Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 5445 insertions, 0 deletions

diff --git a/59087-0.txt b/59087-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b4edcb3
--- /dev/null
+++ b/59087-0.txt
@@ -0,0 +1,5445 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59087 ***
+
+
+
+E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
+
+
+
+KUNNANMIEHIÄ
+
+Kirj.
+
+KALLE KAJANDER
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström,
+1899.
+
+
+
+
+1.
+
+
+Ollaan keskellä kesää, juhannuksen jälkeisellä viikolla. On ollut
+pitkältä poutasäätä ja etelätuulta, ja sen vuoksi on päivä heti
+aamusta helteinen, ilma kirkas ja kuiva, sellainen kuin se useimmin
+keskikesästä on meidän korkeilla kangasmailla, joissa kivensekainen
+hiekka vielä aamulla henkii edellisen päivän lämpöä ilmaan, eikä mikään
+yöllä jäähtynyt järven pinta levitä kosteutta ympäristöön.
+
+Tosin on talon alla pieni suo ja kaitainen, kaislarantainen lampi,
+mutta suon on talon omistaja, Anton Jussila, ojittanut ja viljellyt.
+Vaan talon takana heti kohoaa tuhkakuiva nummi, joka pelkkää kanervaa
+ja pientä kuivaa mäntyä kasvaen siitä leviää pohjoiseen päin yhtä
+tasaisena peninkulman matkan.
+
+Vaikka on vielä varhainen aamu, häärii Jussilan pihalla sentään jo
+miehiä paitahihasillaan. Mutta paidan hihat ovat hehkavan valkeat ja
+naama on miehillä pestynä ja siistittynä kuin kirkkoon hankittaissa,
+josta heti huomaa, etteivät he ole tavallisessa arkitouhussa. Ja
+punaisenkirjavissa pyhähameissaan ovat lypsäjätkin tarhassa, kulkien
+siellä helmat koholla, etteivät likaisi liepeitään, ja paljain jaloin,
+etteivät siistityitä kenkiään lehmänjälkiin astuisi. Ainoastaan yksi
+piioista on vielä ihan arkitamineissaan, sillä hän pesee, sukii ja
+hankaa olkitukolla kahta talon komeinta sarvipäätä, jotka ovat muusta
+karjasta erotetut ja ulkopuolelle tarhan aitaa kytketyt.
+
+Miehet pystyttävät parhaillaan, toiset katolta köysillä vetäen, toiset
+maasta puskureilla työntäen pitkää riukua talon muhkean päärakennuksen
+päätyyn, ja komentoa pitää isäntä itse.
+
+Hän seisoo tikapuitten juuressa keppi kädessä, johon takakenoon nojaa,
+pitäen toista jalkaansa tikapuitten alimmalla pykälällä. Suussa palaa
+hänellä hopeisessa hammasluussa sikaari, jonka puhuessaan ottaa
+käteensä, kuivasti yskähtäen ja sylästen.
+
+Hän on juhlapuvussa jo hänkin kaikin puolin, paitsi takkia, sillä hän
+on vielä näin työn touhuun tullessaan vetänyt ylleen vaan kevyen,
+valkoisen arkinutun. Mutta jäykiksi silitetyt kalvosimet ovat jo
+paikoillaan ja pyrkivät yhä solahtamaan hänen nyrkeilleen, kun hän
+kätensä alas laskee, niin että niitä pitää yhtenään tunkea takin
+hihaan; ja valkea pönkkäkaulus kalvaa itsepäisenä niskaa joka kerta
+kun hän päätään ylöspäin kääntää katsoakseen miehiä katolla, niin että
+silloin aina täytyy sormin kaivaa niskan ja kaulustan väliä, juurikuin
+siellä olisi jotain liikoja esineitä.
+
+Vaatteiden hienouteen ja ryhtiin nähden luulisi Anton Jussilaa täydeksi
+herrasmieheksi, joksikin insinööriksi, joka on tänne tullut valvomaan
+lipputankojen pystyttämistä. Hän on keski-ikäinen mies, pikemmin
+vanhemmalla puolella jo, kookas ja vankkatekoinen, pää hartioista
+vähän eteenpäin kumartuneena, niinkuin aina vaanisi jotakin. Naama
+sileä ja parraton, nenä suora. Kasvoilla on jonkunlainen sekoitus
+nykyistä herrassäädyn hienohipiäistä, raukeata valjakkuutta, ja vanhaa
+maalaista, hien ja pölyn panemaa pohjaväriä.
+
+Sillä aikaa kun lipputankoa pystytetään, heittää isäntä vähän väliä
+silmäyksen maantielle, joka pitkänä mutkikkaana viivana näkyy siihen,
+laskeutuen loivaa nummen rinnettä alas, ja kulkee parin kivenheiton
+päässä talon ohitse, seuraten nummen kuvetta vähän etempänä olevaan,
+taajasti rakennettuun Vuorenpään kylään.
+
+-- Etkö näe siellä jo Mattia tulevan? kysyy hän rengiltä, kun tämä on
+saanut jokkapuulla tangon huoneen päätylautaan kiinnitetyksi.
+
+Renki siristää kädellään varjoten silmiään nummelle päin, vaan ei sano
+vielä etempääkään mitään näkyvän.
+
+-- Se tästä vielä puuttuisi, ettei pehtoori antaisikaan lippuja ja
+kaikki muu alkaisi olla valmista! Tuohonko ne sitten jäisivät tyhjinä
+törröttämään, mutisee Jussila puoleksi itsekseen. -- Pannaan pystyyn
+toinenkin salko sentään, sanoo hän miehille, ja he siirtyvät kaikin
+rakennuksen toiseen päähän.
+
+Hän istahtaa kivelle miettivän näköisenä ja jatkaa äskeistä puhettaan
+melkein itsekseen nytkin, mutta kumminkin sillä selvästi huomattavalla
+sivutarkoituksella, että "nähkääs te rengit, kyllä minun päätäni
+sentään monellaisilla huolilla vaivataan, joista te ette tajua mitään".
+
+-- Ptohhoh! tohauttaa hän yskähtäen ja sylästen ja ottaa tasalierisen
+olkihattunsa päästään, jolloin tulee näkyviin otsasta lakuaiseen
+saakka paljas pää, antaen hänen kasvoillensa kunnioitusta herättävän
+ulkomuodon. -- Ei pitäisi kaikkiin poikaviikareihin luottaa, jotka
+eivät kumminkaan saa mitään toimeen. Olisi parempi olla esimiehenä ja
+toimikuntana yksinään, kun kumminkin saa kaikesta yksin huolen pitää.
+-- Lupasi hankkia ja jo eilen toimittaa tänne liput -- ja jos nyt Matti
+ei asemalta saa lainaksi niitä keisarinlippuja, niin johan tästä tulee
+kantaali!
+
+-- Kanttoriko se lupasi toimittaa? kysäisi yksi miehistä kuunneltuaan
+isännän puhetta.
+
+-- Se lupasi toimittaa ja sen piti toimittaa, vaan eihän siitä tule
+koskaan mitään, vaikka se joka kohtaan nenineen tunkee. Hyvä mies
+muuten, mutta ei saa mitään valmiiksi. Mitä tästäkään nyt tulisi ilman
+minua.
+
+-- Eihän niistä näytä koko pitäjään muistakaan hommista tulevan kahta
+kokoon --. Mutta miksei meidän isäntä ota sitä kunnantuomarinkin
+virkaa, niin taitaisipa tulla asioista valmista, sanoi taas renki,
+kurkistaen salkoa nostaessaan lakkinsa lipun alta isäntään, jota hän
+tällaisen puheen tiesi aina hivelevän.
+
+-- Hmm! Ehkäpä kyllä kävisikin asiat paremmin, virkkoi isäntä, niinkuin
+mietteihinsä painuen.
+
+-- Jo tulee Matti pölynä nummella, huusi samassa mies katolta.
+
+Helpotuksen huokaus pääsi isännän rinnasta, jo oli kuin hänen päänsä
+olisi kohahtanut pari tuumaa ylemmäksi pönkkäkauluksen sisästä. Tätä
+hetkeä, tätä maanviljelyskokousta, joka hänen tilalleen nyt oli
+tulossa, oli hän odottanut jo viisi vuotta, aina siitä saakka, kun
+viimeinen sellainen kunnassa pidettiin. Ja nyt oli kaikki valmiina!
+Itse oli hän kaiken valvonut ja hiuskarvalleen piti kaiken olla
+kunnossa, niin että näyttää kehtasi. Kyllä kelpasi ottaa vastaan
+naapuripitäjän ylpeitä rusthollareitakin, ja vaikka ketä tulkoon!
+Kaikki oli käypä juuri niinkuin hän oli kuvitellutkin: Talo liputettu,
+rakennukset, pellot, kalut ja karjat, miehet ja hevoset ja isäntä
+itse mallikelpoisessa kunnossa. -- Tämä se oli hankkiva hänelle arvoa
+laajemmaltakin, ei vaan omassa kunnassa. Kyllä ne ovat aina muitten
+pitäjien kokouksissa meitä morkanneet, mutta näkevätpähän nyt. --
+Saadaanpa kohta lukea sanomissakin -- vielä tällä viikolla saadaan
+lukea yli koko maaherran läänin -- ja ehkäpä Suometarkin mainitsee,
+että on tälläkin kulmalla miehiä, jos johonkin tarvitaan, vaikkei
+niistä ole tähän saakka tietty -- on Anton Jussila -- kuntakokouksen ja
+maanviljelysseuran haaraosaston puheenjohtaja.
+
+Hän alkoi kävellä edestakaisin sannoitettua käytävää päärakennuksen
+edustalla, heilutellen keppiään ja hyräillen jotain.
+
+-- Hoi, Tiina! huusi hän mahtavalla äänellä, seisattuen äkkiä ja
+kääntyen tarhan puoleen päin. -- Viitosen saat juomarahaa, jos tulee
+lehmistä palkinto! Hankaa niitä nyt vielä olilla, tee jauhoista juoma
+ja pane parasta apilasta eteen.
+
+Samassa ajoi jo Matti pihaan, hevonen läähöttäen, ja isäntä riensi
+vastaan, mutta Matti ajoi suoraan tallin eteen ja alkoi päästää hevosta
+aseista.
+
+-- Antoihan se liput? huusi isäntä.
+
+-- Niin kuka?
+
+-- Pehtoori tietysti.
+
+-- Sepä juuri ei antanutkaan --
+
+-- Ei antanut! Se roisto! Ne herrat, ne ruunun rotat! Mistä me nyt --
+ja tangot ovat jo pystyssä, ja -- mitä se konna sanoi?
+
+-- Sanoi vaan, ettei niitä ruunun kaluja saa lainata ehdolla millään,
+se seisoo reklementissä -- ei vaikka oma veli hakisi.
+
+-- Kyllä minä niiden hunsvottien reklementit, huusi isäntä ja iski
+kepillään ilmaa niin että viuhahti. -- Tulkoonpaskin vielä meidän
+lammelle sorsia ampumaan.
+
+Salon nostajat olivat jättäneet naulauksensa ja kuuntelivat korvat
+pystössä isännän mehkaa.
+
+-- Lyökää salko kiinni vaan että paukkuu, liput niihin pitää tulla
+vaikka maa nielköön, huusi Jussila ja alkoi juosta puuhkuttaa
+huoneeseen päin.
+
+-- Elkää hätäilkö, ennätti Matti huutamaan jälestä -- onhan niitä
+täällä ratasten korissa puoli tusinaa.
+
+-- Mitä tulimmaisen juonta? Mitä sinä houkkailet, kun juuri sanoit
+ettet saanut.
+
+-- Enhän minä pehtoorilta saanutkaan, mutta lukkarilta sain. Onpa
+mokomain tähden saanut ajaa retuuttaa koko yön, sanoi Matti, ja alkoi
+astuskella pihaporttia kohti punaisen ja sinisen kirjava vaatemytty
+kainalossa.
+
+-- Paljon kuuluu tulevan näyttelyyn väkeä rautatietäkin, sanoi hän
+antaissaan isännälle myttyä. -- Sanoi asemamies langalla tilatun
+kymmenen hevosta, ja kuuluu tulevan sinatöörikin, mikä lie herra --
+
+-- Mitä -- mikä? tiuskahti Jussila hätäisesti, silmät välähtäen, ja
+astui kiivaasti askelen Mattia kohti pää vielä enemmän etukuukassa kuin
+tavallisesti.
+
+-- Mistä minä tiedän mikä se on, mitä ruunun herroja, sanoi Matti
+melkein pelästyneenä -- mutta sinatööriksi sitä asemamies touhuissaan
+sanoi, ja sieltä se Helsingistä päin kuuluu tulevan ja hevosen on
+tilannut.
+
+Isäntä pyörähti ympäri kantapäillään niinkuin nuori poika ja napsautti
+sormiaan.
+
+-- Ahaa, kyllä arvaan, sanoi hän. -- Hae Matti kaksi sileää
+haasiariukua, pannaan liput portin pieliin myös.
+
+Ja hän riensi kaulustansa kohennellen, ylenmäärin tyytyväisen, vaikka
+vähän hämmentyneen näköisenä avoimesta lasieteisen ovesta sisään.
+
+Mutta Matti seisoi ja katseli vielä hetken eteisen oveen, mistä
+isäntä oli kadonnut hänen näkyvistään, ja kyhni niskaansa. -- Mikähän
+siihen nyt meni? -- Ensin tutkasee tuimana -- sitten lauhtuu taas ja
+pyörähtelee kuin tanssiin lähdössä --. Hän muisti sitten haasiariu'ut
+ja alkoi kävellä katselemaan mistä niitä löytäisi, mutta mennessään
+höpisi hän vielä: -- Sinatööri... sinatööri... pitääpä senkin kumman
+vielä näkemän... mikähän lie.
+
+
+
+
+2.
+
+
+Muutamia naapuripitäjiä oli yhtynyt yhteiseksi maanviljelysseuraksi
+toimeliaitten miesten hommasta, niinkuin tapana on ollut monella
+muullakin kulmalla maatamme, ja suurimpana yllykkeenä siinä on
+ollut noitten innokkaitten alkuunpanijain syvä harrastus "maamme
+pääelinkeinon, maanviljelyksen, ja sen sivuhaarain kohottamiseen",
+kuten sitä tavallisesti sanotaan. Ja niin on valittu toimikunnat
+ja puheenjohtajat, kasöörit ja kirjurit, ja sitten vielä erikseen
+haaraseurojen s.o. kuhunkin eri pitäjään toimikunnat esimiehineen
+jne., on haettu valtionapua, kartutettu kassaa jäsenmaksuilla ym. ja
+määrätty kaikille valituille virkamiehille palkkiota itsekullekin
+vaivansa mukaan. Touhua siinä on ollut kovasti, jäseniä on koottu
+seuraan, on pidetty kokouksia ja näyttelyitä, on kulettu ja hääritty
+ja innostuttu. Mutta se vaivannäkö on ollut hauskaa, niinkuin ainakin
+yhteisten ja uusien asiain hyväksi toimiminen, josta toivoo jotain
+hyötyä lähimmäisilleen.
+
+Anton Jussila -- tai niinkuin häntä ennen, kun ei vielä ollut isäntänä
+talossa, yleiseen kutsuttiin: Jussilan Anttoo on ollut pitäjänsä
+puuhaavimpia miehiä, mitä maanviljelysseuraan koskee, vaikkakin se jo
+oli perustettu ennenkuin hän oli vaikuttavaan asemaan kunnassa päässyt
+ja vaikka se kunnia häneltä puuttui, että olisi ollut seuran kulmakiveä
+laskemassa.
+
+Mutta nykyään hän on esimiehenä haaraosastossaan ja on innokkaaksi
+huudettuna maanviljelijänä sen kunniaviran saanut, kun entinen esimies
+vanhuutensa ja laimeutensa vuoksi oli pitänyt siitä toimesta syrjäyttää.
+
+Ja kuka sitten olisi siihen toimeen kelvannut, jollei juuri Anton
+Jussila, joka aikoinaan oli kaksi vuotta käynyt maanviljelysopistossa,
+oli pannut isältään perityn, velattoman talon mallikelpoiseen kuntoon,
+ollut yrittelevä mies töissään ja toimissaan sekä monenmoisissa
+"ahvääreissä", kuten hän itse sanoi, ja niillä osannut kartuttaa
+varallisuuttaan -- joka ominaisuus useimmin vaaditaan luottamustoimiin
+päästessä. Ja oli hän jo parhaallaan jäsenenä säästöpankin
+johtokunnassa sekä kuntakokouksen puheenjohtajana, ja jotkut hänen
+ystävistään olivat jo siinä hommassa, että hänestä ensi vaaleissa
+tehtäisiin kunnallislautakunnan esimies, kun entinen vakinainen oli
+pari vuotta sitten kesken virkaansa kuollut, ja nykyinen virkaatekevä,
+nuori, koulunkäynyt herrasmies, ei ollut saavuttanut niitten suosiota,
+joiden sana kunnan asioissa enimmin painoi.
+
+Miestä siinä tarvittiin kunnan toimissa jos tarvittiin
+maanviljelysseurankin eleillä pitämisessä, sillä suurin osa
+pitäjäläisiä oli itsepintaisia vanhoilla-olijoita, sitä oikeata vanhaa
+verta, jotka eivät suurin muusta maailmasta eivätkä asiain menosta
+välittäneet, elelivät kotonaan vaan kuin karhu konnussaan, huolimatta
+yhtä vähän Englannin voinoteerauksista ja heinänkylvöistä kuin
+kouluista tai maanviljelysseuroistakaan.
+
+Se oli sellaista maaperää, mihin kaikki vanha oli juurtunut
+äärettömän syvälle, vaan missä uudenaikaiset, jalostetut siemenlajit
+eivät mitenkään tahtoneet ottaa itääkseen. Möyrittiin vanhoja
+kaksijakopeltoja vaan, joissa tarkimmilleen tunnettiin joka sarka ja
+saralla joka kivi. Mutta sarkaa ei pitennetty, eikä tahdottu suotta
+särkeä sitä kaivamalla siitä ylös kiveä, vaikka olivatkin isä ja isoisä
+siinä monta sahran kynttä katkaisseet ja vaikka samoin teki vielä
+poika, kun yritti liian läheltä kyntämään. Ei hennottu pellon aitaa
+muuttaa vaaksaakaan ulommaksi, eikä piennarta hävittää, jolla joka
+istumasija joka jalan mitta oli vanha, rakas tuttu, kun siinä työn
+lomassa oli istuttu ja pistetty piippuun, tai muulloin joutohetkinä
+kävelty ja katseltu nousevaa laihoa.
+
+Siinä oli kaikin puolin niin hyvä olla niillä vanhoilla tiluksilla, kun
+olisi saanut olla rauhassa vaan.
+
+Mutta sitä ei saanut enää. Piti väkiseltäkin lähteä liikkeelle,
+vaikkapa kesken työn, kun oli kirkossa istuissaan sattunut kuulemaan
+papin lukevan kuulutusta, että silloin ja silloin tarkastetaan
+takseerauslista -- uudenaikaista komentoa -- tai sinä ja sinä
+päivänä on kunnankokouksessa keskusteltavana kysymys uuden koulun
+perustamisesta johonkin kylään -- jota joku intoilija oli ehdottanut
+-- tai sinä päivänä on kysymys kiviportaitten rakentamisesta uuteen
+pappilaan tms. Ne olivat asioita, joista koitui ylimääräistä menoa
+kukkaroon, sellaista mistä ei ennen tietty mitään, ja niistä oli
+saatava selko ja lyötävä vastaan.
+
+Vaan eivät kaikki tehneet sitäkään. "Tehkööt nyt kunnanmiehet, rikkaat
+siellä mitä tahtovat", äyhähti moni, "eihän niiden kanssa köyhän auta
+muuta kuin maksaa pois vaan, niin sillä pääsee. Osattiin tuota lukea
+oma tarve ennenkin, vaikkei yhtään rahoja maksettu." Tai "pankoot
+nyt siellä kunnanmiehet äyriä minkä tahtovat, eihän ne niitä alenna
+kumminkaan, vaikka vähemmillä rahoilla ne kunnan asiat ennen ajettiin."
+
+Ja oli kyllä ajettukin. Vähemmillä rahoilla ja vähemmällä puuhalla.
+Sillä entisen papin ja lukkarin aikana, jotka lähes puoli vuosisataa
+olivat kunnan toimia hoitaneet, oli asiat vaan hiljalleen päätetty
+suntion porstuakamarissa tai sakaristossa.
+
+"Ne olivat tarkkoja ukkoja ja kunnan puolta pitäviä, vaan jos vielä
+eläisivät, niin eihän ne kelpaisi muuhun kuin lakeisen tukoksi",
+päättelivät kuntalaiset ja muistelivat heitä kaipauksella.
+
+Mutta heti kun he molemmat olivat täältä kirkkojuureen kannetut,
+muuttuivat asiat kuin iskemällä. Alettiin molempia pappiloita rakentaa
+perinpohjin uudestaan, "ajanmukaiseen kuntoon", rakennettiin kouluja,
+siltoja, maanteitä ja kunnalliset maksut nousivat entisestään
+moninkertaisiksi.
+
+Oli yhtäkkiä tullut kuntaan niinkuin jonkunlainen uudistuskuume, jonka
+nopeaa kehitystä monen oli mahdoton seurata mukana. Voihkittiin sitä
+kovasti eikä ymmärretty mistä se oikeastaan oli tullut. Harvoihin se
+vaan aluksi oli tarttunut, mutta niihin sitä voimakkaammin. Ja kun ei
+niitä oikein miehissä vastustamaan menty, eikä aina oikein rohjettukaan
+"rikkaitten vihoja päälleen vetää, joilla oli varaa mihin tahansa",
+niinkuin tuumittiin, niin täytyi mukaantua ja maksaa pois vaan, mitä
+osalle tuli. Ja kun joskus oikeuksiin turvattiin, niin hävittiin, ja
+päätettiin, että "kyllä niillä on keinoja".
+
+Sellaisia oli suurin osa kuntalaisia, mutta niitä miehiä ei ollut Anton
+Jussila. Hänen tapansa olikin sanoa, että "siksi ne menojen suuruutta
+valittavat, kun eivät viitsi tulojaan lisätä". Hän pyrki eteenpäin
+minkä ennätti, ja joka alalla. Luki Suometarta ja maanviljelyslehteä,
+oli ostanut itselleen "Arrheniuksen maanviljelysopin", jota tarkasti
+tutki, ja sai kaikista niistä monta tietoa, joita seuroissa ollessa
+sopi vetää esiin ja saattaa muitten huomioon se, että hän jotain
+tiesi, enemmän kuin tavalliset talonpojat. Suomettaren tilasikin hän
+aivan erinomaisuutena paikkakunnalla ihan yksikseen, sillä jos se
+johonkuhun muuhun kylään oli sattunut eksymään, tuli se yksi numero
+sinne useamman tilaajan yhteisestä tuumasta. Mutta muuten tyydytti
+yleismaailmalliset tiedot täydelleen joku pieni paikkakunnan lehti,
+joka tuonne tänne kylille singahteli, ja josta oli sentään hauska
+nähdä, oliko naapuripitäjissä tapahtunut mitään murhaa tai varkautta,
+tai oliko mitään pappien muutoksia lähiseuduille tulossa jms., josta
+oli naapurien kesken hupaisa jutella.
+
+Ja siitä lehdestähän sekin nähtiin, että oli omaan seurakuntaan taas
+vuorostaan tulossa maanviljelyskokouskin, ja vieläpä Jussilan taloon,
+vaikka oli siitä varmuuden vuoksi kirkossakin kuulutettu.
+
+Kokousta pidettiin vuoronsa jälkeen kussakin niistä kunnista, jotka
+seuraan kuuluivat, ja oli haaraosaston huolena toimittaa sille sopiva
+paikka.
+
+Jo tämän edellisellä kerralla, viisi vuotta sitten, oli Anton Jussila
+hienosti toivotellut sitä omalle tilalleen, vaikkakin se oli vähän
+laitakulmalla pitäjää. Mutta kun hän silloin vielä oli vaan tavallisena
+jäsenenä toimikunnassa, eikä talokaan vielä ollut täydessä kunnossa,
+niin ei hän sentään oikealla todenteolla ollut asiaansa ajanut, vaan
+suostunut muitten mieleen, että kokous ja näyttely sillä kertaa
+pidettiin kirkonkylän kansakoululla ja käytettiin koulun viereisen
+talon vanhaa huonoa niittyä kilpakyntökenttänä.
+
+Huoneet olivat kyllä menneet mukiin, mutta kyntö oli kovin naurattanut
+Jussilaa.
+
+Kun siinä sitkeässä, mättäällisessä ja vedenmakaamassa kamarassa
+kyntäjäin aurat olivat sinne tänne vinkuroineet, niin että toisinaan
+löi aisa miestä kupeeseen ja viilu juoksi takaisin vakoon, oli hän
+muille isännille naurahdellut, että "minkä selvän tuollaisella maalla
+saa auran jälestä! Kenelle siinä nyt palkinto annetaan, kun joka
+miehen kyntö oli samallaista mökerrystä, niinkuin sian tonkimaa. Mutta
+oltaisiinpa meidän heinäpellolla! Sitä viiltäisi keskulainenkin kyntäjä
+niinkuin juustoa!"
+
+Siinä hän jo silloin oli katunut, ettei sittenkin pitänyt päätänsä ja
+hommannut kokousta omalle tilalleen, Jussilaan. Mutta ensi kerralla hän
+sen tekee, tekee totta vie, jos elää vaan, ja näkevätpä silloin viiden
+pitäjän miehet, miten taloa on asuttava ja maata muokattava. -- Ja
+siihen mennessä hän jo ehtii saada kaikki rakennuksetkin mieleiseensä
+kuntoon.
+
+Ja nyt se nähtiin.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Jussila oli mietteissään Matti rengiltään kuulemansa uutisen johdosta
+juuri vetämäisillään auki ovea omaan kamariinsa salin sivussa, kun
+keittiön puolelta, asuntapäästä rakennusta, kuului äänekästä naurua ja
+hän jäi kuuntelemaan.
+
+-- Mitähän ne nyt siellä? Olisi tästä sanottava emännällekin, tuumi hän.
+
+Siellä oli touhua ja tulista kiirettä keittiönkin puolella, sillä
+juhlapäivällinen oli talosta tilattu maanviljelyskokoukseen tulijoille,
+ja mistäpä sen muualta saikaan.
+
+Rasvan ja leivosten käryssä hyöri siellä emäntä ja vartavasten tilattu,
+ammattiinsa perehtynyt keittäjä sekä iso joukko muita apulaisia, sillä
+olipa arveltu tulevan ainakin satakunta osanottajaa päivällisiin, ja
+niille kaikille piti nyt varata suuhun pantavaa.
+
+Sinne oli Jussila juuri kääntymäisillään kutsuakseen emäntää
+puheilleen, kun tämä töyttäsikin samassa eteiseen, suu vielä naurussa.
+
+-- Mitä te siellä kakotatte?
+
+-- Mitä me... hihihii! Olin juuri tulossa puhumaan sinulle sitä ryijyä.
+Sitä me nauroimme, kun kokki syötti Antin Mantalle senappia. Niin vanha
+ihminen eikä vielä tiedä mitä se on. Niin, Anttoo, muista nyt, että se
+Hilman ryijy tulee etummaiseksi siihen keskipöydälle, heti kun ovesta
+sisään tullaan, jollen minä itse sinne ennätä. Ja näytä nyt sitä minun
+juustoani toisillekin, kanttorille ja koeta nyt hyvä Anttoo puhua, että
+ne minutkin valitsisivat palkintotuomariksi käsitöihin ja kanttuurskan
+myös ja Mikkolan emännän, Mikkolan emännän kumminkin, sillä se on aina
+niin hyvä, ja kun minä näytän sille Hilman ryijyä, niin siitä varmaan
+tulee palkinto.
+
+-- Olehan nyt, kyllä minä tietysti koetan, sanoi isäntä suopeana,
+vaikka tuskin hän oli kaikkia kuullutkaan, kun oli omissa mietteissään
+ja oli juuri aikonut omaa asiaansa ilmaista, vaan täytyi sen keskeyttää
+emännän sanatulvan vuoksi. Ja oikeastaan oli hän ne samat asiat
+kuullut ja niistä emäntänsä kanssa keskustellut jo monta päivää.
+Mutta yhtäkaikki tahtoi emäntä naisille tavallisella lipeydellä ja
+hellyydellä, kun on joku mielitietty asia ajettavana, vielä kerran
+teroittaa toivomuksiaan miehensä mieleen.
+
+Ja niin oli emäntä innoissaan ja liikkui kepeästi kuin nuori, vallaton
+tyttö, vaikka oli lehevä ja hyllyvä kuin heinäsuova ja jo kolmen
+lukuijässä olevan lapsen äiti, joista vanhin, tytär Hilma, jo oli
+seminaarissa valmistumassa tärkeään toimeen nousevan polven opettajana.
+Ja hän se oli heti kesälomalle tultuaan alkanut erään kylässä asuvan
+vanhan kankuri-eukon kanssa kutoa ryijyä, joka nyt piti hänen nimissään
+pantaman näytteille ja josta piti kaikin mokomin koetettaman palkintoa.
+
+-- Kyllähän minä, kyllähän minä, myönnytteli isäntä, silminnähtävästi
+ajatellen kokonaan muuta.
+
+-- Kuinka olet noin totinen, Anttoo? tiedusteli emäntä. -- Voitko
+pahoin, vai pelkäätkö sitä esitelmääsi?
+
+-- Mitä vielä, kyllähän se menee! Mutta tiedätkö mitä? Etpä arvaa,
+kun sinatööri tulee tänään meille, vaikkei tullut viimekesäiseen
+kokoukseen. Ja sinne olisi hänen kesäasunnostaan kumminkin ollut paljoa
+lyhyempi matkakin.
+
+-- Ihanko totta? huudahti emäntä silmät suurina ja löi käsiään yhteen.
+-- Mistä sinä kuulit?
+
+-- Matti sanoi asemalla puhutuksi, kun oli niitä lippuja hakemassa, ja
+eivät kai ne turhia tohisseet. Hevosen oli tilannut postijunalle.
+
+Ja oltuaan hetkisen vaiti, jatkoi Jussila matalalla äänellä, juuri kuin
+olisi varonut sivulta kuulijoita.
+
+-- Olisikohan se kuullut, tai itse lukenut jotain, eipä tiedä vaan. Se
+oli lehdissä, niinkuin muistat, että minä tulen pohjustamaan kysymyksen
+juurikasveista, eipä vaan tiedä, jos tahtoisi huvikseen kuulla, mitä
+tälläkin kulmalla tiedetään.
+
+-- Vai tulee hän meille! No eipä ihmeempää, liekö käynyt muualla
+missään koko pitäjässä, ihmetteli emäntä letkautellen käsiään
+sivuihinsa, ja riensi juoksujalassa kyökkiin, niin että liha päällä
+hyllyi. Ja kahta tulisemmalla kiireellä siellä nyt liikuttiin ja
+kahta makeampana pullahteli kirisevien paistien haju ulos avoimista
+ikkunoista, niin että renkikin, joka parhaillaan keittiön päässä veti
+lippua tankoon, levitteli sieraimiaan ja seisatti pitkäksi aikaa
+toimensa.
+
+Mutta Anton Jussila itse meni kamariinsa salin sivussa, muutti siellä
+mustan verkasortuukin päälleen, suki huolellisesti hiuksensa peilin
+edessä, otti sitten pöytänsä laatikosta kokoon taitetun paperiarkin ja
+siirtyi saliin. Siellä oli jo asetettu ristiin ylitse lattian valkeilla
+liinoilla peitetyt pöydät päivällistä varten valmiiksi, sillä itse
+keskustelukokous eli kokouksen virallinen puoli tuli pidettäväksi
+lehdoilla koristetussa navetan parvessa.
+
+Kun tällaisissa kokouksissa aina on tavallista keskustella jostain
+tärkeimmistä yleishyödyllisistä ja maanviljelystä koskevista
+kysymyksistä, ja nämä keskustelukysymykset etukäteen määrätään, oli
+Jussila jo talvisessa johtokunnan kokouksessa päättänyt kerran esiintyä
+julkisesti hänkin ja näyttää tietojansa, ja ottanut "pohjustaakseen"
+kysymyksen "juurikasvien viljelyksestä ja niiden tarkoituksen
+mukaisesta käyttämisestä". Hän oli silloin itse ehdottanut tämän
+kysymyksen otettavaksi esiin kokouksessa. Tiesihän tavallisten viljain
+kylvöt ja pellon muokkaukset kuka hyvänsä, mutta tämä asia oli
+mutkallisempi ja uusi. Sitä ei tiennytkään joka mies, mutta hän oli
+sitä tarkoin kirjoista tutkinut ja paljon miettinyt, vaikka se kyllä
+häneltäkin oli jäänyt käytännössä toimeenpanematta.
+
+Jussila kierteli tyhjiä pöytiä salissa, mennen ikkunasta ikkunaan ja
+katsellen niistä vuoroin ulos. Välillä katsahti hän paperiin, jonka oli
+pöytälaatikosta ottanut, välillä piti hän taas sitä selkänsä takana
+ja luki ulkoa puoliääneen, teroitellen sen sisältöä vielä kertaalleen
+muistiinsa, vaikka hän oli samaa tehnyt jo kuukauden ajan joka päivä.
+
+Hän oli aina kuullut sellaisia pappejakin kiitettävän, jotka eivät
+"karttaa" käytä, ja päättänyt puhua vapaasti hänkin, niinkuin hihasta
+vaan. Se näyttäisi paremmalta, kunhan vaan muistaisi tarkoin asiansa
+ulkoa.
+
+Tämä oli pitkä juttu tämä ja tarkkaan puhuttava. Mutta onnistuisiko
+se, niin kuuluksi tulisi! Kyllähän hän oli joka kunnankokouksessa
+esiintynyt puhujana ja siellä tukkinut suun monelta tyhmyriltä, kun ei
+ollut ymmärtävämpiä kuulijoita muita kuin korkeintaan pappi. Kerran
+piti esiintyä paremman joukon läsnäollessa, josta oli toivo saada
+nimensä sanomalehteen, ja olihan se jo ollut edeltäpäinkin, jollei
+juuri suuremmissa, niin kumminkin noissa pikku sanomissa. -- Oli
+rohkaistava itsensä ja pantava alku asialle, josta voisi maailmassa
+vielä koitua monta etua.
+
+-- Niinhän olivat sanoneet savolaiset papinkokelaatkin, jotka talvea
+olivat heillä asuneet ja tutkinnoitaan lukeneet, että monta huonompaa
+puhujaa sitä valtiopäivillä änkyttää, kuin mikä hänestä voisi tulla,
+kun vaan harjaantuisi. Ja uutterasti oli silloin harjoitettu, ja
+tarkoin oli hän kuunnellut ja muistiinsa painanut niiden puheet, kun
+ne joulunpyhinä olivat esitelmiä pitäneet, ja oli hän sitten Anttoon
+päivänä pitänyt jo itsekin puheen niille vastaan, kun ne ensin olivat
+hänelle puhuneet. Pihkassa tosin oli silloin oltu, mutta hyvin se oli
+käynyt, kiittäneet olivat ja paukuttaneet käsiään.
+
+Oli hän rohjennut äänensä ilmoittaa jo parissa
+maanviljelyskokouksessakin tätä ennen, ja valtiopäivämiesvaaleissa
+pari vuotta sitten mielipiteensä lausunut siitä, että aina sama mies
+valittiin, vaikka kyllä löytyi muitakin yhtä eteviä, mutta ne nyt
+olivat olleet pienempiä asioita.
+
+Toista se oli nyt. Nyt piti olla varma. Ja varma hän jo oli luullut
+olevansakin, mutta heti kun kuuli, että senaattorikin tulee kokoukseen
+ja tietysti häntä kuuntelee, tuntui aivan siltä kuin alkaisi
+muisti pettää, ja sellainen pelko valtasi hänet, että sanat itse
+juhlatilaisuudessa saattaisivatkin takertua suuhun.
+
+Anton Jussila oli vähän tuskallisena tämän asian johdosta. Toiselta
+puolen oli se hänestä mainiota, että sellaisia korkeita kuulijoita oli
+tulossa. Siitä oli niinkuin jonkun tietämättömän hyvän aavistus hänelle
+tulevaisuudessa. Mutta toiselta puolelta ahdisti häntä se äkkiä tullut
+pelko, että jos ei onnistuisi.
+
+-- Mutta sen täytyy onnistua! päätti hän puristaen huuliaan yhteen,
+pisti paperinsa sortuukin taskuun ja lähti vielä kertaalleen käymään
+ympäri talonsa, tarkastellen kaikki paikat ja antaen viimeisiä ohjeita
+ja neuvoja. Ja taas paloi hänellä sikaari hopeasuulaimessa, kun hän
+keppi kädessä kulki ympäri, jokaisen kanssa puhuessaan kuivasti rykien
+ja sylästen.
+
+
+
+
+4.
+
+
+Tuskin oli leppoisa aamutuuli alkanut hulmautella lippuja pitkien
+riukujen nenissä kummassakin päässä Jussilan päärakennusta, kun jo
+alkoi saapua ensimmäisiä kokoukseen tulijoita, ja sitten niitä saapui
+yhä lisää koko aamupäivän.
+
+Kaikkein ensimmäisiä olivat oman kylän lapset, jotka eivät milloinkaan
+olleet sellaisia "tuuliviiriä" nähneet, ja nyt suuressa parvessa,
+avopäin ja paljain jaloin hyökkäsivät santakuopasta nummen syrjässä
+Jussilan kujan suuhun.
+
+He olivat saaneet ajetuksi karjansa laitumelle, yhtyneet paluumatkalla
+ja pistäytyneet vanhaan kokouspaikkaansa santakuoppaan, jossa
+tavallisesti keskustelut ja kilpailut eivät loppuneet, ennenkuin
+nähtiin yhtäkkiä koivupujon viippelehtävän törmän takaa kuoppaa kohti
+jonkun vanhemman ihmisen kourassa. Tällä kertaa ei iloinen aamuseura
+kuitenkaan keskeytynyt tavalliseen tapaan, sillä liput ennättivät
+nousta ennen.
+
+Nyt sitä riennettiin aika elämällä maantielle, kun nähtiin lippujen
+hiljalleen kohoavan kuin taikavoimalla aivan riukujen latvaan saakka ja
+siellä aukeavan leveiksi ja hulmahtelevan. Ei sentään rohjettu aluksi
+julkisesti esiintyä eikä lähemmäksi mennä, vaan jäätiin pitkään riviin
+maantien ojaan kahden puolen punaista kujaporttia ja ihmeteltiin aidan
+raoista. Mutta hetken päästä rohkeimmat jo avasivat varovasti portin
+ja alkoivat kuja-aidan suojassa lähennellä taloa, toiset vähitellen
+perässä.
+
+-- Kyll' on aika viirit, ja vaatteesta tehty, sanoi yksi.
+
+-- Katsos Kalle, kun ei olekaan tehty kukkoa niinkuin Anttilan viiriin,
+huomautti toinen.
+
+-- Eikä hevosta niinkuin Mäki-Seppälässä, tuumi kolmas, pienimpiä
+joukosta. -- Mutta on nämä siltä kauniimmat, vaikkei ole kuvaa mitään,
+ei kukkoa ei hevosta. Kun kävisi oikein ärjy tuuli, että kuulisi kuinka
+ne kitisee.
+
+-- On ne koreat, punaista ja valkoista.
+
+-- Ja sinistä, etkö näe?
+
+-- Sopii ne noin suuret suureen taloon.
+
+-- Älkää löpiskö, sanoi joku isompi joukosta. Ei ne viiriä ole eikä ne
+kitise. Tänne tulee tänään juhla, ja sitä varten ne ovat.
+
+-- Mikä juhla?
+
+-- En minä tiedä, mutta isä kertoi illalla.
+
+-- Mutta jäädääskin katselemaan sitä.
+
+-- Jäädään, jäädään! päättivät kaikki ja siirtyivät vähä vähältä, yhä
+rohkeammiksi tullen pihaportin eteen yhteen kasaan.
+
+Oli ne liput heti huomattu kylässäkin, vaikkeivät Jussilan rakennukset
+sinne näkyneet korkeitten peltotörmäin takaa.
+
+Lannanvetäjät näkivät ne kasoilleen, joita parhaillaan hajottivat,
+kyntäjä näki ne, kun sattui vakonsa päässä päätään nostamaan ja
+sinnepäin katsahtamaan.
+
+Kyntäjä antoi hevosen seistä ja katseli niitä, ja kasalla nojauttiin
+tadikkoon ja tuumittiin: saadaanpa nähdä antaako isäntä vapaata
+iltapäivää, että päästäisiin katsomaan.
+
+-- Pitäisi sinne päästä, koska noin komeasti alkaa.
+
+-- Anttilan Jussi kumminkin pääsee, se menee sinne kilpakyntöön.
+
+-- Äläpä! Vai menee se. Sehän niissä on käynyt ennenkin.
+
+-- Tanssitaankohan siellä? tuumasi piioista joku.
+
+-- Eiköhän illemmalla. Tanssittiin kumminkin koululla ennen kun sitä
+juhlaa siellä pidettiin, vastasi joku paremmin tietävä. -- Ja kuuluuhan
+sinne kanttori tulevan torvisoittoineen.
+
+-- Vai tulee. Pitäisi sinne päästä.
+
+Ja veltosti heiluivat tadikot katseen yhä ollessa lippuihin
+kääntyneenä.
+
+Mattilan isäntä oli juuri ollut menossa pellolleen, kun huomasi
+portiltaan liput hänkin. Siihen hän seisattui niitä katselemaan, ja
+alkoi tuumia ja tuumaili kauvan, osaamatta eteenpäin tai takaisin, että
+mitähän tässä on tehtävä. Jokohan on otettava pyhä?
+
+-- Ohoi! Kuules naapuri! huusi hän Ali-Mattilan isännälle, kun huomasi
+hänenkin seisovan piha-aitansa nojalla ja katselevan samaan suuntaan.
+-- Olisikohan sinne mentävä?
+
+Ja naapurit yhtyivät lähemmin keskustelemaan asiasta, seisten kahden
+puolen aitaa, toinen selin toinen kyynärnojalla, katsellen Jussilaan
+päin.
+
+He olivat vanhanaikuisia miehiä kumpikin, vähän liikkuneita. Eivät
+olleet noin komeita lippuja nähneet sittenkuin keisari Helsinkiin meni.
+Silloin niitä oli ollut rautatieaseman katto täynnä, ja kun kansaa oli
+sinne kehotettu juhlavaatteissa menemään ja siellä junan ohi kiitäissä
+hurraamaan, olivat hekin molemmat menneet, pitäen sitä esivallan
+määräyksenä. Ja nyt, kun näkivät nuo komeat liput Jussilan katolla,
+tuli melkein samallainen tunne kuin silloinkin.
+
+-- On sinne mentävä, päätettiin. -- Ja menkööt väetkin. Kuka sen
+Jussilan tietää, jos sinne ei menisi, kun se on niin mahtava. Eihän
+se tosin mitään voi, vaikkei menisikään, mutta jos se pitäisi sitä
+ylenkatseena ja siitä rakentuisi eripuraisuutta.
+
+Niin tuumittiin kylällä, korjattiin työkalut pois ja vietiin hevoset
+hakaan. Puettiin sitten pyhänuttua ylle ja alettiin siirtyä Jussilaan.
+
+Oli sentään pitäjällä niitäkin, jotka tiesivät asiat paremmin ja niitä
+paremmin harrastivat, mutta aivan harvoja. Joku isäntä oli jo aikoja
+sitten itseksensä luvassa huolellisesti puhdistanut pienen pussillisen
+viljaa, joku emäntä oli varannut nipullisen pellavia, sommitellut
+parhaita kuituja somiksi pioiksi, tai jo keväällä kirkkaimmalla
+hangella valaissut palan palttinaa, toinen taas kirnunnut paraan
+taitonsa mukaan pienen pytyllisen voita, joku itsellisakka kehrännyt
+paasman hienointa neuletta, ja mitä mikin, kaikki siinä toivossa, että
+saataisi pieni palkinto, joku markkanen tupakka- tai kahvirahoiksi.
