diff options
Diffstat (limited to '59087-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59087-8.txt | 5830 |
1 files changed, 0 insertions, 5830 deletions
diff --git a/59087-8.txt b/59087-8.txt deleted file mode 100644 index a7bbae1..0000000 --- a/59087-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5830 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kunnanmiehiä, by Kalle Kajander - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kunnanmiehiä - - -Author: Kalle Kajander - - - -Release Date: March 18, 2019 [eBook #59087] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNNANMIEHIÄ*** - - -E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - -KUNNANMIEHIÄ - -Kirj. - -KALLE KAJANDER - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1899. - - - - -1. - - -Ollaan keskellä kesää, juhannuksen jälkeisellä viikolla. On ollut -pitkältä poutasäätä ja etelätuulta, ja sen vuoksi on päivä heti -aamusta helteinen, ilma kirkas ja kuiva, sellainen kuin se useimmin -keskikesästä on meidän korkeilla kangasmailla, joissa kivensekainen -hiekka vielä aamulla henkii edellisen päivän lämpöä ilmaan, eikä mikään -yöllä jäähtynyt järven pinta levitä kosteutta ympäristöön. - -Tosin on talon alla pieni suo ja kaitainen, kaislarantainen lampi, -mutta suon on talon omistaja, Anton Jussila, ojittanut ja viljellyt. -Vaan talon takana heti kohoaa tuhkakuiva nummi, joka pelkkää kanervaa -ja pientä kuivaa mäntyä kasvaen siitä leviää pohjoiseen päin yhtä -tasaisena peninkulman matkan. - -Vaikka on vielä varhainen aamu, häärii Jussilan pihalla sentään jo -miehiä paitahihasillaan. Mutta paidan hihat ovat hehkavan valkeat ja -naama on miehillä pestynä ja siistittynä kuin kirkkoon hankittaissa, -josta heti huomaa, etteivät he ole tavallisessa arkitouhussa. Ja -punaisenkirjavissa pyhähameissaan ovat lypsäjätkin tarhassa, kulkien -siellä helmat koholla, etteivät likaisi liepeitään, ja paljain jaloin, -etteivät siistityitä kenkiään lehmänjälkiin astuisi. Ainoastaan yksi -piioista on vielä ihan arkitamineissaan, sillä hän pesee, sukii ja -hankaa olkitukolla kahta talon komeinta sarvipäätä, jotka ovat muusta -karjasta erotetut ja ulkopuolelle tarhan aitaa kytketyt. - -Miehet pystyttävät parhaillaan, toiset katolta köysillä vetäen, toiset -maasta puskureilla työntäen pitkää riukua talon muhkean päärakennuksen -päätyyn, ja komentoa pitää isäntä itse. - -Hän seisoo tikapuitten juuressa keppi kädessä, johon takakenoon nojaa, -pitäen toista jalkaansa tikapuitten alimmalla pykälällä. Suussa palaa -hänellä hopeisessa hammasluussa sikaari, jonka puhuessaan ottaa -käteensä, kuivasti yskähtäen ja sylästen. - -Hän on juhlapuvussa jo hänkin kaikin puolin, paitsi takkia, sillä hän -on vielä näin työn touhuun tullessaan vetänyt ylleen vaan kevyen, -valkoisen arkinutun. Mutta jäykiksi silitetyt kalvosimet ovat jo -paikoillaan ja pyrkivät yhä solahtamaan hänen nyrkeilleen, kun hän -kätensä alas laskee, niin että niitä pitää yhtenään tunkea takin -hihaan; ja valkea pönkkäkaulus kalvaa itsepäisenä niskaa joka kerta -kun hän päätään ylöspäin kääntää katsoakseen miehiä katolla, niin että -silloin aina täytyy sormin kaivaa niskan ja kaulustan väliä, juurikuin -siellä olisi jotain liikoja esineitä. - -Vaatteiden hienouteen ja ryhtiin nähden luulisi Anton Jussilaa täydeksi -herrasmieheksi, joksikin insinööriksi, joka on tänne tullut valvomaan -lipputankojen pystyttämistä. Hän on keski-ikäinen mies, pikemmin -vanhemmalla puolella jo, kookas ja vankkatekoinen, pää hartioista -vähän eteenpäin kumartuneena, niinkuin aina vaanisi jotakin. Naama -sileä ja parraton, nenä suora. Kasvoilla on jonkunlainen sekoitus -nykyistä herrassäädyn hienohipiäistä, raukeata valjakkuutta, ja vanhaa -maalaista, hien ja pölyn panemaa pohjaväriä. - -Sillä aikaa kun lipputankoa pystytetään, heittää isäntä vähän väliä -silmäyksen maantielle, joka pitkänä mutkikkaana viivana näkyy siihen, -laskeutuen loivaa nummen rinnettä alas, ja kulkee parin kivenheiton -päässä talon ohitse, seuraten nummen kuvetta vähän etempänä olevaan, -taajasti rakennettuun Vuorenpään kylään. - --- Etkö näe siellä jo Mattia tulevan? kysyy hän rengiltä, kun tämä on -saanut jokkapuulla tangon huoneen päätylautaan kiinnitetyksi. - -Renki siristää kädellään varjoten silmiään nummelle päin, vaan ei sano -vielä etempääkään mitään näkyvän. - --- Se tästä vielä puuttuisi, ettei pehtoori antaisikaan lippuja ja -kaikki muu alkaisi olla valmista! Tuohonko ne sitten jäisivät tyhjinä -törröttämään, mutisee Jussila puoleksi itsekseen. -- Pannaan pystyyn -toinenkin salko sentään, sanoo hän miehille, ja he siirtyvät kaikin -rakennuksen toiseen päähän. - -Hän istahtaa kivelle miettivän näköisenä ja jatkaa äskeistä puhettaan -melkein itsekseen nytkin, mutta kumminkin sillä selvästi huomattavalla -sivutarkoituksella, että "nähkääs te rengit, kyllä minun päätäni -sentään monellaisilla huolilla vaivataan, joista te ette tajua mitään". - --- Ptohhoh! tohauttaa hän yskähtäen ja sylästen ja ottaa tasalierisen -olkihattunsa päästään, jolloin tulee näkyviin otsasta lakuaiseen -saakka paljas pää, antaen hänen kasvoillensa kunnioitusta herättävän -ulkomuodon. -- Ei pitäisi kaikkiin poikaviikareihin luottaa, jotka -eivät kumminkaan saa mitään toimeen. Olisi parempi olla esimiehenä ja -toimikuntana yksinään, kun kumminkin saa kaikesta yksin huolen pitää. --- Lupasi hankkia ja jo eilen toimittaa tänne liput -- ja jos nyt Matti -ei asemalta saa lainaksi niitä keisarinlippuja, niin johan tästä tulee -kantaali! - --- Kanttoriko se lupasi toimittaa? kysäisi yksi miehistä kuunneltuaan -isännän puhetta. - --- Se lupasi toimittaa ja sen piti toimittaa, vaan eihän siitä tule -koskaan mitään, vaikka se joka kohtaan nenineen tunkee. Hyvä mies -muuten, mutta ei saa mitään valmiiksi. Mitä tästäkään nyt tulisi ilman -minua. - --- Eihän niistä näytä koko pitäjään muistakaan hommista tulevan kahta -kokoon --. Mutta miksei meidän isäntä ota sitä kunnantuomarinkin -virkaa, niin taitaisipa tulla asioista valmista, sanoi taas renki, -kurkistaen salkoa nostaessaan lakkinsa lipun alta isäntään, jota hän -tällaisen puheen tiesi aina hivelevän. - --- Hmm! Ehkäpä kyllä kävisikin asiat paremmin, virkkoi isäntä, niinkuin -mietteihinsä painuen. - --- Jo tulee Matti pölynä nummella, huusi samassa mies katolta. - -Helpotuksen huokaus pääsi isännän rinnasta, jo oli kuin hänen päänsä -olisi kohahtanut pari tuumaa ylemmäksi pönkkäkauluksen sisästä. Tätä -hetkeä, tätä maanviljelyskokousta, joka hänen tilalleen nyt oli -tulossa, oli hän odottanut jo viisi vuotta, aina siitä saakka, kun -viimeinen sellainen kunnassa pidettiin. Ja nyt oli kaikki valmiina! -Itse oli hän kaiken valvonut ja hiuskarvalleen piti kaiken olla -kunnossa, niin että näyttää kehtasi. Kyllä kelpasi ottaa vastaan -naapuripitäjän ylpeitä rusthollareitakin, ja vaikka ketä tulkoon! -Kaikki oli käypä juuri niinkuin hän oli kuvitellutkin: Talo liputettu, -rakennukset, pellot, kalut ja karjat, miehet ja hevoset ja isäntä -itse mallikelpoisessa kunnossa. -- Tämä se oli hankkiva hänelle arvoa -laajemmaltakin, ei vaan omassa kunnassa. Kyllä ne ovat aina muitten -pitäjien kokouksissa meitä morkanneet, mutta näkevätpähän nyt. -- -Saadaanpa kohta lukea sanomissakin -- vielä tällä viikolla saadaan -lukea yli koko maaherran läänin -- ja ehkäpä Suometarkin mainitsee, -että on tälläkin kulmalla miehiä, jos johonkin tarvitaan, vaikkei -niistä ole tähän saakka tietty -- on Anton Jussila -- kuntakokouksen ja -maanviljelysseuran haaraosaston puheenjohtaja. - -Hän alkoi kävellä edestakaisin sannoitettua käytävää päärakennuksen -edustalla, heilutellen keppiään ja hyräillen jotain. - --- Hoi, Tiina! huusi hän mahtavalla äänellä, seisattuen äkkiä ja -kääntyen tarhan puoleen päin. -- Viitosen saat juomarahaa, jos tulee -lehmistä palkinto! Hankaa niitä nyt vielä olilla, tee jauhoista juoma -ja pane parasta apilasta eteen. - -Samassa ajoi jo Matti pihaan, hevonen läähöttäen, ja isäntä riensi -vastaan, mutta Matti ajoi suoraan tallin eteen ja alkoi päästää hevosta -aseista. - --- Antoihan se liput? huusi isäntä. - --- Niin kuka? - --- Pehtoori tietysti. - --- Sepä juuri ei antanutkaan -- - --- Ei antanut! Se roisto! Ne herrat, ne ruunun rotat! Mistä me nyt -- -ja tangot ovat jo pystyssä, ja -- mitä se konna sanoi? - --- Sanoi vaan, ettei niitä ruunun kaluja saa lainata ehdolla millään, -se seisoo reklementissä -- ei vaikka oma veli hakisi. - --- Kyllä minä niiden hunsvottien reklementit, huusi isäntä ja iski -kepillään ilmaa niin että viuhahti. -- Tulkoonpaskin vielä meidän -lammelle sorsia ampumaan. - -Salon nostajat olivat jättäneet naulauksensa ja kuuntelivat korvat -pystössä isännän mehkaa. - --- Lyökää salko kiinni vaan että paukkuu, liput niihin pitää tulla -vaikka maa nielköön, huusi Jussila ja alkoi juosta puuhkuttaa -huoneeseen päin. - --- Elkää hätäilkö, ennätti Matti huutamaan jälestä -- onhan niitä -täällä ratasten korissa puoli tusinaa. - --- Mitä tulimmaisen juonta? Mitä sinä houkkailet, kun juuri sanoit -ettet saanut. - --- Enhän minä pehtoorilta saanutkaan, mutta lukkarilta sain. Onpa -mokomain tähden saanut ajaa retuuttaa koko yön, sanoi Matti, ja alkoi -astuskella pihaporttia kohti punaisen ja sinisen kirjava vaatemytty -kainalossa. - --- Paljon kuuluu tulevan näyttelyyn väkeä rautatietäkin, sanoi hän -antaissaan isännälle myttyä. -- Sanoi asemamies langalla tilatun -kymmenen hevosta, ja kuuluu tulevan sinatöörikin, mikä lie herra -- - --- Mitä -- mikä? tiuskahti Jussila hätäisesti, silmät välähtäen, ja -astui kiivaasti askelen Mattia kohti pää vielä enemmän etukuukassa kuin -tavallisesti. - --- Mistä minä tiedän mikä se on, mitä ruunun herroja, sanoi Matti -melkein pelästyneenä -- mutta sinatööriksi sitä asemamies touhuissaan -sanoi, ja sieltä se Helsingistä päin kuuluu tulevan ja hevosen on -tilannut. - -Isäntä pyörähti ympäri kantapäillään niinkuin nuori poika ja napsautti -sormiaan. - --- Ahaa, kyllä arvaan, sanoi hän. -- Hae Matti kaksi sileää -haasiariukua, pannaan liput portin pieliin myös. - -Ja hän riensi kaulustansa kohennellen, ylenmäärin tyytyväisen, vaikka -vähän hämmentyneen näköisenä avoimesta lasieteisen ovesta sisään. - -Mutta Matti seisoi ja katseli vielä hetken eteisen oveen, mistä -isäntä oli kadonnut hänen näkyvistään, ja kyhni niskaansa. -- Mikähän -siihen nyt meni? -- Ensin tutkasee tuimana -- sitten lauhtuu taas ja -pyörähtelee kuin tanssiin lähdössä --. Hän muisti sitten haasiariu'ut -ja alkoi kävellä katselemaan mistä niitä löytäisi, mutta mennessään -höpisi hän vielä: -- Sinatööri... sinatööri... pitääpä senkin kumman -vielä näkemän... mikähän lie. - - - - -2. - - -Muutamia naapuripitäjiä oli yhtynyt yhteiseksi maanviljelysseuraksi -toimeliaitten miesten hommasta, niinkuin tapana on ollut monella -muullakin kulmalla maatamme, ja suurimpana yllykkeenä siinä on -ollut noitten innokkaitten alkuunpanijain syvä harrastus "maamme -pääelinkeinon, maanviljelyksen, ja sen sivuhaarain kohottamiseen", -kuten sitä tavallisesti sanotaan. Ja niin on valittu toimikunnat -ja puheenjohtajat, kasöörit ja kirjurit, ja sitten vielä erikseen -haaraseurojen s.o. kuhunkin eri pitäjään toimikunnat esimiehineen -jne., on haettu valtionapua, kartutettu kassaa jäsenmaksuilla ym. ja -määrätty kaikille valituille virkamiehille palkkiota itsekullekin -vaivansa mukaan. Touhua siinä on ollut kovasti, jäseniä on koottu -seuraan, on pidetty kokouksia ja näyttelyitä, on kulettu ja hääritty -ja innostuttu. Mutta se vaivannäkö on ollut hauskaa, niinkuin ainakin -yhteisten ja uusien asiain hyväksi toimiminen, josta toivoo jotain -hyötyä lähimmäisilleen. - -Anton Jussila -- tai niinkuin häntä ennen, kun ei vielä ollut isäntänä -talossa, yleiseen kutsuttiin: Jussilan Anttoo on ollut pitäjänsä -puuhaavimpia miehiä, mitä maanviljelysseuraan koskee, vaikkakin se jo -oli perustettu ennenkuin hän oli vaikuttavaan asemaan kunnassa päässyt -ja vaikka se kunnia häneltä puuttui, että olisi ollut seuran kulmakiveä -laskemassa. - -Mutta nykyään hän on esimiehenä haaraosastossaan ja on innokkaaksi -huudettuna maanviljelijänä sen kunniaviran saanut, kun entinen esimies -vanhuutensa ja laimeutensa vuoksi oli pitänyt siitä toimesta syrjäyttää. - -Ja kuka sitten olisi siihen toimeen kelvannut, jollei juuri Anton -Jussila, joka aikoinaan oli kaksi vuotta käynyt maanviljelysopistossa, -oli pannut isältään perityn, velattoman talon mallikelpoiseen kuntoon, -ollut yrittelevä mies töissään ja toimissaan sekä monenmoisissa -"ahvääreissä", kuten hän itse sanoi, ja niillä osannut kartuttaa -varallisuuttaan -- joka ominaisuus useimmin vaaditaan luottamustoimiin -päästessä. Ja oli hän jo parhaallaan jäsenenä säästöpankin -johtokunnassa sekä kuntakokouksen puheenjohtajana, ja jotkut hänen -ystävistään olivat jo siinä hommassa, että hänestä ensi vaaleissa -tehtäisiin kunnallislautakunnan esimies, kun entinen vakinainen oli -pari vuotta sitten kesken virkaansa kuollut, ja nykyinen virkaatekevä, -nuori, koulunkäynyt herrasmies, ei ollut saavuttanut niitten suosiota, -joiden sana kunnan asioissa enimmin painoi. - -Miestä siinä tarvittiin kunnan toimissa jos tarvittiin -maanviljelysseurankin eleillä pitämisessä, sillä suurin osa -pitäjäläisiä oli itsepintaisia vanhoilla-olijoita, sitä oikeata vanhaa -verta, jotka eivät suurin muusta maailmasta eivätkä asiain menosta -välittäneet, elelivät kotonaan vaan kuin karhu konnussaan, huolimatta -yhtä vähän Englannin voinoteerauksista ja heinänkylvöistä kuin -kouluista tai maanviljelysseuroistakaan. - -Se oli sellaista maaperää, mihin kaikki vanha oli juurtunut -äärettömän syvälle, vaan missä uudenaikaiset, jalostetut siemenlajit -eivät mitenkään tahtoneet ottaa itääkseen. Möyrittiin vanhoja -kaksijakopeltoja vaan, joissa tarkimmilleen tunnettiin joka sarka ja -saralla joka kivi. Mutta sarkaa ei pitennetty, eikä tahdottu suotta -särkeä sitä kaivamalla siitä ylös kiveä, vaikka olivatkin isä ja isoisä -siinä monta sahran kynttä katkaisseet ja vaikka samoin teki vielä -poika, kun yritti liian läheltä kyntämään. Ei hennottu pellon aitaa -muuttaa vaaksaakaan ulommaksi, eikä piennarta hävittää, jolla joka -istumasija joka jalan mitta oli vanha, rakas tuttu, kun siinä työn -lomassa oli istuttu ja pistetty piippuun, tai muulloin joutohetkinä -kävelty ja katseltu nousevaa laihoa. - -Siinä oli kaikin puolin niin hyvä olla niillä vanhoilla tiluksilla, kun -olisi saanut olla rauhassa vaan. - -Mutta sitä ei saanut enää. Piti väkiseltäkin lähteä liikkeelle, -vaikkapa kesken työn, kun oli kirkossa istuissaan sattunut kuulemaan -papin lukevan kuulutusta, että silloin ja silloin tarkastetaan -takseerauslista -- uudenaikaista komentoa -- tai sinä ja sinä -päivänä on kunnankokouksessa keskusteltavana kysymys uuden koulun -perustamisesta johonkin kylään -- jota joku intoilija oli ehdottanut --- tai sinä päivänä on kysymys kiviportaitten rakentamisesta uuteen -pappilaan tms. Ne olivat asioita, joista koitui ylimääräistä menoa -kukkaroon, sellaista mistä ei ennen tietty mitään, ja niistä oli -saatava selko ja lyötävä vastaan. - -Vaan eivät kaikki tehneet sitäkään. "Tehkööt nyt kunnanmiehet, rikkaat -siellä mitä tahtovat", äyhähti moni, "eihän niiden kanssa köyhän auta -muuta kuin maksaa pois vaan, niin sillä pääsee. Osattiin tuota lukea -oma tarve ennenkin, vaikkei yhtään rahoja maksettu." Tai "pankoot -nyt siellä kunnanmiehet äyriä minkä tahtovat, eihän ne niitä alenna -kumminkaan, vaikka vähemmillä rahoilla ne kunnan asiat ennen ajettiin." - -Ja oli kyllä ajettukin. Vähemmillä rahoilla ja vähemmällä puuhalla. -Sillä entisen papin ja lukkarin aikana, jotka lähes puoli vuosisataa -olivat kunnan toimia hoitaneet, oli asiat vaan hiljalleen päätetty -suntion porstuakamarissa tai sakaristossa. - -"Ne olivat tarkkoja ukkoja ja kunnan puolta pitäviä, vaan jos vielä -eläisivät, niin eihän ne kelpaisi muuhun kuin lakeisen tukoksi", -päättelivät kuntalaiset ja muistelivat heitä kaipauksella. - -Mutta heti kun he molemmat olivat täältä kirkkojuureen kannetut, -muuttuivat asiat kuin iskemällä. Alettiin molempia pappiloita rakentaa -perinpohjin uudestaan, "ajanmukaiseen kuntoon", rakennettiin kouluja, -siltoja, maanteitä ja kunnalliset maksut nousivat entisestään -moninkertaisiksi. - -Oli yhtäkkiä tullut kuntaan niinkuin jonkunlainen uudistuskuume, jonka -nopeaa kehitystä monen oli mahdoton seurata mukana. Voihkittiin sitä -kovasti eikä ymmärretty mistä se oikeastaan oli tullut. Harvoihin se -vaan aluksi oli tarttunut, mutta niihin sitä voimakkaammin. Ja kun ei -niitä oikein miehissä vastustamaan menty, eikä aina oikein rohjettukaan -"rikkaitten vihoja päälleen vetää, joilla oli varaa mihin tahansa", -niinkuin tuumittiin, niin täytyi mukaantua ja maksaa pois vaan, mitä -osalle tuli. Ja kun joskus oikeuksiin turvattiin, niin hävittiin, ja -päätettiin, että "kyllä niillä on keinoja". - -Sellaisia oli suurin osa kuntalaisia, mutta niitä miehiä ei ollut Anton -Jussila. Hänen tapansa olikin sanoa, että "siksi ne menojen suuruutta -valittavat, kun eivät viitsi tulojaan lisätä". Hän pyrki eteenpäin -minkä ennätti, ja joka alalla. Luki Suometarta ja maanviljelyslehteä, -oli ostanut itselleen "Arrheniuksen maanviljelysopin", jota tarkasti -tutki, ja sai kaikista niistä monta tietoa, joita seuroissa ollessa -sopi vetää esiin ja saattaa muitten huomioon se, että hän jotain -tiesi, enemmän kuin tavalliset talonpojat. Suomettaren tilasikin hän -aivan erinomaisuutena paikkakunnalla ihan yksikseen, sillä jos se -johonkuhun muuhun kylään oli sattunut eksymään, tuli se yksi numero -sinne useamman tilaajan yhteisestä tuumasta. Mutta muuten tyydytti -yleismaailmalliset tiedot täydelleen joku pieni paikkakunnan lehti, -joka tuonne tänne kylille singahteli, ja josta oli sentään hauska -nähdä, oliko naapuripitäjissä tapahtunut mitään murhaa tai varkautta, -tai oliko mitään pappien muutoksia lähiseuduille tulossa jms., josta -oli naapurien kesken hupaisa jutella. - -Ja siitä lehdestähän sekin nähtiin, että oli omaan seurakuntaan taas -vuorostaan tulossa maanviljelyskokouskin, ja vieläpä Jussilan taloon, -vaikka oli siitä varmuuden vuoksi kirkossakin kuulutettu. - -Kokousta pidettiin vuoronsa jälkeen kussakin niistä kunnista, jotka -seuraan kuuluivat, ja oli haaraosaston huolena toimittaa sille sopiva -paikka. - -Jo tämän edellisellä kerralla, viisi vuotta sitten, oli Anton Jussila -hienosti toivotellut sitä omalle tilalleen, vaikkakin se oli vähän -laitakulmalla pitäjää. Mutta kun hän silloin vielä oli vaan tavallisena -jäsenenä toimikunnassa, eikä talokaan vielä ollut täydessä kunnossa, -niin ei hän sentään oikealla todenteolla ollut asiaansa ajanut, vaan -suostunut muitten mieleen, että kokous ja näyttely sillä kertaa -pidettiin kirkonkylän kansakoululla ja käytettiin koulun viereisen -talon vanhaa huonoa niittyä kilpakyntökenttänä. - -Huoneet olivat kyllä menneet mukiin, mutta kyntö oli kovin naurattanut -Jussilaa. - -Kun siinä sitkeässä, mättäällisessä ja vedenmakaamassa kamarassa -kyntäjäin aurat olivat sinne tänne vinkuroineet, niin että toisinaan -löi aisa miestä kupeeseen ja viilu juoksi takaisin vakoon, oli hän -muille isännille naurahdellut, että "minkä selvän tuollaisella maalla -saa auran jälestä! Kenelle siinä nyt palkinto annetaan, kun joka -miehen kyntö oli samallaista mökerrystä, niinkuin sian tonkimaa. Mutta -oltaisiinpa meidän heinäpellolla! Sitä viiltäisi keskulainenkin kyntäjä -niinkuin juustoa!" - -Siinä hän jo silloin oli katunut, ettei sittenkin pitänyt päätänsä ja -hommannut kokousta omalle tilalleen, Jussilaan. Mutta ensi kerralla hän -sen tekee, tekee totta vie, jos elää vaan, ja näkevätpä silloin viiden -pitäjän miehet, miten taloa on asuttava ja maata muokattava. -- Ja -siihen mennessä hän jo ehtii saada kaikki rakennuksetkin mieleiseensä -kuntoon. - -Ja nyt se nähtiin. - - - - -3. - - -Jussila oli mietteissään Matti rengiltään kuulemansa uutisen johdosta -juuri vetämäisillään auki ovea omaan kamariinsa salin sivussa, kun -keittiön puolelta, asuntapäästä rakennusta, kuului äänekästä naurua ja -hän jäi kuuntelemaan. - --- Mitähän ne nyt siellä? Olisi tästä sanottava emännällekin, tuumi hän. - -Siellä oli touhua ja tulista kiirettä keittiönkin puolella, sillä -juhlapäivällinen oli talosta tilattu maanviljelyskokoukseen tulijoille, -ja mistäpä sen muualta saikaan. - -Rasvan ja leivosten käryssä hyöri siellä emäntä ja vartavasten tilattu, -ammattiinsa perehtynyt keittäjä sekä iso joukko muita apulaisia, sillä -olipa arveltu tulevan ainakin satakunta osanottajaa päivällisiin, ja -niille kaikille piti nyt varata suuhun pantavaa. - -Sinne oli Jussila juuri kääntymäisillään kutsuakseen emäntää -puheilleen, kun tämä töyttäsikin samassa eteiseen, suu vielä naurussa. - --- Mitä te siellä kakotatte? - --- Mitä me... hihihii! Olin juuri tulossa puhumaan sinulle sitä ryijyä. -Sitä me nauroimme, kun kokki syötti Antin Mantalle senappia. Niin vanha -ihminen eikä vielä tiedä mitä se on. Niin, Anttoo, muista nyt, että se -Hilman ryijy tulee etummaiseksi siihen keskipöydälle, heti kun ovesta -sisään tullaan, jollen minä itse sinne ennätä. Ja näytä nyt sitä minun -juustoani toisillekin, kanttorille ja koeta nyt hyvä Anttoo puhua, että -ne minutkin valitsisivat palkintotuomariksi käsitöihin ja kanttuurskan -myös ja Mikkolan emännän, Mikkolan emännän kumminkin, sillä se on aina -niin hyvä, ja kun minä näytän sille Hilman ryijyä, niin siitä varmaan -tulee palkinto. - --- Olehan nyt, kyllä minä tietysti koetan, sanoi isäntä suopeana, -vaikka tuskin hän oli kaikkia kuullutkaan, kun oli omissa mietteissään -ja oli juuri aikonut omaa asiaansa ilmaista, vaan täytyi sen keskeyttää -emännän sanatulvan vuoksi. Ja oikeastaan oli hän ne samat asiat -kuullut ja niistä emäntänsä kanssa keskustellut jo monta päivää. -Mutta yhtäkaikki tahtoi emäntä naisille tavallisella lipeydellä ja -hellyydellä, kun on joku mielitietty asia ajettavana, vielä kerran -teroittaa toivomuksiaan miehensä mieleen. - -Ja niin oli emäntä innoissaan ja liikkui kepeästi kuin nuori, vallaton -tyttö, vaikka oli lehevä ja hyllyvä kuin heinäsuova ja jo kolmen -lukuijässä olevan lapsen äiti, joista vanhin, tytär Hilma, jo oli -seminaarissa valmistumassa tärkeään toimeen nousevan polven opettajana. -Ja hän se oli heti kesälomalle tultuaan alkanut erään kylässä asuvan -vanhan kankuri-eukon kanssa kutoa ryijyä, joka nyt piti hänen nimissään -pantaman näytteille ja josta piti kaikin mokomin koetettaman palkintoa. - --- Kyllähän minä, kyllähän minä, myönnytteli isäntä, silminnähtävästi -ajatellen kokonaan muuta. - --- Kuinka olet noin totinen, Anttoo? tiedusteli emäntä. -- Voitko -pahoin, vai pelkäätkö sitä esitelmääsi? - --- Mitä vielä, kyllähän se menee! Mutta tiedätkö mitä? Etpä arvaa, -kun sinatööri tulee tänään meille, vaikkei tullut viimekesäiseen -kokoukseen. Ja sinne olisi hänen kesäasunnostaan kumminkin ollut paljoa -lyhyempi matkakin. - --- Ihanko totta? huudahti emäntä silmät suurina ja löi käsiään yhteen. --- Mistä sinä kuulit? - --- Matti sanoi asemalla puhutuksi, kun oli niitä lippuja hakemassa, ja -eivät kai ne turhia tohisseet. Hevosen oli tilannut postijunalle. - -Ja oltuaan hetkisen vaiti, jatkoi Jussila matalalla äänellä, juuri kuin -olisi varonut sivulta kuulijoita. - --- Olisikohan se kuullut, tai itse lukenut jotain, eipä tiedä vaan. Se -oli lehdissä, niinkuin muistat, että minä tulen pohjustamaan kysymyksen -juurikasveista, eipä vaan tiedä, jos tahtoisi huvikseen kuulla, mitä -tälläkin kulmalla tiedetään. - --- Vai tulee hän meille! No eipä ihmeempää, liekö käynyt muualla -missään koko pitäjässä, ihmetteli emäntä letkautellen käsiään -sivuihinsa, ja riensi juoksujalassa kyökkiin, niin että liha päällä -hyllyi. Ja kahta tulisemmalla kiireellä siellä nyt liikuttiin ja -kahta makeampana pullahteli kirisevien paistien haju ulos avoimista -ikkunoista, niin että renkikin, joka parhaillaan keittiön päässä veti -lippua tankoon, levitteli sieraimiaan ja seisatti pitkäksi aikaa -toimensa. - -Mutta Anton Jussila itse meni kamariinsa salin sivussa, muutti siellä -mustan verkasortuukin päälleen, suki huolellisesti hiuksensa peilin -edessä, otti sitten pöytänsä laatikosta kokoon taitetun paperiarkin ja -siirtyi saliin. Siellä oli jo asetettu ristiin ylitse lattian valkeilla -liinoilla peitetyt pöydät päivällistä varten valmiiksi, sillä itse -keskustelukokous eli kokouksen virallinen puoli tuli pidettäväksi -lehdoilla koristetussa navetan parvessa. - -Kun tällaisissa kokouksissa aina on tavallista keskustella jostain -tärkeimmistä yleishyödyllisistä ja maanviljelystä koskevista -kysymyksistä, ja nämä keskustelukysymykset etukäteen määrätään, oli -Jussila jo talvisessa johtokunnan kokouksessa päättänyt kerran esiintyä -julkisesti hänkin ja näyttää tietojansa, ja ottanut "pohjustaakseen" -kysymyksen "juurikasvien viljelyksestä ja niiden tarkoituksen -mukaisesta käyttämisestä". Hän oli silloin itse ehdottanut tämän -kysymyksen otettavaksi esiin kokouksessa. Tiesihän tavallisten viljain -kylvöt ja pellon muokkaukset kuka hyvänsä, mutta tämä asia oli -mutkallisempi ja uusi. Sitä ei tiennytkään joka mies, mutta hän oli -sitä tarkoin kirjoista tutkinut ja paljon miettinyt, vaikka se kyllä -häneltäkin oli jäänyt käytännössä toimeenpanematta. - -Jussila kierteli tyhjiä pöytiä salissa, mennen ikkunasta ikkunaan ja -katsellen niistä vuoroin ulos. Välillä katsahti hän paperiin, jonka oli -pöytälaatikosta ottanut, välillä piti hän taas sitä selkänsä takana -ja luki ulkoa puoliääneen, teroitellen sen sisältöä vielä kertaalleen -muistiinsa, vaikka hän oli samaa tehnyt jo kuukauden ajan joka päivä. - -Hän oli aina kuullut sellaisia pappejakin kiitettävän, jotka eivät -"karttaa" käytä, ja päättänyt puhua vapaasti hänkin, niinkuin hihasta -vaan. Se näyttäisi paremmalta, kunhan vaan muistaisi tarkoin asiansa -ulkoa. - -Tämä oli pitkä juttu tämä ja tarkkaan puhuttava. Mutta onnistuisiko -se, niin kuuluksi tulisi! Kyllähän hän oli joka kunnankokouksessa -esiintynyt puhujana ja siellä tukkinut suun monelta tyhmyriltä, kun ei -ollut ymmärtävämpiä kuulijoita muita kuin korkeintaan pappi. Kerran -piti esiintyä paremman joukon läsnäollessa, josta oli toivo saada -nimensä sanomalehteen, ja olihan se jo ollut edeltäpäinkin, jollei -juuri suuremmissa, niin kumminkin noissa pikku sanomissa. -- Oli -rohkaistava itsensä ja pantava alku asialle, josta voisi maailmassa -vielä koitua monta etua. - --- Niinhän olivat sanoneet savolaiset papinkokelaatkin, jotka talvea -olivat heillä asuneet ja tutkinnoitaan lukeneet, että monta huonompaa -puhujaa sitä valtiopäivillä änkyttää, kuin mikä hänestä voisi tulla, -kun vaan harjaantuisi. Ja uutterasti oli silloin harjoitettu, ja -tarkoin oli hän kuunnellut ja muistiinsa painanut niiden puheet, kun -ne joulunpyhinä olivat esitelmiä pitäneet, ja oli hän sitten Anttoon -päivänä pitänyt jo itsekin puheen niille vastaan, kun ne ensin olivat -hänelle puhuneet. Pihkassa tosin oli silloin oltu, mutta hyvin se oli -käynyt, kiittäneet olivat ja paukuttaneet käsiään. - -Oli hän rohjennut äänensä ilmoittaa jo parissa -maanviljelyskokouksessakin tätä ennen, ja valtiopäivämiesvaaleissa -pari vuotta sitten mielipiteensä lausunut siitä, että aina sama mies -valittiin, vaikka kyllä löytyi muitakin yhtä eteviä, mutta ne nyt -olivat olleet pienempiä asioita. - -Toista se oli nyt. Nyt piti olla varma. Ja varma hän jo oli luullut -olevansakin, mutta heti kun kuuli, että senaattorikin tulee kokoukseen -ja tietysti häntä kuuntelee, tuntui aivan siltä kuin alkaisi -muisti pettää, ja sellainen pelko valtasi hänet, että sanat itse -juhlatilaisuudessa saattaisivatkin takertua suuhun. - -Anton Jussila oli vähän tuskallisena tämän asian johdosta. Toiselta -puolen oli se hänestä mainiota, että sellaisia korkeita kuulijoita oli -tulossa. Siitä oli niinkuin jonkun tietämättömän hyvän aavistus hänelle -tulevaisuudessa. Mutta toiselta puolelta ahdisti häntä se äkkiä tullut -pelko, että jos ei onnistuisi. - --- Mutta sen täytyy onnistua! päätti hän puristaen huuliaan yhteen, -pisti paperinsa sortuukin taskuun ja lähti vielä kertaalleen käymään -ympäri talonsa, tarkastellen kaikki paikat ja antaen viimeisiä ohjeita -ja neuvoja. Ja taas paloi hänellä sikaari hopeasuulaimessa, kun hän -keppi kädessä kulki ympäri, jokaisen kanssa puhuessaan kuivasti rykien -ja sylästen. - - - - -4. - - -Tuskin oli leppoisa aamutuuli alkanut hulmautella lippuja pitkien -riukujen nenissä kummassakin päässä Jussilan päärakennusta, kun jo -alkoi saapua ensimmäisiä kokoukseen tulijoita, ja sitten niitä saapui -yhä lisää koko aamupäivän. - -Kaikkein ensimmäisiä olivat oman kylän lapset, jotka eivät milloinkaan -olleet sellaisia "tuuliviiriä" nähneet, ja nyt suuressa parvessa, -avopäin ja paljain jaloin hyökkäsivät santakuopasta nummen syrjässä -Jussilan kujan suuhun. - -He olivat saaneet ajetuksi karjansa laitumelle, yhtyneet paluumatkalla -ja pistäytyneet vanhaan kokouspaikkaansa santakuoppaan, jossa -tavallisesti keskustelut ja kilpailut eivät loppuneet, ennenkuin -nähtiin yhtäkkiä koivupujon viippelehtävän törmän takaa kuoppaa kohti -jonkun vanhemman ihmisen kourassa. Tällä kertaa ei iloinen aamuseura -kuitenkaan keskeytynyt tavalliseen tapaan, sillä liput ennättivät -nousta ennen. - -Nyt sitä riennettiin aika elämällä maantielle, kun nähtiin lippujen -hiljalleen kohoavan kuin taikavoimalla aivan riukujen latvaan saakka ja -siellä aukeavan leveiksi ja hulmahtelevan. Ei sentään rohjettu aluksi -julkisesti esiintyä eikä lähemmäksi mennä, vaan jäätiin pitkään riviin -maantien ojaan kahden puolen punaista kujaporttia ja ihmeteltiin aidan -raoista. Mutta hetken päästä rohkeimmat jo avasivat varovasti portin -ja alkoivat kuja-aidan suojassa lähennellä taloa, toiset vähitellen -perässä. - --- Kyll' on aika viirit, ja vaatteesta tehty, sanoi yksi. - --- Katsos Kalle, kun ei olekaan tehty kukkoa niinkuin Anttilan viiriin, -huomautti toinen. - --- Eikä hevosta niinkuin Mäki-Seppälässä, tuumi kolmas, pienimpiä -joukosta. -- Mutta on nämä siltä kauniimmat, vaikkei ole kuvaa mitään, -ei kukkoa ei hevosta. Kun kävisi oikein ärjy tuuli, että kuulisi kuinka -ne kitisee. - --- On ne koreat, punaista ja valkoista. - --- Ja sinistä, etkö näe? - --- Sopii ne noin suuret suureen taloon. - --- Älkää löpiskö, sanoi joku isompi joukosta. Ei ne viiriä ole eikä ne -kitise. Tänne tulee tänään juhla, ja sitä varten ne ovat. - --- Mikä juhla? - --- En minä tiedä, mutta isä kertoi illalla. - --- Mutta jäädääskin katselemaan sitä. - --- Jäädään, jäädään! päättivät kaikki ja siirtyivät vähä vähältä, yhä -rohkeammiksi tullen pihaportin eteen yhteen kasaan. - -Oli ne liput heti huomattu kylässäkin, vaikkeivät Jussilan rakennukset -sinne näkyneet korkeitten peltotörmäin takaa. - -Lannanvetäjät näkivät ne kasoilleen, joita parhaillaan hajottivat, -kyntäjä näki ne, kun sattui vakonsa päässä päätään nostamaan ja -sinnepäin katsahtamaan. - -Kyntäjä antoi hevosen seistä ja katseli niitä, ja kasalla nojauttiin -tadikkoon ja tuumittiin: saadaanpa nähdä antaako isäntä vapaata -iltapäivää, että päästäisiin katsomaan. - --- Pitäisi sinne päästä, koska noin komeasti alkaa. - --- Anttilan Jussi kumminkin pääsee, se menee sinne kilpakyntöön. - --- Äläpä! Vai menee se. Sehän niissä on käynyt ennenkin. - --- Tanssitaankohan siellä? tuumasi piioista joku. - --- Eiköhän illemmalla. Tanssittiin kumminkin koululla ennen kun sitä -juhlaa siellä pidettiin, vastasi joku paremmin tietävä. -- Ja kuuluuhan -sinne kanttori tulevan torvisoittoineen. - --- Vai tulee. Pitäisi sinne päästä. - -Ja veltosti heiluivat tadikot katseen yhä ollessa lippuihin -kääntyneenä. - -Mattilan isäntä oli juuri ollut menossa pellolleen, kun huomasi -portiltaan liput hänkin. Siihen hän seisattui niitä katselemaan, ja -alkoi tuumia ja tuumaili kauvan, osaamatta eteenpäin tai takaisin, että -mitähän tässä on tehtävä. Jokohan on otettava pyhä? - --- Ohoi! Kuules naapuri! huusi hän Ali-Mattilan isännälle, kun huomasi -hänenkin seisovan piha-aitansa nojalla ja katselevan samaan suuntaan. --- Olisikohan sinne mentävä? - -Ja naapurit yhtyivät lähemmin keskustelemaan asiasta, seisten kahden -puolen aitaa, toinen selin toinen kyynärnojalla, katsellen Jussilaan -päin. - -He olivat vanhanaikuisia miehiä kumpikin, vähän liikkuneita. Eivät -olleet noin komeita lippuja nähneet sittenkuin keisari Helsinkiin meni. -Silloin niitä oli ollut rautatieaseman katto täynnä, ja kun kansaa oli -sinne kehotettu juhlavaatteissa menemään ja siellä junan ohi kiitäissä -hurraamaan, olivat hekin molemmat menneet, pitäen sitä esivallan -määräyksenä. Ja nyt, kun näkivät nuo komeat liput Jussilan katolla, -tuli melkein samallainen tunne kuin silloinkin. - --- On sinne mentävä, päätettiin. -- Ja menkööt väetkin. Kuka sen -Jussilan tietää, jos sinne ei menisi, kun se on niin mahtava. Eihän -se tosin mitään voi, vaikkei menisikään, mutta jos se pitäisi sitä -ylenkatseena ja siitä rakentuisi eripuraisuutta. - -Niin tuumittiin kylällä, korjattiin työkalut pois ja vietiin hevoset -hakaan. Puettiin sitten pyhänuttua ylle ja alettiin siirtyä Jussilaan. - -Oli sentään