Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 7262 deletions

diff --git a/59098-8.txt b/59098-8.txt
deleted file mode 100644
index 65d0275..0000000
--- a/59098-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7262 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Manon Lescaut, by abbé Prévost, Translated by
-Jalmari Hahl
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Manon Lescaut
-       Romaani
-
-
-Author: abbé Prévost
-
-
-
-Release Date: March 19, 2019  [eBook #59098]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANON LESCAUT***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-MANON LESCAUT
-
-Romaani
-
-Kirj.
-
-ANTOINE-FRANÇOIS PRÉVOST
-
-Ranskankielestä suomentanut
-
-Jalmari Hahl
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1916.
-
-
-
-
-Antoine-François Prévost.
-
-Elämäkerrallinen luonnos.
-
-
-Harvasta kirjailijasta ovat aikalaiset ja jälkimaailma muodostaneet
-niin räikeän irvikuvan, kuin "Manon Lescaut'n" kuuluisasta tekijästä.
-
-Hän oli muka hillitön irstailija, petkuttaja, väärentäjä, luopio. Jopa
-kerrottiin hänen vihan ja raakuuden puuskauksessa lyöneen kuoliaaksi
-oman isänsä. Vasta kuluneen vuosisadan loppuvuosina suoritettu
-elämäkerrallinen tutkimus haihdutti sen parjauslegendan, joka niin
-kauan oli himmentänyt suuren kirjailijan muistoa.
-
-Tämä tutkimus on osoittanut, ettei Prévost tosin ollut mikään
-lujaluonteisuuden ja pidättyväisyyden esikuva, että hän päinvastoin
-oli häälyväinen ja levoton sielu, mutta että hän vihasi vilppiä ja
-ulkokultaisuutta ja että hänen luonteessaan oli useita hyviä ja
-miellyttäviä puolia.
-
-Antoine-François Prévost -- yleisemmin tunnettu nimellä abotti Prévost
--- syntyi Artois'n maakunnassa sijaitsevassa pikkukaupungissa,
-Hesdinissä, huhtikuun 1 päivänä 1697. Myöhemmin Prévost sukunimeensä
-liitti lisän d'Exilés, jonka syntyä ja tarkoitusta on koetettu selittää
-eri tavoin. Perustelultaan uskottavin on se olettamus, että hän tuolla
-lisänimellä viittasi maanpakolaisuuteensa.
-
-Tiedot Prévost'n vanhemmista ja hänen suhteestaan heihin ovat hyvin
-niukat. Hänen isänsä, Liévin Prévost, oli asianajaja ja sen lisäksi
-yleinen syyttäjä Hesdinin tuomiokunnassa. Prévost'n aikalaisen, munkki
-Grenier'n tiedonannon mukaan, Liévin Prévost oli kiivas ja ankara
-mies. Kun hänen poikansa teki luostarilupauksensa, uhkasi isä ampua
-hänet kuoliaaksi, jos hän joskus rikkoi nämä lupauksensa. Hesdinin
-kunnallisarkistossa on asiapaperi, jossa mainitaan Prévost'n isoisän,
-jolla niinikään oli ristimänimi Liévin, parjanneen erästä virkamiestä
-varkaaksi ja sanoneen tahtovansa antaa selkäsaunan koko hänen
-virkakunnalleen. Isoisä ja isä tuntuvat siis olleen tuittupäisiä miehiä.
-
-Tämä panee ajattelemaan, että kirjailija muisti isäänsä kuvatessaan
-"Manon Lescaut" romaanin sankarin, ritari des Grieux'n jäykkää ja
-taipumatonta isää. Liévin Prévost nuoremmasta, kirjailijan isästä,
-mainitaan kuitenkin, että hän huolellisesti valvoi ja seurasi lastensa
-kasvatusta.
-
-Kirjailijan äiti, Marie Clay eli Duclay, oli lähellä Hesdiniä asuvan
-varakkaan maanviljelijän tytär.
-
-Ensimäisen opetuksensa Prévost sai kotikaupungissaan jesuiittakoulussa.
-Tämä muuten ahdasmielinen tietopuolinen kasvatus herätti
-pojassa elinajaksi harrastuksen opintoihin ja kirjallisuuteen.
-Kuusitoista-vuotiaana hän noviisina liittyi mainittujen luostariveljien
-munkkikuntaan. Mutta jo 1716 hän jätti jesuiitat ja värväytyi
-sotilaaksi, kysymättä edes omaistensa mielipidettä. Seuraavana vuonna
-solmittiin rauha. Prévost joko kyllästyi sotilaselämään tai katsoi
-ylennystä silloin vallitsevissa oloissa epävarmaksi tai hitaaksi,
-ja 1719 hän riisui univormun ja pyrki takaisin jesuiittain pariin.
-Mutta nämä kieltäytyivät häntä vastaanottamasta. Nyt hän toistamiseen
-rupesi sotilaaksi. Prévost'n aikuisessa kronikassa selitetään tämä
-paluu sotilasuralle seuraavaan tapaan. Hyvin suruissaan tuosta
-epäyksestä Prévost lähti Roomaan saadakseen jesuiittain kenraalilta
-luvan uudelleen ruveta noviisiksi. Matkalla hän sairastui ja otettiin
-sairaalaan, missä muudan sotilaslääkäri häntä hoiti sillä ehdolla, että
-hän parannuttuaan värväytyisi armeijaan. Näin tekikin Prévost, mutta
-pakeni lyhyen ajan kuluttua Hollantiin. --
-
-Siitä, millainen hänen olonsa tässä maassa oli, ei tiedetä mitään
-varmaa. Pian hän sieltä katuvaisena palasi isän taloon. Tähän aikaan
-arvelee Harrisse, yksi Prévost'n luotettavimpia elämänkertojia,
-sen lemmenseikkailun sattuneen, joka on tarjonnut aiheen romaaniin
-"Manon Lescaut". Tästä teoksesta sanoo Palinot, niinikään Prévost'n
-elämänkertojia: "Hän kuvasi sitä intohimojen tulvaa, jonka valtaa oli
-kokenut. Hänen värinsä olivat kahta vaikuttavammat, ne kun olivat todet
-ja noudetut omasta sydämestä."
-
-Mainittu lemmenseikkailu ei kuitenkaan päättynyt samoin kuin romaanissa
-kerrotaan. Prévost ei todellisuudessa seurannut Manonia Ameriikkaan,
-vaan uupui matkalla satamakaupunkiin pyörtyneenä tien viereen, ja hänen
-tajuttomana ollessaan rattaat kuljettivat pois hänen epäjumalansa, jota
-hän ei enää koskaan senjälkeen nähnyt. Tultuaan jälleen tajuihinsa,
-hän näki kaukana valon, joka tuikki pimeässä. Se oli Saint-Wandrillen
-luostarin yölamppu. Vaivoin laahasi epätoivoinen matkamies itsensä
-tähän tyyssijaan, joka aukaisi hänelle vieraanvaraiset ovensa. Nyt
-pääsi Prévost benediktiini-munkkikunnan alokkaaksi, ja 1721 hän
-julkisesti teki munkkilupauksensa.
-
-Hän ei kuitenkaan näy palanneen luostariin vakaumuksesta, vaan
-sentähden, että tarvitsi lepoa ja lohdutusta. Tämä selviää seuraavista
-kirjeen kohdista: "Liian hellän suhteen onneton päättyminen johdatti
-minut lopulta hautaan. Tämän nimen annan sille kunnianarvoisalle
-munkkikunnalle, jonka helmaan hautauduin ja jossa piilin jonkun aikaa
-kuin kuollut ainakin, niin etteivät vanhempani ja ystäväni tietäneet,
-minne olin joutunut." -- -- "Taivas tuntee sydämeni perinpohjin, ja se
-riittää minua rauhoittamaan. Jospa ihmiset tietäisivät yhtä hyvin, että
-tukalat olot ovat saattaneet minut alokkaana turvautumaan luostariin,
-että nuo samat olot eivät sallineet minun luopua tästä asemasta
-niin pian kuin olisin halunnut ja että ainoastaan välttämättömyyden
-pakoittamana tein luostarilupaukseni, asettaen salaa itsekseni kaikki
-ne rajoittavat ehdot, jotka aiheuttivat minut rikkomaan nuo lupaukset."
-
-Nyt seurasi vuosia, joiden kuluessa Prévost benediktiini-munkkina
-oleskeli eri luostareissa, harjoittaen tieteellistä tutkimusta,
-kaunokirjallista tuotantoa ja saarnaajan tointa. Viimeksi hän asettui
-Saint-Germain-des-Prés'n luostariin. Kirjallinen työ miellytti häntä
-suuresti ja oli kaiketi melkoisena syynä siihen, että tämä levoton
-henki niin kauan malttoi pysyä luostarissa. Hänen kertojalahjansa
-tulivat ennen pitkää tunnetuiksi luostariveljien keskuudessa, ja
-usein hän iltaisin huvitti heitä tarinoillaan, joita he ihastuneina
-kuuntelivat myöhäiseen yöhön. Heistä erottuaan Prévost yksinäisessä
-kopissaan tarttui kynään, ja monasti aamuhämärä yllätti hänet
-kirjoituspöydän ääressä. Blancs-Manteaux'n ja Saint-Germain-des-Prés'n
-luostareissa hän kirjoitti alkupuolen romaaniaan "Mémoires d'un homme
-de qualité". Tämä laaja romaani, joka valmistui 1731, käsitti lopulta
-seitsemän nidettä ja oli jaettu kahteentoista kirjaan. Viimeinen nide
-oli omistettu ritari des Grieux'n ja Manonin lemmentarinalle, ja tämä
-romaani ilmestyi ensi kerran erityisenä teoksena vuonna 1733.
-
-Niin etevä arvostelija kuin Sainte-Beuve oli ylen mieltynyt romaaniin
-"Mémoires d'un homme de qualité". Nykyaikaisista lukijoista se
-kuitenkin tuntuu vanhentuneelta seikkailija-romaanilta, jonka
-ainoastaan tutkija hakee esiin kirjaston tomusta, muodostaakseen
-itselleen kokonaiskuvan "Manon Lescaut"'n tekijästä.
-
-Vaikkakin rauhallinen luostarielämä tarjosi Prévost'lle tilaisuutta
-hänen lempitoimeensa, kirjalliseen työhön, oli tuossa elämässä
-sentään hänestä paljo ikävystyttävää ja vieroittavaakin. Munkit
-tuntuvat yleensä olleen Prevost'ta lahjattomammat, ja hän on antanut
-heistä sattuvia kuvauksia, jotka eivät ole kaikille edullisia ja
-joista ei puutu ivaa. Lisäksi luostarien ahdasoppisuus oli hänen
-vapautta rakastavalle hengelleen vastenmielinen rajoitus. Ystävien
-kehoituksesta hän 1728 pyysi Roomasta lupaa siirtyä säännöiltään
-lempeämpään benediktiini-luostariin. Tämä lupa hänelle myönnettiin,
-mutta malttamatta odottaa, kunnes Amiensin piispa olisi julaissut
-lupakirjeen, lähti Prévost priorin luvatta luostarista. Vihastuneet
-luostarinesimiehet ilmoittivat asian poliisille, ja välttääkseen
-joutumasta sen rankaiseviin käsiin, Prévost pakeni Englantiin.
-
-Se vapaus valtiollisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä, jonka Prévost
-tässä maassa tapasi, teki häneen syvän vaikutuksen; selviä jälkiä siitä
-huomaamme useissa paikoin hänen romaanejaan.
-
-Tästä Prévost'n ensimäisestä oleskelusta Englannissa tiedetään
-varsin vähän, ja tämäkin perustuu etupäässä ritari de Ravannen
-tiedonantoihin. Tuo salaniminen henkilö, joka muistelmissaan pahasti
-parjasi Prevost'ta, oli hyvin juonikas ja epäluotettava. Hän kertoo,
-että Prévost Englannissa paljon elosteli naisten kanssa ja että pieni
-lemmenseikkailu pakoitti hänet luopumaan kotiopettajan paikasta,
-joka oli tuottanut hänelle toimeentulon. Ja tämän jälkeen hän oli
-matkustanut pois Englannista ja lähtenyt Hollantiin. --
-
-Prévost vastaa myöhemmin siihen ritari de Ravannen väitteeseen, että
-hänen muka oli ollut pakko poistua Englannista, seuraavasti:
-
-"Niin vähän oli minun pakko lähteä Lontoosta ja siirtyä Hollantiin,
-että päinvastoin poistuin sieltä eväinäni runsaat lahjat,
-suosionosoitukset ja hyväilyt. Suurta tyydytystä tuotti minulle se,
-että kaksikymmentä ylhäistä herraa, jotka olivat kunnioittaneet
-minua suosiollaan, tunsivat lähdettyäni kaihoa. Minua kaihosivat
-niinikään lukemattomat kunnon ihmiset, jotka olivat suoneet minulle
-kunnioituksensa ja ystävyytensä."
-
-Haagin kaupungissa oli Prévost'lla lemmenseikkailu erään naisen
-kanssa, jonka nimi toisten mukaan oli Lenki, toisten d'Eccard. Sen
-johdosta hän sai osakseen paljon moitetta ja parjausta. Myöhemmin hän
-julkisesti puolusti kyseessä olevaa naista, mutta menetteli siinä
-liian ritarillisesti. Tuo nainen näyttää todellisuudessa olleen mitä
-sydämettömin juonittelija. Hänestä mainitaan, että hän armotta oli
-kuluttanut edellisten rakastajiensa varat ja epäilemättä samalla tavoin
-käytti hyväkseen suhdettaan Prévost'hon, jonka näyttää joksikin aikaa
-täydelleen saaneen valtaansa.
-
-Hollannissa ilmestyi 1731 "Manon Lescaut", Prévost'n mestariteos ja
-se hänen tuotteistaan, joka on vienyt hänen nimensä jälkimaailmaan.
-Samana vuonna hän alkoi julkaista toistakin romaania, nimittäin
-"Cleveland'ia", joka valmistui vasta 1738 ja silloin oli kahdeksan
-niteen laajuinen. Sen sankari on Cromwellin äpäräpoika.
-
-Vuonna 1733 tapaamme Prévost'in taas Englannissa. Täällä hän joutui
-suureen rahapulaan, ja hänen parjaajansa syyttivät häntä arvopaperien
-väärentämisestä. Prévost puolustautui mitä pontevimmin tätä syytöstä
-vastaan, ja myöhäisemmät elämänkertojat ovat kaikki sitä mieltä, että
-syytös oli väärä. Vuonna 1734 Prévost palasi Ranskaan ja sai paavi
-Clemens XII:nnelta lähetyskirjeen, joka myönsi hänelle anteeksiannon
-hänen hairahduksistaan. Katumukseksi määrättiin hänelle vuoden
-noviisiaika, joka kuitenkin oli sangen lievää laatua. Seuraavana vuonna
-alkoi ilmestyä uusi romaani, "Le doyen de Killerine", jota Prévost piti
-etevimpänä romaaninaan. Siinä kuitenkin moralisoiva sävy häiritsee
-taiteellisuutta enemmän kuin missään muussa hänen kaunokirjallisessa
-teoksessaan. Pari vuotta paluunsa jälkeen Ranskaan Prévost sai prinssi
-Contin luona hovisaarnaajan toimen. Hän sai asua prinssin palatsissa,
-ja tämä asema lisäsi tosin sitä arvoa ja mainetta, jonka hänelle jo
-oli tuottanut kirjallinen toimintansa, mutta hänen uusi virkansa
-oli palkaton, ja rahapula näyttää yhä jatkuneen. Epäkäytännöllisyys
-ja erinomainen aulius auttamaan tarvitsevaisia olivat epäilemättä
-pääasialliset syyt hänen alinomaiseen taloudelliseen ahdinkotilaansa.
-
-Vuosi 1740 tuotti uuden romaanin nimeltä "Histoire d'une Grecque
-moderne". Se kertoo erään ranskalaisen lähettilään rakkaudesta
-kreikkalaissyntyiseen haareminaiseen. Tämä soma kertomus on "Manon
-Lescaut'n" jälkeen Prévost'n paras kaunokirjallinen teos.
-
-Vielä kerta, nimittäin vuonna 1741, oli Prévost'n pakko lähteä
-maanpakoon. Tähän saattoi hänet niinikään hänen hyväsydämisyytensä, hän
-kun oli mitään pahaa aavistamatta ja tarkoittamatta korjannut erään
-entisen koulutoverinsa kirjoituksen, joka sanomalehdessä julkaistuna
-herätti vallanpitäjien paheksumisen, niin että julkaisija teljettiin
-Bastiljiin. Muka kanssasyyllisenä Prévost tuomittiin maanpakoon.
-Prinssi Conti antoi hänelle matkarahat. Oleskeltuaan Brysselissä ja
-Frankfurtissa hän jo seuraavana vuonna sai palata synnyinmaahansa,
-jossa asui kuolemaansa asti. Vuonna 1746 hän muutti asumaan pieneen
-Chaillot'ssa olevaan maataloon. Hänen seuranaan siellä olivat
-muutamat valitut ystävät, joihin kuului Rousseau. Kirjeessään eräälle
-tuttavalleen hän tästä olopaikastaan antaa seuraavan kuvauksen: "Talo
-on soma, vaikka sen rakennustyyli ja huonekalut eivät ole komeita.
-Näköala on viehättävä, ja puutarhat juuri sellaiset, joista pidän:
-sanalla sanoen, olen täällä kaikkein tyytyväisin ihmisistä. Viisi tai
-kuusi ystävää, joiden lukua toivon teidän lisäävän palattuanne, tulevat
-tänne joskus minun kanssani nauramaan ihmissukukunnan mielettömälle
-hyörinälle. Oveni on suljettu koko muulta maailmalta. -- --"
-
-Tämän jälkeen sai Prévost'n tuotantokin rauhallisemman luonteen.
-Muun muassa hän käänsi englantilaisen Richardsonin romaaneja, ollen
-tehokkaimpia Englannin kirjallisuuden tutustuttajia Ranskassa, oli
-jonkun aikaa "Journal Etranger" lehden toimittaja ja kirjoitti
-viidentoista niteen vahvuisen teoksen nimeltä "Histoire générale des
-Voyages". Vuonna 1754 antoi paavi Benedictus XIV hänelle Saint-Georges
-de Gesnen priorikunnan.
-
-Prévost kuoli äkkiä 25 päivänä marraskuuta 1763 lähellä Chantilly'ta
-olevalla maatilallaan. Hänen kuolemastaan, niinkuin useasta hänen
-elämänsä tapahtumasta, oli kauan liikkeellä kauhea tarina. Hänet oli
-muka tavattu tajuttomana metsässä, ja eräs kyläpuoskari oli muka
-ryhtynyt hänen ruumistaan leikkaamaan, jolloin hän heräsi ja päästi
-kauhunhuudon ennenkuin heitti henkensä. -- Tämän tarun on kritiikki
-osoittanut vääräksi. Prévost kuoli valtasuonen revähtämiseen tai
-halvaukseen.
-
-Abotti Prévost'n tuotanto oli hyvin runsas. Harrisse mainitsee
-hänen teostensa luvun nousevan sataankahteentoista niteeseen,
-joista kuusikymmentäviisi sisälsi hänen alkuperäisiä teoksiaan,
-loput käännöksiä. On kuitenkin otettava huomioon, että monet näistä
-niteistä ovat pientä kokoa ja painetut isolla kirjakkeella. Mutta
-joka tapauksessa oli hänen kynänsä tuotteiden määrä melkoinen, ja se
-todistaa suurta kirjallista harrastusta ja henkistä työkykyä. Kuten
-jo on mainittu, on ainoastaan yhdellä hänen teoksistaan pysyvä arvo,
-nimittäin romaanilla "Manon Lescaut". "Onnellisena päivänä", sanoo
-Sainte-Beuve -- "loi Prévost tietämättään mestariteoksen". Hänen muilla
-romaaneillaan on meidän aikanamme etupäässä kulttuurihistoriallinen
-merkityksensä, ja ne tarjoavat lisäksi ainesta hänen aatteittensa ja
-romaanitekniikkansa tutkijalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Abotti Prévost'n ulkomuodon ovat benediktiini-munkit ilmiannossaan
-poliisille kuvanneet seuraavasti: "Hän on keskikokoa, hänellä on vaalea
-tukka, suuret avoimet sinisilmät, iho punoittava ja kasvot täyteläät."
-
-Se kokonaiskuva, jonka hänen aikalaistensa arvostelujen ja hänen omien
-mielipiteittensä perustuksella saamme hänen sisäisestä ihmisestään, on
-hänelle erittäin edullinen.
-
-Sekä Ranskassa että ulkomailla Prévost paljon seurusteli ylhäisimmissä
-piireissä. Joka seurassa häntä nähtiin kernaasti, hänellä kun oli
-miellyttävät seurustelutavat, huomattavat tiedot eri aloilla,
-kehittynyt arvostelukyky ja erinomainen helppous lausua ajatuksensa.
-Tähän tuli lisäksi ystävällinen ja vaatimaton käyttäytyminen, taito
-mukautua eri tilanteisiin ja osanotto toisten harrastuksiin ja
-vastoinkäymisiin.
-
-Ei ole syytä epäillä näiden sanojen vilpittömyyttä, jotka hän
-Haagista kirjoitti eräälle vastustajalleen: "Olenhan maanpakolainen,
-eroitettu ystävistäni ja omaisistani, useimpien hylkäämä; kuka siis
-uskoisi, että viha on minulle jotain tuntematonta ja että voin
-pidättäytyä levittämästä vihamielisiä lausuntoja kirjoituksiini. -- --
-Tunnen, etten vihaa ketään ihmistä. Taivas on siinä todistajani.
-Ja miksi vihaisinkaan ihmisiä. Olisinhan kiittämätön. Enhän koko
-elämäni aikana ole saanut muuta kuin kunnioituksen ja ystävyyden
-todisteita tuntemiltani ihmisiltä, enkä ole voinut käsittää niiden
-johtuneen muusta kuin heidän hyvyydestään, kun täysin tunnen, miten
-vähäarvoinen olen. Mitä syytä minulla siis olisi heitä vihata. Ei,
-olen ihmissuvun ystävä. Olen ylpeä siitä, etten vihaa ketään ja ettei
-minulla ole vihamiehiä." Eräs Prévost'n aikalainen, Charles Jordan,
-joka muuten aina oli valmis hänestä levittämään parjaavia juoruja,
-antaa Prevost'sta, tavattuaan hänet Lontoossa, seuraavan arvostelun:
-"Hän on teräväpäinen mies, joka tuntee yhtä hyvin kirjallisuutta kuin
-teologiaa, historiaa ja filosofiaa. Hänellä on äärettömän paljon
-henkevyyttä... Keskusteluni Prévost'n kanssa oli hyvin miellyttävä,
-päivä päivältä hän kävi rakastettavammaksi, oppineemmaksi ja
-henkevämmäksi."
-
-Voltaire antaa hänestä seuraavan lausunnon: "En ole koskaan puhunut
-mitään epäedullista abotti Prevost'sta, olen vaan valittanut, että
-hänellä on keritty päälaki, että häntä kahlehtivat munkin siteet, jotka
-ovat häpeälliset ihmiskunnalle, ja että hän on vailla omaisuutta. Teen
-melkoisesti eroa hänen ja abotti Desfontaines'in välillä; jälkimäinen
-ei voi puhua muusta kuin kirjoista, hän on pelkkä kirjailija, mutta
-edellinen on ihminen. Heidän teoksistaan näkee heidän sydämiensä
-eron... Jos täältä kaukaisesta olinpaikastani voisin tehdä jotain
-abotti Prévost'n hyväksi, tekisin sen mielihyvällä..." Prévost'lle
-itselleen Voltaire kirjoittaa myöhemmin: "Ei mikään tuottaisi minulle
-suurempaa tyydytystä ja kunniaa kuin se, että voisin hyödyttää sitä
-kirjailijoistamme, jota enimmin kunnioitan."
-
-Rousseau sanoo puhuessaan Mussard'in valioystävistä: "Etumaiseksi
-heidän joukossaan asetan abotti Prévost'n, joka on hyvin rakastettava
-ja teeskentelemätön mies ja jonka sydän on elähyttänyt hänen teoksensa."
-
-Benediktiini-munkki Dupuis, Prévost'n aikalainen ja elämänkertoja,
-todistaa, että "hänen inhimillisyytensä avasi hänen sydämensä ja
-kukkaronsa kaikille onnettomille; kun hänen ystävänsä kehoittamalla
-kehoittivat häntä hyväkseen käyttämään saavuttamaansa ylhäisten
-henkilöiden suosiota, hankkiakseen itselleen aineellista etua, hän
-vastasi, että puutarha, lehmä ja pari kanaa hänelle riittäisivät."
-Brunetière kiinnittää erityistä huomiota tähän piirteeseen:
-Prévost on ensimäisiä, jotka, yksinomaan eläen kynästään, suuria
-kärsimyksiä kestäen ja uhrauksia tehden ovat vapauttaneet kirjailijan
-veronkantajan, ylhäisen herran, ruhtinaan suojeluksen riippuvaisuudesta.
-
-Delisle de Sales antaa puhuessaan aikansa kirjailijoista Prévost'lle
-tämän tunnustuksen:... "hän ei koskaan tuntenut ylemmyyden salaisuutta,
-ja ollen heikkouteen asti omasta edustaan välittämättä, ei hän koskaan
-ajatellut maineen hankkimista."
-
-Prévost'n parjaajat väittivät, että hän muka oli tavaton irstailija.
-Tämä väite on väärä. Hänen sydämensä oli ylen altis hellille tunteille.
-Huolimatta luostarilupauksestaan hän rakasti intohimoisesti ja sai
-osakseen vastarakkautta. Mutta tätä hän ei peitellyt eikä kieltänyt.
-Sen hän tunnusti suoraan ja sitä todistavat hänen romaaninsa, joista
-eletty todellisuus selvästi pilkoittaa esiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Prévost'n kaunokirjallisessa tuotannossa ilmenee aatteellinen eheyden
-leima. Tämä on seuraus siitä, että yksi johtava aate sitä hallitsee,
-joskin muunneltuna ja eri puolilta katsottuna eri romaaneissa. Tämä
-aate on lyhyesti sanottuna seuraava: Ihmisen intohimo on tuhoa
-tuottava, järki osoittaa hänelle tämän uhkaavan tuhon, mutta on
-voimaton estämään häntä joutumasta sen alaiseksi. --
-
-Huomaamme, että tämä aate sisältää jansenilaisten opin turmeltuneesta
-ihmisluonnosta ja ihmisen kykenemättömyydestä omin voimin siitä
-vapautumaan.
-
-Mutta Prévost ei sokeasti eikä orjallisesti liittynyt tähän oppiin.
-Uskonnollisissa vakaumuksissa, samoin kuin taiteilijana, hän oli
-ajastaan edellä. Se, että hän hyväksyi jansenilaisten opin intohimojen
-ylivallasta, järjen heikommuudesta, ei ollut mitään satunnaista eikä
-suinkaan pelkkä abstraktisen ajatuksen tulos. Se perustui elävään
-kokemukseen. Sillä eroottinen tunne -- rakkaus -- oli hänessä
-harvinaisen voimakas ja intohimoinen.
-
-Neiti Lespinasse, jonka salongeissa kuuluisimmat ensyklopedistit
-seurustelivat, on sattuvasti sanonut, että "Prévost on tuntenut kaikkea
-sitä, mikä rakkaudessa on suloisinta, mutta että hän on tuntenut
-kaikkea sitäkin, mikä siinä on hirvittävintä".
-
-Lukiessamme Prévost'n romaaneja, huomaamme, että useimmat niiden
-sankareista ja sankarittarista ovat tavattoman intohimoisen rakkauden
-valtaamat.
-
-Tässä suhteessa Prévost kirjallisena ilmiönä muodostaa käänteen.
-Ennen häntä rakkautta yleisesti esitetään heikompana, värittömämpänä.
--- Jokunen poikkeus on olemassa kuten esim. Racine. -- Siirrytään
-rakkauden eri kehitysasteiden läpi, kuvataan oikkuja, epäilyjä,
-rakkauden salaisia piilopaikkoja, sievistellään, sirkkilöidään.
-Prévost kuvaa rakkautta valmiina, suurena ja kaikkivaltiaana intohimona
-ja on vaikuttavin silloin kun hän esittää tämän intohimon traagillisia
-puolia. Mutta ihminen, dogmeista vapaa, syvästi tunteva ihminen
-ilmenee sen ohella. Katolilainen uskonto tuomitsee intohimon ja vaatii
-sitä polkemaan. Prévost katsoo syvemmälle. Hänestä rakkaus on jotain
-kohtalollista, se on luonnonvoima, ja sentähden ihmisessä oikeutettu.
-Hän on lausunut tämän vakaumuksensa selvin sanoin seuraavasti: "Asiaa
-vilpittömästi punnittuani minusta tuntui, että kun luonnon oikeudet
-ovat ensimäiset kaikista, ei mikään ole kyllin voimakasta niitä
-tukahduttamaan, -- että rakkaus on noista oikeuksista kaikkein pyhin,
-se kun on ikäänkuin kaiken olevaisen sielu, ja että siis kaikki, minkä
-järki ja olevat olot voivat tehdä sitä vastustaakseen, supistuu siihen,
-että ehkäistään muutamat sen vaikutuksista, koskaan voimatta tuomita
-itse sen lähdettä kuivumaan."
-
-Tämä inhimillinen käsitys rakkaudesta ja välitön, omaan rikkaaseen
-kokemukseen perustuva kuvaus rakkauden tuottamista iloista ja
-kärsimyksistä oli jotain uutta, joka valtasi hänen aikalaisensa.
-Ja tämä syvä yleisinhimillinen ja samalla persoonallinen piirre,
-joka on painanut kirkkaimman leimansa romaaniin "Manon Lescaut",
-selittää, miksi tämä romaani on säilyttänyt viehätysvoimansa ja miksi
-jälkimaailma lukee sitä liikutetuin tuntein.
-
-Kiintyessään rakkauden tuottamiin vaikutuksiin Prévost siis liittyy
-jansenilaisuuteen. Mutta hän ei pysähdy siihen. Hänen vakaumuksensa on,
-että ne hairahdukset, joihin voimakas rakkaus saattaa ihmisen, eivät
-ole anteeksiantamattomia. Hän näkee ne päinvastoin sovinnollisessa
-valossa. Rakkauden aiheuttamat kärsimykset ja hairahdukset eivät hänen
-mielestään ole muuta kuin koettelemuksia, jotka lopulta puhdistavat
-ihmisen ja saattavat hänet jalostumaan.
-
-Niinpä lopulta tuossa huikentelevassa, pintapuolisessa ja uskottomassa
-Manonissakin tapahtuu mielenmuutos. Hän on, samoin kuin ritari des
-Grieux, käynyt kärsimysten karkaisevan kiirastulen läpi, ja hänestä on
-senjälkeen tullut hyvä ja jalo ihminen.
-
-Perustuiko tämä viimemainittu vakaumus niinikään Prévost'n omaan
-elämänkokemukseen, vai oliko se vaan teoreettinen johtopäätös, henkinen
-edistysaskel jansenilaisten ahtaasta ja tuomitsevasta dogmasta -- sitä
-on vaikea ratkaista. Tosin esim. "Manon Lescaut"'n loppupuoli, jossa
-tuollainen mielenmuutos kuvataan, tekee edellä kerrottuun verrattuna
-vähemmän vakuuttavan vaikutuksen. Mutta on huomioon otettava, että
-tämän kirjan loppupuoli oli Prévost'n omaa kuvittelua, hän kun ei siinä
-suorastaan ammenna omasta eletystä kokemuksestaan. Joka tapauksessa tuo
-sovinnollinen piirre osoittaa kaunista luonteen puolta ja todistaa,
-että Prévost hylkäsi aikansa yksipuolisen dogmaattisen kannan, kohoten
-vapaampaan aatepiiriin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Romaani "Manon Lescaut" sisältää seikkailuja, yllätyksiä, murhia,
-naisenryöstöjä, petkutuksia, vangitsemisia y.m. hirmuisuuksia.
-Nämä ovat sovinnaisia romaani-motiiveja ja saattavat oudoksuttaa
-nykyaikaista lukijaa. Mutta meidän on muistaminen, että Prévost eli
-Ludvik XV:nnen aikakaudella, jolloin tuollaiset tapaukset olivat
-yleisiä. Eikä saata kieltää, että hän usein esittää nuo vaikuttimet
-dramaattisen jännittävästi.
-
-Juonen sommittelu ja valmistelu on Prévost'lla monessa kohdin taitava.
-Kieli on tosin paikoittain pateettista, mutta kuitenkin vähemmin
-juhlallista, retoorillista ja jäykkää kuin monella muulla sen ajan
-proosakirjailijalla.
-
-Tyyli on harvinaisen korutonta ja luontevaa. Tuntuu siltä kuin tekijä
-ei ollenkaan olisi ajatellut sanontamuotoaan, vaan kuin olisi hänelle
-ollut tärkeintä, että se, mikä hänellä oli sydämellään, niin pian ja
-niin teeskentelemättä kuin suinkin tuli lausutuksi. Se, mitä sanotaan
-miljöö-kuvaukseksi, ja jolla romaanissa tavallisesti on huomattava
-sijansa, puuttuu melkein kokonaan kyseessä olevasta romaanista.
-Etusijalle astuu sielunelämän ja luonteiden kuvaus, tunteiden ja
-sieluntilojen erittely.
-
-Siinä Prévost on mestari, ja romaanilla "Manon Lescaut" on tässä
-suhteessa uraauurtava merkitys. Hänen raivaamistyönsä jälkiä voisi
-seurata aina uusimpiin aikoihin asti.
-
-Luonteenkuvaus on Prévost'lla mestarillinen. Mikä ihailtava
-karakterisoimis-taito ilmeneekään Manonin ja ritari des Grieux'n
-luonteenkuvissa. Kuinka täynnä värähtelevää elämää ne ovat. Guy de
-Maupassant on sanonut Manonista, että hän on tyypillinen nainen. Hänen
-sanansa kuuluvat näin: "Manon on nainen täydelleen sellainen kuin tämä
-on, aina on ollut ja aina tulee olemaan." Tätä mielipidettä vastustaen
-huomauttaa Gauthier-Ferrières: "Manon ei edusta naista yleensä, hän on
-kurtisaani, ilonainen, sellainen kuin tämä on ja aina tulee olemaan."
-
-Manonin persoonallisuuden on Prévost muuten taiteellisesti syventänyt
-saattaen mielenkiintoiseksi tämän naisen, jolla on niin paljo
-epämiellyttäviä ja paheksuttavia ominaisuuksia. Des Grieux uskoo, ettei
-Manon tahallisesti tee syntiä, meneepä niinkin pitkälle, että pitää
-häntä viattomana. Osoittaen hienoa taiteellista vaistoa on Prévost
-hänen luonteenkuvaukseensa liittänyt rakastettaviakin piirteitä.
-
-Päähenkilö tässä romaanissa on ritari des Grieux. Paras todiste tämän
-henkilökuvauksen psykologisesta ja taiteellisesta eheydestä on, että
-se ikäänkuin ilmielävänä liikkuu edessämme, pakoittaen meidät uskomaan
-kaikkein hellimpiin ja rajuimpiin tunteenpurkauksiinsa. Mutta eipä
-tekijän ollut tarvinnut mennä kauas etsimään mallia tälle kuvalleen.
-Tämä malli oli hän itse, ja tuntuu siltä, kuin olisi hän monasti
-kastanut siveltimensä sydänvereensä.
-
-Sivuhenkilötkin ovat oivallisesti kaavaillut. Muistelkaamme ainoastaan
-Manonin veljeä, Lescaut'ta, joka on tarkasti havaittu ja taitavasti
-kuvattu Ludvik XV:nnen aikuinen elostelijatyyppi, ja lisäksi ritari des
-Grieux'n isää, joka personifioi tuota vanhempien ja lasten väleissä
-usein esiintyvää ymmärryksen puuttumista ja ristiriitaa.
-
-Yksi ainoa romaanin henkilöistä on poikkeus, nimittäin Tiberge, des
-Grieux'n ystävä. Hän on kovin abstraktinen ja paikoittain väsyttävä
-pitkine rippisaarnoineen.
-
-Prévost tahtoi kaiketi tämän henkilön muodossa kuvata des Grieux'n
-"parempaa minää" eli omaatuntoa, tai ihanteellista ystävää, tai oli
-hänen tarkoituksensa moralisoida, asettamalla intohimonsa valtaan
-antauneen nuorukaisen vastakohdaksi viattomana pysyneen nuoren miehen.
-Tiberge vaikuttaa kieltämättä keinotekoiselta ja symbolistiselta
--- jos saa käyttää näin uudenaikaista sanaa, kun on kysymys
-todellisuuskuvausta uhkuvasta klassillisesta romaanista.
-
-Mutta mitä puutteellisuuksia arvostelija hakeneekin Prévost'n
-kuuluisasta romaanista, ja mitä eteviä puolia hän siitä koettaneekin
-poimia esille, kaikki tämä hälvenee sen vastustamattoman vaikutelman
-rinnalla, jonka tämän kuolemattoman teoksen lukeminen herättää.
-
-_Jalmari Hahl_.
-
-
-
-
-
-
-MANON LESCAUT
-
-
-
-
-Tekijän alkusananen.
-
-
-Olisin voinut liittää omiin muistelmiini ritari des Grieux'n
-elämänvaiheet, mutta kun ei niillä ole mitään sitovaa keskinäistä
-yhteyttä, luulin olevan lukijalle tyydyttävämpää nähdä ne erikseen.
-Näin laaja kertomus olisi liian pitkäksi aikaa katkaissut oman
-elämäntarinani langan. Vaikka en suinkaan väitä olevani täsmällinen
-kirjailija, tiedän kuitenkin varsin hyvin, että kertomuksen tulee
-olla vapaa seikoista, jotka saattavat sen kankeaksi ja väkinäiseksi;
-neuvoohan Horatius:
-
-    Ut iam nunc dicat iam nunc debentia dici,
-    Pleraque differat, ac praetens in tempus omittat.
-
-[-- -- että juuri nyt lausutaan julki se, mikä juuri nyt on sanottava,
-että siis moni päähänpisto heitetään toistaiseksi ja tällä kertaa
-jätetään lausumatta. -- _Ars poetica_.]
-
-Eikä edes tarvita niin arvokkaan miehen lausuntoa todistamaan näin
-yksinkertaista totuutta, sillä terve järki on tämän säännön alkulähde.
-
-Jos lukija on tavannut jotain miellyttävää ja mieltäkiinnittävää
-minun elämäntarinassani, rohkenen luvata, että hän on oleva ainakin
-yhtä tyytyväinen tähän liitteeseen. Ritari des Grieux'n menettely on
-tarjoava hänelle hirvittävän esimerkin intohimojen voimasta. Minulla
-on kuvattavana sokaistu nuori mies, joka hylkää onnelliset olot,
-omin ehdoin syöksyäkseen äärimäiseen onnettomuuteen. Vaikka hänellä
-on kaikki ne ominaisuudet, jotka ovat omansa hankkimaan hänelle
-mitä loistavimman ja edullisimman aseman, hän kuitenkin oman vapaan
-valintansa mukaan antaa etusijan maineettomalle ja harhailevalle
-elämälle, hyläten kaikki varallisuuden ja luonnon tarjoamat edut.
-Hän näkee edeltäpäin onnettomuutensa, eikä tahdo sitä välttää; hän
-tuntee sen ja kituu sen taakan alla, eikä käytä hyväkseen niitä
-parannuskeinoja, joita hänelle lakkaamatta tarjotaan ja jotka minä
-hetkenä tahansa voisivat tehdä lopun hänen onnettomuudestaan.
-Hänellä on sanalla sanoen kahtaallinen luonne, missä ilmenee
-hyveiden ja paheiden sekoitus, hyvien tunteiden ja huonojen tekojen
-alituinen vastakohta. Sellainen on sen taulun pohja, jota kuvaan.
-Arvostelukykyiset ihmiset eivät suinkaan pitäne tämänluontoista
-teosta turhana työnä. Paitsi miellyttävän lukemisen tarjoamaa huvia
-lukija siitä löytää melkoisesti tapahtumia, jotka ovat omiansa tapoja
-parantamaan; ja mielestäni tekee yleisölle huomattavan palveluksen se,
-joka sitä opettaa, samalla huvittaen.
-
-Emme saata punnita siveyskäskyjä, ihmettelemättä, miten niitä
-samanaikuisesti pidetään arvossa ja laiminlyödään. Ja me haemme
-syytä tähän ihmissydämen nurinkurisuuteen, joka saattaa sen
-mieltymään hyvän ja täydellisen aatteisiin, joita se ei kuitenkaan
-käytännössä toteuta. Jos erityiseen henkiseen suuntaan kuuluvat
-ja erityisellä sivistysasteella olevat henkilöt tahtovat tutkia,
-mikä on heidän yksinäisten haaveilujensa yleisimpänä esineenä, on
-heidän helppo huomata, että ne melkein aina kohdistuvat johonkin
-siveelliseen kysymykseen. Heidän elämänsä suloisimmat hetket ovat
-ne, jotka he viettävät joko yksin tai ystävän seurassa vilpittömästi
-pohtien hyveen tenhovoimaa, ystävyyden tuottamaa suloisuutta, onnen
-saavuttamiskeinoja, sitä luonnollista heikkoutta, joka edentää onnesta,
-ja tämän heikkouden parannuskeinoja. Horatius ja Boileau mainitsevat,
-että sellainen pohdinta on heidän kuvittelemansa onnellisen elämän
-kauneimpia piirteitä. Mistä siis johtuukaan, että niin helposti
-syöksymme alas näistä ylhäisistä mietiskelyistä ja että niin pian
-jälleen joudumme arki-ihmisten tasolle? Ellen pahasti erehdy, on
-selitykseni, jonka tästä seikasta tuon esiin, täydelleen paljastava
-vakaumuksiemme ja toimintamme välisen ristiriidan: syy on se, että
-kaikki siveysohjeet ovat pelkkiä yleisiä ja epämääräisiä periaatteita,
-minkä vuoksi niitä on vaikea erikoisesti sovelluttaa tapojen ja tekojen
-yksityiskohtiin. Selvittäkäämme tämä seikka esimerkin avulla. Jalot
-sielut tuntevat, että lempeys ja inhimillisyys ovat rakastettavia
-hyveitä, ja ovat taipuvaiset niitä harjoittamaan; mutta kun toiminnan
-hetki saapuu, he usein epäröivät. Onkohan tämä todella oikea tilaisuus?
-Tunnetaanko sen oikea mittakaava? Eikö erehdytä esineen suhteen? --
-sadat vaikeudet kohoavat eteen. Pelätään joutua petkutetuksi, kun
-tahdotaan harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja armeliaisuutta, joutua
-heikon kirjoihin, jos osoittaudutaan liian helläksi ja tunteelliseksi;
-sanalla sanoen pelätään, että joko arvataan liian suuriksi tai
-laiminlyödään ne velvollisuudet, jotka liian himmeinä piilevät
-inhimillisyyden ja lempeyden yleiskäsityksessä. Tässä epävarmuudessa
-ainoastaan kokemus tai esimerkki saattavat järkevällä tavalla antaa
-sydämen taipumukselle määrätyn suunnan. Mutta kokemus on etu, jota
-ei suinkaan ole suotu jokaisen itselleen hankkia. Se riippuu eri
-tilanteista, joihin kohtalo meidät asettaa. Ainoastaan esimerkki
-saattaa tarjota ohjausta useille hyveen harjoittamisessa.
-
-Varsinkin tämänlaatuisille lukijoille teoksista sellaisista kuin tämä
-voi olla ääretöntä hyötyä, ainakin silloin, kun ne ovat kunniallisen
-ja arvostelukykyisen henkilön kirjoittamat. Jokainen esille tuotu
-tosiseikka on valonvälkähdys, on opetus, joka täydentää kokemusta;
-jokainen seikkailu on kaava, jonka mukaan voi itsensä muodostaa:
-tarvitsee ainoastaan sovelluttaa se omiin olosuhteisiinsa. Koko teos on
-siveysopillinen tutkielma, miellyttävästi käytäntöön sovitettuna.
-
-Joku ankara lukija kenties oudoksuu, että minun ikäiseni mies tarttuu
-kynään kuvatakseen kohtalon- ja lemmenseikkailuja. Mutta jos juuri
-esittämäni mietteet ovat päteviä, ne minua puolustavat; jos ne ovat
-vääriä, on erehdykseni oleva puolustukseni.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN OSA.
-
-
-
-
-Minun tulee siirtää lukija siihen elämäni aikaan, jolloin ensi kerran
-kohtasin ritari des Grieux'n. Se tapahtui noin puoli vuotta ennen
-lähtöäni Espanjaan. Vaikka harvoin erosin yksinäisyydestäni, saattoi
-kuitenkin huolenpitoni tyttärestäni minut joskus pienille matkoille,
-joita mahdollisuuden mukaan lyhensin.
-
-Olin kerran paluumatkalla Rouenista, jonne tyttäreni pyynnöstä olin
-lähtenyt Normandian parlamentissa valvomaan oikeusjuttua, mikä koski
-maa-omaisuutta, johon hänellä minun kauttani oli perintöoikeus
-äidinisäni puolelta. Olin paluumatkallani valinnut tien, joka kulkee
-Evreux'n kautta, mihin poikkesin ensimäiseksi yöksi, ja saavuin
-seuraavana päivänä päivällisaikaan Passy'hin, joka on siitä viiden tai
-kuuden peninkulman päässä. Hämmästyen näin saapuessani tähän kauppalaan
-sen asujanten levottomina häärivän. He syöksyivät ulos taloistaan,
-tulvien joukoittain kurjan ravintolan ovelle, jonka eteen kahdet
-katetut vaunut olivat pysähtyneet. Vielä valjaissa olevista hevosista,
-jotka näyttivät höyryävän väsymyksestä ja kuumuudesta, saattoi huomata,
-että nuo molemmat ajoneuvot juuri olivat saapuneet.
-
-Pysähdyin hetkeksi ottamaan selkoa siitä, mistä tuo sekasorto aiheutui;
-mutta sain varsin vähän selvitystä uteliaalta kansajoukolta, joka ei
-kiinnittänyt mitään huomiota kysymyksiini, vaan suuren epäjärjestyksen
-vallitessa yhä tunki majataloa kohti.
-
-Vihdoin ilmestyi ovelle eräs vartijasoturi, olalla kannatin ja
-muskettipyssy, ja minä viittasin häntä tulemaan luokseni ja kertomaan
-minulle tämän häiriötilan syyn.
-
--- Se ei ole mitään erinomaista, hyvä herra, hän virkkoi minulle. --
-Täällä on ainoastaan tusina ilotyttöjä, joita minä toverieni kanssa
-saatan Havre-de-Grâceen, mistä lähetämme heidät laivalla Amerikkaan.
-Heidän joukossaan on muutamia sievännäköisiä, ja tämä ilmeisesti
-kiihoittaa noiden kunnon maalaisten uteliaisuutta.
-
-Olisin jatkanut matkaani tämän selityksen saatuani, elleivät minua
-olisi pysäyttäneet erään vanhan naisen huudahdukset. Tämä astui ulos
-majatalosta lyöden yhteen käsiään ja huutaen, että se oli jotakin
-raakaa, jotakin, mikä herätti kauhua ja sääliä.
-
--- Mistä siis on kysymys? minä sanoin.
-
--- Voi, hyvä herra, menkääpä sisälle, hän vastasi, ja katsokaa, eikö
-tuo näky voi saattaa sydäntä pakahtumaan!
-
-Uteliaana astuin alas hevoseni selästä, jonka jätin renkini huostaan.
-Ainoastaan vaivoin ja sysien väkijoukkoa pääsin sisälle majataloon ja
-näin jotain sangen liikuttavaa.
-
-Noiden kahdentoista tytön joukossa, jotka vyötäisiltään olivat
-sidotut yhteen kuusittain, oli yksi, jonka katse ja kasvot niin
-vähän muistuttivat hänen tilaansa, että missä muissa oloissa tahansa
-olisin luullut häntä kaikkein ylhäisimpään säätyluokkaan kuuluvaksi
-henkilöksi. Hänen alakuloisuutensa, hänen likainen paitansa ja hameensa
-rumensivat häntä niin vähän, että minussa hänet nähdessäni heräsi
-kunnioitusta ja sääliä. Kuitenkin hän koetti kääntyä poispäin niin
-paljon kuin kahleensa sallivat, piiloittaakseen kasvonsa katsojien
-silmiltä. Hänen piiloittaumis-ponnistuksensa olivat niin luonnolliset,
-että ne näyttivät johtuvan kainoudentunteesta.
-
-Kun tämän onnettoman joukon kuusi vartijaa niinikään oli huoneessa,
-vein johtajan syrjään ja pyysin häneltä muutamia tietoja tämän kauniin
-tytön kohtalosta. Hän saattoi tehdä sen ainoastaan hyvin ylimalkaisesti.
-
--- Toimme hänet sairaala-vankilasta [Tämä sairaala oli Salpêtrière,
-johon irstaita naisia huonon elämän tähden vankeina suljettiin. Suom.],
-hän minulle virkkoi, -- poliisipäällikön määräyksestä. Ei näytä siltä,
-kuin olisi hänet sinne suljettu kiitettävien tekojen vuoksi. Moneen
-kertaan matkan kuluessa olen kysellyt hänen olojaan; mutta itsepäisesti
-hän on pysynyt vaiti. Mutta, vaikka minua ei ole käsketty säästämään
-häntä enempää kuin muita, en kuitenkaan saata olla hänestä vähän
-huolehtimatta, hän kun minusta tuntuu olevan hiukan parempi kuin muut
-toverinsa. Tuossa näette nuoren miehen, -- hän lisäsi -- joka paremmin
-kuin minä voisi antaa teille tietoja tämän naisen onnettomuuden syystä.
-Tämä nuori mies on seurannut häntä Parisista asti, tuskin hetkeäkään
-herkeämättä kyyneliä vuodattamasta. Varmaankin hän on hänen veljensä
-tai rakastajansa. --
-
-Käännyin sitä huoneen nurkkaa kohti, missä tuo nuori mies istui.
-Hän näytti vaipuneen syvään haaveilevaan mietiskelyyn: en ole ikinä
-nähnyt sen eloisampaa surun kuvaa. Hän oli hyvin yksinkertaisesti
-puettu, mutta heti ensi katseella huomasin miehen jalosukuiseksi ja
-sivistyneeksi. Lähestyin häntä, hän nousi, ja minä eroitin hänen
-silmissään, hänen piirteissään, kaikissa hänen liikkeissään jotain niin
-hienoa ja jaloa, että vaistomaisesti tunsin halua tehdä hänelle hyvää.
-
--- En mitenkään tahtoisi teitä häiritä, -- minä sanoin ja istuuduin
-hänen viereensä, -- mutta suostuisitteko tyydyttämään uteliaisuuttani
-tuohon kauniiseen naiseen nähden, joka ei suinkaan näy olevan luotu
-sitä surkeata tilaa varten, missä hänet näen?
-
-Hän vastasi minulle kohteliaasti, ettei voinut mainita tuon naisen
-nimeä itseänsä ilmaisematta, ja että hänellä oli painavat syynsä pysyä
-tuntemattomana.
-
--- Saatan kuitenkin sanoa teille, minkä nuo heittiöt hyvin tietävät,
--- hän jatkoi osoittaen vartijasotureita -- nimittäin, että tätä
-naista kohtaan tunnen niin rajun intohimoista rakkautta, että se tekee
-minut onnettomimmaksi ihmisistä. Olen Parisissa ponnistellut kaikki
-voimani hankkiakseni hänelle vapauden, mutta rukoukset, viekkaus ja
-väkivalta ovat olleet turhat. Olen siis päättänyt häntä seurata, vaikka
-hän menisi maailman ääriin. Aion astua laivaan hänen kanssaan, aion
-matkustaa Amerikkaan. Mutta ääretöntä julmuutta todistaa se, että nuo
-raukkamaiset konnat -- näin hän lisäsi tarkoittaen vartijasotureita --
-eivät tahdo sallia minun lähestyä häntä. Tarkoitukseni oli julkisesti
-käydä heidän kimppuunsa muutaman peninkulman päässä Parisista. Tätä
-varten olin tehnyt sopimuksen neljän miehen kanssa, jotka melkoisesta
-summasta olivat luvanneet auttaa minua. Nämä petturit jättivät minut
-oman onneni nojaan ja menivät matkoihinsa, vieden minun rahani
-mukaansa. Mahdottomuus onnistua väkivaltaa käyttämällä saattoi minut
-luopumaan aseista. Ehdoitin vartijasotureille, että ainakin sallisivat
-minun seurata mukana, tarjoten heille siitä palkintoa. Ansion himo
-taivutti heidät siihen suostumaan. Mutta joka kerta ovat he vaatineet
-maksua, kun ovat sallineet minun puhua lemmittyni kanssa. Kukkaroni on
-lyhyessä ajassa tyhjentynyt, ja kun ei minulla ole jälellä ainoatakaan
-ropoa, he raa'asti sysäävät minut takaisin, milloin astun askeleenkin
-häntä kohti. Ainoastaan muutama hetki sitten, kun huolimatta heidän
-uhkauksistaan rohkenin häntä lähestyä, he olivat kyllin röyhkeät
-ojentamaan pyssyjensä piipunsuut minua kohti. Tyydyttääkseni heidän
-ahneuttaan ja voidakseni jalan jatkaa matkaani, on minun pakko täällä
-myödä hevoskaakkini, jota tähänasti olen käyttänyt ratsuna.
-
-Vaikka hän näytti kertovan tätä jotenkin tyynesti, hän vuodatti
-kyyneliä lopettaessaan. Tämä seikkailu tuntui minusta mitä
-eriskummaisimmalta ja liikuttavimmalta.
-
--- En kiusaa teitä -- sanoin hänelle -- ilmaisemaan salaisuuttanne;
-mutta jos saatan teitä jollakin tavoin hyödyttää, tarjoan teille
-halukkaasti palvelustani.
-
--- Oi -- hän jatkoi -- en näe vähintäkään toivon välkettä. Minun on
-pakko alistua kohtaloni koko ankaruuteen. Lähden Amerikkaan. Siellä
-ainakin voin elää vapaasti sen henkilön kanssa, jota rakastan. Olen
-kirjoittanut eräälle ystävälleni, joka tulee lähettämään minulle hiukan
-rahaa Havre-de-Grâceen. Olen vaan pulassa, miten päästä sinne ja
-miten hankkia tälle olentoparalle -- tällöin hän katsoi surullisesti
-lemmittyynsä -- jotain huojennusta.
-
--- No hyvä -- minä sanoin. -- Minäpä autan teidät pulastanne. Tässä on
-vähän rahaa ja pyydän teitä ottamaan sen vastaan. Mieltäni pahoittaa,
-etten muulla tavalla voi teitä auttaa.
-
-Annoin hänelle neljä kultarahaa niin, etteivät vartijat sitä
-huomanneet. Sillä tiesin hyvin, että jos he olisivat tietäneet hänellä
-olevan tuon summan, he olisivat vaatineet auliudestaan suuremman
-maksun. Jopa mieleeni juolahti ryhtyä hieromaan kauppaa heidän
-kanssaan, hankkiakseni nuorelle rakastajalle oikeuden esteettömästi
-puhua lemmittynsä kanssa Havreen saakka. Viittasin johtajaa lähestymään
-ja esitin hänelle ehdoitukseni. Hän näytti häpeävän, huolimatta
-röyhkeydestään.
-
--- Älkää luulko, hyvä herra -- hän vastasi hämillään -- että me
-kiellämme häntä puhumasta tämän tytön kanssa; mutta hän tahtoisi
-alinomaa olla hänen vierellään. Se on meille epämukavaa, ja on
-kohtuullista, että hän saa maksaa tästä aiheuttamastaan epämukavuudesta.
-
--- No mitenkä paljon tarvitsisitte, jotta se ei teitä vaivaisi?
-
-Hän oli kyllin julkea vaatimaan minulta kahta kultarahaa. Annoin ne
-hänelle heti.
-
--- Mutta varokaa -- sanoin hänelle -- petkuttamasta, sillä aionpa
-jättää osoitteeni tälle nuorelle miehelle, niin että hän voi ilmoittaa
-minulle asian, ja olkaa varmat siitä, että minulla on keinoja teitä
-rangaista.
-
-Tämä siis maksoi minulle kuusi kultarahaa.
-
-Se kohteliaisuus ja vilpitön kiitollisuus, jota tuntematon nuori mies
-osoitti minua kiittäessään, vielä lisäksi vahvisti vakaumustani, että
-hän oli jalosukuinen ja ansaitsi anteliaisuuteni.
-
-Lausuin muutaman sanan hänen lemmitylleen, ennenkuin lähdin. Tämä
-vastasi minulle niin viehkeän ja miellyttävän vaatimattomasti,
-etten poistuessani malttanut olla syvästi aprikoimatta naisen
-arvoituksellista luonnetta.
-
-Palattuani yksinäisyyteeni, en saanut mitään tietoa tämän seikkailun
-myöhäisemmistä vaiheista. Kului lähes kaksi vuotta, jotka saattoivat
-minut kokonaan sen unohtamaan, kun sattuma tuotti minulle tilaisuuden
-perinpohjin tutustua kaikkiin sen yhteydessä oleviin asianhaaroihin.
-
-Olin juuri saapunut Lontoosta Calais'hen oppilaani, markiisi --n
-seurassa. Poikkesimme, ellei muistini petä, "Kultaisen Leijonan"
-ravintolaan, missä erityiset seikat pakoittivat meidät viipymään
-koko päivän ja seuraavan yön. Kulkiessamme iltapäivällä kaupungilla,
-luulin näkeväni saman nuoren miehen, jonka olin kohdannut Passyssa.
-Hän oli kurjissa vaatteissa ja paljoa kalpeampi kuin nähdessäni hänet
-ensi kerran. Kädessä hänellä oli vanha matkalaukku, hän kun juuri oli
-saapunut kaupunkiin. Mutta hänen kasvonsa olivat tavattoman kauniit,
-niin että ne muisti helposti, ja minä tunsin hänet heti jälleen.
-
--- Puhutelkaamme tuota nuorta miestä -- sanoin markiisille.
-
-Nuoren miehen ilo oli suurempi kuin mitä voin sanoin kuvata, kun hän
-puolestaan tunsi minut.
-
--- Oi, hyvä herra -- hän huudahti suudellen kättäni -- minulla on siis
-vielä kerta tilaisuus ilmaista teille ainainen kiitollisuuteni!
-
-Kysyin häneltä, mistä hän tuli. Hän vastasi saapuneensa meritietä
-Havre-de-Grâcesta, minne vähää aikaisemmin oli palannut Amerikasta.
-
--- Ettepä näy olevan erittäin rahoissanne, minä sanoin, menkää
-"Kultaisen Leijonan" ravintolaan, missä asun, tulen sinne hetken
-kuluttua teitä tapaamaan.
-
-Palasinkin sinne levottoman uteliaana saada tietää hänen onnettoman
-kohtalonsa yksityiskohdat ja hänen Amerikan-matkansa eri vaiheet.
-Tuhlailin hänelle ystävyydenosoituksia ja määräsin, ettei häneltä
-saanut puuttua mitään.
-
-Hän ei odottanut kehoitustani kertoa elämäntarinaansa.
-
--- Te kohtelette minua niin jalomielisesti -- hän virkkoi -- että
-pitäisin itseäni halpamaisen kiittämättömänä, jos teiltä mitään
-salaisin. Tahdon sentähden kertoa teille sekä onnettomuuteni ja tuskani
-että hairahdukseni ja häpeällisimmät heikkouteni. Olen varma siitä,
-että minua tuomitessanne ette voi olla minua surkuttelematta.
-
-Huomautan tässä, että kirjoitin hänen tarinansa melkein heti sen
-kuultuani, niin että lukija voi olla varma siitä, että tämä esitys on
-niin huolellinen ja totuudenmukainen kuin suinkin. Totuudenmukainen,
-sanon minä, niiden mietteiden ja tunteiden esittämistä myöten, jotka
-tuo nuori mies mitä hienoimmalla tavalla ilmilausui.
-
-Tässä siis seuraa hänen kertomuksensa, johon en tule sekoittamaan
-mitään, mikä ei ole hänestä alkuisin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olin seitsemäntoista-vuotias ja suoritin paraikaa loppuun
-filosofianopintojani Amiensissa, minne minut olivat lähettäneet
-vanhempani, joiden perhe on P--n ensimäisiä. Vietin niin vakaata ja
-säännöllistä elämää, että opettajani asettivat minut esikuvaksi
-koulussa. Enpä erityisesti ponnistellut ansaitakseni tätä kiitosta;
-mutta olen luonnostani lempeä ja hiljainen: harrastin opintoja
-taipumuksesta, ja minulle luettiin hyveeksi minussa ilmenevää
-synnynnäistä paheen kammoksumista. Syntyperäni, menestykseni opinnoissa
-ja muutamat miellyttävät ulkonaiset ominaisuudet olivat hankkineet
-minulle kaikkien kaupungin kunnon ihmisten tuttavuuden ja kunnioituksen.
-
-Suoritin julkisen tutkintoni, saaden osakseni niin yleistä kiitosta,
-että piispa, joka tutkintotilaisuudessa oli läsnä, kehoitti minua
-astumaan hengelliseen säätyyn, missä, sanoi hän, varmasti olin
-kunnostautuva enemmän kuin Maltalais-ritarikunnassa, jonka jäseneksi
-minun oli määrä vanhempieni päätöksen mukaan ruveta. Vanhempani
-antoivat minun jo kantaa tuon ritarikunnan ristiä ja ritari des
-Grieux'n nimeä. Loma-ajan tultua valmistauduin palaamaan isäni luo,
-joka oli luvannut pian lähettää minut akatemiaan.
-
-Ainoa suruni lähtiessäni Amiensista oli, että sinne jätin ystävän,
-johon alati olin ollut sydämellisesti kiintynyt. Hän oli minua
-muutamaa vuotta vanhempi. Me olimme saaneet kasvatuksemme yhdessä;
-mutta kun hänen perheensä varat olivat ylen niukat, oli hänen pakko
-astua hengelliseen säätyyn ja jäädä Amiensiin minun jälkeeni, siellä
-harjoittaakseen tämän kutsumuksensa vaatimia opintoja. Hänellä oli
-lukemattomia oivallisia ominaisuuksia. Kertomukseni kuluessa tulette
-tutustumaan parhaisiin näistä ja varsinkin intoon ja jalomielisyyteen
-ystävyydessä, mitkä voittavat kuuluisimmatkin vanhanajan esikuvat. Jos
-silloin olisin noudattanut hänen neuvojaan, olisin aina ollut hyveinen
-ja onnellinen. Jos ainakin olisin ottanut varteen hänen soimauksensa,
-olisin jo vajottuani siihen kuiluun, mihin intohimoni ovat minut
-syösseet, pelastanut jotain omaisuuteni ja maineeni haaksirikosta.
-Mutta hän ei ole korjannut vaivoistaan muuta hedelmää kuin surun nähdä
-niiden tehottomuuden, sekä ajoittaisen huonon palkan kiittämättömän
-henkilön puolelta, joka niistä loukkautui ja joka niitä piti
-tungettelevaisuutena.
-
-Olin määrännyt lähtöpäiväni Amiensista. Oi! miksi en asettanut sitä
-päivää aikaisemmaksi! Silloin olisin vielä vallan viattomana palannut
-isäni luo. Lähtöni edellisenä päivänä olimme kävelemässä ystäväni
-kanssa, jonka nimi oli Tiberge, ja näimme silloin kyytivaunujen
-saapuvan Arras'sta ja seurasimme niitä siihen majataloon, minne näillä
-oli tapana poiketa. Tämän tekomme ainoana vaikuttimena oli uteliaisuus.
-Vaunuista astui muutamia naisia, jotka heti poistuivat; mutta jälellä
-oli hyvin nuori nainen, joka jäi odottamaan pihalle, sillävälin kuin
-vanhanpuoleinen mies, joka näytti olevan hänen palvelijanaan, puuhaili
-matkatavaroiden purkamisessa ajoneuvoista. Tämä nuori nainen näytti
-minusta niin viehättävältä, että minä, joka en koskaan ollut ajatellut
-sukupuolten eroa enkä ollut katsellut naista tarkkaavaisesti, että
-minä, jonka vakavuutta ja pidättäytymistä kaikki olivat ihailleet,
-äkkiä olin haltioituneesti rakastunut. Luonteeni heikkouksia oli
-ääretön ujous ja herkkä hämille-joutuminen; mutta tämä heikkous ei
-nyt vähääkään minua pidättänyt, minä kun päinvastoin suoraan astuin
-sydämeni valtijattaren luo.
-
-Vaikka hän oli vielä nuorempi kuin minä, hän vastaanotti
-kohteliaisuuteni näyttämättä hämmästyneeltä. Kysyin, mikä hänet toi
-Amiensiin ja oliko hänellä siellä tuttavia. Hän vastasi minulle
-avomielisesti, että vanhempansa olivat lähettäneet hänet sinne, jotta
-hän rupeaisi nunnaksi luostariin. Rakkaus oli jo tehnyt minut niin
-tarkkanäköiseksi, vaikka se vasta hetken oli asustanut sydämessäni,
-että pidin tuota aietta pyyteideni kuoliniskuna. Puhuin hänelle
-tavalla, joka saattoi hänet oivaltamaan minun tunteeni, hän kun oli
-minua paljoa kokeneempi. Vastoin tahtoaan hänet lähetettiin luostariin,
-epäilemättä sentähden, että tahdottiin tukahduttaa hänen halunsa
-huvituksiin, joka jo oli näyttäytynyt ja joka myöhemmin on aiheuttanut
-kaikki hänen ja minun onnettomuudet. Koetin todistaa vääräksi
-vanhempien julmaa päätöstä kaikilla niillä perusteilla, jotka heräävä
-rakkauteni ja skolastinen kaunopuheisuuteni johtivat mieleeni. Hän ei
-teeskennellyt ankaruutta eikä vastahakoisuutta. Hetken vaiettuaan hän
-sanoi minulle, että täysin aavistin hänen tulevan onnettomuutensa,
-mutta että se ilmeisesti oli taivaan tahto, tämä kun ei suonut hänelle
-mitään keinoa välttää kohtaloaan. Hänen lempeä katseensa, se viehättävä
-surumielisyys, millä hän nämä sanat lausui, tai oikeammin kohtaloni
-voima, joka minua syöksi tuhoani kohti, ei sallinut minun hetkeäkään
-epäröidä vastaukseeni nähden. Minä vakuutin hänelle uhraavani elämäni
-vapauttaakseni hänet hänen vanhempiensa tyranniudesta ja saattaakseni
-hänet onnelliseksi, jos hän jossakin määrin tahtoi luottaa minun
-kunniaani ja siihen äärettömään hellyyteen, jota hän jo minussa
-herätti. Tätä tuumiessani olen tuhat kertaa ihmetellyt, mistä silloin
-sain niin paljon uskallusta ilmaista ajatukseni ja kuinka minun oli
-helppo sitä tehdä, mutta eipä Amoria kohotettaisi jumalaksi, ellei hän
-usein tekisi ihmeitä.
-
-Tuntematon kaunottareni tiesi hyvin, ettei minun iältäni olla
-pettureita; hän tunnusti, että jos minä löytäisin jonkun keinon
-hankkiakseni hänelle vapauden, hän olisi minulle kiitollinen enemmästä
-kuin elämästään. Vastasin hänelle, että olin valmis kaikkeen; mutta
-kun olin vailla riittävää kokemusta noin yhtäkkiä keksiäkseni keinoja
-häntä auttaakseni, niin turvauduin tähän ylimalkaiseen vakuutukseen,
-joka ei saattanut suuresti hyödyttää häntä eikä minua. Kun samassa
-hänen vanha vartija-palvelijansa oli tullut saapuville, olisivat minun
-toiveeni rauenneet, ellei hänellä olisi ollut kyllin älyä korvatakseen
-minun kekseliäisyyteni. Hämmästyin kun hän seuralaisensa saapuessa
-sanoi minua serkukseen ja olematta vähääkään hämillään virkkoi suuresti
-iloitsevansa tavatessaan minut täällä Amiensissa, minkä vuoksi hän
-tahtoi siirtää luostariin menonsa seuraavaan päivään, siten saadakseen
-huvin syödä illallista minun seurassani. Minä tajusin heti tämän juonen
-ja ehdoitin, että hän poikkeaisi asumaan majataloon, jonka isäntä,
-oltuaan kauan isäni ajurina, oli asettunut Amiensiin ja oli kokonaan
-käskettävänäni.
-
-Saatoin itse hänet sinne, enkä välittänyt siitä, että vanha palvelija
-itsekseen hieman murisi, ja että ystäväni Tiberge, joka ei ollenkaan
-käsittänyt tätä kohtausta, seurasi minua sanaakaan virkkamatta.
-Hän ei ollut kuullut meidän keskusteluamme, hän kun oli jäänyt
-kävelemään pihalle, sillä aikaa kuin minä kauniille mielitietylleni
-puhuin rakkaudesta. Pelkäsin Tibergen älyävän asianlaidan ja sain
-hänet poistumaan, pyytämällä häntä toimittamaan minulle erään asian.
-Saapuessani tuohon majataloon pääsin siis ilokseni yksin keskustelemaan
-sydämeni valtijattaren kanssa.
-
-Pian huomasin olevani paljoa kehittyneempi kuin olin luullutkaan.
-Sydämeni aukeni tuhansille mielihyväntunteille, joista minulla ei
-ollut ennen ollut aavistustakaan; suloinen lämpö levisi suoniini. Olin
-jonkunlaisessa haltioitumistilassa, joka hetkeksi herpaisi kieleni
-toiminnan, kuvastuen ainoastaan silmissäni.
-
-Neiti Manon Lescaut -- tämän hän sanoi olevan nimensä -- näytti
-hyvin tyytyväiseltä tähän sulonsa aiheuttamaan vaikutukseen. Luulin
-huomaavani, että hän oli yhtä suuren mielenliikutuksen valloissa kuin
-minä; hän tunnusti pitävänsä minua rakastettavana ja että ihastunein
-mielin tuntisi kiitollisuutta minua kohtaan, jos hankkisin hänelle
-vapauden. Hän tahtoi tietää, kuka minä olin, ja tämä tieto näytti
-lisäävän hänen suopeuttaan, hän kun, ollen alhaista syntyperää, ylpeili
-siitä, että oli valloittanut minun säätyiseni rakastajan. Aloimme
-neuvotella keinoista kuinka voisimme omistaa toinen toisemme.
-
-Paljon mietittyämme, huomasimme ainoaksi keinoksi paon. Täytyi
-välttää hänen matkalaisensa valppautta, tämä kun oli otettava
-huomioon, vaikka hän olikin ainoastaan palvelija. Sovimme, että minä
-yön aikana hankkisin kyytirattaat ja saapuisin tuohon majataloon
-varhain seuraavana aamuna, ennenkuin vanha palvelija oli noussut;
-lisäksi, että salaa lähtisimme pois ja matkustaisimme suoraa päätä
-Parisiin, missä heti saavuttuamme menisimme naimisiin. Minulla oli
-noin viisikymmentä hopeariksiä, jotka olivat pienten säästöjeni tulos;
-lemmitylläni oli jotenkin kaksi kertaa sama rahamäärä. Me kuvittelimme,
-kuin kokemattomat lapset ainakin, ettei tämä rahamäärä koskaan ollut
-loppuva, ja yhtä paljon luotimme muiden toimenpiteidemme onnistumiseen.
-
-Syötyäni illallista suuremmalla mielihyvällä kuin koskaan ennen,
-lähdin tuumaamme toimeenpanemaan. Valmistukseni olivat sitä helpommat,
-kun tarkoitukseni oli ollut seuraavana päivänä palata isäni luo ja
-tavarani siis jo olivat koossa. Minun oli siis vallan helppo kulettaa
-matkalaukkuni ja varata matkarattaat kello viideksi seuraavana aamuna,
-johon aikaan kaupungin portit arvatenkin jo olivat auki. Mutta
-ilmaantui este, jota en ollenkaan ollut odottanut, ja joka oli vähällä
-kokonaan tehdä tyhjäksi tuumani.
-
-Vaikka Tiberge oli minua ainoastaan kolmea vuotta vanhempi, oli hän
-älyltään kypsynyt ja elintavoiltaan hyvin säännöllinen; hän piti
-minusta tavattoman paljon. Kun Tiberge näki tuon sievän neiti Manonin,
-ja minun halukkaisuuteni seurata tätä naista, ja kun hän lisäksi oli
-huomannut intoni vapautua hänestä poistamalla hänet luotani, kaikesta
-tästä hän alkoi hieman aavistaa rakkauttani. Hän ei ollut uskaltanut
-palata majataloon, peläten loukkaavansa minua paluullaan; mutta hän
-oli mennyt odottamaan minua asuntooni, missä tapasin hänet palatessani
-sinne, huolimatta siitä, että kello jo oli kymmenen illalla. Hänen
-sielläolonsa minua suututti. Hän huomasi oitis, miten pakolliseen
-tilaan se minut saattoi.
-
--- Olen varma siitä -- hän peittelemättä virkkoi -- että haudot
-mielessäsi jotain tuumaa, jonka tahdot minulta salata; näen sen
-ilmeestäsi.
-
-Vastasin hänelle jotenkin jyrkästi, etten ollut velvollinen tekemään
-hänelle tiliä kaikista tuumistani.
-
--- Eipä niin -- hän vastasi; -- mutta olet aina kohdellut minua
-ystävänä, ja tämän nojalla ansaitsen hieman luottamusta ja
-avomielisyyttä.
-
-Hän kehoitti minua niin hartaasti ja kauan ilmaisemaan salaisuuttani,
-että minä, joka en koskaan ollut salannut häneltä mitään, täydelleen
-tunnustin rakastuneeni. Hän kuuli tunnustukseni kasvoissaan tyytymätön
-ilme, joka pani minut vapisemaan. Kaduin etenkin varomattomuuttani
-ilmaista hänelle pakotuumani. Hän sanoi olevansa niin vilpitön
-ystäväni, ettei saattanut olla tarmokkaasti vastustamatta aiettani,
-ja tahtovansa ensin esittää minulle kaikki järkisyyt, jotka olisivat
-omiaan kääntämään mieleni pois tuosta yrityksestä; mutta hän lisäsi
-ilmoittavansa asian henkilöille, jotka varmasti voisivat sen estää,
-ellen luopuisi tästä onnettomasta päätöksestä. Sitten hän piti minulle
-vakavan nuhdesaarnan, jota kesti neljännestunnin ja joka sekin päättyi
-uhkaukseen ilmiantaa minut, ellen lupautunut käyttäytymään viisaammin
-ja järkevämmin.
-
-Olin epätoivoissani siitä, että näin turhanpäiten olin ilmaissut
-aikeeni. Mutta kun rakkaus parin kolmen tunnin kuluessa oli
-erinomaisesti avannut henkiset kykyni, panin merkille, etten ollut
-hänelle ilmaissut aikovani toteuttaa tuumani jo seuraavana aamuna, ja
-päätin pettää hänet verukkeen avulla.
-
--- Tiberge, sanoin hänelle, olen tähänasti pitänyt sinua ystävänäni
-ja olen tahtonut koetella sinua tällä luottamuksella. On totta, että
-rakastan, siinä en ole sinua pettänyt; mutta mitä tulee pakooni, ei
-se ole yritys, johon sokeasti voi ryhtyä. Tule luokseni huomisaamuna
-kello yhdeksän; silloin saat, jos suinkin mahdollista, nähdä
-lemmittyni, ja silloin voit päättää, ansaitseeko hän, että ryhdyn tähän
-toimenpiteeseen hänen tähtensä.
-
-Tiberge lähti luotani, moneen kertaan vakuuttaen ystävyyttään.
-
-Käytin yön järjestääkseni asiani, ja lähdin päivän sarastaessa neiti
-Manonin majataloon, missä tapasin hänet minua odottamassa. Hän istui
-kadunpuoleisen ikkunan ääressä, niin että heti minut huomattuaan tuli
-itse avaamaan oven. Poistuimme melutta talosta. Hänellä ei ollut muita
-matkatavaroita kuin liinavaatteensa, jotka minä otin kantaakseni.
-Kääsit odottivat valmiina matkalle: poistuimme viipymättä kaupungista.
-
-Myöhemmin kerron, miten Tiberge menetteli, huomattuaan, että minä olin
-hänet pettänyt. Hänen intonsa ei silti ollut vähemmin palava. Saatte
-nähdä, kuinka pitkälle hän siinä meni ja kuinka runsaasti minun pitäisi
-vuodattaa kyyneliä ajatellessani, minkä palkan hän siitä sai.
-
-Meidän oli niin kova kiire päästä eteenpäin, että saavuimme Saint
-Denis'hin ennen yötä. Olin ratsain kiitänyt kääsien vieressä,
-minkä vuoksi emme olleet voineet keskustella muulloin kuin hevosia
-vaihtaessamme; mutta huomatessamme olevamme niin lähellä Parisia,
-nimittäin melkein turvassa, maltoimme nauttia virvokkeita, sillä emme
-olleet mitään syöneet Amiensista lähdettyämme. Vaikka minä olinkin
-kovin rakastunut Manoniin, hän vakuutti minulle olevansa minuun yhtä
-rakastunut. Saatoimme niin vähän hillitä hyväilyjämme, ettemme edes
-malttaneet odottaa, kunnes olisimme olleet yksin. Kyyditsijämme ja
-majatalon isännät katselivat meitä ihmetellen, ja huomasin heidän
-hämmästyksensä, kun näkivät kaksi meidänikäistä nuorta ihmistä, jotka
-tuntuivat rakastavan toisiansa raivoihin asti.
-
-Unhoitimme aviotuumamme Saint Denis'ssa, loukkasimme kirkon oikeudet,
-ja huomaamattamme tuli meistä aviopari. Epäilemättä minä, joka
-luonteeltani olen hellä ja vakaa, olisin elinikäni ollut onnellinen,
-jos Manon olisi ollut minulle uskollinen. Kuta enemmän opin häntä
-tuntemaan, sitä enemmän uusia miellyttäviä ominaisuuksia huomasin
-hänessä. Hänen henkevyytensä, sydämensä, lempeytensä ja kauneutensa,
-muodostivat niin vahvan ja viehättävän siteen, että olisin pitänyt
-täydellisenä onnenani aina saada olla sen kahlehtimana. Kauhea
-vaihtuvaisuus! Se, mikä aiheuttaa epätoivoni, olisi voinut tuottaa
-minulle onneni. Minusta on tullut kaikkein onnettomin ihmisistä juuri
-sen järkähtämättömän vakavuuden vuoksi, josta minun oli oikeus odottaa
-kohtalaista suloisinta ja täydellisintä rakkaudenpalkkaa.
-
-Vuokrasimme Parisissa kalustetun huoneen; se oli V:n kadun varrella
-ja onnettomuudekseni kuuluisan yleisvuokraajan, herra de B:n
-asunnon viereisessä talossa. Kului kolme viikkoa, joiden aikana
-intohimoni oli siihen määrin täyttänyt mieleni, että olin varsin
-vähän ajatellut perhettäni ja sitä surua, jota isäni varmaankin oli
-tuntenut poissaoloni johdosta. Mutta kun minun elintavoissani ei ollut
-ollenkaan irstaisuutta ja Manonkin käyttäytyi hyvin säädyllisesti,
-oli yhdessäolomme levollisuus omiaan vähitellen palauttamaan mieleeni
-velvollisuuden tunteen.
-
-Päätin, jos suinkin mahdollista, tehdä sovinnon isäni kanssa.
-Rakastajattareni oli niin miellyttävä, etten ollenkaan epäillyt,
-että hän tekisi edullisen vaikutuksen isääni, jos minulle vaan olisi
-tarjoutunut tilaisuus näyttää isälleni, miten älykäs ja säädyllinen
-hän oli. Sanalla sanoen olin kyllin itserakas luulemaan, että isältäni
-olin saava luvan naida Manonin, huomattuani turhaksi naida hänet ilman
-isäni suostumusta. Ilmaisin Manonille tämän tuuman ja selitin hänelle,
-että paitsi rakkautta ja velvollisuutta, siihen saattoi olla pakkokin,
-varamme kun olivat melkoisesti kuivuneet kokoon ja minulle kun alkoi
-selvitä, että ne eivät olleet tyhjentymättömät.
-
-Manon otti tämän ehdoituksen kylmästi vastaan. Mutta ne vaikeudet,
-jotka hän toi esiin, johtuivat yksistään hänen hellyydestään ja pelosta
-menettää minut siinä tapauksessa, ettei isäni olisi suostunut tuumaamme
-saatuaan tietää olopaikkamme, ja sentähden en vähääkään aavistanut sitä
-julmaa iskua, jota minulle valmistauduttiin antamaan. Huomauttaessani
-uhkaavasta taloudellisesta hädästä, hän vastasi, että meillä vielä
-riitti varoja muutaman viikon ajaksi, ja että hän sitten oli saava
-apua eräiltä maalla asuvilta ystävällisiltä sukulaisilta, joille aikoi
-kirjoittaa. Hän lievensi kieltoaan niin hellillä ja intohimoisilla
-hyväilyillä, että minä, jonka elämän hän kokonaan täytti, ja joka
-en vähääkään epäillyt hänen sydäntään, hyväksyin kaikki hänen
-vastaväitteensä ja päätöksensä.
-
-Olin luovuttanut hänelle varojemme käyttöoikeuden ja antanut hänelle
-toimeksi maksaa tavalliset kulumme. Kohta huomasin, että pöytämme oli
-runsaammin varustettu ja että Manon oli hankkinut itselleen muutamia
-melkoisen kalliita koristeita. Hyvin tietäen, että meillä enää tuskin
-oli jälellä kymmenen tai viisitoista pistolia, huomautin hänelle
-ihmetteleväni tätä varallisuutemme ilmeistä lisääntymistä. Nauraen hän
-pyysi minua rauhoittumaan.
-
--- Lupasinhan sinulle, -- hän sanoi, -- hankkia varoja.
-
-Rakastin häntä liian vilpittömästi, voidakseni ensi kiireessä käydä
-levottomaksi.
-
-Eräänä päivänä, lähdettyäni iltapäivällä kaupungille ja ilmoitettuani
-viipyväni poissa tavallista kauemmin, hämmästyin palatessani siitä,
-että minun täytyi odottaa oven takana pari kolme minuuttia. Meillä ei
-ollut muuta palvelusväkeä kuin nuori palvelijatar, joka oli melkein
-meidän ikäisemme. Kun hän tuli avaamaan, kysyin häneltä, miksi hän oli
-viipynyt niin kauan. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, ettei ollut
-kuullut minun kolkutustani. En ollut kolkuttanut muuta kuin kerran;
-sanoin hänelle:
-
--- Mutta jos et kuullut minun kolkuttavan, miksi siis tulit avaamaan?
-
-Tämä kysymys saattoi hänet niin hämilleen, että hän, jolla ei ollut
-tarpeeksi mielenmalttia vastatakseen, purskahti itkuun, vakuuttaen
-minulle, ettei se ollut hänen syynsä, vaan että rouva oli kieltänyt
-avaamasta ovea, ennenkuin herra de B. oli poistunut toisia,
-sänkykamarin puolella olevia rappuja myöten. Jouduin tästä siihen
-määrin pois suunniltani, ettei minulla ollut voimia astua sisään
-asuntooni. Päätin taas palata kadulle, sanoen syyksi jotain asiaa, ja
-käskin palvelustytön sanoa emännälleen, että olin palaava heti, mutta
-kielsin häntä mainitsemasta puhuneensa herra de B:stä.
-
-Hämmennykseni oli niin raju, että vuodatin kyyneliä astuessani alas
-rappuja, vielä tietämättä, mistä tunteesta ne johtuivat. Poikkesin
-lähimpään kahvilaan, istuuduin pöydän ääreen ja nojasin pääni molempiin
-käsiin, saadakseni selville, mitä liikkui sydämessäni. En rohjennut
-muistella mitä juuri olin kuullut; tahdoin pitää sitä kuulohäiriönä, ja
-pari kolme kertaa olin vähällä lähteä takaisin asuntooni, ilmaisematta
-mitään huomanneeni. Minusta tuntui niin mahdottomalta, että Manon olisi
-minua pettänyt, että pelkäsin tekeväni hänelle vääryyttä epäluulollani.
-Jumaloin häntä, se oli päivän selvää; en ollut antanut hänelle enempiä
-rakkaudentodisteita kuin hän minulle -- miksi siis syyttäisin häntä
-vähemmästä vilpittömyydestä ja uskollisuudesta? Mitä syytä hänellä
-olisi voinut olla minua pettää? Olihan siitä vaan kolme tuntia, kun
-hän viimeksi oli tuhlaillut minulle mitä hellimpiä hyväilyjään ja kun
-oli vastaanottanut niitä minulta mitä lämpimimmin; enhän tuntenut sen
-paremmin omaa sydäntäni kuin hänen sydäntään.
-
--- Ei, ei, -- minä virkoin itsekseni -- ei ole mahdollista, että Manon
-minua pettäisi! Hän tietää varsin hyvin, että minä elän ainoastaan
-häntä varten, hän tietää liian hyvin, että häntä jumaloin! Siinä ei
-totisesti ole syytä minua vihata!
-
-Kuitenkin herra de B:n käynti ja salainen poistuminen tuotti minulle
-päänvaivaa. Muistin lisäksi Manonin pienet ostokset, joihin mielestäni
-silloisten varojemme ei olisi pitänyt riittää. Tämä näytti viittaavan
-uuden rakastajan anteliaisuuteen ja tuo Manonin osoittama luottamus
-apulähteisiin, jotka olivat minulle tuntemattomat. Minun oli vaikea
-niin monelle arvoitukselle antaa niin suotuisaa selitystä, kuin
-sydämeni olisi halunnut.
-
-Toiselta puolen tuskin ollenkaan olin menettänyt häntä näkyvistäni
-Parisissa ollessamme. Toimet, kävelyt, huvit olivat aina olleet meillä
-yhteiset; hyvä Jumala! hetkenkin ero oli kovasti meitä surettanut!
-Täytyihän meidän alinomaa vakuuttaa toisillemme, että rakastimme
-toisiamme. Muuten olisimme menehtyneet levottomuuteen. Vaivoin saatoin
-siis kuvitella ainoatakaan hetkeä, jolloin Manon olisi kääntänyt
-huomionsa toiseen kuin minuun.
-
-Lopulta luulin löytäneeni tämän salaperäisen seikan selityksen.
-Herra de B. -- näin ajattelin itsekseni -- on mies, jolla on suuret
-liikeasiat ja laajat liikesuhteet; kaiketi Manonin sukulaiset ovat
-kääntyneet tämän miehen puoleen lähettääkseen Manonille hiukan
-rahoja. Ehkä Manon jo on saanut niitä häneltä; ehkä hän tänään tuli
-tuomaan niitä lisää. Epäilemättä Manon on huvikseen salannut asian
-minulta, valmistaakseen minulle miellyttävän yllätyksen. Kenties hän
-olisi puhunut minulle siitä, jos olisin mennyt sisälle niin kuin
-tavallisesti, sensijaan että tulin tänne kiusaamaan itseäni. Hän ei
-enää tule pitämään sitä salaisuutena, kun itse puhun hänelle siitä.
-
-Tämä käsitys pääsi minussa siihen määrin vallalle, että se melkoisesti
-lievensi alakuloisuuttani. Palasin oitis asuntooni. Suutelin Manonia
-hellästi kuten tavallisesti. Hän vastaanotti minut erittäin hyvin.
-Alussa minua halutti ilmaista hänelle olettamukseni, joita pidin
-entistään varmempina; mutta pidättäydyin siitä toivoen, että hän
-kenties ennättäisi edelleni kertomalla minulle kaiken, mitä oli
-tapahtunut.
-
-Illallinen oli valmis. Istuuduin pöytään ylen iloisena; mutta meidän
-välillämme olevan kynttilän valossa luulin huomaavani surullisuutta
-rakkaan lemmittyni kasvoissa ja silmissä. Tämä ajatus herätti minussa
-samanlaista mielialaa. Huomasin, että hän kohdisti katseensa minuun
-toisin kuin tavallisesti. En voinut eroittaa, oliko se rakkautta
-vai sääliä, vaikka se tuntui minusta lempeältä ja kaihonomaiselta
-tunteelta. Katselin häntä tarkkaavaisesti; ja ehkä hänen oli yhtä
-vaikea katseistani arvata sydämeni tilaa. Emme osanneet puhua emmekä
-syödä. Lopulta näin kyyneliä hänen kauneissa silmissään: petollisia
-kyyneliä!
-
--- Oi Jumalani! -- minä huudahdin -- sinä itket, rakas Manonini; sinä
-olet huolissasi kyyneliin asti, etkä virka minulle sanaakaan huolistasi.
-
-Hän vastasi minulle ainoastaan muutamin huokauksin, jotka lisäsivät
-levottomuuttani. Nousin vavisten; vannotin häntä rakkauden koko
-hartaudella ilmaisemaan kyyneltensä syyn: vuodatin niitä itsekin,
-pyyhkiessäni hänen kyyneliään; olin pikemmin kuollut kuin elävä.
-Raakalainen olisi heltynyt suruni ja ahdistukseni ilmauksista.
-
-Näin kiinnittäessäni koko huoleni ja huomioni häneen, kuulin useiden
-henkilöiden askelten kolinaa, jotka astuivat ylös rappuja. Ovelle
-kolkutettiin hiljaa. Manon suuteli minua, tempautui irti käsivarsistani
-ja riensi joutuin makuuhuoneeseen, jonka oven heti sulki jälkeensä.
-Kuvittelin, että hän, jonka puku oli hiukan epäjärjestyksessä, tahtoi
-piiloittautua niiden vieraiden katseilta, jotka olivat kolkuttaneet.
-Menin itse avaamaan.
-
-Tuskin olin avannut oven, kun minuun tarttui kolme miestä, jotka
-tunsin isäni palvelijoiksi. He eivät tehneet minulle väkivaltaa; mutta
-kaksi heistä piti kiinni käsivarsistani, ja kolmas tutki taskuni,
-joista veti esille pienen tikarin, ainoan aseen, joka minulla oli. He
-pyysivät minulta anteeksi, että heidän oli pakko osoittaa tällaista
-epäkunnioitusta minua kohtaan; he sanoivat suoraan, niinkuin olikin,
-menettelevänsä näin isäni käskystä ja että vanhempi veljeni odotti
-minua alhaalla vaunuissa. Olin niin tyrmistynyt, että annoin viedä
-itseni vastustamatta ja vastaamatta. Veljeni odotti minua todella.
-Minut pantiin istumaan vaunuihin hänen viereensä, ja ajuri, joka oli
-saanut määräyksensä, kyyditsi meidät täyttä laukkaa Saint-Denis'hin.
-Veljeni syleili minua hellästi, mutta ei puhunut minulle sanaakaan,
-niin että minulla oli tarpeeksi aikaa ja tilaisuutta ajatella
-onnettomuuttani. Aluksi se näytti minusta niin synkältä, etten
-huomannut vähintäkään valonvälkettä. Minut oli julmasti petetty; mutta
-kuka sen oli tehnyt? Tiberge oli ensimäinen, joka johtui mieleeni.
-
--- Petturi! -- mutisin itsekseni. -- Hetkesi ovat luetut, jos
-epäluuloni on oikeutettu.
-
-Otin kuitenkin huomioon, ettei hän tuntenut olinpaikkaani ja ettei
-sitä siis ollut voitu saada tietää häneltä. Syyttää Manonia -- sitä
-ei sydämeni uskaltanut. Tuo tavaton alakuloisuus, joka oli näyttänyt
-melkein masentavan häntä, hänen kyyneleensä, hellä suudelma, jonka
-hän oli antanut minulle vetäytyessään sisähuoneeseen -- kaikki tämä
-tuntui minusta tosin arvoitukselta; mutta tunsin olevani halukas
-selittämään sitä yhteisen onnettomuutemme aavistukseksi; ja ollessani
-epätoivoissani siitä sattumasta, joka oli temmannut minut pois hänen
-luotaan, olin kyllin herkkäluuloinen kuvittelemaan, että hän oli minua
-vielä surkuteltavampi.
-
-Pohdintani tuloksena oli se vakaumus, että jotkut tuttavani olivat
-nähneet minut Parisin kaduilla ja olivat ilmoittaneet asian isälleni.
-Tämä ajatus lohdutti minua. Luulin suoriutuvani pulasta saamalla
-vastaanottaa isältäni joitain nuhteita, ehkä jotain kuritustakin.
-Päätin kestää ne kärsivällisesti ja luvata kaikki, mitä ikinä minulta
-vaadittiin, siten helpommin päästäkseni mitä pikimmin palaamaan
-Parisiin rakkaan Manonini iloksi ja onneksi.
-
-Ennen pitkää saavuimme Saint-Dehis'hin. Veljeni, joka ihmetteli
-vaiteliaisuuttani, luuli sen johtuvan pelosta. Hän rupesi minua
-lohduttelemaan ja vakuutti minulle, ettei minulla ollut mitään syytä
-pelätä isäni ankaruutta, kunhan vaan olin taipuvainen alistumaan,
-palaamaan velvollisuuteni tielle ja ansaitsemaan hänen minua kohtaan
-tuntemaansa hellyyttä. Hän antoi minun olla yötä Saint-Denis'ssä, mutta
-pani, varovasti kyllä, nuo kolme palvelijaa nukkumaan minun huoneeseeni.
-
-Kipeää haikeutta tuotti minulle se seikka, että nyt vietin yöni samassa
-majatalossa, mihin olin poikennut Manonin kanssa tullessani Amiensista
-Parisiin. Isäntä, ja palvelijat tunsivat minut ja arvasivat heti,
-kuinka asiani oikeastaan olivat. Kuulin isännän sanovan:
-
--- Kas vaan! Se on tuo kaunis nuori herra, joka matkusti tästä kuusi
-viikkoa sitten pienen neidin kera, jota niin suuresti rakasti. Kuinka
-tuo tyttö oli viehättävä! Ja kuinka nuo lapsi-parat hyväilivät
-toisiaan! Hitto vieköön, onpa vahinko, että heidät on eroitettu.
-
-En ollut kuulevinani mitään, ja näyttäydyin niin vähän kuin suinkin.
-
-Veljelläni oli Saint-Denis'ssä kaksi-istuimiset kääsit, joissa lähdimme
-matkaan varhain seuraavana aamuna, ja saavuimme kotiin seuraavan
-päivän iltana. Veljeni meni ensin isäni puheille, saattaakseen hänet
-minulle suopeaksi kertomalla, kuinka nöyrästi olin antanut viedä
-itseni pois, niin että isäni vastaanotti minut vähemmin ankarasti kuin
-olin odottanut. Isäni tyytyi lausumaan minulle yleisiä soimauksia
-hairahduksestani lähteä luvatta pois. Mitä tulee lemmittyyni, hän
-sanoi, että hyvin olin ansainnut sen, mitä oli tapahtunut, kun olin
-antautunut tuntemattoman naisen käsiin; että hänellä oli ollut paremmat
-ajatukset minun älykkyydestäni; mutta että hän toivoi tämän pienen
-seikkailun tekevän minusta viisaamman. Otin tämän puheen varteen
-ainoastaan mikäli se koski minun tuumiani. Kiitin isääni hänen
-hyvyydestään antaa minulle anteeksi ja lupasin siitälähin käyttäytyä
-kuuliaisemmin ja säännöllisemmin. Sydämeni pohjassa riemuitsin, sillä
-siitä päättäen, miten asiat nyt kehittyivät, en ollenkaan epäillyt,
-että olin pääsevä salaa poistumaan kotoa jo ennen aamun koittoa.
-
-Istuttiin illallispöytään; ja minua pilkkailtiin Amiensissa
-saavuttamani valloituksen ja muka uskollisen rakastajattareni
-seurassa toimeenpanemani paon johdosta. En ollut millänikään näistä
-pistosanoista, jopa olin mielissäni, että sain puhua siitä, mikä
-lakkaamatta askaroi ajatuksissani. Mutta muutamat isäni lausumat sanat
-saattoivat minut seuraamaan hänen puhettaan mitä tarkkaavaisimmin. Hän
-puhui petoksesta ja palveluksesta, jonka herra de B. oli tehnyt omaa
-etuaan valvoen. Tyrmistyin kuullessani hänen mainitsevan tämän nimen,
-ja pyysin nöyrästi häntä selittämään asian tarkemmin. Isäni kääntyi
-veljeni puoleen kysyen, eikö hän ollut kertonut minulle koko juttua.
-Veljeni vastasi, että minä olin tuntunut hänestä niin levolliselta
-matkalla, ettei hän ollut katsonut minun tarvitsevan tätä lääkettä,
-parantuakseni mielettömyydestäni. Huomasin isäni epäröivän, tulisiko
-hänen selvittää asia täydelleen. Mutta minä rukoilin häntä niin
-hellittämättä, että hän suostui pyyntööni tai pikemmin musersi minut
-kertomuksista mitä hirvittävimmällä.
-
-Ensin hän kysyi minulta, olinko koko ajan ollut niin yksinkertainen,
-että uskoin lemmittyni todella rakastavan minua. Vastasin rohkeasti,
-että olin siitä varma, -- ettei mikään voinut saattaa minua sitä
-vähääkään epäilemään.
-
--- Ha, ha haa! -- hän nauroi täyttä kurkkua -- tuo on mainiota! Olet
-sinä koko hölmö, ja minua huvittaa panna merkille mielentilasi.
-On suuri vahinko antaa sinun tulla Maltan-ritariston jäseneksi,
-kun sinulla on niin suuret edellytykset tulla kärsivälliseksi ja
-vaatimattomaksi aviomieheksi.
-
-Samaan tapaan hän moneen kertaan ivaili niin sanottua typeryyttäni ja
-herkkäuskoisuuttani.
-
-Kun en virkkanut mitään, hän lopulta huomautti, että Manon, mikäli
-hän saattoi arvioida Amiensista lähtömme jälkeen kulunutta aikaa, oli
-rakastanut minua noin kaksitoista päivää.
-
--- Sillä -- näin hän jatkoi -- tiedän sinun lähteneen Amiensista viime
-kuun 28:na päivänä; nyt meillä on tämän kuun 29:s päivä; siitä on
-yksitoista päivää, kun herra de B. kirjoitti minulle; oletan, että hän
-tarvitsi viikon päivät täydelleen tutustuakseen rakastajattareesi. Jos
-siis vähentää yksitoista ja kahdeksan noista kolmestakymmenestäyhdestä
-päivästä, jotka ovat edellisen kuun 28:nnen ja tämän kuun 29:nnen
-päivän välillä, jää osapuilleen kaksitoista päivää.
-
-Tämän jälkeen naurunhohotukset alkoivat uudelleen. Kuuntelin tätä
-kaikkea sydämessä kouristus, jota en luullut jaksavani kestää tämän
-surullisen ilveilyn loppuun asti.
-
--- Kuule siis, -- jatkoi isäni -- kun et sitä vielä näy tietävän,
-että herra de B. on valloittanut prinsessasi sydämen, sillä hän pitää
-minua pilanaan, luullessaan voivansa saada minut uskomaan, että hän
-epäitsekkäästi tahtoessaan minulle tehdä palveluksen on riistänyt tuon
-naisen sinulta. Mieheltä sellaiselta kuin hän, joka muuten ei edes
-minua tunne, muka pitäisi odottaa niin jaloa mieltä! Tuolta naikkoselta
-hän on saanut tietää, että sinä olet minun poikani; ja raivatakseen
-sinut pois tieltään, hän kirjeessä ilmoitti minulle olinpaikkasi ja
-miten irstasta elämää vietit, huomauttaen minulle, että vaadittiin
-väkivaltaista menettelyä, jos mieli saada sinut käsiinsä. Hän tarjoutui
-antamaan minulle keinoja, joiden avulla voisin käydä sinuun käsiksi,
-ja hänen rakastajattarensa auliutta saamme kiittää siitä, että veljesi
-sai sinut yllätetyksi. Onnittele nyt itseäsi siitä, että voittoriemusi
-kesti niin kauan. Osaat valloittaa koko pian, ritari, mutta et osaa
-säilyttää valloituksiasi.
-
-Voimani eivät riittäneet kauempaa kestämään puhetta, jonka jokainen
-sana oli lävistänyt sydämeni. Nousin pöydästä, enkä ollut astunut
-neljää askelta lähteäkseni ruokasalista, kun kaaduin lattialle
-tajuttomana. Minut saatiin pian takaisin tajuihin. Avasin silmäni,
-antaakseni kyynelteni tulvia, ja suun, päästääkseni ilmoille mitä
-surkeimpia ja sydäntä vihlovimpia valituksia. Isäni, joka aina on
-minua hellästi rakastanut, pani koko hellyytensä liikkeelle minua
-lohduttaakseen. Kuuntelin häntä, mutta en käsittänyt hänen puhettaan.
-Heittäydyin maahan ja halasin hänen polviansa; rukoilin häntä kädet
-ristissä, että hän antaisi minun lähteä Parisiin pistämään tikarilla
-kuoliaaksi herra de B:n.
-
--- Ei -- huudahdin -- hän ei ole voittanut Manonin sydäntä, hän on
-hurmannut häntä taialla tai myrkyllä, kenties hän väkisin on vallannut
-hänet. Manon rakastaa minua, tiedänhän sen varmasti. Varmaankin tuo
-mies on häntä uhannut tikari kädessä, pakoittaakseen hänet hylkäämään
-minut. Mitä kaikkea hän lieneekään tehnyt riistääkseen minulta niin
-kauniin rakastajattaren? Oi Jumalani, Jumalani! olisiko mahdollista,
-että Manon olisi minut pettänyt ja että hän olisi lakannut minua
-rakastamasta!
-
-Minä kun alinomaa puhuin pikaisesta palaamisestani Parisiin ja kun
-lisäksi tuon tuostakin sitä varten nousin, isäni käsitti hyvin, ettei
-mikään voinut minua pidättää ollessani sellaisen mielenkiihoituksen
-valloissa. Hän vei minut yläkerrassa olevaan huoneeseen, johon jätti
-luokseni kaksi palvelijaa minua vartioimaan. En ollenkaan voinut
-hallita itseäni. Olisin tahtonut antaa tuhat elämää, jos olisin
-saanut olla Parisissa vaan neljännestunninkaan. Ymmärsin, että kun
-niin suoraan olin ilmaissut ajatukseni, ei minun sallittu lähteä
-huoneesta. Katseillani mittelin ikkunoiden korkeutta maasta. Kun en
-huomannut mitään mahdollisuutta sitä tietä päästä pakenemaan, käännyin
-sävyisästi molempien palvelijain puoleen. Lupasin tuhansin valoin
-kerran perustavani heidän onnensa, jos he suostuisivat pakooni. Minä
-heitä kehoittelin, imartelin, uhkasin, mutta tämäkin yritys oli turha.
-Silloin menetin kaiken toivoni. Päätin kuolla ja heittäydyin vuoteeseen
-siinä aikeessa, etten enää elävänä siitä nousisi. Koko yön ja seuraavan
-päivän vietin tässä tilassa. Kieltäydyin nauttimasta sitä ruokaa, joka
-minulle seuraavana päivänä tuotiin.
-
-Isäni tuli luokseni iltapäivällä. Hyvyydessään hän koetti lieventää
-kärsimystäni, lohduttaen minua mitä hellimmin sanoin. Hän käski niin
-päättävästi minun syödä jotakin, että tein sen pikemmin kunnioituksesta
-hänen käskyjänsä kohtaan. Meni muutamia päiviä, joiden kuluessa söin
-ainoastaan hänen läsnäollessaan ja häntä totellakseni. Yhä edelleen hän
-toi esiin syitä, jotka olivat omiaan saattamaan minut jälleen järkiini
-ja herättämään minussa tuon uskottoman Manonin halveksintaa. Totta on,
-etten häntä enää kunnioittanut: kuinka olisinkaan voinut kunnioittaa
-kaikkein pintapuolisinta ja vilpillisintä olentoa? Mutta hänen kuvansa,
-hänen ihanat piirteensä, jotka olivat juurtuneet syvälle sydämeeni,
-pysyivät siinä yhä sitä hyväillen -- tunsin itseni siksi hyvin.
-
--- Saatan kuolla -- sanoin; -- jospa minun pitäisikin kuolla, niin
-paljon häpeän ja surun jälkeen; mutta vaikka kärsisin tuhat kuoloa, en
-kuitenkaan voisi unhoittaa kiittämätöntä Manonia.
-
-Isäni ihmetteli nähdessään minun yhä olevan niin kiihkeästi rakastunut.
-Hän tiesi, että minulla oli oikeamieliset periaatteet, ja kun hän ei
-voinut olla epätietoinen siitä, että Manonin petollisuus oli herättänyt
-minussa halveksimista, hän kuvitteli, että itsepintaisuuteni vähemmin
-johtui tästä erityisestä intohimoisesta kiintymyksestä kuin yleisestä
-kiintymyksestä naisiin. Hän takertui siinä määrin tähän ajatukseen, ja
-seurasi niin yksinomaan hellyytensä ääntä, että eräänä päivänä tuli ja
-uskoi sen minulle.
-
--- Tähänasti on minulla ollut aikomus antaa sinun kantaa Maltan
-ritariston ristiä; mutta huomaan hyvin, ettei halusi vedä sille
-taholle. Sinä pidät kauneista naisista; olen halukas hakemaan sinulle
-jonkun, joka sinua miellyttää. Sano minulle peittelemättä, mikä on
-mielipiteesi tässä suhteessa!
-
-Vastasin hänelle, etten enää tehnyt mitään eroa naisten välillä, vaan
-että minä kohtaamani onnettomuuden jälkeen inhosin heitä kaikkia yhtä
-paljon.
-
--- Tulen etsimään sinulle naisen, -- virkkoi isäni hymyillen -- joka on
-Manonin näköinen, mutta joka on uskollisempi.
-
--- Oi, jos sydämessänne on jotakin hyvyyttä minua kohtaan -- sanoin
-hänelle -- niin antakaa minulle Manon. Olkaa varma siitä, rakas isäni,
-ettei hän ole minua pettänyt, hän ei kykenisi tekemään niin katalaa ja
-julmaa tekoa. Se on tuo kurja B., joka pettää teitä, häntä ja minua.
-Jos tietäisitte, kuinka Manon on hellä ja vilpitön, jos tuntisitte
-hänet, rakastaisitte häntä itse.
-
--- Sinä olet lapsi -- vastasi isäni. -- Kuinka voitkaan siihen määrin
-olla sokea sen jälkeen, mitä olen sinulle kertonut hänestä? Juuri hän
-itse toimitti sinut veljesi käsiin. Sinun pitäisi unhoittaa hänen
-nimensäkin ja, jos olet järkevä, käyttää hyväksesi pitkämielisyyttäni
-sinuun nähden.
-
-Liiankin hyvin käsitin, että hän oli oikeassa. Mutta sisäinen ääni
-pakoitti minut puolustamaan uskotonta lemmittyäni.
-
--- Voi! -- huudahdin hetken vaiettuani -- on vallan totta, että olen
-mitä katalimman petoksen onneton uhri. -- Todella -- näin jatkoin
-vuodattaen mieliharmin kyyneleitä -- huomaan hyvin, että olen
-ainoastaan lapsi. Heidän ei ollut vaikea pettää herkkäluuloisuuttani.
-Mutta tiedän kyllä, mitä minun on tehtävä kostaakseni puolestani.
-
-Isäni tahtoi tietää, mikä oli aikomukseni.
-
--- Lähden Parisiin -- sanoin -- ja pistän B:n talon tuleen, ja minä
-tulen polttamaan hänet elävältä petollisen Manonin kanssa.
-
-Tämä kuohahdus pani isäni nauramaan ja sai aikaan ainoastaan sen, että
-minua entistä tarkemmin vartioitiin vankilassani.
-
-Vietin siinä kokonaista kuusi kuukautta, joista ensimäisen kuluessa
-mielialani varsin vähän muuttui. Tunteeni vaihtelivat alituisesti
-yksinomaan vihan ja rakkauden, toivon ja epätoivon välillä, aina
-sen mukaan, millaisena Manon esiintyi ajatuksissani. Milloin pidin
-häntä mitä miellyttävimpänä naisena ja riuduin halusta nähdä hänet
-jälleen; milloin taas katsoin häntä raukkamaiseksi ja petolliseksi
-rakastajattareksi ja vannoin tuhat valaa etsiväni hänet ainoastaan
-häntä rangaistakseni.
-
-Minulle annettiin kirjoja, jotka olivat omiaan palauttamaan hiukan
-rauhallisuutta sieluuni. Luin uudelleen kaikki lempikirjailijani,
-tein uusia tuttavuuksia; rupesin taaskin äärettömästi harrastamaan
-opintoja -- saatte nähdä, mitä hyötyä minulla siitä oli myöhemmin.
-Ne kokemukset, jotka rakkaus minulle oli antanut, levittivät valoa
-moneen Horatiuksen ja Vergiliuksen kohtaan, jotka aikaisemmin olivat
-tuntuneet minusta himmeiltä. Kirjoitin rakkautta koskevan selitelmän
-Aeneis-runoelman neljännen kirjan johdosta; aion julkaista sen ja olen
-kyllin itserakas uskomaan, että yleisö on siihen mieltyvä.
-
--- Oi! -- virkahdin sitä kirjoittaessani -- sydämeen sellaiseen kuin
-minun olisi uskollisen Didon pitänyt kiintyä.
-
-Tiberge tuli eräänä päivänä tervehtimään minua vankilaani. En vielä
-ollut nähnyt sellaisia hänen kiintymyksensä todisteita, jotka olisivat
-aiheuttaneet pitämään sitä muuna kuin yksinkertaisena kouluystävyytenä,
-jommoinen syntyy jotenkin samanikäisten nuorukaisten välillä. Huomasin
-hänen niin muuttuneen ja kehittyneen noina viitenä tai kuutena
-kuukautena, joina en ollut häntä nähnyt, että hänen kasvonsa ja hänen
-äänenpainonsa herättivät minussa kunnioitusta. Hän puhui pikemmin
-viisaana neuvonantajana kuin entisenä koulutoverina. Hän valitti sitä
-hairahdusta, johon olin joutunut; hän onnitteli minua paranemiseni
-johdosta, jonka luuli edistyneen; lopulta hän kehoitti minua hyötymään
-tästä nuoruudenerehdyksestä, saadakseni silmäni auki huomaamaan huvien
-turhuuden.
-
-Katselin häntä hämmästyneenä. Hän sen huomasi.
-
--- Ystäväni -- hän sanoi -- en puhu sinulle mitään, mikä ei olisi
-ehdottomasti totta ja mikä ei olisi minulla totisen pohdinnan tuottamaa
-vakaumusta. Minulla oli yhtä paljon taipumusta aistillisuuteen kuin
-sinullakin; mutta Taivas oli samalla antanut minulle halua hyveisiin.
-Olen käyttänyt järkeäni verratakseni molempien tuottamia hedelmiä --
-eikä kestänyt kauan, ennenkuin huomasin niiden eron. Kaitselmuksen
-tuki on yhtynyt omaan punnintaani. Minussa on syntynyt maailmaa
-kohtaan ylenkatse, jolla ei ole vertaistansa. Voitko arvata, mikä
-minua siinä pysyttää ja mikä minua estää vetäytymästä yksinäisyyteen?
-Se on yksinomaan hellä ystävyys, jota tunnen sinua kohtaan. Tunnen
-sydämesi ja henkisten lahjojesi oivallisuuden; ei ole mitään hyvää,
-jota et sinä olisi valmis toteuttamaan. Nautinnon myrkky on eksyttänyt
-sinut oikealta tieltä. Mikä hyveen tappio! Pakosi Amiensista on
-tuottanut minulle niin paljon surua, ettei minulla senjälkeen ole ollut
-ainoatakaan ilonhetkeä. Tätä todistavat ne toimenpiteet, joihin se
-saattoi minut ryhtymään. --
-
-Sitten hän kertoi minulle, kuinka hän, huomattuaan, että minä olin
-hänet pettänyt ja lähtenyt lemmittyni kanssa, oli noussut hevosen
-selkään seuratakseen minua; mutta hänen oli ollut mahdoton saavuttaa
-minua, minä kun olin neljän tai viiden tunnin matkan hänestä edellä.
-Kuitenkin hän oli saapunut Saint-Denis'hin puoli tuntia minun lähtöni
-jälkeen. Vallan varmana siitä, että minä olin asettuva Parisiin, hän
-oli siellä kuluttanut kuusi viikkoa turhaan etsien minua; hän oli
-käynyt joka paikassa, missä oli toivonut tapaavansa minut, ja eräänä
-päivänä hän vihdoinkin oli tuntenut lemmittyni teatterissa; hän oli
-istunut siellä puettuna niin upeaan pukuun, että Tiberge oli kuvitellut
-hänen saaneen tuon komeuden uudelta rakastajalta. Tiberge oli seurannut
-hänen vaunujansa hänen kotiansa ja oli saanut tietää palvelijalta, että
-eräs herra B. häntä ylläpiti.
-
--- En pysähtynyt siihen -- hän jatkoi; -- palasin sinne seuraavana
-päivänä, kuullakseni häneltä itseltään, minne sinä olit joutunut.
-Hän jätti minut äkkiä, kuullessaan minun puhuvan sinusta, ja minun
-täytyi palata maaseudulle, saamatta muuta tietoa. Siellä sain tietää
-seikkailusi ja sen äärimäisen mielenkiihoituksen, jonka se sinussa on
-aiheuttanut; mutta en tahtonut tulla sinua tervehtimään, ennenkuin
-saatoin olla varma siitä, että tapaisin sinut tyynempänä.
-
--- Sinä siis näit Manonin? -- virkoin minä huoaten. -- Oi, sinä olet
-onnellisempi minua, joka olen tuomittu olemaan häntä koskaan näkemättä.
-
-Hän soimasi minua tämän huokauksen johdosta, joka vielä ilmaisi
-jälellä olevaa kiintymystäni Manoniin. Hän kiitteli niin taitavasti
-luonteeni hyvyyttä ja oivallisia taipumuksiani, että hän jo tällä ensi
-käynnillään herätti minussa voimakkaan halun hänen tavallaan luopua
-kaikista tämän maailman huveista ja astua hengelliseen säätyyn.
-
-Tämä tuuma miellytti minua siihen määrin, että jäätyäni yksin
-ajattelin yksinomaan sitä. Muistelin, mitä Amiensin piispa oli sanonut
-antaessaan minulle saman neuvon ja niitä lupaavia enteitä, jotka hän
-oli esiintuonut siltä varalta, että minä olisin valinnut tämän uran.
-Uskonnollisuus yhtyi sekin pohdintaani.
-
--- Tulen viettämään järkevää ja kristillistä elämää -- minä ajattelin;
-tulen omistamaan harrastukseni opinnoille ja uskonnolle, jotka eivät
-salli minun ajatella rakkauden vaarallisia iloja. Tulen ylenkatsomaan
-sitä, mitä maailma ihailee; ja kun tarpeeksi tunnen, ettei sydämeni
-halua muuta kuin sitä, mitä kunnioitan, tulee minua vaivaamaan yhtä
-vähän levottomuus kuin himo.
-
-Tämän mukaisesti muodostelin itselleni rauhallisen ja yksinäisen
-elämän suunnitelman. Siihen kuului syrjässä sijaitseva talo, pieni
-lehto, ja hiljaa soliseva puro puutarhan päässä; lisäksi valituista
-kirjoista kokoonpantu kirjasto, pieni joukko hyveisiä ja järkeviä
-ystäviä, siisti, mutta yksinkertainen ja vaatimaton ruoka. Kuvittelin
-tämän lisäksi kirjeenvaihtoa Parisissa asuvan ystävän kanssa, joka oli
-saattava tietooni suuren maailman tapahtumat, vähemmin tyydyttääkseni
-uteliaisuuttani, kuin hymyilläkseni ihmisten naurettavalle hyörinälle.
-
--- Enkö silloin tule onnelliseksi? -- lisäsin. -- Eivätkö silloin
-kaikki vaatimukseni tule tyydytetyiksi?
-
-Varmaa on, että tämä tuuma äärettömästi hiveli pyyteitäni. Mutta
-päätettyäni tämän niin järkevän järjestelyn tunsin, että sydämeni
-odotti vielä jotakin, ja että ainoastaan Manon voisi täydentää, mitä
-puuttuisi tästä miellyttävästä yksinäisyydestä.
-
-Mutta kun Tiberge yhä edelleen kävi luonani vahvistaakseen minussa
-herättämäänsä päätöstä, käytin kerran tilaisuutta hyväkseni
-ilmaistakseni sen isälleni. Hän kertoi aikomuksensa olevan jättää
-lapsilleen vapauden valita kutsumuksensa, ja mikä tämä valintani
-tulisikin olemaan, hän pidätti itselleen ainoastaan oikeuden tukea
-minua neuvoillaan. Nämä olivatkin niin viisaita, etteivät ne suinkaan
-olleet omiaan peloittamaan minua tuumani toteuttamisesta, vaan
-päinvastoin kehoittivat minua taidokkaasti siihen ryhtymään.
-
-Uuden lukuvuoden alku lähestyi. Päätimme yhdessä Tibergen kanssa ruveta
-oppilaiksi Saint-Sulpicen hengelliseen seminaariin, hän päättääkseen,
-minä alkaakseni jumaluusopilliset opinnot. Hiippakunnan piispa tunsi
-Tibergen ansiot, ja sentähden hän tältä kirkonmieheltä ennen lähtöämme
-sai melkoisen apurahan.
-
-Isäni, joka luuli minun täydelleen parantuneen intohimostani, ei
-ollenkaan vastustanut lähtöäni. Saavuimme Parisiin. Papin kauhtana
-syrjäytti Maltan ritariston ristin, ja arvonimi abotti ritari des
-Grieux'n nimen. Antauduin opintoihin niin innokkaasti, että muutaman
-kuukauden aikana edistyin erinomaisesti. Käytin niihin osan yöstä, enkä
-antanut hetkeäkään mennä hukkaan. Etevyyteni tuli niin kuuluisaksi,
-että minua jo onniteltiin niiden arvoasteiden johdosta, joihin varmasti
-olin ylenevä; ja ilman hakemusta minun nimeni pantiin annettaviksi
-ehdoitettujen apurahojen luetteloon. Hurskasta elämää en liioin
-laiminlyönyt; palavasti antauduin jokaiseen jumalisuuden harjoitukseen.
-Tiberge oli ihastuksissaan tästä, katsoen sen omaksi aikaansaamakseen,
-ja usein näin hänen vuodattavan kyyneliä lukiessaan ansiokseen minun
-niin sanotun kääntymykseni.
-
-En ole koskaan ihmetellyt, että inhimilliset päätökset ovat muutoksen
-alaisia: toinen intohimo herättää ne, toinen voi ne tukahuttaa. Mutta
-kun ajattelin niiden päätösten pyhyyttä, jotka olivat saattaneet minut
-Saint-Sulpiceen, ja sitä sisäistä iloa, jota taivas soi minun nauttia
-niitä toimeenpannessani, kauhistun, että niin helposti olen voinut ne
-hyljätä. Jos on totta, että taivaan tarjoama tuki joka hetki on yhtä
-voimakas kuin intohimot, niin selitettäköön minulle, minkä onnettoman
-vaikutuksen pakosta yhtäkkiä tunnemme itsemme temmatuksi kauas pois
-velvollisuudestamme, kykenemättä tekemään vähintäkään vastarintaa ja
-tuntematta vähintäkään tunnontuskaa.
-
-Luulin kokonaan vapautuneeni rakkauden heikkouksista. Minusta
-tuntui, että olisin kernaammin lukenut sivun Pyhää Augustinusta tai
-neljännestunnin ajaksi vaipunut kristilliseen mietiskelyyn, kuin
-antautunut aistinautintoihin, edes Manoninkaan tarjoamiin. Mutta
-kuitenkin onneton hetki syöksi minut kuiluun, ja lankeemukseni oli
-sitä auttamattomampi, kun minä, langettuani samaan kuiluun, mistä olin
-noussut, uusien hairahdusteni painosta vajosin vielä syvemmälle sen
-pohjaa kohti.
-
-Olin viettänyt lähes vuoden Parisissa, hankkimatta tietoja Manonista.
-Alussa oli minulle tuottanut paljon vaivaa tällainen itseni
-pakoittaminen; mutta alati saapuvilla olevat Tibergen neuvot ja oma
-harkintani olivat tuottaneet minulle voiton. Viime kuukaudet olivat
-kuluneet niin levollisesti, että luulin olevani unhoittamaisillani
-tämän ihanan ja petollisen olennon. Tuli aika, jolloin minun oli
-suoritettava julkinen tutkinto teologisessa tiedekunnassa. Pyysin
-useita eteviä henkilöitä kunnioittamaan minua läsnäolollaan. Nimeni
-levisi täten kaikkiin Parisin kaupunginosiin; se saapui uskottoman
-lemmittynikin korviin. Hän ei varmasti tuntenut sitä abotin arvonimen
-yhteydessä; mutta hiukkanen uteliaisuutta, tai kenties jonkunmoinen
-katumus siitä, että oli minut pettänyt -- en koskaan ole saanut
-selville, kumpi näistä molemmista tunteista -- saattoi hänet
-kiinnittämään huomionsa nimeen, joka oli niin suuresti minun nimeni
-kaltainen. Hän läksi sentähden Sorbonneen muutamien muiden naisten
-seurassa. Hän oli läsnä minun opinnäytteessäni, ja varmaankaan ei hänen
-ollut vaikea tuntea minua.
-
-Minä en vähääkään aavistanut hänen läsnäoloaan. Tällaisissa paikoissa
-on, kuten tiedetään, naisilla erikois-osastoja, joissa heitä piiloittaa
-katseilta verho. Minä palasin Saint-Sulpiceen kunnian kattamana ja
-runsasta ylistystä niittäneenä. Kello oli kuusi iltapäivällä. Hetki
-paluuni jälkeen tultiin minulle ilmoittamaan, että muuan nainen halusi
-puhutella minua. Läksin heti keskusteluhuoneeseen. Jumalani! Mikä
-yllättävä näky! Tapasin siellä Manonin. Se oli hän, mutta suloisempana
-ja säteilevämpänä kuin koskaan ennen. Hän kävi yhdeksättätoista, hänen
-sulonsa oli sanoin kuvaamaton; hänen ulkomuotonsa oli jotain niin
-hienoa, niin viehättävää, niin kiehtovaa; se oli kuin rakkaus itse.
-Hänen kasvoistaan säteili lumoava sulo.
-
-Tyrmistyneenä seisoin katsellen hänen ilmestystään, ja voimatta arvata
-tämän käynnin tarkoitusta, odotin hänen selitystään, silmät maahan
-luotuina ja vavisten. Hänen hämmennyksensä oli hetken aikaa yhtä suuri
-kuin minun; mutta huomatessaan, että minun vaiteliaisuuteni jatkui,
-hän pani käden silmilleen peittääkseen kyyneliään. Hän tunnusti
-ujosti, että uskottomuudellaan oli ansainnut vihani, mutta että minä,
-jos todella koskaan olin tuntenut jotain hellyyttä häntä kohtaan,
-olin niinikään ollut hyvin sydämetön, kun en kahteen vuoteen ollut
-antanut hänelle mitään tietoja kohtalostani, ja että vielä lisäksi
-osoitin sydämettömyyttä, kun näin hänet siinä tilassa edessäni,
-sanomatta hänelle sanaakaan. Se sieluni mullistus, joka syntyi häntä
-kuunnellessani, ei ole kuvattavissa.
-
-Hän istuutui. Minä jäin seisomaan puoleksi poiskääntyneenä,
-rohkenematta katsoa häntä silmiin. Aloin monta kertaa vastata hänelle,
-mutta en saanut lopetetuksi. Viimein ponnistin voimani huudahtaakseni:
-
--- Sinä vilpillinen Manon! Oi, sinä vilpillinen, vilpillinen!
-
-Kuumia kyyneliä vuodattaen hän toisti minulle, ettei ollenkaan aikonut
-puolustaa vilpillisyyttään.
-
--- Mitä siis aiot? -- minä puolestani huudahdin.
-
--- Aion kuolla -- hän vastasi -- ellet sinä anna minulle takaisin
-sydäntäsi, jota vailla minun on mahdoton elää.
-
--- Ota siis elämäni, sinä uskoton! -- minä virkoin itse vuodattaen
-kyyneliä, joita turhaan koetin pidättää; -- ota elämäni, joka on ainoa,
-minkä enää voin sinulle uhrata, sillä sydämeni ei koskaan ole lakannut
-olemasta sinun.
-
-Tuskin olin lausunut nämä sanat, kun hän nousi ihastuneena ja syleili
-minua. Hän hyväili minua moneen kertaan intohimoisesti; hän mainitsi
-minua kaikilla nimillä, jotka rakkaus keksii ilmaistakseen mitä
-viehkeintä hellyyttänsä. Minä vastasin niihin toistaiseksi ainoastaan
-raukeasti. Mikä hyppäys siitä todella rauhallisesta mielentilasta,
-jossa olin elänyt, niihin myrskyisiin mielenliikutuksiin, joiden
-tunsin olevan tulossa! Ne panivat minut vapisemaan; värisin, kuten
-käy, kun yöllä on syrjäisellä autiolla seudulla: luulee siirtyneensä
-vallan uusiin oloihin; mielen valtaa salainen kauhu, josta ei vapaudu,
-ennenkuin on kauan tarkastanut kaikkea ympärillä olevaa.
-
-Istuuduimme vierekkäin. Minä otin hänen kätensä käsiini.
-
--- Oi! Manon -- minä sanoin, katsoen häneen surullisesti -- en ollut
-odottanut sitä synkkää petosta, jolla palkitsit rakkauteni. Sinun oli
-kylläkin helppo pettää sydäntä, jonka yksinvaltias olit ja jonka koko
-onni oli siinä, että sai sinua miellyttää ja totella. Sano minulle
-nyt, oletko löytänyt mitään yhtä hellää ja kuuliaista? Ei, ei, luonto
-ei muodosta toista samanlaatuista kuin minun sydämeni. Sano minulle
-ainakin, oletko koskaan sitä kaihonnut. Missä määrin voin luottaa
-tuohon palaavaan hyvyyteesi, joka tänään tuo sinut takaisin luokseni
-sitä lohduttamaan? Näen liiankin hyvin, että olet hurmaavampi kuin
-koskaan ennen; mutta kaikkien niiden kärsimysten nimessä, jotka olen
-kestänyt sinun tähtesi, kaunis Manon, sano minulle, tuletko olemaan
-uskollisempi.
-
-Hän puhui minulle niin liikuttavin sanoin katumuksestaan ja sitoutui
-uskollisuuteen niin monin vakuutuksin ja valoin, että hellytti mieltäni
-sanomattomasti.
-
--- Rakas Manon -- sanoin hänelle, maallisesti sekoittaen rakastajan
-lauseita uskonnollisiin -- sinä olet liiaksi ihailtava, ollaksesi luotu
-olento. Tunnen että voitokas autuaallisuus on vallannut sydämeni.
-Kaikki mitä Saint-Sulpicessa sanotaan vapaudesta, on harhaluuloa.
-Tulen sinun tähtesi menettämään omaisuuteni ja hyvän maineeni, sitä
-aavistan; luen kohtaloni sinun ihanista silmistäsi. Mutta mitäpä
-tappioita ei sinun rakkautesi korvaisikaan? Maallisen onnen suopeus ei
-minua ollenkaan houkuttele; kunnia on minusta tyhjää touhua; kaikki
-tuumani kirkolliseen uraan nähden olivat mieletöntä kuvittelua; sanalla
-sanoen, kaikki tyydytys, jota voisin saavuttaa erillään sinusta, ei ole
-minkään arvoista, se kun ei hetkeäkään sydämessäni korvaisi ainoatakaan
-katsettasi.
-
-Vaikka lupasin hänelle täydelleen unhoittavani hänen hairahduksensa,
-tahdoin kuitenkin tietää, millä tavoin herra B. oli saattanut hänet
-vietellä. Manon kertoi nähneensä ikkunasta tuon herrasmiehen, joka
-oli ihastunut häneen ja tehnyt rakkaudentunnustuksensa verojen
-yleisvuokraajana, s.o. kirjeessä huomauttanut, että sen rahasumman
-suuruus, jonka antaisi Manonille, tulisi riippumaan hänen saamistaan
-suosionosoituksista. Alussa oli Manon suostunut yksinomaan sitä
-varten, että saisi häneltä melkoisen rahasumman, joka turvaisi
-meille huolettoman olemassaolon. Tuo mies oli häikäissyt häntä niin
-suuremmoisilla lupauksilla, että hän vähitellen oli antautunut. Minä
-epäilemättä -- näin hän arveli -- saatoin päättää, kuinka ankarat
-olivat hänen tunnontuskansa, jos muistelin sitä surua, jota hän oli
-osoittanut eronhetkellämme, ja huolimatta siitä ylellisyydestä, jossa
-tuo mies oli antanut Manonin elää, tämä ei ollut koskaan nauttinut
-onnenhetkeä hänen kanssaan, mikä johtui siitä, ettei hän, kuten
-sanoi, tuossa miehessä ollut tavannut minun hienotunteisuuttani eikä
-käytöstapani kohteliaisuutta, ja lisäksi siitä, että hän keskellä
-niitä huveja, jotka tuo mies hänelle lakkaamatta hankki, oli kantanut
-sydämessään minun rakkauteni muistoa ja uskottomuutensa aiheuttamaa
-tunnontuskaa. Hän puhui minulle vielä Tibergestä ja siitä äärimäisestä
-hämmennyksestä, minkä tuo käynti oli hänen mielessään synnyttänyt.
-
--- Miekan pisto sydämeen, -- hän lisäsi -- olisi saattanut vereni
-vähemmin kuohuksiin. Käänsin hänelle selkäni, kun en hetkeäkään voinut
-kestää hänen läsnäoloaan.
-
-Sitten hän edelleen kertoi minulle, millä tavoin oli saanut
-tietää olostani Parisissa, elämänurani muutoksesta ja julkisesta
-opinnäytteestäni Sorbonnessa. Hän vakuutti olleensa tuon
-näytöstilaisuuden aikana niin kovan mielenliikutuksen vallassa, että
-ainoastaan vaivoin oli saanut pidätetyiksi kyyneleet, voihkinansa ja
-huudot, jotka moneen kertaan olivat olleet purkautumaisillaan. Lopuksi
-hän virkkoi lähteneensä mainitusta paikasta viimeisenä, salatakseen
-kiihoittuneisuutensa, ja yksinomaan sydämensä pakon ja pyyteittensä
-raivokkaisuuden johtamana lähteneensä pappisseminaariin, päätettyään
-siellä surmata itsensä, ellei olisi huomannut minua halukkaaksi
-antamaan hänelle anteeksi.
-
-Missä se raakalainen, joka ei olisi heltynyt niin tuntuvasta ja
-liikuttavasta katumuksesta? Minä puolestani tuona hetkenä tunsin, että
-Manonin tähden olisin uhrannut kaikki kristikunnan piispanistuimet.
-Kysyin häneltä, millä tavoin hän katsoi uusien suhteittemme sopivimmin
-olevan järjestettävissä, johon hän vastasi, että meidän viipymättä oli
-lähdettävä pois seminaarista ja järjestettävä asiamme turvallisemmassa
-paikassa. Vastustamatta minä suostuin kaikkeen, mitä hän halusi. Hän
-nousi vaunuihinsa ja aikoi odottaa minua kadun kulmassa, ja minä
-pujahdin vähän senjälkeen ulos, portinvartijan sitä huomaamatta. Nousin
-hänen vaunuihinsa. Me ajoimme vaatekauppiaan luo, ja minä puin taas
-ylleni kultanauhukset ja miekan. Manon suoritti kulut, sillä minulla
-ei ollut ropoakaan; peläten, että minä olisin voinut kohdata jotain
-estettä paetessani Saint-Sulpicestä, ei Manon ollut sallinut minun
-palata huoneeseeni noutamaan rahojani. Minun varani olivat muuten
-vähissä, hän taaskin oli jotenkin hyvissä varoissa, joita sai herra
-B:ltä, niin ettei hänen tarvinnut välittää siitä, minkä pani minut
-jättämään.
-
-Vaatekauppiaalla neuvottelimme siitä, miten oli meneteltävä.
-
-Suurentaakseen minun silmissäni B:n suhteen tekemäänsä uhrausta, Manon
-päätti olla tuota miestä vähääkään säästämättä.
-
--- Aion jättää hänelle huonekalunsa -- hän sanoi -- ne ovat hänen
-omaisuuttaan; mutta oikeuden mukaisesti pidän minä jalokivet ja lähes
-kuusikymmentätuhatta frangia, jotka olen saanut häneltä kahden vuoden
-kuluessa. En ole myöntänyt hänelle mitään valtaa itseeni -- hän lisäsi
--- saatamme siis pelotta oleskella Parisissa ja vuokrata mukavan
-asunnon, jossa elämme onnellisina.
-
-Selitin hänelle, että häntä kylläkään ei uhannut mikään vaara, mutta
-että suuri vaara uhkasi minua, joka en voinut välttää, että minut
-ennemmin tai myöhemmin tunnettaisiin, ja että lakkaamatta olisin
-alttiina samalle onnettomuudelle, jota jo olin kokenut. Mutta hän
-viittasi siihen, että häntä pahoittaisi jättää Parisi. Minä siihen
-määrin pelkäsin tuottavani hänelle surua, etten karttanut ainoatakaan
-uhkarohkeata tekoa, kunhan vaan saatoin häntä miellyttää. Lopulta me
-kuitenkin löysimme sopivan keskitien, nimittäin sen, että päätimme
-vuokrata asunnon jossakin lähellä Parisia olevassa talossa, mistä
-meidän oli helppo lähteä kaupunkiin, silloin kun huvitukset tai asiat
-vetäisivät meitä sinne. Valitsimme Chaillot'n, joka ei ole kaukana
-pääkaupungista.
-
-Manon palasi senjälkeen heti kotiansa. Minä läksin pienelle Tuileriain
-puutarhaan johtavalle portille häntä odottamaan.
-
-Tunnin kuluttua hän palasi vuokra-ajurin vaunuissa, mukanaan
-palvelustyttö ja muutamia matkalaukkuja, joihin oli sulkenut kaikki
-vaatteensa ja kalleutensa.
-
-Vitkastelematta saavuimme Chaillot'hon. Ensimäiseksi yöksi poikkesimme
-majataloon, ehtiäksemme hakea sopivaa taloa tai ainakin huoneustoa. Jo
-seuraavana päivänä löysimme mieleisemme asunnon.
-
-Onneni tuntui minusta alussa järkähtämättömän varmalta. Manon oli
-sulaa lempeyttä ja rakastettavaisuutta. Hän oli minua kohtaan niin
-hienotunteisen huomaavainen, että minä katsoin saaneeni täydellisen
-korvauksen kärsimyksistäni. Me kun molemmat olimme saavuttaneet
-hieman kokemusta, rupesimme punnitsemaan taloudellista tilaamme. Nuo
-kuusikymmentätuhatta frangia, jotka muodostivat pääomamme puhtaana
-rahana, eivät suinkaan olleet koko elinajaksi riittävä rahamäärä. Me
-emme muuten olleet erityisesti säästäväisyyteen taipuvaisia. Tarkkuus
-ei suinkaan ollut minun, yhtä vähän kuin Manoninkaan huomattavin hyve.
-
-Minun suunnitelmani oli seuraava:
-
-Kuusikymmentätuhatta frangia -- sanoin hänelle -- saattavat riittää
-elantoomme kymmenenä vuotena. Kuusituhatta frangia on meille
-kylliksi vuodessa, jos edelleen asumme Chaillot'ssa. Vietämme täällä
-säädyllistä ja yksinkertaista elämää. Ainoana ylellisyytenämme on
-oleva vaunut ja teatterissa käynti. Järjestämme asiamme järkevästi.
-Sinä pidät oopperasta. Käymme siellä kaksi kertaa viikossa. Mitä tulee
-peli-intoomme, hillitsemme sitä niin, ettei häviömme koskaan nouse
-kahta pistolia suuremmaksi. On mahdotonta, ettei kymmenen vuoden aikana
-tapahtuisi muutosta perheessäni; isäni on iäkäs; hän saattaa kuolla.
-Minä saan silloin periä, ja silloin ei meidän enää tarvitse pelätä
-mitään.
-
-Tämä järjestely ei olisi ollut elämäni mielettömimpiä tekoja, jos me
-olisimme olleet kyllin viisaita alati sitä vakavasti noudattamaan.
-Mutta hyvät päätöksemme eivät kestäneet kuukautta kauempaa. Manon piti
-intohimoisesti huveista, samoin minäkin hänen tähtensä. Joka hetki
-ilmaantui uusia menoja, ja sensijaan, että olisin pahoitellut niitä
-rahamääriä, jotka hän joskus tuhlaillen pani menemään, minä päinvastoin
-olin ensimäinen hankkimaan hänelle kaikkea, minkä luulin voivan häntä
-miellyttää. Jopa olomme Chaillot'ssakin alkoi käydä hänestä hankalaksi.
-
-Talvi lähestyi, kaikki palasivat kaupunkiin, ja maaseutu alkoi käydä
-autioksi. Manon ehdoitti, että jälleen vuokraisin talon Parisissa. Minä
-en siihen suostunut; mutta tehdäkseni hänelle jossakin määrin mieliksi
-sanoin, että saatoimme siellä vuokrata kalustetun huoneuston ja että
-olisimme siellä yötä silloin, kun viivyimme liian myöhään niissä
-seurapiireissä, joissa kävimme monta kertaa viikossa: sillä epämukavuus
-palata niin myöhään Chaillot'hon oli se veruke, jonka hän toi esiin
-sieltä muuttonsa tueksi. Näin me siis aloimme kustantaa itsellemme
-kahta asuntoa, toista kaupungissa, ja toista maalla. Tämä muutos
-saattoi mitä sekavimmaksi taloudellisen tilamme, aiheuttamalla kaksi
-seikkailua, jotka olivat syynä häviöömme.
-
-Manonilla oli veli, joka palveli henkivartija-kaartissa. Pahaksi
-onneksi hän Parisissa asui saman kadun varrella kuin me. Hän tunsi
-sisarensa nähdessään hänen eräänä aamuna istuvan ikkunassa. Heti
-paikalla hän riensi ylös meidän luoksemme. Hän oli raaka mies, vailla
-kunniantuntoa; hän astui huoneeseemme kauheasti kiroillen; ja tietäen
-osan sisarensa seikkailuista, hän syyti hänen silmilleen herjauksia ja
-moitteita.
-
-Minä olin hetkeä aikaisemmin lähtenyt kaupungille, mikä epäilemättä oli
-onni hänelle tai minulle, joka en ollenkaan ollut taipuvainen antamaan
-anteeksi solvausta. Palasin kotiin vasta hänen mentyänsä. Manonin
-alakuloisuus pani minut ajattelemaan, että oli tapahtunut jotain
-tavatonta. Hän mainitsi juuri kestämänsä tuskallisen kohtauksen ja
-veljensä raa'at uhkaukset. Tämä sai minut siihen määrin närkästymään,
-että heti olisin rientänyt kostamaan, ellei Manon olisi minua
-kyynelillään pidättänyt.
-
-Keskustellessamme tästä tapauksesta, tuo henkikaartilainen astui
-uudelleen siihen huoneeseen, missä olimme, ollenkaan tuloaan
-ilmoittamatta. En olisi häntä vastaanottanut niin kohteliaasti, kuin
-tein, jos olisin hänet tuntenut; mutta tervehdittyään meitä hymyillen,
-hän sai aikaa sanoakseen Manonille tulleensa pyytämään häneltä anteeksi
-äskeistä kiivauttaan. Hän oli muka luullut sisarensa viettävän
-säännötöntä elämää, ja tämä luulo oli sytyttänyt hänen vihansa; mutta
-saatuaan eräältä palvelijaltamme tietää, kuka minä olin, hän oli
-kuullut minusta niin paljon edullista, että se herätti hänessä toivon
-elää hyvässä sovussa meidän kanssamme.
-
-Vaikka tämä tieto, jonka hän oli saanut eräältä palvelijaltani, oli
-hieman kummallinen ja loukkaava, minä kuitenkin kohteliaasti vastasin
-hänen tervehdykseensä, luullen siten tekeväni Manonille mieliksi. Ja
-Manon näyttikin kovin tyytyväiseltä, huomatessaan, että veljensä oli
-näin halukas sovinnollisuuteen. Me pyysimme häntä jäämään päivällisille.
-
-Muutamassa hetkessä hän tuli niin tuttavalliseksi, että kuultuaan
-meidän puhuvan paluusta Chaillot'hon, välttämättömästi tahtoi seurata
-mukanamme sinne, ja meidän oli antaminen hänelle paikka vaunuissamme.
-Hänestä tuli omanvallan ottaja: pian hän tarttui siihen määrin
-seuraamme, että muutti meidän talomme kodikseen ja tekeysi ikäänkuin
-kaiken omaisuutemme isännäksi. Minua hän mainitsi veljekseen, ja
-veljellisen vapauden verukkeella hän muitta mutkitta toi kaikki
-ystävänsä vieraiksi Chaillot'ssa olevaan taloomme ja kestitsi heitä
-siellä meidän kustannuksellamme. Hän puki itsensä upeasti meidän
-rahoillamme, jopa velvoitti meidät maksamaan kaikki velkansa. En ollut
-huomaavinani tätä omavaltaisuutta, kun en tahtonut pahoittaa Manonin
-mieltä, jopa menin niin pitkälle, etten ollut huomaavinani, että tuo
-mies häneltä ajoittain houkutteli melkoisia summia. Tosin hänellä,
-suurpeluri kun oli, kuitenkin oli sen verran kunniantuntoa, että
-maksoi takaisin osan sisarelleen, kun pelionni oli hänelle myötäinen;
-mutta meidän varamme olivat liian rajoitetut riittääkseen kauan niin
-kohtuuttomiin menoihin. Olin paraikaa ryhtymässä perinpohjaiseen
-väliemme selvitykseen hänen kanssaan, vapauttaaksemme meidät hänen
-tungettelevaisuudestaan, kun tuhonomainen tapaus säästi minulta tämän
-vaivan, tuottaen meille toisen, joka syöksi meidät turmioon.
-
-Kerran olimme jääneet Parisiin yöksi, niinkuin meille usein tapahtui.
-Palvelijatar, joka sellaisissa tilaisuuksissa tavallisesti jäi
-Chaillot'hon, tuli aamulla kertomaan minulle, että talossani yöllä oli
-syttynyt tulipalo ja että oli ollut suuri vaiva sitä sammuttaa. Kysyin
-häneltä, olivatko huonekalumme vahingoittuneet. Hän vastasi minulle,
-että monien apuun rientäneiden vierasten ihmisten vuoksi oli syntynyt
-niin suuri sekasorto, ettei hän varmasti tietänyt mitään kaikesta
-tästä. Minä vapisin säikähdyksestä, ajatellessani rahojamme, joita
-säilytimme lukitussa lippaassa. Matkustin viipymättä Chaillot'hon.
-Turha kiire. Lipas oli jo kadonnut!
-
-Huomasin silloin, että saattaa rakastaa rahaa, olematta saita. Tämä
-tappio täytti minut niin rajulla surulla, että olin vähällä siitä
-menettää järkeni. Tajusin heti mille uusille onnettomuuksille olin
-joutumassa alttiiksi. Köyhyys oli niistä vähin. Tunsin Manonin; olin
-jo yllin kyllin kokenut, etten voinut luottaa häneen onnettomuuden
-kohdattua, kuinka uskollinen ja kiintynyt hän olikin onnen päivinä. Hän
-rakasti liiaksi yltäkylläisyyttä ja huveja, minun hyväkseni luopuakseen
-niistä.
-
--- Tulen menettämään hänet! -- minä huudahdin. -- Sinä poloinen! Vielä
-kerran tulet menettämään kaiken, mitä rakastat.
-
-Tämä ajatus syöksi minut niin ankaran kiihoituksen valtaan, että
-muutaman hetken epäröin, eikö minun olisi ollut parempi lopettaa kaikki
-kärsimykseni kuolemalla.
-
-Kuitenkin jäi minulle sen verran mielenmalttia, että koetin
-punnita, eikö minulla sitäennen ollut mitään pelastuskeinoa. Taivas
-johti mieleeni ajatuksen, joka teki lopun epätoivosta: en luullut
-mahdottomaksi salata Manonilta vahinkoamme ja toivoin ponnistusten tai
-jonkun onnellisen sattuman avulla jotenkin kunniallisesti huolehtivani
-hänen toimeentulostaan, niin ettei hänen olisi tarvinnut kärsiä
-puutetta.
-
--- Olen laskenut -- ajattelin lohduttaakseni itseäni -- että
-kuusikymmentätuhatta frangia riittäisi meille kymmeneksi vuodeksi.
-Olettakaamme, että nuo kymmenen vuotta ovat kuluneet, ja ettei yksikään
-toivomistani muutoksista ole tapahtunut perheessäni. Mitä päättäisin
-siinä tapauksessa tehdä? Sitä en tarkoin tiedä; mutta mikä estää minua
-menettelemästä nyt samalla tavoin kuin siinä tapauksessa? Kuinka monta
-henkilöä elääkään Parisissa vailla minun henkevyyttäni ja luontaisia
-lahjojani, ja kuitenkin saaden toimeentulonsa vaatimattomillakin
-hengenlahjoillaan!
-
--- Onhan Kaitselmus -- ajattelin edelleen tuumien eri elämäntiloja --
-mitä viisaimmin järjestänyt asiat. Suurin osa ylhäisistä ja rikkaista
-ovat hölmöjä. Se on selvää jokaiselle, joka hiemankin tuntee ihmisiä.
-No niin, siinä piilee ihmeteltävä oikeus. Jos heillä rikkauksiensa
-ohella olisi älyäkin, he olisivat liian onnellisia, ja muut ihmiset
-liian surkuteltavia. Ruumiin ja sielun etevyydet ovat jälkimäisille
-suodut keinoina pelastua kurjuudesta ja köyhyydestä. Toiset hyötyvät
-ylhäisten rikkauksista edistämällä heidän huvitteluaan, vetäen heitä
-täten nenästä. Toiset edistävät heidän henkistä kehitystään, koettaen
-tehdä heistä kunnon ihmisiä. Tässä he tosin harvoin onnistuvat, mutta
-se ei olekaan jumalallisen viisauden tarkoitus. Joka tapauksessa he
-niittävät palkan vaivoistaan, he kun saavat toimeentulonsa niiden
-kustannuksella, joita opettavat, ja miltä kannalta asiaa katsookin, on
-rikkaiden ja ylhäisten lahjattomuus oivallinen köyhien tulolähde.
-
-Nämä mietteet hiukan palauttivat sydämeni ja pääni tasapainoa. Päätin
-aluksi lähteä neuvoittelemaan herra Lescaut'n, Manonin veljen kanssa.
-Hän tunsi tarkalleen Parisin, ja minulla oli ollut kyllin tilaisuutta
-huomata, etteivät hänen tulonsa suinkaan etupäässä johtuneet hänen
-omaisuudestaan eivätkä kuninkaan myöntämästä palkasta. Minulla oli
-jälellä tuskin kahdeksaasataa frangia, jotka onneksi olivat jääneet
-taskuuni. Näytin hänelle kukkaroani, selvittäen hänelle onnettomuuteni
-ja pelkoni, ja kysyin, oliko minulla muuta keinoa valittavana kuin
-nälkäkuolema tai itseni ampuminen epätoivoissani. Hän vastasi, että
-jälkimäinen oli houkkion apukeinoja, ja mitä edelliseen tulee, oli
-olemassa joukko hyväpäisiä ihmisiä, joilla ei ole ollut muuta neuvona,
-elleivät tahtoneet turvata kykyynsä; että oli minun asiani punnita,
-mihin kykenin, ja että hän lupautui tukemaan ja neuvomaan minua
-kaikissa yrityksissäni.
-
--- Tämä on hyvin epämääräistä, herra Lescaut, sanoin hänelle; minun
-asemani vaatii pikaisempaa apua. Sillä mitä arvelette minun voivan
-sanoa Manonille?
-
--- Mitä tulee Manoniin -- hän vastasi, ei teidän ollenkaan tarvitse
-olla huolissanne. Tarjoohan hän aina teille keinon milloin tahansa
-tehdä lopun huolistanne. Sellaisen tytön, kuin hän, pitäisi ylläpitää
-meidät kaikki kolme, teidät, itsensä ja minut.
-
-Hän keskeytti sen vastauksen, minkä tämä hävyttömyys ansaitsi, ja
-jatkoi, että hän takasi saatavan ennen iltaa kokoon tuhat hopeariksiä
-jaettavaksi meidän kesken, jos minä vaan tahdoin seurata hänen
-neuvoansa. Hän sanoi tuntevansa niin huvitteluhaluisen ja tuhlailevan
-herrasmiehen, että tämä varmasti oli paneva menemään tuhat hopeariksiä
-voittaakseen Manonin arvoisen tytön suosion.
-
-Keskeytin hänen puheensa.
-
--- Minulla oli parempi ajatus teistä -- sanoin hänelle. -- Olin
-kuvitellut, että sen ystävyyden syy, jota minulle olitte osoittanut,
-oli vallan toinen kuin miksi se nyt näyttäytyy.
-
-Silloin hän häpeämättä tunnusti minulle, että hänen mielipiteensä
-aina oli ollut sama, ja kun hänen sisarensa nyt kerran oli loukannut
-sukupuolensa lakeja, vaikkakin sen miehen vuoksi, joka oli hänelle
-kaikkein rakkain, oli hän tehnyt sovinnon hänen kanssaan yksinomaan
-toivoen hyötyvänsä hänen löyhistä elintavoistaan.
-
-Helposti saatoin nyt huomata, että tämä mies siihen asti oli meitä
-pettänyt. Vaikka tämä hänen puheensa kuohuttikin mieltäni, oivalsin
-kuitenkin tarvitsevani hänen apuaan, joten minun oli pakko hymyillen
-vastata, että hänen neuvonsa oli äärimäisiä keinoja, joka oli
-säästettävä viimeiseen hätään. Pyysin häntä osoittamaan jotain muuta
-mahdollisuutta.
-
-Hän neuvoi minua hyväkseni käyttämään nuoruuttani ja luonnolta saamaani
-edullista ulkomuotoa, yhtyäkseni suhteisiin johonkin iäkkääseen ja
-anteliaaseen naiseen. Tämäkään tuuma ei minua miellyttänyt, sen
-toteuttaminen kun olisi saattanut minut uskottomaksi Manonille.
-
-Puhuin hänelle pelistä, jota katsoin helpommaksi ja tilanteelleni
-sopivimmaksi rahansaanti-keinoksi. Hän vastasi, että peli todella oli
-keino, mutta että tämä seikka oli lähemmin selviteltävä. Antautua
-peliin muitta mutkitta, luottamalla tavalliseen pelionneen, oli muka
-varmin tie täydelliseen häviöön; omin päin ilman apuria turvautua
-noihin pieniin temppuihin, joita taitava mies käyttää pelionneaan
-parantaakseen, oli muka vaarallista. Mutta olipa olemassa kolmas keino
--- näin hän arveli -- nimittäin salaisiin pelikumppaneihin liittyminen.
-Mutta hän sanoi pelkäävänsä, etteivät pelikumppanit nuoren ikäni vuoksi
-katsoisi minua soveliaaksi astumaan liittoonsa. Siitä huolimatta hän
-lupasi suosittaa minua tällaisille henkilöille, jopa vastoin odotustani
-lupasi tarjota minulle rahoja, jos joutuisin pulaan. Ainoa palvelus,
-jota sinä hetkenä häneltä pyysin, oli se, ettei hän mainitsisi
-Manonille kärsimääni vahinkoa ja keskustelumme aihetta.
-
-Poistuin hänen luotaan vielä tyytymättömämpänä kuin olin sinne tullut,
-jopa kaduin uskoneeni hänelle salaisuuteni. Eihän hän ollut asiani
-hyväksi tehnyt mitään, jota en minä ilman tuota avomielisyyttäni
-olisi voinut saavuttaa, ja pelkäsin ylen määrin hänen rikkovan
-lupauksensa olla mitään ilmaisematta Manonille. Lisäksi tuon
-miehen osoittama mielenlaatu saattoi minut pelkäämään, että hän
-omien sanojensa mukaisesti kykeni tavoittelemaan hyötyä Manonin
-elintavoista riistämällä hänet minulta tai ainakin neuvomalla häntä
-hylkäämään minut ja liittymään johonkin rikkaampaan ja onnellisempaan
-rakastajaan. Tämän johdosta heräsi minussa lukemattomia ajatuksia,
-jotka ainoastaan kiduttivat minua kahta kauheammin, syösten minut
-jälleen aamulliseen epätoivoon. Monasti juolahti mieleeni kirjoittaa
-isälleni ja teeskennellä uutta katumusta, saadakseni häneltä hiukan
-raha-apua; mutta muistin samalla, miten hän hyvyydestään huolimatta oli
-ensi hairahdukseni tähden puoleksi vuodeksi sulkenut minut ahtaaseen
-vankilaan. Ja saatoin olla varma siitä, että hän kiusallisen huomion
-johdosta, jonka pakoni Saint-Sulpicesta epäilemättä oli aiheuttanut,
-olisi kohdellut minua vielä ankarammin.
-
-Tästä ajatusten sekasotkusta erkani vihdoin yksi, joka äkkiä palautti
-mielenrauhani. Ihmettelin, ettei se aikaisemmin ollut herännyt. Päätin
-nimittäin turvautua ystävääni Tibergeen, jossa varmasti aina tiesin
-löytäväni samaa uskollista ja harrasta ystävyyttä. Ei mikään ole
-ihmeellisempää eikä tuota suurempaa kunniaa hyveelle kuin se luottamus,
-millä käännymme henkilöiden puoleen, joiden rehellisyyden täydellisesti
-tunnemme. Tiedämme, että saatamme tehdä sen kokonaan vaarattomasti;
-jos sellaisilla henkilöillä ei aina ole tilaisuutta meitä auttaa,
-kohtaamme ainakin varmasti hyvyyttä ja myötätuntoisuutta. Sydän, joka
-niin huolellisesti sulkeutuu muiden ihmisten läsnäollessa, aukenee
-vallan luonnollisesti sellaisten ihmisten seurassa, kuten kukka aukenee
-auringon valossa, jolta se odottaa yksinomaan hyväntekevää vaikutusta.
-
-Katsoin taivaan suojeluksen merkiksi sitä, että näin sopivana hetkenä
-olin muistanut Tibergen, ja päätin koettaa tavata hänet ennen sen
-päivän iltaa. Palasin heti asuntooni kirjoittamaan hänelle pari
-sanaa ja ehdoittamaan kohtauspaikkaa. Kehoitin häntä noudattamaan
-vaiteliaisuutta ja varovaisuutta, huomauttaen, että tämä oli paras
-palvelus, minkä hän silloisissa oloissani saattoi minulle tehdä.
-
-Ilo, jonka minussa oli synnyttänyt toivo saada jälleen nähdä hänet,
-karkoitti ne ahdistuksen jäljet, jotka Manon epäilemättä muuten olisi
-kasvoillani havainnut. Puhuin hänelle Chaillot'ssa tapahtuneesta
-onnettomuudesta kuin vähäpätöisyydestä, josta hänen ei tarvinnut olla
-levoton. Ja kun Parisi oli se olopaikka, missä hän kaikkein parhaiten
-viihtyi, hän oli mielissään, kuullessaan minun pitävän soveliaana
-viipyä siellä, kunnes oli ehditty korjata Chaillot'n tulipalon
-aiheuttamat vähäiset vahingot.
-
-Tunnin kuluttua sain vastauksen Tibergeltä, joka lupasi saapua
-sovittuun paikkaan. Riensin sinne kärsimättömänä. Häpesin kuitenkin
-hieman näyttäytyä tämän ystäväni silmien edessä, jonka pelkkä läsnäolo
-pakostakin oli minulle soimauksena säännöttömyydestäni. Mutta korkea
-ajatukseni hänen sydämensä hyvyydestä ja Manonin etu ylläpitivät
-rohkeuttani.
-
-Olin pyytänyt Tibergeä tulemaan Palais-Royalin puutarhaan. Hän
-saapui sinne ennen minua. Hän riensi syleilemään minua heti, kun oli
-minut huomannut. Hän piti minua kauan suljettuna syliinsä ja tunsin,
-että hänen kasvonsa olivat kosteat kyynelistä. Sanoin hänelle, että
-ilmestyin hänen eteensä häpeissäni ja että sydämessäni hartaasti kaduin
-kiittämättömyyttäni. Kaikkein ensiksi rukoilin häntä sanomaan, sainko
-vielä pitää häntä ystävänä, niin täydellisesti menetettyäni oikeuden
-hänen kunnioitukseensa ja kiintymykseensä. Hän vastasi mitä hellimmällä
-äänenpainolla, ettei mikään kyennyt vieroittamaan häntä ystävyydestä
-minuun, että onnettomuutenikin, ja jos sallin hänen käyttää näitä
-sanoja, hairahdukseni ja säännötön elämäni olivat saattaneet
-kahdenkertaiseksi hänen hellyytensä minua kohtaan, mutta että siihen
-sekaantui mitä haikein suru, jommoista tuntee rakkaaseen henkilöön
-nähden, kun näkee hänen kulkevan turmionsa partaalla, voimatta häntä
-auttaa.
-
-Istuuduimme penkille.
-
--- Oi -- näin huokasin sydämeni pohjasta -- sinun osanottosi on
-epäilemättä ääretön, rakas Tiberge, kun vakuutat, että se vastaa
-minun kärsimysteni määrää. Häpeän niitä sinulle paljastaessani, sillä
-tunnustan, ettei niiden aihe suinkaan tuota kunniaa. Mutta niiden
-seuraukset ovat niin surkeat, ettei tarvitse olla minuun niin suuresti
-kiintynyt kuin sinä, niistä heltyäkseen.
-
-Hän pyysi minua ystävyyden todisteena peittelemättä kertomaan mitä
-minulle oli tapahtunut poistumiseni jälkeen Saint-Sulpicestä. Täytin
-hänen pyyntönsä, enkä suinkaan peittänyt totuutta, enkä lieventänyt
-hairahduksiani, luodakseni niihin anteeksiannettavaisuuden valoa, vaan
-kerroin päinvastoin hänelle intohimostani niin rajun voimakkaasti,
-kuin sitä sisässäni tunsin. Kuvasin sitä tuollaiseksi oudoksi
-kohtaloniskuksi, joka jouduttaa poloisen kuolevaisen perikatoa, ja jota
-hyve yhtä vähän kykenee torjumaan kuin viisaus sitä voi edeltäpäin
-aavistaa. Maalailin niin vilkkain värein ahdistustani ja pelkoani, sitä
-epätoivoa, joka oli raadellut minua pari tuntia ennen kohtaamistamme
-ja johon olin taas vajoava, jos ystäväni hylkäisivät minut yhtä
-armottomasti kuin kohtalo. Lopuksi saatoin tuon kelpo Tibergen siihen
-määrin heltymään, että sääli näytti järkyttävän häntä yhtä paljon kuin
-minua kärsimykseni.
-
-Vallan väsymättä hän syleili minua ja kehoitti minua rohkaisemaan
-mieltäni. Mutta kun hän koko ajan näytti olettavan, että minun oli
-eroaminen Manonista, selitin hänelle suoraan, että juuri tuota eroa
-pidin kaikkein suurimpana onnettomuutenani ja että olin valmis
-kärsimään äärimäistä kurjuutta, jopa kauheinta kuolemaa mieluummin kuin
-turvautumaan pelastuskeinoon, joka oli sietämättömämpi kuin kaikki
-kärsimykseni yhteensä.
-
--- Selitä siis -- hän virkkoi -- millaista apua kykenen sinulle
-tarjoamaan, kun vastustat kaikkia ehdoituksiani?
-
-En rohjennut ilmaista hänelle, että tarvitsin hänen rahojansa.
-Lopuksi hän sen kuitenkin oivalsi. Ja tunnustettuaan, että luuli
-minut ymmärtävänsä, hän istui hetken ajatuksiinsa vaipuneena, kuten
-harkitseva ainakin, joka epäröi.
-
--- Älä luule -- näin hän seuraavassa tuokiossa virkkoi -- että
-harkintani johtuu ystävyyden innon laimenemisesta. Mutta minkä
-ristiriitaisen valinnan eteen sinä asetatkaan minut, jos minun on
-pakko kieltää se ainoa apu, jota tahdot vastaanottaa, tai loukata
-velvollisuuden vaatimukset myöntymällä! Sillä rupeanhan hairahduksiesi
-rikostoveriksi, jos tarjoan sinulle tilaisuuden niitä jatkaa.
-
-Mietittyään hetken hän lisäsi:
-
--- Kuvittelen kuitenkin, että taloudellisen ahdingon synnyttämä
-mielenkiihoitus ei salli sinun vapaasti valita parasta menettelytapaa.
-Tarvitsemme mielen tasapainoa, kuunnellaksemme viisauden ja totuuden
-ääntä. Luulenpa voivani hankkia sinulle vähän rahoja. Salli minun,
-rakas ystäväni -- hän lisäsi minua syleillen -- asettaa yksi ainoa
-ehto: nimittäin, että ilmaiset minulle asuntosi ja että ainakin annat
-minun tehdä minkä voin, palauttaakseni sinut hyveen tielle, jota tiedän
-sinun rakastavan ja josta ainoastaan hillittömät intohimosi ovat sinut
-edentäneet.
-
-Suostuin vilpittömästi kaikkiin hänen vaatimuksiinsa ja pyysin häntä
-surkuttelemaan nurjaa kohtaloani, joka pakoitti minut niin huonosti
-hyväkseni käyttämään niin kelpo ystävän neuvoja. Hän vei minut heti
-erään tuttavansa pankinomistajan luo, joka hänen takauksellaan antoi
-minulle sata pistolia; sillä käteistä rahaa Tibergellä ei ollut
-ollenkaan. Olen jo aikaisemmin maininnut, ettei hän ollut rikas. Hänen
-kirkollinen eläkkeensä tuotti hänelle tuhat écutä. Mutta ollen vasta
-ensimäistä vuotta sen omistaja, ei hän vielä ollut saanut nostaa
-rahoja. Vastaisten tulojensa tiedossa hän antoi minulle tämän lainan.
-
-Tajusin hänen jalomielisyytensä koko arvon. Se hellytti mieleni siihen
-määrin, että kirosin onnettoman rakkauteni sokeutta, joka pani minut
-polkemaan kaikkia velvollisuuksiani.
-
-Hyveen voima oli minussa hetkisen niin suuri, että se pani sydämeni
-vastustamaan intohimoani. Ja ainakin tänä valoisana hetkenä minä
-tajusin kahleitteni häpeällisyyden ja alentavaisuuden. Mutta tämä
-taistelu oli helppo ja kesti ainoastaan vähän aikaa. Manonin näkeminen
-olisi kyennyt syöksemään minut alas taivaasta, ja palattuani hänen
-luokseen ihmettelin, että silmänräpäystäkään olin voinut pitää
-häpeällisenä niin viehättävää olentoa kohtaan tuntemaani oikeutettua
-hellyyttä.
-
-Manonilla oli omituinen luonne. Ei yksikään nainen saattanut olla
-vähemmin kiintynyt rahoihin kuin hän. Mutta hän ei voinut olla
-hetkeäkään levollinen, jos pelkäsi joutuvansa kärsimään niiden
-puutetta. Hän tarvitsi huveja ja ajanvietettä. Hän ei koskaan olisi
-koskenutkaan rahaan, jos vain olisi voinut huvitella ilman kuluja.
-Hän ei edes tiedustellut rahavarojemme määrää, kunhan vaan sai
-viettää hauskasti päivänsä. Hän kun ei ollut ylenmäärin peliin menevä
-eikä taipuvainen häikäisevän suureen tuhlailuun, oli varsin helppo
-tyydyttää häntä, jos joka päivä hankki hänelle hänen mieleisiään
-huvituksia. Mutta alinomainen huveissa hyöriminen oli hänelle siinä
-määrin tarpeellinen, ettei ilman sitä vähääkään voinut hillitä hänen
-oikkujansa ja mielihalujansa. Vaikka hän rakasti minua hellästi ja
-vaikka minä olin ainoa mies, kuten hän kernaasti tunnusti, joka täysin
-kykenin tuottamaan hänelle rakkauden nautinnon suloutta, olin varma
-siitä, ettei hänen rakkautensa kestäisi eräänlaisia pelontunteita. Hän
-olisi pitänyt minua kaikkia muita parempana, jos minulla olisi ollut
-kohtalainenkaan omaisuus. Mutta en ollenkaan epäillyt, etteikö hän
-olisi hylännyt minua jonkun uuden herra B:n vuoksi, niin pian kuin
-minulla ei olisi ollut muuta tarjottavana hänelle, kuin hellittämätöntä
-uskollisuutta. Sentähden päätin niin tarkoin järjestää omat yksityiset
-menoni, että aina olisin kyennyt suorittamaan hänen menonsa, ja
-pikemmin kieltää itseltäni välttämättömätkin seikat, kuin rajoittaa
-hänen ylellisyyttään. Vaunut tuottivat minulle enemmän levottomuutta
-kuin kaikki muu, sillä en nähnyt mitään mahdollisuutta ylläpitää
-hevosia ja ajuria.
-
-Uskoin huoleni herra Lescaut'lle. En ollut salannut häneltä, että
-eräältä ystävältäni olin saanut sata pistolia. Hän toisti minulle,
-että jos tahdoin koetella pelionnea, hän varmasti luuli minun hänen
-suosituksellaan pääsevän Peli-liittoon, jos auliisti uhraisin satasen
-frangia kestitäkseni hänen pelitovereitaan. Joskin vastenmielisesti
-ryhdyin harjoittamaan petosta, annoin kuitenkin julman pakon johtaa
-itseäni.
-
-Jo saman päivän iltana herra Lescaut esitteli minut tuolle
-seuralle sukulaisenaan. Hän lisäsi, että minua kahta innokkaammin
-halutti voittaa, kun mitä kipeimmin tarvitsin onnen suosiota.
-Mutta huomauttaakseen, etten ahdingostani huolimatta ollut mikään
-mitätön mies, hän sanoi heille, että aikomukseni oli kutsua heidät
-illallisille. He suostuivat tarjoukseen. Minä kestitsin heitä
-loistavasti. He puhuivat pitkälti kasvojeni miellyttäväisyydestä ja
-etevistä lahjoistani. He arvelivat, että minuun saattoi kiinnittää
-suuria toiveita, kasvoissani kun oli jotain niin rehellistä, ettei
-kukaan epäilisi petkutustemppujani. Lopuksi he kiittivät herra
-Lescaut'ta, joka oli tuonut liittoon minun arvoiseni tulokkaan, ja
-yhdelle jäsenistä annettiin toimeksi muutaman päivän kuluessa opettaa
-minulle tärkeimmät seikat.
-
-Pääasiallisena toimintapaikkanani tuli olemaan Transylvania-hotelli,
-jonka yhdessä salissa oli farao-pöytä ja holvikäytävässä useita muita
-kortti- ja noppapelejä. Tätä "korkeakoulua" ylläpidettiin prinssi
-R:n hyväksi, joka silloin asui Clagny'ssa, ja suurin osa hänen
-upseereistaan kuului meidän peliseuraamme. Häpeäkseni mainitsen, että
-lyhyessä ajassa hyödyin mestarini opetuksesta. Saavutin suuren taidon
-petkuttaa varsinkin väärillä korteilla. Ja pitkien pitsi-kalvosimieni
-avulla piiloitin niin taitavasti kortin, että se jäi tarkimmiltakin
-silmiltä huomaamatta, näin tunnottomasti saattaen häviöön joukoittain
-rehellisiä pelureita. Tämä tavaton kätevyys joudutti siihen määrin
-varallisuuteni lisääntymistä, että muutaman viikon kuluttua omistin
-melkoisia rahamääriä, lukuunottamatta mitä rehellisesti jaoin
-peliosakkaitteni kesken.
-
-En enää pelännyt ilmaista Manonille Chaillot'ssa kärsimäämme vahinkoa,
-ja lohduttaakseni häntä tähän ikävään uutiseen nähden, vuokrasin
-kalustetun talon, johon asetuimme asumaan, kuin muka rikkaat ja
-turvassa elävät henkilöt ainakin.
-
-Tiberge ei ollut tällä ajalla laiminlyönyt usein käymästä luonani.
-Hän ei ollenkaan hellittänyt pitämästä minulle nuhdesaarnoja. Yhä
-uudelleen ja uudelleen hän huomautti minulle, kuinka väärin menettelin
-omaatuntoani, kunniaani ja onneani kohtaan. Vastaanotin suopein mielin
-hänen nuhteensa, ja vaikka en tuntenut vähintäkään halua ottaa niitä
-varteen, olin kuitenkin hänelle kiitollinen hänen innostaan, hyvin
-tuntien sen aiheen. Joskus tein hänestä hyvänsävyistä pilaa itse
-Manonin läsnäollessa, ja neuvoin, ettei hän olisi arkatuntoisempi
-kuin monet piispat ja muut kirkonmiehet, jotka varsin hyvin osasivat
-yhdistää hengelliset tehtävänsä ja rakastajattaren.
-
--- Katsohan -- näin sanoin hänelle, osoittaen rakastajattareni silmiä
--- ja sano, onko olemassa hairahduksia, joita ei näin erinomainen
-kauneus puolustaisi. --
-
-Tiberge oli kärsivällinen, ja hänen kärsivällisyytensä kesti melkoisen
-kauan. Mutta huomattuaan, että rikkauteni lisääntyi, että maksettuani
-hänelle takaisin nuo sata pistolia ja vuokrattuani uuden talon ja
-lisättyäni menoni kaksinkertaisiksi, olin syöksymäisilläni entistä
-hurjempaan huvien pyörteeseen, hän muutti kokonaan äänilajinsa ja
-esiintymisensä. Hän valitti paatumustani ja uhkasi minua taivaan
-rangaistuksilla ja ennusti minulle muutamia niistä onnettomuuksista,
-jotka ennen pitkää minua kohtasivat.
-
--- On mahdotonta -- sanoi hän -- että ne rikkaudet, joilla ylläpidät
-säännöttömiä elintapojasi, olisivat joutuneet käsiisi rehellistä
-tietä. Sinä olet hankkinut ne epärehellisellä tavalla; samoin ne
-tullaan sinulta riistämään. Jumala rankaisisi sinua mitä hirveimmin,
-jos sallisi sinun rauhassa nauttia niistä. Kaikki neuvoni ovat olleet
-sinulle tehottomat. Huomaan liiankin selvästi, että ne ennen pitkää
-kävisivät sinulle hankaloiksi. Hyvästi, sinä kiittämätön ja heikko
-ystävä. Jospa rikolliset nautintosi haihtuisivat varjon tavoin!
-Jospa onnesi ja rahasi auttamattomasti häviäisivät ja jospa jäisit
-hylätyksi ja tuiki köyhtyneeksi, jotta tajuaisit kaiken sen turhuuden,
-mikä mielettömästi on sinut huumannut. Vasta silloin löydät minut
-alttiina rakastamaan ja auttamaan sinua. Mutta tänään katkaisen kaiken
-kanssakäymisen välillämme, ja inhoan sitä elämää, jota vietät.
-
-Tämän apostolisen nuhdesaarnan hän piti minulle huoneessani, Manonin
-läsnäollessa. Hän nousi poistuakseen. Minä tahdoin pidättää häntä.
-Mutta Manon esti minut siitä, sanoen, että tuo mies oli järjiltään, ja
-että täytyi antaa hänen mennä tiehensä.
-
-Tibergen puheet eivät olleet minuun vaikuttamatta. Mainitsen tahallani
-ne eri tilaisuudet, jolloin sydämeni jälleen tunsi vetovoimaa hyvään,
-kun tämä muisto sittemmin tuotti minulle osan vastustusvoimaani elämäni
-onnettomimmissa tiloissa.
-
-Manonin hyväilyt haihduttivat kädenkäänteessä tuon kohtauksen
-aiheuttaman mielipahan. Me jatkoimme edelleen elämää, jonka täyttivät
-huvitukset ja rakkaus. Lemmen ja onnen jumalattarilla ei saattanut
-olla sen onnellisempia ja hellämielisempiä orjia. Hyvä Jumala! Miksi
-sanoa maailmaa surun laaksoksi, kun siinä voi nauttia niin ihanaa
-onnen hekkumaa. Mutta tämä on valitettavasti liian pian haihtuvaa
-laatua. Mitäpä muuta autuaallisuutta saattaisikaan toivoa, jos tätä
-aina kestäisi? Meidän onnemme joutui yleisen kohtalon alaiseksi -- se
-päättyi ennen pitkää ja sitä seurasi katkera katumus.
-
-Olin pelissä voittanut niin melkoisesti rahoja, että ajattelin
-sijoittaa osan niistä. Palvelusväkeni tunsi hyvin pelionneni, varsinkin
-minun kamaripalvelijani ja Manonin seuranainen, joiden läsnäollessa
-usein epäluulottomasti keskustelimme asioistamme. Tuo neitonen oli
-sievä. Kamaripalvelijani oli häneen rakastunut. He tiesivät, että
-herrasväkensä oli nuoria ja hyväluontoisia ihmisiä, joita he luulivat
-helposti voivansa pettää. Tätä varten he solmivat juonen, jonka panivat
-täytäntöön meille niin onnettomalla tavalla, ettei meidän koskaan
-onnistunut nousta siitä surkeasta tilasta, johon olimme vajonneet.
-
-Kerran olimme syöneet illallista Lescaut'n luona ja palasimme
-kotia puolenyön aikaan. Kutsuin kamaripalvelijaani, ja Manon
-palvelijatartaan, mutta ei kumpikaan tullut. Kerrottiin, ettei
-heitä ollut nähty talossa kello kahdeksan jälkeen ja että he ennen
-poistumistaan olivat antaneet viedä pois talosta muutaman arkun, muka
-minun käskystäni. Aavistin osaksi mitä oli tapahtunut, mutta astuessani
-huoneeseeni, huomasin todellisuuden aavistuksiani paljoa pahemmaksi.
-Kaappini lukko oli murrettu ja rahani sekä kaikki vaatteeni olivat
-poissa. Minun siinä yksin tuumiessani tätä surkeata tapausta, tuli
-Manon pelästyneenä kertomaan, että samanlainen hävitystyö oli tehty
-hänenkin huoneessaan.
-
-Tämä isku tuntui minusta niin kauhealta, että ainoastaan tavaton
-järjen ponnistus esti minut päästämästä valitushuutoja ja puhkeamasta
-kyyneliin. Peläten tartuttavani epätoivoni Manoniin, koetin näyttää
-tyyneltä. Sanoin hänelle leikillisesti, että aioin valita uhrikseni
-jonkun Transylvania-hotellin houkkion. Siitä huolimatta huomasin hänen
-niin lamautuneen onnettomuudestamme, että hänen alakuloisuutensa paljoa
-suuremmassa määrin huolestutti minua, kuin mitä minun teeskennelty
-hilpeyteni oli kyennyt karkoittamaan hänen mielipahaansa.
-
--- Me olemme hukassa -- hän virkkoi kyynelsilmin.
-
-Turhaan minä koetin lohduttaa häntä hyväilyilläni. Omat kyyneleeni
-ilmaisivat epätoivoani ja hämminkiäni. Me olimme todella siihen määrin
-puilla paljailla, ettei meillä ollut jälellä ainoatakaan paitaa.
-
-Lähetin heti noutamaan herra Lescaut'ta. Hän neuvoi minua viipymättä
-lähtemään poliisimestarin ja Châtelet-tuomioistuimen puheenjohtajan
-luo. Tein niin, mutta mitä suurimmaksi onnettomuudekseni. Tämä
-askeleeni ja ne toimenpiteet, joihin nämä molemmat oikeudenvalvojat
-kehoituksestani ryhtyivät, eivät hyödyttäneet mitään, ja lisäksi
-Lescaut tämän kautta sai aikaa puhua sisarensa kanssa ja minun
-poissaollessani yllyttää häntä kauheaan päätökseen. Tuo mies puhui
-hänelle eräästä herra G.M:stä, vanhasta irstailijasta, joka tuhlaillen
-maksoi huvituksensa, ja uskotteli Manonille niin useita etuja,
-jos hän antautuisi tuolle miehelle, että hän, huolissaan kun oli
-onnettomuutemme vuoksi, suostui jokaiseen veljensä kehoitukseen.
-Tämä kunniakas kauppa solmittiin ennen minun paluutani, mutta sen
-täytäntöön-pano lykättiin seuraavaan päivään, kunnes Lescaut oli
-ehtinyt antaa asiasta tiedon herra G.M:lle.
-
-Palatessani kotia tapasin Lescaut'n, joka oli jäänyt minua
-odottamaan. Mutta Manon oli mennyt levolle huoneessaan ja oli antanut
-palvelijalleen toimeksi sanoa, että hän tarvitsi hieman lepoa, minkä
-vuoksi pyysi minua jättämään hänet yksikseen sen yön ajaksi. Lescaut
-poistui, tarjottuaan minulle muutaman kultarahan, jonka otin vastaan.
-
-Vasta kello neljän seuduilla aamuyöstä panin maata, ja kun vuoteessa
-vielä kauan olin loikonut hereillä miettien keinoja, joiden avulla
-voisin jälleen päästä varoihin, nukuin niin myöhään, että saatoin
-herätä vasta kello yhdentoista tai kahdentoista aikaan. Nousin
-viipymättä ja kysyin Manonin vointia. Minulle sanottiin hänen lähteneen
-kotoa tuntia aikaisemmin veljensä seurassa, joka oli tullut noutamaan
-häntä vuokra-ajurin vaunuilla. Vaikka tällainen ajoretki Lescaut'n
-seurassa tuntui minusta arvoitukselliselta, pakoitin epäluuloni
-vaikenemaan. Annoin muutaman tunnin kulua ja kulutin ne lukemalla.
-Lopulta en kuitenkaan enää voinut hillitä levottomuuttani, vaan kuljin
-pitkin askelin edestakaisin huoneissamme. Huomasin Manonin huoneessa
-pöydällä kuoreen suljetun kirjeen. Se oli minulle osoitettu ja
-kirjoitus oli Manonin käsialaa. Kauhusta väristen avasin sen. Kirjeen
-sisällys oli seuraava:
-
-"Vannon sinulle, rakas ritarini, että sinä olet sydämeni epäjumala,
-ja ettei ole maailmassa ketään toista ihmistä, jota voisin rakastaa
-niin, kuin sinua rakastan. Mutta etkö käsitä, ystävä parkani, että
-uskollisuus siinä tilassa, johon olemme joutuneet, olisi mieletön hyve?
-Luuletko, että voi rakastaa, kun ei ole leipää? Nälkä voisi saattaa
-minut johonkin surkuteltavaan hairahdukseen. Päästäisin jonakin päivänä
-viimeisen henkäykseni, luullen päästäväni lemmenhuokauksen. Ihailen
-sinua, siitä voit olla varma; mutta anna minun joksikin aikaa ottaa
-käsiini onnen ohjat. Voi sitä, joka joutuu minun verkkoihini! Minä
-ponnistelen tehdäkseni ritarini rikkaaksi. Veljeni tulee antamaan
-sinulle tietoja Manonista, joka on vuodattanut kyyneleitä sentähden,
-että hänen on ollut pakko lähteä luotasi."
-
-Tämän kirjeen lukeminen jätti minut tilaan, jota minun olisi vaikea
-kuvailla, sillä en vielä tänäänkään tiedä, minkälaatuiset tunteet
-minua silloin raatelivat. Se oli tuollainen ainoalaatuinen sieluntila,
-jonka vertaista ei ennen ole kokenut. Sellaista ei voi selittää
-toisille, sillä he eivät voisi sitä käsittää, onpa vaikeata sellaista
-itselleenkään selvitellä, se kun ollen vallan erikoinen, ei saa
-tukikohtia muistista eikä lähentele mitään tunnettua tunnetta. Mutta
-minkälaatuinen tuo sieluntilani lieneekään ollut, niin on varmaa,
-että siihen liittyi surua, katkeruutta, mustasukkaisuutta ja häpeää.
-Jospahan siihen ei olisi liittynyt vielä suuremmassa määrin rakkautta!
-
--- Hän rakastaa minua, sitä tahdon uskoa. Mutta olisihan hänen
-täytynyt olla hirviö -- näin huudahdin -- jotta hän olisi voinut
-vihata minua. Mitä oikeuksia on kenelläkään koskaan ollut toiseen
-ihmissydämeen nähden, joita ei minulla olisi häneen nähden? Mitä
-enää saatoin tehdä hänen hyväkseen, kaiken sen jälkeen, minkä hänen
-tähtensä olin uhrannut? Kuitenkin hän minut hylkää, ja tuo kiittämätön
-luulee turvaavansa itsensä minun soimauksiltani sanomalla yhä edelleen
-minua rakastavansa. Hän pelkää muka nälkää. Oi, rakkauden Jumala,
-mikä tunteiden kömpelyys ja mikä huono vastaus minun hienotunteiseen
-huolenpitooni! Olenko minä kenties pelännyt nälkää, minä, joka auliisti
-panen itseni sille alttiiksi hänen tähtensä, luopumalla omaisuudestani
-ja isäni kodin viehätyksistä, minä, joka olen kieltänyt itseltäni
-välttämättömimmänkin, tyydyttääkseni hänen pieniä mielijohteitaan ja
-oikkujaan. Hän väittää ihailevansa minua. Jos todella minua ihailet,
-sinä kiittämätön, niin hyvin tiedän kenen neuvoihin sinun olisi
-pitänyt vedota. Et ainakaan olisi jättänyt minua, sanomatta minulle
-hyvästi. Sillä minulta voi saada tietää kuinka julmasti kärsii se, joka
-eroaa ihailemastaan henkilöstä. Ainoastaan mieletön ihminen antautuu
-tahallaan sellaisiin kärsimyksiin.
-
-Valitukseni keskeytti käynti, jota en vähääkään ollut odottanut: se oli
-Lescaut.
-
--- Sinä pyöveli! -- huudahdin hänelle tarttuen miekkaani. Missä on
-Manon, mitä olet tehnyt hänelle?
-
-Tämä liikkeeni pelästytti häntä. Hän vastasi minulle, että jos näin
-vastaanotin hänet silloin, kun hän tuli ilmoittamaan minulle kaikkein
-suurinta palvelusta, minkä koskaan olisi voinut minulle tehdä, hän
-aikoi poistua koskaan enää astumatta kynnykseni yli.
-
-Minä riensin ovelle ja suljin sen huolellisesti.
-
--- Älä kuvittele -- sanoin kääntyen hänen puoleensa -- että vielä
-kerran voisit vetää minua nenästä ja pettää minua loruillasi: sinun
-täytyy puolustaa henkeäsi, tai viedä minut Manonin luo. --
-
--- Oletpa sinä kiivas! -- hän virkahti. -- Juuri sitä varten olen
-tullut ilmoittamaan sinulle onnea, jota et aavista ja josta ehkä
-tunnustat olevasi minulle kiitollisuuden velassa.
-
-Vaadin heti paikalla selvitystä tässä asiassa.
-
-Silloin hän kertoi, että Manon, joka ei ollut voinut kestää
-kurjuuden pelkoa eikä sitä ajatusta, että heti olisi ollut pakko
-muuttaa elintapojamme, oli pyytänyt veljeään tutustuttamaan hänet
-herra G.M:iin, joka kävi anteliaasta miehestä. Hän varoi visusti
-mainitsemasta, että tämä oli tapahtunut hänen neuvostaan ja että hän
-edeltäpäin oli valmistanut tien, ennenkuin vei sisarensa sinne.
-
--- Saatoin hänet sinne tänä aamuna -- näin hän jatkoi -- ja tuo kunnon
-mies ihastui siihen määrin Manonin avuihin, että heti paikalla pyysi
-hänet luokseen maatilalleen, jonne on lähtenyt muutamaksi päiväksi.
-Minä -- näin jatkoi Lescaut -- joka silmänräpäyksessä älysin, mikä etu
-teillä saattoi olla tästä, viittasin taitavasti siihen, että Manon oli
-menettänyt melkoisesti omaisuuttaan. Ja herätin siihen määrin hänen
-jalomielisyyttään, että hän aluksi lahjoitti Manonille kaksisataa
-kultapistolia. Huomautin, että tämä tyydytti hetken tarpeita, mutta
-että sisareni myöhemmin oli tarvitseva paljon suurempia summia. Manon
-muka oli lisäksi ottanut huolehtiakseen nuoren veljensä toimeentulosta,
-tämä kun muka oli joutunut meidän hoteisiimme vanhempiemme kuoltua, ja
-jos herra G.M. piti Manonia kunnioituksensa arvoisena, ei hänen sopinut
-antaa hänen joutua kärsimään tuon poikaparan tähden, jota piti omaan
-olentoonsa puoleksi kuuluvana. Tämä kertomus ei ollut liikuttamatta
-tuota herrasmiestä. Hän sitoutui vuokraamaan talon sinulle ja Manonille
--- sillä sinä näetkös olet tuo pieni orpo veliparka. Hän lupasi
-sisustaa tuon talonne hyvin ja joka kuukausi antaa teille kokonaista
-neljäsataa livreä, mikä, ellen laskussani erehdy, vuodessa tekee
-neljätuhatta kahdeksansataa. Ennen matkaansa maatilalleen hän antoi
-taloudenhoitajalleen määräyksen hakea sopiva talo ja järjestää se hänen
-paluukseen. Silloin saat jälleen nähdä Manonin, joka käski minun tuoda
-lukemattomia terveisiä ja vakuuttaa sinulle, että hän sinua rakastaa
-entistään enemmän.
-
-Istuuduin mielessäni hautomaan tätä omituista kohtaloni järjestelyä.
-Minua vaivasivat ristiriitaiset tunteet ja sielussani vallitsi
-niin suuri epävarmuus, että kauan istuin vastaamatta niihin moniin
-kysymyksiin, joita Lescaut pani satelemaan. Tuona hetkenä kunnian-
-ja velvollisuudentunne vielä kerran raatelivat minua tunnontuskan
-okailla, ja huokaillen muistelin Amiensia, isäni taloa, Saint-Sulpiceä
-ja kaikkia niitä paikkoja, missä olin elänyt viattomana. Mikä ääretön
-kuilu eroittikaan minut nyt tuosta onnellisesta tilasta! Näin sen
-nyt vaan etäisyydessä varjon tavoin, joka vielä lisäsi kaihoani
-ja pyyteitäni, mutta joka oli liian heikko kiihoittaakseen minua
-ponnistuksiin.
-
--- Mikä onneton kohtalo onkaan saattanut minut näin rikolliseksi?
-Rakkaus on viaton intohimo. Kuinka siitä minulle on tullut kurjuuden
-ja hairahduksien lähde? Mikä on estänyt minua elämästä rauhassa
-ja hyveisenä Manonin rinnalla? Miksi en ottanut häntä vaimokseni,
-ennenkuin nautin hänen rakkautensa lahjoista. Isäni, joka niin hellästi
-rakasti minua, olisi epäilemättä suostunut avioliittoomme, jos olisin
-hillittömästi vedonnut häneen oikeutetuilla vaatimuksilla. Oi, isäni
-olisi itse pitänyt hänestä kuin suloisesta tyttärestä ainakin, joka
-täysin olisi ansainnut tulla hänen poikansa vaimoksi. Minä eläisin nyt
-onnellisena omistaen Manonin rakkauden, isäni kiintymyksen tunteet,
-kunniallisten ihmisten kunnioituksen ja hyveen tuottaman rauhan. Mikä
-surkea vastakohta sille onkaan todellisuus! Mitä inhoittavaa osaa minua
-nyt pakoitetaan esittämään! Kuinka, pitääkö minun tyytyä jakamaan...?
-Mutta voiko tässä epäröidä, jos Manon on näin järjestänyt asian ja
-jos minä menetän hänet, ellen myönny? -- Herra Lescaut -- huudahdin
-ummistaen silmäni ikäänkuin karkoittaakseni näin tuskalliset ajatukset
--- jos tarkoituksenne on ollut tehdä minulle palvelusta, kiitän teitä.
-Olisittehan voinut valita kunniallisemman tavan; mutta asia on kai
-nyt jo päätetty? Ei siis muu neuvona, kuin että käytämme hyväksemme
-huolenpitoanne ja toteutamme tuumanne.
-
-Lescaut, johon vihanpurkaukseni ja sitä seurannut pitkä vaikeneminen
-oli tehnyt ikävän vaikutuksen, ihastui nähdessään päätökseni käyvän
-vallan päinvastaiseen suuntaan kuin hän epäilemättä oli pelännyt. Hän
-oli kaikkea muuta kuin rohkea, mistä myöhemmin sain vielä parempia
-todisteita.
-
--- Tietysti, tietysti -- hän ehätti virkkamaan -- olenpa tehnyt teille
-oivallisen palveluksen, ja saattepa nähdä, että meillä on siitä oleva
-enemmän etua kuin odotattekaan.
-
-Aloimme pohtia, millä tavoin haihduttaisimme herra G.M:n epäluulon,
-jonka minun ja Manonin sisaruussuhde voisi hänessä synnyttää niin pian
-kuin hän huomaisi minut suuremmaksi ja vähän vanhemmaksi kuin oli
-kuvitellut. Emme keksineet muuta keinoa, kuin että minun tuli esiintyä
-hänen edessään tyhmän yksinkertaisena ja moukkamaisena ja uskotella
-hänelle, että aikomukseni oli astua hengelliseen säätyyn ja että
-sentähden joka päivä kävin kimnaasia. Niinikään päätimme, että minun
-oli pukeuduttava hyvin huonosti ensi kerralla, jolloin minulla oli
-oleva kunnia käydä hänen luonaan.
-
-Kolme tai neljä päivää myöhemmin hän palasi kaupunkiin ja saattoi itse
-Manonin siihen asuntoon, jonka hänen taloudenhoitajansa oli tarkoitusta
-varten järjestänyt. Manon lähetti heti Lescaut'lle sanan tulostaan,
-ja kun tämä puolestaan oli antanut minulle asiasta tiedon, läksimme
-molemmat sisareni luo. Vanha rakastaja oli jo poistunut.
-
-Huolimatta siitä, että alistuen olin mukautunut Manonin päätökseen,
-en voinut tukahuttaa sydämeni napinaa hänet jälleen nähdessäni.
-Hänen mielestään minä olin surullinen ja kituva; jälleennäkemisen
-ilo ei kokonaan voittanut hänen uskottomuudestaan aiheutunutta
-alakuloisuuttani. Hän päinvastoin näytti olevan vallan haltioissaan
-jälleennäkemisen ilosta. Hän soimasi minua kylmyydestäni. Minä
-puolestani en malttanut olla lausumatta sanoja petollinen ja uskoton,
-joita huokauksin säestin.
-
-Aluksi hän ivasi yksinkertaisuuttani, mutta nähdessään, miten
-surullisesti yhä katselin häntä, ja kuinka vaikea minun oli sietää
-muutosta, joka oli suuressa ristiriidassa mielentilani ja toiveideni
-kanssa, hän meni yksin huoneeseensa; seurasin häntä hetken kuluttua.
-
-Siellä tapasin hänet kyynelten vallassa ja kysyin häneltä, mistä ne
-aiheutuivat.
-
--- Se sinun pitäisi helposti käsittää -- hän virkkoi. -- Miten
-voinkaan elää, jos läsnäolollani ei ole muuta vaikutusta, kuin että se
-saattaa sinut synkän ja surullisen näköiseksi. Et ole suonut minulle
-ainoatakaan hyväilyä koko sen tunnin aikana, jonka olet ollut täällä,
-ja minun hyväilyni olet vastaanottanut yhtä majesteetillisesti kuin
-suursulttaani naiselassaan.
-
--- Kuulehan, Manon -- vastasin hänelle häntä suudellen, en voi
-sinulta salata, että sydämeni on ihan kuollakseen murheellinen. En
-puhu ollenkaan siitä levottomuudesta, johon odottamaton pakosi minut
-syöksi; enkä julmuudestasi hylätä minut ilman lohdunsanaa, vietettyäsi
-yösi toisessa vuoteessa kuin minä -- läsnäolosi tenho saisi minut
-unhoittamaan enempääkin. Mutta luuletko, että minä huokauksitta ja
-kyynelittä -- näin jatkoin itkien -- voisin ajatella sitä surkeaa
-ja onnetonta elämää, jota vaadit minua viettämään tässä talossa?
-Jättäkäämme sikseen syntyperäni ja kunniani. Ne ovat liian heikkoja
-näkökohtia, voidakseen enää painaa vaa'assa, kun on kysymys niin
-voimakkaasta tunteesta kuin minun rakkauteni. Mutta etkö käsitä, että
-juuri tämä rakkauteni kituu huomatessaan saavansa niin huonon palkan
-tai oikeammin niin julman kohtelun kiittämättömältä ja sydämettömältä
-rakastajattarelta?
-
-Manon keskeytti minut.
-
--- Lopeta jo -- hän virkkoi, on turhaa kiusata minua soimauksilla,
-jotka lävistävät sydämeni, kun ne lähtevät sinun suustasi. Käsitän mikä
-sinua loukkaa. Toivoin sinun suostuvan suunnitelmaani omaisuutemme
-saattamiseksi ennalleen, ja säästääkseni herkkätunteisuuttasi aloin
-sitä toteuttaa ilman sinun myötävaikutustasi. Mutta luovun siitä, kun
-et sinä sitä hyväksy.
-
-Hän lisäsi vaativansa minulta ainoastaan vähän myöntyväisyyttä sen
-päivän loppuun asti; hän sanoi jo saaneensa kaksisataa kultapistolia
-vanhalta rakastajaltaan ja tämän luvanneen sen päivän iltana tuoda
-hänelle kauniin helmisen kaulanauhan ynnä muita koristeita ja päälle
-päätteeksi puolet lupaamastaan vuotuisesta eläkkeestä.
-
--- Suo minulle ainoastaan tilaisuutta -- näin hän sanoi -- vastaanottaa
-nämä lahjat. Vakuutan sinulle, ettei hän voi kerskata minun hänelle
-myöntämästäni suosiosta, sillä tähän saakka olen käskenyt hänen odottaa
-kunnes olemme muuttaneet kaupunkiin. On totta, että hän on useammin
-kuin miljonan kertaa suudellut käsiäni; on kohtuullista, että hän saa
-maksaa tästä huvistaan, eikä viisi tai kuusisataa frangia suinkaan ole
-liian korkea hinta verrattuna hänen rikkauteensa ja ikäänsä.
-
-Hänen päätöksensä ilahutti minua paljoa enemmän kuin toivo saada
-viisisataa frangia. Mieleeni johtui, ettei sydämeni vielä ollut
-menettänyt kaikkea kunniantuntoa, se kun tunsi niin suurta tyydytystä
-häpeän välttämisestä. Mutta minä olin syntynyt lyhyitä iloja ja pitkiä
-suruja varten. Onni pelasti minut kuilusta ainoastaan syöstäkseen minut
-toiseen kuiluun.
-
-Huomautettuani Manonille häntä moneen kertaan hyväillen, kuinka
-onnellisena pidin itseäni hänen mielenmuutoksensa vuoksi, sanoin, että
-meidän oli annettava siitä tieto herra Lescaut'lle, jotta menettelymme
-olisi ollut yhdenmukaista. Aluksi hän siitä oli tyytymätön, mutta
-neljä tai viisituhatta frangia käteistä rahaa saattoi hänet ilomielin
-yhtymään liittolaiseksemme. Päätettiin sitten, että me kaikki kolme
-söisimme illallista yhdessä herra de G.M:n seurassa. Teimme tämän
-kahdesta syystä: ensiksi saadaksemme nauttia hupaisesta ilveilystä,
-minun kun oli määrä näytellä koulupoikaa, Manonin veljeä; toiseksi
-estääksemme tuota vanhaa irstailijaa liian vapaasti seurustelemasta
-rakastajattarensa kanssa, hän kun mahdollisesti voisi luulla olevansa
-siihen oikeutettu etukäteen maksamalla niin anteliaasti. Lescaut'n ja
-minun oli määrä vetäytyä pois sinä hetkenä, jolloin tuo vanha herra
-läksi siihen huoneeseen, missä aikoi viettää yönsä, ja Manon lupasi
-olla häntä sinne seuraamatta ja sen sijaan viettää tuon yön minun
-kanssani. Lescaut lupautui täsmällisesti hankkimaan ajurin ovelle.
-
-Illallishetken tultua, ei herra de G. M. antanut itseään pitkään
-odottaa. Lescaut oli sisarensa seurassa huoneessa. Vanhuksen ensimäinen
-kohteliaisuus oli, että hän lahjoitti mielitietylleen kaulakoristeen,
-kaksi rannerengasta ja helmiset korvaripusteet, jotka olivat vähintäin
-tuhannen écun arvoiset. Sitten hän kiiltävinä kultarahoina latoi hänen
-eteensä puolen eläkettä, kaksituhatta neljäsataa frangia. Lahjojaan hän
-höysti lukuisilla kohteliaisuuksilla vanhanaikaiseen hovityyliin. Manon
-ei voinut kieltää häneltä muutamia suukkosia. Nämä tuottivat hänelle
-omistusoikeuden vanhuksen antamiin rahoihin. Minä kuuntelin oven
-takana, odottaen Lescaut'lta merkkiä astua sisälle.
-
-Hän tarttui käteeni, kun Manon oli korjannut talteen rahat ja
-koristeet, ja vei minut herra de G.M:n luo, jolle käski minun kumartaa.
-Kumarsin pari kolme kertaa hyvin syvään.
-
--- Anteeksi -- sanoi Lescaut hänelle -- tämä nuorukainen on peräti
-kömpelö. Hänellä ei ole, kuten huomaatte, hituistakaan Parisin tapoja,
-mutta toivomme, että hän hieman totuttuaan saa niitä. -- Sinulla on
-kunnia usein nähdä täällä tämä herra -- näin hän lisäsi kääntyen
-puoleeni, -- käytä hyväksesi näin erinomaista esikuvaa.
-
-Tuo vanha rakastaja näytti katselevan minua mielikseen. Hän taputti
-minua pari kolme kertaa poskelle sanoen minua somaksi pojaksi, mutta
-neuvoi minua pitämään varani Parisissa, missä nuoret miehet helposti
-joutuvat irstailuun.
-
-Lescaut vakuutti minun luonnostani olevan niin hyvätapaisen, että
-yksinomaan muka puhuin pappisuralle antautumisesta ja että suurin
-huvini oli valmistaa pieniä kappeleita.
-
--- Minun mielestäni hän on Manonin näköinen -- virkkoi vanhus, nostaen
-kädellään leukaani.
-
-Minä vastasin hölmömäisen näköisenä:
-
--- Hyvä herra, se johtuu siitä, että olemme niin läheistä sukua; minä
-rakastankin sisartani Manonia kuin toista itseäni.
-
--- Kuulkaahan -- sanoi vanhus Lescaut'lle. -- Tuopa on älykäs poika. --
-On vahinko, ettei hän ole enempää seurustellut ihmisten parissa.
-
--- Oh -- virkahdin minä -- olenpa nähnyt heitä siellä kotiseudullani
-kirkossa, ja luulenpa tapaavani Parisissa tyhmempiä ihmisiä kuin minä.
-
--- Katsokaapas -- huudahti vanhus -- maalaispojaksi tämä on vallan
-merkillistä.
-
-Koko keskustelumme illallisen aikana kulki jotenkin samassa
-äänilajissa. Vallattoman leikkisä Manon oli monta kertaa vähällä
-pilata kaikki naurunremahduksillaan. Aterian aikana oli minulla
-tilaisuus kertoa vanhukselle hänen oma tarinansa ja häntä uhkaava
-kova kohtalo. Lescaut ja Manon vapisivat minun kertoessani, varsinkin
-kun minä piirsin vanhuksen muotokuvan vallan luonnon mukaisesti.
-Mutta itserakkaus esti häntä siinä tuntemasta itseään, ja minä päätin
-kuvaukseni niin taitavasti, että hän oli ensimäinen pitämään sitä ylen
-naurettavana. Lukija tulee huomaamaan, etten suotta näin pitkältä ole
-puhunut tästä hullunkurisesta kohtauksesta.
-
-Kun maatapanon hetki viimein oli tullut, vanhus puhui rakkaudesta ja
-kärsimättömyydestä. Lescaut ja minä poistuimme. Vanhus saatettiin ylös
-huoneeseensa, Manon oli, vetäen verukkeeksi jonkun asian, lähtenyt ulos
-ja yhtyi meihin portilla. Vaunut, jotka odottivat meitä pari kolme
-taloa kauempana, ajoivat esiin. Hetken kuluttua olimme poistuneet siitä
-kaupunginosasta.
-
-Vaikka tämä teko minun silmissäni oli oikea koirankuje, en kuitenkaan
-pitänyt sitä pahimpana, mistä omatuntoni minua soimasi. Pelissä
-voittamani rahat synnyttivät minussa enemmän tunnontuskia. Kummastakin
-näistä vääristä teoista oli meille yhtä vähän hyötyä, ja taivas sääsi
-niin, että lievempi niistä sai ankaramman rangaistuksen.
-
-Ei kestänyt kauan, ennenkuin herra de G.M. huomasi, että häntä oli
-vedetty nenästä. En tiedä, ryhtyikö hän jo sinä iltana toimenpiteisiin
-saadakseen selville olinpaikkamme, mutta hänellä oli niin suuri
-vaikutusvalta, ettei hänen tarvinnut kauan turhaan sitä tiedustella,
-ja me olimme varomattomia, kun liiaksi luotimme Parisin laajuuteen ja
-välimatkaan, joka oli meidän ja hänen kaupunginosansa välillä. Hän ei
-ainoastaan saanut tietää asuntomme ja silloiset olomme vaan myöskin
-kuka minä olin, millaista elämää olin viettänyt Parisissa, Manonin
-entisen suhteen herra B:hin ja kuinka hän oli tämän miehen pettänyt,
-sanalla sanoen kaikki tarinamme häpeälliset puolet.
-
-Tämän nojalla hän päätti vangituttaa meidät ja käskeä kohdella meitä
-pikemmin irstailevina veijareina, kuin suoranaisina rikollisina.
-
-Olimme vielä vuoteessa, kun poliisivirkamies astui huoneeseemme,
-seurassaan puoli tusinaa vartijoita. He ottivat ensin takavarikkoon
-rahamme, tai oikeammin herra de G.M:n rahat, ajoivat meidät muitta
-mutkitta ylös vuoteesta ja veivät meidät alaovelle, missä meitä
-odottivat kahdet vaunut. Toisissa kuljetettiin Manon-parka pois ilman
-mitään selityksiä, ja toisissa laahattiin minut Saint-Lazare-luostariin.
-
-Ainoastaan se, joka on kokenut tällaisia vastoinkäymisiä, voi käsittää,
-millaista epätoivoa ne voivat aiheuttaa. Vartijamme olivat niin
-sydämettömiä, etteivät sallineet minun syleillä Manonia eikä sanoa
-hänelle ainoatakaan sanaa. Kauan aikaa olin epätietoinen siitä, minne
-hän oli joutunut. Epäilemättä oli onni minulle, etten alunpitäen sitä
-tietänyt, sillä niin kauhea tapaus olisi riistänyt minulta järjen,
-ehkäpä hengenkin.
-
-Onneton lemmittyni vietiin siis pois näkyvistäni ja kuljetettiin
-turvapaikkaan, jonka mainitseminenkin minua kauhistuttaa. Mikä kohtalo
-niin suloiselle olennolle, joka olisi istunut maailman ensimäisellä
-valtaistuimella, jos kaikilla miehillä olisi ollut minun silmäni ja
-minun sydämeni. Häntä ei siellä tosin pahoin pidelty. Mutta hänet
-teljettiin yksin pieneen koppiin ja tuomittiin joka päivä suorittamaan
-säädetty määrä työtä, välttämättömänä ehtona niukan, vastenmielisen
-ruoan saamiseen. Tämän surullisen seikan sain tietää vasta paljoa
-myöhemmin, sittenkuin itse monta kuukautta olin kantanut vaikeaa ja
-ikävää katumuksen taakkaa.
-
-Vartijani eivät olleet ilmaisseet minulle paikkaa, minne heidän
-oli käsketty viedä minut, minkä vuoksi sain kuulla kohtaloni vasta
-Saint-Lazare-luostarin portilla. Tuona hetkenä olisin kernaammin
-valinnut kuoleman kuin sen tilan, jonka luulin minua odottavan. Minulla
-oli kauhea käsitys tuosta laitoksesta. Kauhuni kasvoi, kun vartijat
-ovella uudelleen tarkastivat taskuni, saadakseen varmuuden siitä, etten
-kätkenyt aseita enkä muita puolustuskeinoja.
-
-Luostarinjohtaja tuli heti saapuville, hän kun oli saanut sanan
-tulostani. Hän tervehti minua hyvin lempeästi.
-
--- Arvoisa isä -- sanoin hänelle, varokaa kohtelemasta minua
-häpeällisesti; ennemmin menettäisin tuhat elämää, kuin sellaista
-sietäisin.
-
--- Ei suinkaan -- hän vastasi -- jos te käyttäydytte järkevästi,
-tulemme olemaan tyytyväiset toinen toiseemme.
-
-Hän pyysi minua nousemaan eräässä ylemmässä kerroksessa olevaan
-huoneeseen. Seurasin häntä vastustelematta. Vartijasoturit seurasivat
-meitä ovelle asti, ja kun luostarinjohtaja oli astunut huoneeseen minun
-kanssani, hän viittasi heitä poistumaan.
-
--- Olen siis teidän vankinne? -- sanoin hänelle. -- No niin, arvoisa
-isä, mitä aiotte minulle tehdä?
-
-Hän sanoi olevansa kovin tyytyväinen, huomatessaan minun puhuvan
-järkevästi; ja lisäsi, että hänen velvollisuutensa oli koettaa
-minussa herättää kiintymystä hyveeseen ja uskontoon, ja että minun
-velvollisuuteni oli hyväkseni käyttää hänen kehoituksiaan ja
-neuvojaan. Kunhan minä vaan tahdoin osoittaa myötätuntoisuutta hänen
-osoittamaansa huolenpitoa kohtaan, olin muka saava pelkkää tyydytystä
-yksinäisyydestäni.
-
--- Tyydytystä! -- virkahdin minä. -- Te ette tiedä, arvoisa isä, että
-on vaan yksi ainoa seikka, joka kykenee minulle tyydytystä tuottamaan.
-
--- Minä tiedän sen -- sanoi hän, -- mutta toivon, että mielenne on
-muuttuva.
-
-Hänen vastauksestaan päätin, että hän tunsi seikkailuni, ehkäpä
-nimenikin. Kysyin häneltä tätä asiaa tarkemmin. Hän kertoi minulle
-peittelemättä, että hänelle oli ilmoitettu kaikki. Tämä hänen tietonsa
-oli kovin kaikista rangaistuksistani. Minä puhkesin kyyneliin ja mitä
-hurjimpaan epätoivoon. En voinut sulattaa nöyryytystä, joka pian oli
-saattava minut kaikkien tuttavieni juorupuheiden esineeksi ja perheeni
-häpeän aiheuttajaksi. Täten vietin viikon päivät mitä syvimmässä
-alakuloisuudessa, kykenemättä tajuamaan ja ajattelemaan mitään muuta
-kuin alennustilaani. Ei edes Manonin muisteleminen muuttanut suruani;
-ainakaan se ei ilmennyt muuna kuin tunteena, joka oli esiintynyt ennen
-tätä uutta tuskaa, ja vallitseva mielenliikutukseni oli häpeä ja
-hämmennys.
-
-Harvat henkilöt tuntevat näiden omituisten tunteiden voimaa. Suurin osa
-ihmisistä on alttiina ainoastaan viidelle tai kuudelle intohimolle,
-joiden piirissä heidän elämänsä liikkuu ja joihin kaikki heidän
-mielenliikutuksensa rajoittuvat. Riistäkää heiltä rakkaus, viha,
-mielihyvä ja mielipaha, toivo ja pelko, ja he eivät enää tunne mitään.
-Mutta jalompiluonteiset ihmiset saattavat joutua mielenkuohuntaan
-tuhannella eri tavalla. Tuntuu siltä kuin heillä olisi useampia aisteja
-kuin viisi ja kuin voisivat vastaanottaa aistimuksia ja mielteitä,
-jotka käyvät yli luonnon tavallisten rajojen, ja ollen tietoisia
-tästä etevämmyydestään, joka kohottaa heidät yläpuolelle muita, he
-sen suhteen ovat ylen arkoja. Siitä johtuu, että he niin tuskaantuvat
-ja kärsivät ylenkatseesta ja ivasta ja että häpeäntunne saa heidän
-mielensä mitä rajuimmin kuohumaan.
-
-Näin surullisen etuoikeutetussa asemassa minä olin Saint-Lazaressa.
-Alakuloisuuteni näytti luostarinjohtajasta niin ylenmääräiseltä että
-hän, huolissaan seurauksista, katsoi tarpeelliseksi kohdella minua
-hyvin lempeästi ja sääliväisesti. Hän kävi luonani pari tai kolme
-kertaa päivässä. Usein hän otti minut mukaansa kävelylle puutarhaan,
-ja hänen hyvä harrastuksensa puhkesi kehoituksiin ja terveellisiin
-neuvoihin. Vastaanotin ne hiljaisella mielellä. Jopa osoitin hänelle
-kiitollisuuttakin. Siitä hän rupesi toivomaan kääntymystäni.
-
--- Olette luonteeltanne niin lempeä ja miellyttävä -- näin hän eräänä
-päivänä virkkoi minulle -- etten voi käsittää niitä hairahduksia,
-joista teitä syytetään. Kaksi seikkaa minua ihmetyttää: toinen on,
-kuinka te niin hyvistä ominaisuuksista huolimatta olette voinut
-antautua ylenmääräiseen irstailuun, ja toinen, mikä minua vielä
-enemmän ihmetyttää, kuinka te niin kernaasti vastaanotatte neuvoni ja
-ohjaukseni, totuttuanne usean vuoden kuluessa viettämään säännötöntä
-elämää. Jos tämä on katumusta, olette te selvä esimerkki taivaan
-armahtavaisuudesta. Jos se on synnynnäistä hyvyyttä, on teillä
-ainakin oivallinen luonteen pohja, joka panee minut toivomaan, ettei
-meidän tarvitse pidättää teitä täällä pitkään, palauttaaksemme teidät
-kunnialliseen ja säännölliseen elämään.
-
-Ihastuin huomatessani hänellä olevan tämän mielipiteen minusta.
-Päätin vahvistaa sitä menettelyllä, joka täydellisesti saattoi häntä
-tyydyttää, varma kun olin siitä, että tämä oli paras keino lyhentää
-vankila-aikaani. Pyysin häneltä kirjoja. Hän jätti minulle vapaan
-valintaoikeuden ja ihmetteli, että minä valitsin muutamia vakavia
-kirjailijoita. Olin mitä innokkaimmin harrastavinani näiden kirjojen
-tutkimista ja annoin hänelle täten joka tilaisuudessa todisteita siitä
-mielenmuutoksesta, jota hän toivoi.
-
-Tämä mielenmuutos oli kuitenkin ainoastaan ulkonainen. Häpeäkseni
-on minun tunnustaminen, että Saint-Lazaressa näyttelin ulkokullatun
-osaa. Yksin ollessani en lukenut, vaan kulutin aikaani huokailemalla
-kohtaloni kovuutta. Kirosin vankilaani ja sitä hirmuvaltaa, joka minua
-siinä pidätti. Tuskin olin hiukan tointunut siitä alakuloisuudesta,
-jonka valtaan ensi yllätys oli minut saattanut, kun uudelleen vajosin
-rakkauden tuottamiin tuskiin. Ero Manonista, epätietoisuus hänen
-kohtalostaan, pelko, etten koskaan enää häntä näkisi, olivat surullisen
-mietiskelyni ainoana esineenä. Kuvittelin häntä herra de G.M:n sylissä,
-sillä tämä ajatus oli ensiksi iskenyt mieleeni. Kaukana siitä, että
-olisin olettanut hänen kohdelleen Manonia samoin kuin minua, luulin
-päinvastoin varmasti, että hän oli syrjäyttänyt minut ainoastaan
-häiriintymättä omistaakseen Manonin.
-
-Täten vietin päiviä ja öitä, jotka tuntuivat minusta loppumattoman
-pitkiltä. En perustanut toivoani mihinkään muuhun, kuin
-ulkokultaisuuteeni. Tarkastelin huolellisesti luostarinjohtajan
-kasvoja, saadakseni varmuutta siitä, mitä hän minusta ajatteli, ja
-tutkin tapoja miellyttää häntä, kuin kohtaloni määrääjää ainakin. Minun
-oli helppo huomata, että täydelleen olin voittanut hänen suosionsa,
-enkä epäillyt, että hän auliisti oli minua tukeva.
-
-Eräänä päivänä sain rohkeuden kysyä häneltä, riippuiko vapaaksi
-pääsemiseni hänestä. Hän vastasi, ettei se kokonaan riippunut hänestä,
-mutta sanoi toivovansa, että herra de G.M., jonka kehoituksesta
-poliisipäällikkö oli teljettänyt minut vankilaan, oli suostuva
-vapautukseeni.
-
--- Rohkenenko toivoa -- näin kysyin nöyränä -- että kärsimäni kahden
-kuukauden vankeus on tuntuva hänestä riittävältä hyvitykseltä?
-
-Hän lupasi puhua tuon herran kanssa, jos sitä halusin. Hartaasti pyysin
-häntä tekemään minulle tuon palveluksen.
-
-Pari päivää myöhemmin hän kertoi minulle herra de G.M:n siihen määrin
-heltyneen siitä hyvästä, mitä oli minusta kuullut, ettei hän ainoastaan
-näyttänyt myöntyväiseltä päästämään minua vapaaksi, vaan että lisäksi
-tuntui suuresti haluavan oppia lähemmin tuntemaan minua ja sentähden
-aikovan käydä luonani vankilassa. Vaikka hänen tulonsa ei ollut minulle
-mieluisa, katsoin sitä askeleeksi vapauttani kohti.
-
-Hän tuli todella Saint-Lazareen. Mielestäni hän oli vakavampi ja
-vähemmin naurettava kuin Manonin asunnossa. Hän puhui järkevästi
-huonoista elintavoistani. Ilmeisesti puolustaakseen omaa irstailuaan,
-hän lisäsi, että oli sallittu heikon ihmisen hankkia itselleen eräitä
-luonnon vaatimia huvituksia, mutta että koirankujeet ja häpeälliset
-petkutukset ansaitsivat rangaistusta. Kuuntelin hänen puhettaan
-alistuvaisen näköisenä, mikä näytti häntä tyydyttävän. En edes
-loukkautunut siitä, että hän pilkkasi sisaruussuhdettani Lescaut'hon
-ja Manoniin ja niitä pikku kappeleita, joita oletti minun kosolta
-valmistaneen Saint-Lazaressa, minua kun muka tällainen hurskas
-ajanviete niin suuresti huvitti. Mutta onnettomasti kyllä minulle ja
-hänelle tuli hän maininneeksi, että Manonkin epäilemättä oli tehnyt
-sangen sieviä kappeleita sairaala-vankilassa. Huolimatta väristyksestä,
-jonka tämän sanan mainitseminen minussa synnytti, saatoin sentään
-hillitä itseäni sen verran, että sävyisästi pyysin häntä lähemmin
-selittämään, mitä tarkoitti.
-
--- Hm! -- hän virkkoi -- Manon on jo kaksi kuukautta harjaantunut
-siveyteen julkisessa sairaala-vankilassa, ja toivon, että hän siitä on
-hyötynyt yhtä paljon kuin te Saint-Lazaressa.
-
-Vaikka olisin edessäni nähnyt elinkautisen vankeuden tai itse
-kuoleman, en olisi voinut hillitä raivoani tätä kuullessani. Hyökkäsin
-hänen kimppuunsa niin hurjan rajusti, että puolet voimistani siitä
-ponnistuksesta meni hukkaan. Niitä riitti minulle kuitenkin sen verran,
-että tartuin hänen kurkkuunsa. Olin kuristamaisillani hänet kuoliaaksi,
-kun hänen kaatumisestaan aiheutunut töminä ja muutamat korvia
-vihlovat huudot, jotka hän huomaamattani sai päästetyksi, kutsuivat
-luostarinjohtajan ja useita munkkeja huoneeseeni. Nämä vapauttivat
-hänet minun käsistäni.
-
-Olin itse melkein kokonaan uupunut ja hengästynyt.
-
--- Oi, Jumalani! -- huudahdin huoahdellen. Vanhurskas taivas, voinko
-elää hetkeäkään kauempaa sellaisen hävyttömyyden jälkeen!
-
-Tahdoin uudelleen hyökätä tuon raakalaisen kimppuun, joka oli
-iskenyt minuun kuolettavan haavan. Minut pysäytettiin. On mahdotonta
-kuvitellakaan epätoivoani, huutojani ja kyyneleitäni. Käyttäydyin niin
-kummallisesti, että kaikki läsnäolijat, jotka eivät tienneet, mistä se
-aiheutui, katselivat toisiaan pelästyneinä ja hämmästyneinä.
-
-Herra de G.M. kohenteli sillä aikaa tekotukkaansa ja kaulahuiviansa,
-ja suutuksissaan siitä, että häntä näin oli kohdeltu, hän käski
-luostarinjohtajan pitää minua entistä ankarammassa vankeudessa ja
-määrätä minulle kaikki ne rangaistukset, jotka ovat käytännössä
-Saint-Lazaressa.
-
--- Ei, herraseni -- virkkoi luostarinjohtaja -- me emme saata sillä
-tavoin kohdella henkilöä, joka on niin ylhäistä sukua kuin ritari de
-Grieux. Sitäpaitsi hän on niin hiljainen ja säädyllinen, etten saata
-uskoa hänen ilman painavia syitä eksyneen tällaiseen äärimäisyyteen.
-
-Tämä vastaus sai herra de G.M:n suunniltaan. Hän läksi tiehensä sanoen,
-että hän kyllä oli keksivä keinon lannistaakseen sekä luostarinjohtajan
-että minut ja kaikki ne, jotka rohkenivat häntä vastustaa.
-
-Käskettyään luostariveljien saattaa hänet ulos, johtaja jäi yksin
-luokseni. Hän vannotti minua viipymättä ilmaisemaan raivokkaan tekoni
-syyn.
-
--- Arvoisa isä! -- sanoin hänelle, yhä itkien kuin lapsi, kuvitelkaa
-kaikkein kauheinta julmuutta, ajatelkaa inhoittavinta raakuutta --
-tällaisen teon on tuo heittiö G.M. raukkamaisesti tehnyt. Hän on
-lävistänyt sydämeni. Minä en tästä koskaan tule tointumaan. Kerron
-teille kaikki -- lisäsin nyyhkyttäen. -- Te olette hyvä, te tulette
-minua säälimään.
-
-Tein lyhyesti selkoa pitkäaikaisesta ja voittamattomasta rakkaudestani
-Manoniin, kukoistavasta taloudellisesta asemasta, joka meillä oli
-ollut, ennenkuin omat palvelijamme olivat ryöstäneet rahamme, niistä
-tarjouksista, jotka G.M. oli tehnyt lemmitylleni, heidän välillään
-tehdystä sopimuksesta ja tavasta, millä se oli rikottu. Totta
-puhuakseni, esitin hänelle asiat meille mitä edullisimmassa valossa.
-
--- Tästä huomaatte -- jatkoin minä -- mistä on johtunut herra
-G.M:n harrastus minun parantumiseeni. Hän on ollut kyllin mahtava
-vangituttamaan minut pelkästä kostonhimosta. Tämän annan hänelle
-anteeksi. Mutta, arvoisa isä, siinä ei vielä ole kaikki: hän on
-halpamaisesti teljetyttänyt Manonin sairaala-vankilaan, ja tämän kaiken
-hän julkeasti kyllä tänään itse on minulle ilmoittanut. Vankilassa,
-arvoisa isä! Oi taivas! ihana lemmittyni, rakastettu kuningattareni
-sairaala-vankilassa, aivan kuin kaikkein halpamaisin olento! Miten
-jaksanenkaan kestää tätä menehtymättä suruun ja häpeään!
-
-Kelpo munkki koetti minua lohduttaa, nähdessään tämän ylenmääräisen
-suruni. Hän sanoi minulle, ettei ollut käsittänyt seikkailuani siinä
-valossa, kuin missä minä sen nyt esitin. Tosin hän oli tietänyt, että
-minä olin viettänyt hillitöntä elämää. Mutta hän oli kuvitellut herra
-de G.M:n sekaantuneen asiaan sen vuoksi, että joku kunnioituksen ja
-ystävyyden side muka oli liittänyt hänet perheeseeni. Muuta syytä ei
-tuo herra ollut hänelle esittänyt. Se, minkä nyt kerroin hänelle,
-oli -- näin hän huomautti -- melkoisesti muuttava asemaani, eikä hän
-epäillyt, että se totuudenmukainen esitys, jonka hän aikoi tehdä
-poliisipäällikölle, oli edistävä vapautustani.
-
-Hän kysyi minulta sitten, miksi en ollut ryhtynyt antamaan
-tietoja itsestäni omaisilleni, he kun eivät olleet ottaneet osaa
-vangitsemiseeni.
-
-Tähän huomautukseen vastasin viittaamalla suruun, jota olin pelännyt
-tuottavani isälleni, ja häpeään, jota itse olisin tuntenut. Lopuksi hän
-lupasi suoraa päätä mennä poliisipäällikön luo -- jos ei muun vuoksi --
-tämän hän lisäsi -- niin ainakin ehkäistäkseni ikävämpiä toimenpiteitä
-herra de G.M:n puolelta, joka läksi täältä ylen tyytymättömänä ja joka
-on tarpeeksi vaikutusvaltainen herättääkseen pelkoa.
-
-Odotin luostarinjohtajan paluuta, tuntien sisälläni kaikkea sen
-poloisen tuskaa, joka odottaa tuomiohetkeään. Minulle tuotti
-suunnatonta kidutusta kuvitella Manonia sairaala-vankilassa. Jo
-itse tämä paikka oli häpeällinen, enkä tietänyt, miten häntä siellä
-kohdeltiin, mutta eräiden erityisseikkojen muisteleminen, jotka minulle
-oli kerrottu tästä kauhun talosta, antoivat joka hetki uutta yllykettä
-epätoivoni purkauksille. Olin niin lujasti päättänyt auttaa Manonia
-mistä hinnasta ja millä keinoin tahansa, että olisin ollut valmis
-pistämään tuleen Saint-Lazare-luostarin, jos minun olisi ollut mahdoton
-päästä pois sieltä muulla tavoin.
-
-Tuumiskelin sentähden niitä keinoja, joihin minun oli ryhtyminen, jos
-poliisipäällikkö yhä edelleen olisi pidättänyt minua siellä. Ponnistin
-kekseliäisyyttäni äärimäisiin, punnitsin kaikkia mahdollisuuksia.
-Mutta en keksinyt mitään, mikä varmasti olisi taannut vapaaksi
-pääsemiseni, ja pelkäsin vielä kovempaa vankeutta, jos olisin tehnyt
-epäonnistuneen yrityksen. Mieleeni muistuivat muutamien ystävieni
-nimet, joilta saatoin toivoa apua, mutta millä keinoin saada tilani
-heidän tietoonsa? Viimein luulin suunnitelleeni niin taitavan tuuman,
-että sillä näytti olevan onnistumisen mahdollisuus, mutta siirsin sen
-lopullisen järjestelyn luostarinjohtajan paluuseen sen varalta, että
-hänen mahdollisesti tehottomaksi jäävä toimenpiteensä oli tekevä tämän
-askeleeni välttämättömäksi.
-
-Hän palasi ennen pitkää. En huomannut hänen kasvoillaan niitä ilon
-merkkejä, jotka ilmaisevat hyvää sanomaa.
-
--- Olen puhunut poliisipäällikön kanssa -- hän sanoi -- mutta tein sen
-liian myöhään. Herra de G.M. meni hänen luokseen suoraa päätä täältä
-ja on siihen määrin yllyttänyt häntä teitä vastaan, että hän juuri
-oli lähettämäisillään minulle uusia määräyksiä pitää teitä entistä
-ankarammassa vankeudessa. Mutta kun olin hänelle selittänyt asianne
-oikean laidan, hän kuitenkin näytti melkoisesti lauhtuvan. Hän hiukan
-nauroi vanhan herra G.M:n kevytmielisyydelle, mutta arveli, että oli
-tarpeellista pitää teitä täällä vielä puoli vuotta, jotta tuo herra
-saisi hyvitystä ja varsinkin, kun tämä olinpaikka epäilemättä on teille
-hyödyllinen. Hän kehoitti minua kohtelemaan teitä hyvin, ja minä
-takaan, ettei teillä tule olemaan syytä valittaa menettelyäni.
-
-Tämä kunnon luostarinjohtajan selitys oli siksi pitkä, että ehdin
-antautua asianhaarojen mukaiseen pohdintaan. Oivalsin, että panin
-alttiiksi tuumieni onnistumisen, jos hänelle paljastin liiaksi
-vapautumis-intoani. Päinvastoin vakuutin hänelle, että niin raskaalta
-kuin jäämiseni tuntuikin, minulle kuitenkin oli suloinen lohdutus,
-että jossakin määrin nautin hänen kunnioitustaan. Pyysin häneltä
-sitten peittelemättä yhtä suosiota, joka toisille ei merkinnyt mitään,
-mutta joka oli omansa minua suuresti rauhoittamaan, nimittäin että
-hän lähettäisi sanan eräälle ystävälleni, Saint-Sulpicessä asuvalle,
-hengelliseen säätyyn kuuluvalle miehelle, ilmoittaen, että minä
-oleskelin Saint-Lazaressa, ja että hän sallisi minun joskus nähdä häntä
-vieraanani. Tämä suosio myönnettiin minulle empimättä.
-
-Tarkoitin ystävääni Tibergeä. En tosin häneltä toivonut tarpeellista
-apua vapautumiseeni, mutta aioin käyttää häntä hänen tietämättään
-välikappaleena. Tuumani oli lyhyesti sanottuna seuraava: Päätin
-kirjoittaa Lescaut'lle ja antaa hänelle sekä yhteisille ystävillemme
-toimeksi vapauttaa minut. Ensimäinen vaikeus oli siinä, miten saada
-kirjeeni perille. Tämä oli jäävä Tibergen tehtäväksi. Mutta kun hän
-tiesi Lescaut'n lemmittyni veljeksi, pelkäsin, ettei hän tulisi
-siihen suostumaan. Päätin sentähden sulkea Lescaut'lle kirjoittamani
-kirjeen toiseen kirjeeseen, jonka aioin osoittaa eräälle rehelliselle
-tuttavalleni, pyytäen tätä viipymättä toimittamaan tuon toisen kirjeen
-perille. Ja kun minun oli tärkeätä tavata Lescaut'ta sopiakseni
-menettelystämme, oli aikomukseni pyytää häntä tulemaan Saint-Lazareen
-ja pyrkimään minun puheilleni ilmoittaumalla vanhemmaksi veljekseni,
-joka vartavasten oli tullut Parisiin ottamaan selkoa asioistani. Hänen
-kanssaan aioin neuvoitella tehoisimmista ja varmimmista keinoista.
-
-Luostarinjohtaja lähetti Tibergelle sanan, että minä halusin häntä
-tavata. Minä en ollut niin täydellisesti kadonnut tämän uskollisen
-ystäväni näkyvistä, että seikkailuni olisi ollut hänelle tuntematon.
-Hän tiesi, että olinpaikkani oli Saint-Lazare, ja ehkä oli hänelle
-mieleenkin, että minua oli kohdannut tämä vastoinkäyminen, jonka
-luuli olevan omansa palauttamaan minut velvollisuuteeni. Hän riensi
-viipymättä huoneeseeni.
-
-Meidän keskustelumme uhkui mitä herttaisinta ystävyyttä. Hän tahtoi
-saada selville minun mielentilani. Empimättä minä avasin hänelle
-sydämeni, lukuunottamatta pakotuumiani.
-
--- Sinun silmissäsi, rakas ystävä -- sanoin hänelle -- en totisesti
-tahdo näyttää toisenlaiselta kuin mikä olen. Jos olet luullut löytäväsi
-täällä järkevän ja pyyteissään pidättyväisen ystävän, taivaan
-rangaistusten herättämän irstailijan, sanalla sanoen sydämen, joka on
-irtaantunut rakkauden pauloista ja vapautunut Manoninsa lumouksesta,
-niin olet arvostellut minua liian suopeasti. Sinä näet minut jälleen
-samanlaisena kuin jätit minut neljä kuukautta sitten: yhä edelleen
-hellien tunteiden kietomana ja yhä edelleen onnettomana tuon surkean
-intohimon tähden, josta en väsy etsimästä onneani.
-
-Hän vastasi etten minä tekemäni tunnustuksen jälkeen ollut
-puolustettavissa. Näkihän usein synnintekijöitä, jotka huumautuivat
-paheen petollisesta onnesta siihen määrin, että avoimesti asettivat
-sen hyveen tuottaman onnen edelle. Mutta nämä ainakin tavoittelivat
-jotakin, jota luulivat onneksi, he kun olivat näennäisyyden pettämiä.
-Mutta siinä, että minä tunnustin kiintymykseni esineen saattavan itseni
-rikolliseksi ja onnettomaksi, ja että kuitenkin edelleen tahallisesti
-syöksyin onnettomuuteen ja rikokseen, oli olemassa ristiriitaisuus
-vakaumuksen ja teon välillä, mikä ei tuottanut kunniaa järjelleni.
-
--- Tiberge -- virkoin minä -- kuinka helppoa on voittaa, kun aseet
-eivät kohtaa vastustusta. Anna nyt minun vuorostani järkeillä. Voitko
-todenteolla väittää, että se mitä sinä sanot hyveen onneksi, on vapaa
-kärsimyksistä, vastoinkäymisistä ja huolista? Minkä nimen annat
-vankilalle, ristille, kidutuksille ja tyrannien vainolle? Sanotko sinä,
-kuten mystikot, että se, mikä kiduttaa ruumista, on onni sielulle?
-Sitä sinä et rohkene väittää, sillä se olisi järjettömyyttä. Tuohon
-onneen, jota sinä niin suuresti ylistät, on siis sekoitettu tuhannet
-tuskat, tai oikeammin sanoen, se ei ole muuta kuin onnettomuuksien
-muodostama kudos, joiden läpi ponnistellaan onnellisuutta kohti.
-Jos nyt siis mielikuvituksen voima panee löytämään mielihyvää itse
-näistä kärsimyksistä, ne kun voivat johtaa toivottuun onnelliseen
-päätökseen, niin miksi sanot ristiriitaiseksi ja mielettömäksi vallan
-samanlaista pyrkimystä minun menettelyssäni? Minä rakastan Manonia
--- tuhansien surujen kautta pyrin elämään onnessa ja rauhassa hänen
-rinnallansa. Se tie, jota kuljen, on ohdakkeinen, mutta toivo saavuttaa
-päämääräni levittää sille aina suloisuutta, ja katson yhtä hetkeä,
-jonka saan viettää hänen seurassaan, ylenmääräiseksi palkaksi kaikesta
-siitä mielihaikeudesta, mitä saan kestää ennen kuin sellaisen hetken
-saavutan. Kaikki seikat sinun ja minun puolellani tuntuvat siis
-yhdenlaisilta, tai jos on eroa, niin sekin on minulle edullisempi.
-Sillä se onni, jota minä toivon, on läheinen, toinen on kaukainen.
-Minun onneni on luonteeltaan tuskallinen, se on ruumiissa tuntuva, ja
-tuo toinen on luonteeltaan tuntematon, yksistään uskon varassa.
-
-Tiberge näytti kauhistuvan tästä järkeilystä. Hän peräytyi pari
-askelta ja sanoi ylen vakavan näköisenä, että minun äskeinen puheeni
-ei ainoastaan sotinut selvää järkeä vastaan, vaan että se lisäksi oli
-onneton, jumalaton ja epäuskoa uhkuva verukepäätelmä.
-
--- Sillä tämä sinun kärsimystesi päämäärän vertaaminen uskonnon
-asettamaan tarkoitusperään on mitä herjaavin ja järjettömin ajatus --
-näin hän jatkoi.
-
--- Myönnän -- vastasin minä, ettei se ole oikea. Mutta huomaa, etteivät
-päätelmäni perustu siihen. Tarkoitukseni oli selittää sitä, mitä sinä
-pidät ristiriitaisena onnettoman rakkauden itsepintaisuudessa. Ja
-luulen riittävästi todistaneeni, että jos sellainen esiintyy, et sinä
-voi sen vallasta vapautua enempää kuin minäkään. Ainoastaan tältä
-kannalta katsoen olen käsitellyt molempia seikkoja yhdenlaisina, ja
-väitän vieläkin, että ne ovat yhdenlaiset. Sinä vastaat kenties, että
-hyveen päämäärä on arvaamattomasti korkeampi kuin rakkauden. Kuka sitä
-kieltäisi? Mutta siitäköhän on kysymys? Eiköhän pikemmin ole kysymys
-siitä voimasta, millä kumpikin auttaa meitä kestämään kärsimyksiä?
-Tehkäämme johtopäätöksemme niiden vaikutuksien nojalla: kuinka monta
-luopiota onkaan hyveestä, ja kuinka harvoja rakkaudesta. Sinä kenties
-lisäksi vastaat, että jos hyvän toteuttaminen aiheuttaa kärsimystä, ei
-tämä kärsimys ole välttämätön, ettei enää ole tyranneja ja ristinpuita
-ja että näkee monen hyveisen henkilön viettävän miellyttävää ja
-rauhallista elämää. Siinä tapauksessa minä sanon, että on olemassa
-levon ja onnen suosimia rakkaussuhteitakin. Lisäksi on huomioon
-otettava ero, joka erinomaisesti puolustaa minun kantaani, nimittäin
-se, että rakkaus, vaikkakin se sangen usein pettää, ei ainakaan
-lupaa muuta kuin tyydytystä ja iloa, kun sitävastoin uskonto vaatii
-valmistautumaan elämään, joka on täynnä surkeutta.
-
--- Älä tuskaannu -- jatkoin minä, huomatessani hänen myötätuntoisen
-harrastuksensa olevan muuttumaisillaan närkästykseksi. Ainoa
-johtopäätös, jonka tänä hetkenä tahdon tehdä, on se, ettei voi
-menetellä kömpelömmin taivuttaakseen ihmissydäntä vieromaan rakkautta,
-kuin parjaamalla sen ihanuutta ja lupaamalla sille suurempaa onnea
-hyveen harjoittamisesta. Sellaisina kuin miksi nyt kerran olemme
-luodut, on varmaa, että onnemme olemus on mielihyvä, ja rohkenen
-väittää, ettei siitä kellään voi olla toista käsitystä. Eikä sydämemme
-tarvitse pitkään pohtia huomatakseen, että kaikista mielihyvän
-tunteista rakkaus on kaikkein suloisin. Se huomaa pian, että sitä
-petetään, kun sille luvataan suloisempia tunteita toisaalla, ja tämä
-petos saattaa sen epäluuloiseksi kaikkein luotettavimpiakin lupauksia
-kohtaan. Te saarnaajat, jotka tahdotte palauttaa minut hyveeseen,
-sanokaa, että se on ehdottomasti välttämätön; mutta älkää koettako
-minulta salata, että se on ankara ja vaivalloinen. Todistakaa vaan,
-että rakkauden sulous on haihtuvaa laatua, että se on kielletty, että
-sitä seuraavat iankaikkiset tuskat ja -- mikä kenties on tekevä vielä
-syvemmän vaikutuksen minuun, että kuta ihanampi ja lupaavampi se on,
-sitä runsaammin taivas on palkitseva niin suuren uhrauksen -- mutta
-myöntäkää, että sellaiset kuin sydämemme täällä maan päällä nyt kerran
-ovat, rakkaus tuottaa meille täällä maan päällä meidän täydellisimmän
-onnemme.
-
-Tämä puheeni loppu palautti Tibergen ystävällisen mielialan.
-Hän myönsi, että väitteissäni oli jotain järkevää. Ainoa hänen
-vastaväitteensä oli se, että hän kysyi, miksi minä en siis noudattanut
-omia periaatteitani uhraamalla rakkauttani tuolle palkinnon toivolle,
-josta minulla oli niin korkea luulo.
-
--- Rakas ystäväni -- vastasin minä -- tässä kohden täytyy minun
-tunnustaa kurjuuteni ja heikkouteni. Todella on velvollisuuteni toimia
-järkeni mukaisesti, mutta onko vapaa toiminta minun vallassani? Mitä
-tukea tarvitsisinkaan unhoittaakseni Manonin lumousvoiman!
-
--- Suokoon Herra minulle anteeksi -- virkkoi Tiberge -- luulenpa, että
-sinäkin olet jansenilainen!
-
--- En tiedä, mikä olen -- sanoin minä -- enkä oikein selvästi näe,
-millainen minun pitäisi olla. Mutta täysin tajuan, että heidän puheensa
-on totta.
-
-Tästä keskustelusta oli ainakin se hyöty, että se palautti ystäväni
-myötätuntoisuuden. Hän käsitti, että elintapojeni säännöttömyydessä
-piili enemmän heikkoutta kuin pahuutta. Tämä ystävä oli senjälkeen
-taipuvampi minua tukemaan avullansa, jota vailla ollen ehdottomasti
-olisin menehtynyt hätääni. En kuitenkaan ilmaissut hänelle sanaakaan
-aikeestani karata Saint-Lazaresta. Pyysin häntä ainoastaan toimittamaan
-perille kirjeeni, jonka olin kirjoittanut valmiiksi ennen hänen
-tuloaan, ja toin esiin tarpeeksi verukkeita teroittaakseni hänelle
-tämän kirjeen tärkeyttä. Tunnollisesti hän veikin sen perille, ja vielä
-ennen sen päivän iltaa Lescaut sai hänelle tulevan kirjeen.
-
-Hän tuli luokseni seuraavana päivänä ja esiintyi huomiota herättämättä
-veljeni nimellä. Iloitsin äärettömästi nähdessäni hänet huoneessani,
-jonka oven huolellisesti suljin.
-
--- Älkäämme hukatko ainoatakaan hetkeä -- sanoin hänelle; -- mutta
-kerro minulle ensin, miten on Manonin laita, ja anna minulle sitten
-hyvä neuvo, millä tavoin voin murtaa kahleeni.
-
-Hän vakuutti minulle, ettei ollut nähnyt sisartaan minun vangitsemiseni
-edellisen päivän jälkeen, että oli saanut tietää hänen ja minun
-kohtaloni vasta huolellisten tutkistelujen jälkeen ja että hänet pari
-kolme kertaa, jolloin oli käynyt sairaala-vankilassa, oli kielletty
-puhumasta sisarensa kanssa.
-
--- Sinä onneton G.M. -- huudahdin minä -- tämän saat sinä kalliisti
-maksaa!
-
--- Mitä tulee sinun vapauttamiseesi -- näin jatkoi Lescaut -- on
-se vaikeampi yritys, kuin mitä näyt luulevan. Eilisiltana pari
-ystävääni ja minä kävimme tarkastamassa tätä taloa joka taholta
-ulkoapäin ja teimme sen johtopäätöksen, että olisi hyvin vaikeata
-vapauttaa sinut siitä, kun sinun huoneesi ikkunat ovat, kuten olet
-ilmoittanut, rakennuksien ympäröimälle pihalle päin. Sitäpaitsi sinä
-asut kolmannessa kerroksessa, emmekä me voi tuoda tänne köysiä emmekä
-tikapuita. En siis huomaa mitään mahdollisuutta auttaa sinua ulkoapäin.
-Itse talon sisällä täytyy keksiä joku juoni.
-
--- Ei -- vastasin minä -- olen tutkinut kaikki, varsinkin sittenkuin
-vankinaoloni on käynyt vähän helpommaksi johtajan lempeyden vuoksi.
-Huoneeni ovea ei enää lukita: minun on lupa kävellä munkkien
-käytävissä. Mutta kaikkia portaita sulkevat vankat ovet, jotka tarkoin
-pidetään teljettyinä yöt ja päivät, joten minun on mahdoton pelastua
-pelkällä taitavuudella.
-
--- Kuulehan -- sanoin hetken mietittyäni äkillistä päähänpistoa, joka
-minusta tuntui oivalliselta -- voisitko hankkia minulle pistoolin?
-
--- Helposti -- vastasi Lescaut -- mutta aiotko tappaa jonkun?
-
-Vakuutin hänelle niin vähän ajattelevani sellaista, ettei tuon
-pistoolin edes tarvinnut olla ladattu.
-
--- Tuo se tänne huomenna -- lisäsin minä -- ja tule kaikin mokomin
-huomisiltana kello yksitoista parin tai kolmen ystävämme seurassa ja
-asetu vastapäätä tämän talon porttia. Toivon siellä voivani liittyä
-teihin.
-
-Turhaan hän kehoittamalla kehoitti minua ilmaisemaan enempää
-aikeistani. Sanoin hänelle, että yritys sellainen, jota minä haudoin
-mielessäni, ei saattanut tuntua järkevältä, ennenkuin se oli
-onnistunut. Pyysin häntä lyhentämään käyntinsä aikaa, jotta hänen
-seuraavana päivänä olisi helpompi jälleen käydä minua katsomassa.
-Tultuaan hän pääsi luokseni yhtä helposti kuin ensi kerralla. Hän
-näytti vakavalta, ei kukaan saattanut pitää häntä muuna kuin kunnon
-miehenä.
-
-Niin pian kuin minulla oli hallussani vapautukseni väline, en enää
-juuri ollenkaan epäillyt tuumani menestymistä. Se oli eriskummainen
-ja rohkea. Mutta mihin en olisi kyennyt sellaisten vaikuttimien minua
-innostaessa?
-
-Siitä alkaen kuin minulle oli annettu lupa poistua huoneestani ja
-kävellä luostarikäytävissä, olin pannut merkille, että ovenvartija joka
-ilta toi kaikkien ovien avaimet johtajalle ja että senjälkeen vallitsi
-syvä hiljaisuus talossa, mikä tiesi, että kaikki olivat vetäytyneet
-levolle. Esteettömästi minä saatoin yhdistävän käytävän kautta mennä
-omasta huoneestani luostarinjohtajan huoneeseen. Tarkoitukseni oli
-ottaa häneltä avaimet peloittamalla häntä pistoolillani, jos hän
-kieltäytyisi niitä antamasta, ja niiden avulla päästä ulos kadulle.
-
-Odotin kärsimättömänä sopivaa aikaa. Ovenvartija tuli tavalliseen
-aikaan, nimittäin vähää vaille kello yhdeksän. Annoin vielä tunnin
-kulua, ollakseni varma siitä, että kaikki luostariveljet ja palvelijat
-olivat vaipuneet uneen. Lähdin sitten liikkeelle, mukanani aseeni
-ja sytytetty kynttilä. Kolkutin ensin hiljaa johtajan ovelle,
-herättääkseni hänet melutta. Hän kuuli toisen naputukseni, ja
-epäilemättä ajatellen, että se oli joku munkki, joka oli sairastunut
-ja tarvitsi apua, hän nousi vuoteesta avaamaan. Kuitenkin hän
-varovaisuuden vuoksi ovenraosta kysyi, kuka se oli ja mitä hänestä
-tahdottiin. Minun oli mainitseminen nimeni, mutta puhuin valittavalla
-äänellä, uskotellakseni hänelle, että voin pahoin.
-
--- Tekö siinä olette, ystäväni, hän virkkoi minulle avatessaan oven.
-Mitä asiaa on teillä tänne näin myöhään?
-
-Menin sisälle, ja vietyäni hänet vastapäätä ovea olevalle puolelle
-huonetta selitin hänelle, että minun oli mahdotonta kauempaa viipyä
-Saint-Lazaressa, että yö oli sopiva aika poistua huomaamatta ja että
-odotin, hänen ystävyyteensä vedoten, suostumusta avaamaan minulle ovet
-tai lainaamaan minulle avaimensa, jotta itse saattaisin ne avata.
-
-Tämä puhe ilmeisesti häntä hämmästytti. Kotvan hän ällisteli minua
-mitään vastaamatta. Kun ei minulla ollut aikaa hukattavissa, puhkesin
-taas puhumaan sanoen, että hänen minua kohtaan osoittamansa suopeus
-minua syvästi liikutti, mutta että vapaus oli arvokkainta kaikesta
-varsinkin minulle, jolta se vääryydellä oli riistetty, ja että
-sentähden olin päättänyt vielä sinä yönä hankkia itselleni sen mistä
-hinnasta tahansa. Ja peläten, että häntä haluttaisi kohottaa äänensä
-apua huutaakseen, osoitin ihotakkini alle piiloitettua riittävää
-kehoitusta vaikenemiseen.
-
--- Pistooli! -- sanoi hän. -- Kuinka, ystäväni! tahdotteko riistää
-minulta hengen kiitokseksi siitä suopeudesta, jota olen teitä kohtaan
-osoittanut?
-
--- Herra minua siitä varjelkoon! -- minä vastasin. Te olette liiaksi
-älykäs ja järkevä pakoittaaksenne minua sellaiseen hätäkeinoon. Mutta
-tahdon tulla vapaaksi ja olen niin järkähtämättä päättänyt sen tehdä,
-että te olette ehdottomasti hukassa, jos tuumani raukeaa teidän
-tähtenne.
-
--- Mutta, rakas ystäväni -- hän jatkoi kalpeana ja pelästyneenä -- mitä
-minä olen teille tehnyt, mikä syy on teillä riistää minulta henkeni?
-
--- Erehdytte -- virkoin minä kärsimättömästi -- aikomukseni ei ole
-tappaa teitä. Jos tahdotte jäädä eloon, aukaiskaa minulle ovi, ja minä
-olen paras ystävänne!
-
-Huomasin hänen pöydällään olevat avaimet, otin ne ja pyysin häntä
-seuraamaan minua niin hiljaa kuin suinkin oli mahdollista.
-
-Hänen oli pakko mukautua tilanteeseen. Mikäli kuljimme edelleen ja joka
-kerta kuin hän avasi oven, hän toisti huoaten:
-
--- Oi, ystäväni, oi, kuka olisi voinut tällaista aavistaa?
-
--- Ei mitään melua! -- minä puolestani toistin joka hetki. Viimein
-saavuimme jonkunmoisen aitauksen eteen, joka sijaitsee kadunpuoleisen
-ison portin edessä. Luulin jo olevani vapaa seisoessani siinä munkin
-takana, kynttilä toisessa ja pistooli toisessa kädessä.
-
-Hänen hääriessään avaamishommassa, muuan palvelija, joka nukkui
-läheisessä pienessä huoneessa, kuuli lukon salpojen kitinää, nousi ja
-pisti ulos päänsä ovesta. Kelpo munkki nähtävästi luuli hänen kykenevän
-minua pidättämään ja pyysi häntä, varomattomasti kyllä, avukseen.
-Se oli vahva pukari, joka epäröimättä karkasi kimppuuni. Minä en
-kursaillut: ammuin häntä keskelle rintaa.
-
--- Tähän olette te syypää, arvoisa isä -- sanoin minä jotenkin
-uhmaillen oppaalleni. Mutta älköön tämä estäkö teitä täyttämästä
-tehtäväänne -- lisäsin minä työntäen häntä viimeiselle portille.
-
-Hän ei rohjennut kieltäytyä avaamasta. Pääsin onnellisesti kadulle ja
-tapasin muutaman askeleen päässä Lescaut'n, joka lupauksensa mukaan
-odotti minua kahden ystävän seurassa.
-
-Poistuimme siitä. Lescaut kysyi minulta, oliko kuullut oikein, että
-pistooli oli laukaistu.
-
--- Se oli sinun syysi -- sanoin hänelle. -- Miksi toit sen minulle
-ladattuna?
-
-Kiitin häntä kuitenkin tästä varokeinosta, sillä ilman sitä varmaan
-olisin pitkiksi ajoiksi jäänyt Saint-Lazareen.
-
-Päätimme viettää sen yön ravintolassa, missä jossakin määrin korvasin
-vahinkoni sen huonon ruoan jälkeen, jolla olin elänyt lähes kolme
-kuukautta. En siellä kuitenkaan voinut antautua siitä nauttimaan, minä
-kun kärsin kuolettavia tuskia Manonin tähden.
-
--- Meidän täytyy vapauttaa hänet -- sanoin kolmelle ystävälleni.
-Ainoastaan tätä varten olen halunnut omaa vapauttani. Pyydän, että
-kekseliäisyydellänne minua tuette. Mitä minuun tulee, panen alttiiksi
-vaikka henkeni.
-
-Lescaut, joka ei ollut vailla älyä ja varovaisuutta, selitti minulle,
-että oli menetteleminen hillitysti. Pakoni Saint-Lazaresta ja minulle
-lähtöhetkelläni sattunut onneton vahinko oli ehdottomasti nostava
-hälinää, poliisipäällikkö oli lähettävä urkkimaan olinpaikkaani, ja
-hänellä oli pitkät käsivarret. Sanalla sanoen, jos en tahtonut joutua
-vielä pahempiin ikävyyksiin, kuin mitä Saint-Lazare oli tuottanut,
-menettelin parhaiten, jos pysyin piilossa huoneeseen sulkeutuneena
-muutaman päivän, antaakseni vihamiesteni innon ensi hehkun jäähtyä.
-Hänen neuvonsa oli viisaasti ajateltu. Mutta samoin olisi minun pitänyt
-menetellä sitä seuratakseni. Mutta niin suuri velttous ja varovaisuus
-ei ollut sopusoinnussa intohimoni kanssa.
-
-Koko myöntyväisyyteni supistui lupaukseen jäädä nukkumaan yli seuraavan
-päivän. Hän lukitsi huoneensa oven, ja siellä minä viivyin iltaan asti.
-
-Osan tästä ajasta käytin keksiäkseni tuumia ja keinoja Manonin
-vapauttamiseksi. Olin vallan varma, että hänen vankilastansa oli vielä
-vaikeampi päästä kuin minun vankilastani oli ollut. Ei voinut olla
-kysymystäkään voimasta ja väkivallasta -- viekkautta siinä tarvittiin.
-Mutta eipä edes kekseliäisyyden jumalatar olisi voinut tästä pulmasta
-suoriutua. Minä puolestani näin niin vähän johtavaa valonvälkettä tässä
-pimeydessä, että päätin lähemmin pohtia asemaa vasta silloin, kun olin
-saava tarkempia tietoja sairaala-vankilan sisäisestä järjestelystä.
-
-Heti kun pimeän tulo oli jälleen päästänyt minut vapaaksi, pyysin
-Lescaut'ta saattamaan minut sinne. Perille tultuamme yhdyimme puheeseen
-erään portinvartijan kanssa, joka tuntui älykkäältä mieheltä. Minä
-näyttelin muukalaista, joka oli kuullut ylen kiittävästi puhuttavan
-yleisestä sairaala-vankilasta ja siinä vallitsevasta järjestyksestä.
-Tiedustelin häneltä pienimpiäkin yksityisseikkoja, ja lopulta
-johduimme puhumaan laitoksen hallintomiehistä, joiden nimet ja
-luonteenominaisuudet pyysin häntä minulle ilmaisemaan. Ne vastaukset,
-jotka hän minulle jälkimäisessä suhteessa antoi, johtivat mieleeni
-tuuman, jota pidin sangen onnistuneena ja jonka ennen pitkää panin
-täytäntöön. Kysyin häneltä tuumalleni perin tärkeänä seikkana, oliko
-noilla herroilta lapsia. Hän vastasi, ettei sitä tarkalleen tietänyt,
-mutta herra de T:stä, joka oli esimiehiä, hän tiesi että tällä
-oli naimaiässä oleva poika, joka isänsä seurassa usein oli käynyt
-sairaalavankilassa. Tämä tieto riitti minulle.
-
-Keskeytin melkein heti keskustelumme, ja palatessamme Lescaut'n
-asuntoon ilmaisin hänelle suunnittelemani tuuman.
-
--- Kuvittelen -- sanoin hänelle -- että nuorempi herroista de
-T., joka on rikas ja arvossapidettyä sukua, useiden ikäistensä
-nuorukaisten tavoin pitää huvituksista. Hän ei suinkaan ole mikään
-naistenvihaaja eikä niin naurettava, että kieltäisi minulta apunsa
-rakkausseikkailussa. Olen aikonut saada hänet innostumaan Manonin
-vapauttamis-yritykseen. Jos hän on kunnon mies ja mieleltään
-tunteellinen, hän varmaankin jalomielisyydestä suo meille apunsa. Jos
-tämä vaikutin ei voi häntä taivuttaa, hän ainakin tahtonee tehdä jotain
-miellyttävän nuoren naisen hyväksi, vaikkapa vaan toivoen tulevansa
-osalliseksi hänen suosiostaan. Kohtaamistani hänen kanssaan en tahdo
-siirtää huomista tuonnemmaksi. Tämä tuuma tuottaa minulle niin suurta
-lohdutusta, että pidän sitä hyvänä enteenä.
-
-Lescaut tunnusti puolestaan, että tuumani tuntui mahdolliselta ja että
-meillä täten menetellen saattoi olla onnistumisen toiveita. Tämän
-johdosta vietin yöni rohkaistuneempana.
-
-Aamun tultua pukeuduin niin huolellisesti kuin puutteenalaisessa
-tilassani suinkin voin ja ajoin pika-ajurin vaunuissa herra de T:n
-asuntoon. Hän hämmästyi tätä tuntemattoman käyntiä. Hänen kasvonsa
-ja kohtelias käytöstapansa tekivät minuun edullisen vaikutuksen.
-Selitin hänelle asiani peittelemättä, ja lietsoakseni hänen luontaisia
-tunteitaan, puhuin intohimostani ja lemmittyni avuista kuin kahdesta
-seikasta, joita ei voinut verrata muuhun kuin toisiinsa. Hän sanoi,
-ettei tosin koskaan ollut nähnyt Manonia, mutta että oli kuullut
-puhuttavan hänestä, jos oli kyseessä vanhan herra G.M:n rakastajatar.
-Olin varma siitä, että hän tunsi minun osani tässä seikkailussa,
-ja voittaakseni hänet yhä enemmän puolelleni osoittamalla hänelle
-luottamustani, kerroin hänelle yksityiskohtaisesti kaiken, mitä oli
-tapahtunut minun ja Manonin välillä.
-
--- Te näette, hyvä herra -- näin jatkoin -- että elämäni ja sydämeni
-kohtalo nyt on teidän käsissänne. Kumpikin ovat minulle yhtä
-rakkaat. En peittele teiltä mitään, sillä olen kuullut puhuttavan
-jalomielisyydestänne, ja yhdenikäisyytenne panee minut toivomaan, että
-taipumuksissammekin on yhdenlaisuutta.
-
-Tämä avomielisyyden ja suoruuden ilmaus näytti tekevän häneen
-voimakkaan vaikutuksen. Hänen vastauksensa todisti käyttäytymistaitoa
-ja tunteiden hienoutta, joita seuraelämässä ei aina saavuteta,
-vaan jotka se usein tukehuttaa. Hän sanoi lukevansa minun käyntini
-elämänsä onnellisiin sattumiin, katsovansa minun ystävyyttäni mitä
-arvokkaimmaksi voitokseen ja toivovansa, että oli sen ansaitseva
-väsymättömällä avuliaisuudellaan.
-
-Hän tosin ei luvannut antaa minulle takaisin Manonia, sillä hänen
-vaikutusvaltansa oli, kuten hän itse mainitsi, keskinkertainen
-ja epävarma. Mutta hän lupautui hankkimaan minulle ilon jälleen
-nähdä Manonia ja tekemään kaiken voitavansa palauttaakseen hänet
-minun syliini. Minua tyydytti enemmän tämä hänen epäilyksensä
-vaikutusvaltaansa nähden, kuin mitä ehdoton lupaus täyttää kaikki
-toiveeni olisi tehnyt. Näin hänen tarjouksensa vaatimattomuudessa
-vilpittömyyden todisteen, joka minua suuresti ilahutti. Sanalla sanoen,
-minä odotin kaikkea hänen välityksestään. Yksistään lupaus hankkia
-minulle tilaisuus nähdä Manonia olisi saattanut minut yrittämään mitä
-tahansa tuon nuoren miehen hyväksi. Tulkitsin hänelle hieman näitä
-tunteitani tavalla, joka samalla osoitti hänelle, etten ollut mikään
-halpaluonteinen henkilö. Syleilimme toisiamme hellästi, ja meistä
-tuli ystävät pelkästä sydäntemme hyvyydestä ja tuosta luontaisesta
-taipumuksesta, mikä saa tunteellisen ja jalosukuisen miehen pitämään
-toisesta, joka on hänen kaltaisensa.
-
-Kunnioituksensa osoittamisessa hän meni vielä pitemmälle, sillä
-soviteltuaan ajatuksissaan yhteen minun seikkailuni ja tehtyään sen
-johtopäätöksen, etteivät raha-asiani pakoni jälkeen Saint-Lazaresta
-saattaneet olla hyvällä kannalla, tarjosi hän minulle raha-apua ja
-kehoitti minua kehoittamalla vastaanottamaan sitä.
-
-Minä en sitä ottanut, vaan sanoin:
-
--- Se on liikaa, hyvä herraseni. Jos näin paljon hyvyyden ja
-ystävällisyyden ohella hankitte minulle tilaisuuden jälleen nähdä rakas
-Manonini, olen kaikeksi elinajakseni kiintynyt teihin. Jos te kokonaan
-hankitte minulle takaisin sen kalliin olennon, en katso maksaneeni
-velkaani, vaikkapa vuodattaisin viimeisen veripisarani teidän
-palveluksessanne.
-
-Erosimme vasta sovittuamme missä ja milloin uudelleen kohtaisimme
-toisemme, ja hän oli niin kohtelias, ettei siirtänyt tuota kohtaamista
-saman päivän iltapäivää pitemmälle.
-
-Odotin häntä eräässä kahvilassa, minne hän neljän aikaan tuli minua
-tapaamaan, ja sitten suuntasimme yhdessä kulkumme sairaala-vankilaan.
-Polveni vapisivat astuessamme pihan poikki.
-
--- Oi, te lemmenvoimat! -- ajattelin itsekseni -- nyt siis saan jälleen
-nähdä sydämeni epäjumalan, niin runsaiden kyynelten ja huolien esineen!
-Taivas! suo minulle vielä niin pitkältä elinaikaa, että ehdin hänen
-luoksensa, ja menettele sitten mielesi mukaan kohtaloni ja eloni
-suhteen. En enää pyydä sinulta muuta armoa.
-
-Herra de T. puhui muutamien laitoksen ovenvartijain kanssa, jotka
-auliisti lupautuivat kaikessa, mikä heistä riippui, olemaan hänelle
-avullisina. Hän pyysi opastamaan meitä siihen osastoon, missä
-Manonilla oli koppinsa, ja vartija johdatti meitä sinne, otettuaan
-käteensä suunnattoman suuren avaimen, jolla hänen lukkoansa avattiin.
-Kysyin vartijalta, joka meitä opasti ja jolla oli toimena Manonin
-palveleminen, miten tämä oli viettänyt aikaansa tässä olinpaikassaan.
-Vartija vastasi, että hän oli osoittanut enkelinkaltaista lempeyttä,
-koskaan lausumatta vartijalleen pahaa sanaa. Kuusi ensimäistä
-viikkoa tulonsa jälkeen hän lakkaamatta oli vuodattanut kyyneliä,
-mutta jo jonkun aikaa hän oli näyttänyt kestävän onnettomuuttaan
-kärsivällisemmin ja ompeli aamusta iltaan, lukuunottamatta muutamia
-tunteja, jotka hän käytti lukemiseen. Kysyin häneltä edelleen, oliko
-häntä hoidettu hyvin, ja hän vastasi, ettei häneltä koskaan ollut
-puuttunut ainakaan välttämättömintä.
-
-Lähestyimme ovea. Sydämeni sykki rajusti. Sanoin herra de T:lle:
-
--- Menkää te yksin sisälle ja valmistakaa häntä käyntiini, sillä
-pelkään, että hän joutuu liian voimakkaan mielenliikutuksen valtoihin,
-jos äkkiarvaamatta näkee minut.
-
-Ovi avattiin. Minä jäin käytävään. Saatoin kuitenkin kuulla heidän
-puheensa. Herra de T. sanoi tuovansa hänelle vähän lohdutusta, olevansa
-minun ystäviäni ja hartaasti toivovansa onneamme. Manon kysyi häneltä
-mitä innokkaimmin, saiko häneltä tietää, mikä kohtalo oli tullut minun
-osakseni. Hän lupasi tuoda minut hänen jalkojensa juureen niin hellänä
-ja uskollisena kuin hän suinkin saattoi toivoa.
-
--- Milloinka? -- kysyi Manon.
-
--- Jo tänään -- vastasi toinen. Tätä onnellista hetkeä ei teidän
-tarvitse pitkään odottaa. Se on jo tullut.
-
-Silloin Manon oivalsi, että minä olin ulkopuolella, ja minä astuin
-sisään samassa kuin hän syöksyi ovelle. Me syleilimme toisiamme tuntien
-sellaista kuohuilevaa hellyyttä ja tunteiden viehkeyttä, joka on
-vallan luonnollinen, kun täydellisesti toisiaan rakastavat henkilöt
-jälleen tapaavat toisensa kolmen kuukauden eron jälkeen. Meidän
-huokauksistamme, katkonaisista huudahduksistamme, monen monituisista
-hyväilysanoistamme, joita kumpikin kaihomielisenä toisteli, syntyi
-neljännestunnin kohtaus, joka sai herra de T:n kokonaan heltymään.
-
--- Kadehdin teitä -- sanoi hän minulle, pyytäessään meitä istumaan --
-ei ole yhtään ainoata niin kunniakasta onnenosaa, jota en hylkäisi niin
-kauniin ja intohimoisen rakastajattaren tähden.
-
--- Minäpä hylkäisinkin kaikki maailman valtakunnat -- vastasin hänelle
--- varmasti omistaakseni hänen rakkautensa.
-
-Tämän niin palavasti kaihotun keskustelun loppupuoli muodostui
-luonnollisesti äärettömän helläsävyiseksi. Manon parka kertoi
-minulle seikkailunsa, ja minä selostin hänelle vaiheeni. Vuodatimme
-katkeroita kyyneliä pohtiessamme sitä tilaa, missä hän paraikaa oli,
-ja sitä, josta minä juuri olin vapautunut. Herra de T. lohdutti meitä
-toistamiseen lupaamalla ponnistella mitä innokkaimmin tehdäkseen lopun
-kurjuudestamme. Hän neuvoi, ettemme venyttäisi tätä ensi kohtaustamme
-liian pitkäksi, jotta hänen olisi helpompi hankkia meille tilaisuutta
-useampiin. Hänelle tuotti paljon vaivaa saada meidät noudattamaan tätä
-neuvoa. Varsinkaan Manon ei hennonut päästää minua menemään. Moneen
-kertaan hän sai minut takaisin istumaan tuolille. Hän pidätti minua
-tarttuen kiinni vaatteisiini ja käsiini.
-
--- Voi, millaiseen paikkaan jätetään minut? -- hän sanoi. -- Kuka takaa
-minulle, että saan jälleen nähdä sinut?
-
-Herra de T. lupasi hänelle usein tulla häntä tervehtimään minun
-seurassani.
-
--- Mitä tulee kohtaamispaikkaan -- näin hän kohteliaasti lisäsi --
-ei sitä enää tästälähin tulla sanomaan sairaala-vankilaksi, vaan
-Versailles'iksi, nyt kun siinä asuu henkilö, joka ansaitsee olla
-kaikkien sydänten valtijatar.
-
-Poistuessani annoin Manonia palvelevalle vartijalle juomarahaa,
-kiihdyttääkseni hänen auliuttaan. Tämä mies ei ollut niin raaka ja
-kovasydäminen kuin muut toverinsa. Hän oli ollut läsnä kohtauksessamme,
-ja tämän hellyyden näkeminen oli liikuttanut hänen mieltänsä. Kymmenen
-frangin kultaraha, jonka hänelle lahjoitin, saattoi hänet kokonaan
-minun puolelleni. Mennessämme alas pihalle hän vei minut syrjään ja
-virkkoi:
-
--- Herraseni, jos tahdotte ottaa minut palvelukseenne tai antaa minulle
-kohtuullisen korvauksen nykyisen toimeni menettämisestä, luulen
-helposti voivani vapauttaa neiti Manonin.
-
-Vastaanotin mielihyvällä tämän tarjouksen. Ja vaikka olin puilla
-paljailla, lupasin hänelle paljon enemmän kuin mitä hän pyysi, minä kun
-arvelin, että aina helposti saatoin palkita hänen kaltaisensa miehen
-vaivat.
-
--- Ole varma siitä, ystäväni, -- sanoin hänelle -- että olen valmis
-sinun hyväksesi tekemään kaiken voitavani ja että sinun tulevaisuutesi
-on yhtä taattu kuin minunkin.
-
-Tahdoin sitten tietää, mitä keinoja hän aikoi käyttää.
-
--- Aivan yksinkertaisesti -- hän vastasi -- sitä, että jonakin iltana
-avaan hänen huoneensa oven ja vien hänet kadunpuoleiselle portille,
-missä teidän tulee olla valmiina häntä vastaanottamaan.
-
-Kysyin, eikö ollut pelättävissä, että Manon tunnettaisiin kulkiessaan
-käytävissä ja pihan poikki. Hän myönsi että jonkunmoinen vaara oli
-olemassa, mutta oli sitä mieltä, että jotain täytyi uskaltaa.
-
-Joskohta suuresti iloitsin siitä, että hän oli niin lujapäätöksinen,
-kutsuin herra T:tä ilmaistakseni hänelle tämän tuuman ja sen ainoan
-näkökohdan, joka näytti voivan tehdä sen arveluttavaksi. Hän huomasi
-yritykseen liittyvän enemmän vaikeuksia kuin minä. Tosin hän myönsi,
-että Manon tällä tavoin estämättä saattoi päästä pakenemaan.
-
--- Mutta jos hänet tunnetaan -- hän jatkoi -- ja jos hänet matkalla
-estetään pakenemasta, hän on kenties ainaiseksi hukassa. -- Muuten
-teidän täytyisi viipymättä lähteä Parisista, sillä ette koskaan olisi
-tarpeeksi turvatut haeskelulta. Haettaisiin entistä innokkaammin sekä
-teitä että häntä. Mies pääsee helposti pujahtamaan pakoon, kun hän
-on yksin. Mutta on melkein mahdotonta pysyä huomaamattomana, kun on
-kauniin naisen seurassa.
-
-Vaikka tämä huomautus tuntuikin minusta pätevältä, se ei voinut
-syrjäyttää mielestäni tuota niin houkuttelevaa toivoa pian voida
-vapauttaa Manon. Tämän tunnustin herra de T:lle ja pyysin häntä
-antamaan rakastuneelle anteeksi, että hän oli hiukan varomaton ja
-uhkarohkea. Sanoin lisäksi, että todella aioin lähteä Parisista
-asettuakseni, kuten kerran ennen, johonkin lähellä olevaan kylään.
-
-Sovimme siis vartijan kanssa panna tuumamme täytäntöön jo seuraavana
-päivänä. Ja saattaaksemme sen onnistumisen niin varmaksi kuin
-voimamme suinkin sallivat, päätimme ottaa mukaan miehen vaatteet,
-helpoittaaksemme pakenemistamme. Ei ollut helppo huomiota herättämättä
-tuoda niitä sisälle, mutta minulta ei siihen puuttunut kekseliäisyyttä.
-Pyysin vaan herra de T:tä seuraavana päivänä pukemaan ylleen kahdet
-liivit, toiset toisten päälle, ja itse lupauduin huolehtimaan kaikesta
-muusta.
-
-Seuraavana päivänä palasimme sairaala-vankilaan. Minä toin Manonille
-liinavaatteita, sukat y.m., ja ihotakkini yllä oli minulla
-päällystakki, joka täydelleen peitti pulleat taskuni. Viivyimme vaan
-lyhyen hetken Manonin kopissa. Herra de T. antoi hänelle toiset
-liiveistään. Minä annoin hänelle ihotakkini, päällystakkini kun riitti
-minulle poistuessani. Manonin valepuvusta ei puuttunut mitään muuta
-kuin polvihousut, jotka pahaksi onneksi olin unhoittanut.
-
-Tämän tärkeän vaatekappaleen unhoittaminen olisi epäilemättä pannut
-meidät nauramaan, jos ei se pula, johon se meidät saattoi, olisi ollut
-niin vakavaa laatua. Olin epätoivoissani siitä, että moinen mitätön
-seikka oli omiaan tuumaamme ehkäisemään. Mutta hätä keinon keksii, ja
-minä päätin itse poistua ilman housuja. Annoin omat housuni Manonille.
-Olihan päällystakkini pitkä ja muutaman nuppineulan avulla järjestin
-pukuni niin, että säädyllisesti saatoin astua ulos portista.
-
-Sen päivän loppupuoli tuntui minusta sietämättömän pitkältä.
-Vihdoinkin, yön tultua, läksimme katetuissa vaunuissa matkaan ja
-pysähdyimme hiukan alapuolelle sairaala-vankilan porttia. Meidän ei
-tarvinnut siinä odottaa kauan, ennenkuin näimme Manonin ilmestyvän
-vartijansa seurassa. Vaunujemme ovi oli auki, ja he nousivat
-vitkastelematta ajoneuvoihin. Suljin syliini rakkaan mielitiettyni,
-joka vapisi kuin lehti. Ajuri kysyi, minne piti ajaa.
-
--- Aja maailman ääriin -- sanoin hänelle -- ja vie minut jonnekin,
-missä minua ei koskaan voida eroittaa Manonista!
-
-Tämä tunteenpurkaus, josta en voinut pidättäytyä, oli vähällä aiheuttaa
-minulle ikävän selkkauksen. Ajuri kiinnitti huomiota sanoihini, ja
-kun sitten sanoin hänelle sen kadun nimen, jonne aioimme, hän vastasi
-pelkäävänsä, että minä syöksin hänet vaaralliseen seikkailuun, että
-hän hyvin huomasi tuon Manoniksi mainitun nuoren miehen olevan
-nuoren naisen, jonka minä ryöstin sairaala-vankilasta ja ettei häntä
-haluttanut suistua turmioon myötätuntoisuudesta minua kohtaan.
-
-Tuon veijarin tunnollisuus ei ollut muuta kuin halua kiristää minulta
-suurempaa maksua ajosta. Olimme liian lähellä sairaala-vankilaa
-nostaaksemme riitaa.
-
--- Ole vaiti -- sanoin hänelle -- sinulla on tilaisuus ansaita
-kultaraha.
-
-Tämän jälkeen hän olisi ollut valmis vaikka auttamaan minua polttamaan
-poroksi sairaala-vankilan.
-
-Saavuimme Lescaut'n asunnolle. Kun jo oli myöhäinen hetki, herra de T.
-erosi meistä, luvaten käydä meitä tervehtimässä seuraavana päivänä.
-Ainoastaan vanginvartija jäi seuraamme.
-
-Pidin Manonia niin lujasti käsivarsiini kiedottuna, ettemme täyttäneet
-enempää kuin yhden henkilön paikan vaunuissa. Hän itki ilosta, ja minä
-tunsin hänen kyyneltensä kastelevan kasvojani.
-
-Mutta astuessamme alas ajoneuvoista, mennäksemme Lescaut'n asuntoon,
-syntyi ajurin kanssa uusi riita, jonka seuraukset olivat onnettomat.
-Kaduin, että olin luvannut hänelle kultarahan, sekä siitä syystä, että
-tämä rahamäärä oli ylen suuri, että siitä syystä, joka oli paljoa
-painavampi, nimittäin että en kyennyt sitä maksamaan. Kutsutin paikalle
-Lescaut'n. Hän läksi huoneestaan ja tuli portille. Minä kuiskasin hänen
-korvaansa, mihin pulaan olin joutunut. Hän kun oli kiivasluontoinen
-eikä suinkaan ollut tottunut kursailemaan ajurin kanssa, vastasi
-minulle, että laskin leikkiä.
-
--- Kultarahan! -- hän virkahti. -- Parikymmentä raipaniskua tuolle
-lurjukselle!
-
-Turhaan minä matalalla äänellä huomautin hänelle, että hän oli
-syöksemäisillään meidät turmioon. Hän tempasi minulta sauvani,
-ilmeisesti sillä piestäkseen ajuria. Tämä, joka mahdollisesti joskus
-oli joutunut jonkun henkivartijan tai muskettisoturin käsiin, läksi
-vaunuineen päivineen pakoon, huutaen, että minä olin hänet pettänyt,
-mutta että olin saava kuulla hänestä. Turhaan minä moneen kertaan
-kehoitin häntä pysähtymään. Hänen pakonsa saattoi minut mitä suurimpaan
-levottomuuteen, sillä olin varma siitä, että hän antaisi asian ilmi
-poliisille.
-
--- Sinä syökset minut onnettomuuteen -- sanoin Lescaut'lle. Sinun
-asunnossasi en olisi turvassa; meidän on heti paikalla poistuminen.
-
-Tarjosin käsivarteni Manonille, ja me läksimme viipymättä tältä
-vaaralliselta kadulta. Lescaut liittyi seuraamme.
-
-On jotain ihmeellistä siinä tavassa, millä Kaitselmus liittää toisiinsa
-tapahtumia. Tuskin olimme astuneet viisi tai kuusi minuuttia, kun eräs
-mies, jonka kasvonpiirteitä en eroittanut, tunsi Lescaut'n. Ilmeisesti
-hän haeskeli Lescaut'ta hänen asuntonsa tienoilla, mielessään se paha
-aikomus, jonka nyt pani täytäntöön.
-
--- Tuossa on Lescaut -- näin hän sanoi ja ampui häntä pistoolilla; --
-tänä iltana hän tulee syömään illallista enkelien seurassa.
-
-Tämän jälkeen hän heti katosi. Lescaut kaatui, ilman vähintäkään
-elonmerkkiä. Minä kiirehdin Manonia pakenemaan, kun meidän asiaan
-puuttumisemme ei voinut hyödyttää kuollutta, ja minä pelkäsin että
-yövartija, joka ei saattanut olla kaukana, voisi ottaa meidät kiinni.
-Manon oli niin uupunut, että ainoastaan vaivoin jaksoin pysytellä häntä
-pystyssä. Lopulta huomasin ajurin kadun päässä. Nousimme vaunuihin.
-Mutta kun ajuri kysyi minulta, minne hänen piti ajaa, en tietänyt, mitä
-vastata.
-
-Minulla ei ollut mitään turvapaikkaa eikä yhtään ystävää, johon olisin
-voinut vedota. Rahoistakin oli minulla puute; kukkarossani oli tuskin
-enempää kuin puoli pistolia. Pelästys ja väsymys olivat siihen määrään
-rasittaneet Manonia, että hän istui puoleksi pyörtyneenä vieressäni.
-Lisäksi Lescaut'n murha täytti mielikuvitukseni, enkä vielä tuntenut
-olevani turvassa yövartijalta. Mitä siis tehdä? Onneksi muistui
-mieleeni Chaillot'n majatalo, missä olin viettänyt muutaman päivän
-Manonin kanssa, mentyämme tähän kylään sinne asettuaksemme. Toivoin
-siellä löytäväni turvallisen olinpaikan ja lisäksi voivani elää siellä
-jonkun aikaa, tarvitsematta heti kohta maksaa.
-
--- Ajakaa meidät Chaillot'hon -- sanoin ajurille.
-
-Pistolia vähemmästä maksusta hän kieltäytyi lähtemästä sinne niin
-myöhään: siinä uusi vaikeus. Lopulta sovimme kuudesta frangista. Se oli
-koko rahamäärä, joka oli jälellä kukkarossani.
-
-Matkalla lohduttelin Manonia. Mutta oikeastaan vallitsi omassa
-sydämessäni epätoivo. Olisin tehnyt itsestäni lopun, ellei sylissäni
-olisi ollut ainoa aarre, joka kiinnitti minua elämään. Tämä ainoa
-seikka rohkaisi mieltäni.
-
--- Ainakin hän on minun omani -- ajattelin itsekseni: hän rakastaa
-minua, hän on minun. Puhukoon Tiberge mitä tahansa; tämä ei ole mikään
-onnen varjokuva. Vaikka koko maailman kaikkeus häviäisi, en minä siitä
-huolehtisi. Minkätähden? Sentähden, etten enää välitä mistään muusta.
-
-Tämä tunne oli todellinen. Mutta kuitenkin tunsin, että vaikka niin
-vähän panin arvoa tämän maailman tavaraan, olisin sentään tarvinnut
-siitä ainakin pienen osan, jotta vielä täydellisemmin olisin voinut
-ylenkatsoa kaikkea muuta. Rakkaus on voimakkaampi kuin yltäkylläisyys,
-voimakkaampi kuin aarteet ja rikkaudet. Mutta se tarvitsee niiden
-tukea, eikä mikään ole toivottomampaa herkkätunteiselle rakastajalle
-kuin se, että hän ollen varojen puutteessa vastoin tahtoaan vaipuu
-raakuuden tilaan, joka saattaa hänet kaikkein alhaisinten olentojen
-kaltaiseksi.
-
-Kello oli yksitoista, kun saavuimme Chaillot'hon. Meidät
-vastaanotettiin majatalossa kuin tutut henkilöt ainakin. Manonin
-esiintyminen miehen puvussa ei herättänyt huomiota, sillä Parisissa ja
-sen ympäristöissä on totuttu näkemään naisia mitä erimuotoisimmissa
-puvuissa. Minä tilasin Manonille yhtä hienoa ruokaa kuin jos olisin
-ollut mitä parhaissa oloissa. Hän ei tietänyt, että minä olin
-rahapulassa, ja minä varoin visusti sitä hänelle sanomasta, sillä
-olin päättänyt seuraavana päivänä yksin palata Parisiin hakeakseni
-parannusta tälle ikävänlaiselle taudille.
-
-Illallispöydässä Manon näytti minusta kalpealta ja laihtuneelta. Sitä
-en ollenkaan ollut huomannut sairaalavankilassa, sillä se koppi, jossa
-olin hänet tavannut, ei ollut erittäin valoisa. Kysyin häneltä, eikö
-tämä vielä ollut seuraus siitä pelästyksestä, jota hän oli tuntenut
-nähdessään veljeään murhattavan. Hän vakuutti minulle, että vaikka tämä
-onneton tapaus olikin häntä suuresti järkyttänyt, hänen kalpeutensa
-johtui yksinomaan siitä, että hänen kolmen kuukauden aikana oli
-täytynyt olla erossa minusta.
-
--- Sinä siis rakastat minua äärettömästi? kysyin minä.
-
--- Tuhat kertaa enemmän kuin mitä voin sanoa -- vastasi hän.
-
--- Etkö siis enää koskaan hylkää minua? -- jatkoin minä.
-
--- En koskaan -- hän virkkoi, ja tätä vakuutusta vahvistivat niin monet
-hyväilyt ja valat, että minusta tuntui mahdottomalta, että hän koskaan
-voisi niitä unhoittaa.
-
-Vakaumukseni on aina ollut se, että hän oli vilpitön; mitä syytä
-hänellä olisi ollut siihen määrin teeskennellä? Mutta hän oli vielä
-suuremmassa määrin hetkellinen, tai pikemmin hän ei ollut enää mitään
-tai ei tuntenut itseään nähdessään edessään naisia, jotka elivät
-ylellisyydessä, silloin kun hän itse eli köyhyydessä ja puutteessa.
-Minä olin pian saava siitä viimeisen todisteen, joka voitti kaikki
-edelliset ja joka aiheutti kaikkein eriskummaisimman seikkailun, mikä
-koskaan on sattunut minun säätyiselleni henkilölle.
-
-Minä kun tunsin tämän hänen luonteenominaisuutensa, tein seuraavana
-päivänä kiireisesti lähtöä Parisiin. Hänen veljensä kuolema ja tarve
-hankkia liina- ja muita vaatteita olivat niin päteviä syitä, ettei
-minun tarvinnut turvautua verukkeisiin. Lähtiessäni majatalosta sanoin
-Manonille ja isännälleni aikomukseni olevan ottaa ajuri; mutta tämä
-oli kerskailua. Hätä pakoitti minut lähtemään jalan, ja minä astuin
-nopeasti Cours-la-Reineen asti, missä päätin levätä. Tarvitsin hyvin
-hetken yksinäisyyttä ja lepoa kootakseni ajatuksiani ja päättääkseni,
-mitä minun oli tekeminen Parisissa.
-
-Istuuduin ruohistoon. Vaivuin syvään mietiskelyyn, mikä vähitellen
-kohdistui kolmeen pääseikkaan. Olin kiireellisen avun tarpeessa
-poistaakseni lukemattomia nykyhetken puutteita. Minun tuli keksiä joku
-keino, joka ainakin saattoi turvata tulevaisuutemme, ja vallan yhtä
-tärkeätä oli ryhtyä tutkisteluihin ja toimenpiteisiin Manonin ja minun
-turvallisuutta varten. Tyhjennettyäni kekseliäisyyteni näitä kolmea
-seikkaa pohtiessani, pidin sopivana syrjäyttää molemmat jälkimäiset.
-Olimmehan koko hyvässä turvassa tuossa Chaillot'n huoneessamme ja
-arvelin, että tulevat tarpeet ehdittäisiin tyydyttää, kun nykyhetken
-vaatimukset ensin oli täytetty.
-
-Kysymys oli siis pikimmiten saada rahoja. Herra de T. oli tosin
-tarjonnut minulle kukkaroansa, mutta tunsin ääretöntä vastenmielisyyttä
-itse muistuttaa hänelle sitä. Millaista osaa olisinkaan näytellyt
-menemällä paljastamaan hätääni vieraalle ihmiselle ja pyytämällä häntä
-jakamaan meille varojaan! Ainoastaan alhainen sielu kykenee sellaiseen,
-se kun halpamielisyydessään ei huomaa sellaisen teon häpeällisyyttä,
-tai nöyrä kristitty, jonka ylimääräinen mielenjalous kohottaa hänet
-yläpuolelle tätä häpeäntunnetta. Minä en ollut alhainen sielu, enkä
-hyvä kristitty, ja olisin vuodattanut puolet verestäni välttääkseni
-tätä nöyryytystä.
-
--- Tiberge -- näin ajattelin -- tuo hyvä Tiberge ei voine kieltää
-minulta sitä, mikä häneltä liikenee antaa minulle. Epäilemättä hän
-heltyy hädästäni, mutta hän tulee musertamaan minut rippisaarnoillaan.
-Minun täytyy kestää hänen nuhteensa, kehoituksensa ja uhkauksensa;
-hän on myyvä apunsa niin kalliista hinnasta, että vielä uhraisin osan
-verestäni pikemmin kuin alistuisin kiusalliseen kohtaukseen, joka
-jättäisi jälkeensä levottomuutta ja tunnontuskia. Hyvä! minun täytyy
-siis luopua kaikesta toivosta, kun ei minulla ole tarjona muuta keinoa,
-ja kun niin vähän ajattelen näitä molempia keinoja, että ennemmin
-vuodattaisin puolet verestäni, kuin turvautuisin toiseen niistä, ja
-kaiken vereni ennemmin kuin käyttäisin niitä molempia. Niin, kaiken
-vereni -- lisäsin hetken mietittyäni; sen epäilemättä kernaammin
-uhraisin kuin nöyrtyisin halpamaiseen almun kerjäämiseen. Mutta onko
-tässä kysymys minun verestäni! Tässä on kyseessä Manonin elämä ja
-ylläpito, hänen rakkautensa ja uskollisuutensa. Mitä minä voin panna
-vastapainoksi Manonille. Tähän saakka ei minulla ole ollut mitään.
-Hän korvaa minulle maineen, onnen ja menestyksen. Tosin on olemassa
-paljo sellaista, josta antaisin henkeni voidakseni sen saavuttaa tai
-sitä välttää. Mutta se, että on jotakin, jota pidän arvokkaampana
-henkeäni, ei vielä ole minulle mikään syy arvostellakseni sitä Manonin
-vertaiseksi.
-
-Näin tuumittuani ei kestänyt kauan, ennenkuin tein päätökseni. Jatkoin
-matkaani aikoen ensin mennä Tibergen ja sieltä herra de T:n luo.
-
-Saavuttuani Parisiin, otin ajurin, vaikka minulla ei ollut ropoakaan
-sitä maksaakseni; luotin siihen avustukseen, jota aioin anoa. Käskin
-ajaa Luxembourgiin, mistä lähetin Tibergelle sanan, että odotin
-häntä. Hän ei pannut kärsimättömyyttäni koetukselle, vaan tuli
-viipymättä. Kiertelemättä ilmaisin hänelle äärimäisen pulani. Hän
-kysyi riittivätkö ne sata pistolia, jotka olin maksanut hänelle
-takaisin, ja ollenkaan estelemättä hän heti meni noutamaan minulle
-nämä rahat, kasvoissa sellaista avomielisyyttä ja auliutta kuvastava
-ilme, jota ainoastaan lähimmäisen rakkaus ja oikea ystävyys voi
-heijastaa. Vaikka en vähääkään ollut epäillyt pyyntöni onnistumista,
-hämmästyin että se oli toteutunut niin helpolla, nimittäin ilman
-nuhteluja katumattomuudestani. Mutta erehdyin luullessani kokonaan
-välttäväni hänen soimauksensa; sillä laskettuaan minulle rahat ja
-minun hankkiessani lähtöä, hän pyysi minua kävelemään kanssaan
-puutarha-kujilla.
-
-Minä en ollut maininnut hänelle sanaakaan Manonista, eikä hän tietänyt,
-että hän oli vapaa. Näin ollen hänen nuhdesaarnansa kosketteli
-yksinomaan uhkarohkeaa pakoani Saint-Lazaresta ja hänen pelkoaan,
-että minä, sen sijaan että olisin hyväkseni käyttänyt siellä saamaani
-opetusta, jälleen syöksyisin säännöttömään elämääni.
-
-Hän kertoi pakoni jälkeisenä päivänä tulleensa minua tervehtimään
-Saint-Lazareen ja silloin sanomattomasti tyrmistyneensä kuullessaan,
-millä tavalla minä olin sieltä päässyt pois. Senjälkeen hän oli
-keskustellut luostarinjohtajan kanssa, eikä tuo kelpo munkki vielä
-silloin ollut tointunut pelästyksestään, mutta hän oli kuitenkin
-ollut niin jalomielinen, että poliisipäälliköltä oli salannut lähtöni
-yhteydessä olevat asianhaarat ja oli estänyt tiedon portinvartijan
-kuolemasta leviämästä ulkopuolelle luostaria. Siltä taholta ei minulla
-siis ollut syytä levottomuuteen. Mutta jos minulla oli jäljellä
-hiukkanenkin järkeä -- noin hän arveli -- tuli minun käyttää hyväkseni
-sitä onnellista käännettä, jonka taivas oli suonut kohtalolleni, ja
-aluksi kirjoittaa isälleni, tehdäkseni sovinnon hänen kanssaan. Ja jos
-kerrankin tahdoin seurata hänen neuvoaan, hän kehoitti minua lähtemään
-Parisista ja palaamaan perheeni turviin.
-
-Kuuntelin hänen puhettaan loppuun asti. Siinä oli paljo sellaista,
-minkä hyväksyin. Ensiksikin olin kovin iloissani siitä, ettei minulla
-Saint-Lazaren taholta ollut mitään pelättävissä. Parisin kadut
-muuttuivat minulle uudelleen vapaaksi liikunta-alueeksi. Toiseksi
-onnittelin itseäni sen johdosta, ettei Tiberge aavistanutkaan Manonin
-vapauttamista ja hänen palaamistaan minun luokseni. Paninpa lisäksi
-merkille, että hän oli välttänyt Manonin mainitsemista, ilmeisesti
-luullen, etten enää ollut häneen niin kiintynyt, minä kun näytin olevan
-niin tyyni häneen nähden. En tosin päättänyt suorastaan palata kotiani,
-mutta aikeeni oli ainakin kirjoittaa isälleni, kuten Tiberge oli
-neuvonut, ja vakuuttaa, että olin halukas palaamaan velvollisuuksiini
-ja alistumaan isäni tahdon alle. Toivoin taivuttavani isäni lähettämään
-minulle rahoja, vetäen verukkeeksi opintojen harjoittamisen
-akatemiassa, sillä minun olisi ollut vaikea saada häntä uskomaan, että
-muka olisin halunnut palata hengelliseen säätyyn. Ja oikeastaan en
-tuntenut vastenmielisyyttä siihen, mitä hänelle lupasin. Päinvastoin
-iloitsin siitä, että saatoin antautua johonkin kunnialliseen ja
-järkevään harrastukseen, mikäli tämä tuuma oli yhdistettävissä
-rakkauteeni. Suunnittelin elämää rakastajattareni kanssa ja samalla
-opintojeni harjoittamista. Tämä mielestäni hyvin soveltui yhteen. Olin
-niin tyytyväinen kaikkiin näihin aikeisiin, että lupasin Tibergelle
-vielä samana päivänä lähettää kirjeen isälleni. Erottuani hänestä
-meninkin todella julkiseen kirjoitustoimistoon ja kirjoitin niin hellän
-ja nöyrän kirjeen, että lukiessani sen läpi varmasti toivoin voittavani
-jotain isänsydämeltä.
-
-Vaikka minulla nyt lähdettyäni Tibergen luota oli tilaisuus ottaa ja
-maksaa ajuri, oli minusta hauska ylpeästi kulkea jalan, herra de T:n
-luo. Minulle tuotti iloa tämä nauttiminen vapaudestani, jonka suhteen
-minulla Tibergen vakuutuksien mukaan ei ollut mitään pelättävää.
-Kuitenkin äkkiä juolahti mieleeni, että hänen vakuutuksensa koskivat
-yksinomaan Saint-Lazarea, ja että minulla sitäpaitsi oli niskoillani
-sairaala-vankilajuttu ja Lescaut'n kuolema, johon ainakin todistajana
-olin sekaantunut. Tämän muistaessani pelästyin niin, että vetäydyin
-lähimpään puistokujaan, mistä kutsuin ajurin. Ajoin suoraa päätä
-herra de T:n luo; pelästykseni sai hänet nauramaan. Minustakin se
-tuntui naurettavalta kuultuani häneltä, ettei minulla ollut mitään
-pelättävää sairaala-vankilan eikä Lescaut'n vuoksi. Hän kertoi minulle
-ajatellessaan voivansa joutua epäluulonalaiseksi osallisuudesta
-Manonin vapautukseen, sinä aamuna menneensä sairaala-vankilaan ja
-pyytäneensä saada tavata häntä, teeskennellen tietämättömyyttä siitä,
-mitä oli tapahtunut. Mutta kaukana siitä, että meitä kumpaakaan
-siellä olisi syytetty, oli päinvastoin tuo tapaus heti kerrottu
-hänelle merkillisenä uutisena, ja oli ihmetelty, että niin kaunis
-nainen kuin Manon oli lähtenyt pakoon vanginvartijan seurassa. Herra
-T. oli vaan välinpitämättömästi huomauttanut, ettei sellainen häntä
-ihmetyttänyt, sillä tekeehän ihminen mitä tahansa vapautensa vuoksi.
-Hän kertoi edelleen sieltä lähteneensä Lescaut'n asuntoon, toivoen
-siellä tapaavansa minut ja ihastuttavan rakastajattareni. Mutta
-talonisäntä, joka oli vaununtekijä, oli vakuuttanut, ettei ollut nähnyt
-Manonia eikä minua, mutta ettei ollut ihmeellistä, ettemme olleet
-tavanneet Lescaut'ta, jos nimittäin olimme tulleet häntä hakemaan,
-sillä epäilemättä olimme kuulleet, että hänet jotenkin samaan aikaan
-oli murhattu. Tämän jälkeen hän ei ollut kieltäytynyt tekemästä
-selkoa siitä, mitä tiesi tämän murhan syistä ja siihen liittyneistä
-asianhaaroista. Noin paria tuntia aikaisemmin oli eräs Lescaut'n
-tuttava henkivartija tullut hänen luokseen ja ehdoittanut, että
-ruvettaisiin pelaamaan. -- Lescaut oli voittanut niin nopeasti, että
-tuo toinen oli tunnissa hävinnyt sata écu'ta, nimittäin kaikki rahansa.
-
-Tuo poloinen, jonka kukkaro oli jäänyt typö-tyhjäksi, oli pyytänyt
-Lescaut'ta lainaamaan hänelle puolet siitä rahamäärästä, jonka hän oli
-hävinnyt, ja tässä tilaisuudessa syntyneen erimielisyyden johdosta
-heidän välillään oli noussut mitä kiukkuisin riita. Lescaut oli
-kieltäytynyt lähtemästä kaupungille ratkaisemaan asiaa miekka kädessä,
-ja tuo toinen oli lähtiessään vannonut ampuvansa hänet kuoliaaksi,
-minkä uhkauksen samana iltana panikin täytäntöön.
-
-Herra de T. lisäsi, ystävällisesti kyllä, olleensa kovin levoton meidän
-tähtemme ja edelleen tarjoavansa minulle apuansa. Epäröimättä ilmaisin
-hänelle tyyssijamme. Hän pyysi minua suostumaan siihen, että hän tuli
-luoksemme illalliselle.
-
-Kun ei minulla ollut muuta toimitettavaa, kuin hankkia alus- ja muita
-vaatteita Manonille, sanoin, että saatoimme heti lähteä matkaan, jos
-hän malttoi hetkeksi poiketa kanssani muutamiin myymälöihin.
-
-En tiedä, luuliko hän minun ehdoittaneeni tätä aikeessa vedota hänen
-anteliaisuuteensa, vai oliko se vaan jalon sydämen ilmausta, mutta
-hän suostui heti lähtemään matkaan ja vei minut niiden kauppiaiden
-liikkeisiin, jotka olivat hänen perheensä tavaranhankkijoita. Siellä
-hän pani minut valitsemaan kaikenlaisia kankaita, jotka olivat paljoa
-kalliimmat, kuin mitä minä olin tarkoittanut. Ja kun minä tahdoin
-maksaa, hän kielsi ehdottomasti kauppiaita vastaanottamasta minulta
-ropoakaan. Tämä hänen kohteliaisuutensa esiintyi niin rakastettavassa
-muodossa, että katsoin häpeämättä voivani hyväkseni käyttää sitä.
-Sitten läksimme ajamaan Chaillot'ta kohti, jonne minä saavuin vähemmän
-levottomana kuin mitä olin ollut lähtiessäni.
-
-Kun ritari des Grieux oli kertonut tätä yhtämittaa yli tunnin,
-pyysin häntä vähän levähtämään ja ottamaan osaa illalliseemme.
-Huomaavaisuutemme todisti hänelle, että mielihyvällä olimme häntä
-kuunnelleet. Hän vakuutti, että hänen tarinansa jatko oli tarjoava
-meille vielä suurempaa mielenkiintoa. Ja illallisen jälkeen hän jatkoi
-seuraavaan tapaan.
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA.
-
-
-
-
-Minun läsnäoloni ja herra de T:n kohteliaisuus haihdutti Manonin surun
-viimeisenkin jäännöksen.
-
--- Unhoittakaamme kestämämme kauhut, rakas sydänkäpyseni -- sanoin
-hänelle palatessani -- ja alkakaamme elää onnellisemmin kuin koskaan
-ennen. Rakkaus on lopultakin hyvä isäntä. Kohtalo ei voi tuottaa meille
-yhtä paljon mielipahaa kuin se tuottaa meille iloa.
-
-Illallisemme oli todellinen riemukohtaus.
-
-Minä olin ylpeämpi ja tyytyväisempi omistaessani Manonin ja sata
-pistolia kuin Parisin rikkain verotulojen vuokraaja kasaamineen
-kultaläjineen. Sopii laskea omaisuutensa niiden keinojen mukaan,
-joiden avulla kykenee tyydyttämään pyyteensä; minulla ei ollut
-ainoatakaan pyydettä tyydyttämättä. Eikä edes tulevaisuus minua
-huolestuttanut. Olin melkein varma siitä, että isäni ei kieltäytyisi
-myöntämästä minulle riittävää ylläpitoa Parisissa, minä kun olin
-kahdennellakymmenellä ja siis pian olin saava osani äitini perinnöstä.
-En ollenkaan salannut Manonilta, että koko omaisuuteni perusraha nousi
-ainoastaan sataan pistoliin. Riittihän se odottaessamme parempia
-aikoja, jotka eivät nähdäkseni voineet olla tulematta, tapahtuipa se
-sitten perintöni tai pelionnen kautta.
-
-Ensi viikkojen aikana en siis ajatellut muuta kuin nauttimista
-asemastani, ja kun kunniantunto ja osaksi vielä jatkuva poliisin pelko
-päivä päivältä saattoi minut siirtämään tuttavuuden jälleen solmimisen
-Transylvania-hotellin pelurien kanssa, rajoituin pelaamaan vähemmän
-pahamaineisissa seuroissa, missä onnellinen sattuma säästi minulta
-nöyryytyksen turvautua petkutukseen. Minulla oli tapana viettää osa
-iltapäivästä kaupungissa ja palata illalliseksi Chaillot'hon, hyvin
-usein herra de T:n seurassa, jonka ystävyys meitä kohtaan kasvoi päivä
-päivältä. Manon puolestaan keksi keinoja karkoittaakseen ikävän. Hän
-tutustui eräisiin nuoriin naisiin, jotka kevät oli houkutellut maalle.
-Kävelyt ja heidän sukupuolensa pienet askareet olivat vuoroin heidän
-ajanvietteenään. Muuan määrättyjen sääntöjen rajoissa liikkuva peli
-tuotti varoja ajoneuvojen maksamiseen. He läksivät ajelulle Boulognen
-metsään, ja iltaisin palatessani kotia tapasin Manonin entistään
-kauniimpana, tyytyväisempänä ja intohimoisempana.
-
-Siitä huolimatta ilmestyi pilviä, jotka näyttivät uhkaavan onneani.
-Mutta ne haihtuivat täydellisesti, ja Manonin vallaton mieliala saattoi
-kaikki päättymään niin hullunkurisesti, että minulle vieläkin tuottaa
-mielihyvää tämä muisto, joka palauttaa mieleeni hänen hellyytensä ja
-hienon älykkäisyytensä.
-
-Minulla oli yksi ainoa palvelija, ja tämä vei minut eräänä päivänä
-syrjään ja virkkoi minulle, ollen kovin hämillään, että hänellä oli
-tärkeä salaisuus minulle uskottavana. Kehoitin häntä puhumaan vapaasti.
-Hieman verukehdittuaan hän viittasi siihen, että muuan vieras herra oli
-suuresti ihastunut neiti Manoniin. Vereni levoton kohina alkoi tuntua
-joka suonessani.
-
--- Vastaako Manon hänen tunteisiinsa? -- keskeytin minä hänen puheensa
-kiivaammin kuin mitä varovaisuus olisi sallinut, jos mielin saada
-asiasta tietoja.
-
-Kiihoittuneisuuteni pelästytti häntä. Hän vastasi levottoman näköisenä,
-ettei hänen tarkkanäköisyytensä ollut tunkenut niin pitkälle. Mutta
-hän oli monena päivänä pannut merkille, että tuo muukalainen ahkerasti
-kävi Boulognen metsässä ja astui alas vaunuistaan, yksin lähtien
-kävelemään syrjäisiin puistokujiin, missä näytti hakevan tilaisuutta
-nähdä tai tavata neiti Manonia. Minun palvelijani mieleen oli sentähden
-juolahtanut yhtyä puheisiin tuon herrasmiehen palvelijan kanssa,
-saadakseen tietää hänen nimensä. He mainitsivat häntä italialaiseksi
-prinssiksi ja arvelivat itse, että hänellä oli joku lemmenseikkailu.
-Enempiä tietoja hän ei ollut voinut saada, -- näin hän vavisten
-jatkoi -- kun tuo prinssi juuri samassa oli tullut esiin metsästä,
-oli lähestynyt häntä tuttavallisesti ja kysynyt hänen nimeään.
-Senjälkeen oli prinssi, aivan kuin olisi arvannut hänen olevan meidän
-palveluksessamme, onnitellut häntä sen johdosta, että hän palveli
-maailman kaikkein suloisinta olentoa.
-
-Minä odotin levottomana tämän kertomuksen jatkoa. Hän päätti sen
-pelokkain anteeksipyynnöin, joiden minä katsoin johtuvan yksinomaan
-varomattomasta levottomuuden kuohahduksestani. Turhaan kehoitin häntä
-jatkamaan peittelemättä. Hän vakuutti, ettei tietänyt sen enempää
-ja lisäsi, että kun tuo hänen kertomansa oli tapahtunut edellisenä
-päivänä, hän ei ollut sen jälkeen nähnyt prinssin palvelijoita.
-Rauhoitin häntä sekä kehumalla häntä että lupaamalla hänelle melkoisen
-rahallisen palkinnon, ja ilmaisematta vähintäkään epäluuloa Manoniin
-nähden, kehoitin häntä, tällä kertaa levollisemmalla äänenpainolla,
-valvomaan ulkomaalaisen kaikkia toimenpiteitä.
-
-Oikeastaan hänen pelästyksensä oli minussa herättänyt kauheita
-epäilyksiä. Olihan tämä mielenliikutus voinut saattaa hänet
-salaamaan osan totuudesta. Hieman mietittyäni toinnuin kuitenkin
-levottomuudestani siihen määrin, että kaduin osoittaneeni tällaista
-arkamielisyyttä. Enhän saattanut lukea Manonin viaksi sitä, että
-hänestä pidettiin.
-
-Olihan hyvin todennäköistä, että Manon oli tietämätön valloituksestaan,
-ja millainen elämä odottikaan minua, jos olin herkkä avaamaan sydämeni
-mustasukkaisuudelle. Palasin seuraavana päivänä Parisiin ilman muuta
-tarkoitusta kuin jouduttaa omaisuuteni kartuttamista pelaamalla
-korkeampaa peliä, jotta minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä
-Chaillot'sta ensi levottomuuden aiheen ilmaannuttua.
-
-Sinä iltana en kokenut mitään, mikä olisi häirinnyt rauhaani. Tuo
-muukalainen oli taas näyttäytynyt Boulognen metsässä ja pitäen
-edellisen päivän kohtauksen nojalla oikeutenaan lähestyä uskottuani,
-hän oli puhunut hänelle rakkaudestaan, mutta sellaisten sanojen
-muodossa, jotka eivät edellyttäneet mitään salaista yhteyttä
-Manonin kanssa. Tuo herra oli kysellyt palvelijaltani koko
-joukon yksityisseikkoja. Lopulta hän oli yrittänyt voittaa hänet
-tarkoituksiinsa melkoisilla lupauksilla ja oli vetäen esiin kirjeen,
-tarjonnut, vaikkakin turhaan, hänelle muutamia kultarahoja, jos hän
-olisi antanut sen emännälleen.
-
-Pari päivää kului sen enempää sattumatta. Kolmas päivä oli
-myrskyisämpi. Kun jotenkin myöhään palasin kaupungista, sain kuulla,
-että Manon kävelyllään hetkeksi oli poistunut toveriensa luota ja
-että muukalainen, joka läheltä oli seurannut häntä, Manonin annettua
-merkin oli lähestynyt häntä, minkä jälkeen Manon oli ojentanut tuolle
-miehelle kirjeen, jonka tämä ihastuneena oli vastaanottanut. Prinssi
-ei ollut ehtinyt ilmaista tätä ihastustaan muuten kuin rakastuneesti
-suutelemalla noita rivejä, sillä Manon oli heti kadonnut. Mutta
-loppuosan päivästä hän oli ollut tavattoman hilpeällä tuulella ja tätä
-hyvää tuulta oli jatkunut hänen vielä palattuaan kotia. Varmaankin minä
-vapisin joka sanan kuullessani.
-
--- Oletko aivan varma siitä - kysyin palvelijalta -- etteivät silmäsi
-sinua pettäneet?
-
-Hän vetosi taivaaseen sanojensa todenperäisyyden todistajana.
-
-En tiedä mihin sydämeni tuskat olisivat minut vieneet, ellei Manon,
-joka oli kuullut minun astuvan sisälle, olisi tullut luokseni
-levottoman näköisenä ja valittaen hitauttani. Hän ei odottanut
-vastaustani, vaan hyväili minua rajusti. Ja huomattuaan olevansa
-kahdenkesken minun kanssani, hän ankarasti moitti minua siitä, että
-olin ottanut tavaksi palata kotia niin myöhään. Kun minun vaitioloni
-tarjosi hänelle tilaisuuden jatkaa, hän huomautti, etten minä kolmeen
-viikkoon ollut viettänyt ainoatakaan päivää kokonaan hänen seurassaan,
-ettei hän kestänyt niin pitkää erillään-oloa, että hän silloin tällöin
-tahtoi pitää minut luonansa koko päivän ja että hän seuraavana päivänä
-tahtoi pitää minut kotona aamusta iltaan.
-
--- Minä jään kotia, siitä sinä voit olla aivan varma -- minä vastasin
-jotenkin kiivaasti.
-
-Hän ei näyttänyt juuri kiinnittävän huomiota huonoon tuuleeni ja
-ilonpuuskauksessaan, joka minusta tuntui omituisen silmäänpistävältä,
-hän ylen vilkkain ja huvittavin värein kuvasi minulle, millä tavoin oli
-viettänyt sen päivän.
-
--- Kummallinen nainen! -- ajattelin itsekseni. Mitähän minulla liekään
-odotettavissa tämän valmistelun jälkeen!
-
-Mieleeni muistui meidän ensimäinen ero-seikkailumme. Kuitenkin luulin
-hänen ilonsa ja hyväilynsä takaa näkeväni pilkoittavan esiin jotain,
-mikä sai minut uskomaan, että ne olivat vilpittömiä.
-
-Minun ei ollut vaikea illallisen aikana selittää alakuloisuuttani,
-josta en voinut vapautua, johtuvaksi pelihäviöstä, jonka valitin
-minua kohdanneen. Olin pitänyt erittäin edullisena, että ehdoitus
-jäämisestäni Chaillot'hon koko seuraavaksi päiväksi oli hänen itsensä
-tekemä. Sillä tavoin voitin aikaa asian punnitsemista varten. Minun
-läsnäoloni poisti kaiken pelon seuraavaan päivään nähden. Ja jos en
-huomaisi mitään, mikä olisi pakoittanut minua ilmaisemaan sitä, minkä
-olin saanut kuulla, päätin jo seuraavana päivänä muuttaa taloutemme
-kaupunkiin ja sellaiseen kaupunginosaan, missä minun ei tarvinnut
-olla tekemisissä prinssien kanssa. Tämä järjestely saattoi yöni
-rauhallisemmaksi, mutta se ei vapauttanut minua uuden uskottomuuden
-tuskallisesta pelosta. Herätessäni Manon selitti minulle, ettei
-hän ollut ajatellut, että minä silti esiintyisin huolimattomassa
-ulkoasussa, vaikka vietinkin päiväni meidän huoneustossamme, vaan että
-hän päälle päätteeksi itse tahtoi järjestää tukkani. Tämä oli minulla
-sangen kaunis, ja Manon oli usein huvitellut itseään sukimalla sitä.
-Mutta nyt hän pani siihen enemmän huolta, kuin mitä koskaan ennen
-olin nähnyt hänen tekevän. Tehdäkseni hänelle mieliksi oli minun
-istuutuminen hänen peilipöytänsä ääreen ja mukautuminen kaikkiin niihin
-pikku sirosteluihin, jotka hän keksi pukeakseen minua hyvin. Keskellä
-tätä touhuaan hän usein pani minut kääntämään kasvoni häneen päin ja
-hän katseli minua halukkaan uteliaana, nojaten molemmat kätensä minun
-hartioihini. Sitten hän ilmaisi tyytyväisyyttään parilla suudelmalla ja
-antoi minun palata entiseen asentooni, voidakseen jatkaa työtään.
-
-Tätä peliä kesti päivälliseen asti. Hänen mieltymyksensä siihen oli
-minusta tuntunut niin luonnolliselta ja hänen hilpeytensä kuulosti
-niin vähän teeskentelyltä, että minä, joka en voinut yhdistää näitä
-uskollisuuden merkkejä synkkiin pettämistuumiin, moneen kertaan tunsin
-halua avata sydämeni ja vapautua taakasta, joka alkoi minua rasittaa.
-Mutta odotin joka hetki, että hän itse oli ottava asian puheeksi ja
-nautin jo edeltäpäin siitä suloisesta riemusta, minkä voittoni oli
-minulle tuottava.
-
-Menimme hänen pukuhuoneeseensa. Hän alkoi uudelleen järjestää tukkaani,
-ja alttiisti minä mukauduin jokaiseen hänen oikkuunsa. Silloin tultiin
-ilmoittamaan, että prinssi... pyysi päästä hänen puheilleen. Tämä nimi
-kiihoitti minut raivoihin.
-
--- Mitä kuulenkaan! -- huudahdin minä työntäen hänet luotani. Kuka?
-Mikä prinssi?
-
-Hän ei vastannut mitään kysymykseeni,
-
--- Pyytäkää häntä käymään sisään -- hän sanoi kuivasti palvelijalle.
-
-Sitten hän kääntyi minun puoleeni:
-
--- Rakkaani, sinä, jota jumaloin -- näin hän virkkoi hurmaavalla
-äänellä, pyydän sinua malttamaan mielesi hetkeksi, yhdeksi ainoaksi
-hetkeksi. Palkaksi siitä tulen rakastamaan sinua tuhat kertaa enemmän;
-ja tulen olemaan siitä sinulle kiitollinen koko elinikäni.
-
-Närkästys ja hämmästys sitoivat kieleni. Manon toisti hellittämättä
-pyyntöään, ja minä hain sanoja evätäkseni sen halveksivasti. Mutta kun
-hän kuuli etuhuoneen ovea avattavan, hän tarttui toisella kädellään
-hiuksiini, jotka valuivat hartioilleni; ja toiseen käteensä hän otti
-peilin. Hän ponnisti kaikki voimansa laahatakseen minut tässä tilassa
-ovelle. Ja hänen avattuaan tämän polvellaan, tarjoutui vieraalle,
-joka melusta oli pysähtynyt keskelle huonetta, näky, joka epäilemättä
-häntä hämmästytti. Näin edessäni erittäin hienosti puetun miehen, joka
-kuitenkin oli jotenkin epämiellyttävän näköinen.
-
-Huolimatta hämmästyksestään hän ei unhoittanut kumartaa syvään. Manon
-ei jättänyt hänelle aikaa avatakseen suutansa. Hän ojensi vieraalle
-peilinsä ja virkkoi:
-
--- Katsokaa, herraseni -- näin hän sanoi -- katselkaa tarkoin
-kasvojanne ja myöntäkää minun olevan oikeassa. Te odotatte minulta
-rakkautta. Tässä näette miehen, jota minä rakastan ja jota olen
-vannonut rakastavani koko elinikäni. Verratkaa itse. Jos luulette
-voivanne riistää häneltä minun sydämeni, niin ilmaiskaa minulle,
-minkä nojalla, sillä minä vakuutan teille, etteivät teidän nöyrän
-palvelijattarenne silmissä mitkään Italian prinssit vedä vertoja
-yhdelle niistä hiuksista, joita pidän kädessäni.
-
-Tämän hullunkurisen puheen aikana, jonka Manon oli edeltäpäin tuuminut,
-minä turhaan ponnistelin vapautuakseni, ja säälien ylhäissäätyistä
-miestä, olin halukas kohteliaisuudella hyvittämään tämän lievän
-solvauksen. Mutta prinssi tointui helposti, ja hänen vastauksensa, jota
-minä pidin hieman kömpelönä, vei minulta halun siihen.
-
--- Neitiseni -- hän sanoi väkinäisesti hymyillen -- silmäni ovat
-todella auenneet, ja huomaan nyt, että te olette paljon vähemmin
-vasta-alkaja, kuin mitä olin kuvitellut.
-
-Hän poistui heti luomatta Manoniin ainoatakaan katsetta, lisäten
-puoliäänen, etteivät Ranskan naiset olleet sen parempia kuin
-Italiankaan. Tässä tilaisuudessa ei mikään houkutellut minua
-herättämään hänessä parempia ajatuksia kauniista sukupuolesta.
-
-Manon hellitti tukkani, heittäytyi nojatuoliin ja nauroi, niin että
-huone kaikui. En kiellä, että sydämeni pohjaa myöten olin liikutettu
-uhrauksesta, jota en voinut katsoa johtuvaksi muusta kuin rakkaudesta.
-Kuitenkin pila tuntui minusta käyneen yli kohtuuden rajojen. Soimasin
-häntä siitä. Manon kertoi silloin, että kilpailijani juostuaan hänen
-perässään useina päivinä Boulognen metsässä ja ilmaistuaan tunteitaan
-ilmeillään, lopulta oli tehnyt hänelle avoimen rakkaudentunnustuksen,
-mainiten nimensä ja kaikki arvonimensä -- ja tämän kaiken
-kirjeen muodossa, jonka oli toimittanut perille Manonin ja hänen
-ystävättäriensä ajurin välityksellä. Siinä hän lupasi hänelle loistavan
-aseman ja iäistä ihailua toisella puolen Alppeja. Manon oli päättänyt
-Chaillot'hon palattuaan kertoa minulle tämän seikkailunsa, mutta sitten
-hänen päähänsä oli pälkähtänyt, että meillä siitä voisi olla huvitusta,
-joten hän ei malttanut olla toimeenpanematta ilveilyään. Tämän vuoksi
-hän imartelevassa vastauksessaan oli antanut italialaiselle prinssille
-luvan käydä häntä katsomassa ja oli lisätäkseen huviaan sekoittanut
-minut juoneensa, herättämättä minussa pienintäkään epäilyä siitä. Minä
-en maininnut sanaakaan siitä, minkä toista tietä olin saanut kuulla, ja
-voittoisan rakkauden huumaus saattoi minut hyväksymään kaiken.
-
-Koko elämäni ajan olen pannut merkille, että Kaitselmus aina on
-valinnut sen hetken, jolloin onneni on tuntunut varmimmalta,
-kurittaakseen minua kaikkein ankarimmalla rangaistuksellaan. Pidin
-itseäni niin onnellisena omistaessani herra de T:n ystävyyden ja
-Manonin hellyyden, ettei kukaan olisi saanut minua uskomaan, että minun
-oli pelkääminen uutta onnettomuutta. Kuitenkin kohtalo valmisti minulle
-sitä surkeaa onnettomuutta, mikä on syössyt minut siihen tilaan,
-jossa näitte minut Passyssa, ja askel askeleelta niin säälittävään
-kurjuuteen, että te vaivoin voitte uskoa minun todenperäistä
-kertomustani.
-
-Kerran, kun herra de T. oli meillä illallisella, kuulimme vaunujen
-jymyn, jotka pysähtyivät majatalon portille. Uteliaina kysyimme, kuka
-saattoi saapua näin myöhäisenä hetkenä. Meille kerrottiin, että se
-oli nuori G.M., nimittäin sen pahimman vihamiehemme poika, joka oli
-sulkenut minut Saint-Lazareen ja Manonin sairaalavankilaan. Hänen
-nimensä nosti veren kasvoihini.
-
--- Taivas lähettää hänet luokseni -- sanoin herra de T:lle, -- jotta
-saisin kostaa hänelle hänen isänsä raukkamaisen teon. Hän ei tule
-pääsemään minua pakoon, ennenkuin olemme mitelleet miekkojamme.
-
-Herra de T., joka tunsi hänet, jopa oli hänen lähimpiä ystäviään,
-koetti minussa herättää toisia ajatuksia hänestä. Hän vakuutti
-minulle, että hän oli hyvin rakastettava nuori mies ja niin vähän
-kykeni olemaan osallisena isänsä tekoihin, että minun tarvitsi olla
-hänen seurassaan vain hetken kunnioittaakseni häntä ja toivoakseni
-kunnioitusta hänen puoleltaan. Vielä mainittuaan joukon seikkoja tuon
-nuoren miehen eduksi, herra de T. pyysi minua suostumaan siihen, että
-hän menisi pyytämään vierasta istuutumaan meidän luoksemme pöydän
-ääreen ja tyytymään ateriamme tähteisiin. Hän torjui huomautukseni,
-miten vaarallista oli ilmaista vihamieheni pojalle Manonin olinpaikka,
-vakuuttamalla kunniansa kautta, että tuosta nuoresta miehestä oli
-tuleva meidän innokkain puolustajamme, niin pian kuin hän oli oppinut
-tuntemaan meidät. Tällaisten vakuutusten jälkeen minä en tehnyt mitään
-esteitä.
-
-Herra de T. toi vieraan sisälle vasta hetken kuluttua, ilmoitettuaan
-hänelle keitä me olimme. Kun hän astui sisään, saattoi hänen
-ulkonäkönsä meidät mieltymään häneen. Hän syleili minua, ja me
-istuuduimme. Hän ihaili Manonia, minua ja kaikkea, mikä kuului meille,
-ja hän söi ruokahalulla, joka tuotti kunniaa illallisellemme.
-
-Kun ruoat oli korjattu pöydästä, muuttui keskustelu vakavammaksi. Hän
-loi katseensa alas, puhuessaan isänsä meitä kohtaan toimeenpanemasta
-väkivaltaisuudesta. Hän pyysi sitä mitä nöyrimmin anteeksi.
-
--- En pitkitä tätä anteeksipyyntöäni -- näin hän virkkoi -- jotta en
-herättäisi muistoa tapahtumasta, joka minua hävettää.
-
-Jo alusta tämä anteeksipyyntö oli vilpitön, ja tämä vilpittömyys eneni
-kuta pitemmälle aikaa kului, sillä tätä keskustelua ei ollut jatkunut
-puolta tuntia, ennenkuin minä huomasin, minkä vaikutuksen Manonin sulo
-teki häneen. Hänen katseensa ja käytöksensä ilmaisivat vähitellen yhä
-suurempaa hellyyttä. Siitä huolimatta hän ei puheissaan paljastanut
-tunteitaan. Mutta vaikka en ollutkaan mustasukkainen, minulla oli
-liiaksi kokemusta rakkaudesta, jotta en olisi älynnyt, mikä johtui
-siitä lähteestä.
-
-Hän viipyi seurassamme osan yötä ja ilmaisi lähtiessään mielihyvänsä
-siitä, että oli tutustunut meihin ja pyysi lupaa silloin tällöin saada
-palata tarjoamaan meille palvelustaan. Aamulla hän läksi herra de T:n
-seurassa, joka nousi hänen ajoneuvoihinsa.
-
-Minä en, kuten jo huomautin, ollut mustasukkainen. Luotin entistä
-enemmän Manonin valoihin. Olin niin täydellisesti tämän viehättävän
-olennon vallassa, ettei minussa ollut sijaa millekään muulle tunteelle
-kuin kunnioitukselle ja rakkaudelle. Kaukana siitä, että olisin lukenut
-Manonille viaksi sitä seikkaa, että hän oli miellyttänyt nuorta herra
-G.M:iä, iloitsin hänen suloutensa vaikutuksesta ja olin ylpeä siitä,
-että minua rakasti nainen, jota kaikki pitivät miellyttävänä. En edes
-katsonut tarpeelliseksi ilmaista hänelle epäilyksiäni.
-
-Muutaman päivän ajan oli meillä hommaa hänen puvustonsa kuntoonpanossa
-ja samalla tuumimme, rohkenimmeko mennä teatteriin, jossa meidät
-tunnettaisiin. Herra de T. tuli viikon lopulla meitä katsomaan, ja
-me kysyimme hänen mielipidettään asiassa. Hän oivalsi, että hänen
-oli pakko vastata myönteisesti, tehdäkseen mieliksi Manonille, ja me
-päätimme lähteä sinne jo samana iltana hänen kanssansa.
-
-Tämä päätös ei kuitenkaan ollut toteutettavissa, sillä hän vei minut
-heti syrjään ja virkkoi:
-
--- Minä olen viime käyntini jälkeen ollut mitä pahimmassa pulassa,
-ja tuloni tänään on seuraus siitä. Herra G.M. rakastaa teidän
-lemmittyänne, hän on uskonut tämän salaisuuden minulle. Olen hänen
-läheinen ystävänsä ja altis häntä kaikessa auttamaan; mutta olen yhtä
-paljon teidänkin ystävänne. Minun mielestäni hänen pyyteensä ovat
-väärät, enkä minä niitä ole hyväksynyt. Olisin säilyttänyt hänen
-salaisuutensa, jos hän olisi aikonut käyttää ainoastaan tavallisia
-valloituskeinoja. Mutta hän tuntee tyystin Manonin mielenlaadun. Hän
-on jollakin tavalla saanut tietää, että Manon rakastaa ylellisyyttä
-ja huveja, ja kun hänellä jo on melkoinen omaisuus, hän on maininnut
-aikovansa houkutella Manonia ensin hyvin kallisarvoisella lahjalla
-ja tarjoamalla hänelle kymmenen tuhannen frangin suuruisen eläkkeen.
-Jos edut molemmin puolin olisivat olleet samat, olisi minun täytynyt
-melkoista enemmän pakoittaa itseäni pettääkseni häntä. Mutta
-oikeudentunto on yhtynyt ystävyyteen teidän eduksenne, sitäkin enemmän,
-kun saatoin hänet täällä tuttavuuteenne, antaen siten aavistamatta
-tilaisuutta hänen intohimonsa syntymiseen, minkä vuoksi olen
-velvollinen torjumaan sen pahan, jonka olen aiheuttanut.
-
-Kiitin herra de T:tä näin tärkeästä palveluksesta, ja tunnustin
-hänelle, täydesti vastaten hänen luottamukseensa, että Manonin luonne
-oli sellainen, joksi herra G.M. sitä kuvitteli, nimittäin, ettei hän
-voinut sietää kuulla puhuttavan köyhyydestä.
-
--- Niin kauan kuitenkin -- sanoin hänelle, -- kun on kysymys
-enemmyydestä tai vähemmyydestä, en luulisi hänen hennovan hylätä minua
-toisen tähden. Minä kykenen asettamaan asiat sille tolalle, ettei
-häneltä puutu mitään, ja toivon, että varani tulevat kasvamaan päivä
-päivältä. Pelkään ainoastaan yhtä: että herra G.M. tulee käyttämään
-sitä seikkaa, että tuntee olinpaikkamme, tehdäkseen meille jonkun
-ikävän kepposen.
-
-Herra de T. vakuutti, ettei minulla siltä taholta ollut mitään
-pelättävissä. Tuo mies tosin saattoi antautua mielettömään
-lemmenseikkailuun, mutta ei kyennyt tekemään halpamaista tekoa. Jos
-hän kuitenkin olisi kyllin katala sellaista tehdäkseen, niin hän, joka
-puhui, oli oleva ensimäinen rankaisemaan häntä siitä, siten korjaten
-aiheuttamansa onnettomuuden.
-
--- Olen teille kiitollinen tästä aivoituksestanne -- virkoin minä --
-mutta onnettomuus olisi silloin tapahtunut ja parannuskeino sangen
-epävarma. Paras keino on siis ehkäistä tuo onnettomuus lähtemällä
-Chaillot'sta ja valitsemalla toinen olinpaikka.
-
--- Se on kyllä totta -- arveli herra de T., -- mutta tuskin voisitte
-sen tehdä tarpeeksi nopeasti, sillä herra G.M. saapunee tänne kello
-kahdentoista aikaan. Hän mainitsi sen minulle eilen, ja tämän vuoksi
-olen tullut näin varhain saattaakseni tietoonne hänen aikeensa. Hän voi
-saapua minä hetkenä tahansa.
-
-Tieto tästä niin lähellä uhkaavasta vaarasta pani minut ottamaan asian
-vakavammalta kannalta. Kun minusta näytti mahdottomalta välttää herra
-G.M:n tuloa ja samoin estää häntä purkamasta tunteitaan Manonille,
-päätin itse ilmaista tälle tämän uuden kilpailijani tuumat. Kuvittelin,
-että Manon, huomatessaan, että minä jo tiesin tuon miehen aikomat
-tarjoukset ja kuullessaan minun niistä puhuvan, tulisi olemaan
-tarpeeksi luja hylätäksensä ne. Ilmaisin ajatukseni herra de T:lle,
-joka vastasi, että asia oli ylen arkaluontoinen.
-
--- Sen myönnän -- vastasin minä -- mutta kaiken sen, joka takaa
-miehelle varmuuden hänen lemmittyynsä nähden, sen takaa minulle
-rakastettuni hellä kiintymys. Ainoastaan tarjousten suuruus olisi
-omansa häntä häikäisemään, ja olenhan sanonut teille, että hän on
-kokonaan vapaa voitonhimosta. Hän rakastaa mukavuuttaan, mutta hän
-rakastaa minuakin. Ja raha-asioideni ollessa nykyisellä kannallaan en
-saata uskoa, että hän syrjäyttäisi minut sen miehen pojan tähden, joka
-on sulkenut hänet sairaala-vankilaan.
-
-Sanalla sanoen, pidin kiinni aikeestani, ja vetäydyttyäni syrjään
-kahdenkesken Manonin kanssa, ilmaisin hänelle peittelemättä kaiken,
-minkä olin saanut tietää.
-
-Hän kiitti minua siitä hyvästä ajatuksesta, joka minulla oli hänestä,
-ja lupasi vastaanottaa herra G.M:n tarjouksen tavalla, joka oli
-riistävä häneltä halun uudistaa sitä.
-
--- Ei -- keskeytin minä -- häntä ei pidä kiihoittaa
-epäkohteliaisuudella: hän voi vahingoittaa meitä. Mutta sinä tiedät
-varsin hyvin, pikku veitikka, millä tavoin voit päästä vastenmielisestä
-tai epämukavasta rakastajasta.
-
-Hieman mietittyään Manon virkkoi:
-
--- Mieleeni juolahtaa erinomainen tuuma, ja minä oikein ylpeilen tästä
-keksinnöstäni. G.M. on meidän pahimman vihamiehemme poika. Meidän tulee
-kostaa isälle hänen rahakukkaronsa, eikä hänen poikansa kautta. Aion
-kuunnella häntä, vastaanottaa hänen lahjansa ja sitten vetää häntä
-nenästä.
-
--- Tuumasi on ovela -- sanoin minä -- mutta et ota huomioon,
-lapsi-parka, että tuo sama tie johti sinut sairaala-vankilaan.
-
-Turhaan puhuin hänelle tähän yritykseen liittyvästä vaarasta. Hän
-arveli, että täytyi vaan hyvin pitää varansa, ja hän kumosi kaikki
-vastaväitteeni. Mainitkaa minulle rakastaja, joka ei sokeasti alistuisi
-lemmittynsä kaikkiin oikkuihin, ja minä tunnustan menetelleeni väärin
-niin helposti myöntyessäni.
-
-Päätimme siis petkuttaa herra G.M:iä, mutta omituinen kohtalon käänne
-aiheutti, että minä päinvastoin jouduin hänen petkutuksensa uhriksi.
-
-Kello 11:n paikkeilla näimme hänen ajoneuvojensa saapuvan. Hän
-pyysi valituin kohteliaisuuksin anteeksi rohkeuttaan tulla meille
-päivällisille. Hän ei ihmetellyt herra de T:n meillä-oloa, tämä
-kun edellisenä päivänä oli niinikään luvannut tulla ja oli sanonut
-joidenkuiden toimiensa estäneen häntä tulemasta samoissa ajoneuvoissa.
-Joskohta ei yksikään meistä ollut vapaa vilpistä, istuuduimme pöydän
-ääreen ulkonaisesti osoittaen luottamusta ja ystävyyttä. Herra G.M.
-sai helposti tilaisuuden ilmaista tunteensa Manonille, enkä minä liene
-tuntunut hänestä häiritsevältä, sillä poistuin tahallisesti muutamaksi
-hetkeksi.
-
-Palatessani huomasin, ettei tuota miestä suinkaan taipumattomalla
-kovuudella ollut saatettu epätoivoon. Hän oli mitä parhaalla tuulella.
-Minä teeskentelin samaa. Hän nauroi sielussaan minun typeryyttäni, ja
-minä samoin hänen typeryyttään. Koko iltapäivän näyttelimme toinen
-toisemme edessä ylen hupaisasti. Ennen hänen lähtöään myönsin hänelle
-vielä yksityisen keskustelun Manonin kanssa, niin että hänellä oli
-syytä olla yhtä tyytyväinen kohteliaisuuteeni kuin hyvään kestitykseen.
-
-Heti kun hän herra de T:n kanssa oli noussut vaunuihinsa, Manon riensi
-avosylin luokseni ja suuteli minua purskahtaen nauruun. Sanaakaan
-muuttamatta hän toisti minulle tuon herrasmiehen puheet ja tarjoukset.
-Niiden sisällys oli seuraava: tuo mies jumaloi Manonia ja tahtoi jakaa
-hänen kanssaan neljänkymmenen tuhannen frangin korot, jotka jo olivat
-hänen käytettävissään, lukuunottamatta niitä rahoja, joita hän odotti
-isänsä kuoltua. Manon oli tuleva hänen sydämensä ja omaisuutensa
-valtijattareksi ja näiden lahjojen takuuksi hän oli valmis antamaan
-hänelle vaunut, kalustetun huoneuston, kamarineitsyen, kolme palvelijaa
-ja kyökkimestarin.
-
--- Siinä poika, joka on isäänsä paljoa anteliaampi -- sanoin minä
-Manonille. Puhukaamme vakavasti -- näin lisäsin -- eikö tämä tarjous
-houkuttele sinua?
-
--- Minuako? -- hän huudahti muutellen mielijohteensa mukaisesti paria
-Racinen säettä:
-
-    Mun kykenevän luulet moiseen vilppiin,
-    ma voisin kasvojansa vihattuja sietää,
-    mi vankilani häpeätä aina tietää!
-
--- Et suinkaan -- virkoin minä, jatkaen ivamukailusta:
-
-    Tuo muisto, joka yhä katkeruutta kantaa,
-    ei voine sulle lemmen suloutta antaa.
-
--- Mutta kalustettu huoneusto, vaunut ja kolme palvelijaa olivat hyvin
-voimakkaita houkutuskeinoja, ja rakkaudella on harvoja yhtä tehoisia.
-
-Manon vakuutti, että hänen sydämensä oli ainaisesti minun, ja etteivät
-siihen koskaan painuisi toisen miehen piirteet niinkuin minun.
-
--- Hänen minulle antamansa lupaukset -- jatkoi Manon -- ovat enemmän
-omiaan kiihoittamaan kostonhalua kuin nostamaan lemmentunteita.
-
-Kysyin, aikoiko hän vastaanottaa huoneuston ja vaunut. Hän vastasi
-tahtovansa tuolta mieheltä ainoastaan rahoja.
-
-Vaikeus oli siinä, miten saada toiset niistä, ilman toisia. Päätimme
-odottaa herra G.M:n tarjouksen täydellistä selvittelyä, jonka hän oli
-luvannut antaa kirjeen muodossa. Manon saikin todella tämän kirjeen
-seuraavana päivänä livreapukuiselta lakeijalta, joka hyvin taitavasti
-hankki itselleen tilaisuuden puhua hänen kanssaan ilman todistajia.
-Manon käski hänen odottaa vastausta ja toi minulle heti tuon kirjeen,
-jonka yhdessä avasimme.
-
-Paitsi tavanmukaisia hellyyden vakuutuksia se sisälsi kilpailijani
-lupausten yksityiskohtaisen luettelon. Tuo mies ei suinkaan
-kitsastellut rahoillaan. Hän sitoutui antamaan Manonille
-kymmenentuhatta frangia sinä hetkenä, kun tämä asettui asumaan tuohon
-huoneustoon ja sittemmin niin täydentämään tässä rahamäärässä syntyneet
-vähennykset, että Manonilla aina olisi se edessään puhtaana rahana.
-Muuttopäivää hän ei ollut siirtänyt kauaksi. Hän ei pyytänyt enempää
-kuin kaksi päivää valmistuksiin, ja hän mainitsi kadun ja talon, jossa
-lupautui odottamaan Manonia toisen päivän iltapäivällä, jos tämä
-saattoi salaa pujahtaa pois käsistäni. Tämä oli ainoa seikka, jonka
-suhteen hän häneltä pyysi rauhoittavaa vastausta. Kaikesta muusta hän
-näytti olevan varma. Mutta hän lisäsi keksivänsä keinon saattaakseen
-hänen pakonsa helpoksi, jos hän epäili esiintyvän vaikeuksia. G.M. oli
-ovelampi isäänsä. Hän tahtoi omistaa saaliinsa, ennenkuin pani rahat
-pöytään.
-
-Punnitsimme, millä tavoin Manonin tuli menetellä. Minä yritin vielä
-kerran saada hänet luopumaan tästä yrityksestä, huomauttaen kaikkia
-siihen yhtyviä vaaroja. Mutta ei mikään voinut saada hänen päätöstään
-horjumaan.
-
-Hän lähetti herra G.M:lle lyhyen vastauksen, vakuuttaen ettei hänelle
-olisi ollenkaan vaikeata saapua Parisiin määräpäivänä, ja että tuo
-herra saattoi varmasti odottaa häntä.
-
-Sitten sovimme siten, että minä heti lähtisin vuokraamaan uuden asunnon
-jossakin kylässä vastakkaisella puolella Parisia, ja ottaisin mukaan
-pienet taloustavaramme. Seuraavana päivänä iltapäivällä Manonin oli
-sopimuksen mukaan määrä hyvissä ajoin lähteä Parisiin. Saatuaan herra
-G.M:n lahjat hänen tuli pyytämällä pyytää tuota herraa lähtemään
-kanssaan teatteriin ja ottaa mukaansa niin paljon noita rahoja, kuin
-jaksoi kantaa, antaen loput palvelijalle, jonka aikoi ottaa seuraansa.
-Tämä oli edelleen sama mies, joka oli auttanut häntä pakenemaan
-vankilasta ja joka oli meihin ylen määrin kiintynyt. Minun oli määrä
-vuokravaunuissa saapua Saint-André-des-Arts-kadun suulle ja seitsemän
-aikaan jättää ajoneuvot siihen odottamaan ja jalan lähestyä pimeässä
-teatterin sisäänkäytävää. Manon lupasi keksiä jonkun verukkeen hetkeksi
-poistuakseen aitiostaan, käyttäen tätä hetkeä tullakseen alas kadulle
-minun luokseni. Muut toimenpiteet olivat helpot. Kädenkäänteessä
-saavuttaisimme vaununi, me poistuisimme Parisista Saint-Antoinen
-esikaupungin kautta, mistä tie kulki uudelle asunnollemme.
-
-Tämä tuuma, vaikka olikin uhkarohkea, tuntui meistä hyvin älykkäältä.
-Mutta oikeastaan oli mielettömän varomatonta kuvitella, että me,
-vaikka se olisikin täydelleen onnistunut, koskaan olisimme voineet
-turvata itseämme seurauksilta. Siitä huolimatta panimme itsemme mitä
-uhkarohkeimmin vaaralle alttiiksi. Manon läksi matkaan Marcel'in
-seurassa; tämä oli palvelijamme nimi. Erosin Manonista alakuloisena ja
-sanoin, syleillen häntä:
-
--- Manon, ethän vaan petä minua? Tuletko todella olemaan minulle
-uskollinen?
-
-Hän valitti hellänä epäluuloani ja toisti minulle kaikki valansa.
-
-Laskelmiensa mukaan hänen piti saapua Parisiin kolmen aikaan. Minä
-läksin matkaan hänen poistuttuaan ja poikkesin kuluttamaan iltapäivän
-loppupuolta Saint-Michel-sillan päässä sijaitsevaan Ferén kahvilaan.
-Siellä viivyin pimeään asti. Poistuin sitten ja otin ajurin, jonka
-sopimuksen mukaan pysäytin Saint-André-des-Arts-kadun päähän. Sitten
-kuljin jalan teatterin pääovelle. Hämmästyin, kun en siellä nähnyt,
-Marcel'ia, jonka oli määrä minua odottaa. Maltoin mieleni tunnin
-ajan, seisoen keskellä lakeijoja ja valppaana tähystellen kaikkia
-ohikulkijoita. Viimein, kun kello oli lyönyt seitsemän, enkä minä
-ollut nähnyt mitään, mikä olisi ollut juonemme yhteydessä, ostin
-itselleni permantolipun, nähdäkseni, olivatko Manon ja herra G.M.
-jossakin aitiossa. Mutta ei kumpikaan ollut saapuvilla. Palasin
-ulko-ovelle, missä vielä odotin neljännestunnin, ollen suunniltani
-kärsimättömyydestä ja levottomuudesta. Kun en vieläkään nähnyt
-mitään, palasin ajurin luo, voimatta tehdä ainoatakaan päätöstä.
-Huomattuaan minut ajuri tuli muutaman askeleen minua vastaan ja sanoi
-minulle salaperäisen näköisenä, että eräs kaunis neiti jo tunnin
-ajan oli odottanut minua vaunuissa. Hän oli kysynyt minua mainiten
-tunnusmerkkejä, jotka ajuri oli huomannut oikeiksi, ja kuultuaan, että
-minun oli määrä palata, hän oli sanonut, että hänellä oli aikaa odottaa
-minua.
-
-Ajattelin heti, että se oli Manon. Lähestyin, mutta näinkin sievät
-kasvot, jotka eivät olleet lemmittyni. Edessäni oli vieras nainen, joka
-aluksi kysyi, eikö hänellä ollut kunnia puhutella herra ritari des
-Grieux'ta. Vastasin, että se oli nimeni.
-
--- Minulla on jätettävänä teille kirje -- hän sanoi -- se selittää
-teille tuloni aiheen ja mikä asianhaara on tuottanut minulle ilon saada
-tietää nimenne.
-
-Pyysin saada mennä lukemaan tätä kirjettä lähellä olevaan ravintolaan.
-Hän seurasi mukana ja kehoitti minua ottamaan yksityisen huoneen.
-
--- Kuka on lähettänyt tuon kirjeen? -- kysyin häneltä astuessani ylös
-portaita. Hän ei vastannut, vaan ojensi minulle kirjeen.
-
-Tunsin Manonin käsialan. Hän kirjoitti minulle tähän tapaan: G.M.
-oli vastaanottanut hänet vallan odottamattoman kohteliaasti ja
-loisteliaasti. Hän oli tuhlaillen jaellut lahjojaan ja oli uskotellut
-hänen tulevaa elämäänsä kuninkaalliseksi. Manon vakuutti minulle
-kuitenkin, ettei hän unhoittanut minua keskellä tätä uutta loistoansa.
-Mutta kun herra G.M. ei ollut suostunut sinä iltana lähtemään hänen
-kanssaan teatteriin, hän oli siirtänyt toiseen iltaan huvin jälleen
-nähdä minut; ja hiukan lohduttaakseen minua siitä mielipahasta, jonka
-oletti tämän tiedon aiheuttavan minulle, oli hän hommannut minulle
-yhden Parisin sievimmistä naisista, joka sai toimekseen tuoda perille
-kirjeen. Allekirjoituksena oli: uskollinen rakastajattaresi Manon
-Lescaut.
-
-Tämä kirje oli niin julma ja loukkaava minulle, että minä hetken
-häälyttyäni vihan ja surun raatelemana aloin ponnistella voimiani
-ainaiseksi unhoittaakseni kiittämättömän ja valapattoisen rakastettuni.
-Loin katseeni edessäni olevaan nuoreen naiseen. Hän oli erittäin
-kaunis, ja minä toivoin, että hänen kauneutensa olisi kyennyt
-tekemään minutkin vuorostani valapatoksi ja uskottomaksi! Mutta en
-löytänyt hänessä noita hienoja ja intohimoisen ikävöiviä silmiä, en
-tuota jumalaista ryhtiä, noita lemmenjumalan sekoittamia ihovärin
-vivahduksia, sanalla sanoen tuota tyhjentymätöntä viehätyksen
-runsautta, jota luonto oli tuhlaillut uskottomalle Manonille.
-
--- Ei, ei -- sanoin tuolle naiselle, kääntäen pois katseeni hänestä --
-tuo kiittämätön, joka teidät lähetti, tiesi varsin hyvin, että kehoitti
-teitä turhaan tekoon. Palatkaa hänen luoksensa, ja viekää minulta
-ne terveiset, että hän minun puolestani nauttikoon rikoksestaan, ja
-tehköön sen, jos voi, ilman tunnontuskia. Minä hylkään hänet ainaiseksi
-ja luovun samalla kaikista naisista, jotka tosin eivät voi olla niin
-miellyttäviä kuin hän, mutta jotka epäilemättä ovat yhtä halpamaisia ja
-epäluotettavia.
-
-Olin lähtemäisilläni, päättäen unhoittaa Manonin. Se kuolettava
-mustasukkaisuus, joka raateli sydäntäni, verhoutui synkkään ja kumeaan
-rauhallisuuteen ja minä luulin parantumiseni sitä pikaisemmaksi, kun
-en sielussani tuntenut mitään sellaista rajua mielenliikutusta, joka
-samanlaisissa tilanteissa oli minua ahdistanut. Voi, olinhan vaan
-lemmen leikkikalu yhtä suuressa määrin kuin katsoin olevani G.M:n ja
-Manonin pettämä.
-
-Kun tyttö, joka oli tuonut minulle kirjeen, näki minun aikovan lähteä
-astumaan alas ravintolan portaita, hän kysyi, mitä hänen tuli minun
-puolestani sanoa herra G.M:lle ja sille naiselle, joka asui hänen
-luonaan. Kuullessani tämän kysymyksen, palasin sisälle. Ja minulle
-tapahtuneen muutoksen pakosta, joka oli käsittämätön niille, jotka
-eivät koskaan ole tunteneet rajuja intohimoja, minä äkkiä siirryin
-luuloitellusta rauhastani mitä hirvittävimpään raivonpurkaukseen.
-
--- Mene -- sanoin tytölle -- ja kerro petturi G.M:lle ja hänen
-valapattoiselle rakastajattarelleen siitä epätoivosta, johon tuomasi
-kirottu kirje on minut syössyt. Mutta ilmoita heille samalla, etteivät
-he kauan saa siitä iloita, sillä minä tulen omalla kädellä pistämään
-kuoliaaksi heidät molemmat.
-
-Heittäydyin tuolille; hattuni putosi sen toiselle ja keppini toiselle
-puolelle. Kaksi katkeraa kyynelvirtaa alkoi valua silmistäni. Raivoni
-puuskaus vaihtui syvään suruun. En voinut muuta kuin itkeä, sen ohella
-huoaten ja vaikeroiden.
-
--- Tule lähemmäksi, lapseni, tule lähemmäksi! -- huudahdin tytölle,
-koska sinut on lähetetty minua lohduttamaan. Sano, tunnetko
-parannuskeinoja, joilla on voitettavissa raivo ja epätoivo, ja halu
-surmata itsensä, sittenkuin on tappanut kaksi petturia, jotka eivät
-ansaitse elää. Niin, tule lähemmäksi -- jatkoin minä, nähdessäni hänen
-astuvan minua kohti muutaman pelokkaan ja epävarman askelen.
-
--- Tule pyyhkimään kyyneleeni, tule palauttamaan rauha sydämeeni, tule
-sanomaan minulle, että minua rakastat, jotta tottuisin olemaan toisen
-rakastamana kuin uskottoman lemmittyni. Sinä olet kaunis, ehkä minäkin
-voin sinua rakastaa.
-
-Tuo lapsi-parka, joka tuskin oli kuusitoistavuotias, ja jolla näytti
-olevan enemmän häveliäisyyttä kuin vertaisillaan, ihmetteli suuresti
-tällaista omituista kohtausta. Hän lähestyi kuitenkin ilahuttaakseen
-minua muutamilla hyväilyillä, mutta minä työnsin hänet heti pois
-luotani.
-
--- Mitä minusta tahdot? -- sanoin hänelle. -- Oh, sinä olet nainen,
-sinä olet sukupuolta, jota inhoon ja jota en enää voi sietää. Kasvojesi
-viehättävä sulo uhkaa minulle jotain uutta petosta.
-
-Hän niiasi minulle, rohkenematta sanoa sanaakaan, ja kääntyi mennäkseen
-pois. Huusin häntä jäämään.
-
--- Mutta kerro minulle ainakin -- virkoin, minkätähden, miten ja missä
-tarkoituksessa sinut on lähetetty tänne. Miten olet saanut tietää
-nimeni ja sen paikan, missä saatoit minut tavata?
-
-Hän sanoi jo kauan tunteneensa herra G.M:n. Tämä oli lähettänyt
-noutamaan häntä kello viisi, ja hän oli seurannut lakeijaa, joka oli
-tuonut sanan, suureen taloon, jossa oli tavannut tuon herran pelaamassa
-piketti-peliä kauniin naisen kanssa. Molemmat olivat pyytäneet häntä
-tuomaan minulle tuon kirjeen, kerrottuaan, että hän oli tapaava minut
-vaunuissa Saint-André-kadun päässä.
-
-Kysyin häneltä, eivätkö he olleet sanoneet hänelle enempää. Hän vastasi
-punastuen, että he olivat herättäneet hänessä sen toivon, että minä
-pitäisin hänet seuranani.
-
--- Sinua on petetty -- sanoin hänelle -- tyttö-parka, sinua on petetty.
-Sinä olet nainen, sinä tarvitset miestä, mutta tarvitset sellaista,
-joka on rikas ja onnellinen, ja täältä et voi sellaista löytää.
-Palaa, palaa herra G.M:n luo. Hänellä on kaikki, mitä vaaditaan siltä
-mieheltä, joka tahtoo olla kaunisten naisten rakastama. Hänellä on
-annettavana kalustettuja huoneustoja ja ajoneuvoja. Mitä minuun tulee,
-jolla ei ole muuta annettavana kuin rakkauteni ja uskollisuuteni, niin
-naiset ylenkatsovat varattomuuttani ja ivaavat yksinkertaisuuttani.
-
-Lausuin lisäksi joukon asioita, milloin surullisia, milloin rajuja,
-mikäli minua kiihoittavat mielenliikutukset vuoroin vaimenivat ja
-pääsivät voitolle. Mutta näitä heikensi lopulta niiden oma rajuus
-sen verran, että ne antoivat sijaa harkinnalle. Vertasin tätä viime
-onnettomuuttani samanlaisiin toisiin jo kokemiini, enkä katsonut olevan
-syytä sen johdosta antautua suurempaan epätoivoon kuin edellisienkään
-vuoksi. Tunsinhan Manonin: miksi surinkaan niin rajusti onnettomuutta,
-joka minun olisi pitänyt aavistaa? Miksi en ennemmin hakenut
-parannuskeinoa? Olihan vielä aikaa. Minun ei ainakaan sopinut säästää
-vaivojani, ellen tahtonut syyttää itseäni siitä, että laiminlyöntini
-kautta omalta osaltani olin syypää kärsimyksiini. Aloin siis tuumia
-kaikkia keinoja, jotka saattoivat avata minulle toivojen tien.
-
-Yritys väkivaltaisesti riistää hänet herra G.M:n käsistä olisi ollut
-epätoivoisa keino, joka vaan oli omansa syöksemään minut turmioon ja
-joka ei tarjonnut vähäisintäkään onnistumisen mahdollisuutta. Mutta
-arvelin, että jos olisin voinut saada tilaisuuden sanoa hänelle
-parikin sanaa, olisin ehdottomasti voinut jossain määrin vaikuttaa
-hänen sydämeensä; tunsinhan niin hyvin kaikki sen tunteelliset puolet
-ja olinhan varma siitä, että hän minua rakasti. Olisinpa lyönyt vetoa
-siitä, että tuo eriskummainen mielijohde lähettää minulle sievä tyttö
-minua lohduttamaan lähti hänen aivoistaan ja että se todisti hänen
-sääliään minun kärsimyksiäni kohtaan.
-
-Päätin pinnistää koko kekseliäisyyteni saadakseni tavata hänet.
-Tutkittuani keinoja, toista toisensa jälkeen, kiinnyin tähän:
-herra de T. oli heti alunpitäen osoittanut minulle niin herttaista
-avuliaisuutta, etten vähääkään voinut epäillä hänen vilpittömyyttään
-ja auliuttaan. Päätin viipymättä lähteä hänen luokseen ja pyytää häntä
-kutsuttamaan luokseen herra G.M:n muka jotain tärkeää asiaa varten. En
-tarvinnut puolta tuntia enempää puhuakseni Manonin kanssa. Aikomukseni
-oli päästä itse hänen huoneeseensa, minkä luulin helposti käyvän päinsä
-herra G. M:n poissaollessa.
-
-Tämä päätös rauhoitti minua jonkun verran, ja minä annoin runsaan
-maksun tytölle, joka vielä oli jäänyt luokseni, ja viedäkseni häneltä
-halun palata niiden luo, jotka hänet olivat lähettäneet, pyysin hänen
-osoitteensa, uskotellen hänelle, että aioin tulla hänen luokseen yöksi.
-
-Nousin vaunuihin ja käskin ajaa täyttä laukkaa herra de T:n asunnolle.
-Onneksi tapasin hänet kotona. Matkalla olin tämän suhteen ollut
-levoton. Pari sanaa riitti selittämään missä pulassa olin ja mitä apua
-toivoin häneltä.
-
-Hän oli niin ihmeissään kuullessaan miten G.M. oli voinut
-vietellä Manonin, että hän, joka ei tietänyt, että minä itse olin
-myötävaikuttanut onnettomuuteeni, jalomielisesti tarjoutui kokoamaan
-kaikki ystävänsä kehoittaakseen heitä käyttämään käsivarsiaan ja
-miekkojaan minun rakastettuni vapauttamiseen.
-
-Mutta minä selitin hänelle, että tällainen meteli voisi olla
-turmiollinen Manonille ja minulle.
-
--- Säästäkäämme veremme viimeiseen hätään -- huomautin minä. Minä
-haudon mielessäni vaarattomampaa keinoa, jolta odotan yhtä hyvää
-menestystä.
-
-Hän lupautui empimättä tekemään kaiken, mitä häneltä pyysin. Ja kun
-olin toistanut, että nyt oli kyseessä vaan ilmoittaa herra G.M:lle,
-että hän halusi puhua hänen kanssaan, sekä edellisen viivyttäminen
-poissa kotoa yhden tai parin tunnin aikana, herra de T. lähti heti
-minun kanssani matkaan, täyttämään tämän pyyntöni.
-
-Tuumimme sopivaa keinoa pidättääksemme tuota herrasmiestä niin kauan.
-Neuvoin häntä ensin jostakin ravintolasta kirjoittamaan G.M:lle
-tavallisen kirjelipun ja siinä pyytämään häntä viipymättä tulemaan
-sinne jotain tärkeätä asiaa varten, joka ei sietänyt lykkäystä.
-
--- Minä puolestani -- lisäsin minä -- tulen pitämään silmällä hänen
-poistumistaan kotoaan, ja vaikeudetta pääsen sisälle taloon, jossa
-ei kukaan muu minua tunne kuin Manon ja Marcel, joka on palvelijani.
-Sillä aikaa te pidätte seuraa herra G.M:lle, ja voitte sanoa hänelle,
-että se tärkeä asia, jonka johdosta haluatte puhua hänen kanssaan, on
-rahapula, että muka juuri olette hävinnyt käteiset rahanne pelissä ja
-onnettomuudeksenne kunniasanallanne vielä paljoa enemmän. Kuluu aikaa
-ennenkuin hän on vienyt teidät rahakirstunsa ääreen, ja minulle jää
-riittävästi aikaa tuumani toteuttamiseen.
-
-Herra de T. noudatti tätä ohjetta yksityiskohtaisen tarkasti. Jätin
-hänet erääseen ravintolaan, missä hän nopeasti kirjoitti kirjeensä.
-Minä asetuin matkan päähän Manonin asunnosta. Näin kirjeentuojan
-saapuvan, ja G.M:n hetkeä myöhemmin jalan ja palvelijan seuraamana
-poistuvan. Niin pian kuin hän oli ehtinyt poiketa toiselle kadulle,
-minä menin uskottoman lemmittyni portille ja kolkutin huolimatta
-sisälläni kiehuvasta vihasta yhtä kunnioittavasti kuin temppelin
-ovelle. Onneksi Marcel tuli avaamaan. Annoin hänelle merkin vaieta.
-Vaikka minulla ei ollut mitään pelättävää toisten palvelijain puolelta,
-kysyin häneltä kuiskaten, voiko hän kenenkään huomaamatta viedä minut
-siihen huoneeseen, missä Manon oli. Hän vastasi, että se helposti kävi
-päinsä, jos melutta nousimme isoja portaita yläkertaan.
-
--- Joutukaamme siis -- sanoin minä -- ja koeta estää jokaista tulemasta
-sinne ylös, niin kauan kuin minä olen siellä.
-
-Häiriintymättä pääsin sisälle tuohon huoneeseen.
-
-Manon luki paraikaa kirjaa. Nyt täytyi minun ihmetellä tämän
-eriskummaisen naisen luonnetta. Kaukana siitä, että hän olisi
-säikähtynyt nähdessään minut, hän osoitti ainoastaan niitä yllättymisen
-merkkejä, joita ei voi salata nähdessään henkilön, jonka on luullut
-olevan kaukana.
-
--- Kas, sinäkö se olet, lemmikkini! hän huudahti ja tuli minua
-syleilemään yhtä hellästi kuin tavallisesti. Hyvä Jumala, kuinka sinä
-olet uhkarohkea! Kuka olisi tänään voinut odottaa sinua tänne?
-
-Minä irtaannuin hänen käsivarsistaan, ja sen sijaan, että olisin
-vastannut hänen hyväilyihinsä, työnsin hänet halveksien luotani ja
-peräydyin pari kolme askelta hänestä. Tämä menettelyni saattoi hänet
-hämille. Hän jäi seisomaan asentoonsa ja loi katseensa minuun kalveten.
-
-Oikeastaan olin niin ihastunut hänet jälleen nähdessäni, että minulla
-tuskin oli voimia avata suutani häntä nuhdellakseni, vaikka vihani
-olikin täysin oikeutettu. Kuitenkin sydämeni vuoti verta siitä, että
-hän oli minua niin kauheasti solvaissut. Palautin sen eloisasti
-mieleeni kiihoittaakseni närkästystäni ja koetin saada silmäni
-hehkumaan toisenlaisesta tulesta kuin rakkauden. Kun minä muutaman
-hetken pysyin vaiti, ja hän huomasi kiihoittuneisuuteni, näin hänen
-vapisevan ilmeisesti pelosta.
-
-Tätä näkyä minä en voinut sietää.
-
--- Oi, Manon -- sanoin hänelle hellästi, sinä uskoton ja
-valapattoinen Manon! Miten alankaan valitukseni! Näen sinut kalpeana
-ja vapisevana, ja olen yhä vielä niin herkkätuntoinen sinun
-vähimmillekin kärsimyksillesi, että pelkään liiaksi pahoittavani sinua
-soimauksillani. Mutta sen sanon sinulle, Manon, että sydämeni on
-murtunut sinun petoksesi tuottamasta surusta. Moisia iskuja ei anna
-rakastajalleen, ellei ole päättänyt syöstä hänet kuolemaan. Tämä on jo
-kolmas kerta, Manon, olen tarkoin laskenut ne, sellaista on mahdoton
-unhoittaa. Heti paikalla on sinun ratkaistava, miten tästälähin
-menettelet, sillä surullinen sydämeni ei enää jaksa kestää näin julmaa
-kohtelua. Tunnen, että se menehtyy ja että se on pakahtumaisillaan
-surusta. En jaksa sen enempää -- minä lisäsin, istuutuen tuolille; --
-tuskin kykenen enää puhumaan ja pysymään pystyssä.
-
-Manon ei vastannut minulle mitään. Mutta kun olin istuutunut, hän
-vaipui alas polvilleen ja nojasi päänsä minun polviini, peittäen
-kasvonsa minun käsilläni. Tunsin samalla, että hän kostutti niitä
-kyynelillään. Jumalat! kuinka sisälläni kiehui ja kuohui!
-
--- Oi Manon -- jatkoin huoaten -- on liian myöhäistä lahjoittaa minulle
-kyyneliä, aiheutettuasi surmani. Sinä teeskentelet alakuloisuutta,
-jota et kykene tuntemaan. Suurin kärsimyksesi on epäilemättä minun
-läsnäoloni, joka aina on ollut haitallinen huvituksillesi. Avaa silmäsi
-ja katso, kuka minä olen. Ei kukaan vuodata niin helliä kyyneliä
-onnettoman tähden, jonka on pettänyt ja sydämettömästi hylännyt.
-
-Hän suuteli käsiäni, muuttamatta asentoa.
-
--- Sinä huikenteleva Manon -- aloin minä uudelleen -- sinä kiittämätön
-ja epäluotettava tyttö, missä ovat lupauksesi ja valasi? Sinä
-tuhannesti pintapuolinen ja julma rakastajatar, mitä olet tehnyt siitä
-rakkaudesta, jonka viimeksi tänään valallasi vahvistit? Vanhurskas
-taivas! -- lisäsin -- saattaako uskoton nainen siihen määrin pilkata
-sinua, niin pyhästi huudettuaan sinua todistajakseen: onko siis väärä
-vala saanut palkinnon! Epätoivo ja hylätyn tila siis tulevat uskollisen
-osaksi!
-
-Näitä sanoja seurasivat niin katkerat mietteet, että vastoin
-tahtoani vuodatin muutaman kyynelen. Manon huomasi sen muuttuneesta
-äänenpainostani ja keskeytti viimein vaitiolonsa.
-
--- Kaiketi olen rikollinen -- hän sanoi minulle alakuloisena -- kun
-olen voinut tuottaa sinulle niin paljon surua ja mielenliikutusta.
-Mutta rangaiskoon minua taivas, jos olen tiennyt sitä olevani tai jos
-tahallisesti olen siksi tullut.
-
-Tämä puhe tuntui minusta olevan niin vailla järkeä ja suoruutta, etten
-voinut hillitä rajua vihanpurkausta.
-
--- Iljettävää ulkokultaisuutta! -- huudahdin. Näen entistä selvemmin,
-että sinä olet kujeilija ja täynnä vilppiä. Nyt vasta tunnen kurjan
-luonteesi. Hyvästi, sinä halpamainen olento -- näin jatkoin nousten
-ylös -- kernaammin kuolen kuin tästälähin olen missään tekemisissä
-sinun kanssasi. Rangaiskoon taivas minua, jos enää koskaan katson sinua
-ainoankaan katseen arvoiseksi! Jää uuden rakastajasi luo, rakasta
-häntä, inhoa minua, luovu kunniallisuudesta ja järkevyydestä; minä
-sille nauran, sillä kaikki on minulle yhdentekevää.
-
-Hän kauhistui niin tätä kiivauttani, että, yhä ollen polvillaan
-tuolin ääressä, jolta minä olin noussut, katseli minua vavisten ja
-rohkenematta hengittää. Minä menin vielä muutaman askelen ovea kohti,
-kääntäen päätäni ja tuijottaen häneen. Mutta minun olisi täytynyt
-menettää kaikki inhimilliset tunteet, jotta olisin voinut vastustaa
-niin suurta viehätysvoimaa.
-
-Tämä epäinhimillinen voima puuttui minulta niin kokonaan, että minä
-äkkiä siirtyen vallan päinvastaiseen mielialaan palasin tai oikeammin
-syöksyin vallan maltittomana hänen luokseen. Otin hänet syliini
-ja suutelin häntä hellästi, herkeämättä. Pyysin häneltä anteeksi
-kiivauttani, tunnustaen, että olin raaka ja etten ansainnut onnea olla
-sellaisen naisen rakastama kuin hän.
-
-Sain hänet istumaan ja kun olin laskeutunut vuorostani polvilleni
-vannotin häntä kuuntelemaan minua ollessani tässä asennossa. Kaiken,
-mitä nöyrä ja intohimoinen rakastaja voi kuvitella kunnioittavinta
-ja hellintä, minä suljin muutamaan sanaan anteeksipyytäessäni.
-Anoin häneltä armona anteeksiannon sanaa. Hän kietoi käsivartensa
-kaulaani sanoen, että hän tarvitsi minun hyvyyttäni saadakseen minut
-unhoittamaan minulle tuottamansa surun. Lisäksi hän sanoi pelkäävänsä
-etten minä saattanut hyväksyä, mitä hän toi esiin puolustuksekseen.
-
--- Minäkö! -- keskeytin heti. Oh, enhän pyydä sinulta mitään
-puolustusta. Hyväksyn kaiken, minkä olet tehnyt. Minun ei suinkaan
-sovi vaatia sinulta menettelysi syitä. Olen ylen tyytyväinen, ylen
-onnellinen, jos ei kallis Manonini kiellä minulta sydämensä hellyyttä.
-Mutta -- näin jatkoin ottamatta huomioon surkeata tilannettani -- sinä
-kaikkivaltias Manon, sinä, joka mielesi mukaan luot iloni ja suruni,
-etkö sallisi minun nyt, kun olen tyydyttänyt sinut nöyrtymykselläni
-ja katumukseni todisteilla, puhua kanssasi alakuloisuudestani ja
-kärsimyksestäni? Saanko sinulta kuulla, miten minun käy tänään ja
-oletko kumoamattomasti tuominnut minut kuolemaan, kun aiot viettää ensi
-yön kilpailijani kanssa?
-
-Hän jäi hetkeksi miettimään vastaustaan.
-
--- Ystäväni -- näin hän sitten virkkoi, käyden levollisen näköiseksi
--- jos heti alussa olisit puhunut näin selvästi, olisit säästänyt
-itseltäsi paljon levottomuutta ja minulta hyvin kiusallisen kohtauksen.
-Kun kärsimyksesi johtuu ainoastaan mustasukkaisuudesta, olisin
-poistanut sen tarjoutumalla heti seuraamaan sinua maailman ääriin.
-Mutta minä kuvittelin, että kirje, jonka herra G.M:n nähden kirjoitin
-sinulle, ja tyttö, jonka lähetimme luoksesi, aiheuttivat surusi.
-Ajattelin, että sinä mahdollisesti pidit kirjettäni ivana ja tuota
-tyttöä, jos luulit hänen tulleen luoksesi minun kehoituksestani,
-todisteena siitä, että hylkäsin sinut, liittyäkseni G.M:ään. Se ajatus
-hämmensi minut äkkiä, sillä vaikka olinkin viaton, huomasin asiaa
-harkitessani, että ulkonaiset seikat näennäisesti todistivat minua
-vastaan. Mutta -- näin hän jatkoi -- tahdon, että olet tuomarinani,
-sittenkuin olen selittänyt oikean asianlaidan.
-
-Hän kertoi minulle nyt kaiken, mitä oli tapahtunut senjälkeen, kuin
-oli tavannut herra G.M:n siinä paikassa, missä juuri olimme. Tuo
-herra oli todella vastaanottanut hänet kuin maailman ylhäisimmän
-ruhtinattaren ainakin. Hän oli näyttänyt hänelle kaikki huoneensa,
-jotka olivat sisustetut ihmeteltävän aistikkaasti ja somasti. Hän
-oli pukuhuoneessa laskenut hänelle pöytään kymmenentuhatta frangia,
-joihin oli lisännyt muutamia hohtokivi-koristeita, joiden joukossa
-olivat ne kaulavitjat ja se helminen rannerengas, jotka Manon jo oli
-saanut hänen isältään. Sieltä hän oli vienyt hänet saliin, jota Manon
-ei vielä ollut nähnyt, missä herkullinen ateria oli katettu. Häntä
-olivat pöydän ääressä palvelleet ne uudet lakeijat, jotka herra G.M.
-erityisesti oli palkannut häntä varten ja joiden käski siitä lähtien
-katsoa häntä valtijattarekseen. Lopulta hän oli näyttänyt hänelle
-kuomivaunut, hevoset ja muut lahjansa. Tämän jälkeen hän ehdoitti, että
-he odottaessaan illallista pelaisivat korttia.
-
--- Myönnän -- hän jatkoi -- että tämä loisteliaisuus minua hämmästytti.
-Ajattelin, että olisi ollut vahinko yks kaks hylätä näin suuria
-etuja ja tyytyä viemään mukaansa ainoastaan nuo kymmenentuhatta
-sekä hohtokivi-koristeet, -- että tässä oli saavutettavissa
-varallisuudentila, joka hyvin soveltui sinulle ja minulle, ja että
-saattaisimme elää miellyttävästi herra G.M:n kustannuksella.
-
--- Sen sijaan, että olisin ehdoittanut teatteriin menoa, päätin
-tutkistella hänen mielialaansa sinuun nähden, tietääkseni, mitä
-mahdollisuuksia meillä olisi tavataksemme toisemme siinä tapauksessa,
-että suunnitteluni onnistui. Huomasin hänet hyvin myöntyväiseksi. Hän
-kysyi, mitä minä ajattelin sinusta ja oliko minun ollut ikävä jättää
-sinut. Sanoin hänelle, että sinä olit kovin rakastettava ja että aina
-olit kohdellut minua niin herttaisesti, että olisi luonnotonta vihata
-sinua. Hän myönsi, että sinä olit kunnon mies ja että hän oli halunnut
-saavuttaa ystävyytesi.
-
--- Hän tahtoi tietää, mitä luulin sinun arvelevan lähdöstäni,
-varsinkin silloin, kun saisit tietää minun olevan hänen vallassaan.
-Minä vastasin, että rakkauttamme jo oli kestänyt siksi kauan, että se
-oli ehtinyt vähän laimentua, että sinä et muuten ollut varsin hyvissä
-varoissa ja ettet kenties pitäisi minun menettämistäni niin suurena
-onnettomuutena, se kun vapauttaisi sinut painavasta taakasta. Lisäsin
-että minä, kun olin varma siitä, että sinä ottaisit asian levollisesti,
-en ollut epäröinyt mainita lähteväni Parisiin asioille. Tähän sinä muka
-olit suostunut, olit tullut mukaan, etkä muka ollut näyttänyt erityisen
-levottomalta, kun minä sinut jätin.
-
--- Jos luulisin hänen tahtovan elää sovussa minun kanssani --
-näin virkkoi herra G.M. -- niin olisin valmis tarjoamaan hänelle
-palvelustani ja olemaan hänelle kohtelias. Minä vastasin, että mikäli
-tunsin sinun luonnettasi en epäillyt että sinä vilpittömästi vastaisit
-sellaiseen kohteluun, etenkin -- näin huomautin -- jos hän voisi
-parantaa sinun raha-asioitasi, jotka ovat olleet kovin rappiolla
-siitälähtien kuin välisi omaisiisi ovat olleet huonot. Hän keskeytti
-minut vakuuttaen tarjoavansa sinulle kaikkea apua, johon suinkin
-kykeni, jopa lisäksi, jos haluaisit solmia uuden rakkaussuhteen,
-hankkivansa sinulle sievän tytön, jonka hän oli hylännyt kiintyessään
-minuun.
-
--- Minä hyväksyin hänen tuumansa -- hän jatkoi -- sitä varmemmin
-karkoittaakseni hänen epäluulonsa, ja yhä enemmän vahvistuen
-suunnitelmassani etsin ainoastaan keinoa saattaakseni sen sinun
-tietoosi, jotta et olisi tullut kovin levottomaksi minun jäädessäni
-pois sovitusta kohtaamisesta. Sitä varten ehdoitin, että hän jo
-samana iltana lähettäisi luoksesi tuon uuden rakastajattaren, jotta
-minulla olisi ollut tilaisuus kirjoittaa sinulle. Minun oli pakko
-turvautua tähän juoneen, kun en voinut toivoa, että hän hetkeksikään
-jättäisi minua rauhaan. Hän nauroi ehdoitukselleni, kutsui saapuville
-palvelijansa, kysyi, voiko hän heti tavata entisen rakastajattarensa
-ja lähetti hänet tätä etsimään eri paikoista. Hän kuvitteli, että tuon
-naisen oli mentävä Chaillot'hon sinua tavatakseen; mutta minä sanoin
-hänelle, että minä erotessani sinusta olin luvannut jälleen tavata
-sinut teatterissa tai että sinä, jos joku seikka esti minua sinne
-lähtemästä, olit luvannut odottaa minua vaunuissa Saint-André-kadun
-päässä. Sentähden oli parempi lähettää uusi rakastajattaresi sinne, jos
-ei muun, niin sen vuoksi, ettet turhaan kuluttaisi siinä koko yötäsi!
-Sanoin hänelle vielä, että oli sopivaa kirjoittaa sinulle pari riviä
-ja selittää tämän sijaisen tulo, jota sinun muuten olisi ollut vaikea
-käsittää. Hän suostui siihen. Mutta minun oli pakko kirjoittaa hänen
-läsnäollessaan, ja minun täytyi varoa liian avoimia sanoja.
-
--- Näin on kaikki käynyt -- lisäsi Manon. En salaa sinulta mitään
-teoistani enkä tuumistani. Tuo nuori nainen tuli; huomasin hänet
-sieväksi, ja kun en epäillyt, että poissaoloni tuotti sinulle ikävää,
-toivoin vilpittömästi, että hän saattaisi huvittaa sinua muutaman
-hetken, sillä se uskollisuus, jota sinulta odotan, on sydämen
-uskollisuus. Olisin hyvin mielelläni lähettänyt luoksesi Marcelin;
-mutta en voinut saada vähintäkään tilaisuutta ilmaistakseni hänelle
-mitä tahdoin saattaa tietoosi.
-
-Hän lopetti viimein kertomuksensa mainiten, kuinka suureen pulaan herra
-de T:n kirjelippu oli saattanut G.M:n.
-
--- Hän oli kahden vaiheilla lähtisikö luotani ja vakuutti, ettei
-aikonut viipyä kauan poissa. Sentähden näen levottomana sinut täällä ja
-säikähdin sinun tuloasi.
-
-Hyvin kärsivällisenä kuuntelin tätä puhetta, Kieltämättä siinä oli
-minulle paljon julmaa ja nöyryyttävää, sillä olihan hän niin ilmeisesti
-aikonut olla minulle uskoton, ettei edes ollut huolinut sitä salata.
-Eihän hän voinut toivoa, että G.M. antaisi hänen viettää koko yötä
-vestaalin tavoin. Hän siis aikoi viettää sen tuon herran seurassa.
-Mikä tunnustus rakastajalle! Olin kuitenkin huomaavinani, että osaksi
-olin syypää hänen hairahdukseensa, minä kun ensin olin puhunut hänelle
-herra G.M:n tunteista häntä kohtaan ja niin sokeasti suostunut hänen
-uhkarohkeaan seikkailuunsa. Lisäksi sai minulle erikoinen luontainen
-taipumus minut liikutetuksi hänen kertomuksensa teeskentelemättömästä
-avomielisyydestä ja siitä herttaisesta ja suorasta tavasta, millä
-hän teki selkoa niistäkin yksityisseikoista, jotka minua enimmin
-loukkasivat.
-
--- Hän tekee syntiä ilman tahallista vilppiä -- ajattelin itsekseni.
--- Hän on kevytmielinen ja varomaton, mutta hän on suora. Sitäpaitsi
-rakkaus yksin riitti sulkemaan silmäni näkemästä kaikkia hänen
-vikojaan. Olin ylen tyytyväinen toivoessani vielä samana iltana
-riistäväni hänet kilpailijaltani.
-
-Kuitenkin sanoin hänelle:
-
--- Entä ensi yö, kenen kanssa aiot viettää sen?
-
-Tämä kysymys, jonka alakuloisena tein hänelle, tyrmistytti hänet. Hän
-vastasi minulle ainoastaan katkonaisesti, vältellen.
-
-Säälin hänen ahdistustaan, keskeytin tämän puheen ja selitin muitta
-mutkitta, että vaadin häntä heti paikalla seuraamaan minua.
-
--- Siihen suostun kernaasti -- hän vastasi; -- mutta etkö siis hyväksy
-minun juontani?
-
--- Oi, eikö jo riitä, -- minä huudahdin -- että hyväksyn kaiken, minkä
-tähänasti olet tehnyt?
-
--- Kuinka? Emmekö vie mukanamme edes noita kymmentätuhatta frangia? --
-hän kysäsi. -- Hän on antanut ne minulle, ne ovat minun omaisuuttani.
-
-Neuvoin häntä hylkäämään kaiken ja ajattelemaan yksinomaan pikaista
-poistumista, sillä vaikka tuskin olin ollut puolta tuntia hänen
-seurassaan, pelkäsin G.M:n paluuta. Mutta hän kiusasi minua niin
-hellittämättä suostumaan siihen, ettemme tyhjin käsin lähtisi tiehemme,
-että katsoin itseni velvolliseksi myöntymään jossakin määrin, hänen
-suostuttuaan niin paljoon.
-
-Meidän valmistuessamme lähtemään, kuulin kolkutettavan kadunpuoleiselle
-ovelle. Minä olin aivan varma siitä, että se oli herra G.M., ja tämän
-ajatuksen aiheuttamassa hämmennystilassa sanoin Manonille, että tuo
-mies oli kuoleman oma, jos hän nyt ilmestyi eteeni. En todella ollut
-tarpeeksi tointunut raivostani, jotta olisin voinut hillitä itseni
-hänet nähdessäni. Marcel teki lopun tuskastani tuomalla minulle
-kirjelipun, joka oli minulle osoitettu, ja jonka oli vastaanottanut
-portilla. Se oli herra de T:n lähettämä.
-
-Siinä sanottiin, että hän, G.M:n mentyä kotoansa noutamaan rahoja,
-hyväkseen käytti hänen poissaoloaan saattaakseen tiedokseni hyvin
-sukkelan tuuman: hän arveli, etten minä luontevammin voinut kostaa
-kilpailijalleni kuin syömällä hänen illallisensa ja viettämällä sen yön
-siinä vuoteessa, jossa hän oli aikonut levätä minun rakastajattareni
-rinnalla. Tämä näytti hänestä olevan sangen helposti toimeenpantavissa,
-jos minä voisin hankkia kolme tai neljä miestä, jotka olisivat kyllin
-tarmokkaita vangitsemaan hänet kadulla ja vartioimaan häntä seuraavaan
-aamuun asti. Itse de T. lupasi pidättää G.M:n ainakin tunnin ajan
-tavalla, josta hän aikoi tehdä selkoa palattuaan.
-
-Näytin tämän kirjeen Manonille ja kerroin, mihin juoneen olin
-turvautunut esteettömästi päästäkseni hänen asuntoonsa. Minun ja
-herra de T:n päähänpistot olivat hänen mielestään erinomaiset.
-Me nauroimme niille hetkisen sydämemme pohjasta. Mutta kun aloin
-puhua jälkimäisestä tuumasta, niinkuin olisi se ollut vaan pilaa,
-hämmästyin kuullessani, että hän vallan tosissaan kehoitti panemaan sen
-täytäntöön mielijohteena, joka häntä suuresti viehätti. Turhaan kysyin
-häneltä, mistä äkkiä saatoin löytää sopivia miehiä vangitsemaan herra
-G.M:n ja uskollisesti vartioimaan häntä. Manon sanoi, että ainakin
-täytyi yrittää, kun herra de T. takasi meille vielä tunnin ajan, ja
-vastaukseksi muihin vastaväitteisiini hän huomautti, että minä olin
-tiranni ja etten ollenkaan välittänyt hänen toivomuksistaan. Hän ei
-voinut kuvitella mitään hauskempaa kuin mitä oli tämä tuuma.
-
--- Sinä syöt illallista hänen lautaseltaan -- hän toisti -- sinä nukut
-hänen lakanainsa välissä, ja varhain huomisaamuna viet mukaasi hänen
-rakastajattarensa ja hänen rahansa. Silloin olet kostanut sekä isälle
-että pojalle.
-
-Suostuin, kun hän ei hellittänyt, vaikka salainen ääni sydämessäni
-tuntui ennustavan onnetonta loppua. Lähdin kaupungille pyytääkseni
-paria kolmea henkivartijaa, joihin Lescaut oli tutustuttanut minut,
-ryhtymään toimiin G.M:n vangitsemista varten. Tapasin ainoastaan yhden
-heistä kotona, mutta hän oli yritteliäs mies, joka tuskin oli kuullut,
-mistä oli kysymys, kun jo vakuutti, että kaikki oli onnistuva hyvin.
-Hän pyysi ainoastaan kymmenen pistolin suuruisen summan palkinnoksi
-kolmelle kaartisoturille, joita hän päätti käyttää yritykseen, itse
-ollen sen johtajana. Pyysin, ettei hän hukkaisi aikaa. Eikä hän
-tarvinnut täyttä neljännestuntia saadakseen heidät kokoon. Odotin
-heitä hänen asunnossaan, ja kun hän oli saapunut kätyreineen, vein
-itse hänet erään kadun kulmaan, josta herra G.M:n välttämättä oli
-kulkeminen palatessaan Manonin luo. Kielsin pahoin pitelemästä häntä,
-mutta kehoitin vartioimaan häntä niin tarkasti kello seitsemään asti
-seuraavana aamuna, että saatoin olla varma siitä, ettei hän päässyt
-pakenemaan. Hän taas sanoi aikomuksensa olevan viedä tuo herrasmies
-huoneeseensa ja pakoittaa hänet riisuutumaan jopa panemaan maata hänen
-vuoteeseensa, kun sillävälin hän ja hänen kolme apuriansa viettäisivät
-yönsä juoden ja pelaten.
-
-Jäin heidän seuraansa, kunnes näin herra G.M:n ilmaantuvan, ja
-vetäydyin silloin muutaman askeleen loitommalle pimeään paikkaan,
-ollakseni näkemässä niin erikoista kohtausta. Henkivartija pysäytti
-hänet pistooli kädessä ja selitti hänelle kohteliaasti, ettei
-tavoitellut hänen henkeään eikä rahojaan, mutta että jos hän vähääkään
-estelisi seuraamasta häntä tai päästäisi heikonkin huudon, niin
-ampuisi hän luodin hänen otsaansa. G.M., joka näki hänellä olevan
-tukenaan kolme soturia ja joka ilmeisesti pelkäsi pistoolia, ei tehnyt
-vastarintaa. Näin häntä vietävän pois kuin karitsaa.
-
-Palasin heti Manonin luo ja poistaakseni vähimmänkin epäluulon
-palvelijoista, sanoin hänelle sisäänastuessani, ettei tarvinnut odottaa
-G.M:iä illalliseksi. Hänelle oli muka ilmaantunut tärkeitä asioita,
-jotka viivyttivät häntä poissa kotoa vastoin hänen tahtoansa. Hän oli
-muka antanut minulle tehtäväksi viedä perille hänen anteeksipyyntönsä
-ja kehoittanut minua syömään illallista Manonin kanssa, mitä minä pidin
-suurena suosionosoituksena, kun oli kyseessä niin kaunis nainen. Manon
-säesti hyvin taitavasti minun juontani. Me istuimme pöydän ääreen ja
-näytimme vakavilta, palvelijain ollessa sisällä tarjoilemassa. Kun
-lopulta olimme päästäneet heidät menemään, vietimme yhden elämämme
-ihanimmista illoista. Käskin salaa Marcel'in hakea ajurin ja sanoa
-hänelle, että hän seuraavana aamuna ennen kello kuutta tulisi
-portille. Puoliyön aikaan olin lähtevinäni pois Manonin luota, mutta
-palasin hiljaa Marcel'in avulla ja valmistauduin panemaan maata G.M:n
-vuoteeseen, niinkuin jo olin anastanut hänen paikkansa pöydän ääressä.
-
-Kaiken tämän kuluessa paha henkemme valmisteli turmiotamme. Keskellä
-ilomme huumausta miekka riippui uhkaavana päämme päällä. Sitä
-kannattava lanka oli katkeamaisillaan. Mutta jotta perikatomme kaikki
-yksityiskohdat paremmin selviäisivät, on minun mainittava sen syyt.
-
-G.M:iä seurasi palvelija, silloin kun soturit vangitsivat hänet.
-Kauhistuneena herransa onnettomuudesta tämä mies peräytyi ja pakeni, ja
-hänen ensimäinen toimenpiteensä herraansa auttaakseen oli se, että hän
-vanhalle G.M:lle antoi tiedon siitä, mitä oli tapahtunut.
-
-Näin ikävä uutinen luonnollisesti saattoi tämän hyvin levottomaksi.
-Tällä miehellä oli tämä ainoa poika, ja ikäänsä nähden hän oli hyvin
-kiivas. Ensin hän tahtoi palvelijalta kuulla kaikki, mitä hänen
-poikansa oli tehnyt sinä iltapäivänä; oliko hän joutunut riitaan
-jonkun kanssa, oliko hän sekaantunut jonkun toisen jupakkaan, oliko
-hän käynyt jossakin pahamaineisessa talossa. Palvelija, joka luuli
-isäntänsä olevan hengenvaarassa ja arveli velvollisuudekseen ilmaista
-kaikki voidakseen auttaa häntä, kertoi kaiken, minkä tiesi herransa
-rakkaudesta Manoniin ja kuinka paljo kuluja hänellä oli ollut tämän
-naisen tähden, miten hän oli viettänyt iltapäivää kotonaan noin kello
-yhdeksään asti, että hän sitten oli poistunut kotoa ja paluumatkallaan
-joutunut tuon onnettomuuden uhriksi. Tämä riitti herättämään
-vanhuksessa sen epäilyksen, että hänen poikansa oli joutunut jonkun
-kilpailijan käsiin. Vaikka kello jo oli puoli yksitoista illalla, hän
-ei hetkeäkään epäröinyt lähtemästä poliisipäällikön luo, jonka pyysi
-antamaan erityiset määräykset kaikille kulkuvahdeille, ja saatuaan
-yhden seuraansa hän itse riensi sille kadulle, missä poikansa oli
-vangittu. Hän tutki kaikki ne paikat kaupungilla, joista toivoi
-löytävänsä hänet, ja kun ei nähnyt ainoatakaan jälkeä hänestä, hän
-lopulta antoi opastaa itsensä poikansa rakastajattaren asuntoon, jonne
-poikansa mahdollisesti oli saattanut palata.
-
-Minä olin panemaisillani maata, kun hän saapui. Makuuhuoneen ovi oli
-suljettu, joten en kuullut kolkutusta portille, mutta hän tuli sisään
-kahden poliisin seuraamana, ja kysyttyään tuloksetta poikaansa, häntä
-halutti tavata rakastajatarta, saadakseen häneltä jotain tietoja. Hän
-nousee siis yläkertaan, poliisit yhä kintereillään. Me olimme juuri
-laskeutumassa vuoteeseen; silloin hän aukaisee oven ja jäätää veremme
-ilmestymällä eteemme.
-
--- Taivaan Jumala! Se on vanha G. M. -- näin sanoin Manonille. Hyökkään
-tempaamaan käteeni miekkaani. Pahaksi onneksi se oli kietoutunut
-vyöhöni. Poliisit, jotka huomasivat liikkeeni, lähestyivät heti
-käydäkseen minuun käsiksi. Paitasillaan oleva mies on auttamattomasti
-alttiina ahdistajalleen. He riistivät minulta kaiken puolustautumisen
-mahdollisuuden.
-
-Joskohta hämmästyneenä tästä näystä G.M. pian tunsi minut ja vielä
-helpommin Manonin.
-
--- Onko tämä harhanäky -- hän virkkoi ankarana -- vai näenkö todella
-edessäni ritari des Grieux'n ja Manon Lescaut'n?
-
-Minä tunsin niin suurta häpeää ja mielipahaa, etten vastannut mitään.
-Hän näytti muutaman hetken hautovan mielessään erilaisia ajatuksia, ja
-niinkuin olisivat nämä äkkiä sytyttäneet hänen vihansa, hän huudahti,
-kääntyen minun puoleeni:
-
--- Haa, sinä poloinen, olen varma siitä, että olet surmannut poikani!
-
-Tämä häpeällinen syytös ärsytti minua suuresti.
-
--- Sinä vanha konna -- vastasin hänelle ylpeästi, -- jos olisin aikonut
-surmata jonkun sinun perheesi jäsenistä, niin totisesti olisin alkanut
-sinusta.
-
--- Pitäkää häntä lujasti kiinni -- hän sanoi poliiseille. Hänen täytyy
-antaa minulle tietoja pojastani. Hirtätän hänet huomispäivänä, ellei
-hän heti paikalla ilmaise minulle, mitä on hänelle tehnyt.
-
--- Sinä hirtätät minut! -- toistin minä. -- Sinun kaltaisesi ilkimykset
-päinvastoin ovat kypsät hirtettäviksi. Tiedä, että minun suonissani
-virtaa jalompaa ja puhtaampaa verta kuin sinussa. Niin -- lisäsin --
-tiedän, mitä on tapahtunut pojallesi; ja jos vielä minua ärsytät,
-kuristutan hänet kuoliaaksi ennen aamun valkenemista ja sinulle lupaan
-saman kohtalon hänen jälkeensä.
-
-Oli varomatonta tunnustaa hänelle, että tiesin, missä hänen poikansa
-oli, mutta ollen vihan vimmassa en malttanut olla sitä sanomatta. Hän
-kutsui heti saapuville kuusi muuta poliisia, jotka odottivat portilla,
-ja käski heidän vangita kaikki talon palvelijat.
-
--- Kas noin, herra ritari -- hän sitten jatkoi ivallisesti -- te
-tiedätte, missä poikani on ja aiotte kuristuttaa hänet kuoliaaksi,
-kuten sanotte. Mutta olkaa varma siitä, että me aiomme järjestää tämän
-asian parhaalla tavalla.
-
-Hän lähestyi Manonia, joka istui vuoteen laidalla ja itki, ja lausui
-hänelle muutamia pilkallisia kohteliaisuuksia siitä vallasta, jonka
-alaiseksi hän oli saattanut sekä isän että pojan, ja kuinka hyvin hän
-sitä käytti. Tuo vanha himokas hirviö yritti lisäksi lähestyä Manonia
-liian tuttavallisesti.
-
--- Varo kajoamasta häneen -- huusin minä -- ei olisi mitään pyhää, mikä
-voisi pelastaa sinut minun käsistäni. Hän poistui jättäen huoneeseen
-kolme poliisia, joiden käski huolehtia siitä, että me kiireisesti
-pukeuduimme.
-
-En tiedä, mitä hän aikoi meille tehdä. Ehkä olisimme päässeet
-vapaiksi, jos olisimme ilmaisseet hänen poikansa olinpaikan. Minä
-tuumin pukeutuessani, eikö se ollutkin paras menettely. Mutta vaikka
-hän olikin siinä mielentilassa lähtiessään huoneestamme, oli tämä
-mielentila kokonaan muuttunut hänen palatessaan. Hän oli käynyt
-kuulustelemassa Manonin palvelijoita, jotka poliisit olivat vanginneet.
-Mutta hän ei saanut tietää mitään niiltä, jotka Manon oli saanut hänen
-pojaltaan. Mutta kuultuaan, että Marcel oli aikaisemmin palvellut
-meillä, hän päätti panna tämän puhumaan peloittamalla häntä uhkauksilla.
-
-Marcel oli uskollinen mies, mutta yksinkertainen ja typerä. Muisto
-siitä, millä tavalla oli pelastanut Manonin sairaalavankilasta ynnä
-G.M:n hänessä herättämä kauhu vaikuttivat niin voimakkaasti hänen
-heikkoon ymmärrykseensä, että hän luuli hirsipuun tai teloituspyörän
-häntä odottavan. Hän lupasi antaa ilmi kaiken, mitä oli saanut tietää,
-kunhan vaan säästettiin hänen henkensä. Tästä G.M. sai varmuuden siitä,
-että meidän hankkeissamme oli jotain vakavampaa ja rikollisempaa,
-kuin mitä hänellä oli ollut siihenasti syytä epäillä. Ja hän takasi
-Marcelille sekä hänen henkensä että palkinnon hänen tunnustuksestaan.
-
-Tuo poloinen mies ilmaisi silloin hänelle osan meidän
-suunnitelmistamme, joista peittelemättä olimme keskustelleet hänen
-läsnäollessaan, hänen kun oli määrä olla mukana niiden toteuttamisessa.
-Tosin hän ei ollenkaan tietänyt niihin Parisissa tekemiämme
-muutoksia. Mutta lähdettäessä Chaillot'sta hän oli kuullut, miten
-yritys oli järjestetty ja mikä osa hänellä siinä oli näyteltävänä.
-Hän selitti siis herra G.M:lle, että tarkoituksemme oli vetää hänen
-poikaansa nenästä, että Manonin piti saada tai että hän jo oli saanut
-kymmenentuhatta frangia, mikä summa meidän tuumiemme mukaan ei koskaan
-joutuisi G.M:n perillisille.
-
-Saatuaan kuulla tämän, vanhus palasi kiivaasti huoneeseemme. Sanaakaan
-sanomatta hän meni pukuhuoneeseen, mistä helposti löysi tuon rahasumman
-ja koristeet. Sitten hän palasi luoksemme kasvot punoittavina, näytti
-meille niitä, suvaiten mainita niitä meidän varkaansaaliiksemme, ja
-syyti meille solvaavia soimasanoja. Helminauhan ja rannerenkaat hän
-pisti Manonin nenän alle.
-
--- Tunnetteko nämä? -- hän kysyi ivallisesti hymyillen. Ettepä näe
-niitä ensi kertaa. Vallan samat, totta jumaliste! Ne kelpasivat teille,
-kaunokaiseni, totta kai! Lapsiparat! -- hän vielä lisäsi -- he ovat
-todella sangen miellyttäviä kumpikin, vaikkakin pikku varkaita.
-
-Sydämeni oli pakahtua kuullessani tätä solvaisevaa puhetta. Olisin
-hetken vapaudesta antanut... Vanhurskas taivas, mitä olisinkaan
-antanut? Lopulta sain itseni hillityksi sen verran, että saatoin sanoa
-hänelle noudattaen malttia, joka oikeastaan ei ollut muuta kuin raivon
-huippu:
-
--- Lopettakaa, herraseni, julkeat ivapuheenne. Mistä onkaan kysymys?
-
--- On kysymys siitä, herra ritari -- hän vastasi -- että suoraa päätä
-saatte marssia Châtelet-vankilaan.
-
-Vavisten aavistin mitä kaikkia vaaroja siitä johtuisi. Huolimatta
-ylpeydestäni oivalsin, että minun täytyi alistua kohtaloni pakkoon ja
-mielistellä pahinta vihamiestäni, voittaakseni jotain nöyryydellä.
-Kohteliaasti pyysin häntä hetken kuuntelemaan minua.
-
--- En tahdo puolustaa itseäni, hyvä herra. Tunnustan, että nuoruuteni
-hulluus on saattanut minut suuriin hairahduksiin, jotka ovat teitä niin
-syvästi loukanneet, että teillä on syytä tyytymättömyyteen. Mutta jos
-tunnette rakkauden voiman, jos voitte käsittää, kuinka paljon kärsii
-onneton nuori mies, jolta riistetään hänen rakkaimpansa, niin pidätte
-kenties anteeksiannettavana, että olen tavoitellut pientä koston
-tuottamaa tyydytystä tai ainakin voinette katsoa kärsimääni solvausta
-riittäväksi rangaistukseksi. On tarpeetonta vankilalla tai kidutuksella
-pakoittaa minua ilmaisemaan missä poikanne on. Hän on turvassa. Minun
-tarkoitukseni ei ole ollut vahingoittaa häntä tai loukata teitä. Olen
-valmis mainitsemaan teille sen paikan, missä hän kaikessa rauhassa
-viettää yötään, jos olette niin armollinen, että annatte meille
-vapauden.
-
-Kaukana siitä, että olisi heltynyt rukoilevasta pyynnöstäni, tuo vanha
-peto käänsi minulle nauraen selkänsä. Hän lausui ainoastaan muutaman
-sanan osoittaakseen minulle, että tunsi tuumamme alusta loppuun. Mitä
-hänen poikaansa tuli, hän lisäsi raa'asti, hänet kyllä löydettäisiin,
-kun minä en ollut häntä tappanut.
-
--- Viekää hänet Châtelet-vankilaan -- hän sanoi poliiseille -- ja
-varokaa, ettei ritari pääse teiltä karkaamaan; hän on ovela veijari,
-joka jo kerran on paennut Saint-Lazaresta.
-
-Hän poistui ja jätti minut tilaan, jota helposti saattaa kuvitella.
-
--- Oi taivas -- huudahdin -- vastaanotan nöyrästi kaikki iskut, jotka
-lähtevät sinun kädestäsi! Mutta se, että viheliäisellä konnalla on
-valta kohdella minua näin julmasti, syöksee minut epätoivon kuiluun.
-
-Poliisit huomauttivat, ettemme antaisi heidän kauempaa odottaa, heillä
-kun oli kuomivaunut portilla. Ojensin käteni Manonille johdattaakseni
-hänet alas.
-
--- Tule, rakas kuningattareni -- sanoin hänelle -- ja alistu ankaran
-kohtalomme armottomaan pakkoon. Ehkä taivas suvaitsee kerran saattaa
-meidät onnellisempaan tilaan.
-
-Läksimme matkaan istuen samoissa vaunuissa. Manon laskeutui minun
-syliini. En ollut kuullut hänen sanovan sanaakaan sen hetken jälkeen,
-jolloin G.M. näyttäytyi; mutta nyt, ollessaan kahdenkesken minun
-kanssani, hän lausui minulle lukemattomia helliä sanoja, soimaten
-itseään siitä, että oli syypää minun onnettomuuteeni.
-
--- Minä en ole surkuteltava -- huomautin minä; -- muutaman kuukauden
-vankeus ei minua peloita ja pidän aina Châtelet'ta Saint-Lazarea
-parempana. Mutta sinun tähtesi, rakkaani, sydämeni on huolissaan. Mikä
-kohtalo niin viehättävälle olennolle! Taivas, miksi kohtelet näin
-ankarasti täydellisintä teosta? Miksi emme me molemmat ole syntyneet
-sellaisin ominaisuuksin, jotka vastaisivat surkeuttamme? Luonto on
-antanut meille henkevyyttä, aistin hienoutta ja herkkätunteisuutta.
-Mutta oi! Mitä kaikki tämä meitä hyödyttää, kun niin monet alhaiset
-sielut, jotka ansaitsisivat meidän kohtalomme, nauttivat kohtalon
-kaikkia etuja.
-
-Nämä ajatukset täyttivät sydämeni surulla. Mutta ne eivät olleet mitään
-verrattuina niihin, jotka kohdistuivat tulevaisuuteen: minua riudutti
-pelko Manonin puolesta. Hän oli jo ollut sairaala-vankilassa, ja vaikka
-hän sieltä oli päässyt säädyllisellä tavalla, tiesin, että toistuminen
-tässä suhteessa toi mukanaan mitä vaarallisimpia seurauksia. Olisin
-tahtonut ilmaista hänelle ahdistukseni, mutta pelkäsin peloittavani
-häntä liiaksi. Vapisin hänen tähtensä, rohkenematta varoittaa häntä
-uhkaavasta vaarasta, ja suutelin häntä huoaten, vakuuttaakseni hänelle
-ainakin rakkauttani, ainoa tunne, jota rohkenin tulkita.
-
--- Manon -- sanoin hänelle -- puhu vilpittömästi, tuletko aina
-rakastamaan minua?
-
-Hän vastasi olevansa hyvin onneton siitä, että minä sitä saatoin
-epäillä.
-
--- No hyvä -- jatkoin minä -- enhän minä sitä epäilekään, ja kun
-minulla on tämä varma tietoisuus, tahdon uhmailla kaikkia meidän
-vihollisiamme. Tulen vetoamaan omaisiini päästäkseni vapaaksi
-Châtelet'sta, ja henkeni on minulle vallan hyödytön, ellen heti vapauta
-sinua, itse päästyäni irti.
-
-Saavuimme vankilaan. Siellä meidät suljettiin kumpikin eri koppiin.
-Tämä isku ei ollut minulle niin julma, sillä olin sitä edeltäpäin
-aavistanut. Suljin Manonin vankilan ovenvartijan suosioon, huomauttaen
-hänelle, että olin jalosukuinen mies, ja luvaten hänelle melkoisen
-palkinnon. Syleilin lemmittyäni ennenkuin erosin hänestä. Vannotin
-häntä pidättymään liiasta surusta ja vakuutin, ettei hänen tarvinnut
-pelätä mitään, niin kauan kuin minä olin elossa. En ollut ilman rahoja,
-annoin hänelle niistä osan ja maksoin jäljellä olevista varoistani
-ovenvartijalle etukäteen runsaasti kuukauden elatuksesta sekä Manonin
-että itseni edestä.
-
-Rahani tekivät erittäin hyvän vaikutuksen. Minut pantiin siististi
-kalustettuun huoneeseen, ja minulle vakuutettiin, että Manonilla oli
-samanlainen.
-
-Aloin heti ajatella keinoja päästäkseni vapaaksi. Oli selvää,
-ettei minun tapaukseni sisältänyt mitään ehdottoman rikollista. Ja
-vaikka oletinkin, että varkaussuunnitelmamme kävi ilmi Marcel'in
-todistuksesta, tiesin varsin hyvin, ettei pelkkää aikomusta rangaista.
-Päätin viipymättä kirjoittaa isälleni ja pyytää häntä itseään
-tulemaan Parisiin. Minä häpesin, kuten jo huomautin, paljoa vähemmin
-oloani täällä kuin Saint-Lazaressa. Sitäpaitsi ikä ja kokemus olivat
-melkoisesti vähentäneet arkuuttani, joskin minussa vielä oli säilynyt
-kaikki isän arvolle tuleva kunnioitus. Kirjoitin siis, eikä vankilassa
-estetty kirjeeni lähettämistä. Mutta olisin voinut säästää itseltäni
-tämän vaivan, jos olisin tietänyt, että isäni seuraavana päivänä saapui
-Parisiin.
-
-Hän oli saanut sen kirjeen, jonka viikkoa aikaisemmin olin hänelle
-lähettänyt. Se oli tuottanut hänelle mitä vilpittömintä iloa.
-Mutta niin suuresti kuin olinkin ilahuttanut häntä kertomalla
-kääntymyksestäni, ei hän ollut katsonut voivansa täydelleen luottaa
-lupauksiini. Hän oli päättänyt tulla hankkimaan itselleen varmuutta
-mielenmuutoksestani ja sovittaa menettelynsä katumukseni vilpittömyyden
-määrän mukaan. Hän saapui vangitsemiseni jälkeisenä päivänä.
-
-Ensi käyntinsä hän suuntasi Tibergen luo, jolle olin pyytänyt häntä
-osoittamaan vastauksensa. Hän ei häneltä saanut tietää asuntoani eikä
-silloisia olojani. Hän sai häneltä kuulla ainoastaan pääseikkailuni
-alkaen siitä, kuin olin paennut Saint-Sulpicestä. Tiberge puhui
-hänelle hyvin edullisesti niistä pyrkimyksistä hyvään, joita olin
-osoittanut meidän viime kohtauksessamme. Hän lisäsi luulevansa minun
-täydelleen luopuneen Manonista, mutta ihmettelevänsä, etten minä
-viikkoon ollut antanut hänelle mitään tietoja itsestäni. Isäni ei
-ollut niin herkkäuskoinen. Hän käsitti, että tässä piili jotain, jota
-Tibergen tarkkanäköisyys ei ollut huomannut, vaikka hän valitti tuota
-vaiteliaisuuttani, ja isäni ponnisteli siihen määrin löytääkseen minun
-jälkeni, että kaksi päivää tulonsa jälkeen sai tietää minun olevan
-Châtelet-vankilassa.
-
-Ennen isäni tuloa, jota en vähääkään odottanut näin pian, kävi
-poliisipäällikkö tervehdyksellä luonani -- tai mainitakseni asiat
-niiden oikealla nimellä, minua kuulusteltiin. Hän soimasi minua, mutta
-hänen soimauksensa eivät olleet ankaroita eivätkä epäkohteliaita. Hän
-sanoi minulle lempeästi valittavansa huonoa käytöstäni ja huomautti,
-että olin menetellyt epäviisaasti hankkimalla itselleni sellaisen
-vihollisen kuin G.M. ja että kuitenkin helposti huomasi tässä piilevän
-enemmän varomattomuutta ja kevytmielisyyttä kuin pahuutta. Mutta tämä
-oli kuitenkin jo toinen kerta kuin olin vastaamassa hänen edessään, ja
-hän oli toivonut, että minä olisin viisastunut, saatuani parin kolmen
-kuukauden aikana opetusta Saint-Lazaressa.
-
-Ihastuksissani siitä, että olin tekemisissä järkevän tuomarin kanssa,
-selitin hänelle tilanteeni niin kunnioittavasti ja maltillisesti, että
-hän näytti erittäin tyytyväiseltä vastaukseeni. Hän sanoi minulle,
-ettei minun pitänyt antautua liiallisen surun valtaan, ja että hän oli
-taipuvainen auttamaan minua syntyperäni ja nuoruuteni vuoksi. Rohkenin
-sulkea hänen suosioonsa Manonin ja kiittää tämän naisen lempeyttä ja
-hyvää luonnetta. Hän vastasi minulle nauraen, ettei hän vielä ollut
-Manonia nähnyt, mutta että häntä sanottiin vaaralliseksi naiseksi. Tämä
-sana pani siihen määrään vireille hellät tunteeni, että hänelle latelin
-tuhansia intohimoisia asioita poloisen rakastajattareni puolustukseksi;
-enkä voinut edes pidättyä kyynelistä. Hän käski viedä minut takaisin
-huoneeseeni.
-
--- Amor, Amor! -- huudahti tuo vakava oikeudenpalvelija nähdessään
-minun poistuvan -- etkö sinä koskaan voi sopia järkevyyden kanssa?
-
-Olin vaipunut surullisiin mietteisiin sen keskustelun johdosta,
-joka minulla oli ollut poliisipäällikön kanssa, kun kuulin huoneeni
-oven aukenevan: isäni astui sisään. Vaikka minun olisi pitänyt olla
-osaksi valmistautunut häntä näkemään, minä kun odotin sitä parin
-päivän kuluttua, se koski minuun niin syvästi, että olisin syöksynyt
-maan sisustaan, jos se olisi auennut jalkojeni edessä. Lähestyin ja
-syleilin häntä, kasvoilla äärimäisen hämmennyksen merkit. Hän istuutui,
-ennenkuin kumpikaan meistä oli avannut suutaan.
-
-Kun minä jäin seisomaan, katseet maassa ja paljain päin, hän virkkoi:
-
--- Istuhan toki! Kiitos irstailusi häpeänhälinän ja petkutustesi olen
-saanut tietää olinpaikkasi. Sinuntapaistesi ansioiden etu on, etteivät
-ne pysy salassa. Sinä kuljet kuuluisuutta kohti varmaa tietä myöten.
-Toivon, että tämä tie pian on päättyvä mestauspaikkaan ja että sinä
-todella olet saavuttava kunnian siellä joutua näytteille kaikkien
-ihailtavaksi.
-
-En vastannut mitään. Hän jatkoi:
-
--- Kuinka onneton on isä, joka on rakastanut hellästi poikaansa,
-mitään säästämättä, mikä olisi voinut tehdä hänestä kunnon miehen,
-kun hän lopulta huomaa tämän pojan olevan pahantekijän, joka tuottaa
-hänelle häpeää! Voi rauhoittua kohtalon tuottamasta onnettomuudesta:
-aika haihduttaa sen, ja suru vähenee. Mutta mistä löytyy parannuskeino
-taudille, joka kiihtyy päivä päivältä, nimittäin paheisen poikansa
-irstailulle, pojan, joka on menettänyt kaiken kunniantunnon. Sinä
-poloinen et sano mitään! -- hän lisäsi. -- Kas vaan tuota teeskenneltyä
-vaatimattomuutta ja tuota ulkokultaista lempeää alistuvaisuutta --
-voisipa luulla sinua sukusi kunniallisimmaksi jäseneksi.
-
-Vaikka minun täytyi myöntää, että ansaitsin osan näitä loukkaavassa
-muodossa annettuja soimauksia, tuntui hän kuitenkin minusta menevän
-liian pitkälle. Katsoin luvalliseksi avoimesti tuoda esiin ajatukseni.
-
--- Vakuutan teille -- sanoin hänelle -- ettei vaatimaton esiintymiseni
-suinkaan ole teeskenneltyä; se on ylhäissukuisen pojan menettelyä,
-joka äärettömästi kunnioittaa isäänsä, varsinkin närkästynyttä
-isäänsä. En liioin näytä olevan sukumme vakaantunein jäsen. Tiedän
-ansaitsevani moitteenne; mutta pyydän teitä lausumaan niitä hieman
-lempeämmin ja herkeämään kohtelemasta minua kuin kuolevaisten suurinta
-hylkiötä. Niin kovia mainesanoja en ole ansainnut. Rakkaus -- senhän
-tiedätte -- on aiheuttanut kaikki hairahdukseni. Turmiollinen
-intohimo! Oi, ettekö te tunne sen voimaa, ja onko mahdollista, että
-teidän verenne, joka on minun vereni lähde, ei koskaan ole tuntenut
-samanlaista hehkua? Rakkaus on tehnyt minut liian hellämieliseksi,
-liian intohimoiseksi, liian uskolliseksi ja ehkä liian myöntyväiseksi
-mitä ihanimman rakastajattareni pyyteille; siinä ovat minun rikokseni.
-Pidättekö tätä teidän häpäisemisenänne? Minä pyydän, isäni, vähän
-sääliä -- näin jatkoin hellästi -- poikaa kohtaan, joka alati on
-ollut täynnä kunnioitusta ja kiintymystä teihin, joka ei ole hylännyt
-kunniaa ja velvollisuutta, kuten te luulette, ja joka on tuhat kertaa
-surkuteltavampi, kuin mitä voitte kuvitellakaan.
-
-Viime sanoja lausuessani vuodatin muutaman kyynelen.
-
-Isänsydän on luonnon mestariteos: siinä luonto, niin sanoakseni,
-hallitsee mielihyvällä ja hoitaa itse kaikkia sen pontimia. Isäni, joka
-sen lisäksi oli älykäs ja arvostelukykyinen mies, heltyi niin siitä
-muodosta, johon olin pukenut puolustukseni, ettei voinut minulta salata
-tunteidensa vaihtumista.
-
--- Tule poikaparkani -- hän sanoi -- tule syleilemään minua, sinun
-tilasi minua surettaa.
-
-Syleilin häntä. Hän puristi minua tavalla, joka ilmaisi minulle, mitä
-hänen sydämessään liikkui.
-
--- Mutta miten menetellä vapauttaaksemme sinut täältä? -- näin hän
-kysäsi. -- Tee minulle peittelemättä selkoa kaikista asioistasi.
-
-Kun minun elämässäni kokonaisuutena katsottuna ei ollut mitään
-sellaista, joka ehdottomasti olisi tuottanut minulle häpeää,
-ainakaan ei, jos sitä vertasi eräisiin piireihin kuuluvien toisten
-nuorten miesten elämään, ja kun rakastajatarta ei suinkaan pidetä
-halveksittavana tällä vuosisadalla, jossa elämme, eikä liioin
-vähäistä viekkautta pelionnen tavoittelemisessa, kerroin isälleni
-yksityiskohtaisesti millaista elämää olin viettänyt. Panin parastani
-tuodakseni esiin kuuluisia esimerkkejä joka kerta kun mainitsin
-harha-askeleen, vähentääkseni sen minulle tuottamaa häpeää.
-
--- Elän yhdessä rakastajattareni kanssa -- sanoin hänelle -- olematta
-häneen sidottu vihkiäismenojen kautta. Herttua de... ylläpitää kahta
-rakastajatarta koko Parisin nähden; herra de ----:lla on jo kymmenen
-vuotta ollut lemmitty, jota rakastaa uskollisemmin kuin koskaan
-vaimoaan. Kaksi kolmannesta Ranskan säätyhenkilöistä pitävät kunnianaan
-rakastajattaren omistamista. Minä olen hieman petkuttanut pelissä.
-Markiisi de ----:lla ja kreivi ----:lla ei ole mitään muita tuloja.
-Prinssi de... ja herttua de... ovat samanlaisen ritarikunnan johtajia.
--- Mitä tuli hankkeisiini molempien G.M:n rahoihin nähden, olisin
-niinikään helposti voinut todistaa, etten ollut vailla esikuvia, mutta
-minulla oli kyllin kunniantuntoa jälellä ollakseni tuomitsematta
-itseäni kaikkien niiden mukana, jotka olisin voinut esittää
-esikuvikseni, joten pyysin isääni antamaan minulle tämän heikkouteni
-anteeksi niiden kahden raivokkaan intohimon vuoksi, jotka olivat minua
-ahdistaneet, nimittäin kostonhalun ja rakkauden.
-
-Isäni kysyi, saatoinko antaa hänelle viittauksia tehoisimpiin
-ja samalla huomiota herättämättömiin keinoihin minun pikaiseksi
-vapautuksekseni. Mainitsin, että poliisipäällikkö oli osoittanut
-ystävyyttä minua kohtaan.
-
--- Jos kohtaatte vaikeuksia -- sanoin hänelle -- eivät ne voi esiintyä
-kenenkään muun puolelta kuin molempien G.M:ien. Luulisin siis
-sopivaksi, että näkisitte vaivan mennä heitä tapaamaan.
-
-Tämän hän lupasi tehdä.
-
-En uskaltanut pyytää häntä puhumaan Manonin hyväksi. Tämä ei johtunut
-rohkeuden puutteesta, vaan siitä, että pelkäsin suututtaa isääni
-tällaisella ehdoituksella ja herättää hänessä ajatusta johonkin
-turmiolliseen hankkeeseen Manonia ja minua kohtaan.
-
-Olen vielä epätietoinen siitä, eikö tämä pelkoni antanut aihetta
-suurimpiin onnettomuuksiini, se kun esti minut koettelemasta isäni
-mielialaa ja yrittämästä saattaa hänet suosiolliseksi onnetonta
-rakastajatartani kohtaan. Ehkä minun olisi onnistunut vielä kerta
-herättää hänen sääliänsä ja karaista hänet niiltä vaikutuksilta, jotka
-hän liiankin helposti sai vanhalta G.M:ltä. Kuka sen tietää. Nurja
-kohtaloni olisi kenties saanut voiton kaikista ponnistuksistani; mutta
-minä en olisi voinut syyttää muita kuin tätä kohtaloani ja vihamiesteni
-julmuutta onnettomuudestani.
-
-Poistuttuaan vankilasta isäni meni suoraa päätä herra G.M:n luo. Hän
-tapasi hänet poikansa seurassa, jonka henkivartija rehellisesti oli
-päästänyt vapaaksi. En koskaan ole saanut tietää heidän keskustelunsa
-yksityiskohtia, mutta liiankin helposti saatoin kuvitella mitä laatua
-se oli, päättäen sen kauheista seurauksista. He menivät yhdessä,
-tarkoitan molemmat isät, poliisipäällikön luo, jolta pyysivät kahta
-suosionosoitusta. Toinen oli se, että minut heti vapautettaisiin
-Châtelet-vankilasta, ja toinen, että Manon loppuiäkseen teljettäisiin
-vankilaan tai lähetettäisiin Amerikkaan. Juuri tähän aikaan alettiin
-laivoilla lähettää paljon irtainta väkeä Mississippi-joelle.
-Poliisipäällikkö antoi heille kunniasanansa, että Manon oli lähetettävä
-matkalle ensi laivalla.
-
-Herra G.M. ja isäni tulivat heti yhdessä tuomaan minulle sanan
-vapautuksestani. Edellinen sanoi kohteliaan sanan siitä, mitä oli
-tapahtunut, onnitteli minua siitä, että minulla oli sellainen isä ja
-kehoitti minua senjälkeen hyväkseni käyttämään hänen neuvojaan ja
-esimerkkiään. Isäni käski minun pyytää häneltä anteeksi vääryyttä,
-jonka muka olin aikonut tehdä hänen perhettään kohtaan, ja kiittää
-häntä siitä, että oli myötävaikuttanut minun vapauttamiseeni.
-
-Poistuimme kaikki kolme mainitsematta ainoata sanaa
-rakastajattarestani. En rohjennut puhua hänestä edes vanginvartijoille
-heidän läsnäollessaan. Oi, minun poloiset suositukseni olisivat
-kuitenkin olleet aivan turhat! Julma määräys oli saapunut samaan aikaan
-kuin se, joka päästi minut vapauteen. Tuo onneton nainen vietiin tuntia
-myöhemmin sairaala-vankilaan, siellä yhtyäkseen muutamiin kurjiin
-olentoihin, jotka olivat tuomitut samaan kohtaloon.
-
-Isäni oli pakoittanut minut seuraamaan häntä asuntoonsa, joten kello
-oli lähes kuusi illalla, kun minä sain tilaisuuden salaa hiipiä pois
-palatakseni vankilaani. Tarkoitukseni oli ainoastaan hankkia Manonille
-muutamia virvokkeita ja sulkea hänet ovenvartijan erityiseen hoitoon,
-sillä en toivonut, että minun sallittaisiin tavata häntä. En myöskään
-vielä ollut ehtinyt ajatella keinoja hänen vapauttamisekseen.
-
-Pyysin saada puhua ovenvartijan kanssa. Anteliaisuuteni ja hiljainen
-käytöstapani olivat niin miellyttäneet häntä, että hän ei ollut
-vastahakoinen minua auttamaan ja että hän puhui Manonin kohtalosta kuin
-onnettomuudesta ainakin, joka häntä pahoitti, se kun saattoi tuottaa
-minulle surua. En ollenkaan käsittänyt tätä puhetta. Keskustelimme
-hetken ymmärtämättä toisiamme. Lopulta hän älysi, että minä tarvitsin
-selitystä, ja antoi sen minulle sellaisena, kuin kauhusta vapisten jo
-olen sen teille kertonut ja jonka nyt toistan uutta kauhua tuntien.
-
-Halvaus ei koskaan ole vaikuttanut äkillisemmin ja hirvittävämmin.
-Kaaduin maahan sydämen sykkiessä niin rajusti, että sinä hetkenä,
-jolloin menetin tajuni, luulin ainaiseksi vapautuvani elämästä. Tämä
-luulo pysyi vielä osaksi jälleen palatessani tajuihini. Käänsin
-katseeni ympäri huonetta ja itseeni saadakseni varmuutta siitä,
-kuuluinko vielä elävien ihmisten onnettomaan luokkaan. Varmaa
-on, että jos olisin seurannut ainoastaan luonnon vaistoa, joka
-pyrkii vapautumaan mielipahasta, ei mikään olisi minusta tuntunut
-suloisemmalta kuin kuolema tuona epätoivon ja sekasorron hetkenä. Ei
-edes uskonto voinut uhata sietämättömämmällä kärsimyksellä toisessa
-elämässä kuin ne kamalat tuskat, jotka minua ahdistivat. Kuitenkin sain
-pian, kuin rakkauden toimeenpaneman ihmeen kautta, tarpeeksi voimia
-kiittääkseni taivasta siitä, että se palautti minulle tajunnan ja
-järkeni. Kuolemani olisi hyödyttänyt ainoastaan minua. Manon tarvitsi
-hengissä-oloani vapautuakseen, tarvitsi minua tuekseen ja tullakseen
-kostetuksi. Vannoin itseäni säälimättä ryhtyväni näihin tehtäviin.
-
-Vankilan ovenvartija tarjosi minulle kaikkea sitä apua, jota olisin
-voinut odottaa vaan parhaalta ystävältäni. Vastaanotin hänen
-palveluksensa mitä syvimmällä kiitollisuudella.
-
--- Oi, te olette siis heltynyt minun tuskistani! -- minä huudahdin. --
-Kaikki ihmiset hylkäävät minut. Isänikin on epäilemättä yksi julmimpia
-vainoojiani. Ei kukaan minua sääli. Te yksin täällä sydämettömyyden ja
-raakuuden pesäpaikassa osoitatte myötätuntoisuutta kurjinta kuolevaista
-kohtaan.
-
-Hän neuvoi minulle, etten näyttäytyisi kadulla, ennenkuin olin hiukan
-tointunut mielenliikutuksestani.
-
--- Älkää huolehtiko minusta -- sanoin poistuessani; -- tulen näkemään
-teidät jälleen pikemmin kuin luulettekaan. Valmistakaa minulle kaikkein
-pimein koppinne, koetan tehdä itseni sen ansainneeksi.
-
-Oikeastaan ei ensi tuumani ollut sen vähempää kuin että tahdoin surmata
-molemmat G.M:t ja poliisipäällikön ja sitten ase kädessä hyökätä
-sairaala-vankilaan, mukanani niin paljo väkeä kuin saatoin värvätä
-yritykseeni. Tuskin olisin säästänyt isäänikään kostonhankkeissani,
-jotka minusta tuntuivat niin oikeutetuilta, sillä vankilan ovenvartija
-ei ollut minulta salannut, että hän ja G.M. olivat perikatoni
-aikaansaajat.
-
-Mutta astuttuani muutaman askeleen kadulla, ja kun raitis ilma oli
-hieman jäähdyttänyt vertani ja ruumiini nesteitä, raivoni väistyi
-vähitellen järkevämpien tunteiden tieltä. Vihollistemme kuolema olisi
-varsin vähän hyödyttänyt Manonia, ja se olisi epäilemättä riistänyt
-minulta kaiken mahdollisuuden auttaa häntä. Sitäpaitsi, turvautuisinko
-halpamaiseen murhatekoon? Mutta mikä toinen tie voisikaan avautua
-kostolleni? Kokosin kaikki voimani ja kaikki henkiset kykyni ensin
-pannakseni toimeen Manonin vapauttamisen, siirtäen kaiken muun
-tuonnemmaksi, kunnes tämä tärkeä yritys olisi onnistunut.
-
-Minulla oli enää varsin vähän rahaa jälellä. Se oli kuitenkin
-välttämätön pohja, jolta oli alettava. En tuntenut useampia kuin kolme
-henkilöä, joilta voin saada rahaa, nimittäin herra de T:n, isäni
-ja Tibergen. Oli jotenkin epätodennäköistä saada mitään kahdelta
-viimemainitulta, ja häpesin vaivata ensimainittua pyynnölläni.
-Mutta kun ihminen on epätoivon partaalla, ei hän voi noudattaa
-hienotunteisuuden vaatimuksia. Menin viipymättä Saint-Sulpicen
-pappisseminaariin, välittämättä siitä, tunnettiinko minut siellä.
-Pyysin saada puhutella Tibergeä. Hänen ensi sanansa osoittivat,
-ettei hän vielä tuntenut viime seikkailujani. Tämä huomio sai minut
-muuttamaan aikeeni vedota hänen myötätuntoonsa. Puhuin hänelle yleensä
-siitä ilosta, jonka minulle oli tuottanut isäni jälleennäkeminen,
-ja pyysin häneltä sitten lainaksi vähän rahaa, vetäen verukkeeksi,
-että ennen lähtöäni Parisista tahdoin maksaa pois muutamat velat,
-joita en halunnut mainita. Hän ojensi minulle heti kukkaronsa. Minä
-otin siinä olevista kuudestasadasta frangista viisisataa. Tarjouduin
-antamaan hänelle velkakirjan, mutta hän oli liian jalomielinen sitä
-vastaanottaakseen.
-
-Sieltä suuntasin kulkuni herra de T:n luo. Hänen edessään en ollenkaan
-teeskennellyt. Kuvasin hänelle onnettomuuteni ja kärsimykseni. Hän
-tunsi niistä jo pienimmätkin yksityiskohdat siitä, että tarkoin
-oli seurannut nuoremman G.M:n seikkailua. Hän kuunteli minua siitä
-huolimatta ja surkutteli minua syvästi. Kun kysyin häneltä neuvoa
-Manonin vapauttamisen keinoihin nähden, hän vastasi surullisena
-näkevänsä tässä suhteessa niin vähän valoa, että hänen täytyi luopua
-kaikesta toivosta, ellei taivas osoittaisi vallan erityistä suosiotaan.
-Hän mainitsi lisäksi varta vasten menneensä sairaala-vankilaan,
-senjälkeen kuin Manon oli sinne suljettu, mutta ettei hän edes ollut
-saanut lupaa tavata häntä, että poliisipäällikön määräykset olivat mitä
-ankarimmat ja että päälle päätteeksi sen onnettoman naisjoukon, johon
-Manon oli liitettävä, oli määrä lähteä matkaan parin päivän kuluttua.
-Olin niin hämmästynyt hänen kertomastaan, että hän olisi voinut puhua
-koko tunnin, minun häntä keskeyttämättä. Hän mainitsi edelleen, ettei
-ollut tullut tervehtimään minua vankilaan, ollakseen vapaampi auttamaan
-minua, kun ei tiedettäisi hänen olevan tuttaviani. Niiden tuntien
-aikana, jotka olivat kuluneet minun poistuttuani vankilasta, hän oli
-ollut huolissaan siitä, ettei tietänyt olinpaikkaani, ja oli halunnut
-mitä pikimmin tavata minut, antaakseen minulle sen ainoan neuvon, jonka
-avulla saatoin toivoa muutosta Manonin kohtalossa. Mutta tämä neuvo
-oli vaarallinen, ja hän pyysi minua ainaisesti pitämään salassa hänen
-osallisuutensa siihen. Tämä neuvo oli seuraava: minun tuli valita
-muutamia reippaita miehiä, jotka rohkenivat hyökätä Manonin vartijoiden
-kimppuun, kun nämä olisivat hänen seurassaan poistuneet ulkopuolelle
-Parisia. Hän ei odottanut kunnes aloin puhua varattomuudestani, vaan
-sanoi, ojentaen minulle kukkaron:
-
--- Kas tässä sata pistolia, jotka kenties voitte käyttää tarpeisiinne.
-Maksatte ne minulle takaisin joskus, kun raha-asianne taas ovat hyvällä
-kannalla.
-
-Hän mainitsi vielä, että olisi tarjonnut avukseni miekkansa ja
-käsivartensa, jollei huoli maineestaan olisi estänyt häntä itseänsä
-ryhtymästä vapauttamaan rakastajatartani.
-
-Tämä erinomainen jalomielisyys sai minut heltymään kyyneliin asti.
-Ilmaistessani kiitollisuuttani koetin tehdä sen niin vilkkaasti
-kuin masennukseni suinkin salli. Kysyin häneltä, eikö ollut mitään
-toivottavissa vetoamisesta poliisipäällikköön. Hän sanoi ajatelleensa
-sitä, mutta arveli tätä keinoa tehottomaksi, kun ei senlaatuista
-armahdusta voinut anoa ilman erityistä syytä, eikä hän saattanut
-keksiä minkä syyn voisi tuoda esiin saadakseen välittäjäkseen jonkun
-arvokkaan ja vaikutusvaltaisen henkilön. Jos jotain tältä taholta oli
-toivottavissa, ei se voisi käydä päinsä muuten kuin muuttamalla G.M:n
-ja isäni mielipiteet ja pyytämällä heitä anomaan poliisipäälliköltä
-tuomion peruuttamista. Hän tarjoutui tekemään kaiken voitavansa
-voittaakseen puolellemme nuoren G.M:n, vaikka pelkäsi tämän hieman
-kylmenneen hänelle epäilyksien johdosta, jotka olivat heränneet hänessä
-meidän seikkailumme yhteydessä. Minua hän kehoitti yrittämään kaikkea
-taivuttaakseni isäni mielen.
-
-Tämä ei suinkaan ollut mikään helppo tehtävä minulle, ei ainoastaan
-hänen vastustuksensa vuoksi, joka minun luonnollisesti oli voittaminen,
-vaan toisestakin syystä, joka suorastaan pani minut pelkäämään hänen
-kohtaamistaan. Olinhan vastoin hänen kieltoansa hiipinyt pois hänen
-asunnostaan, ja olin lujasti päättänyt olla sinne palaamatta senjälkeen
-kuin Manonin surullinen kohtalo oli tullut tietooni. Pelkäsin syystä,
-että hän väkisin pidättäisi minut ja samoin veisi minut mukaansa
-maaseudulle. Olihan vanhempi veljeni kerran noudattanut samaa
-menettelyä. Tosin nyt olin vanhempi, mutta mitä merkitsi ikä väkivallan
-edessä. Keksin kuitenkin keinon, joka turvasi minut vaaralta. Päätin
-nimittäin kutsua hänet julkiseen paikkaan ja käyttää kirjeessäni
-toista nimeä. Tämän tuuman toteutin heti. Herra de T. meni G.M:n luo
-ja minä Luxembourg-puutarhaan, mistä lähetin isälleni sanan, että
-eräs aatelismies nöyrimmästi pyysi häntä tulemaan sinne. Pelkäsin,
-että hän voisi jäädä tulematta, kun yö jo lähestyi. Hän ilmestyi
-kuitenkin hetken kuluttua palvelijan seurassa. Pyysin häntä poikkeamaan
-puistokujaan, missä saatoimme puhella häiriintymättä. Astuimme ainakin
-sata askelta puhumatta sanaakaan. Hän kuvitteli epäilemättä, ettei näin
-moniin valmistuksiin ollut ryhdytty ilman tärkeää tarkoitusta. Hän
-odotti, mitä minulla oli sanottavaa, ja minä puolestani mietin, mitä
-sanoisin.
-
-Viimein avasin suuni ja sanoin vapisevalla äänellä:
-
--- Te olette hyvä isä. Olette osoittanut minulle ylenmäärin hyvyyttä
-ja olette antanut minulle anteeksi lukemattomat hairahdukseni. Taivas
-onkin todistajani, että teitä kohtaan tunnen mitä kunnioittavimpia ja
-hellimpiä lapsentunteita. Mutta minusta tuntuu, kuin ankaruutenne...
-
--- No, anna kuulua! Minun ankaruuteni...? -- keskeytti isäni, joka,
-kärsimätön kun oli, katsoi minun puhuvan liian hitaasti.
-
--- Oi, isäni, minusta tuntuu, kuin ankaruutenne olisi mennyt liian
-pitkälle siinä kohtelussa, jonka olette antanut tulla onnettoman
-Manonin osaksi. Te olette tässä kohdin noudattanut herra G.M:n mieltä.
-Tämä mies on vihassaan kuvaillut häntä teille mitä synkimmin värein.
-Te olette saanut tästä naisesta mitä kauheimman käsityksen. Hän on
-kuitenkin mitä suloisin ja rakastettavin olento maailmassa. Oi, jospa
-Kaitselmus olisi suvainnut herättää teissä halun nähdä hänet vaan
-hetken! Yhtä varma kuin olen hänen suloudestaan, yhtä varma olen
-siitä, että hän teitäkin olisi miellyttänyt. Te olisitte ruvennut
-häntä puolustamaan, olisitte inhonnut G.M:n katalia juonia, olisitte
-ruvennut säälimään häntä ja minua. Oi, siitä olen varma! Sydämenne ei
-ole tunnoton, te olisitte varmasti heltynyt...
-
-Hän keskeytti minut vielä, huomatessaan, että puhuin liian innokkaasti
-voidakseni pian lopettaa. Hän tahtoi tietää, mihin pyrin niin
-intohimoisella puheella.
-
--- Rukoilemaan teiltä henkeäni -- vastasin -- jota en voi sietää
-hetkeäkään senjälkeen kuin Manon on lähtenyt Amerikkaan.
-
--- Ei, ei -- hän vastasi ankarasti. -- Näen kernaammin, että menetät
-elämäsi kuin että olet ilman järkevyyttä ja kunniaa.
-
--- Älkäämme siis enää jatkako -- minä huudahdin pysäyttäen hänet
-käsivarresta. -- Riistäkää siis minulta tämä vihattu ja sietämätön
-elämä. Sillä siinä epätoivossa, johon minut syöksette, on kuolema oleva
-minulle armolahja: se on oleva arvokas lahja isän kädestä lähteneenä.
-
--- Enhän antaisi sinulle muuta kuin minkä ansaitset -- hän vastasi. --
-Tunnen useita isiä, jotka eivät olisi odottaneet näin kauan, ennenkuin
-olisivat ruvenneet itse pyöveliksesi. Mutta minun ylenmääräinen
-hyväsydämisyyteni on syössyt sinut turmioon.
-
-Heittäydyin maahan hänen eteensä ja huudahdin syleillen hänen polviaan:
-
--- Oi, jos teillä vielä on sitä jäljellä, niin älkää paaduttako
-itseänne kyyneleilleni. Ajatelkaa, että olen poikanne. Oi! Muistelkaa
-äitiäni. Te rakastitte häntä niin hellästi. Olisitteko sallinut, että
-hänet olisi riistetty sylistänne? Olisitte puolustanut häntä kuoloon
-asti. Eikö toisilla ihmisillä voi olla samanlainen sydän kuin teillä?
-Saattaako olla taipumattoman ankara, kerran koettuaan, mitä hellyys ja
-suru tietää?
-
--- Älä enää puhu äidistäsi -- hän huomautti ärtyneellä äänellä; tuo
-muisto kiihoittaa katkeruuttani. Sinun irstailusi saattaisivat hänet
-kuolemaan surusta, jos hän vielä eläisi ja näkisi ne. Lopettakaamme
-tämä keskustelu, se kiusaa minua eikä kuitenkaan saa minua muuttamaan
-päätöstäni. Palaan asuntooni. Käsken sinun seurata minua sinne.
-
-Se kuiva ja kova äänenpaino, jolla hän julisti tämän käskyn, pani minut
-liiankin selvästi käsittämään, että hänen sydämensä oli järkähtämätön.
-Poistuin hänestä matkan päähän, peläten että hänen mieleensä voisi
-juolahtaa omin käsin vangita minut.
-
--- Älkää lisätkö epätoivoani -- sanoin hänelle -- pakoittamalla minut
-tottelemattomuuteen. Minun on mahdoton seurata teitä. Yhtä mahdotonta
-on minun elää sen kovasydämisen kohtelun jälkeen, jota minulle olette
-osoittanut. Sanon siis teille ijäksi hyvästi. Kuolemani, josta pian
-kuulette puhuttavan -- näin lisäsin surullisesti -- on ehkä jälleen
-herättävä teissä isäntunteita minua kohtaan.
-
-Kääntyessäni poistuakseni hänen luotaan, hän huusi vihan vimmassa:
-
--- Kieltäydytkö siis seuraamasta minua? Mene, syöksy turmiotasi kohti!
-Hyvästi, sinä kiittämätön ja kapinallinen poika!
-
--- Hyvästi raaka ja luonnoton isä -- minä huudahdin ollen suunniltani.
-
-Riensin heti pois Luxembourg-puutarhasta ja astuin katuja pitkin
-kuin raivon riivaama mies, suunnaten kulkuni herra de T:n asunnolle.
-Matkalla kohotin käteni ja katseeni, avuksi huutaen taivaisia voimia.
-
--- Oi armias taivas -- huudahdin -- oletkohan sinä yhtä taipumaton kuin
-ihmiset? En enää voi odottaa apua muilta kuin sinulta.
-
-Herra de T. ei vielä ollut palannut kotia; mutta hän saapui,
-odotettuani häntä muutaman hetken. Hänen välitystoimensa ei ollut
-onnistunut sen paremmin kuin minunkaan. Hän kertoi sen minulle
-masentuneen näköisenä. Nuori G.M., vaikka ei ollutkaan yhtä suuttunut
-Manoniin ja minuun kuin isänsä, ei ollut suostunut puhumaan meidän
-puolestamme. Hän oli kieltäytynyt siitä, peläten tuota kostonhimoista
-vanhusta, joka jo oli ankarasti kiivastunut hänelle, soimaten hänen
-yrityksiään hakea suhteita Manoniin.
-
-Minulla ei siis ollut jäljellä muuta kuin väkivalta, sellaisena kuin
-herra de T. oli sitä minulle suunnitellut. Siihen nyt supistin kaikki
-toiveeni.
-
--- Ne ovat tosin hyvin epävarmat -- sanoin hänelle, mutta varmin ja
-lohdullisin toiveeni on että ainakin siinä yrityksessä itse suistun
-surman kitaan.
-
-Läksin hänen luotaan, pyydettyäni häntä seuraamaan toimiani hyvillä
-toivotuksillaan, enkä enää ajatellut muuta kuin liittää itseeni
-tovereja, joihin olisin voinut siirtää kipinän rohkeuttani ja
-päättäväisyyttäni.
-
-Ensimäinen, joka johtui mieleeni, oli tuo sama henkivartija, jota
-olin käyttänyt G.M:n vangitsemiseen. Päätin lisäksi mennä yöksi hänen
-huoneeseensa, kun minulla iltapäivän kuluessa ei ollut tarpeeksi
-joutoaikaa ajatellakseni yömajan hankkimista. Tapasin tuon miehen
-yksin. Hän tuli iloiseksi huomatessaan, että olin päässyt vapaaksi
-Châtelet-vankilasta. Ystävällisesti hän tarjosi minulle apuansa.
-Selitin hänelle, minkälaista avustusta hän saattoi minulle antaa.
-Hänellä oli tarpeeksi älyä huomatakseen yritykseen liittyviä
-vaikeuksia, mutta hän osoittautui kuitenkin kyllin jalomieliseksi
-koettaakseen voittaa ne.
-
-Osan yöstä käytimme harkiten tuumiani. Hän puhui kolmesta
-kaartilaisesta, joita oli käyttänyt apunaan viime tilaisuudessa
-ja kehui heidän koeteltua taistelukelpoisuuttaan. Herra de T. oli
-tarkalleen maininnut niiden vartijoiden lukumäärän, joiden tuli olla
-Manonin saattona -- heitä ei ollut useampia kuin kuusi. Viisi rohkeata
-ja päättäväistä miestä riitti säikyttämään noita raukkoja, jotka
-pelkureina eivät rupeisi puolustautumaan kunniallisesti, jos voisivat
-välttää taistelun vaarat.
-
-Kun minulta ei puuttunut rahoja, henkivartija neuvoi minua olemaan
-kitsastelematta, jos halusin olla varma kahakan onnistumisesta.
-
--- Tarvitsemme hevosia -- hän sanoi -- sekä pistooleja, ja lisäksi
-tulee jokaisella olla karbiini-pyssynsä. Minä otan toimekseni huomenna
-suorittaa nämä valmistukset. Soturimme tarvitsevat sitäpaitsi kolme
-siviilipukua, he kun eivät rohkene esiintyä tällaisessa hankkeessa
-rykmentin univormussa.
-
-Annoin hänelle käteen sen sadan pistolin suuruisen summan, jonka olin
-saanut herra de T:ltä, ja ne kuluivat seuraavana päivänä viimeistä
-ropoa myöten. Nuo kolme soturia marssivat ohitseni. Minä innostutin
-heitä suurilla lupauksilla, ja karkoittaakseni heistä kaiken epäilyksen
-annoin heille jokaiselle etukäteen kymmenen pistolia.
-
-Kun toiminnan päivä oli valjennut, lähetin varhain aamulla yhden
-heistä sairaala-vankilaan omin silmin näkemään vartijoiden lähdön
-saaliineen. Vaikka olin ryhtynyt tähän toimenpiteeseen yksinomaan
-liiallisesta levottomuudesta ja varovaisuudesta, se näyttäytyi
-vallan välttämättömäksi. Olin saanut vääriä tietoja heidän matkansa
-suunnasta; olin nimittäin varma siitä, että tuo surkuteltava joukko
-oli astuva laivaan la Rochellessa, ja olisin siis turhaan odottanut
-sitä Orléansiin johtavalla tiellä. Mutta kaartilaisen ilmoituksesta
-sain tietää, että joukko oli kulkeva Normandian tietä, ja sen oli määrä
-matkustaa Amerikkaan Havre-de-Grâcesta.
-
-Läksimme heti Saint-Honoré-portille, kulkien viisaasti kyllä eri
-katuja. Esikaupungin rajalla liityimme yhteen. Hevosemme olivat
-pirteät, ja ennen pitkää huomasimme nuo kuusi vartijaa ja ne kahdet
-kurjat ajoneuvot, jotka te näitte pari vuotta sitten Passyssa. Tämä
-näky oli vähällä riistää minulta voimani ja tajuntani.
-
--- Oi kohtalo -- huudahdin -- oi julma kohtalo! Suo minulle tässä
-ainakin voitto tai kuolema.
-
-Neuvoittelimme hetken, millä tavoin meidän oli toimeenpantava
-hyökkäyksemme. Vartijasoturit eivät olleet neljääsataa askelta
-kauempana edessämme, ja me saatoimme tukkia heiltä tien oikaisemalla
-pienen pellon poikki, jota valtatie kiersi. Henkivartija neuvoi
-poikkeamaan tälle peltotielle ja yllättämään heidät, äkkiarvaamatta
-hyökkäämällä heidän kimppuunsa. Minä hyväksyin tämän tuuman ja
-kannustin ensimäisenä hevostani. Mutta kohtalo oli armotta hylännyt
-rukoukseni.
-
-Kun vartijasoturit näkivät viiden ratsumiehen rientävän heitä vastaan,
-käsittivät he heti, että tässä oli kyseessä hyökkäys. He asettuivat
-puolustusasentoon ja pitivät pistimensä ja pyssynsä päättäväisesti
-valmiina.
-
-Tämä näky, joka vaan enemmän innosti henkivartijaa ja minua, riisti
-äkkiä rohkeuden meidän kolmelta raukkamaiselta toveriltamme. He
-pysähtyivät kuin yhteisestä sopimuksesta, ja vaihdettuaan keskenään
-muutamia sanoja, joita en voinut kuulla, he käänsivät hevosensa ja
-karauttivat täyttä laukkaa takaisin Parisiin.
-
--- Hyvä Jumala -- sanoi henkivartija, joka näytti yhtä kiihoittuneelta
-kuin minä tämän häpeällisen petoksen johdosta -- mitä nyt teemme?
-Meitähän on ainoastaan kaksi.
-
-Minä olin sanaton raivosta ja hämmästyksestä. Pysähdyin ja epäröin,
-lähteäkö ensi työkseni kostamaan noille kurjille, ajamalla heitä
-takaa ja rankaisemalla heitä siitä, että hylkäsivät minut. Milloin
-seurasin katseillani heidän pakoansa, milloin taas pidin silmällä
-toisella puolen olevia vartijasotureita. Jos olisin voinut jakautua
-kahtia, olisin yhtä haavaa hyökännyt näiden molempien raivoni esineiden
-kimppuun. Loin tuijottavat katseeni vuoroin molemmille tahoille.
-
-Henkivartija, joka silmieni harhailevasta ilmeestä päätti, että
-epäröin, pyysi minua kuuntelemaan neuvoaan.
-
--- Kun meitä on ainoastaan kaksi -- hän huomautti -- olisi mieletöntä
-ahdistaa kuutta yhtä hyvin asestettua miestä kuin me, he kun lisäksi
-näyttävät uljaasti odottavan meitä. Meidän täytyy palata Parisiin ja
-koettaa valita paremmin apurimme. Vartijasoturit eivät voi tehdä pitkiä
-päivämatkoja noilla kaksilla raskailla rattailla. Huomenna saavutamme
-heidät aivan helposti.
-
-Tuumin hiukan tätä suunnitelmaa. Mutta kun joka taholla kohtasin
-sellaista, mikä herätti minussa epätoivoa, tein todella epätoivoisen
-päätöksen. Kiitin seuralaistani hänen avustaan, luovuin hätyyttämästä
-vartijasotureita ja päätin nöyränä mennä rukoilemaan heitä ottamaan
-minut joukkoonsa, voidakseni saattaa Manonia Havre-de-Grâceen ja sieltä
-kulkea laivalla hänen kanssaan toiselle puolelle merta.
-
--- Koko maailma minua vainoaa tai pettää -- sanoin henkivartijalle, en
-enää voi luottaa kehenkään ihmiseen. En enää odota mitään kohtalolta
-enkä ihmisten avulta. Vastoinkäymiseni on kohonnut huippuunsa, minulla
-ei enää ole muu neuvona kuin alistua siihen. Ummistan siis silmäni
-kaikelle toivolle. Palkitkoon taivas teidän jalomielisyytenne! Hyvästi.
-Tulen auttamaan nurjaa kohtaloani toimeenpanemaan tuhoni, itse syöksyen
-tahallisesti sitä kohti.
-
-Turhaan hän kehoitti minua palaamaan Parisiin. Pyysin, että hän antaisi
-minun toteuttaa päätökseni ja jättäisi minut viipymättä, jotta eivät
-vartijasoturit yhä edelleen luulisi, että tarkoituksemme oli hyökätä
-heidän kimppuunsa.
-
-Minä ratsastin heitä kohti yksin hitaasti, ja kasvoni olivat
-niin masentuneen näköiset, etteivät he kaiketi voineet huomata
-mitään uhkaavaa lähenemisessäni. He pysyivät siitä huolimatta
-puolustusasennossa.
-
--- Rauhoittukaa, hyvät herrat -- sanoin heille saavuttuani heidän
-luokseen, en suinkaan aio taistella kanssanne. Tulen pyytämään teiltä
-armoa.
-
-Kehoitin heitä täydellä luottamuksella jatkamaan matkaansa ja ilmoitin
-heille matkalla, mitä toivoin heidän hyväntahtoisuudeltaan.
-
-He neuvoittelivat keskenään, miten heidän oli suhtauduttava tähän
-ehdoitukseen. Soturiparven johtaja puhkesi puhumaan toisten puolesta.
-Hän vastasi, että heidän saamansa määräykset vartioida vankejaan olivat
-mitä ankarimmat; että minä kuitenkin tein heihin niin miellyttävän
-vaikutuksen, että hän ja toverinsa minun tähteni tahtoivat hieman
-tinkiä virkainnostaan. Mutta minun tuli ymmärtää, että tämä minulle
-maksoi jonkun verran. Minulla oli jäljellä noin viisitoista pistolia ja
-sanoin heille peittelemättä, kuinka suuren rahasumman kukkaroni sisälsi.
-
--- No hyvä -- sanoi vartijasoturi -- tahdomme kohdella rahojanne
-jalomielisesti. Teidän ei tarvitse maksaa enempää kuin écun tunnilta
-voidaksenne seurustella sen tytön kanssa, joka näistä teitä enimmin
-miellyttää. Sehän on tavallinen hinta Parisissa.
-
-En ollut maininnut heille erityisesti Manonia, minä kun en tahtonut,
-että he saisivat tietää intohimoisen kiintymykseni. He luulivat
-aluksi, että tämä vaan oli nuoren miehen päähänpisto, että hain hiukan
-ajanvietettä näiden naisolentojen seurassa. Mutta niin pian kuin
-luulivat huomaavansa, että olin rakastunut, he lisäsivät veroitustani
-siinä määrin, että kukkaroni oli tyhjä lähtiessämme Mantes'ista, missä
-olimme olleet yötä, ennenkuin saavuimme Passy'hin.
-
-Tarvitseeko minun mainita kuinka surullisista asioista keskustelimme
-Manonin kanssa tällä matkalla tai mitä tunsin sielussani, kun näin
-hänet saatuani vartijasotureilta luvan lähestyä hänen ajoneuvojaan? Oi,
-sanat eivät koskaan voi ilmaista muuta kuin puolet sydämen tunteista.
-Mutta kuvitelkaa poloista rakastajatartani vyötäisiltään kahlehdittuna
-istumassa olkitukuilla, pää väsyneesti nojaten rattaiden laitaan,
-kasvot kalpeina ja kyynelvirtojen kostuttamina, jotka valuivat hänen
-luomiensa alta, vaikka hän koko ajan piti silmänsä suljettuina! Hän
-ei edes uteliaisuudesta ollut avannut niitä kuullessaan vartijoiden
-levottomuuden, kun nämä odottivat hyökkäystä. Hänen liinavaatteensa
-olivat likaiset ja epäjärjestyksessä, hänen hienot kätensä alttiina
-ankaran sään vaikutukselle. Sanalla sanoen nuo kasvot, jotka kykenivät
-viekoittelemaan jumaloivaan ihailuun koko maailmaa, näyttivät minusta
-olevan sanomattoman laiminlyödyt ja masentuneet.
-
-Katselin häntä hetken, ratsastaessani rattaiden vieressä. Olin niin
-suunniltani, että monasti olin vähällä vaarallisesti pudota hevosen
-selästä. Huokaukseni ja usein toistuvat huudahdukseni vetivät hänen
-katseensa puoleeni. Hän tunsi minut, ja huomasin, että hän ollen ensi
-mielenliikutuksen vallassa yritti syöksyä alas rattailta tullakseen
-luokseni; mutta kahleidensa pidättämänä hän vaipui takaisin entiseen
-asentoonsa.
-
-Pyysin vartijasotureita hetkeksi säälistä pysähtymään. He suostuivat
-siihen ahneudesta. Astuin alas hevoseni selästä ja istuuduin Manonin
-viereen. Hän oli niin väsynyt ja voimaton, ettei pitkään aikaan
-voinut puhua eikä liikuttaa käsiään. Sillä aikaa minä kastelin niitä
-kyynelilläni, ja kun en minäkään saanut sanaa suustani, meidän
-molempien tila oli surkein, mitä saattoi kuvitella. Yhtä surullisia
-olivat puheemme, kun taas olimme saaneet kielen valtaamme. Manon puhui
-vaan vähän; tuntui siltä kuin häpeä ja suru olisivat turmelleet hänen
-puhe-elimensä -- ääni kaikui heikolta ja vapisevalta.
-
-Hän kiitti minua siitä, etten ollut häntä unhoittanut ja siitä
-tyydytyksestä, jonka hänelle soin -- kuten hän huoaten virkkoi --
-että ainakin vielä kerran sai nähdä minut ja sanoa minulle viimeiset
-hyvästit. Mutta kun olin vakuuttanut hänelle, ettei mikään kyennyt
-eroittamaan minua hänestä ja että olin valmis seuraamaan häntä maailman
-ääriin, häntä hoitaakseni, häntä palvellakseni, häntä rakastaakseni
-ja eroittamattomasti liittääkseni kurjan kohtaloni hänen kohtaloonsa,
-silloin tämä onneton nainen antautui niin hellään ja surumieliseen
-tunteenpurkaukseen, että pelkäsin hänen menehtyvän noin rajuun
-mielenliikutukseen. Kaikki mikä liikkui hänen sielussaan, näytti
-kokoontuvan hänen silmiinsä. Hän tuijotti niillä minuun. Joskus hän
-avasi suunsa, jaksamatta lausua loppuun sanoja, jotka oli alkanut,
-Muutaman sanan hän kuitenkin sai sanotuksi. Nämä sisälsivät ihailua
-minun rakkauteni johdosta, helliä valituksia sen ylenmääräisyydestä,
-epäilyksiä siitä, että hän oli voinut minussa herättää niin täydellisen
-tunteen, kehoituksia minulle luopumaan aikeestani seurata häntä ja sen
-sijaan etsimään muualta minun arvoistani onnea, jota ei sanonut minun
-voivan toivoa häneltä.
-
-Huolimatta mitä julmimmasta kohtalosta löysin onneni hänen katseistaan
-ja siitä varmuudesta, että hän tunsi hellyyttä minua kohtaan. Olin
-todella menettänyt kaiken, mitä muut ihmiset pitävät arvossa; mutta
-olin Manonin sydämen omistaja, ja sehän oli ainoa aarre, jota minä
-pidin arvokkaana. Europpa tai Amerikka -- minulle oli yhdentekevää
-kummassa maanosassa elin, kunhan vaan olin varma siitä, että siellä
-olin onnellinen eläessäni yhdessä lemmittyni kanssa! Onhan koko
-maanpiiri kahden uskollisen rakastavan kotimaa. Ovathan he toisilleen
-isä, äiti, vanhemmat, ystävät, rikkaus ja onni.
-
-Ainoa, mikä tuotti minulle levottomuutta, oli se ajatus, että Manon
-tulisi kärsimään puutetta. Kuvittelin jo asuvani hänen kanssaan
-viljelemättömässä seudussa, jonka asutuksena oli villikansaa.
-
--- Olen varma siitä, ettei heidän parissaan voi olla niin julmia miehiä
-kuin G.M. ja hänen isänsä. He antavat meidän ainakin elää rauhassa.
-Jos kertomukset heistä ovat tosia, he seuraavat luonnonlakeja. He
-eivät tunne tuota ahneudenraivoa, joka riivaa G.M:ää, eivätkä sitä
-eriskummaista kunniankäsitystä, joka on saattanut isäni vihollisekseni;
-he eivät tule häiritsemään kahta rakastavaa, joiden näkevät elävän
-yhtä yksinkertaisesti kuin he itse. -- Tässä suhteessa olin siis
-levollinen, Mutta en muodostanut itselleni mitään haaveellista
-käsitystä jokapäiväisen elämän tarpeista. Olin liian usein kokenut,
-että on sietämättömiä puutteita varsinkin herkälle nuorelle naiselle,
-joka on tottunut mukavaan ja ylelliseen elämään. Olin epätoivoissani
-siitä, että turhaan olin kuluttanut rahani ja että vartijasoturien
-konnamaisuus oli vähällä riistää minulta sen vähän, mikä minulla
-vielä oli jäljellä. Oivalsin, että omistamalla pienen rahasumman
-olisin voinut turvata itseni kurjuudelta Amerikassa, missä raha on
-harvinaista, ja lisäksi perustaa jonkun yrityksen pysyvän toimeentulon
-turvaamiseksi.
-
-Nämä mietteet herättivät minussa ajatuksen kirjoittaa Tibergelle, joka
-aina oli ollut niin valmis tarjoamaan minulle apua ja ystävyyttä.
-Kirjoitin ensimäisestä kaupungista, johon poikkesimme. En maininnut
-hänelle muuta vaikutinta kuin sen pulan, johon aavistin joutuvani
-Havre-de-Grâcessa, minne tunnustin olevani matkalla saattamassa
-Manonia. Pyysin häneltä sata pistolia.
-
--- Lähetä ne minulle Havreen postinhoitajan välityksellä -- kirjoitin
-muun muassa. -- Käsitäthän, että tämä on viimeinen kerta, kun häiriten
-vetoan ystävyyteesi, ja etten voi, nyt kun onneton lemmittyni minulta
-riistetään ainaiseksi, antaa hänen lähteä matkaan ilman jotain
-lohduketta, joka lieventää hänen kohtaloansa ja minun kuolettavaa
-kaihoani.
-
-Vartijasoturit olivat tulleet niin julkean vaativaisiksi huomattuaan
-intohimoni rajuuden, että alinomaa lisäsivät vähimmänkin
-myöntyväisyytensä hintaa, ennen pitkää tyhjentäen kukkaroni
-täydellisesti. Rakkaus ei sitäpaitsi sallinut minun säästää rahojani.
-Unhoituin viipymään aamusta iltaan Manonin läheisyydessä, enkä enää
-mitannut aikaa tunneissa, vaan pitkien päivien muodossa. Kun kukkaroni
-viimein oli vallan tyhjä, olin alttiina kuuden raakalaisen oikuille,
-jotka kohtelivat minua sietämättömän töykeästi. Näitte sen omin silmin
-Passyssa. Teidän kohtaamisenne oli onnellinen levonhetki, jonka kohtalo
-minulle soi. Se seikka, että kärsimykseni minut nähdessänne teissä
-herätti myötätuntoisuutta oli ainoa, mikä saattoi suosittaa minua
-jalomieliselle sydämellenne. Teidän auliisti tarjoamanne apu auttoi
-minut saavuttamaan Havren, ja vartijasoturit pitivät lupauksensa
-uskollisemmin kuin mitä olin toivonut.
-
-Saavuimme Havreen. Menin kaikkein ensiksi postikonttoriin. Tiberge ei
-vielä ollut ehtinyt vastata. Otin tarkoin selvän siitä, minä päivänä
-saatoin odottaa hänen kirjettään. Se ei voinut saapua ennenkuin kahden
-päivän kuluttua, ja kurja kohtaloni oli säätänyt niin omituisesti, että
-laivamme oli määrä lähteä matkaan juuri sen päivän aamuna, jolloin
-odotin postin tuloa. En voi kuvailla teille epätoivoani.
-
--- Kuinka! -- huudahdin -- pitääkö minun onnettomuudessakin aina kokea
-vastoinkäymisen ylenmääräisyyttä.
-
-Manon vastasi:
-
--- Oi, ansaitseeko näin onneton elämä, että huolehdimme siitä?
-Kuolkaamme Havressa, rakas ritarini. Tehköön kuolema äkkiä lopun
-kurjuudestamme. Siirrämmekö sen mukaamme tuntemattomaan maahan, jossa
-meitä epäilemättä odottavat kauheat vastoinkäymiset, kun nämä näyttävät
-olleen määrätyt rangaistuksekseni? Kuolkaamme -- näin hän toisti -- tai
-syökse ainakin minut surman suuhun ja mene etsimään toista kohtaloa
-onnellisemman rakastajattaren sylissä.
-
--- Ei, ei -- sanoin hänelle, minun kadehdittava kohtaloni on olla
-onneton sinun rinnallasi.
-
-Hänen puheensa pani minut vapisemaan. Tajusin, että hän oli
-kärsimystensä murtama. Minä koetin näyttää rauhallisemmalta,
-karkoittaakseni hänestä kuoleman ja epätoivon ajatukset. Päätin yhä
-edelleenkin noudattaa samaa menettelyä; ja myöhemmin sain kokea, ettei
-mikään ole enemmän omansa luomaan rohkeutta naiseen, kuin sen miehen
-pelottomuus, jota hän rakastaa.
-
-Menetettyäni toivon saada raha-apua Tibergeltä, möin hevoseni. Siitä
-saamani rahat ynnä ne, jotka vielä olivat jäljellä teidän anteliaasta
-lahjastanne, tekivät vähäisen, seitsemäntoista pistolin suuruisen
-summan. Niistä käytin seitsemän ostaakseni muutamia tarve-esineitä
-Manonin mukavuudeksi, ja kätkin jäljelle jääneet kymmenen pistolia
-huolellisesti tulevan omaisuutemme pohjarahastoksi ja toimeentulon
-toiveillemme Amerikassa. Minulla ei ollut mitään vaikeutta päästä
-mukaan laivaan. Haettiin juuri nuoria miehiä, jotka olivat halukkaat
-vapaaehtoisesti liittymään siirtokuntaan. Matkan ja elatuksen sain
-ilmaiseksi. Postin oli määrä lähteä Parisiin seuraavana päivänä, ja
-minä lähetin sen mukana kirjeen Tibergelle. Se oli liikuttava ja omansa
-äärimäisiin asti hellyttämään häntä, se kun saatti hänet tekemään
-päätöksen, joka saattoi johtua ainoastaan äärettömästä hellyyden ja
-jalomielisyyden kylläisyydestä, jota hän tunsi onnetonta ystävää
-kohtaan.
-
-Laivamme lähti purjehtimaan. Tuuli oli meille koko ajan myötäinen. Sain
-kapteenilta erityisen paikan Manonille ja itselleni. Hän oli niin hyvä,
-että katsoi meitä toisin silmin kuin muita onnettomuustovereitamme.
-Olin heti ensi päivänä vienyt hänet syrjään ja kertonut hänelle osan
-kärsimyksistäni, herättääkseni hänessä jonkun verran kunnioitusta. En
-luullut tekeväni itseäni syypääksi häpeälliseen valheeseen sanoessani
-hänelle, että olin naimisissa Manonin kanssa. Hän oli uskovinaan sen
-ja lupasi minulle suojelusta. Siitä saimme koko matkan kestäessä
-todisteita. Hän huolehti siitä, että saimme kunnollista ruokaa, ja
-hänen huomaavaisuutensa meitä kohtaan tuotti meille kurjuustoveriemme
-kunnioituksen. Minä valvoin lakkaamatta, ettei Manonilla ollut mitään
-epämukavuutta. Hän huomasi sen hyvin, ja tämä havainto yhdistyneenä
-selvään tietoisuuteen siitä tavattoman erikoisesta tilasta, johon hänen
-tähtensä olin alistunut, saattoi hänet niin helläksi ja intohimoiseksi,
-niin tarkkaavaiseksi vähimmillekin tarpeilleni, että hänen ja minun
-välillä vallitsi alituinen kilpailu avuliaisuudessa ja rakkaudessa.
-Minä en ollenkaan kaihonnut Europpaa; päinvastoin tunsin sydämeni yhä
-enemmän paisuvan ja rauhoittuvan, kuta lähemmäksi Amerikkaa tulimme.
-Jos olisin ollut varma siitä, ettei meidän siellä täytynyt olla
-vailla elämän välttämättömiä tarpeita, olisin kiittänyt Kaitselmusta
-kärsimystemme näin onnellisesta päättymisestä.
-
-Kahden kuukauden purjehduksen jälkeen saavutimme viimein toivotun
-rannikon. Ensi katseella ei tämä maa tarjonnut mitään miellyttävää.
-Seudut olivat siellä hedelmättömiä ja asumattomia; näki ainoastaan
-muutamia ruokoja ja puita, joista myrsky oli raastanut pois lehdet.
-Ei jälkiäkään ihmisistä tai eläimistä. Mutta kun kapteeni oli antanut
-laukaista muutaman kanuunoistamme, saimme ennen pitkää nähdä joukon
-Uuden Orleansin asukkaita, jotka lähestyivät meitä ilmaisten vilkasta
-iloa. Emme vielä nähneet kaupunkia, se kun oli siltä puolen pienen
-kummun peitossa. Meidät vastaanotettiin kuin olisimme astuneet alas
-taivaasta.
-
-Nuo siirtolaisparat kyselivät meiltä kilvan Ranskan uutisia ja oloja
-niissä eri maakunnissa, joissa olivat syntyneet. He syleilivät meitä
-veljinä ja rakkaina tovereina, jotka tulivat ottamaan osaa heidän
-puutteeseensa ja yksinäisyyteensä. Suuntasimme heidän seurassaan
-kulkumme kaupunkiin. Mutta hämmästyimme huomatessamme lähemmäksi
-tultuamme, että se, mitä meille oli kehuen mainittu kelpo kaupungiksi,
-olikin vaan ryhmä harvoja mökki-pahaisia. Näissä asui viisi- tai
-kuusisataa henkeä. Kuvernöörin asunto näytti meistä hieman eroavan
-toisista korkeutensa ja asemansa puolesta. Sitä suojelevat muutamat
-multavallit, joiden ympäri juoksee leveä kaivanto.
-
-Meidät esiteltiin heti hänelle. Hän keskusteli kauan salaa kapteenin
-kanssa, ja palattuaan sitten meidän luoksemme, hän tarkasti vuoroonsa
-jokaista laivalla saapunutta naista. Näitä oli luvultaan kolmekymmentä,
-sillä meihin oli Havressa liittynyt toinen joukkue. Tutkittuaan heitä
-kauan, kutsutti kuvernööri paikalle useita kaupungin nuoria miehiä,
-jotka riutuivat odottaessaan puolisoa. Kauneimmat tytöistä hän antoi
-etevimmille nuorille miehille, ja loput jaettiin arvalla. Hän ei vielä
-ollut sanonut mitään Manonille, mutta käskettyään muiden poistua, hän
-pyysi meitä molempia jäämään.
-
--- Kuulin kapteenilta -- hän virkkoi, että te olette naimisissa ja että
-hän matkalla on huomannut teidät henkeviksi ja kunnollisiksi ihmisiksi.
-En koskettele niitä seikkoja, jotka ovat aiheuttaneet onnettomuutenne.
-Mutta jos on totta, että teillä on yhtä paljon käyttäymisälyä, kuin
-mitä ulkomuotonne lupaa, en tule säästämään mitään helpoittaakseni
-kohtaloanne, ja te tulette puolestanne lisäämään viihtyväisyyttäni
-tällä kolkolla ja autiolla paikkakunnalla.
-
-Minä vastasin tavalla, joka enimmin oli omansa vahvistamaan sitä
-käsitystä, jonka hän oli saanut meistä. Hän antoi määräyksensä
-asunnon järjestämisestä meille kaupungilla ja pyysi meidät luokseen
-illalliselle. Mielestäni hän oli hyvin kohtelias, ollakseen onnettomien
-maanpakolaisten päällikkö. Muiden läsnäollessa hän ei ollenkaan kysynyt
-seikkailujemme sisäistä yhteyttä. Keskustelu liikkui yleiskysymyksissä,
-ja huolimatta alakuloisuudestamme, koetimme me, Manon ja minä, saada
-sen hauskaksi.
-
-Illalla hän antoi opastaa meidät meille sisustettuun asuntoon.
-Tapasimme kurjan hökkelin, jonka seininä olivat laudat ja savi, ja
-joka sisälsi pari kolme huonetta alikerroksena, ynnä ullakon niiden
-yläpuolella. Kuvernööri oli käskenyt tuoda sinne viisi tai kuusi tuolia
-ja muutamia muita välttämättömiä talousesineitä.
-
-Manon näytti kauhistuvan nähdessään noin synkän asunnon. Mutta hän
-oli paljon enemmän pahoillaan minun tähteni kuin itsensä tähden. Hän
-istuutui jäätyämme kahdenkesken, ja alkoi itkeä katkerasti. Koetin
-ensin lohduttaa häntä. Mutta kun hän oli huomauttanut surkuttelevansa
-ainoastaan minua ja pitävänsä onnettomuudessamme silmällä ainoastaan
-minun kärsimystäni, koetin näyttää niin rohkealta jopa iloiseltakin,
-että tämä tarttuisi häneenkin.
-
--- Mitä valittaisinkaan -- virkoin hänelle, onhan minulla kaikki,
-mitä haluan. Sinä rakastat minua, eikö totta? Uskokaamme kohtalomme
-taivaan huostaan. En minä pidä sitä niin toivottomana. Kuvernööri on
-kohtelias mies, hän on osoittanut meitä kohtaan kunnioitusta, hän ei
-tule sallimaan, että meiltä puuttuu se, mikä on välttämätöntä. Mitä
-tulee majamme köyhyyteen ja kömpelöihin huonekaluihimme, olet voinut
-panna merkille, että täällä on harvoja henkilöitä, joilla on parempi
-asunto ja sisustus kuin meillä. Ja lisäksi sinä olet ihmeellinen velho,
--- näin lisäsin syleillen häntä -- joka muuttaa kaiken kullaksi.
-
--- Silloin sinusta tulee maailman rikkain mies -- hän vastasi --
-sillä jos ei koskaan ole ollut sellaista rakkautta, kuin se, jota
-sinä tunnet, on myös mahdotonta olla hellemmin rakastettu kuin sinä.
-Tuomitsen itseäni oikeuden mukaisesti. Tiedän täysin, etten koskaan ole
-ansainnut tuota verratonta kiintymystä, jota sinä osoitat minulle. Olen
-tuottanut sinulle suruja, jotka ainoastaan ääretön sydämesi hyvyys on
-voinut antaa minulle anteeksi. Olen ollut kevytmielinen ja epävakaa,
-ja vaikka olen rakastanut sinua raivokkaasti, kuten aina olen tehnyt,
-en ole ollut muuta kuin kiittämätön. Mutta et voi uskoa, kuinka olen
-muuttunut. Kyyneleeni, joiden olet nähnyt niin usein vuotavan lähtömme
-jälkeen Ranskasta, eivät ainoatakaan kertaa ole johtuneet omasta
-onnettomuudestani. Lakkasin sitä tuntemasta siitä hetkestä kun sinä
-jouduit sen alaiseksi. Olen itkenyt ainoastaan hellyydestä ja säälistä,
-sinua kohtaan. En voisi unhoittaa, että olen vaan hetkenkin surettanut
-sinua elämässäni. Alinomaan soimaan itseäni kevytmielisyydestäni ja
-ihailen sitä mitä rakkaus on saattanut sinut kykeneväksi tekemään
-onnetonta naista varten, joka ei sitä ole ansainnut, ja joka ei koko
-verellään hyvittäisi -- näin hän jatkoi, vuodattaen kyyneltulvia --
-puoliakaan sinulle tuottamistaan kärsimyksistä.
-
-Hänen kyyneleensä, puheensa ja äänenpainonsa vaikuttivat minuun niin
-eriskummaisesti, että tunsin jonkunmoista raukeamista sielussani.
-
--- Pidä varasi -- sanoin hänelle, pidä varasi, rakas Manonini: minulla
-ei ole tarpeeksi voimaa kestääkseni noin lämpimän kiintymyksesi
-todisteita, sillä enhän ole tottunut ilon ylenmääräisyyteen. -- Oi
-Jumalani -- huudahdin -- en enää pyydä sinulta mitään; olen varma
-Manonin sydämestä. Se on sellainen, jommoiseksi olen toivonut sitä
-ollakseni onnellinen. Onneni ei enää voi loppua, autuuteni on nyt
-taattu.
-
--- Niin on -- hän vastasi -- jos teet sen riippuvaksi minusta, ja
-tiedän hyvin, mistä minä alati löydän onneni.
-
-Tässä ihanassa tietoisuudessa panin maata ja se muutti mökkini
-linnaksi, joka oli maailman mahtavimman kuninkaan arvoinen. Amerikka
-tuntui minusta tämän jälkeen onnen luvatulta maalta.
-
--- Uuteen Orleansiin tulee mennä -- sanoin usein Manonille -- jos
-tahtoo nauttia rakkauden oikeasta ihanuudesta. Täällä voi rakastaa
-epäitsekkäästi, ilman mustasukkaisuutta ja uskottomuutta. Maanmiehemme
-tulevat tänne etsimään kultaa. He eivät aavista, että me täältä olemme
-löytäneet paljoa kallisarvoisempia aarteita.
-
-Ylläpidimme huolellisesti kuvernöörin ystävyyttä. Hän oli niin
-ystävällinen, että muutaman viikon saapumisemme jälkeen antoi minulle
-pienen toimen, joka sattumalta tuli avoimeksi linnoituksessa. Vaikka
-se ei ollut erityisen huomattava, otin sen vastaan taivaan armollisena
-sallimuksena. Se tarjosi minulle mahdollisuuden elää, olematta
-kenenkään vastuksena. Palkkasin itselleni palvelijan ja Manonille
-palvelijattaren. Pienet tulomme riittivät, sillä minä olin säästäväinen
-elintavoissani, ja Manon samoin. Emme koskaan laiminlyöneet tilaisuutta
-auttaa ja tehdä hyvää naapureillemme. Tämä avulias mieliala ja
-kohtelias käytöksemme hankki meille koko siirtokunnan luottamuksen ja
-kiintymyksen. Olimme ennen pitkää niin arvossa pidetyt, että kävimme
-kaupungin ensimäisistä kuvernöörin jälkeen.
-
-Viattomat toimemme ja keskeymätön levollisuutemme palauttivat
-meihin huomaamattamme uskonnollisia tunteita. Manon ei koskaan
-ollut ollut jumalaton nainen. En minäkään ollut niitä paatuneita
-irstailijoita, jotka pitävät kunnianaan liittää uskonnottomuuden
-tapainsa turmelukseen. Rakkaus ja nuoruus olivat syynä kaikkeen
-säännöttömään elämäämme. Kokemus alkoi korvata ijän kypsyyttä: se
-vaikutti meihin samoin kuin vuodet. Puheaiheemme, jotka alati olivat
-vakavia, herättivät meissä vähitellen hyveisen rakkauden kaihon. Minä
-tein ensin Manonille ehdoituksia tähän muutokseen nähden. Tunsin hänen
-sydämensä pohjan. Hän oli suora ja luonnollinen kaikissa tunteissaan,
-mitkä ominaisuudet aina ovat suotuisia edellytyksiä hyveelle. Viittasin
-siihen, että onnestamme puuttui yksi seikka:
-
--- Se nimittäin -- näin sanoin -- että taivas sen vahvistaa. Meillä
-on molemmilla liian kaunis sielu ja sydän liian jalo, tahallisesti
-elääksemme unhoittaen velvollisuutemme. Vähät siitä, että niin elimme
-Ranskassa, missä meidän oli yhtä vaikeata luopua toisiamme rakastamasta
-kuin tyydyttää sitä lainmukaisella tavalla. Mutta Amerikassa, missä
-olemme riippuvaisia ainoastaan toisistamme, missä meidän ei enää
-tarvitse alistua säädyn ja hienojen tapojen mielivaltaisiin sääntöihin,
-missä lisäksi luullaan meidän olevan naimisissa, mikä estää meitä pian
-todella solmimasta aviota ja jalostamasta rakkauttamme valoilla, jotka
-uskonto pyhittää? Omasta puolestani tosin en tarjoa sinulle mitään
-uutta, tarjotessani sinulle sydämeni ja käteni; mutta olen valmis
-uudistamaan tämän lahjan alttarin edessä.
-
-Minusta tämä puhe näytti täyttävän hänet ilolla.
-
--- Uskotko -- hän vastasi -- että olen sitä ajatellut lukemattomat
-kerrat tultuamme Amerikkaan? Mutta peläten pahoittavani sinua, olen
-kätkenyt tämän toiveen sydämeeni. Enkä ole niin vaativainen, että
-pyrkisin sinun puolisosi arvoon.
-
--- Oi, Manon -- vastasin minä -- olisitpa pian kuninkaan puoliso, jos
-taivas olisi antanut minun syntyä kruunupääksi. Älkäämme siis enää
-epäröikö. Eihän meidän tarvitse pelätä mitään esteitä. Puhun jo tänään
-siitä kuvernöörille, ja tunnustan hänelle, että tähän päivään asti
-olemme salanneet häneltä totuuden. Antakaamme tavallisten rakastavien
-kammoksua avion katkaisemattomia kahleita. He eivät niitä pelkäisi,
-jos meidän tavoin olisivat varmat siitä, että aina tulevat kantamaan
-rakkauden kahleita.
-
-Läksin Manonin luota, joka tästä päätöksestä ylenmäärin ihastui.
-
-Olen varma siitä, ettei yksikään kunnon mies olisi ollut hyväksymättä
-pyyteitäni näissä olosuhteissa, kun nimittäin olin intohimoisen
-kiintymyksen orja, jota en voinut voittaa, ja omantunnontuskien
-raatelema, joita en ollut oikeutettu tukahuttamaan. Mutta onkohan
-ketään, joka voisi syyttää valitustani vääräksi, kun valitan taivaan
-ankaruutta hylätä aikeeni, jonka tarkoituksena oli ainoastaan sitä
-miellyttää. Oi, mitä sanonkaan: hylätä! Rankaisihan se sitä rikoksen
-tavoin. Se oli sietänyt minua kärsivällisesti, niin kauan kuin sokeasti
-kuljin paheen teitä, ja ankarimmat rangaistuksensa se säästi minulle
-siihen hetkeen, jolloin aioin ruveta palaamaan hyveen poluille.
-Pelkään voimieni pettävän minut lopettaessani kertomukseni kaikkein
-surkeimmasta tapauksesta, mikä ikinä on sattunut.
-
-Menin kuvernöörin luo, kuten olin sopinut Manonin kanssa, pyytämään
-häneltä suostumusta vihkiäisiimme. Olisin kyllä varonut puhumasta
-siitä hänen tai kenenkään muun kanssa, jos olisin uskaltanut toivoa,
-että hänen kotisaarnaajansa, joka silloin oli kaupungin ainoa pappi,
-olisi tehnyt minulle tuon palveluksen ilman hänen puuttumistaan
-asiaan. Mutta kun en rohjennut odottaa tuolta hengelliseltä mieheltä
-vaiteliaisuus-lupausta, päätin toimia julkisesti.
-
-Kuvernöörillä oli sisarenpoika, nimeltä Synnelet, josta hän paljon
-piti. Tämä oli kolmenkymmenenvuotias, kelpo mies, mutta kiivas ja
-tulinen. Tuo nuori mies ei ollut naimisissa. Manonin kauneus oli
-tehnyt vaikutuksensa häneen jo saapumishetkellämme, ja ne lukemattomat
-tilaisuudet, jolloin hän oli tavannut hänet yhdeksän tai kymmenen
-kuukauden ajalla, olivat siihen määrään lietsoneet hänen intohimonsa
-liekkiä, että hän salaisesti riutui häntä ajatellessaan. Mutta kun
-hänellä oli sama ajatus kuin enollaan ja koko kaupungilla, että minä
-todella olin naimisissa, oli hän hillinnyt rakkaudentunteensa siinä
-määrin, ettei ollut ilmaissut mitään, jopa oli monasti osoittanut
-auliuttaan auttaa minua.
-
-Hän oli enonsa seurassa, kun minä tulin linnoitukseen. Minulla ei ollut
-syytä salata häneltä aiettani, joten en ollenkaan epäröinyt ilmaista
-asiaani hänen läsnäollessaan. Kuvernööri kuunteli minua ystävällisenä
-kuten tavallisesti. Kerroin hänelle osan tarinastani, jota hän kuunteli
-mielenkiintoisesti, ja kun pyysin häntä olemaan läsnä tulevassa
-vihkimistilaisuudessa, hän jalomielisesti lupautui maksamaan hääkulut.
-Erittäin tyytyväisenä poistuin hänen luotansa.
-
-Tuntia myöhemmin pappi astui talooni. Luulin hänen tulevan antamaan
-minulle ohjeita avioliittooni nähden. Mutta tervehdittyään minua
-kylmästi hän selitti lyhyesti, että herra kuvernööri kielsi minua sitä
-ajattelemasta ja että hänellä oli toisia aikeita Manonin suhteen.
-
--- Toisia aikeita Manonin suhteen! -- huudahdin minä, äkkiä tuntien
-kuolettavaa sydämenkouristusta -- Ja mitkä ovat nämä aikeet, herraseni?
-
-Hän vastasi minun vallan hyvin tietävän, että herra kuvernööri
-oli käskijä ja että Manon, joka oli Ranskasta lähetetty tähän
-siirtokuntaan, oli kuvernöörin määräysvallan alainen. Tätä valtaansa ei
-hän siihen asti ollut käyttänyt sentähden että oli luullut hänen olevan
-naimisissa; mutta saatuaan minulta itseltäni kuulla, ettei niin ollut
-laita, hän katsoi sopivaksi antaa hänet vaimoksi Synnelet'lle, joka oli
-häneen rakastunut.
-
-Kiivauteni voitti varovaisuuteni. Käskin ylpeänä papin poistua
-talostani, vannoen ettei kuvernööri, Synnelet eikä koko kaupunki
-yhdessä rohkenisi käydä käsiksi vaimooni tai lemmittyyni, miksi vaan
-halusivat häntä mainita.
-
-Kerroin heti Manonille saamani onnettoman tiedon. Oletimme, että
-Synnelet minun poistuttuani oli voittanut puolelleen enonsa ja että
-tämä johtui hänen kauan mielessään hautomastaan hankkeesta. He olivat
-väkevämmät. Olimme Uudessa Orleansissa kuin keskellä aavaa merta,
-nimittäin eristettyinä muusta maailmasta äärettömien etäisyyksien
-kautta. Minne paeta oudossa maassa, joka oli autio, tai jossa asustivat
-pedot tai yhtä raa'at villi-ihmiset kuin ne. Minua tosin kunnioitettiin
-kaupungissa, mutta en saattanut toivoa tarpeeksi voivani yllyttää
-väestöä puolustamaan asiaani, voittaakseni tukea, joka olisi voinut
-häätää vaaran. Siihen olisi tarvittu rahaa, ja minä olin köyhä. Muuten
-kansan toimeenpanema kapina oli tulokseltaan epävarma; ja jos onni
-olisi meidät pettänyt, olisi perikatomme ollut auttamaton.
-
-Kaikki nämä ajatukset temmelsivät aivoissani; mainitsin niistä osan
-Manonille, suunnittelin uusia tuumia kuuntelematta hänen vastaustaan.
-Tein päätöksen ja hylkäsin sen tehdäkseni toisen. Puhuin itsekseni
-ja vastasin ääneen ajatuksiini. Sanalla sanoen, olin sellaisessa
-kiihoitustilassa, etten voi verrata sitä mihinkään, sillä ei koskaan
-ole ollut olemassa senkaltaista. Manon tuijotti minuun. Minun
-mielenliikutuksestani hän arvasi vaaran suuruuden, ja vavisten pelosta
-enemmän minun kuin itsensä tähden, tämä hellä nainen ei edes uskaltanut
-avata suutansa ilmaistakseen levottomuuttaan.
-
-Loppumattomiin mietittyäni sinne tänne päätin lähteä tapaamaan
-kuvernööriä, yrittääkseni taivuttaa häntä, vetoamalla hänen
-kunniantuntoonsa ja palauttamalla hänen mieleensä minun kunnioitustani
-ja hänen kiintymystään. Manon tahtoi estää minua lähtemästä kotoa. Hän
-sanoi minulle kyynelsilmin:
-
--- Sinä syöksyt kuolemaan, he tulevat surmaamaan sinut; en saa
-enää nähdä sinua, tahdon kuolla ennen sinua. -- Vaivoin sain hänet
-oivaltamaan, että minun oli pakko lähteä ja hänen jäädä kotia. Lupasin
-palata hetken kuluttua. Hän ei aavistanut enempää kuin minäkään, että
-taivaan koko viha ja vastustajiemme raivo oli purkautuva hänen päänsä
-yli.
-
-Menin linnoitukseen. Kuvernööri oli siellä papin seurassa.
-Saadakseni hänet heltymään alennuin nöyryyden osoituksiin, jotka
-olisivat saattaneet minut menehtymään häpeään, jos olisin alistunut
-niihin mistä muusta syystä tahansa. Ahdistin häntä kaikilla niillä
-todistusperusteilla, jotka varmasti vaikuttavat jokaiseen sydämeen,
-joka ei piile verenhimoisen ja julman tiikerin povessa.
-
-Valituksiini tuolla raakalaisella ei ollut annettavana muuta kuin
-kaksi vastausta, joita sata kertaa toisti: Manon oli riippuvainen
-hänen määräyksistään, ja hän oli antanut sisarenpojalleen sanansa.
-Olin päättänyt äärimäisiin asti hillitä itseäni; tyydyin ainoastaan
-sanomaan hänelle, että hän oli minulle liiaksi hyvä ystävä, voidakseen
-sallia minun kuolemaani, jonka valitsin mieluummin kuin lemmittyni
-menettämisen.
-
-Mennessäni olin aivan varma siitä, ettei minulla ollut mitään
-toivottavissa tältä itsepäiseltä ukolta, joka sisarenpoikansa edestä
-olisi syöksynyt ijankaikkiseen kadotukseen. Aioin kuitenkin viimeiseen
-asti näennäisesti pysyä maltillisena, mutta mielessäni päätin tarjota
-Amerikan nähdä kaikkein verisimmän ja kauheimman näyn, jos vääryys
-vietäisiin huippuunsa.
-
-Palasin kotiani kohti hautoen mielessäni tätä tuumaa, kun kohtalo,
-joka tahtoi jouduttaa perikatoani, toi tielleni Synnelet'n. Hän luki
-silmistäni osan ajatuksistani. Mainitsin jo, että hän oli kunnon mies.
-Hän lähestyi minua ja sanoi:
-
--- Minua kai te haette? Tiedän, että hankkeeni teitä loukkaavat, ja
-olen kyllä aavistanut, että minun on taisteleminen kanssanne. Saammehan
-nähdä, kenellä on onni puolellaan.
-
-Vastasin hänelle, että hän oli oikeassa, ja että ainoastaan kuolema
-saattoi tehdä lopun meidän selkkauksestamme.
-
-Poistuimme sadan askeleen päähän kaupungista. Mittelimme miekkojamme,
-minä haavoitin hänet ja riisuin melkein samassa häneltä aseen. Hän oli
-niin raivoissaan epäonnistumisestaan, että kieltäytyi rukoilemasta
-minulta henkeään ja luopumasta Manonista. Minulla oli ehkä oikeus
-riistää häneltä yhtä haavaa molemmat. Mutta jalosyntyinen veri ei
-koskaan petä. Viskasin hänelle hänen miekkansa ja huusin:
-
--- Alkakaamme uudestaan, mutta muistakaa, että tässä taistellaan
-elämästä ja kuolemasta!
-
-Hän ahdisti minua sanomattoman rajusti. Tunnustan, etten ollut mikään
-taitava miekkailija, minulla kun oli ollut ainoastaan kolmen kuukauden
-harjoitusaika Parisissa. Mutta rakkaus ohjasi miekkaani. Synnelet tosin
-lävisti käsivarteni, mutta minä otin tilaisuudesta vaarin ja suuntasin
-häneen niin voimakkaan iskun, että hän hengettömänä kaatui jalkojeni
-juureen.
-
-Huolimatta ilosta, jonka voitto tällaisen ratkaisevan taistelun jälkeen
-tuottaa, jäin heti miettimään tämän kuoleman seurauksia. Minulla ei
-ollut toivottavissa armoa eikä rangaistuksen siirtämistä. Tuntien
-kuvernöörin suuren kiintymyksen sisarenpoikaansa, tiesin varmasti,
-ettei kuolemaani lykättäisi tuntiakaan tuonnemmaksi sittenkuin tuon
-toisen kuolema oli tullut hänen tietoonsa. Niin uhkaava kuin tämä
-vaara olikin, ei se kuitenkaan ollut suurin levottomuuteni syy. Manon,
-huoli hänestä, häntä uhkaava vaara ja pakko menettää hänet hämmensivät
-niin ajatukseni, että silmäni mustenivat ja etten tietänyt missä olin.
-Kadehdin Synnelet'n kohtaloa. Pikainen kuolema tuntui minusta ainoalta
-tuskieni parannuskeinolta.
-
-Mutta juuri tämä ajatus taas palautti minut tajuihini ja saattoi minut
-kykeneväksi tekemään päätöksen.
-
--- Kuinka! Minä tahdon kuolla -- näin huudahdin -- lopettaakseni
-tuskani. Onko siis jotain sellaista olemassa, jota pelkään enemmän
-kuin lemmittyni menettämistä? Tahdonpa kestää äärimäiset kärsimykset
-tukeakseni rakastettuani ja siirtää kuolemani siihen asti, kunnes ne
-osoittautuvat turhiksi.
-
-Palasin kaupunkiin. Astuin asuntooni, missä tapasin Manonin
-puolikuolleena kauhusta ja levottomuudesta. Minun läsnäoloni viritti
-hänessä uutta toivoa. En voinut häneltä salata sitä kamalaa tapausta,
-joka oli minulle sattunut. Hän kaatui pyörtyneenä syliini kuullessaan
-minun puhuvan Synnelet'n kuolemasta ja saamastani haavasta. Kesti yli
-neljännestunnin ennenkuin sain hänet taas palautetuksi tajuihinsa.
-
-Olin itse puolikuollut, enkä nähnyt vähintäkään mahdollisuutta meidän
-kumpaisenkaan turvaamiseen.
-
--- Manon, mitä nyt teemme? -- kysyin häneltä, hänen vähän toinnuttuaan.
--- Oi, mitä nyt teemme? Minun on pakko paeta. Tahdotko sinä jäädä
-kaupunkiin? Niin, jää sinä tänne, voit vielä tulla onnelliseksi; ja
-minä lähden kauas sinusta hakemaan kuolemaa villi-ihmisten parista tai
-petojen kynsien raatelusta.
-
-Hän nousi huolimatta väsymyksestään, ja tarttui käteeni vieden minut
-ovelle.
-
--- Paetkaamme yhdessä -- hän sanoi -- älkäämme hukatko hetkeäkään.
-Voitaisiin sattumalta löytää Synnelet'n ruumis, ja siinä tapauksessa
-emme ehtisi paeta.
-
--- Mutta, rakas Manon -- huomautin minä, ollen vallan suunniltani, --
-sanohan minne voimme mennä. Näetkö sinä mitään pelastuksen tietä? Eikö
-olisi parempi, että sinä koetat elää täällä ilman minua, ja että minä
-vapaaehtoisesti menen tarjoamaan pääni kuvernöörille?
-
-Tämä ehdoitus vaan lisäsi hänen intoansa pakenemaan. Minun oli pakko
-seurata häntä. Minulla oli vielä lähtiessäni tarpeeksi mielenmalttia
-ottaa mukaani muutamia huoneessa olevia väkijuomapulloja ja niin paljo
-ruokavaroja kuin taskuihimme mahtui. Sanoimme palvelijoillemme, jotka
-olivat viereisessä huoneessa, että läksimme iltakävelylle (tämä kuului
-jokapäiväisiin tapoihimme), ja poistuimme kaupungista nopeammin, kuin
-mitä Manonin heikot voimat näyttivät sallivan.
-
-Vaikka en vielä ollut vapautunut epävarmuudestani pakopaikkaamme
-nähden, takerruin kahteen toiveeseen, joita vailla olisin kernaammin
-kuollut kuin ollut epätietoinen Manonin kohtalosta. Olin sinä lähes
-kymmenen kuukautta kestäneenä aikana, jonka olin viettänyt Amerikassa,
-siksi paljon oppinut tuntemaan maata, että minulla oli käsitystä siitä,
-miten tuli kesyttää villi-ihmisiä. Saattoi antautua heidän käsiinsä
-syöksymättä varmaan kuolemaan. Olin lisäksi oppinut muutaman sanan
-heidän kieltänsä ja eräitä heidän tapojaan niissä eri tilaisuuksissa,
-joissa olin heitä nähnyt.
-
-Paitsi tätä kurjaa keinoa oli minulla tarjona vielä toinen mahdollisuus
-englantilaisten taholla, jotka, kuten tunnetaan, ovat perustaneet
-siirtokuntia näissä seuduin uutta maailmaa. Mutta pitkät välimatkat
-pelästyttivät minua: meidän oli kulkeminen heidän siirtokuntiinsa asti
-useita päiviä pitkin autioita maa-alueita ja kiipeäminen yli muutamien
-niin korkeiden ja jyrkkien vuorten, että tie tuntui vaivalloiselta
-kaikkein rotevimmille ja karaistuimmille miehille. Toivoin siitä
-huolimatta, että saatoimme turvautua näihin kahteen apukeinoon,
-nimittäin alkuasukkaisiin oppaina ja siihen, että englantilaiset
-ottaisivat meidät asumaan pariinsa.
-
-Astuimme niin kauan kuin Manonin rohkeutta riitti, nimittäin lähes
-pari peninkulmaa, sillä tämä verraton rakastajatar kieltäytyi yhä
-levähtämästä aikaisemmin. Lopulta hän oli niin väsymyksen masentama,
-että tunnusti mahdottomaksi kulkea kauemmaksi. Yö oli jo tullut;
-istuuduimme keskelle aavaa ketoa, missä emme löytäneet ainoatakaan
-puuta suojaksi päämme päälle. Hänen ensi työnsä oli muuttaa haavaani
-side, jonka hän itse oli asettanut ennen lähtöämme. Turhaan koetin
-vastustaa tätä hänen aiettaan; olisin kuolettavasti pahoittanut hänen
-mieltään, jos olisin kieltänyt häneltä sen tyydytyksen, että tiesi
-minun voivan hyvin ja olevan vapaana vaarasta, ennenkuin hän ajatteli
-itseään. Alistuin hetken ajaksi hänen tahtoonsa ja vastaanotin
-häpeämättä ja vaieten hänen huolenpitonsa.
-
-Mutta kun hän oli päättänyt hellän tehtävänsä, niin kuinka innokkaasti
-minä vuorostani ryhdyinkään toimimaan! Riisuin kaikki vaatteeni
-levittäen ne maahan hänen allensa, siten tehdäkseni hänen leposijansa
-pehmeämmäksi. Vastoin tahtoaan hänen oli suostuminen siihen, että
-minä käytin kaikkea, minkä saatoin kuvitella lieventävän hänen
-epämukavuuttaan. Lämmitin hänen käsiään kuumilla suudelmillani ja
-hehkuvilla huokauksillani. Valvoin koko yön hänen vieressään rukoillen
-taivasta suomaan hänelle suloisen ja rauhaisan unen. Oi, Jumalani!
-Kuinka rukoukseni olivat hehkuvat ja vilpittömät! Minkä armottoman
-tuomion nojalla sinä olit päättänyt olla niitä kuulematta?
-
-Suokaa minulle anteeksi, että lyhyesti päätän kertomuksen, joka saa
-minut menehtymään. Kerron nyt teille onnettomuuden, jolla ei koskaan
-ole ollut vertaistaan; olen pyhittänyt koko elämäni sitä itkeäkseni.
-Mutta vaikka lakkaamatta kannan sitä mielessäni, epäröi sieluni
-kauhistuksen valtaamana joka kerta kun tahdon pukea sitä sanoihin.
-
-Olimme viettäneet rauhallisesti osan yöstä; luulin rakkaan lemmittyni
-vaipuneen uneen, enkä rohjennut hengittää peläten häiritseväni hänen
-untansa. Huomasin päivän koittaessa tunnustellessani hänen käsiään,
-että ne olivat kylmät ja vapisivat; painoin niitä poveani vastaan,
-niitä lämmittääkseni. Hän huomasi tämän liikkeeni, ja ponnistaessaan
-voimiaan tarttuakseen minun käsiini, hän sanoi heikolla äänellä, että
-hän luuli viimeisen hetkensä tulleen.
-
-Pidin näitä sanoja alussa ainoastaan tavallisena onnettomuuden
-aiheuttamana puheena, ja vastasin siihen vaan rakkauden hellillä
-lohtusanoilla. Mutta hänen taajat huokauksensa, hänen äänettömyytensä
-minun kysyessäni, hänen käsiensä suonenvedontapainen puristus,
-niiden yhä kietoessa minun käsiäni, ilmaisivat minulle, että hänen
-onnettomuutensa loppu lähestyi.
-
-Älkää vaatiko minua kuvaamaan tunteitani tai toistamaan hänen viimeisiä
-sanojaan. Menetin hänet, sain todisteen hänen rakkaudestaan vielä sinä
-hetkenä, jolloin hän heitti henkensä -- siinä kaikki, mitä jaksan
-ilmaista teille tästä kauheasta ja surkuteltavasta tapauksesta.
-
-Minun sieluni ei seurannut häntä. Taivas ei varmaankaan vielä katsonut
-rangaistukseni määrää täydeksi; se on säätänyt, että minun senjälkeen
-on kituminen riutuvaa ja kurjaa elämää viettäen. En välitäkään koskaan
-sen onnellisemmasta elämästä.
-
-Yli vuorokauden lepäsin painaen huuliani vasten Manonin kasvoja ja
-käsiä. Tarkoitukseni oli kuolla siihen paikkaan. Mutta mieleeni
-johtui seuraavana päivänä, että hänen ruumiinsa minun kuoltuani
-oli joutuva villipetojen haaskaksi. Päätin siis haudata hänet ja
-odottaa kuolemaani hänen haudallaan. Olin jo niin menehtymäisilläni
-nälän ja surun synnyttämään heikkouteen, että minun täytyi ponnistaa
-kaikki voimani pysyäkseni pystyssä. Minun oli pakko turvautua mukaan
-ottamiini väkijuomiin; nämä virkistivät voimiani sen verran, kuin oli
-tarpeellista surullisen tehtäväni täyttämiseen.
-
-Minun ei ollut vaikea kaivaa siinä paikassa, missä olin; se oli
-hiekkamaata. Taitoin miekkani ja käytin sitä lapiona, mutta minulla
-oli enemmän apua paljaista käsistäni. Sain täten kaivetuksi tilavan
-haudan, laskin siihen sydämeni epäjumalan, huolellisesti käärittyäni
-hänet vaatteisiini, suojatakseni hiekalta. Mutta sitä ennen syleilin
-häntä lukemattomat kerrat mitä täydellisimmän rakkauden koko hehkulla.
-Istuuduin vielä hänen viereensä ja katselin häntä kauan; en hennonut
-luoda umpeen hautaa. Lopulta voimani taas alkoivat uupua ja peljäten,
-että ne kokonaan pettäisivät ennenkuin olin päättänyt tehtäväni,
-kätkin ainaiseksi maan poveen täydellisimmän ja viehättävimmän
-olennon, jota se koskaan päällänsä oli kantanut. Paneuduin sitten
-pitkäkseni hautakummulle, kasvot hietaa kohti ja sulkien silmäni siinä
-tarkoituksessa, etten niitä enää koskaan avaisi. Sitten huusin avuksi
-taivasta ja odotin kärsimättömänä kuolemaa.
-
-Teistä tuntunee vaikealta uskoa, ettei tämän synkän toimituksen aikana
-yksikään kyynel välähtänyt silmistäni, ei yksikään huokaus kohonnut
-huulilleni. Syvä ahdistukseni ja varma päätökseni kuolla olivat
-tukahduttaneet kaikki epätoivon ja tuskan ilmaukset. Enkä levännytkään
-kauan siinä asennossani haudalla, ennenkuin menetin jäljellä olevan
-vähäisen tajuni ja tunnekykyni.
-
-Tämän jälkeen, minkä nyt olette kuullut, tarinani loppu on niin
-mitätön, ettei se ansaitse kuuntelemisen vaivaa. Kun Synnelet oli
-viety kaupunkiin ja hänen haavansa oli tarkoin tutkittu, huomattiin
-ettei hän ollutkaan kuollut ja lisäksi etteivät hänen haavansa olleet
-vaarallisia. Hän kertoi enolleen, miten kaikki oli meidän välillämme
-tapahtunut, ja hänen jalomielisyytensä saattoi hänet heti mainitsemaan
-minun osoittamani jalomielisyyden. Lähetettiin etsimään minua, ja minun
-ja Manonin poissaolo herätti sen epäilyksen, että olimme paenneet.
-Silloin oli liian myöhäistä lähteä minua takaa ajamaan; mutta kaksi
-seuraavaa päivää käytettiin tähän työhön.
-
-Minut löydettiin vailla elonmerkkiä Manonin haudalta, ja ne, jotka
-näkivät minut tuossa tilassa melkein alastomana ja haava verissä,
-olivat varmat siitä, että minut oli ryöstetty ja murhattu. He
-kantoivat minut kaupunkiin. Kuljetuksen synnyttämä liike herätti
-minut jälleen tajuihini. Kun avasin silmäni ja rupesin vaikeroimaan
-sitä onnettomuutta, että vielä olin elävien parissa, huomattiin, että
-vielä saatoin tulla hoidon alaiseksi; tämä minulle omistettiin, ja sen
-seuraus oli valitettavasti liiankin onnellinen.
-
-Minä en välttänyt ankaraa vankeutta ja oikeudenkäyntiä. Kun Manon oli
-kadonnut, minua syytettiin siitä, että raivon ja mustasukkaisuuden
-puuskauksessa olin surmannut hänet. Kerroin suoraan surkuteltavan
-seikkailuni. Vaikka selontekoni Synnelet'ssä herätti kipeää surua, hän
-oli kyllin jalomielinen anomaan armahdustani, ja sen hän saikin aikaan.
-
-Olin niin heikko, että minut täytyi kantaa vankilasta vuoteeseeni,
-johon ankara tauti sitoi minut kolmeksi kuukaudeksi. Vihani elämään
-ei ollenkaan heikentynyt; huusin lakkaamatta avukseni kuolemaa ja
-kieltäydyin kauan itsepintaisesti nauttimasta lääkkeitä. Mutta
-Kaitselmuksen tarkoituksena oli, sittenkuin se näin ankarasti oli
-rangaissut minua, saattaa kärsimykseni ja rangaistukseni minulle
-hyödyllisiksi. Se valaisi minua valollaan ylhäältä, joka minussa
-herätti syntyperäni ja kasvatukseni arvoisia ajatuksia.
-
-Kun rauha oli alkanut syntyä sydämessäni, ei ruumiillinen parantumiseni
-viipynyt. Minä noudatin täydesti kunniantunnon kehoituksia ja jatkoin
-pienen toimeni täyttämistä, odottaessani Ranskan laivoja, jotka
-kerran vuodessa saapuvat tähän osaan Amerikkaa. Olin päättänyt palata
-kotimaahani siellä vakaantuneella, ja siveällä elämällä hyvittääkseni
-säädytöntä käytöstäni. Synnelet oli huolehtinut siitä, että rakkaan
-lemmittyni ruumis oli siirretty kunnialliseen paikkaan.
-
-Noin kuusi viikkoa parantumisestani kävelin eräänä päivänä yksin
-rannalla ja näin silloin laivan, jonka kauppa-asiat toivat Uuden
-Orleansin rannalle. Pidin tarkasti silmällä matkustajien maihin nousua
-ja hämmästyin äärettömästi tuntiessani Tibergen niiden joukossa, jotka
-astuivat kaupunkia kohti. Hän kertoi minulle, että hänen matkansa
-ainoa vaikutin oli ollut halu nähdä minut ja kehoittaa minua palaamaan
-Ranskaan. Saatuaan kirjeeni, jonka olin lähettänyt Havresta, oli hän
-itse matkustanut sinne tarjotakseen minulle pyytämääni apua. Hän oli
-tuntenut mitä haikeinta mielipahaa kuullessaan minun jo lähteneen
-matkaan ja olisi heti ollut valmis seuraamaan minua, jos olisi voinut
-astua lähtövalmiiseen laivaan. Sellaista hän oli useita kuukausia
-etsinyt eri satamissa, ja löydettyään viimein Saint-Malossa yhden,
-joka nosti ankkurinsa purjehtiakseen Martiniqueen, oli hän astunut
-siihen, toivoen sieltä helposti pääsevänsä Uuteen Orleansiin. Mutta
-espanjalaiset merirosvot olivat matkalla ottaneet tämän laivan ja
-vieneet sen erääseen saareensa. Tiberge oli päässyt viekkaudella
-pakenemaan, ja useiden harharetkien jälkeen hän sattumalta oli joutunut
-siihen pieneen laivaan, joka juuri oli saapunut, ja näin oli hän
-onnellisesti päässyt luokseni.
-
-En voinut tarpeeksi osoittaa kiitollisuuttani näin jalomieliselle ja
-uskolliselle ystävälle. Vein hänet asuntooni ja pyysin häntä vapaasti
-käyttämään kaikkea, minkä omistin. Sitten kerroin hänelle kaiken, mitä
-minulle oli tapahtunut lähdettyäni Ranskasta, ja valmistaakseni hänelle
-odottamattoman ilon, selitin hänelle, että ne hyveen siemenet, jotka
-hän aikaisemmin oli kylvänyt sydämeeni, alkoivat kantaa hedelmiä,
-joista hän oli oleva tyytyväinen. Hän vakuutti, että niin miellyttävä
-varmuus korvaisi kaikki hänen matkansa vastukset.
-
-Vietimme yhdessä kaksi kuukautta Uudessa Orleansissa, odottaen Ranskan
-laivojen tuloa, ja päästyämme viimein matkaan, astuimme kaksi viikkoa
-sitten Havre-de-Grâcen rantaan. Sinne saavuttuamme lähetin kirjeen
-omaisilleni. Vanhemman veljeni vastauksesta sain surullisen tiedon
-isäni kuolemasta, johon syystä pelkään minun hairahdukseni osaltaan
-vaikuttaneen. Kun puhalsi myötäinen tuuli, astuin heti laivaan
-purjehtiakseni Calais'hen, aikoen sieltä matkustaa muutaman peninkulman
-päässä kaupungista asuvan ja meille sukua olevan aatelismiehen luo,
-missä veljeni kirjoitti odottavansa tuloani.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANON LESCAUT***
-
-
-******* This file should be named 59098-8.txt or 59098-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/0/9/59098
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-