diff options
Diffstat (limited to '59278-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59278-0.txt | 15371 |
1 files changed, 15371 insertions, 0 deletions
diff --git a/59278-0.txt b/59278-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0f59711 --- /dev/null +++ b/59278-0.txt @@ -0,0 +1,15371 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59278 *** + + + + + + + + + + + +KALEVALAN LAULUMAILTA + +Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa + +Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä +tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään + + +Kirj. + +I. K. INHA + + + + + +Helsingissä, +Tietosanakirja-Osakeyhtiö, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + +Ensimäisen painoksen alkusanasta. +Minne ja miksi? +Kuinka tulin lähteneeksi Vienan Karjalaan. + +Suomenniemen poikki Vienan Karjalaan. + + Oulussa. -- Matkan vastukset kelirikon uhatessa. -- Karjalaisia + nälänhätää paossa. Runotar taipaleella. -- Puolangan vaarat. + -- Rajan poikki. -- Metsäin keskellä pieni kylä, köyhä, mutta maan + kuulu. -- Vuokkiniemen kirkonkylä ei ole ilman viehätyksiään. + +Karjalainen kotimme. + + Ylä-Kuittijärven jäällä. -- Jyvöälahti, mitä paras majapaikaksi. + -- Karjalainen kylä. -- Karjalainen talo. -- Kielimestarimme. -- + Kotiudumme. + +Runonkeruussa. + + Entinen runonkeruu. -- Aion löytää ennen löytämätöntä. -- + Kuutamossa erämaassa. -- Musta Miikula ja hänen Vipusrunonsa. + -- Toivon pääseväni kadonneitten runojen jäljille. -- Jälleen + Jyvöälahdessa. + +Hävinnyttä runoa etsimässä. + + Kadonnut perhesormus. -- Voassilainji Kostja. -- Talvikalastus + erämaassa. -- Eräs Lönnrotin muistelma. -- Pistojärvessä ei + tahdota laulaa, vaikka ehkä osattaisiin. -- Lähden yhä edempää + etsimään. -- Tiirovaara eli Koljola, Suomen rajalla ja Maanselällä. + -- Tapaan Martiskan pojan. -- Sohvonja ja hänen kalevaiset + rekilaulunsa. + +Martiskainen Teppana. + + Lohi-Pekka. -- Teppana suostuu laulamaan. -- Vanhat runot + oikeassa ympäristössään. -- Nykyinen runontaito. --- Kirvas + kevätaamu. -- Porojen juonia. -- Pietarin herrat poroilla + ajamassa. + +Äijäpäivän aikoja Jyvöälahdessa. + + Äijäpäivä. -- Miten sitä vietetään. -- Keino kulkutauteja + vastaan. -- Kelloja soittamassa. -- Maura itkee Kustille. + -- Vedet aukeavat. -- Panettelijan rangaistus. + +Käytännöllistä perimätietoa. + + Räähkät. -- Kotielämässä vaarinotettavaa. -- Maamiehen tietoja. + -- Metsämiehen tietoja. -- Kalastustaikoja. -- Vuodenaikain ja + ilmain enteitä. -- Vainajat. -- Parannuskeinoja. -- Varahvontan + kokemukset. + +Runonkerääjät. + + Topeliuksen runonkeräys -- Sjögren. -- Lönnrotin keruumatkat. -- + M.A. Castrén. + +Alijärven Vasselei. + + Kevättäjäin tulilla. -- Alijärvi. -- Vanha sokea runolaulaja -- + Eloisa runonuotti. + +Ylämaan poikki. + + Maataipaleella. -- Puhuttua vettä tukkijoelle. -- Ortjo + ehätyssavulla. -- Kenttijärvi. -- Löytöretkellä. -- Kostamus + ja sen kalmisto. -- Karjalainen jaama. -- Hepo ei juossut, + mutta kyllä reki rasasi. -- Leipä ja otsan hiki. -- Eräs + Lönnrotin muistelma. -- Kontokki. + +Eteläisellä rinnakkaisvesistöllä. + + Luvajärvi. -- Luvajärven kalmisto kirjoristeineen. -- Vesitietä + Kiimaisjärveen. -- Minin, -- Nokeus. -- Rogers pasha ahtaalla. + -- Uusimman uskon molijat. + +Isäin perintö. + + Oikea salotaival. -- Teppana Ryysä. -- Vanha runo ei ole + taikaansa menettänyt. -- Varahvontan pataseikkailu. + +Kyykkäkisa. + + Kyykät ja konot. -- Selän antajat ja ottajat. -- Tervetullut + rauhanhäiritsijä. + +Kivijoki. + + Eräsaunalla. -- Ankara jokimatka. -- Taivalkoski ja Laippa. -- + Liiallista taivaltamisen himoa. -- Ristiniemi. -- Miinoa. -- + Kalansaalista ei saa kiittää. + +Rajalla. + + Koti-ikävä. -- Kaiho outona kulkea. -- Miinoan kivi. -- + Maanselänjärvi. -- Maanselän Paavon töllillä. -- Karjalaiset + palaavat jauhomatkalta. -- Aarnioluontoa, aarniokansaa. -- + Muinaisuuden kuiskeita. + +Akonlahdessa. + + Kiitehen järvi. -- Akonlahti vahva loitsupaikka. -- Luvatonta + kruununviljan jakamista. --- Pohatat tyrmässä. -- Naisien suru, + kirjotamme heidän puolestaan kirjeen. -- Ylhäisiä piirteitä + kansan käsityksissä. + +Helluntaijuhlilla Kostamuksessa. + + Varahvontan puksut. -- Kilpasoutu neitojen keralla. -- Prasniekalle + matkaajat maataipaleella. -- Vieraanvaraisuutta Kontokissa. -- + Pukuhavaintoja taipaleella. -- Juhlavalmistukset kylässä. -- + Ensimäiseksi kylyyn. -- Paljon tuskaa oudosta nimestä. -- Kisat, + "käsikisat", "pitkät kisat", "humaukset" ja muut. -- Pajatukset. + -- Karjalaista rattoa. -- Päivälliset Miitrein talossa. -- + Emäntien ylpeys. + +Kosijoita kylässä. + + Gaudeamus igitur. -- Pyssyt pamahtavat, kosijat tulevat. -- + Monimuodollista kosimista. -- Sukukokous, jossa asiata joka + puolelta harkitaan. -- "Passibo hyvä rahvas luvussa pitämäänne". + -- "Paikan kokka". -- Uusi yritys. -- Uhittelevaa kosimista. -- + Talo köyhä, mutta ei aivan itsetietoisuutta vailla. -- Sulhanen + saa rukkaset ja tarjoo "paikankokkaa". -- Yleisö sekaantuu asiaan. + -- Intohimoista joukkokosimista. -- Syvässä vedessä suuret kalat + uivat. -- Patvaska. -- Kustin jalka noidutaan. -- Mietteitä + Komalahdella. -- Varahvontta loihtii tuulta. + +Rajakyliä myöden. + + Väittelyä sivistyssanoista. -- Maanselän suot. -- Lönnrotille + kiitos hyvästä käytöksestä. -- Eräs Vienan puolen kylä Suomen + puolella. -- Häväistyt jumalat. -- Karhun tuhoja. -- Juhannuksena + omalla puolella. -- Omituista veneen tukkimista. -- Jälleen + Jyvöälahdessa. -- Tyttöjen naimahuolia. -- Senin kirje. + +Suurelle Tuoppajärvelle. + + Enonsuussa. -- Keski-Kuittijärvellä. -- Röhön taipaleella. + -- Reipas vanhus. -- Varahvontan käsitykset palvelijan + velvollisuuksista. -- Mieronstautshat. -- Vanhauskoisten maassa. + -- Näköala Tuoppajärvelle. -- Valasjoki. -- Lumoavaa vettä. -- + Kiestinki. + +Lönnrotin matka pohjan perille v. 1837. + + Lönnrotin koti-ikävä. -- Kohtaus erään Tiirovaaran loitsijan + kanssa. -- Vaikea yö viluisessa pirtissä ja puutteen keskellä, -- + Vaikea hiihtotaival. -- Tuhkasen viero ja muut vierot. -- + Patriarkka. -- Skiitta. -- Omituisia tuttavuuksia Pyhässä saaressa. + -- Koljasu. -- "Ettekö ole tupakkaa juoneet?" -- Kuisman + parannuskeino. -- Miten näillä perikulmilla rikkauksia koottiin. + -- Lepopäiviä Kuusamossa. -- "Voi jospa useinki niin tekisivät!" -- + Vaatetushuolia. -- Saaren luostari ja sen vaiheet. -- Syy vanhan + vieron kammoihin. + +Vienan Karjalan pohjoiskulmilla. + + Louhen perikuva. -- Soma tuuli-ilmiö Tuoppajärveltä. -- Odottamaton + runosaalis. -- Niskan koski. -- Pääjärvi. -- Suomen muistoja + Sohjenansuussa. -- Ihana matka Pääjärvellä. -- "Ka hyvä + tämä ois vieras, niin tupakkoo polttaa." -- Jalo tervehdystapa + Ahvenlahdessa. -- Huono vastaanotto Jälettijärvessä. -- + Kallis hinta, mutta vaikea matkakin. -- Kamala yö. -- Tyttöjä + saattajina, miehet jäivät juomaan. -- Tapaan jälleen Kustin ja + Varahvontan. -- Tyrhy. -- Valtatiellä. -- Vienan meren rannat. + -- Kieretti. -- Stanovoi. -- Vienan meren alusmalli muistuttaa + viikinkialuksia. + +Lönnrotin matka Kuusamosta Vienan merelle v. 1837. + + Vuodentulon enteitä. -- Lönnrotia ahdistetaan Jäletjärvessä. -- + Keskusteluja hänen ryöstämiseksi. -- Synkkiä oloja. -- Köyhä + leski. -- Lönnrot uhataan köyttää. -- Hän nolaa pahimman riidan + haastajan. -- "A siitä laki ei sano ni mitä." -- "Lyö kirves + kulkkuun, tai vie pirttiin ja ripusta jaloista kattoon savun + sekaan." -- Passirettelöitä Kieretissä. -- Nopeata oikeuden + käyttöä. -- Lönnrot runoilee ikävissään. -- Vienan meren jäällä. + -- Pelättäviä jamstjikoita. -- Maanmiehiä Vienanmeren rannalla. -- + Eksymisen pelkoa. -- Maanmiesten kesteissä. -- Eräs suomalainen + tarjoutuu opettamaan Lönnrotille venättä. -- Lönnrot vaihtaa + postinhoitajan kanssa kelloa ja tekee hyvät kaupat. -- Ensi kerta + poron pulkassa. + +Vienanmerellä ja Kemijoella. + + Vienan merellä. -- Rantain luonne. -- Kannanlahti ja Nivan koski. + -- Pitkin Kuolan rannikkoa. -- Kemi. -- Eräs karkotettu. -- + Kemijoella -- Usmana ja Usman koski. -- Lohenpyynti. -- Kemijoen + kosket. -- Tukkiliike. -- Tukkipäällikön viinat. -- Yötä + taipaleella. -- Paanajärvi. -- Kemijokivarren rakennusmalli. + -- Vanhoja ampumaneuvoja. -- Jyskyjärvi. -- Ala-Kuittijärvellä. + -- Eräs saituri. -- Halpoja päiväpalkkoja. -- Jälleen kotona. + +Vienan Karjalan häätapoja. + + Salaisia neuvotteluja. -- Leikkihäät. -- Naimahommat rajan + takana. -- Kosimatapoja. -- Varauskeinoja naimaonnen rikkomista + vastaan. -- Kakrapokot. -- Vihkiretki. -- Karjalan pakanalliset + häät tapoineen, temppuineen. -- Lahjain antaminen -- Itkut. -- + Katshotus. -- Käeniskuleivät. -- Pään poustiminen -- Kostjat ja + kutshut. -- Jäähyväisitkut. -- Turkilla prostitus. -- Morsiamen + otsipaikka. -- Huihipaikka -- Sulhanen ja morsian neuvotaan. -- + Varotus. -- Myötämeniäiset. -- Otsapoklonaiset. -- Okahvin häät. -- + Saajannainen ja patvaska. -- Lönnrotin kirjottamia häärunoja. -- + "Tulovirsi" nykyisin laulettuna. + +Uhut. + + Vienan Karjalan suurin kylä. -- Kylän eri osat. -- Lönnrot + Uhtuessa. -- Jamasen veljekset. -- Kaunis Toarie. + +Vienan Karjalan kertomarunot. + + Toisinnoitten yleinen luonne. -- Niitten sisällinen yhteys. + Eepilliset runoaiheet. -- Näköala Arhipan runomajalta. + +Arhippa Perttusen laulama Sampojakso. + +Runokylät ja runojen muuntelut. + + Kellovaaran runoalue Latvajärven sukua. -- "Samporunon" muuntelut + eri runoalueilla. -- Vuonnisen Sampojakso. -- Kuinka toisinnot + täydentävät toisiaan. + +Kalevala ja kansanruno. + + Runojen sisäinen todistus syntyajoistaan. -- Toisinnoitten + jalosäkeet. -- Samporunon tähteet Värmlannissa. -- Yhteisiä + tunnussäkeitä. -- Lönnrotin johtorunojen järjestämisessä. -- + Vertaus kreikkalaiseen temppeliin. -- Olisivatko häärunot + siirrettävät toiseen yhteyteen? -- Karjan luku näytteenä + taiteellisesta toisintorunoudesta. + +Vuokkiniemi. + + Lähtö Jyvöälahdesta. -- Ylä-Kuittijärvi. -- Enonsuun lohirettelöt. + -- Ristiniemi uhripaikkana. -- Meidät valokuvataan -- Lönnrot + Pirttilahdessa. -- Lönnrot Vuokkiniemessä. -- Kauppatapoja. + +Tsena. + + Tsenan Kettuset. -- Lönnrot Tsenassa. -- Mari. -- Karjalan + naisten tunteen herkkyys. + +Lönnrot Vuonnisessa. + + Matka Vuonniseen. -- Kaksi soutajaa. -- Karjalaista + sadunkertomistapaa. -- Ontrei ja Vaassila. -- Odottamaton + tuttavuus. -- Lönnrot uuden kerran Vuonnisessa Martiskan + saattamana. -- Yöllinen matka Ylä-Kuittijärven jäällä. -- + Lönnrot ja Cajan Vuonnisessa. + +Martiska. + + Martiskan runontaito. -- Martiskan pororuno. -- Martiskan + viimeiset elämänvaiheet hänen poikansa Teppanan muiston mukaan. + +Myöhempi runonkeruu Vuonnisessa. + + Lähteenkorva Vuonnisessa. -- Ontrein suku. -- Harmoinen Ohvo. -- + Vuonnisen tsässyönä. -- "Kas Suomenlahdella hyrskyt..." + +Venehjärvessä syyspimeiden alkaessa. + + "Metshä raivoh rupesi". -- Vihtoora murtuneella mielellä. -- + Hänen runontaitonsa. -- Pyssyjä virittämässä haaskalle. -- Karhun + vahtiminen lavalla. -- Synkkä on syysyönä salo. -- Varahvontta + kotonaan, -- Nakkipeli. -- Varahvontan mökki. + +Helmijoella. + + Helmikuumeessa. -- Pistonjoen helmet. -- Itsekin helmijoella. + -- Pyydystystavat. -- Karsikot ja lumoukset. + +Vienan Karjalan valtatiellä. + + Vienan Karjalan valtatiellä. -- Eräs Lönnrotin muistelma. -- + Ervasti Kivijärvessä. -- Isossima ja hänen pirttinsä. -- + Taloudellinen sauna. + +Venehjärven pokkouhri. + + Miikulan pokot. -- Matkalla uhrijuhlaan. -- Uhritoimitus ja + uhriateria. -- Kaunista rahvasta. + +Lönnrot ja Arhippa. + + Arhipan runojen merkitys. -- Runollinen näköala. -- Lönnrotin + kertomus käynnistään Latvajärven laulajan luona. + +Arhippainen Miihkali. + + Latvajärvi. -- Miihkalin kiitosrunot. -- Hänen murheellinen + elämänsä ja kuolemansa. -- Miihkalin kasvonpiirteet. -- + Jäähyväiset Latvajärvelle. + +Vienan Karjalan kartta. + + Rohkeata kartan oikomista. -- Lähteet, joitten perustuksella + se on tapahtunut. -- Ainakin Vuokkiniemen ja Uhtuen seuduista + oikeampi kuva. -- Vienan Karjalan yleinen maanluonne. + +Kansa ja asutus. + + "Arkankelin elämän katumus." -- Maanviljelys. --- Karjanhoito. + Kalastus. -- Metsät ja niiden omistus. -- Kaupan entiset vaiheet. + -- Nykyinen "Ruotshikauppa." -- Tukkiliike. -- Ero kansan kesken + rajan kahden puolen ja sen syyt. -- "Varastussodat." -- Suomesta + tulleita sukuja Vienan Karjalassa. -- Vanhaa ylimyksellisyyttä + kansan luonteessa. -- Lönnrotin sanat Vienan karjalaisista. + -- Huononeeko polvi suvustaan? -- Taikausko. -- Kunnallinen + itsehallinto. -- Tulevaisuuden mietteitä. + +Kotia kohden. + + Ero Vienan Karjalasta. -- Hyryssä. -- Vaikutuksia omalla + puolella. -- Iloista jokimatkaa ja koskenlaskua. -- Jälleen + maantiellä. -- Sotkamo ja Kajaani. -- Jälkimuisto Vienan + Karjalasta. + + + + +Ensimäisen painoksen alkusanasta. + + +Ryhtyessäni kirjottamaan tätä kirjaa mielin saada Vienan Karjalasta +kuvauksen, jossa johtona olisi sen runous ja tämän runouden talteen +korjaaminen. Arvelin tekeväni yleisölle mieluisan palveluksen, jos +saattaisin nuo Kalevalan pohjoiset laulumaat paremmin tunnetuiksi. + +Ajatus teoksen kyhäämiseen heräsi jo heti kun olin Vienan Karjalaan +tekemältäni matkalta palannut syksyllä v. 1894. Tahdoin siinä +yhteydessä saattaa uudelleen julkisuuteen varsinkin Elias Lönnrotin +aikanaan sanomalehdissä julkaisemat matkakertomukset, jotka koruttoman, +mutta tunteellisen ja kansanelämää harrastavan esityksensä kautta +voittavat jokaisen lukijan suosion. + +Sen jälkeen on Lönnrotin matkakertomukset julkaistu erityisenä kirjana +ja varmaan on niihin suuri osa yleisöstä tutustunut, niinkuin ne +sisällyksensä ja kirjoittajansa puolesta niin hyvin ansaitsevat. +Näyttää ehkä sen vuoksi turhalta, että niistä olen tähän ottanut niin +runsaasti poimintoja. Mutta kuitenkaan ei minusta tämän laatuinen +kirja, joka käsittelee etupäässä Kalevalan pohjoisten laulumaitten +runollista puolta, olisi ilman niitä ollut täydellinen. Ne sitä +paitsi valaisevat kansan elämää ja katsantokantoja paremmin kuin +ainoankaan myöhemmän matkustajan kuvaukset, joten ne senkin puolesta +ovat tähdelliset. Ja olen ajatellut, että ne ehkä laajemmassa +yhteydessä, monipuolisemmassa kuvassa runoalueista, saisivat uuttakin +mielenkiintoa. Luulen vaikka kenen lukevan ne mielellään uudestaan, +vaikka olisi ne jo ennenkin lukenut. + +Vienan Karjalassa ovat olot voineet jonkun verran muuttua sen jälkeen +kun siellä matkustelin. Mutta varsin suuria eivät muutokset kuitenkaan +liene, siellä ei kuljeta eteenpäin höyryn eikä sähkön voimalla. +Toiseksi eivät muutokset, vaikka niitä olisikin tapahtunut, varsin +suuressa määrin muuta sitä kuvaa, jonka tuo maa runoutensa kannalta +katsoen tarjoaa. + +"Kalevalan laulumaiden" julkaiseminen oli minulle tähdellistä senkin +vuoksi, että sen kautta sain oikeaan yhteyteen valokuvakokoelman, jonka +Vienan Karjalan seuduista, asutuksista, kansasta ja ihmisistä otin ja +joka luullakseni on laajin, mitä sieltä on tuotu. Suuri osa kuvistani +on tosin jo ollut eri julkaisuissa painettuna, mutta toivon niiden +oikeassa aineyhteydessä siltä voivan herättää uutta mielenkiintoa. + +Tutkimusta en ole voinut enkä tahtonut kirjottaa. Olen kuitenkin +koettanut antaa jonkinlaista käsitystä niitten toisinnoitten +runollisesta arvostat joista Kalevalan pääosa on koottu. Nykyinen +runotutkimus, joka pyrkii toisinnoitten juuriin ja siltä kannalta +arvostelee Kalevalan kokoonpanoa, ei mielestäni kylliksi muista +sitä, että nuo runot, semmoisina kuin ne on kansan huulilta koottu +kuitenkin ovat sen oman sielunelämän ilmauksia. Ne eivät ole valmiita +lauluja, joita kansa muka on ulkoa oppinut, vaan runolliselta kannalta +katsoen ne ovat sen omintakeisia luomia, mistä lienevätkin aiheet +alkuperänsä juurtaneet. Ne eivät ole kulkeneet kädestä käteen kuin +vaihdettava kello, joka tavallisesti aina uudella omistajalla jonkun +verran pilaantuu, vaan ne ovat koko arvonsa saaneet suomalaisen kansan +runoelemina ja ovat paras omaisuus, mitä siltä on muinaisuudestaan +säilynyt. Kalevala ei toisinnoitten valossa suinkaan ole keinotekoinen +rakennus, jonka runolliset arvot ovat Lönnrotin taidetyötä, vaan se on +kokonaisenakin elävää kansanrunoa. + +Teoksessa, jossa niin usein mainitaan karjalaisia nimiä, toistetaan +karjalaisia lauseita ja runoja, olisi ehkä pitänyt paremmin säilyttää +kansanomainen puheenparsi. Sitä en ole voinut tehdä, koska en taida +riittävästi Vienan Karjalan kieltä. Olen menetellyt melkein samalla +tavalla kuin runonkerääjät yleensäkin, kirjottaessaan muistoon rahvaan +huulilta toisinnoita. Harva heistä, tuskinpa kukaan, olisi voinut +ne äänteellisesti tarkkaan jäljentää nopean laulannan aikana, vaan +enimmäkseen siitä on syntynyt jonkinlainen kielensekotus. Karjalaiseen +muotoon ovat tulleet vain semmoiset sanat ja päätteet, jotka enimmän +ovat kirjottajan huomiota herättäneet. + +Paikkain nimetkään eivät sen vuoksi ole tarkalleen siinä muodossa, +jossa ne rajan takana lausutaan. Olen noudattanut etupäässä +Kirjallisuuden Seuran runotoisintojulkaisun kirjotustapaa. + +Vienan Karjala on joutunut kovain kohtaloiden alaiseksi sen jälkeen +kuin ensimäinen painos julkaistiin, mutta niiden kuvaaminen ei kuulu +teokseni puitteihin. Tästä painoksesta olen jättänyt pois Arhipan +laulamat runot, vain Sampo-jakson säilyttäen. Muita mainittavia +muutoksia en ole tehnyt. Jonkun verran olisin voinut kartuttaa tietoja +näinä vuosina julkaistuista kirjoista, mutta tuntui kuin olisi hyvin +runsas tietomäärä karkoittanut teoksesta hämyhetkitunnelman, samoin +kuin se takkavalkean äärestä katoaa, kun lamput sytytetään. + +_I. K. Inha_. + + + + +Vertaus Vienan Karjalan runoalueiden runotaidon välillä. + +(Numerot merkitsevät sivuja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran +runotoisintojulkaisussa, mutta luettelo on vain osapuilleen arvioitu.) + + Runoalueet Kello- Jyskyj. Kiimasj. Akonl. Kosta + vaara mus + + Sampo jakso 22 11 13 20 6 + Taivaan taonta + Kilpalaulanta 6 1/2 8 16 2 + Ainoruno 1 3 1 + Vellamon neito 1 5 1 + Väinäm. polvenhaava 4 2 2 4 1 + Venepuun etsintä 1/2 2 + Tuonelassa käynti 1 1 8 + Vipusessa käynti 1 9 1 + Kilpakosinta 13 18 23 7 + Kultaneidon taonta 3 2 4 1 + Kojosen poika 1 6 + Laivaretki ja kantele 10 4 10 17 3 + Nimettömät taudit 1/2 1 + Auring. ja kuun päästö + Väinämöisen tuomio 1/2 1 + Lemminkäisen virsi 20 6 22 50 12 + Hiiden hirvi 4 1 1 1/2 + Iso härkä 1/2 1/2 1 1 + Ahti ja Kyllikki + Kalevanpojan kosto 3 1 1 1/2 1/2 2 + Sisaren turmelus 16 4 3 5 6 + Kuolon sanomat 1 1 1 + Yhteensä 106 30 1/2 85 175 1/2 15 1/2 + + + Runoalueet Pohj. Koil- Kaik- + Latva- Vuokki- Vuonni- Uhut raja- linen ki + järvi niemi nen alue raja- yht. + + Sampo jakso 30 17 62 31 3 1 216 + Taivaan taonta 1/2 1/2 2 3 + Kilpalaulanta 4 12 8 14 1 71 1/2 + Ainoruno 4 2 3 15 29 + Vellamon neito 6 5 14 2 3 37 + Väinäm. polvenhaava 8 10 8 11 3 2 55 + Venepuun etsintä 5 1 3 1/2 1 13 + Tuonelassa käynti 13 6 6 5 40 + Vipusessa käynti 4 11 8 3 5 42 + Kilpakosinta 32 9 21 14 4 1 142 + Kultaneidon taonta 9 1 7 8 1 36 + Kojosen poika 4 5 1/2 11 27 27 1/2 + Laivaretki ja kantele 16 17 20 22 8 1 128 + Nimettömät taudit 1 2 1/2 + Auring. ja kuun päästö 1 1 + Väinämöisen tuomio 2 1 10 1/2 15 + Lemminkäisen virsi 53 37 48 47 15 8 318 + Hiiden hirvi 3 3 4 3 1/2 20 + Iso härkä 1 1 1 2 1 1/2 9 1/2 + Ahti ja Kyllikki 3 3 + Kalevanpojan kosto 1 4 1/2 19 2 2 38 1/2 + Sisaren turmelus 6 1 1 11 53 + Kuolon sanomat 1 1 1 1/2 6 1/2 + Yhteensä 202 1/2 144 1/2 229 223 48 15 1/2 + + + + +MINNE JA MIKSI? + + +Olimme keväällä 1894 saapuneet Pohjois-Suomen kuuluun pääkaupunkiin +Ouluun,... emme kuitenkaan siellä viipyäksemme, vaan kulkeaksemme +vielä melkoisen taipaleen edemmäksikin. Aioimme matkustaa Oulun +ylämaan etäisimpiin perukoihin saakka ja vielä nälkämaittenkin poikki, +aina rajan taa. Retkemme määränä olivat seudut, jotka ovat vielä +Maanselänkin tuolla puolen, joista vedet jo järjestään valuvat hyiseen +Vienanmereen. + +Vuodenajasta ja matkan päämäärästä saattaa arvata, ettemme olleet +huvimatkalla. Mutta kuitenkin olimme niin rattoisalla ja toivehikkaalla +mielellä kuin suinkin huvimatkalle lähdettäissä: olimmehan menossa +niille maille, joilla ikivanhat runot vielä elävät kansan suussa, +joilta Lönnrot oli enemmän kuin mies'iän takaperin koonnut parhaan +osan Kalevalan aineksista. Niistä seuduista ei siihen aikaan puhuttu +niin paljon kuin nykyään, ne olivat kauan olleet melkein unhotuksissa. +Runonkeruun päätyttyä sinne enää harvoin kukaan kulkuaan suuntasi. +Olimme sen vuoksi mielestämme koko löytöretkeilijöitä, meidän kun tuli +nyt uudelleen kiinnittää huomiota Kalevan kotimaahan. + +Matka oli mielessäni virinnyt jo jonkun vuoden aikaisemmin. Olin +Kuusamossa, komeata Oulanganjokea laskien pikimältään Vienan +Karjalan puolella käydessäni ihmetellen huomannut, kuinka vilkas, +herkkä ja runollinen kansa asui tuolla etäällä pohjoisessa, kuinka +vanhansävyisinä sen tavat ja olot olivat säilyneet. Minusta silloin +tuntui, ikäänkuin olisin virran mukana muutamassa hetkessä solahtanut +jokapäiväisestä nykyisyydestä tarujen maahan, maahan, jossa kansa +muusta maailmasta erillään vielä eli kalevaisia aikoja. Kun sitten +Nuorusen tunturilta loin katseen pohjoisen Vienan Karjalan aavoille +vesille ja rannattomille saloille, heräsi minussa halu päästä sinne. +Ja tämä halu yhä kasvoi, kun olin omalla puolella Raja-Karjalassa +vähän kauemminkin oleskellut saman kansan eteläisemmän haaran parissa, +tutustunut sen savupirtteihin, esineihin ja tapoihin, kuullut runoja +vielä laulettavan, ja varsinkin saanut elävän vaikutuksen siitä +nerollisesta, syvästä runouden hengestä, jonka läpitunkema sen koko +olemus yhä vieläkin on. En ollut sitä ennen täysin oivaltanutkaan, mitä +se merkitsi, että eepoksemme oli kansanrunoa. Kun siellä omin korvin +kuulin, omin silmin näin, niin avautui eteeni kuin uusi maailma, joka +viehätti omituisella lumouksella. Se henki vastaani kuin metsäkukkanen, +joka on kehittänyt jaloutensa luonnon puhtaissa kartanoissa, kuin +salokansan povella kasvanut runokukka, johon se on koonnut, mitä se +parasta tietää ja tuntee. Ja vielä enemmän: siellä eli yhä kaukaisen +muinaisajan sankari- ja jumaluskon kaiku. + +Toivoin Vuokkiniemestä ja Uhtuesta löytäväni asutuksen, joka +syrjäisempänä olisi säilynyt vielä lähempänä kalevaisia aikoja. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on niin monta muuta taipaleelle +auttanut, se antoi minullekin matkavarat ja vielä matkatoverinkin. +Minun piti valokuvata Vienan Karjalassa, mitä vain huomasin +kuvaamiselle soveliasta. Toverini, silloisen ylioppilaan, sittemmin +yliopiston opettajan K. Karjalaisen, piti runoalueella hankitun +"kielimestarin" avulla käydä läpi koko Lönnrotin sanakirja, jotta +varsinkin saataisiin selville Kalevalassa esiintyväin sanain nykyinen +käytäntö Vienan puolella. Ja vielä meidän piti täydentää aukkoja, +joita ehkä oli jäänyt entiseen runonkeruuseen. Työtä siis oli kylläkin +ja aivan mieleisintäkin, koska olimme sen itse valinneet. Rahoja oli +toivoaksemme riittämään saakka -- puolet minun matkani kustannuksista +suoritti K.E. Ståhlbergin valokuvausliike, joka sai monisteluoikeuden +levyihin, -- muita tarpeita niinikään monenlaisia, niin että rahan +ja tavaran puolesta kyllä olimme paremmin varustetut kuin ne +runonkerääjät, jotka Vienan Karjalasta toivat Kalevalan. + + + + +SUOMENNIEMEN POIKKI VIENAN KARJALAAN. + + +Huolta ei ollut muusta kuin säästä. Huhtikuu oli vasta alkanut ja +oikeastaan olisi täällä pohjoisessa vielä pitänyt vallita vankka talvi. +Mutta kevät olikin tullut tavallista aikaisemmin. Sää oli niin leutoa, +että junassa saattoi kaiket päivät istua avoimissa ikkunoissa, aurinko +paahtoi, lumet sulivat virtanaan lämpöisen tuulen leyhytellessä, +rautatien kahden puolen kohisivat ojat nietosten keskellä tulvaisina +koskina. Pohjanmaan niityt ja suot lainehtivat järvinä ja metsissäkin +kiilti joka puolelta tulvaveden pinta. Se oli sanomattoman suloista, +rintaa sykäyttelevää, mutta tiemme se uhkasi nostaa pystyyn jo +Oulussa. Jos rekikeli kesken meni, niin ei ollut ajattelemistakaan, +että suurine kuorminemme pääsisimme tiettömään Vuokkiniemeen, ei +ainakaan ennenkuin Oulujoella tervaliike alkoi. + +Lunta oli kuitenkin vielä Oulun seuduilla suojaisemmissa paikoissa, +ja toivoimme kelin ylämaassa parantuvan. Yöt olivat toki enimmäkseen +selkeät ja aamulla olivat tiet jäässä. Muuan Hyrynsalmen kauppias, +jonka seuraan Oulussa lyöttäysimme, vakuutti lumesta ei olevan +puutetta, kunhan vain päästäisiin ensimmäiset taipaleet. Ja niin +lähdettiin perältäkin matkaan kaupunkilaisella hevosella ja kokeneen +ylämaanmiehen seurassa. Mutta kun maantiet kuuluivat olevan aivan +sulina Utajärvelle saakka, niin oli ajettava Oulujokea, vaikka kelin +sanottiin joellakin olevan viimeisillään. + +Ja niin sen seuraavana aamuna varhain huomattiin olevankin. Ajoimme +aluksi Merikoskea, joka sillä paikalla on pohjia myöden jäässä, +epätasaista ja kuoppaista. Siellä täällä alkoi vesi jo vallata uomaansa +takaisin, pulisten mustissa sulan silmissä. Toisin paikoin jäätikkö +oli onttoina holveina, mutta ei auttanut, yli piti ajaa, jos mieli +matkaan päästä. Valtaväylä oli aivan sulana, ja toisin paikoin kulki +tie pelottavan läheltä sitä. Rautatiesillan alla oli vain parin sylen +levyinen kaistale jään syrjää ja silläkin tie niin pahasti kaltto, että +jaksaisimmeko pitää kuormia tiellä? Hevoset astuivat varovasti, peläten +mustaa sulaa, ja joka mies seisoi jännitetyin mielin reen jalaksella +painamassa, etteivät kuormat päässeet jokeen luiskahtamaan. Mutta +kaikkein arveluttavin paikka oli sillan yläpuolella syvässä virrassa. +Siinä täytyi ajaa jääkannaksen poikki, joka tuskin oli muutaman sylen +levyinen; kahden puolen oli sulia reikiä, joissa vesi pulppuili. Yli +päästyämme kunnialla jäimme hetkeksi henkeämme vetämään, sillä siinä +oli ollut vähällä lyhyeen katketa matka ja humahtaa kallis kuormamme +Vellamon saaliiksi. Se olisi mennyt pohjaan kuin kivi. Onneksi oli +yöllä sen verran pakastanut, että tien paikka kantoi. Muutoin olisimme +siihen jääneet, pudotelleet olivat jo joku päivä aikaisemminkin +hevosiaan. + +Mutta sitten olikin pahin voitettu. Jokea ajoimme vain runsaan puolen +penikulmaa ja nousimme sitten maalle. Olisi ollut liian uskallettua +ajaa jokea pitkin Muhokselle ja siitä Muhosjokea edelleen, sillä tämä +pieni joki kuuluu olevan niin petollinen keväällä, että tulva melkein +vie jään jalkain alta. Poikkesimme sen vuoksi Maikkulan kohdalta joen +pohjoiselle rannalle ajaaksemme erästä oikotietä, joka metsäin ja +soitten poikki kulkien yhdytti maantien vasta kaukana Itämaassa ja +hyrynsalmelaisen matkatoverimme tiedon mukaan oli vielä kyllin luminen +-- ellei tulva jo ollut soille ennättänyt. + +Metsissä huomasimmekin olevan lunta viljalta, mutta pahoin oli tie jo +pehminnyt, jalan täytyi ajaa koko matkan, ja hyrynsalmelainen kertoi +kokemuksestaan arveluttavia juttuja, mimmoista ylämaissa matkustaminen +on keväällä. Jokaiselta vastaan tulijalta kysyttiin teitten tilaa ja +vastaukset häälyivät niin kahden vaiheilla, että ne vain lisäsivät +jännitystämme. + +Tie oli kai ollut talvellakin huononlaiseksi ajettu raskain kuormin, +nyt se oli vieläkin vaikeampi. Kun matkamme kulki melkein suoraan itään +päin, niin oli vasen puoli tiestä, johon päivä paistoi, sulanut paljon +enemmän kuin oikea ja tie siitä käynyt kaltoksi, niin että korkeata +kuormaamme täytyi kaiken aikaa hoitaa kaatumasta. Metsässä nykäisi tuon +tuostakin paljastunut juurakko tai risu, katkennut vesa arkkujamme, ja +kaiken aikaa täytyi miesten keikkua milloin toisella, milloin toisella +jalaksella, ettei kuorma kaatuisi. + +Tuli vastaan matkamiehiä, jotka varottivat Sankilan takana olevasta +ojasta, se kun jo oli ylipuolisten soitten vesiä tulvillaan. Talossa, +johon poikkesimme, isäntä kehotti kiertämään ojan ajamalla hänen +halkotietään. + +Ensimäisessä vesipaikassa kuorma horjahti syvään vasemmalle +jalakselle, mutta ei päässyt kaatumaan, kun ennätimme hypätä oikealle. +Jälkimäisessä, kauppiaan reessä, hääräsi neljä miestä oikealla +jalaksella, työntäen peräänsä ulospäin, minkä sitä suinkin riitti, +jotta reki pysyi tasapainossa. Kauppiaan kuormassa oli joltinenkin +määrä sokereita, joita oli varjeltava kastumasta. Hevosen jaloissa +pyrysi vesi, niin ettemme siitä nähneet muuta kuin rinnan ja pään. +Onnittelimme toisiamme toisella rannalla, kun oli onnellisesti yli +päästy, ja lähdimme edelleen ajamaan. Mutta vasta kotvan kuluttua +tulikin se halkotie, josta isäntä oli puhunut, ja pahin vesipaikka +olikin siis vielä edessä. Eikä tarvinnut kulkea kuin satakunnan +syltä, kun tapasimme ojan, jossa ryöppyi vettä vaikka uida. Ei +ajattelemistakaan, että siitä olisi yli päästy kuormain kastumatta, +jonka vuoksi poikkesimme isännän neuvomalle halkotielle. Se johti +metsästä aavalle suolle. Talvikeleillä jäätynyt tienselkä petti joka +askelella, milloin toisen, milloin toisen jalaksen alla, ja siitäkös +nyt alkoi hoivaaminen, sillä kahden puolen oli suolla lumen alla +pohkeisiin saakka vettä. Mutta miten hikoilimmekin ja ponnistelimme, +eräässä kohdassa kuorma väkisinkin ryösti ja kaatui tieltä lumeen ja +veteen. Ja siihen se jäi kyljelleen. Tie oli kupera kuin sian selkä ja +onnella, hevonen jos vähänkään ponnisti, niin upposivat jalat kohvan +läpi. Se hätääntyi, riuhtoi, rehki, oli riisuttava valjaista, ettei +kuorma selälleen kääntyisi vajottavaan hyyhmään. Kovin nyt olimme +pahalla mielellä. Mikä neuvoksi? Kiire olisi ollut, sillä soille, jotka +olivat aavoja kuin selkävedet, paistaa hellitti aurinko puhtaalta +taivaalta ja lämmin etelätuuli hautomistaan hautoi lunta, vesi kohosi +lumen alla yhä korkeammalle ja alavammat paikat uhkasivat pian olla +niin tulvillaan, ettemme pääsisi eteen emmekä taaksepäin. Ei ollut +muuta neuvoa, kuin sitoa hevonen suon ränkkyyn ja kuusin miehin lähteä +kuormaa vetämään. Yksi hoiti aisoista, toiset vetivät sivuilta, pari +miestä takaa työnsi, valmiina hyppäämään kannakselle, milloin jalaksen +jälki petti ja painava reki pudota humahti toiselle tai toiselle +puolelle. Siinä ei saanut säästää voimiaan eikä vaatteitaan. Kesken +huutoa ja rehkinää paiskasi kuorma kyytimiehemme suulleen ojaan, josta +hän nousi ylös märkänä kuin uitettu koira. Taas vedettiin parikymmentä +syltä, raskaasti hinattiin, hikoiltiin, hoivailtiin, sotkettiin, +rämmittiin... tuli poikittainen oja eteen. Se ei näyttänyt pahalta, +mutta kohvapa petti ja pari miestä pullahti vyötäisiään myöden kohvan +alla solisevaan veteen. Mutta saatiin kuin saatiinkin kuorma ojan +poikki toiselle puolelle, jossa tie oli kuivempaa ja pohja piti, +ja siihen se toistaiseksi heitettiin. Kauppiaan kuorma oli vielä +toista vertaa raskaampi, ja sen vuoksi päätettiin lopultakin yrittää, +eikö sitä saataisi hevosella kulkemaan. Ojalle saakka se saatiinkin +onnellisesti, mutta siinä pohja petti ja ravakka hevonen suistui lumen +ja jään läpi alusvesiin niin syvälle, ettei näkynyt kuin päätä ja +häntää. Se oli päästettävä valjaista ja kuorma kongilla väännettävä +ojasta. Mutta yli saatiin kuitenkin molemmatkin, ja toisella puolella +saatoimme panna tupakaksi ja levähtää siinä tiedossa, että pahimmasta +oli päästy. Kaivettiin matka-arkut esiin ja vaihdettiin kevätahavassa +aavalla lumisella suolla vaatteet ihokkaita myöten. + +Mikähän tässä niin riemastutti meitä? Seikkailu tietysti, jommoista +varmaankaan ei satu Etelä-Suomen teillä. Ja ihana säteilevä päivä, +hehkuvan sininen taivas, puhtaat värimehuiset metsänrannat, soiden +valkeat hohtavat selät ja salmet, pyhä kevät, tunto siitä, että +oltiin suuressa luonnossa, ja ajatus, että juuri näillä kevätkeleillä +oli ennenkin kuljettu samoilla asioilla siihen samaan maahan, johon +matkamme piti. + +Tämä taival heitti meidät rautatienykyisyydestä luonnontalouden +alkuperäisiin oloihin. + +Kuormaa täytyi soilla edelleenkin hoivata kuin juopunutta ja metsissä +niinikään. Mutta vedestä ei enää ollut hätää. Maa alkoi aaltoillen +nousta ja lumi yhä lisääntyä. Sitä oli Puolangan mailla niin runsaasti, +että talvitie oli vain kuin kova silta syvän, pehmeän lumen päällä. +Niinkauan kuin tämä silta kestää, ei ole hätää, mutta kun se läpeensä +suojaa ja alkaa pettää hevosen jalkaa, "polantaa", kuten täällä päin +sanottiin, silloin on kulku aivan mahdotonta. Jos tämä tapahtuu +äkillisellä suojalla pitkällä erämaan taipaleella, ei ole matkamiehellä +muuta neuvoa kuin ajaa tien viereen odottamaan joko pakkasta taikka +lumen sulamista ja hiihtäen käydä kylissä hakemassa ruokaa itselleen ja +hevoselleen. Näin meille toisesta reestä kerrottiin. + +Alakuloisia, autioita maisemia olivat ne suot, metsämaat ja +rimpirantaiset erämaan järvet, joitten halki talvitie kulki. Harvassa +oli taloja ja harmaantuneita, vanhanmallisia sydänmaan kyliä, joissa +jäykkäluontoinen, suora pohjalainen kansa asui laajoja maitaan ja +poltteli tervojaan. + +Olemme tottuneet pitämään näitä maita köyhimpinä nälkäperukoinamme, +ja köyhyyttä siellä varmaan onkin ja monasti siellä syödään olkea +ja petäjää; mutta on toisia vielä paljon köyhempiä, joille tämä maa +kelpaa kerjättäväksi. Taipaleella tuli nyt vastaamme heidän kuormiaan, +pieniä hevosia ja reslarekiä, joista tirkisteli nuorta ja vanhaa naamaa +kirjavien rääsyjen keskeltä. Ei erottanut, mikä oli vaatetta, mikä +resuista pussia tai muuta ryysyä. Kauaakaan ei tarvinnut puhutella +näitä matkamiehiä, ennenkuin huomasi, mitä väkeä he olivat: Vienan +karjalaisia vaimoja ja lapsia, jotka miesten kierrellessä Suomessa +kaupoilla ja leivän loputtua olivat lähteneet nälkäkuolemaa pakoon. +Niitä kulki paljon semmoisia kuormia, ja inhimillisyyden nimessä täytyi +talvitien varressa olevain talojen auttaa edes taipaleen poikki ja +antaa hevoselle heiniä, rahvaalle ruokaa, minkä varoista riitti. Ja +vaikka nämä mieron kiertäjät ehkä saivat monessakin talossa kuulla +tylyn vastauksen, niin luulen kuitenkin, että heitä koetettiin auttaa +kyvyn mukaan, ainakin sen verran, että pääsivät lähemmäksi merimaata, +jossa ovat varakkaammat eläjät. Toisissa taloissa heitä autettiin +auliudella, joka herätti kunnioitusta niitten harmaita seiniä ja +lahonneita, vinoon vääntyneitä pieliä kohtaan. + +Edellinen vuosi oli rajan takana ollut täydellinen katovuosi, hätä +oli suuri eikä ulkoa päin apua vähääkään. Itkulla ja säälittävillä +seikoilla nämä matkamiehet kuvailivat kotoista puutettaan, ja näissä +valituksissakin esiintyi heidän puheenpartensa runous ja kielensä +kuvarikkaus. Ja vaatteiden huonoutta häikäisi näkemästä outo +ihmetyttävä punavärien runsaus. + +Mutta näissä mieron kiertäjissäkin oli varakkaampia ja köyhempiä. +Kaikilla ei ollut hevosta, jolla kiertää apua anomassa, vaan moni sai +kulkea jalan, rämpiä penikulmia pitkät taipaleet henkensä edestä. Moni +oli niin huono, että oli matkalla sortua. Oli eräältäkin taipaleelta +löydetty pieni tyttö, jonka voimat olivat matkalla pettäneet. Hän oli +vaipunut tielle, josta kaupungista palaavat matkamiehet olivat hänet +löytäneet jäätävän unen horroksista, tunnottomana nostaneet kuorman +päälle ja tuoneet taloon. Siellä oli tyttö vironnut lämpöisessä +pirtissä ja silmät auki saatuaan ja hyväntahtoisia ihmisiä ympärillään +nähdessään paikalla puhjennut semmoiseen ilomielisyyteen, että +Puolangan vakaat emännät sitä vielä meillekin kertoivat ihmettelevällä +heltymyksellä. + +Niin, vaikka ensimmäinen tervehdys oli niin säälittävän köyhä, oli +siinä kuitenkin samalla omituista rattoa. Meistä tuntui, että näiden +lumien, salojen ja soitten poikki ajoimme kohti maata, jolla kaikkien +kohtaloiden kovuudesta huolimatta yhä vielä lepäsi ammoisen ilon +rusotus. Sanotaan, että soitto on suruista tehty, ja suruja tällä +kansalla varmaan on ollut riittävästi runsaihinkin runoihin. Mutta +nyt käsitimme, että vaikka soitto on suruista tehty, elinvoiman se on +saanut ilon sykkivällä povella. Kun saavuimme Latvajärveen ja siellä +silmä vesissä kerrottiin, ettei kylässä enää ollut muuta syötävää kuin +hienonnettuja pahnoja, niin väjyi kuitenkin toisessa silmässä ilo, +emmekä säälistämme huolimatta tunteneet samaa synkkää masennusta, jonka +moinen tieto muualla herättää. Kohtalon kovuus ei ole murtanut Karjalan +kansan mieltä. Se on köyhyydessäänkin vielä rattoisa ja viehkeä. +Se on yhä runollinen ja maire. Kovan onnen kohdatessa se lohduttaa +itseään iloisella mielellään... Runo on kuin onkin ilon lapsi, joka +murheestakin luo elähyttäviä voimia. + +Kun lähestyimme Puolangan kirkkoa, muuttuivat seudut korkeammiksi +ja kirkolla vaikuttavaksi vaaramaisemaksi. Kelit alkoivat täällä +olla hyvät, lunta oli liikojakin, valkoisina hohtivat kukkulat ja +metsäaukiot vastasivat vielä kylmästi kevätauringon hyväilyyn. +Hiihtomiehelle siellä olisi ollut mainiot maat, mutta meidän matkamme +piti selänteiden poikki yhä vain idemmäksi. Maantie, jota nyt ajoimme, +kohosi korkealle vaarain päälle, ja niiltä avautui näköaloja yhä +etäisemmille vaaroille. Näkyivät Äylövaarat, Tuomivaarat, Paljakat, +Isovaarat ja monet muut, joitten kansa mainitsi saavan syksyllä +niskaansa aikaisemmin lunta kuin syvät alamaat. Kun vaarat lumettuvat +valkoisiksi, vihmoo Puolangan kirkolla vielä vettä. Ja niillä sataa +lunta vahvemmalta kuin alamaissa ja ankarain tuulien keralla. Talot, +joita oli selänteillä, olivat yhä vielä valtavien kinosten peitossa. + +Tuulen alla saattoi kinoksilta astua huoneitten katolle, tuulen +puolella maa oli paikoin paljaana. Suotta ei näitä maita mainittu +talven pesiksi jopa hamassa Karjalassa saakka. Tiellä oli melkein +mahdoton päästä vastaantulijan ohi, tien sivussa tuskin hevosen jalat +pohjasivat. + +Erään vaaran takaa avautui eteemme synkkiä saloja sepäävä syvänne, +jonka pohjalla Kiannan vedet juoksevat Oulujärveä kohti. Metsäin +yksinäisyydestä erotti Hyrynsalmen kirkon monien sudenvirstain +päässä, ja sinne kääntyi tältä kantavalta ja kauniilta näköpaikalta +matkatoveriemme tie. Me jatkoimme edemmäksi, kohti tummia kankaita ja +korpia, joita Kiannan puolesta siinti. Lumi tuntuvasti väheni alemma +laskeutuessamme, mutta maisema muuttui vielä yksinäisemmäksi. Vihdoin +saavuimme Ämmän ruukille, entiselle tehtaalle, jonka säilyneissä +asuinrakennuksissa metsänhoitaja piti kestikievaria -- saadakseen +joskus nähdä ihmisiä. + +Kaukana olimme, mutta edemmäksi piti matka. Vielä oli sydänmaita +kulkevaa talvitietä yhdeksän penikulmaa Vuokkiniemen kirkolle. Ajoimme +kappaleen Kiantajärven alakuloisia selkiä, saavuimme Haukiperään, +sieltä Parvalan kylään, joka on korkealla vaaralla, halliten +näköalallaan Vuokin vesiä, ja aloimme nyt olla lähellä maanrajaa. + +Moniaan yksinäisen metsäjärven jäällä ajoimme rajan poikki. Vaikka +olimme omalla puolella kulkeneet niin laajoja erämaita, niin pisti +kuitenkin heti rajalla silmäämme korkean metsän ja jykeväin latvain +rikkomaton piiri. Täällä kasvoi honka toisensa vieressä metsiköissä, +joita ei vielä milloinkaan ollut tukkilainen harventanut, rosoisia, +iänikuisia puita, jotka tervehtivät meitä vanhain laulajain ajoilta +saakka, ehyet järvenrannat viitoineen, jokivarret pensaikoineen, puhdas +luonnonrauha, joka vaipui unohtumattoman syvälle mieleen. Jonkun +toisenkin kauniin salojärven jäätä ajoimme, mutta enimmäkseen oli tien +sivussa vanhaa harvaa, kulonpolttamaa kangaspetäjikköä, kunnes ylämaa +lähempänä edessäpäin olevia vesistöjä mäin ja jokilaaksoin alkoi aleta +Kuittijärviä kohti. + +Muutaman alamaan laidassa laskimme äkkiä helisevin aisoin keskelle +pientä kylää, josta emme kuitenkaan ennättäneet muuta nähdä kuin +sanomattoman viheliäisiä hökkeleitä, ryysyisiä lapsia ja haukkuvia +koiria, ennenkuin se jo jäi taaksemme. Se oli pieni Vasovaara, jota +emme tienneetkään, runonkerääjät kun eivät näytä siellä käyneen sen +syrjäisyyden vuoksi. Se jäi meiltäkin, alamäki oli liian hyvä, eikä +myöhemminkään se sopinut matkoihimme, mutta mielipahalla myöhemmin +ajattelimme, että sieltä ehkä olisimme löytäneet jotain uutta. + +Tulimme suolta suuremmalle järvelle, jonka poikki ajoimme, ja toisella +rannalla oli edessämme Latvajärvi, Vienan Karjalan runokylistä kuuluin, +Arhipan ja hänen poikansa Miihkalin koti. + +Latvajärven talot olivat suuremmat, mutta huutava hätä oli täälläkin +vastassa joka kujalla. Luultiin rahan ja viljan jakajia tulleen +Suomesta. Jos minkä talon kohdalle pysähdyimme, paikalla kokoontui +ympärillemme kerjäläisiä ja sairaita apua pyytämään, ja huoleti saattoi +uskoa, että ne kaikki olivat hädän alaisia. "Ei ole kuin tuli ja +vesi", oli eräs Venehjärven mies matkalla sanonut omasta kylästään, ja +Latvajärvessä sanottiin, että tuskin saisi koko kylästä kilon verran +jauhoja kokoon. Syötimme kuitenkin kylässä ja kävimme tervehtimässä +vanhaa sokeata Miihkalia, joka meille ennätti jonkun runonkin laulaa. +Mutta kiirehdimme sitten edelleen, koska aikomuksemme oli vasta kesällä +viipyä Latvajärvessä kauemminkin. Ennenkuin kuitenkaan pääsimme +kylästä lähtemään, saavutti meidät tanhualla juosten nuori nainen, +joka itkien pyysi meitä parantamaan lapsensa silmän. Hän näytti sen, +koko toinen silmä oli yhtenä märkäpesänä, emmekä luulleet sille apua +enää olevan, kehotimme häntä kuitenkin, ettei siihen mitään muuta +panisi, kuin hautoisi keitetyllä haalealla vedellä. Hän oli leipiä +uunista ottaessaan kääntänyt hiilihankoa, lapsi oli seissyt takana ja +kuuma hanko oli sattunut sen silmään. Sitä oli parannettu manauksilla +-- olihan näillä seuduin parhaat loihtujen osaajat -- oli koetettu +jos minkälaisia kotirohtoja, mutta niistä se oli vain yhä pahentunut, +eikä silmää enää näkynytkään märän keskeltä. Kun syyskesällä palasimme +Latvajärveen, niin kysyimme samalta vaimolta, miten lapsen oli käynyt. +Silloin hän hymyillen vastasi, että silmä oli aivan terve. Kysymme, +eikö siihen oltu mitään muuta käytetty, ja vähän epäröityään hän +häveliäästi vastasi: "Ka paninhan mie nännistäni maitoa." Niin avuton +on sikäläinen rahvas taudin sattuessa. Lähin lääkäri asui Vienanmeren +Kemissä, jonne oli matkaa lähes kolmekymmentä penikulmaa. + +Toisen päivän illalla siitä, kun olimme lähteneet Ämmän ruukista, +saavuimme Vuokkiniemen kirkonkylään. Se on melkoinen ja laajalle +hajaantunut kylä, kylän keskitse kulkevalta harjulta avautui näköala +Ylä-Kuittijärven selälle. Olimme siis vihdoin, poikki Suomen +ajettuamme, kaikki tiet päähän kuljettuamme, maanrajan toiselle puolen +tultuamme, saapuneet niille maille, joilta Kalevalan varsinainen +runorunko on saatu ja saatu paras osa niistä lauluistakin, joilla tämä +runko on täytetty. Se maa on kolmen Kuittijärven ja niitten latvavesien +ympärillä. Taaksemme olivat jääneet Latvajärvi, Kivijärvi, Venehjärvi +ja Tshena, tässä oli Vuokkiniemen kirkonkylä, Ylä-Kuittijärven +pohjoispäässä oli Vuonninen, edessäpäin Keski-Kuittijärven varrella +suuri Uhut ja moniaita pienempiä kyliä, ja molempien Kuittijärvien +välillä, kapealla kannaksella Jyvöälahti. Siinä Kalevalan klassillinen +maa! Jyvöälahteen olimme päättäneet aluksi asettua, perehtyäksemme +yksillä paikoilla rahvaaseen ja suunnitellaksemme vastaisia töitämme. + +Vuokkiniemen kirkonkylässä piankin huomasimme, ettemme sentään +olleetkaan tulleet aivan maailman loppuun. Siellä oli useita +melkoisia ja hyvin rakennettuja taloja, ja varsinkin oli kestikievari +sekä maalattu että mukavasti sisustettu ja puhtaus moitteeton. +Saatiin kahvit, teet mitä parhaat, ruokaa monenlaista, talossa oli +hyvin varustettu kauppapuoti, vuoteissa höyhenuntuvat, akkunoissa +uutimet. Isäntä, kookas parrakas karjalainen, oli kulkenut laajalti +Suomennientä, tunsi monet kaupungit ja oli monessa paikassa puotia +pitänyt. Samalla kun kaikki oli niin uutta ja "Venähen mallista", +oli siis paljon liittymäkohtia omankin maan oloihin. Eikä vaikutusta +suinkaan pahentanut sekään, että talossa oli niin solakka siro Karjalan +impi, joka punainen nauha otsallaan, oman puolensa värikkäässä puvussa, +keveästi liikkui sillan liitoksilla ja esiintyi sillä ujoudella ja +sulolla, joka on Karjalan immelle ominaista. Kuta enemmän Tatjanaa +katselimme, sitä paremmin tunsimme rupeavamme viihtymään. + + + + +KARJALAINEN KOTIMME. + + +Ajoimme seuraavan taipaleen Jyvöälahteen kahdella hevosella, toisessa +olivat tavarat, toisessa itse istuimme. Pitkistä ajoista matkustimme +näin oikein mukavasti. Ohjeittensa mukaan oli kestikievari varustanut +kuomureen, vällyjä ja peitteitä, tyynyjä ja patjoja ympärillemme +ja allemme niin runsaasti, että vaikka olisimme pohjoisnavalle +matkustaneet pakkasesta mitään tietämättä. Hevoset olivat pienet, eivät +kuitenkaan kehnouttaan, vaan siitä syystä, että näillä peräkulmilla +tahallaan suositaan pieniä hevosia, koska heikkokin tie ja huonokin +jää ne paremmin kantaa, sanalla sanoen, koska niillä erämaassa pääsee +paremmin joka paikasta. Mutta pienuudestaan huolimatta ne olivat +terhakat. Karjalaisen hevonen juoksee ikäänkuin kiivauttaan ja tarkkaa +terävästi ajajansa huomautuksia. Melkein yhtämittaista laukkaa ne +kulkivat puolenkolmatta penikulman taipaleen Jyvöälahteen saakka. + +Mutta keli olikin mitä paras. Seliltä olivat lumet sulaneet, hyyhmät +taas jäätyneet; ne olivat kauttaaltaan kierällä ja jäähilse kilisi +hepojen juostessa. Hopeinen auer, häiriintyneet vitikiteet väikkyivät +nousevan auringon valossa raikkaassa aamupakkasessa, tuntemattomia +sinerviä vaaroja kohosi joka puolella, kadoten pohjoista kohti +rannattomaan pohjukkaan, jossa olivat Vuonninen ja Ponkalahti, +molemmatkin näkymättömissä. Ainoastaan Pirttilahden kylä oli välillä +ja etäämpänä suuren selän rannalla vähäinen Mölkkö. Muutoin käsitti +katse kaikkialla ainoastaan koskemattomia rantoja, kasken rikkomattomia +kaukovaaroja, joilla ei missään näkynyt asutuksen ulkopiirrettä. + +Mutta vaikka tämä selkä oli niin yksinäistä ja asumatonta, niin tuntui +se kuitenkin tuttavalliselta. Muistelimme, kuinka Lönnrot oli keväällä +ajellut tätä samaa selkää ja samaan kyläänkin, vaikka Vuonnisesta +tullen. Silloinkin oli Kuittijärvi kauttaaltaan kieränä, niin että +sitä saattoi ajaa vaikka mistä ja vain tähdistä katsella yöllä matkan +suuntaa. Täällä oli Europaeus yksinäisenä ja säästelijäänä, palavan +intonsa ajamana, retkeillyt kylästä kylään etsien ja kysellen, +pelastaakseen lyhyimmänkin runomurusen, pienimmänkin täysipätöisen +säkeen. Tuon innolla ja rakkaudella suoritetun työn muisto sytytti +lämpöä meidänkin rinnassamme. + +Ylä-Kuittijärvestä vievät penikulmaa, ehkä toistakin pitkät virtaiset +salmi- ja jokivedet Keski-Kuittijärveen, ja näitten välivesien +pohjoispuolella, lähellä Ylä-Kuittijärven rantaa, on Jyvöälahden +kylä. Tie kohosi selältä kannakselle, jolla oli sievä Suomen malliin +rakennettu talo, ja kannaksen ja pienen harjun poikki ajettuamme +näimme salmivesistä pistävän lahden, jonka rannalla useimmat talot +ja tsässyönä oli. Kylä on jotenkin hajallinen. Toiset talot olivat +meidän puolen tapaan rakennetut, niinkuin muutoin olivat Vuokkiniemen +kirkonkylässäkin olleet, toiset olivat vanhaa "Venähen mallia". +Edelliset olivat enimmäkseen laudoitetut ja maalatut ja varakkaamman +näköiset, jälkimäiset harmaat, pyöreistä hirsistä, useinkin pahasti +kallellaan, jopa hajalle menemässä, mutta vanhuutensa ja outoutensa +puolesta meistä mieltäkiinnittävämmät. Suomalaiset talot kuitenkin +antoivat kylälle tuttavallisen sävyn ja todistivat heti ensi +näkemällä, että Suomikin ainakin yhdelle puolelle vaikuttaa semmoisena +kultuurikeskustana, joka määrää uudistusten mallin. Ne isännät, jotka +olivat talonsa meidän malliin rakentaneet, asuivatkin suurimman osan +vuotta Suomessa kauppapuotejaan hoitamassa. Mutta vaikka heidän asiansa +enimmäkseen olivatkin meidän puolellamme, pitivät he kuitenkin talonsa +etäisessä kotipuolessaan vararikon turvana. + +Vähäiset olivat kylän vainiot, sen näki paikalla, vaikka niitä vielä +lumikin peitti; ne eivät asujiaan elätä. Penikulmain laajuiset salot +alkoivat heti kylän reunasta. Lähinnä kylää oli metsä kuitenkin +raiskattua ja huonoa. Metsät olivat valtion omaisuutta ja taloille +luovutettiin vain tarvepuut; nämä otettiin niin läheltä kylää kuin +suinkin, jotta päästiin vähemmillä vetomatkoilla. Ja siitä syystä +tuossa metsänrunsauden maassa ihmisen naapurina kuitenkin enimmäkseen +asuu metsänkehnous. Vienan Karjalan kylä raiskionsa ympäröimänä +siitä saa jonkinlaisen tylyn leiman. Mutta kaikkialla ei tämä piirre +kuitenkaan ollut varsin silmään pistävä. Pahimmin se loukkasi +suurimpien kylien ympäristössä. + +Jos olisi nähnyt kylästä kauemmaksi pohjoista kohti, niin +olisimme jotenkin lähellä, parin kilometrin päässä vain, nähneet +Keski-Kuittijärven, joka pistää koko joukon limittäin Ylä-Kuittijärven +sivu, niin että Jyvöälahden kylä on molempien järvien välisellä +kannaksella. Mutta metsä esti sille puolelle näkemästä. Kannaksen +poikki kävi talvitie Uhtueen ja sitä kautta tavallisesti kesälläkin +matkustetaan, kun vesitie Enonsuun kautta kiertää paljon. Uhtueen, +Vienan Karjalan suurimpaan kylään, voisipa sanoa kaupunkiin, on +Jyvöälahdesta vain puolentoista penikulmaa suorin tein. + +Asunnon saimme paremman kuin olimme osanneet toivoakaan. Asetuimme +erään lesken taloon ja saimme kaksi somaa vierashuonetta, joissa oli +uutimet akkunoissa, kaihtimet vuoteissa, lattialla matot ja kaikin +puolin moitteeton puhtaus. Ja ehkäpä vielä tärkeämpää oli, että +emäntä oli kotoisin Oulusta ja osasi laittaa semmoista ruokaa, johon +olimme tottuneet. Hän oli nuorena palvellut kotikaupungissaan hyvissä +taloissa, kunnes joutui karjalaisen kauppiaan kanssa naimisiin ja +muutti tänne. Samoin kuin yleensä Suomesta tuodut naiset, samoin hänkin +oli uskontoa muuttanut ja sekä kielen että tapain puolesta täydelleen +karjalaistanut. Mutta syvällä mielen pohjalla oli kuitenkin säilynyt +kiintymys omaan maahan ja tämä oli varsinkin miehen kuoltua yhä enemmän +kuohunut esille, niin että siitäkin syystä olimme taloon tervetulleita +vieraita. Leski asui tyttärensä keralla kahden avarassa talossaan; +molemmat pojat, joiden omaisuutta talo miehen kuoltua oli, olivat +Suomessa puotimiehinä. Kahden asuivat äiti ja tytär maat, hoitivat +kalanpyynnin, pitivät lisäksi pientä jauhokauppaa ja tulivatkin siten +jotakuinkin toimeen. + +Talo oli muutoin kylän avarimpia ja sen puolen malliin rakennettu, +kaikki asuinhuoneet, karjanhuoneet ja rehusuojat saman laajan +katon alla hyvässä sovussa. Jykevästä, kolkutinraudallisesta +ulko-ovesta tultiin ensinnä matalaan tanhuaan, josta meni ovi samalla +tasalla olevaan navettaan ja portaat toisessa kerroksessa oleviin +asuinhuoneisiin. Paitsi navettaa ja tanhuaa on pohjakerroksessa +karsinakin, laaja akkunaton säilytyshuone, mutta siihen ei ole ovea +muualta kuin sen päällä olevasta asuinpirtistä. Toisessa kerroksessa +on ensinnäkin laaja eteinen eli sintsi, joka leveänä, suorakulmaisena +käytävänä kulkee rakennuksen kautta, päättyen "sarajaksi" sanottuun +parveen, jossa säilytetään karjanrehua. Sintsin toisella puolella +on avara pirtti, toisella puolella pieni "tsunala", jota käytetään +vaatehuoneena, ja sen vieressä ruokatavaroita varten säilytyshuone. +Tanhuan päällä olevan haaran sivussa ovat vierashuoneet, "komitsat", +toisissa taloissa yksi, toisissa kaksi; toisissa niitä ei ole +ensinkään. Semmoinen on suuri karjalaismallinen talo, mutta köyhempien +rakentamat ovat tietenkin paljon vajanaisemmat, usein yhdenkertaiset, +ilman vierashuoneita ja tsunaloita. Alempana taas, Uhtuessa ja Kemijoen +varressa, tapaa taloja, joissa alakerta päin vastoin on kehittynyt +täydelliseksi asuinhuonekerrokseksi, niin että molemmissa kerroksissa +asutaan. + +Emäntämme, jolla paitsi hienoja kasvonpiirteitä oli jalo ja +syvätunteinen luonne, kohteli meitä kuin omaisiaan ja laittoi ja +puuhasi kaikki parhaan taitonsa mukaan. Hän oli meille lisäksi +oivallinen johdattaja Karjalan puolen olojen ja tapojen tuntemiseen. +Tuskinpa siellä syntyneiltä olisimme saaneetkaan yhtä täydellisiä +ja luotettavia tietoja kaikenlaisista käsityksistä ja tavoista kuin +häneltä, jonka mieleen ne olivat paremmin koholle jääneet, koska ne +alussa olivat outoudellaan hänen huomiotaan herättäneet ja monikin ehkä +kysynyt mielentaistelua, ennenkuin muuttuivat tottumukseksi. + +Väleen siis aloimme kotiutua ja emäntämme avulla saada tuttavapiiriä. +Se kävi helposti laatuunsa. Ellei lähdetty rahvasta kotoaan +hakemaan, niin se piankin itse saapui näkemään "Ruotshista" tulleita +runonkerääjiä ja heidän kanssaan tarinoimaan. + +Sitten aljettiin tiedustella toverilleni kielimestaria ja saatiin +sekin. Hän oli Venehjärven Lesosia, Varahvontta nimeltään, +vanhanpuoleinen mies jo, mutta siitä hyvä, ettei hän ollut liikkunut +meidän puolellamme kaupoilla, koska häntä ei pidetty kauppaan +kyllin ovelana. Hän oli siis paremmin kuin toiset säilyttänyt +kielensä puhtaana. Varahvontta, huonoilla palkoilla, kovassa työssä +ränstynyt mies, luuli hyvinkin helpoille päiville pääsevänsä, kun +ei tarvinnut muuta kuin vastata toisen kysymyksiin, vieläpä vain +omasta päästään. Mutta kovin kauaa hän ei siinä työssä ollut, +ennenkuin rupesi valittamaan istumisen vaivoja, käänteli ja väänteli +itseään tuolilla, keksien jos minkälaisia asennoita -- ja pian +väsymystäkin. Vastaileminen kävikin työläämmäksi kuin olisi luullut, +sillä kysymykset tehtiin Lönnrotin suuresta sanakirjasta, jota +toverini kävi läpi sanavaraston selville saamiseksi. Moinen sanakirja +etsiskelee miehen aivot moneen kertaan joka soppea myöden, ennenkuin +käsistään päästää, se ennättää hänet moneen kertaan uuvuttaa, vaikka +vastaukset liikkuvatkin vain jokapäiväisen elämän varrella hankituissa +tiedoissa. Lopuksi saatiin avuksi verkonkutominen, ja sen säestyksellä +sanakirjatyökin sujui paremmin. Vakavampien pohtelujen lomassa +pulpahti aina esiin kaikenlaisia kaskuja ja juttuja, sen mukaan mihin +kysymyksen alaiset sanat milloinkin johtivat ajatusta. Lepohetkinä, +kun ei ollut muuta puheen aihetta, Varahvontta usein alkoi kertoa +pienestä tytöstään, ja silloin ukon mieli lämpeni ja vilkastui, vaikka +olisi äsken pahastikin nukuttanut. Tyttönsä ja vaimonsa elättämiseksi +hän täällä kaukana kotikylästään raatoikin... Venehjärvessä ei +ollut edes työn ansiota. Palkan pienuudesta ja ravinnon niukkuudesta +huolimatta hän saikin heidät hengissä pysymään, saattoipa silloin +tällöin viedä jonkun korunkin tai leikkikalun tuomisiksi. Meidän +palveluksessamme Varahvontan ansiot paranivat, ja vaatettakin hän sai +meiltä kaikenlaista, ettei tarvinnut siihen rahaa kuluttaa, ja lisäksi +hän nyt pääsi koko joukon paremmalle ruualle. Kauaa ei kulunutkaan, +ennenkuin muuttuneitten olosuhteitten vaikutukset alkoivat tulla +näkyviin miehen muodossa. Kasvot alkoivat täyttyä, saada verevyyttä +ja lemmoista hohtoa, joka osottaa viihtymystä ja tyytyväisyyttä +olemukseen. Mielialakin sen mukaan yhä parani. Paraimmillaan se oli +samovaaran ääressä. Varahvontta jo alusta alkaen otti teekeittiön +erikoisen huolensa esineeksi, hoitaen sitä yhtä suurella rakkaudella ja +taidolla kuin konsa suuren talon omistaja, jolla on oma samovaaransa. +Silloin hän oli hyvällä tuulella, silloin muistuivat jutut mieleen, +mutta siltä hän ei suinkaan unohtanut kohentaa kekäleitä samovaarassa +ja valaa "tokanoihin", sitä myöden kuin ne tyhjenivät, ja muitten +herettyä hän jatkoi yksin, vähensi lehtimehua sen mukaan, paljonko +oli vettä jäljellä, ja jakeli sokeripalan niin moneen kertaan että +se lopulta oli pieni kuin pyy maailmanlopun edellä. Näin hän istui +ja syvissä mietteissä joi keittiön kuiville, nousi ja sanoi hyvät +yöt sekä lähti naapuritaloon nukkumaan. Enemmän perehdyttyään uuteen +asemaansa hän alkoi älytä olevansa tärkeämpi henkilö, kuin oli ennen +luullutkaan. Naiset olivat jo huomaavinaan, että hänessä alkoi herätä +herrastelemisen henkeä, joka ei muutoin köyhimmässäkään karjalaisessa +ole syvällä pinnan alla. Ihmetellen he näkivät, ja meille kertoivat, +kuinka hän oli alkanut illalla kortteeritaloon mennessään kantaa +kädessään palavaa kynttilää, ikäänkuin ei muutoin näkisi. Naisia moinen +ylellisyys tuntui vähän harmittavan, mutta ukolle se tuotti suurta +huvia, ja astuessaan siten naapuritaloon jäätynyttä polkua valaisten +hän itsekseen hymähteli. + +Hiljalleen he sitten janasivat työtään, kielimestari ja kielentutkija, +taikka oikeammin, Varahvontan piankin tekemän huomion mukaan, +opettaja ja oppilas, istuivat ahkerina aamusta iltaan, kunnes illalla +kokoonnuttiin pirttiin naisten keralla tarinoimaan. Emännältä näin +vähitellen saatiin tieto toisensa jälkeen, ja milloin hän ei joutunut, +silloin ylläpitivät pakinaa hänen tyttärensä, nuori solakka Seni, ja +tämän ystävätär, verevä Okahvi, ja usein istuimme siten hauskassa +pakinassa myöhään vaalenevaan kevätyöhön. + +Minä päivin kävelin kylällä etsimässä kaikenlaista vanhaa, rakennuksia, +puunleikkauksia, koruompeluksia, ryhdikästä ukkoa, itkun taitavaa +akkaa. Mutta pian heräsi halu päästä laajemmalta kulkemaan, muita +seutuja näkemään, runoja keräämään... runothan ne olivat minut +matkaankin viehättäneet. + +Olikin meille annettu erikoinen keruutyö. Tosin ei arveltu enää uusia +runoja hakemallakaan löytyvän -- vaikka me itse sitä salassa toivoimme, +-- mutta edellisiin toisintokeräyksiin oli kuitenkin jäänyt aukkoja, +joitten täyttäminen oli suotava. + + + + +RUNONKERUUSSA. + + +Varhaisimmat kerääjät, Lönnrot, Europaeus y.m., joitten saaliista +Kalevala koottiin, eivät yleensä käsikirjoituksiinsa merkinneet +laulajain nimiä, eivätkä aina laulupaikkojakaan. Mutta Kalevalan +aiheisten runojen tieteelliselle tutkimiselle huomattiin myöhemmin +tärkeäksi, että runotoisinnoitten kotipaikat ja laulajat ja vielä +laulajain sukulaisuussuhteetkin tulivat mikäli mahdollista tunnetuiksi. +Siitä syystä 1870-luvulla pantiin toimeen laaja runonkeruu, joka +käsitti kaikki ne Venäjän Karjalan seudut, missä runoja oli säilynyt. +Työn suunnitteli ja suurimmaksi osaksi suorittikin A.A. Borenius +(Lähteenkorva), apulaisinaan A. Genetz ja A. Berner. Tämä keräys +oli kaikin puolin perusteellinen ja perinpohjainen, mutta sen +johtajan mielestä oli vielä jäänyt aukkoja, ynnä yhtä ja toista muuta +kyseltävää, ja niitä piti meidän koettaa täyttää. Saimme mukaamme koko +joukon lappuja, jotka olivat eri runoaiheitten mukaan järjestetyt ja +sisälsivät tietoja siitä, mitä oli ennen kustakin paikasta saatu, mitä +vielä oli tiedusteltavaa. Niinpä tiesimmekin selkeästi, mihin suuntaan +meidän oli suunnattava etsiskelymme. Mutta niinkuin sanoin, hiljaisessa +mielessämme ajattelimme: Olisiko mahdettu koko tuo avara alue niin +tyystin etsiä, ettei olisi vielä jäänyt joku pieni kyläpahanen, +joku köyhä, mutta muistava mökin ukko meidänkin varallemme? Vaikka +runotoisinnot yleensä kulkevatkin samoilla seuduilla jotenkin samoja +latuja, niin on kuitenkin siellä täällä aina löytynyt joku muita +parempi laulaja, joka kohoo kuin kokkahonka tasaisesta metsästä, +joka on laulanut viljalti semmoisia säkeitä, joista ei yleisissä +runotoisinnoissa ole mitään säilynyt. Semmoisia olivat Latvajärven +Arhippa, Ilomantsin Megrijärven Simana Sissoinen, Kesälahden Humuvaaran +Kainulainen, Vuonnisen Ontrei ja joku muukin. Eikö vielä löytyisi +semmoista yksinäistä erämaan honkaa, jota ei olisi keksinyt edellisten +kerääjäin tähyävä silmä? + +Jyvöälahdessa en yrittänytkään, se oli vanhastaan tunnettu runoista +köyhäksi. Lönnrot poikkesi siellä viidennellä ja kuudennella +runonkeruu-matkallaan, mutta valitti saaliin niukkuutta, jonka vuoksi +hän ei kauaa viipynyt kylässä kummallakaan matkallaan. Toverini työksi +jäi yrittää, olisiko hänellä parempi onni, ja hän todella saikin sieltä +kevään kuluessa useitakin toisinnoita. + +Suomessa karttaa tutkiessani olin iskenyt silmäni Pistojärven seutuun. +Se on Jyvöälahdesta luoteeseen päin, lähellä Kuusamon rajaa. Järven +läpi juoksee Kuusamon Muojärvestä tuleva Pistojoki, joka laskee +Ylä-Kuittijärveen lähellä Vuonnista. Lönnrot tosin mainitsi Pistojärven +jo olevan varsinaisen runoalueen ulkopuolella, ja hyvin vähän olivat +sieltä myöhemmätkään kerääjät saaneet. Mutta minä en uskonut itse +yrittämättä. Tuskin olimme saaneet asuntomme Jyvöälahdessa kuntoon, +niin lähdin sen vuoksi matkaan, koska ilmat olivat kylmenneet ja keliä +vielä näytti kestävän. + +Ajoin Jyvöälahdesta kannaksen poikki Keski-Kuittijärvelle, josta +pistää tänne länttä, jopa vähän luodetta kohti paria penikulmaa pitkä +"pohja". Sitä ei kartoissa näy, ehkä siitä syystä, että saaririutta sen +erottaa valtaselästä, joten se summittaisessa kartoituksessa saattoi +jäädä huomaamatta. Saarien välisistä salmista esiin ajaessani näin +edessäni suuren Uhtuen, joka selän rannasta ulottuu pari kilometriä +maan sisään päin. Uhtuesta lähdin erään karjalaisen tukkimiehen +hevosissa Pistojärven taipaleelle. Se on autioimpia välejä, mitä +näissäkään erämaissa tapaa, karuinta kangasta, jolla siellä täällä on +hietaharjujen lomassa pieniä lampiloita ja joku laajempikin järvi. +Paljon en kuitenkaan tällä kertaa nähnyt maisemista, sillä matkustimme +kautta yön. Kulku sujui ylen hitaasti, tie oli huonoa askeltietä, jolla +ei ollut ajattelemistakaan juosten ajaa. Synkkä tunne tahtoi yöllä +väkisinkin vallata mielen näillä ventovierailla mailla, rannattomain +salojen keskellä, tuntemattoman miehen reessä, tunkeilevan unen kanssa +tapellessa -- povitaskuni oli aivan pullollaan yhden ruplan seteleitä, +niissä oli koko matkakassani. Järvillä oli keli parempi, ne olivat +kaikki kierällä ja niillä hevonen hoputettiin juoksuun. Aamupuoleen +yöstä saavuimme puoliväliin rakennetulle autiolle matkasaunalle, jossa +syötettiin. Meidän nuotion ääressä lämmitellessä koitti vihdoin aamu ja +auringonnousu oli mitä ihanin. Häikäisevä kirkkaus valui härmäiselle +salolle, johon jo oli ilmestynyt sinne tänne pälviä, teeret heräsivät +kuhertelemaan, metso lensi keskelle lumetonta järvenjäätä soittelemaan +ja siipiään hankaamaan, eikä ollut tuosta milläänkään, vaikka sitä +tervehdin muutamilla raikuvilla pamauksilla. + +Keveämmin kuljettiin nyt päivän valossa kaksi penikulmaa Salmen taloon, +joka oli ensimmäinen asumus koko neljän penikulman matkalla Uhtuesta +lukien. Salmen talo oli hyvä ja varakas, isäntä monet kaupat tehnyt +ja pohataksi mainittu. Mutta kysymykseni, eivätkö he runoja osanneet, +saivat isännän ja emännän vähän kuin häpeämään, että moista heiltä +kysyttiinkään. Mutta Ohdassa he sanoivat olevan isännän, joka oli hyvä +runon taitaja, ja sinne siis ajoin "Mustaa Miikulaa" tapaamaan. Tie +painui metsästä Ohdan järvelle ja järven takaa näkyi pieni kylä, josta +helposti löytyi Mustan Miikulan vähänläntä talo. Ensi kerran piti minun +siis nyt ruveta taitoani koettamaan salattujen sanain ilmi saamiseksi. +Taitoa siihen usein tarvitaankin, sillä moni laulaja kauan estelee, +oikkuillen niinkuin taiteilijat ainakin. + +Pirtissä istui kookas mustapartainen vanhus nuottaa parsimassa. Minun +laadittuani tervehdyksen maan tavan mukaan hän nousi ylös ja saattoi +vierashuoneeseensa. Aloin varovaisesti esitellä asiaani, mutta kovin +vaikeata oli saada Miikulaa edes runoja tapailemaan, koska hän, +vanhauskoisena, piti niiden laulamista "reähkänä", s.o. syntinä, +etenkin kun oli vielä paastoaikakin. Mutta "viina mielen villitsi", +minulla oli kanssani tätä ilolientä, ja vanhukselle, joka ei enää ollut +moneen aikaan käynyt kaupoilla, se oli harvinaista mielenkirvoittajaa +ja herätti hänessä muistoja menneiltä nuoremmilta ajoilta. Eikä +aikaakaan, jo irtaantui pieni runonpätkä, ja paikalla huomasin, että ne +olivat täysipätöisiä vanhoja säkeitä, ja intoni siitä kasvoi. Vanhus +alkoi pinnistellä muistoaan, vaivata itseään parhaalla tahdolla, +yrittää ja tapailla ja valittaa sekaan, että muisti oli mennyt. + +Laulajan alkusanoilla tietysti piti matkaan lähteä, se näytti olevan +kuin itsestään selvää. Vihdoin hän karisti kurkkuaan ja lähti +laulamaan, runosävelellä tietenkin; se tuntui aina paremmin johtavan +säkeet muistoon: (Runojen kirjaanpanot eivät yleensä ole tarkkaan +kansankieltä. Kirjoittaja ei kiireessään jouda muuta kuin merkitsemään +huomattavimpia piirteitä.) + + "Joko mie laulan laiha poika, + Mies veretön viekiittelen? + Laulan laihoista lihoista, + Kupehista kuuttomista, + Kun ei tässä lautshat laula, + Eikä ikkunat iloile..." + +Mutta runoreki pian takeltui. Hän tapaili yhä uudelleen ja pääsi joka +kerralla yhä pitemmälle, niinkuin mäenlaskija, jonka sukset luistavat +yhä kauemmaksi, kuta useammin hän latunsa laskee. + +Jo sattui muuan sana, joka sai minut korviani teroittamaan: Vipusen +nimi. Vipunen on Kalevalan hämärimpiä henkilöitä ja sen vuoksi ovat +hänestä lauletut runot yhtä arvokkaita kuin harvinaisiakin: + + "Kuin nyt saanemma sanoiksi, + Ongervoiksi ottanemma? + Tuoll' ois sata sanoa, + Tuhat on virren tutkelmoa, + Vatshassa Vipusen vanhan, + Suussa ankervo Vipusen... + Viikon on Vipunen kuollut, + Kauan ankervo katonut..." + +Annoin ukon rauhassa tapailla; en tahtonut johdatella, jottei +jouduttaisi väärälle tolalle. Tuli joukko sekavia säkeitä, jotka +olivat aivan hajanaisessa yhteydessä, mutta niitten joukosta tuntui +pyrkivän esiin jotain varmaa, ikäänkuin sävel, joka taistelee esille +sekavista sointukimpuista. Pulpahti pinnalle Väinämöisen nimi... niin, +Väinämöinenhän se kävi Vipuselta sanoja saamassa... Mutta ei, tämä +olikin toinen, joka kysyi Väinämöiseltä neuvoa: + + ... "Mistä tuonne tie meniski?" + +ja Väinämöinen ennen käyneenä neuvoo: + + "Otahan matala mato, + Keärmes kekryin kääntyväinji, + Se siun maahan opastaa, + Se ne Tuonen toukat syöpi." + +Neuvoa kysyvän tuli sitten ottaa leppäveitsi ja sillä leikata Vipuselta +kieli... Siihen takertui runo. + +Uskalsin vihdoin kysyä, ken se oli tuo Vipusen kielen hakija. +Miikula vastasi, ensinnä epäröiden, sitten varmemmin: "Lemminkäinji, +Lemminkäinji!" Nyt hän alkoi taas muistaa ja lähti laulamaan +Lemminkäisen käynnistä Päivölän pidoissa. Se on yleisimpiä ja +pisimpiäkin runoja, mitä vielä Kalevalan laulumailla osataan, ja +tunnettu koko Karjalassa. Tässä yhteydessä, näine alkuvalmistuksineen, +en kuitenkaan ole sitä missään muualla kuullut. Hän lauloi nyt +yhteen mittaan toista sataa säettä, jättäen kuitenkin väliin paljon +aukkopaikkoja. Ja jatko osotti, ettei Lemminkäisen maininta yhdessä +Vipusen kanssa ollut muistin hataruutta, vaan että runo nähtävästi +on tällä paikkakunnalla ennen siihen malliin laulettu. Kun nimittäin +Päivölän isäntä Lemminkäiseltä kysyy: + + "Mikä lienet miehiäsi. + Kukapa urohiasi?" + +niin tämä siihen vastaa: + + "Mie olen lieko Lemminkäinji, + Viishaima Vipusen vanhan, + Ongervoisen oppipoika!" + +Ja Päivölän isännän udellessa, mistä hän tien tiesi, Lemminkäinen yhä +vastaa: + + "Viisasi Vipunji tänne, + Tänne Ankervo asetti." + +Runon loppupuolikin oli aivan toisenlaatuinen kuin muissa toisinnoissa. +Siinä kuvattiin, kuinka Lemminkäinen, Päivölästä paetessaan, loihti +Tuonelan kosken semmoiseksi, ettei siitä päässyt yli muuta kuin +kuplavalla kivellä. Kun Päivölän isäntä ei saanut kiveä kuplamaan, +niin hän pani sen laudalle ja istui sitten päälle, mutta kivi suistui +koskeen ja Päivölän isäntä hukkui. + +Tämä oli kuin olikin aivan uusi runotoisinto ja varmaan sitä oli ennen +enemmänkin laulettu. Kiihkoni kasvoi ylenmäärin ja koetin pakottaa +Miikulaa sitä yhä enemmän muistamaan, mutta turhaan. Loppupuolen +runosta hän kertoi vain suorasanaisesti ja heitti sen sitten väsyneenä +kokonaan. + +Hän muisti vielä katkelman Kullervorunoa ja karjanluvun ja olisi ehkä +vähitellen alkanut muistaa enemmänkin, mutta en tahtonut häntä nyt +ylenmäärin rasittaa. Lupasin ehkä kesällä käydä uudelleen, johon hän +pettyneen näköisenä vastasi, että siksihän jo ennättäisi kuolla. + +Runonsa hän kertoi oppineensa Iknattainen Homa nimiseltä Pistojärven +mieheltä, joka oli jo kymmenkunnan vuotta ollut kuolleena. Homa oli +ollut paras kaikista sen seudun laulajista. Samaa Homaa olivat muutkin +maininneet hyväksi laulajaksi ja ylen mahtavaksi tietäjäksi, joka oli +ollut vallan kamala, kun luonto hänessä oli noussut. Mutta runonsa +hän vei mukanaan hautaan. Kovasti minua halutti lähteä Pistojärven +vanhuksilta tiedustelemaan, eikö kukaan olisi niitä säilyttänyt. +Mutta keli teki kun tekikin loppuaan; olisi voinut käydä niin, +etten kelirikon vuoksi olisikaan päässyt moneen viikkoon palaamaan +Jyvöälahteen. + +Miikulan laulama vaillinainen toisinto viittasi siihen, että näillä +seuduilla, joita jo pidettiin varsinaisen runoalueen ulkopuolella +olevina, kuitenkin on ollut oma, Kuittijärvien laulutavasta poikkeava +runostonsa, vaikka se on joutunut unhotukseen. Ehkä oli "vanha viero", +joka täällä pohjoisen kulmilla oli erikoisen jyrkkä, hävittänyt täältä +runot varhaisemmin kuin muualta. Varmaa ainakin on, että uskonnolliset +epäilykset tällä kulmalla enemmän kuin etelämpänä estivät laulun +taitajia tietoaan ilmaisemasta. Jo Europaeus sitä valitti, ja hän +tosiaan koetti saada nähtävästi samaa Homaakin laulamaan, vaikka +huonolla menestyksellä. Hän siitä kirjoittaa: + +"Sieltä (Röhöjärvestä) käänsin länteen päin ja tulin ensin Ohtaan ja +sitten Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja, Iivana nimeltä, ei +millään keinon saatu laulamaan. Vuosmassa, vähän matkaa Pistojärveltä, +oli samanlainen jäykkä mies, Homa niminen. Yhden noitalaulun hän antoi +minulle, mutta ei muuta." + +Palasin näine saaliineni iltapäivällä takaisin Salmeen ja sain sieltä +pikkaraisen hevosen ja poikapahasen kyyditsemään Uhtueen. Kun tie ei +päivällä ensinkään kantanut, täytyi jälleen lähteä yöksi taipaleelle, +sillä yöt olivat selkeät ja tie silloin jäätyi. Hiljalleen hevosraukka +astui askel askelelta, murheellisen näköisenä, ja sekä kyytimies että +kyydittävä torkuimme, havahtuaksemme ainoastaan mäissä ja järvillä, +joilla hevosta hoputettiin edes vähänkin juoksemaan. Mutta yö oli +lumoava, täysikuu valoi kuutamaansa erämaan äänettömyyteen, joka oli +niin hiljaista, että ajatuskin sen edessä vaikeni. Ilman sanomaton +raikkaus valui kautta koko ruumiin. Lauantaina aamulla aukeni vihdoin +metsä ja kompuroimme Uhtuen kylään, josta vielä samana päivänä ajoin +edelleen Jyvöälahteen. Piti ennättämäni toverini ja tuttavien seuraan +viettämään pääsiäistä, joka oli seuraavana päivänä. + +Yksin kulkeminen, vaikken ollut kauaakaan poissa ollut, oli piankin +osottanut, kuinka suuriarvoinen viihtymiselle oli toveri ja koti, +vaikkapa väliaikainenkin. Iloisilla tunteilla, ikäänkuin kauankin +poissa oltuani, saavuin sen vuoksi Jyvöälahteen, jossa toverini ja +Varahvontta olivat tavallista aikaisemmin työnsä päättäneet, koska +oli Äijäpäivän, s.o. pääsiäisen aatto. Juhlatunnelma vain koheni, kun +piiri suureni, ja hupaisesti vietimme yhdessä seuraavat pyhäpäivät. +Toverini kuunteli mielenkiinnolla kertomusta matkastani, mutta hänpä +oli niin ankarasti puraissut suureen työhönsä kiinni, ettei aikonut +paikaltaankaan hievahtaa ennenkuin kesällä, jos kuinka mieli tekisi. + + + + +HÄVINNYTTÄ RUNOA ETSIMÄSSÄ. + + +Konsa oletko etsinyt arvokasta esinettä, kadonnutta perhesormusta, joka +on sormestasi kirvonnut nurmikkoon? Tähystät, tuijotat, suorit kaikki +heinän juuretkin, mutta et löydä, vaikka miten etsisit, ja mielesi +siitä apeutuu kumman haikeaksi. + +Samalta tuntuu haihtuvan runon etsiminen. Mielessäsi väikkyy entisten +sukupolvien aarre, joka on vaipumassa unhotukseen. Kyselet, tiedustelet, +mairittelet, mutta enimmäkseen on vain päänpudistus masentava vastaus. +Joskus välähtää toivo, sinut opastetaan jonkun vanhuksen luo, ja +tulet sinne vain huomataksesi, että vuosien tuisku on auttamattomasti +luonut umpeen jäljet. Vanhus hymähtää surumielisesti muistellessaan, +kuinka ennen laulettiin, vaan nyt ovat virret kaikki häipyneet +muistosta. Mielesi valtaa epätoivoinen kiihko, koetat johdatella, +lievästi pakottaakin, ja kun vanhus säettä sieltä täältä muisteltuaan +väsyneenä heittää tapailemisenkin, niin vähältä vuodatat kyyneliä runon +nurmettuneella haudalla. + +Luulin Ohdassa päässeeni uuden runotoisinnon jäljille, ja se piti minua +niin levottomana, etten malttanut pysyä alallani kuin juhlapäivät. +Kun ilmat jälleen kääntyivät koleammiksi ja keliä lupasi jatkua vielä +rupeaman, niin suoriusin uudelleen matkaan. Mutta tällä kertaa en +ottanut mukaani mitään liikaa tavaroita, en edes valokuvauskoneita, +jotta tyhjänä miehenä pääsisin paremmin taipaleen poikki, jos keli +perältäkin kesken sortuisi. + +Varahvontta oli päässyt kotonaan käymään, ja siitä oli toverillani +perältäkin päivä joutoaikaa lähteä minua Uhtueen saakka saattamaan. +Lystisti ajoimme aamupakkasella Keski-Kuittijärven helisevää jäätä ja +poikkesimme välillä Kylänniemen taloon, jossa asui emäntämme hyviä +tuttavia: Meitä oli nimenomaan kutsuttu sinne vieraiksi, ja sen vuoksi +oli vastaanottokin toisenlainen kuin tavallisen matkamiehen. Talo oli +yksinäinen, Kuittijärven saaressa, mutta hyvin toimeen tuleva, avarasti +rakennettu. Viivyimme siinä pari tuntia ja meitä kestittiin parhaimman +mukaan. Jo pihalle riensi isäntäväki vastaanottamaan, niinkuin +ainakin hyviä vieraita, ja pihalle niinikään jälleen saatteli meidät +lähtiessämme; ja siitä tiesimme, että olimme tervetulleet ja että myös +olimme jättäneet hyvän vaikutuksen käynnistämme. Mutta hyödyimmekin +poikkeuksesta. Kylänniemen emäntä, joka oli Luvajärvestä kotoisin, +lauloi useita kelpo runoja, jotka suurella mielihyvällä kirjoitettiin +muistoon ja liitettiin kokoelmiin. + +Tällä kertaa aloin jo Uhtuessa tiedustella sitä runotoisintoa, jonka +Musta Miikula Ohdassa oli laulanut. Uhtuessa oli elossa useitakin +vanhoja ukkoja, jotka runoja muistelivat, ja joku oli Homankin +tuntenut, jolta Miikula sanoi runon oppineensa. Mutta kaikki olivat +unohtaneet, mitä ehkä olivat kuulleet hänen laulavan. Voassilainen +Kostja, lähes satavuotias ukko, kuulu tietäjä, sanoi ennen paljonkin +osanneensa, mutta helpompi olisi ollut ammentaa kouralla vettä syvästä +kaivosta, kuin kaivaa kätköstään ne runot, joita hän puheensa mukaan +oli ennen osannut. Johtaakseni häntä jäljelle kysyin, osasiko hän sitä +runoa, jossa kerrottiin Lemminkäisen kuplavalla kivellä kulkeneen +Tuonelan joen poikki... ja hän kertoi minulle kuplavasta kivestä +sotkuisen tarinan, joka oli puoleksi satua, puoleksi ehkä jotain vanhaa +pyhimysjuttua ja aivan tolkkua vailla. + +Talvitie oli niin huonontunut, että kuljin jalan Salmeen. Lunta kyllä +olisi ollut vielä, mutta tie upotti, ja semmoiselle tielle ei ole +erämaahan hyvä lähteä. Aikaa minulla niin ollen oli kylläkseni katsella +niitä karuja kankaita, joita pitkin tie kulkee. Uhtuetta piirittävät +koko pohjoispuolella samanlaiset, penikulmia laajat kankaat, jotka +eivät kasva muuta kuin harvanlaista petäjikköä ja laajalti ovat kulojen +polttamat. Siinäpä syy, miksi lähimmät kylät tällä puolella ovatkin +niin etäällä. Puolivälin järvellä oli muuan Uhtuen isäntä nuotalla. +Jäähän oli hakattu avannoita, joitten kautta nuotta pitkillä saloilla +levitettiin jään alla ja köydet kuljetettiin suureen nostoavantoon, +johon nuotta sitten vedettiin. Mutta huonoksi sanoivat kalantuloja ja +huolestuneelta näytti isäntä minun sitä kysyessäni. Pitihän kuitenkin +koettaa. + +Elias Lönnrot kulki tämän saman taipaleen seitsemännellä runomatkallaan +v. 1836. Hän kulki myöhään syksyllä, marraskuussa, ja tapasi samalla +järvellä Uhtuen miehen kalastamassa. Matkastaan hän kertoo: + +"Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan +olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei +varsin kehnokaan. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati +suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan +sano kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet +suot varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja +kankaita, jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. +20 virstaa kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli +asettaunut lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän +tullessa valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut +Koljolan kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli +lähteä parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, +kuin hän sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä +sanotaan kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustautunut hevosella, +padalla, kuppiloilla (staltsoilla) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä +oli tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, +isoja, lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia +(muikkuja), joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta +jään alla kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki +keittämään, sillä kyyttimieheni vel ei syöttänytkän kauan hevostansa. +Ukko sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei +nyt käyttänyt häneltä lauluja kirjoittaa, sillä jos polvet pöytänä +maassa savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti +myöstynytkään laulamaan, eikä sanonut oikein, laulumahtiinsa pääsevän, +ennenkuin saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko +paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä +usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli +Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä +käyty. 'No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?' kysäsin minä. 'Mitäpä +tuonne ilman olisin lähtenytkän', vastasi ukko. Niin tarkat toki ei +kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä siitä +päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren palkoillansa +olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin silloinki oli hänelle tunkemalla +tungettu tukku valkoisa pumakoita (25 ruplan setelilöitä) käteen, +vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5 ruplan) ja mitä vähä +ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos korttelin päällä kahen +kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana mahtoki, kuten sanottiin, +rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa oravan tavalla puusta puuhun +lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä, Suvannolla ovat miehet myös +lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää, jotta kyllä luulenki heiän +Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä, miten lienevät näistä seuvuin +pohjaseen päin." + +Sitä eroa miesten mitassa en minä tosin huomannut, vaikka väki sillä +puolella kyllä onkin toisen luontoista. Salmen isäntä varsinkin oli +turpea ja vankkatekoinen mies, eikä ollut Musta Miikulakaan helpponen +miehekseen. Mutta semmoiset vaikutelmat aina ovat enemmän tai vähemmän +tilapäisiä. + +Salmesta pääsin hevosella Pistojärveen. Ehdotin, että ajettaisiin +selkää, koska Ohdan järvi ja Pistojärvi oli kartassa yhteen piirretty, +mutta sanottiin kartan olevan väärässä, ja niinpä ajoimme maakannaksen +poikki. Pistojärvi on laajanlainen ylämaan järvi, täynnään niemiä +ja lahtia, rannoillaan sankat metsät, pari kylää ja joku yksinäinen +asumus. Sieltä aloin jälleen etsiä Homan lauluja, mutta pian se kylä +oli haettu, enkä keneltäkään saanut säettäkään, joka olisi Homalta +periytynyt. En hänen heimolaisiltaankaan, joita vielä oli elossa järven +takana. He olivat niin "jäykkiä", Europaeuksen sanoja käyttääkseni, +ettei ollut yrittämistäkään ruveta runoista puhumaan. + +Se talo, jossa majailin, oli toimeentuleva ja hyvässä kunnossa, ja +vaikka asukkaat olivatkin "vanhaa vieroa" ja sen mukaan ennakkoluulolla +katselivat muukalaista, ei kuitenkaan vieraanvaraisuutta kielletty. +Emäntä, joka oli Venehjärvestä kotoisin ja erään sikäläisen runoja +taitavan isännän sisar -- Hökkä Petrin, jonka olimme Suomen puolella +tavanneet -- leikkasi juuri pirtin permannolla kotokutuoista siniseksi +painettua sarkaa eli "sviitkaa" vanhan malliseksi "kostoksi". Semmoisia +hameita naiset talvella yhä käyttivät ulkotöissä, vaikk'eivät nuoremmat +moista vaatetta enää mielellään pitäneet huoneissa ollessaan. Vanhat +ihmiset siitä eivät tahtoneet luopua. Moinen kosto on suora ja ulottuu +kantoihin saakka, ikäänkuin pitkä mekko, vaikka vyötäisiltä kavennettu. +Se sulkeutuu kaulan ympäri, jota vastoin uudempi "sarahvana" jättää +osan rinnastakin paljaaksi. Keritsimillä eukko leikkasi paksua +sarkaansa ja puhui aina väliin, mutta, vaikka hän epäilemättä osasi +runoja, samoin kuin veljensä, "Hökkä-Petrikin", niin ei hän kuitenkaan +ruvennut tapailemaankaan, koska ne muka olivat synnillisiä. Eukko piti +vielä nuhdesaarnankin siitä, että mokomia kehnoja renkutuksia paperille +pannaan. Mutta hänen verevät ja somat tyttärensä varmaan olisivat +laulaneet, jos moamo olisi sallinut. He olivat juuri tulleet metsästä, +josta olivat ajaneet kotiin kaatamansa melkoisen hirren, riisuivat +päältään vahvat ulkovaatteet ja pukeutuivat punaisiin karttunoihinsa, +nauroivat ja laskivat leikkiä, ja toinen kiipesi, ikäänkuin jo päivän +työn suoritettuaan, uunin kosinalle loikoilemaan, pitäen sieltä +hymyillään koko pirttiä hyvällä tuulella. Tyttöjen täydet posket +punottivat kilvan hienoprikullisen punaisen vaatteen kanssa. Talo oli +muutoin niin hyvä ja raitishenkinen ja kaikin puolin järjestyksessä, +että se itsessään vielä oli kappale vanhaa salolaista henkeä, vaikk'ei +runoja osattukaan, -- taikka ei tahdottu laulaa. + +Muuan Vuonnisen eukko, köyhä leski, mieron kulkija, kuitenkin lauloi +useita kauniita runoja, niistä varsinkin "karjan luvun" sekä kauneilla +sanoilla, että rukouksen tapaisella runonuotilla, joka vaihtelevaisesti +esitettynä oli erinomaisen viehättävä. Näin tuo laulukas kylä +Ylä-Kuittijärven perukassa siroittelee ympärilleen sekä köyhää +mierolaista, että samalla runon taitoakin. Missä näillä perukoilla +tapasi runokkaan naisen, usein hän oli Vuonnisesta kotoisin, sieltä +naitu tai mieron kiertäjä. + +Kun en täältä saanut etsimääni runoa, niin päätin lähteä etsimään +vielä etempätä, aina Koljolasta eli Tiirovaarasta saakka, joka on +Maanselällä, aivan lähellä Suomen rajaa. Sinne minua viehätti sekin +saamani tieto, että siellä eli Martiskan poika Teppana, [Karjalainen +panee nimensä eteen isän nimen deminutivimuodon ilmoittaakseen, kenen +poika hän on; "Martiskainen Teppana" eli tarkemmin "Martiskainji +Teppana" siis merkitsee: Martiskan poika Teppana] joka ehkä oli jäänyt +edellisiltä kerääjiltä laulattamatta. Mutta kun ei luultu tien enää +hevosta kannattavan, niin lähdettiin minua kyyditsemään poroilla, joita +Pistojärvessä pidettiin ainakin yhdessä talossa. Taipale oli kolme +penikulmaa, aaltoilevia kankaita, niitten välillä soita ja syvimpiä +kohtia myöden jokia, jotka jo olivat olleet tulvillaan ja hautoneet +lumia rannoiltaan, mutta jälleen saaneet uuden jään, joka poron +kannatti. + +En ollut ennen porolla ajanut. Aivan uteliaana kävin poron kelkkaan -- +täällä ei ajettu pulkilla, kuten Lapissa, vaan kelkoilla. Porot olivat +nuoren mullikan kokoisia, ehkä matalampia ja pitempiä, ja kovin minua +epäilytti, jaksaisivatko ne vetää miehen kolmen penikulman päähän. Ne +ovat heikkoja etenkin näin keväimellä, kun paarmain toukat alkavat +niitten kyljessä paisua ja lähtevät sarvet ja karvat. + +Astuimme jalan kylän sulat vainiot, jäällä istuimme kelkkoihin, ja +porot lähtivät tasaiseen juoksuun, juosta junnien yhteen mittaan koko +puolen penikulman levyisen selän poikki. Ne juoksivat tosin hitaammin +kuin hevonen, mutta nopeammin kuin mies kävelee. Näkyihän niillä +pääsevän, vaikk'ei se ollutkaan mitään lentämistä, niinkuin olin +kertomuksista kuullut. + +Somaa kyytiä. Kelkka oli yhtä leveä kuin tavallinen työreki, mutta +melkoista lyhyempi ja rakennettu niin kevyeksi kuin suinkin. Ei +ole edes raahdittu panna lautoja pohjaksi, vaan istu kolmella tai +neljällä kepillä, jotka vaivaavat lihoja, kylkiä ja kyynärpäitä. +Poron kaulan ympäri on nahkainen lenkki, jonka alapäästä vetohihna +jatkuu rinnan ja vatsan alatse ja koipien välitse vitsasta väännettyyn +"käsäkseen". Kuonon ympärillä on riimu. Siitä juoksee ajajan käteen +vahva poronnahkainen hihna, jota nakataan selän yli toiselle taikka +toiselle puolelle, minne poroa tahdotaan kääntää. Mutta kun kelkoilla +enimmäkseen ajetaan valmista tietä, niin ei ohjaamisesta ole suurta +vaivaa. Poro juoksee sääret hajallaan kuin passarin haarat, varsinkin +keväällä, jolloin melkein kaikki tiet ovat kakoiksi syöpyneet ja poro +juoksee korkeampaa yläsyrjää, kelkka taas matalaa alasyrjää, koluten +kaikki juuret ja kannot. Niska on kyyryssä, osasta luonnostaan, osasta +siitä syystä, että sitä rasittaa vetohihna, mutta turpaansa kohottaa +poro ilmaan, vainuten sieraimillaan lakkaamatta joka suunnalle, +mistä tuntuu jäkälän hajua. Joskus se juoksee pitkät matkat ajohihna +molempien säärien ulkopuolella ja kahnaa siten pois karvan säärien +ulkopuolelta. Vaikka luulisi moista epämukavaa vetämistä rasittavaksi, +niin saattaa se siten puolittain kylkimyyryä juosta pitkät matkat +vaivojaan valittamatta. Toiset porot varovat kelkkaansa tarkoin +kaikista pahoista paikoista; niin teki minun ajokkaani. Se kiersi +puut ja kannot siksi loitolta, että kelkkakin niistä hyvin suoriutui, +poikkesipa tieltä hangellekin pahoissa paikoissa. Mutta kun tuli +semmoinen paha paikka, jota ei voinut välttää, niin se hätääntyi ja +laukkasi keskeä kiivaasti, suoriutuipa kelkka miten tahansa. Kun oli +syötettävä, niin katsottiin vain joku mukavan näköinen kankaansyrjä ja +laskettiin porot valjaista hakemaan ravintonsa lumen alta. + +Kaiken aikaa tie verkalleen nousi ja lähempänä Tiirovaaraa alkoi +Suomen puolelta näkyä korkea Näränkävaara, jonka helposti tuntee +päällisestään talosta ja pohjoiseen suistuvasta jyrkästä rinteestään. +Tiirovaaran kylästä, joka on laajalla vaaralla, näkyi paljon +etäisempiäkin Suomen nyppylöitä, jopa itse Iivaarakin, joka on Kuusamon +kirkon piirissä. + +Tiirovaaran taloista useat olivat meikäläiseen malliin rakennetut. +Väestössäkin huomasi rajan vaikutusta; sen kieli on turmeltunutta, +se oli arkimielisempää, jopa jonkun verran raaempaa kuin karjalaiset +yleensä, joka ehkä johtui siitä, että niillä kulmilla porovarkaudet +ja siitä johtuva huono naapurisopu Suomen rajatalojen kanssa ovat +vanhastaan rehottaneet. Rajan läheisyyttä muistuttivat vielä monet +suomalaiset emännät, kangaspuut ja -- äpärälapset. Paastoa ei pyhitetty +ja monet tavat, kuten esim. tupakanpoltto, joita syvemmällä Karjalassa +pidettiin reähkänä, olivat Tiirovaarassa yleiseen suvaittuja. + +Olin jo etukäteen kuulustellut, keitä tässä kylässä sopisi laulattaa ja +kutka ehkä olisivat olleet Pistojärven Hornan tuttavia. Oli mainittu +erästä Oleksei nimistä miestä hyväksi laulajaksi, mutta vaikka hänelle +juotin kokonaisen pullon viinaa ja alun toistakin ja vaikka hän +tapaili ja tapaili ja oli aina alkuun lähtemäisillään, niin ei hän +lopultakaan osannut mitään muuta kuin jonkun vähäpätöisen pätkän. Mutta +laulajamaineensa kautta hän tuli saaneeksi ilmaiseksi pikkuhumalan, +jolle runomailla yleensä näyttiin antavan paljon arvoa, sitä kun +harvoin saatiin. + +Harmistuneena ja pettyneenä pistin pussiin kynät, viinat ja paperit +ja lähdin vanhan Teppanan luo, jota oli mainittu Koljolan parhaaksi +laulajaksi. Mutta hän taas jyrkästi kieltäytyi. Se oli niin suuri +ja odottamaton pettymys, että jouduin kerrassaan epätoivoon, jopa +loukkaannuin ja jonkun ajan ääneti istuttuani sanoin lyhyet jäähyväiset +ja lähdin pois. Hyväntahtoinen ukko katsoi minuun pitkään, vaan ei +kehottanut jäämäänkään, jäi vanhaan avaraan pirttiinsä verkkoaan +paikkaamaan ja mietti, mitä lienee miettinyt. + +Minä toivottomana kylää kiertämään. Kun tämä paras laulaja jäykkyytensä +kautta teki kaikki aivotukseni tyhjäksi, niin mitä oli minulla +toivomisen varaa? hukkaan menisi koko matkani. Sain sitten käsiini +erään talonisännän, jonka sanottiin oppineen runonsa kirjasta. Mutta +kauaakaan ei tarvinnut kuunnella hänen laulujaan, ennenkuin selvisi, +että oli niihin vuotanut sisällystä toisistakin lähteistä. Vanhoja +runoaiheita, sota-aikain kaskuja, satuja yhteen keittäen hän oli +laatinut aivan uusia runoja ja kehittänyt aiheita siihen määrään, +että oli saannut Kalevalan urhot tekemään puolenkymmentä eri Pohjolan +matkaa. Runomitan hän oli säilyttänyt vanhana, mutta aiheiden +käsittelyssä enemmän noudattanut nykyisten rekilaulujen mallia. Jos +olisin ollut tottuneempi runonkerääjä, niin tuskin olisin viitsinyt +tuota sotkua kirjottaakaan muuta kuin näytteeksi jonkun palasen, mutta +kirjottamisen kiireessä ei kovin tarkkaan ennätä seurata sitä, onko +sisällyksessä tolkkua, ja vaikka laulut tuntuivatkin epäiltäviltä, +niin oli niissä kuitenkin joku verta outoja, vanhanaikaisia, taikka +oikeammin keskiaikaisia piirteitä. Kirjotin sen vuoksi niin pitkältä +kuin hän lauloi, ja siitä karttuikin puoliväliin toista tuhatta säettä. + +Sohvonja -- se oli hänen nimensä -- tienasi siten päiväpalkan ja hyvän +humalankin päälliseksi. Minä hyödyin todistuskappaleella, joka osottaa, +minkälaiseksi Kalevalan runot käyvät nykyisen rahvaan niitä mielensä +mukaisiksi muovaillessa. Julkaisenpa tässä näytteen. + +Väinämöisen ja Ilmarisen sotaretkestä Pohjolaan Sohvonja oli tekaissut +seuraavan runon: + + "Oi emoni kantajani, + Suorita minut sotahan, + Anna vainovaatteheni, + Isäni ikutavarat, + Niin me lähtemmä sotahan, 5 + Muinoisia muistelmahan, + Kuin ennen minun isäni + Kulki suurissa sovissa, + Taitavissa tappeluissa, + Mieleni minun tekisi, 10 + Tahton käyä tappeluuhe, + Isän entisen poluilla, + Oisko siellä onni mulla, + Ei niinkuin ennen isällä, + Jonka surma sortisiellä, 15 + Tappoivat, pahoin pitivät. + Niinpä mieleni tekeepi + Käyä kostamah kovasta, + Jospa oman onnen päällä." + Niinpä kerran kiirehesti 20 + Luokse vanhan Väinämöisen: + "Kuules veikko Väinämöinen, + Lähes mulle kumppaniksi + Tuonne Pohjolan sotaahe, + Kaikki on kansani kaonnut, 25 + Vanhukset on sinne vaipun, + Isä ensinkin hävisi + Taistelussa, tappelussa. + Tahtoisin kostoa kovasti, + Jos saisin avun Jumalan. 30 + Saisinpa isoni sauvan, + Jonka vei ne viholliset, + Se ei ollut suuri eikä pieni, + Vain oli kullasta komia, + Alatikki arvo suuri. 35 + Kuin saisin isoni sauvan?" + Tuostapa vanha Väinämöinen: + "Otamma Jumalan kanssa, + Kera meille kolmanneksi. + Lähtekäämme tappeluuhe, 40 + Jos se vuotanoo veremme + Vihamiesten vintiöllä." + Niin me lähtemmä sotahan. + Ottakaa orihit kumpi, + Jotk' on kuuluisat, komiat, 45 + Kaiken puolin kasvulliset. + Pannaan värkitki väliihe, + Rauasta rakennus päällä, + Vaski lyyäh vatsan alla, + Ettei piirrä pistomiehet, 50 + Eikä sais sapeli sortaa. + Lähetäänpä nyt ajamaan + Kohti Pohjolan kotia. + Ajan päivän, ajan toisen, + Ajamma kohta kolmannenki 55 + Jopa Pohjola näkyvi, + Kirjokannet kiimottaapi, + Jo kuuluu kumina sieltä, + Valitus on vaskitorven. + Sotahan suorittaa väkiä 60 + Kaikki kansa Pohjolasta. + Varuilla on vaimokansa, + Sotajoukkokin surussa + Tuota tuimoo tappelua. + Niin se vanha Väinämöinen 65 + Sanovi sanalla tuolla: + "Nosta se Ukko suuri tuli, + Iästä iso vihuri, + Jotta sammuttais savunki, + Painais peällä paksun pilven 70 + Nuilla Pohjan poikosilla." + Nyt me mennähän mereltä, + Otamma orihit maalla. + Sano seppo Ilmarinen: + "Minä tavon isonki miekan, 75 + Eli kaksi pienempäistä." + Niin se vanha Väinämöinen: + "Ei piä ennen ruveta, + Ennenkuin kuuluupi kopina, + Savun tuisku tuiskahtaapi. 80 + Nostakkaa nokipetäjä, + Eli kuiva koivunhalko, + Johon aina ampuisivat, + Ettei meitä milloinkana." + Otetah oriit käsillä, 85 + Aja siellä, aja teällä, + Ajetaan ajoin peremmin. + Jopa sieltä Pohjon joukko + Tulevi tuhansin miehin, + Eikä suurta, eikä pientä. 90 + Vaan on kesken kerrallista, + Meill' on ne terävät miekat, + Säilät niin säkenehivät. + Kuin se vanha Väinämöinen + Nosti miekkansa yleese, 95 + Komia on kuin koiteen tähti + Eli armas aurinkoinen. + Tuotepa tuo Pohjan kansa + Peljästyi kovin peältä. + Niin se seppo Ilmarinen 100 + Nosti miekkansa kahesti, + Syttyi kuin tulipaloki, + Läikky kuin armas aurinkoinen. + Jopa siitä Pohjan joukko, + Loppu taito, loppu, 105 + Kaikki kaulat leikkelivät, + Peätki pistivät pinoihe. + Mennään Pohjolan tupiihe. + Jopa Pohjolan emäntä + Kantopa heille suuren kauhan 110 + Kukkurina kultoansa: + "Ottakas omenat meiltä, + Eli kaikki kasvuaine, + Heität maamme maksamatta + Sijoilla on entisillä." 115 + Siitä seppo Ilmarinen + Sanovi sanalla tuolla: + "Missäp' on isoni sauva? + Ei me täältä ilman lähte." + Niinpä on Pohjolan emäntä: 120 + "En tiiä isosi sauvaa." + Niin se seppo Ilmarinen: + "Jos en saa isoni sauvaa, + Katso katkon kauloasi, + Elipä luontosi lopetan!" 125 + Siitäpä Pohjolan emäntä + Etsivi isonsa sauvan, + Valetun vaskirenkahilla, + Kullalla peältä on kuvattu. + Siitä Pohjolan emäntä. 130 + Kumartiihen kontallehen, + Pyytää armua alati, + Rukoilee niin rohkeasti, + Vannoo täyen valansa: + "En minä sinä ikänä 135 + Ei minä, ei minun sukuni, + Lähe on suurihin sotihin." + Hyvästi hyvät puheenne, + Paremmat kuin lausehenne. + Olkoon onni teillä, niinkuin meillä. 