pitäjällä niitäkin, jotka tiesivät asiat paremmin ja niitä -paremmin harrastivat, mutta aivan harvoja. Joku isäntä oli jo aikoja -sitten itseksensä luvassa huolellisesti puhdistanut pienen pussillisen -viljaa, joku emäntä oli varannut nipullisen pellavia, sommitellut -parhaita kuituja somiksi pioiksi, tai jo keväällä kirkkaimmalla -hangella valaissut palan palttinaa, toinen taas kirnunnut paraan -taitonsa mukaan pienen pytyllisen voita, joku itsellisakka kehrännyt -paasman hienointa neuletta, ja mitä mikin, kaikki siinä toivossa, että -saataisi pieni palkinto, joku markkanen tupakka- tai kahvirahoiksi. -Mutta niinkuin sanottu, niitä oli ani harvoja ja paraasta päästä -sellaisia, jotka ennenkin olivat niissä kokouksissa olleet. - -Lapset portilla eivät ole huomanneetkaan, että sieltä jo takaapäin -lähenee aikuisia. He eivät vähääkään aavista, että jo ihan selän takana -moni käsi on valmis iskemään tukkaan kuin rohdintuttiin. - -Mutta paikan juhlallisuuden vuoksi he pelastuvat nyt. Heitä torutaan -vaan siivosti ja käsketään rientämään kotiin, "risamekkoja", muuttamaan -ehjiä vaatteita päälleen ennenkuin saapuu vieraampia tulijoita, ja -tulemaan sitten vasta kauniisti takaisin, niin pääsevät katsomaan -pihalle saakka. Ja hepankekkaa heittäen siitä juostiin suoraan ylitse -Jussilan kesantopellon kylään, niin että multa pölysi. - -Keskelle pihaa on lyöty koivuja puolikehään, tehty kuin juhannusmaja, -johon on asetettu sahalautoja pukkijaloille istuimiksi ja pöytä keskeen. -Samallaisia istuimia on rakennuksen seinämälläkin. - -Olisihan sinne sopinut mennä istumaankin, mutta sentään pysytteleksen -oman kylän joukko, ensimmäisinä tulleet, piha-aidan ulkopuolella ja -portin vaiheilla, ujoina vähän, kun huomaavat tulleensa liian aikaiseen. - -Kun olisivat olleet ajat ennallaan, ei siinä olisi ujosteltu, -sillä Jussilan Anttoo oli kyllä poikamiehenä ollessaan ja vielä -jälkeenkinpäin kulkenut omassa kylässä joka talossa kuin kotonaan, -käynyt kaikissa kisapaikoissa ja monasti mallassaunoissakin huijaillut, -ja olivat kyläläisetkin Jussilan vanhassa tuvassa monet tanssit -pitäneet, mutta nyt vanhemmalla iällään ja varakkaaksi päästyään oli -häntä alettu katsella suuremmalla kunnioituksella, ja sitä hän selvästi -oli osoittanut itsekin vaativansa. Hänen taloonsa ei enää tultukaan -niinkuin tavalliseen tasa-arvoiseen naapuriin. Hän oli tavallaan -vieraantunut kyläläisistään ja entisistä ystävistään, vaikka kyllä -hänet sentään aina emäntineen kutsuttiin kaikkiin suurempiin pitoihin, -ja joka talossa hän aina oli ollut jotain papereita kirjoittamassa. - -Miehet siitä painuivat vähitellen portilta alemmaksi tallin puoleen, -katsellen talon rakennuksia, joita moni tuskin oli uudessa kunnossa -vielä nähnyt lähempää kuin maantieltä. Siellä yhdyttiin vanhaan -Mattiin, joka oli koko kylän tuttu, ja jonka kautta kaikki Jussilan -asiat kylällä tiedettiin, sillä hän ei milloinkaan väsynyt kehumasta -isäntäänsä ja hänen toimiaan. - -Istuttiin tallinsillan kivijalustalle, pantiin piippuun ja kuunneltiin -Matin selityksiä kaikesta siitä, mitä tänäpäivänä vielä saataisiin -nähdä ja kuulla. - -Samassa astelee Anton Jussila itse keppi kädessä, sikaari -hopeasuulaimessa hampaissa, miettivän näköisenä navetasta päin, ja -tulee jo tallin sillan kohdalle. Matti, joka mehkaamalla on kylän -miehille kehunut kuinka monta säkkiä "tuomaan kuonaa" heillä kulloinkin -kannattaa peltoon ajaa, hiljentää ääntään sitä mukaa kuin isäntä -lähestyy. Tämä on jo menossa ohitse, vaan seisattuu äkkiä ja katsahtaa -sivulleen, juuri kuin vasta olisi huomannut, että siinä oli ääneensä -puhuvia ihmisiä. - -Hän tekee hyvän päivän, tervehtää hätäisesti paria vanhempaa -isäntämiestä kädestä ja jatkaa vakavana kävelyään pihaan. - --- Jaa, jaa, älkääpä sanoko! Kyllä sillä miehellä on meiningin -haaskuuta, sanoo Matti, huomattuaan jonkun miesjoukosta nurpeasti -urahtavan. Ja sitten alkaa hän juurtajaksain selittää yöllistä -lippumatkaansa. - -Portilla huomaa Jussila taas kuin sattumalta vaimoväen, nyykäyttelee -päätään ja kehottaa heitä käymään pihan puolelle istumaan. - --- Elkää ujostelko, vaikka tässä on vähän paikkoja siivottu. Käykää -istumaan vaan tänne seinälle. Onhan täällä tilaa, kehottelee hän -emäntiä. - -Mutta itse menee hän lehtimajaan keskellä pihaa, painuu huoahtaen -notkealle laudalle istumaan, panee hattunsa pöydälle ja aikoo -juuri pyyhkäistä otsaansa takkinsa hihalla, mutta tempaa samassa -takataskustaan nenäliinan ja pyyhkii sillä. Sitten nousee hän -seisaalleen taas ja alkaa kävellä edestakaisin lehtimajassa, katsellen -vuoroin maahan, toisen vuoron ylös. On kuin puuttuisi häneltä jotain. -Äkkiä kääntyy hän kyökin puoleen päin ja huutaa kovalla äänellä: - --- Tiina hoi! - -Useita punakoita, hikisiä naisten naamoja ilmestyy avonaiseen kyökin -ikkunaan ja koko emäntärivin päät seinivieren laudalla kääntyvät -sinnepäin yhtäaikaa kuin komennosta. - --- Onko Tiina siellä? - --- Täällä on, vastataan. - --- Käskekääpä tänne sitä. - -Tiina tulee kyökinportaita alas hihat kyynäspäihin käärittyinä, -punakkana kuin saunan lavolta, ja juoksee poikki pihan isännän luo. - --- Hohhoh, Tiina! Kyllä meillä on ollut kuuma aamu tänään, mutta -onhan sitä hommattava, jatkaa hän kovemmalla äänellä, -- onhan sitä -hommattava, että saataisiin jotain edistystä aikaan. Tuopa sieltä -minulle pullo limunaatia ja lasi... tähän näin pöydälle. - -Saatuaan limonaadin, ottaa hän povitaskustaan rypistyneen paperin ja -alkaa katsella sitä, aina väliin vetäen savuja, yskähdellen ja heittäen -seinivierellä supattaviin emäntiin salaviistoja katseita. - - - - -5. - - -Kansaa on kertynyt Jussilan talon täydeltä. Sillä vaikkei sitä ole -paljoakaan paikastaan lähtenyt, on sitä sentään tullut viidestä -pitäjästä, ja kun ne kaikki ovat tulleet yhteen kokoon, on siinä -jommoinenkin joukko. - -Omasta pitäjästä sitä on kumminkin tullut eniten. - -Monella on ollut mukanaan näyttelyynkin pantavaa ja se otetaan vastaan -ratasvajassa, joka sitä varten on tyhjennetty ja siistitty. Sinne -asetetaan esineet kaikki ryhmittäin pöydille ja seinille niinkuin -voitot arpajaisissa. Ani harva on tuonut mitään isompaa näytteille -pantavaa tai elukoita. Joku on tullut aura ja parinkalut rattailla ja -toinen hevonen tyhjänä jälessä juosten. Joku omanpaikkainen ojuri on -astellut lapio kainalossa ja jollakulla pyssymiehellä on ollut rehlansa -olallaan, sillä ojankaivussa ja vieläpä ampumisessakin kilpaillaan -päivän kuluessa. - -Mutta suurin joukko kansaa on tullut pelkästä uteliaisuudesta, -katsomaan mitä siellä näkisi. Ja jollei näkisi mitään muutakaan, niin -näkisihän ainakin naapuripitäjien ihmisiä. - -Ennen muita on saapunut seuran varsinaisia jäseniä ja haaraosaston -toimitusmiehiä, ollen lähemmin asiaan kuuluvia ja määrättyinä -järjestämään kokouksen menoa. Ne ovat useimmat samalla jossain -kunnallisessa toimessa ja jonkunlaisia henkiheimolaisia Jussilan -isännälle, kun ovat kansan yhteisen hyvän harrastajia niinkuin hänkin. -Ja ne kuletetaankin jokainen järjestään taloon saavuttuaan huoneelle -ensin saamaan jotain virkistystä. - -Sitten he hajautuvat ympäri talon, touhuavat ja järjestävät, yhtyvät -välillä parittain, välillä isompaan joukkoon, keskustelevat hetken -ja kiireessä vähän väittelevätkin, juoksevat välillä, nyökkäävät -ohimennen hyvän päivän jollekulle tuttavalle kansan joukossa ja -kysyvät hengästyneinä, onko nähty isäntää sillä puolella, sillä häntä -tarvittaisiin välttämättä. He ovat kovin tärkeän ja painavan näköisiä -kaikki, sillä jokainen luulee, että juuri hänestä riippuu koko -kokouksen menestys. - -Isäntä itse, Anton Jussila, seisoo keskellä pihamaata puhellen -jonkun vastatulleen herrasmiehen kanssa sikaari hampaissa ja kädet -housuntaskuissa, kun eräs toimikunnan jäsenistä juoksee hänen luokseen. - --- Pitääkö sen ryijyn oleman levällään etummaisella pöydällä, niinkuin -se on asetettu? - --- Tietysti, kun se kerran on asetettu. - --- Niin mutta se täyttää koko pöydän ja kanttuurska tahtoisi siihen -pöytäliinansa. Siellä on siitä riita. - --- Onko meidän emäntä siellä? - --- Ei ole. - --- No hae hänet sinne, kuuluuhan hänkin toimikuntaan. Sovittakoot -siellä sitten parhaansa mukaan. - -Samassa juoksee Matti puheille. - --- Pastoori tuli! Saakohan hänen hevosensa panna talliin, kun sanoo -ettei se rattaissa pysy? - --- Ois, kaikkia sitä nyt kysellään! Tietysti, tietysti. - -Hän on niinkuin sotapäällikkö, joka valmistaa paraatia jonkun -korkeamman henkilön nähtäväksi, ja jonka luo adjutantit joka puolelta -rientävät neuvoja kysymään. Ja hän tahtoo sen korkean vieraan silmissä -esiintyä niin edullisessa valossa kuin mahdollista, ja niin tahtovat -kaikki muutkin toimikunnan jäsenet, kuultuaan että sellainen on tulossa. - -Paljon on jo saapunut muitakin herrasmiehiä, oman paikan virkamiehiä, -kartanonomistajia ym. - --- Godag bror! kuuluu yhdeltä puolelta. - --- Aah! Mjukaste tjänare fru Helenius! kumarretaan toisaalla. - --- Nä, men man får ju treffa herr agronomen här, sanoo joku, ja rientää -tervehtimään erästä juuri saapunutta, nuorta herrasmiestä, jolla on -rillit nenällä ja pienet viiksen alut kierrettyinä korvia kohti, -ja joka niitä yhä kierrellen katselee ympärilleen aivan kuin olisi -joutunut johonkin ventovieraaseen, outoon paikkaan, jossa ei tiedä -miten olla kuin elää. - --- Jo, man ska' nu lära de där tuppelinerna att odla rofvor, vastaa -puhuteltu mielihyvästä nauraen, kun huomaa, ettei hän sentään vielä ole -joutunut kokonaan hunningolle. - -Siihen samaan yhtyi Jussilakin kohteliaasti kumartamaan ja -tervetulleiksi ottamaan tulijoita, niinkuin hän teki kaikille -herrasmiehille, vaikka kovin häntä suututti, että heillä aina oli se -"kapulakielensä" ensimmäisenä. - -Ei hän sentään sisimmässään itse siitä kielestä ollut niin vihoissaan --- se häntä enimmin katkeroitti, ettei sitä pitänyt ymmärtää eikä itse -osata käyttää. Ja sitä hän oli monasti ajatellut ja ystävilleenkin -puhunut, että kun sitä vaan voisi vielä vanhana oppia, niin sitten -niitä herroja ja ruunun rottia vasta oikein kelpaisi "tuukata". - -Yksi toisensa jälestä alkoi jo saapua niitäkin pitkämatkaisempia, jotka -olivat rautateitse lähimmälle asemalle tulleet ja siitä hevosella -Jussilaan. - -Ja yhtäkkiä käy hymäys portin puolella olevien joukossa, että nyt se -tulee sinatööri. - -Se tieto leviää miehestä mieheen ja kaikki ahtautuvat portille, johon -samalla ajaa kaksi herrasmiestä samoilla rattailla, astuvat alas -ja puhuvat keskenään, tehden liikkeitä käsillään, juuri kuin siinä -lopettaen jotain tiellä tapahtunutta keskustelua. - -Toinen tulijoista on suuri, muhkea mies muodikkaassa puvussa. Hän -vetäsee ryhdikkäästi keltaisen hansikkaan oikeasta kädestään ja maksaa -tuojalle kyytirahan. - -Moni kansan joukosta, joka ei tunne kumpaistakaan miehistä, ottaakin -tämän senaattoriksi, sillä toinen herra on paljoa mitättömämmän -näköinen, vanha ja hiukan koukistunut. Mutta useammat sentään tuntevat -hänet ja kuiskailevat: "katsokaas paroonia". - -Hän on sisuksiltaan ja perustuksiltaan talonpoika, naapuripitäjän -mahtavin mies, ja istunut tuomiokuntansa edusmiehenä jo monilla -valtiopäivillä, mutta aina mahtavan ja hienon esiintymisensä -vuoksi on häntä piloillaan alettu kutsua "parooniksi". Hän on myös -maanviljelysseuran puheenjohtaja, ja on tehnyt senaattorille seuraa -samoilla rattailla, ja tämän kanssa innokkaasti puhunut kansalle, -ehkäpä itselleenkin tärkeistä asioista, joita ei jokaisen syntisen -korvan ole sallittu kuulla. - -Jussila on portilla vastassa etummaisena, seisten pönäkkänä, vaikka -vähän epävarmana, kuinka vastaanoton oikeastaan pitäisi tapahtuman -ja mitä siinä olisi sanottava. Salainen kateus "paroonia" kohtaan on -aina kytenyt hänen rinnassaan joka kohdassa, missä he vaan ovat yhteen -sattuneet, ja nytkin se taas pyrkii vastustamattomasti ja entistään -vimmatummalla voimalla esiin, kun hän näkee, kuinka tutunomaisesti tämä -puhelee senaattorin kanssa. Se tunkee tekemään häiriötä jo muutenkin -tuskallisessa asemassa. Ja vilaukselta likistyvät Jussilan huulet -ohuiksi yhteen, mutta hän voittaa sentään heti itsensä ja ajattelee, -että koittaa se kerran minunkin vuoroni. - --- No niin, no niin, jahaah, tjaah, puhuu esimies hienosti sointuvalla -äänellä, vetäen toisenkin hansikkaan kädestään ja asettaen sen toisen -kanssa sievään palloon. - -Sitten heittää hän katseensa väkijoukkoon, tehden omituisen, -kohauttavan liikkeen silmäluomillaan, juuri kuin paremmin nähdäkseen, -ja lähestyy senaattorin kanssa porttia. - --- Sanomattoman hauskaa, jatkaa hän sitten erityisesti suhahtavalla -S:llä, -- sanomattoman hauskaa, että olemme saaneet näin paljon -kansaa, näin erittäin vilkkaan osanoton kokoukseemme. Se on edistyksen -merkkejä. Jahaah, tässähän onkin tämän talon isäntä, ellen väärin -muista, sanoo hän huomattuaan Anton Jussilan vastassaan. - -Tuo "väärin muista" pistää Jussilaa kuin veitsellä, sillä he olivat -siksi vanhat tuttavat, siksi usein yhdessä olleet, ettei hän voinut -käsittää näiden sanain tarkoitusta. Mutta pitemmälle hän ei ehtinyt -sitä asiaa ajattelemaan, sillä samassa tarjosi toinen jo kättä, ja -sanoi sitten senaattoriin päin kääntyen: - --- Niin, tässä on tämän talon omistaja, haaraosastomme uusi esimies -Anton Jussila. - -Jussilaa hykäytti omituisesti rinnan alta ja huulet vavahtivat hiukan, -kun näki senaattorin ojentavan kättään. Hän ei saanut sanaakaan -suustaan, vaikka niitä oli ollut valmiina paljonkin, tempaisi vaan -hatun kouraansa, teki syvän, vähän kömpelönpuolisen kumarruksen ja -työnsi kättä vastaan tervehtäjälle, niin että kalvosin lensi nyrkin -päälle ja peitti kokonaan sekä hänen omansa että senaattorin käden. - --- Tervetuloa, herra si-sinatööri! hän sai vihdoin sanotuksi, -työntäessään punakkana kalvosinta takaisin takkinsa hihaan. - -Mutta korkea vieras hymähti tuskin huomattavasti ja asteli vähän -kumarassa eteenpäin, keppi keskeä kiinni vasemmassa kädessä ja oikealla -silmälasiaan kohennellen. - -Silloin törähtivät yhtäkkiä torvet, katkaisivat räikeillä marssin -sävelillä tyynen hiljaisuuden ja saivat repäisevällä äänellään melkein -koko yleisön kömmähtämään, paitsi muutamia poikaviikareita, jotka -vilkuvin silmin tunkeilivat päärakennuksen ja eteisen nurkkaukseen ja -tiesivät mitä tuleman piti. - -Kaiku remahti seinästä seinään, rakennuksesta toiseen ja takaisin -taas, huppelehti ja telmi pihamaalla juuri kuin ei olisi osannut ulos -rakennuksien ahtaasta piiristä. Mutta lopulta kohahti se korkeammalle, -löysi tien nummelle ylös, ja siellä sillä oli tilaa ja sinne se haipui -kuulumattomiin rajattomassa vapaudessaan. - -Kuunneltiin siinä soittoa suut auki, silmät pystyssä, eikä heti -huomattukaan, mikä temmellys ja kauhu syntyi hevosten joukossa -pitkin aitoja ja ulkohuoneitten seinämiä, missä ne seisoivat, -toiset riisuttuina, toiset aisoissa. Kaikki ne lakkasivat syömästä, -korskahivat ja teroittivat korviaan. Joukossa oli sellaisiakin, -jotka ennen olivat sattuneet musiikkia kuulemaan tai olivat muuten -rohkeampia, ja ne pysyivät rauhallisina, mutta toiset vauhkoontuivat -aivan. - -Kovalla metelillä ja huudolla juoksevat nyt miehet asian huomattuaan -niitä hillitsemään. Yksi, kaikkein likimpiä, reuhtoo piha-aidassa -rattaineen. Se hyökähtää eteenpäin, mutta kun tölmää rintansa -korkeaan pisteaitaan, peräytyy se niin pitkälle kuin pääsee ja -pingottaa riimunsa vartta korvat luihussa ja sieraimet suurina. Ja kun -peräytymällä ei huomaa pääsevänsä tuota räminää pakoon, heittäytyy se -kovalla voimalla sivuun, riimun varsi kätkee, ja kun omistaja kiroten -ja kirkaisten ehtii paikalle, menee se jo täyttä laukkaa kujaan, häntä -ojossa ja kokkareet ratasten koriin pompahdellen. Papin renki, joka -herransa lähettyvillä on seisonut lasi-eteisen edustalla, ihan torvien -vieressä, huomaa hänkin hevosten levottomuuden ja alkaa juosta huutaen -talliin päin. - --- Ho ho, ho ho! ettei vaan pastoorin hevonen. Siunaa ja varjele kuinka -tuo tuosta. - --- Älä hohota siellä, huutaa Matti vastaan tallin puolelta. -- Sehän -on tallissa papin hevonen ja viidestä kohti kiinni, neljästä pilttuun -pohjassa ja nuoren pätkä viidettä -- kuuntele siellä musiikkia vaan! - -Tämän melskeisen välinäytöksen muuten niin rauhalliseen ja juhlalliseen -kokouksen alkuun sai toimitusmiesten määräyksestä aikaan pitäjään -lukkari, joka uudenajan miehenä ja nuorena, innokkaana soiton -harrastajana oli kuntaansa perustanut torviseitsikon ja saanut torvien -näppäimiin ja talonpoikaispoikien huuliin jo sen verran eloa, että -julkisissa paikoissa rohkeni tuoda soittokuntansa esiin. - -Nyt oli hän sen asettanut salin ikkunan alle, eteisen siimekseen, -mihin oli nostettu pöytä nuottikirjoja varten ja tuolit soittajille, -sekä lyöty muutamia koivuja verhoksi pihan puolelle. Ja kun merkki -annettiin, paukautti hän kämmentä pöytään, ja silloin remahtivat -kiiltävät messinkitorvet leveitten suittensa täydellä voimalla. Mutta -johtajalla ei ollut aikaa huomata sen vaikutusta. Hän huitoi molemmin -käsin tahtia vaan, ja löi välillä kämmeniään pöytään niin että -nuottikirjat poukahtelivat ja pöytä säesti soittoa kuin rumpu. - -Marssin kestäessä oli Jussila kulettanut korkean vieraan ja seuran -puheenjohtajan saliin, ja sille puolelle niitä näkyi eteisen ovesta -puikahtelevan useita muitakin saapuvilla olevia herroja ja kunnan -virkamiehiä. - - - - -6. - - -Kokouksen virallinen puoli on alkanut. Puheenjohtaja on juhlallisena -astunut navetan siltaa ylös parvelle, joka on sisustettu -kokoushuoneeksi, ja asettunut istumaan perälle parven lattiasta -kohotetulle lavalle, pöydän taa, kirjoineen, papereineen ja -läkkipulloineen niinkuin lehtimajaan, sillä koivun ja pihlajan oksilla -on koristettu lavan tausta ja molemmat sivut. Pöytäkirjan pitäjä on -ottanut tilansa hänen vasemmalle puolelleen, pöydän päähän. - -Kaikki mahtihenkilöt, kuntain etevimmät ja ylisummaan ne, joilla -tässä tilaisuudessa on tai jotka luulevat itsellään olevan jotain -sanottavaa, ovat asettuneet etumaisiksi, lähimmäksi puheenjohtajaa, ja -istuvat siinä varsin painavan ja vaikuttavan näköisinä, tuntien hetken -tärkeyden ja tämän kokouksen yleistä hyvää tarkoittavan luonteen. -Heidän takanansa, niin pitkälle kuin notkuvia lautoja riittää, istuu -muita vähemmin näkyviin pyrkiviä henkilöitä, mutta siitä ovelle -asti ahtautuu koko suuri parvi täyteen muuta rahvasta, tunkeillen, -toisiaan tölmien ja kaulojaan kurkottaen, sellaisella sohinalla ja -kohinalla, ettei siitä tahdo tulla loppua ollenkaan. Puheenjohtaja -seisoo jo lavallansa nojaten molemmin käsin pöydän syrjään ja kiikuttaa -yläruumistaan edestakaisin, kohautellen silmäluomiaan. Mutta temmellys -oven puolella melkein äityy vaan ja kuuluu sieltä selvästi muun turinan -seasta meheviä kirouksia "varpaille astumisesta" ym. - -Kun puheenjohtaja huomaa, että kohina hänen seisovasta asennostaan ja -merkitsevistä katseistaan huolimatta yhä jatkuu, ottaa hän lyijykynän -käteensä ja painaa sitä hetken pystyssä pöytään, niin että outo luulisi -hänen aikovan työntää sen siitä lävitse. Sitten naputtaa hän sillä -muutaman kerran pöytää, yskähtelee sieraimistansa juurikuin suulaen -ja nenän yhtymäseudussa olisi joku tukkeuma puheenjuoksulle, ja alkaa -puhua. - -Hän lausuu kaikki kokoukseen saapuneet tervetulleiksi, huomauttamalla -erityisesti yhtä, hän kääntyy tässä kohdassa sivummalla yksikseen -istuvaan senaattoriin, -- yhtä väsymätöntä ja harrasta isänmaan -ystävää, jonka aina valvova silmä nyt on sattunut tätäkin isänmaamme -sopukkaa näkemään ja läsnäolollaan virkistämään. - -Kaikki luovat silmänsä senaattoriin päin, joka istuu tuolillaan -takakenossa hattu polvella ja kiertelee mietteihin vaipuneena -partaansa, katse väsyneen ja raukean näköisenä epämääräisesti -väkijoukkoon kääntyneenä. - -Sitten tekee puheenjohtaja, tavantakaa nenästään yskähtäen ja samalla -toistaen jonkun tärkeämmän sanan, "lyhyesti" selkoa tämän "jalosta -aatteesta syntyneen ja kansan yhteistä parasta tarkoittavan" seuran -viimevuotisesta vaikutuksesta ja julistaa kokouksen avatuksi. - -Jussila on koko puheen ajan katsellut kulmat rypyssä puheenjohtajaa ja -välillä vilaissut, minkä vaikutuksen hänen puheensa tekisi sivummalla -istuvaan korkeaan henkilöön. Mutta kun hän on huomannut, ettei -senaattori ole mitään erityistä liikettä tehnyt, eikä millään tavalla -katsettaankaan kääntänyt, on hänen otsansa taas hetkeksi silinnyt. -Sillä hänen on aina pistänyt sisullensa ja pistää nytkin sen miehen -puhetaito, joka siinä pöydän takana niin vapaasti ja rohkeasti, -käsillään liikkeitä tehden sanoja singauttelee ja voi melkein tyhjästä -puhua noin pitkältä. - --- Kun voisi oppia sen konstin, mietti Jussila. -- Mutta se on -opittava, koko elämän uhalla on se opittava, sitä on harjoiteltava ja -oltava rohkea! - -Ja kun sitten ruvetaan valitsemaan palkintotuomareita, niin nousee -Jussila ensimmäisenä reippaasti ylös, kakasee onnistumattomasti -kurkkuaan, luettelee läpitse koko ystäväpiirinsä, isäntiä ja emäntiä, -mitä niitä kokouksessa läsnä on, ja sanoo lujalla äänellä, että se -ja se siihen ja siihen talouden haaraan, heilauttaen kättään kutakin -nimittämäänsä henkilöä kohden. Sitten hän istuu ja alkaa tyytyväisen -näköisenä leukaansa silitellen kuiskailla jotain vieruskumppanilleen, -Mikkolan isännälle. - -Mikkola nousee ylös ja luettelee taas samat henkilöt, jättäen sentään -itsensä pois, mutta mainitsemalla sen sijaan tilallisen Anton Jussilan -ja hänen emäntänsä. - --- Jahah. Jahah! sanoo puheenjohtaja. -- Merkitkää ylös, sihteeri! - -Ja niin ehdottavat useimmat etevimpien nimessä kulkevat isännät ja -emännät toinen toistaan, kunnes palkintotuomarien luku on täysi, -jolloin puheenjohtaja kuuluvalla äänellä kysyy, onko se kokouksen -yksimielinen tuuma ja päätös. - -Oven puolelta parvea kuuluu sama epäselvä sorina, joka kaiken aikaa -on puhetta säestänyt ja josta ei tiedä onko se myötä vai vastaan, -ja puheenjohtaja napauttaa kuuluvasti kynällään pöytään ja käskee -sihteerin merkitsemään pöytäkirjaan kutka ovat valitut. - -Julistetaan sitten keskustelukysymykset alkaviksi ja niistä on -ensimmäisenä "juurikasvien tarkoituksenmukainen viljelys ja käytäntö". - -Jussila oli tähän saakka ollut aivan levollisena, seurannut innokkaasti -vaalin menoa, eikä hetkeen ollenkaan muistanutkaan, että juuri hänen -piti se kysymys pohjustaa. - -Nyt on tosi edessä, eikä se tunnukaan hänestä oikein lyövän yhteen -niiden kuvitusten kanssa, joita oli hänen eteensä auennut silloin -kun hän kysymystä valmisteli, kirjoitti ja kamarissaan ääneensä -luki. Hän oli sitä silloin lukenut vaan niinkuin olisi ollut omassa -kuntakokouksessa tuttujen kesken, eikä ollut laisinkaan osannut ottaa -lukuun senaattoria, agronomia eikä monia muita vieraita herrasmiehiä. -Ja nyt alkoi hänen rohkeutensa pettää. Yhtäkkiä pälkähti päähän ajatus, -että jos ilmoittaisikin ettei ollut muilta kiireiltä ennättänyt -kysymystä valmistaa, vaan että siitä kyllä sopisi muutenkin yleiseen -keskustella. - --- Mutta ei, se ei sovi, sillä itsehän hän oli sitä tehtävää pyytänyt -jo kuukausia sitten, ja toisekseen tulisi siitä ilmeinen häpeä ja hänen -arvonsa olisi kerrassaan mennyttä juuri sillä hetkellä, siinä kauvan -odotetussa ja kauvan valmistetussa tilaisuudessa, jossa hänen sille -pitäisi antaa pääpotku nousemaan päin. - -Hän nousi päättävästi seisaalleen. Mutta polvissa alkoi vähän -vavahdella, suupielet värähtelivät ja yskäkin tuli arkana, -kiljahtavana, eikä ollenkaan niinkuin jokapäiväisiä asioita puhutessa. - --- Kun sopisi puhua istuillaan, mietti hän, -- ettei olisi niin -jokaisen nähtävänä, tahi kun olisi pöytä mihin nojata niinkuin -puheenjohtajalla, sillä tämähän on niin turvatonta. Hänkin katselee -tuolta niin odottavan näköisenä, eikö lie ollut itselleenkin ennen -vaikeata, ja kaikki katselevat, ja ovat nyt niin hiljaa oven -puolessakin, äsken siellä kyllä sohisivat. - -Ja hän katsoi taakseen niinkuin olisi tahtonut sanoa, että rähiskää nyt -edes siellä! - -Tuntuu kuin penkki vetäisi Jussilaa istuilleen takaisin ja hän todella -kyyristyykin vähän matalammaksi, koukistaen polviaan ja painaen päätään -olkapäittensä väliin. Vieruskumppanit, jotka huomaavat hänen tuskallisen -tilansa eivätkä soisi omalle pitäjälle mitään häpeätä tulevan, vaan -vallan päinvastoin, nykivät häntä salaa reiteen ja kuiskivat, että -"anna tulla vaan!" Ja Jussila alkaa. - --- Naurista, hm hm, naurista on monta eri lajia, valkoisia ja, hm -hmm... ja vaikka hän katselee lattiaan, tuntee hän sentään senaattorin -raukean katseen ja puheenjohtajan puoleksi pilkallisen, puoleksi -säälivän hymyn päällään, ja muisti pettää, vaikka aamulla vielä oli -osannut sanottavansa ulkoa kuin isämeidän. Eikä ollut aikaa ajatella -mitä ne nyt olivat ne toiset naurislajit, sillä siitä tulisi liian -pitkä keskeytys. - -Hiki oli ollut jo ennestäänkin ylen kuumassa ja kansaa täyteen -ahdetussa navetan parvessa, jonka asfalttikattoon aurinko paistoi -täydeltä terältä, vaan nyt alkoi vesi valua vallan virtana hänen -kasvoiltaan, ja tuntui niinkuin joku sisällinen voima sillä hetkellä -olisi pakottanut häntä hyökkäämään väkijoukon lävitse ja ulos ja -juoksemaan karkuun koko talostaan. - -Jussilan emäntä istuu kanttorin rouvan kanssa sivuseinällä. Hän on -puhunut tälle paljon heidän Anttonista, sen toimista ja ankarasta -kiireestä, ja pysyttänyt lehevää muotoansa hyvin näkyvissä, mutta nyt -on kuin painuisi hänkin pienemmäksi istuimellaan ja hän vetää kasvonsa -kattotuolista riippuvan pihlajan oksan verhoon, vaikka pikkuista ennen -oli sen taivuttanut sivulle. - --- Onkohan se Anttoo kipeä? Mikähän sille nyt tuli? Täällä on niin -kauhean kuumakin, kuiskailee hän vierustoverilleen tuskallisena. - -Mutta lähimmät ystävät ovat uhuttaneet ja kehottaneet Jussilaa yhä, -että "ann' tulla vaan", hän oli lujalla tahdolla, melkein hammasta -purren saanut murretuksi sisällisen heikkoutensa ja vapisevin käsin -kaivanut moneen ryppyyn mytistetyn paperin taskustaan. Siitä alkaa hän -lukea aluksi väräjävällä, vaan sitten yhä vakautuvammalla äänellä, ja -lukee melkein sanasta sanaan "Arrheniuksen maanviljelysopista" otetun -luvun juurikasvien viljelyksestä, ja on loppuun päästyään jo niin -rohkea, että puristaa paperin kourassaan housunsa taskuun ja sanoo -ulkomuististaan, kuinka paljon niitä päivässä sopii lehmälle antaa, -ja että ne "järkiperäisessä karjanhoidossa ovat ihan välttämättömiä". -Ilman niitä ei ole karjasta mitään tuloa toivomista. - -Nyt sitä olisi tullut vaikka kuinka pitkältä, kun vaan olisi ollut -ainetta jatkaa, ja vielä pohjustuksensa lopetettuaan seisoo Jussila -kotvan aikaa pyyhkiellen kämmenellään otsaansa ja katsoen tyytyväisenä -ympärilleen, nähdäkseen minkä vaikutuksen tämä hänen tietojensa näyte -oli tehnyt. Parvella oli kaikki ennallaan, sama sohina oven puolella, -missä kuljettiin sisään ja ulos, ja sama virallinen jäykkyys ja -painava kuumuus perän puolella. Ja vaikkei mitään erityistä vaikutusta -huomannutkaan, piti Jussila tätä sentään ensimmäisenä varsinaisena -voittonaan julkisuuden alalla, joskin se oli ontuen saavutettu. - --- Kyllä sitä sentään lähtee, kun alkuun pääsee ja on oikea asia mistä -puhuu, sanoi hän hiljaa vieressään istuvalle Mikkolan isännälle. -- -Saas nähdä vieläkö on kellään mitään sanottavaa siihen? No, ehkä -jotain, mutta ei se siitään enää selvene! - -Asia ei sentään ollut Jussilan selityksellä vallan valmis, sillä lyhyen -äänettömyyden perästä kohottautui agronomi, se ennenmainittu nuori -herrasmies istuiltaan ja pyysi puheen vuoroa. - --- Ka! Mitähän tuolla on sanottavaa, kuiskasi Jussila, joka oli tullut -erittäin vilkkaaksi, kääntyeli joka taholle ja sopotteli lähimpänä -istuvien kanssa, juurikuin nyt jälestäpäin olisi tahtonut näyttää, -ettei se ollut ollenkaan pelko eikä hämmästys, joka häntä puheensa -alussa oli vaivannut. -- Jokohan alkaa muutella ohjeitani, poika! - -Ja sillä aikaa, kun agronomi huonolla suomen kielellä ja pitkissä -sotkuisissa lauseissa tekee laajalta selkoa juurikasviviljelyksen -levenemisestä yleensä, selittelee Jussila kuiskimalla lähimmilleen, -mitä miehiä nuo akronoomit oikeastaan ovat. -- Ne eivät tienneet -oikeasta asiasta mitään, ei niin mitään. Eikä hän voinut niitä sietää -kirjoista temmattuine viisauksineen, vaikka viime syksynä hänenkin -sentään oli täytynyt hakea luokseen yksi mokoma ja sitä passata, kun -oli koetettava palkintoa niityn hoidosta ja saatava puoltolause. -Sekin oli ensin ruvennut moittimaan ojia ja antamaan neuvojaan, niin -kuin ne aina tekevät, kun heitä itseään ei ole haettu ojamittaa -antamaan, mutta kun hän oli suoraan sanonut, ettei hän haukkumisia -kuullakseen ollutkaan herraa niitylleen vienyt, oli se heti ruvennut -hyväksi mieheksi. Tietää se toistain turhia vedellä, lopetti Jussila -yhä kovemmalla äänellä, joka loppui väkiseltä päässeeseen naurun -hytkäykseen. - -Mutta agronomi on jo ennättänyt iskeä kiinni Jussilan pohjustukseen. -Hän sanoo, että edellisen puhujan antamat ohjeet ovat vanhentunutta, -ruotsalaista "metoodia", jonka hän huomasi varsinkin siitä, että puhuja -oli maininnut vakojen välimatkan 67 senttimetriksi, sillä nykyjään -käytetty ainoa oikea välimatka on 65 senttimetriä. Hän on sitä itse -Saksanmaalla tutkinut ja mittaillut. Jussila teroittaa korviaan. - --- Mitä se sanoo! Ettäkö 65 senttimetriä. Ei ikinä, kun opistossakin -sanottiin... ja neljäkösataa kuormaa lantaa? Se on hassahtanut, poika -paha, kuiskii hän taas ja tekee sellaisen liikkeen niin kuin aikoisi -siirtyä istumaan takanansa olevan polville, ja sanoo kovalla äänellä: -"herra puheenjohtaja". - --- Isäntä Jussilan puheenvuoro. - --- Mitä edelliseen puhujaan tulee, niin en voi hyväksyä hänen -vakovälimatkojaan. Kyllä se on 67 senttimetriä paras, niin sanottiin -opistossa ja niin sanoo Arenjuskin. Ja jos sellainen määrä lantaa -tarvittaisiin, niin eihän niitä viljelisi kukaan. - --- Luuleekohan tuo herraspoika, ettei meidän Anttoo tunne uusia -mittoja, sopotti Jussilan emäntä kanttorin rouvalle. -- Heti -uudenvuoden aamuna, kun uudet mitat tulivat voimaan, pyysi Anttoo -tesilitran kahvia, hihii. Tunsipa silloin jo... - --- Mitä tapaa te itse olette käyttänyt? kysyy agronomi Jussilalta. - -Nyt huomasi Jussila, että olisi pitänyt pitää suunsa kiinni. - --- Enhän minä ole tullut niitä itse koettaneeksi kuin vähän -hajakylvöllä suossa, änkkäili hän hiukan hämillään. -- Mutta hyvää -rehua ne ovat, lisäsi hän kuuluvammin, koettaen saada asian toiselle -tolalle. - -Mutta agronomi väitteli innostuneena välimatkasta yhä, vaikka varmaan -hän ei ollut kylvänyt rehunaurista enempää kuin Jussilakaan. - -Oven puolella seisoo vanhoja ukkoja käyden välillä ulkona piippuun -pistämässä ja siellä omista asioistaan keskustelemassa, välillä taas -tullen vinnin puolelle kuuntelemaan. - -Siinä on joukossa miehiä, jotka kyllä ovat naurista "sylkeneet" -ja muistavat naurispuuron maun niiltä ajoilta, kun vielä kaskia -vierrettiin ja niissä naurista juurusrukiin seassa viljeltiin. Mutta se -viljelystapa on jäänyt jo unohduksiin ja he ovat kylväneet vaan perunaa -ja vähän lanttua seinivierille, silmämäärällä vaot ajaen, käyttämättä -siinä sen tarkempia mittoja. - -Heitä näyttää toisten väitös puheenjohtajan pöydän puolella tavallaan -huvittavan ja pitävät he siitä omaa keskusteluaan puheenvuoroista -huolimatta. - --- Kuules Mattila, sanoo siinä väkijoukossa muuan ukko toiselle -miehelle, joka seisoo vähän sivulla hänestä -- kun meillä ei ole vielä -sitä meeterimittaakaan... - -Nuori kansa ympärillä purskahtaa nauruun ja perältä kuuluu monista -suista: hs! hs! - --- Kyllä minulla on se vanhanaikainen naurismitta vielä suussani, jos -se siksi tulisi, sanoo Mattila. -- Mutta pantaisiinko nyt kaikki sonta -naurismaahan ja tulisi leivästä loppu. Ei taitaisi nykyinen polvi -ruveta naurishaudalla elämään. Ehei, kun peltoni vä'itän, niin rukiin -siihen kylvän. - --- Lehmillehän niitä syötetään, kuulitteko, sanoo joku. - --- Kuralle ne panevat lehmänkin. - --- Ettekö te voi olla hiljaa täällä, vanhat miehet! sanoo kovin -loukatun näköisenä muuan nuori, hieno isäntämies, joka koettaa -pujotteleida joukon lomitse ulos. -- Sinatöörikin istuu siellä ja te -häpäisette mehkallanne koko kokouksen. - --- Hän viisi meidän nauriistamme. On hänellä parempaakin pään vaivaa! - --- Eipä tiedä, sanoo toinen, -- koska on niin kauvan siellä viipyneet -minunkin maakirjani. - -Ja juttu käy entistä menoaan vaan kiellosta ja tyssäytyksestä -huolimatta, vaikka jonkun ajan kyllä vähän tukautettuna. - -Perällä parven väitellään yhä samasta asiasta ja aina innokkaammin -vaan. Jokainen, joka luulee asiaan jotain tietävänsä, pyytää -puheenvuoroa. - -Muuan lihava kartanon omistaja naapuripitäjästä, joka harjoittaa -suurta sahaliikettä, väittää kysymyksessä olevaa viljelystä äärettömän -tuottavaksi. - --- Syy on vaan siinä, sanoo hän, -- että talonpoikainen kansa on -niin vanhoillista ja kaikkea yritteliäisyyttä vailla, ettei se -tahdo eikä rohkene panna pääomaa kiinni mihinkään, ja tämä viljelys -vaatii uudenaikaisia työkaluja ja paljon ostolantaa. Kun saataisiin -ennakkoluulot voitetuiksi, leviäisi juurikkaiden viljelys