+Mutta niinkuin sanottu, niitä oli ani harvoja ja paraasta päästä
+sellaisia, jotka ennenkin olivat niissä kokouksissa olleet.
+
+Lapset portilla eivät ole huomanneetkaan, että sieltä jo takaapäin
+lähenee aikuisia. He eivät vähääkään aavista, että jo ihan selän takana
+moni käsi on valmis iskemään tukkaan kuin rohdintuttiin.
+
+Mutta paikan juhlallisuuden vuoksi he pelastuvat nyt. Heitä torutaan
+vaan siivosti ja käsketään rientämään kotiin, "risamekkoja", muuttamaan
+ehjiä vaatteita päälleen ennenkuin saapuu vieraampia tulijoita, ja
+tulemaan sitten vasta kauniisti takaisin, niin pääsevät katsomaan
+pihalle saakka. Ja hepankekkaa heittäen siitä juostiin suoraan ylitse
+Jussilan kesantopellon kylään, niin että multa pölysi.
+
+Keskelle pihaa on lyöty koivuja puolikehään, tehty kuin juhannusmaja,
+johon on asetettu sahalautoja pukkijaloille istuimiksi ja pöytä keskeen.
+Samallaisia istuimia on rakennuksen seinämälläkin.
+
+Olisihan sinne sopinut mennä istumaankin, mutta sentään pysytteleksen
+oman kylän joukko, ensimmäisinä tulleet, piha-aidan ulkopuolella ja
+portin vaiheilla, ujoina vähän, kun huomaavat tulleensa liian aikaiseen.
+
+Kun olisivat olleet ajat ennallaan, ei siinä olisi ujosteltu,
+sillä Jussilan Anttoo oli kyllä poikamiehenä ollessaan ja vielä
+jälkeenkinpäin kulkenut omassa kylässä joka talossa kuin kotonaan,
+käynyt kaikissa kisapaikoissa ja monasti mallassaunoissakin huijaillut,
+ja olivat kyläläisetkin Jussilan vanhassa tuvassa monet tanssit
+pitäneet, mutta nyt vanhemmalla iällään ja varakkaaksi päästyään oli
+häntä alettu katsella suuremmalla kunnioituksella, ja sitä hän selvästi
+oli osoittanut itsekin vaativansa. Hänen taloonsa ei enää tultukaan
+niinkuin tavalliseen tasa-arvoiseen naapuriin. Hän oli tavallaan
+vieraantunut kyläläisistään ja entisistä ystävistään, vaikka kyllä
+hänet sentään aina emäntineen kutsuttiin kaikkiin suurempiin pitoihin,
+ja joka talossa hän aina oli ollut jotain papereita kirjoittamassa.
+
+Miehet siitä painuivat vähitellen portilta alemmaksi tallin puoleen,
+katsellen talon rakennuksia, joita moni tuskin oli uudessa kunnossa
+vielä nähnyt lähempää kuin maantieltä. Siellä yhdyttiin vanhaan
+Mattiin, joka oli koko kylän tuttu, ja jonka kautta kaikki Jussilan
+asiat kylällä tiedettiin, sillä hän ei milloinkaan väsynyt kehumasta
+isäntäänsä ja hänen toimiaan.
+
+Istuttiin tallinsillan kivijalustalle, pantiin piippuun ja kuunneltiin
+Matin selityksiä kaikesta siitä, mitä tänäpäivänä vielä saataisiin
+nähdä ja kuulla.
+
+Samassa astelee Anton Jussila itse keppi kädessä, sikaari
+hopeasuulaimessa hampaissa, miettivän näköisenä navetasta päin, ja
+tulee jo tallin sillan kohdalle. Matti, joka mehkaamalla on kylän
+miehille kehunut kuinka monta säkkiä "tuomaan kuonaa" heillä kulloinkin
+kannattaa peltoon ajaa, hiljentää ääntään sitä mukaa kuin isäntä
+lähestyy. Tämä on jo menossa ohitse, vaan seisattuu äkkiä ja katsahtaa
+sivulleen, juuri kuin vasta olisi huomannut, että siinä oli ääneensä
+puhuvia ihmisiä.
+
+Hän tekee hyvän päivän, tervehtää hätäisesti paria vanhempaa
+isäntämiestä kädestä ja jatkaa vakavana kävelyään pihaan.
+
+-- Jaa, jaa, älkääpä sanoko! Kyllä sillä miehellä on meiningin
+haaskuuta, sanoo Matti, huomattuaan jonkun miesjoukosta nurpeasti
+urahtavan. Ja sitten alkaa hän juurtajaksain selittää yöllistä
+lippumatkaansa.
+
+Portilla huomaa Jussila taas kuin sattumalta vaimoväen, nyykäyttelee
+päätään ja kehottaa heitä käymään pihan puolelle istumaan.
+
+-- Elkää ujostelko, vaikka tässä on vähän paikkoja siivottu. Käykää
+istumaan vaan tänne seinälle. Onhan täällä tilaa, kehottelee hän
+emäntiä.
+
+Mutta itse menee hän lehtimajaan keskellä pihaa, painuu huoahtaen
+notkealle laudalle istumaan, panee hattunsa pöydälle ja aikoo
+juuri pyyhkäistä otsaansa takkinsa hihalla, mutta tempaa samassa
+takataskustaan nenäliinan ja pyyhkii sillä. Sitten nousee hän
+seisaalleen taas ja alkaa kävellä edestakaisin lehtimajassa, katsellen
+vuoroin maahan, toisen vuoron ylös. On kuin puuttuisi häneltä jotain.
+Äkkiä kääntyy hän kyökin puoleen päin ja huutaa kovalla äänellä:
+
+-- Tiina hoi!
+
+Useita punakoita, hikisiä naisten naamoja ilmestyy avonaiseen kyökin
+ikkunaan ja koko emäntärivin päät seinivieren laudalla kääntyvät
+sinnepäin yhtäaikaa kuin komennosta.
+
+-- Onko Tiina siellä?
+
+-- Täällä on, vastataan.
+
+-- Käskekääpä tänne sitä.
+
+Tiina tulee kyökinportaita alas hihat kyynäspäihin käärittyinä,
+punakkana kuin saunan lavolta, ja juoksee poikki pihan isännän luo.
+
+-- Hohhoh, Tiina! Kyllä meillä on ollut kuuma aamu tänään, mutta
+onhan sitä hommattava, jatkaa hän kovemmalla äänellä, -- onhan sitä
+hommattava, että saataisiin jotain edistystä aikaan. Tuopa sieltä
+minulle pullo limunaatia ja lasi... tähän näin pöydälle.
+
+Saatuaan limonaadin, ottaa hän povitaskustaan rypistyneen paperin ja
+alkaa katsella sitä, aina väliin vetäen savuja, yskähdellen ja heittäen
+seinivierellä supattaviin emäntiin salaviistoja katseita.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Kansaa on kertynyt Jussilan talon täydeltä. Sillä vaikkei sitä ole
+paljoakaan paikastaan lähtenyt, on sitä sentään tullut viidestä
+pitäjästä, ja kun ne kaikki ovat tulleet yhteen kokoon, on siinä
+jommoinenkin joukko.
+
+Omasta pitäjästä sitä on kumminkin tullut eniten.
+
+Monella on ollut mukanaan näyttelyynkin pantavaa ja se otetaan vastaan
+ratasvajassa, joka sitä varten on tyhjennetty ja siistitty. Sinne
+asetetaan esineet kaikki ryhmittäin pöydille ja seinille niinkuin
+voitot arpajaisissa. Ani harva on tuonut mitään isompaa näytteille
+pantavaa tai elukoita. Joku on tullut aura ja parinkalut rattailla ja
+toinen hevonen tyhjänä jälessä juosten. Joku omanpaikkainen ojuri on
+astellut lapio kainalossa ja jollakulla pyssymiehellä on ollut rehlansa
+olallaan, sillä ojankaivussa ja vieläpä ampumisessakin kilpaillaan
+päivän kuluessa.
+
+Mutta suurin joukko kansaa on tullut pelkästä uteliaisuudesta,
+katsomaan mitä siellä näkisi. Ja jollei näkisi mitään muutakaan, niin
+näkisihän ainakin naapuripitäjien ihmisiä.
+
+Ennen muita on saapunut seuran varsinaisia jäseniä ja haaraosaston
+toimitusmiehiä, ollen lähemmin asiaan kuuluvia ja määrättyinä
+järjestämään kokouksen menoa. Ne ovat useimmat samalla jossain
+kunnallisessa toimessa ja jonkunlaisia henkiheimolaisia Jussilan
+isännälle, kun ovat kansan yhteisen hyvän harrastajia niinkuin hänkin.
+Ja ne kuletetaankin jokainen järjestään taloon saavuttuaan huoneelle
+ensin saamaan jotain virkistystä.
+
+Sitten he hajautuvat ympäri talon, touhuavat ja järjestävät, yhtyvät
+välillä parittain, välillä isompaan joukkoon, keskustelevat hetken
+ja kiireessä vähän väittelevätkin, juoksevat välillä, nyökkäävät
+ohimennen hyvän päivän jollekulle tuttavalle kansan joukossa ja
+kysyvät hengästyneinä, onko nähty isäntää sillä puolella, sillä häntä
+tarvittaisiin välttämättä. He ovat kovin tärkeän ja painavan näköisiä
+kaikki, sillä jokainen luulee, että juuri hänestä riippuu koko
+kokouksen menestys.
+
+Isäntä itse, Anton Jussila, seisoo keskellä pihamaata puhellen
+jonkun vastatulleen herrasmiehen kanssa sikaari hampaissa ja kädet
+housuntaskuissa, kun eräs toimikunnan jäsenistä juoksee hänen luokseen.
+
+-- Pitääkö sen ryijyn oleman levällään etummaisella pöydällä, niinkuin
+se on asetettu?
+
+-- Tietysti, kun se kerran on asetettu.
+
+-- Niin mutta se täyttää koko pöydän ja kanttuurska tahtoisi siihen
+pöytäliinansa. Siellä on siitä riita.
+
+-- Onko meidän emäntä siellä?
+
+-- Ei ole.
+
+-- No hae hänet sinne, kuuluuhan hänkin toimikuntaan. Sovittakoot
+siellä sitten parhaansa mukaan.
+
+Samassa juoksee Matti puheille.
+
+-- Pastoori tuli! Saakohan hänen hevosensa panna talliin, kun sanoo
+ettei se rattaissa pysy?
+
+-- Ois, kaikkia sitä nyt kysellään! Tietysti, tietysti.
+
+Hän on niinkuin sotapäällikkö, joka valmistaa paraatia jonkun
+korkeamman henkilön nähtäväksi, ja jonka luo adjutantit joka puolelta
+rientävät neuvoja kysymään. Ja hän tahtoo sen korkean vieraan silmissä
+esiintyä niin edullisessa valossa kuin mahdollista, ja niin tahtovat
+kaikki muutkin toimikunnan jäsenet, kuultuaan että sellainen on tulossa.
+
+Paljon on jo saapunut muitakin herrasmiehiä, oman paikan virkamiehiä,
+kartanonomistajia ym.
+
+-- Godag bror! kuuluu yhdeltä puolelta.
+
+-- Aah! Mjukaste tjänare fru Helenius! kumarretaan toisaalla.
+
+-- Nä, men man får ju treffa herr agronomen här, sanoo joku, ja rientää
+tervehtimään erästä juuri saapunutta, nuorta herrasmiestä, jolla on
+rillit nenällä ja pienet viiksen alut kierrettyinä korvia kohti,
+ja joka niitä yhä kierrellen katselee ympärilleen aivan kuin olisi
+joutunut johonkin ventovieraaseen, outoon paikkaan, jossa ei tiedä
+miten olla kuin elää.
+
+-- Jo, man ska' nu lära de där tuppelinerna att odla rofvor, vastaa
+puhuteltu mielihyvästä nauraen, kun huomaa, ettei hän sentään vielä ole
+joutunut kokonaan hunningolle.
+
+Siihen samaan yhtyi Jussilakin kohteliaasti kumartamaan ja
+tervetulleiksi ottamaan tulijoita, niinkuin hän teki kaikille
+herrasmiehille, vaikka kovin häntä suututti, että heillä aina oli se
+"kapulakielensä" ensimmäisenä.
+
+Ei hän sentään sisimmässään itse siitä kielestä ollut niin vihoissaan
+-- se häntä enimmin katkeroitti, ettei sitä pitänyt ymmärtää eikä itse
+osata käyttää. Ja sitä hän oli monasti ajatellut ja ystävilleenkin
+puhunut, että kun sitä vaan voisi vielä vanhana oppia, niin sitten
+niitä herroja ja ruunun rottia vasta oikein kelpaisi "tuukata".
+
+Yksi toisensa jälestä alkoi jo saapua niitäkin pitkämatkaisempia, jotka
+olivat rautateitse lähimmälle asemalle tulleet ja siitä hevosella
+Jussilaan.
+
+Ja yhtäkkiä käy hymäys portin puolella olevien joukossa, että nyt se
+tulee sinatööri.
+
+Se tieto leviää miehestä mieheen ja kaikki ahtautuvat portille, johon
+samalla ajaa kaksi herrasmiestä samoilla rattailla, astuvat alas
+ja puhuvat keskenään, tehden liikkeitä käsillään, juuri kuin siinä
+lopettaen jotain tiellä tapahtunutta keskustelua.
+
+Toinen tulijoista on suuri, muhkea mies muodikkaassa puvussa. Hän
+vetäsee ryhdikkäästi keltaisen hansikkaan oikeasta kädestään ja maksaa
+tuojalle kyytirahan.
+
+Moni kansan joukosta, joka ei tunne kumpaistakaan miehistä, ottaakin
+tämän senaattoriksi, sillä toinen herra on paljoa mitättömämmän
+näköinen, vanha ja hiukan koukistunut. Mutta useammat sentään tuntevat
+hänet ja kuiskailevat: "katsokaas paroonia".
+
+Hän on sisuksiltaan ja perustuksiltaan talonpoika, naapuripitäjän
+mahtavin mies, ja istunut tuomiokuntansa edusmiehenä jo monilla
+valtiopäivillä, mutta aina mahtavan ja hienon esiintymisensä
+vuoksi on häntä piloillaan alettu kutsua "parooniksi". Hän on myös
+maanviljelysseuran puheenjohtaja, ja on tehnyt senaattorille seuraa
+samoilla rattailla, ja tämän kanssa innokkaasti puhunut kansalle,
+ehkäpä itselleenkin tärkeistä asioista, joita ei jokaisen syntisen
+korvan ole sallittu kuulla.
+
+Jussila on portilla vastassa etummaisena, seisten pönäkkänä, vaikka
+vähän epävarmana, kuinka vastaanoton oikeastaan pitäisi tapahtuman
+ja mitä siinä olisi sanottava. Salainen kateus "paroonia" kohtaan on
+aina kytenyt hänen rinnassaan joka kohdassa, missä he vaan ovat yhteen
+sattuneet, ja nytkin se taas pyrkii vastustamattomasti ja entistään
+vimmatummalla voimalla esiin, kun hän näkee, kuinka tutunomaisesti tämä
+puhelee senaattorin kanssa. Se tunkee tekemään häiriötä jo muutenkin
+tuskallisessa asemassa. Ja vilaukselta likistyvät Jussilan huulet
+ohuiksi yhteen, mutta hän voittaa sentään heti itsensä ja ajattelee,
+että koittaa se kerran minunkin vuoroni.
+
+-- No niin, no niin, jahaah, tjaah, puhuu esimies hienosti sointuvalla
+äänellä, vetäen toisenkin hansikkaan kädestään ja asettaen sen toisen
+kanssa sievään palloon.
+
+Sitten heittää hän katseensa väkijoukkoon, tehden omituisen,
+kohauttavan liikkeen silmäluomillaan, juuri kuin paremmin nähdäkseen,
+ja lähestyy senaattorin kanssa porttia.
+
+-- Sanomattoman hauskaa, jatkaa hän sitten erityisesti suhahtavalla
+S:llä, -- sanomattoman hauskaa, että olemme saaneet näin paljon
+kansaa, näin erittäin vilkkaan osanoton kokoukseemme. Se on edistyksen
+merkkejä. Jahaah, tässähän onkin tämän talon isäntä, ellen väärin
+muista, sanoo hän huomattuaan Anton Jussilan vastassaan.
+
+Tuo "väärin muista" pistää Jussilaa kuin veitsellä, sillä he olivat
+siksi vanhat tuttavat, siksi usein yhdessä olleet, ettei hän voinut
+käsittää näiden sanain tarkoitusta. Mutta pitemmälle hän ei ehtinyt
+sitä asiaa ajattelemaan, sillä samassa tarjosi toinen jo kättä, ja
+sanoi sitten senaattoriin päin kääntyen:
+
+-- Niin, tässä on tämän talon omistaja, haaraosastomme uusi esimies
+Anton Jussila.
+
+Jussilaa hykäytti omituisesti rinnan alta ja huulet vavahtivat hiukan,
+kun näki senaattorin ojentavan kättään. Hän ei saanut sanaakaan
+suustaan, vaikka niitä oli ollut valmiina paljonkin, tempaisi vaan
+hatun kouraansa, teki syvän, vähän kömpelönpuolisen kumarruksen ja
+työnsi kättä vastaan tervehtäjälle, niin että kalvosin lensi nyrkin
+päälle ja peitti kokonaan sekä hänen omansa että senaattorin käden.
+
+-- Tervetuloa, herra si-sinatööri! hän sai vihdoin sanotuksi,
+työntäessään punakkana kalvosinta takaisin takkinsa hihaan.
+
+Mutta korkea vieras hymähti tuskin huomattavasti ja asteli vähän
+kumarassa eteenpäin, keppi keskeä kiinni vasemmassa kädessä ja oikealla
+silmälasiaan kohennellen.
+
+Silloin törähtivät yhtäkkiä torvet, katkaisivat räikeillä marssin
+sävelillä tyynen hiljaisuuden ja saivat repäisevällä äänellään melkein
+koko yleisön kömmähtämään, paitsi muutamia poikaviikareita, jotka
+vilkuvin silmin tunkeilivat päärakennuksen ja eteisen nurkkaukseen ja
+tiesivät mitä tuleman piti.
+
+Kaiku remahti seinästä seinään, rakennuksesta toiseen ja takaisin
+taas, huppelehti ja telmi pihamaalla juuri kuin ei olisi osannut ulos
+rakennuksien ahtaasta piiristä. Mutta lopulta kohahti se korkeammalle,
+löysi tien nummelle ylös, ja siellä sillä oli tilaa ja sinne se haipui
+kuulumattomiin rajattomassa vapaudessaan.
+
+Kuunneltiin siinä soittoa suut auki, silmät pystyssä, eikä heti
+huomattukaan, mikä temmellys ja kauhu syntyi hevosten joukossa
+pitkin aitoja ja ulkohuoneitten seinämiä, missä ne seisoivat,
+toiset riisuttuina, toiset aisoissa. Kaikki ne lakkasivat syömästä,
+korskahivat ja teroittivat korviaan. Joukossa oli sellaisiakin,
+jotka ennen olivat sattuneet musiikkia kuulemaan tai olivat muuten
+rohkeampia, ja ne pysyivät rauhallisina, mutta toiset vauhkoontuivat
+aivan.
+
+Kovalla metelillä ja huudolla juoksevat nyt miehet asian huomattuaan
+niitä hillitsemään. Yksi, kaikkein likimpiä, reuhtoo piha-aidassa
+rattaineen. Se hyökähtää eteenpäin, mutta kun tölmää rintansa
+korkeaan pisteaitaan, peräytyy se niin pitkälle kuin pääsee ja
+pingottaa riimunsa vartta korvat luihussa ja sieraimet suurina. Ja kun
+peräytymällä ei huomaa pääsevänsä tuota räminää pakoon, heittäytyy se
+kovalla voimalla sivuun, riimun varsi kätkee, ja kun omistaja kiroten
+ja kirkaisten ehtii paikalle, menee se jo täyttä laukkaa kujaan, häntä
+ojossa ja kokkareet ratasten koriin pompahdellen. Papin renki, joka
+herransa lähettyvillä on seisonut lasi-eteisen edustalla, ihan torvien
+vieressä, huomaa hänkin hevosten levottomuuden ja alkaa juosta huutaen
+talliin päin.
+
+-- Ho ho, ho ho! ettei vaan pastoorin hevonen. Siunaa ja varjele kuinka
+tuo tuosta.
+
+-- Älä hohota siellä, huutaa Matti vastaan tallin puolelta. -- Sehän
+on tallissa papin hevonen ja viidestä kohti kiinni, neljästä pilttuun
+pohjassa ja nuoren pätkä viidettä -- kuuntele siellä musiikkia vaan!
+
+Tämän melskeisen välinäytöksen muuten niin rauhalliseen ja juhlalliseen
+kokouksen alkuun sai toimitusmiesten määräyksestä aikaan pitäjään
+lukkari, joka uudenajan miehenä ja nuorena, innokkaana soiton
+harrastajana oli kuntaansa perustanut torviseitsikon ja saanut torvien
+näppäimiin ja talonpoikaispoikien huuliin jo sen verran eloa, että
+julkisissa paikoissa rohkeni tuoda soittokuntansa esiin.
+
+Nyt oli hän sen asettanut salin ikkunan alle, eteisen siimekseen,
+mihin oli nostettu pöytä nuottikirjoja varten ja tuolit soittajille,
+sekä lyöty muutamia koivuja verhoksi pihan puolelle. Ja kun merkki
+annettiin, paukautti hän kämmentä pöytään, ja silloin remahtivat
+kiiltävät messinkitorvet leveitten suittensa täydellä voimalla. Mutta
+johtajalla ei ollut aikaa huomata sen vaikutusta. Hän huitoi molemmin
+käsin tahtia vaan, ja löi välillä kämmeniään pöytään niin että
+nuottikirjat poukahtelivat ja pöytä säesti soittoa kuin rumpu.
+
+Marssin kestäessä oli Jussila kulettanut korkean vieraan ja seuran
+puheenjohtajan saliin, ja sille puolelle niitä näkyi eteisen ovesta
+puikahtelevan useita muitakin saapuvilla olevia herroja ja kunnan
+virkamiehiä.
+
+
+
+
+6.
+
+
+Kokouksen virallinen puoli on alkanut. Puheenjohtaja on juhlallisena
+astunut navetan siltaa ylös parvelle, joka on sisustettu
+kokoushuoneeksi, ja asettunut istumaan perälle parven lattiasta
+kohotetulle lavalle, pöydän taa, kirjoineen, papereineen ja
+läkkipulloineen niinkuin lehtimajaan, sillä koivun ja pihlajan oksilla
+on koristettu lavan tausta ja molemmat sivut. Pöytäkirjan pitäjä on
+ottanut tilansa hänen vasemmalle puolelleen, pöydän päähän.
+
+Kaikki mahtihenkilöt, kuntain etevimmät ja ylisummaan ne, joilla
+tässä tilaisuudessa on tai jotka luulevat itsellään olevan jotain
+sanottavaa, ovat asettuneet etumaisiksi, lähimmäksi puheenjohtajaa, ja
+istuvat siinä varsin painavan ja vaikuttavan näköisinä, tuntien hetken
+tärkeyden ja tämän kokouksen yleistä hyvää tarkoittavan luonteen.
+Heidän takanansa, niin pitkälle kuin notkuvia lautoja riittää, istuu
+muita vähemmin näkyviin pyrkiviä henkilöitä, mutta siitä ovelle
+asti ahtautuu koko suuri parvi täyteen muuta rahvasta, tunkeillen,
+toisiaan tölmien ja kaulojaan kurkottaen, sellaisella sohinalla ja
+kohinalla, ettei siitä tahdo tulla loppua ollenkaan. Puheenjohtaja
+seisoo jo lavallansa nojaten molemmin käsin pöydän syrjään ja kiikuttaa
+yläruumistaan edestakaisin, kohautellen silmäluomiaan. Mutta temmellys
+oven puolella melkein äityy vaan ja kuuluu sieltä selvästi muun turinan
+seasta meheviä kirouksia "varpaille astumisesta" ym.
+
+Kun puheenjohtaja huomaa, että kohina hänen seisovasta asennostaan ja
+merkitsevistä katseistaan huolimatta yhä jatkuu, ottaa hän lyijykynän
+käteensä ja painaa sitä hetken pystyssä pöytään, niin että outo luulisi
+hänen aikovan työntää sen siitä lävitse. Sitten naputtaa hän sillä
+muutaman kerran pöytää, yskähtelee sieraimistansa juurikuin suulaen
+ja nenän yhtymäseudussa olisi joku tukkeuma puheenjuoksulle, ja alkaa
+puhua.
+
+Hän lausuu kaikki kokoukseen saapuneet tervetulleiksi, huomauttamalla
+erityisesti yhtä, hän kääntyy tässä kohdassa sivummalla yksikseen
+istuvaan senaattoriin, -- yhtä väsymätöntä ja harrasta isänmaan
+ystävää, jonka aina valvova silmä nyt on sattunut tätäkin isänmaamme
+sopukkaa näkemään ja läsnäolollaan virkistämään.
+
+Kaikki luovat silmänsä senaattoriin päin, joka istuu tuolillaan
+takakenossa hattu polvella ja kiertelee mietteihin vaipuneena
+partaansa, katse väsyneen ja raukean näköisenä epämääräisesti
+väkijoukkoon kääntyneenä.
+
+Sitten tekee puheenjohtaja, tavantakaa nenästään yskähtäen ja samalla
+toistaen jonkun tärkeämmän sanan, "lyhyesti" selkoa tämän "jalosta
+aatteesta syntyneen ja kansan yhteistä parasta tarkoittavan" seuran
+viimevuotisesta vaikutuksesta ja julistaa kokouksen avatuksi.
+
+Jussila on koko puheen ajan katsellut kulmat rypyssä puheenjohtajaa ja
+välillä vilaissut, minkä vaikutuksen hänen puheensa tekisi sivummalla
+istuvaan korkeaan henkilöön. Mutta kun hän on huomannut, ettei
+senaattori ole mitään erityistä liikettä tehnyt, eikä millään tavalla
+katsettaankaan kääntänyt, on hänen otsansa taas hetkeksi silinnyt.
+Sillä hänen on aina pistänyt sisullensa ja pistää nytkin sen miehen
+puhetaito, joka siinä pöydän takana niin vapaasti ja rohkeasti,
+käsillään liikkeitä tehden sanoja singauttelee ja voi melkein tyhjästä
+puhua noin pitkältä.
+
+-- Kun voisi oppia sen konstin, mietti Jussila. -- Mutta se on
+opittava, koko elämän uhalla on se opittava, sitä on harjoiteltava ja
+oltava rohkea!
+
+Ja kun sitten ruvetaan valitsemaan palkintotuomareita, niin nousee
+Jussila ensimmäisenä reippaasti ylös, kakasee onnistumattomasti
+kurkkuaan, luettelee läpitse koko ystäväpiirinsä, isäntiä ja emäntiä,
+mitä niitä kokouksessa läsnä on, ja sanoo lujalla äänellä, että se
+ja se siihen ja siihen talouden haaraan, heilauttaen kättään kutakin
+nimittämäänsä henkilöä kohden. Sitten hän istuu ja alkaa tyytyväisen
+näköisenä leukaansa silitellen kuiskailla jotain vieruskumppanilleen,
+Mikkolan isännälle.
+
+Mikkola nousee ylös ja luettelee taas samat henkilöt, jättäen sentään
+itsensä pois, mutta mainitsemalla sen sijaan tilallisen Anton Jussilan
+ja hänen emäntänsä.
+
+-- Jahah. Jahah! sanoo puheenjohtaja. -- Merkitkää ylös, sihteeri!
+
+Ja niin ehdottavat useimmat etevimpien nimessä kulkevat isännät ja
+emännät toinen toistaan, kunnes palkintotuomarien luku on täysi,
+jolloin puheenjohtaja kuuluvalla äänellä kysyy, onko se kokouksen
+yksimielinen tuuma ja päätös.
+
+Oven puolelta parvea kuuluu sama epäselvä sorina, joka kaiken aikaa
+on puhetta säestänyt ja josta ei tiedä onko se myötä vai vastaan,
+ja puheenjohtaja napauttaa kuuluvasti kynällään pöytään ja käskee
+sihteerin merkitsemään pöytäkirjaan kutka ovat valitut.
+
+Julistetaan sitten keskustelukysymykset alkaviksi ja niistä on
+ensimmäisenä "juurikasvien tarkoituksenmukainen viljelys ja käytäntö".
+
+Jussila oli tähän saakka ollut aivan levollisena, seurannut innokkaasti
+vaalin menoa, eikä hetkeen ollenkaan muistanutkaan, että juuri hänen
+piti se kysymys pohjustaa.
+
+Nyt on tosi edessä, eikä se tunnukaan hänestä oikein lyövän yhteen
+niiden kuvitusten kanssa, joita oli hänen eteensä auennut silloin
+kun hän kysymystä valmisteli, kirjoitti ja kamarissaan ääneensä
+luki. Hän oli sitä silloin lukenut vaan niinkuin olisi ollut omassa
+kuntakokouksessa tuttujen kesken, eikä ollut laisinkaan osannut ottaa
+lukuun senaattoria, agronomia eikä monia muita vieraita herrasmiehiä.
+Ja nyt alkoi hänen rohkeutensa pettää. Yhtäkkiä pälkähti päähän ajatus,
+että jos ilmoittaisikin ettei ollut muilta kiireiltä ennättänyt
+kysymystä valmistaa, vaan että siitä kyllä sopisi muutenkin yleiseen
+keskustella.
+
+-- Mutta ei, se ei sovi, sillä itsehän hän oli sitä tehtävää pyytänyt
+jo kuukausia sitten, ja toisekseen tulisi siitä ilmeinen häpeä ja hänen
+arvonsa olisi kerrassaan mennyttä juuri sillä hetkellä, siinä kauvan
+odotetussa ja kauvan valmistetussa tilaisuudessa, jossa hänen sille
+pitäisi antaa pääpotku nousemaan päin.
+
+Hän nousi päättävästi seisaalleen. Mutta polvissa alkoi vähän
+vavahdella, suupielet värähtelivät ja yskäkin tuli arkana,
+kiljahtavana, eikä ollenkaan niinkuin jokapäiväisiä asioita puhutessa.
+
+-- Kun sopisi puhua istuillaan, mietti hän, -- ettei olisi niin
+jokaisen nähtävänä, tahi kun olisi pöytä mihin nojata niinkuin
+puheenjohtajalla, sillä tämähän on niin turvatonta. Hänkin katselee
+tuolta niin odottavan näköisenä, eikö lie ollut itselleenkin ennen
+vaikeata, ja kaikki katselevat, ja ovat nyt niin hiljaa oven
+puolessakin, äsken siellä kyllä sohisivat.
+
+Ja hän katsoi taakseen niinkuin olisi tahtonut sanoa, että rähiskää nyt
+edes siellä!
+
+Tuntuu kuin penkki vetäisi Jussilaa istuilleen takaisin ja hän todella
+kyyristyykin vähän matalammaksi, koukistaen polviaan ja painaen päätään
+olkapäittensä väliin. Vieruskumppanit, jotka huomaavat hänen tuskallisen
+tilansa eivätkä soisi omalle pitäjälle mitään häpeätä tulevan, vaan
+vallan päinvastoin, nykivät häntä salaa reiteen ja kuiskivat, että
+"anna tulla vaan!" Ja Jussila alkaa.
+
+-- Naurista, hm hm, naurista on monta eri lajia, valkoisia ja, hm
+hmm... ja vaikka hän katselee lattiaan, tuntee hän sentään senaattorin
+raukean katseen ja puheenjohtajan puoleksi pilkallisen, puoleksi
+säälivän hymyn päällään, ja muisti pettää, vaikka aamulla vielä oli
+osannut sanottavansa ulkoa kuin isämeidän. Eikä ollut aikaa ajatella
+mitä ne nyt olivat ne toiset naurislajit, sillä siitä tulisi liian
+pitkä keskeytys.
+
+Hiki oli ollut jo ennestäänkin ylen kuumassa ja kansaa täyteen
+ahdetussa navetan parvessa, jonka asfalttikattoon aurinko paistoi
+täydeltä terältä, vaan nyt alkoi vesi valua vallan virtana hänen
+kasvoiltaan, ja tuntui niinkuin joku sisällinen voima sillä hetkellä
+olisi pakottanut häntä hyökkäämään väkijoukon lävitse ja ulos ja
+juoksemaan karkuun koko talostaan.
+
+Jussilan emäntä istuu kanttorin rouvan kanssa sivuseinällä. Hän on
+puhunut tälle paljon heidän Anttonista, sen toimista ja ankarasta
+kiireestä, ja pysyttänyt lehevää muotoansa hyvin näkyvissä, mutta nyt
+on kuin painuisi hänkin pienemmäksi istuimellaan ja hän vetää kasvonsa
+kattotuolista riippuvan pihlajan oksan verhoon, vaikka pikkuista ennen
+oli sen taivuttanut sivulle.
+
+-- Onkohan se Anttoo kipeä? Mikähän sille nyt tuli? Täällä on niin
+kauhean kuumakin, kuiskailee hän vierustoverilleen tuskallisena.
+
+Mutta lähimmät ystävät ovat uhuttaneet ja kehottaneet Jussilaa yhä,
+että "ann' tulla vaan", hän oli lujalla tahdolla, melkein hammasta
+purren saanut murretuksi sisällisen heikkoutensa ja vapisevin käsin
+kaivanut moneen ryppyyn mytistetyn paperin taskustaan. Siitä alkaa hän
+lukea aluksi väräjävällä, vaan sitten yhä vakautuvammalla äänellä, ja
+lukee melkein sanasta sanaan "Arrheniuksen maanviljelysopista" otetun
+luvun juurikasvien viljelyksestä, ja on loppuun päästyään jo niin
+rohkea, että puristaa paperin kourassaan housunsa taskuun ja sanoo
+ulkomuististaan, kuinka paljon niitä päivässä sopii lehmälle antaa,
+ja että ne "järkiperäisessä karjanhoidossa ovat ihan välttämättömiä".
+Ilman niitä ei ole karjasta mitään tuloa toivomista.
+
+Nyt sitä olisi tullut vaikka kuinka pitkältä, kun vaan olisi ollut
+ainetta jatkaa, ja vielä pohjustuksensa lopetettuaan seisoo Jussila
+kotvan aikaa pyyhkiellen kämmenellään otsaansa ja katsoen tyytyväisenä
+ympärilleen, nähdäkseen minkä vaikutuksen tämä hänen tietojensa näyte
+oli tehnyt. Parvella oli kaikki ennallaan, sama sohina oven puolella,
+missä kuljettiin sisään ja ulos, ja sama virallinen jäykkyys ja
+painava kuumuus perän puolella. Ja vaikkei mitään erityistä vaikutusta
+huomannutkaan, piti Jussila tätä sentään ensimmäisenä varsinaisena
+voittonaan julkisuuden alalla, joskin se oli ontuen saavutettu.
+
+-- Kyllä sitä sentään lähtee, kun alkuun pääsee ja on oikea asia mistä
+puhuu, sanoi hän hiljaa vieressään istuvalle Mikkolan isännälle. --
+Saas nähdä vieläkö on kellään mitään sanottavaa siihen? No, ehkä
+jotain, mutta ei se siitään enää selvene!
+
+Asia ei sentään ollut Jussilan selityksellä vallan valmis, sillä lyhyen
+äänettömyyden perästä kohottautui agronomi, se ennenmainittu nuori
+herrasmies istuiltaan ja pyysi puheen vuoroa.
+
+-- Ka! Mitähän tuolla on sanottavaa, kuiskasi Jussila, joka oli tullut
+erittäin vilkkaaksi, kääntyeli joka taholle ja sopotteli lähimpänä
+istuvien kanssa, juurikuin nyt jälestäpäin olisi tahtonut näyttää,
+ettei se ollut ollenkaan pelko eikä hämmästys, joka häntä puheensa
+alussa oli vaivannut. -- Jokohan alkaa muutella ohjeitani, poika!
+
+Ja sillä aikaa, kun agronomi huonolla suomen kielellä ja pitkissä
+sotkuisissa lauseissa tekee laajalta selkoa juurikasviviljelyksen
+levenemisestä yleensä, selittelee Jussila kuiskimalla lähimmilleen,
+mitä miehiä nuo akronoomit oikeastaan ovat. -- Ne eivät tienneet
+oikeasta asiasta mitään, ei niin mitään. Eikä hän voinut niitä sietää
+kirjoista temmattuine viisauksineen, vaikka viime syksynä hänenkin
+sentään oli täytynyt hakea luokseen yksi mokoma ja sitä passata, kun
+oli koetettava palkintoa niityn hoidosta ja saatava puoltolause.
+Sekin oli ensin ruvennut moittimaan ojia ja antamaan neuvojaan, niin
+kuin ne aina tekevät, kun heitä itseään ei ole haettu ojamittaa
+antamaan, mutta kun hän oli suoraan sanonut, ettei hän haukkumisia
+kuullakseen ollutkaan herraa niitylleen vienyt, oli se heti ruvennut
+hyväksi mieheksi. Tietää se toistain turhia vedellä, lopetti Jussila
+yhä kovemmalla äänellä, joka loppui väkiseltä päässeeseen naurun
+hytkäykseen.
+
+Mutta agronomi on jo ennättänyt iskeä kiinni Jussilan pohjustukseen.
+Hän sanoo, että edellisen puhujan antamat ohjeet ovat vanhentunutta,
+ruotsalaista "metoodia", jonka hän huomasi varsinkin siitä, että puhuja
+oli maininnut vakojen välimatkan 67 senttimetriksi, sillä nykyjään
+käytetty ainoa oikea välimatka on 65 senttimetriä. Hän on sitä itse
+Saksanmaalla tutkinut ja mittaillut. Jussila teroittaa korviaan.
+
+-- Mitä se sanoo! Ettäkö 65 senttimetriä. Ei ikinä, kun opistossakin
+sanottiin... ja neljäkösataa kuormaa lantaa? Se on hassahtanut, poika
+paha, kuiskii hän taas ja tekee sellaisen liikkeen niin kuin aikoisi
+siirtyä istumaan takanansa olevan polville, ja sanoo kovalla äänellä:
+"herra puheenjohtaja".
+
+-- Isäntä Jussilan puheenvuoro.
+
+-- Mitä edelliseen puhujaan tulee, niin en voi hyväksyä hänen
+vakovälimatkojaan. Kyllä se on 67 senttimetriä paras, niin sanottiin
+opistossa ja niin sanoo Arenjuskin. Ja jos sellainen määrä lantaa
+tarvittaisiin, niin eihän niitä viljelisi kukaan.
+
+-- Luuleekohan tuo herraspoika, ettei meidän Anttoo tunne uusia
+mittoja, sopotti Jussilan emäntä kanttorin rouvalle. -- Heti
+uudenvuoden aamuna, kun uudet mitat tulivat voimaan, pyysi Anttoo
+tesilitran kahvia, hihii. Tunsipa silloin jo...
+
+-- Mitä tapaa te itse olette käyttänyt? kysyy agronomi Jussilalta.
+
+Nyt huomasi Jussila, että olisi pitänyt pitää suunsa kiinni.
+
+-- Enhän minä ole tullut niitä itse koettaneeksi kuin vähän
+hajakylvöllä suossa, änkkäili hän hiukan hämillään. -- Mutta hyvää
+rehua ne ovat, lisäsi hän kuuluvammin, koettaen saada asian toiselle
+tolalle.
+
+Mutta agronomi väitteli innostuneena välimatkasta yhä, vaikka varmaan
+hän ei ollut kylvänyt rehunaurista enempää kuin Jussilakaan.
+
+Oven puolella seisoo vanhoja ukkoja käyden välillä ulkona piippuun
+pistämässä ja siellä omista asioistaan keskustelemassa, välillä taas
+tullen vinnin puolelle kuuntelemaan.
+
+Siinä on joukossa miehiä, jotka kyllä ovat naurista "sylkeneet"
+ja muistavat naurispuuron maun niiltä ajoilta, kun vielä kaskia
+vierrettiin ja niissä naurista juurusrukiin seassa viljeltiin. Mutta se
+viljelystapa on jäänyt jo unohduksiin ja he ovat kylväneet vaan perunaa
+ja vähän lanttua seinivierille, silmämäärällä vaot ajaen, käyttämättä
+siinä sen tarkempia mittoja.
+
+Heitä näyttää toisten väitös puheenjohtajan pöydän puolella tavallaan
+huvittavan ja pitävät he siitä omaa keskusteluaan puheenvuoroista
+huolimatta.
+
+-- Kuules Mattila, sanoo siinä väkijoukossa muuan ukko toiselle
+miehelle, joka seisoo vähän sivulla hänestä -- kun meillä ei ole vielä
+sitä meeterimittaakaan...
+
+Nuori kansa ympärillä purskahtaa nauruun ja perältä kuuluu monista
+suista: hs! hs!
+
+-- Kyllä minulla on se vanhanaikainen naurismitta vielä suussani, jos
+se siksi tulisi, sanoo Mattila. -- Mutta pantaisiinko nyt kaikki sonta
+naurismaahan ja tulisi leivästä loppu. Ei taitaisi nykyinen polvi
+ruveta naurishaudalla elämään. Ehei, kun peltoni vä'itän, niin rukiin
+siihen kylvän.
+
+-- Lehmillehän niitä syötetään, kuulitteko, sanoo joku.
+
+-- Kuralle ne panevat lehmänkin.
+
+-- Ettekö te voi olla hiljaa täällä, vanhat miehet! sanoo kovin
+loukatun näköisenä muuan nuori, hieno isäntämies, joka koettaa
+pujotteleida joukon lomitse ulos. -- Sinatöörikin istuu siellä ja te
+häpäisette mehkallanne koko kokouksen.
+
+-- Hän viisi meidän nauriistamme. On hänellä parempaakin pään vaivaa!
+
+-- Eipä tiedä, sanoo toinen, -- koska on niin kauvan siellä viipyneet
+minunkin maakirjani.
+
+Ja juttu käy entistä menoaan vaan kiellosta ja tyssäytyksestä
+huolimatta, vaikka jonkun ajan kyllä vähän tukautettuna.
+
+Perällä parven väitellään yhä samasta asiasta ja aina innokkaammin
+vaan. Jokainen, joka luulee asiaan jotain tietävänsä, pyytää
+puheenvuoroa.
+
+Muuan lihava kartanon omistaja naapuripitäjästä, joka harjoittaa
+suurta sahaliikettä, väittää kysymyksessä olevaa viljelystä äärettömän
+tuottavaksi.
+
+-- Syy on vaan siinä, sanoo hän, -- että talonpoikainen kansa on
+niin vanhoillista ja kaikkea yritteliäisyyttä vailla, ettei se
+tahdo eikä rohkene panna pääomaa kiinni mihinkään, ja tämä viljelys
+vaatii uudenaikaisia työkaluja ja paljon ostolantaa. Kun saataisiin
+ennakkoluulot voitetuiksi, leviäisi juurikkaiden viljelys kylläkin.
+
+-- Kelpaa sen puhua, kelle saha jauhaa rahaa kuin köyttä, vaikka
+ruokkisi vehnäpullilla koko karjansa, sanoo taas oven puolelta joku
+kuuluvasti.
+
+Silloin nousee istuiltaan sivuseinällä muuan vanha, hienopiirteinen
+ukko yksinkertaisessa puvussa ja ottaa puhevuoron.