140 + Anna Jumala miulla + Kaikki kansa rauhallissa, + Luojan luovulla ilolla. + +Vapaasti ja niin sanoakseni uudenaikaisesti oli myös käsitelty +Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanto. Väinämöinen käskee +"passariaan" valjastamaan reen eteen hyvän hevosensa, katsellen sitä +ikkunasta, lähtee sitten ulos, jossa renki seisoo hevosta suitsista +pidellen, istuu rekeen ja lähtee taipaleelle. Joku kumma tiellä tarraa +rekeen kiinni ja pidättää sen, mutta ikirunoja vain nostaa jalasta +maasta, "nostaa kerran, nostaa toisen, nostaa kohta kolmannenkin, niin +jopa ilki irtauupi, katovi rejen perästä." + + Lähten tuosta matkalla, + Niinkuin lintu liukas jeällä, + Nopiana nostamatta. + Ajoa nyt karettelemma, + Hyvä on juosta, hyvä mennä, + Hyvät on miun hevoset. + +Kun sitten Joukahainen hevosellaan tulee vastaan, niin syntyy +väittely siitä, kenellä on parempi hevonen. Mutta Joukahainen moittii +Väinämöisen hevosta niin huonoksi, ettei siitä kannata maksaa edes +kymmentä, vaikka sataa kysyttänee, ja esittää kilpa-ajoa. + + "Pannaanpa paras etehen, + Kellä se kenttä katkieepi, + Aho poikki aivan ruttoon..." + +Mutta siihen Väinämöinen sanoo, että vaikka Joukahaisella onkin valittu +varsa, niin ei hän kuitenkaan ajaa saata, koska + + "... on varsan haltijana + Vaivaloinji vanne vyöllä, + Syömeltä syönki poikki." + +Kun siitä Joukahainen kovin tuimistuu, niin Väinämöinen häntä vielä +enemmän ivaa, arvellen häntä niin huonoksi mieheksi, ettei tiedä, + + "Panisinko pataa kantamahan. + Eli suosii sotkemahan." + +Joukahainen puolestaan koettaa nolata Väinämöisen sillä, että +sanoo osaavansa kirjottaa, jota taitoa Väinämöisellä ei ole. Mutta +Väinämöinen vastaa närkästyneenä, että hän, "tietäjä iän ikuinen, osaa +muutoinkin temppunsa sanoa, vielä muillekin muistella." + +Sen kummempaa ei väittelystä tule, kumpikin lähtee kotiinsa, ja +Väinämöinen, kotikujille tulleessaan, lausuu: + + "Terve tupa tultuvoni, + Pere kaikki kasvuinensa! + Onpa vaan oroset meillä + Hevoset kuin hernehellä, + Ei piä pahoin piellä, + Eikä suitin solmiella, + Kyllä ne mänöövi tiellä." + +Kalevalan sankarien naimaretket Pohjolaan ovat näissä tekeleissä +tavallisia yöjalkaretkiä. + +Semmoisia runoja nykyinen rahvas tekee Kalevalan aiheista, kun se +luottaa omaan kykyynsä ja rupee niitä nykyisen ymmärryksensä mukaisesti +käsittelemään. Sohvonja ei ollut mikään tyhmä mies. Jos aihe olisi +ollut tutumpi, niin hän ehkä olisi tehnyt hyviä runoja. Varmaan +minun mielikseni hän sanoi joitakuita runojaan Homalta kuulleensa, +mutta se tuntui epäiltävältä. Luulen hänen itse tehneen laulamansa +runot, vieläpä osan juuri sitä myöden, kuin hän niitä minulle lauloi. +Kirjotin niitä kaiken päivää, koska ei ollut muutakaan tehtävää. Olihan +niillä kuitenkin kumman arvo. Kirjotin, vaikka juomavarastoni kului +jotenkin vähiin ja samalla toivoni saada enemmän runojakin hupeni, +sillä varsinkin tällä kulmalla olisivat runot ilman kaulan kastiketta +istuneet hyvin kovassa. Ryyppy tai pari sentään pehmitti monenkin +jäykän mieltä ja sai hänet edes tapailemaan. + +Osasi Sohvonja toki muutaman kunnollisenkin runon, jotka hän oli +oppinut muilta ja muistossaan säilyttänyt, kuten metsimiehen runot +karhun kaadannassa ja karjanlasku-runon. Vaikka ne olivatkin jotenkin +vaillinaiset, niin olivat ne kuitenkin turmeltumatonta vanhaa juurta, +eikä hän pyrkinyt niitä parantelemaan omilla kaunistuksillaan. (Tulen +synnyn laulaessaan Sohvonja kertoi, että tulikipuna halkesi kahtia, +toinen puoli lensi taivaaseen, toinen veteen ja jälkimmäisestä muka +tuli runon synty.) + + + + +MARTISKAINEN TEPPANA. + + +Teppana, joka jo kävi kahdeksattakymmentä, ei ollut Tiirovaarassa +syntynyt. Hän oli kotoisin Lonkan kylästä, joka niinikään on aivan +Suomen rajalla, vaikka muutaman penikulman etelään päin Tiirovaarasta. +Hän oli kuulun laulajan Martiskan poika. Martiska oli Lönnrotin +parhaita laulajia, hänen runonsa olivat Kalevalaan tärkeitä lisiä, +vaikuttaen varsinkin runojen keskinäiseen järjestämiseen. Syytä oli +minulla siis kaksinkerroin olla pahoillani siitä, että Teppana oli +kieltäytynyt laulamasta. + +Meidän Sohvonjan keralla lopetellessamme työtämme saapui kuitenkin +kyytimieheni, joka oli Teppanan talossa kortteeria, ja kautta rantain +kertoi, että Teppana ehkä nyt suostuisi laulamaan. Kokosin siis +kiiruumman kautta paperini ja lähdin hänen luokseen uuden kerran. + +Vielä oli kuitenkin monet mutkat voitettavat, ennenkuin runot +heltisivät. Isästään ja Lönnrotin käynnistä Lonkassa Teppana kyllä oli +taipuvainen kertomaan, ja viehättävää olikin kuulla vanhusta, joka +oli itse nähnyt Kalevalan kokoojan keräysretkillä liikkuvan. Hänen +muistonsa mukaan oli koko Martiskan väki, hän itse muitten mukana, +"Kajaanin tohtorin" saapuessa ollut kaskea kaatamassa. Tohtori oli +noutanut Martiskan kaskelta, laulattanut häntä kokonaisen päivän ja +antanut pankkoriksin palkaksi. Lönnrotin matkakertomuksista näkyy, että +tämä tapahtui kevättalvella 1834. Toisen kerran Lönnrot kävi Lonkassa +lokakuussa 1836 yhdessä Cajanin kanssa, mutta silloin hän ei näy +Martiskaa tavanneen. + +Näitä Teppana kyllä muisteli, mutta kovin häntä näytti edelleenkin +epäilyttävän ruveta laulamaan. Hän oli kuin monisäppinen lukko, jossa +aina toinen paikka livahti kiinni, kun toinen sai auki keinotelluksi. +Jonkun runopalasen hän saneli, mutta heitti sitten syystä tai toisesta +tapailemisen ja lupasi jatkaa seuraavana aamuna. Mutta kun silloin +oli sunnuntai ja pirttiin kokoontui paljon rahvasta, niin ei siitä +tullutkaan mitään. Talossa ei ollut muuta asuttavaa huonetta kuin +pirtti, eikä ukko myöskään suostunut lähtemään Sohvonjan taloon +laulamaan, jossa oli kamari ja jossa minä olin kortteeria. Täytyi sen +vuoksi odottaa iltaa, kunnes rahvas hälvenisi. + +Laulatin aamupäivän muita henkilöitä. Runon osasi aina yksi ja toinen, +ja mielellään ansaitsivat nämä vähemmät laulajat taidollaan jonkun +kopeekan. Tuli sitten joku sanomaan, että Lohi-Pekka niminen mies oli +luvannut laulaa minulle vaikka kokonaisen viikon, kunhan vain palkoista +sovittaisiin. Siitäkös ihastuin ja suoriusin paikalla matkaan moisen +merkillisen miehen luo. Tapasin erään mökin edustalla repaleisen +miehen jätkäleen, partaisen ja renttuisen, niinkuin satukummituksen. +Hän ensiksi, kun puheisiin puututtiin, syljeskeli monelle taholle, +ikäänkuin se olisi ollut vanhaa taikaa, aikaili ja odotutti ja lausui +vihdoin sorahtavalla kielellä, ettei hän voinut ruveta tässä laulamaan, +kylä narrina pitäisi. Lupasin lähteä hänen kotiinsa, ja siitä hän +oli kovin mielissään. Meidän astuessa yhdessä järven poikki hänen +mökilleen, hän kertoi kerran ruvenneensa laulamaan eräälle Suomen +herralle, vaan kun tämä oli huonosti maksanut, niin hän oli sikseen +heittänyt. + +"Entä mitä sie Pekka tahot mahistasi?" + +Paljon hän oli saanut siitä itsekin maksaa, raudan synnystä -- tai +synnjistä, kuten karjalainen sanoo -- kolmin markoin ja vielä antaa +päälle hyvät viinat. Ei hän siitä sentään enempääkään tahtonut, kuin +oli itse maksanut... ja sitten oli Pekan mielestä paras sopia joka +loitsusta erikseen. En virkkanut siihen sen enempää, vaan astuin ukon +perässä mökkiin, joka oli niin matala, että vaikka astuin ovesta aivan +koukussa, niin sittenkin niska raappasi ovenkamanaan. Permanto notkui, +pirtti heilui, niin että kimmet varisivat orsilta, kun raskaanlaisesti +astuin peräpuoleen. Uunin kosinalla makasi viheliäisen näköinen eukko, +joka kehotti ukkoa korjaamaan pois kimmet, että vieras sopi kulkemaan. +Se oli tosiaan oikea noitain mökki. + +Mutta ei näkynyt osaavankaan eepillisiä runoja Pekka, kun rupesin niitä +tiedustelemaan. Hän tarjosi loitsuja. Niistä minä taas en välittänyt, +etenkin kun ne olivat niin suuressa hinnassa, vaan koetin runojen +alkuja lukien mairitella häntä laulamaan. Mutta Pekka vain syljeskeli +vahvasti ja lausui arvokkaasti, että semmoiset joutavat lorut hän oli +kaikki unhottanut. Eikä hän ruvennut tapailemaankaan, vaikka hyvänkin +hinnan lupasin maksaa. Akka silloin sieppasi uunin korvalta kehnon +kappaleen petäjäistä leipää, työnsi sen ukkonsa käteen, katsoi häntä +merkitsevästi silmiin ja sanoi: "Tuossa on sinulle hyvää rieskaa, +ukko!" Pekka lauhtui ja rupesi yrittämään, mutta pian huomasin, että +hän oli hyvällä syyllä estellyt, hän ei osannut mitään. + +Mutta syntyjä ja parannusvirsiä hän sanoi osaavansa ja tehokkaita +joka paikkaan; mutta koska olimme saaneet ohjeeksi koota niitä vain +toisessa sijassa, niin en ruvennut kauppoihin. Arvelin meidän puolella +olevan niin hyvät apteekit, ettei taioista siellä olisi suurtakaan +hyötyä. "Apteekit!" huudahti hän halveksivasti ja lisäsi siihen hyvin +ruman vertauksen ja sylkäsi voimallisesti keskelle uunin kylkeä, "mitä +olivat apteekit hänen lukujensa rinnalla? Niillä hän oli parantanut +monta tautia, joille eivät apteekit eivätkä tohtorit mitään tainneet." +Hänen uskonsa oli niin kivikova, etten yrittänytkään ruveta sitä +järkyttämään. Meistä tuli siis ero. Mutta sydäntä särkevä oli se puute, +jossa tämä viheliäinen vanha parikunta eli, ja leivättömyyttä se lienee +eukko siinä uunin liepeellä potenut. + +Iltapäivällä Teppana oli helmeilevällä tuulella, hän oli vihdoinkin +halukas laulamaan. Kyytimieheni kertoi hänelle huomautelleensa, +kuinka ikävissäni kuljeskelin kylän kujilla ja kuinka runot varmaan +viihdyttäisivät mieltäni. Kun rahvas oli tuvasta poistunut, niin otin +esille hyvän konjakin, jonka olin Teppanalle säästänyt, ja kehotin +häntä maistamaan kielen kirvottamiseksi. Ukko hymähti herttaisesti, +iski veitikkamaisesti silmää, katsoi kuppiin ja arveli: "Oiskohan tuota +maistaa, eikö siitä mahtaisi tulla reähkää?..." Hän taipui ottamaan +toisen ja kolmannenkin ja sitä myöden elpyi. + +... "No mie arvelin, että kun siulla on teällä njii ikävä, njii jos mie +vähän alkaisin muistella... kun siitä vain ei reähkää tulisi." + +"Mitä joutavia", arvelin, "noista synnyistähän reähkä tulee, vaan ei +näistä runoista." + +Sen hän kyllä puolittain myönsi, mutta ei kuitenkaan voinut olla +pudistelematta päätään ja tuon tuostakin sekaan huomauttamatta, +että "valehuuksia ovat kaikki". Vipusen runoa, jota olisin halunnut +kuulla, Mustan Miikulan runoon verratakseni, hän ei ruvennut laulamaan +ensinkään, se kun oli hänestä niin hirveä ja syntinen. Sen sijaan hän +lauloi monta muuta pitkää ja ehjää, kaunista vanhaa runoa, esittäen +ne niin eloisasti ja hyvällä ymmärryksellä, että niitä kuunnellessani +ja kirjoittaessani jouduin haltioihini vanhassa hämärässä pirtissä. +Nuoremmat laulajat usein vain sanelevat, taikka laulavat jonkinmoisella +halveksivaisuudella osaamiaan vanhoja runoja, mutta vanhuksista moni +runon ladulle lähtiessään tuntee luontonsa nousevan, samoinkuin etevä +soittaja soittokoneen ääreen istuessaan. Runo saa siitä aivan toisen +tenhon, sen olemus ja synty astuu lähelle kuulijaa, hän tuntee sen +lämpöisen henkäyksen. + +Kuinka verrattoman kauniilta tuntui tuo autereinen, tarumainen runo +Osmottaren oluen keitosta, jolla hän lähti komean Lemminkäisrunon +ladulle: + + "Savu saarella palavi + Tuli niemen tutkaimella, + Suuri ois' sotisavuiksi, + Pieni paimosen tuleksi..." + +Siinä on kaikuja ajoilta, joihin ei mikään kirjoitettu tieto ulotu... + +Kun hän sitten lauloi suurella vaivalla pannun oluen kapinallisista +ajatuksista tynnörissä, kuinka se uhkasi potkia pohjat puhki, +ellei pian ilmestynyt juojaa, niin pääsivät vanhuksen muistot +aivan valloilleen ja hän esitti, silmää iskien, runon rattoisalla +elävyydellä, ikäänkuin keskellä niitä samoja hehkuvia mielentiloja, +joissa nämä vanhat runot ovat muinoin saaneet muotonsa ja +täysipätöisyytensä... Minuun hän samalla katsoi ikäänkuin udellen, +mahdoinko minä runon oivallisuutta täysin älytäkään. + +Ja monta muuta kaikkein parasta vanhaa runoa hän lauloi, lauloi +varsinkin Väinämöisestä, ja vasta näin kuullen niitten kaikkien vanha +jalous kohosi täyteen loistoonsa. Kuulija sai elävän käsityksen siitä, +kuinka nuo vanhat runot ovat tietoisen innostuksen hehkussa syntyneet +ja kuontuneet ja siitä syystä juuri sisältävät sen, mitä kansan +sielussa on jalointa ja ylhäisintä. Hän lauloi Väinämöisen veneen +veistännästä, hänen polvenhaavastaan, Vellamon neidon onginnasta, ja +kaikesta runolaulusta, mitä olen milloinkaan kuullut, oli tämä parasta. + +Väsyi vanhus kuitenkin lopulta, eikä suostunut kaikkea tietoaan +laulamaankaan. Oli jo myöhäinen yö, kun päätimme. Sydämellisyydellä, +jota tässä kauppakansassa ei kaikisti tapaa, hän tarjosi talossaan +köyhän illallisen ja lattialla yösijan, enkä ole monesti niin +viihtyisään lepoon vaipunut, kuin Teppanan puhtaassa pirtissä, nokisten +orsien alla. Teppana oli noita vanhan kansan yksinkertaisia herttaisia +salolaisia, joita Lönnrot matkakertomuksissaan niin viehättävästi kuvaa +ja joitten rivit rajan takaisessa Karjalassa nopeaan harvenivat. Koko +talokin oli niin vanhanaikainen ja jykevä, että siellä tunsi olevansa +lähellä runojen aikaa. + +Mutta tavallista kauvemmin, minun jo levolle mentyä, vanhus sinä iltana +seisoi kuvien edessä, risti silmiään ja hiljaisella äänellä rukoili +anteeksi sitä, että hän oli antanut nuoruuden syntisten tunteitten +hetkeksi vallata itsensä ja elämänsä lopulla näin unhottanut luvatun +ylösnousemuksen. + +Teppana oli kerran ennen laulanut runonkerääjälle, nimittäin Bernerille, +hänen käydessään Tiirovaarassa pari vuosikymmentä aikaisemmin. Mutta +osaksi hän lauloi toisia runoja, niin että minun saamani enimmäkseen +olivat ennen kirjaan panemattomia. + +Ani varhain lähdin seuraavana päivänä paluumatkalle, kuitenkin +kaikitenkin hyvilläni saaliistani. Jo ennen auringon nousua teimme +lähtöä, voidaksemme ajaa hankea. Huhtikuun kiverä aamupakkanen pisteli +nenässä, luonto oli härmässä ja raikas ilma sytytti elämänhalua +suoniin. Ja nyt aamulla ja pakkasella porot olivat kuin aivan toisia +eläimiä. Pistojärvestä lähdettäissä olin ääneensä lausunut sen +toivomuksen, että kerrankin saisi kulkea kovaa, ja kotia jäävät pojat +olivat siihen sanoneet: "Katshohan että pysyt kelkassa." He pitivät +varsinkin minun ajokastani vaikeana hallita. Mutta ainoastaan matkaan +lähdettäissä se oli silloin rimpuillut. Se oli seisonut alla päin +kallella kypärin ajomiehen etupuolella ohessa, mutta paikalla karannut +hurjaan laukkaan, kun aloin kelkkaa kohden siirtyä. Silloin piti nopeaan +heittäytyä kelkkaan, jos mieli mukaan päästä; mutta muutaman sadan +metrin juostuaan oli poro talttunut ja juossut sitten varsin kiltisti +edelleen. + +Nyt ne olivat levottomamman näköiset. Jättäytyessämme jälkeen kelkkaan +käydäksemme ne ikäänkuin pelosta värisivät, ja tuskin olimme niiden +rinnalla, kun ne samalla karkasivat täyteen laukkaan. Suin päin piti +paiskautua kelkkaan, jos mieli mukaan päästä. Kahiseva hanki kantoi, +ajoipa vaikka mistä, nuolena kiitivät kelkat Tiirovaaran mäeltä alas +suolle, joka pienen vesistön tapaan tunkeutui metsämaitten helmaan. +Niinkuin linnut lensivät porot, vimmatusti karkasivat... kelkka kiiti +kuin höyhen hangella. Äkkiä ne, kuin välipuheen mukaan, loikkasivat +suoraan sivulle ja ryntäsivät lähimpään metsään, yli risujen ja +kantojen. Jos olisin istunut, niin olisin kai lentänyt hangelle, mutta +onneksi olin vatsallani. Ajohihnasta voimain takaa vetämällä pakotimme +porot kääntymään poikkipuolin, niin etteivät päässeet tiheikköön +saakka, jonka jälkeen talutimme ne uudelleen suolle. Taas kun niiden +edellä astui, hihna olalla, olivat ne niin vastahakoisia, että melkein +piti perässään kiskoa. Mutta nyt tiesin, että niillä oli juonet +mielessään. Kun vähänkin siirtyi kelkkaa kohti, ottivat ne paikalla +laukan, katosivat kuin pois pyyhkäistyt. + +Annoin kyytimiehen ajaa kappaleen matkaa edellä siinä toivossa, että +poroni juoksisi auliimmin perässä, metsään poikkeamatta. Kyytimies +istui kelkkaansa ja hänen poronsa laukkasi taas kappaleen matkaa, +mutta kääntyi sitten äkkiä aivan ympäri, päin kyytimieheen ikäänkuin +riidelläkseen tiestä. Mies nyki, huuti, kiskoi, mutta poro ei ottanut +hievahtaakseenkaan. Arvelin sen ehkä odottavan minun ajokastani ja +valmistausin seuraamaan. Lähestyin nopeaa kelkkaa, ja siinä samassa +pyrähti poro laukkaan, niinkuin olisi linnun kädestään laskenut. Hädin +tuskin pääsin matkaan. Saappaankärjillä piirrellen koetin ohjata +liitelevää kelkkaa, asuen itsekin niin litteänä kuin mahdollista, +ettei se kaatuisi. Poron kaviot venyivät aivan nenäni eteen, niin +riivatusti se meni, hanki tuiski vasten silmiä. Kyytimiehen poro +minun sivu puhaltaessa niinikään nuolen nopeudella kääntyi laukkaan, +ja nyt alkoi kilpa-ajo niin hurja, etten ole moisessa toisten ollut. +Porot menivät, mistä tahtoivat. Suolla oli poikkipuolin sylen levyinen +penger sulana, kelkka hyppäsi siitä kappaleen matkaa ilmassa. Makasi +poikkipuolin oksaniekka honka, siitäkään ei huolinut poro, loikkasi +suoraan oksikon yli yhdellä potkulla, ja kelkka lensi risukkoon, +että oksat paukkuivat. Mutta yli mentiin, säilyi sekä kelkka että +vatsani, kiidettiin taas tasaista kidehaivenellista suota, mutta +sitten tapahtui jälleen äkkikäänne ja laukattiin metsään. Kun saimme +ne jälleen suolle kiskotuiksi, niin alkoivat uudet helsinkiläiset +saappaani näyttää niin kurjaa nokkaa, että pyysin saada vaihtaa poroa. +Niin tapahtuikin, kyytimiehen poro juoksi nyt vallan vakavasti, mutta +tuskin oli kyytimies päässyt minun poroni kelkkaan, niin samassa hän +näkyvistänikin poistui, hupeni suonsalmeen, harvan matalan näreikön +taa. Pitkän matkaa läikkyi vain ilmassa hienoa vitiä niillä seuduin, +mistä hän oli kulkenut. Kotvasen ajoin tätä säehtivää kiteikköä, joka +kimmelsi päivän nousussa, ja ihmettelin, minne he olivatkaan kadonneet. +Kun suo jälleen aukeni, näin heidän keskellä aukiota laukkaavan piiriä +kuin karusellissa. Mies nyki ja huuti, heitti ajohihnaa puolelle ja +toiselle, mutta poro ei ottanut suuntaa muuttaakseen, vaan oli vihdoin +kiskaistava poikkipuolin. Mutta palava sen oli urheilussa tullut, se +läähätti kuin juossut koira ja kieli valui suusta helakan punaisena. +Vähän aikaa istuttuamme aloimme uudelleen matkaan yrittää, ja pahimman +riivauksen pois kirmattuaan porot alkoivatkin kulkea siivolla, juosta +hölskyttäen aika ripeästi. Siirryin jälleen oman ajokkaani rekeen +ja maata kelluttelin heinäpussilla. Ilma oli raitista ja tyyntä, +taivaan kristallisini läpikuultavaa äärettömiin, siellä täällä lepäili +pilvenhattaraa kuin vaahtoa ja aurinko valoi kuusien välitse hangelle +aamun kultaista loistoa. Hyvä oli mielenikin ja kauan hymyilin +äskeisiä seikkailuita ja porojen somia juonia. Näissä ajatuksissa +halusin muutaman suon reunassa koettaa, vieläkö poroissa oli urheilun +halua ja läimäytin ajokastani hihnalla kylkeen. Mutta tuskin sain sen +tehneeksi, kun se samalla pyrähti laukkaan, ja muutaman kymmenkunnan +syltä kiidettyään äkkiä poikkesi syrjään, kelkka singahti sivuttain ja +samassa oli joku hangesta pistävä seiväs vähällä puhkaista kylkeni. +Siitä viisastuneena minäkin puolestani nyt ajoin siivolla. + +Pistojärvi oli Vienan puolella eteläisin seutu, missä poroja pidettiin; +Suomen puolella oli se kauppias, jonka keralla olimme Oulusta +matkanneet, yrittänyt pitää niitä vielä etelämpänä, Hyrynsalmella. +Tässä saakoon sijansa kasku, jonka hän niistä matkalla kertoi. + +Hyrynsalmelle oli pari vuotta aikaisemmin saapunut kaksi +korkea-arvoista Pietarin herraa, joita oli sinne Kajaanista neuvottu, +heillä kun oli halu päästä kerran porolla ajamaan. Lähdettiin +takamaille, jossa kauppiaan porot olivat, itse hän valitsi hurjimman +menijän ja antoi molemmille venäläisille hyvät perässä tulijat. +Keskustelu oli tapahtunut latinaksi, sillä se oli ainoa vieras kieli, +jota kauppias osasi, opittuaan sitä lyseon alaluokilla ja jatkettuaan +kotonaan opinnoita. Kun oltiin valmiina lähtöön, kysyi kauppias +vierailtaan, miten he halusivat matkata, ja nämä empimättä vastasivat +samalla jalolla kielellä: "_Quam celerrime iter faciamus_" s.o. antaa +mennä niin kovaa kuin pääsee. Isäntä varoitteli vielä vieraitaan +pysymään pulkan peräpuolessa ja väistämään puita, läimäytti poroa +kylkeen ja katosi metsään kuin ammuttu nuoli. Hän kertoi vähän matkaa +ajettuaan pysähtyneensä kuuntelemaan, miten vieraat suoriutuisivat +ja kuullensa metsästä rysäyksen ja räsäyksen ja palatessaan sitä +peräämään tavanneensa toisen Pietarin herroista puun ääressä kalpeana +särkyneen pulkkansa vieressä, käsillään huitoen ja huutaen: "_Non sum +vulneratus_!": (en ole haavoittunut). Mutta pulkka oli rauskana, sillä +oli mahdoton matkaa jatkaa. Isäntä olikin toimittanut siltä varalta +toisia; pulkkia perässä tulemaan. Kun uudelleen lähdettiin matkaan, +niin vieras hymyillen hoki: "_quam pigerrimum, quam pigerrimum_", s.o. +niin hitaasti kuin suinkin. Vasta aavalla järvellä hoputettiin porot +laukkaan ja tultiinkin sitten kylään kaikella kunnialla. Venäläiset +olivat hyppineet ilosta ilmaan, kun olivat ehjin nahoin yrityksestä +suoriutuneet ja saaneet lopulta niin hyvän kyydin. + +Ajoinpa sitten poroilla edemmäkin, aina Uhtueen saakka, kelin vetäessä +aivan viimeistä virttään. Poroilla vain pääsikään enää kulkemaan. +Uhtuesta ei enää kuljettu hevosella selän poikki Jyvöälahteen, jonka +vuoksi sain astua viimeisen taipaleen jalan, raskaassa jääsohjossa. +kestikievarista mies oppaana ja apunakin, jos sulaan solahtaisin. Mutta +jos oli keli huono, sitä ihanampi oli sää. Luoteesta puhalsi pitkin +selkää ahava, joka, kumma kyllä, oli viikkokausia niin lämmin, kuin +olisi se tuullut etelästä. Semmoisia tuulia keväällä sattuu. Taivas on +silloin niin harvinaisen puhdas, rannoilla, vaaroilla sinet niin syvät +ja hehkuvat, että vaeltaja tuntee kuin itse elämän nestettä juovansa +hengittäessään tätä leutoa ja samalla raikasta tuulta, jonka edessä +lumet ja jäät nöyrästi alenevat. Vaikka olin uupumuksesta koukistua +tielle, täytyi minun riemuita tätä kevätahavaa. + +Näin olivat molemmat ensimäiset keruumatkani päättyneet. Vienan +Karjalan nykyisistä runovaroista olin saanut ensimäisen varman +käsitykseni. Runoja vielä osataan, mutta entisen merkityksensä kansan +kesken ne olivat menettämäisillään. Niitä osasivat sekä nuoret että +vanhat, mutta ainoastaan vanhat niitä laulaessaan joutuivat sen mahdin +valtoihin, joka on tämän runsauden luonut, joka säkeille lähdettäissä +on yhä uudelleen sytyttänyt laulajat, varsinkin milloin yhdessä +laulettiin ja kilpaa runoja muisteltiin. Teppana sillä tavalla lämpeni, +ja monias muukin vanhus, jota myöhemmin laulatin. Mutta nuorempi polvi +laulaa runoja välinpitämättömämmin ja liikkumatta niitten kauneuksista. +Ne varisevat heidän huuliltaan kuin kuihtuneet lehdet. Moni vanhus, +joka nuorena ollessaan kuuli laulettavan ja runoja oppi, on myöhemmän +ajan vaikutuksesta muuttunut mykäksi kuin hautapatsas. + +Mieli kävi samalla sekä apeaksi että hyväksi, apeaksi siitä, että +kansan itsensä käsittämä kauneus on kuolemassa, runollisuus häviämässä, +hyväksi taas siitä, että se sittenkin on jälkimaailmalle pelastettu. + +Mihin vertaisin kansan sammuvaa runoutta? Virvatuliin, jotka palavat +aarteitten haudalla. + + + + +ÄIJÄPÄIVÄN AIKOJA JYVÖÄLAHDESSA. + + +Kun Jyvöälahdesta läksin ensimäiselle keruumatkalleni, olivat +talvitiellä, joka akkunasta katsoen kulki viistoon lahden poikki, +viitat jo alkaneet pahasti kallistella. Kun toiselta retkeltä palasin, +makasivat ne jo kaikki kumossa, mikä millekin puolelle kaatuneena, ja +jää oli muuttunut mustelman karvaiseksi. Lahden perässä oli ranta jo +sulana, ja sula eteni joka päivä pitkin maanrajaa yhä lähemmäksi meidän +taloamme. Niinpä katkesivat tiet selille, mutta selät itse riutuivat +vielä paljon kauemmin. Teiden näin katkettua täytyi minunkin viettää +yksillä paikoilla pari viikkoa, pari kaunista kevätviikkoa. Mutta +ne olivat hauskoja aikoja, tutustuimme moneen puoleen karjalaisten +elämästä, saimme yhä enemmän tuttavia, emmekä oikeastaan tunteneet +muuta kuin tupakan puutetta. Sitä ei Jyvöälahdessa ollut, vaan meidän +täytyi lopulta totutella mahorkkaan, kunnes liikkeet jälleen alkoivat. +Maisin ei Uhtueen eikä Vuokkiniemeen ollut mitään liikettä, eikä ketään +haluttanut yrittääkään sinne päästä. + +Sattui paraiksi pääsiäinen menoineen ja monenlaisine ruokineen. + +Äijäpäivää, s.o. varsinaista pääsiäispäivää, vastassa olevana yönä ei +nukuttu ensinkään, "molittiin" (rukoiltiin) kaiken yötä ja aamulla +syötiin ensimmäinen ateria heti auringon noustessa. Niin oli tapa. +Silloin nimittäin loppui seitsemän viikkoa kestänyt paasto, ja lehmän +antimet, rasvat ja lihat pääsivät pöydälle. Niitä piti päästä niin +varhain kuin suinkin maistamaan. Samalla käy luvalliseksi kaikenlainen +iloisuus, niin että pääsiäisaika on kaikin puolin hauskuuden aikaa. +Syömään nousimme mekin, emme niin muun vuoksi, kuin maan tapaa +noudattaaksemme ja ollaksemme samassa juhlatuulessa kuin kaikki +muutkin. On tapana, että pääsiäisenä annetaan kaikenlaisia lahjoja, ja +meille olivat emäntä tyttärineen laittaneet nenäliinan kummallekin. +Lahja ei ollut suuren suuri, mutta se ilahutti meitä. Samalla kun +liharuoka käyvät myös kaikenlaiset maalliset huvit luvallisiksi, +silloin kisataan, kihlotaan ja vietetään häitä, vaikka pojista onkin +puute, ne kun ovat vielä enimmäkseen "Ruotshissa" kaupoilla. + +Heräsimme Äijäpäivän aamuna soinnukkaaseen kellojen soittoon, joka +kuului lahden perästä pienestä tsässyönästä (rukoushuoneesta), +jommoinen on useimmassa karjalaisessa kylässä, vaikkei pappia olekaan +muuta kuin pitäjän kirkonkylässä. Kellojen ääni oli pitkistä ajoista +kuultuna suloista ja virittävää, se herätti mielessä valoisaa +hartautta, samoin kuin loistavat kirkkaat päivätkin. Koko piina-ajan +ja katumusajan ne olivat pysyneet mykkinä. Nyt niitä soiteltiin +kokonainen viikko aikaisesta aamusta myöhään iltaan, ja jokaisella +oli lupa käydä "svonjimassa", s.o. soittamassa; se oli pyhä toimitus, +sanaton rukous, jota muut äänettömässä hartaudessa kuuntelivat. Ja +kävivätkin soittelemassa koko kylänväki, nuoret ja vanhat ja varsinkin +lapset, milloin ei aikuisempia soittajia ollut, ja kellot olivat +äänessä kaiket päivät ja joka päivä oli aamusta iltaan kuin juhlapäivä. +Tsässyönän tapuliin noustiin kapeita pimeitä pystyportaita. Sieltä +ylhäältä näki paraiksi yli molempien männikköä kasvavain kalmistojen, +yli kylän ja lahdelle. Pieni tapuli oli usein täynnään väkeä, se +täyttyi jo kymmenestä, ja ne, jotka eivät mahtuneet ylös, pistivät +päänsä lattiassa olevasta porrasaukosta. Siinä vuoron takaa soittaa +liruteltlin kolmea kelloa ja ylentyneellä mielellä kuunneltiin niitten +heläjämistä. + +Äijäpäivän iltapäivällä alkoivat kisat. Tanssittiin avaroissa +porstuoissa, aitoissa, missä milloinkin sopi. Tytöt vaihtoivat uusia +pukuja päälleen niin usein kuin kunkin varat sallivat, ja vaatteista +loistivat nyt kaikki punaisimmatkin värit, joita ei paaston aikana +mielellään suvaittu. Hyvin tavalliseksi alkaa käydä naisillakin Suomen +puolen kuosi, vaikka värit ovat rohkeammat. Se on muoti. + +Kisat ovat enimmäkseen venäläisiä ja niitä säestetään omituisilla +kimakoilla pajatuksilla, jotka ovat olevinaan venäjänkieltä, vaikka +tuskin venäläinenkään niitten venättä enää ymmärtäisi. Rohkeita +liikkeitä ei suvaita, vaan tulee kisaajain liikkua niin säädyllisin +ja tasaisin askelin kuin suinkin, laahaten jalkojansa pitkin siltaa. +Tyttöjen tulee pysyä totisina, jos he naureskelevat tai puhelevat +liikoja, niin tulee siitä heille häpeä. Pojilla, "purlakoilla", +on enemmän vapautta sekä liikkeissä että muussakin käytöksessä. +Toverilleni ja minulle olivat Seni ja Okahvi opettaneet katrillin, me +taas heille jenkkaa. Yhdyimme siis katrilliin muitten mukana, mutta +sekaannuimme niin monesti, että häpeätä välttääksemme pian erosimme +kisasta, vaikka pojat moneen kertaan haastoivat ja kaikki lupasivat +hyväntahtoisesti suoda erehdyksemme anteeksi. + +Piirakkaitten syönnissä, kisoissa ja kyläilemisessä kuluivat +pääsiäispäivät, arkina alkoi jälleen työ. Toverini Varahvontan keralla +syventyi suureen sanakirjaansa, minä kirjoitellessani puhtaaksi runoja +kuuntelin puolella korvalla heidän selostuksiaan toisesta huoneesta, +kysymyksiä ja vastauksia. Vakaasti siellä työskenneltiin. Varahvontta +vääntelihe tuolillaan istui vuoron takaa toisella ja toisella +puolella, keikkui, vakaantui jälleen hetkeksi alalleen, kävi uudelleen +levottomaksi, ja tuolin joka tavalla istuttuaan vierähti... pitkäkseen +lattialle. Siinä kun rupesi nukuttamaan ja vastaukset alkoivat +kangertaa, nousi hän jälleen tuolille, näkyi vähän päästä akkunan +edessä kontillaan, katsomassa pihalle kiikarilla, jonka käyttäminen +hänelle oli opetettu. Vastaukset olivat nyt hetken aikaa hajamielisiä. +Kun taas kirjoituksesta vilkasin, makasi hän tuolilla vatsallaan, +mutta vastaili taas kysymyksiin parhaan taitonsa mukaan. Mutta milloin +hän alkoi vallan kangistua sekä henkisesti että ruumiillisesti, +niin ei tarvinnut muuta kuin ottaa puheeksi tyttönen, joka odotti +kotona isäänsä, niin pian ukko vilkastui ja oli sitten kotvan mitä +puheliaimmalla tuulella. + +Silloin tällöin ilmestyi huoneeseemme joku kyläläinen lääkkeitä +pyytämään. Annoimme, mitä meillä oli, ja tapahtui, että vaikka +tauti olisi ollut melkein vaikka mikä, aina rohtomme auttoivat. Tuo +rahvas mahtaa olla niin tottunut paranemaan paljaan uskon voimalla, +joka loitsuissa on parantavana vaikuttimena, että se parani vain +luottamuksen kautta. Mutta vaikka olikin kylässä kaksi näin hyvää +"tohtoria" -- ehkäpä he pitävät Lönnrotin ajoista saakka kaikkia +runonkerääjiä myös lääkäreinä -- ei siltä laiminlyöty vanhoja +koeteltuja taikakeinojakaan. Kun alkoi Uhtuesta kuulua, että siellä +oli paljon ihmisiä sairastunut johonkin kulkutautiin, niin lähti kaksi +topakkaa Jyvöälahden eukkoa kylän laitaan, toinen Uhtuen, toinen +Vuokkiniemen tien suuhun, ja istutti siihen kumpikin tervapatansa, +jossa polttaa käryyttelivät pikinatturoita ja vanhoja kenkärajoja. +Tauti ei tosiaan tullutkaan Jyvöälahteen, ja eukot olivat vahvasti +vakuutetut siitä, että se oli heidän ansionsa. + +Suli vihdoin koko lahti. Lipeästi hiipi laine pitkin rantaa ja vesi +välkkyi, kun molempien neitostemme keralla soutelin tsässyönään kelloja +soittamaan. Hartaina, kädet ristissä, kuuntelivat tytöt helkytystä, +vuoron takaa soitellessaan, ja parrakas vakaa tsässyönän vartija pisti +läpän minunkin kouraan ja sanoi: "Ka soita siekin vuorosi." + +Kun lähdettiin paluumatkalle, niin oli vallan tyyntynyt ja toinen +tytöistä alkoi järvellä pajattaa, veneen hiljalleen liukuessa ohi +vainioitten ja talojen. Rannoilla kiertelivät kaiut, kutsuen seuraan +toverianikin, joka oli jäänyt kielimestarinsa keralla raatamaan. Mutta +eivät mitkään viettelykset saaneet häntä lähtemään ulos kauniiseen +ilmaan, lienee tukkinut korvansa, kestääkseen sireenien viettelyksen. +Hän näkyi sulkevan akkunan, pysyäkseen lujana -- Odysseus antoi +sitoa itsensä mastoon kiinni. -- Laskettuamme verkot, jotka olivat +veneessä ja joita Karjalan immet taidolla hoitavat, astuimme maihin ja +kokoonnuimme vihdoin illalla kaikki samovaaran ääreen. + +Seurassamme oli Maura, seitsemänkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen +eukko, joka oli kylän paras itkijä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, +häissä ja hautajaisissa, ja pilan päite kehotimme häntä nyt itkemään +Kustille -- se oli toverini käypä nimi, -- kun hän oli jäänyt pois +hauskalta retkeltämme, ja Kustin vähistä vastusteluista huolimatta +eukko lankesi hänen kaulaansa ja itki hänelle itkurunon sitä päätä +ilman minkäänlaisia valmistuksia. Haikeasti itkijä kysyi, oliko hän, +pitkämatkalainen, ollut sydäntyneenä, vai minkä vuoksi ei lähtenyt +neitosten keralla soutelemaan? Itkun alku lähti tähän tapaan: + + Suurien seämies valloissako olit, + Suimun etähäisien matkojen päästä suimun koalellun, + Kun et kaunehien kananimysien keralla + lähten kaunehien spoassujen + kajokellosie kalahuttelomah? + Osornjikkaloatuinenko olit, + Orheijen maijen ottamainje, + Kun et lähten näien orheijen allisien + keralla yksih matkoih oimun koalelomah? + Osornjikkaloatuinenko olit, + Omattomien ottamainje, + Kun et lähten kaheksieväsie karjakalasie + kaunehien kananimysien keralla kaunehien + vetysien peällä kajon katshahtelomah? + Kuien kukkahien seämies valloissako olit, + Kuin et lähten kaunehie kutukalasie kuusin evin + kulkovie kukkahien allisien keralla kukkahien + vetysien peällä kujin silmittelömäh? + +Niin niitä Äijäpäivän aikoja elettiin. + +Jo pyörähti moniana aamuna niemen takaa lahdelle vene, joka toi +Vuokkiniemestä sulkapostia -- kiireelliset postilähetykset varustettiin +sulalla merkiksi siitä, että niiden tuli kulkea yötä päivää -- ja +postin tuojat kertoivat, että selkä oli sillä puolella auki. Samana +päivänä saapui vastakkaiseltakin puolelta matkamiehiä, Uhtuesta ja aina +Vienan Kemistä saakka, ja sinnekin päin olivat siis matkat vapaat. +Tuulien mukana alkoi sulilta seliltä tulla sinistä auerta, joka +hengähti kesäisiä vivahduksia vielä lehdettömiin metsiin. Muurahaiset +kiitelivät poluillaan, kärpäset virkosivat, pitkäsarvisia kaskinikkeja +alkoi ilmestyä seinille ja muuttolinnut saapua toinen toisensa jälkeen. +Pientarilla näkyi ensimmäinen vihanta henkäys ja lehti soreasti +puhkeili hiirenkorvalle. Aurinko oli noussut Äijäpäivän aamuna kahden +puolen hypellen taivaalle, ja sen piti olla hyvän vuoden merkki. Alku +oli muutoinkin niin suotuisa, etteivät sitä sanoneet muistavansa +satavuotiaat ukotkaan, ja tyytyväisessä toimeliaisuudessa suoriuduttiin +vainioille varistelemaan siementä maan kasvattaa. Tarpeen olikin hyvä +vuosi. Talvi oli ollut vaikea voittaa, vaikk'ei Jyvöälahdessa ollutkaan +niin suurta puutetta kuin syrjäisissä metsäkylissä. + +Kelirikko oli päättynyt ja oli ryhdyttävä uusia tuumia toteuttamaan. + +Ennenkuin kuitenkaan pääsin lähtemään, tapahtui kylässä pieni +välikohtaus, joka oli kunnialla selvitettävä. + +Olimme molempien impien kera seurustelleet ja kisailleet yhtä vapaasti +ja hupaisesti kuin omallakin puolella, tarkoin vaarin ottaen, mitä +säädyllisyys ja hyvä tapa vaati. + +Mutta siitä alkoi nousta puheita, jotka onneksi tulivat meidänkin +korviimme. Eräs suutari oli kertonut, että hän muuanna aamuna oli +sattumalta käynyt huoneessamme rahaa vaihtamassa ja silloin nähnyt +epäilyttäviä asioita. + +Hänen puheensa oli kyllä täydelleen perätön, mutta meille selvisi +kuitenkin, että olimme olleet varomattomia ja että parjaus saattoi +haitata tyttöjen naimaonnea. Siveydestä pidetään, ainakin impien +kesken, tarkkaa lukua rajantakaisessa Karjalassa. Olimme huolissamme +varsinkin Okahvin puolesta, koska hän oli kovin köyhä ja turvaton. +Mutta kaksi nuorta miestä tavallisesti keksii keinon ja niin mekin. + +Suutari ensinnäkin pakotettiin tunnustamaan parjauksensa. Kylän vanhin, +staarosta, löytyi vainiolta kyntämästä. "Kemih tyrmäh työnnetäh +musikka", hän sanoi, jos tyttö tahtoo. Lupasi hoitaa asian ja kutsua +seuraavaksi päiväksi kylän kokoon kortteerimme pirttiin. + +Ja niin tapahtuikin. Seuraavana päivänä alkoi lappaa väkeä joka +suunnalta ja pian olivat avaran pirttimme kaikki paikat täysi. +Suutarikin saapui, punapartainen, vetelännäköinen mies ja istui akkunan +viereen. Okahvi kainosti pesi astioita oven suussa, vaikkei ensinkään +näyttänyt olevan pahoillaan siitä, että oli yleisenä puheen aiheena. +Staarosta oli saapunut virkapuvussa, s.o. messinkilappu rinnassaan, +jotta toimitus sai enemmän juhlallisuutta. + +Kun rahvas oli koolla ja asianomaiset saapuvilla, astui staarosta +keskelle lattiaa ja piti seisaaltaan puheen, jossa hän selkeästi ja +kaunopuheliaasti esitti kylälle asian, huomautti suutarin rikkomuksen +suuruutta -- siitä muka seuraisi linnarangaistus, jos tyttö tahtoisi +-- ja arveli hänen pääsevän hyvin huokealla, kun pääsi julkisella +anteeksipyynnöllä. + +Mutta suutari oli yön tuumailtuaan tullut toiselle mielelle ja ajoi +taas aluksi valheeksi kaikki kantelut ja oman tunnustuksensakin. Jonkun +aikaa vastaan harattuaan hän kuitenkin taipui pyytämään anteeksi. + +Mutta nyt oli tyttö vuorostaan jäykkä eikä ollut kuulevinaankaan +suutarin pyyntöä, astioita vain peseskeli ääneti ovensuussa. Suutarin +pyynnöt muuttuivat yhä nöyremmiksi ja vihdoin hän epätoivoissaan +huudahti: + +"Prosti milma, Okahvi, mie siulle stubnit (tohvelit) njeulon..." + +Koko tupa vaieten odotti tytön vastausta. + +Pitkänlaisen vaitiolon jälkeen Okahvi vihdoin vakavana virkkoi: + +"Jumala prostiu." + +Ja se oli merkki, että suutari hänen puolestaan sai anteeksi. Siihen +toimitus päättyi ja kaikki erosivat tyytyväisinä. + +Tyttöjen naimaonnea ei asia suinkaan pilannut. Sillä aikaa kun olimme +poissa matkoilla, olivat sulhasten pyssyt moneen kertaan paukkuneet +tyttöjen akkunain alla ja molemmatkin joutuivat samana kesänä +naimisiin. Mutta luvattuja stubnejaan Okahvi taitaa odottaa vielä tänä +päivänä. Kustista ja minusta suutari kuuluu tehneen jäljestäpäin laulun. + + + + +KÄYTÄNNÖLLISTÄ PERIMÄTIETOA. + + +Olen jo maininnut, että iltapuhteilla, samovaaran ääressä koossa +oltaissa, tavallisesti käänsimme puheen outoihin tapoihin ja +käsityksiin, mitä rajantakaisten karjalaisten kesken on vallalla. +Usein saapui siihen tuttavia kyläläisiäkin, ja vähitellen keräsimme +siten koko joukon tietoja, joita pikaisella matkalla tuskin olisi +kyselemälläkään saanut. Toverini, jonka kokoamia seuraavat tiedot +enimmäkseen ovat, varsinkin oli ovela onkimaan kaikenlaisia asioita, +jotka kuuluivat kansan tuttavallisempaan käsitepiiriin ja joita +ehkä ei olisi ventovieraille halusta kerrottukaan. Paljon hän sai +niitä kielimestariltaankin, heidän kahden kesken janatessa kamarissa +sanakirjaansa. Milloin tuli vastaan sana, josta kielimestari tiesi +enemmänkin, silloin aina poikettiin työstä sivuun ja Varahvontta sai +kertoa, mitä tiesi. + +Nämä "reähkät" ["Reähkä" merkitsee samaa kuin suomen "synti". Siitä +tulee "reähkä" on siis sama kuin: "se on synti"] taiat ja luulotukset +valaisevat monella tavalla kansan käsityskantaa. Suuri osa niistä +on samoja kuin Suomenkin puolella, jopa toiset niin yleisiä, että +niitä voi sanoa kerrassaan kansainvälisiksi. Mutta toisia ei enää +meidän puolella tavattane, vaikka olisivatkin kuuluneet vanhan kansan +viisauteen. Osa taas on meille aivan vieraita, koska ne johtavat +juurensa kreikan uskonnon vanhemmista muodoista. Semmoisia ovat +varsinkin ne, jotka säätävät, mitä on vaatetukseen ja nautintoaineihin +nähden vaarinotettava. + +Auringon laskun jälkeen ei kerjäläiselle saa antaa leipäpalastakaan, +vaikka nälkään kuolisi. Jos antaa, vähenee talon tavara ja varallisuus +huononee. + +Kun taloon tulet, niin älä tallaa kynnykselle, tulee reähkä. + +Karjalaisen pirtin ovipuolessa riippuu käsiastia, josta tupaan tulijat +valavat vettä käsiä pestessään. Käsiastian vesi on pyhitettyä ja monet +säädökset ovat voimassa siitä, milloin sitä on käytettävä. + +Kun tuodaan vettä korvolla, niin siitä on ensin pantava vähän +käsiastiaan, ennenkuin sitä muuhun käytetään. Muutoin tulee reähkä. + +Käsiään pestessä ei saa räiskäyttämällä poistaa niistä vettä; siitäkin +tulee reähkä. + +Vesikauhaa ei saa jättää korvoon yöksi, muuten tulee reähkä. + +Kun pirtti illalla lakaistaan, ei rikkoja saa viedä pihalle, siitä +tulisi reähkä. + +Halot ovat aina pantavat uuniin leikattu terävä pää edellä. + +Hinkalon edusta pitää raivata ja puhdistaa yöksi, jotta kodin +suojelusenkeli voisi siinä istua ja lämmitellä. + +Jos talo syttyy palamaan, niin palava talo on kierrettävä rieskalla +maidolla ja jumalankuvalla. Tuli ei silloin pääse leviämään. + +"Sieklan" (seulan) alitse kulkemisesta voi pahoja seurata, varsinkin +vaimoväelle. Sentähden sieklaa ei saa orrelle asettaakaan. + +Jakkaraa ei saa jättää jalat ylöspäin, sillä siitä on samoja vaaroja. + +Naitu nainen ei saa juoda kupin eikä lautasen laidalta, sillä silloin +syntyisi hänelle leveäsuinen ja paksuhuulinen lapsi. + +Tuohuksia (kynttilöitä) jumalankuvien edessä ei saa sytyttää +tulitikulla, vaan tuli pitää ensin panna päreeseen tai toiseen +tuohukseen. Tuli olisi sitä paitsi otettava liedestä tai tuluksilla. + +Reähkä tulee saunasta tullessa, ellei tuvassa pese kasvojaan ja käsiään +uudelleen ja samalla itseään siunaa. + +Kun lempeä nostetaan saunassa kylvettämällä, niin pannaan vastaan +"tuulen kopra", arvatenkin jonkinlainen laaja oksa. + +Maata pitää ruveta oikealle kyljelle ja nousta ylös vasemmalta, muutoin +tulee reähkä. + +Monta seikkaa on karjalaisen otettava huomioon taloaan rakentaessaan, +jotta se menestyisi ja tulisi varjelluksi pahasta: -- Taloa ei saa +rakentaa tien paikalle, sillä muutoin voi piru siihen tulla. + +Kun taloa rakennetaan, on kaivettava reikä otsihirteen ja pantava +siihen elohopeata. Silloin talo menestyy. + +Kun kurkihirsi pannaan, tuodaan metsästä ukon murtaman puun sälöjä ja +ne pannaan kurkihirren pään alle. Silloin saa katto olla rauhassa, eikä +tuuli vie sitä konsanaan. + +Kurikka (vaaja), jonka vesi on ajanut rannalle, on pantava uunin alle, +kun uunia rakennetaan, jotta ei syöpäläisiä tulisi huoneeseen. Saman +vaikutuksen tekee puuvaarna, jossa on kesseliä (eväskonttia) pidetty +työpaikalla. + +Kun läävää tehdään, on otettava kynnyshirreksi rannalla kasvava puu, +jonka alin tuore oksa on järvelle päin. Lisääntyy karja. + +Kaivon paikka on katsottava kesällä kauniilla säällä, auringon +noustessa. Vaikka olisi miten kuiva aika, on kaivon paikalla aina +kaste; siihen kun kaivaa, tulee kaivoon vettä. + +Tai otetaan rannalta kaksihaarainen paju, haarat puserretaan kopriin ja +pää jää ilmaan. Koprat polvia vastaan kävellään polvet koukussa. Kun +tulee vesipaikka, niin pää vääntyy alaspäin. + +Jos tahtoo estää veden kaivosta toiselta pois, niin tulee kenenkään +huomaamatta upottaa siihen eläväähopeata, joka on pantu linnunkynään. + +Veljesten erotessa talosta isä jakaa kokonaisen leivän, ristien +silmänsä, niin moneen osaan kuin veljeksiä on. Kukin näistä ristii +silmänsä ja syö osansa. + +Kaikenlaista kotielämässä vaarinotettavaa: + +Reähkä tulee, jos syö tai silmiä ristii vasemmalla kädellä. + +Syödessä tulee pöydällä olla pöytäliina (skaatteri). + +Leipää ei saa aloittaa illalla. Jos aloitus on välttämätöntä, pitää +leikattu kannikka panna talteen hyllylle ja vasta seuraavana päivänä +saa sen syödä. + +Leipäviiplua ei saa katkaista seläskättä, s.o. itsestään pois, vaan +itseensä päin. + +Leipäviiplua ei saa katkaista muuta kuin toisesta päästä. Jos +erehdyksestä sattuu katkaisemaan molemmista päistä, niin pitää heti +nopeaan halkaista viiplu keskeltä. + +Pyhinä leivottu ensimmäinen rieska taikinasta kuivataan ja survotaan. +Kun nämä murut syötetään elukoille (lehmille), eivät nämä makaa öitä +metsässä. + +Kerän pohjallisiksi pitää aina panna jotain syötävää, tavallisesti +leipää, ja kerän purettua syödä tämä. Kerän pohjalliset näet toisella +ilmalla (haudan tuolla puolen) syötetään. + +Proasniekkana, s.o. juhlapäivänä, ei leipoja ja ruoan laittaja saa +maistaa ruokia ennenkuin murkinalla, eikä antaa toisen maistettavaksi. +Reähkä tulee. + +Joulunpaaston aikana ei saa syödä kalaakaan kahtena päivänä viikossa. + +Joulun aattona ei saa syödä mitään. + +Keskiviikko ja perjantai ovat pyhitettävät joulusta laskiaiseen asti, +niin ettei saa syödä maitoa eikä kalaakaan. + +Pääsiäispaasto, "suun pyhä", kestää seitsemän viikkoa. Ei saa kalaakaan +syödä muuta kuin kahtena päivänä. + +Tsajusta tulee yksinkertainen, tupakasta kahdenkertainen, kahvista +kolmenkertainen reähkä. Pyhäiset ihmiset eivät juo kuin "travaa", s.o. +meriheinistä keitettyä teetä ilman sokuria. + +Samovaarasta ei saisi juoda teetä, se kun tulee kranasta niinkuin +paholaisen suusta; kattilassa pitäisi keittää. + +Piippu ja paperossi riippuvat käärmeinä suupielessä "tuolla ilmalla." + +Ristittä ja vyöttä ei saa koskaan, ei maatessakaan, olla, jos tahtoo +varoa reähkää. + +Vyöttä ei saa kolmen kynnyksen yli kulkea; rikkojalle tulee reähkä. + +Miehen palahvanan (kauhtanan) tulisi olla harmaata sarkaa ja paidan +mustan. Liiviä ei saisi olla ensinkään. + +"Reähkä tuloo, kun piät paitaa housujen seämessä." (Tavallisesti +kuitenkin jo pidetään.) Etenkin suurina pyhinä, silmiä ristittäissä, on +pidettävä paita päällä. + +Nutussa ja paidan kauluksessa ei saisi olla nappia, vaan paidassa +nahmot, nutussa nyplät. Alushousuissa pitäisi olla jonkunlainen +kurenauha. + +Jupkaa, s.o. lyhyttä hametta, ei saisi pitää ensinkään. Jupkasta tulee +reähkä. (Muoti on nuoremmassa kansassa voittanut tämän reähkän.) + +Kostoa (s.o. liivihametta) ei saa riisua jalkojen, vaan pään kautta. + +Rätsinän (paidan) päällä tulee olla alusvyö. Koston päällä tulee naisen +pitää toista vyötä, muuten tulee reähkä. + +Peretnikan eli esiliinan tulisi alkaa jo rinnan ylipuolelta, sekin on +reähkä, kun se alkaa vasta lanteilta. + +Korkokengistä ja rypytetystä vaatteesta tulee reähkä., (Tästä ei enää +pidetä lukua.) + +Reähkä tulee, jos tytöt tai naiset paastoaikana ja etenkin suurina +pyhinä pitävät ruskeata eli punaista. Koston tulee olla leveäharteinen, +kaitaharteisesta reähkä. Punainen vaate polttaa kantajaansa kypeninä +toisessa maailmassa. + +Vaimoihmisen tulee aina pitää hiuksensa katteessa, muuten tulee reähkä; +tytöille ei otsipaikka riitä ulkona. Naiselle tulee reähkä, jos hän +pitää tyttöjen otsipaikkaa. + +Leikatut miehen hiukset pannaan oven päälle vuorilaudan taa, nurkan +salvokseen y.m. piilopaikkaan, ettei linnut voisi viedä niitä +pesäänsä, varsinkaan ei puuhun, sillä siitä olisi seurauksena alituinen +pään kivistys. Jos puu varsinkin sattuisi olemaan kituva, rupeisi +mieskin kitumaan. Naisen tukat poltetaan. + + "Tuulelle urosen tukka, + Naisen tukka tuleh." + +Partaan ei saa koskea, siitä tulee suuri reähkä, jos sitä leikkaa. +Parrasta lähtevät karvat pitää työntää kauluksen kautta ihon ja paidan +väliin, josta ne saavat tippua lattialle. + +Kynsistä leikatut palat pitää katkaista ja pistää kauluksesta ihon ja +paidan väliin, josta ne saavat pudota lattialle. Jos ne kokonaisina ja +suoraan viskattaisiin lattialle, tekisi piru niistä venheen ja Jeesus +saisi syytä itkeä. -- Lapsen kynsiä ei saa lyhentää leikkaamalla, vaan +puremalla. + +Maamiehen on hyvä tietää seuraavat seikat: + +Ei saa peltoja kyntää, ei kylvää eikä reissuun lähteä vuoden kuluessa +sinä viikonpäivänä, jona oli plahveshenni (Maarianpäivä). Mutta jos +edellisenä päivänä heittää peltoon jyvän tai vie auran pellolle, +kyntää edes yhden vaon, niin saa plahveshennipäivänä työtä jatkaa. + +Ennen Lehti-Iivanan päivää (Juhannusta) ei saa lehtiä rauta-aseella +taittaa, ainoastaan käsillä. + +Pokrovasta (1:nen p. lokak. vanhaa lukua) ei enää saa maata liikuttaa, +ei kyntää eikä muutoin. + +Naurismaata sylkiessä pitää sylkijällä olla kontti alassuin selässä. +Siten saadaan nauriit kasvamaan suuremmiksi. + +Kun varsa ensi kerran valjastetaan auran eteen, pannaan jouhi pitkin +vakoa ja sanotaan: "Assu niin suorah kuin tämä jouhi on!" + +Karjanhoidon avuksi ovat seuraavat vanhat taiat: + +Lehmiä laskiessa on karja kierrettävä. Sen toimittaa kolme miestä. +Ensimmäisellä on oikeassa kädessään jumalankuva, vasemmassa palava +pakkuli; toisena kulkee vanha paimen, kontti selässä, torvi ja +vitsa kädessä; viimeisenä kävelee nuorin, kantaen pyssyä ja +hiilikoukkua. Kiertäminen tapahtuu kahdesti myötä, yhdesti vastapäivään. +Lähtiessä ammutaan. Toisin paikoin on kiertäjä nainen. + +Ensi päivänä paimenessa ollessaan ei paimen saa ottaa evästä, sillä +lehmät rupeisivat makaamaan metsässä. + +Paimenen ensikerran paimenesta tullessa pitää kastaa sekä paimen että +lehmät. + +Jotta lehmät seuraisivat kellokasta, otetaan kellokkaan korvasta +vaikkua, vuollaan kappaleita kellosta ja niitä syötetään lehmille. + +Jotta saataisiin tietää, onko elukka "metsänpeitossa", pitää ottaa +pitkiä heiniä ja nämät sitoa, yhdessä tukussa ollessa, parittain päistä +yhteen. Jos täten syntyy yksi ainoa vyyhti, on elukka metsänpeitossa. + +Kun tahdotaan päästää elukka metsänpeitosta, pitää sitoa ruskealla +langalla kaksi mäntyä tien yli yhteen ja keskelle ripustaa kiukaasta +otettu kivi. Piessä (piru) tulee nyt ahtaalle ja päästää elukan +kynsistään. Laitos pitää käydä kolmen päivän sisään purkamassa, muuten +piessä alkaa laittajaa vaivata. + +Karhua ei saa kirota eikä sanoa "karhuksikaan", sillä sen hampaita +rupeisi silloin kivistämään ja se rupeisi ankarammin karjaa +ahdistelemaan. + +Äkäiselle lehmälle syötetään sen sarvesta vuoltuja muruja. Siitä se +lannistuu. + +Kun keväällä saadaan kiimametso ja siitä keitetystä rokasta ensin +annetaan härälle, tulee tämä puskevaksi. Jos tahdotaan sitä puskemaan +maata, pitää turve heittää eteen. + +Jos lehmä tallaa sammakon päälle, niin rupeaa se verta lypsämään. + +Kun lehmää lähdetään ostamaan, otetaan nuora ja pujotellaan se kolmasti +kotiin jäävän emännän hian läpi ja kierretään patsaan ympäri. Otetaan +tuhkaa hinkalosta ja siihen sekoitetaan suoloja ja sekoitus kierretään +kolmasti patsaan ympäri. Ostettu lehmä mitataan; selkäranka kolmesti ja +kolmesti häntä. Nuora pujotetaan kerran jalkojen keskitse ja pannaan +sarviin. Nyt kulkee lehmä hyvin. + +Metsämiehen tietoja: + +Kun ansalla pyytäjä lähtee metsälle, pitää hänen panna kolme ansaa, +eikä katsoa niitä koko pyytöaikana. + +Pyssyllä pyytämään pitää lähteä salaa, kenenkään tietämättä. + +Kun toinen lähtee metsälle ja toinen ajattelee, kun sen näkee, jotta +"ammu sarves tyhjäksi, elä saa mitänä", niin ampujan onni pilautuu. + +Kun oravan ammunnassa ei ala saada elävää, vaikka ampuu monta kertaa, +niin pitää, jos on saanut yhden, laatia tälle pajun kuoresta potuusat +(mäkivyöt) ja kiinnittää se kitujaan puuhun, niin siitä tulee pyssyn +pilaajalle paha, jopa voi kuolla. + +Keärmehen verellä pitää pyssy voitaa, jotta sortaisi paremmin. + +Vihaisen koiran saat, kun aukaiset siltä penikkana väkisin silmät ja +sitten kynsität sen etujaloilla pirtin perinurkkaa. + +Jos tahdot ostaa koiran, niin kun tulet taloon ja rupeat ensi kerran +ruualle, jätä leivästä kolme ensimmäistä hammaspalasta ja käytä ne +kolmitse vasemman hian läpi, iske taulaan tuli rannalla, pane jokaiseen +palaseen hiven palavaa taulaa, palaset pane vasemman jalan päkielle ja +anna koiran syödä ne siitä. Koira siitä tulee niin rakkaaksi, että se +seuraa sinua aina uskollisesti. + +Tärkeämmät ovat kalastustaiat, sillä metsästys on nykyaikoina +kalastukseen verraten vähäarvoinen elinkeino: + +Nahkatsiukko (yölepakko) pannaan suureen kivekseen, joka on keskellä +parvassa. Käydään kolmesta riihestä kolme osran jyvää kustakin, +riihen isännän tietämättä, nämä ynnä nahkatsiukko pannaan kivekseen. +Tällä saadaan nuotta hyväonniseksi, kun ensi kerran vesille lähdetään +syksyllä tai keväällä. + +Nuotan pilaus korjautuu, kun kolmesta kes'yön kannosta otetaan puuta +ja kolmesta ukon murtamasta tai muun luonnonvoiman kaatamasta puusta +kaarnaa, kolmesta muurahaispesästä kaivetaan muurahaisten tuomaa +murtoa, tullaan veneeseen ne kädessä ja laaditaan veneessä tuli käsissä +olevain kaarnojen päälle ja käytetään se kolmasti nuotan povesta läpi, +heitetään sitten tuli järveen kahden veneen väliin. Sillä se pila +päästetään. + +Varastettu onki on paras ja lahjoitettu onki on parempi kuin ostettu. + +Siima varataan siten, että metsässä kesäyön kantopuusta laaditaan tuli +ja sillä ongensiima, rysät, verkot savustetaan. Siitä pila lähtee pois. + +Pilattu kalavesi parannetaan näin: Otetaan siitä kala tai useampia ja +ne poltetaan, otetaan tuhkat, käydään metsästä kaarna tuulen tai ukon +kaatamasta puusta, tuhka pannaan kaarnan päälle ja työnnetään järveen, +sanotaan: "Täss' on vesi kostintsaa, syö näitä, älä kalojasi." + +Täydellä kuulla on parempi saanti kuin alakuulla. + +Kun ensi kerran mennään verkkoja laskemaan, pitää ottaa vettä suuhun +siltä paikalta, johon ensimäinen verkko lasketaan. Kateiden katseet +eivät silloin pysty. + +Sylkeä pitää onkimatoon, jotta lähtisi pois paha. + +Tuuli tyyntyy, jos orvon päästä otetaan kolme täitä ja pannaan järveen. + +Tuuli kiihtyy, jos muurahaisia kannetaan järveen. + +Vuodenaikain ja ilmain enteitä: + +Jos linnunrata on sakea, tähtiä täynnä, tulee luminen talvi. Jos +pohjoispää on sakeampi, sataa lunta keväästä, jos eteläpää, syksystä. + +Kun talvella jäät kohoilee, tulee hyvä vuosi. + +Jos kevätjäät nousevat maalle, tulee karjalle rauhaton kesä. +Pääsiäisyönä käydään navetassa; jos lehmät rauhallisesti lepäävät, niin +ei kontio kesällä koske, eikä tarvitse pitää paimenia; jos lehmät ovat +levottomia, tulee rauhaton kesä. + +Pääsiäisaamuna käydään katsomassa auringonnousua; jos se nousee ihan +iloisesti, leikittelee ja "pitää kisua puoleh ta toiseh", tulee hyvä +vuosi, hallasta ei ole pelkoa. Jos aamu on pilvinen, tulee huono vuosi. + + "Toivo poarmaista keseä, + Mäkäräistä vuotta vuota," + +kaunis, lämmin olisi silloin kesä. Ukkosen ensi kertaa kuuluessa +sanotaan: + + "Pyhä Ilja kormilitsa, + Yles touvot, kasvattele, + Ales lehmät lypsättele." + +Jyrin päivänä (5 p. toukok.); ei saisi jyrytä; ukkonen käy kesällä +sitten hirveämmin. + +Jyrinpäivänä juoksevat lapset koko aamun kello kädessä; lehmät siitä +tulevat paremmin kotiin. + +Jyrinpäivänä ei saa syödä lihaa, sillä siitä "metsä" nousisi suurempaan +raivoon kesällä. + +Jos hauin maksa on musta alkupäästä, tulee sadekesä keväästä. Jos se on +musta loppupäästä, tulee kesä sateinen syksystä. + +Kun pihlajassa on paljon marjoja, tulee myöhäinen ja sateinen syksy. + +Pitkää syksyä ja talvea ennustaa seuraava säepari: + + "Syystä on sykysyn rusko, + Talven jatkuo keväästä." + +Kun musta koira syö ruohoa tulee vihmasade. + +Kun kissa alkaa seiniä, pöydänjalkoja y.m. kynsiä, tulee huonot ilmat, +tuiskut, tuulet tai sateet. + +Muita enteitä: + +Kun tytöt nikottavat, niin silloin heitä pojat mainitsevat. + +Palmusunnuntaina ajetaan myöhempään makaajat ylös vitsoilla lyöden. +Virpoessa sanotaan: + + "Virvon, varvon + Tuorehekse, tervehekse, + Vuuvekse vapoahakse, + Netälikse velkapeäkse; + Siula vitsa, + Miula kakkara." + +Viikon perästä, pääsiäisenä, pitää virpojalle antaa kakkara. + +Kun nainen saa lahjan, "kostintsan", niin hän tällä heti hivuttelee +ylähuultaan, että muka hapenet vastakin ennustaisivat lahjan tuloa, ja +että hän siis toistekin saisi. + +Kun pieni lapsi venytäkse lattialla selällään, pää oveen päin, ennustaa +se kuolemaa hänelle itselleen tai muille talon asukkaille. + +Kun kissa pesee silmiään, tulee taloon vieras. + +Koira ulvoo talon paloksi tai jonkun kuolemaksi. + +Huoneisiin pyrkivä kettu ennustaa tulipaloa. + +Jos koppelo lentää talon katolle, ennustaa se tulipaloa. Sanotaan: +"Koppelo kojin kavokse." + +Kun metsot pakkautuvat huoneisiin, ennustaa se jonkun henkilön kuolemaa +talosta. Sanotaan: "Metso miehen peän menokse". + +Joka saa oudon kalan, sen talosta kuolee sinä vuonna isäntä tai emäntä, +tulee tulipalo tai muuta onnettomuutta. Oudolla tavalla saatu kala +samoin merkitsee suurta vahinkoa. + +Niinikään harvinaisen iso kala tai ruton paljon kaloja on kuoleman +ennustus joko saajalle tai hänen talonsa asukkaille. + +Vainajat: + +Kun sairas kauvan läsittyään rupeaa kuolemaa tekemään, viedään hän +"rikkojen" (olkien) päälle peräsoppeen jumalankuvien alle. Alle +ei anneta vaatteita ollenkaan; omat vaatteensa saa sairas pitää +päällään. Jos nyt henki ei ala kyllin "terävään" lähteä, vaan sairas +"muokkautuu", on henki "karkautunut". Loppua jouduttaakseen menee joku +pirtin ylisille ja juuri sairaan kohdalta losauttaa kattolautoja kolme +kertaa. + +Kesäiseen aikaan pannaan rikkojen alle kolmesta rajapientaresta +nyhettyä heinää: se jouduttaa loppua. + +Kuolinkoston täytyy olla kotona valmistetusta valkeasta vaatteesta, +langat värttinällä kehrättyjä. Kuolinkoston laittaa jokainen eläissään +itselleen. -- Nuori polvi ei enää noudata tätä tapaa. + +Ruumislaudaksi otetaan lauta sarajan, kornitsan tai pirtin päältä. +Arkun valmistuttua pannaan ruumislauta arkun pohjalle. Toisin paikoin +viedään se haudan päälle. + +Kuolleen arkku, "kropu", valmistetaan sarajan, kornitsan tai pirtin +päältä otetusta parhaasta laudasta (kattolaudasta). Tekijöille +itketään. Lastut pitää samana iltana järvellä polttaa. + +Kun ruumista lähdetään viemään ulos pirtistä, paiskataan hiili- tai +patakoukku sille paikalle perälautsaa, jossa ruumis pestyä makasi. +Lyödäänpä vielä naulakin perilautsaan. Näiden tointen kautta estetään +vainajaa sukulaisille kummittelemasta. + +Kuolleen pesuvettä ei saa kaataa tanhualle. + +Kuolleen päälle ei saa tipahtaa kyyneliä, ei hautaankaan. Nämä näet +kypeniksi muuttuneina polttaisivat häntä "tuolla ilmalla". + +Lapsen kuollessa ei äiti saa olla läsnä; lapsi kauvemmin kiusautuisi. + +Sillä aikaa kun ruumista viedään hautaan, pesee pari naista pirtin +"vesivihkolla." Saippuaa ja hiekkaa ei saa käyttää; vainaja rupeisi +silloin vaivaamaan ja pelottelemaan. Hiekka kynsisi "poloiniekan" +selkää. + +Vanha ruumis kannetaan haudalle pirtistä otetulla päreorrella, joka +sitten jätetään haudan päälle pystyyn; obresa kiinnitetään tähän. + +Kuollutta hevosella haudalle vietäessä pannaan kesäkello hevosen +kaulaan. "Jumalan hyvie", leipiä, viedään mukana ja niitä ensiksi +annetaan perille (hautausmaalle) päästyä hevoselle, loput jaetaan +köyhille. + +Vainajain "muistinpäivänä" viedään naapureista toisiin taloihin leipiä, +kukkoja, piirakoita, jotta naapurit rukouksissaan muistaisivat antajan +sukulaisia vainajia. + +Stroitsana (helluntaina) keitetään huomeneksella suurimoista puuroa +maitoon, voita pannaan silmäksi. Kivikupissa viedään puuro haudalle ja +viejä kutsuu köyhiä syömään, itse ei maistakaan. Lusikoita on yksi. + +Parannuskeinoja: + +Ruokahalu paranee, jos kohoavan taikinakorvon keskeltä otetaan taikinaa +ja siitä leivotaan leipä, joka paistetaan hiilillä. Tämä pitää ensin +pujotella oven rivan ja kierteelle palaneen päreen karren kautta, +sitten vasta syödä. Hyvä on myös pureskella kylyssä hauvislihojaan. + +Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin. +Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas, sitten ne kuumennetaan ja +kipeitä paikkoja niillä painellaan. + +Tapetun lehmän kynnet keitetään vasta kynttelinä. Rasva, joka silloin +saadaan, on hyvää palaneille. + +Näärännäppy ("koirannäppy") poistetaan siten, että pyyhkäistään +leipäpalasella ja tämä syötetään koiralle. Näppy sitten vielä pitää +pyyhkiä hännällä. + +Kuumennetulla karhun kynnellä, turvalla tai kämmenellä paineltua katoo +varmaan pistos ja mahatauti. + +Kivistys- eli kolotustauti on aina jonkun sukulaisvainajan nostama. +Vainaja on lepytettävä uhrilla. Jos jollakin esim. on hammastauti, +menee hän, nähtyään unessa vaivaajan, tämän haudalle ja sanoo: "Heitä +pois kivistys, elä vaivaa enempi minua, mie annan siulle tuulipaikan", +tai jotain siihen tapaan. Jos pakotus lakkaa, sitoo parannut vaivaajan +ristiin 1/2-1 kyynr. pituisen, parin kolmen sormen levyisen tilkun +vaatetta, joka ei saisi olla punaista, vaikka sitäkin väriä käytetään. +"Tuulipaikkoja" ripustetaan teilläkin oleviin risteihin. + +Jos on "hinkautunut" metsästä tai vedestä, niin pitää sairasta +prostittaa. Joku vanhempi henkilö on prostittajana s.o. takausmiehenä, +että sairas todella täyttää sen, mitä lupaakin. Ellei sairas sitä tee, +on takausmiehen lupaus suoritettava. -- Jossakin syrjäisessä paikassa +kumartelevat he maahan asti molemmat ja vanhempi lukee: + + "Vesi (metsä) kulta kormilitsa, + Tule omies ottamah, + Pahojas parentamah; + Anna pois miun hyväni!" + +Kumartelemista ei kukaan saa nähdä, toimi käy tehottomaksi sen kautta. + +Kun vedestä tarttuu "hiimosti", pyydetään myös kala ja siitä +laitetaan kukko. Yhdeksää eriväriä tilkkua sidotaan kolmeen tukkuun +(joten tulee "kolme yhdeksää" tilkkua). Nämä tukut ja kukko sidotaan +punaisella langalla yhteen ja upotetaan järveen. Tämän lahjan nimenä on +"arpavalkiet". + +Kun juo vettä kaivosta, avannosta tai järvestä, niin pitää ensin +liikuttaa pois alallaan ollut vesi, jottei hiimosti tartu, eikä tule +tauti. Kun saaviin otetaan kaivosta vettä, niin ensinnä kaadetaan vähän +maahan, jottei tulisi tauti. + +Jos tahdotaan kulkutautia estää taloon tulemasta, pitää uunissa polttaa +tervakuppeja, kenkärajoja ja tervanahtureita. Näitä samoja aineita +polttamalla kylään tuopien teitten varsilla saadaan tauti estetyksi +kylään leviämästä. + +Varahvontta kertoi velhon erään kerran parannelleen hänen silmiään +seuraavalla tavalla: + +Silmä oli loukkaantunut niin pahoin, ettei hän nähnyt mitään. Hän +meni velhon luo. Tämä pani kylyn lämmitä ja sen joutuessa lähdettiin +metsään. Noita otti kolmen kannun padan mukaansa. Tuli tehtiin suolle, +lähteen reunalle. + +Kolme leppäistä kattilapuuta asetettiin ristiin ja joka jalan väliin +lepästä tehtyjä vastoja. Padassa lämmitettiin vettä, sen jouduttua piti +Varahvontan jaksautua aivan alasti. Noita pesi ukon vedellä, pitäen +silmällä, että vesi juoksi pataan takaisin. Pestyä läksi hän viemään +metsään vettä, vaan ei saanut katsoa, mihin hän sen kaatoi. Varahvontta +pukeusi ja noidan takaisin tultua lähdettiin pois; kumpikaan ei saanut +katsoa jälkeensä. Kotiin päästyä mentiin kylyyn. Noita siellä kylvetti +Varahvonttaa lukien: + + "Neitsyt Moarie emoni, + Rikas äiti armollini! + Kun juovuit joven takana, + Niin juovu jovesta poikki; + Satut aitojen perillä, 5 + Kun kuulet hätäsen eänen, + Pakkohisen parkuossa, + Hätähisen huutoassa, + Tuos mulla simani siipi, + Vasta varjopuolissani, 10 + (hyppii ja lyö vastalla) + Jotta kulmat puhki saisin, + Läpi reikamet repisin + Ihosta inehmisraukan, + Emon tuoman ruumisesta, + Vaivasesta vartalosta, 15 + Ennen päivän koittamista, + Auringon ylenemistä, + Jotta saisi sairas maata, + Heikko henkesä levätä." + +Viskasi vilua vettä päälle, vei sairaan vaatteet ulos, puisteli niitä +pihalla. Päälleen saatuaan Varahvontta oli valmis lähtemään. -- "Ja +kyllä se auttoi." + +Huonommalla menestyksellä hän kerran oli kokenut uudenaikaisempia +parannuskeinoja. Varahvontan korvaan oli mennyt torakka. Se juoksi +siellä ympäri, ja hänelle tuli siitä suuri hätä. Elävää koetettiin +saada pois, jos millä keinoilla. Sorrattiin, rassattiin, kaadettiin +korvaan kuumaa vettä, viinaa, jos jotain, jopa elohopeatakin, jonka +hän kertoi tulleen ulos suun kautta. Mutta ei mikään auttanut, vasta +"pyhällä voilla" (siemenöljyllä, jota paastonaikana nautitaan voin +asemesta) saatiin elukka vihdoin pois. Mutta ukolta huononi kuulo siitä +elinajaksi. + +Ei ihmettä, että semmoisten kokemuksien jälkeen manausta pidetään +tehokkaampana kuin uudenaikaisia rohtoja. + +Suomenkin puolella elää vielä jos miten paljon taikoja, taikaluuloja +ja "merkkejä", mutta niihin ei meidän puolella enää uskota samalla +tavalla kuin rajantakaisessa Karjalassa. Meillä niitä enimmäkseen +pidetään pilana ja kertoillaan ajan ratoksi, naurun aiheena. Vienan +Karjalassa niistä vähemmän puhutaan, mutta niihin uskotaan enimmäkseen +niin yleiseen, ettei epäilyksen aate näytä mieleenkään juolahtavan. +Ne hiljaisuudessa hallitsevat rahvaan elämää, ja niiden tunteminen +ehkä selittäisi vaeltajalle montakin pelästystä, toraa tai muuta +mielenliikutusta, joka on hänen huomiotaan kiinnittänyt pirteissä ja +ulkosalla, mutta jäänyt hänelle arvoitukseksi. + +Ainoastaan vähäinen osa tästä perintötiedosta oli se, mitä me satuimme +kuulemaan. Siitä varmaan paisuisi suuri kirja, jos kaikki saataisiin +kokoon. + + + + +RUNONKERÄÄJÄT. + + +Vienan Karjalan kylissä ja taipaleilla tulee tuon tuostakin +ajatelleeksi, että siellä kulkee klassillisella pohjalla. Tuosta +syrjäisestä ja etäisestä maasta, jossa niin harvassa valottaa +kylänaukeama, josta Suomi ennen tuskin mitään tiesi, sieltä nouti +Lönnrot Kalevalan syntysanat. Sieltä hän sai eepoksen puitteet ja +juonet, sieltä suuren osan sen sisällyksestäkin. Siellä suoritti +pääosan omasta runonkeräyksestään. + +Tähän innon, toiveitten, ihailevan rakkauden työhön sen vuoksi mieli +tuon tuostakin palaa Vienan Karjalan poluilla, ne muistot yhä antavat +paikoille väriä, saavat vaeltajan katselemaan montakin lahonnutta +mökkiä samalla ihastuksella kuin etelän maissa jaloja vanhoja +marmoreita. + +Vaeltaessamme yhdessä näissä seuduin aiomme sen vuoksi muistella, +missä entiset runonkerääjät ovat liikkuneet, sillä suuren työn +muistot lämmittävät mieltä ja saavat myötätunnolla ja mielenkiinnolla +katselemaan paikkoja, joissa emme aina muutoin huomaisikaan +mielenkiinnon aihetta. Palauttakaamme sen vuoksi ensinnä muistoon +pääpiirteet koko siitä runonkeruusta, joka Vienan Karjalan puolella on +tapahtunut. + +Topelius vanhempi, runoilijan isä, oli ensimmäinen, joka keksi Vienan +Karjalan runsaat runoaarteet ja alkoi niitä kerätä. Eräät karjalaiset +laukkumiehet, jotka hän oli sattumalta tavannut, osasivat monin +verroin ehjempiä ja täydellisempiä eepillisiä runoja, kuin hän oli +sitä ennen omalla puolella tavannut. Tautivuoteen sitomana hän ei +päässyt rajan taa matkustamaan, mutta hän kutsui laukkumiehiä käymään +luonaan Lapuan Joensuussa ja sai siten niin runsaasti runoja, että jo +aikaisemmin heränneet harrastukset vanhain kansanlaulujen keräämiseksi +saivat mahtavan sysäyksen ja alkoivat kutoa yhä rohkeampia toiveita. +Julkaisemansa kokoelman viimeisessä osassa Topelius sen vuoksi sanookin: + +"Yksi ainoa maanpaikka, sekin Suomen piirin ulkopuolella, tai muutama +pitäjäs Arkangelin läänissä, erinomattain nimitettävä Vuokkiniemen +pitäjäs, säilyttää vielä vanhat tavat ja vanhan urosväen jutut +vilpitönnä ja puhtaana. Siellä veisaa vielä Väinämöisen ääni, siellä +soipi vielä Kantele ja Sampo, ja sieltä olen myös parhaat runoni kyllä +monella huolella toimittanut. Ehkä lisäyksiä olisi sieltä toivossa +odotettavia, täytyy kuitenkin työni päättää. Jos ikää Jumala suopi, +mahtanevat nämät ja muut lisäykset edespäin ilmaantua." + +Tieto, että jumaluustaruisia runoja vielä oli niin runsaasti Maanselän +takana, sai suomenkielten tutkijan Sjögrenin sinne lähtemään. Sjögren +oli ensimmäinen, joka sitä varten kävi itse Vienan Karjalassa. Hän +laulatti muun muassa Vuonnisen parasta laulajaa, Ontrei Malista, jo +v. 1825, kahdeksan vuotta aikaisemmin kuin Lönnrot. Mutta Sjögren ei +kokoelmiaan julkaissut, eikä niistä sen vuoksi Kalevala hyötynyt. +Kirkkoherra Fellman, joka keväällä v. 1829 matkusti Vienan Karjalan +kautta seurakuntaansa Suomen Lappiin, kirjoitti Vuokkiniemen +kirkonkylässä muistoon joitakuita runoja eräältä Venehjärven mieheltä. + +Runoalue oli siis melkein koskematon, kun Lönnrot alkoi työnsä. Lönnrot +oli alkanut keräyksensä Suomen Karjalassa jo ylioppilaana ja oli +siellä jo laajalti liikkunut, ennenkuin hän pääsi Vienan puolelle. +Verraten vähän hän oli saanut varsinaisia eepillisiä runoja. Mutta +juuri ne viehättivät häntä enimmän, ja päästäkseen lähemmä pohjoista +runoaluetta hän pyrki ja pääsi Kajaaniin piirilääkäriksi. Milloin +aika myöden antoi, hän sieltä pistäysi rajan taa, kiersi milloin +lyhemmältä, milloin laajemmalta ja toi joka matkalta runsaat saaliit. +Vuokkiniemessä ja Uhtuessa hän tapasi parhaat laulajat, sieltä sai +johdon runoelman yhteen kutomiseksi; sinne hän yhä uudelleen palasi +kokoelmiaan täydentämään. + +Lönnrot kävi Vienan Karjalassa ensi kerran v. 1832. Se oli hänen kolmas +runonkeruumatkansa. Nurmeksen kautta kulkien hän saapui Koivasjärvelle +rajan taa ja kulki Repolan, Roukkulan ja Miinoan kautta Akonlahteen +Kiitehen rannalle, mutta ei joutunut sillä kerralla pohjoisemmaksi, +vaan palasi Lentiiran ja Kuhmon kautta Kajaaniin. Neljäs matka, +tapahtui v. 1833. Se oli, huomauttaa A.R. Niemi, Kalevalan kokoonpanolle +tärkein, vaikka saalis ehkä olikin myöhemmillä matkoilla runsaampi. +Tällä kertaa Lönnrot kulki Kiannan Hyryn kautta Kivijärveen, +ensimmäiseen rajantakaiseen kylään sillä kulmalla, ja kävi Vuonnisessa, +jossa hän laulatti kylän parhaita laulajoita. Vuonnisesta hän +Vuokkiniemen, Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja Kuhmon kautta +palasi Kajaaniin. + +Viides matka tapahtui kevätkeleillä v. 1834. Se kävi Kiannalta +sydänmaitten kautta Lonkkaan ja sieltä edelleen Vuonniseen, +Jyvöälahteen ja Uhtueen. Kotimatka tapahtui taas Vuokkiniemen, Tsenan +ja Kivijärven kautta, mutta Kivijärvestä hän poikkesi Latvajärveen, +tavaten silloin pohjoisen runoalueen parhaan laulajan, Arhipan. Lopulla +samaa vuotta Lönnrot näyttää käyneen Repolassa, mutta siitä matkasta ei +ole tietoja. + +Kuudennella keruumatkallaan Lönnrot samoili yhä laajemmalta. Hän kulki +huhtikuussa v. 1835 Kuhmon kautta Repolaan, sieltä Rukajärveen, pitkin +Tshirkkakemiä Jyskyjärveen, sieltä edelleen Uhtueen, Jyvöälahteen, +Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta Kajaaniin. Elokuun lopussa hän +samana vuonna näyttää käyneen Lapukassa, mutta tästäkään matkasta emme +muuta tiedä, kuin että hän sen eräässä kirjeessä mainitsee. + +Näin oli Lönnrot kiertänyt Vienan Karjalan kaikki parhaat runopaikat. +Myöhemmin hän ulotti retkensä vielä laajemmalle, mutta kuta kauemmaksi +hän Kuittijärvien piiristä poistui, sitä niukemmiksi ja huonommiksi +kävivät runot. + +Seitsemäs matka oli laajin kaikista, vaikkei saaliiltaan runsain. +Yhdessä ylioppilas Cajanin kanssa Lönnrot syksyllä v. 1836 kulki +Kiannalta rajan poikki Lonkkaan ja Vuonniseen ja vaelsi sieltä edelleen +kyliä myöden Uhtueen, jossa viivyttiin enemmän aikaa. Edellisillä +matkoillaan Lönnrot oli kulkenut enimmäkseen omilla varoillaan, nyt +hänellä oli melkoinen apuraha ja vapautta piirilääkärinvirasta. +Runonkeruun ohella oli matkan tarkoitus kielellisten ainesten +kokoaminen. Niinpä Lönnrot nyt saattoi olla matkoilla kokonaista kaksi +vuotta. Cajan palasi Uhtuesta kotiin, Lönnrot vaelsi yksin edelleen, +kävi Uhtuen pohjoispuolella olevat yksinäiset salokylät, samosi +edelleen Tuoppajärven rannoille, vietti jonkun ajan Kuusamossa ja +retkeili sitten Pääjärven kautta Kierettiin. Runoja ei ollut paljoakaan +karttunut sen jälkeen, kuin hän Uhtuelta oli lähtenyt, matkavaivoja +sitä enemmän. Kieretistä matka jatkui Koudan ja Kannanlahden kautta ja +Imandrajärveä myöden Kuolaan, jossa Lönnrot viipyi kuukauden, tutkien +lapin kieltä. Suomen Lapin kautta hän sitten palasi Kajaaniin. Jonkun +ajan levättyään hän lähti matkaa jatkamaan, kulki jälleen Vuokkiniemeen +ja sieltä parempia runopaikkoja myöden etelään päin Repolaan ja Suomen +Karjalaan. + +Siihen päättyi Lönnrotin runonkeräys. Vanhan Kalevalan hän oli jo +viidennen matkansa jälkeen saanut valmiiksi pääasiallisesti tältä +pohjoiselta runoalueelta keräämiänsä runoja käyttäen. Myöhemmillä +matkoilla saadut runot ja ne erinomaisen runsaat ja Kalevalaa +monipuolisesti täydentävät kokoelmat, joita myöhemmät kerääjät, +varsinkin Europaeus, toivat mukanaan eteläisiltä runomailta, tulivat +käytetyiksi vasta Uuteen Kalevalaan toistakymmentä vuotta myöhemmin. + +Lönnrotin työtä jatkoi Vienan Karjalassa ensinnä M.A. Castrén, jonka +mielestä edellinen keräys kuitenkin oli ollut siksi täydellinen, että +hän enemmän kiinnitti huomionsa loitsuihin ja mytologisiin seikkoihin, +jotka voisivat Kalevalaa valaista. Castrén matkusti Repolan kautta +Miinoaan ja viipyi sitten jonkun aikaa Akonlahdessa. Akonlahdesta hän +tuli Vuokkiniemeen, laulatti muun muassa Arhippaa, kävi Vuonnisessa, +Jyvöälahdessa ja Uhtuessa ja sieltä retkeili edelleen Tuoppajärven ja +Pääjärven kautta Kuusamoon. Matka tapahtui v. 1839. + +Tämän jälkeen matkusteli pohjoisella runoalueella Europaeus, joka +silloin oli nuori ylioppilas. Vielä niukemmin varustettuna kuin +Lönnrot hän talvella v. 1845 retkeili Kajaanista Kuhmon kautta +Roukkulaan, sieltä Muujärven, Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven +ja Luvajärven kautta Akonlahteen, kierrellen kaikki Akonlahden +läheisyydessä olevat kylät. Akonlahdesta hän jatkoi matkaa Kontokin, +Kenttijärven, Kostamuksen ja Pirttilahden kautta Vuokkiniemeen, +poiketen sitten Suomen puolelle. Kiannalta hän jälleen palasi rajan +taa Vuonniseen, kulki edelleen Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen +kautta Ala-Kuittijärven Luostesaareen, jossa Petri niminen tietäjä +eli. Yritettyään turhaan saada tältä runoja hän tuli Uhtueen, kulki +sieltä Röhön ja Ohdan kautta Pistojärveen, edelleen Tuhkalan ja +Kananaisen kautta Kokkosalmeen, Sohjenansuuhun, Kiestinkiin ja +Saareen, sitten Kiisjoen, Suolapohjan ja Kurjen kautta Paanajärveen, +Kemijoen rannoille, ja palasi Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, +Kiimasjärven ja Miinoan kautta Suomen puolelle. Jyskyjärvestä häntä +käytettiin kruunun kyydillä Vienan Kemissä. Käytyään Kajaanissa +Lönnrotia tapaamassa Europaeus lähti eteläiselle runoalueelle, poiketen +ensinnä Repolan kyliin ja jatkaen sieltä matkaa Ilomantsiin. + +Europaeuksen jälkeen saivat Vienan Karjalan runomaat olla +neljännesvuosisataa kenenkään kerääjän käymättä. Vasta kun aljettiin +vuosisadan jälkipuoliskolla valmistaa Kalevalan toisinnoitten +julkaisemista, huomattiin tarpeelliseksi jatkaa keräystä, koska +kokoelmat siihen tarkoitukseen olivat kylläkin puutteelliset. Uuden +keräystyön suunnitteli ja johti maisteri A.A. Borenius (Lähteenkorva), +joka sitä varten teki Vienan Karjalaan kaksikin laajaa matkaa, toisella +matkalla mukanaan A. Berner ja A. Genetz. Varsinkin toinen matka oli +laaja ja tulokset runsaat. Se osotti, ettei runosuoni ollut vielä +aivan ehtynyt. Retkellä kulkivat osanottajat enimmäkseen eri kyliä +myöden, yhtyen aina silloin tällöin. Paitsi Kiitehen vesistön asutuksia +ja Repolan puolta kierrettiin varsinaiset runoalueet Kuittijärvien +piirissä ristiin rastiin, tutkittiin Kemijoen varsi, etsittiin +pohjoiset seudut Tuoppajärveä ja Pääjärveä myöden. Tuskinpa jätettiin +ainoatakaan kylää käymättä, mistä vähänkin voitiin toivoa saalista, ja +toisissa kylissä käytiin kahteen kertaan. Keräystyö oli järjestetty +tieteellistä toisintojulkaisua silmällä pitäen ja oli siis kaikin +puolin perusteellinen. Matkalla otettiin selkoa sekä silloisista +että aikaisemmista runonlaulajista ja heidän elämänvaiheistaan ja +sukujuurestaan. Sen kautta muun muassa selveni, että suuri osa juuri +niistä suvuista, jotka ovat runoja laulaneet, on Suomen puolelta +muuttaneita. + +Mutta ei mikään keräystyö voi olla niin täydellinen, etteikö aina +jäisi parsimisen sijaa. Niinpä ovat vielä myöhemmätkin kerääjät +tuoneet laajoihin kokoelmiin arvokkaita lisiä. Viimeinen kerääjä, +jonka kokoomia runoja on Vienan Karjalan toisinnoihin painettu, oli +tanskalainen Ohrt, joka v. 1906 kävi Akonlahdessa. + +Runonkerääjää ei siis tuolla rajan takana kovinkaan oudostella, +ja laulujen laulamista kohtuullista palkkiota vastaan pidetään +luonnollisena asiana, missä eivät uskonnolliset epäilykset saa +asianomaista kieltämään tietojaan. Loitsijat useinkin pitävät lukunsa +salassa ammattisyistä, peläten niiden ehkä menettävän voimansa, jos ne +vieraille ilmaistaan. + +Lönnrotin matkakertomuksista ja päiväkirjaotteista henkii vastaan se +toiverikas tunne, jonka elähyttämänä hän näki niin monet vaivat, kärsi +puutteet, poimi kansan povelta runokukkasia, joiden kauneudesta ja +olemassa olostakin muulla maailmalla oli niin vähän aavistusta. Se +tunne aina täytti hänen mielensä, kun hän rajan poikki astui Vienan +puolelle. Se, yhdessä sydämellisen myötätunnon kanssa tätä hyljättyä +kansaa kohtaan, kohottaa hänen matkakuvauksiensa koruttoman tyylin niin +kaunopuheliaaksi. Sama tunne se elähytti seuraaviakin runonkerääjiä, +kun he Maanselän poikki painautuivat tuonne aikaisimpain muistojen, +pätöisimpäin ihanteitten maahan. Karun Europaeuksenkin vaivannäköjä se +hallitsi. Muistakaamme vain hänen seikkailunsa, kun hän ensi kerran +kulki rajan poikki -- se onkin ainoa, josta hän itse monella sanalla +kertoo. Matka tapahtui syystalvella. Europaeus ei raahtinut ottaa +opasta viimeisestä Kuhmon talosta, koska hinta hänen mielestään oli +liian kallis, vaan läksi yksin yön selkään tuntemattomalle taipaleelle: + +"Tietä kysyttyäni sanottiin sen kulkevan 8 lammin ylitse, joiden kautta +joki tulee Kivikiekistä, ja tien aina kulkevan sen oikian puolitse. +Vielä sanottiin re'en jäljet olevan pitkin tietä." + +"Jo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen +vaikiat kulettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta vettä +kyllältä, ja sen tähden niin liukkaat, että lapikoillani työn tuskin +väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja yhtä +jalkaa eteenpäin työntäessä livistyi toinen jo puolen vertaa takaperin. +Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin. Kulku oli siis ylen hidas +jäällä ja vielä kuin enimmissä paikoin niitä reen jälkiäkään ei enään +tuntunut, niin oli ylen vaikea löytää tien suuta toiselta puolelta. +Jos sen jonkun lammin päästä löysikin, niin oli yhtä vaikea pitää +sitä, sillä maalla ei ollut paljon tiestä eikä jälestäkään sanottavaa. +Muutamista kannaksista menin mielihavilla yli puiden merkkiä myöten. +Toisilla kannaksilla pidin joen sivua." + +"Yhdellä kannaksella näin ukkosen särkemän suuren hongan. Latva oli +sylen päästä murtunut poikki, ja pudonnut pystyyn hongan tyvelle. Muu +osa hongasta oli revennyt kolmeen osaan juurihin asti jo lohkareita +oli sinkunut laajalta ympärille; loitimmaisia oli 45 askeleen päässä +hongasta. Palanutta paikkaa ei näkynyt yhtään." + +"Kuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin +tuli päivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin +eteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta +ei ollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian +pilkkopimeäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten, +etten menisi sivuitse joen suusta. Siihen päästyäni upposin pulahdin +puolen sylen syvältä sisään, jota en osannut varoakaan, kuin jää ei +yhtään ääntänyt, ennen kuin lohkesi, johon jäällä oleva vesi kyllä oli +syynä. Siitä pulakasta päästyäni astuin lötsötin korpia, varvikkoa, +hakolikkoa, ja milloin mitäkin, joissa umpipimiässä ei juuri juoksemaan +päässyt. Puututtuani muutamaan pajupehkoon, luulinkin jo tulleeni +vanhan Vipusen parran alle. Jopa oli sen päiväinen mutkikas matkakin +pian samanlainen, kuin koska itse vanha Väinämöinen + + "Läksi saamahan sanoja, + Ongelmoita ottamahan, + Vatsasta vanhan Kalevan, + Suusta Antero Vipusen." + +Hänkin: + + "Toki läksi, ei totellut, + Astu päivän helkytteli + Naisten neulojen neniä, + Astu toisen torkutteli + Miesten miekan tutkaimia, + Kolmannenki keikutteli + Uron tapparan teriä." + +"Ja kuin jalkani missä upohtui lähteen silmään taikka muuhun +avopaikkaan, niin juohtui mieleeni, että Väinämöinenki kukaties samalla +lailla + + "Torkahti jalansa toisen, + Vaapahti vasempensa, + Suuhun Antero Vipusen, + Mahtipontisen povehen." + +"Aholle päästyäni rupesin tulta pyytämään vanhoilla raapustimillani, +joita onneksi oli jäänyt laukkuhuni kesämatkasta. Onnestuikin monen +turhan koetuksen perästä ja vanha tervaskanto lekkosi pian aholla. +Siinä muutin osaksi kuivat vaatteet päälleni ja kuivaelin märkiä. +Rupesin ma'ata ja makasin niin lystisti kuin parahimmalla vuoteella. +Päivän vaietessa läksin siitä, ja tulin virstan verran käytyäni taloon." + +Samat tunteet ja toiveet ovat yhä uudelleen syttyneet jokaisen +runonkerääjän mieleen hänen Maanselän poikki astuessaan Kalevalan +maahan. + + + + +ALIJÄRVEN VASSELEI. + + +Ja niin oli tartuttava matkasauvaan ja lähdettävä maita laajemmaltakin +kulkemaan, vaikkapa ero hauskasta Jyvöälahdesta olikin ikävä. Toverini +jäi sinne edelleen sanakirjatöineen; mutta hänen piti myöhemmin saapua, +samoille seuduille, joille minä lähdin, sillä sanakirjaa oli eri +murrealoilla vertailtava. + +Rinnan Kuittijärvien kanssa on viittä kuutta penikulmaa etelämpänä +toinen vesistö, jonka lähteet ovat Kuhmon ja Lentiiran kohdalla +Maanselän lampiloissa. Lähinnä Suomen rajaa ja samalla ylinnä on +melkoinen Kiitehen selkä eli Kivijärvi, joksi se on kartoilla merkitty. +Siitä laskee Kivijoki Luvajärveen, josta vesi edelleen virtain ja +välivesien kautta kulkee Kiimasjärveen ja Nokeuksen virran kautta +aavaan Nuokkijärveen. Tästä järvestä juoksee kaksi rinnakkaisjokea +Tshirkkakemiin, jonka päävesi kuitenkin tulee etelämpää, Rukajärvestä +ja Repolasta. Yhtyneet vedet laskevat pohjoista kohti vähäiseen +Jyskyjärveen, jossa ne tapaavat Kuittijärvien vedet. Näin syntyy +Vienan Kemijoki, joka ei sen koommin saa mainittavia lisiä. + +Tätä etelämpää vesistöä pitkin kulkee Nuokkijärven päähän saakka +Arkangelin ja Aunuksen välinen raja. Kiitehen rannalla ovat Akonlahti +ja Munankilaksi, Miinoan järven rannalla Miinoa, pienempiä kyliä +mainitsematta. Alempana ovat Luvajärven, Kiimasjärven ja Nokeuksen +kylät, Nuokkijärven rannalla Peäkönniemi ja Piismalaksi, Tshirkkakemin +varressa Tshirkkakemi ja vähäinen Kellovaara. Kaikista näistä kylistä +on runoja saatu, toisista enemmän, toisista vähemmän. Molempien +reittien välisellä ylängölläkin on siellä täällä poikkivesistöjen +varrella kyliä, joista mainittavimmat ovat Kenttijärvi ja Kostamus. +Mutta enimmäkseen on ylänkö laajaa erämaata. + +Tuolle etelämmälle runoalueelle piti nyt matkani. Vuokkiniemen kautta +olisi ollut paremmat matkat, niin sanottiin, mutta minä valitsin +vaivalloisemman ja vähemmän kuljetun oikotien, koska toivoin sen +varrella olevista kylistä saavani runoja ja tapaavani alkuperäisempiä +oloja. + +Saattajiksi lähtivät ensimäiselle taipaleelle Seni ja Okahvi. +Vapaaehtoisesti he tarjoutuivat. Heillä oli vähän muutakin asiaa, +sillä Alijärvestä, jonne he minua kaimasivat, odotti ainakin toinen +pikapuoleen kosijoita, ja näin oli hyvä tilaisuus käydä taloa +katsomassa. Verevä Okahvi sousi ja hienopiirteinen Seni huopasi, +minun täytyi jouten loikua teljolla, sillä ei sallittu minun tarttua +airoihin. Kevätaamu oli herttainen ja iloisesti vene sujui välivesiä, +salmia ja vähäisiä selkiä. Rattoisaa on olla keväällä ensi kerran +vesillä, ja varsinkin täällä Karjalassa, jossa kelirikon aikana ei +pääse mihinkään ja maataipaleet ainakin ovat vaivalloiset ja kolkot. +Korkean Jyväniemen takaa siintivät hetken aikaa Yli-Kuittijärven ylävät +rannat, mutta katosivat pian saarien sekaan. + +Seitsemän virstaa soudettuamme näitä kapeita välivesiä tulimme +Kyperäiselle, jonka Seni viilletti. Siinä ei ollutkaan muuta kuin +kelpo nielu, aallokkoa tuskin ensinkään. Liepeessä poikkesimme maihin +tervehtimään tuttuja jyvöälahtelaisia, joiden tiesimme tulleen sinne +kevätpyydyksilleen. Vaskikattiloineen, konttineen, eväineen he istuivat +viidakossa pienoisen kalapirtin edessä paraillaan murkinoimassa. Verkot +oli ripustettu kankaan reunaan pienen valkean ympärille savustumaan. +Rannassakin oli pajukossa koko rysätarha, joka imi kitkerää savua +pihisevistä tervaskannoista. Päätin sen taiaksi, mutta pyydyksien +isäntä vältellen selitti savustavansa vain sen vuoksi, etteivät langat +limaantuisi. Niin muutoin tehdään täällä kaikkialla ja voihan siinä +olla rinnan sekä taikaa että tarvetta. + +Haastettiin kovasti minua viipymään kalastuspaikalla muutaman päivän, +ja hauskaa se olisi ollutkin, sillä koski on niitä somimpia lohikoskia +ja kevätilma oli hehkeimmillään. Vasta puhjennut lehti huokui pihkaista +tuoksuaan, nuoret poimuisat lehdet olivat kuin hienoin nypläharso, joka +oli viidakoihin heitetty. Lehto oli kuin lukemattomissa vihannissa +helmilöissä, ja joka hetki kostui ja paisui sen kesäinen verho. +Hätäpikaa vain kiskasin koskesta parin kilon painoisen, terhakan +lohenpoikasen eli kuujan. + +Vielä paljon parempi lohikoski olisi Kyperäinen, ellei sitä alempana +Enonsuussa olisi pilattu. Enonsuun mahtava isäntä oli nimittäin talonsa +kohdalta kokonaan sulkenut joen vankalla lohipadolla, eivätkä pyynnöt +eivätkä uhkaukset saaneet häntä sitä avaamaan. Siten jäivät Alijärvi, +Jyvöälahti ja kaikki Yli-Kuittijärven kylät lohetta. Alijärven kylästä, +joka oli noin viiden virstan päässä Enonsuusta syrjävesistön rannalla, +oli monianna kevännä käyty useat kerrat leikkaamassa pois enonsuulaisen +pyydykset, mutta pohatalla oli aina varalla toiset, ja hänen kerrotaan +sitten tavalla tai toisella sovittaneen leikkaajat. Siten hän oli monet +ajat ottanut kaikki kalat, mitä vain yritti nousta Keski-Kuittijärvestä +ylöspäin. Ylävesien kylät olivat vihdoin pyytäneet viranomaisten apua +yksinvaltiasta vastaan, ja samana kesänä pato vihdoin purettiinkin. + +Kyperäisen alapuolella on lyhyen suvannon takana raju Jolmonen. Se on +niin väärä, että kiertää melkein takaisin itseensä, ja aallot ovat +kovat. Mutta kapean kannaksen poikki oli kosken niskasta liepeeseen +kaivettu pieni pudas myllyn paikaksi, ja siitä oli näin tulvavedellä +mukava laskea vene. Koski kiertää kaaressa virstan verran, mutta +pudasta tuskin oli enempää kuin kivenheitto. Jolmosen liepeessä on pari +myllyä, joilta ei ainakaan voima puutu. Lyhyen suvannon päässä oli +sitten poikkipuolin Alijärvi. Joki jatkaa edelleen järven päitse, mutta +meidän matkamme poikkesi järveä myöden oikealle kädelle. Ainoastaan +vilaukselta näin Enonsuun mainitun talon, joka oli jo varsin lähellä, +ja lähellä siis Keski-Kuittijärven rantakin. Se oli kahdenkertainen ja +maalattu, kuin mikäkin Laukko niemellään. + +Alijärven yläpäässä on samanniminen pienehkö kylä. Sieltä olivat +edelliset runonkerääjät Lönnrotista pitäen koonneet runoja, ja niitä +laulettiin siellä yhä vieläkin. Saattajaini "kostitalossa" otettiin +minut hyvin vastaan, mutta paras laulaja, Vasselei, asui järven takana. +Hänen veljeään oli Genetz laulattanut, ja vertauksen vuoksi oli hyvä +saada Vasseleinkin runot kirjoitetuksi. + +Vasselei oli jo lähes satavuotias ja sokea, mutta yhä rattoisa. +Muistokin oli vielä jotenkin hyvä. Hurstipaita ja hurstihousut yllään +hän asian kuultuaan kömpi alas uunilta ja oli paikalla valmis runoja +laulamaan. Olihan se ansio, jota niin vanhan miehen muulla tavalla +enää oli vaikea saada. Mutta runojen laadusta emme tahtoneet sopia. +Mieluummin kuin kalevaisia runoja hän olisi laulanut omatekoisia +laulujaan. + +"Etkö sie njiistä, kun vieraat miehet ta naiset yhteh mänöy, njiitä +mie osaan äijän." Niitä hän oli useita itsekin tehnyt ja niitä +muistellessaan hän kävi vallan leikkisäksi, kaiveli harmaata, vaikka +yhä vielä terhakkaa tukkaansa ja sanoi naisten Suomen puolella häneen +aina mielistyneen, kun olivat tukkaa tunnustelleet ja siitä huomanneet +hänet ylen luonnokkaaksi mieheksi. Jonkun niistä hän minulle lauloikin +ja se oli sangen sukkela, eikä ensinkään rivoluontoinen, niinkuin +moiset laulut meidän puolellamme tahtovat olla. Kadun, etten sitä +muistoon kirjoittanut, mutta minun mieleni niin kokonaan täytti vanhan +runon harrastus. + +... "Vaan njiitä ammuisia lauluja -- en velj mie njiitä enämpi maha." + +Hän lausui sen pettymyksellä ja veitikkamainen välähtely katosi +silmistä. Mutta miten ollakaan, hän alkoi kuitenkin tapailla yhtä ja +toista runonpäätä, ja hänelle kävi samoin kuin niin monelle muullekin. +Kun ukko oli runon ladulle lähtenyt, niin kiihtyi mieli, ja ikäänkuin +inspiraation valtaamana hän alkoi muistaa ja osata, niin että minulla +oli täysi työ rinnalla pysyä. Ja hänen runonsa olivat täysipätöisiä +vanhoja säkeitä, vaikka aukkoja olikin paljon. Hän lauloi "kanteleen +synnystä", "maailman luomisesta", "Sammon taonnasta" ja "Kullervon ilon +pidännästä saaren impien keralla". Ja hän lauloi runonsa nuotilla, joka +oli niin omituisen kevyt, vilkas ja hohteinen, etten ollut mielestäni +toista niin kaunista kuullut. Säveltä hän laulaessaan muunteli ja +toisinteli niin monella tavalla, vaihteli äänilajeja, ettei se +koskaan käynyt yksitoikkoiseksi. Välistä hän lauloi pidemmän jakson +säkeitä siten, että sävel kulumistaan kului yhä yksinkertaisemmaksi, +ikäänkuin kertomusta kiirehtien, keinui lopuksi vain kahden +nuotin välillä, kunnes ajatuksen lepokohdan lähestyessä viimeiset +säkeet laulettiin täydellisellä sävelellä ja lisäksi koristettiin +ihmeellisillä helähtävillä sävelkirjauksilla, joita minun korvani +oli mahdoton kiinnittää, vaikka elävästi oivalsin niiden kauneuden. +Siten käsiteltynä eepillisen runon itsessään yksinkertainen sävel sai +eloisuutta ja rikkautta ja tuntui alati nuorelta. + + + + +YLÄMAAN POIKKI. + + +Oltuani yötä Alijärvessä varustauduin seuraavana aamuna anivarhain +matkaan, mutta tavarain asetteleminen konttiloihin ja kyllin suurien +konttien etsiminen vei niin runsaasti aikaa, että päivä jo alkoi olla +puolessa ennenkuin päästiin parinkymmenen virstan taipaleelle -- sen +verran sanottiin olevan matkaa Kenttijärven kylään. Kun kotona olevat +miehet olivat tukkijoella, niin sain saattajiksi paljaita naisia, +joitten asia Karjalassa matkustajien saattaminen enimmäkseen onkin. +Taakat painoivat pari kolme leiviskää -- valokuvaustarpeita oli mukana +suuri määrä -- ja hyvin minua epäillytti, jaksaisivatko he ne perille +kantaa. + +Soudettuamme pari virstaa järveä ja virstan verran leveähköä +Kenttijokea, poikkesimme aivan kapealle pikkusuvannolle, jonka tumman +pinnan yli koivut ja kuuset kaartuivat lähes umpinaiseksi katoksi. +Muutamassa polvekkeessa nousimme maihin ja läksimme astumaan seitsemän +virstan maataivalta. Astuimme korpia ja kankaan liepeitä ja aina +välillä veteliä soitakin, jotka vielä hyllyivät kevätvettä. Mutta +suotta olin epäillyt kantajain huonoutta, he astuivat niin ripeään, +etten perässä pysynyt, vaan pian kuulin heidän huhuilevan hyvän matkaa +edessäpäin kankaalla. Itsellänikin oli pari leiviskää selässä, ja siinä +oli minulla täysi työ, niin mies kuin olinkin. Tuon tuostakin täytyi +hikisenä ja pakottavin ohimoin istahtaa hongan tyvelle puhaltamaan. + +Työlästä oli varsinkin vetelillä soilla, joita tällä taipaleella oli +paljon. Polun kohdalla oli rinnakkain pari lahonnutta telaa, mutta +ne lohkeilivat jalan alla tavan takaa ja enemmän kuin yhden kerran +luiskahdin polviani myöden liejuun. Nuo seitsemän virstaa astuttuamme +tulimme Luomajärvelle, jonka rannalla on samanniminen pieni kylä. +Soudettiin järven yli veneellä, joka ei ollut paljon seulaa parempi. +Tuskin ennätettiin vettä luoda, sitä myöden kuin sitä tulvi sisään, +mutta toiselta rannalta saimme paremman veneen. Sousimme sillä järven +päähän, ja vielä kappaleen matkaa Kienttijoen suvantoakin kosken alle, +jossa Kenttijärvestä matkaavat tukit olivat vastassa. Joki oli niitä +niin täynnään, että jälleen jatkoimme matkaa maisin. + +Tukkiliike oli silloin Vienan Karjalassa vasta alulla. Kenttijoesta +kulkivat muistaakseni ensimmäiset pölkyt. Niin koskemattomia olivat +tämän laajan ylämaan metsät. Uittajat olivat puoleksi Aunuksesta ja +Äänisestä tuotuja ummikkovenäläisiä. Karjalaiset kun enimmäkseen olivat +kaupoilla, ei heitä joelle riittänyt, ja lisäksi he olivat tähän työhön +vielä tottumattomia. Jätkäin leiri valkean ääressä maata lojotti miehiä +kymmenittäin puuropatainsa ympärillä. Meillä oli heille asiaakin. +Tytöille oli nimittäin annettu mukaan pullo "puhuttua vettä" vietäväksi +eräälle Alijärven nuorukaiselle, joka oli loukannut jalkansa tukkien +välissä. Kun joella ei ollut velhoa, niin olivat eukot Alijärvessä +luettaneet parannussanat veteen, ja tämän voiteen me nyt toimitimme +perille kaikella kunnialla. + +Matka nousi kaiken aikaa, yhtämittaista kohinaa kuulimme kankaalle +Kenttijoen koskista. Tulimme sitten illan suussa melkoisen järven +rannalle. Vaikeitten maitten, korpien, soitten ja kivikoitten jälkeen +on puhdasrantainen tyyni ylämaan järvi viehättävä katsella. Se vaan, +oli poikkipuolin matkan edessä, eikä ollut venettä. Kenttijärven kylä +oli melkein näkymättömissä pohjoisrannalla. Maan tapa on semmoinen, +että matkustaja tekee savun järven rannalle, jonka nähtyään kyläläiset +tulevat "ehättämään" hänet järven poikki. Harvoin ehättämistä Vienan +Karjalassa laiminlyödään, jos vain savu huomataan, taikka huuto +kuullaan. Sattui kuitenkin niin hyvin, että tukkipäällikkö kulki +joelta omalla veneellään kylään, ja hänen mukanaan pääsimme järven +poikki. Savulla olisimme muutoin saaneet virua tuntikauden, sillä +järvi on noin viittä virstaa leveä. Ehättämistä pidetään Karjalassa +suorastaan velvollisuutena, mutta ehätettävät tulee osata oikealle +paikalle savua laatimaan, muutoin saattaa käydä niinkuin eräälle +Karjalan miehelle, joka Kenttijärvessä yhtyi seuraamme. Soutaessamme +järven poikki kuulimme iltatyynellä etäistä huutoa ja keksimme jonkun +ajan tähyiltyämme pienen savun, joka oli noin kolme virstaa syrjässä +oikeasta ehätyspaikasta. Sinne ei kylästä arvannut kukaan lähteä, +olivat luulleet muiksi savuiksi. Onneksi sattui lähimaille kalamiehiä, +jotka pelastivat ukon tulensa ääressä huhuilemasta. + +Tämä mies, Ortjo nimeltään, oli muutoin oikea harvinaisuus. +Hän palasi kiertoretkeltä pohjoisen puolesta, jossa oli ollut +kelloja korjailemassa. Selässään hänellä oli oikea museo mitä +eriskummallisimpia vanhoja puukelloja, joihin ukko oli suuresti +kiintynyt. Niissä olivat rattaatkin puusta. Hän oli ainoa kelloseppä, +mitä rajan takana tapasimme. + +Kenttijärven kylä on asuttu laajanlaiselle järven niemelle, jota +kolmella puolella vesi kiertää. Varojensa puolesta se on hyvin köyhää, +viljelykset ovat heikot, mutta tukkiliikkeen kautta oli rahvas sinä +talvena saanut siksi ansiota, että oli jotakuinkin tullut toimeen. + +Runonkerääjiä oli syrjäisessä Kenttijärvessä ennen käynyt ainoastaan +Borenius, joka sieltä löysikin sangen hyvän laulajan, Riikoisen +Simanan. Hänen runotaidostaan oli minun nyt hankittava lisätietoja. +Tapasinkin hänet kotonaan ja kirjoitin häneltä ja hänen sukulaisiltaan +seuraavan päivän kuluessa koko joukon runoja, jotka olivat jääneet +ennen keräämättä. Ostin niinikään koruompeluita, joita on melkein +vain vanhanaikaisissa naisten paidoissa, "rätsinöissä". Näitten +vaatekappalten olat ja kaulus olivat ennen vanhaan taidokkaina +ompeluksilla kirjaillut; nykyään "muiskarätsinät" olivat vanhanaikaiset +ja loppuun kuluneet. Vain köyhimmällä rahvaalla tapasi jonkun, koska +rikkaitten tapana oli jaella kuolemantapauksien sattuessa vainajien +huonompia vaatekappaleita kylän köyhille ja nämä muodista tulleet +paidat varsinkin olivat siihen soveliaita. Toiset vanhat eukot +niitä kuitenkin säilyttelivät kuolemansa varalle, tullakseen niine +haudatuiksi. + +Kenttijärvessä olivat kortteeritaloni molemmat emännät kotoisin +Suomesta, vieläpä Sydän-Savosta. Karjalaiset miehet usein naivat +suomalaisia emäntiä, jotka rajan taa tultuaan enimmäkseen muuttavat +uskontoaan. Mutta kun Vienan Karjalan tytöillä sitä vastoin ei ole +mahdollisuutta saada suomalaisia miehiä, niin kärsivät he näiden +naimiskauppain kautta vahinkoa. Vahinko on tuntuva varsinkin tässä +maassa, jossa avioliittoon joutuminen on melkeinpä naisen kunnia-asia. +Heitä on siitä sääliminen, sillä paljon uskollisemmin kuin miehet he +säilyttävät Karjalan vanhaa tapaa ja ammoista siveyttä. Väsymättä he +raatavat maatakin, pitäen siten tätäkin elinkeinoa voimassa, miesten +kierrellessä kaupoilla ja vain kesäksi palatessa kotia olemaan apuna +viljan korjuussa. + +Kenttijärvestä jatkoin matkaa Kostamukseen vesitse. Se oli yhä samaa +jokea, jota olin edellisenäkin päivänä kulkenut, vaikka se tästä +eteenkäsin väheni. Vettä siinä kuitenkin oli vielä aivan kyllälti +ja toiset kosket olivat niin kivakoita, että nousu oli kylläkin +vaivalloista. Kolmen peninkulman matkalla oli lähes parikymmentä +koskea. Välillä oli useita järviäkin, joita ei ole mihinkään karttoihin +merkitty. Suurin näistä oli Koivajärvi, joka oli penikulmaa pitkä ja +varsin laaja. Hämmästyin melko lailla, kun se odottamatta eteemme +avautui, sillä Imbergin kartalla ei ollut sillä paikalla järvestä +merkkiäkään. Ortjo vanhoine kelloineen oli käyttänyt tilaisuutta +päästäkseen samassa kyydissä, ja pienoinen vene oli siitä niin syvässä +painossa, että hädin tuskin pääsimme selän poikki. Minusta aina tuntui +siltä, kuin näillä Vienan Karjalan järvillä laine nousisi tavallista +jyrkemmäksi ja herkemmin. Veneessämme oli vain pari tuumaa laidan varaa +ja Koivajärvellä siihen loiskasi aalto toisensa jälkeen. + +Koko tämä laaja erämaa, jonka poikki nyt matkustin, näyttää olevan +Maanselän haara, joka jatkuu rajalta kymmenisen penikulmaa itää kohti, +päättyen siinä, missä Kemijoen latvahaarat yhtyvät Jyskyjärveen. +Kummallekin puolelle laskevat joet tältä ylängöltä, ja koskien suuri +luku viittaa siihen, että se keskeltä on koko joukon korkeammalla +molempia suuria vesistösyvänteitä. Suurin Kenttijoen koskista oli +Vuosus, Koivajärven ja Kenttijärven välillä. Se oli virstan mittainen +ja kaikki tavarat oli kannettava sen sivu maitse. Niin kiivaat olivat +aallot, korvat väkivaltaiset, että olivat tyhjänkin veneen viedä +käsistämme. + +Koivajärven rannalla olisi syrjässä matkastamme ollut monias talo, +jossa Genetz oli aikanaan laulattanut "Krikku-Markke" nimistä miestä. +Nyt oli laulaja jo kuollut, ja kun ei kylästä enää mainittu saatavan +muuta kuin rommia, niin sai se jäädä käymättä. + +Matkan varressa oli siellä täällä autioita kalasaunoja ja +nuottatalaita, moni rakennettu aivan veden päälle, jotta siihen +saattoi sisään soutaa. Toiset oli rakennettu niin piiloon, ettei +niitä huomannut muuta kuin osottamalla. Näillä kalapirteillä, jotka +ovat penikulmain päässä kylistä, viipyvät kalamiehet viikkokausia +yhteen mittaan; kylistä vain silloin tällöin käydään eväitä tuomassa +ja saalista noutamassa. Tämäkin kalastus on niin vanhanaikaista, että +ajatus itsestään kulkee erämaitten varhaisimpiin pyyntiaikoihin saakka. +Se on siitä pitäen säilynyt melkein semmoisenaan. Vaikka karjalainen +muualla jo voi olla hyvinkin muuttunut, niin eläessään viikkokausia +melko joukolla veneineen ja pyydyksineen etäisellä eräsaunallaan hän +yhä on luonnonelinkeinojen ammoista aikaa. + +Kuljimme pitkän mutkailevan suvannon, jonka molemmin puolin oli +alavia kolkkoja soita, ja saavuimme useille kaitaisille järville, +joita erottivat toisistaan lyhyet kosket. Ensimmäinen niistä oli +Juurikkajärvi, jonka autiot petäjikkörannat näyttivät niin ehjiltä, +ikäänkuin ne olisivat sinään seisoneet luomisen päivästä saakka. Ei +ainoatakaan asumusta ollut sen rannalla, paitsi joku ainoa erämiesten +piilopirtti. Se oli ihailtava eheässä alkuperäisyydessään. Tuntui +siltä, kuin olisi Väinämön kannel viimeksi kajahdellut näillä +rannoilla. Semmoinen luonto siirtää ajatuksen niin äkkiä muinaisuuteen, +että viimeiset kaiut tuntuvat vastikään sammuneen, kaikki ympärilläsi +sen nähneen ja vielä hyvin muistavan. + +Mutta seuraavien järvien rannoilla näkyi jo uudisasutustakin, joka +osoitti viljelyksen täälläkin leviävän, vaikka hitaasti. Koskista +muistan varsinkin Kalliokosken, jonka oikealla rannalla sileä +pystykallio muodosti soman portinpatsaan. Ortjo koneenrakentajana +ihaili kovasti tätä koskea, se kun hänen mielestään oli niin oivallinen +tehtaanpaikaksi; minua se komeine kuusikkorantoineen miellytti +somuutensa vuoksi, ja kauan lieneekin kauneus sen ainoa ansio. Kun +kerran se aika koittaa, että Vienan Karjalankin vesivoimat kelpaavat +teollisuuden palvelukseen, niin ei niitä ensi hädässä tarvitse lähteä +niin etäältä etsimään. Toinen mainittava koski oli Väärä. Vesi +juoksi hyvin kiivaasti ja koski oli niin kapea, että vene uhkasi sen +paisuttaa ja siitä itsekin täyttyä. Siinäkin olivat tavarat maisin +kannettavat. Omituisen kamalan jutun saattomies kertoi erään järven +poikki soudettaissa. Joku vuosi takaperin oli muuan mies lähtenyt +viimeisillä kevätjäillä hiihtämään järven poikki. Mutta jää oli +pettänyt suksimiehenkin, ja kun sukset olivat jalkoihin sidotut, ei +hän pudottuaan mitenkään saanut jalkojansa jään päälle. Siinä oli mies +kauan taistellut henkensä edestä, hänen huutoaan oli kuultu puolen +penikulman päähän, mutta ihmiset eivät käsittäneet lähteä, tai eivät +joutuneet apuun, ennenkuin onnettoman voimat loppuivat ja hän vaipui +hyiseen hautaan. + +Vihdoin olimme vesimäkien päällä ja Kostamuksen järvi avautui eteemme. +Vaikkeivät suuremmatkaan selät tällä järvellä ole paria kilometriä +laajemmat, on se kuitenkin tuulella vaarallinen. Kummastuttavan nopeaan +sillä aallot kohosivat tuulen viritessä. Sanottiin joskus olevan +tyhjälläkin veneellä vaarallista sille lähteä. Sen vuoksi oli ottaminen +toinen vene avuksi, vaikka karjalaiset seuralaiseni kyllä olisivat +suostuneet niinkin matkaa jatkamaan. + +Hämärsi jo illaksi, kun pääsimme tuulen päälliselle rannalle, ja +ruskoja vastaan näimme korkean kuusikon. Se kohosi yksinään kuin +mahtava pensas tummalla maalla. Harmaita taloja oli sen ympärillä, +niitä tuskin maasta erotti. Siinä oli Kostamuksen kylä ja tuo kuusikko +oli sen kalmisto. + +Sinne kääntyivät seuraavana aamuna ensimmäiseksi askeleeni, sillä niin +juhlallista kalmakuusikkoa en ollut ennen nähnyt. Ne olivat vanhoja +puita ja kohonneet tavattoman korkeiksi. Toisia oli tuulen voimasta +tai vanhuuttaan sortunut ja saanut paikoilleen jäädä, sillä vanha +tapa säätää, ettei kalmistossa saa teräaseella puuhun koskea; siellä +saa kaikki kasvaa ja kaatua, niinkuin luonto hyväksi näkee. Puita oli +kaatunut hautainkin päälle, mikä millekin suunnalle, eikä pyhässä +lehdossa oltu mitään tehty niitten poistamiseksi. Ne saivat kuivua ja +lahota, kunnes luhistuivat maan pintaan. Toiset olivat jo niin vahvassa +sammalessa, että niitä tuskin maasta erotti. Mutta siitä huolimatta +oli pilviä pitävä kuusikko niin tuuhea, että valo oli iltahämäryyttä, +ennenkuin se maahan ennätti. + +Hautoja oli puitten alla taajassa; jokaisen päällä hirsistä +rakennettu katos, "kropnitsa", ja tämän päässä katettu risti. Toiset +kropnitsat olivat jo satain vuosien vanhoja ja ylt'yleensä vahvan +sammalen peitossa, toisten ääressä vielä näkyi vereksiä hiiliä ja +astiankappaleita -- vanhan uhritavan muisto, vaikka siihen nykyään +liittyy kirkkosuitsutuksen polttaminen. En ole milloinkaan käynyt +hautausmaalla, joka vaatimattomuudessaan olisi jättänyt mieleen niin +syvän hartauden tunteen. Kappaleen aarnioluontoa oli ihminen pyhittänyt +viimeiseksi asuinpaikakseen. + +Oli siellä myös eräs kaamea vieras muisto, kömpelösti tehty +kivinen risti, sekin jo sammaltunut. Siihen liittyi vanha tarina. +"Varassussotain" aikana olivat suomalaiset, niin kerrottiin, eräänä +pyhänä salaa hyökänneet kylään ja polttaneet kirkon ja kaiken rahvaan, +joka siinä oli, ja näiden uhrien muistoksi oli tuo risti. Salmen +toisella puolella oli nuori väki ollut kisaamassa, ja se oli hukuttanut +itsensä lampeen. + +Miitrein varakkaassa talossa minua pidettiin hyvänä sen päivän, jonka +Kostamuksessa vietin. Lähdin sitten jatkamaan matkaa "kevarikyydillä", +sillä olin nyt Vuokkiniemestä tulevan valtatien eli "jaaman" varressa. +Sitä piti päästä hevosella puoleen ja toiseen, ei kuitenkaan rattailla, +mutta reellä tai ratsain. Soissa oli portaat, jo'issa sillat. +Meikäläisten käsitysten mukaan se ei ollut karjatietä parempi, mutta +Vienan Karjalan tieksi se oli hyvä. Sain ainakin tavarani hevosella +kulkemaan, vaikka itse mieluummin astuinkin jalan. + +Mutta kova sydän pitääkin olla sillä, joka moisella tiellä istuu +reessä. Surkeata oli tavaroitakin vedättää sulassa maassa. Hevonen +oli heikko ja kiskoi vaivalloisesti kymmenen leiviskän painoista +kuormaansa, anturat kiljuivat sulassa maassa, niin että korvia vihloi. +Olisi edes hiljan satanut, olisi keli ollut vähän liukkaampi, sanoi +ajomies. Sääli tuli Suomesta tuotua hevosta, joka alakuloisena veti, +korvat lupossa ja huuli lerpallaan. + +Mutta matkalla tapasimme toisen kuorman, joka oli miltei säälittävämpi. +Lyhyenläntä, vaikka tanakka mies istui kankaalla kaatuneen puun +rungolla, vieressään puun tyvellä säkki, joka oli melkein yhtä korkea +kuin hän itsekin. Näyttipä siltä, kun he olisivat taipaleella olleet +hyvin vakavassa keskustelussa ja säkki olisi väittelyssä vienyt +voiton. Se oli Kostamuksen metsänvartija, joka oli käynyt Kontokin +kruununmakasiinista siemenohria. Kun ei ollut hevosta, niin täytyi +itse kantaa säkki, ja se lienee painanut kuuden leiviskän vaiheille. +Se mies oli niitä ainoita karjalaisia, jotka eivät taipaleella olleet +halukkaita vilkkaaseen sananvaihtoon. Semmoisista vaivoista leipä +saa arvoa. Mutta niin on Vienan Karjalassa asian laita, että älköön +ruokaa toivokokaan se, joka ei jaksa kantaa säkkiä taipaleen poikki. +Enimmäkseen se tuodaan vielä paljon etempääkin, Maanselän takaa Suomen +pitäjistä, joista kaiketi voi velaksikin saada. Ken on heikompi, sen on +vieminen oma nälkäinen säkkinsä rajan taa. + +Päivä kului jotenkin tarkkaan, ennenkuin oltiin Kontokissa, ja monta +kertaa puhalsi hevosparka välillä, ja moni terävä kivi kiskasi reen +jalaksesta nokkansa täyteen puunpärsää. Montakohan semmoista matkaa +yksi reki tehnee? + +Samaa tietä oli Lönnrot aikanaan kulkenut. Seitsemännellä retkellään +hän tämän kautta kulki Vuokkiniemestä Luvajärveen ja viipyi +Kostamuksessa useita päiviä runoja kirjoittaen. Ensimmäisellä pitkällä +taipaleella hänelle sattui seuraava seikkailu: + +"Tällaiseen lypsäjäseurueeseen yhdyin lähtiessäni kylästä +(Vuokkiniemestä) 40 virstan päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien +lypsinpaikalle kyllä oli seuraa, mutta sieltä oli kulkeminen vallan +yksin yön selkään. Vähää ennen puoliyötä saavuin puolitiehen, missä +oli kesäksi sauna heinäväkeä varten. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti +pelkäsin siihen panna maata, kun ajattelin, että joku olisi voinut +arvata minun siihen jääneen ja mahdollisesti olisi seurannut minua ja +ryöstänyt. Kuljin siis edelleen, poikkesin metsään ja koetin nukkua +sammalille. Mahdotonta hyttysten vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että +kaikki ympärillä oli aivan mustana ja että joka henkäyksellä oli saada +niitä suunsa täyteen. Alotin taas vaellukseni ja kuljin noin kymmenen +virstaa eteenpäin, jolloin väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. +Leikkasin oksia ison kasan, paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla +mikäli voin, sidoin huivin päähäni ja luulin nyt olevani turvassa +hyttysiltä. Kaikki turhaa. Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka +kuinkakin usein olisin koettanut parannella linnaani. Täällä kaipasin +ensi kerran Kajaaniin kesäksi jättämääni tupakkapiippua. Tuli tosin +olisi auttanut, mutta en tahtonut sitä virittää, kun siitä minut olisi +huomattu. Koko matka kävi enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien +halki, siitä tuo suunnaton hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin +olisin ollut mitä kovimmassa talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei +ollut koko talvena Lapissa paljaalla lumella maatessani." + +Kontokki on tämän ylämaan pitäjän keskusta. Siihen kuului ennen +Akonlahtikin. Kylä on hajallaan melkoisen järvensä rannoilla. Tavallaan +vielä omituisempi kuin Kostamuksen oli Kontokin kalmisto, sillä siinä +olivat puut pystyyn kuivaneet. Tikka loksutteli, tuuli äännähteli, +irtautuva kaarna häälyi ja lahouttaan katkeilleet oksat kurottelivat +ilmaan naavatukkoja. + +Kontokkiin päättyi jaama, tavarat oli pantava kontteihin ja +jommoisellakin joukolla lähdettiin seuraavana päivänä Luvajärven +tielle. Mutta hyvin hitaasti lyheni tämäkin taival. Eräs saattajista +oli ottanut selkäänsä kahdenkertaisen kuorman, enemmän ansaitakseen, +ja vaikka hän oli vankka ja tottunut kantamaan, niin pahasti hän +oli lapautunut, ennenkuin oltiin Luvajärvellä. Matkaa oli runsaasti +puolentoista penikulmaa. Jokien poikki oli astuttava vain notkuvia +puita pitkin. Välillä yllätti äkillinen myrsky. Metsät pauhasivat, +niinkuin olisimme olleet keskellä palavaa koskea, ukonpilvi ärjyen +kiidätti ylitsemme, loiskauttaen lyhyen rankkasateen, honka sortui +lähellämme ryskeellä, mutta äkkiä ilma taas katosi, vanhoilla +ahorinteillä nuori lehti tuoksui ja kimalteli auringonpaisteessa, ja +jylhäin korpien ja kankaitten piirittämänä kukkui käki ensi kertaa +ahoviitain maireassa vihannuudessa. + +Maat alkoivat aleta, joku myötäjokikin lyöttäytyi yhteen matkaan, ja +vihdoin näimme ylämaan syrjältä laajan laakson, joka oli poikittain +edessäpäin. Sen pohjalla olivat eteläisen vesistön joet ja järvet. +Selkämme takana oli tasainen korkea maa. Edessämme oleva syvänne oli +alamaan lahti, joka ylävien maiden välitse ulottuu aina Maanselälle +saakka. + + + + +ETELÄISELLÄ RINNAKKAISVESISTÖLLÄ. + + +Vesistö, jonka varrella Luvajärven kylä on, erottaa toisistaan +Arkangelin eli Vienan ja Aunuksen läänit. Raja kulkee vesistöä niin +tarkkaan, että samat kylätkin sen kautta jakautuvat kahteen lääniin. +Luvajärvestä, jossa lienee kolmisenkymmentä savua, kuuluu suurin osa +Aunukseen, mutta järven pohjoispuolella on muutamia taloja, jotka ovat +Arkangelin läänin vanhanaikaisempain hallinto-olojen alaisia. Sama +on asianlaita Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa, jotka ovat, edellinen +kolmen, jälkimäinen neljän penikulman päässä alempana saman vesistön +kahden puolen. Ulkonaisista merkeistä ei tosin huomaa, että kyläin +keskitse kulkee lääninraja, yhtä vaatimattomia ja harmaita ovat talot +kummallakin puolella, ja samanlaatuista on väestö. Mutta Kuittijärvien +puolen asukkaista se eroo jonkun verran sekä pehmeämmän kielensä, että +ehkä luonteensakin puolesta. + +Asuin Luvajärvessä Kuismasen Jaakon talossa, joka oli kylän parhaita. +Jaakko oli harvinaisen toimelias mies. Hän oli liikkunut laajalti +kaupoilla ja arvatenkin koonnut omaisuuttakin. Hänen kauppaintoansa +kuvaa, että hän paikalla möi minulle veneen, jota parhaillaan +rakennettiin, vaikka hän oli sen itseään varten teettänyt. Ei +kysymystäkään, kun vain hinnoista sovitaan, se on Karjalassa +jotenkin yleistä, melkeinpä mistä tahansa. Hänessä oli koko joukon +maailmanmiestä, mutta samalla reippautta ja minun käsittääkseni +rehellisyyttä, jonka vuoksi talossa viihdyin. Jaakon emäntä, joka oli +Miinoasta, oli uljaimpia ja kauneimpia vaimoja, mitä Karjalassa näin. +Heillä oli kaksi lasta, joista toinen oli viiden kuuden vuotias poika, +kyttyräselkä ja heikko, mutta mainion älykäs niin pieneksi pojaksi. +Poikasen elävä mieli tuli somasti näkyviin eräänkin kerran meidän +aikuisten tyhjentäessä suurta samovaaraa ja pureskellessa "kolatshuja", +pieniä veteen leivottuja rinkelejä. Kestit olivat sillä kertaa +minun puolestani, ja kiitollisena talonväki kokoontui pöydän ääreen +tarinoimaan ja valamaani tsajua nauttimaan. Mutta pikku Jaakko oli +jätetty etuhuoneeseen oven taa, josta kuulimme hänen ruikuttavan jotain +kummaa säveltä. Vanhemmat hetken päästä nauraen sanoivat hänen "eäneen +itkevän" omaa, tilaisuutta varten sepittämäänsä itkuvirttä, joka kävi +jotenkin tähän suuntaan: + +"Kyllä teidän on siellä hyvä olla lämpöisen samovaaran ääressä, +höyryävä 'toaju njokan iettä', minä täällä ikävissäni istun, 'peä +kibiä ta maha tyhjä'." Ja niinkuin kaikki itkijät, niin hänkin ladulle +päästyään alkoi todenperään itkeä, kunnes pääsi kesteihin osamieheksi. + +Luvajärven kalmisto, joka on saarella, nuoressa männikössä, on +herättänyt huomiota omituisten koristettujen hautaristiensä +vuoksi. Tuskin missään muualla näillä seuduilla on säilynyt niin +paljon omituista vanhaa puukoristemallia. Oikeastaan eivät nämä +hautapatsaat kuitenkaan ole ristejä, sillä ne puuttuvat poikkipuuta. +Varsi on veistetty ja kaivettu täyteen koristuksia, poikittain ja +pitkittäin, ja yläpäässä on pieni sievästi vuoltu katto, samanlainen +kuin vanhanmallisissa karjalaisissa rakennuksissa. En ole missään +muualla Vienan Karjalassa tavannut niin runsaasti näitä koristettuja +hautapatsaita kuin Luvajärven kalmistossa, en edes merimaassa, jossa +sama malli muutoin näyttää olevan yleisempi kuin sisämaassa. Luvajärven +lähikylissä niitä ei ole kuin nimeksi ja nekin vähät ovat paljon +kömpelömmin tehtyjä. Kostamuksen kalmistossa näin vain yhden samaan +laatuun koristetun patsaan, joka jo oli maahan kaatunut, Miinossa +niinikään vain moniaan, Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa en muistaakseni +ainoatakaan. Akonlahden kalmistossa, joka muutoin on kylläkin +vanhanaikuinen, niitä ei ollut ensinkään. Kieretin hautausmaalla sitä +vastoin oli runsaasti saman mallisia hautapatsaita, vaikka ne olivat +huonommin tehtyjä. Meren rannikolta siis näyttää tuo koristemalli +kulkeneen sisämaahan. Taiteilijat L. Sparre ja E. Wikström olivat +paria vuotta aikaisemmin tekemällään matkalla löytäneet nämä ristit ja +heiltä sain minä niistä tiedon. Useita kreivi Sparre oli piirtänytkin, +minä nyt valokuvasin ne, koska valokuva on tieteellisiin tarkoituksiin +halutumpi. + +Luvajärvestä käsin tein matkan Kiimasjärveen ja Nokeukseen ja sitten +vielä toisen matkan Kiimasjärveen. Venereittejä on kaksi, toinen pitkin +mutkittelevaa päävesistöä, selkiä, salmia, virtoja ja koskia, toinen +aivan kaitoja metsäjärviä, joita on rivissä rinnan päävesistön kanssa. + +Edellisellä reitillä kuljetaan noin penikulman verta Luvajärveä ja sen +jälkeen saman verran kierteleviä välivesiä. Kiimasjärveen pudottaa +kolme koskea, Luva, Kovera ja Vonka, joista molemmat jälkimmäiset ovat +siksi jyrkät, että painot ovat veneestä purettavat ja kannettavat +maisin. Vesistön rannat ovat syvintä saloa. Asumuksia ei ainakaan +silloin ollut koko matkalla. Ainoastaan autiot kalapirtit kutupaikoilla +taikka männyn kylkeen kiinnitetyt sotkanmunituspesät muistuttivat +sitä, että ihminen joskus liikkui näillä seuduin. Vongan alta alkaa +pitkä, vaikka kaidanlainen Kiimasjärvi, sekin alkupäästä erämaan +luontoista, kunnes jo monen virstan päästä alkaa vasemmalta rannalta +näkyä melkoinen valkoinen rakennus. Joka ei tiedä, mikä se on, katselee +sitä hämmästellen, sillä harvinaisia ovat näillä mailla niin upeat +rakennukset ja maali. Se oli tietääkseni ainoa kansakoulu, mitä silloin +oli koko Arkangelin läänissä karjalaisella alueella, ja sekin oli +yksityisen varoilla rakennettu. Muuan rikas pietarilainen kauppias, +Minin nimeltään, oli testamentissaan määrännyt monta kymmentätuhatta +ruplaa kansakoulun rakentamiseksi ja opettajan palkkaamiseksi +kotikyläänsä Kiimasjärveen. Opetuskieli oli venäjä ja opettajat +venäläisiä, mutta siitä huolimatta oli koulussa runsaasti oppilaita, +niitä sanottiin tulevan kymmenien penikulmien päästä. Koulussa +opetettiin muitten oppiaineitten ohella käsitöitäkin, ainakin suutarin +ammattia, joka tässä käsityöläisistä köyhässä maassa olikin varsin +tarpeen. + +Sama Minin muisti muullakin tavalla kotikyläänsä. Ervasti mainitsee +matkakertomuksessaan, että Mininin lahjoittamilla varoilla v. 1879 +par'aikaa kaivettiin kanavaa Kiimasjärven päästä Nokeuksen ensimmäisen +rajun kosken sivu. Sen kautta oli aikomus keväisin vähentää vettä +Kiimasjärvestä, jossa kevättulva nousee hyvin korkealle. Paljon rahoja +oli kulutettu tähän työhön, niin kerrottiin, mutta kesken se oli +sittenkin jäänyt. Pahat kielet huhuilivat, että monenkin pohatan näissä +kylissä oli vaurastumisestaan kiittäminen osallisuuttaan tämän työn +johdosta. + +Esimerkkinä Mininin mahdista mainittiin muun muassa, että hän oli +esiintynyt Suomen oikeudessa lakki päässä, ja kun tuomari oli häntä +siitä nuhdellut, oli hän kysynyt, mitä se maksaa, ja vastauksen +kuultuaan lyönyt viisikymmentä markkaa pöytään. + +Kiimasjärven etelärannalla, siis Aunuksen puolella, herätti huomiota +toinenkin rakennusrivi, joka oli yhtä kookas, vaikka alkoi hoidon +puutteessa rappeutua. Se oli talo, mutta karjalaiseksi taloksi +harvinaisen suurisuuntaiseksi rakennettu. Siinä oli asunut pohatta, +jota muisteltiin erinomaisesta vieraanvaraisuudestaan ja monista +suurista yrityksistään. Paitsi rakennuksiin oli Ontropanniemen vanha +isäntä käyttänyt suuret summat maanraivaukseen. + +Hän oli kynnättänyt peltoja, kaivattanut ojia, perkannut niittyjä. +Hän oli käyttänyt kaupalla kokoomansa varat toisin kuin sen puolen +varakkaat isännät yleensä, jotka eivät sanottavia varoja uhranneet +maanviljelykseen, etupäässä arvatenkin siitä syystä, ettei maa ollut +yksityisomaisuutta. Mutta ei Ontropanniemen esimerkki kehottanutkaan +seuraamaan, sillä kun hän oli päänsä kallistanut, niin antoi nuori +polvi raivattujen maitten uudelleen metsittyä. Kuvaavana esimerkkinä +vanhuksen rikkaudesta kerrottiin, että hänellä oli ollut mahdottoman +suuri nuotta ja muutkin kalanpyydykset mitä parasta, siikaverkot +puhtaasta silkistä. Ukon kuoltua oli talo joutunut huonoihin käsiin, +riita ja ynseys tuntuivat siellä asuvan, ja kaikki hyvät laitokset +olivat saaneet rappeutua. + +Nokeuksessa, joka on Kiimasjärven ja Nuokkijärven välisellä +kannaksella, en malttanut kauaa viipyä suoraan sanoen ikävän vuoksi. +Outo tuuli tuntui puhaltavan vastaan, kuta kauemmaksi siihen suuntaan +kulki. En juuri saata kehua sitä kohteluakaan, joka tuli osakseni +Nokeuksessa. Tuskin olin sinne saapunut, ennenkuin akkunasta kuulin ohi +kiirehtivien akkojen hokevan toisilleen, että "rahanjakaja" oli tullut +kylään, ja siitä alkoi rasittava kerjääminen, jota en parhaammallakaan +tahdolla olisi voinut tyydyttää. Blomstedt kertoo, että olivat +Nokeuksessa aikoneet ryöstää hänen ja hänen toverinsa ja että siitä +oli kylällä julkisesti keskusteltu. Ikäviä kokemuksia oli toisilla +matkustajilla ollut alempana Nuokkijärvenkin kylissä. Suomen puolella +kerrottiin totena asiana, että eräässä sikäläisessä kylässä oli aiottu +väkisin ottaa rahat englantilaiselta Rogers pashalta, hänen palatessaan +Tshirkkakemiltä onkiretkeltään. Rogersilla oli suomalainen tervavene, +joka taivallettiin Maanselän poikki, ja suomalaiset saattajat. +Kellovaarassa, Tshirkkakemin varressa, olivat väkisin tahtoneet tutkia +erään matkustajan passin ja ehkä muutakin. Onko tähän ynseyteen syynä +se, että Karjalan miehet ovat meidän puolella niin usein laukkunsa +menettäneet, sitä en osaa sanoa. Sama kohtalo on tullut Vuokkiniemenkin +ja Uhtuen miesten osaksi, mutta en huomannut, että he olisivat +tahtoneet sitä kostaa asiaan osattomille matkustajille. Ehkä ovat +ne olleet vain pelotuksia, sillä en ole kuullut, että olisi todella +ryöstöjä tapahtunut, aina ovat uhkauksiin jääneet. + +Nämä kylät ovat kuitenkin ennen olleet hyviä runopaikkoja, varsinkin +Nokeus, jonka laulajat ovat Kalevalan aineistoon antaneet monta +oivallista lisää. Useimmat laulajoista olivat kuitenkin jo kuolleet. Jo +niissä luetteloissa, joita olimme mukaamme saaneet entisten kerääjäin +tiedusteluista, oli useimman nimen edessä risti. Ja mistä tuo risti +puuttui, siihen sain nyt minä sen piirtää. Haikealla mielellä sen +tein, sillä monestakin henkilöstä sanottiin luettelossa, että häntä +oli mainittu hyväksi runon taitajaksi, mutta ettei kukaan ollut häntä +laulattanut. Semmoinen oli varsinkin Nokeuksen kiitetty laulaja +Harkkonen Lari; hän vei laulunsa mukanaan hautaan. Tarkkaan tuntuivat +runot kadonneen näistä kylistä, eivätkä niitä viitsineet ruveta +semmoiset vanhukset tapailemaankaan, jotka ehkä olivat ennen osanneet +ja nuorempina "kirjaankin laulaneet". Loitsuja lienee osattu, mutta +niitä ei tahdottu laulaa. Tämäkin viittasi siihen, että kaosta päin +puhalsi uusi tuuli, syksyn tuuli, jonka henkäys oli runouden surma. + +En ollut vielä aivan kauaa kulkenut, mutta aloin jo ikävöidä toveriani, +jonka välipuheen mukaan piti saapua Luvajärveen joku viikko myöhemmin. +En oikein tiennyt, mitä eteeni ottaa, kun en runoja saanut. Semmoista, +mikä olisi sopinut valokuvattavaksi, oli täällä paljon vähemmän kuin +olin odottanut. Kerjääjiä kävi alinomaa, puute kun oli suuri. Asuntoa +ja yösijaa ei tosin kielletty, mutta ei sitä aina hyvällä mielellä +annettukaan. Rahvas pysyi omituisen epäilevällä kannalla, ja se ajan +pitkään painosti mieltä. + +Ehkä oli siihen vierastamiseen, jota tällä puolella henki vastaan, +osaksi syynä eräs omituinen uskonsuunta, josta Kuittijärven kylissä +olimme kuulleet. Täällä etelän puolessa, ja varsinkin Akonlahdessa +ja muissa Kiitehen kylissä, kuului olevan uusi lahko, joka ympäröi +itsensä hämäryydellä ja sen vuoksi oli antanut aihetta kaikenlaisiin, +luultavasti aiheettomiin rosvojuttuihin. Näitten "uusimman uskon +molijain" sanottiin elävän metsissä, maakuopissa, joihin heille salaa +kannettiin kylistä ruokaa. Muuan Latvajärven mies, joka oli näitten +"villiuskoisten" päälle kannellut Pietariin saakka, oli väittänyt +heillä olevan aseitakin. Hän oli ilmoittanut heidät "nihilistoiksi", +jotka olivat hylänneet kaiken esivallan. Ensimmäinen siemen tuolle +liikkeelle oli muka tullut Sungusta, Äänisjärven rannalta -- +Pohjois-Karjalan vanhasta kauppapaikasta -- ja siitä alusta oli usko +versonut. Kuinka paljon näissä jutuissa oli perää, sen perille en +koskaan päässyt, enkä totta puhuen yrittänytkään, sillä mitäpä syytä +minulla oli udella asioita, joiden tunnetuiksi tuleminen ehkä olisi +saattanut toisia vaaraan. Minun asiani oli etsiä paljon vanhempaa +uskoa, ja noidan salatun tiedon ilmi saamisessa olisin ehkä osottanut +vähempää arkatuntoisuutta. Mutta paljon kuljin täällä sekä kylissä +että sydänmailla, enkä koskaan tavannut semmoisia metsän erakoita, +jotka olisivat antaneet aihetta noihin kertomuksiin. Jonkinlaista eri +uskonlahkoa niillä seuduin kuitenkin saattoi olla. Poliisiviranomaiset +olivat korkeamman käskyn mukaisesti koettaneet ottaa siitä selvää, +mutta nähtävästi huonolla menestyksellä, sillä en kuullut, että ketään +olisi tyrmään saatu. Sanottiin heillä olleen salakammioita ja käytäviä, +joihin pakenivat. Pari miestä oli saatu kiinni, niin kerrottiin, mutta +niistä oli toinen päässyt karkuun ja toinen oli Kostamuksessa salaa +vapautettu kruununpalvehjain kynsistä. Heiltä oli muka saatu koko +joukko harhaoppisia kirjoja, "enemmän kuin oli koko Uhtuen kirkossa", +kuten Uhtuen pappi oli päivitellyt. Sanottiin näitten "uusimman uskon +molijain" salaavan kuolleensa ja hautaavan ne metsiin. Nimitettiin +muuan isäntä, jolta vaimo oli kuollut, mutta jolta uusi vihkimys oli +kielletty, koska hän ei edellisen kuolemaa ilmoittanut. Mutta uuden +vaimon keralla hän eli siitä huolimatta. + + + + +ISÄIN PERINTÖ. + + +Toveria odotellessani kävin Luvajärvestä vielä toisenkin kerran +Kiimasjärvessä. Retkeilin silloin "Kaitain" kautta, kapeata +metsäjärvireittiä, joka kulki selkävesien kanssa rinnan ja oikaisi +melkoisesti. Sitä kesäkelillä harvoin käytettiin, luvajärveläiset vain +kävivät siellä syksyllä kalassa, vetäen kannaksien poikki veneensä ja +nuottansa. Seurana oli kerallani Jaakko niminen Kuhmon mies, joka oli +passitta asunut Luvajärvellä kolmisenkymmentä vuotta, niinkuin näillä +rajamailla lienee silloin tällöin tapana. Hänen kerrottiin muuttaneen +rajan taa pakoon häijyä akkaansa, ja koska Jaakko tuntui olevan +hiljainen ja siivo mies, niin saattoi sen hänestä uskoakin. Matkasimme +uudella veneelläni, joka oli juuri valmistunut. Se oli karjalaisen +miehen tekemä, mutta rakennettu samaan malliin kuin Oulujoen jokiveneet. + +Nyt sain nähdä kappaleen oikeata salotaivalta. Luvajärvi soudettiin +viimeiseen perukkaan saakka ja siitä kapeata salmea Kaitain järviin, +joitten luonnon jo nimestä kuulee. Jäkäläisten, harvaa männikköä +kasvavain hiekkatörmäin välitse sousimme Kaitain päähän, mutta +siellä tie aivan sanan mukaan nousi pystyyn. Vene oli vedettävä noin +puolen kilometriä leveän kannaksen poikki. Taipaleella oli telat, +jotka osottivat sitä ennenkin kuljetun. Vene ei ollut kovin raskas, +mutta mäki oli pitkä ja korkea, ja puhaltaa täytyi toisenkin kerran. +Kun olimme vihdoin mäen päälle päässeet, niin hämmästyin alamäkeä, +melkeinpä kuilua, jonka partaalle olimme tulleet. Se oli niin jyrkkä, +että vene täytyi laskea köydellä. Köyden toinen pää kierrettiin +männyn ympäri varaksi, ettei vene päässyt ryöstämään. Niin kuuluivat +kalamiehetkin tekevän laskiessaan siitä alas nuottiaan, ja mäntyjen +varsissa olikin paljon köysien syömiä uurteita. Kerran oli muutamalta +mieheltä, tiesi Jaakko, vene päässyt ryöstämään, ja se oli mäen alle +tultuaan "kuikkana sukeltanut" järveen ja noussut upoksista vasta +toisella rannalla. Järvi tosin oli kapea, mutta lienee juttu kuitenkin +ollut enemmän kuvaava kuin tosi. Toisenkin taipaleen poikki oli vene +vedettävä, mutta se oli tasaista maata. Tultiin sitten kapealle joelle, +joka alussa oli niin vähävetinen ja väärä, että venettä ei mitenkään +tahtonut saada sen mutkien kautta pujotelluksi. Mutta tarpeellinen +kulkutie näkyi olevan sekin, koska oli kirveellä raivattu pois oksia ja +liekoja, jotka tuhka tiheään sulkivat tien. Silloin tällöin kuuluivat +kiimasjärveläiset sitä pitkin kuljettavan nuottiansa. Kalaretkillä +ei yleensä katsota vaivain suuruutta. Vähitellen joki siksi leveni, +että sitä saattoi missä sauvoa, missä soutaa pitkin hiljalleen lipuvaa +ruskeankirkasta vettä. Rannat kasvoivat täällä noron pohjalla missä +pilviä piirtävää korpikuusikkoa, missä komeata hongikkoa taikka ihanaa +koivikkoa. Kussa oli niitty, siinä joki heitteli senkin seitsemät +mutkat, ikäänkuin viipyäkseen niin kauan kuin suinkin kukkaisten +törmäin välissä, ennenkuin uudelleen sukelsi korpeen. Kolusimme jälleen +pieniä koskia, jotka riipivät pahasti uuden veneen pohjan, hiivimme +lenkokuusien alitse, jotka toisin paikoin olivat kasvaneet aivan joen +yli. Lukemattomia olivat ne lie'ot ja pohjakivet, joille puutuimme. +Ehkä tähyilivät sivusta kontiot outoja kulkijoita, jotka niitten +asuinmaiden yksinäisyyttä häiritsimme. + +Vihdoin aukeni salo ja näimme metsistyneen pellon -- olimme +Ontropanniemen ulkosaroilla, ja pian siitä avautui Kiimasjärven kyläkin. + +Tällä kertaa majailin järven pohjoisrannalla Ryysän talossa, jota +mainittiin sillä puolella varakkaimmaksi. Ryysä oli toimen ja tarmon +mies, kookas, harteva, harsopartainen ja tavattoman vilkas. Hänen +vertaistaan suun pieksijää tuskin olin Vienan Karjalassakaan tavannut. +Niin nerokkaasti hän käytti kieltään, että maanmiestensä todistuksen +mukaan mestaroi sekä virkamiehet että muut herrat, joitten kanssa +tuli tekemisiin paljaalla puhelahjallaan. Enkä kauaakaan ollut +talossa, ennenkuin sain sen itsekin kokea. Ryysä antoi verrattoman +kuvauksen laiskoista ja tuhlailevista tukkipäälliköistä ja heidän +lautankuljetuksestaan, viivytyksistään ja keinotteluistaan, miten +voisivat parhaiten kartuttaa tulojaan. Tuota pikaa sain omassakin +nahassani tuntea hänen ivansa terävyyden, kun satuin hänelle +huomauttamaan, että minulla Arkangelin kuvernöörin matkakirjan nojalla +oli oikeus saada kievarikyyti -- "kyytiprokunaa" vastaan tietysti +-- joka kylästä. Ryysäpä ivasi paperini merkityksen niin joutavaksi +täällä, parikymmentä penikulmaa lähimmistä virkamiehistä, ja antoi +niin vakuuttavan kuvauksen siitä, miten kävisi, jos rupeisin niihin +vetoamaan, että kyllä ymmärsin, että minun ainakin Ryysän kaltaisten +miesten keralla oli paras pitää ne taskussani ja tulla toimeen mielin +kielin. Mutta vaikka hän, ja aivan julkisesti, talonväen kuullen, +saattoikin minut ja paperini naurun alaisiksi, niin oli hän kuitenkin +ystävällinen ja vieraanvarainen isäntä, eikä minulta hänen talossaan +mitään puuttunut. Taloaan hän hallitsi kuin patriarkka. Hänen käteensä +juoksivat kaikki langat, hän piti takanaan kaikkia avaimia, vieläpä +itse aukoi ovetkin. Mutta asukkaat näyttivät hyvin viihtyvän hänen +valtansa alla. + +Mutta jos hän oli minut maalannut, niin tuli minunkin vuoroni kostaa. + +Ryysä tietysti halveksi kokonaan niitä vanhoja loruja, joita kokoilin +ja häneltäkin kysyin, ja ehkä juuri tämä ammattini oli syynä siihen, +että hänen mielestään olin pilkalle sovelias tyhjäntoimittaja. +Mutta kun hän tässäkin asiassa alkoi minuun kohdistaa ivaansa, +niin en heittänytkään sitä sillensä, vaan ryhdyin juurta jaksain +selittämään, missä arvossa noita vanhoja loruja pidettiin suuressa +maailmassa. Matkassani oli Kalevala ja sitä aloin hänelle lukea, ja +koko talonväelle. Selitin heille, että kaikki se, mitä nyt luin näin +suureksi kirjaksi koottuna, oli heidän isäinsä säilyttämää perintöä, +perintöä, joka olisi vanhan polven kanssa hautaan vaipunut, ellei sitä +olisi ajoissa talteen saatu. Se mitä isät olivat taitaneet, mutta jonka +nykyinen polvi oli joutavana unohtanut, se näin painettuna palasi +heille takaisin kiertoteitä. Ryysä näytti tajuavan tarkoitukseni, +enkä myös erehtynyt luullessani, että nämä kansan sydämestä lähteneet +runot vielä herättäisivät vastakaikua juuri tässä samassa rahvaassa, +varsinkin kun saatoin ne heille lukea täydellisempinä muodoltaan ja +ajatuksenjuoksultaan ehompina, kuin heidän isänsäkään olivat niitä +kuulleet ja tainneet. + +Vähän ajan kuluttua olivatkin varsinkin Ryysä itse ja hänen kookas, +harteva vanhempi poikansa niin kiintyneet runoja kuulemaan, että he +unohtivat kaiken muun. Istuimme suuren samovaaran ääressä, jota Ryysä +itse karjalaisten isäntäin tapaan hoiti taidolla ja auliudella, mutta +tsajua hän nyt valoi hajamielisesti. Naiset, milloin piika, milloin +arvokas hyväntahtoinen emäntä, tulivat tuon tuostakin häntä hiasta +nyhtimään, sillä Ryysä oli unohtaa sekä talousasiat että kauppansakin. +Mutta hyvin lyhyet olivat ne vastaukset, mitä hän nyt ennätti antaa, +ja kun olisi ollut mentävä varastoaittaan, niin työnsi hän, arvatenkin +vasten tapojaan, suuren avaimen eukkonsa käteen ja syventyi paikalla +kuuntelemaan. Ja milloin tämmöinen häiriö sattui, paikalla vaadittiin +minua keskeyttämään hetkeksi lukuni, jottei ainoakaan säe menisi +hukkaan. Suurella mielenkiinnolla ja rohkaisevilla välihuudahduksilla +kuunneltiin Kullervo runon alkua, nuorukaisen voimasta ja urotöistä, +ja ääneen toistivat vuoron Ryysä, vuoron hänen poikansa sattuvimpia +säkeitä. Mutta runon loppu heistä meni surkeutensa kautta harhaan, +vaikkeivät voineetkaan estää silmäänsä vettymästä. Vilkkaasti he +niinikään älysivät kauneuden Väinämöisen kanteleensoitossa ja säestivät +kaiken aikaa huudahduksillaan ja huomautuksillaan runoa, sitä myöden +kuin luin. Mutta suurimman nautinnon heille tuotti Vipusen runo ja +Väinämöisen toimet virsikkään vatsassa. Sekös nauratti heitä makeasti, +kutkutti ihka sydänaloja. Tuon tuostakin puhkesi kuuluviin uhotteleva +huudahdus tai pidätetty mielihyvän naurahdus, minun lukiessani, kuinka +uros rakensi pajansa virsikkään vatsaan ja lietsoi niin että sydet +lensivät jättiläisen kurkkuun, ja kuinka jättiläinen siitä sydäntyi +noitumaan. Kun olin tämän pitkän runon loppuun päässyt, niin nousi +Ryysä intoisena ja valoi koko seuralle uudet tsajut, istui sitten +ja vaati, että se oli... luettava uudestaan. Ja minä luin sen +vilpittömällä mielihyvällä, sillä en itsekään ollut huomannut runoa +niin mahtavaksi ja mehukkaaksi, kuin tämän kiihkon säestämänä. + +Ja melkeinpä luulen, että Ryysä ja hänen poikansa sen oppivat sillä +kuulemisella ja perästä päin lauloivat sitä monestikin talvi-iltain +iloksi, niin kumma on tällä rahvaalla yhä vielä runomuisti. Hyvinä +ystävinä erosimme. Mutta en kuitenkaan ollut vakuutettu siitä, että +Ryysä sittenkään piti runonkerääjää kovinkaan tarpeellisena henkilönä. + +Kovalla myötämyrskyllä palasimme Jaakon kera Luvajärveen. Kiimasjärvi +kuohui korkeissa aalloissa, mutta tyhjällä veneellä meillä ei ollut +hätää, vielä kohotimme koivunkin kokkaan, antamaan parempaa vauhtia. +Mutta vastatuulella tämä järvi, jonka matalat rannat eivät suo suojaa, +tekee paljon kiusaa kulkijoille. Saattajani edellisellä retkellä +näyttivät autiota saarta, johon "Suomen paroni" (rajan takanakin +tunnettu metsänhoitaja Wrede) oli uhannut panna maihin erään samassa +veneessä kulkevan karjalaisen pomon, joka oli pitänyt itseään liian +hyvänä auttaakseen naisia soutamaan kovaa vastatuulta. Otsansa hiessä +oli rikkaan miehen sitten täytynyt kiskoa loppumatka. + +Matkalla näimme nyt kosolta villihanhia ja kaksi uljasta lumivalkeata +joutsenta, jotka ylenivät kauniiseen lentoon meidän lähestyessämme. +Myötäinen tuuli kuljetteli meitä aina Luvajärven kylänrantaan saakka. +Siellä olivat venerannassa vastassa toverini ja Varahvontta... mikä +jälleennäkemisen ilo! Paljon oli karttunut kerrottavaa. Kokoonnuttiin +miehissä Kuismasen Jaakon pirttiin tarinoimaan. Samovaaraa hoiti nyt +Varahvontta, pilkkoi sokerit, pyyhki tokanat, puoleksi kuin isäntä, +puoleksi palvelija, valoi jokaiselle, niin kauan kuin näki lasin +kumoamatta, ja vielä senkin jälkeen "tinkitokanan", niinkuin maassa oli +tapa. + +He olivat tulleet Vuokkiniemen tietä, enimmäkseen kahden kesken, koska +tie oli selvä, eikä kannettavia ollut varsin paljoa. Erinomaisempia +seikkailuja ei ollut matkalla sattunut. Varahvontta vain oli +Vuokkiniemen ja Kostamuksen välillä saanut juosta erään taipaleen +kolmeen kertaan, kuten hän yhä harmitellen, vaikka nauraenkin +myönsi. Hän oli unohtanut lepopaikalle pienen padan, joka heillä oli +matkassaan, ja huomannut tämän vasta kun olivat astuneet kolmisen +virstaa edelleen. Kun ei Varahvontan mieleenkään juolahtanut, että +niin arvokas kapine taipaleelle jätettäisiin, niin sai Kusti istua +odottamaan, kunnes hän ennätti käydä padan. Heidän vastaansa oli +neljännestuntia ennen tullut kolme neitoa, jotka olivat kävelleet +Vuokkiniemeen päin, ja Varahvontta pelkäsi, että nämä huomaisivat +padan ja veisivät sen mennessään. Siitäkös hänelle kiire. Paita ja +housut päällä, avopäin, avojaloin hän juoksi, juoksi minkä pääsi ja +saikin tytöt kiinni, mutta juoksi yhtä painoa vielä heidän ohitseenkin. +"Mitä sie musikka juokset?" olivat tytöt ihmeissään kysyneet, +seuraansa pyritellen, mutta Varahvontta ei ennättänyt muuta kuin ohi +ponnistaessaan huutaa: "eklistä päivää" ja mennä vilkkasi taakseenkaan +katsomatta. Ja sitten hän sanoi harmitelleensa, kuinka pata, ikäänkuin +häntä hämätäkseen, näkyi jo virstan päähän polkua pitkin, puussa +killuen vyöhihnasta. Mutta hän pelasti sen, ennenkuin kukaan muu sattui +ohi kulkemaan, ja monet puurot sillä vielä keitettiin. + +Ukko oli muutoin pulskistunut melko lailla ja oli kaikin puolin +tyytyväinen. Sitä vain huokaili välistä, että kunhan tätä kestäisi +aina. + + + + +KYYKKÄKISA. + + +Luvajärvessä tutustuin omituiseen kisaan, jota en ollut ennen nähdyt. +Sitä nimitettiin "kyykkäkisaksi", ja on se siksi yleinen ja varmaan +vanhakin, että siihen kannattaa tutustua. + +Metsän takaa kohoova vihanta pilvi uhkasi rankkasadetta, mutta siitä +huolimatta lähtivät eräänä sunnuntaina Luvajärven miehet kisakedolle, +kuultuaan, että halusin heidän kisansa valokuvata. Tanner oli kylän +laidassa, tasaisella paikalla, ja kymmenkunta miestä, kylän isäntiä +kaikki, rupesi kisaan osamiehiksi. Paljon muuta väkeä, nuorta ja +vanhaa, kokoontui tanteren laitaan katselemaan. Kisaajat jakaantuivat +kahteen tasaväkiseen puolueeseen ja sitten ryhdyttiin valmistuksiin. + +Ensinnäkin tarvitaan kummallakin puolella noin viisitoista paria +"kyykkiä". Ne ovat ehkä neljän tuuman mittaisia lieriöitä, pyöreästä +puusta sahattuja. Toiseksi tulee jokaisella kisaajalla olla sauva +eli "paalikka", joka on keskeltä hiukan vahvempi ja päistä ohuempi, +niin että se paremmin pyyhkäisee maata. Paalikalla mitataan sitten +tanterelle kaksi neliötä, joitten sivut ovat noin kolme paalikan +mittaa. Neliöitten etusivujen välille jätetään viiden sylen välimatka. +Näitä neliöitä sanotaan "konoiksi", ja niitten kohdalla tulee maan +olla niin tasaista kuin suinkin, jottei toinen eikä toinen puolue saa +tanteren laadusta etua. Kyykät asetetaan yksinkertaiseen riviin konojen +rintamaan, viisitoista paria kummallekin puolelle ja enemmänkin, jos +on paljon kisaajia, jossa tapauksessa konotkin mitataan suuremmiksi. + +Siinä ovat sitten kaikki tarpeelliset valmistukset tehtyinä ja kisa voi +alkaa. + +Jompikumpi puolue heittää ensiksi. Lähdet puolueesi kyykkärivin eteen +ja koetat siitä nakata paalikkasi sillä tavalla, että se pyyhkäisee +vastustajain konosta pois niin monta kyykkää kuin mahdollista. Jos +heität voimakkaasti ja paalikka sattuu koko mitallaan tapaamaan +vastustajain kyykkärivin, niin mukeltavat, lentävät siitä kyykät +kauas tanterelle, jättäen riviin ammottavan aukon. Semmoista heittoa +tervehtii oma puolue äänekkäillä riemuhuudoilla. Mutta harvinainen +on niin hyvä heitto, etenkin jos konot ovat etäällä toisistaan. Oman +puolueesi miehet heittävät sitten kaikki perätysten paalikkansa, tehden +vastustajille niin suurta hallaa kuin mahdollista. Tarkotus on saada +vastustajain kyykät kaikki pois konosta, mutta se on jotenkin vaikeata, +kun kaatuneita kyykkiä ei nosteta ylös, vaan konoon kaatuneet täytyy +maahan osata. Ei edes semmoista kyykkää, joka on vierähtänyt pieneen +kuoppaan taikka kivennyppylän taa, saa vaatia paremmalle paikalle, +ja semmoinen joskus ratkaisee koko pelin, pysyen itsepintaisesti +paikallaan, vaikka koko puolue sitä paalikoillaan tavoittelee. + +Kisan meno on sitten seuraava. Kun toinen puolue on paalikkansa +nakannut, tulee vastapuolueen vuoro tehdä samoin. Se heittää sekä +omansa, että ensimmäisenkin puolueen paalikat. Sitten ensimmäinen +puolue niinikään nakkaa kahdet paalikat, ja sillä tavalla jatketaan, +kunnes toinen taikka toinen puolue on saanut kaikki kyykät lennätetyksi +pois vastapuolueen konosta. Kun tämä on tapahtunut, niin saa hävinnyt +puolue vielä nakata takaisin ne paalikat, jotka jo ovat sen puolelle +lentäneet. Mutta ellei se niillä saa kaikkia kyykkiä karkoitetuksi +vastakkaisesta konosta, niin ei ole muuta neuvoa, kuin ruveta "selkää +antamaan." + +Tämä on kisan toinen ja hauskempi osa. Kyykät asetetaan jälleen +kummallakin puolella pystyyn konon etulaitaan, niinkuin äskenkin. +Kutsumme nyt kisapuolueita "selän antajiksi" ja "selän ottajiksi". +Joku selän antajista rupeaa oman kononsa takalaitaan etukumaraan, +niska kyyryyn, hieman hajasäärin, nojaten käsillään paalikkaansa +vastaan, melkein voimistelijain tunnettuun "pukkiasentoon". Joku selän +ottajista hyppää sitten hajareisin hänen niskaansa, niinkuin hevosen +selkään ainakin. + +Näin hän ratsunsa selästä nakkaa paalikkansa, koettaen saada kyykkiä +vierähtämään pois vastakkaisesta konosta. Jos yritys onnistuu, niin +siirrytään toiselle puolelle ja sieltä samalla tavalla nakataan, +vastakkaisen konon kyykkiä tavotellen. Ellei ensimmäinen nakkaaja +osaa, niin nousee joku seuraava selän ottaja sijaan, ja niin edelleen, +kunnes joku saa kyykän vierähtämään vastakkaisesta konosta. Heti kun +se on tapahtunut, niin siirrytään jälleen toisella puolella olevaan +konoon. Sillä tavalla jatketaan sitten leikkiä, niin kauan kuin kyykkiä +vierähtää pois konoista puolelta ja toiselta ja selän antajat saavat +kaiken aikaa toimittaa ratsujen virkaa. Kun on taitavia heittäjiä, niin +tätä lystiä voi kestää sangen kauan, usein kunnes melkeinpä kumpikin +kono on kyykistä puhtaana. Mutta useammin kuitenkin tapahtuu siten, +että selän ottajat kaikki heittävät kerran sivu, ja silloin kisa +taas alkaa alusta. Selän ottajat jäävät sille puolelle, jolla olivat +viimeistä kertaa heittäessään, ja selän antajat alkavat vastakkaiselta +puolelta kaikilla paalikoilla. + +Semmoista on kyykkäkisa, ja hauskaa kyykkämaalla pidettiin, varsinkin +sitten kuin selän antaminen alkoi. Monet kisaajista olivat partasuita +uroita, mutta poikamaisuutta täynnään; tepasteltiin, kannustettiin +ratsuja, taikka itse kantajiksi jouduttaissa kirmailtiin, hypitettiin +ratsumiehiä, niin että heikommat ratsastajat valittivat päätä +pyörryttävän. Vanhemmat miehet olivat milt'ei innokkaammat kuin +nuoremmat, joilta tämäkin tapa alkoi jäädä unohdukseen, ja siitä +päättäen kisa on Vienan Karjalassa vanhaa juurta. Sitä sanottiin +kisattavan kaikissa sen puolen kylissä. Luvajärvessä naureskeltiin +muuatta Akonlahden ukkoa, joka oli niin innokas kyykän kisaaja, että +hän poikineen vietti kaiket pyhät kyykkämaalla, vaikka olikin jo +vanhuuttaan heikompi ja sen vuoksi tavallisesti joutui alakynteen. +Mutta vakaasti ukko kantoi poikiaan niskassaan, näiden meiskaten +jatkaessa kisan jälkimmäistä osaa. + +Kylä katseli kisaamme, josta otin koko sarjan valokuvia, ja pienet +poikaset kohensivat lystiä sytyttämällä tuleen kaikki katajapensaat, +mitä oli likitienoilla, niin että kankaan reunasta pian pöllysi +sankka savu. Palavat tuohitötteröt kädessä he kirmasivat pensaitten +ja savun keskellä kuin ilmetyt paholaiset. Varmaan olisi moni Suomen +paitaressu kadehtinut heidän vallatonta lystiään, jolle vanhemmat +ihmiset makeasti nauroivat. Mutta vaaralliseksi se olisi voinut käydä, +ellei olisi onneksi ollut sammuttaja lähellä. Kumea ukkospilvi läheni +lähenemistään. Tyttäret viettivät aikaansa somemmalla lystillä, he +olivat ruvenneet pallosille, joka Karjalan tyttöjen kesken onkin hyvin +yleistä ajanviettoa. Viisin- kuusintoista he olivat asettuneet kankaan +laitaan hieman viettävälle maalle ja pallo lenteli edes takaisin sievin +käsin sirosti nakeltuna. Hyvin miellyttävän vaikutuksen teki tämä ryhmä +värikkäine pukuineen ja sulavine liikkeineen. "Meätshyksi" sanoivat +tuota pallokisaa, jonka sääntöjä en kuitenkaan muista. + +Humahti sitten taivaasta määrätön lämpöinen rankkasade, joka hajoitti +kisaväen kuin akanat tuuleen. Kilvan laukattiin taloja kohti suojaan. +Pitkät kuivat, ja kolkot lumensekaiset säät jäidenlähdön jälkeen olivat +saaneet oraat kellastumaan, koko luonto oli surkastunut alkukesän +ynseyttä. Mutta nyt saatiin runsas, lämmin kaste. Ja niinkuin olisi +taikasauvalla koskettanut tähän pohjoiseen, karuun maahan, niin se +verestyi ja vihannoitui kaikkialla. Melkeinpä silmällä näki, miten +ohran oraat loivat päästään ruosteen, ruveten verekselle terälle, ja +kun aurinko sateen jälkeen puhkesi esiin pilvistä, niin nauroivat +kaikki vainiot sille mielihyväänsä. Isännät katsoivat tyytyväisinä +laihojaan, sillä nyt voitiin odottaa hyvää ja aikaista vuotta. Kumpikin +oli tarpeen. + + + + +KIVIJOKI + + +Luvajärvestä kuljetaan Miinoaan tavallisesti maisin, matkaa on +puolenkolmatta penikulmaa. Polkua sanotaan hyväksi, vaikka maisemia +tavallista vuorisemmiksi. Sen kautta koko alavesistö Kemijoen +Paanajärveä myöten matkaa Suomeen kaupparetkilleen. Ennen vanhaan +kuljettiin kuitenkin vesitietä, noustiin Luvajärvestä Kivijokea myöden +Kiitehen selkään ja sieltä lampia myöden ja niiden välisiä kannaksia +taivaltaen Maanselän poikki, kunnes joet alkoivat meidän puolella vetää +myötämaahan. Nykyisin on tämä reitti kuitenkin melkein käyttämätön, +koska se monien koskien ja taivallusten vuoksi on ylen vaivalloinen. +Mutta koska meillä nyt oli oma vene ja halusin tutustua tuohon vanhaan +jokireittiin, niin päätimme kulkea vesitse, vaikka arvasimme matkan +käyvän kylläkin vaikeaksi. + +Oli kaunis kesäiltapäivä, kun läksimme Luvajärvestä. Meitä oli samassa +seurassa kaksikin venettä, sillä Kuismanen Jaakko oli päättänyt lähteä +Suomen puolelta jauhoja hakemaan. Samalla sopi hänen poiketa Miinoaan, +josta vaimo oli kotoisin. + +Järvi oli tuota pikaa päähän kuljettu ja sitten soudettiin Kivijokeen. +Se oli alkumatkasta noin seitsemän virstaa tyyntä ihanaa suvantoa, +rannoilla uhkuvat taajat metsät, luonnonniityt, joelle lenkoilevat +kuuset ja koivut, mustia suvantohautoja ja vesiluotoja, jotka +ilta-auringon valossa kellertävinä kuultivat hiljalleen pyöriskelevän +veden alta. Kauaksi ei tarvitse täällä kulkea kyliltä, ennenkuin +syvin luonnonrauha vallitsee ympärillä, ja nyt varsinkin oli niin +hiljaista, että puhekin kajahteli vaarain välisessä jokilaaksossa, +ja lukemattomien, auringonpaisteessa säehtivien sääskiparvien kiminä +viritti joella omituista erämaan sointua. Joki heitteli mahtavia +mutkia, niin että useinkin saimme soutaa kaarta virstan verran, +päästäksemme vain lyhyen matkan eteenpäin. Mutta laakson pohja +onkin alaosastaan tavallista lihavampaa lietemaata, jossa joen on +ollut helppo kaivaa vaikka mihin suuntaan ja leipoa joka puolelle +palteita, joilla ruoho näytti viihtyvän erinomaisesti. Täällä +karussa pohjolassa on moinen jokilaakso, kun se lihavaksi rupeaa, +oikea luonnon yrttitarha. Tulvillaan se pitää tasaiset niittyrannat +metsästä puhtaina, perkkaa ne sammalista. Jokivarressa olivatkin +luvajärveläisten parhaat niityt. Siellä täällä oli koivikoita ja +pensaita ihanissa ryhmissä. Vähän taaempana kulki joen kanssa rinnan +jyrkät hiekkaharjut ja heti niitten takaa alkoivat nuo karut kankaat ja +korvet, jotka ovat Karjalan luonnon valtasävy. + +Noustuamme ensimmäisen lyhyen kosken katselimme yöpaikkaa, sillä päivä +alkoi laskea metsän taa ja levon aika tulla. Kuismanen Jaakko johti +meidät eräsaunalleen, joka oli kaidan nurmen takana, kankaan laidassa. +Se oli niin matala, ettei siinä voinut seisoa, mutta polvillaan saattoi +liikkua. Permantona oli paljas nummi, jonka päälle oli levitetty +vahvanlainen kerros hienointa, kuivinta saraheinää. Ovinurkassa oli +pienoinen kiuas, joka oli vahvasti noennut seinät ja laipion, muuta +sisustusta ei ollut mitään. Pienuudestaan huolimatta tämä kiuas +väsyneelle, kastuneelle erämiehelle tekee arvaamattomia palveluksia ja +mielellään sen apuun luottaa heinäväkikin helteisen päivän raadettuaan. + +Kun saunalle saavutaan, niin pilkotaan ensi työksi puut. Niitä on +tavallisesti helppo kokoon saada, sillä saunat mikäli mahdollista +rakennetaan kuivalle paikalle, kankaan laitaan. Aina on joku +tervaskanto lähiseudussa, ja siitä pilkotut puut väleen syttyvät +sateellakin ja tekevät paljon savua, joka on melkein yhtä tärkeätä kuin +lämmitys. Savu karkoittaa pirtistä sääsket, mäkärät ja polttajaiset, +nuo Lapin rajain kesäiset maanvaivat. + +Kun pirtti on savua täynnä, niin tukitaan kaikki aukot visusti, kunnes +levolle ennätetään. Savu vähitellen poistuu rakoloista, mutta saunaan +ei pääse uusia itikoita. + +Syöminen ja muut leirihommat tapahtuvat saunan edustalla taivasalla, +jossa oli joka tarvetta varten laitoksensa. Keittämistä varten oli +liesi vartaineen ja patsaineen, ja siihen teimme mekin tulemme ja +patamme kiikutimme. Olipa meillä upea emäntä matkassa ja hän laittoi +väleen ruuat. Sattui olemaan vielä edelliseltä vuodelta valmiiksi +pilkotuita puitakin. Kun puuro oli kiehunut, niin se nostettiin +veistetyistä puunpuolikkaista kyhätylle, ristikkojalkaiselle pöydälle +ja istuttiin vankoille veistetyille penkeille. Pöydänkin alla oli +tulisija, jossa sakeana sääskiaikana pidettiin valkeata, sillä +aikaa kuin syötiin. Ja valkea meidänkin tietysti piti sinne saada, +vaikk'ei se juuri olisikaan ollut sillä kertaa tarpeellista. Savun +keskellä rupesimme sitten ruualle. Varahvontta kerskui, että heillä +Venehjärvessä oli heinäaikana vielä paljon paksummalta sääskiä kuin +täällä. Niittäjät muka kulkivat palava taulankappale suussa, koska +olisivat muutoin läkähtyneet itikkain paljoudesta. + +Luvajärvessä taas käytetään apuna sääskihattua, "kukkelia", joka ennen +lienee ollut yleisempikin. Nämä sääskihatut ovat vähän sen kaltaisia +kuin keskiaikaiset narrinmyssyt, ja leikkaus viittaakin siihen, että ne +mahtavat olla hyvin vanhoja vaatekappaleita. Etupuoli on umpinainen, +ainoastaan sen verran aukkoa on, että suu, silmät ja nenä ja vähän +poskia on paljaana. Sivuilla hattu valuu vähän olkapäittenkin yli ja +edessä ja takana on pitkät kulmat, joista se kiinnitetään vyöhön; siitä +se asuu tiiviimmin ruumista myöden, eivätkä itikat pääse vaatteen +alatse sisään tunkeutumaan. Hattu on neulottu karkeasta palttinasta ja +suojelee jotenkin hyvin; mutta semmoisista paikoista, jotka ovat ihossa +kiinni, sääski pistää kärsänsä läpi, kun on saanut aikansa kuituja +selitellä. Kuittijärven seuduilla emme tätä vaatekappaletta enää +tavanneet, mutta siitä pohjoiseen, Kiestingin puolessa, se on yleinen, +samoin kuin Luvajärvessä, Miinoassa ja Akonlahdessakin. + +Jaakon emäntä latoi pöydälle eväitään, maitoa tuohisessa kannellisessa +tölkissä, "tuijassussa", leipää, voita ja monenlaisia piirakkaita, +joita oli samana päivänä leivottu matkaa varten. Keitimme vielä lopuksi +pienessä padassamme tsajuakin ja joimme sitä puulusikoilla, kun ei +ollut kuppeja matkassa. + +Oikeastaan olisi saunassa pitänyt lopuksi kylpeäkin, jotta kaikki +olisi täytetty. Niin karjalaiset tekevät varsinkin syysmyöhään +kalaretkillään, mutta kun sauna oli ylen pieni ja olisi löylystä yöksi +kostunut, niin tyydyimme siihen, mitä olimme kuulleet. + +Muitten lähdettyä levolle astuskelin vielä kotvasen kuivaa kangasta, +jolla ei kuulunut hiiskaustakaan, joku koski vain kohisi etäisyydessä. +Nauttien näin erämaan sanomattomasta yksinäisyydestä, jossa omain +askelten risauskin tuntui häiritsevältä säpsähdin äkkiä savua, +joka nousi edestäpäin kankaan notkelmasta. Mieleeni välähti se +ajatus, että ehkä olin sattunut noitten salaperäisten metsäerakkojen +tulille. Lähestyin savua varovasti sykkivällä sydämellä, sillä näin +yksinäisyydessä johtuivat äkkiä mieleeni ne monet osasta kamalatkin +jutut, joita oli heistä puhuttu; mutta sitten se ei ollutkaan muuta +kuin usvaa, jota pieni lampi huokui illan jäähtyessä. + +Pirtissä nukuttiin jo sikeää unta minun siihen kämpiessäni. Kiukaan +puoleisessa nurkassa lepäsi Kuismanen Jaakko vaimonsa keralla, joka oli +kiertänyt käsivartensa miehensä vartalon ympäri, sitten Varahvontta +ja äärimmäisenä toverini. Vielä oli jäänyt lattiaa sen verran, että +minäkin saatoin oikaista itseni, mutta ei juuri enempääkään. Lämmintä +oli riittävästi, vaikka ulkona maa peittyi härmään, ja hyvin nukuimme. +Pelkäsin kuitenkin vähän käärmeitä, joitten sanotaan mielellään +asuskelevan näissä pirteissä kuivan heinän seassa, enkä suinkaan ollut +ainoa, joka niitä ajattelin. Varahvontta kammosi sekä käärmeitä että +varsinkin "tshitshiliuskoja" vielä paljon enemmän, ja tämä sen vuoksi +olikin ainoa kerta, jonka saimme hänet pirtissä nukkumaan. Muutoin +hän sydänmaalle yöpyessään mieluummin nukkui veneessä, vaikka siten +kärsikin kovasti vilua. + +Seuraavan päivän taival oli vaikeimpia, mitä olen milloinkaan veneellä +kulkenut, mutta samalla hauskimpiakin. Koskia oli niin taajassa, +että kun olimme suurella vaivalla päässeet yhden niskaan, näkyi jo +toisen alusta edessäpäin. Jaakko vaimoineen selvisi mainiosti, sillä +molemmat olivat reippaita ja taitavia sauvomaan. Kusti ja minä sitä +vastoin käytimme hyvin kömpelösti sauvointa, ja Varahvontta oli +koskilla ensimmäistä kertaa. Meidän täytyi sen vuoksi nostaa vene +rantoja pitkin, köydellä vetäen. Kaksi miestä maalla veti, kolmas +veneessä hoiti keulaa. Varahvontalle oli tämä kovaa työtä. Vetoköyden +kuljettaminen ryteikkörannoilla, louhikoitten poikki, poukamia +kierrellen, on täyttä työtä nuoremmallekin. Mutta parastaan hän kyllä +koetti, juoksi ja hikoili kuin henkensä edestä, oli milloin mahallaan +kivikolla, milloin päällään koskessa ja päivitteli kaiken aikaa +itsekseen: "A voi voi! a voi voi!" Mutta siltä hän oli alati valmis +nauramaan, milloin vain huomiomme kääntyi hänen kompastuksiinsa. + +Kosket olivat ylempänä tavattoman louhisia ja vetäminen alkoi käydä yhä +vaikeammaksi. Vettä oli siksi vähän, että tavan takaa, täytyi kaalata +ulos enolle, ennenkuin saatiin vene uimaan karipaikkain ohi. Kuta +ylemmäksi noustiin, sitä karkeammaksi kävi luonto, kankaat loppuivat +ja rosoisia vuoria alkoi näkyä kahden puolen. Niityt olivat jo aikoja +sitten kadonneet; kalliot repaleisine kuusineen ja känttyrämäntyineen +lähestyivät aivan virran rantaan. Eräs paikka oli "Ruotshinpolvi" +nimeltään. Toiseen paikkaan kerrotaan "ruotshien" ryöstöretkillään +upottaneen kirkonkellon, jonka olivat Vienanmeren rannalta ryöstäneet, +saamatta sitä kuitenkaan kauemmaksi kulkemaan. + +Kun olimme puolivälissä, niin tuli eteemme koski, joka oli muita +ihmeellisempi. Vesi ryöppyi alas leveitä kallioportaita -- melkein kuin +Nikolain kirkon portaita, vaikk'ei juuri niin korkealta. Siitä oli +vene vedettävä sivu maisin. Kosken laitaa kulkikin vanha nostoreitti, +jota varmaan moni sotivenekin oli aikoinaan kulkenut; mutta nyt olivat +taipaleella telat jo aivan lahonneet. + +Vielä Taivalkoskeakin merkillisempi oli Laippa. Joki aherteli laajassa +halkeamassa, joka on syntynyt kallioitten kukistuessa kummallekin +puolelle, ja tähän halkeamaan oli jäänyt suuria, huoneen korkuisia +ja usein hyvin säännöllisiä kallionlohkareita, ikäänkuin olisivat +jätit taikka hiidet tahoilleet täällä rakennusaineitaan. Koski, joka +oli leveänlainen, laski portain. Vedenalaisia kallionnikamia kulki +kynnyksinä joen poikki, ja niitten päällitse vesi könkäinä kaatui aina +jonkun jalan verran. Mutta nikamien välillä oli niin syviä hiljaisia +hautoja, ettei pisinkään sauvoin niissä pohjannut. Näitä pikkuputouksia +oli kymmeniä. Niitten kohdalla olisi ollut helppo kaalata kosken +poikki, mutta kahden puolen oli syvät haudat. Ylen vaikeata oli nostaa +venettä painoineen tuommoisen nikaman päälle, ja olimme totisesti +kesken uupua. Mutta koski olikin monta virstaa pitkä. Toiselta puolen +se kuitenkin paasineen, karuine vuorineen ja kohisevine portaineen oli +niin satumainen tuttavuus, että ihailu melkein voitti väsymyksen, ja +sitä vain harmittelin, että olimme päättäneet päästä yöksi Kiiteelle. +Se jäi kiireessä valokuvaamattakin, kun jo alkoi olla myöhä. Laippaa +kiitettiin saannin aikana niin hyväksi onkikoskeksi, että "siitä sai +vaikka kauhalla pistää", varsinkin harjusta. + +Kun Laippa vihdoin sai noustuksi, oli enää jäljellä vain kaksi koskea, +Karjalainen ja Lusma, mutta niistä oli edellinen kovin kivakka, vaikka +lyhyt. Nopeaan siinä syöksyi vesi kapeassa louhisessa uomassaan +ja aallot nousivat vihaisiksi. Jaakon avulla saimme kuitenkin +veneemme nostetuksi ilman vahinkoa. Kuismanen Jaakko muutoin oli +uskaliaimpia koskenlaskijoita. Hän kertoi kuormaveneellä laskeneensa +Tshirkkakeminkin vaaralliset ja tuntemattomat kosket "silmänäön +jälkeen" vain. Tottuneet laskijat osaavat veden juoksua tarkaten +väistää kivet ja löytää reitin. Kerran oli kuitenkin Jaakollekin +sattunut vahinko. + +Hän oli toisen yhtä hurjan kanssa laskenut erästä Lieksan koskea. +Koski oli ollut hyvin äkäinen ja liepeessä ollut äkkipunallus, s.o. +käännöspaikka, jota ei huomattukaan, ja siinä sanoi Jaakko laskeneensa +veneensä kerrassaan kuivalle kankaalle. + +Suurimmat Kivijoen koskista ovat ylhäältä alaskäsin luetellen: +Lusma, Karjalainen, Laippa, Lohikoski, Koivukoski, Valkeinen, Väärä, +kolme Hevonperää, Venehkontsha, Taivalkoski, Korpikoski, Hiykiet, +Sorokkakoski, Louhikoski, kaksi Nilosta, Teronji ja Siikakoski. + +Taipaleella oli lähempänä Kiidettä pari kehnoa mökkiä. Se oli Lusman +kylä, runopaikkana mainittu. Mutta niin viheliäisiä olivat nuo mökit, +ja kuuleman mukaan muunkin olennan puolesta rähjäisiä, ettemme +voineet niihin yöpyä, vaikka ilta jo alkoi käydä myöhäiseksi. Lopulta +aukeni eteemme hartaasti odotettu Kiitehen selkä; ja saimme vienon +myötäisenkin soutua auttelemaan. Se on melkoisen portaan päällä, sen +tiesimme nyt. Jo Luvajärvi on ylävesiä, mutta kolmekymmentä koskea +vielä Luvajärveäkin korkeammalla on "Kiijeh". Se on melkein Maanselän +tasalla; eivät ainakaan Maanselän matalammat kohdat sanottavasti kohoo +sen pintaa korkeammalle. Muutoin se on miellyttävämpi järvi kuin moni +muu Karjalan vesi, ehkä osaksi siitäkin syystä, että se on niin rajan +kainalossa. Raja seurailee sen länsirannalla olevia kankaita ja soita +eikä tarvitse monta kilometriä astua, ennenkuin ollaan Suomessa, ja +aivan lyhyet taipaleet erottavat Kiiteen Lentiiran ja Kuhmon vesien +lähteistä. + +Illan hämärtäessä olimme lähellä Ristiniemen yksinäistä taloa, johon +Jaakon kehotuksesta piti yöksi poikettaman. Mutta ennenkuin siihen +saakka päästiin, tuli vielä eräs koettelemuksen hetki. Tähystelimme +joka mutkan, eikö mistään nousisi talon savua, ja näimmekin Kuismasen +Jaakon vihdoin laskevan maihin. Mutta he vetivät veneen mielestäni +suotta korkealle kuivalle maalle, ja kohta huomasimmekkin heidän +vetävän sitä niittyä pitkin -- uuden taipaleen poikki. Ei auttanut +muuta kuin tehdä samoin, vaikka raskaalla mielellä, sillä olimme uupua +väsymyksestä. Iloksemme huomasimme sitten, että talo olikin aivan +tämän kannaksen kainalossa toisella puolella. Mutta kuullessani, että +taival oli oikaissut vain puolen virstaa, kivahti kiukku mieleen. +Jaakko naisensa keralla oli sen vetänyt vain uhmalla, taikka olivat he +tahtoneet siten päästä ennen meitä taloon tuloamme ilmoittamaan. Teki +mieleni kysyä, aikoiko hän kuormallakin palatessaan taivaltaa tämän +niemen poikki. + +Jaakko olikin ennättänyt puhutella talon väen totuttuun tapaan +ja kertoa, keitä toiset tulijat olivat, ja niin hyvän miehen +suosittelemina otettiin meidät hyvin vastaan. Talon vanhassa avarassa +pirtissä olivat koolla isännät ja emännät ja keskustelu sujui +mielenkiintoisena, kuten ainakin karjalaisten kohdatessa toisensa. +Vieno tyttönen liekutteli kehdossa lasta ja hyräili sitä uneen herkällä +sävelellä: + + "Tuuti tuuti kaksin lapsin, + Tule Jeesus kolmanneksi, + Moarie neitsyt neljänneksi, + Iso viisas viienneksi, + Emo kulta kuuenneksi, -- + Sepän Simana seitsemänneksi..." + +Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa vereksin voimin. Soudettuamme +vain muutaman virstan Kiiteen selkää olimme sen päässä ja tulimme +kaitaiselle lyhyelle joelle, jota nousimme Miinoan järveen. Miinoan +järvi ei ole aivan laaja ja lisäksi niemekäs. Se oli tyynenä ja niin +lähellä rajaa vaaroineen ja metsineen kaunis. Ahtaamman näköpiirin +vuoksi sulivat kaikki, rannat, selät ja etäämmät maat ehyeksi +maisemakuvaksi. + +Niemen takaa löytyi Miinoan kylä. Siellä erosimme Kuismasesta Jaakosta, +joka yhdessä parin Miinoan venekunnan kanssa lähti matkaa jatkamaan +Kuhmon kirkolle. Lähetimme heidän kerallaan kirjeitä ja jäimme Savinan +taloon odottamaan heidän paluutaan. Suoraan sanoen teki mieli itsekin +lähteä mukaan. + +Toverini ryhtyi heti runoja tiedustelemaan, ja saikin hän niitä +moniaan, vaikka vanhemmat kerääjät epäilemättä ovat saaneet Miinoasta +paljon runsaamminkin. Minä vietin aikaani valokuvauskoneineni ja lähdin +sitten uistinta soutamaan. Mutta kun saalista ei kuulunut, niin heitin +ja poikkesin katsomaan miinoalaisten nuotan vetoa. + +"Jumal apuh roatajille!" tervehdin, niinkuin maan tapa käskee työn +tekijää tervehtimään. + +"Hyv' ois apu", he vastasivat. + +Mutta kun kiittelin saaliin runsautta, niin kuului niin tyytymätöntä +mutinaa ja sain niin karsaita katseita, että ikävystyneenä läksin pois, +ihmetellen itsekseni moista nyreyttä. Kun kerroin asian toverilleni ja +Varahvontalle, niin puhkesivat molemmat nauruun, sillä he tiesivät, +mitä minä en tiennyt, ettei nimittäin saa mainita toisen kalansaaliin +runsautta, sillä siitä rikkoutuu kalaonni. En sen jälkeen toiste +samalla tavalla erehtynyt. Kun kalamiehiä tapasin, niin ihmettelin +vain, miten he näin kalavesien huononnuttua viitsivät nuottaansakaan +kastaa, ja silloin lähti keskustelu alkuun toisella tavalla. + + + + +RAJALLA. + + +Miinoassa herahti mieleen kutsumaton tunne, koti-ikävä. Raja oli niin +lähellä, mahdotonta oli olla sitä muistamatta. Ne metsät joitten latvat +näkyivät järven takaa, olivat jo Suomen puolella. + +Olimme viime aikoina jo tuon tuostakin muistelleet omaa maata, niin +kauan poissa oltuamme. Retkillä oli hauskojen vaikutuksien ohella saatu +kokea ikäviäkin. Olot olivat jo melkoisesti muuttuneet ensimmäisten +runonkerääjien ajoilta, runot olivat ränstyneet, vieraita vaikutuksia +lähestyi joka puolelta, vanha alkuperäisyys oli löyhtymässä. Ja se +varsinkin vaivutti mieltä, että täällä muukalaisia kohtaan vallitsi +ystävällisyydessäkin jonkinlainen vierominen, vanha epäluulo, muisto +entisiltä vainoajoilta, niin ettei vaeltaja mielestään ollut koskaan +varmalla pohjalla. Eivät täällä, kun astuimme vieraisiin pirtteihin, +emännät rientäneet vastaamme hyväntahtoinen hymy huulillaan, kuten +omalla puolella. Vierastellen katsottiin tulijoihin ja tuskin aina +vastattiin tervehdykseemmekään. + +Kotilämpö henki nyt liian läheltä vastaani. En malttanut olla käymättä +omalla puolella, vaikkapa vain pikimmältään. + +Salaisella ilolla olin katsellut, kuinka savut, kohotessaan suoraan +tyveneen ilmaan, korkeammalla kaatuivat -- Suomea kohti. Se oli tuossa +aivan lähellä... sinne kaatuivat kaikki ajatuksenikin. Mietiskelevän +kesäpäivän tyyneys, luonnon hiljaisuus, antoi niille häiritsemättömän +vallan. Kankailta ja havumetsistä, jotka olivat niin kauan rajoittaneet +näköpiiriämme, ne liitivät kotimaan lehtoihin, marja-ahoille ja +sinettyviin etäisyyksiin. + +Sinne ei ollut kuin soutu järven poikki ja pari virstaa kangasta. +Kun alkoi puitten välistä häämöittää toinen järvi, oli siinä samalla +poikkipuolin edessäni rajakin, puhtaaksi hakattu sarka, joka jakoi +mäkiä, soita ja lampia, seuraten vain omaa varmaa suuntaansa. Mutta +sen yli en astunut, ennenkuin olin hetkisen nauttinut sen tunteen +suloudesta, että saatoin vaikka millä hetkellä sen tehdä. Keikailin +kuin lapsi äitinsä edessä, ennenkuin syliin heittäytyy. + +Siinä oli keskellä aukeamaa Miinoan kivikin, tuo kuulu, jota olin +luullut suureksi kallioksi, vuoreksi. Se ei ollut edes sen kokoinen +kuin ne paadet, joita sanotaan jättiläisten ennen nakelleen, tavallinen +pyöreä kulkukivi vain, johon oli piirretty moniaita rajamerkkejä. +Kiveltä astuin talvitien pohjaa Maanselänjärven rantaan. Se lepäsi +peilityynenä kumpuavain kankaitten keskellä ja kuvasti kalvoonsa +petäjärintamia ja kivikkorantoja. Näiltä rannoilta, harvan kaislan +kahinasta, alkaa pieni puro. Erämaitten kautta se on uurtanut tiensä +mereen. Sitä nyt seurasi ajatukseni. Mieleni hetteistä herahti sen +toveriksi kaipauksen puro ja samoin kuin tuo toinen, sekin muistoja +keräten paisui, kuta edemmä ehti... kohti etelän maita. + +Suomi oli täältä katsoen muuttunut suureksi ja rikkaaksi maaksi. Se oli +täältä nähden tuo suuri suvi, josta kaikki kansa puhuu näillä pohjan +kulmilla, viljelyksen ja varallisuuden koti. Olin yksinäisyyteeni +kuulevinani etäistä kohinaa sen vilkkaasta elämästä, näin mielessäni +sen laajat viljelykset, aaltoilevat laihot, rehottavat laaksot, +auteret ja savut, jotka kohosivat kaskista ja kydöistä, ilmaisten +siemenen voittokulkua ja korpien lämpenemistä. Kaihoten siirtyi ajatus +kesähuveihin ja vesillä kajahtelevaan soittoon ja keveihin kesäpukuihin +vihannassa luonnossa. + +Siellä olisi ehkä perältäkin pitänyt olla minunkin, nuoruudessa ja +elämässä. Miksi vaeltelin täällä yksinäisenä ja ikävissäni, miks'en +ollut siellä, syventämässä suhteita, rakentamassa liittoja? Kuuma +muisto kesäiltain lemmentunteista valui rintaani. Siellä ilo... täällä +Lapin raukat rajat. Näihin tiettömiin erämaihin sieltä ei kantanut +ainoakaan ääni. Täällä, täällä oli kaikki hiljaista, järven ja metsän +kuulakas kirkkaus autiutta, kaskisavukin mykistynyt... Ei noussut edes +tupasavua Maanselän Paavon töllistä, joka oli tuolla järven takana +ensimäisenä Suomen puolella. Vaikka olisin voinut kohota korkealle +ilmaan, en olisi kuitenkaan nähnyt muuta kuin rannattoman havumetsän +ja jonkun yksinäisen järven sillä suunnalla, kunne vedet painuivat. +Siellä, suuressa suvessa, oli puolet Karjalaakin kaupoilla.... + +Kiersin Maanselän järven, käydäkseni edes vähän syvemmällä Suomen +puolella. Halusin nähdä ensimmäisen suomalaisen asumuksen. Sieltä +löytyi, kankaan kannakselta, kahden järven väliltä, Maanselän Paavon +tölli. + +Mutta pirtissä ei ollut ketään. Ei ollut kotona ainoatakaan ihmistä, +näkyivät olevan ulkotöillä kaikki. Koko talo oli autiona. Pieni kello +vain kilahteli pientarelta, vähäisen lammaslauman siellä liikkuessa. + +Kuinka iloisena olin jo matkan päästä nähnyt nämä tuttavalliset +talonpaikat -- kuinka vakava oli synnyinmaan ensimmäinen kädenanto: +harmaat seinät, vanhuuttaan kirjavat vihertyneet akkunat, lahonnut, +tuohikatto ja porraspäässä ensimmäisenä talouskaluna pettuhuhmar. +Paikka näytti jo vanhalta, mutta siitä huolimatta olivat mullat +vielä kepeät ja rukiinolki hentoa Paavon vainiolla. Ja senkin ehkä +veisi halla. Mutta kuitenkin oli tässä kaikki niin kotoista, tuttua, +luotettavaa, että se mieltä viihdytti. Pihasta ja sen nurmikosta +katseeni vaelsi pitkin kartanoa, etsi aitat, tallit ja navetat, kaikki +oli kuin omassa maassa. Mielihyvällä se kiintyi nuoriin koivuihin, +jotka Paavo oli jättänyt raivatulle etelärinteelle pihapuiksi ja +tuuheiksi tupsukoiksi latvannut. Tuntui siltä, kuin olisin kauan +kulkenut pehmeätä suota ja päässyt hetkeksi kallionkielekkeelle +levähtämään. Kaipasin vain Paavoa itseäänkin, olisin tahtonut kotvasen +kuulla hänen harvaa, mutta luotettavaa puhettaan. + +Loikoilin pihassa lyhyellä nurmella, odotellen karjalaisia palaaviksi +jauhomatkaltaan. Kun heitä ei kuulunut, vaelsin verkalleen takaisin +rajalle. Istuin sitten Maanselänjärven rannassa odottamassa, ihaillen +sen nimeä, asemaa ja karua kauneutta. Tuntui siltä, kuin olisi tuo +lyhyt viivähdys omalla puolella rohkaissut mieltäni. Kaipaus oli +saanut vaatimansa hetken, jälleen heräsivät harrastukset. Karjalani +varjopuolet himmenivät, sen viehätykset nousivat, vanhan runon +viettelys verestyi. Äsken olisin niin halusta painunut etelään vetten +keralla, niin vastahakoisesti olin kääntynyt takaisin. Nyt aloin taas +mielenkiinnolla ajatella niitä pitkiä mutkia, jotka vielä olivat +edessämme, ennenkuin matka toden teolla kääntyisi kotia kohti... + +Vihdoin kuului ääniä järven takaa ja näkyi vene, joka laskeutui +törmältä rantaan. Siinä he vihdoinkin palasivat jauhomatkaltaan! +Kun yksi vene oli saatu miehissä vedetyksi taipaleen poikki +Maanselänjärveen, palattiin toisia noutamaan ja kannettiin sitten +raskaat jauhosäkit ja ladottiin ne uudelleen veneihin. Kun oli saatu +kaikki taipaleen poikki, työnnettiin veneet rannasta ja monet airot +rikkoivat järveltä pinnan. + +Minulta ne rikkoivat hiljaiset mielialat. + +Veneitten uidessa rantaan kääntyi niistä puoleeni parrakkaita kasvoja, +jotka viehkeällä hymyllä vastasivat tervehdykseeni. Maalle astui pitkiä +joustavia miehiä, joitten vartalo oli kuin hiihdossa saanut hieman +etukumaran ryhtinsä. Miehillä yllään mekot, jotka oli vyötäisiltä +nuoralla sidottu, naisten puku veripunaista, joka sopuisasti liittyi +kasvojen ja kaulan ruskettuneeseen ihoon. Pian olimme pakinoissa ja +vilkkaasti he kertoivat seikkailuistaan koskilla. + +Kuinka vanhanaikaiselta ja omituiselta tämä ryhmä näytti! Se oli +vetäissyt veneensä telaiselle taipaleelle, huokuvalle suopursulle, +karulle kanervalle, juuriaan levittelevän kaatuneen hongan kupeelle. +Aarnioluontoa ja aarniokansaa! Sitä ikäänkuin painoi syvemmälle +mieleeni ilta-aurinkokin, joka päiväkauden kierreltyään epämääräisen +sinervän pilvikatteen takana juuri oli reunan ennättänyt ja sieltä +loi vahvan valon tähän ryhmään. Puna loisti ja vihanta kilvan hehkui, +ruskeat kasvot elivät ja häiritty ranta välkkyi kivikolla. + +Palasin polkua metsän poikki Miinoan järvelle, mutta jauhojen tuojain +täytyi kiertäen kulkea soiden ja kangaskannasten poikki lammesta +lampeen, ennenkuin he sinne pääsivät. Kuulin kävellessäni heidän +mekastuksensa yhä loittonevan, kunnes huudot jäivät mäkien ja metsäin +taa. + +Kun jälleen saavuin Miinoan järven rantaan, seisahduin hetkeksi sitä +ihailemaan. Se oli tyynenä kuin uni ja huojumatta kuvastuivat siihen +otsavat hongat. Järven takana torkkui törmällä harmaa kylä vihantain +peltotilkkujensa keskellä. + +Uinuva maisema oli kuin kuva siitä maasta, joka tästä alkoi. Sekin +nukkuu yhä vuosisatain unta, naava ja sammakon kasvanut sen muinoiseen +suuruuteen. Mutta se lepää kuin vaaleata kesäyötä, jossa kuultaa +kaikuja niin kaukaa aikain takaa, yhä soinnuttaen herkän korvan. + +Kuunnellessani, katsellessani tätä ehdotonta hiljaisuutta tuskin olisin +hämmästynyt, vaikka tuolta niemen takaa olisi äkkiä ilmestynyt Väinön +sotipursi, toinen laita täynnään miestä aseellista, toinen neitoa +korukirjaista... + +Mutta jo puhkaisevat eräästä kohdasta äänet rannan sankan metsän +ja vähän päästä solahtaa palaajain ensimmäinen vene järvelle. +Viimeinen taipale on voitettu ja rannat kertoilevat palaajain vilkasta +pakinaa. Heihin yhdyn minäkin, ja niinkuin ennen muinoin sotaretkiltä +palattaissa, niin laskemme kylän rantaan, veneet täynnänsä eloa ja +tavaraa. Mutta helppojen vaivain takana ei ole se vilja nytkään ollut. +Kuhmon kirkolle on vesitse kuusi penikulmaa, väli on täynnään koskia ja +latvajoissa on vettä niin niukalti, että sitä kuormaveneelle monessakin +koskipahasessa oli vain voiteeksi kivisellä pohjalla. Ennen, kun +kaskeaminen oli luvallista, sanottiin täällä kasvatetun viljaa niin +runsaasti, että sitä piti katosta aittaan kaataa, kun ovesta ei enää +sopinut. Mutta nyt kasvoi kaskilla jo vankka metsä, uusia ei ollut lupa +kaataa, ja huono olisi toimeentulo vähäisistä pelloista ollut, ellei +Suomesta olisi tullut vaivalla hankittu apu. + + + + +AKONLAHDESSA. + + +Miinoasta soudimme veneellämme Akonlahteen. Emme poikenneet välillä +oleviin kyliin, Tetriniemeen sen enempää kuin Sappovaaraankaan, vaikka +edellinen kauneine kalmistoineen näytti kylläkin houkuttelevalta. +Sivuun jäi myös isonlainen Munankilahti, joka on selän oikealla +rannalla, melkein vastapäätä Akonlahtea. Kiiteen selkä ei ole kovin +aavaa, sillä rannasta ja toisesta pistää siihen pitkiä soraniemiä. +Sappovaaran kohdalla olevan niemensuikaleen kannan poikki oli kaivettu +veneellä kuljettava oja. Siten säästyi melkoinen kiertomatka. Tämä +pieni kaivanto -- jonkun pohatan kustannuksella laitettu -- oli ainoita +parannuksia, mitä rajan sillä puolella oli vesiteitten hyväksi tehty. + +Akonlahti on melkoinen ja jotenkin laajalle alalle hajaantunut kylä +Kiteen järven luoteisrannalla, selästä pistäväin pitkäin monipoimuisten +lahtien kahden puolen. Akonlahdenkin seutu on piirretty karttoihin +virheellisesti, eikä niistä sen vuoksi saa kylän paikasta oikeata +käsitystä. Järveltä tullen Akonlahti näytti koko muhkealta. Rannassa +oli moniaita hyviä taloja, ja tietysti pyrimme ja pääsimme parhaaseen. +Oli sinne hiljattain rakennettu julkinen kirkkokin ja pappikin kuului +olevan tiedossa. Näihin toimiin kansan hengellisen elämän hyväksi +lienee juuri ollut syynä se uskonnollinen liike, josta edellä kerroin. + +Toverini kaivoi esiin sanakirjapaperinsa, ottaakseen selkoa sen +puolen puheenparresta, mutta aivan kauaa emme kylässä viipyneet. Minä +valokuvakoneineni kuljin kylällä. Verraten vähän löysin kuitenkin +kuvattavaa, eikä sitäkään vähää aina saanut kuvata. Tulin erääseenkin +avaraan pirttiin, jossa nuottaa parsimassa istui oikein muhkea vanhan +kansan ukko, turpea ja komeapartainen. Hänet piti välttämättä saada +kuvatuksi töineen, laitoksineen, mutta jyrkästi hän kielsi aikeeni, +ja minun siitä huolimatta asetellessani koneitani hän kauhistuneena +juoksi tuvasta ulos. Mahdotonta oli päästä sen perille, mikä oikeastaan +oli syynä ukon pelkoon. Ehkä se oli samaa uskonnollista kammoa kaikkea +uutta vastaan, joka oli vanhavierolaisten yleinen piirre. + +Akonlahtikin on vanha runoseutu. Mutta enemmän kuin eepillisistä se +on ollut kuulu loitsurunoista. Se oli tämän mahdin keskustoita Vienan +Karjalassa. Castrén viipyi siellä viikkokauden, kirjoitellen loitsuja +ja taikoja. Mekin tutustuimme tietäjään, joka oli suuressa maineessa. +Poahkomie oli hyvissä varoissa elävä ja ystävällinen ukko, joka ei +taitoaan kovin suurin salaillut, vaan näytti meille sekä seulalla +arpomiset että monta muuta temppua ja kohteli meitä muutoinkin paljon +avomielisemmin ja ennakkoluulottomammin kuin moniaat muut isännät. + +Tämän puolen isännissä näytti vielä olevan paljon itsenäisyyden henkeä, +joka muun muassa oli tullut ilmi pari vuotta aikaisemmin suuren +nälänhädän aikana. Kun viranomaisten toimesta ei saatu minkäänlaista +apua, olivat Akonlahden ja Munankilahden varakkaimmat isännät, +nälkiintyneiden heitä ahdistaessa, vaatineet Kontokin kruununmakasiinin +hoitajaa omin luvin jakamaan viljaa köyhille lainaksi, jottei kansa +kuolisi nälkään. Mutta siihen ei suostunut varastonhoitaja, joka +talollaan ja tavarallaan oli vastuunalainen makasiinin viljoista. +Varastonhoitajat olivat kunnan valitsemia virkamiehiä, ja virkaan +tavallisesti valittiin ainoastaan varakkaita isäntiä. + +Akonlahtelaiset kääntyivät silloin muitten kunnanvirkamiesten, +etupäässä pitäjän vanhimman eli starshinan puoleen, vaatien näitä +jakamaan makasiinista viljaa. Mutta näilläkään ei ollut siihen halua, +koska viljaa oli lupa antaa ainoastaan rahaa vastaan. Mikä neuvoksi? +Jos virkatietä pyydettiin apua, niin vastaus parhaassakin tapauksessa +viipyisi kuukausimääriä -- yleisenä vakuutuksena näytti olevan, ettei +pyyntö olisi päässyt Kemiä edemmäksi -- ja sitä ennen ennättäisi köyhä +väki kuolla nälkään. + +Lisäksi oli kelirikkokin, ettei voitu lähteä Suomen puolelta apua +etsimään. + +Mitä sitten oikeastaan tapahtui, siitä ei ollut helppo päästä selville, +koska kertomukset olivat ristiriitaisia. Kontokkilaiset olivat +kymmenittäin vannoneet oikeudessa, että Akonlahden miehet olivat +uhanneet piestä kaikki "herrat" (tällä sanalla tarkoitettiin aina +nimenomaan virkamiehiä, omia kunnallisiakin, eikä säätyerotusta), +tai käyttää väkivaltaa, ellei viljaa annettaisi. Niin sitten ainakin +tapahtui, että makasiini avattiin ja viljaa annettiin. Starshina +kanteli omavaltaisten maanmiestensä päälle, heitä vastaan aljettiin +oikeudenkäynti ja syylliset, Akonlahden ja Munankilahden varakkaimmat +isännät, tuomittiin kahdeksi kuukaudeksi "Kemin tyrmään." Rangaistus +tuntui kylläkin lievältä, mutta tietysti tuomari otti huomioon, että he +olivat toimineet puutteen auttamiseksi -- eivätkä paremmin ymmärtäneet. +Taikka ehkä oikeammin, että he olivat toimineet pakkotilassa, vaikka +lakia olikin pahasti rikottu ja rikos sen vuoksi oli muodon vuoksi +rangaistava. Siihen olivatkin syytetyt vedonneet, mutta tuomari oli +huomauttanut, että jos tiesivät hädän niin suureksi, niin olisi heidän +itsensä pitänyt lainata hädänalaisille rahoja, että nämä olisivat +voineet ostaa viljaa. Pohatoillapa ei ollut siihen halua, sillä +luultavasti olisi suurin osa lainatuista rahoista jäänyt sille tielle. +Eivätkä omaisuudet Vienan Karjalassa olekaan niin suuria, että niistä +riittäisi paljon jaella. Varakkaana pidetään jo semmoista taloa, jossa +eletään toimeen tulevasti, puutetta näkemättä. Ja senkin elämisen +vuoksi saavat isännät poikineen ahkerasti liehua, matkustella kaiket +talvet Suomessa kaupoilla, sillä oma maa ei elätä. + +Tullinniemen varakkaasta talostakin, jossa olimme asuntoa, oli poika +parastaikaa "Kemin tyrmässä". Meidän odotellessa vierashuoneessa +samovaaraa ja haastellessa niitä näitä, souti selän poikki +Munankilahdesta veneellinen sen kylän emäntiä, nuoria ja vanhoja. He +eivät olleet kauaa olleet Tullinniemen pirtissä, ennenkuin tultiin +meitä hakemaan. Pirtissä kuulimme asian. Vaimoilta oli keneltä poika, +keneltä mies, Kemin tyrmässä, juuri saman viljajutun vuoksi, ja he +olivat tulleet meillä luettamaan sieltä saapuneita kirjeitä, koska +omassa kylässä ei ollut sitä, joka olisi pystynyt lukemaan. Olivat +kuulleet meidän saapuneen paikkakunnalle. Kirjeet -- niitä oli useampia +-- olivat suomeksi kirjoitetut, sillä ne olivat isäntien itsensä +kirjoittamat. Toiset heistä olivat oppineet taidon Suomen puolella, +joten heidän ei tarvinnut käyttää venäläisen "piissarin" apua. + +Lieneekö vankilan sääntö ollut syynä, vaiko maan tapa, en tiedä kumpi, +mutta kirjeet eivät sisältäneet juuri mitään muuta kuin terveisiä +loppumattomiin. Kirjoittaja mainitsi kaikilla nimillä sen, jolle +tahtoi terveisiään lähettää, ja lausui ne jokaiselle erikseen. Siitä +niissä oli kylläkin mittaa. Mutta vaimot tulivat niistä kuitenkin +niin liikutetuiksi, että vuoron takaa purskahtivat katkeraan itkuun, +sitä myöden kuin heitä terveisien saajina mainittiin. Kyyneleitä ja +nyyhkytyksiä kesti niin kauan kuin kirjeitten lukemistakin, ja vielä +kotvan kauemminkin. Vähän lohdutusta tuotti isäntien vakuutus, että +heitä kohdeltiin tyrmässä hyvin ja että he saivat rahallaan ostaa, +mitä tarvitsivat. Mutta taas ajatellessaan, että heidän poikansa ja +miehensä istuivat vankina, naiset yhä uudelleen puhkesivat itkemään, +se onnettomuus ja häpeä oli niin suuri, ettei siihen voitu mitenkään +tottua. Kun tunteet olivat jonkun verran asettuneet, pyydettiin meitä +kirjoittamaan vastauskirje. Sekin oli paljaita terveisiä ja hyvin +voinnin vakuutuksia ja toivotuksia, ja hyvällä omallatunnolla jakelimme +hyväilysanoja runsaanlaisesti, niin vilpitön ja haikea oli suru. +Kirjeen mukaan aikoivat naiset panna muutaman kopeekan "kostintsoiksi" +(tulijaisiksi), mutta luopuivat kuitenkin tuumasta arvellen, etteivät +rahat ehkä tulisi perille. + +Meihin tämä kohtaus teki syvän vaikutuksen. Äitien ja puolisoitten +murhe ainakin herättää myötätuntoa, mutta lisäksi oli siinä tavassa, +jolla nämä vaimot ilmaisivat surunsa, arvokkaisuutta, kehittynyttä ja +hienostunutta tunnetta, jota ei olisi odottanut tapaavansa niin kaukana +historiasta ja kultuurista. Silloin välähtikin mieleeni se ajatus, että +kansalla, joka on voinut moisen tunne-elämän kehittää, on täytynyt olla +vanha ja itsenäinen menneisyys. Sillä on täytynyt olla joku ammoinen +oman itsensä luoma viljelys, joka yhä vielä elää sen hengessä. + +Monta muuta samanlaista piirrettä tapaa vielä karjalaisten luonteessa, +tavoissa ja katsantokannassa. Niitä on vaikea sanoin kiinnittää, +vaikea määritellä siten, että ne kelpaisivat todistuskappaleiksi, +mutta niitten vaikutuksen alainen on siitä huolimatta jokainen, joka +tuon kansan parissa oleskelee. Vaistomaisesti siellä herää tuo ajatus, +vaikkei tajunta aina keksikään kiinnikkeitä, joilla vaikutukset voisi +julki lausua. Se on kansan luonteessa elävää isäin perintöä, samoin +kuin sen muistossa säilyneet vanhat runot. + +Selvimpänä sen olin huomaavinani lähinnä rajaa. Ei tarvitse kauaksikaan +kulkea venäläistä kielirajaa kohti, ennenkuin tuo vaikutus häviämistään +häviää ja sijaan astuu lakein jokapäiväisyys. + + + + +HELLUNTAIJUHLILLA KOSTAMUKSESSA. + + +Karjalaiset ovat seuranrakasta kansaa. Se varmaan on yhtenä syynä, +mikseivät he halusta muuta suurista ahtaista kylistään erämaan +vaaroille, vaikka niillä ehkä monellakin olisi parempi toimeentulo. + +Ei sillä hyvä, että saman kylän asukkaat tiheään käyvät tapaamassa +toisiaan, seurustelua ylläpidetään vielä paljon laajempainkin piirien +kanssa, matkustetaan monta penikulmaa sukulaisia ja tuttavia tapaamaan +ja uusia liittoja rakentamaan. Näihin retkiin käytetään pyhäpäivät, +joita kreikkalainen kirkkovuosi niin runsaasti jakelee. Karjalainen +vielä empimättä jatkaa niitä arjella tai kahdella, miten asiat +vaativat. Jokaisella kylällä on oma juhlapäivänsä, "prasniekkansa", +jolloin se odottaa vieraita. Kaikki oman maan miehet ja naiset, jotka +silloin saapuvat, syötetään ja juotetaan kylässä ilmaiseksi. Yhteisistä +vakinaisista vierailupäivistä onkin monta etua. Tietävät olla kotona +ne, joita aiotaan käydä tapaamassa. Siten ei kuljeta ristiin, joka +muutoin saattaisi tapahtua ja näin pitkillä matkoilla olisi hyvin +harmillista. Tiedetään edeltäkäsin varustautua vieraitten varalta. +Ja vihdoin näissä tilaisuuksissa tytöt ja pojat tapaavat toisensa ja +saattavat valita elämänkumppaninsa suuremmasta tukosta. Prasniekat +ovatkin samalla naimamarkkinoita, ja uusien liittojen rakentaminen on +miltei niiden suurin viehätys, joka houkuttelee matkaan sekä nuoria +että vanhoja, jälkimmäisiä sulasta asianharrastuksesta. + +Vuokkiniemen kirkolla vietetään Iljan päivää, Uhtuessa Petron päivää, +Akonlahdessa samaa, Tetriniemessä Miikulaa, Miinoassa Spoassun päivää, +j.n.e. Kostamuksen prasniekka on stroitsha, joka vastaa meidän +helluntaitamme. Kostamuksen juhlat ovat tavallista suuremmat, koska +kylä on Kuittijärvien ja Kiiteen--Kiimasjärven vesistön keskivälillä +ja saa vieraita kummaltakin puolelta. Akonlahdesta suoriutui paljon +rahvasta juhlille, ja kun suvi oli ihanimmillaan, syttyi meissäkin +äkkipäätä halu lähteä muitten mukaan. Matkaa oli runsaasti neljä +penikulmaa. + +Helluntain aattona puolen päivän aikaan teimme lähtöpäätöksen ja +ilmoitimme sen Varahvontalle, joka sen kaikin puolin hyväksyi, ja +paikalla tilasi itselleen uudet "puksut". Ne neuloi majatalomme emäntä +yhden kylyn lämmetessä ja ne maksoivat viisikymmentä kopeekkaa, kangas +40 ja tekopalkka 10. Helluntaipäivän aamuna lähdimme varhain matkaan, +emme kuitenkaan niin varhain, etteikö olisi ollut jo ennen meitä +lähteneitä. Yhdytimme selällä veneellisen tyttöjä, jotka kiskoivat +henkensä edestä pysyäkseen meidän rinnallamme ja pysyivätkin, koska +meillä sattui olemaan huononlaiset airot emmekä niin välttämättä +tahtoneetkaan päästä heistä erilleen. Sangen nopeaan sujuikin matka +noin puolittain kilpaa soudettaissa. Vesimatkaa oli penikulman verran. +Soudettiin Kiitehen selän koillisimpaan pohjaan, Komalahteen, jossa +rantasillalla jo oli monta venettä ennen saapuneita. Siitä alkoi +Kontokkiin 13 virstan maataival, jolla yhdytimme yhä uusia matkalaisia, +niin että meitä pian oli melkoinen joukko. Maisemat olivat tällä +välillä tavallista kauniimmat, sivuilla korkeita vaaroja, syviä +laaksoja, ja kaiken aikaa polku nousi. Tämäkin osotti, kuinka korkealla +Maanselän syrjähaaralla ovat tällä välimaalla sijaitsevat kylät. + +Kontokki oli varustautunut läpikulkeville murkinaa antamaan, jotta +perille jaksettaisiin. Tuvat oli kaikki siistitty, piiraat leivottu, +samovaarat lämmitetty, lehviä siroteltu permannoille, ja tämä avoin +vieraanvaraisuus, jota jokaiselle suotiin, ken vain taloon poikkesi, +viritti mitä parasta juhlatuulta. Kylytkin oli lämmitetty, vaikka oli +vasta aamu, jos joku tahtoi virutella pois hikiään. Eikä sitä vaivaa +oltu suotta nähty, pojat riensivät kilvalla kylpemään. Kontokista +kasvoi joukkomme niin, että meitä oli toista sataa henkeä, kun sieltä +yhtä aikaa lähdettiin matkaan. Oli miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, +mutta enimmän kuitenkin naimaikäistä tyttöä. Pojista sitä vastoin oli +puute, "purlakoista" olivat monet kaukana tukkijoilla, eivätkä vielä +kaikki "ruotshimiehetkään" olleet palanneet. Meitä oli pitkä jono, +kun se lappoi kaidaksi langaksi kapealla polulla. Auringonpaistetta +taivas sinä päivänä kaatoi runsaimmalla mitallaan, ja jäkäläkankailla, +sammalkorvissa, rimpisoilla, välkkyi semmoinen värien kirjavuus, että +silmiä häikäisi, muita ylinnä kaikenlainen puna, höysteeksi valkoista +palttinaa, keltaista ja räikeintä sinistä, arinta sinipunervaa, mitä +vain oli julkisinta lähtenyt venäläisen karttunatehtaan väripadoista. + +Naisten vaatteet olivat enimmäkseen karttunaa; ainoastaan +varakkaimmilla oli rahoja silkkiin. Tyttöjen vaatteus oli, mikäli +tietooni tuli, seuraavalla tavalla sommiteltu: Alla on avorintainen +paita, "sarahvana", ja tämän päällä olkaviilehyksellinen hame, "kosto". +Mutta sitä paitsi oli useimmilla mukanaan suomalaiseenkin kuosiin tehty +puku, hame ja röijy, vaikka hameet olivatkin viimeiseen saakka olleet +kiroissa. Vanhauskoiset pitivät niitä syntisenä uudistuksena. Päässä +on tytöillä "otshipaikka", nauhaksi käännetty liina, joka sidotaan +otsan poikki hiusrajan kohdalle; solmu tehdään niskaan, niin että päät +jäävät riippumaan. Juhlilla on otshipaikka aina silkistä, kenellä +vain on suinkin varaa, ja heleän punainen. Otshipaikkaa pidetään +huoneissakin, taipalella on sen päällä tavallinen liina. Naitujen +naisten puku on samanlainen, vanhemmat vain karttavat kaikkea uuden +mallista ja punaisia kankaita. Päässä on naiduilla naisilla kuitenkin +otshipaikan asemesta "sorokka" niminen myssy, josta riippuu niskaan +kirjailtu hetale. Naisten puvut yleensä miellyttävät puhtautensa kautta +ja nuorempien vilkkailla väreillään. Karttuna on halpaa, eikä uusi +puku maksa paljoa, kun vanha alkaa käydä huonoksi. Jokaisella naisella +oli mukanaan parit kolmet vaatteet, joita tavallisesti pojat matkalla +kantoivat selässään. Prasniekkaretkillä on näet poikain velvollisuus +kantaa tyttöjen vaatteita, vaikka he muutoin hyvin harvoin säälivät +heidän vaivojaan. + +Jos hiukan vilkaisemme poikainkin puvustoon, niin ei se tee yhtä +tyylikästä vaikutusta. Siitä puuttuu nykyisin kokonaan yhdenmukaisuus +ja varma malli. Enimmäkseen he olivat hankkineet vaatteensa Suomen +puolella, ja sen vuoksi olikin kirjavuus suuri. Tavallisten lyhyitten +takkien ohella näkyi joukossa myös virttyneitä sortuutteja, +kellastuneita selluloidikauluksia, likaisia kravatteja ja monen +mallisia päähineitä, kuluneista karvalakeista haalistuneihin +knalleihin saakka. Yhteisenä piirteenä päähineillä vain oli väljyys, +ne enimmäkseen painuivat korviin saakka ja vielä siitä ylikin. Nuoret +eivät mielellään pitäneet paitaa housujen päällä, mutta vanhat miehet +aina, koska luulivat siitä tulevan synnin, jos sen housuihin pistää. + +Ankarasti meitä rankaisi matkalla helle. Maa poltti jalkain alla, +kurkku kähisi kuivuuttaan, kieli takertui kitalakeen. Missä vain oli +pienikin tilkka vettä, siihen jäätiin istumaan, janoa sammuttamaan. +Helteestä huolimatta alkoivat kuitenkin tytöt kankaalla kimakan +pajatuksen, virittääkseen joukossa kisamielialoja. + +Sillä aikaa kun pitkä hikoileva jonomme verkalleen vetelehti eteenpäin +pitkin tulisia kankaita, oli Kostamuksen kylässä varhaisesta aamusta +oltu vilkkaassa puuhassa. Paljon vieraita tiedettiin olevan teillä +tulossa, ja kaikki oli syötettävä ja juotettava. Vieraanvaraisuus +moisena päivänä on karjalaisen emännän kunnia-asia. Huoneet on jo +edellisinä päivinä siistitty lattiasta laipioon, lattiat pesty, seinät +pesty, jopa toisissa taloissa höylättykin, niin että ne paistoivat kuin +uudet, ja tavallisesti pestään myös laipio. Samoin puhdistetaan eteinen +ja porraskäytävä ja tietysti varsinkin vierashuoneet, missä niitä on. +Edistyneissä taloissa ovat vierashuoneet kuitenkin jo sekä paperoidut +että maalatut. + +Kun pirtti on siistitty -- se tosiaan toimitetaan erinomaisen +perusteellisesti -- leivotaan ja valmistetaan juhlaruuat. Karjalaiset +syövät aina pehmeätä leipää, vaikka kuulinkin useitten mainitsevan tätä +tapaa epämukavaksi ja suomalaista kovaa leipää käytännöllisemmäksi. +Leivottava on sen vuoksi usein. Juhliksi valmistetaan paitsi leipää +monenlaisia piiraita, "sultsinoita", "kalitaisia", "kakkaroita", +"kalakukkoja", "kiiseleitä" ja kuka heidät kaikki tietäneekään. +Pääasiallisesti ne kaikki, ja kalakukotkin puoleksi, rakennetaan +jauhoista ja rasvasta. Kalitaisten sisällä on ryynejä, sultsinoita +valmistetaan siten, että kahden hyvin ohuen leipäkatteen väliin +pannaan maitoon tehtyä ryynivelliä, ja kakkarat taas leivotaan maitoon +vehnäjauhoista, jos niitä on, muutoin ohrajauhoista. Leipominen +tapahtuu aikaisin aamulla, ja silloin on emännillä, tyttärillä ja +apulaisnaisilla tulinen kiire. Syrjäisen on sitä hommaa aika hupainen +katsella. Karjalan naiset ovat ripeät liikkeissään. Samovaarat, joita +jo alkaa olla useimmassa talossa, kuurataan mitä huolellisimmin ja +niihin pannaan tuli, kun vieraitten aika alkaa lähestyä. Pirtin +kiuas on lämmitetty niin kuumaksi, että siinä pitkin päivää hautuu +tsajun kanssa juotava maito. "Kolatsuja", pieniä kovia rinkeleitä, on +varustettu suuret kimput. Muita ostoleivoksia ei olekaan. + +Odotettuja heimolaisia ja tuttavia alkaa saapua, pölyisinä ja +hikisinä, mutta rattoisalla mielellä, toiset suurissa joukoissa, +toiset yksitellen. Vieraita saapuu yhä enemmän, pitkin päivää. Kaikki +hajaantuvat aluksi "kostitaloihinsa", s.o. niihin taloihin, joissa +tavallisesti majailevat, ja paikalla ryhdytään tulijoita kestitsemään. +Kylyyn käyvät, keitä haluttaa, ne on valmiiksi lämmitetty. + +Jäimme joukkoinemme keskelle kangasta, vieläpä viimeisen taipaleen +puoliväliin, jossa oli risti, niinkuin siellä puolella tapaa taipaleen +puolivälissä olla. Siihen istahti alkupää, ja vähitellen saapui yhä +toisia, ristiten pyhän merkin edessä silmänsä. Nuorilta se tapahtui +jotenkin hutiloimalla, mutta vanhemmat, varsinkin vanhat eukot, +ristivät silmänsä syvimmällä hartaudella, maire hymy kasvoillaan. +Samalla he tavallisesti kiinnittivät ristiin kapean vaatekaistaleen +"tuulipaikkana" liehumaan, tietämättä hartaudessaan, että he siten +toimittivatkin vanhan pakanallisen uhrin. Toiset ristit liehuivat +täynnään nauhoja. Sitten hajaannuttiin varjoon lepäämään tai etsittiin +vesipaikkoja. + +Katkaistaan jälleen osa taipaleesta, mutta istutaan taas jonkun ajan +kuluttua, koska arvellaan päivän kuluneen niin pitkälle, että kylässä +jo on päivällinen, "poavoshna", syöty, ennenkuin sinne ehditään, ja +käydään jokainen eväittensä kimppuun. Tälläkertaa sijoittuu joukko +pienen kosken rannalle, jossa vesi on vähän raikkaampaa. Kun vihdoin +kylä alkaa näkyä, pysähdytään kankaan syrjään vielä viimeinen kerta, ja +jokainen siistii pukunsa, ennenkuin ihmisiin mennään. + +Miitrei, Kostamuksen varakkain isäntä, oli haastanut minut toverini +keralla taloonsa asumaan, ja hyvä siellä olikin ollaksemme, vaikka +kaikki suojat olivat täpösen täynnään rahvasta. Sillä aikaa kun +varemmin tulleita tsajutettiin, kutsuttiin meidät kylyyn, jonne +miehissä mentiinkin ja saunan jälkeen järveen. Sitä karjalaiset +tuskin milloinkaan laiminlyövät; he alkavat uida kylyn päälle jo heti +keväällä, kun ensimmäinen sula ilmestyy rannan ja jään väliin, jopa +toiset piehtaroivat talvella lumessa. Kylyssä ei kiirettä pidetty, +istuttiin ja tarinoitiin pitkät jutut. Virkistyneinä ja vereksinä +käytiin sitten samovaaran ääreen. Niitä oli kaksikin kiehumassa, kun +toinen sai juoduksi, kannettiin toinen pöydälle, ja Miitrei itse +valoi tokanoihin ja jakeli kolatsuja runsaalla kädellä. Uunista +kannettiin haudottua rieskaa maitoa, jonka keralla siellä maassa aina +tsaju juodaan, ja parhaille vieraille isäntä sormin jakeli maidon +päälle nousseen kuoren, joka olikin herkkua. Kolatsut, Aunuksesta ja +Pietarista tuodut veteen leivotut rinkilät, murretaan käsin ja pannaan +kuppiin turpoomaan; ja erinomaiselta tämä kaikki maistui siellä etäällä +vaatimattomassa erämaassa ja ihmisten keralla, jotka itse niin täysin +määrin nauttivat näistä herkuista. + +Varahvontta oli helmeilevällä tuulella, vaikka olikin matkalla ollut +eräs usein uudistuva harmi, kun joku oli sattunut hänen nimeään +kysymään. Se oli Varahvontan arka kohta, mutta kun hän ei saattanut +vaietakaan, kun olisi voitu luulla vaikka miksi maankulkijaksi, niin +täytyi se sanoa, vaikka tinkien: + +Vieras (kääntyen meitä puhuteltuaan Varahvontan puoleen): "Mikäs nimi +on tällä teän kasakalla?" + +Varahvontta (hetken vaiettuaan, syrjään katsellen): "A velj... miulla +on nimi semmoinen, ett'ei ole koko pitäjässä toista..." (murheellisena) +"ka silloin oli vähän nimiä, kun miut kastettiin... No se on +Varahvontta." + +Näistä kysymyksistä, jotka uudistuivat kaikkialla, kun liikuttiin +hänelle vieraissa seuduissa, hän aina kävi hiukan nyrpeäksi, mutta oli +pian jälleen hyvällä tuulella ja otti nyt teepöydässä osaa keskusteluun +perityllä vanhalla tiedollaan ja uudella hankitulla arvollaan. Meidän +täytyi kaivaa muistiinpanovihkommekin esiin, kun hän seuralle kertoi, +mitä pilvet ovat, ja siitä hänen arvontuntonsa kohosi koko joukon. Hän +sanoi niitten olevan samanlaista ainetta kuin "kiiseli", tuo hyytelön +tapainen ruoka, ja kertoi moisia pilven kappaleita silloin tällöin +metsästä löydettävän, kun niitä on sattunut maahan putoamaan. Monet +läsnäolijat myönsivät hänen tietonsa oikeiksi. Siitä tulivat jotkut +muutkin luonnon ihmeet puheeksi, ja kerrottiin muun muassa ukkosen +juurista, joita syntyy maahan semmoisiin paikkoihin, mihin ukkonen on +iskenyt. Sanoivat hiekan sillä kohdalla muuttuvan kuin lasijuuriksi, +jotka haarautuvat syvälle maahan. Se taitaa olla tosihavainto. + +Siten kului iltapäivä hauskassa pakinassa, ilma viileni, valo lauhtui +ja nuori väki alkoi kokoontua kisoihin. Kisat ovatkin näissä juhlissa +vähintäin yhtä tärkeät kuin kestitys, eikä ainoastaan nuorien, vaan +avioväenkin mielestä, joka niissä tekee havainnoitaan, pitäen erittäin +tarkkaa lukua kaikista mieltymysoireista. Hyvin usein päättyvät +kisoissa tehdyt tuttavuudet kosimisella ja naimisella, vaikkeivät +asianomaiset olisi ennen nähneetkään toisiaan. Varsinkin jos ajat ovat +hyvät ja purlakoita on paljon kotosalla. Niin valitettavasti ei ollut +nyt laita. Ajat olivat parin katovuoden vuoksi hyvin köyhät, puute oli +yleinen ja enimmät purlakat olivat ansioilla. Huhuttiin kuitenkin, että +kylään oli tullut ainakin kaksi poikamiestä, jotka olivat luvanneet +viedä emännät mukanaan. + +Toisen piti kosia julkisesti, sekin tiedettiin, ja suurella +jännityksellä odotettiin kaiken päivää sulhaskansan saapumista. Sen +piti pirtteihinkin kuulua, sillä kosijat saapuvat hyvin julkisesti, +pyssyjen paukkuessa. Ensimmäinen päivä saatiin kuitenkin turhaan +odottaa, mutta sitä vilkkaammin kisattiin. + +Karjalaisten en ole koskaan nähnyt kisaavan pirtissä, lieneekö tämä +liian pyhä tähän huvitukseen, vai pelättäneekö vain sen likaantumista. +Korkeintain luovuttaa joku isäntä sintsinsä kisoihin, ja siitäkin on +usein maksettava monias kopeekka vuokraa. Kostamuksessa oli kisat +pantu toimeen erään talon sarajalla, avaralla heinäparvella. Sinne +mahtui paljon väkeä. Pihalla ei tahdottu kisata, kun oli kovin kuuma +ja pelättiin vaatteitten pölyttyvän. Puolihämärä saraja oli täynnään +nuorta ja vanhaa, nuoret lattialla täydessä työssä ja vanhemmat ihmiset +syrjästä katselemassa ja juoruamassa. Meidän paikalle tullessa toisena +aamuna jotenkin varhain kisat jo olivat täydessä vauhdissa ja hiki +valui kisaajain otsalta ja poskilta, niinkuin hyvässäkin työssä. + +Kisat tavallisesti alkavat "käsikisalla", joka on aivan lyhyt ja +johon tytöt kutsuvat. Parit asettuvat pitkään riviin, tyttö ja poika +aina vastakkain. Vuorotellen tarttuu sitten poika tytön toiseen ja +toiseen käteen, nostellen sitä sievästi pari kertaa ylös ja alas, +ikäänkuin tunnustellen, paljonko se painaa. Muita temppuja ei ole +tässä yksinkertaisessa kisassa, mutta se ei kestäkään kauaa; onhan +vain jonkinlaisena johdantona toisiin kisoihin. Meille selitettiin, +että pojat sillä tavalla jäävät leskiksi, kun kisapiiri hajoo, ja että +heidän asiansa on sen jälkeen lähteä vuorostaan kutsumaan tyttöjä +uuteen kisaan. Pojat lähtevätkin tuota pikaa liikkeelle. Kutsuminen +tapahtuu sillä tavalla, että poika menee mieleisensä tytön eteen, +viittaa tälle kädellään ja mainitsee häntä nimellä, esim. "Iro tulou!" +Ne monenlaiset kävelytanssit, jotka nyt alkavat, ovat vähän purpurin +tai franseesin tapaisia; vuorot ovat kylläkin monimutkaisia, niin +ettei niitä aivan vähällä vaivalla opi. Niitä on "humaus", "pitkä +kisa", "katrilli" ja ehkä muitakin. Ne tanssittiin täällä hieman +toiseen tapaan kuin Uhtuen puolessa, niin että sen puolen poikia alussa +vähän arvelutti, uskaltaisivatko ensinkään lähteä permannolle. Mutta +kaikkia näitä kisoja vanhemmalta ja alkuperäisemmältä tuntui kuitenkin +tuo käsikisa. Kaiken aikaa neitoset lauloivat kimakoita venäläisiä +pajatuksiaan, ja ihmeen kauan he jaksoivat äänessä pysyä. Mutta +kaunista se laulu ei suinkaan ollut. Kiimasjärvellä, Nopeuksessa ja yhä +etelämpänä kuuluivat hanurit jo ruvenneen sijaa saamaan, mutta täällä +niitä ei vielä ollut. Hyppytansseja ei Kostamuksessakaan tanssittu +ensinkään. + +Vanhemmat miehet olivat kokoontuneet oven suuhun kisoja katsomaan ja +naidut vaimot taas kiivenneet sintsin laipiolle, istuen siellä kuin +parvekkeella monivärisenä ja vilkkaasti tarinoivana ryhmänä. + +Sillä välin kun aikuiset kisailivat sarajalla, olivat pienet tytöt +kokoontuneet ulkopuolelle erään aitan siimekseen, karkeloidakseen +keskenään samoja kisoja kuin hekin. Mutta kun heidän ikäisensä pojat +täälläkin olivat "pahoja" ja halveksivat tyttöjen seuraa, oli +tytöistä joka toisen täytynyt ruveta pojaksi. Oikeat pojat maata +rötköttivät ääressä, nauraa hohottivat ja tekivät tyttölöistä hyvin +sopimatonta pilkkaa, oli aivan säälittävää nähdä, kuinka kiltisti +nämä sen kärsivät. Karjalassa nainen vielä on paljon vanhemmalla, +"urosaikaisemmalla" kannalla kuin Suomessa ja tyttösetkin jo näkyivät +olevan täynnään kunnioitusta näitä sankareita kohtaan, jotka tuskin +olivat ennättäneet saada ensimmäiset housunsa. Somaa oli katsella, +kuinka paljon luontaista suloa oli tyttösien liikkeissä, kuinka he, +totisina pajatusta kimittäen, sipsuttelivat vuorojaan ja painautuivat +likemmä "poikainsa" vartaloa. + +Oikeat pojat sitä vastoin, väsyttyään ilveilemiseen, lähtivät joukolla +uimaan ja jatkoivat järvessä lystiään kaikenlaisella vallattomuudella. +Varahvontta makasi pientarella, makasi Luojan juhlapäivän rauhaa, ja +seurasi syvimmällä mielenkiinnolla poikain telmettä, naureskellen ja +puhellen itsekseen, milloin joku järvessä sattui keksimään tavallista +sukkelamman tempun. Miitrein akkunan alla seisoi kaksi sydänmaan +ukkoa huvitellen toisiaan lystikkäällä keskustelulla. En muista, mikä +aihe oli, mutta luultavasti se koski jotakuta kolmatta. En ollut +mielestäni milloinkaan kuullut enkä lukenut mitään, jossa asiata olisi +valaistu niin huvittavasti, ilman ilkeämielisyyttä tai pilkkaakaan, +ja kuitenkin saatu kaikki niin mainion hupaisaan valaistukseen ja +tuotu esiin yhä uusia lystikkäitä puolia. Se oli samanlaista neron +kilpailua kuin entiset kilpalaulannatkin, sillä erotuksella vain, että +aihe oli läheltä, kummankin jokapäiväisestä elämänkokemuksesta. Sanain +osavuutta, käänteitten uutuutta, viittausten hienoutta ja samalla +kuitenkin hyväntahtoisuutta ei voi sanoin kuvata. + +Miitrein talossa ruokittiin noin kolme- tai neljäkymmentä vierasta. +Näitä varten oli pirttiin katettu suuri pöytä, tai oikeammin monta +pöytää, jotka oli liitetty pääkkäin yhdeksi pitkäksi. Sen ympäri +mahtuikin syömään suurin osa vieraista, kun kaksi suostui syömään +samalta lautaselta. Pöytä oli kauttaaltaan peitetty valkoisilla +liinoilla, sillä liinattomalta pöydältä karjalainen ei mielellään syö. +Miitrei kehottaa: "Alkakaahan vieraat ristiä silmiänne", ja tämän +tehtyään rahvas istuu pöytään. Pitkiä käsiliinoja on aseteltu pitkin +pöydän laitoja, niin että jokaisella vieraalla on osa semmoisesta +polvellaan tai edessään pöydän reunalla. Se kyllä on tarpeen, sillä +sormia käytetään ahkeraan kahvelien ja veitsien avuksi, joita kyllä +alkaa olla paremmissa taloissa, vaan joita eivät etäämpää salolta +tulleet kestivieraat vielä osanneet käyttää. Ennen ateriaa olikin +jokainen pessyt kätensä. Täällä oli vallalla se tapa, että vieraat +istuivat melkein tyhjään pöytään, sitten vasta alkoi emäntäväki kantaa +ruokia, ja sitä kantamista sitten kestikin loppumattomiin, niin että +vieras ennätti moneenkin kertaan ruokahalunsa tyydyttää, jos hän joka +lajia söi. + +Karjalaiset osaavat valmistaa monenlaisia ja maukkaitakin ruokia. +Nyt kannettiin pöytään ensinnä pieniä rieskasia ja liharokkaa, +joka oli valmistettu siten, että oli rukiin jauhoja sekoitettu +kuivatusta lihasta keitettyyn liemeen. Kun rokka oli syöty, tai +melkeinpä sitä vielä syötäessä, tarjottiin liha erikseen. Se ei +tietysti enää ollut vereksen arvoista, mutta kuitenkin varsin +maukasta, ollakseen päiväpaisteessa kuivattua ja lähes vuoden vanhaa. +Sitten tuotiin maitoa, sekä uunissa haudottua taikka melkeinpä +paistettua "rahkamaitoa", että rieskaa maitoa, ynnä voita, kalaa, +"kalitaisia", "sultsinoita" ja muita piirakkaita, "marjasankeja", +joissa oli mustikkahilloa täytteenä, ynnä lopuksi rasvasta tiukkuvia +"vehnäkakkaroita". Voipa sanoa, että aterian silmäänpistävänä +omituisuutena oli se, että vaikka se oli melkein kauttaaltaan oman +maan tuotteista koottu, oli se kuitenkin niitä monella eri tavalla +käsittelemällä saatu vaihtelevaksi. Sieniäkin tavallisesti tarjotaan, +mutta varastot ehkä olivat lopussa, tai ehkä niitä ei sentään pidetty +juhla-aterian arvoisina. Karjalaiset niitä yleiseen kokoovat ja +suolaavat, syöden niitä pitkin talvea särpineenä kuin silakkaa. + +Aterian jälkeen risti rahvas jälleen silmänsä, sanoi sitten +isäntäväelle "passibot syöttämästä, juottamasta", johon isäntäväki +vastasi "tervehyyeksi", jonka jälkeen jokainen riensi käsiään +pesemään. Kun ensimmäinen pöytäkunta nousi ylös, oli toinen jo +varalla sen tiloille istumaan. Lausuin emännälle kohteliaan +ihmettelyn siitä, miten hän jaksoi niin suurelle joukolle ravintoa +puuhata, se kun lisäksi tietysti kävi jotenkin kalliiksi; mutta hän +närkästyi tästä huomautuksesta ja vastasi, ettei heidän talostaan +ole kenenkään tarvinnut syömättä lähteä. Karjalaiset emännät pitävät +vieraitten ruokkimista kunnian asiana, ja kuta enemmän vieraita on, +sitä suurempi on tietysti kunniakin. + +Ennen päivällistä olin kutsunut kisaväen ulos järjestämään kisansa +nurmelle, että sain ottaa siitä valokuvia, ja mielihyvällä pyyntöäni +noudatettiinkin. Iltapäivällä kävimme sitten vieraissa useissa +muissa, köyhemmissä taloissa, joihin oli asettunut Uhtuen puolelta +tulleita tuttuja, muun muassa Seni, ja kaikissa taloissa vallitsi sama +juhlaviihtymys ja puhtaus. Kisoja jatkettiin myöhään yöhön, meidän +jo käytyä levolle leveälle vuoteelle, joka oli tehty vierashuoneen +permannon poikki seinästä seinään. + +Ja seuraavana aamuna ne taas alkoivat uudella voimalla, mutta silloin +tapahtui paljon muutakin, sillä vihdoin saapui kosioväkikin kylään, +pidettyään rahvasta niin kauan jännityksessä. + + + + +KOSIJOITA KYLÄSSÄ. + + +Istuimme seuraavana päivänä kestikievarissa yhdessä Akonlahden "tiekan" +(lukkarin) keralla; hän oli vielä nuori poika, ummikko venäläinen. +Olimme sattumalta kuulleet hänen rahvaan keralla puhetta yrittäessään +näyttelevän latinankielen taitoaankin ja sanovan: Sint ut sunt, aut non +sint (olkoot niin kuin ovat, taikka olkoot olematta). Mekin muistimme +kirkkohistoriasta tuon lauseen, ja se kehotti tekemään tuttavuutta. +Hän osasi muutamia muitakin latinalaisia lauseita, jotka oli oppinut +hengellisessä seminaarissa, mutta josta hän oli juoppouden takia kesken +erotettu. Istuessamme Kostamuksen kestikievarissa nauttien seosta, +joka kävi punssista, -- sitä oli tuotu kylään salaa, kalasammiossa +-- saatoimme siis yhdessä vetää vanhan tutun "Gaudeamus igiturin", ja +aamupäivä kului siten jotenkin hauskasti. Pyssynpamaukset ja niitä +seuraava hälinä lopettivat sitten äkkiä lystimme. + +Kosiminen tapahtuu Karjalassa hyvin julkisesti ja monimutkaisia +temppuja noudattaen, jotka saattavat olla asianomaiselle sulhaskansalle +hyvinkin ikäviä, ellei yritys ota menestyäkseen. Sulhasen täytyy +saapua kosiotaloon joukolla, vieläpä pyssynpaukuilla julistaa +tuloaan, niin että koko kylä tietää olla tilaisuudessa saapuvilla. +Onhan se harmillista, jos niin julkisen ja uhollisen tulon jälkeen +täytyy lähteä matkoihinsa tyhjin toimin. Sen vuoksi onkin miesten +kesken käynyt tavalliseksi keskustella edeltä käsin tyttöjen kanssa, +saadakseen tietää, onko syytä joukolla tulla. Tytöt silloin ottavat +salaa vastaan kihlat, sormuksen, silkkiliinan, ehkäpä rahaakin, jotta +poika voi rohkeammalla mielellä saapua julkisesti neittä pyytämään. +Mutta yleiseen valitettiin, että tytöt hyvin huonosti pitivät näitä +lupauksiaan, ottivat kihloja monelta yht'aikaa ja antoivat sitten +useimmalle armotta "aparat". Jos heitä siitä moitti, sanottiin, niin +ei siitäkään ollut apua. Neitoset näet käsittivät asian sillä tavalla, +että kuta useammat rukkaset he saivat antaa, niin sitä kiihkeämmin +pojat heitä halusivat. Mutta antoivat kuitenkin edes kihlat pois, kun +julkinen kosiminen oli tapahtunut. + +Kestikievarin tytön mainittiin ottaneen kihlat siltä saman kylän +pojalta, jota nyt odotettiin kosimaan, mutta oltiin hyvin eri mieliä, +tokko tyttö hänelle menisi. Siitä keskusteltiin kiihkeästi, melkoinen +jännitys vallitsi yleisön kesken, mutta vallitsevana mielipiteenä +tuntui olevan, että tyttö antaisi aparat. Sen kyllä saattoi uskoa, +sillä tyttö oli viekkaan näköinen, eikä kosija kuulunut olevan +kehuttavissa varoissa, olihan pienen uudisviljelyksen omistaja etempää +salolta. + +Kaiket päivää istuttiin ikkunoissa ja tähystettiin järvelle päin +jokaista venettä -- nuoriso vain jatkoi väsymättä kisojaan. Vasta +iltapäivällä tuli kuitenkin oikea vene, jumakkain pyssynpaukkujen +julistamana. Kylässä paikalla syntyi vilkas liike ja joka puoletta +riennettiin kestikievaritaloon, jonka pirtti kohta kokoontui täyteen +uteliaita. Kisahuoneessa tanssikin hetkeksi taukosi, kuitenkin +ainoastaan hetkeksi, alkaakseen paikalla uudelleen entistä rennommin. + +Aivan talon nurkissa, akkunain alla, pamahti jälleen pari kovaa +laukausta, ja pian sen jälkeen kosioväki juhlallisesti astui pirttiin. +Kosioväkeä on, paitsi sulhasta, taatto, teätjä (setä, eno), veli +ja joku nainen, tavallisesti sisar taikka muu sukulainen. Usein +sulhanen itse jää ulos odottamaan, miten asiat luonnistuvat, eikä +tule pirttiin ensinkään, jos ne huonosti päättyvät. Tämä kuitenkin +näytti olevan varma asiastaan, hän tuli sulhaskansan keralla pirttiin. +Mies oli kookas ja roteva, mutta vähän jolsanlainen. Arvonmiehiä oli +sulhaskansassa Miitrei vaimoineen, muut olivat köyhää kansaa. + +Kosiminen sitten tapahtui, yleistä tapaa noudattaen, seuraavalla +tavalla. + +Pirttiin astuttuaan kosjoväki risti silmänsä, niinkuin kreikanuskoiset +ainakin tekevät, ja laativat tervehdyksen, jonka jälkeen talonväki +pyysi heitä istumaan "suureh tshuppuh", jossa Jumalan kuvat ovat. + +Talonväki: "Mitä vierahat sanovat?" + +Kosjoväki: "Emmepä mitänä, rauhaa kaikki. Työ ettekö tiiä mitä uuempaa?" + +"Emmä njii mitä, rauha kaikki teälläkin, Jumalalle kiitos." + +Nämä ovat tavanmukaiset karjalaiset tervehdykset, sitten vasta +ilmoitetaan se asia, jolle on tultu. Kosjoväki nousee seisomaan ja +sanoo: + +"Teillä on tytär annettava, meillä poika naitettava, emmekö rupea +heimokuntaa laatimaan?" + +Näin tärkeätä asiaa eivät tytön vanhemmat ja omaiset koskaan +ratkaise omin päin, vaan sitä varten on koko heimokunta kokoon +kutsuttava. Sillä aikaa kun talonväki lähettää kylälle viestit +noutamaan sukulaisia, tulee pirttiin kosjottava tyttö, jota tästä +lähin sanotaan "antilaaksi", ja istuu naisten tshuppuun, s.o. sille +puolelle pirttiä, joka on uunin takana. Kosjoväki nousee seisomaan ja +lähtee nyt antilaalle asiaansa selittämään, lausuen lopuksi: "Mitäpä +alat tuumaita? Tuumaitse meihin päin." Jos talossa on annantamieli, +kutsutaan koko heimokunta hyvin tarkoin, ellei taas ole, niin +ainoastaan moniaita. + +Pirtti oli niin täynnään rahvasta, että pienet tytöt olivat kiivenneet +orsille, edes jotain nähdäkseen. Ja kun ilma muutoinkin oli +helteinen, niin tuli pirtissä niin palava, että hiki virtana juoksi +joka naamasta. Kun sukulaiset alkoivat saapua, pidettiin sintsin +viereisessä aittahuoneessa sukukokous. Siellä lopullisesti ratkaistiin, +annettaisiinko tyttö vai eikö. Näissä kokouksissa, joihin sivullisia +ei lasketa (suotta mekin pyrimme), moititaan ja kiitetään sulhanen sen +mukaan, miten hän kunkin mielestä ansaitsee tai asia vaatii. Toiset +kehottavat antamaan tytön, toiset kieltävät. Usein ovat mielipiteet +hyvinkin ristiriitaiset ja huoneessa tapahtuu kiihkeitä väittelyitä. +Ratkaiseva sananvalta on tietysti tytön vanhemmilla, mutta hyvä ei ole, +jos heidän täytyy asettua heimon mahtavia vastaan. Kuta kiivaammin +väitellään, sitä kauemmin kestää kokousta ja pirtissä saattaa odotus +tulla hyvinkin pitkälliseksi. + +Tälläkin kerralla kesti sukulaisten kokousta ylenmäärin kauan. +Pirtissä aljettiin käydä levottomiksi, etenkin kun alkoi vähän vähä +käydä rahvaan kautta kuiskauksia, että antilas aikoi antaa aparat. +Näitä kuiskauksia tuli kosjoväenkin korviin, ja mieltään karkaisten +he silloin alkoivat yhä äänekkäämmin uhotella, että asia oli pian +ratkaistava, muutoin aikoivat lähteä kesken matkoihinsa. Oli muka nyt +koolla tyttöä, koko kylä täynnään, tehkööt kiireet päätökset, jotta +ennätetään lähteä toista yrittämään. Moisilla uhkauksilla tahdottiin +vaikuttaa sukukokouksen päätökseen. Tämä tuntui sivusta kuullen +kylläkin oudolta kosimiselta, eikä se Vienan Karjalassakaan "hyvään +tapaan" kuulu; oli toki niitä, jotka pitivät sitä sopimattomana. + +Ja hyvin kauan saimme siitä huolimattakin odottaa. Ilta oli jo kulunut +myöhäiseksi, ennenkuin antilas vihdoin ilmestyi pirttiin itkenein +silmin, heimokunnan saattamana. Ellen olisi tiennyt, että tyttö +sisässään iloitsi tästä suuresta puuhasta, olisin häntä säälinyt; niin +ankaralta näytti hänen mielenliikutuksensa. + +Kummapa olisi muutoin ollutkin, jos hän olisi kestänyt sukukokouksen +hieman pehmiämättä. Siinä hänen oli täytynyt "kumartaa jalkaa" koko +heimokunnalle, semmoinen on siellä yleinen alentava tapa. Jalkaa +kumartaessaan hänen täytyy langeta kumarrettavan eteen polvilleen ja +painaa päänsä niin syvään, että otsa kolmasti koskee varpaihin. Näin +hänen täytyy nöyryyttää itseään pienien paitaressujenkin edessä, jotka +sukulaisuus oikeuttaa saamaan osakseen tämän kunnioituksen. Ehkäpä +oli häntä myös nuhdeltu siitä, että oli ottanut kihlat; varmaan sekin +seikka oli tullut kokouksessa julki ja puheen alaiseksi. + +Antilaan saapuessa pirttiin oli jumalankuvain eteen sytytetty pieni +tuohus palamaan. Jos antilas menee kosijalle, astuu hän esiin, kumartaa +virittäjälle, joka on hänen taattonsa, veljensä tai muu läheinen +sukulaisensa, ja sanoo; "Kun tiesitte syöttää, niin tiedätte antaakin". +Sitten heti tapahtuu julkinen kihlonta. Jos hän ei mene, on temppu +hieman toisenlainen. + +Varsin jännitetyin mielin nyt katseltiin, mitä hän tekisi. Hän ei +kumartanut jalkaa virittäjälle, vaan astui oikopäätä tuohuksen luo, +puhalsi sen sammuksiin ja kumarsi sitten vain seisaaltaan sulhasväelle, +sanoen: + +"Passibo hyvä rahvas luvussa pitämäänne." + +Siinä se nyt oli... tyttö oli antanut aparat, kiitti vain kunniasta. +Moamo kantoi kosijalle takaisin kihlasormuksen. + +Tuliko kosjoväki hyvinkin alakuloiseksi rukkasista? Vielä mitä! +Ylimielisenä ja uhitellen se paikalla läksi kylälle uutta morsianta +etsimään, nurkuen vain sitä, että oli kallista aikaa menetetty. Ja pian +se näyttikin, ettei kiirehtiminen ollut tyhjää kerskumista. + +Ei suotta oltu naimamarkkinoilla. Kuin markkinoilla konsanaan sanottiin +miesten kulkevan tytöstä tyttöön, kunnes saavat jonkun suostumaan +kauppoihin. Tosin on ainoastaan oman kylän tytöillä vanhemmat ja +heimokunta saapuvilla, mutta se ei estä kosimasta vieraittenkaan +seutujen tyttöjä, jos vain mieli alkaa heihin taipua. Vieläpä vieraita +tyttöjä on helpompikin mukanaan viedä, "paikan kokassa" vain, kuten +vakaantunut käyttösana kuului. Tällä tavalla näytti olevan yhtä suuri +pätevyys kuin tuolla monimutkaisella ja täydellisellä kosjomisellakin. +Lyhyydestään huolimatta se yhdisti sekä kosjomisen että häät. Tuntui +siltä, kuin olisi rahvaan kesken vanha tapa melkein saanut lain voiman. +Poika johonkin tyttöön silmänsä iskettyään ojentaa hänelle "paikan" +s.o. nenäliinan taikka jonkun muun liinan kolkkaa ja kehottaa häntä +lähtemään kanssaan ja rupeamaan hänen naisekseen. Jos tyttö tarttuu +tarjottuun liinaan, on samalla kaupat tehty, eikä muuta kuin lähdetään +sen tien sulhasen kotiin elämään kuin mies ja vaimo. Omaisten ja +heimokunnan suostumus hankitaan vasta perästäpäin, papin siunaus +niinikään. Tuntui siltä, kun ei omaisilla olisi oikeutta tämmöistä +avioliittoa estää, jos vain tyttö ottaa kiinni paikan kolkasta, vaikka +ei tavalla tietenkään ole minkäänlaista laillista suojaa. Ehkä se vielä +on muisto naisen ryöstön ajoilta. Mutta oikeita naisen ryöstöjäkin +tapahtuu silloin tällöin. Niinpä Venehjärven kylästä samana suvena +vietiin tyttö Vuokkiniemeen emännäksi vasten vanhempien tahtoa ja +heidän tietämättään. + +Rukkaset saatuaan kosjoväki oli lähtenyt Miitrein taloon +neuvottelemaan, eikä aikaakaan, kun kulki miehestä mieheen viesti, että +oli aikomus lähteä salmen taa toista tyttöä kosimaan. Kiiruumman kautta +riensimme rantaan, jossa veneet jo olivat täpösen täynnään rahvasta, +ja lähdimme soutamaan muitten keralla. Kaikki veneet, jotka suinkin +pinnalla pysyivät, työnnettiin vesille, sillä koko kisaväki pyrki saman +tien salmen poikki. Tapa on nimittäin semmoinen, että kuhun taloon +vain kosijoita saapuu, siihen on heti kylän nuorisolla oikeus tulla +pirttiin kisaamaan. Tätä oikeutta ahkeraan käytetään, ehkä vanhan tavan +vuoksi. Ilta oli erinomaisen ihana ja tyyntä järveä velloivat kymmenet +veneet, joita kilvalla soudettiin salmen takana näkyvää taloa kohti. +Järvellä pamahtivat tuota pikaa pyssyt. Meidän veneessämme oli tiekka +vähällä halkaista korvat vanhalla pistoolillaan jonka hän aina kuormasi +suutaan myöden täyteen ruutia ja tukkoja, ampuen niin tiheään kuin suinkin +ennätti panostaa. Vesi pyrysi tyttöjen veikaten soutaessa, punaiset +puvut läikkyivät valoisalla vedellä ja ilo ja nauru kaikui kauas. Heti +kosjoväen perässä ryöpsähti kisaväkikin pirttiin, ja pian olivat siellä +kisat täydessä käynnissä, huolimatta siitä, makasivatko jo talonväestä +toiset. + +Tämä talo oli paljon köyhempi kuin edellinen. Antilas näytti +hiljaiselta kiltiltä tytöltä; hän oli orpokin, elossa kun ei ollut +isää eikä äitiä, ainoastaan vasta miesikään päässyt, kookas veli. Näin +köyhässä talossa kosjoväki jo alunpitäen esiintyi hyvin ylimielisenä +ja vaativaisena. Kaikesta päättäen oli täällä kuitenkin annantamieli, +koska isäntä lähti soutamaan kylästä etäisiäkin sukulaisia. Nämä kun jo +makasivat, niin kesti kauan, ennenkuin he ennättivät matkaan suoriutua. +Kosjoväki alkoi viivykin vuoksi pitää niin sopimatonta kiirettä, että +isännän nuori veri kuohahti ja tyttö hänen käskystään antoi kosijalle +julkiset rukkaset. Mutta siitäpä kosijat loukkaantuivat vielä paljoa +enemmän kuin edellisessä talossa ja lähtivät kovin uhitellen ulos +pirtistä. Portailla he kuitenkin seisahtuivat ja hetken neuvoteltuaan +huutivat tytön ulos... Kosija tarjosi paikan kokkaa tytölle, jos +hän veljensä kiellosta huolimatta lähtisi matkaan! Mutta ei tämä +pikakeinokaan näyttänyt auttavan. Tyttö epäröi. Paljon rahvasta oli +vielä koolla, vaikka oli jo aamuyö, kaikki jotka olivat silloin tulleet +ja vielä myöhemminkin saapuneita, ja kaikki riensivät näkemään, miten +tämä päättyisi. Siinä oli korkeilla portailla sullotussa joukossa +miestä ja naista, nuorta ja vanhaa ja etenkin akkoja, ja nyt oli +mielestään jokaisella oikeus puuttua asiaan, kieltäen tai käskien. +Jännitys kohosi ylimmilleen. Koko yleisö kuohui! Keskellä tätä +punakirjavaa ihmishilloa seisoi antilas hämillään ja epäröiden, ja +vähän alempana kohosi rahvaan keskeltä kookkaan sulhasmiehen yläruumis +ja näkyi paikkaa ojentava käsi. Vieressä antilaan omaiset kiihkeästi +kieltämässä, sulhasen vieressä kosjoväki käskemässä. Kun nämä +väittelivät ja lisäksi koko rahvas intohimoisesti sekaantui juttuun, +niin siitä syntyi aivan harvinainen tora. Tyttö parka oli huutavassa +hukassa, sillä toiset tahtoivat työntää hänet väkisin sulhaselle, +vetäen mikä kädestä, mikä hameesta, toiset taas yhtä tiukasti kiistivät +vastaan. Tyttö oli jo kerran tarttua liinaan kulmaan, mutta silloin +kosjoväeltä taas pääsi joku niin ylimielinen sana, että hän veti kun +vetikin kätensä takaisin. Lopulta hän puhkesi hillittömään itkuun ja +sen kauempaa emme me enää kestäneet katsella tätä näytelmää -- toraa +oli jo kestänyt ainakin tuntikauden -- vaan siirryimme loitommalle +odottamaan, mikä siitä lopuksi tulisi. En voi kieltää, ett'eikö tämä +tapaus äkkiä avannut uusia näköaloja siihen karkeuteen, jolla monen +hyvän ominaisuuden ohella vielä on syvät juurensa tässä rahvaassa, +meteli sai synkemmän luonteen, kaikki muuttui kolkommaksi ja ihana +yökin menetti sulonsa. Vanhat runoihanteet mykistyivät ja erämaiden +piiri tuntui äkkiä niin autiolta ja synkältä. + +Kun sulhasväki, vielä kauan aikaa riideltyään, vihdoin saapui rantaan, +ei tyttöä ollut mukana. Veljen sana oli estänyt häntä lähtemästä +tälle miehelle. Mutta myöhemmin kuuluu hän kuitenkin muuttaneen +hänen kanssaan elämään, en tiedä sitten, sovinnollako, vaiko vasten +naittajansa tahtoa. + +Sillä aikaa kun salmen takana oli näin meluttu eikä mitään aikaan +saatu, oli kylässä muuan leskimies, jolla ennestään oli kymmenkunta +lasta, kaikessa hiljaisuudessa saanut suuren rotevan tytön tarttumaan +paikan kokkaan ja he lienevät jo meidän saapuessamme lähteneet sulhasen +kotiin yhdessä elämään. Mutta tällä kaupalla ei ollut rahvaan kesken +puoltajia, koska sulhanen kuului olevan kovin köyhä ja luonnostaan +"huono saamamies", s.o. hidas kaikenlaiseen ansioon. Sen mukaan naiset +Vienan Karjalassa, jossa taistelu elämisen edestä on niin ankara, ensi +sijassa arvostelevat kosijaa, eivätkä sitä puheissaan suinkaan salaa, +vaan juuri sen ympäri kietovat koko asian. Muut ominaisuudet ovat +tois'arvoiset. Ehkä tytöillä sentään on mielessään toisiakin ajatuksia, +kun he siitä huolimatta lähtevät huonoille saamamiehille. Ruumiillinen +kotikuritus kuuluu vielä sillä puolen tapoihin, jos eivät aviopuolisot +oikein yhteen sovellu, ja silloin on tytön parempi olla ainakin +tasaväkinen. Niin että on heikollakin miehellä etunsa. Kuulipa siellä +jotenkin yleiseen puhuttavan semmoisistakin vaimoista, jotka kurittivat +miehiään, vaikka tavallisempi tietenkin oli päinvastainen suhde. + +Monta muuta naimiskauppaa mainittiin olevan tekeillä, mutta nämä +olivat ainoat, joissa tapahtui ratkaisu. Ystävätärtämme Seniä muun +muassa kosi komeanpuolinen, tummaverinen Luvajärven mies, josta minä +olin Luvajärvessä vähin kuulustellut, Senin pyynnöstä, mutta tyttö ei +sanonut antaneensa sen varmempaa vastausta, oli vain kehottanut häntä +tulemaan Petron päivänä kotiinsa Jyvöälahteen, niin silloin moamo +päättäköön asian. Samalle miehelle hän sitten menikin. + +Lopuksi mainittakoon muuan henkilö, joka häissä on ylen tärkeä, +vaikk'en tiedä, alkaneeko hänen toimensa jo kosjottaissa. "Patvaska" +on häitten varsinainen ohjaaja, hän toimittaa varsinkin kaikki +tarpeelliset "varaukset", etteivät kateet ja noidat pääse avioliittoa +rikkomaan, on siis tietäjämiehiä. Sen kosjoväen mukana, josta olen +yllä kertonut, kulki kuitenkin mies, joka kuului toimittavan patvaskan +virkaa. Hän osasikin muutamia loitsuja, jotka hän meille luki, ja +ylpeänä ja mahtavana hän kuljeskeli kylällä, koettaen liittää yhteen +nuoria sydämiä. Mutta näillä markkinoilla kuuluivat hänen kaikki +yrityksensä menneen myttyyn. Kun häntä siitä yleisenä lähtöpäivänä +pilkattiin ja sanottiin hänen saaneen "housunsa täyteen rankkia" -- se +oli taas yleinen käyttösana semmoisesta tapauksesta, -- niin hän nolon +näköisenä myönsi niin tapahtuneen ja väitti vihannesten rikkoneen hänen +mahtinsa. Sen hän muka oli huomannut siitä, kun oli aamulla taittanut +kepin -- jokaisella patvaskalla on viran puolesta keppi, ennen vanhaan +ruoska -- ja se oli särkynyt moneksi kymmeneksi sälöksi. + +Patvaskain temput ovat muutoin vielä syvintä pakanuutta. Kaikenmoisia +juttuja kerrottiin siitä, kuinka mahtavat patvaskat olivat +riitaantuneet. Niinpä oli kaksi suurta patvaskaa, Sallinen ja Kana, +joutunut keskenään riitaan. Kana oli koettanut rikkoa Sallisen +patvaskoimista ja kerran häissä, joissa Sallinen oli patvaskana, +loitsinut antilaan kalpeana maahan kaatumaan. Mutta Sallinen oli +paikalla käynyt tyttöön käsiksi ja saanut hänet virkoomaan. Oli +sanonut tietävänsä, kuka hänen lukunsa oli rikkonut, ja käskenyt mennä +riiheen katsomaan, kuinka semmoiselle käy. Siellä oli Kana maannut +kouristuksissa, vaahto suusta valuen. Sallinen oli hänen lumoista +päästänyt vasta sitten, kun Kana oli vannonut ei toista kertaa +kajoavansa Sallisen asetuksiin. + +Siihen loppui se helluntain vietto. Tiistaiaamuna lähdettiin +paluumatkalle Komalahteen, useimmat jalan, toiset hevosella ratsastaen. +Muutkin vieraat alkoivat hajota, jokainen omalle suunnalleen, tytöt +kaiketi vähän pettyneillä toiveilla, sillä vähän oli ollut poikia ja +vähän oli naimakauppoja tehty. Mutta minkä sille mahtoi, että ajat +olivat niin huonot. Akonlahden prasniekkavieraista jäi suurin osa +Kontokkiin, kisatakseen siellä sen päivän ja vielä seuraavan yönkin. +Kontokissa vanha Poahkomie, joka 90 vuodestaan huolimatta oli kävellyt +sinne Akonlahdesta saakka, loitsi terveeksi toverini jalan, jonka helle +oli hautonut rakoille. En muista, lieneekö taika auttanut, ylenmäärin +vaan olimme uupuneita saapuessamme vihdoin kuumilta kankailta Kiiteen +rannalle. Siellä odottivat vielä kylänkävijäin veneet koreasti +"pristanillaan". Olipa hyvänlainen myötäinen Akonlahteen. Kun ei ollut +sanottavaa kiirettä, niin oikaisimme, toverini ja minä, uupuneet +jäsenemme teljoille veneen pohjalle ja annoimme tuulen työnnellä. +Varahvontta, joka oli koko prasniekka-ajan vain syönyt ja loikoillut, +piti nyt virkeimpänä miehenä perää, meidän maatessamme. Hän katkoi +koivunoksia veneen kokkaan, ja lehtien kohistessa, veneen valloillaan +kellutellessa, laskimme väljälle. + +Ajatuksissani häälyivät näitten päiväin kummat kokemukset, ja +mielessäni kyti itsepintaisia pikkumietelmiä, kuinka monikin runollinen +kuvaelma haalistuu nykyisyyden valossa, rinnastettuna todellisen +elämän kanssa. Mutta toiselta puolen olimme toki nähneet semmoisiakin +piirteitä, jotka olivat omiaan lisäämään mieltymystämme karjalaisiin ja +kohentamaan käsityksiämme heidän luonnonlahjoistaan ja taipumuksistaan. +Elämä oli kaiken aikaa ollut niin säädyllistä, ettei kertaakaan +järjestystä rikottu räyhäämisen, saatikka tappelun kautta. Ehkä siihen, +paitsi karjalaisten yleistä luonnonlaatua, on syynä sekin seikka, +että he ammoisista ajoista melkein itsenäisinä ollen ovat tottuneet +hillitsemään mieltään yhteisissä kokouksissa ja luottamaan omiin +järjestysvoimiinsa, jonka vuoksi tappelun halu oli niin sanoakseni +synnynnäisen kurin alainen. + +Mutta mitä lieneekään ollut sameampia vaikutuksia, luonnon avarassa +salissa ne pian hälvenivät ja muinaisuus läheni korvakuiskeen päähän. +Varahvontta oli vanhaa runolaulaja- ja tietäjäsukua. Vaikkei hänen +päähänsä ollutkaan paljoa tarttunut, niin harva se runo, jota hän ei +olisi kuullut, josta ei moniatta säettä osannutkin. Uinahdettuani +jonkun hetkisen heräsin puolivalveille ja veneen pohjalla selälläni +maatessani, kuunnellessani huoparien