kylläkin. - --- Kelpaa sen puhua, kelle saha jauhaa rahaa kuin köyttä, vaikka -ruokkisi vehnäpullilla koko karjansa, sanoo taas oven puolelta joku -kuuluvasti. - -Silloin nousee istuiltaan sivuseinällä muuan vanha, hienopiirteinen -ukko yksinkertaisessa puvussa ja ottaa puhevuoron. - --- Eihän vanhan tarvitsisi enää näihin nuorten seuroihin sekaantua, -sanoo hän vakavalla, hiljaisella äänellä, mutta tekee sentään mieli -jotain joukkoon puhua. Enhän minä tiedä mitään näistä uudenaikaisista -viljelyksistä, kun olen kaiken ikäni karjaani heinillä ja suuruksen -voimalla vaan lypsättänyt ja sillä maidossa pysynyt, enkä asiaan pysty -sanomaan kokemuksestani sitä enkä tätä. Mutta voihan tätä uuttakin -keinoa koettaa kuka tahtoo, ja jos se niin hyödyllistä on ja maidon -annille etuisaa, kuin tässä on väitetty, niin eiköhän herra agronomi -asian lopuksi näyttäisi meille kuinka se käy päinsä. Onhan täällä -auroja ja pehmeätä peltoa, niin ehdottelen minä, että tämä herra -kyntäisi meille muutamia harjavakoja niillä omilla mitoillaan, koska -kuuluu vallan siihen toimeen olevan palkattu ja tuntuu tässä joukossa -paraiten sen konstin tuntevan. Lähdettäisiin miehissä katsomaan ja -oppimaan. - --- Kyllä Kartanon ukko tietää mitä puhuu, kuuluu ääniä takaapäin, jossa -muuten nyt on oltu aivan hiljaa. - -Agronomi kumartaa puheenjohtajalle ja lausuu jotensakin tiukasti, ääni -hiukan värähtäen: - --- Pyydän huomauttaa edelliselle puhujalle, etten minä ole tullut tänne -kenellekään kyntömieheksi. Se hänen pitäisi tietämän. Minun virkani -on antaa tietopuolista opastusta ja kehotan arvoisaa puhujaa tässä -kohdassa kääntymään kynnönneuvojan puoleen. - --- Onko se sellainenkin virkamies? Lieneeköhän tuo täällä nyt? kysyy -Kartano. - --- Jaa, minä en voi tietää, tiuskahtaa agronomi ja painautuu istumaan -taas, heittäen niskaansa niin että tukka höllähtää ja rillit solahtavat -oikealta kohdaltaan alemmaksi nenän selälle. - --- Mutta kun kruunu niitä monenmoisia maanviljelysherroja palkkaa, -jatkaa Kartanon ukko itsepäisenä, ja sentään tälläkään kulmalla ei -ole juuri milloinkaan niitä toimessaan nähty, niin olisipa nyt kerran -katseltu, mitä ne saavat aikaan. - -Puheenjohtaja alkaa naputella kynällään pöytään, senaattori, joka -kaiken ajan on istunut pää kumarassa niin kuin omissa mietteissään, -katsahtaa ylös, ja agronomi alkaa kiivaasti puhua persoonallisuuksista -ja loukkauksista. - -Jussila on hyvillään kovin, kun agronomia annetaan nenälle, mutta -se häntä pistättää, ettei pitänyt itse osata sitä tehdä, osata eikä -rohjeta, vaan että piti tuon ukon päästä se sanomaan. Siitä sitä -taas tyhmät isännät, torpparit ja muut itselliset ylistävät ja kahta -innokkaammin sen vetelemisiä kunnankokouksissa kuuntelevat. Se se aina -kaikki asiat sotkee. - -Samassa tunki eräs mies väkijoukon lävitse perälle saakka joku paperi -kädessä ja jäi vähän epäröisenä ensimmäisen penkkirivin kohdalle -seisomaan. - -Joku kysyi mikä paperi se oli. Mies ei tiennyt muuta kuin että se -asemalta vaan tänne määrättiin tuomaan sille herralle, mikä se nyt -olikaan, ja hän selkähevosella toi. - -Asia selvisi siten, että siinä oli sähkösanoma senaattorille. - -Senaattori repäsi sen hermostuneesti auki, nousi sitten istuiltaan ylös -ja meni keskustelemaan puheenjohtajan kanssa. -- Hänen piti tänä iltana -matkustaa suoraa päätä Helsinkiin, vaan tahtoi kumminkin miettiä asiaa -hiljaisuudessa ja pyysi päästä yksinäiseen huoneeseen hetkeksi. - -Isäntä itse, Jussila, johdatti hänet väkijoukon lävitse parvelta alas, -vei kamariin salin sivussa ja kysyi ovella tarvitsiko herra sinatööri -mitään. - -Ei sanonut hän mitään tarvitsevansa ja isäntä poistui saliin, johon -emäntäkin jo oli rientänyt jälestä ja nyt uteliaana kyseli mitä -tärkeitä asioita heillä oli ollut, kun he niin yksissä olivat huoneelle -tulleet. Ja unohtaen kokonaan väittelyt navetan parvessa jäivät he -kumpikin saliin ja istuivat siellä hiljaa sopotellen. Emäntä oli -tuhannessa tuskassa siitä, että olikohan vaan kaikki paikat tarpeeksi -siistityt kamarissa. Ja kun ruuan laittajat kantoivat saliin astioita -ja asettivat niitä siellä paikoilleen juhlapäivällistä varten, sanoivat -he kumpikin hyvin salaperäisen näköisinä: hiljaa, hiljaa herrantähden! -ja osoittivat kamarin oveen. - -Mutta senaattori avasi kamarissa akkunan, josta omenapuitten ja -koivujen lomitse näkyi pellon takaa nummi ja sen loivaa lapetta alas -laskeutuva keltainen maantie. - -Ikkunan kohdalla oli viheriällä veralla päällystetty kirjoituspöytä ja -siinä erityisellä matolla kirjoituskojeet siistissä järjestyksessä, -sekä näkyvimpänä kaikista isopäinen kuntakokouksen sinetti niin kuin -kuningas sakkilaudalla. Toisella puolella pöytää oli ikkunan pielessä -piikkiin pistettynä suuri pakka "Uusia Suomettaria", toisella puolella -samallaisessa piikissä muita papereita. Kirjoitusmaton sivulla -oli kuntakokouksen pöytäkirja ja nurkassa riippui iso, nahkainen -kirjalaukku. - -Senaattori ei niihin pannut mitään huomiota. Hän ei voinut aavistaa, -että viereisessä huoneessa kaksi henkeä sykkivin sydämin ja hehkuvin -silmin koetti arvailla, että mitähän se tuumii kun täällä sivukylässä -näkee sellaisen komean kirjoituspöydän, siinä kunnan sinetin ja -pöytäkirjan, eiköhän silmäille pöytäkirjaa, Suomettaret ja ja... - -Mutta vieras siellä kamarissa istahti vaan huokaisten tuolille pöydän -edessä saatuaan ikkunan auki, laski kyynärpäänsä pöytään, painoi -leukansa kämmeniään vastaan ja katseli miettivänä ikkunasta ulos. - -Äkkiä antoi hän kätensä luisua partaansa pitkin alas, vilkasi -haukotellen ympärilleen pöydällä, nousi sitten ylös ja kurkisti ovesta -saliin. - -Jussila säpsähti juuri kuin olisi ollut jossain pahanteossa. - --- Voisiko isäntä antaa minulle pienen palan paperia ja kirjekuoren? - -Isäntä hypähti kumarrellen kamarin pöydän luo ja otti laatikosta -paperia pöydälle kokonaisen pakan, vilaisten hätämältään ympäri. -- -Kaikki sattui hyvästi, mainiosti, ajatteli hän. -- On hän varmaan -huomannut, että minä olen kuntakokouksen puheenjohtaja, ja suu -hymyillen tyytyväisyyttä avasi Jussila sivulta pöydän kurkoittaen -läkkipullon korkin, sekä vetäytyi sitten syrjään, samalla kun -senaattori nykäsi tuolin lähemmäksi pöytää ja istui. - --- Äs! sanoi hän samassa ja vei kynänvarren lähemmäksi lasisilmiään. - -Jussila, joka juuri oli ollut poistumaisillaan kamarista, säikähti niin -kuin olisi tuli ollut irti, ja riensi takaisin. - --- Olikohan vaan kynä huonossa kunnossa? kysyi hän tuskallisella -äänellä, minä otan uuden täältä laatikosta. - --- Ehei, naurahti senaattori. -- Minä vaan ajatuksissani pistin väärän -pään mustepulloon ja tahrasin isännän paperin. Olen aina tottunut -pitämään kynänvarren näin päin terä oikealle. Se menee siitä suorastaan -pulloon näin, katsokaas, ja nyt en malttanutkaan katsoa. - --- Kunpa sen olisi tiennyt, ajatteli Jussila, seisten siinä kuin -katuvainen syntinen ja pyyhkien kynänvartta nenäliinaansa. - -Ja kun hän salissa yhtyy emäntään ja piikaan, on hän niin tulistuneen -ja suuttuneen näköinen, että nämä melkein säikähtävät. - --- Ois, vois! Saakeli sitä kantaalia kumminkin! Ettei pitänyt tietämän, -ettei pitänyt sinullekaan sattuman, sen siellä siivoilit, että olisit -sen asettanut näin päin! ähkii hän kuiskimalla, heilautellen toista -kättään nyrkissä, toinen niskatukassa, ja alkaa ällistyneille naisille -tulitikulla näytellä ja selittää, kuinka päin kynänvarsi vasta on -asetettava. - -Navetan parvella alkaa keskustelu laimentua, puheenjohtaja painaa tuon -tuostakin päänsä alas ja vie kätensä suunsa eteen, sihteeri istuu -käsi poskella ja raapustelee lyijykynällä pöytää. Oven puoli parvea -on tullut melkein tyhjäksi ja peräpenkeillekin ilmaantuu aukkoja. Ja -kaikkiin kysymyksiin merkitään pöytäkirjaan vaan lyhyesti "keskustelu -vastaukseksi". - - - - -7. - - -Kuuma päivä, seisoskeleminen ja varsinaisen toimen puute on alkanut -raukaista enimpiä kokouksessa olijoita, ja yleisenä tunnussanana -haukotuksien lomassa on: huhhuh, kyll on kuuma! Ja tuumitaan toinen -toiselleen, että saisipa jo sataa kerran. - --- Saisipa makeastikin. - --- Mutta kun ei sada. - --- No ei koko kesänä. Hohhoh sitä hellettä! Omankyläiset ovat -lähteneet yksi toisensa jälestä kotiinsa. Pitkämatkaiset ovat käyneet -rattaittensa luo, juotelleet hevosiaan ja sitten istuneet aisalle tai -nurmelle ratasten taa haukkaamaan kotoisia eväitä. Mutta kaikki ne, -jotka tahtovat uhrata kaksi markkaa keskiruumiinsa vahvistukseksi, -syödä herroiksi herrain seurassa, oleilevat piha-aituun sisäpuolella ja -odottavat juhlapäivällisen alkamista. Siinä he kävelevät istuskelevat -ja juttelevat ryhmissä. - -Senaattori on istunut puheenjohtajan ja sen lihavan sahaherran kanssa -lehtimajaan pihan keskessä ja härppivät siinä limonaatia vilpoisikseen. - -Sillä paikalla tuntuu olevan erityinen vetovoima muutamiin nähden. - -Jussila siinä jo on istunut kotvan aikaa, miettien mitä ottaisi -puheeksi hänkin puolestaan. Pappi on kävellyt useita kertoja ohitse ja -ympäri ja lopulta mennyt majan sisäpuolelle hänkin ja istunut laudalle -kädet polvilla. Lukkari on väsynyt tahtia lyömään ja siirtynyt hänkin -esimiehensä jälestä lehtimajaan röyhyävä sikaari hampaissa. Ja vähä -vähältä ilmaantuu siihen muitakin, sekä herrasmiehiä että etevämpiä -talonpoikia. Jokainen on halunnut päästä kuuntelemaan mistä siellä -keskustellaan ja jos mahdollista lausumaan sanansa joukkoon itsekin. - -Mutta siellä ei keskustella juuri mitään, ja jota useampia miehiä -siihen yhtyy sitä laimeammaksi käy kanssapuhe. Istutaan vaan siinä -leppoisassa kesäpäivän lämpimässä niin kuin kanat orrella. - -Siinä kävi niin kuin usein käy seurassa, jossa on eri asemassa olevia -henkilöitä, herroja ja talonpoikia yhdessä. Kummallakin puolella -on eri harrastukset. Ja jos on samojakin, niin katsantokanta sekä -ajatuksensa ilmilausuminen niistä on niin eriävä, että tavallisinkin -kanssapuhe useimmin käy ontuvasti. Jos herrasmiestä ei haluta puhuttaa -talonpoikaa, istuu tämä melkein säännönmukaisesti vaiti, paitsi jos -on sattunut ottamaan puhelahjaa sisäänsä pullon suusta. Mutta tässä -seurassa ei nyt ollut sellaista ketään. - -Se on jonkunlainen epäluulo, joku varovaisuus ja pelko ettei puhuisi -tyhmyyksiä, joka useimmin tekee rahvaan miehen tuppisuuksi, kun -säätyhenkilöitä, varsinkin tuntemattomia on saapuvilla. - -Sattuu sentään toisinaan olemaan joku joukossa, joka tahtoo näyttää, -että voi sitä siltä löytyä tietoja ja voidaan tajuta muutakin kuin -pellon kyntöä, vaikkei ollakaan korkeitten koulujen ovia avattu. -Jussila sen mielestään oli tänään jo yhden kerran näyttänyt ja niinkuin -rohkaistuneena siitä katkasi hän nytkin äänettömyyden ja alkoi vahvalla -äänellä puhua yhteisistä asioista. - -Hän alkoi kosketella kunnan asioita puolelta jos toiseltakin, mutta -enimmäkseen "varjopuolilta", niin kuin hän itse sanoi. Ja niitä -varjopuolia, jotka korjausta kaipasivat, oli hänen mielestään paljon, -melkein joka alalla, kun vaan olisi korjaajia. - -Kaikki kunnan asiat, jotka hänen mieltään painavat ja joihin hän -parannusta haluaa, tahtoo hän tuoda esiin. Välillä vilkasee hän lautain -yhtymäkohdassa pöydän takana istuvaan vanhaan herraan, nähtävästi -odottaen, että hänkin avaisi suunsa. Mutta hän, jonka päällä kaikkien -muittenkin katseet lepäävät, ei tuhlaa sanojaan liiaksi. Puheenjohtaja -siinä vieressä tekee vaan silloin tällöin, juuri kuin toisenkin -puolesta, jonkun huomautuksen. Jussilasta tuntuu niinkuin sen miehen -huulilla aina olisi pieni ivallinen hymy, ja se vihlasee hänen -sappeaan, mutta hän ajattelee vaan, että annahan ajan kulua, enköhän -istu vielä kerran minäkin valtiopäivillä. Virnistelepä sitten vielä. - -Kun ei ole saanut toivottua tulosta yhdestä asiasta, siirtyy Jussila -ilman isompia valmistuksia toiseen ja alkaa puhua kouluista sekä niiden -rakennuksista, kuinka tässäkin kunnassa kynsin hampain isketään vastaan -joka kerta kun uutta koulua olisi aikomus perustaa. - --- On se kumma, että niitä yksinkertainen kansa vastustaa, kun niitä -vastusti vanha pastori vainajakin, yhtyy lukkari puheeseen. -- Tai -ei hän niitä suorastaan vastustanut, mutta puhui niistä aina niin -halveksuvasti, että se vaikutti pahaa sanankuulijoihin. Ankara tässä -on taistelu valon puolesta ollut ja tulee olemaan kauvan vielä. Kuinka -monta turhanpäiväistä kokousta sain minäkin ennen pitää ollessani -kuntakokouksen puheenjohtajana, kyllä se muistetaan! lopettaa hän -heittäen katsauksen ylitse koko miesparven. Ja ikäänkuin saattaakseen -parempaan huomioon mistä päin se puhe oli tullut, alkaa hän kakoa -kurkkuaan ja syleksiä niin, että vieraammat joukossa kummeksien -katselevat häntä ja luulevat varmaan hänen jo nielleen sikaariholkkinsa. - --- Niin, toivotaan nyt, että saamme uudessa kirkkoherrassa yhteistä -hyvää harrastavan miehen, riensi silloin Jussila sanomaan ja katsahti -tarkoittavasti siinä sivussa istuvaa nuorta pappismiestä, virkaatekevää -kirkkoherraa. - -Tämä oli hyvin vähän ottanut osaa puheeseen, istunut vaan kumarassaan -niinkuin sivulta kuulijana. Mutta Jussilan viimeiset sanat ja tuo hänen -merkitsevä katseensa vaikuttivat pastoriin niinkuin sähkövirta olisi -niiden mukana mennyt häneen, kulkenut pään puolesta pitkin ruumista -alas ja maahan virratessaan pannut hänen pitkän, piukan kenkänsä kärjen -viipottamaan. Ja siinä samassa nousi hän istuiltaan ja poistui joukosta. - --- Teillähän on paljon suuria muutoksia tulossa seurakuntaanne, sanoi -puheenjohtaja. -- Joko pappilanne valmistuu? - --- Johan se kohta. Mutta pulassa on oltu senkin kanssa. Se pitäisi -eräitten mielestä rakentaa niin kuin mikäkin läävä, vaikka riitinki -on hyväksytty ja sen mukaan on rakennettava. Mitähän sitä ensiksi -hyväksyivät, kun eivät kumminkaan tunne sitä enempää kuin sika -hopealusikkaa! sanoi Jussila harmillisesti hymähtäen. - --- Komeampa huudetaan siitä tulevan. Kelpaa siinä uuden kirkkoherran -asua, sanoo puheenjohtaja. - --- Ei liiaksi, ei ollenkaan liiaksi. Kohtuuden mukaan vallan. - --- Mutta kuuluupa tulevan kaksi kyökkiäkin, toinen kivijalkaan, -missä piiat saavat salaa kahvia keitellä, sanoo taas puheenjohtaja -naurahtaen, ja näyttää kuin hän tahtoisi hiukan ilvehtiä kunnanmiesten -kanssa. - -Lukkari saa uuden yskäkohtauksen ja koettaa sen lomassa väittää, -että sellainen puhe on pilkkaajien ja kateellisten alkuunpanema, ja -hänen katseestaan huomaa selvästi, että hän niihin lukee juuri tuon -ulkopitäjäläisen puheenjohtajankin. - --- Meijerihän se on, hän sanoi. -- Eihän nykyaikana ole muusta tuloa -kuin meijereistä, ja sitä silmälläpitäen on rakennustoimikunta -menetellyt vallan viisaasti. - -Lukkari, joka on erittäin innokkaasti toiminut maitotalouden alalla -seurakunnassaan, olisi nyt valmis pitämään kokonaisen esitelmän -meijereistä, joka olisikin mainiosti soveltunut tilaisuuteen, mutta -Jussila ottaa sanan hänen suustaan ja pysyttää puheen papeissa. - -On eräs seikka uuden kirkkoherran suhteen, joka vuosikauden on kytenyt -hänen ja muutamien muidenkin kuntalaisten mielissä, eräs pulmallinen -asia, josta hän nyt päättää ottaa selon, koska on tässä joukossa mies, -jolta voi ratkaisun siihen saada. - --- Kuinkahan sen asian laita on, herra sinatööri, sanoo hän, -- kun -tämä meidän pitäjäs on niitä keisarin pitäjiä ja tähän nyt tulee -kirkkoherran vaali, niin, niin ottaakohan korkea keisarillinen sinaati -ollenkaan sellaisissa vaaleissa huomioonsa seurakunnan toivomuksia, vai -itsekö se määrää kenen tahtoo? - -Nyt saadaan kuulla, että useimmin se määrätään seurakunnan valinnan -mukaan. - --- Minä tätä seikkaa vaan sen vuoksi kysyin, kun meillä on täällä -koko kunnan yksimielinen ja harras toivo saada tämä meidän nuori jalo -pastorimme kirkkoherraksi, ja on tässä pelätty, että jos ei häntä -nuoren ikänsä tähden kelpoitettaisi. - --- Onko hän vaalisijalle päässyt? - --- Ei. Ei ole vielä virkaa aukikaan pantu, mutta kohdakkoin se -tapahtuu, kunhan pappila on valmis. Tämä pastorimme hakee myös, Jussila -nyökäytti päätään siihen suuntaan mihin pappi oli poistunut, -- ja -tietysti hän vaaliin pääsee, koska ylimmät kiitokset sai tänä kevänä -pastoritutkinnossakin, mutta se on eri asia, jos sitten korkea sinaati -hyväksyy hänet. Kyllä se olisi ainakin seurakunnan vakaa toivo. - -Syntyi hetken äänettömyys. Asia oli kuin umpiperässä, josta korkean -vieraan odotettiin se johtavan pois tai antavan edes jotain toivoa sen -hyvään päättymiseen. - --- Kyllä hän on niitä jaloimpia pappismiehiä, säesti nyt Mikkola -Jussilan sanoja, saatuaan ensi kerran tarpeeksi aikaa avaamaan suunsa, -ja näyttämään, ettei hänkään ollut aivan mykkä. Hän oli istunut koko -keskustelun ajan torkkuvan näköisenä ja jonkin kerran raottanut -tiukkaan suletuita huuliaan ikään kuin ruvetakseen puhumaan, mutta aina -vietiin häneltä sana suusta ja silloin käännätti hän joka kerta päätään -sinne päin mistä ääni kuului, jolloin koko hänen yläruumiinsa kääntyi -samaan suuntaan, niin kuin lukkarin penkissä kirkossa vanhanaikuinen -numerotaulu. - --- Ja se olisi auttamaton vahinko koko seurakunnalle, jollei sellaista -valpasta ja yhteistä hyvää harrastavaa miestä saataisi, jatkoi vielä -Mikkola hammastensa välistä, kun kerran oli puheen alkuun päässyt. - --- Jaah, sen te tietysti saatte nähdä sitten kun aika tulee, sanoi -puheenjohtaja, kun senaattori ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä -vastatakseen tähän miesten mielestä niin tärkeään asiaan. - -Sahanomistaja on tämän jutun ajan hiljaa keskustellut erään toisen -herrasmiehen kanssa ja nyt he nousevat ylös lähteäkseen jaloittelemaan. - --- Huhhuh! kyllä nyt on kuuma, sanoo lihava herra, pyyhkien otsaansa. - -Mikkola mutistelee suutansa, kääntelee jäykästi päätään miehestä -mieheen vastapäisellä laudalla ja sanoo ylen hartaasti ja varmasti -hänkin: - --- On tosiaankin kuuma ja kuiva! - --- Eikä tule sadetta, yhtyy heti joku toinen. - --- Sanokaas! Mikähän tässä lopulta valkaisee, jatkaa Jussila. -- Kituen -on kasvanut kaikki keväästä lähtien. Ruiskin vasta alkaa heilimöidä ja -pitäisi aikaan nähden jo tekemän terää. Ja kun kerran satamaan repeää, -sataa tietysti pitkälle, ja silloin se ei tuleennu ollenkaan. - --- Ei ainakaan siemeneksi, sanoo joku. Eikä ole entisiäkään rukiita, -kun huonosti tuli jo viime vuonna. - --- Kellä niitä on! Rikkaimmilla vähän lienee vanhoja säästöjä ja nepä -niistä nyt kiertävät rahaa entisen lisäksi. Ennen kuulumattomaan -hintaan ovat jo kohonneetkin, mitä sitten kylvöajan lähestyessä, jos -uutista ei siksi saada. - -Mikkola, joka oli vuosikausia hierustellut suurta viljakauppaa, -mutisteli suutaan, mutta ei sentään avannut sitä tällä kerralla. - --- Siitä saattaa tulla arveluttava asia, mutta kuinkahan moni sen -huomaa, tuumaili Jussila. -- Korkean hinnan vuoksi myy nyt jokainen, -kellä jyväkin on laarin pohjalla, ajattelematta kylvövaraa ollenkaan. - --- Liiaksi olen myynyt minäkin, sanoi Mikkola, mutta ei selittänyt -tarkemmin missä suhteessa liiaksi. -- On minulla sentään aina oma vara -siemeneksi, lisäsi hän. - --- Niin, se olet sinä -- ja on se minullakin, sanoi Jussila, mutta -aatteles kuinka monta on ilman. Melkein koko pitäjäs. Eiväthän ne -osaa säästää tai ajatella eteensä missään kohdassa. Ja kuinkahan käy -tosiaankin, jos tässä pula tulee? Enpä ole tullut ennen tarkemmin -aatelleeksi minäkään. - --- Juuri tätä samaa seikkaa olen jo kuullut pelättävän muuallakin, -yhtyi nyt puheeseen senaattori, ja siinä olisi ajoissa ryhdyttävä -tehokkaisiin toimiin. - -Kaikki kääntyivät häneen ja hän jatkoi: - --- Vaan koska nyt vielä kumminkin on liian aikaista mitään varmuudella -päättää, sillä eihän tiedä mitä saattaa tapahtua, niin ei pidä hätäillä -sentään liiaksi. Mutta jos niin epäsuotuisasti kävisi, että tuolla -kylvöajan lähestyessä ei näyttäisi uutisesta siemenen toivoa olevan, -niin olisi jokaisen yksityisen ja tietysti koko kunnankin edelle -parasta toimia yhteisesti ja koettaa saada yhteisesti siemenviljaa -muualta. - --- No sitä juuri minunkin piti sanoa, että yhteisen edun kannalta -- -aloitti Jussila, mutta samassa törähtivät torvet ikkunan alla ja hänen -loppupuheensa ei tullut yleisemmin kuulluksi, sillä kaikki nousivat -ylös ja tuli yleinen liike joka taholle. - -Lukkari oli jo ennättänyt tahtia lyömään, kun oli käyty kuiskaamassa -hänelle, että juhlapäivällinen oli valmis, ja taas paukahtelivat hänen -kämmenensä pöytään niin kuin paritappumet hurstia sotkettaissa. - -Ja isännät astelivat lehtimajasta herrain jälessä saliin, johon -ahtautui ruokamiestä joka puolelta. - - - - -8. - - -Jussila, isäntänä talossaan ja muutenkin niin kuin viran puolesta, -haaraosaston esimiehenä, häärii isäntänä päivällisessäkin, joka tilan -puutteen vuoksi syödään seisaallaan kuumassa, ahtaassa salissa. Hän -kulkee ympäri, katsoo onko kaikki niinkuin oleman pitää ja kehottaa -ujompia joukosta ja seinälle vetäytyviä syömään. - --- Syökää te, sanoo hän, -- elkääkä ujostelko. Rahallaan tässä jokainen -maksaa! Ja hän on hyvillään väen paljoudesta ja tekee jo summittaisen -laskun, kuinka paljon markkoja hän ruuastaan ansaitsee. - -Mutta niin reippaasti ja rohkeasti kuin hän touhuttaakin ympäri salin, -voi sentään jokainen, joka häntä sattuu tarkemmin katsahtamaan, huomata -hänen liikkeissään ja sanoissaan jotakin hajamielistä hämminkiä. Näkyy -että hänen ajatuksensa liikkuvat muilla aloilla, ei yksinään ruuassa, -ja että hän on ikään kuin levoton. Hän hikoilee vahvasti, enemmän -kuin muut, pyyhkielee otsaansa ja tekee joskus, hetkiseksi seisattuen -johonkuhun kohtaan, teatterimaisen liikkeen kädellään aivan kuin -aatoksissaan. Lopulta menee hänen hajamielisyytensä niin pitkälle, että -hän töyttää huomaamattaan yhteen ihmisten kanssa, jotka seisovat pöydän -ja seinän välissä koettaen toivottoman näköisinä toisin käsin pienentää -ruokaansa lautasellaan. - -Hän huomaa Mikkolan, joka seisoo uunin nurkassa veitsi ja kahveli -tyhjällä lautasella ja kiskoo toisessa kädessään olevasta, savustetusta -sianlihan viipaleesta hampain palaa irti. - --- Kuules Mikkola! kuiskaa Jussila tullen luo. Mikkola kääntyy jäykästi -häneen päin ja nielasee samassa koko läskiviipaleen yhtäaikaa, kun se -on vähitellen solunut kokonaan suuhun, eikä sitä voinut enää siltä -tieltään palauttaakaan. Sitten kun hänen silmänsä, suunsa ja muut -kasvojensa lihakset taas ovat ottaneet luonnollisen, uneliaan jäykän -muotonsa, kysyy hän mitä Jussila tahtoo. - --- Tule pikipäin tänne porstuakamariin, sanoo Jussila. - --- Jahaah! Onko siellä muita ketään, kysyy Mikkola katseltuaan hetken -totisena eteensä, niinkuin olisi tarvinnut aikaa saadakseen selville -mitä toinen tarkoitti. - --- Ei siellä ole ketään. - --- Mutta sitten minä otankin ensin toisen lihapalan, niin saan siellä -pieneksi. - -He pujahtivat porstuan lävitse kamariin, joka oli täynnä tyhjiä -laatikoita ja muuta sälyä niin kuin joku varastohuone. - --- Kuule, hyvä veli, sanoi Jussila, -- mitä tuumit jos minä pitäisin -sinatöörille puheen, sitten kun viiniä viedään sisään? - -Mikkola puristi huuliaan yhteen, kauvan aikaa, yhä kiinnemmäksi, kunnes -ne siitä niin kuin liiasta kiristyksestä lopulta ponnahtivat auki -ja päästivät kuuluviin jotensakin tiukasti: -- jassoo! onko täällä -viiniäkin. - --- On täällä viiniä, sanoi Jussila, joka parhaillaan koperoi nurkan -puolella pullokorissa. -- Mutta mitä tuumit siitä puheesta? - --- Niin, kuinka tuo nyt olisi, sanoi Mikkola tavallista -pitkäveteisemmin, sillä hänelle oli tässä nyt äkkiä tullut kaksi -tiukkaa asiaa harkittavasti, ensinnäkin tuo viini ja sitten Jussilan -puheen pito. - --- Vai on viiniäkin, jatkoi hän. -- Mutta mitä jos puheenjohtajakin -tahtoisi puhua, jollei se sinulta kävisikään paikalleen. - -Jos vaan suinkin olisi voinut, olisi Mikkola kaikkein kernaimmin suonut -sen kunnian itselleen, mutta hän oli sentään siksi ymmärtäväinen, että -tiesi itsellään olevan hitaan puheen ja kankean kielen. Se oli seikka, -jolle hän ei voinut mitään, vaikka se aina häntä katkeroitti. Vaan -rohkeni hän epäillä Jussilankin kielen kantaa tässä tilaisuudessa. - --- Niin, jos puheenjohtaja tahtoisi puhua, toisti hän. - --- Ph! pyhäytti Jussila. Kyllähän se aina on suutaan soittanut ja -soittaa vastakin, mutta näytettäisiin, että osaavat sen konstin -muutkin. Kun olisin vaan tiennyt ennakolta paremmin ajatella, mutta -äsken vasta pisti päähäni, kun muistin tämän viinin, ja puheen -pitäminen kuuluisi oikeastaan oman pitäjän miehille eikä tässä kukaan -muukaan toimikunnan jäsenistä, mutta maistetaanpa tätä hiukan. - --- Tuleeko se siihen samaan kahteen markkaan? - --- Ei tule, eikä sitä tietysti rahasta saada antaakaan, mutta me -päätimme toimikunnassa, jaa, sinähän et ollutkaan siinä silloin -viimeisellä kerralla, niin, me päätimme panna omasta puolestamme likoon -muutaman kannun hinnan niin kuin juhlan kunnioiksi ja maksaa yhteisesti. - --- Jassoo! sanoi Mikkola, ja hänen kämmenensä painui vaistomaisesti -housuntaskun kohdalle. - -Joku talon väestä kutsui isäntää ulos ja hän viipyi hetkisen eteisessä, -jolla aikaa Mikkola istui mietteissään tyhjällä pakkilaatikolla, käsi -reidellä. - -Ettei pitänyt oleman puhelahjaa hänellä itsellään, mietiskeli hän siinä -istuissaan. Mitä varten jumala oli antanut hänelle niin jäykän kielen? - -Mutta oikeastaan oli hänellä jäykkä ja hidas ajatuksen juoksu, vaikka -sitä hän ei sentään itse huomannut. Ja sen vuoksi hänen täytyikin -seuroissa ja kokouksissa parhaasta päästä istua äänetönnä vaan, -mutistellen suutaan puhujien sanain mukaan. Hän tahtoi luulotella -ihmisiä, että hän tahallaan puhui niin vähän, mutta ajatteli sitä -enemmän. Ja sen vuoksi hän kokouksissakin, kun joku toinen oli hänen -mielestään valmistanut asian oikealle paikalle, nousi puoleksi -seisaalleen ja niinkuin väkipakolla pusertaen muutaman sanan -hammastensa välistä, sanoi yhtyvänsä edelliseen puhujaan. Varsinkin -Jussilan puheeseen teki hän jokaisessa kunnankokouksessa aina amenen. -Ja samoin lopetti hän monen muunkin puhujan sanat, kun vaan oli -päässään ennättänyt pohtimaan selväksi, oliko puhuja ollut samaa -mieltä asiassa kuin hän itsekin. Mutta usein sattui, kun joku henkilö, -jonka mielipiteitä hän ei ennestään tuntenut, oli asiassa jotain -lausunut, että Mikkola jäikin odottavalle kannalle, kunnes joku hänen -luotetuistaan oli ensiksi pannut siihen joko myötä tai vastaan. - --- Niin, onhan sinullakin sentään sujuva puheen juoksu, puhu jos -tahdot, sanoi hän Jussilan tultua takaisin kamariin. - -Ja sitten astuivat he yhdessä saliin taas, Jussila koko lailla -rohkeampana, kun oli saanut vähän vahvistaa itseään ja ilmaista -aikeensa toiselle. - -Salissa vallitsee jotensakin hiljainen mieliala. Käydään niin kuin -vähän ujostellen ottamassa syötävää pöydästä ja tarkastellaan mistä -ja mitenkä edelliset ovat ottaneet, ettei otettaisi väärin eikä aivan -kömpelösti, ja peräytään taas selkä edellä seiniviereen. - -Herrasmiehet, agronomi, se pohatta sahanomistaja ja jotkut muut ovat -ottaneet haltuunsa toisen kamarin salin perästä, kun toinen taas on -arvokkaampien emäntien hallussa. Ovi on selällään saliin ja sieltä -hyökkäävät herrat milloin yksittäin milloin joukossa ottamaan ruokaa, -tarkastellen asiantuntevina pöytää, milloin nenäänsä rypistellen ja -peräyttäen kahvelinsa, milloin taas tyytyväisen näköisenä iskien sen -johonkuhun ruokalajiin. Seura on muutenkin kamarissa vilkkaampaa. -Siellä puhutaan kovemmalla äänellä ja joskus rähähdetään nauruunkin. - -Senaattori ja puheenjohtajat istuvat sivuikkunan edessä olevan -pienen pöydän vieressä, omassa päässään kumpikin, matalalla äänellä -keskustellen ja pitäen syöntiä niin kuin sivuseikkana. - -Lähellä heitä, salin nurkassa, istuu itsekseen pappi, onkien sanoja -näiden keskustelusta ja koettaen tavan takaa päästä siihen osalliseksi, -vaikka huonolla onnella. Hän rykäsee toisinaan ja pyyhkiä sivauttaa -pystyä tukkaansa, joka ei siitä kumminkaan taivu sen alemmaksi. -Lopulta hän alkaa jo käydä vähän tuskalliseksi, kun tämä seura nyt -on näin omituinen. -- Olisi mainio tilaisuus nyt painaa itsensä -senaattorin mieleen, ajattelee hän. Siitä voisi olla varma apu, kun -sinne kerran saisi pysyväisen sijan. Niistähän se riippuu pääsy näihin -imperiaali-pitäjiin. Päästäpä kirkkoherraksi tähän! Kun vaan pääsisi -vaaliin. Ja jollei pääse suorastaan, niin neljänneksi huutavat ihan -varmaan, kun on osannut kaikki pitäjän mahtavimmat puolelleen saada. Ja -hänen mielessään kangastaa se komea pappila, jota hän parhaallaan ihan -kuin itseään varten kunnalla rakennuttaa, ja jossa hän joka nurkan ja -pielen kohottamista tarkasti vaalii, huolimatta monista vastustuksista, -joita jotkut kateet ja tyhmyrit yrittävät tehdä. - -Hän rykäsee taas entistä kuuluvammin. - --- Pitäisihän hänet jo tunnettaman laajemmaltakin, vaikka onkin -nuori vielä. Ottihan hän laudatuurin pastoraalissa ja herätti jo -esiintymisellään huomiota viimekesäisessä pappeinkokouksessakin, jossa -senaattorikin oli saapuvilla, tuo sama vanha herra tuossa. Kumma ettei -hän laisinkaan näy sitä muistavan. Kun voisi jollain tavalla siitä -huomauttaa, mutta tuo toinen tuossa, se nyt on mielestään koko herra... - -Ja pappi parka on yhä katkeroitumassa lähimmäiselleen, joka syrjäyttää -hänet, eikä ajattele ollenkaan hänen suuria pyrinnöitään, löpisee vaan -äänimääristä ja sen semmoisista ja sättii "Päivälehteä!" - -Mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä kuulee pappi sanan "ehtoollispakko". -Hän heristää korviaan, tuoli liikahtaa vähän pöydässä keskusteleviin -päin niin kuin istujansa sisällisten ajatusten hypnotiseeraamana, -ja kohta on pappi puheessa kiinni kirkonkokouksineen ja entisine -esiintymisineen sellaisella innolla, ettei ollenkaan huomaa kuinka -edeskäyvät suurella tarjottimella kantavat ruokapöydälle laseja ja -alkavat niihin kaataa viiniä, ja kuinka Jussila kasvoiltaan punaisena -ja hätäilevän näköisenä työntelee kalvosimiaan hihaansa ja asettelee -kaulustaansa, kuiskaten jotain viinin laskijalle, joka samassa ottaa -erilleen kaksi täytettyä lasia ja vie ne varotellen senaattorin pöytään. - --- Herra rohvessööri... hmhmhm, tuota noin, herra sinatööri, kajahtaa -samassa Jussilan sanat, ilman että kenelläkään, paitsi Mikkolaa, olisi -ollut vähintäkään aavistusta siitä mitä oli tulossa. - -Syntyi jonkunlainen yleinen hämminki. Jokainen teki jonkunlaisen -liikkeen tai päästi jonkunlaisen äänen aivan kuin kirkossa, kun pappi -saarnaan ruvetessaan on lausunut ensimmäiset sanansa. Silloinkin -tavallisesti käy sanankuulijain joukossa yleinen itsetiedoton kohaus ja -harras rykäys. - -Useampi nytkin rykäsi kaikkein ensimmäiseksi ja seisattui sitten niin -kuin naulattu odottamaan jatkoa, sille paikalleen missä oli sattunut -olemaan. - -Mutta heti ensimmäisten sanain pulpahdettua Jussilan suusta niin kuin -tapaturmassa, tuntui siinä ryinnässä, varsinkin herrain puolella, -tukautettua naurua. Joku heistä, joka oli sattunut olemaan salissa tai -salin ovella, vetäytyi heti kamariin, ja sieltä ilmestyi taas joku -toinen kurkistamaan ovesta salin puolelle, vaan vetäytyi heti takaisin -hänkin, ja taas kuului kamarista sellaista ääntä, joka syntyy, kun -väkipakolla koetetaan pidättäytyä ilminauruun remahtamasta. - -Talonpoikaiset miehet katselivat vakavina toisiaan ja Jussilaa. Heidän -mielestään ei asiassa ollut pienintäkään naurun tai pilkan sijaa. Mutta -joukossa oli kyllä joku sellainenkin, joka ei ajatellut koko tästä -uudesta välinäytöksestä syömähommissa mitään muuta kuin että joku -menisi ja ottaisi viinilasin pöydältä, että saisi mennä heti jälestä. -Kaadetaan sitä siihen katseltavaksi, eikä kukaan ota paitsi tuo Jussila. - -Mutta pöydälle asettaa jo Jussilakin äsken käteensä ottaman lasin, -sillä se alkaa tuntua hänestä niin painavalta, käsi ei jaksa sitä -kannattaa, se on varmaan putoava. Ja läikähtääkin siitä jo hyvä osa -valkealle pöytäliinalle. - -Hän oli luullut tuollaisen pienen puheen käyvän kuin siimaa ja -luottanut rohkeana siihen hyvään alkuun, mihin oli aamupäivällä päässyt -navetan vinnillä, ja nyt piti hänen ajatuksissaan sotkeutua heti ensi -sanaan. Mutta lempoko sen muisti, kun oli ajateltava niitä seuraaviakin -sanoja, ja rohvessööriksihän sitä ennen kutsuttiin... - -Puhe on kumminkin pidettävä, vaikka henki menköön, päättää Jussila -lujana, ja saatuaan lasin kädestään pöydälle ja ensimmäisen -erehdyksensä korjatuksi, pinnistää hän muististaan kaikki lauselmat -mitä ikinä on kaunopuheisuuden alalla kuullut ja päästää niistä -leuka väristen ja katkonaisesti kuuluviin ne, joita pitää tilapäähän -soveltuvina, erinomaiseksi hauskuudeksi kamarissa oleville -herrasmiehille ja suureksi hämmästykseksi puheensa esineelle. - -Täyttä selkoa ei siitä puheesta saanut kukaan eikä siitä joka kohta -täydelleen kuulunutkaan, sillä aina välillä liikkui Jussilan suu tyhjää -niin kuin parturin sakset, kun hän tarkastaa mistä kohdasta kulloinkin -olisi tukkaa kolhaistava. - -Seuraavat kohdat tulivat selvimmin kuuluviin: -- Herra sinatööri, hmm, -korkeasti kunnioitettava herra sinatööri, korkea... hmm... Kun meillä -maanviljelysseur... tuotanoin, meillä Suomen maanviljelijöillä täällä -nyt tällä hetkellä sen sanan puhtaimmassa merkityksessä... hm... on -sellainen käsittämätön ja arvaamaton kunnia nähdä herra sinatööri -joukossamme... hm... tässä matalassa majassa-a-amme kunnioittamassa -meitä... ja kun sitäkin silmällä pitäen... hmhm... taikka tuotanoin, -niinsanoakseni, sitäkin asianhaaraa silmällä pitäen, että sivistyskin -täällä meillä vielä on niin kovin takapajulla, niin kuin Suometarkin -sanan täydellisimmässä muodossa lausuu... hm... hm... tuotanoin -sano... vaikka on tähänkin syrjäiseen kylään jo kauvan koulua hankittu -niin kuin kipeä tarve vaatisi... taikka että minä olen jo tarjonnut -ilmaista koulutonttiakin huhu... hm... mutta kansa on vielä kovin -typerää tässä meidän rakkaassa isänmaassamme... hm... niin kuin -jokainen todellinen isänmaan ystävä... hmm, tuotanoin... jokaisen -isänmaan ystävän tosivelvollisuus on haikealla mielellä tuntea... -hm... Ne valittavat aina menojen suuruutta... hm... noin sano... -eivätkä ymmärrä käyttää nykyajan jaloimpia keksinnöitä hyväkseen, että -saisivat maastaan parempia tuloja, että... hmm... taikka niin kuin -tässä sivumennen saatan huomauttaa, että luujauhojen ja tuomaskuonankin -hinta on melkoisesti laskenut... noin, tuotanoin sano... ja lähettävät -vaan täältäkin lapsiaan kirkonkylän kouluun, vaikkei siellä olisi -tilaakaan, eikä lueta edes sanomalehtiä... hmm... joka olisi jokaisen -tosisivistyneen kansalaisen pyhä velvollisuus... Ja vaikka tämä meidän -nuori ja innokas pastorimmekin näissä korkeissa, kansan yhteisen hyvän -harrastuksissa koettaa parastaan, että me saisimme hänet täällä vielä -kirkkoherranakin pitää ja kuntamme yhteisiä asioita johtaa... (Pastori -alkaa tulla kovin levottomaksi.)