+
+-- Eihän vanhan tarvitsisi enää näihin nuorten seuroihin sekaantua,
+sanoo hän vakavalla, hiljaisella äänellä, mutta tekee sentään mieli
+jotain joukkoon puhua. Enhän minä tiedä mitään näistä uudenaikaisista
+viljelyksistä, kun olen kaiken ikäni karjaani heinillä ja suuruksen
+voimalla vaan lypsättänyt ja sillä maidossa pysynyt, enkä asiaan pysty
+sanomaan kokemuksestani sitä enkä tätä. Mutta voihan tätä uuttakin
+keinoa koettaa kuka tahtoo, ja jos se niin hyödyllistä on ja maidon
+annille etuisaa, kuin tässä on väitetty, niin eiköhän herra agronomi
+asian lopuksi näyttäisi meille kuinka se käy päinsä. Onhan täällä
+auroja ja pehmeätä peltoa, niin ehdottelen minä, että tämä herra
+kyntäisi meille muutamia harjavakoja niillä omilla mitoillaan, koska
+kuuluu vallan siihen toimeen olevan palkattu ja tuntuu tässä joukossa
+paraiten sen konstin tuntevan. Lähdettäisiin miehissä katsomaan ja
+oppimaan.
+
+-- Kyllä Kartanon ukko tietää mitä puhuu, kuuluu ääniä takaapäin, jossa
+muuten nyt on oltu aivan hiljaa.
+
+Agronomi kumartaa puheenjohtajalle ja lausuu jotensakin tiukasti, ääni
+hiukan värähtäen:
+
+-- Pyydän huomauttaa edelliselle puhujalle, etten minä ole tullut tänne
+kenellekään kyntömieheksi. Se hänen pitäisi tietämän. Minun virkani
+on antaa tietopuolista opastusta ja kehotan arvoisaa puhujaa tässä
+kohdassa kääntymään kynnönneuvojan puoleen.
+
+-- Onko se sellainenkin virkamies? Lieneeköhän tuo täällä nyt? kysyy
+Kartano.
+
+-- Jaa, minä en voi tietää, tiuskahtaa agronomi ja painautuu istumaan
+taas, heittäen niskaansa niin että tukka höllähtää ja rillit solahtavat
+oikealta kohdaltaan alemmaksi nenän selälle.
+
+-- Mutta kun kruunu niitä monenmoisia maanviljelysherroja palkkaa,
+jatkaa Kartanon ukko itsepäisenä, ja sentään tälläkään kulmalla ei
+ole juuri milloinkaan niitä toimessaan nähty, niin olisipa nyt kerran
+katseltu, mitä ne saavat aikaan.
+
+Puheenjohtaja alkaa naputella kynällään pöytään, senaattori, joka
+kaiken ajan on istunut pää kumarassa niin kuin omissa mietteissään,
+katsahtaa ylös, ja agronomi alkaa kiivaasti puhua persoonallisuuksista
+ja loukkauksista.
+
+Jussila on hyvillään kovin, kun agronomia annetaan nenälle, mutta
+se häntä pistättää, ettei pitänyt itse osata sitä tehdä, osata eikä
+rohjeta, vaan että piti tuon ukon päästä se sanomaan. Siitä sitä
+taas tyhmät isännät, torpparit ja muut itselliset ylistävät ja kahta
+innokkaammin sen vetelemisiä kunnankokouksissa kuuntelevat. Se se aina
+kaikki asiat sotkee.
+
+Samassa tunki eräs mies väkijoukon lävitse perälle saakka joku paperi
+kädessä ja jäi vähän epäröisenä ensimmäisen penkkirivin kohdalle
+seisomaan.
+
+Joku kysyi mikä paperi se oli. Mies ei tiennyt muuta kuin että se
+asemalta vaan tänne määrättiin tuomaan sille herralle, mikä se nyt
+olikaan, ja hän selkähevosella toi.
+
+Asia selvisi siten, että siinä oli sähkösanoma senaattorille.
+
+Senaattori repäsi sen hermostuneesti auki, nousi sitten istuiltaan ylös
+ja meni keskustelemaan puheenjohtajan kanssa. -- Hänen piti tänä iltana
+matkustaa suoraa päätä Helsinkiin, vaan tahtoi kumminkin miettiä asiaa
+hiljaisuudessa ja pyysi päästä yksinäiseen huoneeseen hetkeksi.
+
+Isäntä itse, Jussila, johdatti hänet väkijoukon lävitse parvelta alas,
+vei kamariin salin sivussa ja kysyi ovella tarvitsiko herra sinatööri
+mitään.
+
+Ei sanonut hän mitään tarvitsevansa ja isäntä poistui saliin, johon
+emäntäkin jo oli rientänyt jälestä ja nyt uteliaana kyseli mitä
+tärkeitä asioita heillä oli ollut, kun he niin yksissä olivat huoneelle
+tulleet. Ja unohtaen kokonaan väittelyt navetan parvessa jäivät he
+kumpikin saliin ja istuivat siellä hiljaa sopotellen. Emäntä oli
+tuhannessa tuskassa siitä, että olikohan vaan kaikki paikat tarpeeksi
+siistityt kamarissa. Ja kun ruuan laittajat kantoivat saliin astioita
+ja asettivat niitä siellä paikoilleen juhlapäivällistä varten, sanoivat
+he kumpikin hyvin salaperäisen näköisinä: hiljaa, hiljaa herrantähden!
+ja osoittivat kamarin oveen.
+
+Mutta senaattori avasi kamarissa akkunan, josta omenapuitten ja
+koivujen lomitse näkyi pellon takaa nummi ja sen loivaa lapetta alas
+laskeutuva keltainen maantie.
+
+Ikkunan kohdalla oli viheriällä veralla päällystetty kirjoituspöytä ja
+siinä erityisellä matolla kirjoituskojeet siistissä järjestyksessä,
+sekä näkyvimpänä kaikista isopäinen kuntakokouksen sinetti niin kuin
+kuningas sakkilaudalla. Toisella puolella pöytää oli ikkunan pielessä
+piikkiin pistettynä suuri pakka "Uusia Suomettaria", toisella puolella
+samallaisessa piikissä muita papereita. Kirjoitusmaton sivulla
+oli kuntakokouksen pöytäkirja ja nurkassa riippui iso, nahkainen
+kirjalaukku.
+
+Senaattori ei niihin pannut mitään huomiota. Hän ei voinut aavistaa,
+että viereisessä huoneessa kaksi henkeä sykkivin sydämin ja hehkuvin
+silmin koetti arvailla, että mitähän se tuumii kun täällä sivukylässä
+näkee sellaisen komean kirjoituspöydän, siinä kunnan sinetin ja
+pöytäkirjan, eiköhän silmäille pöytäkirjaa, Suomettaret ja ja...
+
+Mutta vieras siellä kamarissa istahti vaan huokaisten tuolille pöydän
+edessä saatuaan ikkunan auki, laski kyynärpäänsä pöytään, painoi
+leukansa kämmeniään vastaan ja katseli miettivänä ikkunasta ulos.
+
+Äkkiä antoi hän kätensä luisua partaansa pitkin alas, vilkasi
+haukotellen ympärilleen pöydällä, nousi sitten ylös ja kurkisti ovesta
+saliin.
+
+Jussila säpsähti juuri kuin olisi ollut jossain pahanteossa.
+
+-- Voisiko isäntä antaa minulle pienen palan paperia ja kirjekuoren?
+
+Isäntä hypähti kumarrellen kamarin pöydän luo ja otti laatikosta
+paperia pöydälle kokonaisen pakan, vilaisten hätämältään ympäri. --
+Kaikki sattui hyvästi, mainiosti, ajatteli hän. -- On hän varmaan
+huomannut, että minä olen kuntakokouksen puheenjohtaja, ja suu
+hymyillen tyytyväisyyttä avasi Jussila sivulta pöydän kurkoittaen
+läkkipullon korkin, sekä vetäytyi sitten syrjään, samalla kun
+senaattori nykäsi tuolin lähemmäksi pöytää ja istui.
+
+-- Äs! sanoi hän samassa ja vei kynänvarren lähemmäksi lasisilmiään.
+
+Jussila, joka juuri oli ollut poistumaisillaan kamarista, säikähti niin
+kuin olisi tuli ollut irti, ja riensi takaisin.
+
+-- Olikohan vaan kynä huonossa kunnossa? kysyi hän tuskallisella
+äänellä, minä otan uuden täältä laatikosta.
+
+-- Ehei, naurahti senaattori. -- Minä vaan ajatuksissani pistin väärän
+pään mustepulloon ja tahrasin isännän paperin. Olen aina tottunut
+pitämään kynänvarren näin päin terä oikealle. Se menee siitä suorastaan
+pulloon näin, katsokaas, ja nyt en malttanutkaan katsoa.
+
+-- Kunpa sen olisi tiennyt, ajatteli Jussila, seisten siinä kuin
+katuvainen syntinen ja pyyhkien kynänvartta nenäliinaansa.
+
+Ja kun hän salissa yhtyy emäntään ja piikaan, on hän niin tulistuneen
+ja suuttuneen näköinen, että nämä melkein säikähtävät.
+
+-- Ois, vois! Saakeli sitä kantaalia kumminkin! Ettei pitänyt tietämän,
+ettei pitänyt sinullekaan sattuman, sen siellä siivoilit, että olisit
+sen asettanut näin päin! ähkii hän kuiskimalla, heilautellen toista
+kättään nyrkissä, toinen niskatukassa, ja alkaa ällistyneille naisille
+tulitikulla näytellä ja selittää, kuinka päin kynänvarsi vasta on
+asetettava.
+
+Navetan parvella alkaa keskustelu laimentua, puheenjohtaja painaa tuon
+tuostakin päänsä alas ja vie kätensä suunsa eteen, sihteeri istuu
+käsi poskella ja raapustelee lyijykynällä pöytää. Oven puoli parvea
+on tullut melkein tyhjäksi ja peräpenkeillekin ilmaantuu aukkoja. Ja
+kaikkiin kysymyksiin merkitään pöytäkirjaan vaan lyhyesti "keskustelu
+vastaukseksi".
+
+
+
+
+7.
+
+
+Kuuma päivä, seisoskeleminen ja varsinaisen toimen puute on alkanut
+raukaista enimpiä kokouksessa olijoita, ja yleisenä tunnussanana
+haukotuksien lomassa on: huhhuh, kyll on kuuma! Ja tuumitaan toinen
+toiselleen, että saisipa jo sataa kerran.
+
+-- Saisipa makeastikin.
+
+-- Mutta kun ei sada.
+
+-- No ei koko kesänä. Hohhoh sitä hellettä! Omankyläiset ovat
+lähteneet yksi toisensa jälestä kotiinsa. Pitkämatkaiset ovat käyneet
+rattaittensa luo, juotelleet hevosiaan ja sitten istuneet aisalle tai
+nurmelle ratasten taa haukkaamaan kotoisia eväitä. Mutta kaikki ne,
+jotka tahtovat uhrata kaksi markkaa keskiruumiinsa vahvistukseksi,
+syödä herroiksi herrain seurassa, oleilevat piha-aituun sisäpuolella ja
+odottavat juhlapäivällisen alkamista. Siinä he kävelevät istuskelevat
+ja juttelevat ryhmissä.
+
+Senaattori on istunut puheenjohtajan ja sen lihavan sahaherran kanssa
+lehtimajaan pihan keskessä ja härppivät siinä limonaatia vilpoisikseen.
+
+Sillä paikalla tuntuu olevan erityinen vetovoima muutamiin nähden.
+
+Jussila siinä jo on istunut kotvan aikaa, miettien mitä ottaisi
+puheeksi hänkin puolestaan. Pappi on kävellyt useita kertoja ohitse ja
+ympäri ja lopulta mennyt majan sisäpuolelle hänkin ja istunut laudalle
+kädet polvilla. Lukkari on väsynyt tahtia lyömään ja siirtynyt hänkin
+esimiehensä jälestä lehtimajaan röyhyävä sikaari hampaissa. Ja vähä
+vähältä ilmaantuu siihen muitakin, sekä herrasmiehiä että etevämpiä
+talonpoikia. Jokainen on halunnut päästä kuuntelemaan mistä siellä
+keskustellaan ja jos mahdollista lausumaan sanansa joukkoon itsekin.
+
+Mutta siellä ei keskustella juuri mitään, ja jota useampia miehiä
+siihen yhtyy sitä laimeammaksi käy kanssapuhe. Istutaan vaan siinä
+leppoisassa kesäpäivän lämpimässä niin kuin kanat orrella.
+
+Siinä kävi niin kuin usein käy seurassa, jossa on eri asemassa olevia
+henkilöitä, herroja ja talonpoikia yhdessä. Kummallakin puolella
+on eri harrastukset. Ja jos on samojakin, niin katsantokanta sekä
+ajatuksensa ilmilausuminen niistä on niin eriävä, että tavallisinkin
+kanssapuhe useimmin käy ontuvasti. Jos herrasmiestä ei haluta puhuttaa
+talonpoikaa, istuu tämä melkein säännönmukaisesti vaiti, paitsi jos
+on sattunut ottamaan puhelahjaa sisäänsä pullon suusta. Mutta tässä
+seurassa ei nyt ollut sellaista ketään.
+
+Se on jonkunlainen epäluulo, joku varovaisuus ja pelko ettei puhuisi
+tyhmyyksiä, joka useimmin tekee rahvaan miehen tuppisuuksi, kun
+säätyhenkilöitä, varsinkin tuntemattomia on saapuvilla.
+
+Sattuu sentään toisinaan olemaan joku joukossa, joka tahtoo näyttää,
+että voi sitä siltä löytyä tietoja ja voidaan tajuta muutakin kuin
+pellon kyntöä, vaikkei ollakaan korkeitten koulujen ovia avattu.
+Jussila sen mielestään oli tänään jo yhden kerran näyttänyt ja niinkuin
+rohkaistuneena siitä katkasi hän nytkin äänettömyyden ja alkoi vahvalla
+äänellä puhua yhteisistä asioista.
+
+Hän alkoi kosketella kunnan asioita puolelta jos toiseltakin, mutta
+enimmäkseen "varjopuolilta", niin kuin hän itse sanoi. Ja niitä
+varjopuolia, jotka korjausta kaipasivat, oli hänen mielestään paljon,
+melkein joka alalla, kun vaan olisi korjaajia.
+
+Kaikki kunnan asiat, jotka hänen mieltään painavat ja joihin hän
+parannusta haluaa, tahtoo hän tuoda esiin. Välillä vilkasee hän lautain
+yhtymäkohdassa pöydän takana istuvaan vanhaan herraan, nähtävästi
+odottaen, että hänkin avaisi suunsa. Mutta hän, jonka päällä kaikkien
+muittenkin katseet lepäävät, ei tuhlaa sanojaan liiaksi. Puheenjohtaja
+siinä vieressä tekee vaan silloin tällöin, juuri kuin toisenkin
+puolesta, jonkun huomautuksen. Jussilasta tuntuu niinkuin sen miehen
+huulilla aina olisi pieni ivallinen hymy, ja se vihlasee hänen
+sappeaan, mutta hän ajattelee vaan, että annahan ajan kulua, enköhän
+istu vielä kerran minäkin valtiopäivillä. Virnistelepä sitten vielä.
+
+Kun ei ole saanut toivottua tulosta yhdestä asiasta, siirtyy Jussila
+ilman isompia valmistuksia toiseen ja alkaa puhua kouluista sekä niiden
+rakennuksista, kuinka tässäkin kunnassa kynsin hampain isketään vastaan
+joka kerta kun uutta koulua olisi aikomus perustaa.
+
+-- On se kumma, että niitä yksinkertainen kansa vastustaa, kun niitä
+vastusti vanha pastori vainajakin, yhtyy lukkari puheeseen. -- Tai
+ei hän niitä suorastaan vastustanut, mutta puhui niistä aina niin
+halveksuvasti, että se vaikutti pahaa sanankuulijoihin. Ankara tässä
+on taistelu valon puolesta ollut ja tulee olemaan kauvan vielä. Kuinka
+monta turhanpäiväistä kokousta sain minäkin ennen pitää ollessani
+kuntakokouksen puheenjohtajana, kyllä se muistetaan! lopettaa hän
+heittäen katsauksen ylitse koko miesparven. Ja ikäänkuin saattaakseen
+parempaan huomioon mistä päin se puhe oli tullut, alkaa hän kakoa
+kurkkuaan ja syleksiä niin, että vieraammat joukossa kummeksien
+katselevat häntä ja luulevat varmaan hänen jo nielleen sikaariholkkinsa.
+
+-- Niin, toivotaan nyt, että saamme uudessa kirkkoherrassa yhteistä
+hyvää harrastavan miehen, riensi silloin Jussila sanomaan ja katsahti
+tarkoittavasti siinä sivussa istuvaa nuorta pappismiestä, virkaatekevää
+kirkkoherraa.
+
+Tämä oli hyvin vähän ottanut osaa puheeseen, istunut vaan kumarassaan
+niinkuin sivulta kuulijana. Mutta Jussilan viimeiset sanat ja tuo hänen
+merkitsevä katseensa vaikuttivat pastoriin niinkuin sähkövirta olisi
+niiden mukana mennyt häneen, kulkenut pään puolesta pitkin ruumista
+alas ja maahan virratessaan pannut hänen pitkän, piukan kenkänsä kärjen
+viipottamaan. Ja siinä samassa nousi hän istuiltaan ja poistui joukosta.
+
+-- Teillähän on paljon suuria muutoksia tulossa seurakuntaanne, sanoi
+puheenjohtaja. -- Joko pappilanne valmistuu?
+
+-- Johan se kohta. Mutta pulassa on oltu senkin kanssa. Se pitäisi
+eräitten mielestä rakentaa niin kuin mikäkin läävä, vaikka riitinki
+on hyväksytty ja sen mukaan on rakennettava. Mitähän sitä ensiksi
+hyväksyivät, kun eivät kumminkaan tunne sitä enempää kuin sika
+hopealusikkaa! sanoi Jussila harmillisesti hymähtäen.
+
+-- Komeampa huudetaan siitä tulevan. Kelpaa siinä uuden kirkkoherran
+asua, sanoo puheenjohtaja.
+
+-- Ei liiaksi, ei ollenkaan liiaksi. Kohtuuden mukaan vallan.
+
+-- Mutta kuuluupa tulevan kaksi kyökkiäkin, toinen kivijalkaan,
+missä piiat saavat salaa kahvia keitellä, sanoo taas puheenjohtaja
+naurahtaen, ja näyttää kuin hän tahtoisi hiukan ilvehtiä kunnanmiesten
+kanssa.
+
+Lukkari saa uuden yskäkohtauksen ja koettaa sen lomassa väittää,
+että sellainen puhe on pilkkaajien ja kateellisten alkuunpanema, ja
+hänen katseestaan huomaa selvästi, että hän niihin lukee juuri tuon
+ulkopitäjäläisen puheenjohtajankin.
+
+-- Meijerihän se on, hän sanoi. -- Eihän nykyaikana ole muusta tuloa
+kuin meijereistä, ja sitä silmälläpitäen on rakennustoimikunta
+menetellyt vallan viisaasti.
+
+Lukkari, joka on erittäin innokkaasti toiminut maitotalouden alalla
+seurakunnassaan, olisi nyt valmis pitämään kokonaisen esitelmän
+meijereistä, joka olisikin mainiosti soveltunut tilaisuuteen, mutta
+Jussila ottaa sanan hänen suustaan ja pysyttää puheen papeissa.
+
+On eräs seikka uuden kirkkoherran suhteen, joka vuosikauden on kytenyt
+hänen ja muutamien muidenkin kuntalaisten mielissä, eräs pulmallinen
+asia, josta hän nyt päättää ottaa selon, koska on tässä joukossa mies,
+jolta voi ratkaisun siihen saada.
+
+-- Kuinkahan sen asian laita on, herra sinatööri, sanoo hän, -- kun
+tämä meidän pitäjäs on niitä keisarin pitäjiä ja tähän nyt tulee
+kirkkoherran vaali, niin, niin ottaakohan korkea keisarillinen sinaati
+ollenkaan sellaisissa vaaleissa huomioonsa seurakunnan toivomuksia, vai
+itsekö se määrää kenen tahtoo?
+
+Nyt saadaan kuulla, että useimmin se määrätään seurakunnan valinnan
+mukaan.
+
+-- Minä tätä seikkaa vaan sen vuoksi kysyin, kun meillä on täällä
+koko kunnan yksimielinen ja harras toivo saada tämä meidän nuori jalo
+pastorimme kirkkoherraksi, ja on tässä pelätty, että jos ei häntä
+nuoren ikänsä tähden kelpoitettaisi.
+
+-- Onko hän vaalisijalle päässyt?
+
+-- Ei. Ei ole vielä virkaa aukikaan pantu, mutta kohdakkoin se
+tapahtuu, kunhan pappila on valmis. Tämä pastorimme hakee myös, Jussila
+nyökäytti päätään siihen suuntaan mihin pappi oli poistunut, -- ja
+tietysti hän vaaliin pääsee, koska ylimmät kiitokset sai tänä kevänä
+pastoritutkinnossakin, mutta se on eri asia, jos sitten korkea sinaati
+hyväksyy hänet. Kyllä se olisi ainakin seurakunnan vakaa toivo.
+
+Syntyi hetken äänettömyys. Asia oli kuin umpiperässä, josta korkean
+vieraan odotettiin se johtavan pois tai antavan edes jotain toivoa sen
+hyvään päättymiseen.
+
+-- Kyllä hän on niitä jaloimpia pappismiehiä, säesti nyt Mikkola
+Jussilan sanoja, saatuaan ensi kerran tarpeeksi aikaa avaamaan suunsa,
+ja näyttämään, ettei hänkään ollut aivan mykkä. Hän oli istunut koko
+keskustelun ajan torkkuvan näköisenä ja jonkin kerran raottanut
+tiukkaan suletuita huuliaan ikään kuin ruvetakseen puhumaan, mutta aina
+vietiin häneltä sana suusta ja silloin käännätti hän joka kerta päätään
+sinne päin mistä ääni kuului, jolloin koko hänen yläruumiinsa kääntyi
+samaan suuntaan, niin kuin lukkarin penkissä kirkossa vanhanaikuinen
+numerotaulu.
+
+-- Ja se olisi auttamaton vahinko koko seurakunnalle, jollei sellaista
+valpasta ja yhteistä hyvää harrastavaa miestä saataisi, jatkoi vielä
+Mikkola hammastensa välistä, kun kerran oli puheen alkuun päässyt.
+
+-- Jaah, sen te tietysti saatte nähdä sitten kun aika tulee, sanoi
+puheenjohtaja, kun senaattori ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä
+vastatakseen tähän miesten mielestä niin tärkeään asiaan.
+
+Sahanomistaja on tämän jutun ajan hiljaa keskustellut erään toisen
+herrasmiehen kanssa ja nyt he nousevat ylös lähteäkseen jaloittelemaan.
+
+-- Huhhuh! kyllä nyt on kuuma, sanoo lihava herra, pyyhkien otsaansa.
+
+Mikkola mutistelee suutansa, kääntelee jäykästi päätään miehestä
+mieheen vastapäisellä laudalla ja sanoo ylen hartaasti ja varmasti
+hänkin:
+
+-- On tosiaankin kuuma ja kuiva!
+
+-- Eikä tule sadetta, yhtyy heti joku toinen.
+
+-- Sanokaas! Mikähän tässä lopulta valkaisee, jatkaa Jussila. -- Kituen
+on kasvanut kaikki keväästä lähtien. Ruiskin vasta alkaa heilimöidä ja
+pitäisi aikaan nähden jo tekemän terää. Ja kun kerran satamaan repeää,
+sataa tietysti pitkälle, ja silloin se ei tuleennu ollenkaan.
+
+-- Ei ainakaan siemeneksi, sanoo joku. Eikä ole entisiäkään rukiita,
+kun huonosti tuli jo viime vuonna.
+
+-- Kellä niitä on! Rikkaimmilla vähän lienee vanhoja säästöjä ja nepä
+niistä nyt kiertävät rahaa entisen lisäksi. Ennen kuulumattomaan
+hintaan ovat jo kohonneetkin, mitä sitten kylvöajan lähestyessä, jos
+uutista ei siksi saada.
+
+Mikkola, joka oli vuosikausia hierustellut suurta viljakauppaa,
+mutisteli suutaan, mutta ei sentään avannut sitä tällä kerralla.
+
+-- Siitä saattaa tulla arveluttava asia, mutta kuinkahan moni sen
+huomaa, tuumaili Jussila. -- Korkean hinnan vuoksi myy nyt jokainen,
+kellä jyväkin on laarin pohjalla, ajattelematta kylvövaraa ollenkaan.
+
+-- Liiaksi olen myynyt minäkin, sanoi Mikkola, mutta ei selittänyt
+tarkemmin missä suhteessa liiaksi. -- On minulla sentään aina oma vara
+siemeneksi, lisäsi hän.
+
+-- Niin, se olet sinä -- ja on se minullakin, sanoi Jussila, mutta
+aatteles kuinka monta on ilman. Melkein koko pitäjäs. Eiväthän ne
+osaa säästää tai ajatella eteensä missään kohdassa. Ja kuinkahan käy
+tosiaankin, jos tässä pula tulee? Enpä ole tullut ennen tarkemmin
+aatelleeksi minäkään.
+
+-- Juuri tätä samaa seikkaa olen jo kuullut pelättävän muuallakin,
+yhtyi nyt puheeseen senaattori, ja siinä olisi ajoissa ryhdyttävä
+tehokkaisiin toimiin.
+
+Kaikki kääntyivät häneen ja hän jatkoi:
+
+-- Vaan koska nyt vielä kumminkin on liian aikaista mitään varmuudella
+päättää, sillä eihän tiedä mitä saattaa tapahtua, niin ei pidä hätäillä
+sentään liiaksi. Mutta jos niin epäsuotuisasti kävisi, että tuolla
+kylvöajan lähestyessä ei näyttäisi uutisesta siemenen toivoa olevan,
+niin olisi jokaisen yksityisen ja tietysti koko kunnankin edelle
+parasta toimia yhteisesti ja koettaa saada yhteisesti siemenviljaa
+muualta.
+
+-- No sitä juuri minunkin piti sanoa, että yhteisen edun kannalta --
+aloitti Jussila, mutta samassa törähtivät torvet ikkunan alla ja hänen
+loppupuheensa ei tullut yleisemmin kuulluksi, sillä kaikki nousivat
+ylös ja tuli yleinen liike joka taholle.
+
+Lukkari oli jo ennättänyt tahtia lyömään, kun oli käyty kuiskaamassa
+hänelle, että juhlapäivällinen oli valmis, ja taas paukahtelivat hänen
+kämmenensä pöytään niin kuin paritappumet hurstia sotkettaissa.
+
+Ja isännät astelivat lehtimajasta herrain jälessä saliin, johon
+ahtautui ruokamiestä joka puolelta.
+
+
+
+
+8.
+
+
+Jussila, isäntänä talossaan ja muutenkin niin kuin viran puolesta,
+haaraosaston esimiehenä, häärii isäntänä päivällisessäkin, joka tilan
+puutteen vuoksi syödään seisaallaan kuumassa, ahtaassa salissa. Hän
+kulkee ympäri, katsoo onko kaikki niinkuin oleman pitää ja kehottaa
+ujompia joukosta ja seinälle vetäytyviä syömään.
+
+-- Syökää te, sanoo hän, -- elkääkä ujostelko. Rahallaan tässä jokainen
+maksaa! Ja hän on hyvillään väen paljoudesta ja tekee jo summittaisen
+laskun, kuinka paljon markkoja hän ruuastaan ansaitsee.
+
+Mutta niin reippaasti ja rohkeasti kuin hän touhuttaakin ympäri salin,
+voi sentään jokainen, joka häntä sattuu tarkemmin katsahtamaan, huomata
+hänen liikkeissään ja sanoissaan jotakin hajamielistä hämminkiä. Näkyy
+että hänen ajatuksensa liikkuvat muilla aloilla, ei yksinään ruuassa,
+ja että hän on ikään kuin levoton. Hän hikoilee vahvasti, enemmän
+kuin muut, pyyhkielee otsaansa ja tekee joskus, hetkiseksi seisattuen
+johonkuhun kohtaan, teatterimaisen liikkeen kädellään aivan kuin
+aatoksissaan. Lopulta menee hänen hajamielisyytensä niin pitkälle, että
+hän töyttää huomaamattaan yhteen ihmisten kanssa, jotka seisovat pöydän
+ja seinän välissä koettaen toivottoman näköisinä toisin käsin pienentää
+ruokaansa lautasellaan.
+
+Hän huomaa Mikkolan, joka seisoo uunin nurkassa veitsi ja kahveli
+tyhjällä lautasella ja kiskoo toisessa kädessään olevasta, savustetusta
+sianlihan viipaleesta hampain palaa irti.
+
+-- Kuules Mikkola! kuiskaa Jussila tullen luo. Mikkola kääntyy jäykästi
+häneen päin ja nielasee samassa koko läskiviipaleen yhtäaikaa, kun se
+on vähitellen solunut kokonaan suuhun, eikä sitä voinut enää siltä
+tieltään palauttaakaan. Sitten kun hänen silmänsä, suunsa ja muut
+kasvojensa lihakset taas ovat ottaneet luonnollisen, uneliaan jäykän
+muotonsa, kysyy hän mitä Jussila tahtoo.
+
+-- Tule pikipäin tänne porstuakamariin, sanoo Jussila.
+
+-- Jahaah! Onko siellä muita ketään, kysyy Mikkola katseltuaan hetken
+totisena eteensä, niinkuin olisi tarvinnut aikaa saadakseen selville
+mitä toinen tarkoitti.
+
+-- Ei siellä ole ketään.
+
+-- Mutta sitten minä otankin ensin toisen lihapalan, niin saan siellä
+pieneksi.
+
+He pujahtivat porstuan lävitse kamariin, joka oli täynnä tyhjiä
+laatikoita ja muuta sälyä niin kuin joku varastohuone.
+
+-- Kuule, hyvä veli, sanoi Jussila, -- mitä tuumit jos minä pitäisin
+sinatöörille puheen, sitten kun viiniä viedään sisään?
+
+Mikkola puristi huuliaan yhteen, kauvan aikaa, yhä kiinnemmäksi, kunnes
+ne siitä niin kuin liiasta kiristyksestä lopulta ponnahtivat auki
+ja päästivät kuuluviin jotensakin tiukasti: -- jassoo! onko täällä
+viiniäkin.
+
+-- On täällä viiniä, sanoi Jussila, joka parhaillaan koperoi nurkan
+puolella pullokorissa. -- Mutta mitä tuumit siitä puheesta?
+
+-- Niin, kuinka tuo nyt olisi, sanoi Mikkola tavallista
+pitkäveteisemmin, sillä hänelle oli tässä nyt äkkiä tullut kaksi
+tiukkaa asiaa harkittavasti, ensinnäkin tuo viini ja sitten Jussilan
+puheen pito.
+
+-- Vai on viiniäkin, jatkoi hän. -- Mutta mitä jos puheenjohtajakin
+tahtoisi puhua, jollei se sinulta kävisikään paikalleen.
+
+Jos vaan suinkin olisi voinut, olisi Mikkola kaikkein kernaimmin suonut
+sen kunnian itselleen, mutta hän oli sentään siksi ymmärtäväinen, että
+tiesi itsellään olevan hitaan puheen ja kankean kielen. Se oli seikka,
+jolle hän ei voinut mitään, vaikka se aina häntä katkeroitti. Vaan
+rohkeni hän epäillä Jussilankin kielen kantaa tässä tilaisuudessa.
+
+-- Niin, jos puheenjohtaja tahtoisi puhua, toisti hän.
+
+-- Ph! pyhäytti Jussila. Kyllähän se aina on suutaan soittanut ja
+soittaa vastakin, mutta näytettäisiin, että osaavat sen konstin
+muutkin. Kun olisin vaan tiennyt ennakolta paremmin ajatella, mutta
+äsken vasta pisti päähäni, kun muistin tämän viinin, ja puheen
+pitäminen kuuluisi oikeastaan oman pitäjän miehille eikä tässä kukaan
+muukaan toimikunnan jäsenistä, mutta maistetaanpa tätä hiukan.
+
+-- Tuleeko se siihen samaan kahteen markkaan?
+
+-- Ei tule, eikä sitä tietysti rahasta saada antaakaan, mutta me
+päätimme toimikunnassa, jaa, sinähän et ollutkaan siinä silloin
+viimeisellä kerralla, niin, me päätimme panna omasta puolestamme likoon
+muutaman kannun hinnan niin kuin juhlan kunnioiksi ja maksaa yhteisesti.
+
+-- Jassoo! sanoi Mikkola, ja hänen kämmenensä painui vaistomaisesti
+housuntaskun kohdalle.
+
+Joku talon väestä kutsui isäntää ulos ja hän viipyi hetkisen eteisessä,
+jolla aikaa Mikkola istui mietteissään tyhjällä pakkilaatikolla, käsi
+reidellä.
+
+Ettei pitänyt oleman puhelahjaa hänellä itsellään, mietiskeli hän siinä
+istuissaan. Mitä varten jumala oli antanut hänelle niin jäykän kielen?
+
+Mutta oikeastaan oli hänellä jäykkä ja hidas ajatuksen juoksu, vaikka
+sitä hän ei sentään itse huomannut. Ja sen vuoksi hänen täytyikin
+seuroissa ja kokouksissa parhaasta päästä istua äänetönnä vaan,
+mutistellen suutaan puhujien sanain mukaan. Hän tahtoi luulotella
+ihmisiä, että hän tahallaan puhui niin vähän, mutta ajatteli sitä
+enemmän. Ja sen vuoksi hän kokouksissakin, kun joku toinen oli hänen
+mielestään valmistanut asian oikealle paikalle, nousi puoleksi
+seisaalleen ja niinkuin väkipakolla pusertaen muutaman sanan
+hammastensa välistä, sanoi yhtyvänsä edelliseen puhujaan. Varsinkin
+Jussilan puheeseen teki hän jokaisessa kunnankokouksessa aina amenen.
+Ja samoin lopetti hän monen muunkin puhujan sanat, kun vaan oli
+päässään ennättänyt pohtimaan selväksi, oliko puhuja ollut samaa
+mieltä asiassa kuin hän itsekin. Mutta usein sattui, kun joku henkilö,
+jonka mielipiteitä hän ei ennestään tuntenut, oli asiassa jotain
+lausunut, että Mikkola jäikin odottavalle kannalle, kunnes joku hänen
+luotetuistaan oli ensiksi pannut siihen joko myötä tai vastaan.
+
+-- Niin, onhan sinullakin sentään sujuva puheen juoksu, puhu jos
+tahdot, sanoi hän Jussilan tultua takaisin kamariin.
+
+Ja sitten astuivat he yhdessä saliin taas, Jussila koko lailla
+rohkeampana, kun oli saanut vähän vahvistaa itseään ja ilmaista
+aikeensa toiselle.
+
+Salissa vallitsee jotensakin hiljainen mieliala. Käydään niin kuin
+vähän ujostellen ottamassa syötävää pöydästä ja tarkastellaan mistä
+ja mitenkä edelliset ovat ottaneet, ettei otettaisi väärin eikä aivan
+kömpelösti, ja peräytään taas selkä edellä seiniviereen.
+
+Herrasmiehet, agronomi, se pohatta sahanomistaja ja jotkut muut ovat
+ottaneet haltuunsa toisen kamarin salin perästä, kun toinen taas on
+arvokkaampien emäntien hallussa. Ovi on selällään saliin ja sieltä
+hyökkäävät herrat milloin yksittäin milloin joukossa ottamaan ruokaa,
+tarkastellen asiantuntevina pöytää, milloin nenäänsä rypistellen ja
+peräyttäen kahvelinsa, milloin taas tyytyväisen näköisenä iskien sen
+johonkuhun ruokalajiin. Seura on muutenkin kamarissa vilkkaampaa.
+Siellä puhutaan kovemmalla äänellä ja joskus rähähdetään nauruunkin.
+
+Senaattori ja puheenjohtajat istuvat sivuikkunan edessä olevan
+pienen pöydän vieressä, omassa päässään kumpikin, matalalla äänellä
+keskustellen ja pitäen syöntiä niin kuin sivuseikkana.
+
+Lähellä heitä, salin nurkassa, istuu itsekseen pappi, onkien sanoja
+näiden keskustelusta ja koettaen tavan takaa päästä siihen osalliseksi,
+vaikka huonolla onnella. Hän rykäsee toisinaan ja pyyhkiä sivauttaa
+pystyä tukkaansa, joka ei siitä kumminkaan taivu sen alemmaksi.
+Lopulta hän alkaa jo käydä vähän tuskalliseksi, kun tämä seura nyt
+on näin omituinen. -- Olisi mainio tilaisuus nyt painaa itsensä
+senaattorin mieleen, ajattelee hän. Siitä voisi olla varma apu, kun
+sinne kerran saisi pysyväisen sijan. Niistähän se riippuu pääsy näihin
+imperiaali-pitäjiin. Päästäpä kirkkoherraksi tähän! Kun vaan pääsisi
+vaaliin. Ja jollei pääse suorastaan, niin neljänneksi huutavat ihan
+varmaan, kun on osannut kaikki pitäjän mahtavimmat puolelleen saada. Ja
+hänen mielessään kangastaa se komea pappila, jota hän parhaallaan ihan
+kuin itseään varten kunnalla rakennuttaa, ja jossa hän joka nurkan ja
+pielen kohottamista tarkasti vaalii, huolimatta monista vastustuksista,
+joita jotkut kateet ja tyhmyrit yrittävät tehdä.
+
+Hän rykäsee taas entistä kuuluvammin.
+
+-- Pitäisihän hänet jo tunnettaman laajemmaltakin, vaikka onkin
+nuori vielä. Ottihan hän laudatuurin pastoraalissa ja herätti jo
+esiintymisellään huomiota viimekesäisessä pappeinkokouksessakin, jossa
+senaattorikin oli saapuvilla, tuo sama vanha herra tuossa. Kumma ettei
+hän laisinkaan näy sitä muistavan. Kun voisi jollain tavalla siitä
+huomauttaa, mutta tuo toinen tuossa, se nyt on mielestään koko herra...
+
+Ja pappi parka on yhä katkeroitumassa lähimmäiselleen, joka syrjäyttää
+hänet, eikä ajattele ollenkaan hänen suuria pyrinnöitään, löpisee vaan
+äänimääristä ja sen semmoisista ja sättii "Päivälehteä!"
+
+Mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä kuulee pappi sanan "ehtoollispakko".
+Hän heristää korviaan, tuoli liikahtaa vähän pöydässä keskusteleviin
+päin niin kuin istujansa sisällisten ajatusten hypnotiseeraamana,
+ja kohta on pappi puheessa kiinni kirkonkokouksineen ja entisine
+esiintymisineen sellaisella innolla, ettei ollenkaan huomaa kuinka
+edeskäyvät suurella tarjottimella kantavat ruokapöydälle laseja ja
+alkavat niihin kaataa viiniä, ja kuinka Jussila kasvoiltaan punaisena
+ja hätäilevän näköisenä työntelee kalvosimiaan hihaansa ja asettelee
+kaulustaansa, kuiskaten jotain viinin laskijalle, joka samassa ottaa
+erilleen kaksi täytettyä lasia ja vie ne varotellen senaattorin pöytään.
+
+-- Herra rohvessööri... hmhmhm, tuota noin, herra sinatööri, kajahtaa
+samassa Jussilan sanat, ilman että kenelläkään, paitsi Mikkolaa, olisi
+ollut vähintäkään aavistusta siitä mitä oli tulossa.
+
+Syntyi jonkunlainen yleinen hämminki. Jokainen teki jonkunlaisen
+liikkeen tai päästi jonkunlaisen äänen aivan kuin kirkossa, kun pappi
+saarnaan ruvetessaan on lausunut ensimmäiset sanansa. Silloinkin
+tavallisesti käy sanankuulijain joukossa yleinen itsetiedoton kohaus ja
+harras rykäys.
+
+Useampi nytkin rykäsi kaikkein ensimmäiseksi ja seisattui sitten niin
+kuin naulattu odottamaan jatkoa, sille paikalleen missä oli sattunut
+olemaan.
+
+Mutta heti ensimmäisten sanain pulpahdettua Jussilan suusta niin kuin
+tapaturmassa, tuntui siinä ryinnässä, varsinkin herrain puolella,
+tukautettua naurua. Joku heistä, joka oli sattunut olemaan salissa tai
+salin ovella, vetäytyi heti kamariin, ja sieltä ilmestyi taas joku
+toinen kurkistamaan ovesta salin puolelle, vaan vetäytyi heti takaisin
+hänkin, ja taas kuului kamarista sellaista ääntä, joka syntyy, kun
+väkipakolla koetetaan pidättäytyä ilminauruun remahtamasta.
+
+Talonpoikaiset miehet katselivat vakavina toisiaan ja Jussilaa. Heidän
+mielestään ei asiassa ollut pienintäkään naurun tai pilkan sijaa. Mutta
+joukossa oli kyllä joku sellainenkin, joka ei ajatellut koko tästä
+uudesta välinäytöksestä syömähommissa mitään muuta kuin että joku
+menisi ja ottaisi viinilasin pöydältä, että saisi mennä heti jälestä.
+Kaadetaan sitä siihen katseltavaksi, eikä kukaan ota paitsi tuo Jussila.
+
+Mutta pöydälle asettaa jo Jussilakin äsken käteensä ottaman lasin,
+sillä se alkaa tuntua hänestä niin painavalta, käsi ei jaksa sitä
+kannattaa, se on varmaan putoava. Ja läikähtääkin siitä jo hyvä osa
+valkealle pöytäliinalle.
+
+Hän oli luullut tuollaisen pienen puheen käyvän kuin siimaa ja
+luottanut rohkeana siihen hyvään alkuun, mihin oli aamupäivällä päässyt
+navetan vinnillä, ja nyt piti hänen ajatuksissaan sotkeutua heti ensi
+sanaan. Mutta lempoko sen muisti, kun oli ajateltava niitä seuraaviakin
+sanoja, ja rohvessööriksihän sitä ennen kutsuttiin...
+
+Puhe on kumminkin pidettävä, vaikka henki menköön, päättää Jussila
+lujana, ja saatuaan lasin kädestään pöydälle ja ensimmäisen
+erehdyksensä korjatuksi, pinnistää hän muististaan kaikki lauselmat
+mitä ikinä on kaunopuheisuuden alalla kuullut ja päästää niistä
+leuka väristen ja katkonaisesti kuuluviin ne, joita pitää tilapäähän
+soveltuvina, erinomaiseksi hauskuudeksi kamarissa oleville
+herrasmiehille ja suureksi hämmästykseksi puheensa esineelle.
+
+Täyttä selkoa ei siitä puheesta saanut kukaan eikä siitä joka kohta
+täydelleen kuulunutkaan, sillä aina välillä liikkui Jussilan suu tyhjää
+niin kuin parturin sakset, kun hän tarkastaa mistä kohdasta kulloinkin
+olisi tukkaa kolhaistava.
+
+Seuraavat kohdat tulivat selvimmin kuuluviin: -- Herra sinatööri, hmm,
+korkeasti kunnioitettava herra sinatööri, korkea... hmm... Kun meillä
+maanviljelysseur... tuotanoin, meillä Suomen maanviljelijöillä täällä
+nyt tällä hetkellä sen sanan puhtaimmassa merkityksessä... hm... on
+sellainen käsittämätön ja arvaamaton kunnia nähdä herra sinatööri
+joukossamme... hm... tässä matalassa majassa-a-amme kunnioittamassa
+meitä... ja kun sitäkin silmällä pitäen... hmhm... taikka tuotanoin,
+niinsanoakseni, sitäkin asianhaaraa silmällä pitäen, että sivistyskin
+täällä meillä vielä on niin kovin takapajulla, niin kuin Suometarkin
+sanan täydellisimmässä muodossa lausuu... hm... hm... tuotanoin
+sano... vaikka on tähänkin syrjäiseen kylään jo kauvan koulua hankittu
+niin kuin kipeä tarve vaatisi... taikka että minä olen jo tarjonnut
+ilmaista koulutonttiakin huhu... hm... mutta kansa on vielä kovin
+typerää tässä meidän rakkaassa isänmaassamme... hm... niin kuin
+jokainen todellinen isänmaan ystävä... hmm, tuotanoin... jokaisen
+isänmaan ystävän tosivelvollisuus on haikealla mielellä tuntea...
