diff options
Diffstat (limited to '59098-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59098-0.txt | 6875 |
1 files changed, 6875 insertions, 0 deletions
diff --git a/59098-0.txt b/59098-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b1e98a0 --- /dev/null +++ b/59098-0.txt @@ -0,0 +1,6875 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59098 *** + + + +E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen + + + +MANON LESCAUT + +Romaani + +Kirj. + +ANTOINE-FRANÇOIS PRÉVOST + +Ranskankielestä suomentanut + +Jalmari Hahl + + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto, +1916. + + + + +Antoine-François Prévost. + +Elämäkerrallinen luonnos. + + +Harvasta kirjailijasta ovat aikalaiset ja jälkimaailma muodostaneet +niin räikeän irvikuvan, kuin "Manon Lescaut'n" kuuluisasta tekijästä. + +Hän oli muka hillitön irstailija, petkuttaja, väärentäjä, luopio. Jopa +kerrottiin hänen vihan ja raakuuden puuskauksessa lyöneen kuoliaaksi +oman isänsä. Vasta kuluneen vuosisadan loppuvuosina suoritettu +elämäkerrallinen tutkimus haihdutti sen parjauslegendan, joka niin +kauan oli himmentänyt suuren kirjailijan muistoa. + +Tämä tutkimus on osoittanut, ettei Prévost tosin ollut mikään +lujaluonteisuuden ja pidättyväisyyden esikuva, että hän päinvastoin +oli häälyväinen ja levoton sielu, mutta että hän vihasi vilppiä ja +ulkokultaisuutta ja että hänen luonteessaan oli useita hyviä ja +miellyttäviä puolia. + +Antoine-François Prévost -- yleisemmin tunnettu nimellä abotti Prévost +-- syntyi Artois'n maakunnassa sijaitsevassa pikkukaupungissa, +Hesdinissä, huhtikuun 1 päivänä 1697. Myöhemmin Prévost sukunimeensä +liitti lisän d'Exilés, jonka syntyä ja tarkoitusta on koetettu selittää +eri tavoin. Perustelultaan uskottavin on se olettamus, että hän tuolla +lisänimellä viittasi maanpakolaisuuteensa. + +Tiedot Prévost'n vanhemmista ja hänen suhteestaan heihin ovat hyvin +niukat. Hänen isänsä, Liévin Prévost, oli asianajaja ja sen lisäksi +yleinen syyttäjä Hesdinin tuomiokunnassa. Prévost'n aikalaisen, munkki +Grenier'n tiedonannon mukaan, Liévin Prévost oli kiivas ja ankara +mies. Kun hänen poikansa teki luostarilupauksensa, uhkasi isä ampua +hänet kuoliaaksi, jos hän joskus rikkoi nämä lupauksensa. Hesdinin +kunnallisarkistossa on asiapaperi, jossa mainitaan Prévost'n isoisän, +jolla niinikään oli ristimänimi Liévin, parjanneen erästä virkamiestä +varkaaksi ja sanoneen tahtovansa antaa selkäsaunan koko hänen +virkakunnalleen. Isoisä ja isä tuntuvat siis olleen tuittupäisiä miehiä. + +Tämä panee ajattelemaan, että kirjailija muisti isäänsä kuvatessaan +"Manon Lescaut" romaanin sankarin, ritari des Grieux'n jäykkää ja +taipumatonta isää. Liévin Prévost nuoremmasta, kirjailijan isästä, +mainitaan kuitenkin, että hän huolellisesti valvoi ja seurasi lastensa +kasvatusta. + +Kirjailijan äiti, Marie Clay eli Duclay, oli lähellä Hesdiniä asuvan +varakkaan maanviljelijän tytär. + +Ensimäisen opetuksensa Prévost sai kotikaupungissaan jesuiittakoulussa. +Tämä muuten ahdasmielinen tietopuolinen kasvatus herätti +pojassa elinajaksi harrastuksen opintoihin ja kirjallisuuteen. +Kuusitoista-vuotiaana hän noviisina liittyi mainittujen luostariveljien +munkkikuntaan. Mutta jo 1716 hän jätti jesuiitat ja värväytyi +sotilaaksi, kysymättä edes omaistensa mielipidettä. Seuraavana vuonna +solmittiin rauha. Prévost joko kyllästyi sotilaselämään tai katsoi +ylennystä silloin vallitsevissa oloissa epävarmaksi tai hitaaksi, +ja 1719 hän riisui univormun ja pyrki takaisin jesuiittain pariin. +Mutta nämä kieltäytyivät häntä vastaanottamasta. Nyt hän toistamiseen +rupesi sotilaaksi. Prévost'n aikuisessa kronikassa selitetään tämä +paluu sotilasuralle seuraavaan tapaan. Hyvin suruissaan tuosta +epäyksestä Prévost lähti Roomaan saadakseen jesuiittain kenraalilta +luvan uudelleen ruveta noviisiksi. Matkalla hän sairastui ja otettiin +sairaalaan, missä muudan sotilaslääkäri häntä hoiti sillä ehdolla, että +hän parannuttuaan värväytyisi armeijaan. Näin tekikin Prévost, mutta +pakeni lyhyen ajan kuluttua Hollantiin. -- + +Siitä, millainen hänen olonsa tässä maassa oli, ei tiedetä mitään +varmaa. Pian hän sieltä katuvaisena palasi isän taloon. Tähän aikaan +arvelee Harrisse, yksi Prévost'n luotettavimpia elämänkertojia, +sen lemmenseikkailun sattuneen, joka on tarjonnut aiheen romaaniin +"Manon Lescaut". Tästä teoksesta sanoo Palinot, niinikään Prévost'n +elämänkertojia: "Hän kuvasi sitä intohimojen tulvaa, jonka valtaa oli +kokenut. Hänen värinsä olivat kahta vaikuttavammat, ne kun olivat todet +ja noudetut omasta sydämestä." + +Mainittu lemmenseikkailu ei kuitenkaan päättynyt samoin kuin romaanissa +kerrotaan. Prévost ei todellisuudessa seurannut Manonia Ameriikkaan, +vaan uupui matkalla satamakaupunkiin pyörtyneenä tien viereen, ja hänen +tajuttomana ollessaan rattaat kuljettivat pois hänen epäjumalansa, jota +hän ei enää koskaan senjälkeen nähnyt. Tultuaan jälleen tajuihinsa, +hän näki kaukana valon, joka tuikki pimeässä. Se oli Saint-Wandrillen +luostarin yölamppu. Vaivoin laahasi epätoivoinen matkamies itsensä +tähän tyyssijaan, joka aukaisi hänelle vieraanvaraiset ovensa. Nyt +pääsi Prévost benediktiini-munkkikunnan alokkaaksi, ja 1721 hän +julkisesti teki munkkilupauksensa. + +Hän ei kuitenkaan näy palanneen luostariin vakaumuksesta, vaan +sentähden, että tarvitsi lepoa ja lohdutusta. Tämä selviää seuraavista +kirjeen kohdista: "Liian hellän suhteen onneton päättyminen johdatti +minut lopulta hautaan. Tämän nimen annan sille kunnianarvoisalle +munkkikunnalle, jonka helmaan hautauduin ja jossa piilin jonkun aikaa +kuin kuollut ainakin, niin etteivät vanhempani ja ystäväni tietäneet, +minne olin joutunut." -- -- "Taivas tuntee sydämeni perinpohjin, ja se +riittää minua rauhoittamaan. Jospa ihmiset tietäisivät yhtä hyvin, että +tukalat olot ovat saattaneet minut alokkaana turvautumaan luostariin, +että nuo samat olot eivät sallineet minun luopua tästä asemasta +niin pian kuin olisin halunnut ja että ainoastaan välttämättömyyden +pakoittamana tein luostarilupaukseni, asettaen salaa itsekseni kaikki +ne rajoittavat ehdot, jotka aiheuttivat minut rikkomaan nuo lupaukset." + +Nyt seurasi vuosia, joiden kuluessa Prévost benediktiini-munkkina +oleskeli eri luostareissa, harjoittaen tieteellistä tutkimusta, +kaunokirjallista tuotantoa ja saarnaajan tointa. Viimeksi hän asettui +Saint-Germain-des-Prés'n luostariin. Kirjallinen työ miellytti häntä +suuresti ja oli kaiketi melkoisena syynä siihen, että tämä levoton +henki niin kauan malttoi pysyä luostarissa. Hänen kertojalahjansa +tulivat ennen pitkää tunnetuiksi luostariveljien keskuudessa, ja +usein hän iltaisin huvitti heitä tarinoillaan, joita he ihastuneina +kuuntelivat myöhäiseen yöhön. Heistä erottuaan Prévost yksinäisessä +kopissaan tarttui kynään, ja monasti aamuhämärä yllätti hänet +kirjoituspöydän ääressä. Blancs-Manteaux'n ja Saint-Germain-des-Prés'n +luostareissa hän kirjoitti alkupuolen romaaniaan "Mémoires d'un homme +de qualité". Tämä laaja romaani, joka valmistui 1731, käsitti lopulta +seitsemän nidettä ja oli jaettu kahteentoista kirjaan. Viimeinen nide +oli omistettu ritari des Grieux'n ja Manonin lemmentarinalle, ja tämä +romaani ilmestyi ensi kerran erityisenä teoksena vuonna 1733. + +Niin etevä arvostelija kuin Sainte-Beuve oli ylen mieltynyt romaaniin +"Mémoires d'un homme de qualité". Nykyaikaisista lukijoista se +kuitenkin tuntuu vanhentuneelta seikkailija-romaanilta, jonka +ainoastaan tutkija hakee esiin kirjaston tomusta, muodostaakseen +itselleen kokonaiskuvan "Manon Lescaut"'n tekijästä. + +Vaikkakin rauhallinen luostarielämä tarjosi Prévost'lle tilaisuutta +hänen lempitoimeensa, kirjalliseen työhön, oli tuossa elämässä +sentään hänestä paljo ikävystyttävää ja vieroittavaakin. Munkit +tuntuvat yleensä olleen Prevost'ta lahjattomammat, ja hän on antanut +heistä sattuvia kuvauksia, jotka eivät ole kaikille edullisia ja +joista ei puutu ivaa. Lisäksi luostarien ahdasoppisuus oli hänen +vapautta rakastavalle hengelleen vastenmielinen rajoitus. Ystävien +kehoituksesta hän 1728 pyysi Roomasta lupaa siirtyä säännöiltään +lempeämpään benediktiini-luostariin. Tämä lupa hänelle myönnettiin, +mutta malttamatta odottaa, kunnes Amiensin piispa olisi julaissut +lupakirjeen, lähti Prévost priorin luvatta luostarista. Vihastuneet +luostarinesimiehet ilmoittivat asian poliisille, ja välttääkseen +joutumasta sen rankaiseviin käsiin, Prévost pakeni Englantiin. + +Se vapaus valtiollisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä, jonka Prévost +tässä maassa tapasi, teki häneen syvän vaikutuksen; selviä jälkiä siitä +huomaamme useissa paikoin hänen romaanejaan. + +Tästä Prévost'n ensimäisestä oleskelusta Englannissa tiedetään +varsin vähän, ja tämäkin perustuu etupäässä ritari de Ravannen +tiedonantoihin. Tuo salaniminen henkilö, joka muistelmissaan pahasti +parjasi Prevost'ta, oli hyvin juonikas ja epäluotettava. Hän kertoo, +että Prévost Englannissa paljon elosteli naisten kanssa ja että pieni +lemmenseikkailu pakoitti hänet luopumaan kotiopettajan paikasta, +joka oli tuottanut hänelle toimeentulon. Ja tämän jälkeen hän oli +matkustanut pois Englannista ja lähtenyt Hollantiin. -- + +Prévost vastaa myöhemmin siihen ritari de Ravannen väitteeseen, että +hänen muka oli ollut pakko poistua Englannista, seuraavasti: + +"Niin vähän oli minun pakko lähteä Lontoosta ja siirtyä Hollantiin, +että päinvastoin poistuin sieltä eväinäni runsaat lahjat, +suosionosoitukset ja hyväilyt. Suurta tyydytystä tuotti minulle se, +että kaksikymmentä ylhäistä herraa, jotka olivat kunnioittaneet +minua suosiollaan, tunsivat lähdettyäni kaihoa. Minua kaihosivat +niinikään lukemattomat kunnon ihmiset, jotka olivat suoneet minulle +kunnioituksensa ja ystävyytensä." + +Haagin kaupungissa oli Prévost'lla lemmenseikkailu erään naisen +kanssa, jonka nimi toisten mukaan oli Lenki, toisten d'Eccard. Sen +johdosta hän sai osakseen paljon moitetta ja parjausta. Myöhemmin hän +julkisesti puolusti kyseessä olevaa naista, mutta menetteli siinä +liian ritarillisesti. Tuo nainen näyttää todellisuudessa olleen mitä +sydämettömin juonittelija. Hänestä mainitaan, että hän armotta oli +kuluttanut edellisten rakastajiensa varat ja epäilemättä samalla tavoin +käytti hyväkseen suhdettaan Prévost'hon, jonka näyttää joksikin aikaa +täydelleen saaneen valtaansa. + +Hollannissa ilmestyi 1731 "Manon Lescaut", Prévost'n mestariteos ja +se hänen tuotteistaan, joka on vienyt hänen nimensä jälkimaailmaan. +Samana vuonna hän alkoi julkaista toistakin romaania, nimittäin +"Cleveland'ia", joka valmistui vasta 1738 ja silloin oli kahdeksan +niteen laajuinen. Sen sankari on Cromwellin äpäräpoika. + +Vuonna 1733 tapaamme Prévost'in taas Englannissa. Täällä hän joutui +suureen rahapulaan, ja hänen parjaajansa syyttivät häntä arvopaperien +väärentämisestä. Prévost puolustautui mitä pontevimmin tätä syytöstä +vastaan, ja myöhäisemmät elämänkertojat ovat kaikki sitä mieltä, että +syytös oli väärä. Vuonna 1734 Prévost palasi Ranskaan ja sai paavi +Clemens XII:nnelta lähetyskirjeen, joka myönsi hänelle anteeksiannon +hänen hairahduksistaan. Katumukseksi määrättiin hänelle vuoden +noviisiaika, joka kuitenkin oli sangen lievää laatua. Seuraavana vuonna +alkoi ilmestyä uusi romaani, "Le doyen de Killerine", jota Prévost piti +etevimpänä romaaninaan. Siinä kuitenkin moralisoiva sävy häiritsee +taiteellisuutta enemmän kuin missään muussa hänen kaunokirjallisessa +teoksessaan. Pari vuotta paluunsa jälkeen Ranskaan Prévost sai prinssi +Contin luona hovisaarnaajan toimen. Hän sai asua prinssin palatsissa, +ja tämä asema lisäsi tosin sitä arvoa ja mainetta, jonka hänelle jo +oli tuottanut kirjallinen toimintansa, mutta hänen uusi virkansa +oli palkaton, ja rahapula näyttää yhä jatkuneen. Epäkäytännöllisyys +ja erinomainen aulius auttamaan tarvitsevaisia olivat epäilemättä +pääasialliset syyt hänen alinomaiseen taloudelliseen ahdinkotilaansa. + +Vuosi 1740 tuotti uuden romaanin nimeltä "Histoire d'une Grecque +moderne". Se kertoo erään ranskalaisen lähettilään rakkaudesta +kreikkalaissyntyiseen haareminaiseen. Tämä soma kertomus on "Manon +Lescaut'n" jälkeen Prévost'n paras kaunokirjallinen teos. + +Vielä kerta, nimittäin vuonna 1741, oli Prévost'n pakko lähteä +maanpakoon. Tähän saattoi hänet niinikään hänen hyväsydämisyytensä, hän +kun oli mitään pahaa aavistamatta ja tarkoittamatta korjannut erään +entisen koulutoverinsa kirjoituksen, joka sanomalehdessä julkaistuna +herätti vallanpitäjien paheksumisen, niin että julkaisija teljettiin +Bastiljiin. Muka kanssasyyllisenä Prévost tuomittiin maanpakoon. +Prinssi Conti antoi hänelle matkarahat. Oleskeltuaan Brysselissä ja +Frankfurtissa hän jo seuraavana vuonna sai palata synnyinmaahansa, +jossa asui kuolemaansa asti. Vuonna 1746 hän muutti asumaan pieneen +Chaillot'ssa olevaan maataloon. Hänen seuranaan siellä olivat +muutamat valitut ystävät, joihin kuului Rousseau. Kirjeessään eräälle +tuttavalleen hän tästä olopaikastaan antaa seuraavan kuvauksen: "Talo +on soma, vaikka sen rakennustyyli ja huonekalut eivät ole komeita. +Näköala on viehättävä, ja puutarhat juuri sellaiset, joista pidän: +sanalla sanoen, olen täällä kaikkein tyytyväisin ihmisistä. Viisi tai +kuusi ystävää, joiden lukua toivon teidän lisäävän palattuanne, tulevat +tänne joskus minun kanssani nauramaan ihmissukukunnan mielettömälle +hyörinälle. Oveni on suljettu koko muulta maailmalta. -- --" + +Tämän jälkeen sai Prévost'n tuotantokin rauhallisemman luonteen. +Muun muassa hän käänsi englantilaisen Richardsonin romaaneja, ollen +tehokkaimpia Englannin kirjallisuuden tutustuttajia Ranskassa, oli +jonkun aikaa "Journal Etranger" lehden toimittaja ja kirjoitti +viidentoista niteen vahvuisen teoksen nimeltä "Histoire générale des +Voyages". Vuonna 1754 antoi paavi Benedictus XIV hänelle Saint-Georges +de Gesnen priorikunnan. + +Prévost kuoli äkkiä 25 päivänä marraskuuta 1763 lähellä Chantilly'ta +olevalla maatilallaan. Hänen kuolemastaan, niinkuin useasta hänen +elämänsä tapahtumasta, oli kauan liikkeellä kauhea tarina. Hänet oli +muka tavattu tajuttomana metsässä, ja eräs kyläpuoskari oli muka +ryhtynyt hänen ruumistaan leikkaamaan, jolloin hän heräsi ja päästi +kauhunhuudon ennenkuin heitti henkensä. -- Tämän tarun on kritiikki +osoittanut vääräksi. Prévost kuoli valtasuonen revähtämiseen tai +halvaukseen. + +Abotti Prévost'n tuotanto oli hyvin runsas. Harrisse mainitsee +hänen teostensa luvun nousevan sataankahteentoista niteeseen, +joista kuusikymmentäviisi sisälsi hänen alkuperäisiä teoksiaan, +loput käännöksiä. On kuitenkin otettava huomioon, että monet näistä +niteistä ovat pientä kokoa ja painetut isolla kirjakkeella. Mutta +joka tapauksessa oli hänen kynänsä tuotteiden määrä melkoinen, ja se +todistaa suurta kirjallista harrastusta ja henkistä työkykyä. Kuten +jo on mainittu, on ainoastaan yhdellä hänen teoksistaan pysyvä arvo, +nimittäin romaanilla "Manon Lescaut". "Onnellisena päivänä", sanoo +Sainte-Beuve -- "loi Prévost tietämättään mestariteoksen". Hänen muilla +romaaneillaan on meidän aikanamme etupäässä kulttuurihistoriallinen +merkityksensä, ja ne tarjoavat lisäksi ainesta hänen aatteittensa ja +romaanitekniikkansa tutkijalle. + + * * * * * + +Abotti Prévost'n ulkomuodon ovat benediktiini-munkit ilmiannossaan +poliisille kuvanneet seuraavasti: "Hän on keskikokoa, hänellä on vaalea +tukka, suuret avoimet sinisilmät, iho punoittava ja kasvot täyteläät." + +Se kokonaiskuva, jonka hänen aikalaistensa arvostelujen ja hänen omien +mielipiteittensä perustuksella saamme hänen sisäisestä ihmisestään, on +hänelle erittäin edullinen. + +Sekä Ranskassa että ulkomailla Prévost paljon seurusteli ylhäisimmissä +piireissä. Joka seurassa häntä nähtiin kernaasti, hänellä kun oli +miellyttävät seurustelutavat, huomattavat tiedot eri aloilla, +kehittynyt arvostelukyky ja erinomainen helppous lausua ajatuksensa. +Tähän tuli lisäksi ystävällinen ja vaatimaton käyttäytyminen, taito +mukautua eri tilanteisiin ja osanotto toisten harrastuksiin ja +vastoinkäymisiin. + +Ei ole syytä epäillä näiden sanojen vilpittömyyttä, jotka hän +Haagista kirjoitti eräälle vastustajalleen: "Olenhan maanpakolainen, +eroitettu ystävistäni ja omaisistani, useimpien hylkäämä; kuka siis +uskoisi, että viha on minulle jotain tuntematonta ja että voin +pidättäytyä levittämästä vihamielisiä lausuntoja kirjoituksiini. -- -- +Tunnen, etten vihaa ketään ihmistä. Taivas on siinä todistajani. +Ja miksi vihaisinkaan ihmisiä. Olisinhan kiittämätön. Enhän koko +elämäni aikana ole saanut muuta kuin kunnioituksen ja ystävyyden +todisteita tuntemiltani ihmisiltä, enkä ole voinut käsittää niiden +johtuneen muusta kuin heidän hyvyydestään, kun täysin tunnen, miten +vähäarvoinen olen. Mitä syytä minulla siis olisi heitä vihata. Ei, +olen ihmissuvun ystävä. Olen ylpeä siitä, etten vihaa ketään ja ettei +minulla ole vihamiehiä." Eräs Prévost'n aikalainen, Charles Jordan, +joka muuten aina oli valmis hänestä levittämään parjaavia juoruja, +antaa Prevost'sta, tavattuaan hänet Lontoossa, seuraavan arvostelun: +"Hän on teräväpäinen mies, joka tuntee yhtä hyvin kirjallisuutta kuin +teologiaa, historiaa ja filosofiaa. Hänellä on äärettömän paljon +henkevyyttä... Keskusteluni Prévost'n kanssa oli hyvin miellyttävä, +päivä päivältä hän kävi rakastettavammaksi, oppineemmaksi ja +henkevämmäksi." + +Voltaire antaa hänestä seuraavan lausunnon: "En ole koskaan puhunut +mitään epäedullista abotti Prevost'sta, olen vaan valittanut, että +hänellä on keritty päälaki, että häntä kahlehtivat munkin siteet, jotka +ovat häpeälliset ihmiskunnalle, ja että hän on vailla omaisuutta. Teen +melkoisesti eroa hänen ja abotti Desfontaines'in välillä; jälkimäinen +ei voi puhua muusta kuin kirjoista, hän on pelkkä kirjailija, mutta +edellinen on ihminen. Heidän teoksistaan näkee heidän sydämiensä +eron... Jos täältä kaukaisesta olinpaikastani voisin tehdä jotain +abotti Prévost'n hyväksi, tekisin sen mielihyvällä..." Prévost'lle +itselleen Voltaire kirjoittaa myöhemmin: "Ei mikään tuottaisi minulle +suurempaa tyydytystä ja kunniaa kuin se, että voisin hyödyttää sitä +kirjailijoistamme, jota enimmin kunnioitan." + +Rousseau sanoo puhuessaan Mussard'in valioystävistä: "Etumaiseksi +heidän joukossaan asetan abotti Prévost'n, joka on hyvin rakastettava +ja teeskentelemätön mies ja jonka sydän on elähyttänyt hänen teoksensa." + +Benediktiini-munkki Dupuis, Prévost'n aikalainen ja elämänkertoja, +todistaa, että "hänen inhimillisyytensä avasi hänen sydämensä ja +kukkaronsa kaikille onnettomille; kun hänen ystävänsä kehoittamalla +kehoittivat häntä hyväkseen käyttämään saavuttamaansa ylhäisten +henkilöiden suosiota, hankkiakseen itselleen aineellista etua, hän +vastasi, että puutarha, lehmä ja pari kanaa hänelle riittäisivät." +Brunetière kiinnittää erityistä huomiota tähän piirteeseen: +Prévost on ensimäisiä, jotka, yksinomaan eläen kynästään, suuria +kärsimyksiä kestäen ja uhrauksia tehden ovat vapauttaneet kirjailijan +veronkantajan, ylhäisen herran, ruhtinaan suojeluksen riippuvaisuudesta. + +Delisle de Sales antaa puhuessaan aikansa kirjailijoista Prévost'lle +tämän tunnustuksen:... "hän ei koskaan tuntenut ylemmyyden salaisuutta, +ja ollen heikkouteen asti omasta edustaan välittämättä, ei hän koskaan +ajatellut maineen hankkimista." + +Prévost'n parjaajat väittivät, että hän muka oli tavaton irstailija. +Tämä väite on väärä. Hänen sydämensä oli ylen altis hellille tunteille. +Huolimatta luostarilupauksestaan hän rakasti intohimoisesti ja sai +osakseen vastarakkautta. Mutta tätä hän ei peitellyt eikä kieltänyt. +Sen hän tunnusti suoraan ja sitä todistavat hänen romaaninsa, joista +eletty todellisuus selvästi pilkoittaa esiin. + + * * * * * + +Prévost'n kaunokirjallisessa tuotannossa ilmenee aatteellinen eheyden +leima. Tämä on seuraus siitä, että yksi johtava aate sitä hallitsee, +joskin muunneltuna ja eri puolilta katsottuna eri romaaneissa. Tämä +aate on lyhyesti sanottuna seuraava: Ihmisen intohimo on tuhoa +tuottava, järki osoittaa hänelle tämän uhkaavan tuhon, mutta on +voimaton estämään häntä joutumasta sen alaiseksi. -- + +Huomaamme, että tämä aate sisältää jansenilaisten opin turmeltuneesta +ihmisluonnosta ja ihmisen kykenemättömyydestä omin voimin siitä +vapautumaan. + +Mutta Prévost ei sokeasti eikä orjallisesti liittynyt tähän oppiin. +Uskonnollisissa vakaumuksissa, samoin kuin taiteilijana, hän oli +ajastaan edellä. Se, että hän hyväksyi jansenilaisten opin intohimojen +ylivallasta, järjen heikommuudesta, ei ollut mitään satunnaista eikä +suinkaan pelkkä abstraktisen ajatuksen tulos. Se perustui elävään +kokemukseen. Sillä eroottinen tunne -- rakkaus -- oli hänessä +harvinaisen voimakas ja intohimoinen. + +Neiti Lespinasse, jonka salongeissa kuuluisimmat ensyklopedistit +seurustelivat, on sattuvasti sanonut, että "Prévost on tuntenut kaikkea +sitä, mikä rakkaudessa on suloisinta, mutta että hän on tuntenut +kaikkea sitäkin, mikä siinä on hirvittävintä". + +Lukiessamme Prévost'n romaaneja, huomaamme, että useimmat niiden +sankareista ja sankarittarista ovat tavattoman intohimoisen rakkauden +valtaamat. + +Tässä suhteessa Prévost kirjallisena ilmiönä muodostaa käänteen. +Ennen häntä rakkautta yleisesti esitetään heikompana, värittömämpänä. +-- Jokunen poikkeus on olemassa kuten esim. Racine. -- Siirrytään +rakkauden eri kehitysasteiden läpi, kuvataan oikkuja, epäilyjä, +rakkauden salaisia piilopaikkoja, sievistellään, sirkkilöidään. +Prévost kuvaa rakkautta valmiina, suurena ja kaikkivaltiaana intohimona +ja on vaikuttavin silloin kun hän esittää tämän intohimon traagillisia +puolia. Mutta ihminen, dogmeista vapaa, syvästi tunteva ihminen +ilmenee sen ohella. Katolilainen uskonto tuomitsee intohimon ja vaatii +sitä polkemaan. Prévost katsoo syvemmälle. Hänestä rakkaus on jotain +kohtalollista, se on luonnonvoima, ja sentähden ihmisessä oikeutettu. +Hän on lausunut tämän vakaumuksensa selvin sanoin seuraavasti: "Asiaa +vilpittömästi punnittuani minusta tuntui, että kun luonnon oikeudet +ovat ensimäiset kaikista, ei mikään ole kyllin voimakasta niitä +tukahduttamaan, -- että rakkaus on noista oikeuksista kaikkein pyhin, +se kun on ikäänkuin kaiken olevaisen sielu, ja että siis kaikki, minkä +järki ja olevat olot voivat tehdä sitä vastustaakseen, supistuu siihen, +että ehkäistään muutamat sen vaikutuksista, koskaan voimatta tuomita +itse sen lähdettä kuivumaan." + +Tämä inhimillinen käsitys rakkaudesta ja välitön, omaan rikkaaseen +kokemukseen perustuva kuvaus rakkauden tuottamista iloista ja +kärsimyksistä oli jotain uutta, joka valtasi hänen aikalaisensa. +Ja tämä syvä yleisinhimillinen ja samalla persoonallinen piirre, +joka on painanut kirkkaimman leimansa romaaniin "Manon Lescaut", +selittää, miksi tämä romaani on säilyttänyt viehätysvoimansa ja miksi +jälkimaailma lukee sitä liikutetuin tuntein. + +Kiintyessään rakkauden tuottamiin vaikutuksiin Prévost siis liittyy +jansenilaisuuteen. Mutta hän ei pysähdy siihen. Hänen vakaumuksensa on, +että ne hairahdukset, joihin voimakas rakkaus saattaa ihmisen, eivät +ole anteeksiantamattomia. Hän näkee ne päinvastoin sovinnollisessa +valossa. Rakkauden aiheuttamat kärsimykset ja hairahdukset eivät hänen +mielestään ole muuta kuin koettelemuksia, jotka lopulta puhdistavat +ihmisen ja saattavat hänet jalostumaan. + +Niinpä lopulta tuossa huikentelevassa, pintapuolisessa ja uskottomassa +Manonissakin tapahtuu mielenmuutos. Hän on, samoin kuin ritari des +Grieux, käynyt kärsimysten karkaisevan kiirastulen läpi, ja hänestä on +senjälkeen tullut hyvä ja jalo ihminen. + +Perustuiko tämä viimemainittu vakaumus niinikään Prévost'n omaan +elämänkokemukseen, vai oliko se vaan teoreettinen johtopäätös, henkinen +edistysaskel jansenilaisten ahtaasta ja tuomitsevasta dogmasta -- sitä +on vaikea ratkaista. Tosin esim. "Manon Lescaut"'n loppupuoli, jossa +tuollainen mielenmuutos kuvataan, tekee edellä kerrottuun verrattuna +vähemmän vakuuttavan vaikutuksen. Mutta on huomioon otettava, että +tämän kirjan loppupuoli oli Prévost'n omaa kuvittelua, hän kun ei siinä +suorastaan ammenna omasta eletystä kokemuksestaan. Joka tapauksessa tuo +sovinnollinen piirre osoittaa kaunista luonteen puolta ja todistaa, +että Prévost hylkäsi aikansa yksipuolisen dogmaattisen kannan, kohoten +vapaampaan aatepiiriin. + + * * * * * + +Romaani "Manon Lescaut" sisältää seikkailuja, yllätyksiä, murhia, +naisenryöstöjä, petkutuksia, vangitsemisia y.m. hirmuisuuksia. +Nämä ovat sovinnaisia romaani-motiiveja ja saattavat oudoksuttaa +nykyaikaista lukijaa. Mutta meidän on muistaminen, että Prévost eli +Ludvik XV:nnen aikakaudella, jolloin tuollaiset tapaukset olivat +yleisiä. Eikä saata kieltää, että hän usein esittää nuo vaikuttimet +dramaattisen jännittävästi. + +Juonen sommittelu ja valmistelu on Prévost'lla monessa kohdin taitava. +Kieli on tosin paikoittain pateettista, mutta kuitenkin vähemmin +juhlallista, retoorillista ja jäykkää kuin monella muulla sen ajan +proosakirjailijalla. + +Tyyli on harvinaisen korutonta ja luontevaa. Tuntuu siltä kuin tekijä +ei ollenkaan olisi ajatellut sanontamuotoaan, vaan kuin olisi hänelle +ollut tärkeintä, että se, mikä hänellä oli sydämellään, niin pian ja +niin teeskentelemättä kuin suinkin tuli lausutuksi. Se, mitä sanotaan +miljöö-kuvaukseksi, ja jolla romaanissa tavallisesti on huomattava +sijansa, puuttuu melkein kokonaan kyseessä olevasta romaanista. +Etusijalle astuu sielunelämän ja luonteiden kuvaus, tunteiden ja +sieluntilojen erittely. + +Siinä Prévost on mestari, ja romaanilla "Manon Lescaut" on tässä +suhteessa uraauurtava merkitys. Hänen raivaamistyönsä jälkiä voisi +seurata aina uusimpiin aikoihin asti. + +Luonteenkuvaus on Prévost'lla mestarillinen. Mikä ihailtava +karakterisoimis-taito ilmeneekään Manonin ja ritari des Grieux'n +luonteenkuvissa. Kuinka täynnä värähtelevää elämää ne ovat. Guy de +Maupassant on sanonut Manonista, että hän on tyypillinen nainen. Hänen +sanansa kuuluvat näin: "Manon on nainen täydelleen sellainen kuin tämä +on, aina on ollut ja aina tulee olemaan." Tätä mielipidettä vastustaen +huomauttaa Gauthier-Ferrières: "Manon ei edusta naista yleensä, hän on +kurtisaani, ilonainen, sellainen kuin tämä on ja aina tulee olemaan." + +Manonin persoonallisuuden on Prévost muuten taiteellisesti syventänyt +saattaen mielenkiintoiseksi tämän naisen, jolla on niin paljo +epämiellyttäviä ja paheksuttavia ominaisuuksia. Des Grieux uskoo, ettei +Manon tahallisesti tee syntiä, meneepä niinkin pitkälle, että pitää +häntä viattomana. Osoittaen hienoa taiteellista vaistoa on Prévost +hänen luonteenkuvaukseensa liittänyt rakastettaviakin piirteitä. + +Päähenkilö tässä romaanissa on ritari des Grieux. Paras todiste tämän +henkilökuvauksen psykologisesta ja taiteellisesta eheydestä on, että +se ikäänkuin ilmielävänä liikkuu edessämme, pakoittaen meidät uskomaan +kaikkein hellimpiin ja rajuimpiin tunteenpurkauksiinsa. Mutta eipä +tekijän ollut tarvinnut mennä kauas etsimään mallia tälle kuvalleen. +Tämä malli oli hän itse, ja tuntuu siltä, kuin olisi hän monasti +kastanut siveltimensä sydänvereensä. + +Sivuhenkilötkin ovat oivallisesti kaavaillut. Muistelkaamme ainoastaan +Manonin veljeä, Lescaut'ta, joka on tarkasti havaittu ja taitavasti +kuvattu Ludvik XV:nnen aikuinen elostelijatyyppi, ja lisäksi ritari des +Grieux'n isää, joka personifioi tuota vanhempien ja lasten väleissä +usein esiintyvää ymmärryksen puuttumista ja ristiriitaa. + +Yksi ainoa romaanin henkilöistä on poikkeus, nimittäin Tiberge, des +Grieux'n ystävä. Hän on kovin abstraktinen ja paikoittain väsyttävä +pitkine rippisaarnoineen. + +Prévost tahtoi kaiketi tämän henkilön muodossa kuvata des Grieux'n +"parempaa minää" eli omaatuntoa, tai ihanteellista ystävää, tai oli +hänen tarkoituksensa moralisoida, asettamalla intohimonsa valtaan +antauneen nuorukaisen vastakohdaksi viattomana pysyneen nuoren miehen. +Tiberge vaikuttaa kieltämättä keinotekoiselta ja symbolistiselta +-- jos saa käyttää näin uudenaikaista sanaa, kun on kysymys +todellisuuskuvausta uhkuvasta klassillisesta romaanista. + +Mutta mitä puutteellisuuksia arvostelija hakeneekin Prévost'n +kuuluisasta romaanista, ja mitä eteviä puolia hän siitä koettaneekin +poimia esille, kaikki tämä hälvenee sen vastustamattoman vaikutelman +rinnalla, jonka tämän kuolemattoman teoksen lukeminen herättää. + +_Jalmari Hahl_. + + + + + + +MANON LESCAUT + + + + +Tekijän alkusananen. + + +Olisin voinut liittää omiin muistelmiini ritari des Grieux'n +elämänvaiheet, mutta kun ei niillä ole mitään sitovaa keskinäistä +yhteyttä, luulin olevan lukijalle tyydyttävämpää nähdä ne erikseen. +Näin laaja kertomus olisi liian pitkäksi aikaa katkaissut oman +elämäntarinani langan. Vaikka en suinkaan väitä olevani täsmällinen +kirjailija, tiedän kuitenkin varsin hyvin, että kertomuksen tulee +olla vapaa seikoista, jotka saattavat sen kankeaksi ja väkinäiseksi; +neuvoohan Horatius: + + Ut iam nunc dicat iam nunc debentia dici, + Pleraque differat, ac praetens in tempus omittat. + +[-- -- että juuri nyt lausutaan julki se, mikä juuri nyt on sanottava, +että siis moni päähänpisto heitetään toistaiseksi ja tällä kertaa +jätetään lausumatta. -- _Ars poetica_.] + +Eikä edes tarvita niin arvokkaan miehen lausuntoa todistamaan näin +yksinkertaista totuutta, sillä terve järki on tämän säännön alkulähde. + +Jos lukija on tavannut jotain miellyttävää ja mieltäkiinnittävää +minun elämäntarinassani, rohkenen luvata, että hän on oleva ainakin +yhtä tyytyväinen tähän liitteeseen. Ritari des Grieux'n menettely on +tarjoava hänelle hirvittävän esimerkin intohimojen voimasta. Minulla +on kuvattavana sokaistu nuori mies, joka hylkää onnelliset olot, +omin ehdoin syöksyäkseen äärimäiseen onnettomuuteen. Vaikka hänellä +on kaikki ne ominaisuudet, jotka ovat omansa hankkimaan hänelle +mitä loistavimman ja edullisimman aseman, hän kuitenkin oman vapaan +valintansa mukaan antaa etusijan maineettomalle ja harhailevalle +elämälle, hyläten kaikki varallisuuden ja luonnon tarjoamat edut. +Hän näkee edeltäpäin onnettomuutensa, eikä tahdo sitä välttää; hän +tuntee sen ja kituu sen taakan alla, eikä käytä hyväkseen niitä +parannuskeinoja, joita hänelle lakkaamatta tarjotaan ja jotka minä +hetkenä tahansa voisivat tehdä lopun hänen onnettomuudestaan. +Hänellä on sanalla sanoen kahtaallinen luonne, missä ilmenee +hyveiden ja paheiden sekoitus, hyvien tunteiden ja huonojen tekojen +alituinen vastakohta. Sellainen on sen taulun pohja, jota kuvaan. +Arvostelukykyiset ihmiset eivät suinkaan pitäne tämänluontoista +teosta turhana työnä. Paitsi miellyttävän lukemisen tarjoamaa huvia +lukija siitä löytää melkoisesti tapahtumia, jotka ovat omiansa tapoja +parantamaan; ja mielestäni tekee yleisölle huomattavan palveluksen se, +joka sitä opettaa, samalla huvittaen. + +Emme saata punnita siveyskäskyjä, ihmettelemättä, miten niitä +samanaikuisesti pidetään arvossa ja laiminlyödään. Ja me haemme +syytä tähän ihmissydämen nurinkurisuuteen, joka saattaa sen +mieltymään hyvän ja täydellisen aatteisiin, joita se ei kuitenkaan +käytännössä toteuta. Jos erityiseen henkiseen suuntaan kuuluvat +ja erityisellä sivistysasteella olevat henkilöt tahtovat tutkia, +mikä on heidän yksinäisten haaveilujensa yleisimpänä esineenä, on +heidän helppo huomata, että ne melkein aina kohdistuvat johonkin +siveelliseen kysymykseen. Heidän elämänsä suloisimmat hetket ovat +ne, jotka he viettävät joko yksin tai ystävän seurassa vilpittömästi +pohtien hyveen tenhovoimaa, ystävyyden tuottamaa suloisuutta, onnen +saavuttamiskeinoja, sitä luonnollista heikkoutta, joka edentää onnesta, +ja tämän heikkouden parannuskeinoja. Horatius ja Boileau mainitsevat, +että sellainen pohdinta on heidän kuvittelemansa onnellisen elämän +kauneimpia piirteitä. Mistä siis johtuukaan, että niin helposti +syöksymme alas näistä ylhäisistä mietiskelyistä ja että niin pian +jälleen joudumme arki-ihmisten tasolle? Ellen pahasti erehdy, on +selitykseni, jonka tästä seikasta tuon esiin, täydelleen paljastava +vakaumuksiemme ja toimintamme välisen ristiriidan: syy on se, että +kaikki siveysohjeet ovat pelkkiä yleisiä ja epämääräisiä periaatteita, +minkä vuoksi niitä on vaikea erikoisesti sovelluttaa tapojen ja tekojen +yksityiskohtiin. Selvittäkäämme tämä seikka esimerkin avulla. Jalot +sielut tuntevat, että lempeys ja inhimillisyys ovat rakastettavia +hyveitä, ja ovat taipuvaiset niitä harjoittamaan; mutta kun toiminnan +hetki saapuu, he usein epäröivät. Onkohan tämä todella oikea tilaisuus? +Tunnetaanko sen oikea mittakaava? Eikö erehdytä esineen suhteen? -- +sadat vaikeudet kohoavat eteen. Pelätään joutua petkutetuksi, kun +tahdotaan harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja armeliaisuutta, joutua +heikon kirjoihin, jos osoittaudutaan liian helläksi ja tunteelliseksi; +sanalla sanoen pelätään, että joko arvataan liian suuriksi tai +laiminlyödään ne velvollisuudet, jotka liian himmeinä piilevät +inhimillisyyden ja lempeyden yleiskäsityksessä. Tässä epävarmuudessa +ainoastaan kokemus tai esimerkki saattavat järkevällä tavalla antaa +sydämen taipumukselle määrätyn suunnan. Mutta kokemus on etu, jota +ei suinkaan ole suotu jokaisen itselleen hankkia. Se riippuu eri +tilanteista, joihin kohtalo meidät asettaa. Ainoastaan esimerkki +saattaa tarjota ohjausta useille hyveen harjoittamisessa. + +Varsinkin tämänlaatuisille lukijoille teoksista sellaisista kuin tämä +voi olla ääretöntä hyötyä, ainakin silloin, kun ne ovat kunniallisen +ja arvostelukykyisen henkilön kirjoittamat. Jokainen esille tuotu +tosiseikka on valonvälkähdys, on opetus, joka täydentää kokemusta; +jokainen seikkailu on kaava, jonka mukaan voi itsensä muodostaa: +tarvitsee ainoastaan sovelluttaa se omiin olosuhteisiinsa. Koko teos on +siveysopillinen tutkielma, miellyttävästi käytäntöön sovitettuna. + +Joku ankara lukija kenties oudoksuu, että minun ikäiseni mies tarttuu +kynään kuvatakseen kohtalon- ja lemmenseikkailuja. Mutta jos juuri +esittämäni mietteet ovat päteviä, ne minua puolustavat; jos ne ovat +vääriä, on erehdykseni oleva puolustukseni. + + + + + + +ENSIMÄINEN OSA. + + + + +Minun tulee siirtää lukija siihen elämäni aikaan, jolloin ensi kerran +kohtasin ritari des Grieux'n. Se tapahtui noin puoli vuotta ennen +lähtöäni Espanjaan. Vaikka harvoin erosin yksinäisyydestäni, saattoi +kuitenkin huolenpitoni tyttärestäni minut joskus pienille matkoille, +joita mahdollisuuden mukaan lyhensin. + +Olin kerran paluumatkalla Rouenista, jonne tyttäreni pyynnöstä olin +lähtenyt Normandian parlamentissa valvomaan oikeusjuttua, mikä koski +maa-omaisuutta, johon hänellä minun kauttani oli perintöoikeus +äidinisäni puolelta. Olin paluumatkallani valinnut tien, joka kulkee +Evreux'n kautta, mihin poikkesin ensimäiseksi yöksi, ja saavuin +seuraavana päivänä päivällisaikaan Passy'hin, joka on siitä viiden tai +kuuden peninkulman päässä. Hämmästyen näin saapuessani tähän kauppalaan +sen asujanten levottomina häärivän. He syöksyivät ulos taloistaan, +tulvien joukoittain kurjan ravintolan ovelle, jonka eteen kahdet +katetut vaunut olivat pysähtyneet. Vielä valjaissa olevista hevosista, +jotka näyttivät höyryävän väsymyksestä ja kuumuudesta, saattoi huomata, +että nuo molemmat ajoneuvot juuri olivat saapuneet. + +Pysähdyin hetkeksi ottamaan selkoa siitä, mistä tuo sekasorto aiheutui; +mutta sain varsin vähän selvitystä uteliaalta kansajoukolta, joka ei +kiinnittänyt mitään huomiota kysymyksiini, vaan suuren epäjärjestyksen +vallitessa yhä tunki majataloa kohti. + +Vihdoin ilmestyi ovelle eräs vartijasoturi, olalla kannatin ja +muskettipyssy, ja minä viittasin häntä tulemaan luokseni ja kertomaan +minulle tämän häiriötilan syyn. + +-- Se ei ole mitään erinomaista, hyvä herra, hän virkkoi minulle. -- +Täällä on ainoastaan tusina ilotyttöjä, joita minä toverieni kanssa +saatan Havre-de-Grâceen, mistä lähetämme heidät laivalla Amerikkaan. +Heidän joukossaan on muutamia sievännäköisiä, ja tämä ilmeisesti +kiihoittaa noiden kunnon maalaisten uteliaisuutta. + +Olisin jatkanut matkaani tämän selityksen saatuani, elleivät minua +olisi pysäyttäneet erään vanhan naisen huudahdukset. Tämä astui ulos +majatalosta lyöden yhteen käsiään ja huutaen, että se oli jotakin +raakaa, jotakin, mikä herätti kauhua ja sääliä. + +-- Mistä siis on kysymys? minä sanoin. + +-- Voi, hyvä herra, menkääpä sisälle, hän vastasi, ja katsokaa, eikö +tuo näky voi saattaa sydäntä pakahtumaan! + +Uteliaana astuin alas hevoseni selästä, jonka jätin renkini huostaan. +Ainoastaan vaivoin ja sysien väkijoukkoa pääsin sisälle majataloon ja +näin jotain sangen liikuttavaa. + +Noiden kahdentoista tytön joukossa, jotka vyötäisiltään olivat +sidotut yhteen kuusittain, oli yksi, jonka katse ja kasvot niin +vähän muistuttivat hänen tilaansa, että missä muissa oloissa tahansa +olisin luullut häntä kaikkein ylhäisimpään säätyluokkaan kuuluvaksi +henkilöksi. Hänen alakuloisuutensa, hänen likainen paitansa ja hameensa +rumensivat häntä niin vähän, että minussa hänet nähdessäni heräsi +kunnioitusta ja sääliä. Kuitenkin hän koetti kääntyä poispäin niin +paljon kuin kahleensa sallivat, piiloittaakseen kasvonsa katsojien +silmiltä. Hänen piiloittaumis-ponnistuksensa olivat niin luonnolliset, +että ne näyttivät johtuvan kainoudentunteesta. + +Kun tämän onnettoman joukon kuusi vartijaa niinikään oli huoneessa, +vein johtajan syrjään ja pyysin häneltä muutamia tietoja tämän kauniin +tytön kohtalosta. Hän saattoi tehdä sen ainoastaan hyvin ylimalkaisesti. + +-- Toimme hänet sairaala-vankilasta [Tämä sairaala oli Salpêtrière, +johon irstaita naisia huonon elämän tähden vankeina suljettiin. Suom.], +hän minulle virkkoi, -- poliisipäällikön määräyksestä. Ei näytä siltä, +kuin olisi hänet sinne suljettu kiitettävien tekojen vuoksi. Moneen +kertaan matkan kuluessa olen kysellyt hänen olojaan; mutta itsepäisesti +hän on pysynyt vaiti. Mutta, vaikka minua ei ole käsketty säästämään +häntä enempää kuin muita, en kuitenkaan saata olla hänestä vähän +huolehtimatta, hän kun minusta tuntuu olevan hiukan parempi kuin muut +toverinsa. Tuossa näette nuoren miehen, -- hän lisäsi -- joka paremmin +kuin minä voisi antaa teille tietoja tämän naisen onnettomuuden syystä. +Tämä nuori mies on seurannut häntä Parisista asti, tuskin hetkeäkään +herkeämättä kyyneliä vuodattamasta. Varmaankin hän on hänen veljensä +tai rakastajansa. -- + +Käännyin sitä huoneen nurkkaa kohti, missä tuo nuori mies istui. +Hän näytti vaipuneen syvään haaveilevaan mietiskelyyn: en ole ikinä +nähnyt sen eloisampaa surun kuvaa. Hän oli hyvin yksinkertaisesti +puettu, mutta heti ensi katseella huomasin miehen jalosukuiseksi ja +sivistyneeksi. Lähestyin häntä, hän nousi, ja minä eroitin hänen +silmissään, hänen piirteissään, kaikissa hänen liikkeissään jotain niin +hienoa ja jaloa, että vaistomaisesti tunsin halua tehdä hänelle hyvää. + +-- En mitenkään tahtoisi teitä häiritä, -- minä sanoin ja istuuduin +hänen viereensä, -- mutta suostuisitteko tyydyttämään uteliaisuuttani +tuohon kauniiseen naiseen nähden, joka ei suinkaan näy olevan luotu +sitä surkeata tilaa varten, missä hänet näen? + +Hän vastasi minulle kohteliaasti, ettei voinut mainita tuon naisen +nimeä itseänsä ilmaisematta, ja että hänellä oli painavat syynsä pysyä +tuntemattomana. + +-- Saatan kuitenkin sanoa teille, minkä nuo heittiöt hyvin tietävät, +-- hän jatkoi osoittaen vartijasotureita -- nimittäin, että tätä +naista kohtaan tunnen niin rajun intohimoista rakkautta, että se tekee +minut onnettomimmaksi ihmisistä. Olen Parisissa ponnistellut kaikki +voimani hankkiakseni hänelle vapauden, mutta rukoukset, viekkaus ja +väkivalta ovat olleet turhat. Olen siis päättänyt häntä seurata, vaikka +hän menisi maailman ääriin. Aion astua laivaan hänen kanssaan, aion +matkustaa Amerikkaan. Mutta ääretöntä julmuutta todistaa se, että nuo +raukkamaiset konnat -- näin hän lisäsi tarkoittaen vartijasotureita -- +eivät tahdo sallia minun lähestyä häntä. Tarkoitukseni oli julkisesti +käydä heidän kimppuunsa muutaman peninkulman päässä Parisista. Tätä +varten olin tehnyt sopimuksen neljän miehen kanssa, jotka melkoisesta +summasta olivat luvanneet auttaa minua. Nämä petturit jättivät minut +oman onneni nojaan ja menivät matkoihinsa, vieden minun rahani +mukaansa. Mahdottomuus onnistua väkivaltaa käyttämällä saattoi minut +luopumaan aseista. Ehdoitin vartijasotureille, että ainakin sallisivat +minun seurata mukana, tarjoten heille siitä palkintoa. Ansion himo +taivutti heidät siihen suostumaan. Mutta joka kerta ovat he vaatineet +maksua, kun ovat sallineet minun puhua lemmittyni kanssa. Kukkaroni on +lyhyessä ajassa tyhjentynyt, ja kun ei minulla ole jälellä ainoatakaan +ropoa, he raa'asti sysäävät minut takaisin, milloin astun askeleenkin +häntä kohti. Ainoastaan muutama hetki sitten, kun huolimatta heidän +uhkauksistaan rohkenin häntä lähestyä, he olivat kyllin röyhkeät +ojentamaan pyssyjensä piipunsuut minua kohti. Tyydyttääkseni heidän +ahneuttaan ja voidakseni jalan jatkaa matkaani, on minun pakko täällä +myödä hevoskaakkini, jota tähänasti olen käyttänyt ratsuna. + +Vaikka hän näytti kertovan tätä jotenkin tyynesti, hän vuodatti +kyyneliä lopettaessaan. Tämä seikkailu tuntui minusta mitä +eriskummaisimmalta ja liikuttavimmalta. + +-- En kiusaa teitä -- sanoin hänelle -- ilmaisemaan salaisuuttanne; +mutta jos saatan teitä jollakin tavoin hyödyttää, tarjoan teille +halukkaasti palvelustani. + +-- Oi -- hän jatkoi -- en näe vähintäkään toivon välkettä. Minun on +pakko alistua kohtaloni koko ankaruuteen. Lähden Amerikkaan. Siellä +ainakin voin elää vapaasti sen henkilön kanssa, jota rakastan. Olen +kirjoittanut eräälle ystävälleni, joka tulee lähettämään minulle hiukan +rahaa Havre-de-Grâceen. Olen vaan pulassa, miten päästä sinne ja +miten hankkia tälle olentoparalle -- tällöin hän katsoi surullisesti +lemmittyynsä -- jotain huojennusta. + +-- No hyvä -- minä sanoin. -- Minäpä autan teidät pulastanne. Tässä on +vähän rahaa ja pyydän teitä ottamaan sen vastaan. Mieltäni pahoittaa, +etten muulla tavalla voi teitä auttaa. + +Annoin hänelle neljä kultarahaa niin, etteivät vartijat sitä +huomanneet. Sillä tiesin hyvin, että jos he olisivat tietäneet hänellä +olevan tuon summan, he olisivat vaatineet auliudestaan suuremman +maksun. Jopa mieleeni juolahti ryhtyä hieromaan kauppaa heidän +kanssaan, hankkiakseni nuorelle rakastajalle oikeuden esteettömästi +puhua lemmittynsä kanssa Havreen saakka. Viittasin johtajaa lähestymään +ja esitin hänelle ehdoitukseni. Hän näytti häpeävän, huolimatta +röyhkeydestään. + +-- Älkää luulko, hyvä herra -- hän vastasi hämillään -- että me +kiellämme häntä puhumasta tämän tytön kanssa; mutta hän tahtoisi +alinomaa olla hänen vierellään. Se on meille epämukavaa, ja on +kohtuullista, että hän saa maksaa tästä aiheuttamastaan epämukavuudesta. + +-- No mitenkä paljon tarvitsisitte, jotta se ei teitä vaivaisi? + +Hän oli kyllin julkea vaatimaan minulta kahta kultarahaa. Annoin ne +hänelle heti. + +-- Mutta varokaa -- sanoin hänelle -- petkuttamasta, sillä aionpa +jättää osoitteeni tälle nuorelle miehelle, niin että hän voi ilmoittaa +minulle asian, ja olkaa varmat siitä, että minulla on keinoja teitä +rangaista. + +Tämä siis maksoi minulle kuusi kultarahaa. + +Se kohteliaisuus ja vilpitön kiitollisuus, jota tuntematon nuori mies +osoitti minua kiittäessään, vielä lisäksi vahvisti vakaumustani, että +hän oli jalosukuinen ja ansaitsi anteliaisuuteni. + +Lausuin muutaman sanan hänen lemmitylleen, ennenkuin lähdin. Tämä +vastasi minulle niin viehkeän ja miellyttävän vaatimattomasti, +etten poistuessani malttanut olla syvästi aprikoimatta naisen +arvoituksellista luonnetta. + +Palattuani yksinäisyyteeni, en saanut mitään tietoa tämän seikkailun +myöhäisemmistä vaiheista. Kului lähes kaksi vuotta, jotka saattoivat +minut kokonaan sen unohtamaan, kun sattuma tuotti minulle tilaisuuden +perinpohjin tutustua kaikkiin sen yhteydessä oleviin asianhaaroihin. + +Olin juuri saapunut Lontoosta Calais'hen oppilaani, markiisi --n +seurassa. Poikkesimme, ellei muistini petä, "Kultaisen Leijonan" +ravintolaan, missä erityiset seikat pakoittivat meidät viipymään +koko päivän ja seuraavan yön. Kulkiessamme iltapäivällä kaupungilla, +luulin näkeväni saman nuoren miehen, jonka olin kohdannut Passyssa. +Hän oli kurjissa vaatteissa ja paljoa kalpeampi kuin nähdessäni hänet +ensi kerran. Kädessä hänellä oli vanha matkalaukku, hän kun juuri oli +saapunut kaupunkiin. Mutta hänen kasvonsa olivat tavattoman kauniit, +niin että ne muisti helposti, ja minä tunsin hänet heti jälleen. + +-- Puhutelkaamme tuota nuorta miestä -- sanoin markiisille. + +Nuoren miehen ilo oli suurempi kuin mitä voin sanoin kuvata, kun hän +puolestaan tunsi minut. + +-- Oi, hyvä herra -- hän huudahti suudellen kättäni -- minulla on siis +vielä kerta tilaisuus ilmaista teille ainainen kiitollisuuteni! + +Kysyin häneltä, mistä hän tuli. Hän vastasi saapuneensa meritietä +Havre-de-Grâcesta, minne vähää aikaisemmin oli palannut Amerikasta. + +-- Ettepä näy olevan erittäin rahoissanne, minä sanoin, menkää +"Kultaisen Leijonan" ravintolaan, missä asun, tulen sinne hetken +kuluttua teitä tapaamaan. + +Palasinkin sinne levottoman uteliaana saada tietää hänen onnettoman +kohtalonsa yksityiskohdat ja hänen Amerikan-matkansa eri vaiheet. +Tuhlailin hänelle ystävyydenosoituksia ja määräsin, ettei häneltä +saanut puuttua mitään. + +Hän ei odottanut kehoitustani kertoa elämäntarinaansa. + +-- Te kohtelette minua niin jalomielisesti -- hän virkkoi -- että +pitäisin itseäni halpamaisen kiittämättömänä, jos teiltä mitään +salaisin. Tahdon sentähden kertoa teille sekä onnettomuuteni ja tuskani +että hairahdukseni ja häpeällisimmät heikkouteni. Olen varma siitä, +että minua tuomitessanne ette voi olla minua surkuttelematta. + +Huomautan tässä, että kirjoitin hänen tarinansa melkein heti sen +kuultuani, niin että lukija voi olla varma siitä, että tämä esitys on +niin huolellinen ja totuudenmukainen kuin suinkin. Totuudenmukainen, +sanon minä, niiden mietteiden ja tunteiden esittämistä myöten, jotka +tuo nuori mies mitä hienoimmalla tavalla ilmilausui. + +Tässä siis seuraa hänen kertomuksensa, johon en tule sekoittamaan +mitään, mikä ei ole hänestä alkuisin. + + * * * * * + +Olin seitsemäntoista-vuotias ja suoritin paraikaa loppuun +filosofianopintojani Amiensissa, minne minut olivat lähettäneet +vanhempani, joiden perhe on P--n ensimäisiä. Vietin niin vakaata ja +säännöllistä elämää, että opettajani asettivat minut esikuvaksi +koulussa. Enpä erityisesti ponnistellut ansaitakseni tätä kiitosta; +mutta olen luonnostani lempeä ja hiljainen: harrastin opintoja +taipumuksesta, ja minulle luettiin hyveeksi minussa ilmenevää +synnynnäistä paheen kammoksumista. Syntyperäni, menestykseni opinnoissa +ja muutamat miellyttävät ulkonaiset ominaisuudet olivat hankkineet +minulle kaikkien kaupungin kunnon ihmisten tuttavuuden ja kunnioituksen. + +Suoritin julkisen tutkintoni, saaden osakseni niin yleistä kiitosta, +että piispa, joka tutkintotilaisuudessa oli läsnä, kehoitti minua +astumaan hengelliseen säätyyn, missä, sanoi hän, varmasti olin +kunnostautuva enemmän kuin Maltalais-ritarikunnassa, jonka jäseneksi +minun oli määrä vanhempieni päätöksen mukaan ruveta. Vanhempani +antoivat minun jo kantaa tuon ritarikunnan ristiä ja ritari des +Grieux'n nimeä. Loma-ajan tultua valmistauduin palaamaan isäni luo, +joka oli luvannut pian lähettää minut akatemiaan. + +Ainoa suruni lähtiessäni Amiensista oli, että sinne jätin ystävän, +johon alati olin ollut sydämellisesti kiintynyt. Hän oli minua +muutamaa vuotta vanhempi. Me olimme saaneet kasvatuksemme yhdessä; +mutta kun hänen perheensä varat olivat ylen niukat, oli hänen pakko +astua hengelliseen säätyyn ja jäädä Amiensiin minun jälkeeni, siellä +harjoittaakseen tämän kutsumuksensa vaatimia opintoja. Hänellä oli +lukemattomia oivallisia ominaisuuksia. Kertomukseni kuluessa tulette +tutustumaan parhaisiin näistä ja varsinkin intoon ja jalomielisyyteen +ystävyydessä, mitkä voittavat kuuluisimmatkin