... Niin, sanalla sanoen, kun ei sitä -koulupakkoakaan oli vielä saatu täydelliseksi kun siellä säädyissä -on ollut vastustajia... hm... joka olisi jokaisen köyhän kansamme -todellisen ystävän... hm... niin sanoakseni korkein velvollisuus -ja pyrintö... (Hälinä kamarissa alkaa tulla jo niin kovaksi, ettei -puheesta enää kuulu juuri mitään.)... Ja kun, niin... hm... hmm... -tuotanoin... niin kuin asian haarat tällä tukalalla hetkellä -vaatisivat... että me paremmin ymmärtävät ryhtyisimme ponteviin -toimiin... hm... ja lyhyesti sanoen uhraisimme isänmaan alttarille... -niin... hm... uhraisimme... niin sanoakseni uhrais... taikka että me, -herra sinatööri... niin me juomme... - -Enempää ei kuulunut, sillä se lihava sahaherra töyttäsi ottamaan kauvan -vaanimaansa viinilasia ja toiset perässä, huolimatta sinatööreistä, -puhujista tai korkeista harrastuksista sen enempää. Senaattori kierteli -partaansa ja katseli lattiaan, istuessaan siinä käsi pöydällä, toinen -tuolin selkämyställä. - -Puheenjohtaja oli koko ajan katsellut ikkunasta pellolle, mutta -puheen loputtua kääntyi hän muuhun seuraan päin ja huomasi siinä -päätään kääntäessään pöydällä edessään olevat kaksi lasia. Hän tarttui -toiseen niistä ja kilahutti sitä naurahtaen ja jotain hiljaa virkkaen -senaattorin lasiin, joka hajamielisen näköisenä kostutti omallaan -hiukan huuliaan ja laski sen sitten takaisin pöydälle. - -Samassa kumarteli jo pappikin lasineen heidän edessään. - --- Etevä mies kyllä muuten, vaikka on vähän tottumaton puheita -pitämään, virkkoi hän anteeksipyytävällä hymyllä, niin kuin Jussilan -puolesta. - --- Tahto on hyvä kumminkin, äännähti puheenjohtaja. - --- Herra sinatöörin malja, kuului samassa papin selän takaa Jussilan -mielihyvää ja voitonriemua puhuva ääni, ja hänen sivullaan teki Mikkola -jäykkiä kumarruksia juhlallisen näköisenä, lasi kädessä ja suutaan -mutistellen. Ja kun hän sen oli saanut asetetuksi oikeaan kuntoon, -laukesi sieltäkin lopulta kovin varovasti ja hitaasti "sinaatörin -malja" kuuluviin, ja sitten peräytyi hän selkä edellä toisten joukkoon. -Ja hänen hartaan vakava katseensa ja se tapa, jolla hän piteli lasia -tukevasti kourassaan, äännähtäen jotain toisille takanaan seisoville -isännille päätään kääntämättä, ilmaisivat selvästi hänen ajatuksensa -siitä, että jotain erinomaisen tärkeätä oli tapahtunut, jotain jossa -Jussila ja pappi ja hän itse kolmantena olivat senaattorin rinnalla -keskipisteenä. - -Puhe oli tehnyt mahtavan vaikutuksen moneen isäntämieheen. - --- On sillä Jussilalla sentään rohkeutta ja päävärkkiä, kuiskaili joku -joukossa. - --- On totisesti! vielä sekin valtiopäivillä istuu, sanokaa minun -sanoneeni... - -Vaan lukkari, joka ovella oli kuunnellut Jussilan puhetta sikaarin -hammasluutaan pureksien ja syleskellen, riensi lyömään tahtia -soittajilleen ja antoi tulla "kaisermarssia" räikkyvällä voimalla ja -jatkoksi lempeämpiä tanssikappaleita, sillä "fanfaareita" ei löytynyt -vielä soittokunnan nuottivarastossa. - -Päivällinen syötiin loppuun ja puheita pidettiin vieläkin, joskaan -ne moneen eivät tehneet samaa vaikutusta kuin Jussilan puhe, sillä -"konstiko se, että pappi osaa puhua". - -Mutta alapihan tasaisella nurmikolla alkoivat kylän nuoret pistää -tanssiksi, ettei hyvä soitto menisi hukkaan. Aluksi ei kukaan -mielestään rohjennut alkaa, vaan kun piha-aita ja puut sen vieressä -verhosivat sentään alapihaa päärakennukseen näkymästä, olivat mielet -rohkaistuneet ja päätettiin, että tulkoot kieltämään jos tahtovat, -eivät sakottane kumminkaan. - -Ja aitovieressä istui nurmella rivi vanhempaa kansaa, miehiä -enimmäkseen, poltellen tupakkaa ja keskustellen asioista, mitkä heidän -mielestään olivat painavimpia. - --- Annas olla, millaisen se nyt tekee heinäajan, sanoi joku. - --- Eipä tiedä, vaikka tekisi hyvinkin sateisen, kun näin kauvan on -ollut poutaa. - --- Kyllä melkein niin käy, että saadaan sieltä kuivuneilta kentiltä -sateessa tyhjää kaihia. - --- Niinpä niin! ei tämä hyvältä näytä. Jos ei tästään parane, niin pula -siitä on ensi talvena karjan rehusta, arveli joku. - --- Varjele jumala! tuumi eräs vanhempi mies. Niin ne alkoivat suuret -nälkävuodetkin. Kuivuutta ensin, sitten liikaa sadetta. Ensimmäisenä -lopetti karjan ruuan ja jätti syyskylvöt tekemättä, toisena nosti -leipävartaat niin korkealle, että harvan käsi niihin ylettyi. - --- Ja paljoko jää säästöä raha-ansioistakaan! Kunnan menoja lisätään -yhä vaan. - --- Niin tehdään, melkein joka kokouksessa. - --- Mutta jos pantaisi kerrankin kovalla vastaan. Lyötäisiin sulku -eteen, vähennettäisi edes sitä pappilan liikaa upeutta. Kyllä vähempi -riittäisi siinäkin, mutta aina myönnetään kaikki vaan. - --- Riittäisipä tosiaankin, mutta mene puhu siellä! Paikalla pappi -suutii suun kiinni. - --- Ja kunnanmiehet vänkäävät sen kanssa yksissä tuumin. - --- Hätäkö niillä rikkailla. Ja niistä toimistaanhan ne saavat mitä -niiltä meneekin, enemmänkin. - -Niin tuumailivat siinä ukot, eivätkä rientäneet kotiinkaan, kun kerran -oli vapaapäivä otettu, ja oli muutenkin hauska yhteen tultua jutustella -ja tarjoilla toinen toiselleen piippuun. - -Ja nuoret jatkoivat tanssiaan huolettomina. Käyttivät juhlapäivän -tyystin hyväkseen hekin, norjentaen jäseniään, joilla taas oli kyllin -aikaa talikon varressa ja auran kuressa jäykistyä. - - - - -9. - - -Hieno hämy on laskeutunut ylitse seudun, ilma viilennyt hiukan, ja -lyhyt hiljaisuus, sellainen kuin se kesäyönä saattaa olla, vallitsee -kuuman, kiireisen päivän perästä. Ei näy enää Jussilan pihallakaan -liikkeellä ketään. Kello kalahtaa vaan silloin tällöin tarhassa, kun -hyttyset tunkeilevat puolihorroksissa märehtivien lehmien kimppuun ja -ne töykkivät niitä turvallaan kylistään pois. - -Kärpäset ja paarmat ovat menneet levolle, samoin metsän laulajatkin -kaikki. Rääkkä vaan vaeltelee halmeessaan huudellen kumppanilleen -ja ylhäällä nummella käyskentelee kanervikossa kehrääjä, laskien -väsymättömänä yksitoikkoista säveltään partaisesta nokastaan. -Surviaiset parveilevat äänettömässä työssään pitkin kujaa, polkien -ahkerasti ilmaa, ja kaukaa nummelta kuuluu jonkun yksinäisen -renkimiehen pitkäveteinen laulu, kun hän siellä mietteissään astelee -kivistä polkua, palaten saattamasta jotakuta naapurikylän tyttöä -näyttelystä kotiin. - -Kylässä maataan kaikkialla sikeässä unessa, mutta Jussilassa valvotaan -vielä oikein joukolla. Ollaan iloisia ja tyytyväisiä näyttelyn hyvästä -menestymisestä ja otetaan päättäjäisiksi "pieni lasi", niin kuin isäntä -illalla oli kuiskaillen paraille ystävilleen ilmoittanut ja kieltänyt -kotiin kiirehtimästä. - -Miehet, oman kunnan isäntiä kaikki, ovat ottaneet haltuunsa salin, -mutta kellä sattui olemaan emäntä seurassaan tai tytär, eli poika, joka -ei vielä konjakkia veteen hämmentänyt, ne kaikin istuvat vertaistensa -kanssa kamareissa, pääasiassa odottaen "isää lähtemään kotiin". - -Isät eivät kuitenkaan ole ensi hopussa taipuvaisia heittämään hauskaa, -puheliasta seuraa, vaikka heitä kamarin puolelta joskus salavihkaa -siitä jo huomautetaankin ja joku suu siellä jo vääntyy pitkään -haukotukseen. - -Lasinotto käy sentään sellaisella tolkulla, että se on jommoisessakin -sopusoinnussa luonnossa vallitsevan hiljaisuuden kanssa, ja tuskin -päästää itseään kuuluviin edes oman talon pihamaalle. Jonkun harvan -kerran voisi sieltä pihalla kulkija yksinkertaisen ikkunan lävitse -kuulla jonkun äänekkäämmän sanan, naurun kohauksen tai lukkarin -kakottavan yskinnän. - -Vaikka useimmat miehistä ovatkin pikku pihkassa ja tutussa seurassa -kyllä tottuneet kovaakin hammaspeliä pitämään, koettavat he tällä -kertaa kielensä kantaa hillitä, sillä joukossa on kirkonmiehiäkin, -pappi ja lukkari, joka viimeksimainittu vielä on kunnan raittiusseuran -esimies, jos kohta yleisten asiain harrastuksen vuoksi onkin jäänyt -seuraan ja sallii silmänsä katselevan sitä mitä toiset panevat suuhunsa. - -Isäntä itse, Anton Jussila, siinä suurinta ääntä pitää, puhuu niin -ahkerasti, että tasapaino seurassa on melkein kadota. On juuri kuin -hän harjoittelisi päähenkilön osaa jossakussa suuressa näytelmässä, -eikä antaisi pienten sivuasiain ollenkaan häiritä sitä kuvaa, minkä -hän siitä tärkeästä henkilöstä on itselleen luonut. Hän istuu hetken -yhdellä tuolilla, toisen toisella. Puhuu vähän aikaa tämän, kohta -taas tuon kanssa ja välillä koko seuralle. Nousee äkkiä ylös ja -kävelee edestakaisin lattialla, milloin levitellen käsiään, milloin -asettaen ne lanteille, milloin mihinkin asentoon, ja aina sanainsa -välissä kakistelee nenän ja kurkun yhtymäseutua, ja tuntuu olevan -oppimaisillaan tämän uuden yskälajin jo yhtä hyvästi kuin kokouksen -puheenjohtajakin päivällä avauspuheessaan oli sen tehnyt. - -Mikkola on yhä sama jäykkäniskainen, miettivän näköinen ja -harvasanainen mies kuin ennenkin, eikä häneen ole tämän päiväinen -kokous jättänyt mitään edistyksen merkkiä, enempää kuin lasikaan -vilkkautta. "Niin" ja "tjaah" tulevat yhtä kireästi hammasten välistä -kuin päivälläkin ja pää kääntyy aivan entisellä jäykkyydellään, -huolimatta siitä, että hän sen kääntökohtaa on koko lailla rasvaillut. -Paitsi muutamia muita, vanhempia varakkaita ukkoja, jotka eivät -asioita kuurra juuri sieltä eikä täältä, vaan purjehtivat aina -tyytyväisinä myötätuuleen, kävipä se mistä päin tahansa, on seurassa -vielä joitakuita nuoria, kunnallisissa asioissa puuhaavia ja eteenpäin -pyrkiviä isäntämiehiä. Ne ovat sellaisia, jotka sitä mukaa toivovat -kunnan luottamustoimissa kohoavansa kuin vanhemmat tieltä väistyvät, -ja joilta suuriin uudenaikaisiin parannushommiin maatiloillansa -kuluu rahaa ylitse tulojen. Sen vuoksi he kernaasti pyrkivät -kunnallislautakuntaan, kaikenmoisiin rakennus- ja hoitokomiteoihin, -pankkivaltuuskuntaan, kutsuntatoimistoon keväisittäin, ja muihin -samanlaatuisiin toimiin, joista aina joku markka saattaa vuoden -mittaan tipahtaa tarvitsematta itse kuokan tai kirveen varressa -heilua ja pitää käsnäisiä käsiä. Ja silloin on parasta liittyä niihin -miehiin, joiden ääni kokouksissa enimmin painaa ja joilla joka kolmas -vuosi tapahtuvissa vaaleissa on suurin vaikutusvalta. Voi päästä -valtiopäivämiehenkin valitsijaksi, tai muuhun tärkeään satunnaiseen -toimeen, josta on niin hupaisa antaa lautakunnan esimiehelle lasku ja -nostaa hyvin ansaitut rahat. - -Nyt he istuvat Jussilan salissa papin ja muiden vanhempien miesten -keskessä harvasanaisina, mutta hartaina myöntyjinä näiden puuhiin ja -esityksiin, ja pitävät tilaisuutta erityisenä kunniana itselleen, -jota ei ole jokaiselle suotu ja josta pitää jälestäpäin vastakunniaa -osoittaa. Mutta täällä kuulemansa asiat julistavat he kyllä ehkä -jo huomenna kotikylässä naapureilleen omina tarkkaan harkittuina -mielipiteinään ja ainoina hyviin tuloksiin johtavina keinoina tämän -raihnaisen maailman parannukseksi, ja niiden järkkymättömästä -oikeudesta ovat he valmiit vaikka puskemaan päänsä lähimpään seinään -- -ainakin sillä kerralla. - -Jussila on kauvan aikaa puhunut koulun perustamisesta heidän kylään ja -siitä asiasta hän on päättänyt tehdä valmiin tavalla millä hyvänsä. - --- Katsokaa, hyvät ystävät, touhuu hän käsiään levitellen, -- katsokaa -herra pastori, näetkö, veli Mikkola, eikö se ole... - --- Suokaa anteeksi, keskeyttää pappi nousten seisaalleen ja tarttuen -lasiinsa, -- suokaa anteeksi, isäntä, jos minä nuorempana miehenä teen -pienen esityksen. Olemmehan niin paljon yhteisissä asioissa toimineet -ja tulemme kai jumalan avulla vastakin toimimaan, ja tunnemme jo niin -hyvin toisemme... - -Jussila arvaa asian ja ottaa lasin käteensä hänkin. - --- Että nuo herra pastorit ja teitittelemiset tuntuvat minusta meidän -kesken ikäviltä. - -Sitten seuraa lasien kilistys, Jussila puristaa tyytyväisyyttä loistaen -papin kättä ja niin ovat he veli ja veli. - --- Niin, mitä minun pitikään sanoa, eikä valehdella, alkaa hän -uudestaan puhua. Niin, katsos hyvä veli, eikö se ole häpeä koko -seurakunnalle, että kansa käyttäytyy niin kovin tyhmästi, niinkuin -esimerkiksi juuri tänään itse kokouksen aikana tuolla vinnillä. -Tirskutaan ja nauretaan niinkuin metsäläiset, mellastetaan ja vedellään -leukoja juuri kun toiset parhaallaan tärkeistä asioista keskustelevat, -eikä edes sen korkean vieraan läsnäolo heitä siitä pidättänyt. Eikö se -ole selvää sivistyksen puutetta? Ei mitään muuta! Ja sentään on koulun -vastustajia meidänkin kunnassa sellaistenkin miesten joukossa, joilta -sitä ei ollenkaan odottaisi. Niinkuin tuo Kartanon ukkokin, kitupiikki. -Hehheh, sen nimen hän kyllä ansaitsee, ei muuta mitään. Sanokaa vaan -minun sanoneeni, älkääkä siinä naurako! Eipä suinkaan hänenkään luulisi -sitä köyhyyden vuoksi tekevän, kun rahaa on niin että alimmaiset -mätänevät. - --- Kuuluu olevan sata tuhatta, täydensi Mikkola, ottaen hyvän kulauksen -samalla, kun kerran suunsa aukasi. - --- Oli mitä oli, eihän tuossa nyt vielä koko maailmaa ole, jatkoi -Jussila, -- mutta ilman sitä samaa ukkoa hakattaisi jo meidän kylässä -koulun nurkkaa että paukkuisi. Ajoi ja huhtoi keväällä, kun asia ensi -kerran oli kysymyksessä, pitkin pitäjää ja sai villityksi tyhmät -ihmiset vastaamme. Ja sillä se ne aina möllöttää, kun niitä suuria -kulunkeja niiden korviin laulaa. - --- Kartanolla on paljon valtaa kansan kesken, sen olen huomannut, -puuttui puheeseen pappi. -- Johtuneeko se sitten hänen rikkaudestaan, -vai mistä, sitä en arvaa, mutta se valta on taitettava, silloin kun se -sotii yhteistä hyvää vastaan. Muistattehan kuinka kovalle otti pappilan -rakennusjutussa, eikä paljoa puuttunut, ettei hän vienyt voittoa meiltä. - --- Joku sellainen siitä on mahtanut ulkopitäjiinkin parjausjuttuja -levitellä, sanoi lukkari, koska puheenjohtajakin tässä päivällä pisteli -meidän rakennushommaamme. - --- Vai jo pistellään! No no, kyllähän nähdään vielä ketä he ovat -pistäneet, tuumi pappi. -- Se on sulaa kateutta, ei mitään muuta. Ei -suotaisi kai, että meillä olisi rakennukset ajanmukaisessa kunnossa, -jommoiseksi nyt kirkkoherran virkatalo on tulossa. Kukapa siinäkin -sitten isännöinee, kun se valmiiksi saadaan, lisäsi hän hetken -vaitiolon jälkeen, syvään huokaisten. - --- Olisipa synti ja vääryys, jollei se mies siihen pääsisi, joka sen -rakentamista niin tunnollisesti on valvonut, vastasi Jussila papin -puoleksi kysyvään arveluun. - -Ja samaa mieltä olivat kaikki. - -Mutta pappi oli eteenpäin ajatteleva mies. Jollei onni potkaisisikaan -kirkkoherraksi, vaan saisi eteenkinpäin isännöidä pienessä apulaisen -puustellissa, ajattelee hän, ja jollei sattuisi saamaan kotvilleen -isompaa paikkaa muualtakaan? Siinä kysymys, siinäkin. Hän on -parhaallaan naimahommissa ja menossa pappien tavallista uraa, jos -vanhat merkit paikkansa pitävät. Ja senvuoksi päättää hän, että on -parempi katsoa kuin katua. - --- Kyllähän kirkkoherran parasta nyt koetetaan kohtuuden mukaan -katsoa, sanoo hän, mutta toista on apulaispahan kanssa. Kovin ahdas -ja epämukava on hänen asuntonsa, eikä peltoakaan muuta kuin tuo pieni -perunatilkku. Jos nyt sattuisi isoperheinen mies, niin kovin siinä -kävisi elämä tukalaksi. - --- Onpa tosiaankin niinkuin pastori sanoo, myöntävät kaikki. Mutta -tästä seurasta ei ole kukaan ollut osallisena siihen tyhmyyteen, että -se on niin ahtaaksi rakennettu, ja siihen niin vähän maata lohkaistu. -Vaan onhan asia korjattavissa, päättävät miehet. -- Jatketaan -rakennusta ja otetaan peltoa lisää. - --- Veli ottaa siitä seikasta kirkonkokouksen heti ensi tilassa, -kehottaa Jussila pappia, joka salaviistoon, silmä vilkuen on katsellut -miehiä, vaikkeivät nämä kesäyön hämärässä ja itse hiukan konjakin -hämärtäminä huomaa siinä katseessa muuta kuin tunnollista vakavuutta. - --- Niin, pastoori ottaa kokouksen vaan, vakuuttaa Mikkolakin. - --- Mutta ei huoli kuuluutuksessa tehdä aivan tarkkaa selkoa, mitä on -kysymys. Kuuluuttaa noin vaan lyhyesti, että olisi tehtävä muutoksia, -joitain pienempiä korjauksia tai muuta sellaista, neuvoo Jussila. --- Hm! ymmärtäähän veli... Jaa, se juttu menee kuin tupakka, mutta -pahemmin on tämän koulun laita. Tällainen kulmakunta ilman koulua! -Tallustaa täältä lasten viisi virstaa Syrjän koululle ja jos sielläkään -sitten olisi edes säällinen opettaja! Viralta olisi pantava mokoma -juoppolallu! Kirkolle taas tulee penikulma, ja on niitä sielläkin -saakka meidän kylästä, ainakin meiltä yksi. Ja ajatelkaa, mitä -tuollainen matka maksaa, kun Matin täytyy joka viikko häntä sinne -kyyditä. Se ei olekaan mikään pieni kulutus, se. - -Ja kun kellään ei ollut siihen mitään sanottavaa, jatkoi Jussila yhä: - --- Vaan kun minä puhun täällä kylällä heille koulusta, sanovat -useimmat, että mitä ne lapset siellä oppivat, pahuutta toisiltaan ja -elkiä, eivät mitään muuta. Mutta laitetaan koulu ensin ja siihen hyvä -opettaja, niin näkevätpä mitä opitaan. Tästä minä otan kunnankokouksen -vielä tänä kesänä. Uusi yritys vaan, ei siinä muu auta, ja niin totta -kuin olen Anton Jussila, näytän maailmalle, että tässäkin kylässä vielä -on koulu! - -Hän löi innoissaan kämmentä pöytään että paukahti. - --- Vai onko teistä kellään mitään vastaan. - -Ei ole, sanottiin yleisesti, eikä ollut viime kerrallakaan. - --- Ottakaa te valtakirjoja vahvasti, mutta hiljalleen, vähin äänin, -noin vaan lypsäen, ja isoäänisiltä etupäässä. - --- Se tehdään. - --- Ja ensi syksynä rakennus alulle. Minä lahjoitan ilmaisen tonttimaan. -Tuossa on hyvä paikka toisella puolella maantietä, tuossa kujan suussa, -katsokaas. - -Hän näyttää kädellään ikkunasta maantielle päin ja koko joukko siirtyi -katsomaan. - --- Hyvä on paikka, sanottiin. Kuiva törmä ja hiukan sivulla kylästä -niinkuin pitääkin. - --- Sanokaa kaikille, että Jussila lahjoittaa maan... ja viisikymmentä -hirttä vielä. - --- Tuskinpa kehtaakaan enää kukaan vastustaa, huudahti pappi, ja samaa -mieltä olivat muutkin. - --- Ja sanani pidän, jatkoi Jussila yhä ylenevällä äänellä. - --- Tontti ei maksa kunnalle äyriäkään, pankaa muistiinne se. Mutta -sekakoulu siitä on tehtävä, naisopettajalla, lisäsi hän hetkisen -päästä, aivan kuin olisi sen pannut ehdoksi lahjalleen. - --- Tietysti, sanoi pappi asiantuntijan äänellä. -- Ne ne aina ovat -parempia. - --- Naisopettaja se pitää olla, lisäsi Jussila vielä painavasti, -- -ettei satuttaisi miehisessä taas saamaan tuollaista viinaanmenevää -hölöä kuin tuo yksi mokoma tuolla... - -Uusi ajatus oli iskenyt hänen päähänsä, vaikka oli se jo joskus -ennenkin hälväämällä ollut siellä jonkunlaisena hyvänä aavistuksena. -Nyt siitä voisi todenteolla tulla jotain -- ja toisten ihaillessa -ikkunoista vastaista koulunmäkeä, kallistui Jussila vieressään -seisovaan pappiin päin ja kuiskasi tämän korvaan: - --- Meidän Hilmakin pääsee jo vuoden päästä seminaarista ulos... - -Hän rykäisi merkitsevästi. - -Se oli rohkea salahuomautus miehelle, joka istui puheenjohtajana -kansakoulujen johtokunnassa, mutta Jussila rohkeni sen tehdä, luottaen -molemminpuoliseen avun tarpeeseen ja äsken perustettuun veljeyteen. - --- Ei huoli pastori sentään levitellä asiaa, eikä hiiskua kellekään, -vaikka tuon tulin sanoneeksi. En minä sillä erityisesti mitään -tarkoittanut, lisäsi hän hätäisesti, kun toinen ei heti vastannut, vaan -näkyi jääneen miettimään tuota huomautusta. - --- Sopisi mainiosti, vastasi pappi, matalalla äänellä hänkin. -- Se on -terävä tyttö, teidän Hilma. - -He siirtyivät sivummalle toisista ja keskustelivat kauvan aikaa -hartaasti, melkein kuiskimalla keskenään. - -Naisten puolella kamareissa on muun puheen ja haukotusten lomassa -kosketeltu kuin heikkona kaikuna samoja asioita, jotka salissakin ovat -keskustelun aiheena olleet, mutta lopulta on siellä alettu todenteolla -hankkiutua hyvästiä heittämään ja arveltu, että pitäähän sitä jo lähteä -kotiin aamukahvin keitolle. - - - - -10. - - -Jussilassa maataan aamulla pitkään, levähdetään eilisten ponnistusten -päälle. Pisimmän unen ottavat isäntä ja emäntä, jotka viimeiseen -olivat valveilla olleet, mutta muun talonväen on sentään Matti pannut -liikkeelle jo tuossa kuuden aikana. - -Pari miestä kylän salokulmalta on jo kotvan aikaa istuskellut väentuvan -portailla, ihmetellen kuinka täällä kyläisissä kylissä on ihmisillä -mainiosti aikaa maata. Mutta he ovat lipuista, lehtimajoista ja muusta -talon siistitystä asusta lopulta tulleet siihen päätökseen, että joku -juhla täällä on mahtanut olla eilen, on valvottu yötä ja senvuoksi nyt -nukutaan liiemmäksi. - -He saavatkin asiasta seikkaperäisen tiedon, kun säppi solahtaa auki -porstuan ovessa ja tuvasta astuu portaille Matti, haukotellen ja -tukkaansa pyyhkiellen. - -Miehet ovat pyhävaatteissa ja sanovat olevan asiata isännälle, kirjan -tekoa jotain, sillä tämähän se Jussila niihin parhaiten pystyy -sellaisiin tällä paikkakunnalla. - --- Eipä sitten pysty kukaan, jollei hän, joka ei suurin muuta ennätä -tekemäänkään kuin pännää pitelemään, vakuuttaa Matti. -- Mutta ette -hänen puheilleen nyt pääse, ennenkuin tuossa murkinan aikana, sillä -täytyyhän miehen levätä sellaisen puuhan jälkeen mikä hänellä eilen oli. - --- Vai niin on kova puuhamies! - --- No sekaisin siitä jo menisi heikomman miehen meininki, kun ensin -huhtoo, komentaa ja järjestää koko sellaisen juhlan niinkuin sotaherra, -touhuaa tänne, touhuaa tuonne, ja sitten vielä pitää puhetta ja -selittää asioita niinkuin paraskin pappi, korkeitten herrain kuullen. - --- No eihän meillä hengen hätää ole asiamme kanssa, voidaanhan tuota -odottaa. Vai sellaiset oli touhut. Mitä sitä nyt niin juhlittiin -arkipäivänä? - --- Ettekö te tiedä? Täällähän oli maanviljelyskokous ja vieraita -viidestä pitäjästä. Olihan siitä sanomissakin ilmoitettu. - --- Ei ole tullut niitä lehtiä tilatuksi, eikä satuttu muualtakaan -kuulemaan. No jo siinä oli vieraita! - --- Oli niitä. Minä jo valvoin toisenkin yön melkein kokonaan ja -samaan menoon meni osa viime yötäkin, kun tässä isäntä vielä pappia -ja kunnanmiehiä kestitsi. Ei meillä liikoja makailla, uskokaa se, -vaikka nyt sattui poikkeus. Kyllä työt menevät etupäässä muista, -vaikkei isännän silmä aina ennätäkään niitä valvomaan. Jaa'ah, kyllä -ne menevät. Mutta menkää hyvät miehet huoneeseen ja pistäkää piippuun, -siinä on vuoteen sarjalla minun tupakkamassini, kohta vasemmalla -ovesta sen yhdenmaattavan vuoteen päässä. Pankaa piippuun vaan siitä -niinkuin omastanne, kyllä tämä talo miehensä tupakassa pitää ja riittää -tarjota vieraallekin. Menkää sisään vaan, minun pitää kolkuttaa kyökin -ikkunaan, koskei sieltä vielä näy kahvisavua nousevan. Jaa'ah! Olipa -niillä piika pahoillakin juoksemista eilen. - -Ja Matti astelee jo viimeisiä sanoja puhuessaan housujaan nostellen -kyökkiin päin. - -Anton Jussila itse herää vasta ruokakellon soittoon, kun väkeä -aamiaiselle soitetaan. - -Säännön mukaan komennetaan sillä aamullakin kaikki työhön, torpparit, -muonamiehet ja rengit, ja Matti sitä tavallisesti heilauttelee näin -kesäiseen aikaan puoli viideltä, niinkuin on isännän määräys, vaikka -tänään se aamusoitto jäi harvinaisena poikkeustapauksena tekemättä. -Mutta tälläkin kertaa ovat torpparit kyllä olleet määräaikana työssä, -jos oma väki vähän myöhästyykin. - -Jussila ei olekaan mikään pikkutalo, jossa isännän itsensä täytyy olla -mukana ensimmäisestä viimeiseen ja kantaa sama helle kuin renginkin, -jos mieli leivässä pysyä. Ei, se on paikkakunnan suurimpia, sillä -emätalo, jonka Jussila oli isältään perinyt, oli jo joltisenkin suuri -ja siihen oli hän jo vuosia sitten saanut polkuhinnasta yhdistetyksi -erään velkautuneen naapuritalon. - -Nyt on isännälle karttunut jo niin paljon tuottavia sivutoimia, ettei -hänen kannata, eikä mielestään sovikaan ottaa itse osaa talon töihin -muulla tavoin, kuin että käy joskus pelloilla ja työmailla katsomassa -ja antaa määräyksiään. - -Mutta valmista tulee töistä siltä ja _täytyy_ tulla, olipa hän -itse saapuvilla tai ei. Hän on osannut asettaa lujia määräyksiä ja -tinkitöitä niille, jotka "ovat raatamaan luodut", ja valvoo myöskin -että ne tulevat tehdyiksi. Ja siinä toimessa on Matti uupumaton -apumies hänelle, niinkuin uskollinen koira, jolle toisinaan annetaan -kovia sanoja ja potkukin joskus, mutta joka siitä vaan liittyy yhä -kiinteämmin isäntäänsä, kun häntä senjälestä hiukan hyvittelee. - -Näitä tinkitöitä muonamiehet ja torpparit kyllä joskus valittavat liian -ankariksi, kun esimerkiksi pitää kaivaa sata syltä pellonojaa päivässä, -niin että illalla ovat luut loksahtaa liitteistään, mutta siihen -valitukseen on Anton Jussilalla valmiina aina sama varma ja jyrkkä -vastaus: "Kun et tahdo tehdä, mene matkaasi. Kyllä kelpaisikin antaa -teidän herrastella ja itse tekisin työt." - -Mutta mihinkä se torpparikaan paremmilleen lähtee, kun on torppa -pahaseensa juurtunut ja kotiutunut. Pellon tilkkuset, jos kohta -ovatkin toisen omaa, ovat käyneet rakkaiksi, kun niissä vihdoin näkee -hikensä ja väkensä ja sitkeitten ponnistustensa hedelmän ja niistä -toivoo joukolleen leipää. Jos uudistorpan jostain saisikin ja siihen -muuttaisi, niin ala vanhana uudestaan taas sama raataminen, minkä jo -miehuutesi päivinä näit valmiina! - -Eikä sovi muonamiehenkään vuottansa kesken heittää. Siinä olisi -nappiherra niskassa ja oikeuden käynti edessä, eikä puolta pahaakaan, -kun isäntä sentään on täyden palkan maksanut mitä on luvannutkin, eikä -ole mitään sopimatonta loukkausta tehnyt. - -Mutta aina on Jussila kumminkin vuosimiehiäkin saanut, sillä niitä -löytyy muuttelevissa työmiehissä paljon sellaisia, jotka eivät työn -kovuutta säikähdä, kun vaan on upea talo ja paljon seuraa työmailla. -Se on heillä jonkunlainen seurustelun halu, jonka eteen he kernaasti -uhraavat hikensä enemmän kuin tavallisissa oloissa tarvittaisiin, ja -niin päättävät he koettaa vuoden. - -Määrätyöt tehdään Jussilassa, olipa isäntä valveilla tai makasi, kotona -tai kylässä. Ja tunnilleen soi kello työhön ja työstä pois. - -Niinkuin sanottu, siihen kellonsoittoon, joka kolmen ja puolen tunnin -työn jälkeen ilmoitti torppareille, että saavat lähteä katsomaan mitä -kotona on eväslaukkuun pantu, heräsi nyt isäntä. Hän vilkaisi kelloaan -pöydällä ja huomasi sen olleen jo murkinasoiton. Ensi ajatuksensa oli, -että muistikohan hän vaan eilen määrätä töitä miehille, mutta kyllä se -Matti tietää. - --- Hohhooh! haukotteli hän. -- On sentään mainio asia, että on niin -uskollinen apumies talossa. Ei vaadi suuria palkkoja, muuta kuin pientä -hyvitystä joskus. - -Päästyään jalkeelle vuoteelta, alkoi hänen aatoksensa paikalla -askarrella eilisen päivän tapauksissa ja ensimmäinen ajatus työn -toimista haipui niiden rinnalla niinkuin unessa nähty mielikuva. - -Kääntyipä mihin tahansa, kaikkialla näkyi vielä peittymätön jälki -eilisestä kokouksesta. Salissa olivat pöydät paikoillaan ja niillä -lasit ja juoman tähteet yötisestä kemusta. Siisteys vaan ei ollut sama, -sillä pöytäliinat olivat tahriintuneet, lattialla tupakan tuhkaa ja -sinne tänne viskeltyjä sikaarin pätkiä. Kaikki muistutti sitä mikä oli -ollut, vaan mitä ei enää ole. - -Tämä tyhjyys tuntui Jussilasta painostavalta ja ikävältä, ja hän -huomasi nyt enemmän kuin milloinkaan kaipaavansa suurempaa seuraa, -laajempaa toiminta-alaa, kuin mitä koti ja isännyys yksin tarjosivat. -Ja pieniä ne oikeastaan olivat nuo kunnallisetkin toimet tähän saakka -olleet, pieniä ja vähän huomatuita ulkopuolella kunnan ahdasta piiriä. -Eilen hänet kyllä oli huomattu ja oli varmaan ihmeteltykin hänen -esiintymistään, vaikka se nyt tottumattomuuden vuoksi olikin käynyt -hiukan kampelasti, aivan vähäpätöinen asia muuten, mutta tänään on -entinen ahdas piiri ympärillä taas, jossa ei kukaan pane huomiota, -vaikka kuinkakin etevästi esiintyisi. Kyllä se oli hänen ensimmäinen -todellinen voittonsa julkisuuden alalla, jonka hän eilen juuri tässä -samassa salissa, tämän saman pöydän päässä otti, mutta se himmenisi, -jollei siihen saisi uusia lisää. Hän jää unheeseen, jollei lähde -uusille valloitusretkille. Mutta niin ei saa käydä, päättää hän, sillä -hänessä on alkanut herätä tunne siitä, että hänet on suuriin tehtäviin -määrätty ja hän niihin pystyy. Hän ei saa tapausten virrassa painua -pohjaan, missä suuri rahvas tiedottomana ja tuntemattomana vyöryy -eteenpäin, hänen täytyy pysytellä päällimmäisinä, jotka aina ovat -huomattavissa ja joiden nimiä mainitaan. - -Sellaisissa mietteissä mittelee hän salin lattiaa ja tämä alkava päivä -tuntuu hänestä eiliseen verraten kovin tyhjältä. - -Ei ole mitään, mihin tarttuisi kiinni, ei ketään kelle edes puhuisi -eilisiä tapauksia, paitsi oma väki, jonka kanssa aina saa olla -yhdessä. Ei muista hän edes aamukahvia, joka hänelle tavallisesti -tuodaan vuoteelle, vaan jota nyt ei tiedetä tuoda, kun luullaan hänen -vielä nukkuvan. Hän kävelee vaan salissa ja katselee ikkunoista ulos, -juurikuin se, jolla on ikävä tai joka odottaa jotakuta. - -Samassa tulee emäntä hiljaa huoneeseen ja kun näkee miehensä jo -olevan ylhäällä, ilmoittaa, että siellä on pari asiamiestä kyökissä -odottelemassa. - --- Keitä ne ovat... millä asialla? - --- Tuolta sanovat olevansa Nummenperästä, vaan en tullut heidän -asiaansa kysyneeksi. - --- Minä tulen...ei, käske heidän tulla tänne saliin. Jussila sieppaa -kamarin pöytälaatikosta nenälleen kirkassankaiset, kuminauhassa -riippuvat kakkularillit, jotka hän oli viime kaupunkimatkalla ostanut, -sytyttää kiireellä sikaarin, tempaa ensimmäisen sanomalehden, mikä -käteen sattuu, ja asettuu paitahihasillaan, tohvelit jalassa, salin -kiikkutuoliin istumaan, kylin oveen. - --- Kuinka me nyt tänne... olisihan se sellainen asia puhuttu kyökin -puolellakin... onkohan vaan Eenokki saappaasi puhtaat, kuuluu karkea, -vähän ujosteleva ääni porstuasta, juuri kun Jussila kiireestä syvään -hengähtäen on päässyt asettumaan kiikkutuoliinsa, ja miehet astuvat -sisään seisattuen ovelle. - -Jussila ei ole hetkiseen huomaavinaan heitä, ymähtelee vaan, silittelee -kämmenellä leukaansa ja on tavattomasti syventynyt lukemiseensa. - -Kun odotus alkaa käydä pitkäksi, äännähtää vanhempi miehistä vihdoin -epäröiden hyvää huomenta. - -Silloin huomaa Jussila vieraat, asettaa lehden pöydälle viereensä ja -rillit sen päälle, pyyhkii otsaansa silmistä alkaen ylöspäin, ikäänkuin -selviytyäkseen syvästä tutkimisestaan näkemään näitä vähäpätöisiä, -jokapäiväisiä asioita, ja äännähtelee: hm, jaha, hm! nenästään -yskähdellen. - --- Huomenta, huomenta! vastaa hän, heittäen tuolistaan tutkaisevan -katseen miehiin, ja kysyy mitä olisi asiaa. - --- Eihän noita meikäläisillä paljon asioitakaan, vaikka ainahan niitä -vähin. Kun vaan ei olisi tultu häiritsemään isäntää. - -Jussilan mieleen ilmenee pikainen kuva, että mies sanoi "herraa", -että hän on joku korkea virkamies, joka juuri oli syventyneenä jonkun -tärkeän kysymyksen ratkaisemiseen, ja nyt nuo tomppelit tulivat -häiritsemään häntä. Hän kaivaa ähkien pikiintyneen lyyjykynän pätkän -liivinsä lakkarista, kääntyy pöytään päin, selin miehiin, ja vetää -sillä jotain merkkejä sanomalehden syrjään. - --- No niin, no, jaha, jaha! lueskelee hän nostaessaan päänsä pöydästä -ja kääntyessään asiamiehiin päin. - --- No, ettehän nyt juuri häiritsemäänkään sentään, sanoo hän. -- -Kyllähän minä olen asiamiehiin tottunut ja saan joka päivä jonkun -hetken uhrata virkatoimiin, kunnan yhteisten asiain valvomiseen ja -asiamiesten vastaan ottoon, mutta senhän sitä täytyy ihmisiä auttaa, -joka siihen kykenee. Se on maailman meno se, heh! Mutta kas kun en -muistakaan, vaikka olen kylläkin tainnut nähdä joskus -- ettehän te ole -oman kylän miehiä? - --- Tuoltahan