+hm... Ne valittavat aina menojen suuruutta... hm... noin sano...
+eivätkä ymmärrä käyttää nykyajan jaloimpia keksinnöitä hyväkseen, että
+saisivat maastaan parempia tuloja, että... hmm... taikka niin kuin
+tässä sivumennen saatan huomauttaa, että luujauhojen ja tuomaskuonankin
+hinta on melkoisesti laskenut... noin, tuotanoin sano... ja lähettävät
+vaan täältäkin lapsiaan kirkonkylän kouluun, vaikkei siellä olisi
+tilaakaan, eikä lueta edes sanomalehtiä... hmm... joka olisi jokaisen
+tosisivistyneen kansalaisen pyhä velvollisuus... Ja vaikka tämä meidän
+nuori ja innokas pastorimmekin näissä korkeissa, kansan yhteisen hyvän
+harrastuksissa koettaa parastaan, että me saisimme hänet täällä vielä
+kirkkoherranakin pitää ja kuntamme yhteisiä asioita johtaa... (Pastori
+alkaa tulla kovin levottomaksi.)... Niin, sanalla sanoen, kun ei sitä
+koulupakkoakaan oli vielä saatu täydelliseksi kun siellä säädyissä
+on ollut vastustajia... hm... joka olisi jokaisen köyhän kansamme
+todellisen ystävän... hm... niin sanoakseni korkein velvollisuus
+ja pyrintö... (Hälinä kamarissa alkaa tulla jo niin kovaksi, ettei
+puheesta enää kuulu juuri mitään.)... Ja kun, niin... hm... hmm...
+tuotanoin... niin kuin asian haarat tällä tukalalla hetkellä
+vaatisivat... että me paremmin ymmärtävät ryhtyisimme ponteviin
+toimiin... hm... ja lyhyesti sanoen uhraisimme isänmaan alttarille...
+niin... hm... uhraisimme... niin sanoakseni uhrais... taikka että me,
+herra sinatööri... niin me juomme...
+
+Enempää ei kuulunut, sillä se lihava sahaherra töyttäsi ottamaan kauvan
+vaanimaansa viinilasia ja toiset perässä, huolimatta sinatööreistä,
+puhujista tai korkeista harrastuksista sen enempää. Senaattori kierteli
+partaansa ja katseli lattiaan, istuessaan siinä käsi pöydällä, toinen
+tuolin selkämyställä.
+
+Puheenjohtaja oli koko ajan katsellut ikkunasta pellolle, mutta
+puheen loputtua kääntyi hän muuhun seuraan päin ja huomasi siinä
+päätään kääntäessään pöydällä edessään olevat kaksi lasia. Hän tarttui
+toiseen niistä ja kilahutti sitä naurahtaen ja jotain hiljaa virkkaen
+senaattorin lasiin, joka hajamielisen näköisenä kostutti omallaan
+hiukan huuliaan ja laski sen sitten takaisin pöydälle.
+
+Samassa kumarteli jo pappikin lasineen heidän edessään.
+
+-- Etevä mies kyllä muuten, vaikka on vähän tottumaton puheita
+pitämään, virkkoi hän anteeksipyytävällä hymyllä, niin kuin Jussilan
+puolesta.
+
+-- Tahto on hyvä kumminkin, äännähti puheenjohtaja.
+
+-- Herra sinatöörin malja, kuului samassa papin selän takaa Jussilan
+mielihyvää ja voitonriemua puhuva ääni, ja hänen sivullaan teki Mikkola
+jäykkiä kumarruksia juhlallisen näköisenä, lasi kädessä ja suutaan
+mutistellen. Ja kun hän sen oli saanut asetetuksi oikeaan kuntoon,
+laukesi sieltäkin lopulta kovin varovasti ja hitaasti "sinaatörin
+malja" kuuluviin, ja sitten peräytyi hän selkä edellä toisten joukkoon.
+Ja hänen hartaan vakava katseensa ja se tapa, jolla hän piteli lasia
+tukevasti kourassaan, äännähtäen jotain toisille takanaan seisoville
+isännille päätään kääntämättä, ilmaisivat selvästi hänen ajatuksensa
+siitä, että jotain erinomaisen tärkeätä oli tapahtunut, jotain jossa
+Jussila ja pappi ja hän itse kolmantena olivat senaattorin rinnalla
+keskipisteenä.
+
+Puhe oli tehnyt mahtavan vaikutuksen moneen isäntämieheen.
+
+-- On sillä Jussilalla sentään rohkeutta ja päävärkkiä, kuiskaili joku
+joukossa.
+
+-- On totisesti! vielä sekin valtiopäivillä istuu, sanokaa minun
+sanoneeni...
+
+Vaan lukkari, joka ovella oli kuunnellut Jussilan puhetta sikaarin
+hammasluutaan pureksien ja syleskellen, riensi lyömään tahtia
+soittajilleen ja antoi tulla "kaisermarssia" räikkyvällä voimalla ja
+jatkoksi lempeämpiä tanssikappaleita, sillä "fanfaareita" ei löytynyt
+vielä soittokunnan nuottivarastossa.
+
+Päivällinen syötiin loppuun ja puheita pidettiin vieläkin, joskaan
+ne moneen eivät tehneet samaa vaikutusta kuin Jussilan puhe, sillä
+"konstiko se, että pappi osaa puhua".
+
+Mutta alapihan tasaisella nurmikolla alkoivat kylän nuoret pistää
+tanssiksi, ettei hyvä soitto menisi hukkaan. Aluksi ei kukaan
+mielestään rohjennut alkaa, vaan kun piha-aita ja puut sen vieressä
+verhosivat sentään alapihaa päärakennukseen näkymästä, olivat mielet
+rohkaistuneet ja päätettiin, että tulkoot kieltämään jos tahtovat,
+eivät sakottane kumminkaan.
+
+Ja aitovieressä istui nurmella rivi vanhempaa kansaa, miehiä
+enimmäkseen, poltellen tupakkaa ja keskustellen asioista, mitkä heidän
+mielestään olivat painavimpia.
+
+-- Annas olla, millaisen se nyt tekee heinäajan, sanoi joku.
+
+-- Eipä tiedä, vaikka tekisi hyvinkin sateisen, kun näin kauvan on
+ollut poutaa.
+
+-- Kyllä melkein niin käy, että saadaan sieltä kuivuneilta kentiltä
+sateessa tyhjää kaihia.
+
+-- Niinpä niin! ei tämä hyvältä näytä. Jos ei tästään parane, niin pula
+siitä on ensi talvena karjan rehusta, arveli joku.
+
+-- Varjele jumala! tuumi eräs vanhempi mies. Niin ne alkoivat suuret
+nälkävuodetkin. Kuivuutta ensin, sitten liikaa sadetta. Ensimmäisenä
+lopetti karjan ruuan ja jätti syyskylvöt tekemättä, toisena nosti
+leipävartaat niin korkealle, että harvan käsi niihin ylettyi.
+
+-- Ja paljoko jää säästöä raha-ansioistakaan! Kunnan menoja lisätään
+yhä vaan.
+
+-- Niin tehdään, melkein joka kokouksessa.
+
+-- Mutta jos pantaisi kerrankin kovalla vastaan. Lyötäisiin sulku
+eteen, vähennettäisi edes sitä pappilan liikaa upeutta. Kyllä vähempi
+riittäisi siinäkin, mutta aina myönnetään kaikki vaan.
+
+-- Riittäisipä tosiaankin, mutta mene puhu siellä! Paikalla pappi
+suutii suun kiinni.
+
+-- Ja kunnanmiehet vänkäävät sen kanssa yksissä tuumin.
+
+-- Hätäkö niillä rikkailla. Ja niistä toimistaanhan ne saavat mitä
+niiltä meneekin, enemmänkin.
+
+Niin tuumailivat siinä ukot, eivätkä rientäneet kotiinkaan, kun kerran
+oli vapaapäivä otettu, ja oli muutenkin hauska yhteen tultua jutustella
+ja tarjoilla toinen toiselleen piippuun.
+
+Ja nuoret jatkoivat tanssiaan huolettomina. Käyttivät juhlapäivän
+tyystin hyväkseen hekin, norjentaen jäseniään, joilla taas oli kyllin
+aikaa talikon varressa ja auran kuressa jäykistyä.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Hieno hämy on laskeutunut ylitse seudun, ilma viilennyt hiukan, ja
+lyhyt hiljaisuus, sellainen kuin se kesäyönä saattaa olla, vallitsee
+kuuman, kiireisen päivän perästä. Ei näy enää Jussilan pihallakaan
+liikkeellä ketään. Kello kalahtaa vaan silloin tällöin tarhassa, kun
+hyttyset tunkeilevat puolihorroksissa märehtivien lehmien kimppuun ja
+ne töykkivät niitä turvallaan kylistään pois.
+
+Kärpäset ja paarmat ovat menneet levolle, samoin metsän laulajatkin
+kaikki. Rääkkä vaan vaeltelee halmeessaan huudellen kumppanilleen
+ja ylhäällä nummella käyskentelee kanervikossa kehrääjä, laskien
+väsymättömänä yksitoikkoista säveltään partaisesta nokastaan.
+Surviaiset parveilevat äänettömässä työssään pitkin kujaa, polkien
+ahkerasti ilmaa, ja kaukaa nummelta kuuluu jonkun yksinäisen
+renkimiehen pitkäveteinen laulu, kun hän siellä mietteissään astelee
+kivistä polkua, palaten saattamasta jotakuta naapurikylän tyttöä
+näyttelystä kotiin.
+
+Kylässä maataan kaikkialla sikeässä unessa, mutta Jussilassa valvotaan
+vielä oikein joukolla. Ollaan iloisia ja tyytyväisiä näyttelyn hyvästä
+menestymisestä ja otetaan päättäjäisiksi "pieni lasi", niin kuin isäntä
+illalla oli kuiskaillen paraille ystävilleen ilmoittanut ja kieltänyt
+kotiin kiirehtimästä.
+
+Miehet, oman kunnan isäntiä kaikki, ovat ottaneet haltuunsa salin,
+mutta kellä sattui olemaan emäntä seurassaan tai tytär, eli poika, joka
+ei vielä konjakkia veteen hämmentänyt, ne kaikin istuvat vertaistensa
+kanssa kamareissa, pääasiassa odottaen "isää lähtemään kotiin".
+
+Isät eivät kuitenkaan ole ensi hopussa taipuvaisia heittämään hauskaa,
+puheliasta seuraa, vaikka heitä kamarin puolelta joskus salavihkaa
+siitä jo huomautetaankin ja joku suu siellä jo vääntyy pitkään
+haukotukseen.
+
+Lasinotto käy sentään sellaisella tolkulla, että se on jommoisessakin
+sopusoinnussa luonnossa vallitsevan hiljaisuuden kanssa, ja tuskin
+päästää itseään kuuluviin edes oman talon pihamaalle. Jonkun harvan
+kerran voisi sieltä pihalla kulkija yksinkertaisen ikkunan lävitse
+kuulla jonkun äänekkäämmän sanan, naurun kohauksen tai lukkarin
+kakottavan yskinnän.
+
+Vaikka useimmat miehistä ovatkin pikku pihkassa ja tutussa seurassa
+kyllä tottuneet kovaakin hammaspeliä pitämään, koettavat he tällä
+kertaa kielensä kantaa hillitä, sillä joukossa on kirkonmiehiäkin,
+pappi ja lukkari, joka viimeksimainittu vielä on kunnan raittiusseuran
+esimies, jos kohta yleisten asiain harrastuksen vuoksi onkin jäänyt
+seuraan ja sallii silmänsä katselevan sitä mitä toiset panevat suuhunsa.
+
+Isäntä itse, Anton Jussila, siinä suurinta ääntä pitää, puhuu niin
+ahkerasti, että tasapaino seurassa on melkein kadota. On juuri kuin
+hän harjoittelisi päähenkilön osaa jossakussa suuressa näytelmässä,
+eikä antaisi pienten sivuasiain ollenkaan häiritä sitä kuvaa, minkä
+hän siitä tärkeästä henkilöstä on itselleen luonut. Hän istuu hetken
+yhdellä tuolilla, toisen toisella. Puhuu vähän aikaa tämän, kohta
+taas tuon kanssa ja välillä koko seuralle. Nousee äkkiä ylös ja
+kävelee edestakaisin lattialla, milloin levitellen käsiään, milloin
+asettaen ne lanteille, milloin mihinkin asentoon, ja aina sanainsa
+välissä kakistelee nenän ja kurkun yhtymäseutua, ja tuntuu olevan
+oppimaisillaan tämän uuden yskälajin jo yhtä hyvästi kuin kokouksen
+puheenjohtajakin päivällä avauspuheessaan oli sen tehnyt.
+
+Mikkola on yhä sama jäykkäniskainen, miettivän näköinen ja
+harvasanainen mies kuin ennenkin, eikä häneen ole tämän päiväinen
+kokous jättänyt mitään edistyksen merkkiä, enempää kuin lasikaan
+vilkkautta. "Niin" ja "tjaah" tulevat yhtä kireästi hammasten välistä
+kuin päivälläkin ja pää kääntyy aivan entisellä jäykkyydellään,
+huolimatta siitä, että hän sen kääntökohtaa on koko lailla rasvaillut.
+Paitsi muutamia muita, vanhempia varakkaita ukkoja, jotka eivät
+asioita kuurra juuri sieltä eikä täältä, vaan purjehtivat aina
+tyytyväisinä myötätuuleen, kävipä se mistä päin tahansa, on seurassa
+vielä joitakuita nuoria, kunnallisissa asioissa puuhaavia ja eteenpäin
+pyrkiviä isäntämiehiä. Ne ovat sellaisia, jotka sitä mukaa toivovat
+kunnan luottamustoimissa kohoavansa kuin vanhemmat tieltä väistyvät,
+ja joilta suuriin uudenaikaisiin parannushommiin maatiloillansa
+kuluu rahaa ylitse tulojen. Sen vuoksi he kernaasti pyrkivät
+kunnallislautakuntaan, kaikenmoisiin rakennus- ja hoitokomiteoihin,
+pankkivaltuuskuntaan, kutsuntatoimistoon keväisittäin, ja muihin
+samanlaatuisiin toimiin, joista aina joku markka saattaa vuoden
+mittaan tipahtaa tarvitsematta itse kuokan tai kirveen varressa
+heilua ja pitää käsnäisiä käsiä. Ja silloin on parasta liittyä niihin
+miehiin, joiden ääni kokouksissa enimmin painaa ja joilla joka kolmas
+vuosi tapahtuvissa vaaleissa on suurin vaikutusvalta. Voi päästä
+valtiopäivämiehenkin valitsijaksi, tai muuhun tärkeään satunnaiseen
+toimeen, josta on niin hupaisa antaa lautakunnan esimiehelle lasku ja
+nostaa hyvin ansaitut rahat.
+
+Nyt he istuvat Jussilan salissa papin ja muiden vanhempien miesten
+keskessä harvasanaisina, mutta hartaina myöntyjinä näiden puuhiin ja
+esityksiin, ja pitävät tilaisuutta erityisenä kunniana itselleen,
+jota ei ole jokaiselle suotu ja josta pitää jälestäpäin vastakunniaa
+osoittaa. Mutta täällä kuulemansa asiat julistavat he kyllä ehkä
+jo huomenna kotikylässä naapureilleen omina tarkkaan harkittuina
+mielipiteinään ja ainoina hyviin tuloksiin johtavina keinoina tämän
+raihnaisen maailman parannukseksi, ja niiden järkkymättömästä
+oikeudesta ovat he valmiit vaikka puskemaan päänsä lähimpään seinään --
+ainakin sillä kerralla.
+
+Jussila on kauvan aikaa puhunut koulun perustamisesta heidän kylään ja
+siitä asiasta hän on päättänyt tehdä valmiin tavalla millä hyvänsä.
+
+-- Katsokaa, hyvät ystävät, touhuu hän käsiään levitellen, -- katsokaa
+herra pastori, näetkö, veli Mikkola, eikö se ole...
+
+-- Suokaa anteeksi, keskeyttää pappi nousten seisaalleen ja tarttuen
+lasiinsa, -- suokaa anteeksi, isäntä, jos minä nuorempana miehenä teen
+pienen esityksen. Olemmehan niin paljon yhteisissä asioissa toimineet
+ja tulemme kai jumalan avulla vastakin toimimaan, ja tunnemme jo niin
+hyvin toisemme...
+
+Jussila arvaa asian ja ottaa lasin käteensä hänkin.
+
+-- Että nuo herra pastorit ja teitittelemiset tuntuvat minusta meidän
+kesken ikäviltä.
+
+Sitten seuraa lasien kilistys, Jussila puristaa tyytyväisyyttä loistaen
+papin kättä ja niin ovat he veli ja veli.
+
+-- Niin, mitä minun pitikään sanoa, eikä valehdella, alkaa hän
+uudestaan puhua. Niin, katsos hyvä veli, eikö se ole häpeä koko
+seurakunnalle, että kansa käyttäytyy niin kovin tyhmästi, niinkuin
+esimerkiksi juuri tänään itse kokouksen aikana tuolla vinnillä.
+Tirskutaan ja nauretaan niinkuin metsäläiset, mellastetaan ja vedellään
+leukoja juuri kun toiset parhaallaan tärkeistä asioista keskustelevat,
+eikä edes sen korkean vieraan läsnäolo heitä siitä pidättänyt. Eikö se
+ole selvää sivistyksen puutetta? Ei mitään muuta! Ja sentään on koulun
+vastustajia meidänkin kunnassa sellaistenkin miesten joukossa, joilta
+sitä ei ollenkaan odottaisi. Niinkuin tuo Kartanon ukkokin, kitupiikki.
+Hehheh, sen nimen hän kyllä ansaitsee, ei muuta mitään. Sanokaa vaan
+minun sanoneeni, älkääkä siinä naurako! Eipä suinkaan hänenkään luulisi
+sitä köyhyyden vuoksi tekevän, kun rahaa on niin että alimmaiset
+mätänevät.
+
+-- Kuuluu olevan sata tuhatta, täydensi Mikkola, ottaen hyvän kulauksen
+samalla, kun kerran suunsa aukasi.
+
+-- Oli mitä oli, eihän tuossa nyt vielä koko maailmaa ole, jatkoi
+Jussila, -- mutta ilman sitä samaa ukkoa hakattaisi jo meidän kylässä
+koulun nurkkaa että paukkuisi. Ajoi ja huhtoi keväällä, kun asia ensi
+kerran oli kysymyksessä, pitkin pitäjää ja sai villityksi tyhmät
+ihmiset vastaamme. Ja sillä se ne aina möllöttää, kun niitä suuria
+kulunkeja niiden korviin laulaa.
+
+-- Kartanolla on paljon valtaa kansan kesken, sen olen huomannut,
+puuttui puheeseen pappi. -- Johtuneeko se sitten hänen rikkaudestaan,
+vai mistä, sitä en arvaa, mutta se valta on taitettava, silloin kun se
+sotii yhteistä hyvää vastaan. Muistattehan kuinka kovalle otti pappilan
+rakennusjutussa, eikä paljoa puuttunut, ettei hän vienyt voittoa meiltä.
+
+-- Joku sellainen siitä on mahtanut ulkopitäjiinkin parjausjuttuja
+levitellä, sanoi lukkari, koska puheenjohtajakin tässä päivällä pisteli
+meidän rakennushommaamme.
+
+-- Vai jo pistellään! No no, kyllähän nähdään vielä ketä he ovat
+pistäneet, tuumi pappi. -- Se on sulaa kateutta, ei mitään muuta. Ei
+suotaisi kai, että meillä olisi rakennukset ajanmukaisessa kunnossa,
+jommoiseksi nyt kirkkoherran virkatalo on tulossa. Kukapa siinäkin
+sitten isännöinee, kun se valmiiksi saadaan, lisäsi hän hetken
+vaitiolon jälkeen, syvään huokaisten.
+
+-- Olisipa synti ja vääryys, jollei se mies siihen pääsisi, joka sen
+rakentamista niin tunnollisesti on valvonut, vastasi Jussila papin
+puoleksi kysyvään arveluun.
+
+Ja samaa mieltä olivat kaikki.
+
+Mutta pappi oli eteenpäin ajatteleva mies. Jollei onni potkaisisikaan
+kirkkoherraksi, vaan saisi eteenkinpäin isännöidä pienessä apulaisen
+puustellissa, ajattelee hän, ja jollei sattuisi saamaan kotvilleen
+isompaa paikkaa muualtakaan? Siinä kysymys, siinäkin. Hän on
+parhaallaan naimahommissa ja menossa pappien tavallista uraa, jos
+vanhat merkit paikkansa pitävät. Ja senvuoksi päättää hän, että on
+parempi katsoa kuin katua.
+
+-- Kyllähän kirkkoherran parasta nyt koetetaan kohtuuden mukaan
+katsoa, sanoo hän, mutta toista on apulaispahan kanssa. Kovin ahdas
+ja epämukava on hänen asuntonsa, eikä peltoakaan muuta kuin tuo pieni
+perunatilkku. Jos nyt sattuisi isoperheinen mies, niin kovin siinä
+kävisi elämä tukalaksi.
+
+-- Onpa tosiaankin niinkuin pastori sanoo, myöntävät kaikki. Mutta
+tästä seurasta ei ole kukaan ollut osallisena siihen tyhmyyteen, että
+se on niin ahtaaksi rakennettu, ja siihen niin vähän maata lohkaistu.
+Vaan onhan asia korjattavissa, päättävät miehet. -- Jatketaan
+rakennusta ja otetaan peltoa lisää.
+
+-- Veli ottaa siitä seikasta kirkonkokouksen heti ensi tilassa,
+kehottaa Jussila pappia, joka salaviistoon, silmä vilkuen on katsellut
+miehiä, vaikkeivät nämä kesäyön hämärässä ja itse hiukan konjakin
+hämärtäminä huomaa siinä katseessa muuta kuin tunnollista vakavuutta.
+
+-- Niin, pastoori ottaa kokouksen vaan, vakuuttaa Mikkolakin.
+
+-- Mutta ei huoli kuuluutuksessa tehdä aivan tarkkaa selkoa, mitä on
+kysymys. Kuuluuttaa noin vaan lyhyesti, että olisi tehtävä muutoksia,
+joitain pienempiä korjauksia tai muuta sellaista, neuvoo Jussila.
+-- Hm! ymmärtäähän veli... Jaa, se juttu menee kuin tupakka, mutta
+pahemmin on tämän koulun laita. Tällainen kulmakunta ilman koulua!
+Tallustaa täältä lasten viisi virstaa Syrjän koululle ja jos sielläkään
+sitten olisi edes säällinen opettaja! Viralta olisi pantava mokoma
+juoppolallu! Kirkolle taas tulee penikulma, ja on niitä sielläkin
+saakka meidän kylästä, ainakin meiltä yksi. Ja ajatelkaa, mitä
+tuollainen matka maksaa, kun Matin täytyy joka viikko häntä sinne
+kyyditä. Se ei olekaan mikään pieni kulutus, se.
+
+Ja kun kellään ei ollut siihen mitään sanottavaa, jatkoi Jussila yhä:
+
+-- Vaan kun minä puhun täällä kylällä heille koulusta, sanovat
+useimmat, että mitä ne lapset siellä oppivat, pahuutta toisiltaan ja
+elkiä, eivät mitään muuta. Mutta laitetaan koulu ensin ja siihen hyvä
+opettaja, niin näkevätpä mitä opitaan. Tästä minä otan kunnankokouksen
+vielä tänä kesänä. Uusi yritys vaan, ei siinä muu auta, ja niin totta
+kuin olen Anton Jussila, näytän maailmalle, että tässäkin kylässä vielä
+on koulu!
+
+Hän löi innoissaan kämmentä pöytään että paukahti.
+
+-- Vai onko teistä kellään mitään vastaan.
+
+Ei ole, sanottiin yleisesti, eikä ollut viime kerrallakaan.
+
+-- Ottakaa te valtakirjoja vahvasti, mutta hiljalleen, vähin äänin,
+noin vaan lypsäen, ja isoäänisiltä etupäässä.
+
+-- Se tehdään.
+
+-- Ja ensi syksynä rakennus alulle. Minä lahjoitan ilmaisen tonttimaan.
+Tuossa on hyvä paikka toisella puolella maantietä, tuossa kujan suussa,
+katsokaas.
+
+Hän näyttää kädellään ikkunasta maantielle päin ja koko joukko siirtyi
+katsomaan.
+
+-- Hyvä on paikka, sanottiin. Kuiva törmä ja hiukan sivulla kylästä
+niinkuin pitääkin.
+
+-- Sanokaa kaikille, että Jussila lahjoittaa maan... ja viisikymmentä
+hirttä vielä.
+
+-- Tuskinpa kehtaakaan enää kukaan vastustaa, huudahti pappi, ja samaa
+mieltä olivat muutkin.
+
+-- Ja sanani pidän, jatkoi Jussila yhä ylenevällä äänellä.
+
+-- Tontti ei maksa kunnalle äyriäkään, pankaa muistiinne se. Mutta
+sekakoulu siitä on tehtävä, naisopettajalla, lisäsi hän hetkisen
+päästä, aivan kuin olisi sen pannut ehdoksi lahjalleen.
+
+-- Tietysti, sanoi pappi asiantuntijan äänellä. -- Ne ne aina ovat
+parempia.
+
+-- Naisopettaja se pitää olla, lisäsi Jussila vielä painavasti, --
+ettei satuttaisi miehisessä taas saamaan tuollaista viinaanmenevää
+hölöä kuin tuo yksi mokoma tuolla...
+
+Uusi ajatus oli iskenyt hänen päähänsä, vaikka oli se jo joskus
+ennenkin hälväämällä ollut siellä jonkunlaisena hyvänä aavistuksena.
+Nyt siitä voisi todenteolla tulla jotain -- ja toisten ihaillessa
+ikkunoista vastaista koulunmäkeä, kallistui Jussila vieressään
+seisovaan pappiin päin ja kuiskasi tämän korvaan:
+
+-- Meidän Hilmakin pääsee jo vuoden päästä seminaarista ulos...
+
+Hän rykäisi merkitsevästi.
+
+Se oli rohkea salahuomautus miehelle, joka istui puheenjohtajana
+kansakoulujen johtokunnassa, mutta Jussila rohkeni sen tehdä, luottaen
+molemminpuoliseen avun tarpeeseen ja äsken perustettuun veljeyteen.
+
+-- Ei huoli pastori sentään levitellä asiaa, eikä hiiskua kellekään,
+vaikka tuon tulin sanoneeksi. En minä sillä erityisesti mitään
+tarkoittanut, lisäsi hän hätäisesti, kun toinen ei heti vastannut, vaan
+näkyi jääneen miettimään tuota huomautusta.
+
+-- Sopisi mainiosti, vastasi pappi, matalalla äänellä hänkin. -- Se on
+terävä tyttö, teidän Hilma.
+
+He siirtyivät sivummalle toisista ja keskustelivat kauvan aikaa
+hartaasti, melkein kuiskimalla keskenään.
+
+Naisten puolella kamareissa on muun puheen ja haukotusten lomassa
+kosketeltu kuin heikkona kaikuna samoja asioita, jotka salissakin ovat
+keskustelun aiheena olleet, mutta lopulta on siellä alettu todenteolla
+hankkiutua hyvästiä heittämään ja arveltu, että pitäähän sitä jo lähteä
+kotiin aamukahvin keitolle.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Jussilassa maataan aamulla pitkään, levähdetään eilisten ponnistusten
+päälle. Pisimmän unen ottavat isäntä ja emäntä, jotka viimeiseen
+olivat valveilla olleet, mutta muun talonväen on sentään Matti pannut
+liikkeelle jo tuossa kuuden aikana.
+
+Pari miestä kylän salokulmalta on jo kotvan aikaa istuskellut väentuvan
+portailla, ihmetellen kuinka täällä kyläisissä kylissä on ihmisillä
+mainiosti aikaa maata. Mutta he ovat lipuista, lehtimajoista ja muusta
+talon siistitystä asusta lopulta tulleet siihen päätökseen, että joku
+juhla täällä on mahtanut olla eilen, on valvottu yötä ja senvuoksi nyt
+nukutaan liiemmäksi.
+
+He saavatkin asiasta seikkaperäisen tiedon, kun säppi solahtaa auki
+porstuan ovessa ja tuvasta astuu portaille Matti, haukotellen ja
+tukkaansa pyyhkiellen.
+
+Miehet ovat pyhävaatteissa ja sanovat olevan asiata isännälle, kirjan
+tekoa jotain, sillä tämähän se Jussila niihin parhaiten pystyy
+sellaisiin tällä paikkakunnalla.
+
+-- Eipä sitten pysty kukaan, jollei hän, joka ei suurin muuta ennätä
+tekemäänkään kuin pännää pitelemään, vakuuttaa Matti. -- Mutta ette
+hänen puheilleen nyt pääse, ennenkuin tuossa murkinan aikana, sillä
+täytyyhän miehen levätä sellaisen puuhan jälkeen mikä hänellä eilen oli.
+
+-- Vai niin on kova puuhamies!
+
+-- No sekaisin siitä jo menisi heikomman miehen meininki, kun ensin
+huhtoo, komentaa ja järjestää koko sellaisen juhlan niinkuin sotaherra,
+touhuaa tänne, touhuaa tuonne, ja sitten vielä pitää puhetta ja
+selittää asioita niinkuin paraskin pappi, korkeitten herrain kuullen.
+
+-- No eihän meillä hengen hätää ole asiamme kanssa, voidaanhan tuota
+odottaa. Vai sellaiset oli touhut. Mitä sitä nyt niin juhlittiin
+arkipäivänä?
+
+-- Ettekö te tiedä? Täällähän oli maanviljelyskokous ja vieraita
+viidestä pitäjästä. Olihan siitä sanomissakin ilmoitettu.
+
+-- Ei ole tullut niitä lehtiä tilatuksi, eikä satuttu muualtakaan
+kuulemaan. No jo siinä oli vieraita!
+
+-- Oli niitä. Minä jo valvoin toisenkin yön melkein kokonaan ja
+samaan menoon meni osa viime yötäkin, kun tässä isäntä vielä pappia
+ja kunnanmiehiä kestitsi. Ei meillä liikoja makailla, uskokaa se,
+vaikka nyt sattui poikkeus. Kyllä työt menevät etupäässä muista,
+vaikkei isännän silmä aina ennätäkään niitä valvomaan. Jaa'ah, kyllä
+ne menevät. Mutta menkää hyvät miehet huoneeseen ja pistäkää piippuun,
+siinä on vuoteen sarjalla minun tupakkamassini, kohta vasemmalla
+ovesta sen yhdenmaattavan vuoteen päässä. Pankaa piippuun vaan siitä
+niinkuin omastanne, kyllä tämä talo miehensä tupakassa pitää ja riittää
+tarjota vieraallekin. Menkää sisään vaan, minun pitää kolkuttaa kyökin
+ikkunaan, koskei sieltä vielä näy kahvisavua nousevan. Jaa'ah! Olipa
+niillä piika pahoillakin juoksemista eilen.
+
+Ja Matti astelee jo viimeisiä sanoja puhuessaan housujaan nostellen
+kyökkiin päin.
+
+Anton Jussila itse herää vasta ruokakellon soittoon, kun väkeä
+aamiaiselle soitetaan.
+
+Säännön mukaan komennetaan sillä aamullakin kaikki työhön, torpparit,
+muonamiehet ja rengit, ja Matti sitä tavallisesti heilauttelee näin
+kesäiseen aikaan puoli viideltä, niinkuin on isännän määräys, vaikka
+tänään se aamusoitto jäi harvinaisena poikkeustapauksena tekemättä.
+Mutta tälläkin kertaa ovat torpparit kyllä olleet määräaikana työssä,
+jos oma väki vähän myöhästyykin.
+
+Jussila ei olekaan mikään pikkutalo, jossa isännän itsensä täytyy olla
+mukana ensimmäisestä viimeiseen ja kantaa sama helle kuin renginkin,
+jos mieli leivässä pysyä. Ei, se on paikkakunnan suurimpia, sillä
+emätalo, jonka Jussila oli isältään perinyt, oli jo joltisenkin suuri
+ja siihen oli hän jo vuosia sitten saanut polkuhinnasta yhdistetyksi
+erään velkautuneen naapuritalon.
+
+Nyt on isännälle karttunut jo niin paljon tuottavia sivutoimia, ettei
+hänen kannata, eikä mielestään sovikaan ottaa itse osaa talon töihin
+muulla tavoin, kuin että käy joskus pelloilla ja työmailla katsomassa
+ja antaa määräyksiään.
+
+Mutta valmista tulee töistä siltä ja _täytyy_ tulla, olipa hän
+itse saapuvilla tai ei. Hän on osannut asettaa lujia määräyksiä ja
+tinkitöitä niille, jotka "ovat raatamaan luodut", ja valvoo myöskin
+että ne tulevat tehdyiksi. Ja siinä toimessa on Matti uupumaton
+apumies hänelle, niinkuin uskollinen koira, jolle toisinaan annetaan
+kovia sanoja ja potkukin joskus, mutta joka siitä vaan liittyy yhä
+kiinteämmin isäntäänsä, kun häntä senjälestä hiukan hyvittelee.
+
+Näitä tinkitöitä muonamiehet ja torpparit kyllä joskus valittavat liian
+ankariksi, kun esimerkiksi pitää kaivaa sata syltä pellonojaa päivässä,
+niin että illalla ovat luut loksahtaa liitteistään, mutta siihen
+valitukseen on Anton Jussilalla valmiina aina sama varma ja jyrkkä
+vastaus: "Kun et tahdo tehdä, mene matkaasi. Kyllä kelpaisikin antaa
+teidän herrastella ja itse tekisin työt."
+
+Mutta mihinkä se torpparikaan paremmilleen lähtee, kun on torppa
+pahaseensa juurtunut ja kotiutunut. Pellon tilkkuset, jos kohta
+ovatkin toisen omaa, ovat käyneet rakkaiksi, kun niissä vihdoin näkee
+hikensä ja väkensä ja sitkeitten ponnistustensa hedelmän ja niistä
+toivoo joukolleen leipää. Jos uudistorpan jostain saisikin ja siihen
+muuttaisi, niin ala vanhana uudestaan taas sama raataminen, minkä jo
+miehuutesi päivinä näit valmiina!
+
+Eikä sovi muonamiehenkään vuottansa kesken heittää. Siinä olisi
+nappiherra niskassa ja oikeuden käynti edessä, eikä puolta pahaakaan,
+kun isäntä sentään on täyden palkan maksanut mitä on luvannutkin, eikä
+ole mitään sopimatonta loukkausta tehnyt.
+
+Mutta aina on Jussila kumminkin vuosimiehiäkin saanut, sillä niitä
+löytyy muuttelevissa työmiehissä paljon sellaisia, jotka eivät työn
+kovuutta säikähdä, kun vaan on upea talo ja paljon seuraa työmailla.
+Se on heillä jonkunlainen seurustelun halu, jonka eteen he kernaasti
+uhraavat hikensä enemmän kuin tavallisissa oloissa tarvittaisiin, ja
+niin päättävät he koettaa vuoden.
+
+Määrätyöt tehdään Jussilassa, olipa isäntä valveilla tai makasi, kotona
+tai kylässä. Ja tunnilleen soi kello työhön ja työstä pois.
+
+Niinkuin sanottu, siihen kellonsoittoon, joka kolmen ja puolen tunnin
+työn jälkeen ilmoitti torppareille, että saavat lähteä katsomaan mitä
+kotona on eväslaukkuun pantu, heräsi nyt isäntä. Hän vilkaisi kelloaan
+pöydällä ja huomasi sen olleen jo murkinasoiton. Ensi ajatuksensa oli,
+että muistikohan hän vaan eilen määrätä töitä miehille, mutta kyllä se
+Matti tietää.
+
+-- Hohhooh! haukotteli hän. -- On sentään mainio asia, että on niin
+uskollinen apumies talossa. Ei vaadi suuria palkkoja, muuta kuin pientä
+hyvitystä joskus.
+
+Päästyään jalkeelle vuoteelta, alkoi hänen aatoksensa paikalla
+askarrella eilisen päivän tapauksissa ja ensimmäinen ajatus työn
+toimista haipui niiden rinnalla niinkuin unessa nähty mielikuva.
+
+Kääntyipä mihin tahansa, kaikkialla näkyi vielä peittymätön jälki
+eilisestä kokouksesta. Salissa olivat pöydät paikoillaan ja niillä
+lasit ja juoman tähteet yötisestä kemusta. Siisteys vaan ei ollut sama,
+sillä pöytäliinat olivat tahriintuneet, lattialla tupakan tuhkaa ja
+sinne tänne viskeltyjä sikaarin pätkiä. Kaikki muistutti sitä mikä oli
+ollut, vaan mitä ei enää ole.
+
+Tämä tyhjyys tuntui Jussilasta painostavalta ja ikävältä, ja hän
+huomasi nyt enemmän kuin milloinkaan kaipaavansa suurempaa seuraa,
+laajempaa toiminta-alaa, kuin mitä koti ja isännyys yksin tarjosivat.
+Ja pieniä ne oikeastaan olivat nuo kunnallisetkin toimet tähän saakka
+olleet, pieniä ja vähän huomatuita ulkopuolella kunnan ahdasta piiriä.
+Eilen hänet kyllä oli huomattu ja oli varmaan ihmeteltykin hänen
+esiintymistään, vaikka se nyt tottumattomuuden vuoksi olikin käynyt
+hiukan kampelasti, aivan vähäpätöinen asia muuten, mutta tänään on
+entinen ahdas piiri ympärillä taas, jossa ei kukaan pane huomiota,
+vaikka kuinkakin etevästi esiintyisi. Kyllä se oli hänen ensimmäinen
+todellinen voittonsa julkisuuden alalla, jonka hän eilen juuri tässä
+samassa salissa, tämän saman pöydän päässä otti, mutta se himmenisi,
+jollei siihen saisi uusia lisää. Hän jää unheeseen, jollei lähde
+uusille valloitusretkille. Mutta niin ei saa käydä, päättää hän, sillä
+hänessä on alkanut herätä tunne siitä, että hänet on suuriin tehtäviin
+määrätty ja hän niihin pystyy. Hän ei saa tapausten virrassa painua
+pohjaan, missä suuri rahvas tiedottomana ja tuntemattomana vyöryy
+eteenpäin, hänen täytyy pysytellä päällimmäisinä, jotka aina ovat
+huomattavissa ja joiden nimiä mainitaan.
+
+Sellaisissa mietteissä mittelee hän salin lattiaa ja tämä alkava päivä
+tuntuu hänestä eiliseen verraten kovin tyhjältä.
+
+Ei ole mitään, mihin tarttuisi kiinni, ei ketään kelle edes puhuisi
+eilisiä tapauksia, paitsi oma väki, jonka kanssa aina saa olla
+yhdessä. Ei muista hän edes aamukahvia, joka hänelle tavallisesti
+tuodaan vuoteelle, vaan jota nyt ei tiedetä tuoda, kun luullaan hänen
+vielä nukkuvan. Hän kävelee vaan salissa ja katselee ikkunoista ulos,
+juurikuin se, jolla on ikävä tai joka odottaa jotakuta.
+
+Samassa tulee emäntä hiljaa huoneeseen ja kun näkee miehensä jo
+olevan ylhäällä, ilmoittaa, että siellä on pari asiamiestä kyökissä
+odottelemassa.
+
+-- Keitä ne ovat... millä asialla?
+
+-- Tuolta sanovat olevansa Nummenperästä, vaan en tullut heidän
+asiaansa kysyneeksi.
+
+-- Minä tulen...ei, käske heidän tulla tänne saliin. Jussila sieppaa
+kamarin pöytälaatikosta nenälleen kirkassankaiset, kuminauhassa
+riippuvat kakkularillit, jotka hän oli viime kaupunkimatkalla ostanut,
+sytyttää kiireellä sikaarin, tempaa ensimmäisen sanomalehden, mikä
+käteen sattuu, ja asettuu paitahihasillaan, tohvelit jalassa, salin
+kiikkutuoliin istumaan, kylin oveen.
+
+-- Kuinka me nyt tänne... olisihan se sellainen asia puhuttu kyökin
+puolellakin... onkohan vaan Eenokki saappaasi puhtaat, kuuluu karkea,
+vähän ujosteleva ääni porstuasta, juuri kun Jussila kiireestä syvään
+hengähtäen on päässyt asettumaan kiikkutuoliinsa, ja miehet astuvat
+sisään seisattuen ovelle.
+
+Jussila ei ole hetkiseen huomaavinaan heitä, ymähtelee vaan, silittelee
+kämmenellä leukaansa ja on tavattomasti syventynyt lukemiseensa.
+
+Kun odotus alkaa käydä pitkäksi, äännähtää vanhempi miehistä vihdoin
+epäröiden hyvää huomenta.
+
+Silloin huomaa Jussila vieraat, asettaa lehden pöydälle viereensä ja
+rillit sen päälle, pyyhkii otsaansa silmistä alkaen ylöspäin, ikäänkuin
+selviytyäkseen syvästä tutkimisestaan näkemään näitä vähäpätöisiä,
+jokapäiväisiä asioita, ja äännähtelee: hm, jaha, hm! nenästään
+yskähdellen.
+
+-- Huomenta, huomenta! vastaa hän, heittäen tuolistaan tutkaisevan
+katseen miehiin, ja kysyy mitä olisi asiaa.
+
+-- Eihän noita meikäläisillä paljon asioitakaan, vaikka ainahan niitä
+vähin. Kun vaan ei olisi tultu häiritsemään isäntää.
+
+Jussilan mieleen ilmenee pikainen kuva, että mies sanoi "herraa",
+että hän on joku korkea virkamies, joka juuri oli syventyneenä jonkun
+tärkeän kysymyksen ratkaisemiseen, ja nyt nuo tomppelit tulivat
+häiritsemään häntä. Hän kaivaa ähkien pikiintyneen lyyjykynän pätkän
+liivinsä lakkarista, kääntyy pöytään päin, selin miehiin, ja vetää
+sillä jotain merkkejä sanomalehden syrjään.
+
+-- No niin, no, jaha, jaha! lueskelee hän nostaessaan päänsä pöydästä
+ja kääntyessään asiamiehiin päin.
+
+-- No, ettehän nyt juuri häiritsemäänkään sentään, sanoo hän. --
+Kyllähän minä olen asiamiehiin tottunut ja saan joka päivä jonkun
+hetken uhrata virkatoimiin, kunnan yhteisten asiain valvomiseen ja
+asiamiesten vastaan ottoon, mutta senhän sitä täytyy ihmisiä auttaa,
+joka siihen kykenee. Se on maailman meno se, heh! Mutta kas kun en
+muistakaan, vaikka olen kylläkin tainnut nähdä joskus -- ettehän te ole
+oman kylän miehiä?
+
+-- Tuoltahan me olemme Nummenperästä, sanoo vanhempi mies. -- Minä
+olen se Jussi, joka tätä nykyä yritän olla lampuotina siellä puulaakin
+talo pahassa, kyllähän me isännän kanssa nuorempina paljonkin yksissä
+oltiin. Kerran hevostakin vaihdettiin tuolla Ylimattilassa ja minä sain
+takkiini että rotisi.
+
+-- Kas kuinka olet vanhennut, rientää Jussila sanomaan, -- vaikka
+oikeastaan hänen tekisi mieli kieltää koko asia.
+
+-- Kyllähän tämä maailma laahaa miehensä niinkuin Kokkalan housut.