vanhanajan esikuvat. Jos +silloin olisin noudattanut hänen neuvojaan, olisin aina ollut hyveinen +ja onnellinen. Jos ainakin olisin ottanut varteen hänen soimauksensa, +olisin jo vajottuani siihen kuiluun, mihin intohimoni ovat minut +syösseet, pelastanut jotain omaisuuteni ja maineeni haaksirikosta. +Mutta hän ei ole korjannut vaivoistaan muuta hedelmää kuin surun nähdä +niiden tehottomuuden, sekä ajoittaisen huonon palkan kiittämättömän +henkilön puolelta, joka niistä loukkautui ja joka niitä piti +tungettelevaisuutena. + +Olin määrännyt lähtöpäiväni Amiensista. Oi! miksi en asettanut sitä +päivää aikaisemmaksi! Silloin olisin vielä vallan viattomana palannut +isäni luo. Lähtöni edellisenä päivänä olimme kävelemässä ystäväni +kanssa, jonka nimi oli Tiberge, ja näimme silloin kyytivaunujen +saapuvan Arras'sta ja seurasimme niitä siihen majataloon, minne näillä +oli tapana poiketa. Tämän tekomme ainoana vaikuttimena oli uteliaisuus. +Vaunuista astui muutamia naisia, jotka heti poistuivat; mutta jälellä +oli hyvin nuori nainen, joka jäi odottamaan pihalle, sillävälin kuin +vanhanpuoleinen mies, joka näytti olevan hänen palvelijanaan, puuhaili +matkatavaroiden purkamisessa ajoneuvoista. Tämä nuori nainen näytti +minusta niin viehättävältä, että minä, joka en koskaan ollut ajatellut +sukupuolten eroa enkä ollut katsellut naista tarkkaavaisesti, että +minä, jonka vakavuutta ja pidättäytymistä kaikki olivat ihailleet, +äkkiä olin haltioituneesti rakastunut. Luonteeni heikkouksia oli +ääretön ujous ja herkkä hämille-joutuminen; mutta tämä heikkous ei +nyt vähääkään minua pidättänyt, minä kun päinvastoin suoraan astuin +sydämeni valtijattaren luo. + +Vaikka hän oli vielä nuorempi kuin minä, hän vastaanotti +kohteliaisuuteni näyttämättä hämmästyneeltä. Kysyin, mikä hänet toi +Amiensiin ja oliko hänellä siellä tuttavia. Hän vastasi minulle +avomielisesti, että vanhempansa olivat lähettäneet hänet sinne, jotta +hän rupeaisi nunnaksi luostariin. Rakkaus oli jo tehnyt minut niin +tarkkanäköiseksi, vaikka se vasta hetken oli asustanut sydämessäni, +että pidin tuota aietta pyyteideni kuoliniskuna. Puhuin hänelle +tavalla, joka saattoi hänet oivaltamaan minun tunteeni, hän kun oli +minua paljoa kokeneempi. Vastoin tahtoaan hänet lähetettiin luostariin, +epäilemättä sentähden, että tahdottiin tukahduttaa hänen halunsa +huvituksiin, joka jo oli näyttäytynyt ja joka myöhemmin on aiheuttanut +kaikki hänen ja minun onnettomuudet. Koetin todistaa vääräksi +vanhempien julmaa päätöstä kaikilla niillä perusteilla, jotka heräävä +rakkauteni ja skolastinen kaunopuheisuuteni johtivat mieleeni. Hän ei +teeskennellyt ankaruutta eikä vastahakoisuutta. Hetken vaiettuaan hän +sanoi minulle, että täysin aavistin hänen tulevan onnettomuutensa, +mutta että se ilmeisesti oli taivaan tahto, tämä kun ei suonut hänelle +mitään keinoa välttää kohtaloaan. Hänen lempeä katseensa, se viehättävä +surumielisyys, millä hän nämä sanat lausui, tai oikeammin kohtaloni +voima, joka minua syöksi tuhoani kohti, ei sallinut minun hetkeäkään +epäröidä vastaukseeni nähden. Minä vakuutin hänelle uhraavani elämäni +vapauttaakseni hänet hänen vanhempiensa tyranniudesta ja saattaakseni +hänet onnelliseksi, jos hän jossakin määrin tahtoi luottaa minun +kunniaani ja siihen äärettömään hellyyteen, jota hän jo minussa +herätti. Tätä tuumiessani olen tuhat kertaa ihmetellyt, mistä silloin +sain niin paljon uskallusta ilmaista ajatukseni ja kuinka minun oli +helppo sitä tehdä, mutta eipä Amoria kohotettaisi jumalaksi, ellei hän +usein tekisi ihmeitä. + +Tuntematon kaunottareni tiesi hyvin, ettei minun iältäni olla +pettureita; hän tunnusti, että jos minä löytäisin jonkun keinon +hankkiakseni hänelle vapauden, hän olisi minulle kiitollinen enemmästä +kuin elämästään. Vastasin hänelle, että olin valmis kaikkeen; mutta +kun olin vailla riittävää kokemusta noin yhtäkkiä keksiäkseni keinoja +häntä auttaakseni, niin turvauduin tähän ylimalkaiseen vakuutukseen, +joka ei saattanut suuresti hyödyttää häntä eikä minua. Kun samassa +hänen vanha vartija-palvelijansa oli tullut saapuville, olisivat minun +toiveeni rauenneet, ellei hänellä olisi ollut kyllin älyä korvatakseen +minun kekseliäisyyteni. Hämmästyin kun hän seuralaisensa saapuessa +sanoi minua serkukseen ja olematta vähääkään hämillään virkkoi suuresti +iloitsevansa tavatessaan minut täällä Amiensissa, minkä vuoksi hän +tahtoi siirtää luostariin menonsa seuraavaan päivään, siten saadakseen +huvin syödä illallista minun seurassani. Minä tajusin heti tämän juonen +ja ehdoitin, että hän poikkeaisi asumaan majataloon, jonka isäntä, +oltuaan kauan isäni ajurina, oli asettunut Amiensiin ja oli kokonaan +käskettävänäni. + +Saatoin itse hänet sinne, enkä välittänyt siitä, että vanha palvelija +itsekseen hieman murisi, ja että ystäväni Tiberge, joka ei ollenkaan +käsittänyt tätä kohtausta, seurasi minua sanaakaan virkkamatta. +Hän ei ollut kuullut meidän keskusteluamme, hän kun oli jäänyt +kävelemään pihalle, sillä aikaa kuin minä kauniille mielitietylleni +puhuin rakkaudesta. Pelkäsin Tibergen älyävän asianlaidan ja sain +hänet poistumaan, pyytämällä häntä toimittamaan minulle erään asian. +Saapuessani tuohon majataloon pääsin siis ilokseni yksin keskustelemaan +sydämeni valtijattaren kanssa. + +Pian huomasin olevani paljoa kehittyneempi kuin olin luullutkaan. +Sydämeni aukeni tuhansille mielihyväntunteille, joista minulla ei +ollut ennen ollut aavistustakaan; suloinen lämpö levisi suoniini. Olin +jonkunlaisessa haltioitumistilassa, joka hetkeksi herpaisi kieleni +toiminnan, kuvastuen ainoastaan silmissäni. + +Neiti Manon Lescaut -- tämän hän sanoi olevan nimensä -- näytti +hyvin tyytyväiseltä tähän sulonsa aiheuttamaan vaikutukseen. Luulin +huomaavani, että hän oli yhtä suuren mielenliikutuksen valloissa kuin +minä; hän tunnusti pitävänsä minua rakastettavana ja että ihastunein +mielin tuntisi kiitollisuutta minua kohtaan, jos hankkisin hänelle +vapauden. Hän tahtoi tietää, kuka minä olin, ja tämä tieto näytti +lisäävän hänen suopeuttaan, hän kun, ollen alhaista syntyperää, ylpeili +siitä, että oli valloittanut minun säätyiseni rakastajan. Aloimme +neuvotella keinoista kuinka voisimme omistaa toinen toisemme. + +Paljon mietittyämme, huomasimme ainoaksi keinoksi paon. Täytyi +välttää hänen matkalaisensa valppautta, tämä kun oli otettava +huomioon, vaikka hän olikin ainoastaan palvelija. Sovimme, että minä +yön aikana hankkisin kyytirattaat ja saapuisin tuohon majataloon +varhain seuraavana aamuna, ennenkuin vanha palvelija oli noussut; +lisäksi, että salaa lähtisimme pois ja matkustaisimme suoraa päätä +Parisiin, missä heti saavuttuamme menisimme naimisiin. Minulla oli +noin viisikymmentä hopeariksiä, jotka olivat pienten säästöjeni tulos; +lemmitylläni oli jotenkin kaksi kertaa sama rahamäärä. Me kuvittelimme, +kuin kokemattomat lapset ainakin, ettei tämä rahamäärä koskaan ollut +loppuva, ja yhtä paljon luotimme muiden toimenpiteidemme onnistumiseen. + +Syötyäni illallista suuremmalla mielihyvällä kuin koskaan ennen, +lähdin tuumaamme toimeenpanemaan. Valmistukseni olivat sitä helpommat, +kun tarkoitukseni oli ollut seuraavana päivänä palata isäni luo ja +tavarani siis jo olivat koossa. Minun oli siis vallan helppo kulettaa +matkalaukkuni ja varata matkarattaat kello viideksi seuraavana aamuna, +johon aikaan kaupungin portit arvatenkin jo olivat auki. Mutta +ilmaantui este, jota en ollenkaan ollut odottanut, ja joka oli vähällä +kokonaan tehdä tyhjäksi tuumani. + +Vaikka Tiberge oli minua ainoastaan kolmea vuotta vanhempi, oli hän +älyltään kypsynyt ja elintavoiltaan hyvin säännöllinen; hän piti +minusta tavattoman paljon. Kun Tiberge näki tuon sievän neiti Manonin, +ja minun halukkaisuuteni seurata tätä naista, ja kun hän lisäksi oli +huomannut intoni vapautua hänestä poistamalla hänet luotani, kaikesta +tästä hän alkoi hieman aavistaa rakkauttani. Hän ei ollut uskaltanut +palata majataloon, peläten loukkaavansa minua paluullaan; mutta hän +oli mennyt odottamaan minua asuntooni, missä tapasin hänet palatessani +sinne, huolimatta siitä, että kello jo oli kymmenen illalla. Hänen +sielläolonsa minua suututti. Hän huomasi oitis, miten pakolliseen +tilaan se minut saattoi. + +-- Olen varma siitä -- hän peittelemättä virkkoi -- että haudot +mielessäsi jotain tuumaa, jonka tahdot minulta salata; näen sen +ilmeestäsi. + +Vastasin hänelle jotenkin jyrkästi, etten ollut velvollinen tekemään +hänelle tiliä kaikista tuumistani. + +-- Eipä niin -- hän vastasi; -- mutta olet aina kohdellut minua +ystävänä, ja tämän nojalla ansaitsen hieman luottamusta ja +avomielisyyttä. + +Hän kehoitti minua niin hartaasti ja kauan ilmaisemaan salaisuuttani, +että minä, joka en koskaan ollut salannut häneltä mitään, täydelleen +tunnustin rakastuneeni. Hän kuuli tunnustukseni kasvoissaan tyytymätön +ilme, joka pani minut vapisemaan. Kaduin etenkin varomattomuuttani +ilmaista hänelle pakotuumani. Hän sanoi olevansa niin vilpitön +ystäväni, ettei saattanut olla tarmokkaasti vastustamatta aiettani, +ja tahtovansa ensin esittää minulle kaikki järkisyyt, jotka olisivat +omiaan kääntämään mieleni pois tuosta yrityksestä; mutta hän lisäsi +ilmoittavansa asian henkilöille, jotka varmasti voisivat sen estää, +ellen luopuisi tästä onnettomasta päätöksestä. Sitten hän piti minulle +vakavan nuhdesaarnan, jota kesti neljännestunnin ja joka sekin päättyi +uhkaukseen ilmiantaa minut, ellen lupautunut käyttäytymään viisaammin +ja järkevämmin. + +Olin epätoivoissani siitä, että näin turhanpäiten olin ilmaissut +aikeeni. Mutta kun rakkaus parin kolmen tunnin kuluessa oli +erinomaisesti avannut henkiset kykyni, panin merkille, etten ollut +hänelle ilmaissut aikovani toteuttaa tuumani jo seuraavana aamuna, ja +päätin pettää hänet verukkeen avulla. + +-- Tiberge, sanoin hänelle, olen tähänasti pitänyt sinua ystävänäni +ja olen tahtonut koetella sinua tällä luottamuksella. On totta, että +rakastan, siinä en ole sinua pettänyt; mutta mitä tulee pakooni, ei +se ole yritys, johon sokeasti voi ryhtyä. Tule luokseni huomisaamuna +kello yhdeksän; silloin saat, jos suinkin mahdollista, nähdä +lemmittyni, ja silloin voit päättää, ansaitseeko hän, että ryhdyn tähän +toimenpiteeseen hänen tähtensä. + +Tiberge lähti luotani, moneen kertaan vakuuttaen ystävyyttään. + +Käytin yön järjestääkseni asiani, ja lähdin päivän sarastaessa neiti +Manonin majataloon, missä tapasin hänet minua odottamassa. Hän istui +kadunpuoleisen ikkunan ääressä, niin että heti minut huomattuaan tuli +itse avaamaan oven. Poistuimme melutta talosta. Hänellä ei ollut muita +matkatavaroita kuin liinavaatteensa, jotka minä otin kantaakseni. +Kääsit odottivat valmiina matkalle: poistuimme viipymättä kaupungista. + +Myöhemmin kerron, miten Tiberge menetteli, huomattuaan, että minä olin +hänet pettänyt. Hänen intonsa ei silti ollut vähemmin palava. Saatte +nähdä, kuinka pitkälle hän siinä meni ja kuinka runsaasti minun pitäisi +vuodattaa kyyneliä ajatellessani, minkä palkan hän siitä sai. + +Meidän oli niin kova kiire päästä eteenpäin, että saavuimme Saint +Denis'hin ennen yötä. Olin ratsain kiitänyt kääsien vieressä, +minkä vuoksi emme olleet voineet keskustella muulloin kuin hevosia +vaihtaessamme; mutta huomatessamme olevamme niin lähellä Parisia, +nimittäin melkein turvassa, maltoimme nauttia virvokkeita, sillä emme +olleet mitään syöneet Amiensista lähdettyämme. Vaikka minä olinkin +kovin rakastunut Manoniin, hän vakuutti minulle olevansa minuun yhtä +rakastunut. Saatoimme niin vähän hillitä hyväilyjämme, ettemme edes +malttaneet odottaa, kunnes olisimme olleet yksin. Kyyditsijämme ja +majatalon isännät katselivat meitä ihmetellen, ja huomasin heidän +hämmästyksensä, kun näkivät kaksi meidänikäistä nuorta ihmistä, jotka +tuntuivat rakastavan toisiansa raivoihin asti. + +Unhoitimme aviotuumamme Saint Denis'ssa, loukkasimme kirkon oikeudet, +ja huomaamattamme tuli meistä aviopari. Epäilemättä minä, joka +luonteeltani olen hellä ja vakaa, olisin elinikäni ollut onnellinen, +jos Manon olisi ollut minulle uskollinen. Kuta enemmän opin häntä +tuntemaan, sitä enemmän uusia miellyttäviä ominaisuuksia huomasin +hänessä. Hänen henkevyytensä, sydämensä, lempeytensä ja kauneutensa, +muodostivat niin vahvan ja viehättävän siteen, että olisin pitänyt +täydellisenä onnenani aina saada olla sen kahlehtimana. Kauhea +vaihtuvaisuus! Se, mikä aiheuttaa epätoivoni, olisi voinut tuottaa +minulle onneni. Minusta on tullut kaikkein onnettomin ihmisistä juuri +sen järkähtämättömän vakavuuden vuoksi, josta minun oli oikeus odottaa +kohtalaista suloisinta ja täydellisintä rakkaudenpalkkaa. + +Vuokrasimme Parisissa kalustetun huoneen; se oli V:n kadun varrella +ja onnettomuudekseni kuuluisan yleisvuokraajan, herra de B:n +asunnon viereisessä talossa. Kului kolme viikkoa, joiden aikana +intohimoni oli siihen määrin täyttänyt mieleni, että olin varsin +vähän ajatellut perhettäni ja sitä surua, jota isäni varmaankin oli +tuntenut poissaoloni johdosta. Mutta kun minun elintavoissani ei ollut +ollenkaan irstaisuutta ja Manonkin käyttäytyi hyvin säädyllisesti, +oli yhdessäolomme levollisuus omiaan vähitellen palauttamaan mieleeni +velvollisuuden tunteen. + +Päätin, jos suinkin mahdollista, tehdä sovinnon isäni kanssa. +Rakastajattareni oli niin miellyttävä, etten ollenkaan epäillyt, +että hän tekisi edullisen vaikutuksen isääni, jos minulle vaan olisi +tarjoutunut tilaisuus näyttää isälleni, miten älykäs ja säädyllinen +hän oli. Sanalla sanoen olin kyllin itserakas luulemaan, että isältäni +olin saava luvan naida Manonin, huomattuani turhaksi naida hänet ilman +isäni suostumusta. Ilmaisin Manonille tämän tuuman ja selitin hänelle, +että paitsi rakkautta ja velvollisuutta, siihen saattoi olla pakkokin, +varamme kun olivat melkoisesti kuivuneet kokoon ja minulle kun alkoi +selvitä, että ne eivät olleet tyhjentymättömät. + +Manon otti tämän ehdoituksen kylmästi vastaan. Mutta ne vaikeudet, +jotka hän toi esiin, johtuivat yksistään hänen hellyydestään ja pelosta +menettää minut siinä tapauksessa, ettei isäni olisi suostunut tuumaamme +saatuaan tietää olopaikkamme, ja sentähden en vähääkään aavistanut sitä +julmaa iskua, jota minulle valmistauduttiin antamaan. Huomauttaessani +uhkaavasta taloudellisesta hädästä, hän vastasi, että meillä vielä +riitti varoja muutaman viikon ajaksi, ja että hän sitten oli saava +apua eräiltä maalla asuvilta ystävällisiltä sukulaisilta, joille aikoi +kirjoittaa. Hän lievensi kieltoaan niin hellillä ja intohimoisilla +hyväilyillä, että minä, jonka elämän hän kokonaan täytti, ja joka +en vähääkään epäillyt hänen sydäntään, hyväksyin kaikki hänen +vastaväitteensä ja päätöksensä. + +Olin luovuttanut hänelle varojemme käyttöoikeuden ja antanut hänelle +toimeksi maksaa tavalliset kulumme. Kohta huomasin, että pöytämme oli +runsaammin varustettu ja että Manon oli hankkinut itselleen muutamia +melkoisen kalliita koristeita. Hyvin tietäen, että meillä enää tuskin +oli jälellä kymmenen tai viisitoista pistolia, huomautin hänelle +ihmetteleväni tätä varallisuutemme ilmeistä lisääntymistä. Nauraen hän +pyysi minua rauhoittumaan. + +-- Lupasinhan sinulle, -- hän sanoi, -- hankkia varoja. + +Rakastin häntä liian vilpittömästi, voidakseni ensi kiireessä käydä +levottomaksi. + +Eräänä päivänä, lähdettyäni iltapäivällä kaupungille ja ilmoitettuani +viipyväni poissa tavallista kauemmin, hämmästyin palatessani siitä, +että minun täytyi odottaa oven takana pari kolme minuuttia. Meillä ei +ollut muuta palvelusväkeä kuin nuori palvelijatar, joka oli melkein +meidän ikäisemme. Kun hän tuli avaamaan, kysyin häneltä, miksi hän oli +viipynyt niin kauan. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, ettei ollut +kuullut minun kolkutustani. En ollut kolkuttanut muuta kuin kerran; +sanoin hänelle: + +-- Mutta jos et kuullut minun kolkuttavan, miksi siis tulit avaamaan? + +Tämä kysymys saattoi hänet niin hämilleen, että hän, jolla ei ollut +tarpeeksi mielenmalttia vastatakseen, purskahti itkuun, vakuuttaen +minulle, ettei se ollut hänen syynsä, vaan että rouva oli kieltänyt +avaamasta ovea, ennenkuin herra de B. oli poistunut toisia, +sänkykamarin puolella olevia rappuja myöten. Jouduin tästä siihen +määrin pois suunniltani, ettei minulla ollut voimia astua sisään +asuntooni. Päätin taas palata kadulle, sanoen syyksi jotain asiaa, ja +käskin palvelustytön sanoa emännälleen, että olin palaava heti, mutta +kielsin häntä mainitsemasta puhuneensa herra de B:stä. + +Hämmennykseni oli niin raju, että vuodatin kyyneliä astuessani alas +rappuja, vielä tietämättä, mistä tunteesta ne johtuivat. Poikkesin +lähimpään kahvilaan, istuuduin pöydän ääreen ja nojasin pääni molempiin +käsiin, saadakseni selville, mitä liikkui sydämessäni. En rohjennut +muistella mitä juuri olin kuullut; tahdoin pitää sitä kuulohäiriönä, ja +pari kolme kertaa olin vähällä lähteä takaisin asuntooni, ilmaisematta +mitään huomanneeni. Minusta tuntui niin mahdottomalta, että Manon olisi +minua pettänyt, että pelkäsin tekeväni hänelle vääryyttä epäluulollani. +Jumaloin häntä, se oli päivän selvää; en ollut antanut hänelle enempiä +rakkaudentodisteita kuin hän minulle -- miksi siis syyttäisin häntä +vähemmästä vilpittömyydestä ja uskollisuudesta? Mitä syytä hänellä +olisi voinut olla minua pettää? Olihan siitä vaan kolme tuntia, kun +hän viimeksi oli tuhlaillut minulle mitä hellimpiä hyväilyjään ja kun +oli vastaanottanut niitä minulta mitä lämpimimmin; enhän tuntenut sen +paremmin omaa sydäntäni kuin hänen sydäntään. + +-- Ei, ei, -- minä virkoin itsekseni -- ei ole mahdollista, että Manon +minua pettäisi! Hän tietää varsin hyvin, että minä elän ainoastaan +häntä varten, hän tietää liian hyvin, että häntä jumaloin! Siinä ei +totisesti ole syytä minua vihata! + +Kuitenkin herra de B:n käynti ja salainen poistuminen tuotti minulle +päänvaivaa. Muistin lisäksi Manonin pienet ostokset, joihin mielestäni +silloisten varojemme ei olisi pitänyt riittää. Tämä näytti viittaavan +uuden rakastajan anteliaisuuteen ja tuo Manonin osoittama luottamus +apulähteisiin, jotka olivat minulle tuntemattomat. Minun oli vaikea +niin monelle arvoitukselle antaa niin suotuisaa selitystä, kuin +sydämeni olisi halunnut. + +Toiselta puolen tuskin ollenkaan olin menettänyt häntä näkyvistäni +Parisissa ollessamme. Toimet, kävelyt, huvit olivat aina olleet meillä +yhteiset; hyvä Jumala! hetkenkin ero oli kovasti meitä surettanut! +Täytyihän meidän alinomaa vakuuttaa toisillemme, että rakastimme +toisiamme. Muuten olisimme menehtyneet levottomuuteen. Vaivoin saatoin +siis kuvitella ainoatakaan hetkeä, jolloin Manon olisi kääntänyt +huomionsa toiseen kuin minuun. + +Lopulta luulin löytäneeni tämän salaperäisen seikan selityksen. +Herra de B. -- näin ajattelin itsekseni -- on mies, jolla on suuret +liikeasiat ja laajat liikesuhteet; kaiketi Manonin sukulaiset ovat +kääntyneet tämän miehen puoleen lähettääkseen Manonille hiukan +rahoja. Ehkä Manon jo on saanut niitä häneltä; ehkä hän tänään tuli +tuomaan niitä lisää. Epäilemättä Manon on huvikseen salannut asian +minulta, valmistaakseen minulle miellyttävän yllätyksen. Kenties hän +olisi puhunut minulle siitä, jos olisin mennyt sisälle niin kuin +tavallisesti, sensijaan että tulin tänne kiusaamaan itseäni. Hän ei +enää tule pitämään sitä salaisuutena, kun itse puhun hänelle siitä. + +Tämä käsitys pääsi minussa siihen määrin vallalle, että se melkoisesti +lievensi alakuloisuuttani. Palasin oitis asuntooni. Suutelin Manonia +hellästi kuten tavallisesti. Hän vastaanotti minut erittäin hyvin. +Alussa minua halutti ilmaista hänelle olettamukseni, joita pidin +entistään varmempina; mutta pidättäydyin siitä toivoen, että hän +kenties ennättäisi edelleni kertomalla minulle kaiken, mitä oli +tapahtunut. + +Illallinen oli valmis. Istuuduin pöytään ylen iloisena; mutta meidän +välillämme olevan kynttilän valossa luulin huomaavani surullisuutta +rakkaan lemmittyni kasvoissa ja silmissä. Tämä ajatus herätti minussa +samanlaista mielialaa. Huomasin, että hän kohdisti katseensa minuun +toisin kuin tavallisesti. En voinut eroittaa, oliko se rakkautta +vai sääliä, vaikka se tuntui minusta lempeältä ja kaihonomaiselta +tunteelta. Katselin häntä tarkkaavaisesti; ja ehkä hänen oli yhtä +vaikea katseistani arvata sydämeni tilaa. Emme osanneet puhua emmekä +syödä. Lopulta näin kyyneliä hänen kauneissa silmissään: petollisia +kyyneliä! + +-- Oi Jumalani! -- minä huudahdin -- sinä itket, rakas Manonini; sinä +olet huolissasi kyyneliin asti, etkä virka minulle sanaakaan huolistasi. + +Hän vastasi minulle ainoastaan muutamin huokauksin, jotka lisäsivät +levottomuuttani. Nousin vavisten; vannotin häntä rakkauden koko +hartaudella ilmaisemaan kyyneltensä syyn: vuodatin niitä itsekin, +pyyhkiessäni hänen kyyneliään; olin pikemmin kuollut kuin elävä. +Raakalainen olisi heltynyt suruni ja ahdistukseni ilmauksista. + +Näin kiinnittäessäni koko huoleni ja huomioni häneen, kuulin useiden +henkilöiden askelten kolinaa, jotka astuivat ylös rappuja. Ovelle +kolkutettiin hiljaa. Manon suuteli minua, tempautui irti käsivarsistani +ja riensi joutuin makuuhuoneeseen, jonka oven heti sulki jälkeensä. +Kuvittelin, että hän, jonka puku oli hiukan epäjärjestyksessä, tahtoi +piiloittautua niiden vieraiden katseilta, jotka olivat kolkuttaneet. +Menin itse avaamaan. + +Tuskin olin avannut oven, kun minuun tarttui kolme miestä, jotka +tunsin isäni palvelijoiksi. He eivät tehneet minulle väkivaltaa; mutta +kaksi heistä piti kiinni käsivarsistani, ja kolmas tutki taskuni, +joista veti esille pienen tikarin, ainoan aseen, joka minulla oli. He +pyysivät minulta anteeksi, että heidän oli pakko osoittaa tällaista +epäkunnioitusta minua kohtaan; he sanoivat suoraan, niinkuin olikin, +menettelevänsä näin isäni käskystä ja että vanhempi veljeni odotti +minua alhaalla vaunuissa. Olin niin tyrmistynyt, että annoin viedä +itseni vastustamatta ja vastaamatta. Veljeni odotti minua todella. +Minut pantiin istumaan vaunuihin hänen viereensä, ja ajuri, joka oli +saanut määräyksensä, kyyditsi meidät täyttä laukkaa Saint-Denis'hin. +Veljeni syleili minua hellästi, mutta ei puhunut minulle sanaakaan, +niin että minulla oli tarpeeksi aikaa ja tilaisuutta ajatella +onnettomuuttani. Aluksi se näytti minusta niin synkältä, etten +huomannut vähintäkään valonvälkettä. Minut oli julmasti petetty; mutta +kuka sen oli tehnyt? Tiberge oli ensimäinen, joka johtui mieleeni. + +-- Petturi! -- mutisin itsekseni. -- Hetkesi ovat luetut, jos +epäluuloni on oikeutettu. + +Otin kuitenkin huomioon, ettei hän tuntenut olinpaikkaani ja ettei +sitä siis ollut voitu saada tietää häneltä. Syyttää Manonia -- sitä +ei sydämeni uskaltanut. Tuo tavaton alakuloisuus, joka oli näyttänyt +melkein masentavan häntä, hänen kyyneleensä, hellä suudelma, jonka +hän oli antanut minulle vetäytyessään sisähuoneeseen -- kaikki tämä +tuntui minusta tosin arvoitukselta; mutta tunsin olevani halukas +selittämään sitä yhteisen onnettomuutemme aavistukseksi; ja ollessani +epätoivoissani siitä sattumasta, joka oli temmannut minut pois hänen +luotaan, olin kyllin herkkäluuloinen kuvittelemaan, että hän oli minua +vielä surkuteltavampi. + +Pohdintani tuloksena oli se vakaumus, että jotkut tuttavani olivat +nähneet minut Parisin kaduilla ja olivat ilmoittaneet asian isälleni. +Tämä ajatus lohdutti minua. Luulin suoriutuvani pulasta saamalla +vastaanottaa isältäni joitain nuhteita, ehkä jotain kuritustakin. +Päätin kestää ne kärsivällisesti ja luvata kaikki, mitä ikinä minulta +vaadittiin, siten helpommin päästäkseni mitä pikimmin palaamaan +Parisiin rakkaan Manonini iloksi ja onneksi. + +Ennen pitkää saavuimme Saint-Dehis'hin. Veljeni, joka ihmetteli +vaiteliaisuuttani, luuli sen johtuvan pelosta. Hän rupesi minua +lohduttelemaan ja vakuutti minulle, ettei minulla ollut mitään syytä +pelätä isäni ankaruutta, kunhan vaan olin taipuvainen alistumaan, +palaamaan velvollisuuteni tielle ja ansaitsemaan hänen minua kohtaan +tuntemaansa hellyyttä. Hän antoi minun olla yötä Saint-Denis'ssä, mutta +pani, varovasti kyllä, nuo kolme palvelijaa nukkumaan minun huoneeseeni. + +Kipeää haikeutta tuotti minulle se seikka, että nyt vietin yöni samassa +majatalossa, mihin olin poikennut Manonin kanssa tullessani Amiensista +Parisiin. Isäntä, ja palvelijat tunsivat minut ja arvasivat heti, +kuinka asiani oikeastaan olivat. Kuulin isännän sanovan: + +-- Kas vaan! Se on tuo kaunis nuori herra, joka matkusti tästä kuusi +viikkoa sitten pienen neidin kera, jota niin suuresti rakasti. Kuinka +tuo tyttö oli viehättävä! Ja kuinka nuo lapsi-parat hyväilivät +toisiaan! Hitto vieköön, onpa vahinko, että heidät on eroitettu. + +En ollut kuulevinani mitään, ja näyttäydyin niin vähän kuin suinkin. + +Veljelläni oli Saint-Denis'ssä kaksi-istuimiset kääsit, joissa lähdimme +matkaan varhain seuraavana aamuna, ja saavuimme kotiin seuraavan +päivän iltana. Veljeni meni ensin isäni puheille, saattaakseen hänet +minulle suopeaksi kertomalla, kuinka nöyrästi olin antanut viedä +itseni pois, niin että isäni vastaanotti minut vähemmin ankarasti kuin +olin odottanut. Isäni tyytyi lausumaan minulle yleisiä soimauksia +hairahduksestani lähteä luvatta pois. Mitä tulee lemmittyyni, hän +sanoi, että hyvin olin ansainnut sen, mitä oli tapahtunut, kun olin +antautunut tuntemattoman naisen käsiin; että hänellä oli ollut paremmat +ajatukset minun älykkyydestäni; mutta että hän toivoi tämän pienen +seikkailun tekevän minusta viisaamman. Otin tämän puheen varteen +ainoastaan mikäli se koski minun tuumiani. Kiitin isääni hänen +hyvyydestään antaa minulle anteeksi ja lupasin siitälähin käyttäytyä +kuuliaisemmin ja säännöllisemmin. Sydämeni pohjassa riemuitsin, sillä +siitä päättäen, miten asiat nyt kehittyivät, en ollenkaan epäillyt, +että olin pääsevä salaa poistumaan kotoa jo ennen aamun koittoa. + +Istuttiin illallispöytään; ja minua pilkkailtiin Amiensissa +saavuttamani valloituksen ja muka uskollisen rakastajattareni +seurassa toimeenpanemani paon johdosta. En ollut millänikään näistä +pistosanoista, jopa olin mielissäni, että sain puhua siitä, mikä +lakkaamatta askaroi ajatuksissani. Mutta muutamat isäni lausumat sanat +saattoivat minut seuraamaan hänen puhettaan mitä tarkkaavaisimmin. Hän +puhui petoksesta ja palveluksesta, jonka herra de B. oli tehnyt omaa +etuaan valvoen. Tyrmistyin kuullessani hänen mainitsevan tämän nimen, +ja pyysin nöyrästi häntä selittämään asian tarkemmin. Isäni kääntyi +veljeni puoleen kysyen, eikö hän ollut kertonut minulle koko juttua. +Veljeni vastasi, että minä olin tuntunut hänestä niin levolliselta +matkalla, ettei hän ollut katsonut minun tarvitsevan tätä lääkettä, +parantuakseni mielettömyydestäni. Huomasin isäni epäröivän, tulisiko +hänen selvittää asia täydelleen. Mutta minä rukoilin häntä niin +hellittämättä, että hän suostui pyyntööni tai pikemmin musersi minut +kertomuksista mitä hirvittävimmällä. + +Ensin hän kysyi minulta, olinko koko ajan ollut niin yksinkertainen, +että uskoin lemmittyni todella rakastavan minua. Vastasin rohkeasti, +että olin siitä varma, -- ettei mikään voinut saattaa minua sitä +vähääkään epäilemään. + +-- Ha, ha haa! -- hän nauroi täyttä kurkkua -- tuo on mainiota! Olet +sinä koko hölmö, ja minua huvittaa panna merkille mielentilasi. +On suuri vahinko antaa sinun tulla Maltan-ritariston jäseneksi, +kun sinulla on niin suuret edellytykset tulla kärsivälliseksi ja +vaatimattomaksi aviomieheksi. + +Samaan tapaan hän moneen kertaan ivaili niin sanottua typeryyttäni ja +herkkäuskoisuuttani. + +Kun en virkkanut mitään, hän lopulta huomautti, että Manon, mikäli +hän saattoi arvioida Amiensista lähtömme jälkeen kulunutta aikaa, oli +rakastanut minua noin kaksitoista päivää. + +-- Sillä -- näin hän jatkoi -- tiedän sinun lähteneen Amiensista viime +kuun 28:na päivänä; nyt meillä on tämän kuun 29:s päivä; siitä on +yksitoista päivää, kun herra de B. kirjoitti minulle; oletan, että hän +tarvitsi viikon päivät täydelleen tutustuakseen rakastajattareesi. Jos +siis vähentää yksitoista ja kahdeksan noista kolmestakymmenestäyhdestä +päivästä, jotka ovat edellisen kuun 28:nnen ja tämän kuun 29:nnen +päivän välillä, jää osapuilleen kaksitoista päivää. + +Tämän jälkeen naurunhohotukset alkoivat uudelleen. Kuuntelin tätä +kaikkea sydämessä kouristus, jota en luullut jaksavani kestää tämän +surullisen ilveilyn loppuun asti. + +-- Kuule siis, -- jatkoi isäni -- kun et sitä vielä näy tietävän, +että herra de B. on valloittanut prinsessasi sydämen, sillä hän pitää +minua pilanaan, luullessaan voivansa saada minut uskomaan, että hän +epäitsekkäästi tahtoessaan minulle tehdä palveluksen on riistänyt tuon +naisen sinulta. Mieheltä sellaiselta kuin hän, joka muuten ei edes +minua tunne, muka pitäisi odottaa niin jaloa mieltä! Tuolta naikkoselta +hän on saanut tietää, että sinä olet minun poikani; ja raivatakseen +sinut pois tieltään, hän kirjeessä ilmoitti minulle olinpaikkasi ja +miten irstasta elämää vietit, huomauttaen minulle, että vaadittiin +väkivaltaista menettelyä, jos mieli saada sinut käsiinsä. Hän tarjoutui +antamaan minulle keinoja, joiden avulla voisin käydä sinuun käsiksi, +ja hänen rakastajattarensa auliutta saamme kiittää siitä, että veljesi +sai sinut yllätetyksi. Onnittele nyt itseäsi siitä, että voittoriemusi +kesti niin kauan. Osaat valloittaa koko pian, ritari, mutta et osaa +säilyttää valloituksiasi. + +Voimani eivät riittäneet kauempaa kestämään puhetta, jonka jokainen +sana oli lävistänyt sydämeni. Nousin pöydästä, enkä ollut astunut +neljää askelta lähteäkseni ruokasalista, kun kaaduin lattialle +tajuttomana. Minut saatiin pian takaisin tajuihin. Avasin silmäni, +antaakseni kyynelteni tulvia, ja suun, päästääkseni ilmoille mitä +surkeimpia ja sydäntä vihlovimpia valituksia. Isäni, joka aina on +minua hellästi rakastanut, pani koko hellyytensä liikkeelle minua +lohduttaakseen. Kuuntelin häntä, mutta en käsittänyt hänen puhettaan. +Heittäydyin maahan ja halasin hänen polviansa; rukoilin häntä kädet +ristissä, että hän antaisi minun lähteä Parisiin pistämään tikarilla +kuoliaaksi herra de B:n. + +-- Ei -- huudahdin -- hän ei ole voittanut Manonin sydäntä, hän on +hurmannut häntä taialla tai myrkyllä, kenties hän väkisin on vallannut +hänet. Manon rakastaa minua, tiedänhän sen varmasti. Varmaankin tuo +mies on häntä uhannut tikari kädessä, pakoittaakseen hänet hylkäämään +minut. Mitä kaikkea hän lieneekään tehnyt riistääkseen minulta niin +kauniin rakastajattaren? Oi Jumalani, Jumalani! olisiko mahdollista, +että Manon olisi minut pettänyt ja että hän olisi lakannut minua +rakastamasta! + +Minä kun alinomaa puhuin pikaisesta palaamisestani Parisiin ja kun +lisäksi tuon tuostakin sitä varten nousin, isäni käsitti hyvin, ettei +mikään voinut minua pidättää ollessani sellaisen mielenkiihoituksen +valloissa. Hän vei minut yläkerrassa olevaan huoneeseen, johon jätti +luokseni kaksi palvelijaa minua vartioimaan. En ollenkaan voinut +hallita itseäni. Olisin tahtonut antaa tuhat elämää, jos olisin +saanut olla Parisissa vaan neljännestunninkaan. Ymmärsin, että kun +niin suoraan olin ilmaissut ajatukseni, ei minun sallittu lähteä +huoneesta. Katseillani mittelin ikkunoiden korkeutta maasta. Kun en +huomannut mitään mahdollisuutta sitä tietä päästä pakenemaan, käännyin +sävyisästi molempien palvelijain puoleen. Lupasin tuhansin valoin +kerran perustavani heidän onnensa, jos he suostuisivat pakooni. Minä +heitä kehoittelin, imartelin, uhkasin, mutta tämäkin yritys oli turha. +Silloin menetin kaiken toivoni. Päätin kuolla ja heittäydyin vuoteeseen +siinä aikeessa, etten enää elävänä siitä nousisi. Koko yön ja seuraavan +päivän vietin tässä tilassa. Kieltäydyin nauttimasta sitä ruokaa, joka +minulle seuraavana päivänä tuotiin. + +Isäni tuli luokseni iltapäivällä. Hyvyydessään hän koetti lieventää +kärsimystäni, lohduttaen minua mitä hellimmin sanoin. Hän käski niin +päättävästi minun syödä jotakin, että tein sen pikemmin kunnioituksesta +hänen käskyjänsä kohtaan. Meni muutamia päiviä, joiden kuluessa söin +ainoastaan hänen läsnäollessaan ja häntä totellakseni. Yhä edelleen hän +toi esiin syitä, jotka olivat omiaan saattamaan minut jälleen järkiini +ja herättämään minussa tuon uskottoman Manonin halveksintaa. Totta on, +etten häntä enää kunnioittanut: kuinka olisinkaan voinut kunnioittaa +kaikkein pintapuolisinta ja vilpillisintä olentoa? Mutta hänen kuvansa, +hänen ihanat piirteensä, jotka olivat juurtuneet syvälle sydämeeni, +pysyivät siinä yhä sitä hyväillen -- tunsin itseni siksi hyvin. + +-- Saatan kuolla -- sanoin; -- jospa minun pitäisikin kuolla, niin +paljon häpeän ja surun jälkeen; mutta vaikka kärsisin tuhat kuoloa, en +kuitenkaan voisi unhoittaa kiittämätöntä Manonia. + +Isäni ihmetteli nähdessään minun yhä olevan niin kiihkeästi rakastunut. +Hän tiesi, että minulla oli oikeamieliset periaatteet, ja kun hän ei +voinut olla epätietoinen siitä, että Manonin petollisuus oli herättänyt +minussa halveksimista, hän kuvitteli, että itsepintaisuuteni vähemmin +johtui tästä erityisestä intohimoisesta kiintymyksestä kuin yleisestä +kiintymyksestä naisiin. Hän takertui siinä määrin tähän ajatukseen, ja +seurasi niin yksinomaan hellyytensä ääntä, että eräänä päivänä tuli ja +uskoi sen minulle. + +-- Tähänasti on minulla ollut aikomus antaa sinun kantaa Maltan +ritariston ristiä; mutta huomaan hyvin, ettei halusi vedä sille +taholle. Sinä pidät kauneista naisista; olen halukas hakemaan sinulle +jonkun, joka sinua miellyttää. Sano minulle peittelemättä, mikä on +mielipiteesi tässä suhteessa! + +Vastasin hänelle, etten enää tehnyt mitään eroa naisten välillä, vaan +että minä kohtaamani onnettomuuden jälkeen inhosin heitä kaikkia yhtä +paljon. + +-- Tulen etsimään sinulle naisen, -- virkkoi isäni hymyillen -- joka on +Manonin näköinen, mutta joka on uskollisempi. + +-- Oi, jos sydämessänne on jotakin hyvyyttä minua kohtaan -- sanoin +hänelle -- niin antakaa minulle Manon. Olkaa varma siitä, rakas isäni, +ettei hän ole minua pettänyt, hän ei kykenisi tekemään niin katalaa ja +julmaa tekoa. Se on tuo kurja B., joka pettää teitä, häntä ja minua. +Jos tietäisitte, kuinka Manon on hellä ja vilpitön, jos tuntisitte +hänet, rakastaisitte häntä itse. + +-- Sinä olet lapsi -- vastasi isäni. -- Kuinka voitkaan siihen määrin +olla sokea sen jälkeen, mitä olen sinulle kertonut hänestä? Juuri hän +itse toimitti sinut veljesi käsiin. Sinun pitäisi unhoittaa hänen +nimensäkin ja, jos olet järkevä, käyttää hyväksesi pitkämielisyyttäni +sinuun nähden. + +Liiankin hyvin käsitin, että hän oli oikeassa. Mutta sisäinen ääni +pakoitti minut puolustamaan uskotonta lemmittyäni. + +-- Voi! -- huudahdin hetken vaiettuani -- on vallan totta, että olen +mitä katalimman petoksen onneton uhri. -- Todella -- näin jatkoin +vuodattaen mieliharmin kyyneleitä -- huomaan hyvin, että olen +ainoastaan lapsi. Heidän ei ollut vaikea pettää herkkäluuloisuuttani. +Mutta tiedän kyllä, mitä minun on tehtävä kostaakseni puolestani. + +Isäni tahtoi tietää, mikä oli aikomukseni. + +-- Lähden Parisiin -- sanoin -- ja pistän B:n talon tuleen, ja minä +tulen polttamaan hänet elävältä petollisen Manonin kanssa. + +Tämä kuohahdus pani isäni nauramaan ja sai aikaan ainoastaan sen, että +minua entistä tarkemmin vartioitiin vankilassani. + +Vietin siinä kokonaista kuusi kuukautta, joista ensimäisen kuluessa +mielialani varsin vähän muuttui. Tunteeni vaihtelivat alituisesti +yksinomaan vihan ja rakkauden, toivon ja epätoivon välillä, aina +sen mukaan, millaisena Manon esiintyi ajatuksissani. Milloin pidin +häntä mitä miellyttävimpänä naisena ja riuduin halusta nähdä hänet +jälleen; milloin taas katsoin häntä raukkamaiseksi ja petolliseksi +rakastajattareksi ja vannoin tuhat valaa etsiväni hänet ainoastaan +häntä rangaistakseni. + +Minulle annettiin kirjoja, jotka olivat omiaan palauttamaan hiukan +rauhallisuutta sieluuni. Luin uudelleen kaikki lempikirjailijani, +tein uusia tuttavuuksia; rupesin taaskin äärettömästi harrastamaan +opintoja -- saatte nähdä, mitä hyötyä minulla siitä oli myöhemmin. +Ne kokemukset, jotka rakkaus minulle oli antanut, levittivät valoa +moneen Horatiuksen ja Vergiliuksen kohtaan, jotka aikaisemmin olivat +tuntuneet minusta himmeiltä. Kirjoitin rakkautta koskevan selitelmän +Aeneis-runoelman neljännen kirjan johdosta; aion julkaista sen ja olen +kyllin itserakas uskomaan, että yleisö on siihen mieltyvä. + +-- Oi! -- virkahdin sitä kirjoittaessani -- sydämeen sellaiseen kuin +minun olisi uskollisen Didon pitänyt kiintyä. + +Tiberge tuli eräänä päivänä tervehtimään minua vankilaani. En vielä +ollut nähnyt sellaisia hänen kiintymyksensä todisteita, jotka olisivat +aiheuttaneet pitämään sitä muuna kuin yksinkertaisena kouluystävyytenä, +jommoinen syntyy jotenkin samanikäisten nuorukaisten välillä. Huomasin +hänen niin muuttuneen ja kehittyneen noina viitenä tai kuutena +kuukautena, joina en ollut häntä nähnyt, että hänen kasvonsa ja hänen +äänenpainonsa herättivät minussa kunnioitusta. Hän puhui pikemmin +viisaana neuvonantajana kuin entisenä koulutoverina. Hän valitti sitä +hairahdusta, johon olin joutunut; hän onnitteli minua paranemiseni +johdosta, jonka luuli edistyneen; lopulta hän kehoitti minua hyötymään +tästä nuoruudenerehdyksestä, saadakseni silmäni auki huomaamaan huvien +turhuuden. + +Katselin häntä hämmästyneenä. Hän sen huomasi. + +-- Ystäväni -- hän sanoi -- en puhu sinulle mitään, mikä ei olisi +ehdottomasti totta ja mikä ei olisi minulla totisen pohdinnan tuottamaa +vakaumusta. Minulla oli yhtä paljon taipumusta aistillisuuteen kuin +sinullakin; mutta Taivas oli samalla antanut minulle halua hyveisiin. +Olen käyttänyt järkeäni verratakseni molempien tuottamia hedelmiä -- +eikä kestänyt kauan, ennenkuin huomasin niiden eron. Kaitselmuksen +tuki on yhtynyt omaan punnintaani. Minussa on syntynyt maailmaa +kohtaan ylenkatse, jolla ei ole vertaistansa. Voitko arvata, mikä +minua siinä pysyttää ja mikä minua estää vetäytymästä yksinäisyyteen? +Se on yksinomaan hellä ystävyys, jota tunnen sinua kohtaan. Tunnen +sydämesi ja henkisten lahjojesi oivallisuuden; ei ole mitään hyvää, +jota et sinä olisi valmis toteuttamaan. Nautinnon myrkky on eksyttänyt +sinut oikealta tieltä. Mikä hyveen tappio! Pakosi Amiensista on +tuottanut minulle niin paljon surua, ettei minulla senjälkeen ole ollut +ainoatakaan ilonhetkeä. Tätä todistavat ne toimenpiteet, joihin se +saattoi minut ryhtymään. -- + +Sitten hän kertoi minulle, kuinka hän, huomattuaan, että minä olin +hänet pettänyt ja lähtenyt lemmittyni kanssa, oli noussut hevosen +selkään seuratakseen minua; mutta hänen oli ollut mahdoton saavuttaa +minua, minä kun olin neljän tai viiden tunnin matkan hänestä edellä. +Kuitenkin hän oli saapunut Saint-Denis'hin puoli tuntia minun lähtöni +jälkeen. Vallan varmana siitä, että minä olin asettuva Parisiin, hän +oli siellä kuluttanut kuusi viikkoa turhaan etsien minua; hän oli +käynyt joka paikassa, missä oli toivonut tapaavansa minut, ja eräänä +päivänä hän vihdoinkin oli tuntenut lemmittyni teatterissa; hän oli +istunut siellä puettuna niin upeaan pukuun, että Tiberge oli kuvitellut +hänen saaneen tuon komeuden uudelta rakastajalta. Tiberge oli seurannut +hänen vaunujansa hänen kotiansa ja oli saanut tietää palvelijalta, että +eräs herra B. häntä ylläpiti. + +-- En pysähtynyt siihen -- hän jatkoi; -- palasin sinne seuraavana +päivänä, kuullakseni häneltä itseltään, minne sinä olit joutunut. +Hän jätti minut äkkiä, kuullessaan minun puhuvan sinusta, ja minun +täytyi palata maaseudulle, saamatta muuta tietoa. Siellä sain tietää +seikkailusi ja sen äärimäisen mielenkiihoituksen, jonka se sinussa on +aiheuttanut; mutta en tahtonut tulla sinua tervehtimään, ennenkuin +saatoin olla varma siitä, että tapaisin sinut tyynempänä. + +-- Sinä siis näit Manonin? -- virkoin minä huoaten. -- Oi, sinä olet +onnellisempi minua, joka olen tuomittu olemaan häntä koskaan näkemättä. + +Hän soimasi minua tämän huokauksen johdosta, joka vielä ilmaisi +jälellä olevaa kiintymystäni Manoniin. Hän kiitteli niin taitavasti +luonteeni hyvyyttä ja oivallisia taipumuksiani, että hän jo tällä ensi +käynnillään herätti minussa voimakkaan halun hänen tavallaan luopua +kaikista tämän maailman huveista ja astua hengelliseen säätyyn. + +Tämä tuuma miellytti minua siihen määrin, että jäätyäni yksin +ajattelin yksinomaan sitä. Muistelin, mitä Amiensin piispa oli sanonut +antaessaan minulle saman neuvon ja niitä lupaavia enteitä, jotka hän +oli esiintuonut siltä varalta, että minä olisin valinnut tämän uran. +Uskonnollisuus yhtyi sekin pohdintaani. + +-- Tulen viettämään järkevää ja kristillistä elämää -- minä ajattelin; +tulen omistamaan harrastukseni opinnoille ja uskonnolle, jotka eivät +salli minun ajatella rakkauden vaarallisia iloja. Tulen ylenkatsomaan +sitä, mitä maailma ihailee; ja kun tarpeeksi tunnen, ettei sydämeni +halua muuta kuin sitä, mitä kunnioitan, tulee minua vaivaamaan yhtä +vähän levottomuus kuin himo. + +Tämän mukaisesti muodostelin itselleni rauhallisen ja yksinäisen +elämän suunnitelman. Siihen kuului syrjässä sijaitseva talo, pieni +lehto, ja hiljaa soliseva puro puutarhan päässä; lisäksi valituista +kirjoista kokoonpantu kirjasto, pieni joukko hyveisiä ja järkeviä +ystäviä, siisti, mutta yksinkertainen ja vaatimaton ruoka. Kuvittelin +tämän lisäksi kirjeenvaihtoa Parisissa asuvan ystävän kanssa, joka oli +saattava tietooni suuren maailman tapahtumat, vähemmin tyydyttääkseni +uteliaisuuttani, kuin hymyilläkseni ihmisten naurettavalle hyörinälle. + +-- Enkö silloin tule onnelliseksi? -- lisäsin. -- Eivätkö silloin +kaikki vaatimukseni tule tyydytetyiksi? + +Varmaa on, että tämä tuuma äärettömästi hiveli pyyteitäni. Mutta +päätettyäni tämän niin järkevän järjestelyn tunsin, että sydämeni +odotti vielä jotakin, ja että ainoastaan Manon voisi täydentää, mitä +puuttuisi tästä miellyttävästä yksinäisyydestä. + +Mutta kun Tiberge yhä edelleen kävi luonani vahvistaakseen minussa +herättämäänsä päätöstä, käytin kerran tilaisuutta hyväkseni +ilmaistakseni sen isälleni. Hän kertoi aikomuksensa olevan jättää +lapsilleen vapauden valita kutsumuksensa, ja mikä tämä valintani +tulisikin olemaan, hän pidätti itselleen ainoastaan oikeuden tukea +minua neuvoillaan. Nämä olivatkin niin viisaita, etteivät ne suinkaan +olleet omiaan peloittamaan minua tuumani toteuttamisesta, vaan +päinvastoin kehoittivat minua taidokkaasti siihen ryhtymään. + +Uuden lukuvuoden alku lähestyi. Päätimme yhdessä Tibergen kanssa ruveta +oppilaiksi Saint-Sulpicen hengelliseen seminaariin, hän päättääkseen, +minä alkaakseni jumaluusopilliset opinnot. Hiippakunnan piispa tunsi +Tibergen ansiot, ja sentähden hän tältä kirkonmieheltä ennen lähtöämme +sai melkoisen apurahan. + +Isäni, joka luuli minun täydelleen parantuneen intohimostani, ei +ollenkaan vastustanut lähtöäni. Saavuimme Parisiin. Papin kauhtana +syrjäytti Maltan ritariston ristin, ja arvonimi abotti ritari des +Grieux'n nimen. Antauduin opintoihin niin innokkaasti, että muutaman +kuukauden aikana edistyin erinomaisesti. Käytin niihin osan yöstä, enkä +antanut hetkeäkään mennä hukkaan. Etevyyteni tuli niin kuuluisaksi, +että minua jo onniteltiin niiden arvoasteiden johdosta, joihin varmasti +olin ylenevä; ja ilman hakemusta minun nimeni pantiin annettaviksi +ehdoitettujen apurahojen luetteloon. Hurskasta elämää en liioin +laiminlyönyt; palavasti antauduin jokaiseen jumalisuuden harjoitukseen. +Tiberge oli ihastuksissaan tästä, katsoen sen omaksi aikaansaamakseen, +ja usein näin hänen vuodattavan kyyneliä lukiessaan ansiokseen minun +niin sanotun kääntymykseni. + +En ole koskaan ihmetellyt, että inhimilliset päätökset ovat muutoksen +alaisia: toinen intohimo herättää ne, toinen voi ne tukahuttaa. Mutta +kun ajattelin niiden päätösten pyhyyttä, jotka olivat saattaneet minut +Saint-Sulpiceen, ja sitä sisäistä iloa, jota taivas soi minun nauttia +niitä toimeenpannessani, kauhistun, että niin helposti olen voinut ne +hyljätä. Jos on totta, että taivaan tarjoama tuki joka hetki on yhtä +voimakas kuin intohimot, niin selitettäköön minulle, minkä onnettoman +vaikutuksen pakosta yhtäkkiä tunnemme itsemme temmatuksi kauas pois +velvollisuudestamme, kykenemättä tekemään vähintäkään vastarintaa ja +tuntematta vähintäkään tunnontuskaa. + +Luulin kokonaan vapautuneeni rakkauden heikkouksista. Minusta +tuntui, että olisin kernaammin lukenut sivun Pyhää Augustinusta tai +neljännestunnin ajaksi vaipunut kristilliseen mietiskelyyn, kuin +antautunut aistinautintoihin, edes Manoninkaan tarjoamiin. Mutta +kuitenkin onneton hetki syöksi minut kuiluun, ja lankeemukseni oli +sitä auttamattomampi, kun minä, langettuani samaan kuiluun, mistä olin +noussut, uusien hairahdusteni painosta vajosin vielä syvemmälle sen +pohjaa kohti. + +Olin viettänyt lähes vuoden Parisissa, hankkimatta tietoja Manonista. +Alussa oli minulle tuottanut paljon vaivaa tällainen itseni +pakoittaminen; mutta alati saapuvilla olevat Tibergen neuvot ja oma +harkintani olivat tuottaneet minulle voiton. Viime kuukaudet olivat +kuluneet niin levollisesti, että luulin olevani unhoittamaisillani +tämän ihanan ja petollisen olennon. Tuli aika, jolloin minun oli +suoritettava julkinen tutkinto teologisessa tiedekunnassa. Pyysin +useita eteviä henkilöitä kunnioittamaan minua läsnäolollaan. Nimeni +levisi täten kaikkiin Parisin kaupunginosiin; se saapui uskottoman +lemmittynikin korviin. Hän ei varmasti tuntenut sitä abotin arvonimen +yhteydessä; mutta hiukkanen uteliaisuutta, tai kenties jonkunmoinen +katumus siitä, että oli minut pettänyt -- en koskaan ole saanut +selville, kumpi näistä molemmista tunteista -- saattoi hänet +kiinnittämään huomionsa nimeen, joka oli niin suuresti minun nimeni +kaltainen. Hän läksi sentähden Sorbonneen muutamien muiden naisten +seurassa. Hän oli läsnä minun opinnäytteessäni, ja varmaankaan ei hänen +ollut vaikea tuntea minua. + +Minä en vähääkään aavistanut hänen läsnäoloaan. Tällaisissa paikoissa +on, kuten tiedetään, naisilla erikois-osastoja, joissa heitä piiloittaa +katseilta verho. Minä palasin Saint-Sulpiceen kunnian kattamana ja +runsasta ylistystä niittäneenä. Kello oli kuusi iltapäivällä. Hetki +paluuni jälkeen tultiin minulle ilmoittamaan, että muuan nainen halusi +puhutella minua. Läksin heti keskusteluhuoneeseen. Jumalani! Mikä +yllättävä näky! Tapasin siellä Manonin. Se oli hän, mutta suloisempana +ja säteilevämpänä kuin koskaan ennen. Hän kävi yhdeksättätoista, hänen +sulonsa oli sanoin kuvaamaton; hänen ulkomuotonsa oli jotain niin +hienoa, niin viehättävää, niin kiehtovaa; se oli kuin rakkaus itse. +Hänen kasvoistaan säteili lumoava sulo. + +Tyrmistyneenä seisoin katsellen hänen ilmestystään, ja voimatta arvata +tämän käynnin tarkoitusta, odotin hänen selitystään, silmät maahan +luotuina ja vavisten. Hänen hämmennyksensä oli hetken aikaa yhtä suuri +kuin minun; mutta huomatessaan, että minun vaiteliaisuuteni jatkui, +hän pani käden silmilleen peittääkseen kyyneliään. Hän tunnusti +ujosti, että uskottomuudellaan oli ansainnut vihani, mutta että minä, +jos todella koskaan olin tuntenut jotain hellyyttä häntä kohtaan, +olin niinikään ollut hyvin sydämetön, kun en kahteen vuoteen ollut +antanut hänelle mitään tietoja kohtalostani, ja että vielä lisäksi +osoitin sydämettömyyttä, kun näin hänet siinä tilassa edessäni, +sanomatta hänelle sanaakaan. Se sieluni mullistus, joka syntyi häntä +kuunnellessani, ei ole kuvattavissa. + +Hän istuutui. Minä jäin seisomaan puoleksi poiskääntyneenä, +rohkenematta katsoa häntä silmiin. Aloin monta kertaa vastata hänelle, +mutta en saanut lopetetuksi. Viimein ponnistin voimani huudahtaakseni: + +-- Sinä vilpillinen Manon! Oi, sinä vilpillinen, vilpillinen! + +Kuumia kyyneliä vuodattaen hän toisti minulle, ettei ollenkaan aikonut +puolustaa vilpillisyyttään. + +-- Mitä siis aiot? -- minä puolestani huudahdin. + +-- Aion kuolla -- hän vastasi -- ellet sinä anna minulle takaisin +sydäntäsi, jota vailla minun on mahdoton elää. + +-- Ota siis elämäni, sinä uskoton! -- minä virkoin itse vuodattaen +kyyneliä, joita turhaan koetin