me olemme Nummenperästä, sanoo vanhempi mies. -- Minä -olen se Jussi, joka tätä nykyä yritän olla lampuotina siellä puulaakin -talo pahassa, kyllähän me isännän kanssa nuorempina paljonkin yksissä -oltiin. Kerran hevostakin vaihdettiin tuolla Ylimattilassa ja minä sain -takkiini että rotisi. - --- Kas kuinka olet vanhennut, rientää Jussila sanomaan, -- vaikka -oikeastaan hänen tekisi mieli kieltää koko asia. - --- Kyllähän tämä maailma laahaa miehensä niinkuin Kokkalan housut. -Paljon on ollut raatamista minullakin ja huolta, ettei siinä ole -jaksanut tali pinnalla pysyä. Suuri on joukko leivässä pidettävä, eikä -ole ollut varoja edes omaa maatilkkua hankkia, vaan pitää vielä siitä -hävinneestä talosta puulaakille suuri vero maksaa. Metsän veivät, että -tuskin on kalikkaa pesään pistää, mutta muuta huolta eivät ole tilasta -pitäneet, eikä sille tänä huomenna ostajaakaan ilmesty. - --- Niin, onhan se niinkin, hohhooh, haukottelee Jussila. -- Vaan mikä -teillä oikeastaan oli asiana? - --- Sehän meillä oli asiana, että otettaisi, tai oikeastaan tämä Eenokki -ottaisi, hän pitää sitä meidän talon torppaa, Suosikaa, niin, tämä -Eenokki nyt ottaisi rahaa lainaksi kunnan suopankista ja minä menisin -Ylimattilan kanssa takuuseen. Tultiin kysymään ottaisiko isäntä -tehdäkseen velkakirjan. - --- Suuriko summa summa pitäisi otettaman? - --- Kyllähän sata markkaa kumminkin pitäisi ottaa, arvelee Eenokki, -torpan mies. Olisi koetettava suota heinänkasvulle ja saada siihen -ojia. Kyllähän sitä sarkoihin pistelisi, mutta valtaoja se rahaa -nielee. Eivät näy siitä isännät välittävän mitään, vaikka on tämän -Jussin kanssa puheena pidetty, ja nyt täytyy yrittää itseni, koska ovat -luvanneet, että saan torpassa olla eteenkinpäin. - --- Eiväthän ne välitä, todistaa lampuoti. -- Minä otan tämän Eenokin -kanssa osaa valtaojan kaivuun. - --- Hm! Te ottaisitte siis lautakunnan esimieheltä rahan. - --- Sieltä niin, taikka siitä suopankista. Hänenhän se on hallussaan. -Olisi tainnut hänkin kirjan tehdä, mutta ajateltiin selvemmäksi mennä -valmiilla paperilla. - --- Hm! Tiesi osanneeko tuollainen nurkkasihteeri tehdä edes -velkakirjaa, ymähtää Jussila halveksuvasti. - --- Mutta onhan hän maisterimies, ja ovathan hänen hallussaan kunnan -kassatkin kaikki. - --- Pyh, kas mun tätä! Sellaiset maisteruudet eivät paljoa merkitse, -kun ei kumminkaan ole senkään pitemmälle kyennyt. Eikä taida hän -enää kauvankaan kassoja hoidella, vaikka ne sattui saamaan niinkuin -petteessä haltuunsa. - -Jussila miettii hetken, että olisiko hänen itsensä lainata tuo raha -miehille. -- Mutta pitäisi olla varmemmat takuut, summa on niin -pieni ja miehillä niin vähän ääniä, ettei taida maksaa vaivaa niitä -puolelleen yrittää. Tulee niitä tänä syksynä vielä parempiakin -tarvitsijoita. - --- Sata markkaa, sanoitte? - --- Niin, ja minä takaan Ylimattilan kanssa. Pistää vaan hänen nimensä -sinne, kyllä hän sitten vetää puumerkkinsä ja todistutetaan kylässä. - --- Jahah, jahaah! äännähtelee Jussila. -- Pistetään sitten paperi. - -Hän käskee miehet kamarin puolelle ja istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen. - -Pöydällä on vielä paperipakka eiliseltään ja siinä päällimmäisen arkin -puolikkaassa iso, kuivunut mustepilkku, joka johtaa elävästi Jussilan -mieleen sen miehen, joka sen siihen tipahutti niinkuin muistoksi. - --- Äs, saakeli! ärähtää hän samassa ja heilauttaa kynänvartta -lattialle päin, juurikuin heittäisi siitä pois jotain -- Kuka riiviö -täällä taas on minun kirjoitusverstaitani pidellyt? Varmaan eilen -siinä joku moskuroinut, joka ei ole tiennyt miten päin kynänvarren -kirjoitusmatolle asettaa. - -Hän kääntyy nyt kummasteleviin miehiin päin ja selittää, mitenkä se on -tarkka asia tämä. - --- Joka vaan niin paljon kynää pitelee kuin minäkin pitelen, niin se -sen tietää, sanoo hän ja kääntyy taas pöytään päin. Viipottelee sitten -kättään hetken, niinkuin vauhtia ottaakseen, ja laskee kynän paperiin -niin että rasahtaa. - --- Niinpä tietenkin, kukin työkaluaan, sanoo Eenokki, ja lisää sitten -naurahtaen: - --- Muistuu mieleeni isävainaja, kuinka hänkin oli tarkka kirveittensä -kanssa. Panipa vaan joku kirveen häkkiin, varren vasemmalle, niin heti -ottaessaan ärähti, että "kuka vasenkätinen täällä taas on kirveitä -pidellyt!" Hehheh, työkaluaan kukin, vaikka se olikin vaan kirves. - --- Mitä nyt ollaan velkaa isännän vaivoista, kysyy Eenokki, kun kirja -on valmis ja kumpikin ovat panneet puumerkkinsä siihen. - --- Kaksi markkaa, sanoo Jussila lyhyeen, niinkuin lääkäri, joka on -kirjoittanut reseptin. - -Miehet katselevat toinen toistaan, mutta eivät virka mitään. Eenokki -kaivaa sitten nahkakukkaron taskustaan, hellittää kurenauhan, kaataa -koko sen sisällön kämmenelleen ja saa siitä kokoon pientä hopeaa ja -vaskea kaksi markkaa, jotka asettaa varovasti pöydän kulmalle. - --- Ettei ole pitänyt sitä kirjoituksen konstia oppia! sanoo hän -kumppanilleen, kun ovat tulleet pihalle. Ja omia asioitaan keskustellen -astelevat he Ylimattilaan ja suuntaavat sieltä velkakirjoineen kulkunsa -kirkonkylään lautakunnan asiamiehen luo. - -Tämä sattuu olemaan kotosalla ja sanoo rahaa olevan suokassassa, kun -velkakirja vaan on kelvollinen. Ottaa sitten paperin Eenokilta, ja -silmäiltyään sen loppuun hymähtää makeaan nauruun ja sanoo: - --- _"Vuodenpäässä",_ sepä lystikäs paikannimi! Eihän sellainen nimi -kelpaa velkakirjaan, jota ei minun tietääkseni ole koko maassa. -Vuorenpään kylää hän tietysti tarkoittaa, mutta täällä on muitakin -muodollisia virheitä, nämä suokassan velkakirjat kun ovat tehtävät ylen -tarkkaan, määrätyn kaavan mukaan. Takuut kyllä ovat kelvolliset näin -pieneen summaan, mutta kirja on tehtävä uusi. - --- Katsopa kelmiä, ja kaksi markkaa otti. - --- Velkokaa rahanne takaisin. - --- Kyllä se siellä taitaa pysyä, ja mikä pahempi, tästä on nyt uusi -marssi hakemaan kirjan tekijää ja sitten takaisin taas ottamaan -Ylimattilan puumerkkiä. Tulen pahahenki ja tukkaan kiinni, että piti -noin könösti käymän, äkeili Jussi, ja kuka sen kirjan nyt lopultakin -kohdalleen tekee! Eikä tässä olisi aikaakaan tyhjää hölkötellä. - --- Eiköhän maisteri ottaisi tuota tehdäkseen, ehdottaa Eenokki, mutta -kahta markkaa minulla ei enää ole. - --- No minä teen, sanoo lautakunnan esimies vähän mietittyään, enkä ota -siitä mitään. Ja takaankin vielä toisena, kun menette vaan hakemaan -tänne kaksi kelvollista todistajaa. Pitäisi minunkin tällaiseen summaan -kelpaaman, -- vaikka eihän se taida muuten ihan lain mukaista olla, -kun kassa on omassa hallussani. Mutta eihän tuossa maalta merelle -jouduttane, ja taitaisi teilläkin olla rahoilla kiire. - -Miehet ovat kovin hyvillään, kun saavat asian lopultakin luonnistumaan, -ja jäävät vielä rahan saatuaan istumaan "maisterin" kamariin, joka -heille antaa hyviä neuvoja, kuinka parhaiten käyttäisivät rahansa -suoviljelykseensä. - -Mutta Jussilasta pantiin yhteisestä tuumasta viesti kylälle kutsumaan -kaikkia isäntiä ja emäntiä "rääpiäisille", kun juhlalaitoksista oli -ylijäämää niin paljon, että sillä kyllä omankyläiset kestitsi. Ja -Anton Jussila käytti parhaimman puhelahjansa ja mahtavimmat sanansa -taivuttaakseen isäntiä puolelleen vastaisessa Vuorenpään koulujutussa. - -Kesken rääpiäispäivällisiä, kun naapurit kaikki juuri istuvat pitkän -kestipöydän ääressä ja isäntä itse sen yläpäässä, kutsuttaa hän -yhtäkkiä Matin puheilleen. - --- Kuule Matti, sanoo hän, -- postijuna on juuri tulossa asemalle, -ajapa noutamaan posti, että nähdään, joko mainitsee sanomalehti mitään -eilisestä kokouksesta. - --- Minusta tuntuu, jatkoi hän Matin poistuttua, -- niinkuin siinä jo -pitäisi jotain oleman. Meniköhän sinatööri iltajunassa Helsinkiin ja -tottapa hän on jotain puhunut tuttavilleen, niin että kyllä niiden -olisi jo pitänyt ennättää vähän vihiä saada. Ne ovat vikkeliä poikia -siellä sanomalehden toimituksessa. Kyllä ne asian urkkivat. Melkeinpä -jo ennen kuin se on säälleen tapahtunutkaan. - --- Mutta kovin näytti hiljaiselta se eilinen herra, sanoi joku joukosta. - --- Aa, äläpä sano! Kyllä sieltä puhetta lähtee ja ylen hän on -herttainen mies, kun vaan hänen kanssaan lähemmin tutustuu. - -Matti ajaa retuutti taas tuttua tietään rautatielle ja toi -sanomalehden, mutta ei siitä Jussila suureksi harmikseen löytänyt -sanaakaan Vuorenpään maanviljelyskokouksesta eikä puheestaan -kunniavieraalle. - - - - -11. - - -Vuorenpään koulujutussa olivat tarpeen hyvät keinot. Sen tiesi Jussila -ja sen tiesivät kaikki muutkin, jotka sivistyksen edistämistä kunnassa -harrastivat. Siinä ei saanut pitää liian isoa ääntä, sillä siihen -heräisivät taas kaikki vastustajat. Piti toimia hiljaisuudessa ensin -ja sitten äkkirynnäköllä ottaa voitto, joka keino monasti ennenkin oli -huomattu tepsivimmäksi. - -Päätettiin pitää ylimääräinen kunnankokous keskellä kiireimpää -heinäaikaa, voittaa asialle puoltajia niin paljon kuin mahdollista -ja ottaa niiltä valtakirjat, sillä heidän suullinen lupauksensa ei -merkitseisi mitään. He joko jäisivät kokouksesta pois, tai jos sinne -tulisivatkin, kääntäisivät helposti kelkkansa ympäri. - -Mutta juuri kun tätä asiaa parhaillaan alettiin puuhailla ja valmistaa, -sattui seikkoja, jotka joksikuksi ajaksi keskeyttivät koko homman. - -Ensinnäkin uhkasi kunnallista hallintoa ja hyvinvointia yhtäkkiä ennen -aavistamaton vaara, joka antoi paljon touhua ja pään vaivaa niille, -jotka valppaina ja etupäässä yhteisten asiain menoa vartioivat. Ja kun -siitä oli parahiksi selvitty, tuli toinen tärkeä juttu, joka syrjäytti -kaikki muut siksi kertaa. - -Eräänä kauniina aamuna alku heinäkuusta ajaa karahutti lukkari -Kukkonen läähöttävällä hevosella Jussilaan, missä talon miehet kaikki -parhaillaan olivat koossa alapihalla, pannen isännän oman johdon -alla niittokonetta kuntoon. Se oli vedetty talviteloiltaan ulos -lähes vuotisen leponsa jälkeen näkemään kesäistä vihannuutta taas -ja tekemään siitä loppua. Sitävarten sen kanssa nyt puuhailtiin, -asetettiin paikoilleen pyöriä ja aisoja, pyyhkieltiin talvisia pölyjä -pois, rasvailtiin ja koeteltiin mitenkä kukin ratas ja vipusin -teki tehtävänsä. Terät olivat kirkkaiksi ja pureviksi tahkotut ja -irvistelivät niinkuin pedon välkkävät hampaat, odottaen hetkeä -milloinka saisivat iskeä heilimöivään heinään. - -Tyytyväisellä mielellä katseli Jussila konetta, asettui istuimelle -ja antoi miesten nykäistä aisoista eteen ja taa, jolloin pyöräin -rallista lähti ratiseva naksutus. Hyvä se oli kone ja huokea vetää, -eikä painanut paljon hevosten niskoillekaan, niinkuin ne ovat -uusimman malliset koneet, joka vaan niitä ymmärtää ostaa, arveltiin -yksimielisesti. - --- Eipä ole joka talossa sellaista viikatetta. Ruumiin hiellä saavat -vaan heinänsä poikki kalhuta, tuumaili isäntä. -- Leikkiä se on meillä -heinänteko! - --- Eikä ole monellakaan talolla missä tuollaista konetta edes -käyttäisi, täydensi Matti. - -Samassa kuului nummelta ratasten räikinä ja lukkari laskettaa mäkeä -alas Jussilan kujan suuhun, ja samaa vauhtia pihaan. Kaikki kääntyvät -katsomaan, että mikä kiire miehellä, kun on hevonen märkä kuin uitettu. - -Jussila rientää vastaan ja aavistaa jo pahaa, kun näkee lukkarin naaman -tavallista vakavampana. - --- No mikä kiire sinulla nyt? kysäsee hän, ennenkuin toinen on astunut -rattailta tai edes jumalaa maininnut. - -Tulija hyppää maahan niin että lihava leuka vavahtaa, melkein -läähöttäen itsekin. - --- Nyt on tainnut piru mennä mertaan, sanoo hän matalalla äänellä, -tervehtäissään isäntää. - --- Mitä on tapahtunut? - --- Kummia vallan. Mennäänpä huoneeseen niin kuulet. Seuraava keskustelu -syntyi jo portailla: - --- Nyt se meidän maisterimme meni, ja luulenpa, että ovat asiat varsin -arveluttavalla kannalla. Sitävarten... - --- Kuka maisteri? Vuorinenko? - --- Sama herra. - --- Onko hän kuollut, vai mitä tarkoitat hänen menollaan? tokaisi -Jussila, ymmärtämättä mistä oikeastaan oli kysymys. - --- Pahemmin vielä. Hän on mennyt maasta pois, ulkomaille. Illalla -lähti ja taitaa nyt jo seilata Itämerta. Sitävarten riensin tänne. -Millä sen köyhän rotan luulet muulla menneen kuin kunnan rahoilla -- -ja meijeriyhtiön rahoilla, kun hänen onnettomuudeksi piti vielä nekin -hoitoonsa saaman. Jussila ravisti päätään ja vihelsi. - --- Hui hai! Eikö kukaan tiennyt hänen aikeistaan? - --- Ei kukaan, ennenkun vasta eilen iltapäivällä minä. Niinkun muistat, -valittiin minut syksyllä sen hyväisen virkaatekevän viransijaiseksi -lautakunnassa. Eilen illalla hän sitten tuli meille, mätkäytti -tililaukun pöytään ja sanoi heittävänsä muutamaksi ajaksi minun -huostaani koko roskan, koska minut kerran oli viransijaiseksi määrätty. -Sanoi itse lähtevänsä syyskesäksi maailman rantoja katselemaan. -Renkinsä toi käsikärryillä kassakaapin ja väänsi sen kamarini lattialle. - --- Etkö lyönyt vastaan niin äkkipikaista lähtöä? - --- Parhaani mukaan. Kysyin oliko hänellä kunnan lupaa, sillä ei hän -ilman sitä saisi noin vaan lähteä pyrähtää. Mutta mitä hän? nauroi -heittiö vaan vasten naamaani ja näytti röyhkeästi passiaan, sanoen -siinä olevan lupakirjaa tarpeeksi. Ja tuskin hän siltä retkeltään enää -palaa. Hohhoh! lopetti lukkari sylästen ja päätään raapasten, anna -velikulta sikaari suuhuni, en muistanut kiireessä ottaa mukaani ja on -pitänyt koko tien tupakan nälkää kärsiä, niin että siihen paikkaan -hiukenee. - --- Täällä on. Jopa kuuluu kummia. Ja kuinka vähin äänin ja -salaperäisesti on veitikka toiminut, että jos passikin oli valmiina! - --- Valmiina oli. - --- Mutta vähätpä me mokomasta herrasmiehestä, kiitetään päästyämme, -kunhan olisi tuonut sinulle kassan kajoomattomana. - --- Siinäpä sitä seistään. Toi niin vähän rahaa, että minä siitä sekä -hänen kiireellisestä lähdöstään heti aloin epäillä. Siltakassan hän -kyllä toi kokonaan, sen kaksituhatta, joka määrättiin talletettavaksi. -Pyysi minun sitä tallettamaan, koska ei ollut itse vielä ennättänyt, -mutta muissa kassoissa ei sanonut rahoja löytyvän kuin tuiki vähän, -eikä meijerikassassa penniäkään. - --- No mitähän tuolla oli olevinaan tekoa ulkomaalla, kun ei ole mitään -tehnyt omassa maassakaan. - --- Mitäkö tekoa? Kyllähän sen heti arvaa. Lähti tietysti asioitaan -pakoon, ja sano minun sanoneeni, että sille tielleen hän jää, jollei -tuomalla tuoda takaisin. Talo paha on velkana, ei ole joukkoa -suremassa, mikä oli mennessä. - -Mies, jonka nyt luultiin lähteneen kassojen rahoja ulkomaille -tärväämään, oli väliaikainen kunnallislautakunnan esimies. Hän oli -aikaisemmin ollut lukutiellä, vaan kun yleisen arvelun mukaan ei -ollut kyennyt virkaa itselleen hankkimaan, oli hän hommannut pienen -maatilan itselleen kotipitäjässään ja sitä nyt viljeli. Hänet oli -suotta aikojaan valittu varaesimieheksi lautakunnassa, joka tietysti -on enemmän nimellinen kuin todellinen toimi kunnallisten asiain -hoidossa, mutta olikin niinkuin tapaturmassa saanut ottaa vastaan -koko lautakunnan johdon, kun vakinainen esimies oli kesken virkaansa -kuollut. Lähes vuosikauden oli hän jo sitä virkaa pitänyt, ja hänen -virka-ajakseen taas oli varamieheksi valittu lukkari Kukkonen. Sitten -oli hänen hommastaan perustettu osuusmeijeri seurakuntaan ja pantu -hänet tuon uuden liikkeen rahastonhoitajaksi. Mutta vähävarainen kun -oli, ei hän voinut saada kunnan mahtimiesten luottamusta, eikä hän -sitä toden teolla koettanutkaan saada kun pysyi monissa asioissa -erimielisellä kannalla näiden kanssa. - -Ennen vuoden loppua tapahtuvissa uusissa vaaleissa olikin jo päätetty -hylätä hänet ja valita joku varakkaampi, luotettavampi mies niin -edesvastuun alaiseen toimeen kuin lautakunnan esimiehen virka oli. - -Ja haikeasti oli jo moni meijerinkin osakas, etupäässä lukkari -Kukkonen, katunut sitä, että sellaisen tyhjän miehen haltuun oli -osakerahansa ja meijerin hoidon uskonut. - -Kyllähän sieltä aina jonkunlainen hinta tuli maidosta ja tekihän se -vuoden lopulla tilit, mutta voittoa ei tullut liikkeestä mitään, vaikka -jo kaksi vuotta oli käynnissä ollut. Olisihan sen meijerin voinut -perustaa kuka tahansa, päätettiin, tai jokainen käyttää rahansa itse -tuottavammin, ettei sitä olisi toisen käytettäväksi antanut. Omaksi -hyväkseen hän sen meijerin laittoi, itse hyötyäkseen, osaa hän päältä -kyllä koreasti ottaa osan omaan taskuunsa ja siltä tehdä meille selvät -tilit. Ja hänen on täytynyt ottaa, koska niin äkkiä oli alkanut taloaan -parannella, eikä tiettävää tuloa ole miehellä ollut mitään! - -Niin päätti lukkari nytkin katkeralla mielellä. - --- Pahoja tekojaan karkuun hän lähti, ennenkuin joutuisi kiinniottoon. -Lähti kuin poika, julkisesti vallan, ja koppasi hyvät matkarahat -taskuunsa. - --- Johan minä sitä sanoin, että siinä pantiin pukki kaalimaan -vartijaksi, sanoi Jussila. -- Ja mitä ne sellaiset puolitekoiset herrat -muutenkaan ymmärtävät kunnan asioista. Ei niitä yliopistoissa opeteta. - --- Pyh, mitä ne! sylkäisi lukkari halveksuvasti. -- Mutta kuule -nyt hyvä veli, tässä on kiireimmän kautta tarkastettava kaikki -paperit, tilit ja kassat, ennenkun tuo häpeämätön luistaa käsistämme -saavuttamattomiin. Sitävarten riensin tänne ensimmäiseksi. Lähde nyt -heti mukaani, minä haetutan varmuuden vuoksi pastorin ja Mikkolan myös. - -Ja niin saivat miehet paljon hommaa, paljon pään vaivaa, ja monta -kuumaa kesäpäivää siinä hikoiltiin lukkarin luona tarkastellen ja -selaillen papereita. - -Illalla myöhään saapui Jussila kotiin ja aamulla lähti taas. - -Mutta ei löydetty papereista mitään aihetta lähettää vangitsemiskäskyä -"karkurin" jälkeen, ja niin sai hän rauhassa kuleksia, missä lie -kuleksinut. - -Meijerin suhteen pysyttiin sentään yhä epäilevällä kannalla, ja -yhteisestä suostumuksesta ottikin lukkari heti paikalla hoitoonsa ja -uudestaan tuottavammalle kannalle järjestääkseen koko liikkeen. - -Nolostutti tämä juttu tosin tarkastusmiehiä vähän, varsinkin kun siitä -oli huhu ennättänyt levitä koko pitäjään, mutta he lohduttivat itseään -sillä että olivat täyttäneet velvollisuutensa ja valppaina kuntalaisina -panneet yhteisen edun valvonnan omien kiireellisten toimiensa -yläpuolelle sillä ainahan on syy pahaa pelätä ja tässäkin oli parempi -katsoa kuin katua, sillä eihän niihin kaikkiin poikaviikareihin voinut -täydelleen luottaa. - -Ja vaikkei johtanutkaan mihinkään sellaisiin tuloksiin kuin oli -luultu, oli tuo tarkastus, varsinkin Jussilan mielestä, ollut erittäin -tervetullut. Sillä hän alkoi yhä enemmän kaivata julkista toimintaa. -Se oli varsinkin maanviljelyskokouksen jälkeen muuttunut hänelle -todelliseksi elintarpeeksi. - -Kun hän toisena aamuna lähti kotoaan ja Matti ajoi hänelle hevosen -porrasten eteen, oli hänestä oikea nautinto nousta rattaille mukavasti -istumaan ja sanoa mahtavalla äänen painolla ja kurkkuaan karauttaen, -että "pitää tästä taas lähteä niitä kunnan tilejä tutkimaan, koska ne -nyt ovat niin sekaisin niiden poikain hoidossa päässeet. Pitäkää vaan, -Matti, hyvää komentoa täällä kotitöissä." - -Ja ajaessaan kirkolle päin, istuessaan yksinään rattailla hiljaisella -nummella, missä ei kukaan vastaantulija aatosta häirinnyt, mietiskeli -hän taas niitä monia parannuksia, joita tämän hänen kotiseurakuntansa -asiat kaipasivat. Ja niitä ilmestyi hänen terävään huomioonsa uusia -yhä, sellaisia, joita eivät uneliaat kuntalaiset olisi osanneet -aavistaakaan. - -Rivakampaa toimintaa tarvittaisiin kaikkialla, päättää hän. Joka -kohta käy nykyään kuin nukkuvan rukous. Muista pitäjistä on yhtenään -luettavana lehdissä, kuinka on sellainen tai sellainen parannus -pantu toimeen ja ryhdytty mihin uuteen, yleishyödylliseen yritykseen -milloinkin. - --- Mutta mitä meillä! äännähtää hän melkein kuuluvasti itsekseen. -Ei mitään! Ja koko syy on siinä, että tähän asti on ollut huonoja -toimitusmiehiä, kovin laimeita. Ei kansa itsestään ryhdy mihinkään. -Sitä täytyy pakottaa väkisellä huomaamaan se suoranainen vahinko, minkä -se tekee itselleen ja jälkeen tulevilleen laiminlyömällä monet tuiki -tärkeät ja ajan vaatimat toimenpiteet. - --- Ajan vaatima, miettii hän ja toistaa vielä itsekseen sen sanan. -- -Ajan vaatima! todellakin mainio sana... muistinkohan vaan käyttää sitä -puheessani sinatöörille? En tainnut muistaa, koska tuntuu niinkuin nyt -vasta sen syvä merkitys olisi iskenyt mieleeni. - -Ja se sana alkaa herkeämättä soida hänen korvissaan ja lopulta on kuin -rattaan pyöräkin somerikolla maantiellä narskuttaisi samaa sanaa, -kunnes hän kirkonkylää lähestyessään laskee mäkeä alas Ojalan sillalle, -jossa pyörä vaikenee ja silloin tällöin vaan loksahtaa epätasaisilla -palkeilla, hänen ajaessaan siitä käyttöä ylitse. - --- Tämäkin silta huutaa korjausta, ajattelee hän -- ei riitä enää -korjauskaan, se on tehtävä uusi. Siitä on vallesmannikin jo tehnyt -muistutuksia, että se vaatisi uuden kannen, mutta tässä se yhä vaan -paikallaan huojuu, ja palkit notkuvat kuin polkuset. Eikä pidä -siitäkään kukaan huolta, ennenkun joku humahtaa hevosineen jokeen. - -Hän tulee siihen päätökseen, että silta on kiireimmän kautta tehtävä -uusi, ja sellainen, ettei sitä tarvitse paikkailla. Kivestä se on -tehtävä tai raudasta, niin kestää kautta sukupolvien, ja lastemme -lapset vielä kiittävät ja muistelevat sen tekijää. Voipihan siihen -kiviseen silta-arkkuun hakata nimet niinkuin on vanhan kirkonkin -päätyyn hakattu papin ja rakennusmestarin nimi. Ja koko tuo tie -kirkolta Vuorenpäähän, se on levennettävä ja uudestaan laitettava. -Mitähän se sinatöörikin ajatteli mokomaa polkua koluuttaessaan! Se on -kunnan yhteisesti laitettava sekin, ja minä ne laitatutan, sekä sillan -että koko tien, ne ovat laitettavat, jo ensi vuonna. - --- Syksyllä ne valitsevat minut lautakunnan esimieheksi, varsinkin -nyt kun Vuorinen tämän temppunsa teki. Ja ketä täällä olisi toista -valittavaa, jollei juuri lukkaria äänestettäisi, mutta minä hommaan -hänelle muita pienempiä tehtäviä. Kokouksen otan tästä tiestä ja -sillasta heti, yhdessä kouluasian kanssa. - -Ja hän jatkaa yhä mietteitään. - --- Tuleehan tuon sillan ja tien laitos tosin maksamaan, sillan -varsinkin. Mutta mitä siitä! Kyllä rahaa aina löytyy kun tarvitaan. -Kaksituhatta on säästöä siltakassassa, asetetaan tie- ja siltakomitea, -ja vaikka lukkari esimieheksi siihen, hänenhän hallussaan ne jo -rahat parhaallaan ovat; pääsee niillä hyvään alkuun. Lisää kootaan -ylöskannolla. Tiehen saattaa mennä satakunta markkaa manttaalilta, -siltaan voidaan ottaa laina, sillä silta tulee kumminkin kalliimmaksi. - -Hän sattui kääntämään katseensa pappilaan päin, jossa parhaallaan -nostettiin kattotuoleja uuteen päärakennukseen. - --- Kas, johan pappilassa aletaan kattoa panna, tuumii hän. -- Se työ -sentään menee kunnolleen kun saatiin mies toimeen, joka osaa pitää -kokouksia ja tukkia vastustajain suut. Niin, yhteinenhän se oli meidän -suunnitelmamme pastorin kanssa, mutta olisiko helläluontoisempi mies -ollut pappina, niin eipä kohoaisikaan pappilan harja noin mahtavana -kylärähjän ylitse näkyviin. On siinä mies, joka ei hevillä hellitä, -kun kerran asian ottaa ajaakseen. On häntä kannatettava kaikella -mokomin, tottapahan vastavuoron muistaa. Ja muistaa varmaan, sitä en -epäilekään... - --- Niin, jos nyt menisi tien laitokseen satanen manttaalilta, palaa -hän taas äskeisiin mietteihinsä, niin mitä se manttaalimiesten -kukkarossa merkitsee! Minulta menisi viisikymmentä, koko ylöskanto -tekisi kahdeksan tuhatta ja se olisi ensi vuonna kannettava, jos asian -saisi käymään, siis minun ensimmäisenä esimiesvuotenani. Siitä lankeaa -minulle vaivoistani neljä prosenttia ylöskantoa, niinkuin määrä on -ollut tähänkin saakka. Se tekisi, tekisi, neljä kertaa kahdeksan tekee, -jaa, siitä tulisi minulle tasan kolmesataa kaksikymmentä markkaa. -Pitääpä alkaa valmistella asiaa jo täällä miesten kanssa. - --- Nooh! Hän läimäytti hevostaan ohjanperillä ja käänsi sen maantieltä -lukkarin pihatörmälle ylös. - - - - -12. - - -Pahat aavistukset huonosta syyskesästä toteentuivat. Loppupuoli -heinäaikaa muuttui tavattoman sateiseksi. Toinen aamu koitti yhtä -harmaana kuin toinenkin, yötä päivää tuhuutti kylmähköä vihmaa ja -toisinaan tuli vettä oikein kuuropäissä, varsinkin öillä. Hallan vaaraa -ei ollut, siitä edes sai olla huoletta niin kauvan kun sadetta kesti, -mutta yö alkoi pidetä ja märkyyttä tuli liiaksi. Kenellä vielä oli -heinää ulkona, se ruoissa markani. Eivätkä tuleentuneet viljat. - -Hyvinä kesinä hankittiin tavallisesti jo Leenan päivistä rukiin -leikkuulle, mutta nyt värjötti vielä pehmeä jyvän alku kylmissään -vetisen tähkänsä sisässä, maahan painuneen oljen päässä, jonka sadevesi -oli roiskinut peltomullasta harmaaksi. - -Ja sade jatkui yhä ja äityi vaan, huolimatta siitä, että maanmiehet -kävelivät alakuloisina katselemassa vainioitaan ja mätiä heinärukojaan, -toivoen hartaasti, että se jo lakkaisi. Mutta sillä ei tuntunut olevan -aijettakaan lakata. Joskus se kyllä härnäili ihmiset kiposen kiirein -huoneelta ulos, toivossa päästä töihin käsiksi, kun taivas hetkeksi -seestyi ja aurinko pilkisti vilaukselta näkyviin, mutta samassa pudotti -jo joku poistuva pilven häntä kohahtavan vesisuihkun alas ja uusia -pilviä nousi toisaalta taas peitteeksi auringon eteen, joka tuskin oli -ennättänyt saada komean taivaankaaren näkyviin. Silloin ei muuta kuin -juosta märkänä pirttiin takaisin, ja vanhat ihmiset päättelivät, että -kun noin henkäillen sataa, niin kyllä sitä silloin riittää. - -Rukiin hinta kohosi yhä ja oli kohonnut ulkomaillakin. Viljakauppiaat -ja ne kellä oli vanhaa säästöä tekivät mainioita kauppoja. Moni -varakkaampi isäntä, niiden joukossa Jussilakin, hykerteli mielihyvästä -käsiään astellessaan aitan avain kourassa, takin kaulus pystyssä ja -niska jysässä märkää pihapolkua huoneeseensa, aprikoiden olisiko vielä -paljonkin myötävää laarissa. Ja se temppu uudistui joka päivä ja -kartutti yhä kolikoita entisten lisäksi. - -Sillä ani harvoilla oli myödä. Useimmat ostivat. Ja tämä meni vielä -parhaasta päästä leiväksi, sillä harva ajatteli vielä siementä. Toivo -asuu sitkeästi ihmisessä, ja niinpä nytkin toivottiin päivästä päivään -uutisen tuleentuvan kylvöajaksi. - -Vaan sitä se ei tehnyt ja silloin alkoi asia jo todellakin näyttää -arveluttavalta, ja monelle tuli hätä. - -Kunnassa löytyi kyllä vanhoja, jo monena sadesyksynäkin kylvöä tehneitä -miehiä, jotka eivät tilaa pitäneet ollenkaan toivottomana, vaan -arvelivat levollisina, että "sitä on peltoon pantava, mitä pellosta -saadaan". -- Se oli vanhain tapa, sanoivat he, ja onhan usein nähty -keyrirukiinkin puhaltavan olkea kuin korentoa ja terää kuin kissan -häntää. Toista on jos halla panisi, mutta eihän siitä nyt ole pelkoa. -Odotetaan vaan. - -Mutta Jussila ja muut kunnanmiehet eivät kuulleet sellaista puhetta. -Tässä oli todellinen vaara tulossa ja tässä oli riennettävä apuun -niiden, jotka sen oivalsivat. Ja niinhän kehotti jo senaattorikin -kesäisessä kokouksessa, että toimikoot kunnat itse yhteisin voimin, -kun he silloin jo olivat huomanneet, että siemenen puute oli tulossa. -Nyt heidän oli pontevasti ja kiireellä toimittava, nyt heidän oli -yhteisesti hankittava viljaa muualta, sillä vaara oli todella jo ihan -kynnyksellä, näkihän sen. Heidän oli terävänäköisimpinä annettava sille -potku ulos. - -Siinä oli Jussilalla taas uusi toiminta-ala, ihan etsimättä, kuin -käteen pistetty, ja muut asiat saivat hetkeksi jäädä tuonnemmaksi. Ja -hän oli varma siitä, että sinatöörikin on hyvillään, kun kuulee, että -hänen puheensa on otettu onkeen, että on edes yksi kunta, missä osataan -tulla omin neuvoin toimeen, sillä tietysti ne useimmat taas käyvät -hallituksen kimppuun niin kuin ennenkin katovuosina. - -Kaikkein kernaimmin tosin olisi kunnanmiehistä jokainen auttanut -yhteistä puutetta myömällä omaa viljaansa ja siten auttanut hädästä -lähimmäisensä, pistänyt rahat omaan taskuunsa, ettei niitä olisi -tarvinnut kunnasta ulos muiden hyväksi antaa, mutta minkä sille teki, -että oma vilja loppui. Nyt oli toisella tavalla torjuttava vaara niiden -päältä, ketä se uhkasi, koska he itse eivät ymmärtäneet tikkua ristiin -panna asiansa eteen, odottelivat vaan peltojensa tuleentumista. - -Ennen Jussilaa oli kumminkin jo Mikkola ollut toimessa, vaikka olikin -hidas käänteissään. Hän oli ikänsä kaiken jyväkauppoja hierustellut, ja -oli hänellä nytkin ollut ennen ostettua halpaa viljaa paljon, vaan se -oli kaikki mennyt kaupaksi korkeasta hinnasta kuin kuumille kiville. -Se oli loppunut viimeiseen jyvään ja läjittäin oli kertynyt seteleitä -ja kovaa hopeata hänen rahalippaaseensa, jonka sisältöä hän tavantakaa -penkoi, käänteli ja laski, mielissään hyvistä kaupoistaan. - -Jyvän hakijoita tuli hänen luokseen yhä ja hänen täytyi -mielikarvaudella palauttaa ne tyhjinä takaisin. Siitä alkoi hän hautoa -uusia tuumia, mutta ei virkkanut kellekään niistä mitään. Istuskeli -vaan silmät kyynyllään, torkkuvan näköisenä kamarissaan, kuunnellen -sateen herkeämätöntä lotinaa räystäältä niinkuin rauhoittavaa soittoa, -ja aina välillä kääntäen rahaläjää lippaassaan, mietiskellen ja -laskien, miten paljon se lisääntyisi, jos sen uudestaan rohkenisi panna -liikkeelle. - -Mutta hän ei rohkene tehdä sitä, kun ei tiedä, tuleentuvatko omat -laihot, vai ei. Hän on kuitenkin jo kysellyt viljaa entisiltä -liiketuttaviltaan, ja hieronut jo hiukan kauppojakin, mutta pelkää näin -epävarmoina aikoina ruveta yksin suurempiin yrityksiin. Ja toisaalta -viehättää häntä kuitenkin kauppainto. Olisi häpeä, ja ehkä vahinkokin -hänen vastaiselle liikkeelleen, jollei hän kauppa-alallaan saisi -tavalla tai toisella toimia. Hänen luottonsa vähenisi, ellei hän nyt -saisi jyväkauppaa toimeen, kun on suuria summia kysellyt. Ja se on -saatava toimeen, vaikkei siitä sitten tulisikaan voittoa mitään. Hän -hankkii yhtiömiehiä, tulkoonpa sitten vaikka tappiota, vähemmän tulee -päätä kohti, kun on useampia yhdessä, päättää hän. - -Silloin muistaa hänkin senaattorin kehotuksen, jonka oli kesällä -Jussilassa kuullut, ja nyt valkenee asia hänelle kerrassaan. - -Hän ajaa seuraavana pyhäaamuna lukkarin luo ja on pannut pikaviestin -Jussilalle, että hänkin saapuisi sinne. Tämä tuleekin heti Mikkolan -jälestä lukkarille ja ottaa saman asian puheeksi, josta toiset jo -hetkisen ovat kahteen kynteen keskustelleet. - -Hän mainitsee ensin Mikkolalle aikoneensa piakkoin ottaa kokouksen -Vuorenpään koulusta ja parista muusta "ajan vaatimasta" ja tuiki -tarpeellisesta parannustoimesta, nimittäin Ojalan sillasta ja heidän -kylän tiestä, mutta että ne asiat täytyy lykätä vakinaiseen kokoukseen -syyskuulla, koska nyt on paljon kiireellisempi seikka kysymyksessä, -nimittäin siemenrukiin hankinta, joka tällä hetkellä vaatii heidän -tarmonsa ja valppautensa kokonaan. - -Mikkolan suu on ollut aukeamassa jo siitä saakka kun Jussila tuli -huoneeseen, mutta toisen puhe on sen pitänyt puolivireessä, päästämättä -laukeamaan, vaikka hänen silmistään kyllä on kiilunut unelias -tyytyväisyys, kun hän on huomannut Jussilallakin jo olevan asian koko -tärkeyden selvillä. - -Hän odottaa vaan hetkeä, milloinka tämä hengähtäisi puheessaan. - --- Sitä siementä niin! Sitä on nyt välttämättä ja heti paikalla kunnan -yhteisillä varoilla ostettava, sanoo hän silloin jyrkän päättävästi. - --- Niinkö velikin luulee? - --- Niin, vastaa Mikkola kireästi. -- Muu ei auta nyt. Ihmispahat eivät -saa mistään siementä ja kylvö jää tekemättä. Mitä tulevana vuonna -syödään, kun makasiinikin on melkein tyhjä. - --- Itsepä sen viime vuonna tyhjensit, naurahtaa Jussila leikillisesti. - --- Niin kyllä teinkin, mutta teinhän minä korkeimman tarjouksen, olihan -se rehellinen kauppa. Ja mistä sitä olisi kunta silloin rahaa saanut! -Minulta sai, ja uljaana kohoaa nyt pappilan rakennus. Ei ole tarvinnut -lainoja ottaa. - --- Eipä olekaan, ja veli teki hyvät kaupat, vaan eihän se kuulu tähän -asiaan mitään, tuumii Jussila. - --- Nyt on tietysti hankittava uutta tilalle, kun vanhaa ei ole, mutta -kenenkä luulette täällä huolta pitävän tällaisista asioista? lisää hän -mahtavasti. -- Vastustavatpa vielä koko tointa kun siitä kokouksen -otamme ja koetamme heidän parastaan valvoa, saattepa nähdä sen. - --- Mutta siinä ei auta nyt vastustaminen, päättää Mikkola. Jos niin -sokeita kuntalaisten joukossa löytyy, ja ne voiton saisivat, niin -ostamme omalla uhallamme, omaksi voitoksi tai tappioksemme. Suostutteko -siihen? - -Toiset suostuvat empimättä tämän jalon asian innostuttamina, jossa -näkevien oli sokeita talutettava, ja päättävät Mikkolan kehotuksesta -tilata rukiita jo etukäteen, koska ei ole enää aikaa siekailla. - --- Minulla olisi rukiita tiedossani kohtuuhinnasta, jatkaa Mikkola -matalalla, salavihkaisella äänellä. -- Ja kuusisataa hehtoa niitä -ainakin pitää ottaa. Ei vähemmästä puhettakaan näin suureen kuntaan. - --- Niin, sanoo lukkari, -- kyllä minä otan ne Mikkolan kanssa -hankkiakseni kunnan laskuun ja myydään ne sitten tietysti ostohintaan. -Sen verran vaan päälle, että me saamme vaivamme korvatuiksi. - --- Tietysti, vakuuttaa Jussila. Te annatte vaan laskun vaivoistanne ja -matkoistanne. - --- Olisinhan minä voinut yrittää yksinänikin tätä, tehdä siitä -ahväärin, sanoo Mikkola lopuksi, mutta siitä olisi tullut