+Paljon on ollut raatamista minullakin ja huolta, ettei siinä ole
+jaksanut tali pinnalla pysyä. Suuri on joukko leivässä pidettävä, eikä
+ole ollut varoja edes omaa maatilkkua hankkia, vaan pitää vielä siitä
+hävinneestä talosta puulaakille suuri vero maksaa. Metsän veivät, että
+tuskin on kalikkaa pesään pistää, mutta muuta huolta eivät ole tilasta
+pitäneet, eikä sille tänä huomenna ostajaakaan ilmesty.
+
+-- Niin, onhan se niinkin, hohhooh, haukottelee Jussila. -- Vaan mikä
+teillä oikeastaan oli asiana?
+
+-- Sehän meillä oli asiana, että otettaisi, tai oikeastaan tämä Eenokki
+ottaisi, hän pitää sitä meidän talon torppaa, Suosikaa, niin, tämä
+Eenokki nyt ottaisi rahaa lainaksi kunnan suopankista ja minä menisin
+Ylimattilan kanssa takuuseen. Tultiin kysymään ottaisiko isäntä
+tehdäkseen velkakirjan.
+
+-- Suuriko summa summa pitäisi otettaman?
+
+-- Kyllähän sata markkaa kumminkin pitäisi ottaa, arvelee Eenokki,
+torpan mies. Olisi koetettava suota heinänkasvulle ja saada siihen
+ojia. Kyllähän sitä sarkoihin pistelisi, mutta valtaoja se rahaa
+nielee. Eivät näy siitä isännät välittävän mitään, vaikka on tämän
+Jussin kanssa puheena pidetty, ja nyt täytyy yrittää itseni, koska ovat
+luvanneet, että saan torpassa olla eteenkinpäin.
+
+-- Eiväthän ne välitä, todistaa lampuoti. -- Minä otan tämän Eenokin
+kanssa osaa valtaojan kaivuun.
+
+-- Hm! Te ottaisitte siis lautakunnan esimieheltä rahan.
+
+-- Sieltä niin, taikka siitä suopankista. Hänenhän se on hallussaan.
+Olisi tainnut hänkin kirjan tehdä, mutta ajateltiin selvemmäksi mennä
+valmiilla paperilla.
+
+-- Hm! Tiesi osanneeko tuollainen nurkkasihteeri tehdä edes
+velkakirjaa, ymähtää Jussila halveksuvasti.
+
+-- Mutta onhan hän maisterimies, ja ovathan hänen hallussaan kunnan
+kassatkin kaikki.
+
+-- Pyh, kas mun tätä! Sellaiset maisteruudet eivät paljoa merkitse,
+kun ei kumminkaan ole senkään pitemmälle kyennyt. Eikä taida hän
+enää kauvankaan kassoja hoidella, vaikka ne sattui saamaan niinkuin
+petteessä haltuunsa.
+
+Jussila miettii hetken, että olisiko hänen itsensä lainata tuo raha
+miehille. -- Mutta pitäisi olla varmemmat takuut, summa on niin
+pieni ja miehillä niin vähän ääniä, ettei taida maksaa vaivaa niitä
+puolelleen yrittää. Tulee niitä tänä syksynä vielä parempiakin
+tarvitsijoita.
+
+-- Sata markkaa, sanoitte?
+
+-- Niin, ja minä takaan Ylimattilan kanssa. Pistää vaan hänen nimensä
+sinne, kyllä hän sitten vetää puumerkkinsä ja todistutetaan kylässä.
+
+-- Jahah, jahaah! äännähtelee Jussila. -- Pistetään sitten paperi.
+
+Hän käskee miehet kamarin puolelle ja istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen.
+
+Pöydällä on vielä paperipakka eiliseltään ja siinä päällimmäisen arkin
+puolikkaassa iso, kuivunut mustepilkku, joka johtaa elävästi Jussilan
+mieleen sen miehen, joka sen siihen tipahutti niinkuin muistoksi.
+
+-- Äs, saakeli! ärähtää hän samassa ja heilauttaa kynänvartta
+lattialle päin, juurikuin heittäisi siitä pois jotain -- Kuka riiviö
+täällä taas on minun kirjoitusverstaitani pidellyt? Varmaan eilen
+siinä joku moskuroinut, joka ei ole tiennyt miten päin kynänvarren
+kirjoitusmatolle asettaa.
+
+Hän kääntyy nyt kummasteleviin miehiin päin ja selittää, mitenkä se on
+tarkka asia tämä.
+
+-- Joka vaan niin paljon kynää pitelee kuin minäkin pitelen, niin se
+sen tietää, sanoo hän ja kääntyy taas pöytään päin. Viipottelee sitten
+kättään hetken, niinkuin vauhtia ottaakseen, ja laskee kynän paperiin
+niin että rasahtaa.
+
+-- Niinpä tietenkin, kukin työkaluaan, sanoo Eenokki, ja lisää sitten
+naurahtaen:
+
+-- Muistuu mieleeni isävainaja, kuinka hänkin oli tarkka kirveittensä
+kanssa. Panipa vaan joku kirveen häkkiin, varren vasemmalle, niin heti
+ottaessaan ärähti, että "kuka vasenkätinen täällä taas on kirveitä
+pidellyt!" Hehheh, työkaluaan kukin, vaikka se olikin vaan kirves.
+
+-- Mitä nyt ollaan velkaa isännän vaivoista, kysyy Eenokki, kun kirja
+on valmis ja kumpikin ovat panneet puumerkkinsä siihen.
+
+-- Kaksi markkaa, sanoo Jussila lyhyeen, niinkuin lääkäri, joka on
+kirjoittanut reseptin.
+
+Miehet katselevat toinen toistaan, mutta eivät virka mitään. Eenokki
+kaivaa sitten nahkakukkaron taskustaan, hellittää kurenauhan, kaataa
+koko sen sisällön kämmenelleen ja saa siitä kokoon pientä hopeaa ja
+vaskea kaksi markkaa, jotka asettaa varovasti pöydän kulmalle.
+
+-- Ettei ole pitänyt sitä kirjoituksen konstia oppia! sanoo hän
+kumppanilleen, kun ovat tulleet pihalle. Ja omia asioitaan keskustellen
+astelevat he Ylimattilaan ja suuntaavat sieltä velkakirjoineen kulkunsa
+kirkonkylään lautakunnan asiamiehen luo.
+
+Tämä sattuu olemaan kotosalla ja sanoo rahaa olevan suokassassa, kun
+velkakirja vaan on kelvollinen. Ottaa sitten paperin Eenokilta, ja
+silmäiltyään sen loppuun hymähtää makeaan nauruun ja sanoo:
+
+-- _"Vuodenpäässä",_ sepä lystikäs paikannimi! Eihän sellainen nimi
+kelpaa velkakirjaan, jota ei minun tietääkseni ole koko maassa.
+Vuorenpään kylää hän tietysti tarkoittaa, mutta täällä on muitakin
+muodollisia virheitä, nämä suokassan velkakirjat kun ovat tehtävät ylen
+tarkkaan, määrätyn kaavan mukaan. Takuut kyllä ovat kelvolliset näin
+pieneen summaan, mutta kirja on tehtävä uusi.
+
+-- Katsopa kelmiä, ja kaksi markkaa otti.
+
+-- Velkokaa rahanne takaisin.
+
+-- Kyllä se siellä taitaa pysyä, ja mikä pahempi, tästä on nyt uusi
+marssi hakemaan kirjan tekijää ja sitten takaisin taas ottamaan
+Ylimattilan puumerkkiä. Tulen pahahenki ja tukkaan kiinni, että piti
+noin könösti käymän, äkeili Jussi, ja kuka sen kirjan nyt lopultakin
+kohdalleen tekee! Eikä tässä olisi aikaakaan tyhjää hölkötellä.
+
+-- Eiköhän maisteri ottaisi tuota tehdäkseen, ehdottaa Eenokki, mutta
+kahta markkaa minulla ei enää ole.
+
+-- No minä teen, sanoo lautakunnan esimies vähän mietittyään, enkä ota
+siitä mitään. Ja takaankin vielä toisena, kun menette vaan hakemaan
+tänne kaksi kelvollista todistajaa. Pitäisi minunkin tällaiseen summaan
+kelpaaman, -- vaikka eihän se taida muuten ihan lain mukaista olla,
+kun kassa on omassa hallussani. Mutta eihän tuossa maalta merelle
+jouduttane, ja taitaisi teilläkin olla rahoilla kiire.
+
+Miehet ovat kovin hyvillään, kun saavat asian lopultakin luonnistumaan,
+ja jäävät vielä rahan saatuaan istumaan "maisterin" kamariin, joka
+heille antaa hyviä neuvoja, kuinka parhaiten käyttäisivät rahansa
+suoviljelykseensä.
+
+Mutta Jussilasta pantiin yhteisestä tuumasta viesti kylälle kutsumaan
+kaikkia isäntiä ja emäntiä "rääpiäisille", kun juhlalaitoksista oli
+ylijäämää niin paljon, että sillä kyllä omankyläiset kestitsi. Ja
+Anton Jussila käytti parhaimman puhelahjansa ja mahtavimmat sanansa
+taivuttaakseen isäntiä puolelleen vastaisessa Vuorenpään koulujutussa.
+
+Kesken rääpiäispäivällisiä, kun naapurit kaikki juuri istuvat pitkän
+kestipöydän ääressä ja isäntä itse sen yläpäässä, kutsuttaa hän
+yhtäkkiä Matin puheilleen.
+
+-- Kuule Matti, sanoo hän, -- postijuna on juuri tulossa asemalle,
+ajapa noutamaan posti, että nähdään, joko mainitsee sanomalehti mitään
+eilisestä kokouksesta.
+
+-- Minusta tuntuu, jatkoi hän Matin poistuttua, -- niinkuin siinä jo
+pitäisi jotain oleman. Meniköhän sinatööri iltajunassa Helsinkiin ja
+tottapa hän on jotain puhunut tuttavilleen, niin että kyllä niiden
+olisi jo pitänyt ennättää vähän vihiä saada. Ne ovat vikkeliä poikia
+siellä sanomalehden toimituksessa. Kyllä ne asian urkkivat. Melkeinpä
+jo ennen kuin se on säälleen tapahtunutkaan.
+
+-- Mutta kovin näytti hiljaiselta se eilinen herra, sanoi joku joukosta.
+
+-- Aa, äläpä sano! Kyllä sieltä puhetta lähtee ja ylen hän on
+herttainen mies, kun vaan hänen kanssaan lähemmin tutustuu.
+
+Matti ajaa retuutti taas tuttua tietään rautatielle ja toi
+sanomalehden, mutta ei siitä Jussila suureksi harmikseen löytänyt
+sanaakaan Vuorenpään maanviljelyskokouksesta eikä puheestaan
+kunniavieraalle.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Vuorenpään koulujutussa olivat tarpeen hyvät keinot. Sen tiesi Jussila
+ja sen tiesivät kaikki muutkin, jotka sivistyksen edistämistä kunnassa
+harrastivat. Siinä ei saanut pitää liian isoa ääntä, sillä siihen
+heräisivät taas kaikki vastustajat. Piti toimia hiljaisuudessa ensin
+ja sitten äkkirynnäköllä ottaa voitto, joka keino monasti ennenkin oli
+huomattu tepsivimmäksi.
+
+Päätettiin pitää ylimääräinen kunnankokous keskellä kiireimpää
+heinäaikaa, voittaa asialle puoltajia niin paljon kuin mahdollista
+ja ottaa niiltä valtakirjat, sillä heidän suullinen lupauksensa ei
+merkitseisi mitään. He joko jäisivät kokouksesta pois, tai jos sinne
+tulisivatkin, kääntäisivät helposti kelkkansa ympäri.
+
+Mutta juuri kun tätä asiaa parhaillaan alettiin puuhailla ja valmistaa,
+sattui seikkoja, jotka joksikuksi ajaksi keskeyttivät koko homman.
+
+Ensinnäkin uhkasi kunnallista hallintoa ja hyvinvointia yhtäkkiä ennen
+aavistamaton vaara, joka antoi paljon touhua ja pään vaivaa niille,
+jotka valppaina ja etupäässä yhteisten asiain menoa vartioivat. Ja kun
+siitä oli parahiksi selvitty, tuli toinen tärkeä juttu, joka syrjäytti
+kaikki muut siksi kertaa.
+
+Eräänä kauniina aamuna alku heinäkuusta ajaa karahutti lukkari
+Kukkonen läähöttävällä hevosella Jussilaan, missä talon miehet kaikki
+parhaillaan olivat koossa alapihalla, pannen isännän oman johdon
+alla niittokonetta kuntoon. Se oli vedetty talviteloiltaan ulos
+lähes vuotisen leponsa jälkeen näkemään kesäistä vihannuutta taas
+ja tekemään siitä loppua. Sitävarten sen kanssa nyt puuhailtiin,
+asetettiin paikoilleen pyöriä ja aisoja, pyyhkieltiin talvisia pölyjä
+pois, rasvailtiin ja koeteltiin mitenkä kukin ratas ja vipusin
+teki tehtävänsä. Terät olivat kirkkaiksi ja pureviksi tahkotut ja
+irvistelivät niinkuin pedon välkkävät hampaat, odottaen hetkeä
+milloinka saisivat iskeä heilimöivään heinään.
+
+Tyytyväisellä mielellä katseli Jussila konetta, asettui istuimelle
+ja antoi miesten nykäistä aisoista eteen ja taa, jolloin pyöräin
+rallista lähti ratiseva naksutus. Hyvä se oli kone ja huokea vetää,
+eikä painanut paljon hevosten niskoillekaan, niinkuin ne ovat
+uusimman malliset koneet, joka vaan niitä ymmärtää ostaa, arveltiin
+yksimielisesti.
+
+-- Eipä ole joka talossa sellaista viikatetta. Ruumiin hiellä saavat
+vaan heinänsä poikki kalhuta, tuumaili isäntä. -- Leikkiä se on meillä
+heinänteko!
+
+-- Eikä ole monellakaan talolla missä tuollaista konetta edes
+käyttäisi, täydensi Matti.
+
+Samassa kuului nummelta ratasten räikinä ja lukkari laskettaa mäkeä
+alas Jussilan kujan suuhun, ja samaa vauhtia pihaan. Kaikki kääntyvät
+katsomaan, että mikä kiire miehellä, kun on hevonen märkä kuin uitettu.
+
+Jussila rientää vastaan ja aavistaa jo pahaa, kun näkee lukkarin naaman
+tavallista vakavampana.
+
+-- No mikä kiire sinulla nyt? kysäsee hän, ennenkuin toinen on astunut
+rattailta tai edes jumalaa maininnut.
+
+Tulija hyppää maahan niin että lihava leuka vavahtaa, melkein
+läähöttäen itsekin.
+
+-- Nyt on tainnut piru mennä mertaan, sanoo hän matalalla äänellä,
+tervehtäissään isäntää.
+
+-- Mitä on tapahtunut?
+
+-- Kummia vallan. Mennäänpä huoneeseen niin kuulet. Seuraava keskustelu
+syntyi jo portailla:
+
+-- Nyt se meidän maisterimme meni, ja luulenpa, että ovat asiat varsin
+arveluttavalla kannalla. Sitävarten...
+
+-- Kuka maisteri? Vuorinenko?
+
+-- Sama herra.
+
+-- Onko hän kuollut, vai mitä tarkoitat hänen menollaan? tokaisi
+Jussila, ymmärtämättä mistä oikeastaan oli kysymys.
+
+-- Pahemmin vielä. Hän on mennyt maasta pois, ulkomaille. Illalla
+lähti ja taitaa nyt jo seilata Itämerta. Sitävarten riensin tänne.
+Millä sen köyhän rotan luulet muulla menneen kuin kunnan rahoilla --
+ja meijeriyhtiön rahoilla, kun hänen onnettomuudeksi piti vielä nekin
+hoitoonsa saaman. Jussila ravisti päätään ja vihelsi.
+
+-- Hui hai! Eikö kukaan tiennyt hänen aikeistaan?
+
+-- Ei kukaan, ennenkun vasta eilen iltapäivällä minä. Niinkun muistat,
+valittiin minut syksyllä sen hyväisen virkaatekevän viransijaiseksi
+lautakunnassa. Eilen illalla hän sitten tuli meille, mätkäytti
+tililaukun pöytään ja sanoi heittävänsä muutamaksi ajaksi minun
+huostaani koko roskan, koska minut kerran oli viransijaiseksi määrätty.
+Sanoi itse lähtevänsä syyskesäksi maailman rantoja katselemaan.
+Renkinsä toi käsikärryillä kassakaapin ja väänsi sen kamarini lattialle.
+
+-- Etkö lyönyt vastaan niin äkkipikaista lähtöä?
+
+-- Parhaani mukaan. Kysyin oliko hänellä kunnan lupaa, sillä ei hän
+ilman sitä saisi noin vaan lähteä pyrähtää. Mutta mitä hän? nauroi
+heittiö vaan vasten naamaani ja näytti röyhkeästi passiaan, sanoen
+siinä olevan lupakirjaa tarpeeksi. Ja tuskin hän siltä retkeltään enää
+palaa. Hohhoh! lopetti lukkari sylästen ja päätään raapasten, anna
+velikulta sikaari suuhuni, en muistanut kiireessä ottaa mukaani ja on
+pitänyt koko tien tupakan nälkää kärsiä, niin että siihen paikkaan
+hiukenee.
+
+-- Täällä on. Jopa kuuluu kummia. Ja kuinka vähin äänin ja
+salaperäisesti on veitikka toiminut, että jos passikin oli valmiina!
+
+-- Valmiina oli.
+
+-- Mutta vähätpä me mokomasta herrasmiehestä, kiitetään päästyämme,
+kunhan olisi tuonut sinulle kassan kajoomattomana.
+
+-- Siinäpä sitä seistään. Toi niin vähän rahaa, että minä siitä sekä
+hänen kiireellisestä lähdöstään heti aloin epäillä. Siltakassan hän
+kyllä toi kokonaan, sen kaksituhatta, joka määrättiin talletettavaksi.
+Pyysi minun sitä tallettamaan, koska ei ollut itse vielä ennättänyt,
+mutta muissa kassoissa ei sanonut rahoja löytyvän kuin tuiki vähän,
+eikä meijerikassassa penniäkään.
+
+-- No mitähän tuolla oli olevinaan tekoa ulkomaalla, kun ei ole mitään
+tehnyt omassa maassakaan.
+
+-- Mitäkö tekoa? Kyllähän sen heti arvaa. Lähti tietysti asioitaan
+pakoon, ja sano minun sanoneeni, että sille tielleen hän jää, jollei
+tuomalla tuoda takaisin. Talo paha on velkana, ei ole joukkoa
+suremassa, mikä oli mennessä.
+
+Mies, jonka nyt luultiin lähteneen kassojen rahoja ulkomaille
+tärväämään, oli väliaikainen kunnallislautakunnan esimies. Hän oli
+aikaisemmin ollut lukutiellä, vaan kun yleisen arvelun mukaan ei
+ollut kyennyt virkaa itselleen hankkimaan, oli hän hommannut pienen
+maatilan itselleen kotipitäjässään ja sitä nyt viljeli. Hänet oli
+suotta aikojaan valittu varaesimieheksi lautakunnassa, joka tietysti
+on enemmän nimellinen kuin todellinen toimi kunnallisten asiain
+hoidossa, mutta olikin niinkuin tapaturmassa saanut ottaa vastaan
+koko lautakunnan johdon, kun vakinainen esimies oli kesken virkaansa
+kuollut. Lähes vuosikauden oli hän jo sitä virkaa pitänyt, ja hänen
+virka-ajakseen taas oli varamieheksi valittu lukkari Kukkonen. Sitten
+oli hänen hommastaan perustettu osuusmeijeri seurakuntaan ja pantu
+hänet tuon uuden liikkeen rahastonhoitajaksi. Mutta vähävarainen kun
+oli, ei hän voinut saada kunnan mahtimiesten luottamusta, eikä hän
+sitä toden teolla koettanutkaan saada kun pysyi monissa asioissa
+erimielisellä kannalla näiden kanssa.
+
+Ennen vuoden loppua tapahtuvissa uusissa vaaleissa olikin jo päätetty
+hylätä hänet ja valita joku varakkaampi, luotettavampi mies niin
+edesvastuun alaiseen toimeen kuin lautakunnan esimiehen virka oli.
+
+Ja haikeasti oli jo moni meijerinkin osakas, etupäässä lukkari
+Kukkonen, katunut sitä, että sellaisen tyhjän miehen haltuun oli
+osakerahansa ja meijerin hoidon uskonut.
+
+Kyllähän sieltä aina jonkunlainen hinta tuli maidosta ja tekihän se
+vuoden lopulla tilit, mutta voittoa ei tullut liikkeestä mitään, vaikka
+jo kaksi vuotta oli käynnissä ollut. Olisihan sen meijerin voinut
+perustaa kuka tahansa, päätettiin, tai jokainen käyttää rahansa itse
+tuottavammin, ettei sitä olisi toisen käytettäväksi antanut. Omaksi
+hyväkseen hän sen meijerin laittoi, itse hyötyäkseen, osaa hän päältä
+kyllä koreasti ottaa osan omaan taskuunsa ja siltä tehdä meille selvät
+tilit. Ja hänen on täytynyt ottaa, koska niin äkkiä oli alkanut taloaan
+parannella, eikä tiettävää tuloa ole miehellä ollut mitään!
+
+Niin päätti lukkari nytkin katkeralla mielellä.
+
+-- Pahoja tekojaan karkuun hän lähti, ennenkuin joutuisi kiinniottoon.
+Lähti kuin poika, julkisesti vallan, ja koppasi hyvät matkarahat
+taskuunsa.
+
+-- Johan minä sitä sanoin, että siinä pantiin pukki kaalimaan
+vartijaksi, sanoi Jussila. -- Ja mitä ne sellaiset puolitekoiset herrat
+muutenkaan ymmärtävät kunnan asioista. Ei niitä yliopistoissa opeteta.
+
+-- Pyh, mitä ne! sylkäisi lukkari halveksuvasti. -- Mutta kuule
+nyt hyvä veli, tässä on kiireimmän kautta tarkastettava kaikki
+paperit, tilit ja kassat, ennenkun tuo häpeämätön luistaa käsistämme
+saavuttamattomiin. Sitävarten riensin tänne ensimmäiseksi. Lähde nyt
+heti mukaani, minä haetutan varmuuden vuoksi pastorin ja Mikkolan myös.
+
+Ja niin saivat miehet paljon hommaa, paljon pään vaivaa, ja monta
+kuumaa kesäpäivää siinä hikoiltiin lukkarin luona tarkastellen ja
+selaillen papereita.
+
+Illalla myöhään saapui Jussila kotiin ja aamulla lähti taas.
+
+Mutta ei löydetty papereista mitään aihetta lähettää vangitsemiskäskyä
+"karkurin" jälkeen, ja niin sai hän rauhassa kuleksia, missä lie
+kuleksinut.
+
+Meijerin suhteen pysyttiin sentään yhä epäilevällä kannalla, ja
+yhteisestä suostumuksesta ottikin lukkari heti paikalla hoitoonsa ja
+uudestaan tuottavammalle kannalle järjestääkseen koko liikkeen.
+
+Nolostutti tämä juttu tosin tarkastusmiehiä vähän, varsinkin kun siitä
+oli huhu ennättänyt levitä koko pitäjään, mutta he lohduttivat itseään
+sillä että olivat täyttäneet velvollisuutensa ja valppaina kuntalaisina
+panneet yhteisen edun valvonnan omien kiireellisten toimiensa
+yläpuolelle sillä ainahan on syy pahaa pelätä ja tässäkin oli parempi
+katsoa kuin katua, sillä eihän niihin kaikkiin poikaviikareihin voinut
+täydelleen luottaa.
+
+Ja vaikkei johtanutkaan mihinkään sellaisiin tuloksiin kuin oli
+luultu, oli tuo tarkastus, varsinkin Jussilan mielestä, ollut erittäin
+tervetullut. Sillä hän alkoi yhä enemmän kaivata julkista toimintaa.
+Se oli varsinkin maanviljelyskokouksen jälkeen muuttunut hänelle
+todelliseksi elintarpeeksi.
+
+Kun hän toisena aamuna lähti kotoaan ja Matti ajoi hänelle hevosen
+porrasten eteen, oli hänestä oikea nautinto nousta rattaille mukavasti
+istumaan ja sanoa mahtavalla äänen painolla ja kurkkuaan karauttaen,
+että "pitää tästä taas lähteä niitä kunnan tilejä tutkimaan, koska ne
+nyt ovat niin sekaisin niiden poikain hoidossa päässeet. Pitäkää vaan,
+Matti, hyvää komentoa täällä kotitöissä."
+
+Ja ajaessaan kirkolle päin, istuessaan yksinään rattailla hiljaisella
+nummella, missä ei kukaan vastaantulija aatosta häirinnyt, mietiskeli
+hän taas niitä monia parannuksia, joita tämän hänen kotiseurakuntansa
+asiat kaipasivat. Ja niitä ilmestyi hänen terävään huomioonsa uusia
+yhä, sellaisia, joita eivät uneliaat kuntalaiset olisi osanneet
+aavistaakaan.
+
+Rivakampaa toimintaa tarvittaisiin kaikkialla, päättää hän. Joka
+kohta käy nykyään kuin nukkuvan rukous. Muista pitäjistä on yhtenään
+luettavana lehdissä, kuinka on sellainen tai sellainen parannus
+pantu toimeen ja ryhdytty mihin uuteen, yleishyödylliseen yritykseen
+milloinkin.
+
+-- Mutta mitä meillä! äännähtää hän melkein kuuluvasti itsekseen.
+Ei mitään! Ja koko syy on siinä, että tähän asti on ollut huonoja
+toimitusmiehiä, kovin laimeita. Ei kansa itsestään ryhdy mihinkään.
+Sitä täytyy pakottaa väkisellä huomaamaan se suoranainen vahinko, minkä
+se tekee itselleen ja jälkeen tulevilleen laiminlyömällä monet tuiki
+tärkeät ja ajan vaatimat toimenpiteet.
+
+-- Ajan vaatima, miettii hän ja toistaa vielä itsekseen sen sanan. --
+Ajan vaatima! todellakin mainio sana... muistinkohan vaan käyttää sitä
+puheessani sinatöörille? En tainnut muistaa, koska tuntuu niinkuin nyt
+vasta sen syvä merkitys olisi iskenyt mieleeni.
+
+Ja se sana alkaa herkeämättä soida hänen korvissaan ja lopulta on kuin
+rattaan pyöräkin somerikolla maantiellä narskuttaisi samaa sanaa,
+kunnes hän kirkonkylää lähestyessään laskee mäkeä alas Ojalan sillalle,
+jossa pyörä vaikenee ja silloin tällöin vaan loksahtaa epätasaisilla
+palkeilla, hänen ajaessaan siitä käyttöä ylitse.
+
+-- Tämäkin silta huutaa korjausta, ajattelee hän -- ei riitä enää
+korjauskaan, se on tehtävä uusi. Siitä on vallesmannikin jo tehnyt
+muistutuksia, että se vaatisi uuden kannen, mutta tässä se yhä vaan
+paikallaan huojuu, ja palkit notkuvat kuin polkuset. Eikä pidä
+siitäkään kukaan huolta, ennenkun joku humahtaa hevosineen jokeen.
+
+Hän tulee siihen päätökseen, että silta on kiireimmän kautta tehtävä
+uusi, ja sellainen, ettei sitä tarvitse paikkailla. Kivestä se on
+tehtävä tai raudasta, niin kestää kautta sukupolvien, ja lastemme
+lapset vielä kiittävät ja muistelevat sen tekijää. Voipihan siihen
+kiviseen silta-arkkuun hakata nimet niinkuin on vanhan kirkonkin
+päätyyn hakattu papin ja rakennusmestarin nimi. Ja koko tuo tie
+kirkolta Vuorenpäähän, se on levennettävä ja uudestaan laitettava.
+Mitähän se sinatöörikin ajatteli mokomaa polkua koluuttaessaan! Se on
+kunnan yhteisesti laitettava sekin, ja minä ne laitatutan, sekä sillan
+että koko tien, ne ovat laitettavat, jo ensi vuonna.
+
+-- Syksyllä ne valitsevat minut lautakunnan esimieheksi, varsinkin
+nyt kun Vuorinen tämän temppunsa teki. Ja ketä täällä olisi toista
+valittavaa, jollei juuri lukkaria äänestettäisi, mutta minä hommaan
+hänelle muita pienempiä tehtäviä. Kokouksen otan tästä tiestä ja
+sillasta heti, yhdessä kouluasian kanssa.
+
+Ja hän jatkaa yhä mietteitään.
+
+-- Tuleehan tuon sillan ja tien laitos tosin maksamaan, sillan
+varsinkin. Mutta mitä siitä! Kyllä rahaa aina löytyy kun tarvitaan.
+Kaksituhatta on säästöä siltakassassa, asetetaan tie- ja siltakomitea,
+ja vaikka lukkari esimieheksi siihen, hänenhän hallussaan ne jo
+rahat parhaallaan ovat; pääsee niillä hyvään alkuun. Lisää kootaan
+ylöskannolla. Tiehen saattaa mennä satakunta markkaa manttaalilta,
+siltaan voidaan ottaa laina, sillä silta tulee kumminkin kalliimmaksi.
+
+Hän sattui kääntämään katseensa pappilaan päin, jossa parhaallaan
+nostettiin kattotuoleja uuteen päärakennukseen.
+
+-- Kas, johan pappilassa aletaan kattoa panna, tuumii hän. -- Se työ
+sentään menee kunnolleen kun saatiin mies toimeen, joka osaa pitää
+kokouksia ja tukkia vastustajain suut. Niin, yhteinenhän se oli meidän
+suunnitelmamme pastorin kanssa, mutta olisiko helläluontoisempi mies
+ollut pappina, niin eipä kohoaisikaan pappilan harja noin mahtavana
+kylärähjän ylitse näkyviin. On siinä mies, joka ei hevillä hellitä,
+kun kerran asian ottaa ajaakseen. On häntä kannatettava kaikella
+mokomin, tottapahan vastavuoron muistaa. Ja muistaa varmaan, sitä en
+epäilekään...
+
+-- Niin, jos nyt menisi tien laitokseen satanen manttaalilta, palaa
+hän taas äskeisiin mietteihinsä, niin mitä se manttaalimiesten
+kukkarossa merkitsee! Minulta menisi viisikymmentä, koko ylöskanto
+tekisi kahdeksan tuhatta ja se olisi ensi vuonna kannettava, jos asian
+saisi käymään, siis minun ensimmäisenä esimiesvuotenani. Siitä lankeaa
+minulle vaivoistani neljä prosenttia ylöskantoa, niinkuin määrä on
+ollut tähänkin saakka. Se tekisi, tekisi, neljä kertaa kahdeksan tekee,
+jaa, siitä tulisi minulle tasan kolmesataa kaksikymmentä markkaa.
+Pitääpä alkaa valmistella asiaa jo täällä miesten kanssa.
+
+-- Nooh! Hän läimäytti hevostaan ohjanperillä ja käänsi sen maantieltä
+lukkarin pihatörmälle ylös.
+
+
+
+
+12.
+
+
+Pahat aavistukset huonosta syyskesästä toteentuivat. Loppupuoli
+heinäaikaa muuttui tavattoman sateiseksi. Toinen aamu koitti yhtä
+harmaana kuin toinenkin, yötä päivää tuhuutti kylmähköä vihmaa ja
+toisinaan tuli vettä oikein kuuropäissä, varsinkin öillä. Hallan vaaraa
+ei ollut, siitä edes sai olla huoletta niin kauvan kun sadetta kesti,
+mutta yö alkoi pidetä ja märkyyttä tuli liiaksi. Kenellä vielä oli
+heinää ulkona, se ruoissa markani. Eivätkä tuleentuneet viljat.
+
+Hyvinä kesinä hankittiin tavallisesti jo Leenan päivistä rukiin
+leikkuulle, mutta nyt värjötti vielä pehmeä jyvän alku kylmissään
+vetisen tähkänsä sisässä, maahan painuneen oljen päässä, jonka sadevesi
+oli roiskinut peltomullasta harmaaksi.
+
+Ja sade jatkui yhä ja äityi vaan, huolimatta siitä, että maanmiehet
+kävelivät alakuloisina katselemassa vainioitaan ja mätiä heinärukojaan,
+toivoen hartaasti, että se jo lakkaisi. Mutta sillä ei tuntunut olevan
+aijettakaan lakata. Joskus se kyllä härnäili ihmiset kiposen kiirein
+huoneelta ulos, toivossa päästä töihin käsiksi, kun taivas hetkeksi
+seestyi ja aurinko pilkisti vilaukselta näkyviin, mutta samassa pudotti
+jo joku poistuva pilven häntä kohahtavan vesisuihkun alas ja uusia
+pilviä nousi toisaalta taas peitteeksi auringon eteen, joka tuskin oli
+ennättänyt saada komean taivaankaaren näkyviin. Silloin ei muuta kuin
+juosta märkänä pirttiin takaisin, ja vanhat ihmiset päättelivät, että
+kun noin henkäillen sataa, niin kyllä sitä silloin riittää.
+
+Rukiin hinta kohosi yhä ja oli kohonnut ulkomaillakin. Viljakauppiaat
+ja ne kellä oli vanhaa säästöä tekivät mainioita kauppoja. Moni
+varakkaampi isäntä, niiden joukossa Jussilakin, hykerteli mielihyvästä
+käsiään astellessaan aitan avain kourassa, takin kaulus pystyssä ja
+niska jysässä märkää pihapolkua huoneeseensa, aprikoiden olisiko vielä
+paljonkin myötävää laarissa. Ja se temppu uudistui joka päivä ja
+kartutti yhä kolikoita entisten lisäksi.
+
+Sillä ani harvoilla oli myödä. Useimmat ostivat. Ja tämä meni vielä
+parhaasta päästä leiväksi, sillä harva ajatteli vielä siementä. Toivo
+asuu sitkeästi ihmisessä, ja niinpä nytkin toivottiin päivästä päivään
+uutisen tuleentuvan kylvöajaksi.
+
+Vaan sitä se ei tehnyt ja silloin alkoi asia jo todellakin näyttää
+arveluttavalta, ja monelle tuli hätä.
+
+Kunnassa löytyi kyllä vanhoja, jo monena sadesyksynäkin kylvöä tehneitä
+miehiä, jotka eivät tilaa pitäneet ollenkaan toivottomana, vaan
+arvelivat levollisina, että "sitä on peltoon pantava, mitä pellosta
+saadaan". -- Se oli vanhain tapa, sanoivat he, ja onhan usein nähty
+keyrirukiinkin puhaltavan olkea kuin korentoa ja terää kuin kissan
+häntää. Toista on jos halla panisi, mutta eihän siitä nyt ole pelkoa.
+Odotetaan vaan.
+
+Mutta Jussila ja muut kunnanmiehet eivät kuulleet sellaista puhetta.
+Tässä oli todellinen vaara tulossa ja tässä oli riennettävä apuun
+niiden, jotka sen oivalsivat. Ja niinhän kehotti jo senaattorikin
+kesäisessä kokouksessa, että toimikoot kunnat itse yhteisin voimin,
+kun he silloin jo olivat huomanneet, että siemenen puute oli tulossa.
+Nyt heidän oli pontevasti ja kiireellä toimittava, nyt heidän oli
+yhteisesti hankittava viljaa muualta, sillä vaara oli todella jo ihan
+kynnyksellä, näkihän sen. Heidän oli terävänäköisimpinä annettava sille
+potku ulos.
+
+Siinä oli Jussilalla taas uusi toiminta-ala, ihan etsimättä, kuin
+käteen pistetty, ja muut asiat saivat hetkeksi jäädä tuonnemmaksi. Ja
+hän oli varma siitä, että sinatöörikin on hyvillään, kun kuulee, että
+hänen puheensa on otettu onkeen, että on edes yksi kunta, missä osataan
+tulla omin neuvoin toimeen, sillä tietysti ne useimmat taas käyvät
+hallituksen kimppuun niin kuin ennenkin katovuosina.
+
+Kaikkein kernaimmin tosin olisi kunnanmiehistä jokainen auttanut
+yhteistä puutetta myömällä omaa viljaansa ja siten auttanut hädästä
+lähimmäisensä, pistänyt rahat omaan taskuunsa, ettei niitä olisi
+tarvinnut kunnasta ulos muiden hyväksi antaa, mutta minkä sille teki,
+että oma vilja loppui. Nyt oli toisella tavalla torjuttava vaara niiden
+päältä, ketä se uhkasi, koska he itse eivät ymmärtäneet tikkua ristiin
+panna asiansa eteen, odottelivat vaan peltojensa tuleentumista.
+
+Ennen Jussilaa oli kumminkin jo Mikkola ollut toimessa, vaikka olikin
+hidas käänteissään. Hän oli ikänsä kaiken jyväkauppoja hierustellut, ja
+oli hänellä nytkin ollut ennen ostettua halpaa viljaa paljon, vaan se
+oli kaikki mennyt kaupaksi korkeasta hinnasta kuin kuumille kiville.
+Se oli loppunut viimeiseen jyvään ja läjittäin oli kertynyt seteleitä
+ja kovaa hopeata hänen rahalippaaseensa, jonka sisältöä hän tavantakaa
+penkoi, käänteli ja laski, mielissään hyvistä kaupoistaan.
+
+Jyvän hakijoita tuli hänen luokseen yhä ja hänen täytyi
+mielikarvaudella palauttaa ne tyhjinä takaisin. Siitä alkoi hän hautoa
+uusia tuumia, mutta ei virkkanut kellekään niistä mitään. Istuskeli
+vaan silmät kyynyllään, torkkuvan näköisenä kamarissaan, kuunnellen
+sateen herkeämätöntä lotinaa räystäältä niinkuin rauhoittavaa soittoa,
+ja aina välillä kääntäen rahaläjää lippaassaan, mietiskellen ja
+laskien, miten paljon se lisääntyisi, jos sen uudestaan rohkenisi panna
+liikkeelle.
+
+Mutta hän ei rohkene tehdä sitä, kun ei tiedä, tuleentuvatko omat
+laihot, vai ei. Hän on kuitenkin jo kysellyt viljaa entisiltä
+liiketuttaviltaan, ja hieronut jo hiukan kauppojakin, mutta pelkää näin
+epävarmoina aikoina ruveta yksin suurempiin yrityksiin. Ja toisaalta
+viehättää häntä kuitenkin kauppainto. Olisi häpeä, ja ehkä vahinkokin
+hänen vastaiselle liikkeelleen, jollei hän kauppa-alallaan saisi
+tavalla tai toisella toimia. Hänen luottonsa vähenisi, ellei hän nyt
+saisi jyväkauppaa toimeen, kun on suuria summia kysellyt. Ja se on
+saatava toimeen, vaikkei siitä sitten tulisikaan voittoa mitään. Hän
+hankkii yhtiömiehiä, tulkoonpa sitten vaikka tappiota, vähemmän tulee
+päätä kohti, kun on useampia yhdessä, päättää hän.
+
+Silloin muistaa hänkin senaattorin kehotuksen, jonka oli kesällä
+Jussilassa kuullut, ja nyt valkenee asia hänelle kerrassaan.
+
+Hän ajaa seuraavana pyhäaamuna lukkarin luo ja on pannut pikaviestin
+Jussilalle, että hänkin saapuisi sinne. Tämä tuleekin heti Mikkolan
+jälestä lukkarille ja ottaa saman asian puheeksi, josta toiset jo
+hetkisen ovat kahteen kynteen keskustelleet.
+
+Hän mainitsee ensin Mikkolalle aikoneensa piakkoin ottaa kokouksen
+Vuorenpään koulusta ja parista muusta "ajan vaatimasta" ja tuiki
+tarpeellisesta parannustoimesta, nimittäin Ojalan sillasta ja heidän
+kylän tiestä, mutta että ne asiat täytyy lykätä vakinaiseen kokoukseen
+syyskuulla, koska nyt on paljon kiireellisempi seikka kysymyksessä,
+nimittäin siemenrukiin hankinta, joka tällä hetkellä vaatii heidän
+tarmonsa ja valppautensa kokonaan.
+
+Mikkolan suu on ollut aukeamassa jo siitä saakka kun Jussila tuli
+huoneeseen, mutta toisen puhe on sen pitänyt puolivireessä, päästämättä
+laukeamaan, vaikka hänen silmistään kyllä on kiilunut unelias
+tyytyväisyys, kun hän on huomannut Jussilallakin jo olevan asian koko
+tärkeyden selvillä.
+
+Hän odottaa vaan hetkeä, milloinka tämä hengähtäisi puheessaan.
+
+-- Sitä siementä niin! Sitä on nyt välttämättä ja heti paikalla kunnan
+yhteisillä varoilla ostettava, sanoo hän silloin jyrkän päättävästi.
+
+-- Niinkö velikin luulee?
+
+-- Niin, vastaa Mikkola kireästi. -- Muu ei auta nyt. Ihmispahat eivät
+saa mistään siementä ja kylvö jää tekemättä. Mitä tulevana vuonna
+syödään, kun makasiinikin on melkein tyhjä.
+
+-- Itsepä sen viime vuonna tyhjensit, naurahtaa Jussila leikillisesti.
+
+-- Niin kyllä teinkin, mutta teinhän minä korkeimman tarjouksen, olihan
+se rehellinen kauppa. Ja mistä sitä olisi kunta silloin rahaa saanut!
+Minulta sai, ja uljaana kohoaa nyt pappilan rakennus. Ei ole tarvinnut
+lainoja ottaa.
+
+-- Eipä olekaan, ja veli teki hyvät kaupat, vaan eihän se kuulu tähän
+asiaan mitään, tuumii Jussila.
+
+-- Nyt on tietysti hankittava uutta tilalle, kun vanhaa ei ole, mutta
+kenenkä luulette täällä huolta pitävän tällaisista asioista? lisää hän
+mahtavasti. -- Vastustavatpa vielä koko tointa kun siitä kokouksen
+otamme ja koetamme heidän parastaan valvoa, saattepa nähdä sen.
+
+-- Mutta siinä ei auta nyt vastustaminen, päättää Mikkola. Jos niin
+sokeita kuntalaisten joukossa löytyy, ja ne voiton saisivat, niin
+ostamme omalla uhallamme, omaksi voitoksi tai tappioksemme. Suostutteko
+siihen?
+
+Toiset suostuvat empimättä tämän jalon asian innostuttamina, jossa
+näkevien oli sokeita talutettava, ja päättävät Mikkolan kehotuksesta
+tilata rukiita jo etukäteen, koska ei ole enää aikaa siekailla.
+
+-- Minulla olisi rukiita tiedossani kohtuuhinnasta, jatkaa Mikkola
+matalalla, salavihkaisella äänellä. -- Ja kuusisataa hehtoa niitä
+ainakin pitää ottaa. Ei vähemmästä puhettakaan näin suureen kuntaan.
+
+-- Niin, sanoo lukkari, -- kyllä minä otan ne Mikkolan kanssa
+hankkiakseni kunnan laskuun ja myydään ne sitten tietysti ostohintaan.
+Sen verran vaan päälle, että me saamme vaivamme korvatuiksi.
+
+-- Tietysti, vakuuttaa Jussila. Te annatte vaan laskun vaivoistanne ja
+matkoistanne.
+
+-- Olisinhan minä voinut yrittää yksinänikin tätä, tehdä siitä
+ahväärin, sanoo Mikkola lopuksi, mutta siitä olisi tullut liian
+paljon vaivaa minulle yksityisesti, enkä olisi tahtonut näin kalliina
+aikana suuria voittojakaan ihmisparoilta ottaa. Ja kuka tiesi, ehkei
+ne yksityisen kädestä olisi menneet niin hyvästi kaupaksikaan.
+Varmempaahan on, että kunta rahoillaan välittää koko kaupan.
+
+-- Mutta jollei menisikään kuutta sataa hehtoa kaupaksi, niin mitä
+teemme lopuilla? arvelee Jussila. Eiköhän pitäisi etukäteen kysellä
+paljonko kukin tarvitsee.