hivutusta laitoja vastaan ja +aaltojen kohinaa sivuillamme, näin taivasta vastaan Varahvontan lyhyen +nenän ja leukaparran, joka liikkui edes takaisin huopauksen mukaan, ja +kuulin hänen soinnukkailla käänteillä hyräilevän enemmän tuulta: + + "Toisinpa ennen tuulet tuuli, + Toisinpa viehkurit veteli"... + +Hän luuli meidän nukkuvan ja taisi loihtia tosissaan, kunnes kohotin +päätä nähdäkseni, kauaksiko oli tultu. Olimme keskellä selkää, +sinisimmällä sinellä, hehkuvan sinitaivaan alla, keulassa veti +lehvätukko itseään ravistellen ja rannoilla marjaiset vaarat kutoivat +helteestä auerhuntujaan. Oli Ukko rukouksen kuullut ja laaja Komalahti +täys'äänisenä pauhasi hänen lämpöiselle tuulelleen. + + + + +RAJAKYLIÄ MYÖDEN. + + +Akonlahdesta matkustimme melkein Maanselkää pitkin Kivijärven kylään, +joka on Suomen rajalla, penikulman päässä Latvajärvestä. Matka kulki +vuoron järvien poikki, vuoron maataipaleita, siellä täällä oli +matkan varressa joku pieni kyläkin. Kaikkine saattajoinemme meitä +oli jommoinenkin joukko, eikä matka pakinain puutteesta ikäväksi +käynyt. Uudet saattajat aina taipaleen alkupäässä kyselivät kaikki, +mitä meistä ja matkoistamme oli tiettävää. Mutta kovin pitkiin +selityksiin ei tarvinnut ruveta, kun kuultiin meidän runonkerääjiä +olevan. Jonkun verran huomiota herättivät kuitenkin valokuvauskoneet, +niitä tuskin olivat kaikki ennen nähneet, vaikka kuulleet niistä, ja +valokuviakin nähneet. -- Lytän järvellä muuan saattajista, kyseltyään +näistä kojeista yhtä ja toista, kääntyi Varahvontan puoleen ja +sanoi: "Minäpä tiiän, mikä on kartinan otto venäheksi, tiiätkö sie?" +Varahvontta loukkaantui, kun ei tainnut kysymykseen vastata, mutta oli +harmittelevinaan kysymyksen yksinkertaisuutta ja sanoi yrmeissään: +"Elä paremmiltasi kysy!" Soutajapa ei niin vähällä hellittänyt, vaan +tuumasi, että "kartina se kyllä on se portrietta, vaan mikäs on se +otto?" Kun Varahvontta edelleenkin sulkeutui arvokkaaseen vaitioloon, +niin minä puolestani uteliaana kysyin soutajalta, mikä se sitten oli. +Hän vastasi: "Se on 'tipografia'." Kauas ovat jo sanat vaeltaneet, +vaikka tuotteesta tuskin olisi tietty, kuinka päin se oli kädessä +pidettävä. + +Kankailla oli helle jälleen pakahduttava, mutta soilla alkoi keli +olla parempi, niiltä oli liika vesi jo juossut pois ja verraten hyvin +pääsimme kulkemaan, vaikk'ei siltapuista ollut paljon tietoa. Toiset +suot olivat hyvinkin laajoja ja viettäviä, täynnään harmaantuneita +kuivia ränkkyjä, jotka osottivat niillä ennen olleen puunkasvua +ja suottumisen siis muutamassa ihmisiässä melkoisesti edistyneen. +Ne olivat hallaisia, kaameita maita, mutta eivät vailla omituista +viehätystään. Toisin paikoin näyttivät suot valuvan matalain harjujen +välissä portaittain alaspäin, niinkuin vanhat maajäätiköt. + +Mutta näitäkin taipaleita olivat sekä Lönnrot että Europaeus aikoinaan +astua taputelleet, ja moni muu heidän jälkeensä. Ja näistäkin +syrjäisistä paikoista oli moni hyväkin runo löytynyt. Europaeus kertoi +eräänkin vanhan eukon hänelle laulaneen, "jonka yksi sana maksoi +enemmän kuin monta kymmentä muiden." Lönnrot neljännellä matkallaan +kulki tämän kautta Kivijärvestä Akonlahteen. Hän kertoo siitä näin: + +"Muuan tyttö, joka sieltä (Akonlahdesta) yksityisillä asioillaan oli +tullut Salmijärveen, tuli opastajakseni, kuitenkin vasta pitkään +tuumittuaan; hän näet arveli maineensa kärsivän siitä, että kahden +kesken vieraan miehen kanssa kulkisi tuon puolentoista peninkulman +pitkän tien. Sovimme matkalla erittäin hyvin, eikä tyttö malttanut olla +perillä kiittämättä hyvää käyttäymistäni. Aina Vuokkiniemeltä alkaen +tänne johtavat tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että kaikkialla +olisi voinut kulkea ratsain, jopa hätätilassa rattaillakin. Soilla ja +rämeillä oli kapulasiltoja, jotka oli tehty jo 1788:n vuoden sodan +aikana. Vaikkei niitä siitäperin oltu korjattu, ne kuitenkin vielä +olivat jotenkin hyvät. Siitä näkee, miten kauan puu kestää vedessä. +Akonlahdessa poikkesin Trohkimon taloon, missä minut vanhana tuttavana +ystävällisesti vastaanotettiin. Sauna pantiin heti lämpiämään, +huolimatta siitä, että jo oli sangen myöhäinen hetki; olin näet sinä +päivänä kulkenut 5 peninkulmaa, 2 ratsain ja 3 jalan. Talo, joka +edellisellä käynnilläni oli ollut köyhissä oloissa, oli tänä vuonna +kaskimaistaan saanut paljon rukiita ja teki nyt kahta varakkaamman ja +hauskemman vaikutuksen." + +Kuljimme tällä taipaleella rajankin poikki ja kävimme pikipäin Suomen +puolella. Mutta Kuivajärven kylästä ei olisi huomannut, että oltiin +omassa maassa, sillä vaikka se oli Kiantaa, on se kuitenkin täydelleen +karjalaiskylän mallinen, sekä rakennustensa että asukkaittensa +puolesta. Sanotaan sen perustajaksi erästä Suigarvesta, siis hamasta +Vienan meren rantueelta tullutta karjalaista, joka oli paennut sotaväen +ottoa. Talo oli hyvänlainen, siinä oli isot pirtit ja vierashuoneet, +ja täällä, omalla konnullaan, karjalainen näytti uutterasti maataankin +raatavan. Mutta hepä vasta olivat vanhauskoisia. Pirtissä istuessani +näin akkunasta, kuinka vanha emäntä, kovasti mokisten, kantoi pihalle +messinkisiä jumalankuvia... "Kaikki huoneet pakanoitshoo, millä ne +nyt enää saa puhtaiksi"... niin toruen painui eukko rantaan ja pesi +siellä hiekalla obrasansa oikein perusteellisesti. Arvasin asian... +vierashuoneeseen tullessani oli siellä vahvasti tupakansavua, ja minun +oli toveriani varotettava, jottei talosta häädettäisi. Muu talonväki ei +toki näyttänyt ottavan asiaa yhtä vakavalta kannalta. + +Kuivajärven Huoviset ovat olleet jonkinlaisia runontaitajia, ja +heidän laulumahtiaan tiedustellaksemme mekin olimme sinne poikenneet. +Kun asiamme oli ajettu, matkasimme edelleen Kivijärveen, rajan taa. +Tämä taival oli rasittavimpia koko matkalla tavattoman helteen ja +kuivuuden vuoksi. Metsiä paloi joka taholla, vaikk'ei juuri meidän +tiemme varressa. Niitä paloi sekä Venäjän että Suomen puolella. +Viikkokausia päilyi taivaanrannalla synkkiä savupatsaita, jotka +verkalleen siirtyivät eteenpäin, sen mukaan kuin matkasi etäinen +palokin. Kivijärvestä oli melkein koko kylä lähtenyt sammuttamaan +laajaa paloa, joka riehui Pirtakankaalla, lähellä Latvajärveä. +Tulen päästessä metsään täytyi lähimpäin kyläin rientää miehissä +sammuttamaan, olipa kiirettä mitä hyvänsä, semmoinen oli laki. Ja +sanottiin olevan voimassa semmoisenkin asetuksen, että ellei tulen +syytä saatu ilmi, niin täytyi lähimpäin kyläin korvata kruunulle +vahinko. Tuskin tätä asetusta kuitenkaan tarkoin noudatettiin, sillä +muutoin olisivat sekä Vuokkiniemen että Uhtuen kylät saaneet melkein +järjestään tehdä vararikon, niin laajalta sinä kesänä paloi metsiä. +Muutamaa paloa, joka liikkui Lonkkavaaran sydänmaalla ja turmeli paljon +metsää, väitettiin jonkun sydänmaan eläjän sytyttämäksi; hän oli muka +sillä tavalla karkoittanut karhuja laidunmailtaan. Ja se näyttikin +onnistuneen. Karhu on, niin kerrottiin, ylen arka, etteivät sen +arvokkaitten turkkien karvat kärventyisi, ja juoksee sen vuoksi pitkät +matkat, kun tuli sattuu irti pääsemään sen asuinmailla. Sanottiinkin +sinä syksynä ilmestyneen karhuja rintakyliin tavallista enemmän, +vaikkei niistä muinakaan vuosina puutetta ollut. Kivijärven kylästä oli +karhu edellisenä kesänä kaatanut 9 lehmää ja yhden hevosen, ja sitä +edellisenä 14 lehmää ja yli 50 lammasta. Lampaita se oli kerrankin +mätännyt 16 yhteen läjään, niin meille kerrottiin. Ja Kivijärvi +kuitenkin on melkoinen asunta-aukea ja suurimman liikkeenkin varressa, +koska sen kautta kulkee valtatie Uhtuesta ja Vuokkiniemestä Suomen +puolelle. + +Varahvontta sai Kivijärvellä muutamaksi päiväksi lomaa, jotta saattoi +käydä Venehjärvessä perhettään tervehtimässä. Toverini ja minä +suoriusimme mekin iloiselle retkelle, läksimme käymään Ämmän tehtaalla +kotimaan kuulumisia saamassa. + +Oli itse juhannuspäivä, kun läksimme Kivijärvestä, saattajina kaksi +sikäläistä miestä, jotka tulivat Vuokin pohatoilta jauhoja lainaamaan. +Rajalle ei ollut kuin monias kilometri, sitten kuljettiin Viiangin +järven poikki, joka jo oli omalla puolella, ja edelleen Hyryn +rantaan, josta vesi veti yhtämittaa vaikka mereen saakka. Hyrystä +saimme lainaksi veneen, joka oli niin rauskaksi lahonnut, ettei +olisi luullut sen pinnalla pysyvän. Mutta Hyryn Matti, jonka vene +oli, repi paidastaan tukkeita pahimpiin paikkoihin ja käski sitten +matkalla "hämmentää ojassa vettä", niin kyllä sillä pääsi. Meitä tämä +neuvo vähän kummastutti. Mutta kun tultiin järveltä savipohjaiseen +ojaan, joka siitä laski toiseen järveen, niin sekoittivat molemmat +saattomiehemme ojan veden aivan liemeksi ja siihen jäätiin vähäksi +aikaa odottamaan. Tapahtui kun tapahtuikin se ihme, että vuoto kokonaan +lakkasi. Sisään vuotavan veden kanssa oli rakoihin tarttunut niin +paljon mutaa, että ne tukkeusivat. Arvatenkaan ei semmoinen tiivistys +ole hyvin pitkäaikainen. Mutta meitä se kunnolla auttoi Vuokkiin saakka. + +Kapeita jokia ja järviä laskeusimme Vuokin avarammille vesille, +poikkesimme Vuokin kylässä ja saimme sieltä toiset saattajat erään +lahden pohjaan, josta ei ollut kuin joku puolen peninkulmaa Ruukkiin. +Verrattoman virkistävä oli lyhyt käväisy omalla puolella ihanalla +säällä, ja korvet ja kanervikotkin polkumme varressa tuntuivat omalla +puolella kahta kauniimmilta. Näin kuukausmääriä erossa oltua tuntui +siltä, kuin olisi maailmassa tapahtunut tavallista enemmän sillä aikaa. +Kuinka jakamattoman tunnustuksen taas vaihteeksi annoimme kultuurille +ja sen mukavuuksille vierasvaraisessa Ruukissa! Kun olimme kirjeemme +kirjoittaneet ja kunnolla levänneet, palasimme taas reippaalla mielellä +rajan taa. Vuokin kylästä astuimme nyt yhden taipaleen maisin, joten +pääsimme Hyryyn oikoisempaan ja nopeammin. Kivijärvestä, jossa +Varahvontta jo odotti, matkasimme edelleen Vuokkiniemeen, kuljettaen +tavaroita rattailla Tshenajärven Äijönlahteen. Mutta tie oli niin +koleata, ettemme sitä toiste yrittäneet. Jyvöälahdessa, karjalaisessa +kodissamme, olimme pitkällisen poissaolon jälkeen hyvin tervetulleita. + +Kauaa emme nyt joutuneet siellä viipymään. Pisin mutka oli edessämme. +Meidän piti lähteä Vienan Karjalan pohjoisimpaan osaan ja kiertää +sieltä Kemijoelle, noustaksemme jokea pitkin takaisin Kuittijärville. +Lauantaina saavuimme Jyvöälahteen ja maanantaina olimme jo uudelleen +matkalla. + +Ystävillämme Senillä ja Okahvilla oli paljon kerrottavaa, mitä oli +poissa ollessamme tapahtunut. Kosijoita oli käynyt monet erät, mutta +kaikki olivat saaneet lähteä matkoihinsa, tyhjin toimin, vaikka nämäkin +tytöt olivat kihloja ottaen poikia narranneet. Sen he hieman häveten +tunnustivat. + +Iltasella he opettivat meille uudelleen katrillit ja pitkät kisat +y.m. karjalaiset tanssit, jotka olivat alkaneet matkalla unohtua, ja +kisan jälkeen läksimme tsunalaan, pieneen pesättömään huoneeseen, jonka +seinillä riippui neitosien vaatteita, katkeamaton ympärys monenvärisiä +karttunoita, vanhanaikaisia siniseksi painettuja sarkavaatteita ja +kalliimpia silkkivaatteita, muslimeja y.m., mitä hyvin järjestettyyn +myötäjäisvarustukseen kuuluu. Tyttärien ainoa rikkaus tällä puolella, +jossa naisilla ei ole varsinaista perintöoikeutta, on nimittäin +puvusto, ja sitä sen vuoksi jokainen kassan kantaja koettaa saada +kokoon niin paljon kuin mahdollista. Lattialla oli suuria lippaita, +jotka olivat täynnään Senin liinavaatteita. Huoneessa oli kaksi +vähäistä akkunaa, seinillä penkit ja akkunain välissä pieni pöytä. +Seinät oli koristettu kirjavilla kuvilla, joista suuri osa oli Senin +maalaamia. Hänellä näet oli paljon taipumusta piirustukseen ja +maalaamiseen, ja useat hänen kuvistaan olivat sangen hauskat naivin +käsityksensä ja luontevan värityksensä kautta. Uhtuan venäläisen papin +pojalta hän kertoi saaneensa muutamia väripaloja. + +Tässä huoneessa pelasimme usein iltasin "uraa" arpanappuloilla ja +vietimme aikaa tarinoissa. Niin sinäkin iltana kisan päätyttyä istuimme +tuttavallisessa keskustelussa. + +Minä tein tarkemmin selkoa tiedoista, joita olin hankkinut eräästä +Senin kosijasta. Kosijalle olin, hänen Luvajärvessä kysellessään, +kiitellyt Senin hyvää näköä, ahkeruutta ja taitavuutta kaikenlaisiin +töihin. Suurta arvoa näytti mies antavan tälle osavuudelle, mainitsi +muun muassa kuulleensa, että tyttö osasi lukea ja kirjoittaa, jonka +tiedon minä vahvistin oikeaksi. Se varsinkin näytti hänessä herättävän +kunnioitusta; hän oli itsekin jonkun verran perehtynyt näihin +harvinaisiin taitoihin. Mutta kun hän lopulta painosti sitä, oliko +tyttö myös hyvä raataja, niin harmitti se minua melko lailla, sillä +tarpeekseni olin nähnyt, kuinka naiset saavat tuolla rajan takana +suorittaa kaikki raskaimmat työt. Kysymys mielestäni ennusti huonoa +kohtaloa hänen tulevalle vaimolleen, ja kun hän itse puolestaan ei +kuulunut olevan kehuttavan kärkäs raatamaan, niin kerroin tämänkin, +valaisten asiaa, miten parhaiten saatoin. Sen tein sitä paremmalla +omallatunnolla, kun kuulin puhemiesten esittäneen kosijan asiat +ylenmäärin kaunistetussa valossa. + +Hetkisen istuttuaan mietteissään hän kertoi saaneensa kirjeen eräältä +toiseltakin pojalta, joka lupasi ottaa hänet vaimokseen. Hän antoi +hieman epäröiden tämän kirjeen luettavakseni. Sen kirjoittaja oli aivan +nuori, ei yhtäkolmattakaan täyttänyt nuorukainen, joka oli kerran +prasniekkamatkoilla tutustunut Seniin. Kirjeessä hän kertoi kovasti +mielistyneensä häneen, sillä "ei koskaan ennen hän ollut nähnyt niin +lystiä tyttöä", joka olisi osannut niin sievästi puhua ja käyttää +itseään. Tämä perustelu se teki minuun vaikutuksen ja selitin, etten +minä puolestani hetkeäkään epäilisi, kummalle mennä. Tämä ei tahtonut +raatajaa, vaan hauskan kumppanin -- ja hänet tiesin muutoinkin kelpo +pojaksi. + +Mutta tyttö moitti häntä liian nuoreksi, noin neljää vuotta itseään +nuoremmaksi, ja sitä paitsi oli pelättävä, että hänet vietäisiin +sotaväkeen. Viisi, ehkä seitsemän vuotta saisi vaimo sitten elää +miehettä. Ja ken tietää, pitäisikö tuo mies enää palatessaan omanaan. +Tyttö lupasi kuitenkin asiaa tarkemmin miettiä, ja siihen alkoi harveta +keskustelumme. + +Tyttö parka, ei ollut hänen asemansa kehuttava! Kahden eli hän äitinsä +kanssa isävainajan jättämässä talossa, kahden he saivat hoitaa +maanviljelyksen, karjanhoidon, kalastuksen, siinä kysyttiin ahkeraa +työtä, kun ei ollut varoja pitää usein päiväpalkkalaisia. Sekä tytär +että äiti olivat kuitenkin uutteria ihmisiä, ja kun he jonkun verran +ansaitsivat jauhokaupallakin, tulivat toimeen jotakuinkin. + +Mutta talon oikeat omistajat olivatkin tytön molemmat veljet, jotka +asuivat Suomessa. Jos nämä palaisivat kotia ja ottaisivat talon +haltuunsa, niin ei ollut ensinkään varmaa, saisiko sisar enää talossa +asua. Jos hän jäi kotiin, niin oli ainakin naimatta jääminen pelättävä, +sillä kotivävyä ei voitu ottaa taloon, johon millä hetkellä hyvänsä +saattoivat palata oikeat isännät. Jos hän taas meni muualle naimisiin, +jäi vanha, heikontunut äiti ypöyksin. Kuka hänet elättäisi? + +Maanantaina lähdimme pitkälle matkallemme, ja tuttava rahvas tuli +rantaan meitä saattamaan ja onnellista matkaa toivottamaan. Kun olimme +laskeneet Jolmosen vihaisen kosken ja soutaneet kapeat välivedet ja +virrat, tulimme Keski-Kuittijärven aavalle ulapalle, jolla ankara +raemyrsky meidät yllätti ja vihurit ja kuohuvat laineet pakottivat +laskemaan maihin pieneen selkäsaareen. Siellä äkkimyrskyn rauettua ja +auringon puhjettua lämpöisesti paistamaan, kivikoiden höyrytessä ja +aaltojen asettuessa, siellä havumetsän alla, rannan kalliolla luimme +kirjeen, jonka olimme mukaamme saaneet. Siitä saatoimme arvata, minkä +päätöksen ystävättäremme oli tehnyt tulevaisuuteensa nähden. + +Kun monen viikon kuluttua palasimme Jyvöälahteen, oli Seni viety. +Tuttavat surkuttelivat, kun emme häihin joutuneet; ne oli vietetty +parhaaseen Karjalan malliin, sillä tytöllä oli rikkaita sukulaisia. +Palatessamme äiti yksinään, alakuloisena ja itkenein silmin liikkui +laajoissa huoneissa, jotka entisen varallisuuden aikana miesvainaja oli +rakentanut. Raskas oli hänestä ollut ero, mutta hellällä luonnollaan +hän ei voinut estää viimeisenkään lapsensa lähtöä. + + + + +SUURELLE TUOPPAJÄRVELLE. + + +Matkalla Uhtueen poikkesimme nyt Enonsuuhun, joka kylä on sillä +paikalla, missä Ylä-Kuittijärvestä tuleva joki laskee Keski-Kuittiseen. +Kylä ei ole suuri, mutta eräs sen taloista on suurin, mitä on koko +Vienan Karjalassa. Varahvontta jo ennakolta kuvitteli, kuinka hyvänä +meitä pidettäisiinkään tässä laajalta kuulussa talossa, ja me +ajattelimme vähän samaan suuntaan, sillä useita edellisiä matkustajia +siellä oli hyvin kestitty. Cajanin päiväkirjassa luetaan, hänen +Lönnrotin keralla vierailtua samassa talossa: "Hyvästi vastaanotetut, +punasta viinaa, ruokaa, pakinata. Kornitsa illaksi ja yöksi, +asuttavaksi." + +Kylän suurin talo on, niinkuin jo olen maininnut, kahdenkertainen ja +maalattu ja näytti kauniissa virtamaisemassa hyvin muhkealta. Isäntä +oli paljon oleskellut Suomessa, mutta lienevätkö kokemukset meidän +puolella olleet ikävää laatua, vai mikä lienee ollut syynä, hän ei edes +käskenyt huoneisiin, vaikka näki meidän seisovan porraspäässään sateen +suojassa; vilkaisi vain kerran vihaisesti ja tiuskaisi sitten jotain +pihan poikki rengilleen. Vaikea oli meidänkään näin ollen sisään pyrkiä +ja pyytää ruokaa, jonka tarpeessa olimme; lähdimme koettamaan onneamme +toisissa taloissa, jotka olivat vaatimattomammat ja sen puolen malliin +rakennetut. Ensimmäisessä oli kuitenkin niin huono komento, keskellä +lattiaa istui vaivainen ryysyinen ukko, joka tuijottaen käänsi meihin +kärsineet kasvonsa, että lähdimme kolmanteen. Siellä oli vain vaimoja +kotona, eikä niitä näyttänyt haluttavan ruveta pakinoihin vieraitten +kanssa, joita ei isoon taloon huolittu; mutta ruokaa ei sentään juuri +kiellettykään. Tuskin se oli pöydälle saatu, niin jatkettiin pirtin +toisessa päässä vallan huimaa akkatoraa, jota kyllä oli hupainen +kuunnella, vaikka se osottikin, kuinka vähän näistä vieraista +välitettiin. Totta puhuen tuntui täällä niin kumman vanhanaikaiselta, +kuin olisimme tulleet maahan satoja vuosia takaperin paljon mainittujen +"varassussotien" aikana. Kun saatoimme hyvällä syyllä otaksua, että +näin lähellä Jyvöälahtea hyvin tiedettiin, mitä miehiä olimme, niin +emme voineet muuta kuin luulla, että ynseys oli tahallista. Syvimmin +tämä kohtelu vaikutti Varahvonttaan. Ihmetellen ja yhä ihmetellen hän +rantaan astuessamme sanoi, tarkoittaen sillä pohattaisäntää: "Ja tuota +me kaikki olemme jumalanamme pitäneet, eikä osaa sen paremmin olla." + +Tuskin olimme jälleen päässeet selkää kohti aukenevalle virralle, kun +äkkivihuri tempasi Varahvontan päästä uuden lakin ja vielä Kustinkin +lakin saman tien, ja siitä alkoi niin kiivas takaa-ajo, että pian olimme +taas hyvällä tuulella. Itsekseen riidellen Varahvontta pyyhkieli +lionnutta karkulaista, suori sen kaikin puolin, painoi sitten entistä +tiukempaan päähänsä ja yhtyi nauruumme. + +Ankara rajuilma sitten kasteli meidät kokonaan ja ahdisti pieneen +saareen säänpitoon. Kun se oli ohi puhkunut, tyyntyi tuuli ja ilma +näytti asettuvan kaikkein kauneimmilleen; mutta tuota pikaa tuuli +kääntyikin pohjoiseen, suoraan vastaiseksi, ja väänsi melkoisia +laineita. Keski-Kuittijärvi on Enonsuun kohdalta noin penikulmaa leveä, +eikä sitäkään, jos lukuun otetaan vastarannalla olevat suuret saaret, +jotka ovat melkein kiinni sikäläisessä manteressa. Tämäkin selkä on +siis väärin piirretty karttoihin ja Uhut merkitty pari penikulmaa +kauemmaksi pohjoiseen, kuin se todella onkaan. Varmaan on tämä selkä +oivallista kalavettä. Uittelimme uistinta, eikä aikaakaan, kun siihen +tarttui niin pirteä ja kookas kuuja, että siitä saimme evästä moneksi +päiväksi. Nämä kuujat eli taimenet olivat lisäksi niin lihavia, että +harvassa saa semmoista kalaa eväiksi paistaa. Paljon kuuluivatkin +Uhtuen miehet saavan uistamalla lohta, varsinkin niiden saarien +salmista, jotka jäivät selän yli soudettaissa vasemmalle. Oikealle +puolelle jäävän suuren Uhut-saaren salmessa oli kymmeniä veneitä +nuotalla. Selkä elostui melko lailla, kun he rajuilman ohi mentyä +laskivat ulos rannasta, purje joka veneessä. + +Vastatuulta kiskottaissa Varahvontta lohdutteli meitä sillä, että +"etelässä vetelä ja pohjoisessa pouta", ja hyvän sään toivossa +ahersimme selän poikki. Kuljimme tämän ensi taipaleen lainaveneellä ja +sousimme itse. + +Uhtuessa emme joutuneet tällä kertaa viipymään -- se on niin suuri +kylä, että siinä olisi ollut moneksikin päiväksi tutkimista -- vaan +lähdimme jo seuraavana aamuna ani varhain ensimmäiselle maataipaleelle. + +Kuittijärvien pohjoispuolella on, samoin kuin eteläpuolellakin, laaja +erämaa, joka erottaa tuon vesistön Tuoppajärvestä. Kyliä on harvassa, +niitten väliä penikulmia. Samoin kuin eteläpuolella, näyttää välimaa +pohjoispuolellakin olevan korkeanlainen maanselkä, joka idässä päättyy +Tuoppajärven syvänteeseen. Ensimmäisellä taipaleella ei neljällä +penikulmalla ole ainoatakaan asumusta, ainoastaan puolivälissä autio +pirtti, jossa matkamies saattoi levätä ja keittää murkinansa. Imbergin +kartalla tämä väli on merkitty vajaaksi kahdeksi penikulmaksi. + +Alussa kulkee polku tasaisia kankaita noin puolentoista penikulmaa, +erottuaan kylän takana Uhutjoesta, joka on paksuihin lietekerroksiin +uurtanut arvoaan paljon mahtavamman uoman. Kangas kohoo alhaisista +rantaseuduista penkereittäin, joitten kaltaat ja päällystät ovat +niin tasaiset, kuin olisivat ne taidetyötä. Ja kangas itse oli niin +sileätä, että viisitoista virstaa olisi voinut rattailla ajaa, vaikkei +varsinaista tietä ollut. Mutta sitten oli kiivettävä jyrkän vuoren +yli, joka oli poikittain vastassa. Metsä oli, kun oli kyläraiskiosta +päästy, koskematonta kruununmetsää, mutta aivan kookkaaksi ei mänty +jaksa näillä kankailla kehittyä, vaikka sillä olisi paljonkin ikää +niskoillaan. Niin köyhää on maanlaatu, ettei mäntyjen alla kasvanut +kaikin paikoin kanervaakaan, sianpuolaa vain, joka näille peräpohjolan +kankaille onkin ominainen kasvumuoto. Siellä täällä oli kankaan +syvennyksissä pieniä järviä, ja murheellisempaa, vakavampaa, maailman +riemuja paenneempaa metsäpiiriä saa harvoin nähdä kuin näitten järvien +rannalla. Vaikka se näytti kasvaneen siinä luomisesta saakka, oli sen +rintama kuitenkin aivan harva, eikä missään nähnyt sitä olemisen ilon +piirrettä kuin hyvällä jouhevalla hirsikankaalla tai vaihtelevassa +sekametsässä. Jokainen puu oli kuin erakko, jolla ei ollut kilpailijaa, +ei juurellaan, ei sivuillaan, sillä välilleenkin ne olivat heittäneet niin +viljalti tilaa. + +Lähempänä Röhöä maa muuttui vaihtelevammaksi. Siellä täällä oli +kuljettava suon tai järven poikki. Eräässä näistä järvistä oli niin +sanomattoman kirkasta, melkein vihtrilliviheriää vettä, että sen +vertoja tuskin näkee muualla kuin alppijärvissä. Kuljimme sen poikki +niin laholla sammaltuneella veneellä, että laidoista saattoi sormin +noukkia paloja, mistä vain halutti. Oli syytä pelätä, että se hajoisi +allamme. Yksi mies ei mitenkään tahtonut ennättää ajaa pois niin paljon +vettä, kuin raoista vuoti. Aidaksilla soutaen pääsimme kuitenkin +rantoja kiertäen järven poikki. + +Hyvin uuvuksissamme saavuimme illalla Röhön järven rantaan, mutta +emme enää jaksaneet lähteä lahtea kiertämään kylään päästäksemme, +vaan rupesimme ehätyspaikalla huutamaan ja ampumaan, kylä kun oli +niemen takana, niin ettei sitä näkynyt. Meillä näet oli painoja monta +raskasta taakkaa, sillä olin ottanut matkaan melkoisen varaston +valokuvauslevyjä. Muuan saattajista oli seitsemänkymmentä täyttänyt +puolisokea ukko, joka vähän ansiota saadakseen oli pyrkinyt kantajaksi, +ja hän toikin taakkansa reippaasti perille saakka. Joukossa pysyäkseen +ja kompastuksia välttääkseen hän aina astui jonkun toisen kantapäissä +kiinni. Kerran vähän jäljelle jäätyään hän kuitenkin poikkesi väärälle +polulle, kunnes kuuli, niin hän kertoi, askelien töminän sivulta päin +ja siitä huomasi väärään poikenneensa. Niin reippaina ja työkuntoisina +viimeiseen saakka nämä luonnon lapset pysyvät, ja niin heidän myös +täytyy viimeiseen saakka taistella nälältä säilyäkseen. + +Ehätysvenettä odotellessamme ammuskelin oivalla revollillani pilkkaan, +jotta kylä paremmin kuulisi, että venettä oli tarpeen. Ammuin koivun +pökköön ja Varahvontta, joka alati oli valmis palveluksiin, kävi +osoittamassa, mihin luodit sattuivat. Olinkin sinä iltana oivalla +amputuulella, sillä kaikki luodit sattuivat, vaikka ammuin niitä +puoliväliin toistakymmentä. Oikein ilostuin omaa taitoani, jota en +ollut niin hyväksi luullutkaan, kunnes lähtiessäni itsekin katsomaan +-- en löytänyt puusta ainoatakaan. Varahvontta seisoi vieressä vähän +häveten, minä olin nolo ja Kusti nauroi ja julisti ääneensä ukon +oveluutta. Muut karjalaiset eivät sitä suurestikaan ihmetelleet, sehän +oli luonnollista, että ukko koetti isäntiään palvella mielen mukaan. +Rehellinen hän siitä huolimatta oli, vaikka karjalaisen käsityksen +mukaan. + +Puolen tuntia huudettuamme ja ammuttuamme näimme iloksemme ehätysveneen +pistävän niemen takaa järvelle. Pääsimme kunnon kevariin, saunaan, +saimme samovaaran pöydälle ja pätevää ruokaa, ja niin kuittasimme pian +pitkän taipaleen rasitukset. Mutta seuraavana päivänä emme olleet +saada kyytiä. Muistaakseni oli osa kylän väestä sammuttamassa hyvin +laajaa paloa, joka oli viikkokausia riehunut Kepajoen kankailla, jonkun +penikulman kauempana idässä; mutta matkakirjeemme lopulta vaikuttivat, +että kyläläiset hommasivat väkeä saattamaan taipaleen poikki. Muutoin +olisimme saaneet palata Uhtueen sen sileän tien. + +Olimme jo enemmän kuin puolimatkassa Tuoppajärvelle. Erittäin +vaivaloisen taipaleen kuljettuamme pääsimme puolentoista penikulman +päässä olevaan Suureenjärveen, joka on korkealla äsken mainitulla +maanselällä. + +Siellä olimme yötä talossa, jonka väki järjestään oli vanhinta vieroa. +Tämä uskonsuunta on Vienan Karjalan pohjoisosissa vallitseva, ehkä +siitä syystä, että ne olivat lähempänä Tuoppajärven saarella salassa +elelevää ja vaikuttavaa starovieroluostaria. Tylyä vainoa paeten oli +saareen tullut munkkeja Aunuksesta, perustanut luostarin ja saanutkin +siinä kauan rauhassa elää, kunnes asia tuli viranomaisten tietoon +ja luostari hävitettiin. Mutta rahvaasta ei vanhaa vieroa voitu +pois juurruttaa, ja se halveksi yhtä syvästi "oikeauskoisia" kuin +luterilaisiakin. Molemmat olivat heistä "mieroa", molempia kohdeltiin +saastaisina. Mierolaiset eivät varsinkaan saaneet syödä samoista +astioista kuin vanhan vieron tunnustajat, vaan heitä varten oli +erityiset "mieron stautshat", jotka etenkin ennen tahallaan jätettiin +pesemättä ja likaisiksi ja monesti tuotiin navetasta. Eräs arvoisa +Uhtuen isäntä muisteli vielä, kuinka hänelle oli täällä pohjoisen +puolessa sukulaistalossakin, jossa hän nuorempana kävi vieraissa, tuotu +ruokaa likaisella kupilla, joka suoraan navetasta kannettiin hänen +eteensä. Nyt olivat nämä tavat jo jonkun verran lauhtuneet; vaikka +luultavasti vieläkin pidettiin tarkkaa lukua siitä, etteivät astiat +sekaantuneet, olivat ne toki moitteettoman puhtaat. Mutta talon vanha +isäntä pani kovin kysymykseen, tokko meitä voitaisiin vierashuoneisiin +laskea, arvellen meidän ne pakanoitsevan tupakansavulla. Sitten +olisi suuri työ niitten puhdistamisessa. Mutta miten hän päänsä +ympäri tuumasi, niin pääsimme kumminkin, ja hyvässä talossa yömme +vietimmekin. Olimme useinkin puheissa näistä vieron käskyistä ja +koetimme selittää, ettei niissä voinut olla mitään järkeä. Eiväthän +vierolaiset muutoinkaan karttaneet mierolaista seurustelussa vaan esim. +avioliittoja solmittiin ristiin rastiin ollenkaan kysymättä, oliko +puoliso mieroa vai vieroa. Mutta sitä he eivät käsittäneet, pitivät +vain tiukasti kiinni vanhasta tavasta. + +Suurestajärvestä astuttuamme jonkun matkaa tulimme vaaran korkeimmalle +kohdalle, ja sinne näkyi, vaikka vielä puolentoista penikulman päässä, +laajaa siintävää Tuoppajärveä niin pitkältä kuin silmä kantoi. Yhtenä +saattajana oli meillä nyt vilkas mustapartainen mies, joka näytti +korkeintain neljänkymmenen ikäiseltä, mutta jolla harteillaan olikin +-- seitsemänkymmentä vuotta. Reippaasti hän kantoi raskaan taakkansa. +Penikulman astuttuamme tulimme joelle, joka laski Tuoppajärveen, ja +sitä sousimme Valasjoen kylään, joka on aivan selän rannassa. + +Niinkuin meri se levisi eteemme, silmä ei erottanut rantaa kaosta +eikä vastapäätä idästäkään. Ihastuimme näköä ja nousimme maihin, +sitä rauhassa katsellaksemme. Valasjoen kylä on pieni kalastajakylä, +somalla paikalla, rannat täynnä talaita ja kuivaustelineitä. +Tuoppajärven kylät kukin kulmallaan elävätkin suureksi osaksi tämän +mainion järven kaloilla. Kalavesiä on riittävästi jokaiselle. Ne ovat +siksi etäällä toisistaan, etteivät ole kaikki enää samaa kansaakaan, +sillä järven eteläpäässä jo puhutaan toista kielimurretta, joka, +samoin kuin Kuittijärvilläkin, pehmentää semmoisia kirjaimia kuin +s, n, l. Pohjoispää, joka puhuu kovempaa murretta, sanoi niitten +"njätshäyttävän" puheessaan. Tässä sanassa itsessään on heti ensi +kirjaimessa tuo pehmennys eli "muljeeraus". + +Veneet olivat täällä toisen malliset kuin Kuittijärvillä, lyhyet, +leveät ja korkealaitaiset, jota vastoin Kuittijärvillä jokiveneen malli +on yleinen. Siitä paikalla näkyi, että Tuoppajärvellä täytyy taistella +ankaria aaltoja vastaan. Nyt oli kuitenkin aivan tyyni, koko ulappa oli +sileä kuin peili. Kuitenkin ulkonimme arkaillen aavalle pinnalle, sillä +hyvin äkkiä näillä vesillä toisinaan myrskyt yllättävät. Mutta toiselta +puolen oli Tuoppajärven vedellä semmoinen kirkkauden lumous, että sitä +katsellessa kammo häipyi. Missä vain pohja oli vähänkin likellä, se +näkyi niin selvään, kuin ei olisi välillä ollut mitään, tyhjää vain. +En ole missään muualla nähnyt niin runollisen ihanaa, hopeista vettä, +kuin tässä laajassa järvessä. Sen puhtaus oli niin hurmaava, että sitä +hetken katseltuasi katselit kaikkea, rantoja, hiekkoja ja vaarojakin +suuremmalla lemmellä. Mutta rannat ovatkin pohjoispäässä kauniit. Sillä +puolella lähestyvät järveä melkoiset selkoset ja vaarat, vaikka niillä +onkin rauhallinen loivuus, eikä tunturimaiseman jylhyyttä. Kun olimme +soutaneet selälle, niin alkoi oikealla puolella, keskellä selkää, näkyä +saari, jossa ennen oli tuo kovan onnen luostari. Saari on jotenkin +laaja, penikulmaa pitkä. Vähitellen alkoi vedestä nousta vastarantakin, +ja kun sää pysyi hyvänä, niin pääsimme seikkailuitta Kiestinkiin. + + + + + +LÖNNROTIN MATKA POHJAN PERILLE V. 1837. + + +Seitsemännellä runonkeruumatkallaan Lönnrot lähti tutkimaan niitten +seutujen runorikkautta, jotka olivat Uhtuen pohjoispuolella. Hänellä +ei tosin ollut varmoja toiveita siitä, että siltä puolelta runoja +karttuisi, mutta ei kuitenkaan voinut jättää pohjoisia seutuja +käymättäkään, sillä olihan mahdollista, että siellä, vielä etäämpänä +sivistävistä vaikutuksista, olisi säilynyt semmoisia runoja, jotka +olivat muualta hävinneet. Uhtuelle saakka hänellä oli, niinkuin jo +olemme maininneet, ylioppilas Cajan seuranaan; mutta siitä eteenpäin +hän jälleen matkusti yksin. Lönnrot oli seuranrakas mies ja +haikealta hänestä sen vuoksi tuntui ero matkatoveristaan. Cajanille +kirjottamassaan kirjeessä hän sanookin: + +"Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti +kamalalta. Sitä ikävätä en voi 'sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä.' +Olen usein ennenkin Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä +en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä +veet silmiini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt, +jos olisin kehannut ja jos toisella puolen ei himoni olisi vetänyt +minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä +seuvuin kerta käyvä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toiste en +enää pääsiskään." + +Matka tosiaan kävi saaliin puolesta köyhemmäksi ja vaivoista ja +vaaroistakin runsaammaksi kuin ainoakaan Lönnrotin aikaisemmista +retkistä. Ehkä kirjeen alakuloiseen sävyyn vaikutti pettymyskin, +kun hän nyt, yleisillä varoilla kulkiessaan, sai mielestään entistä +vähemmän aikaan. Kirje on nimittäin Kuusamosta kirjotettu; Lönnrot +oli jo silloin todennut, ettei Kuittijärvien pohjoispuolella ollut +saaliista toiveita. + +Seuratkaamme Lönnrotia tälle retkelle, ja sitäkin suuremmalla syyllä, +kun hän kulki seutuja, joissa sen jälkeen harva on yhtä tarkkaan +matkustellut. Matkalla hän piti päiväkirjaa, johon hän runojen +puutteessa entistä tarkemmin merkitsi muistoon havaintojaan ja +matkakokemuksiaan. Hänen ripeytensä muistikkeiden tekemiseen on sitäkin +ihmeteltävämpi, kun matka tapahtui myöhään syksyllä ja talvella ja +kaikkein köyhimpien ja ynseimpien seutujen kautta, pakkasessa, liassa +ja leivän puutteessa, sanalla sanoen oloissa, jotka joka suhteessa +olivat omiaan mieltä masentamaan. + +Uhtuesta Lönnrot matkusti hevosella Ohtaan, niinkuin jo tuonnoin +mainitsimme. Oltuaan Ohdassa yötä hän seuraavana päivänä jatkoi matkaa +Pistojärveen ja viipyi siellä pari päivää, mutta ei tavannut mitään, +jota olisi kannattanut muistoon kirjoittaa. Pistojärvestä hän kulki +edelleen Suvannon kylään, joka on kauempana pohjoisessa, Pistojoen +varressa. + +"Suvannolta tänäpänä oli kaha'päinki mieleni, taikka Kuusamon kirkolle +taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi ajaksi Suomen +puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi sitä ennen +käydä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin miesten +ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki menne'kän jos +korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen joulua Kuusamossa +pitämään." + +Suvannolta matka piti Makariin, ylen köyhään kylään. Huoneet olivat +niin kylmät, että kynä ei tahtonut hyppysissä pysyä. Köyhyys niin +suuri, että Lönnrotin kortteritalossa "akka vasta pääsi tähkiä olesta +veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin"... + +"Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinensa 3 savua, niistäki yhden talon +asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen puolelta tullut. Siinä kävin +vast'ikänä ja oliki ilahuttava nähdä siinä meiän tapaan elettävän, +vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen venäläinen yötymässä, jolta hyvä, +jos huomenna pääsen rauhassa kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen +muun väen nukkuessa, vasta kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu +takki päällä olevan. Häneltä kuitenki vaihoin itselleni hyvän +puukon, josta annoin kaksi kouraa tupakkaa" ... "Vaikiampata +yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä 30:ttä +vastaan Makarissa. Pirtti, jossa ensin kirjottelin, oli vilu, ettei +arveltavasti ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toiseen +taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan. +Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä. +Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä +siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli +kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän +pirttilöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljon ikkunoita ja likellä +toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös +on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki." + +Lönnrotilla oli vain kevyet vaatteet, kun ei voinut paljon painoa +mukanaan kuljettaa. + +Makarista hän hiihti puolen penikulmaa Tuhkalaan ja sieltä moniaan +virstan edelleen Iljalaan, jossa oli yötä. + +"Matka Iljalasta Suurjärveen sanottiin kulkevan Akkalan ja Käpälin +kylien kautta, mutta olevan lähes penikulman pidempi, kuin jos lähtisi +suoraan sydänmaan halki, jota ei tulisi päälle kolmen peninkulman, vaan +joka oli aivan umpea suksilla hiihdettävää. Päätinki lähteä sydänmaan +halki, jos vaan saisin jonkun taitavan oppaan, joka tuntisi matkan +suunnan. Siksi tarjousikin eräs läsnä-olijoista, jonka sittemmin +kuulin olevan sotapalveluksesta karanneen, täällä piilossa elelevän +miehen. Ruplan palkasta hän lupasi kantaa laukkuni ja hiihtää jäljen +eteeni, jonka tekikin, kunnes puolimatkassa väsyi niin, että ensin +piti laukku omaan selkääni ottaa ja lopulta edellä hiihtäjäksi ruveta, +vaikka kyllä jo itseki olin väsymäisilläni. Illaksi pääsimme kuitenki +perille ja yövyimme tuhkaispapin Homan taloon. Sauna oli juuri valmis +kylpemistä varten, ja väsyksissä kun olin, teki mieleni muiden kanssa +mennä saunaan, mutta sitäpä pappi ei suvainnut, vaan käski minun +odottamaan, kunnes hän itse, oppaani ja kaikki muut olivat kylpeneet. +Vähän suutuksissani semmoisesta ylenkatseesta en sitten huolinut +toisten perästäkään saunaan mennä. Aamulla jälkeen havaitsin akkunan +päällisellä savustuneella laudalla muutamia yhtä mustaksi savustuneita +kirjoja. Otin yhden niistä alas katsellakseni, se oli vanha hengellinen +slavonilaisilla puustaveilla painettu kirja. Horna pappi kysyi, +ymmärsinkö minä kirjaa lukea, johon vastasin kirjasta kyllä ymmärtäväni +venäjänki kieltä, ja puheeni todistukseksi käänsin siitä muutaman +paikan karjalaksi. Vähän parempaan arvoon tulin siitä Homan silmissä, +vaikka väittiki kirjan ei olevan venäjän vaan gretsjeskan (s.o. +kreikan) kieltä." + +"Näillä seuduin ollaan kolmea eri uskontoa eli vieroa, joksi uskontoa +täällä sanotaan. Ne ovat oikea papinviero, johon kuuluu hyvin pieni +vähemmistö, toinen vanha viero, starovertsat, johon enin osa kansasta +kuuluu, ja kolmas Saaren monasterin eli luostarin viero, jota vaan +muutamat harvalukuiset seuraavat. Jos Tuhkasen viero jollain tavalla +eroaisi vanhasta vierosta, niin tulisi vielä neljäski viero eli +uskonto, mutta minusta nähden se näyttää yhtä vanhan vieron kanssa +olevan, vaikka sitä täällä eri nimellä Tuhkasen vieroksi sanottiin. +Sen ylipappi sanottiin asuvan Karkalahden kylässä meren rannalla +Kieretin kauppalan ja Kemin kaupungin välillä. Mutta kun hänellä on +ylen suuri lääni allansa, on hänen täytynyt asetella alapappeja, jotka +pienemmissä piireissä käyvät lapsia kastamassa, pariskuntia vihkimässä +ja ruumiita hautaamassa. Niin häntä kuin hänen asettamia apupappejansa +pitää maakunnan (Tuhkalaisten) maksutta ruokkia ja kyydittää heidän +virkamatkoillansa; muuta palkkaa heille ei lienekkään, jos ei joku +vapaaehtoisesti tahtoisi heille jotaki vaivanpalkkioksi antaa. +Paljoksihan tulisi kahdenkertaiset papit palkata, sillä varsinaiselle +esivallan asettamalle papille, joka tuhkaispapin ristimät, vihkimät ja +hautaamat kirkonkirjaan ottaa, pitää myös jotakin hänen vaivoistansa +maksaa. Usein olen tuhkalaisilta kysynyt, missä heidän uskonsa eroaa +papin uskosta, vaan siitä en muuta selvitystä saanut, kuin että papin +uskolaiset molivat s.o. ristitsivät itsensä toisilla sormilla kuin +millä Jumala on käskenyt. Muutamat vielä lisäävät siihen, että se on +proklatoi (kirottu), joka molii papin tavalla." + +"Suurjärvestä hiihdin Vaarakylään, jossa Joukkosen talossa viivyin +kaksi päivää. Talo oli vähän parempi ja varakkaampi muita taloja näillä +seuduin, ukko ja akka olivat vielä kumpainenki elossa ja heillä neljä +poikaa sekä neljä miniätä. Oli vasta käyty Kieretin kauppalassa Vienan +meren rannalla ja sieltä tuotu jauhoja, joita yhtäläiseen tarvitseville +myytiin kolmesta ruplasta ja 60:stä kopekasta puuta. Ukkoa piti miniäin +palvella kuin patriarkkaa muinenki, iltasilla riisua kengät ja sukat +jalasta, aamusilla ne ja muut pukimet hänelle kantaa ja päälle pukiessa +apuna olla. Oikein lystikseni katselin, kuinka häntä miniät, kun hän +toisena päivänä uudelleen läksi eloa Kieretistä noutamaan, varustivat +matkalle, saattivat ja peittivät rekeen, josta heillä oli paljonki +työtä ja hommaa. Päivällä jälkeen minäki astuin suksilleni ja hiihdin +Vaarakylästä Skiittaan, jota matkaa sanottiin 12 venäjän virstaksi. +Skiitassa olin kuullut jonkunlaisen naisten luostarin olevan, jota +mieleni teki nähdä, mutta paikalle tultuani ei silmäni mitään semmoista +erottanut. Olihan koko Skiitta vaan Tuoppajärven lounaisrannalla kuin +moni muukin järjestyksettä rakennettu venäjänpuolinen kylä näillä +seuduin, huoneet siki saki, ei juuri nurkka nurkasta toisissaan +kiinni, ei paljon väliäkään, ja pieni kirkonmuotoinen kylässä. Siinä +kirkossa naiset joka päivä toimittivat jumalanpalvelustansa, ja heidän +sanottiin itsekunki Tuoppajärven luostarista 'Pyhästä Saaresta' +miilostia (elatusta) 25 ruplaa vuoteensa saavan, jota kuitenkin +moittivat vähäksi. Mitä näillä 'pyhillä naisilla' muutaki työtä, paitsi +jumalanpalvelustansa lienee, sitä en tiedä, jos eivät opettane muutamia +tyttölapsia, joita sitä varten niiden vanhemmat olivat tänne tuoneet. +Niin tapasin täällä Jaakkosenki tyttäriä Jyvälahdesta, jotka vaativat +minua sekä venäjän kirjoja lukemaan että Karjalan lauluja laulamaan. +Heidän opettajansa oli ummikko venäläisakka, lieneekö alkuansa ollutki +herrasväen sukua. Nuoremmat 'pyhät naiset', joiksi Jaakkosen tyttäret +ei vielä suinkaan olleet koronneet, asuskelevat lukon varassa, eivätkä +laske tuntemattomia puheillensa; niin muutamat vanhemman ikäisetki. +Miehen puolia Skiitassa en paljon nähnytkään." + +"Vielä samana päivänä, kuin tulinki, läksin Skiitasta ja hiihdin 8 +venäjän virstaa Pyhään Saareen, joksi Tuoppajärven saarella olevaa +monasteria eli luostaria tavallisesti nimitetään. Matkalla, joka on +järveä, tulin muutaman pienemmänki saaren poikki kulkemaan, ennen +isoon saareen tultua. Tämä iso saari sanottiin olevan noin penikulman +pituinen ja sen ympärillä useampia pieniä saariloita. Iltapimeä oli +minun jo jäällä yllättänyt, jotta kylään tultuani kyllä arvelutti, +mihin yöksi menisin. Eräältä mieheltä, jonka tapasin, kysyin, +missä täällä voisi yömajan saaha, ja hän johdatti minun luostarin +päällysmiehen luoksi, jota kutsui polsakka startsaksi, ja jonka +kysyttyäni, ymmärsikö Karjalan kieltä, sanoi kaiken maailman kielet +osaavan. Tämä polsakka startsa, ei erittäin vanha, silmäpuoli mies, +asui kahdessa pienessä huoneessa, eikä vielä niitäkään yksinänsä +viljellen, vaan jonkun toisen toverinsa kanssa, joka sisämäisessä +kammarissa istui ja luki jotaki kirjaa pöydän ääressä. Sisään tultuani +pian havaitsin, ett'ei suomi, ruotsi, saksa, eikä latinakaan kuulunut +niihin kaiken maailman kieliin, joita hänen piti osaaman, vaan +venäjänkielellä sanoi hän, että hänen tuli lähteä iltakirkkoon, ja +käski saattomieheni viemään minua matkamiesten majaan, jossa sitten +yön lepäsin, enkä koko polsakka startsaa sen enempää nähnyt, vaikka +seuraavana päivänä pari kertaa kirkossaki kävin. Jos, niinkuin muutamat +olivat tietävinänsä, hän oli Venäjänmaalta tullut pakolainen, joka +kaksintaistelussa oli toisen silmänsä menettänyt, niin kyllä oliki +syytä peljätä minua vaaralliseksi tiedustelijaksi, jota on parempi +karttaa kuin kohdella." + +"Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa, +vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa +usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle +levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni +tyynyksi saatua. Muita maamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja +kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla +kuleskelevan. Muutaman näitten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa, +kun ei oll'ukan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki +puolella usiammissa paikoin, käyvät semminki matkoilla aina puukko +vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on +tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären +puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää +neljän tuuman." + +Sikäläisistä tuttavuuksistaan kuvaa Lönnrot varsinkin erästä Koljolasta +kotoisin ollutta porovarasta, kertoen kaskuja hänen ovelista +keinotteluistaan. + +"Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, +kuuluu aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä +rajaseuduilla. Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon, ja Kiannon) poroja +varastanut, josta häntä emme kuitenkaan voi erittäin moittia, sillä +Venäjän puolella ei ilmankaan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki +kerran puikahti ulos metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron +raidosta ja lähti kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa +kaivattavan ja jälkiä myöten hakemaan tultavan otti kengät omista +jaloistaan ja puki peuran takajalat (kengitti), terät taas kannan +puoleen sitoen. Poro takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka +tähen ei jää'kän näkymään kun takaisten jalkain jäljet. Niin laadittua +talutti kauniisti poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi +lihoiksi ja söi suuhunsa. Poronpaimenet kyllä olivat havainneet poron +raidosta kaonneen, vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun +jälkiä ei minne näkynyt menevän." + +"Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, +näki poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös +rannalta poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden +keksi paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse +suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet +kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- 'Vastikään mentiin +tuonne.' -- Poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa +jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään." + +"Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut, +rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa +näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. 'Mikäpä nyt esiksi', arveli, +'ainaki nuo minun yllättävät', kun oliki hevosella vaikia kulku, +suksimiehillä kevyt. Niin kuitenkin pääsi rannalle ennen suksimiehiä. +Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti +ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä +tultua alko surkialla äänellä voivotella, 'äkisti kohtauksen tulleen +(ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä'. Miesten +tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikeaksi +tullen, laittivat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan +tultua, johon paikalta ei ollutkaan kun eräs virsta, poroa ei ni +enää ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen +riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta +toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla +maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua +hypännyt lattialle sanoen: 'a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro, +akka?'" + +"Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla +en tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi." + +Kauaa Lönnrot ei viihtynyt Saaren luostarissa: + +"Yhen yön vaan olinki koko Saaressa", hän kirjotti Uhtuessa eronneelle +matkatoverilleen, "joka minusta enemmin oli rosvonpesän, kun monasterin +muotonen. Heti tultuani oli miehiä ympärilläni, jotka kysyivät, jos +minulla ei olisi viinaa myödä, johon kuuluvat kovin ahnaita olevan. +Sitte oli moniaalla, kun kuuli tohtariksi, samaa asiata kanssani +toimitettava, kun Vasken kamarissa Paanajärven piissarilla... Kirkossa +kävin kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. +Pimiä esti ikoniaki (kuvia) näkemästä, vähä niitä olisi ollutki +katseltavaa." + +Saaresta Lönnrot matkusti Kuusamoon, viettääkseen omalla puolella +joulua. Matka kävi nyt osaksi toisia teitä, kyliä myöden: + +"Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen +talonen. Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha +ni mitä ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan +kun pyysin minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi +emäntä: 'anna vieras esinnä syö, jos mitä jää'. Sitte syötyämme +meni kyytimieheni kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli +ilta-askareitaan. Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun +ja aion huvikseni vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko +yömajani menettää. Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun +suustani saaha, tunsi savun ja sano: 'ettekö ole tupakkaa juoneet? jos +vaan tupakkaa juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä +olemaan'. Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä +paremmat. Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia +elämä: ei ni mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki +lähtiä Skiittaan sanoen: 'eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!' +Skiitassa nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 +ruplaa vuoessa, jota kuitenkin moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli +sinne muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä +oli poika Saaressa raatajamiehenä." + +"Koko Käpälin kylä ilman kuuluu poronvarkaita täynnä olevan. Toinen +toisensa porot ovat jo niin tuiki syöneet, ettei kuulu enää ni mitä +syötävätä niistä olevan. Ei sanottu päälle kahen talon koko kylässä +olevan, joissa matkamieskän saisi omansa liikuttamatta pitää. Ei +paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan kylää, johon sitte tulin. +Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli siinä kasakkapaimen kesän +yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä sairaaksi tullut. Kuisma +rupesi tohtoriksi, anto keittää vettä ja valo kiehuvaa vettä ratin +läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli arvattavasti ja sitäpä Kuisma +toivoki, koska sillä tavalla pääsi hänelle kesän palkkaa maksamasta. +Saman Kuisman satun minäi näkemään, sulokielinen, liukas mies oli ukko." + +"Makarissa eli eräs Kuusamonki mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. +Hän oli tänne muuttanut täällä paremmin rauhassa saaha poroja +varastella ja syöä." + +"Suvannolla on Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan +aitta täynnä liikuttamatta. Vaan niitä ei liikutaan, ostaa uutta +Kieretistä sekä syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen +en ni ole kuullut, jos lienevät kunniallisesti rikastuneet, vaan +usiammista muista kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, +että ampuvat kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa +ollut. Nämät olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja +kun luulivatki jo kaukana kylästä itsensä olevan, tulen tehneet, +siihen nukkuneet. Niin näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat... +Niin sanotaan Larin veljesten sillä tavaransa saaneen, että osiksi +pettivät Moskovan porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja +heittivät maksamatta, osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa +varastelivat, mitä käsiin sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan +Suomen talonpoikia pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä +rikastuneen. Oli niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu +ni mitä voivan siinä asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut +semmoinen, että Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain +veloistaan, vaan joka ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman +onpi? Muien rikkauesta olen myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska +pettäjän tavalla aina ovat alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli +rasittamalla enentäneet. Suvannolta kyyitsi eräs akka minua ensinnä +Närhiin ja siitä meiän puolelle rajoa Multijärveen. Akan kanssa +tielläni piin paljonki pakinata erinomattain vieroon koskevista, joissa +hän oli hyvin typerä. Ei ni tiennyt. Jumalan 10:stä käskystään mitä. +Kun toinen elo kohtasi minua taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun +kotona. Täällä olen nyt asunut viisi neljännystä kirkolta eräässä +talossa, jonka vanha muori aikonansa on mamsellista talon emännäksi +ruvennut. Voi jos niin useinki rupiaisivat. Ainaki olen havannut +semmoisten taloin paremmin kun muien voivan. Ja vielä siitä lähtisi +talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia kun muulla tavalla herrasväeltä +ottavat. Tämäki mainittu muori kehu heillä ei ruunulle ei muille velkaa +olevan. Tässä olen nyt kolmatta viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita +ja muita kirjotuksiani." + +Näin masentavaa laatua olivat siis ne kokemukset, joita Lönnrot kohtasi +Uhtuesta pohjoiseenpäin matkustaessaan. Runoja tuskin ensinkään +ja vähän muutakaan kirjotettavaa ja kaikenlaisten pettymysten ja +rasitusten lisäksi tutustuminen siveellisessä ja aineellisessa +viheliäisyydessä elävään rahvaaseen, joka kovin paljon erosi +Kuittijärven seutujen rattoisasta ja vierasvaraisesta kansasta. Mutta +uudenvuoden jälkeen hänen piti lähteä jatkamaan matkaansa. Eikä hän +ohuista vaatteistaan ja huonoista kokemuksistaan huolimatta ryhtynyt +suuriinkaan lisävarustuksiin talvisydämen varalta, vaikka matka piti +Lappiin. Kuusamosta kirjottamassaan kirjeessä hän lausuu: + +"Tähän asti olen tullut toimeen ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja +luultavasti tulen niin toimeen koko talven, ellei se tule kovin kylmä. +Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi minun pian on tilattava, kun näet +nykyinen, johon puettuna minulla on kunnia kirjoittaa näitä rivejä, +jo alkaa käydä liian kuluneeksi. Saappaita minulla jo on kolmas pari +jalassani siitä kun sieltä kotoa läksin." + +Saaren luostarin aikaisemmista vaiheista tiedetään, että [seuraavat +tiedot ovat "Karjalan kirjasta"] erakkolan eli luostarin syntyminen +johtui niistä uskonvainoista, joitten alaisiksi vanhauskoiset joutuivat +Nikonin uskonpuhdistuksen kautta seitsemännellätoista vuosisadalla. +Tämä uskonpuhdistus ei tosin käsittänyt muuta kuin kirkon ulkonaisia +menoja, mutta varsinkin Pohjois-Venäjällä sitä kiihkeästi vastutettiin +ja vastustusta johti Solovetskoin luostari, joka jo silloin oli +kohonnut melkoiseen mahtiin. Luostari ei huolinut käskyistä eikä +uhkauksista, vaan sotatoimet olivat tarpeen sen, samoin kuin useampain +muittenkin vanhauskoisten luostarien vastarinnan kukistamiseksi. +Niin kiihkeästi vanhauskoiset pitivät kiinni kirkonmenoistaan, että +he mieluummin kävivät kuolemaan, kuin hylkäsivät ne. Mutta yhtä +leppymättömänä esivalta pakotti heidät alistumaan. Ensimmäinen +sotaretki Solovetskoita vastaan raukesi tyhjiin, ja toisellakin +kerralla, jolloin sitä ahdisti suurempi sotavoima tykkien keralla, +luostari torjui hyökkäyksiä, kunnes piirittäjät petoksen kautta +pääsivät siihen tunkeutumaan 22 p. tammik. v. 1676. Monet puolustajista +silloin saivat surmansa, toisia karkotettiin, luostarin päämiehet +mestattiin. + +Mutta karkoitetut munkit eivät luopuneet uskostaan sittenkään. He +kokoilivat eri paikoissa Pohjois-Venäjällä joukkoa ympärilleen ja +hallituksen lähettäissä sotaväkeä he sytyttivät luostarinsa palamaan +ja paloivat itse niiden mukana. Joitakuita kuitenkin säilyikin kaukana +erämaissa. Näitä oli Tuoppajärven Saareen perustettu erakkola ja sen +vastapäätä mannermaalle syntynyt naisluostari, Skiitta. Edellisessä +kuuluu aikanaan olleen kolmisensataa munkkia, ja erakkolan maine kävi +niin suureksi, että sinne Moskovasta saakka lähetettiin lahjoja. Mutta +siitä huolimatta osattiin sen olemassaolo pitää viranomaisilta salassa +aina vuoteen 1770. Sitä ei kuitenkaan näytä silloin ruvetun sen enempää +vainoamaan, vasta 1850-luvulla ulottui sinnekin saakka esivallan +käsi. Munkit ja nunnat karkotettiin ja Saaren taloista 30 hävitettiin +maan tasalle. Saareen asetettiin oikeauskoinen pappi, joka siellä +asui vielä norjalaisen prof. Friisin käydessä Saaressa 1870-luvulla. +Myöhemmin pappi muutettiin Kiestinkiin, Tuoppajärven pohjoisrannalle, +jossa pitäjän kirkkokin on. Saari lienee sen jälkeen jäänyt melkein +autioksi. Erakkola ei mahtinsakaan aikana laitostensa puolesta ollut +mitenkään verrattava varsinaisiin luostareihin, ja vähitellen siinä +siveellisyyskin ja hengellinen elämä täydellisesti rappeutui, niinkuin +näkyy Lönnrotin kertomuksesta. Mutta epäilemättä sillä oli paljon +vaikutusta kansaan, ja ellen väärin muista, kerrottiin varakkaitten +karjalaisten lähettäneen sinne lapsiaan saamaan opin alkeita. + +Saaren munkeista pakenivat jotkut Kuusamoon, jossa Nuorusen kukkulalla +on heidän pystyttämänsä, nyt jo lahonnut risti. Tapasin Kuusamossa +käydessäni v. 1892 erään venäjää puhuvan karkulaismunkin, joka oli +viimeinen elossa oleva suuremmasta joukosta. Hän lienee ollut Saaren +entisiä munkkeja. + +Se kammo ja halveksiminen tois'uskoisia vastaan, joka on vanhalle +vierelle niin ominaista, saa ehkä osaksi selityksensä tuosta tylystä +kovuudesta, jolla esivalta teki lopun vierolaisten hengellisistä +laitoksista. Itse vanhauskoisuudesta se ei voinut loppua tehdä. Vienan +Karjalassa siihen vielä tänä päivänä kuuluu suuri osa kansasta, toisin +paikoin järjestään joka mies. + + + + +VIENAN KARJALAN POHJOISKULMILLA. + + +Tuoppajärven kylistä on suurin Kiestinki, joka on järven +koilliskolkassa; siellä on yhteinen kirkko. Tuoppajärven selältä +tullaan kapean matalan salmen kautta pitkään lahden suikaleeseen, +jonka lakealla rannalla kylä on. Maisema ei suinkaan ole kaunista, +sillä kylän seuduilla maa on ylt'yleensä matalaa ja lakeata. +Asutuksella on johonkin määrään uudisasutuksen luonne. Talot ovat kuin +arkipäiväisempää, kalseampaa mallia kuin Kuittijärvien rannalla, niissä +ei tavannut koristeita eikä muutoinkaan samaa vanhanaikaisempaa sävyä. + +Samanlaista oli mielestäni väkikin. Kiestinki on jo kokonaan runoalueen +ulkopuolella. Runoraja oikeastaan kulkee jo Röhössä, vaikka sitä +pohjoisemmistakin kylistä tosin on saatu runonpätkä sieltä täältä. +Lieneekö vanha viero hävittänyt täältä runot, vai eikö niitä ole +ollutkaan, sitä en voi sanoa. Ilmiö joka tapauksessa on omituinen. +Ainoastaan häävirsiä Kiestingissäkin osataan ja arvatenkin joku verta +loitsujakin, sillä niihin näyttävät turvautuvan vierolaisetkin, +kun hätä käskee. Ja vanhanaikaisia ompeluksia oli Kiestingissä +säilynyt enemmän kuin etelässä; niitä kannettiin joukottain +kaupaksi, kun kuultiin meidän semmoisia ostelevan. Luulenpa, että ne +olisivat kaikiksi ajoiksi hävinneet, ellemme olisi joutuneet näitä +rätsinämarkkinoita toimeen panemaan. + +Asuimme muutoin varakkaassa ja laajassa talossa, jonka vanha emäntä +oli niin ilmetty Louhi itse, ettei taiteilijalle paremmasta väliä. Ja +Louhen tapaan, voimalla ja lujuudella, hän taloa hallitsikin, vaikka +se oikeastaan oli pojan ja tämä oli vasta hankkinut minjän. Ellen +väärin muista, oli eukko Lohjalta kotoisin, mutta hän oli kääntynyt +kreikanuskoon ja muutoinkin niin tapansa muuttanut, ettei häntä +karjalaisesta erottanut. Muun muassa hän antoi minjänsä "kumartaa +jalkaa" maan tavan mukaan kuusi kuukautta häitten jälkeen joka kerta, +kun minjä lähti uudelle työlle. Satuimme tämmöiseen tilaisuuteen kesken +kumarrusta, eikä asianomaisilla ollut mitään sitä vastaan, että sen +valokuvasin. + +Sää pysyi ihmeen kauniina ne päivät, jotka Kiestingissä viivyin, ilma +oli alati tyyntä, lämmintä ja herttaista. Aamut olivat säännöllisesti +aivan tyynet, mutta kun päivemmällä helle alkoi käydä rasittavaksi, +niin virisi selältä lauha tuulenhenki, joka leyhytteli juuri sen +verran, että latoi lahden pinnan täyteen rivittäin matkaavia aaltosia, +jotka viileästi loiskia pilpattelivat kylän louhirannoilla. Mutta +iltapuolella, auringon vaivuttua alemma, ensin tyyntyi ja sitten alkoi +auringon laskun jälkeen puhaltaa vieno tuuli maalta selällepäin. Ilmiö +saa, kuten tunnettua, selityksensä siitä, että ilma päivällä lämpiää +enemmän maan päällä kuin selällä ja kohoo ylöspäin; selältä silloin +virtaa maalle sijaan viileämpää ilmaa. Yöllä taas maa jäähtyy nopeammin +kuin vesi, ja silloin alkaa kylmempi maailma raskaampana virrata +selälle päin, jolta ilma kohoo ylöspäin. Harva järvi on siksi laaja, +että se kykenisi aikaansaamaan nämä säännöllisesti vuorottelevat tuulet. +Mutta Tuoppajärvi sai sen aikaan, ja siitäpä se saikin mahtia vielä +nähtävän mahtinsa lisäksi. + +Kiestingissä erosin toveristani, jonka piti viipyä siellä jonkun päivän +selvittelemässä pohjan puolen sanavarastoa. Hänen piti Varahvontan +keralla matkustaa kievarireittiä Kieretin järven kautta Vienan +merelle, minun taas kiertää Pääjärven ja Jelettijärven kautta. Sovimme +siitä, että tapaisimme toisemme Tyrhyn kylässä, Kieretin järven +pohjoispäässä. Ensimmäisen taipaleen Kokkosalmen kylään saakka hän tuli +minua saattamaan. + +Sousimme takaisin Tuoppajärvelle, mutta käänsimme penikulman verran +kuljettuamme kokan pohjoista kohti. Hauska olisi ollut käydä +kaikissakin kylissä järven rannalla, mutta siihen olisi kulunut paljon +aikaa, sillä Tuoppajärvi on yhdeksää penikulmaa pitkä. Kiestingissä +mainittiin matkoja pitkin järven rantoja seuraaviksi: Kiestingistä +Lohilahteen 15 virstaa, Lohilahdesta Lampahaiseen 4 virstaa, siitä +Njilmalahteen 15, Njilmalahdesta Kuorilahteen 20 ja siitä edelleen +Suolapohjaan niinikään 20 virstaa. Suolapohja on järven eteläpäässä, +ja sieltä on ainoastaan muutama penikulma Paanajärveen Kemijoen +rannalle. Länsirannan kylät ovat: Kiisjoki, johon tulee Kuorilahdesta +20 v. Suolapohjasta siis 40, Skiitta, 10 virstan päässä Kiisjoesta, +ja Valasjoki, 15 virstaa Skiitasta. Valasjoesta tulee pohjoisrannalla +olevaan Kokkosalmeen 20 virstaa, Kiestingistä sama matka. + +Saattajina oli meillä jälleen naisia. Muuan heistä oli vasta +kaksitoistavuotias tyttö, ja hänen sanoivat toiset taitavan runojakin. +Emme tosin luulleet niitten olevan sen arvoisia, että niitä kannattaisi +kirjoittaa, mutta tytön mieliksi kehoitimme häntä laulamaan. Ja +tapahtui se kumma, että hän lauloi "Kilpakosinnasta" kokonaista 236 +säettä. Ensin hämmästyimme, sitten ihastuimme, ja runo tietysti +kirjotettiin, ja tyttö sai yhtä suureksi mielihyväkseen maksun +kauniista taidostaan. + +Hyvin kummastelimme tätä yksinäistä vanhaa runoa, joka muodoltaan ja +sisällykseltään veti vertoja niille runoille, joita olimme Uhtuessa, +Vuonnisessa ja Latvajärvellä kuulleet. + +Runon alku lähti: + + Anni tyttö, aino neiti, + Läksi voatteijen pesulla, + Räpähäisen räimemähe, + Nenähän utuisen niemen, + Peähä soaren terhentyisen, + Pitän laiturin nenähä. + Iski silmänsä itähä, + Loip' on silmän luotehella, + Keksi mustasen merestä, + Sinervöisen lainehilta. + Jos olet kalani karja, + Niin sie uimaha uleha, + Vesi peälläh vetäy! + Jos olet lihani lintu, + Niin sie lentämäh levähä! + Tulipa pursi Väinämöini, + Tulipa on näillä valkamilla, + Vaskisilla valkamilla, + Teräksisillä teloilla + j.n.e. + +Alku on se tavallinen, jolla Väinämöisen retki Pohjolaan neittä +pyytämään alkaa. Sen kyllä Kuittijärven kylissä monet osaavat, osaavat +myös Annin ilmoituksen veljelleen Ilmariselle, joka paraillaan pajassa +takoo, ja Ilmarisen suoriutumisen kilpakosijaksi. Mutta harvinaisempia +ovat kuvaukset ansiotöistä, joita samassa yhteydessä lauletaan. Tämäpä +tyttö niitä osasi, ja meistä tuntui, kuin olisimme äkkiä päässeet vanhan +aarteen perille. + +Tyttö lauloi, kuinka Pohjan akka käski kyntämään kivisen pellon +"oatralla tulinenällä" ja kääntämään käärmeet käsillänsä. Väinämöinen +pyytää Ukkoa satamaan lunta sauvan varren ja antamaan hänelle pyhän +oriin, ja niin hän ansiotyön suorittaa. Toiseksi hän ampuu taivaalta +tähdet, sitten pyydystää suuren hauin Tuonelan joesta. Sitä varten hän +kohoo linnun lentimille ja lentää Manalan alanteelle. Osaksi oli tosin +runo sekaantunutkin, siten että esim. Annin varotus tuli vasta tämän +jälkeen, ja se päättyi kultaneidon taonnalla. + +Ihmettelimme ja ajattelimme moneen suuntaan; vihdoin asia selvisi. +Tyttö oli kuullut runon eräältä kerjäläiseltä, joka oli sillä puolella +oleskellut. Sitten kävi ilmi, että kerjäläinen oli ollut Latvajärvestä +kotoisin. Ja runoja myöhemmin verrattaissa nähtiin, että tuo kiertelevä +ukko oli sen oppinut Arhippaiselta Miihkalilta. Se oli siis vanhan +Arhipan runo, joka oli näin etäälle eksynyt, tosin melkoisesti +karsiintunut ja sekaantunut matkalla, mutta siitä huolimatta +säilyttänyt monta arvokkainta piirrettään. + +Emme voineet kyllin ihmetellä sitä erinomaista runomuistia, jota +tämäkin tapaus osotti. Paitsi runon yleistä juoksua oli tyttö suuressa +määrin säilyttänyt sen vanhaa kieltäkin omituisine päätteineen ja +sanoineen, joista monet varmaan olivat hänelle tuntemattomat. Vaikka +hän oli kuullut Tiitta ukon sitä laulavan vain moniaan kerran. + +Kokkosalmi on hauskemmalla paikalla kuin Kiestinki, mutta koko +joukon pienempi kylä. Viivyimme siellä vähän aikaa, ostellen taas +muiskarätsinöitä. Miesten suurena kummana kuljimme, heitä kokoontui +joukottain tanhuille meitä oudostelemaan, enkä saata sanoa, että heidän +käytöksensä oli ystävällistä, jospa ei julki vihamielistäkään. Siinä +suhteessa on kylien välillä omituinen ero. Toisissa vierasta kohdellaan +mitä ystävällisimmin, toisissa taas ynseästi, ja merkillistä on, että +kylät näyttävät pitävän nämä ominaisuutensa vuosikymmeniä. + +Tuoppajärvi kokoo laajaan helmaansa melkoiset määrät vettä, mutta +liika ei vuoda reunan yli järven eteläpäästä, josta olisi Kemijokeen +lyhyt ja mukava tie, vaan se murtautuu pohjoista kohti Pääjärveen. +Noin puolen virstan päässä järvestä on Sohjenanniskan koski. Se ei ole +kovin jyrkkä, putousta ei liene kymmentäkään metriä, mutta karkeassa +erämaanluonnossaan se on viehättävä helmi. Sen paras kauneus on +tuo hopean kirkas vesi. Vähääkään sekaantumatta se Tuoppajärvestä +juoksee kosken nieluun ja kaatuu sitten sileään kalliouomaan, joka on +puhtaaksi huuhdottu kuin lasiastia, ja saapuu sen vuoksi alas saakka +yhtä läpikuultavana. Suopursujen, petäjäin, harmaitten kallioitten +kehyksissä kosken pumpulivalkoinen kuohu, leimuava aalto, sointuinen +kohina virittävät erämaahan raikasta elämää. Mutta koski ei ollut +ainoastaan kaunis, se oli lumoavakin. Pohjan päällä ei tosiaan +sileillä kohdilla erottanut vettä ollenkaan, melkeinpä olisi erehtynyt +astumaan koskeen sen voimaa huomaamatta, ennenkuin se jo olisi vienyt +mukanaan. Missä joku kivi tai pykälä rikkoi peilinä kiitävän veden, +siinä näyttivät kuohut kisailevan ilmassa kuin untuvat. Kosken alla on +kuitenkin melkoinen veden mullerrus, jossa ei näy muuta kuin murtuvaa +vettä, vaahtoavia laineita. + +Ei asumusta, ei myllyä minkäänlaista ollut tämän kosken partaalla, +ainoastaan vanhuuttaan lahonneita ristejä, joita ennen erakot olivat +pystyttäneet, ja taipaleen poikki ehkä vieläkin vanhempia teloja. Joki +sitten virtaa matalain rantain välitse korpea ja suota Pontselensuun +pieneen kylään, ja laskee penikulman, toista virrattuaan Sohjenansuun +kylän kohdalla Pääjärveen. + +Pienempi kuin Tuoppajärvi, mutta mahtavampi luontonsa puolesta on +Pääjärvi; eikö liene se koko Pohjolan kauneimpia järviä. Ulapat +ovat aavat, tuntureita ja vaaroja kohoo joka puolella ja katse +käsittää yläviä selkosmaita vielä kaukaa rantain takaakin siintävistä +etäisyyksistä. + +Ehkä on vesi yhtä kirkasta kuin Tuoppajärvenkin, mutta samoin kuin +ovat rannat korkeammat, samoin ovat Pääjärven haudatkin syvemmät ja +siitä pimeämmät, se sen vuoksi näyttää Tuoppajärveä jylhemmältä ja +juhlallisemmalta. Vasemmalla puolella kohoo jonkun penikulman päässä +Maanselän korkea reuna vaarametsineen, ja reunan takaa näkyy Nuorunen, +Kuusamon korkein tunturi. + +Etäämpänä pohjoisessa, näköjään melkein järven laidassa, on +Kivakkatunturi, jonka taitse Oulanganjoki laskee Pääjärveen, +muodostaen tunturin takana komean Kivakkakosken. Kivakan takaa +näkyy jalo Päänuorunen ja järven pohjoispäästä lähtee melkoinen +Koutajoki. Tämä koeteltuaan voimiaan Kuman rajussa koskessa laskee +laajaan Koutajärveen, josta vedet Lapin jokien vahvistamina juoksevat +Kannanlahteen. Oikeallakin rannikolla on vaaraisia maita, mutta sillä +puolella kukkulat ovat melkoista matalammat. + +Pääjärven rannoilla on harvemmassa kyliä kuin Tuoppajärvellä. +Länsirannalla on Oulangansuu, pohjoispäässä Mikon kylä siinä, mistä +Koutajoki lähtee, itärannalla Majuolahti, eteläpäässä Sohjenansuu ja +joku vähäpätöinen rymä näiden lisäksi. + +Sohjenansuussa oli pari kookasta Suomen malliin rakennettua ja +maalattua taloa, uutimellisine ja kukallisine akkunoineen, ja kylä +sen vuoksi tervehti puoleksi tuttavallisesti. Mutta noiden talojen +isännät olivat Suomessa, jossa heillä oli Turun seudulla kauppapuodit, +ja kotiväki kohteli minua vierastellen. Omituista on, että juuri +tämä pohjoisin osa Vienan Karjalasta tekee kauppojaan meidän maamme +eteläisimmissä osissa, aivan merimaassa. Ruotsin kielen taito ei +sen vuoksi ollut Kiestingissä harvinainen. Toiselta puolen käydään +täältä Ruijassa kalassa, ja siitä osaa norjan kieltä monias mies. +Karjalaiset näyttävät oppivan vieraita kieliä paljon helpommin kuin +länsisuomalaiset, norjan kieltä esim. kuuli täällä sangen luontevasti +äännettävän; mutta luulen heidän siitä huolimatta pitävän omaa kieltään +suuremmassa arvossa kuin muut suomalaiset. + +Pääjärvi varmaan on kalainen järvi. Kylän rannassa, joka oli aivan +aavan selän laidassa, oli korkeat hirsistä rakennetut venesillat +täynnään veneitä, nuottia ja verkkoja telineineen, aittoineen. Varmaan +olisi tässä kylässä viihtynyt kauemminkin, se näytti tarjoovan niin +paljon luonnonkauneutta ja urheilua. Mutta runoja sieltä oli suotta +ruveta kyselemäänkään, ja muutakin vanhaa täällä pohjoisessa oli +niukemmalti, arvatenkin siitä syystä, että koko tämä pohjoispuoli +on verraten nuorta uudisasutusta. Pääjärven ja Tuoppajärven seudut +olivat myöhään lappalaisten hallussa, taisteluista lappalaisten kanssa +kertovat sen puolen tarinat. + +Onneksi oli Pääjärvi aivan tyyni, kun illalla läksin veneellä matkaa +jatkamaan Majuolahden kylään, jonne oli pari penikulmaa. Kivakkatunturi +kuvastui edessäpäin jylhänä järven pintaan ja näytti olevan hyvinkin +lähellä, vaikka sille oli matkaa neljä penikulmaa, etäisemmät tunturit +asuivat valon keralla kuulakkaissa korkeuksissa, järvellä laskeutui +illan hämäryys, vakavuus rantain metsille. Pääjärven sanotaan olevan +myrskyllä pelottavan, mutta nyt se oli niin liikkumaton ja ääneti, +että kaukaa, virstain päästä kuului, kuinka lohet poukkuilivat ilmaan, +poukkuilivat niinkuin olisi jossain halkoalusta kuormattu. Niin ylävät +olivat rannat, että soutelimme kuin avaran salin lattiaa. Suomen +puolella päilyi Maanselän päällä paksu savu -- sitä oli jo kohonnut +päiviä ja viikkoja -- joka ujui hiljalleen järvelle päin, hämärtäen +mäkiä ja laaksoja. + +Kuta kauemmin soutelimme selkää, sitä halummasta olisin sinne jäänyt. +Samalla kun luonnolla oli jo Pohjolan suuripiirteinen jylhyys, +on se kuitenkin niin pohjoiseksi rikasta ja vaihtelevaa. Olisin +tahtonut nähdä Kuman, jota kertoivat niin ankaraksi, että kävyt +putoilevat kuusista sen rannoilla. Halusta olisin käynyt uudelleen +Kivakkakoskella, johon olin tutustunut Paanajärveltä käsin siellä +käydessäni. Mutta siihen ei ollut aikaa. Pääjärvi on kuutta tai +seitsemää penikulmaa pitkä, ja olisi pitänyt viipyä viikkoja, jos sen +olisi tahtonut kunnolla nähdä. + +Puolen yön aikaan saavuin puhtaalle hiekkarannalle, joka oli jo +kauas selälle hohtanut; siinä oli Majuolahden vähäinen kylä. Löytyi +sieltä kuitenkin kelvollinen talo ja ystävällisiä ihmisiä, vaikka +vierasteltiin. Ylen harvoin siihen taisikaan poiketa kulkijoita ja +syytä oli sen vuoksi katsoa pitkään outoa. Mutta yhä piintyneempää +tuntui siellä viero olevan. Luontainen ystävällisyys kuitenkin voitti +uskonnolliset ennakkoluulot, pirttiin katettiin minulle illallinen ja +ullakkoon tehtiin vuode. Mutta kun ennen maata menoa istuin pihalla +piippuani polttamassa, jott'en savulla loukkaisi talonväkeä, niin +näin ihmeekseni emännän, joka palasi vainioveräjältä ystäviään +saattelemasta, jo kaukana pitävän sormillaan nenästään. Minun +kohdalleni tultuaan hän lausui: "Ka hyvähän tämä ois vieras, nii +tupakkoo polttaa." Se minusta jo oli liikaa ja rauhallisesti poltin +piippuni loppuun huomautuksesta välittämättä. Mutta ihmeellistä on, +kuinka vastenmielistä tupakansavu on semmoisille, jotka eivät ole siihen +ensinkään tottuneet. Monta kertaa meitä saattelevat naiset rukoilemalla +rukoilivat, ettemme polttaisi veneessä tupakkaa, ja jos savua, sen +ilmaan hajotessa, vähäkin joutui heidän kurkkuunsa, niin rupesivat +he siitä ankarasti yskimään, en tiedä sitten, terveydekseenkö, vaiko +sielunsa autuudeksi. + +Majuolahdessa, samoin kuin Pääjärven muissakin kylissä, oli poronhoito +jo tärkein elinkeino. Maanviljelykseen ei ollut luottamista, ei +ainakaan tässä kylässä, jonka maat olivat hiekkaperäiset. Kuivuus oli +ollut niin pitkällinen, että oraat olivat kuihtuneet aivan mitättömiksi. + +Majuolahdesta kuljin oppaan keralla kaksi penikulmaa Ahvenlahteen, +joka on Jelettijärven länsipäässä. Väli on kauttaaltaan erämaata, +mutta muistoni mukaan olivat metsät tälläkin välillä kauniimpia kuin +Uhtuen kankailla. Maan muodostus oli vaihtelevaa. Vasemmalla kädellä +oli jonkun matkan päässä korkea vaaramaisema, joka näytti olevan +Kuusamon tunturialueen rinnakkaisjonoa. Sillä puolella on aavanlainen +Tiiksijärvikin, syrjäisimpiä sydänmaan seutuja, joitten asematkin +kartoilla ovat väärät, muodoista puhumattakaan. Merkillistä kyllä on +Jelettijärvikin Imbergin karttaan piirretty aivan lähelle Kiestinkiä, +puolen penikulman päähän vain, vaikka Kiestingissä joka mies tiesi +matkaa olevan kaksi penikulmaa ja Jelettijärven kylään kokonaista kolme. + +Ahvenlahdessa oli vain monias talo. Oppaani saattoi minut arvatenkin +parhaaseen, jonka asukkaat olivat hänen tuttaviaan. Pirtin lattia oli +aivan täynnään vihdaskoivuja, joiden keskellä istui punakirjavia naisia +ja peräpenkillä isäntä, yllään aivinainen mekko ja housut. Kaikki olivat +uutterassa vastanteossa ja pihkainen tuoksu täytti huoneen. Harvoin +olen nähnyt vierasta niin kauniisti vastaan otettavan, kuin tämä isäntä +tervehti ja puhutteli majuolahtelaista tuttavaansa. Nähdessään meidän +sisään astuvan hän ilostuen nousi penkiltä, oikaisi kookkaan vartalonsa +ja lausui juhlallisella sydämellisyydellä: + + "Terveh siulla ammuin nähty!" + +sekä astui lehtien poikki häntä kättelemään. Minuakin käteltyään hän +kehoitti istumaan ja alkoi sitten "pakauttaa vierasta" maan tavan +mukaan, kysyi ensinnä yleiset kuulumiset, keskusteli ilmat, vuodentulon +toiveet, kaupat, syventyi sitten yhä enemmän yksityisseikkoihin, +jopa kaikkien niitten niittyjen ja metsäluhtain heinänkasvuunkin, +joita olimme tiellämme tavanneet. Keskustelu juoksi niin sujuvaan ja +luontevasti, osotti niin tarkkaa luonnon havaintoa, että itsekseni +ihmettelin, kuinka avoimin silmin oppaani oli kaiken matkaa kulkenut, +vaikk'ei hän huomioistaan minulle mitään maininnut. Vasta kun nämä +kaikki asiat oli puhuttu, hän kysyi oppaalta, mikä minä olin miehiäni, +millä asioilla kuljin, ja lupasi saattaa minut veneellä edelleen +Jelettijärven kylään, jonne oli penikulman verran vesitietä. + +Jelettijärvessä olivat kokemukseni aivan toista laatua. Siellä oli +vastaanotto jäykkä, milteipä tyly. Minua luultiin maankiertäjäksi, ja +seuraavasta taipaleesta Uuteenkylään vaadittiin niin kohtuuton hinta -- +muistaakseni kuusi ruplaa -- että vetosin virallisiin matkakirjoihini +saadakseni kohtuhinnalla kyydin. Matkaa oli nelisen penikulmaa. + +Mutta sitäpä minun ei olisi pitänyt tehdä. Epäluulot puhkesivat nyt +julki. + +"Mitä myö siun pumakoistasi! Emme osaa lukea, luet niistä, mitä +hyväksi näet. Ethän sie ole meän puolen herroja. Et sie suudji +(tuomitse), et kokuo veroja, et hoia mitänä meän asjoja, mi lienet +vanhain rätshinäin kauppias, mintähden sinua kyyitsisimme?" Mitä +saatoin siihen vastata? Lukutaitoista ei ollut ketään, ei minkäänlaista +muuta; virallista suojaa kuin kylän omat isäntävirkamiehet, ja +heitäpä olikin juuri se mies, joka minulle tämän vastauksen antoi. En +edes saanut kunnollista yösijaa, vaan sain yrittää nukkua eteisessä +likaisessa vuoteessa, jossa sain ensimäiset täit tällä matkalla, ja +siinä oli niin paljon muutakin syöpäläistä, etten koko yönä saanut +nukutuksi niiden, mielipahan ja ehken pelonkaan vuoksi. Seuraavana +aamuna ei auttanut muuta kuin luvata vaaditut kuusi ruplaa, vaikka se +Karjalan oloihin nähden olikin ylen kallis hinta. Mutta ennen kun se +taival oli loppuun kuljettu, lauhduin sentään melkein kokonaan, sillä +niitä rahoja en tyhjästä maksanut. + +Saattajiksi lähti taipaleelle kaksi miestä ja nainen. Matka piti +ensin moniaan virstan metsämaita, kunnes saavuttiin Jelettijärvestä +lähtevälle joelle. Se ei ollut aivan suuri, mutta luhtamailla ja +soilla oli siinä riittävästi vettä veneen uida. Polulla olivat +yöllä saamani vieraat alkaneet niin kiihkeästi leikata villapaidan +kuumentamaa selkääni, että veneeseen tultuamme ja joelle päästyämme +epätoivoisella kiireellä riisuin päältäni sekä takin että liivin +ja vielä paidankin yhdessä ajattomassa käänteessä, vapautuakseni +rosvoista. Saattajani eivät tuosta suurestikaan kummastuneet, nainen +kysyi vain osaa ottavasti: "Voi veikkonen, olet sie matkalla täipynyt? +Niitä kohoo ihosta näin helteellä", heitti aironsa ja rupesi etsimään +villapaitaa. Ja tottuneena hän sen puhdistikin tuota pikaa ja saatoin +rauhallisemmalla mielellä jälleen pukea sen päälleni. + +Nämä saattajat olivat sitä kaikkein syvintä vieroa, mitä matkalla +tapasin. Tuon tuostakin he ristivät silmänsä ja siunailivat, liekö +siitä kun polttelin tupakkaa, vaiko lähestyvää ukonilmaa, vaiko vain +syntisyyttäni, sillä he näyttivät luulevan saattelevansa pahinta +maankulkuria. Pelko ei ollut minustakaan kaukana... He olivat +Jelettijärvessä maininneet taipaletta hyvin koskiseksi ja sen vuoksi +vaikeaksi kulkea; mutta minä, joka mielestäni olin niin paljon koskia +kolunnut, pidin tuota puhetta vain keinona rahain kiristykseen. Ja kun +joki ei ollut sen suurempi, niin olin mielestäni arvostellut asian +aivan oikein. Mutta sainkin tutustua vaikeuksiin, jotka olivat aivan +uuden luontoiset. + +Maat olivat näköjään jotenkin lakeita, louhista morenipohjaa asui +missä kangas, missä suo. Tuli sitten vastaan ensimmäinen koski, mutta +kun sen kohinaa ei kauaskaan kuulunut, niin arvelin helpostikin siitä +pääsevämme. Mutta kun olimme laskeneet sen niskaan ja rantaa pitkin +kävin sitä katsomaan, niin selvisikin minulle, minkä vuoksi näitä +koskia oli vaikeiksi sanottu. Vesi oli huuhtonut kivien välistä kaiken +irtaimen maan, niin että kosken pohja oli yhtä ainoata louhikkokatua, +johon vesi katosi niin syvälle, että vain lirinää kuului ja siellä +täällä näkyi joku juokseva salasuoni. Semmoista koskea on tosiaan +vaikeampi laskea kuin taivaltaa pitkin kuivaa kangasta. Mutta keväällä +mahtaa siinä olla melkoinen ryöppy, koska tulvat olivat viruttaneet +koko jokilaakson maasta paljaaksi. + +Mäkeen nousi siis tiemme, kulki kankaan poikki ja ainakin puolen +virstaa täytyi venettä vetää ja tavaroita kantaa, ennenkuin oltiin +jälleen joessa. Ja semmoista oli sitten matka edelleenkin. Missä vain +oli kynnys, siinä louhikkokin, jonka huokoisiin vesi katosi, niin että +oli taivallettava maisin. Yksi näistä taipaleista oli kaksi virstaa +pitkä. Kaksi virstaa oli venettä vedettävä pitkin koleikkoa polkua. Ken +ei ole itse ollut semmoisessa urakassa, tuskin aavistaakaan, kuinka +rasittava neljännespenikulmaa pitkä vetotaival on. Pidin itseäni jo +onnellisena, että kuudella ruplalla pääsin. Mutta päivässä kuitenkin +siitä suoriusimme ja illalla myöhään saavuimme Uuteenkylään. + +Järven rannalla oli kylä, niin kehno ja viheliäinen, että kammotti +katsella. Niin pahanpäiväisen kurjaa rytökasaa en ollut vielä nähnyt. +Yksi talo oli kuitenkin muita parempi, ja siihen veivät oppaani. +Se oli ympäristössään melkeinpä komea, mutta sen omistajapa olikin +rakennusmestari, joka oli rakennellut taloja Kieretissä. Pihalle +tuli vastaani kaksi parrakasta nuorta miestä, jotka pitivät talossa +isännyyttä vanhan isännän poissa ollessa. Yhtä tylyjä kun oli oltu +Jelettijärvessä, yhtä odottamattoman vieraanvaraisia täällä oltiin. +Minut saatettiin pirttiin, samovaara paikalla sytytettiin, aljettiin +puuhata ruokaa ja toimitettiin vaatteeni kuivamaan. Pyssyni otettiin ja +vietiin orsille. Huomatessaan takkini alta revolverinnauhan pyysivät +isännät paikalla sitäkin, ja kun en siitä luopunut, niin kehottivat +vain olemaan pelkäämättä, ei minulle mitään pahaa tapahtuisi. Mutta +ystävällisyys oli niin liehakkoa, että se herätti epäilystäni. Muistin +varotukset, joita oli Kuittijärvellä lausuttu, että täällä merimaassa +oltiin rosvoja. + +Toivoin sen vuoksi pääseväni yksin makaamaan huoneeseen, jotta saisin +sulkea oven; mutta aitassa, johon minulle vuode valmistettiin, +nukkuikin toinen isännistä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Minun sinne +saapuessani oli vaimo lapsineen jo levolla. Vuoteeni, joka oli +lattialle laadittu, oli kyllä huononlainen, vaatteet haisivat kovin +ummehtuneelle ja likaiselle, mutta valitsemisen varaa ei ollut. Kun +olin ylen väsynyt ja puoliyö oli tulossa, niin veti se sittenkin +puoleensa vastustamattomalla voimalla. Mutta vaikka unettikin +ylenmäärin, niin en sittenkään uskaltanut nukkua. Jonkun aikaa siinä +taisteltuani unen kanssa näin nuoremman miehistä tulevan sisään ja +kuiskaavan jotain vaimonsa korviin, jonka jälkeen hän otti lapsen ja +kantoi sen pois. Säpsähdin aika lailla ja olin taas vähän aikaa ilmi +valveilla. Tuskahisessa odotuksessa kului taas joku aika, kunnes ovi +jälleen narahti, sama mies astui pirttiin ja taas kuiskasi jotain, +jonka jälkeen vaimo nousi ylös ja molemmat lähtivät pois, niin että +olin yksin. Nyt säikähdin vielä enemmän, sillä luulin heidän nyt +aikovan hyökätä päälleni. Saattoihan sen arvata, että minulla oli joku +sata ruplaa rahoja matkassani. Mutta päätin myydä henkeni kallihista, ja +oivallisella revolverillani arvelin voivani pitää puoliani, jos vain +hereillä pysyisin. Mutta uni alkoi olla ylivoimainen. Vaikka miten +olisin ponnistellut, se painoi raskaat silmäluomeni umpeen, mutta +toiselta puolen mielen jännityskin auttoi, että aina välistä sävähdin +joksikin sekunniksi valveilleni. Alkoi kuulua ukkosen jyrinää ja +silloin tällöin välähti huone valoiseksi, vaikka seinässä oli vain yksi +pieni aukko. Kerran siitä taas säpsähdin valveille, kun ovi narahti +-- ja molemmat isännät astuivat huoneeseen. En virkkanut mitään, +makasin hattu kasvoillani ja tarkastelin sen alta heidän toimiaan. He +astuivat aivan vuoteeni viereen ja seisahtuivat siihen. Olin varma +siitä, että he aikoivat heittäytyä päälleni äkkiä ja ehkä paikalla +kuristaa minut, kuoleman tuska tuli päälleni, sydämeni lyödä rouskutti, +kuin olisi tahtonut murtua, ja hengitys salpautui. Mutta peiton alla +käänsin revolverin heitä vastaan valmiina paikalla ampumaan, jos he +yrittäisivät heittäytyä päälleni. Vihdoin rauhoituin sen verran, että +sain kysytyksi, mitä he tahtoivat... Sanoivat tulleensa pitämään +minulle seuraa, kun en tullut pirttiin ja ankara rajuilma oli +tulossa. Hermostuneena huudahdin silloin: "Läkkä veljet pois, en mie +ukkosta varaja, nukkua pitäisi, ylen olen uupunut". Siihen he tyytyivät +ja lähtivät! Mutta valvoa koetin yhä edelleen. Aluksi se onnistui. Tuli +ukonilma semmoinen, että seinät olivat kukistua päällemme. Yö muuttui +synkeän pimeäksi, mutta salama toisensa jälkeen valaisi pienen huoneen +valkeammaksi kuin keskipäivällä. Toiset jyräykset olivat lyhyitä kuin +räjäykset, toiset kammottavia, kuin olisi päältämme taivas revennyt ja +rauniot kukistuneet ylitsemme. Mutta niinkuin sotatanterella vallitsi +kuolon hiljaisuus joka jyrähdyksen välillä. Sitten alkoi kuulua etäistä +tohua, epämääräistä jyminää, kohinaa kankailta, joka lähestymistään +läheni. Ja kattoon alkoi naksahdella raskaita pisaroita, ne taajenivat, +ja sitten rankkasade äkkiä koko voimallaan kaatui päällemme. Se pieksi +kattoa, täytti malkain välit, tulvasi joka raosta huoneeseen, niin että +lattia oli yhtenä lammikkona ja minun täytyi vetää hattu kasvoilleni +sateen suojaksi. Mutta nyt muiden ehkä pelätessä pahimmin, minä tunsin +viihdyttävää rauhaa luonnon riehuessa. Lienee ollut noin kahden'aika, +kun sitten väkisin nukuin. En herännyt enää siihen, kun perhe aamuyöstä +oli saapunut makuusijoilleen. Koko keveältä tuntui herätä seuraavana +aamuna -- hengissä. Kun heiltä kysyin, miksi olivat yöllä pois +lähteneet, niin vastasivat he tavan olevan semmoisen, että ukonilmalla +perhe kokoontuu pirttiin obrasain eteen rukoilemaan. Samalla sytytetään +tuohukset palamaan. Siinä sitten molitaan, niin kauan kuin ilmaa kestää. + +En kysynyt sen koommin, miksi he olivat kahden saapuneet huoneeseeni +ja vuoteeni viereen, ja tokkopa he olisivat aikeitaan ilmaisseetkaan, +jos heillä pahoja aikeita oli. Mutta tyytyväinen olin, ettei minun +tarvinnut viettää talossa toista yötä. + +Auliisti he auttoivat minut matkaan, laittoivatpa paljaita nuoria +iloisia tyttöjä saattamaan seuraavan taipaleen poikki Tyrhyyn. +Semmoista kohteliaisuutta tavallisesti osotettiin vain virkamiehille. +Syy saattoi kuitenkin olla toinenkin. Tytöt matkalla kertoivat, että +nuoret isännät sinä päivänä odottivat isäänsä kotiin saapuvaksi. Hän +oli lähtenyt Kierettiin hakemaan juhlaksi viinoja, ja niitä piti nyt +juotaman. Juoppous oli ruvennut täällä merimaassa valtaa saamaan, eikä +sitä minään pahana pidetty, vaan päin vastoin pidettiin onnellisena +sitä, joka oli kyennyt hankkimaan itselleen kunnon pääntäyden. +Naistenkin kuuli kerskailevan, kun heidän miehensä olivat olleet +humalassa. + +Uudestakylästä oli Tyrhyyn vain penikulma matkaa. Mutta väli oli +hyvin soista ja sen vuoksi vaikeata kulkea. Tyrhyyn olivat toverini +ja Varahvontta jo ennättäneet saapua ja suuri oli iloni, kun heidät +tapasin. Kerroimme toisillemme seikkailumme. Heidän matkansa oli käynyt +onnellisesti pitkin kevaritietä; edellisen yön he jo olivat maanneet +Tyrhyssä, jossa ei ukkosesta tietty mitään. + +Tyrhy oli niin kurja kylä, ettei siellä ollut kestikievariksi +kelvollista taloa, vaan olivat viranomaiset sitä varten rakennuttaneet +siistin mökin, jossa oli kaksi huonetta, eikä muuta vikaa kuin +runsaasti luteita. Edellisen yön oli toverini saattajineen sen vuoksi +täytynyt nukkua porstuassa. Tyrhyn kevaria piti Pingan kevarin isäntä, +joka toimitti Tyrhynkin kyydit. Pingan kylä on parin penikulman päässä +Kieretin järven takana. Pingasta tulleet kyytimiehet odottivat Tyrhyssä +saapumistani, viedäkseen meitä edelleen aina Kierettiin saakka. Sinne +oli vielä matkaa neljä penikulmaa. + +Nyt kuljimme oikein kruunun maantietä, eikä parempaa tietä tarvitsekaan +jalkamies. Kaikissa välillä olevissa järvissä oli kevareilla mukavat +veneet kummassakin päässä. Matalia salmiakin oli jossain kohden +kaivettu, virtoja perattu ja kaikkiin soihin rakennettu sillat. +Etelämmässä suosillat tavallisesti olivat poikittain ladotut ja niitä +saattoi hevosellakin kulkea. Täällä sitä vastoin oli pantu rinnan +pienain päälle kaksi hirttä, joitten selkä oli veistetty sileäksi. +Jalan astua olivat nämä sillat paljon paremmat. Sillattomain suomatkain +jälkeen kulku tällä vaatimattomalla tiellä oli kerrassaan huvimatkaa. + +Maisemat olivat melkein ainaisia yksitoikkoisia soita. Siellä täällä +oli kuitenkin järvien ja jokien rannalla parempaakin kasvullisuutta. +Tällä välillä oli paria penikulmaa pitkä järvikin, Luovuska, jota ei +ollut missään sen aikuisissa kartoissa. Sen vuorirannoilla kasvoi +toisin paikoin koivikoita, mutta näin lähellä kolkkoa Vienan merta +koivu jo oli niin haalistunut ja väritön, että se oli kuin metsän +jäähyväinen pohjolaa kohti kulkevalle matkamiehelle. Kun saavuimme +likemmä Kierettiä, niin tuli vastaamme kolkkoja kallioita. Kieretin +joen rannalla saimme kotvan ammuskella, ennenkun saapui venäjää +puhuva mies meitä noutamaan. Pian marssimme sitten konttinemme +kauppalaan, jonka satamassa melkoiset merialukset osottivat, että oli +tultu valtameren rannalle, vaikka tosin erääseen sen syrjäisimmistä +sopukoista. Aavaa merta ei kuitenkaan näkynyt, sillä Kieretti on lahden +pohjukassa saarien takana. + +Kieretin joki laskee puolen virstan mittaisena rajuna koskena pieneen +Vienan meren lahteen, ja tämän kosken rannalla on kauppala. Koski oli +par'aikaa täynnään suuria pölkkyjä, joita laskettiin mereen, arvatenkin +Koutaan vietäviksi, sillä siellä ovat suurimmat sahat. Kauppala on +vähäinen, mutta on siinä joku kookkaampikin kahdenkertainen talo, +koska siellä asuu venäläisiä virkamiehiä ja asukkaistakin toiset +ovat kaupan, kalastuksen ja merenkulun kautta päässeet hyötymään. +Ennen oli Kierettikin karjalainen, mutta ainoastaan jonkun harvan +kuuli siellä enää karjalaa puhuvan. Melkein koko väestö on nykyään +umpivenäläistä. Kaduilla kasvoi pitkää ruohoa, mutta puisista +jalkasilloista päättäen ne mahtavat syksyllä olla hyvinkin lokaiset. +Vähän niitä tosin rattailla kuljettanee, sillä ei ainoatakaan ratsain +ajettavaa tietä tullut kauppalaan. Kauppalan laidassa on kivestä +rakennettu kirkko ja kierettiläisten perunamaat. Ilmaston kovuutta +osotti kuvaavasti peltojen pienuus. Ne eivät olleet sen suuremmat, +kuin että melkein olisivat peittyneet ympärillään olevan aidan alle, +jos se olisi kaatunut. Metsätkin olivat ainakin lähimailla huonot, +eivätkä laitumetkaan kehuttavat, koska kauppalassa oli niin vähän +maitoa, että piti odottaa iltaan lehmäin palaamista, ennenkuin +sitä saimme. Kestikievari oli viihdyttävän siisti, mutta muutoin +odottamattoman huonosti varustettu. Aloimme jo pelätä ruuan puutetta, +kunnes emäntä kysyi, tahdoimmeko verestä silliä. Sepä vasta oli löytö! +Niin oivallista kalaa harvoin saa, kuin tuo Vienanmeren rasvainen +pieni silli, "haliee", se kerrassaan suli kielellä. Pieni "botska" +maksoi vain 35 kopeekkaa. Kaloja sanottiin toisin ajoin saatavan niin +runsaasti, että niitä oli mahdoton saada myydyksi. Kalanpyynnin ja +kaupan ohella kierettiläiset harjoittavat sisämaahan melkoista jauhon +kauppaa ja paljon viljaa oli siellä varastossa. + +Tuskin olimme kunnolla saapuneet kestikievariin, siistinneet vähän +pukuamme ja muotoamme -- näytimme jo jotenkin rehjuilta -- kun +saapui huoneeseen ummikko venäläinen mies, jonka rinnassa oleva +lappu ilmaisi poliisiksi, vaikka hän olikin tavallisissa vaatteissa. +Sen verran ymmärsimme hänen puheestaan, että hän ilmotti stanovoin; +s.o. nimismiehen, lähettäneen kysymään, mitä miehiä olimme, ja +kutsuneen upravljeenieensa passia näyttämään. Työnsin miehelle käteen +Arkangelin kuvernöörin antamat suositus- ja matkakirjeet, ja jonkun +ajan kuluttua hän palasi ja sanoi stanovoin käskeneen kysyä, pitikö +meille olla "djesjatskoi" passariksi (tämä oli joku kaupungin porvari, +sillä porvariston tuli vuoron mukaan hoitaa näitä pienempiä virkoja). +Kiitimme kunniasta, mutta arvelimme tulevamme muutoinkin toimeen. +Kävin kuitenkin näyttämässä itseäni stanovoille, joka ottikin mitä +ystävällisimmin vastaan, ja kaikki viralliset asiat olivat tuota +pikaa selvillä. Vähän sen jälkeen, kun olin kestikievariin palannut, +kannettiin huoneeseen suuri tarjotin, joka oli täynnään aivan vereksiä +vehnäleivoksia. Sanottiin, että leivokset olivat stanovoin lähettämät. +Meidän oli sitä suurempi syy olla hyvillämme kohteliaisuudesta, ja +vastalahjaksi lähetimme muutamia mitä parhaita uistimia, mitä meillä +oli matkassa -- meillä oli niitä hyvin suuri valikoima -- ja toivoimme, +että Vienanmeri runsaasti maksaisi hänelle takaisin. + +Mutta muuta hauskaa ei tämä pieni ja ventovieras kauppala meille +tarjonnut. Olimme tosin saaneet kehotuksen etsiä täältä Petsamon +luostarin vanhaa kronikkaa, joka luostarin palon jälkeen -- luostari +oli Kuolan pohjoisrannikolla -- Gottlundin tietojen mukaan oli joutunut +erään Kieretin porvarin haltuun. Mutta vaikka löytö olisikin ollut +arvokas, ei meissä ollut miestä saamaan selkoa porvarista, ei edes +hänen suvustaan. Siitä päättäen lienee siis tutkimukselta hävinnyt +tärkeä asiakirja, joka ehkä olisi voinut luoda paljonkin valoa näitten +syrjäisten seutujen entisyyteen. + +Olin huomaavinani, että Vienanmeren aluksenmalli on siksi +sulavamuotoinen ja samalla vanhanaikainenkin, että sillä mahtaa olla +hyvin vanhat juuret. Pienemmät veneet olivat kauttaaltaan "katajalla +ommellut"; naulain sijasta oli taivutettu kaarien ja lautain läpi +taidokkaihin solmuihin katajan oksia, jotka siis pitivät venettä +koossa. Veneessä ei ollut ensinkään metalliosia, kosk'ei rauta +Vienanmeren suolaisessa vedessä kauaa kestäisi. Se on varmaan hyvin +vanha rakennusmalli, niin juuri olivat viikinkienkin alukset kootut. +Tapasin Kieretissä maalla suuria kuorma-aluksiakin, jotka oli samalla +tavalla koottu puuvaarnoilla ja solmuun taivutetuilla katajan vesoilla. +Laivanrakentajat ainakin osaksi ovat yhä vieläkin karjalaisia. Ervasti +kertoo, että Usmanan kylä, joka on Kemijoen varressa, rakentaa Kemin +kaupungissa laivoja, vaikka kylä onkin sisämaan kylä, ensimmäinen meren +rannalta tullen karjalaisella kielialueella. + + + + +LÖNNROTIN MATKA KUUSAMOSTA VIENAN MERELLE V. 1837. + + +Levättyään Kuusamossa jonkun viikon Lönnrot heti uuden vuoden jälkeen +lähti jatkamaan matkaansa perimmäiseen pohjoiseen. Hän matkusti +Kuusamon kirkolta Tavajärven kautta, Nuorusen ohi, Oulangansuuhun +Pääjärven rannalle, sieltä järven poikki Majavalahteen (Majuolahteen), +Heinijärven ja Jelettijärven kautta Kierettiin ja Kieretistä +Vienanmeren rantoja pohjoista kohti Kannanlahteen, josta hän poroilla +ajoi Kuolanniemen poikki Kuolaan. + +"Koutalan ja Oulangan suun välillä oleva ylänne, Nuorainen, on +huomattavimpia, sitäpaitsi on lähellä Oulangan suuta Kivakka sekä +useita muita. Yleensä on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. +Muuan saarista, Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein +kokonaan kaskettu. Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat +pohjoispään asukkaita lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä +suomalaisia kuin he itse, asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan +kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa, jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, +ollen samalla äärimäiset suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties +muodostaa vähäisen poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, +tuskin ollenkaan, on maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. +Näistä kylistä alkaa kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten +käsitettävä, että lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä." + +Matka Majuolahdesta Vienan merelle muodostui erittäin seikalliseksi; +hädin tuskin Lönnrot pelastui ryöstöstä, ehkäpä surmasta. Ei ole +ihmettelemistä, että hänen mielialansa sen vuoksi oli ylenmäärin +painostunut ja koti-ikävä kaiken aikaa kalvava. + +Seikkailuistaan hän päiväkirjassaan tarkoin kertoo -- muuta +kirjoittamista olikin näillä kulmilla vielä vähemmän kuin matkalla +Uhtuesta Kuusamoon. + +"Matkan ensimäinen puoli (Majuolahdesta Heinijärveen) kuljettiin +tiheän metsän läpi, niin ettei puoleen aikaan nähnyt muuta kuin +puita ympärillään ja lumen taivuttamia haaroja ja oksia päänsä +yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja karisti joukoittain lunta +kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä, että seuraavana vuotena +oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo huuetta metsässä. Vasemmalla +näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti hyvinkin muhkealta, mutta jota +lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä. Niin käy monien suuruuksien, +jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa." + +"Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun +sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät, kuten muiden kylien +asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan +varkaita kaikki tyyni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa, +voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt +poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa +että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on +suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen +runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän +ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä +metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä +edes ole saatavissa. Toimitin siis niin, että Majavalahdesta tultaisiin +paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään +edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. +Tuskin olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 +tai 6 miestä tunkeutui Kontrattalan talon pieneen pirttiin kysyen, +eikö minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi +todellinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian +oli siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä +vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu. +Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät +ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi +saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin +toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai +kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa +j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, +osaksi ei sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään +päässeet asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan +maan varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille +seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan +Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan +sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen +miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat +tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin +kaikki kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä +niitä, jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan +parasta olla liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa, kunnes ne +tulivat, joiden piti kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan +päivän kotona, varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja +vanhempia henkilöitä, jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia +runontoisintoja. Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja +alkoi kysellä matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken +moneen kertaan, ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin +muuan heistä sanoi: entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. +Näin heti, ettei hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, +jonka vuoksi olin suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin +hänen heti pitämään suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut +tulla ulosheitetyksi pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän +ei näyttänyt huolivan ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän +kuitenkin alkoi vaieta. Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö +tahtonut ottaa kyytiä Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan +päässä Jäletjärvestä eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin +Majavalahdesta. Mutta silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle +ja sanoi, että kyytiä ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se +täytyi ottaa siitä kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava +vaikenemaan. Sanoin, etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut +matkustaa askeltakaan, vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, +jota vastoin muille antaisin vaikkapa kaksikertaiset kyytirahat. Enpä +olisikaan toisin menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä +keskenään, kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti +saatoin ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos, +neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä +aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät +rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka +koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen +enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua +pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en +kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisempana pirttiin +jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä, +että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet +useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää +ennen kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan +ja erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen +tai tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen +vanhan ukon. Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin +epäiltävän tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, +ja tähän vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei +saataisi mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi +koko kylän maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri +hänen tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen +rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä +ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin +kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet +sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys +maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla +on, kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää +punnintaa. Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa +tapauksissa voi matkaansaada, olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin +sietämiseen mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä +heitä Kemiin tai Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella +paikkakunnalla. Harvoja esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään +karkulaista olisi vangittu ilman erityistä haetuttamista. Kuinka +lukuisasti näitä on Tuoppajärven tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä +toiste, mutta muuallakin kuin Tuoppajärvellä on harvoja kyliä, joissa +ei olisi useita karanneita sotilaita." + +"Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen +vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut +tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta +myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä. +Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotiin. +Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: 'miksikä ei, sillä +eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes +ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa.' Lisäksi +vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, +kun hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut +siunattuun tilaan." + +"Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä +vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta +täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki +tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin +sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta +luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut +tänne." + +"Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan +leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen +voi kuvitella elävän. Hän kysyi minulta, osasinko ennustaa kädestä; +kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi +haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään. +Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua, +sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka +aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi +'Jumalan sanaan'. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin +jotakin, milloin poikkileikatuita jyvättömiä tai hallan panemia +tähkäpäitä, milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. +Poltto- ja pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa +eikä muita vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä +olin siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään +parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia +ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta, +mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon. +Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15 +ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan." + +Lönnrotilla oli sitä suurempi syy pelkoon, kun samassa Jelettijärven +kylässä oli usein ennenkin ryöstetty matkamiehiä. + +"Viinaa kysyttiin ainakin seitsemän kertaa Jäletjärvessä, vaikka usein +on ryöstetty pois viina niiltä, jotka sitä ovat tuoneet. Tämän tiesin +ja sanoin; eihän kuulu olevan luvallista"... + +"Seuraavana sunnuntaina pantiin toimeen tanssit pirtissä. Minua +pyydettiin puhaltamaan huiluani, mutta ollen hieman närkästynyt heidän +eilisestä loruilemisestaan, en siihen suostunut. Vielä maanantaina +tuli luokseni muuan mies, joka tarjoutui minua kyyditsemään. Sanoin, +etten huolinut kyydistä. Aikomukseni oli, ellei Mihkalia sinä päivänä +olisi kuulunut, seuraavana yönä joko lähteä takaisin Heinäjärveen, +tai ottaa talon vanhin poika, joka näytti olevan hieman parempi mies, +oppaaksi, ja ollenkaan aikeistani ilmaisematta jalan kulkea neljän +penikulman taival Uuteenkylään. Tätä minun ei kuitenkaan tarvinnut +tehdä, sillä Mihkali tuli maanantaina; -- mutta kun kieltäydyin +ottamasta tarjottua kyytiä, äskeinen mies pyysi talon poikaa kanssaan +ulos ja neuvotteli siellä kauan, mistä, sitä en saanut tietää, +mutta minulla on syytä luulla hänen neuvotelleen siitä, että minut +ainakin ryöstettäisiin; niin luulen sitä suuremmalla syyllä, kun eräs +talon naisista piti tärkeänä mennä heidän puhettaan kuuntelemaan. +Ainoa, minkä poika lähtiessäni virkkoi, oli: 'Milma jo hätäytellä +alettiin, kun teitä tässä viikon pi'in ja käskettiin pois ajamaan.' +Kovin kernaasti läksin kolmannen päivän aamuna tästä sekä tapojen +että ravinnon puolesta kurjasta kylästä. Mutta enpä vielä päässyt +rauhaan tästä roskajoukosta. Muuan miehistä, Mihkali Sergein poika, +oli yhdessä toisen hyvän toverin, Kirilä Hilpän pojan kanssa +Särkiniemestä lähtenyt vähää jälkeen Kierettiin matkustamaan samaa +tietä, jota minun oli kulkeminen. Jäletjärven ja Uudenkylän välillä +on puolitiessä, 20 virstan päässä kummastakin paikasta, mökki, jonka +luona matkustajat syöttivät hevosiaan, ja jossa itse syövät. Siinä +he meidät saavuttivat. Alettiin taas puhua passistani. Sanoin, että +enhän ollut millään karkulaismatkalla, kun matkustin Kierettiin, +missä passi kyllä oli näytettävä. Sen jälkeen he syytivät muutamia +haukkumasanoja Mihkalille, joka kehtasi kyyditä sellaista henkilöä. +Koko ajan he täällä ahdistelivat minua, ja huomasin, ettei minulta +puhetta riittänyt heidän sanojensa vastimeksi. Sitten matkustettiin +Uuteenkylään. Siellä satuimme suureksi ilokseni poikkeamaan eri +taloihin. Seuraavana päivänä taas satuimme yhteen eräässä mökissä, +joka oli 20 virstan päässä Uudestakylästä. Siellä alkoi taas sadella +entisiä haukkumasanoja. Uhattiin panna minut köysiin, kun tullaan +Kierettiin. 'Tehkääpä se nyt tässä paikassa, jos luulette olevanne +siihen oikeutetut.' Mitä muuta he minusta sanoivat, en tässä tahdo +kerrata, mutta seuraavalla tavalla minun onnistui saada toinen miehistä +vaikenemaan. Olin näet hänestä, Mihkali Sergein pojasta, kuullut, että +hän oli tuppautunut asumaan erääseen Särkiniemen taloon, ja että hän +siellä eli hyvissä väleissä emännän kanssa ('piti pyhävellenään'). +Mies, joka tietystikkään ei tähän ollut kovin tyytyväinen, oli +koettanut ajaa hänet pois, mutta ei siinä mitenkään ollut onnistunut, +sillä tungettelija oli roteva mies. Kerran isäntä tosin kylän miesten +avulla oli sitonut hänet ja kuljetuttanut Jäletjärvelle, mutta sekään +ei auttanut. Mies palasi pian taas takaisin. Toisen kerran olivat +Särkiniemen miehet uhanneet hukuttaa hänet ja siinä määrin panneet +uhkauksensa täytäntöön, että olivat vieneet hänet järvelle ja kastaneet +veteen, mutta sitten päästäneet hänet irti. Täten kuitenkin voitettiin +vielä vähempi, sillä Sergein poika oli uhannut kannella herroille, että +he olivat tahtoneet hänet hukuttaa, ja tällä uhkauksellaan pakottanut +heidät antamaan sovintolunnaat. Yhä edelleen hän enimmäkseen asuu +mainitussa talossa, elää ja käskee kuin toinen isäntä ainakin. Mies +ei kuulunut sanoilla eikä kurituksella, jos hän sitä uskalsi käyttää, +mitään voineen aikaansaada vaimonsa oikaisemiseksi... Kuultuani tämän +kertomuksen, kysyin kertojalta, miksi rahvas ei ollut ilmiantanut tätä +väkivallantekijää, jolloin hänet luultavasti olisi viety sotaväkeen. +Jos tiedettäisiin, että näin kävisi, vastasi hän, niin oltaisiin jo +sitten aikoja niin tehty. Mutta jos hän saa jäädä kotia, hän polttaa +koko kylän ja lyö kaikki asujamet kuoliaaksi. Nyt tämä sama mies, +joka Jäletjärvessä oli muiden kanssa väittänyt, ettei laki sallinut +ottaa kyytiä toisesta kylästä, taas rupesi ahdistelemaan minua. Juuri +kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, minä sanoin: sinä selvittelit +toissapäivänä minulle lakia, että en muka saisi ottaa kyyditsijätä +(toisesta kylästä), mutta tiedätkös myös, mitä laki määrää sille, +joka valtaa toisen talon ja vaimon? Minun tekee mieli tultuani +Kemiin kysyä herroilta sen asian laitaa. Jäletjärvi on Kemin piiriä, +mutta Särkiniemi Kuolan piiriä. 'A siitä laki ei sano ni mitä, se ni +meillä tapa' j.n.e. useat huusivat yhtä kulkkua, jopa kyytimieheni, +80-vuotias Mihkali yhtyi siihen. Mutta mies, jota asia koski, punastui +peräti, astui pari askelta lähemmäksi minua ja mutisi ensin muutamia +sanoja vihapäissään, mutta hillitsi itsensä pian. Hänen toverinsa, +toinen Särkiniemen mies, ei juuri pitänyt siitä, että paras heistä +näin joutui hämilleen, minkä vuoksi hän yllytti häntä sanoen: 'siinä +sinä töllistelet, lyö kirves kulkkuun tahi vie pirttiin ja ripusta +sinne jaloista kattoon savun sekaan.' Keitettiin näet paraikaa +mökissä, joka oli lattiata myöten täynnä savua, vallan kuin sauna, +kun sitä lämmitetään, sillä näissä ei ole muuta savureikää kuin ovi. +Tämä hänen kehotuksensa kajahti kuitenkin kuulemattomiin korviin, +sillä mies muutti tämän jälkeen kokonaan puheensa, ja hänestä melkein +tuli nöyrin palvelijani. Mitä minä kaiken tämän kuluessa lienenkään +lörpötellyt, en oikein tiedä, mutta huomasin, ettei edes vanha Mihkali +enää varmasti tietänyt, mitä minusta ajatella. Lieneekö hän luullut, +että aioin karata matkalla, kun hän, ennenkuin läksimme viimeiselle +20 virstan taipaleelle, muistutti, että minun piti maksaa kyytirahat. +Tämä muistuttaminen tuntui minusta perin naurettavalta, minkä vuoksi +en täyttänytkään hänen pyyntöänsä, vaan kysyin, mihin hän nyt matkalla +tarvitsisi rahoja. Hän virkkoi, ettei tosin matkalla tarvinnut, mutta +kylläkin Kieretissä. No, siellä kyllä saat minulta kyytirahat, minä +vastasin, ja ettei sinun tarvitse pelätä minun karkaavan pois, siitä +sinulla on kylliksi takeina laukkuni (tämän hän oli jo aamulla ottanut +omaan rekeensä, vaikka itse ajoi minun reessäni); johan itse nahan +arvo nousee melkein kyytimaksun suuruiseksi, ja onhan nahan sisälläkin +vielä sitä paitsi jotakin. Siihen asia jäi. Olisin kyllä jo silloin +voinut maksaa, mutta pelkäsin, että jos nuo puolivillit miehet +olisivat saaneet nähdä rahaa, heissä sen himo olisi voinut käydä liian +voimakkaaksi." + +"Tie Jäletjärveltä. Ensin kuljettiin muutama virsta Jäletjärven rantaa +pitkin, sitten seurasi vaihdellen metsää, soita ja pieniä lampia, +kunnes tulee kymmenen virstan päähän kylästä. Siitä alkaa Merijoki, +joka kyllä on niin kaita kuin leveähkö maantie, mutta joka on saanut +komean nimensä siitä, että laskee mereen. Tätä Merijokea seurataan, +lukuunottamatta koskia, Uuteenkylään saakka, siellä poiketaan siitä +pois ja kuljetaan milloin maata, milloin pieniä sisäjärviä. Viimein +saavutaan suurelle Luovuskajärvelle, missä huomioni erityisesti kiintyi +useihin korkeihin saariin. Ne eivät muuten näyttäneet alaltaan olevan +suuret, mutta kohosivat monessa kohdin jyrkkinä kallioseinineen, joiden +alapuolella oli metsää. Tämän järven päässä, josta on 10 virstaa +Kierettiin, käännytään isolle maantielle, joka tulee Kemistä, ja +ihmetellen näin tämän tien järvellä olevan viitoitetun. Maalle-nousun +kohdalla oli metsää kaadettu molemmin puolin tietä maantien leveydeltä, +mutta pienet siellä täällä vallan raiteen vieressä esiin pistävät vesat +todistivat, ettei siinä kesällä ole muuta kuin tavallinen polku, ja +niin onkin asian laita." + +"Jo Jäletjärvessä olin pitänyt lieveätä paastoa, sillä minulla oli +mukanani ainoastaan leipää, eikä edes sitä riittävästi. Talosta, +jossa asuin, ei saanut juuri muuta kuin vesivelliä, johon puoleksi +oli sekoitettu pettujauhoja. Autiossa mökissä, missä syötimme +hevosia, söimme itsekkin. Minulla oli yksi ainoa leipäpala jäljellä +ruokavaroistani. Mihkalilla ja hänen rengillään taas oli mukanaan +kalaa, lihaa ja vähän jauhoja. Renki keitti kalakeittoa, jota söivät +ilman leipää, minä taas söin pelkkää leipää, ilman mitään muuta ruokaa. +Suomalainen sananlasku: 'milloin lientä leivätöntä, milloin leipeä +lihatta', toteutui täällä molempiin osiinsa nähden. Kernaasti olisin +maksusta pyytänyt itselleni vähän Mihkalin rokasta, mutta luulin hänellä +itselläänkin olevan sitä liian niukalti. Kuultuani sitten, että hän +vei kaloja Kierettiin kaupaksi, käskin häntä toisissa pysäyspaikoissa +keittämään minullekin." + +Kieretin kauppalassa oli Lönnrotin käydessä toista sataa taloa ja yksi +ainoa katu. Talot enimmäkseen olivat kahdenkertaisia, kauppala jo +silloin harjotti kalastusta ja jauhokauppaa. Korkeampia virkamiehiä ei +ollut ja alemmat aikoivat sen tien pakottaa runonkerääjää matkaansa +jatkamaan, koska muka hänen passinsa ei ollut siinä kunnossa, +että se oikeutti kauppalassa viipymään. Ellei Lönnrot olisi ollut +äskeisistä kokemuksistaan niin väsynyt, niin tuskinpa hän olisikaan +viipynyt, sillä hänen oli mahdoton edes saada semmoista asuinhuonetta, +jossa olisi voinut rauhassa työskennellä ja yksin yönsä maata. +"Sossedaateli", jonkinlainen oikeusviranomainen, kutsui kyläoikeudenkin +koolle, pakottaakseen vieraan oikopäätä lähtemään kauppalasta; mutta +silleen aie kuitenkin jäi, ja kauppalaan tullut ispravnikka sitten +huomasi passin oikeaksi, joten siitä ei ollut enää huolta. Tämä seikka +lienee saanut sossedaatelinkin muuttamaan mieltään, sillä hän osotti +sitten jonkinlaista virkaintoa Lönnrotin puolesta. + +"Päivää ennen kuin matkustin pois Kieretistä, minulle kerrottiin, että +sossedaateli, sama joka oli ollut niin innokas passiani tarkastamaan, +oli antanut Jäletjärven miehelle muutamia kelpo korvapuusteja siitä, +että hän oli hätyytellyt minua matkalla, josta sossedaatelin sanottiin +saaneen vihiä, vaikken minä siitä ollut kenellekään kertonut. Mistä +hän nyt oli saanut moisen innon minun hyväkseni, kysyin talonmieheltä, +joka oli kertonut minulle asian, kun kuitenkin äskettäin ajoin hänet +ulos luotani? Hän luultavasti pelkää, että te tulette kertomaan +ispravnikalle, miten hän tahtoi estää teitä jäämästä muutamaksi +päiväksi Kierettiin, oli vastaus; luultavasti hän ei milloinkaan +tarkoittanut muuta, kuin että olisi saanut houkutelluksi teiltä +muutaman ruplan, mutta kun ette antanut vetää itseänne nenästä, niin +hän tietysti on peloissaan." + +Lönnrotin mielialoja näissä ainaisissa rettelöissä kuvaa runo, jonka +tapaamme hänen päiväkirjastaan Kieretin kohdalta: + + Onni se vei katalan kauas kotimaaltahan poies + Toisia tutkimahan paikkoja vierahien. + Toisin toinen maa, niin ei mitänä kuni koissa, + Tuttua ei ketänä kelle sanan sanoa. + Vieras kieli, ja outo eläntä ja muut tavat ouot, + Kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat, + Muistan muinoiset, kuni koiss' elelin minä ennen, + Niin menivät päivät, kun savunen katoaa, + Niin menivät päivät, eik' ollut yökänä pitkä. + Pitkä on päiväni nyt, pitkäpä päivä ja yö. + Kun auringon konsa näen jopa aattelen aina: + Voi jos koissani nyt paistelevan näkisin, + Tai Otavan kuni nään minä yöllä ja muut tähet armaat, + Heitäki mielemmin katselisin kotona. + Ei kauniit ole niin aurinkokaan eik' otavaiset + Eikä tähetkänä myös, koissa ne kun olivat. + Vaan kun tuuli puhuu pohjasta ma toivotan aina + Saahani siipiähän lenteä taas kotihin. + +Matka piti Kieretistä edelleen pohjoiseen päin pitkin Vienanmeren +jäätä. Kevättalvella tällä tiellä oli suurikin liike. + +"Toukokuun keskivaiheilta loppuun täällä on alituinen matkustavien +tulva. Kemin seuduilta, Sumasta, Sungusta j.n.e. matkustaa väkeä, +niin sanottuja murmanskoita, Kannanlahteen ja sieltä Pohjanmerelle +(Jäämerelle) kalastamaan. Niin pitkältä kuin tietä riittää, näkee +hevosta hevosen jäljessä, ja tätä kestää kokonaista kaksi viikkoa. +Aina 100:n, jopa 200:n virstan päästä tulee talonpoikia hevosillaan ja +poroillaan kyyditsemään. Sellaisen kalastajan sanotaan voivan ansaita +100, 200 ruplaa, jopa enemmänkin kesässä. He kalastavat joko omasta +puolestaan tai ovat jonkun Kieretin, Koudan, Kannanlahden, Umban, +Kuolan tai muun seudun talonpojan palkkamiehinä, jolloin heidän isännät +tavallisesti hankkivat heille ruuan, aluksen sekä kalastusneuvot; +he saavat tällöin kolmanneksen saaliista. Omituinen on venäläisen +talonpojan halu petkutukseen. Olen jo Vuokkiniemen talonpojasta +tätä huomauttanut. Nämä taas ikävöivät kalastusaikoja. Palattuaan +kalaretkeltään syksyllä, eivät edes silloin jää kotia. Kauppamatkat, +markkinareisut ja muut matkat vievät heiltä siihen määrään ajan, että +viettävät korkeintaan harvat, luetut viikot kotona". + +Lähtö Kieretistä tapahtui helmik. 6 p. iltapäivällä. + +"Paha onni saattoi jamstjikaksi (kyyditsijäksi) erään Heinäjärven +miehen, joka itsekin matkusti Koutaan. Olin hänen tähtensä kahta +levottomampi, kun hän oli kotoisin likeltä mainittua Jäletjärveä, ja +kun joku majatalossani lähdettäessä oli sanonut: 'kun ei vaan oltais +rasboinikkain kera tuumailtu.' En rohjennut nukkua, vaikka matkustimme +pitkin yötä; kuitenkin hieman rauhoituin päästyämme ensimäiset 10 +virstaa kylästä. Puoliyön aikaan tulimme Mustanjoen kylään, joka on +ensimäinen Kieretistä pohjoiseen päin tultaissa, viimemainitusta 40 +virstan päässä. Tämä kylä on melkoinen, siinä on 50-60 taloa molemmin +puolin Mustaajokea. Asukkaat elävät kalastuksella ja ovat enimmäkseen +köyhiä, toiset tosin hieman varakkaampia, eivät kuitenkaan siinä +määrin, että voisivat harjoittaa mainittavaa kauppaa. En nähnyt +yhtään mastolaivaa, lukuunottamatta muuatta vanhaa. Talossa, johon +jamstjikka minut vei, nukuin seuraavaan aamuun kello 8:aan, söin +aamiaista ja kävin sitte muissa taloissa kysymässä, oliko karjalaisia +lauluja saatavissa. Näitä ei kuitenkaan ollut, olipa vaan 'ruskia +päsni' (venäläisiä lauluja), minkä vuoksi noin kello 2 i.p. läksin +edelleen matkustamaan Koutaa kohti. Saavuin sinne kuljettuani 2 +penikulmaa 3:n tunnin ajassa. Heinäjärven mies oli seurassani, mutta +minulla oli talosta toinen jamstjikka. Tämä pysyttelihe enimmän aikaa +edellisen reessä, ja välistä taas molemmat tulivat istumaan minun +rekeeni, puhellen ja neuvotellen keskenään venäjäksi, jota puhetta en +ymmärtänyt. Suuri osa heidän uutteraa neuvotteluaan lienee koskenut +kysymystä, miten voisivat kiristää minulta juomarahoja, ainakin +kumpikin rupesi puolitiessä kiusaamaan minua, että lupaisin heille +perille saavuttua antaa 40 kopeekkaa 'viinarahoiksi'. Sillä he eivät +kuitenkaan voittaneet mitään, sillä minä vakuutin, etten aikonut +antaa kopeekkaakaan, ja niin kävikin. Pelkoni olin suurimmaksi osaksi +voittanut ja olin valmis panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, +jos se olisi tarpeellista. Niin ei kuitenkaan ollut, vaikka nytkin +olin varuillani. Tämä pelko tuntuu ehkä monestakin naurettavalta, +jopa itsestänikin siltä tuntuu, kun nyt ajattelen, että melkein oli +mahdotonta valtatiellä käydä minuun käsiksi. Kuitenkin se kiusasi minua +Koutaan ja osaksi Kannanlahteen saakka ja oli seuraus Jäletjärvellä +saavuttamistani kokemuksista. En voinut niin hallita itseäni, että +olisin saattanut vapautua siitä, vaikkapa kovasti koetinkin ja lisäksi +jo pelkäsin, että siitä olisi voinut syntyä häijy kiusanhenki, +nimeltään piintynyt päähänpisto (idea fixa), joka monimuotoinen haamu +aika kauan olisi voinut minua vaivata; (se näet tavallisesti rupeaa sen +seurakumppaniksi, joka on tarjonnut sille majaa.)" + +"Illalla saavuin Koutaan, joka on melkoinen, pohjoispuolella +Koutajokea ja -koskea sijaitseva kylä eli kauppala. Tänne poikkesin +yöksi ja tiedustelin tavallisuuden mukaan runoja, joita täällä +oli yhtä vähän kuin Kieretissä ja Mustassajoessa sekä seuraavissa +kylissä, Knäsoissa ja Kannanlahdessa. Suomalaisia tapasin kyllä; +he olivat enimmäkseen muuttaneet tänne karjalaisista kylistä tai +lähimmiltä Suomen-puolisilta rajaseuduilta. Näitä tapaa toisissakin +äsken mainituissa kylissä, vähemmin kuitenkin Kieretissä kuin +muissa. Tapasin m.m. kaksi tällaista suomalaista perhettä, jotka +olivat kotoisin Kemijärven pitäjästä; he elelivät pienissä kurjissa +saunoissaan, kun heidän ei ollut onnistunut saada parempia asuntoja. +Toista näistä perheistä kävin usein katsomassa; siinä oli 70-vuotias +ukko, hänen 60-vuotias vaimonsa ja kaksi lastansa. Ukko sanoi kesinä +paimentavansa kauppalan karjaa, yhteensä noin 70 tai 80 lypsylehmää, +siis 1/3 vähemmän luvultaan kuin taloja. Kustakin lehmästä hänelle +maksettiin 80 kopeekkaa koko kesältä, niin että hänen tulonsa +nousivat hieman yli 50 ruplan. Talvisin hän teki länkiä, kelkkoja +('vetureita') lapsille y.m. Paraikaa hän korjaili lapsenkelkkaa. Se +oli kaikinpuolin tavallisen poronpulkan (ahkion) näköinen, nimittäin +kuin pitkin pituuttaan keskeltä halkileikattu, hieman kupera, ontelo +särmäkartio, jonka alle oli kiinnitetty 3-4 tuuman levyinen jalas. Se +ei kuitenkaan ollut 5 korttelia pitempi, kun ahkiot taas tavallisesti +ovat 2 1/2-3 kyynärän pituiset. Kysyttyäni miten selkänoja sellaiseen +kelkkaan oli laitettava, hän vastasi, että se tehdään puoliympyrän +muotoisesta laudasta, siten, että tämän kehäpuoli liitetään pohjaan +ja halkaisija asetetaan ylöspäin. 'Sillä', hän sanoi, 'tämä kelkka +on tuleva rikkaimman isännän Merikkäisen tytölle; vähempivaraisille +kiinnitetään vaan vitsa selkänojaksi.' Tämä vähäpätöinen etu, joka +rikkaiden lapsilla on kelkkoihinsakin nähden, lienee sydämellisesti +huvittanut ukkoa, sillä hän nauroi sille moneen kertaan. Muuten ukko +ei kiitellyt elantoansa täällä ja sanoi ensi kesänä muuttavansa +takaisin, vaikka, kuten virkkoi, köyhyys ei parane, tulipa minne +tahansa, mutta saisivathan ainakin hänen luunsa siten kristillisen +hautauksen. Kysymykseeni, eikö hänellä ollut halua useiden muiden +tavoin, jotka ovat tulleet Suomesta muuttaneeksi näihin kyliin, kääntyä +kreikanuskoon, hän vastasi kieltävästi eikä näyttänyt pitävän koko +asiasta. Sitten hän alkoi valittaa, että virsikirjansa oli vallan +piloille kulunut, ja ettei hänellä ollut mitään toiveita saada uutta." + +"Kouta on Kierettiä hieman pienempi kauppala, mutta vähän paremmin +rakennettu, kuten minusta tuntui. Puolet taloista ovat kahdenkertaisia, +kuten Kieretissä, s.o. pirtti tai kaksi alhaalla ja niiden yläpuolella +kaksi. Näitä pirttejä saattaa kuitenkin yhtä suurella syyllä sanoa +kamareiksi, sillä paitsi että ne aina ovat puhtaiksi pesty, niissä +on useita ikkunoita, tavallisesti 6 kolmen korttelin korkuista ja +suhteellisesti leveätä lasi-ikkunaa. Kaikissa taloissa on savupiiput +vaikka uuni muuten on muodottoman suuri ja niin laitettu, että siinä +voi keittääkin. Laivoja, s.o. kolmimastoisia lotjia, sanottiin +olevan 6-7; ne olivat jo mainitun Merikkäisen ja toisen yhtä rikkaan +talonpojan, Klementsjoffin ynnä muiden omaisuutta. Nämä talonpojat ovat +rikastuneet oikeastaan viljan myynnillä ja muulla kaupalla." + +"Koudasta saavuin aamupäivällä Knäsoihin, pienenpuoleiseen kylään, +jossa oli 30 taloa. -- Samana päivänä iltapuolella tulin perille +Kannanlahteen. Muuan Kuusamossa syntynyt, venäjänuskoon kääntynyt, +täällä kirjoissa oleva talonpoika kuului olevan joltisestikkin +varakas, muut olivat köyhiä. Kun hevosia ei ollut kylässä, käytettiin +tilaisuutta hyväksi ja kiskottiin minulta tavallista suurempi +kyytimaksu. Tavallisesti maksetaan 5 kopeekkaa virstalta. Täälläkin +kuten Koudassa, minun täytyi näyttää passiani, josta eivät näyttäneet +viisastuvan, sillä toistamiseen kysyivät, kuka olin ja millä asioilla +liikuin." + +"Kello 2:n ja 3:n välillä läksin Knäsoista 3:n penikulman pituiselle +kyytivälille Kannanlahteen päin. Alkaen Kieretistä tie oli silloin +tällöin kulkenut muutamien kapeiden, maahan pistävien merenlahtien +poikki, mutta täältä lähtien täytyi ajaa muutamien suurempien, jopa +yhden 8:n virstan levyisen yli. Näiden lahtien jäällä on tukalaa +matkustaa, kun merivirta tulvii niiden yli, ja kun suolaveden ja lumen +muodostama sohjo hidastuttaa jalasten kulkua. Tätä sohjoa sanotaan +myös pihaksi: 'Paljo pihkaa tiellä.' -- Aikaisemmin ei kulku näiden +lahtien jäillä minusta ollut tuntunut niin hankalalta, ne kuin näet +osaksi olivat kapeammat, ja kun toisekseen ilma oli tyyni. Mutta nyt +tuuli ja pyrytti tai satoi lunta niin ankarasti, ettei voinut nähdä +monta kyynärää eteensä. Monta kertaa muistelin sananlaskua: Turkki +tuulella j.n.e. ja olisin kovin halunnut turkkeja, joita vailla minun +kuitenkin täytyi olla. Suurin huoleni oli kuitenkin se, ettei ämmä, +joka oli ajajanani, eksyisi pois tieltä. Tämä tosin oli 'viehkoitettu', +mutta viehkat olivat lyhyet, kumoon ajetut ja niin pitkän matkan päässä +toisistaan, ettei niitä nyt ainakaan voinut nähdä. Tämän lisäksi muori +ei pyryilmalta voinut istua kasvot menosuuntaan päin, vaan käänsi selän +reen keulaan päin ja paneutui loikomaan. Menköön sitten Jumalan nimeen, +minä ajattelin ja toivoin, että, jos hevonen poikkesikin tieltä, se +ainakin kääntyisi rannanpuolelle. Ulompana näet jää niemien kohdalla on +niin heikkoa, ettei se kanna, ja ulapalla meri on avoin. Onpa joskus +tapahtunut, että hevonen on poikennut tieltä ja hukkunut. Niinpä muuan +Mustanjoen mies kosioretkellään Kieretissä hyvin asiat toimitettuaan +oli pannut maata rekeensä ja nukkunut. Eräällä merenlahdella tie +polveilee rantaa pitkin, koska jään heikkoudelta ei ole mahdollista +ajaa suoraan lahden poikki. Mutta ohjaajatta kulkeva hevonen ei ollut +niin tarkoin laskenut jään heikkoutta kuin sitä etua, joka oli suoraan +vastakkaiselle rannalle, maallenousupaikkaan, kulkemisesta. Ennenkuin +se saapui sinne, jää murtui, ja hevonen, reki ja mies joutuivat +veteen. Mies pelastui kuitenkin jäälle, mutta oli vähällä paleltua +kuoliaaksi, kun tuiki kohmettuneena ei voinut liikahtaa paikaltaan. +Toiset matkustajat, jotka sattumalta tulivat paikalle, pelastivat +hänet, muuten hänkin olisi kuollut eikä olisi kaikista ponnistuksistaan +huolimatta voittanut itselleen muuta etua, kuin että hevonen olisi +kuollut jään alle ja hän itse jäälle... Asioiden näin ollen jäällä +Knäsoin ja Kannanlahden välillä, ei mikään saattanut olla minulle +mieluisempaa kuin kuulla postin saavuttavan meidät. Pelkoni eksymisestä +katosi, ja akan hevonen alkoi hieman juosta hölkyttää postihevosen +jäljessä. Kello 10:n ja 11:n välillä saavuimme Kannanlahteen, missä +sekä posti että minun jamtsjikkani ajoivat ensimäisen talon pihaan, +seikka, joka sekin oli minulle tervetullut, kun en mitään halukkaammin +toivonut kuin taas pääsöä lämpimään huoneeseen. Pääsinkin ensiksi +postiljonin tai postiherran luo. Kumpi hän lie ollut, en tiedä, mutta +ensi katseelta hyvin kummallisen näköinen mies hän vaan oli. Hän oli +lyhyt varreltaan, tukka pikimusta, kasvot laihat ja nenä suunnattoman +suuri; yllään pitkä univormutakki. En tullut kysyneeksi, oliko hän +synnyltään venäläinen. Myöhemmin, kuten pian olen kertova, oudoksuin +vähemmin hänen ulkomuotoaan, mutta ensi hetkellä toivoin pääseväni +jonnekkin muualle yöksi. Tämä toive muuten toteutuikin, sillä kohta +sain sanan tulla alapirttiin, jossa talonväki loikoi, täyttäen lattian. +Näin tämä päivä päättyi. Kun seuraavana aamuna oltiin kuultu, että +olin suomalainen lääkäri, minut pyydettiin teetä juomaan postiherran +luo, joka näytti minulle napatyrän vaivaamaa lastansa ja selitti, +mitä henkilöitä seinillä riippuvat vanhat pyhimysten kuvat esittivät, +niin hyvin kuin osasi tehdä itsensä ymmärretyksi venäjänkielellään. +Sitten kävin kahdessa suomalaisessa perheessä, jotka asuivat samassa +pirtissä. Ne olivat molemmat kotoisin Kuolajärveltä (Sallasta), +vasta erotetusta Kemijärven seurakunnan kappelista. Kumpikin perhe +eli osaksi kerjäämisellä, osaksi työansiolla, kumpikin ylisteli +kotiseutuaan ja moitti sitä seutua, missä paraikaa asuivat. Mieleeni +muistui täällä, mitä ennen usein olin kokenut Turussa ja Helsingissä. +Huononpuoleinen Ruotsista sinne tullut väki ei ollenkaan lakkaa +ylistelemästä Ruotsia, synnyinseutuaan, ja alentamasta Suomen arvoa. +Miksikä näin ollen eivät jää tuolle paremmalle seudulle, eihän kukaan +kehota heitä tai pyydä tulemaan huonompaan maahan? 'Oma maa mansikka, +muu maa mustikka'... Toinen miehistä tuli jotenkin hyvin toimeen +venäjänkielen puhumisessa ja luuli osaavansa sitä vielä paremmin kuin +osasikaan. Ainakin hän monta kertaa kerskasi 6:ssa viikossa oppineensa +puhumaan venättä paremmin kuin moni venäläinen itse puhuu. Jopa hän +olisi ottanut opettaakseen minullekin venättä ja sanoi, että kun +osasin kirjoittaa, sen voisi suorittaa parissa tai kolmessa päivässä. +Niinpä hän oli opettanut erään Kemijärven miehen, joka niinikään oli +osannut kirjoittaa, vähässä ajassa puhumaan venättä. Aluksi hän antoi +minulle sen ohjeen, että kieli oli asetettava paljon jäykemmäksi, +tai kuten hänen omat sanansa kuuluivat: kielen pitää olla paljo +kovempana. Vaikkapa tilaisuus olisikin ollut kovin houkutteleva, +kun näin lyhyessä ajassa olisi saavuttanut taidon puhua venättä, en +kuitenkaan voinut käyttää sitä hyväkseni, jos kohta huomasin, että +hänen metodinsa olisi ollut helpompi kuin tavallinen. Monia s-äänteitä +varten hän ei tarvinnut muuta kuin meidän tavallisen suomalaisen s:n, +ja koko substantiivien taivutus oli sillä suoritettu, että tunsi yhden +yksikön ja samoin yhden monikon sijan, kummastakin sen, jonka pääte +enimmin vivahti johonkin suomalaiseen päätteeseen. Koko Gretsch'in +konjugatsioni-kaavaa ei tarvittu, sillä tarvitsi vaan tuntea verbin +infinitiivi tai joku sellainen preesensin tai perfektin persoona, joka +paraiten soveltui suomalaisen kielen äännettäväksi; sitä sai käyttää +kaikkialla. Sellainen hänen opetustapansa olisi ollut, ja sellaisella +kielen käyttämisellä hän hyvin tuli toimeen venäläisten parissa, samoin +kuin karjalaiset yleensä eivät puhu kieltä paremmin, mutta vaikeudetta +suoriutuvat kaikissa asioissaan. En tiedä, johtuneeko tästä, että +koko ruumis on liikkeessä, eikä vaan, kuten muuten, kieli. Mies pyysi +minua illalliselle luokseen, jota hänen kutsuansa noudatin. Vanha +tynnyri pantiin pohjalleen seisomaan penkin eteen, ja sitä käytettiin +pöytänä; muuta pöytää ei ollut. Sille kannettiin sitten kookas vati +täynnä poron- ja lampaanlihaa, joka nauriiden kanssa oli keitetty +lihakeitoksi; tämä ruokalaji oli sangen hyvänmakuista. Itse keitoksen +ohut osa (liemi) oli kaadettu toiseen puukuppiin, jonka isäntäni minua +varten oli veitsellä vuollut ulkoa ja sisästä, niin että se näytti +äsken tehdyltä. Enemmän kuin itse ruokalajit minua kuitenkin ilahutti, +että hän rehellisellä tavalla oli ne hankkinut, seikka, jota ensin +hieman epäilin hänen kerjäläis-elantonsa vuoksi. Hän oli näet vähää +ennen tehnyt pitkänpuoleisen retken lappalaisten alueelle ja oli +sieltä paitsi poronlihaa saanut koko lampaan... Lappalaiset eivät +hänen kertomuksensa mukaan itse syö lampaanlihaa. Mies oli sen verran +kääntynyt venäjänuskoon, että oli antanut parran kasvaa, jota tekemään +kehotti toveriansakkin. Tämä näet pyysi minulta lainaksi partaveistä +ajaakseen pois partansa, mutta Kurtti -- se oli mainitun kielimestarin +nimi -- kehotti häntä luopumaan tästä parranajo-aikeesta, koska häntä +parrattomana ei seuraavana kesänä otettaisi jamstjikaksi Kannanlahden +ja Kuolan väliselle postitielle, johonka toimeen kumpikin aikoi +pestautua. Seuraavana aamuna kävin taas Kurttia katsomassa, ja minua +kestitettiin aamiaiseksi samanlaisella ruokalajilla kuin edellisenä +iltana illalliseksi. Hänen asuintoverinsa, entinen lautamies (jota +venäläiset nyt ivalla sanoivat 'sossedaateliksi') oli tullut erotetuksi +ja lisäksi tuomittu 28:ksi päiväksi vedelle ja leivälle, minkä vuoksi +nyt juuri oli paennut ja tahtoi vaan tietää, kuinka kauan hänen tuli +olla täällä karkulaisena, siksi kuin rangaistusaika oli umpeen mennyt. +Minä en ollut niin lakiin perehtynyt, että olisin varmasti voinut sitä +sanoa, mutta oman laintuntemuksensa nojalla hän oli muistelevinansa, +että tuo aika vuoden ja yön kuluttua oli lopussa. Minun syödessäni +aamiaista, läksi hänen vaimonsa kaksi lastansa mukanaan ulos kerjäämään +almuja (milosti). Täällä ei kerjätä samalla tavalla kuin Suomessa, +vaan kerjääjät pysähtyvät kuppi kädessään ikkunan alle ja huutavat tai +oikeammin laulavat: milosti, milosti, milosti -- kunnes ikkuna avataan +ja siitä pannaan jotakin kuppiin. Kieretissä ja sitä pohjoisemmissa +seuduin ensin huomasin tämän kerjäämistavan. Karjalaisissa kylissä, +missä suomalaisia asui, kerjäläiset menivät pirttiin ja seisoivat oven +suussa useinkaan mitään sanomatta, tai myös sanoen: (antakaa) Jumalan +nimeen (sanaan) milostia. Kumpi tapa lie parempi, on vaikeata sanoa. +Edellinen taitaa olla parempi antajalle, jälkimäinen kerjäläiselle. +Kyläkerjäläiset, s.o. sellaiset, jotka samoilematta eri seuduilla, +oleskelevat yhdessä ainoassa kylässä, kiertävät muuten säännöllisesti +kylää kaksi kertaa päivässä, aamulla aamiaisen (murkkinan) aikaan ja +iltapäivällä hämärässä, tähän vuoden aikaan silloin, kun on tapana +syödä toinen ateria." + +"Yön kuluessa tai jo edellisenä päivänä huhu oli levittänyt sen +tiedon, että olin lääkäri. Sen tähden luonani kävi useita potilaita, +joita taitoni mukaan autoin lääkkeillä tai pelkillä neuvoilla. Kurtti +oli kaikkialla tulkkinani. Kun laitoin napasidettä yllä mainitun +postiherran lapselle, postiherra sattui näkemään kelloni, jonka tahtoi +välttämättömästi vaihtaa omaansa; tällä oli näet se paha tapa, että +usein seisattui. Kun en yleensä pidä sellaisesta vaihtokaupasta enkä +muista koskaan ennen tosissani vaihtaneeni mitään, en nyt tahtonut +tähän suostua. Mutta hän kuvasi, miten suuresti hän tarvitsi käypää +kelloa, hänen kun aina minuutilleen täytyi merkitä kirjaan, milloin +posti kävi Kannanlahdessa, jotta keisari sen tietäisi. Ottaen huomioon +tämän hänen suuren tarpeensa ja sen seikan, että itse mahdollisesti +voin joutua rahoja tarvitsemaan, suostuin nyt vaihtokauppaan. Välirahat +määrättiin 40:ksi ruplaksi, jotka hän maksoi minulle puhtaalla +hopearahalla. Mutta pahaksi onneksi unhotin neuvoa hänelle, miten +kelloni oli vedettävä. Jos hän samalla tavalla myötäpäivään rupeaa sitä +kiertämään kuin omaansa ennen, niin luulen, että siitä jo on ponnin +poikki. Siinä suhteessa hän kumminkin lie hävinnyt tässä kaupassa, +että hänen kellonsa helposti oli korjattu, niin että se nyt käy yhtä +hyvin kuin minun entinen kelloni. Saatuani tämän toisen kellon, tein +itselleni jonkunlaisen puhallusputken ja puhalsin sillä rattaiden +väliin, jonka jälkeen kello on käynyt hyvin. En rohjennut ryhtyä sitä +korjaamaan purkamalla koneistoa, kun näet sellainen yritys kesällä v. +1828 Suomen-Karjalassa onnistui niin peräti huonosti, etten mitenkään +enää voinut saada kaikkea jälleen paikoilleen, ja että siis huonosti +käyvän kellon asemesta sain kellon, joka ei käynyt ollenkaan. -- +Harjakaisiksi juotiin tsaajua ja viinaryyppy. -- Sitten kävin taas +parin potilaan luona, ja varustauduin matkalle, kuljettuani vielä +kerran kylää katselemassa. Rakennustavaltaan se on Koudan kaltainen, +mutta paljoa huonompi. Se sijaitsee Kannanlahden koillisella rannalla +likellä lahden pohjukkaa; idästä laskeva, ei varsin leveä oja muodostaa +mainittua lahtea vastaan niemen, mille suurin osa kylää on rakennettu; +muutamia taloja on ojan toisella rannalla. Mastollisia laivoja luin +kolme, eikä tätä nykyä kuulu useampia olevankaan. Mutta paljaita +lumituntureita laskin pohjoisessa, luoteessa ja koillisessa olevan +kokonaisen tusinan. Tällaisia vallan metsättömiä tuntureita en ennen +ollut nähnyt, tästä alkaen taas niitä kyllä näin. -- Kirkkoja on kaksi, +yksi kummallakin rannalla. Eteläpuolisella, joka sijaitsee kunnaalla, +on varsin sievä asema, mutta se on vanhettunut eikä enää käytännössä. +Maanviljelystä on täällä yhtä vähä kuin muissa kylissä, Kierettikin +lukuun otettuna. Ainoa viljelyskasvi, joka täällä on saatavissa, on +jokunen määrä naurista, ja pienten vihannestarhojen näköisiä, aidattuja +naurismaita on useita. Ei ole epäilystäkään, että eivät ohra ja ruiskin +täällä menestyisi, mutta kalastuksen ollessa pääelinkeinona ei ryhdytä +tähän aikaa vetävään työhön." + +"Iltapäivällä olin matkaan valmis ja istuuduin Kannanlahdessa ensi +kerran poronpulkkaan. Minulta kysyttiin, olinko ennen ajanut porolla; +en tahtonut vastata kieltäen, vaan sanoin varmaa vastausta vältellen, +että kyllä luulin siitä hyvin suoriutuvani. Tämän laita oli kuitenkin +niin ja näin, sillä parin virstan päässä poro vei minut pois tieltä +metsään, kaatoi pulkan ja minut, joka varmaan olisin jäänyt siihen, +ellen varovaisuuden vuoksi olisi lähtiessäni köyttänyt ohjan päätä +vyöhöni. Kohta sen jälkeen tuli suuri alamäki, ja siinä olin vielä +pahemmassa pulassa. Pulkka kaatui taas ja poro laahasi minua perässään +ulkopuolella pulkkaa pitkää mäkeä puoliväliin alas. Sitten alkoi +mennä paremmin, ja 10 virstan matkan jälkeen saavuimme Imandran +järven eteläpäähän, missä tasaisella jäällä ei enää ollut mitään +hätää. Imandran jäätä ajettiin sitten vielä 20 virstaa ensimäiseen +postiasemaan, Sassegaan. Olin sopinut Kannanlahdesta lähteneen +kyytimieheni kanssa, että hän veisi minut vielä 15 virstaa eteenpäin +erään lappalaisen luo, joka asui syrjässä postitiestä, Kemiönniemessä, +mistä luulin saavani halvemman kyydin kuin muuten. Olen näet aina +edeltäkäsin tahtonut laskea, miten halvimmalla pääsee perille; tämä +onkin välttämätöntä pitemmillä matkoilla, sillä sellaisia tilaisuuksia, +jolloin saa maksaa kalliit rahat, tulee kuitenkin odottamattakin. +Sitäpaitsi halusin kernaasti nähdä lappalaisia muuallakin, kun tien +varsilla asuvien sanottiin jo olevan siihen määrään venäläistyneitä, +että kaikki, vaimot ja lapsetkin, paitsi omaa kieltänsä, puhuvat +venättäkin." + +Kuolassa Lönnrot viipyi lähes kuukauden ja matkusti sitten Suomen Lapin +kautta, monia vastuksia kokien, takaisin Kajaaniin, jonne hän toukokuun +alkupäivinä saapui. Keckmanille kirjottamassaan kirjeessä hän kotiin +palattuaan lausui: + +"Ei sieltä näytä olevan paljo kerättävää. Parahimmat paikat tähän +asti kyllä ovat olleet jo ennen useasti käydyt likimmäiset rajapaikat +Venäjän puolella. Niinkö lieneeki, että olen lähtenyt ulompata +etsimään, mitä parahite saapi kotipaikan seuduilla?" + + + + +VIENAN MERELLÄ JA KEMIJOELLA. + + +Jäimme, tämän kirjottaja toverinsa ja Varahvontan keralla, Kieretin +kauppalaan, josta aiotuksemme oli matkustaa eteläänpäin Kemin +kaupunkiin ja Kemijokea pitkin takaisin Kuittijärville. Mutta Kemiin +päästäksemme laivalla täytyi meidän kiertää Kannanlahden kautta +ja vielä sivuta hyvän matkaa Kuolankin rantaa, ennenkuin laiva +meren poikki oikaisi Kemiin. Kieretistä on Kemiin suorin tein noin +parinkymmenen penikulman matka, mutta näin tulimme kiertäneeksi +ainakin viisikymmentä penikulmaa ja saimme olla merellä useita päiviä. +Laivalla oli määrätyt kulkuvuoronsa, jonka vuoksi sen täytyi satamissa +odottaa aikaansa, vaikka olisikin kerinnyt aikaisemmin lähtemään. +Mutta hätää ei ollut "Ptishoffilla" mitään, se oli hyvin varustettu +ja ruokalaitos oli kaikin puolin tyydyttävä. Varahvontta kummissaan +katseli kookasta alusta ja vielä enemmän ihmetteli sen laitoksia. Mutta +meren monet ihmeet, maneetit, delfiinit, eivät niinkään kiinnittäneet +hänen huomiotaan -- nehän olivat niitä tursaita ja muita kummituksia, +joista runoissa lauletaan ja tarinoissa kerrotaan. Sitä paitsi oli hän +nuorempana ollut mursunpyynnillä "Uuella maalla" (Novaja Zemljassa) ja +siellä kyllä tutustunut meren ihmeisiin. Laiva oli Turussa rakennettu, +jonka vuoksi tunsimme olevamme vähän kuin turvallisella pohjalla. + +Laiva seisahtui lahdelle ja sinne soudettiin veneellä. Lähes puolen +vuorokautta saimme sen kannella töllistellä, ennenkuin yön selkään +päästiin lähtemään. Näköala ulapalle oli tosin suljettu, mutta +kuitenkin huomasimme piankin olevamme suolaisella merellä, sillä +meidän silmäillessä laivan kannelta veteen, joka Suomen rannoilla +tavallisesti on niin tyhjää ja elotonta, alkoi pohjasta kiehua +esiin mitä ihmeellisimpiä ruskeita piparikakkuja ja tähtösiä, joita +täytyi lähteä veneestä katselemaan. Airon lappealla kohotin eräänkin +nousijan vedestä, ja se oli kuin melkoinen kasa hyytelöä. Koko laivan +ympäristö kiehui täynnään meduusoja. Meressä, jossa on niin paljon +ravintoaineita, tietysti myös on paljon kaloja, ja mitä oivallisimmat +lohet nousevatkin kaikkiin näihin jokiin, puhumattakaan ulkomeren +kalakarjoista. Karjalaiset laulajat sanovat "meren olevan pohatan" +siitä pitäen, kun osa Sampoa sinne joutui, ja tämä sana epäilemättä on +juuri Vienan merestä paikallaan. Karut ja autiot ovat rannat, mutta +meressä on Jäämeren ehtymätön riistarikkaus. + +Omituisilla, uteliailla tunteilla lähdimme viillettämään Vienan merta. +Venäläisiä mainitaan huonoiksi merimiehiksi, mutta poikkeuksiakin +on. "Ptishoffin" kapteeni oli oikea merikarhu, joka oli elämänsä +valtamerillä purjehtinut -- muistaakseni hän oli Kuolasta kotoisin, +-- ja varsin turvallisena saattoi istua hänen ohjaamassaan laivassa, +vaikka Vienan meren väylät ovatkin kariensa ja vaillinaisen tuntemisen +vuoksi mitä vaarallisimpia. "Ptishoffilla" käytettiin englantilaista +kuvakorttia. Englantilaiset näet tuntevat nämä rantaväylät paremmin +kuin venäläiset itse. Samalla kun heidän sotalaivansa aikanaan +pommittelivat Solovetskoita, laativat he näistä rantavesistä pätevät +kartat. + +Jos Kalevalan tapauksia ajattelemme Vienan meren äärillä tapahtuneiksi, +niin ovat nämä rannat kylläkin sopusoinnussa niitten käsitysten +kanssa, jotka runoteos antaa Pohjolasta. Jo muutaman penikulman päässä +rannikosta luonto huomattavasti kolkostui, kun tätä merta lähestyimme. +Kalliopohja yhä enemmän paljastui, rannikko itse oli jylhää, vaikkei +aivan korkeata vuorimaata, kolkkoja kallioita, joilla tuulien pieksämä +harva havumetsä vaivalla piti puoliaan. Kuta kauemmaksi pohjoista +kohti kuljettiin, sitä korkeammaksi kohosivat vuoret, kunnes ne +Kannanlahden perukassa pilviä pitävinä tuntureina lähestyivät aivan +meren rantaan. Mutta sitä myöden myös kasvisto köyhtyi köyhtymistään, +eikä Kannanlahden perukassa enää ollut juuri muuta kuin kivi ja vesi, +Lapin luonto kaikessa alastomuudessaan. + +Semmoista on tämän "Karjalan rannan" pohjoisosa. Kieretistä eteläänpäin +se alenee, käy yhä laidommaksi ja sen mukaan väylätkin sen edustalla +sotkuisemmiksi. + +Kieretistä päästyämme poikkesimme ensimmäiseksi Koutaan, Koudanjoen +suuhun. Koudassa ovat tämän rannikon suurimmat sahat, luullakseni +enimmäkseen englantilaisten ja norjalaisten hallussa. Hyvät ovat ne +metsät, joita täällä sahataan, ja hyvässä maineessa lienee sen vuoksi +Koudan puutavarakin. Koudan jälkeen poikettiin Näseeseen, jossa vielä +puhutaan karjalaa. Näseekin harjoitti viljakauppaa. Sieltä muun muassa +Salla eli Kuolajärvi toi viljatarpeensa. + +Yhä kapenevan vuonon pohjukassa oli vihdoin Kannanlahden kaupunki. +Hyvin se oli pieni ja vähäpätöinen kaupungin nimeä kantaakseen, mutta +sitä komeampaa oli luonto. Huimat tunturit kohosivat aivan meren +rannasta, ja niitten juurella kaupunkipahanen suurine nuottineen +näytti vieläkin vähäpätöisemmältä. Kaupungin kohdalla laskee +Imanterosta tuleva Niva mereen. Joki on niin vetevä kuin Oulun joki, +ainakin kesällä, jolloin ylämaassa lumet sulavat. Loppumatkansa se +laskee viettävää louhipohjaa monen virstan mittaisena vinhana koskena, +jonka kiivaita kuohuja ja kirkasta vettä väsymättä katseli. Vaikka +koski on jyrkkä ja aallokko, lasketaan sitä kuitenkin veneellä, ja +hyvän kyydin siinä kuului saavan. Maan sisästä näkyi aavistus siitä +syvänteestä, jossa Imanteron järvi on, ja tunsimme Kibinän tunturin +pitkästä sinisestä selästään, joka kohoo kaikkien muitten vuorien yli +ja kantaa laellaan melkein ainaista lunta. + +Kannanlahdesta laskettiin itäänpäin, taikka alussa kaakkoa kohti pitkin +Kuolan niemimaan rannikkoa. Kuta kauemmaksi etenimme lahden pohjasta, +sitä enemmän alenivat Kuolan rannat. Ensimmäinen poikkeuspaikka oli +Umba, joka oli kautta Karjalan kuulu helmijoestaan. Joka kesä sinne +lähti karjalaisia onneaan koettamaan ja monta kaunista helmeä heidän +sanottiin sieltä tuoneen. + +Muista paikoista Kuolan rannikolla kiinnitti laivasta nähden +huomiotamme varsinkin Turjan niemi sekä muotonsa että nimensä vuoksi. +Se oli jylhä laaja kallioniemi, joka pistää kauas mereen ja korkeana ja +ylpeäpiirteisenä tarjoo otsaansa ja kylkiänsä tuulille ja aalloille. + +Poikkesimme moneenkin rantaan, mutta vain etäältä näimme kylät, sillä +laiva seisahtui ulapalle ja kylistä soudettiin veneillä laivalle. +Semmoinen oli viimeinenkin, jossa kävimme, Kusamen (Kuusamo) nimeltään. +Ranta alkoi tällä puolella jo olla niin laitoa, että olisi ollut +vaarallista lähestyä kylää. Veneillä tuotiin matkustajat, vietiin +tavarat ja venäjänkielisiä olivat kaikki. Olipa surullista täten pitkiä +matkoja seurailla rannikkoa, jossa joka kylä todisti karjalaisen +kansallisuuden katoamista. + +Kusamenista oikaisimme vihdoin meren poikki Kemiä kohti. Jouduimme +keskelle Vienan merta, eikä maata näkynyt miltään puolelta. Raskas, +itsepintainen auer asui ulapalla ja vesi näytti olevan tavallista +hitaampaa nousemaan laineiksi, vaikka tuuli melko lailla. Sepä jo +onkin sangen suolaista, kylmää ja raskasta. Kolkko ja surullinen oli +tämän meren pinta. Mutta elämää siltä ei puuttunut. Näimme jo jonkun +pienen valaankin puuskuttelevan vettä ilmoille ja vilkkaita delfiinejä +välähtelevän laivamme ympärillä. + +Ensimmäinen maa oli nyt Solovetskoin saaristo, jossa kuulu luostari +on. Ylen kolkolta sekin näytti mereltä nähden, mutta saariston +sisäosissa kuuluu olevan kauniita maisemia. Se on kaukana rannasta, +aavassa meressä. Jyvöälahdessa meitä oli kehotettu kaikin mokomin +käymään katselemassa luostarin ihmeitä, mutta siihen meillä ei ollut +aikaa eikä juuri haluakaan. Me katselimme luostaria toisilla silmillä +kuin karjalaiset pyhiinvaeltajat. Näimme siinä sen mahdin, joka oli +karkoittanut näiltä rannoilta Karjalan kansan. Laiva ei monasterissa +poikennutkaan, ja Kemistä olisi sinne ollut veneellä matkaa kokonaista +kuusi penikulmaa. Kun emme tainneet venäjääkään, niin että olisimme +voineet lukea luostarin vanhoja kirjoja, niin olisi ollut tuiki turha +sinne lähteä. Mutta se sanottakoon, että suuri oli tämän pyhitetyn +paikan maine kaikkialla Vienan meren piirissä ja kaukana ylämaassakin. +Aina Maanselän etäisistä kylistä saakka sinne matkasi joka vuosi +pyhiinvaeltajia, jotka laskivat kaikki Kemijoen perkkaamattomat +kosket, saadakseen luostarissa omantunnon tyydytystä. Pyhiinvaeltajia +tavallisesti keräytyi niin paljon yhteen joukkoon, että voivat ottaa +yhteisen suuren veneen. Laskumiehet otettiin aina Kuittijärviltä +saakka. Siellä oli varsinkin kaksi Kemijoen laskijaa, joita mainittiin +muita taitavammiksi. Toinen kuului laskeneen matkan kuusi- tai +seitsemänkymmentä kertaa. Ohjauksesta heille maksettiin parikymmentä +ruplaa, mutta pyhiinvaeltajat saivat itse soutaa. Veneet olivat siksi +suuret, että niihin mahtui parikymmentä henkeä, eikä matka tullut +kalliiksi yksityistä kohti. Mutta vielä suuremmat kuin Kemijoen olivat +huonoilla säiliä Vienan meren vaarat; myrskyt ja sumut pakottivat +pyhiinvaeltajien veneitä usein viettämään päiviä ja viikkojakin sään +pidossa jollain autiolla alastomalla saarella. Silloin he saivat +kokea paljon kurjuutta. Mutta sitä hurskaammalla mielellä sitten +saapuivatkin "pyhään kaupunkiin". Monastirista ostettiin tulijaisiksi +koruompeluksilla varustettuja käsiliinoja, saviastioita y.m. arvatenkin +munkkien valmistamia esineitä. + +Se merenlahti, johon Kemijoki laskee, on niin pitkälle matala ja +karipaikkoja täynnä, että "Ptishoff" täälläkin pysähtyi seitsemän +virstan päähän kaupungista, suuren mahtavan sahan luo. Kaupungista +soudettiin laivalle suurilla veneillä ja ne veivät ja toivat tavarat +ja matkustajat. Vastavirta ja vastatuuli tekivät paljon haittaa, mutta +muutamia tuntia ponnisteltuamme pääsimme kuitenkin Vienan Kemin rantaan. + +Olimme sitä luulleet huonommaksi kaupungiksi, kuin se todella oli. +Kemissä asui koko joukko virkamiehiä ja varakkaita kauppiaita, ja +sen vuoksi oli siellä kahdenkertaisia puurakennuksiakin, joista +kaupunki sai jonkun verran näköä. Varahvontta oli täällä oleskellut +enemmänkin aikaa, ja hän mainitsi pohattain rikkaudesta esimerkkinä, +että eräskin oli häntä pitänyt palveluksessaan vain sen vuoksi, että +hän "kumauttaisi (kutittaisi) hänen jalkapohjiaan". Arvatenkin oli +mies sairas ja hänen vaivojaan oli siten lievennettävä. Varahvontta +kertoi täysin määrin nauttineensa tämän kauppiaan luottamusta, joka ei +kuitenkaan estänyt häntä auttamasta kauppiaan tytärtä karkaamaan erään +köyhän kosijan kanssa. + +Kemissä majailimme karjalaisen Mäkushkinin hyvänlaisessa talossa, joka +oli kestikievari. Päärakennuksessa oli kaupungin poliisikonttori, ja +kun siinä oleva kievarihuonekin juuri oli saanut asukkaan, niin meidät +sijoitettiin piharakennukseen, jonka alakerran oven päälle oli maalattu +sana "arestantskija". Alakerta toisin sanoen oli kaupungin putka. +Meille osotettiin huone putkan päällä toisessa kerrassa. Ruuan saanti +oli täälläkin, kumma kyllä, sangen vaikeata. Ja huonoa oli yölepokin. +Luteet pakottivat lopulta pakenemaan viileään eteiseen, jossa monen +tuskan jälkeen vihdoin saimme lepoa. Niin huonosti tuskin olimme +missään sisämaassa asuneet. + +Unta odotellessamme kuulimme alaalta putkasta laulua. Aloimme sitä +kuunnella... ääni oli kuontunut täyteläinen baritoni, taipuisa ja +kouluutettu, ja sävelet, joita se lauloi, olivat aarioita tunnetuista +oopperoista. Laulaja kaikuvin askelin kulki edes takaisin arestantskin +huoneessa... se olikin arestantskija itse. Seuraavana aamuna +näimme hänet pihalla vääntämässä tahkoa poliisille, punapartaisen, +turpeanaamaisen miehen, joka tosin näytti olevan rappiolla, mutta +nähneen aikanaan parempiakin päiviä. Kuulimme sitten vähän hänen +vaiheistaan. Hän oli ollut joku oikeusvirkamies Moskovassa ja +arvatenkin valtiollisten mielipiteittensä vuoksi karkoitettu Kemiin, +niinkuin niin moni muukin. Kymmenen vuotta siellä oleskeltuaan hänen +oli pitänyt päästä palaamaan kotiseuduilleen, mutta oli sattunut +viinapäissään taas sanomaan jotain varomatonta ja siitä tuomittu +muutamaksi päiväksi arestiin. Yksinäisyydessään hän siellä lauleli +lauluja elämänsä kukkeuden ajalta, ja lahjakas mies hän varmaan oli +kerran ollut. + +Kemissä oli jonkun verran sotaväkeä, kuulemamme mukaan reserviä, jossa +karjalaisistakin toiset saivat asevelvollisuutensa palvella. Satamassa +oli jäännöksiä entisistä linnoituksista, mutta ne olivat jo rappiolla. +Kaduilla kasvoi ruohoa, sillä luetut olivat Kemissäkin rattaat. +Maantietä ei ainakaan sisämaahan päin ollut kuin seitsemän kilometrin +pituinen pätkä Kemijoen viimeisten ankarien koskien sivu. Ja sekin tie +oli silloin vielä aivan nuori, vaikka siksi kunnossa, että sitä pääsi +rattailla kulkemaan. + +Kemi oli ummikkovenäläinen, mutta tapasi siellä usein niitäkin, jotka +osasivat "paissa karjalaksi". + +Kemissä päiväkauden viivyttyämme lähdimme jälleen matkalle +sisämaahan, lähdimme iloisella mielellä, sillä merimaasta olimme +saaneet tarpeeksemme. Ikävöitsimme takaisin puhtaihin pirtteihin ja +vanhanaikaisiin oloihin, joissa piirakkaat olivat parhaat, meille jo +rakkaiksi käyneet herkut, joissa olimme tottuneet niin hyvin viihtymään +samovaaran ääressä puheliaan isännän seurassa. + +Matkustimme kevarikyydillä paljon kuljettua tietä, ja hyvät veneet +olivat sen vuoksi pitkin matkaa käytettävänämme. Mutta ei mikään vene +sentään vetänyt vertaa kuvernöörin veneelle, jonka näimme Putkuon +kosken niskassa. Se oli niin suuri kuin pieni lotja. Se oli rakennettu +kerran, kun kuvernööri kuuluu olleen aikeissa matkustaa sisämaahan +lääniään katsomaan, mutta matkasta ei silloin eikä myöhemminkään tullut +mitään, ja niin jäi lotja käyttämättä. Turhaan saatiin ylämaassa +odottaa maaherraa, jolle olisi valitettu sitä ja tätä alempia +virkamiehiä vastaan. Mutta olisikohan moisella aluksella Kuittijärville +asti päästykään? + +Olimme nyt suurella Kemijoella. En tiedä, olisiko se Oulujoen kokoinen, +mutta tuskin luulen, vaikka se saakin vettä sekä Kuittijärvistä että +eteläpuolelta Repolasta, Rukajärvestä ja Akonlahdesta saakka. Vesi +kuitenkin oli silloin jo alimmillaan. Keväällä sitä on monin verroin +enemmän, ja kun rannat enimmäkseen ovat matalat, niin joki tulvan +aikana varmaankin on koko mahtava. Se on osasta jotenkin virtainen, +koskia on paljon, ja matka oli sen vuoksi hitaanlaista. Toisin paikoin +on kuitenkin tyyniä suvannoitakin, joilla soudeltiin kuin järvillä. +Laajain erämaitten kautta se kauttaaltaan virtaa, ainoastaan muutama +kylä on joen rannoilla. + +Noin parin penikulman päässä Kemistä on Usmanan kylä samannimisen +valtavan kosken alapuolella. Se on melkoinen, taloja lienee yli +parisataa. Usmana oli jo karjalaisella kielialueella, mutta venäläistyi +nopeaan. Kylä oli verraten hyvin rakennettu ja sanottiin siinä olevan +rikkaitakin. Tuskin olimme sinne tulleet ja muhkeaan kestikievariin +asettuneet, ennenkuin tultiin kutsumaan alakerrassa olevaan +kauppapuotiin, jossa stanovoin sanottiin tahtovan meitä puhutella. +Olimme jo jotenkin rähjäisen näköiset, ja siitä kyläläiset arvatenkin +luulivat meitä kiinni otettavan ja heitä oli kokoontunut puoti täyteen +sitä näkemään. Mutta stanovoi paperimme luettuaan mitä kohteliaimmin +teki meille selkoa matkoista piirissään aina Vuokkiniemeen saakka, ja +vaikk'emme siitä paljoakaan ymmärtäneet, niin myönsimme vain kaikkeen +ja olimme tyytyväisen näköiset, ja asiansa ajettuaan hänkin lähti +tyytyväisenä matkaansa. Emme sen koommin joutuneet virkamiesten kanssa +tekemisiin. + +Koskessa oli koko joukon katselemista. Se on kapea kallioruuhi, jossa +vesi uupumatta riehuu. Rantakalliot ovat laajalta aivan puhtaiksi +huuhtoutuneet, sillä kaikkien niitten päällitse sanottiin veden +kevättulvalla kuohuvan. Silloin tämä koski varmaan on hirmuinen. +Kalliot ovat särmäiset ja korkeatkin. Veneellä sitä on kuivallakin +mahdoton laskea, ja ihmetellä täytyi, että sitä lohikaan pääsi +nousemaan. Sitä tuskin olisi uskonut, ellei olisi varmaksi havainnut. +Toisella rannalla oli pieniä korvapatoja palavassa koskessa ja niissä +hyvin karkeasti valmistetut pajuiset rysät. Niin ahdas on rannalla +lohen nousureitti, että näilläkin rysillä saatiin sileätä hopeakylkistä +Jäämeren lohta niin paljon kuin rysään mahtui. Niitä oli kuin halkoja +pinossa. En tiedä, kiero silmämmekö lienee syynä ollut, mutta meidän +katsellessamme täpötäyden rysän tyhjentämistä sattui yksi lohi +livahtamaan takaisin koskeen. Ei sitä kuitenkaan suurin kiroiltu, +arveltiin kai tulevan toisella kerralla. + +Pohjoisrannalla oli suurempi pato valtavien paasien muodostamassa +tyynemmässä putaassa, ja sen ääressä katselimme lohien nousua, +kunnes padon vartijat tulivat ja ajoivat pois. Hauskaa oli nähdä +lohien koskesta päästyään lepäilevän tyvennössä padon alapuolella ja +kohottavan nokkaansa ilmaan. Ongenvavalla asettelin perhoa varsin yhden +kuonon päälle, mutta se ei ollut siitä tietävinään, lienee vielä ollut +koskimatkan jälkeen hengästynyt. + +Usmanalta menee Voigarven kautta maan poikki suoraan kevaritie +Paanajärveen, mutta koska meillä oli tavaroita ja mieluummin +tutustuimme jokeen, niin nousimme sitä myöden. Veneeseemme työnnettiin +pari viinalekkeriä pyynnöllä, että veisimme ne tukkipäälliköille, +jotka matkalla tapaisimme. Jokimatka Paanajärveen oli kahdeksan +penikulmaa, eikä välillä ollut ainoatakaan asumusta. Kun kulku +vastavirtaan oli hidasta ja sääkin oli kolkkoa ja sateista, kävi +matka kylläkin ikäväksi. Kolmatta päivää viivyimme tällä taipaleella, +viettäen yömme metsäsaunoissa. Kuljimme erään palaavan paanajärveläisen +veneessä. Vaikka vene oli suurenlainen, niin kävivät tilat kolmelle +matkustajalle, yhtä monelle saattajalle, monille tavaroillemme ja +tukkilaisten viinoille kuitenkin hyvin ahtaiksi. Veneen pohjalla saimme +istua jalat koukussa. + +Vaihteluna olivat kosket, koska niiden kohdalla pääsimme maalle +kävelemään ja venettä nostettiin tyhjiltään. Toiset kosket olivat +pitkiä, nelin viisin virstoin, toiset lyhempiä, joku aivan jyrkkä, +melkeinpä putouksen tapainen. Semmoinen oli Juuma, joka oli Usmanan +ja Paanajärven välillä puolitiessä. Se oli niin jyrkkä, että vene oli +taivallettava maisin sen päälle, pienen kalliosaaren poikki. Sitäkin +kuitenkin laskevat tyhjällä veneellä taitavimmat koskimiehet, niin +mainittiin, ja Ervasti matkallaan näkikin sen omin silmin: + +"Juuma on lyhyt, vaan hyvin jyrkkä, syösten vetensä kuohuvana +vaahtona kahen puolen pientä kalliosaarta. Vene laskettiin maihin +pohjoispuolella jokea, koska pohjoinen väylä on vähemmän vihainen. +Me muut nousimme korkeaa rantatörmää ylös, itsekullakin joku kantama +kädessä, ja kiersimme syvän, veden leikkaaman juovan ympäri putouksen +alle. Vaan kaksi venemiestä astui aivan kosken syrjään nähäkseen, +voisiko venettä siitä soutaen laskea, tahi pitäisikö köyttä käyttää. +Kun me olimme perille ennättäneet, olivat miehet jo lopettaneet +tutkintonsa ja palanneet veneeseen sekä vieneet sen rantaan, +sillä väylä kulki enemmän pitkin saaren kylkeä. Joka teki laskun +vaaralliseksi, oli kosken mutkaisuus. Keskellä koskea pisti näet +pohjoisrannasta kallio noin 20-30 syltää pitkälle ulos, jonka yli vesi +kyllä osaksi virtasi, vaan joka pakotti valtaväylää jyrkästi kääntymään +etelää ja saarta kohti. Virran muassa kulkien olisi jokainen vene +särkynyt tuhansiksi palasiksi tätä kalliota vastaan. 'Ka ilman köyttä +laskevat', huusi yksi meistä, jotka seisoimme törmällä kosken alla +odotellen veneen tuloa, ja samassa näkyi vene juuri kosken niskassa. +Kaikkein, mutta varsinkin minun ja kumppanini silmät olivat nyt kuin +kiinninaulatut veneen kulkuun. Mahoton on kertoa sitä nopeutta, +jolla se kiiti alas virtaa. Kosken voima oli itsessään kyllä suuri, +vaan lisäksi molemmat miehet, toinen soutamalla, toinen huopaamalla, +jouduttivat kulkua mitä suinkin jäntevistä käsivarsista lähti. Sanat +soutaa ja huovata riittävät kuitenkin ainoastaan vaillinaisesti +antamaan käsitystä niistä suonenvedon tapaisista voimanponnistuksista, +joita miehet tekivät, sillä he varmaan suorittivat soutajan ja +huopaajan liikunnot kymmenen kertaa tulisemmin kuin tavallisesti. Mutta +tämä verraton nopeus oli ainoa pelastus; ja jo keskeltä niskaputousta +kulkien poikkiteloin virtaa vene onnellisesti pääsi tuon vaarallisen +kallion sivutse, hyppeli iloisesti pitkin aaltojen harjoja loppuosassa +virtaa ja oli kosken alla pikemmin kuin olen tässä ennättänyt kertoa, +puolillaan vettä kyllä, mutta muuten vahinkoumatonna. Jos joku +vahinko olisi sattunut, esim. airo eli hanka taittunut tuosta kovasta +sounnista, niin melkeinpä välttämätön kuolema olisi tarjona ollut." + +Muutoin olivat kaikki nämä kosket siinä kunnossa, johon ne Luojan +kädestä olivat jääneet, aivan perkaamattomat ja ylen louhiset. Siitä +syystä, ei aallokon suuruuden vuoksi, niitä on vaarallinen laskea. +Vaikeata on nousukin, kun rannoilla ei ole minkäänlaisia vetosiltoja, +niinkuin meidän puolellamme Oulujoen vesistössä. Varsinkin nyt, +kun vesi oli hyvin matalalla, täytyi toisinaan sauvoa vene aivan +keskienolle saakka tai kaalata kauas koskeen pitkin livettäviä kiviä, +kun koetimme köydellä vetäen auttaa sauvojia. + +Kemijoen rannat ovat matalat ja lakeat, uoma ei ole syvälle syöpynyt. +Enimmäkseen ne ovat kankaita ja louhikkoa, mutta rantametsän takana +on aavoja soita. Toisin paikoin virta leviää leveiksi suvannoiksi, +joitten varrella on kauniita niittyalojakin ja iloisia lehtoja. +Semmoisissa kohdissa joki muistutti kaitaista sisämaan selkävesistöä. +Mutta Oulujoen komeita virtamaisemia, korkeita törmiä ja jyhkeitä +kuusikoita sai Kemijoelta turhaan etsiä. Suvantojen rannoilla olivat +paanajärveläisten parhaat niityt, ja koska ne kevättulvilla ovat veden +alla ja saavat päälleen lietettä, oli niissä maanlaatu mielestämme +hyvinkin lihavaa. Toisin paikoin kasvoivat rannat niin taajaa +pensaikkoa, ettei tahtonut läpi päästä. Sitä kummallisempaa oli, ettei +tällä kahdeksan penikulman taipaleella ollut ainoatakaan ihmisasuntoa, +vaikka joella suviaikaan oli melkoinen liike. Syyksi mainittiin, +että nämä erämaat ovat kovin kylmät, ja siitä taas saattoi päättää, +etteivät suot kahden puolen olleet kaukana, vaikkei niitä näkynytkään +sanottavasti joelle. + +Kemijokea pitkin uivat mereen Vienan Karjalan ikivanhat metsät. Toisia +lauttoja oli jo Usmanassa tullut vastaamme, toisia tapasimme ylempänä +koskilla. Harvoin saa meidän puolellamme enää nähdä niin kauniita +pölkkyjä. Kymmentuumaista pienempää puuta tuskin oli ensimmäistäkään, +mutta suurempia oli kosolta. Ja kaikki järjestään olivat moitteettoman +suoria ja oksattomia. Jokainen puu, jossa oli vähintäkin vikaa, +hylättiin. Ainoastaan moitteettomat pölkyt vietiin Kemiin. Metsät +olivat kruunun, ja niitä hakattiin sen mukaan. Tukkien hakkuun +sanoivat olevan järjestetyn sillä tavalla, että asukkaat kaatoivat +metsästä puut, jotka heidän mielestään täyttivät ehdot, ja vetivät ne +lauttausväylän varrelle. Siellä ne mitattiin ja vedättäjälle maksettiin +kaatamisesta ja vedätyksestä palkka. Mutta vetäjät olivat oppineet +kaatamaan puita hyvin varoen, koska venäläiset tukkipäälliköt pyrkivät +hylkäämään niin paljon kuin suinkin, eivätkä hylätyistä maksaneet +vetopalkkaa. Karjalaiset väittivät, että ne siitä huolimatta pantiin +lauttaan. Säästämänsä rahtimaksut pistivät päälliköt omaan taskuunsa, +se oli rahvaan käsitys. + +Erään kosken alla juoksi rantaa pitkin vastaamme joukko tukkilaisia, +jotka kyselivät, oliko meillä päällikölle viinaa. Tämä lienee jo +kotvan aikaa odotellut paanajärveläisten paluuta ja lähettänyt miehet +vastaan kantamaan lekkerit taipaleen poikki, koska koski oli pitkä ja +mutkitteleva ja ne siinä olisivat viipyneet. Miehet saivatkin botskansa +ja lähtivät niitä juoksujalkaa kiidättämään kosken niskaan. Kun +olimme veneinemme kosken nousseet, oli päällikkö lauttamajassaan jo +täydessä humalassa. Aito venäläisellä vieraanvaraisuudella hän haastoi +meidätkin kesteihin ja tarjosi, mitä talossa oli parasta, ruokaa ja +viinaa. Toverini, joka oli raittiusmies, ei maistanut tippaakaan, +mutta minä kyllä tulin piankin tuulelle, eikä siellä salolla kupponen +maistunutkaan hullummalta, vaikk'ei se ollutkaan kolmikymmenkertaisesti +puhdistettua. Kestin lopussa pyysi päällikkö, että ottaisin valokuvan +hänestä ja hänen perheestään, asettuen päremajansa edustalle +joukkoineen ryhmäksi. Ennenkuin kuitenkaan näppäsin, hän sai uuden +tuuman, pyysi vähän odottamaan ja antoi nostaa itsensä katon harjalle, +johon hän asettui hajareisin, pitäen kiinni lipputangosta ja nostaen +lakkiaan. Olisihan siitä tullut soma kuva, mutta pahaksi onneksi olin +unhottanut otettujen kuvien luvun, ja kaunis taulu tuli erään toisen +kanssa samaan lasiin ja molemmat menivät pilalle. + +Meidän lähtiessämme ruvettiin lauttamajaa, "hartshivoa", juuri +laskemaan kosken alle. Lasku taitaa olla koko hauskaa, sillä lautta, +joka on lujasti rakennettu, kulkee kuin lata, missä vain enimmän vettä +virtaa, välittämättä kivistä tai aalloista. + +Kemijoen suurimmat kosket ovat alaalta lukien: Putkuo, Usmana, +Vuotshas, Juuma, Petäjäkoski, Sompakurja ja Valkiehini. Sompakurja +on lähellä sitä paikkaa, jossa Sompajoki, pohjoisesta tullen, laskee +Kemijokeen. Se on pisin kaikista, kokonaista 7 virstaa. Muutoin ei +Kemijoki koko matkalla aina Jyskyjärveen saakka saa juuri mitään +vedenlisäystä kummaltakaan puolelta. + +Yömme nukuimme välillä saunoissa, joita oli niittyjen reunassa. Vaikka +oli keskikesä, niin olivat yöt kuitenkin hyvin kylmät ja Varahvonttaa +vilutti pahasti, hän kun ei uskaltanut tulla saunaan nukkumaan, koska +pelkäsi "tshitshiliuskoja" ja käärmeitä. Hän oli nyt illalla nauttinut +vähän liiaksi Kemin tulijaisia ja souteli suvannolla tuohitorvella +toitotellen, että metsät raikuivat. Humalassa hän taas kertoi +tyttärestään ja veneen kokassa torkkuessaan lauloi vaimoaan muistellen: + + "Unipa petti, mie makasin, + Petti pehmiet perinät, + Käsivarsi nuoren naisen, + Kainalo ujon emännän." + +Varahvontta oli tyytyväinen ajatellessaan, että hänellä nyt olisi +tavallista enemmän rahoja kotiin tuoda. Mutta soutamaan hän oli hyvin +haluton, kun kerran kievarikyydillä kuljettiin, veteli nyrpeänä ja +alakuloisena, koska se työ hänen mielestään kuului saattajille eikä +matkustajille, ja ilostui vilpittömästi, kun me päästimme hänet +vaivasta ja asetuimme itse soutamaan. + +Saavuimme sitten valvoneina ja vaivannähneinä Paanajärveen, jossa +oli kirkko ja melkoinen kylä. Kestikievari oli hauska, mutta sinne +odotettiin rauhantuomaria, "mirovoi sutjaa", joka oli siksi korkea +virkamies, että isäntäväkeä vähän arvelutti, voitiinko meitä +päästää kievarihuoneisiin. Pääsimme kuitenkin, ja pian sinne saapui +tuomarikin. Hän oli kuitenkin hyvin "alhainen" mies, niinkuin meidän +puolellamme sanottaisiin, ja jakoi mielellään kanssamme huoneet ja +vielä eväänsäkin, jotka olivat mitä herkullisimmat ja runsaat ja +maistuivat niin hyvin, että taisimme niihin tehdä suurenkin loven. +Pitkälle kiertomatkalleen hän oli varustanut juoma-astian, joka oli +läkkipellistä valmistettu ja moneen osaan jaettu, "kasviportöörin" +näköinen. Jokaisessa tapissa oli erilaista juotavaa, ja tappeja oli +useita. Tuomari matkustelee suviseen aikaan suuren lääninsä kertaan tai +kahteen ja tuomitsee näillä retkillään kaikki rahvaan riidat. Tämän +sutjan läänissä olikin tarpeeksi laajuutta. Paanajärvestä hän jatkoi +matkaansa Uhtueen, sieltä Pistojärveen Kuusamon rajalle, Vuokkiniemeen +ja Akonlahteen. + +Kemijoen rannat ovat Paanajärven kohdalla hyvin laa'at ja tasaiset. +Lähellä kylää joki leviää järveksi, joka on niin matala, että se on +melkein umpeensa kasvanut kaikenlaisia vesikasveja. Kylä on joen kahden +puolen. Se oli suurehko ja siinä oli koko joukko kookkaita taloja. +Paanajärvestä alkoi runoalue, parantuen yhä sisämaahan päin. + +Paanajärvestä oli Kemijokea pitkin neljä penikulmaa Suopassalmeen, +mutta sen välin kuljimme maisin ja oikaisimme siten melkolailla. +Jokimatkaa Ervasti kuvaa vähemmän virtavaksi, mutta metsiä varteviksi +ja joen maisemiakin sen mukaan jylhän kauniiksi erämaan luonnoksi. +Suopassalmi oli hajallinen laajahko kylä. Sieltä oli muistaakseni +kahden penikulman matka Jyskyjärveen, neljänteen Kemijoen kylistä +alaalta tullen. Jyskyjärvi oli saanut nimensä järvestä, jossa +Tshirkkakemi ja Kuittijärvistä tuleva varsinainen Kemijoki yhtyvät, +aivan vastakkaisilta haaroilta puskien. Kylä oli rakennettu järven +eteläreunaan, Tshirkkakemin suun kahden puolen. + +Kemijoen varrella olevat kylät erosivat jonkun verran kauempana +ylämaassa olevista asuinhuoneitten rakenteen puolesta. Talot nimittäin +olivat kahdenkertaiset, kumpikin kerros asuttava. Tavallisesti +oli päässä parveke. Ne eivät olleet rakennetut sikin sokin, kuten +ylämaassa, vaan kadun tapaisten kujain varrelle. Tapasimme näissä +kylissä muutamia vanhoja esineitä, joita olimme muualta turhaan +kyselleet. Paanajärvestä sain ikivanhan viinen riistapussineen, +Suopassalmesta luukirjaisia jousen varsia. Ylämaassakin sentään +vielä muisteltiin, miten jousella oli ammuttu. Kostamuksessa tarkkaan +kerrottiin, että erään miehen isän isän isä vielä oli jousella +metsästänyt. Ja kaikkialla tiedettiin, että jousen käyttämiseen oli +tarvittu kaksi miestä. Toinen ampui ja toinen hänen vieressään katseli, +kunne vasama lensi. Vasamat näet olivat suuritöisiä ja kalliita, eikä +niitä kannattanut hukkaan päästää. + +Jyskyjärven luona maat näyttivät olevan tavallista parempia, ne kun +ovat Kemijoen pohjahetteitä, ja siitä voipi päättää, että kylä on +Karjalan vanhimpia. + +Kevarireittiä lähdimme jälleen jatkamaan matkaa Kuittijärville. Kun +oli soudettu Jyskyjärveä Kemijoen suuhun, niin oli kuljettava useita +virstoja maisin, sillä järvien välillä on Kiintismän koski, joka on +koko Kemijoen rajuimpia, väärä ja suuriaaltoinen. Kevarilla oli kosken +niskassa hyvä ja tilava vene, sillä ei ollut pieni se selkä, jonka +päästä päähän nyt oli kuljettava. + +Niinkuin merenlahti se levisi eteemme, alimman Kuittijärven saareton +pinta, yksinäisenä, autiona, asumattomin rannoin. Rantain takaa näkyi +erämaasta etäisiä vaaroja, jotka ilmaisivat Maanselän lähestymistä. + +Ala- ja Keski-Kuittijärven välillä on Luusalmi ja sen rannalla pieni +kylä ja kestikievari. Matkaa oli sinne Jyskyjärvestä kaikkiaan viiden +penikulman vaiheille, joista kaiketi neljä oli järvimatkaa. Luusalmen +kestikievari oli varakas, mutta laajalta oli sen isäntä tunnettu +ahneudestaan. Ja harvoin olenkaan nähnyt ihmistä, jossa tämä intohimo +olisi siihen määrään kehittynyt. Hän tosiaan rahanhimonsa vuoksi +melkein herätti sääliä, niin ankarasti oli se kiihko hänen sydämensä +ja mielensä kiinnittänyt kouristukseensa. Muutoin hän näytti kylläkin +mukaiselta, ja hänen poikansa oli sivistynyt mies, Suomessa kauppiaana. +Kuulleessaan meidän tulleen taloon, poika ystävällisesti lähetti meille +teetä, osottaakseen vieraanvaraisuutta kulkeville runonkerääjille, +joiden harrastukset hän ymmärsi. Isä meidän sitä juodessamme kantoi +kaikenlaisia pieniä tavaroita kaupaksi muka kummina ja vanhan kansan +kaluina, vaikka ne eivät olleet sen kummempia, kuin aaltojen rannalla +hierelemiä kiviä. Hän huokaili syvään, kun kaupoista ei tullut mitään. +Kun lähdettiin, niin hän sen sijaan peri maksun teestä, jota hänen +poikansa oli tarjonnut... arastellen korvaamme "tshuhutti", että tee +oli jäänyt maksamatta. + +Venematka Luusalmesta Uhtueen oli 32 virstaa, pitkin keskimmäisen +Kuittijärven aavaa pintaa, jossa maa katosi edessä rannattomiin. +Vene oli varava, mutta kolmen matkustajan ja viiden saattajan alla +se painui melko syvälle, ja melkeinpä kammotti soudella aavan selän +huljuvaa vettä, joka tuntui niin ihmeen epävakavalta ja levottomalta. +Mutta naiset eivät ymmärtäneet pelätä, soutivat reippaasti, puhuivat +hauskasti, ja olivat jotenkin ilomielisiä siitä huolimatta, ettei +yksi ollut kahteen päivään saanut leipää. Hän oli kotona leikannut +puolikypsää ohraa, mutta se oli kuivaessaan kitistynyt niin pieneksi, +että jyvät tuskin olivat heinänsiemenen kokoisia. Semmoisella +ravinnolla oli hänen täytynyt yrittää elää. He tekivät kyytejä +kestikievarille, mutta minkälainen oli se ansio! Kestikievarit vielä +säästivät virallisesta kyytirahasta, vaikka se oli niin alhainen, 3 +kopeekkaa kilometriltä, jos saattajia oli kolme, kuusi kopeekkaa, +jos saattajia oli viisi, niinkuin näillä pitkillä taipaleilla aina +pitikin olla. Naiset kertoivat Luusalmen isännän luvanneen matkasta +viisikolmatta kopeekkaa kullekin ja eväät, työntäneen leivän kainaloon +ja kriivennikän (10 kopeekkaa) kouraan ja luvanneen "loput toitshe!" +Uhtuen kievari maksoi jotenkin saman taksan mukaan, 30-35 kopeekkaa +noin 64 kilometrin soudusta (edes takaisin)! mutta ei antanut eväitä. +Pistojärven postinkuljettajalle hän maksoi 80 kopeekkaa 60 virstan +maamatkasta (120 mennen tullen). Niin meille kerrottiin. + +Onnellisesti saavuimme Uhtueen pitkältä kiertoretkeltämme ja jatkoimme +sieltä matkaa Jyvöälahteen levätäksemme muutaman päivän. "Kotona" +olimme herttaisen tervetulleet, vaikka Seni olikin poissa ja emäntä +yksinään kotona ikävissään. Kylässä oli yhtä ja toista sillä välin +tapahtunut, nuoria naisia tapasi joskus kujilla, jotka jo hyvän matkan +päässä kumarsivat syvään meidän ohi astuessamme. He olivat vasta +naimisiin joutuneet ja heidän velvollisuutensa oli tällä tavalla kerran +kumartaa jokaiselle tuttavalle, jonka taas tuli sanoa: "Elä tervehennä +nuoren sulhases keralla", josta toivotuksesta nainen kiitti. + +Minua naiset ihailivat, että olin matkalla kaunistunut, kun olin +kasvattanut tuuhean ruskean parran ja leikannut tukkani takaa suoraksi +maan tavan mukaan. Eräskin sanoi tavatessaan: "Voi viekkahaisein, +miten olet kauneheksi käynyt! Ka mitys on nyt parta musikalla." Enkä +voi kieltää, etteikö tämä tunnustus ollut mieleeni, varsinkin kun Kusti +oli turhaan odottanut parran kasvamista matkalla. + + + + +VIENAN KARJALAN HÄÄTAPOJA. + + +Viettäessämme keväällä Jyvöälahdessa kelirikon aikoja olin silloin +tällöin ihmetellyt, mitä hartaita pakinoita toverini piti talon naisten +ja muittenkin tuttavien eukkojen kanssa. Hän istui hyvin myöhään heidän +seurassaan tarinoimassa, tutkieli ja tiedusteli, ja emäntämme mietti +ja kertoi, otti takaisin sanan ja kertoi uudelleen, mietti, muisteli +ja kertoi taas pitkät jutut ja kutsui toisinaan tuttaviaan avukseen +muistelemaan. Jotain hauskaa heillä oli tekeillä, sen saattoi nähdä; +toverini tuon tuostakin puhkesi nauramaankin ja eukot sitä innokkaammin +kertoilivat. Lopulta en malttanut mieltäni, vaan yhdyin minäkin +samaan seuraan, ja pian sainkin kuulla, mitä tässä puoleksi salaa +kuiskailtiin. Toverini uteli tietoja karjalaisista häistä, ja niitten +monenlaisia temppuja vaimot yksissä tuumin muistelivat. Kun nämä häät +ovat hyvin monimutkaiset ja pitkälliset, oli niissä juttua moneksi +ajaksi; mutta yhteisin ponnistuksin he saivat kokoon kertomuksen, +joka varmaan on hyvinkin täydellinen kuvaus sen paikkakunnan häitten +mallista. + +Näin syntyi seuraava seikkaperäinen kuvaus Vienan Karjalan häätavoista, +tarkemmin sanoen siitä, miten niitä Jyvöälahdessa vietettiin, sillä +jonkun verran yksityiskohdat eri paikoissa vaihtelivat. Valmiista +kertomuksesta minä sitten valitsin pääkohdat ja aloin miettiä, miten +ne saisi kuvatuiksi. En tahtonut valokuvauksella varsinaisia häitä +häiritä, koska en tyytynyt yhteen taikka kahteen kuvaan, vaan aioin +ottaa niitä kymmeniä. + +Niin pitkällinen valokuvaustyö taas hämärässä pirtissä, jossa useimmat +menot tapahtuvat, olisi ollut liian häiritsevää sekaantumista +häämenoihin, sulhasen ja morsiamen juhla olisi voinut valokuvauksen +rinnalla jäädä melkein sivuasiaksi. Päätin sen vuoksi laittaa sitä +varten erityiset leikkihäät, palkata sulhasen ja morsiamen ja kaiken +muun tarpeellisen hääväen ja kutsua koko kylän ilmaiseksi pitoihin. +Siten saatoin hallita ja vallita häätilaisuudessa mielin määrin. + +Tuumani saavutti kylässä ymmärrystä ja myötätuntoa ja tuota pikaa oli +minulla sekä sulhanen ett morsian -- molemmat naineita, vaikka eri +parikuntaa -- patvaska, moamot, veljet, rist'moamot, rist'toatot, +sanalla sanoen, koko virallinen hääkansa. Näille oli myös ostettava +joku verta semmoisia yksinkertaisia lahjoja, joita häissä annetaan, +liinoja, nenäliinoja y.m. Teetä ostettiin naulakaupalla, vesirinkelejä +suuret kimput, sokeria joku toppa, ja näin olimme täysin varustetut. +Ruokia ja juomia emme ruvenneet laittamaan, ja rahvas näytti +erinomaisesti tyytyvän näihinkin yksinkertaisiin valmistuksiin. Sitä +kokoontui kylläkin runsaasti, lähitaloista ken vain kynsille kykeni, +niin että avara pirtti oli jotenkin täysi, enkä luule että he näissä +leikkihäissäkään pahasti ikävystyivät. + +Moniaan sunnuntain puuhasimme näin jotenkin tarkkaan aamusta iltaan, +järjestellen hankkimastamme "aineistosta" ryhmiä laaditun kertomuksen +mukaan, milloin pihalla, milloin pirtissä, ja saimme siten työn +suoritetuksi yleiseksi mielihyväksi, ketään häiritsemättä. Hauskaa oli, +että rahvas niin älykkäästi käsitti tarkoituksemme ja oli sitä kohtaan +kaikin puolin suosiollinen. + +Kun loppukesällä palasimme Vienan mereltä pitkältä kiertoretkeltämme, +niin pääsimme sitten oikeisiinkin häihin ja saatoimme käsityksemme +eri kohtia varmentaa. Okahvi ei tosin ollut rikas, sen enempää kuin +hänen sulhasensakaan, mutta häät kuitenkin itkettiin, laulettiin +ja menoiltiin alusta loppuun, varotuksineen ja muine temppuineen. +Mekin saimme osamme sekä itkuista että lysteistä, ja näimme menot +todellisemmassa ja melkeinpä surullisemmassakin valossa kuin +pitämissämme leikkihäissä. + +Näitten tietojen ja vaikutelmien nojalla laati toverini K.F. +Karjalainen matkalta palattuamme koko naimahommasta, kihlonnasta ja +häistä itkuineen ja menoineen kuvauksen, joka siitä pitäen painamatta +maattuaan nyt saatetaan ensi kerran julkisuuteen. + + * * * * * + +"Meidän mielestämme on aivan välttämätöntä, että jos mieli kunnon +kalua naimiskaupasta tulla, sitä pitää edellyttää kuukausia, jopa +vuosiakin kestävä 'järjettömyyden tila', jolloin ollaan milloin +taivaassa, milloin maan alla, harvoin maan päällä, jolloin haaveksitaan +ja rakennellaan kauniita, taivasta tavottelevia pilvilinnoja, tehdään +suunnitelmia tulevaa paratiisia varten, jossa rakastetun keralla +eletään ikuisessa onnessa ja autuudessa -- ja muita lukemattomia +hullutuksia. Samoin kuin sivistyneissä, samoin kansankin kesken +avioliitot useimmiten rakennetaan rakkaudesta. Mutta karjalainen, hän +on 'toist' sorttii'. Rakkaus on hänelle melkein tuntematon, joutava +korusana, joka todellisuudessa ei ole mitään. Karjalassa tosiaankin +'immeiset immeisii naipi, rengit, piiat toisiaan.' Rikas mies voi naida +vain rikkaan talon tyttären, tuottamatta häpeää itselleen ja suvulleen, +vaikkei varakkaalla immellä ole myötäjäisiä juuri mitään. Naimisiin +menevä tyttö saa kodistaan vain lehmän ja ne vaatteet ja kalut, mitä +hän tyttönä ollessaan on voinut saada valmistetuksi, niinkuin paitoja, +kostoja y.m. -- Tuossa tyttöjen miehelään menossa on jotain surkeaa. +Harvoin he tuntevat tulevaa kumppaniaan hampaita edemmä, vieläpä käy +niinkin, että aivan outo mies tulee kosjomaan, nähtyään immen jossain +tilaisuudessa, ja tämä parhaassa tapauksessa tietäen, onko pojan koti +varakas, lähteekin tuntemattomaan kohtaloon vain sen vuoksi, ettei +jäisi vanhaksi piiaksi, sillä vanhan piian tilaa pidetään kauheana, +ja tyttö, jolla ei ole käynyt kosjojia, on yleisen pilkan esineenä +sekä tyttöjen että vanhempien kesken, ja omille vanhemmilleen hän +tuottaa suurta häpeää. Tosin tulee poikien ja tyttöjen kesken Vienan +Karjalassakin toimeen salainen suhde, salakihlauskin, vaan huonompansa +kera suostuu tyttö siihen vain sentähden, että hänellä olisi joku +hätävara, johon voisi turvautua, jos vanhan piian kontti alkaisi +selässä keikkua, jos näet parempia ottajia ei satu. + +"Kun mies on nähnyt mieleisensä tytön, kokoo hän heimokuntansa, ja pari +kolme miestä ja yksi nainen matkassaan lähtee tavallisesti iltapuolella +päivää aiotun emännän kotitaloon. Ampuen ilmotetaan kaikelle +kylälle, että nyt lähtee taas yksi nuorukainen etsimään itselleen +'kaulavilloja', nuorta morsianta, ja tytön kodin nurkissa jymäytetään +toinen kerta. Kosjojat tunkeutuvat peripenkille, alkavat ilmoitella +asiaansa tytön isälle ja äidille. + +"'Meillä olisi', sanotaan, 'poika naitettava, teillä tyttö annettava, +eikö ruvettaisi heimuo loatimah?' + +"Nyt tulee morsiamen kodissa kiire, heimokunta kerätään kokoon ja +lukittujen ovien takana aljetaan keskustella. Suurin sananvalta on +vanhemmilla, heidän jälkeensä tytön ristitoatolla. Jos heimokunta +suostuu ja tyttö lähtee, niin kumartaa hän jalkaa heimokunnalle, isästä +alkaen, ja lausuu: + +"'Tiesiä syöttää, tiijättä i antoa.' + +"Taatto sytyttää kynttilän pirtin jumalankuvain edessä ja käskee tytön +sammuttaa sen tai antaa palaa. Jos tyttö ei sammuta tuohusta, niin +suostuu hän menemään, ja näin on ikuinen liitto valmis, jonka käden +lyönnillä ja rahoja heläyttämällä obrasojen edessä vahvistavat sulhasen +ja morsiamen lähimmät miessukulaiset. Hän siten kihlotaan. + +"Kihlottaessa, s. o. kättä lyötäessä, sanotaan juhlallisesti kaikilla +nimillä, ketkä kihlotaan. + +"'Ken tämän kaupan purkaa, sen pitää maksaa 1000 ruplaa sakkoa, 10 rekie +heiniä, 1000 kerppuo lehtiä', j.n.e. + +"Sitten itketään kihlontavirsi. Antilas istuu naisten tshupussa, +kummallakin puolella itkijät. Tuvan toiselta puolelta tulee moamo +itkijöineen. Lattialla molemmat ryhmät yhtyvät ja lähtevät sitten +naisten tshuppuun, jossa kihlontavirsi itketään. Kun se on itketty, +niin itketään sulhasväelle, paitsi sulhaselle itselleen, jolle ei konsa +itketä. Kosjoväki antaa antilaalle rahaa itkemisestä ja lähtee sitten +pois. Sitten itketään kaikelle talonväelle ja heimokunnalle, jonka +jälkeen antilaan kassa riitsitään auki obrasojen edessä. Antilaalla on +sitten koko viikko tukka hajallaan. + +"Jos taas heimokunnan kokouksessa päätetään antaa aparat eli rukkaset, +niin on siinä monta metkua, ennenkuin tyttö niistä kunnialla suoriutuu. +Aparat saanut sulhaskansa koettaa näet rikkoa tytön lempeä, viedä +häneltä konsteillaan viehätysvoiman, ja silloin on auttamattomasti +kyöpeli kiivettävä, joka varsinkaan Vienan Karjalassa ei ole hauskaa. +Ei näet kuulu olevan siinä kyllin että pitää itsensä raahata ylös +tuota jyrkkää mäkeä, vieläpä tyttöjen täytyy sen päälle vetää vanhat +pojatkin, eikä sen huonommalla reellä kuin karhilla. Pelastuakseen +tuosta huonosta kohtalosta tyttöjen täytyy turvautua tarkkoihin +varokeinoihin. Tavallisin rikkomiskeino on se, että sulhaskansa +vasemmalla kannallaan potkasee pirtin kynnyksen ulkolaitaan. Mutta +jos kynnyksen ulkopuolelle on asetettu veitsi, terä ulospäin, niin +potkaiseminen ei vaikuta mitään. Varottava on myös, ettei sulhaskansa +saa sulkea yhtään ovea mennessään. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole +vielä riittäviä. Tytön pitää välttämättä olla sellaisessa paikassa, +että sulhaskansa pihalle mennessään tulee kulkemaan hänen alitseen, +joka Karjalan taloissa onkin helppoa, sillä portaiden yläpuolella on +tavallisesti jonkinlainen vaatehuone, tai nousee hän pirtin sintsin +(eteisen) parvelle. Sieltä myös usein kaadetaan sulhaskansan niskaan +vettä, jolla morsian on vähää ennen peseytynyt. Kohteliaisuutta on +kuitenkin aparatkin saaneelle sulhaskansalle osotettava. Karjalassa +saatetaan vierasta ainakin portaille, tavallisesti pihalle saakka. +Sulhaskansaa saatettaissa vaan lisäksi poltetaan tulitikkuja, tai +otetaan liedestä kuumia poroja, ja täten tulen avulla haihdutetaan +viimeisetkin jäljet sulhaskansan mahdollisista ilkeyksistä. Jollei +näidenkään keinojen vielä luulla riittävän, niin polttaa tyttö +tulitikkuja ja lastuja sulhaskansan istumasta lautshasta (penkistä) +uunin savutorvessa. Kaikkeenhan sitä täytyy ryhtyä suojellakseen +lempeään, sillä lemmestähän riippuu, saapiko neitonen koskaan maistaa +avioliiton suloa, ja sehän se naisilla, ainakin Karjalassa, on ainoana +päämääränä. + +"Mutta jos vastaus on myöntävä, niin vanhin kosjoväestä kutsutaan +tshunalaan keskustelemaan siitä, koska ventshälle (vihille) lähdetään, +koska häät pidetään, ynnä muista naimakauppaa koskevista asioista. + +"Se viikko, joka kosjomista seuraa, on antilaalle puuhan ja kidutuksen +aika. Hänen tulee ommella lahjoja tuleville sukulaisille, käydä +vieraissa heimon luona kutsumassa näitä häihin, ja kerätä hääapuja +ympäri kylää, jos tyttö on varaton. Kutsuminen ja häälahjan antaminen +tapahtuu itkemällä, tytöllä apunaan yksi tai kaksi 'itettäjää', s.o. +ammatti-itkijää. Jokaiselle täytyy itkeä kaksi virttä, pyyntö ja +kiitos, ja kyllä siinä kurkkua kysytään ja selkää myös, sillä kiitosta, +passiboa itkettäissä on tuon tuostakin antajalle jalkaa kumarrettava. +Sukulaisesta pohatasta talosta annetaan lahja joka hengeltä, +kaikenlaista vaatetta, sulkkupaikkoja, rätsinöitä, käsipaikkoja y.m. +'Kakrapokot' kaiken viikkoa ahkerasti ompelevat (kakruiaan). Se pokko, +joka on paras ompelija, ompelee 'katshotuspaikan', joka on ahliskoista +siitshaa, s.o, ehta punaprikullista karttunaa (18 kop. arsina). +Sulhasen moamolle ommellaan neljä rätsinää, joista ainakin johonkin +pannaan hopeanyplä. Jos eukko on vanha, niin kaulusta ei 'krupiteta', +vaan laaditaan se 'oikeuksilla', s.o. vanhan kansan tapaan. + +"Vihille suoriuduttaissa tulee sulhanen aamulla jonkun heimolaisensa +keralla antilaan kotitaloon ja istuu perätshuppuun. Antilas istuu +naisten tshuppuun. Sulhanen seuralaisensa keralla astuu antilaan +eteen, kumartaa päätään ja lausuu hänelle tulleensa hakemaan häntä +ventshälle. Asian sanottuaan he poistuvat. Antilas nousee ylös, suoriu, +syö ja juo. Hankitaan antilaalle joku vanhempi nainen johdattajaksi, +'ventshämoamoksi', ja kerätään tyttäriä tovereiksi puolikymmentä. +Sulhasen puolesta ventshätoatto yhdessä ventshämoamon kanssa pitää +nenäliinalla obrasaa parikunnan päällä, jonka jälkeen koko ventshäväki, +yhteensä kymmenkunta henkeä ja enemmänkin, lankee maahan obrasain eteen +anomaan näitten siunausta matkalle. Sulhasväki lähtee ulos edellä, +antilas ensinnä kumartaa jalkaa kaikille pirtissä olijoille, pyytäen +heidän siunaustaan matkalle. Ennen lähtöä vielä patvaska tshunalassa +varottaa parikuntaa, suojellakseen heitä rikkomukselta, mutta itse hän, +vanhan taikauskon edustajana, ei lähde kirkolliseen vihkitoimitukseen, +hänen tehtävänsä kuuluvat vasta varsinaisiin häihin ja vanhoihin +häätapoihin. Kierrettyään parikunnan hän sytyttää kolme taulanpalasta, +joista sulhasen ja morsiamen tulee niellä kummankin yhden, kolmas +pannaan riehtilän alle, joka on lattialla. + +"Kirkon pihalla sulhanen ojentaa morsiamelle paikan, josta hän taluttaa +morsiamen kirkkoon. Kaikki ventshäväki käy kirkkoon taajassa joukossa, +ettei vain kukaan pääsisi rivistä läpi kulkemaan. Kirkossa seisovat +parikunta ja ventshätoatto ja -moamo karttunaisella lattiaverholla. +Pappi saa antilaalta lahjaksi paidan, kirkon vartija saa pitää +karttunan ja saa vielä rikkaammilta 'avainpaikankin'. Ventshätoatolle +antilas kotiin tultuaan antaa 'uterannikan', s.o. tavallista paremman +käsipaikan, vetshämoamolle taas kolme arsinaa siitsaa hiomoiksi. +Molemmille itketään ventshävirret. Paluumatkalla pyytää sulhanen +antilasta vieraille sulhasen taloon, ja samoin koko ventshäväkeä, +jos nimittäin asuvat samassa kylässä. Jos sulhanen on toisesta, +etäisemmästä kylästä, niin on hänellä hääkylässä joku sukulainen tai +tuttava talo väliaikaisena kotinaan. + +"Häät alkavat lauantai-iltana. Neitoset lämmittävät kylyn ja pyytävät +itkien antilasta kylyyn, jossa hänen + + "'Kujin nuorukkaisen kuklavartaloisen + Kukkahat alliset kukkahimmilta paikoilta kujin etsityillä + kuvashvetysjillä + Kujin jälkimäiset kertaset kukkahin loatusin kujin loajitellah', + +"kuten impien itkuvirressä, vanhaa kukkakieltä käyttäen, lausutaan. +Kylystä tullessaan ei impi muka jaksa kävellä. Itkien pyytää hän +hevosta mäellä -- jonne on kokoontunut paljon rahvasta menoa +katselemaan -- mutta pääsee kuitenkin monen mutkan jälkeen pirttiin. +Matkalla hän kuitenkin lepää, hänelle tulee kantaa pihalle tuoli, jolla +saa istahtaa, ynnä makeisia välipalaksi 'Venäjän kiukaissa vertittyjä +armahaita vehnäkrinkelisie', pitää 'kajon armahat kalanluiset +peäkampaset hajon hoalatella' ja 'kaunehin kätösin hänen kaunehie +kanalieminöisie kajon kampoailla', sillä 'omilla kaloveh kätösilläh' ei +hän nyt voi niitä kampailla. + +"Kylyn jälkeen tuodaan hänelle ensimäiset lahjat, sulhanen itse +pirtissä tarjoo niitä tarjottimella. Pitkien verukkeitten jälkeen +antilas koskettaa niitä kädellään ja sitten hänen isänsä tai läheinen +sukulaisensa ottaa ne vastaan. Samalle tarjottimelle pannaan morsiamen +vastalahjat. Saajannainen määrää, mitä millekin on. Sulhasjoukolle +ja sulhasen sukulaisille aiotut lahjat ottaa vastaan patvaska tai +saajannainen. Tässäkin tilaisuudessa itketään runsaat kyynelvirrat. +Antilaan lahjat ovat: rikkaille sulkkupaita, kostovaate, lakkivaate, +kultapassementta, mesimarjoja (rusinoita), sakuskoja, kolatshuja, +saippuaa, sirkkala (peili), suka (kampa). Anopille on kostovaate, +paikka ja hiemavaate. Natoloille (morsiamen sisarille) kostovaate, +heimokunnalle kaikelle ahliskoista siitshaa, vanhoille mustaa +siitshaa. Anoppi vastaa 'kostintshat', antaa sulhaselle paidan ja +puksut, eli hyvän käsipaikan, sulhasen sisarille kostot, moam'akalle +(sulhasen äidille) rätshinän, paidan y.m. Samoin hänen tulee antaa +lahja jokaiselle lahjain tuojalle, varsinkin saajannaiselle, joka +tavallisesti on sulhasen sisar, ja saajannaisen lahjoja pitää joka +kerta parantaa. + +"Kostintsain tuojat syötetään ja juotetaan, heille itketään, sitten +tuodaan heille takaisin tarjotin, jolla anopin kostintsat ovat +käärittyinä samaan huiviin. + +"Lauantai-iltana, sulhasväen lähdettyä, antilas kolmen itkijän keralla +itkee moamoltaan ja toatoltaan sijaa, s.o. makuuvaatteita, jotka +antilas sitten saa mukaansa, perinät, potuskat y.m., ja näille +vaatteille rupeaa antilas sitten maata. + +"Sunnuntaiaamuna nousevat kakrapokot anivarhain 'sreäppimään', s.o. +leipomaan kaikelle hääväelle. Laaditaan kalitaisia monenlaisia, +sultshinoita, rostjokaa, kahdenlaista kakkaraa, kalakukkoa, rieskasia +ja anopinpiiraat. Kun murkina on valmis, niin lähtevät tytöt +itkettäjien keralla tshunalaan herättämään antilasta. + +"Aamupäivällä alkaa häätaloon kokoontua rahvasta, nuorta ja vanhaa, ja +pian ovat kisat täydessä käynnissä. Antilas itkettäjineen kuljeskelee +ympäriinsä rahvaan kesken, pyydellen lahjaa. Ken vain näyttää vähänkin +siltä, että häneltä kannattaa pyytää, sen kaulaan heittäydytään ja +itketään, kunnes lahja heltiää, ja lahjan päälle vielä itketään +kiitokset. + +"Vähän ajan kuluttua kaikuu pihalla pamaus, sulhasväki saapuu +'katshotusta' pitämään. + +"Pöytä on vielä keskiakkunan edessä, mutta patvaska asettaa pöytiä +suuresta tshupusta pitkin huonetta, kaksi ja kolmekin pöytää pääkkäin, +panee skaatterit (pöytäliinat) pöydälle, kylvää suolaa liinain alle, +ottaa sulhasen kodista tuodun leivän, toisen leivän morsiamen kodista +('käeniskuleivät'), leikkaa kummankin leivän keskeltä pyöreän palasen, +panee reikään suolaa ja asettaa sitten palaset paikalleen. Leivät +pannaan perimmäiselle pöydälle hieman alipäähän. + +"Sulhaskansa istuu seinän puolelle, morsiamen heimokunta kootaan stolain +päihin ja toiseen sivuun niin paljon kuin vain mahtuu, parikymmentä +henkeä ja enemmänkin. Antilasta itkettäjät itkettävät tshunalassa, +kunnes ristitoatto tai veli lähtee häntä suorittamaan. Täydellisen +arkipuvun päälle pannaan paraat vaatteet, joita itkijät itkusanoilla +pyytävät. Ristitoatto tai veli tarjoo rätsinää, jonka nostaa antilaan +pään päälle, ikäänkuin ylle pukeakseen. Antilas kahdesti lykkää +rätsinän luotaan, vasta 3:nnella kerralla ottaa hän sen päälleen. +Koko suorituksen aika itketään. Sama temppu on jupkan eli hameen, ja +koston tai sarahvanan kera. Esiliinan (fartukan) ja otshipaikan antilas +sitä vastoin itse panee päälleen. Otshipaikkaa on vain yksi, samoin +jalkineita ja sukkia vain yhdet, mutta kaikkia muita vaatteita kahdet, +rätsinästä alkaen. + +"Antilas tuodaan sitten pirttiin ja menee naisten tshuppuun. Hänen +kerallaan tulevat puolenkymmentä 'kassamiestä', jotka ovat läheisiä +omaisia, ristimoamo ensimäisenä, sitten muut tädit ja teätinkät. Kun +tulevat tshuppuun, niin poapo, s.o. kätilö vetää uutimet (saviessan) +umpeen. Patvaska antaa poapolle kriivennikän, jonka jälkeen tämä avaa +uutimet ja sulhanen saa nähdä toivottunsa. Rahaa on vielä annettava +morsiamen seuralaisille, kakrapokoille, ja antilaan kumarruttajille. + +"Sulhaskansa sitten asettuu pitkin sivuseinää pöydän taa, sulhanen +keskelle, pöytää ja morsiamen miehiset sukulaiset lattian puolelle. +Antilaalle annetaan tarjotin, jolla on kaksi lasia, joku morsiamen +heimolainen valaa niihin viinaa tai muuta miestä väkevämpää, ja morsian +rupeaa tarjoamaan, sulhaselle ensiksi, kehottaen tätä venäläisillä +sanoilla -- ehkä ainoilla, mitä hän osapuilleen taitaa -- tyhjentämään +lasin. Sulhanen ei kuitenkaan saa ottaa, vaikka antilas uudelleen +kumartaa ja kumarruttajat, jotka seisovat hänen kahden puolen, +painavat kassasta, että kumarrus tulisi sitä syvempi. Kolmasti +antilas samalla tavalla uudistaa tarjomuksen, mutta sulhanen ei saa +ottaa. Antilas tarjoo silloin ristitoatolle, omalle heimokunnalleen +ja kakrapokoillekin, ja nämä kaikki juovat, taikka ainakin ottavat +pikarin, kohottavat sitä, tarjoovat osansa jollekin tuttavalleen, +taikka laskevat lasin takaisin tarjottimelle. Jokaiselle tapahtuu +tarjous samoilla juhlallisilla menoilla. Sulhasväestä sitten joku ottaa +sulhasen pullon ja alkaa siitä samalla tavalla tarjoilla läsnäoleville. +Viimeksi kaadetaan molemmista pulloista kumpaankin pikariin, jotka +sulhanen ja morsian sitten ottavat. He kilistävät pikareita yhteen, +kohottavat ne huulilleen, mutta eivät juo, vaan viskaavat sisällyksen +kolmessa erässä ristiin pöydän alle, luultavasti antaakseen maistiaisia +tulevan kotinsa haltijoille. Pikarit ovat pöydälle takaisin pantaissa +asetettavat aivan lähekkäin, kiinni toisiinsa, muutoin tulee parikunnan +välille riitaa ja epäsopua. + +"Kun näin on juotu -- kummastakin pullosta tarjotaan kahteen kertaan -- +niin alkaa jälleen lahjain jako. + +"Sulhasen puolesta pannaan tarjottimelle paperiin kääritty +katshotuskosto, koko sulhaskansa nousee seisomaan, ja se tarjotaan +juhlallisesti kaikki nimet mainiten antilaalle, jokainen päätään +kumartaen. Kahdesti tarjotaan, vasta kolmannella antilas koskettaa +kädellään tarjotinta, ja sama mies, joka viinaa valoi, ottaa hänen +puolestaan vastaan koston. Katshotuskosto on sulkkunen, jos suinkin +sulhasen varat myöden antavat, eikä vielä ommeltu. Yhtä juhlallisesti +tarjotaan sulhaselle antilaan lahjat. Sulhanen saa aina punaisen +paidan. Ottaessaan sen vastaan hän pudistaa sitä kolme kertaa ja ennen +vielä veti oikean jalkansa alitse. Kaikki sulhaskansalle menevät lahjat +jakaa patvaska ruoskallaan, johon 'varat' on kiinnitetty. + +"Patvaska sitten panee lakkiin hopeata ja vaskea ja puistaen niitä +kuuluttaa: 'Piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut +vaaraa eikä vahinkoa.' Siitä rahvas nousee pöydästä pois, ainoastaan +sulhasväki jää. Sulhaskansa luo pöydälle paljon rahaa ja patvaska +kehottaa tulemaan 'peärahaa' (polvirahaa) ottamaan. Antilaan heimokunta +ottaa kaikki, vaikka pöydällä olisi tuhansia, sulhasväki niitä riitelee +pois, ja kun on siten kotvan tingitty kahtaanne päin ja antilaan heimo +on aina puolentanut ottajaan, niin tyytyy talonväki 3-5 ruplaan, jota +paitsi otetaan tsässyönään 15 kopeekkaa. Sulhaskansa hyväksi lopuksi +kiittelee, kun on niin vähään tyydytty. + +"Sulhanen menee jälleen antilaan kera tshunalaan patvaskan +varotettavaksi, riehtilöin, kivin, viikattein, kuten ennenkin. +Varotuksen aikana ovat itkijät oven takana itkemässä. Sen tapahduttua +juodaan ja syödään ja pöydät käännetään, niin että peräpöytä jää +asemilleen, toinen tulee siitä ristiin periseinän mukaan ja sille +kannetaan samovaarat. Kolmas pöytä viedään pois. + +"Morsian jaksetaan, niin että vain arkivaatteet jäävät, ja alkaa itkeä +häälahjoja rahvaalta. + +"Antilaan puolesta annetaan patvaskalle ruoskapaikka, sitte vyöpaikka, +joita 6-7 sukulaisnaista tarjottimella kantaa. He tulevat pirttiin +kuin vieraat, ristivät silmänsä, tervehtivät ja kantavat tarjottimen +patvaskan eteen, joka rupeaa lahjoja jakamaan. Patvaska ottaa +ruoskanpäähän ruoskapaikan ja vyöpaikan, puistaa kumpaakin kolmasti +kädessään, sitoo vyöpaikan vyölleen ja pistää ruoskapaikan sen alle. +Sitten hän ruoskan päällä antaa saajannaiselle ahliskosiitsahiemat, +sulhaselle ahliskopaikan, jota tämä kolmasti puistaa ja sitten panee +vyön alle, sitten sulhasväelle järjestään jokaiselle paikan. Kun lahjat +on annettu, niin pannaan tarjotin pöydälle, patvaska sulhasen puolesta +laskee sille ruplan rahaa, jonka jälkeen naiset ottavat tarjottimen ja +rahat, kiittävät, hyvästelevät ja lähtevät pois. + +"Seuraava meno on vajehus. Antilas puetaan tshunalassa jälleen samoin +kuin katshotuksellekin ja tuodaan sulhasen eteen, jolle hän taas +tarjoo jotain lahjaa. Antilaan kolmasti kumarrettua sulhanen tarttuu +hänen käsivarteensa, pyöräyttää häntä kolmasti ympäriinsä, koettaen +polkaista antilasta varpaille. Vaan siinä kuuluu välistä älä pääsevän +sulhaseltakin, kun reipas morsian seisoaltaan tallaa hänen jalkojaan. +Vaan sen voi pian kostaa. Pyöritettyään vetää näet sulhanen antilaan +viereensä istumaan, panee sormuksen hänen sormeensa ja leikillään +'poustii hänen päätään', tukistaa häntä kahden käden hyppysillään +kolmesti ristiin. Eikä se aina taida olla niinkään leikkiä. Kerrottiin +eräästä parikunnasta, että morsian oli vajehuksella polkaissut sulhasen +jalkaa niin rutosti, että se oli kauan hellänä ja turvoksissa. Sulhanen +tuosta suuttuen oli taas poustinut niin kovasti, että morsiamen +päästä oli lähtenyt tukko hiuksia. Häissä sillä parikunnalla siis oli +ensimäinen tappelu. + +"Vajehuksen jälkeen morsian jälleen riisutaan arkivaatteihinsa ja alkaa +sitten itkeä, miten + + "'Visan omattomat viihyttämäiset + vihaisin kätösin visan liikahutettih hänen visan nuorukkaisie + viklolieminöisie, + vaikk'ei niitä viekkahill ilmoilla seätelijä viihyttäjäinji + ole vihasin kätösin visan liikahutellun.' + 'Voi kaunehih ilmoih seätäjä kantajaisen, + kun kajon omattomat kannetuiset omien kantapyöräsien alla + kajon alennettih kajon nuorukkaiset kanavaltaset, + vet kaikki katoan vartuvoltan kaunehet kroasvuinta aikaset.' + + +"Näin valittaa morsian sillä aikaa, kun sulhaskansa syö ja juo, mitä +talossa on parasta. Syötyään sulhaskansa lähtee kotiinsa, kutsuttuaan +antilaan heimokunnan luokseen kostiin. + +"'Kostjat ja kutshut', yhteensä noin 15 henkeä, lähtevät sulhasen +kotiin, jossa heitä juotetaan ja syötetään. Kun he suoriutuvat pois +lähtemään, niin sanovat: + +"'Myö emmi lähekkään heposetta, pitkä on matka, maa kivinen.' + +"Patvaska silloin laskee pöydälle 100-50-10 ruplaa 'tshestirahaa'. +Kutshut ihastuvat: + +"'Oo! Kyllä nyt rahan turvissa peäsemmä'. Aletaan ottaa rahoja, kaikki +levitellään. + +"Patvaska ja sulhasväki: + +"'Ettäkö, hyvät vierahat, voi tästä mennä vähemmällä, meillä tuloo tästä +roskota suuri, vuosi keyhä, äijä kulukkia.' + +"Kutshut jo luuaan osa pöyälle: + +"'Emmeköhän tuosta peäse vähemmällä.' + +"Patvaska ja sulhanen: + +"'Ettäkö vielä voi tästä vähemmällä peässä, kylyt on lämmitetty, sillat +loaittu, matat hyvät.' + +"'No mitäkä tuolla roamme rahallakaan, ehkä vielä mennessä tapetah +rahan kera, otamme sen verran, että voimme kylyn lämmittäjälle maksaa.' + +"Ottavat moniaan kopeekan, ristivät silmänsä ja lähtevät ulos. Miehet +palaavat kuitenkin ovesta: + +"'Olihan meillä asjaakin.' + +"'No mintähen ette asjaanne sanoneet?' + +"'Meill' on, hyvä rahvas, asja semmoinen, jotta mitä oletta käynyt +siellä roatamah, piillotteliutumah. Antilas hyppää ikkunasta ikkunah, +tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää.' + +"Sulhasväki lupaa tulla ottamaan. + +"Sulhasen puolesta sitten nadot tulevat antilaan taloon kostiin. Siinä +joukossa on vain yksi tai pari miestä, muut ovat naisia ja tyttäriä. +Nämä juotetaan ja syötetään. Antilas itkee heille pöydän päässä +juotanta-aikana kotvasen, samoin syönnin aikana. Kun on syöty ja juotu, +niin antilas itkee natoloille joka hengelle ja nadot antavat hänelle +lahjoja, ken rahana, siitshana, kintaina tai muuna. + +"Kun sulhaskansa sitten pian saapuu viimeisen kerran antilaan kotiin, +ottaakseen hänet matkaansa, niin peitetään antilaan hiukset, 'peä +pannah', ja suoritaan hänet lähtemään kodistaan. Sitä ennen on +kuitenkin pitkät itkut itkettävät ja jäähyväiset otettavat kaikelta +siltä, mihin hän on tyttönä kiintynyt. Haikeasti hän valittaa, miten +häneltä nyt katoo ja menee kaikki ne riemut ja ilot, joita tyttöset +saavat nauttia; ne katoavat + + "'Niinkuin äijän ylisien armahien spoassusien + armahat päiväaurinkoiset aletah aijan olovien ahometsien taakse.' + +"Että ottamaan tuleva sulhasjoukko viipyisi vielä hetken, pyytää hän +sukulaisiaan laittamaan pihalle lammit, että edes lautan teossa +aikaa kuluisi, tai repimään portaan ja sintsin siltalaudat pois, tai +heittämään tuhkaa tulijain eteen, jotta tuo tuprakka heitä viivyttäisi +ja hän saisi vielä vähän aikaa elää tyttöelämää leikkitoveriensa +helmassa; hän näet istuu tätä sanoessaan tyttöjen sylissä pöydän +takana. Kun tästä ei ole apua, pyytää hän pirttiin tulleilta sulhasen +sukulaisilta suosiota ja ystävällisyyttä, etteivät nämä rupeisi häntä +haukkumaan ja moittimaan, ellei uudessa kodissa kaikki menisikään, +niinkuin mennä pitäisi. + +"Alkavat sitten jäähyväisitkut. Omituista on, ettei niissä ole paljon +mitään, joka ilmottaisi kiitollisuutta vanhempia kohtaan, tai +antilaan syvää surua kodista erotessaan. Jäähyväisitkut ovat kokonaan +aineellisia. Antilas pyytää niissä ensinkin vanhempainsa siunausta ja +alkaa sitten kärttää kaikenlaista taloustavaraa myötäjäisiksi. Toista +oli moamon vastausitku, jonka kuulin. Tuota moamon itkua kuunneltaissa +näkyi monenkin silmä vettyvän, sillä niin haikeasti hän valitti, pitäen +tyttöään sylissään, valitti eroa armahaisestaan, joka oli ollut hänelle +rakkaampi omaa elämääkin. + +"Hän toivoi, ettei tyttärensä uudessa kodissaan unhottaisi kokonaan, +sitä, joka oli hänet synnyttänyt, kasvattanut ja vaalinut. + +"Kun antilas on jättänyt hyvästi sukulaisilleen, niin hänet viedään +'turkilla prostitettavaksi'. Joku vaimo vetää hänen edessään turkkia +tai vilttiä ja antilas kumartaa maahan asti joka ilmansuunnalle, +pyytäen kaikilta, pelloilta, nurmilta, pihalta ja kaikelta ilmalta +anteeksi pahuuttaan ja ilkeyttään. Kun tämä meno on tapahtunut, niin +joku tavallisesti ottaa turkin maasta ja huiskii sillä tyttöjen +joukkoon, lempeä heissä nostaakseen. + +"Nyt on vielä jätettävä pois otsipaikka, tuo tyttöyden merkki. Mutta +sille ei tahdo löytyä mistään sijaa. Sitä kuljetetaan ympäri pirttiä, +koetetaan naulaan, pöydälle, hinkalolle, s.o. uunin suun eteen, +luudan taa soppeen, ei minnekään mihin voi sitä jättää. Vihdoin +panee antilas sen jonkun nuoren tytön, tavallisesti sisarensa päähän, +varottaen tätä kantamaan sitä kunnialla, niinkuin hänkin on sitä +kantanut. Nyt hän vasta on valmis hankittavaksi morsiameksi (sanalla +tarkoitetaan Karjalassa nuorta naitua vaimoa, joka ei vielä ole lasta +saanut). + +"Pirttiin, naisten tshuppuun, tuodaan kirstu, jonka pitää olla aivan +täynnään tavaraa. Morsian, parhaisiin vaatteihinsa puettuna, istutetaan +tälle, sittenkun joku hänen sukulaisistaan on kolmasti taluttanut häntä +kirstun ympäri. Joka kierroksella hän istuutuu kirstulle, kolmannella +kerralla jää siihen. Kaksi akkaa ottaa hänet nyt käsilleen ja rupeaa +sutimaan hänen tukkaansa ja panemaan sitä kahdelle palmikolle. Tytöillä +on näet yksi palmikko, -- antilaan tukka on kihlomisesta saakka ollut +levällään harteilla -- naisen tukka taas on kahdella palmikolla, +jotka kääritään päälaen ympäri. Patvaska antaa sitten tarvittavat +päänpeitteet, lakin ja huivin sekä 'huilupaikan', ison huivin jolla +morsiamen koko pää ja kaula peitetään, niin ettei hän näe mitään, eikä +hänen silmiään saa kukaan nähdä. Vieläpä vedetään kintaat hänelle +käteen. Kun huilupaikka on pantu antilaan päähän, niin saa ainoastaan +pieni kaunis poika, antilaan polvella istuen, sen alle tirkistää. +Tällä pojan asettamisella tahdotaan muistuttaa antilasta tulevasta +kutsumuksestaan äitinä ja kehottaa häntä olemaan hyvä lapsille. + +"Antilasta suorittaissa laulaa pari kolme akkaa päänpanentavirttä. +Kun lauletaan: 'Pois pojat, ulos urohot, pihalle pitimmät miehet', +niin tulee sulhaskansan poistua pirtistä. Joku antilaan kotoväestä +menee ja vetää oven kiinni, eikä laske heitä ulos, muuta kuin +rahalla. Sulhasväki yrittää vaskella maksaa, vaan ei huolita +'kattilanpaikoista', pitää olla hopeaa tai kultaa. Sulhaskansa antaa +pienen hopearahan ja sillä pääsee ulos. Päänpanijoille patvaska +niinikään antaa rahan kullekin. + +"Kun sulhaskansa poistuu pirtistä, niin on eräällä heistä pään päällä +kaksi leipää, 'käeniskuleivät', toinen antilaan, toinen sulhasen +puolesta, leivät on pantu nyyttiin ja keltaisella nauhalla sidottu +ristiin. Leipien välissä on suolaa. Sulhaskansa käy pihalle ja asettuu +siellä riviin, odottaen antilasta, jonka ristitoatto tuo ulos. Tämä +ottaa antilaan arkulta paikan kokkaan, taluttaen häntä huivilla tai +nenäliinalla pöydän ympäri keskilattialle. Tyttöset kiirehtivät +potkaisemaan arkkua, saadakseen lisää lempeä, ja kulkien morsiamen +jäljestä paukuttavat pöydän nurkkaa, johon antilas on samassa +tarkotuksessa koskenut. Silmät ristitään ja tytär lähtee niin viimeisen +kerran isonsa kodista, luota armahan emonsa, alkamaan ja koettamaan +uutta elämää miehensä rinnalla. + +"Antilas, jolla on huilupaikka silmillään, viedään sulhasen eteen ja +kumartaa hänelle syvään kolmeen kertaan. Antaja, 'vuidaija', pitää +pienen puheen, jossa hän neuvoo sekä sulhasta että morsianta. + +"'Myö olemma', sanoo hän sulhaselle, 'kasvattaneet mielehemme, kasvata +sie nyt mielehes. Johdata ensin hyvällä sanalla, jos ei sanaa totelle, +ota olenkorsi, lyö sillä, ellei siitä tottele, ota hienonen vitsa, +sillä lyö, siitä jos ei totelle, lyö lujemmallakin aseella, vaikka +korennolla (sekin joskus tapahtuu). Mutta peätä elä kadota. On meitä +suuri heimokunta, me etsimään käymme.' + +"Morsianta hän neuvoo leikillisesti: 'Sie ole kuulias, elä kauniisti, +jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä. Kun +tulee sulhanen metsästä, raatamasta vaipuneena, laadi hevoselle ape +valmiiksi, mene vastaan, avaa sarajan veräjä, riisu hevonen, vie +tanhuaan, appeet eteen kanna. Kun menee sulhanen pirttiin, jaksa jalat, +vie kengät, sukat kuivamaan, päästä kannantakaiset, jos suksilla tulee, +pane sukset salmoon. Samoin tee muullekin talonväelle. Vaan kun nähnet, +että sulhanen on laiska, ei saa puita, niin leikkaa orret, lautshat, +muut huonekalut, ja viimein uhkaa leikata häneltä sorkat, eikö siitä +suoriudu puiden hakuun.' + +"Kun sulhanen ja morsian on näin neuvottu, niin sulhanen pyöräyttää +antilasta kolme kertaa ympäri ja katsoo paikan alle, onko oikea otus, +panee paikan nurkan antilaan käteen ja vetää hänet viereensä riviin +seisomaan. + +"Ennen matkaan lähtöään on sulhaskansa nyt varotettava kaikkia +'rikkehiä', noitien nuolia ja katehien katseita vastaan. Patvaska +ottaa kolme pientä kiveä, panee ne kolmikantaan maahan ja sen päälle +riehtilän (paistinpannun). Sulhasjoukko kokoontuu näitten varojen +ympärille, astuvat jokainen oikean jalkansa riehtilän päälle ja +painavat päänsä yhteen. Patvaska ottaa oikeaan käteensä kirveen, +vasempaan palavia päreitä -- vaikka meno onkin pakanallinen, niin +ristii hän kuitenkin ensinnä silmänsä kolmasti koillista kohti -- +ottaa vielä usein puukonkin hampaihinsa ja itäpäästä joukkoa lähtee +kiertämään sulhasjoukon ympäri, piirtäen kirveellä vaon maahan ja +kiertäessään lukien patvaskan sanat: + + "Oi Ukko ylijumala, + Toatto vanha taivahainji, + Tules tänne tarvitessa, + Käys tänne kutshuttaissa, + Avukseni, armokseni, 5 + Väekseni, voimakseni! + Auta rautainji rakenna, + Teräksinji seiväs pissä, + Moasta soati taivahase, + Tshitshiliuskoilla vitshassa, 10 + Keärmehillä kiinni pissä, + Jätä hännät häilymähän, + Peät ylös kihajamahan, + Jottei pistyis noian nuolet, + Eikä tietäjiin teräkset! 