liian -paljon vaivaa minulle yksityisesti, enkä olisi tahtonut näin kalliina -aikana suuria voittojakaan ihmisparoilta ottaa. Ja kuka tiesi, ehkei -ne yksityisen kädestä olisi menneet niin hyvästi kaupaksikaan. -Varmempaahan on, että kunta rahoillaan välittää koko kaupan. - --- Mutta jollei menisikään kuutta sataa hehtoa kaupaksi, niin mitä -teemme lopuilla? arvelee Jussila. Eiköhän pitäisi etukäteen kysellä -paljonko kukin tarvitsee. - --- Niitä _tarvitaan_ kuusisataa, inttää Mikkola. -- Mihin luulet -vähemmän riittävän? Tee kuulutus vaan, ensi pyhäksi kokous. Ja voithan -siihen lisätä, että tulkoot silloin ilmoittamaan kaikki, jotka ovat -tarpeessa. Ensi pyhäksi kokous, sillä tässä on kiire. - -Ja he lähtivät miehissä kirkkoon, ja astuivat arvokkaasti kansan -lävitse, joka ei aavistanut mitään siitä erinomaisesta huolenpidosta, -joka näiden miesten mielissä oli heitä kohtaan herännyt ja tällä -hetkellä tehnyt koko heidän ulkonaisen ryhtinsäkin tavallista -vakavammaksi, kun he kaikin astuivat sakaristoon ilmoittamaan vielä -papillekin ennen kirkonmenoa tästä tärkeästä toimenpiteestä. - -Hän sitten, rukoiltuaan maan kasvullisuudelle tarpeellista ilmaa ja -tultuaan kuulutuksiin, teroitti erityisesti seurakunnan mieleen sitä -koettelemusta, joka on meidän päällemme ylhäältä pantu meidän synteimme -tähden tämän liiallisen sateen muodossa, joka nykyään uhkaa koko -vuodentuloa. - --- Mutta, lisäsi hän, -- ettei tämä vitsaus tulisi liian suureksi ja -ulottaisi turmelevaa vaikutustaan vielä tulevaankin vuoteen, on Herra -valaissut muutamain kuntalaisten mielen huomaamaan vaaran suuruuden -ja lähimmäistensä tarpeen, ja sitten hän luki kuulutuksen tulevana -sunnuntaina pidettävästä kunnankokouksesta. - -Mutta silloin törmäsi jyryytti jo suurin osa kansaa kirkosta ulos, -niin kuin tavallista kuuluutusten aikana -- ja harva sai siitä mitään -tolkkua. - -Eipä tullutkaan kokoukseen kunnan tuvalle seuraavana pyhänä kuin ani -harvoja pitäjän isäntämiehiä ja joitakuita leivän puutteessa olevia -mökkiläisiä, jotka olivat ymmärtäneet kuulutuksen siten, että heille -ostettaisiin kunnan yhteisillä varoilla viljaa. - -Useimmat ukot ovat kirkosta astelleet vaan suoraan hevostensa luo -aitovierille ja lähteneet kotiinsa. Joku on kyllä arvellut toisille, -että "pitäisiköhän oikein mennä kuulemaan mikä niillä on meininki -kunnanmiehillä, kun nyt siemenrukiin ostoa kuuluvat hommaavan ja viime -syyssä möivät oman makasiinin säästöt puoleen nykyisistä hinnoista -jonninjoutaviin tarpeihin?" - -Mutta kun toiset taas ovat päätelleet, että "mitä turhista toimista, -odotetaan omaa uutista vaan", niin ei ole viitsitty mennä kurkistamaan -koko ruiskokoukseen. On päätetty vaan, että "eiväthän toki niin hulluja -ole, että meille pyytämättämme viljaa ostavat". - -Jussila istuu pöytänsä takana kirjat levällään, katsellen ikkunasta -ulos, että eikö niitä kuulukaan tarvitsevia tämän enempää. - -Vaan niitä ei kuulu. - --- Senkö verran ne omaa etuaan ymmärtävät, päättää hän, kun on -tarpeekseen odottanut. - --- Olisivat nyt tulleet edes vastustamaan niin kuin aina muulloinkin, -kun heidän etuaan on koetettu valvoa, naurahtaa hän lukkariin kääntyen. - --- Aletaan kokous vaan, onhan se laillisesti ilmoitettu, päättää -lukkari. - -Jussila lukee kovalla äänellä viime sunnuntaisen kuulutuksen tästä -kokouksesta, jota asian kiireellisyyden vuoksi ei ole ennätetty -kahdesti julkaista, ja lausuu loppuun päästyään erityisellä painolla -alla olevan nimensä. - --- Sellainen on selvä kuulutus, sanoo hän. -- Onko kellään mitään -lausuttavaa siihen? - --- Tarvinneeko tällaista kokousta pitää ollenkaan, epäilee muuan -miehistä, Paukolan isäntä. -- Ennättää sitä siementä vielä omastakin -pellostaan saamaan. - --- Mitä me kunnan rahoilla viljaa ostamaan, ellei menisikään kaupaksi. -Kyllä Paukola on oikeassa, arvelee eräs toinen kokoukseen saapuneista. --- Ja kuinka sitä tietää mennä ostamaan, kun ei ole kukaan pyytänytkään. - --- No tännehän on juuri kehotettu saapumaan kaikkia, jotka ovat -siemenen tarpeessa. Syyttäkööt itseään kun eivät ole tulleet, päättää -Jussila. - --- Mutta ehkeivät ne tarvitsekaan. - --- Tarvitsevat kylläkin. - --- Onhan täällä muutamia. Paljonko luulette tarvitsevanne te? kysyy -lukkari. - --- En jyvääkään minä, vastaa Paukola, -- kylvän omilla. - --- Onko vanhoja säästössä vielä? kysyy Jussila. - --- Ei ole, mutta uusia tulee kun ennättää. - --- Sitte on sama vaikka kylvätte hiekkaa peltoonne, naurahtaa Jussila, -ja samaa mieltä ovat lukkari ja Mikkolakin. - --- Omahan se on asiani. - --- Eikö nämä toiset miehet ole tarpeessa? kysäsee Mikkola hiukan -hämmentyneen näköisenä. - --- Eipä tiedä. Voisihan tuota vähän ottaa, kun tietäisi hyviä saavansa. - --- Hyviä tulee. Parasta Waasan ruista, raskasta ja itävää, menneen -vuoden satoa, vastaa Mikkola tavallista kiireemmin. - --- Merkitse Kukkonen paperille sinä, paljonko nämä miehet ottaisivat, -komentaa Jussila. - -Lukkari tekee työtä käskettyä, mutta paljonko ne muutamat miehet -tarvitsevat! - --- Ei oteta ollenkaan, iskee Paukola vastaan. - --- Mutta otetaan, väittää Mikkola. Kuusisataa hehtoa otetaan, minä -tiedän että se määrä makeasti tarvitaan. - --- Mitä hullua te tuumaatte? Eihän tässä ole pyytäjiä kuin muutamaan -hehtoon, ja te kuutta sataa... - --- Kyllä ne vielä ovat tarpeen, ennen kuin kylvö on tehty. Hätäpä -taitaisi tulla monelle, ellei nyt otettaisi, päättelee Jussila -miehineen. - -Paukola ja pari muuta miestä lyövät yhä ankarasti vastaan, mutta he -ovat vähemmistönä, ja rukiita päätetään ottaa kunnan laskuun kuusisataa -hehtolia "yksimielisesti", niin kuin Jussila kirjoittaa pöytäkirjaan. -Mikkola ja lukkari valtuutetaan hankkimaan ne kiireimmän kautta. - -Pöytäkirja on lyhyt ja selvä ja Jussila lukee sen hätäisesti lävitse. - --- Tämä on kiireellisyyden vuoksi allekirjoitettava tässä samassa -tilaisuudessa, sanoo hän. - --- Jassoo, että Mikkola ja kanttori saavat siis kunnalta vallan ostaa -ja kunta vaan menee niinkuin takuuseen heille. Jaaha, se onkin vallan -eri asia! puhukselee hiljalleen Paukola, joka on jollain tavoin väärin -ymmärtänyt pöytäkirjan ja niukan nolostuneena luulee käsittäneensä -väärin koko asian alusta pitäen. - --- No, ovathan ne kunnan varakkaimpia miehiä, kuiskaa hän toisiin -kääntyen. Johan minä aattelinkin, että mitä se sellainen homma. Kun -ostavat niin ostakoot, tottapa asiansa tietävät! Tottapa tietävät, sano! - --- Niin, sellainen nyt on päätös kuin kuulitte, sanoo Jussila. -- -Pankaapa, Paukola, tuohon puumerkkinne, kehottaa hän Paukolaa. - --- Kyllähän minä sitten puumerkkini, mihinkä kohti se tähän piirretään? - --- Tuohon! osoittaa Jussila. - --- Kyllähän minä sitten, sano! myönnyttelee Paukola, joka ei oikein näy -ymmärtävän mitä sana "valtuuttaa" merkitsee. - --- Mutta kyllä he siinä kaupassa häviävät, takkiinsa saavat kuin -saavatkin, sillä mihinkä se sellainen jyväin paljous kauppansa tekee, -naurahtelee hän sivummalle tultuaan. -- Vaan onhan se heidän oma -asiansa, kutenma jo sanoin, ja ovatpa tainneet aikoinaan voittaakin. - -Mutta Mikkola mutistelee suutaan ja hykertelee käsiään, astuessaan -valtakirja taskussa lukkarin kanssa kunnanhuoneen pihalle. - --- Milloinkahan arvaisitte saavan sitä siementä? Pitäisi kohdakkoin -aloitella kylvöä, kysäsee pihalla eräs niistä, jotka ovat ilmoittaneet -ottavansa. - --- Hm! Tuotanoin, niitä olisi alku siellä meillä nyt jo, vastaa Mikkola -matalalla äänellä, aivan kuin olisi tahtonut peitellä asiaa. - -Ja kun kysyjä katselee häneen kummastuneen näköisenä, lisää hän -selitykseksi, että he kiireellisen tarpeen vuoksi hankkivat niitä osan -jo etukäteen. - -Vallan vähän meni näitä kunnan rukiita kaupaksi, sillä ne olivat -äärettömän kalliita, roskaisia, ja suureksi osaksi huonosti itäviäkin. -Mitä lienee ollut Itämeren takaista, tuulikuivaa kesäruista. - -Mutta useimmat odottivat oman peltonsa tuleentumista ja kylvivät siitä -saamallaan, huolimatta myöhäisestä ajasta. Ne olivat enimmäkseen -juurevia, kokeneita ukkoja ne, jotka eivät ensi hopussa hätääntyneet, -vaan luottivat vanhoihin kokemuksiinsa, antaen niiden parhaansa mukaan -intoilla ja touhuta, jotka jo luulivat koko maan menestyksen olevan -vaarassa. - -Ja siihen jäivät Jussila ja kumppanit jyvineen ötköttämään. Niitä oli -Mikkolan ja lukkarin aitat täynnä, ettei ollut mihin omia panna. - -Mutta olihan heillä selvä paperi taskussa, virheetön ja luja. Olihan -heillä laillisen kunnankokouksen kumoamaton päätös. Jyvät olivat -kunnan, tallettakoon omansa. Puhdas oli heidän tuntonsa, sillä -olivathan he parastaan koettaneet ihmisten hädän lieventämiseksi, ja -oliko se heidän syynsä, etteivät nämä tarjottua apua ottaneet, vaan -enemmin saattoivat itselleen tulevaksi vuodeksi kadon. - -Niin päättelivät he ja ajattivat rukiit pitemmittä mutkitta kunnan -makasiiniin, romahuttivat siellä laariin vaan, ja kyllä sinne mahtui, -kun ei ollut entistä tiellä. Ja sinne ne jäivät, eikä suuri osa -kuntalaisista tiennyt ollenkaan, että he nyt olivat niin rikkaita -viljasta. - - - - -13. - - -Tällaiset olivat ne kaksi välinäytöstä, jotka kesän kuluessa olivat -kunnallisten asiain jokapäiväisen menon oheen sattuneet. Varsinkin -jälkimmäisestä olivat Jussila ja hänen miehensä erittäin hyvillään, -kun olivat edes yhdessä asiassa ilman suurempaa vastustusta saaneet -tahtonsa perille. - -Erittäinkin Mikkolan huulilla asui koko syyskauden muhoileva, hiljainen -tyytyväisyys. Hän oli saanut olla välittäjänä näin mainiossa kaupassa, -tehnyt sen niin kuin omissa nimissään vallan, ja maksanut puhtaasti, -käteisellä rahalla. Eikö siitä ollut hänelle suuri hyöty vastaisten -kauppojen varalle! Nimi kelpaa paperiin mihin tahansa, luotto on -kohonnut aika askelen! - -Vaan tämän asian onnistumisesta olisi sen toimeenpanijain oikeastaan -tullut kiittää etupäässä sen pikaista toimeenpanoa ja harvinaista -laatua. - -Vakinaisessa kuntakokouksessa syyskuulla tulee toisellaisia asioita -esille. Ne tunnetaan ja ne ovat kirkossa julaistavat jo kolmea viikkoa -ennen. Ja siksipä onkin Jussila ja hänen kannattajansa olleet pyrynä -liikkeessä, sillä asioita on paljon nyt ja kaikki ne ovat tähän samaan -kokoukseen lykkäytyneet. - -Paitsi kunnallisia vaaleja, sattuu tähän samaan kokoukseen vielä -sellainenkin merkkitapaus, että siinä valitaan valtiopäivämiehen -valitsijat, niinkuin edustuslaitoksemme mutkikas kokoonpano meillä joka -kolmas vuosi vaatii. Ja siinä on seikka, joka kaiken muun ohessa on -alkanut pyöriä Jussilan päässä ja täyttää hänen aivokamarinsa miltei -kokonaan. - -Hän tietää, että on syntynyt eri mieliä entisen edusmiehen suhteen, -joka on talonpoikain mielestä liian suurellisella käytöksellään hiukan -asiaansa pilannut. Hän tietää ja sisimmässään myöskin tuntee olevansa -ainoa omassa kunnassaan, joka jo on kyllin kypsynyt ja täysin pätevä -edustamaan koko tuomiokuntaa. - --- Saadapa vaan oman pitäjän äänet kaikki, niin ei muuta -tarvitsisikaan, ajattelee hän. - -Hän tuntee äänisuhteet, kun on itsekin ollut valitsemassa kerran. -Kahdeksan ääntä on omalla kunnalla, naapureilla vaan seitsemän, ja -kumminkin on naapurikunta aina saanut oman miehensä säätyyn istumaan, -se kun on päässyt ylhäisten tuttavuuteen ja ne hänet aina ovat -sanomalehdissä ehdokkaaksi asettaneet ja siten heidänkin kunnan ääniä -viekoitelleet. Jo se on häpeä, ettei heidän suuremmassa seurakunnassa -olisi miestä! Mutta annahan olla, päättää hän rohkeana, ja alkaa laskea -miehiä. Mikkola, kanttori, Isonen, siinä kohta kolme, joista voi olla -varma. Ja Perttula sitten, joka vastikään talonsa hänelle intekkiin -pani. Oo, kyllä niitä karttuu miehiä, kunhan vaan se Kartano väkäleuka -ei kääntäisi päitä. On tässä todellakin asia, jonka eteen kannattaa -jotain uhrata, uhrata kaikki, päättelee hän itsekseen. - --- Ja pastori, häneen on turvauttava myös, vaikkei hän itse äänestämään -kelpaakaan. - -Lautakunnan esimiehyys, jonka hän varmaakin varmemmasti tietää -saavansa, on Jussilan mielestä pikku seikka tämän toisen asian -rinnalla, ja pieniä ne oikeastaan ovat kaikki muutkin hommat, mutta -toimia täytyy siltä niissäkin, ja kiivaammin juuri tällä hetkellä kuin -milloinkaan, että maine leviäisi, että tulisi kuuluksi kunnallisten -asiain innokkaana ja kokeneena ajajana, niinkuin hän aina on nähnyt -valtiopäivämiesehdokkaista mainittavan sanomissa. Jota enemmän -kokouspäivä lähenee, sitä korkeammalle nousee innostus. Ajetaan -kylästä kylään, rasvataan rattaan pyöriä, eikä säästetä hevosia. Ja -sitä ei katsota olisiko aikaa tai ei, asiat ovat siksi tärkeitä, että -omat toimet siinä saavat syrjäytyä. Kun tiedetään, että kuka tahansa, -kellä vaan niin paljon ääniä olisi, saa joko itse puolestaan tai -valtakirjoilla äänestää kuudennen osan koko kokouksen äänimäärästä, -niin koetetaan etupäässä saada valtakirjoja suuriäänisiltä. "Meidän -täytyy akiteerata", on Jussila sanonut, kun on pidetty pientä suljettua -neuvottelua siinä parisen viikkoa ennen varsinaista kokousta. Minun -ei sovi itseni äänestää, on hän sanonut, mutta jos teistä neljäkin -miestä voisi kokouksessa lyödä kuudennen osan pöytään kukin, niin -hätääkö silloin. Ja Mikkolahan äänestää jo omastakin puolestaan -viidelläkymmenellä, eikä sinne toki koko kunta äänestämään saavu. - -Niin on päätetty ja kylillä ajaessa tähän tapaan asiaa isäntäin kanssa -aloiteltu: - --- Mitä te sinne kokoukseen suotta, ei siellä hyvinkään tärkeitä -asioita tule kysymykseen, ja mitä sinne joka mies näin kiireisellä -ajalla. Satuin tästä kulkemaan ohitse muilla asioilla, niin poikkesin -taloon. Niin, niinhän se juuri on kuin isäntäkin sanoo, näin riihen -kuivuun aikana, mutta kun se nyt kokous on lain mukaan syyskuulla -pidettävä, ja ainahan tuota on maamiehellä kiirettä, aina sitä on. -Niin niin! No Jussilahan se hommaa koulua Vuorenpäähän, se siellä -pääasia tulevassa kokouksessa onkin. Mitähän tuon kanssa tehtänee? -Jaa, vai niin, isäntä tuumi. -- No, onhan sekin totta, onhan niitä -menoja nykyaikana, mutta tulee se vielä aika, että ruunu panee pakosta -rakentamaan ja jos sattuu silloin kalliimmat ajat, niin. Jaa, jaa, -onhan se sitäkin, mutta pitäähän meidän toki jälkeläistemmekin etua -katsoa, varsinkin kun Jussila vielä on luvannut ilmaisen maan ja -viisikymmentä hirttä, jos heti riidatta rakennetaan. - --- Vai on luvannut, tuumii puhuteltu. - --- Luvannut on, ja se on iso apu jo sekin. Ei siitä suurtakaan kulua -kunnalle tule. Jollette viitsi sinne itse lähteä, niin pistetään tässä -valtakirja. Mitäs isäntä suotta tuollaista pikku asiaa saivartelee, -varojahan teillä on kyllä. - --- Eipä liikoja, ei liikoja yhtään. Nipin napin oma tarve. Vaan enhän -minä sinne taida viitsiä ajaa, tehkööt kunnanmiehet mitä tahtovat. Eikä -tässä olisi aikaakaan, kun on tuo riihen kuivuu. Kuinka teillä rukiita -karttuu? - --- Huononpuoleisesti, ja imeltyä tahtovat riihessä. - --- Leikkasitte liian aikaiseen, tai ehkä huonosti kuivaatte. Ei meillä -imelly. Niillä kylvinkin, ja hyvästi iti. - --- Vai hyvin iti, hm! Kunhan vaan ehtii tarpeeksi orastua, hm! - --- Kyllä ehtii, vaikka vielä nytkin kylväisin. Turhaa hölyä kuuluivat -pitäneen. - --- No eiköhän tehdä sentään valtakirjaa, minä kun kumminkin menen -muissakin asioissa silloin kirkolle ja kokoukseen, niin äänestäisin -isännänkin puolesta. - --- Niin, mitä tuo nyt olisi. Hyvää viljaa siitä tulee lopultakin tänä -vuonna, mutta on tarkasti kuivattava niinkuinma sen sanoin. Minä en -usko muille riihiäni, itse lämmitän. - -Ja isäntä, jonka ajatus askartelee kokonaan riihessä, alkaa jo tulla -levottomaksi, kun vieras viivyttelee eikä näytä lähtöä hankkivankaan, -istuu vaan niin kuin ei olisi kiireen kierää. Ja hänen pitäisi nytkin -juuri lähteä ahdosta kohentelemaan ja heittämään pölkkyä uuniin. Hän on -juuri vähää ennen vieraan tuloa saanut valmiiksi uuden, suippokärkisen -seipään, jonka oikein höylällä on silitellyt, että hyvästi menisi -hikisten sitomien väliin. Sillä hän aikoo työntää reikiä ahdokseen ja -valuttaa hikilöylyä alas, aivan jo syyhytti kämmentä päästä koettamaan -sitä, vaan eihän tuolta toiselta päässyt. - --- No pistetään nyt valtakirja, hokee toinen. Tai minulla onkin täällä -valmis taskussani, pistätte puumerkkinne vaan. - --- Vai jo aivan valmis. Mikä teillä sellainen hätä sen asian kanssa? -Kuinka tiesitte minun varalleni jo valmiiksi tehdä? Mutta eihän tässä -ole kirjoitusverstaitakaan, kun en minä niitä ole tottunut pitelemään. - --- On minulla mukanani, aina ne ovat taskussani, kun niitä yhtenään -tarvitsen. No niin, tässä menee sitten kaikki muutkin asiat, mitä -siellä tulee kysymykseen. Ne toiset eivät ole juuri suuren arvoisia. - --- Päätetäänkö siellä muistakin asioista? Kyllähän olin kirkossa -minäkin viime pyhänä, mutta eihän vanha mies niistä kaikista saa -tolkkua. - --- Onhan se patistanut kuvernööri sakon uhalla korjaamaan Ojalan -siltaa ja samalla korjattaisiin hiukan Vuorenpään kylätietäkin. Sitten -valitaan siellä taas kunnanmiehiä entisten tilalle, joiden määrävuodet -nyt loppuvat. - --- Mikseikä vanhat kelpaa, kun niitä yhä uusitaan? - --- Lakipa määrää aina uudet vaalit, vaan ei niissä siltä tarvitse -miestä muuttaa. - --- Vai on siinäkin laki. - --- On, ja kova. Ja sitten määrätään siellä valtiopäivämiehen valitsijat. - --- Vai jo nekin taas ovat tulossa. Vaan mitäpä minä vanha mies tuosta -välitän ken siellä istuu. Tottapahan viisaammat tietävät kenen -asettavat. Josma häntä nyt sitten vedän puumerkkini. - --- Mutta ei huoli isäntä puhua, että minulle valtakirjan annoitte, -siitä tulisi vaan turhia, ennenaikaisia löpinöitä. - -Vetämällä puumerkkinsä valtakirjaan toisen osoittamaan paikkaan, sai -ukko vieraan lähtemään, ja oli hyvillään kovin, että vihdoinkin pääsi -kohentelemaan ahdostaan riihessä, joka hänestä sillä hetkellä oli -paljoa tärkeämpi asia kuin mitkään koulut tai valtiopäivät. - - * * * * * - -Kun kokouksessa sitten kaikki valtakirjat vedetään esiin, päättyvät -kysymykset, ankarasta vastarinnasta huolimatta aivan niin kuin oli -aijottukin. - -Koulua päätetään ruveta paikalla rakentamaan Vuorenpäähän, ja siihen -valitaan eri toimikunta, Jussila esimiehenä. Kylätie Vuorenpäästä -kirkolle päätetään levittää ja panna koko kunnan yhteiseen tiejakoon, -ja senkin toimen valvominen uskotaan Jussilan huostaan. Mutta Ojalan -siltaa varten asetetaan ihan eri komitea, lukkari päämiehenä, ottamaan -heti ensi tilassa selkoa siitä, eikö olisi parasta rakentaa siltaa -kokonaan raudasta ja kivestä, ja sitten laatimaan siitä kustannuslaskua. - -Kaikki vaalit käyvät myöskin toivomuksen mukaan. - -Jussila on tullut valituksi kunnallislautakunnan esimieheksi, jonka -palkkaa hänen omasta esityksestään on melkoisesti ylennetty. Ja -valtiopäivämiehen valitsijoiksi on tullut juuri samat miehet, joita hän -oli tarkoittanutkin. - -Hän on ylen tyytyväinen kokouksen tuloksiin, huolimatta siitä, että -pääluvultaan suurin osa kokouksessa olijoita, Kartanon ukko etupäässä, -on vaatinut pöytäkirjan otetta ja luvannut valittaa kuvernööriin, koska -tällä tavalla muka karttuu yhtäaikaa aivan liikoja ja tarpeettomia -rasituksia kunnalle. - -Moni katuu jo, että on puumerkkinsä antanut, ja aavistaa pahaa, -kuultuaan kokouksen päätökset, mutta ei sovi enää valittajiinkaan yhtyä. - -Eikä siinä valitus mitään auttanutkaan, sillä kuvernööri vahvisti -kokouksen päätökset, ja jo ennen rekikelin tuloa aletaan tulisella -kiireellä rakentaa koulua, sillä sen pitää välttämättä olla ensi kesään -valmiin, niin on päätetty. - -Ja Jussila riennättää työtä. - -Hänet on vastikään nähty antavan ohjeitaan koulun perustuksen -laskijoille ja osoittelevan kepillään mihin mikin kivi parhaiten -soveltuu -- ja melkein samalla hetkellä ajaa hän jo taas, pyylevänä -kiessirattaillaan istuen aika vauhtia nummelle, mistä tien laittajain -panokset paukahtelevat häntä vastaan niin kuin kunnialaukaukset, kun he -siellä särkevät kiviä maantien sivusta pois. - -Siihen hän seisattaa hetkeksi ja antaa rattailla istuen ja hevostaan -pidätellen työnjohtajalle ohjeita, mutta kohta ei hänestä taas nähdä -muuta kuin leveä selkä matkan päässä ja sivulle pöllähtelevä sikaarin -savu, kun hän jatkaa matkaansa ja katoo ensimmäisen tienmutkan taa. - -Hänen on ennätettävä kirkolle, Ojalan sillalle, katsomaan mitenkä -lukkarin tuottamat insinöörit mittailevat vettä ja tutkivat joen pohjaa -ja tekevät laskujaan vastaisesta rautasillasta. - -Ja sitten on hänen ajettava uuteen pappilaan, johon apulaispappi on -väliaikaisesti muuttanut asumaan, kun hänen omassa asunnossaan tehdään -kunnan toimesta korjauksia. Siellä keskustelee hän papin kanssa -uudesta koulusta, sen hoidosta ja järjestyksestä, ja pitää vireillä -papin salaista toivoa, ettei hänen enää tarvitsisi ollenkaan muuttaa -takaisin vanhaan ahtaaseen asuntoonsa, vaan saisi kirkkoherrana asettua -ainaiseksi isännäksi siihen uuteen, komeaan taloon. - -Valittaen sitä ääretöntä huolta ja kiirettä, mikä hänellä on näissä -kunnan suurissa puuhissa, rientää Jussila pappilasta kotiin taas, mutta -jo seuraavana päivänä tekee hän saman kierroksen uudestaan. - -Kaikkien näitten matkainsa ja hommiensa ohessa kytee hänessä aina -yksi pohjamiete, tai niinkuin mahtava pohjasävel, jonka ympärillä -muut ajatukset kiertyvät vaan hiljaiseksi hyminäksi. Ja se on tuleva -valtiopäivämiehen vaali. Sen suhteen on hän levoton ja tulee yhä -levottomammaksi, jota enemmän vaalihetki lähenee, sillä hän on saanut -syytä epäillä parin vaalimiehensä kantaa, vaikka hän niitä alussa -piti täydelleen luotettavina. Hän on kuullut huhuja, että ne ovat -hänestä pahoja puheita lasketelleet, ja epäilee Kartanon salaisesti -toimivan hänen vahingokseen. Hän huomaa, että koko puuha on ollut liian -kiireellistä, sillä hänen olisi pitänyt kietoa miehet itseensä niin -kuin pikeen, josta ne eivät olisi ensi nykäisyllä irtautuneet. Mutta -eihän hän ole ennättänyt sitä tekemään, eikä ole asiaa ennemmin oikein -pohjia myöten ajatellutkaan. - -Sanomalehdissä, joita hän nykyään entistä suuremmalla innolla tutkii, -on hän jo nähnyt asetetun ehdokkaita miltei kaikista tuomiokunnista, -ja muutamista useampiakin. Kuka kiittää yhtä, ken toista, ja heidän -etevämmyydestään on jo paikoin syntynyt riitojakin. - -Vihdoin on omastakin tuomiokunnasta joku ehdottanut entistä edustajaa, -ja sen nähtyään saa Jussila ahtaan tunteen sydänalaan, joka pakottaa ja -potee ja on vaan kukkuna hänen levottomuudelleen. - -Tämän vielä piti sattua! Nyt olisi apu tarpeen, ajattelee hän. Pieni -nykäys vaan, ja kaikki saattaisi vielä onnistua. Ettei totisesti -pitänyt hänen päästä ensimmäisenä ehdokkaaksi, ettei hän sitä huomannut -itse hommata, sillä itsehän se tietysti hommaa tuo toinenkin! Mutta -tämä seikka on korjattava vielä tavalla tai toisella, ennenkuin se -ehtii vaikuttaa lisää hapatusta hänen miehissään, Anttilassa ja -Perätiessä, sillä ne ovat horjuvia ne kaksi, ne ovat epävarmoja, hän on -sen jo huomannut, eikä voi tässä kiireessä niille enää mitään. - -Siinä on Jussilalla pulmallinen asia. - -Moneksi illaksi sulkeutuu hän kamariinsa, on kärtyisä muulle perheelle, -kävelee siellä edestakaisin lattiata, miettii ja hikoilee. Tarttuu -sitten jo eräänä iltana kynään, ottaa paperia ja piirtää sen yläreunaan -hitaasti ja painavasti sanat: Arvoisa Toimitus. - -Mutta pitemmälle ei ota kynä luistaakseen. Se pyörii vaan niissä -samoissa sanoissa uudelleen ja yhä uudelleen, ja saa niissä kirjaimet -lopulta niin paksuiksi, että ne sulavat yhdeksi ainoaksi mustaksi -juovaksi. Ja yhtä paksuksi hämmenee hänen aatoksensakin, siinä tuntuu -siinäkin vaan selvimpänä muusta sellainen paksu, painava juova, että -jotain olisi tehtävä, vaan mitenkä sen tekisi. Eihän siihen sovi omaa -nimeään panna alle, jos sen tekisikin, miettii hän, eivätkä taida -nimetöntä lähetystä painattaa. Panisiko jonkun toisen nimen? Ei! Ei -sovi sekään, se voi olla vaarallista. - -Jussilan vankka leuka alkaa jo tuskasta vavahdella ja kovin punottaa -otsa. Hän nousee äkkiä ylös, rutistaa paperin myttyyn ja viskaa sen -vihapäissään nurkkaan. - --- Äs! ärähtää hän. Toisella se on teetettävä. Kun arvaisi pastorille -puhua, se sen paraiten tekisi, ja kuka tässä juuri muu osaakaan, mutta -mikä siinä lienee, etten saa asiaa hänelle puhutuksi, vaikka juuri -eilenkin siellä olin ja sanat jo kielelleni nousivat. Kun tietäisi -kuinka sitä aloittaisi. - -Hänen synkkä katseensa kirkastuu yhtäkkiä, juuri kuin olisi keksinyt -jonkun tepsivän keinon, ja hän avaa oven toiseen huoneeseen. - --- Mamma, joko nukut? - --- Enhän vielä, mitä sinä siellä ähkit ja puhkit? Kysyy emäntä vähän -arasti. Olet ollut vihainen ja kärtyisä monta päivää, niin että vallan -ikävältä tuntuu. Mikä sinua oikeastaan vaivaa? Ja emäntä nousee -istuilleen vuoteella. - --- Kyllähän tässä maailmassa on huolta ja tekemistä, eikä ole ihmistä, -kelle kaikissa asioissa rohkenisi sydäntään avata. Ne ovat lehdessä, -jatkaa isäntä melkein kuiskaamalla, -- ehdottaneet taas Kappolaa -valtiopäiville, hm, ja hän kyllä joutaisi jo olemaan sieltä poissakin. -Mitä jo muu maailma aatelleekin, kun sitä yhtä miestä aina tyrkytetään, -aivan kuin ei olisi muita miehiä ketään, juuri kuin oltaisiin niin -turki köyhiä päävärkistämme kaikki. - --- Itsehän vastikään puhuit saavasi oman pitäjän äänet kaikki ja -pääseväsi voitolle. - --- Mutta Anttila ja Perätie alkavat luistaa käsistäni pois, vaikka -heihin alussa luotin. Se kirottu Kartano lyö salamutkia, kelmi. Ja -nyt vaikuttaa tietysti tämä sanomalehden viisaus lisää pahennusta. -- -Enkä minä voi kärsiä, että Kappolaa joka valtiopäiväin edellä lehdissä -ylistetään. Kyllä hänessä on jo muutenkin ylpeyttä tarpeeksi. Aah, sitä -kopeutta! Muistatko kuinka mahtavasti hän meilläkin kesällä nosteli -nenäänsä, eikä ollut minua tuntea. - --- Hänellä on mainetta jo, joka vetää niskaa sankaan. Mutta etköhän -saane sitä vielä sinäkin. - --- Ei sitä saa ilman itsestään, siinä pitää toimia. Lähdetkö kanssani -pappilaan huomenna? kysyy hän pitkän ajan vaiti oltuaan, päättäen uskoa -emännälleen salaiset aatoksensa ja ottaa hänet avukseen. -- Pastuurska -siellä sinua on joka kerta kysellytkin. - --- Heh! vai on kysellyt. Voi sitä hyvää pastuurskaa. - --- Sinun pitää ottaa kahden kesken puhuaksesi hänelle tästä minun -asiastani, salaa hyvin ja noin vaan kautta rantain, että saataisiin -se hyvälle alulle. Ymmärräthän? Minun pitää päästä sanomalehtiin -ehdokkaaksi, ja korkeammalle tuota toista ehdokasta. Katsos, eipä -tiedä, vaikka silloin tipahtaisi joku ääni minulle naapurikunnastakin. -Ehkä ilmestyisi hänenkin miestensä joukkoon joku luopio. Vaan kenenkä -luulet täällä pystyvän kirjoittamaan, tai sen tekevän niin että se -tepsisi, kun itse en voi sitä tehdä? Olisihan niitä poikahutiluksia, -mutta pysyykö heidän takanaan asia! No valitsijamiehet sitten, mitä -niistä! Mikkola ei osaa sen vertaa kirjoittaa, toiset sitäkin vähemmän. -Lukkari ehkä osaisi jotain tuhria, mutta mieluimmin soisin pastorin sen -tekevän, silloin asia kumminkin tulisi paikalleen. -- Ja tekeekin hän -sen, kun vaan saisin hänelle siitä hienosti viitatuksi. - --- Älä hätäile ollenkaan, pastuurska on niin perin hyvä ihminen, hän on -mainio ihminen. Kumpikin nukkui hyvällä mielellä. Aamulla poikkeavat he -ensiksi koulurakennukselle, jossa jo aletaan ensimmäisiä hirsikerroksia -panna paikoilleen. - --- Se oli mainio asia, puhuu Jussila emännälleen, että nuo hirret -keväällä jäivät kelirikon vuoksi rautatielle ajamatta. Nyt saan -niistä saman hinnan tässä kotona, vähän enemmänkin, paikoiltaan -liikauttamatta, puhumattakaan siitä, että rakennus kuivista hirsistä -tulee parempi, terveellisempi. Ja saadaan kesään valmiiksi. Tähän näin -tulevat opettajattaren huoneet, neljä huonetta. Kahtahan ne vaan jotkut -ehdottivat, mutta minä tahdoin neljää. Mitä kahdesta! - --- Voi kuinka mukavasti tuleekin, ihailee emäntä. -- No eihän nyt! Ja -tähän tulee tietysti ikkunat, ihan vastapäätä kotoa. - --- Siihen tulee vielä lasi-ovi ja veranta. Etkö näe kiviä tuossa, ne -ovat verannan pylväitten alle. - --- No kyllä tuleekin hauska asunto! Kas kun en ole ennemmin tullut -tarkemmin katsomaan. No kyllä sinä Anttoo osaat, ja kesällä tässä -sitten jo istutaan ja juodaan kahvia! Mutta, sanoo hän samassa -juurikuin säikähtäin, -- jollei Hilma pääsisikään vielä keväällä -siminaarista ulos, kun sen laskennon sanoo niin kiusaa tekevän, ja -kaikkia heillä pitää oleman vastuksina. - --- Hänen _täytyy_ päästä, päättää Jussila. - -He lähtevät ajamaan kirkolle päin ja pitkin tietä kuuntelee emäntä -silmät loistaen, kun Jussila kertoo hänelle niistä suurista juhlista ja -tanssiaisista, jotka valtiopäiviä avattaessa pidetään keisarinlinnassa -Helsingissä, ja joihin säätyjen jäsenet saavat ottaa emäntänsä ja -tyttärensä mukaan. Hän on niistä ennen Suomettaressa lukenut ja muistaa -tarkoin koko komennon, lukee aivan kuin ulkoa emännälleen nyt siinä -rattailla, kuinka suuret sotaherrat ja kenraalit taluttelevat käsistä -emäntiä, ihan maalaisia talonemäntiä, joiden miehet ovat olleet siksi -kyvykkäitä, että ovat valtiopäiville päässeet. Mutta ne ovat sangen -valitut ne miehet, hyppysellinen koko maasta, ja emännillä pitää olla -silkkileningit päällään, asetuksen mukaan tehdyt. - --- Mutta kuka sen sellaisen täällä osaa ommella? kysästä hytkäyttää -emäntä. - --- Hui hai! Vai täällä! Ei, se on teetettävä Helsingin makasiinissa, -missä tiedetään määrät ja mitat, ei muualla missään. Vai täällä! - --- Mutta jos pastuurskan käy kateeksi kun kuulee. - --- Elä huoli puhua niin pitkälle. - -Kirkolle tultua jättää hän emäntänsä pappilan tien haaraan ja -käskee siitä astumaan jalan perille. Hänen pitää itsensä vielä ajaa -kanttorille kuulemaan insinöörien päätöksiä joen mittauksesta ja tulee -sitten jälestä pappilaan. - -Nuori, vastanaitu papin rouva hypähtelee ilosta näytellessään pappilan -komeita huoneita Jussilan emännälle. - --- Kelpaa täällä nyt ruustinnan pyörähdellä, kehahtaa emäntä. - --- Mitä emäntä suotta leikkiä laskee, sanoo rouva heleään nauruun -puheten, vaikka se nimitys hivelee hänen sydäntään kuin pumpuli. -- -Apulaisiahan sitä vaan ollaan, jos kohta tässä nyt väliaikaisesti -asutaan. Kyllähän ensi kevännä saatte kirkkoherran. - --- Mutta meidän Anttoo sanoo aina, että pastorista se tehdään -kirkkoherra meille, parempaa ei saada maailmasta mistään. Ja kun hän -kerran asian päättää, niin valmista siitä tulee. Voi kuinka sillä -Anttoo paralla on nytkin kiirettä ja hommaa näissä kunnan asioissa. -Tuskin syömään ennättää. - --- Se on hyvä, että meillä on yksikään sellainen mies seurakunnassa. -Mieheni on monasti sanonut, että ilman Jussilaa oltaisiin aivan -takapajulla ja että tämäkin rakennus ilman häntä olisi typistetty ihan -mitättömäksi. - --- Oli tosiaan Anttoolla puuhaa siinäkin, niin että sääliksi kävi -monasti. Riidellä typeräin, yksinkertaisten ja itsepintaisten ihmisten -kanssa, ei se ole niinkään hauskaa. - --- Taitaa yleensä olla tämä seurakunta jälellä muista, vaikka minä nyt -en tietysti voi mitään päättää, kun vasta niin lyhyen ajan olen täällä -ollut. - --- Siitähän sen tietää, kun ei täältä vielä kertaakaan ole edes -valtiopäivämiestä saatu, tokasee emäntä ikäänkuin sopivana esimerkkinä -kunnan huonoudesta, ja alkaa vähän hengästyä. -- Nytkin sitä entistä -vaan on sanomissa esitetty ja ylistetty. - -Kun näin oli päässyt asiassaan siunattuun alkuun ja nauttinut -kahvikupin lieventävää vaikutusta, alkoi emännän rinta taas kohoilla -entistä rauhallista menoaan. - -Hetken päästä yhtyi pappi itsekin kahvipöytään ja kohta sen jälestä -Jussila. - -Mutta jonkun päivän kuluttua luettiin paikkakunnan sanomalehdissä -"muutamain valitsijain" lähettämä kirjoitus, jossa entiselle -valtiopäivämiehelle annettiin hienosti siipeen, jotensakin -siihen suuntaan, että hän olisi muka ruvennut herrain kätyriksi -ja liehakoitsijaksi, eikä enää olisi mahdollinen edustamaan -tuomiokuntaansa. Pitäisi olla itsenäisempi mies, joka todellisen -vakuutuksen pohjalle laskee harkintansa. Ja sellaisena miehenä -ehdotettiin vaaliin Anton Jussilaa, joka on kunnallisissa asioissa -erittäin perehtynyt, tullut nykyään valituksi lautakunnan esimieheksi -ym., ym., ja joka on paljon puuhannut kansan yhteisen hyvän eteen -- -joka on vallan pohjiaan myöten todellinen suomalainen talonpoika, ja -sellaisena ehdottomasti parhaiten kansan todelliset tarpeet tajuaa. - - - - -14. - - -Huolimatta sanomalehdessä olleesta ylistävästä kirjoituksesta, jota -Jussila säilyttää lukon takana niin kuin pyhää esinettä, tai jotakuta -aarretta, ei hän kuitenkaan saanut vaalissa kuin kuusi ääntä. Kaksi -hänen omista miehistään, juuri ne, joita hän oli alkanut epäilläkin, -itsepintaiset juuttaat, joiden kanssa ei auttanut puhe eikä mikään, ne -kaksi antoivat äänensä vastaehdokkaalle; ja niin on entinen edusmies -vieläkin kerran tullut valituksi, tarjonnut valitsijoilleen komeat -päivälliset vaalipaikassa ja pitänyt vielä evästyskokouksenkin. - --- Jussila oli kyllä mennyt vaalipaikkaan nähtäville hänkin, tilannut -kaupungista uuden mustan puvunkin aivan sitä varten, mutta ei ollut -apua siitäkään. - -Ja ylen karvaalla mielellä, vaikka suurena voittona pitäen jo tätäkin, -ja hyvänä enteenä