+
+-- Niitä _tarvitaan_ kuusisataa, inttää Mikkola. -- Mihin luulet
+vähemmän riittävän? Tee kuulutus vaan, ensi pyhäksi kokous. Ja voithan
+siihen lisätä, että tulkoot silloin ilmoittamaan kaikki, jotka ovat
+tarpeessa. Ensi pyhäksi kokous, sillä tässä on kiire.
+
+Ja he lähtivät miehissä kirkkoon, ja astuivat arvokkaasti kansan
+lävitse, joka ei aavistanut mitään siitä erinomaisesta huolenpidosta,
+joka näiden miesten mielissä oli heitä kohtaan herännyt ja tällä
+hetkellä tehnyt koko heidän ulkonaisen ryhtinsäkin tavallista
+vakavammaksi, kun he kaikin astuivat sakaristoon ilmoittamaan vielä
+papillekin ennen kirkonmenoa tästä tärkeästä toimenpiteestä.
+
+Hän sitten, rukoiltuaan maan kasvullisuudelle tarpeellista ilmaa ja
+tultuaan kuulutuksiin, teroitti erityisesti seurakunnan mieleen sitä
+koettelemusta, joka on meidän päällemme ylhäältä pantu meidän synteimme
+tähden tämän liiallisen sateen muodossa, joka nykyään uhkaa koko
+vuodentuloa.
+
+-- Mutta, lisäsi hän, -- ettei tämä vitsaus tulisi liian suureksi ja
+ulottaisi turmelevaa vaikutustaan vielä tulevaankin vuoteen, on Herra
+valaissut muutamain kuntalaisten mielen huomaamaan vaaran suuruuden
+ja lähimmäistensä tarpeen, ja sitten hän luki kuulutuksen tulevana
+sunnuntaina pidettävästä kunnankokouksesta.
+
+Mutta silloin törmäsi jyryytti jo suurin osa kansaa kirkosta ulos,
+niin kuin tavallista kuuluutusten aikana -- ja harva sai siitä mitään
+tolkkua.
+
+Eipä tullutkaan kokoukseen kunnan tuvalle seuraavana pyhänä kuin ani
+harvoja pitäjän isäntämiehiä ja joitakuita leivän puutteessa olevia
+mökkiläisiä, jotka olivat ymmärtäneet kuulutuksen siten, että heille
+ostettaisiin kunnan yhteisillä varoilla viljaa.
+
+Useimmat ukot ovat kirkosta astelleet vaan suoraan hevostensa luo
+aitovierille ja lähteneet kotiinsa. Joku on kyllä arvellut toisille,
+että "pitäisiköhän oikein mennä kuulemaan mikä niillä on meininki
+kunnanmiehillä, kun nyt siemenrukiin ostoa kuuluvat hommaavan ja viime
+syyssä möivät oman makasiinin säästöt puoleen nykyisistä hinnoista
+jonninjoutaviin tarpeihin?"
+
+Mutta kun toiset taas ovat päätelleet, että "mitä turhista toimista,
+odotetaan omaa uutista vaan", niin ei ole viitsitty mennä kurkistamaan
+koko ruiskokoukseen. On päätetty vaan, että "eiväthän toki niin hulluja
+ole, että meille pyytämättämme viljaa ostavat".
+
+Jussila istuu pöytänsä takana kirjat levällään, katsellen ikkunasta
+ulos, että eikö niitä kuulukaan tarvitsevia tämän enempää.
+
+Vaan niitä ei kuulu.
+
+-- Senkö verran ne omaa etuaan ymmärtävät, päättää hän, kun on
+tarpeekseen odottanut.
+
+-- Olisivat nyt tulleet edes vastustamaan niin kuin aina muulloinkin,
+kun heidän etuaan on koetettu valvoa, naurahtaa hän lukkariin kääntyen.
+
+-- Aletaan kokous vaan, onhan se laillisesti ilmoitettu, päättää
+lukkari.
+
+Jussila lukee kovalla äänellä viime sunnuntaisen kuulutuksen tästä
+kokouksesta, jota asian kiireellisyyden vuoksi ei ole ennätetty
+kahdesti julkaista, ja lausuu loppuun päästyään erityisellä painolla
+alla olevan nimensä.
+
+-- Sellainen on selvä kuulutus, sanoo hän. -- Onko kellään mitään
+lausuttavaa siihen?
+
+-- Tarvinneeko tällaista kokousta pitää ollenkaan, epäilee muuan
+miehistä, Paukolan isäntä. -- Ennättää sitä siementä vielä omastakin
+pellostaan saamaan.
+
+-- Mitä me kunnan rahoilla viljaa ostamaan, ellei menisikään kaupaksi.
+Kyllä Paukola on oikeassa, arvelee eräs toinen kokoukseen saapuneista.
+-- Ja kuinka sitä tietää mennä ostamaan, kun ei ole kukaan pyytänytkään.
+
+-- No tännehän on juuri kehotettu saapumaan kaikkia, jotka ovat
+siemenen tarpeessa. Syyttäkööt itseään kun eivät ole tulleet, päättää
+Jussila.
+
+-- Mutta ehkeivät ne tarvitsekaan.
+
+-- Tarvitsevat kylläkin.
+
+-- Onhan täällä muutamia. Paljonko luulette tarvitsevanne te? kysyy
+lukkari.
+
+-- En jyvääkään minä, vastaa Paukola, -- kylvän omilla.
+
+-- Onko vanhoja säästössä vielä? kysyy Jussila.
+
+-- Ei ole, mutta uusia tulee kun ennättää.
+
+-- Sitte on sama vaikka kylvätte hiekkaa peltoonne, naurahtaa Jussila,
+ja samaa mieltä ovat lukkari ja Mikkolakin.
+
+-- Omahan se on asiani.
+
+-- Eikö nämä toiset miehet ole tarpeessa? kysäsee Mikkola hiukan
+hämmentyneen näköisenä.
+
+-- Eipä tiedä. Voisihan tuota vähän ottaa, kun tietäisi hyviä saavansa.
+
+-- Hyviä tulee. Parasta Waasan ruista, raskasta ja itävää, menneen
+vuoden satoa, vastaa Mikkola tavallista kiireemmin.
+
+-- Merkitse Kukkonen paperille sinä, paljonko nämä miehet ottaisivat,
+komentaa Jussila.
+
+Lukkari tekee työtä käskettyä, mutta paljonko ne muutamat miehet
+tarvitsevat!
+
+-- Ei oteta ollenkaan, iskee Paukola vastaan.
+
+-- Mutta otetaan, väittää Mikkola. Kuusisataa hehtoa otetaan, minä
+tiedän että se määrä makeasti tarvitaan.
+
+-- Mitä hullua te tuumaatte? Eihän tässä ole pyytäjiä kuin muutamaan
+hehtoon, ja te kuutta sataa...
+
+-- Kyllä ne vielä ovat tarpeen, ennen kuin kylvö on tehty. Hätäpä
+taitaisi tulla monelle, ellei nyt otettaisi, päättelee Jussila
+miehineen.
+
+Paukola ja pari muuta miestä lyövät yhä ankarasti vastaan, mutta he
+ovat vähemmistönä, ja rukiita päätetään ottaa kunnan laskuun kuusisataa
+hehtolia "yksimielisesti", niin kuin Jussila kirjoittaa pöytäkirjaan.
+Mikkola ja lukkari valtuutetaan hankkimaan ne kiireimmän kautta.
+
+Pöytäkirja on lyhyt ja selvä ja Jussila lukee sen hätäisesti lävitse.
+
+-- Tämä on kiireellisyyden vuoksi allekirjoitettava tässä samassa
+tilaisuudessa, sanoo hän.
+
+-- Jassoo, että Mikkola ja kanttori saavat siis kunnalta vallan ostaa
+ja kunta vaan menee niinkuin takuuseen heille. Jaaha, se onkin vallan
+eri asia! puhukselee hiljalleen Paukola, joka on jollain tavoin väärin
+ymmärtänyt pöytäkirjan ja niukan nolostuneena luulee käsittäneensä
+väärin koko asian alusta pitäen.
+
+-- No, ovathan ne kunnan varakkaimpia miehiä, kuiskaa hän toisiin
+kääntyen. Johan minä aattelinkin, että mitä se sellainen homma. Kun
+ostavat niin ostakoot, tottapa asiansa tietävät! Tottapa tietävät, sano!
+
+-- Niin, sellainen nyt on päätös kuin kuulitte, sanoo Jussila. --
+Pankaapa, Paukola, tuohon puumerkkinne, kehottaa hän Paukolaa.
+
+-- Kyllähän minä sitten puumerkkini, mihinkä kohti se tähän piirretään?
+
+-- Tuohon! osoittaa Jussila.
+
+-- Kyllähän minä sitten, sano! myönnyttelee Paukola, joka ei oikein näy
+ymmärtävän mitä sana "valtuuttaa" merkitsee.
+
+-- Mutta kyllä he siinä kaupassa häviävät, takkiinsa saavat kuin
+saavatkin, sillä mihinkä se sellainen jyväin paljous kauppansa tekee,
+naurahtelee hän sivummalle tultuaan. -- Vaan onhan se heidän oma
+asiansa, kutenma jo sanoin, ja ovatpa tainneet aikoinaan voittaakin.
+
+Mutta Mikkola mutistelee suutaan ja hykertelee käsiään, astuessaan
+valtakirja taskussa lukkarin kanssa kunnanhuoneen pihalle.
+
+-- Milloinkahan arvaisitte saavan sitä siementä? Pitäisi kohdakkoin
+aloitella kylvöä, kysäsee pihalla eräs niistä, jotka ovat ilmoittaneet
+ottavansa.
+
+-- Hm! Tuotanoin, niitä olisi alku siellä meillä nyt jo, vastaa Mikkola
+matalalla äänellä, aivan kuin olisi tahtonut peitellä asiaa.
+
+Ja kun kysyjä katselee häneen kummastuneen näköisenä, lisää hän
+selitykseksi, että he kiireellisen tarpeen vuoksi hankkivat niitä osan
+jo etukäteen.
+
+Vallan vähän meni näitä kunnan rukiita kaupaksi, sillä ne olivat
+äärettömän kalliita, roskaisia, ja suureksi osaksi huonosti itäviäkin.
+Mitä lienee ollut Itämeren takaista, tuulikuivaa kesäruista.
+
+Mutta useimmat odottivat oman peltonsa tuleentumista ja kylvivät siitä
+saamallaan, huolimatta myöhäisestä ajasta. Ne olivat enimmäkseen
+juurevia, kokeneita ukkoja ne, jotka eivät ensi hopussa hätääntyneet,
+vaan luottivat vanhoihin kokemuksiinsa, antaen niiden parhaansa mukaan
+intoilla ja touhuta, jotka jo luulivat koko maan menestyksen olevan
+vaarassa.
+
+Ja siihen jäivät Jussila ja kumppanit jyvineen ötköttämään. Niitä oli
+Mikkolan ja lukkarin aitat täynnä, ettei ollut mihin omia panna.
+
+Mutta olihan heillä selvä paperi taskussa, virheetön ja luja. Olihan
+heillä laillisen kunnankokouksen kumoamaton päätös. Jyvät olivat
+kunnan, tallettakoon omansa. Puhdas oli heidän tuntonsa, sillä
+olivathan he parastaan koettaneet ihmisten hädän lieventämiseksi, ja
+oliko se heidän syynsä, etteivät nämä tarjottua apua ottaneet, vaan
+enemmin saattoivat itselleen tulevaksi vuodeksi kadon.
+
+Niin päättelivät he ja ajattivat rukiit pitemmittä mutkitta kunnan
+makasiiniin, romahuttivat siellä laariin vaan, ja kyllä sinne mahtui,
+kun ei ollut entistä tiellä. Ja sinne ne jäivät, eikä suuri osa
+kuntalaisista tiennyt ollenkaan, että he nyt olivat niin rikkaita
+viljasta.
+
+
+
+
+13.
+
+
+Tällaiset olivat ne kaksi välinäytöstä, jotka kesän kuluessa olivat
+kunnallisten asiain jokapäiväisen menon oheen sattuneet. Varsinkin
+jälkimmäisestä olivat Jussila ja hänen miehensä erittäin hyvillään,
+kun olivat edes yhdessä asiassa ilman suurempaa vastustusta saaneet
+tahtonsa perille.
+
+Erittäinkin Mikkolan huulilla asui koko syyskauden muhoileva, hiljainen
+tyytyväisyys. Hän oli saanut olla välittäjänä näin mainiossa kaupassa,
+tehnyt sen niin kuin omissa nimissään vallan, ja maksanut puhtaasti,
+käteisellä rahalla. Eikö siitä ollut hänelle suuri hyöty vastaisten
+kauppojen varalle! Nimi kelpaa paperiin mihin tahansa, luotto on
+kohonnut aika askelen!
+
+Vaan tämän asian onnistumisesta olisi sen toimeenpanijain oikeastaan
+tullut kiittää etupäässä sen pikaista toimeenpanoa ja harvinaista
+laatua.
+
+Vakinaisessa kuntakokouksessa syyskuulla tulee toisellaisia asioita
+esille. Ne tunnetaan ja ne ovat kirkossa julaistavat jo kolmea viikkoa
+ennen. Ja siksipä onkin Jussila ja hänen kannattajansa olleet pyrynä
+liikkeessä, sillä asioita on paljon nyt ja kaikki ne ovat tähän samaan
+kokoukseen lykkäytyneet.
+
+Paitsi kunnallisia vaaleja, sattuu tähän samaan kokoukseen vielä
+sellainenkin merkkitapaus, että siinä valitaan valtiopäivämiehen
+valitsijat, niinkuin edustuslaitoksemme mutkikas kokoonpano meillä joka
+kolmas vuosi vaatii. Ja siinä on seikka, joka kaiken muun ohessa on
+alkanut pyöriä Jussilan päässä ja täyttää hänen aivokamarinsa miltei
+kokonaan.
+
+Hän tietää, että on syntynyt eri mieliä entisen edusmiehen suhteen,
+joka on talonpoikain mielestä liian suurellisella käytöksellään hiukan
+asiaansa pilannut. Hän tietää ja sisimmässään myöskin tuntee olevansa
+ainoa omassa kunnassaan, joka jo on kyllin kypsynyt ja täysin pätevä
+edustamaan koko tuomiokuntaa.
+
+-- Saadapa vaan oman pitäjän äänet kaikki, niin ei muuta
+tarvitsisikaan, ajattelee hän.
+
+Hän tuntee äänisuhteet, kun on itsekin ollut valitsemassa kerran.
+Kahdeksan ääntä on omalla kunnalla, naapureilla vaan seitsemän, ja
+kumminkin on naapurikunta aina saanut oman miehensä säätyyn istumaan,
+se kun on päässyt ylhäisten tuttavuuteen ja ne hänet aina ovat
+sanomalehdissä ehdokkaaksi asettaneet ja siten heidänkin kunnan ääniä
+viekoitelleet. Jo se on häpeä, ettei heidän suuremmassa seurakunnassa
+olisi miestä! Mutta annahan olla, päättää hän rohkeana, ja alkaa laskea
+miehiä. Mikkola, kanttori, Isonen, siinä kohta kolme, joista voi olla
+varma. Ja Perttula sitten, joka vastikään talonsa hänelle intekkiin
+pani. Oo, kyllä niitä karttuu miehiä, kunhan vaan se Kartano väkäleuka
+ei kääntäisi päitä. On tässä todellakin asia, jonka eteen kannattaa
+jotain uhrata, uhrata kaikki, päättelee hän itsekseen.
+
+-- Ja pastori, häneen on turvauttava myös, vaikkei hän itse äänestämään
+kelpaakaan.
+
+Lautakunnan esimiehyys, jonka hän varmaakin varmemmasti tietää
+saavansa, on Jussilan mielestä pikku seikka tämän toisen asian
+rinnalla, ja pieniä ne oikeastaan ovat kaikki muutkin hommat, mutta
+toimia täytyy siltä niissäkin, ja kiivaammin juuri tällä hetkellä kuin
+milloinkaan, että maine leviäisi, että tulisi kuuluksi kunnallisten
+asiain innokkaana ja kokeneena ajajana, niinkuin hän aina on nähnyt
+valtiopäivämiesehdokkaista mainittavan sanomissa. Jota enemmän
+kokouspäivä lähenee, sitä korkeammalle nousee innostus. Ajetaan
+kylästä kylään, rasvataan rattaan pyöriä, eikä säästetä hevosia. Ja
+sitä ei katsota olisiko aikaa tai ei, asiat ovat siksi tärkeitä, että
+omat toimet siinä saavat syrjäytyä. Kun tiedetään, että kuka tahansa,
+kellä vaan niin paljon ääniä olisi, saa joko itse puolestaan tai
+valtakirjoilla äänestää kuudennen osan koko kokouksen äänimäärästä,
+niin koetetaan etupäässä saada valtakirjoja suuriäänisiltä. "Meidän
+täytyy akiteerata", on Jussila sanonut, kun on pidetty pientä suljettua
+neuvottelua siinä parisen viikkoa ennen varsinaista kokousta. Minun
+ei sovi itseni äänestää, on hän sanonut, mutta jos teistä neljäkin
+miestä voisi kokouksessa lyödä kuudennen osan pöytään kukin, niin
+hätääkö silloin. Ja Mikkolahan äänestää jo omastakin puolestaan
+viidelläkymmenellä, eikä sinne toki koko kunta äänestämään saavu.
+
+Niin on päätetty ja kylillä ajaessa tähän tapaan asiaa isäntäin kanssa
+aloiteltu:
+
+-- Mitä te sinne kokoukseen suotta, ei siellä hyvinkään tärkeitä
+asioita tule kysymykseen, ja mitä sinne joka mies näin kiireisellä
+ajalla. Satuin tästä kulkemaan ohitse muilla asioilla, niin poikkesin
+taloon. Niin, niinhän se juuri on kuin isäntäkin sanoo, näin riihen
+kuivuun aikana, mutta kun se nyt kokous on lain mukaan syyskuulla
+pidettävä, ja ainahan tuota on maamiehellä kiirettä, aina sitä on.
+Niin niin! No Jussilahan se hommaa koulua Vuorenpäähän, se siellä
+pääasia tulevassa kokouksessa onkin. Mitähän tuon kanssa tehtänee?
+Jaa, vai niin, isäntä tuumi. -- No, onhan sekin totta, onhan niitä
+menoja nykyaikana, mutta tulee se vielä aika, että ruunu panee pakosta
+rakentamaan ja jos sattuu silloin kalliimmat ajat, niin. Jaa, jaa,
+onhan se sitäkin, mutta pitäähän meidän toki jälkeläistemmekin etua
+katsoa, varsinkin kun Jussila vielä on luvannut ilmaisen maan ja
+viisikymmentä hirttä, jos heti riidatta rakennetaan.
+
+-- Vai on luvannut, tuumii puhuteltu.
+
+-- Luvannut on, ja se on iso apu jo sekin. Ei siitä suurtakaan kulua
+kunnalle tule. Jollette viitsi sinne itse lähteä, niin pistetään tässä
+valtakirja. Mitäs isäntä suotta tuollaista pikku asiaa saivartelee,
+varojahan teillä on kyllä.
+
+-- Eipä liikoja, ei liikoja yhtään. Nipin napin oma tarve. Vaan enhän
+minä sinne taida viitsiä ajaa, tehkööt kunnanmiehet mitä tahtovat. Eikä
+tässä olisi aikaakaan, kun on tuo riihen kuivuu. Kuinka teillä rukiita
+karttuu?
+
+-- Huononpuoleisesti, ja imeltyä tahtovat riihessä.
+
+-- Leikkasitte liian aikaiseen, tai ehkä huonosti kuivaatte. Ei meillä
+imelly. Niillä kylvinkin, ja hyvästi iti.
+
+-- Vai hyvin iti, hm! Kunhan vaan ehtii tarpeeksi orastua, hm!
+
+-- Kyllä ehtii, vaikka vielä nytkin kylväisin. Turhaa hölyä kuuluivat
+pitäneen.
+
+-- No eiköhän tehdä sentään valtakirjaa, minä kun kumminkin menen
+muissakin asioissa silloin kirkolle ja kokoukseen, niin äänestäisin
+isännänkin puolesta.
+
+-- Niin, mitä tuo nyt olisi. Hyvää viljaa siitä tulee lopultakin tänä
+vuonna, mutta on tarkasti kuivattava niinkuinma sen sanoin. Minä en
+usko muille riihiäni, itse lämmitän.
+
+Ja isäntä, jonka ajatus askartelee kokonaan riihessä, alkaa jo tulla
+levottomaksi, kun vieras viivyttelee eikä näytä lähtöä hankkivankaan,
+istuu vaan niin kuin ei olisi kiireen kierää. Ja hänen pitäisi nytkin
+juuri lähteä ahdosta kohentelemaan ja heittämään pölkkyä uuniin. Hän on
+juuri vähää ennen vieraan tuloa saanut valmiiksi uuden, suippokärkisen
+seipään, jonka oikein höylällä on silitellyt, että hyvästi menisi
+hikisten sitomien väliin. Sillä hän aikoo työntää reikiä ahdokseen ja
+valuttaa hikilöylyä alas, aivan jo syyhytti kämmentä päästä koettamaan
+sitä, vaan eihän tuolta toiselta päässyt.
+
+-- No pistetään nyt valtakirja, hokee toinen. Tai minulla onkin täällä
+valmis taskussani, pistätte puumerkkinne vaan.
+
+-- Vai jo aivan valmis. Mikä teillä sellainen hätä sen asian kanssa?
+Kuinka tiesitte minun varalleni jo valmiiksi tehdä? Mutta eihän tässä
+ole kirjoitusverstaitakaan, kun en minä niitä ole tottunut pitelemään.
+
+-- On minulla mukanani, aina ne ovat taskussani, kun niitä yhtenään
+tarvitsen. No niin, tässä menee sitten kaikki muutkin asiat, mitä
+siellä tulee kysymykseen. Ne toiset eivät ole juuri suuren arvoisia.
+
+-- Päätetäänkö siellä muistakin asioista? Kyllähän olin kirkossa
+minäkin viime pyhänä, mutta eihän vanha mies niistä kaikista saa
+tolkkua.
+
+-- Onhan se patistanut kuvernööri sakon uhalla korjaamaan Ojalan
+siltaa ja samalla korjattaisiin hiukan Vuorenpään kylätietäkin. Sitten
+valitaan siellä taas kunnanmiehiä entisten tilalle, joiden määrävuodet
+nyt loppuvat.
+
+-- Mikseikä vanhat kelpaa, kun niitä yhä uusitaan?
+
+-- Lakipa määrää aina uudet vaalit, vaan ei niissä siltä tarvitse
+miestä muuttaa.
+
+-- Vai on siinäkin laki.
+
+-- On, ja kova. Ja sitten määrätään siellä valtiopäivämiehen valitsijat.
+
+-- Vai jo nekin taas ovat tulossa. Vaan mitäpä minä vanha mies tuosta
+välitän ken siellä istuu. Tottapahan viisaammat tietävät kenen
+asettavat. Josma häntä nyt sitten vedän puumerkkini.
+
+-- Mutta ei huoli isäntä puhua, että minulle valtakirjan annoitte,
+siitä tulisi vaan turhia, ennenaikaisia löpinöitä.
+
+Vetämällä puumerkkinsä valtakirjaan toisen osoittamaan paikkaan, sai
+ukko vieraan lähtemään, ja oli hyvillään kovin, että vihdoinkin pääsi
+kohentelemaan ahdostaan riihessä, joka hänestä sillä hetkellä oli
+paljoa tärkeämpi asia kuin mitkään koulut tai valtiopäivät.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun kokouksessa sitten kaikki valtakirjat vedetään esiin, päättyvät
+kysymykset, ankarasta vastarinnasta huolimatta aivan niin kuin oli
+aijottukin.
+
+Koulua päätetään ruveta paikalla rakentamaan Vuorenpäähän, ja siihen
+valitaan eri toimikunta, Jussila esimiehenä. Kylätie Vuorenpäästä
+kirkolle päätetään levittää ja panna koko kunnan yhteiseen tiejakoon,
+ja senkin toimen valvominen uskotaan Jussilan huostaan. Mutta Ojalan
+siltaa varten asetetaan ihan eri komitea, lukkari päämiehenä, ottamaan
+heti ensi tilassa selkoa siitä, eikö olisi parasta rakentaa siltaa
+kokonaan raudasta ja kivestä, ja sitten laatimaan siitä kustannuslaskua.
+
+Kaikki vaalit käyvät myöskin toivomuksen mukaan.
+
+Jussila on tullut valituksi kunnallislautakunnan esimieheksi, jonka
+palkkaa hänen omasta esityksestään on melkoisesti ylennetty. Ja
+valtiopäivämiehen valitsijoiksi on tullut juuri samat miehet, joita hän
+oli tarkoittanutkin.
+
+Hän on ylen tyytyväinen kokouksen tuloksiin, huolimatta siitä, että
+pääluvultaan suurin osa kokouksessa olijoita, Kartanon ukko etupäässä,
+on vaatinut pöytäkirjan otetta ja luvannut valittaa kuvernööriin, koska
+tällä tavalla muka karttuu yhtäaikaa aivan liikoja ja tarpeettomia
+rasituksia kunnalle.
+
+Moni katuu jo, että on puumerkkinsä antanut, ja aavistaa pahaa,
+kuultuaan kokouksen päätökset, mutta ei sovi enää valittajiinkaan yhtyä.
+
+Eikä siinä valitus mitään auttanutkaan, sillä kuvernööri vahvisti
+kokouksen päätökset, ja jo ennen rekikelin tuloa aletaan tulisella
+kiireellä rakentaa koulua, sillä sen pitää välttämättä olla ensi kesään
+valmiin, niin on päätetty.
+
+Ja Jussila riennättää työtä.
+
+Hänet on vastikään nähty antavan ohjeitaan koulun perustuksen
+laskijoille ja osoittelevan kepillään mihin mikin kivi parhaiten
+soveltuu -- ja melkein samalla hetkellä ajaa hän jo taas, pyylevänä
+kiessirattaillaan istuen aika vauhtia nummelle, mistä tien laittajain
+panokset paukahtelevat häntä vastaan niin kuin kunnialaukaukset, kun he
+siellä särkevät kiviä maantien sivusta pois.
+
+Siihen hän seisattaa hetkeksi ja antaa rattailla istuen ja hevostaan
+pidätellen työnjohtajalle ohjeita, mutta kohta ei hänestä taas nähdä
+muuta kuin leveä selkä matkan päässä ja sivulle pöllähtelevä sikaarin
+savu, kun hän jatkaa matkaansa ja katoo ensimmäisen tienmutkan taa.
+
+Hänen on ennätettävä kirkolle, Ojalan sillalle, katsomaan mitenkä
+lukkarin tuottamat insinöörit mittailevat vettä ja tutkivat joen pohjaa
+ja tekevät laskujaan vastaisesta rautasillasta.
+
+Ja sitten on hänen ajettava uuteen pappilaan, johon apulaispappi on
+väliaikaisesti muuttanut asumaan, kun hänen omassa asunnossaan tehdään
+kunnan toimesta korjauksia. Siellä keskustelee hän papin kanssa
+uudesta koulusta, sen hoidosta ja järjestyksestä, ja pitää vireillä
+papin salaista toivoa, ettei hänen enää tarvitsisi ollenkaan muuttaa
+takaisin vanhaan ahtaaseen asuntoonsa, vaan saisi kirkkoherrana asettua
+ainaiseksi isännäksi siihen uuteen, komeaan taloon.
+
+Valittaen sitä ääretöntä huolta ja kiirettä, mikä hänellä on näissä
+kunnan suurissa puuhissa, rientää Jussila pappilasta kotiin taas, mutta
+jo seuraavana päivänä tekee hän saman kierroksen uudestaan.
+
+Kaikkien näitten matkainsa ja hommiensa ohessa kytee hänessä aina
+yksi pohjamiete, tai niinkuin mahtava pohjasävel, jonka ympärillä
+muut ajatukset kiertyvät vaan hiljaiseksi hyminäksi. Ja se on tuleva
+valtiopäivämiehen vaali. Sen suhteen on hän levoton ja tulee yhä
+levottomammaksi, jota enemmän vaalihetki lähenee, sillä hän on saanut
+syytä epäillä parin vaalimiehensä kantaa, vaikka hän niitä alussa
+piti täydelleen luotettavina. Hän on kuullut huhuja, että ne ovat
+hänestä pahoja puheita lasketelleet, ja epäilee Kartanon salaisesti
+toimivan hänen vahingokseen. Hän huomaa, että koko puuha on ollut liian
+kiireellistä, sillä hänen olisi pitänyt kietoa miehet itseensä niin
+kuin pikeen, josta ne eivät olisi ensi nykäisyllä irtautuneet. Mutta
+eihän hän ole ennättänyt sitä tekemään, eikä ole asiaa ennemmin oikein
+pohjia myöten ajatellutkaan.
+
+Sanomalehdissä, joita hän nykyään entistä suuremmalla innolla tutkii,
+on hän jo nähnyt asetetun ehdokkaita miltei kaikista tuomiokunnista,
+ja muutamista useampiakin. Kuka kiittää yhtä, ken toista, ja heidän
+etevämmyydestään on jo paikoin syntynyt riitojakin.
+
+Vihdoin on omastakin tuomiokunnasta joku ehdottanut entistä edustajaa,
+ja sen nähtyään saa Jussila ahtaan tunteen sydänalaan, joka pakottaa ja
+potee ja on vaan kukkuna hänen levottomuudelleen.
+
+Tämän vielä piti sattua! Nyt olisi apu tarpeen, ajattelee hän. Pieni
+nykäys vaan, ja kaikki saattaisi vielä onnistua. Ettei totisesti
+pitänyt hänen päästä ensimmäisenä ehdokkaaksi, ettei hän sitä huomannut
+itse hommata, sillä itsehän se tietysti hommaa tuo toinenkin! Mutta
+tämä seikka on korjattava vielä tavalla tai toisella, ennenkuin se
+ehtii vaikuttaa lisää hapatusta hänen miehissään, Anttilassa ja
+Perätiessä, sillä ne ovat horjuvia ne kaksi, ne ovat epävarmoja, hän on
+sen jo huomannut, eikä voi tässä kiireessä niille enää mitään.
+
+Siinä on Jussilalla pulmallinen asia.
+
+Moneksi illaksi sulkeutuu hän kamariinsa, on kärtyisä muulle perheelle,
+kävelee siellä edestakaisin lattiata, miettii ja hikoilee. Tarttuu
+sitten jo eräänä iltana kynään, ottaa paperia ja piirtää sen yläreunaan
+hitaasti ja painavasti sanat: Arvoisa Toimitus.
+
+Mutta pitemmälle ei ota kynä luistaakseen. Se pyörii vaan niissä
+samoissa sanoissa uudelleen ja yhä uudelleen, ja saa niissä kirjaimet
+lopulta niin paksuiksi, että ne sulavat yhdeksi ainoaksi mustaksi
+juovaksi. Ja yhtä paksuksi hämmenee hänen aatoksensakin, siinä tuntuu
+siinäkin vaan selvimpänä muusta sellainen paksu, painava juova, että
+jotain olisi tehtävä, vaan mitenkä sen tekisi. Eihän siihen sovi omaa
+nimeään panna alle, jos sen tekisikin, miettii hän, eivätkä taida
+nimetöntä lähetystä painattaa. Panisiko jonkun toisen nimen? Ei! Ei
+sovi sekään, se voi olla vaarallista.
+
+Jussilan vankka leuka alkaa jo tuskasta vavahdella ja kovin punottaa
+otsa. Hän nousee äkkiä ylös, rutistaa paperin myttyyn ja viskaa sen
+vihapäissään nurkkaan.
+
+-- Äs! ärähtää hän. Toisella se on teetettävä. Kun arvaisi pastorille
+puhua, se sen paraiten tekisi, ja kuka tässä juuri muu osaakaan, mutta
+mikä siinä lienee, etten saa asiaa hänelle puhutuksi, vaikka juuri
+eilenkin siellä olin ja sanat jo kielelleni nousivat. Kun tietäisi
+kuinka sitä aloittaisi.
+
+Hänen synkkä katseensa kirkastuu yhtäkkiä, juuri kuin olisi keksinyt
+jonkun tepsivän keinon, ja hän avaa oven toiseen huoneeseen.
+
+-- Mamma, joko nukut?
+
+-- Enhän vielä, mitä sinä siellä ähkit ja puhkit? Kysyy emäntä vähän
+arasti. Olet ollut vihainen ja kärtyisä monta päivää, niin että vallan
+ikävältä tuntuu. Mikä sinua oikeastaan vaivaa? Ja emäntä nousee
+istuilleen vuoteella.
+
+-- Kyllähän tässä maailmassa on huolta ja tekemistä, eikä ole ihmistä,
+kelle kaikissa asioissa rohkenisi sydäntään avata. Ne ovat lehdessä,
+jatkaa isäntä melkein kuiskaamalla, -- ehdottaneet taas Kappolaa
+valtiopäiville, hm, ja hän kyllä joutaisi jo olemaan sieltä poissakin.
+Mitä jo muu maailma aatelleekin, kun sitä yhtä miestä aina tyrkytetään,
+aivan kuin ei olisi muita miehiä ketään, juuri kuin oltaisiin niin
+turki köyhiä päävärkistämme kaikki.
+
+-- Itsehän vastikään puhuit saavasi oman pitäjän äänet kaikki ja
+pääseväsi voitolle.
+
+-- Mutta Anttila ja Perätie alkavat luistaa käsistäni pois, vaikka
+heihin alussa luotin. Se kirottu Kartano lyö salamutkia, kelmi. Ja
+nyt vaikuttaa tietysti tämä sanomalehden viisaus lisää pahennusta. --
+Enkä minä voi kärsiä, että Kappolaa joka valtiopäiväin edellä lehdissä
+ylistetään. Kyllä hänessä on jo muutenkin ylpeyttä tarpeeksi. Aah, sitä
+kopeutta! Muistatko kuinka mahtavasti hän meilläkin kesällä nosteli
+nenäänsä, eikä ollut minua tuntea.
+
+-- Hänellä on mainetta jo, joka vetää niskaa sankaan. Mutta etköhän
+saane sitä vielä sinäkin.
+
+-- Ei sitä saa ilman itsestään, siinä pitää toimia. Lähdetkö kanssani
+pappilaan huomenna? kysyy hän pitkän ajan vaiti oltuaan, päättäen uskoa
+emännälleen salaiset aatoksensa ja ottaa hänet avukseen. -- Pastuurska
+siellä sinua on joka kerta kysellytkin.
+
+-- Heh! vai on kysellyt. Voi sitä hyvää pastuurskaa.
+
+-- Sinun pitää ottaa kahden kesken puhuaksesi hänelle tästä minun
+asiastani, salaa hyvin ja noin vaan kautta rantain, että saataisiin
+se hyvälle alulle. Ymmärräthän? Minun pitää päästä sanomalehtiin
+ehdokkaaksi, ja korkeammalle tuota toista ehdokasta. Katsos, eipä
+tiedä, vaikka silloin tipahtaisi joku ääni minulle naapurikunnastakin.
+Ehkä ilmestyisi hänenkin miestensä joukkoon joku luopio. Vaan kenenkä
+luulet täällä pystyvän kirjoittamaan, tai sen tekevän niin että se
+tepsisi, kun itse en voi sitä tehdä? Olisihan niitä poikahutiluksia,
+mutta pysyykö heidän takanaan asia! No valitsijamiehet sitten, mitä
+niistä! Mikkola ei osaa sen vertaa kirjoittaa, toiset sitäkin vähemmän.
+Lukkari ehkä osaisi jotain tuhria, mutta mieluimmin soisin pastorin sen
+tekevän, silloin asia kumminkin tulisi paikalleen. -- Ja tekeekin hän
+sen, kun vaan saisin hänelle siitä hienosti viitatuksi.
+
+-- Älä hätäile ollenkaan, pastuurska on niin perin hyvä ihminen, hän on
+mainio ihminen. Kumpikin nukkui hyvällä mielellä. Aamulla poikkeavat he
+ensiksi koulurakennukselle, jossa jo aletaan ensimmäisiä hirsikerroksia
+panna paikoilleen.
+
+-- Se oli mainio asia, puhuu Jussila emännälleen, että nuo hirret
+keväällä jäivät kelirikon vuoksi rautatielle ajamatta. Nyt saan
+niistä saman hinnan tässä kotona, vähän enemmänkin, paikoiltaan
+liikauttamatta, puhumattakaan siitä, että rakennus kuivista hirsistä
+tulee parempi, terveellisempi. Ja saadaan kesään valmiiksi. Tähän näin
+tulevat opettajattaren huoneet, neljä huonetta. Kahtahan ne vaan jotkut
+ehdottivat, mutta minä tahdoin neljää. Mitä kahdesta!
+
+-- Voi kuinka mukavasti tuleekin, ihailee emäntä. -- No eihän nyt! Ja
+tähän tulee tietysti ikkunat, ihan vastapäätä kotoa.
+
+-- Siihen tulee vielä lasi-ovi ja veranta. Etkö näe kiviä tuossa, ne
+ovat verannan pylväitten alle.
+
+-- No kyllä tuleekin hauska asunto! Kas kun en ole ennemmin tullut
+tarkemmin katsomaan. No kyllä sinä Anttoo osaat, ja kesällä tässä
+sitten jo istutaan ja juodaan kahvia! Mutta, sanoo hän samassa
+juurikuin säikähtäin, -- jollei Hilma pääsisikään vielä keväällä
+siminaarista ulos, kun sen laskennon sanoo niin kiusaa tekevän, ja
+kaikkia heillä pitää oleman vastuksina.
+
+-- Hänen _täytyy_ päästä, päättää Jussila.
+
+He lähtevät ajamaan kirkolle päin ja pitkin tietä kuuntelee emäntä
+silmät loistaen, kun Jussila kertoo hänelle niistä suurista juhlista ja
+tanssiaisista, jotka valtiopäiviä avattaessa pidetään keisarinlinnassa
+Helsingissä, ja joihin säätyjen jäsenet saavat ottaa emäntänsä ja
+tyttärensä mukaan. Hän on niistä ennen Suomettaressa lukenut ja muistaa
+tarkoin koko komennon, lukee aivan kuin ulkoa emännälleen nyt siinä
+rattailla, kuinka suuret sotaherrat ja kenraalit taluttelevat käsistä
+emäntiä, ihan maalaisia talonemäntiä, joiden miehet ovat olleet siksi
+kyvykkäitä, että ovat valtiopäiville päässeet. Mutta ne ovat sangen
+valitut ne miehet, hyppysellinen koko maasta, ja emännillä pitää olla
+silkkileningit päällään, asetuksen mukaan tehdyt.
+
+-- Mutta kuka sen sellaisen täällä osaa ommella? kysästä hytkäyttää
+emäntä.
+
+-- Hui hai! Vai täällä! Ei, se on teetettävä Helsingin makasiinissa,
+missä tiedetään määrät ja mitat, ei muualla missään. Vai täällä!
+
+-- Mutta jos pastuurskan käy kateeksi kun kuulee.
+
+-- Elä huoli puhua niin pitkälle.
+
+Kirkolle tultua jättää hän emäntänsä pappilan tien haaraan ja
+käskee siitä astumaan jalan perille. Hänen pitää itsensä vielä ajaa
+kanttorille kuulemaan insinöörien päätöksiä joen mittauksesta ja tulee
+sitten jälestä pappilaan.
+
+Nuori, vastanaitu papin rouva hypähtelee ilosta näytellessään pappilan
+komeita huoneita Jussilan emännälle.
+
+-- Kelpaa täällä nyt ruustinnan pyörähdellä, kehahtaa emäntä.
+
+-- Mitä emäntä suotta leikkiä laskee, sanoo rouva heleään nauruun
+puheten, vaikka se nimitys hivelee hänen sydäntään kuin pumpuli. --
+Apulaisiahan sitä vaan ollaan, jos kohta tässä nyt väliaikaisesti
+asutaan. Kyllähän ensi kevännä saatte kirkkoherran.
+
+-- Mutta meidän Anttoo sanoo aina, että pastorista se tehdään
+kirkkoherra meille, parempaa ei saada maailmasta mistään. Ja kun hän
+kerran asian päättää, niin valmista siitä tulee. Voi kuinka sillä
+Anttoo paralla on nytkin kiirettä ja hommaa näissä kunnan asioissa.
+Tuskin syömään ennättää.
+
+-- Se on hyvä, että meillä on yksikään sellainen mies seurakunnassa.
+Mieheni on monasti sanonut, että ilman Jussilaa oltaisiin aivan
+takapajulla ja että tämäkin rakennus ilman häntä olisi typistetty ihan
+mitättömäksi.
+
+-- Oli tosiaan Anttoolla puuhaa siinäkin, niin että sääliksi kävi
+monasti. Riidellä typeräin, yksinkertaisten ja itsepintaisten ihmisten
+kanssa, ei se ole niinkään hauskaa.
+
+-- Taitaa yleensä olla tämä seurakunta jälellä muista, vaikka minä nyt
+en tietysti voi mitään päättää, kun vasta niin lyhyen ajan olen täällä
+ollut.
+
+-- Siitähän sen tietää, kun ei täältä vielä kertaakaan ole edes
+valtiopäivämiestä saatu, tokasee emäntä ikäänkuin sopivana esimerkkinä
+kunnan huonoudesta, ja alkaa vähän hengästyä. -- Nytkin sitä entistä
+vaan on sanomissa esitetty ja ylistetty.
+
+Kun näin oli päässyt asiassaan siunattuun alkuun ja nauttinut
+kahvikupin lieventävää vaikutusta, alkoi emännän rinta taas kohoilla
+entistä rauhallista menoaan.
+
+Hetken päästä yhtyi pappi itsekin kahvipöytään ja kohta sen jälestä
+Jussila.
+
+Mutta jonkun päivän kuluttua luettiin paikkakunnan sanomalehdissä
+"muutamain valitsijain" lähettämä kirjoitus, jossa entiselle
+valtiopäivämiehelle annettiin hienosti siipeen, jotensakin
+siihen suuntaan, että hän olisi muka ruvennut herrain kätyriksi
+ja liehakoitsijaksi, eikä enää olisi mahdollinen edustamaan
+tuomiokuntaansa. Pitäisi olla itsenäisempi mies, joka todellisen
+vakuutuksen pohjalle laskee harkintansa. Ja sellaisena miehenä
+ehdotettiin vaaliin Anton Jussilaa, joka on kunnallisissa asioissa
+erittäin perehtynyt, tullut nykyään valituksi lautakunnan esimieheksi
+ym., ym., ja joka on paljon puuhannut kansan yhteisen hyvän eteen --
+joka on vallan pohjiaan myöten todellinen suomalainen talonpoika, ja
+sellaisena ehdottomasti parhaiten kansan todelliset tarpeet tajuaa.
+
+
+
+
+14.
+
+
+Huolimatta sanomalehdessä olleesta ylistävästä kirjoituksesta, jota
+Jussila säilyttää lukon takana niin kuin pyhää esinettä, tai jotakuta
+aarretta, ei hän kuitenkaan saanut vaalissa kuin kuusi ääntä. Kaksi
+hänen omista miehistään, juuri ne, joita hän oli alkanut epäilläkin,
+itsepintaiset juuttaat, joiden kanssa ei auttanut puhe eikä mikään, ne
+kaksi antoivat äänensä vastaehdokkaalle; ja niin on entinen edusmies
+vieläkin kerran tullut valituksi, tarjonnut valitsijoilleen komeat
+päivälliset vaalipaikassa ja pitänyt vielä evästyskokouksenkin.
+
+-- Jussila oli kyllä mennyt vaalipaikkaan nähtäville hänkin, tilannut
+kaupungista uuden mustan puvunkin aivan sitä varten, mutta ei ollut
+apua siitäkään.
+
+Ja ylen karvaalla mielellä, vaikka suurena voittona pitäen jo tätäkin,
+ja hyvänä enteenä vastaisuudesta, päättää hän viimeisenä vaikuttimena
+tappioonsa olleen erään nimettömän kyhäyksen, joka heti häntä
+ehdottavan kirjoituksen jälestä oli ollut sanomalehdissä.
+
+Siinä oli väitetty häntä liian vähän tunnetuksi, koko hänen
+ehdokkuuttaan "nurkkapatriotismiksi", ja mitä kaikkia vieraita sanoja
+ja "moskaa siinä oli ollutkaan, joista ei säällinen ihminen voinut
+saada minkäänlaista tolkkua", kuten Jussila oli sanonut. Hän oli
+silloin heti julmistunut ankarasti, "että sellaista painavat lehteensä,
+hävyttömät, puhumattakaan siitä hunsvotista, joka sen on kirjoittanut".
+
+-- Etteikö hän ole tunnettu, hän joka on järjestänyt
+maanviljelyskokouksia ja pitänyt puheita sinatööreille, hän, josta jo
+on lehdissäkin mainittu, jonka nimi on levinnyt kymmenessä tuhannessa
+Suomettaren numerossa yli koko maan, ja etteikö hänellä ole taitoa! Ei
+sitten kellään! Vai tuoko se on tunnettua ja kykeneväisyyttä, että saa
+tuhrituksi kunniallisesta ihmisestä tuollaisen pätkän haukkumasanoja
+lehteen. Mitä "nurkkapartioita" minä olen tehnyt, olenko minä kenen
+nurkkia nuuskinut? Tuollaiset kirjoittajat sen tekevät ja tuollaiset
+lehdet, oli Jussila kiljunut sanomalehti kourassa heti postin saatuaan
+omassa tuvassaan, niin että koko väki silmät suurina oli ihmeissään
+ällötellyt. Ja tuollaista lehteä minä olen tilannut ja kannattanut, oli
+hän lopuksi huutanut ja viskannut vihapäissään lehden kädestään.
+
+Ja sitten oli hän heti komentanut hevosen valjaihin ja ajanut kirkolle.
+Lukkarille oli hän tullut ensiksi tulena ja tuiskuna, mutta kun ei
+tämäkään ollut ymmärtänyt mitä tarkoitettiin niillä "nurkkapartioilla",
+niinkuin Jussila kiivaudessaan yhä hoki sitä sanaa, olivat he yhdessä
+lähteneet pappilaan.
+
+Sielläkin oli tuo kirjoitus jo herättänyt syvää paheksumista ja
+paikalla oli miehissä tehty ponteva vastalause tuohon häpäisevään
+sepustukseen, jossa "heitettiin lokaa kunnan etevimmän miehen silmille
+ja samalla loukattiin koko kuntaa", niinkuin pastori oli sanonut. Ja
+ettei liikuttaisi salaisilla aseilla, oli pappi kehottanut ottamaan
+vastauksen alle kunnan parhaitten miehien nimet. Olisi itsekin
+ensimmäisenä pannut nimensä siihen julki, mutta kun kuului toiseen
+säätyyn, ei se soveltunut.
+
+Mahtavan vaikutuksen oli vastalause tehnyt omassa kunnassa, varsinkin
+niihin miehiin, joiden nimet siinä olivat alla, mutta niinkuin sanottu,
+Jussila ei sittenkään tullut valituksi.
+
+Vaaliin saakka oli sentään tämä puolustuskirjoitus pitänyt häntä
+kutakuinkin rauhallisena, sillä hän päätti varmasti, että kyllähän
+vielä näkevät ketä ovat loukanneet. Mutta nyt vaalin jälestä on asia
+käynyt entistä kovemmin hänen sapelleen, ja tuo "häväistyskirjoitus"
+kummittelee kaikkialla hänen mielessään niinkuin mörkö. Se kiusaa häntä
+yöllä ja päivällä, ja hän päättää ruveta pontevasti urkkimaan ken sen
+oli tehnyt, jollei muunkaan vuoksi niin vastaisen varalle. -- Hän ottaa
+siitä tolkun, ja sittepä nähdään! päättää hän.
+
+Lähtee sitten vartavasten kaupunkiin sanomalehden toimitukseen ja
+vaatii siellä tietoa kuka häntä on loukannut.
+
+-- Teitäkö loukannut, millä tavoin? Kuka te olette?
+
+-- Eikö tunneta? Jaha! Kyllä minä olen käynyt täällä ennenkin. Vai ei
+tunneta silloin kun asia tulee kysymykseen.
+
+Toimistossa on kuitenkin rohkeampia miehiä kuin Jussila on luullutkaan.
+Kun hänen asiastaan saadaan selko, nauretaan hänelle makeasti, eivätkä
+hänen tulistuneet katseensa laimenna sitä ollenkaan. -- Onko heidän
+pakko tehdä asioistaan tiliä joka miehelle, joka vaan tulee sitä
+vaatimaan. Kyllä sitten käskisi.
+
+Uhkaavana poistuu sieltä Jussila ja palaa tyhjin toimin takaisin,
+hautoen mielessään painokannetta.
+
+Mutta ennenkun hän siihen ryhtyy, koettaa hän vielä urkkimalla ottaa
+selkoa asiasta, sillä hän uumoilee, että sen takana on ollut oman
+pitäjän mies.
+
+Jotensakin samaan aikaan kun tuo kirjoituskin oli lehdissä ollut, oli
+kotipaikoilleen palannut mies, jota ei "karkuretkeltään" enää ollenkaan
+oltu odotettu. Se oli lautakunnan esimies, joka kesällä oli matkoille
+lähtenyt ja takaisin tulollaan saanut kunnanmiehet katselemaan hiukan
+pitkin nenäänsä.
+
+Virat häneltä sillä aikaa oli otettu, mutta ei hän niistä näyttänyt
+suurin väliäkään pitäneen eikä virka-erostaan mitään melua nostanut.
+
+Sitä asiaa ei kuitenkaan Jussila saata ymmärtää, että mies voisi
+sellaisen alennuksen suuttumatta niellä, vaan alkaa nyt epäillä, että
+tämä se varmaan on kostosta ruvennut häntä valtiopäiviltä estämään. Ja
+sitä hänen luuloaan vahvistaa lukkari, kun he kerran talvella sattuvat
+olemaan kaikin kolmen yhtäaikaa rautatieasemalla.
+
+-- Etkö nähnyt, sanoo lukkari Jussilalle, kuinka se veitikka äsken
+ohimennessään nauraa virnisteli.
+
+-- Minulleko se nauroi?
+
+-- Aivan sinulle, vaikket tainnut itse huomata.
+
+-- Etten minä huomannut!
+
+-- Ja on kuulemma ilkkunut muuallakin, että se se hyvää tekee
+Jussilalle. Asiasta olen saanut vihiä. Kartano siinä on ollut
+yhtiömiehenä ja kuuluu tuolle toiselle maksaneen.
+
+Jussilan leukaperät paisuvat ja katse synkkenee, eikä hän puhu hetkeen
+aikaan luotua sanaa.
+
+-- Onpa uumoiluni tosi sittenkin! Lähde mukaani sinne!
+
+-- Hänenkö luokseen?
+
+-- Saman rakkarin!
+
+-- Mutta lupaa, ettet tee mitään, mihin hän pääsisi iskemään kiinni.
+
+-- Elä pelkää.
+
+-- Lähtään vaan. Olisi minullakin häneltä kysyttävää hiukan, että mihin
+hän on meijerin voittorahat pannut, koskei niitä tilissä näy.
+
+Mutta ennenkun lähtevät etemmäksi, poikkeavat he aseman vieressä
+olevaan kievariin, ja tapaavatkin jo pahantekijän siellä. Tämäkin on
+poikennut sinne ja selittää parhaillaan happamen olutlasin ääressä
+muutamille naapureilleen kuinka etelämaissa viiniä viljellään, eikä
+tiedä mitään lähestyvästä vaarasta, joka Jussilan ja lukkarin haahmussa
+astuu ovesta sisään.
+
+Jussila tilaa olutta hänkin, niinkuin oli aikonutkin. Kaataa lasiin ja
+ähisee.
+
+-- Soo, vai niin ne siellä tekevät.
+
+-- Niin juuri tekevät.
+
+-- Onko niillä siellä sanomalehtiä?
+
+-- Tietysti. Ja parempia vielä kuin meillä. Ei pistetäkään
+ensimmäisestä poikkipäisestä sanasta takavarikkoon.
+
+-- Siellä kai sinäkin sitten olet oppinut sanomiin kirjoittamaan.
+
+Puhuteltu katselee pitkään, kun Jussila häntä noin omituisesti
+puhuttelee ja sinuksi kutsuu, vaikkeivät he ikinä ole lähempiä tuttavia
+olleet.
+
+-- Mitä kummaa puhetta tämä on? Mitä minä olen kirjoittanut?
+
+-- Et vain tiedä, mitä olet kirjoittanut.
+
+-- Enpä totisesti ymmärrä tätä. Juokaa oluttanne, niin pysyy suunne
+selvemmässä toimessa.
+
+-- Kyllä minä sinulle vielä näytän selvät toimet. Onko se selvää
+tointa, että sinä minua haukut sanomissa?
+
+-- Missä sanomissa?
+
+-- Vielä häntä tekeytyy! Luuletko sinä, ettei asioita tunneta.
+Satamarkkasen sait Kartanolta siitä, että minua solvasit lehdissä;
+kyllä se tiedetään. Sillä nyt taas elelet, sitä juot. Lienetkö omillasi
+elänyt koskaan, mies paha!
+
+Lukkari rykii ja koettaa nyästä Jussilaa polvesta pöydän alatse,
+peläten hänen menevän liian pitkälle, kun niin tulisesti alkaa, mutta
+Jussila ei ota sitä huomatakseen, purkaa vaan vihansa yhä kiivaammalla
+voimalla, sättien toista Kartanon kätyriksi, niin että syrjäiset jo
+alkavat vähitellen joukosta poistua, peläten vierasmiehen matkoja.
+
+Mutta syytettyä alkaa asia huvittaa, kun huomaa syyn Jussilan kiukkuun,
+ja hän rupee nauramaan, lyö leikiksi koko jutun.
+
+-- Vai sataan luulette minun tyytyneen niin hyvästä kirjoituksesta.
+Enemmän se konsti maksaa! Ja Kartanoko olisi ilennyt sataa tarjotakaan.
+Tuhannen hän maksoi!
+
+Jussila ja lukkari katsovat pitkään toisiaan, että uskoako sitä miestä,
+vai valehteleekohan se. Tuhannenko markkaa. Ehkei valehtelekaan, koska
+kerran myöntää kirjoituksenkin tehneensä.
+
+-- No, no! Kylläpä nähdään, eikö ole tuhantesi sinulle vielä
+tarpeenkin, ennenkuin asiasta selviit. Olisit kai mennyt kernaimmin
+itse valtiopäiville, senkin nurkkapart... parti... nurkkasihteeri! Elä
+louskuta leukaasi, luuletko Kartanon rahain pitemmälle auttavan, ei
+vaikka olisi miljoona. Linnassa istut vielä, tiilenpäitä saat lukea ja
+opetella räknäämään, että vasta osaat paremmin toisten rahoja laskea.
+Istun minä vielä sinun kiusallasikin valtiopäivillä, vaikka joka
+lehteen kirjoittaisit ja vaikka kuinkakin muiden rahoilla rehentelisit.
+Mutta mitä luulet, Kukkonen, voivan parempaa toivoa tuollaisilta
+puoliherroilta, jotka parahiksi osaavat sen verran kirjoittaa, että
+toisista haukkumasanoja mongertavat? Ne vasta ovat niitä oikeita
+nurkkapart, kuinka ma sanoisin. Lähtään Kukkonen pois! Naura vaan
+tarpeesi nyt, tulee se vielä päivä jolloin ei taida naurattaa.
+
+
+
+
+15.
+
+
+Jussila alkaa nyt kesken kaiken kiireensä kulkea asianajajain luona
+tuo onnettomuuden tuottanut sanomalehtinumero taskussa, ja matkustaa
+vihdoin jo samassa asiassa Helsinkiin. Mutta kirjoituksesta eivät
+parhaimmatkaan lakimiehet löydä mitään siihen määrin loukkaavaa, että
+siihen voisi kiinni iskeä, ja huonoihin ei Jussila luota.
+
+Apealla mielellä astuskelee hän pääkaupungin katuja, sättien
+sydämessään maan lakeja, jotka eivät sen paremmin yksityisen kunniaa
+turvaa.
+
+Tämä loukkaus ei ole hänestä enää muulla tavoin korvattavissa, kuin
+että hänen on päästävä ensi valtiopäiville. Ja hän pääsee! Hän koettaa
+viimeiseensä saakka ja näyttää niille, näyttää koko maailmalle, että
+hän kelpaa.
+
+Toimintaa enemmän vaan, ja enemmän nimeä! päättää hän.
+
+Se hänen oma päätöksensä rohkaisee häntä, se antaa hänelle sisällistä
+voimaa ja itseensä luottamusta; hänen äskeinen katukiviin kiintynyt
+katseensa kohoaa ylemmäksi taas, ja hän suuntaa kulkunsa ripein askelin
+säätyhuonetta kohti. Tuo mahtava talo vetää häntä salaperäisesti
+puoleensa ja hänen täytyy nähdä se.
+
+Hän seisattuu sen edustalle ja katselee sitä niinkuin Mooses
+ennenmuinoin luvattua maata. Mutta hän ei aio tyytyä pelkästään sen
+katselemiseen, hän on kolmen vuoden kuluttua astuskeleva noita leveitä
+portaita ylös.
+
+-- Siellä ne jo istuvat toiset ja pitävät kokouksiaan. Eiköhän istune
+siellä monta miestä, joilla on ollut samat vastukset kuin minulla nyt,
+ajattelee Jussila. -- Tuskin ovat kaikki sinne juuri ensi potkaisulla
+luistaneet. Pitääpä käydä katsomaan sinne, kuuntelemaan kuinka ne
+siellä asioista keskustelevat. Ja onhan siellä tuttuja miehiäkin
+joitakuita.
+
+Hän astuu portaita ylös ja seisattuu hetkiseksi katsomaan taakseen.
+Siinä on ohikulkijoita paljon. Jussilasta tuntuu niin mainion hyvältä,
+kun huomaa, että ne katselevat häntä. Varmaan ne luulevat häntä
+valtiopäivämieheksi.
+
+Hän ei menekään vielä sisään, vaan alkaa kävellä vakavana edestakaisin
+pitkää porraskiveä, juuri kuin jotain miettien, ja kävelee kauvan aikaa.
+
+Sattuu juuri tulemaan suuri joukko nuorta kaupungin väkeä nauraen ja
+mehkaten katukäytävää pitkin. He seisattuvat portaitten sivuun ja
+tuumivat siinä, että mentäisiinkö "pappoja" kuuntelemaan.
+
+-- Tuossa on varmaan yksi, joka on myöhästynyt, sanoo joku joukosta
+ihan kuuluvasti.
+
+-- Hän miettii varmaan suurta puhetta, sanoo toinen.
+
+Silloin avaa Jussila palttoonsa, sieppaa kellon taskustaan, katsoo
+vuoroin siihen, vuoroin Nikolain kirkon tornikelloon, ja astuu sitten
+kiireellä ovesta sisään.
+
+Mutta siihen se ilo loppui, sillä eteisessä oleva vahtimestari
+ei päästänytkään etemmäksi, vaan käski menemään takaoven kautta
+kuulijaparvelle. Eikä auttanut sekään, että Jussila vakuutti itsellään
+olevan "säädyssä" tuttavia, kaksikin miestä, ja mainitsi niiden
+nimetkin.
+
+-- Vielä minä kerran pääsen tätäkin tietä, vaikka kuinkakin estäisitte.
+
+-- Se on eri asia se, mutta tällä kertaa minun täytyy seurata asetuksia.
+
+Äskeinen lauhea mieli alkoi taas kadota. Hän tarkasteli kauvan ja
+tutkivasti vahtimestaria -- että tuntisi hänet, jos sattuisi kolmen
+vuoden perästä vielä samassa paikassa tapaamaan, -- ja poistui sitten
+vitkalleen, katsellen ovesta, vieläkö äskeinen joukko seisoisi siinä
+portaitten pielessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samana iltana tapaamme Jussilan niiden säädyssä olevain tuttavainsa
+kanssa istumassa Seurahuoneen alakerrassa. He ovat alkuillasta olleet
+ylempänä, mutta kun Jussila on tullut niin kovaääniseksi, että on
+toisten mielestä herättänyt liiallista huomiota muussa seurassa,
+hokemalla kuinka _me_ teemme ja kuinka _meidän_ oikeastaan pitäisi
+tekemän, ovat "jäsenet" päättäneet lähteä pois ja vaatineet entistä
+"ehdokasta" tekemään samoin.
+
+Mutta kun tämä ei ole tahtonut lähteä, vaan on valtiopäiväasioihin
+innostuneena luvannut ottaa vielä yhden "munkin", on siirrytty
+alakertaan, missä Jussila jommoisessakin pihkassa komentelee
+kyyppareita ja keikauttelee noita pieniä, salaväkeviä laseja,
+tuntematta niiden petollista vaikutusta ja huomaamatta kuinka puna
+nousee yhä korkeammalle hänen otsallaan.
+
+-- Ja niinkuin jo sanoin, jatkaa hän ylhäällä kesken jäänyttä
+puhettaan, Kappola ei olisi ikänä tullut säätyyn ilman tuota hävytöntä
+kirjoitusta.
+
+Sitten alkaa hän sättiä koko kirjoituksen taitoa, ei siltä, ettei
+se olisi tarpeellinen kylläkin, vaan että sitä niin rumasti väärin
+käytetään. Hän vetää esiin muitakin esimerkkejä sanomalehdistä, kuinka
+julkeasti niissä hyökätään monen kunnollisen ihmisen kimppuun, ja
+joutuu lopulta seuralaistensa kanssa kovaan väittelyyn.
+
+-- Hätäkö teidän on niitä puolustaa, kun olette päässeet, aloittaa hän,
+mutta yskäsee sitten ja muuttaa sanansa: -- kun ette ole joutuneet
+sellaisen solvauksen esineeksi.
+
+Sillä hän on ollut huomaavinaan, että muissa pöydissä seurataan heidän
+keskusteluaan, eikä tahdo millään tavoin herättää sitä luuloa, ettei
+hänkin olisi valtiopäivämies, jommoisena luulee sivullisten itseään
+pitävän.
+
+Se on hänelle jonkunlainen nautinto, ja hän tahtoo kumppaniensa
+kustannuksella ylläpitää sitä.
+
+Mutta hän humaltuu yhä enemmän, kiivastuu enemmän ja tuo petteessä
+huomaamattaan totuuden ilmi.
+
+Väittely painetun sanan käyttämisestä, sen voimasta ja sen
+alkuunpanijoista on siirtynyt läpi kaikkien muotojensa, ja on jo tultu
+sanomalehdistä varsinaiseen kirjallisuuteen, jotka kumpikin Jussilan
+mielestä ovat aivan samaa.
+
+-- Ja sitävartenko niille apurahoja valtiopäivilläkin puolletaan, että
+paremmin jaksaisivat ihmisiä morkata, inttää hän, mielessään ainainen
+kangastus siitä kirjoituksesta, jonka tähden vahtimestarikin hänet
+tänään pyörsi ovelta niinkuin minkä muunkin lurjuksen tahansa.
+
+Hän tuijottaa eteensä ja hänestä tuntuu juurikuin näkisi tupakansavun
+ja seurahuoneen paksujen seinien lävitse taustalla kohoavan säätytalon
+ja siellä nuokin kaksi tyhmyriä tuossa, ja oman itsensä näkee hän
+siellä parvella katonrajassa, hiottavassa kuumuudessa toimivien
+poikanulikkain ja tyttösiekaleitten keskellä onkimassa korviinsa
+jotakuta sanaa noiden toisten muka viisaampain suusta, jotka onni, sula
+sattuma eikä mikään muu on sinne alas istumaan potkaissut.
+
+Suonet paisuvat hänen ohimoillaan, hän alkaa katkeroitua kumppaneitaan
+kohtaan ja luulee huomaavansa heidän katseissaan selvää vahingon iloa,
+kun he kirjallisuutta puoltavat, vaikka hän juuri on antanut esimerkin
+sen turmiollisesta vaikutuksesta.
+
+-- Ja niitä te puolustatte, mokomia musteen tuhrijoita, jollei teillä
+ole parempia asioita, niin pysykää kotonanne ja kyntäkää maata. Vai
+niin, vai ovat ne eteviä miehiä, ja sentähden te niille maan varoja,
+_meidän_ varojamme tuhlaatte, etteikö muita eteviä olisikaan? Jaa jaa,
+älkää ällistelkö, minä sen sanon, minä panen vastalauseeni siihen
+pykälään, sillä siinä on minunkin rahojani joukossa, sellaisista ne
+verot tarpeettomasti nousevat. Mutta te ette ymmärrä mitään, te ette
+tiedä kuka nykyaikana on etevä mies, ette tiedä, mutta minä sanon sen
+teille, se se miehistä mies on, joka enimmin voita Englantiin lähettää,
+joka useimmat rittelit täyttää, siitä hyötyä on isänmaalle, ääh! ja hän
+lyö nyrkillä rintaansa ja sitten pöytään. -- Se se mies on ja sillä on
+rahaa maksaa vielä teillekin palkka ja tarjota lökäriä kaupanpäälle.
+
+Hän on tämän sapenpurkauksensa aikana lopulta kääntynyt toisiin pöytiin
+päin niinkuin puhuakseen kaikille, ketä huoneessa oli, eikä ole
+huomannutkaan, kuinka hänen omat pöytäkumppaninsa ovat luikahtaneet
+ovesta ulos.
+
+Hän kuulee naurettavan, lyötävän käsiä ja huudettavan "bravo, bravo!"
+
+Nyt tajuaa hän ryypänneensä liikaa ja joutuneensa naurun alaiseksi.
+Mutta tehty kuin tehty. Hän ei ole sentään vielä niin humalassa, ettei
+huomaisi olevansa alakynnessä tuota suurta, nauravaa joukkoa vastaan,
+ja sen vuoksi päättää hän peräytyä kunnialla. Nousee seisaalleen,
+toinen käsi pöydällä, toinen tuolin sarjalla, ja tuijottaa toisiin
+pöytiin, koettaen saada samean katseensa niin halveksuvaksi kuin
+mahdollista. Maksaa sitten edeskäyvälle ja poistuu niin jäykkänä ja
+vakavana kuin polvet sallivat.
+
+-- Tyhmä juttu, tuumailee hän aamulla, herätessään ja tätä
+kaupunkimatkaansa harkitessaan. -- Mutta olkoonhan nyt! Annetaan ajan
+kulua. Hankitaan kotona enemmän sananvaltaa ensiksi, etteivät kaikki
+rikkiviisaat rohkene silmille pyrähtää.
+
+
+
+
+16.
+
+
+Juuri kun Jussila sitä kaikkein vähimmin aavisti, pyrähtikin hänen
+kimppuunsa melkein koko kunta, ettei hänelle jäänyt puoltajia muita
+kuin omat lähimmät miehensä.
+
+Jo ensimmäistä ylöskantoa tehdessään talvella oli hän kuullut pahaa,
+uhittelevaa urinaa, "kunnanmiesten toimista", äyrien kohoamisesta,
+ylimääräisistä maantiemaksuista ym., ja paljon oli jäänyt maksuja
+rästiinkin.
+
+-- Aina sitä menee vaan yhtä pohjattomasti ja tuntuupa yhä
+lisääntyvänkin, arveli tietämättömyydessään moni maksaja. Penkoi
+sitten kukkaroaan, vaan pisti sen takaisin taskuunsa ja murahti
+poislähteissään, että "jääköön rästimaksuun, eihän sitä tiennyt kaikkia
+rahojaan mukaansa varata".
+
+-- Mitä te turhia höpisette, oli Jussila silloin jutellut. --
+Tiedättehän, kuinka suuria ja ajan vaatimia parannuksia on kunnassa
+tehty, eikä niistä rahatta tule valmista. Tulkaa tilintarkastukseen,
+niin siellä kuulette, mihin sitä on mennyt ja mihin vastakin menee.
+Ei minulla tässä ole aikaa ruveta teille kunnan hallinnosta tiliä
+tekemään. Jopakai!
+
+Ja hänen oli pitänyt suorastaan närkästyä muutamain nenäkkyyttä.
+
+-- Kaksitoistako markkaa minulta maantierahaa, ja viime vuonna vaan
+kuusi! oli muuankin isäntä tokaissut, kun kuuli kuittinsa sisällön. --
+Mihinkä sitä niin paljon?
+
+-- Onhan Vuorenpään tie levitetty. Olisiko minun pitänyt se yksin tehdä.
+
+-- Kyllä sitä vanhaakin tietä olisi onnekseen ajanut, kun ei olisi
+huolinut istuinlihojaan liiaksi levitellä.
+
+-- Mitä? Mitä se sanoo?
+
+-- Sanonpahan vaan, että olisi antanut olla rattaitten istuimen
+levittämättä, niin ei olisi tarvinnut tietäkään levittää.
+
+-- Ulos! oli silloin Jussila tiuskannut pää tärähtäen ja heittänyt
+pöydän takaa leimahtavan katseen riihensä ylitse mieheen. -- Tämä on
+virallinen paikka. So so, siinä ei ole naurun sijaa!
+
+Mutta kun hän olisi aavistanut, niin ei hän olisi maksajia kehottanut
+tilintarkastukseen tulemaan, sillä ne tulivat sinne niin suurella
+joukolla ja niin pahalla päällä, että ne, jotka siellä ennen olivat
+tottuneet päätöksiä tekemään, hämmästyivät kerrassaan sellaista asiain
+harrastusta, joka nyt niin äkkiä oli kuntalaisissa herännyt.
+
+Oli päätetty kerrankin mennä oikein miehissä kokoukseen ja ottaa
+täydellinen selko koko kunnan hallituksesta, koko kunnanmiesten
+toimista. Ja siinä puuhassa on Kartano päämiehenä.
+
+Ensimmäisenä joutuu siinä lukkari ahdistukseen siltakassasta, joka
+edellisen syksyn oli hänen hallussaan ollut.
+
+-- Mitä tämä on? Mihin on siltakassa huvennut? huudetaan joka taholta.
+
+-- Rautasillan kustannuslaskuun ja insinöörien syynipalkkoihin. Sehän
+juuri tilissä selvästi mainittiin, kuuluu vastaus.
+
+-- Mutta puustahan tuota siltaa sentään parhaillaan tehdään.
+
+-- Puusta tietenkin, kun sitä lietteän pohjan vuoksi ei voitu raudasta
+rakentaa.
+
+-- Jassoo! Vie tulimmainen! Vai maksoi se tieto niin paljon. -- Ja
+sentähden nyt kiskotaan siltarahaa kaksin kerroin.
+
+-- Tämä ei kelpaa, tällaisesta hallinnosta on kerrankin tehtävä loppu,
+kuuluu äkäisiä huutoja.
+
+Kovemmaksi käy vastustus yhä, kun kuullaan tili makasiinissa olevista
+siemenrukiista, jotka nyt tulevat koko kunnan maksettaviksi.
+
+-- Mitä jyviä ne ovat, mistä niitä on tullut? singahtelee kysymyksiä
+joka taholta.
+
+-- No niitä ei makseta. Hukkahan tässä perii. Kymmenenkö tuhatta
+markkaa! Ei ikinä makseta, kun ei ole niitä pyydettykään. Maksakoot,
+jotka ostivatkin, on heillä rahaa.
+
+-- Onhan tässä lainvoiman saanut pöytäkirja, oletteko päästänne
+sekaisin, väittävät kunnanmiehet.
+
+-- Olkoon kirjoja vaikka pöytä täynnä! Ei makseta, ei huolita, pitäkää
+omanne!
+
+-- Kyllä ne ovat kunnan omia nyt, väittää Mikkola, nykien parran sänkeä
+leuvassaan. Tämä hämmästyttävä vastustus on saanut hänen tiukan suunsa
+vastoin tavallisuutta aukeamaan ensimmäiseksi.
+
+-- Eivät ole kunnan omia. Laiton kokous on pidetty, käy huuto seinästä
+seinään.
+
+Kummastellen katselevat kunnanmiehet toinen toistaan. Tämä on heille
+kerrassaan outoa, tällainen kauhea vastarinta, joka nyt näyttää aivan
+voittamattomalta.
+
+Jussila kakoo kurkkuaan, lukkari syleksii ja sähähtelee kuin kissa,
+mutta eihän siinä saa suun vuoroa.
+
+-- Te olette suunniltanne kaikki, huutaa lopulta Jussila.
+
+Mutta siinä ei auta mikään. Koko huone on kuin pauhaava, myrskyinen
+meri, jota ei mikään huuto saa asettumaan.
+
+-- Ei makseta. Merkitkää pöytäkirjaan, ettei makseta.
+
+Hakekoot ostajat oikeudella, jos luulevat voittavansa, mutta hyvällä ei
+lähde penniäkään.
+
+Se on yhteinen päätös ja siihen on sillä kertaa tyydyttävä. Tämän
+melskeisen kokouksen jälestä alkaa jyväjuttu kulkea oikeuksissa.
+Se näyttää todellakin alussa hiukan sekavalta, pannen kunnanmiehet
+alakuloisiksi, sillä rukiitten hinta on talven kuluessa laskenut miltei
+puoleen viime syksyisestä ja näyttää vieläkin laskevan.
+
+Kaikista enimmin tulee levottomaksi Jussila, vaikkei hän oikeastaan
+osaa uskoa, että kunta niin selvässä asiassa voisi voittaa heidät.
+Mutta kuka tietää! Tässä maailmassa on tapahtunut kummia ennenkin.
+
+Hän touhuu kyllä kunnallisissa asioissa ja virkapuuhissaan niin kuin
+ennenkin, koettaen esiintyä joka kohdassa entisellä varmuudellaan
+ja rauhallisena, mutta joka tarkemmin tuntee hänet, se voi huomata
+hänessä entistä enemmän totisuutta. Ja on hän muuttunut hiukan
+harvapuheisemmaksikin. Sillä salainen pelko asian onnellisesta
+päättymisestä asuu hänessä yhtäkaikki.
+
+Jonkun kerran tekee hän jo itsekseen hiljaista katumistakin, että oli
+koko ruishommaan ryhtynyt ja siitä sellaisella kiireellä kokousta
+pitänyt, mutta ymmärsikö sen näin käyvän. Ja kun se Mikkolakin oli
+silloin tavattoman lujasti vakuuttanut, että niitä kipeästi tarvittiin
+ja että ne menisivät kaupaksi, hän jonka etupäässä piti tuntea milloin
+viljaa tarvittiin, kun ikänsä oli viljakauppoja tehnyt.
+
+Jussila huomaa selvästi, että jos hän tässä jutussa lopultakin
+alakynteen jää, niin on se auttamaton vahinko hänen muille, suuremmille
+pyrinnöilleen.
+
+Hänen on voitettava kunnan enemmistö puolelleen, joko hyvällä tai
+pahalla.
+
+-- Kun saisi sen Kartanon kukistetuksi. Tai vielä parempi, jos
+voittaisi hänet puolelleen. Hän se on koko pahennuksen juuri ja pää,
+kaikkein korkeampain pyrintöjen ja kaiken yhteisen hyvän piintynein
+vastustaja. Muu kunta olisi kyllä helpommin voitettavissa.
+
+Siinä on seikka, jota Jussila asiain silloisessa tilassa alkaa
+mietiskellä, ja jonka suhteen hän tekee laskujaan sinne ja tänne.
+
+Hän keksii lopulta keinon, jota päättää koettaa sovinnon alkajaisiksi
+kuntalaisten kanssa, ja joka hänestä sillä kertaa soveltuu erittäin
+hyvästi.
+
+Vuorenpään koulu on kesän kuluessa valmistunut, ja hän päättää Jaakon
+päivänä pitää siellä omalla kustannuksellaan uljaat vihkiäiset, hankkia
+pötyä pöytään ja kutsua sinne kuntalaisia niin paljon kuin sopii,
+hän päättää kostaa pahan hyvällä ja näyttää niille, ketä he ovat
+loukanneet. Ja tulevathan ne sinne, siitä hän on varma; eivät ilkeä
+hänen kutsuaan kieltää. Ja hän tietää myös, että moni ukko on helposti
+voitettavissa hyvällä totilasilla.
+
+Kartano on ainoa, jonka suhteen hän on kauvan epätietoinen. Kutsuisiko
+hän kaikki muut, ja jättäisi hänet yksin kutsumatta? Ei taitaisi sekään
+sentään olla sopivaa, sillä hän se on vastustajista sitkein ja hänellä
+on kunnassa puolta enemmän kuin luulisikaan.
+
+Pitkän ja perinpohjaisen harkinnan jälkeen päättää hän oman asiansa
+vuoksi alentua siihen määrään, että lähtee itse varta vasten Kartanon
+luo kutsumaan häntä koulun vihkimisjuhlaan, lähtee ankarimman
+vastustajansa luo, jonka porttia hän ei ole avannut sittenkun kunnan
+toimiin ryhtyi. Tulkoon tai olkoon tulematta, mutta hän koettaa.
+
+Ukko tervaa parhaallaan rattaanpyöriä keskellä pihaa, kun Jussila ajaa
+portille ja panee siihen hevosensa kiinni.
+
+-- Tuleepa sieltä nyt harvinainen vieras. Päivää, päivää! huutaa
+Kartano, asettaa tervasutinsa pyörän kapalle ja alkaa hangata
+kämmeniään saapasvarsiinsa. -- Päivää, päivää! Ovat käteni vähän
+tervassa. Mistä päin nyt tuuli käy, kun Jussila meille poikkeaa?
+
+Jussila ei ole huomaavinaan koko isännän kysymystä.
+
+-- Hyvinpä olette työtyri vielä vanhanakin, sanoo hän. -- Eikö olisi
+nuorempia.
+
+-- Tämähän se juuri on vanhan työtä, mutta kas, tarvitseehan vieraan
+hevoselle heiniä.
+
+-- Elkää suotta, syönyt hevonen, enkä minä tässä ennätä kauvan
+viipyäkään. Oli vaan pieni asia, niin ohimennen poikkesin.
+
+-- Mennään huoneelle, mennään huoneelle, ja tuumitaan asiat sitten,
+minä vien ensin heinää hevoselle, puhukselee Kartano ja käy tallin
+katokseen, mistä ottaa selkäänsä suuren, heinillä täytetyn silppukopan.
+-- Minulla on aina tämä heinäkoppa vieraitten varalta, sanoo hän
+mennessään koppineen Jussilan ohi, joka seisoo keskellä pihaa ja yhä
+kieltelee isäntää turhia vaivoja näkemästä.
+
+-- Tämä on hyvin mukava keino pitää heinät tällä tavalla kopassa, ettei
+hevonen pääse niitä hukkaan tärväämään eikä jalkoihinsa sotkemaan.
+Ja tässä on vielä korvassa tällainen raksi, josta saa sitaista
+kopan aitaan kiinni, näin, tällä tavalla, niin ei saa sitä hevonen
+kumoonkaan. Niitä on nuoria hevosia, jotka tarttuvat hampain kopan
+reunaan ja retuuttavat sen kumoon, mutta tätä ei saa, juttelee Kartano,
+päästää vielä suitsetkin hevosen päästä ja käskee sitten vierasta
+sisään.
+
+-- Eihän nyt olisi aikaa sisään tulla, kyllä minä pienen asiani tässä
+ulkonakin puhuisin, sanoo Jussila.
+
+-- No ei sellaista kiirettä, ettei huoneeseen ennätä, kun kerran taloon
+tulee.
+
+Jussila ei kuitenkaan huoneelle tultua tiedä, kuinka oikein
+asiansa alkaisi. Häntä alkaa vähän hävettää oma itsensä ja oma
+saamattomuutensa, ja hän istuu vaan siinä Kartanon kanssa kahden
+kesken kamarissa, niinkuin tuoliin kiinni tarttuneena ja lukko kielen
+kannassa, juuri siinä kohdassa, mistä sen pitäisi aueta.
+
+Kun on jo kauvan keskusteltu ilmoista ja sen semmoisista ja katsella
+kyyräilty toinen toistaan, saa Jussila lopulta sanotuksi: "Nythän on jo
+koulu valmis meidänkin kylässä. Saadaanpa vihdoin valoa sinnekin."
+
+-- Päivänrinteinenhän se on paikka, ei siellä pimeys ole ennenkään
+vallinnut.
+
+-- Hm! Mitä isäntä leikkiä, sivistyksen valo, joka koulusta lähtee, on
+tarpeellista sekin.
+
+-- Onpa kyllä, mutta sitäkin valoa on niin monenlaista. Minä en ole
+mikään koulujen enkä sivistyksen vastustaja, kaukana siitä, vaan
+soisin kernaasti, että nuori polvi jotain oppisi, ettei se jäisi yhtä
+tyhmäksi kuin me vanhat. Mutta minä olen ihmeekseni huomannut, että se
+nykyaikainen oppi usein vie työhalun mennessään. Sitä annetaan joko
+liian vähän tai liian paljon, tai annettaneeko sitä nurinkurisesti,
+mutta joku kierous siinä vaan on, sen olen huomannut. Kun on niissä
+kouluissa vuotta pari oltu, niin ei tahdo enää mikään raskaampi
+työkalu, mitä me vanhat olemme tottuneet leivän pyynnissä käyttämään,
+soveltua käteen.
+
+-- Mutta eihän se ole...
+
+-- Leivän tarve ei siltä vähene, mutta sitä ei enää itse viitsittäisi
+maasta yrittää. Koetetaan vaan saada sitä kaikenmoisilla sivukeinoilla,
+juuri kuin meille kasvaisi viljaa itsestään, niinkuin kuuluu
+pakanoille kasvavan valmis leipä puussa. Pyritään kaupunkiin, pyritään
+rautateille, kauppiaiksi ja keinottelijoiksi, sekä tehtaitten
+sopukoihin, pois täältä väljiltä, valoisilta vainioilta, virkaan mihin
+tahansa, vaikkapa pientä nälkää ja puutettakin näkemään -- kunhan vaan
+päästään tekemästä tätä raakaa ja halpaa peltomiehen työtä. Jätetään
+lopulta meidät vanhat imemään peipisiä pelloistamme, ja hankitaan sillä
+kouluviisaudella ulkomailta leipä.
+
+-- Vai niin kierot käsitykset teillä on kouluista.
+
+-- Tehkää te koulunne sellaisiksi, että niissä oppi ja työnhalu
+kulkevat käsikädessä, niin minä olen valmis laittamaan omaan kylääni
+koulun vaikka yksinäni.
+
+-- Vai niin kiero on teidän käsityksenne kouluista, hokee vaan Jussila,
+kykenemättä sen paremmilla perusteilla kumoamaan Kartanon väitettä.
+
+-- Koulut itse ne ovat kieroja. Vaikka meillä olisi oppia kuinka paljon
+tahansa, niin leipää tarvitsemme sittenkin.
+
+-- Vaan kun tässä viime syksynä alettiin toimia leivän eteen, niin ei
+sekään teille kelvannut. Siitäkin teitte riidan.
+
+-- No eikö ollut kiero asia sekin! En kaiketi minä menisi leipää
+kenenkään suuhun tunkemaan, ennen kuin kuulisin onko hänen nälkä.
+
+-- Mitä tässä turhia viisastellaan. Muiden parasta siinä tarkoitettiin
+ja parhaan tunnon mukaan toimittiin, niinkuin toiskuntalaiset ainakin.
+Tottapa maailmassa vielä sen verran oikeutta löytyy, ettei selvää asiaa
+vääräksi väännetä, vaikka te sitä nyt koetatte meidän niskoillemme
+ajaa. Mutta sen minä sanon, että viisainta olisi, jos aikoinaan
+jättäisitte koko riitanne. Kunnalle siinä vaan turhia kuluja hankitte.
+
+-- Jospa nyt hankittaisiin kerran mekin.
+
+Jussila yskähtää pahasti ja on aikeessa nousta istuiltaan.
+
+-- Minä en sitä juttua jätä, en vaikka jäisin ihan yksin, jatkaa
+Kartano.
+
+-- No kun riidellä tahdotte, niin annetaan asiain riidellä, pysytään me
+miehet sovinnossa, sanoo Jussila, nousten tuskallisena seisaalleen. --
+Tulkaa nyt kumminkin Jaakkona meille koulun vihkiäisiin. Olen kutsunut
+sinne muitakin kuntalaisia.
+
+-- Mitähän minä vanha mies sinne teidän joukkoonne. Olisin siellä kuin
+viides pyörä vaunuissa. Eivätpä näytä vanhat nykyaikana enää mihinkään
+muuhunkaan kelpaavan, korkeintaan sudenkuopalle.
+
+Nyt alkaa jo Jussila suuttua.
+
+-- Ette siis ota kutsuani vastaan, sanoo hän hattuunsa tarttuen, ääni
+jo paljon ylpeämpänä kuin äsken, aivan luonnollisessa voimassaan.
+
+-- Enhän minä vanha niissä osaa olla sellaisissa seuroissa.
+
+-- Osaattehan olla poissa kuitenkin. Hyvästi!
+
+-- Jumalan haltuun, Jumalan haltuun!
+
+Jussila käy kiivaasti hevosensa luo, työntää ähkäisten suitset suuhun,
+nousee rattaille ja läimäyttää hevostaan lautasille.
+
+"Jumalan haltuun!" kuulee hän vielä ukon sanat, kun tämä kokoilee
+heinän rippeitä maasta koppaansa ja päästelee sitä aidasta irti.
+
+-- Tyhmä, murahtaa Jussila rattailtaan, -- pöllöpää! että lähdin
+ollenkaan tuon itsepintaisen saiturin luo. Häntä ei käännä mikään,
+mutta pitäköön hän päänsä. Minä hänen puolueensa vielä masennan, minä
+sen hajotan niin, että hän todella jääkin viisauksineen yksin. Mennä
+hänen kanssaan puhumaan asiasta, hm! Aivan samaa kuin lähtisi vasikan
+kanssa kilpaa juoksemaan. Äs! Ja jos hän vielä kääntää tämän siksi,
+että minä muka olin hänen kanssaan sovintoa hieromassa, ja siitä
+levittelee puheita. Turkanen!
+
+Hän päättää olla sanaakaan hiiskumatta käynnistään Kartanon luona, ja
+jos siitä puheita alkaa kuulua, niin hän kieltää koko asian.
+
+
+
+
+17.
+
+
+Muutamaa päivää ennen Jaakkoa lähtee Jussila itse Helsingistä saakka
+ostamaan juhlatavaroita, kaikkea mitä hän sellaisessa tilaisuudessa
+arvaa tarvittavan. Ja sitä tarvitaan paljon, sillä hän aikoo
+hämmästyttää kuntalaiset kemuillaan.
+
+Kun hän siellä touhuaa ja juoksee kauppapaikkain väliä, niin muutamalla
+katukäytävällä, mitä näkee hän! Senaattori, sama vanha herra, joka
+heillä oli maanviljelyskokouksessakin ollut, astelee häntä vastaan.
+
+Jussila nostelee hattuaan jo matkan päässä, niin että moni
+ohikulkijakin jo tapailee päähinettään, mutta antaa tarkemmin
+katsottuaan painua kätensä alas.
+
+Senaattori näyttää olevan sama mietteihinsä painunut herra kuin
+ennenkin, ja tuskin hän huomaisi Jussilaa ollenkaan, ellei tämä vihdoin
+kovalla, innokkaalla äänellä remahuttaisi: "hyvää päivää, herra
+sinatööri".
+
+Hän sulkee häneltä suorastaan tien, ja siinä seisovat he hetken
+vastatusten, senaattori katsellen tervehtijää ikäänkuin muistellen,
+kuka hän mahtaisi olla.
+
+-- Minä olen Anton Jussila, kunnallislautakunnan esimies sieltä
+Kangasjoelta, jos herra sinatööri suvaitsee muistaa sitä
+maanviljelyskokousta, jossa...
+
+-- Kas todellakin! Hyvää päivää!Tämäpä oli ihmeellinen sattuma!
