäri
-nyt?"
-
-"Kun ette kuitenkaan koskaan sano, mitä oikein ajattelette, niin --"
-virkahti Maisa yht'äkkiä nakaten niskojaan.
-
-"Vakuutan, ettei koko kaupungissa ole ainoatakaan ihmistä, jolle voisin
-puhua niinkuin teille... Ei, älkää pudistako päätänne, Maisa, -- olette
-ainoa naistuttavani koko kaupungissa, näettekö. -- Niin, onhan se
-harvinaista, mutta kun saa ponnistella, niinkuin minä saan, niin täytyy
-olla ilman sitä ylellisyystavaraa... Kuljeskelen nykyään miettien,
-mistä saisin hankituksi itselleni kutakuinkin siistit tulot kesäajaksi.
-Sillä nyt loppuvat kaikki mahdollisuudet joka puolelta" -- lisäsi hän
-luontevasti.
-
-"Mutta tehän kirjoitatte niin hyvin lehtiin", sanoi hän lämpimän
-vakuuttavasti.
-
-"Parin viikon kuluttua on sekin ohi, silloin loppuvat tämänvuotiset
-teatterinäytännöt. -- Ja siitä sain juuri parhaat tuloni."
-
-"Uskon, että keksitte jotain keinoja", sanoi Maisa luottavasti.
-
-"Kas, uskotteko todella niin? -- Vakuutan senkin jo ilahduttavan minua,
-että uskotte niin. -- -- Niin, niin, enhän lainkaan sano, etteikö
-jotain voisi pälkähtää päähäni, -- vain se suuri toive elähdyttääkin
-minua", nauroi hän. -- "Mutta sanonpa, että mistä järkevästä ihmisestä
-tahansa tuo toivo näyttäisi sangen vähäiseltä! -- Kotiopettajaksi
-jälleen kahden vuoden ajaksi saadakseen orjan tavoin raatamalla niin
-paljon kokoon, että taas voi opiskella yhden vuoden ja onneen ja
-sattumaan luottaen toisenkin -- kuten nytkin tällaisen kylmän talven...
-kuluneessa päällystakissa... ja ilman puita! -- Mutta on onni, etten
-ole mikään järkevä ihminen... vaan sellainen, joka tahtoo päästä
-melkolailla järjettömästi eteenpäin, ymmärrättekö?
-
-"Niin, nähkääs, olen nyt puhunut teille tästä -- siksi että -- no niin
--- hm -- hm --
-
-"Olette niin sievä tuossa päällystakissanne ja tuo raikas, punainen
-silkkihuivi kaulassanne... Pitääkö tuon hiuskiharan riippua
-tuollatavoin korvan juuressa?" -- hänen piti vain osoittaa sitä, mutta
-hän pyyhkäisi sen syrjään sensijaan --
-
-"Voinettehan antaa minulle oikein kunnollisesti kättä."
-
-Kyllä, sen saattoi Maisa tehdä -- vieläpä ilman hansikasta -- -- --
-
-"Ja teidän pitää jälleen mennä Tranemeille huomenna?... Silloinhan voin
-tavata teidät siellä puolella kaupunkia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa oli istunut Tranemeilla nyt melkein koko kuukauden ajan. Heidän
-piti muuttaa maalle pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja senvuoksi
-oli kiireesti ommeltava aamupukuja ja kesäpukuja ja sitäpaitsi piti
-Signelle korjata yhtä toista vanhaa ja ommella uuttakin sen lisäksi
-mitä Bergin sisarukset valmistivat. Herra Torp oli vaatinut, että häät
-vietettäisiin kaikessa hiljaisuudessa, -- nuori pari matkustaisi heti
-niiden jälkeen ulkomaille...
-
-Oli hauskaa istua näin, kun aurinko paistoi kaikkiin huoneisiin; ovet
-olivat auki, neiti Rask ei ollut nyt sulkemassa niitä. Hän oli rouvan,
-Gretan, Signe-neidin ja puutarhurin kanssa matkustanut Lökkenille
-puutarhaa katsomaan.
-
-Arna istui ja soitti ja lauloi sisällä arkihuoneessa.
-
-Hän lopetti kesken "Viimeisen ruusun", joka ei tahtonut sujua ja
-aloitti: "Kuin prinssinä Arkadian ol' elon' onnekas" --
-
-Ja sitten jälleen niin liikuttavasti: "En kunnaitas ja laaksojas mä
-koskaan unhottais" --
-
-Toisesta toiseen!
-
-Nyt alkoi hän pitkän pianokappaleen, -- hah, hah -- se ei käynyt... ja
-aloitti jälleen "Yankee doodle-dandy" --
-
-Hän kävi keittiössä ja kysyi, mitä päivälliseksi valmistettiin, kesti
-niin hirveän kauan, ennenkuin he tulisivat Lökkeniltä.
-
-Samassa lensi hän jälleen sisään ja lauloi sangen juhlallisesti:
-"Sancta Lucia! -- Barcetta mia..."
-
-Hänellä oli oikein hyvä ääni ja niin paljon tunnetta laulussa. -- --
-Niin Arna, jos hän vain tahtoi niin --
-
-Ahaa, -- nyt ymmärsi Maisa asian! -- Didrik, kadetti, tuli
-kotiin sotakoulusta kello yksi tänään; Arna oli nähnyt tämän
-keittiönikkunasta --
-
-Hän tuli sisään ja nyökkäsi Maisalle tummalla päällään, ja hiipi hiljaa
-sisään varpaisillaan...
-
-"Niin hävytöntä!"... puhui Arna yllätettynä. -- "Hiipiä tuolla tavoin
-sisään."
-
-"Vakuutan sinulle, että sinä mielestäni laulat kauniimmin kuin voit
-aavistaakaan. Sinähän laulat niin että --"
-
-"Se on alhaista, sanon. Istun täällä kaikessa rauhassa ja luulen
-olevani yksin, -- kaikki ovat ulkona tänään -- ja niin..."
-
-"Oletko todellakin loukkaantunut, Arna?"
-
-"Loukkaantunut? -- -- minä voisin...!" -- hän polki jalallaan lattiaa.
-"Hiukan täytyy sinun kuitenkin saada -- tukkapöllyä --"
-
-He juoksivat tuolien ja pöydän ympäri kummassakin huoneessa, siksi
-kunnes Arna seisahti hengästyneenä...
-
-Samassa olivat he molemmat jälleen pianon ääressä...
-
-... "Moritz, sun tautis, se vie sinut hautaan."
-
-Hirveätä, miten karkea basso hänellä oli. Mutta että Didrik saattoi
-olla niin surullinen; kuului aivan siltä, kuin olisi hän haudan
-partaalla, ikäänkuin hän ei voisi elää neljääkääntoista päivää
-keuhkotautineen.
-
-Ja sitten seurasi: "Tuo kaunis Cecilia Waasa, kun kuudanyönä hän
-kuunteli --"
-
-Arna ei oikein osannut sitä; eikä hän sanonut enää tahtovansa soittaa
-kuutamosäveliä --
-
-"Ja sinunhan pitäisi olla kotiarestissakin, -- ilmoitanpa todentotta
-luutnantti Schoulle, että herrastelet täällä alhaalla -- saatpa silloin
-istua ylhäällä huoneessasi vähän kauemminkin, siitä voit olla varma...
-Niin, minun täytyy sanoa!"
-
-"Sitä et tee."
-
-"Kyllä, aivan varmaan teen sen."
-
-He alkoivat jälleen juosta -- nyt ruokapöydän ympäri, ja Maisa näki,
-että Arna osasi kiemailla, hän lensi niin kevyesti ja taivutti
-itseään ja osoitti häntä sormellaan. Jakob Schou ei varmaankaan olisi
-kovinkaan mielissään, jos näkisi... Arnassa oli jotain kissamaista
-hänen leikitellessään tuon mustasilmäisen, kahdeksantoistavuotiaan
-poikanulikan kanssa, -- joka luonnollisesti rakastui silmittömästi
-häneen...
-
-"Kas, tuolla tulee kadetti Knoff vierailulle!" sanoi hän yhtäkkiä.
-
-Mutta junkkari Didrikillepä tuli kiire; hän juoksi poikki arkihuoneen
-ovesta ovelle harpaten puolet rapuista yhdellä ainoalla kerralla!
-
-Ja Arna soitti "Yankee-doodle-dandy'a", niin että piano paukkui.
-
-"Juoksin aivan tahallani Didrikin kanssa, jotta hän saisi olla vähäsen
-liikkeellä", sanoi Arna tullen Maisan luo, -- "sillä hänellä on kolmen
-päivän kotiaresti, raukalla. -- -- -- Mutta oletteko ennättänyt näin
-pitkälle, laskostanut laahustimen, poimutellut kaulan ympärystän ja
-ommellut koristeet eteen -- oletteko tosiaan tehnyt kaiken tämän
-aamupäivällä?"
-
--- -- Kaiken sen oli Maisa tehnyt -- hän oli oikeastaan saanut
-ihmeitä aikaan nyt monena päivänä; väliin saattoi innostua ompelemaan
-kuumeisella kiihkolla ompelukoneella... Koko ensimäisen vuoden, jolloin
-niitä oli kaupungissa -- oli hän ollut oikein intohimoisen kiihkon
-vallassa, -- hän oli laskenut päivät milloin taas pääsisi takaisin
-niihin taloihin, joihin se oli hankittu, ja maatessaan ajatteli hän
-sitä ja yöllä uneksi siitä. Konsuli Schoun kone oli erinomainen; --
-Maisa saattoi polkea sitä polkemistaan ja työ luisti, niin ettei hän
-edes muistanut ajan kulumista; -- hänet oli sinä vuonna vallannut oikea
-ompelukonekuume.
-
-Nythän kävi työ paljon helpommin ja nopeammin kuin ennen, -- oli
-toista nyt kuin istua ja ommella käsin ja nypläillä niinkuin hän oli
-tehnyt aina siitä asti kun oli päässyt ripille! Kun hän vain ajatteli,
-miten kauan oli pitänyt istua ennenkuin sai leningin ommelluksi tai
-päärmätyksi jonkun laskosteen!... Nyt oli hän jo oppinut huomaamaan,
-mikä aina kulloinkin oli vikana, kun kone ei tahtonut toimia, aivan
-mitätön asia saattoi olla esteenä.
-
-Mutta pahalle tuulelle ei vain saanut tulla sitä koetellessa, sillä
-silloin se jyrkästi kieltäytyi toimimasta.
-
-Maisa oli nykyään niin jännittynyt siitä, voisiko Kielsberg maksaa
-huoneenvuokransa, -- sitä oli korotettukin kesäksi, -- ja rouva Thorsen
-voisi varmaan saada kaksikin asukasta yhden asemesta tähän aikaan
-vuodesta...
-
--- Kas, nyt ajoivat vaunut portista sisään! Rouva ja neidit olivat jo
-nousseet niistä kadunpuoleisten rappujen edessä.
-
-Ruoka oli ollut valmiina, ja liemimalja vietiin samassa sisään,
-sillä tukkukauppias ei milloinkaan tahtonut odottaa. -- Ja Maisa sai
-myöskin tarjottimensa, jolla oli täysinäinen liemilautanen ja ihanata,
-paistettua häränrintaa muhennoksen kera.
-
-Ruokasalissa puhuttiin niin äänekkäästi, -- siellä juteltiin ja
-laskettiin leikkiä oikein urakalla. Juristi ja Anton väittelivät
-keskenään ja rouva ja Signe yhtyivät keskusteluun.
-
-"Eikö neiti Jons tahdo lasia olutta suolaisen lihan paineeksi?" huusi
-tukkukauppias Lenan viedessä vateja sisään; Maisa kuuli tukkukauppiaan
-olevan aivan erinomaisella tuulella -- --
-
-Milloinkaan ei Tranemeilla istuttu kauan pöydässä, tukkukauppiaalla oli
-aina kiire, tavallisesti virkahti hän vain kiireesti muutaman sanan
-ennenkuin meni ottamaan päivällisunia.
-
-Päivällisen jälkeen tulivat neidit Maisan huoneeseen tarkastaakseen
-Signen leninkiä ja ottaakseen selvää, mitä Maisa oli tehnyt heidän
-poissaollessaan. Anton kulki edestakaisin lihavahkona ja pihtipolvisena.
-
-"Nyt tiedätte, mitä kaikkea tarvitaan, ennenkuin nainen voi mennä
-naimisiin, neiti Jons", sanoi hän yht'äkkiä; ei kukaan vastannut...
-"Älkää menkökään ottamaan itsellenne sulhasta, ennenkuin voitte
-rakentaa tuollaisen paita- ja leninkitapulin, kuuletteko. Mutta te ette
-varmaan koskaan ajattelekaan sellaista -- -- he, he, he."
-
-Hän huomasi äidin tulevan sisään ja kääntyi mennäkseen lattian poikki.
-
-Viime aikoina hän oli ruvennut tuolla lailla laskemaan leikkiä,
-varsinkin sen jälkeen kun oli tavannut Maisan tuona teatteri-iltana
-lyhtytolpan luona. Maisa oli selvästi huomannut muutoksen hänen
-käytöksessään...
-
-Signe seisoi ojennellen käsiään, koetellakseen olivatko hihanreiät
-tarpeeksi mukavat Maisan sovitellessa ja kiinnittäessä nuppineuloilla
-vaaleata, hienoa villamusliinista aamupukua.
-
-"... Tämä voi päättyä ihmeellisesti, äiti!" tuli Anton sanomaan. --
-"Niin voi käydä yhtä varmasti kuin nimeni on Anton! -- Valtioneuvos
-ei kutsu isää luokseen eikä kysy hänen mielipiteitään kauppalaeista,
-jollei hän tarkoita sillä jotakin."
-
-"Tiedäthän, ettei isällä lainkaan ole sellaisia ajatuksia", huomautti
-rouva painokkaasti.
-
-... "Ja sitten on luonnollisena seurauksena..." hän teki ristin
-rinnalleen.
-
-"Isällähän ei ole pienintäkään ajatusta siihen suuntaan."
-
-Anton ei luopunut mielipiteestään...
-
-"Saadaanpa nähdä -- saadaanpa nähdä."
-
-Rouva tutki huolellisesti, istuiko aamupuku.
-
-"Niin, onhan se niin hyvä kuin kotonaommeltu suinkin saattaa olla,
-Signe."
-
-"Loistelias", -- selitti Anton katsellen Signeä joka puolelta...
-"siihen puettuna nuori rouva kävelee jollakin parvekkeella Schweizissä,
-katsoo Finsterarhornia, Mont-Blancia ja niin edespäin..."
-
-"Tuolla Antonilla on varmaankin nykyään aivan sietämättömän ikävää",
-sanoi Arna -- "hän kuljeksii alinomaa täällä sisällä edestakaisin."
-
-"Pahempi on, että häntä itseään katsellaan", arveli äiti; -- "siellä
-vilisee luonnollisesti ylhäisiä ulkomaalaisia, jotka eivät suinkaan
-ompeluta pukujaan neiti Jonsilla, -- sen voit ymmärtää... Ei siksi,
-etteikö täälläkin olisi niitä, jotka tuottavat ulkomailta vaatteensa."
-
-"Onhan sinulla itselläsikin siihen varaa, jos vain tahdot, äiti!"
-huomautti Signe.
-
-"Minulla -- oh -- olen niin monta vuotta jo tullut toimeen sillä,
-mitä saa ostaa tästä kaupungista... Mutta kaikki hienommat tilaavat
-ulkomailta vaatteensa --."
-
-"Ja voihan nyt hyvinkin sattua, että sinut isän kanssa kutsutaan
-linnaankin ja piispan luo, äiti." --
-
-Muuan aamunuttu piti vielä iltapäivällä leikata ja ommella. Muotilehti
-tuotiin jälleen sisään ja malleja alettiin valita.
-
-"Miltä tämä näyttää sinusta? -- Entäs tämä, äiti? -- Tai tämä? --
-Otanko tämän -- vai mitä arvelet, äiti?" --
-
-"Jäin oikein miettimään, -- jos kävisi niin, että suuntaisitte matkanne
-Pariisiin, Signe -- -- Mielestäni pitäisi sinun vihjata siihen
-suuntaan, -- niin voisit ehkä ostaa jotain tänne meille kotiinkin.
--- -- Voihan kyllä olla viisainta hankkia itselleen pukuja, joitten
-tietää kestävän arvostelua, -- jos joskus joutuisi edustavaan
-asemaan... Tilaisuushan olisi erinomainen -- -- ja tiedäthän varsin
-hyvin makuni" -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa oli sydämensä pohjasta iloinen kävellessään kotiinpäin illalla
-ja saatuaan kaikki valmiiksi Tranemeilla. Ja kuinka hyvin hän oli
-onnistunut töissään! Varmasti olisi hänellä siinä talossa vakinainen
-leipäpaikka.
-
-Nyt oli vielä kahdeksaksi päiväksi työtä konsuli Schoulla, sitten hekin
-lähtisivät kylpemään Aasgaardsstrandille. Siellä Maisa nyt kuitenkin
-parhaiten viihtyi kaikista niistä perheistä, joissa hän kiersi, -- he
-osasivat antaa arvon Maisallekin ja huomasivat, että köyhäkin voi olla
-rehellinen...
-
-Mutta sitten ei häntä enää ollutkaan pyydetty mihinkään kesäaikana. Ja
-toinen toisensa jälkeen matkusti maalle...
-
-Hän oli ehtinyt Isollekadulle juuri viistoon lihapuodeista, kun
-Kielsberg pysähdytti hänet keskellä katukäytävää silmät säihkyen ja
-salamoiden.
-
-"Niin, olitte oikeassa, Maisa, -- aivan oikeassa, tosiaankin taivas
-itse lähetti minulle avun, ja voitte uskoa, että tartuin heti
-oljenkorteen. Muuan ruotsalainen näyttelijäseurue tulee Klingenbergille
-kesäksi ja siinäpä sain kaapatuksi itselleni arvostelijan toimen
-kahdentoista taalarin palkalla kuukaudessa, -- juuri, kun ajattelin
-turvautua kotiopettajanpaikkojen ilmoituksiin! -- Niin siirtyy epätoivo
-syksyksi!"
-
-Hän oli niin innoissaan, ei puhunut muusta kuin siitä, mitä kaikkea
-pitäisi toimittaa; hän tekisi työtä kuin hevonen nyt nämä kolme
-kuukautta, -- pitentäisi päivän puoleksitoista, -- vain virkistäisi
-itseään iltaisin Klingenbergillä...
-
--- "Kaksi vapaapilettiä... ja kello puoli kahdeksan... ensimäisen
-näytöksen jälkeen... mitä arvelette, Maisa?... Ettekö luule, että
-meillä voisi olla siellä hyvinkin hauskaa?..."
-
-"Niin, siitä ei ole epäilystäkään", arveli Maisa.
-
-"Ja rehkimisenne Tranemeilla on loppunut?"
-
-"Luulenpa, että tämä on oikein onnentorstai", hymyili Maisa. --
-"Siinäkin talossa on ollut pelkkää auringonpaistetta. Kaikki olivat
-tänään niin hyvällä tuulella. He tahtoisivat varmaankin hyvin
-mielellään kuulua hienostoon. Kuulin, että valtioneuvos oli kutsunut
-tukkukauppiaan luokseen."
-
-"Vai niin -- vai valtioneuvos!... Ja koko talo loistaa?... Sanonpa,
-mistä se johtuu: -- muuan valtioneuvoksen paikka tulee avonaiseksi.
-Revisionioikeuden vanha valtioneuvos ottaa eron virastaan, --
-ja arvellaan, että liikemiespiireistä pitäisi jonkun joutua
-hallitukseen... Tänään juuri oli lehdessä hehkuva kirjoitus siitä
-asiasta. -- Niin että heilläkin on nyt suuret unelmansa; -- nykyään on
-niin innoittavan paljon kunnianhimoisia ihmisiä joutilaina."
-
-Entäs jos Maisa nyt joutuisi ompelemaan myöskin jonkun valtioneuvoksen
-perheessä! -- Mutta -- sehän oli totta -- he tahtoivat tilata
-vaatteensa Pariisista, eivät edes Bergin sisaruksetkaan kelvanneet
-enää! --
-
-Ky-yllä, nyt Maisa ymmärsi, minkä vuoksi he olivat olleet tänään niin
-riemastuneita! --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Miten tukahduttavan kuumana, raskaana ja epäselvänä levisikään ilma
-aution pääkaupungin yli. Rakennuksista ja katukivityksestä hohki
-polttava helle -- aivan kuin leivinuunista; -- vesi oli lämmintä
-ja tyyntä, täynnä pinnalla kelluvia tikunpätkiä ja kaikellaisia
-jätteitä; -- ankkuriketjujen ympärille oli muodostunut öljymäinen kalvo
-sinertävin helmiäiskiilloin, ja alhaalla vihreässä syvyydessä kuvastui
-maneetteja. Auringonpaahtamia, rikkinäisiä kalasammioita kellui
-pinnalla; -- -- -- ja aina Pääsaareen asti oli vesi yhtä sameaa, tyyntä
-ja liikkumatonta... Akershusin linnoitusniemeke muureineen, valleineen,
-puineen, siltoineen, pylväisiin kiinnitettyine purjeveneilleen ja
-punaisenkeltaisine uimahuoneineen oli nukahtanut eikä herännyt edes
-silloinkaan, kun sen omat kanuunat ampuivat irtonaisena kelluvaan
-maalitauluun ja kuulat lentäessään pärskyttivät vaahtoa korkealle
-ilmaan. Ekebergiä ja Grönlieniä tuskin näki, Oslo ja Grönlandsleeret
-haukottelivat, ja Akersjoen suulta kuului Nylandin mekanisen työpajan
-rautalevyjen yksitoikkoinen vasaroiminen, Graepseen päin vievä maantie
-venyi auringonpaisteessa neljä kertaa pitemmälle kuin tavallisesti ja
-antoi kulkijan niellä maantienpölyä ja itkeä silmänsä punaisiksi, niin
-että luuli kulkevansa sumussa, ja pysähtyä tulikuumana ja hikisenä
-lukuisissa mäissä, jotka olivat kerrassaan sietämättömän korkeita.
-Eikä ollut apua siitäkään, että katsoi taakseen ja koetti ajatella
-kuumuutta siellä alhaalla. -- Tuo polttava helle näytti olevan aivan
-liikkumattomana, loppumattomana kaupungin rakennusten kattojen yllä,
-ei tuulenhenkäystäkään tuntunut, -- käytävien puut olivat janoisen
-näköisiä, lehdet pölyisinä ja riipuksissa, varpuset kylpivät hiekassa
-ja vesisuihkuvaunut koettivat turhaan kostuttaa kaupungin katuja. --
-
-Autiota ja kuollutta, hiljaista ja helteistä...
-
-Mutta iltaisin oli liikettä; -- ihmiset menivät Klingenbergille Gurlia
-katsomaan! -- -- Pääkaupungin kesäyleisön oli suorastaan vallannut
-Gurli-kuume, joka ilta oli täydet huoneet ja kuumuus suuri, niin
-että ovet olivat aina auki, ihmiset istuivat ahtaaseen sullottuina
-ja hikoilevina olkihattu olkihatun vieressä aivan uloskäytävään
-saakka. -- Siellä taputettiin käsiä ja huudettiin Gurlia esiin, kukkia
-tulvi satamalla joka kerran kun esirippu laski, -- ja näytöksien
-väliajoilla puhelivat ihmiset innoissaan, niin että surina vain kuului
-heidän lähtiessään hengittämään raitista ilmaa ja vilvoitellessaan
-Klingenbergin puistokäytävissä ja virkistyspaikoilla...
-
-Ja ilta illalta tarttui kuume edemmäksi, pitkienkin matkojen päässä
-olevilta maatiloilta ja huviloilta lähdettiin katsomaan Gurlia sekä
-maitse että meritse. --
-
-Maisa oli nyt päivisin leipuri Antonisenin luona; siellä oli hirvittävä
-helle, leivinuunista virtasi lämpöä kaiken päivää, niin että piha tuli
-tukahduttavan kuumaksi, ja se tuntui aina puodintakaiseen kamariin
-saakka, jossa Maisa istui. Ja sitten paistoi aurinko suoraan ikkunoista
-sisään, niin että uutimet, joita piti olla moninkertaisesti niissä,
-aivan pimittivät huoneen.
-
-Mutta Maisa oli kuitenkin iloinen siitä, että oli päässyt heille
-ompelemaan nyt, kun monet niistä, joille hän tavallisesti ompeli,
-olivat maalla. Ei ollut helppo saada työtä keskellä kesää. Onneksi oli
-talvella ollut työtä joka päivä, mutta kesäkuusta lähtien piti kylläkin
-miettiä, miten selviytyä. -- Maisan oli täytynyt olla joutilaana
-useita päiviä tai tyytyä kotityöhön. Erittäin hyvin ei sillä tavoin
-ansainnut, eikä myöskään ollut helppoa saada työtä riittämään asti.
-Niin, hänen oli täytynyt tehdä velkaa sinne ja tänne, sekä leipurissa
-että kauppiaassa oli maksamaton lasku; -- onneksi oli kuitenkin luotto
-jäljellä.
-
-Ja kahvilla ja leivällä oli Maisa nyt elänyt näinä viimeisinä kahtena
-viikkona, ennenkuin oli tavannut Antonisenin matamin ja saanut työtä
-heillä. -- Matami oli katsonut karsaasti Maisaan aina talvesta asti,
-jolloin hän ei aivan heti ollut voinut tulla heille ompelemaan.
-
-Tuntui jälleen oikein hyvältä olla kunnon perheessä! -- Heti sinne
-päästyään hän sai kahvia ja tuoretta lämmintä kahvileipää. Kello
-oli vasta kahdeksan, varjossa oli vielä aivan viileätä ja ovikello
-helisi lakkaamatta. Mutta hetken aikaa istuttuaan huomasi Maisa,
-kuinka kuuma siellä oli, se johtui tuosta siunatusta leipomisesta,
-jonka vuoksi oppipojat ja rengit olivat valvoneet koko yön. Ja koko
-ajan keskusteltiin vain taikinasta, -- oliko se noussut hyvin vai ei.
-Antonisen ei ollut hyvällä tuulella niinä päivinä, jolloin leipä oli
-epäonnistunutta, liian tiivistä ja raskasta taikka kevyttä ja haurasta;
--- hän riiteli ja mahtaili ja tahtoi sanoa irti kisällin, joka saattoi
-hänet häviön partaalle; ja lapset saivat kyytiä uskaltaessaan tulla
-tielle.
-
-Maisa oli koettanut olla hyvin nöyrä ja huomaavainen Antonisenin
-matamille päästäkseen tämän ystäväksi -- muuta keinoa ei ollut, jos
-tahtoi nähdä rahaa kädessään.
-
-Ja rahaa Maisan täytyi saada, päästäkseen Klingenbergin teatteriin
-Kielsbergin kanssa ja saadakseen uusia vaatteita ja hansikkaita ja
-kaikkea muuta pientä, mitä täytyi olla, jotta olisi siisti.
-
-Mutta hui, miten paljon täytyi tehdä työtä, rehkiä ja hikoilla noitten
-rahojen vuoksi!... Vanhaa hattuakaan ei voinut enää käyttää -- sen
-muotoa oli jo liian usein muutettu ja korjailtu.
-
-Hän oli pyytänyt Antonisenin matamilta neljän päivän palkan etukäteen.
-Mutta riippui siitä, millä tuulella Antonisen sattui olemaan; -- tämä
-taas riippui taikinasta; ei ollut toivoa, jos hän taas alkaisi hokea
-häviötään.
-
-Maisa ei ollut vielä nähnyt Antonisenia tänään, -- kahvileipää hän
-tutki levottomana pääsemättä oikein selvyyteen, -- ei se varmaankaan
-ollut liian kiinteätä, ei myöskään liian haurasta -- -- varmaankin
-keskinkertaista -- niin että riippui siitä -- --
-
-Kuumuuden vuoksi ei kellään koko talossa ollut kuin välttämättömimmät
-vaatekappaleet yllä; -- Antonisen tuli sisään hengästyneenä, punaisena
-ja hikisenä kuivaten kasvojaan ja niskaansa; -- näytti siltä kuin olisi
-paha sää ollut tulossa, -- Maisa oli kyllä tiennyt sen leivästäkin.
-
-Ei, äänensävystä kuuli Antonisenin olevan hyvällä tuulella. -- -- Niin,
-nyt Maisakin huomasi, että leipä oli erinomaista. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa oli aina silloin tällöin käynyt teatterissa Kielsbergin kanssa.
-Eräänä sunnuntai-iltapäivänä olivat he myöskin tavanneet sillalla ja
-soutaneet yli sataman Grönlinieniin ja Ekebergiin -- ja nyt puhui
-Kielsberg toisesta sunnuntaimatkasta Maridal-järvelle.
-
-Niin huolekasta ja vaikeaa kuin Maisan elämä nykyään monestikin oli,
-kun ei tiennyt, mistä saisi työtä seuraavaksi päiväksi, niin sittenkin
-hän unohti huolensa, kun tuli teatteriinmenoaika... Hän huomasi
-useinkin kulkiessaan aivan hymyilevänsä vain sen vuoksi, että tiesi
-teatteripiletin olevan taskussaan.
-
-Kielsbergin elämä oli usein niin työlästä, hänen täytyi lukea niin
-paljon ja hän näyttikin usein aivan lopen väsyneeltä, kun Maisa tapasi
-hänet sisäänkäytävän luona.
-
-Mutta jos Maisa saattoi olla hänelle joksikin lohdutukseksi, niin --
-
-Kaikkein virkistävintä, mitä tiesi, sanoi Kielsberg, oli nähdä Maisa
-sellaisena, iloa säteilevänä huvittelemaan lähtiessään.
-
-Maisan täytyi niin monesta syystä olla varovainen, sen Kielsbergkin
-ymmärsi. -- Sillä ei käynyt päinsä, että joku Ellefsenin talon
-asukkaista, kaikkein vähimmin Dörumit tai rouva Thorsen, saisi vihiä
-siitä, että he kaksi olivat yhdessä ulkona huvittelemassa; -- he
-saisivat heti epäluulon, ja Dörumit sanoisivat piankin Maisan irti
-asunnostaan. Myöskin piti aina erota Siltakadun kulmassa niinä iltoina,
-jolloin he yhdessä menivät kotia, jotta heitä ei nähtäisi niillä
-seuduin, ja Maisan täytyi sovittaa niin, että hän tuli hyvän aikaa
-ennen Kielsbergiä portista sisään.
-
-Ja ulkona Klingenbergilläkin saattoi helposti tavata jonkun noista
-perheistä; -- Anton Tranemin ja Jaakko Schoun oli Maisa nähnyt
-vilahdukselta kauempaa, ja hän aivan hätkähti eräänä iltana, ollessaan
-Kielsbergin kanssa ulkona näytöksien väliajoilla... Maisa oli juuri
-kuorimassa appelsinia ja tarjoamassa sitä tälle, kun hän sattumalta
-tuli kääntyneeksi ympäri. Jonkun matkaa heidän jäljessään yleisön
-joukossa kulkivat tosiaankin rouva Tranem, täti Rask, Greta, Arna ja
-Theodor; -- he olivat varmaankin tulleet kesäasunnoltaan Lökkeniltä
-kaupunkiin katsoakseen Gurlia. Mutta hänelle tuli kiire päästä toiseen
-käytävistä pensaitten suojaan...
-
-Ehkä hän oli liian levoton sen johdosta; -- mutta eivätkös sitten sekä
-rouva että täti Rask istuneet sisällä teatterissa ja katsoneet aina
-silloin tällöin kiikareillaan taaksepäin pimeyteen, -- hänestä oli
-tuntunut niin epämiellyttävältä koko illan sen jälkeen.
-
-Kielsberg oli sovittanut niin, että he olivat saaneet istumapaikat
-takapermannolla lähellä ovea, jotta helposti pääsisi ulos väliajoilla
-eikä tarvitsisi lainkaan näyttäytyä kaikkein kirkkaimmin valaistussa
-osassa salia. Mutta muuten ei Maisa välittänyt siitä enää. --
-Kielsbergin käsivarteen nojaten tahtoi hän kulkea silloin kun tämä
-tarjosi sen hänelle heidän mennessään puistoon hakemaan itselleen
-appelsinin tai juomaan limonadia tai olutta.
-
-Muuten Kielsberg tapasi usein jonkun tuttavansa, jota piti tervehtiä,
-ja oli silloin varsin varovainen, poistuen hiukan kauemmaksi, jottei
-Maisalle koituisi asiasta mitään ikävyyksiä. Mutta kerran heidän
-kulkiessaan yhdessä siellä -- Maisan täytyi nauraa sitä ajatellessaan,
--- ja tavatessaan erään nuoren lääkärin, joka ihmeissään kohotti
-hattuaan katsoen vielä taakseenkin, kulki Kielsberg varsin ylpeänä ja
-arvokkaana Maisan kanssa huvihuoneeseen, jossa hän tilasi olutta.
-
-"Meni aivan yli hyvän ystäväni Kamstrupin ymmärryksen, että minulla
-olisi naistuttavuuksia", sanoi hän ylimielisesti.
-
-"... Elämän vastuksiin kuuluu myöskin pitää toverinsa loitolla,
-Maisa!... Heitä ei laske mielellään näkemään toisen köyhyyttä..."
-
-Hän istui ja kirjoitti lyijykynällä lehteen arvostelua
-näytelmäkappaleesta juuri kun soitettiin seuraavaan näytökseen -- --
-
-"Ei, ei, jääkää tänne istumaan, Maisa!"
-
-Eikä Maisa puolestaan välittänyt kappaleesta!...
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Ei ollut enää työnpuutetta. Elokuun keskivaiheilla olivat Jürgensenit
-tulleet kotiin, ja Maisalla oli ollut yllinkyllin työtä ommellessaan
-syyspukuja sekä siellä että konsuli Schoulla ja Brandtilla.
-
-Tranemit olivat myöskin kutsuneet häntä, mutta Maisa ei mitenkään ollut
-voinut lupautua sinne ennenkuin syyskuun ensimäisellä viikolla. Se oli
-kyllä myöhäistä, -- kaikki he, rouva ja tyttäret, odottivat Maisaa
-laittamaan heidän pukujaan kuntoon voidakseen jälleen näyttäytyä ulkona.
-
-Nyt oli Maisa jo istunut siellä useita päiviä. -- Rouva oli lempeä,
-muisti tuoda suklaata, kun oli aamupäivä vieraita, tai teetä
-iltapäivisin, -- Maisaahan tarvittiin niin välttämättömästi.
-
-Mutta heti ensimäisenä päivänä siellä istuessaan huomasi Maisa, että
-siellä oli ikäänkuin suurenmoisempaa ja vauhdikkaampaa. Aiottiin ostaa
-uusi, hieno brysselinmatto saliin ja tummat ripsi-ikkunaverhot.
-
-Ja eikös Karelius, kuski ollut saanut kahta kiiltävää nappia
-päällystakkinsa kaulukseen, -- odotahan vain, pian saat vielä lisäksi
-nauhoja ja kaikenlaisia käänteitä takkiisi! -- -- -- Ei milloinkaan
-ollut Maisa kuullut, että hänellä oli niin hieno nimi kuin Svendsen,
-jolla häntä nyt alinomaa puhuteltiin.
-
-Varmaankin saataisiin rouvaa pian kutsua valtioneuvottareksi.
-Kielsberghän oli sanonut, että nimitystä odotettiin joka päivä.
-
-Mutta oli ikävää, että tuo Anton alinomaa keksi asiaa Maisan huoneeseen
-ryhtyen laskemaan leikkiä ja juttelemaan Maisan kanssa! -- Maisan
-oli oikein vaikea sietää häntä hänen siinä seisoessaan. Hän oli niin
-olevinaan, ja nuo vaaleat silmät välkähtelivät niin ilkeästi ja sitä
-paitsi oli hän käynyt oikein tunkeilevaksikin. Maisan täytyi usein
-ommella aivan kaksinkertaisella innolla näyttääkseen, ettei hän
-tahtonut olla vähimmässäkään määrässä tekemisissä tuollaisen junkkarin
-kanssa. Mutta korvia aivan kuumoitti, Anton oli varmaankin nähnyt
-Maisan kesällä Klingenbergillä ja tehnyt omia johtopäätöksiään...
-
-Rouvasta tuntui varmaankin tyhjältä, kun Signe oli poissa, Arnalle
-ei voinut puhua kaikkea, mitä ajatteli. -- Ja Greta oli saanut
-kasvatuksensa kokonaan toisenlaisissa oloissa, perhe ei silloin vielä
-ollut niin vaurastunut; -- hän seisoi siinä suurine, kysyvine silmineen
-antaen toisten pukea hänet miten vain tahtoivat vierailuhattuihin ja
--pukuihin.
-
-Rouva kävi Torpilla joka aamupäivä, siellä oli kovin hienoa. Arna
-kertoi, että tukkukauppias oli antanut kymmenentuhatta taalaria
-myötäjäisiksi.
-
-Mutta Maisan täytyi sydämessään myöntää, että kun nuo komeat,
-pariisilaiset syysvaatteet olivat saapuneet -- sekä rouvalle että
-Greta-neidille ja Arnalle, -- ja niitä sitten täytyi ratkoa ja
-korjailla ja neuloa uudelleen, niin oli kuitenkin tämä ulkomainen
-ihana villakangas ikäänkuin pumpulinsekaista. -- Kuosi ja malli
-jäivät tietysti jäljelle, hienot koristeet myöskin; -- mutta paljon
-norjalaistakin tuli lisäksi niihin; -- ja miten paljon ne olivatkaan
-maksaneet! -- Mutta ei mistään hinnasta pitänyt kenenkään saada tietää,
-että niitä oli korjailtu täällä kotona.
-
-Kesäasunnolta tuotiin georgiineja ja maljakkoihin syyskukkia kaikkiin
-huoneisiin, omenoita ja päärynöitä, punaisia ja mustia viinimarjoja
-hillottaviksi. Kokonaisia sokeritoppia kannettiin puodista pihan yli ja
-pantiin sulamaan suureen, tinattuun messinkikattilaan. Täti Rask seisoi
-keittiössä hillotölkkien ja sianrakkojen keskellä, kädessä nauhaa,
-jolla piti sitoa purkit.
-
-Hän hääräili edestakaisin pitkä, valkea esiliina edessään, hameenhelmat
-ylhäällä, muassaan aina asetilla joku kuuma hillonäyte, jota hän
-matkalla puhalteli ja jäähdytteli; -- hän vei sen rouvan nähtäväksi
-kysyen samalla, luuliko tämä sen hyydyttyä käyvän liian paksuksi. Hän
-pyysi samalla Arnaa keittiöön auttamaan marjojen puhdistamisessa. Joka
-kerran keittiön oven avautuessa tuli voimakas palaneen sokerin haju
-sisään huoneisiin. Siellä kiehui ja kuohui, ritisi ja ratisi, ja oli
-touhua kaiken päivää.
-
-Maisa istui ja ajatteli, että hän illalla tapaisi Kielsbergin...
-
-Oli aivan kuin henki kysymyksessä joka kerran kun Maisan piti tavata
-hänet... -- siitä riitti ajatuksia aivan loppumattomiin. Mutta ei
-hän myöskään voinut käsittää, mitä ilon aihetta hänellä ennen oli
-ollut. Maisa muisti kulkeneensa yksinään kotiin pimeässä ja tuiskussa,
-sateessa ja pouta-ilmalla -- ommelleensa ompelemistaan -- keittäneensä
-kahvia ja mietiskelleensä leninginmalleja...
-
-Tarvitsi vain ajatella viime vuotta tähän aikaan...
-
-Niin -- silloin, niin; Maisa ei ollut tiennyt mitään parempaa silloin --
-
-Kielsberghän oli niin hirveän kiltti ja niin avomielinen Maisaa kohtaan
-ja puhui hänelle kaikki asiansa; -- mutta mitähän hän oikeastaan
-mahtoikaan ajatella tulevaisuudesta, millaiseksi se muodostuisi...
-
-Hän kertoili Nordlandissa viettämästään lapsuudesta -- ne seudut
-olivat varmaankin ihmeitä täynnä -- -- -- ja oli aivankuin Kielsbergin
-mielestä Maisakin joskus voisi joutua sinne pohjoiseen tämän mukana --
-sillä sinne tahtoi Kielsberg pyrkiä lääkäriksi. --
-
-Eräänä iltana hän toi kaupungilta tullessaan kokonaisen inhoittavan
-pääkallon paperiin käärittynä. Hän tarvitsi sitä opintoihinsa ja hän
-iloitsi edeltäpäin Tillan pelästyksestä tämän tuodessa aamulla kuumaa
-vettä ja nähdessä sen pöydällä.
-
-Ei auttanut vastustus, -- Maisan piti katsoa sitä ja pitää sitä
-kädessäänkin, -- ja todellakin teki hän sen lopuksi.
-
-Ja sitten puhui Kielsberg hermoista ja valtimoista ja että sydän oli
-vain pumppulaitos. Kun hän puhui jostakin, jota Maisa ei ymmärtänyt,
-tirkisteli Maisa vain Kielsbergin silmiä, päätä, ohimohiuksia
-nenälasien vieressä -- yhtä hyvä niinkin, kunhan Kielsbergillä vain
-oli joku, jonka kanssa jutella. -- Hui, Maisaa peloitti kyllä niin
-kauheasti, että Kielsbergin täytyisi jälleen matkustaa maailmalle ja
-ruveta kotiopettajaksi; -- hän ei sanonut tahtovansa elää kituuttaa
-kaupungissa, kun aika vain kului jokapäiväisen leivän ansaitsemisessa,
-niin etteivät luvut edistyneet. Siten ei suoritettaisi tutkintoja.
-Kielsberg olikin monesti sanonut, että ilman Maisaa olisi hän jo
-luopunut ponnisteluistaan ja ottanut paikan...
-
-Hän saattoi olla aivan raivoissaan, jos hänen oli täytynyt seistä ja
-odottaa ja kuluttaa turhaan aikaansa Maisan tullessa liian myöhään
-määräpaikalle, jossa heidän piti tavata, tai kun Maisa kotiväen vuoksi
-ei tahtonut viipyä liian kauan ulkona. Hän saattoi moittia Maisaa
-turhantarkaksi ja pikkumaiseksi ja oikein haukkua häntä, kaikin tavoin,
-puhua, että ompelijattarilla välttämättä täytyi olla kiusallisia,
-pikkumaisia puolia, -- se muka kuului asiaan! -- ja muuta sellaista
--- siksi kunnes paha tuuli oli ohi. Kielsberg sai olla millä tuulella
-tahansa, puhua mistä tahtoi, kaikki oli yhtä hauskaa, kunhan hän vain
-oli siinä puhelemassa, Kielsberg saisi sekä lyödä että pidellä pahoin
-Maisaa!
-
-Maisahan ei ollut koskaan voinut kiintyä kehenkään; niihin, joiden
-luona hän ompeli, ei hän ollut kiintynyt enempää kuin ompelulankaan.
-
-Ja jos Maisa nyt jälleen joutuisi yksinään kuljeksimaan seuraavan
-talven eikä saisi ajatella joskus tapaavansa Kielsbergiä, -- niin olisi
-koko maailma pimeä ja autio. Ei Maisa puhunut liikoja, vaikka sanoikin,
-että Kielsberg oli hänen ainoa ilonsa tässä maailmassa.
-
--- Lena tuli sisään kädet punaisina ja kattoi pöytää; hän oli
-pusertanut mehua.
-
-Keittiössä oli tänään hirveä touhu. -- Täti Rask lähetti hyvin makeata
-luumukeittoa päivälliseksi; hän ei voinut poistua keittiöstä ennenkuin
-kaikki oli valmista.
-
-Syötyään kävivät rouva ja neidit keittiössä ja ruokasäiliössä
-tarkastamassa purkkeja ja pulloja ja kirjoittamassa nimilappuja, jotka
-kiinnitettiin näihin niiden jäähdyttyä. --
-
-"Uh, -- että minun tänäänkin pitää panna ylleni vanha kevättakkini,
--- vaikka uusi on juuri valmistumaisillaan!" Arna tuli sisään oltuaan
-hetken aikaa puhdistamassa marjoja, sormet vielä aivan tahmeina; hänen
-täytyi kiiruhtaa pukeutumaan, sillä piti joutua ranskantunnille. "Ja
-minunhan täytyy kulkea pitkin Grottemäkeä aivan Schoun ohi!"
-
-Hän nuolaisi kielenpäällään varovasti huuliaan, sen Arna varmaankin oli
-polttanut, vaikkei tahtonutkaan myöntää maistelleensa hilloja. -- --
-
--- -- -- "Ovatko -- -- ovatko -- -- kaikki ulkona?" kysyi Anton
-varovaisesti ovelta; -- siinä hän taas vilkuili tänäänkin!
-
-"Sitä en tosiaankaan tiedä." -- Maisa polki kaksilankaista
-ompelukonetta, niin että hurisi.
-
-Tuo vaaleatukkainen Anton kultasankaisine nenälaseineen ja paksuine,
-kultaisine kellonperineen jäi seisomaan hiukan epätietoisena.
-
-"Ja te, Maisa, istutte aivan yksinänne täällä", virnisteli hän ja
-läheni Maisaa.
-
-"Oh, en sentään aivan yksin, herra Tranem, -- sisarenne oli juuri
-täällä."
-
-"Ja mitä hienoa tänään ompelette?"
-
-"Aivan samaa kuin eilen."
-
-"Vai niin, vai niin, pariisilaista takkia!... Nuo markka ja kuusi
-killinkiä, jotka saatte päivässä palkkaa, eivät juuri riittäne
-huvitteluihin. -- Mutta varmaankaan ette te, Maisa, tahdo huvitella...
-Ette edes ajatellakaan sellaista..."
-
-Hän seisoi huojutellen itseään ja tirkistellen Maisaa sormet
-liivintaskuissa.
-
-"En todellakaan jouda nyt vastaamaan teille."
-
-"Vai niin -- vai niin, -- he, he, he, -- luonnollisesti --
-luonnollisesti, -- miten hirveän kopea te olette!
-
-"Mitäs sanotte viidentaalarin setelistä -- huvitellaksenne esimerkiksi
-huomenillalla Klingenbergillä tanssiaisissa."
-
-Anton otti liivintaskustaan sinisen viidentaalarinsetelin ja heitti sen
-Maisan syliin.
-
-"Menkää pois rahoinenne, sanon! -- kas tuossa... kas tuossa -- olkaa
-hyvä, -- taikka muuten heitän sen."
-
-Hän ojensi sen hänelle.
-
-"Oh, joutavaa", nauroi hän, "-- ha, ha, ha, joutavaa, Maisa! --
-ottakaa, mitä saatte. -- Siinähän ei ole mitään pahaa. Voittehan
-ymmärtää, etten minä kerro sitä kenellekään."
-
-"Tahdotteko ottaa sen takaisin -- heti!..."
-
-Maisa nousi ja heitti setelin Antonia kohden lattialle, kun täti Rask
-samassa tuli sisään keittiönovesta.
-
-Maisa sieppasi ompeluksensa lattialta ja istuutui jälleen nopeasti.
-
-"Onko isä mennyt konttoriin, täti?" kysyi Anton hämillään.
-
-"Luulin, että tietäisit hänen menneen huoneeseensa nukkumaan tänään
-kuten muulloinkin..." Neiti Rask katsoi vastakkaiselle puolelle ja oli
-hirveän jäykkä; -- viisitaalarinen oli lattialla pöydänjalan luona.
-
-"No, muuta en tahtonutkaan tietää; neiti ei voinut sanoa minulle sitä",
--- sanoi Anton ja kiiruhti sisään jälleen ikäänkuin hänellä olisi kiire.
-
-"Minun täytyy sanoa, etten luule olevan teidän asiananne vastata
-sellaisiin kysymyksiin, neiti Jons", huomautti neiti Rask kiihtyneenä.
-
-"En voi estää herra Tranemia tekemästä sellaisia kysymyksiä!" vastasi
-Maisa punastuen, kyyneleet silmissä. Viisitaalarinen oli permannolla
-ja aivan tuntui polttavan Maisaa; -- mutta eihän hän voinut nyt enää
-ruveta ottamaan sitä ja ojentamaan neiti Raskille, kun kerran oli ollut
-niin tuhma, ettei heti ollut tehnyt sitä. Voitaisiin luulla, että hän
-kuitenkin oli ottanut vastaan sen...
-
--- Maisa istui jälleen yksin koettaen hallita kapinoivaa mieltään; --
-häntä halutti suuresti kertoa, miten kaikki oli käynyt.
-
-Mutta neiti Rask oli kovin epäluuloinen -- -- Ja jos hän nyt vielä
-lisäksi oli nähnyt viisitaalarisen pöydänjalan luona, -- -- niin ei
-tarvinnut enää kysellä, mitä hän ajatteli...
-
-Maisa istui koko iltapäivän miettien miettimistään, mitä tehdä. Monesti
-oli hänen oikein vaikea hillitä itkuaan... Tuntui siltä, kuin olisivat
-nämä ihmiset päässeet käsiksi häneen.
-
-Ja miten saisi hän tämän ilkeän viitosen takaisin sen omistajalle?...
-Tuo ihminen ei varmaankaan enää näyttäytyisi täällä tänään -- ehkä
-Maisan vielä lisäksi täytyisi viedä se mukanaan kotia.
-
-Olisi aivankuin Antonilla olisi joitain oikeuksia Maisaan, kunnes hän
-pääsisi viisitaalarisesta...
-
-Mutta hän saisi sen takaisin niin pian kuin Maisa vain tapaisi hänet,
--- vaikkapa se olisi heitettävä hänen jälkeensä!
-
-Oh, -- miten paljon onnettomuutta voi sellainen vilhusilmäpaholainen
-tuottaa?! --
-
-Entä mitä sanoisikaan Kielsberg?...
-
-Ensin oli Maisasta tuntunut kaikkein luonnollisimmalta uskoa asia
-hänelle ja hän oli vain toivonut, että tapaisi tämän illalla. -- --
-
-Mutta mitä enemmän Maisa asiaa ajatteli, sitä huolekkaammalta tuntui.
-Ehkäpä tämänkin mielessä heräisi epäluuloja, kun hän kuulisi, miten
-Maisaa kohdeltiin niissä taloissa, joissa hän ompeli! Ehkäpä hän
-ylenkatsoisi Maisaa!
-
-Hän mietti miettimästä päästyäänkin...
-
-Jollei Kielsberg heti ajattelisikaan sillä tavoin, niin voisi tämän
-mieli kuitenkin myöhemmin muuttua kun hän huomaisi Maisaa kohdeltavan
-kuin muitakin tyttöjä. Varmaankin Maisa menettäisi hänen silmissään
-jotain! --
-
-Hän tunsi kuristavaa sydämentuskaa ja alkoi ikäänkuin nähdä Kielsbergin
-silmissä tuon kovan ilmeen. -- Ei hän välittäisi mistään muusta sen
-rinnalla!
-
-Oh, -- miten maailma tuntui kylmältä, autiolta ja tyhjältä!
-
-Vielä mennessään kotiin päin illalla epäili hän puhuako Kielsbergille
-vai ei.
-
-Ja entäpä jos tuo viisitaalarinen, joka oli hänen taskussaan,
-hukkuisi... Mikä silloin avuksi?... Täytyi kun täytyikin aivan kädellä
-koettaa sitä pahusta kerta toisensa perästä. -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa ei ollut voinut pidättäytyä, vaan oli itkien kertonut kaikki
-Kielsbergille.
-
-Tämä suuttui suunnattomasti, kalpeni ja kulki alakuloisena koko
-matkan...
-
-Hän tunsi vihaavansa noita Tranemeja, -- pääsi häneltä. Näytti siltä
-kuin olisivat he hänen tiellään! -- Mutta hänkin koettaisi ehkäistä
-heidän matkaansa maailmassa. Hän ei milloinkaan jättäisi maksamatta,
-muuta paitsi rahavelkoja, -- ja nyt oli hänellä kaunaa jokaikistä
-Tranemia kohtaan.
-
-Kielsberg vain kulki ja mietiskeli. Eihän siitä ollut oikeaa lohtua.
-Mutta oli kuitenkin parempi näin, ajatteli Maisa, sillä hän näki kyllä,
-että Kielsbergiäkin suututti Anton Tranem.
-
-Taas istui Maisa siellä viisitaalarinen taskussaan epäröivänä ommellen
-takkia, varsin murheissaan ja alakuloisena.
-
-Saattoi hyvin huomata, etteivät he olleet kuten tavallisesti.
-Ainoastaan Arna puheli, muut olivat varsin harvasanaisia. Arnalle
-ei sellaisista asioista tahdottu puhua. Keskusteltiin vain Maisan
-töistä. -- Rouva arveli, että niitten pitäisi valmistua keskiviikoksi;
--- tarkoitus oli aikaisemmin ollut, että Maisa olisi siellä vielä
-seuraavankin viikon.
-
-Maisan täytyi saada Anton käsiinsä, maksoi mitä maksoi!...
-
-Päivällisen ajoissa olivat Maisan sormet kylmät ja hikiset, niin
-että aivan täytyi kuivata niitä kerta toisensa perästä; -- Anton ei
-varmaankaan tulisi tänne, ja kuitenkin täytyisi Maisan saada tavata
-häntä! Viisitaalarinen oli paperikäärössä valmiina. Sisällä juteltiin
-ja rämisteltiin tuoleja pöydästä noustessa, ja kun ruokia kannettiin
-pois, jäi ovi auki. Omaan ruokatarjottimeensa oli Maisa koskenut vain
-näön vuoksi.
-
-Maisa näki Antonin siellä sisällä. Hän istui vaanien kuin villipeto,
-jäisikö Anton hetkeksikään yksin... Tämä seisoi kädet taskussa ja
-vilkuili välinpitämättömänä, sillaikaa kun hänen ympärillään kuljettiin
-edestakaisin, ja käytti hyväkseen tilaisuutta tirkistelläkseen Maisaa.
-
-Nyt oli Lenakin poissa ja Anton kävi kiinni ulko-oveen mennäkseen pois.
-
-Maisa oli kuin nuoli hänen jäljessään ja kun Anton hymyillen teki
-torjuvan kädenliikkeen, viskasi Maisa tuon kokoonkäärityn paperin hänen
-jälkeensä.
-
-Kiiruhtaessaan sisään jälleen, näki hän rouvan liikkumattomat,
-kivikovat kasvot arkihuoneen oven läpi...
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Ei, kauemmin kuin keskiviikkoon ei Maisa tällä kertaa saisi ommella!
--- Suljetut ovetkin iltapäivän kuluessa olivat selvänä todistuksena
-siitä, että sen talon portti piankin sulkeutuisi kokonaan häneltä. Täti
-Rask vain kiireesti kulki huoneen läpi, ja rouva kutsui Arnan pois
-joka kerran tämän hetkeksikin jäädessä Maisan luo istumaan. He eivät
-tahtoneet, että kukaan edes puhuisi hänen kanssaan muusta kuin työstä.
-
-Hänen korvissaan humisi ja suhisi hänen istuessaan siinä yksinään ja
-ikäänkuin nähdessään vain heidän selkänsä, kun he menivät huoneen läpi.
-Oli aivan kuin he eivät edes voisi sietää, että Maisa kosketti heidän
-kankaaseensa...
-
-Ja illallisen jälkeen kuului sisältä jääkylmästi ja jäykästi, että
-Maisaa aivan palelsi: "Onko neiti lopettanut työnsä?... Ole hyvä, Lena,
-ja kysy, tahtooko hän saada rahaa tänään, nythän ei enää ole työtä
-pitemmäksi aikaa kuin huomiseksi ja ylihuomiseksi -- --"
-
--- Oli ikäänkuin koko talon paino olisi ollut hänen hartioillaan. Maisa
-oli ollut niin sanomattoman alakuloinen ja masennuksissa ja saanut van
-huomata, miten hullusti oli käynyt...
-
-Hän ei nähnyt katuja eikä taloja kotiin mennessään; -- hänellehän oli
-käynyt suorastaan häpeällisesti Tranemeilla, -- ja nyt hän ei koskaan
-enää saisi työtä siellä.
-
-Ja Maisa-raukan täytyi ryömiä kotiin hiirenloukkoonsa ja vain hävetä,
--- hehän olivat niin mahtavia ja suuria, että he helposti saattoivat
-tallata hänet jalkoihinsa kuin kärpäsen!...
-
--- Hän kulki niin kiusattuna ja niin pienenä -- niin pienenä --
-
-Maisa katsahti yli sillankaiteen; hän olisi hyvästi voinut heittäytyä
-jokeen ja hävitä kuin pieni hiiri, -- niin olisi hän poissa, eikä
-kukaan huomaisi sitä, eivät Brandtit, Jürgensenit ja Kalnaesit tai
-Schout eikä kukaan niistä, jotka tunsivat hänet...
-
-Poissa -- niin, -- ei, hän ei tahtonut pois. -- Maisa ei tahtonut pois
-hänen luotaan, joka asui tuolla ylhäällä katonrajassa. -- Kenestäkään
-muusta ei hän välittänyt -- ei penninkään vertaa kestään heistä!
-
-Ja hän puhuisi suunsa puhtaaksi rouvalle huomenna tuosta hyvästä
-Antonista ja sanoisi millainen poika tämä oli, -- juuri niin,
-hän kertoisi suoraan, miten kaikki oli käynyt, -- aivan niin --
-viisitaalarisesta ja kaikesta -- niin totta kuin hänen nimensä oli
-Maisa Jons! -- Hän ei suorastaan saanut rauhaa ennenkuin se oli tehty.
-
-Tuskin oli puhettakaan nukkumisesta; -- ja hän heräsi jälleen ennen
-neljää aamulla, jolloin hänen täytyi nousta ylös, sillä hän ei
-saattanut enää olla sängyssä kauemmin.
-
-Niin, kyllä hän puhuisi suunsa puhtaaksi!...
-
-Tullessaan Isollekadulle sinä aamuna ei Maisan tarvinnut tirkistää
-kelloa Vapahtajantornissa, -- hän tiesi olevansa liian aikaisin
-ulkona, ja hän kulki pari kertaa korttelin ympäri kuluttaakseen aikaa,
-ennenkuin meni portista sisään Tranemeille.
-
-Kyllä hän puhuisi!
-
-Hän ei nähnyt ketään muuta kuin vilahdukselta Arnan, joka söi
-aamiaista, ja sitten täti Raskin, joka ei vielä ollut pukeutunut ja
-teki aamuaskareitaan.
-
-"Toivomme, että saisitte tänään valmiiksi kaiken sen, mitä nyt
-ompelette, neiti Jons", -- sanoi hän, -- "kaikki muu, mistä olemme
-puhuneet, saa jäädä myöhemmäksi."
-
-Se sanottiin niin lyhyesti ja jäykästi; mutta Maisan silmät katsoivat
-rohkeina hänen kasvoihinsa; neiti sulki ruokasalin oven hiljaa kiinni
-ikäänkuin hän olisi tahtonut kokonaisen seinän Maisan ja muun talon
-välille.
-
-Jollei hän puhuisi suoraan, niin --
-
--- "Pariisissa ei voitu aavistaa, miten paksu Greta on", -- alkoi Arna
-laskea leikkiä; hän tuli sisään ja tarkasti ohimennen sisaren takkia
-ennenkuin menisi ulos.
-
-Mutta Maisa ei ollut juttelutuulella ja koetti vain saada takinselän
-ompeluksen koneeseen; se oli täytynyt päästää niin suureksi kuin
-mahdollista.
-
-Vihdoinkin kuuli hän rouvan äänen sisältä. -- Sormet alkoivat liikkua
-niin kömpelösti ja ompeleminen pysähtyi ja kaikki meni hullusti...
-
-Hän antoi neulan mennä aivan hitaasti ja varovaisesti kankaan läpi,
-se auttoi pitämään levottomuutta loitolla. Mutta kurkkua kuristi
-hänen jännittyneenä odottaessaan; hänelle kävi yhä selvemmäksi ja
-selvemmäksi, että hänen täytyi purkaa sisunsa rouvalle...
-
-Neula kulki niin tasaisesti ja Maisa polki konetta niin tasaisesti...
-Hän ei katsellut ympärilleen, koetti vain jännittyneenä kuunnella, mitä
-ympärillä tapahtui, mutta ei kuullut enää mitään...
-
-Eikös rouva pannut takkia ylleen mennäkseen Torpille! -- Maisa kuuli
-hänen menevän eteiseen, tavallisesti hän ensin käväisi Maisan luona.
-
-Hänen kiihtynyt mielensä rauhoittui niin yhtäkkiä, että täytyi hetkeksi
-keskeyttää työ. -- Piti odottaa. --
-
-Ja nyt puhuisi rouva tietysti siitä Signelle...
-
--- Oh, mitä kaikkea he voivatkaan ajatella... Miksi ei Maisa heti ollut
-jättänyt viisitaalarista neiti Raskille? -- Sehän oli ollut siinä
-lattialla! -- Ja hiipiä tuolla tavoin eteiseen Antonin jäljessä! Ei
-näyttänyt siltä kuin olisi Maisalla ollut hyvä omatunto... Pojankaan
-mieleen ei varmaan olisi noin yhtäkkiä juolahtanut tarjota rahaa,
-jollei Maisa jotenkuten ollut kehoittanut häntä siihen. --
-
-Asia tuli yhä arveluttavammaksi; -- ja Maisan rohkeus väheni
-joka kerran, kun neiti Rask kulki huoneen läpi noin kylmänä ja
-vieraannäköisenä.
-
-Entä rouva? -- Ja nyt lisäksi rouva Torp? -- Uskoisivatko he Maisan
-selittelyjä? -- Tuskin. --
-
-Taas istui Maisa masentuneena ja ahdistuksissaan, sormet kylminä
-ja hikisinä; -- varmastikaan hän ei enää joutuisi Torpillekaan
-ompelemaan...
-
-Greta-neiti seisoi velttona ja rauhallisena antaen Maisan
-sovitella takkia ja ottaa mittaa tuosta leveästä selästä; -- hänen
-mielenrauhaansa ei varmastikaan mikään voisi järkyttää, vaikkapa Maisa
-olisi vetänyt viimeisen hengenvetonsa -- --
-
-Ovikello soi. -- Maisa tunsi rouvan kaksi lyhyttä soittoa.
-
-Hänen täytyi rohkaista mielensä; -- pahemmin ei enää voisi käydä.
-
-Maisa istui ja koetti reipastua. Niin, jollei rouva nyt tulisi,
-täytyisi hänen pyytää saada puhutella tätä. -- Varmaankin tämä juuri
-nyt kertoi neiti Raskille, mitä Signe asiasta arveli -- --
-
-Ja -- -- kas tuossa hän nyt oli!
-
-Rouvalla oli vielä hattu päässään, tuo, jossa oli tiheä, musta
-strutsinsulka ja keltaiset nauhat ja kukkia sisäpuolella korvan
-kohdalla.
-
-"Tulen puhuakseni vakavasti kanssanne, neiti Jons", -- sanoi hän ja
-istuutui tuolille vähän matkan päähän.
-
-Niin pääsin minä sitten alkamasta, ajatteli Maisa, hän kyllä pitäisi
-puolensa!
-
-Rouva taivutti päätään hiukan taaksepäin ja katsoi ylhäisesti häneen.
-Katseessa kuvastui ehkä hiukkasen ihmettelyä tai uteliaisuutta myöskin;
--- mitähän vetovoimaa saattoikaan olla tässä, ei enää aivan nuoressa
-tytössä kapeine, hiukan keltaiseen vivahtaville kasvoineen ja tiheine
-yhteenkasvaneine kulmakarvoineen...
-
-"Tahdon suoraan sanoa teille, että tällä kerralla epäilimme suuresti
-lähettäessämme sanan teille, todellakin epäilimme sangen suuresti,
-neiti Jons", lisäsi hän painokkaasti ja loi kauniit silmänsä suoraan
-häneen... "On paljon velvollisuuksia ja on otettava huomioon useita
-näkökohtia, kun täytyy suojella sellaista taloa, jota toiset pitävät
-ylempänä itseään -- ja on oltava äärimäisen tarkka niihin ihmisiin
-nähden, joita tuo taloonsa... Tahdon sanoa tämän teille suoraan, kun
-me nyt olemme saaneet tietoomme, että te vietätte kaikkea muuta kuin
-kunniallista elämää, -- ja että teidät voidaan nähdä aivan julkisesti
-yhdessä kaiken maailman ylioppilaiden kanssa..."
-
-Maisa hätkähti ja kävi kalpeaksi. Hän oli istunut sanat valmiina suussa
-ja tahtonut purkaa syytöksensä Antonia vastaan; -- ja silloin iskettiin
-Kielsbergiin ja häneen. -- Veri virtasi takaisin hänen kasvoihinsa.
-
-"Ei kukaan voi sanoa, rouva, että vietän siveetöntä elämää!"
-
-"Sattuu niin onnettomasti, neiti Jons, että olemme kesällä itse
-nähneet teidän kulkevan ja hymyilevän ja hulluttelevan Klingenbergin
-teatterikäytävässä erään ylioppilaan kanssa ja antavan hänen tarjoilla
-teille virvokkeita. Poikani Theodor oli kanssamme; -- ja voin
-sanoa teille, että emme uskoneet omia silmiämme... Mehän olisimme
-luonnollisesti voineet olla turvautumatta teihin enää..."
-
-"No niin, -- jos nyt tahdotte tietää sen, rouva", pääsi häneltä
-kyyneleet silmissä, -- -- "niin olin siellä erään tuttavani kanssa...
-Ette tapaa minua kaiken maailman ylioppilaiden kanssa -- -- eikä
-hänellä ollut mitään menoja minun vuokseni eikä hän tarjoillut minulle,
-sillä hänellä oli sinne vapaapiletit."
-
-"Tahtooko hän kenties naida teidät?" kysyi rouva kylmästi.
-
-Maisa katsoi häneen suu auki, ällistyneenä ja hämmentyneenä...
-
-"Se on eräs ylioppilas", -- tuli sitten.
-
-"Kysyn, sanotteko olevanne kihloissa ja menevänne naimisiin hänen
-kanssaan?"
-
-"Hän ei voi mennä naimisiin", sammalsi Maisa, -- "hän pyrkii itsekin
-eteenpäin -- ja..."
-
-"Niinhän siis myönnätte, minkälainen suhde se on."
-
-Maisa veti henkeä ja tuli liidunvalkoiseksi.
-
-"Hänellä ei ole ketään omaisia tässä kaupungissa... ei ketään paitsi
-minua, jonka hän tuntee", -- sanoi hän sitten itkua niellen -- "ja --
-että minä pidän hänestä, niin, sen minä myönnän, rouva." --
-
-Rouva sipristi ylpeänä silmiään ja puristi yhteen pehmeitä, untuvaisia
-huuliaan.
-
-"Ettehän voine vaatiakaan, että ryhtyisin tarkastelemaan kuinka paljon
-taikka kuinka vähän olette rakastunut häneen. Tahdon vain pyytää teitä
-ajattelemaan, mitä seurauksia siitä saattaa olla."
-
-Maisa tunsi, että isku oli sattunut, hän katsoi kalpeana rouvaa
-silmiin, ikäänkuin tutkien ilmettä noitten pitkien silmäripsien takaa.
-Ääni tuli hitaaksi ja varovaiseksi:
-
-"Luuletteko todellakin, että yksikään niistä perheistä, jotka hyvässä
-uskossa ovat ottaneet teidät luoksensa, niin että suorastaan saatte
-istua sisällä perheen keskuudessa, tahtoo pitää luonaan naista, joka
--- lentää julkisissa huveissa ylioppilaiden kera eikä pidä huolta
-maineestaan -- --."
-
-Ei, -- nyt minun täytyy puhua Antonista!... ajatteli Maisa katkerana
--- -- -- Mutta hän hillitsi itsensä jälleen. Jos tämä olisi tapahtunut
-Kielsbergin vuoksi, niin ei rouvan olisi tarvinnut nyt vasta moittia
-siitä häntä, nyt kun hänellä oli hyötyä siitä... Ei hyödyttäisi mitään
-selitys viisitaalarisesta, se vain nostaisi pahaa verta --
-
-"Tämähän ei koske yksistään meitä, -- kaikki tuttavamme, joiden luona
-ompelette, kysyvät luonnollisesti syytä, miksi olemme hylänneet
-teidät..."
-
-Maisa näki niin peloittavan selvästi kaikki ne perheet, jotka
-tuomitsisivat hänet, -- ovi toisensa jälkeen sulkeutuisi, ja hän
-seisoisi kadulla hyljeksittynä ja leivättömänä, -- Maisa tiesi, mitä se
-merkitsisi -- --
-
-Hän silmäsi rouvaa, koettaen katseellaan saada lähimäiseltään apua,
-ja rouvan kasvoille kohosi haihtuva puna; -- mutta hänenhän oli
-puolustettava Antoniaan.
-
-... "Ja vaikka olemmekin nähneet teidät omine silminemme
-Klingenbergillä, on sisareni tahtonut ryhtyä tuohon epämiellyttävään
-tehtävään käydä tiedustamassa teistä teidän asunnostanne. -- Tahdomme
-saada täyden selvyyden asiasta."
-
-Maisa tunsi, kuinka sievästi ovi sulkeutui hänen edessään...
-
-Ja samalla tapaa kävisi Torpilla ja Schoulla ja Brandtilla ja
-Kalnaesilla ja kaikkialla, -- toinen toisensa jälkeen --
-
-... Siellä Dörumeilla, -- ajatteli hän -- ei hän saisi mitään huonoa
-arvostelua; -- mutta epävarmaa oli, auttoiko se mitään; -- hän oli
-nähnyt rouvan silmistä, että oli kysymys Antonista...
-
-Jalka, joka polki konetta, pysähtyi, hän vaipui vähänväliä ajatuksiinsa
--- -- -- Ja sitten ompeli hän jälleen sitä suuremmalla vauhdilla
-unohtaakseen kaikkityynni.
-
-Ovikello soi, vieraita tuli ja meni jälleen pois.
-
-Lena katsoi sivulle tuodessaan kahvia ja näytti olevan hyvin hämillään,
-varmaan oli hänkin huomannut, että jotakin oli ilmassa...
-
--- Viiden aikaan tuli neiti Rask takaisin...
-
-Hän oli varmaankin nuuskinut hyvin; -- saa nähdä, mitä syytöksiä he nyt
-olivat keksineet; -- Maisa saisi kyllä pian kuulla kaikki!
-
-Aina vähänväliä kuohahti hänen raivonsa uudelleen; -- koettaisivatpa
-vain polkea hänet kuoliaaksi!
-
-He puhelivat hyvän aikaa sisällä.
-
-Jumala tietäköön, mitä neiti Rask nyt oli kuullut, ajatteli Maisa
-uhmaavana, -- siellähän pidetään nyt suorastaan pitkä neuvottelukokous
-mokomankin vuoksi!...
-
-"On varmaankin parasta, että annatte ruokasalin oven olla hiukan auki,
-Lena; -- Maisalla voi olla kylmä siellä." --
-
-Rouva siellä puhui ja Maisaan vaikuttivat tämän sanat niin, että häntä
-vapisutti. Äänessä oli ollut pieni armeliaisuuden vivahdus.
-
-Greta-neidin tullessa katsomaan takkia väijyi Maisa tämän
-kasvojenilmettä tutkistellen itsekseen oliko tämä hiukkaakaan
-lempeämpi; mutta hänessä ei näkynyt muuta kuin velttoa rauhallisuutta.
-
-Neiti Raskin tullessa ruokasaliin katsahti Maisa häneen nopeasti yli
-ompelukoneen päästäkseen selville hänen ilmeestään. Neiti ryhtyi
-panemaan pöytäliinakangasta astiakaappiin tehden sen varsin hitaasti ja
-rauhallisesti; hän pani sen ensin tuolille eteensä ja Maisa näki hänet
-kaiken aikaa.
-
-Ennen illallista tuli rouva ovelle asettuen lampunvarjostimen taakse
-niin ettei hänen kasvojaan voinut selvästi nähdä.
-
-"Ette luonnollisesti ole voinut paljoakaan ommella tänään, neiti Jons",
--- kuului varsin ystävällisesti. "Voitte tulla huomenna uudestaan ja
-valmistaa Gretan takin. Puusepän matamihan kehui teidän käytöstänne."
-
-Maisan sielussa kirkastui... Ei voinut sanoa, miten kevyt oli
-hengittää! Oli ihanaa tietää, ettei varmaankaan enää ollut mitään
-pelättävää...
-
--- Niin, nyt kaikki oli ohi -- -- ohi...
-
-Oi, millainen taakka olikaan ollut hänen hartioillaan! Mutta nythän
-kuuli jo rouvan äänestäkin tämän puhuessa Lenalle, ettei Maisaa enää
-aiottu erottaa.
-
-Ja sitten "voittehan tulla huomenna valmistamaan Gretan takin." --
-Rouva Tranem tarkoitti kuitenkin hyvää, -- hänkin oli tavallaan
-hyväntahtoinen. --
-
-Oh, niin, nyt oli kaikki jo ohi, -- tosiaankaan ei Maisalla ollut enää
-mitään levottomuuden syytä. Hän tunsi, ettei kannattanut enää ajatella
-sitä.
-
-Maisa iloitsi niin suunnattomasti siitä, että näin oli käynyt, --
-niin pahalta kuin oli näyttänytkin. -- -- Hui, -- Maisa muisti rouvan
-kasvojen ilmeen silloin kun tämä oli päättänyt erottaa hänet vain
-siksi, että oli peloissaan Antonin vuoksi.
-
-Ei kannattanut ajatella sitä enää, -- nyt oli kaikki ohi!
-
-Mutta minkä vuoksi olivat he jälleen niin ystävällisiä Maisalle? -- Yhä
-uudestaan ja uudestaan täytyi Maisan ihmetellä sitä eikä hän kuitenkaan
-voinut sitä käsittää, vaikka se lakkaamatta pyörikin hänen päässään...
-
-Antonin ja Maisan vuoksihan he olivat olleet niin kiihdyksissä,
-vaikkakin he sitten olivat syyttäneet toista saadakseen Maisan pois
-tieltä... Niin paljon oli varmaa. -- Ja sitten olivat he jälleen
-tulleet niin ystävällisiksi vain sen vuoksi, että Dörumit olivat
-puhuneet hyvää Maisasta!
-
-Sitä ei voinut käsittää!
-
-Se oli kuin solmu, jota Maisa turhaan koetti aukaista -- hän nyki
-nykimistään sitä auki.
-
-Niin -- mutta sehän oli samantekevä, -- ohi oli se nyt kuitenkin!
-
-Maisa tapaisi Kielsbergin tänä iltana, oi, miten suunnattoman
-keventyneeksi tunsikaan hän mielensä! Mutta ei -- hän ei sanoisi
-sanaakaan Kielsbergille tästä... Jos hän kysyisi, sanoisi Maisa vain,
-että kaikki oli jälleen muuttunut hyväksi eikä kannattanut ajatellakaan
-asiaa enää. -- Maisa ei tahtonut näyttäytyä kurjana ja avuttomana
-Kielsbergin silmissä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vasta seuraavana aamuna joutui Maisa puheisiin matami Dörumin kanssa,
--- hän ei ollut tahtonut kysellä asiasta, sillä hän ajatteli, että
-matami Dörum kuitenkin alkaisi kertoa siitä.
-
-Tämä oli sangen pidättyvä. Näkyi selvään, että hänestä oli epämieluisaa
-Maisalle kertoa sellaisia kyselyjä tapahtuneenkaan.
-
-"Niin tosiaankin, -- tukkukauppias Tranemin neiti oli ollut siellä
-eilen ja tahtonut tietoja neiti Jonsista. Hän oli varmaankin ajatellut,
-että Maisasta olisi jotain sanomisen aihetta, luullut, että Dörumit
-sallisivat elää huoneissaan sellaisen, joka ei viettäisi oikeata,
-säännöllistä elämää... Mutta olikin matami vastannut hänelle niin
-että tuntui; -- ja sekä matami että Dörum olivat sanoneet, että niin
-hyvää, ahkeraa, työteliästä, huolellista ja säntillistä tyttöä saisi
-etsiä, -- ja miten säntillisesti maksoikaan hän aina määrättynä päivänä
-kuukausirahansa! Niin, matami ei tietenkään ruvennut selittelemään
-tuolle hienolle neidille, että Maisan, kuten muittenkin, täytyi joskus
-lykätä muutamaksi päiväksi maksunsa... Mutta hän oli silloin mennyt
-niine tietoineen -- se lörppösuu!"
-
--- Kas niin, kaikki oli jälleen hyvin; sen huomasi yksin Lenastakin,
-joka oli varsin puhelias ja tiedusteli, eikö aamulla ollut maa ollut
-kuurassa Grönlandsleerissä.
-
-Oli niin hauskaa nyt auringon paistaessa huoneisiin aamusumun
-hälvettyä; ruokasalin uunissa räiskyi tuli, siitä virtasi lämpöä
-Maisankin huoneeseen ja kaikki ovet olivat auki ja Tranemit juttelivat
-välittämättä hänestä, ikäänkuin kuuluisi hän perheeseen.
-
-Oli niinkuin kaikki olisi ollut ilkeätä unta!...
-
-Rouva tuli ja seisoi hetken aikaa katsoen Maisan työtä.
-
-"... Olen oikein paljon ajatellut teitä, Maisa! -- -- Sisareni
-sai kuulla niin paljon teistä tuolta matamilta. Olettehan miltei
-kihloissa erään siistin kelpo suutarin kanssa, joka asuu siellä
-samassa talossa... Ja sehän on melkein päätetty asia myöskin, --
-kertoi matami... ainoa, mikä puuttuu, kuuluu vain olevan neiti Jonsin
-myöntymys," -- hymyili rouva koettaen hiukan laskea leikkiä ja
-tarkastellen Maisaa suurilla tummanruskeilla silmillään.
-
-"Niin, voihan olla mahdollista, että hän on hiukan ajatellut siihen
-suuntaan", tunnusti Maisa vältellen ja hymyili, -- "jos rouva kerran
-tahtoo tietää sen niin" --
-
-"Ja hänhän aikoo perustaa nyt oman työpajankin muuttopäiväksi?"
-
-"Niin kyllä, hän on kauan ajatellut sitä, -- ja hän on säästellyt
-myöskin rahoja niin että hän voi aloittaa silloin myöskin."
-
-"No, sittenhän olette onnellinen ihminen, Maisa! Olette nyt ommellut
-tässä talossa niin monta vuotta ja ollut ahkera ja huolellinen, --
-eikä ainoastaan meillä, vaan niin monen meidän tuttavamme luona... Ja
-sisareni ja minä olemme oikein ajatelleet teidän hyväänne, -- olette
-nyt varmaan kaksikymmentä viisi, kuusi vuotta, eikä köyhälle tytölle
-tule niin monta tarjousta enää -- ja kuten tiedätte ei ole hauskaa
-tulla vanhaksi sellaisen, jonka täytyy elää kättensä työllä... Olen
-varma, että jos puhuisimme muutamille muille perheille, joitten luona
-olette ommellut, niin tahtoisivat he kaikki auttaa teitä, eikä olisi
-lainkaan mahdotonta saada kerätyksi niin paljon rahaa, että voisitte
-ostaa itsellenne hyvän ompelukoneen -- niin että teilläkin on jotain
-vietävää yhteiseen pesään -- -- Suutari ei varmaankaan ole epätietoinen
-siitä, kenestä tulee emäntä hänen taloonsa?" laski hän leikkiä.
-
-Maisa pudisti nopeasti päätään:
-
-"Varmastikaan ei minusta tule hänen emäntäänsä, -- muuten saan kiittää
-rouvaa."
-
-"Tämä on nyt pelkkää ymmärtämättömyyttä, -- hänhän on kunnon mies, joka
-pitää teistä, senhän itsekin tunnustatte, ja voi elättää teidät."
-
-"Oh, rouva, hän on varmaankin niin hyvä kuin päivä on pitkä; -- mutta
-en milloinkaan ole antanut hänelle aihetta, jotta en narraisi häntä."
-
-"Millaisia suunnitelmia teillä oikeastaan on, Maisa!... Voitteko toivoa
-parempaa kuin kunnon käsityöläisen?"
-
-Maisa hymyili itsekseen, -- hänellä oli joka tapauksessa omat
-toiveensa, hänellä...
-
-"Jollei pidä jostakin ihmisestä, niin voi avioliitosta tulla vain
-onneton, jos menee naimisiin hänen kanssaan" -- vastasi hän vältellen.
-
-"Tuo kuuluu aivan hupsulta, Maisa. Tämähän on niin erinomaisen hyvä
-tarjous; te voisitte kumpikin tahollanne ansaita rahaa yhteiseen
-pesään."
-
-"Niin, huomaan kyllä, että rouvasta voi näyttää tämä aivan
-mielettömältä, -- ja samoin Dörumeista myöskin... ja se voisi
-varmaankin olla varsin edullinen minulle. Mutta olen nyt koettanut ja
-koettanut", -- Maisa puhui suoraan toivoen voittavansa myötätuntoa
-osakseen, -- "en todellakaan oikein jaksa sietää koko suutaria"!
-
-"Minusta tuntuu pahalta, neiti Jons, että puhutte asiasta noin
-kevytmielisesti" -- sanoi rouva hyvin vakavasti. "Olin tosiaankin
-luullut, että teissä olisi ollut enemmän vakavuutta pohjalla. -- -- --
-Niin, en tosiaankaan, ikävä kyllä, sitten voi auttaa teitä; -- luulin
-keksineeni keinon, joka päästäisi teidät pälkähästä, neiti Jons!...
-
-"Sillä ymmärtänettehän toki, että sellaisia ylioppilashistorioita
-ei teidän maineenne enää siedä, jos tahdotte tämän jälkeen astua
-jalallanne meidän tai johonkin muuhun parempaan perheeseen?"
-
-Hiki helmeili Maisan kasvoilla ja rinta alkoi kuristua kokoon. Hän oli
-siinä, missä oli ollut eilenkin, ei askeltakaan etempänä, -- juuri
-siinä, -- ja häntä pyörrytti pelkkä ajatuskin.
-
--- -- "Jollette voi mennä naimisiin tuon ylioppilaan kanssa, --
-ja itsehän sanotte, ettette voi, -- niin ei ole teillä muuta
-mahdollisuutta, kuin mennä rehellisesti ja kunniallisesti naimisiin! --
-Ja jos sanoisin nyt mielipiteeni sen mukaan kuin olen oppinut tuntemaan
-teitä, neiti Jons" -- virkkoi rouva harmistuneena, "niin en tosiaankaan
-sääli teitä, vaan suutaria. -- Missä te oikeastaan luulette paikkanne
-olevan? -- Pelkään, että teillä on haaveiluja -- käytte pää pyörällä ja
-tahdotte lentää korkeammalle kuin siivet kantavat.
-
-"Niin, ymmärrätte nyt, miten on laita. Joka tapauksessa olette mahdoton
-ompelemaan hyvissä perheissä!"
-
-Rouva oli saanut puhuttavansa puhutuksi ja aikoi mennä, mutta pysähtyi
-käsi ovenrivalla.
-
-"On ikävää, ettette ymmärrä omaa parastanne... Tehän olette ollut kelpo
-työntekijätär, -- ja toivoisin, että voisitte paremmin ymmärtää oman
-asemanne...
-
-"Tulkaa nyt tänne jälleen huomenna, ja istukaa täällä rauhassa ja
-ajatelkaa asiaa; -- tahdon oikein asettaa sen sydämellenne teidän
-itsenne vuoksi, Maisa. -- Mehän pidämme teistä ja tahtoisimme kernaasti
-nähdä, että teille kävisi hyvin." Rouvan tyynet, tummat silmät
-katsoivat häneen osaaottavasti.
-
--- -- -- Maisa ei oikein muistanut, kuinka oli pannut kokoon työnsä
-ja tullut ulos Tranemin portista kulkiessaan ajatuksiinsa vaipuneena
-pitkin katukäytävää. Hän tiesi vain, ettei hän sinä iltana tahtonut
-tavata Kielsbergiä ja kertoa suutarista, ja päästessään Isollekadulle
-kääntyi hän yhtäkkiä valtionsairaalaan päin, -- hän erotti jo kaukaa
-nuo korkeat, humisevat puut. Siitä kiirehti hän nopeasti Hammersborgiin
-päin, päässä himmeä ajatus käydä Martha Mon luona. -- Ja vähän sen
-jälkeen kulki hän jälleen pitkin Graendseä ja uudestaan alhaalla
-torilla. -- -- -- Tornikello on varmaankin yhdeksän, eiköhän se ole?
--- Se oli vain puoli; -- Maisa saattoi tuskin nähdä sitä pimeässä,
--- mutta sen täytyi olla puoli kymmenen. -- Hän tahtoi olla varma
-siitä, ettei tapaisi Kielsbergiä ja meni eräälle sivukadulle ja palasi
-takaisin toista tietä olematta edes oikein selvillä siitä, mitä -- --
-
-Nyt hän oli jälleen torin läheisyydessä. --
-
-Vain yhdeksän! --
-
-Maisa tahtoi odottaa puoli kymmeneen ja kulki kertaalleen korttelin
-ympäri... Hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin ettei tahtoisi tavata
-Kielsbergiä.
-
-Maisa muisti yht'äkkiä päässeensä selvyyteen siitä, mitä oli miettinyt
-ja ajatellut ja millä vaivannut päätään nyt koko ajan näinä päivinä.
-Jos Maisa ottaisi suutarin, voisivat Tranemit olla levollisia Antoniin
-nähden...
-
-... Eikä hänen pitäisi tulla liian myöhäänkään kotia, niin että
-täytyisi mennä työpajan läpi ja mahdollisesti tapaisi Ellingin. Tämä
-ikäänkuin pyöri Maisan ympärillä alituisesti nyt näinä päivinä,
-milloin Maisa vain tuli kotiin, -- puolin sanoin vihjaillen hänestä
-ja työpajastaan, -- Ellinghän aloittaisi siellä työn lokakuun
-kahdentenakymmenentenä päivänä, muuttopäivänä -- -- --
-
--- Hän makasi ja väänteli ja heittelehti kaiken yötä, ja seuraavana
-aamuna oli hän aikaisin ylhäällä ja meni suutari Lövstadin luo
-Siltakadulle, ennenkuin meni Tranemille, saadakseen toisen kenkänsä
-korjatuksi, -- Maisa ei tahtonut teettää sitä kotona, sillä hän ei
-tahtonut tavata Ellingiä.
-
-Hän oli nähnyt aamulla sekä rouvan että neidit. He olivat tervehtineet
-häntä sangen ystävällisesti, muuta hän ei voinut huomata, ja olivat
-selittäneet, mitä tuli ommella. -- Heillä oli työtä vielä koko
-seuraavaksikin viikoksi -- arveli täti Rask.
-
-Mutta tuntui kuin olisi rouva ollut suorastaan kärtyisä tänään, -- Lena
-ei osannut tehdä mitään hänen mielikseen, -- oli lämmittänyt huoneita
-aivan kuin keskellä talvea, -- ja sitten olivat ikkunat olleet liian
-kauan auki, niin että huoneet olivat aivan kylmät... Ja neiti Raskin ei
-ollut onnistunut myöskään keittää hyvää kahvia aamiaiseksi.
-
-Kas, nyt tuli rouva Torp...
-
-Maisa hätkähti tämän nähdessään; mutta rouva Torp nyökkäsi aivan
-välinpitämättömänä; -- ei lainkaan näyttänyt siltä kuin olisi tämä
-ajatellut Maisaa, -- hän vain pani hatun ja nahkakaulurin eräälle
-tuolille ruokasaliin ja meni suoraan äidin luo kamariin.
-
-Maisassa heräsi pieni toivon kipinä, -- ehkä kaikki voisi mennä ohi...
-
-Oli rauhoittavaa istua näin ikäänkuin kaiken ulkopuolella, sillaikaa
-kuin heillä oli omat puuhansa ja kun he näyttivät kokonaan unohtaneen
-hänet... Hän istui ja kuunteli ovikellon soidessa, kuka tuli, ja kuka
-meni...
-
-Ja nyt tuli Signe jälleen pois ja otti päällysvaatteet ylleen, hän
-puhui vielä varsin innokkaasti:
-
-"Torp sanoo, ettei hän milloinkaan -- milloinkaan, äiti! -- ole kuullut
-mainittavan hänen nimeänsä tämän asian yhteydessä ennenkuin nyt tänään
-sanomalehdessä. Mutta Schoulla on aina ollut niin käsittämättömän
-paljon tuttavuuksia, -- ja tietysti hänet nyt vedettiin esille juuri
-ratkaisevassa silmänräpäyksessä..."
-
-Varmaankin joku asia kokonaan täytti heidän ajatuksensa, --
-Signellekään ei oltu tarjottu viiniä eikä suklaata --
-
-Mutta Maisan mieltä ei tuo kiinnittänyt; tänään hän oli iloinen
-saadessaan istua koko päivän omassa nurkassaan, -- ehkäpä paha sää
-menisi ohitse.
-
--- Lehdissä oli varmaan ollut jotain, josta he eivät pitäneet, jotakin
-tästä valtioneuvoskysymyksestä...
-
-Theodor, juristi, viipyi kauan äidin luona hämärätunnilla; ja sitten,
-kun lamppu sytytettiin, istuutui Arna Maisan luo kirja kädessä.
-
-Hän käänsi lehden toisensa perästä -- se meni nopeaan -- ja katsoi
-yhtämittaa muualle...
-
-"Todellakin toivoisin, että Schousta tulisi valtioneuvos!" -- pääsi
-häneltä; näytti siltä kuin ei lukeminen oikein olisi kiinnittänyt hänen
-mieltään tänä iltana, -- ajatukset olivat varmaankin Grottebakkenilla.
-
-Niin, Arnalla oli Jakobinsa, ei ollut ketään, joka olisi tahtonut
-riistää tätä häneltä! -- -- --
-
--- -- Ei oltu mainittu enää sanaakaan Maisasta Tranemeilla; -- ja
-viikko oli mennyt, päivä toisensa jälkeen, joitten kuluessa Maisa
-ajatteli paljon jännittyneenä ja levottomana istuessaan ompelemassa.
-Hän oli ollut hiljainen ja taipuvainen, koettanut keksiä sellaista,
-mikä imartelisi rouvaa, ja voittanut vaatimattomuudellaan puolelleen
-täti Raskin. -- Hän oli koettanut tehdä itsensä pieneksi ja
-huomaamattomaksi ja unohdetuksi, -- oli tullut aikaisin ja tehnyt työtä
-niin kauan kuin suinkin sai luvan tehdä, -- hän oli hämmästyttänyt
-heitä saamalla työt valmiiksi paljon ennen kuin he olivat voineet
-odottaakaan ja ollut niin kunnollinen ja ymmärtäväinen ja hyvä -- ja
-iloinen sitäpaitsi...
-
-Ja kaiken tämän ohella istunut kuin kuolemaan saakka pelästynyt eläin
-ja koettanut keksiä keinoja selviytyäkseen pulasta.
-
-Vain yksi keino oli: ehkä hänet unohdettaisiin, -- ehkä Tranemit
-rupeaisivat pitämään hänestä ja luottaisivat häneen, niin että he
-mieluimmin tahtoivat unohtaa asian.
-
-Tänään oli lauantai ja viimeinen päivä, jolloin hänen piti olla siellä
--- -- jos sekin nyt kuluisi niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, --
-niin näkisi hän auringon paistavan, vaikkapa olisikin pilkkoisen
-pimeätä hänen mennessään kotiinsa illalla! --
-
-Maisa istui ja ompeli hyvin innokkaasti heidän pukujansa -- niiden
-piti tänään valmistua; -- säpsähtäen levottomasti joka kerran oven
-avautuessa, peläten rouvan tulevan; -- hän tiesi koko päivän missäpäin
-taloa tämä liikuskeli --
-
-Aamupäivä oli jo kulunut, Maisa oli laskenut kaikki puolet tunnitkin
-aina kellon käheästi lyödessä; -- ja iltapäiväkin oli samoin mennyt
-aina teeaikaan saakka.
-
-Rouva oli lähtenyt vierailuille; häntä odotettiin kotiin, mutta häntä
-ei kuulunut; -- kello kävi jo seitsemättä --
-
-Jospa rouvalla kuitenkin olisi muuta ajattelemista! -- Pitihän nyt
-ratkaistaman, tulisiko hänestä valtioneuvoksetar vai ei...
-
-Hän oli silloin ollut niin kiivas sen vuoksi, että oli levoton
-Antonin tähden; -- mutta sen jälkeen oli hän saanut niin paljon muuta
-ajattelemisen aihetta; varmaankaan rouva ei muutoin olisi voinut olla
-niin ystävällinen Maisalle nyt koko ajan; -- -- Tranemit pitivät
-hänestä, siitä Maisa oli varma.
-
-Jospa... jospa rouva ainoastaan maksaisi! Maisa oli näkevinään rouvan
-hymyilevän ja sulkevan puoleksi silmänsä, ikäänkuin tahtoen sanoa, että
-oli unohtanut asian.
-
-Jospa Maisa pääsisi kunnialla kotia! --
-
-Kone seisahtui rouvan tullessa sisään --
-
-Hän oli myöhästynyt, oli käynyt niin kaukana. Onko täällä käynyt
-vieraita?... Onko isä kysynyt minua?...
-
-Hän tuli täysin purjein Maisan luo:
-
-"Niin, Maisa, tiesin kyllä, että kävisi hyvin, -- vihdoinkin olen
-saanut kootuksi rahat teille kunnollista ompelukonetta varten!... Aina
-kolmekymmentäkolme taalaria!... Minulla on ollut sellainen homma, etten
-voi sitä sanoakaan, saadakseni tavata kaikkia näitä perheitä. -- Ja
-nyt iltapäivällä olen sitten ajanut ympäriinsä -- viimeksi aina kauas
-Jürgenseneille.
-
-"Mutta nyt on teillä sitten ainakin jotain varmaa itsellenne, Maisa!
--- -- Ja tästä jää vielä vähän jäljelle rahaa, niin että saatte hiukan
-kapioihinkin... Kaikki soivat niin mielellään tämän rahalahjan teille,
-niin melkeinpä ensimäisestä sanasta olivat he valmiita antamaan...
-Täytyy sanoa, että he suurella mielenkiinnolla seuraavat aikeitanne,
-Maisa!
-
-"Ja kun sisareni maanantaina käy siellä luonanne ja sanoo matamille,
-että jos tuo suutari nyt oikein kauniisti osaa pyytää, niin saa hän
-kyllä myöntävän vastauksen... ja sitten voidaan heti kuuluttaa, ja
-teistä voi tulla suutarin emäntä jo jouluun mennessä."
-
-Maisan silmissä maailma musteni ja päätä pyörrytti; -- hänestä tuntui,
-että hänet ikäänkuin oli pistetty pussiin; rouvahan oli käynyt
-kertomassa asian kaikissa perheissä.
-
-Hän istui hiljaa ja hymyili typerästi voimatta vastata... Seinäkello
-näytti seitsemää, mutta ei lyönyt tuolla epämiellyttävällä, käheällä
-äänellä, ja Maisasta tuntui, että hän itse ikäänkuin koetti
-koettamistaan vetää henkeä keuhkoihinsa ja oli tukehtumaisillaan -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maisa oli kuumeessa koko yön, nousi aina vähänväliä istumaan sänkyynsä
-ja tuijotti eteensä ja mietti.
-
-Kaikki näytti pimeältä... Saattoi olla yhtä hyvä heittäytyä suoraan
-Aker-jokeen, -- kulkea sen mukana aina sen laskukohdalle saakka...
-sinne ruoppauslaitoksen luo -- keskelle tuota inhoittavaa mutaa, jota
-ruopattiin, -- -- kravut saisivat kernaasti pureutua häneen kiinni,
-ja ankeriaat kiertyä hänen ympärilleen, -- niin olisi yhtä hyvä kuin
-nytkin.
-
--- Maisan piti nyt sunnuntaiaamuna pukeutua; mutta hän huomasikin
-istuvansa pyyheliina kädessä tuolilla sängyn vieressä, edessään
-seisomassa Dorthe, kuuromykkä, hiljaisena ja pelästyneenä, kasvoilla
-surullinen ilme; hän tunsi kyllä, että nyt olivat Maisan asiat varsin
-huonosti.
-
-Maisa ei jaksanut pukea ylleen, vaan heittäytyi sänkyyn ja teki
-merkkejä Dorthelle, että hänen päänsä oli niin kipeä, niin kipeä.
-
-Hän oli pitkänään koko sunnuntaipäivän raskaassa, epämiellyttävässä
-horrostilassa, -- hänellä oli epäselvä ajatus nousta ylös iltapäivällä
-hämärän seuduissa; oli niinkuin olisi ollut helpompi silloin, kun ei
-oikein näkisi itseään selvästi; -- mutta hän jäi yhä makaamaan...
-
-Vain eräs ajatus yhä palautui selvästi hänen mieleensä: hän tahtoi
-heti muuttaa tästä talosta ja asettua asumaan Martha Mon luokse
-Hammersborgiin.
-
-Hänen sydämessään oli kuitenkin hämäränä välkkynyt pieni
-toivonkipinä... voimakkaampana kuin hän itsekään oli osannut ajatella.
--- -- Mutta nyt ei ollut enää mitään, mitään keinoa päästä pulasta!
-
-Hän näki äidin edessään -- -- ja nuo pitkät tummat piilipuut, jotka
-ikäänkuin lakaisivat pilviä ylhäällä sairaalan puutarhan yläpuolella,
--- -- nyt ne lakaisivat hänet pois -- pois harmaitten pilvien mukana...
-
-Muuan ajatus heräsi hänessä, hän hypähti ylös ja alkoi pukeutua.
-
-Siihen aikaan, jolloin Maisa tiesi Kielsbergin menevän ulos ja jolloin
-he aina tapasivat, hiipi hän alas portista.
-
--- Kaikki oli nyt lopussa, -- Kielsbergillä ja hänellä ei milloinkaan
-enää tulisi olemaan mitään yhteistä...
-
-Hän kulki huomaamattaan tavallista tietään.
-
-"Ihmettelenpä, mitä oikeastaan olette tehnyt, Maisa?" huusi Kielsberg
-kärsimättömästi Maisalle jo kaukaa Siltakadulta, -- "tuskinpa olen
-nähnyt teitä kokonaiseen viikkoon!"
-
-"Ei tee luonnollisesti mitään, vaikka odotankin, minullahan on
-niin paljon joutilasta aikaa, arvelette varmaankin?... Voin päästä
-lääkäriksi kymmenen vuoden kuluttua! Mutta jollen saa nähdä teitä
-useammin, voin yhtä hyvin heti paikalla ottaa kotiopettajan paikan
-kaukana Romsdalenissa. Tehän ette tule milloinkaan, -- annatte minun
-kulkea ja odottaa ja odottaa... Niinkuin minä en juuri teidän vuoksenne
-uskaltaisi aloittaa uutta talvea velkoineen ja kaikenkaltaisine
-vaikeuksineen..."
-
-Kielsberghän tiesi niin hyvin, että kun Maisa ei tullut määrättynä
-aikana, niin hän ei päässyt, täytyi istua ja ommella kauemmin kuin
-tavallisesti.
-
--- "Mutta tiedättekö, mitä tänään on tapahtunut, Maisa?" hän katsoi
-Maisaa aivan läheltä silmiin. -- -- "Sanonkohan teille sen?... Minä
-nautin siitä aivankuin olisi makea karamelli suussani", sanoi hän ja
-maiskautti suutaan; Maisa tunsi niin hyvin tuon hänen tapansa. -- -- --
-"Niin, tänään tukkukauppias Tranemista -- _ei_ ole tullut valtioneuvos,
--- _eikä_ rouva Tranemista valtioneuvoksetar...
-
-"Siksi tuli nimittäin pääkonsuli Schou -- niin!
-
-"Näin toimituksessa sähkösanoman, jossa sanottiin, että nimitys on
-tapahtunut eilen. -- Sangen harmillista Tranemeille -- vai mitä
-luulette? -- etenkin rouvalle ja hänen ranskalaisille muodeilleen?
--- Ja tuolle inhoittavalle poikanulikalle viisitaalareineen...
-Epäilenpä hiukan, että juuri minun sanomalehtikirjotuikseni on osaltaan
-vaikuttanut asian ratkaisuun. Viittasin tässä eräänä päivänä konsuli
-Schouhun, kirjoitin että hän juuri on mies, jota koko liikemiesmaailma
-kunnioittaa. --
-
-"Niin, ehkäpä me kaksi, Maisa, kun asiaa oikein ajatellaan, olemme
-tehneet hänestä valtioneuvoksen! virkahti Kielsberg avomielisen
-iloisesti. -- Sillä tehän aina sanoitte pitävänne noista Schouista...
-Seitsemän kertaa kostettiin Kainille, seitsemän ja seitsemänkymmentä
-kostetaan Lameckille! -- -- Tämä herra Anton -- --
-
-"Kas niin, -- kas niin, Maisa? -- onko kuulijakuntani niin äänetöntä
-tänään... ei mitään kättentaputuksia... ei mitään suosionosoituksia?...
-Liian väsynyt ja rasittunut, pikku raukka! -- --
-
-"Mutta tehän olette niin hirvittävän vakava!"... Kielsberg huomasi nyt
-vasta kumartuessaan Maisan puoleen katulyhdyn valossa, että hän näytti
-kalpealta ja hämmentyneeltä --
-
-He olivat kävelleet pimeään iltamyöhään saakka, -- olivat pysähtyneet
-silloin tällöin jonkun katulyhdyn luona, -- ja tulivat nyt hitaasti
-takaisin tähtitaivaan kaartaessa yli talojen...
-
-"Maisa", sanoi hän huolestuneena ja tarttui hänen käteensä. -- "Mikä
-teidän on?... Oletteko jälleen levoton kotiopettajapaikan vuoksi?...
-Peloissanne, etten minä voisi selviytyä?... Että minun täytyisi
-matkustaa pois?..."
-
-Hän kohtasi aran katseen ja tunsi Maisan sormien
-kouristuksentapaisesti, levottomasti värähtävän hänen tarttuessaan
-Kielsbergin käteen ja pusertaessa sitä.
-
-Yht'äkkiä painautui hän kiihkeästi Kielsbergin rintaa vastaan, kätkien
-kokonaan kasvonsa niin ettei tämä lainkaan nähnyt niitä -- ja riuhtaisi
-samassa itsensä irti kiiruhtaen pitkin katua ja portista sisään --
-
-"No, mutta Maisa... mutta Maisa... odottakaahan... Kuulkaahan toki!..."
-
-
-
-
-VII.
-
-
-"Matami Ellingsen... matami Ellingsen!" -- huudettiin keittiön ovelta.
-
-Ihan varmasti täytyi tämän olla kotona; pesusoikkohan oli keskellä
-puoleksi pestyä lattiaa...
-
-"Matami Ellingsen!"
-
-"Vai niin... ai, ai, ai!... Mikä on?"
-
-Matami oli heittäytynyt hetkeksi sänkyyn. -- "Vai niin -- tehän siellä
-olettekin, Jörgine, -- tuli hiukan valittavasti -- tuon lattianpesun
-tähden saan kärsiä alituiseen; rintani käy siitä kipeäksi; -- se on
-vaivannut minua aina siitä saakka kun jouduin naimisiin..."
-
-Hän oli varsin laiha nainen, punertavan ruskeat hiukset kammattuina
-nutturalle ja peitettyinä pitsillä, hame oli vielä ylhäällä
-lattianpesun jälkeen; pienillä, vilkkailla silmillään, joita ympäröi
-kärsivät, kahvinruskeat kasvot paksuine, tiheine kulmakarvoineen
-katseli hän ovella seisovaa Jörgineä.
-
-"Sepä ikävää... niin, sitten kai ei kannata puhua teidän kanssanne,
-matami Ellingsen?"
-
-"Näette, miten on laitani", -- kuului surullisesti. -- "Jos tahdotte
-kenkiänne, niin saatte tulla, myöhemmin, -- Ellingsen ei ole
-kotona -- --
-
-"Voi!" -- puhkui hän jälleen... "Näettehän etten voi antaa teille
-minkäänlaisia tietoja, -- en ole ottanut niitä vastaan enkä -- saatte
-olla kiltti ja tulla uudestaan, -- kuuletteko... Ellingsen on tänään
-kaupungilla pohjanahkaa ostamassa.
-
-"-- Uh, tätä lauantaipäivää, jolloin täytyy pestä lattiat", sanoi matami
-itsekseen ja heittäytyi jälleen sänkyyn.
-
-Jörgina tiesi, mitä merkitsi suutari Ellingin pohjanahan osto, -- sen
-vastauksen ymmärsivät kaikki naapuristossa asuvat sangen hyvin.
-
-"Niin, minulla olikin nyt vallan toista asiaa teille tänään, matami
-Ellingsen... Sisareni Andrina vihitään huomenna; -- ja harsoa ja
-morsiuskoristetta olisi vähän laitettava, -- ja hänen leninkinsä pusero
-on suorastaan hullunkurinen, -- ja siksi arveli äiti, että kysyisimme,
-tahtoisitteko te, matami Ellingsen, olla niin erinomaisen kiltti ja
-tulla meitä auttamaan."
-
-Matami nousi puolittain istumaan.
-
-"Andrina? -- kas vain, vihitäänkö hänet todellakin...?"
-
-"Vihitään, perämies Eriksenin kanssa."
-
-"Eriksenin -- Eriksenin? vai niin -- --. Onko hän tästä kaupungista?"
-
-"On kyllä."
-
-"Kas vain, niinkö!"
-
-"Niin, he menivät kihloihin joulun jälkeen; -- ja nyt tahtovat he mennä
-naimisiin, ennenkuin hän jälleen lähtee merille..."
-
-"Vai niin, huomenna on siis häät purjeen tekijän luona!..."
-
-"Ja äiti arveli --"
-
-"Niin, kyllä tulen; -- on kai parasta, että tulen niin pian kuin
-mahdollista?"
-
-Matami seisoi nyt keskellä lattiaa.
-
-"Huh, huh tätä lattiata... jospa sitä ei olisi, niin..." -- hän katsoi
-siihen melkein kuin olisi unohtanut sen.
-
-"-- Olisi erinomaista, jos voisitte tulla nyt aamupäivällä, niin että
-saisimme työskennellä päiväaikaan."
-
-"Minunhan täytyy saada joku hoitamaan pientä tyttöraukkaani, jonka
-hampaita särkee" -- sanoi matami ymmällä. -- "Katsokaas, lähteä kesken
-lattianpesun pienen lapsen luota, kun mies on poissa..."
-
-Hän neuvotteli nähtävästi paremminkin itsensä ja omantuntonsa kanssa
-kuin Jörginen, ja tyytymättömyyden ilme näkyi hänen kasvoillaan.
-
--- "Voittehan ottaa jonkun sijaanne tänne vain täksi päiväksi, matami
-Ellingsen!"
-
--- "Näin perheenäidin ei sovi juosta noin vain kotoaan -- -- --
-Niin niin -- ottaa joku sijaani, sanotte -- vain tämän kerran..."
-
-"Voisitte tosiaankin auttaa meitä suuresti tänään, emme tiedä, miten
-selviydymme muuten."
-
-"Voisinhan saada läkkisepän Annan tänne täksi yhdeksi kerraksi, -- jos
-hän on vapaana... Odottakaa hiukan" -- --
-
-Kädenkäänteessä teki Maisa tulen hellaan, asetti täysinäisen
-vesikattilan sille, -- kiiruhti kamariin, missä lapsi oli, korjaili
-sen vuodetta -- ja päästi hameensa alas ottaen samalla hatun ja takin
-ylleen.
-
-"Jääkää te vain tänne, Jörgina, tapaan Annan kyllä tähän aikaan, --
-jollen, niin en tiedä, mihin menisin! Vanha Olina on tänään
-kotona." -- -- --
-
--- Oli aivan kuin lääkäri olisi tullut taloon, kun Jörgina tuli kotiin
-matami Ellingsenin kanssa, jonka sanottiin käyttelevän neulaa erittäin
-näppärästi ja jota voitiin kutsua kaupungin hienoimpiinkiin perheisiin;
-nämä tunsivat tämän niiltä ajoilta, jolloin hän oli istunut heidän
-luonaan ompelemassa.
-
-... Niin, tuo pusero oli todellakin leikattu niinkuin -- matami
-Ellingsen ei tahtonut sanoa millä lailla, nähdessään sen Andrinan
-yllä... mutta ei haitannut, koska se oli liian laaja; pahempi olisi
-ollut, jos se olisi ollut liian ahdas --
-
-"Siihen tulee kyllä oikea kuosi -- näettekö matami Jes?... Morsiamen
-ei tosiaankaan tarvitse olla huolissaan, -- se käy kuin tanssi... Se
-teidän perämiehenne on kai hyvin kaunis, Andrina?"
-
-Matami tuli sisään tuoden tarjottimella aamupäiväkahvia ja vehnäleipää;
--- kaikki olivat jälleen hyvällä tuulella.
-
-"Ja miten kruunataan morsian? -- Myrttiseppele luonnollisestikin; --
-mutta entä hiukset? Teidän pitää kähertää niitä ainakin edestä ja
-ohimoilta..."
-
-Purjeentekijän luona oli ollut kovin painostava mieliala; he olivat
-olleet niin huolissaan tuon lähestyvän juhlahetken vuoksi, mutta nyt he
-tunsivat itsensä niin turvallisiksi, kun matami Ellingsen oli tullut,
-tämä oli niin selvillä kaikesta ja osasi asettaa kaikki kuntoon.
-
-Koko iltapäivä aina myöhään yöhön ommeltiin ja juotiin kahvia
-ja juteltiin, siksi kunnes morsiamen ylle oli kokeeksi puettu
-morsiusleninki ja huntu ja pantu papiljotit yöksi hänen tukkaansa; --
-oli kuin olisivat he tunteneet matami Ellingsenin jo monta vuotta...
-
-"Ja sitten pitää teidän mennä nukkumaan, ettekä saa ajatella liian
-paljon perämiestänne, niin että olette kaunis huomenna," -- sanoi hän
-hyvästiksi ja kiiruhti kotiin. --
-
--- Vanha Olina tuli häntä keittiössä vastaan. -- "Elling on tullut
-kotiin", ilmoitti hän hiljaa...
-
-"No olipa hyvä, että olet tullut, Elling", sanoi matami ystävällisesti
-astuessaan sisään. -- "Olet kai saanut jotain syötävää? -- Sanoin, että
-Olina valmistaisi sinulle lämmintä ruokaa."
-
-"Niin -- minäkö, -- ei suinkaan minusta kannata huolehtia."
-
-"Minun täytyi mennä purjeentekijä Jesin luo, -- Andrina vihitään
-huomenna; he eivät tienneet, miten korjata tämän leninkiä, -- eikä
-käynyt päinsä suututtaa heitä myöskään."
-
-"Eipä suinkaan, eipä suinkaan, -- enhän minä puhu mitään, en mitään;
--- on vain niin kummallista, niin. Hohhoi!" -- Elling istui uneliaana,
-juotuaan kaiken päivää, nyrkki paksussa mustassa tukassaan ja katsoi
-alas pöytään. Matala, synkännäköinen otsa oli tummissa rypyissä ja
-kulmakarvat yhteenpuristettuina.
-
-Hän antoi molempien nyrkkiensä vaipua alas pöydälle...
-
-"Hoh-hoi! -- kun vain pääset lentämään häkistä, niin olet niin perin
-onnellinen."
-
-"Etkö tahdo jotain syötävää, ennenkuin panet maata, -- täällä kaapissa
-on vielä eilistä lientä."
-
-"On kovin ystävällistä kysyä niin, -- he he. -- Ei kiitos. -- -- --
-Minä tässä istun ja mietiskelen, kun on semmoista miettimistä, niinkuin
-onkin -- niin --"
-
-"Ooh, voisit sen sijaan tehdä töitäsi, Elling", sanoi Maisa
-kärsimättömästi -- "niin tekisit jotain hyödyllistä, -- ja minun ei
-tarvitsisi valehdella ihmisille ja nähdä vihaisia kasvoja sinun ollessa
-poissa työpajasta!"
-
-"Minähän vain kysyn, miksi niin teit?" -- toisti mies itsepäisesti. --
-
-"Olet nyt juopotellut jo tiistaista lähtien!"
-
-"Aivan niin, niin niin, olet aivan oikeassa, -- enhän minä sano mitään,
-en mitään, -- -- ja sinä olet saanut niin paljon enemmän oppia kuin
-minä, niin että minä kyllä väittelyssä joudun tappiolle... Minä vain
-kysyn minkä vuoksi? Täytyyhän saada kysyä, vai mitä?... Sillä minä
-oikein mietin sitä -- --" Hän hymyili itsekseen ja pudisti päätään...
-"kun sitten tulee kotiin niin" -- --
-
-"Ei kai siinä ole mitään pahaa, että koetan vähän ansaita lisää silloin
-kun voin, Elling, -- sillä minunhan täytyy tehdä velkaa sekä leipurille
-että kauppiaalle, niin että aivan hävettää."
-
-"Kas niin... Aivan niin, hei vaan!... Nyt se kuullaan!" -- Elling
-nojasi otsaansa molempiin nyrkkeihinsä ja jäi istumaan sillä tavoin
-puolitorkuksissa Maisan hoidellessa pikku tyttöä uunin luona.
-
-Elling nosti pari kertaa päätään...
-
--- "Minä ponnistelin ja tein työtä vähintään kolme neljä vuotta...
-oliko sinulla kenties jotain muistutettavaa minua vastaan silloin?"
-
-"En nytkään sanoisi mitään, Elling, jos sinä vain olisit hiukan
-säännöllisempi etkä joisi."
-
-"Minä istuin niin ahkerana ja uskollisena lestin ääressä, -- mutta
-sitten kyllästyy alituisesti vetämään ja vetämään tuota pikilankaa,
--- kyllästyy niin, että olisi valmis kiertämään sen kaulansa ympäri.
-Niin, etkö luule minun istuneen ja ajatelleen sitä, he he he, --
-kiertäisi sen nelinkertaiseksi ja kerrassaan lopettaisi kaikki. -- --
-Mitä sinä siitä välittäisit? -- Pääsisit vain suutarin häkistä jälleen
-maailmalle, ja voisit ryhtyä ompelemaan -- -- Olisit varmaankin hyvin
-iloinen silloin." --
-
-"On häpeä, Elling, että juot itsesi noin juovuksiin. -- Ja kyllä kai
-tiesit, kenen otit; en ollut minäkään niin halukas... Enkä muuta tiedä
-kuin että teen työtä ja ponnistelen täällä sinun kanssasi niin paljon
-kuin voin... Pikku tyttöraukka!" -- huokasi hän ja katsoi nurkkasänkyyn
-päin, "on hyvä, ettei hän ymmärrä mitään."
-
-"Hu-m-m," -- mies istui hetken ja murisi... "Niin, sinä saat kyllä
-asian kääntymään niin, että onnettomuus jää sinun puolellesi... Enkä
-minäkään sano kerrassaan mitään siitä." -- Hän pudisti raskaasti
-päätään --
-
-"Olenko sanonut sinulle yhtäkään pahaa sanaa sinun tullessasi kotiin
-tuollaisena?"
-
-"Ehei, ei, eipä ei, -- sinä olet kyllä yhtä kiltti, olenpa selvä taikka
-juovuksissa, oletpa kyllä!"
-
-"On hyvä, että huomenna on sunnuntai", sanoi Maisa sovittavasti; hän
-oli riisunut leningin yltään ja seisoi nyt alushameessa ja yönutussa.
--- "Koetahan päästä sänkyyn nyt, Elling, jollet tahdo jäädä istumaan
-koko yöksi siihen pöydän ääreen...
-
-"Älä vain tule lähelleni juovuksissa ollessasi, sanon minä."
-
-Mies asetti jälleen kädet pöydälle eteensä ja painoi päänsä raskaasti
-niitä vastaan.
-
-"Niin, minä olen onnellinen, oikein onnellinen".
-
--- Hui -- miten humalaisena Elling istuikaan, juopuneen kyyneleet
-silmissä. -- Maisa seisoi ja katsoi häntä nyrpistäen ylähuultaan:
-
-"Kas niin, koetahan nyt saada saappaat jalastasi, -- minä autan sinua."
--- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Matami Ellingsen otti väliin kotiin työtä; toisinaan ompeli hän
-palvelustytöille tai naapurien matameille. Mutta paljoa ei hän ehtinyt
-tehdä, sillä päivät kuluivat pikkulasta hoitaessa ja talousaskareissa;
--- ja tämä ei ainoastaan merkinnyt sitä, että asetti padan tulelle;
-hänen täytyi useimmiten myöskin huolehtia siitä, että oli jotain pataan
-pantavaa, ja se täytyi hankkia lainaamalla ja velkaa tekemällä.
-
-Hänellä oli nyt ommeltavana matami Valsethin, väkipyöräntekijän vaimon
-pumpulileninki. Mutta paljoakaan ei sillä tavoin ansainnut; -- enempää
-kuin kaksi markkaa tai puoli taalaria ei hän voinut pyytää sellaisesta
-yksinkertaisesta puvusta.
-
-Olihan hyvä, että Maisa oli siistinyt kamarin, sillä hän näki, että
-matami Valsethin silmät olivat auki hänen tullessaan sisään; muilla
-talonasukkailla oli niin paljon muistuttamista Maisan suhteen sen
-vuoksi, ettei tämä voinut olla aivan kuin nuo toiset, jotka eivät
-milloinkaan olleet tehneet muuta kuin seisoneet pesusoikon ääressä koko
-ikänsä!
-
-Matami Valsethillahan ei ollut mitään makua, -- hän tahtoi myöskin
-saada kapan hameeseensa, koska sellainen nyt oli muodissa; ja matami
-Ellingsen näki kyllä, että hän hiukan loukkaantui; mutta hän sai hänet
-vihdoinkin vakuutetuksi siitä, ettei kappaa sopinut tehdä tuosta
-paksusta, jäykästä arkipäiväisestä kankaasta. -- Ei, siitä täytyi tehdä
-leninki, jossa oli kiinteä pusero ja koristeompelua. Kun hän nyt tulisi
-koettelemaan, saisi hän itse nähdä, kuinka se sopi hänelle.
-
-Matami Valsethilla oli niin paljon puhuttavaa tänäänkin siinä
-seistessään; -- hän puhui vain sitä, mitä oli kuullut väkipyöräntekijän
-puhuvan, tämä luki niin tarkkaan sanomalehdet:
-
-... Oslo ja Gamlebyen saivat kärsiä vääryyttä sekä katukivitykseen
-että kaasuun ja veroihin nähden... ja kaupungillahan oli nyt
-valaistuslaitoskin ja ajatelkaas, että oli ihmisiä, jotka tanssivat ja
-juhlivat ja tekivät yön päiväksi, sillaikaa kun köyhällä tuskin oli
-palaakaan leipää...
-
-"Mielestäni ne, jotka eivät ole rikkaita, huvittelevat yhtä mielellään
-kuin ne, jotka ovat rikkaita, -- kaikki, jotka vain voivat", -- sanoi
-matami Ellingsen.
-
-Matami Valseth keikutti hiukan paksua ruumistaan, niin että näytti
-siltä kuin olisi hän mielellään lennättänyt hänet, joka seisoi pitäen
-kiinni leningistä, pitkän matkan päähän itsestään.
-
-"Niin, tehän tunnette niin hyvin tuon hienoston, matami Ellingsen!" --
-vastasi hän korskeasti.
-
-"Niinpä kyllä, matami Valseth, olenhan minä ommellut heille ja nähnyt
-heidän elämäänsä aikoinani; -- kyllähän minä ompelinkin kaikkein
-hienoimmissa taloissa."
-
-Matami ei vastannut; -- mutta hartioitten ja selän nytkähdyksistä
-näkyi, ettei hän pitänyt Maisan vastauksesta, -- hän oli sangen jäykkä
-ottaessaan leningin yltään.
-
-... "Lopuksi ei tiedä, kuinka hienoja nuo köyhät suutarin väet
-tahtovatkaan olla", murisi hän mennessään ulos ovesta. -- "Sillä ei
-ole mitään, jolla matami Ellingsen ei olisi ylpeillyt... Puhuipa mistä
-tahansa, -- niin oli hän kaikesta selvillä, sekä teatterista että
-siitä, kuka ottaisi vastaan kuninkaan tämän tullessa; -- -- kaiken
-tiesi hän paremmin kuin kukaan muu." --
-
-Matami Ellingsen oli kyllä huomannut, ettei väkipyöräntekijän vaimo
-ollut oikein armollinen hänelle, mutta eihän myöskään voinut ruveta
-kiltisti kuuntelemaan kaikkea, mitä hän puhui.
-
-Ja eikös ollut Elling käyttänyt tilaisuutta hiipiäkseen ulos matami
-Valsethin ollessa sisällä! -- Nyt ei Elling varmaankaan tulisi kotiin
-ennenkuin illalla, ei varmaankaan.
-
--- -- Jos hän saisi vähän enemmän ommeltavaa, niin että ansaitsisi
-enemmän, -- silloin voisi hän antaa lattianpesun jollekin ja samoin
-vaatteiden pesun joella. Niin, se olisi suuri helpotus! -- Hän oli
-usein ajatellut kysyä paremmilta ihmisiltä siellä Gamlebyenissä, eikö
-heillä olisi jotain työtä, joka ei olisi varsin kiireellistä ja jota
-hän saisi ottaa kotiinsa.
-
-Mutta hänen oli niin vaikea ryhtyä siihen, -- näyttäisi aivan siltä
-kuin kulkisi kerjuulla; -- eivätkä hekään varmaankaan mielellään
-uskoisi kangastaan kenelle hyvänsä.
-
-Eikä hänellä oikein ollut sellaisia vaatteitakaan, jotka olisi voinut
-pukea ylleen ja joissa hän olisi näyttänyt joltakin mennessään
-tarjoamaan työtään...
-
-Maisahan oli tässä muutamana päivänä sattunut tapaamaan rouva Solbergin
-kadulla -- entisen Mina Jürgensenin; -- hän oli heti tuntenut tämän
-kevyestä käynnistä ja vaaleista hiuksista ja koko olennosta, vaikka
-hänen vartalonsa oli kyllä muuttunut, käynyt niin paksuksi ja niin
-tukevaksi.
-
-Ja todellakin tunsi rouva myöskin Maisan, -- vaikka tämä olikin ollut
-niin huolimattomasti puettu; hän oli heittänyt vain vanhan ruudullisen
-villahuivin ympärilleen ja juossut alas yhtiökauppaan ostaakseen
-maitoa. Mutta Mina-rouva kysyi heti hyvin kummastuneena:
-
-"Kas, oletteko Maisa?... Maisa..."
-
-"Ellingsen", -- oli hänen täytynyt auttaa häntä.
-
-Ja sitten hän oli pysähtynyt ja puhellut ja kysellyt Maisan asioita, ja
-hänen oli täytynyt kertoa lapsistaan, sekä vanhimmasta pojasta, joka
-kuoli kaksi vuotta sitten ja joka oli ollut pitkän aikaa sairaloinen ja
-heikko, ja tyttöraisustaan, joka oli toisella vuodella ja joka oli nyt
-niin levoton kun sai hampaita...
-
-Ja rouva Solberg kertoi, että hänellä oli kolme lasta, tyttö ja kaksi
-poikaa, jotka aina olivat tukkanuottasilla; -- vanhin oli viiden vuoden
-vanha, melkein yhtä vanha kuin matami Ellingsenin poika olisi ollut,
-jos tämä olisi elänyt; rouvan häät olivat kesällä, kun Maisan olivat
-olleet joulun aikaan edellisenä vuonna...
-
-Rouvan mielestä Maisa oli näyttänyt laihalta ja huonolta; hän oli
-varmaankin ajatellut, etteivät heidän asiansa voineet olla hyvin, sillä
-hän kysyi varsin varovaisesti, kuinka he selviytyivät.
-
-Mutta Maisahan ei ollut kyennyt avoimesti kertomaan hänelle, että
-heidän raha-asiansa olivat useinkin rappiolla, vaan vastasi nopeasti,
-että pahemminkin voisi olla. Maisa olikin melkein unohtanut huolensa
-nyt tavatessaan rouvan ja seisoessaan siinä juttelemassa.
-
-Rouva Solberg ei ollut unohtanut sitä aikaa, jolloin Maisa oli istunut
-heidän luonansa ja ommellut leninkejä; hän muisti, kuinka erinomaisen
-sievä hän oli ollut vaaleanpunaisessa röyhelöisessä leningissä
-Solbergin tanssiaisissa.
-
-Hän tuli sangen vilkkaaksi ja sanoi, että matami Ellingsenin pitäisi
-jonakin päivänä tulla heidän luokseen Homansbyeniin pikku tyttö
-mukanaan katsomaan hänen pienokaisiaan -- -- --
-
--- Maisa oli aina surrut sitä, että he olivat myyneet lastenvaununsa
-pikku pojan kuoltua; näytti niin köyhältä kulkea lapsi käsivarrella, ja
-tullessaan kotiin tunsi hän aina itsensä niin väsyneeksi ja uupuneeksi.
-Mutta meriluutnantti Solbergin herrasväki asui siten, että saattoi ajaa
-sinne uudella raitiovaunulla, jonka näki kadulla heti, kun pääsi hiukan
-lähemmäksi kaupunkia. Ja todellakin olisi varsin hauskaa saada ajaa
-raitiovaunulla sinne ja jälleen takaisin. Sellainen huvitus virkistäisi
-kyllä häntä, joka alituiseen rehki ja ponnisteli, tylsänä kulkien aina
-samaa latua, ja joka olisi tuskin tiennyt, että pian taas on kesä,
-jollei olisi päässyt hiilien ja puitten ostosta.
-
-Hänen piti nyt kaikella muotoa saada pieni olkihattu punaisin
-silkkinauhoin pikku Jensinelle ja uusi sitsikankainen huppukaulustakki,
-jollaisia hän oli nähnyt tänä vuonna hienoissa lastenvaunuissa olevilla
-pienokaisilla; ja Ellingin täytyisi neuloa pari pieniä kenkiä. Maisa
-oli pukenut Jensinen yhtä hienoksi viime vuonna myöskin; mutta nyt oli
-hattu jo käynyt liian pieneksi, ja villatakki oli täytynyt käyttää
-vaununpeitteeksi.
-
-Hänen täytyi puuhata ja touhuta aamusta iltaan saadakseen kokoon niin
-paljon rahaa, että sai ostetuksi hatun ja nauhat sekä takkikankaan ja
-neulomatarpeet. Elling oli onnistunut saamaan lainaksi eräältä uudelta
-Siltakadun kulmassa asuvalta nahkurilta kolme leiviskää pohjanahkaa
-ja siten saivat he hiukan rahaa kahdesta parista saappaita. Ellinghän
-näytti niin luotettavalta, mutta hänen käytöksessään oli jotain niin
-arkaa, että he lopulta kuitenkin epäröivät.
-
-Maisa ompeli jokaisena vapaana hetkenään saadakseen kuntoon lapsensa
-ja itsensä. Mutta kun ei ollut varaa pitää palvelijaa, täytyi hänen
-yksinään hoitaa koko talous, pestä ja puhdistaa kaikki paikat ja pitää
-työpaja siistinä, sekä sitäpaitsi auttaa Ellingiä silloin kun tällä
-oli töitä. -- Ja seuraavalla viikolla olisi jälleen pyykinpesu purolla
-talon yläpuolella. Hänen täytyi seisoa siellä vedessä ja raataa karttu
-ja saippua vesisoikossa ja huuhtoa ja kuivata vaatteita, pikku tyttösen
-istuessa hänen vieressään jollakin vaatteella maassa, -- auringonpaiste
-teki kyllä hyvää sille raukalle...
-
-Sunnuntaina Maisa ei tahtonut mennä Solbergeille, sillä silloin olivat
-he kaiketi lapsineen joko vanhan Solbergin luona maalla tai asessori
-Jürgensenin luona.
-
-Mutta lopultakin tuli tuumasta tosi; -- ja kellon käydessä neljättä
-eräänä iltapäivänä nousi hän pois raitiovaunusta Homansbyn luona pikku
-Jensine käsivarrellaan.
-
-Oli paljon uutta siinä osassa kaupunkia, sekä uusia taloja että uusia
-katuja, oli niin kauan siitä kun Maisa oli kulkenut tätä tietä, -- niin
-kokonaan oli kaikki muuttunut niinä kuutena vuonna, jotka hän oli ollut
-naimisissa!...
-
-Meno sille puolen kaupunkia oli hänestä nyt kuin pitkä matka, --
-hänestä, josta se aikoinaan oli tuntunut vain kivenheitolta. Siihen ei
-oltu pitkiä aikoja pantu. Mutta nythän hän ei milloinkaan enää kävellyt
-kauemmaksi kuin Oslon ahtaille kaduille.
-
-Maisa oli kiirehtinyt pitkin katukäytävää ja seisoi nyt luutnantti
-Solbergin punaisen tiilikivirakennuksen keittiönrappusilla.
-Rakennuksessa oli kaksi pientä tornia ja puutarha sen ympärillä sekä
-alaslaskettavat verhot suurten ikkunain edessä. Hän oli puhdistanut ja
-siistinyt Jensineä ja suoristi vielä hänen leuan alla solmussa olevia
-silkkinauhojaan, ennenkuin meni sisään.
-
-Matami Ellingsen oli edeltäpäin niin iloinnut tästä käynnistä; mutta
-nyt kun hetki oli tullut, oli hän varsin levoton ja jännittynyt siitä,
-miten hänet otettaisiin vastaan -- oli toista seista täällä hienon
-talon edessä kuin hän oli kuvitellut.
-
-No niin, piti mennä sisään.
-
-Siellä seisoi sorea tyttö, valkea hieno esiliina edessään, kuppeja
-kuivaamassa ja asettamassa tarjottimelle.
-
-Ky-yllä, rouva oli kyllä kotona; mutta --
-
-"Olen matami Ellingsen, olen ennen ommellut rouvan vanhempien luona..."
-
-Palvelustyttö katsoi hiukan epäröiden häntä ja tuota koreasti puettua
-lasta.
-
-"Sanokaa vain, että täällä on Maisa Jons, niin tietää rouva kyllä, kuka
-olen."
-
-Matami Ellingsen seisoi yhä palvelustytön järjestellessä kuppeja
-tarjottimelle ja ottaessa kiiltävän kahvikannun hellalta. Hänestä
-tuntui ikäänkuin hän ja lapsi olisivat tiellä, kunnes palvelija
-vihdoinkin vei sisään tarjottimen.
-
-Hän silitti ja siisti jälleen Jensineä ja katsoi ympärilleen kirkkaan
-kiiltävässä keittiössä kattilan poristessa tulella.
-
-Tuo suurellinen, hieno palvelijatar ei ollut edes ymmärtänyt pyytää
-häntä istumaan, -- vaikka näki, että toinen piti lasta käsivarrellaan!
--- -- Mutta kun rouva tulisi, saisi hän oppia uudet tavat, -- ehkäpä
-saisi tarjota matamillekin kahvia -- ehkäpä nähdä, kuinka hänen
-Jensinensä pääsisi lasten luo...
-
-Palvelijatar viipyi varsin kauan sisässä.
-
-"Hys, hys --"
-
-Jensine alkoi käydä kärsimättömäksi ja pani sormensa kipeään suuhunsa.
-
-Maisa näki ikkunasta lastenvaunuja työnnettävän ulkona. Ne kyllä
-pysähtyivät päärapun eteen. --
-
-Hän kumartui keittiöpenkin yli nähdäkseen paremmin, -- kas nyt otti
-lapsentyttö -- varmaankin joku imettäjä -- pienokaisen pois vaunusta ja
-lähti sisään...
-
-Kas, tuohan olikin heidän nuorin pikku tyttönsä, joka oli vain
-neljännesvuotta nuorempi kuin Jensine; -- hän ei näyttänyt vielä varsin
-varttuneelta kasvoista päättäen, -- hänellä oli takki ja hattu --
-paljaat käsivarret -- oikein sievä sinisissään, vaunussakin oli sininen
-kuomu --
-
--- Mutta taitaapa vain olla äitinsä näköinen, ainakin tuo terävä pieni
-leuka on äidin.
-
-Matami Ellingsen oli kokonaan syventynyt katselemiseen, kun
-palvelijatar tuli jälleen ulos.
-
-"Rouva pyysi sanomaan terveisiä, että hänen on aivan mahdoton ottaa
-vastaan teitä tänään; -- hänellä on kaupunkilaisvieraita, mutta että
-olisitte niin hyvä ja tulisitte tänne toisen kerran ja ottaisitte
-lapsen mukaanne."
-
-Matami Ellingsen kävi ankarannäköiseksi, mutta hän asetti Jensinen
-istumaan keittiön penkille ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut
-ja solmi huolellisesti hattunauhan; hän ei tahtonut näyttää
-palvelustytölle, miten noloksi ja pettyneeksi hän tunsi itsensä.
-
-"Tahdoin vain poiketa sisään, kun kerran olin käymässä näillä tienoin,
-koska rouva oli pyytänyt minua", -- selitti hän.
-
--- -- Aina kävi samalla tavoin niinä harvoina kertoina, jolloin hän
-oli oikein iloinnut jostakin!... Hän oli niin tuhma, niin tuhma, niin
-tuhma, oli valmis seuraamaan pienintäkin ystävällistä viittausta; --
-olihan hän kuitenkin jo niin vanha nyt, että olisi pitänyt tietää,
-millainen maailma on --
-
-Tämän sai hän jälleen palkakseen sekä olkihatusta että takista -- ja
-kaikista ponnistuksistaan ja vaivoista, joita oli nähnyt voidakseen
-tehdä tämän matkan. -- Mitä hänellä oli siellä tekemistä, -- eiväthän
-he tarvinneet häntä!...
-
-Kas niin, nyt alkaa Jensinekin huutaa, -- niin, sillä tavoin sinut
-otettiin vastaan -- tosiaankaan ei sinua ole liian ystävällisesti
-kohdeltu. -- -- "Eikä edes kuppia kahvia!" virkkoi hän aivan
-vihastuneena.
-
--- "Niin, itke sinä vain, Jensine, me menemme, olemmehan perinpohjin
-huvitelleet tänään!..."
-
-Hän kiiruhti pois eikä katsonut taakseen, ennenkuin istui
-raitiovaunussa.
-
-Ja sitten lopuksi täytyi heidän vielä kulkea tyhjässä päivänpaahtamassa
-vaunussa!
-
-"Hys, hys, Jensine! -- -- Niin, voimmehan kernaasti aukaista takin
-sekä hatunnauhat, -- täällä ei ole ketään, jota meidän tarvitsisi
-hävetä. -- Hiljaa, hiljaa..."
-
-Tyhjä vaunu rämisevine alaslaskettuine ruutuineen rytisi ja heilahteli
-pitkin raitiotiekiskoja. Oli niin kova melu, että tuskin kuuli Jensinen
-huutavan.
-
-Toinen raitiotievaunu tuli vastaan alhaalta päin; ja jälleen rämisi
-vaunu eteenpäin, tyhjänä kuin ennenkin pitkää katua myöten, ohi
-puutarhojen ja unisten talojen.
-
-Niin, hän oli todellakin saanut palkkansa!
-
-Kas, nyt tuli pari herraa, joitten varmaankin piti mennä kotiin, --
-ehkä jostain virastosta tai konttorista.
-
-Ja torilla tuli Hansen lihapuodeista. Hän istuutui ja alkoi laskea
-rahojaan vetäen niitä esiin paksusta lompakostaan; -- sanottiin, että
-hän tahtoi näyttää suurelliselta.
-
-Siltakadun kulmassa vaihdettiin vaunua. Kokonainen seurue hienoa
-väkeä seisoi odottamassa, -- sekä rouvia että neitejä, -- heidän piti
-varmaankin mennä johonkin vieraisille.
-
-Matami Ellingsen ryhtyi jälleen siistimään ja silittämään Jensinen
-takkia ja hattua. Hienoa nenäliinaa, jota hän tuskin oli näyttänytkään
-Solbergin keittiössä, käytti hän nyt puhdistaakseen ja vilvoitellakseen
-Jensineä.
-
-Hän istui ja kuunteli heidän puheluaan, saattoihan olla, että hän tunsi
-vanhastaan perheen, jonka luo heidän piti mennä -- ja myöskin sen
-toisen perheen, josta he niin paljon puhuivat!
-
-Pitempi neideistä ei voinut olla tarttumatta toiseen Jensinen
-kiiltonahkaisista kengistä: --
-
-"Hänen silmänsä ovat kuin pari pientä pähkinää, -- mikäs tämän
-pienokaisen nimi on?..."
-
-"Onko hänellä hammaskipua?" sanoi tämän vieressä istuva rouva,
-varmaankin tuon pitkän neidin äiti; -- "hän niin vääntää suutaan."
-
-Ja sitten kumartui nuorempi neiti lähemmäksi ja tarttui Jensinen
-toiseen jalkaan; -- ja heidän seurassaan olevan herran mielestä oli se
-hyvin hauskaa.
-
-"Ei hän varmaankaan voi syödä piparimynttipastilleja, äiti?"
-
-"Oletko hullu, lapsi!"
-
-"Kuumuuden vuoksi arvelin..."
-
-Ja sitten hän näytti niin hämmentyneeltä, kun herra nauroi.
-
-"Te annatte varmaankin tuttia hänelle, matami?"
-
-"Kenelle?" kysyi herra ikäänkuin olisi arvellut, että asia yhtä hyvin
-saattoi tarkoittaa nuorta neitiä, -- hän katseli neitiä rakastuneesti.
-
-Kyllä, matami Ellingsenillä oli kyllä tapana tehdä niin. -- -- --
-Mutta, -- hän istui ja mietti, -- kuka oli tuo rouva? -- -- Hän muisti
-kasvot -- --
-
-Kas, -- nyt selvisi asia matami Ellingsenille. -- Kyllä hän oli nähnyt
-rouvan ja tyttäret; -- hehän olivat vankilantarkastajan herrasväkeä,
-matami oli ommellut muutaman kerran siellä monta vuotta sitten.
-
-Hänen täytyi saada se sanotuksi; -- ja sitten alettiin puhua ja porista
-loppumattomiin aina siihen saakka kun heidän kaikkien piti astua
-vaunusta Grönlandin pysäkillä --
-
-"Hyvästi, matami Ellingsen... Hyvästi pienokainen"... Rouva nipisti
-Jensineä jalkaan.
-
-"Hyvästi rouva... Hyvästi, neiti"... Oli ollut oikein hauskaa tavata
-heitä --
-
-Hän kiiruhti kotiin päin Jensinen kera erästä pientä katua ylöspäin.
-
-Ja kun hän ajatteli noita lukemattomia kertoja, jolloin hän oli
-kulkenut jalkaisin samaa tietä kauaksi kaupungille, -- ja nyt
-raitiotievaunussa...
-
-Hän näki Ellingin; tämä tuli ulos nahkaesiliina edessä ja
-paitahihasillaan.
-
-"Noo, -- kuinkas kävi?"
-
-"Voit uskoa, Elling, että minulla on..." -- Maisa muisti vielä
-raitiovaunukohtausta; -- mutta sitten hän hillitsi itsensä --
-
-"Niin, enhän epäile, että sinulla on ollut erinomaisen hauskaa
-kaupunginmatkallasi", murisi mies vihaisena; -- Maisa tunsi niin hyvin
-tuon katkeruuden!
-
-"Lapsi on väsyksissä, minun täytyy panna hänet sänkyyn niin pian kuin
-mahdollista."
-
-Ja vähän sen jälkeen oli matami ottanut leningin yltään ja seisoi padan
-ääressä; -- Elling ei pääsisi sanomaan, ettei hän saanut iltaruokaansa
-oikeaan aikaan -- tämän kaupunginmatkan vuoksi!...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toisessa kerroksessa olevista asianajajan ikkunoista saattoi nähdä, kun
-matami Ellingsen meni purolle pesemään vaatteita. Sen vuoksi täytyi
-hänen pukea huolellisesti lapsen ylle ja olla itsekin siistinnäköinen
--- ehkä hän vain ottaisi hatun päähänsä ja heittäisi villahuivin
-hartioilleen ja jättäisi puseronsa kotiin.
-
-Nyt sattuikin niin ikävästi, että rouva Apenaes, joka oli niin
-täsmällinen ja tarkka, seisoi ikkunan ääressä ja huusi hänelle, että
-hän oli pudottanut jotakin.
-
-Mutta sangen naurettavaa oli rouva Apenaesin mielestä se, että tuo
-köyhä matami aina ikäänkuin tahtoi olla hauskasti puettu... Alhaalla
-kellarikerroksessa asui suutariraukka, jonka luona toimitettiin
-ryöstöjä sekä maksamattomista veroista että nahkalaskuista, niin
-että palvelijatar meni heiltä tiehensä viime syksynä. Ja kuitenkin
-puki matami pikku tyttönsä aivan ihmeellisen hyvin ja koristeli
-hänet kuin nuken! -- Oli suorastaan kiusallista nähdä tuo pieni
-olento purolla punaisessa hatussa ja hienossa kudotussa takissa sekä
-kiiltonahkakengissä...
-
--- Tuo pieni Oslon katurivien yläpuolella oleva puro, jossa matami
-Ellingsen pesi pyykkiänsä, juoksi irtonaisen puutorven läpi heikkona
-suihkuna aidan luona olevaan ojaan. Lähellä vesilammikkoa ja
-sen ruostuneita läkkilevyjä oli tahkokivi, jota hän käytti sekä
-istuimekseen että pyykkilaudan aluseksi, ja hajallaan muutamia vanhoja
-pytyn jäännöksiä -- Ja juuri suutarinmatami oli ensiksi keksinyt, että
-purossa oli aivan erinomaisen pehmeätä vettä pyykinpesuun, saippua
-kuohui siinä aivan kuin parranajossa. Sen vuoksi oli hän tahtonutkin
-miehensä asettamaan puutorven ojaan!
-
-Kaksi vuotta sitten oli matami Ellingsen oleillut täällä aivan yksin.
--- Arveltiin, että hän piti itseään aivan liian hyvänä pesemään
-pyykkinsä muiden joukossa alhaalla pumpun luona, niin että kesti jonkun
-aikaa ennenkuin ihmiset osasivat tulla sinne. Mutta kun kirvesmies
-Kristianin vaimo oli kokeillut siellä ja selvään osoittanut, ettei hän
-tahtonut ketään mukaansa sinne, niin ei enää ainoakaan mäenrinteen
-talon asukkaista tahtonut tietää mitään pumpusta.
-
-Oli vain liian vähän vettä siellä, samaan aikaan ei voinut pestä kuin
-yksi tai kaksi kerrallaan.
-
-Alussa koettivat kaikki päästä hyviin väleihin matami Ellingsenin
-kanssa, jolla ikäänkuin oli etuoikeus paikkaan; mutta näytti siltä
-niinkuin he viime aikoina olisivat kokonaan unohtaneet matamin. He
-toruivat ja koettivat päästä ensimäisinä tuon mitättömän puron luo.
-
-Hän oli pessyt vaatteita siellä tunnin ajan iltapäivällä, lapsi istuen
-vieressä maassa. Jensenin palvelija oli saanut luvan viruttaa ja
-vääntää kuiviksi vaatteita hänen vieressään. Ei tosin ollut hauskaa
-pitää häntä siinä ääressä tutkimassa joka vaatekappaletta; mutta
-ystävyyden vuoksi --
-
-Ja eikös tuolta tullut niityn poikki matami Röberg miehensä,
-ajurinrengin, kanssa, joka kantoi pesusoikkoa ja vaatteita! He eivät
-viitsineet pyytää lupaa vaan heittivät pesusoikon suorastaan veteen; --
-ja Jensenin palvelijatar kiiruhti väistymään pois tieltä.
-
-Mutta jos he olivat laskeneet, että matami Ellingsen muuttaisi paikkaa,
-niin he olivat erehtyneet. -- Hän tarkasti loukkaantuneena matamia
-aivan perinpohjaisesti kiireestä kantapäähän saakka.
-
-Tämä oli kuten Röbergin muori itse tiesi -- hän kutsui häntä muoriksi
-eikä matamiksi, -- hänen puutorvensa ja hänen pyykkilautansa ja
-hän oli keksinyt paikan, ja kun matami Ellingsen itse pesi pyykkiä
-purolla, niin piti kai jokaisen käsittää, joka oli saanut hitusenkaan
-kasvatusta, ettei sopinut tunkeutua sinne silloin! --
-
-Matami Röbergin ei auttanut muu kuin koota jälleen pyykkinsä. Hän vain
-kääntyi ympäri ja niiasi vaatemytty kainalossa poismennessään pyytäen
-samalla miestään kaikella muotoa ottamaan lakin sievästi päästään
-hienon rouva Ellingsenin edessä, -- ei käynyt päinsä paikkauttaa enää
-siellä saappaitaan...
-
-Mutta silloin kävi matami Ellingsen aivan kalpeaksi ja raivoissaan tuli
-sanoneeksi:
-
-"Ehkeipä tuo ollutkaan niin väärin sanottu -- Jos niiksi tuli, niin
-voisihan hän nyt olla rouvakin -- sen sijaan, että seisoi täällä ja
-riiteli raakojen ihmisten kanssa!"
-
-"Kas niin, -- sepä oli puhetta se;" -- Röbergin muori nauroi
-pilkallisesti -- "nyt sai jokainen kuulla totuuden!" -- Rouva Ellingsen
-tunnusti siis, minä hän piti itseään! -- Niin, varmasti saisi hän pitää
-rouvan nimen missä ikinä hän kulkikin ja lainaili...
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Seinäkello oli kauan sitten muutettu pois palvelijainhuoneeseen,
-kuvitettu Abelardin ja Heloisen historia oli hävinnyt! -- Maisan pieni
-huone tukkukauppias Tranemilla oli muutettu tarjoiluhuoneeksi, jossa
-oli ovenvartiat ruokasalin ovella ja pari leveitä mukavia rappuja alas
-keittiöön; -- ei se enää sopinut neuloja-Maisan huoneeksi!
-
-Hänestä oli tullut ikäänkuin vanha tunnettu huonekalu Tranemeilla
-niinä kymmenenä vuotena, joina hän nyt oli ommellut heidän luonaan sen
-jälkeen kun oli sattunut tuo surullinen onnettomuus, että mies oli
-pudonnut Akersjokeen ja hukkunut eräänä iltana pyrkiessään humalassa
-kotiinsa. Jäätyään leskeksi oli Maisa jälleen ruvennut ompelemaan ja
-vähitellen saanutkin hiukan työtä sieltä ja täältä myöskin muutamissa
-noista vanhoista tunnetuista perheistä, joille hän osasi olla
-hyödyllinen.
-
-Häntä sysättiin sinne ja tänne, missä vain sattui olemaan tilaa, hän
-istui väliin palvelijain väliin makuuhuoneessa, leinin, hammassäryn tai
-päänsäryn vaivaamana. Hänellä oli koetut tuntomerkit ilmojen suhteen:
-milloin tuli pakkanen, milloin satoi lunta, mikä tuntui parhaiten
-päässä, mikä hartioissa tai selässä. Hän oli turmellut silmänsä
-kokonaan eräänä vuonna vetäytymällä niin kauaksi kuin mahdollista
-ikkunasta välttääkseen leiniä.
-
-Ja mieliala riippui ilmasta ja ikkunavedosta.
-
-Oli pimeä ja tuulinen syyspäivä; sade vihmoi ikkunaa vasten, joka oli
-käynyt niin vinoksi ja jota oli niin vaikea sulkea täällä Tranemin
-talon vanhalla puolella. Hän istui palvelijain huoneessa huivi
-käärittynä leuan ympäri ja maustepussi poskea vasten hammassäryn
-helpottamiseksi, hän päärmäsi vanhoja, hienoja pellavaisia lakanoita.
-
-Nuo alituiset rahahuolet, jotka eivät milloinkaan jättäneet häntä,
-saattoivat ajoittain tuottaa hänelle paljon kärsimyksiäkin.
-
-Hän oli nyt vihdoinkin ollut poliisikamarissa ja hankkinut itselleen
-luvan arpoa pois vanhan ompelukoneensa.
-
-Hänen oli täytynyt tehdä velkaa Jensinen hoidosta ja ruuasta, ne rahat
-hänen täytyi välttämättä hankkia. Neljätoistavuotias tyttö ei voinut
-elää tyhjästä, ja muori, jonka kanssa heillä oli yhteinen keittiö
-työväenasuntokasarmissa, ei tahtonut odottaa kauemmin kuin kuukauden
-loppuun. --
-
-Jospa hän vain saisi tukkukauppiaan merkitsemään listaansa... Mutta
-tuntui vaikealta mennä listoineen konttoriin noiden kaikkien keskelle,
--- hehän pitivät sitä vain kerjäämisenä...
-
-Hän ajatteli aina olevansa viimeisen kerran pakotettu turvautumaan
-heidän apuunsa. -- Ja miten kiusalliselta tuntui ryhtyäkään pyytämään
-sitä!...
-
-Hän istui siinä väsyneenä ja alakuloisena ja tuijotti eteensä, --
-muistuttaen itsekin vanhaa, loppuun käytettyä ompelukonetta --
-
-Voi, -- tuo hammassärky ja leini, jonka hän oli hankkinut itselleen
-vetoisissa ikkunanpielissä, vaivasi alituiseen...
-
-Nii-in, hän sai kyllä taistella ja rehkiä tässä elämässä. Hän tekisi
-tehtävänsä, niin kauan kuin taisi, ja sitten...
-
-Pari kyyneltä putosi laihoille käsille.
-
-Hän kuuli rouva Arna Schoun äänen keittiöstä.
-
-... "Onko täällä jo kahvi juotu? -- Ja minä kiiruhdin tänne, niin etten
-ehtinyt kotona juoda!
-
-"... Kas, teillähän on jälleen tuota ihanaa kermakakkua...
-
-"Ei, rakas täti, älä nyt vain ryhdy mihinkään puuhiin minun vuokseni! --
-
-"Täti Raskhan kävi oikein levottomaksi vain siksi, etten minä mielelläni
-tahdo menettää iltapäiväkahviani! --
-
-"Onko neuloja-Maisa täällä tänään?"
-
-Arna-rouva avasi oven reippaasti, kuten tavallisestikin, ja sanoi:
-
-"Kas niin, täällähän te istutte, Maisa?... Mitä kuuluu? Hammaskipuko
-teitä tänään vaivaa vai päänpakotus? -- Korjaatteko lakanoita? -- --
-No, voi teitä raukkaa, siis hampaankolotusta. Ei tosiaankaan ole ihme,
-jos saakin sen tuolla ikkunan luona..."
-
-Tuo komea, reipas rouva, joka odotti pienokaista, tuli sisään.
-
-"Eikö äidillä ole neilikkatippoja, ne auttavat."
-
-"Voi ei, rouva", huokasi Maisa; -- "pian luulen, ettei minulle ole apua
-mistään!"
-
-"Ovatko asiat nyt tänään niin kokonaan päin männikköön, Maisa?"
-
-Maisa kuivasi silmiään:
-
-"En tiedä, miten minun käy, jollen saa ketään merkitsemään mitään
-listaani."
-
-Hänen oli täytynyt koettaa saada arvotuksi pois vanha ompelukoneensa.
-
-"Oletteko järjiltänne, Maisa! -- sen, minkä avulla voitte hankkia
-jokapäiväisen leipänne? Ettehän voi olla niin peräti ajattelematon vain
-sen vuoksi, että olette nyt rahapulassa."
-
-"Niin, ettekö usko minun aprikoineen asiaa monena yönä. -- Mutta sehän
-on niin raskas minun poljettavakseni ja se neuloo niin lujasti, että on
-vallan kauheata ratkoa sitä sitten, verrattuna niihin ompelukoneisiin,
-joita nykyään käytetään ja joissa tarvitsee vain vetää lankaa, niin
-koko neulos aukeaa. Ja minulle, jonka täytyy korjata niin paljon
-vanhaa, on se niin vaikeaa, nähkääs --
-
-"Jos sitten arvonnasta karttuisi vähän enemmänkin, niin käyttäisi hän
-sen pienen käsiompelukoneen ostoon; se ei nykyaikaan maksanut enempää
-kruunuissa kuin vanha oli maksanut taalareissa...
-
-"Kunhan nyt vain joku arvokkaampi henkilö merkitsisi ensin jotakin
-listaan, -- niin sitten kyllä jotkut työläisetkin merkitsisivät!"...
-
-"Mutta, jollei sitä voi käyttää enää, Maisa?"
-
-"Kyllä sitä joku voi käyttää, kunhan sitä vain hiukan korjataan, --
-joku, joka ompelee vain kotona omiksi tarpeikseen. -- Ja, kun he
-näkevät, että voivat saada vain yhdellä kruunulla -- kokonaisen suuren
-poljettavan ompelukoneen."
-
-"Kas niin, antakaa minulle tuo listanne, Maisa!" Arna-rouva kiiruhti
-sisään vieden sen muassaan.
-
-Hän meni varmaankin näyttämään sitä äidille...
-
-Maisa oli hiljakseen toivonut, että tukkukauppias merkitsisi
-summakaupalla, -- noin viisikin arpaa yhdellä kertaa, -- -- mutta
-nyt hän rupesi epäilemään, että kun rouva saa tietää asiasta, ei hän
-merkitsekään enempää kuin yhden tai kaksi arpaa...
-
-Jospa hän vain olisi rohkaissut itsensä ja itse mennyt puhumaan
-tukkukauppiaan kanssa!...
-
-Sitten pitäisi hänen mennä Torpeille ja muutamiin muihin paikkoihin ja
-selittää, miten hän oli joutunut sellaiseen pulaan...
-
-Mitä kauemmin hän istui ja odotti arpomislistaa, sitä
-vaikeammalta ja vaikeammalta näyttivät heidän, Jensinen ja hänen
-toimeentulomahdollisuutensa, -- varsin synkältä näytti!...
-
-Ja sitten tuo särky rinnassa, jonka hän oli saanut pestessään
-lattioita, -- se palasi aina, kun oli jotain erikoisen vaikeata...
-
-Arna-rouva olikin aina niin nopea toimissaan.
-
--- Kunpa hän vain olisi mennyt suoraan tukkukauppiaan puheille!
-
-Kesti niin kauan; -- -- nyt oli tukkukauppias varmaan jo sekä nukkunut
-päivällisunensa että mennyt konttoriin. Näytti jo varsin synkältä ja
-toivottomalta, kunnes Arna-rouva jälleen tuli takaisin tuoden listan
-muassaan:
-
-"Isä merkitsee kymmenen kruunun edestä arpoja, minä viiden... ja sitten
-saa Signe myöskin olla antelias. -- Minä otan puhuakseni ukko Schoulle
-ja ehkäpä vielä muutamalle muulle, -- niin teillä on tuo summa!"
-
-Neuloja-Maisa löi käsiään yhteen pitäen samalla kiinni lakanasta.
-
-"Voi sitä Arna-rouvaa!" Hän itki ja nauroi samalla kertaa.
-
-Oi, kuinka maailma kirkastuisi, -- -- siitä riittäisi Jensinen
-tarpeisiin ja jäisi vielä muuhunkin! --
-
-"Kuulkaa, Maisa, minun täytyi varta vasten tulla kertomaan muuatta
-uutista, Jakob on nimitetty pataljoonanlääkäriksi."
-
-"Todellako?" -- sanoi Maisa täynnä mielenkiintoa.
-
-"Ja sitten saamme asua täällä kaupungissa."
-
-"Kas vain! -- Ja sitten hän varmaankin saa univormun?"
-
-"Tietysti; -- ja nyt me muutamme saman kadun varrelle asumaan, niin
-että te saatte istua ja ommella sitten meilläkin, Maisa."
-
-"Mutta valtioneuvoksetar Schou... mitäs hän sanoo, kun muutatte pois?"
--- kysyi Maisa varovaisesti. -- "Vai niin, -- täälläkös pikku poju
-tepastelee isoisän luokse."
-
-"Olen niin suunnattoman iloinen, Maisa, -- saan asua sopivan kaukana
-appivanhuksistani, -- niin kilttejä kuin he ovatkin, niin he kuitenkin
-ikäänkuin tahtoisivat vallita Jakobia -- luonnollisesti" --
-
-Tämä oli hauskempaa kuin mitä Maisa oikein uskalsi sanoakaan, --
-sillä hänhän tiesi niin hyvin, minkälaista Arna-rouvan elämä oli
-appivanhusten luona; hän ei ollut niitä, jotka suvaitsivat toisten
-tahdon olla määräävänä.
-
-"Vai niin, vai niin -- tästähän tuli suuri elämänmuutos! -- Ja rouva on
-jo ollut katselemassa asuntoa?"
-
-"Olen, tänään."
-
-"Kunhan siellä ei vain olisi hatarat akkunat, -- ne ovat niin
-tavallisia näissä uusissa rakennuksissa. Mutta voihan vaatia
-korjauksia, rouva Schou."
-
-"Kas niin, hyvästi sitten, Maisa! -- pyytäkää nyt vain vähän
-neilikkatippoja äidiltä."
-
-"Voi, mutta ihan totta, luulenpa, että tuo ilkeä hammaskipu on mennyt
-tiehensä. -- On hyvä, että se tulee ja menee." -- --
-
-Hän saattoi hyvästi ottaa maustepussin pois, -- oli tarpeeksi, kun oli
-huivi leuan ympäri. -- -- Oo, hän voi jättää senkin pois.
-
-... Saattaa olla, että rouvasta ja valtioneuvoksesta on ikävää, --
-istui hän ja tuumiskeli, -- kun poika ja lapsenlapset muuttavat pois --
-kun he nyt olivat asuneet siellä yhdessä...
-
-Hän muisti kyllä tuon vanhan historian, -- siitä, kuinka konsuli
-Schousta tuli valtioneuvos eikä tukkukauppias Tranemista. Hiljaa,
-hiljaa, parasta on, ettei se asia tullut julki ennenkuin taivaassa...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neuloja-Maisa oli myöskin päässyt tämän kalliin talven yli, -- vaikka
-yleensä ihmisillä oli niin vähän rahaa nyt, -- ja vaikka nuo monet
-konkurssit olivat herättäneet niin suurta kauhua kaupungissa.
-
-Ja Maisalla oli kyllä ollut omat ajatuksensa, kun tuo mahtava, rikas
-valimon Schlüsselburg löi rukkaset pöytään... hän, joka sai tuon
-kauniin Lizzi Kalnaesin -- Maisa ompeli juuri portinvartia Evensenillä
-kellarikerroksessa vinoon vastapäätä noina ratkaisevina päivinä, --
-ja näki istuessaan kuinka hiljaista oli siellä, ikkunaverhot olivat
-varovasti alaslaskettuina ikäänkuin olisi ollut sairaita talossa. Niin,
-Lizzy-raukka, ei ollut hauskaa istua nyt tuon vanhan miehen luona,
-jonka hän oli ottanut yksinomaan hänen rahojensa vuoksi -- nyt oli
-mennyttä koko komeus...
-
-Ehkäpä Maisa vielä joutuisi ompelemaan heille johonkin pikkuasuntoon,
--- neuloja-Maisa oli ennenkin nähnyt käyvän niin hullusti!
-
-Hän oli kyllä saanut koetella joka kaupunginosaa, eikä kukaan olisi
-voinut uskoa, miten erilaista voi olla. Monissa paikoin kyllä näki,
-että ihmiset saattoivat tarkoittaa toistenkin parasta, -- kun vain
-tulivat ajatelleeksi sitä. -- Mutta oli sellaisia, jotka tinkivät ja
-laskivat killingin eron, niin että oli häpeä puhua siitä. Maisa oli
-usein istunut sydän kurkussa ja arvaillut, kuinka monta äyriä hän saisi
-mukaansa illalla; -- ja kuitenkin epäilivät he vielä, että hän veisi
-kotiinsa kaikki, mitä vain saisi käsiinsä...
-
-Maisalla oli tänään työtä kotona. Hän oli saanut ommellakseen
-lihakaupan matami Hansenin puolikasvaneelle tyttärelle leningin, ja hän
-oli oikein iloinen siitä, että oli tullut tuntemaan matamin; tämä oli
-niin hyvä maksamaan ja muisti aina Maisan mennessä kotiin antaa hänelle
-milloin luun, josta saattoi keittää lientä, milloin hakattua lihaa
-lihapulliksi.
-
-Niin, Jensine-raukka, hän tarvitsi kyllä sen, -- eihän hän useinkaan
-saanut ruokaa, mikä olisi antanut voimia kasvavalle tytölle.
-
-Maisa istui ja ompeli huoneessaan työväen asunnossa. Ikkunan ääressä
-oleva pöytä, muutamat vanhat tuolit, joiden päällys oli jo kulunut,
-mutta joiden luja puuosa oli puuseppä Dörumin työtä, muutamat hyllyt ja
-pikkuesineet olivat ainoat, jotka olivat jäljellä siitä ajasta, jolloin
-Maisa oli ollut naimisissa Ellingsenin kanssa, lukuunottamatta tuota
-vanhaa, hänen omalta nuoruudenajaltaan polveutuvaa piironkia ja sänkyä
-vaalenneine pumpulipeitteineen.
-
-Oli myöhäinen iltapäivä; hän alkoi ihmetellä, paljonko kello oli ja
-aukaisi ikkunan katsoakseen tulivatko lapset kansakoulusta; -- kellon
-täytyi kohta jo olla kuuden vaiheilla, niin että Jensine pian tulisi
-kotiin, -- musta lanka oli juuri loppunut...
-
-Kas niin, tuossahan he jo olivat; koko joukko ryntäsi näkyviin, Jensine
-myöskin pitäen toista pitkää tyttöä kädestä.
-
-"Kiiruhda toki, Jensine!" huusi hän ja viittoi hänelle ikkunasta.
-
-Hän meni tytärtään portaisiin vastaan palanen ruisleipää kädessä,
-niin että tällä oli jotakin pureskeltavaa, kun juoksi portaita alas
-ostamaan lankaa. Mutta Jensinen täytyisi joutua, -- ei pysähtyä siellä
-alhaalla, niin että pääsisi hiukan auttamaan Maisaa; hän saisi ommella
-hameenkaistoja; matami Hansenin piti saada leninki sunnuntaiksi...
-
-Eikä kestänytkään monta minuuttia ennenkuin Jensine mustine hiuksineen
-oli jälleen ovella.
-
-"Mahtaakohan Jensenin muori tarvita hellaansa -- vai voisimmeko
-ehkä keittää hiukan kahvia? -- -- -- Mutta enpä luule, että on enää
-palaakaan sikuria" -- muisteli hän. "Saat mennä kuin vihuri jälleen
-alas hakemaan sitä, Jensine." --
-
-"Hella on vapaa", sanoi Jensenin matami ja avasi oven keittiöön; hänen
-miehensä oli kaupunginlähetti eikä milloinkaan tullut kotiin ennenkuin
-myöhällä.
-
-Jensine tuli jälleen takaisin sikuritoppa kädessä.
-
-"Saat nyt ryhtyä neulomaan, sill'aikaa kun minä keitän kahvia... Nuo
-kappaleet yhteen, näetkös" --
-
-Jensine istui Maisan paikalle tämän kiiruhtaessa keittiöön ja tehdessä
-tulta.
-
-"Kas niin, annahan minun katsoa", sanoi hän tullessaan jälleen sisään.
-"Niin, enkös arvannut, että syövyttäisit liian paljon vinoksi leikattua
-kappaletta -- -- On parasta, että ensin harsin sen sinulle, -- jottet
-ompele sitä aivan hullusti."
-
-Maisa istuutui jälleen tuolille ja alkoi harsia. "Minä kyllä ompelenkin
-sen yhtä pian itse, -- sinä vain viivytät minua... Rakas muori Jensen,
-minun täytyy pyytää teitä olemaan niin kiltti ja auttamaan minua;
-panisitteko puita pesään, -- minulla on niin kiire, niin" --
-
-Jensine oli istuutunut sängynlaidalle ja heilutti pitkiä jalkojaan,
-sillaikaa kun äiti vähän väliä katsoi neuvottomana häneen...
-
-Jensenin muori seisoi ja luki lehteä, joka juuri oli tullut; hän tutki
-aina "Kadotettu"-osaston ja muuta sentapaista takasivulla.
-
-"Minun mielestäni teidän pitäisi panna Jensine kauppias Faabergin
-hienoon paitatehtaaseen", -- sanoi matami Jensen painokkaasti -- "sillä
-eihän hän opi mitään täällä kotona tuolla tavoin!"
-
-"Hänen täytyy ensin päästä ripille", arveli Maisa.
-
-Niin... mitenkähän hän selviytyisi siihen saakka? Kyllä oli puuhaa
-tarvittavien varojen hankkimisesta tuolle lapsiparalle, jos tahtoi
-kasvattaa hänet kelvollisesti...
-
-Oli alituista taistelua tuosta työnsaannistakin, josta kuitenkin piti
-elää!... Kaikkialle oli ilmestynyt niin monta nuorta ja näppärää
-ompelijaa, joitten kanssa piti kilpailla; -- ja, jollei hän olisi
-ymmärtänyt niin erinomaisen hyvin, -- sen hän kyllä saattoi itse
-sanoa, -- korjata ja kääntää vanhoja vaatteita ja tehdä palveluksia
-vähävaraisille perheille, niin ei olisi paljoakaan jäänyt jäljelle
-ruokaan ja asuntoon ja puihin hänelle ja Jensinelle -- ja sitäpaitsi
-vielä kenkiin, eihän voinut kulkea ilman niitä kurassa.
-
-Ei, -- onkos nyt kummempaa kuultu! --
-
--- "Käsi... käsi-ompelukoneita vähittäismaksulla!" luki Jensenin muori
-hiukan vaivaloisesti. Ilmoituksen otsake oli siinä painettuna suurilla,
-lihavilla kirjaimilla.
-
-Maisan työ pysähtyi hetkeksi ja hän kuunteli tarkkaavaisena.
-
--- "Ensimäisenä maksueränä kolmasosa hinnasta."
-
--- Vai niin... hm, vai niin... -- Hän alkoi jälleen ommella --
-
-"Tiedätkö, äiti, voisimme saada kuusitoista kruunua lipastostamme!"
-puhkesi Jensine innokkaana sanomaan; hänkin huomasi, mitä tämä ilmoitus
-merkitsi.
-
-Maisa katsoi hätkähtäen ja epäilevänä suureen lipastoon, joka aina
-oli seurannut häntä läpi elämän, -- ja josta hänelle oli ollut niin
-paljon puuhaa, kun heidän piti muuttaa... Saattoiko se nyt ehkä hankkia
-hänelle ompelukoneen? -- Kuusitoista kruunua...
-
-"Äiti, meillä on tuskin mitään siinä", jatkoi Jensine -- "muuta kuin
-jotain roskaa ja sitten kuppeja ja kangasta raskaassa alalaatikossa."
-
-Maisan äiti oli kerran käyttänyt sitä laatikkoa Maisan sänkynä, oli
-hän itse kertonut, -- ja Jensinekin oli pantu siihen -- -- Tuntui niin
-kummalliselta, että senkin piti joutuman pois... Mutta sijaan saisi hän
-käsiompelukoneen!
-
-... "Ja sitten voisimme ottaa työtä kotiin, Jensine, sekä työväen
-asunnoista täältä että muualtakin."
-
-"Sepä muuttaisi elämämme kokonaan toisenlaiseksi... ajattele, että sitä
-vain saisi vääntää kammesta, äiti!"
-
-"Oh, eihän se yksistään riipu siitä, mutta --"
-
-"Pitäisi vain saada hankituksi työtä tänne kotiin", -- arveli Jensine.
-
-"Menen huomenna aikaisin aamulla Andersenille kuulemaan lipastosta.
-Sillä, -- olisipa ompelukone huomenna talossa, niin -- -- eipä
-olisikaan niin hirveätä kiirettä matami Hansenin leninkiä
-ommeltaessa... Saat juosta alas, sinä Jensine, ostamaan hiukan hyvää
-kahvileipää...
-
-"Eikä sinunkaan tarvitsisi sitten minun mielestäni niin pian joutua
-paitatehtaaseen", sanoi hän hänen jälkeensä ovessa.
-
-... Jensine saisi kyllä kunnialla seista kirkon lattialla silloin...
-
-Ja oikein hyvän koneen hän tahtoisi! -- Hän ymmärtäisi kyllä valita
-ompelukoneen --
-
--- "Enkä minä antaisi sitä turmeltavaksi, ensin opettaisin sinulle,
-miten sitä on käsiteltävä", -- kuului vielä tyttären tullessa takaisin
-leivän hausta.
-
-Käsiompelukone vähittäismaksulla... Sinun pitää pyytää lainaksi sitä
-sanomalehteä...
-
-Jensine istuutui piirongille ja nakutti kantapäillään sille iloiset
-hyvästit. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kuin suuri juhla ompelija-Maisalle, kun hän kerran keväällä sai
-tulla jälleen Tranemeille ja istua palvelijainhuoneessa, auringon
-paistaessa viistoon läpi ikkunan pesutelineelle, jossa olivat Marenin
-kaikki pikkutavarat, peili y.m. aina palvelijoitten sänkyihin saakka.
-Hän istui niin, että tunsi auringonsäteitten lämmittävän niskaansa ja
-hartioitansa; koko huhtikuun oli vallalla oikeat leini-ilmat... ja
-tuntui aivan siltä kuin virkoaisi hän eloon jälleen.
-
-Pikku Jakoba Schou oli tullut vierailulle aamupäivällä. Hän kertoi
-saaneensa luvan jäädä pois koulusta hirveän päänsäryn vuoksi. Mutta
-Maisa ei sitä suurestikaan huomannut. Sillä Jakoba juoksi ympäriinsä ja
-leikki nukellaan aivan sydämensä pohjasta. Nuken piti muuttaa hienoon
-kaksikerroksiseen taloon, jonka hän oli rakentanut asettamalla kaksi
-tuolia päälletysten -- -- Ja sitten piti Maisan ommella uusi takki
-Rosalle...
-
-Kyllä, kyllä Maisa ompelisi sen, kunhan hän vain saisi ensin parsituksi
-uutimet, joitten piti joutua pesuun...
-
-"Mutta mitäs ihmettä sinä oikein rakentelet sinne tuolin alle?"
-
-"Siihen tulee kauppapuoti ja jonkun pitää vuokrata se, Rosa ja hänen
-miehensä, joitten oma talo on, eivät voi antaa sen seista tyhjänä, sen
-voit kai ymmärtää... ja jonkun täytyy aina asua alakerrassa, jotta
-huoneet pysyvät lämpiminä."
-
-"Mutta eikös olekin tytöntypykkä viisas, niin että -- -- --"
-
-"Kuinka minä en sitä tietäisi, -- isähän on itse sanonut niin...
-Hänellä on myöskin kotiompelija."
-
-"Vai niin, -- missä sitten?" --
-
-"Sinun minä annan olla kotiompelijana" --
-
-"Vai niin, vai niin... niin, minähän voin ryhtyä siihenkin" --
-
-"Sinun täytyy sanoa, milloin hän saa tulla antamaan mittaa itsestään ja
-koettelemaan; -- minulla on myöskin metrinmitta, näetkös."
-
-"Puhutko sinäkin nyt sentimetrimitasta... eikö olisi voitu pysyä
-tuumissa."
-
-Aurinko paistoi, kymmenvuotias Jakoba leikki, ja Maisa eli mukana
-tuumissa ja leikissä, hänen piti esittää ompelijatarta Rosan
-keittiökamarissa. Noilla kapeilla kasvoilla ja omituisessa ylähuulessa
-oli tyytyväinen ja vilkastunut ilme, johon oli samalla kertaa
-sekoittunut jotain uurastavaa ja huoletonta. Kulmakarvat olivat
-tulleet suuremmiksi ja tiheämmiksi, ja niskatukka, jossa aina väliin
-auringonsäteet välkkyivät, oli sangen harmahtavaa.
-
-Jakoba oli pannut kuntoon koko kellarikerroksen, kun vanha seinäkello
-herätti hänen huomionsa. Se surisi, mutta ei lyönyt ja näytti jo puolta
-yhtätoista --
-
-Maisa huomasi hänen olevan levottoman siitä, ettei takki tulisikaan
-valmiiksi aamupäivällä; -- hän oli mennyt isoäidin luo; -- ja tuli
-hetken perästä takaisin tuoden muassaan palasen vanhaa kukikkaista,
-villaista kultakirjokangasta ja silkkivuoria.
-
-"Tästä saat ommella takin Rosalle, Maisa; -- pyysin ensin täti
-Raskilta, mutta hän on tänään niin kuuro, ettei hän ymmärrä mitään."
-
-"Tuo tänne se; -- ja nukke myöskin. Se saa olla nyt kotiompelijan luona
-sillaikaa kun sinä leikit."
-
-Ompelija-Maisa jäi kuitenkin istumaan molemmat kädet sylissään, ja
-kesti kauan ennenkuin hän alkoi --
-
-Hän tuijotti kankaaseen... Kas, sehän kuului pariisilaistakkiin!...
-Eikö hän tuntisi sitä... sitä, jota hän ompeli tuona iltana, -- nyt
-siitä oli jo enemmän kuin kaksikymmentä vuotta... Tuona iltana, jolloin
-hän vapisi ikäänkuin olisi henki ollut kysymyksessä, niin peloissaan
-ja levottomana ja tuskissaan, kun rouva tuli kotiin... ja toivoi
-välttävänsä tuomion, -- ja sitten kuitenkin -- hänen täytyi, hänen
-täytyi ottaa Elling! -- -- -- Niin, miten hän ompeli ja mietti ja istui
-ja laski minuutitkin takkia valmistaessaan, hän muisti tarkalleen tuon
-viiston ompeleen ja kuinka hän luuli rouvan ehtivän tulla ennenkuin hän
-pääsisi loppuun -- -- ja kukkaset villaisessa kirjokudoksessa, -- ne
-ikäänkuin pyörivät hänen silmissään, niinkuin silloinkin... Ja sitten,
-kun takki oli valmis ja hän taittoi kokoon sen Gretalle...
-
-Noilla hiljaisilla, kalpeilla kasvoilla päilyvät silmät saivat
-läpitunkevan ilmeen hänen istuessaan ja tuijottaessaan kankaaseen, ja
-sydän löi haljetakseen... Joku toinenkin sai vastata joskus siitä, mitä
-silloin tapahtui sekä Ellingille että hänelle --
-
-"Mutta etkö alakaan leikata, Maisa?"
-
-Maisa nousi ja otti sakset piirongilta. Hänen vartalonsa oli hoikka ja
-hento, aivankuin vanhanpiian, ja hän ryhtyi heti ottamaan mittaa ja
-leikkaamaan.
-
-"Kas niin, nyt saat jälleen viedä pois nukkesi."
-
-"Niin, mutta Rosan pitää saada tulla koettelemaan?"
-
-"Luonnollisesti."
-
-"Koska saan tulla?... Rosa kysyy", hän ojensi esiin nuken.
-
-"Oh, -- neljänneksen yli yksitoista."
-
-"Mutta et saa narrata minua."
-
-"Enhän toki, minä olin kyllä täsmällinen, sen saa Rosa-rouva kyllä
-nähdä."
-
-Maisa istui ja ompeli Jakoban leikkiessä ja keskustellessa Rosan kanssa
-vuokrasta, päivänsäteet lämmittivät lattiata aina seinäkellon jalkaan
-saakka...
-
-Siitäkin tuli todellinen pariisilaistakki, siitä pienestä, jota hän
-nyt ompeli -- -- ja ajatukset kiitivät vähitellen tuosta yhtäkkiä
-aukimenneestä haavasta erääseen, jonka elämänpolkua hän aina oli kaukaa
-seurannut; -- monta vuotta oli tämä jo ollut lääkärinä Nordlandissa,
-matkustellut ulkomailla tutkiakseen eräitä tauteja, joista hän sitten
-oli kirjoittanut etevän teoksen. Nyt oli hänellä virka Bergenissä...
-
-Ja viime kesänä, kun täällä oli suuri luonnontutkijain kokous ja suuria
-juhlallisuuksia ja huvimatkoja tehtiin sekä maitse että meritse heidän
-kunniakseen, -- silloin oli hän nähnyt niistä listoista, joita oli
-Schoulla, hänenkin olevan heidän joukossaan...
-
-Ja kun Tivolissa pantiin toimeen suuret juhlapäivälliset, niin oli
-Maisa asettunut seisomaan portin luo tiheään ihmisjoukkoon, joka tahtoi
-nähdä heidän tulonsa. Hän oli seisonut siellä jo ennen kello kolmea ja
-oli tarttunut kädellään portinpylvääseen juuri kun he alkoivat tulla,
--- jotkut käsikädessä ja jutellen -- kevyihin päällystakkeihin puettu
-juhlapukuinen yleisö, -- silloin tällöin saattoi kuulua joku sanakin
-heidän puheestaan, -- toisilla oli päällystakit käsivarrella... Kuuli
-sekä tanskaa että ruotsia ja muitakin kieliä, -- ja ympärilläseisovat
-mainitsivat silloin tällöin jonkun nimen, kun joku oikein kuuluisa
-vierasmaalainen kulki ohi... Mutta ei hän välittänyt katsoa niihin...
-Kaupungin huomatuimmat lääkärit -- heidäthän kaikki tunsivat --
-ohjasivat kukin jotain vierasmaalaista. --
-
-Ja sitten -- niin, -- sitten tuli eräs heistä, lyhyenläntä professori
-kulkien pienen, laihan, voimakkaan miehen vierellä, joka taivutti
-viisaat, vilkkaat, leveäleukaiset kasvonsa varsin lähelle professoria
-puhuessaan ja tehdessään kädenliikkeitä, ja silmät loistivat ja
-välkehtivät silmälasien takaa. Hieno musta hattu oli reippaasti hiukan
-viistossa, -- varmaankin siksi, että aurinko paistoi niin kuumasti, --
-peittäen tumman, pehmeän tukan, jossa näkyi hiukan harmaata, -- hän
-tunsi hyvin sen, vaikka aika olikin jättänyt siihen jälkiään, -- ja
-tuon viisaan suun, joka hymyili...
-
-Hän pysähtyi hiukan päällystakki käsivarrella, ja nuo harmaat silmät
-suuntautuivat, juuri kun hänen piti mennä portista sisään, siihen
-kohtaan, missä Maisa seisoi... Oli aika, jolloin he yhdessä menivät
-sisään siitä portista!...
-
-Maisasta näytti, että hänellä oli kolme ryppyä otsassa... Hän oli
-silloin tehnyt työtä ja ponnistellut eteenpäin, ei ollut ihmekään, että
-hän oli saanut ne...
-
-Mutta Maisa oli niin iloinen voidessaan ajatella, ettei yksikään niistä
-ollut kuitenkaan tullut siihen hänen vuoksensa... Hän oli ottanut
-kotiopettajan paikan ja lähtenyt pois kaupungista heti kun Maisa
-oli kirjoittanut ja kertonut hänelle kaikki, -- niin että Maisa ei
-milloinkaan ollut saanut tietää, miten hän oli suhtautunut asiaan...
-
-Mutta hän oli varmaan ollut Maisalle jotakin toista kuin Maisa hänelle
--- -- sen Maisa kyllä saattoi nähdä nyt.
-
-Ajatellessaan, kuinka hän iltaisin kulki sinne kauas Grönlandsleeriin,
--- niin -- juuri tästä Tranemin portilta, -- -- monesti niin
-levottomana ja nopeasti, että tuskin tunsi jalkojensa koskettavan
-katukäytävää -- kaipasi hän Kielsbergiä! -- Ja kuinka hän alkoi
-tarkastella tätä jo lihapuotien kohdalla -- -- ja kuinka autuaan
-iloiseksi ja pelästyneeksi hän samalla tuli nähdessään hänet... Siitä
-syttyi niin paljon, paljon ajatuksia -- ja oli niinkuin hän ei koskaan
-oikein saattaisi vapautua niistä ajatuksista -- -- -- ei oikein
-tahtonutkaan -- --
-
-"Tiedätkö, mikä meidän palvelijain mielestä on kummallista, Maisa?...
-He eivät voi käsittää, miksi ihmiset kutsuvat sinua Maisa Jonsiksi, kun
-sinun nimesi kuitenkin on matami Ellingsen."
-
-"Vai niin, -- minun luullakseni ei heillä ole mitään sen asian kanssa
-tekemistä, -- -- -- leiki sinä vain nukellasi." -- --
-
-"Niin, mutta sinähän olet ollut naimisissa erään suutarin kanssa?"
-
-"Olen kyllä -- olenhan ollut naimisissakin, niin... kahdeksan pitkää
-vuotta -- ja -- Jumala minua armahtakoon! -- raskasta se aika olikin",
-sanoi Maisa puolittain itsekseen...
-
-Hän ompeli jälleen kilpaa omien ajatustensa kanssa. Ne olivat niin
-yht'äkkiä vallanneet hänen mielensä, nuo muistot -- ja saivat kulkea
-latuaan...
-
-Hän ompeli ja ompeli pariisilaistakkia ja nyt hänellä oli enää jäljellä
-vain hihojen asettaminen ja kauluksen ompeleminen...
-
-Auringonsäteet kohosivat seinäkellon yläpuolelle ja Jakoba leikki
-nukellaan odotellessaan...
-
-... Kuinka kaikki tämä päättyisi... Samalla tavoin kului elämä vuodet
-ympäriinsä ikkunakomeroissa ja niin se varmaankin myös loppuisi -- tai
-ehkäpä leini korjaisi hänet...
-
-Varmaankin sen vuoksi, että tuo siunattu lämmin teki niin hyvää
-selälle, -- ei hän tosiaankaan voinut nyt ajatella sellaista...
-
-"Kas niin, Maisa! nyt on kello täsmälleen neljänneksen yli yksitoista,
--- nyt tulee Rosa kuulemaan, saako hän koetella takkiaan?"
-
-Jakoba kävelytti Rosaa toisesta kerroksesta lattian poikki...
-
-"Aivan varmaan, rouva Rosa, jos vain tahdotte olla niin hyvä" --
-
-"Mitä arvelette? -- Luulisinpä sen istuvan -- -- sehän oli oikea
-pariisilaiskuosinen takki!... Jos Rosa-rouva on kotona hetken perästä,
-niin tuon sen kotiin, että pääsette aamupäivävierailullenne."
-
-Ja niin sai Maisa vielä istua kotiompelijana Rosan
-palvelijainhuoneessa...
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAISA JONS***
-
-
-******* This file should be named 59051-8.txt or 59051-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/0/5/59051
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-