vastaisuudesta, päättää hän viimeisenä vaikuttimena -tappioonsa olleen erään nimettömän kyhäyksen, joka heti häntä -ehdottavan kirjoituksen jälestä oli ollut sanomalehdissä. - -Siinä oli väitetty häntä liian vähän tunnetuksi, koko hänen -ehdokkuuttaan "nurkkapatriotismiksi", ja mitä kaikkia vieraita sanoja -ja "moskaa siinä oli ollutkaan, joista ei säällinen ihminen voinut -saada minkäänlaista tolkkua", kuten Jussila oli sanonut. Hän oli -silloin heti julmistunut ankarasti, "että sellaista painavat lehteensä, -hävyttömät, puhumattakaan siitä hunsvotista, joka sen on kirjoittanut". - --- Etteikö hän ole tunnettu, hän joka on järjestänyt -maanviljelyskokouksia ja pitänyt puheita sinatööreille, hän, josta jo -on lehdissäkin mainittu, jonka nimi on levinnyt kymmenessä tuhannessa -Suomettaren numerossa yli koko maan, ja etteikö hänellä ole taitoa! Ei -sitten kellään! Vai tuoko se on tunnettua ja kykeneväisyyttä, että saa -tuhrituksi kunniallisesta ihmisestä tuollaisen pätkän haukkumasanoja -lehteen. Mitä "nurkkapartioita" minä olen tehnyt, olenko minä kenen -nurkkia nuuskinut? Tuollaiset kirjoittajat sen tekevät ja tuollaiset -lehdet, oli Jussila kiljunut sanomalehti kourassa heti postin saatuaan -omassa tuvassaan, niin että koko väki silmät suurina oli ihmeissään -ällötellyt. Ja tuollaista lehteä minä olen tilannut ja kannattanut, oli -hän lopuksi huutanut ja viskannut vihapäissään lehden kädestään. - -Ja sitten oli hän heti komentanut hevosen valjaihin ja ajanut kirkolle. -Lukkarille oli hän tullut ensiksi tulena ja tuiskuna, mutta kun ei -tämäkään ollut ymmärtänyt mitä tarkoitettiin niillä "nurkkapartioilla", -niinkuin Jussila kiivaudessaan yhä hoki sitä sanaa, olivat he yhdessä -lähteneet pappilaan. - -Sielläkin oli tuo kirjoitus jo herättänyt syvää paheksumista ja -paikalla oli miehissä tehty ponteva vastalause tuohon häpäisevään -sepustukseen, jossa "heitettiin lokaa kunnan etevimmän miehen silmille -ja samalla loukattiin koko kuntaa", niinkuin pastori oli sanonut. Ja -ettei liikuttaisi salaisilla aseilla, oli pappi kehottanut ottamaan -vastauksen alle kunnan parhaitten miehien nimet. Olisi itsekin -ensimmäisenä pannut nimensä siihen julki, mutta kun kuului toiseen -säätyyn, ei se soveltunut. - -Mahtavan vaikutuksen oli vastalause tehnyt omassa kunnassa, varsinkin -niihin miehiin, joiden nimet siinä olivat alla, mutta niinkuin sanottu, -Jussila ei sittenkään tullut valituksi. - -Vaaliin saakka oli sentään tämä puolustuskirjoitus pitänyt häntä -kutakuinkin rauhallisena, sillä hän päätti varmasti, että kyllähän -vielä näkevät ketä ovat loukanneet. Mutta nyt vaalin jälestä on asia -käynyt entistä kovemmin hänen sapelleen, ja tuo "häväistyskirjoitus" -kummittelee kaikkialla hänen mielessään niinkuin mörkö. Se kiusaa häntä -yöllä ja päivällä, ja hän päättää ruveta pontevasti urkkimaan ken sen -oli tehnyt, jollei muunkaan vuoksi niin vastaisen varalle. -- Hän ottaa -siitä tolkun, ja sittepä nähdään! päättää hän. - -Lähtee sitten vartavasten kaupunkiin sanomalehden toimitukseen ja -vaatii siellä tietoa kuka häntä on loukannut. - --- Teitäkö loukannut, millä tavoin? Kuka te olette? - --- Eikö tunneta? Jaha! Kyllä minä olen käynyt täällä ennenkin. Vai ei -tunneta silloin kun asia tulee kysymykseen. - -Toimistossa on kuitenkin rohkeampia miehiä kuin Jussila on luullutkaan. -Kun hänen asiastaan saadaan selko, nauretaan hänelle makeasti, eivätkä -hänen tulistuneet katseensa laimenna sitä ollenkaan. -- Onko heidän -pakko tehdä asioistaan tiliä joka miehelle, joka vaan tulee sitä -vaatimaan. Kyllä sitten käskisi. - -Uhkaavana poistuu sieltä Jussila ja palaa tyhjin toimin takaisin, -hautoen mielessään painokannetta. - -Mutta ennenkun hän siihen ryhtyy, koettaa hän vielä urkkimalla ottaa -selkoa asiasta, sillä hän uumoilee, että sen takana on ollut oman -pitäjän mies. - -Jotensakin samaan aikaan kun tuo kirjoituskin oli lehdissä ollut, oli -kotipaikoilleen palannut mies, jota ei "karkuretkeltään" enää ollenkaan -oltu odotettu. Se oli lautakunnan esimies, joka kesällä oli matkoille -lähtenyt ja takaisin tulollaan saanut kunnanmiehet katselemaan hiukan -pitkin nenäänsä. - -Virat häneltä sillä aikaa oli otettu, mutta ei hän niistä näyttänyt -suurin väliäkään pitäneen eikä virka-erostaan mitään melua nostanut. - -Sitä asiaa ei kuitenkaan Jussila saata ymmärtää, että mies voisi -sellaisen alennuksen suuttumatta niellä, vaan alkaa nyt epäillä, että -tämä se varmaan on kostosta ruvennut häntä valtiopäiviltä estämään. Ja -sitä hänen luuloaan vahvistaa lukkari, kun he kerran talvella sattuvat -olemaan kaikin kolmen yhtäaikaa rautatieasemalla. - --- Etkö nähnyt, sanoo lukkari Jussilalle, kuinka se veitikka äsken -ohimennessään nauraa virnisteli. - --- Minulleko se nauroi? - --- Aivan sinulle, vaikket tainnut itse huomata. - --- Etten minä huomannut! - --- Ja on kuulemma ilkkunut muuallakin, että se se hyvää tekee -Jussilalle. Asiasta olen saanut vihiä. Kartano siinä on ollut -yhtiömiehenä ja kuuluu tuolle toiselle maksaneen. - -Jussilan leukaperät paisuvat ja katse synkkenee, eikä hän puhu hetkeen -aikaan luotua sanaa. - --- Onpa uumoiluni tosi sittenkin! Lähde mukaani sinne! - --- Hänenkö luokseen? - --- Saman rakkarin! - --- Mutta lupaa, ettet tee mitään, mihin hän pääsisi iskemään kiinni. - --- Elä pelkää. - --- Lähtään vaan. Olisi minullakin häneltä kysyttävää hiukan, että mihin -hän on meijerin voittorahat pannut, koskei niitä tilissä näy. - -Mutta ennenkun lähtevät etemmäksi, poikkeavat he aseman vieressä -olevaan kievariin, ja tapaavatkin jo pahantekijän siellä. Tämäkin on -poikennut sinne ja selittää parhaillaan happamen olutlasin ääressä -muutamille naapureilleen kuinka etelämaissa viiniä viljellään, eikä -tiedä mitään lähestyvästä vaarasta, joka Jussilan ja lukkarin haahmussa -astuu ovesta sisään. - -Jussila tilaa olutta hänkin, niinkuin oli aikonutkin. Kaataa lasiin ja -ähisee. - --- Soo, vai niin ne siellä tekevät. - --- Niin juuri tekevät. - --- Onko niillä siellä sanomalehtiä? - --- Tietysti. Ja parempia vielä kuin meillä. Ei pistetäkään -ensimmäisestä poikkipäisestä sanasta takavarikkoon. - --- Siellä kai sinäkin sitten olet oppinut sanomiin kirjoittamaan. - -Puhuteltu katselee pitkään, kun Jussila häntä noin omituisesti -puhuttelee ja sinuksi kutsuu, vaikkeivät he ikinä ole lähempiä tuttavia -olleet. - --- Mitä kummaa puhetta tämä on? Mitä minä olen kirjoittanut? - --- Et vain tiedä, mitä olet kirjoittanut. - --- Enpä totisesti ymmärrä tätä. Juokaa oluttanne, niin pysyy suunne -selvemmässä toimessa. - --- Kyllä minä sinulle vielä näytän selvät toimet. Onko se selvää -tointa, että sinä minua haukut sanomissa? - --- Missä sanomissa? - --- Vielä häntä tekeytyy! Luuletko sinä, ettei asioita tunneta. -Satamarkkasen sait Kartanolta siitä, että minua solvasit lehdissä; -kyllä se tiedetään. Sillä nyt taas elelet, sitä juot. Lienetkö omillasi -elänyt koskaan, mies paha! - -Lukkari rykii ja koettaa nyästä Jussilaa polvesta pöydän alatse, -peläten hänen menevän liian pitkälle, kun niin tulisesti alkaa, mutta -Jussila ei ota sitä huomatakseen, purkaa vaan vihansa yhä kiivaammalla -voimalla, sättien toista Kartanon kätyriksi, niin että syrjäiset jo -alkavat vähitellen joukosta poistua, peläten vierasmiehen matkoja. - -Mutta syytettyä alkaa asia huvittaa, kun huomaa syyn Jussilan kiukkuun, -ja hän rupee nauramaan, lyö leikiksi koko jutun. - --- Vai sataan luulette minun tyytyneen niin hyvästä kirjoituksesta. -Enemmän se konsti maksaa! Ja Kartanoko olisi ilennyt sataa tarjotakaan. -Tuhannen hän maksoi! - -Jussila ja lukkari katsovat pitkään toisiaan, että uskoako sitä miestä, -vai valehteleekohan se. Tuhannenko markkaa. Ehkei valehtelekaan, koska -kerran myöntää kirjoituksenkin tehneensä. - --- No, no! Kylläpä nähdään, eikö ole tuhantesi sinulle vielä -tarpeenkin, ennenkuin asiasta selviit. Olisit kai mennyt kernaimmin -itse valtiopäiville, senkin nurkkapart... parti... nurkkasihteeri! Elä -louskuta leukaasi, luuletko Kartanon rahain pitemmälle auttavan, ei -vaikka olisi miljoona. Linnassa istut vielä, tiilenpäitä saat lukea ja -opetella räknäämään, että vasta osaat paremmin toisten rahoja laskea. -Istun minä vielä sinun kiusallasikin valtiopäivillä, vaikka joka -lehteen kirjoittaisit ja vaikka kuinkakin muiden rahoilla rehentelisit. -Mutta mitä luulet, Kukkonen, voivan parempaa toivoa tuollaisilta -puoliherroilta, jotka parahiksi osaavat sen verran kirjoittaa, että -toisista haukkumasanoja mongertavat? Ne vasta ovat niitä oikeita -nurkkapart, kuinka ma sanoisin. Lähtään Kukkonen pois! Naura vaan -tarpeesi nyt, tulee se vielä päivä jolloin ei taida naurattaa. - - - - -15. - - -Jussila alkaa nyt kesken kaiken kiireensä kulkea asianajajain luona -tuo onnettomuuden tuottanut sanomalehtinumero taskussa, ja matkustaa -vihdoin jo samassa asiassa Helsinkiin. Mutta kirjoituksesta eivät -parhaimmatkaan lakimiehet löydä mitään siihen määrin loukkaavaa, että -siihen voisi kiinni iskeä, ja huonoihin ei Jussila luota. - -Apealla mielellä astuskelee hän pääkaupungin katuja, sättien -sydämessään maan lakeja, jotka eivät sen paremmin yksityisen kunniaa -turvaa. - -Tämä loukkaus ei ole hänestä enää muulla tavoin korvattavissa, kuin -että hänen on päästävä ensi valtiopäiville. Ja hän pääsee! Hän koettaa -viimeiseensä saakka ja näyttää niille, näyttää koko maailmalle, että -hän kelpaa. - -Toimintaa enemmän vaan, ja enemmän nimeä! päättää hän. - -Se hänen oma päätöksensä rohkaisee häntä, se antaa hänelle sisällistä -voimaa ja itseensä luottamusta; hänen äskeinen katukiviin kiintynyt -katseensa kohoaa ylemmäksi taas, ja hän suuntaa kulkunsa ripein askelin -säätyhuonetta kohti. Tuo mahtava talo vetää häntä salaperäisesti -puoleensa ja hänen täytyy nähdä se. - -Hän seisattuu sen edustalle ja katselee sitä niinkuin Mooses -ennenmuinoin luvattua maata. Mutta hän ei aio tyytyä pelkästään sen -katselemiseen, hän on kolmen vuoden kuluttua astuskeleva noita leveitä -portaita ylös. - --- Siellä ne jo istuvat toiset ja pitävät kokouksiaan. Eiköhän istune -siellä monta miestä, joilla on ollut samat vastukset kuin minulla nyt, -ajattelee Jussila. -- Tuskin ovat kaikki sinne juuri ensi potkaisulla -luistaneet. Pitääpä käydä katsomaan sinne, kuuntelemaan kuinka ne -siellä asioista keskustelevat. Ja onhan siellä tuttuja miehiäkin -joitakuita. - -Hän astuu portaita ylös ja seisattuu hetkiseksi katsomaan taakseen. -Siinä on ohikulkijoita paljon. Jussilasta tuntuu niin mainion hyvältä, -kun huomaa, että ne katselevat häntä. Varmaan ne luulevat häntä -valtiopäivämieheksi. - -Hän ei menekään vielä sisään, vaan alkaa kävellä vakavana edestakaisin -pitkää porraskiveä, juuri kuin jotain miettien, ja kävelee kauvan aikaa. - -Sattuu juuri tulemaan suuri joukko nuorta kaupungin väkeä nauraen ja -mehkaten katukäytävää pitkin. He seisattuvat portaitten sivuun ja -tuumivat siinä, että mentäisiinkö "pappoja" kuuntelemaan. - --- Tuossa on varmaan yksi, joka on myöhästynyt, sanoo joku joukosta -ihan kuuluvasti. - --- Hän miettii varmaan suurta puhetta, sanoo toinen. - -Silloin avaa Jussila palttoonsa, sieppaa kellon taskustaan, katsoo -vuoroin siihen, vuoroin Nikolain kirkon tornikelloon, ja astuu sitten -kiireellä ovesta sisään. - -Mutta siihen se ilo loppui, sillä eteisessä oleva vahtimestari -ei päästänytkään etemmäksi, vaan käski menemään takaoven kautta -kuulijaparvelle. Eikä auttanut sekään, että Jussila vakuutti itsellään -olevan "säädyssä" tuttavia, kaksikin miestä, ja mainitsi niiden -nimetkin. - --- Vielä minä kerran pääsen tätäkin tietä, vaikka kuinkakin estäisitte. - --- Se on eri asia se, mutta tällä kertaa minun täytyy seurata asetuksia. - -Äskeinen lauhea mieli alkoi taas kadota. Hän tarkasteli kauvan ja -tutkivasti vahtimestaria -- että tuntisi hänet, jos sattuisi kolmen -vuoden perästä vielä samassa paikassa tapaamaan, -- ja poistui sitten -vitkalleen, katsellen ovesta, vieläkö äskeinen joukko seisoisi siinä -portaitten pielessä. - - * * * * * - -Samana iltana tapaamme Jussilan niiden säädyssä olevain tuttavainsa -kanssa istumassa Seurahuoneen alakerrassa. He ovat alkuillasta olleet -ylempänä, mutta kun Jussila on tullut niin kovaääniseksi, että on -toisten mielestä herättänyt liiallista huomiota muussa seurassa, -hokemalla kuinka _me_ teemme ja kuinka _meidän_ oikeastaan pitäisi -tekemän, ovat "jäsenet" päättäneet lähteä pois ja vaatineet entistä -"ehdokasta" tekemään samoin. - -Mutta kun tämä ei ole tahtonut lähteä, vaan on valtiopäiväasioihin -innostuneena luvannut ottaa vielä yhden "munkin", on siirrytty -alakertaan, missä Jussila jommoisessakin pihkassa komentelee -kyyppareita ja keikauttelee noita pieniä, salaväkeviä laseja, -tuntematta niiden petollista vaikutusta ja huomaamatta kuinka puna -nousee yhä korkeammalle hänen otsallaan. - --- Ja niinkuin jo sanoin, jatkaa hän ylhäällä kesken jäänyttä -puhettaan, Kappola ei olisi ikänä tullut säätyyn ilman tuota hävytöntä -kirjoitusta. - -Sitten alkaa hän sättiä koko kirjoituksen taitoa, ei siltä, ettei -se olisi tarpeellinen kylläkin, vaan että sitä niin rumasti väärin -käytetään. Hän vetää esiin muitakin esimerkkejä sanomalehdistä, kuinka -julkeasti niissä hyökätään monen kunnollisen ihmisen kimppuun, ja -joutuu lopulta seuralaistensa kanssa kovaan väittelyyn. - --- Hätäkö teidän on niitä puolustaa, kun olette päässeet, aloittaa hän, -mutta yskäsee sitten ja muuttaa sanansa: -- kun ette ole joutuneet -sellaisen solvauksen esineeksi. - -Sillä hän on ollut huomaavinaan, että muissa pöydissä seurataan heidän -keskusteluaan, eikä tahdo millään tavoin herättää sitä luuloa, ettei -hänkin olisi valtiopäivämies, jommoisena luulee sivullisten itseään -pitävän. - -Se on hänelle jonkunlainen nautinto, ja hän tahtoo kumppaniensa -kustannuksella ylläpitää sitä. - -Mutta hän humaltuu yhä enemmän, kiivastuu enemmän ja tuo petteessä -huomaamattaan totuuden ilmi. - -Väittely painetun sanan käyttämisestä, sen voimasta ja sen -alkuunpanijoista on siirtynyt läpi kaikkien muotojensa, ja on jo tultu -sanomalehdistä varsinaiseen kirjallisuuteen, jotka kumpikin Jussilan -mielestä ovat aivan samaa. - --- Ja sitävartenko niille apurahoja valtiopäivilläkin puolletaan, että -paremmin jaksaisivat ihmisiä morkata, inttää hän, mielessään ainainen -kangastus siitä kirjoituksesta, jonka tähden vahtimestarikin hänet -tänään pyörsi ovelta niinkuin minkä muunkin lurjuksen tahansa. - -Hän tuijottaa eteensä ja hänestä tuntuu juurikuin näkisi tupakansavun -ja seurahuoneen paksujen seinien lävitse taustalla kohoavan säätytalon -ja siellä nuokin kaksi tyhmyriä tuossa, ja oman itsensä näkee hän -siellä parvella katonrajassa, hiottavassa kuumuudessa toimivien -poikanulikkain ja tyttösiekaleitten keskellä onkimassa korviinsa -jotakuta sanaa noiden toisten muka viisaampain suusta, jotka onni, sula -sattuma eikä mikään muu on sinne alas istumaan potkaissut. - -Suonet paisuvat hänen ohimoillaan, hän alkaa katkeroitua kumppaneitaan -kohtaan ja luulee huomaavansa heidän katseissaan selvää vahingon iloa, -kun he kirjallisuutta puoltavat, vaikka hän juuri on antanut esimerkin -sen turmiollisesta vaikutuksesta. - --- Ja niitä te puolustatte, mokomia musteen tuhrijoita, jollei teillä -ole parempia asioita, niin pysykää kotonanne ja kyntäkää maata. Vai -niin, vai ovat ne eteviä miehiä, ja sentähden te niille maan varoja, -_meidän_ varojamme tuhlaatte, etteikö muita eteviä olisikaan? Jaa jaa, -älkää ällistelkö, minä sen sanon, minä panen vastalauseeni siihen -pykälään, sillä siinä on minunkin rahojani joukossa, sellaisista ne -verot tarpeettomasti nousevat. Mutta te ette ymmärrä mitään, te ette -tiedä kuka nykyaikana on etevä mies, ette tiedä, mutta minä sanon sen -teille, se se miehistä mies on, joka enimmin voita Englantiin lähettää, -joka useimmat rittelit täyttää, siitä hyötyä on isänmaalle, ääh! ja hän -lyö nyrkillä rintaansa ja sitten pöytään. -- Se se mies on ja sillä on -rahaa maksaa vielä teillekin palkka ja tarjota lökäriä kaupanpäälle. - -Hän on tämän sapenpurkauksensa aikana lopulta kääntynyt toisiin pöytiin -päin niinkuin puhuakseen kaikille, ketä huoneessa oli, eikä ole -huomannutkaan, kuinka hänen omat pöytäkumppaninsa ovat luikahtaneet -ovesta ulos. - -Hän kuulee naurettavan, lyötävän käsiä ja huudettavan "bravo, bravo!" - -Nyt tajuaa hän ryypänneensä liikaa ja joutuneensa naurun alaiseksi. -Mutta tehty kuin tehty. Hän ei ole sentään vielä niin humalassa, ettei -huomaisi olevansa alakynnessä tuota suurta, nauravaa joukkoa vastaan, -ja sen vuoksi päättää hän peräytyä kunnialla. Nousee seisaalleen, -toinen käsi pöydällä, toinen tuolin sarjalla, ja tuijottaa toisiin -pöytiin, koettaen saada samean katseensa niin halveksuvaksi kuin -mahdollista. Maksaa sitten edeskäyvälle ja poistuu niin jäykkänä ja -vakavana kuin polvet sallivat. - --- Tyhmä juttu, tuumailee hän aamulla, herätessään ja tätä -kaupunkimatkaansa harkitessaan. -- Mutta olkoonhan nyt! Annetaan ajan -kulua. Hankitaan kotona enemmän sananvaltaa ensiksi, etteivät kaikki -rikkiviisaat rohkene silmille pyrähtää. - - - - -16. - - -Juuri kun Jussila sitä kaikkein vähimmin aavisti, pyrähtikin hänen -kimppuunsa melkein koko kunta, ettei hänelle jäänyt puoltajia muita -kuin omat lähimmät miehensä. - -Jo ensimmäistä ylöskantoa tehdessään talvella oli hän kuullut pahaa, -uhittelevaa urinaa, "kunnanmiesten toimista", äyrien kohoamisesta, -ylimääräisistä maantiemaksuista ym., ja paljon oli jäänyt maksuja -rästiinkin. - --- Aina sitä menee vaan yhtä pohjattomasti ja tuntuupa yhä -lisääntyvänkin, arveli tietämättömyydessään moni maksaja. Penkoi -sitten kukkaroaan, vaan pisti sen takaisin taskuunsa ja murahti -poislähteissään, että "jääköön rästimaksuun, eihän sitä tiennyt kaikkia -rahojaan mukaansa varata". - --- Mitä te turhia höpisette, oli Jussila silloin jutellut. -- -Tiedättehän, kuinka suuria ja ajan vaatimia parannuksia on kunnassa -tehty, eikä niistä rahatta tule valmista. Tulkaa tilintarkastukseen, -niin siellä kuulette, mihin sitä on mennyt ja mihin vastakin menee. -Ei minulla tässä ole aikaa ruveta teille kunnan hallinnosta tiliä -tekemään. Jopakai! - -Ja hänen oli pitänyt suorastaan närkästyä muutamain nenäkkyyttä. - --- Kaksitoistako markkaa minulta maantierahaa, ja viime vuonna vaan -kuusi! oli muuankin isäntä tokaissut, kun kuuli kuittinsa sisällön. -- -Mihinkä sitä niin paljon? - --- Onhan Vuorenpään tie levitetty. Olisiko minun pitänyt se yksin tehdä. - --- Kyllä sitä vanhaakin tietä olisi onnekseen ajanut, kun ei olisi -huolinut istuinlihojaan liiaksi levitellä. - --- Mitä? Mitä se sanoo? - --- Sanonpahan vaan, että olisi antanut olla rattaitten istuimen -levittämättä, niin ei olisi tarvinnut tietäkään levittää. - --- Ulos! oli silloin Jussila tiuskannut pää tärähtäen ja heittänyt -pöydän takaa leimahtavan katseen riihensä ylitse mieheen. -- Tämä on -virallinen paikka. So so, siinä ei ole naurun sijaa! - -Mutta kun hän olisi aavistanut, niin ei hän olisi maksajia kehottanut -tilintarkastukseen tulemaan, sillä ne tulivat sinne niin suurella -joukolla ja niin pahalla päällä, että ne, jotka siellä ennen olivat -tottuneet päätöksiä tekemään, hämmästyivät kerrassaan sellaista asiain -harrastusta, joka nyt niin äkkiä oli kuntalaisissa herännyt. - -Oli päätetty kerrankin mennä oikein miehissä kokoukseen ja ottaa -täydellinen selko koko kunnan hallituksesta, koko kunnanmiesten -toimista. Ja siinä puuhassa on Kartano päämiehenä. - -Ensimmäisenä joutuu siinä lukkari ahdistukseen siltakassasta, joka -edellisen syksyn oli hänen hallussaan ollut. - --- Mitä tämä on? Mihin on siltakassa huvennut? huudetaan joka taholta. - --- Rautasillan kustannuslaskuun ja insinöörien syynipalkkoihin. Sehän -juuri tilissä selvästi mainittiin, kuuluu vastaus. - --- Mutta puustahan tuota siltaa sentään parhaillaan tehdään. - --- Puusta tietenkin, kun sitä lietteän pohjan vuoksi ei voitu raudasta -rakentaa. - --- Jassoo! Vie tulimmainen! Vai maksoi se tieto niin paljon. -- Ja -sentähden nyt kiskotaan siltarahaa kaksin kerroin. - --- Tämä ei kelpaa, tällaisesta hallinnosta on kerrankin tehtävä loppu, -kuuluu äkäisiä huutoja. - -Kovemmaksi käy vastustus yhä, kun kuullaan tili makasiinissa olevista -siemenrukiista, jotka nyt tulevat koko kunnan maksettaviksi. - --- Mitä jyviä ne ovat, mistä niitä on tullut? singahtelee kysymyksiä -joka taholta. - --- No niitä ei makseta. Hukkahan tässä perii. Kymmenenkö tuhatta -markkaa! Ei ikinä makseta, kun ei ole niitä pyydettykään. Maksakoot, -jotka ostivatkin, on heillä rahaa. - --- Onhan tässä lainvoiman saanut pöytäkirja, oletteko päästänne -sekaisin, väittävät kunnanmiehet. - --- Olkoon kirjoja vaikka pöytä täynnä! Ei makseta, ei huolita, pitäkää -omanne! - --- Kyllä ne ovat kunnan omia nyt, väittää Mikkola, nykien parran sänkeä -leuvassaan. Tämä hämmästyttävä vastustus on saanut hänen tiukan suunsa -vastoin tavallisuutta aukeamaan ensimmäiseksi. - --- Eivät ole kunnan omia. Laiton kokous on pidetty, käy huuto seinästä -seinään. - -Kummastellen katselevat kunnanmiehet toinen toistaan. Tämä on heille -kerrassaan outoa, tällainen kauhea vastarinta, joka nyt näyttää aivan -voittamattomalta. - -Jussila kakoo kurkkuaan, lukkari syleksii ja sähähtelee kuin kissa, -mutta eihän siinä saa suun vuoroa. - --- Te olette suunniltanne kaikki, huutaa lopulta Jussila. - -Mutta siinä ei auta mikään. Koko huone on kuin pauhaava, myrskyinen -meri, jota ei mikään huuto saa asettumaan. - --- Ei makseta. Merkitkää pöytäkirjaan, ettei makseta. - -Hakekoot ostajat oikeudella, jos luulevat voittavansa, mutta hyvällä ei -lähde penniäkään. - -Se on yhteinen päätös ja siihen on sillä kertaa tyydyttävä. Tämän -melskeisen kokouksen jälestä alkaa jyväjuttu kulkea oikeuksissa. -Se näyttää todellakin alussa hiukan sekavalta, pannen kunnanmiehet -alakuloisiksi, sillä rukiitten hinta on talven kuluessa laskenut miltei -puoleen viime syksyisestä ja näyttää vieläkin laskevan. - -Kaikista enimmin tulee levottomaksi Jussila, vaikkei hän oikeastaan -osaa uskoa, että kunta niin selvässä asiassa voisi voittaa heidät. -Mutta kuka tietää! Tässä maailmassa on tapahtunut kummia ennenkin. - -Hän touhuu kyllä kunnallisissa asioissa ja virkapuuhissaan niin kuin -ennenkin, koettaen esiintyä joka kohdassa entisellä varmuudellaan -ja rauhallisena, mutta joka tarkemmin tuntee hänet, se voi huomata -hänessä entistä enemmän totisuutta. Ja on hän muuttunut hiukan -harvapuheisemmaksikin. Sillä salainen pelko asian onnellisesta -päättymisestä asuu hänessä yhtäkaikki. - -Jonkun kerran tekee hän jo itsekseen hiljaista katumistakin, että oli -koko ruishommaan ryhtynyt ja siitä sellaisella kiireellä kokousta -pitänyt, mutta ymmärsikö sen näin käyvän. Ja kun se Mikkolakin oli -silloin tavattoman lujasti vakuuttanut, että niitä kipeästi tarvittiin -ja että ne menisivät kaupaksi, hän jonka etupäässä piti tuntea milloin -viljaa tarvittiin, kun ikänsä oli viljakauppoja tehnyt. - -Jussila huomaa selvästi, että jos hän tässä jutussa lopultakin -alakynteen jää, niin on se auttamaton vahinko hänen muille, suuremmille -pyrinnöilleen. - -Hänen on voitettava kunnan enemmistö puolelleen, joko hyvällä tai -pahalla. - --- Kun saisi sen Kartanon kukistetuksi. Tai vielä parempi, jos -voittaisi hänet puolelleen. Hän se on koko pahennuksen juuri ja pää, -kaikkein korkeampain pyrintöjen ja kaiken yhteisen hyvän piintynein -vastustaja. Muu kunta olisi kyllä helpommin voitettavissa. - -Siinä on seikka, jota Jussila asiain silloisessa tilassa alkaa -mietiskellä, ja jonka suhteen hän tekee laskujaan sinne ja tänne. - -Hän keksii lopulta keinon, jota päättää koettaa sovinnon alkajaisiksi -kuntalaisten kanssa, ja joka hänestä sillä kertaa soveltuu erittäin -hyvästi. - -Vuorenpään koulu on kesän kuluessa valmistunut, ja hän päättää Jaakon -päivänä pitää siellä omalla kustannuksellaan uljaat vihkiäiset, hankkia -pötyä pöytään ja kutsua sinne kuntalaisia niin paljon kuin sopii, -hän päättää kostaa pahan hyvällä ja näyttää niille, ketä he ovat -loukanneet. Ja tulevathan ne sinne, siitä hän on varma; eivät ilkeä -hänen kutsuaan kieltää. Ja hän tietää myös, että moni ukko on helposti -voitettavissa hyvällä totilasilla. - -Kartano on ainoa, jonka suhteen hän on kauvan epätietoinen. Kutsuisiko -hän kaikki muut, ja jättäisi hänet yksin kutsumatta? Ei taitaisi sekään -sentään olla sopivaa, sillä hän se on vastustajista sitkein ja hänellä -on kunnassa puolta enemmän kuin luulisikaan. - -Pitkän ja perinpohjaisen harkinnan jälkeen päättää hän oman asiansa -vuoksi alentua siihen määrään, että lähtee itse varta vasten Kartanon -luo kutsumaan häntä koulun vihkimisjuhlaan, lähtee ankarimman -vastustajansa luo, jonka porttia hän ei ole avannut sittenkun kunnan -toimiin ryhtyi. Tulkoon tai olkoon tulematta, mutta hän koettaa. - -Ukko tervaa parhaallaan rattaanpyöriä keskellä pihaa, kun Jussila ajaa -portille ja panee siihen hevosensa kiinni. - --- Tuleepa sieltä nyt harvinainen vieras. Päivää, päivää! huutaa -Kartano, asettaa tervasutinsa pyörän kapalle ja alkaa hangata -kämmeniään saapasvarsiinsa. -- Päivää, päivää! Ovat käteni vähän -tervassa. Mistä päin nyt tuuli käy, kun Jussila meille poikkeaa? - -Jussila ei ole huomaavinaan koko isännän kysymystä. - --- Hyvinpä olette työtyri vielä vanhanakin, sanoo hän. -- Eikö olisi -nuorempia. - --- Tämähän se juuri on vanhan työtä, mutta kas, tarvitseehan vieraan -hevoselle heiniä. - --- Elkää suotta, syönyt hevonen, enkä minä tässä ennätä kauvan -viipyäkään. Oli vaan pieni asia, niin ohimennen poikkesin. - --- Mennään huoneelle, mennään huoneelle, ja tuumitaan asiat sitten, -minä vien ensin heinää hevoselle, puhukselee Kartano ja käy tallin -katokseen, mistä ottaa selkäänsä suuren, heinillä täytetyn silppukopan. --- Minulla on aina tämä heinäkoppa vieraitten varalta, sanoo hän -mennessään koppineen Jussilan ohi, joka seisoo keskellä pihaa ja yhä -kieltelee isäntää turhia vaivoja näkemästä. - --- Tämä on hyvin mukava keino pitää heinät tällä tavalla kopassa, ettei -hevonen pääse niitä hukkaan tärväämään eikä jalkoihinsa sotkemaan. -Ja tässä on vielä korvassa tällainen raksi, josta saa sitaista -kopan aitaan kiinni, näin, tällä tavalla, niin ei saa sitä hevonen -kumoonkaan. Niitä on nuoria hevosia, jotka tarttuvat hampain kopan -reunaan ja retuuttavat sen kumoon, mutta tätä ei saa, juttelee Kartano, -päästää vielä suitsetkin hevosen päästä ja käskee sitten vierasta -sisään. - --- Eihän nyt olisi aikaa sisään tulla, kyllä minä pienen asiani tässä -ulkonakin puhuisin, sanoo Jussila. - --- No ei sellaista kiirettä, ettei huoneeseen ennätä, kun kerran taloon -tulee. - -Jussila ei kuitenkaan huoneelle tultua tiedä, kuinka oikein -asiansa alkaisi. Häntä alkaa vähän hävettää oma itsensä ja oma -saamattomuutensa, ja hän istuu vaan siinä Kartanon kanssa kahden -kesken kamarissa, niinkuin tuoliin kiinni tarttuneena ja lukko kielen -kannassa, juuri siinä kohdassa, mistä sen pitäisi aueta. - -Kun on jo kauvan keskusteltu ilmoista ja sen semmoisista ja katsella -kyyräilty toinen toistaan, saa Jussila lopulta sanotuksi: "Nythän on jo -koulu valmis meidänkin kylässä. Saadaanpa vihdoin valoa sinnekin." - --- Päivänrinteinenhän se on paikka, ei siellä pimeys ole ennenkään -vallinnut. - --- Hm! Mitä isäntä leikkiä, sivistyksen valo, joka koulusta lähtee, on -tarpeellista sekin. - --- Onpa kyllä, mutta sitäkin valoa on niin monenlaista. Minä en ole -mikään koulujen enkä sivistyksen vastustaja, kaukana siitä, vaan -soisin kernaasti, että nuori polvi jotain oppisi, ettei se jäisi yhtä -tyhmäksi kuin me vanhat. Mutta minä olen ihmeekseni huomannut, että se -nykyaikainen oppi usein vie työhalun mennessään. Sitä annetaan joko -liian vähän tai liian paljon, tai annettaneeko sitä nurinkurisesti, -mutta joku kierous siinä vaan on, sen olen huomannut. Kun on niissä -kouluissa vuotta pari oltu, niin ei tahdo enää mikään raskaampi -työkalu, mitä me vanhat olemme tottuneet leivän pyynnissä käyttämään, -soveltua käteen. - --- Mutta eihän se ole... - --- Leivän tarve ei siltä vähene, mutta sitä ei enää itse viitsittäisi -maasta yrittää. Koetetaan vaan saada sitä kaikenmoisilla sivukeinoilla, -juuri kuin meille kasvaisi viljaa itsestään, niinkuin kuuluu -pakanoille kasvavan valmis leipä puussa. Pyritään kaupunkiin, pyritään -rautateille, kauppiaiksi ja keinottelijoiksi, sekä tehtaitten -sopukoihin, pois täältä väljiltä, valoisilta vainioilta, virkaan mihin -tahansa, vaikkapa pientä nälkää ja puutettakin näkemään -- kunhan vaan -päästään tekemästä tätä raakaa ja halpaa peltomiehen työtä. Jätetään -lopulta meidät vanhat imemään peipisiä pelloistamme, ja hankitaan sillä -kouluviisaudella ulkomailta leipä. - --- Vai niin kierot käsitykset teillä on kouluista. - --- Tehkää te koulunne sellaisiksi, että niissä oppi ja työnhalu -kulkevat käsikädessä, niin minä olen valmis laittamaan omaan kylääni -koulun vaikka yksinäni. - --- Vai niin kiero on teidän käsityksenne kouluista, hokee vaan Jussila, -kykenemättä sen paremmilla perusteilla kumoamaan Kartanon väitettä. - --- Koulut itse ne ovat kieroja. Vaikka meillä olisi oppia kuinka paljon -tahansa, niin leipää tarvitsemme sittenkin. - --- Vaan kun tässä viime syksynä alettiin toimia leivän eteen, niin ei -sekään teille kelvannut. Siitäkin teitte riidan. - --- No eikö ollut kiero asia sekin! En kaiketi minä menisi leipää -kenenkään suuhun tunkemaan, ennen kuin kuulisin onko hänen nälkä. - --- Mitä tässä turhia viisastellaan. Muiden parasta siinä tarkoitettiin -ja parhaan tunnon mukaan toimittiin, niinkuin toiskuntalaiset ainakin. -Tottapa maailmassa vielä sen verran oikeutta löytyy, ettei selvää asiaa -vääräksi väännetä, vaikka te sitä nyt koetatte meidän niskoillemme -ajaa. Mutta sen minä sanon, että viisainta olisi, jos aikoinaan -jättäisitte koko riitanne. Kunnalle siinä vaan turhia kuluja hankitte. - --- Jospa nyt hankittaisiin kerran mekin. - -Jussila yskähtää pahasti ja on aikeessa nousta istuiltaan. - --- Minä en sitä juttua jätä, en vaikka jäisin ihan yksin, jatkaa -Kartano. - --- No kun riidellä tahdotte, niin annetaan asiain riidellä, pysytään me -miehet sovinnossa, sanoo Jussila, nousten tuskallisena seisaalleen. -- -Tulkaa nyt kumminkin Jaakkona meille koulun vihkiäisiin. Olen kutsunut -sinne muitakin kuntalaisia. - --- Mitähän minä vanha mies sinne teidän joukkoonne. Olisin siellä kuin -viides pyörä vaunuissa. Eivätpä näytä vanhat nykyaikana enää mihinkään -muuhunkaan kelpaavan, korkeintaan sudenkuopalle. - -Nyt alkaa jo Jussila suuttua. - --- Ette siis ota kutsuani vastaan, sanoo hän hattuunsa tarttuen, ääni -jo paljon ylpeämpänä kuin äsken, aivan luonnollisessa voimassaan. - --- Enhän minä vanha niissä osaa olla sellaisissa seuroissa. - --- Osaattehan olla poissa kuitenkin. Hyvästi! - --- Jumalan haltuun, Jumalan haltuun! - -Jussila käy kiivaasti hevosensa luo, työntää ähkäisten suitset suuhun, -nousee rattaille ja läimäyttää hevostaan lautasille. - -"Jumalan haltuun!" kuulee hän vielä ukon sanat, kun tämä kokoilee -heinän rippeitä maasta koppaansa ja päästelee sitä aidasta irti. - --- Tyhmä, murahtaa Jussila rattailtaan, -- pöllöpää! että lähdin -ollenkaan tuon itsepintaisen saiturin luo. Häntä ei käännä mikään, -mutta pitäköön hän päänsä. Minä hänen puolueensa vielä masennan, minä -sen hajotan niin, että hän todella jääkin viisauksineen yksin. Mennä -hänen kanssaan puhumaan asiasta, hm! Aivan samaa kuin lähtisi vasikan -kanssa kilpaa juoksemaan. Äs! Ja jos hän vielä kääntää tämän siksi, -että minä muka olin hänen kanssaan sovintoa hieromassa, ja siitä -levittelee puheita. Turkanen! - -Hän päättää olla sanaakaan hiiskumatta käynnistään Kartanon luona, ja -jos siitä puheita alkaa kuulua, niin hän kieltää koko asian. - - - - -17. - - -Muutamaa päivää ennen Jaakkoa lähtee Jussila itse Helsingistä saakka -ostamaan juhlatavaroita, kaikkea mitä hän sellaisessa tilaisuudessa -arvaa tarvittavan. Ja sitä tarvitaan paljon, sillä hän aikoo -hämmästyttää kuntalaiset kemuillaan. - -Kun hän siellä touhuaa ja juoksee kauppapaikkain väliä, niin muutamalla -katukäytävällä, mitä näkee hän! Senaattori, sama vanha herra, joka -heillä oli maanviljelyskokouksessakin ollut, astelee häntä vastaan. - -Jussila nostelee hattuaan jo matkan päässä, niin että moni -ohikulkijakin jo tapailee päähinettään, mutta antaa tarkemmin -katsottuaan painua kätensä alas. - -Senaattori näyttää olevan sama mietteihinsä painunut herra kuin -ennenkin, ja tuskin hän huomaisi Jussilaa ollenkaan, ellei tämä vihdoin -kovalla, innokkaalla äänellä remahuttaisi: "hyvää päivää, herra -sinatööri". - -Hän sulkee häneltä suorastaan tien, ja siinä seisovat he hetken -vastatusten, senaattori katsellen tervehtijää ikäänkuin muistellen, -kuka hän mahtaisi olla. - --- Minä olen Anton Jussila, kunnallislautakunnan esimies sieltä -Kangasjoelta, jos herra sinatööri suvaitsee muistaa sitä -maanviljelyskokousta, jossa... - --- Kas todellakin! Hyvää päivää!Tämäpä oli ihmeellinen sattuma! -Minä olin juuri aikeessa valtiopäivämies Kappolan kautta kuulustaa -sieltä teidän kulmalta, juuri sieltä teidän kauniilta nummiltanne, -jotakuta pienenläntää maatilaa. Siellä on muistaakseni hyvin