+Minä olin juuri aikeessa valtiopäivämies Kappolan kautta kuulustaa
+sieltä teidän kulmalta, juuri sieltä teidän kauniilta nummiltanne,
+jotakuta pienenläntää maatilaa. Siellä on muistaakseni hyvin kuivat,
+havumetsäiset seudut.
+
+-- No ei kuivempia koko maailmassa, herra sinatööri.
+
+-- Olisikohan kukaan siellä halukas myömään tilaansa?
+
+-- Oi oi, aih! herra sinatööri, niitä saa sieltä vaikka satoja,
+huudahtaa Jussila.
+
+-- No no, yhtä minä vaan tarkoittaisin. Katsokaa, isäntä, asia on
+tämä, ehkä voitte astua kanssani vähän matkaa tänne päin, niin puhun
+teille sen kokonaan. Minulla on kyllä maatila, jossa olen asunut
+virkalomillani, mutta se on järven rannalla, kosteassa paikassa.
+Nyt ovat lääkärit määränneet minut terveyteni vuoksi asumaan kesiä
+täydellisesti kuivassa, havumetsäisessä seudussa. Silloin tuli mieleeni
+se teidän kulma, sillä en ole missään nähnyt niin raikkaita kangasmaita
+kuin siellä. Jos te tietäisitte siinä lähiseudullanne jonkun sopivan
+tilan, jonka voisi ostaa, niin tekisitte minulle hyvän palveluksen, jos
+kuulustelisitte sellaista.
+
+-- Kyllä niitä on vaikka kuinka paljon, herra sinatööri.
+
+-- Niinkö luulette?
+
+-- On ihan varmaan.
+
+-- Sepä mainio asia. Kuulustelkaa siellä nyt, niin minä voin tulla
+vielä syksymmällä itse katsomaan ja tekemään kaupan, jos näen
+että paikka minua miellyttää. Niin, mitä pitikään sanoani, niin,
+rakennuksista ei ole suurta lukua, ei ollenkaan. Sen vuoksi minä juuri
+tekisinkin kaupan jo näin syksyllä, että voisin talven ja kevään
+kuluessa korjauttaa ja muutella huoneita mieleni mukaisiksi.
+
+-- Kyllä niitä siellä on. Minä toimitan herra sinatöörille sieltä talon
+vaikka huomispäivänä, uhoo Jussila.
+
+-- Kunhan eivät olisi kovin kalliita.
+
+-- Mitä ne siellä salokulmilla maksavat! Ja tiekin sinne meille päin on
+nyt hyvässä kunnossa, kun _minä_ sen laitatin. Ei se ole ollenkaan enää
+sellaista louhikkoa kuin herra sinatöörin viimeksi käydessä.
+
+-- Olenpa oikein rauhallinen, että sattui näin hyvästi. Minä tahdon
+tulla itse katsomaan paikkaa ja voin tulla, jaah, hän pyyhkäsee
+partaansa ja miettii kävellessään, katsellen katukäytävään, missä
+Jussila astua nytkäyttelee hänen rinnallaan melkein varpaillaan ja
+polvet notkahdellen, ettei vaan korkojensa kopinalla häiritsisi korkean
+kumppaninsa ajatuksia, -- niin, minä voin tulla sinne noin kahden
+viikon päästä.
+
+-- Mutta eiköhän herra sinatööri voisi tulla sinne jo viideskolmatta
+päivä tätä kuuta. Meillä olisi siellä silloin pieni, vaatimaton juhla,
+heh, tuotanoin. _Minä_ olen nyt saanut toimeen koulun meidän kylään,
+josta silloin viimein jo oli puhe, niinkuin herra sinatööri muistaa,
+ja pidämme siellä nyt Jaakonpäivänä pienen vihkimäjuhlan. Talonkauppa
+kyllä syntyy millä hetkellä tahansa, kun minä otan asian ajaakseni.
+
+Samassa yhtyy senaattoriin eräs toinen, vanha herrasmies. He
+keskustelevat hetkisen ja kääntyvät kävelemään Esplanaadille päin.
+
+Jussila seuraa heitä, muistamatta omia asioitaan tai ostoksiaan
+ollenkaan. Hänen suunsa on leveässä voitonriemuisessa hymyssä. --
+Ääh, sinä Kartanon räähkä, odotahan sinä! ajattelee hän. Sinuako minä
+todella lähdin kutsumaan juhlaani! Olinpa lapsellinen silloin.
+
+Senaattori katsahtaa takansa, niinkuin olisi unohtanut jotain.
+
+-- Suokaa anteeksi, isäntä, en muistanutkaan, minä tulen noin parin
+viikon päästä, vaan ilmoitan teille kuitenkin tuloni tarkemmin sitten.
+
+-- Ei siis passaa herra sinatöörille tulla ensi viikolla?
+
+-- Ei mitenkään.
+
+Toinen herra kävelee edellä, ja senaattorin katseesta voi helposti
+huomata, että hän soisi Jussilan jo lähtevän omille asioilleen. Mutta
+Jussila pysyttelee yhä matkassa.
+
+Hänen päähänsä on iskenyt rohkea, mutta ihana ajatus, ja se on siellä
+jo ennättänyt muutamassa sekunnissa muodostua täydelliseksi, valmiiksi
+kuvaksi: hän istuu senaattorin ja tuon toisen herrasmiehen kanssa
+pöydän ääressä, kaikki katselevat heitä kunnioituksella, kyypparit
+juoksevat ja kumartelevat. Onhan hänellä rahaa, yksi viisisatanen aivan
+eheänä vielä. Rohkenisiko hän kysyä? Mikä sitä estäisi, eikän siinä
+mitään loukkausta ole.
+
+-- Rohkenisinkohan minä, sanoo hän yskähdellen, saisinkohan minä
+tarjota herra sinatöörille yhden tyytinkin, ja jos tämä toinenkin
+herra, tai jos otettaisiin yksi pieni munkkipullo Seurahuoneella tai,
+ja hän viittaa peukalollaan salaperäisesti Kappeliin päin.
+
+-- Minä en kärsi väkeviä ollenkaan, vastaa senaattori jyrkästi, tehden
+kiivaan, poistavan liikkeen kädellään.
+
+-- A-a-antakaa anteeksi, herra sinatööri, että tyhmyydessäni kysyin.
+
+-- Olkaa nyt hyvä ja muistakaa vaan, mitä olemme puhuneet. Näkemään
+asti!
+
+Jussila ottaa paluumatkalla ilomielissään pienen humalan, rallattelee
+rattailla asemalta kotiin saakka, ja puhuu käsittämättömiä asioita
+Matille, joka on tullut häntä vastaan rautatielle ja istuu nyt
+takaistuimella silmät suurina ja päätänsä pudistellen, luullen
+isäntänsä kaupunkimatkalla tulleen päänvikaan, sillä tavallista humalaa
+ei se hänen mielestään ole.
+
+Kotiin tultua hyppää isäntä rattailta maahan että piha tömähtää, vaikka
+ennen usein on leiniä valitellut ja pyytänyt Mattia auttamaan. Sitten
+menee hän melkein juoksujalassa portaita ylös, sieppaa eteisessä
+emännän kainaloonsa ja pyörittää häntä siinä, lallattaen puoleksi
+laulavalla, melkein itkevällä äänellä: "kun sinä mamma-ani tietäisit --
+ai, ai!"
+
+-- Siunatkoon! Mikä sinuun on mennyt? Ethän tuollaisena ole ikinä ollut.
+
+-- Jumalan kiitos, että sain hänet kotiin, mutisee Matti. Mutta
+ennenkun on vielä ehtinyt päästää hevosta aseista, kuulee hän jo
+isäntänsä jymisevän äänen portailta:
+
+-- Matti, mene paikalla sillä samalla hevosella noutamaan Syrjälän
+isäntä tänne. Jollei hän ole kotosalla, niin haetuta. Sano, että
+minulla on tärkeätä asiaa.
+
+-- Laputtaa annan Syrjälän nyt vihdoinkin. Suotta onkin siinä kitunut
+talossaan ja tuskin jaksanut korkojaan maksaa, puhuu hän emännälleen
+mentyään takaisin huoneelle. -- Uuden isännän toimitan Syrjälään,
+sellaisen, joka ei yhtenään käy armoa anomassa ja köyhyyttään
+ruikuttamassa.
+
+Hän puhuu emännälleen koko asian, mutta he arvelevat parhaaksi pitää
+sitä vielä toistaiseksi salassa.
+
+-- Kyllähän perästä kuuluu, sanoo hän. -- Pane nyt mamma vettä
+kiehumaan, niin tekaisen tässä hiukan matkan päälle, ja onhan
+Syrjälällekin sentään annettava "pieni murheeseen", kun hän sieltä
+saapuu. Kunpa sinä olisit nähnyt kuinka me sinatöörin kanssa, näin
+juuri, tällä tavalla. Mutta vielä sinä sen kerran näet, sinäkin.
+Tulee hän meille joskus iltatotille ensi kesänä, siitä olen varma.
+Näkevätpähän vielä nämä saivartelijat täällä, millaisten miesten kanssa
+minä pidän seuraa.
+
+-- Mitähän Kappola tuumailee tästä, arvelee emäntä, hyvillään hänkin.
+
+-- Ahhah! sanoo Jussila käsiään hykerrellen. -- Kyllä se häntäkin
+pistättää. Mutta minäpä näytän, että tulee se minunkin vuoroni kerran.
+Aatteles, että sinatööri oli kirjoittaa juuri samalle miehelle tästä
+asiasta, vaan minä ennätin parahiksi paikalle. Se oli onnen potku,
+sillä arvaathan, mitä tästä olisi tullut, jos asia Kappolan huostaan
+olisi joutunut. Luuletko, että hän kateudessaan olisi meille sellaista
+naapuria toimittanut. Ei se mieskään! Ja entä tämä Kartanon joukko
+täällä! Se siitä vasta oikein hämilleen joutuu. Hävyttömät! ettei
+heille kelpaa se minkä _minä_ heille parhaaksi katson ja harkitsen.
+
+-- Syrjälä saa lähteä talostaan nyt, jatkaa hän kävellen edestakaisin
+permannolla. Se on hänelle parasta se. Minä tarjoan hänelle talosta
+sen, minkä hän on minulle velkaa. Tavaransa pahaiset pitäköön itse.
+Ja jollei hän siihen suostu, niin huomenna on uloshaku kuvernöörissä.
+Hs, mamma, kuules! Voinhan minä sinatööriltä ottaa hiukkasen enemmän,
+pikkuisen vaivani palkoiksi, hän kyllä jaksaa maksaa, mutta älä jumalan
+tähden avaa suutasi kenellekään. Tässä maailmassa täytyy olla tarkka,
+missä vaan voi.
+
+
+
+
+18.
+
+
+Koulun vihkiäiset ovat komeat, uudet väljät kouluhuoneet ovat kansaa
+täynnä. Ja kemut, jotka juhlan päätyttyä pidetään Jussilassa, ovat
+vieläkin komeammat. Ei ole sellaisia ennen kunnassa nähty, ei ole
+moni kutsuvieras sellaista kestitystä saanut parhaissa häissäkään, ja
+pyörälle se on panna monen jäykän pään.
+
+-- Katsos vaan sitä Jussilaa! Eipä näytä siltä että hän kitsastelisi,
+kuiskaillaan yleiseen. -- Minkähän vuoksi häntä aina on morkkailtu ja
+hänen tuumiaan vastustettu. Ei tämä siltä näytä, että hän mitään omaan
+puoleensa vetäisi.
+
+-- Olkaa te iloisia miehet ja hämmentäkää lasejanne, hokee Jussila.
+-- Ollaan iloisia ja sovinnossa kerran edes, kyllähän sitten taas
+riidellään. Mutta turhaan te riitelette, turhia kuluja itsellenne
+hankitte. Seuratkaa te vaan Kartanon pilliä, niin meneepä näihin
+oikeuden käynteihin lopulta koko kunnan kassa, menee vielä
+kassakaappikin. Silloin ne vasta oikein äyrit kohoavat, silloin sitä
+vasta köyhää koetellaan. Ja kenenkä sitten luulette ne hävinneet
+asianne korjaavan, kenen tarttuvan kunnan ohjaksiin? Minä en ainakaan
+sitä tee! Niin, niin, riidellään me vaan, mutta ollaan sentään tänä
+iltana ystäviä. Molskis, Tienhaara! Pistäpä sokeria lasiisi, sinä vanha
+Kaitala! Sinäkin silloin talvella huusit tuomiota minun päälleni,
+vaikka minä sinua aina olen täyspäisenä miehenä pitänyt, tahtoisit
+tehdä köyhän meistä, mutta se ei onnistu, ei se onnistu, sinä vanha
+Kaitala, sillä eihän oikeata asiata millään vääräksi saada.
+
+-- Niinhän tulin tehneeksi, mutta kukapa siitä nyt oikeastaan osaa
+viisas olla. Yksi sanoo yhtä, toinen toista.
+
+-- Kyllähän perästä kuuluu. Riidanpa teitte tästä koulustakin, mutta
+tuossa se nyt sentään seisoo, eikä siitä enää maahan painu. Ja nyt
+juomme sen harjaisia. Terve miehiä!
+
+Kovin on Jussila riemastuneena tänä iltana ja hänen iloaan on vielä
+lisännyt sekin seikka, että hänen tyttärensä on aamupäivällä pidetyssä
+johtokunnan kokouksessa tullut valituksi uuden koulun opettajaksi.
+
+Pari johtokunnan jäsentä oli tosin pannut sitä vastaan, koska hakijain
+joukossa oli ollut useita vanhempia, jo virassa olevia opettajia
+erinomaisen hyvillä todistuksilla, ja heidän mielestään olisi pitänyt
+valita joku niistä. Mutta silloin oli pastori pitänyt pitkän, vakavan
+ja sydämiin käyvän puheen, huomauttaen, ettei koululle monastikaan ole
+todellista hyötyä sellaisista opettajista, sillä vaikka he ovatkin
+eteviä kaikenmoisissa maallisissa asioissa, niin puuttuu heiltä juuri
+sen vuoksi usein tosi kristillisyys, niinkuin näidenkin todistuksista
+huomataan. Ja toisekseen ovat nuo "loistavat" opettajat niinkuin
+muuttolintuja. He kyllästyvät pian yhdessä kohti olemiseen ja hakevat
+yhä uusia, parempia paikkoja. Sellainen alituinen opettajain muutos ei
+liioin ole koulun todelliselle vaikutukselle edullista, paitsi sitä,
+että siitä on monta muuta harmia, kun yhtenään on virka avonaiseksi
+julistettava. Ja onhan se kunniakin seurakunnalle, että se oman
+nuorisonsa keskuudesta voi löytää niin kykeneväisen neitosen, kuin
+neiti Jussila on, tarvitsematta sellaista etempää etsiä.
+
+Ja kun sitten vielä Mikkola, joka myöskin kuului johtokuntaan, oli
+noussut seisaalleen ja paukauttanut jyrkän amenen pastorin puheeseen,
+että "kyllä se niin on kuin pastori sanoo, ettei niistä liian etevistä
+opettajista ole koululle todellista hyötyä", niin olivat huomanneet
+erehdyksensä nekin kaksi, jotka ainoastaan hakijain todistuksia olivat
+tahtoneet panna vaalin perustaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Viikkokauden kuluttua tuli vihdoin kirje, jota Jussila levottomuudella
+oli odottanut.
+
+Sitä luki hän uudestaan ja yhä uudestaan koko iltapäivän. Kävi välillä
+katsomassa rillojaan, jotka kiireellä olivat uudestaan maalatut, ja
+koetteli, joko maali oli kuivunut. Pistäysi sitten talliin, missä
+hänen paras hevosensa oli viettänyt jo monta vapaapäivää pehmoisilla
+pahnoilla ja purrut kauraa.
+
+Illalla maata pantua, kun tuli jo oli sammutettu, nousi hän uudestaan
+vuoteelta ylös ja sytytti kynttelin.
+
+-- Kas kun en muistakaan, oliko se nyt viides päivä, vaiko kuudes.
+
+-- Eiköhän se ollut viides, arveli emäntä.
+
+-- Pitääpä katsoa vielä vissimmäksi. Viides on. Näetkö tuollaista
+komeata "iitä", jolla hän on nimeni kirjoittanut, kun ulettuu aivan
+kufäärttin alareunaan saakka. Noin sitä on minunkin ruvettava
+kirjoittamaan, piirrettävä sitten muut kirjaimet hyvin pieniä,
+aivan niinkuin tuossa hänen omassa nimessään, ja "a" ja "ällä" yhtä
+korkeat, ja sitten heitettävä tuollainen mutka ympäri, rohkeasti noin,
+puhukselee Jussila ja heilauttaa kättään.
+
+Seuraavana päivänä ajaa hän asemalta kotiin senaattorin kanssa. Hän
+voisi ajaa suoraankin Vuorenpään tielle, mutta ajaa sentään pienen
+kierron valtatietä pitkin. "Tuo oikotie on niin huonoa", sanoo hän
+vieraalleen. Mutta siinä on valtatien varressa Kartanon talo, ja hän
+tahtoo tällä kerralla ajaa siitä ohitse, vaikkapa tulisi penikulma
+kiertoa.
+
+Kartanon väki on parhaallaan rukiissa maantien varrella, ja isäntä itse
+kuhiloitsee.
+
+Jussila ajaa siitä käyttöä ohi ja puhuu kovalla äänellä, kättään
+soikkien, millaisia tyhmiä riitapukareita ne täällä kunnassa ovat, ja
+kuinka ne kuluttavat hulluissa oikeudenkäynneissä koko kunnan kassat,
+niin ettei heitä lopulta hallitse mikään, jollei asioihin muutosta
+saada.
+
+Ruisväki katselee ohimenijöitä ja tekee hyvän päivän, isäntä nostaa
+lakkiaan, johon senaattori vastaa hypistämällä hiukan hattunsa reunaa,
+mutta Jussila ei katsahda sivulleenkaan kuin vähän toisella silmällä.
+Hän alkaa ohi tultua vaan massutella huuliaan ja nykäsee ohjaksia.
+
+
+
+
+19.
+
+
+Aika on kulunut ja on jo se vuosiluku käsissä, jonka loppupuoliskolla
+taas tulevat tapahtumaan vaalit valtiopäiville.
+
+Jussila tietää hyvin, että hänen pääsynsä sinne, että hänen
+pyrintöjensä onnistuminen riippuu kokonaan omasta kunnasta, siitä,
+saako hän ne kahdeksan miestä valitsijoiksi, joita tahtoo ja jotka
+hänen puolueensa kesken ovat siihen toimeen katsotut.
+
+Mutta siinä onkin hänellä pieni pulma edessä. Sillä riitaa jatkuu
+kunnassa yhä. Sama oikeudenkäynti, joka jo kaksi vuotta sitten syntyi
+niistä onnettomista siemenrukiista, on vieläkin päättymättä. Ja hän
+huomaa ihmeekseen, että olot ovat tämän ajan kuluessa kunnassa koko
+lailla muuttuneet. Moni mies on ruvennut harrastamaan asioita paremmin
+kuin ennen ja kulkee kokouksissa nyt itse. Hänen nimensä ei olekaan
+enää otettavissa valtakirjoihin yhtä helposti kuin tässä takavuosina.
+
+Enemmistö oli toki saatu luopumaan riidasta, joka lopulta on alkanut
+kääntyä kunnan tappioksi. Heidän innostuksensa on saatu laimentumaan
+kustannusten ja edesvastuun pelotuksella väärästä oikeudenkäynnistä, ja
+niin on moni heistä vaipunut siihen entiseen välinpitämättömyyteensä
+taas, joka aina ilmeni sanoissa: "tehkööt nyt kunnanmiehet mitä
+tahtovat, eiväthän talosta häätäne toki", ja he ovat lakanneet
+kulkemasta kokouksissa. Mutta eivät pistä puumerkkiään hekään kenenkään
+valtakirjaan. Itsepäisimmät, Kartano etunenässä, ovat puolestaan
+vieneet jutun vielä senaattiin. Ja he juonittelevat joka kohdassa,
+saattaen Jussilalle monta harmia ja päänvaivaa, häpeämättä edes hänen
+uusia, korkeita kesänaapureitaan.
+
+Valitsijamiehet ovat Jussilalla tämän syksyiseen vaaliin varmat.
+Niihin hän voi täydelleen luottaa. Hänellä on kahdeksan miestä, jotka
+ovat hänen kanssaan yhtä niinkuin hampaat samassa rattaassa, jotka
+kaikki pyörähtävät yhtäaikaa hänen kanssaan joko eteenpäin tai taakse.
+Enempää hän ei tarvitse, kunhan ne vaan saa valituiksi. Äänestäkööt
+naapurikunnassa sitten ketä tahansa. Ja heille hän on luvannut luopua
+lautakunnan esimiehyydestä, jos valtiopäiville pääsee. Siihen toimeen
+on päätetty asettaa hänen jälkeensä lukkari, lukkarin tilalle kunnan
+virkamieskoneistossa taas joku toinen, ja niin mies mieheltä hiukan
+paremmille tuloille, sillä kun rattaassa yksi hammas kerran loksahtaa
+eteenpäin, pyörähtävät tietysti samaan suuntaan kaikki muutkin.
+
+Ja valtiopäivä-asioita miettii hän jo innokkaasti, kaikkia anomuksia ja
+armollisia esityksiä, joista sanomalehdet tähän saakka ovat tienneet
+mainita.
+
+Senaattorin seuraa on hän kesän kuluessa koettanut etsiä niin paljon
+kuin mahdollista, ja ottanut aina puheeksi nämä tietonsa lähestyvien
+valtiopäiväin tehtävistä. Hänellä on suuria tuumia tekeillä
+itselläänkin, ja mainitsee hän niistä joskus kautta rantain, kun
+tietysti ei voi suorastaan sanoa, että hän mahdollisesti joutuu säätyyn
+itsekin.
+
+-- Olisipa hauskaa tietää, mille kannalle se tai tuo mies siinä tai
+siinä asiassa asettuu, sillä varmaanhan hän tulee vielä valituksi,
+juttelee hän senaattorin kanssa. Niitä esityksiäkin tehdään
+monenmoisia, yksi toivoo sitä, toinen tätä, mutta kun sattuisi sinne
+tulemaan joku, joka tuntisi tämän meidänkin paikkakunnan olot,
+joka ehdottaisi, että valtio yhdistäisi kanavalla Sälöisten jokeen
+tämän meidän kylän järven, niin se se mies olisi. Kolmen pitäjän
+latvakulmille siitä tulisi siunausta, kun saataisiin tukinuitto täältä
+salomailta suorastaan mereen saakka, puhumattakaan sitä, että halla
+ja liiallinen kosteus vähenisi, kun vedet samalla laskisivat. Mutta
+eiväthän ne voi joka paikkakunnan tarpeet tulla ilmi, kun sinne ei
+miehiä useammin vuorotella, ei tietystikään. Niin, niin.
+
+Siten toimii ja miettii Jussila ja odottaa kiihkeänä, että senaatin
+päätös tuosta riitajutusta, joka koko kunnan on sotkeuksiin pannut,
+saapuisi ennen valitsijamiesten vaaleja, sillä sen hän toivoo
+lannistavan viimeisetkin hänen vastustajistaan, ja kääntävän heidän
+kiukkunsa Kartanoa kohtaan.
+
+Ja hänen suureksi riemukseen saapuukin paperipakka takaisin senaatista
+juuri parhaaseen aikaan, niinkuin hyvän sattuman saattamana. Se saapuu
+juuri samana pyhänä kirkossa julaistavaksi, jolloin vaalikokouskin
+kuuluutetaan, ja Jussila vie sen itse heti tulisella kiireellä
+pappilaan, entiselle pitäjänapulaiselle, joka etupäässä juuri hänen
+toimestaan nyt jo kirkkoherrana saarnaa parannusta tälle riitaiselle
+seurakunnalle.
+
+Kun kirkkoherra sitten seuraavana sunnuntaina jumalanpalveluksen
+jälkeen itse nousee lukemaan kuulutuksia, kantaa lukkari hänen
+jälestään saarnatuoliin melkein sylinsä täyden paperia, ja jää
+seisomaan ylimmälle pykälälle esimiehensä taakse, suu naurun mareessa.
+
+Jussila, Mikkola ja moniaita muita kunnanmiehiä ilmestyy heidän
+jälestään sakariston ovelle ja he pistäytyvät kirkon puolelle papin
+penkkiin istumaan.
+
+Kirkkoherra lukee alussa juhlallisella äänellä, melkein kuin saarnaisi,
+mutta kun papereista ei tahdo loppua tulla, alkaa hän lopulta lukea
+tiukemmasti, eikä suurin osa seurakuntaa ymmärrä siitä enää mitään.
+Kuuluu vaan "kantajat -- vastaajat -- kunta -- pöytäkirja -- Jussila,
+Mikkola, Kukkonen -- että -- koska -- kun -- siis -- Kartano ja hänen
+asianosaisensa -- kuvernöörin oikeus -- keisarillinen hovioikeus --
+keisarillisen senaatin harkinta --"
+
+Syvä hiljaisuus vallitsee kirkossa. Vaan kun kirkkoherra on
+erittäin painavasti ja selvästi lukenut viimeisen pitkän lauseen,
+jossa "keisarillinen senaatti määrää Kangasjoen kunnan lunastamaan
+tilanomistaja Mikkolalta ja kirkonveisuunjohtajalta Kukkoselta
+kymmenellä tuhannella markalla sen siemenruisvaraston, jonka he kunnan
+oman päätöksen mukaan ovat sille hankkineet, sekä korvaamaan heidän
+oikeuskulunsa kahdella tuhannella markalla", silloin kohahtaa koko
+kirkko niinkuin hiljainen korpi, johon rajuilma äkkiä iskee, ja harva
+kuulee enää ollenkaan, että kirkkoherra vielä määrätyksi päiväksi
+julistaa kunnankokouksen, jossa muun muassa valitaan valtiopäivämiehen
+valitsijat.
+
+Sanankuulijat poistuvat kiireellä kirkosta, ja moni katsahtaa
+käytävällä melkein arasti taakseen, että eiköhän sieltä vielä
+tule jotain pahempaa, eiköhän siellä jo ole kirkkoherran kädessä
+säkenöivä, kaksiteräinen miekka, sellainen, jolla keruubi ajoi Aatamin
+paratiisista hänen pahain töittensä tähden. Vaan he näkevätkin
+kirkkoherran poistuvan päinvastaiseen suuntaan, kuorin kautta
+sakaristoon, ja tarjoovan kättä siinä ovella seisoville kunnanmiehille,
+jotka hymy huulilla ottavat vastaan hänen onnittelunsa tämän ikävän
+jutun onnellisesta päättymisestä.
+
+
+
+
+20.
+
+
+Kaikki ei sentään ollutkaan vielä niin onnellisessa lopussa
+kuin luultiin. Sillä kun Jussila sai käsiinsä ensimmäisen
+sanomalehtinumeron, näki hän siinä kauhukseen kummia. Uuh! Haarasivatko
+hänen silmänsä, vai näkikö hän oikein?
+
+Siinä oli joku ehdottanut valitsijamiehiksi heidän kunnasta hänen
+pahimpia vastustajiaan, ensimmäisenä tilanomistaja Vuorisen, tuon
+entisen, viralta erotetun lautakunnan esimiehen.
+
+Sehän oli aivan uusi katala keksintö, sillä eihän sellaista oltu ennen
+nähty, että jo valitsijoitakin lehdissä ehdolle pantiin. Se oli aivan
+hänen päänsä varalle keksitty. Aikoiko siis kunta uudestaan juonitella?
+Nostiko se kummitus vielä päätään, jonka hän jo luuli ainiaaksi maahan
+painaneensa? Onko häntä vastaan vielä kerran nouseva samanlainen
+rymäkkä kuin ruisjuttua aljettaissa? Nyt sen vaikutus olisi kauhea!
+
+Hän huomasi heti, mistä tämä oli lähtenyt ja mitä tämä merkitsi. Se oli
+sitä samaa hapatusta, jota kerran ennenkin oli hänen tielleen viskattu.
+Mutta antaisivatko kuntalaiset vielä Kartanon puolen vietellä itseään,
+eivätkö ne vielä olisi viisastuneet edellisestä? Jumala sen tiennee?
+
+Jussila lähtee heti ajamaan kirkolle, mistä hän aina ennenkin on saanut
+apua asioihinsa. Mutta siellä hänen kauhunsa lisääntyy vaan. Hän on
+mennä mykäksi, kun kuulee, että kirkkoherra ja lukkari juuri ovat
+keksineet salaisen liiton, joka on syntynyt heti kuulutuksen jälkeen
+jo kirkonmäellä viime pyhänä, ja jonka tarkoitus on toimittaa näille
+valtiopäiville Kartano!
+
+-- Mistä tämä tällainen innostus valtiollisiin asioihin, juuri
+kuin olisivat ennen ottaneet osaa niihin, kun eivät edes tienneet,
+milloin valtiopäiviä istuttiinkaan! ihmettelee kirkkoherrakin.
+-- Kansanvillitsijät! jatkaa hän. -- Se on vaan ikävää, että
+tässäkin huomataan sama turmiollinen ilmiö, kuin monessa muussakin
+kohdassa, että kun joku uusi aate alkaa voittaa alaa yksinkertaisen
+kansan keskuudessa, niin ottaa se useimmin ensimmäiset askelensa
+antikristuksen teitä.
+
+-- Eikö tämä ole ilkeyttä, eikö tämä ole pilkan tekoa koko
+edustuslaitoksestamme! huudahtaa Jussila hengästyneenä. -- Äijän kötys,
+joka tuskin tuntee omat tunkionsa, häntäkö valtiopäiville! Tämä on
+kostoa eikä mitään muuta. Mitähän sinatöörikin tästä sanoisi? Ikävätä,
+että hän ennätti jo muuttaa kaupunkiin.
+
+Kirkkoherra epäilee, että siitä toimesta ei tule mitään, ja lukkari on
+ihan varma, että se on vaan mitättömän vähemmistön juonittelua, sillä
+suurin osa kuntaa ei rohkene enää heitä vastaan asettua.
+
+Mutta Jussilan rauhalliset valtiopäivämietteet ovat siitä huolimatta
+menettäneet tasapainonsa ja miehissä koetetaan niitä saada ennalleen
+taas, sillä eihän siitä tiedä, kuinka voisi käydä, jos pahasti sattuisi.
+
+Kirkkoherrakin on kovin innostunut näihin maallikoitten asioihin.
+
+Kulkeissaan virkatoimissa pitäjällä, ottaa hän joka kerta, kun vaan
+on miehiä koolla, tämän asian puheeksi, ja nauraa ivallisesti, että
+Kartanoa muka koetetaan valtiopäiville.
+
+Jos silloin sattuu olemaan Kartanon puoltajia saapuvilla, niin
+kieltävät nämä asian ensin, mutta kun huomataan, että se on jo
+yleisesti tunnettu, niin arvellaan, että "eipä taitaisi hullummaksi
+olla, vaikka hänkin sinne kerran pääsisi. -- Pitäisi hän ainakin
+köyhäin puolta siellä. Mutta valitsijamiehethän sen asian päättävät."
+
+-- Paraskin köyhäin puoltaja. Onpa hän petkuttanut niin köyhiä kuin
+rikkaitakin, kaikkia, jotka hänen yllytyksestään menivät väärää asiaa
+puoltamaan.
+
+-- Vaan sepä oli meidän mielestämme oikea.
+
+-- Ettekö kuulleet kirkossa mikä se oli. Kaksituhatta saatte maksaa
+kuluja vielä. Ja mikä pahinta, jos nyt Jussila tahtoo, jos hän tahtoo
+pahan pahalla kostaa, jota hän ei minun tietääkseni tosikristillisenä
+miehenä sentään tee, mutta jos hän tahtoisi, sanon minä, niin aimo
+sakon saisitte vielä lisäksi tästä väärästä riidastanne.
+
+Ja samaan suuntaan puhuvat muutkin.
+
+-- Sakkoa tulee, että paukkuu, ja kiittäkää jos sillä pääsette.
+Tällaisesta väärästä korkean sinaatin vaivaamisesta on moni mies
+istunut linnassa. Niin oli sinatööri itse pappilassa jo kesällä
+puhunut, kun tunsi tietysti asian hyvästi, ja ihmetellyt oli, että on
+sillä Jussilalla silloin lampaan maksa, ellei tästä hyvitystä vaadi.
+
+Jussila itse on kokouspäivän lähestyessä jo kutakuinkin levollinen,
+sillä kaikista kylistä saa hän hyviä, lohduttavia tietoja. Mutta hän on
+sisällisestä kiihkosta hiukan hermostunut, sillä sellainen kuumuus on
+pannut vavahtelemaan jo hänenkin vanhan ruumiinsa.
+
+Hän ei oikein tiedä, kuinka esiintyisi kokouksessa, ja sen vuoksi
+päättää hän tahallaan mennä sinne hiukan myöhempään, ajatellen, että
+alkakoot siellä nyt ensin muilla asioilla.
+
+Mutta kun hän astuu kunnanhuoneeseen sisään, käy vieläkin kerran väre
+hänen selkäpiissään, sillä vastoin odotustaan huomaa hän huoneen olevan
+täynnä ja uuden riidan taas täydessä käynnissä. Voi kirousta, jos
+niillä täällä on enemmistö!
+
+Hän näkee ovensuussa Kartanon, Vuorisen ja muutamia muita ankarimpia
+vastapuolueen miehiä. Mutta itse asiassa ei niitä siellä sentään
+monia ollut, sillä enin osa kokousmiehistä oli torppareita,
+itsellisiä ja muita sellaisia, joilla ei ollut mitään sananvaltaa
+valtiopäivähommissa. He olivat tulleet sinne vaan sen vuoksi, että
+luulivat siellä vielä jatkuvan riitaa rukiista, joihin hekin pienistä
+varoistaan saivat nyt lisä-äyriä maksaa.
+
+-- Siinä se on meidän tuleva edusmiehemme, kuiskaa Vuorinen Kartanolle,
+kun Jussila astuu heidän ohitsensa ja käy puheenjohtajan pöydän viereen
+istumaan, pistäen sikaarin hopeasuulaimeensa palamaan. -- Hän sinne
+nyt näyttää pääsevän, koska on täällä koko puolue koossa ensimmäisestä
+viimeiseen.
+
+-- Pääsköön. Kernaasti minä sen hänelle suon, koska hän itse
+sinne sellaisella innolla kuuluu pyrkivän. Suotta rupesitte minua
+lapsettelemaan.
+
+Kysymys on parhaillaan siitä, millä tavoin kunta edullisimmin ja
+pienimmällä tappiolla muuttaisi rahaksi nuo riidassa olleet rukiit,
+koska niitä kuitenkaan ei tarvita, ja siitä on syntynyt ankara
+väittely, jota torpanmiehet ja itselliset huudoillaan sotkevat.
+
+Jotkut tahtovat, että ne jätettäisiin vielä kevääseen myömättä, koska
+silloin vilja aina on kalliimpaa kuin näin uutisen aikana, ja tarvekin
+suurempi, varsinkin köyhemmillä.
+
+Mutta Mikkola ja lukkari vaativat kivenkovaa, että ne on myötävät
+huutokaupalla nyt heti viidenkymmenen hehtolin osuuksissa, ja samaa
+mieltä ovat kunnanmiehet kaikki.
+
+-- Mikä niitä yksin hehtolin jaksaa vasaroida, inttää lukkari.
+
+-- Kyllä ne nyt avitsoonilla myödään, viisikymmentä hehtoa lyönnillä,
+kiristää Mikkola tiukoista huulistaan.
+
+Silloin tulistuu Kartano niin, että vanha leuka värähtelee.
+
+-- Ettette te häpeä! huutaa hän. -- Eikö tässä jo ollut kunnalle
+tarpeeksi häviötä, ja te vielä kuormaa kuorman päälle tahdotte.
+Luuletteko te kenenkään köyhemmän, jonka todella täytyy leivän ainetta
+ostaa, pystyvän kymmeniin hehtoliin? Tahdotteko pakottaa heitä sitten
+keväällä itseltänne ostamaan tätä samaa viljaa, jolle te itse silloin
+määräätte hinnan.
+
+-- Kuka täällä puhuu kunnan häviöstä, sanoo silloin Jussila
+pilkallisesti. -- Eikö se olekaan kunnan häviötä se kaksituhatta, jonka
+Kartano on turhalla riidan yllytyksellä kunnalle hankkinut.
+
+-- Älkää te aina syyttäkö minua näistä kulungeista. Jos se olen minä
+yksin, joka lakiin ja oikeuteen luottaessani olen turhia menoja
+hankkinut, niin minä tahdon ne myös yksin maksaa. Minä en tahdo
+kunnalle penninkään häviötä, vaan maksan paikalla, sanoo Kartano ja
+pistää kätensä povitaskuun.
+
+Hämmästys on yleinen ja kansa ovenpuolella alkaa huutaa "hyvä, hyvä",
+niin ettei siltä kuulu muuta puhetta ollenkaan.
+
+-- Haa, kääkkä! murahtaa Jussila. -- Onko hänellä vielä sellainenkin
+valtti kourassa. Vieläkö hän sillä keinolla koettaa vetää miehiä
+puoleensa.
+
+Kartano astuu jo puheenjohtajan pöydän luo lompakko kourassa, mutta
+silloin tunkeutuu miesten lomitse Paukolan isäntä esiin, ja huutaa
+hätäisesti, tarttuen hänen hihaansa:
+
+-- Ei pidä maksaa, älkää helkkarissa rahaanne noin heittäkö. Me emme
+maksa kuluja enempää kuin jyviäkään, vaikka olisi kymmenet sinaatin
+päätökset. Pitäkööt omansa.
+
+-- Mitä, mitä?
+
+-- Ei makseta, huutaa Paukola innoissaan. -- Kunnanhan piti vaan
+taata heille. Olinhan minäkin kokouksessa silloin ja muistan. Asia on
+oikeuksissa sotkettu.
+
+Nyt syntyy sekamelska, jonka ylitse kuuluu ainoastaan Paukolan huuto:
+"minä olin ja muistan asian. Siinä on tehty väärä pöytäkirja..."
+
+Pam! paukahtaa samassa Jussilan nyrkki kaiken muun rähinän seassa
+puheenjohtajan pöytään niinkuin rumpu porilaisten marssissa, niin että
+kirjoja poukahtaa lattialle, ja meteli hiljenee.
+
+-- Minä kysyn kunniani perään! ärjäsee hän ja on tulipunainen
+kasvoiltaan, -- ei niin paljon tämän loukkauksen vuoksi, kuin siitä
+pikaisesta mielihyvän tunteesta, että sai näin hyvän tilaisuuden
+osoittaa mahtiaan.
+
+-- Minä kysyn kunniani perään, toistaa hän vielä ja iskee uudestaan
+nyrkkiään. -- Kuka rohkenee sanoa minua pöytäkirjan väärentäjäksi,
+sillä minä juuri sen kirjoitin.
+
+-- Enhän minä, tuotanoin, alkaa Paukola hämillään, -- enhän minä sitä
+väärennykseksi sano, mutta eikö siinä jotain takuusta vaan puhuttu.
+
+-- Ehkä puheenjohtaja lukee vielä kerran sen pöytäkirjan, koska tässä
+rohjetaan ruveta minua ja keisarillisen sinaatin päätöksiä solvaamaan.
+
+-- Siinä kuulitte, sanoo Jussila, kun pöytäkirja on luettu, ja onpa sen
+alla vielä Paukolan omakin puumerkki.
+
+-- Mutta eipä siinä oltu oikein yksimielisiä, niinkuin pöytäkirjassa
+mainitaan, väittää Paukola. -- Vastaanhan olin minäkin ja olipa
+muistaakseni muitakin, ettei niitä kunnan kassasta...
+
+-- Eipä näy pöytäkirjassa mainittavan, ja itsehän sen olette
+todistaneet oikeaksi.
+
+-- Vedinhän minä siihen puumerkkini, kun käskettiin, mutta en minä
+ymmärrä, kovin tämä asia ja riita on minusta tuntunut kummalliselta.
+Toisin se silloin minusta piti olleen...
+
+-- So, so! tiuskaa Jussila.
+
+-- Taikka toisin minä sen ymmärsin --
+
+-- Mutta tämäpä ihmettä, että minua sittenkin tahdotaan väittää
+väärentäjäksi. Minä kysyn kunniani perään, sanon minä. Lautamies
+Sillperi siellä oven suussa, tulkaas tänne! Minä käsken teitä manaamaan
+talollisen Paukolan heti tässä kaikkein kuullen ensi käräjiin
+vastaamaan törkeästä kunnianloukkauksesta, sanoo Jussila ojentaen
+niskaansa ja tohauttaen sieraimistaan niinkuin pillastunut hevonen.
+
+Lautamies tekee keskellä kokousta tehtävänsä, ja Jussila heittää
+hänelle markan manuupalkaksi.
+
+Kaikki ovat hiljaa, Paukola katsellen ympärilleen ja kyhnien tukkaansa
+niinkuin olisi hukannut lakkinsa.
+
+Miesjoukosta alkaa kuulua tukautettua supatusta: -- Katsos minkä
+teki. Ei sen kanssa niinkään vaan sovi leikitellä. Kovat ne ovat
+sinaatin päätökset. Mutta miksei tultu kokoukseen silloin, niin itsepä
+tiedettäisiin. Lähtään jo ajoissa pois tästäkin.
+
+Miehiä alkaa hiljalleen poistua huoneesta, mutta Jussila seisoo vielä
+yhä punakkana paikallaan rinta kohoillen. Hän heittää murhaavan
+halveksuvan katseen oven puoleen päin, johon Kartano ja Vuorinen ovat
+jääneet niinkuin sivultakatsojina odottamaan kokouksen loppua.
+
+Jussilan sisällinen riemastus nousee näinä muutamina silmänräpäyksinä
+korkeimmilleen ja hänen aatoksensa kiihtyy. Koettakaapa vieläkin estää
+minua, pankaa parastanne nyt! Eipä tule siitä enää mitään, ei riitä
+siihen enää teidän typerät kallonne, ajattelee hän. Ja innostuksensa
+vallassa hän näkee kaikki tapahtumat, jotka ovat olleet ja jotka vasta
+tulevat olemaan yhteydessä sen hänen korkeimman pyrintönsä kanssa,
+jonka hän nyt varmaakin varmemmasti tietää saavuttavansa.
+
+Hän näkee Kappolat ja säätytalon vahtimestarit ja kaikki ne, joita
+hänen voittonsa on ällistyttävä. Hän näkee itsensä jo säädyn
+istuntosalissa, missä virkaveljet hartaina ja ihmetellen kuuntelevat
+hänen esityksiään, hän näkee itsensä jo viisillä valtiopäivillä
+perätysten ja kaulassaan suuren hopearahan, hän näkee itsensä jo omassa
+haudassaankin, jonka päälle sinatöörit ja säätyjen lähettiläät laskevat
+seppeleitä, ja jolle kiitollinen kansa pystyttää kiven...
+
+Hän hyökkää puheenjohtajan pöydän taa, töyttää tämän käsipuolesta
+sivuun, ja alkaa puhua kovalla äänellä. Sanoo huomanneensa, kuinka
+häntä täällä kunnassa on vuosien kuluessa koetettu monella tavalla
+solvata. Kuinka häntä on koetettu jo sanomalehdissäkin häväistä,
+kuinka häntä on vastustettu sanoilla ja töillä, salaa ja julkisesti.
+Ja kaiken tämän hän on saanut palkkioksi siitä, että on omia vaivojaan
+säästämättä, omia kulunkejaan katsomatta aina rehellisesti kunnan
+yhteistä hyvää harrastanut. Mutta pilkkaajain pistot eivät ole häneen
+pystyneet, hän on niistä huolimatta voinut säilyttää terveytensä ja
+kykynsä, jonka hän aina vieläkin on valmis uhraamaan kuntansa ja
+vaikkapa koko isänmaankin hyväksi.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59087 ***