pidättää; -- ota elämäni, joka on ainoa, +minkä enää voin sinulle uhrata, sillä sydämeni ei koskaan ole lakannut +olemasta sinun. + +Tuskin olin lausunut nämä sanat, kun hän nousi ihastuneena ja syleili +minua. Hän hyväili minua moneen kertaan intohimoisesti; hän mainitsi +minua kaikilla nimillä, jotka rakkaus keksii ilmaistakseen mitä +viehkeintä hellyyttänsä. Minä vastasin niihin toistaiseksi ainoastaan +raukeasti. Mikä hyppäys siitä todella rauhallisesta mielentilasta, +jossa olin elänyt, niihin myrskyisiin mielenliikutuksiin, joiden +tunsin olevan tulossa! Ne panivat minut vapisemaan; värisin, kuten +käy, kun yöllä on syrjäisellä autiolla seudulla: luulee siirtyneensä +vallan uusiin oloihin; mielen valtaa salainen kauhu, josta ei vapaudu, +ennenkuin on kauan tarkastanut kaikkea ympärillä olevaa. + +Istuuduimme vierekkäin. Minä otin hänen kätensä käsiini. + +-- Oi! Manon -- minä sanoin, katsoen häneen surullisesti -- en ollut +odottanut sitä synkkää petosta, jolla palkitsit rakkauteni. Sinun oli +kylläkin helppo pettää sydäntä, jonka yksinvaltias olit ja jonka koko +onni oli siinä, että sai sinua miellyttää ja totella. Sano minulle +nyt, oletko löytänyt mitään yhtä hellää ja kuuliaista? Ei, ei, luonto +ei muodosta toista samanlaatuista kuin minun sydämeni. Sano minulle +ainakin, oletko koskaan sitä kaihonnut. Missä määrin voin luottaa +tuohon palaavaan hyvyyteesi, joka tänään tuo sinut takaisin luokseni +sitä lohduttamaan? Näen liiankin hyvin, että olet hurmaavampi kuin +koskaan ennen; mutta kaikkien niiden kärsimysten nimessä, jotka olen +kestänyt sinun tähtesi, kaunis Manon, sano minulle, tuletko olemaan +uskollisempi. + +Hän puhui minulle niin liikuttavin sanoin katumuksestaan ja sitoutui +uskollisuuteen niin monin vakuutuksin ja valoin, että hellytti mieltäni +sanomattomasti. + +-- Rakas Manon -- sanoin hänelle, maallisesti sekoittaen rakastajan +lauseita uskonnollisiin -- sinä olet liiaksi ihailtava, ollaksesi luotu +olento. Tunnen että voitokas autuaallisuus on vallannut sydämeni. +Kaikki mitä Saint-Sulpicessa sanotaan vapaudesta, on harhaluuloa. +Tulen sinun tähtesi menettämään omaisuuteni ja hyvän maineeni, sitä +aavistan; luen kohtaloni sinun ihanista silmistäsi. Mutta mitäpä +tappioita ei sinun rakkautesi korvaisikaan? Maallisen onnen suopeus ei +minua ollenkaan houkuttele; kunnia on minusta tyhjää touhua; kaikki +tuumani kirkolliseen uraan nähden olivat mieletöntä kuvittelua; sanalla +sanoen, kaikki tyydytys, jota voisin saavuttaa erillään sinusta, ei ole +minkään arvoista, se kun ei hetkeäkään sydämessäni korvaisi ainoatakaan +katsettasi. + +Vaikka lupasin hänelle täydelleen unhoittavani hänen hairahduksensa, +tahdoin kuitenkin tietää, millä tavoin herra B. oli saattanut hänet +vietellä. Manon kertoi nähneensä ikkunasta tuon herrasmiehen, joka +oli ihastunut häneen ja tehnyt rakkaudentunnustuksensa verojen +yleisvuokraajana, s.o. kirjeessä huomauttanut, että sen rahasumman +suuruus, jonka antaisi Manonille, tulisi riippumaan hänen saamistaan +suosionosoituksista. Alussa oli Manon suostunut yksinomaan sitä +varten, että saisi häneltä melkoisen rahasumman, joka turvaisi +meille huolettoman olemassaolon. Tuo mies oli häikäissyt häntä niin +suuremmoisilla lupauksilla, että hän vähitellen oli antautunut. Minä +epäilemättä -- näin hän arveli -- saatoin päättää, kuinka ankarat +olivat hänen tunnontuskansa, jos muistelin sitä surua, jota hän oli +osoittanut eronhetkellämme, ja huolimatta siitä ylellisyydestä, jossa +tuo mies oli antanut Manonin elää, tämä ei ollut koskaan nauttinut +onnenhetkeä hänen kanssaan, mikä johtui siitä, ettei hän, kuten +sanoi, tuossa miehessä ollut tavannut minun hienotunteisuuttani eikä +käytöstapani kohteliaisuutta, ja lisäksi siitä, että hän keskellä +niitä huveja, jotka tuo mies hänelle lakkaamatta hankki, oli kantanut +sydämessään minun rakkauteni muistoa ja uskottomuutensa aiheuttamaa +tunnontuskaa. Hän puhui minulle vielä Tibergestä ja siitä äärimäisestä +hämmennyksestä, minkä tuo käynti oli hänen mielessään synnyttänyt. + +-- Miekan pisto sydämeen, -- hän lisäsi -- olisi saattanut vereni +vähemmin kuohuksiin. Käänsin hänelle selkäni, kun en hetkeäkään voinut +kestää hänen läsnäoloaan. + +Sitten hän edelleen kertoi minulle, millä tavoin oli saanut +tietää olostani Parisissa, elämänurani muutoksesta ja julkisesta +opinnäytteestäni Sorbonnessa. Hän vakuutti olleensa tuon +näytöstilaisuuden aikana niin kovan mielenliikutuksen vallassa, että +ainoastaan vaivoin oli saanut pidätetyiksi kyyneleet, voihkinansa ja +huudot, jotka moneen kertaan olivat olleet purkautumaisillaan. Lopuksi +hän virkkoi lähteneensä mainitusta paikasta viimeisenä, salatakseen +kiihoittuneisuutensa, ja yksinomaan sydämensä pakon ja pyyteittensä +raivokkaisuuden johtamana lähteneensä pappisseminaariin, päätettyään +siellä surmata itsensä, ellei olisi huomannut minua halukkaaksi +antamaan hänelle anteeksi. + +Missä se raakalainen, joka ei olisi heltynyt niin tuntuvasta ja +liikuttavasta katumuksesta? Minä puolestani tuona hetkenä tunsin, että +Manonin tähden olisin uhrannut kaikki kristikunnan piispanistuimet. +Kysyin häneltä, millä tavoin hän katsoi uusien suhteittemme sopivimmin +olevan järjestettävissä, johon hän vastasi, että meidän viipymättä oli +lähdettävä pois seminaarista ja järjestettävä asiamme turvallisemmassa +paikassa. Vastustamatta minä suostuin kaikkeen, mitä hän halusi. Hän +nousi vaunuihinsa ja aikoi odottaa minua kadun kulmassa, ja minä +pujahdin vähän senjälkeen ulos, portinvartijan sitä huomaamatta. Nousin +hänen vaunuihinsa. Me ajoimme vaatekauppiaan luo, ja minä puin taas +ylleni kultanauhukset ja miekan. Manon suoritti kulut, sillä minulla +ei ollut ropoakaan; peläten, että minä olisin voinut kohdata jotain +estettä paetessani Saint-Sulpicestä, ei Manon ollut sallinut minun +palata huoneeseeni noutamaan rahojani. Minun varani olivat muuten +vähissä, hän taaskin oli jotenkin hyvissä varoissa, joita sai herra +B:ltä, niin ettei hänen tarvinnut välittää siitä, minkä pani minut +jättämään. + +Vaatekauppiaalla neuvottelimme siitä, miten oli meneteltävä. + +Suurentaakseen minun silmissäni B:n suhteen tekemäänsä uhrausta, Manon +päätti olla tuota miestä vähääkään säästämättä. + +-- Aion jättää hänelle huonekalunsa -- hän sanoi -- ne ovat hänen +omaisuuttaan; mutta oikeuden mukaisesti pidän minä jalokivet ja lähes +kuusikymmentätuhatta frangia, jotka olen saanut häneltä kahden vuoden +kuluessa. En ole myöntänyt hänelle mitään valtaa itseeni -- hän lisäsi +-- saatamme siis pelotta oleskella Parisissa ja vuokrata mukavan +asunnon, jossa elämme onnellisina. + +Selitin hänelle, että häntä kylläkään ei uhannut mikään vaara, mutta +että suuri vaara uhkasi minua, joka en voinut välttää, että minut +ennemmin tai myöhemmin tunnettaisiin, ja että lakkaamatta olisin +alttiina samalle onnettomuudelle, jota jo olin kokenut. Mutta hän +viittasi siihen, että häntä pahoittaisi jättää Parisi. Minä siihen +määrin pelkäsin tuottavani hänelle surua, etten karttanut ainoatakaan +uhkarohkeata tekoa, kunhan vaan saatoin häntä miellyttää. Lopulta me +kuitenkin löysimme sopivan keskitien, nimittäin sen, että päätimme +vuokrata asunnon jossakin lähellä Parisia olevassa talossa, mistä +meidän oli helppo lähteä kaupunkiin, silloin kun huvitukset tai asiat +vetäisivät meitä sinne. Valitsimme Chaillot'n, joka ei ole kaukana +pääkaupungista. + +Manon palasi senjälkeen heti kotiansa. Minä läksin pienelle Tuileriain +puutarhaan johtavalle portille häntä odottamaan. + +Tunnin kuluttua hän palasi vuokra-ajurin vaunuissa, mukanaan +palvelustyttö ja muutamia matkalaukkuja, joihin oli sulkenut kaikki +vaatteensa ja kalleutensa. + +Vitkastelematta saavuimme Chaillot'hon. Ensimäiseksi yöksi poikkesimme +majataloon, ehtiäksemme hakea sopivaa taloa tai ainakin huoneustoa. Jo +seuraavana päivänä löysimme mieleisemme asunnon. + +Onneni tuntui minusta alussa järkähtämättömän varmalta. Manon oli +sulaa lempeyttä ja rakastettavaisuutta. Hän oli minua kohtaan niin +hienotunteisen huomaavainen, että minä katsoin saaneeni täydellisen +korvauksen kärsimyksistäni. Me kun molemmat olimme saavuttaneet +hieman kokemusta, rupesimme punnitsemaan taloudellista tilaamme. Nuo +kuusikymmentätuhatta frangia, jotka muodostivat pääomamme puhtaana +rahana, eivät suinkaan olleet koko elinajaksi riittävä rahamäärä. Me +emme muuten olleet erityisesti säästäväisyyteen taipuvaisia. Tarkkuus +ei suinkaan ollut minun, yhtä vähän kuin Manoninkaan huomattavin hyve. + +Minun suunnitelmani oli seuraava: + +Kuusikymmentätuhatta frangia -- sanoin hänelle -- saattavat riittää +elantoomme kymmenenä vuotena. Kuusituhatta frangia on meille +kylliksi vuodessa, jos edelleen asumme Chaillot'ssa. Vietämme täällä +säädyllistä ja yksinkertaista elämää. Ainoana ylellisyytenämme on +oleva vaunut ja teatterissa käynti. Järjestämme asiamme järkevästi. +Sinä pidät oopperasta. Käymme siellä kaksi kertaa viikossa. Mitä tulee +peli-intoomme, hillitsemme sitä niin, ettei häviömme koskaan nouse +kahta pistolia suuremmaksi. On mahdotonta, ettei kymmenen vuoden aikana +tapahtuisi muutosta perheessäni; isäni on iäkäs; hän saattaa kuolla. +Minä saan silloin periä, ja silloin ei meidän enää tarvitse pelätä +mitään. + +Tämä järjestely ei olisi ollut elämäni mielettömimpiä tekoja, jos me +olisimme olleet kyllin viisaita alati sitä vakavasti noudattamaan. +Mutta hyvät päätöksemme eivät kestäneet kuukautta kauempaa. Manon piti +intohimoisesti huveista, samoin minäkin hänen tähtensä. Joka hetki +ilmaantui uusia menoja, ja sensijaan, että olisin pahoitellut niitä +rahamääriä, jotka hän joskus tuhlaillen pani menemään, minä päinvastoin +olin ensimäinen hankkimaan hänelle kaikkea, minkä luulin voivan häntä +miellyttää. Jopa olomme Chaillot'ssakin alkoi käydä hänestä hankalaksi. + +Talvi lähestyi, kaikki palasivat kaupunkiin, ja maaseutu alkoi käydä +autioksi. Manon ehdoitti, että jälleen vuokraisin talon Parisissa. Minä +en siihen suostunut; mutta tehdäkseni hänelle jossakin määrin mieliksi +sanoin, että saatoimme siellä vuokrata kalustetun huoneuston ja että +olisimme siellä yötä silloin, kun viivyimme liian myöhään niissä +seurapiireissä, joissa kävimme monta kertaa viikossa: sillä epämukavuus +palata niin myöhään Chaillot'hon oli se veruke, jonka hän toi esiin +sieltä muuttonsa tueksi. Näin me siis aloimme kustantaa itsellemme +kahta asuntoa, toista kaupungissa, ja toista maalla. Tämä muutos +saattoi mitä sekavimmaksi taloudellisen tilamme, aiheuttamalla kaksi +seikkailua, jotka olivat syynä häviöömme. + +Manonilla oli veli, joka palveli henkivartija-kaartissa. Pahaksi +onneksi hän Parisissa asui saman kadun varrella kuin me. Hän tunsi +sisarensa nähdessään hänen eräänä aamuna istuvan ikkunassa. Heti +paikalla hän riensi ylös meidän luoksemme. Hän oli raaka mies, vailla +kunniantuntoa; hän astui huoneeseemme kauheasti kiroillen; ja tietäen +osan sisarensa seikkailuista, hän syyti hänen silmilleen herjauksia ja +moitteita. + +Minä olin hetkeä aikaisemmin lähtenyt kaupungille, mikä epäilemättä oli +onni hänelle tai minulle, joka en ollenkaan ollut taipuvainen antamaan +anteeksi solvausta. Palasin kotiin vasta hänen mentyänsä. Manonin +alakuloisuus pani minut ajattelemaan, että oli tapahtunut jotain +tavatonta. Hän mainitsi juuri kestämänsä tuskallisen kohtauksen ja +veljensä raa'at uhkaukset. Tämä sai minut siihen määrin närkästymään, +että heti olisin rientänyt kostamaan, ellei Manon olisi minua +kyynelillään pidättänyt. + +Keskustellessamme tästä tapauksesta, tuo henkikaartilainen astui +uudelleen siihen huoneeseen, missä olimme, ollenkaan tuloaan +ilmoittamatta. En olisi häntä vastaanottanut niin kohteliaasti, kuin +tein, jos olisin hänet tuntenut; mutta tervehdittyään meitä hymyillen, +hän sai aikaa sanoakseen Manonille tulleensa pyytämään häneltä anteeksi +äskeistä kiivauttaan. Hän oli muka luullut sisarensa viettävän +säännötöntä elämää, ja tämä luulo oli sytyttänyt hänen vihansa; mutta +saatuaan eräältä palvelijaltamme tietää, kuka minä olin, hän oli +kuullut minusta niin paljon edullista, että se herätti hänessä toivon +elää hyvässä sovussa meidän kanssamme. + +Vaikka tämä tieto, jonka hän oli saanut eräältä palvelijaltani, oli +hieman kummallinen ja loukkaava, minä kuitenkin kohteliaasti vastasin +hänen tervehdykseensä, luullen siten tekeväni Manonille mieliksi. Ja +Manon näyttikin kovin tyytyväiseltä, huomatessaan, että veljensä oli +näin halukas sovinnollisuuteen. Me pyysimme häntä jäämään päivällisille. + +Muutamassa hetkessä hän tuli niin tuttavalliseksi, että kuultuaan +meidän puhuvan paluusta Chaillot'hon, välttämättömästi tahtoi seurata +mukanamme sinne, ja meidän oli antaminen hänelle paikka vaunuissamme. +Hänestä tuli omanvallan ottaja: pian hän tarttui siihen määrin +seuraamme, että muutti meidän talomme kodikseen ja tekeysi ikäänkuin +kaiken omaisuutemme isännäksi. Minua hän mainitsi veljekseen, ja +veljellisen vapauden verukkeella hän muitta mutkitta toi kaikki +ystävänsä vieraiksi Chaillot'ssa olevaan taloomme ja kestitsi heitä +siellä meidän kustannuksellamme. Hän puki itsensä upeasti meidän +rahoillamme, jopa velvoitti meidät maksamaan kaikki velkansa. En ollut +huomaavinani tätä omavaltaisuutta, kun en tahtonut pahoittaa Manonin +mieltä, jopa menin niin pitkälle, etten ollut huomaavinani, että tuo +mies häneltä ajoittain houkutteli melkoisia summia. Tosin hänellä, +suurpeluri kun oli, kuitenkin oli sen verran kunniantuntoa, että +maksoi takaisin osan sisarelleen, kun pelionni oli hänelle myötäinen; +mutta meidän varamme olivat liian rajoitetut riittääkseen kauan niin +kohtuuttomiin menoihin. Olin paraikaa ryhtymässä perinpohjaiseen +väliemme selvitykseen hänen kanssaan, vapauttaaksemme meidät hänen +tungettelevaisuudestaan, kun tuhonomainen tapaus säästi minulta tämän +vaivan, tuottaen meille toisen, joka syöksi meidät turmioon. + +Kerran olimme jääneet Parisiin yöksi, niinkuin meille usein tapahtui. +Palvelijatar, joka sellaisissa tilaisuuksissa tavallisesti jäi +Chaillot'hon, tuli aamulla kertomaan minulle, että talossani yöllä oli +syttynyt tulipalo ja että oli ollut suuri vaiva sitä sammuttaa. Kysyin +häneltä, olivatko huonekalumme vahingoittuneet. Hän vastasi minulle, +että monien apuun rientäneiden vierasten ihmisten vuoksi oli syntynyt +niin suuri sekasorto, ettei hän varmasti tietänyt mitään kaikesta +tästä. Minä vapisin säikähdyksestä, ajatellessani rahojamme, joita +säilytimme lukitussa lippaassa. Matkustin viipymättä Chaillot'hon. +Turha kiire. Lipas oli jo kadonnut! + +Huomasin silloin, että saattaa rakastaa rahaa, olematta saita. Tämä +tappio täytti minut niin rajulla surulla, että olin vähällä siitä +menettää järkeni. Tajusin heti mille uusille onnettomuuksille olin +joutumassa alttiiksi. Köyhyys oli niistä vähin. Tunsin Manonin; olin +jo yllin kyllin kokenut, etten voinut luottaa häneen onnettomuuden +kohdattua, kuinka uskollinen ja kiintynyt hän olikin onnen päivinä. Hän +rakasti liiaksi yltäkylläisyyttä ja huveja, minun hyväkseni luopuakseen +niistä. + +-- Tulen menettämään hänet! -- minä huudahdin. -- Sinä poloinen! Vielä +kerran tulet menettämään kaiken, mitä rakastat. + +Tämä ajatus syöksi minut niin ankaran kiihoituksen valtaan, että +muutaman hetken epäröin, eikö minun olisi ollut parempi lopettaa kaikki +kärsimykseni kuolemalla. + +Kuitenkin jäi minulle sen verran mielenmalttia, että koetin +punnita, eikö minulla sitäennen ollut mitään pelastuskeinoa. Taivas +johti mieleeni ajatuksen, joka teki lopun epätoivosta: en luullut +mahdottomaksi salata Manonilta vahinkoamme ja toivoin ponnistusten tai +jonkun onnellisen sattuman avulla jotenkin kunniallisesti huolehtivani +hänen toimeentulostaan, niin ettei hänen olisi tarvinnut kärsiä +puutetta. + +-- Olen laskenut -- ajattelin lohduttaakseni itseäni -- että +kuusikymmentätuhatta frangia riittäisi meille kymmeneksi vuodeksi. +Olettakaamme, että nuo kymmenen vuotta ovat kuluneet, ja ettei yksikään +toivomistani muutoksista ole tapahtunut perheessäni. Mitä päättäisin +siinä tapauksessa tehdä? Sitä en tarkoin tiedä; mutta mikä estää minua +menettelemästä nyt samalla tavoin kuin siinä tapauksessa? Kuinka monta +henkilöä elääkään Parisissa vailla minun henkevyyttäni ja luontaisia +lahjojani, ja kuitenkin saaden toimeentulonsa vaatimattomillakin +hengenlahjoillaan! + +-- Onhan Kaitselmus -- ajattelin edelleen tuumien eri elämäntiloja -- +mitä viisaimmin järjestänyt asiat. Suurin osa ylhäisistä ja rikkaista +ovat hölmöjä. Se on selvää jokaiselle, joka hiemankin tuntee ihmisiä. +No niin, siinä piilee ihmeteltävä oikeus. Jos heillä rikkauksiensa +ohella olisi älyäkin, he olisivat liian onnellisia, ja muut ihmiset +liian surkuteltavia. Ruumiin ja sielun etevyydet ovat jälkimäisille +suodut keinoina pelastua kurjuudesta ja köyhyydestä. Toiset hyötyvät +ylhäisten rikkauksista edistämällä heidän huvitteluaan, vetäen heitä +täten nenästä. Toiset edistävät heidän henkistä kehitystään, koettaen +tehdä heistä kunnon ihmisiä. Tässä he tosin harvoin onnistuvat, mutta +se ei olekaan jumalallisen viisauden tarkoitus. Joka tapauksessa he +niittävät palkan vaivoistaan, he kun saavat toimeentulonsa niiden +kustannuksella, joita opettavat, ja miltä kannalta asiaa katsookin, on +rikkaiden ja ylhäisten lahjattomuus oivallinen köyhien tulolähde. + +Nämä mietteet hiukan palauttivat sydämeni ja pääni tasapainoa. Päätin +aluksi lähteä neuvoittelemaan herra Lescaut'n, Manonin veljen kanssa. +Hän tunsi tarkalleen Parisin, ja minulla oli ollut kyllin tilaisuutta +huomata, etteivät hänen tulonsa suinkaan etupäässä johtuneet hänen +omaisuudestaan eivätkä kuninkaan myöntämästä palkasta. Minulla oli +jälellä tuskin kahdeksaasataa frangia, jotka onneksi olivat jääneet +taskuuni. Näytin hänelle kukkaroani, selvittäen hänelle onnettomuuteni +ja pelkoni, ja kysyin, oliko minulla muuta keinoa valittavana kuin +nälkäkuolema tai itseni ampuminen epätoivoissani. Hän vastasi, että +jälkimäinen oli houkkion apukeinoja, ja mitä edelliseen tulee, oli +olemassa joukko hyväpäisiä ihmisiä, joilla ei ole ollut muuta neuvona, +elleivät tahtoneet turvata kykyynsä; että oli minun asiani punnita, +mihin kykenin, ja että hän lupautui tukemaan ja neuvomaan minua +kaikissa yrityksissäni. + +-- Tämä on hyvin epämääräistä, herra Lescaut, sanoin hänelle; minun +asemani vaatii pikaisempaa apua. Sillä mitä arvelette minun voivan +sanoa Manonille? + +-- Mitä tulee Manoniin -- hän vastasi, ei teidän ollenkaan tarvitse +olla huolissanne. Tarjoohan hän aina teille keinon milloin tahansa +tehdä lopun huolistanne. Sellaisen tytön, kuin hän, pitäisi ylläpitää +meidät kaikki kolme, teidät, itsensä ja minut. + +Hän keskeytti sen vastauksen, minkä tämä hävyttömyys ansaitsi, ja +jatkoi, että hän takasi saatavan ennen iltaa kokoon tuhat hopeariksiä +jaettavaksi meidän kesken, jos minä vaan tahdoin seurata hänen +neuvoansa. Hän sanoi tuntevansa niin huvitteluhaluisen ja tuhlailevan +herrasmiehen, että tämä varmasti oli paneva menemään tuhat hopeariksiä +voittaakseen Manonin arvoisen tytön suosion. + +Keskeytin hänen puheensa. + +-- Minulla oli parempi ajatus teistä -- sanoin hänelle. -- Olin +kuvitellut, että sen ystävyyden syy, jota minulle olitte osoittanut, +oli vallan toinen kuin miksi se nyt näyttäytyy. + +Silloin hän häpeämättä tunnusti minulle, että hänen mielipiteensä +aina oli ollut sama, ja kun hänen sisarensa nyt kerran oli loukannut +sukupuolensa lakeja, vaikkakin sen miehen vuoksi, joka oli hänelle +kaikkein rakkain, oli hän tehnyt sovinnon hänen kanssaan yksinomaan +toivoen hyötyvänsä hänen löyhistä elintavoistaan. + +Helposti saatoin nyt huomata, että tämä mies siihen asti oli meitä +pettänyt. Vaikka tämä hänen puheensa kuohuttikin mieltäni, oivalsin +kuitenkin tarvitsevani hänen apuaan, joten minun oli pakko hymyillen +vastata, että hänen neuvonsa oli äärimäisiä keinoja, joka oli +säästettävä viimeiseen hätään. Pyysin häntä osoittamaan jotain muuta +mahdollisuutta. + +Hän neuvoi minua hyväkseni käyttämään nuoruuttani ja luonnolta saamaani +edullista ulkomuotoa, yhtyäkseni suhteisiin johonkin iäkkääseen ja +anteliaaseen naiseen. Tämäkään tuuma ei minua miellyttänyt, sen +toteuttaminen kun olisi saattanut minut uskottomaksi Manonille. + +Puhuin hänelle pelistä, jota katsoin helpommaksi ja tilanteelleni +sopivimmaksi rahansaanti-keinoksi. Hän vastasi, että peli todella oli +keino, mutta että tämä seikka oli lähemmin selviteltävä. Antautua +peliin muitta mutkitta, luottamalla tavalliseen pelionneen, oli muka +varmin tie täydelliseen häviöön; omin päin ilman apuria turvautua +noihin pieniin temppuihin, joita taitava mies käyttää pelionneaan +parantaakseen, oli muka vaarallista. Mutta olipa olemassa kolmas keino +-- näin hän arveli -- nimittäin salaisiin pelikumppaneihin liittyminen. +Mutta hän sanoi pelkäävänsä, etteivät pelikumppanit nuoren ikäni vuoksi +katsoisi minua soveliaaksi astumaan liittoonsa. Siitä huolimatta hän +lupasi suosittaa minua tällaisille henkilöille, jopa vastoin odotustani +lupasi tarjota minulle rahoja, jos joutuisin pulaan. Ainoa palvelus, +jota sinä hetkenä häneltä pyysin, oli se, ettei hän mainitsisi +Manonille kärsimääni vahinkoa ja keskustelumme aihetta. + +Poistuin hänen luotaan vielä tyytymättömämpänä kuin olin sinne tullut, +jopa kaduin uskoneeni hänelle salaisuuteni. Eihän hän ollut asiani +hyväksi tehnyt mitään, jota en minä ilman tuota avomielisyyttäni +olisi voinut saavuttaa, ja pelkäsin ylen määrin hänen rikkovan +lupauksensa olla mitään ilmaisematta Manonille. Lisäksi tuon +miehen osoittama mielenlaatu saattoi minut pelkäämään, että hän +omien sanojensa mukaisesti kykeni tavoittelemaan hyötyä Manonin +elintavoista riistämällä hänet minulta tai ainakin neuvomalla häntä +hylkäämään minut ja liittymään johonkin rikkaampaan ja onnellisempaan +rakastajaan. Tämän johdosta heräsi minussa lukemattomia ajatuksia, +jotka ainoastaan kiduttivat minua kahta kauheammin, syösten minut +jälleen aamulliseen epätoivoon. Monasti juolahti mieleeni kirjoittaa +isälleni ja teeskennellä uutta katumusta, saadakseni häneltä hiukan +raha-apua; mutta muistin samalla, miten hän hyvyydestään huolimatta oli +ensi hairahdukseni tähden puoleksi vuodeksi sulkenut minut ahtaaseen +vankilaan. Ja saatoin olla varma siitä, että hän kiusallisen huomion +johdosta, jonka pakoni Saint-Sulpicesta epäilemättä oli aiheuttanut, +olisi kohdellut minua vielä ankarammin. + +Tästä ajatusten sekasotkusta erkani vihdoin yksi, joka äkkiä palautti +mielenrauhani. Ihmettelin, ettei se aikaisemmin ollut herännyt. Päätin +nimittäin turvautua ystävääni Tibergeen, jossa varmasti aina tiesin +löytäväni samaa uskollista ja harrasta ystävyyttä. Ei mikään ole +ihmeellisempää eikä tuota suurempaa kunniaa hyveelle kuin se luottamus, +millä käännymme henkilöiden puoleen, joiden rehellisyyden täydellisesti +tunnemme. Tiedämme, että saatamme tehdä sen kokonaan vaarattomasti; +jos sellaisilla henkilöillä ei aina ole tilaisuutta meitä auttaa, +kohtaamme ainakin varmasti hyvyyttä ja myötätuntoisuutta. Sydän, joka +niin huolellisesti sulkeutuu muiden ihmisten läsnäollessa, aukenee +vallan luonnollisesti sellaisten ihmisten seurassa, kuten kukka aukenee +auringon valossa, jolta se odottaa yksinomaan hyväntekevää vaikutusta. + +Katsoin taivaan suojeluksen merkiksi sitä, että näin sopivana hetkenä +olin muistanut Tibergen, ja päätin koettaa tavata hänet ennen sen +päivän iltaa. Palasin heti asuntooni kirjoittamaan hänelle pari +sanaa ja ehdoittamaan kohtauspaikkaa. Kehoitin häntä noudattamaan +vaiteliaisuutta ja varovaisuutta, huomauttaen, että tämä oli paras +palvelus, minkä hän silloisissa oloissani saattoi minulle tehdä. + +Ilo, jonka minussa oli synnyttänyt toivo saada jälleen nähdä hänet, +karkoitti ne ahdistuksen jäljet, jotka Manon epäilemättä muuten olisi +kasvoillani havainnut. Puhuin hänelle Chaillot'ssa tapahtuneesta +onnettomuudesta kuin vähäpätöisyydestä, josta hänen ei tarvinnut olla +levoton. Ja kun Parisi oli se olopaikka, missä hän kaikkein parhaiten +viihtyi, hän oli mielissään, kuullessaan minun pitävän soveliaana +viipyä siellä, kunnes oli ehditty korjata Chaillot'n tulipalon +aiheuttamat vähäiset vahingot. + +Tunnin kuluttua sain vastauksen Tibergeltä, joka lupasi saapua +sovittuun paikkaan. Riensin sinne kärsimättömänä. Häpesin kuitenkin +hieman näyttäytyä tämän ystäväni silmien edessä, jonka pelkkä läsnäolo +pakostakin oli minulle soimauksena säännöttömyydestäni. Mutta korkea +ajatukseni hänen sydämensä hyvyydestä ja Manonin etu ylläpitivät +rohkeuttani. + +Olin pyytänyt Tibergeä tulemaan Palais-Royalin puutarhaan. Hän +saapui sinne ennen minua. Hän riensi syleilemään minua heti, kun oli +minut huomannut. Hän piti minua kauan suljettuna syliinsä ja tunsin, +että hänen kasvonsa olivat kosteat kyynelistä. Sanoin hänelle, että +ilmestyin hänen eteensä häpeissäni ja että sydämessäni hartaasti kaduin +kiittämättömyyttäni. Kaikkein ensiksi rukoilin häntä sanomaan, sainko +vielä pitää häntä ystävänä, niin täydellisesti menetettyäni oikeuden +hänen kunnioitukseensa ja kiintymykseensä. Hän vastasi mitä hellimmällä +äänenpainolla, ettei mikään kyennyt vieroittamaan häntä ystävyydestä +minuun, että onnettomuutenikin, ja jos sallin hänen käyttää näitä +sanoja, hairahdukseni ja säännötön elämäni olivat saattaneet +kahdenkertaiseksi hänen hellyytensä minua kohtaan, mutta että siihen +sekaantui mitä haikein suru, jommoista tuntee rakkaaseen henkilöön +nähden, kun näkee hänen kulkevan turmionsa partaalla, voimatta häntä +auttaa. + +Istuuduimme penkille. + +-- Oi -- näin huokasin sydämeni pohjasta -- sinun osanottosi on +epäilemättä ääretön, rakas Tiberge, kun vakuutat, että se vastaa +minun kärsimysteni määrää. Häpeän niitä sinulle paljastaessani, sillä +tunnustan, ettei niiden aihe suinkaan tuota kunniaa. Mutta niiden +seuraukset ovat niin surkeat, ettei tarvitse olla minuun niin suuresti +kiintynyt kuin sinä, niistä heltyäkseen. + +Hän pyysi minua ystävyyden todisteena peittelemättä kertomaan mitä +minulle oli tapahtunut poistumiseni jälkeen Saint-Sulpicestä. Täytin +hänen pyyntönsä, enkä suinkaan peittänyt totuutta, enkä lieventänyt +hairahduksiani, luodakseni niihin anteeksiannettavaisuuden valoa, vaan +kerroin päinvastoin hänelle intohimostani niin rajun voimakkaasti, +kuin sitä sisässäni tunsin. Kuvasin sitä tuollaiseksi oudoksi +kohtaloniskuksi, joka jouduttaa poloisen kuolevaisen perikatoa, ja jota +hyve yhtä vähän kykenee torjumaan kuin viisaus sitä voi edeltäpäin +aavistaa. Maalailin niin vilkkain värein ahdistustani ja pelkoani, sitä +epätoivoa, joka oli raadellut minua pari tuntia ennen kohtaamistamme +ja johon olin taas vajoava, jos ystäväni hylkäisivät minut yhtä +armottomasti kuin kohtalo. Lopuksi saatoin tuon kelpo Tibergen siihen +määrin heltymään, että sääli näytti järkyttävän häntä yhtä paljon kuin +minua kärsimykseni. + +Vallan väsymättä hän syleili minua ja kehoitti minua rohkaisemaan +mieltäni. Mutta kun hän koko ajan näytti olettavan, että minun oli +eroaminen Manonista, selitin hänelle suoraan, että juuri tuota eroa +pidin kaikkein suurimpana onnettomuutenani ja että olin valmis +kärsimään äärimäistä kurjuutta, jopa kauheinta kuolemaa mieluummin kuin +turvautumaan pelastuskeinoon, joka oli sietämättömämpi kuin kaikki +kärsimykseni yhteensä. + +-- Selitä siis -- hän virkkoi -- millaista apua kykenen sinulle +tarjoamaan, kun vastustat kaikkia ehdoituksiani? + +En rohjennut ilmaista hänelle, että tarvitsin hänen rahojansa. +Lopuksi hän sen kuitenkin oivalsi. Ja tunnustettuaan, että luuli +minut ymmärtävänsä, hän istui hetken ajatuksiinsa vaipuneena, kuten +harkitseva ainakin, joka epäröi. + +-- Älä luule -- näin hän seuraavassa tuokiossa virkkoi -- että +harkintani johtuu ystävyyden innon laimenemisesta. Mutta minkä +ristiriitaisen valinnan eteen sinä asetatkaan minut, jos minun on +pakko kieltää se ainoa apu, jota tahdot vastaanottaa, tai loukata +velvollisuuden vaatimukset myöntymällä! Sillä rupeanhan hairahduksiesi +rikostoveriksi, jos tarjoan sinulle tilaisuuden niitä jatkaa. + +Mietittyään hetken hän lisäsi: + +-- Kuvittelen kuitenkin, että taloudellisen ahdingon synnyttämä +mielenkiihoitus ei salli sinun vapaasti valita parasta menettelytapaa. +Tarvitsemme mielen tasapainoa, kuunnellaksemme viisauden ja totuuden +ääntä. Luulenpa voivani hankkia sinulle vähän rahoja. Salli minun, +rakas ystäväni -- hän lisäsi minua syleillen -- asettaa yksi ainoa +ehto: nimittäin, että ilmaiset minulle asuntosi ja että ainakin annat +minun tehdä minkä voin, palauttaakseni sinut hyveen tielle, jota tiedän +sinun rakastavan ja josta ainoastaan hillittömät intohimosi ovat sinut +edentäneet. + +Suostuin vilpittömästi kaikkiin hänen vaatimuksiinsa ja pyysin häntä +surkuttelemaan nurjaa kohtaloani, joka pakoitti minut niin huonosti +hyväkseni käyttämään niin kelpo ystävän neuvoja. Hän vei minut heti +erään tuttavansa pankinomistajan luo, joka hänen takauksellaan antoi +minulle sata pistolia; sillä käteistä rahaa Tibergellä ei ollut +ollenkaan. Olen jo aikaisemmin maininnut, ettei hän ollut rikas. Hänen +kirkollinen eläkkeensä tuotti hänelle tuhat écutä. Mutta ollen vasta +ensimäistä vuotta sen omistaja, ei hän vielä ollut saanut nostaa +rahoja. Vastaisten tulojensa tiedossa hän antoi minulle tämän lainan. + +Tajusin hänen jalomielisyytensä koko arvon. Se hellytti mieleni siihen +määrin, että kirosin onnettoman rakkauteni sokeutta, joka pani minut +polkemaan kaikkia velvollisuuksiani. + +Hyveen voima oli minussa hetkisen niin suuri, että se pani sydämeni +vastustamaan intohimoani. Ja ainakin tänä valoisana hetkenä minä +tajusin kahleitteni häpeällisyyden ja alentavaisuuden. Mutta tämä +taistelu oli helppo ja kesti ainoastaan vähän aikaa. Manonin näkeminen +olisi kyennyt syöksemään minut alas taivaasta, ja palattuani hänen +luokseen ihmettelin, että silmänräpäystäkään olin voinut pitää +häpeällisenä niin viehättävää olentoa kohtaan tuntemaani oikeutettua +hellyyttä. + +Manonilla oli omituinen luonne. Ei yksikään nainen saattanut olla +vähemmin kiintynyt rahoihin kuin hän. Mutta hän ei voinut olla +hetkeäkään levollinen, jos pelkäsi joutuvansa kärsimään niiden +puutetta. Hän tarvitsi huveja ja ajanvietettä. Hän ei koskaan olisi +koskenutkaan rahaan, jos vain olisi voinut huvitella ilman kuluja. +Hän ei edes tiedustellut rahavarojemme määrää, kunhan vaan sai +viettää hauskasti päivänsä. Hän kun ei ollut ylenmäärin peliin menevä +eikä taipuvainen häikäisevän suureen tuhlailuun, oli varsin helppo +tyydyttää häntä, jos joka päivä hankki hänelle hänen mieleisiään +huvituksia. Mutta alinomainen huveissa hyöriminen oli hänelle siinä +määrin tarpeellinen, ettei ilman sitä vähääkään voinut hillitä hänen +oikkujansa ja mielihalujansa. Vaikka hän rakasti minua hellästi ja +vaikka minä olin ainoa mies, kuten hän kernaasti tunnusti, joka täysin +kykenin tuottamaan hänelle rakkauden nautinnon suloutta, olin varma +siitä, ettei hänen rakkautensa kestäisi eräänlaisia pelontunteita. Hän +olisi pitänyt minua kaikkia muita parempana, jos minulla olisi ollut +kohtalainenkaan omaisuus. Mutta en ollenkaan epäillyt, etteikö hän +olisi hylännyt minua jonkun uuden herra B:n vuoksi, niin pian kuin +minulla ei olisi ollut muuta tarjottavana hänelle, kuin hellittämätöntä +uskollisuutta. Sentähden päätin niin tarkoin järjestää omat yksityiset +menoni, että aina olisin kyennyt suorittamaan hänen menonsa, ja +pikemmin kieltää itseltäni välttämättömätkin seikat, kuin rajoittaa +hänen ylellisyyttään. Vaunut tuottivat minulle enemmän levottomuutta +kuin kaikki muu, sillä en nähnyt mitään mahdollisuutta ylläpitää +hevosia ja ajuria. + +Uskoin huoleni herra Lescaut'lle. En ollut salannut häneltä, että +eräältä ystävältäni olin saanut sata pistolia. Hän toisti minulle, +että jos tahdoin koetella pelionnea, hän varmasti luuli minun hänen +suosituksellaan pääsevän Peli-liittoon, jos auliisti uhraisin satasen +frangia kestitäkseni hänen pelitovereitaan. Joskin vastenmielisesti +ryhdyin harjoittamaan petosta, annoin kuitenkin julman pakon johtaa +itseäni. + +Jo saman päivän iltana herra Lescaut esitteli minut tuolle +seuralle sukulaisenaan. Hän lisäsi, että minua kahta innokkaammin +halutti voittaa, kun mitä kipeimmin tarvitsin onnen suosiota. +Mutta huomauttaakseen, etten ahdingostani huolimatta ollut mikään +mitätön mies, hän sanoi heille, että aikomukseni oli kutsua heidät +illallisille. He suostuivat tarjoukseen. Minä kestitsin heitä +loistavasti. He puhuivat pitkälti kasvojeni miellyttäväisyydestä ja +etevistä lahjoistani. He arvelivat, että minuun saattoi kiinnittää +suuria toiveita, kasvoissani kun oli jotain niin rehellistä, ettei +kukaan epäilisi petkutustemppujani. Lopuksi he kiittivät herra +Lescaut'ta, joka oli tuonut liittoon minun arvoiseni tulokkaan, ja +yhdelle jäsenistä annettiin toimeksi muutaman päivän kuluessa opettaa +minulle tärkeimmät seikat. + +Pääasiallisena toimintapaikkanani tuli olemaan Transylvania-hotelli, +jonka yhdessä salissa oli farao-pöytä ja holvikäytävässä useita muita +kortti- ja noppapelejä. Tätä "korkeakoulua" ylläpidettiin prinssi +R:n hyväksi, joka silloin asui Clagny'ssa, ja suurin osa hänen +upseereistaan kuului meidän peliseuraamme. Häpeäkseni mainitsen, että +lyhyessä ajassa hyödyin mestarini opetuksesta. Saavutin suuren taidon +petkuttaa varsinkin väärillä korteilla. Ja pitkien pitsi-kalvosimieni +avulla piiloitin niin taitavasti kortin, että se jäi tarkimmiltakin +silmiltä huomaamatta, näin tunnottomasti saattaen häviöön joukoittain +rehellisiä pelureita. Tämä tavaton kätevyys joudutti siihen määrin +varallisuuteni lisääntymistä, että muutaman viikon kuluttua omistin +melkoisia rahamääriä, lukuunottamatta mitä rehellisesti jaoin +peliosakkaitteni kesken. + +En enää pelännyt ilmaista Manonille Chaillot'ssa kärsimäämme vahinkoa, +ja lohduttaakseni häntä tähän ikävään uutiseen nähden, vuokrasin +kalustetun talon, johon asetuimme asumaan, kuin muka rikkaat ja +turvassa elävät henkilöt ainakin. + +Tiberge ei ollut tällä ajalla laiminlyönyt usein käymästä luonani. +Hän ei ollenkaan hellittänyt pitämästä minulle nuhdesaarnoja. Yhä +uudelleen ja uudelleen hän huomautti minulle, kuinka väärin menettelin +omaatuntoani, kunniaani ja onneani kohtaan. Vastaanotin suopein mielin +hänen nuhteensa, ja vaikka en tuntenut vähintäkään halua ottaa niitä +varteen, olin kuitenkin hänelle kiitollinen hänen innostaan, hyvin +tuntien sen aiheen. Joskus tein hänestä hyvänsävyistä pilaa itse +Manonin läsnäollessa, ja neuvoin, ettei hän olisi arkatuntoisempi +kuin monet piispat ja muut kirkonmiehet, jotka varsin hyvin osasivat +yhdistää hengelliset tehtävänsä ja rakastajattaren. + +-- Katsohan -- näin sanoin hänelle, osoittaen rakastajattareni silmiä +-- ja sano, onko olemassa hairahduksia, joita ei näin erinomainen +kauneus puolustaisi. -- + +Tiberge oli kärsivällinen, ja hänen kärsivällisyytensä kesti melkoisen +kauan. Mutta huomattuaan, että rikkauteni lisääntyi, että maksettuani +hänelle takaisin nuo sata pistolia ja vuokrattuani uuden talon ja +lisättyäni menoni kaksinkertaisiksi, olin syöksymäisilläni entistä +hurjempaan huvien pyörteeseen, hän muutti kokonaan äänilajinsa ja +esiintymisensä. Hän valitti paatumustani ja uhkasi minua taivaan +rangaistuksilla ja ennusti minulle muutamia niistä onnettomuuksista, +jotka ennen pitkää minua kohtasivat. + +-- On mahdotonta -- sanoi hän -- että ne rikkaudet, joilla ylläpidät +säännöttömiä elintapojasi, olisivat joutuneet käsiisi rehellistä +tietä. Sinä olet hankkinut ne epärehellisellä tavalla; samoin ne +tullaan sinulta riistämään. Jumala rankaisisi sinua mitä hirveimmin, +jos sallisi sinun rauhassa nauttia niistä. Kaikki neuvoni ovat olleet +sinulle tehottomat. Huomaan liiankin selvästi, että ne ennen pitkää +kävisivät sinulle hankaloiksi. Hyvästi, sinä kiittämätön ja heikko +ystävä. Jospa rikolliset nautintosi haihtuisivat varjon tavoin! +Jospa onnesi ja rahasi auttamattomasti häviäisivät ja jospa jäisit +hylätyksi ja tuiki köyhtyneeksi, jotta tajuaisit kaiken sen turhuuden, +mikä mielettömästi on sinut huumannut. Vasta silloin löydät minut +alttiina rakastamaan ja auttamaan sinua. Mutta tänään katkaisen kaiken +kanssakäymisen välillämme, ja inhoan sitä elämää, jota vietät. + +Tämän apostolisen nuhdesaarnan hän piti minulle huoneessani, Manonin +läsnäollessa. Hän nousi poistuakseen. Minä tahdoin pidättää häntä. +Mutta Manon esti minut siitä, sanoen, että tuo mies oli järjiltään, ja +että täytyi antaa hänen mennä tiehensä. + +Tibergen puheet eivät olleet minuun vaikuttamatta. Mainitsen tahallani +ne eri tilaisuudet, jolloin sydämeni jälleen tunsi vetovoimaa hyvään, +kun tämä muisto sittemmin tuotti minulle osan vastustusvoimaani elämäni +onnettomimmissa tiloissa. + +Manonin hyväilyt haihduttivat kädenkäänteessä tuon kohtauksen +aiheuttaman mielipahan. Me jatkoimme edelleen elämää, jonka täyttivät +huvitukset ja rakkaus. Lemmen ja onnen jumalattarilla ei saattanut +olla sen onnellisempia ja hellämielisempiä orjia. Hyvä Jumala! Miksi +sanoa maailmaa surun laaksoksi, kun siinä voi nauttia niin ihanaa +onnen hekkumaa. Mutta tämä on valitettavasti liian pian haihtuvaa +laatua. Mitäpä muuta autuaallisuutta saattaisikaan toivoa, jos tätä +aina kestäisi? Meidän onnemme joutui yleisen kohtalon alaiseksi -- se +päättyi ennen pitkää ja sitä seurasi katkera katumus. + +Olin pelissä voittanut niin melkoisesti rahoja, että ajattelin +sijoittaa osan niistä. Palvelusväkeni tunsi hyvin pelionneni, varsinkin +minun kamaripalvelijani ja Manonin seuranainen, joiden läsnäollessa +usein epäluulottomasti keskustelimme asioistamme. Tuo neitonen oli +sievä. Kamaripalvelijani oli häneen rakastunut. He tiesivät, että +herrasväkensä oli nuoria ja hyväluontoisia ihmisiä, joita he luulivat +helposti voivansa pettää. Tätä varten he solmivat juonen, jonka panivat +täytäntöön meille niin onnettomalla tavalla, ettei meidän koskaan +onnistunut nousta siitä surkeasta tilasta, johon olimme vajonneet. + +Kerran olimme syöneet illallista Lescaut'n luona ja palasimme +kotia puolenyön aikaan. Kutsuin kamaripalvelijaani, ja Manon +palvelijatartaan, mutta ei kumpikaan tullut. Kerrottiin, ettei +heitä ollut nähty talossa kello kahdeksan jälkeen ja että he ennen +poistumistaan olivat antaneet viedä pois talosta muutaman arkun, muka +minun käskystäni. Aavistin osaksi mitä oli tapahtunut, mutta astuessani +huoneeseeni, huomasin todellisuuden aavistuksiani paljoa pahemmaksi. +Kaappini lukko oli murrettu ja rahani sekä kaikki vaatteeni olivat +poissa. Minun siinä yksin tuumiessani tätä surkeata tapausta, tuli +Manon pelästyneenä kertomaan, että samanlainen hävitystyö oli tehty +hänenkin huoneessaan. + +Tämä isku tuntui minusta niin kauhealta, että ainoastaan tavaton +järjen ponnistus esti minut päästämästä valitushuutoja ja puhkeamasta +kyyneliin. Peläten tartuttavani epätoivoni Manoniin, koetin näyttää +tyyneltä. Sanoin hänelle leikillisesti, että aioin valita uhrikseni +jonkun Transylvania-hotellin houkkion. Siitä huolimatta huomasin hänen +niin lamautuneen onnettomuudestamme, että hänen alakuloisuutensa paljoa +suuremmassa määrin huolestutti minua, kuin mitä minun teeskennelty +hilpeyteni oli kyennyt karkoittamaan hänen mielipahaansa. + +-- Me olemme hukassa -- hän virkkoi kyynelsilmin. + +Turhaan minä koetin lohduttaa häntä hyväilyilläni. Omat kyyneleeni +ilmaisivat epätoivoani ja hämminkiäni. Me olimme todella siihen määrin +puilla paljailla, ettei meillä ollut jälellä ainoatakaan paitaa. + +Lähetin heti noutamaan herra Lescaut'ta. Hän neuvoi minua viipymättä +lähtemään poliisimestarin ja Châtelet-tuomioistuimen puheenjohtajan +luo. Tein niin, mutta mitä suurimmaksi onnettomuudekseni. Tämä +askeleeni ja ne toimenpiteet, joihin nämä molemmat oikeudenvalvojat +kehoituksestani ryhtyivät, eivät hyödyttäneet mitään, ja lisäksi +Lescaut tämän kautta sai aikaa puhua sisarensa kanssa ja minun +poissaollessani yllyttää häntä kauheaan päätökseen. Tuo mies puhui +hänelle eräästä herra G.M:stä, vanhasta irstailijasta, joka tuhlaillen +maksoi huvituksensa, ja uskotteli Manonille niin useita etuja, +jos hän antautuisi tuolle miehelle, että hän, huolissaan kun oli +onnettomuutemme vuoksi, suostui jokaiseen veljensä kehoitukseen. +Tämä kunniakas kauppa solmittiin ennen minun paluutani, mutta sen +täytäntöön-pano lykättiin seuraavaan päivään, kunnes Lescaut oli +ehtinyt antaa asiasta tiedon herra G.M:lle. + +Palatessani kotia tapasin Lescaut'n, joka oli jäänyt minua +odottamaan. Mutta Manon oli mennyt levolle huoneessaan ja oli antanut +palvelijalleen toimeksi sanoa, että hän tarvitsi hieman lepoa, minkä +vuoksi pyysi minua jättämään hänet yksikseen sen yön ajaksi. Lescaut +poistui, tarjottuaan minulle muutaman kultarahan, jonka otin vastaan. + +Vasta kello neljän seuduilla aamuyöstä panin maata, ja kun vuoteessa +vielä kauan olin loikonut hereillä miettien keinoja, joiden avulla +voisin jälleen päästä varoihin, nukuin niin myöhään, että saatoin +herätä vasta kello yhdentoista tai kahdentoista aikaan. Nousin +viipymättä ja kysyin Manonin vointia. Minulle sanottiin hänen lähteneen +kotoa tuntia aikaisemmin veljensä seurassa, joka oli tullut noutamaan +häntä vuokra-ajurin vaunuilla. Vaikka tällainen ajoretki Lescaut'n +seurassa tuntui minusta arvoitukselliselta, pakoitin epäluuloni +vaikenemaan. Annoin muutaman tunnin kulua ja kulutin ne lukemalla. +Lopulta en kuitenkaan enää voinut hillitä levottomuuttani, vaan kuljin +pitkin askelin edestakaisin huoneissamme. Huomasin Manonin huoneessa +pöydällä kuoreen suljetun kirjeen. Se oli minulle osoitettu ja +kirjoitus oli Manonin käsialaa. Kauhusta väristen avasin sen. Kirjeen +sisällys oli seuraava: + +"Vannon sinulle, rakas ritarini, että sinä olet sydämeni epäjumala, +ja ettei ole maailmassa ketään toista ihmistä, jota voisin rakastaa +niin, kuin sinua rakastan. Mutta etkö käsitä, ystävä parkani, että +uskollisuus siinä tilassa, johon olemme joutuneet, olisi mieletön hyve? +Luuletko, että voi rakastaa, kun ei ole leipää? Nälkä voisi saattaa +minut johonkin surkuteltavaan hairahdukseen. Päästäisin jonakin päivänä +viimeisen henkäykseni, luullen päästäväni lemmenhuokauksen. Ihailen +sinua, siitä voit olla varma; mutta anna minun joksikin aikaa ottaa +käsiini onnen ohjat. Voi sitä, joka joutuu minun verkkoihini! Minä +ponnistelen tehdäkseni ritarini rikkaaksi. Veljeni tulee antamaan +sinulle tietoja Manonista, joka on vuodattanut kyyneleitä sentähden, +että hänen on ollut pakko lähteä luotasi." + +Tämän kirjeen lukeminen jätti minut tilaan, jota minun olisi vaikea +kuvailla, sillä en vielä tänäänkään tiedä, minkälaatuiset tunteet +minua silloin raatelivat. Se oli tuollainen ainoalaatuinen sieluntila, +jonka vertaista ei ennen ole kokenut. Sellaista ei voi selittää +toisille, sillä he eivät voisi sitä käsittää, onpa vaikeata sellaista +itselleenkään selvitellä, se kun ollen vallan erikoinen, ei saa +tukikohtia muistista eikä lähentele mitään tunnettua tunnetta. Mutta +minkälaatuinen tuo sieluntilani lieneekään ollut, niin on varmaa, +että siihen liittyi surua, katkeruutta, mustasukkaisuutta ja häpeää. +Jospahan siihen ei olisi liittynyt vielä suuremmassa määrin rakkautta! + +-- Hän rakastaa minua, sitä tahdon uskoa. Mutta olisihan hänen +täytynyt olla hirviö -- näin huudahdin -- jotta hän olisi voinut +vihata minua. Mitä oikeuksia on kenelläkään koskaan ollut toiseen +ihmissydämeen nähden, joita ei minulla olisi häneen nähden? Mitä +enää saatoin tehdä hänen hyväkseen, kaiken sen jälkeen, minkä hänen +tähtensä olin uhrannut? Kuitenkin hän minut hylkää, ja tuo kiittämätön +luulee turvaavansa itsensä minun soimauksiltani sanomalla yhä edelleen +minua rakastavansa. Hän pelkää muka nälkää. Oi, rakkauden Jumala, +mikä tunteiden kömpelyys ja mikä huono vastaus minun hienotunteiseen +huolenpitooni! Olenko minä kenties pelännyt nälkää, minä, joka auliisti +panen itseni sille alttiiksi hänen tähtensä, luopumalla omaisuudestani +ja isäni kodin viehätyksistä, minä, joka olen kieltänyt itseltäni +välttämättömimmänkin, tyydyttääkseni hänen pieniä mielijohteitaan ja +oikkujaan. Hän väittää ihailevansa minua. Jos todella minua ihailet, +sinä kiittämätön, niin hyvin tiedän kenen neuvoihin sinun olisi +pitänyt vedota. Et ainakaan olisi jättänyt minua, sanomatta minulle +hyvästi. Sillä minulta voi saada tietää kuinka julmasti kärsii se, joka +eroaa ihailemastaan henkilöstä. Ainoastaan mieletön ihminen antautuu +tahallaan sellaisiin kärsimyksiin. + +Valitukseni keskeytti käynti, jota en vähääkään ollut odottanut: se oli +Lescaut. + +-- Sinä pyöveli! -- huudahdin hänelle tarttuen miekkaani. Missä on +Manon, mitä olet tehnyt hänelle? + +Tämä liikkeeni pelästytti häntä. Hän vastasi minulle, että jos näin +vastaanotin hänet silloin, kun hän tuli ilmoittamaan minulle kaikkein +suurinta palvelusta, minkä koskaan olisi voinut minulle tehdä, hän +aikoi poistua koskaan enää astumatta kynnykseni yli. + +Minä riensin ovelle ja suljin sen huolellisesti. + +-- Älä kuvittele -- sanoin kääntyen hänen puoleensa -- että vielä +kerran voisit vetää minua nenästä ja pettää minua loruillasi: sinun +täytyy puolustaa henkeäsi, tai viedä minut Manonin luo. -- + +-- Oletpa sinä kiivas! -- hän virkahti. -- Juuri sitä varten olen +tullut ilmoittamaan sinulle onnea, jota et aavista ja josta ehkä +tunnustat olevasi minulle kiitollisuuden velassa. + +Vaadin heti paikalla selvitystä tässä asiassa. + +Silloin hän kertoi, että Manon, joka ei ollut voinut kestää +kurjuuden pelkoa eikä sitä ajatusta, että heti olisi ollut pakko +muuttaa elintapojamme, oli pyytänyt veljeään tutustuttamaan hänet +herra G.M:iin, joka kävi anteliaasta miehestä. Hän varoi visusti +mainitsemasta, että tämä oli tapahtunut hänen neuvostaan ja että hän +edeltäpäin oli valmistanut tien, ennenkuin vei sisarensa sinne. + +-- Saatoin hänet sinne tänä aamuna -- näin hän jatkoi -- ja tuo kunnon +mies ihastui siihen määrin Manonin avuihin, että heti paikalla pyysi +hänet luokseen maatilalleen, jonne on lähtenyt muutamaksi päiväksi. +Minä -- näin jatkoi Lescaut -- joka silmänräpäyksessä älysin, mikä etu +teillä saattoi olla tästä, viittasin taitavasti siihen, että Manon oli +menettänyt melkoisesti omaisuuttaan. Ja herätin siihen määrin hänen +jalomielisyyttään, että hän aluksi lahjoitti Manonille kaksisataa +kultapistolia. Huomautin, että tämä tyydytti hetken tarpeita, mutta +että sisareni myöhemmin oli tarvitseva paljon suurempia summia. Manon +muka oli lisäksi ottanut huolehtiakseen nuoren veljensä toimeentulosta, +tämä kun muka oli joutunut meidän hoteisiimme vanhempiemme kuoltua, ja +jos herra G.M. piti Manonia kunnioituksensa arvoisena, ei hänen sopinut +antaa hänen joutua kärsimään tuon poikaparan tähden, jota piti omaan +olentoonsa puoleksi kuuluvana. Tämä kertomus ei ollut liikuttamatta +tuota herrasmiestä. Hän sitoutui vuokraamaan talon sinulle ja Manonille +-- sillä sinä näetkös olet tuo pieni orpo veliparka. Hän lupasi +sisustaa tuon talonne hyvin ja joka kuukausi antaa teille kokonaista +neljäsataa livreä, mikä, ellen laskussani erehdy, vuodessa tekee +neljätuhatta kahdeksansataa. Ennen matkaansa maatilalleen hän antoi +taloudenhoitajalleen määräyksen hakea sopiva talo ja järjestää se hänen +paluukseen. Silloin saat jälleen nähdä Manonin, joka käski minun tuoda +lukemattomia terveisiä ja vakuuttaa sinulle, että hän sinua rakastaa +entistään enemmän. + +Istuuduin mielessäni hautomaan tätä omituista kohtaloni järjestelyä. +Minua vaivasivat ristiriitaiset tunteet ja sielussani vallitsi +niin suuri epävarmuus, että kauan istuin vastaamatta niihin moniin +kysymyksiin, joita Lescaut pani satelemaan. Tuona hetkenä kunnian- +ja velvollisuudentunne vielä kerran raatelivat minua tunnontuskan +okailla, ja huokaillen muistelin Amiensia, isäni taloa, Saint-Sulpiceä +ja kaikkia niitä paikkoja, missä olin elänyt viattomana. Mikä ääretön +kuilu eroittikaan minut nyt tuosta onnellisesta tilasta! Näin sen +nyt vaan etäisyydessä varjon tavoin, joka vielä lisäsi kaihoani +ja pyyteitäni, mutta joka oli liian heikko kiihoittaakseen minua +ponnistuksiin. + +-- Mikä onneton kohtalo onkaan saattanut minut näin rikolliseksi? +Rakkaus on viaton intohimo. Kuinka siitä minulle on tullut kurjuuden +ja hairahduksien lähde? Mikä on estänyt minua elämästä rauhassa +ja hyveisenä Manonin rinnalla? Miksi en ottanut häntä vaimokseni, +ennenkuin nautin hänen rakkautensa lahjoista. Isäni, joka niin hellästi +rakasti minua, olisi epäilemättä suostunut avioliittoomme, jos olisin +hillittömästi vedonnut häneen oikeutetuilla vaatimuksilla. Oi, isäni +olisi itse pitänyt hänestä kuin suloisesta tyttärestä ainakin, joka +täysin olisi ansainnut tulla hänen poikansa vaimoksi. Minä eläisin nyt +onnellisena omistaen Manonin rakkauden, isäni kiintymyksen tunteet, +kunniallisten ihmisten kunnioituksen ja hyveen tuottaman rauhan. Mikä +surkea vastakohta sille onkaan todellisuus! Mitä inhoittavaa osaa minua +nyt pakoitetaan esittämään! Kuinka, pitääkö minun tyytyä jakamaan...? +Mutta voiko tässä epäröidä, jos Manon on näin järjestänyt asian ja +jos minä menetän hänet, ellen myönny? -- Herra Lescaut -- huudahdin +ummistaen silmäni ikäänkuin karkoittaakseni näin tuskalliset ajatukset +-- jos tarkoituksenne on ollut tehdä minulle palvelusta, kiitän teitä. +Olisittehan voinut valita kunniallisemman tavan; mutta asia on kai +nyt jo päätetty? Ei siis muu neuvona, kuin että käytämme hyväksemme +huolenpitoanne ja toteutamme tuumanne. + +Lescaut, johon vihanpurkaukseni ja sitä seurannut pitkä vaikeneminen +oli tehnyt ikävän vaikutuksen, ihastui nähdessään päätökseni käyvän +vallan päinvastaiseen suuntaan kuin hän epäilemättä oli pelännyt. Hän +oli kaikkea muuta kuin rohkea, mistä myöhemmin sain vielä parempia +todisteita. + +-- Tietysti, tietysti -- hän ehätti virkkamaan -- olenpa tehnyt teille +oivallisen palveluksen, ja saattepa nähdä, että meillä on siitä oleva +enemmän etua kuin odotattekaan. + +Aloimme pohtia, millä tavoin haihduttaisimme herra G.M:n epäluulon, +jonka minun ja Manonin sisaruussuhde voisi hänessä synnyttää niin pian +kuin hän huomaisi minut suuremmaksi ja vähän vanhemmaksi kuin oli +kuvitellut. Emme keksineet muuta keinoa, kuin että minun tuli esiintyä +hänen edessään tyhmän yksinkertaisena ja moukkamaisena ja uskotella +hänelle, että aikomukseni oli astua hengelliseen säätyyn ja että +sentähden joka päivä kävin kimnaasia. Niinikään päätimme, että minun +oli pukeuduttava hyvin huonosti ensi kerralla, jolloin minulla oli +oleva kunnia käydä hänen luonaan. + +Kolme tai neljä päivää myöhemmin hän palasi kaupunkiin ja saattoi itse +Manonin siihen asuntoon, jonka hänen taloudenhoitajansa oli tarkoitusta +varten järjestänyt. Manon lähetti heti Lescaut'lle sanan tulostaan, +ja kun tämä puolestaan oli antanut minulle asiasta tiedon, läksimme +molemmat sisareni luo. Vanha rakastaja oli jo poistunut. + +Huolimatta siitä, että alistuen olin mukautunut Manonin päätökseen, +en voinut tukahuttaa sydämeni napinaa hänet jälleen nähdessäni. +Hänen mielestään minä olin surullinen ja kituva; jälleennäkemisen +ilo ei kokonaan voittanut hänen uskottomuudestaan aiheutunutta +alakuloisuuttani. Hän päinvastoin näytti olevan vallan haltioissaan +jälleennäkemisen ilosta. Hän soimasi minua kylmyydestäni. Minä +puolestani en malttanut olla lausumatta sanoja petollinen ja uskoton, +joita huokauksin säestin. + +Aluksi hän ivasi yksinkertaisuuttani, mutta nähdessään, miten +surullisesti yhä katselin häntä, ja kuinka vaikea minun oli sietää +muutosta, joka oli suuressa ristiriidassa mielentilani ja toiveideni +kanssa, hän meni yksin huoneeseensa; seurasin häntä hetken kuluttua. + +Siellä tapasin hänet kyynelten vallassa ja kysyin häneltä, mistä ne +aiheutuivat. + +-- Se sinun pitäisi helposti käsittää -- hän virkkoi. -- Miten +voinkaan elää, jos läsnäolollani ei ole muuta vaikutusta, kuin että se +saattaa sinut synkän ja surullisen näköiseksi. Et ole suonut minulle +ainoatakaan hyväilyä koko sen tunnin aikana, jonka olet ollut täällä, +ja minun hyväilyni olet vastaanottanut yhtä majesteetillisesti kuin +suursulttaani naiselassaan. + +-- Kuulehan, Manon -- vastasin hänelle häntä suudellen, en voi +sinulta salata, että sydämeni on ihan kuollakseen murheellinen. En +puhu ollenkaan siitä levottomuudesta, johon odottamaton pakosi minut +syöksi; enkä julmuudestasi hylätä minut ilman lohdunsanaa, vietettyäsi +yösi toisessa vuoteessa kuin minä -- läsnäolosi tenho saisi minut +unhoittamaan enempääkin. Mutta luuletko, että minä huokauksitta ja +kyynelittä -- näin jatkoin itkien -- voisin ajatella sitä surkeaa +ja onnetonta elämää, jota vaadit minua viettämään tässä talossa? +Jättäkäämme sikseen syntyperäni ja kunniani. Ne ovat liian heikkoja +näkökohtia, voidakseen enää painaa vaa'assa, kun on kysymys niin +voimakkaasta tunteesta kuin minun rakkauteni. Mutta etkö käsitä, että +juuri tämä rakkauteni kituu huomatessaan saavansa niin huonon palkan +tai oikeammin niin julman kohtelun kiittämättömältä ja sydämettömältä +rakastajattarelta? + +Manon keskeytti minut. + +-- Lopeta jo -- hän virkkoi, on turhaa kiusata minua soimauksilla, +jotka lävistävät sydämeni, kun ne lähtevät sinun suustasi. Käsitän mikä +sinua loukkaa. Toivoin sinun suostuvan suunnitelmaani omaisuutemme +saattamiseksi ennalleen, ja säästääkseni herkkätunteisuuttasi aloin +sitä toteuttaa ilman sinun myötävaikutustasi. Mutta luovun siitä, kun +et sinä sitä hyväksy. + +Hän lisäsi vaativansa minulta ainoastaan vähän myöntyväisyyttä sen +päivän loppuun asti; hän sanoi jo saaneensa kaksisataa kultapistolia +vanhalta rakastajaltaan ja tämän luvanneen sen päivän iltana tuoda +hänelle kauniin helmisen kaulanauhan ynnä muita koristeita ja päälle +päätteeksi puolet lupaamastaan vuotuisesta eläkkeestä. + +-- Suo minulle ainoastaan tilaisuutta -- näin hän sanoi -- vastaanottaa +nämä lahjat. Vakuutan sinulle, ettei hän voi kerskata minun hänelle +myöntämästäni suosiosta, sillä tähän saakka olen käskenyt hänen odottaa +kunnes olemme muuttaneet kaupunkiin. On totta, että hän on useammin +kuin miljonan kertaa suudellut käsiäni; on kohtuullista, että hän saa +maksaa tästä huvistaan, eikä viisi tai kuusisataa frangia suinkaan ole +liian korkea hinta verrattuna hänen rikkauteensa ja ikäänsä. + +Hänen päätöksensä ilahutti minua paljoa enemmän kuin toivo saada +viisisataa frangia. Mieleeni johtui, ettei sydämeni vielä ollut +menettänyt kaikkea kunniantuntoa, se kun tunsi niin suurta tyydytystä +häpeän välttämisestä. Mutta minä olin syntynyt lyhyitä iloja ja pitkiä +suruja varten. Onni pelasti minut kuilusta ainoastaan syöstäkseen minut +toiseen kuiluun. + +Huomautettuani Manonille häntä moneen kertaan hyväillen, kuinka +onnellisena pidin itseäni hänen mielenmuutoksensa vuoksi, sanoin, että +meidän oli annettava siitä tieto herra Lescaut'lle, jotta menettelymme +olisi ollut yhdenmukaista. Aluksi hän siitä oli tyytymätön, mutta +neljä tai viisituhatta frangia käteistä rahaa saattoi hänet ilomielin +yhtymään liittolaiseksemme. Päätettiin sitten, että me kaikki kolme +söisimme illallista yhdessä herra de G.M:n seurassa. Teimme tämän +kahdesta syystä: ensiksi saadaksemme nauttia hupaisesta ilveilystä, +minun kun oli määrä näytellä koulupoikaa, Manonin veljeä; toiseksi +estääksemme tuota vanhaa irstailijaa liian vapaasti seurustelemasta +rakastajattarensa kanssa, hän kun mahdollisesti voisi luulla olevansa +siihen oikeutettu etukäteen maksamalla niin anteliaasti. Lescaut'n ja +minun oli määrä vetäytyä pois sinä hetkenä, jolloin tuo vanha herra +läksi siihen huoneeseen, missä aikoi viettää yönsä, ja Manon lupasi +olla häntä sinne seuraamatta ja sen sijaan viettää tuon yön minun +kanssani. Lescaut lupautui täsmällisesti hankkimaan ajurin ovelle. + +Illallishetken tultua, ei herra de G. M. antanut itseään pitkään +odottaa. Lescaut oli sisarensa seurassa huoneessa. Vanhuksen ensimäinen +kohteliaisuus oli, että hän lahjoitti mielitietylleen kaulakoristeen, +kaksi rannerengasta ja helmiset korvaripusteet, jotka olivat vähintäin +tuhannen écun arvoiset. Sitten hän kiiltävinä kultarahoina latoi hänen +eteensä puolen eläkettä, kaksituhatta neljäsataa frangia. Lahjojaan hän +höysti lukuisilla kohteliaisuuksilla vanhanaikaiseen hovityyliin. Manon +ei voinut kieltää häneltä muutamia suukkosia. Nämä tuottivat hänelle +omistusoikeuden vanhuksen antamiin rahoihin. Minä kuuntelin oven +takana, odottaen Lescaut'lta merkkiä astua sisälle. + +Hän tarttui käteeni, kun Manon oli korjannut talteen rahat ja +koristeet, ja vei minut herra de G.M:n luo, jolle käski minun kumartaa. +Kumarsin pari kolme kertaa hyvin syvään. + +-- Anteeksi -- sanoi Lescaut hänelle -- tämä nuorukainen on peräti +kömpelö. Hänellä ei ole, kuten huomaatte, hituistakaan Parisin tapoja, +mutta toivomme, että hän hieman totuttuaan saa niitä. -- Sinulla on +kunnia usein nähdä täällä tämä herra -- näin hän lisäsi kääntyen +puoleeni, -- käytä hyväksesi näin erinomaista esikuvaa. + +Tuo vanha rakastaja näytti katselevan minua mielikseen. Hän taputti +minua pari kolme kertaa poskelle sanoen minua somaksi pojaksi, mutta +neuvoi minua pitämään varani Parisissa, missä nuoret miehet helposti +joutuvat irstailuun. + +Lescaut vakuutti minun luonnostani olevan niin hyvätapaisen, että +yksinomaan muka puhuin pappisuralle antautumisesta ja että suurin +huvini oli valmistaa pieniä kappeleita. + +-- Minun mielestäni hän on Manonin näköinen -- virkkoi vanhus, nostaen +kädellään leukaani. + +Minä vastasin hölmömäisen näköisenä: + +-- Hyvä herra, se johtuu siitä, että olemme niin läheistä sukua; minä +rakastankin sisartani Manonia kuin toista itseäni. + +-- Kuulkaahan -- sanoi vanhus Lescaut'lle. -- Tuopa on älykäs poika. -- +On vahinko, ettei hän ole enempää seurustellut ihmisten parissa. + +-- Oh -- virkahdin minä -- olenpa nähnyt heitä siellä kotiseudullani +kirkossa, ja luulenpa tapaavani Parisissa tyhmempiä ihmisiä kuin minä. + +-- Katsokaapas -- huudahti vanhus -- maalaispojaksi tämä on vallan +merkillistä. + +Koko keskustelumme illallisen aikana kulki jotenkin samassa +äänilajissa. Vallattoman leikkisä Manon oli monta kertaa vähällä +pilata kaikki naurunremahduksillaan. Aterian aikana oli minulla +tilaisuus kertoa vanhukselle hänen oma tarinansa ja häntä uhkaava +kova kohtalo. Lescaut ja Manon vapisivat minun kertoessani, varsinkin +kun minä piirsin vanhuksen muotokuvan vallan luonnon mukaisesti. +Mutta itserakkaus esti häntä siinä tuntemasta itseään, ja minä päätin +kuvaukseni niin taitavasti, että hän oli ensimäinen pitämään sitä ylen +naurettavana. Lukija tulee huomaamaan, etten suotta näin pitkältä ole +puhunut tästä hullunkurisesta kohtauksesta. + +Kun maatapanon hetki viimein oli tullut, vanhus puhui rakkaudesta ja +kärsimättömyydestä. Lescaut ja minä poistuimme. Vanhus saatettiin ylös +huoneeseensa, Manon oli, vetäen verukkeeksi jonkun asian, lähtenyt ulos +ja yhtyi meihin portilla. Vaunut, jotka odottivat meitä pari kolme +taloa kauempana, ajoivat esiin. Hetken kuluttua olimme poistuneet siitä +kaupunginosasta. + +Vaikka tämä teko minun silmissäni oli oikea koirankuje, en kuitenkaan +pitänyt sitä pahimpana, mistä omatuntoni minua soimasi. Pelissä +voittamani rahat synnyttivät minussa enemmän tunnontuskia. Kummastakin +näistä vääristä teoista oli meille yhtä vähän hyötyä, ja taivas sääsi +niin, että lievempi niistä sai ankaramman rangaistuksen. + +Ei kestänyt kauan, ennenkuin herra de G.M. huomasi, että häntä oli +vedetty nenästä. En tiedä, ryhtyikö hän jo sinä iltana toimenpiteisiin +saadakseen selville olinpaikkamme, mutta hänellä oli niin suuri +vaikutusvalta, ettei hänen tarvinnut kauan turhaan sitä tiedustella, +ja me olimme varomattomia, kun liiaksi luotimme Parisin laajuuteen ja +välimatkaan, joka oli meidän ja hänen kaupunginosansa välillä. Hän ei +ainoastaan saanut tietää asuntomme ja silloiset olomme vaan myöskin +kuka minä olin, millaista elämää olin viettänyt Parisissa, Manonin +entisen suhteen herra B:hin ja kuinka hän oli tämän miehen pettänyt, +sanalla sanoen kaikki tarinamme häpeälliset puolet. + +Tämän nojalla hän päätti vangituttaa meidät ja käskeä kohdella meitä +pikemmin irstailevina veijareina, kuin suoranaisina rikollisina. + +Olimme vielä vuoteessa, kun poliisivirkamies astui huoneeseemme, +seurassaan puoli tusinaa vartijoita. He ottivat ensin takavarikkoon +rahamme, tai oikeammin herra de G.M:n rahat, ajoivat meidät muitta +mutkitta ylös vuoteesta ja veivät meidät alaovelle, missä meitä +odottivat kahdet vaunut. Toisissa kuljetettiin Manon-parka pois ilman +mitään selityksiä, ja toisissa laahattiin minut Saint-Lazare-luostariin. + +Ainoastaan se, joka on kokenut tällaisia vastoinkäymisiä, voi käsittää, +millaista epätoivoa ne voivat aiheuttaa. Vartijamme olivat niin +sydämettömiä, etteivät sallineet minun syleillä Manonia eikä sanoa +hänelle ainoatakaan sanaa. Kauan aikaa olin epätietoinen siitä, minne +hän oli joutunut. Epäilemättä oli onni minulle, etten alunpitäen sitä +tietänyt, sillä niin kauhea tapaus olisi riistänyt minulta järjen, +ehkäpä hengenkin. + +Onneton lemmittyni vietiin siis pois näkyvistäni ja kuljetettiin +turvapaikkaan, jonka mainitseminenkin minua kauhistuttaa. Mikä kohtalo +niin suloiselle olennolle, joka olisi istunut maailman ensimäisellä +valtaistuimella, jos kaikilla miehillä olisi ollut minun silmäni ja +minun sydämeni. Häntä ei siellä tosin pahoin pidelty. Mutta hänet +teljettiin yksin pieneen koppiin ja tuomittiin joka päivä suorittamaan +säädetty määrä työtä, välttämättömänä ehtona niukan, vastenmielisen +ruoan saamiseen. Tämän surullisen seikan sain tietää vasta paljoa +myöhemmin, sittenkuin itse monta kuukautta olin kantanut vaikeaa ja +ikävää katumuksen taakkaa. + +Vartijani eivät olleet ilmaisseet minulle paikkaa, minne heidän +oli käsketty viedä minut, minkä vuoksi sain kuulla kohtaloni vasta +Saint-Lazare-luostarin portilla. Tuona hetkenä olisin kernaammin +valinnut kuoleman kuin sen tilan, jonka luulin minua odottavan. Minulla +oli kauhea käsitys tuosta laitoksesta. Kauhuni kasvoi, kun vartijat +ovella uudelleen tarkastivat taskuni, saadakseen varmuuden siitä, etten +kätkenyt aseita enkä muita puolustuskeinoja. + +Luostarinjohtaja tuli heti saapuville, hän kun oli saanut sanan +tulostani. Hän tervehti minua hyvin lempeästi. + +-- Arvoisa isä -- sanoin hänelle, varokaa kohtelemasta minua +häpeällisesti; ennemmin menettäisin tuhat elämää, kuin sellaista +sietäisin. + +-- Ei suinkaan -- hän vastasi -- jos te käyttäydytte järkevästi, +tulemme olemaan tyytyväiset toinen toiseemme. + +Hän pyysi minua nousemaan eräässä ylemmässä kerroksessa olevaan +huoneeseen. Seurasin häntä vastustelematta. Vartijasoturit seurasivat +meitä ovelle asti, ja kun luostarinjohtaja oli astunut huoneeseen minun +kanssani, hän viittasi heitä poistumaan. + +-- Olen siis teidän vankinne? -- sanoin hänelle. -- No niin, arvoisa +isä, mitä aiotte minulle tehdä? + +Hän sanoi olevansa kovin tyytyväinen, huomatessaan minun puhuvan +järkevästi; ja lisäsi, että hänen velvollisuutensa oli koettaa +minussa herättää kiintymystä hyveeseen ja uskontoon, ja että minun +velvollisuuteni oli hyväkseni käyttää hänen kehoituksiaan ja +neuvojaan. Kunhan minä vaan tahdoin osoittaa myötätuntoisuutta hänen +osoittamaansa huolenpitoa kohtaan, olin muka saava pelkkää tyydytystä +yksinäisyydestäni. + +-- Tyydytystä! -- virkahdin minä. -- Te ette tiedä, arvoisa isä, että +on vaan yksi ainoa seikka, joka kykenee minulle tyydytystä tuottamaan. + +-- Minä tiedän sen -- sanoi hän, -- mutta toivon, että mielenne on +muuttuva. + +Hänen vastauksestaan päätin, että hän tunsi seikkailuni, ehkäpä +nimenikin. Kysyin häneltä tätä asiaa tarkemmin. Hän kertoi minulle +peittelemättä, että hänelle oli ilmoitettu kaikki. Tämä hänen tietonsa +oli kovin kaikista rangaistuksistani. Minä puhkesin kyyneliin ja mitä +hurjimpaan epätoivoon. En voinut sulattaa nöyryytystä, joka pian oli +saattava minut kaikkien tuttavieni juorupuheiden esineeksi ja perheeni +häpeän aiheuttajaksi. Täten vietin viikon päivät mitä syvimmässä +alakuloisuudessa, kykenemättä tajuamaan ja ajattelemaan mitään muuta +kuin alennustilaani. Ei edes Manonin muisteleminen muuttanut suruani; +ainakaan se ei ilmennyt muuna kuin tunteena, joka oli esiintynyt ennen +tätä uutta tuskaa, ja vallitseva mielenliikutukseni oli häpeä ja +hämmennys. + +Harvat henkilöt tuntevat näiden omituisten tunteiden voimaa. Suurin osa +ihmisistä on alttiina ainoastaan viidelle tai kuudelle intohimolle, +joiden piirissä heidän elämänsä liikkuu ja joihin kaikki heidän +mielenliikutuksensa rajoittuvat. Riistäkää heiltä rakkaus, viha, +mielihyvä ja mielipaha, toivo ja pelko, ja he eivät enää tunne mitään. +Mutta jalompiluonteiset ihmiset saattavat joutua mielenkuohuntaan +tuhannella eri tavalla. Tuntuu siltä kuin heillä olisi useampia aisteja +kuin viisi ja kuin voisivat vastaanottaa aistimuksia ja mielteitä, +jotka käyvät yli luonnon tavallisten rajojen, ja ollen tietoisia +tästä etevämmyydestään, joka kohottaa heidät yläpuolelle muita, he +sen suhteen ovat ylen arkoja. Siitä johtuu, että he niin tuskaantuvat +ja kärsivät ylenkatseesta ja ivasta ja että häpeäntunne saa heidän +mielensä mitä rajuimmin kuohumaan. + +Näin surullisen etuoikeutetussa asemassa minä olin Saint-Lazaressa. +Alakuloisuuteni näytti luostarinjohtajasta niin ylenmääräiseltä että +hän, huolissaan seurauksista, katsoi tarpeelliseksi kohdella minua +hyvin lempeästi ja sääliväisesti. Hän kävi luonani pari tai kolme +kertaa päivässä. Usein hän otti minut mukaansa kävelylle puutarhaan, +ja hänen hyvä harrastuksensa puhkesi kehoituksiin ja terveellisiin +neuvoihin. Vastaanotin ne hiljaisella mielellä. Jopa osoitin hänelle +kiitollisuuttakin. Siitä hän rupesi toivomaan kääntymystäni. + +-- Olette luonteeltanne niin lempeä ja miellyttävä -- näin hän eräänä +päivänä virkkoi minulle -- etten voi käsittää niitä hairahduksia, +joista teitä syytetään. Kaksi seikkaa minua ihmetyttää: toinen on, +kuinka te niin hyvistä ominaisuuksista huolimatta olette voinut +antautua ylenmääräiseen irstailuun, ja toinen, mikä minua vielä +enemmän ihmetyttää, kuinka te niin kernaasti vastaanotatte neuvoni ja +ohjaukseni, totuttuanne usean vuoden kuluessa viettämään säännötöntä +elämää. Jos tämä on katumusta, olette te selvä esimerkki taivaan +armahtavaisuudesta. Jos se on synnynnäistä hyvyyttä, on teillä +ainakin oivallinen luonteen pohja, joka panee minut toivomaan, ettei +meidän tarvitse pidättää teitä täällä pitkään, palauttaaksemme teidät +kunnialliseen ja säännölliseen elämään. + +Ihastuin huomatessani hänellä olevan tämän mielipiteen minusta. +Päätin vahvistaa sitä menettelyllä, joka täydellisesti saattoi häntä +tyydyttää, varma kun olin siitä, että tämä oli paras keino lyhentää +vankila-aikaani. Pyysin häneltä kirjoja. Hän jätti minulle vapaan +valintaoikeuden ja ihmetteli, että minä valitsin muutamia vakavia +kirjailijoita. Olin mitä innokkaimmin harrastavinani näiden kirjojen +tutkimista ja annoin hänelle täten joka tilaisuudessa todisteita siitä +mielenmuutoksesta, jota hän toivoi. + +Tämä mielenmuutos oli kuitenkin ainoastaan ulkonainen. Häpeäkseni +on minun tunnustaminen, että Saint-Lazaressa näyttelin ulkokullatun +osaa. Yksin ollessani en lukenut, vaan kulutin aikaani huokailemalla +kohtaloni kovuutta. Kirosin vankilaani ja sitä hirmuvaltaa, joka minua +siinä pidätti. Tuskin olin hiukan tointunut siitä alakuloisuudesta, +jonka valtaan ensi yllätys oli minut saattanut, kun uudelleen vajosin +rakkauden tuottamiin tuskiin. Ero Manonista, epätietoisuus hänen +kohtalostaan, pelko, etten koskaan enää häntä näkisi, olivat surullisen +mietiskelyni ainoana esineenä. Kuvittelin häntä herra de G.M:n sylissä, +sillä tämä ajatus oli ensiksi iskenyt mieleeni. Kaukana siitä, että +olisin olettanut hänen kohdelleen Manonia samoin kuin minua, luulin +päinvastoin varmasti, että hän oli syrjäyttänyt minut ainoastaan +häiriintymättä omistaakseen Manonin. + +Täten vietin päiviä ja öitä, jotka tuntuivat minusta loppumattoman +pitkiltä. En perustanut toivoani mihinkään muuhun, kuin +ulkokultaisuuteeni. Tarkastelin huolellisesti luostarinjohtajan +kasvoja, saadakseni varmuutta siitä, mitä hän minusta ajatteli, ja +tutkin tapoja miellyttää häntä, kuin kohtaloni määrääjää ainakin. Minun +oli helppo huomata, että täydelleen olin voittanut hänen suosionsa, +enkä epäillyt, että hän auliisti oli minua tukeva. + +Eräänä päivänä sain rohkeuden kysyä häneltä, riippuiko vapaaksi +pääsemiseni hänestä. Hän vastasi, ettei se kokonaan riippunut hänestä, +mutta sanoi toivovansa, että herra de G.M., jonka kehoituksesta +poliisipäällikkö oli teljettänyt minut vankilaan, oli suostuva +vapautukseeni. + +-- Rohkenenko toivoa -- näin kysyin nöyränä -- että kärsimäni kahden +kuukauden vankeus on tuntuva hänestä riittävältä hyvitykseltä? + +Hän lupasi puhua tuon herran kanssa, jos sitä halusin. Hartaasti pyysin +häntä tekemään minulle tuon palveluksen. + +Pari päivää myöhemmin hän kertoi minulle herra de G.M:n siihen määrin +heltyneen siitä hyvästä, mitä oli minusta kuullut, ettei hän ainoastaan +näyttänyt myöntyväiseltä päästämään minua vapaaksi, vaan että lisäksi +tuntui suuresti haluavan oppia lähemmin tuntemaan minua ja sentähden +aikovan käydä luonani vankilassa. Vaikka hänen tulonsa ei ollut minulle +mieluisa, katsoin sitä askeleeksi vapauttani kohti. + +Hän tuli todella Saint-Lazareen. Mielestäni hän oli vakavampi ja +vähemmin naurettava kuin Manonin asunnossa. Hän puhui järkevästi +huonoista elintavoistani. Ilmeisesti puolustaakseen omaa irstailuaan, +hän lisäsi, että oli sallittu heikon ihmisen hankkia itselleen eräitä +luonnon vaatimia huvituksia, mutta että koirankujeet ja häpeälliset +petkutukset ansaitsivat rangaistusta. Kuuntelin hänen puhettaan +alistuvaisen näköisenä, mikä näytti häntä tyydyttävän. En edes +loukkautunut siitä, että hän pilkkasi sisaruussuhdettani Lescaut'hon +ja Manoniin ja niitä pikku kappeleita, joita oletti minun kosolta +valmistaneen Saint-Lazaressa, minua kun muka tällainen hurskas +ajanviete niin suuresti huvitti. Mutta onnettomasti kyllä minulle ja +hänelle tuli hän maininneeksi, että Manonkin epäilemättä oli tehnyt +sangen sieviä kappeleita sairaala-vankilassa. Huolimatta väristyksestä, +jonka tämän sanan mainitseminen minussa synnytti, saatoin sentään +hillitä itseäni sen verran, että sävyisästi pyysin häntä lähemmin +selittämään, mitä tarkoitti. + +-- Hm! -- hän virkkoi -- Manon on jo kaksi kuukautta harjaantunut +siveyteen julkisessa sairaala-vankilassa, ja toivon, että hän siitä on +hyötynyt yhtä paljon kuin te Saint-Lazaressa. + +Vaikka olisin edessäni nähnyt elinkautisen vankeuden tai itse +kuoleman, en olisi voinut hillitä raivoani tätä kuullessani. Hyökkäsin +hänen kimppuunsa niin hurjan rajusti, että puolet voimistani siitä +ponnistuksesta meni hukkaan. Niitä riitti minulle kuitenkin sen verran, +että tartuin hänen kurkkuunsa. Olin kuristamaisillani hänet kuoliaaksi, +kun hänen kaatumisestaan aiheutunut töminä ja muutamat korvia +vihlovat huudot, jotka hän huomaamattani sai päästetyksi, kutsuivat +luostarinjohtajan ja useita munkkeja huoneeseeni. Nämä vapauttivat +hänet minun käsistäni. + +Olin itse melkein kokonaan uupunut ja hengästynyt. + +-- Oi, Jumalani! -- huudahdin huoahdellen. Vanhurskas taivas, voinko +elää hetkeäkään kauempaa sellaisen hävyttömyyden jälkeen! + +Tahdoin uudelleen hyökätä tuon raakalaisen kimppuun, joka oli +iskenyt minuun kuolettavan haavan. Minut pysäytettiin. On mahdotonta +kuvitellakaan epätoivoani, huutojani ja kyyneleitäni. Käyttäydyin niin +kummallisesti, että kaikki läsnäolijat, jotka eivät tienneet, mistä se +aiheutui, katselivat toisiaan pelästyneinä ja hämmästyneinä. + +Herra de G.M. kohenteli sillä aikaa tekotukkaansa ja kaulahuiviansa, +ja suutuksissaan siitä, että häntä näin oli kohdeltu, hän käski +luostarinjohtajan pitää minua entistä ankarammassa vankeudessa ja +määrätä minulle kaikki ne rangaistukset, jotka ovat käytännössä +Saint-Lazaressa. + +-- Ei, herraseni -- virkkoi luostarinjohtaja -- me emme saata sillä +tavoin kohdella henkilöä, joka on niin ylhäistä sukua kuin ritari de +Grieux. Sitäpaitsi hän on niin hiljainen ja säädyllinen, etten saata +uskoa hänen ilman painavia syitä eksyneen tällaiseen äärimäisyyteen. + +Tämä vastaus sai herra de G.M:n suunniltaan. Hän läksi tiehensä sanoen, +että hän kyllä oli keksivä keinon lannistaakseen sekä luostarinjohtajan +että minut ja kaikki ne, jotka rohkenivat häntä vastustaa. + +Käskettyään luostariveljien saattaa hänet ulos, johtaja jäi yksin +luokseni. Hän vannotti minua viipymättä ilmaisemaan raivokkaan tekoni +syyn. + +-- Arvoisa isä! -- sanoin hänelle, yhä itkien kuin lapsi, kuvitelkaa +kaikkein kauheinta julmuutta, ajatelkaa inhoittavinta raakuutta -- +tällaisen teon on tuo heittiö G.M. raukkamaisesti tehnyt. Hän on +lävistänyt sydämeni. Minä en tästä koskaan tule tointumaan. Kerron +teille kaikki -- lisäsin nyyhkyttäen. -- Te olette hyvä, te tulette +minua säälimään. + +Tein lyhyesti selkoa pitkäaikaisesta ja voittamattomasta rakkaudestani +Manoniin, kukoistavasta taloudellisesta asemasta, joka meillä oli +ollut, ennenkuin omat palvelijamme olivat ryöstäneet rahamme, niistä +tarjouksista, jotka G.M. oli tehnyt lemmitylleni, heidän välillään +tehdystä sopimuksesta ja tavasta, millä se oli rikottu. Totta +puhuakseni, esitin hänelle asiat meille mitä edullisimmassa valossa. + +-- Tästä huomaatte -- jatkoin minä -- mistä on johtunut herra +G.M:n harrastus minun parantumiseeni. Hän on ollut kyllin mahtava +vangituttamaan minut pelkästä kostonhimosta. Tämän annan hänelle +anteeksi. Mutta, arvoisa isä, siinä ei vielä ole kaikki: hän on +halpamaisesti teljetyttänyt Manonin sairaala-vankilaan, ja tämän kaiken +hän julkeasti kyllä tänään itse on minulle ilmoittanut. Vankilassa, +arvoisa isä! Oi taivas! ihana lemmittyni, rakastettu kuningattareni +sairaala-vankilassa, aivan kuin kaikkein halpamaisin olento! Miten +jaksanenkaan kestää tätä menehtymättä suruun ja häpeään! + +Kelpo munkki koetti minua lohduttaa, nähdessään tämän ylenmääräisen +suruni. Hän sanoi minulle, ettei ollut käsittänyt seikkailuani siinä +valossa, kuin missä minä sen nyt esitin. Tosin hän oli tietänyt, että +minä olin viettänyt hillitöntä elämää. Mutta hän oli kuvitellut herra +de G.M:n sekaantuneen asiaan sen vuoksi, että joku kunnioituksen ja +ystävyyden side muka oli liittänyt hänet perheeseeni. Muuta syytä ei +tuo herra ollut hänelle esittänyt. Se, minkä nyt kerroin hänelle, +oli -- näin hän huomautti -- melkoisesti muuttava asemaani, eikä hän +epäillyt, että se totuudenmukainen esitys, jonka hän aikoi tehdä +poliisipäällikölle, oli edistävä vapautustani. + +Hän kysyi minulta sitten, miksi en ollut ryhtynyt antamaan +tietoja itsestäni omaisilleni, he kun eivät olleet ottaneet osaa +vangitsemiseeni. + +Tähän huomautukseen vastasin viittaamalla suruun, jota olin pelännyt +tuottavani isälleni, ja häpeään, jota itse olisin tuntenut. Lopuksi hän +lupasi suoraa päätä mennä poliisipäällikön luo -- jos ei muun vuoksi -- +tämän hän lisäsi -- niin ainakin ehkäistäkseni ikävämpiä toimenpiteitä +herra de G.M:n puolelta, joka läksi täältä ylen tyytymättömänä ja joka +on tarpeeksi vaikutusvaltainen herättääkseen pelkoa. + +Odotin luostarinjohtajan paluuta, tuntien sisälläni kaikkea sen +poloisen tuskaa, joka odottaa tuomiohetkeään. Minulle tuotti +suunnatonta kidutusta kuvitella Manonia sairaala-vankilassa. Jo +itse tämä paikka oli häpeällinen, enkä tietänyt, miten häntä siellä +kohdeltiin, mutta eräiden erityisseikkojen muisteleminen, jotka minulle +oli kerrottu tästä kauhun talosta, antoivat joka hetki uutta yllykettä +epätoivoni purkauksille. Olin niin lujasti päättänyt auttaa Manonia +mistä hinnasta ja millä keinoin tahansa, että olisin ollut valmis +pistämään tuleen Saint-Lazare-luostarin, jos minun olisi ollut mahdoton +päästä pois sieltä muulla tavoin. + +Tuumiskelin sentähden niitä keinoja, joihin minun oli ryhtyminen, jos +poliisipäällikkö yhä edelleen olisi pidättänyt minua siellä. Ponnistin +kekseliäisyyttäni äärimäisiin, punnitsin kaikkia mahdollisuuksia. +Mutta en keksinyt mitään, mikä varmasti olisi taannut vapaaksi +pääsemiseni, ja pelkäsin vielä kovempaa vankeutta, jos olisin tehnyt +epäonnistuneen yrityksen. Mieleeni muistuivat muutamien ystävieni +nimet, joilta saatoin toivoa apua, mutta millä keinoin saada tilani +heidän tietoonsa? Viimein luulin suunnitelleeni niin taitavan tuuman, +että sillä näytti olevan onnistumisen mahdollisuus, mutta siirsin sen +lopullisen järjestelyn luostarinjohtajan paluuseen sen varalta, että +hänen mahdollisesti tehottomaksi jäävä toimenpiteensä oli tekevä tämän +askeleeni välttämättömäksi. + +Hän palasi ennen pitkää. En huomannut hänen kasvoillaan niitä ilon +merkkejä, jotka ilmaisevat hyvää sanomaa. + +-- Olen puhunut poliisipäällikön kanssa -- hän sanoi -- mutta tein sen +liian myöhään. Herra de G.M. meni hänen luokseen suoraa päätä täältä +ja on siihen määrin yllyttänyt häntä teitä vastaan, että hän juuri +oli lähettämäisillään minulle uusia määräyksiä pitää teitä entistä +ankarammassa vankeudessa. Mutta kun olin hänelle selittänyt asianne +oikean laidan, hän kuitenkin näytti melkoisesti lauhtuvan. Hän hiukan +nauroi vanhan herra G.M:n kevytmielisyydelle, mutta arveli, että oli +tarpeellista pitää teitä täällä vielä puoli vuotta, jotta tuo herra +saisi hyvitystä ja varsinkin, kun tämä olinpaikka epäilemättä on teille +hyödyllinen. Hän kehoitti minua kohtelemaan teitä hyvin, ja minä +takaan, ettei teillä tule olemaan syytä valittaa menettelyäni. + +Tämä kunnon luostarinjohtajan selitys oli siksi pitkä, että ehdin +antautua asianhaarojen mukaiseen pohdintaan. Oivalsin, että panin +alttiiksi tuumieni onnistumisen, jos hänelle paljastin liiaksi +vapautumis-intoani. Päinvastoin vakuutin hänelle, että niin raskaalta +kuin jäämiseni tuntuikin, minulle kuitenkin oli suloinen lohdutus, +että jossakin määrin nautin hänen kunnioitustaan. Pyysin häneltä +sitten peittelemättä yhtä suosiota, joka toisille ei merkinnyt mitään, +mutta joka oli omansa minua suuresti rauhoittamaan, nimittäin että +hän lähettäisi sanan eräälle ystävälleni, Saint-Sulpicessä asuvalle, +hengelliseen säätyyn kuuluvalle miehelle, ilmoittaen, että minä +oleskelin Saint-Lazaressa, ja että hän sallisi minun joskus nähdä häntä +vieraanani. Tämä suosio myönnettiin minulle empimättä. + +Tarkoitin ystävääni Tibergeä. En tosin häneltä toivonut tarpeellista +apua vapautumiseeni, mutta aioin käyttää häntä hänen tietämättään +välikappaleena. Tuumani oli lyhyesti sanottuna seuraava: Päätin +kirjoittaa Lescaut'lle ja antaa hänelle sekä yhteisille ystävillemme +toimeksi vapauttaa minut. Ensimäinen vaikeus oli siinä, miten saada +kirjeeni perille. Tämä oli jäävä Tibergen tehtäväksi. Mutta kun hän +tiesi Lescaut'n lemmittyni veljeksi, pelkäsin, ettei hän tulisi +siihen suostumaan. Päätin sentähden sulkea Lescaut'lle kirjoittamani +kirjeen toiseen kirjeeseen, jonka aioin osoittaa eräälle rehelliselle +tuttavalleni, pyytäen tätä viipymättä toimittamaan tuon toisen kirjeen +perille. Ja kun minun oli tärkeätä tavata Lescaut'ta sopiakseni +menettelystämme, oli aikomukseni pyytää häntä tulemaan Saint-Lazareen +ja pyrkimään minun puheilleni ilmoittaumalla vanhemmaksi veljekseni, +joka vartavasten oli tullut Parisiin ottamaan selkoa asioistani. Hänen +kanssaan aioin neuvoitella tehoisimmista ja varmimmista keinoista. + +Luostarinjohtaja lähetti Tibergelle sanan, että minä halusin häntä +tavata. Minä en ollut niin täydellisesti kadonnut tämän uskollisen +ystäväni näkyvistä, että seikkailuni olisi ollut hänelle tuntematon. +Hän tiesi, että olinpaikkani oli Saint-Lazare, ja ehkä oli hänelle +mieleenkin, että minua oli kohdannut tämä vastoinkäyminen, jonka +luuli olevan omansa palauttamaan minut velvollisuuteeni. Hän riensi +viipymättä huoneeseeni. + +Meidän keskustelumme uhkui mitä herttaisinta ystävyyttä. Hän tahtoi +saada selville minun mielentilani. Empimättä minä avasin hänelle +sydämeni, lukuunottamatta pakotuumiani. + +-- Sinun silmissäsi, rakas ystävä -- sanoin hänelle -- en totisesti +tahdo näyttää toisenlaiselta kuin mikä olen. Jos olet luullut löytäväsi +täällä järkevän ja pyyteissään pidättyväisen ystävän, taivaan +rangaistusten herättämän irstailijan, sanalla sanoen sydämen, joka on +irtaantunut rakkauden pauloista ja vapautunut Manoninsa lumouksesta, +niin olet arvostellut minua liian suopeasti. Sinä näet minut jälleen +samanlaisena kuin jätit minut neljä kuukautta sitten: yhä edelleen +hellien tunteiden kietomana ja yhä edelleen onnettomana tuon surkean +intohimon tähden, josta en väsy etsimästä onneani. + +Hän vastasi etten minä tekemäni tunnustuksen jälkeen ollut +puolustettavissa. Näkihän usein synnintekijöitä, jotka huumautuivat +paheen petollisesta onnesta siihen määrin, että avoimesti asettivat +sen hyveen tuottaman onnen edelle. Mutta nämä ainakin tavoittelivat +jotakin, jota luulivat onneksi, he kun olivat näennäisyyden pettämiä. +Mutta siinä, että minä tunnustin kiintymykseni esineen saattavan itseni +rikolliseksi ja onnettomaksi, ja että kuitenkin edelleen tahallisesti +syöksyin onnettomuuteen ja rikokseen, oli olemassa ristiriitaisuus +vakaumuksen ja teon välillä, mikä ei tuottanut kunniaa järjelleni. + +-- Tiberge -- virkoin minä -- kuinka helppoa on voittaa, kun aseet +eivät kohtaa vastustusta. Anna nyt minun vuorostani järkeillä. Voitko +todenteolla väittää, että se mitä sinä sanot hyveen onneksi, on vapaa +kärsimyksistä, vastoinkäymisistä ja huolista? Minkä nimen annat +vankilalle, ristille, kidutuksille ja tyrannien vainolle? Sanotko sinä, +kuten mystikot, että se, mikä kiduttaa ruumista, on onni sielulle? +Sitä sinä et rohkene väittää, sillä se olisi järjettömyyttä. Tuohon +onneen, jota sinä niin suuresti ylistät, on siis sekoitettu tuhannet +tuskat, tai oikeammin sanoen, se ei ole muuta kuin onnettomuuksien +muodostama kudos, joiden läpi ponnistellaan onnellisuutta kohti. +Jos nyt siis mielikuvituksen voima panee löytämään mielihyvää itse +näistä kärsimyksistä, ne kun voivat johtaa toivottuun onnelliseen +päätökseen, niin miksi sanot ristiriitaiseksi ja mielettömäksi vallan +samanlaista pyrkimystä minun menettelyssäni? Minä rakastan Manonia +-- tuhansien surujen kautta pyrin elämään onnessa ja rauhassa hänen +rinnallansa. Se tie, jota kuljen, on ohdakkeinen, mutta toivo saavuttaa +päämääräni levittää sille aina suloisuutta, ja katson yhtä hetkeä, +jonka saan viettää hänen seurassaan, ylenmääräiseksi palkaksi kaikesta +siitä mielihaikeudesta, mitä saan kestää ennen kuin sellaisen hetken +saavutan. Kaikki seikat sinun ja minun puolellani tuntuvat siis +yhdenlaisilta, tai jos on eroa, niin sekin on minulle edullisempi. +Sillä se onni, jota minä toivon, on läheinen, toinen on kaukainen. +Minun onneni on luonteeltaan tuskallinen, se on ruumiissa tuntuva, ja +tuo toinen on luonteeltaan tuntematon, yksistään uskon varassa. + +Tiberge näytti kauhistuvan tästä järkeilystä. Hän peräytyi pari +askelta ja sanoi ylen vakavan näköisenä, että minun äskeinen puheeni +ei ainoastaan sotinut selvää järkeä vastaan, vaan että se lisäksi oli +onneton, jumalaton ja epäuskoa uhkuva verukepäätelmä. + +-- Sillä tämä sinun kärsimystesi päämäärän vertaaminen uskonnon +asettamaan tarkoitusperään on mitä herjaavin ja järjettömin ajatus -- +näin hän jatkoi. + +-- Myönnän -- vastasin minä, ettei se ole oikea. Mutta huomaa, etteivät +päätelmäni perustu siihen. Tarkoitukseni oli selittää sitä, mitä sinä +pidät ristiriitaisena onnettoman rakkauden itsepintaisuudessa. Ja +luulen riittävästi todistaneeni, että jos sellainen esiintyy, et sinä +voi sen vallasta vapautua enempää kuin minäkään. Ainoastaan tältä +kannalta katsoen olen käsitellyt molempia seikkoja yhdenlaisina, ja +väitän vieläkin, että ne ovat yhdenlaiset. Sinä vastaat kenties, että +hyveen päämäärä on arvaamattomasti korkeampi kuin rakkauden. Kuka sitä +kieltäisi? Mutta siitäköhän on kysymys? Eiköhän pikemmin ole kysymys +siitä voimasta, millä kumpikin auttaa meitä kestämään kärsimyksiä? +Tehkäämme johtopäätöksemme niiden vaikutuksien nojalla: kuinka monta +luopiota onkaan hyveestä, ja kuinka harvoja rakkaudesta. Sinä kenties +lisäksi vastaat, että jos hyvän toteuttaminen aiheuttaa kärsimystä, ei +tämä kärsimys ole välttämätön, ettei enää ole tyranneja ja ristinpuita +ja että näkee monen hyveisen henkilön viettävän miellyttävää ja +rauhallista elämää. Siinä tapauksessa minä sanon, että on olemassa +levon ja onnen suosimia rakkaussuhteitakin. Lisäksi on huomioon +otettava ero, joka erinomaisesti puolustaa minun kantaani, nimittäin +se, että rakkaus, vaikkakin se sangen usein pettää, ei ainakaan +lupaa muuta kuin tyydytystä ja iloa, kun sitävastoin uskonto vaatii +valmistautumaan elämään, joka on täynnä surkeutta. + +-- Älä tuskaannu -- jatkoin minä, huomatessani hänen myötätuntoisen +harrastuksensa olevan muuttumaisillaan närkästykseksi. Ainoa +johtopäätös, jonka tänä hetkenä tahdon tehdä, on se, ettei voi +menetellä kömpelömmin taivuttaakseen ihmissydäntä vieromaan rakkautta, +kuin parjaamalla sen ihanuutta ja lupaamalla sille suurempaa onnea +hyveen harjoittamisesta. Sellaisina kuin miksi nyt kerran olemme +luodut, on varmaa, että onnemme olemus on mielihyvä, ja rohkenen +väittää, ettei siitä kellään voi olla toista käsitystä. Eikä sydämemme +tarvitse pitkään pohtia huomatakseen, että kaikista mielihyvän +tunteista rakkaus on kaikkein suloisin. Se huomaa pian, että sitä +petetään, kun sille luvataan suloisempia tunteita toisaalla, ja tämä +petos saattaa sen epäluuloiseksi kaikkein luotettavimpiakin lupauksia +kohtaan. Te saarnaajat, jotka tahdotte palauttaa minut hyveeseen, +sanokaa, että se on ehdottomasti välttämätön; mutta älkää koettako +minulta salata, että se on ankara ja vaivalloinen. Todistakaa vaan, +että rakkauden sulous on haihtuvaa laatua, että se on kielletty, että +sitä seuraavat iankaikkiset tuskat ja -- mikä kenties on tekevä vielä +syvemmän vaikutuksen minuun, että kuta ihanampi ja lupaavampi se on, +sitä runsaammin taivas on palkitseva niin suuren uhrauksen -- mutta +myöntäkää, että sellaiset kuin sydämemme täällä maan päällä nyt kerran +ovat, rakkaus tuottaa meille täällä maan päällä meidän täydellisimmän +onnemme. + +Tämä puheeni loppu palautti Tibergen ystävällisen mielialan. +Hän myönsi, että väitteissäni oli jotain järkevää. Ainoa hänen +vastaväitteensä oli se, että hän kysyi, miksi minä en siis noudattanut +omia periaatteitani uhraamalla rakkauttani tuolle palkinnon toivolle, +josta minulla oli niin korkea luulo. + +-- Rakas ystäväni -- vastasin minä -- tässä kohden täytyy minun +tunnustaa kurjuuteni ja heikkouteni. Todella on velvollisuuteni toimia +järkeni mukaisesti, mutta onko vapaa toiminta minun vallassani? Mitä +tukea tarvitsisinkaan unhoittaakseni Manonin lumousvoiman! + +-- Suokoon Herra minulle anteeksi -- virkkoi Tiberge -- luulenpa, että +sinäkin olet jansenilainen! + +-- En tiedä, mikä olen -- sanoin minä -- enkä oikein selvästi näe, +millainen minun pitäisi olla. Mutta täysin tajuan, että heidän puheensa +on totta. + +Tästä keskustelusta oli ainakin se hyöty, että se palautti ystäväni +myötätuntoisuuden. Hän käsitti, että elintapojeni säännöttömyydessä +piili enemmän heikkoutta kuin pahuutta. Tämä ystävä oli senjälkeen +taipuvampi minua tukemaan avullansa, jota vailla ollen ehdottomasti +olisin menehtynyt hätääni. En kuitenkaan ilmaissut hänelle sanaakaan +aikeestani karata Saint-Lazaresta. Pyysin häntä ainoastaan toimittamaan +perille kirjeeni, jonka olin kirjoittanut valmiiksi ennen hänen +tuloaan, ja toin esiin tarpeeksi verukkeita teroittaakseni hänelle +tämän kirjeen tärkeyttä. Tunnollisesti hän veikin sen perille, ja vielä +ennen sen päivän iltaa Lescaut sai hänelle tulevan kirjeen. + +Hän tuli luokseni seuraavana päivänä ja esiintyi huomiota herättämättä +veljeni nimellä. Iloitsin äärettömästi nähdessäni hänet huoneessani, +jonka oven huolellisesti suljin. + +-- Älkäämme hukatko ainoatakaan hetkeä -- sanoin hänelle; -- mutta +kerro minulle ensin, miten on Manonin laita, ja anna minulle sitten +hyvä neuvo, millä tavoin voin murtaa kahleeni. + +Hän vakuutti minulle, ettei ollut nähnyt sisartaan minun vangitsemiseni +edellisen päivän jälkeen, että oli saanut tietää hänen ja minun +kohtaloni vasta huolellisten tutkistelujen jälkeen ja että hänet pari +kolme kertaa, jolloin oli käynyt sairaala-vankilassa, oli kielletty +puhumasta sisarensa kanssa. + +-- Sinä onneton G.M. -- huudahdin minä -- tämän saat sinä kalliisti +maksaa! + +-- Mitä tulee sinun vapauttamiseesi -- näin jatkoi Lescaut -- on +se vaikeampi yritys, kuin mitä näyt luulevan. Eilisiltana pari +ystävääni ja minä kävimme tarkastamassa tätä taloa joka taholta +ulkoapäin ja teimme sen johtopäätöksen, että olisi hyvin vaikeata +vapauttaa sinut siitä, kun sinun huoneesi ikkunat ovat, kuten olet +ilmoittanut, rakennuksien ympäröimälle pihalle päin. Sitäpaitsi sinä +asut kolmannessa kerroksessa, emmekä me voi tuoda tänne köysiä emmekä +tikapuita. En siis huomaa mitään mahdollisuutta auttaa sinua ulkoapäin. +Itse talon sisällä täytyy keksiä joku juoni. + +-- Ei -- vastasin minä -- olen tutkinut kaikki, varsinkin sittenkuin +vankinaoloni on käynyt vähän helpommaksi johtajan lempeyden vuoksi. +Huoneeni ovea ei enää lukita: minun on lupa kävellä munkkien +käytävissä. Mutta kaikkia portaita sulkevat vankat ovet, jotka tarkoin +pidetään teljettyinä yöt ja päivät, joten minun on mahdoton pelastua +pelkällä taitavuudella. + +-- Kuulehan -- sanoin hetken mietittyäni äkillistä päähänpistoa, joka +minusta tuntui oivalliselta -- voisitko hankkia minulle pistoolin? + +-- Helposti -- vastasi Lescaut -- mutta aiotko tappaa jonkun? + +Vakuutin hänelle niin vähän ajattelevani sellaista, ettei tuon +pistoolin edes tarvinnut olla ladattu. + +-- Tuo se tänne huomenna -- lisäsin minä -- ja tule kaikin mokomin +huomisiltana kello yksitoista parin tai kolmen ystävämme seurassa ja +asetu vastapäätä tämän talon porttia. Toivon siellä voivani liittyä +teihin. + +Turhaan hän kehoittamalla kehoitti minua ilmaisemaan enempää +aikeistani. Sanoin hänelle, että yritys sellainen, jota minä haudoin +mielessäni, ei saattanut tuntua järkevältä, ennenkuin se oli +onnistunut. Pyysin häntä lyhentämään käyntinsä aikaa, jotta hänen +seuraavana päivänä olisi helpompi jälleen käydä minua katsomassa. +Tultuaan hän pääsi luokseni yhtä helposti kuin ensi kerralla. Hän +näytti vakavalta, ei kukaan saattanut pitää häntä muuna kuin kunnon +miehenä. + +Niin pian kuin minulla oli hallussani vapautukseni väline, en enää +juuri ollenkaan epäillyt tuumani menestymistä. Se oli eriskummainen +ja rohkea. Mutta mihin en olisi kyennyt sellaisten vaikuttimien minua +innostaessa? + +Siitä alkaen kuin minulle oli annettu lupa poistua huoneestani ja +kävellä luostarikäytävissä, olin pannut merkille, että ovenvartija joka +ilta toi kaikkien ovien avaimet johtajalle ja että senjälkeen vallitsi +syvä hiljaisuus talossa, mikä tiesi, että kaikki olivat vetäytyneet +levolle. Esteettömästi minä saatoin yhdistävän käytävän kautta mennä +omasta huoneestani luostarinjohtajan huoneeseen. Tarkoitukseni oli +ottaa häneltä avaimet peloittamalla häntä pistoolillani, jos hän +kieltäytyisi niitä antamasta, ja niiden avulla päästä ulos kadulle. + +Odotin kärsimättömänä sopivaa aikaa. Ovenvartija tuli tavalliseen +aikaan, nimittäin vähää vaille kello yhdeksän. Annoin vielä tunnin +kulua, ollakseni varma siitä, että kaikki luostariveljet ja palvelijat +olivat vaipuneet uneen. Lähdin sitten liikkeelle, mukanani aseeni +ja sytytetty kynttilä. Kolkutin ensin hiljaa johtajan ovelle, +herättääkseni hänet melutta. Hän kuuli toisen naputukseni, ja +epäilemättä ajatellen, että se oli joku munkki, joka oli sairastunut +ja tarvitsi apua, hän nousi vuoteesta avaamaan. Kuitenkin hän +varovaisuuden vuoksi ovenraosta kysyi, kuka se oli ja mitä hänestä +tahdottiin. Minun oli mainitseminen nimeni, mutta puhuin valittavalla +äänellä, uskotellakseni hänelle, että voin pahoin. + +-- Tekö siinä olette, ystäväni, hän virkkoi minulle avatessaan oven. +Mitä asiaa on teillä tänne näin myöhään? + +Menin sisälle, ja vietyäni hänet vastapäätä ovea olevalle puolelle +huonetta selitin hänelle, että minun oli mahdotonta kauempaa viipyä +Saint-Lazaressa, että yö oli sopiva aika poistua huomaamatta ja että +odotin, hänen ystävyyteensä vedoten, suostumusta avaamaan minulle ovet +tai lainaamaan minulle avaimensa, jotta itse saattaisin ne avata. + +Tämä puhe ilmeisesti häntä hämmästytti. Kotvan hän ällisteli minua +mitään vastaamatta. Kun ei minulla ollut aikaa hukattavissa, puhkesin +taas puhumaan sanoen, että hänen minua kohtaan osoittamansa suopeus +minua syvästi liikutti, mutta että vapaus oli arvokkainta kaikesta +varsinkin minulle, jolta se vääryydellä oli riistetty, ja että +sentähden olin päättänyt vielä sinä yönä hankkia itselleni sen mistä +hinnasta tahansa. Ja peläten, että häntä haluttaisi kohottaa äänensä +apua huutaakseen, osoitin ihotakkini alle piiloitettua riittävää +kehoitusta vaikenemiseen. + +-- Pistooli! -- sanoi hän. -- Kuinka, ystäväni! tahdotteko riistää +minulta hengen kiitokseksi siitä suopeudesta, jota olen teitä kohtaan +osoittanut? + +-- Herra minua siitä varjelkoon! -- minä vastasin. Te olette liiaksi +älykäs ja järkevä pakoittaaksenne minua sellaiseen hätäkeinoon. Mutta +tahdon tulla vapaaksi ja olen niin järkähtämättä päättänyt sen tehdä, +että te olette ehdottomasti hukassa, jos tuumani raukeaa teidän +tähtenne. + +-- Mutta, rakas ystäväni -- hän jatkoi kalpeana ja pelästyneenä -- mitä +minä olen teille tehnyt, mikä syy on teillä riistää minulta henkeni? + +-- Erehdytte -- virkoin minä kärsimättömästi -- aikomukseni ei ole +tappaa teitä. Jos tahdotte jäädä eloon, aukaiskaa minulle ovi, ja minä +olen paras ystävänne! + +Huomasin hänen pöydällään olevat avaimet, otin ne ja pyysin häntä +seuraamaan minua niin hiljaa kuin suinkin oli mahdollista. + +Hänen oli pakko mukautua tilanteeseen. Mikäli kuljimme edelleen ja joka +kerta kuin hän avasi oven, hän toisti huoaten: + +-- Oi, ystäväni, oi, kuka olisi voinut tällaista aavistaa? + +-- Ei mitään melua! -- minä puolestani toistin joka hetki. Viimein +saavuimme jonkunmoisen aitauksen eteen, joka sijaitsee kadunpuoleisen +ison portin edessä. Luulin jo olevani vapaa seisoessani siinä munkin +takana, kynttilä toisessa ja pistooli toisessa kädessä. + +Hänen hääriessään avaamishommassa, muuan palvelija, joka nukkui +läheisessä pienessä huoneessa, kuuli lukon salpojen kitinää, nousi ja +pisti ulos päänsä ovesta. Kelpo munkki nähtävästi luuli hänen kykenevän +minua pidättämään ja pyysi häntä, varomattomasti kyllä, avukseen. +Se oli vahva pukari, joka epäröimättä karkasi kimppuuni. Minä en +kursaillut: ammuin häntä keskelle rintaa. + +-- Tähän olette te syypää, arvoisa isä -- sanoin minä jotenkin +uhmaillen oppaalleni. Mutta älköön tämä estäkö teitä täyttämästä +tehtäväänne -- lisäsin minä työntäen häntä viimeiselle portille. + +Hän ei rohjennut kieltäytyä avaamasta. Pääsin onnellisesti kadulle ja +tapasin muutaman askeleen päässä Lescaut'n, joka lupauksensa mukaan +odotti minua kahden ystävän seurassa. + +Poistuimme siitä. Lescaut kysyi minulta, oliko kuullut oikein, että +pistooli oli laukaistu. + +-- Se oli sinun syysi -- sanoin hänelle. -- Miksi toit sen minulle +ladattuna? + +Kiitin häntä kuitenkin tästä varokeinosta, sillä ilman sitä varmaan +olisin pitkiksi ajoiksi jäänyt Saint-Lazareen. + +Päätimme viettää sen yön ravintolassa, missä jossakin määrin korvasin +vahinkoni sen huonon ruoan jälkeen, jolla olin elänyt lähes kolme +kuukautta. En siellä kuitenkaan voinut antautua siitä nauttimaan, minä +kun kärsin kuolettavia tuskia Manonin tähden. + +-- Meidän täytyy vapauttaa hänet -- sanoin kolmelle ystävälleni. +Ainoastaan tätä varten olen halunnut omaa vapauttani. Pyydän, että +kekseliäisyydellänne minua tuette. Mitä minuun tulee, panen alttiiksi +vaikka henkeni. + +Lescaut, joka ei ollut vailla älyä ja varovaisuutta, selitti minulle, +että oli menetteleminen hillitysti. Pakoni Saint-Lazaresta ja minulle +lähtöhetkelläni sattunut onneton vahinko oli ehdottomasti nostava +hälinää, poliisipäällikkö oli lähettävä urkkimaan olinpaikkaani, ja +hänellä oli pitkät käsivarret. Sanalla sanoen, jos en tahtonut joutua +vielä pahempiin ikävyyksiin, kuin mitä Saint-Lazare oli tuottanut, +menettelin parhaiten, jos pysyin piilossa huoneeseen sulkeutuneena +muutaman päivän, antaakseni vihamiesteni innon ensi hehkun jäähtyä. +Hänen neuvonsa oli viisaasti ajateltu. Mutta samoin olisi minun pitänyt +menetellä sitä seuratakseni. Mutta niin suuri velttous ja varovaisuus +ei ollut sopusoinnussa intohimoni kanssa. + +Koko myöntyväisyyteni supistui lupaukseen jäädä nukkumaan yli seuraavan +päivän. Hän lukitsi huoneensa oven, ja siellä minä viivyin iltaan asti. + +Osan tästä ajasta käytin keksiäkseni tuumia ja keinoja Manonin +vapauttamiseksi. Olin vallan varma, että hänen vankilastansa oli vielä +vaikeampi päästä kuin minun vankilastani oli ollut. Ei voinut olla +kysymystäkään voimasta ja väkivallasta -- viekkautta siinä tarvittiin. +Mutta eipä edes kekseliäisyyden jumalatar olisi voinut tästä pulmasta +suoriutua. Minä puolestani näin niin vähän johtavaa valonvälkettä tässä +pimeydessä, että päätin lähemmin pohtia asemaa vasta silloin, kun olin +saava tarkempia tietoja sairaala-vankilan sisäisestä järjestelystä. + +Heti kun pimeän tulo oli jälleen päästänyt minut vapaaksi, pyysin +Lescaut'ta saattamaan minut sinne. Perille tultuamme yhdyimme puheeseen +erään portinvartijan kanssa, joka tuntui älykkäältä mieheltä. Minä +näyttelin muukalaista, joka oli kuullut ylen kiittävästi puhuttavan +yleisestä sairaala-vankilasta ja siinä vallitsevasta järjestyksestä. +Tiedustelin häneltä pienimpiäkin yksityisseikkoja, ja lopulta +johduimme puhumaan laitoksen hallintomiehistä, joiden nimet ja +luonteenominaisuudet pyysin häntä minulle ilmaisemaan. Ne vastaukset, +jotka hän minulle jälkimäisessä suhteessa antoi, johtivat mieleeni +tuuman, jota pidin sangen onnistuneena ja jonka ennen pitkää panin +täytäntöön. Kysyin häneltä tuumalleni perin tärkeänä seikkana, oliko +noilla herroilta lapsia. Hän vastasi, ettei sitä tarkalleen tietänyt, +mutta herra de T:stä, joka oli esimiehiä, hän tiesi että tällä +oli naimaiässä oleva poika, joka isänsä seurassa usein oli käynyt +sairaalavankilassa. Tämä tieto riitti minulle. + +Keskeytin melkein heti keskustelumme, ja palatessamme Lescaut'n +asuntoon ilmaisin hänelle suunnittelemani tuuman. + +-- Kuvittelen -- sanoin hänelle -- että nuorempi herroista de +T., joka on rikas ja arvossapidettyä sukua, useiden ikäistensä +nuorukaisten tavoin pitää huvituksista. Hän ei suinkaan ole mikään +naistenvihaaja eikä niin naurettava, että kieltäisi minulta apunsa +rakkausseikkailussa. Olen aikonut saada hänet innostumaan Manonin +vapauttamis-yritykseen. Jos hän on kunnon mies ja mieleltään +tunteellinen, hän varmaankin jalomielisyydestä suo meille apunsa. Jos +tämä vaikutin ei voi häntä taivuttaa, hän ainakin tahtonee tehdä jotain +miellyttävän nuoren naisen hyväksi, vaikkapa vaan toivoen tulevansa +osalliseksi hänen suosiostaan. Kohtaamistani hänen kanssaan en tahdo +siirtää huomista tuonnemmaksi. Tämä tuuma tuottaa minulle niin suurta +lohdutusta, että pidän sitä hyvänä enteenä. + +Lescaut tunnusti puolestaan, että tuumani tuntui mahdolliselta ja että +meillä täten menetellen saattoi olla onnistumisen toiveita. Tämän +johdosta vietin yöni rohkaistuneempana. + +Aamun tultua pukeuduin niin huolellisesti kuin puutteenalaisessa +tilassani suinkin voin ja ajoin pika-ajurin vaunuissa herra de T:n +asuntoon. Hän hämmästyi tätä tuntemattoman käyntiä. Hänen kasvonsa +ja kohtelias käytöstapansa tekivät minuun edullisen vaikutuksen. +Selitin hänelle asiani peittelemättä, ja lietsoakseni hänen luontaisia +tunteitaan, puhuin intohimostani ja lemmittyni avuista kuin kahdesta +seikasta, joita ei voinut verrata muuhun kuin toisiinsa. Hän sanoi, +ettei tosin koskaan ollut nähnyt Manonia, mutta että oli kuullut +puhuttavan hänestä, jos oli kyseessä vanhan herra G.M:n rakastajatar. +Olin varma siitä, että hän tunsi minun osani tässä seikkailussa, +ja voittaakseni hänet yhä enemmän puolelleni osoittamalla hänelle +luottamustani, kerroin hänelle yksityiskohtaisesti kaiken, mitä oli +tapahtunut minun ja Manonin välillä. + +-- Te näette, hyvä herra -- näin jatkoin -- että elämäni ja sydämeni +kohtalo nyt on teidän käsissänne. Kumpikin ovat minulle yhtä +rakkaat. En peittele teiltä mitään, sillä olen kuullut puhuttavan +jalomielisyydestänne, ja yhdenikäisyytenne panee minut toivomaan, että +taipumuksissammekin on yhdenlaisuutta. + +Tämä avomielisyyden ja suoruuden ilmaus näytti tekevän häneen +voimakkaan vaikutuksen. Hänen vastauksensa todisti käyttäytymistaitoa +ja tunteiden hienoutta, joita seuraelämässä ei aina saavuteta, +vaan jotka se usein tukehuttaa. Hän sanoi lukevansa minun käyntini +elämänsä onnellisiin sattumiin, katsovansa minun ystävyyttäni mitä +arvokkaimmaksi voitokseen ja toivovansa, että oli sen ansaitseva +väsymättömällä avuliaisuudellaan. + +Hän tosin ei luvannut antaa minulle takaisin Manonia, sillä hänen +vaikutusvaltansa oli, kuten hän itse mainitsi, keskinkertainen +ja epävarma. Mutta hän lupautui hankkimaan minulle ilon jälleen +nähdä Manonia ja tekemään kaiken voitavansa palauttaakseen hänet +minun syliini. Minua tyydytti enemmän tämä hänen epäilyksensä +vaikutusvaltaansa nähden, kuin mitä ehdoton lupaus täyttää kaikki +toiveeni olisi tehnyt. Näin hänen tarjouksensa vaatimattomuudessa +vilpittömyyden todisteen, joka minua suuresti ilahutti. Sanalla sanoen, +minä odotin kaikkea hänen välityksestään. Yksistään lupaus hankkia +minulle tilaisuus nähdä Manonia olisi saattanut minut yrittämään mitä +tahansa tuon nuoren miehen hyväksi. Tulkitsin hänelle hieman näitä +tunteitani tavalla, joka samalla osoitti hänelle, etten ollut mikään +halpaluonteinen henkilö. Syleilimme toisiamme hellästi, ja meistä +tuli ystävät pelkästä sydäntemme hyvyydestä ja tuosta luontaisesta +taipumuksesta, mikä saa tunteellisen ja jalosukuisen miehen pitämään +toisesta, joka on hänen kaltaisensa. + +Kunnioituksensa osoittamisessa hän meni vielä pitemmälle, sillä +soviteltuaan ajatuksissaan yhteen minun seikkailuni ja tehtyään sen +johtopäätöksen, etteivät raha-asiani pakoni jälkeen Saint-Lazaresta +saattaneet olla hyvällä kannalla, tarjosi hän minulle raha-apua ja +kehoitti minua kehoittamalla vastaanottamaan sitä. + +Minä en sitä ottanut, vaan sanoin: + +-- Se on liikaa, hyvä herraseni. Jos näin paljon hyvyyden ja +ystävällisyyden ohella hankitte minulle tilaisuuden jälleen nähdä rakas +Manonini, olen kaikeksi elinajakseni kiintynyt teihin. Jos te kokonaan +hankitte minulle takaisin sen kalliin olennon, en katso maksaneeni +velkaani, vaikkapa vuodattaisin viimeisen veripisarani teidän +palveluksessanne. + +Erosimme vasta sovittuamme missä ja milloin uudelleen kohtaisimme +toisemme, ja hän oli niin kohtelias, ettei siirtänyt tuota kohtaamista +saman päivän iltapäivää pitemmälle. + +Odotin häntä eräässä kahvilassa, minne hän neljän aikaan tuli minua +tapaamaan, ja sitten suuntasimme yhdessä kulkumme sairaala-vankilaan. +Polveni vapisivat astuessamme pihan poikki. + +-- Oi, te lemmenvoimat! -- ajattelin itsekseni -- nyt siis saan jälleen +nähdä sydämeni epäjumalan, niin runsaiden kyynelten ja huolien esineen! +Taivas! suo minulle vielä niin pitkältä elinaikaa, että ehdin hänen +luoksensa, ja menettele sitten mielesi mukaan kohtaloni ja eloni +suhteen. En enää pyydä sinulta muuta armoa. + +Herra de T. puhui muutamien laitoksen ovenvartijain kanssa, jotka +auliisti lupautuivat kaikessa, mikä heistä riippui, olemaan hänelle +avullisina. Hän pyysi opastamaan meitä siihen osastoon, missä +Manonilla oli koppinsa, ja vartija johdatti meitä sinne, otettuaan +käteensä suunnattoman suuren avaimen, jolla hänen lukkoansa avattiin. +Kysyin vartijalta, joka meitä opasti ja jolla oli toimena Manonin +palveleminen, miten tämä oli viettänyt aikaansa tässä olinpaikassaan. +Vartija vastasi, että hän oli osoittanut enkelinkaltaista lempeyttä, +koskaan lausumatta vartijalleen pahaa sanaa. Kuusi ensimäistä +viikkoa tulonsa jälkeen hän lakkaamatta oli vuodattanut kyyneliä, +mutta jo jonkun aikaa hän oli näyttänyt kestävän onnettomuuttaan +kärsivällisemmin ja ompeli aamusta iltaan, lukuunottamatta muutamia +tunteja, jotka hän käytti lukemiseen. Kysyin häneltä edelleen, oliko +häntä hoidettu hyvin, ja hän vastasi, ettei häneltä koskaan ollut +puuttunut ainakaan välttämättömintä. + +Lähestyimme ovea. Sydämeni sykki rajusti. Sanoin herra de T:lle: + +-- Menkää te yksin sisälle ja valmistakaa häntä käyntiini, sillä +pelkään, että hän joutuu liian voimakkaan mielenliikutuksen valtoihin, +jos äkkiarvaamatta näkee minut. + +Ovi avattiin. Minä jäin käytävään. Saatoin kuitenkin kuulla heidän +puheensa. Herra de T. sanoi tuovansa hänelle vähän lohdutusta, olevansa +minun ystäviäni ja hartaasti toivovansa onneamme. Manon kysyi häneltä +mitä innokkaimmin, saiko häneltä tietää, mikä kohtalo oli tullut minun +osakseni. Hän lupasi tuoda minut hänen jalkojensa juureen niin hellänä +ja uskollisena kuin hän suinkin saattoi toivoa. + +-- Milloinka? -- kysyi Manon. + +-- Jo tänään -- vastasi toinen. Tätä onnellista hetkeä ei teidän +tarvitse pitkään odottaa. Se on jo tullut. + +Silloin Manon oivalsi, että minä olin ulkopuolella, ja minä astuin +sisään samassa kuin hän syöksyi ovelle. Me syleilimme toisiamme tuntien +sellaista kuohuilevaa hellyyttä ja tunteiden viehkeyttä, joka on +vallan luonnollinen, kun täydellisesti toisiaan rakastavat henkilöt +jälleen tapaavat toisensa kolmen kuukauden eron jälkeen. Meidän +huokauksistamme, katkonaisista huudahduksistamme, monen monituisista +hyväilysanoistamme, joita kumpikin kaihomielisenä toisteli, syntyi +neljännestunnin kohtaus, joka sai herra de T:n kokonaan heltymään. + +-- Kadehdin teitä -- sanoi hän minulle, pyytäessään meitä istumaan -- +ei ole yhtään ainoata niin kunniakasta onnenosaa, jota en hylkäisi niin +kauniin ja intohimoisen rakastajattaren tähden. + +-- Minäpä hylkäisinkin kaikki maailman valtakunnat -- vastasin hänelle +-- varmasti omistaakseni hänen rakkautensa. + +Tämän niin palavasti kaihotun keskustelun loppupuoli muodostui +luonnollisesti äärettömän helläsävyiseksi. Manon parka kertoi +minulle seikkailunsa, ja minä selostin hänelle vaiheeni. Vuodatimme +katkeroita kyyneliä pohtiessamme sitä tilaa, missä hän paraikaa oli, +ja sitä, josta minä juuri olin vapautunut. Herra de T. lohdutti meitä +toistamiseen lupaamalla ponnistella mitä innokkaimmin tehdäkseen lopun +kurjuudestamme. Hän neuvoi, ettemme venyttäisi tätä ensi kohtaustamme +liian pitkäksi, jotta hänen olisi helpompi hankkia meille tilaisuutta +useampiin. Hänelle tuotti paljon vaivaa saada meidät noudattamaan tätä +neuvoa. Varsinkaan Manon ei hennonut päästää minua menemään. Moneen +kertaan hän sai minut takaisin istumaan tuolille. Hän pidätti minua +tarttuen kiinni vaatteisiini ja käsiini. + +-- Voi, millaiseen paikkaan jätetään minut? -- hän sanoi. -- Kuka takaa +minulle, että saan jälleen nähdä sinut? + +Herra de T. lupasi hänelle usein tulla häntä tervehtimään minun +seurassani. + +-- Mitä tulee kohtaamispaikkaan -- näin hän kohteliaasti lisäsi -- +ei sitä enää tästälähin tulla sanomaan sairaala-vankilaksi, vaan +Versailles'iksi, nyt kun siinä asuu henkilö, joka ansaitsee olla +kaikkien sydänten valtijatar. + +Poistuessani annoin Manonia palvelevalle vartijalle juomarahaa, +kiihdyttääkseni hänen auliuttaan. Tämä mies ei ollut niin raaka ja +kovasydäminen kuin muut toverinsa. Hän oli ollut läsnä kohtauksessamme, +ja tämän hellyyden näkeminen oli liikuttanut hänen mieltänsä. Kymmenen +frangin kultaraha, jonka hänelle lahjoitin, saattoi hänet kokonaan +minun puolelleni. Mennessämme alas pihalle hän vei minut syrjään ja +virkkoi: + +-- Herraseni, jos tahdotte ottaa minut palvelukseenne tai antaa minulle +kohtuullisen korvauksen nykyisen toimeni menettämisestä, luulen +helposti voivani vapauttaa neiti Manonin. + +Vastaanotin mielihyvällä tämän tarjouksen. Ja vaikka olin puilla +paljailla, lupasin hänelle paljon enemmän kuin mitä hän pyysi, minä kun +arvelin, että aina helposti saatoin palkita hänen kaltaisensa miehen +vaivat. + +-- Ole varma siitä, ystäväni, -- sanoin hänelle -- että olen valmis +sinun hyväksesi tekemään kaiken voitavani ja että sinun tulevaisuutesi +on yhtä taattu kuin minunkin. + +Tahdoin sitten tietää, mitä keinoja hän aikoi käyttää. + +-- Aivan yksinkertaisesti -- hän vastasi -- sitä, että jonakin iltana +avaan hänen huoneensa oven ja vien hänet kadunpuoleiselle portille, +missä teidän tulee olla valmiina häntä vastaanottamaan. + +Kysyin, eikö ollut pelättävissä, että Manon tunnettaisiin kulkiessaan +käytävissä ja pihan poikki. Hän myönsi että jonkunmoinen vaara oli +olemassa, mutta oli sitä mieltä, että jotain täytyi uskaltaa. + +Joskohta suuresti iloitsin siitä, että hän oli niin lujapäätöksinen, +kutsuin herra T:tä ilmaistakseni hänelle tämän tuuman ja sen ainoan +näkökohdan, joka näytti voivan tehdä sen arveluttavaksi. Hän huomasi +yritykseen liittyvän enemmän vaikeuksia kuin minä. Tosin hän myönsi, +että Manon tällä tavoin estämättä saattoi päästä pakenemaan. + +-- Mutta jos hänet tunnetaan -- hän jatkoi -- ja jos hänet matkalla +estetään pakenemasta, hän on kenties ainaiseksi hukassa. -- Muuten +teidän täytyisi viipymättä lähteä Parisista, sillä ette koskaan olisi +tarpeeksi turvatut haeskelulta. Haettaisiin entistä innokkaammin sekä +teitä että häntä. Mies pääsee helposti pujahtamaan pakoon, kun hän +on yksin. Mutta on melkein mahdotonta pysyä huomaamattomana, kun on +kauniin naisen seurassa. + +Vaikka tämä huomautus tuntuikin minusta pätevältä, se ei voinut +syrjäyttää mielestäni tuota niin houkuttelevaa toivoa pian voida +vapauttaa Manon. Tämän tunnustin herra de T:lle ja pyysin häntä +antamaan rakastuneelle anteeksi, että hän oli hiukan varomaton ja +uhkarohkea. Sanoin lisäksi, että todella aioin lähteä Parisista +asettuakseni, kuten kerran ennen, johonkin lähellä olevaan kylään. + +Sovimme siis vartijan kanssa panna tuumamme täytäntöön jo seuraavana +päivänä. Ja saattaaksemme sen onnistumisen niin varmaksi kuin +voimamme suinkin sallivat, päätimme ottaa mukaan miehen vaatteet, +helpoittaaksemme pakenemistamme. Ei ollut helppo huomiota herättämättä +tuoda niitä sisälle, mutta minulta ei siihen puuttunut kekseliäisyyttä. +Pyysin vaan herra de T:tä seuraavana päivänä pukemaan ylleen kahdet +liivit, toiset toisten päälle, ja itse lupauduin huolehtimaan kaikesta +muusta. + +Seuraavana päivänä palasimme sairaala-vankilaan. Minä toin Manonille +liinavaatteita, sukat y.m., ja ihotakkini yllä oli minulla +päällystakki, joka täydelleen peitti pulleat taskuni. Viivyimme vaan +lyhyen hetken Manonin kopissa. Herra de T. antoi hänelle toiset +liiveistään. Minä annoin hänelle ihotakkini, päällystakkini kun riitti +minulle poistuessani. Manonin valepuvusta ei puuttunut mitään muuta +kuin polvihousut, jotka pahaksi onneksi olin unhoittanut. + +Tämän tärkeän vaatekappaleen unhoittaminen olisi epäilemättä pannut +meidät nauramaan, jos ei se pula, johon se meidät saattoi, olisi ollut +niin vakavaa laatua. Olin epätoivoissani siitä, että moinen mitätön +seikka oli omiaan tuumaamme ehkäisemään. Mutta hätä keinon keksii, ja +minä päätin itse poistua ilman housuja. Annoin omat housuni Manonille. +Olihan päällystakkini pitkä ja muutaman nuppineulan avulla järjestin +pukuni niin, että säädyllisesti saatoin astua ulos portista. + +Sen päivän loppupuoli tuntui minusta sietämättömän pitkältä. +Vihdoinkin, yön tultua, läksimme katetuissa vaunuissa matkaan ja +pysähdyimme hiukan alapuolelle sairaala-vankilan porttia. Meidän ei +tarvinnut siinä odottaa kauan, ennenkuin näimme Manonin ilmestyvän +vartijansa seurassa. Vaunujemme ovi oli auki, ja he nousivat +vitkastelematta ajoneuvoihin. Suljin syliini rakkaan mielitiettyni, +joka vapisi kuin lehti. Ajuri kysyi, minne piti ajaa. + +-- Aja maailman ääriin -- sanoin hänelle -- ja vie minut jonnekin, +missä minua ei koskaan voida eroittaa Manonista! + +Tämä tunteenpurkaus, josta en voinut pidättäytyä, oli vähällä aiheuttaa +minulle ikävän selkkauksen. Ajuri kiinnitti huomiota sanoihini, ja +kun sitten sanoin hänelle sen kadun nimen, jonne aioimme, hän vastasi +pelkäävänsä, että minä syöksin hänet vaaralliseen seikkailuun, että +hän hyvin huomasi tuon Manoniksi mainitun nuoren miehen olevan +nuoren naisen, jonka minä ryöstin sairaala-vankilasta ja ettei häntä +haluttanut suistua turmioon myötätuntoisuudesta minua kohtaan. + +Tuon veijarin tunnollisuus ei ollut muuta kuin halua kiristää minulta +suurempaa maksua ajosta. Olimme liian lähellä sairaala-vankilaa +nostaaksemme riitaa. + +-- Ole vaiti -- sanoin hänelle -- sinulla on tilaisuus ansaita +kultaraha. + +Tämän jälkeen hän olisi ollut valmis vaikka auttamaan minua polttamaan +poroksi sairaala-vankilan. + +Saavuimme Lescaut'n asunnolle. Kun jo oli myöhäinen hetki, herra de T. +erosi meistä, luvaten käydä meitä tervehtimässä seuraavana päivänä. +Ainoastaan vanginvartija jäi seuraamme. + +Pidin Manonia niin lujasti käsivarsiini kiedottuna, ettemme täyttäneet +enempää kuin yhden henkilön paikan vaunuissa. Hän itki ilosta, ja minä +tunsin hänen kyyneltensä kastelevan kasvojani. + +Mutta astuessamme alas ajoneuvoista, mennäksemme Lescaut'n asuntoon, +syntyi ajurin kanssa uusi riita, jonka seuraukset olivat onnettomat. +Kaduin, että olin luvannut hänelle kultarahan, sekä siitä syystä, että +tämä rahamäärä oli ylen suuri, että siitä syystä, joka oli paljoa +painavampi, nimittäin että en kyennyt sitä maksamaan. Kutsutin paikalle +Lescaut'n. Hän läksi huoneestaan ja tuli portille. Minä kuiskasin hänen +korvaansa, mihin pulaan olin joutunut. Hän kun oli kiivasluontoinen +eikä suinkaan ollut tottunut kursailemaan ajurin kanssa, vastasi +minulle, että laskin leikkiä. + +-- Kultarahan! -- hän virkahti. -- Parikymmentä raipaniskua tuolle +lurjukselle! + +Turhaan minä matalalla äänellä huomautin hänelle, että hän oli +syöksemäisillään meidät turmioon. Hän tempasi minulta sauvani, +ilmeisesti sillä piestäkseen ajuria. Tämä, joka mahdollisesti joskus +oli joutunut jonkun henkivartijan tai muskettisoturin käsiin, läksi +vaunuineen päivineen pakoon, huutaen, että minä olin hänet pettänyt, +mutta että olin saava kuulla hänestä. Turhaan minä moneen kertaan +kehoitin häntä pysähtymään. Hänen pakonsa saattoi minut mitä suurimpaan +levottomuuteen, sillä olin varma siitä, että hän antaisi asian ilmi +poliisille. + +-- Sinä syökset minut onnettomuuteen -- sanoin Lescaut'lle. Sinun +asunnossasi en olisi turvassa; meidän on heti paikalla poistuminen. + +Tarjosin käsivarteni Manonille, ja me läksimme viipymättä tältä +vaaralliselta kadulta. Lescaut liittyi seuraamme. + +On jotain ihmeellistä siinä tavassa, millä Kaitselmus liittää toisiinsa +tapahtumia. Tuskin olimme astuneet viisi tai kuusi minuuttia, kun eräs +mies, jonka kasvonpiirteitä en eroittanut, tunsi Lescaut'n. Ilmeisesti +hän haeskeli Lescaut'ta hänen asuntonsa tienoilla, mielessään se paha +aikomus, jonka nyt pani täytäntöön. + +-- Tuossa on Lescaut -- näin hän sanoi ja ampui häntä pistoolilla; -- +tänä iltana hän tulee syömään illallista enkelien seurassa. + +Tämän jälkeen hän heti katosi. Lescaut kaatui, ilman vähintäkään +elonmerkkiä. Minä kiirehdin Manonia pakenemaan, kun meidän asiaan +puuttumisemme ei voinut hyödyttää kuollutta, ja minä pelkäsin että +yövartija, joka ei saattanut olla kaukana, voisi ottaa meidät kiinni. +Manon oli niin uupunut, että ainoastaan vaivoin jaksoin pysytellä häntä +pystyssä. Lopulta huomasin ajurin kadun päässä. Nousimme vaunuihin. +Mutta kun ajuri kysyi minulta, minne hänen piti ajaa, en tietänyt, mitä +vastata. + +Minulla ei ollut mitään turvapaikkaa eikä yhtään ystävää, johon olisin +voinut vedota. Rahoistakin oli minulla puute; kukkarossani oli tuskin +enempää kuin puoli pistolia. Pelästys ja väsymys olivat siihen määrään +rasittaneet Manonia, että hän istui puoleksi pyörtyneenä vieressäni. +Lisäksi Lescaut'n murha täytti mielikuvitukseni, enkä vielä tuntenut +olevani turvassa yövartijalta. Mitä siis tehdä? Onneksi muistui +mieleeni Chaillot'n majatalo, missä olin viettänyt muutaman päivän +Manonin kanssa, mentyämme tähän kylään sinne asettuaksemme. Toivoin +siellä löytäväni turvallisen olinpaikan ja lisäksi voivani elää siellä +jonkun aikaa, tarvitsematta heti kohta maksaa. + +-- Ajakaa meidät Chaillot'hon -- sanoin ajurille. + +Pistolia vähemmästä maksusta hän kieltäytyi lähtemästä sinne niin +myöhään: siinä uusi vaikeus. Lopulta sovimme kuudesta frangista. Se oli +koko rahamäärä, joka oli jälellä kukkarossani. + +Matkalla lohduttelin Manonia. Mutta oikeastaan vallitsi omassa +sydämessäni epätoivo. Olisin tehnyt itsestäni lopun, ellei sylissäni +olisi ollut ainoa aarre, joka kiinnitti minua elämään. Tämä ainoa +seikka rohkaisi mieltäni. + +-- Ainakin hän on minun omani -- ajattelin itsekseni: hän rakastaa +minua, hän on minun. Puhukoon Tiberge mitä tahansa; tämä ei ole mikään +onnen varjokuva. Vaikka koko maailman kaikkeus häviäisi, en minä siitä +huolehtisi. Minkätähden? Sentähden, etten enää välitä mistään muusta. + +Tämä tunne oli todellinen. Mutta kuitenkin tunsin, että vaikka niin +vähän panin arvoa tämän maailman tavaraan, olisin sentään tarvinnut +siitä ainakin pienen osan, jotta vielä täydellisemmin olisin voinut +ylenkatsoa kaikkea muuta. Rakkaus on voimakkaampi kuin yltäkylläisyys, +voimakkaampi kuin aarteet ja rikkaudet. Mutta se tarvitsee niiden +tukea, eikä mikään ole toivottomampaa herkkätunteiselle rakastajalle +kuin se, että hän ollen varojen puutteessa vastoin tahtoaan vaipuu +raakuuden tilaan, joka saattaa hänet kaikkein alhaisinten olentojen +kaltaiseksi. + +Kello oli yksitoista, kun saavuimme Chaillot'hon. Meidät +vastaanotettiin majatalossa kuin tutut henkilöt ainakin. Manonin +esiintyminen miehen puvussa ei herättänyt huomiota, sillä Parisissa ja +sen ympäristöissä on totuttu näkemään naisia mitä erimuotoisimmissa +puvuissa. Minä tilasin Manonille yhtä hienoa ruokaa kuin jos olisin +ollut mitä parhaissa oloissa. Hän ei tietänyt, että minä olin +rahapulassa, ja minä varoin visusti sitä hänelle sanomasta, sillä +olin päättänyt seuraavana päivänä yksin palata Parisiin hakeakseni +parannusta tälle ikävänlaiselle taudille. + +Illallispöydässä Manon näytti minusta kalpealta ja laihtuneelta. Sitä +en ollenkaan ollut huomannut sairaalavankilassa, sillä se koppi, jossa +olin hänet tavannut, ei ollut erittäin valoisa. Kysyin häneltä, eikö +tämä vielä ollut seuraus siitä pelästyksestä, jota hän oli tuntenut +nähdessään veljeään murhattavan. Hän vakuutti minulle, että vaikka tämä +onneton tapaus olikin häntä suuresti järkyttänyt, hänen kalpeutensa +johtui yksinomaan siitä, että hänen kolmen kuukauden aikana oli +täytynyt olla erossa minusta. + +-- Sinä siis rakastat minua äärettömästi? kysyin minä. + +-- Tuhat kertaa enemmän kuin mitä voin sanoa -- vastasi hän. + +-- Etkö siis enää koskaan hylkää minua? -- jatkoin minä. + +-- En koskaan -- hän virkkoi, ja tätä vakuutusta vahvistivat niin monet +hyväilyt ja valat, että minusta tuntui mahdottomalta, että hän koskaan +voisi niitä unhoittaa. + +Vakaumukseni on aina ollut se, että hän oli vilpitön; mitä syytä +hänellä olisi ollut siihen määrin teeskennellä? Mutta hän oli vielä +suuremmassa määrin hetkellinen, tai pikemmin hän ei ollut enää mitään +tai ei tuntenut itseään nähdessään edessään naisia, jotka elivät +ylellisyydessä, silloin kun hän itse eli köyhyydessä ja puutteessa. +Minä olin pian saava siitä viimeisen todisteen, joka voitti kaikki +edelliset ja joka aiheutti kaikkein eriskummaisimman seikkailun, mikä +koskaan on sattunut minun säätyiselleni henkilölle. + +Minä kun tunsin tämän hänen luonteenominaisuutensa, tein seuraavana +päivänä kiireisesti lähtöä Parisiin. Hänen veljensä kuolema ja tarve +hankkia liina- ja muita vaatteita olivat niin päteviä syitä, ettei +minun tarvinnut turvautua verukkeisiin. Lähtiessäni majatalosta sanoin +Manonille ja isännälleni aikomukseni olevan ottaa ajuri; mutta tämä +oli kerskailua. Hätä pakoitti minut lähtemään jalan, ja minä astuin +nopeasti Cours-la-Reineen asti, missä päätin levätä. Tarvitsin hyvin +hetken yksinäisyyttä ja lepoa kootakseni ajatuksiani ja päättääkseni, +mitä minun oli tekeminen Parisissa. + +Istuuduin ruohistoon. Vaivuin syvään mietiskelyyn, mikä vähitellen +kohdistui kolmeen pääseikkaan. Olin kiireellisen avun tarpeessa +poistaakseni lukemattomia nykyhetken puutteita. Minun tuli keksiä joku +keino, joka ainakin saattoi turvata tulevaisuutemme, ja vallan yhtä +tärkeätä oli ryhtyä tutkisteluihin ja toimenpiteisiin Manonin ja minun +turvallisuutta varten. Tyhjennettyäni kekseliäisyyteni näitä kolmea +seikkaa pohtiessani, pidin sopivana syrjäyttää molemmat jälkimäiset. +Olimmehan koko hyvässä turvassa tuossa Chaillot'n huoneessamme ja +arvelin, että tulevat tarpeet ehdittäisiin tyydyttää, kun nykyhetken +vaatimukset ensin oli täytetty. + +Kysymys oli siis pikimmiten saada rahoja. Herra de T. oli tosin +tarjonnut minulle kukkaroansa, mutta tunsin ääretöntä vastenmielisyyttä +itse muistuttaa hänelle sitä. Millaista osaa olisinkaan näytellyt +menemällä paljastamaan hätääni vieraalle ihmiselle ja pyytämällä häntä +jakamaan meille varojaan! Ainoastaan alhainen sielu kykenee sellaiseen, +se kun halpamielisyydessään ei huomaa sellaisen teon häpeällisyyttä, +tai nöyrä kristitty, jonka ylimääräinen mielenjalous kohottaa hänet +yläpuolelle tätä häpeäntunnetta. Minä en ollut alhainen sielu, enkä +hyvä kristitty, ja olisin vuodattanut puolet verestäni välttääkseni +tätä nöyryytystä. + +-- Tiberge -- näin ajattelin -- tuo hyvä Tiberge ei voine kieltää +minulta sitä, mikä häneltä liikenee antaa minulle. Epäilemättä hän +heltyy hädästäni, mutta hän tulee musertamaan minut rippisaarnoillaan. +Minun täytyy kestää hänen nuhteensa, kehoituksensa ja uhkauksensa; +hän on myyvä apunsa niin kalliista hinnasta, että vielä uhraisin osan +verestäni pikemmin kuin alistuisin kiusalliseen kohtaukseen, joka +jättäisi jälkeensä levottomuutta ja tunnontuskia. Hyvä! minun täytyy +siis luopua kaikesta toivosta, kun ei minulla ole tarjona muuta keinoa, +ja kun niin vähän ajattelen näitä molempia keinoja, että ennemmin +vuodattaisin puolet verestäni, kuin turvautuisin toiseen niistä, ja +kaiken vereni ennemmin kuin käyttäisin niitä molempia. Niin, kaiken +vereni -- lisäsin hetken mietittyäni; sen epäilemättä kernaammin +uhraisin kuin nöyrtyisin halpamaiseen almun kerjäämiseen. Mutta onko +tässä kysymys minun verestäni! Tässä on kyseessä Manonin elämä ja +ylläpito, hänen rakkautensa ja uskollisuutensa. Mitä minä voin panna +vastapainoksi Manonille. Tähän saakka ei minulla ole ollut mitään. +Hän korvaa minulle maineen, onnen ja menestyksen. Tosin on olemassa +paljo sellaista, josta antaisin henkeni voidakseni sen saavuttaa tai +sitä välttää. Mutta se, että on jotakin, jota pidän arvokkaampana +henkeäni, ei vielä ole minulle mikään syy arvostellakseni sitä Manonin +vertaiseksi. + +Näin tuumittuani ei kestänyt kauan, ennenkuin tein päätökseni. Jatkoin +matkaani aikoen ensin mennä Tibergen ja sieltä herra de T:n luo. + +Saavuttuani Parisiin, otin ajurin, vaikka minulla ei ollut ropoakaan +sitä maksaakseni; luotin siihen avustukseen, jota aioin anoa. Käskin +ajaa Luxembourgiin, mistä lähetin Tibergelle sanan, että odotin +häntä. Hän ei pannut kärsimättömyyttäni koetukselle, vaan tuli +viipymättä. Kiertelemättä ilmaisin hänelle äärimäisen pulani. Hän +kysyi riittivätkö ne sata pistolia, jotka olin maksanut hänelle +takaisin, ja ollenkaan estelemättä hän heti meni noutamaan minulle +nämä rahat, kasvoissa sellaista avomielisyyttä ja auliutta kuvastava +ilme, jota ainoastaan lähimmäisen rakkaus ja oikea ystävyys voi +heijastaa. Vaikka en vähääkään ollut epäillyt pyyntöni onnistumista, +hämmästyin että se oli toteutunut niin helpolla, nimittäin ilman +nuhteluja katumattomuudestani. Mutta erehdyin luullessani kokonaan +välttäväni hänen soimauksensa; sillä laskettuaan minulle rahat ja +minun hankkiessani lähtöä, hän pyysi minua kävelemään kanssaan +puutarha-kujilla. + +Minä en ollut maininnut hänelle sanaakaan Manonista, eikä hän tietänyt, +että hän oli vapaa. Näin ollen hänen nuhdesaarnansa kosketteli +yksinomaan uhkarohkeaa pakoani Saint-Lazaresta ja hänen pelkoaan, +että minä, sen sijaan että olisin hyväkseni käyttänyt siellä saamaani +opetusta, jälleen syöksyisin säännöttömään elämääni. + +Hän kertoi pakoni jälkeisenä päivänä tulleensa minua tervehtimään +Saint-Lazareen ja silloin sanomattomasti tyrmistyneensä kuullessaan, +millä tavalla minä olin sieltä päässyt pois. Senjälkeen hän oli +keskustellut luostarinjohtajan kanssa, eikä tuo kelpo munkki vielä +silloin ollut tointunut pelästyksestään, mutta hän oli kuitenkin +ollut niin jalomielinen, että poliisipäälliköltä oli salannut lähtöni +yhteydessä olevat asianhaarat ja oli estänyt tiedon portinvartijan +kuolemasta leviämästä ulkopuolelle luostaria. Siltä taholta ei minulla +siis ollut syytä levottomuuteen. Mutta jos minulla oli jäljellä +hiukkanenkin järkeä -- noin hän arveli -- tuli minun käyttää hyväkseni +sitä onnellista käännettä, jonka taivas oli suonut kohtalolleni, ja +aluksi kirjoittaa isälleni, tehdäkseni sovinnon hänen kanssaan. Ja jos +kerrankin tahdoin seurata hänen neuvoaan, hän kehoitti minua lähtemään +Parisista ja palaamaan perheeni turviin. + +Kuuntelin hänen puhettaan loppuun asti. Siinä oli paljo sellaista, +minkä hyväksyin. Ensiksikin olin kovin iloissani siitä, ettei minulla +Saint-Lazaren taholta ollut mitään pelättävissä. Parisin kadut +muuttuivat minulle uudelleen vapaaksi liikunta-alueeksi. Toiseksi +onnittelin itseäni sen johdosta, ettei Tiberge aavistanutkaan Manonin +vapauttamista ja hänen palaamistaan minun luokseni. Paninpa lisäksi +merkille, että hän oli välttänyt Manonin mainitsemista, ilmeisesti +luullen, etten enää ollut häneen niin kiintynyt, minä kun näytin olevan +niin tyyni häneen nähden. En tosin päättänyt suorastaan palata kotiani, +mutta aikeeni oli ainakin kirjoittaa isälleni, kuten Tiberge oli +neuvonut, ja vakuuttaa, että olin halukas palaamaan velvollisuuksiini +ja alistumaan isäni tahdon alle. Toivoin taivuttavani isäni lähettämään +minulle rahoja, vetäen verukkeeksi opintojen harjoittamisen +akatemiassa, sillä minun olisi ollut vaikea saada häntä uskomaan, että +muka olisin halunnut palata hengelliseen säätyyn. Ja oikeastaan en +tuntenut vastenmielisyyttä siihen, mitä hänelle lupasin. Päinvastoin +iloitsin siitä, että saatoin antautua johonkin kunnialliseen ja +järkevään harrastukseen, mikäli tämä tuuma oli yhdistettävissä +rakkauteeni. Suunnittelin elämää rakastajattareni kanssa ja samalla +opintojeni harjoittamista. Tämä mielestäni hyvin soveltui yhteen. Olin +niin tyytyväinen kaikkiin näihin aikeisiin, että lupasin Tibergelle +vielä samana päivänä lähettää kirjeen isälleni. Erottuani hänestä +meninkin todella julkiseen kirjoitustoimistoon ja kirjoitin niin hellän +ja nöyrän kirjeen, että lukiessani sen läpi varmasti toivoin voittavani +jotain isänsydämeltä. + +Vaikka minulla nyt lähdettyäni Tibergen luota oli tilaisuus ottaa ja +maksaa ajuri, oli minusta hauska ylpeästi kulkea jalan, herra de T:n +luo. Minulle tuotti iloa tämä nauttiminen vapaudestani, jonka suhteen +minulla Tibergen vakuutuksien mukaan ei ollut mitään pelättävää. +Kuitenkin äkkiä juolahti mieleeni, että hänen vakuutuksensa koskivat +yksinomaan Saint-Lazarea, ja että minulla sitäpaitsi oli niskoillani +sairaala-vankilajuttu ja Lescaut'n kuolema, johon ainakin todistajana +olin sekaantunut. Tämän muistaessani pelästyin niin, että vetäydyin +lähimpään puistokujaan, mistä kutsuin ajurin. Ajoin suoraa päätä +herra de T:n luo; pelästykseni sai hänet nauramaan. Minustakin se +tuntui naurettavalta kuultuani häneltä, ettei minulla ollut mitään +pelättävää sairaala-vankilan eikä Lescaut'n vuoksi. Hän kertoi minulle +ajatellessaan voivansa joutua epäluulonalaiseksi osallisuudesta +Manonin vapautukseen, sinä aamuna menneensä sairaala-vankilaan ja +pyytäneensä saada tavata häntä, teeskennellen tietämättömyyttä siitä, +mitä oli tapahtunut. Mutta kaukana siitä, että meitä kumpaakaan +siellä olisi syytetty, oli päinvastoin tuo tapaus heti kerrottu +hänelle merkillisenä uutisena, ja oli ihmetelty, että niin kaunis +nainen kuin Manon oli lähtenyt pakoon vanginvartijan seurassa. Herra +T. oli vaan välinpitämättömästi huomauttanut, ettei sellainen häntä +ihmetyttänyt, sillä tekeehän ihminen mitä tahansa vapautensa vuoksi. +Hän kertoi edelleen sieltä lähteneensä Lescaut'n asuntoon, toivoen +siellä tapaavansa minut ja ihastuttavan rakastajattareni. Mutta +talonisäntä, joka oli vaununtekijä, oli vakuuttanut, ettei ollut nähnyt +Manonia eikä minua, mutta ettei ollut ihmeellistä, ettemme olleet +tavanneet Lescaut'ta, jos nimittäin olimme tulleet häntä hakemaan, +sillä epäilemättä olimme kuulleet, että hänet jotenkin samaan aikaan +oli murhattu. Tämän jälkeen hän ei ollut kieltäytynyt tekemästä +selkoa siitä, mitä tiesi tämän murhan syistä ja siihen liittyneistä +asianhaaroista. Noin paria tuntia aikaisemmin oli eräs Lescaut'n +tuttava henkivartija tullut hänen luokseen ja ehdoittanut, että +ruvettaisiin pelaamaan. -- Lescaut oli voittanut niin nopeasti, että +tuo toinen oli tunnissa hävinnyt sata écu'ta, nimittäin kaikki rahansa. + +Tuo poloinen, jonka kukkaro oli jäänyt typö-tyhjäksi, oli pyytänyt +Lescaut'ta lainaamaan hänelle puolet siitä rahamäärästä, jonka hän oli +hävinnyt, ja tässä tilaisuudessa syntyneen erimielisyyden johdosta +heidän välillään oli noussut mitä kiukkuisin riita. Lescaut oli +kieltäytynyt lähtemästä kaupungille ratkaisemaan asiaa miekka kädessä, +ja tuo toinen oli lähtiessään vannonut ampuvansa hänet kuoliaaksi, +minkä uhkauksen samana iltana panikin täytäntöön. + +Herra de T. lisäsi, ystävällisesti kyllä, olleensa kovin levoton meidän +tähtemme ja edelleen tarjoavansa minulle apuansa. Epäröimättä ilmaisin +hänelle tyyssijamme. Hän pyysi minua suostumaan siihen, että hän tuli +luoksemme illalliselle. + +Kun ei minulla ollut muuta toimitettavaa, kuin hankkia alus- ja muita +vaatteita Manonille, sanoin, että saatoimme heti lähteä matkaan, jos +hän malttoi hetkeksi poiketa kanssani muutamiin myymälöihin. + +En tiedä, luuliko hän minun ehdoittaneeni tätä aikeessa vedota hänen +anteliaisuuteensa, vai oliko se vaan jalon sydämen ilmausta, mutta +hän suostui heti lähtemään matkaan ja vei minut niiden kauppiaiden +liikkeisiin, jotka olivat hänen perheensä tavaranhankkijoita. Siellä +hän pani minut valitsemaan kaikenlaisia kankaita, jotka olivat paljoa +kalliimmat, kuin mitä minä olin tarkoittanut. Ja kun minä tahdoin +maksaa, hän kielsi ehdottomasti kauppiaita vastaanottamasta minulta +ropoakaan. Tämä hänen kohteliaisuutensa esiintyi niin rakastettavassa +muodossa, että katsoin häpeämättä voivani hyväkseni käyttää sitä. +Sitten läksimme ajamaan Chaillot'ta kohti, jonne minä saavuin vähemmän +levottomana kuin mitä olin ollut lähtiessäni. + +Kun ritari des Grieux oli kertonut tätä yhtämittaa yli tunnin, +pyysin häntä vähän levähtämään ja ottamaan osaa illalliseemme. +Huomaavaisuutemme todisti hänelle, että mielihyvällä olimme häntä +kuunnelleet. Hän vakuutti, että hänen tarinansa jatko oli tarjoava +meille vielä suurempaa mielenkiintoa. Ja illallisen jälkeen hän jatkoi +seuraavaan tapaan. + + + + + + +TOINEN OSA. + + + + +Minun läsnäoloni ja herra de T:n kohteliaisuus haihdutti Manonin surun +viimeisenkin jäännöksen. + +-- Unhoittakaamme kestämämme kauhut, rakas sydänkäpyseni -- sanoin +hänelle palatessani -- ja alkakaamme elää onnellisemmin kuin koskaan +ennen. Rakkaus on lopultakin hyvä isäntä. Kohtalo ei voi tuottaa meille +yhtä paljon mielipahaa kuin se tuottaa meille iloa. + +Illallisemme oli todellinen riemukohtaus. + +Minä olin ylpeämpi ja tyytyväisempi omistaessani Manonin ja sata +pistolia kuin Parisin rikkain verotulojen vuokraaja kasaamineen +kultaläjineen. Sopii laskea omaisuutensa niiden keinojen mukaan, +joiden avulla kykenee tyydyttämään pyyteensä; minulla ei ollut +ainoatakaan pyydettä tyydyttämättä. Eikä edes tulevaisuus minua +huolestuttanut. Olin melkein varma siitä, että isäni ei kieltäytyisi +myöntämästä minulle riittävää ylläpitoa Parisissa, minä kun olin +kahdennellakymmenellä ja siis pian olin saava osani äitini perinnöstä. +En ollenkaan salannut Manonilta, että koko omaisuuteni perusraha nousi +ainoastaan sataan pistoliin. Riittihän se odottaessamme parempia +aikoja, jotka eivät nähdäkseni voineet olla tulematta, tapahtuipa se +sitten perintöni tai pelionnen kautta. + +Ensi viikkojen aikana en siis ajatellut muuta kuin nauttimista +asemastani, ja kun kunniantunto ja osaksi vielä jatkuva poliisin pelko +päivä päivältä saattoi minut siirtämään tuttavuuden jälleen solmimisen +Transylvania-hotellin pelurien kanssa, rajoituin pelaamaan vähemmän +pahamaineisissa seuroissa, missä onnellinen sattuma säästi minulta +nöyryytyksen turvautua petkutukseen. Minulla oli tapana viettää osa +iltapäivästä kaupungissa ja palata illalliseksi Chaillot'hon, hyvin +usein herra de T:n seurassa, jonka ystävyys meitä kohtaan kasvoi päivä +päivältä. Manon puolestaan keksi keinoja karkoittaakseen ikävän. Hän +tutustui eräisiin nuoriin naisiin, jotka kevät oli houkutellut maalle. +Kävelyt ja heidän sukupuolensa pienet askareet olivat vuoroin heidän +ajanvietteenään. Muuan määrättyjen sääntöjen rajoissa liikkuva peli +tuotti varoja ajoneuvojen maksamiseen. He läksivät ajelulle Boulognen +metsään, ja iltaisin palatessani kotia tapasin Manonin entistään +kauniimpana, tyytyväisempänä ja intohimoisempana. + +Siitä huolimatta ilmestyi pilviä, jotka näyttivät uhkaavan onneani. +Mutta ne haihtuivat täydellisesti, ja Manonin vallaton mieliala saattoi +kaikki päättymään niin hullunkurisesti, että minulle vieläkin tuottaa +mielihyvää tämä muisto, joka palauttaa mieleeni hänen hellyytensä ja +hienon älykkäisyytensä. + +Minulla oli yksi ainoa palvelija, ja tämä vei minut eräänä päivänä +syrjään ja virkkoi minulle, ollen kovin hämillään, että hänellä oli +tärkeä salaisuus minulle uskottavana. Kehoitin häntä puhumaan vapaasti. +Hieman verukehdittuaan hän viittasi siihen, että muuan vieras herra oli +suuresti ihastunut neiti Manoniin. Vereni levoton kohina alkoi tuntua +joka suonessani. + +-- Vastaako Manon hänen tunteisiinsa? -- keskeytin minä hänen puheensa +kiivaammin kuin mitä varovaisuus olisi sallinut, jos mielin saada +asiasta tietoja. + +Kiihoittuneisuuteni pelästytti häntä. Hän vastasi levottoman näköisenä, +ettei hänen tarkkanäköisyytensä ollut tunkenut niin pitkälle. Mutta +hän oli monena päivänä pannut merkille, että tuo muukalainen ahkerasti +kävi Boulognen metsässä ja astui alas vaunuistaan, yksin lähtien +kävelemään syrjäisiin puistokujiin, missä näytti hakevan tilaisuutta +nähdä tai tavata neiti Manonia. Minun palvelijani mieleen oli sentähden +juolahtanut yhtyä puheisiin tuon herrasmiehen palvelijan kanssa, +saadakseen tietää hänen nimensä. He mainitsivat häntä italialaiseksi +prinssiksi ja arvelivat itse, että hänellä oli joku lemmenseikkailu. +Enempiä tietoja hän ei ollut voinut saada, -- näin hän vavisten +jatkoi -- kun tuo prinssi juuri samassa oli tullut esiin metsästä, +oli lähestynyt häntä tuttavallisesti ja kysynyt hänen nimeään. +Senjälkeen oli prinssi, aivan kuin olisi arvannut hänen olevan meidän +palveluksessamme, onnitellut häntä sen johdosta, että hän palveli +maailman kaikkein suloisinta olentoa. + +Minä odotin levottomana tämän kertomuksen jatkoa. Hän päätti sen +pelokkain anteeksipyynnöin, joiden minä katsoin johtuvan yksinomaan +varomattomasta levottomuuden kuohahduksestani. Turhaan kehoitin häntä +jatkamaan peittelemättä. Hän vakuutti, ettei tietänyt sen enempää +ja lisäsi, että kun tuo hänen kertomansa oli tapahtunut edellisenä +päivänä, hän ei ollut sen jälkeen nähnyt prinssin palvelijoita. +Rauhoitin häntä sekä kehumalla häntä että lupaamalla hänelle melkoisen +rahallisen palkinnon, ja ilmaisematta vähintäkään epäluuloa Manoniin +nähden, kehoitin häntä, tällä kertaa levollisemmalla äänenpainolla, +valvomaan ulkomaalaisen kaikkia toimenpiteitä. + +Oikeastaan hänen pelästyksensä oli minussa herättänyt kauheita +epäilyksiä. Olihan tämä mielenliikutus voinut saattaa hänet +salaamaan osan totuudesta. Hieman mietittyäni toinnuin kuitenkin +levottomuudestani siihen määrin, että kaduin osoittaneeni tällaista +arkamielisyyttä. Enhän saattanut lukea Manonin viaksi sitä, että +hänestä pidettiin. + +Olihan hyvin todennäköistä, että Manon oli tietämätön valloituksestaan, +ja millainen elämä odottikaan minua, jos olin herkkä avaamaan sydämeni +mustasukkaisuudelle. Palasin seuraavana päivänä Parisiin ilman muuta +tarkoitusta kuin jouduttaa omaisuuteni kartuttamista pelaamalla +korkeampaa peliä, jotta minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä +Chaillot'sta ensi levottomuuden aiheen ilmaannuttua. + +Sinä iltana en kokenut mitään, mikä olisi häirinnyt rauhaani. Tuo +muukalainen oli taas näyttäytynyt Boulognen metsässä ja pitäen +edellisen päivän kohtauksen nojalla oikeutenaan lähestyä uskottuani, +hän oli puhunut hänelle rakkaudestaan, mutta sellaisten sanojen +muodossa, jotka eivät edellyttäneet mitään salaista yhteyttä +Manonin kanssa. Tuo herra oli kysellyt palvelijaltani koko +joukon yksityisseikkoja. Lopulta hän oli yrittänyt voittaa hänet +tarkoituksiinsa melkoisilla lupauksilla ja oli vetäen esiin kirjeen, +tarjonnut, vaikkakin turhaan, hänelle muutamia kultarahoja, jos hän +olisi antanut sen emännälleen. + +Pari päivää kului sen enempää sattumatta. Kolmas päivä oli +myrskyisämpi. Kun jotenkin myöhään palasin kaupungista, sain kuulla, +että Manon kävelyllään hetkeksi oli poistunut toveriensa luota ja +että muukalainen, joka läheltä oli seurannut häntä, Manonin annettua +merkin oli lähestynyt häntä, minkä jälkeen Manon oli ojentanut tuolle +miehelle kirjeen, jonka tämä ihastuneena oli vastaanottanut. Prinssi +ei ollut ehtinyt ilmaista tätä ihastustaan muuten kuin rakastuneesti +suutelemalla noita rivejä, sillä Manon oli heti kadonnut. Mutta +loppuosan päivästä hän oli ollut tavattoman hilpeällä tuulella ja tätä +hyvää tuulta oli jatkunut hänen vielä palattuaan kotia. Varmaankin minä +vapisin joka sanan kuullessani. + +-- Oletko aivan varma siitä - kysyin palvelijalta -- etteivät silmäsi +sinua pettäneet? + +Hän vetosi taivaaseen sanojensa todenperäisyyden todistajana. + +En tiedä mihin sydämeni tuskat olisivat minut vieneet, ellei Manon, +joka oli kuullut minun astuvan sisälle, olisi tullut luokseni +levottoman näköisenä ja valittaen hitauttani. Hän ei odottanut +vastaustani, vaan hyväili minua rajusti. Ja huomattuaan olevansa +kahdenkesken minun kanssani, hän ankarasti moitti minua siitä, että +olin ottanut tavaksi palata kotia niin myöhään. Kun minun vaitioloni +tarjosi hänelle tilaisuuden jatkaa, hän huomautti, etten minä kolmeen +viikkoon ollut viettänyt ainoatakaan päivää kokonaan hänen seurassaan, +ettei hän kestänyt niin pitkää erillään-oloa, että hän silloin tällöin +tahtoi pitää minut luonansa koko päivän ja että hän seuraavana päivänä +tahtoi pitää minut kotona aamusta iltaan. + +-- Minä jään kotia, siitä sinä voit olla aivan varma -- minä vastasin +jotenkin kiivaasti. + +Hän ei näyttänyt juuri kiinnittävän huomiota huonoon tuuleeni ja +ilonpuuskauksessaan, joka minusta tuntui omituisen silmäänpistävältä, +hän ylen vilkkain ja huvittavin värein kuvasi minulle, millä tavoin oli +viettänyt sen päivän. + +-- Kummallinen nainen! -- ajattelin itsekseni. Mitähän minulla liekään +odotettavissa tämän valmistelun jälkeen! + +Mieleeni muistui meidän ensimäinen ero-seikkailumme. Kuitenkin luulin +hänen ilonsa ja hyväilynsä takaa näkeväni pilkoittavan esiin jotain, +mikä sai minut uskomaan, että ne olivat vilpittömiä. + +Minun ei ollut vaikea illallisen aikana selittää alakuloisuuttani, +josta en voinut vapautua, johtuvaksi pelihäviöstä, jonka valitin +minua kohdanneen. Olin pitänyt erittäin edullisena, että ehdoitus +jäämisestäni Chaillot'hon koko seuraavaksi päiväksi oli hänen itsensä +tekemä. Sillä tavoin voitin aikaa asian punnitsemista varten. Minun +läsnäoloni poisti kaiken pelon seuraavaan päivään nähden. Ja jos en +huomaisi mitään, mikä olisi pakoittanut minua ilmaisemaan sitä, minkä +olin saanut kuulla, päätin jo seuraavana päivänä muuttaa taloutemme +kaupunkiin ja sellaiseen kaupunginosaan, missä minun ei tarvinnut +olla tekemisissä prinssien kanssa. Tämä järjestely saattoi yöni +rauhallisemmaksi, mutta se ei vapauttanut minua uuden uskottomuuden +tuskallisesta pelosta. Herätessäni Manon selitti minulle, ettei +hän ollut ajatellut, että minä silti esiintyisin huolimattomassa +ulkoasussa, vaikka vietinkin päiväni meidän huoneustossamme, vaan että +hän päälle päätteeksi itse tahtoi järjestää tukkani. Tämä oli minulla +sangen kaunis, ja Manon oli usein huvitellut itseään sukimalla sitä. +Mutta nyt hän pani siihen enemmän huolta, kuin mitä koskaan ennen +olin nähnyt hänen tekevän. Tehdäkseni hänelle mieliksi oli minun +istuutuminen hänen peilipöytänsä ääreen ja mukautuminen kaikkiin niihin +pikku sirosteluihin, jotka hän keksi pukeakseen minua hyvin. Keskellä +tätä touhuaan hän usein pani minut kääntämään kasvoni häneen päin ja +hän katseli minua halukkaan uteliaana, nojaten molemmat kätensä minun +hartioihini. Sitten hän ilmaisi tyytyväisyyttään parilla suudelmalla ja +antoi minun palata entiseen asentooni, voidakseen jatkaa työtään. + +Tätä peliä kesti päivälliseen asti. Hänen mieltymyksensä siihen oli +minusta tuntunut niin luonnolliselta ja hänen hilpeytensä kuulosti +niin vähän teeskentelyltä, että minä, joka en voinut yhdistää näitä +uskollisuuden merkkejä synkkiin pettämistuumiin, moneen kertaan tunsin +halua avata sydämeni ja vapautua taakasta, joka alkoi minua rasittaa. +Mutta odotin joka hetki, että hän itse oli ottava asian puheeksi ja +nautin jo edeltäpäin siitä suloisesta riemusta, minkä voittoni oli +minulle tuottava. + +Menimme hänen pukuhuoneeseensa. Hän alkoi uudelleen järjestää tukkaani, +ja alttiisti minä mukauduin jokaiseen hänen oikkuunsa. Silloin tultiin +ilmoittamaan, että prinssi... pyysi päästä hänen puheilleen. Tämä nimi +kiihoitti minut raivoihin. + +-- Mitä kuulenkaan! -- huudahdin minä työntäen hänet luotani. Kuka? +Mikä prinssi? + +Hän ei vastannut mitään kysymykseeni, + +-- Pyytäkää häntä käymään sisään -- hän sanoi kuivasti palvelijalle. + +Sitten hän kääntyi minun puoleeni: + +-- Rakkaani, sinä, jota jumaloin -- näin hän virkkoi hurmaavalla +äänellä, pyydän sinua malttamaan mielesi hetkeksi, yhdeksi ainoaksi +hetkeksi. Palkaksi siitä tulen rakastamaan sinua tuhat kertaa enemmän; +ja tulen olemaan siitä sinulle kiitollinen koko elinikäni. + +Närkästys ja hämmästys sitoivat kieleni. Manon toisti hellittämättä +pyyntöään, ja minä hain sanoja evätäkseni sen halveksivasti. Mutta kun +hän kuuli etuhuoneen ovea avattavan, hän tarttui toisella kädellään +hiuksiini, jotka valuivat hartioilleni; ja toiseen käteensä hän otti +peilin. Hän ponnisti kaikki voimansa laahatakseen minut tässä tilassa +ovelle. Ja hänen avattuaan tämän polvellaan, tarjoutui vieraalle, +joka melusta oli pysähtynyt keskelle huonetta, näky, joka epäilemättä +häntä hämmästytti. Näin edessäni erittäin hienosti puetun miehen, joka +kuitenkin oli jotenkin epämiellyttävän näköinen. + +Huolimatta hämmästyksestään hän ei unhoittanut kumartaa syvään. Manon +ei jättänyt hänelle aikaa avatakseen suutansa. Hän ojensi vieraalle +peilinsä ja virkkoi: + +-- Katsokaa, herraseni -- näin hän sanoi -- katselkaa tarkoin +kasvojanne ja myöntäkää minun olevan oikeassa. Te odotatte minulta +rakkautta. Tässä näette miehen, jota minä rakastan ja jota olen +vannonut rakastavani koko elinikäni. Verratkaa itse. Jos luulette +voivanne riistää häneltä minun sydämeni, niin ilmaiskaa minulle, +minkä nojalla, sillä minä vakuutan teille, etteivät teidän nöyrän +palvelijattarenne silmissä mitkään Italian prinssit vedä vertoja +yhdelle niistä hiuksista, joita pidän kädessäni. + +Tämän hullunkurisen puheen aikana, jonka Manon oli edeltäpäin tuuminut, +minä turhaan ponnistelin vapautuakseni, ja säälien ylhäissäätyistä +miestä, olin halukas kohteliaisuudella hyvittämään tämän lievän +solvauksen. Mutta prinssi tointui helposti, ja hänen vastauksensa, jota +minä pidin hieman kömpelönä, vei minulta halun siihen. + +-- Neitiseni -- hän sanoi väkinäisesti hymyillen -- silmäni ovat +todella auenneet, ja huomaan nyt, että te olette paljon vähemmin +vasta-alkaja, kuin mitä olin kuvitellut. + +Hän poistui heti luomatta Manoniin ainoatakaan katsetta, lisäten +puoliäänen, etteivät Ranskan naiset olleet sen parempia kuin +Italiankaan. Tässä tilaisuudessa ei mikään houkutellut minua +herättämään hänessä parempia ajatuksia kauniista sukupuolesta. + +Manon hellitti tukkani, heittäytyi nojatuoliin ja nauroi, niin että +huone kaikui. En kiellä, että sydämeni pohjaa myöten olin liikutettu +uhrauksesta, jota en voinut katsoa johtuvaksi muusta kuin rakkaudesta. +Kuitenkin pila tuntui minusta käyneen yli kohtuuden rajojen. Soimasin +häntä siitä. Manon kertoi silloin, että kilpailijani juostuaan hänen +perässään useina päivinä Boulognen metsässä ja ilmaistuaan tunteitaan +ilmeillään, lopulta oli tehnyt hänelle avoimen rakkaudentunnustuksen, +mainiten nimensä ja kaikki arvonimensä -- ja tämän kaiken +kirjeen muodossa, jonka oli toimittanut perille Manonin ja hänen +ystävättäriensä ajurin välityksellä. Siinä hän lupasi hänelle loistavan +aseman ja iäistä ihailua toisella puolen Alppeja. Manon oli päättänyt +Chaillot'hon palattuaan kertoa minulle tämän seikkailunsa, mutta sitten +hänen päähänsä oli pälkähtänyt, että meillä siitä voisi olla huvitusta, +joten hän ei malttanut olla toimeenpanematta ilveilyään. Tämän vuoksi +hän imartelevassa vastauksessaan oli antanut italialaiselle prinssille +luvan käydä häntä katsomassa ja oli lisätäkseen huviaan sekoittanut +minut juoneensa, herättämättä minussa pienintäkään epäilyä siitä. Minä +en maininnut sanaakaan siitä, minkä toista tietä olin saanut kuulla, ja +voittoisan rakkauden huumaus saattoi minut hyväksymään kaiken. + +Koko elämäni ajan olen pannut merkille, että Kaitselmus aina on +valinnut sen hetken, jolloin onneni on tuntunut varmimmalta, +kurittaakseen minua kaikkein ankarimmalla rangaistuksellaan. Pidin +itseäni niin onnellisena omistaessani herra de T:n ystävyyden ja +Manonin hellyyden, ettei kukaan olisi saanut minua uskomaan, että minun +oli pelkääminen uutta onnettomuutta. Kuitenkin kohtalo valmisti minulle +sitä surkeaa onnettomuutta, mikä on syössyt minut siihen tilaan, +jossa näitte minut Passyssa, ja askel askeleelta niin säälittävään +kurjuuteen, että te vaivoin voitte uskoa minun todenperäistä +kertomustani. + +Kerran, kun herra de T. oli meillä illallisella, kuulimme vaunujen +jymyn, jotka pysähtyivät majatalon portille. Uteliaina kysyimme, kuka +saattoi saapua näin myöhäisenä hetkenä. Meille kerrottiin, että se +oli nuori G.M., nimittäin sen pahimman vihamiehemme poika, joka oli +sulkenut minut Saint-Lazareen ja Manonin sairaalavankilaan. Hänen +nimensä nosti veren kasvoihini. + +-- Taivas lähettää hänet luokseni -- sanoin herra de T:lle, -- jotta +saisin kostaa hänelle hänen isänsä raukkamaisen teon. Hän ei tule +pääsemään minua pakoon, ennenkuin olemme mitelleet miekkojamme. + +Herra de T., joka tunsi hänet, jopa oli hänen lähimpiä ystäviään, +koetti minussa herättää toisia ajatuksia hänestä. Hän vakuutti +minulle, että hän oli hyvin rakastettava nuori mies ja niin vähän +kykeni olemaan osallisena isänsä tekoihin, että minun tarvitsi olla +hänen seurassaan vain hetken kunnioittaakseni häntä ja toivoakseni +kunnioitusta hänen puoleltaan. Vielä mainittuaan joukon seikkoja tuon +nuoren miehen eduksi, herra de T. pyysi minua suostumaan siihen, että +hän menisi pyytämään vierasta istuutumaan meidän luoksemme pöydän +ääreen ja tyytymään ateriamme tähteisiin. Hän torjui huomautukseni, +miten vaarallista oli ilmaista vihamieheni pojalle Manonin olinpaikka, +vakuuttamalla kunniansa kautta, että tuosta nuoresta miehestä oli +tuleva meidän innokkain puolustajamme, niin pian kuin hän oli oppinut +tuntemaan meidät. Tällaisten vakuutusten jälkeen minä en tehnyt mitään +esteitä. + +Herra de T. toi vieraan sisälle vasta hetken kuluttua, ilmoitettuaan +hänelle keitä me olimme. Kun hän astui sisään, saattoi hänen +ulkonäkönsä meidät mieltymään häneen. Hän syleili minua, ja me +istuuduimme. Hän ihaili Manonia, minua ja kaikkea, mikä kuului meille, +ja hän söi ruokahalulla, joka tuotti kunniaa illallisellemme. + +Kun ruoat oli korjattu pöydästä, muuttui keskustelu vakavammaksi. Hän +loi katseensa alas, puhuessaan isänsä meitä kohtaan toimeenpanemasta +väkivaltaisuudesta. Hän pyysi sitä mitä nöyrimmin anteeksi. + +-- En pitkitä tätä anteeksipyyntöäni -- näin hän virkkoi -- jotta en +herättäisi muistoa tapahtumasta, joka minua hävettää. + +Jo alusta tämä anteeksipyyntö oli vilpitön, ja tämä vilpittömyys eneni +kuta pitemmälle aikaa kului, sillä tätä keskustelua ei ollut jatkunut +puolta tuntia, ennenkuin minä huomasin, minkä vaikutuksen Manonin sulo +teki häneen. Hänen katseensa ja käytöksensä ilmaisivat vähitellen yhä +suurempaa hellyyttä. Siitä huolimatta hän ei puheissaan paljastanut +tunteitaan. Mutta vaikka en ollutkaan mustasukkainen, minulla oli +liiaksi kokemusta rakkaudesta, jotta en olisi älynnyt, mikä johtui +siitä lähteestä. + +Hän viipyi seurassamme osan yötä ja ilmaisi lähtiessään mielihyvänsä +siitä, että oli tutustunut meihin ja pyysi lupaa silloin tällöin saada +palata tarjoamaan meille palvelustaan. Aamulla hän läksi herra de T:n +seurassa, joka nousi hänen ajoneuvoihinsa. + +Minä en, kuten jo huomautin, ollut mustasukkainen. Luotin entistä +enemmän Manonin valoihin. Olin niin täydellisesti tämän viehättävän +olennon vallassa, ettei minussa ollut sijaa millekään muulle tunteelle +kuin kunnioitukselle ja rakkaudelle. Kaukana siitä, että olisin lukenut +Manonille viaksi sitä seikkaa, että hän oli miellyttänyt nuorta herra +G.M:iä, iloitsin hänen suloutensa vaikutuksesta ja olin ylpeä siitä, +että minua rakasti nainen, jota kaikki pitivät miellyttävänä. En edes +katsonut tarpeelliseksi ilmaista hänelle epäilyksiäni. + +Muutaman päivän ajan oli meillä hommaa hänen puvustonsa kuntoonpanossa +ja samalla tuumimme, rohkenimmeko mennä teatteriin, jossa meidät +tunnettaisiin. Herra de T. tuli viikon lopulla meitä katsomaan, ja +me kysyimme hänen mielipidettään asiassa. Hän oivalsi, että hänen +oli pakko vastata myönteisesti, tehdäkseen mieliksi Manonille, ja me +päätimme lähteä sinne jo samana iltana hänen kanssansa. + +Tämä päätös ei kuitenkaan ollut toteutettavissa, sillä hän vei minut +heti syrjään ja virkkoi: + +-- Minä olen viime käyntini jälkeen ollut mitä pahimmassa pulassa, +ja tuloni tänään on seuraus siitä. Herra G.M. rakastaa teidän +lemmittyänne, hän on uskonut tämän salaisuuden minulle. Olen hänen +läheinen ystävänsä ja altis häntä kaikessa auttamaan; mutta olen yhtä +paljon teidänkin ystävänne. Minun mielestäni hänen pyyteensä ovat +väärät, enkä minä niitä ole hyväksynyt. Olisin säilyttänyt hänen +salaisuutensa, jos hän olisi aikonut käyttää ainoastaan tavallisia +valloituskeinoja. Mutta hän tuntee tyystin Manonin mielenlaadun. Hän +on jollakin tavalla saanut tietää, että Manon rakastaa ylellisyyttä +ja huveja, ja kun hänellä jo on melkoinen omaisuus, hän on maininnut +aikovansa houkutella Manonia ensin hyvin kallisarvoisella lahjalla +ja tarjoamalla hänelle kymmenen tuhannen frangin suuruisen eläkkeen. +Jos edut molemmin puolin olisivat olleet samat, olisi minun täytynyt +melkoista enemmän pakoittaa itseäni pettääkseni häntä. Mutta +oikeudentunto on yhtynyt ystävyyteen teidän eduksenne, sitäkin enemmän, +kun saatoin hänet täällä tuttavuuteenne, antaen siten aavistamatta +tilaisuutta hänen intohimonsa syntymiseen, minkä vuoksi olen +velvollinen torjumaan sen pahan, jonka olen aiheuttanut. + +Kiitin herra de T:tä näin tärkeästä palveluksesta, ja tunnustin +hänelle, täydesti vastaten hänen luottamukseensa, että Manonin luonne +oli sellainen, joksi herra G.M. sitä kuvitteli, nimittäin, ettei hän +voinut sietää kuulla puhuttavan köyhyydestä. + +-- Niin kauan kuitenkin -- sanoin hänelle, -- kun on kysymys +enemmyydestä tai vähemmyydestä, en luulisi hänen hennovan hylätä minua +toisen tähden. Minä kykenen asettamaan asiat sille tolalle, ettei +häneltä puutu mitään, ja toivon, että varani tulevat kasvamaan päivä +päivältä. Pelkään ainoastaan yhtä: että herra G.M. tulee käyttämään +sitä seikkaa, että tuntee olinpaikkamme, tehdäkseen meille jonkun +ikävän kepposen. + +Herra de T. vakuutti, ettei minulla siltä taholta ollut mitään +pelättävissä. Tuo mies tosin saattoi antautua mielettömään +lemmenseikkailuun, mutta ei kyennyt tekemään halpamaista tekoa. Jos +hän kuitenkin olisi kyllin katala sellaista tehdäkseen, niin hän, joka +puhui, oli oleva ensimäinen rankaisemaan häntä siitä, siten korjaten +aiheuttamansa onnettomuuden. + +-- Olen teille kiitollinen tästä aivoituksestanne -- virkoin minä -- +mutta onnettomuus olisi silloin tapahtunut ja parannuskeino sangen +epävarma. Paras keino on siis ehkäistä tuo onnettomuus lähtemällä +Chaillot'sta ja valitsemalla toinen olinpaikka. + +-- Se on kyllä totta -- arveli herra de T., -- mutta tuskin voisitte +sen tehdä tarpeeksi nopeasti, sillä herra G.M. saapunee tänne kello +kahdentoista aikaan. Hän mainitsi sen minulle eilen, ja tämän vuoksi +olen tullut näin varhain saattaakseni tietoonne hänen aikeensa. Hän voi +saapua minä hetkenä tahansa. + +Tieto tästä niin lähellä uhkaavasta vaarasta pani minut ottamaan asian +vakavammalta kannalta. Kun minusta näytti mahdottomalta välttää herra +G.M:n tuloa ja samoin estää häntä purkamasta tunteitaan Manonille, +päätin itse ilmaista tälle tämän uuden kilpailijani tuumat. Kuvittelin, +että Manon, huomatessaan, että minä jo tiesin tuon miehen aikomat +tarjoukset ja kuullessaan minun niistä puhuvan, tulisi olemaan +tarpeeksi luja hylätäksensä ne. Ilmaisin ajatukseni herra de T:lle, +joka vastasi, että asia oli ylen arkaluontoinen. + +-- Sen myönnän -- vastasin minä -- mutta kaiken sen, joka takaa +miehelle varmuuden hänen lemmittyynsä nähden, sen takaa minulle +rakastettuni hellä kiintymys. Ainoastaan tarjousten suuruus olisi +omansa häntä häikäisemään, ja olenhan sanonut teille, että hän on +kokonaan vapaa voitonhimosta. Hän rakastaa mukavuuttaan, mutta hän +rakastaa minuakin. Ja raha-asioideni ollessa nykyisellä kannallaan en +saata uskoa, että hän syrjäyttäisi minut sen miehen pojan tähden, joka +on sulkenut hänet sairaala-vankilaan. + +Sanalla sanoen, pidin kiinni aikeestani, ja vetäydyttyäni syrjään +kahdenkesken Manonin kanssa, ilmaisin hänelle peittelemättä kaiken, +minkä olin saanut tietää. + +Hän kiitti minua siitä hyvästä ajatuksesta, joka minulla oli hänestä, +ja lupasi vastaanottaa herra G.M:n tarjouksen tavalla, joka oli +riistävä häneltä halun uudistaa sitä. + +-- Ei -- keskeytin minä -- häntä ei pidä kiihoittaa +epäkohteliaisuudella: hän voi vahingoittaa meitä. Mutta sinä tiedät +varsin hyvin, pikku veitikka, millä tavoin voit päästä vastenmielisestä +tai epämukavasta rakastajasta. + +Hieman mietittyään Manon virkkoi: + +-- Mieleeni juolahtaa erinomainen tuuma, ja minä oikein ylpeilen tästä +keksinnöstäni. G.M. on meidän pahimman vihamiehemme poika. Meidän tulee +kostaa isälle hänen rahakukkaronsa, eikä hänen poikansa kautta. Aion +kuunnella häntä, vastaanottaa hänen lahjansa ja sitten vetää häntä +nenästä. + +-- Tuumasi on ovela -- sanoin minä -- mutta et ota huomioon, +lapsi-parka, että tuo sama tie johti sinut sairaala-vankilaan. + +Turhaan puhuin hänelle tähän yritykseen liittyvästä vaarasta. Hän +arveli, että täytyi vaan hyvin pitää varansa, ja hän kumosi kaikki +vastaväitteeni. Mainitkaa minulle rakastaja, joka ei sokeasti alistuisi +lemmittynsä kaikkiin oikkuihin, ja minä tunnustan menetelleeni väärin +niin helposti myöntyessäni. + +Päätimme siis petkuttaa herra G.M:iä, mutta omituinen kohtalon käänne +aiheutti, että minä päinvastoin jouduin hänen petkutuksensa uhriksi. + +Kello 11:n paikkeilla näimme hänen ajoneuvojensa saapuvan. Hän +pyysi valituin kohteliaisuuksin anteeksi rohkeuttaan tulla meille +päivällisille. Hän ei ihmetellyt herra de T:n meillä-oloa, tämä +kun edellisenä päivänä oli niinikään luvannut tulla ja oli sanonut +joidenkuiden toimiensa estäneen häntä tulemasta samoissa ajoneuvoissa. +Joskohta ei yksikään meistä ollut vapaa vilpistä, istuuduimme pöydän +ääreen ulkonaisesti osoittaen luottamusta ja ystävyyttä. Herra G.M. +sai helposti tilaisuuden ilmaista tunteensa Manonille, enkä minä liene +tuntunut hänestä häiritsevältä, sillä poistuin tahallisesti muutamaksi +hetkeksi. + +Palatessani huomasin, ettei tuota miestä suinkaan taipumattomalla +kovuudella ollut saatettu epätoivoon. Hän oli mitä parhaalla tuulella. +Minä teeskentelin samaa. Hän nauroi sielussaan minun typeryyttäni, ja +minä samoin hänen typeryyttään. Koko iltapäivän näyttelimme toinen +toisemme edessä ylen hupaisasti. Ennen hänen lähtöään myönsin hänelle +vielä yksityisen keskustelun Manonin kanssa, niin että hänellä oli +syytä olla yhtä tyytyväinen kohteliaisuuteeni kuin hyvään kestitykseen. + +Heti kun hän herra de T:n kanssa oli noussut vaunuihinsa, Manon riensi +avosylin luokseni ja suuteli minua purskahtaen nauruun. Sanaakaan +muuttamatta hän toisti minulle tuon herrasmiehen puheet ja tarjoukset. +Niiden sisällys oli seuraava: tuo mies jumaloi Manonia ja tahtoi jakaa +hänen kanssaan neljänkymmenen tuhannen frangin korot, jotka jo olivat +hänen käytettävissään, lukuunottamatta niitä rahoja, joita hän odotti +isänsä kuoltua. Manon oli tuleva hänen sydämensä ja omaisuutensa +valtijattareksi ja näiden lahjojen takuuksi hän oli valmis antamaan +hänelle vaunut, kalustetun huoneuston, kamarineitsyen, kolme palvelijaa +ja kyökkimestarin. + +-- Siinä poika, joka on isäänsä paljoa anteliaampi -- sanoin minä +Manonille. Puhukaamme vakavasti -- näin lisäsin -- eikö tämä tarjous +houkuttele sinua? + +-- Minuako? -- hän huudahti muutellen mielijohteensa mukaisesti paria +Racinen säettä: + + Mun kykenevän luulet moiseen vilppiin, + ma voisin kasvojansa vihattuja sietää, + mi vankilani häpeätä aina tietää! + +-- Et suinkaan -- virkoin minä, jatkaen ivamukailusta: + + Tuo muisto, joka yhä katkeruutta kantaa, + ei voine sulle lemmen suloutta antaa. + +-- Mutta kalustettu huoneusto, vaunut ja kolme palvelijaa olivat hyvin +voimakkaita houkutuskeinoja, ja rakkaudella on harvoja yhtä tehoisia. + +Manon vakuutti, että hänen sydämensä oli ainaisesti minun, ja etteivät +siihen koskaan painuisi toisen miehen piirteet niinkuin minun. + +-- Hänen minulle antamansa lupaukset -- jatkoi Manon -- ovat enemmän +omiaan kiihoittamaan kostonhalua kuin nostamaan lemmentunteita. + +Kysyin, aikoiko hän vastaanottaa huoneuston ja vaunut. Hän vastasi +tahtovansa tuolta mieheltä ainoastaan rahoja. + +Vaikeus oli siinä, miten saada toiset niistä, ilman toisia. Päätimme +odottaa herra G.M:n tarjouksen täydellistä selvittelyä, jonka hän oli +luvannut antaa kirjeen muodossa. Manon saikin todella tämän kirjeen +seuraavana päivänä livreapukuiselta lakeijalta, joka hyvin taitavasti +hankki itselleen tilaisuuden puhua hänen kanssaan ilman todistajia. +Manon käski hänen odottaa vastausta ja toi minulle heti tuon kirjeen, +jonka yhdessä avasimme. + +Paitsi tavanmukaisia hellyyden vakuutuksia se sisälsi kilpailijani +lupausten yksityiskohtaisen luettelon. Tuo mies ei suinkaan +kitsastellut rahoillaan. Hän sitoutui antamaan Manonille +kymmenentuhatta frangia sinä hetkenä, kun tämä asettui asumaan tuohon +huoneustoon ja sittemmin niin täydentämään tässä rahamäärässä syntyneet +vähennykset, että Manonilla aina olisi se edessään puhtaana rahana. +Muuttopäivää hän ei ollut siirtänyt kauaksi. Hän ei pyytänyt enempää +kuin kaksi päivää valmistuksiin, ja hän mainitsi kadun ja talon, jossa +lupautui odottamaan Manonia toisen päivän iltapäivällä, jos tämä +saattoi salaa pujahtaa pois käsistäni. Tämä oli ainoa seikka, jonka +suhteen hän häneltä pyysi rauhoittavaa vastausta. Kaikesta muusta hän +näytti olevan varma. Mutta hän lisäsi keksivänsä keinon saattaakseen +hänen pakonsa helpoksi, jos hän epäili esiintyvän vaikeuksia. G.M. oli +ovelampi isäänsä. Hän tahtoi omistaa saaliinsa, ennenkuin pani rahat +pöytään. + +Punnitsimme, millä tavoin Manonin tuli menetellä. Minä yritin vielä +kerran saada hänet luopumaan tästä yrityksestä, huomauttaen kaikkia +siihen yhtyviä vaaroja. Mutta ei mikään voinut saada hänen päätöstään +horjumaan. + +Hän lähetti herra G.M:lle lyhyen vastauksen, vakuuttaen ettei hänelle +olisi ollenkaan vaikeata saapua Parisiin määräpäivänä, ja että tuo +herra saattoi varmasti odottaa häntä. + +Sitten sovimme siten, että minä heti lähtisin vuokraamaan uuden asunnon +jossakin kylässä vastakkaisella puolella Parisia, ja ottaisin mukaan +pienet taloustavaramme. Seuraavana päivänä iltapäivällä Manonin oli +sopimuksen mukaan määrä hyvissä ajoin lähteä Parisiin. Saatuaan herra +G.M:n lahjat hänen tuli pyytämällä pyytää tuota herraa lähtemään +kanssaan teatteriin ja ottaa mukaansa niin paljon noita rahoja, kuin +jaksoi kantaa, antaen loput palvelijalle, jonka aikoi ottaa seuraansa. +Tämä oli edelleen sama mies, joka oli auttanut häntä pakenemaan +vankilasta ja joka oli meihin ylen määrin kiintynyt. Minun oli määrä +vuokravaunuissa saapua Saint-André-des-Arts-kadun suulle ja seitsemän +aikaan jättää ajoneuvot siihen odottamaan ja jalan lähestyä pimeässä +teatterin sisäänkäytävää. Manon lupasi keksiä jonkun verukkeen hetkeksi +poistuakseen aitiostaan, käyttäen tätä hetkeä tullakseen alas kadulle +minun luokseni. Muut toimenpiteet olivat helpot. Kädenkäänteessä +saavuttaisimme vaununi, me poistuisimme Parisista Saint-Antoinen +esikaupungin kautta, mistä tie kulki uudelle asunnollemme. + +Tämä tuuma, vaikka olikin uhkarohkea, tuntui meistä hyvin älykkäältä. +Mutta oikeastaan oli mielettömän varomatonta kuvitella, että me, +vaikka se olisikin täydelleen onnistunut, koskaan olisimme voineet +turvata itseämme seurauksilta. Siitä huolimatta panimme itsemme mitä +uhkarohkeimmin vaaralle alttiiksi. Manon läksi matkaan Marcel'in +seurassa; tämä oli palvelijamme nimi. Erosin Manonista alakuloisena ja +sanoin, syleillen häntä: + +-- Manon, ethän vaan petä minua? Tuletko todella olemaan minulle +uskollinen? + +Hän valitti hellänä epäluuloani ja toisti minulle kaikki valansa. + +Laskelmiensa mukaan hänen piti saapua Parisiin kolmen aikaan. Minä +läksin matkaan hänen poistuttuaan ja poikkesin kuluttamaan iltapäivän +loppupuolta Saint-Michel-sillan päässä sijaitsevaan Ferén kahvilaan. +Siellä viivyin pimeään asti. Poistuin sitten ja otin ajurin, jonka +sopimuksen mukaan pysäytin Saint-André-des-Arts-kadun päähän. Sitten +kuljin jalan teatterin pääovelle. Hämmästyin, kun en siellä nähnyt, +Marcel'ia, jonka oli määrä minua odottaa. Maltoin mieleni tunnin +ajan, seisoen keskellä lakeijoja ja valppaana tähystellen kaikkia +ohikulkijoita. Viimein, kun kello oli lyönyt seitsemän, enkä minä +ollut nähnyt mitään, mikä olisi ollut juonemme yhteydessä, ostin +itselleni permantolipun, nähdäkseni, olivatko Manon ja herra G.M. +jossakin aitiossa. Mutta ei kumpikaan ollut saapuvilla. Palasin +ulko-ovelle, missä vielä odotin neljännestunnin, ollen suunniltani +kärsimättömyydestä ja levottomuudesta. Kun en vieläkään nähnyt +mitään, palasin ajurin luo, voimatta tehdä ainoatakaan päätöstä. +Huomattuaan minut ajuri tuli muutaman askeleen minua vastaan ja sanoi +minulle salaperäisen näköisenä, että eräs kaunis neiti jo tunnin +ajan oli odottanut minua vaunuissa. Hän oli kysynyt minua mainiten +tunnusmerkkejä, jotka ajuri oli huomannut oikeiksi, ja kuultuaan, että +minun oli määrä palata, hän oli sanonut, että hänellä oli aikaa odottaa +minua. + +Ajattelin heti, että se oli Manon. Lähestyin, mutta näinkin sievät +kasvot, jotka eivät olleet lemmittyni. Edessäni oli vieras nainen, joka +aluksi kysyi, eikö hänellä ollut kunnia puhutella herra ritari des +Grieux'ta. Vastasin, että se oli nimeni. + +-- Minulla on jätettävänä teille kirje -- hän sanoi -- se selittää +teille tuloni aiheen ja mikä asianhaara on tuottanut minulle ilon saada +tietää nimenne. + +Pyysin saada mennä lukemaan tätä kirjettä lähellä olevaan ravintolaan. +Hän seurasi mukana ja kehoitti minua ottamaan yksityisen huoneen. + +-- Kuka on lähettänyt tuon kirjeen? -- kysyin häneltä astuessani ylös +portaita. Hän ei vastannut, vaan ojensi minulle kirjeen. + +Tunsin Manonin käsialan. Hän kirjoitti minulle tähän tapaan: G.M. +oli vastaanottanut hänet vallan odottamattoman kohteliaasti ja +loisteliaasti. Hän oli tuhlaillen jaellut lahjojaan ja oli uskotellut +hänen tulevaa elämäänsä kuninkaalliseksi. Manon vakuutti minulle +kuitenkin, ettei hän unhoittanut minua keskellä tätä uutta loistoansa. +Mutta kun herra G.M. ei ollut suostunut sinä iltana lähtemään hänen +kanssaan teatteriin, hän oli siirtänyt toiseen iltaan huvin jälleen +nähdä minut; ja hiukan lohduttaakseen minua siitä mielipahasta, jonka +oletti tämän tiedon aiheuttavan minulle, oli hän hommannut minulle +yhden Parisin sievimmistä naisista, joka sai toimekseen tuoda perille +kirjeen. Allekirjoituksena oli: uskollinen rakastajattaresi Manon +Lescaut. + +Tämä kirje oli niin julma ja loukkaava minulle, että minä hetken +häälyttyäni vihan ja surun raatelemana aloin ponnistella voimiani +ainaiseksi unhoittaakseni kiittämättömän ja valapattoisen rakastettuni. +Loin katseeni edessäni olevaan nuoreen naiseen. Hän oli erittäin +kaunis, ja minä toivoin, että hänen kauneutensa olisi kyennyt +tekemään minutkin vuorostani valapatoksi ja uskottomaksi! Mutta en +löytänyt hänessä noita hienoja ja intohimoisen ikävöiviä silmiä, en +tuota jumalaista ryhtiä, noita lemmenjumalan sekoittamia ihovärin +vivahduksia, sanalla sanoen tuota tyhjentymätöntä viehätyksen +runsautta, jota luonto oli tuhlaillut uskottomalle Manonille. + +-- Ei, ei -- sanoin tuolle naiselle, kääntäen pois katseeni hänestä -- +tuo kiittämätön, joka teidät lähetti, tiesi varsin hyvin, että kehoitti +teitä turhaan tekoon. Palatkaa hänen luoksensa, ja viekää minulta +ne terveiset, että hän minun puolestani nauttikoon rikoksestaan, ja +tehköön sen, jos voi, ilman tunnontuskia. Minä hylkään hänet ainaiseksi +ja luovun samalla kaikista naisista, jotka tosin eivät voi olla niin +miellyttäviä kuin hän, mutta jotka epäilemättä ovat yhtä halpamaisia ja +epäluotettavia. + +Olin lähtemäisilläni, päättäen unhoittaa Manonin. Se kuolettava +mustasukkaisuus, joka raateli sydäntäni, verhoutui synkkään ja kumeaan +rauhallisuuteen ja minä luulin parantumiseni sitä pikaisemmaksi, kun +en sielussani tuntenut mitään sellaista rajua mielenliikutusta, joka +samanlaisissa tilanteissa oli minua ahdistanut. Voi, olinhan vaan +lemmen leikkikalu yhtä suuressa määrin kuin katsoin olevani G.M:n ja +Manonin pettämä. + +Kun tyttö, joka oli tuonut minulle kirjeen, näki minun aikovan lähteä +astumaan alas ravintolan portaita, hän kysyi, mitä hänen tuli minun +puolestani sanoa herra G.M:lle ja sille naiselle, joka asui hänen +luonaan. Kuullessani tämän kysymyksen, palasin sisälle. Ja minulle +tapahtuneen muutoksen pakosta, joka oli käsittämätön niille, jotka +eivät koskaan ole tunteneet rajuja intohimoja, minä äkkiä siirryin +luuloitellusta rauhastani mitä hirvittävimpään raivonpurkaukseen. + +-- Mene -- sanoin tytölle -- ja kerro petturi G.M:lle ja hänen +valapattoiselle rakastajattarelleen siitä epätoivosta, johon tuomasi +kirottu kirje on minut syössyt. Mutta ilmoita heille samalla, etteivät +he kauan saa siitä iloita, sillä minä tulen omalla kädellä pistämään +kuoliaaksi heidät molemmat. + +Heittäydyin tuolille; hattuni putosi sen toiselle ja keppini toiselle +puolelle. Kaksi katkeraa kyynelvirtaa alkoi valua silmistäni. Raivoni +puuskaus vaihtui syvään suruun. En voinut muuta kuin itkeä, sen ohella +huoaten ja vaikeroiden. + +-- Tule lähemmäksi, lapseni, tule lähemmäksi! -- huudahdin tytölle, +koska sinut on lähetetty minua lohduttamaan. Sano, tunnetko +parannuskeinoja, joilla on voitettavissa raivo ja epätoivo, ja halu +surmata itsensä, sittenkuin on tappanut kaksi petturia, jotka eivät +ansaitse elää. Niin, tule lähemmäksi -- jatkoin minä, nähdessäni hänen +astuvan minua kohti muutaman pelokkaan ja epävarman askelen. + +-- Tule pyyhkimään kyyneleeni, tule palauttamaan rauha sydämeeni, tule +sanomaan minulle, että minua rakastat, jotta tottuisin olemaan toisen +rakastamana kuin uskottoman lemmittyni. Sinä olet kaunis, ehkä minäkin +voin sinua rakastaa. + +Tuo lapsi-parka, joka tuskin oli kuusitoistavuotias, ja jolla näytti +olevan enemmän häveliäisyyttä kuin vertaisillaan, ihmetteli suuresti +tällaista omituista kohtausta. Hän lähestyi kuitenkin ilahuttaakseen +minua muutamilla hyväilyillä, mutta minä työnsin hänet heti pois +luotani. + +-- Mitä minusta tahdot? -- sanoin hänelle. -- Oh, sinä olet nainen, +sinä olet sukupuolta, jota inhoon ja jota en enää voi sietää. Kasvojesi +viehättävä sulo uhkaa minulle jotain uutta petosta. + +Hän niiasi minulle, rohkenematta sanoa sanaakaan, ja kääntyi mennäkseen +pois. Huusin häntä jäämään. + +-- Mutta kerro minulle ainakin -- virkoin, minkätähden, miten ja missä +tarkoituksessa sinut on lähetetty tänne. Miten olet saanut tietää +nimeni ja sen paikan, missä saatoit minut tavata? + +Hän sanoi jo kauan tunteneensa herra G.M:n. Tämä oli lähettänyt +noutamaan häntä kello viisi, ja hän oli seurannut lakeijaa, joka oli +tuonut sanan, suureen taloon, jossa oli tavannut tuon herran pelaamassa +piketti-peliä kauniin naisen kanssa. Molemmat olivat pyytäneet häntä +tuomaan minulle tuon kirjeen, kerrottuaan, että hän oli tapaava minut +vaunuissa Saint-André-kadun päässä. + +Kysyin häneltä, eivätkö he olleet sanoneet hänelle enempää. Hän vastasi +punastuen, että he olivat herättäneet hänessä sen toivon, että minä +pitäisin hänet seuranani. + +-- Sinua on petetty -- sanoin hänelle -- tyttö-parka, sinua on petetty. +Sinä olet nainen, sinä tarvitset miestä, mutta tarvitset sellaista, +joka on rikas ja onnellinen, ja täältä et voi sellaista löytää. +Palaa, palaa herra G.M:n luo. Hänellä on kaikki, mitä vaaditaan siltä +mieheltä, joka tahtoo olla kaunisten naisten rakastama. Hänellä on +annettavana kalustettuja huoneustoja ja ajoneuvoja. Mitä minuun tulee, +jolla ei ole muuta annettavana kuin rakkauteni ja uskollisuuteni, niin +naiset ylenkatsovat varattomuuttani ja ivaavat yksinkertaisuuttani. + +Lausuin lisäksi joukon asioita, milloin surullisia, milloin rajuja, +mikäli minua kiihoittavat mielenliikutukset vuoroin vaimenivat ja +pääsivät voitolle. Mutta näitä heikensi lopulta niiden oma rajuus +sen verran, että ne antoivat sijaa harkinnalle. Vertasin tätä viime +onnettomuuttani samanlaisiin toisiin jo kokemiini, enkä katsonut olevan +syytä sen johdosta antautua suurempaan epätoivoon kuin edellisienkään +vuoksi. Tunsinhan Manonin: miksi surinkaan niin rajusti onnettomuutta, +joka minun olisi pitänyt aavistaa? Miksi en ennemmin hakenut +parannuskeinoa? Olihan vielä aikaa. Minun ei ainakaan sopinut säästää +vaivojani, ellen tahtonut syyttää itseäni siitä, että laiminlyöntini +kautta omalta osaltani olin syypää kärsimyksiini. Aloin siis tuumia +kaikkia keinoja, jotka saattoivat avata minulle toivojen tien. + +Yritys väkivaltaisesti riistää hänet herra G.M:n käsistä olisi ollut +epätoivoisa keino, joka vaan oli omansa syöksemään minut turmioon ja +joka ei tarjonnut vähäisintäkään onnistumisen mahdollisuutta. Mutta +arvelin, että jos olisin voinut saada tilaisuuden sanoa hänelle +parikin sanaa, olisin ehdottomasti voinut jossain määrin vaikuttaa +hänen sydämeensä; tunsinhan niin hyvin kaikki sen tunteelliset puolet +ja olinhan varma siitä, että hän minua rakasti. Olisinpa lyönyt vetoa +siitä, että tuo eriskummainen mielijohde lähettää minulle sievä tyttö +minua lohduttamaan lähti hänen aivoistaan ja että se todisti hänen +sääliään minun kärsimyksiäni kohtaan. + +Päätin pinnistää koko kekseliäisyyteni saadakseni tavata hänet. +Tutkittuani keinoja, toista toisensa jälkeen, kiinnyin tähän: +herra de T. oli heti alunpitäen osoittanut minulle niin herttaista +avuliaisuutta, etten vähääkään voinut epäillä hänen vilpittömyyttään +ja auliuttaan. Päätin viipymättä lähteä hänen luokseen ja pyytää häntä +kutsuttamaan luokseen herra G.M:n muka jotain tärkeää asiaa varten. En +tarvinnut puolta tuntia enempää puhuakseni Manonin kanssa. Aikomukseni +oli päästä itse hänen huoneeseensa, minkä luulin helposti käyvän päinsä +herra G. M:n poissaollessa. + +Tämä päätös rauhoitti minua jonkun verran, ja minä annoin runsaan +maksun tytölle, joka vielä oli jäänyt luokseni, ja viedäkseni häneltä +halun palata niiden luo, jotka hänet olivat lähettäneet, pyysin hänen +osoitteensa, uskotellen hänelle, että aioin tulla hänen luokseen yöksi. + +Nousin vaunuihin ja käskin ajaa täyttä laukkaa herra de T:n asunnolle. +Onneksi tapasin hänet kotona. Matkalla olin tämän suhteen ollut +levoton. Pari sanaa riitti selittämään missä pulassa olin ja mitä apua +toivoin häneltä. + +Hän oli niin ihmeissään kuullessaan miten G.M. oli voinut +vietellä Manonin, että hän, joka ei tietänyt, että minä itse olin +myötävaikuttanut onnettomuuteeni, jalomielisesti tarjoutui kokoamaan +kaikki ystävänsä kehoittaakseen heitä käyttämään käsivarsiaan ja +miekkojaan minun rakastettuni vapauttamiseen. + +Mutta minä selitin hänelle, että tällainen meteli voisi olla +turmiollinen Manonille ja minulle. + +-- Säästäkäämme veremme viimeiseen hätään -- huomautin minä. Minä +haudon mielessäni vaarattomampaa keinoa, jolta odotan yhtä hyvää +menestystä. + +Hän lupautui empimättä tekemään kaiken, mitä häneltä pyysin. Ja kun +olin toistanut, että nyt oli kyseessä vaan ilmoittaa herra G.M:lle, +että hän halusi puhua hänen kanssaan, sekä edellisen viivyttäminen +poissa kotoa yhden tai parin tunnin aikana, herra de T. lähti heti +minun kanssani matkaan, täyttämään tämän pyyntöni. + +Tuumimme sopivaa keinoa pidättääksemme tuota herrasmiestä niin kauan. +Neuvoin häntä ensin jostakin ravintolasta kirjoittamaan G.M:lle +tavallisen kirjelipun ja siinä pyytämään häntä viipymättä tulemaan +sinne jotain tärkeätä asiaa varten, joka ei sietänyt lykkäystä. + +-- Minä puolestani -- lisäsin minä -- tulen pitämään silmällä hänen +poistumistaan kotoaan, ja vaikeudetta pääsen sisälle taloon, jossa +ei kukaan muu minua tunne kuin Manon ja Marcel, joka on palvelijani. +Sillä aikaa te pidätte seuraa herra G.M:lle, ja voitte sanoa hänelle, +että se tärkeä asia, jonka johdosta haluatte puhua hänen kanssaan, on +rahapula, että muka juuri olette hävinnyt käteiset rahanne pelissä ja +onnettomuudeksenne kunniasanallanne vielä paljoa enemmän. Kuluu aikaa +ennenkuin hän on vienyt teidät rahakirstunsa ääreen, ja minulle jää +riittävästi aikaa tuumani toteuttamiseen. + +Herra de T. noudatti tätä ohjetta yksityiskohtaisen tarkasti. Jätin +hänet erääseen ravintolaan, missä hän nopeasti kirjoitti kirjeensä. +Minä asetuin matkan päähän Manonin asunnosta. Näin kirjeentuojan +saapuvan, ja G.M:n hetkeä myöhemmin jalan ja palvelijan seuraamana +poistuvan. Niin pian kuin hän oli ehtinyt poiketa toiselle kadulle, +minä menin uskottoman lemmittyni portille ja kolkutin huolimatta +sisälläni kiehuvasta vihasta yhtä kunnioittavasti kuin temppelin +ovelle. Onneksi Marcel tuli avaamaan. Annoin hänelle merkin vaieta. +Vaikka minulla ei ollut mitään pelättävää toisten palvelijain puolelta, +kysyin häneltä kuiskaten, voiko hän kenenkään huomaamatta viedä minut +siihen huoneeseen, missä Manon oli. Hän vastasi, että se helposti kävi +päinsä, jos melutta nousimme isoja portaita yläkertaan. + +-- Joutukaamme siis -- sanoin minä -- ja koeta estää jokaista tulemasta +sinne ylös, niin kauan kuin minä olen siellä. + +Häiriintymättä pääsin sisälle tuohon huoneeseen. + +Manon luki paraikaa kirjaa. Nyt täytyi minun ihmetellä tämän +eriskummaisen naisen luonnetta. Kaukana siitä, että hän olisi +säikähtynyt nähdessään minut, hän osoitti ainoastaan niitä yllättymisen +merkkejä, joita ei voi salata nähdessään henkilön, jonka on luullut +olevan kaukana. + +-- Kas, sinäkö se olet, lemmikkini! hän huudahti ja tuli minua +syleilemään yhtä hellästi kuin tavallisesti. Hyvä Jumala, kuinka sinä +olet uhkarohkea! Kuka olisi tänään voinut odottaa sinua tänne? + +Minä irtaannuin hänen käsivarsistaan, ja sen sijaan, että olisin +vastannut hänen hyväilyihinsä, työnsin hänet halveksien luotani ja +peräydyin pari kolme askelta hänestä. Tämä menettelyni saattoi hänet +hämille. Hän jäi seisomaan asentoonsa ja loi katseensa minuun kalveten. + +Oikeastaan olin niin ihastunut hänet jälleen nähdessäni, että minulla +tuskin oli voimia avata suutani häntä nuhdellakseni, vaikka vihani +olikin täysin oikeutettu. Kuitenkin sydämeni vuoti verta siitä, että +hän oli minua niin kauheasti solvaissut. Palautin sen eloisasti +mieleeni kiihoittaakseni närkästystäni ja koetin saada silmäni +hehkumaan toisenlaisesta tulesta kuin rakkauden. Kun minä muutaman +hetken pysyin vaiti, ja hän huomasi kiihoittuneisuuteni, näin hänen +vapisevan ilmeisesti pelosta. + +Tätä näkyä minä en voinut sietää. + +-- Oi, Manon -- sanoin hänelle hellästi, sinä uskoton ja +valapattoinen Manon! Miten alankaan valitukseni! Näen sinut kalpeana +ja vapisevana, ja olen yhä vielä niin herkkätuntoinen sinun +vähimmillekin kärsimyksillesi, että pelkään liiaksi pahoittavani sinua +soimauksillani. Mutta sen sanon sinulle, Manon, että sydämeni on +murtunut sinun petoksesi tuottamasta surusta. Moisia iskuja ei anna +rakastajalleen, ellei ole päättänyt syöstä hänet kuolemaan. Tämä on jo +kolmas kerta, Manon, olen tarkoin laskenut ne, sellaista on mahdoton +unhoittaa. Heti paikalla on sinun ratkaistava, miten tästälähin +menettelet, sillä surullinen sydämeni ei enää jaksa kestää näin julmaa +kohtelua. Tunnen, että se menehtyy ja että se on pakahtumaisillaan +surusta. En jaksa sen enempää -- minä lisäsin, istuutuen tuolille; -- +tuskin kykenen enää puhumaan ja pysymään pystyssä. + +Manon ei vastannut minulle mitään. Mutta kun olin istuutunut, hän +vaipui alas polvilleen ja nojasi päänsä minun polviini, peittäen +kasvonsa minun käsilläni. Tunsin samalla, että hän kostutti niitä +kyynelillään. Jumalat! kuinka sisälläni kiehui ja kuohui! + +-- Oi Manon -- jatkoin huoaten -- on liian myöhäistä lahjoittaa minulle +kyyneliä, aiheutettuasi surmani. Sinä teeskentelet alakuloisuutta, +jota et kykene tuntemaan. Suurin kärsimyksesi on epäilemättä minun +läsnäoloni, joka aina on ollut haitallinen huvituksillesi. Avaa silmäsi +ja katso, kuka minä olen. Ei kukaan vuodata niin helliä kyyneliä +onnettoman tähden, jonka on pettänyt ja sydämettömästi hylännyt. + +Hän suuteli käsiäni, muuttamatta asentoa. + +-- Sinä huikenteleva Manon -- aloin minä uudelleen -- sinä kiittämätön +ja epäluotettava tyttö, missä ovat lupauksesi ja valasi? Sinä +tuhannesti pintapuolinen ja julma rakastajatar, mitä olet tehnyt siitä +rakkaudesta, jonka viimeksi tänään valallasi vahvistit? Vanhurskas +taivas! -- lisäsin -- saattaako uskoton nainen siihen määrin pilkata +sinua, niin pyhästi huudettuaan sinua todistajakseen: onko siis väärä +vala saanut palkinnon! Epätoivo ja hylätyn tila siis tulevat uskollisen +osaksi! + +Näitä sanoja seurasivat niin katkerat mietteet, että vastoin +tahtoani vuodatin muutaman kyynelen. Manon huomasi sen muuttuneesta +äänenpainostani ja keskeytti viimein vaitiolonsa. + +-- Kaiketi olen rikollinen -- hän sanoi minulle alakuloisena -- kun +olen voinut tuottaa sinulle niin paljon surua ja mielenliikutusta. +Mutta rangaiskoon minua taivas, jos olen tiennyt sitä olevani tai jos +tahallisesti olen siksi tullut. + +Tämä puhe tuntui minusta olevan niin vailla järkeä ja suoruutta, etten +voinut hillitä rajua vihanpurkausta. + +-- Iljettävää ulkokultaisuutta! -- huudahdin. Näen entistä selvemmin, +että sinä olet kujeilija ja täynnä vilppiä. Nyt vasta tunnen kurjan +luonteesi. Hyvästi, sinä halpamainen olento -- näin jatkoin nousten +ylös -- kernaammin kuolen kuin tästälähin olen missään tekemisissä +sinun kanssasi. Rangaiskoon taivas minua, jos enää koskaan katson sinua +ainoankaan katseen arvoiseksi! Jää uuden rakastajasi luo, rakasta +häntä, inhoa minua, luovu kunniallisuudesta ja järkevyydestä; minä +sille nauran, sillä kaikki on minulle yhdentekevää. + +Hän kauhistui niin tätä kiivauttani, että, yhä ollen polvillaan +tuolin ääressä, jolta minä olin noussut, katseli minua vavisten ja +rohkenematta hengittää. Minä menin vielä muutaman askelen ovea kohti, +kääntäen päätäni ja tuijottaen häneen. Mutta minun olisi täytynyt +menettää kaikki inhimilliset tunteet, jotta olisin voinut vastustaa +niin suurta viehätysvoimaa. + +Tämä epäinhimillinen voima puuttui minulta niin kokonaan, että minä +äkkiä siirtyen vallan päinvastaiseen mielialaan palasin tai oikeammin +syöksyin vallan maltittomana hänen luokseen. Otin hänet syliini +ja suutelin häntä hellästi, herkeämättä. Pyysin häneltä anteeksi +kiivauttani, tunnustaen, että olin raaka ja etten ansainnut onnea olla +sellaisen naisen rakastama kuin hän. + +Sain hänet istumaan ja kun olin laskeutunut vuorostani polvilleni +vannotin häntä kuuntelemaan minua ollessani tässä asennossa. Kaiken, +mitä nöyrä ja intohimoinen rakastaja voi kuvitella kunnioittavinta +ja hellintä, minä suljin muutamaan sanaan anteeksipyytäessäni. +Anoin häneltä armona anteeksiannon sanaa. Hän kietoi käsivartensa +kaulaani sanoen, että hän tarvitsi minun hyvyyttäni saadakseen minut +unhoittamaan minulle tuottamansa surun. Lisäksi hän sanoi pelkäävänsä +etten minä saattanut hyväksyä, mitä hän toi esiin puolustuksekseen. + +-- Minäkö! -- keskeytin heti. Oh, enhän pyydä sinulta mitään +puolustusta. Hyväksyn kaiken, minkä olet tehnyt. Minun ei suinkaan +sovi vaatia sinulta menettelysi syitä. Olen ylen tyytyväinen, ylen +onnellinen, jos ei kallis Manonini kiellä minulta sydämensä hellyyttä. +Mutta -- näin jatkoin ottamatta huomioon surkeata tilannettani -- sinä +kaikkivaltias Manon, sinä, joka mielesi mukaan luot iloni ja suruni, +etkö sallisi minun nyt, kun olen tyydyttänyt sinut nöyrtymykselläni +ja katumukseni todisteilla, puhua kanssasi alakuloisuudestani ja +kärsimyksestäni? Saanko sinulta kuulla, miten minun käy tänään ja +oletko kumoamattomasti tuominnut minut kuolemaan, kun aiot viettää ensi +yön kilpailijani kanssa? + +Hän jäi hetkeksi miettimään vastaustaan. + +-- Ystäväni -- näin hän sitten virkkoi, käyden levollisen näköiseksi +-- jos heti alussa olisit puhunut näin selvästi, olisit säästänyt +itseltäsi paljon levottomuutta ja minulta hyvin kiusallisen kohtauksen. +Kun kärsimyksesi johtuu ainoastaan mustasukkaisuudesta, olisin +poistanut sen tarjoutumalla heti seuraamaan sinua maailman ääriin. +Mutta minä kuvittelin, että kirje, jonka herra G.M:n nähden kirjoitin +sinulle, ja tyttö, jonka lähetimme luoksesi, aiheuttivat surusi. +Ajattelin, että sinä mahdollisesti pidit kirjettäni ivana ja tuota +tyttöä, jos luulit hänen tulleen luoksesi minun kehoituksestani, +todisteena siitä, että hylkäsin sinut, liittyäkseni G.M:ään. Se ajatus +hämmensi minut äkkiä, sillä vaikka olinkin viaton, huomasin asiaa +harkitessani, että ulkonaiset seikat näennäisesti todistivat minua +vastaan. Mutta -- näin hän jatkoi -- tahdon, että olet tuomarinani, +sittenkuin olen selittänyt oikean asianlaidan. + +Hän kertoi minulle nyt kaiken, mitä oli tapahtunut senjälkeen, kuin +oli tavannut herra G.M:n siinä paikassa, missä juuri olimme. Tuo +herra oli todella vastaanottanut hänet kuin maailman ylhäisimmän +ruhtinattaren ainakin. Hän oli näyttänyt hänelle kaikki huoneensa, +jotka olivat sisustetut ihmeteltävän aistikkaasti ja somasti. Hän +oli pukuhuoneessa laskenut hänelle pöytään kymmenentuhatta frangia, +joihin oli lisännyt muutamia hohtokivi-koristeita, joiden joukossa +olivat ne kaulavitjat ja se helminen rannerengas, jotka Manon jo oli +saanut hänen isältään. Sieltä hän oli vienyt hänet saliin, jota Manon +ei vielä ollut nähnyt, missä herkullinen ateria oli katettu. Häntä +olivat pöydän ääressä palvelleet ne uudet lakeijat, jotka herra G.M. +erityisesti oli palkannut häntä varten ja joiden käski siitä lähtien +katsoa häntä valtijattarekseen. Lopulta hän oli näyttänyt hänelle +kuomivaunut, hevoset ja muut lahjansa. Tämän jälkeen hän ehdoitti, että +he odottaessaan illallista pelaisivat korttia. + +-- Myönnän -- hän jatkoi -- että tämä loisteliaisuus minua hämmästytti. +Ajattelin, että olisi ollut vahinko yks kaks hylätä näin suuria +etuja ja tyytyä viemään mukaansa ainoastaan nuo kymmenentuhatta +sekä hohtokivi-koristeet, -- että tässä oli saavutettavissa +varallisuudentila, joka hyvin soveltui sinulle ja minulle, ja että +saattaisimme elää miellyttävästi herra G.M:n kustannuksella. + +-- Sen sijaan, että olisin ehdoittanut teatteriin menoa, päätin +tutkistella hänen mielialaansa sinuun nähden, tietääkseni, mitä +mahdollisuuksia meillä olisi tavataksemme toisemme siinä tapauksessa, +että suunnitteluni onnistui. Huomasin hänet hyvin myöntyväiseksi. Hän +kysyi, mitä minä ajattelin sinusta ja oliko minun ollut ikävä jättää +sinut. Sanoin hänelle, että sinä olit kovin rakastettava ja että aina +olit kohdellut minua niin herttaisesti, että olisi luonnotonta vihata +sinua. Hän myönsi, että sinä olit kunnon mies ja että hän oli halunnut +saavuttaa ystävyytesi. + +-- Hän tahtoi tietää, mitä luulin sinun arvelevan lähdöstäni, +varsinkin silloin, kun saisit tietää minun olevan hänen vallassaan. +Minä vastasin, että rakkauttamme jo oli kestänyt siksi kauan, että se +oli ehtinyt vähän laimentua, että sinä et muuten ollut varsin hyvissä +varoissa ja ettet kenties pitäisi minun menettämistäni niin suurena +onnettomuutena, se kun vapauttaisi sinut painavasta taakasta. Lisäsin +että minä, kun olin varma siitä, että sinä ottaisit asian levollisesti, +en ollut epäröinyt mainita lähteväni Parisiin asioille. Tähän sinä muka +olit suostunut, olit tullut mukaan, etkä muka ollut näyttänyt erityisen +levottomalta, kun minä sinut jätin. + +-- Jos luulisin hänen tahtovan elää sovussa minun kanssani -- +näin virkkoi herra G.M. -- niin olisin valmis tarjoamaan hänelle +palvelustani ja olemaan hänelle kohtelias. Minä vastasin, että mikäli +tunsin sinun luonnettasi en epäillyt että sinä vilpittömästi vastaisit +sellaiseen kohteluun, etenkin -- näin huomautin -- jos hän voisi +parantaa sinun raha-asioitasi, jotka ovat olleet kovin rappiolla +siitälähtien kuin välisi omaisiisi ovat olleet huonot. Hän keskeytti +minut vakuuttaen tarjoavansa sinulle kaikkea apua, johon suinkin +kykeni, jopa lisäksi, jos haluaisit solmia uuden rakkaussuhteen, +hankkivansa sinulle sievän tytön, jonka hän oli hylännyt kiintyessään +minuun. + +-- Minä hyväksyin hänen tuumansa -- hän jatkoi -- sitä varmemmin +karkoittaakseni hänen epäluulonsa, ja yhä enemmän vahvistuen +suunnitelmassani etsin ainoastaan keinoa saattaakseni sen sinun +tietoosi, jotta et olisi tullut kovin levottomaksi minun jäädessäni +pois sovitusta kohtaamisesta. Sitä varten ehdoitin, että hän jo +samana iltana lähettäisi luoksesi tuon uuden rakastajattaren, jotta +minulla olisi ollut tilaisuus kirjoittaa sinulle. Minun oli pakko +turvautua tähän juoneen, kun en voinut toivoa, että hän hetkeksikään +jättäisi minua rauhaan. Hän nauroi ehdoitukselleni, kutsui saapuville +palvelijansa, kysyi, voiko hän heti tavata entisen rakastajattarensa +ja lähetti hänet tätä etsimään eri paikoista. Hän kuvitteli, että tuon +naisen oli mentävä Chaillot'hon sinua tavatakseen; mutta minä sanoin +hänelle, että minä erotessani sinusta olin luvannut jälleen tavata +sinut teatterissa tai että sinä, jos joku seikka esti minua sinne +lähtemästä, olit luvannut odottaa minua vaunuissa Saint-André-kadun +päässä. Sentähden oli parempi lähettää uusi rakastajattaresi sinne, jos +ei muun, niin sen vuoksi, ettet turhaan kuluttaisi siinä koko yötäsi! +Sanoin hänelle vielä, että oli sopivaa kirjoittaa sinulle pari riviä +ja selittää tämän sijaisen tulo, jota sinun muuten olisi ollut vaikea +käsittää. Hän suostui siihen. Mutta minun oli pakko kirjoittaa hänen +läsnäollessaan, ja minun täytyi varoa liian avoimia sanoja. + +-- Näin on kaikki käynyt -- lisäsi Manon. En salaa sinulta mitään +teoistani enkä tuumistani. Tuo nuori nainen tuli; huomasin hänet +sieväksi, ja kun en epäillyt, että poissaoloni tuotti sinulle ikävää, +toivoin vilpittömästi, että hän saattaisi huvittaa sinua muutaman +hetken, sillä se uskollisuus, jota sinulta odotan, on sydämen +uskollisuus. Olisin hyvin mielelläni lähettänyt luoksesi Marcelin; +mutta en voinut saada vähintäkään tilaisuutta ilmaistakseni hänelle +mitä tahdoin saattaa tietoosi. + +Hän lopetti viimein kertomuksensa mainiten, kuinka suureen pulaan herra +de T:n kirjelippu oli saattanut G.M:n. + +-- Hän oli kahden vaiheilla lähtisikö luotani ja vakuutti, ettei +aikonut viipyä kauan poissa. Sentähden näen levottomana sinut täällä ja +säikähdin sinun tuloasi. + +Hyvin kärsivällisenä kuuntelin tätä puhetta, Kieltämättä siinä oli +minulle paljon julmaa ja nöyryyttävää, sillä olihan hän niin ilmeisesti +aikonut olla minulle uskoton, ettei edes ollut huolinut sitä salata. +Eihän hän voinut toivoa, että G.M. antaisi hänen viettää koko yötä +vestaalin tavoin. Hän siis aikoi viettää sen tuon herran seurassa. +Mikä tunnustus rakastajalle! Olin kuitenkin huomaavinani, että osaksi +olin syypää hänen hairahdukseensa, minä kun ensin olin puhunut hänelle +herra G.M:n tunteista häntä kohtaan ja niin sokeasti suostunut hänen +uhkarohkeaan seikkailuunsa. Lisäksi sai minulle erikoinen luontainen +taipumus minut liikutetuksi hänen kertomuksensa teeskentelemättömästä +avomielisyydestä ja siitä herttaisesta ja suorasta tavasta, millä +hän teki selkoa niistäkin yksityisseikoista, jotka minua enimmin +loukkasivat. + +-- Hän tekee syntiä ilman tahallista vilppiä -- ajattelin itsekseni. +-- Hän on kevytmielinen ja varomaton, mutta hän on suora. Sitäpaitsi +rakkaus yksin riitti sulkemaan silmäni näkemästä kaikkia hänen +vikojaan. Olin ylen tyytyväinen toivoessani vielä samana iltana +riistäväni hänet kilpailijaltani. + +Kuitenkin sanoin hänelle: + +-- Entä ensi yö, kenen kanssa aiot viettää sen? + +Tämä kysymys, jonka alakuloisena tein hänelle, tyrmistytti hänet. Hän +vastasi minulle ainoastaan katkonaisesti, vältellen. + +Säälin hänen ahdistustaan, keskeytin tämän puheen ja selitin muitta +mutkitta, että vaadin häntä heti paikalla seuraamaan minua. + +-- Siihen suostun kernaasti -- hän vastasi; -- mutta etkö siis hyväksy +minun juontani? + +-- Oi, eikö jo riitä, -- minä huudahdin -- että hyväksyn kaiken, minkä +tähänasti olet tehnyt? + +-- Kuinka? Emmekö vie mukanamme edes noita kymmentätuhatta frangia? -- +hän kysäsi. -- Hän on antanut ne minulle, ne ovat minun omaisuuttani. + +Neuvoin häntä hylkäämään kaiken ja ajattelemaan yksinomaan pikaista +poistumista, sillä vaikka tuskin olin ollut puolta tuntia hänen +seurassaan, pelkäsin G.M:n paluuta. Mutta hän kiusasi minua niin +hellittämättä suostumaan siihen, ettemme tyhjin käsin lähtisi tiehemme, +että katsoin itseni velvolliseksi myöntymään jossakin määrin, hänen +suostuttuaan niin paljoon. + +Meidän valmistuessamme lähtemään, kuulin kolkutettavan kadunpuoleiselle +ovelle. Minä olin aivan varma siitä, että se oli herra G.M., ja tämän +ajatuksen aiheuttamassa hämmennystilassa sanoin Manonille, että tuo +mies oli kuoleman oma, jos hän nyt ilmestyi eteeni. En todella ollut +tarpeeksi tointunut raivostani, jotta olisin voinut hillitä itseni +hänet nähdessäni. Marcel teki lopun tuskastani tuomalla minulle +kirjelipun, joka oli minulle osoitettu, ja jonka oli vastaanottanut +portilla. Se oli herra de T:n lähettämä. + +Siinä sanottiin, että hän, G.M:n mentyä kotoansa noutamaan rahoja, +hyväkseen käytti hänen poissaoloaan saattaakseen tiedokseni hyvin +sukkelan tuuman: hän arveli, etten minä luontevammin voinut kostaa +kilpailijalleni kuin syömällä hänen illallisensa ja viettämällä sen yön +siinä vuoteessa, jossa hän oli aikonut levätä minun rakastajattareni +rinnalla. Tämä näytti hänestä olevan sangen helposti toimeenpantavissa, +jos minä voisin hankkia kolme tai neljä miestä, jotka olisivat kyllin +tarmokkaita vangitsemaan hänet kadulla ja vartioimaan häntä seuraavaan +aamuun asti. Itse de T. lupasi pidättää G.M:n ainakin tunnin ajan +tavalla, josta hän aikoi tehdä selkoa palattuaan. + +Näytin tämän kirjeen Manonille ja kerroin, mihin juoneen olin +turvautunut esteettömästi päästäkseni hänen asuntoonsa. Minun ja +herra de T:n päähänpistot olivat hänen mielestään erinomaiset. +Me nauroimme niille hetkisen sydämemme pohjasta. Mutta kun aloin +puhua jälkimäisestä tuumasta, niinkuin olisi se ollut vaan pilaa, +hämmästyin kuullessani, että hän vallan tosissaan kehoitti panemaan sen +täytäntöön mielijohteena, joka häntä suuresti viehätti. Turhaan kysyin +häneltä, mistä äkkiä saatoin löytää sopivia miehiä vangitsemaan herra +G.M:n ja uskollisesti vartioimaan häntä. Manon sanoi, että ainakin +täytyi yrittää, kun herra de T. takasi meille vielä tunnin ajan, ja +vastaukseksi muihin vastaväitteisiini hän huomautti, että minä olin +tiranni ja etten ollenkaan välittänyt hänen toivomuksistaan. Hän ei +voinut kuvitella mitään hauskempaa kuin mitä oli tämä tuuma. + +-- Sinä syöt illallista hänen lautaseltaan -- hän toisti -- sinä nukut +hänen lakanainsa välissä, ja varhain huomisaamuna viet mukaasi hänen +rakastajattarensa ja hänen rahansa. Silloin olet kostanut sekä isälle +että pojalle. + +Suostuin, kun hän ei hellittänyt, vaikka salainen ääni sydämessäni +tuntui ennustavan onnetonta loppua. Lähdin kaupungille pyytääkseni +paria kolmea henkivartijaa, joihin Lescaut oli tutustuttanut minut, +ryhtymään toimiin G.M:n vangitsemista varten. Tapasin ainoastaan yhden +heistä kotona, mutta hän oli yritteliäs mies, joka tuskin oli kuullut, +mistä oli kysymys, kun jo vakuutti, että kaikki oli onnistuva hyvin. +Hän pyysi ainoastaan kymmenen pistolin suuruisen summan palkinnoksi +kolmelle kaartisoturille, joita hän päätti käyttää yritykseen, itse +ollen sen johtajana. Pyysin, ettei hän hukkaisi aikaa. Eikä hän +tarvinnut täyttä neljännestuntia saadakseen heidät kokoon. Odotin +heitä hänen asunnossaan, ja kun hän oli saapunut kätyreineen, vein +itse hänet erään kadun kulmaan, josta herra G.M:n välttämättä oli +kulkeminen palatessaan Manonin luo. Kielsin pahoin pitelemästä häntä, +mutta kehoitin vartioimaan häntä niin tarkasti kello seitsemään asti +seuraavana aamuna, että saatoin olla varma siitä, ettei hän päässyt +pakenemaan. Hän taas sanoi aikomuksensa olevan viedä tuo herrasmies +huoneeseensa ja pakoittaa hänet riisuutumaan jopa panemaan maata hänen +vuoteeseensa, kun sillävälin hän ja hänen kolme apuriansa viettäisivät +yönsä juoden ja pelaten. + +Jäin heidän seuraansa, kunnes näin herra G.M:n ilmaantuvan, ja +vetäydyin silloin muutaman askeleen loitommalle pimeään paikkaan, +ollakseni näkemässä niin erikoista kohtausta. Henkivartija pysäytti +hänet pistooli kädessä ja selitti hänelle kohteliaasti, ettei +tavoitellut hänen henkeään eikä rahojaan, mutta että jos hän vähääkään +estelisi seuraamasta häntä tai päästäisi heikonkin huudon, niin +ampuisi hän luodin hänen otsaansa. G.M., joka näki hänellä olevan +tukenaan kolme soturia ja joka ilmeisesti pelkäsi pistoolia, ei tehnyt +vastarintaa. Näin häntä vietävän pois kuin karitsaa. + +Palasin heti Manonin luo ja poistaakseni vähimmänkin epäluulon +palvelijoista, sanoin hänelle sisäänastuessani, ettei tarvinnut odottaa +G.M:iä illalliseksi. Hänelle oli muka ilmaantunut tärkeitä asioita, +jotka viivyttivät häntä poissa kotoa vastoin hänen tahtoansa. Hän oli +muka antanut minulle tehtäväksi viedä perille hänen anteeksipyyntönsä +ja kehoittanut minua syömään illallista Manonin kanssa, mitä minä pidin +suurena suosionosoituksena, kun oli kyseessä niin kaunis nainen. Manon +säesti hyvin taitavasti minun juontani. Me istuimme pöydän ääreen ja +näytimme vakavilta, palvelijain ollessa sisällä tarjoilemassa. Kun +lopulta olimme päästäneet heidät menemään, vietimme yhden elämämme +ihanimmista illoista. Käskin salaa Marcel'in hakea ajurin ja sanoa +hänelle, että hän seuraavana aamuna ennen kello kuutta tulisi +portille. Puoliyön aikaan olin lähtevinäni pois Manonin luota, mutta +palasin hiljaa Marcel'in avulla ja valmistauduin panemaan maata G.M:n +vuoteeseen, niinkuin jo olin anastanut hänen paikkansa pöydän ääressä. + +Kaiken tämän kuluessa paha henkemme valmisteli turmiotamme. Keskellä +ilomme huumausta miekka riippui uhkaavana päämme päällä. Sitä +kannattava lanka oli katkeamaisillaan. Mutta jotta perikatomme kaikki +yksityiskohdat paremmin selviäisivät, on minun mainittava sen syyt. + +G.M:iä seurasi palvelija, silloin kun soturit vangitsivat hänet. +Kauhistuneena herransa onnettomuudesta tämä mies peräytyi ja pakeni, ja +hänen ensimäinen toimenpiteensä herraansa auttaakseen oli se, että hän +vanhalle G.M:lle antoi tiedon siitä, mitä oli tapahtunut. + +Näin ikävä uutinen luonnollisesti saattoi tämän hyvin levottomaksi. +Tällä miehellä oli tämä ainoa poika, ja ikäänsä nähden hän oli hyvin +kiivas. Ensin hän tahtoi palvelijalta kuulla kaikki, mitä hänen +poikansa oli tehnyt sinä iltapäivänä; oliko hän joutunut riitaan +jonkun kanssa, oliko hän sekaantunut jonkun toisen jupakkaan, oliko +hän käynyt jossakin pahamaineisessa talossa. Palvelija, joka luuli +isäntänsä olevan hengenvaarassa ja arveli velvollisuudekseen ilmaista +kaikki voidakseen auttaa häntä, kertoi kaiken, minkä tiesi herransa +rakkaudesta Manoniin ja kuinka paljo kuluja hänellä oli ollut tämän +naisen tähden, miten hän oli viettänyt iltapäivää kotonaan noin kello +yhdeksään asti, että hän sitten oli poistunut kotoa ja paluumatkallaan +joutunut tuon onnettomuuden uhriksi. Tämä riitti herättämään +vanhuksessa sen epäilyksen, että hänen poikansa oli joutunut jonkun +kilpailijan käsiin. Vaikka kello jo oli puoli yksitoista illalla, hän +ei hetkeäkään epäröinyt lähtemästä poliisipäällikön luo, jonka pyysi +antamaan erityiset määräykset kaikille kulkuvahdeille, ja saatuaan +yhden seuraansa hän itse riensi sille kadulle, missä poikansa oli +vangittu. Hän tutki kaikki ne paikat kaupungilla, joista toivoi +löytävänsä hänet, ja kun ei nähnyt ainoatakaan jälkeä hänestä, hän +lopulta antoi opastaa itsensä poikansa rakastajattaren asuntoon, jonne +poikansa mahdollisesti oli saattanut palata. + +Minä olin panemaisillani maata, kun hän saapui. Makuuhuoneen ovi oli +suljettu, joten en kuullut kolkutusta portille, mutta hän tuli sisään +kahden poliisin seuraamana, ja kysyttyään tuloksetta poikaansa, häntä +halutti tavata rakastajatarta, saadakseen häneltä jotain tietoja. Hän +nousee siis yläkertaan, poliisit yhä kintereillään. Me olimme juuri +laskeutumassa vuoteeseen; silloin hän aukaisee oven ja jäätää veremme +ilmestymällä eteemme. + +-- Taivaan Jumala! Se on vanha G. M. -- näin sanoin Manonille. Hyökkään +tempaamaan käteeni miekkaani. Pahaksi onneksi se oli kietoutunut +vyöhöni. Poliisit, jotka huomasivat liikkeeni, lähestyivät heti +käydäkseen minuun käsiksi. Paitasillaan oleva mies on auttamattomasti +alttiina ahdistajalleen. He riistivät minulta kaiken puolustautumisen +mahdollisuuden. + +Joskohta hämmästyneenä tästä näystä G.M. pian tunsi minut ja vielä +helpommin Manonin. + +-- Onko tämä harhanäky -- hän virkkoi ankarana -- vai näenkö todella +edessäni ritari des Grieux'n ja Manon Lescaut'n? + +Minä tunsin niin suurta häpeää ja mielipahaa, etten vastannut mitään. +Hän näytti muutaman hetken hautovan mielessään erilaisia ajatuksia, ja +niinkuin olisivat nämä äkkiä sytyttäneet hänen vihansa, hän huudahti, +kääntyen minun puoleeni: + +-- Haa, sinä poloinen, olen varma siitä, että olet surmannut poikani! + +Tämä häpeällinen syytös ärsytti minua suuresti. + +-- Sinä vanha konna -- vastasin hänelle ylpeästi, -- jos olisin aikonut +surmata jonkun sinun perheesi jäsenistä, niin totisesti olisin alkanut +sinusta. + +-- Pitäkää häntä lujasti kiinni -- hän sanoi poliiseille. Hänen täytyy +antaa minulle tietoja pojastani. Hirtätän hänet huomispäivänä, ellei +hän heti paikalla ilmaise minulle, mitä on hänelle tehnyt. + +-- Sinä hirtätät minut! -- toistin minä. -- Sinun kaltaisesi ilkimykset +päinvastoin ovat kypsät hirtettäviksi. Tiedä, että minun suonissani +virtaa jalompaa ja puhtaampaa verta kuin sinussa. Niin -- lisäsin -- +tiedän, mitä on tapahtunut pojallesi; ja jos vielä minua ärsytät, +kuristutan hänet kuoliaaksi ennen aamun valkenemista ja sinulle lupaan +saman kohtalon hänen jälkeensä. + +Oli varomatonta tunnustaa hänelle, että tiesin, missä hänen poikansa +oli, mutta ollen vihan vimmassa en malttanut olla sitä sanomatta. Hän +kutsui heti saapuville kuusi muuta poliisia, jotka odottivat portilla, +ja käski heidän vangita kaikki talon palvelijat. + +-- Kas noin, herra ritari -- hän sitten jatkoi ivallisesti -- te +tiedätte, missä poikani on ja aiotte kuristuttaa hänet kuoliaaksi, +kuten sanotte. Mutta olkaa varma siitä, että me aiomme järjestää tämän +asian parhaalla tavalla. + +Hän lähestyi Manonia, joka istui vuoteen laidalla ja itki, ja lausui +hänelle muutamia pilkallisia kohteliaisuuksia siitä vallasta, jonka +alaiseksi hän oli saattanut sekä isän että pojan, ja kuinka hyvin hän +sitä käytti. Tuo vanha himokas hirviö yritti lisäksi lähestyä Manonia +liian tuttavallisesti. + +-- Varo kajoamasta häneen -- huusin minä -- ei olisi mitään pyhää, mikä +voisi pelastaa sinut minun käsistäni. Hän poistui jättäen huoneeseen +kolme poliisia, joiden käski huolehtia siitä, että me kiireisesti +pukeuduimme. + +En tiedä, mitä hän aikoi meille tehdä. Ehkä olisimme päässeet +vapaiksi, jos olisimme ilmaisseet hänen poikansa olinpaikan. Minä +tuumin pukeutuessani, eikö se ollutkin paras menettely. Mutta vaikka +hän olikin siinä mielentilassa lähtiessään huoneestamme, oli tämä +mielentila kokonaan muuttunut hänen palatessaan. Hän oli käynyt +kuulustelemassa Manonin palvelijoita, jotka poliisit olivat vanginneet. +Mutta hän ei saanut tietää mitään niiltä, jotka Manon oli saanut hänen +pojaltaan. Mutta kuultuaan, että Marcel oli aikaisemmin palvellut +meillä, hän päätti panna tämän puhumaan peloittamalla häntä uhkauksilla. + +Marcel oli uskollinen mies, mutta yksinkertainen ja typerä. Muisto +siitä, millä tavalla oli pelastanut Manonin sairaalavankilasta ynnä +G.M:n hänessä herättämä kauhu vaikuttivat niin voimakkaasti hänen +heikkoon ymmärrykseensä, että hän luuli hirsipuun tai teloituspyörän +häntä odottavan. Hän lupasi antaa ilmi kaiken, mitä oli saanut tietää, +kunhan vaan säästettiin hänen henkensä. Tästä G.M. sai varmuuden siitä, +että meidän hankkeissamme oli jotain vakavampaa ja rikollisempaa, +kuin mitä hänellä oli ollut siihenasti syytä epäillä. Ja hän takasi +Marcelille sekä hänen henkensä että palkinnon hänen tunnustuksestaan. + +Tuo poloinen mies ilmaisi silloin hänelle osan meidän +suunnitelmistamme, joista peittelemättä olimme keskustelleet hänen +läsnäollessaan, hänen kun oli määrä olla mukana niiden toteuttamisessa. +Tosin hän ei ollenkaan tietänyt niihin Parisissa tekemiämme +muutoksia. Mutta lähdettäessä Chaillot'sta hän oli kuullut, miten +yritys oli järjestetty ja mikä osa hänellä siinä oli näyteltävänä. +Hän selitti siis herra G.M:lle, että tarkoituksemme oli vetää hänen +poikaansa nenästä, että Manonin piti saada tai että hän jo oli saanut +kymmenentuhatta frangia, mikä summa meidän tuumiemme mukaan ei koskaan +joutuisi G.M:n perillisille. + +Saatuaan kuulla tämän, vanhus palasi kiivaasti huoneeseemme. Sanaakaan +sanomatta hän meni pukuhuoneeseen, mistä helposti löysi tuon rahasumman +ja koristeet. Sitten hän palasi luoksemme kasvot punoittavina, näytti +meille niitä, suvaiten mainita niitä meidän varkaansaaliiksemme, ja +syyti meille solvaavia soimasanoja. Helminauhan ja rannerenkaat hän +pisti Manonin nenän alle. + +-- Tunnetteko nämä? -- hän kysyi ivallisesti hymyillen. Ettepä näe +niitä ensi kertaa. Vallan samat, totta jumaliste! Ne kelpasivat teille, +kaunokaiseni, totta kai! Lapsiparat! -- hän vielä lisäsi -- he ovat +todella sangen miellyttäviä kumpikin, vaikkakin pikku varkaita. + +Sydämeni oli pakahtua kuullessani tätä solvaisevaa puhetta. Olisin +hetken vapaudesta antanut... Vanhurskas taivas, mitä olisinkaan +antanut? Lopulta sain itseni hillityksi sen verran, että saatoin sanoa +hänelle noudattaen malttia, joka oikeastaan ei ollut muuta kuin raivon +huippu: + +-- Lopettakaa, herraseni, julkeat ivapuheenne. Mistä onkaan kysymys? + +-- On kysymys siitä, herra ritari -- hän vastasi -- että suoraa päätä +saatte marssia Châtelet-vankilaan. + +Vavisten aavistin mitä kaikkia vaaroja siitä johtuisi. Huolimatta +ylpeydestäni oivalsin, että minun täytyi alistua kohtaloni pakkoon ja +mielistellä pahinta vihamiestäni, voittaakseni jotain nöyryydellä. +Kohteliaasti pyysin häntä hetken kuuntelemaan minua. + +-- En tahdo puolustaa itseäni, hyvä herra. Tunnustan, että nuoruuteni +hulluus on saattanut minut suuriin hairahduksiin, jotka ovat teitä niin +syvästi loukanneet, että teillä on syytä tyytymättömyyteen. Mutta jos +tunnette rakkauden voiman, jos voitte käsittää, kuinka paljon kärsii +onneton nuori mies, jolta riistetään hänen rakkaimpansa, niin pidätte +kenties anteeksiannettavana, että olen tavoitellut pientä koston +tuottamaa tyydytystä tai ainakin voinette katsoa kärsimääni solvausta +riittäväksi rangaistukseksi. On tarpeetonta vankilalla tai kidutuksella +pakoittaa minua ilmaisemaan missä poikanne on. Hän on turvassa. Minun +tarkoitukseni ei ole ollut vahingoittaa häntä tai loukata teitä. Olen +valmis mainitsemaan teille sen paikan, missä hän kaikessa rauhassa +viettää yötään, jos olette niin armollinen, että annatte meille +vapauden. + +Kaukana siitä, että olisi heltynyt rukoilevasta pyynnöstäni, tuo vanha +peto käänsi minulle nauraen selkänsä. Hän lausui ainoastaan muutaman +sanan osoittaakseen minulle, että tunsi tuumamme alusta loppuun. Mitä +hänen poikaansa tuli, hän lisäsi raa'asti, hänet kyllä löydettäisiin, +kun minä en ollut häntä tappanut. + +-- Viekää hänet Châtelet-vankilaan -- hän sanoi poliiseille -- ja +varokaa, ettei ritari pääse teiltä karkaamaan; hän on ovela veijari, +joka jo kerran on paennut Saint-Lazaresta. + +Hän poistui ja jätti minut tilaan, jota helposti saattaa kuvitella. + +-- Oi taivas -- huudahdin -- vastaanotan nöyrästi kaikki iskut, jotka +lähtevät sinun kädestäsi! Mutta se, että viheliäisellä konnalla on +valta kohdella minua näin julmasti, syöksee minut epätoivon kuiluun. + +Poliisit huomauttivat, ettemme antaisi heidän kauempaa odottaa, heillä +kun oli kuomivaunut portilla. Ojensin käteni Manonille johdattaakseni +hänet alas. + +-- Tule, rakas kuningattareni -- sanoin hänelle -- ja alistu ankaran +kohtalomme armottomaan pakkoon. Ehkä taivas suvaitsee kerran saattaa +meidät onnellisempaan tilaan. + +Läksimme matkaan istuen samoissa vaunuissa. Manon laskeutui minun +syliini. En ollut kuullut hänen sanovan sanaakaan sen hetken jälkeen, +jolloin G.M. näyttäytyi; mutta nyt, ollessaan kahdenkesken minun +kanssani, hän lausui minulle lukemattomia helliä sanoja, soimaten +itseään siitä, että oli syypää minun onnettomuuteeni. + +-- Minä en ole surkuteltava -- huomautin minä; -- muutaman kuukauden +vankeus ei minua peloita ja pidän aina Châtelet'ta Saint-Lazarea +parempana. Mutta sinun tähtesi, rakkaani, sydämeni on huolissaan. Mikä +kohtalo niin viehättävälle olennolle! Taivas, miksi kohtelet näin +ankarasti täydellisintä teosta? Miksi emme me molemmat ole syntyneet +sellaisin ominaisuuksin, jotka vastaisivat surkeuttamme? Luonto on +antanut meille henkevyyttä, aistin hienoutta ja herkkätunteisuutta. +Mutta oi! Mitä kaikki tämä meitä hyödyttää, kun niin monet alhaiset +sielut, jotka ansaitsisivat meidän kohtalomme, nauttivat kohtalon +kaikkia etuja. + +Nämä ajatukset täyttivät sydämeni surulla. Mutta ne eivät olleet mitään +verrattuina niihin, jotka kohdistuivat tulevaisuuteen: minua riudutti +pelko Manonin puolesta. Hän oli jo ollut sairaala-vankilassa, ja vaikka +hän sieltä oli päässyt säädyllisellä tavalla, tiesin, että toistuminen +tässä suhteessa toi mukanaan mitä vaarallisimpia seurauksia. Olisin +tahtonut ilmaista hänelle ahdistukseni, mutta pelkäsin peloittavani +häntä liiaksi. Vapisin hänen tähtensä, rohkenematta varoittaa häntä +uhkaavasta vaarasta, ja suutelin häntä huoaten, vakuuttaakseni hänelle +ainakin rakkauttani, ainoa tunne, jota rohkenin tulkita. + +-- Manon -- sanoin hänelle -- puhu vilpittömästi, tuletko aina +rakastamaan minua? + +Hän vastasi olevansa hyvin onneton siitä, että minä sitä saatoin +epäillä. + +-- No hyvä -- jatkoin minä -- enhän minä sitä epäilekään, ja kun +minulla on tämä varma tietoisuus, tahdon uhmailla kaikkia meidän +vihollisiamme. Tulen vetoamaan omaisiini päästäkseni vapaaksi +Châtelet'sta, ja henkeni on minulle vallan hyödytön, ellen heti vapauta +sinua, itse päästyäni irti. + +Saavuimme vankilaan. Siellä meidät suljettiin kumpikin eri koppiin. +Tämä isku ei ollut minulle niin julma, sillä olin sitä edeltäpäin +aavistanut. Suljin Manonin vankilan ovenvartijan suosioon, huomauttaen +hänelle, että olin jalosukuinen mies, ja luvaten hänelle melkoisen +palkinnon. Syleilin lemmittyäni ennenkuin erosin hänestä. Vannotin +häntä pidättymään liiasta surusta ja vakuutin, ettei hänen tarvinnut +pelätä mitään, niin kauan kuin minä olin elossa. En ollut ilman rahoja, +annoin hänelle niistä osan ja maksoin jäljellä olevista varoistani +ovenvartijalle etukäteen runsaasti kuukauden elatuksesta sekä Manonin +että itseni edestä. + +Rahani tekivät erittäin hyvän vaikutuksen. Minut pantiin siististi +kalustettuun huoneeseen, ja minulle vakuutettiin, että Manonilla oli +samanlainen. + +Aloin heti ajatella keinoja päästäkseni vapaaksi. Oli selvää, +ettei minun tapaukseni sisältänyt mitään ehdottoman rikollista. Ja +vaikka oletinkin, että varkaussuunnitelmamme kävi ilmi Marcel'in +todistuksesta, tiesin varsin hyvin, ettei pelkkää aikomusta rangaista. +Päätin viipymättä kirjoittaa isälleni ja pyytää häntä itseään +tulemaan Parisiin. Minä häpesin, kuten jo huomautin, paljoa vähemmin +oloani täällä kuin Saint-Lazaressa. Sitäpaitsi ikä ja kokemus olivat +melkoisesti vähentäneet arkuuttani, joskin minussa vielä oli säilynyt +kaikki isän arvolle tuleva kunnioitus. Kirjoitin siis, eikä vankilassa +estetty kirjeeni lähettämistä. Mutta olisin voinut säästää itseltäni +tämän vaivan, jos olisin tietänyt, että isäni seuraavana päivänä saapui +Parisiin. + +Hän oli saanut sen kirjeen, jonka viikkoa aikaisemmin olin hänelle +lähettänyt. Se oli tuottanut hänelle mitä vilpittömintä iloa. +Mutta niin suuresti kuin olinkin ilahuttanut häntä kertomalla +kääntymyksestäni, ei hän ollut katsonut voivansa täydelleen luottaa +lupauksiini. Hän oli päättänyt tulla hankkimaan itselleen varmuutta +mielenmuutoksestani ja sovittaa menettelynsä katumukseni vilpittömyyden +määrän mukaan. Hän saapui vangitsemiseni jälkeisenä päivänä. + +Ensi käyntinsä hän suuntasi Tibergen luo, jolle olin pyytänyt häntä +osoittamaan vastauksensa. Hän ei häneltä saanut tietää asuntoani eikä +silloisia olojani. Hän sai häneltä kuulla ainoastaan pääseikkailuni +alkaen siitä, kuin olin paennut Saint-Sulpicestä. Tiberge puhui +hänelle hyvin edullisesti niistä pyrkimyksistä hyvään, joita olin +osoittanut meidän viime kohtauksessamme. Hän lisäsi luulevansa minun +täydelleen luopuneen Manonista, mutta ihmettelevänsä, etten minä +viikkoon ollut antanut hänelle mitään tietoja itsestäni. Isäni ei +ollut niin herkkäuskoinen. Hän käsitti, että tässä piili jotain, jota +Tibergen tarkkanäköisyys ei ollut huomannut, vaikka hän valitti tuota +vaiteliaisuuttani, ja isäni ponnisteli siihen määrin löytääkseen minun +jälkeni, että kaksi päivää tulonsa jälkeen sai tietää minun olevan +Châtelet-vankilassa. + +Ennen isäni tuloa, jota en vähääkään odottanut näin pian, kävi +poliisipäällikkö tervehdyksellä luonani -- tai mainitakseni asiat +niiden oikealla nimellä, minua kuulusteltiin. Hän soimasi minua, mutta +hänen soimauksensa eivät olleet ankaroita eivätkä epäkohteliaita. Hän +sanoi minulle lempeästi valittavansa huonoa käytöstäni ja huomautti, +että olin menetellyt epäviisaasti hankkimalla itselleni sellaisen +vihollisen kuin G.M. ja että kuitenkin helposti huomasi tässä piilevän +enemmän varomattomuutta ja kevytmielisyyttä kuin pahuutta. Mutta tämä +oli kuitenkin jo toinen kerta kuin olin vastaamassa hänen edessään, ja +hän oli toivonut, että minä olisin viisastunut, saatuani parin kolmen +kuukauden aikana opetusta Saint-Lazaressa. + +Ihastuksissani siitä, että olin tekemisissä järkevän tuomarin kanssa, +selitin hänelle tilanteeni niin kunnioittavasti ja maltillisesti, että +hän näytti erittäin tyytyväiseltä vastaukseeni. Hän sanoi minulle, +ettei minun pitänyt antautua liiallisen surun valtaan, ja että hän oli +taipuvainen auttamaan minua syntyperäni ja nuoruuteni vuoksi. Rohkenin +sulkea hänen suosioonsa Manonin ja kiittää tämän naisen lempeyttä ja +hyvää luonnetta. Hän vastasi minulle nauraen, ettei hän vielä ollut +Manonia nähnyt, mutta että häntä sanottiin vaaralliseksi naiseksi. Tämä +sana pani siihen määrään vireille hellät tunteeni, että hänelle latelin +tuhansia intohimoisia asioita poloisen rakastajattareni puolustukseksi; +enkä voinut edes pidättyä kyynelistä. Hän käski viedä minut takaisin +huoneeseeni. + +-- Amor, Amor! -- huudahti tuo vakava oikeudenpalvelija nähdessään +minun poistuvan -- etkö sinä koskaan voi sopia järkevyyden kanssa? + +Olin vaipunut surullisiin mietteisiin sen keskustelun johdosta, +joka minulla oli ollut poliisipäällikön kanssa, kun kuulin huoneeni +oven aukenevan: isäni astui sisään. Vaikka minun olisi pitänyt olla +osaksi valmistautunut häntä näkemään, minä kun odotin sitä parin +päivän kuluttua, se koski minuun niin syvästi, että olisin syöksynyt +maan sisustaan, jos se olisi auennut jalkojeni edessä. Lähestyin ja +syleilin häntä, kasvoilla äärimäisen hämmennyksen merkit. Hän istuutui, +ennenkuin kumpikaan meistä oli avannut suutaan. + +Kun minä jäin seisomaan, katseet maassa ja paljain päin, hän virkkoi: + +-- Istuhan toki! Kiitos irstailusi häpeänhälinän ja petkutustesi olen +saanut tietää olinpaikkasi. Sinuntapaistesi ansioiden etu on, etteivät +ne pysy salassa. Sinä kuljet kuuluisuutta kohti varmaa tietä myöten. +Toivon, että tämä tie pian on päättyvä mestauspaikkaan ja että sinä +todella olet saavuttava kunnian siellä joutua näytteille kaikkien +ihailtavaksi. + +En vastannut mitään. Hän jatkoi: + +-- Kuinka onneton on isä, joka on rakastanut hellästi poikaansa, +mitään säästämättä, mikä olisi voinut tehdä hänestä kunnon miehen, +kun hän lopulta huomaa tämän pojan olevan pahantekijän, joka tuottaa +hänelle häpeää! Voi rauhoittua kohtalon tuottamasta onnettomuudesta: +aika haihduttaa sen, ja suru vähenee. Mutta mistä löytyy parannuskeino +taudille, joka kiihtyy päivä päivältä, nimittäin paheisen poikansa +irstailulle, pojan, joka on menettänyt kaiken kunniantunnon. Sinä +poloinen et sano mitään! -- hän lisäsi. -- Kas vaan tuota teeskenneltyä +vaatimattomuutta ja tuota ulkokultaista lempeää alistuvaisuutta -- +voisipa luulla sinua sukusi kunniallisimmaksi jäseneksi. + +Vaikka minun täytyi myöntää, että ansaitsin osan näitä loukkaavassa +muodossa annettuja soimauksia, tuntui hän kuitenkin minusta menevän +liian pitkälle. Katsoin luvalliseksi avoimesti tuoda esiin ajatukseni. + +-- Vakuutan teille -- sanoin hänelle -- ettei vaatimaton esiintymiseni +suinkaan ole teeskenneltyä; se on ylhäissukuisen pojan menettelyä, +joka äärettömästi kunnioittaa isäänsä, varsinkin närkästynyttä +isäänsä. En liioin näytä olevan sukumme vakaantunein jäsen. Tiedän +ansaitsevani moitteenne; mutta pyydän teitä lausumaan niitä hieman +lempeämmin ja herkeämään kohtelemasta minua kuin kuolevaisten suurinta +hylkiötä. Niin kovia mainesanoja en ole ansainnut. Rakkaus -- senhän +tiedätte -- on aiheuttanut kaikki hairahdukseni. Turmiollinen +intohimo! Oi, ettekö te tunne sen voimaa, ja onko mahdollista, että +teidän verenne, joka on minun vereni lähde, ei koskaan ole tuntenut +samanlaista hehkua? Rakkaus on tehnyt minut liian hellämieliseksi, +liian intohimoiseksi, liian uskolliseksi ja ehkä liian myöntyväiseksi +mitä ihanimman rakastajattareni pyyteille; siinä ovat minun rikokseni. +Pidättekö tätä teidän häpäisemisenänne? Minä pyydän, isäni, vähän +sääliä -- näin jatkoin hellästi -- poikaa kohtaan, joka alati on +ollut täynnä kunnioitusta ja kiintymystä teihin, joka ei ole hylännyt +kunniaa ja velvollisuutta, kuten te luulette, ja joka on tuhat kertaa +surkuteltavampi, kuin mitä voitte kuvitellakaan. + +Viime sanoja lausuessani vuodatin muutaman kyynelen. + +Isänsydän on luonnon mestariteos: siinä luonto, niin sanoakseni, +hallitsee mielihyvällä ja hoitaa itse kaikkia sen pontimia. Isäni, joka +sen lisäksi oli älykäs ja arvostelukykyinen mies, heltyi niin siitä +muodosta, johon olin pukenut puolustukseni, ettei voinut minulta salata +tunteidensa vaihtumista. + +-- Tule poikaparkani -- hän sanoi -- tule syleilemään minua, sinun +tilasi minua surettaa. + +Syleilin häntä. Hän puristi minua tavalla, joka ilmaisi minulle, mitä +hänen sydämessään liikkui. + +-- Mutta miten menetellä vapauttaaksemme sinut täältä? -- näin hän +kysäsi. -- Tee minulle peittelemättä selkoa kaikista asioistasi. + +Kun minun elämässäni kokonaisuutena katsottuna ei ollut mitään +sellaista, joka ehdottomasti olisi tuottanut minulle häpeää, +ainakaan ei, jos sitä vertasi eräisiin piireihin kuuluvien toisten +nuorten miesten elämään, ja kun rakastajatarta ei suinkaan pidetä +halveksittavana tällä vuosisadalla, jossa elämme, eikä liioin +vähäistä viekkautta pelionnen tavoittelemisessa, kerroin isälleni +yksityiskohtaisesti millaista elämää olin viettänyt. Panin parastani +tuodakseni esiin kuuluisia esimerkkejä joka kerta kun mainitsin +harha-askeleen, vähentääkseni sen minulle tuottamaa häpeää. + +-- Elän yhdessä rakastajattareni kanssa -- sanoin hänelle -- olematta +häneen sidottu vihkiäismenojen kautta. Herttua de... ylläpitää kahta +rakastajatarta koko Parisin nähden; herra de ----:lla on jo kymmenen +vuotta ollut lemmitty, jota rakastaa uskollisemmin kuin koskaan +vaimoaan. Kaksi kolmannesta Ranskan säätyhenkilöistä pitävät kunnianaan +rakastajattaren omistamista. Minä olen hieman petkuttanut pelissä. +Markiisi de ----:lla ja kreivi ----:lla ei ole mitään muita tuloja. +Prinssi de... ja herttua de... ovat samanlaisen ritarikunnan johtajia. +-- Mitä tuli hankkeisiini molempien G.M:n rahoihin nähden, olisin +niinikään helposti voinut todistaa, etten ollut vailla esikuvia, mutta +minulla oli kyllin kunniantuntoa jälellä ollakseni tuomitsematta +itseäni kaikkien niiden mukana, jotka olisin voinut esittää +esikuvikseni, joten pyysin isääni antamaan minulle tämän heikkouteni +anteeksi niiden kahden raivokkaan intohimon vuoksi, jotka olivat minua +ahdistaneet, nimittäin kostonhalun ja rakkauden. + +Isäni kysyi, saatoinko antaa hänelle viittauksia tehoisimpiin +ja samalla huomiota herättämättömiin keinoihin minun pikaiseksi +vapautuksekseni. Mainitsin, että poliisipäällikkö oli osoittanut +ystävyyttä minua kohtaan. + +-- Jos kohtaatte vaikeuksia -- sanoin hänelle -- eivät ne voi esiintyä +kenenkään muun puolelta kuin molempien G.M:ien. Luulisin siis +sopivaksi, että näkisitte vaivan mennä heitä tapaamaan. + +Tämän hän lupasi tehdä. + +En uskaltanut pyytää häntä puhumaan Manonin hyväksi. Tämä ei johtunut +rohkeuden puutteesta, vaan siitä, että pelkäsin suututtaa isääni +tällaisella ehdoituksella ja herättää hänessä ajatusta johonkin +turmiolliseen hankkeeseen Manonia ja minua kohtaan. + +Olen vielä epätietoinen siitä, eikö tämä pelkoni antanut aihetta +suurimpiin onnettomuuksiini, se kun esti minut koettelemasta isäni +mielialaa ja yrittämästä saattaa hänet suosiolliseksi onnetonta +rakastajatartani kohtaan. Ehkä minun olisi onnistunut vielä kerta +herättää hänen sääliänsä ja karaista hänet niiltä vaikutuksilta, jotka +hän liiankin helposti sai vanhalta G.M:ltä. Kuka sen tietää. Nurja +kohtaloni olisi kenties saanut voiton kaikista ponnistuksistani; mutta +minä en olisi voinut syyttää muita kuin tätä kohtaloani ja vihamiesteni +julmuutta onnettomuudestani. + +Poistuttuaan vankilasta isäni meni suoraa päätä herra G.M:n luo. Hän +tapasi hänet poikansa seurassa, jonka henkivartija rehellisesti oli +päästänyt vapaaksi. En koskaan ole saanut tietää heidän keskustelunsa +yksityiskohtia, mutta liiankin helposti saatoin kuvitella mitä laatua +se oli, päättäen sen kauheista seurauksista. He menivät yhdessä, +tarkoitan molemmat isät, poliisipäällikön luo, jolta pyysivät kahta +suosionosoitusta. Toinen oli se, että minut heti vapautettaisiin +Châtelet-vankilasta, ja toinen, että Manon loppuiäkseen teljettäisiin +vankilaan tai lähetettäisiin Amerikkaan. Juuri tähän aikaan alettiin +laivoilla lähettää paljon irtainta väkeä Mississippi-joelle. +Poliisipäällikkö antoi heille kunniasanansa, että Manon oli lähetettävä +matkalle ensi laivalla. + +Herra G.M. ja isäni tulivat heti yhdessä tuomaan minulle sanan +vapautuksestani. Edellinen sanoi kohteliaan sanan siitä, mitä oli +tapahtunut, onnitteli minua siitä, että minulla oli sellainen isä ja +kehoitti minua senjälkeen hyväkseni käyttämään hänen neuvojaan ja +esimerkkiään. Isäni käski minun pyytää häneltä anteeksi vääryyttä, +jonka muka olin aikonut tehdä hänen perhettään kohtaan, ja kiittää +häntä siitä, että oli myötävaikuttanut minun vapauttamiseeni. + +Poistuimme kaikki kolme mainitsematta ainoata sanaa +rakastajattarestani. En rohjennut puhua hänestä edes vanginvartijoille +heidän läsnäollessaan. Oi, minun poloiset suositukseni olisivat +kuitenkin olleet aivan turhat! Julma määräys oli saapunut samaan aikaan +kuin se, joka päästi minut vapauteen. Tuo onneton nainen vietiin tuntia +myöhemmin sairaala-vankilaan, siellä yhtyäkseen muutamiin kurjiin +olentoihin, jotka olivat tuomitut samaan kohtaloon. + +Isäni oli pakoittanut minut seuraamaan häntä asuntoonsa, joten kello +oli lähes kuusi illalla, kun minä sain tilaisuuden salaa hiipiä pois +palatakseni vankilaani. Tarkoitukseni oli ainoastaan hankkia Manonille +muutamia virvokkeita ja sulkea hänet ovenvartijan erityiseen hoitoon, +sillä en toivonut, että minun sallittaisiin tavata häntä. En myöskään +vielä ollut ehtinyt ajatella keinoja hänen vapauttamisekseen. + +Pyysin saada puhua ovenvartijan kanssa. Anteliaisuuteni ja hiljainen +käytöstapani olivat niin miellyttäneet häntä, että hän ei ollut +vastahakoinen minua auttamaan ja että hän puhui Manonin kohtalosta kuin +onnettomuudesta ainakin, joka häntä pahoitti, se kun saattoi tuottaa +minulle surua. En ollenkaan käsittänyt tätä puhetta. Keskustelimme +hetken ymmärtämättä toisiamme. Lopulta hän älysi, että minä tarvitsin +selitystä, ja antoi sen minulle sellaisena, kuin kauhusta vapisten jo +olen sen teille kertonut ja jonka nyt toistan uutta kauhua tuntien. + +Halvaus ei koskaan ole vaikuttanut äkillisemmin ja hirvittävämmin. +Kaaduin maahan sydämen sykkiessä niin rajusti, että sinä hetkenä, +jolloin menetin tajuni, luulin ainaiseksi vapautuvani elämästä. Tämä +luulo pysyi vielä osaksi jälleen palatessani tajuihini. Käänsin +katseeni ympäri huonetta ja itseeni saadakseni varmuutta siitä, +kuuluinko vielä elävien ihmisten onnettomaan luokkaan. Varmaa +on, että jos olisin seurannut ainoastaan luonnon vaistoa, joka +pyrkii vapautumaan mielipahasta, ei mikään olisi minusta tuntunut +suloisemmalta kuin kuolema tuona epätoivon ja sekasorron hetkenä. Ei +edes uskonto voinut uhata sietämättömämmällä kärsimyksellä toisessa +elämässä kuin ne kamalat tuskat, jotka minua ahdistivat. Kuitenkin sain +pian, kuin rakkauden toimeenpaneman ihmeen kautta, tarpeeksi voimia +kiittääkseni taivasta siitä, että se palautti minulle tajunnan ja +järkeni. Kuolemani olisi hyödyttänyt ainoastaan minua. Manon tarvitsi +hengissä-oloani vapautuakseen, tarvitsi minua tuekseen ja tullakseen +kostetuksi. Vannoin itseäni säälimättä ryhtyväni näihin tehtäviin. + +Vankilan ovenvartija tarjosi minulle kaikkea sitä apua, jota olisin +voinut odottaa vaan parhaalta ystävältäni. Vastaanotin hänen +palveluksensa mitä syvimmällä kiitollisuudella. + +-- Oi, te olette siis heltynyt minun tuskistani! -- minä huudahdin. -- +Kaikki ihmiset hylkäävät minut. Isänikin on epäilemättä yksi julmimpia +vainoojiani. Ei kukaan minua sääli. Te yksin täällä sydämettömyyden ja +raakuuden pesäpaikassa osoitatte myötätuntoisuutta kurjinta kuolevaista +kohtaan. + +Hän neuvoi minulle, etten näyttäytyisi kadulla, ennenkuin olin hiukan +tointunut mielenliikutuksestani. + +-- Älkää huolehtiko minusta -- sanoin poistuessani; -- tulen näkemään +teidät jälleen pikemmin kuin luulettekaan. Valmistakaa minulle kaikkein +pimein koppinne, koetan tehdä itseni sen ansainneeksi. + +Oikeastaan ei ensi tuumani ollut sen vähempää kuin että tahdoin surmata +molemmat G.M:t ja poliisipäällikön ja sitten ase kädessä hyökätä +sairaala-vankilaan, mukanani niin paljo väkeä kuin saatoin värvätä +yritykseeni. Tuskin olisin säästänyt isäänikään kostonhankkeissani, +jotka minusta tuntuivat niin oikeutetuilta, sillä vankilan ovenvartija +ei ollut minulta salannut, että hän ja G.M. olivat perikatoni +aikaansaajat. + +Mutta astuttuani muutaman askeleen kadulla, ja kun raitis ilma oli +hieman jäähdyttänyt vertani ja ruumiini nesteitä, raivoni väistyi +vähitellen järkevämpien tunteiden tieltä. Vihollistemme kuolema olisi +varsin vähän hyödyttänyt Manonia, ja se olisi epäilemättä riistänyt +minulta kaiken mahdollisuuden auttaa häntä. Sitäpaitsi, turvautuisinko +halpamaiseen murhatekoon? Mutta mikä toinen tie voisikaan avautua +kostolleni? Kokosin kaikki voimani ja kaikki henkiset kykyni ensin +pannakseni toimeen Manonin vapauttamisen, siirtäen kaiken muun +tuonnemmaksi, kunnes tämä tärkeä yritys olisi onnistunut. + +Minulla oli enää varsin vähän rahaa jälellä. Se oli kuitenkin +välttämätön pohja, jolta oli alettava. En tuntenut useampia kuin kolme +henkilöä, joilta voin saada rahaa, nimittäin herra de T:n, isäni +ja Tibergen. Oli jotenkin epätodennäköistä saada mitään kahdelta +viimemainitulta, ja häpesin vaivata ensimainittua pyynnölläni. +Mutta kun ihminen on epätoivon partaalla, ei hän voi noudattaa +hienotunteisuuden vaatimuksia. Menin viipymättä Saint-Sulpicen +pappisseminaariin, välittämättä siitä, tunnettiinko minut siellä. +Pyysin saada puhutella Tibergeä. Hänen ensi sanansa osoittivat, +ettei hän vielä tuntenut viime seikkailujani. Tämä huomio sai minut +muuttamaan aikeeni vedota hänen myötätuntoonsa. Puhuin hänelle yleensä +siitä ilosta, jonka minulle oli tuottanut isäni jälleennäkeminen, +ja pyysin häneltä sitten lainaksi vähän rahaa, vetäen verukkeeksi, +että ennen lähtöäni Parisista tahdoin maksaa pois muutamat velat, +joita en halunnut mainita. Hän ojensi minulle heti kukkaronsa. Minä +otin siinä olevista kuudestasadasta frangista viisisataa. Tarjouduin +antamaan hänelle velkakirjan, mutta hän oli liian jalomielinen sitä +vastaanottaakseen. + +Sieltä suuntasin kulkuni herra de T:n luo. Hänen edessään en ollenkaan +teeskennellyt. Kuvasin hänelle onnettomuuteni ja kärsimykseni. Hän +tunsi niistä jo pienimmätkin yksityiskohdat siitä, että tarkoin +oli seurannut nuoremman G.M:n seikkailua. Hän kuunteli minua siitä +huolimatta ja surkutteli minua syvästi. Kun kysyin häneltä neuvoa +Manonin vapauttamisen keinoihin nähden, hän vastasi surullisena +näkevänsä tässä suhteessa niin vähän valoa, että hänen täytyi luopua +kaikesta toivosta, ellei taivas osoittaisi vallan erityistä suosiotaan. +Hän mainitsi lisäksi varta vasten menneensä sairaala-vankilaan, +senjälkeen kuin Manon oli sinne suljettu, mutta ettei hän edes ollut +saanut lupaa tavata häntä, että poliisipäällikön määräykset olivat mitä +ankarimmat ja että päälle päätteeksi sen onnettoman naisjoukon, johon +Manon oli liitettävä, oli määrä lähteä matkaan parin päivän kuluttua. +Olin niin hämmästynyt hänen kertomastaan, että hän olisi voinut puhua +koko tunnin, minun häntä keskeyttämättä. Hän mainitsi edelleen, ettei +ollut tullut tervehtimään minua vankilaan, ollakseen vapaampi auttamaan +minua, kun ei tiedettäisi hänen olevan tuttaviani. Niiden tuntien +aikana, jotka olivat kuluneet minun poistuttuani vankilasta, hän oli +ollut huolissaan siitä, ettei tietänyt olinpaikkaani, ja oli halunnut +mitä pikimmin tavata minut, antaakseen minulle sen ainoan neuvon, jonka +avulla saatoin toivoa muutosta Manonin kohtalossa. Mutta tämä neuvo +oli vaarallinen, ja hän pyysi minua ainaisesti pitämään salassa hänen +osallisuutensa siihen. Tämä neuvo oli seuraava: minun tuli valita +muutamia reippaita miehiä, jotka rohkenivat hyökätä Manonin vartijoiden +kimppuun, kun nämä olisivat hänen seurassaan poistuneet ulkopuolelle +Parisia. Hän ei odottanut kunnes aloin puhua varattomuudestani, vaan +sanoi, ojentaen minulle kukkaron: + +-- Kas tässä sata pistolia, jotka kenties voitte käyttää tarpeisiinne. +Maksatte ne minulle takaisin joskus, kun raha-asianne taas ovat hyvällä +kannalla. + +Hän mainitsi vielä, että olisi tarjonnut avukseni miekkansa ja +käsivartensa, jollei huoli maineestaan olisi estänyt häntä itseänsä +ryhtymästä vapauttamaan rakastajatartani. + +Tämä erinomainen jalomielisyys sai minut heltymään kyyneliin asti. +Ilmaistessani kiitollisuuttani koetin tehdä sen niin vilkkaasti +kuin masennukseni suinkin salli. Kysyin häneltä, eikö ollut mitään +toivottavissa vetoamisesta poliisipäällikköön. Hän sanoi ajatelleensa +sitä, mutta arveli tätä keinoa tehottomaksi, kun ei senlaatuista +armahdusta voinut anoa ilman erityistä syytä, eikä hän saattanut +keksiä minkä syyn voisi tuoda esiin saadakseen välittäjäkseen jonkun +arvokkaan ja vaikutusvaltaisen henkilön. Jos jotain tältä taholta oli +toivottavissa, ei se voisi käydä päinsä muuten kuin muuttamalla G.M:n +ja isäni mielipiteet ja pyytämällä heitä anomaan poliisipäälliköltä +tuomion peruuttamista. Hän tarjoutui tekemään kaiken voitavansa +voittaakseen puolellemme nuoren G.M:n, vaikka pelkäsi tämän hieman +kylmenneen hänelle epäilyksien johdosta, jotka olivat heränneet hänessä +meidän seikkailumme yhteydessä. Minua hän kehoitti yrittämään kaikkea +taivuttaakseni isäni mielen. + +Tämä ei suinkaan ollut mikään helppo tehtävä minulle, ei ainoastaan +hänen vastustuksensa vuoksi, joka minun luonnollisesti oli voittaminen, +vaan toisestakin syystä, joka suorastaan pani minut pelkäämään hänen +kohtaamistaan. Olinhan vastoin hänen kieltoansa hiipinyt pois hänen +asunnostaan, ja olin lujasti päättänyt olla sinne palaamatta senjälkeen +kuin Manonin surullinen kohtalo oli tullut tietooni. Pelkäsin syystä, +että hän väkisin pidättäisi minut ja samoin veisi minut mukaansa +maaseudulle. Olihan vanhempi veljeni kerran noudattanut samaa +menettelyä. Tosin nyt olin vanhempi, mutta mitä merkitsi ikä väkivallan +edessä. Keksin kuitenkin keinon, joka turvasi minut vaaralta. Päätin +nimittäin kutsua hänet julkiseen paikkaan ja käyttää kirjeessäni +toista nimeä. Tämän tuuman toteutin heti. Herra de T. meni G.M:n luo +ja minä Luxembourg-puutarhaan, mistä lähetin isälleni sanan, että +eräs aatelismies nöyrimmästi pyysi häntä tulemaan sinne. Pelkäsin, +että hän voisi jäädä tulematta, kun yö jo lähestyi. Hän ilmestyi +kuitenkin hetken kuluttua palvelijan seurassa. Pyysin häntä poikkeamaan +puistokujaan, missä saatoimme puhella häiriintymättä. Astuimme ainakin +sata askelta puhumatta sanaakaan. Hän kuvitteli epäilemättä, ettei näin +moniin valmistuksiin ollut ryhdytty ilman tärkeää tarkoitusta. Hän +odotti, mitä minulla oli sanottavaa, ja minä puolestani mietin, mitä +sanoisin. + +Viimein avasin suuni ja sanoin vapisevalla äänellä: + +-- Te olette hyvä isä. Olette osoittanut minulle ylenmäärin hyvyyttä +ja olette antanut minulle anteeksi lukemattomat hairahdukseni. Taivas +onkin todistajani, että teitä kohtaan tunnen mitä kunnioittavimpia ja +hellimpiä lapsentunteita. Mutta minusta tuntuu, kuin ankaruutenne... + +-- No, anna kuulua! Minun ankaruuteni...? -- keskeytti isäni, joka, +kärsimätön kun oli, katsoi minun puhuvan liian hitaasti. + +-- Oi, isäni, minusta tuntuu, kuin ankaruutenne olisi mennyt liian +pitkälle siinä kohtelussa, jonka olette antanut tulla onnettoman +Manonin osaksi. Te olette tässä kohdin noudattanut herra G.M:n mieltä. +Tämä mies on vihassaan kuvaillut häntä teille mitä synkimmin värein. +Te olette saanut tästä naisesta mitä kauheimman käsityksen. Hän on +kuitenkin mitä suloisin ja rakastettavin olento maailmassa. Oi, jospa +Kaitselmus olisi suvainnut herättää teissä halun nähdä hänet vaan +hetken! Yhtä varma kuin olen hänen suloudestaan, yhtä varma olen +siitä, että hän teitäkin olisi miellyttänyt. Te olisitte ruvennut +häntä puolustamaan, olisitte inhonnut G.M:n katalia juonia, olisitte +ruvennut säälimään häntä ja minua. Oi, siitä olen varma! Sydämenne ei +ole tunnoton, te olisitte varmasti heltynyt... + +Hän keskeytti minut vielä, huomatessaan, että puhuin liian innokkaasti +voidakseni pian lopettaa. Hän tahtoi tietää, mihin pyrin niin +intohimoisella puheella. + +-- Rukoilemaan teiltä henkeäni -- vastasin -- jota en voi sietää +hetkeäkään senjälkeen kuin Manon on lähtenyt Amerikkaan. + +-- Ei, ei -- hän vastasi ankarasti. -- Näen kernaammin, että menetät +elämäsi kuin että olet ilman järkevyyttä ja kunniaa. + +-- Älkäämme siis enää jatkako -- minä huudahdin pysäyttäen hänet +käsivarresta. -- Riistäkää siis minulta tämä vihattu ja sietämätön +elämä. Sillä siinä epätoivossa, johon minut syöksette, on kuolema oleva +minulle armolahja: se on oleva arvokas lahja isän kädestä lähteneenä. + +-- Enhän antaisi sinulle muuta kuin minkä ansaitset -- hän vastasi. -- +Tunnen useita isiä, jotka eivät olisi odottaneet näin kauan, ennenkuin +olisivat ruvenneet itse pyöveliksesi. Mutta minun ylenmääräinen +hyväsydämisyyteni on syössyt sinut turmioon. + +Heittäydyin maahan hänen eteensä ja huudahdin syleillen hänen polviaan: + +-- Oi, jos teillä vielä on sitä jäljellä, niin älkää paaduttako +itseänne kyyneleilleni. Ajatelkaa, että olen poikanne. Oi! Muistelkaa +äitiäni. Te rakastitte häntä niin hellästi. Olisitteko sallinut, että +hänet olisi riistetty sylistänne? Olisitte puolustanut häntä kuoloon +asti. Eikö toisilla ihmisillä voi olla samanlainen sydän kuin teillä? +Saattaako olla taipumattoman ankara, kerran koettuaan, mitä hellyys ja +suru tietää? + +-- Älä enää puhu äidistäsi -- hän huomautti ärtyneellä äänellä; tuo +muisto kiihoittaa katkeruuttani. Sinun irstailusi saattaisivat hänet +kuolemaan surusta, jos hän vielä eläisi ja näkisi ne. Lopettakaamme +tämä keskustelu, se kiusaa minua eikä kuitenkaan saa minua muuttamaan +päätöstäni. Palaan asuntooni. Käsken sinun seurata minua sinne. + +Se kuiva ja kova äänenpaino, jolla hän julisti tämän käskyn, pani minut +liiankin selvästi käsittämään, että hänen sydämensä oli järkähtämätön. +Poistuin hänestä matkan päähän, peläten että hänen mieleensä voisi +juolahtaa omin käsin vangita minut. + +-- Älkää lisätkö epätoivoani -- sanoin hänelle -- pakoittamalla minut +tottelemattomuuteen. Minun on mahdoton seurata teitä. Yhtä mahdotonta +on minun elää sen kovasydämisen kohtelun jälkeen, jota minulle olette +osoittanut. Sanon siis teille ijäksi hyvästi. Kuolemani, josta pian +kuulette puhuttavan -- näin lisäsin surullisesti -- on ehkä jälleen +herättävä teissä isäntunteita minua kohtaan. + +Kääntyessäni poistuakseni hänen luotaan, hän huusi vihan vimmassa: + +-- Kieltäydytkö siis seuraamasta minua? Mene, syöksy turmiotasi kohti! +Hyvästi, sinä kiittämätön ja kapinallinen poika! + +-- Hyvästi raaka ja luonnoton isä -- minä huudahdin ollen suunniltani. + +Riensin heti pois Luxembourg-puutarhasta ja astuin katuja pitkin +kuin raivon riivaama mies, suunnaten kulkuni herra de T:n asunnolle. +Matkalla kohotin käteni ja katseeni, avuksi huutaen taivaisia voimia. + +-- Oi armias taivas -- huudahdin -- oletkohan sinä yhtä taipumaton kuin +ihmiset? En enää voi odottaa apua muilta kuin sinulta. + +Herra de T. ei vielä ollut palannut kotia; mutta hän saapui, +odotettuani häntä muutaman hetken. Hänen välitystoimensa ei ollut +onnistunut sen paremmin kuin minunkaan. Hän kertoi sen minulle +masentuneen näköisenä. Nuori G.M., vaikka ei ollutkaan yhtä suuttunut +Manoniin ja minuun kuin isänsä, ei ollut suostunut puhumaan meidän +puolestamme. Hän oli kieltäytynyt siitä, peläten tuota kostonhimoista +vanhusta, joka jo oli ankarasti kiivastunut hänelle, soimaten hänen +yrityksiään hakea suhteita Manoniin. + +Minulla ei siis ollut jäljellä muuta kuin väkivalta, sellaisena kuin +herra de T. oli sitä minulle suunnitellut. Siihen nyt supistin kaikki +toiveeni. + +-- Ne ovat tosin hyvin epävarmat -- sanoin hänelle, mutta varmin ja +lohdullisin toiveeni on että ainakin siinä yrityksessä itse suistun +surman kitaan. + +Läksin hänen luotaan, pyydettyäni häntä seuraamaan toimiani hyvillä +toivotuksillaan, enkä enää ajatellut muuta kuin liittää itseeni +tovereja, joihin olisin voinut siirtää kipinän rohkeuttani ja +päättäväisyyttäni. + +Ensimäinen, joka johtui mieleeni, oli tuo sama henkivartija, jota +olin käyttänyt G.M:n vangitsemiseen. Päätin lisäksi mennä yöksi hänen +huoneeseensa, kun minulla iltapäivän kuluessa ei ollut tarpeeksi +joutoaikaa ajatellakseni yömajan hankkimista. Tapasin tuon miehen +yksin. Hän tuli iloiseksi huomatessaan, että olin päässyt vapaaksi +Châtelet-vankilasta. Ystävällisesti hän tarjosi minulle apuansa. +Selitin hänelle, minkälaista avustusta hän saattoi minulle antaa. +Hänellä oli tarpeeksi älyä huomatakseen yritykseen liittyviä +vaikeuksia, mutta hän osoittautui kuitenkin kyllin jalomieliseksi +koettaakseen voittaa ne. + +Osan yöstä käytimme harkiten tuumiani. Hän puhui kolmesta +kaartilaisesta, joita oli käyttänyt apunaan viime tilaisuudessa +ja kehui heidän koeteltua taistelukelpoisuuttaan. Herra de T. oli +tarkalleen maininnut niiden vartijoiden lukumäärän, joiden tuli olla +Manonin saattona -- heitä ei ollut useampia kuin kuusi. Viisi rohkeata +ja päättäväistä miestä riitti säikyttämään noita raukkoja, jotka +pelkureina eivät rupeisi puolustautumaan kunniallisesti, jos voisivat +välttää taistelun vaarat. + +Kun minulta ei puuttunut rahoja, henkivartija neuvoi minua olemaan +kitsastelematta, jos halusin olla varma kahakan onnistumisesta. + +-- Tarvitsemme hevosia -- hän sanoi -- sekä pistooleja, ja lisäksi +tulee jokaisella olla karbiini-pyssynsä. Minä otan toimekseni huomenna +suorittaa nämä valmistukset. Soturimme tarvitsevat sitäpaitsi kolme +siviilipukua, he kun eivät rohkene esiintyä tällaisessa hankkeessa +rykmentin univormussa. + +Annoin hänelle käteen sen sadan pistolin suuruisen summan, jonka olin +saanut herra de T:ltä, ja ne kuluivat seuraavana päivänä viimeistä +ropoa myöten. Nuo kolme soturia marssivat ohitseni. Minä innostutin +heitä suurilla lupauksilla, ja karkoittaakseni heistä kaiken epäilyksen +annoin heille jokaiselle etukäteen kymmenen pistolia. + +Kun toiminnan päivä oli valjennut, lähetin varhain aamulla yhden +heistä sairaala-vankilaan omin silmin näkemään vartijoiden lähdön +saaliineen. Vaikka olin ryhtynyt tähän toimenpiteeseen yksinomaan +liiallisesta levottomuudesta ja varovaisuudesta, se näyttäytyi +vallan välttämättömäksi. Olin saanut vääriä tietoja heidän matkansa +suunnasta; olin nimittäin varma siitä, että tuo surkuteltava joukko +oli astuva laivaan la Rochellessa, ja olisin siis turhaan odottanut +sitä Orléansiin johtavalla tiellä. Mutta kaartilaisen ilmoituksesta +sain tietää, että joukko oli kulkeva Normandian tietä, ja sen oli määrä +matkustaa Amerikkaan Havre-de-Grâcesta. + +Läksimme heti Saint-Honoré-portille, kulkien viisaasti kyllä eri +katuja. Esikaupungin rajalla liityimme yhteen. Hevosemme olivat +pirteät, ja ennen pitkää huomasimme nuo kuusi vartijaa ja ne kahdet +kurjat ajoneuvot, jotka te näitte pari vuotta sitten Passyssa. Tämä +näky oli vähällä riistää minulta voimani ja tajuntani. + +-- Oi kohtalo -- huudahdin -- oi julma kohtalo! Suo minulle tässä +ainakin voitto tai kuolema. + +Neuvoittelimme hetken, millä tavoin meidän oli toimeenpantava +hyökkäyksemme. Vartijasoturit eivät olleet neljääsataa askelta +kauempana edessämme, ja me saatoimme tukkia heiltä tien oikaisemalla +pienen pellon poikki, jota valtatie kiersi. Henkivartija neuvoi +poikkeamaan tälle peltotielle ja yllättämään heidät, äkkiarvaamatta +hyökkäämällä heidän kimppuunsa. Minä hyväksyin tämän tuuman ja +kannustin ensimäisenä hevostani. Mutta kohtalo oli armotta hylännyt +rukoukseni. + +Kun vartijasoturit näkivät viiden ratsumiehen rientävän heitä vastaan, +käsittivät he heti, että tässä oli kyseessä hyökkäys. He asettuivat +puolustusasentoon ja pitivät pistimensä ja pyssynsä päättäväisesti +valmiina. + +Tämä näky, joka vaan enemmän innosti henkivartijaa ja minua, riisti +äkkiä rohkeuden meidän kolmelta raukkamaiselta toveriltamme. He +pysähtyivät kuin yhteisestä sopimuksesta, ja vaihdettuaan keskenään +muutamia sanoja, joita en voinut kuulla, he käänsivät hevosensa ja +karauttivat täyttä laukkaa takaisin Parisiin. + +-- Hyvä Jumala -- sanoi henkivartija, joka näytti yhtä kiihoittuneelta +kuin minä tämän häpeällisen petoksen johdosta -- mitä nyt teemme? +Meitähän on ainoastaan kaksi. + +Minä olin sanaton raivosta ja hämmästyksestä. Pysähdyin ja epäröin, +lähteäkö ensi työkseni kostamaan noille kurjille, ajamalla heitä +takaa ja rankaisemalla heitä siitä, että hylkäsivät minut. Milloin +seurasin katseillani heidän pakoansa, milloin taas pidin silmällä +toisella puolen olevia vartijasotureita. Jos olisin voinut jakautua +kahtia, olisin yhtä haavaa hyökännyt näiden molempien raivoni esineiden +kimppuun. Loin tuijottavat katseeni vuoroin molemmille tahoille. + +Henkivartija, joka silmieni harhailevasta ilmeestä päätti, että +epäröin, pyysi minua kuuntelemaan neuvoaan. + +-- Kun meitä on ainoastaan kaksi -- hän huomautti -- olisi mieletöntä +ahdistaa kuutta yhtä hyvin asestettua miestä kuin me, he kun lisäksi +näyttävät uljaasti odottavan meitä. Meidän täytyy palata Parisiin ja +koettaa valita paremmin apurimme. Vartijasoturit eivät voi tehdä pitkiä +päivämatkoja noilla kaksilla raskailla rattailla. Huomenna saavutamme +heidät aivan helposti. + +Tuumin hiukan tätä suunnitelmaa. Mutta kun joka taholla kohtasin +sellaista, mikä herätti minussa epätoivoa, tein todella epätoivoisen +päätöksen. Kiitin seuralaistani hänen avustaan, luovuin hätyyttämästä +vartijasotureita ja päätin nöyränä mennä rukoilemaan heitä ottamaan +minut joukkoonsa, voidakseni saattaa Manonia Havre-de-Grâceen ja sieltä +kulkea laivalla hänen kanssaan toiselle puolelle merta. + +-- Koko maailma minua vainoaa tai pettää -- sanoin henkivartijalle, en +enää voi luottaa kehenkään ihmiseen. En enää odota mitään kohtalolta +enkä ihmisten avulta. Vastoinkäymiseni on kohonnut huippuunsa, minulla +ei enää ole muu neuvona kuin alistua siihen. Ummistan siis silmäni +kaikelle toivolle. Palkitkoon taivas teidän jalomielisyytenne! Hyvästi. +Tulen auttamaan nurjaa kohtaloani toimeenpanemaan tuhoni, itse syöksyen +tahallisesti sitä kohti. + +Turhaan hän kehoitti minua palaamaan Parisiin. Pyysin, että hän antaisi +minun toteuttaa päätökseni ja jättäisi minut viipymättä, jotta eivät +vartijasoturit yhä edelleen luulisi, että tarkoituksemme oli hyökätä +heidän kimppuunsa. + +Minä ratsastin heitä kohti yksin hitaasti, ja kasvoni olivat +niin masentuneen näköiset, etteivät he kaiketi voineet huomata +mitään uhkaavaa lähenemisessäni. He pysyivät siitä huolimatta +puolustusasennossa. + +-- Rauhoittukaa, hyvät herrat -- sanoin heille saavuttuani heidän +luokseen, en suinkaan aio taistella kanssanne. Tulen pyytämään teiltä +armoa. + +Kehoitin heitä täydellä luottamuksella jatkamaan matkaansa ja ilmoitin +heille matkalla, mitä toivoin heidän hyväntahtoisuudeltaan. + +He neuvoittelivat keskenään, miten heidän oli suhtauduttava tähän +ehdoitukseen. Soturiparven johtaja puhkesi puhumaan toisten puolesta. +Hän vastasi, että heidän saamansa määräykset vartioida vankejaan olivat +mitä ankarimmat; että minä kuitenkin tein heihin niin miellyttävän +vaikutuksen, että hän ja toverinsa minun tähteni tahtoivat hieman +tinkiä virkainnostaan. Mutta minun tuli ymmärtää, että tämä minulle +maksoi jonkun verran. Minulla oli jäljellä noin viisitoista pistolia ja +sanoin heille peittelemättä, kuinka suuren rahasumman kukkaroni sisälsi. + +-- No hyvä -- sanoi vartijasoturi -- tahdomme kohdella rahojanne +jalomielisesti. Teidän ei tarvitse maksaa enempää kuin écun tunnilta +voidaksenne seurustella sen tytön kanssa, joka näistä teitä enimmin +miellyttää. Sehän on tavallinen hinta Parisissa. + +En ollut maininnut heille erityisesti Manonia, minä kun en tahtonut, +että he saisivat tietää intohimoisen kiintymykseni. He luulivat +aluksi, että tämä vaan oli nuoren miehen päähänpisto, että hain hiukan +ajanvietettä näiden naisolentojen seurassa. Mutta niin pian kuin +luulivat huomaavansa, että olin rakastunut, he lisäsivät veroitustani +siinä määrin, että kukkaroni oli tyhjä lähtiessämme Mantes'ista, missä +olimme olleet yötä, ennenkuin saavuimme Passy'hin. + +Tarvitseeko minun mainita kuinka surullisista asioista keskustelimme +Manonin kanssa tällä matkalla tai mitä tunsin sielussani, kun näin +hänet saatuani vartijasotureilta luvan lähestyä hänen ajoneuvojaan? Oi, +sanat eivät koskaan voi ilmaista muuta kuin puolet sydämen tunteista. +Mutta kuvitelkaa poloista rakastajatartani vyötäisiltään kahlehdittuna +istumassa olkitukuilla, pää väsyneesti nojaten rattaiden laitaan, +kasvot kalpeina ja kyynelvirtojen kostuttamina, jotka valuivat hänen +luomiensa alta, vaikka hän koko ajan piti silmänsä suljettuina! Hän +ei edes uteliaisuudesta ollut avannut niitä kuullessaan vartijoiden +levottomuuden, kun nämä odottivat hyökkäystä. Hänen liinavaatteensa +olivat likaiset ja epäjärjestyksessä, hänen hienot kätensä alttiina +ankaran sään vaikutukselle. Sanalla sanoen nuo kasvot, jotka kykenivät +viekoittelemaan jumaloivaan ihailuun koko maailmaa, näyttivät minusta +olevan sanomattoman laiminlyödyt ja masentuneet. + +Katselin häntä hetken, ratsastaessani rattaiden vieressä. Olin niin +suunniltani, että monasti olin vähällä vaarallisesti pudota hevosen +selästä. Huokaukseni ja usein toistuvat huudahdukseni vetivät hänen +katseensa puoleeni. Hän tunsi minut, ja huomasin, että hän ollen ensi +mielenliikutuksen vallassa yritti syöksyä alas rattailta tullakseen +luokseni; mutta kahleidensa pidättämänä hän vaipui takaisin entiseen +asentoonsa. + +Pyysin vartijasotureita hetkeksi säälistä pysähtymään. He suostuivat +siihen ahneudesta. Astuin alas hevoseni selästä ja istuuduin Manonin +viereen. Hän oli niin väsynyt ja voimaton, ettei pitkään aikaan +voinut puhua eikä liikuttaa käsiään. Sillä aikaa minä kastelin niitä +kyynelilläni, ja kun en minäkään saanut sanaa suustani, meidän +molempien tila oli surkein, mitä saattoi kuvitella. Yhtä surullisia +olivat puheemme, kun taas olimme saaneet kielen valtaamme. Manon puhui +vaan vähän; tuntui siltä kuin häpeä ja suru olisivat turmelleet hänen +puhe-elimensä -- ääni kaikui heikolta ja vapisevalta. + +Hän kiitti minua siitä, etten ollut häntä unhoittanut ja siitä +tyydytyksestä, jonka hänelle soin -- kuten hän huoaten virkkoi -- +että ainakin vielä kerran sai nähdä minut ja sanoa minulle viimeiset +hyvästit. Mutta kun olin vakuuttanut hänelle, ettei mikään kyennyt +eroittamaan minua hänestä ja että olin valmis seuraamaan häntä maailman +ääriin, häntä hoitaakseni, häntä palvellakseni, häntä rakastaakseni +ja eroittamattomasti liittääkseni kurjan kohtaloni hänen kohtaloonsa, +silloin tämä onneton nainen antautui niin hellään ja surumieliseen +tunteenpurkaukseen, että pelkäsin hänen menehtyvän noin rajuun +mielenliikutukseen. Kaikki mikä liikkui hänen sielussaan, näytti +kokoontuvan hänen silmiinsä. Hän tuijotti niillä minuun. Joskus hän +avasi suunsa, jaksamatta lausua loppuun sanoja, jotka oli alkanut, +Muutaman sanan hän kuitenkin sai sanotuksi. Nämä sisälsivät ihailua +minun rakkauteni johdosta, helliä valituksia sen ylenmääräisyydestä, +epäilyksiä siitä, että hän oli voinut minussa herättää niin täydellisen +tunteen, kehoituksia minulle luopumaan aikeestani seurata häntä ja sen +sijaan etsimään muualta minun arvoistani onnea, jota ei sanonut minun +voivan toivoa häneltä. + +Huolimatta mitä julmimmasta kohtalosta löysin onneni hänen katseistaan +ja siitä varmuudesta, että hän tunsi hellyyttä minua kohtaan. Olin +todella menettänyt kaiken, mitä muut ihmiset pitävät arvossa; mutta +olin Manonin sydämen omistaja, ja sehän oli ainoa aarre, jota minä +pidin arvokkaana. Europpa tai Amerikka -- minulle oli yhdentekevää +kummassa maanosassa elin, kunhan vaan olin varma siitä, että siellä +olin onnellinen eläessäni yhdessä lemmittyni kanssa! Onhan koko +maanpiiri kahden uskollisen rakastavan kotimaa. Ovathan he toisilleen +isä, äiti, vanhemmat, ystävät, rikkaus ja onni. + +Ainoa, mikä tuotti minulle levottomuutta, oli se ajatus, että Manon +tulisi kärsimään puutetta. Kuvittelin jo asuvani hänen kanssaan +viljelemättömässä seudussa, jonka asutuksena oli villikansaa. + +-- Olen varma siitä, ettei heidän parissaan voi olla niin julmia miehiä +kuin G.M. ja hänen isänsä. He antavat meidän ainakin elää rauhassa. +Jos kertomukset heistä ovat tosia, he seuraavat luonnonlakeja. He +eivät tunne tuota ahneudenraivoa, joka riivaa G.M:ää, eivätkä sitä +eriskummaista kunniankäsitystä, joka on saattanut isäni vihollisekseni; +he eivät tule häiritsemään kahta rakastavaa, joiden näkevät elävän +yhtä yksinkertaisesti kuin he itse. -- Tässä suhteessa olin siis +levollinen, Mutta en muodostanut itselleni mitään haaveellista +käsitystä jokapäiväisen elämän tarpeista. Olin liian usein kokenut, +että on sietämättömiä puutteita varsinkin herkälle nuorelle naiselle, +joka on tottunut mukavaan ja ylelliseen elämään. Olin epätoivoissani +siitä, että turhaan olin kuluttanut rahani ja että vartijasoturien +konnamaisuus oli vähällä riistää minulta sen vähän, mikä minulla +vielä oli jäljellä. Oivalsin, että omistamalla pienen rahasumman +olisin voinut turvata itseni kurjuudelta Amerikassa, missä raha on +harvinaista, ja lisäksi perustaa jonkun yrityksen pysyvän toimeentulon +turvaamiseksi. + +Nämä mietteet herättivät minussa ajatuksen kirjoittaa Tibergelle, joka +aina oli ollut niin valmis tarjoamaan minulle apua ja ystävyyttä. +Kirjoitin ensimäisestä kaupungista, johon poikkesimme. En maininnut +hänelle muuta vaikutinta kuin sen pulan, johon aavistin joutuvani +Havre-de-Grâcessa, minne tunnustin olevani matkalla saattamassa +Manonia. Pyysin häneltä sata pistolia. + +-- Lähetä ne minulle Havreen postinhoitajan välityksellä -- kirjoitin +muun muassa. -- Käsitäthän, että tämä on viimeinen kerta, kun häiriten +vetoan ystävyyteesi, ja etten voi, nyt kun onneton lemmittyni minulta +riistetään ainaiseksi, antaa hänen lähteä matkaan ilman jotain +lohduketta, joka lieventää hänen kohtaloansa ja minun kuolettavaa +kaihoani. + +Vartijasoturit olivat tulleet niin julkean vaativaisiksi huomattuaan +intohimoni rajuuden, että alinomaa lisäsivät vähimmänkin +myöntyväisyytensä hintaa, ennen pitkää tyhjentäen kukkaroni +täydellisesti. Rakkaus ei sitäpaitsi sallinut minun säästää rahojani. +Unhoituin viipymään aamusta iltaan Manonin läheisyydessä, enkä enää +mitannut aikaa tunneissa, vaan pitkien päivien muodossa. Kun kukkaroni +viimein oli vallan tyhjä, olin alttiina kuuden raakalaisen oikuille, +jotka kohtelivat minua sietämättömän töykeästi. Näitte sen omin silmin +Passyssa. Teidän kohtaamisenne oli onnellinen levonhetki, jonka kohtalo +minulle soi. Se seikka, että kärsimykseni minut nähdessänne teissä +herätti myötätuntoisuutta oli ainoa, mikä saattoi suosittaa minua +jalomieliselle sydämellenne. Teidän auliisti tarjoamanne apu auttoi +minut saavuttamaan Havren, ja vartijasoturit pitivät lupauksensa +uskollisemmin kuin mitä olin toivonut. + +Saavuimme Havreen. Menin kaikkein ensiksi postikonttoriin. Tiberge ei +vielä ollut ehtinyt vastata. Otin tarkoin selvän siitä, minä päivänä +saatoin odottaa hänen kirjettään. Se ei voinut saapua ennenkuin kahden +päivän kuluttua, ja kurja kohtaloni oli säätänyt niin omituisesti, että +laivamme oli määrä lähteä matkaan juuri sen päivän aamuna, jolloin +odotin postin tuloa. En voi kuvailla teille epätoivoani. + +-- Kuinka! -- huudahdin -- pitääkö minun onnettomuudessakin aina kokea +vastoinkäymisen ylenmääräisyyttä. + +Manon vastasi: + +-- Oi, ansaitseeko näin onneton elämä, että huolehdimme siitä? +Kuolkaamme Havressa, rakas ritarini. Tehköön kuolema äkkiä lopun +kurjuudestamme. Siirrämmekö sen mukaamme tuntemattomaan maahan, jossa +meitä epäilemättä odottavat kauheat vastoinkäymiset, kun nämä näyttävät +olleen määrätyt rangaistuksekseni? Kuolkaamme -- näin hän toisti -- tai +syökse ainakin minut surman suuhun ja mene etsimään toista kohtaloa +onnellisemman rakastajattaren sylissä. + +-- Ei, ei -- sanoin hänelle, minun kadehdittava kohtaloni on olla +onneton sinun rinnallasi. + +Hänen puheensa pani minut vapisemaan. Tajusin, että hän oli +kärsimystensä murtama. Minä koetin näyttää rauhallisemmalta, +karkoittaakseni hänestä kuoleman ja epätoivon ajatukset. Päätin yhä +edelleenkin noudattaa samaa menettelyä; ja myöhemmin sain kokea, ettei +mikään ole enemmän omansa luomaan rohkeutta naiseen, kuin sen miehen +pelottomuus, jota hän rakastaa. + +Menetettyäni toivon saada raha-apua Tibergeltä, möin hevoseni. Siitä +saamani rahat ynnä ne, jotka vielä olivat jäljellä teidän anteliaasta +lahjastanne, tekivät vähäisen, seitsemäntoista pistolin suuruisen +summan. Niistä käytin seitsemän ostaakseni muutamia tarve-esineitä +Manonin mukavuudeksi, ja kätkin jäljelle jääneet kymmenen pistolia +huolellisesti tulevan omaisuutemme pohjarahastoksi ja toimeentulon +toiveillemme Amerikassa. Minulla ei ollut mitään vaikeutta päästä +mukaan laivaan. Haettiin juuri nuoria miehiä, jotka olivat halukkaat +vapaaehtoisesti liittymään siirtokuntaan. Matkan ja elatuksen sain +ilmaiseksi. Postin oli määrä lähteä Parisiin seuraavana päivänä, ja +minä lähetin sen mukana kirjeen Tibergelle. Se oli liikuttava ja omansa +äärimäisiin asti hellyttämään häntä, se kun saatti hänet tekemään +päätöksen, joka saattoi johtua ainoastaan äärettömästä hellyyden ja +jalomielisyyden kylläisyydestä, jota hän tunsi onnetonta ystävää +kohtaan. + +Laivamme lähti purjehtimaan. Tuuli oli meille koko ajan myötäinen. Sain +kapteenilta erityisen paikan Manonille ja itselleni. Hän oli niin hyvä, +että katsoi meitä toisin silmin kuin muita onnettomuustovereitamme. +Olin heti ensi päivänä vienyt hänet syrjään ja kertonut hänelle osan +kärsimyksistäni, herättääkseni hänessä jonkun verran kunnioitusta. En +luullut tekeväni itseäni syypääksi häpeälliseen valheeseen sanoessani +hänelle, että olin naimisissa Manonin kanssa. Hän oli uskovinaan sen +ja lupasi minulle suojelusta. Siitä saimme koko matkan kestäessä +todisteita. Hän huolehti siitä, että saimme kunnollista ruokaa, ja +hänen huomaavaisuutensa meitä kohtaan tuotti meille kurjuustoveriemme +kunnioituksen. Minä valvoin lakkaamatta, ettei Manonilla ollut mitään +epämukavuutta. Hän huomasi sen hyvin, ja tämä havainto yhdistyneenä +selvään tietoisuuteen siitä tavattoman erikoisesta tilasta, johon hänen +tähtensä olin alistunut, saattoi hänet niin helläksi ja intohimoiseksi, +niin tarkkaavaiseksi vähimmillekin tarpeilleni, että hänen ja minun +välillä vallitsi alituinen kilpailu avuliaisuudessa ja rakkaudessa. +Minä en ollenkaan kaihonnut Europpaa; päinvastoin tunsin sydämeni yhä +enemmän paisuvan ja rauhoittuvan, kuta lähemmäksi Amerikkaa tulimme. +Jos olisin ollut varma siitä, ettei meidän siellä täytynyt olla +vailla elämän välttämättömiä tarpeita, olisin kiittänyt Kaitselmusta +kärsimystemme näin onnellisesta päättymisestä. + +Kahden kuukauden purjehduksen jälkeen saavutimme viimein toivotun +rannikon. Ensi katseella ei tämä maa tarjonnut mitään miellyttävää. +Seudut olivat siellä hedelmättömiä ja asumattomia; näki ainoastaan +muutamia ruokoja ja puita, joista myrsky oli raastanut pois lehdet. +Ei jälkiäkään ihmisistä tai eläimistä. Mutta kun kapteeni oli antanut +laukaista muutaman kanuunoistamme, saimme ennen pitkää nähdä joukon +Uuden Orleansin asukkaita, jotka lähestyivät meitä ilmaisten vilkasta +iloa. Emme vielä nähneet kaupunkia, se kun oli siltä puolen pienen +kummun peitossa. Meidät vastaanotettiin kuin olisimme astuneet alas +taivaasta. + +Nuo siirtolaisparat kyselivät meiltä kilvan Ranskan uutisia ja oloja +niissä eri maakunnissa, joissa olivat syntyneet. He syleilivät meitä +veljinä ja rakkaina tovereina, jotka tulivat ottamaan osaa heidän +puutteeseensa ja yksinäisyyteensä. Suuntasimme heidän seurassaan +kulkumme kaupunkiin. Mutta hämmästyimme huomatessamme lähemmäksi +tultuamme, että se, mitä meille oli kehuen mainittu kelpo kaupungiksi, +olikin vaan ryhmä harvoja mökki-pahaisia. Näissä asui viisi- tai +kuusisataa henkeä. Kuvernöörin asunto näytti meistä hieman eroavan +toisista korkeutensa ja asemansa puolesta. Sitä suojelevat muutamat +multavallit, joiden ympäri juoksee leveä kaivanto. + +Meidät esiteltiin heti hänelle. Hän keskusteli kauan salaa kapteenin +kanssa, ja palattuaan sitten meidän luoksemme, hän tarkasti vuoroonsa +jokaista laivalla saapunutta naista. Näitä oli luvultaan kolmekymmentä, +sillä meihin oli Havressa liittynyt toinen joukkue. Tutkittuaan heitä +kauan, kutsutti kuvernööri paikalle useita kaupungin nuoria miehiä, +jotka riutuivat odottaessaan puolisoa. Kauneimmat tytöistä hän antoi +etevimmille nuorille miehille, ja loput jaettiin arvalla. Hän ei vielä +ollut sanonut mitään Manonille, mutta käskettyään muiden poistua, hän +pyysi meitä molempia jäämään. + +-- Kuulin kapteenilta -- hän virkkoi, että te olette naimisissa ja että +hän matkalla on huomannut teidät henkeviksi ja kunnollisiksi ihmisiksi. +En koskettele niitä seikkoja, jotka ovat aiheuttaneet onnettomuutenne. +Mutta jos on totta, että teillä on yhtä paljon käyttäymisälyä, kuin +mitä ulkomuotonne lupaa, en tule säästämään mitään helpoittaakseni +kohtaloanne, ja te tulette puolestanne lisäämään viihtyväisyyttäni +tällä kolkolla ja autiolla paikkakunnalla. + +Minä vastasin tavalla, joka enimmin oli omansa vahvistamaan sitä +käsitystä, jonka hän oli saanut meistä. Hän antoi määräyksensä +asunnon järjestämisestä meille kaupungilla ja pyysi meidät luokseen +illalliselle. Mielestäni hän oli hyvin kohtelias, ollakseen onnettomien +maanpakolaisten päällikkö. Muiden läsnäollessa hän ei ollenkaan kysynyt +seikkailujemme sisäistä yhteyttä. Keskustelu liikkui yleiskysymyksissä, +ja huolimatta alakuloisuudestamme, koetimme me, Manon ja minä, saada +sen hauskaksi. + +Illalla hän antoi opastaa meidät meille sisustettuun asuntoon. +Tapasimme kurjan hökkelin, jonka seininä olivat laudat ja savi, ja +joka sisälsi pari kolme huonetta alikerroksena, ynnä ullakon niiden +yläpuolella. Kuvernööri oli käskenyt tuoda sinne viisi tai kuusi tuolia +ja muutamia muita välttämättömiä talousesineitä. + +Manon näytti kauhistuvan nähdessään noin synkän asunnon. Mutta hän +oli paljon enemmän pahoillaan minun tähteni kuin itsensä tähden. Hän +istuutui jäätyämme kahdenkesken, ja alkoi itkeä katkerasti. Koetin +ensin lohduttaa häntä. Mutta kun hän oli huomauttanut surkuttelevansa +ainoastaan minua ja pitävänsä onnettomuudessamme silmällä ainoastaan +minun kärsimystäni, koetin näyttää niin rohkealta jopa iloiseltakin, +että tämä tarttuisi häneenkin. + +-- Mitä valittaisinkaan -- virkoin hänelle, onhan minulla kaikki, +mitä haluan. Sinä rakastat minua, eikö totta? Uskokaamme kohtalomme +taivaan huostaan. En minä pidä sitä niin toivottomana. Kuvernööri on +kohtelias mies, hän on osoittanut meitä kohtaan kunnioitusta, hän ei +tule sallimaan, että meiltä puuttuu se, mikä on välttämätöntä. Mitä +tulee majamme köyhyyteen ja kömpelöihin huonekaluihimme, olet voinut +panna merkille, että täällä on harvoja henkilöitä, joilla on parempi +asunto ja sisustus kuin meillä. Ja lisäksi sinä olet ihmeellinen velho, +-- näin lisäsin syleillen häntä -- joka muuttaa kaiken kullaksi. + +-- Silloin sinusta tulee maailman rikkain mies -- hän vastasi -- +sillä jos ei koskaan ole ollut sellaista rakkautta, kuin se, jota +sinä tunnet, on myös mahdotonta olla hellemmin rakastettu kuin sinä. +Tuomitsen itseäni oikeuden mukaisesti. Tiedän täysin, etten koskaan ole +ansainnut tuota verratonta kiintymystä, jota sinä osoitat minulle. Olen +tuottanut sinulle suruja, jotka ainoastaan ääretön sydämesi hyvyys on +voinut antaa minulle anteeksi. Olen ollut kevytmielinen ja epävakaa, +ja vaikka olen rakastanut sinua raivokkaasti, kuten aina olen tehnyt, +en ole ollut muuta kuin kiittämätön. Mutta et voi uskoa, kuinka olen +muuttunut. Kyyneleeni, joiden olet nähnyt niin usein vuotavan lähtömme +jälkeen Ranskasta, eivät ainoatakaan kertaa ole johtuneet omasta +onnettomuudestani. Lakkasin sitä tuntemasta siitä hetkestä kun sinä +jouduit sen alaiseksi. Olen itkenyt ainoastaan hellyydestä ja säälistä, +sinua kohtaan. En voisi unhoittaa, että olen vaan hetkenkin surettanut +sinua elämässäni. Alinomaan soimaan itseäni kevytmielisyydestäni ja +ihailen sitä mitä rakkaus on saattanut sinut kykeneväksi tekemään +onnetonta naista varten, joka ei sitä ole ansainnut, ja joka ei koko +verellään hyvittäisi -- näin hän jatkoi, vuodattaen kyyneltulvia -- +puoliakaan sinulle tuottamistaan kärsimyksistä. + +Hänen kyyneleensä, puheensa ja äänenpainonsa vaikuttivat minuun niin +eriskummaisesti, että tunsin jonkunmoista raukeamista sielussani. + +-- Pidä varasi -- sanoin hänelle, pidä varasi, rakas Manonini: minulla +ei ole tarpeeksi voimaa kestääkseni noin lämpimän kiintymyksesi +todisteita, sillä enhän ole tottunut ilon ylenmääräisyyteen. -- Oi +Jumalani -- huudahdin -- en enää pyydä sinulta mitään; olen varma +Manonin sydämestä. Se on sellainen, jommoiseksi olen toivonut sitä +ollakseni onnellinen. Onneni ei enää voi loppua, autuuteni on nyt +taattu. + +-- Niin on -- hän vastasi -- jos teet sen riippuvaksi minusta, ja +tiedän hyvin, mistä minä alati löydän onneni. + +Tässä ihanassa tietoisuudessa panin maata ja se muutti mökkini +linnaksi, joka oli maailman mahtavimman kuninkaan arvoinen. Amerikka +tuntui minusta tämän jälkeen onnen luvatulta maalta. + +-- Uuteen Orleansiin tulee mennä -- sanoin usein Manonille -- jos +tahtoo nauttia rakkauden oikeasta ihanuudesta. Täällä voi rakastaa +epäitsekkäästi, ilman mustasukkaisuutta ja uskottomuutta. Maanmiehemme +tulevat tänne etsimään kultaa. He eivät aavista, että me täältä olemme +löytäneet paljoa kallisarvoisempia aarteita. + +Ylläpidimme huolellisesti kuvernöörin ystävyyttä. Hän oli niin +ystävällinen, että muutaman viikon saapumisemme jälkeen antoi minulle +pienen toimen, joka sattumalta tuli avoimeksi linnoituksessa. Vaikka +se ei ollut erityisen huomattava, otin sen vastaan taivaan armollisena +sallimuksena. Se tarjosi minulle mahdollisuuden elää, olematta +kenenkään vastuksena. Palkkasin itselleni palvelijan ja Manonille +palvelijattaren. Pienet tulomme riittivät, sillä minä olin säästäväinen +elintavoissani, ja Manon samoin. Emme koskaan laiminlyöneet tilaisuutta +auttaa ja tehdä hyvää naapureillemme. Tämä avulias mieliala ja +kohtelias käytöksemme hankki meille koko siirtokunnan luottamuksen ja +kiintymyksen. Olimme ennen pitkää niin arvossa pidetyt, että kävimme +kaupungin ensimäisistä kuvernöörin jälkeen. + +Viattomat toimemme ja keskeymätön levollisuutemme palauttivat +meihin huomaamattamme uskonnollisia tunteita. Manon ei koskaan +ollut ollut jumalaton nainen. En minäkään ollut niitä paatuneita +irstailijoita, jotka pitävät kunnianaan liittää uskonnottomuuden +tapainsa turmelukseen. Rakkaus ja nuoruus olivat syynä kaikkeen +säännöttömään elämäämme. Kokemus alkoi korvata ijän kypsyyttä: se +vaikutti meihin samoin kuin vuodet. Puheaiheemme, jotka alati olivat +vakavia, herättivät meissä vähitellen hyveisen rakkauden kaihon. Minä +tein ensin Manonille ehdoituksia tähän muutokseen nähden. Tunsin hänen +sydämensä pohjan. Hän oli suora ja luonnollinen kaikissa tunteissaan, +mitkä ominaisuudet aina ovat suotuisia edellytyksiä hyveelle. Viittasin +siihen, että onnestamme puuttui yksi seikka: + +-- Se nimittäin -- näin sanoin -- että taivas sen vahvistaa. Meillä +on molemmilla liian kaunis sielu ja sydän liian jalo, tahallisesti +elääksemme unhoittaen velvollisuutemme. Vähät siitä, että niin elimme +Ranskassa, missä meidän oli yhtä vaikeata luopua toisiamme rakastamasta +kuin tyydyttää sitä lainmukaisella tavalla. Mutta Amerikassa, missä +olemme riippuvaisia ainoastaan toisistamme, missä meidän ei enää +tarvitse alistua säädyn ja hienojen tapojen mielivaltaisiin sääntöihin, +missä lisäksi luullaan meidän olevan naimisissa, mikä estää meitä pian +todella solmimasta aviota ja jalostamasta rakkauttamme valoilla, jotka +uskonto pyhittää? Omasta puolestani tosin en tarjoa sinulle mitään +uutta, tarjotessani sinulle sydämeni ja käteni; mutta olen valmis +uudistamaan tämän lahjan alttarin edessä. + +Minusta tämä puhe näytti täyttävän hänet ilolla. + +-- Uskotko -- hän vastasi -- että olen sitä ajatellut lukemattomat +kerrat tultuamme Amerikkaan? Mutta peläten pahoittavani sinua, olen +kätkenyt tämän toiveen sydämeeni. Enkä ole niin vaativainen, että +pyrkisin sinun puolisosi arvoon. + +-- Oi, Manon -- vastasin minä -- olisitpa pian kuninkaan puoliso, jos +taivas olisi antanut minun syntyä kruunupääksi. Älkäämme siis enää +epäröikö. Eihän meidän tarvitse pelätä mitään esteitä. Puhun jo tänään +siitä kuvernöörille, ja tunnustan hänelle, että tähän päivään asti +olemme salanneet häneltä totuuden. Antakaamme tavallisten rakastavien +kammoksua avion katkaisemattomia kahleita. He eivät niitä pelkäisi, +jos meidän tavoin olisivat varmat siitä, että aina tulevat kantamaan +rakkauden kahleita. + +Läksin Manonin luota, joka tästä päätöksestä ylenmäärin ihastui. + +Olen varma siitä, ettei yksikään kunnon mies olisi ollut hyväksymättä +pyyteitäni näissä olosuhteissa, kun nimittäin olin intohimoisen +kiintymyksen orja, jota en voinut voittaa, ja omantunnontuskien +raatelema, joita en ollut oikeutettu tukahuttamaan. Mutta onkohan +ketään, joka voisi syyttää valitustani vääräksi, kun valitan taivaan +ankaruutta hylätä aikeeni, jonka tarkoituksena oli ainoastaan sitä +miellyttää. Oi, mitä sanonkaan: hylätä! Rankaisihan se sitä rikoksen +tavoin. Se oli sietänyt minua kärsivällisesti, niin kauan kuin sokeasti +kuljin paheen teitä, ja ankarimmat rangaistuksensa se säästi minulle +siihen hetkeen, jolloin aioin ruveta palaamaan hyveen poluille. +Pelkään voimieni pettävän minut lopettaessani kertomukseni kaikkein +surkeimmasta tapauksesta, mikä ikinä on sattunut. + +Menin kuvernöörin luo, kuten olin sopinut Manonin kanssa, pyytämään +häneltä suostumusta vihkiäisiimme. Olisin kyllä varonut puhumasta +siitä hänen tai kenenkään muun kanssa, jos olisin uskaltanut toivoa, +että hänen kotisaarnaajansa, joka silloin oli kaupungin ainoa pappi, +olisi tehnyt minulle tuon palveluksen ilman hänen puuttumistaan +asiaan. Mutta kun en rohjennut odottaa tuolta hengelliseltä mieheltä +vaiteliaisuus-lupausta, päätin toimia julkisesti. + +Kuvernöörillä oli sisarenpoika, nimeltä Synnelet, josta hän paljon +piti. Tämä oli kolmenkymmenenvuotias, kelpo mies, mutta kiivas ja +tulinen. Tuo nuori mies ei ollut naimisissa. Manonin kauneus oli +tehnyt vaikutuksensa häneen jo saapumishetkellämme, ja ne lukemattomat +tilaisuudet, jolloin hän oli tavannut hänet yhdeksän tai kymmenen +kuukauden ajalla, olivat siihen määrään lietsoneet hänen intohimonsa +liekkiä, että hän salaisesti riutui häntä ajatellessaan. Mutta kun +hänellä oli sama ajatus kuin enollaan ja koko kaupungilla, että minä +todella olin naimisissa, oli hän hillinnyt rakkaudentunteensa siinä +määrin, ettei ollut ilmaissut mitään, jopa oli monasti osoittanut +auliuttaan auttaa minua. + +Hän oli enonsa seurassa, kun minä tulin linnoitukseen. Minulla ei ollut +syytä salata häneltä aiettani, joten en ollenkaan epäröinyt ilmaista +asiaani hänen läsnäollessaan. Kuvernööri kuunteli minua ystävällisenä +kuten tavallisesti. Kerroin hänelle osan tarinastani, jota hän kuunteli +mielenkiintoisesti, ja kun pyysin häntä olemaan läsnä tulevassa +vihkimistilaisuudessa, hän jalomielisesti lupautui maksamaan hääkulut. +Erittäin tyytyväisenä poistuin hänen luotansa. + +Tuntia myöhemmin pappi astui talooni. Luulin hänen tulevan antamaan +minulle ohjeita avioliittooni nähden. Mutta tervehdittyään minua +kylmästi hän selitti lyhyesti, että herra kuvernööri kielsi minua sitä +ajattelemasta ja että hänellä oli toisia aikeita Manonin suhteen. + +-- Toisia aikeita Manonin suhteen! -- huudahdin minä, äkkiä tuntien +kuolettavaa sydämenkouristusta -- Ja mitkä ovat nämä aikeet, herraseni? + +Hän vastasi minun vallan hyvin tietävän, että herra kuvernööri +oli käskijä ja että Manon, joka oli Ranskasta lähetetty tähän +siirtokuntaan, oli kuvernöörin määräysvallan alainen. Tätä valtaansa ei +hän siihen asti ollut käyttänyt sentähden että oli luullut hänen olevan +naimisissa; mutta saatuaan minulta itseltäni kuulla, ettei niin ollut +laita, hän katsoi sopivaksi antaa hänet vaimoksi Synnelet'lle, joka oli +häneen rakastunut. + +Kiivauteni voitti varovaisuuteni. Käskin ylpeänä papin poistua +talostani, vannoen ettei kuvernööri, Synnelet eikä koko kaupunki +yhdessä rohkenisi käydä käsiksi vaimooni tai lemmittyyni, miksi vaan +halusivat häntä mainita. + +Kerroin heti Manonille saamani onnettoman tiedon. Oletimme, että +Synnelet minun poistuttuani oli voittanut puolelleen enonsa ja että +tämä johtui hänen kauan mielessään hautomastaan hankkeesta. He olivat +väkevämmät. Olimme Uudessa Orleansissa kuin keskellä aavaa merta, +nimittäin eristettyinä muusta maailmasta äärettömien etäisyyksien +kautta. Minne paeta oudossa maassa, joka oli autio, tai jossa asustivat +pedot tai yhtä raa'at villi-ihmiset kuin ne. Minua tosin kunnioitettiin +kaupungissa, mutta en saattanut toivoa tarpeeksi voivani yllyttää +väestöä puolustamaan asiaani, voittaakseni tukea, joka olisi voinut +häätää vaaran. Siihen olisi tarvittu rahaa, ja minä olin köyhä. Muuten +kansan toimeenpanema kapina oli tulokseltaan epävarma; ja jos onni +olisi meidät pettänyt, olisi perikatomme ollut auttamaton. + +Kaikki nämä ajatukset temmelsivät aivoissani; mainitsin niistä osan +Manonille, suunnittelin uusia tuumia kuuntelematta hänen vastaustaan. +Tein päätöksen ja hylkäsin sen tehdäkseni toisen. Puhuin itsekseni +ja vastasin ääneen ajatuksiini. Sanalla sanoen, olin sellaisessa +kiihoitustilassa, etten voi verrata sitä mihinkään, sillä ei koskaan +ole ollut olemassa senkaltaista. Manon tuijotti minuun. Minun +mielenliikutuksestani hän arvasi vaaran suuruuden, ja vavisten pelosta +enemmän minun kuin itsensä tähden, tämä hellä nainen ei edes uskaltanut +avata suutansa ilmaistakseen levottomuuttaan. + +Loppumattomiin mietittyäni sinne tänne päätin lähteä tapaamaan +kuvernööriä, yrittääkseni taivuttaa häntä, vetoamalla hänen +kunniantuntoonsa ja palauttamalla hänen mieleensä minun kunnioitustani +ja hänen kiintymystään. Manon tahtoi estää minua lähtemästä kotoa. Hän +sanoi minulle kyynelsilmin: + +-- Sinä syöksyt kuolemaan, he tulevat surmaamaan sinut; en saa +enää nähdä sinua, tahdon kuolla ennen sinua. -- Vaivoin sain hänet +oivaltamaan, että minun oli pakko lähteä ja hänen jäädä kotia. Lupasin +palata hetken kuluttua. Hän ei aavistanut enempää kuin minäkään, että +taivaan koko viha ja vastustajiemme raivo oli purkautuva hänen päänsä +yli. + +Menin linnoitukseen. Kuvernööri oli siellä papin seurassa. +Saadakseni hänet heltymään alennuin nöyryyden osoituksiin, jotka +olisivat saattaneet minut menehtymään häpeään, jos olisin alistunut +niihin mistä muusta syystä tahansa. Ahdistin häntä kaikilla niillä +todistusperusteilla, jotka varmasti vaikuttavat jokaiseen sydämeen, +joka ei piile verenhimoisen ja julman tiikerin povessa. + +Valituksiini tuolla raakalaisella ei ollut annettavana muuta kuin +kaksi vastausta, joita sata kertaa toisti: Manon oli riippuvainen +hänen määräyksistään, ja hän oli antanut sisarenpojalleen sanansa. +Olin päättänyt äärimäisiin asti hillitä itseäni; tyydyin ainoastaan +sanomaan hänelle, että hän oli minulle liiaksi hyvä ystävä, voidakseen +sallia minun kuolemaani, jonka valitsin mieluummin kuin lemmittyni +menettämisen. + +Mennessäni olin aivan varma siitä, ettei minulla ollut mitään +toivottavissa tältä itsepäiseltä ukolta, joka sisarenpoikansa edestä +olisi syöksynyt ijankaikkiseen kadotukseen. Aioin kuitenkin viimeiseen +asti näennäisesti pysyä maltillisena, mutta mielessäni päätin tarjota +Amerikan nähdä kaikkein verisimmän ja kauheimman näyn, jos vääryys +vietäisiin huippuunsa. + +Palasin kotiani kohti hautoen mielessäni tätä tuumaa, kun kohtalo, +joka tahtoi jouduttaa perikatoani, toi tielleni Synnelet'n. Hän luki +silmistäni osan ajatuksistani. Mainitsin jo, että hän oli kunnon mies. +Hän lähestyi minua ja sanoi: + +-- Minua kai te haette? Tiedän, että hankkeeni teitä loukkaavat, ja +olen kyllä aavistanut, että minun on taisteleminen kanssanne. Saammehan +nähdä, kenellä on onni puolellaan. + +Vastasin hänelle, että hän oli oikeassa, ja että ainoastaan kuolema +saattoi tehdä lopun meidän selkkauksestamme. + +Poistuimme sadan askeleen päähän kaupungista. Mittelimme miekkojamme, +minä haavoitin hänet ja riisuin melkein samassa häneltä aseen. Hän oli +niin raivoissaan epäonnistumisestaan, että kieltäytyi rukoilemasta +minulta henkeään ja luopumasta Manonista. Minulla oli ehkä oikeus +riistää häneltä yhtä haavaa molemmat. Mutta jalosyntyinen veri ei +koskaan petä. Viskasin hänelle hänen miekkansa ja huusin: + +-- Alkakaamme uudestaan, mutta muistakaa, että tässä taistellaan +elämästä ja kuolemasta! + +Hän ahdisti minua sanomattoman rajusti. Tunnustan, etten ollut mikään +taitava miekkailija, minulla kun oli ollut ainoastaan kolmen kuukauden +harjoitusaika Parisissa. Mutta rakkaus ohjasi miekkaani. Synnelet tosin +lävisti käsivarteni, mutta minä otin tilaisuudesta vaarin ja suuntasin +häneen niin voimakkaan iskun, että hän hengettömänä kaatui jalkojeni +juureen. + +Huolimatta ilosta, jonka voitto tällaisen ratkaisevan taistelun jälkeen +tuottaa, jäin heti miettimään tämän kuoleman seurauksia. Minulla ei +ollut toivottavissa armoa eikä rangaistuksen siirtämistä. Tuntien +kuvernöörin suuren kiintymyksen sisarenpoikaansa, tiesin varmasti, +ettei kuolemaani lykättäisi tuntiakaan tuonnemmaksi sittenkuin tuon +toisen kuolema oli tullut hänen tietoonsa. Niin uhkaava kuin tämä +vaara olikin, ei se kuitenkaan ollut suurin levottomuuteni syy. Manon, +huoli hänestä, häntä uhkaava vaara ja pakko menettää hänet hämmensivät +niin ajatukseni, että silmäni mustenivat ja etten tietänyt missä olin. +Kadehdin Synnelet'n kohtaloa. Pikainen kuolema tuntui minusta ainoalta +tuskieni parannuskeinolta. + +Mutta juuri tämä ajatus taas palautti minut tajuihini ja saattoi minut +kykeneväksi tekemään päätöksen. + +-- Kuinka! Minä tahdon kuolla -- näin huudahdin -- lopettaakseni +tuskani. Onko siis jotain sellaista olemassa, jota pelkään enemmän +kuin lemmittyni menettämistä? Tahdonpa kestää äärimäiset kärsimykset +tukeakseni rakastettuani ja siirtää kuolemani siihen asti, kunnes ne +osoittautuvat turhiksi. + +Palasin kaupunkiin. Astuin asuntooni, missä tapasin Manonin +puolikuolleena kauhusta ja levottomuudesta. Minun läsnäoloni viritti +hänessä uutta toivoa. En voinut häneltä salata sitä kamalaa tapausta, +joka oli minulle sattunut. Hän kaatui pyörtyneenä syliini kuullessaan +minun puhuvan Synnelet'n kuolemasta ja saamastani haavasta. Kesti yli +neljännestunnin ennenkuin sain hänet taas palautetuksi tajuihinsa. + +Olin itse puolikuollut, enkä nähnyt vähintäkään mahdollisuutta meidän +kumpaisenkaan turvaamiseen. + +-- Manon, mitä nyt teemme? -- kysyin häneltä, hänen vähän toinnuttuaan. +-- Oi, mitä nyt teemme? Minun on pakko paeta. Tahdotko sinä jäädä +kaupunkiin? Niin, jää sinä tänne, voit vielä tulla onnelliseksi; ja +minä lähden kauas sinusta hakemaan kuolemaa villi-ihmisten parista tai +petojen kynsien raatelusta. + +Hän nousi huolimatta väsymyksestään, ja tarttui käteeni vieden minut +ovelle. + +-- Paetkaamme yhdessä -- hän sanoi -- älkäämme hukatko hetkeäkään. +Voitaisiin sattumalta löytää Synnelet'n ruumis, ja siinä tapauksessa +emme ehtisi paeta. + +-- Mutta, rakas Manon -- huomautin minä, ollen vallan suunniltani, -- +sanohan minne voimme mennä. Näetkö sinä mitään pelastuksen tietä? Eikö +olisi parempi, että sinä koetat elää täällä ilman minua, ja että minä +vapaaehtoisesti menen tarjoamaan pääni kuvernöörille? + +Tämä ehdoitus vaan lisäsi hänen intoansa pakenemaan. Minun oli pakko +seurata häntä. Minulla oli vielä lähtiessäni tarpeeksi mielenmalttia +ottaa mukaani muutamia huoneessa olevia väkijuomapulloja ja niin paljo +ruokavaroja kuin taskuihimme mahtui. Sanoimme palvelijoillemme, jotka +olivat viereisessä huoneessa, että läksimme iltakävelylle (tämä kuului +jokapäiväisiin tapoihimme), ja poistuimme kaupungista nopeammin, kuin +mitä Manonin heikot voimat näyttivät sallivan. + +Vaikka en vielä ollut vapautunut epävarmuudestani pakopaikkaamme +nähden, takerruin kahteen toiveeseen, joita vailla olisin kernaammin +kuollut kuin ollut epätietoinen Manonin kohtalosta. Olin sinä lähes +kymmenen kuukautta kestäneenä aikana, jonka olin viettänyt Amerikassa, +siksi paljon oppinut tuntemaan maata, että minulla oli käsitystä siitä, +miten tuli kesyttää villi-ihmisiä. Saattoi antautua heidän käsiinsä +syöksymättä varmaan kuolemaan. Olin lisäksi oppinut muutaman sanan +heidän kieltänsä ja eräitä heidän tapojaan niissä eri tilaisuuksissa, +joissa olin heitä nähnyt. + +Paitsi tätä kurjaa keinoa oli minulla tarjona vielä toinen mahdollisuus +englantilaisten taholla, jotka, kuten tunnetaan, ovat perustaneet +siirtokuntia näissä seuduin uutta maailmaa. Mutta pitkät välimatkat +pelästyttivät minua: meidän oli kulkeminen heidän siirtokuntiinsa asti +useita päiviä pitkin autioita maa-alueita ja kiipeäminen yli muutamien +niin korkeiden ja jyrkkien vuorten, että tie tuntui vaivalloiselta +kaikkein rotevimmille ja karaistuimmille miehille. Toivoin siitä +huolimatta, että saatoimme turvautua näihin kahteen apukeinoon, +nimittäin alkuasukkaisiin oppaina ja siihen, että englantilaiset +ottaisivat meidät asumaan pariinsa. + +Astuimme niin kauan kuin Manonin rohkeutta riitti, nimittäin lähes +pari peninkulmaa, sillä tämä verraton rakastajatar kieltäytyi yhä +levähtämästä aikaisemmin. Lopulta hän oli niin väsymyksen masentama, +että tunnusti mahdottomaksi kulkea kauemmaksi. Yö oli jo tullut; +istuuduimme keskelle aavaa ketoa, missä emme löytäneet ainoatakaan +puuta suojaksi päämme päälle. Hänen ensi työnsä oli muuttaa haavaani +side, jonka hän itse oli asettanut ennen lähtöämme. Turhaan koetin +vastustaa tätä hänen aiettaan; olisin kuolettavasti pahoittanut hänen +mieltään, jos olisin kieltänyt häneltä sen tyydytyksen, että tiesi +minun voivan hyvin ja olevan vapaana vaarasta, ennenkuin hän ajatteli +itseään. Alistuin hetken ajaksi hänen tahtoonsa ja vastaanotin +häpeämättä ja vaieten hänen huolenpitonsa. + +Mutta kun hän oli päättänyt hellän tehtävänsä, niin kuinka innokkaasti +minä vuorostani ryhdyinkään toimimaan! Riisuin kaikki vaatteeni +levittäen ne maahan hänen allensa, siten tehdäkseni hänen leposijansa +pehmeämmäksi. Vastoin tahtoaan hänen oli suostuminen siihen, että +minä käytin kaikkea, minkä saatoin kuvitella lieventävän hänen +epämukavuuttaan. Lämmitin hänen käsiään kuumilla suudelmillani ja +hehkuvilla huokauksillani. Valvoin koko yön hänen vieressään rukoillen +taivasta suomaan hänelle suloisen ja rauhaisan unen. Oi, Jumalani! +Kuinka rukoukseni olivat hehkuvat ja vilpittömät! Minkä armottoman +tuomion nojalla sinä olit päättänyt olla niitä kuulematta? + +Suokaa minulle anteeksi, että lyhyesti päätän kertomuksen, joka saa +minut menehtymään. Kerron nyt teille onnettomuuden, jolla ei koskaan +ole ollut vertaistaan; olen pyhittänyt koko elämäni sitä itkeäkseni. +Mutta vaikka lakkaamatta kannan sitä mielessäni, epäröi sieluni +kauhistuksen valtaamana joka kerta kun tahdon pukea sitä sanoihin. + +Olimme viettäneet rauhallisesti osan yöstä; luulin rakkaan lemmittyni +vaipuneen uneen, enkä rohjennut hengittää peläten häiritseväni hänen +untansa. Huomasin päivän koittaessa tunnustellessani hänen käsiään, +että ne olivat kylmät ja vapisivat; painoin niitä poveani vastaan, +niitä lämmittääkseni. Hän huomasi tämän liikkeeni, ja ponnistaessaan +voimiaan tarttuakseen minun käsiini, hän sanoi heikolla äänellä, että +hän luuli viimeisen hetkensä tulleen. + +Pidin näitä sanoja alussa ainoastaan tavallisena onnettomuuden +aiheuttamana puheena, ja vastasin siihen vaan rakkauden hellillä +lohtusanoilla. Mutta hänen taajat huokauksensa, hänen äänettömyytensä +minun kysyessäni, hänen käsiensä suonenvedontapainen puristus, +niiden yhä kietoessa minun käsiäni, ilmaisivat minulle, että hänen +onnettomuutensa loppu lähestyi. + +Älkää vaatiko minua kuvaamaan tunteitani tai toistamaan hänen viimeisiä +sanojaan. Menetin hänet, sain todisteen hänen rakkaudestaan vielä sinä +hetkenä, jolloin hän heitti henkensä -- siinä kaikki, mitä jaksan +ilmaista teille tästä kauheasta ja surkuteltavasta tapauksesta. + +Minun sieluni ei seurannut häntä. Taivas ei varmaankaan vielä katsonut +rangaistukseni määrää täydeksi; se on säätänyt, että minun senjälkeen +on kituminen riutuvaa ja kurjaa elämää viettäen. En välitäkään koskaan +sen onnellisemmasta elämästä. + +Yli vuorokauden lepäsin painaen huuliani vasten Manonin kasvoja ja +käsiä. Tarkoitukseni oli kuolla siihen paikkaan. Mutta mieleeni +johtui seuraavana päivänä, että hänen ruumiinsa minun kuoltuani +oli joutuva villipetojen haaskaksi. Päätin siis haudata hänet ja +odottaa kuolemaani hänen haudallaan. Olin jo niin menehtymäisilläni +nälän ja surun synnyttämään heikkouteen, että minun täytyi ponnistaa +kaikki voimani pysyäkseni pystyssä. Minun oli pakko turvautua mukaan +ottamiini väkijuomiin; nämä virkistivät voimiani sen verran, kuin oli +tarpeellista surullisen tehtäväni täyttämiseen. + +Minun ei ollut vaikea kaivaa siinä paikassa, missä olin; se oli +hiekkamaata. Taitoin miekkani ja käytin sitä lapiona, mutta minulla +oli enemmän apua paljaista käsistäni. Sain täten kaivetuksi tilavan +haudan, laskin siihen sydämeni epäjumalan, huolellisesti käärittyäni +hänet vaatteisiini, suojatakseni hiekalta. Mutta sitä ennen syleilin +häntä lukemattomat kerrat mitä täydellisimmän rakkauden koko hehkulla. +Istuuduin vielä hänen viereensä ja katselin häntä kauan; en hennonut +luoda umpeen hautaa. Lopulta voimani taas alkoivat uupua ja peljäten, +että ne kokonaan pettäisivät ennenkuin olin päättänyt tehtäväni, +kätkin ainaiseksi maan poveen täydellisimmän ja viehättävimmän +olennon, jota se koskaan päällänsä oli kantanut. Paneuduin sitten +pitkäkseni hautakummulle, kasvot hietaa kohti ja sulkien silmäni siinä +tarkoituksessa, etten niitä enää koskaan avaisi. Sitten huusin avuksi +taivasta ja odotin kärsimättömänä kuolemaa. + +Teistä tuntunee vaikealta uskoa, ettei tämän synkän toimituksen aikana +yksikään kyynel välähtänyt silmistäni, ei yksikään huokaus kohonnut +huulilleni. Syvä ahdistukseni ja varma päätökseni kuolla olivat +tukahduttaneet kaikki epätoivon ja tuskan ilmaukset. Enkä levännytkään +kauan siinä asennossani haudalla, ennenkuin menetin jäljellä olevan +vähäisen tajuni ja tunnekykyni. + +Tämän jälkeen, minkä nyt olette kuullut, tarinani loppu on niin +mitätön, ettei se ansaitse kuuntelemisen vaivaa. Kun Synnelet oli +viety kaupunkiin ja hänen haavansa oli tarkoin tutkittu, huomattiin +ettei hän ollutkaan kuollut ja lisäksi etteivät hänen haavansa olleet +vaarallisia. Hän kertoi enolleen, miten kaikki oli meidän välillämme +tapahtunut, ja hänen jalomielisyytensä saattoi hänet heti mainitsemaan +minun osoittamani jalomielisyyden. Lähetettiin etsimään minua, ja minun +ja Manonin poissaolo herätti sen epäilyksen, että olimme paenneet. +Silloin oli liian myöhäistä lähteä minua takaa ajamaan; mutta kaksi +seuraavaa päivää käytettiin tähän työhön. + +Minut löydettiin vailla elonmerkkiä Manonin haudalta, ja ne, jotka +näkivät minut tuossa tilassa melkein alastomana ja haava verissä, +olivat varmat siitä, että minut oli ryöstetty ja murhattu. He +kantoivat minut kaupunkiin. Kuljetuksen synnyttämä liike herätti +minut jälleen tajuihini. Kun avasin silmäni ja rupesin vaikeroimaan +sitä onnettomuutta, että vielä olin elävien parissa, huomattiin, että +vielä saatoin tulla hoidon alaiseksi; tämä minulle omistettiin, ja sen +seuraus oli valitettavasti liiankin onnellinen. + +Minä en välttänyt ankaraa vankeutta ja oikeudenkäyntiä. Kun Manon oli +kadonnut, minua syytettiin siitä, että raivon ja mustasukkaisuuden +puuskauksessa olin surmannut hänet. Kerroin suoraan surkuteltavan +seikkailuni. Vaikka selontekoni Synnelet'ssä herätti kipeää surua, hän +oli kyllin jalomielinen anomaan armahdustani, ja sen hän saikin aikaan. + +Olin niin heikko, että minut täytyi kantaa vankilasta vuoteeseeni, +johon ankara tauti sitoi minut kolmeksi kuukaudeksi. Vihani elämään +ei ollenkaan heikentynyt; huusin lakkaamatta avukseni kuolemaa ja +kieltäydyin kauan itsepintaisesti nauttimasta lääkkeitä. Mutta +Kaitselmuksen tarkoituksena oli, sittenkuin se näin ankarasti oli +rangaissut minua, saattaa kärsimykseni ja rangaistukseni minulle +hyödyllisiksi. Se valaisi minua valollaan ylhäältä, joka minussa +herätti syntyperäni ja kasvatukseni arvoisia ajatuksia. + +Kun rauha oli alkanut syntyä sydämessäni, ei ruumiillinen parantumiseni +viipynyt. Minä noudatin täydesti kunniantunnon kehoituksia ja jatkoin +pienen toimeni täyttämistä, odottaessani Ranskan laivoja, jotka +kerran vuodessa saapuvat tähän osaan Amerikkaa. Olin päättänyt palata +kotimaahani siellä vakaantuneella, ja siveällä elämällä hyvittääkseni +säädytöntä käytöstäni. Synnelet oli huolehtinut siitä, että rakkaan +lemmittyni ruumis oli siirretty kunnialliseen paikkaan. + +Noin kuusi viikkoa parantumisestani kävelin eräänä päivänä yksin +rannalla ja näin silloin laivan, jonka kauppa-asiat toivat Uuden +Orleansin rannalle. Pidin tarkasti silmällä matkustajien maihin nousua +ja hämmästyin äärettömästi tuntiessani Tibergen niiden joukossa, jotka +astuivat kaupunkia kohti. Hän kertoi minulle, että hänen matkansa +ainoa vaikutin oli ollut halu nähdä minut ja kehoittaa minua palaamaan +Ranskaan. Saatuaan kirjeeni, jonka olin lähettänyt Havresta, oli hän +itse matkustanut sinne tarjotakseen minulle pyytämääni apua. Hän oli +tuntenut mitä haikeinta mielipahaa kuullessaan minun jo lähteneen +matkaan ja olisi heti ollut valmis seuraamaan minua, jos olisi voinut +astua lähtövalmiiseen laivaan. Sellaista hän oli useita kuukausia +etsinyt eri satamissa, ja löydettyään viimein Saint-Malossa yhden, +joka nosti ankkurinsa purjehtiakseen Martiniqueen, oli hän astunut +siihen, toivoen sieltä helposti pääsevänsä Uuteen Orleansiin. Mutta +espanjalaiset merirosvot olivat matkalla ottaneet tämän laivan ja +vieneet sen erääseen saareensa. Tiberge oli päässyt viekkaudella +pakenemaan, ja useiden harharetkien jälkeen hän sattumalta oli joutunut +siihen pieneen laivaan, joka juuri oli saapunut, ja näin oli hän +onnellisesti päässyt luokseni. + +En voinut tarpeeksi osoittaa kiitollisuuttani näin jalomieliselle ja +uskolliselle ystävälle. Vein hänet asuntooni ja pyysin häntä vapaasti +käyttämään kaikkea, minkä omistin. Sitten kerroin hänelle kaiken, mitä +minulle oli tapahtunut lähdettyäni Ranskasta, ja valmistaakseni hänelle +odottamattoman ilon, selitin hänelle, että ne hyveen siemenet, jotka +hän aikaisemmin oli kylvänyt sydämeeni, alkoivat kantaa hedelmiä, +joista hän oli oleva tyytyväinen. Hän vakuutti, että niin miellyttävä +varmuus korvaisi kaikki hänen matkansa vastukset. + +Vietimme yhdessä kaksi kuukautta Uudessa Orleansissa, odottaen Ranskan +laivojen tuloa, ja päästyämme viimein matkaan, astuimme kaksi viikkoa +sitten Havre-de-Grâcen rantaan. Sinne saavuttuamme lähetin kirjeen +omaisilleni. Vanhemman veljeni vastauksesta sain surullisen tiedon +isäni kuolemasta, johon syystä pelkään minun hairahdukseni osaltaan +vaikuttaneen. Kun puhalsi myötäinen tuuli, astuin heti laivaan +purjehtiakseni Calais'hen, aikoen sieltä matkustaa muutaman peninkulman +päässä kaupungista asuvan ja meille sukua olevan aatelismiehen luo, +missä veljeni kirjoitti odottavansa tuloani. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59098 *** |