15 + +"Kiertäminen tapahtuu kolme kertaa. Joka kerralla päästyään sulhasjoukon +itäpäähän lyö patvaska kirveensä maahan ja ristinmerkkiä tehden +rukoilee, kasvot auringonnousua kohden. Kolmannen kerran käytyään +ympäri kuljettaa hän kirveen ja tulisoihdun sulhaskansan pään +päällitse, viskaa kirveen menemään ja hajottaa päreet sinne tänne +pihalle. + +"Kun näin on varauduttu, lähdetään liikkeelle sulhasen kotia kohti, +jonne antilaan sukulaisia kutsutaan 'myötämenijäisille'. Moamo vain +ei lähde. Hän istuu pirtissä arkulla ja valittaa. Hänen täytyy +sulhaskansan siitä vielä lunastaa pois rahalla. + +"Sulhasen kotiin tullessaan on antilaalla kintaat kädessä ja oikean +käden peukalossa on pieni kupariraha, jonka patvaska ottaa pihalla +ja viskaa jonnekin, ostaen siten maata antilaalle. Sisään mennessä +tulee sulhasen äiti leivän kera vastaan ja johdattaa tulijat sisään. +Sulhanen asettaa antilaan oikealle puolelleen pitkän pöydän taakse, +jolle on ladottu tsajukompeet. Morsiamen täytyy jäädä seisomaan ja tuon +tuostakin kumartaa pöytään asti, ja hänen vieressään oleva saajannainen +kumartaa apuna. Vasta kun morsiamen sukulaiset, joita täytyy käydä +pihalle vastaan ottamaan, ovat saapuneet pöydän ääreen, ottaa patvaska +huilun morsiamen päästä ja näyttää hänet niin kokoontuneelle rahvaalle, +joka arvostelee häntä ääneensä. + +"'Kaunis morshien', sanottiin yleiseen Okahvin häissä, joissa olimme +läsnä, ja todella hän sen mainesanan ansaitsikin. + +"Kauan aikaa täytyy antilaan vielä avosilminkin kumartaa. Koko +toimituksen aikana lauletaan 'tulovirttä'. + +"Tähän nyt varsinaiset häämenot päättyvät, jäljellä on vielä ensimäisen +yön vietto, ja patvaskan täytyy tarkoin katsoa, ettei mitään laitonta +tapahtuisi. Sen vuoksi hän itse saattelee nuoren parin makuuhuoneeseen, +ja täällä täytyy morsiamen nyt ensi kerran palvella miestään. Sulhanen +istuu tuolille ja morsian aukoo takit, liivit, joka napin päästettyään +syvään kumartaen, heittää ne pois hänen päältään, riisuu kengät ja +sukat, saaden palkakseen jonkun rahan, jonka patvaska on pannut +sulhasen sukkaan. Maata mentäessä on tarkkaan vaarin otettava, että +morsian asettuu kohden sulhoaan. Morsian makaa ensi yön täysissä +vaatteissa. Jos morsian itsepäisesti asettui selin, nostattaa patvaska +hänet aina lattialle seisomaan, kunnes hän taipuu. Nyt saavat he jäädä +omiin hoteihinsa, patvaska panee oven lukkoon ja lukittujen ovien +takana saavat he maata siksi, kunnes patvaska huomeneksella tulee heitä +nostattamaan ja toivottamaan onnea avioelämälle, tiedustellen, miten +ensi yö on kulunut. + +"Tällaiset vaivat on nuoren tytön kestettävä, ennenkuin hän saa alkaa +yhdyselämää miehensä kanssa. Ja nuo häätavat ovat niin juurtuneet +kansaan, että vaikka pappi olisi vihkinytkin parikunnan jo edeltä, +niin ei antilas saa mennä miehelään, ennenkuin karjalaiset häät on +vietetty. Toiselta puolen lykkäävät monet kirkollisen vihkimisen +sopivaan tilaisuuteen, usein kuukausiksi ja vuodeksikin, niin että +voidaan samalla usein jo kuljettaa lapsiakin ristille. Lapset tosin +siinä tapauksessa ovat pidettävät jalkalapsina, mutta jos isä saa papin +suostumaan, voi hän saada lapsen omalle nimelleen. Usein kuitenkin +tämmöiset lapset saavat koko elämänsä käydä äpäristä, ja heidän nimensä +silloin useinkin on 'Bogdanoff', s.o. Jumalan antama. + +"Vaan kaikki eivät jaksa odottaa kokonaista viikkoa, eikä kaikilla ole +varoja häittenkään viettämiseen, vaikkei niissä aivan paljon rahoja +kulukaan. Näille on tarjona hyvä keino, ehkä vanhan naisen ryöstön +jälkimaininkeja. Sulhanen menee mielitiettynsä eteen, kumartaa ja +tarjoo antilaalle huivin nurkkaa, 'paikan kokkaa'. Ellei tämä ota +kiinni kolmannella kerralla, on se merkkinä siitä, ettei hän miehestä +huoli. Jos hän taas tarttuu ja siten osottaa suostuvansa, niin ei +tarvita muita menoja, kuin että joku akka palmikoi tytön pään kahdelle +palmikolle, painaa lakin päähän, ja morsian, nuori emäntä, on sillä +valmis. Olin näkemässä erästä semmoista tapausta Kostamuksessa. Vanha +leski, seitsemän lapsen isä, kosi saman kylän tyttöä vaimokseen. Tyttö +ei lähtenyt, peläten kurjuutta köyhässä mökissä moisen joukon keralla. +Ukko ei tuosta kuitenkaan hätääntynyt, vaan meni ja kosi erästä +Kivijärvestä juhlille tullutta neitsyttä. Tämä, joka ei ollut miestä +koskaan nähnyt, ei kuullut hänestä muuta, kuin mitä sulhanen kosiessaan +sanoi, tarttui huivin kolkkaan, pää palmikoitiin kahdelle palmikolle, +ja neljännestunnin kuluttua emäntä oli valmis. Ei siinä sukulaisilta +neuvoa kysytty, lieneekö tyttö itsekään tullessaan aavistanut, että +hän näin oikopäätä joutuisi miehelään. Kovin olivat tytön äiti ja +veli kummastuneet, kun tytärtä ei alkanut kotiin kuulua, ja syyn +kuullessaan. Viikon kuluttua tuli nuori parikunta kylille morsiamen +äidin taloon, iloinen nuori väki kokoontui sinne, kuten häätaloon +ainakin, ja aika tavalla siellä kisattiinkin. + +"Morsiamen elämä on uudessa kodissa, köyhissäkin, aina ensi viikolla +helpompaa. Häntä ei käsketä mihinkään raskaampaan työhön, vaan saa hän +tutustua talon askareihin ja käydä kylässä. Tämä aika vastannee sitä, +mitä meillä ymmärretään kuherruskuukaudella. Vaan sitä ei kestä kauaa. +Jos morsian alkaa vapauttaan väärin käyttää, laiskotella, saa hän pian +huomautuksia, ettei taloon ole tahdottu elätettäväksi, vaan lisää +työvoimia. Silloin on tosiaan: + + Ukko susina tshupussa, + Akka karhu kartanolla, + Nato noakla lattiessa, + Kyty kyinä kynnyksellä, + Kaihot on silmät karsinassa, + Kierot keskilattialla, + Perässä perivihaiset. + +"Mutta ei siinä kyllin, että morsian raataa, hänen pitää vielä jokaista +uutta työtä alottaessaan kysyä siihen lupaa sulhasen äidiltä jalkaa +kumartaen, jos näet vanha emäntä elää. Tuon muutaman viikon lepoajan +jälkeen seuraa kova työ, jossa nuori emäntä saa panna kaikki voimansa +liikkeelle, mutta sellaiseen paratiisiin tytöt välttämättä tahtovat +mennä. Vaikka kuinka hyvästä kodista, jossa on elänyt vanhempien +kukkana, lähtee tyttö matkaan melkein vaikka minkä kutaleen kanssa, +ellei parempia ole ollut tarjona. Niin pelätty on vanhan piian nimi ja +sääty tuolla puolen rajan. + +"Omituinen tapa on se, että nuoren morsiamen täytyy häiden jälkeen antaa +'otsapoklonaiset', s.o. kumartaa seisaaltaan niin syvään kuin suinkin, +jokaiselle vastaan tulevalle, paitsi lapsille. Olin kuullut tuosta, +vaan en pannut sitä niin tarkkaan muistiini. Erään kerran kävelin kylää +ja vastaan tuli nainen, joka noin kolmisen sylen päähän seisahtui +ja alkoi kumartaa. Katsoin häntä ensin pitkään, en tuntenut tuota +naista, hän oli näet toisesta kylästä, ja luulin hänen rahaa pyytävän. +Yht'äkkiä muistui mieleeni mainittu tapa, kun hän oli nuori ja päässä +oli uusi kauniilta hohtava lakki. Sanoin siitä moiseen tilaisuuteen +kuuluvan tervehdyksen: 'Elä tervehennä nuoren sulhases keralla', ja +hän, kumarrettuaan vielä kerran, kulki sivuitseni, lausuen: 'Tervehennä +elät', joilla sanoilla vastaantulevia tervehditään. Noin puolikymmentä +poklonaa jo kerkesin saada. Sama oli sattunut toverilleni, jonka +täytyi kulkea sivu, osaamatta sanoa sanaakaan, temppu kun oli hänelle +tuntematon. + +"Alinomainen kumartaminen, ja varsinkin jalan kumartaminen, joka on +kerrassaan maassa ryömimistä, tekevät kiusallisen vaikutuksen. Sen +sain kokea, kun Okahvi tuttavamme vietti häitään. Hän tuli pyytämään +häälahjaa itkettäjänsä, vanhan hampaattoman eukon, ennen mainitun +Mauran keralla, joka oli oikein hauska muori. Toverini sattui seisomaan +etuhuoneessa, ja ei muuta kun toinen toiselta, toinen toiselta puolelta +tarttuu kaulaan ja alkavat itkeä, minkä kerkiävät. Katselinpa sitä +huvikseni toisesta huoneesta, kuinka toverini nolona katseli vuoron +toista, vuoron toista, kokien päästä irti kiusaajistaan. Vaan nämä +olivat kuin nahkiaiset kiinni. Vihdoin sain huomautetuksi, että +rahalla siitä pääsee. Hän työnsi ruplan itkettäjän kouraan, joka +samalla oli saaliinkin kerääjä, ja heti itku loppui. Vaan jalkaan +kumarrus ja kiitoksen hykertäminen oli vielä jäljellä, ja vasta kun +se oli suoritettu, hän pääsi rauhaan. Vaan nauraissani en ollut +muistanutkaan, että minunkin vuoroni tulisi, ja kun he uhkaavina +lähenivät, niin täytyi minun turvautua pakoon. Pitkälle en päässyt, +muutamaan nurkkaan ahdistettiin, ja vaikka paikalla tarjosin ruplaa, +niin ei auttanut muu, kuin anna kaulasi ja kuuntele tyynesti pitkä +virsi ja yhtä pitkä passibo. Koettelin katkaista heidän itkuaan, +ja estää jalan kumartamista, vaan itkettäjä, jota vielä naurustani +harmistuneen toverini kehotukset yllyttivät, tuumi vain: 'Annahan myö +itemmä shiulaki'. Ja siihen täytyi tyytyä, vaikka vähin happameksi +tahtoi mies kääntyä moisessa leikissä. + +"Usein olen edellä maininnut saajannaista ja patvaskaa. Nämä kaksi +henkilöä ovatkin häissä välttämättömät. Saajannaisen osa on +vähäpätöisempi; hän vain on sulhasen valitsema auttaja morsiamelle. +Patvaskan päällä on edesvastuu siitä, ettei häissä mitään pahaa tapahdu +sulhasväelle. Hänen täytyy aina olla heidän edustajansa. Sulhaskansalle +annettavat lahjat käyvät patvaskan käsien kautta, hän antaa antilaan +päänpeitteet, mutta tärkein tehtävä on varottaminen, sulhasjoukon +konsteilla lujaksi tekeminen pahantahtoisia, ilkeitä ihmisiä vastaan. +Apuna on paitsi kiviä, riehtilää, kirvestä ja päresoihtuja vielä +viikatteita, palavia taulanpalasia, joita varotettavien täytyy niellä, +sekä ruoska, noin 1-1 1/2 korttelin mittainen keppi, jonka ympärille +on tehty jonkunlainen pussi. Tässä pussissa ovat 'varat', karhun +kynsiä, karvoja, käärmeen hampaita, kiviä, yölepakko y.m. roskaa. +Ilman tälläistä varapussia ei ole hyvä lähteä kosiomatkalle, jossa +'tuvat ovat täyet tuntijia, joka lautsha laulajia', jotka kaikin tavoin +koettavat rikkoa parin hyvää väliä tai sortaa sulhaselta luonnon, +kädet ja jalat, jotta hän voi häissä sortua tuiki kelvottomaksi ja +kykenemättömäksi aviomieheksi. + +"Näihin kahteen virkailijaan tahtoisin lisätä vielä kolmannenkin, +joka panee alkuun varsinaiset naimahommat, samoin kuin meilläkin +useat avioliiton satamaan joutuneet naiset ovat halukkaita muillekin +tuota onnea jakamaan. Mutta Karjalassa he käyttäytyvät eri tavalla +kuin meillä. Kertoisin tässä jutun siitä. Jyvöälahden kylässä oli +joku emäntä kysynyt muutamalta nuorelta mieheltä, haluaisiko hän +naimisiin. Kun poika oli myöntänyt, niin oli eukko luvannut hankkia +hänelle morsiamen. Hän tunsi parin penikulman päässä, Pirttilahdessa, +naimahaluisen tytön ja meni tätä pakauttelemaan. Tyttö olikin +taipuvainen, eukko pisti tämän sormeen sormuksen ja sai silkkihuivin +vastaan. Kotia päästyään sai poika kuulla, että hän oli kihloissa aivan +tuntemattoman tytön kanssa: Hän ei ollut asiasta milläänkään. Mutta +parin kuukauden kuluttua alkoi toisen talon emäntä vaatia kihloja +akalta pois pantiksi antamaansa sormusta. Silloin tuli kihlojalle hätä. +Turhaan rukoiltuaan aiottua sulhasta tekemään asiasta täyttä totta +eukko lähti kun lähtikin, muu ei auttanut, lunastamaan pois tytöltä +antamaansa sormusta, sillä tämä oli juuri tuo panttikalu. Pari ruplaa +hänen täytyi vielä maksaa tytölle sopijaisia, ja siihen päättyi tämä +juttu, johon jo kylän vanhimmankin oli täytynyt sekaantua. + + "Siin' on nyt virsi kuullaksenne, + Toinen ilman ollaksenne, + Ken mun virren kiittänövi, + Sille poika syntyköhön, + Meren ruovon ruskevuinen, + Meren vaahdin valkevuinen, + Simtsukkaiset silmäin päällä. + Otavaiset otsan päällä, + Kuutamaiset kulmain päällä, + Päivänen päähyön päällä. + Ken mun virren moittinovi, + Sille tytär syntyköhön, + Tervatynnörin jytyinen, + Tervapartsan paksuvoinen, + Kiukaan otsan mustevuinen." + + K. F. Karjalainen. + + * * * * * + +Niinkuin edellisestä kuvauksesta näkyy, on itkeminen häissä tärkeimpiä +"ajanviettoja", vaikka sillä epäilemättä on ensi sijassa siveellinen +tarkoitus, tarkoitus vaikuttaa nuoreen parikuntaan ja opettaa heitä +katselemaan elämää vakavalta kannalta. + +Itkujen ohella lauletaan kuitenkin näissä erinomaisen menorikkaissa +häissä vanhaan runomuotoon runoiltuja häälaulujakin, vieläpä +vanhalla runomitallakin. Häärunot ovat yleensä säilyneet hyvin, jopa +semmoisillakin alueilla, kuten Tuoppajärven rannoilla, missä ei muita +runoja sanottavasti lauleta. Niissä yleensä kuvastuu selvänä kansan +käsitys laulettavansa sisällyksestä ja tarkoituksesta. Sen vuoksi +niissä on säilynyt se sisällinen loogillisuus, vivahdusrikkaus ja +eheys, joka arvatenkin sankarirunoillakin on ennen ollut, vaikka +se aiheittensa, myyttien ja myytillisten henkilöitten jouduttua +unhotukseen, näissä runoissa on hämmentynyt. Häälaulujen nuotti on koko +joukon poikkeava tavallisista runosävelistä. Se on rientoisampi ja +valoisampi, se on kuin riemuisa hymni. + +Lönnrot sai aikanaan ensimmäiset täydelliset häävirret Tsenan kylästä, +Köynäsjärven rannalta, johon hän niin monta kertaa matkoillaan poikkesi +ja jossa hän rahvaan ystävällisyyden vuoksi näytti hyvin viihtyvän. +Hän jakaa kuulemansa häärunot viiteen osaan, "Alkuvirteen", "Vävyn +virteen", "Kutsuvirteen", "Lähtövirteen" ja "Tulovirteen". Kokoomansa +toisinnot hän yhdisti, ottaen kustakin sen, mitä siinä oli parasta. +Hääkuvauksemme puuttuisi parasta osaansa, ellemme näitä vanhoja +häärunojakin muistelisi. Julkaisemme ne Lönnrotin matkakertomuksesta +hänen valintansa mukaan: + +Alkuvirsi kuuluu seuraavasti: + + "Lenti kokko koilta ilman, + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli; + katselekse, kääntelekse, 5 + liitelekse, laatelekse, + liiti miesten linnan päällä, + nokalla kolistelevi; + miesten linna rautakatto, + ei siihen sisälle päässyt. 10 + Lenti kokko koilta ilman, + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli; + katselekse, kääntelekse, 15 + liitelekse, laatelekse, + liiti naisten linnan päälle; + naisten linna vaskikatto, + ei siihen sisälle päässyt. + Lenti kokko koilta ilman, 20 + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli, + katselekse, kääntelekse, + liitelekse, laatelekse, 25 + liiti neitten linnan päälle, + nokalla kolisteleepi; + neitten linna liinakatto, + jo siihen sisälle pääsi, + liiti linnan ikkunalle, 30 + seinälle selinäsulka, + satasulka salvamalle. + Katso parvesta parahan, + tukkapäistä turpehimman, + somahimman sormuskäistä. 35 + Ken on hienoin höyheniltä, + kenpä sulilta sulovin, + senpä kokko kopristavi, + kynsi pitkä piirrältävi, + jok' on kaunis kasvannolta, 40 + sekä varrelta valittu. + 'Jo sanoin tämän sykysyn + keskutin tämän kevään, + salvatessa piilopirtin, + pielet piiloikkunaisen, 45 + missä neittä piiletellä, + päätä kassa kasvatella: + pah' on neitonen salata, + hivus pitkä piiletellä, + helpompi hepo salata, 50 + sorajouhi suojualla.' + 'Ja mistä tiesit teltamoinen, + kuulit kultani omena, + tämän neion syntyväksi, + impyen yleneväksi?' 55 + 'Siitä tiesin teltamoinen, + kuulin kultani omena: + noki nousi nuorasesta, + savu paksusta pakeni, + neion kuulusta koista. 60 + Aion ammo aamusilla + mäkähti kevätkaritsa + aika vihkon antajoa.' + +"Vävyn virressä kuvataan ensin vävyn ja hänen seuralaisensa tulo, joka +tapahtuu sellaisella jyryllä kuin tuulispää lähestyisi tai korkea +halkopino lakoaisi maahan: + + "Mi on mäiskinä mäellä, + mi kumu kujaisten suissa? + Luulin tuulen tulleheksi. + pinon pystyn viereväksi, + someron karehtivaksi. 5 + Eipä tuuli tuullutkana, + pino pysty vierrytkänä, + somerot karehtinunna; + vävyni väki tulevi, + väki tuleva tukulla, 10 + saoin kaksin kääntelevä. + +"Sitten seuraa useita läsnäoleville tehtyjä kehotuksia, että pitäisivät +huolta vävyn mustasta oriista, jonka hyvät ominaisuudet perinpohjin +kuvataan, ja jota muun muassa verrataan lentävään korppiin ja +tanssivaan vuonaan. Silkkisuitsista se on talutettava piehtaroimaan +kultaisella peitteellä ja sitten vietävä juomaan maitolähteestä. +Sittenkuin se on paraassa pilttuussa sidottu tammipatsaaseen, on +se peitettävä hunajaruoholla ja syötettävä keitetyillä ohrilla ja +kauroilla. Kun hevonen niin huolellisesti vastaanotetaan, saattaa +helposti kuvitella, ettei vävyä itseään unhoteta. Kun hän suurella +vaivalla on saatu tupaan, häntä näet kuvitellaan niin suureksi ja +pitkäksi, ettei hän tahdo mahtua sisään tavallisesta ovesta, anoppi +alkaa häntä lähemmin tarkastaa ja virkkaa: + + "Kylän naiset kyyhkyläiset! + tuokaa tulta tuohisella, + vahasella valkeata, + tempoote tervaksilla; + tuli on tuohinen rämäkkä, 5 + savu musta tervaksinen, + mustuttaa vävyni silmät. + Kylän naiset kyyhkyläiset! + tuokaa tulta kynttilällä, + vahasella valkeata, 10 + näkisin vävyni silmät, + sinisetkö vai punaiset, + vai on vaatevalkuaiset. + Ei siniset, ei punaiset, + meren ruo'on ruskeuiset, 15 + meren kaislan kauneuiset. + +"Jotten väsyttäisi lukijaa, jätän tällä kertaa mainitsematta vieraiden +virren ja kaiken sen kestityksen, joka tulee heidän osakseen; mutta +lähtövirrestä seuraavat säkeet saakoot tässä sijansa. Anoppi puhuttelee +ensin sulhasta seuraavasti: + + "Mit' istut isosen poika, + veljes vanhin valvastelet? + Et istu ison hyvyyttä + et emännän armautta, + etkä pirtin valkeutta; 5 + istut impien hyvyyttä, + kanamarjan kauneutta, + valvattisi valkeutta. + Sulho viljon veljyeni: + vuotit viikon, vuota vielä, 10 + ei oo valmis valvattisi, + valmis valvateltavasi, + suorinut ikisopusi; + puol' on päätä palmikoittu, + puoli palmikoitsematta. 15 + Sulho viljon veljyeni! + vuotit viikon, vuota vielä; + vast' on helma hiemotettu, + puoli hiemoteltavana. + Sulho viljon veljyeni! 20 + vuotit viikon, vuota vielä; + vast' on jalka kengitetty, + toinen kengitettävänä. + Sulho viljon veljyeni! + vuotit viikon, vuota vielä; 25 + vast' on käsi kinnastettu, + toinen kinnastettavana. + +"Kun sulhasen kärsivällisyyttä täten on koeteltu, morsian viimein on +valmis, ja anoppi sanoo: + + "Sulho viljon veljyeni! + jo on valmis valvattisi, + valmis valvateltavasi, + suorinut ikisopusi. + +"Ja sitten sanoo hän tyttärelleen, morsiamelle: + + "Mene myöten myöty neiti, + kanssa kaupattu kananen, + kun olit rakas rahalle, + käpäs kättä antamahan, 35 + kievas kihlan otantahan. + Etpä äiän nuori neiti + yli pääsi ymmärtänyt, + kun lait kautun kaupan; + etpä kuuksi lähtenytkä, 40 + puoleksi poikeltanutka, + etkä päiväksi käennyt. + Jopa läksit viikommaksi, + polveksi on pois erisit, + ijäksi ison koista, 45 + ik' on kaikki itkeminen, + vuosi voikerehtaminen, + kun läksit isän koista, + oman emosi elolta, + kantajasi kartanosta. 50 + Toivoit kuuksi lähteväsi, + puoleksi poikettavasi, + päiväksi käkeäväsi + elinajaksi emosi. + Aselt' on piha pitempi, 55 + kynnys hirttä korkeampi, + silta lautoa leveempi, + kerran toisen kertoessa. + +"On luonnollista, että tämä puhe vaikuttaa morsiameen, jonka +mieleen nyt äkkiä johtuu, miten paljon hän menettää erotessaan +syntymäkodistaan, sekä epävarma tulevaisuus. Hän puhkee itse puhumaan: + + "Noinpa tiesin, noinpa luulin, + arvelin ikäni kaiken, + noinpa polonen pakisin: + Et sä neito ollekkana + oman vanhemman varoissa, 5 + kantajasi kainaloissa; + äskenpä olisit neito + luot' emosi lähtiessä, + mieholahan mennessäsi, + jalka toinen kynnyksellä, 10 + toinen korjassa kosian; + oisit päätäsi pitempi, + korvallista korkeampi. + + Jo nyt on lähtöni lähemmä, + toivoni toeksi saanut, 15 + jalka toinen kynnyksellä, + toinen korjassa kosian. + Emp' ilolla lähtenekkää, + enkä riemulla erinne, + tästä kullasta koista, 20 + iän nuoren istumasta. + Lähen hoikka huolissani, + ikävissäni eriän, + syksyisen yön sylihin, + keväisen kierän päälle, 25 + jott'ei jälki jäällä tunnu, + jalan isku iljangolla, + hangella hamosen toimi; + eikä äiti ääntä kuule, + eikä iso itkuani. 30 + + Ja mitä liekkään mieli naisten, + mieli muien morsianten? + Niin on mieli miekkosien, + kun keväinen päivän nousu. + Minun on mieleni polosen 35 + kun on myötävän hevosen, + tahi tamman kaupittavan, + tahi ostetun orihin. + Niin on mieleni polosen, + kun syksynen yö pimeä, 40 + talvinen on päivä, musta." + +"Äiti, joka rupeaa häntä säälimään, latelee nyt lohdutuksiaan, sanoen: + + "Niin sano emo tytölle, + lausu vanha lapsellensa: + 'Elä o'o neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; 45 + sait miehen mitä paraimman, + uroita uhkeimman. + Sait miehen metsän kävijän, + uron korven kolkuttajan, + ei sen koirat koissa maata, 50 + pennut pehkussa levätä. + Kolmasti tänä keväänä + noussut nuotiotulelta, + havannut havusialta; + kolmasti tänä keväänä 55 + havu pään on harjailiut, + varpa vartalon sukaillut. + + El' oo neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; + ompa meiän sulhollamme 60 + sata sarven kantajata, + tuhat tuojata utaren. + Ompa meiän sulhollamme + purnonen joka purolla, + aumanen joka aholla, 65 + lepikköiset leipämaana, + vesakkoiset vehnämaina, + kaikki rauniot rahana, + kivet pienet penninkinä, + telat täynnä tynnyriä, 70 + tynnyrit olutta täynnä. + Ja elä oo neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; + ompa meiän sulhollamme + pyyhyöt pyräjämässä, 75 + vempeleellä vieremässä, + kuusi kullaista käkeä + lekkumassa länkilöillä, + rahkehella laulamassa.' + +"Sitten jatkaa äiti yhä puhuen tyttärelleen: + + "Vielä neuvon neitoani, 80 + orpolasta opastan: + Morsian sisarueni, + kapolehti kantamani; + kuulestamma kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen. 85 + Tulet toisehen talohon, + pereheseen vierahaseen, + toisehen emän alahan; + toisin toisessa talossa, + toisessa emän alassa, 90 + muiten muissa vierahissa, + ei niinkun emon koissa, + oman vanhemman varassa. + Jos talo epätapanen, + talo tapoja kysyvi; 95 + Jos mies epäpätönen, + mies on mieltä koittelevi. + Kuule neiti kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen. + Jos ukko susi supussa, 100 + akka karhu karsinassa, + sama armo antaminen, + alemma kumartaminen, + kun ennen emon koissa, + vanhemmallesi omalle; 105 + kytypä kyinä kynnyksellä, + nato nakloina ovella, + sama arvo antaminen + alemma kumartaminen, + kun ennen emon koissa, 110 + veljellesi vanhemmalle, + sisarellesi omalle. + Kuule neiti kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen; + nisät nuoret notkuttele, 115 + kaula pesty kaarruttele, + niinkun tuores tuomen latva, + vasta kasvava kataja. + Kuule vielä kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen; 120 + elä suihka sutsunatta, + eläkä räämä rätsinättä, + elä kengättä kehäjä. + Pese penkit illoin, aamuin, + pöydät keskipäivälläki, 125 + lattia joka pyhäksi. + Piä lusikat luvussa, + astiasi arvelussa, + jott'ei kasit kanneltaisi, + linnut liiat peiteltäisi; 130 + pyhät on pihlajat pihalla, + pyhät oksat pihlajassa, + marjaiset sitäin pyhemmät." + +Lönnrotia häävirret kauneutensa ohella viehättivät siitä syystä, että +varsinkin ne "antavat meille useita tietoja esi-isiemme kotielämästä ja +monesta muusta seikasta, joita nyt olisi vaikea saada selville." + +Vertauksen vuoksi panen tähän näytteeksi "Tulovirren" semmoisena, kuin +sen eräs 52-vuotias Uhtuen eukko meille lauloi. Siitä näkee, että +runo ilman lisäyksiä ja korjauksiakin juoksee paljon täydellisempänä +ja selvempänä, tarkoituksestaan ja keinoistaan tietoisempana kuin +taruaiheiset runot. Tulovirsi lauletaan sulhasen kodissa, nuoren +parikunnan sinne saapuessa, ja kuului se kirjaanpanoni mukaan +seuraavasti: + + Miero vuotti uutta kuuta, + Kylä nuorta morsianta, + Miep' on vuotin veijoani, + Veijoni, minjoani, + Ken tämän toen valehti, 5 + Ett' on veijon' tyhjin tullut? + Eip' on veijon' tyhjin tullut, + Onp' on tukku tuotavana, + Tosi tarjoteltavana, + On mitä oron vejellä, 10 + Sorajouhen juoksutella, + Pystykapion piellä. + + Terve piha täysinesi, + Ulkoinen urohinesi, + Piha vierahaisinesi! 15 + Nouse korjasta koria, + Hyvä lahja laitiosta, + Nouse ilman nostajitta, + ylene ylenejittä, + Hos on nuori nostajasi, 20 + Vihanta ylentäjäsi. + Tallaa jalka jalakselle, + Pole poikkipuoliselle, + Piha on askelta pitempi, + Kynnys hirttä korkiampi. 25 + Astu tietä temminkäistä, + Maata maksankarvallista. + Niinpä on tänä suvena + Vajoset vajehteleksen + Vajollista vastakättä, 30 + Niinpä on tänä suvena, + Hepo hirnui hirviästi + Hienon heinän heittäjäistä, + Niinpä on tänä suvena + Aivoin ammoin aika suopo 35 + Aika vihkon antajaista, + Keikatti kevätkaritsa + Kainalopuolen kantajaista, + Koira haukkui korkiesti + Korkeiden vajojen päästä, 40 + Niinpä on tänä suvena + Sintsi siitä siirtelekse + Uutta sintsin siivoojaista, + Aittaset alentelekse + Uutta aitan astujaista, 45 + Niinpä on tänä suvena + Kynnykset kypertelekse + Hienon helman heittäjäistä, + Skääkäset kätsertelekse + Sormuskättä sulkijaista, 50 + Rengaskättä reikkujaista. + + Terve pirtti täysinesi, + Lautakatto kansoinesi! + Kenp' on tähän suojat saanut? + Suojat saanut, hirret tuonut, 55 + Hirret hirmuilta mäiltä, + Malat marjakankahilta, + Sammalet sulilta soilta, + Tuohet tuomivaaran päältä, + Lauat mailta lamakoilta? 60 + Laki on lahnan suomuloista, + Kiukoa meren kivistä, + Pajtshas meren paateroista, + Periseinä petran luusta, + Sivusein' on sirkan luusta, 65 + Kamoa karitsan luusta. + + Kenp' on tässä pääpätövä, + Päivän päällinen omena? + + Kylän on paras patvaskoina, + Kylän onni oppahina, 70 + Kylän vanhin vaate vyöllä. + Onp' on meiän patvaskalla + Kultainen kypärä päässä, + Puhki taivosen puhuja, + Läpi metsän läiköttäjä, 75 + Onp' on meiän patvaskalla + Pää kullan vipalehissa, + Kulmat kullan solmuloissa, + Silmät kullan simtsukoissa, + Parta kullan palmikoissa, 80 + Kädet on kullan käärösissä, + Sormet kullan sormuksissa. + Pait' on päällä palttinainen + Hipiällä hiettömällä, + Haahinen on haljakka päällä 85 + Päällä paian palttinaisen, + Uujuinen ussakka vyöllä, + Kesäuuhen uujuloista, + Talvilampahan takuista, + Sep' on Kunttarin kutoma, 90 + Päivänterin kesräelömä + Aialla tulettomalla, + Tulen tietämättömällä. + + Jop' on kiitin patvaskani, + Vuotappa kiitän kaiken kansan. 95 + Kuin on metsä huurtehessa, + Niin on kansa haljakoissa. + Mist' on saatu saajannainen, + Mistä tuotu tuojannainen? + Sielt' on saatu saajannainen 100 + Saksan salmilta syviltä, + Vienan väljiltä vesiltä. + Kasvoi maalla maltsinmarja + Pellolla heliä heinä, + Sielt' on saatu saajannainen, 105 + Sieltä tuotu tuojannainen. + Saajannaisen shapka suuri, + Niinkuin Suomen sukkulainen. + Mit' on hanhuset haolla? + Saajannaisen saappovaiset. 110 + Mit' on joutsenet joella? + Saajannaisen valkeat sukat. + Jopa kiitin saajannaisen. + + Kävitkö tiesi tervehenä, + Matkasi alihyvänä, 115 + Sulhasena käyessäsi? + Saitko sen kuin käkesit? + Käkesit käkösen tuua, + Heramarjan herkutella. + Saitko kaunehimman kassapäistä, 120 + Turpeimman tukkapäistä, + Sormuskäsistä somimman? + Olitko suin sulassa voissa, + Koprin kuorekakkaroissa, + Ainuon apen stolassa, 125 + Ainuon anopin stolassa? + Onp' on meiän sulhasella + Aittanen joka aholla, + Purnuinen joka purolla, + Kuoppainen joka kujalla. 130 + Onp' on meiän sulhasella + Orret otku, parret patku + Vanhoilla kapalihoilla. + Pyhät syötti pyynlihoilla, + Aret ennen ammutuilla, 135 + Talvet ennen tapetuilla. + Sulhanen oli soma stolassa, + Kans' on kaunis lattialla. + Eipä ole ennen ollunn' + Eikä varsin vasta liene 140 + Tämän sulhasen somuutta, + Tämän kansan kauneutta. + Oliko valkoinen jänönen + Jäljessänne juoksemassa? + Oliko ruskia reponen 145 + Eessä tietä noutamassa? + Jottei pystyis noian nuolet, + Tietäjä teräksinensä, + Velho veitsirautoinensa. + + Anna neuvon neitostani 150 + Orpolastani opetan. + + Morsio sisarueni, + Kapuletti lakluvoni. + Uusi tapa ottaminen, + Alemma kumartaminen, 155 + Niskan nuoren notkuminen, + Kakla pysty kaartuminen, + Niinkuin tuores tuomen latva, + Kasvajan katajan lehvä. + Piä lusikkas luvussa, 160 + Astiasi arviossa, + Jottei kasit kannettaisi, + Pienet linnut peitettäisi. + Ukko on susina tsupussa, + Akk' on karhu kartanolla, 165 + Kyty kyynä kynnyksellä, + Nato naaklana tshupussa. + Kuin kyty kynnöltä tuloo, + Ukko aian panennasta, + Vie minjä vesi käsille 170 + Varusta valkia paikka. + Jopa neuvoin neitostani, + Orpolastani opetin. + + Ei laki rahoitta laula, + Kieltä piekse penningittä. 175 + Alttinoin kylän akoilta, + Polttinoin kylän pojilta. + Laki laulajan lahoo, + Kieli kukkujan kuluu. + Kopeikka koko sanalta, 180 + Kriuna kielen kääntimeltä, + Puoli puolelta sanoa, + Penni kielen pieksännältä. + Laulun lauloi, virren taitoi, + Täss' on virsi kuullaksenne, + Toinen ilman ollaksenne. + +Saajannaisesta tavallisesti laulettiin vielä seuraavat säkeet: + + "Shöi sian sukahinjehe + Mussan koiran karvoinjehe"... + +mutta nämä sanat oli, mainitsi laulaja, Uhtuella jätetty pois. +Ne tuntuvatkin siinä yhteydessä hyvin aiheettomalta pilkalta, +joka riitelee saajannaisen suurta ylistystä vastaan. A.R. Niemen +tutkimukset viittaavat siihen, että säkeet ovat vanha laina +liettualaisilta. + + + + +UHUT. + + +Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla, lähempänä sen itäpäätä, on Uhut, +Vienan Karjalan suurin kylä. Sitä voisi sanoa kaupungiksi sekä suuren +väkilukunsa että tiheän rakennustapansa vuoksi, mutta järjestykseltään +ja asetuksiltaan se ei eroo sen puolen tavallisista kylistä. Lönnrotin +aikana se vielä oli jaettukin kahden pitäjän, Vuokkiniemen ja +Paanajärven kesken, mutta nyt se oli oma seurakuntansa. Uusi kirkko oli +Ryhjässä melkein selän rannalla. Mainittiin, ettei tämä uusi kirkko +ollut Herralle otollinen, jonka vuoksi se oli jonkun aikaa käyttämättä. +Kovin näkyisä ei ollut uusikaan kirkko, Herran huoneet ovat rajan takana +yleensä vähäisiä verrattuina niihin laajoihin rakennuksiin, joita on +meidän puolen kirkkomäillä. + +Uhtuen kohdalla laskee Kuittijärveen pohjoisesta Uhutjoki, verraten +leveä ja untelo joki täällä suupuolessaan. Pehmeään kangasmultaan, +jolle kylä on rakennettu, se vähällä vedellään on virutellut hyvinkin +mahtavan korkeaäyräisen uoman. Suurin osa kylästä on Uhutjoen +länsirannalla. Maa on lakeata, mutta lännessä ja pohjoisessa se +kohoo autioiksi kankaiksi. Lähimmät kylät ovat vesistön varressa +kahdenpuolen, länsipuolella Jyvöälahti, itäpuolella Tsiksa, jonne oli +matkaa penikulma. + +Semmoisia hyötymaita, joista maanviljelys ja karjanhoito kostuisivat, +ei tämän suuren kylän piirissä ole paljoa, siellä täällä vain joku +niitty järvien tai jokien rannoilla. Vainiot ovat kaikki kylän +aukealla ja niin vähäiset, niin monen kesken jaettu, ettei niitten +tuotteilla suinkaan vuotta elettäisi, ellei olisi ansiota muualta. +Kaupalla Uhut enimmäkseen elääkin, sen miehet kiertelevät laajalti +Suomessa, harva se maan kolkka, jossa heillä ei olisi puoteja tai +laukunkantajia. Maanviljelyksen ja karjanhoidon ohella on varsinkin +kalastus tärkeä elinkeino. Onneksi on kylällä niin laaja ja kalainen +järvi kuin Keski-Kuittijärvi ääressään. Nuotalla ja kaikenlaisilla +silmäpyydyksillä enimmät saaliit saadaan, mutta niiden ohella +pyydetään myös siimoilla ja koukuilla. Milloin vain on sovelias ilma, +näkeekin kylän lähettyvillä nuottamiehiä, venekuntia kymmenittäin. +Talvella viedään nuotat kauas salolle ja kalastellaan niissä järvissä, +joita on Uhtuen sydänmailla joka puolella. Nuotat ovat laajat ja +hyvät, kalastamisen taito kehittynyt, ja niinpä voidaankin pienempi +sydänmaanjärvi yhdellä retkellä vetää niin tyhjäksi, että sillä sitten +on melkein suotta käydä moneen vuoteen. Minkäänlaista kalansuojelusta +ei tietääkseni ollut. Vedettiin, milloin ja missä voitiin, varsinkin +kutuaikoina, ja sen vuoksi jo yleiseen valitettiinkin, että kalastus +oli entiseen verraten käynyt kovin huonoksi. Jyvöälahdesta tullessa on +selän rannassa ensinnä Likopää niminen kylänosa, enimmäkseen vanhaan +malliin rakennettuja varakkaita taloja, koristettuine räystäineen ja +akkunapielineen, Likopään takana taas joen ja selän välillä Ryhjä, +jossa kirkko on. Joen takana on pienempi Miitkala, jonne johtaa silta. +Vähän ylempänä joki laajenee matalaksi lammeksi, jonka varrella lienevät +kylän parhaat heinämaat, ja tämän suvantolammin pohjoispäässä on +erillään muusta kylästä Lamminpohja. Se on sekalaisemmin rakennettu +kuin muu Uhut, joukossa oli sekä kaikkein vanhanaikaisimpia taloja, +että useita Suomenkin malliin rakennettuja, osasta hyvinkin +kookkaita ja varakkaan näköisiä. Likopäässä taas näki samanlaisia +kahdenkertaisia, päätyparvekkeellisia taloja kuin alempana Kemijoen +varressa. + +Tämä laaja kylä, jonka miehet ovat vanhoista ajoista pitäen kulkeneet +niin laajalti maailmaa, oli Vienan Karjalan parhaita runokeskuksia. + +Lönnrot kävi Uhtuessa montakin kertaa, viidennellä, kuudennella ja +seitsemännellä keruumatkallaan, ja hyvin hän näyttää siellä viihtyneen +sekä saaliin runsauden että arvatenkin kohtelun vuoksi, sillä +uhtuelaiset olivat etenkin pohjan puolella olevien kyläin asukkaihin +verraten koko joukon ennakkoluulottomampia ja valistuneempia ja +osasivat vieraallekin arvon antaa. + +Viidennellä runonkeruumatkallaan, v. 1834, Lönnrot viipyi Uhtuessa +viikkokauden, kirjotellen uutteraan runoja ja hoidellen sairaita, joita +tulvi joka puolelta, kun kuultiin runonkerääjän olevan lääkärin. + +"Muuan leski, nimeltä Matro, kunnosti itseään ennen muita. Sittenkun +hän puolentoista päivää oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen +sijaansa toisia, jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen +toisintoja, osaksi toisia, uusia." + +"Jo ennemmin, mutta etenkin kolmantena päivänä, suorittelin sen +ohella tuon tuostakin lääkärin tehtäviä, niin että mukaan ottamaani +lääkevarastoa oli lähtiessäni sangen vähän jäljellä. Tahdoinpa itsekkin +tästä lääkärintoimesta saada jotain hyötyä, ja minun onnistuikin +monesta lääkejauheannoksesta saada vaihteena joku pitkän- tai +lyhyenpuoleinen runo. Muunlaista maksua en ottanut, minkä vuoksi ne, +jotka eivät osanneet runoja, saivat lääkkeensä ilmaiseksi. Mutta tästä +syystä olin vaarassa syödä itseni kuoliaaksi, sillä minne vaan tulin, +kannettiin eteeni ruokaa, ja syödä täytyi joka paikassa, sillä muuten +olisi pantu pahaksi. Vaikka paraillaan oli paasto, ja vaikkei silloin +muunuskoisillekaan kernaasti anneta muuta kuin paastoruokaa, ei nyt, +harvoja paikkoja lukuunottamatta, oltu niin ankaroita eri ruokalajien +suhteen, minkä vuoksi muun muassa sain voita, lihaa ja maitoa +syödäkseni." + +"Ne taudit, joihin etsittiin parannusta, olivat paitsi ainaisia +pitkällisiä sydänalavaivoja (reväisimiä), joita kaikkialla, minne vaan +tulee, on tarpeeksi, tiheitä _ophtalmia_-(silmätauti-) tapauksia, sekä +muutamia muita tauteja, jotka tosin esiintyivät harvemmin. Eräälle +10-vuotiaalle tytölle, jonka oikea silmä oli niin pahasti kasvanut, +että silmämuna kananmunan suuruiseksi tai hieman suuremmaksikin +paisuneena oli pullistunut ulos kuopastaan, täytyi minun toimittaa +_extirpatio oculi_ s,o. ottaa pois koko silmä. Omituista, että muuan +seudun vanha puoskarikin oli päättänyt ryhtyä tähän leikkaukseen, johon +tytön äiti ei kuitenkaan ollut voinut suostua. + +"Epäilemättä äiti siinä menetteli viisaasti, sillä kun puoskari olisi +toimittanut leikkauksensa tavallisella puukolla, olisi tulos varmaankin +ollut vähemmän tyydyttävä. + +"Partaveitsiä, joita meidän rahvas tavallisesti leikkauksiin käyttää, +ei täällä ole, kun näet kukaan ei aja partaansa. Minäkin, vaikka +minulla olikin vähän paremmat leikkausaseet lääkelaukussani, ryhdyin +leikkaukseen vasta pitkän miettimisen jälkeen, kun minun seuraavana +päivänä täytyi lähteä paikkakunnalta ja jättää potilas oman onnensa +nojaan. Sittemmin olen kuitenkin kotona Kajaanissa uhtuelaisilta +kuullut, että tyttö on parantunut, ja kun sitäpaitsi kaikki, mitä +lähtiessäni olin sanonut seuraavasta tulehduksesta, märilletulosta +y.m., tarkalleen oli tapahtunut, on varmaa, että minulla, ensi +kerran käydessäni tällä paikkakunnalla, on oleva vielä paljon +enemmän potilaita. Nyt, kun olin leikannut pois silmän, äiti lankesi +kasvoilleen jalkojeni juureen ja ilmaisi iloaan sanoen: 'Jumala +te oletki, kun nyt minut tästä murehesta päässittä'. Sellaista +kunnioitusta ei vielä koskaan ole tullut osakseni, minkä vuoksi tämä +ylennys minusta tuntui vähän oudolta. Kuitenkin on minun mainitseminen +seikka, joka vähentää tämän kunnianosotuksen arvoa, nimittäin se, +että tavallisille kylänloihtijoillekkin ja tietäjille välistä +omistetaan arvonimi 'puolijumala' ja 'puujumala'. -- Ikävä tapa, +kenties itämaalaista syntyperää, on täällä tuo, että rahvas lankeaa +kasvoilleen maahan tahtoessaan oikein kunnioittaa jotakuta. Minä en +koskaan, minulle sellaista kunniaa osotettaessa, ole malttanut olla +huomauttamatta heille, miten arvotonta ihmisen on täten alentua, mutta +huomautusteni ei ole onnistunut ehkäistä noita kunnianosotuksia. +Tämänvuotisten talvimarkkinoiden aikana sain viimeksi hävetä erään +vuokkiniemeläisen miehen takia, joka juuri täten oli langennut +kasvoilleen, ilman että vielä olin ehtinyt saada hänet nousemaan ylös, +ennenkuin muutamat tuttavani astuivat sisälle ja saivat siitä aihetta +pilaan." + +Kuudennella retkellään Lönnrot laulatti erästä isäntää, jonka pojat +lauloivat toverilleni, ja sai häneltä koko joukon runoja. Hän kertoo +tästä kohtauksesta eräässä kirjeessä seuraavaa: + +"Uhtuessa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen, joka +ensinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän, aamusta ruveten iltaan +saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta kynä taisi terävämmin käessäni +pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan. Tätä myöten otti hän +lauloakseen 20 pitempätä runoa sanotulla maksolla, ja mitä muistaisi, +päällisiksi. Niin kirjotinkin kaiken päivän häneltä. Pieni poika +istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen puuhun. Pimiän tullen +tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita +pienempiä runoja murkkina päiviin asti. Vaan sitte hänestä päästyä +keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä pienensivät poveni 20 kopeikan +seeleistä. Näin sain sekä tästä että muistaki kylistä taasen kyllä +runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin kernaasti rajoa myöten ensinnä aina +Lappiin asti, vaikk'en taia päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, +jos sillonkana. Sen jälkeen tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa +seuraten vaikka Laatokan mereen asti. Rajapaikat ovat kuitenkin +parahimmat lauluilta." + +Seitsemännellä retkellä Lönnrot yhdessä ylioppilas Cajanin kanssa +viipyi Uhtuessa kolme viikkoa, odotellen talvikeliä, jotta voisi lähteä +matkalleen, pohjan perille. + +"Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut vallan oivallisessa kamarissa +eli kornitsassa, joksi sitä täällä sanotaan, ja olen joka päivä +laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että miehiä ja poikia tai antanut +heidän kertoa satuja, niin että kyllä on ollut täysi työ, ja ettei +ikäväkään ole vaivannut." + +Lönnrot mainitsee, että Uhtuessa hänen aikanaan oli noin 80 taloa. +Kuinka vanha tämä asuinpaikka on, siitä lienee mahdoton saada selkoa. +"Sarkasodan" eli "varastussotain" aikana se Lönnrotille kerrottujen +muistojen mukaan oli niin lopen hävitetty, ettei jäänyt ainoatakaan +taloa. Muuan joukkue suomalaisia talonpoikia oli muka silloin, Ison +vihan raivotessa omassa maassa, kulkenut rajan poikki, ryöstänyt ja +polttanut kaikkialla Vuokkiniemessä ja samalla hävittänyt Uhtuenkin. +Kylän sanottiin sitten olleen autiona ja saaneen ensimäiset uudet +asukkaat Kiannasta, Suomen puolelta. "Siitä voi päättää", lausuu +Lönnrot, "kuinka maa oli kauttaaltaan hävitetty, kun ei Uhtuen verraten +edullisella paikalla olevaan kylään lähempää liiennyt uusia asukkaita." +Borenius mainitsee Uhtuen talojen luvun olleen 1870 luvun alulla +130-145, ulkopiirin kanssa jopa 200-300. Kylän asukasluku lienee +noussut toiselle tuhannelle. + +Vaikka Uhut on niin suuri liikepaikka, ei siitä kuitenkaan ollut +rattailla ajettavaa tietä millekään suunnalle. Liike kulki kesällä +vesiä pitkin sekä Kemiin että Suomen puolelle, sisämaahan jalan. +Talvella ajettiin selkiä, mutta kelirikon aikana oli tämä suuri kylä +viikkokausia eristettynä kaikesta yhteydestä muun maailman kanssa. + +Kävin Uhtuessa montakin kertaa, milloin yksin, milloin toverini +seurassa. Vietimme siellä erään kerran monia päiviä. Meillä oli +puoleksi tuttavia isäntiä, sillä toisilla oli puoteja kotipitäjissämme. +Toisia tuttavia saimme kylällä. Meitäkin "pidettiin hyvänä", niinkuin +sana kuuluu, kutsuttiin ativoihin talosta toiseen, jonkun päivän elimme +oikeassa juhlahumussa, vaikkei muuta tarjousta ollutkaan kuin teetä. +Laskin meidän eräänäkin päivänä juoneen puoliväliin kolmattakymmentä +lasia mieheen, kun joka talossa oli juotava monet "tokanat" ja vielä +pakostakin "tinkitokana"; vaikka olisit jo kuppisi kumonnut. Tämä +tapahtui keskellä heinäkuun helteitä ja melkolailla sen vuoksi tässä +kestityksessä hikoiltiin. + +Asuin ensi käynnilläni Likopäässä. Talot olivat tosin päältä nähden +verraten vaatimattomia, mutta niissä vallitsi mitä paras järjestys +ja siivous. Voisipa sanoa, että asukkaissa oli joku ylimyksellinen +leima, joka muutoin on Karjalan rahvaassa yleinen ja varmaan hyvin +vanha, entiseen vapauteen ja omavaltaan juurtuva piirre. Oli siihen +kuitenkin nykyisetkin syyt. Nämä isännät ja heidän sukulaisensa olivat +enimmäkseen varakkaita kauppiaita. Toisilla oli Suomen puolella +rikkauksia, joita mainittiin kautta maakuntain. Mutta siltä eivät he +täällä omalla puolellaan koettaneet ylläpitää semmoista herraselämää +kuin meikäläiset maakauppiaat, vaan viljelivät talojaan samaan laatuun +kuin kaikki muutkin ja asuivat suurissa pirteissään muun talonväen +keralla. Pirtin järjestys oli juuri samanlainen kuin tavallisissakin +taloissa, isännät ja emännät kävivät töissä, korjailivat nuottiaan, +verkkojaan, soutelivat pyyntiretkillä, sanalla sanoen, herrassäädyksi +he olivat vallan kansanvaltaisia, talonpojiksi ylimyksellisiä. Tupain +lattiat olivat matoilla verhotut, moitteettoman puhtaat, vierashuoneet +vielä sitäkin somemmat. Suojain puolesta siellä siis viihtyi hyvin. +Mutta jonkun verran Suomen miestä kuitenkin kaikitenkin vierottiin. + +Toisenlaiset olot vallitsivat niissä taloissa, joihin hihhulilaisuus +oli levinnyt. Ero oli melkein yhtä jyrkkä, kuin jos olisi maanrajan +poikki astunut omalle puolelle. Rahvas oli suorempaa ja avomielisempää, +mutta uskonnon mukana oli se omistanut suomalaisten huonojakin +puolia. Pirteissä poltettiin vapaasti tupakkaa, lattioita ei pidetty +siivossa; hihhulien kodit eivät sen vuoksi tehneet likimainkaan +yhtä puhdasta vaikutusta kuin muitten karjalaisten. Oli kerrassaan +omituista nähdä, missä määrin uskonto muutti rahvaan koko asunnon ja +olennon. Yhtä vaikeata kuin oli erottaa Suomesta naituja, uskoaan +muuttaneita naisia karjalaisista emännistä, yhtä vaikea olisi ollut +erottaa useita laestadiolaisuuteen kääntyneitä karjalaisia heidän +heimolaisistaan rajan länsipuolella. Erwasti kertoo, että Uhtuen +hihhuleita v. 1879 esivallan toimesta vainottiin, muutamia heistä oli +uskonsa vuoksi linnaankin tuomittu ja sitten kielletty lähtemästä +tavallisille kauppamatkoilleen. Mutta nähtävästi ei tämä pelotus voinut +uskolaisuutta lopen hävittää, koska heitä nytkin kuului olevan kylässä +jotenkin runsaasti. + +Lönnrotin jälkeen ovat useimmat muutkin runonkerääjät Uhtuessa käyneet +ja runoja saaneet. "Tosin on runolaulu ja esi-isäin yksinkertaiset tavat +täällä Uhtuen, maailmaa kiertäneinä miehillä vähemmässä arvossa, kuin +syrjäisemmissä kylissä, eivätkä runot ole täällä enää niin täydelliset +kuin Suomen rajan läheisyydessä, vaan niitä tunnetaan täällä yhtähyvin +jotenkin paljon", lausuu Borenius. + +Niinpä karttui meillekin koko joukon kirjoittamista kylää +kierrellessämme. Varsinkin molemmat Jamaset, joiden isää Lönnrot oli +laulattanut, osasivat paljon runoja. Toverini kirjoitti ne vertauksen +vuoksi, vaikka jo Borenius parikymmentä vuotta aikaisemmin oli heitä +laulattanut. Jamas-veljekset olivat vähän vanhanaikaisempia ukkoja, +mutta kylän mahtimiehiä kumminkin. Heitä näytti vähän hävettävän, +kun vaadimme laulamaan runoja, joita he ennen nuorempina olivat +laulaneet milloin kotona, milloin matkoillaan Suomessa. Hymyt ja +estelyt päättyivät kuitenkin siihen, että he vierashuoneessa, +jonne ei sivullisia päässyt, avasivat virsilippaansa ja lauloivat +laulunsa. Suostuivat he siihenkin, että valokuvasin heidät semmoisessa +asennossa, "käsi kädessä, sormet sormien lomassa", johon Lönnrot +kertoi kilpalaulajain ennen ruvenneen, vaikka tämä laulunmalli olikin +veljeksille tuntematon. + +Meidän näissä toimissa puuhatessamme saapui kylän venäläinen uratnikka +huhun mukaan erään juonikkaan isännän yllytyksestä -- tiedustelemaan +passejamme ja askareitamme. Tuo isäntä kuului häntä yllyttäneen +kimppuumme sillä verukkeella, että valokuvailimme ja muka laadimme +karttaa, jonka mukaan vihollinen voisi maahan tulla. Uratnikasta ei +kuitenkaan ollut vaikea selvitä matkakirjeiden avulla, eivätkä muutkaan +sen koommin meitä ahdistaneet valokuvailun vuoksi. + +Sain Uhtuesta koko joukon vanhoja koruompeluksia, osasta silkillä +ommeltuja, varsin omintakeisia malleja. Nykyään tämä ompelutaito oli +kokonaan unohtunut, mutta siellä täällä oli muiskia vielä arkkujen +pohjalla ja kaipauksetta niistä luovuttiin. Olipa vielä jollakulla +vanhoja ompelutelineitäkin. Kävimme katsomassa erästä nuorta, ehkä +viidentoista vuoden vanhaa neitostakin, jota laitettiin koko kylän +kauneimmaksi. Vaikka Toarie oli verraten köyhä -- isä oli vuosikausia +elellyt Suomessa, jättäen perheensä oman onnensa nojaan -- oli hän +kauneutensa vuoksi kuitenkin niin suuressa maineessa, että sanottiin +nuorten miesten kilvan tahtoneen viedä hänet miehelään, vaikka hän +oli vielä alaikäinen. Toarie olikin paljon somempi kuin valokuvassa, +eikä se suinkaan vähentänyt hänen viehätystään, että hän osasi "veätä +värttinätä". + + + + +VIENAN KARJALAN KERTOMARUNOT. + + +Siihen aikaan kun Vienan Karjalassa matkustelimme, ei runotoisinnoita +vielä oltu julkaistu kuin joku näytearkki, ja tietoni niiden laadusta +senvuoksi olivat vaillinaiset. Kun sitten aloin runoja itse kerätä, +niin tuntuivat alussa ne ainekset, joista kansalliseepoksemme on +koottu, kylläkin niukoilta ja hatarilta. Emme missään tavanneet +semmoista toisintoa, joka olisi likimainkaan vastannut Kalevalan +runojen täydellisyyttä, vaikka laulatimme parhaita enää elossa olevia +laulajoita. Saamistamme runoista useat olivat kuin lyhennetty karsittu +laitos, joka nopeaan kertoi pääpiirteet semmoisista tapauksista, +joille Kalevala omistaa monta runoa. Ne olivat vain kuin selkärankaa, +jonka ympäriltä useimmat jäsenet ja elimet puuttuivat. Toisia runoja +laulettiin toisista henkilöistä kuin Kalevalassa, toisia oudoissa +yhteyksissä, muutamat olivat taruperäiselle eepilliselle runopiirille +aivan vieraat. Varsinkin pienempien laulajien runot olivat usein niin +sekaantuneet, että niistä puuttui ajatuksen yhteys. Pakanallisen +jumaluustaruston nimiä oli väännelty niin kummasti, ettei laulajalla +ilmeisestikään enää voinut olla aavistusta siitä, mitä ne alkuaan +merkitsivät. + +Mutta kun olimme enemmän runoja kirjotelleet, muuttui vähitellen +käsityksemme. Tuossa verraten hajanaisessa, ikäänkuin karsitussa +toisintorunoudessa alkoi yhä selvemmin kajastaa suuri yhteys. Kuta +useampaan laulajaan tutustuimme, sitä enemmän se rikastui, sai +täydentäviä piirteitä, runsaampia värejä ja vivahduksia. Näköala +laajeni samoin kuin yksityisen asunnan piiristä noustessa vuorelle, +jolle ympärillä olevatkin seudut näkyvät. Maisemanäköalassakin +vallitsevat eri kohdissa enimmäkseen samat perusainekset, mutta alati +toistuessaan laajalla alalla ne saavat lukemattomia uusia sävyjä, +yhtyvät eri tavoilla ja ryhmittyvät suuremmiksi johtopiirteiksi, +joita ei yksityismaisemassa huomaa, vaikka se voi olla niistä osa, +kukkulajonoiksi, metsä- ja viljelysaloiksi, vesistöiksi, joita +yhdistävät salmet ja joet. Melkein samaan tapaan kansanrunouden +näköalat rikastuvat ja saavat suurempia yhdistäviä juonia, kuta enemmän +niitä kerääntyy katsojan tajuntaan. Jokainen saatu toisinto samoin kuin +vuorelle noustessa askel askelelta paljastaa uusia piirteitä ja samalla +yhä enemmän haahmottelee suurempaa kokonaisuutta. + +Näin Lönnrotin näköala laajenemistaan laajeni, kuta enemmän +toisintorunoja hänelle karttui, kokonaisuus alkoi hänelle yhä enemmän +selvetä ja lopulta hän saattoi luoda Kalevalan. + +Ne kertomarunot, joista Kalevala on saanut eepillisen sisällyksensä, on +Vienan Karjalan toisintorunojulkaisussa aiheittensa mukaan järjestetty +seuraavasti: + +_Sampo-jakso_. Tämä vaiherikas runo on Kalevalan varsinainen +selkäranka. Siitä juoksevat eepoksen juonet. Samporunon yhteydessä +lauletaan paitsi Väinölän ja Pohjolan taisteluita usein maailman +luominenkin ja vielä muitakin runoaiheita, jotka tässä on itsenäisiksi +erotettu. + +_Taivaan taonta_. Siitä on säilynyt ainoastaan muutamia harvoja lyhyitä +katkelmia, jos lienee ennen aikaan ollut täydellisempi. + +_Kilpalaulanta_, runo Väinämöisen ja Joukahaisen kohtauksesta ja +laulukilpailusta sekä Joukahaisen lupauksesta antaa Väinämöiselle +sisarensa puolisoksi. Se ehkä täydellisimmin kansanlaulussa vastaa +Kalevalan runoa. + +_Ainoruno_, kuvaus nuoresta tytöstä, joka lehdossa tapasi "Osmosen" tai +"Kalevaisen" ja surussaan hänen kosinnastaan kuristi itsensä aitassa. +Runo on semmoisenaan niin katkelman laatuinen, että se kuin itsestään +sopeutui Joukahaisen sisareen, vaikka sekä Väinämöinen että Joukahainen +ovat sille tuntemattomat. + +_Vellamon neidon onginta_. Usemmissa toisinnoissa tämä runo lauletaan +Väinämöisestä. Vanha runoilija sai ongella ollessaan kalan, jota hän +ei ollut ennen nähnyt, rupesi sitä leikkaamaan, mutta "lohi loimahti +merehe, kala kirjo kimmertihe", ja ilmaisi veteen päästyään olevansa +Vellamon neito, joka oli tullut ikirunojalle puolisoksi. Suotta Väinämö +enää kokee sitä käsiinsä saada. Aiheen puolesta runo kauniisti sopi +edellisen jatkoksi, vaikk'emme sitä toisintorunoudessa siinä yhteydessä +tapaakaan. + +_Väinämöisen polvenhaava_. Väinämöinen veistää vuorella venettä, +kirveen koskematta kivehen, mutta hiisi vaapahuttaa vartta, niin että +kirves käy Väinämöisen polveen. Haavasta virtaavan veren sulkee muuan +tietäjäukko loitsullaan. + +_Venepuun etsintä_. Sampsa poika Pellervoinen, toisissa toisinnoissa +joku toinen henkilö, etsii Väinämölle venepuuta. + +_Tuonelassa käynti_. Useimmissa toisinnoissa kerrotaan Tuonelan matka +Väinämöisestä. Arhipan laulamassa retki tapahtuu sen johdosta, että +Väinämöisen reki oli Päivölän pidoissa rikkaantunut. + +_Vipusessa käynti_. Väinömöinen käy Vipusen luona saamassa sanoja, +joita hän tarvitsi "tehdessään tiedolla venettä, laatiessaan purtta +laulamalla." + +_Kilpakosinta_. Väinämöinen ja Ilmarinen matkustavat kilvan kosimaan +Pohjolan emännän tytärtä. Runo tavallisesti alkaa kauniilla kuvauksella +siitä, kuinka Ilmarisen sisar keksi merellä Väinämöisen veneen ja +houkutteli häntä ilmaisemaan, millä asioilla hän liikkui, sekä sitten +juoksi kertomaan uutisensa veljelleen, joka kiiruumman kautta niinikään +suoriutui matkaan. Nämä toisinnot käsittävät Kalevalan komeimpia ja +vanhanaikaisimpia piirteitä, kuten ansiotyöt, jotka Pohjolan emäntä +määräsi suoritettaviksi, ennenkuin suostui tyttärensä antamaan. + +_Kultaneidon taonta_. Ilmarinen, toisissa toisinnoissa Väinämöinen, +takoo kullasta neidon, huomaten kuitenkin hyvin viluksi sen kanssa +lepäillä. + +_Kojosen pojan kosinta_. Synkkä runo Kojosen pojasta, joka kosi +Kommin tytärtä ja vihdoin saikin neidon ja vei hänet vastoin tahtoaan +kotiinsa, täällä surmasi ja lähetti lihat anopilleen lahjaksi. Se on +Kalevalassa Kullervorunoon sovitettu. + +_Laivaretki ja kanteleen synty_. Väinämöinen laskee sinistä merta, +vene täynnään neitoja ja nuoria miehiä, keksii merellä kanteleen +ainekset, laatii niistä soiton ja viehättää ihmiset, eläimet ja kaikki +haltijatkin soittoansa kuulemaan. + +_Nimettömät taudit_. Ainoastaan joku lyhyt toisinto Vienan Karjalan +runoalueella on säilynyt niistä taudeista, joita Väinölän lapset +potivat ja jotka sitten Väinämöinen voimallisilla voiteillaan paransi. + +_Auringon ja kuun päästö_. Tästä runosta on vasta 1870-luvulla +kirjoitettu Vuonnisessa muistoon kaksi lyhyttä toisintoa. Se oikeastaan +kuuluu Karjalan kannaksen runoihin. + +_Väinämöisen tuomio_. Runo Luojan synnystä, Väinämöisen yrityksestä +saada hänet kuolemaan pantavaksi ja runoilijan poislähdöstä, kun +tuomiota ei toteutettu. + +_Lemminkäisen virsi_. Yleisin kautta Karjalan laulettu runo. +Runon ytimenä on kertomus Lemminkäisen tulosta Päivölän pitoihin +kutsumattomana vieraana ja kaksintaistelu Päivölän isännän kanssa. +Usein se päättyy hänen matkallaan saareen piilemään ja seikkailuihinsa +saaren impien iloissa. Tämä osa runosta kuitenkin usein lauletaan +Kullervostakin. Harvinainen on Arhippa Perttusen laulama toisinto +Lemminkäisen surmasta. + +_Hiiden hirven hiihdäntä_. Se yleisimmin lauletaan Lyylikistä, lylyjen +sepästä, mutta lauletaan jossain toisinnossa Lemminkäisestäkin ja +"kauniista Kauppi Köyrötyisestäkin". + +_Ison härän runo_. Kuvaus suuresta härästä, joka kasvoi Hämeessä. +Kalevala sen tarjoo Pohjolan häissä hääkansalle. + +_Ahdin ja Kyllikin runo_. Tästä kauniista Kalevalan runosta on Vienan +Karjalan toisinnoissa säilynyt vain muutamia lyhyitä katkelmia, +melkeimpä vain viittauksia. Säilyneitten säkeitten pätöisyys kuitenkin +viittaa siihen, että runo on ennen ollut täydellisempi, ja Aunuksesta +Europaeus löysikin täydellisemmän toisinnon, joka on vanhinta, +kuontuneinta kansanrunoa. + +_Kalevan pojan kosto_. Kuvaus paimenesta, jonka leipään emäntä leipoo +kiven ja joka kostoksi ajaa metsän petoja tarhaan emännän surmaksi. + +_Sisaren turmelus_ lauletaan milloin Kalevan pojasta, Kullervosta tai +"tuhmasta pojasta Tuiretuisesta". + +_Kuolon sanomat_ tapaamme Kalevalassa Kullervon sotaan lähtiessä, jossa +yhteydessä ne toiminnoissakin lauletaan. Tämä runo on Vienan Karjalan +alueella verraten harvinainen ja vaillinainen. + +Jos palaamme vertaukseemme, niin voimme sanoa katseen Latvajärven +Arhipan runomajalta kantavan kauemmaksi kuin ainoankaan toisen +runolaulajan pihoilta. Se on jo melkoisella mäellä, johon näkyy omia +maita laajemmalti koko kotiseutu, jopa häämöittää metsän takaa vesiä, +jotka johtavat vielä etäämmällekin, vieraille runomaille. + +Arhipan laulamasta Sampo-jaksosta lukija saa hyvän käsityksen siitä, +minkälaisia parhaat Kalevalan rakennusaineista olivat, ja sen johdolla +voimme luoda lyhyen silmäyksen siihen, kuinka se muiden laulajain +runoista täydentyi ja kehittyi. + + + + +ARHIPPA PERTTUSEN LAULAMA SAMPOJAKSO. + + + Lappalainen kyyttösilmä + Piti viikosta vihoa, + Kaukausta ylen katsetta + Päälle vanhan Väinämöisen. + Vuotti illoin, vuotti aamuin 5 + Tulovakse Väinämöistä, + Soavakse Umentolaista. + Silloin vanha Väinämöinen + Rekehensä reutosihen, + Korjahan korentelihen. 10 + Orihilla olkisella, + Hernevarrella hevolla + Ajoa karetteloopi + Selvällä meren selällä, + Ulapalla aukialla. 15 + Lappalainen kyyttösilmä + Niin päivänä muutamana, + Huomenna monikahana + Keksi mustasen merellä, + Sinervöisen lainehilla. 20 + Niin koppo tulisen jousen, + Korvalta kovan tulisen; + Jännitti tulisen jousen, + Nuolen juonelle asetti, + Valitsi parahan varren. 25 + Niin siitä sanoiksi virkko: + "Kun käsi alentanoovi, + Niin nuoli ylentyöhö; + Kun käsi ylentänöövi, + Niin nuoli alentuoho!" 30 + Ampu olkisen orihin + Alta vanhan Väinämöisen, + Hernevartisen heposen + Läpi länkiluun lihasta, + Oikiesta olkapäästä, 35 + Kautti kainalon vasemman. + Siilon vanha Väinämöinen + Sortu sormin lainehille, + Kämmenin vesille käänty. + Siellä kulki 6 vuotta, 40 + Seiso 7 keseä, + Kulki kuusissa hakona, + Petäjäisä pölkyn päänä. + Itkiä tihusteloopi, + Ukkua rukuiloopi, 45 + Pavan naista palveloopi: + "Nosta, ukko, suuri tuuli, + Sään mänöö määritöntä; + Nosta mustia muria + Päälle selvien vesien!" 50 + Nosti ukko suuren tuulen, + Sään mänösen määrittömän; + Nosti mustia muria + Päälle selvien vesien. + Kanto vanhan Väinämöisen 55 + Pimiähän Pohjolahan, + Kiven kirjavan sivulle, + Paaen paksun lappehille. + Itkiä tihusteloopi. + Pohjon akka harvahammas 60 + Nousi aivon aikasehen, + Aivon aika huomenessa; + Pian pirtin lämmitteli, + Pyhki pitkin pirttiähän, + Lattiatahan lakaisi; 65 + Viepi ulos rikkasa + Pellolle perimmäiselle; + Rikoillahan seisotakse. + Tuosta kuuli kuusienen, + Tajusi kaheksialle; 70 + Kuuli miehen itkeväkse, + Uroon urisevakse: + Ei ou itku naisen itku, + Eikä itku lapsen itku, + Tämä on itku Väinämöisen 75 + Urajanta Untamoisen. + Siitä silloin Pohjon akka + Viitisekse, vaatisekse, + Pää somille suoreille, + Pätöville pääsomille. 80 + Meni luoksi Väinämöisen, + Sanan virkko, noin nimesi: + "Mitäs itet Väinämöinen, + Kuta, Untamo, uriset?" + Sano vanha Väinämöinen: 85 + "Tuota iten tuon ikäni, + Puhki polveni murehin, + Jo uin maille vierahille, + Äkki ouoille oville." + Niin sanoopi Pohjon akka: 90 + "Niin mitä minulle annat, + Kun saatan omille maille, + Oman kukon kuuluville, + Näiltä mailta vierahilta, + Äkkiouoilta ovilta?" 95 + Sano vanha Väinämöinen: + "Mitäpä kysyt minulta?" + "Kun sie laait uuen sammon + Kirjokannen kirjoalet + Yhen joukosen sulasta, 100 + Yhen värkkinän murusta, + Yhen villan kylkyvöstä, + Maiosta mahovan lehmän, + Yhen otrasen jyvästä." + Sano vanha Väinämöinen: 105 + "En minä takoa taia, + Enkä kantta kirjoalla; + Työnnän sepon Ilmorisen, + Se on taitavin takoja, + Se on kannet kirjoapi." 110 + Siit' on Pohjan akka + Otti miehen kuolomasta, + Otti vanhan Väinämöisen, + Vei sitä kotihin sitte; + Syötti miehen, juotti miehen, 115 + Kostutteli kuolomasta; + Pani oron juoksomahan, + Liinaharjan liikkumahan + Pimiästä Pohjolasta, + Summasta sarajahasta, 120 + Miehen syövästä kylästä, + Urohon upottajasta. + Kotihinsa tultuoho + Meni luoksi sepon siellä, + Sanan virkko, noin nimesi: 125 + "Sinä seppo Ilmorinen, + Langoni, emoni lapsi, + Lähe neittä noutamahan, + Päätä kassa katsomahan + Pimiästä Pohjolasta. 130 + Nyt on neiti kosjottuna + Päätä kassa kaupattuna". + Silloin seppo Ilmarinen + Peseksen, puhasteleksen + Sykysyisistä sysistä, 135 + Tavonnoista talvisista; + Veran äärillä veäksen, + Lustuilla solkieksen; + Rekeensä reutuoksen, + Korjahan kohenteleksen. 140 + Laski virkkua vitsalla, + Helähytti helmivyöllä; + Oro juoksi, matka joutu, + Pimiähän Pohjolahan, + Summahan sarajahan, 145 + Miesten syöjähän kylähän, + Urohon upottajahan. + Pohjolahan mentyöön + Pohjon akka harvahammas + Pani sammon laaintaan, 150 + Kirjokannen kirjantaan + Yhen joukosen sulasta, + Yhen otrasen jyvästä, + Yhen villan kylkyöstä, + Maiosta mahovan lehmän, 155 + Yhen värttinän murusta. + Silloin seppo Ilmorinen, + Päivät sampuo rakenti, + Yöt neittä lepyttelööpi. + Silloin seppo Ilmorinen 160 + Saapi sammon valmihiksi, + Kirjokannen kirjatuksi, + Ei neittä lepytetyksi. + Siit' on jauho uusi sampo, + Kirjokansi kiikutteli: 165 + Jauho purnon puhtehessa, + Jauho purnon syötäviä, + Jauho purnon myötäviä, + 3:n pieltäviä. + Niin ihastu Pohjon akka, 170 + Anto oman tyttärehek + Sepolle Ilmoriselle + Ikusekse puolisokse, + Kainaloisekse kanakse, + Paniakse päänalaisen, 175 + Jalkoin jaksajakse. + Silloin seppo Ilmorinen + Kotihinsa tullessansa, + Käkyöt kukahteloopi + Korjan kirjavan kokilla, 180 + Oravaiset juoksenteli + Aisoilla vaahterisilla, + Tetryöt kukerteloopi + Päällä luokin kynäppäisen. + Sepolla Ilmorisella 185 + Käsi on kirjokintahissa, + Toinen neitosen nisissä; + Jalka on Saksan saappoassa, + Toinen reisien välissä, + Pohjolasta tullessansa. 190 + Kotihinsa tultuohon + Meni vanha Väinämöinen + Luoksi sepon Ilmorisen, + Kysytteli, lausutteli: + "Velli seppo Ilmorinen, 195 + Lankoni, emoni lapsi, + Joko laait uuen sammon, + Kirjokannen kirjoalit?" + Sano seppo Ilmorinen: + "Jo mie laain uuen sammon 200 + Maiosta mahovan lehmän, + Yhen villan kylkyöstä, + Yhen värttinän muruista, + Yhen otrasen jyvästä." + Sano Vanha Väinämöinen: 205 + "Joko jauho uusi sampo, + Kirjokansi kiikutteli?" + Sano seppo Ilmorinen: + "Jopa jauho etc. + Jauho purnon puhtehessa, 210 + Jauho purnon syötäviä, + Jauho purnon myötäviä, + 3 pieltäviä." + Silloin vanha Väinämöinen, + Kun tunsi toet sanomat, 215 + Rakenteli laivoansa, + Laski laivansa merehen, + Sanan virkko noin nimesi: + "Ku on tuolla toissa mäessä + Vanhalla Väinämöisellä?" 220 + "Iku Tiera, Nieran poika, + Ylimmäinen ystäväni." + Nosti päälle purjepuunsa, + Kun on männikön mäellä; + Laskoopi sinistä merta 225 + Melan koukkupään nojassa + Laski päivän, laski toisen; + Portit Pohjolan näkyypi, + Paistaapi pahat saranat, + Pahan ukset ulvottaapi. 230 + Tapasi on taskuhunsa + Silloin vanha Väinämöinen, + Löihen kukkaroisehensa; + Niin otti uniset nieklat, + Nukutteli nuuan joukon, 235 + Paineli pakanan kansan. + Laskoopi sinistä merta + Pimiähän Pohjolahan. + Sanan virkko, noin nimesi: + "Iku Tiera, Nieran poika, 240 + Ylimmäinen ystäväni, + Mene sie Sampo ottamahan, + Kirjokansi kantamahan!" + Ikutiera, Nieran poika, + Hyvä kielas käskieki, 245 + Kepiä kehuttoaki, + Meni sammon ottamahan, + Kirjokannen kantamahan, + Eipä sampo liikukkana, + Kirjokansi kihnakkana, 250 + Juuret maahan juurrutettu. + Itse vanha Väinämöinen + Läksi sammon ottamahan, + Kirjokannen kantamahan, + Eipä sampo liikukkana, 255 + Juuret maahan juurrutettu. + Silloin vanha Väinämöinen + Siilon kynti sammon juuret + 100 sarvella härällä, + 1000 päällä tursahalla; 260 + Vei sammon venosehensa, + Talu talkapohjahansa. + Nosti päälle purjepuita; + Laskoopi sinistä merta, + Laski päivän, laski toisen. 265 + Niin päivänä kolmantena + Muurahainen mulkupoika + Se kusi kuren jalalle + Pimiässä Pohjolassa. + Kurki laski suuren kulkun, 270 + Parkasi pahan sävelen: + Kaikki Pohjola heräsi, + Paha valta valveutu. + Pohjon akka harvahammas + Tapasihe Sampohonsa: 275 + "Jo on Sampo muunne viety, + Kirjokansi kannettuna!" + Niin rakenti Pohjon purren: + 100 miestä sauomihin, + 100 airooh urosta, 280 + 100 miestä miekallista, + 100 miestä ampujata; + Laskoopi sinistä merta. + Iku Tiera, Nieran poika + Sanan virkko noin nimesi: 285 + "Sie vanha Väinämöinen, + Laula, sie hyvä sukuni, + Hyvän sammon saatuosi, + Tien hyvän käveltyösi!" + Sano vanha Väinämöinen: 290 + "Aikanen ois ilon teoksi, + Varahainen laulannaksi; + Portit Pohjolan näkyypi, + Paistaapi pahat saranat, + Pahan ukset ulvottaapi. 295 + Kun omat ovet näkyisi, + Omat ukset ulvottaisi, + Äsen laulanta sopisi, + Ilon teentä kelpoaisi." + Niin sano sanalla tuolla 300 + Itse vanha Väinämöinen: + "Ylimmäinen ystäväni, + Nouse purjepuun nenääh, + Kasisliekaah kavaa; + Katso iät, katso lännet, 305 + Katso pitkin Pohjon ranta!" + Iku Tiera, Nieran poika, + Hyvä kielas käskieki, + Kepiä kehuttooki. + Nousi purjepuun nenääh, 310 + Katso iän, katso lännen, + Katso pitkin Pohjon rannan, + Niin sano sanalla tuolla: + "Jo tuloovi Pohjon pursi, + 100 hanka hakkoapi; 315 + 100 miestä sauomissa, + 100 airossa urosta, + 100 miestä miekallista, + 100 toinen ampujoa." + Sillon vanha Väinämöinen 320 + Jo näki tuhon tulevan, + Hätäpäivän päälle saavan, + Tapasi on taskuhunsa, + Löihen kukkaroisehensa, + Löysi piitä pikkaraisen, 325 + Takloa taki vähäsen, + Neki mestasi merehen, + Saattaapi sarajahansa, + Yli oikien olansa, + Kautti kainalon vasemman, 330 + Itse noin sanoiksi virkko: + "Luotihin merehen luoto, + Salasaari siunattihin + Itähän ikäti pitkä, + Luotehelle loppumaton, 335 + Pohjolahan polveksehen. + Johon purret puuttuoho, + Venehet takeltuoho!" + Niin on puuttunt Pohjon pursi + Vene hankava halennut. 340 + Pohjon akka harvahammas + Nousi leivon lentimille, + Sirkun siiville kohosi. + Vassat siiviksi sivalsi + Kokon kynkkäluun nenille; 345 + Lenteä lepettelööpi + Selvällä meren selällä, + Ulapalla aukiella. + Liiteleksen, laateleksen + Päähän pielen Väinämöisen; 350 + Tahtoo pursi päin puota, + Laiva lassuin lohkiella. + Niin sanoopi Väinämöinen: + "Iku Tiera, Nieran poika, + Ylimmäinen ystäväni, 355 + Ota nyt miekkasi omasi + Käelläsi oikiella, + Vasemmelta reieltäsi, + Kokon koprille sivalla, + Vaakalinnun varpahille!" 360 + Iku Tiera, Nieran poika, + Otti miekkansa omansa + Käellähän oikialla + Vasemmelta reieltänsä, + Kokon koprille sivalti, 365 + Vaakalinnun varpahille; + Vaan ei vuole vermentännä, + Ota ei orvaskettuona. + Iski kerran, iski toisen, + Kohta 3:tsi rapuopi; 370 + Tuo ei viere vermentänä, + Ota ei orvaskettuona. + Itse vanha Väinämöinen + Melan on merestä nosti + Lapiensa lainehesta, 375 + Kokon koprille sivalti, + Vaakalinnun varpahille. + Jäi yksi nimetön sormi + Sampuo pitelemähän, + Kirjokantta kantamahan. 380 + Silloin vanha Väinämöinen + Otti miekkansa omansa + Käellä on oikiella + Vasemmalta reieltään. + Sillon sampuo murotti, 385 + Kirjokantta kirjoali + Selvällä meren selällä, + Ulapalla aukiella. + Noita tuuli tuuvitteli, + Ilman lieto liikutteli 390 + Ympäri meren sinisen. + Muut kaikki muruset viepi + Rannalle meryttä vasten, + Vasten merta hyyvänettä. + Pohjon akka harvahammas 395 + Kannen kanto Pohjolahan, + Rivan kylmähän kylähän, + Sormella nimettömällä, + Vasemella varpahalla. + + + + +RUNOKYLÄT JA RUNOJEN MUUNTELU. + + +"Pohjoinen runoalue" päättyy etelässä siihen vesistöön, joka Kiiteen +selästä ulottuu itää kohti ja laskee Tsirkkakemiin. Tämä vesistö on +samalla kielirajana. Osasta jo senkin rannoilla puhutaan Aunuksen +pehmeäkerakkeista kieltä. Etelämpänä on tämä kieli jo yksinomaan +vallalla. Uloinna jaossa on Tsirkkakemin rannalla Kellovaaran pieni +kylä, jota aina on mainittu Vienan Karjalan parhaitten runokyläin +joukossa. Se on kuitenkin kuin keidas erämaassa, sillä Kellovaaran +naapurikylät ovat paljon huonompia runopaikkoja. Runojen singahtaminen +sinne runottomampien välikylien poikki onkin tapahtunut niin +sanoaksemme "historiallisella ajalla". Sinne oli muuttanut muuan +Ponkalahden mies Yläkuittijärven rannoilta ja tämän poika taas oli +nainut Latvajärven Arhipan sisaren Moarien. Kellovaaran runot, joita +jo Lönnrot kirjoitti, siis oikeastaan ovat Kuittijärviltä kotoisin. +Lönnrot siellä käynnistään mainitsee: + +"Jekossa makasin yötä, ja siitä kuljettuani 23 virstaa tulin ensinnä +Kellovaaraan, jossa vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, +kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan +Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti kaksi +miestä saattamaan, äsken mainitun akan poika setänensä. Yöllä makasimma +vähän aikaa metsäpirtissä ja muun aian matkasimma, minä nukkuen reessä. +Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpirtissä +akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella +tulimma Jyskyjärveen." + +Huonompia runopaikkoja ovat kylät siitä länteenpäin, vaikkeivät +olekaan aivan puuttuneet laulajia. Niissä kuitenkin keruukin oli +vaillinaisempi, ja mahdollista on, että monikin hyvä taitaja on +jäänyt laulattamatta. Kiiteen järven rannalla taas Akonlahti on +parhaita runopaikkoja. Eräältä Akonlahden mieheltä Gottlund kirjotti +Suomen puolella ensimmäiset kertomarunot, mitä yleensä on koko Vienan +Karjalasta saatu. + +Kaikista niistä kylistä, jotka ovat Kuittijärven ja tämän vesistön +välisellä ylämaalla, on runoja muistoon kirjotettu. Mutta runsaimmat on +saatu Kuittijärvien piiristä. + +Täältä runoalue tekee pitkän poukaman itää kohti pitkin Kemijoen vartta +aina Paanajärveen saakka. Pohjoista kohti se nopeaan huononee, vaikka +onkin sirpaleita löydetty useimmista kylistä aina Tuoppajärveä myöden. +Pistojärven seuduilla on ehkä ennen ollut enemmän runoja, mutta jo +Europaeus valitti, ettei laulajia ollut mahdollinen saada tietojaan +antamaan. + +Vienan Karjalan eri paikkakuntain runorikkaudesta saamme hyvän +käsityksen Kirjallisuuden Seuran suuresta runotoisintojulkaisusta. Se +noudattaa maantieteellistä aluejakoa, alkaen kunkin toisintokiertonsa +Kellovaarasta, jonka runoalueeseen myös luetaan Liedman, Tsholmon ja +Suurenjärven kylät Nuokkijärven eteläpuolella. Kellovaaran pieni kylä +on naapurejaan paljon etevämpi, mutta se yhdistääkin sekä pohjoisen +että eteläisen maakunnan runotaidon, niinkuin edellä huomautimme, +syynkin mainiten. Viimeksi mainitut kylät taas jo johtavat Aunuksen ja +Etelä-Karjalan laulumaille, lähinnä Roukkulaan ja Repolaan. + +Kellovaaran runoalueelta on koottu useimpia ennen mainituita +kertomarunoja. "Sisaren turmelusrunoa" sieltä on saatu enemmän kuin +mistään muualta koko Vienan Karjalan piiristä. Mutta myös "Samporuno", +"Kilpalaulanta", "Kilpakosinta", "Laivaretki ja kanteleen synty" +ja varsinkin "Lemminkäisen virsi" ovat siellä olleet tunnetut, ja +saadut toisinnot ovat laajat ja hyvät. Mainittakoon kuitenkin tämän +ohessa, että kootut toisinnot suureksi osaksi ovat saman perheen eri +sukupolvien laulamia, eivätkä vertausluvut siis tarkalleen ilmaise, +kuinka paljon ja kuinka yleisesti runoja on laulettu. Samoja runoja, +jotka Lönnrot aikanaan keräsi, kirjoittivat myöhemmätkin kerääjät +Lönnrotin laulajain jälkeläisiltä. Näin ovat runonkerääjät menetelleet +muissakin kylissä useastakin syystä. Sen kautta on voitu saada selville +Lönnrotin ja Europaeuksen laulajat, lisäksi on toisinnot näin saatu +täydellisemmin, koska vanhin laulaja saattoi runoja kirjaan laulaessaan +unohtaa säkeitä, jotka hän myöhemmin kotioloissaan lauloi. Ja eri +sukupolvien laulumallia vertaamalla voidaan lisäksi huomata, missä +määrin ajan hammas tai vieraat vaikutukset ovat muutaman miesiän +kuluessa runoja muutelleet. + +Jyskyjärven runoalueeseen kuuluvat ne Kemijoen kylät, joista runoja +on saatu, Jyskyjärven lisäksi Suopassalmi ja Paanajärvi. Tältä +alueelta on sato kuitenkin ollut niukka; mutta on kuitenkin kirjotettu +Sampojaksostakin joku hyvä toisinto. Koko joukon rikkaampi on +Kiimasjärven alue, joka käsittää Nuokkijärven kylät, Piismanlahden, +Pääkönniemen, Nokeuksen, ynnä Kiimasjärven ja Luvajärven. Tällä +alueella on laulettu varsinkin "Kilpakosintaa", "Lemminkäisen virttä" +ynnä "Laivaretkeä ja kanteleen syntyä." + +Akonlahden runoalue on paljon sitäkin satoisampi; mutta se onkin laaja, +käsittäen Miinoasta alkaen kaikki Kiitehen kylät ja pienet rajakylät +lähelle Kivijärveä. Se johtaa Latvajärven alueelle, joka siitä +huolimatta, että siihen kuuluvat ainoastaan Kivijärvi ja Latvajärvi, +säeluvun puolesta on Vienan Karjalan ensimmäisiä. Ainoastaan Vuonninen +ja Uhut senkin voittavat. Latvajärven taito käsittää melkein +kaikki mainitut runoaiheet ja lisäksi sieltä on saatu laajimmat +ja arvokkaimmat toisinnot. Mutta etevästä sijastaan runotaidossa +Latvajärvi saa melkein yksinomaan kiittää Arhippa Perttusta ja hänen +poikaansa Miihkalia; kylän muut runontaitajat eivät ole voineet aivan +suuressa määrin kartuttaa toisinnoita, vaikka keruu luonnollisesti +onkin varsinkin tämän kylän tarkkaan etsinyt. Arhippa ja hänen poikansa +kohoavat ympäristöstään niin korkealle, ettei ainoakaan toinen +Latvajärven laulaja voi sinnepäinkään heille vertoja vetää. + +Paljon suurempi, mutta siitä huolimatta köyhempi on Vuokkiniemen +runoalue, johon on yhdistetty Tsena, Vuokkiniemi, Tollonjoki, +Pirttiläksi, Venehjärvi ja Ponkalaksi. Parhaat laulajat ovat olleet +Tsenan Kettuset, joilta Topelius vanhempi sai arvokkaimmat runonsa. +Mutta tältä alueelta on saatu lauluja hyvin monelta eri laulajalta, +joten se antaa hyvän käsityksen yleisestä runotaidosta rahvaan kesken. +Kostamuksen--Kenttijärven alueelta, johon Kontokki, Koivujärvi ja +Vonkajärvikin kuuluvat, on tosin saatu runoja, mutta ei kuitenkaan niin +runsaasti, kuin olisi voinut odottaa. + +Vienan Karjalan paras runokylä on Vuonninen, jonka alueeseen +Aajuolaksi, Lonkka ja jotkut pienemmät saloasutukset on luettu. +Samporunoa varsinkin on sieltä kirjoitettu muistoon kaksi vertaa +enemmän kuin Latvajärvestäkään, ja melkein kaikki muutkin runot +ovat olleet hyvin edustettuina. Vuonnisessa on ollut oivallisia +runolaulajoita, varsinkin Ontrei Malinen ja hänen jälkeläisensä, mutta +lisäksi on runotaito siellä ollut rahvaan kesken yleinen ja toisinnot +paremmat kuin ainoassakaan toisessa Vienan Karjalan kylässä. Lonkan +paras laulaja oli Martiska. + +Muistoon kirjoitettujen runojen runsauden puolesta Vuonnisen alueelle +vetää vertoja Uhtuen alue, mutta se käsittääkin paitsi Uhtuetta +Jyvöälahden, Alijärven, Tsiksan, Luusalmen, Nurmilahden ja muutamia +muitakin kyliä. Tällä alueella on runon osaajien luku niinikään hyvin +suuri, mutta itse laulumalli ei ole yhtä ehjä ja hyvä kuin Latvajärven +ja Vuonnisen. Toisinnot ovat lyhempiä ja enimmäkseen sekavampiakin. +Muutoin on runoaiheiden tunteminen Uhtuen alueella meikein laajempi +kuin rajakylissä, koska sen puolen toisinnot yhdistävät itseensä koko +joukon piirteitä eteläiseltäkin alueelta. + +Kuittijärven pohjoispuolella olevat kylät on yhdistetty Pohjoiseksi +raja-alueeksi. Niistä on rajalla oleva Koljola runotaitoisin, mutta +paras runolaulaja onkin sinne Lonkasta muuttanut ja tuonut runot +mukanaan. Muista kylistä, samoinkuin Koillisenkin raja-alueen kylistä, +on saatu melkein vain "Lemminkäisen virttä". + +Tämän kirjan alkuun liitetystä taulusta käy selville sekä runosaaliin +runsaus eri alueilla että myöskin se, paljonko kutakin kertomarunoa +on laulettu. "Lemminkäisen virsi" on kaikista yleisin, paljon +yleisemmin laulettu kuin suuri "Sampojaksokaan", jolla on senjälkeen +toinen sija. Kolmannella sijalla on kirjaan pantujen toisinnoitten +joukossa "Kilpakosinta", sitten "Laivaretki ja kanteleen synty", +"Kilpalaulanta", "Väinämöisen polvenhaava" ja "Sisaren turmelus". +Harvinaisimmat ovat runot "Auringon ja kuun päästöstä", "Taivaan +taonnasta", "Ahdin ja Kyllikin runo", "Kuolonsanomat", "Venepuun +etsintä" ja "Väinämöisen tuomio". Ellei olisi Etelä-Karjalan runomailta +ja Inkeristä lisää saatu, olisivat nämä runot Kalevalassa jääneet +kylläkin vaillinaisiksi. + +Kertomarunot ovat vain osa Kalevalan rakennusaineksista. Niiden +täytteeksi rakentaja käytti loitsuja, lyyrillisiä lauluja ja +ballaadeja. Loitsuista Kalevala on saanut suuren osan vanhimmista ja +jylhimmistä piirteistään, lyyrillisistä lauluista taas hienoimmat +värinsä. Näitä aineksia ei edellä olevassa verrannossa ole huomioon +otettu. Loitsuista Vienan Karjala on rikas, mutta lyyrillinen runous +siellä on paljon heikompi kuin Etelä Karjalassa. + + * * * * * + +Seuratkaamme yhden runon esiintymistä Vienan Karjalan eri runoalueilla +saadaksemme vähän käsitystä siitä, millä tavalla runot eri kylissä +muuntelevat. Otamme sitä varten tarkasteltavaksemme "Sampojakson", tuon +tärkeimmän kaikista. + +Latvajärven Arhipan laulama, 400 säettä käsittävä runo alkaa noilla +sanoilla, joilla melkein kaikki laulajat koko tällä alueella +Sampojakson ladulle lähtevät: + + Lappalainj oli kyyttösilmä + Piti viikoista vihoa, + Kaukaista ylen katsetta + Päälle vanhan Väinämöisen... + +Runossa kuvataan, kuinka hän väijyi ikirunojaa, joka merta ratsasti +"hernevarrella hevolla, orihilla olkisella". Lappalainen jännitti +tulisen jousen ja ampui laulajan alta hevosen. Väinämöinen siitä +suistui mereen ja kulki siellä vuosikausia "kuusissa hakona, petäjäissä +pölkynpäänä". Myrsky kantoi hänet vihdoin Pohjolaan, jossa hän +rannalla avuttomana "itkiä tihusteloovi". Pohjan akka harvahammas +kuultuaan uroon itkevän, pelastaa hänet veden hädästä ja vie omalle +maalleen, kun Väinämö lupaa toimittaa Ilmarisen takomaan Pohjolaan +Sammon. Väinämö kotiin päästyään ilmoittaakin Ilmariselle, että hän +tämän työn tehtyään saa vaimokseen Pohjolan tyttären, ja Ilmarinen +paikalla lähtee Pohjolaan; jossa hän "päivät Sampuo takoopi, yöt neittä +lepyttelööpi" -- näitä säkeitä harvoin huonoinkaan laulaja unohtaa, +miten sekava hänen runomuistinsa muutoin olisikin. Sampo sai valmiiksi, +Ilmarinen sai Pohjolan tytön ja ajoi hänen kanssaan kotiin, jossa hän +Väinämöiselle kertoi ihmetakeestaan. Sen ihmeominaisuudet kuultuaan +Väinämöinen paikalla työntää vesille veneensä, ottaa Iku-Tieran, Nieran +pojan, ylimmäisen ystävänsä, toiseksi mieheksi matkaansa ja "laskoopi +sinistä merta melan koukkupään varassa", nukuttaa Pohjolan kansan ja +kyntää Sammon juuret "satasarvella härällä, tuhatpäällä tursahalla", +sekä vie Sammon veneeseensä. Mutta kolmantena päivänä "muurahainen +mulkupoika" herättää kuren, joka parkaisee pahan sävelen ja herättää +uinuvan Pohjolan. Pohjan akka, huomattuaan Sammon ryöstetyksi, kokoo +paikalla väkeä ja lähtee ryöstäjiä takaa ajamaan suurella sotipurrella, +jonka Iku-Tiera näkee. Väinämöinen siitä luo mereen palan taulaa ja +siitä syntyy suuri luoto, johon puuttuu Pohjolan pursi. Pohjan akka +nousee kokon siiville ja saavuttaa lentäen Väinämön purren ja istahtaa +purjepuun pieleen niin raskaasti, että Väinämön pursi siitä oli "päin +pudota, laiva lastuin lohkiella". Väinämö kehottaa Iku-Tieraa iskemään +linnun miekallaan, mutta vaikka tämä rapaiseepi voimainsa takaa, ei +miekka pysty vähääkään. Silloin Väinämöinen itse nostaa melansa merestä +ja sillä sivaltaa kokkoa kynsille. Kokolle jäi vain yksi kynsi, jolla +se tavotti Sampoa, mutta Väinämö silloin iski miekallaan ja murotti +sillä Sammon palasiksi. Muut Sammon palaset uiskentelivat "rannalla +meryttä vasten", mutta kannen Pohjan akka kantoi Pohjolaan, "rivan +kylmähän kylähän". + +Arhipan toisinnossa ovat Sampojakson tärkeimmät tapaukset hyvässä +järjestyksessä yhtämittaisesti laulettuina. Olkoon se esikuvana +vertaillessamme runon eri muotoja Vienan Karjalan runomailla. + +Kellovaarassa Arhipan sisaren Moarien poika Simana lauloi Lönnrotille +runon toiseen laatuun. Väinämöinen oli muka matkalla Luotolahan +lankoihinsa, kun Pohjan poika hänen altaan hevosen ampui. Väinämöisen +"ainut akka" pyysi Ilmarista takomaan itselleen haravan, jolla löysi +Väinämöisen. Tämä sitten teki kanteleen ja sillä soitti niin kauniisti, +että kaiken luomakunnan lumosi. Väinämöinen sitten, kuljettuaan +meressä kuusi vuotta, nosti polvensa, johon hanhi muni munansa, nämä +vierähtivät veteen Väinämöisen liikahuttaessa polveaan, ja hanhi +loi palasista maailman. Kuten näkyy, on tämä toisinto ilmeisesti +sekaantunut, mutta siinä taas esiintyy maailman luominen, jota Arhippa +ei ensinkään laulanut, mutta joka on Samporunon oleellinen osa. + +Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin sama mies lauloi runon +Lähteenkorvalle. Hän alkoi silloin Väinämöisen ja Joukahaisen +kilpalaulannasta. Kun Joukahainen oli sisarensa luvannut Väinämöiselle +puolisoksi, niin lappalainen kyyttösilmä keksi runoilijan merta +ajamassa ja ampui hänen altaan hevosen. Pohjan akka, "ainut akka +Väinämöisen", haravoitsi sitten runoilijan merestä, mutta ei löytänyt, +ennenkuin kuuli hänen rannalla itkevän. Väinämöinen laati kanteleen. +Näyttää siltä, kuin olisi laulaja koettanut väliajalla saada runoonsa +selvempää tapausyhteyttä. -- Sammon ryöstöstä hän lauloi kappaleen +Kilpakosinnan yhteydessä. + +Riigonan Maksima, Simanan sukulainen, lauloi runon koko joukon +täydellisempänä ja selvempänä. Kuvaus maailman luomisesta varsinkin on +täydellinen. Sotka muni munan Väinämöisen polven päähän, hänen meressä +uiskennellessaan lappalaisen sortamana. Munat vierähtivät veteen ja +niistä syntyivät maailman rakennuksen pääosat, mutta Väinämöinen itse, +meressä itseään käännellessään, maihin kolkkiessaan milloin päällään, +kyljellään taikka jaloillaan, antoi rannoille tarkemman muovailun. +Tuuli kantoi Väinämön Pohjolaan, jossa Pohjan akka hänet rannalta +löysi ja saattoi omille mailleen sekä antoi vielä tyttärensäkin, kun +Väinämöinen takoi Sammon. Tämän jälkeen Väinämöinen pyysi Ilmarista +takomaan itselleen haravan, jolla hän haravoitsi merestä kantelen +ainekset, laati soittimen ja lumosi luomakunnan soitollaan. Väinämöinen +sitten latoi laivansa täyteen nuorta väkeä ja lähti palaamaan omille +mailleen, Sampo mukanaan saaliina ja Pohjola nukkumassa. Tässä on +runossa äkkiä suuri aukko, johon ei ole mitään säkeitä täytteeksi. +"Muurahainen murhapoika" herättää Pohjolan ja sitten alkaa pakenevien +takaa-ajo tunnettuun tapaan. Runo kuitenkin kesken katkeaa siihen, +kun Pohjolan emäntä laskeutuu Väinämön purren päähän. Laulaja vain +suorasanaisesti lisäsi, että "siitä kisko Pohjolan emäntä kirjokannen +mereen." + +Jyskyjärvestä on saatu useitakin Sampojakson toisinnoita. Vanhin, +Lönnrotin kirjaan panema, alkaa niinikään Väinämöisen matkalla +Luotolahan lankoihinsa. Lappalainen kyyttösilmä ampuu hänen altaan +sinisen hirven taikka hevosen, ja Väinämöinen meressä käänteleidessään +muotoilee sen rannat. Sotka vasta myöhemmin munii hänen polvensa päähän +munansa. Väinämöinen takoo Sammon ja saa neidin palkakseen. Ilmarinen +takoo runoilijalle haravan, jolla tämä merestä haravoi kanteleen +ainekset ja soittaa. Runo päättyy Väinämöisen venematkalla ja Pohjan +akan takaa-ajolla. Siinäkin on sama aukko. Jostain toisinnosta on +kanteleen taonta ja soitto pois jäänyt. Mutta yleensä Jyskyjärvestä +myöhemmin saadut toisinnot ovat Lönnrotin ja Europaeuksen kokoomia +täydellisemmät ja selvemmät. + +Piismalahdesta kirjoitti Lähteenkorva muistoon laajan toisinnon, jossa +oli päälle 250 säettä. Laulaja oli sen oppinut eräältä Jyskyjärven +naiselta ja sen vuoksi runo kävikin samaan suuntaan. Siinäkin Väinämö +takoo Sammon ja saa neidon palkakseen, Ilmarinen takoo haravan, jolla +kanteleen ainekset haravoidaan ja Väinämöinen soittaa; runo päättyy +venematkalla ja tappelulla Sammosta. Toisinto muutoin käsittelee runon +eri osia jotenkin vapaasti. + +Genetzin Pääkönniemestä kirjottama toisinto kulkee samoja latuja, +vaikka yksityiskohdissa onkin koko joukon eroa. Siinä muun muassa on +kyyttösilmän lappalaisen suvusta seuraava tieto: + + Kolme on poigoa pahalla: + Yks on rujo, toinen ramba, + Kolmas on verisogie... + +Mutta juuri viimeksi mainittu sokeudestaan huolimatta jännittää +kovoa jousta ja ampuu Väinämöisen. Sotkan munan vierähtäessä veteen +Väinämöinen itse lausuu luomasanat. Muu runo on saman suuntainen +yhteyksiltään kuin edellisetkin. + +Nokeuksesta on Lähteenkorva kirjoittanut Sampojaksoa vain yhden +lyhyen kappaleen. Kiimasjärvestä saalis on ollut runsaampi. Laajin +Europaeuksen muistoon kirjoittama toisinto alkaa noilla tutuilla +säkeillä "Lappalainen kyyttösilmä, vuotti illoin, vuotti aamuin"... ja +tapaukset kerrotaan edelleen, maailman luominen oikealla paikallaan, +Väinämöisen ajautuminen Pohjolan rannoille, jossa hänen "viluvaimoinen +tätinsä", Pohjan akka harvahammas, pelastaa hänet veden hädästä; +mutta tämän jälkeen runoon yhtyy kilpakosinta ja ansiotyöt, Ilmarinen +takoo Sammon ja neidon saadakseen vielä tuo suuren suomuhauin +Tuonelan joesta, kyntää kyisen pellon, saa siitä vihdoin neidon, vaan +Väinämöinen sitä vastoin takoo itselleen kulta-immen morsiamekseen. +Jotkut toiset laulajat yhdistelevät runoa vielä mielivaltaisemmin, +niinpä muuan lauloi Lähteenkorvalle Tuonelassa käynnin, pistoksen +synnyn, laivaretken ja kanteleen synnyn, kilpakosinnan, Samporunon, +kultaneidon taonnan ja kilpalaulannan kaikki yhteen jaksoon. +Kiimasjärven toisinnoista, vaikka ovat jotenkin sanarikkaat, puuttuu +luonnollinen yhteys ja selvyys. + +Miinoasta on kirjoitettu vain muutamia lyhyitä pätkiä. Samporunon +alkuun liittyy "Kilpalaulanta", niinkuin jo huomasimme eräässä +Kellovaarankin toisinnossa. + +Akonlahdessa Lönnrot kirjoitti eräältä laulajalta Samporunon, jossa oli +lähes 300 säettä. Se alkaa kyyttösilmäisestä lappalaisesta ja maailman +luomisesta, mutta on loppupuolelta varsin sekava. Saatettuaan uroon +Pohjolaan laulaja muisti muutamia katkelmia kilpakosinnasta ja ryhtyi +sitten kanteleen tekoon. Ilmarinen tämän jälkeen takoi Sammon, jonka +jälkeen seuraa jatkoa kilpakosinnasta, Ilmarisen sisaren Annikin ja +Väinämön kaksinpuhelu meren rannalla ja kertomus Väinämön retkestä +Manalle saamaan "Tuonelta oroa, Manalasta vääntietä". Tämän jälkeen +seuraavat ansiotyöt, Sammon ryöstö ja Väinämöisen veneen takaa-ajo. +Pituudestaan huolimatta toisinto senvuoksi on turmeltunut, keräten +paljon semmoisia aiheita, jotka eivät varsinaiseen Sampo-jaksoon kuulu. +Mutta samaan suuntaan käyvät Akonlahden muutkin toisinnot. Jossakussa +sisältää kertomus maailman luomisesta, runon muista puutteellisuuksista +huolimatta, niin kauniita säkeitä, että ne ovat kuin löytöhelmiä +jostain paljon ehyemmästä ja jalommasta kokonaisuudesta. Semmoinen on +eräs Europaeuksen kirjoittama, muutoin hyvin sekava runon ja loitsun +yhdistelmä, jossa sanotaan Väinämöisen vedessä uiskennellessaan +"saaria sanelleen, sanoneen maat ja manteretkin, kirjuttaneen kivehen +kirjan, vetäneen viivan kalliohon, peukalolla päättömällä, sormella +nimettömällä, katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi palaksi". Näissä +toisinnoissa Väinämöinen yleensä lausuu maailman luomissanat. Eräässä +Hietajärven toisinnossa, jonka Europaeus kirjaanpani, jatkuu runo +maailman luomisesta kilpalaulannalla. Näissä useinkin sekavissa +lyhyissä toisinnoissa on aina joukossa erittäin kauniitakin ja +täysipainoisia, vanhan luontoisia säkeitä, joita ei aina parhaissakaan +tavata, ja siitä niitten kaikkienkin arvo Kalevalaa koottaessa on +ollut suuri, vaikka yhteys usein puuttuukin. Eräässä laajassa ja +muodoltaan hyvässä Hietajärven runossa alkaa Samporuno Väinämöisen +matkalla Antervo Vipusen vatsaan, sitten seuraa purren valitus ja +Sammon ryöstö, jolle retkelle Väinämöinen ottaa mukaansa apumiehekseen +Ikutiiran, Niiran pojan. Runo päättyy Väinämöisen ja Pohjolan emännän +taisteluun merellä, jonka jälkeen jälkimmäinen kantaa puolet Sampoa +takaisin Pohjolaan. Eräässä Niskajärven toisinnossa ampuja on kaunis +Kaukamoinen; toisinto muutoinkin on lyhyt ja sekava. + +Kostamuksen--Kenttijärven alueelta saadut runot ovat hyvinkin +samansuuntaiset, enimmäkseen jotenkin lyhyet ja sekavat. + +Kivijärvestä joka jo kuuluu Latvajärven runoalueeseen, on Samporunoa +saatu vain muutamia lyhyitä ja sekavia katkelmia. Sitä laajemmat ja +joka suhteessa paremmat ovat Latvajärvessä lauletut, joista Arhipan +on kokonaisuudessaan edellä luettavana. Arhippaisen Miihkalin +toisinto jossain määrin eroo hänen isänsä laulamasta. Miihkalin +runossa muun muassa on maailman luominen sotkan munasta oikealla +paikallaan, vaikk'ei se olekaan laulettu yhtä täydellisesti kuin +muutamissa eteläisemmissä toisinnoissa. Mutta tuolla lisäykselläkin +on Miihkalin runo vain 293 säettä, toista sataa hänen isänsä laulamaa +lyhempi. Eräiltä toisiltakin Latvajärven laulajilta on saatu melko +pitkiä runoja, vaikk'ei likimainkaan Arhipan laulamiin verrattavia. +Tavallisesti niissä Sampojakso ja ansiotyöt yhdistetään ja Sammon +takojana esiintyy Väinämöinen. + +Vuokkiniemen runoalueelle siirtyessämme tulemme ensinnä Tsenanniemeen, +josta saatiin eräs ensimmäisiä Sampojakson toisinnoita, mitä yleensä +tunnetaan. Sen lauloi Topelius vanhemmalle Jyrki Kettunen Kuddnäsissä, +lähellä Uutta Kaarlepyytä. + +Sekin alkaa: "Lappalainen kyyttösilmä, piti viikkoista vihoa päälle +vanhan Väinämöisen", jota seuraa uroon mereen sortuminen, sotkan pesän +haku, munien särkyminen ja maailman luominen. Mutta Kettunen muisti +muusta runosta ainoastaan runkoa, joten se hänen laulamanaan kaikkiaan +supistui ainoastaan 140 säkeeksi. Lönnrotille laulaessaan kotonaan +Jyrki täydensi aukkoja. Petri Kettunen lienee laulanut sen runon, +jonka Sjögren jo v. 1825 kirjoitti muistoon. Se on täydellisempi, +käsittäen kolmatta sataa säettä. Ampuja on "kaunis Kaukomieli", munien +munija "mehiläinen ilman lintu"... Monessa yksityisseikassa tämä runo +muutenkin poikkeaa Latvajärven laulunlaadusta. Muun muassa sanotaan +Pohjolan emäntää "nenä vänkä (vankka?) Vuojolaiseksi", joka ehkä tarjoo +johtoa hänen kansallisuutensa määräämiseksi. Väinämöinen takoo Sammon +ja saa neidon, lähtee kotimatkalle, mutta Pohjolan emäntä kauppojaan +katuen lähtee häntä takaa ajamaan ja saavuttaakin, syntyy tappelu, +jossa sekä Sampo että neito sortuvat laineisiin. + +Vuokkiniemen kirkonkylästä saadut toisinnot ovat lyhyet ja +vaillinaiset. Eräs laulaja, joka lauloi Genetzille, lopetti runonsa +seuraavalla suorasanaisella selityksellä: "Mereh jauhomah shai ijäksheh +(Sampo), tuoho Valkieh mereh; shuoloo jauho viimeseks ta shielä on +meresshä shuolan jauhonnassa. Ei voia i vettä juua, njiin on shuolanji +meri". + +Hyvin vaillinaisia ovat nekin toisinnot, joita on Venehjärvestä +saatu. Hökkä-Petri, sama mies, jonka talossa olimme asuntoa, osasi +parhaan, lähtien kuitenkin Vipusessa käynnistä ja venepuun etsinnästä. +Ponkalahdesta ei ole tiedossa ensinkään tämän runon toisintoa, +Aajuolahdesta vain yksi. Sitä runsaampi ja laadultaan parempi on runo +Vuonnisessa. Ontrei Malinen lauloi Sjögrenille 330 säettä, Lönnrotille +366 säettä, ja myöhemmille kerääjille lauloi Ontrein poika Jyrki vielä +323 säettä ja Homanen Ohvo 243 säettä; moniaat muut laulajat ovat +osanneet pidempiä ja lyhempiä katkelmia. Myöhemmät kerääjät kiittelivät +erityisesti sitä, kuinka selvinä Vuonnisen Sampojakso oli vielä +nuorimmassakin polvessa säilynyt. Luokaamme silmäys siihen, mihin +laatuun Ontrei lauloi Sampojakson. Hänenkin runonsa alkaa: + + Lappalainen kyyttöselkä + Piti viikkoista vihoa, + Kauvan aikaista karehta + Päällä vanhan Väinämöisen. + +Lappalainen ampui Väinämöisen alta sinisen hirven, uros sortui +aaltoihin ja kuljeskeli meressä vuosikausia. + + Kussa maat on maata vasten, + Siihen siimasi apajan, + Kalahauan kaivatteli; + Kuhun seisattu merelle, + Siihen luopi luotoloita, + Karipäitä kasvattaa, + Niihin laivat lasketaan, + Päät menee kaupamiehen. + +Väinämöinen työnsi hanhelle polvensa pesän sijaksi; kun lintu oli munia +hautonut ja Väinämöinen tunsi lihansa lämpiävän, niin hän liikahutti +polviansa, jolloin + + Munat vierövät veteen, + Karskahti meren kariin. + +Väinämöinen lausuu sitten luomissanat, jonka jälkeen tuuli hänet +tuudittelee pimeään Pohjolaan. Portto Pohjolan emäntä kuulee mereltä +itkun ja soutaa veneellä uroon luoksi, jolla oli + + Sata haavoa sivulla, + Tuhat tuulen pieksämällä. + +Hän souti uroon Pohjolaan ja syötti, juotti siellä, sekä lupasi +saatella omalle maalle, ja antaa neidonkin palkaksi, jos Väinämöinen +takoisi Sammon. Mutta sitä Väinämöinen ei sano osaavansa, vaan kiittää +Ilmarisen taitoa, sillä tämä on taivosenkin takonut, eikä siinä +"tunnut vasaran jälki, eikä pihtien pitemät". Pohjolan punaisella +purrella Väinämöinen sitten palaa omalle maalle, "laski päivän +merivesiä, toisen on enovesiä, kolmannen kotivesiä", ja kehoittaa +Ilmarista lähtemään Pohjolaan Sampoa takomaan, josta hyvästä hänelle +annettaisiin Pohjolan ihana tytär palkaksi. + + Ohoh seppo Ilmarinen, + Kun on neito Pohjolassa, + Impi kylmässä kylässä, + Maan kuulu, veen valio! + Kiitti puoli Pohjanmaata, + Ikävöitsi Suomen sulhot, + Lihan läpi luu näkyvi, + Luun läpi yin näkyy... + +Mutta Ilmarinen epäilee koko juttua petoskaupaksi, arvelee Väinämöisen +hänen luvanneen vain oman päänsä päästimeksi. + +Väinämöinen silloin viekottelee hänet kiipeämään pitkään kuuseen, +tavoittelemaan näätää kultarintaa, ja laulaa sitten ankaran tuulen, +joka tempaa Ilmarisen mukaansa ja vie hänet Pohjolaan. Ilmarinen +sinne tultuaan suostuukin takomaan Sammon, saa neidon, niinkuin oli +luvattu, ja palaa sitten omalle maalle. Ontrein runosta puuttuu Arhipan +ja Miihkalin kaunis kuvaus Ilmarisen kotia paluusta nuoren neitosen +keralla. Kotiin saatuaan Ilmarinen Väinämöiselle kiittelee Sampoa, +jolloin tämä paikalla ehdottaa, että lähdettäisiin sitä ryöstämään. +Seppo suostuukin ja kolmanneksi otetaan matkaan Vesi-Liito, Laito +poika, joka Väinämöisen ylenkatseellisesta puheesta huolimatta tuo +laidan tullessaan aluksen varaksi. + +Pohjolan kansa nukutettiin, Väinämöinen rasvasi kaikki lukot, koetti +sylin piellä Sampoa, mutta Vesi-Liito, Laito poika, keksi paremman +keinon, kynti sen juuret, jonka jälkeen Sampo kannettiin purteen. Tämä +Sammon ryöstö on vaillinaisesti ja sekavilla säkeilläkin kuvattu. +Lasketaan sitten merta ja Ilmarinen vaatii Väinämöistä laulamaan, mutta +tämä arvelee ilon piäntää vielä liian aikaiseksi, käskee Ilmarista +nousemaan purjepuun nenään ja katsomaan joka puolelle. Ilmarinen +näkee vain "havukkoja haavat täynnä, korvet kirjokokkoloita", mutta +Väinämöinen arvelee hänen omiaan laskettelevan. Muurahainen sillä +välillä on Pohjolan herättänyt ja Pohjolan emäntä paikalla suorinut +sotiveneensä ryöstäjiä takaa ajamaan. Väinämöinen luo merelle luodon, +johon Pohjolan vene halkeaa, mutta Pohjolan emäntä "nousee leivon +lentimille, sirkun siiville ylenee", ja lentää Väinämöisen purjepuun +nenään. Uros häntä ropasee melallaan kynsille, niin ettei jää muuta +kuin yksi sakarisormi. Väinämöinen ehdottaa, että lähdettäisiin päähän +utuisen niemen Sammon jaolle, mutta Pohjolan emäntä ei jakoon suostu. + + Siitä vanha Väinämöinen + Seulo seulalla utua, + Terheniä tepsutteli. + Itse noin sanoiksi virkko: + "Tänne kyntö, tänne kylvö, 5 + Tänne vilja kaikenlainen, + Poloiselle pohjan maalle, + Suomen suurille tiloille; + Tänne kuut, tänne päivät!" + Sano Pohjolan emäntä: 10 + "Vielä mä tuohon mutkan muistan, + Keksin kummoa vähäisen + Sinun kynnön, kylvön päälle; + Sa'an rautasen rakehen, + Teräksisen tellittelen, 15 + Halmettasi hakkaamahan, + Pieksämään peltojasi!" + Sano vanha Väinämöinen: + "Sataos rautaista raetta, + Teräksistä tellitöllös 20 + Pohjolan kujan perille, + Saviharjan häiriölle!" + +Ontrein runo käsitti erittäin kauniita lisäyksiä Arhipan laulamiin, ja +lisäyksiä, jotka rikkaudessaan viittaavat ennen täydellisempään runoon. + +Se Samporuno, jonka Lönnrot Vaassila Kielöväiseltä kirjoitti, on aivan +sekava, sisältäen otteita jos joistakin runoista, joita vanhus yhteen +sulloi, mutta suorasanaisia tietoja Lönnrot häneltä sai niin paljon, +että saattoi niitä käyttää johtona Kalevalaa kootessaan. Tapauksien +juoni oli kylläkin voinut ukon muistossa säilyä, vaikk'ei hän runoista +muistanutkaan kuin sieltä täältä katkelmia, joita sitten lauleli +peräkkäin, sitä myöden kuin niitä mieleen johtui. + +Homasen Ohvon runo kulkee jotakuinkin samoja latuja kuin Ontrein, mutta +on varsinkin lopulta sekava ja muutoinkin heikompi. Mutta siinä on taas +monias vuoropuhelu laajemmin kehitelty, kuten Pohjan akan keskustelu +Ilmarisen kanssa, hänen tultuaan Pohjolaan Sampoa takomaan. Hän lauloi +niinikään kanteleen synnyn jatkoksi Sammon ryöstölle. Muissa Vuonnisen +toisinnoissa on toisia runoja sekaantunut Sampojaksoon, varsinkin +Vellamon neidon onginta, Kultaneidon taonta, Vipusruno, y.m.; toisissa +näitä eri aineksia on koetettu saattaa keskenään asialliseen yhteyteen. + +Lönnrot mainitsi Lonkan Martiskaa sekavaksi laulajaksi, mutta +siitä huolimatta oli hänen runoissaan useita hyviä kohtia, jotka +erinomaisesti täydensivät Ontrein laulamia. Martiskan pojat ovat +myöhemmin laulaneet monenkin kohdan selvemmin kuin heidän isänsä. + +Alijärvestä ja Jyvöälahdesta on muistoon kirjotettu pari kolme +toisintoa. Runsaammin niitä on saatu Uhtuesta, vaikkeivät sikäläiset +runot laajuudeltaan likimainkaan vedä vertoja Latvajärven ja Vuonnisen +Sampojaksoille. Uhtuessa on laulettu erästä lyhyempää laulunlatua, +jonka edellä olemme tavanneet, ja koska siinä viljalti esiintyy samoja +säkeitä kiinteässä yhteydessä, niin näyttää sillä olleen yleisempikin +pätöisyys. Eräs Lönnrotin kirjaanpanema runo alkaa, kuinka Väinämöinen +oli matkalla Luotolahan lankoihinsa, kun lappalainen kyyttöselkä +hänet mereltä keksi ja ampui uroon alta hevosen. Väinämöisen meressä +uiskennellessa kokko muni munansa hänen polvelleen ja niistä syntyi +maailma. Lyhyesti kerrotaan, kuinka Väinämöinen Pohjolassa takoi Sammon +ja sai neidon ja sitten omille maille tultuaan pyysi Ilmarista takomaan +itselleen haravan, jolla hän merestä haravoi kanteleen ainekset. +Muutamissa toisinnoissa on kuitenkin harvinaisia täydennyspiirteitäkin, +niinpä esim. kuvataan laajemmin, kuinka Väinämöinen ajaa meren +selällä, "eikä kastu oron kopiot, eikä vuohiset heposen", taikka miten +hän Pohjolan emännälle ensin tarjoo lunastimikseen "kultia kupilla, +hopehia puolikolla", mutta Pohjan akka sanoo: "en huoli hopehistasi, +enkä kysy kultiasi, kullat on lasten kukkasina, hopiat helyehinä, +kuin ois seppoisen näköinen", j.n.e.; tai kehoittaa Pohjolan emäntä +urosta, ettei tämä Pohjolan oron reessä päätään kohottaisi, ennenkuin +oro seisottuu. Kun Väinämöinen kohottaa päätään oron seisahduttua, +niin "kuuluu pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta", jonka jälkeen +Väinämöinen juoksulla rientää sepon pajaan ja sanoo hänelle asian. +Vertaus Arhipan runoon osoittaa, kuinka oivallisesti nämä muutoin aivan +lyhyen toisinnon säkeet täydentävät sitä. Eräissä toisinnoissa nielee +hauki kokon munimat munat, kokko tapaa kuitenkin hauin, repäisee sen +vatsan auki ja luo munista maailman. + +Uhtuen pohjoispuolella olevista seuduista ei Samporunoa ole saatu kuin +vähäpätöisiä katkelmia, pisimmät niistä Koljolasta, Martiskan pojalta +Teppanalta. + + + + +KALEVALA JA KANSANRUNO. + + +Jos ajattelemme runolaulantoa vain sellaisena, kuin se nykyisessä +Vienan Karjalassa esiintyy, niin on vaikea käsittää, kuinka niin +runsas runous olisi voinut syntyä kansalle nykyisin vieraitten +aiheitten pohjalla. Aivan suuri ei ole kunnollisten runontaitajien +luku, saapa nähdä monet vaivat toisinnoita haeskellessaan, ja usein +ovat ne kaikkein vähimmin huomattavia kansalaisia, vanhoja ukkoja, +eukkoja, mieronkiertäjiä, taikka nuoria tyttöjä ja poikia, jotka +laulun taitavat. Harvoin niitä enää laulettanee enemmän rahvasta +koossa ollessa muuta kuin häävirsiä. Tämmöiset elinehdot eivät voisi +synnyttää sen tapaista runoutta kuin kertomarunous on, ne ovat kotoisen +lyyrillisen runouden ympäristö. + +Paremmat olivat edellytykset niihin aikoihin, jolloin runoja kilvan +laulettiin, milloin rahvasta oli paljon koolla ja muutoinkin ajan +vietoksi. Silloin oli laulajalla säestäjä itseään kiihottamassa ja +suuri joukko mielenkiinnollaan kannustamassa, ja luonnollisesti silloin +runokin luisti paremmin, kun "luonto nousi", ja säkeet pyöristyivät +ja hioutuivat. Varmaan ovat sellaiset tilaisuudet paljon vaikuttaneet +niitten toisinnoitten muotoon, joita on meidän aikoihin säilynyt. Ne +ehkä ovat saaneet aikaan sen, että toisinnot samoilla paikkakunnilla +yleiseen kulkevat jotenkin samoja latuja ja runo säilyi suuremmassakin +yleisössä kuin yksissä ja toisissa taitajissa. Mutta semmoisia +kilpalaulannoita ei ainakaan sen mukaan, mitä tämän kirjottajan tietoon +tuli, enää milloinkaan tapahtunut. Lönnrot semmoisesta kertoo, mutta +kertomuksesta ei käy selville, oliko hän tosiaan itse semmoisessa +läsnä. Pikemmin se tuntuu perustuvan tietoihin, joita hän runoja +kirjotellessaan sai laulajilta. + +Lienee jo kulunut jokunen vuosisata siitä, kun nämä kilpalaulannot +olivat parhaillaan. Mutta tuskinpa kertomarunot olisivat voineet +niissäkään syntyä nykyisempinä aikoina, vaikka ne epäilemättä ovatkin +runoja kehittäneet. + +Kaikki runomailla saamani vaikutukset viittasivat siihen, että +varsinainen kertomarunous on ikivanhaa juurta ja että se on ennen +ollut nykyistään täydellisempää. Se muinaistarullinen pohja, joka +niissä kauttaaltaan on, ei tunnu hatarilta jäännöksiltä, joita kansa +on uudempiin lauluihin sovitellut, vaan runojen ytimen on täytynyt +kasvaa itse muinaistarustosta ja aikana, jolloin nämä tarut hallitsivat +kansan käsityksiä. Niitten on täytynyt syntyä paljon tiheämmästä ja +selvemmästä aineistosta, kuin nykyisen ja muutaman vanhemmankaan polven +tieto kansallisesta jumaluustarustosta on ollut. Ne ovat kotoisin +suuremmasta tulesta ja kuumemmasta ahjosta, kuin Karjalan laulumailla +on palanut moneen miespolveen. + +Tätä käsitystä puolustaa sekin seikka, että yksityiset säkeet +todistettavasti ovat säilyneet melkein semmoisinaan halki vuosisatain, +varsinkin semmoiset, jotka helpoimmin tarttuivat kuulijain muistiin +ja olivat koko runoalueella yleisiä ja samanlaisia. Semmoisia ovat +nuo Pohjolalle omistetut säkeet, jotka Väinämöinen merellä lausuu, +seuralaisensa vaatiessa häntä laulamaan, kun he, ryöstetty Sampo +veneessään, laskevat pois Pohjolasta: + + "Aikanen ois ilon teoksi, + Varahainen laulannaksi, + Portit Pohjolan näkyypi, + Paistaapi pahat saranat, + Pahan ukset ulvottaapi"... + +Nämä säkeet ovat Arhipan laulamasta toisinnosta. Enemmän tai vähemmän +muunneltuna ne tavataan koko runoalueella, mutta merkillisintä on, +että ne melkein semmoisinaan ovat säilyneet siinäkin toisinnossa, +jonka Gottlund sai Värmlannin metsäin savolaisilta, vaikka he aina +Kaarle IX:nnen ajoista olivat olleet muusta Suomesta erillään. Vaikka +Samporuno heidän muistossaan jo oli muuttunut suorasanaiseksi taruksi, +muistivat he vielä oikealla paikallaan samat säkeet: + + "Viel' on virsille varainen, + Vielä Pohjolan portit näkyy, + Tuvan uunit kuumottaa..." + +Nämä säkeet selvään osottavat, että Samporuno ainakin kuudennellatoista +sataluvulla jo oli täysin kehittynyt ja tunnettu Savossakin. Mutta +monet muut seikat viittaavat siihen, että kertomarunouden varsinainen +kehitysaika on ollut vielä taa'empana ajassa. Jos niitä vertaa +semmoisiin runoihin, joitten varmaan tiedämme syntyneen keskiajalla, +kuten piispa Henrikin surmavirteen ja runoon Viipurin pamauksesta, niin +astuu ikäero ilmeisesti näkyviin. Vanhoihin kertomarunoihin verrattuina +ballaadien kuvaukset ovat niin verekset ja yksityisseikkaiset, että ne +tuntuvat kuin silminnäkijän kuvauksilta. Mutta yhtä omintakeinen kuin +aihe ei niille ole itse runopuku. Ne ovat aiheitaan käsitellessään +käyttäneet hyväkseen runollisia apukeinoja, jopa valmiita säkeitäkin, +joita jo oli olemassa ja rahvas muistossaan säilytti varhaisemmilta +ajoilta. Tuntuu siltä, kuin olisi eepillinen runous siihen aikaan, +jolloin piispa Henrikin surmavirsi syntyi, jo elänyt miehuusaikansa +ja ollut löyhtymässä. Sen rakennuskappaleet olivat alkaneet irtaantua +kiinteästä yhteydestään, niin että niitä käytettiin toisia, +uudenaikaisempia aiheita käsiteltäessä. + +Kertomarunojen ytimellä on ikivanhan pätöisyyden leima. Ne säkeet, +jotka siitä ovat säilyneet meidän aikoihimme, eivät ole aiheisiinsa +yhtyneet jostain aikaisemmasta runomuodosta, vaan ovat juuri aiheistaan +syntyneet. Aihe ja muoto ovat yhdessä eläneet ja ehkä kehittyneetkin, +ja se pätöisyys juuri onkin näiden runojen suuren viehätysvoiman +salaisuus. Ne tapaukset ja sankarihaamut, joita ne käsittelevät, ovat +ennen olleet selväpiirteisempinä kansan tajunnassa. Ne olivat osa sen +uskonnosta ja sen vuoksi hehkuvan ajatuksen ja tunteen kohdisteina. +Kansa ponnisti parhaat henkiset kykynsä luodakseen niille ylevän +muodon ja antaakseen niille ytimekästä voimaa. Runon omaa sisällistä +todistuskykyä seuraillen voimme vielä päättää senkin, että kansa niitä +runoillessaan oli vielä itsenäinen ja käytti vapaata vaino-oikeutta. + +Paljon aikaisempaan aikaan, kuin kuningas Eerikin ristiretki +tapahtui, tahtoisin senvuoksi asettaa kertomarunouden ja ehkä vielä +sitäkin vanhemman loitsurunon synnyn. Kummasta elinvoimastaan niiden +on kiittäminen jaloa runomuotoaan, jota monet kykenivät helposti +muistamaan. On kuitenkin selvä, että runostoon on ajan varrella +sekaantunut uudempiakin piirteitä, ja että se on myöhemmin saanut +monta kaunista lisää, joista toiset ovat läheisesti mukautuneet +vanhaan runkoon, toiset tulleet siihen loisina, jotka ovat pukeutuneet +vanhoihin koruvaatteihin. Jumaluustarullisten käsitteitten +heikkenemistään heiketessä ovat laulajat vähitellen omistelleet +sankareilleen inhimillisempiä piirteitä ja runolaulun muuttuessa +uskonnolliselta alalta ajan vietoksi siihen liittyi koko joukon +leikillisiäkin sävyjä, jotka alkuaan olivat sankarirunoudelle vieraita. + +Eepillisissä runoissa, lyhyissä ja vaillinaisissa toisinnoissakin, +on viljalti semmoisia säkeitä, joitten syntyminen nykyisissä oloissa +olisi selittämätön. Aivan huonoissa ja turmeltuneissakin katkelmissa +on joukossa harvinaisia, parhaistakin toisinnoista puuttuvia +runosirpaleita, jotka ovat niin täysipainoisia ja kauniita, etteivät +ne olisi mielestäni voineet syntyä siinä yhteydessä, jossa ne on +muistoon kirjotettu. Niiden täytyy olla vanhempaa perintöä, suuremmasta +ja pätevämmästä seurasta, "laajemmista lauluista, runsahammista +runoista". Säkeitten kiinteys kautta vuosisatain tukee sitä käsitystä, +että nämä hajalleen pirskahtaneet jalosäkeet ovat osia vanhasta +yhteydestä, jotka ovat säilyneet siellä täällä kautta runoalueen +levinneissä laulunpätkissä. Toisinnoitten entistä yhteyttä todistavat +ne tunnussäkeet, joita niissä kaikissa on säilynyt, miten paljon +ne muutoin yhdistelyltään ja sanamuodoltaan eronnevatkin. Semmoisia +tunnussäkeitä ovat: + + Savu saarella palavi, + Tuli niemen tutkaimella, + Pieni ois sotisavuksi, + Suuri paimosen tuleksi..., + +joilla Lemminkäisruno melkein kaikkialla alkaa sekä pohjoisella että +vielä eteläiselläkin runoalueella. Samporunon alkusäkeissä huomasimme +samanlaisen paikkansa pitävyyden: + + Lappalainen kyyttösilmä + Piti viikoista vihoa, + Kauan aikaista katsetta + Peällä vanhan Väinämöisen... + +"Kilpalaulannassa" taas on eräitä säkeitä, joita tuskin ainoakaan +toisinnon laulaja unohtaa, vaikka muutoin runoa miten sotkisi, ja +jotka kaikki laulavat samoilla sanoilla, nimittäin ne sanat, jotka +Joukahaisen äiti lausuu pojalleen, tämän valittaessa luvanneensa +sisarensa Väinämöiselle puolisoksi: + + "Tuota toivoin tuon ikäni, + Puhki polveni halusin, + Vävykseni Väinämöistä, + Sukuhuni suurta miestä." + +Samanlaisia esimerkkejä voisi mainita paljon. Ne selvään viittaavat +siihen, että runot on ennen laulettu paljon samanlaisempina, kuin ne +ovat toisinnoissa säilyneet. Toinen asia on, ovatko eri runot ennen +muodostaneet keskenään semmoisen kokonaisuuden, jossa ne Kalevalassa +tapaamme, vai onko yhteys vain itsetiedottomasti syntynyt sen kautta, +että ne käsittelevät yhtenäisen taruston aiheita. Tosin vanha +virolainen satu kertoo, että runot ennen ovat olleet "hyvin pitkä +laulu", mutta jos huomioon otamme, kuinka vajanainen säilytyskeino +ihmismuisto on, jonka varassa nämä runot ovat vuosisatoja ja +luultavasti vuosituhannenkin olleet, niin näyttää luonnollisemmalta, +että niitten yhtenäisyys johtuu vain aiheitten yhtenäisyydestä ja ettei +kansa koskaan ole niitä yhteen jaksoon laulanut valmiina eepoksena. + +Mutta selvään niissä on huomattavana pyrkimys yhtymään, ja se joka +tämän aiheiston ensimmäiseksi sai käsiteltäväkseen, ei yhdistämiseen +kaivannut muuta vaikutinta kuin runojen oman sisällisen kehoituksen. +Ne liikuttavassa avuttomuudessaan vaativat rakkauden työhön, jota +ne puuttuvain apuneuvojen vuoksi eivät olleet voineet itse aikaan +saada, kun eivät kirjoitustaidon puutteen vuoksi voineet kerätä +kokonaisuudeksi kaikkia niitä rikkauksia, joita laulajat hajallaan +hallitsivat. Se ei ollut mikään keinotekoinen eikä vieraitten +vaikuttimien aikaan saama yhteenkutominen, jonka Lönnrot suoritti, vaan +runojen oman pyrinnön toteuttaminen. Se oli kokoojan puolelta lapsen +uhrautuvaisuutta, jonka tarkotus oli saattaa päätökseen isäin suuri työ. + +Tätä hajaantunutta ja sekaantunutta, vaikka ehkä hajanaisuustilassaan +osaksi rikastunuttakin taideperintöä järjestäessään Lönnrot ensinnäkin +pyrki kokoomaan samain sankarien ympärille ne teot ja kuvaukset, +jotka näyttivät heille luontaisimmin kuuluvan. Kansanrunon tavaton +vaihtelevaisuus jätti hänelle jotenkin vapaan valintaoikeuden, +kehottaen kuitenkin, mikäli mahdollista, noudattamaan parhaiden +laulajien laulumallia. Kun tämä erottelu oli tapahtunut, saattoi hän +ruveta johtotoisinnoita rikastuttamaan koko kertomarunostolla. Siten +syntyi Kalevalan eepillinen runko. Toisinnoita yhteen liitettäessä +näkyi montakin aukkoa, joitten täytteiksi oli vain viittauksia, +kun taas toisia kohtia oli laulettu harvinaisen täydellisesti ja +sulosointuisesti; tämä kehoitti vajanaisiakin paikkoja täydentämään +yhtä runsaiksi semmoisella kansanrunolla, joka ikäänkuin itse siihen +tarjoutui. Lönnrot sovitteli aukkoihin muista runoista ensinnäkin +semmoisia aineksia, jotka aatesisällyksensä puolesta niihin sopivat +ja joista saattoi luulla, että ne ehkä olivat vieraitten vaikutusten +kautta joutuneet pois vanhasta yhteydestään. Sen kautta tulivat moniaat +ehkä myöhempisyntyisetkin runot käytetyiksi Kalevalan rakennusaineiksi. +Loitsuista oli suuri joukko mukaan otettava siitä selvästä syystä, että +ne ovat puhdasta kertomarunoa, vieläpä suuripiirteisintä, mitä on koko +eepoksessa. Lyyrillisistä lauluista hän sai täytteiksi eepoksen runkoon +hienompia vivahduksia, inhimillisiä tunnearvoja, rikkaampaa yksilöllistä +käsitystä, joka ehkä poikkeaa varsinaisen eepillisen rungon luonteesta, +mutta työn kehittyessä itsestään vaati sijaa. Ja mitkä lienevätkin +mielipiteet tämän menetelmän luontevuudesta, se täytyy jokaisen myöntää, +että Kalevala on kauttaaltaan kansanrunoa ja että sen rakentaminen on +tapahtunut kansanrunon itsensä antamain edellytysten perustuksella. +Sinne tänne Lönnrot sovitti omatekoisenkin säkeen, jotta runoelman +juoni sai yhtäjaksoisuutta, mutta nämä säkeet eivät tuo eepokseen mitään +uusia piirteitä, joista sen runollinen sisällys olisi vieraantunut. Ne +eivät oikeastaan ole Lönnrotin runoakaan, vaan mukailtua kansanrunoa, +sen välittömästä vaikutuksesta syntyneitä. + +Voimme Kalevalan rakentamista verrata kreikkalaisen temppelin +uudestaan pystyttämiseen raunioiksi hajonneista lohkareistaan. +Sillä tavalla on Atheenan Akropoliilla vanhoja temppeleitä saatu +uudelleen kohoamaan jälkimaailman ihailtaviksi vanhain Helleenien +kuolemattomina taideluomina. Sinne tänne on tosin täytynyt sovittaa +joku uusikin kappale siteeksi tai aukkojen täytteeksi -- se erottuu +paikalla vanhasta rakennusaineesta sekä uutukaisen värinsä että +paljon kömpelömmän tekonsa kautta, -- mutta kuka voisi väittää, ettei +Parthenon ole Iktinoon mestariteos, vaikka saksalainen professori onkin +sen kappaleistaan uudelleen koonnut? + +Toisinnoitten tunteminen ei siis vähennä Kalevalan arvoa, vaan +päinvastoin vakaannuttaa sen. Yhden taikka kaksi toisintoa lukiessaan +lukija helposti joutuu epäilyksen valtaan, mutta tutustuessaan koko +toisintopiiriin hän kohoo metsän yli ja hänelle avautuu tuo laaja +näköala, jonka Kalevalassa näemme valtavaksi tauluksi koottuna. + +Näin syntynyt taideteos ei tosin täytä samoja esteettisiä sääntöjä ja +kauneusvaatimuksia, joita on muista suurista eepoksista johdettu, +mutta sehän juuri osottaa Kalevalan itsenäisyyttä. Kaikki muut +tunnetut eepokset ovat kehittyneet ja saaneet lopullisen muotonsa +suurien sivistyksien ahjoissa ja kirjoitustaidon hoteissa. Kalevala on +niihin verraten luonnonlapsi, joka on kehittynyt maailmasta erillään +vapaudessa ja oman päänsä mukaan. Sitä on omalla mittapuullaan +arvosteltava. + +Mutta voisi kysyä, onko Kalevalan osia yhteen liitettäessä kaikki +tullut parhaiten paikoilleen, ja eikö samoista aineista olisi saanut +vielä ehompaa taideluomaa? Ei paraskaan työ ole täydellistä. Eikö +Lönnrotilta ole jäänyt mitään korjattavaa? + +On todellakin kohtia, joissa ei kansanrunoa ole käytetty niin +edullisesti, kuin olisi voitu. Niihin kuuluvat mielestäni häärunot. +Kalevalassa on kaksi selvään toisistaan erotettua keskustaa, joiden +vastakkaista luonnetta voitaisiin vielä paremmin selventää, toisella +puolella on Pohjola, johon etupäässä liittyvät Väinölän sankarien +urhotyöt, toisella puolella Väinölä, joka kuvaa heidän kotoista +elämäänsä. Edellinen vetää puoleensa jylhimmät, voimallisimmat, +mielikuvituksesta rikkaimmat, mahtia tihkuvimmat kuvaukset, +jälkimmäinen asettaa vainolle ja sodalle vastakohdaksi viljelyksen +lämmittämän luonnon ja ihmisen, ylistää vanhan urhokansan inhimillisiä +ihanteita ja lämmittää niitä hellemmillä tunteilla. Sepä erotus olisi +vaatinut toiseen yhteyteen häälauluja, jotka kuvastavat Väinölän lasten +kotielämää. Louhen ja hänen tylyn kansansa suussa nämä herkkätuntoiset, +lauhat ja päivänpaisteiset juhlalaulut menettävät paljon sisimmästä +hengestään. Ne kaikuisivat täydempinä Väinölän pirteissä, Väinölän +rahvaan perhejuhlassa. + +Kalevalan juonen luomisessa Lönnrot on enimmän täydentänyt kansanrunoa +ja lisännyt sitä uusilla täydentävillä piirteillä. Mutta juoni ei +olekaan kansalliseepoksen vahva puoli. Runoelman muut kauneusarvot +tapaamme täydelleen kerätyssä toisintorunoudessa: Parhaista toisinnoista +löydämme samat kauneudet kuin Kalevalasta itsestäänkin. Löydämme +niissä täyteläiseksi kehittyneen eepillisen kertomatavan kuvauksineen, +vertauksineen, kertoineen. Ne liikkuvat täysin kehittynyttä runomittaa +käyttäen ja milloin joukossa on vaillinaisempiakin säkeitä, ne +pikemmin painostavat runollisen sanonnan arvoa kuin sitä heikontavat, +sillä moiset kauneustahrat todistavat runopuvun olevan synnynnäisen, +kieliaistissa itsetiedottomasti kehittyneen, kauneusaistin välittömän +luontaisen ilmauksen, johon laulajaa eivät ole johtaneet opitut kaavat +ja itsetietoiset lait. + +Nämä kauneudet ovat ilmeiset varsinkin Arhipan runoissa. Hänen +Samporunonsa juoksee tyynenä, selvänä ja päämäärästään tietoisena, +kieli on ehjää, muoto kaunis, siinä ovat kaikki Kalevalan +luonteenomaiset viehätteet, vaikka suppeammassa tilassa ja niukemmin, +harvemmilla väreillä käsiteltyinä. Samaa voi sanoa Ontrein ja monen +muun laulajan runoista. + +Ja varsinkin semmoisissa runoissa, jotka liikkuvat lähempänä kansan +nykyistä käsitepiiriä, tapaamme Kalevalan kauneuden herkimpiä +hienouksiaan myöten, syvän, ihannoivan luonnonkäsityksen, herkän, +hellän tunteen, runsaan mielikuvituksen ja tietoisen käsityksen runon +ylevästä kauneudesta. Vienan Karjalan alueella, jossa lyyrillisiä +runoja on vähemmän, ovat varsinkin häärunot ja karjanluku tämmöisiä +kansan runollisen käsityksen todentajia. Julkaisen tässä erään +Vuonnisesta saamani karjanluvun semmoisena, kuin sen eräs nainen +lauloi. Lukija varmaan myöntää, että siinä, harvoja poikkeuksia +lukuunottamatta, on sekä muotonsa että sisällyksensä puolesta runo, +joka ihanuudessaan täysin määrin puolustaa suurta sukuansa: + + Metsän tytti, mieli neiti, + Tyynikki, Tapion tytti, + Salakorven vaimo kaunis! + Talvet me sotia käymme, + Lumen ajat luskajamme, 5 + Laaimme kesäisen rauhan, + Teemmekö sulosovinnon, + Kesän tullen, suon sulaten + Lätäköien lämmetessä? + + Neitsyt on Moarie emonen, 10 + Pyhä piika taivahainen, + Kun mä lehmäni levitän, + Satasarveni hajotan, + Panes poikasi parahin, + Panes karjan paimeneksi, 15 + Täksi keidoksi kesäksi + Ukon suureksi sulaksi, + Ole yöllissä hyvänä, + Päivällissä vartiana, + Katso kaikista pahoista, 20 + Varjele vahingon teiltä, + Myöhään illoin, aivoin aamuin, + Ennen nousemist' emännän, + Katsomista karjapiian; + Miun on kainot karjapiiat, 25 + Emännät epäpätövät. + + Neitsyt on Moarie emonen, + Rakas äiti armollinen, + Syöttele metiset syömät, + Juottele metiset juomat, 30 + Varustele vaskiharjat + Kahen puolen karjateitä, + Mihin karja koavitsekse, + Silitäkse siivattani. + + Metsän tytti, mieli neiti, 35 + En kiellä kellon kuulennasta. + Kiellän kielin koskennasta, + Suun rumin rupeamasta. + Kätke kyntes karvoihisi! + Hampahat ikenihisi! 40 + Jos et sitä totelle, + Painan pankan pihlajaisen, + Suvikuntaisen sujutan, + Ympäri nenän nykerän, + Jottei hampahat hajoisi 45 + Eikä leuat lonkujoisi. + Jos et sitä totelle, + Mie siun käsken kätköhöisi + Pimiähän Pohjolahan, + Siell' on luutonta lihoa, 50 + Siell' on päätöntä kaloa, + Suonetonta pohkieta + Syyä miehen nälkähisen, + Haukata halun alaisen. + Jos et sitänä totelle, 55 + Polta hiisi hiiliäsi, + Perkeleh kypeniäsi + Alla jalkain takaisien, + Et etisiä polttaiskana! + Mene sinne, kunne käsken, 60 + Pimiähän Pohjolahan, + Pohjan peltojen perille! + Siell' on hyvä ollaksesi + Lempi liehakoillaksesi, + Sielt' en noua polvenaahe 65 + Etsitä sinä ikänä. + +Tässäkin runossa on kuitenkin kohtia, jotka ovat olleet laulajalle +epäselvät ja sen vuoksi muistosta häipyneet. Manaus luvun lopussa +tietysti tarkottaa kontiota, eikä metsän tyttöä, niinkuin seuraavasta +toisinnosta näkyy, jossa taas se kohta on selvemmin esitetty: + + Työnnän lehmäni leholle, + Hatasarvet haavikolle, + Kelosarvet koivikolle, + Maion antajat aholle. + + Neitshyt on Moarie emonen 5 + Rakas äiti armollinen, + Kuin on katsoit katollisessa, + Niin katso katottomassa + Kesän tullen, suon sulaten, + Lätäköien lämmetessä. 10 + + Otsonen, metsän omena, + Mesikämmen källeröinen, + Kun sa kuulet karjankellon, + Ruotsin rauan roiskavaksi, + Tunge turpasi kulohon, 15 + Pain' on pääsi mättähääse, + Jottei leuat lonkujoisi, + Hampahat hajalle saisi. + Vaan jos et sitä totelle, + Miep' on panen parempia, 20 + Painan pangan pihlajaisen, + Suvikuntaisen sujutan, + Ympäri nenän nykerän, + Jottei leuat lonkujoisi, + Hampahat hajalle saisi. 25 + +Muutama Koljolasta saamani toisinto taas kuuluu: + + Työnnän lehmäni leholle, + Hatasarvet haavikolle, + Nurmelle mesinukalle, + Maalle marjanvarsikolle. + Annappa rauha raavahille, 5 + Sontareisille sovinto + Tänä keitona kesänä, + Luojan suurena suvena. + + Oi Ukko ylijumala, + Vaari vanha taivahinen, 10 + Kytke kiinni koiriasi, + Rakentele rakkiasi, + Tänä keitona kesänä, + Luojan suurena suvena, + Jottei leuat lonkujoisi, 15 + Hampahat hajalle saisi. + Paina panta pihlajainen, + Suvikuntainen sujuta, + Ympäri nenän nykerän, + Jottei leuat lonkujoisi, 20 + Hampahat hajalle saisi. + Vaan jos et sitä totelle, + Miep' on panen parempia. + Oi Ukko ylijumala, + Vaari vanha taivahinen, 25 + Työnnä kultainen korento, + Päätä pää on leuan alle, + Toinen peätä peälaelle, + Jottei leuat lonkujoisi, + Hampahat hajalle saisi, 30 + Kuin on kuulet hevosen kellon + Paina pääsi mättähääse, + Tunge turpasi kulohon. + Penikuorma peltomaata, + Kaksi karjan laitumekse! 35 + +Eräässä toisinnossa pyydetään, ei metsän tyttöä, vaan "metsän ukkoa +luppopartaa" kytkemään kiinni koiriaan, rakkiansa rahnikoimaan. + +Tämmöisiä kaunopuheliaita, sulosanaisia toisinnoita yhteen kudottaissa +on pikemmin tarjona se vaara -- ja Kalevalan toisia runoja vastaan sitä +voikin muistuttaa -- ettei runo yhteen kudottuna enää olekaan yhtä +hyväsuhteinen kuin toisinto. Kauniita yksityisiä piirteitä kokoontuu +niin paljon, että runo siitä paisuu liian laajaksi ja menettää kansan +laulamana omistamansa keveyden ja hyvät suhteet. Sitä voisi huomauttaa +juuri Kalevalassa olevasta karjan luvusta, samoin kuin Vipusenkin +runosta, jotka milt'ei on ahdettu liian täyteen. Mutta toiselta puolen +ovat niitten kaikki säkeet niin kauniita, ettei rakentaja hennonut +mitään poiskaan jättää. + +Kalevalan arvonanto on nykyisin jonkun verran pelästyksissään sen +eri aiheitten alkuperän tutkimisesta. Kuta enemmän luullaan siitä +löydettävän lainoja, muualta kulkeutuneita aiheita ja tilapäisiä +yhtymyksiä, sitä enemmän tahdotaan vähentää sen merkitystä +kansanrunoelmana. Mutta väärin on taideteosta arvostella sen mukaan, +mistä taiteilija on aiheita ottanut. Silloinhan tulisi kieltää +itsenäisen taideteoksen arvo kaikilta Shakespearen draamoiltakin, +muiden mukana Hamlet tarulta, jossa tutkijat luulevat tapaavansa saman +aiheen, jota Kalevala on Kullervo-runossa käyttänyt. Mistä lieneekin +eepos saanut aiheita, Kalevalan laulumailla nämä aiheet ovat saaneet +sen muotonsa ja luonteensa, joka niillä kansanrunossa on, siellä +ne ovat muuttuneet kansan tunteiden ja käsitysten taiteelliseksi +ilmaukseksi. + +Se mitä Kalevalassa on pätevintä, on kuin onkin puhdasta kansanrunoa. +Sen runoista ovat kauneimmat juuri ne, jotka tarkimmin ovat +kansanrunoa. Sen runolliset viehätteet ovat kansan itsensä syvästi +käsittämät. Kokonaisuutensa Kalevala on saanut kansanrunon tarjoamilla +edellytyksillä. Lönnrot ei ole Kalevalaa luonut, vaan saattanut +kansanrunon oikeuksiinsa. + + + + +VUOKKINIEMI. + + +Kesä oli jo loppumassa, kun viimeisen kerran erkanimme Jyvöälahdesta. +Muistomme siellä olostamme olivat melkein kauttaaltaan mieluisia, ja +sen vuoksi kaipauksella erosimmekin. Mutta toiselta puolen; viehätti +kuitenkin enemmän se ajatus, että nyt melkein joka taipaleella +lähestyisimme kotimaan rajaa ja pian saisimme sen poikki kulkea. + +Kävimme monessa talossa "ativoissa" jäähyväisiä sanomassa, sillä +tuttavia meillä oli jo paljon. Keräytyi niitä jommoinenkin joukko +rantaankin meidän lähtiessä, ja "tervennä matakkoa", "toitshi tulkoa!" +kaikui monesta suusta, ja joku taisi meistä erota todellisella +mielihaikealla. + +Saattajina Ylä-Kuittijärven poikki oli joukko kylän naisia; emäntämme +oli itsekin lähtenyt matkaan, kaimatakseen meitä Vuokkiniemeen saakka. +Ilma oli lämmin, selkä melkein tyyni, näköalat kauniit ja matka kului +hupaisasti. Emäntä oli varustanut matkaan runsaat eväät ja teekeittiön, +joten saatoimme matkata mieliksemme, poiketa maihin, viipyä miten +halutti. + +Olen jo maininnut, että näitten vesistöjen kartoitus on melkein +kauttaaltaan puutteellinen ja väärä. Ei siinä kyllä, että pienemmät +niemet, lahdet ja saaret ovat aivan mielivaltaisesti piirretyt, +eivätkä tavoitakaan oikeaan, itse vesistöjen päämuodotkin, suunnat, +laajuudet, etäisyydet, ovat "päin mäntyä", kuten sanotaan. Matkustaja +tuota kummastelee eikä ottaisi sitä oikein uskoakseen. Mutta kauaakaan +ei hänen tarvitse kulkea, ennenkuin huomaa niin tosiaan olevan ja +liikkuvansa melkein kuin löytöretkeilijä tuntemattomilla vesillä, jotka +siitä ovat säilyttäneet omituisen neitseellisen viehätyksen. Toiselta +puolen hänen tekisi mielensä ruveta karttaa oikomaan ja saavuttaa +helposti voitettavia ansioita, mutta toiselta puolen hän melkein soisi +säilyvän tämän hämäryyden, joka on niin viehkeässä sopusoinnussa +tarumaisen ilmapiirin kanssa; sekoittaen epämääräisyyden harsoihin +runottaren lumotun linnan. Ainakin me jätimme nämä oikaisut tekemättä, +osaksi siitä syystä, ettemme luulleet voivamme suuriakaan aikaan saada, +osaksi sen vuoksi, että tiesimme karjalaisten olevan kateita eikä +haluavan varmuuden arkivaloa tarumailleen paistamaan. + +Mutta sen verran saimme varmuutta, että ainakin Yli-Kuittijärveä +voi summakaupalla melkoisesti oikoa. Ervasti, joka tarkkaan silmäsi +kaikkia tämmöisiä seikkoja ja tärkeimpiä poikkeuksia mainitseekin +matkakertomuksessaan, sanoo matkan Jyvöälahdesta ensin käyvän +penikulman verran länteen, sitten toisen suoraan etelään ja lopuksi +taas penikulman lännen ilmalle Vuokkiniemen kirkkorantaan. Tämän mukaan +ja Vuokkiniemen miesten omien tietojen mukaan olen kartan oikonut. +Sen mukaan selän pääsuunnaksi saadaan entisten maajäätiköitten suunta, +luoteesta kaakkoon, mutta tämän suunnan poikki kulkee maan vajoamisen +kautta syntynyt syvänne, jossa selän itäosa on Keski-Kuittijärven +suunnassa. Täällä itäpuolessa ja muistoni mukaan pohjoista kohti +Vuonniseenkin on suuri joukko saaria, niin ettei veneellä matkaten saa +oikeata käsitystä selän ääriviivoista. Selän itäpään eteläranta on +Petäjävaaran korkeata ja jylhää sivua, siellä kasvaa havumetsää, maa on +kalliokkoa, eikä ihmisasunnoita ole koko sillä rannalla. Ja vähä niitä +on pohjoisrannallakaan. Jyvöälahden ja Vuonnisen välillä ei neljän +penikulman matkalla liene kuin joku ainoa vähäinen uudistalo Piston +joen suussa. + +Lähempänä Jyvöälahtea vesistö on kapeata, jos kohta jonkun verran +leviten niistä saarisista välivesistä, joiden kautta vesi laskee +Enonsuuhun. Mutta vähitellen selkä sitten leviää ja Petäjäniemestä +avautuu luoteen ilmalle Aajuolahden perää kohti niin laajalti vettä, +että selkä ja taivas sillä puolella yhtyvät. Vuonnisen perukka polveaa +sieltä pohjoiseen. Täällä itäpäässä on useita korkeita kalliosaaria, +joista varsinkin Kinosaari on kuulu, rahvaan kesken mainittu, siinä +kun muka on "piessan luola". Ervasti kertoo kuitenkin sitä turhaan +etsineensä. + +Matka kului vaimoväen jutellessa. Muun muassa he kertoivat jännittävän +seikkailun, joka oli eräälle venekunnalle sattunut jylhän Petäjäniemen +edustalla. Oli muka uinut kontio rannasta ja tavoitellut venettä, ja +siinä oli kierrelty ja kaarreltu jos miten moneen kertaan, kontio oli +pyrkinyt venettä kaatamaan ja veneessä olijat taas olisivat mielellään +ottaneet kontion nahkan, ellei oma henki olisi ollut vaarassa. Lopulta +siitä suoriuduttiin siten, että venekunta pelasti henkensä ja kontiokin +nahkansa. + +Petäjäniemestä oli kuljettava aavan selän poikki Ristiniemeen, joka +pistää Yli-Kuittijärveen länsirannalta. Onneksi pysyi sää niin +kauniina, että matka sujui kaikin puolin hyvästi, mutta pahalla säällä +olisi tällä välillä helposti tuuli ahdistanut maihin sään pitoon. +Suoraan toiselle rannalle lienee selkä siltä kohdalta noin penikulmaa +leveä. Saattajat mainitsivat Petäjäniemestä joskus laskettavan +pitkää siimaa, yhtämittaa Mölkköön saakka, joka on vastapäätä selän, +länsirannalla. Kuitenkaan ei Yli-Kuittijärvi ole niin hyvää kalavettä, +kuin Keskinen, koska Enonsuuhun rakennettu lohipato kokonaan tukki +väylän ja esti kaloja nousemasta, varsinkin lohta. + +Tänä kesänä oli kuitenkin tapahtunut, meidän kierrellessämme +Vienanmeren rantoja, suuri muutos. Yli-Kuittijärven kylät olivat +jo kauan valittaneet tätä patoa vastaan ja vaatineet sen repimistä, +mutta valitukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Vihdoin oli +kuitenkin saatu virallinen käsky, että väylä oli avattava, stanovoi +oli tullut Usmanasta, kutsunut määräpäiväksi joka kylästä miehiä +Enonsuuhun patoa repimään, ja niitä olikin tullut monia kymmeniä +kaikista Ylä-Kuittijärven kylistä Vuonnista myöden. Halusta olisi +Enonsuun isäntä vielä sittenkin vastustanut patonsa purkamista, mutta +nyt eivät enää auttaneet mitkään verukkeet, ja vaikka se olikin kovin +lujaksi rakennettu, jykevistä hirsistä salvettu, arkut rautapannoilla +vahvistettu, niin purettiin se kuitenkin armotta ja kala pääsi jälleen +vapasti nousemaan yliseen järveen. Miten kauan sitten lienee saanut +olla avoinna. Virkamiehet olivat kaukana meren rannassa, eikä rahvaalla +ehkä olisi ollut uskallusta ryhtyä omin päin patoa repimään, jos isäntä +olisi sen uudelleen rakentanut. + +Ristiniemessä nousimme maihin lepäämään; kaksi kolmannesta matkasta oli +voitettu. Niemi pistää keskelle selkää puhtaat hietarantansa, joitten +päällä männikkö humisee; siihen tavallisesti Vuokkiniemestä tultaessa +noustaan kaunista säätä odottamaan, jos suurella selällä sattuu +käymään liian kova tuuli. Niemessä on rosoisten petäjäin alla risti +katoksineen, ja tämän ristin edessä rukoillaan onnellista matkaa silmiä +ristien ja kumarrellen, ja samalla muistetaan vanhoja pakanallisiakin +haltijoita kokoomalla ristin juurelle pieniä kiviä taikka ripustamalla +siihen rievunkaistaleita liehumaan. Pienen aitauksen taa oli siten +karttunut melkoinen kasa rannasta poimittuja, laineen hierelemiä +kivenmukuloita. + +Eväät kannettiin maihin, kanervikkoon levitettiin puhdas valkoinen +pöytäliina, katettiin ateria ja samovaara nostettiin keskelle. Ennen +aterian alkamista asetin valokuvauskoneeni pystyyn saadakseni kuvan +sekä paikasta, saattajista että itsestämmekin, jota varten opetin +Varahvontan painamaan pikasulun letkua. Hän sen tekikin nauraen ja +ihmetellen ja saattoi sitten kertoa joskus valokuvanneensakin. Mutta +emäntämme käänsi pois kasvonsa. Hänet oli äkkiä vallannut kotimaan +ikävä, eikä hän tahtonut tulla kuvatuksi ympäristössä, joka kuitenkin +oli pysynyt hänen sisimmälle tunteelleen vieraana. + +Kapeanlaista selkää sousimme sitten viimeisen penikulman ja saavuimme +Vuokkiniemen rantaan. Välillä on Pirttilahden kylä, mutta siihen emme +poikenneet, vaikka siellä olisi tainnut olla jokunen runonkin osaaja, +ainakin loitsujen lukija. Turhaan oli Lönnrot neljännellä matkallaan +Vuonnisesta palatessaan poikennut sieltä runoja etsimään, vaikka niitä +osattiin. Hän siitä kertoo: + +"Emme kuitenkaan yhtä päätä tulleet Vuokkiniemeen; sillä eräässä +pienessä kylässä, Pirttilahti nimeltä, kohtasimme veneen, joka kuljetti +myllykalua Köynäkosken myllylle. Pyysin päästä samaan veneeseen +ja luovuin täällä soutajastani. Mutta kun oli ilta ja matkasta +Vuokkiniemeen vielä oli jäljellä 1/2 penikulmaa, päätimme yöpyä +erääseen Pirttilahden taloon. Talon emännällä oli se tapa, että hän +ainakin joka kolmannen sanansa jälkeen kirosi. Muuten hän oli hyvin +hyväntahtoinen, mutta kiroileminen oli käynyt hänelle tavaksi. Myöskin +hän toisinaan teki ristinmerkin ja kirosi kohta päälle, välistä kasvoja +ristiessäänkin. Hän risti itseään iltaisinkin, ainakin neljännestunnin, +jopa puolen tunninkin ajan. Luultavasti se oli merkkinä jostain +katumuksen teosta. Minulle oli kerrottu isännän olevan erinomainen +laulaja, mutta hänpä ei ollenkaan suostunut laulamaan. Varhain +seuraavana aamuna kuljin myllylle aikovan väen veneessä Vuokkiniemen +kylään." + +Vuokkiniemen kirkonkylässä erosimme saattajista ja asetuimme +moniaaksi päiväksi Teppana Remssun hyvin varustettuun kestikievariin +asumaan. Toverini jonkun verran liikkui kylällä poimimassa runon +sieltä täältä. Minulle oli työtä sitäkin vähemmän, koska kirkonkylä +ahkerassa kanssakäymisessään Suomen kanssa on vielä enemmän menettänyt +alkuperäistä luonnettaan, kuin muut sen puolen kylät. + +"Kylän asema on", lausuu Lönnrot, "kaunis kesällä, se kun on Kuitti- +ja Lammasjärven välillä, jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin +korkea särkkä erottaa kylän kahteen osaan, niin että toista niistä +ei toiselta paikalta näe. Livojoki kylän itäpuolella muodostaa +niemen, jolla on vaan yksi talo. Tämän Livojoen takana on useiden +talojen laitumet. Sinne soudetaan joka ilta kiulut mukana, lypsetään, +viritetään savu, jäädään paikalle seuraavaan aamuun asti, lypsetään +uudestaan, päästetään lehmät laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi." + +Lönnrot poikkesi kylässä monellakin matkalla, asuen milloin missäkin +talossa ja hyvin hänet kaikkialla otettiin vastaan. Pirttilahdesta +tultuaan Lönnrot Vuokkiniemessä kirjotti häälauluja: + +"Poikkesin Laurisen taloon siitä syystä, että tämän talon nuori emäntä +jonka olin tavannut Köynäsjärven rannalla, ennen mainitussa itkevässä +seurueessa, oli kehottanut minua kaikin mokomin poikkeamaan juuri +heille, eikä mihinkään muualle. Heti lähetettiin kylästä noutamaan +kahta naista laulamaan minulle häälauluja. Olin ennen, toisissa +paikoissa, saanut useita niiden toisintoja, mutta ei kuitenkaan koskaan +näin täydellisiä. Paljon sanottiin sellaisia lauluja vielä olevan, +mutta en vielä ole voinut niitä saada." + +Matkamuistelmissaan viidenneltä retkeltään Lönnrot kertoo: + +"Jyvöälahdesta läksin Vuokkiniemen kirkonkylään, missä poikkesin +Lipposelle, jonka pojat ennestään tunsin. Täällä minulle heti +tarjottiin 5-6 kuppia 'tsaajua' illalla ja samoin seuraavana aamuna. +Seuraavana päivänä kävin monessa lähitalossa ja panin kirjaan runoja +niin paljon kuin vain sain. Oppaani vei minut muun muassa erääseen +ulkoa päättäen köyhään paikkaan, minkä emäntä, hänen vakuutuksensa +mukaan, osasi koko joukon hyviä runoja. Mutta olipa mahdotonta +häntä saada nyt laulamaan; hän esteli huomauttamalla, että nyt oli +paastonaika, jolloin hän ei saattanut ryhtyä niin turhamaiseen +tekoon. Tultuamme sieltä ulos oppaani virkkoi jo heti alusta pitäen +pelänneensä, ettei vaimo suostuisi laulamaan, sillä hän oli toista +uskoa. Kysyin, mitä toista uskoa. 'Omp' on', hän vastasi, 'kun teillä +köyrötyläiset, meilläki senlaisia, jotka pitävät itsiänsä muita +pyhempinä.' Mies kertoi edelleen, että sellaisia lahkoja oli kolmea tai +neljää eri lajia. Kysyin, mitä eri mielipiteitä heillä uskonasioista +saattoi olla, mutta en saanut siihen häneltä, kuten olin toivonut, +selvitystä. Jotakin hän kuitenkin tiesi, nimittäin, että toiset pitävät +yksinkertaisia ristejä tarpeeksi pyhinä, toisia taas kauhistuttavat, +sillä he uskovat ainoastaan kahdella poikkipuulla varustettuihin +risteihin. Samoin toiset pitävät tavallista kirkonkellojen soittamista +oikeauskoisuuden mukaisena, toiset taas eivät. Muutamat syövät kalaa +paastonkin aikana, kun sitävastoin toiset katsovat sitä paastoajalla +perin epäterveelliseksi vatsalle. Hyvin tärkeä seikka tällaisten +erivierolaisten mielestä, joiksi heitä täällä sanotaan, on, etteivät +ristinmerkkiä tehdessään pane peukaloaan etu- ja keskisormea vastaan, +kuten papit ja 'papin vierolaiset' tekevät, vaan nimetöntä ja +pikkusormea vasten. Tätä kolmen sormen toisiinsa liittämistä pidetään +muuten kolminaisuuden vertauskuvana. Ei yksikään erivierolainen mene +kirkkoon papin ollessa siellä, mutta hänen mentyään pois he siellä +kyllä käyvät. Joku heistä esiintyy silloin pappina ja toimittaa +jumalanpalveluksen. Eivät he myöskään anna pappien kastaa lapsia, +vihkiä morsiusparia ja haudata kuolleita, vaan kaiken tämän heidän omat +pappinsa toimittavat. Kuitenkin he siitä suorittavat maksun papille, +joka silloin merkitsee kirjoihin ja hyväksyy nämä heidän toimituksensa. +Tuoppajärvellä on kokonainen luostari, jonka kaikki munkit ovat +erivierolaisia. Nämä retkeilevät joskus pitäjissä, ja he varsinaisesti +näillä seuduilla ylläpitävät vanhaa uskoa, estäen sitä kokonaan +häviämästä. Ei yksikään erivierolainen suostu syömään samasta vadista +kuin sellainen, joka lukee itsensä kuuluvaksi yleiseen kirkkoon. +Samassa talossa tapasi joskus erivierolaisia henkilöitä, joiden siis +aina on pakko syödä erillään. Eräässä katettiin muulle talonväelle +erityinen pöytä, minulle ja yhdelle ainoalle toiselle miehelle toinen. +Kysyin mieheltä, miksi hän söi minun pöydässäni, eikä muiden kanssa, +ja siihen hän vastasi, ettei katsonut vaivaa maksavan 'ruveta heidän +ilveihinsä' (s.o. kääntyä heidän uskoonsa)." + +Seitsemännellä matkalla Lönnrotia varotettiin, niin hän mainitsee, +eräästä Natalia nimisestä naisesta, jottei tämä pääsisi hänelle +taikajuomaa juottamaan. Niin hän muka oli useille muille tehnyt. + +Vuokkiniemi on vanhastaan mainittu ennen muita Vienan Karjalan paikkoja +runolaulun muka varsinaisena pesäpaikkana. Lönnrot puhui "laulukkaasta +Vuokkiniemestä", josta hän sai parhaat ainekset Kalevalaan. Tämä maine +ei kuitenkaan sovellu itse kirkonkylään, vaan tarkottaa koko pitäjää. +Vuokkiniemen pitäjään nimittäin kuuluvat kaikki Ylä-Kuittijärven +rannalla ja länsipuolella olevat kylät Suomen rajaa myöden, Ponkalahti, +Aajuolaksi ja Vuonninen, sisämaassa taas Tsena, Venehjärvi, Latvajärvi, +Lapukka ja Kivijärvi. Lönnrot sai täältä etupäässä häälauluja. Borenius +retkillään hyötyi siellä verraten vähän. Kultuuri ehkä oli siellä jo +suorittanut enemmän hävitystyötä kuin syrjäkylissä, sillä melkolailla +edistyneempi ja varakkaampihan "pokosta" on niihin verraten. Isännistä +useat omistavat kauppapuoteja Suomen puolella ja palkkaavat syrjäkylien +miehiä renkeinään kiertelemään Suomea laukunkantajina, heidän +tavaroitaan myyden. Varsinaiset runokylät niin ollen ovat rahallisesti +riippuvaisia kirkonkylästä. + +Ervasti mainitsee Vuokkiniemen kirkonkylässä olleen hänen käydessään +90 taloa itse kirkon kohdalla ja sitä ulompana, jokivarressa, 38 +taloa, siis kaksi kertaa enemmän kuin Lönnrotin aikana. Edellinen +ryhmä on paremmin karjalaismallinen, jälkimmäinen meidän puolen tapaan +rakennettu. Yllä mainitulta kapealta hiekkaharjulta näkyy kummallekin +kulmalle, "vasemmalla kädellä luodetta kohti ihana jokilaakso +taloineen, oikealla kädellä itse kirkonkylä ja järven lahti, suoraan +eteenpäin Ylä-Kuittisten sinertävät selät, joilta vain odottaa +näkevänsä höyryveneen savun illan tyynessä kohoovan ilmaan," Ervastin +sanoja toistaakseni. + +Monetkin Vuokkiniemen isännistä olivat, samoin kuin muutoin usean +muunkin kylän isännät, eläneet jotenkin kirjavia vaiheita. Toiset +olivat vaurastuneet ja elelivät huoletonta elämää säästöillään taikka +voitoillaan, joita saivat Suomessa olevista puodeistaan. Toiset olivat +meidän puolellamme tehneet vararikon enemmän kuin yhden kerran, +mutta sitten siirtyneet takaisin rajan taa kotitaloonsa, jota ei +voitu velasta myydä ja johon vielä piti jättää kaikki tarpeellinen +irtaimistokin, olipa velallisen asema muutoin mikä tahansa. Sitenpä nuo +isännät, meidän puolella menetettyään kaikki omansa ja vielä muidenkin +tavaroita, elelivät taas kotikonnuillaan verraten hyvissä oloissa, ehkä +odottaen sopivaa tilaisuutta, milloin jälleen sopisi lähteä Suomeen +onneaan koettamaan. Kun karjalaisen rehellisyys kauppa-asioissa yleensä +sallii kaikkia temppuja, jotka voidaan suorittaa joutumatta oikeuden +kanssa tekemisiin, niin voi siitä päättää, että monikin oli hyödykseen +käyttänyt tätä kotitalonsa luovuttamattomuutta velkojille. Tietystikään +ei moinen keinottelu vaikuta terveellisesti siveellisten käsitysten +vakaantumiseen. + + + + +TSENA. + + +Se joki, joka Vuokkiniemen kirkonkylän pohjoispuolitse purkaa vetensä +Ylä-Kuittijärveen, tulee kapeasta monijärvisestä ylämaan vesistöstä, +joka on kartoilla niin väärin kuvattu, ettei niissä ole oikeata muuta +kuin joen laskupaikka. Inbergin kartalla se on enimmäkseen jokena. +Mutta paikalla kylän harjun takana se leviää järveksi, kapenee sitten +kierteleväksi salmivedeksi, jossa virtausta tuskin ensinkään huomaa, +ja leviää taas erään kynnyksen päällä useaksi järveksi ja pieniksi +selkävesiksi, joita ei ole kartalla ensinkään. Pääsimme sen vuoksi +kulkemaan sinnekin päin useita taipaleita veneellä. + +Lammasjärven kuljettuamme ja salmet soudettuamme tulimme könkäälle, +jonka sivu oli taivallettava. Se on Akankoski nimeltään, tulee +Köynään järvestä ja on oikea kallioporras, vaikka näin loppukesästä +vähävetinen. Köynäsjärven takana ja pohjoispäässä on Tsenaniemen pieni +kylä, johon Lönnrot matkoillaan aina mielellään poikkesi, koska siellä +asui hyvä laulaja, ensimmäisiä, joilta sen puolen runoja kirjoitettiin, +ja hän muutoinkin erikoisesti tutustui talon väkeen ja heidän +seurassaan viihtyi. Tsenaniemestä oli kotoisin Jyrki Kettunen, joka +lauloi Topelius vanhemmalle Uudessa Kaarlepyyssä; samalta laulajalta +Lönnrotkin sai useita runoja. Hänen serkkunsa, Petri Kettunen, oli +itsekin ollut etevä runoniekka. Hänestä olivat muutamat karjalaiset +viisi kuusi vuotta aikaisemmin maininneet Lönnrotille, että "hän osasi +niin paljon runoja, että olisi voinut laulaa ainakin kaksi viikkoa, +tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja nukkumista +varten." Lönnrotin käydessä oli Petri kuitenkin jo kuollut ja Suomesta +naitu leski hallitsi taloa. Lönnrot hänestä kertoo: + +"Sama Mari, josta Petri Kettusen runossa puhutaan, eli vielä viime +kesänä Tsenaniemessä leskenä. Heti naimisiin jouduttuaan hän oli +siirtynyt venäläiseen kirkkoon ja muutenkin omistanut täkäläiset +elämäntavat, niin että ei enää olisi voinut aavistaakaan hänen olleen +kotoisin toisesta maasta ja toisista oloista. Mielihyväni ei ollut +vähäinen kuullessani häntä kaikkialla kiitettävän kunnollisten emäntien +esikuvaksi. Työtaidon hän oli vienyt mukanaan kotiseudustaan ja täällä +hän oli oppinut naapuristonsa naisten siisteyden ja puhtauden. Muuan +sanoi hänestä puheen ollen: 'Onnistuupa toisinaan hyvinkin Suomesta +nainti, mutta toisten varmaan käy hullustikin.' Sitten hän luetteli +useoita muita Suomesta tuotuja emäntiä, joita hän moitti, että eivät +muka voi tottua elämään siististi ja puhtaasti huoneissaan. Jos kaikki +saisivat, hän arveli, teidän puolelta yhtäläisen vaimon kuin Kettunen, +niin varmaankin meidän omat naiset usein jäisivät naimatta." + +Viidennellä matkallaan Lönnrot laulatti Jyrki Kettusta, jota ei +ollut edellisellä matkallaan tavannut kotona. Hän kertoo siitä: +"Tsenaniemessä olin yötä ja panin kirjaan naapurinisännältä Jyrki +Kettuselta useita runoja, kirjoittaen myöhäiseen yöhön. Seuraavana +aamuna jatkoin samaa työtä. En ollut edellisellä matkalla tavannut +häntä kotona, muuten olisin jo silloin toimittanut tämän työn. Tämä +Jyrki oli Uudessa Kaarlepyyssä tohtori Topelius vainajalle laulanut, +kuten kertoi, kokonaista kolme päivää. Minua siis suuresti ihmetytti, +etten Topeliuksen kokoelmasta löytänyt niitäkin, jotka hän nyt lauloi. +Hän selitti minulle kuitenkin asian sanomalla: Kuuluupa ne jo teillä +olevan ennestään petsatoittuna, ja miksi niitä uuelleen laulaisin. +Hänen laulaessaan serkkunsa Pietari Kettusen tekemää laulua, oli saman +Pietarin leski, Maria, läsnä huoneessa ja kuunteli sitä. Kysyin, oliko +se runon kohta, joka koski häntä, totta. Vaikka oli vanha, hän tällöin +punastui silminnähtävästi ja vastasi: 'Niin totta se on, kuin sellaiset +seikat lauluissa tavallisesti ovat', joilla sanoilla hän runoille ei +yleensä näyttänyt omistavan täyttä historiallista totuutta. 'Mutta', +hän jatkoi, 'paraat runon kohdat Jyrki kuitenkin on unohtanut, ja +niitä ette saa keneltäkään muulta kuin minulta.' Sanoin, että tuota +laulua vielä osataan, jopa hänen syntymäseudullaan Kiimingissäkin, +missä todellakin kerran olin kuullut erään kyytimiehen sitä laulavan. +Silloin hänellä oli paljon kyselemistä minulta syntymäseudustaan, +josta kuitenkin tiesin sangen vähän. Hän valitti, etteivät hänen +sukulaisensa moneen vuoteen olleet käyneet häntä tervehtimässä, itse +hän jo oli liian vanha sinne lähtemään. Hän oli vähällä saada kyyneleet +silmiinsä, kun virkkoi, ettei nyt enää varmaankaan koskaan saisi +nähdä syntymäseutuaan. On kuitenkin mahdotonta, että kukaan kokonaan +unohtaisi niitä seutuja, missä ensin on nähnyt päivänvalon, kuullut +ensimäisen käen keväällä ja poiminut metsässä ensimäiset marjat. Vaikka +hän oli ollut täällä 40 vuotta, vaikutti syntymäseudun muisto häneen +niin syvästi, että hän muutamaksi hetkeksi näytti kokonaan siirtyneen +sinne. Mutta puhuttuamme taas muista seikoista, sain hänet itsensä +laulamaan ne runon kohdat, jotka Jyrki, kuten hän sanoi, oli unohtanut. +Ensin hän ei tahtonut siihen suostua, mutta teki sen kuitenkin lopulta, +kun pojatkin olivat häntä pyytäneet." + +Tsenaniemen taloista oli kuitenkin vanha runontaito meidän käydessämme +jo hävinnyt, ja mielestämme oli kadonnut entinen varallisuuskin, jonka +Petri Kettunen ja hänen vaimonsa uutteruudellaan olivat perustaneet. +Mutta talojen hauskaa asemaa kahden järven välisellä niemellä +ihastelimme ja muistelimme sen entisiä vaiheita. Saatuamme sieltä +toiset saattajat lähdimme jatkaman veneellä matkaa Venehjärvelle, +Varahvontan kotikylään. + +Salmea pitkin soudetaan Köynään järvestä, jonka länsipuolella pienoinen +kylä on, toiselle järvelle, joka on kylän pohjoispuolella ja joka siitä +niemen tekeekin. Se oli jommoinenkin selkä -- nimeä en muista, -- ja +ihmettelimme koko joukon, että se kokonaan puuttui kartoilta, eivätkä +runonkerääjätkään olleet siitä mitään maininneet. Saattajanamme oli +eräs Tsenan emännistä, kaunis, uljas nainen, joka edellisenä talvena +oli kuoleman kautta menettänyt miehensä ja nyt leskenä taisteli kovinta +puutetta vastaan pienessä talossaan. Varahvontta säälitellen meille +kertoi, hänen kuultensa, kuinka kova kohtalo häntä oli kohdannut, ja +hän siitä paikalla tuli niin liikutetuksi, että puhkesi hillittömään +itkuun. Kyyneleet virtasivat hänen kauneista silmistään ja suupielet +sykähtelivät tuskasta, niin että meidätkin valtasi syvä osanotto. +Mutta pian Varahvontta taas puhui lohdutuksenkin sanoja, huomautti, +yhä asianomaisen kuullen, että niin nuori ja kaunis nainen varmaan +saisi pian toisen miehen ja voisi ruveta elämään uuden elonhankkijan +turvissa, ja kesken tätä mairittelevaa puhetta naisen itku +kimaltelevien kyynelien lävitse kirkastui päivänpaisteiseksi hymyksi, +ja tämä lapsellisen kevyt, avomielisessä luonnollisuudessaan kaunis +mielenmuutos teki meihin ehkä vielä syvemmän vaikutuksen, kuin hänen +äskeinen itkunsa. Niin herkät ovat tuon kansan mielenliikutukset, ne +vaihtelevat keveästi kuin kesän säät. + +Soudimme tätä vettä moniaan virstan ja erosimme sitten pieneen, +Venehjärvestä tulevaan jokeen, jota veden vähyyden vuoksi vain suurella +vaivalla pääsimme nousemaan. Päävesi polvesi kauemmaksi etelään, jossa +siihen laskee suurempi, rajalta saakka vettä kokoova Lapukan joki, +sama, jota olimme talvella ajaneet Vuokkiniemeen tullessamme. + +Siinä missä tuo pienempi joki lähtee Venehjärvestä, on Niskalan +uudistalo. Matkasimme sen ohi järvelle, joka oli ehkä neljän virstan +mittainen, keskellään melkoinen saari. Venehjärven kylä on järven +pohjoisrannalla. Ilta alkoi jo hämärtyä, ja ruskoineen, vuorineen ja +metsineen maisema oli sekä kaunis että tavallista jylhempikin. Oli jo +jotenkin pimeä, kun kylään saavuimme. Asetuimme siellä Petri Lesosen, +"Hökkä-Petrin" taloon, joka oli meille tuttu, sillä hänet olimme +talvella Suomen puolella tavanneet ja hänelle rahojakin lainanneet. +Olimme tervetulleet hänen vaatimattomaan taloonsa, joka kuitenkin oli +kylän paras. Petri jotenkin pian tulomme jälkeen katosi ja seuraavana +aamuna kuulimme, että hän oli paikalla lähtenyt Vuokkiniemen kirkolle +ostamaan sokeria ja teetä, millä meitä kestitä. Koko yö häneltä kului +sillä retkellä, sillä matkaa oli puolentoista penikulmaa, mutta hän oli +jo niin hyvissä ajoin palannut, että huomeneksella saimme asianmukaisen +aamukestityksen. Vaikka Venehjärvi on melkoinen kylä, ei parhaassakaan +talossa ollut sen vertaa tsajuvehkeitä, että olisi ollut vieraalle +tarjota. Siihen tietysti saattoivat olla syynä yksinkertaiset tavat, +mutta vielä enemmän yleinen köyhyys. + +Ennenkuin ryhdyn kertomaan huomioistani Venehjärvessä, jossa viivyimme +monta päivää, siirrymme kuitenkin rupeamaksi moniaan taipaleen +kauemmaksi pohjoista kohti, Vuonniseen, jonne sieltä maita, vesiä +kuljimme. Sananvuoron saavat siellä melkein yksinomaan entiset +runonkerääjät. + + + + +LÖNNROT VUONNISESSA. + + +Vuonninen on runorikkautensa vuoksi semmoinen merkkipaikka, ettemme +tahtoneet jättää sitä käymättä, vaikka tiesimmekin, ettei meille ollut +enää runonkeruutyötä jäänyt, Vuonnisen kun entiset kerääjät ovat jo +niin moneen kertaan tarkkaan laulattaneet. Kuljimme Venehjärvestä +maataipaleen poikki Ponkalahden kylään Ylä-Kuittijärven rannalle, josta +oli pari penikulmaa venematkaa. Maataivalta sanottiin olevan penikulma; +mutta väli tuntui suden juoksemalta. Ponkalahdesta Lönnrotkin lähti, +ensi kerran Vuonnisessa käydessään. Hän oli Ponkalahteen tullut maisin +Tsenaniemestä, josta matkaa niinikään sanottiin olevan penikulman +verta. Lönnrot kertoo retkestään: + +"Sain, kuten olin pyytänyt, oppaaksi erään talonpojan pojan; tein +viisaasti siinä, etten ominpäin lähtenyt tälle sydänmaan taipaleelle, +vaikkapa se ei ollut penikulmaa pitempi. Kuljimme melkein linnuntietä, +sillä useimmista paikoista ei voinut huomata, että kukaan ihminen +ennen olisi täällä liikkunut. Noin puolitiessä huomasimme vasta +hakatussa kaskessa ristin, jossa oli kaksi poikkipuuta. Mieleeni +muistuivat ne ristit, joita matkustaja useissa katolisissa maissa +kuuluu näkevän teiden varrella ja jotka osottavat, että murha on tehty +siinä paikassa. Kerroin tämän oppaalleni, joka ihmetteli, että saatoin +ajatella sellaista heidän maastaan, lisäten: 'niin myö elämme kuin +lintuset metsässä.' Sitten hän kertoi minulle, että edellisenä vuonna +metsää tältä kohdalta kaadettaessa kaskeksi muuan mies oli ruhjoutunut +kaatuvan puun alle ja kuollut siihen paikkaan. Koska oli ollut vaikea +saada ruumis pois sieltä, oli pyydetty pappia hautaamaan hänet siihen, +ja tämä risti oli sen merkkinä. Jonkunmoisella närkästyksellä muistelin +nyt, kuinka meidän rahvas sellaisessa tapauksessa olisi menetellyt. +Vaikka olisi ollut mitä kiireisin heinäaika, olisi ennemmin kutsuttu +koko kylän väki noutamaan vainajaa kirkkomaahan kuin suostuttu +hautaamaan kuolinpaikkaan." + +"Myöhään illalla tulin Ponkalahteen, ja talon isäntäväki kysyi heti, +tahdoinko kylpeä. Luulin saunaa aikaisemmin lämmitetyn ja hämmästyin +suuresti huomatessani, että sitä nyt vasta minua varten ruvettiin +lämmittämään. Näin ystävällinen on rahvas täällä kaikkialla. Heidän +tavalliseen kestitykseensä kuuluu ruoka, sauna sekä puolukat, joita +viimemainittuja ei kuitenkaan riittäne kaikiksi vuodenajoiksi." + +Ponkalahti on Kuittijärvestä poikkimaisin länttä kohti pistävän +lahden partaalla. Siinä ei ole monta taloa, ja nekin mitä on, ovat +jotenkin hajallaan, mutta kylä teki muutoin viljellyn vaikutuksen, +lahden rannoilla oli vihantia vainioita, se muistutti hyvinkin jotain +Keski-Suomen kylänlahtea. + +Ylä-Kuittijärvi yhä enemmän kapenee, kuta pohjoisemmaksi kuljetaan, ja +on lopulta hyvin saarinen, niin ettei luoteiskulmassa enää ole aavempia +selkiä. Puolivälissä on lahtensa rannalla Aajuolaksi, mutta mikäli +muistan, ei sitä selälle näkynyt. Se on pieni kylä eikä runopaikkana +mainittu. Ponkalahdessa Lönnrotin käydessä osattiin vanhoja runoja. +Lönnrot niitä kirjotteli soutajaltaan, kuten hän kertoo: + +"Sain soutajikseni kaksi poikaa, joista toinen oli 15:n ja 20:n, +toinen 7:n ja 8:n vuoden välillä. Heiltä sain tietää, että edellisenä +iltana Ponkalahdessa olin tehnyt tyhmyyden. Olin näet siinä talossa, +jossa olin yötä, lukenut ääneen erään Kettusen runoista, jossa erästä +läsnäolevaa henkilöä pahasti morkattiin ja tehtiin naurettavaksi. +'Ettekö huomannut että nainen suuttui ja läksi ulos?' kysyi vanhempi +pojista. Sellaista en kuitenkaan ollut huomannut, olin vaan nähnyt +useiden vetävän suutaan nauruun ja samalla katsovan toimiinsa; mutta +kukaan ei ollut sanonut minulle mitään. Sittekuin vanhempi pojista +ensin oli ilmaissut suurta ihmetystään siitä, että mokoman seikan +vuoksi, nimittäin vanhoja runoja kerätäkseni, olin lähtenyt tälle +matkalle, hän itse alkoi laulaa muutamia vanhempia kohtia Väinämöisen, +Joukahaisen ja Lemminkäisen y.m. runoista. Huomattuani, että ne +monessa suhteessa erosivat ennen tunnetuista, aloin lyijykynällä +kirjottaa niitä muistiin. Kysyttyäni, mistä hän oli oppinut nämä +runot, hän vastasi, että kuka tahansa osasi laulaa sen verran, jos +vaan viitsi. Tätä minun kuitenkin oli vaikea uskoa, vaikka onkin +totta, että tuskin on ketään muita paitsi pieniä lapsia, jotka eivät +muistaisi hajanaisia kohtia vanhoista runoista, jopa uudemmistakin +lauluista, niin että usein voivat täydentää laulua, joka heille +luetaan. Lupaamalla 20 kopeekkaa yli ennen sovitun soutopalkan sain +vanhemman pojan 'viitsimään' niin kauan kuin matkaa kesti. Nuorempi +veli, joka tahtoi jotakin ansaita hänkin, kysyi, enkö tahtonut antaa +hänelle 'rossaa' (kahdenkopeekan lantti, jossa on ratsumiehen kuva) +sadusta, jonka sanoi olevansa halukas kertomaan. Lupasin hänelle +kaksi, kunhan vaan malttoi odottaa, kunnes olin ehtinyt panna kirjaan +kaikki vanhemman veljen runot. Siihen hän alussa suostuikin; mutta +tultuamme neljännespenikulman päähän Vuonnisen rannasta, ja kun minä +yhä vaan kirjoittelin vanhemman veljen runoja, hän alkoi itkeä. Minun +täytyi siis keskeyttää runojen kirjoittaminen ja käydä käsiksi hänen +satuunsa. Koska tuuli ajoi venettämme rantaa kohti, käskin heidän +lakata soutamasta, jotta minulla olisi enemmän aikaa. Ensin annoin +pojan yhteen jaksoon kertoa satunsa nähdäkseni, maksoiko vaivaa panna +sitä kirjaan, varsinkin, kun en ollut varannut mukaan enempää kuin +puoli kirjaa paperia, joka täten olisi voinut täyttyä kirjoituksella, +niin etten olisi voinut merkitä parempia runoja. Sitten kirjoitin sen +muistiin ja liittäisin sen tähän kokonaisenaan lukijan nähtäväksi, +ellei se olisi liian pitkä. Ehkä minulle toiste tarjoutuu tilaisuus +siihen. Se oli Syöjättären tyttärestä, joka vietteli erään pojan. Panin +sen kirjaan pojan sanelun mukaan näin: oli ennen akka. Siitä saatih +poika. Akka kuoli. Läksi poika metsälle. Tuli meren niemeh. Syöjätär +tyttärensä väkisih myötä työnti. Lenti joutsenena meren niemeh. +Poika vaatteet päältäh. Uimah läksi. Varastettih vaatteet. Niin etsi +vaattehiah. Tuli vassokkaah Syöjättären tytär. Arveli poika jos miksi, +niin siksi. Jos veikoksi, niin veikoksi; jos sisareksi, niin sisareksi; +jos isäksi, niin isäksi; jos emoksi, niin emoksi; jos morsioksi, niin +morsioksi. Tuli morsioksi. Aamulla tultih kolmella karapilla käymäh. +Ajettiin uninieklat pojan korvih ja kannettih karappi karapilta. Niin +sanoo Syöjättären tytär, maamolleh. -- Olen tahtonut mainita tämän +alun, näyttääkseni, millainen näiden satujen tyyli on. Sanojen lopussa +esiintyvä _h_ lausutaan vahvalla henkäyksellä ja olisi oikeastaan +kirjotettava yksinkertaiseksi. Eräässä sadun kohdassa, missä poika +tahtoi kuvata, miten lintu lensi yhä korkeammalle ja korkeammalle, +kunnes sitä lopuksi ei enää näkynyt, hän sen teki seuraavalla tavalla: +'nousi, nousi nousi, nousi, nousi, nousi, nousi' ja 'lenti, lenti, +lenti, lenti, lenti, lenti, lenti.'. Tätä sanoessaan hän hiljensi +ääntään ensimäisistä nousi ja lenti sanoista vähitellen niin, että +hänen lausuessaan viimeiset näistä sanoista oli yhtä vaikea kuulla +hänen puhettaan kuin nähdä lintua niin korkealta kuin hän tahtoi kuvata +sen lentäneen." + +Vuonnisessa Lönnrot Tsenassa saamaansa neuvoa noudattaen poikkesi +Miinan taloon, joka oli etäämpänä rannasta, uloinna vasemmalla: + +"Tämän talon sanottiin olevan paraiten rakennetun sekä muuten muita +varakkaamman. Tosin kerrottiin talonpoikien olevan hieman äreitä tai +vakavia (vai miten lienee sana 'jyry' oikein käsitettävä?) mutta muuten +kuuluvat olevan kunnon miehiä. Etevimmän laulajan, Ontrein, sanottiin +asuvan vähäisen matkan päässä siitä, niinikään toisen suuren laulajan, +Vaassilan. Menin siis Miinan taloon, jossa tapasin kotona molemmat +äsken mainitut pojat. Toinen heistä korjaili suurta nuottaa, toinen +valmisti itselleen saappaita kauppamatkaa varten, jonka pian aikoi +tehdä Suomeen. Heidän vanha äitinsäkin, joka oli kotoisin lähellä +Kivijärveä olevasta Latvajärven kylästä, eli vielä. Paitsi häntä siellä +oli kaksi nuorta emäntää, nimittäin molempien poikien vaimot. Toinen +heistä, kaikesta päättäen vaikutusvaltaisin, oli aikaisemmin mainitun +Kettusen tytär Tsenanniemestä, ja juuri sama, jota myös ennen mainittu +Ortjo turhaan oli kosinut. Hän piti minua puoleksi sukulaisena, kun +itse äidin puolelta polveutui suomalaisista. Nuorempi sisarensa oli +myös naitu Vuonniseen; hänen miehensä oli naapuritalon isännän, laulaja +Ontrein poika. Vaikka Miinan pirtti, jonka ikkunat olivat isot ja +permanto pesty j.n.e., olikin siisti ja hauska, tahdottiin kuitenkin, +että minun piti asua porstuan toisella puolen olevassa kamarissa. +Tämäkin oli siisti huone, valkeine seinineen, pöytineen, penkkeineen +ja lattioineen ja seinillä riippuvine pyhimyskuvineen. Noudatin siis +kernaasti heidän tahtoaan. Seuraavan päivän aamupuolella laulatin +Ontreita. Iltapäivänkin olisin kernaasti suonut hänen viipyvän luonani; +mutta häntä tarvittiin välttämättömästi nuotanvedossa, niin ettei +hän voinut jäädä. Toivotin hänelle hyvää saalista, sovittuani sitä +ennen hänen kanssaan, että hän, jos saisivat määrätyn joukon kaloja, +sitoutuisi laulamaan koko seuraavan päivän; tähän hän suostuikin. +Saalis ei ollut niin runsas kuin olin toivonut; kuitenkin sain +seuraavana päivänä hänen sanelunsa mukaan panna kirjaan useita runoja. +Mutta illalla, Ontrein mentyä nuottaa vetämään, menin Vaassilan +luo, joka asui kapean salmen toisella puolella. Tämä Vaassila, joka +etupäässä oli perehtynyt loitsurunoihin, oli vanha ukko. Hänen +muistinsa oli kuitenkin viime vuosina niin heikontunut, ettei hän +enää osannut sitä, mitä ennen. Väinämöisestä ja muutamista muista +mytologisista henkilöistä hän kuitenkin kertoi monta seikkaa, joita en +ennen ollut tietänyt. Ja kun sattui niin, että hän oli unohtanut jonkun +seikan, jonka minä ennestään tunsin, kyselin sitä häneltä tarkemmin. +Silloin hän taas muisti sen, ja niin sain tietää kaikki Väinämöisen +urostyöt yhdessä jaksossa, ja sen mukaan olen sitten järjestänyt +Väinämöisen runot, jotka tunnetaan." + +"Seuraavana päivänä minua pyydettiin toiseen taloon aamiaiselle. +Isäntä tarjosi minulle paitsi aamiaista, muutamia uudempia +runoja. Tämän jälkeen hän kertoi, miten hän noin 5 tai 6 vuotta +sitten, ollessaan Suomessa laukkukaupoillaan, oli eräässä Hämeen +herraskartanossa toveriensa kanssa laulanut koko yön. Kysyin, muistiko +hän herraskartanon nimen, ja hän mainitsi Vesilahden Laukon. Saatuaan +sitten tietää, että juuri sama henkilö, joka nyt oli hänen edessään, +sinä yönä oli pannut kirjaan hänen runojaan, hän hämmästyi yhtä +suuresti tavatessaan tuttavan kuin minä, kuullessani hänen mainitsevan +paikan nimen. Puhellessamme tästä vanhasta tuttavuudestamme, syöksyi +muuan pieni mies vallan hengästyneenä esiin, tarttui rajusti isännän +käteen ja alkoi vetää häntä mukaansa. En tietänyt, mitä tämä kaikki +merkitsi, ennenkuin kuulin, että hänellä oli riita-asia naapurinsa +kanssa, jonka hevonen oli käynyt hänen pellollaan. Tämän asian tähden +hän nyt tahtoi saada kylänoikeuden kokoon kutsutuksi syyllistä +tuomitsemaan. Siksi hän väkisin tahtoi viedä isännän mukaansa 'Ota +vahva keppi mukaasi', hän sanoi, 'sillä luultavasti sitä nyt, jos +koskaan, tarvitaan'. Hänen mielestään olisi näet oikeuden ensin +pitänyt tuomita hänen riitaveljensä selkäsaunaan ja sitten heti panna +rangaistus toimeen, kuten sellaisissa tilaisuuksissa täällä lienee +tavallista. Isäntä kieltäytyi kuitenkin menemästä, puolustaen itseään +sillä, että hänellä oli vieras. Saattoihan mies mennä toisiin taloihin +ja niistä noutaa riidanratkaisijoita. Näin siis isäntä jäi kotia, +käräjöitsijän melkoiseksi närkästykseksi; tämä näet uhaten ilmaista +asian ispravnikalle koetti taivuttaa häntä tulemaan mukaansa. Isännän +laulettua minulle koko aamupäivän, tarjottiin minulle päivällistä, +jota hyvin tukalasti sain syödyksi; sillä hampaani olivat paljosta +puolukoiden syömisestä -- viimeksi, tässä talossa -- vuolettuneet niin, +että tuskin kykenin pureskelemaan ja syömään. Tarjosin hänelle rahoja +sekä laulamisesta että ruuasta, mutta hän kieltäytyi kokonaan siitä +ottamasta maksua, kuten minulla oli ollut syytä jo edeltäpäin aavistaa. +Kuitenkin saatoin toisella tavalla antaa hänelle korvausta. Hän näet +tarjosi minulle kaupaksi vyötä sekä muutamia muita pikku tavaroita, ja +ostin ne, ollenkaan tinkimättä. Tämäkin talo oli varsin siisti, lattia +pesty, pöydät, penkit ja tuolit puhtaiksi huosioidut." + +"Joka talossa on muutamia pyhimysten kuvia seinässä. Tullessaan +sisään vieras ristii silmänsä niiden edessä. Näin tehdään myös +ateriaa alettaissa tai lopetettaessa sekä myöskin lähdettäessä +ulkotöihin, joissa viivytään monta tuntia, ja niistä kotia palatessa. +Erään Miinan kamarissa olevan kuvaryhmän edessä oli kynttiläteline +vahakynttilöineen. Kuvien vieressä oli suitsutusaineita, joita ei +kuitenkaan siellä ollessani kertaakaan käytetty. -- Ontreilla oli +kantelekin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen molemmat +poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi. + +"Tavalliset ruuat, joita söin Miinan talossa; olivat voi, leipä ja +rieskamaidon sekainen viilipiimä. Sitä paitsi oli joko perunoita, +kalaa, lihaa tai lientä. Emäntä kehoitti minua melkein aina sanoen: +'syö, syö kaikki', eikä näyttänyt olevan oikein tyytyväinen, jos +jotakin jäi jälelle. Maksua ei tahdottu ottaa niistä 4 tai 5 +vuorokaudesta, jotka täällä vietin; kuitenkaan ei varsin itsepäisesti +pantu vastaan, kun toistamiseen tarjosin sitä." + +Vuokkiniemen ja Kivijärven kautta Lönnrot sitten palasi Kajaaniin. +Viidennellä matkalla, joka tapahtui kevätkeleillä, hän ajoi rajan +poikki pohjoisempaa, tuli ensinnä Lonkan kylään, jossa tapasi +Martiskan, ja sieltä tämän saattamana Vuonniseen. + +"Lonkasta on neljä peninkulmaa matkaa Vuonniseen. Tällä välillä ei ole +ainoatakaan asuttua paikkaa. Martiska itse tuli minua kyyditsemään, ja +meidän seuraamme tuli kaksi muuta miestä, joiden oli yksityisten asiain +vuoksi kulkeminen samaa tietä. Läksimme liikkeelle varhain aamulla ja +saavuimme hyvissä ajoin perille. Keskelle kyytiväliä oli rakennettu +metsäsauna tulisijoineen matkustajia sekä kalastajia varten, jotka +viimemainitut lähellä olevassa järvessä vetävät nuottaa. Viivyimme +täällä noin tunnin ajan syöttääksemme hevosia. Saunaan tehtiin tuli, ja +me asetuimme, niin hyvin kuin taisimme, valkean ympärille. Pian savu +täytti huoneen, eikä siihen paljon tarvittukaan, sillä se oli sekä +matala että muuten pieni. Suorana ei siinä ollenkaan voinut seisoa, +vaikka savultakin olisi voinut, joka kuitenkin sekin olisi estänyt +pystyyn kohoamasta. Siinä söimme päivällistä, ja sen jälkeen panin +vielä paperille jonkun Martiskan runopätkän, joka nyt vasta johtui +hänen mieleensä. Kuta kauemmaksi sitten tultiin, sitä vähemmän lunta +oli tiellä: Lonkassa, josta olimme lähteneet, oli sitä vielä puolen +kyynärän vahvuiselta maassa, mutta Vuonnisessa maa oli vallan paljaana. +Syy siihen on se, että Vuonninen on Yläkuitin järven rannalla. +Lonkka sitävastoin Maanselän harjanteella. Poikkesin Miinan taloon +eli Teppanaan, joksi sitä myöskin, ja tavallisemmin sanotaan. Täällä +kaipasin ennen mainittua emäntää. Puoli vuotta sitten kuolema oli +temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta. Mies, joka kertoi hänen +kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi itkeä. Tämä oli toistettava +Tsenanniemessä, kun äiti vielä kerran perinpohjin kertoi tyttärensä +kuoleman. Hän kertoi, miten sama tytär-vainajansa, Teppanan nuori +emäntä, kuluneena kesänä oli ollut pahasti sairaana, niin että kaikki +epäilivät hänen paranemistaan. Potiessaan hän oli nähnyt unta, jossa +kirjava jänis oli näyttäytynyt hänelle, muka koko taudin aiheuttajana. +Hän oli silloin kysynyt jänikseltä, eikö se aikonut jättää häntä +rauhaan, ja vastaus oli kuulunut: Heittänenki nyt, vaan varote toiste +tullessani. Tämän unen hän oli kertonut äidilleen, joka heti oli +selittänyt sen siten, kuin nyt oli käynyt, nimittäin että seuraava +tauti oli vievä hänen tyttärensä manalle. -- Syötyäni Teppanassa +välipalaa, jonka isäntä itse nyt kantoi pöytään, ja jona oli voita, +leipää ja suolattua lihaa, ilmoittautui muuan vanha naiseläjä laulamaan +muutamia runoja. Niitä kuitenkaan ei ollut useampia kuin että 2 tai +3 tunnin ajassa ehdin panna ne kaikki kirjaan. Sitten kävin Ontrein +talossa ja läksin sitten yöksi tai yön selkään, kuten täällä sanottiin, +kylästä matkaan. Lisääntyvä kelirikko pakotti minutkin kiiruhtamaan. +Sain kyyditsijäkseni kesk-iikäisen miehen; hevonen tuntui minusta +olevan keski-ikäistä vanhempikin. Matkan päämääränä oli Jyvälahden +kylä, ja sinne kuljimme Yläkuitin jään poikki, joka nyt oli kieränä, +kun kaikki lumi edellisenä päiväpaisteisena päivänä oli sulanut pois. +Jyvälahti on 4:n penikulman päässä Vuonnisesta." + +Lönnrotin kuvaus yöllisestä matkastaan kuutamossa on omituisen raikas +ja runollinen: + +"Läksimme matkaan vähää ennen auringonlaskua. Ensin olimme kumpikin +jonkun aikaa hereillä, ja mies kertoi muun muassa, miten Teppanan +isäntä vaimonsa kuoltua noin kuukauden ajan oli ollut vallan kuin +järjiltään. Vaikkei hän ennen koskaan ollut maistellut viinaa eikä +rommia, oli hän äkkiä ruvennut kumpaakin nauttimaan niin runsain +määrin kuin ikinä kykeni, lisäksi tuskin oli puhunut sanaakaan +kenenkään toisen kanssa sekä syönyt ja nukkunut sangen vähän. Vasta +3-4 viikon kuluttua hän oli ehtinyt tointua ja oli silloin palannut +entiseen raittiiseen elintapaansa. Puhellessamme aurinko laski; näky +oli erittäin kaunis, koko läntinen taivas kun oli punainen ja avara, +sileä jää sen alla kuvasti taivaan hohdetta, ilman että järven pintaa +tarvitsi pelätä minkään tuulen rikkovan. Siellä täällä etäisyydessä +haamoittavat kuusia kasvavat saaret vaan lisäsivät tämän taulun +kauneutta ja ylensivät sitä vaikutusta, jonka kokonaisuus minuun teki. +Muutamissa tilaisuuksissa luonnonkauneudet erityisesti meidät lumoavat +ja valtaavat sielumme, ja tämä tapahtuu tavallisesti äkkiarvaamatta. Kun +varta vasten olen päättänyt nauttia niistä, olen harvoin täydelleen +voinut sitä tehdä, en ainakaan niin kuin niiden tarjoutuessa itsestään. +Kun aurinko sitten oli mennyt mailleen, ja taivaan purppura oli +kadonnut tai vaihtunut yön pimeään, jonkun tähden siellä täällä +tuikahtaessa esiin, kävi niin, että me molemmat, sekä kyytimieheni +että minä itse, nukahdimme. Vuode ei ollut kaikkein mukavimpia, mutta +uni ei aina kysy paikan mukavuutta. Olen nähnyt henkilöitä, jotka +ovat nukahtaneet satulassa istuessaan ja nukkuen jatkaneet matkaansa +suistumatta alas. Näin uneen vaivuttuamme, oli hevosemme ainoa +valveilla oleva koko seurassa. Enpä tiedä mikä lie ollut syynä, sekö, +ettei hevonen ymmärtänyt tähtein mukaan ohjata kulkuaan oikein, vai se, +että sekin tahtoi päästä nukkumaan ja sentähden halusi päästä kotiin. +Oli miten oli, mutta ympäri se vaan oli kääntynyt ja oli herätessämme +verkallensa kulussa takaisin Vuonniseen, sensijaan, että olisi mennyt +Jyvälahtea kohti. Heti herättyään mies tuuppasi minua kylkeen ja kysyi: +'missä nyt ollaan?' Omituinen minulle tehty kysymys, sillä kaikkein +vähimmän olin nyt valmis vastaamaan siihen muuten kuin että luultavasti +olimme Ylä-Kuittijärven jäällä, sillä huomasinhan heti, ettemme olleet +sen alla. -- Mutta on luonnollista, että se, joka yhdessä seikassa +luulee olevansa toista huonompi, usein sellaisessakin seikassa, jonka +paremmin tietää, kysyy toiselta neuvoa. -- Hänen neuvottomuuttaan ei +kuitenkaan kestänyt kauan. Käännyttyään moneen kertaan ja useilta +tahoilta tarkasteltuaan tunnettuja tähtiä hän huomasi hevosen tuumat ja +käänsi sen toiseen suuntaan. Sen jälkeen hän ei enää nukahtanut, vaikka +minä taas taisinkin hiukan torkahtaa." + +Vielä seitsemännelläkin retkellään Lönnrot kävi Vuonnisessa, tällä +kertaa yhdessä Cajanin kanssa. He tulivat silloinkin Lonkan kautta. +Lönnrot itse ei tästä käynnistä mainitse, mutta Cajanin päiväkirjassa +siitä on seuraava tieto: + +"Vuonniseen tulimme noin k. 3 j.p. -- Vatiera Onufreissa. Sinä iltana +ei mitään, kun nukkumaan. Pyhänä 23 (lokak.) j.p. kävimmä toisissaki +taloissa, katselimma tyttärien ja poikien kisoja, pakasimma kokouneien +urohien kera, laulomma Kalevalata, ja menimmä sitte maata. Maanantai +aamuna saattausimma Yläkuittijärvitse Jyväslahteen." + + + + +MARTISKA. + + +Vuonnisesta lännen ilmaa kohti, aivan Maanselän ylängöllä on Lonkan +kylä, jossa Lönnrot tapasi Martiska nimisen etevän runolaulajan. +Martiskasta Lönnrot kertoo: + +"Tormualta oli tehtävä vaikeanpuolinen matka Lonkkaan, ensimäiseen +Venäjän puolella olevaan kylään. Tosin väliä ei ollut enempää kuin +3/4 penikulmaa, mutta se oli melkein kokonaan ummessa. Saavuin sinne +vähää ennen iltaa ja poikkesin Martin eli Martiskan luo, joksi häntä +nimensä diminutiivi- (vähennys-) muotoa käyttäen sanottiin. Jo paljoa +aikaisemmin oli häntä minulle mainittu oivallisena laulajana. Eikä +mieheltä puuttunutkaan sanoja, vahinko vaan, etteivät ne hänellä +olleet paremmassa järjestyksessä. Enimmästi hän siirtyi toisesta +runosta toiseen, niin että se, minkä häneltä panin muistiin, tosin +kelpasi täydentämään ennen keräämiäni, mutta ei tarjonnut mitään +täydellisiä runoja. Rommipulloni, jonka sisällystä hän ahkerasti +maisteli, kuten sanoi, vahvistaakseen muistiansa, yhä vaan sekoitti +hänen ajatuksiaan. Tästä huolimatta hän lauloi minulle loppupuolen tätä +sekä kaksi seuraavaa päivää. Etenkin viimeisenä päivänä laulaminen +sujui huononpuoleisesti. Hänen näet oli vaikea muistaa uusia runoja; +sen sijaan hän usein alkoi laulaa samaa, mitä edellisenä päivänä olin +häneltä kirjaan pannut." + +Martiska oli tunnettu pororosvo, oli siitä kiinnikin joutunut ja +Kajaanin linnaan viety, mutta päässyt pois. Näistä seikkailuistaan hän +oli laatinut pitkän runon, jonka myös lauloi Lönnrotille, ja koska se +on omiaan kuvaamaan rajaseutujen elämänlaatua ja samalla sitä luovaakin +runosuonta, joka yhä sykkii Vienan Karjalassa, niin julkaistakoon runo +Lönnrotin kirjaanpanon mukaan tässäkin yhteydessä: + +"Tämä Martiska oli itsekin runontekijä. Joku aika sitten hän oli +istunut vankeudessa, osaksi Kajaanissa, osaksi Oulun vankilassa, ja oli +ollut syytettynä poronvarkaudesta, seikka, joka täällä rajaseudulla +tiheään saattaa rajanaapurit tekemisiin toistensa kanssa. Nyt paraikaa +valitettiin meidän puolella rajaa, että heti kun porot vaan vähänkin +pistävät päätään rajan yli tai ainoastaan tulevat lähelle sitä, ollaan +Venäjän puolella valmiit pyytämään tai ampumaan ne. Nyt oli vähää +ennen rahvaan valitus tullut hallituksenkin korviin, minkä johdosta +joku (talonpoikien kertomuksen mukaan 'ensimäinen mies keisarista') +keisarillisesta senaatista oli määrätty tutkimaan tätä asianlaitaa. +Sillä aikaa ja niinkauan kuin tuomio asiassa oli langettamatta tai +ei ollut vielä tullut tunnetuksi, harjoitettiin tätä poronvarkautta +entistä hurjemmin. Nähdessäni eräässä Lonkan talossa muuanna +iltana taaskin tuotavan kotia kahta pyydettyä poroa, kysyin, kuinka +he rohkenivat jatkaa tämän ammatin harjoittamista, kun paraillaan +entisistä varkauksistaan olivat syytteen alaisina. Nyt on kaikkein +paras aika, vastattiin, mies se, ken jotain saa käsiinsä, sillä kaikki +käy nyt entisten kustannuksella, ja entisistä ei tule mitään." + +"Näissä rajaseudun poronvarkauksissa on ikävää se asianhaara, että +meidän puolella rahvaalla on poroja, mutta Venäjän puolella ei. Juuri +tämä seikka herättää toisen puolen rahvaassa kahta suuremman halun +katsomaan lähelle rajaa tai sen yli eksyneitä porolaumoja omistajaa +kaipaavaksi saaliiksi. Sen näet ei tarvitse pelätä kostoa meidän +rahvaan puolelta, ja nostetuista käräjäjutuista ei tavallisesti +monien lakimutkien vuoksi tule mitään, kuten Lonkan mies sanoi, tai +jos joskus tulisikin, ei oikeudenhaltijan voitto korvaa käräjäkuluja. +Ylempänä rajaseuduilla on asianlaita toisin; siellä on kummallakin +puolen rajaa asuvilla poronsa, ja kunkin täytyy pitää huolta siitä, +ettei lähimmäiselleen tee sellaista, jota ei soisi toisen itselleen +tekevän. Lonkan tienoilla tosin jokunen suomalainen talonpoika on +koettanut estää noita kuuluisia poronvarkauksia siten, että on +poronhoitokumppanikseen ottanut venäläisen talonpojan. Tämä saattaa +paremmin pitää silmällä, etteivät naapurikyläläiset tuhoa poroja, mutta +tämä ei kuitenkaan voi estää mainittuja varkauksia." + +"Mutta palaan Martiskaan. Istuessaan syytettynä poronvarkaudesta +linnassa, hän teki runon tästä asiasta. Hän itse lauloi minulle tämän +runon, vaikka se, kuten hän sanoi ja kuten muutenkin saattaa nähdä, +on puutteellinen, hän kun näet ei enää muistanut kaikkea, minkä +sepittämiseen hänellä silloin oli ollut niin runsaasti joutoaikaa. +Se minkä runosta sekä itse tekijän että muiden kautta, jotka ovat +muistaneet hajanaisia kohtia, tähän asti olen saanut muistiin panna, on +jotenkin seuraavaa: + + "Poron synty on Pohjolasta, + Petra laulettu Lapista, + Tätä riikki riitelevi, + Raja raivoissa elävi. + Sykysyllä seikka synty, 5 + Talven tullessa tapahtu, + Ruotsi tungeksen tukulle, + Koko Kuusamon pitäjäs, + Paljo maita matkustavat, + Kyllä kyytiä tekevät, 10 + Hyvin hiihto Hossalainen, + Hiihto Huttu huikeasti, + Oikarinen oivalailla. + Lauttolammille tulevat, + Siitä metsähän menevät, 15 + 'Mitäpä tässä?' -- 'i mitänä'. + 'Jälet tässä', -- 'ei jälistä', + 'Siat tässä', -- 'ei sioista'. + Ylös korpehen kohoovat. + Tuossa kumma keksitähän, 20 + Petran vasa vaipununna + Kahen kallion lomahan. + Päivä päätä väännetähän, + Sorkkia soristetahan, + Turpoakin tuuvitahan 25 + Kahen kallion lomasta. + Siitä Huttu huuon nosti, + Kela toinen kerkiävi, + Mit' on kummat kuulumassa, + Mitkä ilmoset imehet. 30 + Silmät on entiset elolla, + Korvat vanhat valmihina, + Vielä kello kelvollinen, + Yht' on pikkuista vajella, + Henkeä poro polonen. 35 + 'Tuoppas täll' on tuuli henki, + Pane paarmuot ahava'. + Kela kellon soittajaksi, + Kulkusen kolistajaksi: + Kuulu kello Kuusamolle, 40 + Kuusivaarahan kulina, + Kiannalle kielen lyönti. + Siit on Hutun huima Antti, + Vähämielinen Mikittä + Vuonnisehen päästyänsä 45 + Katsellahan kaikki paikat. + Huttu katso kaikki paikat, + Nuuski nurkkajen taukset. + Mit on akkaset ajettu + Tiiron piiat tirskutettu. 50 + Kaikki laukkuhun latovi, + Mitä missäkin näkevi, + Eväs on tarves taipaleella, + Moni matkassa tulevi, + Tapahtuvi taipaleella. 55 + Huttu huimaksi rupesi, + Mielettömäksi Mikittä, + Kaikkiaan kaheksan miestä, + Yhen miehen ympärillä, + Sito yöllä yksinäisen, 60 + Kesken yötä kenkimättä, + Väänti Martin väkkyrälle. + 'Lähes nyt Martti matkan päälle + Kulkemahan Kuusamohon, + Oulun linnahan lujahan, 65 + Kuss' ei konsa päivyt paista, + Eikä kuuhuet kumota.' + Sano kainu karjalainen, + Yhtä puoltansa puhuvi, + Yhä virkko vierestänsä: 70 + 'Kuule Kurvilan isäntä, + Jo mie sen sanon toeksi, + Kun tuo härkä ammonevi, + Jok' on kuollut mennä syyssä, + Mennä talvena tapettu, 75 + Kun on kuollut Hoituvalla, + Liha syöty, luu jätetty, + Talja Sunkuhun sulettu, + Laapat kaikki kaupunkihin.' + Jyrki viinoa vetävi, 80 + Rajan poikki raukiata, + Yöllä viinoa vetävi, + Kulettavi kuutamolla, + Luoksi viinan vierahia. + Tuossa on tuuma tuumatahan. 85 + Annill' on hyvä heponen, + Saaha Martti matkan päälle. + Jyrki ajo antamahan, + Anni riisu rinnuksia, + Hevosista on lasettelevi. 90 + Ottivat omin lupinen, + Martin matkahan panevat, + Poron syöjän polkusehen. + Jo Ruotsi hyvin elävi + Koko Kuusamo ihastu, 95 + Kun on Martti matkan päälä, + Poron syöjä polkusessa, + Kaikki on naiset naurusuussa, + Isännät iloissa mielin, + Niin on Martti matkan päällä, 100 + Karjalainen koilamassa, + Kuuksi päiväksi kululla, + Iäksi on ilman alla. + Kulettavat Kuusamohon, + Tuonne tuomarin tupahan, 105 + Esivaltojen etehen. + Koko Kuusamoa kokoutu, + Lautamies lakitta seiso + Tuolla tuomarin tuvassa, + Esivaltojen eessä. 110 + Vast' on Martti matkan päällä, + Kun on rautoihin rakettu, + Kokonansa kolmet rauat + Yhen miehen ympärillä. + Kulkemass' on Kuusamosta, 115 + Oulun linnahan lujahan, + Enarihin ilkiähän, + Joss' ei puuttune porohkat, + Ampuvärkit ei lähene. + Ain' yhtä ajattelevi, 120 + Tämä on kasvanut kaloilla, + Veen kaloilla venynyt, + Atrioinut ahvenilla, + Ei siitä sinä ikänä + Kuletettu Kuusamohon. 125 + Huttu huimaksi rupesi + Lähimmäinen miulla ränni; + Tuli vihat viikolliset, + Kaukaiset ylenkatsannot, + Vaikk' oli ennen ystäväni. 130 + En minä huolinna hyviä, + Jos olen ottanna urakan, + Nukuttanut nuoren petran; + Sinulle sikiät jäävi, + Kaksin vaatimot vasovi, 135 + Porot toisen toimittavi. + Tuliko surma suutimaton, + Kesken yötä kenkimätön, + Sian tieän kussa synnyin, + Paikan kaiken kussa kasvoin, 140 + En tieä sitä sioa + Kussa kuolo kohtanevi + Näillä ouoilla ovilla, + Teillä tietämättömillä. + Ain' yhtä ajattelevi 145 + Luojan luotuja sanoja, + Pyhän synnyn säätämiä. + Kuu keritä, päivyt päästä, + Otava yhä opeta + Näiltä mailta vierahilta, 150 + Yhä ouoilta ovilta. + Jopa tuomari tulevi, + Kemin herra kerkiävi, + Päästi Martin matkan päältä. + Ruotsi nyt tuli tuholle 155 + Veionen Venähen voitti. + Huttu kulki huikiasti, + Alle pöytänsä ajaksi, + Päähän penkin peittelekse, + Itsekseen itettelekse, 160 + Parempi olisi ollut, + Maata koissa korkiassa. + Vähä nyt tulee väkeä, + Pieni arvo aartehia, + Saatu on saalis suurempiki, + Vähemmälläki väellä'." + +Martiskan runoja olivat suureksi osaksi säilyttäneet hänen poikansa +Maksima, joka asui sukutaloa Lonkassa, ja Teppana, joka jo v. 1851 +oli muuttanut kotivävyksi Tiirovaaraan eli Koljolaan, nelisen +penikulmaa pohjoiseen Lonkasta. Maksimaa oli Lähteenkorvan johtamalla +runonkeruumatkalla Genetz laulattanut, Teppanaa Berner, ja poikain +laulamista runoista on voitu selvitellä, mitkä toisinnot Lönnrotin +kokoelmissa ovat isän laulamia. Teppana minulle kertoi muutamia +elämäkerrallisia tietoja Martiskasta, jos lienee tapauksia oikein +muistanut. + +Hän kertoi olleensa 14 vuoden ikäinen, kun Martiska vietiin vankeuteen, +jossa hän eli 3 vuotta. Hän oli muka päässyt karkaamaan Kajaanin +linnasta viiden muun karjalaisen kanssa, mutta sitten saatu kiinni +ja viety Helsinkiin, jossa kuoli. Teppanan tietojen mukaan vanha +runolaulaja siis olisi v. 1836 uudelleen viety vankeuteen ja kolmen +vuoden kuluttua, v. 1839, kuollut 71 vuoden iässä. Lönnrot laulatti +Martiskaa viidennellä runonkeruuretkellään v. 1834. Siis olisi Martiska +kaksi vuotta tämän tapauksen jälkeen saanut uudelleen lähteä tyrmään, +jossa veljensä Simanan keralla kuoli. Mutta kun Teppana vielä niihin +aikoihin oli hyvin nuori, niin on mahdollista, ettei hän enää hyvin +muistanut isänsä surullisia loppuvaiheita. + +Cajan ei mainitse Martiskasta mitään, vaikka hän lopulla vuotta 1836 +Lönnrotin keralla matkusti Lonkan kautta. Hänen päiväkirjassaan on +tästä oleskelusta seuraava lyhyt maininta: + +"Siinä (Lonkassa) olimme yötä Hilipan kartanossa ja illalla laulo +meille Prokon nainen häälauluja ynnä itkuvirsiä, joista erään +kirjotinki, jos suurellaki tuskalla. Maata pantuamme haasto ämmö meille +vielä pari tarinata, joita mie en outoin sanojen vuoksi ymmärtänyt, +vaan veli L., joka maltto pakinan, aiko ne muistoksi kirjuttaa." + + + + +MYÖHEMPI RUNONKERUU VUONNISESSA. + + +Vuonnisen runoilla on Kalevalan kokoomisessa perustava merkitys. Kun +senvuoksi Lähteenkorva tovereineen seitsenkymmenluvun alussa kävi tässä +kylässä, niin koetettiin kerätä kaikin vielä saatavana olevat runot +niin täydellisesti kuin suinkin, varsinkin Ontrein jälkeläisiltä. Tämä +oli sitäkin tärkeämpää, kun suuri osa Lönnrotin Vuonnisessa keräämistä +runoista on myöhemmin joutunut hukkaan, kuten A.R. Niemi huomauttaa, +eikä hänen laulajainsa runotaidosta sen vuoksi ollut mahdollista saada +muulla tavalla selkoa. Lähteenkorvan kertomus tästä keruusta kuuluu: + +"Paras laulaja ei kuitenkaan asu itse kylässä. Kuin Lönnrot v. +1833 syyskuussa, Vuonnisesta Vuokkiniemeen lähtiessään, oli tullut +muutamia virstoja ensin mainitusta kylästä, viittasi yksi soutajista, +jotka olivat Ontrei laulajan vaimo, miniä ja tytär, erästä metsäistä +saarta, sanoen: 'Tuonne vast'edes tulette meillä käymään.' Perhe oli +nimittäin aikonut tulevana kesänä muuttaa sinne asumaan. Samassa +seudussa onkin nyt Ontrein pojan, Jyrin, uudistalo Haapakuotkut, +kuitenkin mantereella, lähellä Piston suuta, joka viisi virstaa +Vuonnisen itäpuolella purkautuu Kuittijärveen. Tarkempimuistoisena kuin +Arhippainen Miihkali hän on erinomaisen uskollisesti säilyttänyt isänsä +runot, jotka osaksi ainoastaan pojan laulamina ovat tallella. -- Kaikki +eepilliset runonsa syksyllä annettuaan hän lauloi tämän lisäksi nyt +vielä muutamia loitsuja sekä karhunpeijaisvirret." + +"Jos Kuotkuesta kulkee Pistonjokea myöten muutamia virstoja ylöspäin, +näkee yksinäisen huoneuksen, jossa aivan itsekseen kosken korvalla +asuu vanha perheetön mies, jotakin Karjalassa hyvin harvinaista, sillä +karjalainen ei yleensä yksinäisyyttä rakasta, -- vaikka tosin juuri +Vuonnisen ympärillä on enemmän uudistaloja kuin muualla. Yksin eläjä on +Jyrin vanhempi veli Vasselei. -- Koska hän lapsuuden päivistä saakka +ei ole laulun taitoa harjottanut, niin hän ei ensin tahtonut ruveta +näitä unhotettuja muistoja tapailemaan, kieltäen olevansa runon sukua. +Mutta ukon siihen vihdoin ryhdyttyä näyttihe, että oli hänelläkin +ollut suussa suuri tieto, vaikka muisti nyt jo oli alkanut pettää. +Ihmetyttävä oli kuitenkin veljesten runojen tarkka yhtäpitäväisyys +siinä, minkä ukko muisti, joka parhaiten todistaa Jyrin laulamien +suuren arvon. -- Muuten kaksi Jyrin pojistakin harjoittivat runojen +laulamista, vaan opettajana on heillä olut vieras huonompi laulaja, +eräs kulkijaukko, joka on Kuotkuessa oleskellut." + +"Pieni poikkeus, jolla allekirjoittanut (Läht.) kävi Jyrin ja Vasselein +luona, sekä Korpijärven uudisasutuksessa, oli vielä yhdessä suhteessa +varsin miellyttävä. Vähän matkan päässä on eräässä Kuittijärven +saaressa talo, jonka nuori miniä myös osasi runoja laulaa. Mitään +merkillistä uutta näissä runoissa ei ollut, vaan laulettuina suloisella +äänellä ja hyvin vaihtelevalla sävelellä, jonka hento surumielisyys +hyvästi sopi hänen kivuloiseen näköönsä, ne antoivat mitä ihanimman +kuvan lyyrillisestä kansanlaulusta, jota lajia naisten laulut +tavallisesti ovat. Täällä niinkuin usein sain myöskin ihmetellä näiden +luonnonlasten erinomaista muiston tarkkuutta. Mainittu Prokon miniä oli +kylässä kerran pitopäivinä kuullut Latvajärven Arhippaisen Miihkalin +laulavan runonsa Väinämöisen ja Ilmarisen kilpakosinnasta, joka on +hänen pitimpiä. Saman runon lauloi nyt kuulija, vaikka ei siitä sen +enempää kuullut, varsin täydellisenä ja muodoltaankin oivallisena." + +"Jo syksyllä oli Harmoinen Ohvo, ollessaan silloin sukulaisensa Jyrin +talossa nuotanvedon aikana majassa, alkanut virsilipastaan virittää, +vaan ukko valitti silloin itseään kipeäksi ja jätti laulamisen kesken, +eikä sen enempää siihen ruvennutkaan. Yhtenä syynä oli epäilemättä, +että hän ei tahtonut taitavamman vaan hiljaisen Jyrin läsnäollessa +näyttää itseään heikommaksi, sillä Ohvo ukko mielellään kehuu +voittaneensa kaikki kaukaisemmatkin tietäjät ja kuulee mielihyvällä +samaa kiitosta muiltakin. Oikeastaan siinä onkin enemmän perää kuin +tavallisesti, ja ukko olikin, muinoista ystävyyttä muistellen, tällä +kertaa kyllä taipuvainen omassa kodissaan tietoansa jakelemaan. +Loitsuistaan hän ei tahtonut kuitenkaan luopua, ja ne harvat +näytekappaleet, jotka niistä sekä ennen että nyt saatiin, eivät +olleetkaan suurempiarvoisia. -- Ohvo oli tällä kertaa laulanut 10 +hyvää kertomarunoa sekä päälliseksi yhden loitsun. Kun hänelle niistä +tarjottiin vähäiseksi maksuksi yksi rupla, ei ukko ottanut enempää kuin +puolen, muistaen tietäjän sääntöä 'anna toisen toinen puoli, pahemman +parempi puoli.' Oikeastaan ei sekään ollut aivan luvallista. Eräs +toinen tietäjä, joka itse ei kuitenkaan ruvennut mitenkään tietoansa +ilmoittamaan, sanoi sentähden Ohvosta kovan moitteen, kuullessaan että +hän oli maksua ottanut, koska hänen muka olisi pitänyt ilmaiseksi +auttaa avun tarvitsijaa. Tämä sääntö onkin niin jyrkkä, että ei saa +loitsijaa avonaisesti kiittääkään, joten kerran eräs tietäjä, joka +tämän kirjottajalta oli lukenut poskesta paiseen pois, kiittäessäni +hämmästyen vakuutti, että ei ottanut kiitosta vastaan, ei ollut sitä +kuullutkaan; muuten luku pahansuovain kateudesta oli mitättömäksi +menevä." + + * * * * * + +Kuljeskelimme Vuonnisessa kuin matkailijat, jotka käyvät vanhoilla +merkkipaikoilla. + +Yli-Kuittijärven pohjoisin sopukka kapenee kylän kohdalla lyhyeksi +salmeksi ja jatkuu sitten vielä kappaleen matkaa länttä kohti samaan +suuntaan kuin Maanselältä, Lonkan seuduilta juokseva laakso ja joki. +Salmen läntisellä rannalla oli Ontrein talo. Siihen ensinnä poikkesimme +nähdäksemme mainion laulajan asumukset. Taloa hallitsi silloin Ontrein +pojanpoika, Jyrkinen Iivana. Hän näytteli meille muun muassa Ontrein +karhukeihästä, jolla ennen vanhaan lienee monikin kontio surmansa +saanut. Asumaan läksimme vähän kauemmaksi erillään olevaan taloon, +jossa saimmekin siistin huoneen, vaikka asukkaat muuten olivat +jörönlaisia. Sieltä sitten kävimme vähin muuallakin kylällä, muun +muassa tapaamassa Vaassilan pojan poikaa, jylhää, pitkää miestä, jonka +nenä oli uponnut naamaan. Hän ei sanonut runoja osaavansa eikä ruvennut +tapailemaankaan, mutta oli muutoin homman miehiä Vuonnisessa. Hän oli +alkanut entistä suuremmalla tarmolla maatakin viljelemään, olipa +kuokittanut kelpo kydönkin hätävaroilla, joita oli Suomen puolelta +lähetetty Vuonnisen köyhien auttamiseksi ja kielletty ilmaiseksi +jakamasta. + +Vuonnisen talot ovat jotenkin hajallaan, niitä lienee puolensadan +vaiheilla. Salmen rannassa seisoo -- seisoi ainakin silloin -- pieni +vähäpätöinen tsässyönä, joka vaatimattomuuden puolesta vei voiton +kaikesta, mitä siihen saakka olimme nähneet. Se ei ollut vähäistäkään +parempi pientä lahonnutta latoa ja kallisteli niin pahasti, että se +oli täytynyt seipäillä pönkitä. Mutta pieni sipulinsa oli silläkin +arvonsa merkkinä katollaan, vaikka se puuttuikin kaikkea yhteyttä +rakennuksen muotojen kanssa, oli kuin seipäällä lävistetty ja sitten +katolle kohotettu. Tämä pieni tsässyönä oli kuin vertauskuva koko tämän +maan nykyisestä hengen viljelyksestä, joka eimmäkseen yhä on lahoavaa +pakanuutta, vaikka siihen onkin oksastettu yksi ja toinen kristinuskon +ulkonainen tunnusmerkki, silmien ristiminen ja kumartaminen ja jonkun +vieraskielisen rukouslauseen lukeminen. Mutta samoin kuin tuo tsässyönä +arvetenkin jo on saanut uudelle sijansa antaa, samoin tuntui tässä +kylässä kaikki muukin käyvän perusteellista uudistusta kohti. + +Omituisen sekavilla tunteilla laskimme taas etelää kohti, saattajina +joukko reippaita Vuonnisen naisia. Olimme tosin iloksemme huomanneet, +että tämä köyhä runokylä oli alkanut perustaa toimeentuloaan uudelle +pohjalle ja entistä suuremmalla tarmolla maata viljellä, levitteleidä +kylän kujilta kauemmaksi saloille, missä vain oli kunnollista +maata. Samalla oli kylän ulkomuoto ja elanto melkoisessa määrässä +suomalaistunut. Siellä sanottiin olevan koko paljon hihhulilaisuutta, +joka nopeammin kuin mikään muu muuttaa kansan tavat ja luonnonlaadun. +Mutta toiselta puolen tuskin olimme missään muualla niin selvään +huomanneet, että vanha runoaika oli auttamattomasti katoamassa. + +Olimme toverini keralla alkumatkan tavallista miettivämpiä, +kiinnittämättä huomiota naisten pakinoihin Varahvontan kanssa. +Ajatuksemme näyttivät kierrelleen jotenkin samoja latuja, kaiken +katoavaisuutta aprikoiden, koska yht'aikaa melkein kuin sopimuksesta +viritimme tuon tunnetun kauniin laulun: + + "Kas Suomenlahdella hyrskyt + Ja laajat Laatokan veet, + Ja vuolaan Tornion tyrskyt + Ja Maanselän harjanteet, + Ne halkoo Suomea suurta, + Ne pilkkoo kansaa sen, + Ne katkovat Sammon juurta, + Ei juurru se uudelleen"... + +Näillä samoilla taipaleilla se sävel ehkä oli kerran runoilijansakin +mielessä herännyt. + + + + +VENEHJÄRVESSÄ SYYSPIMEIDEN ALKAESSA. + + + "Metshä raivoh' rupesi"... + +Synkkä oli se ilta, jona ensiksi saavuimme Venehjärveen, mutta vielä +synkempiin mielialoihin tulimme. Kylässä vallitsi haikea suru, sillä +edellisenä iltana oli karhu sortanut erään pienen talon ainoan lehmän +ja repinyt hevosen niin pahasti, että siitä enää tuskin kalua tulisi. +Emme olleet kauaakaan istuneet pirtissä, ennenkuin nämä sanomat meille +kerrottiin. Joka talossa oltiin huolissa, sillä kuusi lehmää oli kontio +jo sitä ennen kaatanut. Karhu pimeiden tullen käy niin rohkeaksi, ettet +tiedä miten karjaa siltä säilyttää. Niillä louhisilla vuorilla, jotka +kylän ääressä kohosivat, sanottiin kontion syysaikaan elämöivän yöllä, +niin että ryske ja möry kylään kuului. Silloin se pyrkii ryöstämään +karjan aivan tuliltakin, eikä elukoita ensinkään voida jättää +laitumelle kauemmaksi kylästä. + +Karhu on tosiaan näissä seuduissa suurimpia maanvaivoja. Kun miehet +viettävät kaiket talvet kauppamatkoillaan, niin ovat toimet sen +hävittämiseksi hyvin huonoja. Se saa jotenkin häiritsemättä elää ja +liikkua. Ensi lumen sataessa, jolloin juuri olisi jälkiä etsittävä ja +kontio kierrettävä, ovat leivän hankkijat jo kaukana Suomessa, kotona +ovat vain vanhukset ja saamattomat, ja aseetkin ovat niin huonoja, että +tuskin paremmatkaan uskaltavat lähteä metsän kuningasta taisteluun +haastamaan. + +Meidän on Etelä-Suomessa, jossa on kulunut mies'ikä siitä, kuin +viimeiset kontiot surmattiin, melkein mahdoton käsittää, missä +ahdistuksessa kansa tämmöisissä oloissa elää. Karjat Vienan Karjalan +puolella ovat niin vähäiset, ettei aina kokonaisen kylänkään karja ole +sen kokoinen kuin meidän puolellamme yhden ainoan talon, ja lisäksi +karjan antimet tuossa leivättömyyden maassa ovat hengen säilyttämiselle +monin verroin tärkeämmät kuin Suomessa. Loppukesästä ihmisten monessa +kylässä täytyy paitsi maidolla elää melkein yksinomaan marjoista, +sienistä ja kaloista, kunnes uutiseen päästään. + +Rahvas ei kontiota vastaan näyttänyt tietävän juuri muuta apua +kuin taiat ja loitsut. Joka kevännä karja, ensi kertaa metsälle +laskettaessa, kierretään ja vanhaa runoa laulaen rukoillaan sille armoa +"metsää" vastaan. Naisen, joka tämän tekee, täytyy sitoutua kaiken +sen kesän pitämään piikaista pyhyyttä, muutoin lumot rikkoutuvat. +Nuotti oli yksinkertainen runonuotti, mutta esitettiin verkalleen ja +fermaateilla kuin rukous. Mairittelevin sanoin, soinnukkaalla äänellä +ja helähtelevine sävelkirjauksineen laulettuna se oli erittäin kaunis. + +Kontio saa sen vuoksi häiritsemättä sortaa, harva se kesä, karjaa +melkein joka kylässä, sillä kaikkien ympärillä on penikulmittain saloa. + +Läksimme seuraavana aamuna Vihtoora Lesosen mökille, jolle viimeinen +suuri vahinko oli tapahtunut. Mökki oli järven rannassa, vähäinen ja +vaatimaton, lapset ryysyisiä ja kituvia, emäntä jotenkin reippaalla +mielellä, mutta Vihtoora itse, komea keski-ikäinen mies, aivan surun ja +epätoivon murtamana. Hän istuskeli sanaa sanomatta yksissä paikoin, ei +puhunut mitään, ei välittänyt kenestään, kova kohtalon isku oli saanut +hänet kerrassaan turtumaan. Leipää ei ollut, ainoat lehmät on karhu +surmannut, ainoan hevosen pilalle repinyt. Sitä hoidettiin nyt -- +saunassa, mutta vaikka olikin toiveita, että se jäisi eloon, niin +tuskin siitä enää kunnollista hevosta tulisi. + +Tähän puutteeseen ja suruun saatoimme vähäksi aikaa tuoda lievennystä. +Vihtooraa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi, ja jonkun aikaa häntä +puhuteltuaan ja pyydeltyään toverini saikin hänet avaamaan sanaisen +arkun, kun sitten aterian aikana tapasin toverini, oli hän kerrassaan +haltioissaan. Niin kauniita, yksityiskohtia myöten täydellisiä runoja +ei oltu vielä keneltään toiselta saatu koko Vienan Karjalasta! Ja hän +lauloi ylen harvinaisiakin, muun muassa Lemminkäisestä ja Kyllikistä, +Saaren immestä, joita on hyvin vähän kirjaan saatu pohjoiselta +runoalueelta, eikä keneltäkään niin täydellisiä, kuin tältä murheen +murjomalta, köyhältä Venehjärven mieheltä. Edelliset runonkerääjät +olivat yleensä huonosti onnistuneet tässä kylässä, Lönnrot ei siellä +tainnut ensinkään käydä ja Lähteenkorvan ja hänen seuralaistensa +käydessä olivat laulajat tavallisesti olleet kotoa poissa. Iloitsimme +senvuoksi vilpittömästi, että olimme näin hyvälle saaliille sattuneet, +ja toverini hellitti auliisti kukkaronsa nauhoja ja Vihtoora sai +tiedoistaan hyvän palkan. Runojen kirjottamista jatkui koko päivän, +taisi jatkua toistakin, ja syvällä molemmanpuolisella tyytyväisyydellä +erosivat kirjoittaja ja laulaja toisistaan. Hyvässä luottamuksessa +saaliin suuresta arvosta erosimme Venehjärvestä ja kotimaahan tultuamme +annoimme Helsingissä aarteemme Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin. Mutta +sitten varsinaiset runontuntijat, joille Vihtooran runoja erityisesti +huomautettiin parhaimpana osana saaliistamme, sanoivatkin niitten +olevan -- Kalevalasta opittuja! Tuo mies, joka tuskin itse osasi lukea, +oli arvatenkin joskus kauppamatkoillaan kuullut Suomessa jonkun lukevan +runoja Kalevalasta ja sillä hyvällä ne olivat jääneet hänen muistiinsa! +Ei ainakaan hänellä Kalevalaa ollut. Toisintojen arvoa ei siis hänen +kauniilla runoillaan ollut. Mutta jäivätpä ne kummana kertomaan, kuinka +muokattu maa runon tajuamiselle ja muistamiselle Vienan Karjalan +rahvaassa yhä vielä on. + +Toverini laulattaessa Vihtooraa lähdin Hökkä-Petrin ja Varahvontan +keralla virittämään pyssyjä lehmän haaskalle, jonka karhu oli +surmapaikalta laahannut kauemmaksi metsän sisään. Petri oli toimelias +mies, ja ainoastaan varain puute esti häntä ryhtymästä vielä +tehokkaampiin keinoihin kontion karkoittamiseksi kylänsä mailta. +Hän oli hankkinut suuren vanhanaikaisen perästä panostettavan +sotilaskiväärin ja saanut vielä toisen rihlan lainaksi, ja näitä +lähdimme salolle viemään. + +Sousimme kappaleen matkaa Venehjärveä ja laskimme maihin eräässä +paikassa, jossa pienen ojan varsilla kasvoi jylhä kuusikko ja soisella +maalla metsän alla sammalta ja heinää. Ilma oli aivan tyyni, vaikka +raskaassa pilvessä, ja kamala hiljaisuus vallitsi salolla. + +Nousimme siinä maihin, olostellen ja liikkuen itsekin niin ääneti kuin +suinkin, astuimme suoniitylle, jossa en mitään erikoisempaa huomannut, +kunnes molemmat saattajani osottivat, missä sammalen lähteneen +maasta, missä selviä kynsien jälkiä, missä tallattuja paikkoja, missä +verta. Näitä merkkejä he olivat jo aikaisemmin tutkineet ja niistä +kuin kirjasta lukeneet kamalan kertomuksen korvessa tapahtuneesta +rikoksesta. Heidän päätelmänsä olivat nopeat, luontevat ja niin +sattuvat, että paikalla tulin vakuutetuksi; siitä, että niin juuri +oli kaikki tapahtunut. Nämä verekset murhan jäljet ja ympäristössä +kiertelevän murhamiehen aavistettu läheisyys loivat kammottavan +tunnelman hämärälle salolle. + +Petri osoitti, missä kontio oli lehmän suolta vienyt, miten se oli sitä +raahannut vuoreen, hän seurasi verestä jälkeä, näytti erästä paikkaa, +jossa se oli kevyesti heittänyt sortamansa elukan kaatuneen hongan +yli, sanalla sanoen, koko tapauksen hän kuvasi meille ilmi elävänä. +Kontio oli kuljettanut lehmän kallion taa korpeen ja siellä jättänyt sen +vähäiselle niittyaukolle, käyden sitä siinä syömässä. Hiljaa hiipien +lähestyimme tuota paikkaa siinä turhassa toivossa, että tapaisimme +kontion paraillaan haaskalla, mutta kuulimme vain jo matkan päähän +suurten kärpästen pörinää haaskalta ja tunsimme pian tukahuttavan +löyhkän, joka siitä levisi. Mutta kontiosta ei kuulunut hiiskaustakaan, +vaikka olimme pehmeässä hyllyvässä sammalessa lähestyneet risunkaan +rasahtamatta. + +Heti senjälkeen kun karhu oli lehmän kaatanut ja haaska löydetty, +oli pari Venehjärven nuorta miestä lähtenyt ja rakentanut sen viereen +nuoriin kuusiin lavan, jolla he yön väjyivät. Mukaan oli otettu kolmas +mies, joka oli vienyt jäljet takaisin, koska karhun sanottiin ylen +tarkasti ottavan jäljistä selkoa, onko haaskalla kävijä myös pois +lähtenyt. Ainoastaan siinä tapauksessa se uskaltaa lähestyä. Miehet +olivat maanneet lavalla hiljaa kuin hiiret, kontiota odotellen. Kun +päivä aleni ja salolle laskeusi elokuunyön synkkä tummuus, oli samalla +kammo hiipinyt miesten mieleen, kaikki vanhat kummat ja pelotukset +virinneet, ja he olivat henkeään pidätellen kuunnelleet, milloin kontio +lähestyisi. Vihdoin viimeisten ruskojen sammuttua, yön vaivuttua +korpeen, kaikkien äänien vaiettua, olivat he alkaneet kuulla hiljaista +tassutusta, joka ensinnä etäämpänä kierrellen yhä läheni, ajaksi +taukosi ja jälleen läheni, kunnes he tunsivat pedon olevan paikalla. +He kuulivat sen raskaan hengityksen, miten se nuuski ja haisteli, +etsi lähiseudun joka suuntaan ja aina pysähtyi moneksi minuutiksi +kuuntelemaan. Vihdoin oli se kiertänyt pienen niittyaukon ympärinsä, +vaikk'eivät sitä pimeän vuoksi erottaneet, kulkenut kuuset lavoineenkin +samaan kierrokseen, haistellut jälkiä ja huomannut ne pois viedyksi, +mutta siitä huolimatta tutkinut vielä koko kierroksenkin, ennenkuin +haaskalle lähti. Enemmän vainottujen kuin vainoojain tunteilla olivat +miehet kuunnelleet sen askaroimisia, kuulleet sen lähenemistään +lähenevän ja vihdoin pysähtyvän heidän kuusiensa juurelle ja vainuavan +ylöspäin. Haisteltuaan haisteltavansa se oli sevännyt nuorta närettä, +joka kannatti yhtä lavan kulmaa, ja kaikin voimin sitä ravistellut, +niin että koko lava huojui ja miehet pelästyivät niin, etteivät +uskaltaneet ampua. Pelkäsivät kontion rupeavan kuuseen kiipeämään, +jos olisivat pyssynsä laukaisseet. Ehkä eivät olisi nähneet hyvin +tähdätäkään, koska kuusien juurella oli pilkkopimeä, vaikkei lava ollut +kovinkaan korkealla maasta. Kun ei kuusista mitään kuulunut, oli kontio +vihdoin uskaltanut mennä haaskalle ja sitä jonkun aikaa revittyään +lähtenyt pois tallustelemaan. Eräässä kohdassa, jossa oli vähän +valoisempi, luulivat miehet kontion näkevänsä ja olivat vihdoinkin sitä +kohti laukaisseet. Mutta kontio oli vain vähän suuremmalla kiireellä +juossut matkoihinsa, että metsä ryskyi, ja aamulla tutkittaessa +huomattiin, että sillä kohtaa olikin ollut kanto karhun ja ampujan +välissä, ja kantoon oli luoti käynyt. Reikää näytettiin minullekin. + +Kun ei kontiota tällä tavalla saatu, viritti Petri haaskalle kaksi +pyssyä. Itse hän katsoi pyssyjen paikat, sitoi ne puuhun tai kantoon +kiinni, tähtäsi osapuilleen ja lähti sitten nelinryömin konttaamaan +ampumalinjan poikki. Varahvontta tarkkaan tähtäsi, että luoti olisi +käynyt hänen olkapäähänsä, jolla kohdalla kontion sydämen arveltiin +olevan. Juuri sitä tähtäystä myöden kiinnitettiin sitten liipasimesta +lanka vähän kauemmaksi toiseen kantoon, iskuri viritettiin ja pyssy +peitettiin kokonaan tuohilla, jotka sitä sekä salasivat että suojelivat +kastumasta. Samoin kiinnitettiin, tähdättiin ja peitettiin toinen +rihla. Jos siis karhu satuttaisi jompaakumpaa lankaa -- taikka kuka muu +hyvänsä -- niin saisi varman kuoleman. + +Siihen jätettiin pyssyt, mutta turhaksi jäi sillä kertaa tämä yritys. +Toisen pyssyistä oli korppi laukaissut haaskalla käydessään ja +langalle istahtaissaan, ja hengellään saanut maksaa retkensä. Karhu oli +ollut korppia viisaampi. + +Seurattuaan mukanamme kautta Vienan Karjalan oli Varahvontta vihdoin +saanut saatella meidät omaan kotikyläänsä, jossa hän liikkui +suuremmalla varmuudella kuin muualla ja arvatenkin esiintyi entistä +varmempana kyläläistensäkin kesken, sillä hän oli sekä omasta että +heidän mielestään kaikin puolin vaurastunut entisestään. Laiha +näivettynyt ukko oli kesän kuluessa vähitellen verestynyt ja turvonnut, +kasvot olivat saaneet täyden värin, parta versonut, ryhti reipastunut, +niin että hänen kotikylänsä naiset, jotka yleensä tämmöisiin seikkoihin +kiinnittivät enemmän huomiota, tuon tuostakin ihmetellen lausuivat: "A +voi, voi, kuinka se Varahvontta on pulskistunut!" Varahvontta myhäili +tämmöistä kiitosta kuullessaan. Se oli hänelle mieleen, sillä ennen oli +hän ollut kylän huonoimpia eläjiä, hänen talonsa kylän viheliäisimpiä. + +Meillä oli täysi syy olla häneen tyytyväiset. Hän oli ollut luotettava, +joskaan ei kovin älykäs kielimestari, oli uskollisesti hoitanut +tavaroitamme ja auliisti meitä palvellut. Varsinkin alussa, ennenkuin +oli päätetty, pitkäksikö aikaa hän palvelukseemme jäisi, hän vartioksi +jokaista liikettämme ja silmäystämme voidakseen täyttää tahtomme, +ennenkuin ennätimme sitä vielä lausuakaan. Olimme hänet kesän kuluessa, +jo ennen Vienan merelle lähtemistä, vaatettaneet uudestaan kiireestä +kantapäähän, ja hän olikin lopulta koko muhkea. Melkeinpä hänen suurin +voittonsa oli, että hän jo oli kotokylässään saanut kadehtijoitakin. + +Sitä hän vain silloin tällöin huokaili, että nämä hyvät päivät nyt +olivat päättymässä. Meidän lähdettyämme alkaisi entinen kurjuus +uudestaan. Mutta vielä oli armon aikaa pari viikkoa jäljellä, ja +tultuaan herroineen, tavaroineen kotikyläänsä hän pikemmin vähän +pöyhistyi entisestään, vieläpä meitäkin kohtaan, kohdellen meitä +kuin suojattejaan. Mutta palveluksensa hän siitä huolimatta täytti +moitteettomasti. + +Hänen mahtailunsa ja sen pettävä pohja tulivat kylläkin ilmeekkäästi +näkyviin eräänä iltana, meidän kulutellessa viimeisiä hämyhetkiä +ennen maata menoa kortin peluussa. Siihen olimme silloin tällöin +turvautuneet, kun aika alkoi käydä liian pitkäksi. Pelasimme kolmen +miehen ruplan nakkia, pelimarkkoina erivärisiä paperiliuskoja, kiväärin +kuulia y.m. Oli meillä sadankintuhannen ruplan seteleitä. Siinä +ei tietenkään pienistä summista pelattu, toisinaan oli miljooneja +pöydällä, yksi saattoi vaurastua ylen pohataksi, toinen samalla +joutua kerjäläistäkin köyhemmäksi. Semmoista se on tuo uhkapeli, +johon Varahvontta muutoin vanhastaan näytti olevan tottunut. Hän +eli kaikesta sydämestään mukana pelin vaiheissa, innostui ja taas +nolostui, sen mukaan kuin pelionni vaihteli, ollen kaikessa paitsi +oveluudessa täydellinen karjalainen. Köyhänä ja velassa ollessaan -- +ja se kohtalo häntä enimmäkseen pelissäkin seurasi -- hän näytti niin +surkealta ja nöyrältä ja raaviskeli korvallistaan aivan samanlaisena, +jommoisena olimme hänet ensiksi nähneet. Raskaasti huokaillen hän +yritti sekaan pientä petostakin, jonka kuitenkin Kusti säälimättä +paljasti, ja pyysi nöyrästi lainaksi ruplia siltä, joka kulloinkin +sattui pohatta olemaan... Vaati sitten päättävästi, että kakkoset oli +poistettava pelistä. Tämäkö se lienee vaikuttanut, tosiaan sattui +kerran käännähtämään onnenpyörä, ja hän voitti kaikki mitä oli +pöydällä. "Slava tebje hospodi!" pääsi Varahvontalta ja ahnaasti hän +kahmasi itselleen ne sadattuhannet, jotka olivat pöydälle kokoontuneet. +Kustista ja minusta tuli pietit, tuli monta kertaa peräkkäin, +Varahvontta yhä voitti, täytyi tehdä lisää rahaa, ja hän oli vihdoin +parinkymmenen miljoonan omistaja ja me korvia myöten hänelle velassa. +Kuta enemmän hän rikastui, sitä tyytyväisemmäksi hän kävi, kasvot +alkoivat loistaa, sitten hän rupesi jääryttelemään erästä tuttua +Jyvöälahden pohattaa, jonka palveluksessa oli ollut, ja eli kokonaan +siinä mielialassa, ikäänkuin olisi tämä ollut täyttä totta, hoki "on +rahhoo, on rahhoo", ajatteli ääneensä, röyhenteli itseään, mäiskäytti +sitten kortit pöytään, niin että rikut lentelivät, ja huudahti, että +nyt se vasta alkaa peli käydä, kun luonto nousee. + +Mutta Varahvontta ei tiennyt, mitä Kroisos tiesi, kun hänet kuolemaan +vietiin, ja mitenpä olisi tiennytkään. Harvoin pysyy onni yhdelle +ihmiselle alati uskollisena. Ja niin tapahtui, että hänenkin +mahtavuutensa ohessa korkeimmillaan lankeemus oli lähellä. Alkoi tulla +muutamia pietejä, mutta Varahvontta vain hoki: "On rahhoo, on rahhoo" +ja suoritti ne oijeti käteisellä, kunnes murtoisku tuli. Pöydälle oli +jälleen kokoontunut kammottavan suuri omaisuus, Kusti siitä tappeli +kahdenkesken Varahvontan keralla, ja kovalle siinä otti kummallakin +puolella. Varahvontalla oli vain yksi valtti, mutta se oli kuningas, +ja hän pysyi vahvassa luottamuksessa viimeiseen saakka, kunnes +ratkaisevalla tikillä Kusti löi valttiässän pöytään. "Arhankeli!" +huudahti Varahvontta melkein pyörtyen, älyten silmänräpäyksessä +onnettomuutensa suuruuden. Yhdellä iskulla menivät ukon kaikki varat +ja vielä paljon lisää, niin että hän samalla oli korviaan myöten +velassa. Oli toden totta sääli nähdä häntä, vaikka kaikki olikin vain +leikkiä. Niin äkkiä hän kukistui ilmalinnoistaan todellisuuteen, muisti +mökkiraiskan, joka hänellä oli mäen päällä, ja näytti hetken aivan +menehtyneeltä. + +Kävimme seuraavana päivänä hänen kotonaan. Kun veljekset olivat +talon jakaneet, oli Varahvontan osalle tullut uuden perustaminen, +eikä hänellä tahtonut riittää voimia sen rakentamiseen. Se oli niin +viheliäinen, huonosti katettu, permanto keskeneräinen, ikkunat +repaleiset, sisältä homeinen ja kostea, että syvä sääli valtasi +mielen, kun astuimme hänen kynnyksensä poikki matalasta ovesta, +jonka kamanaa niska kynti. Siellä odottivat meitä mökin emäntä ja +pieni, siististi puettu, punaposkinen tyttö, uusi isän tuoma punainen +otsipaikka otsallaan. Meille lahjaksi oli emäntä kummallekin varustanut +nenäliinan, jonka pienuus ja karkeus sitä syvemmin kiitti antajaansa. +Tässä viheliäisessä majassa he olivat kestäneet talven ankaruuden, +enkä käsitä, miten he olivat voineet terveytensä säilyttää. Mutta +tyytyväisiä he ainakin nyt olivat, emäntä oli lainannut samovaaran +naapurista ja Varahvontta hoiti sitä nyt isäntänä oman pöytänsä päässä. +Se etu tämän puolen köyhillä kuitenkin oli, että kaikilla miehillä +oli oikeus maahan, ja köyhyydestään huolimatta he sen vuoksi olivat +yhteiskunnallisessa suhteessa tasa-arvoiset rikkaampien kanssa. Heidän +äänensä painoi saman verran yhteisissä asioissa kuin varallisempainkin, +-- vaikka tietysti rikkaus kaikesta huolimatta lopulta sielläkin +puolensa piti ja hankki omistajalleen painonsa mukaisen mahdin. + + + + +HELMIJOELLA. + + +Palatessamme Vuonnisesta olimme Ponkalahdessa kortteeria talossa, jonka +isäntä näytteli kahta kaunista helmeä, joita mielin saada omakseni. +Vuonnisessa olin jo Vaassilan pojanpojalta ostanut puolellatoista +ruplalla melkoisen litteän helmen, "stauhan", joita ei pidetty yhtä +arvokkaina kuin pyöreitä, mutta joka kauniilla hopeisella, vähän +ruusunpunaiseen kiehtavalla hohdollaan kokonaan lumosi minut. Maksamani +hinta oli minusta ylen halpa. Ponkalahden isännän helmet olivat vielä +suuremmat, veden väriset, ja varsinkin toinen oli niin moitteettoman +pyöreä, että tuskin vakaantui paikalleen, kun se pöydälle pantiin +-- se oli ratkaiseva koe helmen pyöreyden osoittamiseksi. Tarjosin +hänelle niistä repeterikiväärini ja kaikki luodit, ruudit ja patruunat, +mitä minulla oli, siis hyvinkin suuren hinnan, vaikka kivääri ei +enää ollutkaan uuden arvoinen. Mutta hän vaati vielä kymmentä ruplaa +lisäksi, ja niin suuri oli kiihkoni, että vielä nekin hellitin ja +pääsin helmien onnelliseksi omistajaksi. Kun isäntä oli maksanut +molemmista helmistä yhteensä 16 ruplaa, niin sai hän kiväärini 6:lla. +Huonoa kauppaani puolustelin itsekseni sillä, että rihla täällä tekisi +enemmän hyötyä, metsän raivoon ruvetessa, kuin seinälläni Helsingissä. + +Helmenpyynti on Vienan Karjalassa vanha elinkeino. Ja sitä on paitsi +omissa joissa harjoitettu laajalti Suomenkin puolella. Jo Kustaa Vaasan +aikoina valitettiin, että rajantakaiset karjalaiset helmestivät kaikki +Pohjois-Suomen joet ja kuningas antoi erikoisia määräyksiä siitä, +että heitä oli siitä estettävä. Mutta ei ole tietoa siitä, että nuo +määräykset olisivat auttaneet. Kuolajärvellä kuuluvat jokirannat olevan +täynnään vanhoja sammaltuneita kuorikasoja karjalaisten nostamista +simpukoista. Vielä tarkemmin he ovat pyytäneet joet omalla puolellaan. +Runomailla mainittiin parhaaksi helmijoeksi Piston jokea, joka +laskee Ylä-Kuittijärveen puolen penikulmaa Vuonnisesta itään. Mutta +Pistojokeakin valitettiin jo loppuun pyydetyksi. Mainittuna kesänä oli +saalis kuitenkin ollut tavallista suurempi, koska vesi oli matalammalla +kuin miesmuistiin, ja syvimmätkin haudat sen vuoksi, ynnä kosket, +voitiin saaliistaan puhdistaa. Pistojoen helmet ovat hyvässä maineessa +kirkkaudestaan. Ponkalahdessa ostamani olivat parhaat, mitä oli sinä +kesänä saatu. Ne oli sattumalta löytänyt muuan köyhä mies, jonka mökki +oli Piston viimeisen kosken liepeessä. + +Sitä myöden kun oli likimailta saanti huonontunut, oli simpukan +pyytäjäin kuitenkin täytynyt vaeltaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi +helmiä etsimään. Hyvässä maineessa oli siihen aikaan varsinkin Kieretin +joki, joka virtaa Kieretin järven läpi ja mutkiteltuaan laskee +Kannanlahteen Kieretin kauppalan kohdalla. Sekin jo kuitenkin alkoi +olla puhtaaksi pyydettynä, kun sen varrella oli oleskellut kymmeniä +miehiä kaiket suvet. Varahvontta kertoi sen varrella yhden kesän +viettäneensä kuuden muun miehen kanssa, jotka olivat muodostaneet +yhtiön, jakaakseen tasan menot ja saaliit. Saalis olikin ollut erittäin +hyvä, mutta elantorahat loppuivat kesken, niin että miesten täytyi +lähteä kotimatkalle kesken työtä, vieläpä ruveta matkalla helmiä +myymään, saadakseen ruokansa maksetuksi. Noissa etäisissä köyhissä +seuduissa saivat he antautua erään pohatan armoille, joka ei yhtä eikä +kahta ostanut, vaan kaikista helmistä yhteensä maksoi sata ruplaa, +juotettuaan ensinnä miehet kelpo humalaan. Samoista helmistä sai sitten +ostaja kolmesataa ruplaa. + +Vielä paremmaksi Kieretinkin jokea mainittiin Umman jokea, joka on +Kuolan niemimaalla, ei aivan kaukana Kannanlahdesta. Mutta kaikilla +ei ollut varoja lähteä niin pitkille matkoille. Sen vuoksi oli käynyt +tavaksi, että pohatat lähettivät palkattuja miehiä etäisemmille +seuduille helmestämään. Tietysti olisi näitten renkien ollut helppo +salata omaksi hyväkseen parhaat saaliinsa, ja kun se ei kuitenkaan +kuulunut tapahtuvan, niin osoitti se vaan, että karjalaisen rehellisyys +on niitä ihmeellisimpiä asioita maan päällä. + +Helmenpyynti on laadultaan juuri sellaista elinkeinoa, joka karjalaisen +luonnetta viehättää. Se ei ole raskasta, on tavallaan vapaata ja +seikkailevaa, jopa jännittävääkin, ja aina on siinä tarjona suuren +voiton viettelys. + + * * * * * + +Tsenan vesiin laskee Suomen rajalta, Lapukasta ja muista järvistä joki, +joka oli ennen ollut hyvä simpukkajoki, eikä vieläkään aivan tyhjäksi +pyydetty. Kun siellä kuului paraillaankin olevan eräs pyytäjä, niin +päätimme lähteä siellä käymään, nähdäksemme pyyntihomman ja itsekin +onneamme koettaaksemme. + +Helmenpyynti on kuin arpapeliä... entäpäs jos Luonnotar olikin meille +määrännyt hyvin helposti saavutettavan voiton. + +Soudettuamme Venehjärven eteläpäähän jätimme tavaramme Niskalan +hyvään uutistaloon, saimme sieltä nuoren isännän oppaaksi ja lähdimme +sitten tyhjällä veneellä helmijoelle. Joki ei tosin ollut aivan +isovetinen, mutta ei kovin vähäinenkään. Suupuolestaan se oli pitkät +matkat kauniina leveänlaisena suvantona, ylempänä kapeni vinoiksi +ja pieniksi koskiksi, leveten aina vähän väliä järviksi. Vesi oli +selvää ja läpinäkyvää, joten siinä näki jotenkin syvälle. Tämä muutoin +lienee oleellinen ehto kauniitten helmien syntymiselle, ainakin se on +välttämätön ehto pyynnin menestymiselle. + +Sieltä löytyikin lautallaan virumasta tuo mainittu mies, pörhöisenä +ja ränsistyneenä, jommoiseksi ihminen käy viikottain makaillessaan +eräsaunoissa, varsinkin moisissa ammateissa rähjätessään. Hän oli kuin +simpukan pyytäjäksi luotu, sillä luonto oli hänelle antanut epäparia +jalat, toisen niin lyhyen, että muu työ oli hänelle vaivaloista. Hän +kertoi muutamia päiviä aikaisemmin löytäneensä hyvän "usniekan", s.o. +pitkulaisen helmen, jolla on vöitä ympärillään, mutta oli ennättänyt +sen jo myydä, niin ettemme saaneet sitä nähdä. + +Helmen pyyntöä harjoittivat karjalaiset pääasiallisesti kolmella +tavalla, saahkua vetämällä, lautalla ja kaalaamalla. + +Saahku on lyhyesti kerrottuna verkkopussi, joka liikkuu pitkin pohjaa +lyhyillä suksilla, suu selällään kuin hauella ja alaleukana terävä +rauta, joka haukkaa pohjasta hietaa. Hieta valuu tietysti verkosta +heti takaisin sinne mistä on tullutkin, mutta sen sisässä olleet +simpukan kuoret jäävät verkkopussiin. Saahkua käytetään semmoisilla +paikoilla, missä vesi on niin syvää ja sekaista, ettei katsomalla voi +saada kuoria pohjasta. Saahkua hoitaa tavallisesti kaksi miestä, toinen +soutaa, toinen heittää saahkun ja lappaa ulos köyden. Tavallisesti +pannaan köysi kulkemaan vitaan virran poikki ja toisella rannalla +kiinnitetään vene hangasta hienolla vitsalla paaluun, joka useinkin +vitsoineen on tavallisempani simpukkapaikkain ääressä varalla. Sitten +alkaa vetäminen, joka on varsin raskasta -- etenkin jos saahku sattuu +iskemään kiinni vanhaan juurakkoon tai muuhun esteeseen, mitä on +pohjassa. Hyvillä simpukkapaikoilla saattaa saada monta kymmentä kuorta +yhdellä kertaa, mutta hyvin tavallista on, että saapi tyhjään kiskoa +ikäviin asti. + +Virroissa, missä vettä on niin vahvalti, että käsi ulottuu pohjaan, +pyynti tapahtuu lautalla. Lautta kootaan kuivista hongista, on vain sen +kokoinen, että nipin napin miehen kantaa, yhteen kulmaan tehdään reikä +ja kyljellään maaten pyydystäjä siitä tähyää pohjaan, missä kuoria on. +Reiän ympärille kootaan heinistä kehä, jottei siihen pääse syrjästä +päivän valoa tunkeutumaan. Siten on helpompi nähdä pohjaan, niinkuin +varmaan jokainen on huomannut, katsellessaan veneen varjon puolella +syvällä uiskentelevia kaloja. Lautta varjostaa näin vielä paremmin, +ja sen alla pohja tosiaankin näkyy parikin syltä syvältä erinomaisen +selvään, jos vesi on jotakuinkin läpinäkyvää. Aseena on pyydystäjällä +toisessa kädessä pitkä ohut tanko, jonka päähän on kiinnitetty +rautanäpeistä tehty koura. Se on melkein sen muotoinen, kuin kehäksi +käännetty ahrain, piikit vain ovat koko joukon pidemmät ja kokoon +taivutetut, ikäänkuin sormet niitä koottaessa jotain pientä esinettä +ottamaan. Tällä kouralla pyydystäjä hiljalleen ohjaa lauttaansa virran +mukana ja kuoren nähdessään pistää sen näppeihin, jotka sen verran +joustavat, että kuori niiden väliin painuu, jonka jälkeen saalis +nostetaan lautalle. Toisen tangon päässä on pieni haavi. Kuoret +seisovat pohjassa pystyssä, tavallisesti puhtaassa hiekkapohjassa, +josta ne helposti erottaa. Toisin paikoin niitä saattaa olla oikea +metsä, pipo pivon vieressä, ja pyydystäjä saattaa rupeamaksi ankkuroida +lauttansa upokaskivellä. Auringonvalon leikki hiekkapohjassa, koko +tuo salattu vedenalainen maailma, tekee tämän pyynnin varsinkin +oudolle erinomaisen viehättäväksi, oikeaksi aarteen etsimiseksi, +vaikkei pyytäjän tarvitsekaan kuoria kauan availla huomatakseen, +kuinka armotonta luomakunnan hävittämistä pyynti todenteolla on. Mutta +toiselta puolen lautalla hänelle selviää sen luonnonkäsityksen syvyys +ja ihanuus, joka käsittää helmet syntyneiksi Väinämön ilonkyynelistä +hänen kannelta soittaessaan, kaikkien eläinten ja haltijain +kokoonnuttua soittoa kuulemaan. Tässä karussa Pohjolassa helmi on ainoa +aarre, joka sillä tavalla saattoi kansan mielikuvitusta kiinnittää. + +Kaalaamalla pyydetään simpukoita hyvin matalasta vedestä, etupäässä +koskista. Siihen ei muuta taitoa tarvita, kuin että pyytäjä vetää +housut jalastaan tai käärii ne korkealle ja sitten kivien välistä +kopeloi käteensä kuoret, joita alussa on tuntemalla hieman vaikea +erottaa pienistä samanmuotoisista kivistä. Hyvin pian oppii kuitenkin +tuntemaan, kivikö vai kuori käteen sattuu. Saman paateron onkaloista +voi useinkin tavata paljon kuoria, jotka ovat kaivautuneet koloihin +kokoontuneeseen hiekkaan. + +Sousimme jokea kappaleen matkaa pienelle koskelle, jossa vesi oli niin +vähissä, että helposti saattoi kahlata sen poikki. Löysimme pohjasta, +kivien välistä hyvänkin joukon litteitä kaksikuorisia helmisimpukoita, +kasailimme niitä jonkun satakunnan rannalle ja aloimme niitä aukoa, +mutta löytämättä pienintäkään helmenmurusta. Helmi onkin kuoressa +tilapäinen epäsäännöllinen muodostus, tavallaan tauti. Kuoren sisään +joutuu joku vieras hitunen, rikka tai loiseläin, joka ärsyttää +eläimen pehmeitä osia. Kuoresta silloin alkaa sen päälle kokoontua +helmiäisainetta; kerros kerroksen päälle, kunnes siitä muodostuu kirkas +hohtava helmi, missä suurempi, missä pienempi, missä pyöreä, missä +latuska, munuamainen tai toisessa päästään paksumpi kuin päärynä. Mutta +kun muodostus on tilapäinen, niin on se harvinainenkin. + +Tavallisesti saa koota ja avata tuhansia kuoria, ennenkuin yksikään +helmi löytyy, ja tämäkin on usein melkein arvoton. Tottuneet +helmenpyytäjät jo heti kuoresta sanovat näkevänsä, milloin siinä +on suurempi helmi; se muka on kipparaan kääntynyt ja usein vielä +sammalinenkin vanhuuttaan. Kun he semmoisen käsittävät joen pohjasta, +niin melovat tavallisesti suoraa päätä maihin karsikkoa tekemään. + +Tähän pyyntiin nimittäin vielä liittyy monta vanhaa taikauskoa ja +temppua. "Karsikot" ovat vanha uhri. Saalispaikan kohdalta karsitaan +rannalta joku puu, tavallisesti kuusen latvapuolesta sylen mitalta +oksat pois. Näitä uhripuita näkee tuon tuostakin jokien varsilla, missä +helmenpyytäjät ovat ammattiansa harjoittaneet. Toinen taikatemppu on +se, että muka veden haltijoita tulee lepyttää kaikenlaisella äänen +pitämisellä, jos mieli hyvää saalista toivoa. Sitä varten oli Niskalan +vanha isäntä varustanut tuohiluikun veneeseemme. Ammattipyytäjät +availevat kuorensa ruoka-aikoina. Ainoastaan jos pyytäjä sattuu +saamaan erittäin merkillisen kuoren, laskee hän heti rantaan +sitä avaamaan ja ehkä karsikkoa tekemään. Kun kuoret on avattu, +alkavat miehet useinkin ennen levolle menemistä joikua ja laulaa, +hyvitelläkseen vedenhaltijaa. Kovasydäminen onkin veden emäntä, jos +voi jäädä kylmäksi, kun partasuut uroot mairittetevin sanoin ja +viehättävällä nuotilla häntä rukoilevat: + + Vellamo vejen emäntä, + Vejen eukko ruokorinta, + Anna mulle antimesi... + +Oleskelimme joella sen päivän toivoen yhä, että joko itse löytäisimme +helmen, taikka edes se varsinainen pyytäjä, jonka hommia siellä +katselimme. Mutta suotta porkkasimme kosken, suotta tähyilimme lautalta +pohjaa ja pistelimme näppeihin kuoria, suotta molemmat miehemme +vetelivät saahkua apajan toisensa jälkeen, valokuvat tästä somasta +pyyntihommasta olivat ainoat saaliimme. Mutta majataloomme päästessämme +päättelimme kuitenkin, ettemme olleet monta niinkään hupaista päivää +matkallamme viettäneet. Ellei pyynti olisi ollut niin säälimätöntä +luonnon hävitystä, niin ehkä olisimme joella viettäneet toisenkin +päivän. + +Niskalasta kuljimme sitten vesitietä takaisin Tsenaan ja sen ohi +Köynäsjärven eteläpäähän, josta tavaramme kuljetettiin hevosilla +Kivijärveen. Mutta lopullisesti emme Venehjärvestä vielä eronneet. +Olimme päättäneet tulla sinne piankin uudelleen kyläjuhlille, näkemään +pakanallista uhritoimitusta, joka ainoastaan siinä kylässä on +kristinuskon turvissa säilynyt nykyaikoihin saakka. + + + + +VIENAN KARJALAN VALTATIELLÄ. + + +Olisimme Niskalassa viihtyneet kauemminkin, sillä siistissä, hyvin +rakennetussa uudistalossa oli käytettävänämme laaja, rakennuksen poikki +kulkeva vierashuone, ja väki oli, vaikka hiljaista, luotettavaa ja +suoraa. Tuumailimme myös käydä erään loitsijan luona, mutta hänestä +oli kuulunut niin paljon kaikenlaisia rosvojuttuja, että se matka sai +jäädä. Tuskinpa häneltä olisikaan saanut muuta kuin loitsuja, joista +koko kylä on ollut ennen tunnettu. + +Palasimme veneellä takaisin Tsenaan samaa tietä kuin olimme tulleetkin +ja sousimme sieltä edelleen Köynäsjärven eteläpäähän, josta lähtee +Kivijärveen Karjalan tieksi oikein kunnollinen tie. Mutta se onkin koko +Kuittijärven vesistön valtareitti Suomeen. Parin penikulman taipaleella +ovat suot silloitetut -- minkä niitä on, kapea kaistale siellä täällä +-- niin että väliä pääsi kauttaaltaan hevosella kulkemaan. Mutta +rattaille emme kuitenkaan tavaroitamme panneet, niinkuin edellisellä +kerralla päinvastaiseen suuntaan kulkiessamme, sillä niin koleata ja +kivikkoa oli tuo hyvä tie kuitenkin, etteivät tavarat olisi monta +sellaista matkaa kestäneet. Päätimme siis matkustaa reellä ja ottaa +kolme hevosta, etteivät kuormat tulisi liian raskaita. + +Niskalan väki oli hyvin halukasta suorittamaan tämän kyydin, vaikka +heidän sitä varten täytyi maisin tyhjin rein matkata erämaan ja jokien +poikki penikulman toista Köynäsjärven päähän. Siellä he jo olivat +vastassa meidän saapuessamme, tavarat jaettiin kuormiin ja lähdettiin +matkaan, niin että "reet rasasivat" ja jalakset kiljuivat, niinkuin +tämä kansa on vuosituhannen matkannut. Itse astuimme ja kuljimme +mielestämme kuin huvimatkalla, kun saimme kerrankin tyhjinä miehinä +astua. + +Köynään järven rannalle saapuvat usein laukkumiesten syksyllä Suomeen +lähtiessä omaiset heitä saattamaan. Lönnrot tapasi siellä neljännellä +retkellään, Kivijärvestä Vuokkiniemeen matkatessaan, erään tämmöisen +retkikunnan, joka juuri hyvästeli saattajiaan, ja kirjottaa siitä: + +"Siellä tapasimme kansanjoukon, jossa muutamat ääneensä itkivät, +toiset hiljaa nyyhkyttivät ja toisilla kuvastui suru muun muotoisena +kasvoista. Siinä oli joukko Vuokkiniemen kyläin talojen poikia ja +heidän saattajiaan. Edelliset olivat, tavaralaukut selässään, matkalla +rajan yli Suomeen, heidän sukulaistensa taas, jotka olivat saattaneet +heitä tähän asti, piti palata kotiin. Siinä oli edessä ero, jospa +ei ainaiseksi, niin ainakin koko talveksi. Äidit itkivät poikiaan, +vaimot miehiään, tytöt veljiään, ehkäpä joku sulhastaankin. Monet +vastoinkäymiset, suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä, +ennenkuin puolen vuoden kuluttua taas olivat palanneet tähän samaan +paikkaan. Lisäksi olivat Suomesta viimeksi kotia palanneet kertoneet, +että kuolettavat ruttotaudit rasittivat useita seutuja; saattoivatpa +he itsekin sairastua, ja kuka sitten hoitaisi heitä. Ja miten elää +seuraavana vuonna, millä suorittaa ulostekonsa, jos reput ja tavarat +joutuivat jonkun nimismiehen tai viskaalin kynsiin. Jotenkin tähän +tapaan keskusteltiin rannalla ennen eroamista. Heidän erotessaan +toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten veneessä, lähteä +Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin kyytimiehestäni ja maksoin hänelle +kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden ihmisten käy aina hyvin; niinpä +kyytimieheni paluumatkalta sai kyytirahaa; hän näet sai hevosensa +selkään kuletettavaksi koko kuorman reppuja ja kustakin repusta noin 10 +kopekkaa kuljetusrahaa." + +Väli Köynään järvestä Kivijärveen on mäkistä. Maisemain luonne on +toisenlaista kuin Vienan Karjalassa yleiseen, korkeat vaarat ja syvät +laaksot vaihtelevat, ja enimmäkseen on metsä lehtimetsää, koska nämä +vaarat arvatenkin on ennen aikoina kauttaaltaan kaskettu. Eräältä +mäeltä sanottiin näkyvän aina Ylä-Kuittijärvelle saakka. + +Kivijärven kylä on hajalleen rakennettu. Siinä sanottiin meidän +käydessämme olevan 38 savua, joista Poahkomien vaarassa 9, +Ilvesvaarassa 8, Kirilän vaarassa 2, Törsämön vaarassa 3 ja itse +kylässä, joka on samannimisen järven rannalla korkealla törmällä, 17 +taloa. + +Lönnrot kävi Kivijärvessä montakin kertaa, vaikk'ei sieltä runoja +saanut kuin moniaan lyhyen toisinnon. Myöhemmät kerääjät ovat saaneet +enemmänkin. Neljännellä retkellään Lönnrot oli saapunut Viiankiin, +viimeiseen rajalla olevaan suomalaiseen taloon, ja kertoo sitten: + +"Täältä jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän +puoliseen kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on +rakennettu lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista. +Näiden kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi penikulmaksi. Sitä +taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet +virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta +Oulujärveen ja Arkankelin puolisiin vesistöihin. Keskellä suota näkyi +uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat veneitään. +Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen virstan +pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen seuraa +kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaitten peittämiä ojia (nivoja), +joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan kuin itse +suolla." + +"Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana asujamena oli +tilapäisesti sairas emäntä. Hän poti ankaraa sydänalavaivaa, voihki +lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut päästää minua hakemaan yömajaa +rauhallisemmasta paikasta. Hän kysyi, tiesinkö jotain lääkettä hänen +tautiinsa. Ilmaisematta, että olin lääkäri, annoin hänelle muutamia +lääkkeitä, joita hän rohkeni nautita, ensin kysyttyään, veisivätkö +ne häneltä hengen. -- Moni taitaa ihmetellä, miksi pidin salassa, +että olin lääkäri, vaikka juuri ilmaisemalla tämän ammattini olisin +voinut päästä mitä parhaimpaan huutoon. Mutta se johtui siitä, että +muutoin kaikki kylän eukot olisivat pian ympäröineet minut kysyen +apua mikä mihinkin vaivaan. Niin tyydytystä tuottavaa kuin olisikin +jossakin ratkaisevassa tapauksessa tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä +on yht'äkkiä joutua useiden piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin +pitkällisiin, usein huonon, vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä +aiheuttamiin tauteihinsa vaativat pikaista ja varmaa parannusta. +Tätä ikävää seikkaa välttääkseni kuljen ammattiani ilmottamatta, +missä se vaan käy päinsä. -- Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. +Annettuani hänelle lääkkeet, saapuu taloon hetken kuluttua pari miestä +Akonlahdesta ja jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen penikulman +päässä tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet +vaikuttaa, vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen +miehistä nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen +tavoin muorin permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti hänen +käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen aikovan ottaa +hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa tällä tavoin, +mutta sitten hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia loitsurunoja, +noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko olemukseni läpi. +Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas vallan levollisena ja +rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai unta, joko se lie johtunut +loitsimisesta, tai vähää ennen nautituista lääkkeistä. Kuulinpa hänen +seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa; mutta minun lääkkeeni hän +kokonaan oli unohtanut." + +"Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on kolmen +penikulman päässä ja johon kuuluu noin 70 yhdessä ryhmässä olevaa +taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli jäljissäni, ja +oli vielä päälle päätteeksi niin kohtelias, että kantoi laukkuani, +jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani. Tosin +palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa annoin +hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan; mainitsen sen, +koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan odottaisi sellaista +kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että pyysin häntä niin +tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut luopua laukustani, +vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta pyynnöstään. Noin puolen +penikulman matkan jälkeen tulimme taloon, missä meitä levähtäessämme +kestitettiin suurimmilla nauriilla, mitä eläessäni olen nähnyt. Saimme +nauriin kumpanenkin; mutta minä en mitenkään jaksanut syödä edes +puoltakaan nauriistani." + +Vaaraiset maat vaikuttavat, ettei Kivijärvessä yleensä käy halla, jonka +vuoksi maanviljelys menestyisi hyvinkin, jos maanlaatu olisi parempi. +Vanhan tiedon mukaan oli ensimäinen siemen kylään tuotu "Meseniasta", +Venäjältä, poron ahkion tapaisella ajopelillä, eikä siemen ollut siitä +pitäen kylästä koskaan katonut hallan kautta. "Mesenialla" arvatenkin +tarkotettiin Mesen virran suuta, joka jo vanhastaan on ollut tärkeä +markkinapaikka. + +Asetuimme tässä kylässä asumaan Isossima nimisen miehen taloon, +vaikk'ei se suinkaan ollut kylän suurin eikä varakaskaan, mutta sen +sijaan harvinaisen puhdas ja viihdykäs. Meitä viehätti Ervastin +suositus; hän siitä kirjoitti matkakertomuksessaan: + +"Majapaikkamme oli Isossiman eli Iisakki Lesosen pieni mökintapainen +talo, joka heti herätti mieltymystämme sen erinomaisen siisteyden +kautta, joka siinä vallitsi, ja joka teki, että pirtissä kaikki oikein +kiilsi puhtaudesta. Atria, jonka isäntä valmisti, sillä emäntä ei +ollut kotona, oli yksinkertainen, vaan hyvänmakuinen, kaikki siinäkin +puhtautensa puolesta silmään pistävää. Joka sentään enimmän huomiotamme +ja kummastustamme herätti, oli se altis palvelevaisuus ja sydämmellinen +kohtelu, jota isäntämme meille koki osottaa. Vaikka karjalaiset +ylipäänsä ovat näistä ominaisuuksista kiitettävät, emme kuitenkaan +tuskin koko matkalla olleet hänen vertaistaan näitten suhteen +tavanneet. En tiedä, olivatko isäntämme silmät mitenkään toisenlaiset +kuin muitten ihmisten, vaan kun häntä puhutteli tai häneltä pyysi +jotain, niin ne loistivat aivan ihmeellisellä kirkkaudella, jossa +saattoi lukea niitten omistajan hartainta halua pyynnön täyttämiseen. +Talonväki olivat lapsettomia ja siitä tuo erinomainen puhtaus talossa +osaksi saapi selityksensä." + +Köyhä Isossima oli yhä vieläkin ja vaikeata toimeentulo oli ollut +edellisenäkin talvena, vaikka perhe ei ollutkaan ennestään lisääntynyt. +Vaimo oli kookas, hiljainen, mutta hyväntahtoinen ihminen, ja +erinomaisessa kunnossa hän tosiaan piti talonsa ja taloutensa. Pirtti, +seinät, lattiat, huonekalut, astiat, kaikki oli, vaikka maalaamatonta, +puhdasta kuin voipytty. Sitä ei voinut kyllin ihmetellä, ja vastakohta +oli räikeän jyrkkä, kun rajan poikki palasimme Suomen puolelle ja +tulimme ensimmäiseen suomalaiseen taloon ja näimme sen rähjäisen +lattian, likaiset paikat ja karstaiset seinät. Ilmakin oli Isossiman +pirtissä puhdasta, koska hän ei tupakkaa viljellyt, vaikka muutoin +olikin mielipiteiltään vapaa ja antoi jokaiselle arvonsa. + +Köyhyydestään huolimatta nämä molemmat kuitenkin ahkeruutensa ja +säästäväisyytensä kautta tulivat jotakuinkin toimeen. Kuinka tarkalleen +talon talous oli harkittu, sitä todisti muun muassa kyly. Puitten +säästämiseksi se oli hyvin pieni, oikea nukkimaja, niin että tuskin +mahtui suorassa seisomaan, lauteella ei muuta kuin istumaan, ja melkein +joka puolelle kädet ulottuivat seinään, kun keskilattialla seisoi. +Mutta suotta ei sen isäntä kiittänyt löylyn hyvyyttä. Kun hän oli +kiukaan valiopuilla lämmittänyt, niin lähti siitä löyly, joka oli +raikasta kuin lähdevesi. Se oli täydellinen ja hyvä kyly, mutta niin +pieneen kokoon puristettu, ettei sitä juuri olisi voinut sen enempää +pienentää. Sekin todisti karjalaisen käytännöllistä luonnonlaatua. + + + + +VENEHJÄRVEN POKKOUHRI. + + +Oleskelimme Kivijärvessä muutamia päiviä, toverini kirjoitteli runoja +yhdeltä ja toiselta. Odottelimme sitä aikaa, että oli lähdettävä +uudelleen Venehjärveen näkemään paljon mainittua pokkouhria, jota +Miikulan päivänä vietettiin. + +Tällä kerralla kuljimme koko matkan maisin, oikopolkuja. Saimme +seuraakin, ja tuskinpa olisimme tuota vähän kuljettua väliä muutoin +osanneetkaan. Kivijärvestäkin piti vietämän Venehjärveen pässi +eli "pokko", joka oli Miikulalle luvattu, ja muuan nainen lähti +sitä taluttamaan. Venehjärven lähikylissä on nimittäin tapana +luvata Venehjärven Pyhälle Miikulalle semmoisia pässikaritsoita, +jotka näyttävät niin huonoilta, että niitten voimistuminen näyttää +epäiltävältä. Ja sanottiin, että ne paikalla, kun ovat luvatut, +alkavatkin kasvaa ja hyötyä, niin että ne ovat mitä parhaita elukoita, +kun ne pyhimykselle viedään. + +Matkaa oli Venehjärvelle poikkimaisin puolenkolmatta penikulmaa +ja väli oli vielä vaaraisempaa kuin matka Tsenasta Kivijärvelle. +Välillä kuljimme usean puron ja joenkin poikki. Maat olivat kauniit +ja lehtoisat, ja ainoastaan näillä taipaleilla, joilla kaikkialla +vielä oli entistä vesottunutta ahonpohjaa, sointui luontokin täällä +täydelleen tuota hakamaa- ja ahorunollisuutta, joka on pohjana +kansanrunoudessa. Enimmäkseen on Vienan Karjalan luonto paljon +koleampaa, ainaista kangasta ja suota. Näiltä vaaroilta sanottiin +Kivijärveläisten keräävän paljon sieniä, joita suolaavat ja syövät +pitkin vuotta. + +Saavuimme iltapäivällä pokkoinemme Venehjärveen, jonne oli tuotu +uhrieläimiä muistakin kylistä, kaikkiaan kuusi tai seitsemän pässiä. +Rahvastakin oli kokoontunut runsaasti joka kulmalta, miestä ja naista, +nuorta ja vanhaa. Varahvontalla oli näissä juhlissa yleisempääkin +puuhaa, sillä hän oli itse uhrin toimittaja. + +Asuimme jälleen Petri Lesosen talossa, jossa emäntä, sisukas ihminen +kuin palava rikin palanen -- niin kylällä kerrottiin ja Petriä vähän +sääliteltiin -- piti meistä mitä parasta huolta. Ani varhain seuraavana +aamuna ryhdyttiin pässejä uhraamaan. Mikäli näitä menoja enää +muistan, iskettiin uhrieläimet tsässyönän luona ja veri valutettiin +tsässyönän portaitten alle pienestä reiästä, jonka jälkeen nahka +nyljettiin kalmistolehdossa, joka Venehjärvessä oli männikkö, lihat +paloiteltiin ja keitettiin ja vihdoin yhteisesti syötiin tsässyönän +edustalla suurista tuohiropeista. Paljon oli lihoja, mutta paljon oli +rahvastakin, eikä ateriasta tainnut paljoakaan tähteitä jäädä. Joukossa +oli muutamia oikein pulskia miehiä, joista jonkun kuvasin näytteeksi +siitä, kuinka sivistyneitäkin kauneusihanteita vastaavat ovat Karjalan +Lemminkäis- ja Väinämöistyypit, vaikka uudempi taiteemme on, enemmän +omaperäisyyttä ja omintakeisuutta antaakseen luomilleen, valinnut +kalevaisten sankarien esikuville mieluummin semmoisia kasvonpiirteitä, +jotka muistuttavat Lapin perukoita. Taiteilija tietysti luo semmoisen +kuvan, kuin hänen kuvailuhimossaan syntyy. Mutta kuitenkin voimme +muistaa, että Vienan Karjalan runolaulajat enimmäkseen ovat kaunista +kansaa. Sen hienompia kasvonpiirteitä kuin esim. Arhippaisella +Miihkalilla oli, saa hakemalla hakea vaikka minkä kansan keskuudesta. + + + + +LÖNNROT JA ARHIPPA. + + +Ken ei olisi lukenut Lönnrotin kuvausta käynnistään vanhan Arhipan +luona? Ken ei olisi viehättynyt hänen vaatimattomasta, koruttomasta +esityksestään, joka lyhyydessäänkin on niin kaunopuhelias ja +sisältörikas? Ken ei olisi viehättyen lukenut vanhuksesta, joka suuren +runoperinnön lisäksi oli sekä itsessään että kodissaan säilyttänyt +runouden puhtaan hengenkin? + +Arhipan kaltaisia vanhuksia ei enää tavattane, ei niitä ollut tiheässä +Lönnrotinkaan aikana. Mutta siitä huolimatta olisi jokainen esitys +Vienan Karjalasta vaillinainen, parhaimpia piirteitään puuttuva, +joka ei itseensä liittäisi Lönnrotin kuvausta Latvajärven kuulusta +laulajasta ja hänen köyhästä, mutta henkevästä kodistaan. + +Siihen palaa ajatus viihtymyksellä yhä uudelleen. Mutta sille +haahmoutuukin niin kaunis tausta, aikain syvyyksistä kohoava runous, +jonka suoni sykki viimeisiä heikkeneviä sykähdyksiään, jonka viimeiset +edustajat jo olivat hautaan kallistumassa, kun perinnön vastaanottaja +vihdoin joutui. Sen ylitse kohoo runotar, joka menneitten sukupolvien +haudoista näiden kahden laulaessa ja kirjottaessa herää kirkastettuun +ylösnousemukseen. + +Lönnrot oli jo neljännellä matkallaan Kivijärvessä kuullut mainittavan, +että Latvajärvessä oli hyvä runolaulaja, Arhippa Perttunen nimeltään. +Mutta kun vanhus silloin sattui olemaan poissa kotoaan, niin ei Lönnrot +sillä kertaa poikennut Latvajärveen. Kelin paranemista oli kiittäminen +siitä, että poikkeus viidennellä matkalla tapahtui. Käynnistään Lönnrot +kertoo seuraavasti: + +"Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen, joka +on 2 1/2 penikulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin matkustaissani +Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat olleet lumesta +melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä, sitä +paremmaksi tuli keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa ja +kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa, Jyvälahdessa +ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä puoltakyynärää +vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin täältä penikulman +matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa talonisäntää +Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus oli nyt +80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt muistinsa. +Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti minua +runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, +jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, +joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta +saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen +luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, +ja jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja +runojamme hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko innostui, kun välistä +tuli puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta +isästään, jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. 'Kun silloin', +hän sanoi, 'Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion +ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan +lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani +vertainen. Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, +eikä samaa runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika +ja kuuntelin heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon +olen jo unohtanut. Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, +kuten minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista +niinkuin minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä +työtä tai kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulee vielä jonkun +kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta +harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki +nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani +saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän +kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni +yksinänsä osasi.' Näin puhuessaan ukko heltyi niin, että oli kyyneliin +puhkeamaisillaan; minunkin oli vaikea liikutuksetta kuunnella hänen +kertomustaan noista vanhoista hyvistä ajoista, vaikka kyllä, kuten +sellaisissa on tavallista, suurin osa ukon jakamaa kiitosta perustui +yksinomaan hänen mielikuvitukseensa. Ei myöskään vielä ole puute +vanhoista runoista niin suuri kuin hän arveli, jos kohta onkin totta, +että ne vähitellen häviämistään häviävät. Vielä meidän päivinämme +niitä kuulee, ja ehkäpä vielä muutamia sukupolvia jälkeemmekin. Eikä +niitä myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin nuoret ja vanhat +niitä kuuntelevat, kun niitä lauletaan. Vaikka Arhipan talo olikin +köyhä, tuntui se minusta hauskemmalta kuin moni varakkaampi. Itse +ukko Arhippaa koko talo kunnioitti kuin muinaisaikaista patriarkkaa +ainakin, ja sellainen hän oli minunkin silmissäni. Sen ohella hän oli +vapaa monesta ennakkoluulosta, jotka muualla täällä ovat vallitsevia. +Hän ja koko talonväki söi minun kanssani saman pöydän ääressä, +samalla kertaa ja samoista astioista, mitä harvassa muussa paikassa +on tapahtunut. Mitäpä siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota ukko +syödessään osotti! Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani sen minun +lautaselleni. Kuinka oudolta tämä vanhuksen tarjoamistapa näyttäneekin, +ymmärsin kuitenkin panna arvoa hänen hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu +ei siitä ollenkaan kärsinyt, sillä täällä, kuten myös muissa tämän +seudun taloissa, pidetään hyvin tarkkaa huolta käsien pesemisestä +ennen ateriaa; tämä peseminen toistetaan aterian jälkeen. Tähän +tarpeeseen on joka talossa oma pesuastia, joka riippuu orresta tuvan +ovensuun puolessa, ja lähellä pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina. +Pesuastian alla on suurehko vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta. +Nämä pesuastiat ovat jotakin metallia, puuta, tuohta j.n.e. talon +varallisuuden mukaan." + +"Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy +laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa +yksinkin, mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi +runonlaulanta vaatii, niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, +tarttuvat toistensa käsiin, joko vaan toisella tai molemmin käsin +yhtaikaa ja alkavat laulamisen. Ruumis on laulun kestäessä edes +takaisin huojuvassa liikkeessä, niin että näyttää siltä kuin kumpikin +vuoroin vetäisi toisen luoksensa. Toinen laulaa silloin ensin yksin +runosäkeen, jonka viime tahtiin toinen yhtyy, toistaen sitten +uudelleen koko säkeen. Tämän toistamisen kuluessa toisella on hyvää +aikaa ajatella seuraavaa säettä, ja näin laulaminen jatkuu, jokopa +sitten lauletaan jo valmista runoa tai ollaan juuri tekemässä vallan +uutta. Hyvissä keinuissa, missä on useita laulajia saapuvilla, syntyy +usein kilpailu heidän välillään. Heidän tuttavansa ja ystävänsä +molemmin puolin lyövät keskenään vetoa siitä, että toinen ja toinen on +voittava vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi kyläläistensä täten +usein asettaneen hänet kilpailuun, eikä muistanut koskaan tulleensa +voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan runonlaulannassa? -- Ei +siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden akatemioissa; palkintoa tai +voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka laulaa paraat laulut, vaan +sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin toinen laulaa jonkun runon, +sitten hän antaa toiselle aikaa vastata siihen jotenkin yhtä pitkällä. +Tämän jälkeen edellinen taas laulaa, ja näin jatketaan vuoroitellen. +Jos toiselta runovarasto loppuu, toisen vielä muistaessa runoja, +katsotaan edellinen voitetuksi. Jos laulajat ovat huononpuoleisia, +saa kerrassaan nauraa heidän ponnistuksilleen saada viimeinen sana. +Kilpailu on silloin hyvinkin kahden kanan tappelun kaltaista; se +luulee olevansa voittaja, joka kaakottaa kauimmin. Tällöin ovat myös +parhaat laulut jo aikoja sitten unhotuksiin joutuneet, muistetaan +ainoastaan hajanaisia seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan +päästä voittajaksi. Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa +sanotaan: 'Laulo päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli', tapahtuu +täällä todella, ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan +pidetä, tai kumpaakin pidetään voittajana"... + +"Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään. +Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeitten nauttimista jo +turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, 'Jumalanko taudiksi' +vai 'poiken luomaksi' (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi). +Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekin +näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi +valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti +kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti +viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan, +vaan sen sijaan miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä +vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt +kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu +itkijänainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin +äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt kiinni kaulasta, ja täten +syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis +pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin sitten +puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla palttinatilkulla +ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille sidottiin nyöri, muka +vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin retkille lähdettäissä +kuin ijäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle. Koko tämä aika kaiutettiin +yhä toistamiseen tuota tuskallista itkulaulua, jolloin äiti ja muut +itkijättäret (päivällä niitä näet oli useampia) aina halasivat jotakin +henkilöä, joko toinen toistaan, Arhippa vanhusta tai jotakin muuta +perheen jäsentä. Ainoastaan minua säästettiin näistä halailuista. Ukko +Arhippa kehotti moneen kertaan äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko +päivän kesti tätä itkulaulua. Tällaista surun ilmaisemista sanotaan +täällä 'virren itkemiseksi', ja itse laulu on nimeltään 'itkuvirsi'." + + + + +ARHIPPAINEN MIIHKALI. + + +Kun Venehjärvellä juhlat olivat päättyneet, lähdimme sieltä suorin tein +Latvajärveen, jonne matkaa oli puolenkolmatta penikulmaa. Väli oli +enimmäkseen ristiin rastiin kierteleviä matalia hietaharjuja, joilla +kasvullisuus oli mitä köyhintä. Männikkökin oli maan karuuden ja ehkä +metsävalkeittenkin vuoksi kitukasvuista, vaikka nuo metsät silloin +olivat kirveen käymättömät. Aluskasvistoa ei toisin paikoin ollut +juuri nimeksikään, kanervakin piti näitä maita liian karuina. Talvella +olimme seuranneet vesistöä, joka rajaseuduilta kokoo vedet lukuisista, +kartalla olemattomista metsälammista ja isommistakin järvistä; nyt +sitä vastoin emme nähneet kuin pienen lammen siellä täällä harjujen +poimuissa. + +Näitten erämaitten jälkeen tuli vihdoin vähän vehmaampiakin seutuja, +lehtoisia vaaroja, ja saavuimme Latvajärveen. Kylä on hajalleen +rakennettu, moniaita taloja oli järvestä etäämpänäkin, vaaroilla. +Lepäsimme matkalla eräässä semmoisessa, joka oli kokonaan autioksi +jäänyt. Pääosa kylästä, jossa (Lähteenkorvan tiedon mukaan) oli noin 40 +taloa, oli Latvajärven pohjoisrannalla. Latvajärven parhaan laulajan, +Miihkali Perttusen, tai oikeammin hänen poikansa talo oli lähellä +vanhaa tsässyönää, järven niemessä. Se oli uusi ja maan tasalle, ilman +karsinakerrosta, rakennettu; entinen talo, jossa Lönnrot aikanaan +Arhippaa laulatti, oli palanut. Muutoin oli kylä ehkä entisestään +ränsistynyt. Köyhyys, kamalin puute vallitsi etenkin keväällä, ja +vaikka nyt olikin päästy uutiseen kiinni ja saatu vuosi jonkinlainen, +niin teki kylä kuitenkin riutuvan vaikutuksen. Lönnrotin käydessä +köyhyys ehkä ei ollut niin suuri, koska silloin vielä kaskettiin ja +arvatenkin muutkin elinkeinot paremmin antoivat. Oloissa vallitsi +silloin vielä enemmän eheyttä, salolaista raikkautta ja alkuperäisyyttä +ja varsinkin Arhippa itse oli semmoinen metsäviljelyksen, +perimätietojen kasvattama tuore vanhus, jommoisia nykyisissä oloissa +tuskin enää voi syntyäkään. + +Astuimme Miihkalin pojan puhtaaksi pestyyn pirttiin ja kysyimme, oliko +Miihkali kotona. "Tuolla on uunilla", vastasi minjä ja huuti sitten: +"Tule alas ukko, tuli vieraita!" Miihkali oli viime aikoina käynyt niin +huonokuuloiseksi, ettei hän tavallista puhetta kuullut. Uunin päältä +haparoi alas pienehkö, repaleinen ukko. Kun oli tervehdykset laadittu +ja hän oli kuullut meidän palanneen, niin heltyi hän itkemään. Miihkali +oli murheen ja onnettomuuden murtama mies, mutta mielensä puhtauden +oli hän säilyttänyt, sillä niin syvä kiitollisuus, joka hänessä asui, +ei viihdy turmeltuneessa sielussa. Ensimmäinen runo, jonka hän meille +lauloi, oli seuraava hänen oma sepittämänsä kiitosvirsi: + + "Lauletaan Lapinkin lapset + Tjinarinnat riekahuipi + Nuotivolla njukkuossa, + Moatessa remutulella, + Lihan on petran purtuoohe, 5 + Särin on silmän syötyööhe, + Vejen lammin juotuoohe. + Missipä mie en laulais + Jyvän on selvän syötyööni, + Puhtukaisen purtuooni, 10 + Lauloakseni hyviä, + Parahia pannakseni + Helsingin herroille hyville, + Kuullappa noille kultaisille + Iltapäivien ilokse, 15 + Huomenpäivien huvikse. + Jos en laulais polvenaahe, + Ilo ei ois sinä ikänä, + Ikä kuitenkin kuluisi, + Aika arvonji mänisi. 20 + Laulan kuitenki vähäisen + Nykyiselle nuorisolle, + Kansalle ylenevälle." + +Mielellään hän suostui laulamaan uudelleen muutkin runonsa, joita +hänen mielikseen ja itseämmekin hyvitelläksemme vielä kerran +kirjoitimme, vaikka ne jo Lähteenkorva oli moneen kertaan laulattanut +ja kirjoittanut. Tuntui siltä, kuin Miihkali eläkkeen saatuaan olisi +pitänyt suorastaan velvollisuutenaan laulunsa laulaa. Vaikka apuraha +olikin niin pieni, oli se kuitenkin hänen vanhuutensa turva. Hän asui +siistissä pirtissä, jossa ei ainakaan lämmintä puuttunut, ja pahimmat +puutteen ajat näyttivät vihdoinkin päättyneen tältä kovan onnen +kokeneelta vanhukselta. Varmaan tuotti hänelle suurta huojennusta se +tunne, ettei hän nyt ollut kokonaan armoleivän varassa, vaan ainakin +osaksi saattoi saamallaan apurahalla korvata sen vähän, minkä kulutti. +Jonkinlaista lapsen huolta häntä kohtaan todistivat ne lämpöiset +huopasaappaat, jotka hänellä oli jalassaan, vaikkapa puku muutoin +olikin niin puutteellinen. + +Kun A.R. Niemi vuosikymmentä myöhemmin kävi Latvajärvessä, oli Miihkali +jo kuollut. Omaisilta hän sai tietoja runoilijavanhuksen viimeisistä +ajoista ja muistakin elämänvaiheista. "Karjalan kirjassa" hän niistä +kirjoittaa: + +"Arhippaini Miihkali -- sillä tällä nimellä Miihkali Perttusta +kotikylässään tahallisesti kutsuttiin -- oli nuorin neljästä +veljeksestä. Hän syntyi Valtasen vaaran Arhipassa, mutta hänen +syntymävuottaan ei tarkoilleen tiedetä, on arveltu siksi vuosia 1806 +tai 1808, mutta äskettäin on Vuokkiniemen kirkon arkistosta saatu +tietoja, joista päättäen hän olisi syntynyt vasta v. 1815. Avioliittoon +meni Miihkali v. 1840 Saarijärveltä kotoisin olevan Fofana Savinovan +tyttären Pelagian eli Palagan kanssa. Että elämä ei ole leikkiä +noilla kylmillä Pohjan perillä, sai Miihkali pitkän elämänsä kululla +yllin kyllin kokea. Hänestä ei tullut kaupalla kävijää, yhden ainoan +kerran vain kävi Oulussa, ja silloinkin toisen apumiehenä. Huuhdan +raatamisella ja käsityöllä koki hän perhettään elättää. Ylen vaikeaksi +kävi toimeentulo varsinkin senjälkeen, kun vanhempienkin veljien lapset +joutuivat Miihkalille. Hän oli nimittäin aluksi asunut lapsuutensa +kodissa yhdessä vanhempien veljiensä, Riion ja Matin kanssa, mutta +nämä kuolivat parhaassa iässä vaimoineen, jättäen jälkeensä pienet +lapsensa. Miihkali ei raahtinut työntää orpoja mierontielle, vaan otti +ne hoitoonsa, josta seurasi, että suu oli asetettava entistä tarkemmin +säkkiä myöden. 'Vuosikausiin ei nähty selkietä leipeä; syötih, konsa +ruokua oli, toisin ajoin suatih syömättäki olla', kertoivat vanhat. +Perhettänsä koetti Miihkali elättää miten parhaiten osasi: kynti +ahkerasti peltotilkkujansa, pyysi Lapukan järvestä syksyt, keväät +kaloja useampia viikkoja kerrallaan, kuleksi talvisin Suomessa +turkin-ompelussa ja lampaan nahan muokannassa. Mutta sittenkin kova +puute usein pusersi kyynelet helläsydämisen perheenisän silmiin. +Karjalankin oloissa erikoisuutena mainittiin, että Miihkali ei ollut +milloinkaan maistanut teetä ja kahviakin juonut vain yhden kupin +Oulussa käydessään... Ja kaiken lopuksi kohtasi Miihkalia surkea +onnettomuus, joka sanan täydessä merkityksessä teki pimeäksi hänen +elämänsä lopputaipaleen. Viidenkymmenen seuduissa hän kadotti näkönsä, +tullen umpisokeaksi. Tauti oli esiintynyt kovana päänporotuksena +ja silmätautina, jota oli kestänyt lähes vuoden, kunnes näkö meni +vasemmasta silmästä ja sitten jää peitti oikeankin. Sokeana oli +Miihkali kokonaista 38 vuotta. Mutta nytkään Miihkali työttömyydessä +ei aikaansa kuluttanut. Hän kävi taloissa käsikiviä pyörittämässä, +survomassa ja jauhamassa petäjän kuorta, halkoa hakkaamassa, verkkoa +kutomassa j.n.e. Pienen poikasen tai tyttösen kulettamana kulki hän +näin pitkin kylää talosta taloon ja lauleli kiviä pyörittäessään +vanhoja runojaan. Viimeiset 17 ikävuottansa eli Miihkali poikansa +Petrin hoidossa ensin kirkonkylässä, tsässyönän luona, sitten +Latvajärven Suursaari nimisessä saaressa. Loppuiällään hän sai +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta 100 markan suuruisen apurahan +vuosittain, josta vanhus runon sanoilla kiitteli, laulaen: + + "Sokie ajattelouve, + Niin tuota tuumoave: + 'Auttoa hyvä Jumala + Tuota suurta Suomen nientä, + Helsingin herroja hyviä! 5 + Vahingoista varjelkoh, + Sulosesti suojelkoh! + Peitteä hyvä Jumala, + Siivilläh hyvä Jumala, + Niinkuin lintu poikiah! 10 + Antoa hyvä Jumala + Juossa laivat lastineh + Kohti herrojen kotia, + Kaupin herran kartanoita! + Varjele vakani Luoja, 15 + Kaitse kaunoni Jumala + Helsingin herroja hyvijä + Sorkista sotihevosen, + Kävijöistä vainovarsan! + Varjele vakani Luoja, 20 + Kaitse kaunoni Jumala + Helsingin herroja hyvijä + Sotipellon sorrannasta, + Miesten tappotanterilta, + Miesten miekkojen neniltä!'" 25 + +Miihkali oli kasvultaan helpponen mies, eikä ensi katsannolla +herättänyt huomiota, mutta tarkempi silmäys osotti hänen +kasvonpiirteittensä erinomaisen kauneuden. Nenä, otsa, suu, olivat +jalosti muodostuneet, ja kovat kärsimykset olivat niihin jättäneet +henkevyyden leiman, joka yhdessä sokeuden kanssa loi häneen omituisen +runon iltaruskon valaistuksen. Miihkali Perttunen oli suomalaisen +muinaisrunon "viimeinen runoilija", jonka aateveljet muissa maissa +ovat jo vuosisatoja levänneet nurmen alla. Runoilijaluontoa oli tuo +aaltoileva, hopeinen, tuuhea tukkakin, jossa ei vielä vähintäkään +näkynyt iän aikaan saamaa harvennusta. + +Miihkali muisti suuren osan isänsä Arhipan runoista. Lähteenkorva +hänestä lausuu: "Isänsä runoista hän usein kyllä muistaa ainoastaan +pääjuoksun, jättäen pois kuvauksen hienommat vaihevärit, vaan +semmoisina lyhennyksinäkin ne vielä yhteensä vastaavat melkein +viidennekseen Vanhan Kalevalan sisällyksestä." + +Mielellään hän lähti runon ladulle, ja hänessäkin, samoin kuin olin +monessa muussa vanhassa laulajassa huomannut, "luonto nousi", kun hän +sai päästä kiinni, samoinkuin väkevä virta äkkiä tempoaa mukaansa +rannasta enolle ulkonevan veneen. Mutta vaikka, hän tällä tavalla +mielellään maksoikin kiitollisuutensa velkaa -- ja samalla vähän +ansaitsi, -- niin olivat kuitenkin hyvät naapurit pitäneet huolen +siitä, ettei hän saanut vähäpätöistä vanhuudenturvaansa rauhassa +nauttia. He nimittäin hänelle uskottelivat, että runojen laulamisesta +tuli "reähkä", ja epäilemättä ukko sen kautta useinkin joutui +omantunnon tuskiin. Ehkäpä hän siitä syystä illalla, runot laulettuaan, +niin kauan ja hartaasti silmiään ristiten seisoi ja rukoili oman +obrasansa edessä, muun perheen kuvista erillään. -- Mikä lienee ollut +syynä siihen, että hän näin piti omia kuviansa ja yksin penkillä +söikin, erillään pojastaan ja hänen joukostaan, sitä en tiedä. + +Mutta koettelemukset eivät olleet häneltä vielä silloinkaan loppuneet, +kun Latvajärvessä kävimme. Vielä kerran paloi pirtti ja Miihkalin +täytyi poikansa perheen keralla muuttaa toiseen paikkaan asumaan. +Syyskuussa 1899 hän vihdoin vaipui kuoleman uneen. Hänen viimeisistä +hetkistään kertoo Niemi: + +"Miniänsä Outi, joka oli Miihkalin kuolinvuoteen ääressä, kuuli +appiukoltaan: 'Herra pelasta minua syntistä.' Kyläläiset tosin +pelkäsivät Miihkalin hengen lähtöä, arvellen, että Miihkali, joka +lauloi 'neljää luatua Väinämöisestä' ja 'paljo Lemminkäisestä' ja täten +oli paljon syntiä tehnyt, kuolinhetkellä laulaisi kaikki virtensä, +mutta niin ei tapahtunut. 'Rauhallisesti niinkuin unehen nukkui +iltamyöhällä, moniahan kerran nyökäytti päätään'." + +Miihkali haudattiin Latvajärven Kalmosaareen. Haudalle pystytettiin +Kirjallisuuden Seuran toimesta muistokivi valkeine marmoriristineen. + +Vietimme Latvajärvessä pari päivää, Miihkali lauloi meille kaikki +laulunsa, jonka jälkeen valokuvasin hänet. Toverini kulki toisena +päivänä, joka oli sunnuntai, kylällä runoja keräämässä ja kaikenlaista +muuta tiedustelemassa, minä tarinoin Petrin pirtissä rahvaan kanssa, +jota sinne kokoontui penkit täysi. Mutta seura alkoi, se täytyy sanoa, +lopulta käydä väsyttäväksi, sillä syystä tai toisesta kylän miehet +arvostelivat meitä jotenkin epäsuopeasti. Ehkä siihen vaikutti sekin, +että kuulustelin ostaakseni kaikenlaista vanhan kansan tavaraa. +He lausuivat peittelemättä ja minun kuullen toisilleen arveluitaan +ja näyttivät tulleen siihen loppupäätökseen, että olimmekin vain +lumppukauppiaita, ja ehkä tuumailivat, eikö meitä olisi paras ajaa +pois. Lopulta lähdin senvuoksi minäkin kylälle ja siellä tapasin +toverini eräältä vaaralta hyvästä talosta, jossa kestittiin ja +"pakautettiin" parhaan mukaan ja huonot vaikutukset jälleen hälvenivät. +On Latvajärvessä sentään joku hyväkin talo, mutta niidenkin toimeentulo +taitaa enimmäkseen riippua siitä, paljonko talossa on ansiokykyistä +poikaa, ja kauanko nämä pysyvät täysissä voimissa tai saavat ajoissa +uutta sukupolvea nousemaan talon tueksi. + +Erosimme tästä kylästä semmoisilla kaipauksen tunteilla kuin ainakin +entisiltä merkkipaikoilta, joille ei enää ole asiaa. + +Kuljimme sieltä maisin Kivijärveen, jonne ei ollut kuin penikulman +matka. Valmistausimme vihdoinkin palaamaan rajan poikki omalle +puolelle, ja viisi kuukautta tätä maata kierreltyämme teimme sen +iloisilla tunteilla ja kevyellä mielellä. + + + + +VIENAN KARJALAN KARTTA. + + +Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin +tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka +joitten muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä +oli, oli yhä vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta +vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat korjautuneet +uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen määrään, +että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan Vienan +Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes suurimpia +erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja. Matkallamme emme +kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska pelkäsimme rettelöitä. + +Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten +tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat +julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla, +joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun +verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta. +Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat +yleensä hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof. +Rosberg, olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen +luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka +niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti +oppineet arvostelemaan etäisyyksiä. + +Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen +pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen +sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä. +Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi huomatessaan, +kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota olemme ikämme mieleemme +kiinnittäneet, kuinka kokonaan mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki +pienemmät niemet ja lahdet, joita niihin on kuin koristukseksi vain +piirretty. + +Matkaan lähdettäissä olen pitänyt Suomen rajaa tarkkaan mitattuna ja +määrättynä. Mutta siitäpä paikalla alkavatkin vaikeudet. + +Kivijärven kylä on vain neljän kilometrin päässä rajasta, vaikka +Inbergin kartalla matka on merkitty koko penikulmaksi. Vuokkiniemeen +on sieltä kolme penikulmaa, ja näyttää siltä, kuin matka kävisi koko +joukon alemmaksi itää kohti kuin Inbergin kartalla, joten Vuokkiniemen +kirkon paikka tulisi jonkin verran etelämmäksi. Tämä käy hyvin yhteen +sen kanssa, että talvitie Ämmän ruukilta, jota olimme talvella +ajaneet, arvatenkin oikeimpia suuntia noudattaen, kulki Parvavaaran +ja Latvajärven kautta ja sieltä edelleen Venehjärven eteläpuolitse. +Jos Vuokkiniemi olisi Inbergin merkitsemällä paikalla, olisi suunta +luoteeseen, Kiannan kirkon, eikä Haukilan perukan kautta. Mutta +on vielä toinenkin määräys, joka puolustaa samaa. Lonkan kylästä, +joka ei ole siinä, mihin se on Inbergin kartalla merkitty, vaan yli +2 penikulmaa etelämpänä, Kiannan Tormuan kohdalla, on Vuonniseen +neljä penikulmaa. Mutta siitä paikasta, johon Lonkka oli Lönnrotin +ja Lähteenkorvan tietojen mukaan asetettava, ei olisi Vuonniseen +Inbergin kartalla kahtakaan penikulmaa. Neljän penikulman välimatka +lienee kuitenkin oikea, koska Lönnrot Martiskan keralla oli yötä tällä +taipaleella. Matkan suunta, joka seurailee Kursmajoen vartta, ei liene +koilliseen, kuten Inbergin kartalla, vaan käy Lähteenkorvan tietojen +mukaan suoraan itään. Vuonnisen kylä tämän kautta siirtyy kahta vertaa +kauemmaksi rajasta kuin I:n kartalla ja jonkun verran etelämmäksi. +Vuonnisen tiedettiin Vuokkiniemessä talvella näkyvistä tulipalon +kajastuksista olevan suoraan pohjoiseen kirkonkylästä. + +Näin on meillä Yli-Kuittijärven kaksi pääkulmaa suunnilleen +määrättyinä. Järven muodosta mainitsee Ervasti, että Jyvöälahdesta +kuljetaan ensin yksi penikulma länttä kohti Petäjäniemeen, sitten +penikulma suoraan etelään Ristiniemeen, joka on selän länsipuolella, +ja täältä taas suoraan länteen Vuokkiniemen kirkolle. Ristiniemestä +Vuonniseen tulee kolme penikulmaa, Jyvöälahdesta neljä. Petäjäniemestä +on Ponkalahtea ja Aajuolahtea kohden aavaa selkää silmän +sietämättömiin. Näitten tietojen mukaan piirsin ensin kartan. Myöhemmin +sain kuitenkin Vuokkiniemestä erään sikäläisen miehen laatiman +suunnitelman, joka kuvaa ainakin oman kirkon seudun ja myös Vuonnisen +kulman oikeammin. Vuonnisen puolessa vesistön suunta kääntyy pohjoiseen +ja se kapenee lopulta aivan kapeaksi. Kylä on salmen länsirannalla, +ja salmesta pistää vielä muuan mutka suoraan länteen päin. Pistonjoki +laskee selkään kuusi kilometriä Vuonnisesta itään tai kaakkoon +päin. Luoteisosa Yli-Kuittijärveä on täynnään saaria, samoinkuin +Jyvöälahteenkin pistävä itäinen haara, jota vastoin Vuokkiniemen puoli +on melkein saaretonta. + +Tsenan kylä on Vuokkiniemen kirkolta itään käsin viisi virstaa, väli +on kapeata kiertelevää vesimatkaa. Lähinnä kirkkoa on Lammasjärvi, +jonka salmet ja Akankoski erottavat Köynäsjärvestä. Köynäsjärven +luoteisella rannalla on Tsena. Järvi on pohjois-eteläsuunnassa, +mutta siitä muistoni mukaan polveaa muuan perukka lounatta kohti, +lähemmäksi Kivijärveä. Tsenan pohjoispuolitse kulkee toinen kapea +vesistö länttä kohti ja siihen tulee joki noin neljän virstan +mittaisesta Venehjärvestä, jonka pohjoisrannalla samanniminen kylä on. +Matka Tsenasta Venehjärveen on yksi penikulma, ja molemmista, sekä +Tsenasta että Venehjärvestä, on Ponkalahteen Ylä-Kuittijärven rannalle +yksi penikulma. Venehjärven ja Ponkalahden väli tuntui kuitenkin +penikulmaksi runsaalta. Ponkalahdesta, joka on selästä länteen pistävän +lahden rannalla, on Vuonniseen 2 penikulmaa ja keskivälillä on selän +sivussa oman lahtensa varrella Aajuolahti. Ponkalahdesta kaakkoa kohti +on selän rannassa Mölkkö, jonka paikka Inbergin kartassa niinikään on +väärä. + +Kiannan Parvalasta ilmoitettiin Latvajärveen luettavan 15 virstaa +matkaa. Talvitie kulkee rajalla olevan Raatejärven poikki. Venehjärveen +tultaissa on välillä useita järviä, kuten Pirtajärvet, joitten +rannoilla kohoo somia vuoria. Lapukan järvellä en käynyt, mutta lienee +se melkoinen, koska sen eteläpää ulottuu niin lähelle Latvajärveä, että +tämä kylä käy siellä kalassa. Lapukan pienet asumukset lienevät järven +pohjoispäässä, koska niihin sanottiin olevan Vuokkiniemestä neljä +penikulmaa matkaa ja niitten sanottiin olevan "Vuonnisen puolessa". +Matka Kivijärvestä Latvajärveen on penikulma, molemmista kylistä +Venehjärveen 25 virstaa. Näitten etäisyyksien nojalla olen koettanut +kyläin paikat karttaan asettaa. + +Vuokkiniemestä luetaan Jyvöälahteen vesimatkaa 3 penikulmaa. Jyvöälahti +on lahdelman pohjukassa, joka Ylä-Kuittijärven itähaarasta pistää +pohjoiseen. Kylästä on kannaksen poikki vain parin virstan matka +Keski-Kuittijärveen, joka pistää pitkänlaisen pohjukan länteen päin +Uhtuesta. Tämän pohjukan erottaa pääselästä vedenalainen särkkä, joka +toisin paikoin kohoo saariksi. Matka Jyvöälahdesta Uhtueen on kannaksen +poikki ja mainittua perukkaa pitkin 15 virstaa. Mutta kun Jyvöälahdesta +ei koskaan kuljettu maisin Uhtueen, niin ulottunee tämä perukka pitkän +matkaa Jyvöälahden ohi länteen päin. Paitsi omia oikaisujani olen +Keski-Kuittijärveä piirtäessäni pääasiallisesti noudattanut erään +Uhtuen kauppiaan antamia tietoja. + +Enonsuuhun on Jyvöälahdesta penikulma matkaa, kapeita välivesiä, +jotka itäpäästä supistuvat lyhyiksi koskiksi ja virroiksi. Enonsuusta +luettiin selän poikki Uhtueen penikulma matkaa. Mutta aavaa selkää +on tuskin enempää kuin viisi virstaa, ennenkun itäpuolelle tulee +saari ja sitten mannerniemi. Keski-Kuittijärvi niin ollen on ainakin +länsipäästä aivan toisen muotoinen kuin Inbergin kartalla. Uhtuesta +Luusalmeen luettiin 32 virstaa, Luusalmesta Jyskyjärveen 50, josta +välistä kuitenkin ainoastaan 40 on aavaa Ali-Kuittijärveä. Seitsemän +virstan vaiheille muistaakseni oli jokea ja Kiintismän rajua koskea, +Jyskyjärveä, joka on Inbergin kartassa aivan liian laaja, ainoastaan +monias virsta. Matka Jyskyjärvestä Suopassalmeen on Kemijokea pitkin +penikulma tai pari, siitä Paanajärveen 4 penikulmaa, Paanajärvestä +Usmanalle 8 penikulmaa, Usmanalta Kemiin 2 penikulmaa. Mutta kaikesta +päättäen Kemijoen kaari pohjoista kohti on matalampi, kuin se on +Inbergin kartassa. + +Siirtämällä Kuittijärvet etelämmäksi ja kaventamalla Keski-Kuittijärveä +saamme Uhtuen ja Röhön kyläin välin neljäksi penikulmaksi, niinkuin sen +ilmoitettiin olevankin ja niinkuin hyvin tiedän sen todellisuudessa +täyttävän. Inbergin kartassa se tuskin on kahta pidempi. Kaikkiaan +on matka tämän kautta Valasjokeen Tuoppajärven rannalle seitsemän +penikulmaa. Matka Uhtuesta Pistojärveen luettiin kuudeksi penikulmaksi. +Ohdan järvi ja Pistojärvi eivät ole samaa vettä, kuten Inbergin +kartassa, vaan on niitten välillä joki, sen mukaan kuin minulle +ilmotettiin. Matkat Pistojärvestä Vuonniseen ovat Lähteenkorvan +tietojen mukaan: Pistojärvestä Hämeen kylään 20 virstaa, siitä +Korpijärveen 20 virstaa, Korpijärvestä joen suuhun 10 virstaa. Sillä +laajalla ylänkömaalla, joka erottaa Tuoppajärven Kuittijärvien +vesistöstä, on useitakin pieniä kyliä, joitten paikat olen merkinnyt +Lönnrotin ja Lähteenkorvan antamain tietojen mukaan. + +Tuoppajärven aseman määräämiseksi on useitakin lähtökohtia. Voimme +lähteä Vienan meren rannoilta, jotka jo vanhastaan ovat tulleet +verraten tarkkaan kartoitetuiksi. + +Ervasti matkusti Tuoppajärvelle Kieretin pohjoispuolella olevan +syvän Uittolahden perukasta. Hän antaa matkoista sangen selvät ja +täsmälliset tiedot. Uusikylä sen mukaan on lahden perukasta noin 15 +virstan päässä lahden, siis lounaan ja lännen väliseen suuntaan. Tyrhy +on Uudestakylästä penikulman verran etelään päin, Kieretin järven +luoteiskolkan, Särkijärven päässä. Tyrhystä Pinkaan kuljettaissa +soudetaan ensinnä 5 virstaa etelää kohti, sitten runsas penikulma +lounaaseen Virtasalmeen ja siitä länttä kohti Alasenjärven poikki 4 +virstaa. Pingasta on maamatkaa 15 virstaa Lohijärven päähän, tämän +pienen järven etelärannalta 3-4 virstaa Lohilahden kylään, joka on +Tuoppajärven rannalla. Lohilahdesta on selkää pitkin 15 virstaa +Kiestinkiin. Mutta Lohilahti ei pistä Kiestingistä suoraan itään, +vaan ensinnä kuljetaan hyvä matka suuren selän rantaa Tuoppajärven +pääsuuntaan ja vasta sitten poiketaan Lohilahteen. Toisille kartoille +merkitty niemensuikalekin kuitenkin lienee olemassa, mutta se on +kauempana etelässä ja sen ja Kiestingin välillä on melkoinen selkä. +Nientä tuskin Kiestinkiin näkyykään, jos oikein muistan, mutta kun +selän poikki kuljetaan Valasjokeen, niin soudetaan sen päitse verraten +läheltä. Se siis pistää itärannasta keskelle selkää viistoon tätä +suuntaa kohti. Kiestinki itse on ehkä parin kolmen virstan mittaisen +särkän erottaman sulkion rannalla, joka vain pienen salmen kautta on +yhteydessä Tuoppajärven kanssa. + +Toinen reitti on Kuusamosta, Paanajärveltä. Oulankajoen laaksoa +lienee Oulangansuuhun Pääjärven rannalle oikoen noin pari penikulmaa. +Laakson suunta on ensin kaakkoinen, mutta kääntyy alempana itään. +Oulangansuusta lasketaan Sohjenansuuhun, jossa Pääjärveen laskee +Tuoppajärven vesi, kokonaista viisi penikulmaa, mutta tämä matkanmäärä +tuntui minusta katseella mitaten kylläkin runsaalta. Kuitenkin silmä +Pääjärvellä rantain korkeuden vuoksi helposti pettää. Pääjärvenkin +muoto sietäisi varmaan koko joukon oikaisemista, mutta sen johdoksi +minulla ei ole tietoja. Sohjenanjoen suunta on uudemmilla kartoilla +merkitty pohjoisemmaksi kuin Inbergin kartalla. Selkien väliä lienee +penikulman verta. + +Tuoppajärven eteläpäästä, Suolapohjan kylästä, kuljetaan sekä +Keski-Kuittijärvelle että Paanajärveen, Kemijoen varrelle. +Suolapohjasta Kurkeen lasketaan minun Kiestingissä saamaini tietojen +mukaan 20 virstaa maata ja Kurjesta Paanajärveen 30 virstaa niinikään +maamatkaa. Suolapohjasta Sompajärveen taas on 20 virstaa, sieltä +Haikolaan 25 virstaa, Haikolasta Uhtueen 42 virstaa. Tällä välillä on +Tsiksa, jonne Uhtuesta tulee 10 virstaa. + +Tuoppajärven pituus Kiestingistä Suolapohjaan ilmotettiin 70 virstaksi, +selän koko pituus on ehkä kymmenkunnan virstaa enemmän. Tuoppajärven +eteläpään, aina siihen kohtaan, missä se leviää, olen piirtänyt +prof. Rosbergin korjauksen mukaan, pohjoispäätä olen ilmoitettujen +etäisyyksien ja omain havaintojeni mukaan haahmotellut. Varmaa on, että +Saari, jossa ennen luostari oli, on kauempana selällä kuin Inbergin +kartassa. Ohi soudettaissa näkyy se aivan vapaana, kahden puolen +leveä selkä, ja Lönnrot kertoo, että sinne oli Skiitasta 8 virstaa +matkaa aavan selän poikki. Kokkosalmen kylä on Valasjoesta suoraan +pohjoiseen, Kiestinki Kokkosalmesta kahden penikulman päässä, mutta +Kokkosalmen ja Kiestingin välinen vesimatka kiertää paljon. Niskan +koski lähtee Tuoppajärvestä viisi virstaa Kokkosalmesta länteenpäin. +Kiestingistä lasketaan Jälettijärvelle 20 virstaa -- Inbergin kartalla +matka on tuskin puolta penikulmaa! + +Kiitehen--Nuokkijärven vesistössäkin olisi varmaan paljon korjattavaa. + +Sille lähtiessämme voimme alkaa Miinoasta, joka on kolmen tai neljän +virstan päässä rajasta, Maanselänjärven kohdalla. Sekä Miinoan järvi +että Kiitehen selkä ovat Inbergin kartalla varmaan liian suuret. +Mainitun kartan mukaan olisi matkaa Miinoasta Akonlahteen kolme +penikulmaa -- meille matka ilmoitettiin vain 17 virstaksi, joka ehkä +on jonkun verran liian lyhyt määrä, koska muille on ilmotettu väliä +olevan kaksi penikulmaa. Tästä tulee Miinoan järven osalle tuskin muuta +kuin 3-4 kilometriä. Kiitehen selässä on niin paljon niemiä, että +aavempaa selkää tuskin näkee missään, mutta rantain piirtäminen vaatisi +paljon enemmän tietoja, kuin minulla on käytettävinä. Ainoastaan +sen tiedän jotenkin varmaan, että Komalahti, joka pistää koillista +kohti karummaksi, on vain puolet siitä, miksi se on Inbergin kartalle +haahmoteltu. Akonlahden kirkolta laskettiin lahden pohjaan 8 virstaa. +Mainittu kirkonkylä on laajalla pitkällä niemellä, jonka molemmin +puolin pitkät lahdet pistävät aina lähelle Suomen rajaa. Kiitehen +selkää pienentämällä saadaan Akonlahden ja Kivijärven kylän väli +oikeaksi, kolmeksi ja puoleksi penikulmaksi. + +Luvajärveen lasketaan Miinoasta maisin 25 virstaa. Onko matkan +suunta kartalla oikein merkitty, sitä en tiedä. Kivijokea pitkin +taas sanottiin olevan Kiitehestä Luvajärveen kolme penikulmaa. Joki +mutkaa koko joukon pohjoista kohti, juosten alkumatkallaan melkein +yhtä suuntaa Kiitehen rannan kanssa. Luvajärven--Kiimasjärven ja +Nokeuksen välin olen piirtänyt niinkuin se Inbergin kartassa on, +vaikka yksityiskohdat arvatenkin kaipaisivat oikomista. Mutta laaja +Nuokkijärvi on kaikesta päättäen kartoissa väärin piirretty. En +ole itse selällä käynyt, mutta Ervasti antaa osviittoja matkoista +Nokeuksesta eteenpäin. + +Nokeuksesta tulee Piismalahteen, joka on selän koillisperukassa, 30 +virstaa, mutta Nuokkijärvi itse on päälle 40:n virstan mittainen. +"Se on kaunis järvi, tuuheat lehtimetsät ja vankat petäiköt kohoavat +sen korkeoilta rannoilta. Länsipäässä tuskin penikuormaa leveä, se +itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikuorman levyiseksi seläksi." +Inbergin kartalla on länsipää vain kolmisen kilometriä leveimmältä +ja yhtä kilometriä kapeimmalta kohdaltaan. Silminnähtävästi on se +siis väärin piirretty, sillä muutoin ei Ervasti olisi erehtynyt +penikulmista puhumaan. Tähän viittaa sekin seikka, ettei hän näytä +nähneen Pääkönnientä, joka on selän etelärannalla, penikulman päässä +Nokeuksesta. Jos selkä olisi kylän kohdalla niin kapea kuin Inbergin +kartassa, ja jos Pääkönniemi olisi merkityssä paikassa, niin kylä +tuskin olisi jäänyt häneltä huomaamatta. Miten selän eteläranta +kiertelee, siitä ei ole tietoja, mutta pohjoisranta selvään on, +Ervastin ilmoituksista päättäen, toisenlainen kuin kartoilla. Kun oli +kaksi penikulmaa kuljettu Nokeuksen rannasta, kääntyi matka hiukan +koillista kohti, ja kun oli neljännes siihen suuntaan kuljettu, niin +soudettiin loput kolme neljännestä päin pohjoista. Minun saamaini +tietojen mukaan kuljetaan Pääkönniemestä viistoon selän poikki +Piismalahteen mentäissä, ja loppumatka soudetaan laajan Piismaniemen +sivua melkein suoraan pohjoista kohti. + +Montakin luotettavaa tietoa on siitä, että Nuokkijärvestä lähtee +kaksi jokitiehyettä Tsirkkakemiin, Rastahan joki pohjoisempi, +eteläisempi Hämehenjoki. Ne laskevat Tsirkkakemiin lähellä mainittua +kylää, kuten prof. Rosbergin piirtämästä retkikartasta näkyy. Mutta +miltä kohdalta ne lähtevät Nuokkijärvestä, siitä ei ole muuta kuin +seuraava Lähteenkorvan tiedonanto: "Eteläinen joki, jota kuljetaan +Nokeuksesta ja Pääköstä, on Hämeh, pohjoisempi alkaa 15 virstaa etelään +Piismalahdesta ja se on Rastas. Molemmat ovat 10 virstaa pitkät. +Niitten välillä oleva saari, jota sanotaan Nuokkisaareksi, on 3 virstaa +leveä ja 15 virstaa pitkä ja se ulottuu 5 virstaa, ulos järveen." +Nähtävästi on tämä saari se niemi, joka on karttoihin merkitty +Nuokkijärven itärannalle. + +Tsirkkakemin on prof. Rosberg kartoittanut. Oikaisuista on huomattava +varsinkin paljon mainitun runopaikan Kellovaaran asema. Se, samoin kuin +Tsirkkakemikin, sijaitsee todellisuudessa koko joukon etelämpänä kuin +Inbergin kartalla. + +Nuokkijärven, lähinnä Piismanlahden, sitoo Jyskyjärveen myös tieto +näitten paikkain välisestä maamatkasta, Se on 35 virstaa. + +Se maa, joka on Kuittijärvien ja Kiitehen--Nuokkijärven vesistön +välillä, on hyvin harvaan asuttua laajaa ylänkömaata, josta vedet +juoksevat kolmelle suunnalle. Tältä väliltä tunnen omain matkaini +nojalla sen vesistön, joka Kostamuksesta laskee Alijärveen Enonsuun +kohdalla, ja ainakin yksi penikulman mittainen järvi, Koivajärvi +nimeltään, on Kenttijärven ja Kostamuksen välillä edellisiin karttoihin +merkitsemätön. Sen yli kuljetaan poikittain. Muitakin merkitsemättömiä +järviä välillä on, mutta niitä en muistoni epävarmuuden vuoksi kartalle +piirrä. Ja varmaan on koko tämä niemimaakin täynnään suurempia ja +pienempiä vesiä, mutta ne ovat niin syrjässä kaikista liikkeistä, että +ovat jääneet kartoilta aivan pois. Ennen kuljettiin tätä välimaata +pitkinpäinkin. Kostamuksessa kerrottiin vanhan, Vuokkiniemestä lähtevän +sotatien eli "jaaman" kulkeneen mainitusta kylästä sydänmaitten halki +Jyskyjärveen. Soissa sanottiin vielä tuntuvan vanhat siltakapulat. + +Niitten kyläin asemat, joita tällä ylämaalla on, olen merkinnyt +etäisyystietojen mukaan, joita useimmat runonkerääjät ovat +muistikirjoihinsa koonneet. + +Näin olen koettanut haahmotella Vienan Karjalan ulkopiirteitä. +Mainittakoon vielä sana maanpinnan muodoista, vaikka niitä vähän +tunnetaan. Voimme sanoa, että koko tämä alue on enimmäkseen vaihdellen +kangasta ja suota. Kalliopohja verraten harvassa huomattavammalla +tavalla esiintyy maisemassa. Miinoan ja Luvajärven välimaalla on +maa kuitenkin hyvin ryhmyistä ja sillä välillä on paljon vuoria, +samoin kuin Kivijoenkin varressa. Mutta siitä pohjoiseen on +varsinaisia vuoria vasta Kuittijärvien rannoilla ja niistä rajalle +päin. Enimmäkseen ovat ylämaat kivikkoisia, hietamultaisia vaaroja, +matalammat maat särkkiä taikka kumpuja. Näitten vähäpätöisten +kohopaikkain välillä maa kaikkialla pyrkii suottumaan, missä se ei +ole hyvin läpäisevää kangasta. Lietemaita ja savikoita on vähän, maa +sen vuoksi on yleensä huonoa viljeltäväksi. Vasta Kemijoen varressa +on lihavampia maita, mutta siellä taas hallanvaara laajain soitten +vuoksi on suurempi kuin kuivemmassa ylämaassa. Uhtuen pohjoispuolella +on laajat kankaat. Idempänä, Tuoppajärven eteläpuolella, kankaat +vaihtuvat laajoiksi soiksi. Kankaissa on paljon pienempiä järviä. +Noin puolentoista penikulman päässä Uhtuesta niitten läpi pistää +reunansa jyrkkä lännestä itään kulkeva vuori, "Iron syrjä", joka senkin +kautta, että sitä niin yleiseen mainitaan, todistaa yksinäisyyttään. +Kuittijärven ja Tuoppajärven välimaa on myös ylänköä, josta vedet +juoksevat kolmelle suunnalle. Ylänköluonne käy selville varsinkin +Tuoppajärveä lähestyttäissä. Jo penikulman päähän siintää vaaroille +laajan selän aukeama. + +Tuoppajärven rannat ovat osaksi alavat, järvi itse arvatenkin matala. +Veden kirkkaus osoittaa, että sen ympärillä on hietikoita. Järven +eteläpuolella alkavat ylen laajat yksitoikkoiset suot, joten vedet +melkein heti Tuoppajärven reunasta matkaavat eteläänpäin, Kemijokeen. +Arvatenkin Tuoppajärvi itsekin vielä katkaisee itselleen sille +suunnalle laskuväylän. Tuoppajärven luoteiskulmilla kohoo +melkoisia vaaroja, jotka liittyvät Kuusamon tuntureihin. Pääjärven +rannalla lähestyvät tunturit aivan järven reunoille. Pääjärven +itäpuolellakin on korkeita vaaramaisemia, syviä laaksoja ja niissä +järviä, mutta lähempänä Vienan merta maa alenee, tasaantuu ja on +suurina soina. Vasta aivan meren rannikolla on jälleen vuoria. + +Vienan Karjalan pinta on siis jokseenkin samanlaista kuin +Pohjois-Suomenkin. Mitäpä se muuta onkaan, kuin samaa jääkauden +jättämää pohjarapaa kuin Suomen puolellakin. Samoin on siellä maa +täynnään kankaita, hietamultakumpuja, soita, särkkiä, mutta lietemaita +on vähemmän kuin Suomen puolella. + +Laajat havumetsät peittävät koko tämän maan, missä se ei ole suona. +Kuusikoita on verraten vähän, petäjä humisee yksinvaltiaana Vienan +Karjalan kankailla. Ainoastaan vesistöjen varsilla ja vaaramailla on +lehtimetsää, etenkin entisten kaskien pohjilla, vaikka selkävesienkin +rannoilla mänty on vallitsevana puuna. Kankaat ovat osasta kaikkein +karuinta laatua. Havupuitten alla ei kaikkialla kanervakaan menesty. + + + + +KANSA JA ASUTUS. + + +Uhtuessa tai Jyvöälahdessa, en muista varmaan kummassa kylässä, +eräs tuttava karjalainen kauppias kävi penkomaan vähiä papereitaan +ja etsi niistä muutamia kellastuneita lehtiä, joissa kaikenlaisien +tavaramuistiinpanojen seassa oli alla oleva runo. Runoilijan nimeä +en tiedä, mutta varmaan hän oli joku karjalainen kauppias, joka +oli oppinut kirjoittamaan. Runo näyttää olevan kirjoitettu suurien +katovuosien aikoina. + +_Arkankelin Elämän Katumus_. + + Voi poloista Pohian maata, + Tuota on raukkoa Lapin rajoa, + Vähäarvoista Arkankelia, + Kuin on Luoja tuonki luonnu, + Antanut on armu vähäisen. 5 + Kyllä on Luoja maata luonnu, + Avaruutta pallion antanut, + Luonnu on soita, luonnu maita, + Paljon paljahii kiviä, + Vetelöitä vellimöitä, 10 + Laajat paikat louhikoita, + Kukkurat kiven lomia, + Kuusikot on kaikki kurseikoita, + Suot on suuret summattomat, + Joista kylmä kyyhähtääpi, 15 + Kova ilma kouhahtaapi, + Mistä pakkani panekse, + Kylmä ilma kursahtaapi, + Kylmää maasta mannan kaiken, + Talonpojan tarpehet, 20 + Marjat maasta makiat. + Tästä nähhään nälänhätä. + Kuin nyt hätä hämmentääpi + Pohjan puolen puutoksia! + Ensin pitävät entiset rahansa 25 + Ennen saanehet elonsa, + Siitä nälkä näpsähtääpi... + Ensin itkettä isoiset lapset + Siitä varsin vanhemmatkin, + Perästä peräti perehen. 30 + Miehen talon vanhimman + Varsin vaivuttaa + Itkun kanssa istuessa... + Ei voi mies työtä mitänä dehrä. + Arvelee nyt mies ainakin näin: 35 + Mitä on esin aamulla alotan? + En arvoa poloni poika, + Kuin on hätä hämmentän, + Nälkä näköhön tuli, + Kuin on lapsia lautsat täysi. 40 + +Tässä keskeytyy runoluomus, mutta loppuun on liitetty vetoominen +"armolliseen esivaltaan", että se antaisi luvan: + + Kaupitella kaikkia kaupan kaluja + Suloisessa Suomen maassa, + Nykyisellä nuorisolla kanneskella + Kaluj kaikenlaisia, + Että sieltä etsisimme einehen... + +Nimettömän runosepän kyhäys on jäänyt keskeneräiseksi, mutta +semmoisenaankin se puhuu selvää kieltä. Sen kirjoittaja, joka +epäilemättä oli paikkakuntansa edistyneimpiä ja siis luultavasti muihin +verraten toimeentulevakin, koska oli kirjoitustaitoinen, on kuitenkin, +leivän puutteessa, nähdessään ympärillään vallitsevan kurjuuden, omassa +pirtissään lautsat täynnä riutuvia lapsiaan, niin masentunut, että +itkuun purskahtaen koettaa lohdutuksekseen saada aikaan runopukuisen +anomuksen laukkukaupan laillistuttamiseksi. Se on järisyttävä piirre +Vienan Karjalan ainaisesta taistelusta olemisensa edestä. + +Olemme tottuneet laukkukauppaa katselemaan karsain silmin, ja +epäilemättä sillä on varjopuolensa sekä meidän kannalta, että Vienan +Karjalan itsensäkin kannalta katsoen. Mutta meidän tulee samalla +muistaa, että se on luultavasti ikivanha osa sen maan koko taloudesta +ja ammoisista ajoista ollut oleellinen osa sen toimeentulosta. Mitenpä +voisikaan muutoin olla? + +Maan karuuden vuoksi on maanviljelys heikkoa, varsinkin sen jälkeen kun +kaskeaminen menneen vuosisadan keskivaiheilla kiellettiin. Haikealla +mielellä muisteltiin vielä tuota mennyttä kulta-aikaa, jolloin sai +kaataa kasken melkein vaikka mihin rinteeseen ja viljaa saatiin niin +runsaasti, että sitä oli toisissa taloissa kaadettava aittoihin katon +kautta, kun ovista ei enää mahtunut. Nykyisin ei vilja hyvinäkään +vuosina likimainkaan riitä koko vuodeksi, se mikä puuttuu on ostettava. +Hallanaroiksi ei näitä maita kuitenkaan moitittu. Pelättävät hallat +sattuvat vasta syyskesällä. Mutta ruista ei viljelläkään sanottavassa +määrin, eikä sen vuoksi alkukesästä sattuva halla voi niin suurta +tuhoakaan aikaan saada. Rukiin kyllä sanottiin harvoin menestyvän. +Petäjää kiskotaan jo kesällä varastoon. Sitä syötetään talvella +lehmille ja jauhojen loputtua sitä syö rahvaskin. Huonoina vuosina +syödään koko joukon olkia, samoin kuin Pohjois-Suomessakin -- onhan +olki edes leivän sukua. Ohra on Vienan Karjalan päävilja, ja perunan +rinnalla nauris vielä sitkeästi pitää puoliaan. + +Maanviljelyksen kehittymistä ehkäisi paitsi kunnollisten maiden +puutosta sekin seikka, että maa oli kunnan yhteistä omaisuutta, vaikkei +mir-laitosta ollutkaan Vienan Karjalassa samassa määrin toteutettu +kuin yleensä Venäjällä. Maita ei sanottu uudelleen jaettavan jonkun +vuosikymmenen kuluttua, vaan viljeli kukin talo yhteisellä sopimuksella +omaansa edelleenkin. Mutta isän kuoltua pojat jakoivat maat, ja +tämän kautta pellot yhä pienenivät, kun uusien raivaus ei samassa +määrin edistynyt. Sydänmaan vaaroilla tosin saattaisi monellakin +olla hyviä maita, mutta siellä on niin vilkkaalle rahvaalle liian +kolkko asua. Kontio ja muut petoeläimet ovat varma karjan surma. +Suuremmistakin kylistä ne kaatoivat karjaa niin paljon, että joskus +tämä elinkeino toisista taloista kokonaan lakkasi, kunnes jaksettiin +hankkia uutta karjaa. Vedet kuitenkin kaikitenkin, vaikka osasta +ovatkin tyyten pyydystetyt, ovat paras turva nälkäkuolemaa vastaan. +Ahkeraan kalastaen niistä enimmäkseen saa sen verran, että henkiparka +säilyy, vaikka paljas kala ilman leipää, tuota vaatimattomissa oloissa +elävien ihmisten ensimäistä ja rakkainta ravintoainetta, onkin vain +nälkäravintoa. + +Viime aikoina oli kuitenkin uudisasutus alkanut vähitellen tunkeutua +kauemmaksi salolle. Noustessani Alijärvestä Kostamukseen näin +erämaisella jokimatkalla useitakin uusia taloja, Vuonnisen puolessa +vielä enemmänkin. Mutta puute oli uudistaloissakin ainainen vieras, +elleivät eläjät muulla tavalla hankkineet tuloja, millä maksaa +tarpeensa ja ostaa lisää viljaa. Mutta mitäpä olisi tällä rahvaalla +ollut rahaksi myytävää, kun se ei omistanut metsiä? Sen täytyi +pakostakin lähteä kaupoille. + +Karjat olivat laitumien kehnouden ja petoeläinten vuoksi niin +vähäiset, ettei karjasta saatu muuta kuin niukasti omat tarpeet. Voita +tuskin vietiin maasta ensinkään, ja se olikin enimmäkseen huonoa +laadultaan. Pohjoisessa, Tuoppajärven pohjoispuolella ja Suomen rajalla +etelämmässäkin, pidettiin poroja, ja poronhoito oli, missä se menestyi, +arvokas apuelinkeino. Mutta niin suureen voimaan ei tämä elinkeino +ollut Vienan Karjalassa päässyt kuin Kuusamossa Suomen puolella. + +Metsästys lienee ennen ollut tärkeimpiä elinkeinoja. Nyt sitä +rajottivat viralliset säännökset, ja muutoinkin se näytti melkoisesti +rappeutuneen ainakin niissä osissa Vienan Karjalaa, jotka käyvät +Suomessa kaupoilla. Metsänriista ja turkikset vietiin talvikeleillä +Sunkuun, Äänisjärven rannoille, josta palatessa tuotiin kankaita, +ompeluksia ja ylellisyystavaroita. Nyt oli tämä kauppa ainakin rajan +puolessa vähentynyt melkein olemattomiin. Merimaan puolessa rahvas +kuitenkin edelleenkin metsästi paljon ja joko vei itse Sunkuun +saaliinsa, taikka möi sen sieltä ja Pietarista saakka tuleville +kauppiaille. Mutta yleisen huomioni mukaan oli riistaa näillä +laajoilla saloilla niukalta. Varsinkin siipikarja vaatii viihtyäkseen +taajempia metsiä, viidakoita ja noroja. Metsät olivat enimmäkseen +marjoistakin köyhät. Ja missä taas lintu ei viihdy, siellä eivät +monet turkiseläimetkään elä. Vähäksi on siis Vienan Karjalassa pyssyn +käyttäminen jäänyt, ja missä pyssyä ei ole, siellä on kontio isäntänä. + +Kalastukseen karjalaiset ovat ylen hartaita. Nuotilla, verkoilla, +merroilla, rysillä, siimoilla, joka tavalla pyydettiin kalaa, ja +pyydettiin mistä ja milloin vain saatiin. Pyydettiin suuret selkävedet +puhki ja poikki, pienemmät vedet vielä tyystemmin ja erämaan lammet +vedettiin usein ihka kalattomiksi. Kalasaunoilla elettiin syksyisin +viikkokausia. Kalastamisessa naiset voivat tehdä sen kuin miehetkin ja +heidän käsissään se sen vuoksi varsinkin kauppakautena suureksi osaksi +olikin. Kun vesiä ei ole jaettu, on järvessä köyhällekin hyvä turva. +Talvella vedettiin rahenuottaa jäihin tehdyistä avannoista. Keväällä +taas oli "kevätys" yleinen. Kalanpyydyksiä näki pirteissä melkein +alati korjattavan. Nuotat riippuivat orsista ja harmaapartaiset ukot, +puheliaat eukot ja nuorempikin väki olivat niitten ääressä ahkerassa +työssä, ja pitkin korjattua osaa ilmaisivat uudet lankasilmät, että +työtä oli ollut runsaasti, pyydys siis ollut ahkerassa käytännössä. +Varakkaimmilla taloilla oli valtaavat nuotat. Muutkin silmäpyydykset +olivat varsinkin rikkailla mitä parhaat, sillä ei kukaan pitänyt +itseään niin rikkaana, etteikö hän yhteisestä ruokapadasta olisi +vetänyt talteen, mitä suinkin sai. Siimaa taas laskettiin joskus +penikulmakin yhteen mittaan, suurien selkien poikki. Ei ollut pelkoa +siitä, että höyryt sotkisivat pyydykset. + +Muje on tärkeimpiä särvinkaloja; sitä saadaan varsinkin syksyllä. +Patakalat ovat nuo yleiseen tunnetut. Järvilohta Kuittijärvissä +kuitenkin tuntui olevan runsaammin kuin Suomen puolella, koska +sitä niin vähällä vaivalla saimme onkiimme. Se on ylen lihava ja +hyvänmakuinen kala. Varsinkin Keski-Kuittijärveä mainittiin lohisaksi. +Kormussalmessa, lähellä Uhutta, soudeltiin kaiken kesää uistinta ja +saalista kiitettiin toisin ajoin hyvin hyväksi. Kun Enonsuun pato tuli +puretuksi, niin on varmaan Ylä-Kuittijärvikin saanut entistä runsaammin +tätä arvokasta kalaa, jonka puutetta silloin itkivät kaikki ylemmät +kylät aina Maanselkää myöden. + +Mutta sitä yleensä valitettiin, että kalavedet kuitenkin kaikitenkin +ovat entisestään kovin huonontuneet. Näin itse, kuinka Miinoan +järvestä, Savinan suurella nuotalla vedettäissä apajasta tuskin +saatiin pari kourallista mujeita, eikä aina sitäkään. Mutta kuitenkin +vedettiin, sillä eipä muutoin olisi saatu sitäkään. + +Kaikki metsämaa oli valtion. Arkangelin läänissä siitä annettiin +vuosittain taloa kohti ainoastaan luetut puut hirsiksi, ja näitä +toisilleen lainaillen saattoivat kuitenkin rakentaa talonsa. Aunuksen +puolella erotettiin kylille v. 1884 omat palstat, joista saivat ottaa +kaikki tarpeensa, mutta eivät myydä mitään. Luvajärven kylän metsäsarka +oli 5 virstaa leveä, 10 pitkä, siis päälle 250 hehtaaria taloa +kohti, kun kylässä oli 19 taloa. Sitä paitsi oli toinen varasarka, +johon ei kuitenkaan saanut koskea ennenkuin 40 vuoden kuluttua. +Luvajärveläiset kuitenkin moittivat sarkaansa pieneksi siihen verraten, +mitä Kiimasjärvi oli saanut. Tästä metsäpalstasta kyläkunta sai ottaa +tarpeensa, mutta myydä siitä ei saanut. Joku isännistä oli yrittänyt +tervaa polttaa, mutta sen olivat naapurit estäneet. Kaskettu kuitenkin +oli vähin. + +Arkangelin läänissä ei silloin vielä ollut metsäsarkoja, vaan taloa +kohti annettiin vuodessa kruunun metsästä 7 hirttä, 20 aidanseivästä +ja 20 aidasta. Luonnollista on, ettei semmoisella erällä liikoja +rakennella. + +Yhtenä syynä siihen, ettei uudisasutus ollut yleisemmin levinnyt, oli +ollut virallinen kielto. Uudisviljelyksien perustaminen oli kiellettynä +vuosisata sen jälkeen, kun kaikki metsämaat kahdeksannentoista +vuosisadan lopulla julistettiin kruunulle kuuluviksi. + +Vasta v. 1873 saatiin asetus, joka myönsi raivaukset ja takasi ne +raivaajille 40 vuodeksi luovuttamattomaksi omaisuudeksi. Tätä sanottiin +"piletalla" viljelemiseksi ja sitä oikeutta olivatkin monet jo +käyttäneet. + +Eivät siis ainoastaan vanha peritty tapa ja luontaiset taipumukset +kehota karjalaisia kauppaan, vaan on se suorastaan pakko. Oma maa ei +nykyisissä oloissa voi elättää sitäkään vähäistä väestöä, joka sitä +asuu. + +Kauppa on ikimuistoisista ajoista ollut Vienan Karjalan rahvaan +tärkeimpiä elinkeinoja. Historiantutkijat tulevat yhä enemmän +vakuutetuiksi siitä, että Bjarmien kauppakansa, joka asui Vienan +suulla, jonka Other tapasi retkellään ensimmäisen vuosituhannen +lopulla, oli karjalaista heimoa. Keskiajalla tehtiin Kemijoen +vesistöstä maan poikki kaupparetkiä Pohjanlahden rannalle, jonne +etelästä saapui turkulaisia ja muita kauppiaita, ja myytiin siellä +eräretkillä kootut nahkat. Olaus Magnuksen kartassa v:lta 1539 +näemme karjalaisia, jotka Vienan mereltä taivaltavat Maanselän +poikki Pohjanlahden rannalle, kuljettaen sinne tiukasti sidottuja +tavarakimppuja, ja Pohjanlahden rannalla heitä odottavat vanteilla +vyötetyt tynnörit. Karjalaisten tuomain tavarain laadun voimme arvata +niistä lukuisista riistaeläimistä, joita kartan laatija on heidän +mailleen piirtänyt. Kaupparetkien lomassa tehtiin ryöstöretkiä +rajan kahden puolen, usein kauppamatka, kauppain päätyttyä, kääntyi +ryöstöretkeksi. + +Mutta aikain kuluessa nämä suhteet vähitellen muuttuivat. Kun +riistaeläimet loppuivat vähiin, kun venäläisyys valtasi Valkoisen +meren rannat, näkyy kauppa muuttuneen salakuljetukseksi. Niin ainakin +vanhat miehet rajan takana muistelivat. Sisä-Venäjältä tuotiin +kaikenlaisia teollisuustuotteita, varsinkin kankaita, alas Vienan +merelle ja kuljetettiin ne sitten rajan poikki Suomeen, ja Suomesta +taas tuotiin väkijuomia, joita soudettiin Äänisjokea myöden aina +Kargopoliin saakka. Näillä kauppareitillä myytiin vain se tavara, mitä +näin saatettiin mukana kuljettaa, jonka jälkeen palattiin takaisin +kotiseuduille. Siihen aikaan miehet eivät siis olleet kodistaan poissa +kolmeaneljännestä vuodesta, kuten nykyään. Vanhimmat miehet sanoivat, +että heidän poikina ollessaan varsinainen "Ruotsin kauppa" alkoi; sillä +he varmaan tarkottivat tämän kaupankäynnin muuttumista kierteleväksi +laukkukaupaksi. Nyt eivät laukkumiehet enää vie tavaraa mukanaan +Suomeen lähtiessään, vaan lähtevät tyhjinä miehinä. Tavarat ostetaan +Suomessa, taikka tuotetaan Pietarista, laukunkantajat hyötyvät vain +siitä, mitä saavat myyntiansiota. Ne jotka eivät kykene itse ostamaan +tavaroita, saavat niitä varakkaammilta lainaksi, kun luovuttavat +heille osan kauppavoitosta. Tällä tavalla käyvät varsinkin köyhemmät +kylät kauppaa, muun muassa Latvajärven miehet, jotka ovat Vuokkiniemen +pohattain palveluksessa. + +Melkein joka mies, jolla vain oli tavallinen oveluus kaupan tekoon, +vietti ainakin osan iästään Suomen puolella laukkuineen kiertämässä. +Kiestinki ja Pääjärvi kävivät kaupoilla etupäässä Etelä-Suomessa, +Helsingin, Turun seuduilla ja Ahvenanmaalla, Vuokkiniemi +Keski-Suomessa, Hämeessä ja Pohjanmaalla, Uhut samoilla seuduilla ja +Pohjois-Suomessa, Pistojärvi etenkin Pohjois-Suomessa. Akonlahden, +Luvajärven ja Kontokin sanottiin kiertelevän Savoa ja Inkeriä, +Paanajärven, Suopassalmen ja Jyskyjärven taas Satakuntaa ja Turun +lääniä. + +Kaupoille lähdettiin syksyllä, kun maatyöt alkoivat olla kotipuolessa +loppuun suoritetut. Kuittijärven seutujen "ruotsimiehet" tavallisesti +matkasivat suuressa joukossa Maanselän poikki Hyryn rantaan, josta +Vuokin haaran lähdevedet alkavat. Sinne kokoontui suuret määrät Kiannan +miehiä tarjoomaan tervaveneitään kaupan. Nämä venemarkkinat pidettiin +"Tornion särkän" luona ja Lähteenkorvan laskujen mukaan myytiin +siellä vuosittain noin 40 venettä karjalaisille laukkumiehille. Nämä +asettuivat ostamiinsa veneihin, 25-30-40 miestä kuhunkin, ja laskivat +sitten kaikki vedet Kajaaniin ja Ouluunkin saakka, jossa veneet +tavallisesti pilahinnasta myytiin. Laukkumiehet tunsivat tämän väylän +niin hyvin, että sanottiin heidän tavallisesti laskevan kaikki kosket +ilman varsinaisia laskumiehiä, "silmänäön mukaan" vain. Kemijokivarsi +ja Kiitehen--Nuokkijärven vesistön kylät, Kostamus ja Kontokki matkaavat +Suomeen Akonlahden ja Lentiiran taikka Miinoan kautta. + +Pohjoinen Vienan-Karjala kulkee Kuusamon kautta. Kevätkesästä, osasta +jo kevättalvellakin, palattiin kaupoilta ja tuotiin mukana paitsi +raha-ansioita kaikenlaisia tarpeita, jauhojakin kesän varaksi. + +Niinpä olivat talvella vain naiset ja vanhemmat miehet ja nuoriso +kotona. Kaikki muut kiertelivät laajaa Suomennientä, selässään raskaat +laukkunsa, matkaten talosta taloon kauppaa tekemässä, ja kulkien +vaivojaan säälimättä pitkiäkin taipaleita pienenkin kauppa-ansion +toivossa. Palatessaan kaupoiltaan he toivat parisataa markkaa puhdasta +voittoa miestä kohti, toiset enemmänkin. Mutta yleinen valitus oli, +että kaupat olivat entisestään paljon huonontuneet. "Karjalan kirjan" +tietojen mukaan oli Suomessa kiertävien karjalaisten luku v. 1872 1,048 +henkeä, v. 1893 1,139 henkeä, joiden kauppavoitto rahassa nousi 34,615 +ruplaan. + +Tukkiliikkeen levitessä Vienan Karjalaan on siitä vihdoin avautunut +uusi paikkakunnallinen tulolähde. Varsinkin tukkien vedätyksessä +talvella ovat karjalaiset osallisia. Uittamiseen käytettiin siihen +aikaan, jolloin siellä liikuin, enemmän ummikkovenäläisiä Aunuksen +puolelta. Paitsi miesten puutetta, oli siihen ehkä syynä sekin seikka, +että karjalaiset vielä olivat tähän ammattiin tottumattomia. + +Varoihin päässeet Vienan karjalaiset ovat yhä enemmän alkaneet perustaa +Suomen puolelle vakinaisia puoteja, joista moni samalla on ollut +seutukuntaa kiertävien laukunkantajien työn ja tavaran antaja. Toiset +puodin omistajat menestyvät ovelan hoidon kautta hyvinkin, toiset +tekevät vararikon, mutta alkavat muualla uudelleen, taikka palaavat +kotimaahan taloihinsa, joita ei saa velasta myydä, johon lisäksi tulee +jättää kaikki sen viljelemiseen tarpeellinen irtaimistokin. Ei siis +ainoastaan kotirakkaus saa karjalaisia kauppiaita pitämään kiinni +kotoisesta konnustaan, vaan se todella on heille hyvänä turvana. + +Toisien sanottiin meidän puolella harjottavan kaikenlaista luvatonta +keinottelua, vaikka he omalla puolella olivat parhaitten miesten +arvossa. Semmoinen on kuin onkin karjalaisen kauppasiveys, että hänen +mielestään kaikki tiet ovat luvallisia, jotka vain perille vievät, +joista hän saa hyötyä. + +Jokaisen huomio kiintyy siihen, hänen rajan poikki astuessaan, +kuinka perinpohjainen ja jyrkkä ero on kansan ja asutuksen välillä +rajan kahden puolen. Suomen puolella on rajaseutujen rahvas jöröä, +harvapuheista, mutta sitkeätä ja tarmokasta, itsenäistä ja suuressa +määrin itsekästäkin. Se ei helposti tutustu matkustajaan, pysyy +umpimielisenä, elää kotonaan jotenkin likaisissa pirteissä, syö mitä +yksinkertaisinta ruokaa, mutta kuitenkin on sen toimissa, talon +asumaassa, rakennuksissa joku voiman leima. Nuo ylämaan laajat kartanot +monine rakennuksineen, verraten avarain peltojensa ympäröiminä, +tuntuvat sen vuoksi Vienan Karjalan asuinpaikkain rinnalla melkeinpä +varakkailta. Ne hallitsevat laajoja maitaan, polttavat metsiään +tervaksi mielin määrin, pitävät melkoisia karjoja, rakentelevat suuria +veneitä ja matkaavat niillä Oulujärvelle ja merenrannallekin saakka +tuotteitaan myymään. + +Vienan Karjalan puolella ovat kartanot, viljelykset, karjat niihin +verraten vähäiset. Ja samoin kuin on kaikki helpompaa, köykäisempää, +samoin on kansan luonnekin keveämpää ja vierastellessaankin +avomielisempää kuin meidän puolella. + +Tämä jyrkkä ero on sitä omituisempi, kun muistelemme näiden maiden +entisiä vaiheita. Aikanaan oli koko Pohjois-Suomi merimaata myöden +karjalaista, hitaasti ja ainaisissa tappeluissa pohjalainen asutus +rannikolta eteni ylämaihin. Mutta yhä vieläkin on varmaan suuri +osa Oulujoen vesistön asukkaista karjalaista sukujuurta, ja Vienan +Karjalassa taas melkein joka kylässä suurimmat suvut johtavat +sukuperänsä Oulujoen rannoilta ja merimaasta saakka. Näin on varsinkin +niitten sukujen laita, jotka ovat vanhat runot parhaiten säilyttäneet. +Latvajärven Perttuset ovat omain sukutietojensa mukaan tulleet aina +Hämeestä, Orihvedeltä saakka. Martiskan suku on Oulujoen varrelta +sikäläisiä Karjalaisia -- samaa sukua kuin matkatoverini, jos +Martiskaiselta Teppanalta saamani tieto oli oikea. Maliset, Vuonnisen +paras laulajasuku, niinikään ovat Suomesta kotoisin. Vierautumisen +vaikuttivat nuo kamalat vainot, jotka kautta vuosisatain häiritsivät +naapurisopua rajan kahden puolen. "Varastussodat" eli "peittosodat", +joissa vuoroin retkeiltiin toiselle ja toiselle puolelle, suomalaiset +Vienan merelle, karjalaiset venäläisten avulla Pohjanlahdelle saakka, +joissa harjoitettiin kaikkea raakuutta ja julmuutta, mitä suinkin +ilkeys ja viha voivat keksiä, hävitettiin, poltettiin, ryöstettiin, +murhattiin missä voitiin, ne tosin päättyivät jo seitsemännentoista +vuosisadan alulla, mutta niitten kautta laskettiin perustus sille +jyrkälle erolle, joka heimolaisten kesken rajan kahden puolen yhä +vielä vallitsee. Niiltä ajoin saakka on säilynyt tuo epäluulo ja +vierastelu, jolla matkustajaa yhä vielä rajan takana kohdellaan. +Elämän ja tapain jyrkkyys pysyivät voimassa, vaikka vainot olivatkin +päättyneet. Myöhemmät sodat tosin vähemmän ulottuivat näihin syrjäisiin +seutuihin, vaikkapa molemmin puolin ryhdyttiinkin sotavalmistuksiin, +niinkuin Vienan puolella säilyneet jaamat ja muistot varotusmajakoista +yhä vielä todistavat. Päinvastoin pakeni Vienan Karjalaan Suomesta +uudisasukkaita, ja näistä pakolaisista polveutuvat monet suvut, jotka +siellä johtavat Suomesta juurensa. Mutta vainoaikain synnyttämä juopa +ei enää kasvanut umpeen. Heimoero jäi kun jäikin jyrkäksi. Kokonaan +karjalaistuneet ovat sen vuoksi ne suvut, jotka rajan taa silloin +muuttivat. Ei mikään niitä erota muista asukkaista. Kielen, tavat, +puvun, uskonnon, kaikki he ovat omistaneet. Tämä kansallisuuden +muuttaminen käy yhä vieläkin hyvin helposti ja nopeaan päinsä, sen +huomaa niistä naisista, joita Suomen puolelta sinne viedään. Jonkun +vuosikymmenen kuluttua heitä on vaikea suomalaisiksi enää tuntea. +Rahvas toisissa kylissä muisteli, että asutus niissä oli ennen +"varastussotia" ollut voimallisempi. Miinoassa mainittiin, että +kylässä, jossa nykyään on vain 11 pienenlaista taloa, savujen luku oli +ollut yli 40, ennenkuin kylä varastussotain aikana hävitettiin. Niinkin +suuret kylät kuin Uhut hävitettiin silloin melkein olemattomiksi, ja +sama oli varmaan Kuittijärvien muittenkin kylien laita. + +Kielen, tapain, uskonnon ja kaikkien olojen jyrkkä eroavaisuus rajan +kahden puolen on vaikuttanut, että vanha juuri on säilynyt Vienan +Karjalan oloissa ja kansan luonteessa. Ei siellä kuitenkaan tapaa +hetikään niin paljon vanhoja esineitä, kuin esim. Suomen puolella +Etelä-Karjalassa, sillä suurin osa käytäntöesineistä on muuttunut +aivan uudenaikaisiksi, koska niitä ei sanottavasti omalla puolella +enää valmisteta, vaan suuri osa ostetaan Suomesta. Rakennuksetkin +ovat paljon uudenaikaisemmat, kuin monessa kulmakunnassa Savoa. +Mutta tavoissa, käsityskannassa, koko kansan olemuksessa on jotain, +joka viittaa aina pakanuuden aikoihin saakka. M.A. Castrén lausui +karjalaisten luonteesta seuraavat sanat, joitten totuus Vienankin +puolella matkustajan silmään pistää: + +"Kohta kun tulee Karjalaan, avautuu muinaistutkijalle uusi maailma. +Yksin karjalaisen ulkopuolinen elämä siirtää tutkijan muinaisuuteen, +selittää monta hämärää kohtaa vanhassa runoudessa ja tekee hänelle +eläväksi, mitä hän ennen vain sekavasti osasi arvata ja kuvitella +mielessään. Mutta ennen kaikkia tulee tuo ikivanha esiin kansan tunne- +ja ajatustavassa." + +Näitä vaikutelmia on usein mahdoton pukea sanoiksi. Ne kuuluvat +tunnemaailmaan, matkustajan mieleen ne vaistomaisesti painuvat hänen +seurustellessaan rahvaan kanssa. Niin kävi minulle usean kerran. Ehkä +elävimmin se iski mieleeni, kuunnellessani Akonlahdessa naisten surua +siitä, että heidän miehensä ja poikansa oli viety Kemiin kärsimään +vankeusrangaistusta luvattomasta kruununviljan jakamisesta. Tuo +teko itsessään jo sisälsi käsityksen vanhasta itsenäisyydestä, jota +ei vuossatainen kuuluminen mahtavan valtakunnan laiminlyödyimpään +kolkkaan ole hävittänyt. Mutta varsinkin siinä tavassa, millä nuo +naiset käsittivät poikiaan ja miehiään kohdanneen häpeän, siinä +hillitsemättömässä surussa, jota heidän häpeänsä synnytti, siinä oli +vanhaa ylimyksellisyyttä, joka havaitsijaan jätti unohtumattoman +vaikutuksen. Tämä itsetiedottomana elävä entisyyden perintö vakautti +mielessäni syvemmin kuin mitkään muut seikat sen käsityksen, että +Vienan Karjalan kansan on aikoinaan täytynyt olla vapaan ja itsenäisen. +Sen on täytynyt omata melkoinen kultuuri ja siinä on täytynyt elää +se elämäntarmo ja itsetietoisuus, joka on toimivan kansan paras ja +säilyvin tunnusmerkki. Tämä vanha pohja elää kansan luonteessa yhä +vielä, vaikka kaikki ulkonaiset olot olivat yhä enemmän kehittyneet +siihen suuntaan, että se tuskin enää pääsisi uudelleen tietoiseksi +heräämään. Se sivistys, joka nykyaikoina on tarpeen kansallisen +yksilöllisyyden luomiseen, on jo niin vaikeasti saavutettavissa, se +on niin suuren työn takana, että vaeltaja epäillen pudisti päätään, +tokko se kansa, joka on parhaan osan vanhoista runoistamme säilyttänyt, +enää uskaltaisi siihen pyrkiäkään. Varmaa on, että ainoa tie siihen on +korkeampi sivistys. + +En voi olla tässä yhteydessä toistamatta niitä sanoja, joilla Lönnrot +Kalevalan alkulauseessa kuvaa rajantakaisia karjalaisia: + +"Se osa Suomalaisia Venäjän Karjalassa, joiden tykönä nämä runot ovat +halki vuosisatojen säilyneet, näyttää kuin olisi vanhan rikkaan, +voimakkaan ja kuuluisan Permian kansan suoraa jälkisukua. Sillä on +vielä yli muiden Suomalaisten joku ulkonainen perintösivistys vanhoista +ajoista, omituisia jälkiä jonkunlaisesta yhteiselämästä, erinomainen, +kaikkia kieltoja ja vastuksia kiertelevä kaupaninto, nopsa sekä +ruumiin liike että mielenmaltti yrityksissänsä, joka kaikki samassa +kun heidän nykyinen asuinsijansa, runomuistinsa, kielessä tavattavat +ruotsinsukuiset sanat, vaimoväen omalaatuiset koristukset y.m. saapi +vanhoista Permian ajoista paraan selityksensä. Ruumiin nopeudessa, +pian hoksaavassa mielen maltissa ja kaupanhalussa ovat Suomen maan +Pohjalaiset ja Karjalaiset heidän lähimpiä sukulaisiansa, jälkimäiset +ynnä Inkeriläisten kanssa runomuistissaki." + +Olen tässä kirjassa koettanut kuvata Vienan Karjalan kansan asumuksia, +vaatetusta, tapoja ja luonteenominaisuuksiakin, mikäli niihin matkoilla +tutustuimme. Yleisenä havaintona saattaa sanoa, että naisväki ylläpitää +karjalaista kansallisuutta uskollisemmin kuin miehet. He pitävät +tarkkaan kiinni sekä kielestä, tavoista että vaateparresta, miehinen +väestö sitä vastoin vähitellen suomalaistuu kauppamatkoillaan. +Mutta se ei vain suomalaistu, se myös osaksi turmeltuu. Irtolaiseen +elämään tottuen se vähitellen menettää juurensa. Silmäys karjalaiseen +kansanjoukkoon kotoisilla kyläjuhlilla osotti tämän kylläkin +selvästi. Miesväen monenlaiset, kirjavat, kaikkialta maailman ääriltä +kokoon haalitut puvutkin jo rikkoivat sen yhtenäisyyden, joka antaa +kansankokoukselle ehjän luonteen. Mutta näytti siltä, että sukupolvi +huononeekin. Yhä enemmän näkee pienikasvuisia hinteröitä vartaloita, +yhä enemmän katoo luonteesta entinen raikkaus ja turmeltumaton +luonnollisuus. Moni viipyi Suomen puolella vuosikausia, pitämättä +mitään huolta kotona olevista omaisistaan, jotka saivat koettaa tulla +toimeen miten voivat ja nähdä kaikkea sitä pohjatonta puutetta ja +kurjuutta, joka tuolla köyhässä pohjolassa alati on turvattoman ovella +vaanimassa. Miesten puute on sen vuoksi Karjalan naisten kesken käynyt +yhä tuntuvammaksi. Heillä ei enää ole tervettä valinnanvaraa, vaan +liian usein täytyy ottaa kenen saa. + +Uskonnolliset käsitykset ovat maassa, jossa kansa ei saa omalla +kielellään opetusta, tietenkin mitä alkeellisimmalla kannalla. +Sen mitä kansa siveellistä valistusta kaipaa, koettaa se korvata +säilyttämällä uskollisesti vanhaa perintötietoansa, ja tämä sitä on +etupäässä pystyssä pitänyt. Mutta puhtaampien siveellisten käsitysten +kanssa on se niistä myös säilyttänyt hämmästyttävän paljon taikauskoa. +Vaeltajan oli tosiaan alussa vaikea tottua siihen käsitykseen, että +meidän ajallamme vielä kokonainen kansa, vaikka pienikin, sivistyksen +ovilla oli niin kauttaaltaan kiintynyt vanhoihin taikoihin, että +sen päähän tuskin juolahtikaan niitä epäillä. Lönnrot kertoi siitä +monta esimerkkiä, eivätkä asiat ole siitä pitäen kovinkaan suuresti +muuttuneet. Semmoisetkin piirit, n.s. vanhavierolaiset, jotka +ankarimmin pitävät kiinni Venäjän vanhasta kristillisyydestä, elivät +kaikessa yksinkertaisuudessaan syvällä vanhoissa pakanallisissa +taikaluuloissa. Karjalaisissa häissä tämä taikausko julkisimmin +rehoitti, mutta se vallitsi elämän kaikillakin aloilla. Se niukka, +kouluopetus, jota rahvas sai venäjänkielisissä kansakouluissa, ei +ollut omiaan paljoakaan hyödyttämään kansanvalistusta, koska se saatiin +vieraalla kielellä. + +Korkeampi hallinto ja oikeudenhoito oli venäläisten viranomaisten +käsissä. Vienan Karjalassa asui kuitenkin vain joku maapoliisi ja +alempia metsävirkamiehiä. Mutta suurin osa hallinnollisista tehtävistä +kuului kunnallisille viranomaisille. Jokaisella seurakunnalla oli +"starshinansa", joka vastasi meidän kunnanesimiestä, apunaan venäjän +kielinen kirjuri, "piissari", joka toimitti kirjoitustyöt. Starshinalla +oli virkahuoneensa, "pravljeniansa", jossa esim. me, Vuokkiniemeen +tullessamme, ensinnä näytimme passimme ja saimme ne asianomaisella +allekirjoituksella varustetuiksi. Starshinan jälkeen oli tärkein +rahvaan virkamies "makasiinin hoitaja", jonka tuli hoitaa kuntaan +sijoitettua kruununmakasiinia. Molemmatkin virat kulkivat vuoron +perään varakkaampien talonomistajain kesken, eivätkä ne suinkaan +olleet haluttuja, koska pakottivat semmoisia kansalaisia, joilla oli +Suomessa puoteja tai muita kauppaetuja, olemaan vuosikausia yhtä mittaa +kotonaan. Kammottu oli varsinkin makasiininhoitajan virka, koska +yleinen vakuutus isäntien kesken näytti olevan, että sitä oli mahdoton +hoitaa joutumatta määräajan umpeen mentyä melkoisiin takamaksuihin +kruunulle. Tästä asiasta kuuli useinkin väiteltävän, ja ainoastaan +yhden isännän kuulin vakuuttavan, että jos makasiinin hoitaja aina piti +makasiinin rahat toisessa ja omat rahansa toisessa taskussa, niin ei +tulisi vajausta, vaikkei asianomainen olisikaan kirjoitustaitoinen. +Mutta varmaan oli kammoon syynä monen huono kokemus. + +Kylissä oli jokaisessa vanhimpansa, "staarostansa", joka virka +niinikään vaihtui vuoron mukaan, ja hänen allaan oli pienempiä +"herroja", joille kuului avunanto kaikenlaisissa poliisitoimissa. + +Näin oli hallinto siis kyllä suureksi osaksi kansan käsissä, mutta +hallintokoneiston toiminta usein päättyi siihen, mihin kunnan +virkamiesten rajoitettu toiminta ulottui. Näytti siltä, että korkeammat +viranomaiset hyvin vähän huolehtivat tästä laajasta maakunnasta. Hyvin +vaikeata oli Vienan Karjalan ollut saada hallitukselta apua kadon +kohdatessa maata, puhumattakaan teistä ja muista liikettä helpottavista +laitoksista, joita siellä tuskin oli ensinkään. Ei edes vesiliikkeen +helpottamiseksi ollut mitään tehty, vaikka joet ja järvet olivat +ainoat tiet, joita kesällä pääsi kulkemaan kuormain keralla. Suuren +Kemijoen kosket olivat samassa luonnontilassa, kuin olivat olleet +aikain alusta, vieläpä ehkä olivat tukkiliikkeen kautta toisin paikoin +huonontuneetkin. Väyliä ei ollut perkattu, ei nousureittejä rakennettu, +jota vastoin Suomen puolella ylämaan vedet pienimpiä latvapurojakin +myöden ovat perkatut veneellä kuljettaviksi ja suurempien koskien +rannoille on rakennettu virstoittain kivisiltoja. Mahdollista on, ettei +kansa ole parannuksia suurin vaatinutkaan, se kun arvasi saavansa ne +itse suorittaa, jos ne tehtäviksi tulisivat. + +Vienan Karjalan väkiluku on vielä pienempi, kuin siellä matkustaissa +tekisi mieli luulla. Se v. 1897 tuskin nousi kahteenkymmeneen tuhahteen +henkeen. Naisia on melkoista enemmän kuin miehiä. -- A.V. Ervasti +koetti matkoillaan taitavasti asetettujen kysymysten kautta saada +selville, onko Vienan karjalaisissa kansallistuntoa, vai pitävätkö +he itseään venäläisinä. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että he +tuntevat itsensä eri kansan jäseniksi, ei venäläisiksi sen enempää kuin +suomalaisiksikaan. Mutta herännyttä kansallistuntoa sanan varsinaisessa +merkityksessä siellä tuskin on ollut kuin vasta viime aikoina. Siihen +lienee syynä se, että he kansallisuudella pikemmin ovat käsittäneet +valtiollista alamaisuutta kuin kieltä ja rotua. Se vaino, jonka +alaisena laukkukauppa oli Suomessa kiellon aikana, oli pikemmin omiaan +virittämään heissä myötätuntoa sitä ajatusta kohtaan, että Suomenkin +erikoisasema hävitettäisiin, jotta he saisivat elinkeinoaan rauhassa +harjottaa. Moniaan kuuli julkisesti lausuvan semmoisia mielipiteitä. + + + + +KOTIA KOHDEN. + + +Syksy oli jo käsissä, kun suoriusimme Kivijärvestä kotimatkalle, +vähän ennen kuin "ruotshimiehet" kaupoilleen Suomeen. Kotvan olimme +jo viipyneet, lähes viisi kuukautta, ja iloisimpia matkoja oli taival +rajalle. Kuljimme ensinnä Kivijärven yli veneellä, sitten lyhyen +maakannaksen poikki Viiangin järveen, joka jo on Suomen puolella, sen +toisesta päästä edelleen kolme neljännestä maisin Hyryn rantaan, josta +yksi perkattu vesi vetää yhtä mittaa vaikka mereen saakka. + +Tähän rantaan saakka meitä saattelivat Varahvontta ja joukko Kivijärven +miehiä ja naisia. Kun kaikki tavaramme olivat maataipaleitten poikki +kannettavat, oli meitä jälleen koko matkue. Ero Varahvontasta oli +mieltä masentava, sillä kovin surulliseksi hän muuttui ajatellessaan, +mimmoiseksi hänen toimeentulonsa jälleen muuttuisi yhden kesän keveän +työn ja huolettoman elämän jälkeen. Hän oli jo ennakolta uhannut Hyryn +rannassa meille "kumartaa jalkaa", mutta kun olimme tätä orjamaista +kunnianosotusta vastaan usein kiivastelleet, niin jätti hän toki sen +tekemättä. Annoimme hänelle erotessamme, mitä meiltä liikeni, annoimme +muun muassa uuden veneemme, joka oli jäänyt Akonlahden rantaan, ja +saimme runsaat kiitokset palkaksemme. Mitäpä muuta olisimmekaan voineet +hänen ja hänen joukkonsa hyväksi tehdä? Matkarahain lähennellessä +loppuaan olimme taas itsekin matalia miehiä. + +Kun nyt näin kauan viivyttyämme jälleen kuljimme taipaleita omalla +puolellamme, astui ero rajantakaisen maan ja oman maan välillä joka +askelella silmään. Joka suossa, jonka poikki karja kulkee, oli Kiannan +puolella kunnolliset kapulasillat, yhtä hyvät kuin rajan takana +suurimmilla valtateillä. Kaikkialta puhui toimeliaisuus ja tarmo. Kun +näimme Malahvianvaaran kylläkin vaatimattomien talojen rakennuksineen +kattavan kokonaisen mäen päällystän, niin emmepä tosiaan muistaneet +olevamme köyhässä Kiannassa, vaan tuntui kuin olisimme tulleet +varakkaaseen maahan. Ihmettelimme peltojen muka laajuutta, karjan +suuruutta, kaikkien tilain väljyyttä. + +Mutta vaikutus ei kuitenkaan ollut joka suhteessa miellyttävä. Ensi +alussa tympäsi rahvaan jurous. Kun he sanan sanoivat, niin oli se +niin kylmäkiskoinen, että arvelutti, kannattaisiko ruveta keskustelua +jatkamaan. Säälimättä kiskottiin suuret lunnaat pienestäkin avusta +taipaleen poikki. Jos saattomiestä halusi, niin eipä oltukaan täällä +valmiita heti taipaleelle lähtemään niin kiitollisen nöyrästi kuin +rajantakaisissa ansiottomissa kylissä, vaan vastaus pyöri ensinnä sen +kysymyksen ympärillä, kuinka paljon vieras voi maksaa semmoisesta +avusta. Kiantalainen ei ole ainoastaan juro, vaan myös melkoisessa +määrin itsekäs. Mutta siihen hän varmaan on tottunut tervamatkoillaan, +sillä sekä Oulussa että pitkin matkaa koettaa silloin hänestä hyötyä +ken vain voi. + +Ennenkuin oli saattopalkoista Kajaaniin sovittu, tuiskahti mieleemme +melkein vihan tunne, kun piti luvata kuusinkymmenin markoin +tervaveneestä ja kahdesta saattajasta. Se oli kovin suuri hinta +siihen verraten, mitä olimme rajan takana maksaneet. Olimme sen +vuoksi taipuvaisia liiaksikin harmittelemaan vuokkilaisten pirttien +likaisuutta, joka kovin pisti silmään karjalaisten puhtaista asunnoista +tullessa. Mutta muutamassa päivässä siihen taas totuimme. Ja Kiannan +miesten jurouskin unohtui, kun olimme nähneet enemmän heidän +sitkeyttään ja matkalla kokeneet heidän rehellistä hyväntahtoisuuttaan, +joka ei sen koommin toivonut mitään etua, kun oli hinnoista kerta +kaikkiaan sovittu. + +Malahvianvaaran isäntä itse toisen miehen keralla lähti meitä Kajaaniin +viemään. Tyhjässä tervaveneessä oli hyvät tilat, se ei tavaraimme alla +syvään painunut, mutta suuremmalla kuormalla ei olisikaan päässyt enää +latvavesiä laskemaan. Vaikka ne ovatkin Hyryn rantaan saakka perkatut, +oli kuitenkin vesi nyt loppukesästä niin vähissä, että saimme kokea +tuhannet tuskat, ennenkuin olimme Vuokin väljemmillä vesillä. Vetämällä +ja kahlaamalla niistä läpi päästiin, sauvoimella auttaen koskiakin +laskettaissa. Moneen kertaan lukivat kivet pitkän veneemme pohjanaulat. +Poikkesimme "Vuokin rikkaitten" luona, jotka hätäaikoina ovat Vienan +Karjalan lainan antajia. Kaikkialla meitä otettiin hyväntahtoisesti +vastaan, ja kuta enemmän taas seurustelimme omalla puolella, sitä +enemmän ihmiset meitä miellyttivät. Tuskin olimme missään rajan takana +nähneet niin vehmaita niittyjä, kuin Vuokin vesien hetemäillä. + +Omituista oli laskea tuolta Maanselän ylimmiltä selkosilta saakka yhä +paisuvan veden keralla etelää ja kotia kohti. Sitä myöden kuin matkalla +elpyivät iloiset tunteet tuttujen seutujen lähestyessä, sitä myöden +vesikin joka puolelta tulevista syrjävesistä paisui, puroista kokoontui +virroiksi, kohoili jo laineiksi, syöksyi pauhaaviksi koskiksi ja +Kiehimän joessa valtaisella riennolla hyökkäsi rinteen toisensa jälkeen +kohti suuria viljeltyjä alamaita. Oli siis huvimatka kahdenkertaisessa +merkityksessä paluumatkamme. + +Kun olimme laskeneet Ristijärven ihanat mutkailevat virrat asuttujen +lehtoisten rantain välitse, monien uhkeiden kukkulain lomitse, niin +emme enää malttaneet pysyä veneessä, vaan lähdimme maan poikki +oikaisemaan. Aina muistan, kuinka kaunis jälleen oli maantien raitti, +jolla pyörä tasaisesti ja myötämielisesti kisaili ja elämänhaluisena +soinnutteli hiekan kovaa pintaa. Kuinka luontevat olivat nuo maantien +mutkat, kuinka se hyväili silmää somasti kaartaessaan vaarain liepeitä, +tai kapeana nauhana milloin näkyen, milloin metsiin kadoten, sitä +korkean mäen päältä katsellessamme! Kuinka illalla tuoksuivat vuoroin +raikkaat norot ja vihannat lehdot, ahojen rinteet heinineen, ja +kuinka vaaroilta kiiluivat akkunat ja sytyttivät riemua! Aina välistä +saimme katsella suuren yhteisponnistuksen ihailtavaa voimaa, kun +ajoimme valtavan suuren laskuojan poikki, jolla rimpisuo oli muutettu +savuavaksi kydöksi, ruskeatähkäiseksi nurmeksi. Kotvan näin ajettuamme +tulimme vihdoin korkealle mäelle, jolle näkyi koko kukkulainen Sotkamo +siintävine selkineen, talollisine vaaroineen, saloineen. Täältä käsin +tullen se oli kuin kaikkein parhaita rintamaita! Sitä värien, valojen +rikkautta, maiden vaihtelevaa epätasaisuutta, luonnon ja asutuksen +vuorottaista aaltoilua, joka tässä levisi eteemme, sitä ei ollut Vienan +Karjalassa. Ja herttaisella mielihyvällä vihdoin Kajaanissa uudistuimme +ulkonaisesti juurta jaksain, uinuimme ensimmäisessä somassa kaupungissa +moitteettomani valkoisten lakanain välissä, höyhenpatjoilla, ja söimme +runsaita moniruokaisia aterioita. Kulttuuri oli saanut takaisin +metsistyneet lapsensa. + +Mutta kuitenkin kaikitenkin, kun ensimäinen jälleennäkemisen ilo +oli asettunut, kun vielä paljon suurempi kaupunki oli meidät saanut +pyörteihinsä, tavallinen kirjallinen arkityö alkanut, kun päivät +olivat lyhenneet ja hämärät pidenneet, niin alkoivat jälleen elää +mielessä ne ajat, jotka olimme etäisessä Vienan Karjalassa viettäneet. +Silloin muistimme jälleen runoutensa omituisessa taruvalossa tuon +yksitoikkoisen, havumetsän peittämän maan, jossa niin harvassa valottaa +harmaja kylä salojen keskellä, yksinäisten vesistöjen rannoilla. + +Siinä maassa on kuin onkin samaa viehätystä kuin etelän klassillisissa +maissa, joita niin monet runoilijat ovat ylistäneet, jonne länsimaista +yhä ja yhä vaelletaan ihailemaan niiden vanhoja taideaarteita. + +Vienan Karjalassa ei tosin ole katkenneita marmoripilareita eikä +sortuneita vanhoja rakennuksia, jotka laakerien ja muratin peittäminä +katselisivat yli sinisen meren, mutta yhtä värikäs ja iloinen on +siellä kansa ja niinkuin sortuneitten muinaisrakennuksien kappaleita +ovat ne ihanat sankarirunot, joita siellä on säilynyt. Siellä tapaa +usein matalimmassakin majassa ja kolkoimmassa erämaassa noita esi-isäin +hajonneen runotemppelin jalosti muotoiltuja, aikain laulannassa +hioutuneita kappaleita, ja ne sytyttävät sitä syvempää ihailua ja +rakkautta, kuta vaatimattomammissa oloissa ovat säilyneet. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kalevalan laulumailta, by I. K. Inha + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59278 *** |