kuivat, -havumetsäiset seudut. - --- No ei kuivempia koko maailmassa, herra sinatööri. - --- Olisikohan kukaan siellä halukas myömään tilaansa? - --- Oi oi, aih! herra sinatööri, niitä saa sieltä vaikka satoja, -huudahtaa Jussila. - --- No no, yhtä minä vaan tarkoittaisin. Katsokaa, isäntä, asia on -tämä, ehkä voitte astua kanssani vähän matkaa tänne päin, niin puhun -teille sen kokonaan. Minulla on kyllä maatila, jossa olen asunut -virkalomillani, mutta se on järven rannalla, kosteassa paikassa. -Nyt ovat lääkärit määränneet minut terveyteni vuoksi asumaan kesiä -täydellisesti kuivassa, havumetsäisessä seudussa. Silloin tuli mieleeni -se teidän kulma, sillä en ole missään nähnyt niin raikkaita kangasmaita -kuin siellä. Jos te tietäisitte siinä lähiseudullanne jonkun sopivan -tilan, jonka voisi ostaa, niin tekisitte minulle hyvän palveluksen, jos -kuulustelisitte sellaista. - --- Kyllä niitä on vaikka kuinka paljon, herra sinatööri. - --- Niinkö luulette? - --- On ihan varmaan. - --- Sepä mainio asia. Kuulustelkaa siellä nyt, niin minä voin tulla -vielä syksymmällä itse katsomaan ja tekemään kaupan, jos näen -että paikka minua miellyttää. Niin, mitä pitikään sanoani, niin, -rakennuksista ei ole suurta lukua, ei ollenkaan. Sen vuoksi minä juuri -tekisinkin kaupan jo näin syksyllä, että voisin talven ja kevään -kuluessa korjauttaa ja muutella huoneita mieleni mukaisiksi. - --- Kyllä niitä siellä on. Minä toimitan herra sinatöörille sieltä talon -vaikka huomispäivänä, uhoo Jussila. - --- Kunhan eivät olisi kovin kalliita. - --- Mitä ne siellä salokulmilla maksavat! Ja tiekin sinne meille päin on -nyt hyvässä kunnossa, kun _minä_ sen laitatin. Ei se ole ollenkaan enää -sellaista louhikkoa kuin herra sinatöörin viimeksi käydessä. - --- Olenpa oikein rauhallinen, että sattui näin hyvästi. Minä tahdon -tulla itse katsomaan paikkaa ja voin tulla, jaah, hän pyyhkäsee -partaansa ja miettii kävellessään, katsellen katukäytävään, missä -Jussila astua nytkäyttelee hänen rinnallaan melkein varpaillaan ja -polvet notkahdellen, ettei vaan korkojensa kopinalla häiritsisi korkean -kumppaninsa ajatuksia, -- niin, minä voin tulla sinne noin kahden -viikon päästä. - --- Mutta eiköhän herra sinatööri voisi tulla sinne jo viideskolmatta -päivä tätä kuuta. Meillä olisi siellä silloin pieni, vaatimaton juhla, -heh, tuotanoin. _Minä_ olen nyt saanut toimeen koulun meidän kylään, -josta silloin viimein jo oli puhe, niinkuin herra sinatööri muistaa, -ja pidämme siellä nyt Jaakonpäivänä pienen vihkimäjuhlan. Talonkauppa -kyllä syntyy millä hetkellä tahansa, kun minä otan asian ajaakseni. - -Samassa yhtyy senaattoriin eräs toinen, vanha herrasmies. He -keskustelevat hetkisen ja kääntyvät kävelemään Esplanaadille päin. - -Jussila seuraa heitä, muistamatta omia asioitaan tai ostoksiaan -ollenkaan. Hänen suunsa on leveässä voitonriemuisessa hymyssä. -- -Ääh, sinä Kartanon räähkä, odotahan sinä! ajattelee hän. Sinuako minä -todella lähdin kutsumaan juhlaani! Olinpa lapsellinen silloin. - -Senaattori katsahtaa takansa, niinkuin olisi unohtanut jotain. - --- Suokaa anteeksi, isäntä, en muistanutkaan, minä tulen noin parin -viikon päästä, vaan ilmoitan teille kuitenkin tuloni tarkemmin sitten. - --- Ei siis passaa herra sinatöörille tulla ensi viikolla? - --- Ei mitenkään. - -Toinen herra kävelee edellä, ja senaattorin katseesta voi helposti -huomata, että hän soisi Jussilan jo lähtevän omille asioilleen. Mutta -Jussila pysyttelee yhä matkassa. - -Hänen päähänsä on iskenyt rohkea, mutta ihana ajatus, ja se on siellä -jo ennättänyt muutamassa sekunnissa muodostua täydelliseksi, valmiiksi -kuvaksi: hän istuu senaattorin ja tuon toisen herrasmiehen kanssa -pöydän ääressä, kaikki katselevat heitä kunnioituksella, kyypparit -juoksevat ja kumartelevat. Onhan hänellä rahaa, yksi viisisatanen aivan -eheänä vielä. Rohkenisiko hän kysyä? Mikä sitä estäisi, eikän siinä -mitään loukkausta ole. - --- Rohkenisinkohan minä, sanoo hän yskähdellen, saisinkohan minä -tarjota herra sinatöörille yhden tyytinkin, ja jos tämä toinenkin -herra, tai jos otettaisiin yksi pieni munkkipullo Seurahuoneella tai, -ja hän viittaa peukalollaan salaperäisesti Kappeliin päin. - --- Minä en kärsi väkeviä ollenkaan, vastaa senaattori jyrkästi, tehden -kiivaan, poistavan liikkeen kädellään. - --- A-a-antakaa anteeksi, herra sinatööri, että tyhmyydessäni kysyin. - --- Olkaa nyt hyvä ja muistakaa vaan, mitä olemme puhuneet. Näkemään -asti! - -Jussila ottaa paluumatkalla ilomielissään pienen humalan, rallattelee -rattailla asemalta kotiin saakka, ja puhuu käsittämättömiä asioita -Matille, joka on tullut häntä vastaan rautatielle ja istuu nyt -takaistuimella silmät suurina ja päätänsä pudistellen, luullen -isäntänsä kaupunkimatkalla tulleen päänvikaan, sillä tavallista humalaa -ei se hänen mielestään ole. - -Kotiin tultua hyppää isäntä rattailta maahan että piha tömähtää, vaikka -ennen usein on leiniä valitellut ja pyytänyt Mattia auttamaan. Sitten -menee hän melkein juoksujalassa portaita ylös, sieppaa eteisessä -emännän kainaloonsa ja pyörittää häntä siinä, lallattaen puoleksi -laulavalla, melkein itkevällä äänellä: "kun sinä mamma-ani tietäisit -- -ai, ai!" - --- Siunatkoon! Mikä sinuun on mennyt? Ethän tuollaisena ole ikinä ollut. - --- Jumalan kiitos, että sain hänet kotiin, mutisee Matti. Mutta -ennenkun on vielä ehtinyt päästää hevosta aseista, kuulee hän jo -isäntänsä jymisevän äänen portailta: - --- Matti, mene paikalla sillä samalla hevosella noutamaan Syrjälän -isäntä tänne. Jollei hän ole kotosalla, niin haetuta. Sano, että -minulla on tärkeätä asiaa. - --- Laputtaa annan Syrjälän nyt vihdoinkin. Suotta onkin siinä kitunut -talossaan ja tuskin jaksanut korkojaan maksaa, puhuu hän emännälleen -mentyään takaisin huoneelle. -- Uuden isännän toimitan Syrjälään, -sellaisen, joka ei yhtenään käy armoa anomassa ja köyhyyttään -ruikuttamassa. - -Hän puhuu emännälleen koko asian, mutta he arvelevat parhaaksi pitää -sitä vielä toistaiseksi salassa. - --- Kyllähän perästä kuuluu, sanoo hän. -- Pane nyt mamma vettä -kiehumaan, niin tekaisen tässä hiukan matkan päälle, ja onhan -Syrjälällekin sentään annettava "pieni murheeseen", kun hän sieltä -saapuu. Kunpa sinä olisit nähnyt kuinka me sinatöörin kanssa, näin -juuri, tällä tavalla. Mutta vielä sinä sen kerran näet, sinäkin. -Tulee hän meille joskus iltatotille ensi kesänä, siitä olen varma. -Näkevätpähän vielä nämä saivartelijat täällä, millaisten miesten kanssa -minä pidän seuraa. - --- Mitähän Kappola tuumailee tästä, arvelee emäntä, hyvillään hänkin. - --- Ahhah! sanoo Jussila käsiään hykerrellen. -- Kyllä se häntäkin -pistättää. Mutta minäpä näytän, että tulee se minunkin vuoroni kerran. -Aatteles, että sinatööri oli kirjoittaa juuri samalle miehelle tästä -asiasta, vaan minä ennätin parahiksi paikalle. Se oli onnen potku, -sillä arvaathan, mitä tästä olisi tullut, jos asia Kappolan huostaan -olisi joutunut. Luuletko, että hän kateudessaan olisi meille sellaista -naapuria toimittanut. Ei se mieskään! Ja entä tämä Kartanon joukko -täällä! Se siitä vasta oikein hämilleen joutuu. Hävyttömät! ettei -heille kelpaa se minkä _minä_ heille parhaaksi katson ja harkitsen. - --- Syrjälä saa lähteä talostaan nyt, jatkaa hän kävellen edestakaisin -permannolla. Se on hänelle parasta se. Minä tarjoan hänelle talosta -sen, minkä hän on minulle velkaa. Tavaransa pahaiset pitäköön itse. -Ja jollei hän siihen suostu, niin huomenna on uloshaku kuvernöörissä. -Hs, mamma, kuules! Voinhan minä sinatööriltä ottaa hiukkasen enemmän, -pikkuisen vaivani palkoiksi, hän kyllä jaksaa maksaa, mutta älä jumalan -tähden avaa suutasi kenellekään. Tässä maailmassa täytyy olla tarkka, -missä vaan voi. - - - - -18. - - -Koulun vihkiäiset ovat komeat, uudet väljät kouluhuoneet ovat kansaa -täynnä. Ja kemut, jotka juhlan päätyttyä pidetään Jussilassa, ovat -vieläkin komeammat. Ei ole sellaisia ennen kunnassa nähty, ei ole -moni kutsuvieras sellaista kestitystä saanut parhaissa häissäkään, ja -pyörälle se on panna monen jäykän pään. - --- Katsos vaan sitä Jussilaa! Eipä näytä siltä että hän kitsastelisi, -kuiskaillaan yleiseen. -- Minkähän vuoksi häntä aina on morkkailtu ja -hänen tuumiaan vastustettu. Ei tämä siltä näytä, että hän mitään omaan -puoleensa vetäisi. - --- Olkaa te iloisia miehet ja hämmentäkää lasejanne, hokee Jussila. --- Ollaan iloisia ja sovinnossa kerran edes, kyllähän sitten taas -riidellään. Mutta turhaan te riitelette, turhia kuluja itsellenne -hankitte. Seuratkaa te vaan Kartanon pilliä, niin meneepä näihin -oikeuden käynteihin lopulta koko kunnan kassa, menee vielä -kassakaappikin. Silloin ne vasta oikein äyrit kohoavat, silloin sitä -vasta köyhää koetellaan. Ja kenenkä sitten luulette ne hävinneet -asianne korjaavan, kenen tarttuvan kunnan ohjaksiin? Minä en ainakaan -sitä tee! Niin, niin, riidellään me vaan, mutta ollaan sentään tänä -iltana ystäviä. Molskis, Tienhaara! Pistäpä sokeria lasiisi, sinä vanha -Kaitala! Sinäkin silloin talvella huusit tuomiota minun päälleni, -vaikka minä sinua aina olen täyspäisenä miehenä pitänyt, tahtoisit -tehdä köyhän meistä, mutta se ei onnistu, ei se onnistu, sinä vanha -Kaitala, sillä eihän oikeata asiata millään vääräksi saada. - --- Niinhän tulin tehneeksi, mutta kukapa siitä nyt oikeastaan osaa -viisas olla. Yksi sanoo yhtä, toinen toista. - --- Kyllähän perästä kuuluu. Riidanpa teitte tästä koulustakin, mutta -tuossa se nyt sentään seisoo, eikä siitä enää maahan painu. Ja nyt -juomme sen harjaisia. Terve miehiä! - -Kovin on Jussila riemastuneena tänä iltana ja hänen iloaan on vielä -lisännyt sekin seikka, että hänen tyttärensä on aamupäivällä pidetyssä -johtokunnan kokouksessa tullut valituksi uuden koulun opettajaksi. - -Pari johtokunnan jäsentä oli tosin pannut sitä vastaan, koska hakijain -joukossa oli ollut useita vanhempia, jo virassa olevia opettajia -erinomaisen hyvillä todistuksilla, ja heidän mielestään olisi pitänyt -valita joku niistä. Mutta silloin oli pastori pitänyt pitkän, vakavan -ja sydämiin käyvän puheen, huomauttaen, ettei koululle monastikaan ole -todellista hyötyä sellaisista opettajista, sillä vaikka he ovatkin -eteviä kaikenmoisissa maallisissa asioissa, niin puuttuu heiltä juuri -sen vuoksi usein tosi kristillisyys, niinkuin näidenkin todistuksista -huomataan. Ja toisekseen ovat nuo "loistavat" opettajat niinkuin -muuttolintuja. He kyllästyvät pian yhdessä kohti olemiseen ja hakevat -yhä uusia, parempia paikkoja. Sellainen alituinen opettajain muutos ei -liioin ole koulun todelliselle vaikutukselle edullista, paitsi sitä, -että siitä on monta muuta harmia, kun yhtenään on virka avonaiseksi -julistettava. Ja onhan se kunniakin seurakunnalle, että se oman -nuorisonsa keskuudesta voi löytää niin kykeneväisen neitosen, kuin -neiti Jussila on, tarvitsematta sellaista etempää etsiä. - -Ja kun sitten vielä Mikkola, joka myöskin kuului johtokuntaan, oli -noussut seisaalleen ja paukauttanut jyrkän amenen pastorin puheeseen, -että "kyllä se niin on kuin pastori sanoo, ettei niistä liian etevistä -opettajista ole koululle todellista hyötyä", niin olivat huomanneet -erehdyksensä nekin kaksi, jotka ainoastaan hakijain todistuksia olivat -tahtoneet panna vaalin perustaksi. - - * * * * * - -Viikkokauden kuluttua tuli vihdoin kirje, jota Jussila levottomuudella -oli odottanut. - -Sitä luki hän uudestaan ja yhä uudestaan koko iltapäivän. Kävi välillä -katsomassa rillojaan, jotka kiireellä olivat uudestaan maalatut, ja -koetteli, joko maali oli kuivunut. Pistäysi sitten talliin, missä -hänen paras hevosensa oli viettänyt jo monta vapaapäivää pehmoisilla -pahnoilla ja purrut kauraa. - -Illalla maata pantua, kun tuli jo oli sammutettu, nousi hän uudestaan -vuoteelta ylös ja sytytti kynttelin. - --- Kas kun en muistakaan, oliko se nyt viides päivä, vaiko kuudes. - --- Eiköhän se ollut viides, arveli emäntä. - --- Pitääpä katsoa vielä vissimmäksi. Viides on. Näetkö tuollaista -komeata "iitä", jolla hän on nimeni kirjoittanut, kun ulettuu aivan -kufäärttin alareunaan saakka. Noin sitä on minunkin ruvettava -kirjoittamaan, piirrettävä sitten muut kirjaimet hyvin pieniä, -aivan niinkuin tuossa hänen omassa nimessään, ja "a" ja "ällä" yhtä -korkeat, ja sitten heitettävä tuollainen mutka ympäri, rohkeasti noin, -puhukselee Jussila ja heilauttaa kättään. - -Seuraavana päivänä ajaa hän asemalta kotiin senaattorin kanssa. Hän -voisi ajaa suoraankin Vuorenpään tielle, mutta ajaa sentään pienen -kierron valtatietä pitkin. "Tuo oikotie on niin huonoa", sanoo hän -vieraalleen. Mutta siinä on valtatien varressa Kartanon talo, ja hän -tahtoo tällä kerralla ajaa siitä ohitse, vaikkapa tulisi penikulma -kiertoa. - -Kartanon väki on parhaallaan rukiissa maantien varrella, ja isäntä itse -kuhiloitsee. - -Jussila ajaa siitä käyttöä ohi ja puhuu kovalla äänellä, kättään -soikkien, millaisia tyhmiä riitapukareita ne täällä kunnassa ovat, ja -kuinka ne kuluttavat hulluissa oikeudenkäynneissä koko kunnan kassat, -niin ettei heitä lopulta hallitse mikään, jollei asioihin muutosta -saada. - -Ruisväki katselee ohimenijöitä ja tekee hyvän päivän, isäntä nostaa -lakkiaan, johon senaattori vastaa hypistämällä hiukan hattunsa reunaa, -mutta Jussila ei katsahda sivulleenkaan kuin vähän toisella silmällä. -Hän alkaa ohi tultua vaan massutella huuliaan ja nykäsee ohjaksia. - - - - -19. - - -Aika on kulunut ja on jo se vuosiluku käsissä, jonka loppupuoliskolla -taas tulevat tapahtumaan vaalit valtiopäiville. - -Jussila tietää hyvin, että hänen pääsynsä sinne, että hänen -pyrintöjensä onnistuminen riippuu kokonaan omasta kunnasta, siitä, -saako hän ne kahdeksan miestä valitsijoiksi, joita tahtoo ja jotka -hänen puolueensa kesken ovat siihen toimeen katsotut. - -Mutta siinä onkin hänellä pieni pulma edessä. Sillä riitaa jatkuu -kunnassa yhä. Sama oikeudenkäynti, joka jo kaksi vuotta sitten syntyi -niistä onnettomista siemenrukiista, on vieläkin päättymättä. Ja hän -huomaa ihmeekseen, että olot ovat tämän ajan kuluessa kunnassa koko -lailla muuttuneet. Moni mies on ruvennut harrastamaan asioita paremmin -kuin ennen ja kulkee kokouksissa nyt itse. Hänen nimensä ei olekaan -enää otettavissa valtakirjoihin yhtä helposti kuin tässä takavuosina. - -Enemmistö oli toki saatu luopumaan riidasta, joka lopulta on alkanut -kääntyä kunnan tappioksi. Heidän innostuksensa on saatu laimentumaan -kustannusten ja edesvastuun pelotuksella väärästä oikeudenkäynnistä, ja -niin on moni heistä vaipunut siihen entiseen välinpitämättömyyteensä -taas, joka aina ilmeni sanoissa: "tehkööt nyt kunnanmiehet mitä -tahtovat, eiväthän talosta häätäne toki", ja he ovat lakanneet -kulkemasta kokouksissa. Mutta eivät pistä puumerkkiään hekään kenenkään -valtakirjaan. Itsepäisimmät, Kartano etunenässä, ovat puolestaan -vieneet jutun vielä senaattiin. Ja he juonittelevat joka kohdassa, -saattaen Jussilalle monta harmia ja päänvaivaa, häpeämättä edes hänen -uusia, korkeita kesänaapureitaan. - -Valitsijamiehet ovat Jussilalla tämän syksyiseen vaaliin varmat. -Niihin hän voi täydelleen luottaa. Hänellä on kahdeksan miestä, jotka -ovat hänen kanssaan yhtä niinkuin hampaat samassa rattaassa, jotka -kaikki pyörähtävät yhtäaikaa hänen kanssaan joko eteenpäin tai taakse. -Enempää hän ei tarvitse, kunhan ne vaan saa valituiksi. Äänestäkööt -naapurikunnassa sitten ketä tahansa. Ja heille hän on luvannut luopua -lautakunnan esimiehyydestä, jos valtiopäiville pääsee. Siihen toimeen -on päätetty asettaa hänen jälkeensä lukkari, lukkarin tilalle kunnan -virkamieskoneistossa taas joku toinen, ja niin mies mieheltä hiukan -paremmille tuloille, sillä kun rattaassa yksi hammas kerran loksahtaa -eteenpäin, pyörähtävät tietysti samaan suuntaan kaikki muutkin. - -Ja valtiopäivä-asioita miettii hän jo innokkaasti, kaikkia anomuksia ja -armollisia esityksiä, joista sanomalehdet tähän saakka ovat tienneet -mainita. - -Senaattorin seuraa on hän kesän kuluessa koettanut etsiä niin paljon -kuin mahdollista, ja ottanut aina puheeksi nämä tietonsa lähestyvien -valtiopäiväin tehtävistä. Hänellä on suuria tuumia tekeillä -itselläänkin, ja mainitsee hän niistä joskus kautta rantain, kun -tietysti ei voi suorastaan sanoa, että hän mahdollisesti joutuu säätyyn -itsekin. - --- Olisipa hauskaa tietää, mille kannalle se tai tuo mies siinä tai -siinä asiassa asettuu, sillä varmaanhan hän tulee vielä valituksi, -juttelee hän senaattorin kanssa. Niitä esityksiäkin tehdään -monenmoisia, yksi toivoo sitä, toinen tätä, mutta kun sattuisi sinne -tulemaan joku, joka tuntisi tämän meidänkin paikkakunnan olot, -joka ehdottaisi, että valtio yhdistäisi kanavalla Sälöisten jokeen -tämän meidän kylän järven, niin se se mies olisi. Kolmen pitäjän -latvakulmille siitä tulisi siunausta, kun saataisiin tukinuitto täältä -salomailta suorastaan mereen saakka, puhumattakaan sitä, että halla -ja liiallinen kosteus vähenisi, kun vedet samalla laskisivat. Mutta -eiväthän ne voi joka paikkakunnan tarpeet tulla ilmi, kun sinne ei -miehiä useammin vuorotella, ei tietystikään. Niin, niin. - -Siten toimii ja miettii Jussila ja odottaa kiihkeänä, että senaatin -päätös tuosta riitajutusta, joka koko kunnan on sotkeuksiin pannut, -saapuisi ennen valitsijamiesten vaaleja, sillä sen hän toivoo -lannistavan viimeisetkin hänen vastustajistaan, ja kääntävän heidän -kiukkunsa Kartanoa kohtaan. - -Ja hänen suureksi riemukseen saapuukin paperipakka takaisin senaatista -juuri parhaaseen aikaan, niinkuin hyvän sattuman saattamana. Se saapuu -juuri samana pyhänä kirkossa julaistavaksi, jolloin vaalikokouskin -kuuluutetaan, ja Jussila vie sen itse heti tulisella kiireellä -pappilaan, entiselle pitäjänapulaiselle, joka etupäässä juuri hänen -toimestaan nyt jo kirkkoherrana saarnaa parannusta tälle riitaiselle -seurakunnalle. - -Kun kirkkoherra sitten seuraavana sunnuntaina jumalanpalveluksen -jälkeen itse nousee lukemaan kuulutuksia, kantaa lukkari hänen -jälestään saarnatuoliin melkein sylinsä täyden paperia, ja jää -seisomaan ylimmälle pykälälle esimiehensä taakse, suu naurun mareessa. - -Jussila, Mikkola ja moniaita muita kunnanmiehiä ilmestyy heidän -jälestään sakariston ovelle ja he pistäytyvät kirkon puolelle papin -penkkiin istumaan. - -Kirkkoherra lukee alussa juhlallisella äänellä, melkein kuin saarnaisi, -mutta kun papereista ei tahdo loppua tulla, alkaa hän lopulta lukea -tiukemmasti, eikä suurin osa seurakuntaa ymmärrä siitä enää mitään. -Kuuluu vaan "kantajat -- vastaajat -- kunta -- pöytäkirja -- Jussila, -Mikkola, Kukkonen -- että -- koska -- kun -- siis -- Kartano ja hänen -asianosaisensa -- kuvernöörin oikeus -- keisarillinen hovioikeus -- -keisarillisen senaatin harkinta --" - -Syvä hiljaisuus vallitsee kirkossa. Vaan kun kirkkoherra on -erittäin painavasti ja selvästi lukenut viimeisen pitkän lauseen, -jossa "keisarillinen senaatti määrää Kangasjoen kunnan lunastamaan -tilanomistaja Mikkolalta ja kirkonveisuunjohtajalta Kukkoselta -kymmenellä tuhannella markalla sen siemenruisvaraston, jonka he kunnan -oman päätöksen mukaan ovat sille hankkineet, sekä korvaamaan heidän -oikeuskulunsa kahdella tuhannella markalla", silloin kohahtaa koko -kirkko niinkuin hiljainen korpi, johon rajuilma äkkiä iskee, ja harva -kuulee enää ollenkaan, että kirkkoherra vielä määrätyksi päiväksi -julistaa kunnankokouksen, jossa muun muassa valitaan valtiopäivämiehen -valitsijat. - -Sanankuulijat poistuvat kiireellä kirkosta, ja moni katsahtaa -käytävällä melkein arasti taakseen, että eiköhän sieltä vielä -tule jotain pahempaa, eiköhän siellä jo ole kirkkoherran kädessä -säkenöivä, kaksiteräinen miekka, sellainen, jolla keruubi ajoi Aatamin -paratiisista hänen pahain töittensä tähden. Vaan he näkevätkin -kirkkoherran poistuvan päinvastaiseen suuntaan, kuorin kautta -sakaristoon, ja tarjoovan kättä siinä ovella seisoville kunnanmiehille, -jotka hymy huulilla ottavat vastaan hänen onnittelunsa tämän ikävän -jutun onnellisesta päättymisestä. - - - - -20. - - -Kaikki ei sentään ollutkaan vielä niin onnellisessa lopussa -kuin luultiin. Sillä kun Jussila sai käsiinsä ensimmäisen -sanomalehtinumeron, näki hän siinä kauhukseen kummia. Uuh! Haarasivatko -hänen silmänsä, vai näkikö hän oikein? - -Siinä oli joku ehdottanut valitsijamiehiksi heidän kunnasta hänen -pahimpia vastustajiaan, ensimmäisenä tilanomistaja Vuorisen, tuon -entisen, viralta erotetun lautakunnan esimiehen. - -Sehän oli aivan uusi katala keksintö, sillä eihän sellaista oltu ennen -nähty, että jo valitsijoitakin lehdissä ehdolle pantiin. Se oli aivan -hänen päänsä varalle keksitty. Aikoiko siis kunta uudestaan juonitella? -Nostiko se kummitus vielä päätään, jonka hän jo luuli ainiaaksi maahan -painaneensa? Onko häntä vastaan vielä kerran nouseva samanlainen -rymäkkä kuin ruisjuttua aljettaissa? Nyt sen vaikutus olisi kauhea! - -Hän huomasi heti, mistä tämä oli lähtenyt ja mitä tämä merkitsi. Se oli -sitä samaa hapatusta, jota kerran ennenkin oli hänen tielleen viskattu. -Mutta antaisivatko kuntalaiset vielä Kartanon puolen vietellä itseään, -eivätkö ne vielä olisi viisastuneet edellisestä? Jumala sen tiennee? - -Jussila lähtee heti ajamaan kirkolle, mistä hän aina ennenkin on saanut -apua asioihinsa. Mutta siellä hänen kauhunsa lisääntyy vaan. Hän on -mennä mykäksi, kun kuulee, että kirkkoherra ja lukkari juuri ovat -keksineet salaisen liiton, joka on syntynyt heti kuulutuksen jälkeen -jo kirkonmäellä viime pyhänä, ja jonka tarkoitus on toimittaa näille -valtiopäiville Kartano! - --- Mistä tämä tällainen innostus valtiollisiin asioihin, juuri -kuin olisivat ennen ottaneet osaa niihin, kun eivät edes tienneet, -milloin valtiopäiviä istuttiinkaan! ihmettelee kirkkoherrakin. --- Kansanvillitsijät! jatkaa hän. -- Se on vaan ikävää, että -tässäkin huomataan sama turmiollinen ilmiö, kuin monessa muussakin -kohdassa, että kun joku uusi aate alkaa voittaa alaa yksinkertaisen -kansan keskuudessa, niin ottaa se useimmin ensimmäiset askelensa -antikristuksen teitä. - --- Eikö tämä ole ilkeyttä, eikö tämä ole pilkan tekoa koko -edustuslaitoksestamme! huudahtaa Jussila hengästyneenä. -- Äijän kötys, -joka tuskin tuntee omat tunkionsa, häntäkö valtiopäiville! Tämä on -kostoa eikä mitään muuta. Mitähän sinatöörikin tästä sanoisi? Ikävätä, -että hän ennätti jo muuttaa kaupunkiin. - -Kirkkoherra epäilee, että siitä toimesta ei tule mitään, ja lukkari on -ihan varma, että se on vaan mitättömän vähemmistön juonittelua, sillä -suurin osa kuntaa ei rohkene enää heitä vastaan asettua. - -Mutta Jussilan rauhalliset valtiopäivämietteet ovat siitä huolimatta -menettäneet tasapainonsa ja miehissä koetetaan niitä saada ennalleen -taas, sillä eihän siitä tiedä, kuinka voisi käydä, jos pahasti sattuisi. - -Kirkkoherrakin on kovin innostunut näihin maallikoitten asioihin. - -Kulkeissaan virkatoimissa pitäjällä, ottaa hän joka kerta, kun vaan -on miehiä koolla, tämän asian puheeksi, ja nauraa ivallisesti, että -Kartanoa muka koetetaan valtiopäiville. - -Jos silloin sattuu olemaan Kartanon puoltajia saapuvilla, niin -kieltävät nämä asian ensin, mutta kun huomataan, että se on jo -yleisesti tunnettu, niin arvellaan, että "eipä taitaisi hullummaksi -olla, vaikka hänkin sinne kerran pääsisi. -- Pitäisi hän ainakin -köyhäin puolta siellä. Mutta valitsijamiehethän sen asian päättävät." - --- Paraskin köyhäin puoltaja. Onpa hän petkuttanut niin köyhiä kuin -rikkaitakin, kaikkia, jotka hänen yllytyksestään menivät väärää asiaa -puoltamaan. - --- Vaan sepä oli meidän mielestämme oikea. - --- Ettekö kuulleet kirkossa mikä se oli. Kaksituhatta saatte maksaa -kuluja vielä. Ja mikä pahinta, jos nyt Jussila tahtoo, jos hän tahtoo -pahan pahalla kostaa, jota hän ei minun tietääkseni tosikristillisenä -miehenä sentään tee, mutta jos hän tahtoisi, sanon minä, niin aimo -sakon saisitte vielä lisäksi tästä väärästä riidastanne. - -Ja samaan suuntaan puhuvat muutkin. - --- Sakkoa tulee, että paukkuu, ja kiittäkää jos sillä pääsette. -Tällaisesta väärästä korkean sinaatin vaivaamisesta on moni mies -istunut linnassa. Niin oli sinatööri itse pappilassa jo kesällä -puhunut, kun tunsi tietysti asian hyvästi, ja ihmetellyt oli, että on -sillä Jussilalla silloin lampaan maksa, ellei tästä hyvitystä vaadi. - -Jussila itse on kokouspäivän lähestyessä jo kutakuinkin levollinen, -sillä kaikista kylistä saa hän hyviä, lohduttavia tietoja. Mutta hän on -sisällisestä kiihkosta hiukan hermostunut, sillä sellainen kuumuus on -pannut vavahtelemaan jo hänenkin vanhan ruumiinsa. - -Hän ei oikein tiedä, kuinka esiintyisi kokouksessa, ja sen vuoksi -päättää hän tahallaan mennä sinne hiukan myöhempään, ajatellen, että -alkakoot siellä nyt ensin muilla asioilla. - -Mutta kun hän astuu kunnanhuoneeseen sisään, käy vieläkin kerran väre -hänen selkäpiissään, sillä vastoin odotustaan huomaa hän huoneen olevan -täynnä ja uuden riidan taas täydessä käynnissä. Voi kirousta, jos -niillä täällä on enemmistö! - -Hän näkee ovensuussa Kartanon, Vuorisen ja muutamia muita ankarimpia -vastapuolueen miehiä. Mutta itse asiassa ei niitä siellä sentään -monia ollut, sillä enin osa kokousmiehistä oli torppareita, -itsellisiä ja muita sellaisia, joilla ei ollut mitään sananvaltaa -valtiopäivähommissa. He olivat tulleet sinne vaan sen vuoksi, että -luulivat siellä vielä jatkuvan riitaa rukiista, joihin hekin pienistä -varoistaan saivat nyt lisä-äyriä maksaa. - --- Siinä se on meidän tuleva edusmiehemme, kuiskaa Vuorinen Kartanolle, -kun Jussila astuu heidän ohitsensa ja käy puheenjohtajan pöydän viereen -istumaan, pistäen sikaarin hopeasuulaimeensa palamaan. -- Hän sinne -nyt näyttää pääsevän, koska on täällä koko puolue koossa ensimmäisestä -viimeiseen. - --- Pääsköön. Kernaasti minä sen hänelle suon, koska hän itse -sinne sellaisella innolla kuuluu pyrkivän. Suotta rupesitte minua -lapsettelemaan. - -Kysymys on parhaillaan siitä, millä tavoin kunta edullisimmin ja -pienimmällä tappiolla muuttaisi rahaksi nuo riidassa olleet rukiit, -koska niitä kuitenkaan ei tarvita, ja siitä on syntynyt ankara -väittely, jota torpanmiehet ja itselliset huudoillaan sotkevat. - -Jotkut tahtovat, että ne jätettäisiin vielä kevääseen myömättä, koska -silloin vilja aina on kalliimpaa kuin näin uutisen aikana, ja tarvekin -suurempi, varsinkin köyhemmillä. - -Mutta Mikkola ja lukkari vaativat kivenkovaa, että ne on myötävät -huutokaupalla nyt heti viidenkymmenen hehtolin osuuksissa, ja samaa -mieltä ovat kunnanmiehet kaikki. - --- Mikä niitä yksin hehtolin jaksaa vasaroida, inttää lukkari. - --- Kyllä ne nyt avitsoonilla myödään, viisikymmentä hehtoa lyönnillä, -kiristää Mikkola tiukoista huulistaan. - -Silloin tulistuu Kartano niin, että vanha leuka värähtelee. - --- Ettette te häpeä! huutaa hän. -- Eikö tässä jo ollut kunnalle -tarpeeksi häviötä, ja te vielä kuormaa kuorman päälle tahdotte. -Luuletteko te kenenkään köyhemmän, jonka todella täytyy leivän ainetta -ostaa, pystyvän kymmeniin hehtoliin? Tahdotteko pakottaa heitä sitten -keväällä itseltänne ostamaan tätä samaa viljaa, jolle te itse silloin -määräätte hinnan. - --- Kuka täällä puhuu kunnan häviöstä, sanoo silloin Jussila -pilkallisesti. -- Eikö se olekaan kunnan häviötä se kaksituhatta, jonka -Kartano on turhalla riidan yllytyksellä kunnalle hankkinut. - --- Älkää te aina syyttäkö minua näistä kulungeista. Jos se olen minä -yksin, joka lakiin ja oikeuteen luottaessani olen turhia menoja -hankkinut, niin minä tahdon ne myös yksin maksaa. Minä en tahdo -kunnalle penninkään häviötä, vaan maksan paikalla, sanoo Kartano ja -pistää kätensä povitaskuun. - -Hämmästys on yleinen ja kansa ovenpuolella alkaa huutaa "hyvä, hyvä", -niin ettei siltä kuulu muuta puhetta ollenkaan. - --- Haa, kääkkä! murahtaa Jussila. -- Onko hänellä vielä sellainenkin -valtti kourassa. Vieläkö hän sillä keinolla koettaa vetää miehiä -puoleensa. - -Kartano astuu jo puheenjohtajan pöydän luo lompakko kourassa, mutta -silloin tunkeutuu miesten lomitse Paukolan isäntä esiin, ja huutaa -hätäisesti, tarttuen hänen hihaansa: - --- Ei pidä maksaa, älkää helkkarissa rahaanne noin heittäkö. Me emme -maksa kuluja enempää kuin jyviäkään, vaikka olisi kymmenet sinaatin -päätökset. Pitäkööt omansa. - --- Mitä, mitä? - --- Ei makseta, huutaa Paukola innoissaan. -- Kunnanhan piti vaan -taata heille. Olinhan minäkin kokouksessa silloin ja muistan. Asia on -oikeuksissa sotkettu. - -Nyt syntyy sekamelska, jonka ylitse kuuluu ainoastaan Paukolan huuto: -"minä olin ja muistan asian. Siinä on tehty väärä pöytäkirja..." - -Pam! paukahtaa samassa Jussilan nyrkki kaiken muun rähinän seassa -puheenjohtajan pöytään niinkuin rumpu porilaisten marssissa, niin että -kirjoja poukahtaa lattialle, ja meteli hiljenee. - --- Minä kysyn kunniani perään! ärjäsee hän ja on tulipunainen -kasvoiltaan, -- ei niin paljon tämän loukkauksen vuoksi, kuin siitä -pikaisesta mielihyvän tunteesta, että sai näin hyvän tilaisuuden -osoittaa mahtiaan. - --- Minä kysyn kunniani perään, toistaa hän vielä ja iskee uudestaan -nyrkkiään. -- Kuka rohkenee sanoa minua pöytäkirjan väärentäjäksi, -sillä minä juuri sen kirjoitin. - --- Enhän minä, tuotanoin, alkaa Paukola hämillään, -- enhän minä sitä -väärennykseksi sano, mutta eikö siinä jotain takuusta vaan puhuttu. - --- Ehkä puheenjohtaja lukee vielä kerran sen pöytäkirjan, koska tässä -rohjetaan ruveta minua ja keisarillisen sinaatin päätöksiä solvaamaan. - --- Siinä kuulitte, sanoo Jussila, kun pöytäkirja on luettu, ja onpa sen -alla vielä Paukolan omakin puumerkki. - --- Mutta eipä siinä oltu oikein yksimielisiä, niinkuin pöytäkirjassa -mainitaan, väittää Paukola. -- Vastaanhan olin minäkin ja olipa -muistaakseni muitakin, ettei niitä kunnan kassasta... - --- Eipä näy pöytäkirjassa mainittavan, ja itsehän sen olette -todistaneet oikeaksi. - --- Vedinhän minä siihen puumerkkini, kun käskettiin, mutta en minä -ymmärrä, kovin tämä asia ja riita on minusta tuntunut kummalliselta. -Toisin se silloin minusta piti olleen... - --- So, so! tiuskaa Jussila. - --- Taikka toisin minä sen ymmärsin -- - --- Mutta tämäpä ihmettä, että minua sittenkin tahdotaan väittää -väärentäjäksi. Minä kysyn kunniani perään, sanon minä. Lautamies -Sillperi siellä oven suussa, tulkaas tänne! Minä käsken teitä manaamaan -talollisen Paukolan heti tässä kaikkein kuullen ensi käräjiin -vastaamaan törkeästä kunnianloukkauksesta, sanoo Jussila ojentaen -niskaansa ja tohauttaen sieraimistaan niinkuin pillastunut hevonen. - -Lautamies tekee keskellä kokousta tehtävänsä, ja Jussila heittää -hänelle markan manuupalkaksi. - -Kaikki ovat hiljaa, Paukola katsellen ympärilleen ja kyhnien tukkaansa -niinkuin olisi hukannut lakkinsa. - -Miesjoukosta alkaa kuulua tukautettua supatusta: -- Katsos minkä -teki. Ei sen kanssa niinkään vaan sovi leikitellä. Kovat ne ovat -sinaatin päätökset. Mutta miksei tultu kokoukseen silloin, niin itsepä -tiedettäisiin. Lähtään jo ajoissa pois tästäkin. - -Miehiä alkaa hiljalleen poistua huoneesta, mutta Jussila seisoo vielä -yhä punakkana paikallaan rinta kohoillen. Hän heittää murhaavan -halveksuvan katseen oven puoleen päin, johon Kartano ja Vuorinen ovat -jääneet niinkuin sivultakatsojina odottamaan kokouksen loppua. - -Jussilan sisällinen riemastus nousee näinä muutamina silmänräpäyksinä -korkeimmilleen ja hänen aatoksensa kiihtyy. Koettakaapa vieläkin estää -minua, pankaa parastanne nyt! Eipä tule siitä enää mitään, ei riitä -siihen enää teidän typerät kallonne, ajattelee hän. Ja innostuksensa -vallassa hän näkee kaikki tapahtumat, jotka ovat olleet ja jotka vasta -tulevat olemaan yhteydessä sen hänen korkeimman pyrintönsä kanssa, -jonka hän nyt varmaakin varmemmasti tietää saavuttavansa. - -Hän näkee Kappolat ja säätytalon vahtimestarit ja kaikki ne, joita -hänen voittonsa on ällistyttävä. Hän näkee itsensä jo säädyn -istuntosalissa, missä virkaveljet hartaina ja ihmetellen kuuntelevat -hänen esityksiään, hän näkee itsensä jo viisillä valtiopäivillä -perätysten ja kaulassaan suuren hopearahan, hän näkee itsensä jo omassa -haudassaankin, jonka päälle sinatöörit ja säätyjen lähettiläät laskevat -seppeleitä, ja jolle kiitollinen kansa pystyttää kiven... - -Hän hyökkää puheenjohtajan pöydän taa, töyttää tämän käsipuolesta -sivuun, ja alkaa puhua kovalla äänellä. Sanoo huomanneensa, kuinka -häntä täällä kunnassa on vuosien kuluessa koetettu monella tavalla -solvata. Kuinka häntä on koetettu jo sanomalehdissäkin häväistä, -kuinka häntä on vastustettu sanoilla ja töillä, salaa ja julkisesti. -Ja kaiken tämän hän on saanut palkkioksi siitä, että on omia vaivojaan -säästämättä, omia kulunkejaan katsomatta aina rehellisesti kunnan -yhteistä hyvää harrastanut. Mutta pilkkaajain pistot eivät ole häneen -pystyneet, hän on niistä huolimatta voinut säilyttää terveytensä ja -kykynsä, jonka hän aina vieläkin on valmis uhraamaan kuntansa ja -vaikkapa koko isänmaankin hyväksi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNNANMIEHIÄ*** - - -******* This file should be named 59087-8.txt or 59087-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/0/8/59087 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |