diff options
Diffstat (limited to '59278-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59278-8.txt | 15754 |
1 files changed, 0 insertions, 15754 deletions
diff --git a/59278-8.txt b/59278-8.txt deleted file mode 100644 index e6973ad..0000000 --- a/59278-8.txt +++ /dev/null @@ -1,15754 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kalevalan laulumailta, by I. K. Inha - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kalevalan laulumailta - Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä - tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään - -Author: I. K. Inha - -Release Date: April 14, 2019 [EBook #59278] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALAN LAULUMAILTA *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - - - -KALEVALAN LAULUMAILTA - -Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - -Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä -tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään - - -Kirj. - -I. K. INHA - - - - - -Helsingissä, -Tietosanakirja-Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Ensimäisen painoksen alkusanasta. -Minne ja miksi? -Kuinka tulin lähteneeksi Vienan Karjalaan. - -Suomenniemen poikki Vienan Karjalaan. - - Oulussa. -- Matkan vastukset kelirikon uhatessa. -- Karjalaisia - nälänhätää paossa. Runotar taipaleella. -- Puolangan vaarat. - -- Rajan poikki. -- Metsäin keskellä pieni kylä, köyhä, mutta maan - kuulu. -- Vuokkiniemen kirkonkylä ei ole ilman viehätyksiään. - -Karjalainen kotimme. - - Ylä-Kuittijärven jäällä. -- Jyvöälahti, mitä paras majapaikaksi. - -- Karjalainen kylä. -- Karjalainen talo. -- Kielimestarimme. -- - Kotiudumme. - -Runonkeruussa. - - Entinen runonkeruu. -- Aion löytää ennen löytämätöntä. -- - Kuutamossa erämaassa. -- Musta Miikula ja hänen Vipusrunonsa. - -- Toivon pääseväni kadonneitten runojen jäljille. -- Jälleen - Jyvöälahdessa. - -Hävinnyttä runoa etsimässä. - - Kadonnut perhesormus. -- Voassilainji Kostja. -- Talvikalastus - erämaassa. -- Eräs Lönnrotin muistelma. -- Pistojärvessä ei - tahdota laulaa, vaikka ehkä osattaisiin. -- Lähden yhä edempää - etsimään. -- Tiirovaara eli Koljola, Suomen rajalla ja Maanselällä. - -- Tapaan Martiskan pojan. -- Sohvonja ja hänen kalevaiset - rekilaulunsa. - -Martiskainen Teppana. - - Lohi-Pekka. -- Teppana suostuu laulamaan. -- Vanhat runot - oikeassa ympäristössään. -- Nykyinen runontaito. --- Kirvas - kevätaamu. -- Porojen juonia. -- Pietarin herrat poroilla - ajamassa. - -Äijäpäivän aikoja Jyvöälahdessa. - - Äijäpäivä. -- Miten sitä vietetään. -- Keino kulkutauteja - vastaan. -- Kelloja soittamassa. -- Maura itkee Kustille. - -- Vedet aukeavat. -- Panettelijan rangaistus. - -Käytännöllistä perimätietoa. - - Räähkät. -- Kotielämässä vaarinotettavaa. -- Maamiehen tietoja. - -- Metsämiehen tietoja. -- Kalastustaikoja. -- Vuodenaikain ja - ilmain enteitä. -- Vainajat. -- Parannuskeinoja. -- Varahvontan - kokemukset. - -Runonkerääjät. - - Topeliuksen runonkeräys -- Sjögren. -- Lönnrotin keruumatkat. -- - M.A. Castrén. - -Alijärven Vasselei. - - Kevättäjäin tulilla. -- Alijärvi. -- Vanha sokea runolaulaja -- - Eloisa runonuotti. - -Ylämaan poikki. - - Maataipaleella. -- Puhuttua vettä tukkijoelle. -- Ortjo - ehätyssavulla. -- Kenttijärvi. -- Löytöretkellä. -- Kostamus - ja sen kalmisto. -- Karjalainen jaama. -- Hepo ei juossut, - mutta kyllä reki rasasi. -- Leipä ja otsan hiki. -- Eräs - Lönnrotin muistelma. -- Kontokki. - -Eteläisellä rinnakkaisvesistöllä. - - Luvajärvi. -- Luvajärven kalmisto kirjoristeineen. -- Vesitietä - Kiimaisjärveen. -- Minin, -- Nokeus. -- Rogers pasha ahtaalla. - -- Uusimman uskon molijat. - -Isäin perintö. - - Oikea salotaival. -- Teppana Ryysä. -- Vanha runo ei ole - taikaansa menettänyt. -- Varahvontan pataseikkailu. - -Kyykkäkisa. - - Kyykät ja konot. -- Selän antajat ja ottajat. -- Tervetullut - rauhanhäiritsijä. - -Kivijoki. - - Eräsaunalla. -- Ankara jokimatka. -- Taivalkoski ja Laippa. -- - Liiallista taivaltamisen himoa. -- Ristiniemi. -- Miinoa. -- - Kalansaalista ei saa kiittää. - -Rajalla. - - Koti-ikävä. -- Kaiho outona kulkea. -- Miinoan kivi. -- - Maanselänjärvi. -- Maanselän Paavon töllillä. -- Karjalaiset - palaavat jauhomatkalta. -- Aarnioluontoa, aarniokansaa. -- - Muinaisuuden kuiskeita. - -Akonlahdessa. - - Kiitehen järvi. -- Akonlahti vahva loitsupaikka. -- Luvatonta - kruununviljan jakamista. --- Pohatat tyrmässä. -- Naisien suru, - kirjotamme heidän puolestaan kirjeen. -- Ylhäisiä piirteitä - kansan käsityksissä. - -Helluntaijuhlilla Kostamuksessa. - - Varahvontan puksut. -- Kilpasoutu neitojen keralla. -- Prasniekalle - matkaajat maataipaleella. -- Vieraanvaraisuutta Kontokissa. -- - Pukuhavaintoja taipaleella. -- Juhlavalmistukset kylässä. -- - Ensimäiseksi kylyyn. -- Paljon tuskaa oudosta nimestä. -- Kisat, - "käsikisat", "pitkät kisat", "humaukset" ja muut. -- Pajatukset. - -- Karjalaista rattoa. -- Päivälliset Miitrein talossa. -- - Emäntien ylpeys. - -Kosijoita kylässä. - - Gaudeamus igitur. -- Pyssyt pamahtavat, kosijat tulevat. -- - Monimuodollista kosimista. -- Sukukokous, jossa asiata joka - puolelta harkitaan. -- "Passibo hyvä rahvas luvussa pitämäänne". - -- "Paikan kokka". -- Uusi yritys. -- Uhittelevaa kosimista. -- - Talo köyhä, mutta ei aivan itsetietoisuutta vailla. -- Sulhanen - saa rukkaset ja tarjoo "paikankokkaa". -- Yleisö sekaantuu asiaan. - -- Intohimoista joukkokosimista. -- Syvässä vedessä suuret kalat - uivat. -- Patvaska. -- Kustin jalka noidutaan. -- Mietteitä - Komalahdella. -- Varahvontta loihtii tuulta. - -Rajakyliä myöden. - - Väittelyä sivistyssanoista. -- Maanselän suot. -- Lönnrotille - kiitos hyvästä käytöksestä. -- Eräs Vienan puolen kylä Suomen - puolella. -- Häväistyt jumalat. -- Karhun tuhoja. -- Juhannuksena - omalla puolella. -- Omituista veneen tukkimista. -- Jälleen - Jyvöälahdessa. -- Tyttöjen naimahuolia. -- Senin kirje. - -Suurelle Tuoppajärvelle. - - Enonsuussa. -- Keski-Kuittijärvellä. -- Röhön taipaleella. - -- Reipas vanhus. -- Varahvontan käsitykset palvelijan - velvollisuuksista. -- Mieronstautshat. -- Vanhauskoisten maassa. - -- Näköala Tuoppajärvelle. -- Valasjoki. -- Lumoavaa vettä. -- - Kiestinki. - -Lönnrotin matka pohjan perille v. 1837. - - Lönnrotin koti-ikävä. -- Kohtaus erään Tiirovaaran loitsijan - kanssa. -- Vaikea yö viluisessa pirtissä ja puutteen keskellä, -- - Vaikea hiihtotaival. -- Tuhkasen viero ja muut vierot. -- - Patriarkka. -- Skiitta. -- Omituisia tuttavuuksia Pyhässä saaressa. - -- Koljasu. -- "Ettekö ole tupakkaa juoneet?" -- Kuisman - parannuskeino. -- Miten näillä perikulmilla rikkauksia koottiin. - -- Lepopäiviä Kuusamossa. -- "Voi jospa useinki niin tekisivät!" -- - Vaatetushuolia. -- Saaren luostari ja sen vaiheet. -- Syy vanhan - vieron kammoihin. - -Vienan Karjalan pohjoiskulmilla. - - Louhen perikuva. -- Soma tuuli-ilmiö Tuoppajärveltä. -- Odottamaton - runosaalis. -- Niskan koski. -- Pääjärvi. -- Suomen muistoja - Sohjenansuussa. -- Ihana matka Pääjärvellä. -- "Ka hyvä - tämä ois vieras, niin tupakkoo polttaa." -- Jalo tervehdystapa - Ahvenlahdessa. -- Huono vastaanotto Jälettijärvessä. -- - Kallis hinta, mutta vaikea matkakin. -- Kamala yö. -- Tyttöjä - saattajina, miehet jäivät juomaan. -- Tapaan jälleen Kustin ja - Varahvontan. -- Tyrhy. -- Valtatiellä. -- Vienan meren rannat. - -- Kieretti. -- Stanovoi. -- Vienan meren alusmalli muistuttaa - viikinkialuksia. - -Lönnrotin matka Kuusamosta Vienan merelle v. 1837. - - Vuodentulon enteitä. -- Lönnrotia ahdistetaan Jäletjärvessä. -- - Keskusteluja hänen ryöstämiseksi. -- Synkkiä oloja. -- Köyhä - leski. -- Lönnrot uhataan köyttää. -- Hän nolaa pahimman riidan - haastajan. -- "A siitä laki ei sano ni mitä." -- "Lyö kirves - kulkkuun, tai vie pirttiin ja ripusta jaloista kattoon savun - sekaan." -- Passirettelöitä Kieretissä. -- Nopeata oikeuden - käyttöä. -- Lönnrot runoilee ikävissään. -- Vienan meren jäällä. - -- Pelättäviä jamstjikoita. -- Maanmiehiä Vienanmeren rannalla. -- - Eksymisen pelkoa. -- Maanmiesten kesteissä. -- Eräs suomalainen - tarjoutuu opettamaan Lönnrotille venättä. -- Lönnrot vaihtaa - postinhoitajan kanssa kelloa ja tekee hyvät kaupat. -- Ensi kerta - poron pulkassa. - -Vienanmerellä ja Kemijoella. - - Vienan merellä. -- Rantain luonne. -- Kannanlahti ja Nivan koski. - -- Pitkin Kuolan rannikkoa. -- Kemi. -- Eräs karkotettu. -- - Kemijoella -- Usmana ja Usman koski. -- Lohenpyynti. -- Kemijoen - kosket. -- Tukkiliike. -- Tukkipäällikön viinat. -- Yötä - taipaleella. -- Paanajärvi. -- Kemijokivarren rakennusmalli. - -- Vanhoja ampumaneuvoja. -- Jyskyjärvi. -- Ala-Kuittijärvellä. - -- Eräs saituri. -- Halpoja päiväpalkkoja. -- Jälleen kotona. - -Vienan Karjalan häätapoja. - - Salaisia neuvotteluja. -- Leikkihäät. -- Naimahommat rajan - takana. -- Kosimatapoja. -- Varauskeinoja naimaonnen rikkomista - vastaan. -- Kakrapokot. -- Vihkiretki. -- Karjalan pakanalliset - häät tapoineen, temppuineen. -- Lahjain antaminen -- Itkut. -- - Katshotus. -- Käeniskuleivät. -- Pään poustiminen -- Kostjat ja - kutshut. -- Jäähyväisitkut. -- Turkilla prostitus. -- Morsiamen - otsipaikka. -- Huihipaikka -- Sulhanen ja morsian neuvotaan. -- - Varotus. -- Myötämeniäiset. -- Otsapoklonaiset. -- Okahvin häät. -- - Saajannainen ja patvaska. -- Lönnrotin kirjottamia häärunoja. -- - "Tulovirsi" nykyisin laulettuna. - -Uhut. - - Vienan Karjalan suurin kylä. -- Kylän eri osat. -- Lönnrot - Uhtuessa. -- Jamasen veljekset. -- Kaunis Toarie. - -Vienan Karjalan kertomarunot. - - Toisinnoitten yleinen luonne. -- Niitten sisällinen yhteys. - Eepilliset runoaiheet. -- Näköala Arhipan runomajalta. - -Arhippa Perttusen laulama Sampojakso. - -Runokylät ja runojen muuntelut. - - Kellovaaran runoalue Latvajärven sukua. -- "Samporunon" muuntelut - eri runoalueilla. -- Vuonnisen Sampojakso. -- Kuinka toisinnot - täydentävät toisiaan. - -Kalevala ja kansanruno. - - Runojen sisäinen todistus syntyajoistaan. -- Toisinnoitten - jalosäkeet. -- Samporunon tähteet Värmlannissa. -- Yhteisiä - tunnussäkeitä. -- Lönnrotin johtorunojen järjestämisessä. -- - Vertaus kreikkalaiseen temppeliin. -- Olisivatko häärunot - siirrettävät toiseen yhteyteen? -- Karjan luku näytteenä - taiteellisesta toisintorunoudesta. - -Vuokkiniemi. - - Lähtö Jyvöälahdesta. -- Ylä-Kuittijärvi. -- Enonsuun lohirettelöt. - -- Ristiniemi uhripaikkana. -- Meidät valokuvataan -- Lönnrot - Pirttilahdessa. -- Lönnrot Vuokkiniemessä. -- Kauppatapoja. - -Tsena. - - Tsenan Kettuset. -- Lönnrot Tsenassa. -- Mari. -- Karjalan - naisten tunteen herkkyys. - -Lönnrot Vuonnisessa. - - Matka Vuonniseen. -- Kaksi soutajaa. -- Karjalaista - sadunkertomistapaa. -- Ontrei ja Vaassila. -- Odottamaton - tuttavuus. -- Lönnrot uuden kerran Vuonnisessa Martiskan - saattamana. -- Yöllinen matka Ylä-Kuittijärven jäällä. -- - Lönnrot ja Cajan Vuonnisessa. - -Martiska. - - Martiskan runontaito. -- Martiskan pororuno. -- Martiskan - viimeiset elämänvaiheet hänen poikansa Teppanan muiston mukaan. - -Myöhempi runonkeruu Vuonnisessa. - - Lähteenkorva Vuonnisessa. -- Ontrein suku. -- Harmoinen Ohvo. -- - Vuonnisen tsässyönä. -- "Kas Suomenlahdella hyrskyt..." - -Venehjärvessä syyspimeiden alkaessa. - - "Metshä raivoh rupesi". -- Vihtoora murtuneella mielellä. -- - Hänen runontaitonsa. -- Pyssyjä virittämässä haaskalle. -- Karhun - vahtiminen lavalla. -- Synkkä on syysyönä salo. -- Varahvontta - kotonaan, -- Nakkipeli. -- Varahvontan mökki. - -Helmijoella. - - Helmikuumeessa. -- Pistonjoen helmet. -- Itsekin helmijoella. - -- Pyydystystavat. -- Karsikot ja lumoukset. - -Vienan Karjalan valtatiellä. - - Vienan Karjalan valtatiellä. -- Eräs Lönnrotin muistelma. -- - Ervasti Kivijärvessä. -- Isossima ja hänen pirttinsä. -- - Taloudellinen sauna. - -Venehjärven pokkouhri. - - Miikulan pokot. -- Matkalla uhrijuhlaan. -- Uhritoimitus ja - uhriateria. -- Kaunista rahvasta. - -Lönnrot ja Arhippa. - - Arhipan runojen merkitys. -- Runollinen näköala. -- Lönnrotin - kertomus käynnistään Latvajärven laulajan luona. - -Arhippainen Miihkali. - - Latvajärvi. -- Miihkalin kiitosrunot. -- Hänen murheellinen - elämänsä ja kuolemansa. -- Miihkalin kasvonpiirteet. -- - Jäähyväiset Latvajärvelle. - -Vienan Karjalan kartta. - - Rohkeata kartan oikomista. -- Lähteet, joitten perustuksella - se on tapahtunut. -- Ainakin Vuokkiniemen ja Uhtuen seuduista - oikeampi kuva. -- Vienan Karjalan yleinen maanluonne. - -Kansa ja asutus. - - "Arkankelin elämän katumus." -- Maanviljelys. --- Karjanhoito. - Kalastus. -- Metsät ja niiden omistus. -- Kaupan entiset vaiheet. - -- Nykyinen "Ruotshikauppa." -- Tukkiliike. -- Ero kansan kesken - rajan kahden puolen ja sen syyt. -- "Varastussodat." -- Suomesta - tulleita sukuja Vienan Karjalassa. -- Vanhaa ylimyksellisyyttä - kansan luonteessa. -- Lönnrotin sanat Vienan karjalaisista. - -- Huononeeko polvi suvustaan? -- Taikausko. -- Kunnallinen - itsehallinto. -- Tulevaisuuden mietteitä. - -Kotia kohden. - - Ero Vienan Karjalasta. -- Hyryssä. -- Vaikutuksia omalla - puolella. -- Iloista jokimatkaa ja koskenlaskua. -- Jälleen - maantiellä. -- Sotkamo ja Kajaani. -- Jälkimuisto Vienan - Karjalasta. - - - - -Ensimäisen painoksen alkusanasta. - - -Ryhtyessäni kirjottamaan tätä kirjaa mielin saada Vienan Karjalasta -kuvauksen, jossa johtona olisi sen runous ja tämän runouden talteen -korjaaminen. Arvelin tekeväni yleisölle mieluisan palveluksen, jos -saattaisin nuo Kalevalan pohjoiset laulumaat paremmin tunnetuiksi. - -Ajatus teoksen kyhäämiseen heräsi jo heti kun olin Vienan Karjalaan -tekemältäni matkalta palannut syksyllä v. 1894. Tahdoin siinä -yhteydessä saattaa uudelleen julkisuuteen varsinkin Elias Lönnrotin -aikanaan sanomalehdissä julkaisemat matkakertomukset, jotka koruttoman, -mutta tunteellisen ja kansanelämää harrastavan esityksensä kautta -voittavat jokaisen lukijan suosion. - -Sen jälkeen on Lönnrotin matkakertomukset julkaistu erityisenä kirjana -ja varmaan on niihin suuri osa yleisöstä tutustunut, niinkuin ne -sisällyksensä ja kirjoittajansa puolesta niin hyvin ansaitsevat. -Näyttää ehkä sen vuoksi turhalta, että niistä olen tähän ottanut niin -runsaasti poimintoja. Mutta kuitenkaan ei minusta tämän laatuinen -kirja, joka käsittelee etupäässä Kalevalan pohjoisten laulumaitten -runollista puolta, olisi ilman niitä ollut täydellinen. Ne sitä -paitsi valaisevat kansan elämää ja katsantokantoja paremmin kuin -ainoankaan myöhemmän matkustajan kuvaukset, joten ne senkin puolesta -ovat tähdelliset. Ja olen ajatellut, että ne ehkä laajemmassa -yhteydessä, monipuolisemmassa kuvassa runoalueista, saisivat uuttakin -mielenkiintoa. Luulen vaikka kenen lukevan ne mielellään uudestaan, -vaikka olisi ne jo ennenkin lukenut. - -Vienan Karjalassa ovat olot voineet jonkun verran muuttua sen jälkeen -kun siellä matkustelin. Mutta varsin suuria eivät muutokset kuitenkaan -liene, siellä ei kuljeta eteenpäin höyryn eikä sähkön voimalla. -Toiseksi eivät muutokset, vaikka niitä olisikin tapahtunut, varsin -suuressa määrin muuta sitä kuvaa, jonka tuo maa runoutensa kannalta -katsoen tarjoaa. - -"Kalevalan laulumaiden" julkaiseminen oli minulle tähdellistä senkin -vuoksi, että sen kautta sain oikeaan yhteyteen valokuvakokoelman, jonka -Vienan Karjalan seuduista, asutuksista, kansasta ja ihmisistä otin ja -joka luullakseni on laajin, mitä sieltä on tuotu. Suuri osa kuvistani -on tosin jo ollut eri julkaisuissa painettuna, mutta toivon niiden -oikeassa aineyhteydessä siltä voivan herättää uutta mielenkiintoa. - -Tutkimusta en ole voinut enkä tahtonut kirjottaa. Olen kuitenkin -koettanut antaa jonkinlaista käsitystä niitten toisinnoitten -runollisesta arvostat joista Kalevalan pääosa on koottu. Nykyinen -runotutkimus, joka pyrkii toisinnoitten juuriin ja siltä kannalta -arvostelee Kalevalan kokoonpanoa, ei mielestäni kylliksi muista -sitä, että nuo runot, semmoisina kuin ne on kansan huulilta koottu -kuitenkin ovat sen oman sielunelämän ilmauksia. Ne eivät ole valmiita -lauluja, joita kansa muka on ulkoa oppinut, vaan runolliselta kannalta -katsoen ne ovat sen omintakeisia luomia, mistä lienevätkin aiheet -alkuperänsä juurtaneet. Ne eivät ole kulkeneet kädestä käteen kuin -vaihdettava kello, joka tavallisesti aina uudella omistajalla jonkun -verran pilaantuu, vaan ne ovat koko arvonsa saaneet suomalaisen kansan -runoelemina ja ovat paras omaisuus, mitä siltä on muinaisuudestaan -säilynyt. Kalevala ei toisinnoitten valossa suinkaan ole keinotekoinen -rakennus, jonka runolliset arvot ovat Lönnrotin taidetyötä, vaan se on -kokonaisenakin elävää kansanrunoa. - -Teoksessa, jossa niin usein mainitaan karjalaisia nimiä, toistetaan -karjalaisia lauseita ja runoja, olisi ehkä pitänyt paremmin säilyttää -kansanomainen puheenparsi. Sitä en ole voinut tehdä, koska en taida -riittävästi Vienan Karjalan kieltä. Olen menetellyt melkein samalla -tavalla kuin runonkerääjät yleensäkin, kirjottaessaan muistoon rahvaan -huulilta toisinnoita. Harva heistä, tuskinpa kukaan, olisi voinut -ne äänteellisesti tarkkaan jäljentää nopean laulannan aikana, vaan -enimmäkseen siitä on syntynyt jonkinlainen kielensekotus. Karjalaiseen -muotoon ovat tulleet vain semmoiset sanat ja päätteet, jotka enimmän -ovat kirjottajan huomiota herättäneet. - -Paikkain nimetkään eivät sen vuoksi ole tarkalleen siinä muodossa, -jossa ne rajan takana lausutaan. Olen noudattanut etupäässä -Kirjallisuuden Seuran runotoisintojulkaisun kirjotustapaa. - -Vienan Karjala on joutunut kovain kohtaloiden alaiseksi sen jälkeen -kuin ensimäinen painos julkaistiin, mutta niiden kuvaaminen ei kuulu -teokseni puitteihin. Tästä painoksesta olen jättänyt pois Arhipan -laulamat runot, vain Sampo-jakson säilyttäen. Muita mainittavia -muutoksia en ole tehnyt. Jonkun verran olisin voinut kartuttaa tietoja -näinä vuosina julkaistuista kirjoista, mutta tuntui kuin olisi hyvin -runsas tietomäärä karkoittanut teoksesta hämyhetkitunnelman, samoin -kuin se takkavalkean äärestä katoaa, kun lamput sytytetään. - -_I. K. Inha_. - - - - -Vertaus Vienan Karjalan runoalueiden runotaidon välillä. - -(Numerot merkitsevät sivuja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran -runotoisintojulkaisussa, mutta luettelo on vain osapuilleen arvioitu.) - - Runoalueet Kello- Jyskyj. Kiimasj. Akonl. Kosta - vaara mus - - Sampo jakso 22 11 13 20 6 - Taivaan taonta - Kilpalaulanta 6 1/2 8 16 2 - Ainoruno 1 3 1 - Vellamon neito 1 5 1 - Väinäm. polvenhaava 4 2 2 4 1 - Venepuun etsintä 1/2 2 - Tuonelassa käynti 1 1 8 - Vipusessa käynti 1 9 1 - Kilpakosinta 13 18 23 7 - Kultaneidon taonta 3 2 4 1 - Kojosen poika 1 6 - Laivaretki ja kantele 10 4 10 17 3 - Nimettömät taudit 1/2 1 - Auring. ja kuun päästö - Väinämöisen tuomio 1/2 1 - Lemminkäisen virsi 20 6 22 50 12 - Hiiden hirvi 4 1 1 1/2 - Iso härkä 1/2 1/2 1 1 - Ahti ja Kyllikki - Kalevanpojan kosto 3 1 1 1/2 1/2 2 - Sisaren turmelus 16 4 3 5 6 - Kuolon sanomat 1 1 1 - Yhteensä 106 30 1/2 85 175 1/2 15 1/2 - - - Runoalueet Pohj. Koil- Kaik- - Latva- Vuokki- Vuonni- Uhut raja- linen ki - järvi niemi nen alue raja- yht. - - Sampo jakso 30 17 62 31 3 1 216 - Taivaan taonta 1/2 1/2 2 3 - Kilpalaulanta 4 12 8 14 1 71 1/2 - Ainoruno 4 2 3 15 29 - Vellamon neito 6 5 14 2 3 37 - Väinäm. polvenhaava 8 10 8 11 3 2 55 - Venepuun etsintä 5 1 3 1/2 1 13 - Tuonelassa käynti 13 6 6 5 40 - Vipusessa käynti 4 11 8 3 5 42 - Kilpakosinta 32 9 21 14 4 1 142 - Kultaneidon taonta 9 1 7 8 1 36 - Kojosen poika 4 5 1/2 11 27 27 1/2 - Laivaretki ja kantele 16 17 20 22 8 1 128 - Nimettömät taudit 1 2 1/2 - Auring. ja kuun päästö 1 1 - Väinämöisen tuomio 2 1 10 1/2 15 - Lemminkäisen virsi 53 37 48 47 15 8 318 - Hiiden hirvi 3 3 4 3 1/2 20 - Iso härkä 1 1 1 2 1 1/2 9 1/2 - Ahti ja Kyllikki 3 3 - Kalevanpojan kosto 1 4 1/2 19 2 2 38 1/2 - Sisaren turmelus 6 1 1 11 53 - Kuolon sanomat 1 1 1 1/2 6 1/2 - Yhteensä 202 1/2 144 1/2 229 223 48 15 1/2 - - - - -MINNE JA MIKSI? - - -Olimme keväällä 1894 saapuneet Pohjois-Suomen kuuluun pääkaupunkiin -Ouluun,... emme kuitenkaan siellä viipyäksemme, vaan kulkeaksemme -vielä melkoisen taipaleen edemmäksikin. Aioimme matkustaa Oulun -ylämaan etäisimpiin perukoihin saakka ja vielä nälkämaittenkin poikki, -aina rajan taa. Retkemme määränä olivat seudut, jotka ovat vielä -Maanselänkin tuolla puolen, joista vedet jo järjestään valuvat hyiseen -Vienanmereen. - -Vuodenajasta ja matkan päämäärästä saattaa arvata, ettemme olleet -huvimatkalla. Mutta kuitenkin olimme niin rattoisalla ja toivehikkaalla -mielellä kuin suinkin huvimatkalle lähdettäissä: olimmehan menossa -niille maille, joilla ikivanhat runot vielä elävät kansan suussa, -joilta Lönnrot oli enemmän kuin mies'iän takaperin koonnut parhaan -osan Kalevalan aineksista. Niistä seuduista ei siihen aikaan puhuttu -niin paljon kuin nykyään, ne olivat kauan olleet melkein unhotuksissa. -Runonkeruun päätyttyä sinne enää harvoin kukaan kulkuaan suuntasi. -Olimme sen vuoksi mielestämme koko löytöretkeilijöitä, meidän kun tuli -nyt uudelleen kiinnittää huomiota Kalevan kotimaahan. - -Matka oli mielessäni virinnyt jo jonkun vuoden aikaisemmin. Olin -Kuusamossa, komeata Oulanganjokea laskien pikimältään Vienan -Karjalan puolella käydessäni ihmetellen huomannut, kuinka vilkas, -herkkä ja runollinen kansa asui tuolla etäällä pohjoisessa, kuinka -vanhansävyisinä sen tavat ja olot olivat säilyneet. Minusta silloin -tuntui, ikäänkuin olisin virran mukana muutamassa hetkessä solahtanut -jokapäiväisestä nykyisyydestä tarujen maahan, maahan, jossa kansa -muusta maailmasta erillään vielä eli kalevaisia aikoja. Kun sitten -Nuorusen tunturilta loin katseen pohjoisen Vienan Karjalan aavoille -vesille ja rannattomille saloille, heräsi minussa halu päästä sinne. -Ja tämä halu yhä kasvoi, kun olin omalla puolella Raja-Karjalassa -vähän kauemminkin oleskellut saman kansan eteläisemmän haaran parissa, -tutustunut sen savupirtteihin, esineihin ja tapoihin, kuullut runoja -vielä laulettavan, ja varsinkin saanut elävän vaikutuksen siitä -nerollisesta, syvästä runouden hengestä, jonka läpitunkema sen koko -olemus yhä vieläkin on. En ollut sitä ennen täysin oivaltanutkaan, mitä -se merkitsi, että eepoksemme oli kansanrunoa. Kun siellä omin korvin -kuulin, omin silmin näin, niin avautui eteeni kuin uusi maailma, joka -viehätti omituisella lumouksella. Se henki vastaani kuin metsäkukkanen, -joka on kehittänyt jaloutensa luonnon puhtaissa kartanoissa, kuin -salokansan povella kasvanut runokukka, johon se on koonnut, mitä se -parasta tietää ja tuntee. Ja vielä enemmän: siellä eli yhä kaukaisen -muinaisajan sankari- ja jumaluskon kaiku. - -Toivoin Vuokkiniemestä ja Uhtuesta löytäväni asutuksen, joka -syrjäisempänä olisi säilynyt vielä lähempänä kalevaisia aikoja. - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on niin monta muuta taipaleelle -auttanut, se antoi minullekin matkavarat ja vielä matkatoverinkin. -Minun piti valokuvata Vienan Karjalassa, mitä vain huomasin -kuvaamiselle soveliasta. Toverini, silloisen ylioppilaan, sittemmin -yliopiston opettajan K. Karjalaisen, piti runoalueella hankitun -"kielimestarin" avulla käydä läpi koko Lönnrotin sanakirja, jotta -varsinkin saataisiin selville Kalevalassa esiintyväin sanain nykyinen -käytäntö Vienan puolella. Ja vielä meidän piti täydentää aukkoja, -joita ehkä oli jäänyt entiseen runonkeruuseen. Työtä siis oli kylläkin -ja aivan mieleisintäkin, koska olimme sen itse valinneet. Rahoja oli -toivoaksemme riittämään saakka -- puolet minun matkani kustannuksista -suoritti K.E. Ståhlbergin valokuvausliike, joka sai monisteluoikeuden -levyihin, -- muita tarpeita niinikään monenlaisia, niin että rahan -ja tavaran puolesta kyllä olimme paremmin varustetut kuin ne -runonkerääjät, jotka Vienan Karjalasta toivat Kalevalan. - - - - -SUOMENNIEMEN POIKKI VIENAN KARJALAAN. - - -Huolta ei ollut muusta kuin säästä. Huhtikuu oli vasta alkanut ja -oikeastaan olisi täällä pohjoisessa vielä pitänyt vallita vankka talvi. -Mutta kevät olikin tullut tavallista aikaisemmin. Sää oli niin leutoa, -että junassa saattoi kaiket päivät istua avoimissa ikkunoissa, aurinko -paahtoi, lumet sulivat virtanaan lämpöisen tuulen leyhytellessä, -rautatien kahden puolen kohisivat ojat nietosten keskellä tulvaisina -koskina. Pohjanmaan niityt ja suot lainehtivat järvinä ja metsissäkin -kiilti joka puolelta tulvaveden pinta. Se oli sanomattoman suloista, -rintaa sykäyttelevää, mutta tiemme se uhkasi nostaa pystyyn jo -Oulussa. Jos rekikeli kesken meni, niin ei ollut ajattelemistakaan, -että suurine kuorminemme pääsisimme tiettömään Vuokkiniemeen, ei -ainakaan ennenkuin Oulujoella tervaliike alkoi. - -Lunta oli kuitenkin vielä Oulun seuduilla suojaisemmissa paikoissa, -ja toivoimme kelin ylämaassa parantuvan. Yöt olivat toki enimmäkseen -selkeät ja aamulla olivat tiet jäässä. Muuan Hyrynsalmen kauppias, -jonka seuraan Oulussa lyöttäysimme, vakuutti lumesta ei olevan -puutetta, kunhan vain päästäisiin ensimmäiset taipaleet. Ja niin -lähdettiin perältäkin matkaan kaupunkilaisella hevosella ja kokeneen -ylämaanmiehen seurassa. Mutta kun maantiet kuuluivat olevan aivan -sulina Utajärvelle saakka, niin oli ajettava Oulujokea, vaikka kelin -sanottiin joellakin olevan viimeisillään. - -Ja niin sen seuraavana aamuna varhain huomattiin olevankin. Ajoimme -aluksi Merikoskea, joka sillä paikalla on pohjia myöden jäässä, -epätasaista ja kuoppaista. Siellä täällä alkoi vesi jo vallata uomaansa -takaisin, pulisten mustissa sulan silmissä. Toisin paikoin jäätikkö -oli onttoina holveina, mutta ei auttanut, yli piti ajaa, jos mieli -matkaan päästä. Valtaväylä oli aivan sulana, ja toisin paikoin kulki -tie pelottavan läheltä sitä. Rautatiesillan alla oli vain parin sylen -levyinen kaistale jään syrjää ja silläkin tie niin pahasti kaltto, että -jaksaisimmeko pitää kuormia tiellä? Hevoset astuivat varovasti, peläten -mustaa sulaa, ja joka mies seisoi jännitetyin mielin reen jalaksella -painamassa, etteivät kuormat päässeet jokeen luiskahtamaan. Mutta -kaikkein arveluttavin paikka oli sillan yläpuolella syvässä virrassa. -Siinä täytyi ajaa jääkannaksen poikki, joka tuskin oli muutaman sylen -levyinen; kahden puolen oli sulia reikiä, joissa vesi pulppuili. Yli -päästyämme kunnialla jäimme hetkeksi henkeämme vetämään, sillä siinä -oli ollut vähällä lyhyeen katketa matka ja humahtaa kallis kuormamme -Vellamon saaliiksi. Se olisi mennyt pohjaan kuin kivi. Onneksi oli -yöllä sen verran pakastanut, että tien paikka kantoi. Muutoin olisimme -siihen jääneet, pudotelleet olivat jo joku päivä aikaisemminkin -hevosiaan. - -Mutta sitten olikin pahin voitettu. Jokea ajoimme vain runsaan puolen -penikulmaa ja nousimme sitten maalle. Olisi ollut liian uskallettua -ajaa jokea pitkin Muhokselle ja siitä Muhosjokea edelleen, sillä tämä -pieni joki kuuluu olevan niin petollinen keväällä, että tulva melkein -vie jään jalkain alta. Poikkesimme sen vuoksi Maikkulan kohdalta joen -pohjoiselle rannalle ajaaksemme erästä oikotietä, joka metsäin ja -soitten poikki kulkien yhdytti maantien vasta kaukana Itämaassa ja -hyrynsalmelaisen matkatoverimme tiedon mukaan oli vielä kyllin luminen --- ellei tulva jo ollut soille ennättänyt. - -Metsissä huomasimmekin olevan lunta viljalta, mutta pahoin oli tie jo -pehminnyt, jalan täytyi ajaa koko matkan, ja hyrynsalmelainen kertoi -kokemuksestaan arveluttavia juttuja, mimmoista ylämaissa matkustaminen -on keväällä. Jokaiselta vastaan tulijalta kysyttiin teitten tilaa ja -vastaukset häälyivät niin kahden vaiheilla, että ne vain lisäsivät -jännitystämme. - -Tie oli kai ollut talvellakin huononlaiseksi ajettu raskain kuormin, -nyt se oli vieläkin vaikeampi. Kun matkamme kulki melkein suoraan itään -päin, niin oli vasen puoli tiestä, johon päivä paistoi, sulanut paljon -enemmän kuin oikea ja tie siitä käynyt kaltoksi, niin että korkeata -kuormaamme täytyi kaiken aikaa hoitaa kaatumasta. Metsässä nykäisi tuon -tuostakin paljastunut juurakko tai risu, katkennut vesa arkkujamme, ja -kaiken aikaa täytyi miesten keikkua milloin toisella, milloin toisella -jalaksella, ettei kuorma kaatuisi. - -Tuli vastaan matkamiehiä, jotka varottivat Sankilan takana olevasta -ojasta, se kun jo oli ylipuolisten soitten vesiä tulvillaan. Talossa, -johon poikkesimme, isäntä kehotti kiertämään ojan ajamalla hänen -halkotietään. - -Ensimäisessä vesipaikassa kuorma horjahti syvään vasemmalle -jalakselle, mutta ei päässyt kaatumaan, kun ennätimme hypätä oikealle. -Jälkimäisessä, kauppiaan reessä, hääräsi neljä miestä oikealla -jalaksella, työntäen peräänsä ulospäin, minkä sitä suinkin riitti, -jotta reki pysyi tasapainossa. Kauppiaan kuormassa oli joltinenkin -määrä sokereita, joita oli varjeltava kastumasta. Hevosen jaloissa -pyrysi vesi, niin ettemme siitä nähneet muuta kuin rinnan ja pään. -Onnittelimme toisiamme toisella rannalla, kun oli onnellisesti yli -päästy, ja lähdimme edelleen ajamaan. Mutta vasta kotvan kuluttua -tulikin se halkotie, josta isäntä oli puhunut, ja pahin vesipaikka -olikin siis vielä edessä. Eikä tarvinnut kulkea kuin satakunnan -syltä, kun tapasimme ojan, jossa ryöppyi vettä vaikka uida. Ei -ajattelemistakaan, että siitä olisi yli päästy kuormain kastumatta, -jonka vuoksi poikkesimme isännän neuvomalle halkotielle. Se johti -metsästä aavalle suolle. Talvikeleillä jäätynyt tienselkä petti joka -askelella, milloin toisen, milloin toisen jalaksen alla, ja siitäkös -nyt alkoi hoivaaminen, sillä kahden puolen oli suolla lumen alla -pohkeisiin saakka vettä. Mutta miten hikoilimmekin ja ponnistelimme, -eräässä kohdassa kuorma väkisinkin ryösti ja kaatui tieltä lumeen ja -veteen. Ja siihen se jäi kyljelleen. Tie oli kupera kuin sian selkä ja -onnella, hevonen jos vähänkään ponnisti, niin upposivat jalat kohvan -läpi. Se hätääntyi, riuhtoi, rehki, oli riisuttava valjaista, ettei -kuorma selälleen kääntyisi vajottavaan hyyhmään. Kovin nyt olimme -pahalla mielellä. Mikä neuvoksi? Kiire olisi ollut, sillä soille, jotka -olivat aavoja kuin selkävedet, paistaa hellitti aurinko puhtaalta -taivaalta ja lämmin etelätuuli hautomistaan hautoi lunta, vesi kohosi -lumen alla yhä korkeammalle ja alavammat paikat uhkasivat pian olla -niin tulvillaan, ettemme pääsisi eteen emmekä taaksepäin. Ei ollut -muuta neuvoa, kuin sitoa hevonen suon ränkkyyn ja kuusin miehin lähteä -kuormaa vetämään. Yksi hoiti aisoista, toiset vetivät sivuilta, pari -miestä takaa työnsi, valmiina hyppäämään kannakselle, milloin jalaksen -jälki petti ja painava reki pudota humahti toiselle tai toiselle -puolelle. Siinä ei saanut säästää voimiaan eikä vaatteitaan. Kesken -huutoa ja rehkinää paiskasi kuorma kyytimiehemme suulleen ojaan, josta -hän nousi ylös märkänä kuin uitettu koira. Taas vedettiin parikymmentä -syltä, raskaasti hinattiin, hikoiltiin, hoivailtiin, sotkettiin, -rämmittiin... tuli poikittainen oja eteen. Se ei näyttänyt pahalta, -mutta kohvapa petti ja pari miestä pullahti vyötäisiään myöden kohvan -alla solisevaan veteen. Mutta saatiin kuin saatiinkin kuorma ojan -poikki toiselle puolelle, jossa tie oli kuivempaa ja pohja piti, -ja siihen se toistaiseksi heitettiin. Kauppiaan kuorma oli vielä -toista vertaa raskaampi, ja sen vuoksi päätettiin lopultakin yrittää, -eikö sitä saataisi hevosella kulkemaan. Ojalle saakka se saatiinkin -onnellisesti, mutta siinä pohja petti ja ravakka hevonen suistui lumen -ja jään läpi alusvesiin niin syvälle, ettei näkynyt kuin päätä ja -häntää. Se oli päästettävä valjaista ja kuorma kongilla väännettävä -ojasta. Mutta yli saatiin kuitenkin molemmatkin, ja toisella puolella -saatoimme panna tupakaksi ja levähtää siinä tiedossa, että pahimmasta -oli päästy. Kaivettiin matka-arkut esiin ja vaihdettiin kevätahavassa -aavalla lumisella suolla vaatteet ihokkaita myöten. - -Mikähän tässä niin riemastutti meitä? Seikkailu tietysti, jommoista -varmaankaan ei satu Etelä-Suomen teillä. Ja ihana säteilevä päivä, -hehkuvan sininen taivas, puhtaat värimehuiset metsänrannat, soiden -valkeat hohtavat selät ja salmet, pyhä kevät, tunto siitä, että -oltiin suuressa luonnossa, ja ajatus, että juuri näillä kevätkeleillä -oli ennenkin kuljettu samoilla asioilla siihen samaan maahan, johon -matkamme piti. - -Tämä taival heitti meidät rautatienykyisyydestä luonnontalouden -alkuperäisiin oloihin. - -Kuormaa täytyi soilla edelleenkin hoivata kuin juopunutta ja metsissä -niinikään. Mutta vedestä ei enää ollut hätää. Maa alkoi aaltoillen -nousta ja lumi yhä lisääntyä. Sitä oli Puolangan mailla niin runsaasti, -että talvitie oli vain kuin kova silta syvän, pehmeän lumen päällä. -Niinkauan kuin tämä silta kestää, ei ole hätää, mutta kun se läpeensä -suojaa ja alkaa pettää hevosen jalkaa, "polantaa", kuten täällä päin -sanottiin, silloin on kulku aivan mahdotonta. Jos tämä tapahtuu -äkillisellä suojalla pitkällä erämaan taipaleella, ei ole matkamiehellä -muuta neuvoa kuin ajaa tien viereen odottamaan joko pakkasta taikka -lumen sulamista ja hiihtäen käydä kylissä hakemassa ruokaa itselleen ja -hevoselleen. Näin meille toisesta reestä kerrottiin. - -Alakuloisia, autioita maisemia olivat ne suot, metsämaat ja -rimpirantaiset erämaan järvet, joitten halki talvitie kulki. Harvassa -oli taloja ja harmaantuneita, vanhanmallisia sydänmaan kyliä, joissa -jäykkäluontoinen, suora pohjalainen kansa asui laajoja maitaan ja -poltteli tervojaan. - -Olemme tottuneet pitämään näitä maita köyhimpinä nälkäperukoinamme, -ja köyhyyttä siellä varmaan onkin ja monasti siellä syödään olkea -ja petäjää; mutta on toisia vielä paljon köyhempiä, joille tämä maa -kelpaa kerjättäväksi. Taipaleella tuli nyt vastaamme heidän kuormiaan, -pieniä hevosia ja reslarekiä, joista tirkisteli nuorta ja vanhaa naamaa -kirjavien rääsyjen keskeltä. Ei erottanut, mikä oli vaatetta, mikä -resuista pussia tai muuta ryysyä. Kauaakaan ei tarvinnut puhutella -näitä matkamiehiä, ennenkuin huomasi, mitä väkeä he olivat: Vienan -karjalaisia vaimoja ja lapsia, jotka miesten kierrellessä Suomessa -kaupoilla ja leivän loputtua olivat lähteneet nälkäkuolemaa pakoon. -Niitä kulki paljon semmoisia kuormia, ja inhimillisyyden nimessä täytyi -talvitien varressa olevain talojen auttaa edes taipaleen poikki ja -antaa hevoselle heiniä, rahvaalle ruokaa, minkä varoista riitti. Ja -vaikka nämä mieron kiertäjät ehkä saivat monessakin talossa kuulla -tylyn vastauksen, niin luulen kuitenkin, että heitä koetettiin auttaa -kyvyn mukaan, ainakin sen verran, että pääsivät lähemmäksi merimaata, -jossa ovat varakkaammat eläjät. Toisissa taloissa heitä autettiin -auliudella, joka herätti kunnioitusta niitten harmaita seiniä ja -lahonneita, vinoon vääntyneitä pieliä kohtaan. - -Edellinen vuosi oli rajan takana ollut täydellinen katovuosi, hätä -oli suuri eikä ulkoa päin apua vähääkään. Itkulla ja säälittävillä -seikoilla nämä matkamiehet kuvailivat kotoista puutettaan, ja näissä -valituksissakin esiintyi heidän puheenpartensa runous ja kielensä -kuvarikkaus. Ja vaatteiden huonoutta häikäisi näkemästä outo -ihmetyttävä punavärien runsaus. - -Mutta näissä mieron kiertäjissäkin oli varakkaampia ja köyhempiä. -Kaikilla ei ollut hevosta, jolla kiertää apua anomassa, vaan moni sai -kulkea jalan, rämpiä penikulmia pitkät taipaleet henkensä edestä. Moni -oli niin huono, että oli matkalla sortua. Oli eräältäkin taipaleelta -löydetty pieni tyttö, jonka voimat olivat matkalla pettäneet. Hän oli -vaipunut tielle, josta kaupungista palaavat matkamiehet olivat hänet -löytäneet jäätävän unen horroksista, tunnottomana nostaneet kuorman -päälle ja tuoneet taloon. Siellä oli tyttö vironnut lämpöisessä -pirtissä ja silmät auki saatuaan ja hyväntahtoisia ihmisiä ympärillään -nähdessään paikalla puhjennut semmoiseen ilomielisyyteen, että -Puolangan vakaat emännät sitä vielä meillekin kertoivat ihmettelevällä -heltymyksellä. - -Niin, vaikka ensimmäinen tervehdys oli niin säälittävän köyhä, oli -siinä kuitenkin samalla omituista rattoa. Meistä tuntui, että näiden -lumien, salojen ja soitten poikki ajoimme kohti maata, jolla kaikkien -kohtaloiden kovuudesta huolimatta yhä vielä lepäsi ammoisen ilon -rusotus. Sanotaan, että soitto on suruista tehty, ja suruja tällä -kansalla varmaan on ollut riittävästi runsaihinkin runoihin. Mutta -nyt käsitimme, että vaikka soitto on suruista tehty, elinvoiman se on -saanut ilon sykkivällä povella. Kun saavuimme Latvajärveen ja siellä -silmä vesissä kerrottiin, ettei kylässä enää ollut muuta syötävää kuin -hienonnettuja pahnoja, niin väjyi kuitenkin toisessa silmässä ilo, -emmekä säälistämme huolimatta tunteneet samaa synkkää masennusta, jonka -moinen tieto muualla herättää. Kohtalon kovuus ei ole murtanut Karjalan -kansan mieltä. Se on köyhyydessäänkin vielä rattoisa ja viehkeä. -Se on yhä runollinen ja maire. Kovan onnen kohdatessa se lohduttaa -itseään iloisella mielellään... Runo on kuin onkin ilon lapsi, joka -murheestakin luo elähyttäviä voimia. - -Kun lähestyimme Puolangan kirkkoa, muuttuivat seudut korkeammiksi -ja kirkolla vaikuttavaksi vaaramaisemaksi. Kelit alkoivat täällä -olla hyvät, lunta oli liikojakin, valkoisina hohtivat kukkulat ja -metsäaukiot vastasivat vielä kylmästi kevätauringon hyväilyyn. -Hiihtomiehelle siellä olisi ollut mainiot maat, mutta meidän matkamme -piti selänteiden poikki yhä vain idemmäksi. Maantie, jota nyt ajoimme, -kohosi korkealle vaarain päälle, ja niiltä avautui näköaloja yhä -etäisemmille vaaroille. Näkyivät Äylövaarat, Tuomivaarat, Paljakat, -Isovaarat ja monet muut, joitten kansa mainitsi saavan syksyllä -niskaansa aikaisemmin lunta kuin syvät alamaat. Kun vaarat lumettuvat -valkoisiksi, vihmoo Puolangan kirkolla vielä vettä. Ja niillä sataa -lunta vahvemmalta kuin alamaissa ja ankarain tuulien keralla. Talot, -joita oli selänteillä, olivat yhä vielä valtavien kinosten peitossa. - -Tuulen alla saattoi kinoksilta astua huoneitten katolle, tuulen -puolella maa oli paikoin paljaana. Suotta ei näitä maita mainittu -talven pesiksi jopa hamassa Karjalassa saakka. Tiellä oli melkein -mahdoton päästä vastaantulijan ohi, tien sivussa tuskin hevosen jalat -pohjasivat. - -Erään vaaran takaa avautui eteemme synkkiä saloja sepäävä syvänne, -jonka pohjalla Kiannan vedet juoksevat Oulujärveä kohti. Metsäin -yksinäisyydestä erotti Hyrynsalmen kirkon monien sudenvirstain -päässä, ja sinne kääntyi tältä kantavalta ja kauniilta näköpaikalta -matkatoveriemme tie. Me jatkoimme edemmäksi, kohti tummia kankaita ja -korpia, joita Kiannan puolesta siinti. Lumi tuntuvasti väheni alemma -laskeutuessamme, mutta maisema muuttui vielä yksinäisemmäksi. Vihdoin -saavuimme Ämmän ruukille, entiselle tehtaalle, jonka säilyneissä -asuinrakennuksissa metsänhoitaja piti kestikievaria -- saadakseen -joskus nähdä ihmisiä. - -Kaukana olimme, mutta edemmäksi piti matka. Vielä oli sydänmaita -kulkevaa talvitietä yhdeksän penikulmaa Vuokkiniemen kirkolle. Ajoimme -kappaleen Kiantajärven alakuloisia selkiä, saavuimme Haukiperään, -sieltä Parvalan kylään, joka on korkealla vaaralla, halliten -näköalallaan Vuokin vesiä, ja aloimme nyt olla lähellä maanrajaa. - -Moniaan yksinäisen metsäjärven jäällä ajoimme rajan poikki. Vaikka -olimme omalla puolella kulkeneet niin laajoja erämaita, niin pisti -kuitenkin heti rajalla silmäämme korkean metsän ja jykeväin latvain -rikkomaton piiri. Täällä kasvoi honka toisensa vieressä metsiköissä, -joita ei vielä milloinkaan ollut tukkilainen harventanut, rosoisia, -iänikuisia puita, jotka tervehtivät meitä vanhain laulajain ajoilta -saakka, ehyet järvenrannat viitoineen, jokivarret pensaikoineen, puhdas -luonnonrauha, joka vaipui unohtumattoman syvälle mieleen. Jonkun -toisenkin kauniin salojärven jäätä ajoimme, mutta enimmäkseen oli tien -sivussa vanhaa harvaa, kulonpolttamaa kangaspetäjikköä, kunnes ylämaa -lähempänä edessäpäin olevia vesistöjä mäin ja jokilaaksoin alkoi aleta -Kuittijärviä kohti. - -Muutaman alamaan laidassa laskimme äkkiä helisevin aisoin keskelle -pientä kylää, josta emme kuitenkaan ennättäneet muuta nähdä kuin -sanomattoman viheliäisiä hökkeleitä, ryysyisiä lapsia ja haukkuvia -koiria, ennenkuin se jo jäi taaksemme. Se oli pieni Vasovaara, jota -emme tienneetkään, runonkerääjät kun eivät näytä siellä käyneen sen -syrjäisyyden vuoksi. Se jäi meiltäkin, alamäki oli liian hyvä, eikä -myöhemminkään se sopinut matkoihimme, mutta mielipahalla myöhemmin -ajattelimme, että sieltä ehkä olisimme löytäneet jotain uutta. - -Tulimme suolta suuremmalle järvelle, jonka poikki ajoimme, ja toisella -rannalla oli edessämme Latvajärvi, Vienan Karjalan runokylistä kuuluin, -Arhipan ja hänen poikansa Miihkalin koti. - -Latvajärven talot olivat suuremmat, mutta huutava hätä oli täälläkin -vastassa joka kujalla. Luultiin rahan ja viljan jakajia tulleen -Suomesta. Jos minkä talon kohdalle pysähdyimme, paikalla kokoontui -ympärillemme kerjäläisiä ja sairaita apua pyytämään, ja huoleti saattoi -uskoa, että ne kaikki olivat hädän alaisia. "Ei ole kuin tuli ja -vesi", oli eräs Venehjärven mies matkalla sanonut omasta kylästään, ja -Latvajärvessä sanottiin, että tuskin saisi koko kylästä kilon verran -jauhoja kokoon. Syötimme kuitenkin kylässä ja kävimme tervehtimässä -vanhaa sokeata Miihkalia, joka meille ennätti jonkun runonkin laulaa. -Mutta kiirehdimme sitten edelleen, koska aikomuksemme oli vasta kesällä -viipyä Latvajärvessä kauemminkin. Ennenkuin kuitenkaan pääsimme -kylästä lähtemään, saavutti meidät tanhualla juosten nuori nainen, -joka itkien pyysi meitä parantamaan lapsensa silmän. Hän näytti sen, -koko toinen silmä oli yhtenä märkäpesänä, emmekä luulleet sille apua -enää olevan, kehotimme häntä kuitenkin, ettei siihen mitään muuta -panisi, kuin hautoisi keitetyllä haalealla vedellä. Hän oli leipiä -uunista ottaessaan kääntänyt hiilihankoa, lapsi oli seissyt takana ja -kuuma hanko oli sattunut sen silmään. Sitä oli parannettu manauksilla --- olihan näillä seuduin parhaat loihtujen osaajat -- oli koetettu -jos minkälaisia kotirohtoja, mutta niistä se oli vain yhä pahentunut, -eikä silmää enää näkynytkään märän keskeltä. Kun syyskesällä palasimme -Latvajärveen, niin kysyimme samalta vaimolta, miten lapsen oli käynyt. -Silloin hän hymyillen vastasi, että silmä oli aivan terve. Kysymme, -eikö siihen oltu mitään muuta käytetty, ja vähän epäröityään hän -häveliäästi vastasi: "Ka paninhan mie nännistäni maitoa." Niin avuton -on sikäläinen rahvas taudin sattuessa. Lähin lääkäri asui Vienanmeren -Kemissä, jonne oli matkaa lähes kolmekymmentä penikulmaa. - -Toisen päivän illalla siitä, kun olimme lähteneet Ämmän ruukista, -saavuimme Vuokkiniemen kirkonkylään. Se on melkoinen ja laajalle -hajaantunut kylä, kylän keskitse kulkevalta harjulta avautui näköala -Ylä-Kuittijärven selälle. Olimme siis vihdoin, poikki Suomen -ajettuamme, kaikki tiet päähän kuljettuamme, maanrajan toiselle puolen -tultuamme, saapuneet niille maille, joilta Kalevalan varsinainen -runorunko on saatu ja saatu paras osa niistä lauluistakin, joilla tämä -runko on täytetty. Se maa on kolmen Kuittijärven ja niitten latvavesien -ympärillä. Taaksemme olivat jääneet Latvajärvi, Kivijärvi, Venehjärvi -ja Tshena, tässä oli Vuokkiniemen kirkonkylä, Ylä-Kuittijärven -pohjoispäässä oli Vuonninen, edessäpäin Keski-Kuittijärven varrella -suuri Uhut ja moniaita pienempiä kyliä, ja molempien Kuittijärvien -välillä, kapealla kannaksella Jyvöälahti. Siinä Kalevalan klassillinen -maa! Jyvöälahteen olimme päättäneet aluksi asettua, perehtyäksemme -yksillä paikoilla rahvaaseen ja suunnitellaksemme vastaisia töitämme. - -Vuokkiniemen kirkonkylässä piankin huomasimme, ettemme sentään -olleetkaan tulleet aivan maailman loppuun. Siellä oli useita -melkoisia ja hyvin rakennettuja taloja, ja varsinkin oli kestikievari -sekä maalattu että mukavasti sisustettu ja puhtaus moitteeton. -Saatiin kahvit, teet mitä parhaat, ruokaa monenlaista, talossa oli -hyvin varustettu kauppapuoti, vuoteissa höyhenuntuvat, akkunoissa -uutimet. Isäntä, kookas parrakas karjalainen, oli kulkenut laajalti -Suomennientä, tunsi monet kaupungit ja oli monessa paikassa puotia -pitänyt. Samalla kun kaikki oli niin uutta ja "Venähen mallista", -oli siis paljon liittymäkohtia omankin maan oloihin. Eikä vaikutusta -suinkaan pahentanut sekään, että talossa oli niin solakka siro Karjalan -impi, joka punainen nauha otsallaan, oman puolensa värikkäässä puvussa, -keveästi liikkui sillan liitoksilla ja esiintyi sillä ujoudella ja -sulolla, joka on Karjalan immelle ominaista. Kuta enemmän Tatjanaa -katselimme, sitä paremmin tunsimme rupeavamme viihtymään. - - - - -KARJALAINEN KOTIMME. - - -Ajoimme seuraavan taipaleen Jyvöälahteen kahdella hevosella, toisessa -olivat tavarat, toisessa itse istuimme. Pitkistä ajoista matkustimme -näin oikein mukavasti. Ohjeittensa mukaan oli kestikievari varustanut -kuomureen, vällyjä ja peitteitä, tyynyjä ja patjoja ympärillemme -ja allemme niin runsaasti, että vaikka olisimme pohjoisnavalle -matkustaneet pakkasesta mitään tietämättä. Hevoset olivat pienet, eivät -kuitenkaan kehnouttaan, vaan siitä syystä, että näillä peräkulmilla -tahallaan suositaan pieniä hevosia, koska heikkokin tie ja huonokin -jää ne paremmin kantaa, sanalla sanoen, koska niillä erämaassa pääsee -paremmin joka paikasta. Mutta pienuudestaan huolimatta ne olivat -terhakat. Karjalaisen hevonen juoksee ikäänkuin kiivauttaan ja tarkkaa -terävästi ajajansa huomautuksia. Melkein yhtämittaista laukkaa ne -kulkivat puolenkolmatta penikulman taipaleen Jyvöälahteen saakka. - -Mutta keli olikin mitä paras. Seliltä olivat lumet sulaneet, hyyhmät -taas jäätyneet; ne olivat kauttaaltaan kierällä ja jäähilse kilisi -hepojen juostessa. Hopeinen auer, häiriintyneet vitikiteet väikkyivät -nousevan auringon valossa raikkaassa aamupakkasessa, tuntemattomia -sinerviä vaaroja kohosi joka puolella, kadoten pohjoista kohti -rannattomaan pohjukkaan, jossa olivat Vuonninen ja Ponkalahti, -molemmatkin näkymättömissä. Ainoastaan Pirttilahden kylä oli välillä -ja etäämpänä suuren selän rannalla vähäinen Mölkkö. Muutoin käsitti -katse kaikkialla ainoastaan koskemattomia rantoja, kasken rikkomattomia -kaukovaaroja, joilla ei missään näkynyt asutuksen ulkopiirrettä. - -Mutta vaikka tämä selkä oli niin yksinäistä ja asumatonta, niin tuntui -se kuitenkin tuttavalliselta. Muistelimme, kuinka Lönnrot oli keväällä -ajellut tätä samaa selkää ja samaan kyläänkin, vaikka Vuonnisesta -tullen. Silloinkin oli Kuittijärvi kauttaaltaan kieränä, niin että -sitä saattoi ajaa vaikka mistä ja vain tähdistä katsella yöllä matkan -suuntaa. Täällä oli Europaeus yksinäisenä ja säästelijäänä, palavan -intonsa ajamana, retkeillyt kylästä kylään etsien ja kysellen, -pelastaakseen lyhyimmänkin runomurusen, pienimmänkin täysipätöisen -säkeen. Tuon innolla ja rakkaudella suoritetun työn muisto sytytti -lämpöä meidänkin rinnassamme. - -Ylä-Kuittijärvestä vievät penikulmaa, ehkä toistakin pitkät virtaiset -salmi- ja jokivedet Keski-Kuittijärveen, ja näitten välivesien -pohjoispuolella, lähellä Ylä-Kuittijärven rantaa, on Jyvöälahden -kylä. Tie kohosi selältä kannakselle, jolla oli sievä Suomen malliin -rakennettu talo, ja kannaksen ja pienen harjun poikki ajettuamme -näimme salmivesistä pistävän lahden, jonka rannalla useimmat talot -ja tsässyönä oli. Kylä on jotenkin hajallinen. Toiset talot olivat -meidän puolen tapaan rakennetut, niinkuin muutoin olivat Vuokkiniemen -kirkonkylässäkin olleet, toiset olivat vanhaa "Venähen mallia". -Edelliset olivat enimmäkseen laudoitetut ja maalatut ja varakkaamman -näköiset, jälkimäiset harmaat, pyöreistä hirsistä, useinkin pahasti -kallellaan, jopa hajalle menemässä, mutta vanhuutensa ja outoutensa -puolesta meistä mieltäkiinnittävämmät. Suomalaiset talot kuitenkin -antoivat kylälle tuttavallisen sävyn ja todistivat heti ensi -näkemällä, että Suomikin ainakin yhdelle puolelle vaikuttaa semmoisena -kultuurikeskustana, joka määrää uudistusten mallin. Ne isännät, jotka -olivat talonsa meidän malliin rakentaneet, asuivatkin suurimman osan -vuotta Suomessa kauppapuotejaan hoitamassa. Mutta vaikka heidän asiansa -enimmäkseen olivatkin meidän puolellamme, pitivät he kuitenkin talonsa -etäisessä kotipuolessaan vararikon turvana. - -Vähäiset olivat kylän vainiot, sen näki paikalla, vaikka niitä vielä -lumikin peitti; ne eivät asujiaan elätä. Penikulmain laajuiset salot -alkoivat heti kylän reunasta. Lähinnä kylää oli metsä kuitenkin -raiskattua ja huonoa. Metsät olivat valtion omaisuutta ja taloille -luovutettiin vain tarvepuut; nämä otettiin niin läheltä kylää kuin -suinkin, jotta päästiin vähemmillä vetomatkoilla. Ja siitä syystä -tuossa metsänrunsauden maassa ihmisen naapurina kuitenkin enimmäkseen -asuu metsänkehnous. Vienan Karjalan kylä raiskionsa ympäröimänä -siitä saa jonkinlaisen tylyn leiman. Mutta kaikkialla ei tämä piirre -kuitenkaan ollut varsin silmään pistävä. Pahimmin se loukkasi -suurimpien kylien ympäristössä. - -Jos olisi nähnyt kylästä kauemmaksi pohjoista kohti, niin -olisimme jotenkin lähellä, parin kilometrin päässä vain, nähneet -Keski-Kuittijärven, joka pistää koko joukon limittäin Ylä-Kuittijärven -sivu, niin että Jyvöälahden kylä on molempien järvien välisellä -kannaksella. Mutta metsä esti sille puolelle näkemästä. Kannaksen -poikki kävi talvitie Uhtueen ja sitä kautta tavallisesti kesälläkin -matkustetaan, kun vesitie Enonsuun kautta kiertää paljon. Uhtueen, -Vienan Karjalan suurimpaan kylään, voisipa sanoa kaupunkiin, on -Jyvöälahdesta vain puolentoista penikulmaa suorin tein. - -Asunnon saimme paremman kuin olimme osanneet toivoakaan. Asetuimme -erään lesken taloon ja saimme kaksi somaa vierashuonetta, joissa oli -uutimet akkunoissa, kaihtimet vuoteissa, lattialla matot ja kaikin -puolin moitteeton puhtaus. Ja ehkäpä vielä tärkeämpää oli, että -emäntä oli kotoisin Oulusta ja osasi laittaa semmoista ruokaa, johon -olimme tottuneet. Hän oli nuorena palvellut kotikaupungissaan hyvissä -taloissa, kunnes joutui karjalaisen kauppiaan kanssa naimisiin ja -muutti tänne. Samoin kuin yleensä Suomesta tuodut naiset, samoin hänkin -oli uskontoa muuttanut ja sekä kielen että tapain puolesta täydelleen -karjalaistanut. Mutta syvällä mielen pohjalla oli kuitenkin säilynyt -kiintymys omaan maahan ja tämä oli varsinkin miehen kuoltua yhä enemmän -kuohunut esille, niin että siitäkin syystä olimme taloon tervetulleita -vieraita. Leski asui tyttärensä keralla kahden avarassa talossaan; -molemmat pojat, joiden omaisuutta talo miehen kuoltua oli, olivat -Suomessa puotimiehinä. Kahden asuivat äiti ja tytär maat, hoitivat -kalanpyynnin, pitivät lisäksi pientä jauhokauppaa ja tulivatkin siten -jotakuinkin toimeen. - -Talo oli muutoin kylän avarimpia ja sen puolen malliin rakennettu, -kaikki asuinhuoneet, karjanhuoneet ja rehusuojat saman laajan -katon alla hyvässä sovussa. Jykevästä, kolkutinraudallisesta -ulko-ovesta tultiin ensinnä matalaan tanhuaan, josta meni ovi samalla -tasalla olevaan navettaan ja portaat toisessa kerroksessa oleviin -asuinhuoneisiin. Paitsi navettaa ja tanhuaa on pohjakerroksessa -karsinakin, laaja akkunaton säilytyshuone, mutta siihen ei ole ovea -muualta kuin sen päällä olevasta asuinpirtistä. Toisessa kerroksessa -on ensinnäkin laaja eteinen eli sintsi, joka leveänä, suorakulmaisena -käytävänä kulkee rakennuksen kautta, päättyen "sarajaksi" sanottuun -parveen, jossa säilytetään karjanrehua. Sintsin toisella puolella -on avara pirtti, toisella puolella pieni "tsunala", jota käytetään -vaatehuoneena, ja sen vieressä ruokatavaroita varten säilytyshuone. -Tanhuan päällä olevan haaran sivussa ovat vierashuoneet, "komitsat", -toisissa taloissa yksi, toisissa kaksi; toisissa niitä ei ole -ensinkään. Semmoinen on suuri karjalaismallinen talo, mutta köyhempien -rakentamat ovat tietenkin paljon vajanaisemmat, usein yhdenkertaiset, -ilman vierashuoneita ja tsunaloita. Alempana taas, Uhtuessa ja Kemijoen -varressa, tapaa taloja, joissa alakerta päin vastoin on kehittynyt -täydelliseksi asuinhuonekerrokseksi, niin että molemmissa kerroksissa -asutaan. - -Emäntämme, jolla paitsi hienoja kasvonpiirteitä oli jalo ja -syvätunteinen luonne, kohteli meitä kuin omaisiaan ja laittoi ja -puuhasi kaikki parhaan taitonsa mukaan. Hän oli meille lisäksi -oivallinen johdattaja Karjalan puolen olojen ja tapojen tuntemiseen. -Tuskinpa siellä syntyneiltä olisimme saaneetkaan yhtä täydellisiä -ja luotettavia tietoja kaikenlaisista käsityksistä ja tavoista kuin -häneltä, jonka mieleen ne olivat paremmin koholle jääneet, koska ne -alussa olivat outoudellaan hänen huomiotaan herättäneet ja monikin ehkä -kysynyt mielentaistelua, ennenkuin muuttuivat tottumukseksi. - -Väleen siis aloimme kotiutua ja emäntämme avulla saada tuttavapiiriä. -Se kävi helposti laatuunsa. Ellei lähdetty rahvasta kotoaan -hakemaan, niin se piankin itse saapui näkemään "Ruotshista" tulleita -runonkerääjiä ja heidän kanssaan tarinoimaan. - -Sitten aljettiin tiedustella toverilleni kielimestaria ja saatiin -sekin. Hän oli Venehjärven Lesosia, Varahvontta nimeltään, -vanhanpuoleinen mies jo, mutta siitä hyvä, ettei hän ollut liikkunut -meidän puolellamme kaupoilla, koska häntä ei pidetty kauppaan -kyllin ovelana. Hän oli siis paremmin kuin toiset säilyttänyt -kielensä puhtaana. Varahvontta, huonoilla palkoilla, kovassa työssä -ränstynyt mies, luuli hyvinkin helpoille päiville pääsevänsä, kun -ei tarvinnut muuta kuin vastata toisen kysymyksiin, vieläpä vain -omasta päästään. Mutta kovin kauaa hän ei siinä työssä ollut, -ennenkuin rupesi valittamaan istumisen vaivoja, käänteli ja väänteli -itseään tuolilla, keksien jos minkälaisia asennoita -- ja pian -väsymystäkin. Vastaileminen kävikin työläämmäksi kuin olisi luullut, -sillä kysymykset tehtiin Lönnrotin suuresta sanakirjasta, jota -toverini kävi läpi sanavaraston selville saamiseksi. Moinen sanakirja -etsiskelee miehen aivot moneen kertaan joka soppea myöden, ennenkuin -käsistään päästää, se ennättää hänet moneen kertaan uuvuttaa, vaikka -vastaukset liikkuvatkin vain jokapäiväisen elämän varrella hankituissa -tiedoissa. Lopuksi saatiin avuksi verkonkutominen, ja sen säestyksellä -sanakirjatyökin sujui paremmin. Vakavampien pohtelujen lomassa -pulpahti aina esiin kaikenlaisia kaskuja ja juttuja, sen mukaan mihin -kysymyksen alaiset sanat milloinkin johtivat ajatusta. Lepohetkinä, -kun ei ollut muuta puheen aihetta, Varahvontta usein alkoi kertoa -pienestä tytöstään, ja silloin ukon mieli lämpeni ja vilkastui, vaikka -olisi äsken pahastikin nukuttanut. Tyttönsä ja vaimonsa elättämiseksi -hän täällä kaukana kotikylästään raatoikin... Venehjärvessä ei -ollut edes työn ansiota. Palkan pienuudesta ja ravinnon niukkuudesta -huolimatta hän saikin heidät hengissä pysymään, saattoipa silloin -tällöin viedä jonkun korunkin tai leikkikalun tuomisiksi. Meidän -palveluksessamme Varahvontan ansiot paranivat, ja vaatettakin hän sai -meiltä kaikenlaista, ettei tarvinnut siihen rahaa kuluttaa, ja lisäksi -hän nyt pääsi koko joukon paremmalle ruualle. Kauaa ei kulunutkaan, -ennenkuin muuttuneitten olosuhteitten vaikutukset alkoivat tulla -näkyviin miehen muodossa. Kasvot alkoivat täyttyä, saada verevyyttä -ja lemmoista hohtoa, joka osottaa viihtymystä ja tyytyväisyyttä -olemukseen. Mielialakin sen mukaan yhä parani. Paraimmillaan se oli -samovaaran ääressä. Varahvontta jo alusta alkaen otti teekeittiön -erikoisen huolensa esineeksi, hoitaen sitä yhtä suurella rakkaudella ja -taidolla kuin konsa suuren talon omistaja, jolla on oma samovaaransa. -Silloin hän oli hyvällä tuulella, silloin muistuivat jutut mieleen, -mutta siltä hän ei suinkaan unohtanut kohentaa kekäleitä samovaarassa -ja valaa "tokanoihin", sitä myöden kuin ne tyhjenivät, ja muitten -herettyä hän jatkoi yksin, vähensi lehtimehua sen mukaan, paljonko -oli vettä jäljellä, ja jakeli sokeripalan niin moneen kertaan että -se lopulta oli pieni kuin pyy maailmanlopun edellä. Näin hän istui -ja syvissä mietteissä joi keittiön kuiville, nousi ja sanoi hyvät -yöt sekä lähti naapuritaloon nukkumaan. Enemmän perehdyttyään uuteen -asemaansa hän alkoi älytä olevansa tärkeämpi henkilö, kuin oli ennen -luullutkaan. Naiset olivat jo huomaavinaan, että hänessä alkoi herätä -herrastelemisen henkeä, joka ei muutoin köyhimmässäkään karjalaisessa -ole syvällä pinnan alla. Ihmetellen he näkivät, ja meille kertoivat, -kuinka hän oli alkanut illalla kortteeritaloon mennessään kantaa -kädessään palavaa kynttilää, ikäänkuin ei muutoin näkisi. Naisia moinen -ylellisyys tuntui vähän harmittavan, mutta ukolle se tuotti suurta -huvia, ja astuessaan siten naapuritaloon jäätynyttä polkua valaisten -hän itsekseen hymähteli. - -Hiljalleen he sitten janasivat työtään, kielimestari ja kielentutkija, -taikka oikeammin, Varahvontan piankin tekemän huomion mukaan, -opettaja ja oppilas, istuivat ahkerina aamusta iltaan, kunnes illalla -kokoonnuttiin pirttiin naisten keralla tarinoimaan. Emännältä näin -vähitellen saatiin tieto toisensa jälkeen, ja milloin hän ei joutunut, -silloin ylläpitivät pakinaa hänen tyttärensä, nuori solakka Seni, ja -tämän ystävätär, verevä Okahvi, ja usein istuimme siten hauskassa -pakinassa myöhään vaalenevaan kevätyöhön. - -Minä päivin kävelin kylällä etsimässä kaikenlaista vanhaa, rakennuksia, -puunleikkauksia, koruompeluksia, ryhdikästä ukkoa, itkun taitavaa -akkaa. Mutta pian heräsi halu päästä laajemmalta kulkemaan, muita -seutuja näkemään, runoja keräämään... runothan ne olivat minut -matkaankin viehättäneet. - -Olikin meille annettu erikoinen keruutyö. Tosin ei arveltu enää uusia -runoja hakemallakaan löytyvän -- vaikka me itse sitä salassa toivoimme, --- mutta edellisiin toisintokeräyksiin oli kuitenkin jäänyt aukkoja, -joitten täyttäminen oli suotava. - - - - -RUNONKERUUSSA. - - -Varhaisimmat kerääjät, Lönnrot, Europaeus y.m., joitten saaliista -Kalevala koottiin, eivät yleensä käsikirjoituksiinsa merkinneet -laulajain nimiä, eivätkä aina laulupaikkojakaan. Mutta Kalevalan -aiheisten runojen tieteelliselle tutkimiselle huomattiin myöhemmin -tärkeäksi, että runotoisinnoitten kotipaikat ja laulajat ja vielä -laulajain sukulaisuussuhteetkin tulivat mikäli mahdollista tunnetuiksi. -Siitä syystä 1870-luvulla pantiin toimeen laaja runonkeruu, joka -käsitti kaikki ne Venäjän Karjalan seudut, missä runoja oli säilynyt. -Työn suunnitteli ja suurimmaksi osaksi suorittikin A.A. Borenius -(Lähteenkorva), apulaisinaan A. Genetz ja A. Berner. Tämä keräys -oli kaikin puolin perusteellinen ja perinpohjainen, mutta sen -johtajan mielestä oli vielä jäänyt aukkoja, ynnä yhtä ja toista muuta -kyseltävää, ja niitä piti meidän koettaa täyttää. Saimme mukaamme koko -joukon lappuja, jotka olivat eri runoaiheitten mukaan järjestetyt ja -sisälsivät tietoja siitä, mitä oli ennen kustakin paikasta saatu, mitä -vielä oli tiedusteltavaa. Niinpä tiesimmekin selkeästi, mihin suuntaan -meidän oli suunnattava etsiskelymme. Mutta niinkuin sanoin, hiljaisessa -mielessämme ajattelimme: Olisiko mahdettu koko tuo avara alue niin -tyystin etsiä, ettei olisi vielä jäänyt joku pieni kyläpahanen, -joku köyhä, mutta muistava mökin ukko meidänkin varallemme? Vaikka -runotoisinnot yleensä kulkevatkin samoilla seuduilla jotenkin samoja -latuja, niin on kuitenkin siellä täällä aina löytynyt joku muita -parempi laulaja, joka kohoo kuin kokkahonka tasaisesta metsästä, -joka on laulanut viljalti semmoisia säkeitä, joista ei yleisissä -runotoisinnoissa ole mitään säilynyt. Semmoisia olivat Latvajärven -Arhippa, Ilomantsin Megrijärven Simana Sissoinen, Kesälahden Humuvaaran -Kainulainen, Vuonnisen Ontrei ja joku muukin. Eikö vielä löytyisi -semmoista yksinäistä erämaan honkaa, jota ei olisi keksinyt edellisten -kerääjäin tähyävä silmä? - -Jyvöälahdessa en yrittänytkään, se oli vanhastaan tunnettu runoista -köyhäksi. Lönnrot poikkesi siellä viidennellä ja kuudennella -runonkeruu-matkallaan, mutta valitti saaliin niukkuutta, jonka vuoksi -hän ei kauaa viipynyt kylässä kummallakaan matkallaan. Toverini työksi -jäi yrittää, olisiko hänellä parempi onni, ja hän todella saikin sieltä -kevään kuluessa useitakin toisinnoita. - -Suomessa karttaa tutkiessani olin iskenyt silmäni Pistojärven seutuun. -Se on Jyvöälahdesta luoteeseen päin, lähellä Kuusamon rajaa. Järven -läpi juoksee Kuusamon Muojärvestä tuleva Pistojoki, joka laskee -Ylä-Kuittijärveen lähellä Vuonnista. Lönnrot tosin mainitsi Pistojärven -jo olevan varsinaisen runoalueen ulkopuolella, ja hyvin vähän olivat -sieltä myöhemmätkään kerääjät saaneet. Mutta minä en uskonut itse -yrittämättä. Tuskin olimme saaneet asuntomme Jyvöälahdessa kuntoon, -niin lähdin sen vuoksi matkaan, koska ilmat olivat kylmenneet ja keliä -vielä näytti kestävän. - -Ajoin Jyvöälahdesta kannaksen poikki Keski-Kuittijärvelle, josta -pistää tänne länttä, jopa vähän luodetta kohti paria penikulmaa pitkä -"pohja". Sitä ei kartoissa näy, ehkä siitä syystä, että saaririutta sen -erottaa valtaselästä, joten se summittaisessa kartoituksessa saattoi -jäädä huomaamatta. Saarien välisistä salmista esiin ajaessani näin -edessäni suuren Uhtuen, joka selän rannasta ulottuu pari kilometriä -maan sisään päin. Uhtuesta lähdin erään karjalaisen tukkimiehen -hevosissa Pistojärven taipaleelle. Se on autioimpia välejä, mitä -näissäkään erämaissa tapaa, karuinta kangasta, jolla siellä täällä on -hietaharjujen lomassa pieniä lampiloita ja joku laajempikin järvi. -Paljon en kuitenkaan tällä kertaa nähnyt maisemista, sillä matkustimme -kautta yön. Kulku sujui ylen hitaasti, tie oli huonoa askeltietä, jolla -ei ollut ajattelemistakaan juosten ajaa. Synkkä tunne tahtoi yöllä -väkisinkin vallata mielen näillä ventovierailla mailla, rannattomain -salojen keskellä, tuntemattoman miehen reessä, tunkeilevan unen kanssa -tapellessa -- povitaskuni oli aivan pullollaan yhden ruplan seteleitä, -niissä oli koko matkakassani. Järvillä oli keli parempi, ne olivat -kaikki kierällä ja niillä hevonen hoputettiin juoksuun. Aamupuoleen -yöstä saavuimme puoliväliin rakennetulle autiolle matkasaunalle, jossa -syötettiin. Meidän nuotion ääressä lämmitellessä koitti vihdoin aamu ja -auringonnousu oli mitä ihanin. Häikäisevä kirkkaus valui härmäiselle -salolle, johon jo oli ilmestynyt sinne tänne pälviä, teeret heräsivät -kuhertelemaan, metso lensi keskelle lumetonta järvenjäätä soittelemaan -ja siipiään hankaamaan, eikä ollut tuosta milläänkään, vaikka sitä -tervehdin muutamilla raikuvilla pamauksilla. - -Keveämmin kuljettiin nyt päivän valossa kaksi penikulmaa Salmen taloon, -joka oli ensimmäinen asumus koko neljän penikulman matkalla Uhtuesta -lukien. Salmen talo oli hyvä ja varakas, isäntä monet kaupat tehnyt -ja pohataksi mainittu. Mutta kysymykseni, eivätkö he runoja osanneet, -saivat isännän ja emännän vähän kuin häpeämään, että moista heiltä -kysyttiinkään. Mutta Ohdassa he sanoivat olevan isännän, joka oli hyvä -runon taitaja, ja sinne siis ajoin "Mustaa Miikulaa" tapaamaan. Tie -painui metsästä Ohdan järvelle ja järven takaa näkyi pieni kylä, josta -helposti löytyi Mustan Miikulan vähänläntä talo. Ensi kerran piti minun -siis nyt ruveta taitoani koettamaan salattujen sanain ilmi saamiseksi. -Taitoa siihen usein tarvitaankin, sillä moni laulaja kauan estelee, -oikkuillen niinkuin taiteilijat ainakin. - -Pirtissä istui kookas mustapartainen vanhus nuottaa parsimassa. Minun -laadittuani tervehdyksen maan tavan mukaan hän nousi ylös ja saattoi -vierashuoneeseensa. Aloin varovaisesti esitellä asiaani, mutta kovin -vaikeata oli saada Miikulaa edes runoja tapailemaan, koska hän, -vanhauskoisena, piti niiden laulamista "reähkänä", s.o. syntinä, -etenkin kun oli vielä paastoaikakin. Mutta "viina mielen villitsi", -minulla oli kanssani tätä ilolientä, ja vanhukselle, joka ei enää ollut -moneen aikaan käynyt kaupoilla, se oli harvinaista mielenkirvoittajaa -ja herätti hänessä muistoja menneiltä nuoremmilta ajoilta. Eikä -aikaakaan, jo irtaantui pieni runonpätkä, ja paikalla huomasin, että ne -olivat täysipätöisiä vanhoja säkeitä, ja intoni siitä kasvoi. Vanhus -alkoi pinnistellä muistoaan, vaivata itseään parhaalla tahdolla, -yrittää ja tapailla ja valittaa sekaan, että muisti oli mennyt. - -Laulajan alkusanoilla tietysti piti matkaan lähteä, se näytti olevan -kuin itsestään selvää. Vihdoin hän karisti kurkkuaan ja lähti -laulamaan, runosävelellä tietenkin; se tuntui aina paremmin johtavan -säkeet muistoon: (Runojen kirjaanpanot eivät yleensä ole tarkkaan -kansankieltä. Kirjoittaja ei kiireessään jouda muuta kuin merkitsemään -huomattavimpia piirteitä.) - - "Joko mie laulan laiha poika, - Mies veretön viekiittelen? - Laulan laihoista lihoista, - Kupehista kuuttomista, - Kun ei tässä lautshat laula, - Eikä ikkunat iloile..." - -Mutta runoreki pian takeltui. Hän tapaili yhä uudelleen ja pääsi joka -kerralla yhä pitemmälle, niinkuin mäenlaskija, jonka sukset luistavat -yhä kauemmaksi, kuta useammin hän latunsa laskee. - -Jo sattui muuan sana, joka sai minut korviani teroittamaan: Vipusen -nimi. Vipunen on Kalevalan hämärimpiä henkilöitä ja sen vuoksi ovat -hänestä lauletut runot yhtä arvokkaita kuin harvinaisiakin: - - "Kuin nyt saanemma sanoiksi, - Ongervoiksi ottanemma? - Tuoll' ois sata sanoa, - Tuhat on virren tutkelmoa, - Vatshassa Vipusen vanhan, - Suussa ankervo Vipusen... - Viikon on Vipunen kuollut, - Kauan ankervo katonut..." - -Annoin ukon rauhassa tapailla; en tahtonut johdatella, jottei -jouduttaisi väärälle tolalle. Tuli joukko sekavia säkeitä, jotka -olivat aivan hajanaisessa yhteydessä, mutta niitten joukosta tuntui -pyrkivän esiin jotain varmaa, ikäänkuin sävel, joka taistelee esille -sekavista sointukimpuista. Pulpahti pinnalle Väinämöisen nimi... niin, -Väinämöinenhän se kävi Vipuselta sanoja saamassa... Mutta ei, tämä -olikin toinen, joka kysyi Väinämöiseltä neuvoa: - - ... "Mistä tuonne tie meniski?" - -ja Väinämöinen ennen käyneenä neuvoo: - - "Otahan matala mato, - Keärmes kekryin kääntyväinji, - Se siun maahan opastaa, - Se ne Tuonen toukat syöpi." - -Neuvoa kysyvän tuli sitten ottaa leppäveitsi ja sillä leikata Vipuselta -kieli... Siihen takertui runo. - -Uskalsin vihdoin kysyä, ken se oli tuo Vipusen kielen hakija. -Miikula vastasi, ensinnä epäröiden, sitten varmemmin: "Lemminkäinji, -Lemminkäinji!" Nyt hän alkoi taas muistaa ja lähti laulamaan -Lemminkäisen käynnistä Päivölän pidoissa. Se on yleisimpiä ja -pisimpiäkin runoja, mitä vielä Kalevalan laulumailla osataan, ja -tunnettu koko Karjalassa. Tässä yhteydessä, näine alkuvalmistuksineen, -en kuitenkaan ole sitä missään muualla kuullut. Hän lauloi nyt -yhteen mittaan toista sataa säettä, jättäen kuitenkin väliin paljon -aukkopaikkoja. Ja jatko osotti, ettei Lemminkäisen maininta yhdessä -Vipusen kanssa ollut muistin hataruutta, vaan että runo nähtävästi -on tällä paikkakunnalla ennen siihen malliin laulettu. Kun nimittäin -Päivölän isäntä Lemminkäiseltä kysyy: - - "Mikä lienet miehiäsi. - Kukapa urohiasi?" - -niin tämä siihen vastaa: - - "Mie olen lieko Lemminkäinji, - Viishaima Vipusen vanhan, - Ongervoisen oppipoika!" - -Ja Päivölän isännän udellessa, mistä hän tien tiesi, Lemminkäinen yhä -vastaa: - - "Viisasi Vipunji tänne, - Tänne Ankervo asetti." - -Runon loppupuolikin oli aivan toisenlaatuinen kuin muissa toisinnoissa. -Siinä kuvattiin, kuinka Lemminkäinen, Päivölästä paetessaan, loihti -Tuonelan kosken semmoiseksi, ettei siitä päässyt yli muuta kuin -kuplavalla kivellä. Kun Päivölän isäntä ei saanut kiveä kuplamaan, -niin hän pani sen laudalle ja istui sitten päälle, mutta kivi suistui -koskeen ja Päivölän isäntä hukkui. - -Tämä oli kuin olikin aivan uusi runotoisinto ja varmaan sitä oli ennen -enemmänkin laulettu. Kiihkoni kasvoi ylenmäärin ja koetin pakottaa -Miikulaa sitä yhä enemmän muistamaan, mutta turhaan. Loppupuolen -runosta hän kertoi vain suorasanaisesti ja heitti sen sitten väsyneenä -kokonaan. - -Hän muisti vielä katkelman Kullervorunoa ja karjanluvun ja olisi ehkä -vähitellen alkanut muistaa enemmänkin, mutta en tahtonut häntä nyt -ylenmäärin rasittaa. Lupasin ehkä kesällä käydä uudelleen, johon hän -pettyneen näköisenä vastasi, että siksihän jo ennättäisi kuolla. - -Runonsa hän kertoi oppineensa Iknattainen Homa nimiseltä Pistojärven -mieheltä, joka oli jo kymmenkunnan vuotta ollut kuolleena. Homa oli -ollut paras kaikista sen seudun laulajista. Samaa Homaa olivat muutkin -maininneet hyväksi laulajaksi ja ylen mahtavaksi tietäjäksi, joka oli -ollut vallan kamala, kun luonto hänessä oli noussut. Mutta runonsa -hän vei mukanaan hautaan. Kovasti minua halutti lähteä Pistojärven -vanhuksilta tiedustelemaan, eikö kukaan olisi niitä säilyttänyt. -Mutta keli teki kun tekikin loppuaan; olisi voinut käydä niin, -etten kelirikon vuoksi olisikaan päässyt moneen viikkoon palaamaan -Jyvöälahteen. - -Miikulan laulama vaillinainen toisinto viittasi siihen, että näillä -seuduilla, joita jo pidettiin varsinaisen runoalueen ulkopuolella -olevina, kuitenkin on ollut oma, Kuittijärvien laulutavasta poikkeava -runostonsa, vaikka se on joutunut unhotukseen. Ehkä oli "vanha viero", -joka täällä pohjoisen kulmilla oli erikoisen jyrkkä, hävittänyt täältä -runot varhaisemmin kuin muualta. Varmaa ainakin on, että uskonnolliset -epäilykset tällä kulmalla enemmän kuin etelämpänä estivät laulun -taitajia tietoaan ilmaisemasta. Jo Europaeus sitä valitti, ja hän -tosiaan koetti saada nähtävästi samaa Homaakin laulamaan, vaikka -huonolla menestyksellä. Hän siitä kirjoittaa: - -"Sieltä (Röhöjärvestä) käänsin länteen päin ja tulin ensin Ohtaan ja -sitten Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja, Iivana nimeltä, ei -millään keinon saatu laulamaan. Vuosmassa, vähän matkaa Pistojärveltä, -oli samanlainen jäykkä mies, Homa niminen. Yhden noitalaulun hän antoi -minulle, mutta ei muuta." - -Palasin näine saaliineni iltapäivällä takaisin Salmeen ja sain sieltä -pikkaraisen hevosen ja poikapahasen kyyditsemään Uhtueen. Kun tie ei -päivällä ensinkään kantanut, täytyi jälleen lähteä yöksi taipaleelle, -sillä yöt olivat selkeät ja tie silloin jäätyi. Hiljalleen hevosraukka -astui askel askelelta, murheellisen näköisenä, ja sekä kyytimies että -kyydittävä torkuimme, havahtuaksemme ainoastaan mäissä ja järvillä, -joilla hevosta hoputettiin edes vähänkin juoksemaan. Mutta yö oli -lumoava, täysikuu valoi kuutamaansa erämaan äänettömyyteen, joka oli -niin hiljaista, että ajatuskin sen edessä vaikeni. Ilman sanomaton -raikkaus valui kautta koko ruumiin. Lauantaina aamulla aukeni vihdoin -metsä ja kompuroimme Uhtuen kylään, josta vielä samana päivänä ajoin -edelleen Jyvöälahteen. Piti ennättämäni toverini ja tuttavien seuraan -viettämään pääsiäistä, joka oli seuraavana päivänä. - -Yksin kulkeminen, vaikken ollut kauaakaan poissa ollut, oli piankin -osottanut, kuinka suuriarvoinen viihtymiselle oli toveri ja koti, -vaikkapa väliaikainenkin. Iloisilla tunteilla, ikäänkuin kauankin -poissa oltuani, saavuin sen vuoksi Jyvöälahteen, jossa toverini ja -Varahvontta olivat tavallista aikaisemmin työnsä päättäneet, koska -oli Äijäpäivän, s.o. pääsiäisen aatto. Juhlatunnelma vain koheni, kun -piiri suureni, ja hupaisesti vietimme yhdessä seuraavat pyhäpäivät. -Toverini kuunteli mielenkiinnolla kertomusta matkastani, mutta hänpä -oli niin ankarasti puraissut suureen työhönsä kiinni, ettei aikonut -paikaltaankaan hievahtaa ennenkuin kesällä, jos kuinka mieli tekisi. - - - - -HÄVINNYTTÄ RUNOA ETSIMÄSSÄ. - - -Konsa oletko etsinyt arvokasta esinettä, kadonnutta perhesormusta, joka -on sormestasi kirvonnut nurmikkoon? Tähystät, tuijotat, suorit kaikki -heinän juuretkin, mutta et löydä, vaikka miten etsisit, ja mielesi -siitä apeutuu kumman haikeaksi. - -Samalta tuntuu haihtuvan runon etsiminen. Mielessäsi väikkyy entisten -sukupolvien aarre, joka on vaipumassa unhotukseen. Kyselet, tiedustelet, -mairittelet, mutta enimmäkseen on vain päänpudistus masentava vastaus. -Joskus välähtää toivo, sinut opastetaan jonkun vanhuksen luo, ja -tulet sinne vain huomataksesi, että vuosien tuisku on auttamattomasti -luonut umpeen jäljet. Vanhus hymähtää surumielisesti muistellessaan, -kuinka ennen laulettiin, vaan nyt ovat virret kaikki häipyneet -muistosta. Mielesi valtaa epätoivoinen kiihko, koetat johdatella, -lievästi pakottaakin, ja kun vanhus säettä sieltä täältä muisteltuaan -väsyneenä heittää tapailemisenkin, niin vähältä vuodatat kyyneliä runon -nurmettuneella haudalla. - -Luulin Ohdassa päässeeni uuden runotoisinnon jäljille, ja se piti minua -niin levottomana, etten malttanut pysyä alallani kuin juhlapäivät. -Kun ilmat jälleen kääntyivät koleammiksi ja keliä lupasi jatkua vielä -rupeaman, niin suoriusin uudelleen matkaan. Mutta tällä kertaa en -ottanut mukaani mitään liikaa tavaroita, en edes valokuvauskoneita, -jotta tyhjänä miehenä pääsisin paremmin taipaleen poikki, jos keli -perältäkin kesken sortuisi. - -Varahvontta oli päässyt kotonaan käymään, ja siitä oli toverillani -perältäkin päivä joutoaikaa lähteä minua Uhtueen saakka saattamaan. -Lystisti ajoimme aamupakkasella Keski-Kuittijärven helisevää jäätä ja -poikkesimme välillä Kylänniemen taloon, jossa asui emäntämme hyviä -tuttavia: Meitä oli nimenomaan kutsuttu sinne vieraiksi, ja sen vuoksi -oli vastaanottokin toisenlainen kuin tavallisen matkamiehen. Talo oli -yksinäinen, Kuittijärven saaressa, mutta hyvin toimeen tuleva, avarasti -rakennettu. Viivyimme siinä pari tuntia ja meitä kestittiin parhaimman -mukaan. Jo pihalle riensi isäntäväki vastaanottamaan, niinkuin -ainakin hyviä vieraita, ja pihalle niinikään jälleen saatteli meidät -lähtiessämme; ja siitä tiesimme, että olimme tervetulleet ja että myös -olimme jättäneet hyvän vaikutuksen käynnistämme. Mutta hyödyimmekin -poikkeuksesta. Kylänniemen emäntä, joka oli Luvajärvestä kotoisin, -lauloi useita kelpo runoja, jotka suurella mielihyvällä kirjoitettiin -muistoon ja liitettiin kokoelmiin. - -Tällä kertaa aloin jo Uhtuessa tiedustella sitä runotoisintoa, jonka -Musta Miikula Ohdassa oli laulanut. Uhtuessa oli elossa useitakin -vanhoja ukkoja, jotka runoja muistelivat, ja joku oli Homankin -tuntenut, jolta Miikula sanoi runon oppineensa. Mutta kaikki olivat -unohtaneet, mitä ehkä olivat kuulleet hänen laulavan. Voassilainen -Kostja, lähes satavuotias ukko, kuulu tietäjä, sanoi ennen paljonkin -osanneensa, mutta helpompi olisi ollut ammentaa kouralla vettä syvästä -kaivosta, kuin kaivaa kätköstään ne runot, joita hän puheensa mukaan -oli ennen osannut. Johtaakseni häntä jäljelle kysyin, osasiko hän sitä -runoa, jossa kerrottiin Lemminkäisen kuplavalla kivellä kulkeneen -Tuonelan joen poikki... ja hän kertoi minulle kuplavasta kivestä -sotkuisen tarinan, joka oli puoleksi satua, puoleksi ehkä jotain vanhaa -pyhimysjuttua ja aivan tolkkua vailla. - -Talvitie oli niin huonontunut, että kuljin jalan Salmeen. Lunta kyllä -olisi ollut vielä, mutta tie upotti, ja semmoiselle tielle ei ole -erämaahan hyvä lähteä. Aikaa minulla niin ollen oli kylläkseni katsella -niitä karuja kankaita, joita pitkin tie kulkee. Uhtuetta piirittävät -koko pohjoispuolella samanlaiset, penikulmia laajat kankaat, jotka -eivät kasva muuta kuin harvanlaista petäjikköä ja laajalti ovat kulojen -polttamat. Siinäpä syy, miksi lähimmät kylät tällä puolella ovatkin -niin etäällä. Puolivälin järvellä oli muuan Uhtuen isäntä nuotalla. -Jäähän oli hakattu avannoita, joitten kautta nuotta pitkillä saloilla -levitettiin jään alla ja köydet kuljetettiin suureen nostoavantoon, -johon nuotta sitten vedettiin. Mutta huonoksi sanoivat kalantuloja ja -huolestuneelta näytti isäntä minun sitä kysyessäni. Pitihän kuitenkin -koettaa. - -Elias Lönnrot kulki tämän saman taipaleen seitsemännellä runomatkallaan -v. 1836. Hän kulki myöhään syksyllä, marraskuussa, ja tapasi samalla -järvellä Uhtuen miehen kalastamassa. Matkastaan hän kertoo: - -"Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan -olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei -varsin kehnokaan. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati -suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan -sano kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet -suot varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja -kankaita, jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. -20 virstaa kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli -asettaunut lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän -tullessa valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut -Koljolan kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli -lähteä parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, -kuin hän sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä -sanotaan kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustautunut hevosella, -padalla, kuppiloilla (staltsoilla) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä -oli tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, -isoja, lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia -(muikkuja), joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta -jään alla kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki -keittämään, sillä kyyttimieheni vel ei syöttänytkän kauan hevostansa. -Ukko sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei -nyt käyttänyt häneltä lauluja kirjoittaa, sillä jos polvet pöytänä -maassa savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti -myöstynytkään laulamaan, eikä sanonut oikein, laulumahtiinsa pääsevän, -ennenkuin saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko -paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä -usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli -Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä -käyty. 'No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?' kysäsin minä. 'Mitäpä -tuonne ilman olisin lähtenytkän', vastasi ukko. Niin tarkat toki ei -kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä siitä -päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren palkoillansa -olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin silloinki oli hänelle tunkemalla -tungettu tukku valkoisa pumakoita (25 ruplan setelilöitä) käteen, -vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5 ruplan) ja mitä vähä -ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos korttelin päällä kahen -kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana mahtoki, kuten sanottiin, -rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa oravan tavalla puusta puuhun -lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä, Suvannolla ovat miehet myös -lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää, jotta kyllä luulenki heiän -Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä, miten lienevät näistä seuvuin -pohjaseen päin." - -Sitä eroa miesten mitassa en minä tosin huomannut, vaikka väki sillä -puolella kyllä onkin toisen luontoista. Salmen isäntä varsinkin oli -turpea ja vankkatekoinen mies, eikä ollut Musta Miikulakaan helpponen -miehekseen. Mutta semmoiset vaikutelmat aina ovat enemmän tai vähemmän -tilapäisiä. - -Salmesta pääsin hevosella Pistojärveen. Ehdotin, että ajettaisiin -selkää, koska Ohdan järvi ja Pistojärvi oli kartassa yhteen piirretty, -mutta sanottiin kartan olevan väärässä, ja niinpä ajoimme maakannaksen -poikki. Pistojärvi on laajanlainen ylämaan järvi, täynnään niemiä -ja lahtia, rannoillaan sankat metsät, pari kylää ja joku yksinäinen -asumus. Sieltä aloin jälleen etsiä Homan lauluja, mutta pian se kylä -oli haettu, enkä keneltäkään saanut säettäkään, joka olisi Homalta -periytynyt. En hänen heimolaisiltaankaan, joita vielä oli elossa järven -takana. He olivat niin "jäykkiä", Europaeuksen sanoja käyttääkseni, -ettei ollut yrittämistäkään ruveta runoista puhumaan. - -Se talo, jossa majailin, oli toimeentuleva ja hyvässä kunnossa, ja -vaikka asukkaat olivatkin "vanhaa vieroa" ja sen mukaan ennakkoluulolla -katselivat muukalaista, ei kuitenkaan vieraanvaraisuutta kielletty. -Emäntä, joka oli Venehjärvestä kotoisin ja erään sikäläisen runoja -taitavan isännän sisar -- Hökkä Petrin, jonka olimme Suomen puolella -tavanneet -- leikkasi juuri pirtin permannolla kotokutuoista siniseksi -painettua sarkaa eli "sviitkaa" vanhan malliseksi "kostoksi". Semmoisia -hameita naiset talvella yhä käyttivät ulkotöissä, vaikk'eivät nuoremmat -moista vaatetta enää mielellään pitäneet huoneissa ollessaan. Vanhat -ihmiset siitä eivät tahtoneet luopua. Moinen kosto on suora ja ulottuu -kantoihin saakka, ikäänkuin pitkä mekko, vaikka vyötäisiltä kavennettu. -Se sulkeutuu kaulan ympäri, jota vastoin uudempi "sarahvana" jättää -osan rinnastakin paljaaksi. Keritsimillä eukko leikkasi paksua -sarkaansa ja puhui aina väliin, mutta, vaikka hän epäilemättä osasi -runoja, samoin kuin veljensä, "Hökkä-Petrikin", niin ei hän kuitenkaan -ruvennut tapailemaankaan, koska ne muka olivat synnillisiä. Eukko piti -vielä nuhdesaarnankin siitä, että mokomia kehnoja renkutuksia paperille -pannaan. Mutta hänen verevät ja somat tyttärensä varmaan olisivat -laulaneet, jos moamo olisi sallinut. He olivat juuri tulleet metsästä, -josta olivat ajaneet kotiin kaatamansa melkoisen hirren, riisuivat -päältään vahvat ulkovaatteet ja pukeutuivat punaisiin karttunoihinsa, -nauroivat ja laskivat leikkiä, ja toinen kiipesi, ikäänkuin jo päivän -työn suoritettuaan, uunin kosinalle loikoilemaan, pitäen sieltä -hymyillään koko pirttiä hyvällä tuulella. Tyttöjen täydet posket -punottivat kilvan hienoprikullisen punaisen vaatteen kanssa. Talo oli -muutoin niin hyvä ja raitishenkinen ja kaikin puolin järjestyksessä, -että se itsessään vielä oli kappale vanhaa salolaista henkeä, vaikk'ei -runoja osattukaan, -- taikka ei tahdottu laulaa. - -Muuan Vuonnisen eukko, köyhä leski, mieron kulkija, kuitenkin lauloi -useita kauniita runoja, niistä varsinkin "karjan luvun" sekä kauneilla -sanoilla, että rukouksen tapaisella runonuotilla, joka vaihtelevaisesti -esitettynä oli erinomaisen viehättävä. Näin tuo laulukas kylä -Ylä-Kuittijärven perukassa siroittelee ympärilleen sekä köyhää -mierolaista, että samalla runon taitoakin. Missä näillä perukoilla -tapasi runokkaan naisen, usein hän oli Vuonnisesta kotoisin, sieltä -naitu tai mieron kiertäjä. - -Kun en täältä saanut etsimääni runoa, niin päätin lähteä etsimään -vielä etempätä, aina Koljolasta eli Tiirovaarasta saakka, joka on -Maanselällä, aivan lähellä Suomen rajaa. Sinne minua viehätti sekin -saamani tieto, että siellä eli Martiskan poika Teppana, [Karjalainen -panee nimensä eteen isän nimen deminutivimuodon ilmoittaakseen, kenen -poika hän on; "Martiskainen Teppana" eli tarkemmin "Martiskainji -Teppana" siis merkitsee: Martiskan poika Teppana] joka ehkä oli jäänyt -edellisiltä kerääjiltä laulattamatta. Mutta kun ei luultu tien enää -hevosta kannattavan, niin lähdettiin minua kyyditsemään poroilla, joita -Pistojärvessä pidettiin ainakin yhdessä talossa. Taipale oli kolme -penikulmaa, aaltoilevia kankaita, niitten välillä soita ja syvimpiä -kohtia myöden jokia, jotka jo olivat olleet tulvillaan ja hautoneet -lumia rannoiltaan, mutta jälleen saaneet uuden jään, joka poron -kannatti. - -En ollut ennen porolla ajanut. Aivan uteliaana kävin poron kelkkaan -- -täällä ei ajettu pulkilla, kuten Lapissa, vaan kelkoilla. Porot olivat -nuoren mullikan kokoisia, ehkä matalampia ja pitempiä, ja kovin minua -epäilytti, jaksaisivatko ne vetää miehen kolmen penikulman päähän. Ne -ovat heikkoja etenkin näin keväimellä, kun paarmain toukat alkavat -niitten kyljessä paisua ja lähtevät sarvet ja karvat. - -Astuimme jalan kylän sulat vainiot, jäällä istuimme kelkkoihin, ja -porot lähtivät tasaiseen juoksuun, juosta junnien yhteen mittaan koko -puolen penikulman levyisen selän poikki. Ne juoksivat tosin hitaammin -kuin hevonen, mutta nopeammin kuin mies kävelee. Näkyihän niillä -pääsevän, vaikk'ei se ollutkaan mitään lentämistä, niinkuin olin -kertomuksista kuullut. - -Somaa kyytiä. Kelkka oli yhtä leveä kuin tavallinen työreki, mutta -melkoista lyhyempi ja rakennettu niin kevyeksi kuin suinkin. Ei -ole edes raahdittu panna lautoja pohjaksi, vaan istu kolmella tai -neljällä kepillä, jotka vaivaavat lihoja, kylkiä ja kyynärpäitä. -Poron kaulan ympäri on nahkainen lenkki, jonka alapäästä vetohihna -jatkuu rinnan ja vatsan alatse ja koipien välitse vitsasta väännettyyn -"käsäkseen". Kuonon ympärillä on riimu. Siitä juoksee ajajan käteen -vahva poronnahkainen hihna, jota nakataan selän yli toiselle taikka -toiselle puolelle, minne poroa tahdotaan kääntää. Mutta kun kelkoilla -enimmäkseen ajetaan valmista tietä, niin ei ohjaamisesta ole suurta -vaivaa. Poro juoksee sääret hajallaan kuin passarin haarat, varsinkin -keväällä, jolloin melkein kaikki tiet ovat kakoiksi syöpyneet ja poro -juoksee korkeampaa yläsyrjää, kelkka taas matalaa alasyrjää, koluten -kaikki juuret ja kannot. Niska on kyyryssä, osasta luonnostaan, osasta -siitä syystä, että sitä rasittaa vetohihna, mutta turpaansa kohottaa -poro ilmaan, vainuten sieraimillaan lakkaamatta joka suunnalle, -mistä tuntuu jäkälän hajua. Joskus se juoksee pitkät matkat ajohihna -molempien säärien ulkopuolella ja kahnaa siten pois karvan säärien -ulkopuolelta. Vaikka luulisi moista epämukavaa vetämistä rasittavaksi, -niin saattaa se siten puolittain kylkimyyryä juosta pitkät matkat -vaivojaan valittamatta. Toiset porot varovat kelkkaansa tarkoin -kaikista pahoista paikoista; niin teki minun ajokkaani. Se kiersi -puut ja kannot siksi loitolta, että kelkkakin niistä hyvin suoriutui, -poikkesipa tieltä hangellekin pahoissa paikoissa. Mutta kun tuli -semmoinen paha paikka, jota ei voinut välttää, niin se hätääntyi ja -laukkasi keskeä kiivaasti, suoriutuipa kelkka miten tahansa. Kun oli -syötettävä, niin katsottiin vain joku mukavan näköinen kankaansyrjä ja -laskettiin porot valjaista hakemaan ravintonsa lumen alta. - -Kaiken aikaa tie verkalleen nousi ja lähempänä Tiirovaaraa alkoi -Suomen puolelta näkyä korkea Näränkävaara, jonka helposti tuntee -päällisestään talosta ja pohjoiseen suistuvasta jyrkästä rinteestään. -Tiirovaaran kylästä, joka on laajalla vaaralla, näkyi paljon -etäisempiäkin Suomen nyppylöitä, jopa itse Iivaarakin, joka on Kuusamon -kirkon piirissä. - -Tiirovaaran taloista useat olivat meikäläiseen malliin rakennetut. -Väestössäkin huomasi rajan vaikutusta; sen kieli on turmeltunutta, -se oli arkimielisempää, jopa jonkun verran raaempaa kuin karjalaiset -yleensä, joka ehkä johtui siitä, että niillä kulmilla porovarkaudet -ja siitä johtuva huono naapurisopu Suomen rajatalojen kanssa ovat -vanhastaan rehottaneet. Rajan läheisyyttä muistuttivat vielä monet -suomalaiset emännät, kangaspuut ja -- äpärälapset. Paastoa ei pyhitetty -ja monet tavat, kuten esim. tupakanpoltto, joita syvemmällä Karjalassa -pidettiin reähkänä, olivat Tiirovaarassa yleiseen suvaittuja. - -Olin jo etukäteen kuulustellut, keitä tässä kylässä sopisi laulattaa ja -kutka ehkä olisivat olleet Pistojärven Hornan tuttavia. Oli mainittu -erästä Oleksei nimistä miestä hyväksi laulajaksi, mutta vaikka hänelle -juotin kokonaisen pullon viinaa ja alun toistakin ja vaikka hän -tapaili ja tapaili ja oli aina alkuun lähtemäisillään, niin ei hän -lopultakaan osannut mitään muuta kuin jonkun vähäpätöisen pätkän. Mutta -laulajamaineensa kautta hän tuli saaneeksi ilmaiseksi pikkuhumalan, -jolle runomailla yleensä näyttiin antavan paljon arvoa, sitä kun -harvoin saatiin. - -Harmistuneena ja pettyneenä pistin pussiin kynät, viinat ja paperit -ja lähdin vanhan Teppanan luo, jota oli mainittu Koljolan parhaaksi -laulajaksi. Mutta hän taas jyrkästi kieltäytyi. Se oli niin suuri -ja odottamaton pettymys, että jouduin kerrassaan epätoivoon, jopa -loukkaannuin ja jonkun ajan ääneti istuttuani sanoin lyhyet jäähyväiset -ja lähdin pois. Hyväntahtoinen ukko katsoi minuun pitkään, vaan ei -kehottanut jäämäänkään, jäi vanhaan avaraan pirttiinsä verkkoaan -paikkaamaan ja mietti, mitä lienee miettinyt. - -Minä toivottomana kylää kiertämään. Kun tämä paras laulaja jäykkyytensä -kautta teki kaikki aivotukseni tyhjäksi, niin mitä oli minulla -toivomisen varaa? hukkaan menisi koko matkani. Sain sitten käsiini -erään talonisännän, jonka sanottiin oppineen runonsa kirjasta. Mutta -kauaakaan ei tarvinnut kuunnella hänen laulujaan, ennenkuin selvisi, -että oli niihin vuotanut sisällystä toisistakin lähteistä. Vanhoja -runoaiheita, sota-aikain kaskuja, satuja yhteen keittäen hän oli -laatinut aivan uusia runoja ja kehittänyt aiheita siihen määrään, -että oli saannut Kalevalan urhot tekemään puolenkymmentä eri Pohjolan -matkaa. Runomitan hän oli säilyttänyt vanhana, mutta aiheiden -käsittelyssä enemmän noudattanut nykyisten rekilaulujen mallia. Jos -olisin ollut tottuneempi runonkerääjä, niin tuskin olisin viitsinyt -tuota sotkua kirjottaakaan muuta kuin näytteeksi jonkun palasen, mutta -kirjottamisen kiireessä ei kovin tarkkaan ennätä seurata sitä, onko -sisällyksessä tolkkua, ja vaikka laulut tuntuivatkin epäiltäviltä, -niin oli niissä kuitenkin joku verta outoja, vanhanaikaisia, taikka -oikeammin keskiaikaisia piirteitä. Kirjotin sen vuoksi niin pitkältä -kuin hän lauloi, ja siitä karttuikin puoliväliin toista tuhatta säettä. - -Sohvonja -- se oli hänen nimensä -- tienasi siten päiväpalkan ja hyvän -humalankin päälliseksi. Minä hyödyin todistuskappaleella, joka osottaa, -minkälaiseksi Kalevalan runot käyvät nykyisen rahvaan niitä mielensä -mukaisiksi muovaillessa. Julkaisenpa tässä näytteen. - -Väinämöisen ja Ilmarisen sotaretkestä Pohjolaan Sohvonja oli tekaissut -seuraavan runon: - - "Oi emoni kantajani, - Suorita minut sotahan, - Anna vainovaatteheni, - Isäni ikutavarat, - Niin me lähtemmä sotahan, 5 - Muinoisia muistelmahan, - Kuin ennen minun isäni - Kulki suurissa sovissa, - Taitavissa tappeluissa, - Mieleni minun tekisi, 10 - Tahton käyä tappeluuhe, - Isän entisen poluilla, - Oisko siellä onni mulla, - Ei niinkuin ennen isällä, - Jonka surma sortisiellä, 15 - Tappoivat, pahoin pitivät. - Niinpä mieleni tekeepi - Käyä kostamah kovasta, - Jospa oman onnen päällä." - Niinpä kerran kiirehesti 20 - Luokse vanhan Väinämöisen: - "Kuules veikko Väinämöinen, - Lähes mulle kumppaniksi - Tuonne Pohjolan sotaahe, - Kaikki on kansani kaonnut, 25 - Vanhukset on sinne vaipun, - Isä ensinkin hävisi - Taistelussa, tappelussa. - Tahtoisin kostoa kovasti, - Jos saisin avun Jumalan. 30 - Saisinpa isoni sauvan, - Jonka vei ne viholliset, - Se ei ollut suuri eikä pieni, - Vain oli kullasta komia, - Alatikki arvo suuri. 35 - Kuin saisin isoni sauvan?" - Tuostapa vanha Väinämöinen: - "Otamma Jumalan kanssa, - Kera meille kolmanneksi. - Lähtekäämme tappeluuhe, 40 - Jos se vuotanoo veremme - Vihamiesten vintiöllä." - Niin me lähtemmä sotahan. - Ottakaa orihit kumpi, - Jotk' on kuuluisat, komiat, 45 - Kaiken puolin kasvulliset. - Pannaan värkitki väliihe, - Rauasta rakennus päällä, - Vaski lyyäh vatsan alla, - Ettei piirrä pistomiehet, 50 - Eikä sais sapeli sortaa. - Lähetäänpä nyt ajamaan - Kohti Pohjolan kotia. - Ajan päivän, ajan toisen, - Ajamma kohta kolmannenki 55 - Jopa Pohjola näkyvi, - Kirjokannet kiimottaapi, - Jo kuuluu kumina sieltä, - Valitus on vaskitorven. - Sotahan suorittaa väkiä 60 - Kaikki kansa Pohjolasta. - Varuilla on vaimokansa, - Sotajoukkokin surussa - Tuota tuimoo tappelua. - Niin se vanha Väinämöinen 65 - Sanovi sanalla tuolla: - "Nosta se Ukko suuri tuli, - Iästä iso vihuri, - Jotta sammuttais savunki, - Painais peällä paksun pilven 70 - Nuilla Pohjan poikosilla." - Nyt me mennähän mereltä, - Otamma orihit maalla. - Sano seppo Ilmarinen: - "Minä tavon isonki miekan, 75 - Eli kaksi pienempäistä." - Niin se vanha Väinämöinen: - "Ei piä ennen ruveta, - Ennenkuin kuuluupi kopina, - Savun tuisku tuiskahtaapi. 80 - Nostakkaa nokipetäjä, - Eli kuiva koivunhalko, - Johon aina ampuisivat, - Ettei meitä milloinkana." - Otetah oriit käsillä, 85 - Aja siellä, aja teällä, - Ajetaan ajoin peremmin. - Jopa sieltä Pohjon joukko - Tulevi tuhansin miehin, - Eikä suurta, eikä pientä. 90 - Vaan on kesken kerrallista, - Meill' on ne terävät miekat, - Säilät niin säkenehivät. - Kuin se vanha Väinämöinen - Nosti miekkansa yleese, 95 - Komia on kuin koiteen tähti - Eli armas aurinkoinen. - Tuotepa tuo Pohjan kansa - Peljästyi kovin peältä. - Niin se seppo Ilmarinen 100 - Nosti miekkansa kahesti, - Syttyi kuin tulipaloki, - Läikky kuin armas aurinkoinen. - Jopa siitä Pohjan joukko, - Loppu taito, loppu, 105 - Kaikki kaulat leikkelivät, - Peätki pistivät pinoihe. - Mennään Pohjolan tupiihe. - Jopa Pohjolan emäntä - Kantopa heille suuren kauhan 110 - Kukkurina kultoansa: - "Ottakas omenat meiltä, - Eli kaikki kasvuaine, - Heität maamme maksamatta - Sijoilla on entisillä." 115 - Siitä seppo Ilmarinen - Sanovi sanalla tuolla: - "Missäp' on isoni sauva? - Ei me täältä ilman lähte." - Niinpä on Pohjolan emäntä: 120 - "En tiiä isosi sauvaa." - Niin se seppo Ilmarinen: - "Jos en saa isoni sauvaa, - Katso katkon kauloasi, - Elipä luontosi lopetan!" 125 - Siitäpä Pohjolan emäntä - Etsivi isonsa sauvan, - Valetun vaskirenkahilla, - Kullalla peältä on kuvattu. - Siitä Pohjolan emäntä. 130 - Kumartiihen kontallehen, - Pyytää armua alati, - Rukoilee niin rohkeasti, - Vannoo täyen valansa: - "En minä sinä ikänä 135 - Ei minä, ei minun sukuni, - Lähe on suurihin sotihin." - Hyvästi hyvät puheenne, - Paremmat kuin lausehenne. - Olkoon onni teillä, niinkuin meillä. 140 - Anna Jumala miulla - Kaikki kansa rauhallissa, - Luojan luovulla ilolla. - -Vapaasti ja niin sanoakseni uudenaikaisesti oli myös käsitelty -Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanto. Väinämöinen käskee -"passariaan" valjastamaan reen eteen hyvän hevosensa, katsellen sitä -ikkunasta, lähtee sitten ulos, jossa renki seisoo hevosta suitsista -pidellen, istuu rekeen ja lähtee taipaleelle. Joku kumma tiellä tarraa -rekeen kiinni ja pidättää sen, mutta ikirunoja vain nostaa jalasta -maasta, "nostaa kerran, nostaa toisen, nostaa kohta kolmannenkin, niin -jopa ilki irtauupi, katovi rejen perästä." - - Lähten tuosta matkalla, - Niinkuin lintu liukas jeällä, - Nopiana nostamatta. - Ajoa nyt karettelemma, - Hyvä on juosta, hyvä mennä, - Hyvät on miun hevoset. - -Kun sitten Joukahainen hevosellaan tulee vastaan, niin syntyy -väittely siitä, kenellä on parempi hevonen. Mutta Joukahainen moittii -Väinämöisen hevosta niin huonoksi, ettei siitä kannata maksaa edes -kymmentä, vaikka sataa kysyttänee, ja esittää kilpa-ajoa. - - "Pannaanpa paras etehen, - Kellä se kenttä katkieepi, - Aho poikki aivan ruttoon..." - -Mutta siihen Väinämöinen sanoo, että vaikka Joukahaisella onkin valittu -varsa, niin ei hän kuitenkaan ajaa saata, koska - - "... on varsan haltijana - Vaivaloinji vanne vyöllä, - Syömeltä syönki poikki." - -Kun siitä Joukahainen kovin tuimistuu, niin Väinämöinen häntä vielä -enemmän ivaa, arvellen häntä niin huonoksi mieheksi, ettei tiedä, - - "Panisinko pataa kantamahan. - Eli suosii sotkemahan." - -Joukahainen puolestaan koettaa nolata Väinämöisen sillä, että -sanoo osaavansa kirjottaa, jota taitoa Väinämöisellä ei ole. Mutta -Väinämöinen vastaa närkästyneenä, että hän, "tietäjä iän ikuinen, osaa -muutoinkin temppunsa sanoa, vielä muillekin muistella." - -Sen kummempaa ei väittelystä tule, kumpikin lähtee kotiinsa, ja -Väinämöinen, kotikujille tulleessaan, lausuu: - - "Terve tupa tultuvoni, - Pere kaikki kasvuinensa! - Onpa vaan oroset meillä - Hevoset kuin hernehellä, - Ei piä pahoin piellä, - Eikä suitin solmiella, - Kyllä ne mänöövi tiellä." - -Kalevalan sankarien naimaretket Pohjolaan ovat näissä tekeleissä -tavallisia yöjalkaretkiä. - -Semmoisia runoja nykyinen rahvas tekee Kalevalan aiheista, kun se -luottaa omaan kykyynsä ja rupee niitä nykyisen ymmärryksensä mukaisesti -käsittelemään. Sohvonja ei ollut mikään tyhmä mies. Jos aihe olisi -ollut tutumpi, niin hän ehkä olisi tehnyt hyviä runoja. Varmaan -minun mielikseni hän sanoi joitakuita runojaan Homalta kuulleensa, -mutta se tuntui epäiltävältä. Luulen hänen itse tehneen laulamansa -runot, vieläpä osan juuri sitä myöden, kuin hän niitä minulle lauloi. -Kirjotin niitä kaiken päivää, koska ei ollut muutakaan tehtävää. Olihan -niillä kuitenkin kumman arvo. Kirjotin, vaikka juomavarastoni kului -jotenkin vähiin ja samalla toivoni saada enemmän runojakin hupeni, -sillä varsinkin tällä kulmalla olisivat runot ilman kaulan kastiketta -istuneet hyvin kovassa. Ryyppy tai pari sentään pehmitti monenkin -jäykän mieltä ja sai hänet edes tapailemaan. - -Osasi Sohvonja toki muutaman kunnollisenkin runon, jotka hän oli -oppinut muilta ja muistossaan säilyttänyt, kuten metsimiehen runot -karhun kaadannassa ja karjanlasku-runon. Vaikka ne olivatkin jotenkin -vaillinaiset, niin olivat ne kuitenkin turmeltumatonta vanhaa juurta, -eikä hän pyrkinyt niitä parantelemaan omilla kaunistuksillaan. (Tulen -synnyn laulaessaan Sohvonja kertoi, että tulikipuna halkesi kahtia, -toinen puoli lensi taivaaseen, toinen veteen ja jälkimmäisestä muka -tuli runon synty.) - - - - -MARTISKAINEN TEPPANA. - - -Teppana, joka jo kävi kahdeksattakymmentä, ei ollut Tiirovaarassa -syntynyt. Hän oli kotoisin Lonkan kylästä, joka niinikään on aivan -Suomen rajalla, vaikka muutaman penikulman etelään päin Tiirovaarasta. -Hän oli kuulun laulajan Martiskan poika. Martiska oli Lönnrotin -parhaita laulajia, hänen runonsa olivat Kalevalaan tärkeitä lisiä, -vaikuttaen varsinkin runojen keskinäiseen järjestämiseen. Syytä oli -minulla siis kaksinkerroin olla pahoillani siitä, että Teppana oli -kieltäytynyt laulamasta. - -Meidän Sohvonjan keralla lopetellessamme työtämme saapui kuitenkin -kyytimieheni, joka oli Teppanan talossa kortteeria, ja kautta rantain -kertoi, että Teppana ehkä nyt suostuisi laulamaan. Kokosin siis -kiiruumman kautta paperini ja lähdin hänen luokseen uuden kerran. - -Vielä oli kuitenkin monet mutkat voitettavat, ennenkuin runot -heltisivät. Isästään ja Lönnrotin käynnistä Lonkassa Teppana kyllä oli -taipuvainen kertomaan, ja viehättävää olikin kuulla vanhusta, joka -oli itse nähnyt Kalevalan kokoojan keräysretkillä liikkuvan. Hänen -muistonsa mukaan oli koko Martiskan väki, hän itse muitten mukana, -"Kajaanin tohtorin" saapuessa ollut kaskea kaatamassa. Tohtori oli -noutanut Martiskan kaskelta, laulattanut häntä kokonaisen päivän ja -antanut pankkoriksin palkaksi. Lönnrotin matkakertomuksista näkyy, että -tämä tapahtui kevättalvella 1834. Toisen kerran Lönnrot kävi Lonkassa -lokakuussa 1836 yhdessä Cajanin kanssa, mutta silloin hän ei näy -Martiskaa tavanneen. - -Näitä Teppana kyllä muisteli, mutta kovin häntä näytti edelleenkin -epäilyttävän ruveta laulamaan. Hän oli kuin monisäppinen lukko, jossa -aina toinen paikka livahti kiinni, kun toinen sai auki keinotelluksi. -Jonkun runopalasen hän saneli, mutta heitti sitten syystä tai toisesta -tapailemisen ja lupasi jatkaa seuraavana aamuna. Mutta kun silloin -oli sunnuntai ja pirttiin kokoontui paljon rahvasta, niin ei siitä -tullutkaan mitään. Talossa ei ollut muuta asuttavaa huonetta kuin -pirtti, eikä ukko myöskään suostunut lähtemään Sohvonjan taloon -laulamaan, jossa oli kamari ja jossa minä olin kortteeria. Täytyi sen -vuoksi odottaa iltaa, kunnes rahvas hälvenisi. - -Laulatin aamupäivän muita henkilöitä. Runon osasi aina yksi ja toinen, -ja mielellään ansaitsivat nämä vähemmät laulajat taidollaan jonkun -kopeekan. Tuli sitten joku sanomaan, että Lohi-Pekka niminen mies oli -luvannut laulaa minulle vaikka kokonaisen viikon, kunhan vain palkoista -sovittaisiin. Siitäkös ihastuin ja suoriusin paikalla matkaan moisen -merkillisen miehen luo. Tapasin erään mökin edustalla repaleisen -miehen jätkäleen, partaisen ja renttuisen, niinkuin satukummituksen. -Hän ensiksi, kun puheisiin puututtiin, syljeskeli monelle taholle, -ikäänkuin se olisi ollut vanhaa taikaa, aikaili ja odotutti ja lausui -vihdoin sorahtavalla kielellä, ettei hän voinut ruveta tässä laulamaan, -kylä narrina pitäisi. Lupasin lähteä hänen kotiinsa, ja siitä hän -oli kovin mielissään. Meidän astuessa yhdessä järven poikki hänen -mökilleen, hän kertoi kerran ruvenneensa laulamaan eräälle Suomen -herralle, vaan kun tämä oli huonosti maksanut, niin hän oli sikseen -heittänyt. - -"Entä mitä sie Pekka tahot mahistasi?" - -Paljon hän oli saanut siitä itsekin maksaa, raudan synnystä -- tai -synnjistä, kuten karjalainen sanoo -- kolmin markoin ja vielä antaa -päälle hyvät viinat. Ei hän siitä sentään enempääkään tahtonut, kuin -oli itse maksanut... ja sitten oli Pekan mielestä paras sopia joka -loitsusta erikseen. En virkkanut siihen sen enempää, vaan astuin ukon -perässä mökkiin, joka oli niin matala, että vaikka astuin ovesta aivan -koukussa, niin sittenkin niska raappasi ovenkamanaan. Permanto notkui, -pirtti heilui, niin että kimmet varisivat orsilta, kun raskaanlaisesti -astuin peräpuoleen. Uunin kosinalla makasi viheliäisen näköinen eukko, -joka kehotti ukkoa korjaamaan pois kimmet, että vieras sopi kulkemaan. -Se oli tosiaan oikea noitain mökki. - -Mutta ei näkynyt osaavankaan eepillisiä runoja Pekka, kun rupesin niitä -tiedustelemaan. Hän tarjosi loitsuja. Niistä minä taas en välittänyt, -etenkin kun ne olivat niin suuressa hinnassa, vaan koetin runojen -alkuja lukien mairitella häntä laulamaan. Mutta Pekka vain syljeskeli -vahvasti ja lausui arvokkaasti, että semmoiset joutavat lorut hän oli -kaikki unhottanut. Eikä hän ruvennut tapailemaankaan, vaikka hyvänkin -hinnan lupasin maksaa. Akka silloin sieppasi uunin korvalta kehnon -kappaleen petäjäistä leipää, työnsi sen ukkonsa käteen, katsoi häntä -merkitsevästi silmiin ja sanoi: "Tuossa on sinulle hyvää rieskaa, -ukko!" Pekka lauhtui ja rupesi yrittämään, mutta pian huomasin, että -hän oli hyvällä syyllä estellyt, hän ei osannut mitään. - -Mutta syntyjä ja parannusvirsiä hän sanoi osaavansa ja tehokkaita -joka paikkaan; mutta koska olimme saaneet ohjeeksi koota niitä vain -toisessa sijassa, niin en ruvennut kauppoihin. Arvelin meidän puolella -olevan niin hyvät apteekit, ettei taioista siellä olisi suurtakaan -hyötyä. "Apteekit!" huudahti hän halveksivasti ja lisäsi siihen hyvin -ruman vertauksen ja sylkäsi voimallisesti keskelle uunin kylkeä, "mitä -olivat apteekit hänen lukujensa rinnalla? Niillä hän oli parantanut -monta tautia, joille eivät apteekit eivätkä tohtorit mitään tainneet." -Hänen uskonsa oli niin kivikova, etten yrittänytkään ruveta sitä -järkyttämään. Meistä tuli siis ero. Mutta sydäntä särkevä oli se puute, -jossa tämä viheliäinen vanha parikunta eli, ja leivättömyyttä se lienee -eukko siinä uunin liepeellä potenut. - -Iltapäivällä Teppana oli helmeilevällä tuulella, hän oli vihdoinkin -halukas laulamaan. Kyytimieheni kertoi hänelle huomautelleensa, -kuinka ikävissäni kuljeskelin kylän kujilla ja kuinka runot varmaan -viihdyttäisivät mieltäni. Kun rahvas oli tuvasta poistunut, niin otin -esille hyvän konjakin, jonka olin Teppanalle säästänyt, ja kehotin -häntä maistamaan kielen kirvottamiseksi. Ukko hymähti herttaisesti, -iski veitikkamaisesti silmää, katsoi kuppiin ja arveli: "Oiskohan tuota -maistaa, eikö siitä mahtaisi tulla reähkää?..." Hän taipui ottamaan -toisen ja kolmannenkin ja sitä myöden elpyi. - -... "No mie arvelin, että kun siulla on teällä njii ikävä, njii jos mie -vähän alkaisin muistella... kun siitä vain ei reähkää tulisi." - -"Mitä joutavia", arvelin, "noista synnyistähän reähkä tulee, vaan ei -näistä runoista." - -Sen hän kyllä puolittain myönsi, mutta ei kuitenkaan voinut olla -pudistelematta päätään ja tuon tuostakin sekaan huomauttamatta, -että "valehuuksia ovat kaikki". Vipusen runoa, jota olisin halunnut -kuulla, Mustan Miikulan runoon verratakseni, hän ei ruvennut laulamaan -ensinkään, se kun oli hänestä niin hirveä ja syntinen. Sen sijaan hän -lauloi monta muuta pitkää ja ehjää, kaunista vanhaa runoa, esittäen -ne niin eloisasti ja hyvällä ymmärryksellä, että niitä kuunnellessani -ja kirjoittaessani jouduin haltioihini vanhassa hämärässä pirtissä. -Nuoremmat laulajat usein vain sanelevat, taikka laulavat jonkinmoisella -halveksivaisuudella osaamiaan vanhoja runoja, mutta vanhuksista moni -runon ladulle lähtiessään tuntee luontonsa nousevan, samoinkuin etevä -soittaja soittokoneen ääreen istuessaan. Runo saa siitä aivan toisen -tenhon, sen olemus ja synty astuu lähelle kuulijaa, hän tuntee sen -lämpöisen henkäyksen. - -Kuinka verrattoman kauniilta tuntui tuo autereinen, tarumainen runo -Osmottaren oluen keitosta, jolla hän lähti komean Lemminkäisrunon -ladulle: - - "Savu saarella palavi - Tuli niemen tutkaimella, - Suuri ois' sotisavuiksi, - Pieni paimosen tuleksi..." - -Siinä on kaikuja ajoilta, joihin ei mikään kirjoitettu tieto ulotu... - -Kun hän sitten lauloi suurella vaivalla pannun oluen kapinallisista -ajatuksista tynnörissä, kuinka se uhkasi potkia pohjat puhki, -ellei pian ilmestynyt juojaa, niin pääsivät vanhuksen muistot -aivan valloilleen ja hän esitti, silmää iskien, runon rattoisalla -elävyydellä, ikäänkuin keskellä niitä samoja hehkuvia mielentiloja, -joissa nämä vanhat runot ovat muinoin saaneet muotonsa ja -täysipätöisyytensä... Minuun hän samalla katsoi ikäänkuin udellen, -mahdoinko minä runon oivallisuutta täysin älytäkään. - -Ja monta muuta kaikkein parasta vanhaa runoa hän lauloi, lauloi -varsinkin Väinämöisestä, ja vasta näin kuullen niitten kaikkien vanha -jalous kohosi täyteen loistoonsa. Kuulija sai elävän käsityksen siitä, -kuinka nuo vanhat runot ovat tietoisen innostuksen hehkussa syntyneet -ja kuontuneet ja siitä syystä juuri sisältävät sen, mitä kansan -sielussa on jalointa ja ylhäisintä. Hän lauloi Väinämöisen veneen -veistännästä, hänen polvenhaavastaan, Vellamon neidon onginnasta, ja -kaikesta runolaulusta, mitä olen milloinkaan kuullut, oli tämä parasta. - -Väsyi vanhus kuitenkin lopulta, eikä suostunut kaikkea tietoaan -laulamaankaan. Oli jo myöhäinen yö, kun päätimme. Sydämellisyydellä, -jota tässä kauppakansassa ei kaikisti tapaa, hän tarjosi talossaan -köyhän illallisen ja lattialla yösijan, enkä ole monesti niin -viihtyisään lepoon vaipunut, kuin Teppanan puhtaassa pirtissä, nokisten -orsien alla. Teppana oli noita vanhan kansan yksinkertaisia herttaisia -salolaisia, joita Lönnrot matkakertomuksissaan niin viehättävästi kuvaa -ja joitten rivit rajan takaisessa Karjalassa nopeaan harvenivat. Koko -talokin oli niin vanhanaikainen ja jykevä, että siellä tunsi olevansa -lähellä runojen aikaa. - -Mutta tavallista kauvemmin, minun jo levolle mentyä, vanhus sinä iltana -seisoi kuvien edessä, risti silmiään ja hiljaisella äänellä rukoili -anteeksi sitä, että hän oli antanut nuoruuden syntisten tunteitten -hetkeksi vallata itsensä ja elämänsä lopulla näin unhottanut luvatun -ylösnousemuksen. - -Teppana oli kerran ennen laulanut runonkerääjälle, nimittäin Bernerille, -hänen käydessään Tiirovaarassa pari vuosikymmentä aikaisemmin. Mutta -osaksi hän lauloi toisia runoja, niin että minun saamani enimmäkseen -olivat ennen kirjaan panemattomia. - -Ani varhain lähdin seuraavana päivänä paluumatkalle, kuitenkin -kaikitenkin hyvilläni saaliistani. Jo ennen auringon nousua teimme -lähtöä, voidaksemme ajaa hankea. Huhtikuun kiverä aamupakkanen pisteli -nenässä, luonto oli härmässä ja raikas ilma sytytti elämänhalua -suoniin. Ja nyt aamulla ja pakkasella porot olivat kuin aivan toisia -eläimiä. Pistojärvestä lähdettäissä olin ääneensä lausunut sen -toivomuksen, että kerrankin saisi kulkea kovaa, ja kotia jäävät pojat -olivat siihen sanoneet: "Katshohan että pysyt kelkassa." He pitivät -varsinkin minun ajokastani vaikeana hallita. Mutta ainoastaan matkaan -lähdettäissä se oli silloin rimpuillut. Se oli seisonut alla päin -kallella kypärin ajomiehen etupuolella ohessa, mutta paikalla karannut -hurjaan laukkaan, kun aloin kelkkaa kohden siirtyä. Silloin piti nopeaan -heittäytyä kelkkaan, jos mieli mukaan päästä; mutta muutaman sadan -metrin juostuaan oli poro talttunut ja juossut sitten varsin kiltisti -edelleen. - -Nyt ne olivat levottomamman näköiset. Jättäytyessämme jälkeen kelkkaan -käydäksemme ne ikäänkuin pelosta värisivät, ja tuskin olimme niiden -rinnalla, kun ne samalla karkasivat täyteen laukkaan. Suin päin piti -paiskautua kelkkaan, jos mieli mukaan päästä. Kahiseva hanki kantoi, -ajoipa vaikka mistä, nuolena kiitivät kelkat Tiirovaaran mäeltä alas -suolle, joka pienen vesistön tapaan tunkeutui metsämaitten helmaan. -Niinkuin linnut lensivät porot, vimmatusti karkasivat... kelkka kiiti -kuin höyhen hangella. Äkkiä ne, kuin välipuheen mukaan, loikkasivat -suoraan sivulle ja ryntäsivät lähimpään metsään, yli risujen ja -kantojen. Jos olisin istunut, niin olisin kai lentänyt hangelle, mutta -onneksi olin vatsallani. Ajohihnasta voimain takaa vetämällä pakotimme -porot kääntymään poikkipuolin, niin etteivät päässeet tiheikköön -saakka, jonka jälkeen talutimme ne uudelleen suolle. Taas kun niiden -edellä astui, hihna olalla, olivat ne niin vastahakoisia, että melkein -piti perässään kiskoa. Mutta nyt tiesin, että niillä oli juonet -mielessään. Kun vähänkin siirtyi kelkkaa kohti, ottivat ne paikalla -laukan, katosivat kuin pois pyyhkäistyt. - -Annoin kyytimiehen ajaa kappaleen matkaa edellä siinä toivossa, että -poroni juoksisi auliimmin perässä, metsään poikkeamatta. Kyytimies -istui kelkkaansa ja hänen poronsa laukkasi taas kappaleen matkaa, -mutta kääntyi sitten äkkiä aivan ympäri, päin kyytimieheen ikäänkuin -riidelläkseen tiestä. Mies nyki, huuti, kiskoi, mutta poro ei ottanut -hievahtaakseenkaan. Arvelin sen ehkä odottavan minun ajokastani ja -valmistausin seuraamaan. Lähestyin nopeaa kelkkaa, ja siinä samassa -pyrähti poro laukkaan, niinkuin olisi linnun kädestään laskenut. Hädin -tuskin pääsin matkaan. Saappaankärjillä piirrellen koetin ohjata -liitelevää kelkkaa, asuen itsekin niin litteänä kuin mahdollista, -ettei se kaatuisi. Poron kaviot venyivät aivan nenäni eteen, niin -riivatusti se meni, hanki tuiski vasten silmiä. Kyytimiehen poro -minun sivu puhaltaessa niinikään nuolen nopeudella kääntyi laukkaan, -ja nyt alkoi kilpa-ajo niin hurja, etten ole moisessa toisten ollut. -Porot menivät, mistä tahtoivat. Suolla oli poikkipuolin sylen levyinen -penger sulana, kelkka hyppäsi siitä kappaleen matkaa ilmassa. Makasi -poikkipuolin oksaniekka honka, siitäkään ei huolinut poro, loikkasi -suoraan oksikon yli yhdellä potkulla, ja kelkka lensi risukkoon, -että oksat paukkuivat. Mutta yli mentiin, säilyi sekä kelkka että -vatsani, kiidettiin taas tasaista kidehaivenellista suota, mutta -sitten tapahtui jälleen äkkikäänne ja laukattiin metsään. Kun saimme -ne jälleen suolle kiskotuiksi, niin alkoivat uudet helsinkiläiset -saappaani näyttää niin kurjaa nokkaa, että pyysin saada vaihtaa poroa. -Niin tapahtuikin, kyytimiehen poro juoksi nyt vallan vakavasti, mutta -tuskin oli kyytimies päässyt minun poroni kelkkaan, niin samassa hän -näkyvistänikin poistui, hupeni suonsalmeen, harvan matalan näreikön -taa. Pitkän matkaa läikkyi vain ilmassa hienoa vitiä niillä seuduin, -mistä hän oli kulkenut. Kotvasen ajoin tätä säehtivää kiteikköä, joka -kimmelsi päivän nousussa, ja ihmettelin, minne he olivatkaan kadonneet. -Kun suo jälleen aukeni, näin heidän keskellä aukiota laukkaavan piiriä -kuin karusellissa. Mies nyki ja huuti, heitti ajohihnaa puolelle ja -toiselle, mutta poro ei ottanut suuntaa muuttaakseen, vaan oli vihdoin -kiskaistava poikkipuolin. Mutta palava sen oli urheilussa tullut, se -läähätti kuin juossut koira ja kieli valui suusta helakan punaisena. -Vähän aikaa istuttuamme aloimme uudelleen matkaan yrittää, ja pahimman -riivauksen pois kirmattuaan porot alkoivatkin kulkea siivolla, juosta -hölskyttäen aika ripeästi. Siirryin jälleen oman ajokkaani rekeen -ja maata kelluttelin heinäpussilla. Ilma oli raitista ja tyyntä, -taivaan kristallisini läpikuultavaa äärettömiin, siellä täällä lepäili -pilvenhattaraa kuin vaahtoa ja aurinko valoi kuusien välitse hangelle -aamun kultaista loistoa. Hyvä oli mielenikin ja kauan hymyilin -äskeisiä seikkailuita ja porojen somia juonia. Näissä ajatuksissa -halusin muutaman suon reunassa koettaa, vieläkö poroissa oli urheilun -halua ja läimäytin ajokastani hihnalla kylkeen. Mutta tuskin sain sen -tehneeksi, kun se samalla pyrähti laukkaan, ja muutaman kymmenkunnan -syltä kiidettyään äkkiä poikkesi syrjään, kelkka singahti sivuttain ja -samassa oli joku hangesta pistävä seiväs vähällä puhkaista kylkeni. -Siitä viisastuneena minäkin puolestani nyt ajoin siivolla. - -Pistojärvi oli Vienan puolella eteläisin seutu, missä poroja pidettiin; -Suomen puolella oli se kauppias, jonka keralla olimme Oulusta -matkanneet, yrittänyt pitää niitä vielä etelämpänä, Hyrynsalmella. -Tässä saakoon sijansa kasku, jonka hän niistä matkalla kertoi. - -Hyrynsalmelle oli pari vuotta aikaisemmin saapunut kaksi -korkea-arvoista Pietarin herraa, joita oli sinne Kajaanista neuvottu, -heillä kun oli halu päästä kerran porolla ajamaan. Lähdettiin -takamaille, jossa kauppiaan porot olivat, itse hän valitsi hurjimman -menijän ja antoi molemmille venäläisille hyvät perässä tulijat. -Keskustelu oli tapahtunut latinaksi, sillä se oli ainoa vieras kieli, -jota kauppias osasi, opittuaan sitä lyseon alaluokilla ja jatkettuaan -kotonaan opinnoita. Kun oltiin valmiina lähtöön, kysyi kauppias -vierailtaan, miten he halusivat matkata, ja nämä empimättä vastasivat -samalla jalolla kielellä: "_Quam celerrime iter faciamus_" s.o. antaa -mennä niin kovaa kuin pääsee. Isäntä varoitteli vielä vieraitaan -pysymään pulkan peräpuolessa ja väistämään puita, läimäytti poroa -kylkeen ja katosi metsään kuin ammuttu nuoli. Hän kertoi vähän matkaa -ajettuaan pysähtyneensä kuuntelemaan, miten vieraat suoriutuisivat -ja kuullensa metsästä rysäyksen ja räsäyksen ja palatessaan sitä -peräämään tavanneensa toisen Pietarin herroista puun ääressä kalpeana -särkyneen pulkkansa vieressä, käsillään huitoen ja huutaen: "_Non sum -vulneratus_!": (en ole haavoittunut). Mutta pulkka oli rauskana, sillä -oli mahdoton matkaa jatkaa. Isäntä olikin toimittanut siltä varalta -toisia; pulkkia perässä tulemaan. Kun uudelleen lähdettiin matkaan, -niin vieras hymyillen hoki: "_quam pigerrimum, quam pigerrimum_", s.o. -niin hitaasti kuin suinkin. Vasta aavalla järvellä hoputettiin porot -laukkaan ja tultiinkin sitten kylään kaikella kunnialla. Venäläiset -olivat hyppineet ilosta ilmaan, kun olivat ehjin nahoin yrityksestä -suoriutuneet ja saaneet lopulta niin hyvän kyydin. - -Ajoinpa sitten poroilla edemmäkin, aina Uhtueen saakka, kelin vetäessä -aivan viimeistä virttään. Poroilla vain pääsikään enää kulkemaan. -Uhtuesta ei enää kuljettu hevosella selän poikki Jyvöälahteen, jonka -vuoksi sain astua viimeisen taipaleen jalan, raskaassa jääsohjossa. -kestikievarista mies oppaana ja apunakin, jos sulaan solahtaisin. Mutta -jos oli keli huono, sitä ihanampi oli sää. Luoteesta puhalsi pitkin -selkää ahava, joka, kumma kyllä, oli viikkokausia niin lämmin, kuin -olisi se tuullut etelästä. Semmoisia tuulia keväällä sattuu. Taivas on -silloin niin harvinaisen puhdas, rannoilla, vaaroilla sinet niin syvät -ja hehkuvat, että vaeltaja tuntee kuin itse elämän nestettä juovansa -hengittäessään tätä leutoa ja samalla raikasta tuulta, jonka edessä -lumet ja jäät nöyrästi alenevat. Vaikka olin uupumuksesta koukistua -tielle, täytyi minun riemuita tätä kevätahavaa. - -Näin olivat molemmat ensimäiset keruumatkani päättyneet. Vienan -Karjalan nykyisistä runovaroista olin saanut ensimäisen varman -käsitykseni. Runoja vielä osataan, mutta entisen merkityksensä kansan -kesken ne olivat menettämäisillään. Niitä osasivat sekä nuoret että -vanhat, mutta ainoastaan vanhat niitä laulaessaan joutuivat sen mahdin -valtoihin, joka on tämän runsauden luonut, joka säkeille lähdettäissä -on yhä uudelleen sytyttänyt laulajat, varsinkin milloin yhdessä -laulettiin ja kilpaa runoja muisteltiin. Teppana sillä tavalla lämpeni, -ja monias muukin vanhus, jota myöhemmin laulatin. Mutta nuorempi polvi -laulaa runoja välinpitämättömämmin ja liikkumatta niitten kauneuksista. -Ne varisevat heidän huuliltaan kuin kuihtuneet lehdet. Moni vanhus, -joka nuorena ollessaan kuuli laulettavan ja runoja oppi, on myöhemmän -ajan vaikutuksesta muuttunut mykäksi kuin hautapatsas. - -Mieli kävi samalla sekä apeaksi että hyväksi, apeaksi siitä, että -kansan itsensä käsittämä kauneus on kuolemassa, runollisuus häviämässä, -hyväksi taas siitä, että se sittenkin on jälkimaailmalle pelastettu. - -Mihin vertaisin kansan sammuvaa runoutta? Virvatuliin, jotka palavat -aarteitten haudalla. - - - - -ÄIJÄPÄIVÄN AIKOJA JYVÖÄLAHDESSA. - - -Kun Jyvöälahdesta läksin ensimäiselle keruumatkalleni, olivat -talvitiellä, joka akkunasta katsoen kulki viistoon lahden poikki, -viitat jo alkaneet pahasti kallistella. Kun toiselta retkeltä palasin, -makasivat ne jo kaikki kumossa, mikä millekin puolelle kaatuneena, ja -jää oli muuttunut mustelman karvaiseksi. Lahden perässä oli ranta jo -sulana, ja sula eteni joka päivä pitkin maanrajaa yhä lähemmäksi meidän -taloamme. Niinpä katkesivat tiet selille, mutta selät itse riutuivat -vielä paljon kauemmin. Teiden näin katkettua täytyi minunkin viettää -yksillä paikoilla pari viikkoa, pari kaunista kevätviikkoa. Mutta -ne olivat hauskoja aikoja, tutustuimme moneen puoleen karjalaisten -elämästä, saimme yhä enemmän tuttavia, emmekä oikeastaan tunteneet -muuta kuin tupakan puutetta. Sitä ei Jyvöälahdessa ollut, vaan meidän -täytyi lopulta totutella mahorkkaan, kunnes liikkeet jälleen alkoivat. -Maisin ei Uhtueen eikä Vuokkiniemeen ollut mitään liikettä, eikä ketään -haluttanut yrittääkään sinne päästä. - -Sattui paraiksi pääsiäinen menoineen ja monenlaisine ruokineen. - -Äijäpäivää, s.o. varsinaista pääsiäispäivää, vastassa olevana yönä ei -nukuttu ensinkään, "molittiin" (rukoiltiin) kaiken yötä ja aamulla -syötiin ensimmäinen ateria heti auringon noustessa. Niin oli tapa. -Silloin nimittäin loppui seitsemän viikkoa kestänyt paasto, ja lehmän -antimet, rasvat ja lihat pääsivät pöydälle. Niitä piti päästä niin -varhain kuin suinkin maistamaan. Samalla käy luvalliseksi kaikenlainen -iloisuus, niin että pääsiäisaika on kaikin puolin hauskuuden aikaa. -Syömään nousimme mekin, emme niin muun vuoksi, kuin maan tapaa -noudattaaksemme ja ollaksemme samassa juhlatuulessa kuin kaikki -muutkin. On tapana, että pääsiäisenä annetaan kaikenlaisia lahjoja, ja -meille olivat emäntä tyttärineen laittaneet nenäliinan kummallekin. -Lahja ei ollut suuren suuri, mutta se ilahutti meitä. Samalla kun -liharuoka käyvät myös kaikenlaiset maalliset huvit luvallisiksi, -silloin kisataan, kihlotaan ja vietetään häitä, vaikka pojista onkin -puute, ne kun ovat vielä enimmäkseen "Ruotshissa" kaupoilla. - -Heräsimme Äijäpäivän aamuna soinnukkaaseen kellojen soittoon, joka -kuului lahden perästä pienestä tsässyönästä (rukoushuoneesta), -jommoinen on useimmassa karjalaisessa kylässä, vaikkei pappia olekaan -muuta kuin pitäjän kirkonkylässä. Kellojen ääni oli pitkistä ajoista -kuultuna suloista ja virittävää, se herätti mielessä valoisaa -hartautta, samoin kuin loistavat kirkkaat päivätkin. Koko piina-ajan -ja katumusajan ne olivat pysyneet mykkinä. Nyt niitä soiteltiin -kokonainen viikko aikaisesta aamusta myöhään iltaan, ja jokaisella -oli lupa käydä "svonjimassa", s.o. soittamassa; se oli pyhä toimitus, -sanaton rukous, jota muut äänettömässä hartaudessa kuuntelivat. Ja -kävivätkin soittelemassa koko kylänväki, nuoret ja vanhat ja varsinkin -lapset, milloin ei aikuisempia soittajia ollut, ja kellot olivat -äänessä kaiket päivät ja joka päivä oli aamusta iltaan kuin juhlapäivä. -Tsässyönän tapuliin noustiin kapeita pimeitä pystyportaita. Sieltä -ylhäältä näki paraiksi yli molempien männikköä kasvavain kalmistojen, -yli kylän ja lahdelle. Pieni tapuli oli usein täynnään väkeä, se -täyttyi jo kymmenestä, ja ne, jotka eivät mahtuneet ylös, pistivät -päänsä lattiassa olevasta porrasaukosta. Siinä vuoron takaa soittaa -liruteltlin kolmea kelloa ja ylentyneellä mielellä kuunneltiin niitten -heläjämistä. - -Äijäpäivän iltapäivällä alkoivat kisat. Tanssittiin avaroissa -porstuoissa, aitoissa, missä milloinkin sopi. Tytöt vaihtoivat uusia -pukuja päälleen niin usein kuin kunkin varat sallivat, ja vaatteista -loistivat nyt kaikki punaisimmatkin värit, joita ei paaston aikana -mielellään suvaittu. Hyvin tavalliseksi alkaa käydä naisillakin Suomen -puolen kuosi, vaikka värit ovat rohkeammat. Se on muoti. - -Kisat ovat enimmäkseen venäläisiä ja niitä säestetään omituisilla -kimakoilla pajatuksilla, jotka ovat olevinaan venäjänkieltä, vaikka -tuskin venäläinenkään niitten venättä enää ymmärtäisi. Rohkeita -liikkeitä ei suvaita, vaan tulee kisaajain liikkua niin säädyllisin -ja tasaisin askelin kuin suinkin, laahaten jalkojansa pitkin siltaa. -Tyttöjen tulee pysyä totisina, jos he naureskelevat tai puhelevat -liikoja, niin tulee siitä heille häpeä. Pojilla, "purlakoilla", -on enemmän vapautta sekä liikkeissä että muussakin käytöksessä. -Toverilleni ja minulle olivat Seni ja Okahvi opettaneet katrillin, me -taas heille jenkkaa. Yhdyimme siis katrilliin muitten mukana, mutta -sekaannuimme niin monesti, että häpeätä välttääksemme pian erosimme -kisasta, vaikka pojat moneen kertaan haastoivat ja kaikki lupasivat -hyväntahtoisesti suoda erehdyksemme anteeksi. - -Piirakkaitten syönnissä, kisoissa ja kyläilemisessä kuluivat -pääsiäispäivät, arkina alkoi jälleen työ. Toverini Varahvontan keralla -syventyi suureen sanakirjaansa, minä kirjoitellessani puhtaaksi runoja -kuuntelin puolella korvalla heidän selostuksiaan toisesta huoneesta, -kysymyksiä ja vastauksia. Vakaasti siellä työskenneltiin. Varahvontta -vääntelihe tuolillaan istui vuoron takaa toisella ja toisella -puolella, keikkui, vakaantui jälleen hetkeksi alalleen, kävi uudelleen -levottomaksi, ja tuolin joka tavalla istuttuaan vierähti... pitkäkseen -lattialle. Siinä kun rupesi nukuttamaan ja vastaukset alkoivat -kangertaa, nousi hän jälleen tuolille, näkyi vähän päästä akkunan -edessä kontillaan, katsomassa pihalle kiikarilla, jonka käyttäminen -hänelle oli opetettu. Vastaukset olivat nyt hetken aikaa hajamielisiä. -Kun taas kirjoituksesta vilkasin, makasi hän tuolilla vatsallaan, -mutta vastaili taas kysymyksiin parhaan taitonsa mukaan. Mutta milloin -hän alkoi vallan kangistua sekä henkisesti että ruumiillisesti, -niin ei tarvinnut muuta kuin ottaa puheeksi tyttönen, joka odotti -kotona isäänsä, niin pian ukko vilkastui ja oli sitten kotvan mitä -puheliaimmalla tuulella. - -Silloin tällöin ilmestyi huoneeseemme joku kyläläinen lääkkeitä -pyytämään. Annoimme, mitä meillä oli, ja tapahtui, että vaikka -tauti olisi ollut melkein vaikka mikä, aina rohtomme auttoivat. Tuo -rahvas mahtaa olla niin tottunut paranemaan paljaan uskon voimalla, -joka loitsuissa on parantavana vaikuttimena, että se parani vain -luottamuksen kautta. Mutta vaikka olikin kylässä kaksi näin hyvää -"tohtoria" -- ehkäpä he pitävät Lönnrotin ajoista saakka kaikkia -runonkerääjiä myös lääkäreinä -- ei siltä laiminlyöty vanhoja -koeteltuja taikakeinojakaan. Kun alkoi Uhtuesta kuulua, että siellä -oli paljon ihmisiä sairastunut johonkin kulkutautiin, niin lähti kaksi -topakkaa Jyvöälahden eukkoa kylän laitaan, toinen Uhtuen, toinen -Vuokkiniemen tien suuhun, ja istutti siihen kumpikin tervapatansa, -jossa polttaa käryyttelivät pikinatturoita ja vanhoja kenkärajoja. -Tauti ei tosiaan tullutkaan Jyvöälahteen, ja eukot olivat vahvasti -vakuutetut siitä, että se oli heidän ansionsa. - -Suli vihdoin koko lahti. Lipeästi hiipi laine pitkin rantaa ja vesi -välkkyi, kun molempien neitostemme keralla soutelin tsässyönään kelloja -soittamaan. Hartaina, kädet ristissä, kuuntelivat tytöt helkytystä, -vuoron takaa soitellessaan, ja parrakas vakaa tsässyönän vartija pisti -läpän minunkin kouraan ja sanoi: "Ka soita siekin vuorosi." - -Kun lähdettiin paluumatkalle, niin oli vallan tyyntynyt ja toinen -tytöistä alkoi järvellä pajattaa, veneen hiljalleen liukuessa ohi -vainioitten ja talojen. Rannoilla kiertelivät kaiut, kutsuen seuraan -toverianikin, joka oli jäänyt kielimestarinsa keralla raatamaan. Mutta -eivät mitkään viettelykset saaneet häntä lähtemään ulos kauniiseen -ilmaan, lienee tukkinut korvansa, kestääkseen sireenien viettelyksen. -Hän näkyi sulkevan akkunan, pysyäkseen lujana -- Odysseus antoi -sitoa itsensä mastoon kiinni. -- Laskettuamme verkot, jotka olivat -veneessä ja joita Karjalan immet taidolla hoitavat, astuimme maihin ja -kokoonnuimme vihdoin illalla kaikki samovaaran ääreen. - -Seurassamme oli Maura, seitsemänkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen -eukko, joka oli kylän paras itkijä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, -häissä ja hautajaisissa, ja pilan päite kehotimme häntä nyt itkemään -Kustille -- se oli toverini käypä nimi, -- kun hän oli jäänyt pois -hauskalta retkeltämme, ja Kustin vähistä vastusteluista huolimatta -eukko lankesi hänen kaulaansa ja itki hänelle itkurunon sitä päätä -ilman minkäänlaisia valmistuksia. Haikeasti itkijä kysyi, oliko hän, -pitkämatkalainen, ollut sydäntyneenä, vai minkä vuoksi ei lähtenyt -neitosten keralla soutelemaan? Itkun alku lähti tähän tapaan: - - Suurien seämies valloissako olit, - Suimun etähäisien matkojen päästä suimun koalellun, - Kun et kaunehien kananimysien keralla - lähten kaunehien spoassujen - kajokellosie kalahuttelomah? - Osornjikkaloatuinenko olit, - Orheijen maijen ottamainje, - Kun et lähten näien orheijen allisien - keralla yksih matkoih oimun koalelomah? - Osornjikkaloatuinenko olit, - Omattomien ottamainje, - Kun et lähten kaheksieväsie karjakalasie - kaunehien kananimysien keralla kaunehien - vetysien peällä kajon katshahtelomah? - Kuien kukkahien seämies valloissako olit, - Kuin et lähten kaunehie kutukalasie kuusin evin - kulkovie kukkahien allisien keralla kukkahien - vetysien peällä kujin silmittelömäh? - -Niin niitä Äijäpäivän aikoja elettiin. - -Jo pyörähti moniana aamuna niemen takaa lahdelle vene, joka toi -Vuokkiniemestä sulkapostia -- kiireelliset postilähetykset varustettiin -sulalla merkiksi siitä, että niiden tuli kulkea yötä päivää -- ja -postin tuojat kertoivat, että selkä oli sillä puolella auki. Samana -päivänä saapui vastakkaiseltakin puolelta matkamiehiä, Uhtuesta ja aina -Vienan Kemistä saakka, ja sinnekin päin olivat siis matkat vapaat. -Tuulien mukana alkoi sulilta seliltä tulla sinistä auerta, joka -hengähti kesäisiä vivahduksia vielä lehdettömiin metsiin. Muurahaiset -kiitelivät poluillaan, kärpäset virkosivat, pitkäsarvisia kaskinikkeja -alkoi ilmestyä seinille ja muuttolinnut saapua toinen toisensa jälkeen. -Pientarilla näkyi ensimmäinen vihanta henkäys ja lehti soreasti -puhkeili hiirenkorvalle. Aurinko oli noussut Äijäpäivän aamuna kahden -puolen hypellen taivaalle, ja sen piti olla hyvän vuoden merkki. Alku -oli muutoinkin niin suotuisa, etteivät sitä sanoneet muistavansa -satavuotiaat ukotkaan, ja tyytyväisessä toimeliaisuudessa suoriuduttiin -vainioille varistelemaan siementä maan kasvattaa. Tarpeen olikin hyvä -vuosi. Talvi oli ollut vaikea voittaa, vaikk'ei Jyvöälahdessa ollutkaan -niin suurta puutetta kuin syrjäisissä metsäkylissä. - -Kelirikko oli päättynyt ja oli ryhdyttävä uusia tuumia toteuttamaan. - -Ennenkuin kuitenkaan pääsin lähtemään, tapahtui kylässä pieni -välikohtaus, joka oli kunnialla selvitettävä. - -Olimme molempien impien kera seurustelleet ja kisailleet yhtä vapaasti -ja hupaisesti kuin omallakin puolella, tarkoin vaarin ottaen, mitä -säädyllisyys ja hyvä tapa vaati. - -Mutta siitä alkoi nousta puheita, jotka onneksi tulivat meidänkin -korviimme. Eräs suutari oli kertonut, että hän muuanna aamuna oli -sattumalta käynyt huoneessamme rahaa vaihtamassa ja silloin nähnyt -epäilyttäviä asioita. - -Hänen puheensa oli kyllä täydelleen perätön, mutta meille selvisi -kuitenkin, että olimme olleet varomattomia ja että parjaus saattoi -haitata tyttöjen naimaonnea. Siveydestä pidetään, ainakin impien -kesken, tarkkaa lukua rajantakaisessa Karjalassa. Olimme huolissamme -varsinkin Okahvin puolesta, koska hän oli kovin köyhä ja turvaton. -Mutta kaksi nuorta miestä tavallisesti keksii keinon ja niin mekin. - -Suutari ensinnäkin pakotettiin tunnustamaan parjauksensa. Kylän vanhin, -staarosta, löytyi vainiolta kyntämästä. "Kemih tyrmäh työnnetäh -musikka", hän sanoi, jos tyttö tahtoo. Lupasi hoitaa asian ja kutsua -seuraavaksi päiväksi kylän kokoon kortteerimme pirttiin. - -Ja niin tapahtuikin. Seuraavana päivänä alkoi lappaa väkeä joka -suunnalta ja pian olivat avaran pirttimme kaikki paikat täysi. -Suutarikin saapui, punapartainen, vetelännäköinen mies ja istui akkunan -viereen. Okahvi kainosti pesi astioita oven suussa, vaikkei ensinkään -näyttänyt olevan pahoillaan siitä, että oli yleisenä puheen aiheena. -Staarosta oli saapunut virkapuvussa, s.o. messinkilappu rinnassaan, -jotta toimitus sai enemmän juhlallisuutta. - -Kun rahvas oli koolla ja asianomaiset saapuvilla, astui staarosta -keskelle lattiaa ja piti seisaaltaan puheen, jossa hän selkeästi ja -kaunopuheliaasti esitti kylälle asian, huomautti suutarin rikkomuksen -suuruutta -- siitä muka seuraisi linnarangaistus, jos tyttö tahtoisi --- ja arveli hänen pääsevän hyvin huokealla, kun pääsi julkisella -anteeksipyynnöllä. - -Mutta suutari oli yön tuumailtuaan tullut toiselle mielelle ja ajoi -taas aluksi valheeksi kaikki kantelut ja oman tunnustuksensakin. Jonkun -aikaa vastaan harattuaan hän kuitenkin taipui pyytämään anteeksi. - -Mutta nyt oli tyttö vuorostaan jäykkä eikä ollut kuulevinaankaan -suutarin pyyntöä, astioita vain peseskeli ääneti ovensuussa. Suutarin -pyynnöt muuttuivat yhä nöyremmiksi ja vihdoin hän epätoivoissaan -huudahti: - -"Prosti milma, Okahvi, mie siulle stubnit (tohvelit) njeulon..." - -Koko tupa vaieten odotti tytön vastausta. - -Pitkänlaisen vaitiolon jälkeen Okahvi vihdoin vakavana virkkoi: - -"Jumala prostiu." - -Ja se oli merkki, että suutari hänen puolestaan sai anteeksi. Siihen -toimitus päättyi ja kaikki erosivat tyytyväisinä. - -Tyttöjen naimaonnea ei asia suinkaan pilannut. Sillä aikaa kun olimme -poissa matkoilla, olivat sulhasten pyssyt moneen kertaan paukkuneet -tyttöjen akkunain alla ja molemmatkin joutuivat samana kesänä -naimisiin. Mutta luvattuja stubnejaan Okahvi taitaa odottaa vielä tänä -päivänä. Kustista ja minusta suutari kuuluu tehneen jäljestäpäin laulun. - - - - -KÄYTÄNNÖLLISTÄ PERIMÄTIETOA. - - -Olen jo maininnut, että iltapuhteilla, samovaaran ääressä koossa -oltaissa, tavallisesti käänsimme puheen outoihin tapoihin ja -käsityksiin, mitä rajantakaisten karjalaisten kesken on vallalla. -Usein saapui siihen tuttavia kyläläisiäkin, ja vähitellen keräsimme -siten koko joukon tietoja, joita pikaisella matkalla tuskin olisi -kyselemälläkään saanut. Toverini, jonka kokoamia seuraavat tiedot -enimmäkseen ovat, varsinkin oli ovela onkimaan kaikenlaisia asioita, -jotka kuuluivat kansan tuttavallisempaan käsitepiiriin ja joita -ehkä ei olisi ventovieraille halusta kerrottukaan. Paljon hän sai -niitä kielimestariltaankin, heidän kahden kesken janatessa kamarissa -sanakirjaansa. Milloin tuli vastaan sana, josta kielimestari tiesi -enemmänkin, silloin aina poikettiin työstä sivuun ja Varahvontta sai -kertoa, mitä tiesi. - -Nämä "reähkät" ["Reähkä" merkitsee samaa kuin suomen "synti". Siitä -tulee "reähkä" on siis sama kuin: "se on synti"] taiat ja luulotukset -valaisevat monella tavalla kansan käsityskantaa. Suuri osa niistä -on samoja kuin Suomenkin puolella, jopa toiset niin yleisiä, että -niitä voi sanoa kerrassaan kansainvälisiksi. Mutta toisia ei enää -meidän puolella tavattane, vaikka olisivatkin kuuluneet vanhan kansan -viisauteen. Osa taas on meille aivan vieraita, koska ne johtavat -juurensa kreikan uskonnon vanhemmista muodoista. Semmoisia ovat -varsinkin ne, jotka säätävät, mitä on vaatetukseen ja nautintoaineihin -nähden vaarinotettava. - -Auringon laskun jälkeen ei kerjäläiselle saa antaa leipäpalastakaan, -vaikka nälkään kuolisi. Jos antaa, vähenee talon tavara ja varallisuus -huononee. - -Kun taloon tulet, niin älä tallaa kynnykselle, tulee reähkä. - -Karjalaisen pirtin ovipuolessa riippuu käsiastia, josta tupaan tulijat -valavat vettä käsiä pestessään. Käsiastian vesi on pyhitettyä ja monet -säädökset ovat voimassa siitä, milloin sitä on käytettävä. - -Kun tuodaan vettä korvolla, niin siitä on ensin pantava vähän -käsiastiaan, ennenkuin sitä muuhun käytetään. Muutoin tulee reähkä. - -Käsiään pestessä ei saa räiskäyttämällä poistaa niistä vettä; siitäkin -tulee reähkä. - -Vesikauhaa ei saa jättää korvoon yöksi, muuten tulee reähkä. - -Kun pirtti illalla lakaistaan, ei rikkoja saa viedä pihalle, siitä -tulisi reähkä. - -Halot ovat aina pantavat uuniin leikattu terävä pää edellä. - -Hinkalon edusta pitää raivata ja puhdistaa yöksi, jotta kodin -suojelusenkeli voisi siinä istua ja lämmitellä. - -Jos talo syttyy palamaan, niin palava talo on kierrettävä rieskalla -maidolla ja jumalankuvalla. Tuli ei silloin pääse leviämään. - -"Sieklan" (seulan) alitse kulkemisesta voi pahoja seurata, varsinkin -vaimoväelle. Sentähden sieklaa ei saa orrelle asettaakaan. - -Jakkaraa ei saa jättää jalat ylöspäin, sillä siitä on samoja vaaroja. - -Naitu nainen ei saa juoda kupin eikä lautasen laidalta, sillä silloin -syntyisi hänelle leveäsuinen ja paksuhuulinen lapsi. - -Tuohuksia (kynttilöitä) jumalankuvien edessä ei saa sytyttää -tulitikulla, vaan tuli pitää ensin panna päreeseen tai toiseen -tuohukseen. Tuli olisi sitä paitsi otettava liedestä tai tuluksilla. - -Reähkä tulee saunasta tullessa, ellei tuvassa pese kasvojaan ja käsiään -uudelleen ja samalla itseään siunaa. - -Kun lempeä nostetaan saunassa kylvettämällä, niin pannaan vastaan -"tuulen kopra", arvatenkin jonkinlainen laaja oksa. - -Maata pitää ruveta oikealle kyljelle ja nousta ylös vasemmalta, muutoin -tulee reähkä. - -Monta seikkaa on karjalaisen otettava huomioon taloaan rakentaessaan, -jotta se menestyisi ja tulisi varjelluksi pahasta: -- Taloa ei saa -rakentaa tien paikalle, sillä muutoin voi piru siihen tulla. - -Kun taloa rakennetaan, on kaivettava reikä otsihirteen ja pantava -siihen elohopeata. Silloin talo menestyy. - -Kun kurkihirsi pannaan, tuodaan metsästä ukon murtaman puun sälöjä ja -ne pannaan kurkihirren pään alle. Silloin saa katto olla rauhassa, eikä -tuuli vie sitä konsanaan. - -Kurikka (vaaja), jonka vesi on ajanut rannalle, on pantava uunin alle, -kun uunia rakennetaan, jotta ei syöpäläisiä tulisi huoneeseen. Saman -vaikutuksen tekee puuvaarna, jossa on kesseliä (eväskonttia) pidetty -työpaikalla. - -Kun läävää tehdään, on otettava kynnyshirreksi rannalla kasvava puu, -jonka alin tuore oksa on järvelle päin. Lisääntyy karja. - -Kaivon paikka on katsottava kesällä kauniilla säällä, auringon -noustessa. Vaikka olisi miten kuiva aika, on kaivon paikalla aina -kaste; siihen kun kaivaa, tulee kaivoon vettä. - -Tai otetaan rannalta kaksihaarainen paju, haarat puserretaan kopriin ja -pää jää ilmaan. Koprat polvia vastaan kävellään polvet koukussa. Kun -tulee vesipaikka, niin pää vääntyy alaspäin. - -Jos tahtoo estää veden kaivosta toiselta pois, niin tulee kenenkään -huomaamatta upottaa siihen eläväähopeata, joka on pantu linnunkynään. - -Veljesten erotessa talosta isä jakaa kokonaisen leivän, ristien -silmänsä, niin moneen osaan kuin veljeksiä on. Kukin näistä ristii -silmänsä ja syö osansa. - -Kaikenlaista kotielämässä vaarinotettavaa: - -Reähkä tulee, jos syö tai silmiä ristii vasemmalla kädellä. - -Syödessä tulee pöydällä olla pöytäliina (skaatteri). - -Leipää ei saa aloittaa illalla. Jos aloitus on välttämätöntä, pitää -leikattu kannikka panna talteen hyllylle ja vasta seuraavana päivänä -saa sen syödä. - -Leipäviiplua ei saa katkaista seläskättä, s.o. itsestään pois, vaan -itseensä päin. - -Leipäviiplua ei saa katkaista muuta kuin toisesta päästä. Jos -erehdyksestä sattuu katkaisemaan molemmista päistä, niin pitää heti -nopeaan halkaista viiplu keskeltä. - -Pyhinä leivottu ensimmäinen rieska taikinasta kuivataan ja survotaan. -Kun nämä murut syötetään elukoille (lehmille), eivät nämä makaa öitä -metsässä. - -Kerän pohjallisiksi pitää aina panna jotain syötävää, tavallisesti -leipää, ja kerän purettua syödä tämä. Kerän pohjalliset näet toisella -ilmalla (haudan tuolla puolen) syötetään. - -Proasniekkana, s.o. juhlapäivänä, ei leipoja ja ruoan laittaja saa -maistaa ruokia ennenkuin murkinalla, eikä antaa toisen maistettavaksi. -Reähkä tulee. - -Joulunpaaston aikana ei saa syödä kalaakaan kahtena päivänä viikossa. - -Joulun aattona ei saa syödä mitään. - -Keskiviikko ja perjantai ovat pyhitettävät joulusta laskiaiseen asti, -niin ettei saa syödä maitoa eikä kalaakaan. - -Pääsiäispaasto, "suun pyhä", kestää seitsemän viikkoa. Ei saa kalaakaan -syödä muuta kuin kahtena päivänä. - -Tsajusta tulee yksinkertainen, tupakasta kahdenkertainen, kahvista -kolmenkertainen reähkä. Pyhäiset ihmiset eivät juo kuin "travaa", s.o. -meriheinistä keitettyä teetä ilman sokuria. - -Samovaarasta ei saisi juoda teetä, se kun tulee kranasta niinkuin -paholaisen suusta; kattilassa pitäisi keittää. - -Piippu ja paperossi riippuvat käärmeinä suupielessä "tuolla ilmalla." - -Ristittä ja vyöttä ei saa koskaan, ei maatessakaan, olla, jos tahtoo -varoa reähkää. - -Vyöttä ei saa kolmen kynnyksen yli kulkea; rikkojalle tulee reähkä. - -Miehen palahvanan (kauhtanan) tulisi olla harmaata sarkaa ja paidan -mustan. Liiviä ei saisi olla ensinkään. - -"Reähkä tuloo, kun piät paitaa housujen seämessä." (Tavallisesti -kuitenkin jo pidetään.) Etenkin suurina pyhinä, silmiä ristittäissä, on -pidettävä paita päällä. - -Nutussa ja paidan kauluksessa ei saisi olla nappia, vaan paidassa -nahmot, nutussa nyplät. Alushousuissa pitäisi olla jonkunlainen -kurenauha. - -Jupkaa, s.o. lyhyttä hametta, ei saisi pitää ensinkään. Jupkasta tulee -reähkä. (Muoti on nuoremmassa kansassa voittanut tämän reähkän.) - -Kostoa (s.o. liivihametta) ei saa riisua jalkojen, vaan pään kautta. - -Rätsinän (paidan) päällä tulee olla alusvyö. Koston päällä tulee naisen -pitää toista vyötä, muuten tulee reähkä. - -Peretnikan eli esiliinan tulisi alkaa jo rinnan ylipuolelta, sekin on -reähkä, kun se alkaa vasta lanteilta. - -Korkokengistä ja rypytetystä vaatteesta tulee reähkä., (Tästä ei enää -pidetä lukua.) - -Reähkä tulee, jos tytöt tai naiset paastoaikana ja etenkin suurina -pyhinä pitävät ruskeata eli punaista. Koston tulee olla leveäharteinen, -kaitaharteisesta reähkä. Punainen vaate polttaa kantajaansa kypeninä -toisessa maailmassa. - -Vaimoihmisen tulee aina pitää hiuksensa katteessa, muuten tulee reähkä; -tytöille ei otsipaikka riitä ulkona. Naiselle tulee reähkä, jos hän -pitää tyttöjen otsipaikkaa. - -Leikatut miehen hiukset pannaan oven päälle vuorilaudan taa, nurkan -salvokseen y.m. piilopaikkaan, ettei linnut voisi viedä niitä -pesäänsä, varsinkaan ei puuhun, sillä siitä olisi seurauksena alituinen -pään kivistys. Jos puu varsinkin sattuisi olemaan kituva, rupeisi -mieskin kitumaan. Naisen tukat poltetaan. - - "Tuulelle urosen tukka, - Naisen tukka tuleh." - -Partaan ei saa koskea, siitä tulee suuri reähkä, jos sitä leikkaa. -Parrasta lähtevät karvat pitää työntää kauluksen kautta ihon ja paidan -väliin, josta ne saavat tippua lattialle. - -Kynsistä leikatut palat pitää katkaista ja pistää kauluksesta ihon ja -paidan väliin, josta ne saavat pudota lattialle. Jos ne kokonaisina ja -suoraan viskattaisiin lattialle, tekisi piru niistä venheen ja Jeesus -saisi syytä itkeä. -- Lapsen kynsiä ei saa lyhentää leikkaamalla, vaan -puremalla. - -Maamiehen on hyvä tietää seuraavat seikat: - -Ei saa peltoja kyntää, ei kylvää eikä reissuun lähteä vuoden kuluessa -sinä viikonpäivänä, jona oli plahveshenni (Maarianpäivä). Mutta jos -edellisenä päivänä heittää peltoon jyvän tai vie auran pellolle, -kyntää edes yhden vaon, niin saa plahveshennipäivänä työtä jatkaa. - -Ennen Lehti-Iivanan päivää (Juhannusta) ei saa lehtiä rauta-aseella -taittaa, ainoastaan käsillä. - -Pokrovasta (1:nen p. lokak. vanhaa lukua) ei enää saa maata liikuttaa, -ei kyntää eikä muutoin. - -Naurismaata sylkiessä pitää sylkijällä olla kontti alassuin selässä. -Siten saadaan nauriit kasvamaan suuremmiksi. - -Kun varsa ensi kerran valjastetaan auran eteen, pannaan jouhi pitkin -vakoa ja sanotaan: "Assu niin suorah kuin tämä jouhi on!" - -Karjanhoidon avuksi ovat seuraavat vanhat taiat: - -Lehmiä laskiessa on karja kierrettävä. Sen toimittaa kolme miestä. -Ensimmäisellä on oikeassa kädessään jumalankuva, vasemmassa palava -pakkuli; toisena kulkee vanha paimen, kontti selässä, torvi ja -vitsa kädessä; viimeisenä kävelee nuorin, kantaen pyssyä ja -hiilikoukkua. Kiertäminen tapahtuu kahdesti myötä, yhdesti vastapäivään. -Lähtiessä ammutaan. Toisin paikoin on kiertäjä nainen. - -Ensi päivänä paimenessa ollessaan ei paimen saa ottaa evästä, sillä -lehmät rupeisivat makaamaan metsässä. - -Paimenen ensikerran paimenesta tullessa pitää kastaa sekä paimen että -lehmät. - -Jotta lehmät seuraisivat kellokasta, otetaan kellokkaan korvasta -vaikkua, vuollaan kappaleita kellosta ja niitä syötetään lehmille. - -Jotta saataisiin tietää, onko elukka "metsänpeitossa", pitää ottaa -pitkiä heiniä ja nämät sitoa, yhdessä tukussa ollessa, parittain päistä -yhteen. Jos täten syntyy yksi ainoa vyyhti, on elukka metsänpeitossa. - -Kun tahdotaan päästää elukka metsänpeitosta, pitää sitoa ruskealla -langalla kaksi mäntyä tien yli yhteen ja keskelle ripustaa kiukaasta -otettu kivi. Piessä (piru) tulee nyt ahtaalle ja päästää elukan -kynsistään. Laitos pitää käydä kolmen päivän sisään purkamassa, muuten -piessä alkaa laittajaa vaivata. - -Karhua ei saa kirota eikä sanoa "karhuksikaan", sillä sen hampaita -rupeisi silloin kivistämään ja se rupeisi ankarammin karjaa -ahdistelemaan. - -Äkäiselle lehmälle syötetään sen sarvesta vuoltuja muruja. Siitä se -lannistuu. - -Kun keväällä saadaan kiimametso ja siitä keitetystä rokasta ensin -annetaan härälle, tulee tämä puskevaksi. Jos tahdotaan sitä puskemaan -maata, pitää turve heittää eteen. - -Jos lehmä tallaa sammakon päälle, niin rupeaa se verta lypsämään. - -Kun lehmää lähdetään ostamaan, otetaan nuora ja pujotellaan se kolmasti -kotiin jäävän emännän hian läpi ja kierretään patsaan ympäri. Otetaan -tuhkaa hinkalosta ja siihen sekoitetaan suoloja ja sekoitus kierretään -kolmasti patsaan ympäri. Ostettu lehmä mitataan; selkäranka kolmesti ja -kolmesti häntä. Nuora pujotetaan kerran jalkojen keskitse ja pannaan -sarviin. Nyt kulkee lehmä hyvin. - -Metsämiehen tietoja: - -Kun ansalla pyytäjä lähtee metsälle, pitää hänen panna kolme ansaa, -eikä katsoa niitä koko pyytöaikana. - -Pyssyllä pyytämään pitää lähteä salaa, kenenkään tietämättä. - -Kun toinen lähtee metsälle ja toinen ajattelee, kun sen näkee, jotta -"ammu sarves tyhjäksi, elä saa mitänä", niin ampujan onni pilautuu. - -Kun oravan ammunnassa ei ala saada elävää, vaikka ampuu monta kertaa, -niin pitää, jos on saanut yhden, laatia tälle pajun kuoresta potuusat -(mäkivyöt) ja kiinnittää se kitujaan puuhun, niin siitä tulee pyssyn -pilaajalle paha, jopa voi kuolla. - -Keärmehen verellä pitää pyssy voitaa, jotta sortaisi paremmin. - -Vihaisen koiran saat, kun aukaiset siltä penikkana väkisin silmät ja -sitten kynsität sen etujaloilla pirtin perinurkkaa. - -Jos tahdot ostaa koiran, niin kun tulet taloon ja rupeat ensi kerran -ruualle, jätä leivästä kolme ensimmäistä hammaspalasta ja käytä ne -kolmitse vasemman hian läpi, iske taulaan tuli rannalla, pane jokaiseen -palaseen hiven palavaa taulaa, palaset pane vasemman jalan päkielle ja -anna koiran syödä ne siitä. Koira siitä tulee niin rakkaaksi, että se -seuraa sinua aina uskollisesti. - -Tärkeämmät ovat kalastustaiat, sillä metsästys on nykyaikoina -kalastukseen verraten vähäarvoinen elinkeino: - -Nahkatsiukko (yölepakko) pannaan suureen kivekseen, joka on keskellä -parvassa. Käydään kolmesta riihestä kolme osran jyvää kustakin, -riihen isännän tietämättä, nämä ynnä nahkatsiukko pannaan kivekseen. -Tällä saadaan nuotta hyväonniseksi, kun ensi kerran vesille lähdetään -syksyllä tai keväällä. - -Nuotan pilaus korjautuu, kun kolmesta kes'yön kannosta otetaan puuta -ja kolmesta ukon murtamasta tai muun luonnonvoiman kaatamasta puusta -kaarnaa, kolmesta muurahaispesästä kaivetaan muurahaisten tuomaa -murtoa, tullaan veneeseen ne kädessä ja laaditaan veneessä tuli käsissä -olevain kaarnojen päälle ja käytetään se kolmasti nuotan povesta läpi, -heitetään sitten tuli järveen kahden veneen väliin. Sillä se pila -päästetään. - -Varastettu onki on paras ja lahjoitettu onki on parempi kuin ostettu. - -Siima varataan siten, että metsässä kesäyön kantopuusta laaditaan tuli -ja sillä ongensiima, rysät, verkot savustetaan. Siitä pila lähtee pois. - -Pilattu kalavesi parannetaan näin: Otetaan siitä kala tai useampia ja -ne poltetaan, otetaan tuhkat, käydään metsästä kaarna tuulen tai ukon -kaatamasta puusta, tuhka pannaan kaarnan päälle ja työnnetään järveen, -sanotaan: "Täss' on vesi kostintsaa, syö näitä, älä kalojasi." - -Täydellä kuulla on parempi saanti kuin alakuulla. - -Kun ensi kerran mennään verkkoja laskemaan, pitää ottaa vettä suuhun -siltä paikalta, johon ensimäinen verkko lasketaan. Kateiden katseet -eivät silloin pysty. - -Sylkeä pitää onkimatoon, jotta lähtisi pois paha. - -Tuuli tyyntyy, jos orvon päästä otetaan kolme täitä ja pannaan järveen. - -Tuuli kiihtyy, jos muurahaisia kannetaan järveen. - -Vuodenaikain ja ilmain enteitä: - -Jos linnunrata on sakea, tähtiä täynnä, tulee luminen talvi. Jos -pohjoispää on sakeampi, sataa lunta keväästä, jos eteläpää, syksystä. - -Kun talvella jäät kohoilee, tulee hyvä vuosi. - -Jos kevätjäät nousevat maalle, tulee karjalle rauhaton kesä. -Pääsiäisyönä käydään navetassa; jos lehmät rauhallisesti lepäävät, niin -ei kontio kesällä koske, eikä tarvitse pitää paimenia; jos lehmät ovat -levottomia, tulee rauhaton kesä. - -Pääsiäisaamuna käydään katsomassa auringonnousua; jos se nousee ihan -iloisesti, leikittelee ja "pitää kisua puoleh ta toiseh", tulee hyvä -vuosi, hallasta ei ole pelkoa. Jos aamu on pilvinen, tulee huono vuosi. - - "Toivo poarmaista keseä, - Mäkäräistä vuotta vuota," - -kaunis, lämmin olisi silloin kesä. Ukkosen ensi kertaa kuuluessa -sanotaan: - - "Pyhä Ilja kormilitsa, - Yles touvot, kasvattele, - Ales lehmät lypsättele." - -Jyrin päivänä (5 p. toukok.); ei saisi jyrytä; ukkonen käy kesällä -sitten hirveämmin. - -Jyrinpäivänä juoksevat lapset koko aamun kello kädessä; lehmät siitä -tulevat paremmin kotiin. - -Jyrinpäivänä ei saa syödä lihaa, sillä siitä "metsä" nousisi suurempaan -raivoon kesällä. - -Jos hauin maksa on musta alkupäästä, tulee sadekesä keväästä. Jos se on -musta loppupäästä, tulee kesä sateinen syksystä. - -Kun pihlajassa on paljon marjoja, tulee myöhäinen ja sateinen syksy. - -Pitkää syksyä ja talvea ennustaa seuraava säepari: - - "Syystä on sykysyn rusko, - Talven jatkuo keväästä." - -Kun musta koira syö ruohoa tulee vihmasade. - -Kun kissa alkaa seiniä, pöydänjalkoja y.m. kynsiä, tulee huonot ilmat, -tuiskut, tuulet tai sateet. - -Muita enteitä: - -Kun tytöt nikottavat, niin silloin heitä pojat mainitsevat. - -Palmusunnuntaina ajetaan myöhempään makaajat ylös vitsoilla lyöden. -Virpoessa sanotaan: - - "Virvon, varvon - Tuorehekse, tervehekse, - Vuuvekse vapoahakse, - Netälikse velkapeäkse; - Siula vitsa, - Miula kakkara." - -Viikon perästä, pääsiäisenä, pitää virpojalle antaa kakkara. - -Kun nainen saa lahjan, "kostintsan", niin hän tällä heti hivuttelee -ylähuultaan, että muka hapenet vastakin ennustaisivat lahjan tuloa, ja -että hän siis toistekin saisi. - -Kun pieni lapsi venytäkse lattialla selällään, pää oveen päin, ennustaa -se kuolemaa hänelle itselleen tai muille talon asukkaille. - -Kun kissa pesee silmiään, tulee taloon vieras. - -Koira ulvoo talon paloksi tai jonkun kuolemaksi. - -Huoneisiin pyrkivä kettu ennustaa tulipaloa. - -Jos koppelo lentää talon katolle, ennustaa se tulipaloa. Sanotaan: -"Koppelo kojin kavokse." - -Kun metsot pakkautuvat huoneisiin, ennustaa se jonkun henkilön kuolemaa -talosta. Sanotaan: "Metso miehen peän menokse". - -Joka saa oudon kalan, sen talosta kuolee sinä vuonna isäntä tai emäntä, -tulee tulipalo tai muuta onnettomuutta. Oudolla tavalla saatu kala -samoin merkitsee suurta vahinkoa. - -Niinikään harvinaisen iso kala tai ruton paljon kaloja on kuoleman -ennustus joko saajalle tai hänen talonsa asukkaille. - -Vainajat: - -Kun sairas kauvan läsittyään rupeaa kuolemaa tekemään, viedään hän -"rikkojen" (olkien) päälle peräsoppeen jumalankuvien alle. Alle -ei anneta vaatteita ollenkaan; omat vaatteensa saa sairas pitää -päällään. Jos nyt henki ei ala kyllin "terävään" lähteä, vaan sairas -"muokkautuu", on henki "karkautunut". Loppua jouduttaakseen menee joku -pirtin ylisille ja juuri sairaan kohdalta losauttaa kattolautoja kolme -kertaa. - -Kesäiseen aikaan pannaan rikkojen alle kolmesta rajapientaresta -nyhettyä heinää: se jouduttaa loppua. - -Kuolinkoston täytyy olla kotona valmistetusta valkeasta vaatteesta, -langat värttinällä kehrättyjä. Kuolinkoston laittaa jokainen eläissään -itselleen. -- Nuori polvi ei enää noudata tätä tapaa. - -Ruumislaudaksi otetaan lauta sarajan, kornitsan tai pirtin päältä. -Arkun valmistuttua pannaan ruumislauta arkun pohjalle. Toisin paikoin -viedään se haudan päälle. - -Kuolleen arkku, "kropu", valmistetaan sarajan, kornitsan tai pirtin -päältä otetusta parhaasta laudasta (kattolaudasta). Tekijöille -itketään. Lastut pitää samana iltana järvellä polttaa. - -Kun ruumista lähdetään viemään ulos pirtistä, paiskataan hiili- tai -patakoukku sille paikalle perälautsaa, jossa ruumis pestyä makasi. -Lyödäänpä vielä naulakin perilautsaan. Näiden tointen kautta estetään -vainajaa sukulaisille kummittelemasta. - -Kuolleen pesuvettä ei saa kaataa tanhualle. - -Kuolleen päälle ei saa tipahtaa kyyneliä, ei hautaankaan. Nämä näet -kypeniksi muuttuneina polttaisivat häntä "tuolla ilmalla". - -Lapsen kuollessa ei äiti saa olla läsnä; lapsi kauvemmin kiusautuisi. - -Sillä aikaa kun ruumista viedään hautaan, pesee pari naista pirtin -"vesivihkolla." Saippuaa ja hiekkaa ei saa käyttää; vainaja rupeisi -silloin vaivaamaan ja pelottelemaan. Hiekka kynsisi "poloiniekan" -selkää. - -Vanha ruumis kannetaan haudalle pirtistä otetulla päreorrella, joka -sitten jätetään haudan päälle pystyyn; obresa kiinnitetään tähän. - -Kuollutta hevosella haudalle vietäessä pannaan kesäkello hevosen -kaulaan. "Jumalan hyvie", leipiä, viedään mukana ja niitä ensiksi -annetaan perille (hautausmaalle) päästyä hevoselle, loput jaetaan -köyhille. - -Vainajain "muistinpäivänä" viedään naapureista toisiin taloihin leipiä, -kukkoja, piirakoita, jotta naapurit rukouksissaan muistaisivat antajan -sukulaisia vainajia. - -Stroitsana (helluntaina) keitetään huomeneksella suurimoista puuroa -maitoon, voita pannaan silmäksi. Kivikupissa viedään puuro haudalle ja -viejä kutsuu köyhiä syömään, itse ei maistakaan. Lusikoita on yksi. - -Parannuskeinoja: - -Ruokahalu paranee, jos kohoavan taikinakorvon keskeltä otetaan taikinaa -ja siitä leivotaan leipä, joka paistetaan hiilillä. Tämä pitää ensin -pujotella oven rivan ja kierteelle palaneen päreen karren kautta, -sitten vasta syödä. Hyvä on myös pureskella kylyssä hauvislihojaan. - -Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin. -Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas, sitten ne kuumennetaan ja -kipeitä paikkoja niillä painellaan. - -Tapetun lehmän kynnet keitetään vasta kynttelinä. Rasva, joka silloin -saadaan, on hyvää palaneille. - -Näärännäppy ("koirannäppy") poistetaan siten, että pyyhkäistään -leipäpalasella ja tämä syötetään koiralle. Näppy sitten vielä pitää -pyyhkiä hännällä. - -Kuumennetulla karhun kynnellä, turvalla tai kämmenellä paineltua katoo -varmaan pistos ja mahatauti. - -Kivistys- eli kolotustauti on aina jonkun sukulaisvainajan nostama. -Vainaja on lepytettävä uhrilla. Jos jollakin esim. on hammastauti, -menee hän, nähtyään unessa vaivaajan, tämän haudalle ja sanoo: "Heitä -pois kivistys, elä vaivaa enempi minua, mie annan siulle tuulipaikan", -tai jotain siihen tapaan. Jos pakotus lakkaa, sitoo parannut vaivaajan -ristiin 1/2-1 kyynr. pituisen, parin kolmen sormen levyisen tilkun -vaatetta, joka ei saisi olla punaista, vaikka sitäkin väriä käytetään. -"Tuulipaikkoja" ripustetaan teilläkin oleviin risteihin. - -Jos on "hinkautunut" metsästä tai vedestä, niin pitää sairasta -prostittaa. Joku vanhempi henkilö on prostittajana s.o. takausmiehenä, -että sairas todella täyttää sen, mitä lupaakin. Ellei sairas sitä tee, -on takausmiehen lupaus suoritettava. -- Jossakin syrjäisessä paikassa -kumartelevat he maahan asti molemmat ja vanhempi lukee: - - "Vesi (metsä) kulta kormilitsa, - Tule omies ottamah, - Pahojas parentamah; - Anna pois miun hyväni!" - -Kumartelemista ei kukaan saa nähdä, toimi käy tehottomaksi sen kautta. - -Kun vedestä tarttuu "hiimosti", pyydetään myös kala ja siitä -laitetaan kukko. Yhdeksää eriväriä tilkkua sidotaan kolmeen tukkuun -(joten tulee "kolme yhdeksää" tilkkua). Nämä tukut ja kukko sidotaan -punaisella langalla yhteen ja upotetaan järveen. Tämän lahjan nimenä on -"arpavalkiet". - -Kun juo vettä kaivosta, avannosta tai järvestä, niin pitää ensin -liikuttaa pois alallaan ollut vesi, jottei hiimosti tartu, eikä tule -tauti. Kun saaviin otetaan kaivosta vettä, niin ensinnä kaadetaan vähän -maahan, jottei tulisi tauti. - -Jos tahdotaan kulkutautia estää taloon tulemasta, pitää uunissa polttaa -tervakuppeja, kenkärajoja ja tervanahtureita. Näitä samoja aineita -polttamalla kylään tuopien teitten varsilla saadaan tauti estetyksi -kylään leviämästä. - -Varahvontta kertoi velhon erään kerran parannelleen hänen silmiään -seuraavalla tavalla: - -Silmä oli loukkaantunut niin pahoin, ettei hän nähnyt mitään. Hän -meni velhon luo. Tämä pani kylyn lämmitä ja sen joutuessa lähdettiin -metsään. Noita otti kolmen kannun padan mukaansa. Tuli tehtiin suolle, -lähteen reunalle. - -Kolme leppäistä kattilapuuta asetettiin ristiin ja joka jalan väliin -lepästä tehtyjä vastoja. Padassa lämmitettiin vettä, sen jouduttua piti -Varahvontan jaksautua aivan alasti. Noita pesi ukon vedellä, pitäen -silmällä, että vesi juoksi pataan takaisin. Pestyä läksi hän viemään -metsään vettä, vaan ei saanut katsoa, mihin hän sen kaatoi. Varahvontta -pukeusi ja noidan takaisin tultua lähdettiin pois; kumpikaan ei saanut -katsoa jälkeensä. Kotiin päästyä mentiin kylyyn. Noita siellä kylvetti -Varahvonttaa lukien: - - "Neitsyt Moarie emoni, - Rikas äiti armollini! - Kun juovuit joven takana, - Niin juovu jovesta poikki; - Satut aitojen perillä, 5 - Kun kuulet hätäsen eänen, - Pakkohisen parkuossa, - Hätähisen huutoassa, - Tuos mulla simani siipi, - Vasta varjopuolissani, 10 - (hyppii ja lyö vastalla) - Jotta kulmat puhki saisin, - Läpi reikamet repisin - Ihosta inehmisraukan, - Emon tuoman ruumisesta, - Vaivasesta vartalosta, 15 - Ennen päivän koittamista, - Auringon ylenemistä, - Jotta saisi sairas maata, - Heikko henkesä levätä." - -Viskasi vilua vettä päälle, vei sairaan vaatteet ulos, puisteli niitä -pihalla. Päälleen saatuaan Varahvontta oli valmis lähtemään. -- "Ja -kyllä se auttoi." - -Huonommalla menestyksellä hän kerran oli kokenut uudenaikaisempia -parannuskeinoja. Varahvontan korvaan oli mennyt torakka. Se juoksi -siellä ympäri, ja hänelle tuli siitä suuri hätä. Elävää koetettiin -saada pois, jos millä keinoilla. Sorrattiin, rassattiin, kaadettiin -korvaan kuumaa vettä, viinaa, jos jotain, jopa elohopeatakin, jonka -hän kertoi tulleen ulos suun kautta. Mutta ei mikään auttanut, vasta -"pyhällä voilla" (siemenöljyllä, jota paastonaikana nautitaan voin -asemesta) saatiin elukka vihdoin pois. Mutta ukolta huononi kuulo siitä -elinajaksi. - -Ei ihmettä, että semmoisten kokemuksien jälkeen manausta pidetään -tehokkaampana kuin uudenaikaisia rohtoja. - -Suomenkin puolella elää vielä jos miten paljon taikoja, taikaluuloja -ja "merkkejä", mutta niihin ei meidän puolella enää uskota samalla -tavalla kuin rajantakaisessa Karjalassa. Meillä niitä enimmäkseen -pidetään pilana ja kertoillaan ajan ratoksi, naurun aiheena. Vienan -Karjalassa niistä vähemmän puhutaan, mutta niihin uskotaan enimmäkseen -niin yleiseen, ettei epäilyksen aate näytä mieleenkään juolahtavan. -Ne hiljaisuudessa hallitsevat rahvaan elämää, ja niiden tunteminen -ehkä selittäisi vaeltajalle montakin pelästystä, toraa tai muuta -mielenliikutusta, joka on hänen huomiotaan kiinnittänyt pirteissä ja -ulkosalla, mutta jäänyt hänelle arvoitukseksi. - -Ainoastaan vähäinen osa tästä perintötiedosta oli se, mitä me satuimme -kuulemaan. Siitä varmaan paisuisi suuri kirja, jos kaikki saataisiin -kokoon. - - - - -RUNONKERÄÄJÄT. - - -Vienan Karjalan kylissä ja taipaleilla tulee tuon tuostakin -ajatelleeksi, että siellä kulkee klassillisella pohjalla. Tuosta -syrjäisestä ja etäisestä maasta, jossa niin harvassa valottaa -kylänaukeama, josta Suomi ennen tuskin mitään tiesi, sieltä nouti -Lönnrot Kalevalan syntysanat. Sieltä hän sai eepoksen puitteet ja -juonet, sieltä suuren osan sen sisällyksestäkin. Siellä suoritti -pääosan omasta runonkeräyksestään. - -Tähän innon, toiveitten, ihailevan rakkauden työhön sen vuoksi mieli -tuon tuostakin palaa Vienan Karjalan poluilla, ne muistot yhä antavat -paikoille väriä, saavat vaeltajan katselemaan montakin lahonnutta -mökkiä samalla ihastuksella kuin etelän maissa jaloja vanhoja -marmoreita. - -Vaeltaessamme yhdessä näissä seuduin aiomme sen vuoksi muistella, -missä entiset runonkerääjät ovat liikkuneet, sillä suuren työn -muistot lämmittävät mieltä ja saavat myötätunnolla ja mielenkiinnolla -katselemaan paikkoja, joissa emme aina muutoin huomaisikaan -mielenkiinnon aihetta. Palauttakaamme sen vuoksi ensinnä muistoon -pääpiirteet koko siitä runonkeruusta, joka Vienan Karjalan puolella on -tapahtunut. - -Topelius vanhempi, runoilijan isä, oli ensimmäinen, joka keksi Vienan -Karjalan runsaat runoaarteet ja alkoi niitä kerätä. Eräät karjalaiset -laukkumiehet, jotka hän oli sattumalta tavannut, osasivat monin -verroin ehjempiä ja täydellisempiä eepillisiä runoja, kuin hän oli -sitä ennen omalla puolella tavannut. Tautivuoteen sitomana hän ei -päässyt rajan taa matkustamaan, mutta hän kutsui laukkumiehiä käymään -luonaan Lapuan Joensuussa ja sai siten niin runsaasti runoja, että jo -aikaisemmin heränneet harrastukset vanhain kansanlaulujen keräämiseksi -saivat mahtavan sysäyksen ja alkoivat kutoa yhä rohkeampia toiveita. -Julkaisemansa kokoelman viimeisessä osassa Topelius sen vuoksi sanookin: - -"Yksi ainoa maanpaikka, sekin Suomen piirin ulkopuolella, tai muutama -pitäjäs Arkangelin läänissä, erinomattain nimitettävä Vuokkiniemen -pitäjäs, säilyttää vielä vanhat tavat ja vanhan urosväen jutut -vilpitönnä ja puhtaana. Siellä veisaa vielä Väinämöisen ääni, siellä -soipi vielä Kantele ja Sampo, ja sieltä olen myös parhaat runoni kyllä -monella huolella toimittanut. Ehkä lisäyksiä olisi sieltä toivossa -odotettavia, täytyy kuitenkin työni päättää. Jos ikää Jumala suopi, -mahtanevat nämät ja muut lisäykset edespäin ilmaantua." - -Tieto, että jumaluustaruisia runoja vielä oli niin runsaasti Maanselän -takana, sai suomenkielten tutkijan Sjögrenin sinne lähtemään. Sjögren -oli ensimmäinen, joka sitä varten kävi itse Vienan Karjalassa. Hän -laulatti muun muassa Vuonnisen parasta laulajaa, Ontrei Malista, jo -v. 1825, kahdeksan vuotta aikaisemmin kuin Lönnrot. Mutta Sjögren ei -kokoelmiaan julkaissut, eikä niistä sen vuoksi Kalevala hyötynyt. -Kirkkoherra Fellman, joka keväällä v. 1829 matkusti Vienan Karjalan -kautta seurakuntaansa Suomen Lappiin, kirjoitti Vuokkiniemen -kirkonkylässä muistoon joitakuita runoja eräältä Venehjärven mieheltä. - -Runoalue oli siis melkein koskematon, kun Lönnrot alkoi työnsä. Lönnrot -oli alkanut keräyksensä Suomen Karjalassa jo ylioppilaana ja oli -siellä jo laajalti liikkunut, ennenkuin hän pääsi Vienan puolelle. -Verraten vähän hän oli saanut varsinaisia eepillisiä runoja. Mutta -juuri ne viehättivät häntä enimmän, ja päästäkseen lähemmä pohjoista -runoaluetta hän pyrki ja pääsi Kajaaniin piirilääkäriksi. Milloin -aika myöden antoi, hän sieltä pistäysi rajan taa, kiersi milloin -lyhemmältä, milloin laajemmalta ja toi joka matkalta runsaat saaliit. -Vuokkiniemessä ja Uhtuessa hän tapasi parhaat laulajat, sieltä sai -johdon runoelman yhteen kutomiseksi; sinne hän yhä uudelleen palasi -kokoelmiaan täydentämään. - -Lönnrot kävi Vienan Karjalassa ensi kerran v. 1832. Se oli hänen kolmas -runonkeruumatkansa. Nurmeksen kautta kulkien hän saapui Koivasjärvelle -rajan taa ja kulki Repolan, Roukkulan ja Miinoan kautta Akonlahteen -Kiitehen rannalle, mutta ei joutunut sillä kerralla pohjoisemmaksi, -vaan palasi Lentiiran ja Kuhmon kautta Kajaaniin. Neljäs matka, -tapahtui v. 1833. Se oli, huomauttaa A.R. Niemi, Kalevalan kokoonpanolle -tärkein, vaikka saalis ehkä olikin myöhemmillä matkoilla runsaampi. -Tällä kertaa Lönnrot kulki Kiannan Hyryn kautta Kivijärveen, -ensimmäiseen rajantakaiseen kylään sillä kulmalla, ja kävi Vuonnisessa, -jossa hän laulatti kylän parhaita laulajoita. Vuonnisesta hän -Vuokkiniemen, Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja Kuhmon kautta -palasi Kajaaniin. - -Viides matka tapahtui kevätkeleillä v. 1834. Se kävi Kiannalta -sydänmaitten kautta Lonkkaan ja sieltä edelleen Vuonniseen, -Jyvöälahteen ja Uhtueen. Kotimatka tapahtui taas Vuokkiniemen, Tsenan -ja Kivijärven kautta, mutta Kivijärvestä hän poikkesi Latvajärveen, -tavaten silloin pohjoisen runoalueen parhaan laulajan, Arhipan. Lopulla -samaa vuotta Lönnrot näyttää käyneen Repolassa, mutta siitä matkasta ei -ole tietoja. - -Kuudennella keruumatkallaan Lönnrot samoili yhä laajemmalta. Hän kulki -huhtikuussa v. 1835 Kuhmon kautta Repolaan, sieltä Rukajärveen, pitkin -Tshirkkakemiä Jyskyjärveen, sieltä edelleen Uhtueen, Jyvöälahteen, -Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta Kajaaniin. Elokuun lopussa hän -samana vuonna näyttää käyneen Lapukassa, mutta tästäkään matkasta emme -muuta tiedä, kuin että hän sen eräässä kirjeessä mainitsee. - -Näin oli Lönnrot kiertänyt Vienan Karjalan kaikki parhaat runopaikat. -Myöhemmin hän ulotti retkensä vielä laajemmalle, mutta kuta kauemmaksi -hän Kuittijärvien piiristä poistui, sitä niukemmiksi ja huonommiksi -kävivät runot. - -Seitsemäs matka oli laajin kaikista, vaikkei saaliiltaan runsain. -Yhdessä ylioppilas Cajanin kanssa Lönnrot syksyllä v. 1836 kulki -Kiannalta rajan poikki Lonkkaan ja Vuonniseen ja vaelsi sieltä edelleen -kyliä myöden Uhtueen, jossa viivyttiin enemmän aikaa. Edellisillä -matkoillaan Lönnrot oli kulkenut enimmäkseen omilla varoillaan, nyt -hänellä oli melkoinen apuraha ja vapautta piirilääkärinvirasta. -Runonkeruun ohella oli matkan tarkoitus kielellisten ainesten -kokoaminen. Niinpä Lönnrot nyt saattoi olla matkoilla kokonaista kaksi -vuotta. Cajan palasi Uhtuesta kotiin, Lönnrot vaelsi yksin edelleen, -kävi Uhtuen pohjoispuolella olevat yksinäiset salokylät, samosi -edelleen Tuoppajärven rannoille, vietti jonkun ajan Kuusamossa ja -retkeili sitten Pääjärven kautta Kierettiin. Runoja ei ollut paljoakaan -karttunut sen jälkeen, kuin hän Uhtuelta oli lähtenyt, matkavaivoja -sitä enemmän. Kieretistä matka jatkui Koudan ja Kannanlahden kautta ja -Imandrajärveä myöden Kuolaan, jossa Lönnrot viipyi kuukauden, tutkien -lapin kieltä. Suomen Lapin kautta hän sitten palasi Kajaaniin. Jonkun -ajan levättyään hän lähti matkaa jatkamaan, kulki jälleen Vuokkiniemeen -ja sieltä parempia runopaikkoja myöden etelään päin Repolaan ja Suomen -Karjalaan. - -Siihen päättyi Lönnrotin runonkeräys. Vanhan Kalevalan hän oli jo -viidennen matkansa jälkeen saanut valmiiksi pääasiallisesti tältä -pohjoiselta runoalueelta keräämiänsä runoja käyttäen. Myöhemmillä -matkoilla saadut runot ja ne erinomaisen runsaat ja Kalevalaa -monipuolisesti täydentävät kokoelmat, joita myöhemmät kerääjät, -varsinkin Europaeus, toivat mukanaan eteläisiltä runomailta, tulivat -käytetyiksi vasta Uuteen Kalevalaan toistakymmentä vuotta myöhemmin. - -Lönnrotin työtä jatkoi Vienan Karjalassa ensinnä M.A. Castrén, jonka -mielestä edellinen keräys kuitenkin oli ollut siksi täydellinen, että -hän enemmän kiinnitti huomionsa loitsuihin ja mytologisiin seikkoihin, -jotka voisivat Kalevalaa valaista. Castrén matkusti Repolan kautta -Miinoaan ja viipyi sitten jonkun aikaa Akonlahdessa. Akonlahdesta hän -tuli Vuokkiniemeen, laulatti muun muassa Arhippaa, kävi Vuonnisessa, -Jyvöälahdessa ja Uhtuessa ja sieltä retkeili edelleen Tuoppajärven ja -Pääjärven kautta Kuusamoon. Matka tapahtui v. 1839. - -Tämän jälkeen matkusteli pohjoisella runoalueella Europaeus, joka -silloin oli nuori ylioppilas. Vielä niukemmin varustettuna kuin -Lönnrot hän talvella v. 1845 retkeili Kajaanista Kuhmon kautta -Roukkulaan, sieltä Muujärven, Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven -ja Luvajärven kautta Akonlahteen, kierrellen kaikki Akonlahden -läheisyydessä olevat kylät. Akonlahdesta hän jatkoi matkaa Kontokin, -Kenttijärven, Kostamuksen ja Pirttilahden kautta Vuokkiniemeen, -poiketen sitten Suomen puolelle. Kiannalta hän jälleen palasi rajan -taa Vuonniseen, kulki edelleen Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen -kautta Ala-Kuittijärven Luostesaareen, jossa Petri niminen tietäjä -eli. Yritettyään turhaan saada tältä runoja hän tuli Uhtueen, kulki -sieltä Röhön ja Ohdan kautta Pistojärveen, edelleen Tuhkalan ja -Kananaisen kautta Kokkosalmeen, Sohjenansuuhun, Kiestinkiin ja -Saareen, sitten Kiisjoen, Suolapohjan ja Kurjen kautta Paanajärveen, -Kemijoen rannoille, ja palasi Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, -Kiimasjärven ja Miinoan kautta Suomen puolelle. Jyskyjärvestä häntä -käytettiin kruunun kyydillä Vienan Kemissä. Käytyään Kajaanissa -Lönnrotia tapaamassa Europaeus lähti eteläiselle runoalueelle, poiketen -ensinnä Repolan kyliin ja jatkaen sieltä matkaa Ilomantsiin. - -Europaeuksen jälkeen saivat Vienan Karjalan runomaat olla -neljännesvuosisataa kenenkään kerääjän käymättä. Vasta kun aljettiin -vuosisadan jälkipuoliskolla valmistaa Kalevalan toisinnoitten -julkaisemista, huomattiin tarpeelliseksi jatkaa keräystä, koska -kokoelmat siihen tarkoitukseen olivat kylläkin puutteelliset. Uuden -keräystyön suunnitteli ja johti maisteri A.A. Borenius (Lähteenkorva), -joka sitä varten teki Vienan Karjalaan kaksikin laajaa matkaa, toisella -matkalla mukanaan A. Berner ja A. Genetz. Varsinkin toinen matka oli -laaja ja tulokset runsaat. Se osotti, ettei runosuoni ollut vielä -aivan ehtynyt. Retkellä kulkivat osanottajat enimmäkseen eri kyliä -myöden, yhtyen aina silloin tällöin. Paitsi Kiitehen vesistön asutuksia -ja Repolan puolta kierrettiin varsinaiset runoalueet Kuittijärvien -piirissä ristiin rastiin, tutkittiin Kemijoen varsi, etsittiin -pohjoiset seudut Tuoppajärveä ja Pääjärveä myöden. Tuskinpa jätettiin -ainoatakaan kylää käymättä, mistä vähänkin voitiin toivoa saalista, ja -toisissa kylissä käytiin kahteen kertaan. Keräystyö oli järjestetty -tieteellistä toisintojulkaisua silmällä pitäen ja oli siis kaikin -puolin perusteellinen. Matkalla otettiin selkoa sekä silloisista -että aikaisemmista runonlaulajista ja heidän elämänvaiheistaan ja -sukujuurestaan. Sen kautta muun muassa selveni, että suuri osa juuri -niistä suvuista, jotka ovat runoja laulaneet, on Suomen puolelta -muuttaneita. - -Mutta ei mikään keräystyö voi olla niin täydellinen, etteikö aina -jäisi parsimisen sijaa. Niinpä ovat vielä myöhemmätkin kerääjät -tuoneet laajoihin kokoelmiin arvokkaita lisiä. Viimeinen kerääjä, -jonka kokoomia runoja on Vienan Karjalan toisinnoihin painettu, oli -tanskalainen Ohrt, joka v. 1906 kävi Akonlahdessa. - -Runonkerääjää ei siis tuolla rajan takana kovinkaan oudostella, -ja laulujen laulamista kohtuullista palkkiota vastaan pidetään -luonnollisena asiana, missä eivät uskonnolliset epäilykset saa -asianomaista kieltämään tietojaan. Loitsijat useinkin pitävät lukunsa -salassa ammattisyistä, peläten niiden ehkä menettävän voimansa, jos ne -vieraille ilmaistaan. - -Lönnrotin matkakertomuksista ja päiväkirjaotteista henkii vastaan se -toiverikas tunne, jonka elähyttämänä hän näki niin monet vaivat, kärsi -puutteet, poimi kansan povelta runokukkasia, joiden kauneudesta ja -olemassa olostakin muulla maailmalla oli niin vähän aavistusta. Se -tunne aina täytti hänen mielensä, kun hän rajan poikki astui Vienan -puolelle. Se, yhdessä sydämellisen myötätunnon kanssa tätä hyljättyä -kansaa kohtaan, kohottaa hänen matkakuvauksiensa koruttoman tyylin niin -kaunopuheliaaksi. Sama tunne se elähytti seuraaviakin runonkerääjiä, -kun he Maanselän poikki painautuivat tuonne aikaisimpain muistojen, -pätöisimpäin ihanteitten maahan. Karun Europaeuksenkin vaivannäköjä se -hallitsi. Muistakaamme vain hänen seikkailunsa, kun hän ensi kerran -kulki rajan poikki -- se onkin ainoa, josta hän itse monella sanalla -kertoo. Matka tapahtui syystalvella. Europaeus ei raahtinut ottaa -opasta viimeisestä Kuhmon talosta, koska hinta hänen mielestään oli -liian kallis, vaan läksi yksin yön selkään tuntemattomalle taipaleelle: - -"Tietä kysyttyäni sanottiin sen kulkevan 8 lammin ylitse, joiden kautta -joki tulee Kivikiekistä, ja tien aina kulkevan sen oikian puolitse. -Vielä sanottiin re'en jäljet olevan pitkin tietä." - -"Jo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen -vaikiat kulettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta vettä -kyllältä, ja sen tähden niin liukkaat, että lapikoillani työn tuskin -väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja yhtä -jalkaa eteenpäin työntäessä livistyi toinen jo puolen vertaa takaperin. -Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin. Kulku oli siis ylen hidas -jäällä ja vielä kuin enimmissä paikoin niitä reen jälkiäkään ei enään -tuntunut, niin oli ylen vaikea löytää tien suuta toiselta puolelta. -Jos sen jonkun lammin päästä löysikin, niin oli yhtä vaikea pitää -sitä, sillä maalla ei ollut paljon tiestä eikä jälestäkään sanottavaa. -Muutamista kannaksista menin mielihavilla yli puiden merkkiä myöten. -Toisilla kannaksilla pidin joen sivua." - -"Yhdellä kannaksella näin ukkosen särkemän suuren hongan. Latva oli -sylen päästä murtunut poikki, ja pudonnut pystyyn hongan tyvelle. Muu -osa hongasta oli revennyt kolmeen osaan juurihin asti jo lohkareita -oli sinkunut laajalta ympärille; loitimmaisia oli 45 askeleen päässä -hongasta. Palanutta paikkaa ei näkynyt yhtään." - -"Kuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin -tuli päivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin -eteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta -ei ollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian -pilkkopimeäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten, -etten menisi sivuitse joen suusta. Siihen päästyäni upposin pulahdin -puolen sylen syvältä sisään, jota en osannut varoakaan, kuin jää ei -yhtään ääntänyt, ennen kuin lohkesi, johon jäällä oleva vesi kyllä oli -syynä. Siitä pulakasta päästyäni astuin lötsötin korpia, varvikkoa, -hakolikkoa, ja milloin mitäkin, joissa umpipimiässä ei juuri juoksemaan -päässyt. Puututtuani muutamaan pajupehkoon, luulinkin jo tulleeni -vanhan Vipusen parran alle. Jopa oli sen päiväinen mutkikas matkakin -pian samanlainen, kuin koska itse vanha Väinämöinen - - "Läksi saamahan sanoja, - Ongelmoita ottamahan, - Vatsasta vanhan Kalevan, - Suusta Antero Vipusen." - -Hänkin: - - "Toki läksi, ei totellut, - Astu päivän helkytteli - Naisten neulojen neniä, - Astu toisen torkutteli - Miesten miekan tutkaimia, - Kolmannenki keikutteli - Uron tapparan teriä." - -"Ja kuin jalkani missä upohtui lähteen silmään taikka muuhun -avopaikkaan, niin juohtui mieleeni, että Väinämöinenki kukaties samalla -lailla - - "Torkahti jalansa toisen, - Vaapahti vasempensa, - Suuhun Antero Vipusen, - Mahtipontisen povehen." - -"Aholle päästyäni rupesin tulta pyytämään vanhoilla raapustimillani, -joita onneksi oli jäänyt laukkuhuni kesämatkasta. Onnestuikin monen -turhan koetuksen perästä ja vanha tervaskanto lekkosi pian aholla. -Siinä muutin osaksi kuivat vaatteet päälleni ja kuivaelin märkiä. -Rupesin ma'ata ja makasin niin lystisti kuin parahimmalla vuoteella. -Päivän vaietessa läksin siitä, ja tulin virstan verran käytyäni taloon." - -Samat tunteet ja toiveet ovat yhä uudelleen syttyneet jokaisen -runonkerääjän mieleen hänen Maanselän poikki astuessaan Kalevalan -maahan. - - - - -ALIJÄRVEN VASSELEI. - - -Ja niin oli tartuttava matkasauvaan ja lähdettävä maita laajemmaltakin -kulkemaan, vaikkapa ero hauskasta Jyvöälahdesta olikin ikävä. Toverini -jäi sinne edelleen sanakirjatöineen; mutta hänen piti myöhemmin saapua, -samoille seuduille, joille minä lähdin, sillä sanakirjaa oli eri -murrealoilla vertailtava. - -Rinnan Kuittijärvien kanssa on viittä kuutta penikulmaa etelämpänä -toinen vesistö, jonka lähteet ovat Kuhmon ja Lentiiran kohdalla -Maanselän lampiloissa. Lähinnä Suomen rajaa ja samalla ylinnä on -melkoinen Kiitehen selkä eli Kivijärvi, joksi se on kartoilla merkitty. -Siitä laskee Kivijoki Luvajärveen, josta vesi edelleen virtain ja -välivesien kautta kulkee Kiimasjärveen ja Nokeuksen virran kautta -aavaan Nuokkijärveen. Tästä järvestä juoksee kaksi rinnakkaisjokea -Tshirkkakemiin, jonka päävesi kuitenkin tulee etelämpää, Rukajärvestä -ja Repolasta. Yhtyneet vedet laskevat pohjoista kohti vähäiseen -Jyskyjärveen, jossa ne tapaavat Kuittijärvien vedet. Näin syntyy -Vienan Kemijoki, joka ei sen koommin saa mainittavia lisiä. - -Tätä etelämpää vesistöä pitkin kulkee Nuokkijärven päähän saakka -Arkangelin ja Aunuksen välinen raja. Kiitehen rannalla ovat Akonlahti -ja Munankilaksi, Miinoan järven rannalla Miinoa, pienempiä kyliä -mainitsematta. Alempana ovat Luvajärven, Kiimasjärven ja Nokeuksen -kylät, Nuokkijärven rannalla Peäkönniemi ja Piismalaksi, Tshirkkakemin -varressa Tshirkkakemi ja vähäinen Kellovaara. Kaikista näistä kylistä -on runoja saatu, toisista enemmän, toisista vähemmän. Molempien -reittien välisellä ylängölläkin on siellä täällä poikkivesistöjen -varrella kyliä, joista mainittavimmat ovat Kenttijärvi ja Kostamus. -Mutta enimmäkseen on ylänkö laajaa erämaata. - -Tuolle etelämmälle runoalueelle piti nyt matkani. Vuokkiniemen kautta -olisi ollut paremmat matkat, niin sanottiin, mutta minä valitsin -vaivalloisemman ja vähemmän kuljetun oikotien, koska toivoin sen -varrella olevista kylistä saavani runoja ja tapaavani alkuperäisempiä -oloja. - -Saattajiksi lähtivät ensimäiselle taipaleelle Seni ja Okahvi. -Vapaaehtoisesti he tarjoutuivat. Heillä oli vähän muutakin asiaa, -sillä Alijärvestä, jonne he minua kaimasivat, odotti ainakin toinen -pikapuoleen kosijoita, ja näin oli hyvä tilaisuus käydä taloa -katsomassa. Verevä Okahvi sousi ja hienopiirteinen Seni huopasi, -minun täytyi jouten loikua teljolla, sillä ei sallittu minun tarttua -airoihin. Kevätaamu oli herttainen ja iloisesti vene sujui välivesiä, -salmia ja vähäisiä selkiä. Rattoisaa on olla keväällä ensi kerran -vesillä, ja varsinkin täällä Karjalassa, jossa kelirikon aikana ei -pääse mihinkään ja maataipaleet ainakin ovat vaivalloiset ja kolkot. -Korkean Jyväniemen takaa siintivät hetken aikaa Yli-Kuittijärven ylävät -rannat, mutta katosivat pian saarien sekaan. - -Seitsemän virstaa soudettuamme näitä kapeita välivesiä tulimme -Kyperäiselle, jonka Seni viilletti. Siinä ei ollutkaan muuta kuin -kelpo nielu, aallokkoa tuskin ensinkään. Liepeessä poikkesimme maihin -tervehtimään tuttuja jyvöälahtelaisia, joiden tiesimme tulleen sinne -kevätpyydyksilleen. Vaskikattiloineen, konttineen, eväineen he istuivat -viidakossa pienoisen kalapirtin edessä paraillaan murkinoimassa. Verkot -oli ripustettu kankaan reunaan pienen valkean ympärille savustumaan. -Rannassakin oli pajukossa koko rysätarha, joka imi kitkerää savua -pihisevistä tervaskannoista. Päätin sen taiaksi, mutta pyydyksien -isäntä vältellen selitti savustavansa vain sen vuoksi, etteivät langat -limaantuisi. Niin muutoin tehdään täällä kaikkialla ja voihan siinä -olla rinnan sekä taikaa että tarvetta. - -Haastettiin kovasti minua viipymään kalastuspaikalla muutaman päivän, -ja hauskaa se olisi ollutkin, sillä koski on niitä somimpia lohikoskia -ja kevätilma oli hehkeimmillään. Vasta puhjennut lehti huokui pihkaista -tuoksuaan, nuoret poimuisat lehdet olivat kuin hienoin nypläharso, joka -oli viidakoihin heitetty. Lehto oli kuin lukemattomissa vihannissa -helmilöissä, ja joka hetki kostui ja paisui sen kesäinen verho. -Hätäpikaa vain kiskasin koskesta parin kilon painoisen, terhakan -lohenpoikasen eli kuujan. - -Vielä paljon parempi lohikoski olisi Kyperäinen, ellei sitä alempana -Enonsuussa olisi pilattu. Enonsuun mahtava isäntä oli nimittäin talonsa -kohdalta kokonaan sulkenut joen vankalla lohipadolla, eivätkä pyynnöt -eivätkä uhkaukset saaneet häntä sitä avaamaan. Siten jäivät Alijärvi, -Jyvöälahti ja kaikki Yli-Kuittijärven kylät lohetta. Alijärven kylästä, -joka oli noin viiden virstan päässä Enonsuusta syrjävesistön rannalla, -oli monianna kevännä käyty useat kerrat leikkaamassa pois enonsuulaisen -pyydykset, mutta pohatalla oli aina varalla toiset, ja hänen kerrotaan -sitten tavalla tai toisella sovittaneen leikkaajat. Siten hän oli monet -ajat ottanut kaikki kalat, mitä vain yritti nousta Keski-Kuittijärvestä -ylöspäin. Ylävesien kylät olivat vihdoin pyytäneet viranomaisten apua -yksinvaltiasta vastaan, ja samana kesänä pato vihdoin purettiinkin. - -Kyperäisen alapuolella on lyhyen suvannon takana raju Jolmonen. Se on -niin väärä, että kiertää melkein takaisin itseensä, ja aallot ovat -kovat. Mutta kapean kannaksen poikki oli kosken niskasta liepeeseen -kaivettu pieni pudas myllyn paikaksi, ja siitä oli näin tulvavedellä -mukava laskea vene. Koski kiertää kaaressa virstan verran, mutta -pudasta tuskin oli enempää kuin kivenheitto. Jolmosen liepeessä on pari -myllyä, joilta ei ainakaan voima puutu. Lyhyen suvannon päässä oli -sitten poikkipuolin Alijärvi. Joki jatkaa edelleen järven päitse, mutta -meidän matkamme poikkesi järveä myöden oikealle kädelle. Ainoastaan -vilaukselta näin Enonsuun mainitun talon, joka oli jo varsin lähellä, -ja lähellä siis Keski-Kuittijärven rantakin. Se oli kahdenkertainen ja -maalattu, kuin mikäkin Laukko niemellään. - -Alijärven yläpäässä on samanniminen pienehkö kylä. Sieltä olivat -edelliset runonkerääjät Lönnrotista pitäen koonneet runoja, ja niitä -laulettiin siellä yhä vieläkin. Saattajaini "kostitalossa" otettiin -minut hyvin vastaan, mutta paras laulaja, Vasselei, asui järven takana. -Hänen veljeään oli Genetz laulattanut, ja vertauksen vuoksi oli hyvä -saada Vasseleinkin runot kirjoitetuksi. - -Vasselei oli jo lähes satavuotias ja sokea, mutta yhä rattoisa. -Muistokin oli vielä jotenkin hyvä. Hurstipaita ja hurstihousut yllään -hän asian kuultuaan kömpi alas uunilta ja oli paikalla valmis runoja -laulamaan. Olihan se ansio, jota niin vanhan miehen muulla tavalla -enää oli vaikea saada. Mutta runojen laadusta emme tahtoneet sopia. -Mieluummin kuin kalevaisia runoja hän olisi laulanut omatekoisia -laulujaan. - -"Etkö sie njiistä, kun vieraat miehet ta naiset yhteh mänöy, njiitä -mie osaan äijän." Niitä hän oli useita itsekin tehnyt ja niitä -muistellessaan hän kävi vallan leikkisäksi, kaiveli harmaata, vaikka -yhä vielä terhakkaa tukkaansa ja sanoi naisten Suomen puolella häneen -aina mielistyneen, kun olivat tukkaa tunnustelleet ja siitä huomanneet -hänet ylen luonnokkaaksi mieheksi. Jonkun niistä hän minulle lauloikin -ja se oli sangen sukkela, eikä ensinkään rivoluontoinen, niinkuin -moiset laulut meidän puolellamme tahtovat olla. Kadun, etten sitä -muistoon kirjoittanut, mutta minun mieleni niin kokonaan täytti vanhan -runon harrastus. - -... "Vaan njiitä ammuisia lauluja -- en velj mie njiitä enämpi maha." - -Hän lausui sen pettymyksellä ja veitikkamainen välähtely katosi -silmistä. Mutta miten ollakaan, hän alkoi kuitenkin tapailla yhtä ja -toista runonpäätä, ja hänelle kävi samoin kuin niin monelle muullekin. -Kun ukko oli runon ladulle lähtenyt, niin kiihtyi mieli, ja ikäänkuin -inspiraation valtaamana hän alkoi muistaa ja osata, niin että minulla -oli täysi työ rinnalla pysyä. Ja hänen runonsa olivat täysipätöisiä -vanhoja säkeitä, vaikka aukkoja olikin paljon. Hän lauloi "kanteleen -synnystä", "maailman luomisesta", "Sammon taonnasta" ja "Kullervon ilon -pidännästä saaren impien keralla". Ja hän lauloi runonsa nuotilla, joka -oli niin omituisen kevyt, vilkas ja hohteinen, etten ollut mielestäni -toista niin kaunista kuullut. Säveltä hän laulaessaan muunteli ja -toisinteli niin monella tavalla, vaihteli äänilajeja, ettei se -koskaan käynyt yksitoikkoiseksi. Välistä hän lauloi pidemmän jakson -säkeitä siten, että sävel kulumistaan kului yhä yksinkertaisemmaksi, -ikäänkuin kertomusta kiirehtien, keinui lopuksi vain kahden -nuotin välillä, kunnes ajatuksen lepokohdan lähestyessä viimeiset -säkeet laulettiin täydellisellä sävelellä ja lisäksi koristettiin -ihmeellisillä helähtävillä sävelkirjauksilla, joita minun korvani -oli mahdoton kiinnittää, vaikka elävästi oivalsin niiden kauneuden. -Siten käsiteltynä eepillisen runon itsessään yksinkertainen sävel sai -eloisuutta ja rikkautta ja tuntui alati nuorelta. - - - - -YLÄMAAN POIKKI. - - -Oltuani yötä Alijärvessä varustauduin seuraavana aamuna anivarhain -matkaan, mutta tavarain asetteleminen konttiloihin ja kyllin suurien -konttien etsiminen vei niin runsaasti aikaa, että päivä jo alkoi olla -puolessa ennenkuin päästiin parinkymmenen virstan taipaleelle -- sen -verran sanottiin olevan matkaa Kenttijärven kylään. Kun kotona olevat -miehet olivat tukkijoella, niin sain saattajiksi paljaita naisia, -joitten asia Karjalassa matkustajien saattaminen enimmäkseen onkin. -Taakat painoivat pari kolme leiviskää -- valokuvaustarpeita oli mukana -suuri määrä -- ja hyvin minua epäillytti, jaksaisivatko he ne perille -kantaa. - -Soudettuamme pari virstaa järveä ja virstan verran leveähköä -Kenttijokea, poikkesimme aivan kapealle pikkusuvannolle, jonka tumman -pinnan yli koivut ja kuuset kaartuivat lähes umpinaiseksi katoksi. -Muutamassa polvekkeessa nousimme maihin ja läksimme astumaan seitsemän -virstan maataivalta. Astuimme korpia ja kankaan liepeitä ja aina -välillä veteliä soitakin, jotka vielä hyllyivät kevätvettä. Mutta -suotta olin epäillyt kantajain huonoutta, he astuivat niin ripeään, -etten perässä pysynyt, vaan pian kuulin heidän huhuilevan hyvän matkaa -edessäpäin kankaalla. Itsellänikin oli pari leiviskää selässä, ja siinä -oli minulla täysi työ, niin mies kuin olinkin. Tuon tuostakin täytyi -hikisenä ja pakottavin ohimoin istahtaa hongan tyvelle puhaltamaan. - -Työlästä oli varsinkin vetelillä soilla, joita tällä taipaleella oli -paljon. Polun kohdalla oli rinnakkain pari lahonnutta telaa, mutta -ne lohkeilivat jalan alla tavan takaa ja enemmän kuin yhden kerran -luiskahdin polviani myöden liejuun. Nuo seitsemän virstaa astuttuamme -tulimme Luomajärvelle, jonka rannalla on samanniminen pieni kylä. -Soudettiin järven yli veneellä, joka ei ollut paljon seulaa parempi. -Tuskin ennätettiin vettä luoda, sitä myöden kuin sitä tulvi sisään, -mutta toiselta rannalta saimme paremman veneen. Sousimme sillä järven -päähän, ja vielä kappaleen matkaa Kienttijoen suvantoakin kosken alle, -jossa Kenttijärvestä matkaavat tukit olivat vastassa. Joki oli niitä -niin täynnään, että jälleen jatkoimme matkaa maisin. - -Tukkiliike oli silloin Vienan Karjalassa vasta alulla. Kenttijoesta -kulkivat muistaakseni ensimmäiset pölkyt. Niin koskemattomia olivat -tämän laajan ylämaan metsät. Uittajat olivat puoleksi Aunuksesta ja -Äänisestä tuotuja ummikkovenäläisiä. Karjalaiset kun enimmäkseen olivat -kaupoilla, ei heitä joelle riittänyt, ja lisäksi he olivat tähän työhön -vielä tottumattomia. Jätkäin leiri valkean ääressä maata lojotti miehiä -kymmenittäin puuropatainsa ympärillä. Meillä oli heille asiaakin. -Tytöille oli nimittäin annettu mukaan pullo "puhuttua vettä" vietäväksi -eräälle Alijärven nuorukaiselle, joka oli loukannut jalkansa tukkien -välissä. Kun joella ei ollut velhoa, niin olivat eukot Alijärvessä -luettaneet parannussanat veteen, ja tämän voiteen me nyt toimitimme -perille kaikella kunnialla. - -Matka nousi kaiken aikaa, yhtämittaista kohinaa kuulimme kankaalle -Kenttijoen koskista. Tulimme sitten illan suussa melkoisen järven -rannalle. Vaikeitten maitten, korpien, soitten ja kivikoitten jälkeen -on puhdasrantainen tyyni ylämaan järvi viehättävä katsella. Se vaan, -oli poikkipuolin matkan edessä, eikä ollut venettä. Kenttijärven kylä -oli melkein näkymättömissä pohjoisrannalla. Maan tapa on semmoinen, -että matkustaja tekee savun järven rannalle, jonka nähtyään kyläläiset -tulevat "ehättämään" hänet järven poikki. Harvoin ehättämistä Vienan -Karjalassa laiminlyödään, jos vain savu huomataan, taikka huuto -kuullaan. Sattui kuitenkin niin hyvin, että tukkipäällikkö kulki -joelta omalla veneellään kylään, ja hänen mukanaan pääsimme järven -poikki. Savulla olisimme muutoin saaneet virua tuntikauden, sillä -järvi on noin viittä virstaa leveä. Ehättämistä pidetään Karjalassa -suorastaan velvollisuutena, mutta ehätettävät tulee osata oikealle -paikalle savua laatimaan, muutoin saattaa käydä niinkuin eräälle -Karjalan miehelle, joka Kenttijärvessä yhtyi seuraamme. Soutaessamme -järven poikki kuulimme iltatyynellä etäistä huutoa ja keksimme jonkun -ajan tähyiltyämme pienen savun, joka oli noin kolme virstaa syrjässä -oikeasta ehätyspaikasta. Sinne ei kylästä arvannut kukaan lähteä, -olivat luulleet muiksi savuiksi. Onneksi sattui lähimaille kalamiehiä, -jotka pelastivat ukon tulensa ääressä huhuilemasta. - -Tämä mies, Ortjo nimeltään, oli muutoin oikea harvinaisuus. -Hän palasi kiertoretkeltä pohjoisen puolesta, jossa oli ollut -kelloja korjailemassa. Selässään hänellä oli oikea museo mitä -eriskummallisimpia vanhoja puukelloja, joihin ukko oli suuresti -kiintynyt. Niissä olivat rattaatkin puusta. Hän oli ainoa kelloseppä, -mitä rajan takana tapasimme. - -Kenttijärven kylä on asuttu laajanlaiselle järven niemelle, jota -kolmella puolella vesi kiertää. Varojensa puolesta se on hyvin köyhää, -viljelykset ovat heikot, mutta tukkiliikkeen kautta oli rahvas sinä -talvena saanut siksi ansiota, että oli jotakuinkin tullut toimeen. - -Runonkerääjiä oli syrjäisessä Kenttijärvessä ennen käynyt ainoastaan -Borenius, joka sieltä löysikin sangen hyvän laulajan, Riikoisen -Simanan. Hänen runotaidostaan oli minun nyt hankittava lisätietoja. -Tapasinkin hänet kotonaan ja kirjoitin häneltä ja hänen sukulaisiltaan -seuraavan päivän kuluessa koko joukon runoja, jotka olivat jääneet -ennen keräämättä. Ostin niinikään koruompeluita, joita on melkein -vain vanhanaikaisissa naisten paidoissa, "rätsinöissä". Näitten -vaatekappalten olat ja kaulus olivat ennen vanhaan taidokkaina -ompeluksilla kirjaillut; nykyään "muiskarätsinät" olivat vanhanaikaiset -ja loppuun kuluneet. Vain köyhimmällä rahvaalla tapasi jonkun, koska -rikkaitten tapana oli jaella kuolemantapauksien sattuessa vainajien -huonompia vaatekappaleita kylän köyhille ja nämä muodista tulleet -paidat varsinkin olivat siihen soveliaita. Toiset vanhat eukot -niitä kuitenkin säilyttelivät kuolemansa varalle, tullakseen niine -haudatuiksi. - -Kenttijärvessä olivat kortteeritaloni molemmat emännät kotoisin -Suomesta, vieläpä Sydän-Savosta. Karjalaiset miehet usein naivat -suomalaisia emäntiä, jotka rajan taa tultuaan enimmäkseen muuttavat -uskontoaan. Mutta kun Vienan Karjalan tytöillä sitä vastoin ei ole -mahdollisuutta saada suomalaisia miehiä, niin kärsivät he näiden -naimiskauppain kautta vahinkoa. Vahinko on tuntuva varsinkin tässä -maassa, jossa avioliittoon joutuminen on melkeinpä naisen kunnia-asia. -Heitä on siitä sääliminen, sillä paljon uskollisemmin kuin miehet he -säilyttävät Karjalan vanhaa tapaa ja ammoista siveyttä. Väsymättä he -raatavat maatakin, pitäen siten tätäkin elinkeinoa voimassa, miesten -kierrellessä kaupoilla ja vain kesäksi palatessa kotia olemaan apuna -viljan korjuussa. - -Kenttijärvestä jatkoin matkaa Kostamukseen vesitse. Se oli yhä samaa -jokea, jota olin edellisenäkin päivänä kulkenut, vaikka se tästä -eteenkäsin väheni. Vettä siinä kuitenkin oli vielä aivan kyllälti -ja toiset kosket olivat niin kivakoita, että nousu oli kylläkin -vaivalloista. Kolmen peninkulman matkalla oli lähes parikymmentä -koskea. Välillä oli useita järviäkin, joita ei ole mihinkään karttoihin -merkitty. Suurin näistä oli Koivajärvi, joka oli penikulmaa pitkä ja -varsin laaja. Hämmästyin melko lailla, kun se odottamatta eteemme -avautui, sillä Imbergin kartalla ei ollut sillä paikalla järvestä -merkkiäkään. Ortjo vanhoine kelloineen oli käyttänyt tilaisuutta -päästäkseen samassa kyydissä, ja pienoinen vene oli siitä niin syvässä -painossa, että hädin tuskin pääsimme selän poikki. Minusta aina tuntui -siltä, kuin näillä Vienan Karjalan järvillä laine nousisi tavallista -jyrkemmäksi ja herkemmin. Veneessämme oli vain pari tuumaa laidan varaa -ja Koivajärvellä siihen loiskasi aalto toisensa jälkeen. - -Koko tämä laaja erämaa, jonka poikki nyt matkustin, näyttää olevan -Maanselän haara, joka jatkuu rajalta kymmenisen penikulmaa itää kohti, -päättyen siinä, missä Kemijoen latvahaarat yhtyvät Jyskyjärveen. -Kummallekin puolelle laskevat joet tältä ylängöltä, ja koskien suuri -luku viittaa siihen, että se keskeltä on koko joukon korkeammalla -molempia suuria vesistösyvänteitä. Suurin Kenttijoen koskista oli -Vuosus, Koivajärven ja Kenttijärven välillä. Se oli virstan mittainen -ja kaikki tavarat oli kannettava sen sivu maitse. Niin kiivaat olivat -aallot, korvat väkivaltaiset, että olivat tyhjänkin veneen viedä -käsistämme. - -Koivajärven rannalla olisi syrjässä matkastamme ollut monias talo, -jossa Genetz oli aikanaan laulattanut "Krikku-Markke" nimistä miestä. -Nyt oli laulaja jo kuollut, ja kun ei kylästä enää mainittu saatavan -muuta kuin rommia, niin sai se jäädä käymättä. - -Matkan varressa oli siellä täällä autioita kalasaunoja ja -nuottatalaita, moni rakennettu aivan veden päälle, jotta siihen -saattoi sisään soutaa. Toiset oli rakennettu niin piiloon, ettei -niitä huomannut muuta kuin osottamalla. Näillä kalapirteillä, jotka -ovat penikulmain päässä kylistä, viipyvät kalamiehet viikkokausia -yhteen mittaan; kylistä vain silloin tällöin käydään eväitä tuomassa -ja saalista noutamassa. Tämäkin kalastus on niin vanhanaikaista, että -ajatus itsestään kulkee erämaitten varhaisimpiin pyyntiaikoihin saakka. -Se on siitä pitäen säilynyt melkein semmoisenaan. Vaikka karjalainen -muualla jo voi olla hyvinkin muuttunut, niin eläessään viikkokausia -melko joukolla veneineen ja pyydyksineen etäisellä eräsaunallaan hän -yhä on luonnonelinkeinojen ammoista aikaa. - -Kuljimme pitkän mutkailevan suvannon, jonka molemmin puolin oli -alavia kolkkoja soita, ja saavuimme useille kaitaisille järville, -joita erottivat toisistaan lyhyet kosket. Ensimmäinen niistä oli -Juurikkajärvi, jonka autiot petäjikkörannat näyttivät niin ehjiltä, -ikäänkuin ne olisivat sinään seisoneet luomisen päivästä saakka. Ei -ainoatakaan asumusta ollut sen rannalla, paitsi joku ainoa erämiesten -piilopirtti. Se oli ihailtava eheässä alkuperäisyydessään. Tuntui -siltä, kuin olisi Väinämön kannel viimeksi kajahdellut näillä -rannoilla. Semmoinen luonto siirtää ajatuksen niin äkkiä muinaisuuteen, -että viimeiset kaiut tuntuvat vastikään sammuneen, kaikki ympärilläsi -sen nähneen ja vielä hyvin muistavan. - -Mutta seuraavien järvien rannoilla näkyi jo uudisasutustakin, joka -osoitti viljelyksen täälläkin leviävän, vaikka hitaasti. Koskista -muistan varsinkin Kalliokosken, jonka oikealla rannalla sileä -pystykallio muodosti soman portinpatsaan. Ortjo koneenrakentajana -ihaili kovasti tätä koskea, se kun hänen mielestään oli niin oivallinen -tehtaanpaikaksi; minua se komeine kuusikkorantoineen miellytti -somuutensa vuoksi, ja kauan lieneekin kauneus sen ainoa ansio. Kun -kerran se aika koittaa, että Vienan Karjalankin vesivoimat kelpaavat -teollisuuden palvelukseen, niin ei niitä ensi hädässä tarvitse lähteä -niin etäältä etsimään. Toinen mainittava koski oli Väärä. Vesi -juoksi hyvin kiivaasti ja koski oli niin kapea, että vene uhkasi sen -paisuttaa ja siitä itsekin täyttyä. Siinäkin olivat tavarat maisin -kannettavat. Omituisen kamalan jutun saattomies kertoi erään järven -poikki soudettaissa. Joku vuosi takaperin oli muuan mies lähtenyt -viimeisillä kevätjäillä hiihtämään järven poikki. Mutta jää oli -pettänyt suksimiehenkin, ja kun sukset olivat jalkoihin sidotut, ei -hän pudottuaan mitenkään saanut jalkojansa jään päälle. Siinä oli mies -kauan taistellut henkensä edestä, hänen huutoaan oli kuultu puolen -penikulman päähän, mutta ihmiset eivät käsittäneet lähteä, tai eivät -joutuneet apuun, ennenkuin onnettoman voimat loppuivat ja hän vaipui -hyiseen hautaan. - -Vihdoin olimme vesimäkien päällä ja Kostamuksen järvi avautui eteemme. -Vaikkeivät suuremmatkaan selät tällä järvellä ole paria kilometriä -laajemmat, on se kuitenkin tuulella vaarallinen. Kummastuttavan nopeaan -sillä aallot kohosivat tuulen viritessä. Sanottiin joskus olevan -tyhjälläkin veneellä vaarallista sille lähteä. Sen vuoksi oli ottaminen -toinen vene avuksi, vaikka karjalaiset seuralaiseni kyllä olisivat -suostuneet niinkin matkaa jatkamaan. - -Hämärsi jo illaksi, kun pääsimme tuulen päälliselle rannalle, ja -ruskoja vastaan näimme korkean kuusikon. Se kohosi yksinään kuin -mahtava pensas tummalla maalla. Harmaita taloja oli sen ympärillä, -niitä tuskin maasta erotti. Siinä oli Kostamuksen kylä ja tuo kuusikko -oli sen kalmisto. - -Sinne kääntyivät seuraavana aamuna ensimmäiseksi askeleeni, sillä niin -juhlallista kalmakuusikkoa en ollut ennen nähnyt. Ne olivat vanhoja -puita ja kohonneet tavattoman korkeiksi. Toisia oli tuulen voimasta -tai vanhuuttaan sortunut ja saanut paikoilleen jäädä, sillä vanha -tapa säätää, ettei kalmistossa saa teräaseella puuhun koskea; siellä -saa kaikki kasvaa ja kaatua, niinkuin luonto hyväksi näkee. Puita oli -kaatunut hautainkin päälle, mikä millekin suunnalle, eikä pyhässä -lehdossa oltu mitään tehty niitten poistamiseksi. Ne saivat kuivua ja -lahota, kunnes luhistuivat maan pintaan. Toiset olivat jo niin vahvassa -sammalessa, että niitä tuskin maasta erotti. Mutta siitä huolimatta -oli pilviä pitävä kuusikko niin tuuhea, että valo oli iltahämäryyttä, -ennenkuin se maahan ennätti. - -Hautoja oli puitten alla taajassa; jokaisen päällä hirsistä -rakennettu katos, "kropnitsa", ja tämän päässä katettu risti. Toiset -kropnitsat olivat jo satain vuosien vanhoja ja ylt'yleensä vahvan -sammalen peitossa, toisten ääressä vielä näkyi vereksiä hiiliä ja -astiankappaleita -- vanhan uhritavan muisto, vaikka siihen nykyään -liittyy kirkkosuitsutuksen polttaminen. En ole milloinkaan käynyt -hautausmaalla, joka vaatimattomuudessaan olisi jättänyt mieleen niin -syvän hartauden tunteen. Kappaleen aarnioluontoa oli ihminen pyhittänyt -viimeiseksi asuinpaikakseen. - -Oli siellä myös eräs kaamea vieras muisto, kömpelösti tehty -kivinen risti, sekin jo sammaltunut. Siihen liittyi vanha tarina. -"Varassussotain" aikana olivat suomalaiset, niin kerrottiin, eräänä -pyhänä salaa hyökänneet kylään ja polttaneet kirkon ja kaiken rahvaan, -joka siinä oli, ja näiden uhrien muistoksi oli tuo risti. Salmen -toisella puolella oli nuori väki ollut kisaamassa, ja se oli hukuttanut -itsensä lampeen. - -Miitrein varakkaassa talossa minua pidettiin hyvänä sen päivän, jonka -Kostamuksessa vietin. Lähdin sitten jatkamaan matkaa "kevarikyydillä", -sillä olin nyt Vuokkiniemestä tulevan valtatien eli "jaaman" varressa. -Sitä piti päästä hevosella puoleen ja toiseen, ei kuitenkaan rattailla, -mutta reellä tai ratsain. Soissa oli portaat, jo'issa sillat. -Meikäläisten käsitysten mukaan se ei ollut karjatietä parempi, mutta -Vienan Karjalan tieksi se oli hyvä. Sain ainakin tavarani hevosella -kulkemaan, vaikka itse mieluummin astuinkin jalan. - -Mutta kova sydän pitääkin olla sillä, joka moisella tiellä istuu -reessä. Surkeata oli tavaroitakin vedättää sulassa maassa. Hevonen -oli heikko ja kiskoi vaivalloisesti kymmenen leiviskän painoista -kuormaansa, anturat kiljuivat sulassa maassa, niin että korvia vihloi. -Olisi edes hiljan satanut, olisi keli ollut vähän liukkaampi, sanoi -ajomies. Sääli tuli Suomesta tuotua hevosta, joka alakuloisena veti, -korvat lupossa ja huuli lerpallaan. - -Mutta matkalla tapasimme toisen kuorman, joka oli miltei säälittävämpi. -Lyhyenläntä, vaikka tanakka mies istui kankaalla kaatuneen puun -rungolla, vieressään puun tyvellä säkki, joka oli melkein yhtä korkea -kuin hän itsekin. Näyttipä siltä, kun he olisivat taipaleella olleet -hyvin vakavassa keskustelussa ja säkki olisi väittelyssä vienyt -voiton. Se oli Kostamuksen metsänvartija, joka oli käynyt Kontokin -kruununmakasiinista siemenohria. Kun ei ollut hevosta, niin täytyi -itse kantaa säkki, ja se lienee painanut kuuden leiviskän vaiheille. -Se mies oli niitä ainoita karjalaisia, jotka eivät taipaleella olleet -halukkaita vilkkaaseen sananvaihtoon. Semmoisista vaivoista leipä -saa arvoa. Mutta niin on Vienan Karjalassa asian laita, että älköön -ruokaa toivokokaan se, joka ei jaksa kantaa säkkiä taipaleen poikki. -Enimmäkseen se tuodaan vielä paljon etempääkin, Maanselän takaa Suomen -pitäjistä, joista kaiketi voi velaksikin saada. Ken on heikompi, sen on -vieminen oma nälkäinen säkkinsä rajan taa. - -Päivä kului jotenkin tarkkaan, ennenkuin oltiin Kontokissa, ja monta -kertaa puhalsi hevosparka välillä, ja moni terävä kivi kiskasi reen -jalaksesta nokkansa täyteen puunpärsää. Montakohan semmoista matkaa -yksi reki tehnee? - -Samaa tietä oli Lönnrot aikanaan kulkenut. Seitsemännellä retkellään -hän tämän kautta kulki Vuokkiniemestä Luvajärveen ja viipyi -Kostamuksessa useita päiviä runoja kirjoittaen. Ensimmäisellä pitkällä -taipaleella hänelle sattui seuraava seikkailu: - -"Tällaiseen lypsäjäseurueeseen yhdyin lähtiessäni kylästä -(Vuokkiniemestä) 40 virstan päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien -lypsinpaikalle kyllä oli seuraa, mutta sieltä oli kulkeminen vallan -yksin yön selkään. Vähää ennen puoliyötä saavuin puolitiehen, missä -oli kesäksi sauna heinäväkeä varten. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti -pelkäsin siihen panna maata, kun ajattelin, että joku olisi voinut -arvata minun siihen jääneen ja mahdollisesti olisi seurannut minua ja -ryöstänyt. Kuljin siis edelleen, poikkesin metsään ja koetin nukkua -sammalille. Mahdotonta hyttysten vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että -kaikki ympärillä oli aivan mustana ja että joka henkäyksellä oli saada -niitä suunsa täyteen. Alotin taas vaellukseni ja kuljin noin kymmenen -virstaa eteenpäin, jolloin väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. -Leikkasin oksia ison kasan, paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla -mikäli voin, sidoin huivin päähäni ja luulin nyt olevani turvassa -hyttysiltä. Kaikki turhaa. Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka -kuinkakin usein olisin koettanut parannella linnaani. Täällä kaipasin -ensi kerran Kajaaniin kesäksi jättämääni tupakkapiippua. Tuli tosin -olisi auttanut, mutta en tahtonut sitä virittää, kun siitä minut olisi -huomattu. Koko matka kävi enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien -halki, siitä tuo suunnaton hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin -olisin ollut mitä kovimmassa talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei -ollut koko talvena Lapissa paljaalla lumella maatessani." - -Kontokki on tämän ylämaan pitäjän keskusta. Siihen kuului ennen -Akonlahtikin. Kylä on hajallaan melkoisen järvensä rannoilla. Tavallaan -vielä omituisempi kuin Kostamuksen oli Kontokin kalmisto, sillä siinä -olivat puut pystyyn kuivaneet. Tikka loksutteli, tuuli äännähteli, -irtautuva kaarna häälyi ja lahouttaan katkeilleet oksat kurottelivat -ilmaan naavatukkoja. - -Kontokkiin päättyi jaama, tavarat oli pantava kontteihin ja -jommoisellakin joukolla lähdettiin seuraavana päivänä Luvajärven -tielle. Mutta hyvin hitaasti lyheni tämäkin taival. Eräs saattajista -oli ottanut selkäänsä kahdenkertaisen kuorman, enemmän ansaitakseen, -ja vaikka hän oli vankka ja tottunut kantamaan, niin pahasti hän -oli lapautunut, ennenkuin oltiin Luvajärvellä. Matkaa oli runsaasti -puolentoista penikulmaa. Jokien poikki oli astuttava vain notkuvia -puita pitkin. Välillä yllätti äkillinen myrsky. Metsät pauhasivat, -niinkuin olisimme olleet keskellä palavaa koskea, ukonpilvi ärjyen -kiidätti ylitsemme, loiskauttaen lyhyen rankkasateen, honka sortui -lähellämme ryskeellä, mutta äkkiä ilma taas katosi, vanhoilla -ahorinteillä nuori lehti tuoksui ja kimalteli auringonpaisteessa, ja -jylhäin korpien ja kankaitten piirittämänä kukkui käki ensi kertaa -ahoviitain maireassa vihannuudessa. - -Maat alkoivat aleta, joku myötäjokikin lyöttäytyi yhteen matkaan, ja -vihdoin näimme ylämaan syrjältä laajan laakson, joka oli poikittain -edessäpäin. Sen pohjalla olivat eteläisen vesistön joet ja järvet. -Selkämme takana oli tasainen korkea maa. Edessämme oleva syvänne oli -alamaan lahti, joka ylävien maiden välitse ulottuu aina Maanselälle -saakka. - - - - -ETELÄISELLÄ RINNAKKAISVESISTÖLLÄ. - - -Vesistö, jonka varrella Luvajärven kylä on, erottaa toisistaan -Arkangelin eli Vienan ja Aunuksen läänit. Raja kulkee vesistöä niin -tarkkaan, että samat kylätkin sen kautta jakautuvat kahteen lääniin. -Luvajärvestä, jossa lienee kolmisenkymmentä savua, kuuluu suurin osa -Aunukseen, mutta järven pohjoispuolella on muutamia taloja, jotka ovat -Arkangelin läänin vanhanaikaisempain hallinto-olojen alaisia. Sama -on asianlaita Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa, jotka ovat, edellinen -kolmen, jälkimäinen neljän penikulman päässä alempana saman vesistön -kahden puolen. Ulkonaisista merkeistä ei tosin huomaa, että kyläin -keskitse kulkee lääninraja, yhtä vaatimattomia ja harmaita ovat talot -kummallakin puolella, ja samanlaatuista on väestö. Mutta Kuittijärvien -puolen asukkaista se eroo jonkun verran sekä pehmeämmän kielensä, että -ehkä luonteensakin puolesta. - -Asuin Luvajärvessä Kuismasen Jaakon talossa, joka oli kylän parhaita. -Jaakko oli harvinaisen toimelias mies. Hän oli liikkunut laajalti -kaupoilla ja arvatenkin koonnut omaisuuttakin. Hänen kauppaintoansa -kuvaa, että hän paikalla möi minulle veneen, jota parhaillaan -rakennettiin, vaikka hän oli sen itseään varten teettänyt. Ei -kysymystäkään, kun vain hinnoista sovitaan, se on Karjalassa -jotenkin yleistä, melkeinpä mistä tahansa. Hänessä oli koko joukon -maailmanmiestä, mutta samalla reippautta ja minun käsittääkseni -rehellisyyttä, jonka vuoksi talossa viihdyin. Jaakon emäntä, joka oli -Miinoasta, oli uljaimpia ja kauneimpia vaimoja, mitä Karjalassa näin. -Heillä oli kaksi lasta, joista toinen oli viiden kuuden vuotias poika, -kyttyräselkä ja heikko, mutta mainion älykäs niin pieneksi pojaksi. -Poikasen elävä mieli tuli somasti näkyviin eräänkin kerran meidän -aikuisten tyhjentäessä suurta samovaaraa ja pureskellessa "kolatshuja", -pieniä veteen leivottuja rinkelejä. Kestit olivat sillä kertaa -minun puolestani, ja kiitollisena talonväki kokoontui pöydän ääreen -tarinoimaan ja valamaani tsajua nauttimaan. Mutta pikku Jaakko oli -jätetty etuhuoneeseen oven taa, josta kuulimme hänen ruikuttavan jotain -kummaa säveltä. Vanhemmat hetken päästä nauraen sanoivat hänen "eäneen -itkevän" omaa, tilaisuutta varten sepittämäänsä itkuvirttä, joka kävi -jotenkin tähän suuntaan: - -"Kyllä teidän on siellä hyvä olla lämpöisen samovaaran ääressä, -höyryävä 'toaju njokan iettä', minä täällä ikävissäni istun, 'peä -kibiä ta maha tyhjä'." Ja niinkuin kaikki itkijät, niin hänkin ladulle -päästyään alkoi todenperään itkeä, kunnes pääsi kesteihin osamieheksi. - -Luvajärven kalmisto, joka on saarella, nuoressa männikössä, on -herättänyt huomiota omituisten koristettujen hautaristiensä -vuoksi. Tuskin missään muualla näillä seuduilla on säilynyt niin -paljon omituista vanhaa puukoristemallia. Oikeastaan eivät nämä -hautapatsaat kuitenkaan ole ristejä, sillä ne puuttuvat poikkipuuta. -Varsi on veistetty ja kaivettu täyteen koristuksia, poikittain ja -pitkittäin, ja yläpäässä on pieni sievästi vuoltu katto, samanlainen -kuin vanhanmallisissa karjalaisissa rakennuksissa. En ole missään -muualla Vienan Karjalassa tavannut niin runsaasti näitä koristettuja -hautapatsaita kuin Luvajärven kalmistossa, en edes merimaassa, jossa -sama malli muutoin näyttää olevan yleisempi kuin sisämaassa. Luvajärven -lähikylissä niitä ei ole kuin nimeksi ja nekin vähät ovat paljon -kömpelömmin tehtyjä. Kostamuksen kalmistossa näin vain yhden samaan -laatuun koristetun patsaan, joka jo oli maahan kaatunut, Miinossa -niinikään vain moniaan, Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa en muistaakseni -ainoatakaan. Akonlahden kalmistossa, joka muutoin on kylläkin -vanhanaikuinen, niitä ei ollut ensinkään. Kieretin hautausmaalla sitä -vastoin oli runsaasti saman mallisia hautapatsaita, vaikka ne olivat -huonommin tehtyjä. Meren rannikolta siis näyttää tuo koristemalli -kulkeneen sisämaahan. Taiteilijat L. Sparre ja E. Wikström olivat -paria vuotta aikaisemmin tekemällään matkalla löytäneet nämä ristit ja -heiltä sain minä niistä tiedon. Useita kreivi Sparre oli piirtänytkin, -minä nyt valokuvasin ne, koska valokuva on tieteellisiin tarkoituksiin -halutumpi. - -Luvajärvestä käsin tein matkan Kiimasjärveen ja Nokeukseen ja sitten -vielä toisen matkan Kiimasjärveen. Venereittejä on kaksi, toinen pitkin -mutkittelevaa päävesistöä, selkiä, salmia, virtoja ja koskia, toinen -aivan kaitoja metsäjärviä, joita on rivissä rinnan päävesistön kanssa. - -Edellisellä reitillä kuljetaan noin penikulman verta Luvajärveä ja sen -jälkeen saman verran kierteleviä välivesiä. Kiimasjärveen pudottaa -kolme koskea, Luva, Kovera ja Vonka, joista molemmat jälkimmäiset ovat -siksi jyrkät, että painot ovat veneestä purettavat ja kannettavat -maisin. Vesistön rannat ovat syvintä saloa. Asumuksia ei ainakaan -silloin ollut koko matkalla. Ainoastaan autiot kalapirtit kutupaikoilla -taikka männyn kylkeen kiinnitetyt sotkanmunituspesät muistuttivat -sitä, että ihminen joskus liikkui näillä seuduin. Vongan alta alkaa -pitkä, vaikka kaidanlainen Kiimasjärvi, sekin alkupäästä erämaan -luontoista, kunnes jo monen virstan päästä alkaa vasemmalta rannalta -näkyä melkoinen valkoinen rakennus. Joka ei tiedä, mikä se on, katselee -sitä hämmästellen, sillä harvinaisia ovat näillä mailla niin upeat -rakennukset ja maali. Se oli tietääkseni ainoa kansakoulu, mitä silloin -oli koko Arkangelin läänissä karjalaisella alueella, ja sekin oli -yksityisen varoilla rakennettu. Muuan rikas pietarilainen kauppias, -Minin nimeltään, oli testamentissaan määrännyt monta kymmentätuhatta -ruplaa kansakoulun rakentamiseksi ja opettajan palkkaamiseksi -kotikyläänsä Kiimasjärveen. Opetuskieli oli venäjä ja opettajat -venäläisiä, mutta siitä huolimatta oli koulussa runsaasti oppilaita, -niitä sanottiin tulevan kymmenien penikulmien päästä. Koulussa -opetettiin muitten oppiaineitten ohella käsitöitäkin, ainakin suutarin -ammattia, joka tässä käsityöläisistä köyhässä maassa olikin varsin -tarpeen. - -Sama Minin muisti muullakin tavalla kotikyläänsä. Ervasti mainitsee -matkakertomuksessaan, että Mininin lahjoittamilla varoilla v. 1879 -par'aikaa kaivettiin kanavaa Kiimasjärven päästä Nokeuksen ensimmäisen -rajun kosken sivu. Sen kautta oli aikomus keväisin vähentää vettä -Kiimasjärvestä, jossa kevättulva nousee hyvin korkealle. Paljon rahoja -oli kulutettu tähän työhön, niin kerrottiin, mutta kesken se oli -sittenkin jäänyt. Pahat kielet huhuilivat, että monenkin pohatan näissä -kylissä oli vaurastumisestaan kiittäminen osallisuuttaan tämän työn -johdosta. - -Esimerkkinä Mininin mahdista mainittiin muun muassa, että hän oli -esiintynyt Suomen oikeudessa lakki päässä, ja kun tuomari oli häntä -siitä nuhdellut, oli hän kysynyt, mitä se maksaa, ja vastauksen -kuultuaan lyönyt viisikymmentä markkaa pöytään. - -Kiimasjärven etelärannalla, siis Aunuksen puolella, herätti huomiota -toinenkin rakennusrivi, joka oli yhtä kookas, vaikka alkoi hoidon -puutteessa rappeutua. Se oli talo, mutta karjalaiseksi taloksi -harvinaisen suurisuuntaiseksi rakennettu. Siinä oli asunut pohatta, -jota muisteltiin erinomaisesta vieraanvaraisuudestaan ja monista -suurista yrityksistään. Paitsi rakennuksiin oli Ontropanniemen vanha -isäntä käyttänyt suuret summat maanraivaukseen. - -Hän oli kynnättänyt peltoja, kaivattanut ojia, perkannut niittyjä. -Hän oli käyttänyt kaupalla kokoomansa varat toisin kuin sen puolen -varakkaat isännät yleensä, jotka eivät sanottavia varoja uhranneet -maanviljelykseen, etupäässä arvatenkin siitä syystä, ettei maa ollut -yksityisomaisuutta. Mutta ei Ontropanniemen esimerkki kehottanutkaan -seuraamaan, sillä kun hän oli päänsä kallistanut, niin antoi nuori -polvi raivattujen maitten uudelleen metsittyä. Kuvaavana esimerkkinä -vanhuksen rikkaudesta kerrottiin, että hänellä oli ollut mahdottoman -suuri nuotta ja muutkin kalanpyydykset mitä parasta, siikaverkot -puhtaasta silkistä. Ukon kuoltua oli talo joutunut huonoihin käsiin, -riita ja ynseys tuntuivat siellä asuvan, ja kaikki hyvät laitokset -olivat saaneet rappeutua. - -Nokeuksessa, joka on Kiimasjärven ja Nuokkijärven välisellä -kannaksella, en malttanut kauaa viipyä suoraan sanoen ikävän vuoksi. -Outo tuuli tuntui puhaltavan vastaan, kuta kauemmaksi siihen suuntaan -kulki. En juuri saata kehua sitä kohteluakaan, joka tuli osakseni -Nokeuksessa. Tuskin olin sinne saapunut, ennenkuin akkunasta kuulin ohi -kiirehtivien akkojen hokevan toisilleen, että "rahanjakaja" oli tullut -kylään, ja siitä alkoi rasittava kerjääminen, jota en parhaammallakaan -tahdolla olisi voinut tyydyttää. Blomstedt kertoo, että olivat -Nokeuksessa aikoneet ryöstää hänen ja hänen toverinsa ja että siitä -oli kylällä julkisesti keskusteltu. Ikäviä kokemuksia oli toisilla -matkustajilla ollut alempana Nuokkijärvenkin kylissä. Suomen puolella -kerrottiin totena asiana, että eräässä sikäläisessä kylässä oli aiottu -väkisin ottaa rahat englantilaiselta Rogers pashalta, hänen palatessaan -Tshirkkakemiltä onkiretkeltään. Rogersilla oli suomalainen tervavene, -joka taivallettiin Maanselän poikki, ja suomalaiset saattajat. -Kellovaarassa, Tshirkkakemin varressa, olivat väkisin tahtoneet tutkia -erään matkustajan passin ja ehkä muutakin. Onko tähän ynseyteen syynä -se, että Karjalan miehet ovat meidän puolella niin usein laukkunsa -menettäneet, sitä en osaa sanoa. Sama kohtalo on tullut Vuokkiniemenkin -ja Uhtuen miesten osaksi, mutta en huomannut, että he olisivat -tahtoneet sitä kostaa asiaan osattomille matkustajille. Ehkä ovat -ne olleet vain pelotuksia, sillä en ole kuullut, että olisi todella -ryöstöjä tapahtunut, aina ovat uhkauksiin jääneet. - -Nämä kylät ovat kuitenkin ennen olleet hyviä runopaikkoja, varsinkin -Nokeus, jonka laulajat ovat Kalevalan aineistoon antaneet monta -oivallista lisää. Useimmat laulajoista olivat kuitenkin jo kuolleet. Jo -niissä luetteloissa, joita olimme mukaamme saaneet entisten kerääjäin -tiedusteluista, oli useimman nimen edessä risti. Ja mistä tuo risti -puuttui, siihen sain nyt minä sen piirtää. Haikealla mielellä sen -tein, sillä monestakin henkilöstä sanottiin luettelossa, että häntä -oli mainittu hyväksi runon taitajaksi, mutta ettei kukaan ollut häntä -laulattanut. Semmoinen oli varsinkin Nokeuksen kiitetty laulaja -Harkkonen Lari; hän vei laulunsa mukanaan hautaan. Tarkkaan tuntuivat -runot kadonneen näistä kylistä, eivätkä niitä viitsineet ruveta -semmoiset vanhukset tapailemaankaan, jotka ehkä olivat ennen osanneet -ja nuorempina "kirjaankin laulaneet". Loitsuja lienee osattu, mutta -niitä ei tahdottu laulaa. Tämäkin viittasi siihen, että kaosta päin -puhalsi uusi tuuli, syksyn tuuli, jonka henkäys oli runouden surma. - -En ollut vielä aivan kauaa kulkenut, mutta aloin jo ikävöidä toveriani, -jonka välipuheen mukaan piti saapua Luvajärveen joku viikko myöhemmin. -En oikein tiennyt, mitä eteeni ottaa, kun en runoja saanut. Semmoista, -mikä olisi sopinut valokuvattavaksi, oli täällä paljon vähemmän kuin -olin odottanut. Kerjääjiä kävi alinomaa, puute kun oli suuri. Asuntoa -ja yösijaa ei tosin kielletty, mutta ei sitä aina hyvällä mielellä -annettukaan. Rahvas pysyi omituisen epäilevällä kannalla, ja se ajan -pitkään painosti mieltä. - -Ehkä oli siihen vierastamiseen, jota tällä puolella henki vastaan, -osaksi syynä eräs omituinen uskonsuunta, josta Kuittijärven kylissä -olimme kuulleet. Täällä etelän puolessa, ja varsinkin Akonlahdessa -ja muissa Kiitehen kylissä, kuului olevan uusi lahko, joka ympäröi -itsensä hämäryydellä ja sen vuoksi oli antanut aihetta kaikenlaisiin, -luultavasti aiheettomiin rosvojuttuihin. Näitten "uusimman uskon -molijain" sanottiin elävän metsissä, maakuopissa, joihin heille salaa -kannettiin kylistä ruokaa. Muuan Latvajärven mies, joka oli näitten -"villiuskoisten" päälle kannellut Pietariin saakka, oli väittänyt -heillä olevan aseitakin. Hän oli ilmoittanut heidät "nihilistoiksi", -jotka olivat hylänneet kaiken esivallan. Ensimmäinen siemen tuolle -liikkeelle oli muka tullut Sungusta, Äänisjärven rannalta -- -Pohjois-Karjalan vanhasta kauppapaikasta -- ja siitä alusta oli usko -versonut. Kuinka paljon näissä jutuissa oli perää, sen perille en -koskaan päässyt, enkä totta puhuen yrittänytkään, sillä mitäpä syytä -minulla oli udella asioita, joiden tunnetuiksi tuleminen ehkä olisi -saattanut toisia vaaraan. Minun asiani oli etsiä paljon vanhempaa -uskoa, ja noidan salatun tiedon ilmi saamisessa olisin ehkä osottanut -vähempää arkatuntoisuutta. Mutta paljon kuljin täällä sekä kylissä -että sydänmailla, enkä koskaan tavannut semmoisia metsän erakoita, -jotka olisivat antaneet aihetta noihin kertomuksiin. Jonkinlaista eri -uskonlahkoa niillä seuduin kuitenkin saattoi olla. Poliisiviranomaiset -olivat korkeamman käskyn mukaisesti koettaneet ottaa siitä selvää, -mutta nähtävästi huonolla menestyksellä, sillä en kuullut, että ketään -olisi tyrmään saatu. Sanottiin heillä olleen salakammioita ja käytäviä, -joihin pakenivat. Pari miestä oli saatu kiinni, niin kerrottiin, mutta -niistä oli toinen päässyt karkuun ja toinen oli Kostamuksessa salaa -vapautettu kruununpalvehjain kynsistä. Heiltä oli muka saatu koko -joukko harhaoppisia kirjoja, "enemmän kuin oli koko Uhtuen kirkossa", -kuten Uhtuen pappi oli päivitellyt. Sanottiin näitten "uusimman uskon -molijain" salaavan kuolleensa ja hautaavan ne metsiin. Nimitettiin -muuan isäntä, jolta vaimo oli kuollut, mutta jolta uusi vihkimys oli -kielletty, koska hän ei edellisen kuolemaa ilmoittanut. Mutta uuden -vaimon keralla hän eli siitä huolimatta. - - - - -ISÄIN PERINTÖ. - - -Toveria odotellessani kävin Luvajärvestä vielä toisenkin kerran -Kiimasjärvessä. Retkeilin silloin "Kaitain" kautta, kapeata -metsäjärvireittiä, joka kulki selkävesien kanssa rinnan ja oikaisi -melkoisesti. Sitä kesäkelillä harvoin käytettiin, luvajärveläiset vain -kävivät siellä syksyllä kalassa, vetäen kannaksien poikki veneensä ja -nuottansa. Seurana oli kerallani Jaakko niminen Kuhmon mies, joka oli -passitta asunut Luvajärvellä kolmisenkymmentä vuotta, niinkuin näillä -rajamailla lienee silloin tällöin tapana. Hänen kerrottiin muuttaneen -rajan taa pakoon häijyä akkaansa, ja koska Jaakko tuntui olevan -hiljainen ja siivo mies, niin saattoi sen hänestä uskoakin. Matkasimme -uudella veneelläni, joka oli juuri valmistunut. Se oli karjalaisen -miehen tekemä, mutta rakennettu samaan malliin kuin Oulujoen jokiveneet. - -Nyt sain nähdä kappaleen oikeata salotaivalta. Luvajärvi soudettiin -viimeiseen perukkaan saakka ja siitä kapeata salmea Kaitain järviin, -joitten luonnon jo nimestä kuulee. Jäkäläisten, harvaa männikköä -kasvavain hiekkatörmäin välitse sousimme Kaitain päähän, mutta -siellä tie aivan sanan mukaan nousi pystyyn. Vene oli vedettävä noin -puolen kilometriä leveän kannaksen poikki. Taipaleella oli telat, -jotka osottivat sitä ennenkin kuljetun. Vene ei ollut kovin raskas, -mutta mäki oli pitkä ja korkea, ja puhaltaa täytyi toisenkin kerran. -Kun olimme vihdoin mäen päälle päässeet, niin hämmästyin alamäkeä, -melkeinpä kuilua, jonka partaalle olimme tulleet. Se oli niin jyrkkä, -että vene täytyi laskea köydellä. Köyden toinen pää kierrettiin -männyn ympäri varaksi, ettei vene päässyt ryöstämään. Niin kuuluivat -kalamiehetkin tekevän laskiessaan siitä alas nuottiaan, ja mäntyjen -varsissa olikin paljon köysien syömiä uurteita. Kerran oli muutamalta -mieheltä, tiesi Jaakko, vene päässyt ryöstämään, ja se oli mäen alle -tultuaan "kuikkana sukeltanut" järveen ja noussut upoksista vasta -toisella rannalla. Järvi tosin oli kapea, mutta lienee juttu kuitenkin -ollut enemmän kuvaava kuin tosi. Toisenkin taipaleen poikki oli vene -vedettävä, mutta se oli tasaista maata. Tultiin sitten kapealle joelle, -joka alussa oli niin vähävetinen ja väärä, että venettä ei mitenkään -tahtonut saada sen mutkien kautta pujotelluksi. Mutta tarpeellinen -kulkutie näkyi olevan sekin, koska oli kirveellä raivattu pois oksia ja -liekoja, jotka tuhka tiheään sulkivat tien. Silloin tällöin kuuluivat -kiimasjärveläiset sitä pitkin kuljettavan nuottiansa. Kalaretkillä -ei yleensä katsota vaivain suuruutta. Vähitellen joki siksi leveni, -että sitä saattoi missä sauvoa, missä soutaa pitkin hiljalleen lipuvaa -ruskeankirkasta vettä. Rannat kasvoivat täällä noron pohjalla missä -pilviä piirtävää korpikuusikkoa, missä komeata hongikkoa taikka ihanaa -koivikkoa. Kussa oli niitty, siinä joki heitteli senkin seitsemät -mutkat, ikäänkuin viipyäkseen niin kauan kuin suinkin kukkaisten -törmäin välissä, ennenkuin uudelleen sukelsi korpeen. Kolusimme jälleen -pieniä koskia, jotka riipivät pahasti uuden veneen pohjan, hiivimme -lenkokuusien alitse, jotka toisin paikoin olivat kasvaneet aivan joen -yli. Lukemattomia olivat ne lie'ot ja pohjakivet, joille puutuimme. -Ehkä tähyilivät sivusta kontiot outoja kulkijoita, jotka niitten -asuinmaiden yksinäisyyttä häiritsimme. - -Vihdoin aukeni salo ja näimme metsistyneen pellon -- olimme -Ontropanniemen ulkosaroilla, ja pian siitä avautui Kiimasjärven kyläkin. - -Tällä kertaa majailin järven pohjoisrannalla Ryysän talossa, jota -mainittiin sillä puolella varakkaimmaksi. Ryysä oli toimen ja tarmon -mies, kookas, harteva, harsopartainen ja tavattoman vilkas. Hänen -vertaistaan suun pieksijää tuskin olin Vienan Karjalassakaan tavannut. -Niin nerokkaasti hän käytti kieltään, että maanmiestensä todistuksen -mukaan mestaroi sekä virkamiehet että muut herrat, joitten kanssa -tuli tekemisiin paljaalla puhelahjallaan. Enkä kauaakaan ollut -talossa, ennenkuin sain sen itsekin kokea. Ryysä antoi verrattoman -kuvauksen laiskoista ja tuhlailevista tukkipäälliköistä ja heidän -lautankuljetuksestaan, viivytyksistään ja keinotteluistaan, miten -voisivat parhaiten kartuttaa tulojaan. Tuota pikaa sain omassakin -nahassani tuntea hänen ivansa terävyyden, kun satuin hänelle -huomauttamaan, että minulla Arkangelin kuvernöörin matkakirjan nojalla -oli oikeus saada kievarikyyti -- "kyytiprokunaa" vastaan tietysti --- joka kylästä. Ryysäpä ivasi paperini merkityksen niin joutavaksi -täällä, parikymmentä penikulmaa lähimmistä virkamiehistä, ja antoi -niin vakuuttavan kuvauksen siitä, miten kävisi, jos rupeisin niihin -vetoamaan, että kyllä ymmärsin, että minun ainakin Ryysän kaltaisten -miesten keralla oli paras pitää ne taskussani ja tulla toimeen mielin -kielin. Mutta vaikka hän, ja aivan julkisesti, talonväen kuullen, -saattoikin minut ja paperini naurun alaisiksi, niin oli hän kuitenkin -ystävällinen ja vieraanvarainen isäntä, eikä minulta hänen talossaan -mitään puuttunut. Taloaan hän hallitsi kuin patriarkka. Hänen käteensä -juoksivat kaikki langat, hän piti takanaan kaikkia avaimia, vieläpä -itse aukoi ovetkin. Mutta asukkaat näyttivät hyvin viihtyvän hänen -valtansa alla. - -Mutta jos hän oli minut maalannut, niin tuli minunkin vuoroni kostaa. - -Ryysä tietysti halveksi kokonaan niitä vanhoja loruja, joita kokoilin -ja häneltäkin kysyin, ja ehkä juuri tämä ammattini oli syynä siihen, -että hänen mielestään olin pilkalle sovelias tyhjäntoimittaja. -Mutta kun hän tässäkin asiassa alkoi minuun kohdistaa ivaansa, -niin en heittänytkään sitä sillensä, vaan ryhdyin juurta jaksain -selittämään, missä arvossa noita vanhoja loruja pidettiin suuressa -maailmassa. Matkassani oli Kalevala ja sitä aloin hänelle lukea, ja -koko talonväelle. Selitin heille, että kaikki se, mitä nyt luin näin -suureksi kirjaksi koottuna, oli heidän isäinsä säilyttämää perintöä, -perintöä, joka olisi vanhan polven kanssa hautaan vaipunut, ellei sitä -olisi ajoissa talteen saatu. Se mitä isät olivat taitaneet, mutta jonka -nykyinen polvi oli joutavana unohtanut, se näin painettuna palasi -heille takaisin kiertoteitä. Ryysä näytti tajuavan tarkoitukseni, -enkä myös erehtynyt luullessani, että nämä kansan sydämestä lähteneet -runot vielä herättäisivät vastakaikua juuri tässä samassa rahvaassa, -varsinkin kun saatoin ne heille lukea täydellisempinä muodoltaan ja -ajatuksenjuoksultaan ehompina, kuin heidän isänsäkään olivat niitä -kuulleet ja tainneet. - -Vähän ajan kuluttua olivatkin varsinkin Ryysä itse ja hänen kookas, -harteva vanhempi poikansa niin kiintyneet runoja kuulemaan, että he -unohtivat kaiken muun. Istuimme suuren samovaaran ääressä, jota Ryysä -itse karjalaisten isäntäin tapaan hoiti taidolla ja auliudella, mutta -tsajua hän nyt valoi hajamielisesti. Naiset, milloin piika, milloin -arvokas hyväntahtoinen emäntä, tulivat tuon tuostakin häntä hiasta -nyhtimään, sillä Ryysä oli unohtaa sekä talousasiat että kauppansakin. -Mutta hyvin lyhyet olivat ne vastaukset, mitä hän nyt ennätti antaa, -ja kun olisi ollut mentävä varastoaittaan, niin työnsi hän, arvatenkin -vasten tapojaan, suuren avaimen eukkonsa käteen ja syventyi paikalla -kuuntelemaan. Ja milloin tämmöinen häiriö sattui, paikalla vaadittiin -minua keskeyttämään hetkeksi lukuni, jottei ainoakaan säe menisi -hukkaan. Suurella mielenkiinnolla ja rohkaisevilla välihuudahduksilla -kuunneltiin Kullervo runon alkua, nuorukaisen voimasta ja urotöistä, -ja ääneen toistivat vuoron Ryysä, vuoron hänen poikansa sattuvimpia -säkeitä. Mutta runon loppu heistä meni surkeutensa kautta harhaan, -vaikkeivät voineetkaan estää silmäänsä vettymästä. Vilkkaasti he -niinikään älysivät kauneuden Väinämöisen kanteleensoitossa ja säestivät -kaiken aikaa huudahduksillaan ja huomautuksillaan runoa, sitä myöden -kuin luin. Mutta suurimman nautinnon heille tuotti Vipusen runo ja -Väinämöisen toimet virsikkään vatsassa. Sekös nauratti heitä makeasti, -kutkutti ihka sydänaloja. Tuon tuostakin puhkesi kuuluviin uhotteleva -huudahdus tai pidätetty mielihyvän naurahdus, minun lukiessani, kuinka -uros rakensi pajansa virsikkään vatsaan ja lietsoi niin että sydet -lensivät jättiläisen kurkkuun, ja kuinka jättiläinen siitä sydäntyi -noitumaan. Kun olin tämän pitkän runon loppuun päässyt, niin nousi -Ryysä intoisena ja valoi koko seuralle uudet tsajut, istui sitten -ja vaati, että se oli... luettava uudestaan. Ja minä luin sen -vilpittömällä mielihyvällä, sillä en itsekään ollut huomannut runoa -niin mahtavaksi ja mehukkaaksi, kuin tämän kiihkon säestämänä. - -Ja melkeinpä luulen, että Ryysä ja hänen poikansa sen oppivat sillä -kuulemisella ja perästä päin lauloivat sitä monestikin talvi-iltain -iloksi, niin kumma on tällä rahvaalla yhä vielä runomuisti. Hyvinä -ystävinä erosimme. Mutta en kuitenkaan ollut vakuutettu siitä, että -Ryysä sittenkään piti runonkerääjää kovinkaan tarpeellisena henkilönä. - -Kovalla myötämyrskyllä palasimme Jaakon kera Luvajärveen. Kiimasjärvi -kuohui korkeissa aalloissa, mutta tyhjällä veneellä meillä ei ollut -hätää, vielä kohotimme koivunkin kokkaan, antamaan parempaa vauhtia. -Mutta vastatuulella tämä järvi, jonka matalat rannat eivät suo suojaa, -tekee paljon kiusaa kulkijoille. Saattajani edellisellä retkellä -näyttivät autiota saarta, johon "Suomen paroni" (rajan takanakin -tunnettu metsänhoitaja Wrede) oli uhannut panna maihin erään samassa -veneessä kulkevan karjalaisen pomon, joka oli pitänyt itseään liian -hyvänä auttaakseen naisia soutamaan kovaa vastatuulta. Otsansa hiessä -oli rikkaan miehen sitten täytynyt kiskoa loppumatka. - -Matkalla näimme nyt kosolta villihanhia ja kaksi uljasta lumivalkeata -joutsenta, jotka ylenivät kauniiseen lentoon meidän lähestyessämme. -Myötäinen tuuli kuljetteli meitä aina Luvajärven kylänrantaan saakka. -Siellä olivat venerannassa vastassa toverini ja Varahvontta... mikä -jälleennäkemisen ilo! Paljon oli karttunut kerrottavaa. Kokoonnuttiin -miehissä Kuismasen Jaakon pirttiin tarinoimaan. Samovaaraa hoiti nyt -Varahvontta, pilkkoi sokerit, pyyhki tokanat, puoleksi kuin isäntä, -puoleksi palvelija, valoi jokaiselle, niin kauan kuin näki lasin -kumoamatta, ja vielä senkin jälkeen "tinkitokanan", niinkuin maassa oli -tapa. - -He olivat tulleet Vuokkiniemen tietä, enimmäkseen kahden kesken, koska -tie oli selvä, eikä kannettavia ollut varsin paljoa. Erinomaisempia -seikkailuja ei ollut matkalla sattunut. Varahvontta vain oli -Vuokkiniemen ja Kostamuksen välillä saanut juosta erään taipaleen -kolmeen kertaan, kuten hän yhä harmitellen, vaikka nauraenkin -myönsi. Hän oli unohtanut lepopaikalle pienen padan, joka heillä oli -matkassaan, ja huomannut tämän vasta kun olivat astuneet kolmisen -virstaa edelleen. Kun ei Varahvontan mieleenkään juolahtanut, että -niin arvokas kapine taipaleelle jätettäisiin, niin sai Kusti istua -odottamaan, kunnes hän ennätti käydä padan. Heidän vastaansa oli -neljännestuntia ennen tullut kolme neitoa, jotka olivat kävelleet -Vuokkiniemeen päin, ja Varahvontta pelkäsi, että nämä huomaisivat -padan ja veisivät sen mennessään. Siitäkös hänelle kiire. Paita ja -housut päällä, avopäin, avojaloin hän juoksi, juoksi minkä pääsi ja -saikin tytöt kiinni, mutta juoksi yhtä painoa vielä heidän ohitseenkin. -"Mitä sie musikka juokset?" olivat tytöt ihmeissään kysyneet, -seuraansa pyritellen, mutta Varahvontta ei ennättänyt muuta kuin ohi -ponnistaessaan huutaa: "eklistä päivää" ja mennä vilkkasi taakseenkaan -katsomatta. Ja sitten hän sanoi harmitelleensa, kuinka pata, ikäänkuin -häntä hämätäkseen, näkyi jo virstan päähän polkua pitkin, puussa -killuen vyöhihnasta. Mutta hän pelasti sen, ennenkuin kukaan muu sattui -ohi kulkemaan, ja monet puurot sillä vielä keitettiin. - -Ukko oli muutoin pulskistunut melko lailla ja oli kaikin puolin -tyytyväinen. Sitä vain huokaili välistä, että kunhan tätä kestäisi -aina. - - - - -KYYKKÄKISA. - - -Luvajärvessä tutustuin omituiseen kisaan, jota en ollut ennen nähdyt. -Sitä nimitettiin "kyykkäkisaksi", ja on se siksi yleinen ja varmaan -vanhakin, että siihen kannattaa tutustua. - -Metsän takaa kohoova vihanta pilvi uhkasi rankkasadetta, mutta siitä -huolimatta lähtivät eräänä sunnuntaina Luvajärven miehet kisakedolle, -kuultuaan, että halusin heidän kisansa valokuvata. Tanner oli kylän -laidassa, tasaisella paikalla, ja kymmenkunta miestä, kylän isäntiä -kaikki, rupesi kisaan osamiehiksi. Paljon muuta väkeä, nuorta ja -vanhaa, kokoontui tanteren laitaan katselemaan. Kisaajat jakaantuivat -kahteen tasaväkiseen puolueeseen ja sitten ryhdyttiin valmistuksiin. - -Ensinnäkin tarvitaan kummallakin puolella noin viisitoista paria -"kyykkiä". Ne ovat ehkä neljän tuuman mittaisia lieriöitä, pyöreästä -puusta sahattuja. Toiseksi tulee jokaisella kisaajalla olla sauva -eli "paalikka", joka on keskeltä hiukan vahvempi ja päistä ohuempi, -niin että se paremmin pyyhkäisee maata. Paalikalla mitataan sitten -tanterelle kaksi neliötä, joitten sivut ovat noin kolme paalikan -mittaa. Neliöitten etusivujen välille jätetään viiden sylen välimatka. -Näitä neliöitä sanotaan "konoiksi", ja niitten kohdalla tulee maan -olla niin tasaista kuin suinkin, jottei toinen eikä toinen puolue saa -tanteren laadusta etua. Kyykät asetetaan yksinkertaiseen riviin konojen -rintamaan, viisitoista paria kummallekin puolelle ja enemmänkin, jos -on paljon kisaajia, jossa tapauksessa konotkin mitataan suuremmiksi. - -Siinä ovat sitten kaikki tarpeelliset valmistukset tehtyinä ja kisa voi -alkaa. - -Jompikumpi puolue heittää ensiksi. Lähdet puolueesi kyykkärivin eteen -ja koetat siitä nakata paalikkasi sillä tavalla, että se pyyhkäisee -vastustajain konosta pois niin monta kyykkää kuin mahdollista. Jos -heität voimakkaasti ja paalikka sattuu koko mitallaan tapaamaan -vastustajain kyykkärivin, niin mukeltavat, lentävät siitä kyykät -kauas tanterelle, jättäen riviin ammottavan aukon. Semmoista heittoa -tervehtii oma puolue äänekkäillä riemuhuudoilla. Mutta harvinainen -on niin hyvä heitto, etenkin jos konot ovat etäällä toisistaan. Oman -puolueesi miehet heittävät sitten kaikki perätysten paalikkansa, tehden -vastustajille niin suurta hallaa kuin mahdollista. Tarkotus on saada -vastustajain kyykät kaikki pois konosta, mutta se on jotenkin vaikeata, -kun kaatuneita kyykkiä ei nosteta ylös, vaan konoon kaatuneet täytyy -maahan osata. Ei edes semmoista kyykkää, joka on vierähtänyt pieneen -kuoppaan taikka kivennyppylän taa, saa vaatia paremmalle paikalle, -ja semmoinen joskus ratkaisee koko pelin, pysyen itsepintaisesti -paikallaan, vaikka koko puolue sitä paalikoillaan tavoittelee. - -Kisan meno on sitten seuraava. Kun toinen puolue on paalikkansa -nakannut, tulee vastapuolueen vuoro tehdä samoin. Se heittää sekä -omansa, että ensimmäisenkin puolueen paalikat. Sitten ensimmäinen -puolue niinikään nakkaa kahdet paalikat, ja sillä tavalla jatketaan, -kunnes toinen taikka toinen puolue on saanut kaikki kyykät lennätetyksi -pois vastapuolueen konosta. Kun tämä on tapahtunut, niin saa hävinnyt -puolue vielä nakata takaisin ne paalikat, jotka jo ovat sen puolelle -lentäneet. Mutta ellei se niillä saa kaikkia kyykkiä karkoitetuksi -vastakkaisesta konosta, niin ei ole muuta neuvoa, kuin ruveta "selkää -antamaan." - -Tämä on kisan toinen ja hauskempi osa. Kyykät asetetaan jälleen -kummallakin puolella pystyyn konon etulaitaan, niinkuin äskenkin. -Kutsumme nyt kisapuolueita "selän antajiksi" ja "selän ottajiksi". -Joku selän antajista rupeaa oman kononsa takalaitaan etukumaraan, -niska kyyryyn, hieman hajasäärin, nojaten käsillään paalikkaansa -vastaan, melkein voimistelijain tunnettuun "pukkiasentoon". Joku selän -ottajista hyppää sitten hajareisin hänen niskaansa, niinkuin hevosen -selkään ainakin. - -Näin hän ratsunsa selästä nakkaa paalikkansa, koettaen saada kyykkiä -vierähtämään pois vastakkaisesta konosta. Jos yritys onnistuu, niin -siirrytään toiselle puolelle ja sieltä samalla tavalla nakataan, -vastakkaisen konon kyykkiä tavotellen. Ellei ensimmäinen nakkaaja -osaa, niin nousee joku seuraava selän ottaja sijaan, ja niin edelleen, -kunnes joku saa kyykän vierähtämään vastakkaisesta konosta. Heti kun -se on tapahtunut, niin siirrytään jälleen toisella puolella olevaan -konoon. Sillä tavalla jatketaan sitten leikkiä, niin kauan kuin kyykkiä -vierähtää pois konoista puolelta ja toiselta ja selän antajat saavat -kaiken aikaa toimittaa ratsujen virkaa. Kun on taitavia heittäjiä, niin -tätä lystiä voi kestää sangen kauan, usein kunnes melkeinpä kumpikin -kono on kyykistä puhtaana. Mutta useammin kuitenkin tapahtuu siten, -että selän ottajat kaikki heittävät kerran sivu, ja silloin kisa -taas alkaa alusta. Selän ottajat jäävät sille puolelle, jolla olivat -viimeistä kertaa heittäessään, ja selän antajat alkavat vastakkaiselta -puolelta kaikilla paalikoilla. - -Semmoista on kyykkäkisa, ja hauskaa kyykkämaalla pidettiin, varsinkin -sitten kuin selän antaminen alkoi. Monet kisaajista olivat partasuita -uroita, mutta poikamaisuutta täynnään; tepasteltiin, kannustettiin -ratsuja, taikka itse kantajiksi jouduttaissa kirmailtiin, hypitettiin -ratsumiehiä, niin että heikommat ratsastajat valittivat päätä -pyörryttävän. Vanhemmat miehet olivat milt'ei innokkaammat kuin -nuoremmat, joilta tämäkin tapa alkoi jäädä unohdukseen, ja siitä -päättäen kisa on Vienan Karjalassa vanhaa juurta. Sitä sanottiin -kisattavan kaikissa sen puolen kylissä. Luvajärvessä naureskeltiin -muuatta Akonlahden ukkoa, joka oli niin innokas kyykän kisaaja, että -hän poikineen vietti kaiket pyhät kyykkämaalla, vaikka olikin jo -vanhuuttaan heikompi ja sen vuoksi tavallisesti joutui alakynteen. -Mutta vakaasti ukko kantoi poikiaan niskassaan, näiden meiskaten -jatkaessa kisan jälkimmäistä osaa. - -Kylä katseli kisaamme, josta otin koko sarjan valokuvia, ja pienet -poikaset kohensivat lystiä sytyttämällä tuleen kaikki katajapensaat, -mitä oli likitienoilla, niin että kankaan reunasta pian pöllysi -sankka savu. Palavat tuohitötteröt kädessä he kirmasivat pensaitten -ja savun keskellä kuin ilmetyt paholaiset. Varmaan olisi moni Suomen -paitaressu kadehtinut heidän vallatonta lystiään, jolle vanhemmat -ihmiset makeasti nauroivat. Mutta vaaralliseksi se olisi voinut käydä, -ellei olisi onneksi ollut sammuttaja lähellä. Kumea ukkospilvi läheni -lähenemistään. Tyttäret viettivät aikaansa somemmalla lystillä, he -olivat ruvenneet pallosille, joka Karjalan tyttöjen kesken onkin hyvin -yleistä ajanviettoa. Viisin- kuusintoista he olivat asettuneet kankaan -laitaan hieman viettävälle maalle ja pallo lenteli edes takaisin sievin -käsin sirosti nakeltuna. Hyvin miellyttävän vaikutuksen teki tämä ryhmä -värikkäine pukuineen ja sulavine liikkeineen. "Meätshyksi" sanoivat -tuota pallokisaa, jonka sääntöjä en kuitenkaan muista. - -Humahti sitten taivaasta määrätön lämpöinen rankkasade, joka hajoitti -kisaväen kuin akanat tuuleen. Kilvan laukattiin taloja kohti suojaan. -Pitkät kuivat, ja kolkot lumensekaiset säät jäidenlähdön jälkeen olivat -saaneet oraat kellastumaan, koko luonto oli surkastunut alkukesän -ynseyttä. Mutta nyt saatiin runsas, lämmin kaste. Ja niinkuin olisi -taikasauvalla koskettanut tähän pohjoiseen, karuun maahan, niin se -verestyi ja vihannoitui kaikkialla. Melkeinpä silmällä näki, miten -ohran oraat loivat päästään ruosteen, ruveten verekselle terälle, ja -kun aurinko sateen jälkeen puhkesi esiin pilvistä, niin nauroivat -kaikki vainiot sille mielihyväänsä. Isännät katsoivat tyytyväisinä -laihojaan, sillä nyt voitiin odottaa hyvää ja aikaista vuotta. Kumpikin -oli tarpeen. - - - - -KIVIJOKI - - -Luvajärvestä kuljetaan Miinoaan tavallisesti maisin, matkaa on -puolenkolmatta penikulmaa. Polkua sanotaan hyväksi, vaikka maisemia -tavallista vuorisemmiksi. Sen kautta koko alavesistö Kemijoen -Paanajärveä myöten matkaa Suomeen kaupparetkilleen. Ennen vanhaan -kuljettiin kuitenkin vesitietä, noustiin Luvajärvestä Kivijokea myöden -Kiitehen selkään ja sieltä lampia myöden ja niiden välisiä kannaksia -taivaltaen Maanselän poikki, kunnes joet alkoivat meidän puolella vetää -myötämaahan. Nykyisin on tämä reitti kuitenkin melkein käyttämätön, -koska se monien koskien ja taivallusten vuoksi on ylen vaivalloinen. -Mutta koska meillä nyt oli oma vene ja halusin tutustua tuohon vanhaan -jokireittiin, niin päätimme kulkea vesitse, vaikka arvasimme matkan -käyvän kylläkin vaikeaksi. - -Oli kaunis kesäiltapäivä, kun läksimme Luvajärvestä. Meitä oli samassa -seurassa kaksikin venettä, sillä Kuismanen Jaakko oli päättänyt lähteä -Suomen puolelta jauhoja hakemaan. Samalla sopi hänen poiketa Miinoaan, -josta vaimo oli kotoisin. - -Järvi oli tuota pikaa päähän kuljettu ja sitten soudettiin Kivijokeen. -Se oli alkumatkasta noin seitsemän virstaa tyyntä ihanaa suvantoa, -rannoilla uhkuvat taajat metsät, luonnonniityt, joelle lenkoilevat -kuuset ja koivut, mustia suvantohautoja ja vesiluotoja, jotka -ilta-auringon valossa kellertävinä kuultivat hiljalleen pyöriskelevän -veden alta. Kauaksi ei tarvitse täällä kulkea kyliltä, ennenkuin -syvin luonnonrauha vallitsee ympärillä, ja nyt varsinkin oli niin -hiljaista, että puhekin kajahteli vaarain välisessä jokilaaksossa, -ja lukemattomien, auringonpaisteessa säehtivien sääskiparvien kiminä -viritti joella omituista erämaan sointua. Joki heitteli mahtavia -mutkia, niin että useinkin saimme soutaa kaarta virstan verran, -päästäksemme vain lyhyen matkan eteenpäin. Mutta laakson pohja -onkin alaosastaan tavallista lihavampaa lietemaata, jossa joen on -ollut helppo kaivaa vaikka mihin suuntaan ja leipoa joka puolelle -palteita, joilla ruoho näytti viihtyvän erinomaisesti. Täällä -karussa pohjolassa on moinen jokilaakso, kun se lihavaksi rupeaa, -oikea luonnon yrttitarha. Tulvillaan se pitää tasaiset niittyrannat -metsästä puhtaina, perkkaa ne sammalista. Jokivarressa olivatkin -luvajärveläisten parhaat niityt. Siellä täällä oli koivikoita ja -pensaita ihanissa ryhmissä. Vähän taaempana kulki joen kanssa rinnan -jyrkät hiekkaharjut ja heti niitten takaa alkoivat nuo karut kankaat ja -korvet, jotka ovat Karjalan luonnon valtasävy. - -Noustuamme ensimmäisen lyhyen kosken katselimme yöpaikkaa, sillä päivä -alkoi laskea metsän taa ja levon aika tulla. Kuismanen Jaakko johti -meidät eräsaunalleen, joka oli kaidan nurmen takana, kankaan laidassa. -Se oli niin matala, ettei siinä voinut seisoa, mutta polvillaan saattoi -liikkua. Permantona oli paljas nummi, jonka päälle oli levitetty -vahvanlainen kerros hienointa, kuivinta saraheinää. Ovinurkassa oli -pienoinen kiuas, joka oli vahvasti noennut seinät ja laipion, muuta -sisustusta ei ollut mitään. Pienuudestaan huolimatta tämä kiuas -väsyneelle, kastuneelle erämiehelle tekee arvaamattomia palveluksia ja -mielellään sen apuun luottaa heinäväkikin helteisen päivän raadettuaan. - -Kun saunalle saavutaan, niin pilkotaan ensi työksi puut. Niitä on -tavallisesti helppo kokoon saada, sillä saunat mikäli mahdollista -rakennetaan kuivalle paikalle, kankaan laitaan. Aina on joku -tervaskanto lähiseudussa, ja siitä pilkotut puut väleen syttyvät -sateellakin ja tekevät paljon savua, joka on melkein yhtä tärkeätä kuin -lämmitys. Savu karkoittaa pirtistä sääsket, mäkärät ja polttajaiset, -nuo Lapin rajain kesäiset maanvaivat. - -Kun pirtti on savua täynnä, niin tukitaan kaikki aukot visusti, kunnes -levolle ennätetään. Savu vähitellen poistuu rakoloista, mutta saunaan -ei pääse uusia itikoita. - -Syöminen ja muut leirihommat tapahtuvat saunan edustalla taivasalla, -jossa oli joka tarvetta varten laitoksensa. Keittämistä varten oli -liesi vartaineen ja patsaineen, ja siihen teimme mekin tulemme ja -patamme kiikutimme. Olipa meillä upea emäntä matkassa ja hän laittoi -väleen ruuat. Sattui olemaan vielä edelliseltä vuodelta valmiiksi -pilkotuita puitakin. Kun puuro oli kiehunut, niin se nostettiin -veistetyistä puunpuolikkaista kyhätylle, ristikkojalkaiselle pöydälle -ja istuttiin vankoille veistetyille penkeille. Pöydänkin alla oli -tulisija, jossa sakeana sääskiaikana pidettiin valkeata, sillä -aikaa kuin syötiin. Ja valkea meidänkin tietysti piti sinne saada, -vaikk'ei se juuri olisikaan ollut sillä kertaa tarpeellista. Savun -keskellä rupesimme sitten ruualle. Varahvontta kerskui, että heillä -Venehjärvessä oli heinäaikana vielä paljon paksummalta sääskiä kuin -täällä. Niittäjät muka kulkivat palava taulankappale suussa, koska -olisivat muutoin läkähtyneet itikkain paljoudesta. - -Luvajärvessä taas käytetään apuna sääskihattua, "kukkelia", joka ennen -lienee ollut yleisempikin. Nämä sääskihatut ovat vähän sen kaltaisia -kuin keskiaikaiset narrinmyssyt, ja leikkaus viittaakin siihen, että ne -mahtavat olla hyvin vanhoja vaatekappaleita. Etupuoli on umpinainen, -ainoastaan sen verran aukkoa on, että suu, silmät ja nenä ja vähän -poskia on paljaana. Sivuilla hattu valuu vähän olkapäittenkin yli ja -edessä ja takana on pitkät kulmat, joista se kiinnitetään vyöhön; siitä -se asuu tiiviimmin ruumista myöden, eivätkä itikat pääse vaatteen -alatse sisään tunkeutumaan. Hattu on neulottu karkeasta palttinasta ja -suojelee jotenkin hyvin; mutta semmoisista paikoista, jotka ovat ihossa -kiinni, sääski pistää kärsänsä läpi, kun on saanut aikansa kuituja -selitellä. Kuittijärven seuduilla emme tätä vaatekappaletta enää -tavanneet, mutta siitä pohjoiseen, Kiestingin puolessa, se on yleinen, -samoin kuin Luvajärvessä, Miinoassa ja Akonlahdessakin. - -Jaakon emäntä latoi pöydälle eväitään, maitoa tuohisessa kannellisessa -tölkissä, "tuijassussa", leipää, voita ja monenlaisia piirakkaita, -joita oli samana päivänä leivottu matkaa varten. Keitimme vielä lopuksi -pienessä padassamme tsajuakin ja joimme sitä puulusikoilla, kun ei -ollut kuppeja matkassa. - -Oikeastaan olisi saunassa pitänyt lopuksi kylpeäkin, jotta kaikki -olisi täytetty. Niin karjalaiset tekevät varsinkin syysmyöhään -kalaretkillään, mutta kun sauna oli ylen pieni ja olisi löylystä yöksi -kostunut, niin tyydyimme siihen, mitä olimme kuulleet. - -Muitten lähdettyä levolle astuskelin vielä kotvasen kuivaa kangasta, -jolla ei kuulunut hiiskaustakaan, joku koski vain kohisi etäisyydessä. -Nauttien näin erämaan sanomattomasta yksinäisyydestä, jossa omain -askelten risauskin tuntui häiritsevältä säpsähdin äkkiä savua, -joka nousi edestäpäin kankaan notkelmasta. Mieleeni välähti se -ajatus, että ehkä olin sattunut noitten salaperäisten metsäerakkojen -tulille. Lähestyin savua varovasti sykkivällä sydämellä, sillä näin -yksinäisyydessä johtuivat äkkiä mieleeni ne monet osasta kamalatkin -jutut, joita oli heistä puhuttu; mutta sitten se ei ollutkaan muuta -kuin usvaa, jota pieni lampi huokui illan jäähtyessä. - -Pirtissä nukuttiin jo sikeää unta minun siihen kämpiessäni. Kiukaan -puoleisessa nurkassa lepäsi Kuismanen Jaakko vaimonsa keralla, joka oli -kiertänyt käsivartensa miehensä vartalon ympäri, sitten Varahvontta -ja äärimmäisenä toverini. Vielä oli jäänyt lattiaa sen verran, että -minäkin saatoin oikaista itseni, mutta ei juuri enempääkään. Lämmintä -oli riittävästi, vaikka ulkona maa peittyi härmään, ja hyvin nukuimme. -Pelkäsin kuitenkin vähän käärmeitä, joitten sanotaan mielellään -asuskelevan näissä pirteissä kuivan heinän seassa, enkä suinkaan ollut -ainoa, joka niitä ajattelin. Varahvontta kammosi sekä käärmeitä että -varsinkin "tshitshiliuskoja" vielä paljon enemmän, ja tämä sen vuoksi -olikin ainoa kerta, jonka saimme hänet pirtissä nukkumaan. Muutoin -hän sydänmaalle yöpyessään mieluummin nukkui veneessä, vaikka siten -kärsikin kovasti vilua. - -Seuraavan päivän taival oli vaikeimpia, mitä olen milloinkaan veneellä -kulkenut, mutta samalla hauskimpiakin. Koskia oli niin taajassa, -että kun olimme suurella vaivalla päässeet yhden niskaan, näkyi jo -toisen alusta edessäpäin. Jaakko vaimoineen selvisi mainiosti, sillä -molemmat olivat reippaita ja taitavia sauvomaan. Kusti ja minä sitä -vastoin käytimme hyvin kömpelösti sauvointa, ja Varahvontta oli -koskilla ensimmäistä kertaa. Meidän täytyi sen vuoksi nostaa vene -rantoja pitkin, köydellä vetäen. Kaksi miestä maalla veti, kolmas -veneessä hoiti keulaa. Varahvontalle oli tämä kovaa työtä. Vetoköyden -kuljettaminen ryteikkörannoilla, louhikoitten poikki, poukamia -kierrellen, on täyttä työtä nuoremmallekin. Mutta parastaan hän kyllä -koetti, juoksi ja hikoili kuin henkensä edestä, oli milloin mahallaan -kivikolla, milloin päällään koskessa ja päivitteli kaiken aikaa -itsekseen: "A voi voi! a voi voi!" Mutta siltä hän oli alati valmis -nauramaan, milloin vain huomiomme kääntyi hänen kompastuksiinsa. - -Kosket olivat ylempänä tavattoman louhisia ja vetäminen alkoi käydä yhä -vaikeammaksi. Vettä oli siksi vähän, että tavan takaa, täytyi kaalata -ulos enolle, ennenkuin saatiin vene uimaan karipaikkain ohi. Kuta -ylemmäksi noustiin, sitä karkeammaksi kävi luonto, kankaat loppuivat -ja rosoisia vuoria alkoi näkyä kahden puolen. Niityt olivat jo aikoja -sitten kadonneet; kalliot repaleisine kuusineen ja känttyrämäntyineen -lähestyivät aivan virran rantaan. Eräs paikka oli "Ruotshinpolvi" -nimeltään. Toiseen paikkaan kerrotaan "ruotshien" ryöstöretkillään -upottaneen kirkonkellon, jonka olivat Vienanmeren rannalta ryöstäneet, -saamatta sitä kuitenkaan kauemmaksi kulkemaan. - -Kun olimme puolivälissä, niin tuli eteemme koski, joka oli muita -ihmeellisempi. Vesi ryöppyi alas leveitä kallioportaita -- melkein kuin -Nikolain kirkon portaita, vaikk'ei juuri niin korkealta. Siitä oli -vene vedettävä sivu maisin. Kosken laitaa kulkikin vanha nostoreitti, -jota varmaan moni sotivenekin oli aikoinaan kulkenut; mutta nyt olivat -taipaleella telat jo aivan lahonneet. - -Vielä Taivalkoskeakin merkillisempi oli Laippa. Joki aherteli laajassa -halkeamassa, joka on syntynyt kallioitten kukistuessa kummallekin -puolelle, ja tähän halkeamaan oli jäänyt suuria, huoneen korkuisia -ja usein hyvin säännöllisiä kallionlohkareita, ikäänkuin olisivat -jätit taikka hiidet tahoilleet täällä rakennusaineitaan. Koski, joka -oli leveänlainen, laski portain. Vedenalaisia kallionnikamia kulki -kynnyksinä joen poikki, ja niitten päällitse vesi könkäinä kaatui aina -jonkun jalan verran. Mutta nikamien välillä oli niin syviä hiljaisia -hautoja, ettei pisinkään sauvoin niissä pohjannut. Näitä pikkuputouksia -oli kymmeniä. Niitten kohdalla olisi ollut helppo kaalata kosken -poikki, mutta kahden puolen oli syvät haudat. Ylen vaikeata oli nostaa -venettä painoineen tuommoisen nikaman päälle, ja olimme totisesti -kesken uupua. Mutta koski olikin monta virstaa pitkä. Toiselta puolen -se kuitenkin paasineen, karuine vuorineen ja kohisevine portaineen oli -niin satumainen tuttavuus, että ihailu melkein voitti väsymyksen, ja -sitä vain harmittelin, että olimme päättäneet päästä yöksi Kiiteelle. -Se jäi kiireessä valokuvaamattakin, kun jo alkoi olla myöhä. Laippaa -kiitettiin saannin aikana niin hyväksi onkikoskeksi, että "siitä sai -vaikka kauhalla pistää", varsinkin harjusta. - -Kun Laippa vihdoin sai noustuksi, oli enää jäljellä vain kaksi koskea, -Karjalainen ja Lusma, mutta niistä oli edellinen kovin kivakka, vaikka -lyhyt. Nopeaan siinä syöksyi vesi kapeassa louhisessa uomassaan -ja aallot nousivat vihaisiksi. Jaakon avulla saimme kuitenkin -veneemme nostetuksi ilman vahinkoa. Kuismanen Jaakko muutoin oli -uskaliaimpia koskenlaskijoita. Hän kertoi kuormaveneellä laskeneensa -Tshirkkakeminkin vaaralliset ja tuntemattomat kosket "silmänäön -jälkeen" vain. Tottuneet laskijat osaavat veden juoksua tarkaten -väistää kivet ja löytää reitin. Kerran oli kuitenkin Jaakollekin -sattunut vahinko. - -Hän oli toisen yhtä hurjan kanssa laskenut erästä Lieksan koskea. -Koski oli ollut hyvin äkäinen ja liepeessä ollut äkkipunallus, s.o. -käännöspaikka, jota ei huomattukaan, ja siinä sanoi Jaakko laskeneensa -veneensä kerrassaan kuivalle kankaalle. - -Suurimmat Kivijoen koskista ovat ylhäältä alaskäsin luetellen: -Lusma, Karjalainen, Laippa, Lohikoski, Koivukoski, Valkeinen, Väärä, -kolme Hevonperää, Venehkontsha, Taivalkoski, Korpikoski, Hiykiet, -Sorokkakoski, Louhikoski, kaksi Nilosta, Teronji ja Siikakoski. - -Taipaleella oli lähempänä Kiidettä pari kehnoa mökkiä. Se oli Lusman -kylä, runopaikkana mainittu. Mutta niin viheliäisiä olivat nuo mökit, -ja kuuleman mukaan muunkin olennan puolesta rähjäisiä, ettemme -voineet niihin yöpyä, vaikka ilta jo alkoi käydä myöhäiseksi. Lopulta -aukeni eteemme hartaasti odotettu Kiitehen selkä; ja saimme vienon -myötäisenkin soutua auttelemaan. Se on melkoisen portaan päällä, sen -tiesimme nyt. Jo Luvajärvi on ylävesiä, mutta kolmekymmentä koskea -vielä Luvajärveäkin korkeammalla on "Kiijeh". Se on melkein Maanselän -tasalla; eivät ainakaan Maanselän matalammat kohdat sanottavasti kohoo -sen pintaa korkeammalle. Muutoin se on miellyttävämpi järvi kuin moni -muu Karjalan vesi, ehkä osaksi siitäkin syystä, että se on niin rajan -kainalossa. Raja seurailee sen länsirannalla olevia kankaita ja soita -eikä tarvitse monta kilometriä astua, ennenkuin ollaan Suomessa, ja -aivan lyhyet taipaleet erottavat Kiiteen Lentiiran ja Kuhmon vesien -lähteistä. - -Illan hämärtäessä olimme lähellä Ristiniemen yksinäistä taloa, johon -Jaakon kehotuksesta piti yöksi poikettaman. Mutta ennenkuin siihen -saakka päästiin, tuli vielä eräs koettelemuksen hetki. Tähystelimme -joka mutkan, eikö mistään nousisi talon savua, ja näimmekin Kuismasen -Jaakon vihdoin laskevan maihin. Mutta he vetivät veneen mielestäni -suotta korkealle kuivalle maalle, ja kohta huomasimmekkin heidän -vetävän sitä niittyä pitkin -- uuden taipaleen poikki. Ei auttanut -muuta kuin tehdä samoin, vaikka raskaalla mielellä, sillä olimme uupua -väsymyksestä. Iloksemme huomasimme sitten, että talo olikin aivan -tämän kannaksen kainalossa toisella puolella. Mutta kuullessani, että -taival oli oikaissut vain puolen virstaa, kivahti kiukku mieleen. -Jaakko naisensa keralla oli sen vetänyt vain uhmalla, taikka olivat he -tahtoneet siten päästä ennen meitä taloon tuloamme ilmoittamaan. Teki -mieleni kysyä, aikoiko hän kuormallakin palatessaan taivaltaa tämän -niemen poikki. - -Jaakko olikin ennättänyt puhutella talon väen totuttuun tapaan -ja kertoa, keitä toiset tulijat olivat, ja niin hyvän miehen -suosittelemina otettiin meidät hyvin vastaan. Talon vanhassa avarassa -pirtissä olivat koolla isännät ja emännät ja keskustelu sujui -mielenkiintoisena, kuten ainakin karjalaisten kohdatessa toisensa. -Vieno tyttönen liekutteli kehdossa lasta ja hyräili sitä uneen herkällä -sävelellä: - - "Tuuti tuuti kaksin lapsin, - Tule Jeesus kolmanneksi, - Moarie neitsyt neljänneksi, - Iso viisas viienneksi, - Emo kulta kuuenneksi, -- - Sepän Simana seitsemänneksi..." - -Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa vereksin voimin. Soudettuamme -vain muutaman virstan Kiiteen selkää olimme sen päässä ja tulimme -kaitaiselle lyhyelle joelle, jota nousimme Miinoan järveen. Miinoan -järvi ei ole aivan laaja ja lisäksi niemekäs. Se oli tyynenä ja niin -lähellä rajaa vaaroineen ja metsineen kaunis. Ahtaamman näköpiirin -vuoksi sulivat kaikki, rannat, selät ja etäämmät maat ehyeksi -maisemakuvaksi. - -Niemen takaa löytyi Miinoan kylä. Siellä erosimme Kuismasesta Jaakosta, -joka yhdessä parin Miinoan venekunnan kanssa lähti matkaa jatkamaan -Kuhmon kirkolle. Lähetimme heidän kerallaan kirjeitä ja jäimme Savinan -taloon odottamaan heidän paluutaan. Suoraan sanoen teki mieli itsekin -lähteä mukaan. - -Toverini ryhtyi heti runoja tiedustelemaan, ja saikin hän niitä -moniaan, vaikka vanhemmat kerääjät epäilemättä ovat saaneet Miinoasta -paljon runsaamminkin. Minä vietin aikaani valokuvauskoneineni ja lähdin -sitten uistinta soutamaan. Mutta kun saalista ei kuulunut, niin heitin -ja poikkesin katsomaan miinoalaisten nuotan vetoa. - -"Jumal apuh roatajille!" tervehdin, niinkuin maan tapa käskee työn -tekijää tervehtimään. - -"Hyv' ois apu", he vastasivat. - -Mutta kun kiittelin saaliin runsautta, niin kuului niin tyytymätöntä -mutinaa ja sain niin karsaita katseita, että ikävystyneenä läksin pois, -ihmetellen itsekseni moista nyreyttä. Kun kerroin asian toverilleni ja -Varahvontalle, niin puhkesivat molemmat nauruun, sillä he tiesivät, -mitä minä en tiennyt, ettei nimittäin saa mainita toisen kalansaaliin -runsautta, sillä siitä rikkoutuu kalaonni. En sen jälkeen toiste -samalla tavalla erehtynyt. Kun kalamiehiä tapasin, niin ihmettelin -vain, miten he näin kalavesien huononnuttua viitsivät nuottaansakaan -kastaa, ja silloin lähti keskustelu alkuun toisella tavalla. - - - - -RAJALLA. - - -Miinoassa herahti mieleen kutsumaton tunne, koti-ikävä. Raja oli niin -lähellä, mahdotonta oli olla sitä muistamatta. Ne metsät joitten latvat -näkyivät järven takaa, olivat jo Suomen puolella. - -Olimme viime aikoina jo tuon tuostakin muistelleet omaa maata, niin -kauan poissa oltuamme. Retkillä oli hauskojen vaikutuksien ohella saatu -kokea ikäviäkin. Olot olivat jo melkoisesti muuttuneet ensimmäisten -runonkerääjien ajoilta, runot olivat ränstyneet, vieraita vaikutuksia -lähestyi joka puolelta, vanha alkuperäisyys oli löyhtymässä. Ja se -varsinkin vaivutti mieltä, että täällä muukalaisia kohtaan vallitsi -ystävällisyydessäkin jonkinlainen vierominen, vanha epäluulo, muisto -entisiltä vainoajoilta, niin ettei vaeltaja mielestään ollut koskaan -varmalla pohjalla. Eivät täällä, kun astuimme vieraisiin pirtteihin, -emännät rientäneet vastaamme hyväntahtoinen hymy huulillaan, kuten -omalla puolella. Vierastellen katsottiin tulijoihin ja tuskin aina -vastattiin tervehdykseemmekään. - -Kotilämpö henki nyt liian läheltä vastaani. En malttanut olla käymättä -omalla puolella, vaikkapa vain pikimmältään. - -Salaisella ilolla olin katsellut, kuinka savut, kohotessaan suoraan -tyveneen ilmaan, korkeammalla kaatuivat -- Suomea kohti. Se oli tuossa -aivan lähellä... sinne kaatuivat kaikki ajatuksenikin. Mietiskelevän -kesäpäivän tyyneys, luonnon hiljaisuus, antoi niille häiritsemättömän -vallan. Kankailta ja havumetsistä, jotka olivat niin kauan rajoittaneet -näköpiiriämme, ne liitivät kotimaan lehtoihin, marja-ahoille ja -sinettyviin etäisyyksiin. - -Sinne ei ollut kuin soutu järven poikki ja pari virstaa kangasta. -Kun alkoi puitten välistä häämöittää toinen järvi, oli siinä samalla -poikkipuolin edessäni rajakin, puhtaaksi hakattu sarka, joka jakoi -mäkiä, soita ja lampia, seuraten vain omaa varmaa suuntaansa. Mutta -sen yli en astunut, ennenkuin olin hetkisen nauttinut sen tunteen -suloudesta, että saatoin vaikka millä hetkellä sen tehdä. Keikailin -kuin lapsi äitinsä edessä, ennenkuin syliin heittäytyy. - -Siinä oli keskellä aukeamaa Miinoan kivikin, tuo kuulu, jota olin -luullut suureksi kallioksi, vuoreksi. Se ei ollut edes sen kokoinen -kuin ne paadet, joita sanotaan jättiläisten ennen nakelleen, tavallinen -pyöreä kulkukivi vain, johon oli piirretty moniaita rajamerkkejä. -Kiveltä astuin talvitien pohjaa Maanselänjärven rantaan. Se lepäsi -peilityynenä kumpuavain kankaitten keskellä ja kuvasti kalvoonsa -petäjärintamia ja kivikkorantoja. Näiltä rannoilta, harvan kaislan -kahinasta, alkaa pieni puro. Erämaitten kautta se on uurtanut tiensä -mereen. Sitä nyt seurasi ajatukseni. Mieleni hetteistä herahti sen -toveriksi kaipauksen puro ja samoin kuin tuo toinen, sekin muistoja -keräten paisui, kuta edemmä ehti... kohti etelän maita. - -Suomi oli täältä katsoen muuttunut suureksi ja rikkaaksi maaksi. Se oli -täältä nähden tuo suuri suvi, josta kaikki kansa puhuu näillä pohjan -kulmilla, viljelyksen ja varallisuuden koti. Olin yksinäisyyteeni -kuulevinani etäistä kohinaa sen vilkkaasta elämästä, näin mielessäni -sen laajat viljelykset, aaltoilevat laihot, rehottavat laaksot, -auteret ja savut, jotka kohosivat kaskista ja kydöistä, ilmaisten -siemenen voittokulkua ja korpien lämpenemistä. Kaihoten siirtyi ajatus -kesähuveihin ja vesillä kajahtelevaan soittoon ja keveihin kesäpukuihin -vihannassa luonnossa. - -Siellä olisi ehkä perältäkin pitänyt olla minunkin, nuoruudessa ja -elämässä. Miksi vaeltelin täällä yksinäisenä ja ikävissäni, miks'en -ollut siellä, syventämässä suhteita, rakentamassa liittoja? Kuuma -muisto kesäiltain lemmentunteista valui rintaani. Siellä ilo... täällä -Lapin raukat rajat. Näihin tiettömiin erämaihin sieltä ei kantanut -ainoakaan ääni. Täällä, täällä oli kaikki hiljaista, järven ja metsän -kuulakas kirkkaus autiutta, kaskisavukin mykistynyt... Ei noussut edes -tupasavua Maanselän Paavon töllistä, joka oli tuolla järven takana -ensimäisenä Suomen puolella. Vaikka olisin voinut kohota korkealle -ilmaan, en olisi kuitenkaan nähnyt muuta kuin rannattoman havumetsän -ja jonkun yksinäisen järven sillä suunnalla, kunne vedet painuivat. -Siellä, suuressa suvessa, oli puolet Karjalaakin kaupoilla.... - -Kiersin Maanselän järven, käydäkseni edes vähän syvemmällä Suomen -puolella. Halusin nähdä ensimmäisen suomalaisen asumuksen. Sieltä -löytyi, kankaan kannakselta, kahden järven väliltä, Maanselän Paavon -tölli. - -Mutta pirtissä ei ollut ketään. Ei ollut kotona ainoatakaan ihmistä, -näkyivät olevan ulkotöillä kaikki. Koko talo oli autiona. Pieni kello -vain kilahteli pientarelta, vähäisen lammaslauman siellä liikkuessa. - -Kuinka iloisena olin jo matkan päästä nähnyt nämä tuttavalliset -talonpaikat -- kuinka vakava oli synnyinmaan ensimmäinen kädenanto: -harmaat seinät, vanhuuttaan kirjavat vihertyneet akkunat, lahonnut, -tuohikatto ja porraspäässä ensimmäisenä talouskaluna pettuhuhmar. -Paikka näytti jo vanhalta, mutta siitä huolimatta olivat mullat -vielä kepeät ja rukiinolki hentoa Paavon vainiolla. Ja senkin ehkä -veisi halla. Mutta kuitenkin oli tässä kaikki niin kotoista, tuttua, -luotettavaa, että se mieltä viihdytti. Pihasta ja sen nurmikosta -katseeni vaelsi pitkin kartanoa, etsi aitat, tallit ja navetat, kaikki -oli kuin omassa maassa. Mielihyvällä se kiintyi nuoriin koivuihin, -jotka Paavo oli jättänyt raivatulle etelärinteelle pihapuiksi ja -tuuheiksi tupsukoiksi latvannut. Tuntui siltä, kuin olisin kauan -kulkenut pehmeätä suota ja päässyt hetkeksi kallionkielekkeelle -levähtämään. Kaipasin vain Paavoa itseäänkin, olisin tahtonut kotvasen -kuulla hänen harvaa, mutta luotettavaa puhettaan. - -Loikoilin pihassa lyhyellä nurmella, odotellen karjalaisia palaaviksi -jauhomatkaltaan. Kun heitä ei kuulunut, vaelsin verkalleen takaisin -rajalle. Istuin sitten Maanselänjärven rannassa odottamassa, ihaillen -sen nimeä, asemaa ja karua kauneutta. Tuntui siltä, kuin olisi tuo -lyhyt viivähdys omalla puolella rohkaissut mieltäni. Kaipaus oli -saanut vaatimansa hetken, jälleen heräsivät harrastukset. Karjalani -varjopuolet himmenivät, sen viehätykset nousivat, vanhan runon -viettelys verestyi. Äsken olisin niin halusta painunut etelään vetten -keralla, niin vastahakoisesti olin kääntynyt takaisin. Nyt aloin taas -mielenkiinnolla ajatella niitä pitkiä mutkia, jotka vielä olivat -edessämme, ennenkuin matka toden teolla kääntyisi kotia kohti... - -Vihdoin kuului ääniä järven takaa ja näkyi vene, joka laskeutui -törmältä rantaan. Siinä he vihdoinkin palasivat jauhomatkaltaan! -Kun yksi vene oli saatu miehissä vedetyksi taipaleen poikki -Maanselänjärveen, palattiin toisia noutamaan ja kannettiin sitten -raskaat jauhosäkit ja ladottiin ne uudelleen veneihin. Kun oli saatu -kaikki taipaleen poikki, työnnettiin veneet rannasta ja monet airot -rikkoivat järveltä pinnan. - -Minulta ne rikkoivat hiljaiset mielialat. - -Veneitten uidessa rantaan kääntyi niistä puoleeni parrakkaita kasvoja, -jotka viehkeällä hymyllä vastasivat tervehdykseeni. Maalle astui pitkiä -joustavia miehiä, joitten vartalo oli kuin hiihdossa saanut hieman -etukumaran ryhtinsä. Miehillä yllään mekot, jotka oli vyötäisiltä -nuoralla sidottu, naisten puku veripunaista, joka sopuisasti liittyi -kasvojen ja kaulan ruskettuneeseen ihoon. Pian olimme pakinoissa ja -vilkkaasti he kertoivat seikkailuistaan koskilla. - -Kuinka vanhanaikaiselta ja omituiselta tämä ryhmä näytti! Se oli -vetäissyt veneensä telaiselle taipaleelle, huokuvalle suopursulle, -karulle kanervalle, juuriaan levittelevän kaatuneen hongan kupeelle. -Aarnioluontoa ja aarniokansaa! Sitä ikäänkuin painoi syvemmälle -mieleeni ilta-aurinkokin, joka päiväkauden kierreltyään epämääräisen -sinervän pilvikatteen takana juuri oli reunan ennättänyt ja sieltä -loi vahvan valon tähän ryhmään. Puna loisti ja vihanta kilvan hehkui, -ruskeat kasvot elivät ja häiritty ranta välkkyi kivikolla. - -Palasin polkua metsän poikki Miinoan järvelle, mutta jauhojen tuojain -täytyi kiertäen kulkea soiden ja kangaskannasten poikki lammesta -lampeen, ennenkuin he sinne pääsivät. Kuulin kävellessäni heidän -mekastuksensa yhä loittonevan, kunnes huudot jäivät mäkien ja metsäin -taa. - -Kun jälleen saavuin Miinoan järven rantaan, seisahduin hetkeksi sitä -ihailemaan. Se oli tyynenä kuin uni ja huojumatta kuvastuivat siihen -otsavat hongat. Järven takana torkkui törmällä harmaa kylä vihantain -peltotilkkujensa keskellä. - -Uinuva maisema oli kuin kuva siitä maasta, joka tästä alkoi. Sekin -nukkuu yhä vuosisatain unta, naava ja sammakon kasvanut sen muinoiseen -suuruuteen. Mutta se lepää kuin vaaleata kesäyötä, jossa kuultaa -kaikuja niin kaukaa aikain takaa, yhä soinnuttaen herkän korvan. - -Kuunnellessani, katsellessani tätä ehdotonta hiljaisuutta tuskin olisin -hämmästynyt, vaikka tuolta niemen takaa olisi äkkiä ilmestynyt Väinön -sotipursi, toinen laita täynnään miestä aseellista, toinen neitoa -korukirjaista... - -Mutta jo puhkaisevat eräästä kohdasta äänet rannan sankan metsän -ja vähän päästä solahtaa palaajain ensimmäinen vene järvelle. -Viimeinen taipale on voitettu ja rannat kertoilevat palaajain vilkasta -pakinaa. Heihin yhdyn minäkin, ja niinkuin ennen muinoin sotaretkiltä -palattaissa, niin laskemme kylän rantaan, veneet täynnänsä eloa ja -tavaraa. Mutta helppojen vaivain takana ei ole se vilja nytkään ollut. -Kuhmon kirkolle on vesitse kuusi penikulmaa, väli on täynnään koskia ja -latvajoissa on vettä niin niukalti, että sitä kuormaveneelle monessakin -koskipahasessa oli vain voiteeksi kivisellä pohjalla. Ennen, kun -kaskeaminen oli luvallista, sanottiin täällä kasvatetun viljaa niin -runsaasti, että sitä piti katosta aittaan kaataa, kun ovesta ei enää -sopinut. Mutta nyt kasvoi kaskilla jo vankka metsä, uusia ei ollut lupa -kaataa, ja huono olisi toimeentulo vähäisistä pelloista ollut, ellei -Suomesta olisi tullut vaivalla hankittu apu. - - - - -AKONLAHDESSA. - - -Miinoasta soudimme veneellämme Akonlahteen. Emme poikenneet välillä -oleviin kyliin, Tetriniemeen sen enempää kuin Sappovaaraankaan, vaikka -edellinen kauneine kalmistoineen näytti kylläkin houkuttelevalta. -Sivuun jäi myös isonlainen Munankilahti, joka on selän oikealla -rannalla, melkein vastapäätä Akonlahtea. Kiiteen selkä ei ole kovin -aavaa, sillä rannasta ja toisesta pistää siihen pitkiä soraniemiä. -Sappovaaran kohdalla olevan niemensuikaleen kannan poikki oli kaivettu -veneellä kuljettava oja. Siten säästyi melkoinen kiertomatka. Tämä -pieni kaivanto -- jonkun pohatan kustannuksella laitettu -- oli ainoita -parannuksia, mitä rajan sillä puolella oli vesiteitten hyväksi tehty. - -Akonlahti on melkoinen ja jotenkin laajalle alalle hajaantunut kylä -Kiteen järven luoteisrannalla, selästä pistäväin pitkäin monipoimuisten -lahtien kahden puolen. Akonlahdenkin seutu on piirretty karttoihin -virheellisesti, eikä niistä sen vuoksi saa kylän paikasta oikeata -käsitystä. Järveltä tullen Akonlahti näytti koko muhkealta. Rannassa -oli moniaita hyviä taloja, ja tietysti pyrimme ja pääsimme parhaaseen. -Oli sinne hiljattain rakennettu julkinen kirkkokin ja pappikin kuului -olevan tiedossa. Näihin toimiin kansan hengellisen elämän hyväksi -lienee juuri ollut syynä se uskonnollinen liike, josta edellä kerroin. - -Toverini kaivoi esiin sanakirjapaperinsa, ottaakseen selkoa sen -puolen puheenparresta, mutta aivan kauaa emme kylässä viipyneet. Minä -valokuvakoneineni kuljin kylällä. Verraten vähän löysin kuitenkin -kuvattavaa, eikä sitäkään vähää aina saanut kuvata. Tulin erääseenkin -avaraan pirttiin, jossa nuottaa parsimassa istui oikein muhkea vanhan -kansan ukko, turpea ja komeapartainen. Hänet piti välttämättä saada -kuvatuksi töineen, laitoksineen, mutta jyrkästi hän kielsi aikeeni, -ja minun siitä huolimatta asetellessani koneitani hän kauhistuneena -juoksi tuvasta ulos. Mahdotonta oli päästä sen perille, mikä oikeastaan -oli syynä ukon pelkoon. Ehkä se oli samaa uskonnollista kammoa kaikkea -uutta vastaan, joka oli vanhavierolaisten yleinen piirre. - -Akonlahtikin on vanha runoseutu. Mutta enemmän kuin eepillisistä se -on ollut kuulu loitsurunoista. Se oli tämän mahdin keskustoita Vienan -Karjalassa. Castrén viipyi siellä viikkokauden, kirjoitellen loitsuja -ja taikoja. Mekin tutustuimme tietäjään, joka oli suuressa maineessa. -Poahkomie oli hyvissä varoissa elävä ja ystävällinen ukko, joka ei -taitoaan kovin suurin salaillut, vaan näytti meille sekä seulalla -arpomiset että monta muuta temppua ja kohteli meitä muutoinkin paljon -avomielisemmin ja ennakkoluulottomammin kuin moniaat muut isännät. - -Tämän puolen isännissä näytti vielä olevan paljon itsenäisyyden henkeä, -joka muun muassa oli tullut ilmi pari vuotta aikaisemmin suuren -nälänhädän aikana. Kun viranomaisten toimesta ei saatu minkäänlaista -apua, olivat Akonlahden ja Munankilahden varakkaimmat isännät, -nälkiintyneiden heitä ahdistaessa, vaatineet Kontokin kruununmakasiinin -hoitajaa omin luvin jakamaan viljaa köyhille lainaksi, jottei kansa -kuolisi nälkään. Mutta siihen ei suostunut varastonhoitaja, joka -talollaan ja tavarallaan oli vastuunalainen makasiinin viljoista. -Varastonhoitajat olivat kunnan valitsemia virkamiehiä, ja virkaan -tavallisesti valittiin ainoastaan varakkaita isäntiä. - -Akonlahtelaiset kääntyivät silloin muitten kunnanvirkamiesten, -etupäässä pitäjän vanhimman eli starshinan puoleen, vaatien näitä -jakamaan makasiinista viljaa. Mutta näilläkään ei ollut siihen halua, -koska viljaa oli lupa antaa ainoastaan rahaa vastaan. Mikä neuvoksi? -Jos virkatietä pyydettiin apua, niin vastaus parhaassakin tapauksessa -viipyisi kuukausimääriä -- yleisenä vakuutuksena näytti olevan, ettei -pyyntö olisi päässyt Kemiä edemmäksi -- ja sitä ennen ennättäisi köyhä -väki kuolla nälkään. - -Lisäksi oli kelirikkokin, ettei voitu lähteä Suomen puolelta apua -etsimään. - -Mitä sitten oikeastaan tapahtui, siitä ei ollut helppo päästä selville, -koska kertomukset olivat ristiriitaisia. Kontokkilaiset olivat -kymmenittäin vannoneet oikeudessa, että Akonlahden miehet olivat -uhanneet piestä kaikki "herrat" (tällä sanalla tarkoitettiin aina -nimenomaan virkamiehiä, omia kunnallisiakin, eikä säätyerotusta), -tai käyttää väkivaltaa, ellei viljaa annettaisi. Niin sitten ainakin -tapahtui, että makasiini avattiin ja viljaa annettiin. Starshina -kanteli omavaltaisten maanmiestensä päälle, heitä vastaan aljettiin -oikeudenkäynti ja syylliset, Akonlahden ja Munankilahden varakkaimmat -isännät, tuomittiin kahdeksi kuukaudeksi "Kemin tyrmään." Rangaistus -tuntui kylläkin lievältä, mutta tietysti tuomari otti huomioon, että he -olivat toimineet puutteen auttamiseksi -- eivätkä paremmin ymmärtäneet. -Taikka ehkä oikeammin, että he olivat toimineet pakkotilassa, vaikka -lakia olikin pahasti rikottu ja rikos sen vuoksi oli muodon vuoksi -rangaistava. Siihen olivatkin syytetyt vedonneet, mutta tuomari oli -huomauttanut, että jos tiesivät hädän niin suureksi, niin olisi heidän -itsensä pitänyt lainata hädänalaisille rahoja, että nämä olisivat -voineet ostaa viljaa. Pohatoillapa ei ollut siihen halua, sillä -luultavasti olisi suurin osa lainatuista rahoista jäänyt sille tielle. -Eivätkä omaisuudet Vienan Karjalassa olekaan niin suuria, että niistä -riittäisi paljon jaella. Varakkaana pidetään jo semmoista taloa, jossa -eletään toimeen tulevasti, puutetta näkemättä. Ja senkin elämisen -vuoksi saavat isännät poikineen ahkerasti liehua, matkustella kaiket -talvet Suomessa kaupoilla, sillä oma maa ei elätä. - -Tullinniemen varakkaasta talostakin, jossa olimme asuntoa, oli poika -parastaikaa "Kemin tyrmässä". Meidän odotellessa vierashuoneessa -samovaaraa ja haastellessa niitä näitä, souti selän poikki -Munankilahdesta veneellinen sen kylän emäntiä, nuoria ja vanhoja. He -eivät olleet kauaa olleet Tullinniemen pirtissä, ennenkuin tultiin -meitä hakemaan. Pirtissä kuulimme asian. Vaimoilta oli keneltä poika, -keneltä mies, Kemin tyrmässä, juuri saman viljajutun vuoksi, ja he -olivat tulleet meillä luettamaan sieltä saapuneita kirjeitä, koska -omassa kylässä ei ollut sitä, joka olisi pystynyt lukemaan. Olivat -kuulleet meidän saapuneen paikkakunnalle. Kirjeet -- niitä oli useampia --- olivat suomeksi kirjoitetut, sillä ne olivat isäntien itsensä -kirjoittamat. Toiset heistä olivat oppineet taidon Suomen puolella, -joten heidän ei tarvinnut käyttää venäläisen "piissarin" apua. - -Lieneekö vankilan sääntö ollut syynä, vaiko maan tapa, en tiedä kumpi, -mutta kirjeet eivät sisältäneet juuri mitään muuta kuin terveisiä -loppumattomiin. Kirjoittaja mainitsi kaikilla nimillä sen, jolle -tahtoi terveisiään lähettää, ja lausui ne jokaiselle erikseen. Siitä -niissä oli kylläkin mittaa. Mutta vaimot tulivat niistä kuitenkin -niin liikutetuiksi, että vuoron takaa purskahtivat katkeraan itkuun, -sitä myöden kuin heitä terveisien saajina mainittiin. Kyyneleitä ja -nyyhkytyksiä kesti niin kauan kuin kirjeitten lukemistakin, ja vielä -kotvan kauemminkin. Vähän lohdutusta tuotti isäntien vakuutus, että -heitä kohdeltiin tyrmässä hyvin ja että he saivat rahallaan ostaa, -mitä tarvitsivat. Mutta taas ajatellessaan, että heidän poikansa ja -miehensä istuivat vankina, naiset yhä uudelleen puhkesivat itkemään, -se onnettomuus ja häpeä oli niin suuri, ettei siihen voitu mitenkään -tottua. Kun tunteet olivat jonkun verran asettuneet, pyydettiin meitä -kirjoittamaan vastauskirje. Sekin oli paljaita terveisiä ja hyvin -voinnin vakuutuksia ja toivotuksia, ja hyvällä omallatunnolla jakelimme -hyväilysanoja runsaanlaisesti, niin vilpitön ja haikea oli suru. -Kirjeen mukaan aikoivat naiset panna muutaman kopeekan "kostintsoiksi" -(tulijaisiksi), mutta luopuivat kuitenkin tuumasta arvellen, etteivät -rahat ehkä tulisi perille. - -Meihin tämä kohtaus teki syvän vaikutuksen. Äitien ja puolisoitten -murhe ainakin herättää myötätuntoa, mutta lisäksi oli siinä tavassa, -jolla nämä vaimot ilmaisivat surunsa, arvokkaisuutta, kehittynyttä ja -hienostunutta tunnetta, jota ei olisi odottanut tapaavansa niin kaukana -historiasta ja kultuurista. Silloin välähtikin mieleeni se ajatus, että -kansalla, joka on voinut moisen tunne-elämän kehittää, on täytynyt olla -vanha ja itsenäinen menneisyys. Sillä on täytynyt olla joku ammoinen -oman itsensä luoma viljelys, joka yhä vielä elää sen hengessä. - -Monta muuta samanlaista piirrettä tapaa vielä karjalaisten luonteessa, -tavoissa ja katsantokannassa. Niitä on vaikea sanoin kiinnittää, -vaikea määritellä siten, että ne kelpaisivat todistuskappaleiksi, -mutta niitten vaikutuksen alainen on siitä huolimatta jokainen, joka -tuon kansan parissa oleskelee. Vaistomaisesti siellä herää tuo ajatus, -vaikkei tajunta aina keksikään kiinnikkeitä, joilla vaikutukset voisi -julki lausua. Se on kansan luonteessa elävää isäin perintöä, samoin -kuin sen muistossa säilyneet vanhat runot. - -Selvimpänä sen olin huomaavinani lähinnä rajaa. Ei tarvitse kauaksikaan -kulkea venäläistä kielirajaa kohti, ennenkuin tuo vaikutus häviämistään -häviää ja sijaan astuu lakein jokapäiväisyys. - - - - -HELLUNTAIJUHLILLA KOSTAMUKSESSA. - - -Karjalaiset ovat seuranrakasta kansaa. Se varmaan on yhtenä syynä, -mikseivät he halusta muuta suurista ahtaista kylistään erämaan -vaaroille, vaikka niillä ehkä monellakin olisi parempi toimeentulo. - -Ei sillä hyvä, että saman kylän asukkaat tiheään käyvät tapaamassa -toisiaan, seurustelua ylläpidetään vielä paljon laajempainkin piirien -kanssa, matkustetaan monta penikulmaa sukulaisia ja tuttavia tapaamaan -ja uusia liittoja rakentamaan. Näihin retkiin käytetään pyhäpäivät, -joita kreikkalainen kirkkovuosi niin runsaasti jakelee. Karjalainen -vielä empimättä jatkaa niitä arjella tai kahdella, miten asiat -vaativat. Jokaisella kylällä on oma juhlapäivänsä, "prasniekkansa", -jolloin se odottaa vieraita. Kaikki oman maan miehet ja naiset, jotka -silloin saapuvat, syötetään ja juotetaan kylässä ilmaiseksi. Yhteisistä -vakinaisista vierailupäivistä onkin monta etua. Tietävät olla kotona -ne, joita aiotaan käydä tapaamassa. Siten ei kuljeta ristiin, joka -muutoin saattaisi tapahtua ja näin pitkillä matkoilla olisi hyvin -harmillista. Tiedetään edeltäkäsin varustautua vieraitten varalta. -Ja vihdoin näissä tilaisuuksissa tytöt ja pojat tapaavat toisensa ja -saattavat valita elämänkumppaninsa suuremmasta tukosta. Prasniekat -ovatkin samalla naimamarkkinoita, ja uusien liittojen rakentaminen on -miltei niiden suurin viehätys, joka houkuttelee matkaan sekä nuoria -että vanhoja, jälkimmäisiä sulasta asianharrastuksesta. - -Vuokkiniemen kirkolla vietetään Iljan päivää, Uhtuessa Petron päivää, -Akonlahdessa samaa, Tetriniemessä Miikulaa, Miinoassa Spoassun päivää, -j.n.e. Kostamuksen prasniekka on stroitsha, joka vastaa meidän -helluntaitamme. Kostamuksen juhlat ovat tavallista suuremmat, koska -kylä on Kuittijärvien ja Kiiteen--Kiimasjärven vesistön keskivälillä -ja saa vieraita kummaltakin puolelta. Akonlahdesta suoriutui paljon -rahvasta juhlille, ja kun suvi oli ihanimmillaan, syttyi meissäkin -äkkipäätä halu lähteä muitten mukaan. Matkaa oli runsaasti neljä -penikulmaa. - -Helluntain aattona puolen päivän aikaan teimme lähtöpäätöksen ja -ilmoitimme sen Varahvontalle, joka sen kaikin puolin hyväksyi, ja -paikalla tilasi itselleen uudet "puksut". Ne neuloi majatalomme emäntä -yhden kylyn lämmetessä ja ne maksoivat viisikymmentä kopeekkaa, kangas -40 ja tekopalkka 10. Helluntaipäivän aamuna lähdimme varhain matkaan, -emme kuitenkaan niin varhain, etteikö olisi ollut jo ennen meitä -lähteneitä. Yhdytimme selällä veneellisen tyttöjä, jotka kiskoivat -henkensä edestä pysyäkseen meidän rinnallamme ja pysyivätkin, koska -meillä sattui olemaan huononlaiset airot emmekä niin välttämättä -tahtoneetkaan päästä heistä erilleen. Sangen nopeaan sujuikin matka -noin puolittain kilpaa soudettaissa. Vesimatkaa oli penikulman verran. -Soudettiin Kiitehen selän koillisimpaan pohjaan, Komalahteen, jossa -rantasillalla jo oli monta venettä ennen saapuneita. Siitä alkoi -Kontokkiin 13 virstan maataival, jolla yhdytimme yhä uusia matkalaisia, -niin että meitä pian oli melkoinen joukko. Maisemat olivat tällä -välillä tavallista kauniimmat, sivuilla korkeita vaaroja, syviä -laaksoja, ja kaiken aikaa polku nousi. Tämäkin osotti, kuinka korkealla -Maanselän syrjähaaralla ovat tällä välimaalla sijaitsevat kylät. - -Kontokki oli varustautunut läpikulkeville murkinaa antamaan, jotta -perille jaksettaisiin. Tuvat oli kaikki siistitty, piiraat leivottu, -samovaarat lämmitetty, lehviä siroteltu permannoille, ja tämä avoin -vieraanvaraisuus, jota jokaiselle suotiin, ken vain taloon poikkesi, -viritti mitä parasta juhlatuulta. Kylytkin oli lämmitetty, vaikka oli -vasta aamu, jos joku tahtoi virutella pois hikiään. Eikä sitä vaivaa -oltu suotta nähty, pojat riensivät kilvalla kylpemään. Kontokista -kasvoi joukkomme niin, että meitä oli toista sataa henkeä, kun sieltä -yhtä aikaa lähdettiin matkaan. Oli miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, -mutta enimmän kuitenkin naimaikäistä tyttöä. Pojista sitä vastoin oli -puute, "purlakoista" olivat monet kaukana tukkijoilla, eivätkä vielä -kaikki "ruotshimiehetkään" olleet palanneet. Meitä oli pitkä jono, -kun se lappoi kaidaksi langaksi kapealla polulla. Auringonpaistetta -taivas sinä päivänä kaatoi runsaimmalla mitallaan, ja jäkäläkankailla, -sammalkorvissa, rimpisoilla, välkkyi semmoinen värien kirjavuus, että -silmiä häikäisi, muita ylinnä kaikenlainen puna, höysteeksi valkoista -palttinaa, keltaista ja räikeintä sinistä, arinta sinipunervaa, mitä -vain oli julkisinta lähtenyt venäläisen karttunatehtaan väripadoista. - -Naisten vaatteet olivat enimmäkseen karttunaa; ainoastaan -varakkaimmilla oli rahoja silkkiin. Tyttöjen vaatteus oli, mikäli -tietooni tuli, seuraavalla tavalla sommiteltu: Alla on avorintainen -paita, "sarahvana", ja tämän päällä olkaviilehyksellinen hame, "kosto". -Mutta sitä paitsi oli useimmilla mukanaan suomalaiseenkin kuosiin tehty -puku, hame ja röijy, vaikka hameet olivatkin viimeiseen saakka olleet -kiroissa. Vanhauskoiset pitivät niitä syntisenä uudistuksena. Päässä -on tytöillä "otshipaikka", nauhaksi käännetty liina, joka sidotaan -otsan poikki hiusrajan kohdalle; solmu tehdään niskaan, niin että päät -jäävät riippumaan. Juhlilla on otshipaikka aina silkistä, kenellä -vain on suinkin varaa, ja heleän punainen. Otshipaikkaa pidetään -huoneissakin, taipalella on sen päällä tavallinen liina. Naitujen -naisten puku on samanlainen, vanhemmat vain karttavat kaikkea uuden -mallista ja punaisia kankaita. Päässä on naiduilla naisilla kuitenkin -otshipaikan asemesta "sorokka" niminen myssy, josta riippuu niskaan -kirjailtu hetale. Naisten puvut yleensä miellyttävät puhtautensa kautta -ja nuorempien vilkkailla väreillään. Karttuna on halpaa, eikä uusi -puku maksa paljoa, kun vanha alkaa käydä huonoksi. Jokaisella naisella -oli mukanaan parit kolmet vaatteet, joita tavallisesti pojat matkalla -kantoivat selässään. Prasniekkaretkillä on näet poikain velvollisuus -kantaa tyttöjen vaatteita, vaikka he muutoin hyvin harvoin säälivät -heidän vaivojaan. - -Jos hiukan vilkaisemme poikainkin puvustoon, niin ei se tee yhtä -tyylikästä vaikutusta. Siitä puuttuu nykyisin kokonaan yhdenmukaisuus -ja varma malli. Enimmäkseen he olivat hankkineet vaatteensa Suomen -puolella, ja sen vuoksi olikin kirjavuus suuri. Tavallisten lyhyitten -takkien ohella näkyi joukossa myös virttyneitä sortuutteja, -kellastuneita selluloidikauluksia, likaisia kravatteja ja monen -mallisia päähineitä, kuluneista karvalakeista haalistuneihin -knalleihin saakka. Yhteisenä piirteenä päähineillä vain oli väljyys, -ne enimmäkseen painuivat korviin saakka ja vielä siitä ylikin. Nuoret -eivät mielellään pitäneet paitaa housujen päällä, mutta vanhat miehet -aina, koska luulivat siitä tulevan synnin, jos sen housuihin pistää. - -Ankarasti meitä rankaisi matkalla helle. Maa poltti jalkain alla, -kurkku kähisi kuivuuttaan, kieli takertui kitalakeen. Missä vain oli -pienikin tilkka vettä, siihen jäätiin istumaan, janoa sammuttamaan. -Helteestä huolimatta alkoivat kuitenkin tytöt kankaalla kimakan -pajatuksen, virittääkseen joukossa kisamielialoja. - -Sillä aikaa kun pitkä hikoileva jonomme verkalleen vetelehti eteenpäin -pitkin tulisia kankaita, oli Kostamuksen kylässä varhaisesta aamusta -oltu vilkkaassa puuhassa. Paljon vieraita tiedettiin olevan teillä -tulossa, ja kaikki oli syötettävä ja juotettava. Vieraanvaraisuus -moisena päivänä on karjalaisen emännän kunnia-asia. Huoneet on jo -edellisinä päivinä siistitty lattiasta laipioon, lattiat pesty, seinät -pesty, jopa toisissa taloissa höylättykin, niin että ne paistoivat kuin -uudet, ja tavallisesti pestään myös laipio. Samoin puhdistetaan eteinen -ja porraskäytävä ja tietysti varsinkin vierashuoneet, missä niitä on. -Edistyneissä taloissa ovat vierashuoneet kuitenkin jo sekä paperoidut -että maalatut. - -Kun pirtti on siistitty -- se tosiaan toimitetaan erinomaisen -perusteellisesti -- leivotaan ja valmistetaan juhlaruuat. Karjalaiset -syövät aina pehmeätä leipää, vaikka kuulinkin useitten mainitsevan tätä -tapaa epämukavaksi ja suomalaista kovaa leipää käytännöllisemmäksi. -Leivottava on sen vuoksi usein. Juhliksi valmistetaan paitsi leipää -monenlaisia piiraita, "sultsinoita", "kalitaisia", "kakkaroita", -"kalakukkoja", "kiiseleitä" ja kuka heidät kaikki tietäneekään. -Pääasiallisesti ne kaikki, ja kalakukotkin puoleksi, rakennetaan -jauhoista ja rasvasta. Kalitaisten sisällä on ryynejä, sultsinoita -valmistetaan siten, että kahden hyvin ohuen leipäkatteen väliin -pannaan maitoon tehtyä ryynivelliä, ja kakkarat taas leivotaan maitoon -vehnäjauhoista, jos niitä on, muutoin ohrajauhoista. Leipominen -tapahtuu aikaisin aamulla, ja silloin on emännillä, tyttärillä ja -apulaisnaisilla tulinen kiire. Syrjäisen on sitä hommaa aika hupainen -katsella. Karjalan naiset ovat ripeät liikkeissään. Samovaarat, joita -jo alkaa olla useimmassa talossa, kuurataan mitä huolellisimmin ja -niihin pannaan tuli, kun vieraitten aika alkaa lähestyä. Pirtin -kiuas on lämmitetty niin kuumaksi, että siinä pitkin päivää hautuu -tsajun kanssa juotava maito. "Kolatsuja", pieniä kovia rinkeleitä, on -varustettu suuret kimput. Muita ostoleivoksia ei olekaan. - -Odotettuja heimolaisia ja tuttavia alkaa saapua, pölyisinä ja -hikisinä, mutta rattoisalla mielellä, toiset suurissa joukoissa, -toiset yksitellen. Vieraita saapuu yhä enemmän, pitkin päivää. Kaikki -hajaantuvat aluksi "kostitaloihinsa", s.o. niihin taloihin, joissa -tavallisesti majailevat, ja paikalla ryhdytään tulijoita kestitsemään. -Kylyyn käyvät, keitä haluttaa, ne on valmiiksi lämmitetty. - -Jäimme joukkoinemme keskelle kangasta, vieläpä viimeisen taipaleen -puoliväliin, jossa oli risti, niinkuin siellä puolella tapaa taipaleen -puolivälissä olla. Siihen istahti alkupää, ja vähitellen saapui yhä -toisia, ristiten pyhän merkin edessä silmänsä. Nuorilta se tapahtui -jotenkin hutiloimalla, mutta vanhemmat, varsinkin vanhat eukot, -ristivät silmänsä syvimmällä hartaudella, maire hymy kasvoillaan. -Samalla he tavallisesti kiinnittivät ristiin kapean vaatekaistaleen -"tuulipaikkana" liehumaan, tietämättä hartaudessaan, että he siten -toimittivatkin vanhan pakanallisen uhrin. Toiset ristit liehuivat -täynnään nauhoja. Sitten hajaannuttiin varjoon lepäämään tai etsittiin -vesipaikkoja. - -Katkaistaan jälleen osa taipaleesta, mutta istutaan taas jonkun ajan -kuluttua, koska arvellaan päivän kuluneen niin pitkälle, että kylässä -jo on päivällinen, "poavoshna", syöty, ennenkuin sinne ehditään, ja -käydään jokainen eväittensä kimppuun. Tälläkertaa sijoittuu joukko -pienen kosken rannalle, jossa vesi on vähän raikkaampaa. Kun vihdoin -kylä alkaa näkyä, pysähdytään kankaan syrjään vielä viimeinen kerta, ja -jokainen siistii pukunsa, ennenkuin ihmisiin mennään. - -Miitrei, Kostamuksen varakkain isäntä, oli haastanut minut toverini -keralla taloonsa asumaan, ja hyvä siellä olikin ollaksemme, vaikka -kaikki suojat olivat täpösen täynnään rahvasta. Sillä aikaa kun -varemmin tulleita tsajutettiin, kutsuttiin meidät kylyyn, jonne -miehissä mentiinkin ja saunan jälkeen järveen. Sitä karjalaiset -tuskin milloinkaan laiminlyövät; he alkavat uida kylyn päälle jo heti -keväällä, kun ensimmäinen sula ilmestyy rannan ja jään väliin, jopa -toiset piehtaroivat talvella lumessa. Kylyssä ei kiirettä pidetty, -istuttiin ja tarinoitiin pitkät jutut. Virkistyneinä ja vereksinä -käytiin sitten samovaaran ääreen. Niitä oli kaksikin kiehumassa, kun -toinen sai juoduksi, kannettiin toinen pöydälle, ja Miitrei itse -valoi tokanoihin ja jakeli kolatsuja runsaalla kädellä. Uunista -kannettiin haudottua rieskaa maitoa, jonka keralla siellä maassa aina -tsaju juodaan, ja parhaille vieraille isäntä sormin jakeli maidon -päälle nousseen kuoren, joka olikin herkkua. Kolatsut, Aunuksesta ja -Pietarista tuodut veteen leivotut rinkilät, murretaan käsin ja pannaan -kuppiin turpoomaan; ja erinomaiselta tämä kaikki maistui siellä etäällä -vaatimattomassa erämaassa ja ihmisten keralla, jotka itse niin täysin -määrin nauttivat näistä herkuista. - -Varahvontta oli helmeilevällä tuulella, vaikka olikin matkalla ollut -eräs usein uudistuva harmi, kun joku oli sattunut hänen nimeään -kysymään. Se oli Varahvontan arka kohta, mutta kun hän ei saattanut -vaietakaan, kun olisi voitu luulla vaikka miksi maankulkijaksi, niin -täytyi se sanoa, vaikka tinkien: - -Vieras (kääntyen meitä puhuteltuaan Varahvontan puoleen): "Mikäs nimi -on tällä teän kasakalla?" - -Varahvontta (hetken vaiettuaan, syrjään katsellen): "A velj... miulla -on nimi semmoinen, ett'ei ole koko pitäjässä toista..." (murheellisena) -"ka silloin oli vähän nimiä, kun miut kastettiin... No se on -Varahvontta." - -Näistä kysymyksistä, jotka uudistuivat kaikkialla, kun liikuttiin -hänelle vieraissa seuduissa, hän aina kävi hiukan nyrpeäksi, mutta oli -pian jälleen hyvällä tuulella ja otti nyt teepöydässä osaa keskusteluun -perityllä vanhalla tiedollaan ja uudella hankitulla arvollaan. Meidän -täytyi kaivaa muistiinpanovihkommekin esiin, kun hän seuralle kertoi, -mitä pilvet ovat, ja siitä hänen arvontuntonsa kohosi koko joukon. Hän -sanoi niitten olevan samanlaista ainetta kuin "kiiseli", tuo hyytelön -tapainen ruoka, ja kertoi moisia pilven kappaleita silloin tällöin -metsästä löydettävän, kun niitä on sattunut maahan putoamaan. Monet -läsnäolijat myönsivät hänen tietonsa oikeiksi. Siitä tulivat jotkut -muutkin luonnon ihmeet puheeksi, ja kerrottiin muun muassa ukkosen -juurista, joita syntyy maahan semmoisiin paikkoihin, mihin ukkonen on -iskenyt. Sanoivat hiekan sillä kohdalla muuttuvan kuin lasijuuriksi, -jotka haarautuvat syvälle maahan. Se taitaa olla tosihavainto. - -Siten kului iltapäivä hauskassa pakinassa, ilma viileni, valo lauhtui -ja nuori väki alkoi kokoontua kisoihin. Kisat ovatkin näissä juhlissa -vähintäin yhtä tärkeät kuin kestitys, eikä ainoastaan nuorien, vaan -avioväenkin mielestä, joka niissä tekee havainnoitaan, pitäen erittäin -tarkkaa lukua kaikista mieltymysoireista. Hyvin usein päättyvät -kisoissa tehdyt tuttavuudet kosimisella ja naimisella, vaikkeivät -asianomaiset olisi ennen nähneetkään toisiaan. Varsinkin jos ajat ovat -hyvät ja purlakoita on paljon kotosalla. Niin valitettavasti ei ollut -nyt laita. Ajat olivat parin katovuoden vuoksi hyvin köyhät, puute oli -yleinen ja enimmät purlakat olivat ansioilla. Huhuttiin kuitenkin, että -kylään oli tullut ainakin kaksi poikamiestä, jotka olivat luvanneet -viedä emännät mukanaan. - -Toisen piti kosia julkisesti, sekin tiedettiin, ja suurella -jännityksellä odotettiin kaiken päivää sulhaskansan saapumista. Sen -piti pirtteihinkin kuulua, sillä kosijat saapuvat hyvin julkisesti, -pyssyjen paukkuessa. Ensimmäinen päivä saatiin kuitenkin turhaan -odottaa, mutta sitä vilkkaammin kisattiin. - -Karjalaisten en ole koskaan nähnyt kisaavan pirtissä, lieneekö tämä -liian pyhä tähän huvitukseen, vai pelättäneekö vain sen likaantumista. -Korkeintain luovuttaa joku isäntä sintsinsä kisoihin, ja siitäkin on -usein maksettava monias kopeekka vuokraa. Kostamuksessa oli kisat -pantu toimeen erään talon sarajalla, avaralla heinäparvella. Sinne -mahtui paljon väkeä. Pihalla ei tahdottu kisata, kun oli kovin kuuma -ja pelättiin vaatteitten pölyttyvän. Puolihämärä saraja oli täynnään -nuorta ja vanhaa, nuoret lattialla täydessä työssä ja vanhemmat ihmiset -syrjästä katselemassa ja juoruamassa. Meidän paikalle tullessa toisena -aamuna jotenkin varhain kisat jo olivat täydessä vauhdissa ja hiki -valui kisaajain otsalta ja poskilta, niinkuin hyvässäkin työssä. - -Kisat tavallisesti alkavat "käsikisalla", joka on aivan lyhyt ja -johon tytöt kutsuvat. Parit asettuvat pitkään riviin, tyttö ja poika -aina vastakkain. Vuorotellen tarttuu sitten poika tytön toiseen ja -toiseen käteen, nostellen sitä sievästi pari kertaa ylös ja alas, -ikäänkuin tunnustellen, paljonko se painaa. Muita temppuja ei ole -tässä yksinkertaisessa kisassa, mutta se ei kestäkään kauaa; onhan -vain jonkinlaisena johdantona toisiin kisoihin. Meille selitettiin, -että pojat sillä tavalla jäävät leskiksi, kun kisapiiri hajoo, ja että -heidän asiansa on sen jälkeen lähteä vuorostaan kutsumaan tyttöjä -uuteen kisaan. Pojat lähtevätkin tuota pikaa liikkeelle. Kutsuminen -tapahtuu sillä tavalla, että poika menee mieleisensä tytön eteen, -viittaa tälle kädellään ja mainitsee häntä nimellä, esim. "Iro tulou!" -Ne monenlaiset kävelytanssit, jotka nyt alkavat, ovat vähän purpurin -tai franseesin tapaisia; vuorot ovat kylläkin monimutkaisia, niin -ettei niitä aivan vähällä vaivalla opi. Niitä on "humaus", "pitkä -kisa", "katrilli" ja ehkä muitakin. Ne tanssittiin täällä hieman -toiseen tapaan kuin Uhtuen puolessa, niin että sen puolen poikia alussa -vähän arvelutti, uskaltaisivatko ensinkään lähteä permannolle. Mutta -kaikkia näitä kisoja vanhemmalta ja alkuperäisemmältä tuntui kuitenkin -tuo käsikisa. Kaiken aikaa neitoset lauloivat kimakoita venäläisiä -pajatuksiaan, ja ihmeen kauan he jaksoivat äänessä pysyä. Mutta -kaunista se laulu ei suinkaan ollut. Kiimasjärvellä, Nopeuksessa ja yhä -etelämpänä kuuluivat hanurit jo ruvenneen sijaa saamaan, mutta täällä -niitä ei vielä ollut. Hyppytansseja ei Kostamuksessakaan tanssittu -ensinkään. - -Vanhemmat miehet olivat kokoontuneet oven suuhun kisoja katsomaan ja -naidut vaimot taas kiivenneet sintsin laipiolle, istuen siellä kuin -parvekkeella monivärisenä ja vilkkaasti tarinoivana ryhmänä. - -Sillä välin kun aikuiset kisailivat sarajalla, olivat pienet tytöt -kokoontuneet ulkopuolelle erään aitan siimekseen, karkeloidakseen -keskenään samoja kisoja kuin hekin. Mutta kun heidän ikäisensä pojat -täälläkin olivat "pahoja" ja halveksivat tyttöjen seuraa, oli -tytöistä joka toisen täytynyt ruveta pojaksi. Oikeat pojat maata -rötköttivät ääressä, nauraa hohottivat ja tekivät tyttölöistä hyvin -sopimatonta pilkkaa, oli aivan säälittävää nähdä, kuinka kiltisti -nämä sen kärsivät. Karjalassa nainen vielä on paljon vanhemmalla, -"urosaikaisemmalla" kannalla kuin Suomessa ja tyttösetkin jo näkyivät -olevan täynnään kunnioitusta näitä sankareita kohtaan, jotka tuskin -olivat ennättäneet saada ensimmäiset housunsa. Somaa oli katsella, -kuinka paljon luontaista suloa oli tyttösien liikkeissä, kuinka he, -totisina pajatusta kimittäen, sipsuttelivat vuorojaan ja painautuivat -likemmä "poikainsa" vartaloa. - -Oikeat pojat sitä vastoin, väsyttyään ilveilemiseen, lähtivät joukolla -uimaan ja jatkoivat järvessä lystiään kaikenlaisella vallattomuudella. -Varahvontta makasi pientarella, makasi Luojan juhlapäivän rauhaa, ja -seurasi syvimmällä mielenkiinnolla poikain telmettä, naureskellen ja -puhellen itsekseen, milloin joku järvessä sattui keksimään tavallista -sukkelamman tempun. Miitrein akkunan alla seisoi kaksi sydänmaan -ukkoa huvitellen toisiaan lystikkäällä keskustelulla. En muista, mikä -aihe oli, mutta luultavasti se koski jotakuta kolmatta. En ollut -mielestäni milloinkaan kuullut enkä lukenut mitään, jossa asiata olisi -valaistu niin huvittavasti, ilman ilkeämielisyyttä tai pilkkaakaan, -ja kuitenkin saatu kaikki niin mainion hupaisaan valaistukseen ja -tuotu esiin yhä uusia lystikkäitä puolia. Se oli samanlaista neron -kilpailua kuin entiset kilpalaulannatkin, sillä erotuksella vain, että -aihe oli läheltä, kummankin jokapäiväisestä elämänkokemuksesta. Sanain -osavuutta, käänteitten uutuutta, viittausten hienoutta ja samalla -kuitenkin hyväntahtoisuutta ei voi sanoin kuvata. - -Miitrein talossa ruokittiin noin kolme- tai neljäkymmentä vierasta. -Näitä varten oli pirttiin katettu suuri pöytä, tai oikeammin monta -pöytää, jotka oli liitetty pääkkäin yhdeksi pitkäksi. Sen ympäri -mahtuikin syömään suurin osa vieraista, kun kaksi suostui syömään -samalta lautaselta. Pöytä oli kauttaaltaan peitetty valkoisilla -liinoilla, sillä liinattomalta pöydältä karjalainen ei mielellään syö. -Miitrei kehottaa: "Alkakaahan vieraat ristiä silmiänne", ja tämän -tehtyään rahvas istuu pöytään. Pitkiä käsiliinoja on aseteltu pitkin -pöydän laitoja, niin että jokaisella vieraalla on osa semmoisesta -polvellaan tai edessään pöydän reunalla. Se kyllä on tarpeen, sillä -sormia käytetään ahkeraan kahvelien ja veitsien avuksi, joita kyllä -alkaa olla paremmissa taloissa, vaan joita eivät etäämpää salolta -tulleet kestivieraat vielä osanneet käyttää. Ennen ateriaa olikin -jokainen pessyt kätensä. Täällä oli vallalla se tapa, että vieraat -istuivat melkein tyhjään pöytään, sitten vasta alkoi emäntäväki kantaa -ruokia, ja sitä kantamista sitten kestikin loppumattomiin, niin että -vieras ennätti moneenkin kertaan ruokahalunsa tyydyttää, jos hän joka -lajia söi. - -Karjalaiset osaavat valmistaa monenlaisia ja maukkaitakin ruokia. -Nyt kannettiin pöytään ensinnä pieniä rieskasia ja liharokkaa, -joka oli valmistettu siten, että oli rukiin jauhoja sekoitettu -kuivatusta lihasta keitettyyn liemeen. Kun rokka oli syöty, tai -melkeinpä sitä vielä syötäessä, tarjottiin liha erikseen. Se ei -tietysti enää ollut vereksen arvoista, mutta kuitenkin varsin -maukasta, ollakseen päiväpaisteessa kuivattua ja lähes vuoden vanhaa. -Sitten tuotiin maitoa, sekä uunissa haudottua taikka melkeinpä -paistettua "rahkamaitoa", että rieskaa maitoa, ynnä voita, kalaa, -"kalitaisia", "sultsinoita" ja muita piirakkaita, "marjasankeja", -joissa oli mustikkahilloa täytteenä, ynnä lopuksi rasvasta tiukkuvia -"vehnäkakkaroita". Voipa sanoa, että aterian silmäänpistävänä -omituisuutena oli se, että vaikka se oli melkein kauttaaltaan oman -maan tuotteista koottu, oli se kuitenkin niitä monella eri tavalla -käsittelemällä saatu vaihtelevaksi. Sieniäkin tavallisesti tarjotaan, -mutta varastot ehkä olivat lopussa, tai ehkä niitä ei sentään pidetty -juhla-aterian arvoisina. Karjalaiset niitä yleiseen kokoovat ja -suolaavat, syöden niitä pitkin talvea särpineenä kuin silakkaa. - -Aterian jälkeen risti rahvas jälleen silmänsä, sanoi sitten -isäntäväelle "passibot syöttämästä, juottamasta", johon isäntäväki -vastasi "tervehyyeksi", jonka jälkeen jokainen riensi käsiään -pesemään. Kun ensimmäinen pöytäkunta nousi ylös, oli toinen jo -varalla sen tiloille istumaan. Lausuin emännälle kohteliaan -ihmettelyn siitä, miten hän jaksoi niin suurelle joukolle ravintoa -puuhata, se kun lisäksi tietysti kävi jotenkin kalliiksi; mutta hän -närkästyi tästä huomautuksesta ja vastasi, ettei heidän talostaan -ole kenenkään tarvinnut syömättä lähteä. Karjalaiset emännät pitävät -vieraitten ruokkimista kunnian asiana, ja kuta enemmän vieraita on, -sitä suurempi on tietysti kunniakin. - -Ennen päivällistä olin kutsunut kisaväen ulos järjestämään kisansa -nurmelle, että sain ottaa siitä valokuvia, ja mielihyvällä pyyntöäni -noudatettiinkin. Iltapäivällä kävimme sitten vieraissa useissa -muissa, köyhemmissä taloissa, joihin oli asettunut Uhtuen puolelta -tulleita tuttuja, muun muassa Seni, ja kaikissa taloissa vallitsi sama -juhlaviihtymys ja puhtaus. Kisoja jatkettiin myöhään yöhön, meidän -jo käytyä levolle leveälle vuoteelle, joka oli tehty vierashuoneen -permannon poikki seinästä seinään. - -Ja seuraavana aamuna ne taas alkoivat uudella voimalla, mutta silloin -tapahtui paljon muutakin, sillä vihdoin saapui kosioväkikin kylään, -pidettyään rahvasta niin kauan jännityksessä. - - - - -KOSIJOITA KYLÄSSÄ. - - -Istuimme seuraavana päivänä kestikievarissa yhdessä Akonlahden "tiekan" -(lukkarin) keralla; hän oli vielä nuori poika, ummikko venäläinen. -Olimme sattumalta kuulleet hänen rahvaan keralla puhetta yrittäessään -näyttelevän latinankielen taitoaankin ja sanovan: Sint ut sunt, aut non -sint (olkoot niin kuin ovat, taikka olkoot olematta). Mekin muistimme -kirkkohistoriasta tuon lauseen, ja se kehotti tekemään tuttavuutta. -Hän osasi muutamia muitakin latinalaisia lauseita, jotka oli oppinut -hengellisessä seminaarissa, mutta josta hän oli juoppouden takia kesken -erotettu. Istuessamme Kostamuksen kestikievarissa nauttien seosta, -joka kävi punssista, -- sitä oli tuotu kylään salaa, kalasammiossa --- saatoimme siis yhdessä vetää vanhan tutun "Gaudeamus igiturin", ja -aamupäivä kului siten jotenkin hauskasti. Pyssynpamaukset ja niitä -seuraava hälinä lopettivat sitten äkkiä lystimme. - -Kosiminen tapahtuu Karjalassa hyvin julkisesti ja monimutkaisia -temppuja noudattaen, jotka saattavat olla asianomaiselle sulhaskansalle -hyvinkin ikäviä, ellei yritys ota menestyäkseen. Sulhasen täytyy -saapua kosiotaloon joukolla, vieläpä pyssynpaukuilla julistaa -tuloaan, niin että koko kylä tietää olla tilaisuudessa saapuvilla. -Onhan se harmillista, jos niin julkisen ja uhollisen tulon jälkeen -täytyy lähteä matkoihinsa tyhjin toimin. Sen vuoksi onkin miesten -kesken käynyt tavalliseksi keskustella edeltä käsin tyttöjen kanssa, -saadakseen tietää, onko syytä joukolla tulla. Tytöt silloin ottavat -salaa vastaan kihlat, sormuksen, silkkiliinan, ehkäpä rahaakin, jotta -poika voi rohkeammalla mielellä saapua julkisesti neittä pyytämään. -Mutta yleiseen valitettiin, että tytöt hyvin huonosti pitivät näitä -lupauksiaan, ottivat kihloja monelta yht'aikaa ja antoivat sitten -useimmalle armotta "aparat". Jos heitä siitä moitti, sanottiin, niin -ei siitäkään ollut apua. Neitoset näet käsittivät asian sillä tavalla, -että kuta useammat rukkaset he saivat antaa, niin sitä kiihkeämmin -pojat heitä halusivat. Mutta antoivat kuitenkin edes kihlat pois, kun -julkinen kosiminen oli tapahtunut. - -Kestikievarin tytön mainittiin ottaneen kihlat siltä saman kylän -pojalta, jota nyt odotettiin kosimaan, mutta oltiin hyvin eri mieliä, -tokko tyttö hänelle menisi. Siitä keskusteltiin kiihkeästi, melkoinen -jännitys vallitsi yleisön kesken, mutta vallitsevana mielipiteenä -tuntui olevan, että tyttö antaisi aparat. Sen kyllä saattoi uskoa, -sillä tyttö oli viekkaan näköinen, eikä kosija kuulunut olevan -kehuttavissa varoissa, olihan pienen uudisviljelyksen omistaja etempää -salolta. - -Kaiket päivää istuttiin ikkunoissa ja tähystettiin järvelle päin -jokaista venettä -- nuoriso vain jatkoi väsymättä kisojaan. Vasta -iltapäivällä tuli kuitenkin oikea vene, jumakkain pyssynpaukkujen -julistamana. Kylässä paikalla syntyi vilkas liike ja joka puoletta -riennettiin kestikievaritaloon, jonka pirtti kohta kokoontui täyteen -uteliaita. Kisahuoneessa tanssikin hetkeksi taukosi, kuitenkin -ainoastaan hetkeksi, alkaakseen paikalla uudelleen entistä rennommin. - -Aivan talon nurkissa, akkunain alla, pamahti jälleen pari kovaa -laukausta, ja pian sen jälkeen kosioväki juhlallisesti astui pirttiin. -Kosioväkeä on, paitsi sulhasta, taatto, teätjä (setä, eno), veli -ja joku nainen, tavallisesti sisar taikka muu sukulainen. Usein -sulhanen itse jää ulos odottamaan, miten asiat luonnistuvat, eikä -tule pirttiin ensinkään, jos ne huonosti päättyvät. Tämä kuitenkin -näytti olevan varma asiastaan, hän tuli sulhaskansan keralla pirttiin. -Mies oli kookas ja roteva, mutta vähän jolsanlainen. Arvonmiehiä oli -sulhaskansassa Miitrei vaimoineen, muut olivat köyhää kansaa. - -Kosiminen sitten tapahtui, yleistä tapaa noudattaen, seuraavalla -tavalla. - -Pirttiin astuttuaan kosjoväki risti silmänsä, niinkuin kreikanuskoiset -ainakin tekevät, ja laativat tervehdyksen, jonka jälkeen talonväki -pyysi heitä istumaan "suureh tshuppuh", jossa Jumalan kuvat ovat. - -Talonväki: "Mitä vierahat sanovat?" - -Kosjoväki: "Emmepä mitänä, rauhaa kaikki. Työ ettekö tiiä mitä uuempaa?" - -"Emmä njii mitä, rauha kaikki teälläkin, Jumalalle kiitos." - -Nämä ovat tavanmukaiset karjalaiset tervehdykset, sitten vasta -ilmoitetaan se asia, jolle on tultu. Kosjoväki nousee seisomaan ja -sanoo: - -"Teillä on tytär annettava, meillä poika naitettava, emmekö rupea -heimokuntaa laatimaan?" - -Näin tärkeätä asiaa eivät tytön vanhemmat ja omaiset koskaan -ratkaise omin päin, vaan sitä varten on koko heimokunta kokoon -kutsuttava. Sillä aikaa kun talonväki lähettää kylälle viestit -noutamaan sukulaisia, tulee pirttiin kosjottava tyttö, jota tästä -lähin sanotaan "antilaaksi", ja istuu naisten tshuppuun, s.o. sille -puolelle pirttiä, joka on uunin takana. Kosjoväki nousee seisomaan ja -lähtee nyt antilaalle asiaansa selittämään, lausuen lopuksi: "Mitäpä -alat tuumaita? Tuumaitse meihin päin." Jos talossa on annantamieli, -kutsutaan koko heimokunta hyvin tarkoin, ellei taas ole, niin -ainoastaan moniaita. - -Pirtti oli niin täynnään rahvasta, että pienet tytöt olivat kiivenneet -orsille, edes jotain nähdäkseen. Ja kun ilma muutoinkin oli -helteinen, niin tuli pirtissä niin palava, että hiki virtana juoksi -joka naamasta. Kun sukulaiset alkoivat saapua, pidettiin sintsin -viereisessä aittahuoneessa sukukokous. Siellä lopullisesti ratkaistiin, -annettaisiinko tyttö vai eikö. Näissä kokouksissa, joihin sivullisia -ei lasketa (suotta mekin pyrimme), moititaan ja kiitetään sulhanen sen -mukaan, miten hän kunkin mielestä ansaitsee tai asia vaatii. Toiset -kehottavat antamaan tytön, toiset kieltävät. Usein ovat mielipiteet -hyvinkin ristiriitaiset ja huoneessa tapahtuu kiihkeitä väittelyitä. -Ratkaiseva sananvalta on tietysti tytön vanhemmilla, mutta hyvä ei ole, -jos heidän täytyy asettua heimon mahtavia vastaan. Kuta kiivaammin -väitellään, sitä kauemmin kestää kokousta ja pirtissä saattaa odotus -tulla hyvinkin pitkälliseksi. - -Tälläkin kerralla kesti sukulaisten kokousta ylenmäärin kauan. -Pirtissä aljettiin käydä levottomiksi, etenkin kun alkoi vähän vähä -käydä rahvaan kautta kuiskauksia, että antilas aikoi antaa aparat. -Näitä kuiskauksia tuli kosjoväenkin korviin, ja mieltään karkaisten -he silloin alkoivat yhä äänekkäämmin uhotella, että asia oli pian -ratkaistava, muutoin aikoivat lähteä kesken matkoihinsa. Oli muka nyt -koolla tyttöä, koko kylä täynnään, tehkööt kiireet päätökset, jotta -ennätetään lähteä toista yrittämään. Moisilla uhkauksilla tahdottiin -vaikuttaa sukukokouksen päätökseen. Tämä tuntui sivusta kuullen -kylläkin oudolta kosimiselta, eikä se Vienan Karjalassakaan "hyvään -tapaan" kuulu; oli toki niitä, jotka pitivät sitä sopimattomana. - -Ja hyvin kauan saimme siitä huolimattakin odottaa. Ilta oli jo kulunut -myöhäiseksi, ennenkuin antilas vihdoin ilmestyi pirttiin itkenein -silmin, heimokunnan saattamana. Ellen olisi tiennyt, että tyttö -sisässään iloitsi tästä suuresta puuhasta, olisin häntä säälinyt; niin -ankaralta näytti hänen mielenliikutuksensa. - -Kummapa olisi muutoin ollutkin, jos hän olisi kestänyt sukukokouksen -hieman pehmiämättä. Siinä hänen oli täytynyt "kumartaa jalkaa" koko -heimokunnalle, semmoinen on siellä yleinen alentava tapa. Jalkaa -kumartaessaan hänen täytyy langeta kumarrettavan eteen polvilleen ja -painaa päänsä niin syvään, että otsa kolmasti koskee varpaihin. Näin -hänen täytyy nöyryyttää itseään pienien paitaressujenkin edessä, jotka -sukulaisuus oikeuttaa saamaan osakseen tämän kunnioituksen. Ehkäpä -oli häntä myös nuhdeltu siitä, että oli ottanut kihlat; varmaan sekin -seikka oli tullut kokouksessa julki ja puheen alaiseksi. - -Antilaan saapuessa pirttiin oli jumalankuvain eteen sytytetty pieni -tuohus palamaan. Jos antilas menee kosijalle, astuu hän esiin, kumartaa -virittäjälle, joka on hänen taattonsa, veljensä tai muu läheinen -sukulaisensa, ja sanoo; "Kun tiesitte syöttää, niin tiedätte antaakin". -Sitten heti tapahtuu julkinen kihlonta. Jos hän ei mene, on temppu -hieman toisenlainen. - -Varsin jännitetyin mielin nyt katseltiin, mitä hän tekisi. Hän ei -kumartanut jalkaa virittäjälle, vaan astui oikopäätä tuohuksen luo, -puhalsi sen sammuksiin ja kumarsi sitten vain seisaaltaan sulhasväelle, -sanoen: - -"Passibo hyvä rahvas luvussa pitämäänne." - -Siinä se nyt oli... tyttö oli antanut aparat, kiitti vain kunniasta. -Moamo kantoi kosijalle takaisin kihlasormuksen. - -Tuliko kosjoväki hyvinkin alakuloiseksi rukkasista? Vielä mitä! -Ylimielisenä ja uhitellen se paikalla läksi kylälle uutta morsianta -etsimään, nurkuen vain sitä, että oli kallista aikaa menetetty. Ja pian -se näyttikin, ettei kiirehtiminen ollut tyhjää kerskumista. - -Ei suotta oltu naimamarkkinoilla. Kuin markkinoilla konsanaan sanottiin -miesten kulkevan tytöstä tyttöön, kunnes saavat jonkun suostumaan -kauppoihin. Tosin on ainoastaan oman kylän tytöillä vanhemmat ja -heimokunta saapuvilla, mutta se ei estä kosimasta vieraittenkaan -seutujen tyttöjä, jos vain mieli alkaa heihin taipua. Vieläpä vieraita -tyttöjä on helpompikin mukanaan viedä, "paikan kokassa" vain, kuten -vakaantunut käyttösana kuului. Tällä tavalla näytti olevan yhtä suuri -pätevyys kuin tuolla monimutkaisella ja täydellisellä kosjomisellakin. -Lyhyydestään huolimatta se yhdisti sekä kosjomisen että häät. Tuntui -siltä, kuin olisi rahvaan kesken vanha tapa melkein saanut lain voiman. -Poika johonkin tyttöön silmänsä iskettyään ojentaa hänelle "paikan" -s.o. nenäliinan taikka jonkun muun liinan kolkkaa ja kehottaa häntä -lähtemään kanssaan ja rupeamaan hänen naisekseen. Jos tyttö tarttuu -tarjottuun liinaan, on samalla kaupat tehty, eikä muuta kuin lähdetään -sen tien sulhasen kotiin elämään kuin mies ja vaimo. Omaisten ja -heimokunnan suostumus hankitaan vasta perästäpäin, papin siunaus -niinikään. Tuntui siltä, kun ei omaisilla olisi oikeutta tämmöistä -avioliittoa estää, jos vain tyttö ottaa kiinni paikan kolkasta, vaikka -ei tavalla tietenkään ole minkäänlaista laillista suojaa. Ehkä se vielä -on muisto naisen ryöstön ajoilta. Mutta oikeita naisen ryöstöjäkin -tapahtuu silloin tällöin. Niinpä Venehjärven kylästä samana suvena -vietiin tyttö Vuokkiniemeen emännäksi vasten vanhempien tahtoa ja -heidän tietämättään. - -Rukkaset saatuaan kosjoväki oli lähtenyt Miitrein taloon -neuvottelemaan, eikä aikaakaan, kun kulki miehestä mieheen viesti, että -oli aikomus lähteä salmen taa toista tyttöä kosimaan. Kiiruumman kautta -riensimme rantaan, jossa veneet jo olivat täpösen täynnään rahvasta, -ja lähdimme soutamaan muitten keralla. Kaikki veneet, jotka suinkin -pinnalla pysyivät, työnnettiin vesille, sillä koko kisaväki pyrki saman -tien salmen poikki. Tapa on nimittäin semmoinen, että kuhun taloon -vain kosijoita saapuu, siihen on heti kylän nuorisolla oikeus tulla -pirttiin kisaamaan. Tätä oikeutta ahkeraan käytetään, ehkä vanhan tavan -vuoksi. Ilta oli erinomaisen ihana ja tyyntä järveä velloivat kymmenet -veneet, joita kilvalla soudettiin salmen takana näkyvää taloa kohti. -Järvellä pamahtivat tuota pikaa pyssyt. Meidän veneessämme oli tiekka -vähällä halkaista korvat vanhalla pistoolillaan jonka hän aina kuormasi -suutaan myöden täyteen ruutia ja tukkoja, ampuen niin tiheään kuin suinkin -ennätti panostaa. Vesi pyrysi tyttöjen veikaten soutaessa, punaiset -puvut läikkyivät valoisalla vedellä ja ilo ja nauru kaikui kauas. Heti -kosjoväen perässä ryöpsähti kisaväkikin pirttiin, ja pian olivat siellä -kisat täydessä käynnissä, huolimatta siitä, makasivatko jo talonväestä -toiset. - -Tämä talo oli paljon köyhempi kuin edellinen. Antilas näytti -hiljaiselta kiltiltä tytöltä; hän oli orpokin, elossa kun ei ollut -isää eikä äitiä, ainoastaan vasta miesikään päässyt, kookas veli. Näin -köyhässä talossa kosjoväki jo alunpitäen esiintyi hyvin ylimielisenä -ja vaativaisena. Kaikesta päättäen oli täällä kuitenkin annantamieli, -koska isäntä lähti soutamaan kylästä etäisiäkin sukulaisia. Nämä kun jo -makasivat, niin kesti kauan, ennenkuin he ennättivät matkaan suoriutua. -Kosjoväki alkoi viivykin vuoksi pitää niin sopimatonta kiirettä, että -isännän nuori veri kuohahti ja tyttö hänen käskystään antoi kosijalle -julkiset rukkaset. Mutta siitäpä kosijat loukkaantuivat vielä paljoa -enemmän kuin edellisessä talossa ja lähtivät kovin uhitellen ulos -pirtistä. Portailla he kuitenkin seisahtuivat ja hetken neuvoteltuaan -huutivat tytön ulos... Kosija tarjosi paikan kokkaa tytölle, jos -hän veljensä kiellosta huolimatta lähtisi matkaan! Mutta ei tämä -pikakeinokaan näyttänyt auttavan. Tyttö epäröi. Paljon rahvasta oli -vielä koolla, vaikka oli jo aamuyö, kaikki jotka olivat silloin tulleet -ja vielä myöhemminkin saapuneita, ja kaikki riensivät näkemään, miten -tämä päättyisi. Siinä oli korkeilla portailla sullotussa joukossa -miestä ja naista, nuorta ja vanhaa ja etenkin akkoja, ja nyt oli -mielestään jokaisella oikeus puuttua asiaan, kieltäen tai käskien. -Jännitys kohosi ylimmilleen. Koko yleisö kuohui! Keskellä tätä -punakirjavaa ihmishilloa seisoi antilas hämillään ja epäröiden, ja -vähän alempana kohosi rahvaan keskeltä kookkaan sulhasmiehen yläruumis -ja näkyi paikkaa ojentava käsi. Vieressä antilaan omaiset kiihkeästi -kieltämässä, sulhasen vieressä kosjoväki käskemässä. Kun nämä -väittelivät ja lisäksi koko rahvas intohimoisesti sekaantui juttuun, -niin siitä syntyi aivan harvinainen tora. Tyttö parka oli huutavassa -hukassa, sillä toiset tahtoivat työntää hänet väkisin sulhaselle, -vetäen mikä kädestä, mikä hameesta, toiset taas yhtä tiukasti kiistivät -vastaan. Tyttö oli jo kerran tarttua liinaan kulmaan, mutta silloin -kosjoväeltä taas pääsi joku niin ylimielinen sana, että hän veti kun -vetikin kätensä takaisin. Lopulta hän puhkesi hillittömään itkuun ja -sen kauempaa emme me enää kestäneet katsella tätä näytelmää -- toraa -oli jo kestänyt ainakin tuntikauden -- vaan siirryimme loitommalle -odottamaan, mikä siitä lopuksi tulisi. En voi kieltää, ett'eikö tämä -tapaus äkkiä avannut uusia näköaloja siihen karkeuteen, jolla monen -hyvän ominaisuuden ohella vielä on syvät juurensa tässä rahvaassa, -meteli sai synkemmän luonteen, kaikki muuttui kolkommaksi ja ihana -yökin menetti sulonsa. Vanhat runoihanteet mykistyivät ja erämaiden -piiri tuntui äkkiä niin autiolta ja synkältä. - -Kun sulhasväki, vielä kauan aikaa riideltyään, vihdoin saapui rantaan, -ei tyttöä ollut mukana. Veljen sana oli estänyt häntä lähtemästä -tälle miehelle. Mutta myöhemmin kuuluu hän kuitenkin muuttaneen -hänen kanssaan elämään, en tiedä sitten, sovinnollako, vaiko vasten -naittajansa tahtoa. - -Sillä aikaa kun salmen takana oli näin meluttu eikä mitään aikaan -saatu, oli kylässä muuan leskimies, jolla ennestään oli kymmenkunta -lasta, kaikessa hiljaisuudessa saanut suuren rotevan tytön tarttumaan -paikan kokkaan ja he lienevät jo meidän saapuessamme lähteneet sulhasen -kotiin yhdessä elämään. Mutta tällä kaupalla ei ollut rahvaan kesken -puoltajia, koska sulhanen kuului olevan kovin köyhä ja luonnostaan -"huono saamamies", s.o. hidas kaikenlaiseen ansioon. Sen mukaan naiset -Vienan Karjalassa, jossa taistelu elämisen edestä on niin ankara, ensi -sijassa arvostelevat kosijaa, eivätkä sitä puheissaan suinkaan salaa, -vaan juuri sen ympäri kietovat koko asian. Muut ominaisuudet ovat -tois'arvoiset. Ehkä tytöillä sentään on mielessään toisiakin ajatuksia, -kun he siitä huolimatta lähtevät huonoille saamamiehille. Ruumiillinen -kotikuritus kuuluu vielä sillä puolen tapoihin, jos eivät aviopuolisot -oikein yhteen sovellu, ja silloin on tytön parempi olla ainakin -tasaväkinen. Niin että on heikollakin miehellä etunsa. Kuulipa siellä -jotenkin yleiseen puhuttavan semmoisistakin vaimoista, jotka kurittivat -miehiään, vaikka tavallisempi tietenkin oli päinvastainen suhde. - -Monta muuta naimiskauppaa mainittiin olevan tekeillä, mutta nämä -olivat ainoat, joissa tapahtui ratkaisu. Ystävätärtämme Seniä muun -muassa kosi komeanpuolinen, tummaverinen Luvajärven mies, josta minä -olin Luvajärvessä vähin kuulustellut, Senin pyynnöstä, mutta tyttö ei -sanonut antaneensa sen varmempaa vastausta, oli vain kehottanut häntä -tulemaan Petron päivänä kotiinsa Jyvöälahteen, niin silloin moamo -päättäköön asian. Samalle miehelle hän sitten menikin. - -Lopuksi mainittakoon muuan henkilö, joka häissä on ylen tärkeä, -vaikk'en tiedä, alkaneeko hänen toimensa jo kosjottaissa. "Patvaska" -on häitten varsinainen ohjaaja, hän toimittaa varsinkin kaikki -tarpeelliset "varaukset", etteivät kateet ja noidat pääse avioliittoa -rikkomaan, on siis tietäjämiehiä. Sen kosjoväen mukana, josta olen -yllä kertonut, kulki kuitenkin mies, joka kuului toimittavan patvaskan -virkaa. Hän osasikin muutamia loitsuja, jotka hän meille luki, ja -ylpeänä ja mahtavana hän kuljeskeli kylällä, koettaen liittää yhteen -nuoria sydämiä. Mutta näillä markkinoilla kuuluivat hänen kaikki -yrityksensä menneen myttyyn. Kun häntä siitä yleisenä lähtöpäivänä -pilkattiin ja sanottiin hänen saaneen "housunsa täyteen rankkia" -- se -oli taas yleinen käyttösana semmoisesta tapauksesta, -- niin hän nolon -näköisenä myönsi niin tapahtuneen ja väitti vihannesten rikkoneen hänen -mahtinsa. Sen hän muka oli huomannut siitä, kun oli aamulla taittanut -kepin -- jokaisella patvaskalla on viran puolesta keppi, ennen vanhaan -ruoska -- ja se oli särkynyt moneksi kymmeneksi sälöksi. - -Patvaskain temput ovat muutoin vielä syvintä pakanuutta. Kaikenmoisia -juttuja kerrottiin siitä, kuinka mahtavat patvaskat olivat -riitaantuneet. Niinpä oli kaksi suurta patvaskaa, Sallinen ja Kana, -joutunut keskenään riitaan. Kana oli koettanut rikkoa Sallisen -patvaskoimista ja kerran häissä, joissa Sallinen oli patvaskana, -loitsinut antilaan kalpeana maahan kaatumaan. Mutta Sallinen oli -paikalla käynyt tyttöön käsiksi ja saanut hänet virkoomaan. Oli -sanonut tietävänsä, kuka hänen lukunsa oli rikkonut, ja käskenyt mennä -riiheen katsomaan, kuinka semmoiselle käy. Siellä oli Kana maannut -kouristuksissa, vaahto suusta valuen. Sallinen oli hänen lumoista -päästänyt vasta sitten, kun Kana oli vannonut ei toista kertaa -kajoavansa Sallisen asetuksiin. - -Siihen loppui se helluntain vietto. Tiistaiaamuna lähdettiin -paluumatkalle Komalahteen, useimmat jalan, toiset hevosella ratsastaen. -Muutkin vieraat alkoivat hajota, jokainen omalle suunnalleen, tytöt -kaiketi vähän pettyneillä toiveilla, sillä vähän oli ollut poikia ja -vähän oli naimakauppoja tehty. Mutta minkä sille mahtoi, että ajat -olivat niin huonot. Akonlahden prasniekkavieraista jäi suurin osa -Kontokkiin, kisatakseen siellä sen päivän ja vielä seuraavan yönkin. -Kontokissa vanha Poahkomie, joka 90 vuodestaan huolimatta oli kävellyt -sinne Akonlahdesta saakka, loitsi terveeksi toverini jalan, jonka helle -oli hautonut rakoille. En muista, lieneekö taika auttanut, ylenmäärin -vaan olimme uupuneita saapuessamme vihdoin kuumilta kankailta Kiiteen -rannalle. Siellä odottivat vielä kylänkävijäin veneet koreasti -"pristanillaan". Olipa hyvänlainen myötäinen Akonlahteen. Kun ei ollut -sanottavaa kiirettä, niin oikaisimme, toverini ja minä, uupuneet -jäsenemme teljoille veneen pohjalle ja annoimme tuulen työnnellä. -Varahvontta, joka oli koko prasniekka-ajan vain syönyt ja loikoillut, -piti nyt virkeimpänä miehenä perää, meidän maatessamme. Hän katkoi -koivunoksia veneen kokkaan, ja lehtien kohistessa, veneen valloillaan -kellutellessa, laskimme väljälle. - -Ajatuksissani häälyivät näitten päiväin kummat kokemukset, ja -mielessäni kyti itsepintaisia pikkumietelmiä, kuinka monikin runollinen -kuvaelma haalistuu nykyisyyden valossa, rinnastettuna todellisen -elämän kanssa. Mutta toiselta puolen olimme toki nähneet semmoisiakin -piirteitä, jotka olivat omiaan lisäämään mieltymystämme karjalaisiin ja -kohentamaan käsityksiämme heidän luonnonlahjoistaan ja taipumuksistaan. -Elämä oli kaiken aikaa ollut niin säädyllistä, ettei kertaakaan -järjestystä rikottu räyhäämisen, saatikka tappelun kautta. Ehkä siihen, -paitsi karjalaisten yleistä luonnonlaatua, on syynä sekin seikka, -että he ammoisista ajoista melkein itsenäisinä ollen ovat tottuneet -hillitsemään mieltään yhteisissä kokouksissa ja luottamaan omiin -järjestysvoimiinsa, jonka vuoksi tappelun halu oli niin sanoakseni -synnynnäisen kurin alainen. - -Mutta mitä lieneekään ollut sameampia vaikutuksia, luonnon avarassa -salissa ne pian hälvenivät ja muinaisuus läheni korvakuiskeen päähän. -Varahvontta oli vanhaa runolaulaja- ja tietäjäsukua. Vaikkei hänen -päähänsä ollutkaan paljoa tarttunut, niin harva se runo, jota hän ei -olisi kuullut, josta ei moniatta säettä osannutkin. Uinahdettuani -jonkun hetkisen heräsin puolivalveille ja veneen pohjalla selälläni -maatessani, kuunnellessani huoparien hivutusta laitoja vastaan ja -aaltojen kohinaa sivuillamme, näin taivasta vastaan Varahvontan lyhyen -nenän ja leukaparran, joka liikkui edes takaisin huopauksen mukaan, ja -kuulin hänen soinnukkailla käänteillä hyräilevän enemmän tuulta: - - "Toisinpa ennen tuulet tuuli, - Toisinpa viehkurit veteli"... - -Hän luuli meidän nukkuvan ja taisi loihtia tosissaan, kunnes kohotin -päätä nähdäkseni, kauaksiko oli tultu. Olimme keskellä selkää, -sinisimmällä sinellä, hehkuvan sinitaivaan alla, keulassa veti -lehvätukko itseään ravistellen ja rannoilla marjaiset vaarat kutoivat -helteestä auerhuntujaan. Oli Ukko rukouksen kuullut ja laaja Komalahti -täys'äänisenä pauhasi hänen lämpöiselle tuulelleen. - - - - -RAJAKYLIÄ MYÖDEN. - - -Akonlahdesta matkustimme melkein Maanselkää pitkin Kivijärven kylään, -joka on Suomen rajalla, penikulman päässä Latvajärvestä. Matka kulki -vuoron järvien poikki, vuoron maataipaleita, siellä täällä oli -matkan varressa joku pieni kyläkin. Kaikkine saattajoinemme meitä -oli jommoinenkin joukko, eikä matka pakinain puutteesta ikäväksi -käynyt. Uudet saattajat aina taipaleen alkupäässä kyselivät kaikki, -mitä meistä ja matkoistamme oli tiettävää. Mutta kovin pitkiin -selityksiin ei tarvinnut ruveta, kun kuultiin meidän runonkerääjiä -olevan. Jonkun verran huomiota herättivät kuitenkin valokuvauskoneet, -niitä tuskin olivat kaikki ennen nähneet, vaikka kuulleet niistä, ja -valokuviakin nähneet. -- Lytän järvellä muuan saattajista, kyseltyään -näistä kojeista yhtä ja toista, kääntyi Varahvontan puoleen ja -sanoi: "Minäpä tiiän, mikä on kartinan otto venäheksi, tiiätkö sie?" -Varahvontta loukkaantui, kun ei tainnut kysymykseen vastata, mutta oli -harmittelevinaan kysymyksen yksinkertaisuutta ja sanoi yrmeissään: -"Elä paremmiltasi kysy!" Soutajapa ei niin vähällä hellittänyt, vaan -tuumasi, että "kartina se kyllä on se portrietta, vaan mikäs on se -otto?" Kun Varahvontta edelleenkin sulkeutui arvokkaaseen vaitioloon, -niin minä puolestani uteliaana kysyin soutajalta, mikä se sitten oli. -Hän vastasi: "Se on 'tipografia'." Kauas ovat jo sanat vaeltaneet, -vaikka tuotteesta tuskin olisi tietty, kuinka päin se oli kädessä -pidettävä. - -Kankailla oli helle jälleen pakahduttava, mutta soilla alkoi keli -olla parempi, niiltä oli liika vesi jo juossut pois ja verraten hyvin -pääsimme kulkemaan, vaikk'ei siltapuista ollut paljon tietoa. Toiset -suot olivat hyvinkin laajoja ja viettäviä, täynnään harmaantuneita -kuivia ränkkyjä, jotka osottivat niillä ennen olleen puunkasvua -ja suottumisen siis muutamassa ihmisiässä melkoisesti edistyneen. -Ne olivat hallaisia, kaameita maita, mutta eivät vailla omituista -viehätystään. Toisin paikoin näyttivät suot valuvan matalain harjujen -välissä portaittain alaspäin, niinkuin vanhat maajäätiköt. - -Mutta näitäkin taipaleita olivat sekä Lönnrot että Europaeus aikoinaan -astua taputelleet, ja moni muu heidän jälkeensä. Ja näistäkin -syrjäisistä paikoista oli moni hyväkin runo löytynyt. Europaeus kertoi -eräänkin vanhan eukon hänelle laulaneen, "jonka yksi sana maksoi -enemmän kuin monta kymmentä muiden." Lönnrot neljännellä matkallaan -kulki tämän kautta Kivijärvestä Akonlahteen. Hän kertoo siitä näin: - -"Muuan tyttö, joka sieltä (Akonlahdesta) yksityisillä asioillaan oli -tullut Salmijärveen, tuli opastajakseni, kuitenkin vasta pitkään -tuumittuaan; hän näet arveli maineensa kärsivän siitä, että kahden -kesken vieraan miehen kanssa kulkisi tuon puolentoista peninkulman -pitkän tien. Sovimme matkalla erittäin hyvin, eikä tyttö malttanut olla -perillä kiittämättä hyvää käyttäymistäni. Aina Vuokkiniemeltä alkaen -tänne johtavat tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että kaikkialla -olisi voinut kulkea ratsain, jopa hätätilassa rattaillakin. Soilla ja -rämeillä oli kapulasiltoja, jotka oli tehty jo 1788:n vuoden sodan -aikana. Vaikkei niitä siitäperin oltu korjattu, ne kuitenkin vielä -olivat jotenkin hyvät. Siitä näkee, miten kauan puu kestää vedessä. -Akonlahdessa poikkesin Trohkimon taloon, missä minut vanhana tuttavana -ystävällisesti vastaanotettiin. Sauna pantiin heti lämpiämään, -huolimatta siitä, että jo oli sangen myöhäinen hetki; olin näet sinä -päivänä kulkenut 5 peninkulmaa, 2 ratsain ja 3 jalan. Talo, joka -edellisellä käynnilläni oli ollut köyhissä oloissa, oli tänä vuonna -kaskimaistaan saanut paljon rukiita ja teki nyt kahta varakkaamman ja -hauskemman vaikutuksen." - -Kuljimme tällä taipaleella rajankin poikki ja kävimme pikipäin Suomen -puolella. Mutta Kuivajärven kylästä ei olisi huomannut, että oltiin -omassa maassa, sillä vaikka se oli Kiantaa, on se kuitenkin täydelleen -karjalaiskylän mallinen, sekä rakennustensa että asukkaittensa -puolesta. Sanotaan sen perustajaksi erästä Suigarvesta, siis hamasta -Vienan meren rantueelta tullutta karjalaista, joka oli paennut sotaväen -ottoa. Talo oli hyvänlainen, siinä oli isot pirtit ja vierashuoneet, -ja täällä, omalla konnullaan, karjalainen näytti uutterasti maataankin -raatavan. Mutta hepä vasta olivat vanhauskoisia. Pirtissä istuessani -näin akkunasta, kuinka vanha emäntä, kovasti mokisten, kantoi pihalle -messinkisiä jumalankuvia... "Kaikki huoneet pakanoitshoo, millä ne -nyt enää saa puhtaiksi"... niin toruen painui eukko rantaan ja pesi -siellä hiekalla obrasansa oikein perusteellisesti. Arvasin asian... -vierashuoneeseen tullessani oli siellä vahvasti tupakansavua, ja minun -oli toveriani varotettava, jottei talosta häädettäisi. Muu talonväki ei -toki näyttänyt ottavan asiaa yhtä vakavalta kannalta. - -Kuivajärven Huoviset ovat olleet jonkinlaisia runontaitajia, ja -heidän laulumahtiaan tiedustellaksemme mekin olimme sinne poikenneet. -Kun asiamme oli ajettu, matkasimme edelleen Kivijärveen, rajan taa. -Tämä taival oli rasittavimpia koko matkalla tavattoman helteen ja -kuivuuden vuoksi. Metsiä paloi joka taholla, vaikk'ei juuri meidän -tiemme varressa. Niitä paloi sekä Venäjän että Suomen puolella. -Viikkokausia päilyi taivaanrannalla synkkiä savupatsaita, jotka -verkalleen siirtyivät eteenpäin, sen mukaan kuin matkasi etäinen -palokin. Kivijärvestä oli melkein koko kylä lähtenyt sammuttamaan -laajaa paloa, joka riehui Pirtakankaalla, lähellä Latvajärveä. -Tulen päästessä metsään täytyi lähimpäin kyläin rientää miehissä -sammuttamaan, olipa kiirettä mitä hyvänsä, semmoinen oli laki. Ja -sanottiin olevan voimassa semmoisenkin asetuksen, että ellei tulen -syytä saatu ilmi, niin täytyi lähimpäin kyläin korvata kruunulle -vahinko. Tuskin tätä asetusta kuitenkaan tarkoin noudatettiin, sillä -muutoin olisivat sekä Vuokkiniemen että Uhtuen kylät saaneet melkein -järjestään tehdä vararikon, niin laajalta sinä kesänä paloi metsiä. -Muutamaa paloa, joka liikkui Lonkkavaaran sydänmaalla ja turmeli paljon -metsää, väitettiin jonkun sydänmaan eläjän sytyttämäksi; hän oli muka -sillä tavalla karkoittanut karhuja laidunmailtaan. Ja se näyttikin -onnistuneen. Karhu on, niin kerrottiin, ylen arka, etteivät sen -arvokkaitten turkkien karvat kärventyisi, ja juoksee sen vuoksi pitkät -matkat, kun tuli sattuu irti pääsemään sen asuinmailla. Sanottiinkin -sinä syksynä ilmestyneen karhuja rintakyliin tavallista enemmän, -vaikkei niistä muinakaan vuosina puutetta ollut. Kivijärven kylästä oli -karhu edellisenä kesänä kaatanut 9 lehmää ja yhden hevosen, ja sitä -edellisenä 14 lehmää ja yli 50 lammasta. Lampaita se oli kerrankin -mätännyt 16 yhteen läjään, niin meille kerrottiin. Ja Kivijärvi -kuitenkin on melkoinen asunta-aukea ja suurimman liikkeenkin varressa, -koska sen kautta kulkee valtatie Uhtuesta ja Vuokkiniemestä Suomen -puolelle. - -Varahvontta sai Kivijärvellä muutamaksi päiväksi lomaa, jotta saattoi -käydä Venehjärvessä perhettään tervehtimässä. Toverini ja minä -suoriusimme mekin iloiselle retkelle, läksimme käymään Ämmän tehtaalla -kotimaan kuulumisia saamassa. - -Oli itse juhannuspäivä, kun läksimme Kivijärvestä, saattajina kaksi -sikäläistä miestä, jotka tulivat Vuokin pohatoilta jauhoja lainaamaan. -Rajalle ei ollut kuin monias kilometri, sitten kuljettiin Viiangin -järven poikki, joka jo oli omalla puolella, ja edelleen Hyryn -rantaan, josta vesi veti yhtämittaa vaikka mereen saakka. Hyrystä -saimme lainaksi veneen, joka oli niin rauskaksi lahonnut, ettei -olisi luullut sen pinnalla pysyvän. Mutta Hyryn Matti, jonka vene -oli, repi paidastaan tukkeita pahimpiin paikkoihin ja käski sitten -matkalla "hämmentää ojassa vettä", niin kyllä sillä pääsi. Meitä tämä -neuvo vähän kummastutti. Mutta kun tultiin järveltä savipohjaiseen -ojaan, joka siitä laski toiseen järveen, niin sekoittivat molemmat -saattomiehemme ojan veden aivan liemeksi ja siihen jäätiin vähäksi -aikaa odottamaan. Tapahtui kun tapahtuikin se ihme, että vuoto kokonaan -lakkasi. Sisään vuotavan veden kanssa oli rakoihin tarttunut niin -paljon mutaa, että ne tukkeusivat. Arvatenkaan ei semmoinen tiivistys -ole hyvin pitkäaikainen. Mutta meitä se kunnolla auttoi Vuokkiin saakka. - -Kapeita jokia ja järviä laskeusimme Vuokin avarammille vesille, -poikkesimme Vuokin kylässä ja saimme sieltä toiset saattajat erään -lahden pohjaan, josta ei ollut kuin joku puolen peninkulmaa Ruukkiin. -Verrattoman virkistävä oli lyhyt käväisy omalla puolella ihanalla -säällä, ja korvet ja kanervikotkin polkumme varressa tuntuivat omalla -puolella kahta kauniimmilta. Näin kuukausmääriä erossa oltua tuntui -siltä, kuin olisi maailmassa tapahtunut tavallista enemmän sillä aikaa. -Kuinka jakamattoman tunnustuksen taas vaihteeksi annoimme kultuurille -ja sen mukavuuksille vierasvaraisessa Ruukissa! Kun olimme kirjeemme -kirjoittaneet ja kunnolla levänneet, palasimme taas reippaalla mielellä -rajan taa. Vuokin kylästä astuimme nyt yhden taipaleen maisin, joten -pääsimme Hyryyn oikoisempaan ja nopeammin. Kivijärvestä, jossa -Varahvontta jo odotti, matkasimme edelleen Vuokkiniemeen, kuljettaen -tavaroita rattailla Tshenajärven Äijönlahteen. Mutta tie oli niin -koleata, ettemme sitä toiste yrittäneet. Jyvöälahdessa, karjalaisessa -kodissamme, olimme pitkällisen poissaolon jälkeen hyvin tervetulleita. - -Kauaa emme nyt joutuneet siellä viipymään. Pisin mutka oli edessämme. -Meidän piti lähteä Vienan Karjalan pohjoisimpaan osaan ja kiertää -sieltä Kemijoelle, noustaksemme jokea pitkin takaisin Kuittijärville. -Lauantaina saavuimme Jyvöälahteen ja maanantaina olimme jo uudelleen -matkalla. - -Ystävillämme Senillä ja Okahvilla oli paljon kerrottavaa, mitä oli -poissa ollessamme tapahtunut. Kosijoita oli käynyt monet erät, mutta -kaikki olivat saaneet lähteä matkoihinsa, tyhjin toimin, vaikka nämäkin -tytöt olivat kihloja ottaen poikia narranneet. Sen he hieman häveten -tunnustivat. - -Iltasella he opettivat meille uudelleen katrillit ja pitkät kisat -y.m. karjalaiset tanssit, jotka olivat alkaneet matkalla unohtua, ja -kisan jälkeen läksimme tsunalaan, pieneen pesättömään huoneeseen, jonka -seinillä riippui neitosien vaatteita, katkeamaton ympärys monenvärisiä -karttunoita, vanhanaikaisia siniseksi painettuja sarkavaatteita ja -kalliimpia silkkivaatteita, muslimeja y.m., mitä hyvin järjestettyyn -myötäjäisvarustukseen kuuluu. Tyttärien ainoa rikkaus tällä puolella, -jossa naisilla ei ole varsinaista perintöoikeutta, on nimittäin -puvusto, ja sitä sen vuoksi jokainen kassan kantaja koettaa saada -kokoon niin paljon kuin mahdollista. Lattialla oli suuria lippaita, -jotka olivat täynnään Senin liinavaatteita. Huoneessa oli kaksi -vähäistä akkunaa, seinillä penkit ja akkunain välissä pieni pöytä. -Seinät oli koristettu kirjavilla kuvilla, joista suuri osa oli Senin -maalaamia. Hänellä näet oli paljon taipumusta piirustukseen ja -maalaamiseen, ja useat hänen kuvistaan olivat sangen hauskat naivin -käsityksensä ja luontevan värityksensä kautta. Uhtuan venäläisen papin -pojalta hän kertoi saaneensa muutamia väripaloja. - -Tässä huoneessa pelasimme usein iltasin "uraa" arpanappuloilla ja -vietimme aikaa tarinoissa. Niin sinäkin iltana kisan päätyttyä istuimme -tuttavallisessa keskustelussa. - -Minä tein tarkemmin selkoa tiedoista, joita olin hankkinut eräästä -Senin kosijasta. Kosijalle olin, hänen Luvajärvessä kysellessään, -kiitellyt Senin hyvää näköä, ahkeruutta ja taitavuutta kaikenlaisiin -töihin. Suurta arvoa näytti mies antavan tälle osavuudelle, mainitsi -muun muassa kuulleensa, että tyttö osasi lukea ja kirjoittaa, jonka -tiedon minä vahvistin oikeaksi. Se varsinkin näytti hänessä herättävän -kunnioitusta; hän oli itsekin jonkun verran perehtynyt näihin -harvinaisiin taitoihin. Mutta kun hän lopulta painosti sitä, oliko -tyttö myös hyvä raataja, niin harmitti se minua melko lailla, sillä -tarpeekseni olin nähnyt, kuinka naiset saavat tuolla rajan takana -suorittaa kaikki raskaimmat työt. Kysymys mielestäni ennusti huonoa -kohtaloa hänen tulevalle vaimolleen, ja kun hän itse puolestaan ei -kuulunut olevan kehuttavan kärkäs raatamaan, niin kerroin tämänkin, -valaisten asiaa, miten parhaiten saatoin. Sen tein sitä paremmalla -omallatunnolla, kun kuulin puhemiesten esittäneen kosijan asiat -ylenmäärin kaunistetussa valossa. - -Hetkisen istuttuaan mietteissään hän kertoi saaneensa kirjeen eräältä -toiseltakin pojalta, joka lupasi ottaa hänet vaimokseen. Hän antoi -hieman epäröiden tämän kirjeen luettavakseni. Sen kirjoittaja oli aivan -nuori, ei yhtäkolmattakaan täyttänyt nuorukainen, joka oli kerran -prasniekkamatkoilla tutustunut Seniin. Kirjeessä hän kertoi kovasti -mielistyneensä häneen, sillä "ei koskaan ennen hän ollut nähnyt niin -lystiä tyttöä", joka olisi osannut niin sievästi puhua ja käyttää -itseään. Tämä perustelu se teki minuun vaikutuksen ja selitin, etten -minä puolestani hetkeäkään epäilisi, kummalle mennä. Tämä ei tahtonut -raatajaa, vaan hauskan kumppanin -- ja hänet tiesin muutoinkin kelpo -pojaksi. - -Mutta tyttö moitti häntä liian nuoreksi, noin neljää vuotta itseään -nuoremmaksi, ja sitä paitsi oli pelättävä, että hänet vietäisiin -sotaväkeen. Viisi, ehkä seitsemän vuotta saisi vaimo sitten elää -miehettä. Ja ken tietää, pitäisikö tuo mies enää palatessaan omanaan. -Tyttö lupasi kuitenkin asiaa tarkemmin miettiä, ja siihen alkoi harveta -keskustelumme. - -Tyttö parka, ei ollut hänen asemansa kehuttava! Kahden eli hän äitinsä -kanssa isävainajan jättämässä talossa, kahden he saivat hoitaa -maanviljelyksen, karjanhoidon, kalastuksen, siinä kysyttiin ahkeraa -työtä, kun ei ollut varoja pitää usein päiväpalkkalaisia. Sekä tytär -että äiti olivat kuitenkin uutteria ihmisiä, ja kun he jonkun verran -ansaitsivat jauhokaupallakin, tulivat toimeen jotakuinkin. - -Mutta talon oikeat omistajat olivatkin tytön molemmat veljet, jotka -asuivat Suomessa. Jos nämä palaisivat kotia ja ottaisivat talon -haltuunsa, niin ei ollut ensinkään varmaa, saisiko sisar enää talossa -asua. Jos hän jäi kotiin, niin oli ainakin naimatta jääminen pelättävä, -sillä kotivävyä ei voitu ottaa taloon, johon millä hetkellä hyvänsä -saattoivat palata oikeat isännät. Jos hän taas meni muualle naimisiin, -jäi vanha, heikontunut äiti ypöyksin. Kuka hänet elättäisi? - -Maanantaina lähdimme pitkälle matkallemme, ja tuttava rahvas tuli -rantaan meitä saattamaan ja onnellista matkaa toivottamaan. Kun olimme -laskeneet Jolmosen vihaisen kosken ja soutaneet kapeat välivedet ja -virrat, tulimme Keski-Kuittijärven aavalle ulapalle, jolla ankara -raemyrsky meidät yllätti ja vihurit ja kuohuvat laineet pakottivat -laskemaan maihin pieneen selkäsaareen. Siellä äkkimyrskyn rauettua ja -auringon puhjettua lämpöisesti paistamaan, kivikoiden höyrytessä ja -aaltojen asettuessa, siellä havumetsän alla, rannan kalliolla luimme -kirjeen, jonka olimme mukaamme saaneet. Siitä saatoimme arvata, minkä -päätöksen ystävättäremme oli tehnyt tulevaisuuteensa nähden. - -Kun monen viikon kuluttua palasimme Jyvöälahteen, oli Seni viety. -Tuttavat surkuttelivat, kun emme häihin joutuneet; ne oli vietetty -parhaaseen Karjalan malliin, sillä tytöllä oli rikkaita sukulaisia. -Palatessamme äiti yksinään, alakuloisena ja itkenein silmin liikkui -laajoissa huoneissa, jotka entisen varallisuuden aikana miesvainaja oli -rakentanut. Raskas oli hänestä ollut ero, mutta hellällä luonnollaan -hän ei voinut estää viimeisenkään lapsensa lähtöä. - - - - -SUURELLE TUOPPAJÄRVELLE. - - -Matkalla Uhtueen poikkesimme nyt Enonsuuhun, joka kylä on sillä -paikalla, missä Ylä-Kuittijärvestä tuleva joki laskee Keski-Kuittiseen. -Kylä ei ole suuri, mutta eräs sen taloista on suurin, mitä on koko -Vienan Karjalassa. Varahvontta jo ennakolta kuvitteli, kuinka hyvänä -meitä pidettäisiinkään tässä laajalta kuulussa talossa, ja me -ajattelimme vähän samaan suuntaan, sillä useita edellisiä matkustajia -siellä oli hyvin kestitty. Cajanin päiväkirjassa luetaan, hänen -Lönnrotin keralla vierailtua samassa talossa: "Hyvästi vastaanotetut, -punasta viinaa, ruokaa, pakinata. Kornitsa illaksi ja yöksi, -asuttavaksi." - -Kylän suurin talo on, niinkuin jo olen maininnut, kahdenkertainen ja -maalattu ja näytti kauniissa virtamaisemassa hyvin muhkealta. Isäntä -oli paljon oleskellut Suomessa, mutta lienevätkö kokemukset meidän -puolella olleet ikävää laatua, vai mikä lienee ollut syynä, hän ei edes -käskenyt huoneisiin, vaikka näki meidän seisovan porraspäässään sateen -suojassa; vilkaisi vain kerran vihaisesti ja tiuskaisi sitten jotain -pihan poikki rengilleen. Vaikea oli meidänkään näin ollen sisään pyrkiä -ja pyytää ruokaa, jonka tarpeessa olimme; lähdimme koettamaan onneamme -toisissa taloissa, jotka olivat vaatimattomammat ja sen puolen malliin -rakennetut. Ensimmäisessä oli kuitenkin niin huono komento, keskellä -lattiaa istui vaivainen ryysyinen ukko, joka tuijottaen käänsi meihin -kärsineet kasvonsa, että lähdimme kolmanteen. Siellä oli vain vaimoja -kotona, eikä niitä näyttänyt haluttavan ruveta pakinoihin vieraitten -kanssa, joita ei isoon taloon huolittu; mutta ruokaa ei sentään juuri -kiellettykään. Tuskin se oli pöydälle saatu, niin jatkettiin pirtin -toisessa päässä vallan huimaa akkatoraa, jota kyllä oli hupainen -kuunnella, vaikka se osottikin, kuinka vähän näistä vieraista -välitettiin. Totta puhuen tuntui täällä niin kumman vanhanaikaiselta, -kuin olisimme tulleet maahan satoja vuosia takaperin paljon mainittujen -"varassussotien" aikana. Kun saatoimme hyvällä syyllä otaksua, että -näin lähellä Jyvöälahtea hyvin tiedettiin, mitä miehiä olimme, niin -emme voineet muuta kuin luulla, että ynseys oli tahallista. Syvimmin -tämä kohtelu vaikutti Varahvonttaan. Ihmetellen ja yhä ihmetellen hän -rantaan astuessamme sanoi, tarkoittaen sillä pohattaisäntää: "Ja tuota -me kaikki olemme jumalanamme pitäneet, eikä osaa sen paremmin olla." - -Tuskin olimme jälleen päässeet selkää kohti aukenevalle virralle, kun -äkkivihuri tempasi Varahvontan päästä uuden lakin ja vielä Kustinkin -lakin saman tien, ja siitä alkoi niin kiivas takaa-ajo, että pian olimme -taas hyvällä tuulella. Itsekseen riidellen Varahvontta pyyhkieli -lionnutta karkulaista, suori sen kaikin puolin, painoi sitten entistä -tiukempaan päähänsä ja yhtyi nauruumme. - -Ankara rajuilma sitten kasteli meidät kokonaan ja ahdisti pieneen -saareen säänpitoon. Kun se oli ohi puhkunut, tyyntyi tuuli ja ilma -näytti asettuvan kaikkein kauneimmilleen; mutta tuota pikaa tuuli -kääntyikin pohjoiseen, suoraan vastaiseksi, ja väänsi melkoisia -laineita. Keski-Kuittijärvi on Enonsuun kohdalta noin penikulmaa leveä, -eikä sitäkään, jos lukuun otetaan vastarannalla olevat suuret saaret, -jotka ovat melkein kiinni sikäläisessä manteressa. Tämäkin selkä on -siis väärin piirretty karttoihin ja Uhut merkitty pari penikulmaa -kauemmaksi pohjoiseen, kuin se todella onkaan. Varmaan on tämä selkä -oivallista kalavettä. Uittelimme uistinta, eikä aikaakaan, kun siihen -tarttui niin pirteä ja kookas kuuja, että siitä saimme evästä moneksi -päiväksi. Nämä kuujat eli taimenet olivat lisäksi niin lihavia, että -harvassa saa semmoista kalaa eväiksi paistaa. Paljon kuuluivatkin -Uhtuen miehet saavan uistamalla lohta, varsinkin niiden saarien -salmista, jotka jäivät selän yli soudettaissa vasemmalle. Oikealle -puolelle jäävän suuren Uhut-saaren salmessa oli kymmeniä veneitä -nuotalla. Selkä elostui melko lailla, kun he rajuilman ohi mentyä -laskivat ulos rannasta, purje joka veneessä. - -Vastatuulta kiskottaissa Varahvontta lohdutteli meitä sillä, että -"etelässä vetelä ja pohjoisessa pouta", ja hyvän sään toivossa -ahersimme selän poikki. Kuljimme tämän ensi taipaleen lainaveneellä ja -sousimme itse. - -Uhtuessa emme joutuneet tällä kertaa viipymään -- se on niin suuri -kylä, että siinä olisi ollut moneksikin päiväksi tutkimista -- vaan -lähdimme jo seuraavana aamuna ani varhain ensimmäiselle maataipaleelle. - -Kuittijärvien pohjoispuolella on, samoin kuin eteläpuolellakin, laaja -erämaa, joka erottaa tuon vesistön Tuoppajärvestä. Kyliä on harvassa, -niitten väliä penikulmia. Samoin kuin eteläpuolella, näyttää välimaa -pohjoispuolellakin olevan korkeanlainen maanselkä, joka idässä päättyy -Tuoppajärven syvänteeseen. Ensimmäisellä taipaleella ei neljällä -penikulmalla ole ainoatakaan asumusta, ainoastaan puolivälissä autio -pirtti, jossa matkamies saattoi levätä ja keittää murkinansa. Imbergin -kartalla tämä väli on merkitty vajaaksi kahdeksi penikulmaksi. - -Alussa kulkee polku tasaisia kankaita noin puolentoista penikulmaa, -erottuaan kylän takana Uhutjoesta, joka on paksuihin lietekerroksiin -uurtanut arvoaan paljon mahtavamman uoman. Kangas kohoo alhaisista -rantaseuduista penkereittäin, joitten kaltaat ja päällystät ovat -niin tasaiset, kuin olisivat ne taidetyötä. Ja kangas itse oli niin -sileätä, että viisitoista virstaa olisi voinut rattailla ajaa, vaikkei -varsinaista tietä ollut. Mutta sitten oli kiivettävä jyrkän vuoren -yli, joka oli poikittain vastassa. Metsä oli, kun oli kyläraiskiosta -päästy, koskematonta kruununmetsää, mutta aivan kookkaaksi ei mänty -jaksa näillä kankailla kehittyä, vaikka sillä olisi paljonkin ikää -niskoillaan. Niin köyhää on maanlaatu, ettei mäntyjen alla kasvanut -kaikin paikoin kanervaakaan, sianpuolaa vain, joka näille peräpohjolan -kankaille onkin ominainen kasvumuoto. Siellä täällä oli kankaan -syvennyksissä pieniä järviä, ja murheellisempaa, vakavampaa, maailman -riemuja paenneempaa metsäpiiriä saa harvoin nähdä kuin näitten järvien -rannalla. Vaikka se näytti kasvaneen siinä luomisesta saakka, oli sen -rintama kuitenkin aivan harva, eikä missään nähnyt sitä olemisen ilon -piirrettä kuin hyvällä jouhevalla hirsikankaalla tai vaihtelevassa -sekametsässä. Jokainen puu oli kuin erakko, jolla ei ollut kilpailijaa, -ei juurellaan, ei sivuillaan, sillä välilleenkin ne olivat heittäneet niin -viljalti tilaa. - -Lähempänä Röhöä maa muuttui vaihtelevammaksi. Siellä täällä oli -kuljettava suon tai järven poikki. Eräässä näistä järvistä oli niin -sanomattoman kirkasta, melkein vihtrilliviheriää vettä, että sen -vertoja tuskin näkee muualla kuin alppijärvissä. Kuljimme sen poikki -niin laholla sammaltuneella veneellä, että laidoista saattoi sormin -noukkia paloja, mistä vain halutti. Oli syytä pelätä, että se hajoisi -allamme. Yksi mies ei mitenkään tahtonut ennättää ajaa pois niin paljon -vettä, kuin raoista vuoti. Aidaksilla soutaen pääsimme kuitenkin -rantoja kiertäen järven poikki. - -Hyvin uuvuksissamme saavuimme illalla Röhön järven rantaan, mutta -emme enää jaksaneet lähteä lahtea kiertämään kylään päästäksemme, -vaan rupesimme ehätyspaikalla huutamaan ja ampumaan, kylä kun oli -niemen takana, niin ettei sitä näkynyt. Meillä näet oli painoja monta -raskasta taakkaa, sillä olin ottanut matkaan melkoisen varaston -valokuvauslevyjä. Muuan saattajista oli seitsemänkymmentä täyttänyt -puolisokea ukko, joka vähän ansiota saadakseen oli pyrkinyt kantajaksi, -ja hän toikin taakkansa reippaasti perille saakka. Joukossa pysyäkseen -ja kompastuksia välttääkseen hän aina astui jonkun toisen kantapäissä -kiinni. Kerran vähän jäljelle jäätyään hän kuitenkin poikkesi väärälle -polulle, kunnes kuuli, niin hän kertoi, askelien töminän sivulta päin -ja siitä huomasi väärään poikenneensa. Niin reippaina ja työkuntoisina -viimeiseen saakka nämä luonnon lapset pysyvät, ja niin heidän myös -täytyy viimeiseen saakka taistella nälältä säilyäkseen. - -Ehätysvenettä odotellessamme ammuskelin oivalla revollillani pilkkaan, -jotta kylä paremmin kuulisi, että venettä oli tarpeen. Ammuin koivun -pökköön ja Varahvontta, joka alati oli valmis palveluksiin, kävi -osoittamassa, mihin luodit sattuivat. Olinkin sinä iltana oivalla -amputuulella, sillä kaikki luodit sattuivat, vaikka ammuin niitä -puoliväliin toistakymmentä. Oikein ilostuin omaa taitoani, jota en -ollut niin hyväksi luullutkaan, kunnes lähtiessäni itsekin katsomaan --- en löytänyt puusta ainoatakaan. Varahvontta seisoi vieressä vähän -häveten, minä olin nolo ja Kusti nauroi ja julisti ääneensä ukon -oveluutta. Muut karjalaiset eivät sitä suurestikaan ihmetelleet, sehän -oli luonnollista, että ukko koetti isäntiään palvella mielen mukaan. -Rehellinen hän siitä huolimatta oli, vaikka karjalaisen käsityksen -mukaan. - -Puolen tuntia huudettuamme ja ammuttuamme näimme iloksemme ehätysveneen -pistävän niemen takaa järvelle. Pääsimme kunnon kevariin, saunaan, -saimme samovaaran pöydälle ja pätevää ruokaa, ja niin kuittasimme pian -pitkän taipaleen rasitukset. Mutta seuraavana päivänä emme olleet -saada kyytiä. Muistaakseni oli osa kylän väestä sammuttamassa hyvin -laajaa paloa, joka oli viikkokausia riehunut Kepajoen kankailla, jonkun -penikulman kauempana idässä; mutta matkakirjeemme lopulta vaikuttivat, -että kyläläiset hommasivat väkeä saattamaan taipaleen poikki. Muutoin -olisimme saaneet palata Uhtueen sen sileän tien. - -Olimme jo enemmän kuin puolimatkassa Tuoppajärvelle. Erittäin -vaivaloisen taipaleen kuljettuamme pääsimme puolentoista penikulman -päässä olevaan Suureenjärveen, joka on korkealla äsken mainitulla -maanselällä. - -Siellä olimme yötä talossa, jonka väki järjestään oli vanhinta vieroa. -Tämä uskonsuunta on Vienan Karjalan pohjoisosissa vallitseva, ehkä -siitä syystä, että ne olivat lähempänä Tuoppajärven saarella salassa -elelevää ja vaikuttavaa starovieroluostaria. Tylyä vainoa paeten oli -saareen tullut munkkeja Aunuksesta, perustanut luostarin ja saanutkin -siinä kauan rauhassa elää, kunnes asia tuli viranomaisten tietoon -ja luostari hävitettiin. Mutta rahvaasta ei vanhaa vieroa voitu -pois juurruttaa, ja se halveksi yhtä syvästi "oikeauskoisia" kuin -luterilaisiakin. Molemmat olivat heistä "mieroa", molempia kohdeltiin -saastaisina. Mierolaiset eivät varsinkaan saaneet syödä samoista -astioista kuin vanhan vieron tunnustajat, vaan heitä varten oli -erityiset "mieron stautshat", jotka etenkin ennen tahallaan jätettiin -pesemättä ja likaisiksi ja monesti tuotiin navetasta. Eräs arvoisa -Uhtuen isäntä muisteli vielä, kuinka hänelle oli täällä pohjoisen -puolessa sukulaistalossakin, jossa hän nuorempana kävi vieraissa, tuotu -ruokaa likaisella kupilla, joka suoraan navetasta kannettiin hänen -eteensä. Nyt olivat nämä tavat jo jonkun verran lauhtuneet; vaikka -luultavasti vieläkin pidettiin tarkkaa lukua siitä, etteivät astiat -sekaantuneet, olivat ne toki moitteettoman puhtaat. Mutta talon vanha -isäntä pani kovin kysymykseen, tokko meitä voitaisiin vierashuoneisiin -laskea, arvellen meidän ne pakanoitsevan tupakansavulla. Sitten -olisi suuri työ niitten puhdistamisessa. Mutta miten hän päänsä -ympäri tuumasi, niin pääsimme kumminkin, ja hyvässä talossa yömme -vietimmekin. Olimme useinkin puheissa näistä vieron käskyistä ja -koetimme selittää, ettei niissä voinut olla mitään järkeä. Eiväthän -vierolaiset muutoinkaan karttaneet mierolaista seurustelussa vaan esim. -avioliittoja solmittiin ristiin rastiin ollenkaan kysymättä, oliko -puoliso mieroa vai vieroa. Mutta sitä he eivät käsittäneet, pitivät -vain tiukasti kiinni vanhasta tavasta. - -Suurestajärvestä astuttuamme jonkun matkaa tulimme vaaran korkeimmalle -kohdalle, ja sinne näkyi, vaikka vielä puolentoista penikulman päässä, -laajaa siintävää Tuoppajärveä niin pitkältä kuin silmä kantoi. Yhtenä -saattajana oli meillä nyt vilkas mustapartainen mies, joka näytti -korkeintain neljänkymmenen ikäiseltä, mutta jolla harteillaan olikin --- seitsemänkymmentä vuotta. Reippaasti hän kantoi raskaan taakkansa. -Penikulman astuttuamme tulimme joelle, joka laski Tuoppajärveen, ja -sitä sousimme Valasjoen kylään, joka on aivan selän rannassa. - -Niinkuin meri se levisi eteemme, silmä ei erottanut rantaa kaosta -eikä vastapäätä idästäkään. Ihastuimme näköä ja nousimme maihin, -sitä rauhassa katsellaksemme. Valasjoen kylä on pieni kalastajakylä, -somalla paikalla, rannat täynnä talaita ja kuivaustelineitä. -Tuoppajärven kylät kukin kulmallaan elävätkin suureksi osaksi tämän -mainion järven kaloilla. Kalavesiä on riittävästi jokaiselle. Ne ovat -siksi etäällä toisistaan, etteivät ole kaikki enää samaa kansaakaan, -sillä järven eteläpäässä jo puhutaan toista kielimurretta, joka, -samoin kuin Kuittijärvilläkin, pehmentää semmoisia kirjaimia kuin -s, n, l. Pohjoispää, joka puhuu kovempaa murretta, sanoi niitten -"njätshäyttävän" puheessaan. Tässä sanassa itsessään on heti ensi -kirjaimessa tuo pehmennys eli "muljeeraus". - -Veneet olivat täällä toisen malliset kuin Kuittijärvillä, lyhyet, -leveät ja korkealaitaiset, jota vastoin Kuittijärvillä jokiveneen malli -on yleinen. Siitä paikalla näkyi, että Tuoppajärvellä täytyy taistella -ankaria aaltoja vastaan. Nyt oli kuitenkin aivan tyyni, koko ulappa oli -sileä kuin peili. Kuitenkin ulkonimme arkaillen aavalle pinnalle, sillä -hyvin äkkiä näillä vesillä toisinaan myrskyt yllättävät. Mutta toiselta -puolen oli Tuoppajärven vedellä semmoinen kirkkauden lumous, että sitä -katsellessa kammo häipyi. Missä vain pohja oli vähänkin likellä, se -näkyi niin selvään, kuin ei olisi välillä ollut mitään, tyhjää vain. -En ole missään muualla nähnyt niin runollisen ihanaa, hopeista vettä, -kuin tässä laajassa järvessä. Sen puhtaus oli niin hurmaava, että sitä -hetken katseltuasi katselit kaikkea, rantoja, hiekkoja ja vaarojakin -suuremmalla lemmellä. Mutta rannat ovatkin pohjoispäässä kauniit. Sillä -puolella lähestyvät järveä melkoiset selkoset ja vaarat, vaikka niillä -onkin rauhallinen loivuus, eikä tunturimaiseman jylhyyttä. Kun olimme -soutaneet selälle, niin alkoi oikealla puolella, keskellä selkää, näkyä -saari, jossa ennen oli tuo kovan onnen luostari. Saari on jotenkin -laaja, penikulmaa pitkä. Vähitellen alkoi vedestä nousta vastarantakin, -ja kun sää pysyi hyvänä, niin pääsimme seikkailuitta Kiestinkiin. - - - - - -LÖNNROTIN MATKA POHJAN PERILLE V. 1837. - - -Seitsemännellä runonkeruumatkallaan Lönnrot lähti tutkimaan niitten -seutujen runorikkautta, jotka olivat Uhtuen pohjoispuolella. Hänellä -ei tosin ollut varmoja toiveita siitä, että siltä puolelta runoja -karttuisi, mutta ei kuitenkaan voinut jättää pohjoisia seutuja -käymättäkään, sillä olihan mahdollista, että siellä, vielä etäämpänä -sivistävistä vaikutuksista, olisi säilynyt semmoisia runoja, jotka -olivat muualta hävinneet. Uhtuelle saakka hänellä oli, niinkuin jo -olemme maininneet, ylioppilas Cajan seuranaan; mutta siitä eteenpäin -hän jälleen matkusti yksin. Lönnrot oli seuranrakas mies ja -haikealta hänestä sen vuoksi tuntui ero matkatoveristaan. Cajanille -kirjottamassaan kirjeessä hän sanookin: - -"Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti -kamalalta. Sitä ikävätä en voi 'sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä.' -Olen usein ennenkin Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä -en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä -veet silmiini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt, -jos olisin kehannut ja jos toisella puolen ei himoni olisi vetänyt -minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä -seuvuin kerta käyvä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toiste en -enää pääsiskään." - -Matka tosiaan kävi saaliin puolesta köyhemmäksi ja vaivoista ja -vaaroistakin runsaammaksi kuin ainoakaan Lönnrotin aikaisemmista -retkistä. Ehkä kirjeen alakuloiseen sävyyn vaikutti pettymyskin, -kun hän nyt, yleisillä varoilla kulkiessaan, sai mielestään entistä -vähemmän aikaan. Kirje on nimittäin Kuusamosta kirjotettu; Lönnrot -oli jo silloin todennut, ettei Kuittijärvien pohjoispuolella ollut -saaliista toiveita. - -Seuratkaamme Lönnrotia tälle retkelle, ja sitäkin suuremmalla syyllä, -kun hän kulki seutuja, joissa sen jälkeen harva on yhtä tarkkaan -matkustellut. Matkalla hän piti päiväkirjaa, johon hän runojen -puutteessa entistä tarkemmin merkitsi muistoon havaintojaan ja -matkakokemuksiaan. Hänen ripeytensä muistikkeiden tekemiseen on sitäkin -ihmeteltävämpi, kun matka tapahtui myöhään syksyllä ja talvella ja -kaikkein köyhimpien ja ynseimpien seutujen kautta, pakkasessa, liassa -ja leivän puutteessa, sanalla sanoen oloissa, jotka joka suhteessa -olivat omiaan mieltä masentamaan. - -Uhtuesta Lönnrot matkusti hevosella Ohtaan, niinkuin jo tuonnoin -mainitsimme. Oltuaan Ohdassa yötä hän seuraavana päivänä jatkoi matkaa -Pistojärveen ja viipyi siellä pari päivää, mutta ei tavannut mitään, -jota olisi kannattanut muistoon kirjoittaa. Pistojärvestä hän kulki -edelleen Suvannon kylään, joka on kauempana pohjoisessa, Pistojoen -varressa. - -"Suvannolta tänäpänä oli kaha'päinki mieleni, taikka Kuusamon kirkolle -taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi ajaksi Suomen -puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi sitä ennen -käydä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin miesten -ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki menne'kän jos -korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen joulua Kuusamossa -pitämään." - -Suvannolta matka piti Makariin, ylen köyhään kylään. Huoneet olivat -niin kylmät, että kynä ei tahtonut hyppysissä pysyä. Köyhyys niin -suuri, että Lönnrotin kortteritalossa "akka vasta pääsi tähkiä olesta -veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin"... - -"Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinensa 3 savua, niistäki yhden talon -asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen puolelta tullut. Siinä kävin -vast'ikänä ja oliki ilahuttava nähdä siinä meiän tapaan elettävän, -vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen venäläinen yötymässä, jolta hyvä, -jos huomenna pääsen rauhassa kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen -muun väen nukkuessa, vasta kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu -takki päällä olevan. Häneltä kuitenki vaihoin itselleni hyvän -puukon, josta annoin kaksi kouraa tupakkaa" ... "Vaikiampata -yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä 30:ttä -vastaan Makarissa. Pirtti, jossa ensin kirjottelin, oli vilu, ettei -arveltavasti ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toiseen -taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan. -Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä. -Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä -siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli -kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän -pirttilöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljon ikkunoita ja likellä -toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös -on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki." - -Lönnrotilla oli vain kevyet vaatteet, kun ei voinut paljon painoa -mukanaan kuljettaa. - -Makarista hän hiihti puolen penikulmaa Tuhkalaan ja sieltä moniaan -virstan edelleen Iljalaan, jossa oli yötä. - -"Matka Iljalasta Suurjärveen sanottiin kulkevan Akkalan ja Käpälin -kylien kautta, mutta olevan lähes penikulman pidempi, kuin jos lähtisi -suoraan sydänmaan halki, jota ei tulisi päälle kolmen peninkulman, vaan -joka oli aivan umpea suksilla hiihdettävää. Päätinki lähteä sydänmaan -halki, jos vaan saisin jonkun taitavan oppaan, joka tuntisi matkan -suunnan. Siksi tarjousikin eräs läsnä-olijoista, jonka sittemmin -kuulin olevan sotapalveluksesta karanneen, täällä piilossa elelevän -miehen. Ruplan palkasta hän lupasi kantaa laukkuni ja hiihtää jäljen -eteeni, jonka tekikin, kunnes puolimatkassa väsyi niin, että ensin -piti laukku omaan selkääni ottaa ja lopulta edellä hiihtäjäksi ruveta, -vaikka kyllä jo itseki olin väsymäisilläni. Illaksi pääsimme kuitenki -perille ja yövyimme tuhkaispapin Homan taloon. Sauna oli juuri valmis -kylpemistä varten, ja väsyksissä kun olin, teki mieleni muiden kanssa -mennä saunaan, mutta sitäpä pappi ei suvainnut, vaan käski minun -odottamaan, kunnes hän itse, oppaani ja kaikki muut olivat kylpeneet. -Vähän suutuksissani semmoisesta ylenkatseesta en sitten huolinut -toisten perästäkään saunaan mennä. Aamulla jälkeen havaitsin akkunan -päällisellä savustuneella laudalla muutamia yhtä mustaksi savustuneita -kirjoja. Otin yhden niistä alas katsellakseni, se oli vanha hengellinen -slavonilaisilla puustaveilla painettu kirja. Horna pappi kysyi, -ymmärsinkö minä kirjaa lukea, johon vastasin kirjasta kyllä ymmärtäväni -venäjänki kieltä, ja puheeni todistukseksi käänsin siitä muutaman -paikan karjalaksi. Vähän parempaan arvoon tulin siitä Homan silmissä, -vaikka väittiki kirjan ei olevan venäjän vaan gretsjeskan (s.o. -kreikan) kieltä." - -"Näillä seuduin ollaan kolmea eri uskontoa eli vieroa, joksi uskontoa -täällä sanotaan. Ne ovat oikea papinviero, johon kuuluu hyvin pieni -vähemmistö, toinen vanha viero, starovertsat, johon enin osa kansasta -kuuluu, ja kolmas Saaren monasterin eli luostarin viero, jota vaan -muutamat harvalukuiset seuraavat. Jos Tuhkasen viero jollain tavalla -eroaisi vanhasta vierosta, niin tulisi vielä neljäski viero eli -uskonto, mutta minusta nähden se näyttää yhtä vanhan vieron kanssa -olevan, vaikka sitä täällä eri nimellä Tuhkasen vieroksi sanottiin. -Sen ylipappi sanottiin asuvan Karkalahden kylässä meren rannalla -Kieretin kauppalan ja Kemin kaupungin välillä. Mutta kun hänellä on -ylen suuri lääni allansa, on hänen täytynyt asetella alapappeja, jotka -pienemmissä piireissä käyvät lapsia kastamassa, pariskuntia vihkimässä -ja ruumiita hautaamassa. Niin häntä kuin hänen asettamia apupappejansa -pitää maakunnan (Tuhkalaisten) maksutta ruokkia ja kyydittää heidän -virkamatkoillansa; muuta palkkaa heille ei lienekkään, jos ei joku -vapaaehtoisesti tahtoisi heille jotaki vaivanpalkkioksi antaa. -Paljoksihan tulisi kahdenkertaiset papit palkata, sillä varsinaiselle -esivallan asettamalle papille, joka tuhkaispapin ristimät, vihkimät ja -hautaamat kirkonkirjaan ottaa, pitää myös jotakin hänen vaivoistansa -maksaa. Usein olen tuhkalaisilta kysynyt, missä heidän uskonsa eroaa -papin uskosta, vaan siitä en muuta selvitystä saanut, kuin että papin -uskolaiset molivat s.o. ristitsivät itsensä toisilla sormilla kuin -millä Jumala on käskenyt. Muutamat vielä lisäävät siihen, että se on -proklatoi (kirottu), joka molii papin tavalla." - -"Suurjärvestä hiihdin Vaarakylään, jossa Joukkosen talossa viivyin -kaksi päivää. Talo oli vähän parempi ja varakkaampi muita taloja näillä -seuduin, ukko ja akka olivat vielä kumpainenki elossa ja heillä neljä -poikaa sekä neljä miniätä. Oli vasta käyty Kieretin kauppalassa Vienan -meren rannalla ja sieltä tuotu jauhoja, joita yhtäläiseen tarvitseville -myytiin kolmesta ruplasta ja 60:stä kopekasta puuta. Ukkoa piti miniäin -palvella kuin patriarkkaa muinenki, iltasilla riisua kengät ja sukat -jalasta, aamusilla ne ja muut pukimet hänelle kantaa ja päälle pukiessa -apuna olla. Oikein lystikseni katselin, kuinka häntä miniät, kun hän -toisena päivänä uudelleen läksi eloa Kieretistä noutamaan, varustivat -matkalle, saattivat ja peittivät rekeen, josta heillä oli paljonki -työtä ja hommaa. Päivällä jälkeen minäki astuin suksilleni ja hiihdin -Vaarakylästä Skiittaan, jota matkaa sanottiin 12 venäjän virstaksi. -Skiitassa olin kuullut jonkunlaisen naisten luostarin olevan, jota -mieleni teki nähdä, mutta paikalle tultuani ei silmäni mitään semmoista -erottanut. Olihan koko Skiitta vaan Tuoppajärven lounaisrannalla kuin -moni muukin järjestyksettä rakennettu venäjänpuolinen kylä näillä -seuduin, huoneet siki saki, ei juuri nurkka nurkasta toisissaan -kiinni, ei paljon väliäkään, ja pieni kirkonmuotoinen kylässä. Siinä -kirkossa naiset joka päivä toimittivat jumalanpalvelustansa, ja heidän -sanottiin itsekunki Tuoppajärven luostarista 'Pyhästä Saaresta' -miilostia (elatusta) 25 ruplaa vuoteensa saavan, jota kuitenkin -moittivat vähäksi. Mitä näillä 'pyhillä naisilla' muutaki työtä, paitsi -jumalanpalvelustansa lienee, sitä en tiedä, jos eivät opettane muutamia -tyttölapsia, joita sitä varten niiden vanhemmat olivat tänne tuoneet. -Niin tapasin täällä Jaakkosenki tyttäriä Jyvälahdesta, jotka vaativat -minua sekä venäjän kirjoja lukemaan että Karjalan lauluja laulamaan. -Heidän opettajansa oli ummikko venäläisakka, lieneekö alkuansa ollutki -herrasväen sukua. Nuoremmat 'pyhät naiset', joiksi Jaakkosen tyttäret -ei vielä suinkaan olleet koronneet, asuskelevat lukon varassa, eivätkä -laske tuntemattomia puheillensa; niin muutamat vanhemman ikäisetki. -Miehen puolia Skiitassa en paljon nähnytkään." - -"Vielä samana päivänä, kuin tulinki, läksin Skiitasta ja hiihdin 8 -venäjän virstaa Pyhään Saareen, joksi Tuoppajärven saarella olevaa -monasteria eli luostaria tavallisesti nimitetään. Matkalla, joka on -järveä, tulin muutaman pienemmänki saaren poikki kulkemaan, ennen -isoon saareen tultua. Tämä iso saari sanottiin olevan noin penikulman -pituinen ja sen ympärillä useampia pieniä saariloita. Iltapimeä oli -minun jo jäällä yllättänyt, jotta kylään tultuani kyllä arvelutti, -mihin yöksi menisin. Eräältä mieheltä, jonka tapasin, kysyin, -missä täällä voisi yömajan saaha, ja hän johdatti minun luostarin -päällysmiehen luoksi, jota kutsui polsakka startsaksi, ja jonka -kysyttyäni, ymmärsikö Karjalan kieltä, sanoi kaiken maailman kielet -osaavan. Tämä polsakka startsa, ei erittäin vanha, silmäpuoli mies, -asui kahdessa pienessä huoneessa, eikä vielä niitäkään yksinänsä -viljellen, vaan jonkun toisen toverinsa kanssa, joka sisämäisessä -kammarissa istui ja luki jotaki kirjaa pöydän ääressä. Sisään tultuani -pian havaitsin, ett'ei suomi, ruotsi, saksa, eikä latinakaan kuulunut -niihin kaiken maailman kieliin, joita hänen piti osaaman, vaan -venäjänkielellä sanoi hän, että hänen tuli lähteä iltakirkkoon, ja -käski saattomieheni viemään minua matkamiesten majaan, jossa sitten -yön lepäsin, enkä koko polsakka startsaa sen enempää nähnyt, vaikka -seuraavana päivänä pari kertaa kirkossaki kävin. Jos, niinkuin muutamat -olivat tietävinänsä, hän oli Venäjänmaalta tullut pakolainen, joka -kaksintaistelussa oli toisen silmänsä menettänyt, niin kyllä oliki -syytä peljätä minua vaaralliseksi tiedustelijaksi, jota on parempi -karttaa kuin kohdella." - -"Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa, -vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa -usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle -levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni -tyynyksi saatua. Muita maamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja -kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla -kuleskelevan. Muutaman näitten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa, -kun ei oll'ukan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki -puolella usiammissa paikoin, käyvät semminki matkoilla aina puukko -vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on -tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären -puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää -neljän tuuman." - -Sikäläisistä tuttavuuksistaan kuvaa Lönnrot varsinkin erästä Koljolasta -kotoisin ollutta porovarasta, kertoen kaskuja hänen ovelista -keinotteluistaan. - -"Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, -kuuluu aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä -rajaseuduilla. Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon, ja Kiannon) poroja -varastanut, josta häntä emme kuitenkaan voi erittäin moittia, sillä -Venäjän puolella ei ilmankaan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki -kerran puikahti ulos metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron -raidosta ja lähti kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa -kaivattavan ja jälkiä myöten hakemaan tultavan otti kengät omista -jaloistaan ja puki peuran takajalat (kengitti), terät taas kannan -puoleen sitoen. Poro takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka -tähen ei jää'kän näkymään kun takaisten jalkain jäljet. Niin laadittua -talutti kauniisti poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi -lihoiksi ja söi suuhunsa. Poronpaimenet kyllä olivat havainneet poron -raidosta kaonneen, vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun -jälkiä ei minne näkynyt menevän." - -"Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, -näki poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös -rannalta poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden -keksi paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse -suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet -kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- 'Vastikään mentiin -tuonne.' -- Poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa -jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään." - -"Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut, -rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa -näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. 'Mikäpä nyt esiksi', arveli, -'ainaki nuo minun yllättävät', kun oliki hevosella vaikia kulku, -suksimiehillä kevyt. Niin kuitenkin pääsi rannalle ennen suksimiehiä. -Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti -ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä -tultua alko surkialla äänellä voivotella, 'äkisti kohtauksen tulleen -(ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä'. Miesten -tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikeaksi -tullen, laittivat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan -tultua, johon paikalta ei ollutkaan kun eräs virsta, poroa ei ni -enää ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen -riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta -toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla -maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua -hypännyt lattialle sanoen: 'a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro, -akka?'" - -"Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla -en tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi." - -Kauaa Lönnrot ei viihtynyt Saaren luostarissa: - -"Yhen yön vaan olinki koko Saaressa", hän kirjotti Uhtuessa eronneelle -matkatoverilleen, "joka minusta enemmin oli rosvonpesän, kun monasterin -muotonen. Heti tultuani oli miehiä ympärilläni, jotka kysyivät, jos -minulla ei olisi viinaa myödä, johon kuuluvat kovin ahnaita olevan. -Sitte oli moniaalla, kun kuuli tohtariksi, samaa asiata kanssani -toimitettava, kun Vasken kamarissa Paanajärven piissarilla... Kirkossa -kävin kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. -Pimiä esti ikoniaki (kuvia) näkemästä, vähä niitä olisi ollutki -katseltavaa." - -Saaresta Lönnrot matkusti Kuusamoon, viettääkseen omalla puolella -joulua. Matka kävi nyt osaksi toisia teitä, kyliä myöden: - -"Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen -talonen. Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha -ni mitä ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan -kun pyysin minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi -emäntä: 'anna vieras esinnä syö, jos mitä jää'. Sitte syötyämme -meni kyytimieheni kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli -ilta-askareitaan. Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun -ja aion huvikseni vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko -yömajani menettää. Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun -suustani saaha, tunsi savun ja sano: 'ettekö ole tupakkaa juoneet? jos -vaan tupakkaa juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä -olemaan'. Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä -paremmat. Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia -elämä: ei ni mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki -lähtiä Skiittaan sanoen: 'eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!' -Skiitassa nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 -ruplaa vuoessa, jota kuitenkin moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli -sinne muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä -oli poika Saaressa raatajamiehenä." - -"Koko Käpälin kylä ilman kuuluu poronvarkaita täynnä olevan. Toinen -toisensa porot ovat jo niin tuiki syöneet, ettei kuulu enää ni mitä -syötävätä niistä olevan. Ei sanottu päälle kahen talon koko kylässä -olevan, joissa matkamieskän saisi omansa liikuttamatta pitää. Ei -paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan kylää, johon sitte tulin. -Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli siinä kasakkapaimen kesän -yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä sairaaksi tullut. Kuisma -rupesi tohtoriksi, anto keittää vettä ja valo kiehuvaa vettä ratin -läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli arvattavasti ja sitäpä Kuisma -toivoki, koska sillä tavalla pääsi hänelle kesän palkkaa maksamasta. -Saman Kuisman satun minäi näkemään, sulokielinen, liukas mies oli ukko." - -"Makarissa eli eräs Kuusamonki mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. -Hän oli tänne muuttanut täällä paremmin rauhassa saaha poroja -varastella ja syöä." - -"Suvannolla on Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan -aitta täynnä liikuttamatta. Vaan niitä ei liikutaan, ostaa uutta -Kieretistä sekä syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen -en ni ole kuullut, jos lienevät kunniallisesti rikastuneet, vaan -usiammista muista kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, -että ampuvat kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa -ollut. Nämät olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja -kun luulivatki jo kaukana kylästä itsensä olevan, tulen tehneet, -siihen nukkuneet. Niin näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat... -Niin sanotaan Larin veljesten sillä tavaransa saaneen, että osiksi -pettivät Moskovan porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja -heittivät maksamatta, osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa -varastelivat, mitä käsiin sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan -Suomen talonpoikia pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä -rikastuneen. Oli niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu -ni mitä voivan siinä asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut -semmoinen, että Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain -veloistaan, vaan joka ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman -onpi? Muien rikkauesta olen myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska -pettäjän tavalla aina ovat alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli -rasittamalla enentäneet. Suvannolta kyyitsi eräs akka minua ensinnä -Närhiin ja siitä meiän puolelle rajoa Multijärveen. Akan kanssa -tielläni piin paljonki pakinata erinomattain vieroon koskevista, joissa -hän oli hyvin typerä. Ei ni tiennyt. Jumalan 10:stä käskystään mitä. -Kun toinen elo kohtasi minua taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun -kotona. Täällä olen nyt asunut viisi neljännystä kirkolta eräässä -talossa, jonka vanha muori aikonansa on mamsellista talon emännäksi -ruvennut. Voi jos niin useinki rupiaisivat. Ainaki olen havannut -semmoisten taloin paremmin kun muien voivan. Ja vielä siitä lähtisi -talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia kun muulla tavalla herrasväeltä -ottavat. Tämäki mainittu muori kehu heillä ei ruunulle ei muille velkaa -olevan. Tässä olen nyt kolmatta viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita -ja muita kirjotuksiani." - -Näin masentavaa laatua olivat siis ne kokemukset, joita Lönnrot kohtasi -Uhtuesta pohjoiseenpäin matkustaessaan. Runoja tuskin ensinkään -ja vähän muutakaan kirjotettavaa ja kaikenlaisten pettymysten ja -rasitusten lisäksi tutustuminen siveellisessä ja aineellisessa -viheliäisyydessä elävään rahvaaseen, joka kovin paljon erosi -Kuittijärven seutujen rattoisasta ja vierasvaraisesta kansasta. Mutta -uudenvuoden jälkeen hänen piti lähteä jatkamaan matkaansa. Eikä hän -ohuista vaatteistaan ja huonoista kokemuksistaan huolimatta ryhtynyt -suuriinkaan lisävarustuksiin talvisydämen varalta, vaikka matka piti -Lappiin. Kuusamosta kirjottamassaan kirjeessä hän lausuu: - -"Tähän asti olen tullut toimeen ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja -luultavasti tulen niin toimeen koko talven, ellei se tule kovin kylmä. -Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi minun pian on tilattava, kun näet -nykyinen, johon puettuna minulla on kunnia kirjoittaa näitä rivejä, -jo alkaa käydä liian kuluneeksi. Saappaita minulla jo on kolmas pari -jalassani siitä kun sieltä kotoa läksin." - -Saaren luostarin aikaisemmista vaiheista tiedetään, että [seuraavat -tiedot ovat "Karjalan kirjasta"] erakkolan eli luostarin syntyminen -johtui niistä uskonvainoista, joitten alaisiksi vanhauskoiset joutuivat -Nikonin uskonpuhdistuksen kautta seitsemännellätoista vuosisadalla. -Tämä uskonpuhdistus ei tosin käsittänyt muuta kuin kirkon ulkonaisia -menoja, mutta varsinkin Pohjois-Venäjällä sitä kiihkeästi vastutettiin -ja vastustusta johti Solovetskoin luostari, joka jo silloin oli -kohonnut melkoiseen mahtiin. Luostari ei huolinut käskyistä eikä -uhkauksista, vaan sotatoimet olivat tarpeen sen, samoin kuin useampain -muittenkin vanhauskoisten luostarien vastarinnan kukistamiseksi. -Niin kiihkeästi vanhauskoiset pitivät kiinni kirkonmenoistaan, että -he mieluummin kävivät kuolemaan, kuin hylkäsivät ne. Mutta yhtä -leppymättömänä esivalta pakotti heidät alistumaan. Ensimmäinen -sotaretki Solovetskoita vastaan raukesi tyhjiin, ja toisellakin -kerralla, jolloin sitä ahdisti suurempi sotavoima tykkien keralla, -luostari torjui hyökkäyksiä, kunnes piirittäjät petoksen kautta -pääsivät siihen tunkeutumaan 22 p. tammik. v. 1676. Monet puolustajista -silloin saivat surmansa, toisia karkotettiin, luostarin päämiehet -mestattiin. - -Mutta karkoitetut munkit eivät luopuneet uskostaan sittenkään. He -kokoilivat eri paikoissa Pohjois-Venäjällä joukkoa ympärilleen ja -hallituksen lähettäissä sotaväkeä he sytyttivät luostarinsa palamaan -ja paloivat itse niiden mukana. Joitakuita kuitenkin säilyikin kaukana -erämaissa. Näitä oli Tuoppajärven Saareen perustettu erakkola ja sen -vastapäätä mannermaalle syntynyt naisluostari, Skiitta. Edellisessä -kuuluu aikanaan olleen kolmisensataa munkkia, ja erakkolan maine kävi -niin suureksi, että sinne Moskovasta saakka lähetettiin lahjoja. Mutta -siitä huolimatta osattiin sen olemassaolo pitää viranomaisilta salassa -aina vuoteen 1770. Sitä ei kuitenkaan näytä silloin ruvetun sen enempää -vainoamaan, vasta 1850-luvulla ulottui sinnekin saakka esivallan -käsi. Munkit ja nunnat karkotettiin ja Saaren taloista 30 hävitettiin -maan tasalle. Saareen asetettiin oikeauskoinen pappi, joka siellä -asui vielä norjalaisen prof. Friisin käydessä Saaressa 1870-luvulla. -Myöhemmin pappi muutettiin Kiestinkiin, Tuoppajärven pohjoisrannalle, -jossa pitäjän kirkkokin on. Saari lienee sen jälkeen jäänyt melkein -autioksi. Erakkola ei mahtinsakaan aikana laitostensa puolesta ollut -mitenkään verrattava varsinaisiin luostareihin, ja vähitellen siinä -siveellisyyskin ja hengellinen elämä täydellisesti rappeutui, niinkuin -näkyy Lönnrotin kertomuksesta. Mutta epäilemättä sillä oli paljon -vaikutusta kansaan, ja ellen väärin muista, kerrottiin varakkaitten -karjalaisten lähettäneen sinne lapsiaan saamaan opin alkeita. - -Saaren munkeista pakenivat jotkut Kuusamoon, jossa Nuorusen kukkulalla -on heidän pystyttämänsä, nyt jo lahonnut risti. Tapasin Kuusamossa -käydessäni v. 1892 erään venäjää puhuvan karkulaismunkin, joka oli -viimeinen elossa oleva suuremmasta joukosta. Hän lienee ollut Saaren -entisiä munkkeja. - -Se kammo ja halveksiminen tois'uskoisia vastaan, joka on vanhalle -vierelle niin ominaista, saa ehkä osaksi selityksensä tuosta tylystä -kovuudesta, jolla esivalta teki lopun vierolaisten hengellisistä -laitoksista. Itse vanhauskoisuudesta se ei voinut loppua tehdä. Vienan -Karjalassa siihen vielä tänä päivänä kuuluu suuri osa kansasta, toisin -paikoin järjestään joka mies. - - - - -VIENAN KARJALAN POHJOISKULMILLA. - - -Tuoppajärven kylistä on suurin Kiestinki, joka on järven -koilliskolkassa; siellä on yhteinen kirkko. Tuoppajärven selältä -tullaan kapean matalan salmen kautta pitkään lahden suikaleeseen, -jonka lakealla rannalla kylä on. Maisema ei suinkaan ole kaunista, -sillä kylän seuduilla maa on ylt'yleensä matalaa ja lakeata. -Asutuksella on johonkin määrään uudisasutuksen luonne. Talot ovat kuin -arkipäiväisempää, kalseampaa mallia kuin Kuittijärvien rannalla, niissä -ei tavannut koristeita eikä muutoinkaan samaa vanhanaikaisempaa sävyä. - -Samanlaista oli mielestäni väkikin. Kiestinki on jo kokonaan runoalueen -ulkopuolella. Runoraja oikeastaan kulkee jo Röhössä, vaikka sitä -pohjoisemmistakin kylistä tosin on saatu runonpätkä sieltä täältä. -Lieneekö vanha viero hävittänyt täältä runot, vai eikö niitä ole -ollutkaan, sitä en voi sanoa. Ilmiö joka tapauksessa on omituinen. -Ainoastaan häävirsiä Kiestingissäkin osataan ja arvatenkin joku verta -loitsujakin, sillä niihin näyttävät turvautuvan vierolaisetkin, -kun hätä käskee. Ja vanhanaikaisia ompeluksia oli Kiestingissä -säilynyt enemmän kuin etelässä; niitä kannettiin joukottain -kaupaksi, kun kuultiin meidän semmoisia ostelevan. Luulenpa, että ne -olisivat kaikiksi ajoiksi hävinneet, ellemme olisi joutuneet näitä -rätsinämarkkinoita toimeen panemaan. - -Asuimme muutoin varakkaassa ja laajassa talossa, jonka vanha emäntä -oli niin ilmetty Louhi itse, ettei taiteilijalle paremmasta väliä. Ja -Louhen tapaan, voimalla ja lujuudella, hän taloa hallitsikin, vaikka -se oikeastaan oli pojan ja tämä oli vasta hankkinut minjän. Ellen -väärin muista, oli eukko Lohjalta kotoisin, mutta hän oli kääntynyt -kreikanuskoon ja muutoinkin niin tapansa muuttanut, ettei häntä -karjalaisesta erottanut. Muun muassa hän antoi minjänsä "kumartaa -jalkaa" maan tavan mukaan kuusi kuukautta häitten jälkeen joka kerta, -kun minjä lähti uudelle työlle. Satuimme tämmöiseen tilaisuuteen kesken -kumarrusta, eikä asianomaisilla ollut mitään sitä vastaan, että sen -valokuvasin. - -Sää pysyi ihmeen kauniina ne päivät, jotka Kiestingissä viivyin, ilma -oli alati tyyntä, lämmintä ja herttaista. Aamut olivat säännöllisesti -aivan tyynet, mutta kun päivemmällä helle alkoi käydä rasittavaksi, -niin virisi selältä lauha tuulenhenki, joka leyhytteli juuri sen -verran, että latoi lahden pinnan täyteen rivittäin matkaavia aaltosia, -jotka viileästi loiskia pilpattelivat kylän louhirannoilla. Mutta -iltapuolella, auringon vaivuttua alemma, ensin tyyntyi ja sitten alkoi -auringon laskun jälkeen puhaltaa vieno tuuli maalta selällepäin. Ilmiö -saa, kuten tunnettua, selityksensä siitä, että ilma päivällä lämpiää -enemmän maan päällä kuin selällä ja kohoo ylöspäin; selältä silloin -virtaa maalle sijaan viileämpää ilmaa. Yöllä taas maa jäähtyy nopeammin -kuin vesi, ja silloin alkaa kylmempi maailma raskaampana virrata -selälle päin, jolta ilma kohoo ylöspäin. Harva järvi on siksi laaja, -että se kykenisi aikaansaamaan nämä säännöllisesti vuorottelevat tuulet. -Mutta Tuoppajärvi sai sen aikaan, ja siitäpä se saikin mahtia vielä -nähtävän mahtinsa lisäksi. - -Kiestingissä erosin toveristani, jonka piti viipyä siellä jonkun päivän -selvittelemässä pohjan puolen sanavarastoa. Hänen piti Varahvontan -keralla matkustaa kievarireittiä Kieretin järven kautta Vienan -merelle, minun taas kiertää Pääjärven ja Jelettijärven kautta. Sovimme -siitä, että tapaisimme toisemme Tyrhyn kylässä, Kieretin järven -pohjoispäässä. Ensimmäisen taipaleen Kokkosalmen kylään saakka hän tuli -minua saattamaan. - -Sousimme takaisin Tuoppajärvelle, mutta käänsimme penikulman verran -kuljettuamme kokan pohjoista kohti. Hauska olisi ollut käydä -kaikissakin kylissä järven rannalla, mutta siihen olisi kulunut paljon -aikaa, sillä Tuoppajärvi on yhdeksää penikulmaa pitkä. Kiestingissä -mainittiin matkoja pitkin järven rantoja seuraaviksi: Kiestingistä -Lohilahteen 15 virstaa, Lohilahdesta Lampahaiseen 4 virstaa, siitä -Njilmalahteen 15, Njilmalahdesta Kuorilahteen 20 ja siitä edelleen -Suolapohjaan niinikään 20 virstaa. Suolapohja on järven eteläpäässä, -ja sieltä on ainoastaan muutama penikulma Paanajärveen Kemijoen -rannalle. Länsirannan kylät ovat: Kiisjoki, johon tulee Kuorilahdesta -20 v. Suolapohjasta siis 40, Skiitta, 10 virstan päässä Kiisjoesta, -ja Valasjoki, 15 virstaa Skiitasta. Valasjoesta tulee pohjoisrannalla -olevaan Kokkosalmeen 20 virstaa, Kiestingistä sama matka. - -Saattajina oli meillä jälleen naisia. Muuan heistä oli vasta -kaksitoistavuotias tyttö, ja hänen sanoivat toiset taitavan runojakin. -Emme tosin luulleet niitten olevan sen arvoisia, että niitä kannattaisi -kirjoittaa, mutta tytön mieliksi kehoitimme häntä laulamaan. Ja -tapahtui se kumma, että hän lauloi "Kilpakosinnasta" kokonaista 236 -säettä. Ensin hämmästyimme, sitten ihastuimme, ja runo tietysti -kirjotettiin, ja tyttö sai yhtä suureksi mielihyväkseen maksun -kauniista taidostaan. - -Hyvin kummastelimme tätä yksinäistä vanhaa runoa, joka muodoltaan ja -sisällykseltään veti vertoja niille runoille, joita olimme Uhtuessa, -Vuonnisessa ja Latvajärvellä kuulleet. - -Runon alku lähti: - - Anni tyttö, aino neiti, - Läksi voatteijen pesulla, - Räpähäisen räimemähe, - Nenähän utuisen niemen, - Peähä soaren terhentyisen, - Pitän laiturin nenähä. - Iski silmänsä itähä, - Loip' on silmän luotehella, - Keksi mustasen merestä, - Sinervöisen lainehilta. - Jos olet kalani karja, - Niin sie uimaha uleha, - Vesi peälläh vetäy! - Jos olet lihani lintu, - Niin sie lentämäh levähä! - Tulipa pursi Väinämöini, - Tulipa on näillä valkamilla, - Vaskisilla valkamilla, - Teräksisillä teloilla - j.n.e. - -Alku on se tavallinen, jolla Väinämöisen retki Pohjolaan neittä -pyytämään alkaa. Sen kyllä Kuittijärven kylissä monet osaavat, osaavat -myös Annin ilmoituksen veljelleen Ilmariselle, joka paraillaan pajassa -takoo, ja Ilmarisen suoriutumisen kilpakosijaksi. Mutta harvinaisempia -ovat kuvaukset ansiotöistä, joita samassa yhteydessä lauletaan. Tämäpä -tyttö niitä osasi, ja meistä tuntui, kuin olisimme äkkiä päässeet vanhan -aarteen perille. - -Tyttö lauloi, kuinka Pohjan akka käski kyntämään kivisen pellon -"oatralla tulinenällä" ja kääntämään käärmeet käsillänsä. Väinämöinen -pyytää Ukkoa satamaan lunta sauvan varren ja antamaan hänelle pyhän -oriin, ja niin hän ansiotyön suorittaa. Toiseksi hän ampuu taivaalta -tähdet, sitten pyydystää suuren hauin Tuonelan joesta. Sitä varten hän -kohoo linnun lentimille ja lentää Manalan alanteelle. Osaksi oli tosin -runo sekaantunutkin, siten että esim. Annin varotus tuli vasta tämän -jälkeen, ja se päättyi kultaneidon taonnalla. - -Ihmettelimme ja ajattelimme moneen suuntaan; vihdoin asia selvisi. -Tyttö oli kuullut runon eräältä kerjäläiseltä, joka oli sillä puolella -oleskellut. Sitten kävi ilmi, että kerjäläinen oli ollut Latvajärvestä -kotoisin. Ja runoja myöhemmin verrattaissa nähtiin, että tuo kiertelevä -ukko oli sen oppinut Arhippaiselta Miihkalilta. Se oli siis vanhan -Arhipan runo, joka oli näin etäälle eksynyt, tosin melkoisesti -karsiintunut ja sekaantunut matkalla, mutta siitä huolimatta -säilyttänyt monta arvokkainta piirrettään. - -Emme voineet kyllin ihmetellä sitä erinomaista runomuistia, jota -tämäkin tapaus osotti. Paitsi runon yleistä juoksua oli tyttö suuressa -määrin säilyttänyt sen vanhaa kieltäkin omituisine päätteineen ja -sanoineen, joista monet varmaan olivat hänelle tuntemattomat. Vaikka -hän oli kuullut Tiitta ukon sitä laulavan vain moniaan kerran. - -Kokkosalmi on hauskemmalla paikalla kuin Kiestinki, mutta koko -joukon pienempi kylä. Viivyimme siellä vähän aikaa, ostellen taas -muiskarätsinöitä. Miesten suurena kummana kuljimme, heitä kokoontui -joukottain tanhuille meitä oudostelemaan, enkä saata sanoa, että heidän -käytöksensä oli ystävällistä, jospa ei julki vihamielistäkään. Siinä -suhteessa on kylien välillä omituinen ero. Toisissa vierasta kohdellaan -mitä ystävällisimmin, toisissa taas ynseästi, ja merkillistä on, että -kylät näyttävät pitävän nämä ominaisuutensa vuosikymmeniä. - -Tuoppajärvi kokoo laajaan helmaansa melkoiset määrät vettä, mutta -liika ei vuoda reunan yli järven eteläpäästä, josta olisi Kemijokeen -lyhyt ja mukava tie, vaan se murtautuu pohjoista kohti Pääjärveen. -Noin puolen virstan päässä järvestä on Sohjenanniskan koski. Se ei ole -kovin jyrkkä, putousta ei liene kymmentäkään metriä, mutta karkeassa -erämaanluonnossaan se on viehättävä helmi. Sen paras kauneus on -tuo hopean kirkas vesi. Vähääkään sekaantumatta se Tuoppajärvestä -juoksee kosken nieluun ja kaatuu sitten sileään kalliouomaan, joka on -puhtaaksi huuhdottu kuin lasiastia, ja saapuu sen vuoksi alas saakka -yhtä läpikuultavana. Suopursujen, petäjäin, harmaitten kallioitten -kehyksissä kosken pumpulivalkoinen kuohu, leimuava aalto, sointuinen -kohina virittävät erämaahan raikasta elämää. Mutta koski ei ollut -ainoastaan kaunis, se oli lumoavakin. Pohjan päällä ei tosiaan -sileillä kohdilla erottanut vettä ollenkaan, melkeinpä olisi erehtynyt -astumaan koskeen sen voimaa huomaamatta, ennenkuin se jo olisi vienyt -mukanaan. Missä joku kivi tai pykälä rikkoi peilinä kiitävän veden, -siinä näyttivät kuohut kisailevan ilmassa kuin untuvat. Kosken alla on -kuitenkin melkoinen veden mullerrus, jossa ei näy muuta kuin murtuvaa -vettä, vaahtoavia laineita. - -Ei asumusta, ei myllyä minkäänlaista ollut tämän kosken partaalla, -ainoastaan vanhuuttaan lahonneita ristejä, joita ennen erakot olivat -pystyttäneet, ja taipaleen poikki ehkä vieläkin vanhempia teloja. Joki -sitten virtaa matalain rantain välitse korpea ja suota Pontselensuun -pieneen kylään, ja laskee penikulman, toista virrattuaan Sohjenansuun -kylän kohdalla Pääjärveen. - -Pienempi kuin Tuoppajärvi, mutta mahtavampi luontonsa puolesta on -Pääjärvi; eikö liene se koko Pohjolan kauneimpia järviä. Ulapat -ovat aavat, tuntureita ja vaaroja kohoo joka puolella ja katse -käsittää yläviä selkosmaita vielä kaukaa rantain takaakin siintävistä -etäisyyksistä. - -Ehkä on vesi yhtä kirkasta kuin Tuoppajärvenkin, mutta samoin kuin -ovat rannat korkeammat, samoin ovat Pääjärven haudatkin syvemmät ja -siitä pimeämmät, se sen vuoksi näyttää Tuoppajärveä jylhemmältä ja -juhlallisemmalta. Vasemmalla puolella kohoo jonkun penikulman päässä -Maanselän korkea reuna vaarametsineen, ja reunan takaa näkyy Nuorunen, -Kuusamon korkein tunturi. - -Etäämpänä pohjoisessa, näköjään melkein järven laidassa, on -Kivakkatunturi, jonka taitse Oulanganjoki laskee Pääjärveen, -muodostaen tunturin takana komean Kivakkakosken. Kivakan takaa -näkyy jalo Päänuorunen ja järven pohjoispäästä lähtee melkoinen -Koutajoki. Tämä koeteltuaan voimiaan Kuman rajussa koskessa laskee -laajaan Koutajärveen, josta vedet Lapin jokien vahvistamina juoksevat -Kannanlahteen. Oikeallakin rannikolla on vaaraisia maita, mutta sillä -puolella kukkulat ovat melkoista matalammat. - -Pääjärven rannoilla on harvemmassa kyliä kuin Tuoppajärvellä. -Länsirannalla on Oulangansuu, pohjoispäässä Mikon kylä siinä, mistä -Koutajoki lähtee, itärannalla Majuolahti, eteläpäässä Sohjenansuu ja -joku vähäpätöinen rymä näiden lisäksi. - -Sohjenansuussa oli pari kookasta Suomen malliin rakennettua ja -maalattua taloa, uutimellisine ja kukallisine akkunoineen, ja kylä -sen vuoksi tervehti puoleksi tuttavallisesti. Mutta noiden talojen -isännät olivat Suomessa, jossa heillä oli Turun seudulla kauppapuodit, -ja kotiväki kohteli minua vierastellen. Omituista on, että juuri -tämä pohjoisin osa Vienan Karjalasta tekee kauppojaan meidän maamme -eteläisimmissä osissa, aivan merimaassa. Ruotsin kielen taito ei -sen vuoksi ollut Kiestingissä harvinainen. Toiselta puolen käydään -täältä Ruijassa kalassa, ja siitä osaa norjan kieltä monias mies. -Karjalaiset näyttävät oppivan vieraita kieliä paljon helpommin kuin -länsisuomalaiset, norjan kieltä esim. kuuli täällä sangen luontevasti -äännettävän; mutta luulen heidän siitä huolimatta pitävän omaa kieltään -suuremmassa arvossa kuin muut suomalaiset. - -Pääjärvi varmaan on kalainen järvi. Kylän rannassa, joka oli aivan -aavan selän laidassa, oli korkeat hirsistä rakennetut venesillat -täynnään veneitä, nuottia ja verkkoja telineineen, aittoineen. Varmaan -olisi tässä kylässä viihtynyt kauemminkin, se näytti tarjoovan niin -paljon luonnonkauneutta ja urheilua. Mutta runoja sieltä oli suotta -ruveta kyselemäänkään, ja muutakin vanhaa täällä pohjoisessa oli -niukemmalti, arvatenkin siitä syystä, että koko tämä pohjoispuoli -on verraten nuorta uudisasutusta. Pääjärven ja Tuoppajärven seudut -olivat myöhään lappalaisten hallussa, taisteluista lappalaisten kanssa -kertovat sen puolen tarinat. - -Onneksi oli Pääjärvi aivan tyyni, kun illalla läksin veneellä matkaa -jatkamaan Majuolahden kylään, jonne oli pari penikulmaa. Kivakkatunturi -kuvastui edessäpäin jylhänä järven pintaan ja näytti olevan hyvinkin -lähellä, vaikka sille oli matkaa neljä penikulmaa, etäisemmät tunturit -asuivat valon keralla kuulakkaissa korkeuksissa, järvellä laskeutui -illan hämäryys, vakavuus rantain metsille. Pääjärven sanotaan olevan -myrskyllä pelottavan, mutta nyt se oli niin liikkumaton ja ääneti, -että kaukaa, virstain päästä kuului, kuinka lohet poukkuilivat ilmaan, -poukkuilivat niinkuin olisi jossain halkoalusta kuormattu. Niin ylävät -olivat rannat, että soutelimme kuin avaran salin lattiaa. Suomen -puolella päilyi Maanselän päällä paksu savu -- sitä oli jo kohonnut -päiviä ja viikkoja -- joka ujui hiljalleen järvelle päin, hämärtäen -mäkiä ja laaksoja. - -Kuta kauemmin soutelimme selkää, sitä halummasta olisin sinne jäänyt. -Samalla kun luonnolla oli jo Pohjolan suuripiirteinen jylhyys, -on se kuitenkin niin pohjoiseksi rikasta ja vaihtelevaa. Olisin -tahtonut nähdä Kuman, jota kertoivat niin ankaraksi, että kävyt -putoilevat kuusista sen rannoilla. Halusta olisin käynyt uudelleen -Kivakkakoskella, johon olin tutustunut Paanajärveltä käsin siellä -käydessäni. Mutta siihen ei ollut aikaa. Pääjärvi on kuutta tai -seitsemää penikulmaa pitkä, ja olisi pitänyt viipyä viikkoja, jos sen -olisi tahtonut kunnolla nähdä. - -Puolen yön aikaan saavuin puhtaalle hiekkarannalle, joka oli jo -kauas selälle hohtanut; siinä oli Majuolahden vähäinen kylä. Löytyi -sieltä kuitenkin kelvollinen talo ja ystävällisiä ihmisiä, vaikka -vierasteltiin. Ylen harvoin siihen taisikaan poiketa kulkijoita ja -syytä oli sen vuoksi katsoa pitkään outoa. Mutta yhä piintyneempää -tuntui siellä viero olevan. Luontainen ystävällisyys kuitenkin voitti -uskonnolliset ennakkoluulot, pirttiin katettiin minulle illallinen ja -ullakkoon tehtiin vuode. Mutta kun ennen maata menoa istuin pihalla -piippuani polttamassa, jott'en savulla loukkaisi talonväkeä, niin -näin ihmeekseni emännän, joka palasi vainioveräjältä ystäviään -saattelemasta, jo kaukana pitävän sormillaan nenästään. Minun -kohdalleni tultuaan hän lausui: "Ka hyvähän tämä ois vieras, nii -tupakkoo polttaa." Se minusta jo oli liikaa ja rauhallisesti poltin -piippuni loppuun huomautuksesta välittämättä. Mutta ihmeellistä on, -kuinka vastenmielistä tupakansavu on semmoisille, jotka eivät ole siihen -ensinkään tottuneet. Monta kertaa meitä saattelevat naiset rukoilemalla -rukoilivat, ettemme polttaisi veneessä tupakkaa, ja jos savua, sen -ilmaan hajotessa, vähäkin joutui heidän kurkkuunsa, niin rupesivat -he siitä ankarasti yskimään, en tiedä sitten, terveydekseenkö, vaiko -sielunsa autuudeksi. - -Majuolahdessa, samoin kuin Pääjärven muissakin kylissä, oli poronhoito -jo tärkein elinkeino. Maanviljelykseen ei ollut luottamista, ei -ainakaan tässä kylässä, jonka maat olivat hiekkaperäiset. Kuivuus oli -ollut niin pitkällinen, että oraat olivat kuihtuneet aivan mitättömiksi. - -Majuolahdesta kuljin oppaan keralla kaksi penikulmaa Ahvenlahteen, -joka on Jelettijärven länsipäässä. Väli on kauttaaltaan erämaata, -mutta muistoni mukaan olivat metsät tälläkin välillä kauniimpia kuin -Uhtuen kankailla. Maan muodostus oli vaihtelevaa. Vasemmalla kädellä -oli jonkun matkan päässä korkea vaaramaisema, joka näytti olevan -Kuusamon tunturialueen rinnakkaisjonoa. Sillä puolella on aavanlainen -Tiiksijärvikin, syrjäisimpiä sydänmaan seutuja, joitten asematkin -kartoilla ovat väärät, muodoista puhumattakaan. Merkillistä kyllä on -Jelettijärvikin Imbergin karttaan piirretty aivan lähelle Kiestinkiä, -puolen penikulman päähän vain, vaikka Kiestingissä joka mies tiesi -matkaa olevan kaksi penikulmaa ja Jelettijärven kylään kokonaista kolme. - -Ahvenlahdessa oli vain monias talo. Oppaani saattoi minut arvatenkin -parhaaseen, jonka asukkaat olivat hänen tuttaviaan. Pirtin lattia oli -aivan täynnään vihdaskoivuja, joiden keskellä istui punakirjavia naisia -ja peräpenkillä isäntä, yllään aivinainen mekko ja housut. Kaikki olivat -uutterassa vastanteossa ja pihkainen tuoksu täytti huoneen. Harvoin -olen nähnyt vierasta niin kauniisti vastaan otettavan, kuin tämä isäntä -tervehti ja puhutteli majuolahtelaista tuttavaansa. Nähdessään meidän -sisään astuvan hän ilostuen nousi penkiltä, oikaisi kookkaan vartalonsa -ja lausui juhlallisella sydämellisyydellä: - - "Terveh siulla ammuin nähty!" - -sekä astui lehtien poikki häntä kättelemään. Minuakin käteltyään hän -kehoitti istumaan ja alkoi sitten "pakauttaa vierasta" maan tavan -mukaan, kysyi ensinnä yleiset kuulumiset, keskusteli ilmat, vuodentulon -toiveet, kaupat, syventyi sitten yhä enemmän yksityisseikkoihin, -jopa kaikkien niitten niittyjen ja metsäluhtain heinänkasvuunkin, -joita olimme tiellämme tavanneet. Keskustelu juoksi niin sujuvaan ja -luontevasti, osotti niin tarkkaa luonnon havaintoa, että itsekseni -ihmettelin, kuinka avoimin silmin oppaani oli kaiken matkaa kulkenut, -vaikk'ei hän huomioistaan minulle mitään maininnut. Vasta kun nämä -kaikki asiat oli puhuttu, hän kysyi oppaalta, mikä minä olin miehiäni, -millä asioilla kuljin, ja lupasi saattaa minut veneellä edelleen -Jelettijärven kylään, jonne oli penikulman verran vesitietä. - -Jelettijärvessä olivat kokemukseni aivan toista laatua. Siellä oli -vastaanotto jäykkä, milteipä tyly. Minua luultiin maankiertäjäksi, ja -seuraavasta taipaleesta Uuteenkylään vaadittiin niin kohtuuton hinta -- -muistaakseni kuusi ruplaa -- että vetosin virallisiin matkakirjoihini -saadakseni kohtuhinnalla kyydin. Matkaa oli nelisen penikulmaa. - -Mutta sitäpä minun ei olisi pitänyt tehdä. Epäluulot puhkesivat nyt -julki. - -"Mitä myö siun pumakoistasi! Emme osaa lukea, luet niistä, mitä -hyväksi näet. Ethän sie ole meän puolen herroja. Et sie suudji -(tuomitse), et kokuo veroja, et hoia mitänä meän asjoja, mi lienet -vanhain rätshinäin kauppias, mintähden sinua kyyitsisimme?" Mitä -saatoin siihen vastata? Lukutaitoista ei ollut ketään, ei minkäänlaista -muuta; virallista suojaa kuin kylän omat isäntävirkamiehet, ja -heitäpä olikin juuri se mies, joka minulle tämän vastauksen antoi. En -edes saanut kunnollista yösijaa, vaan sain yrittää nukkua eteisessä -likaisessa vuoteessa, jossa sain ensimäiset täit tällä matkalla, ja -siinä oli niin paljon muutakin syöpäläistä, etten koko yönä saanut -nukutuksi niiden, mielipahan ja ehken pelonkaan vuoksi. Seuraavana -aamuna ei auttanut muuta kuin luvata vaaditut kuusi ruplaa, vaikka se -Karjalan oloihin nähden olikin ylen kallis hinta. Mutta ennen kun se -taival oli loppuun kuljettu, lauhduin sentään melkein kokonaan, sillä -niitä rahoja en tyhjästä maksanut. - -Saattajiksi lähti taipaleelle kaksi miestä ja nainen. Matka piti -ensin moniaan virstan metsämaita, kunnes saavuttiin Jelettijärvestä -lähtevälle joelle. Se ei ollut aivan suuri, mutta luhtamailla ja -soilla oli siinä riittävästi vettä veneen uida. Polulla olivat -yöllä saamani vieraat alkaneet niin kiihkeästi leikata villapaidan -kuumentamaa selkääni, että veneeseen tultuamme ja joelle päästyämme -epätoivoisella kiireellä riisuin päältäni sekä takin että liivin -ja vielä paidankin yhdessä ajattomassa käänteessä, vapautuakseni -rosvoista. Saattajani eivät tuosta suurestikaan kummastuneet, nainen -kysyi vain osaa ottavasti: "Voi veikkonen, olet sie matkalla täipynyt? -Niitä kohoo ihosta näin helteellä", heitti aironsa ja rupesi etsimään -villapaitaa. Ja tottuneena hän sen puhdistikin tuota pikaa ja saatoin -rauhallisemmalla mielellä jälleen pukea sen päälleni. - -Nämä saattajat olivat sitä kaikkein syvintä vieroa, mitä matkalla -tapasin. Tuon tuostakin he ristivät silmänsä ja siunailivat, liekö -siitä kun polttelin tupakkaa, vaiko lähestyvää ukonilmaa, vaiko vain -syntisyyttäni, sillä he näyttivät luulevan saattelevansa pahinta -maankulkuria. Pelko ei ollut minustakaan kaukana... He olivat -Jelettijärvessä maininneet taipaletta hyvin koskiseksi ja sen vuoksi -vaikeaksi kulkea; mutta minä, joka mielestäni olin niin paljon koskia -kolunnut, pidin tuota puhetta vain keinona rahain kiristykseen. Ja kun -joki ei ollut sen suurempi, niin olin mielestäni arvostellut asian -aivan oikein. Mutta sainkin tutustua vaikeuksiin, jotka olivat aivan -uuden luontoiset. - -Maat olivat näköjään jotenkin lakeita, louhista morenipohjaa asui -missä kangas, missä suo. Tuli sitten vastaan ensimmäinen koski, mutta -kun sen kohinaa ei kauaskaan kuulunut, niin arvelin helpostikin siitä -pääsevämme. Mutta kun olimme laskeneet sen niskaan ja rantaa pitkin -kävin sitä katsomaan, niin selvisikin minulle, minkä vuoksi näitä -koskia oli vaikeiksi sanottu. Vesi oli huuhtonut kivien välistä kaiken -irtaimen maan, niin että kosken pohja oli yhtä ainoata louhikkokatua, -johon vesi katosi niin syvälle, että vain lirinää kuului ja siellä -täällä näkyi joku juokseva salasuoni. Semmoista koskea on tosiaan -vaikeampi laskea kuin taivaltaa pitkin kuivaa kangasta. Mutta keväällä -mahtaa siinä olla melkoinen ryöppy, koska tulvat olivat viruttaneet -koko jokilaakson maasta paljaaksi. - -Mäkeen nousi siis tiemme, kulki kankaan poikki ja ainakin puolen -virstaa täytyi venettä vetää ja tavaroita kantaa, ennenkuin oltiin -jälleen joessa. Ja semmoista oli sitten matka edelleenkin. Missä vain -oli kynnys, siinä louhikkokin, jonka huokoisiin vesi katosi, niin että -oli taivallettava maisin. Yksi näistä taipaleista oli kaksi virstaa -pitkä. Kaksi virstaa oli venettä vedettävä pitkin koleikkoa polkua. Ken -ei ole itse ollut semmoisessa urakassa, tuskin aavistaakaan, kuinka -rasittava neljännespenikulmaa pitkä vetotaival on. Pidin itseäni jo -onnellisena, että kuudella ruplalla pääsin. Mutta päivässä kuitenkin -siitä suoriusimme ja illalla myöhään saavuimme Uuteenkylään. - -Järven rannalla oli kylä, niin kehno ja viheliäinen, että kammotti -katsella. Niin pahanpäiväisen kurjaa rytökasaa en ollut vielä nähnyt. -Yksi talo oli kuitenkin muita parempi, ja siihen veivät oppaani. -Se oli ympäristössään melkeinpä komea, mutta sen omistajapa olikin -rakennusmestari, joka oli rakennellut taloja Kieretissä. Pihalle -tuli vastaani kaksi parrakasta nuorta miestä, jotka pitivät talossa -isännyyttä vanhan isännän poissa ollessa. Yhtä tylyjä kun oli oltu -Jelettijärvessä, yhtä odottamattoman vieraanvaraisia täällä oltiin. -Minut saatettiin pirttiin, samovaara paikalla sytytettiin, aljettiin -puuhata ruokaa ja toimitettiin vaatteeni kuivamaan. Pyssyni otettiin ja -vietiin orsille. Huomatessaan takkini alta revolverinnauhan pyysivät -isännät paikalla sitäkin, ja kun en siitä luopunut, niin kehottivat -vain olemaan pelkäämättä, ei minulle mitään pahaa tapahtuisi. Mutta -ystävällisyys oli niin liehakkoa, että se herätti epäilystäni. Muistin -varotukset, joita oli Kuittijärvellä lausuttu, että täällä merimaassa -oltiin rosvoja. - -Toivoin sen vuoksi pääseväni yksin makaamaan huoneeseen, jotta saisin -sulkea oven; mutta aitassa, johon minulle vuode valmistettiin, -nukkuikin toinen isännistä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Minun sinne -saapuessani oli vaimo lapsineen jo levolla. Vuoteeni, joka oli -lattialle laadittu, oli kyllä huononlainen, vaatteet haisivat kovin -ummehtuneelle ja likaiselle, mutta valitsemisen varaa ei ollut. Kun -olin ylen väsynyt ja puoliyö oli tulossa, niin veti se sittenkin -puoleensa vastustamattomalla voimalla. Mutta vaikka unettikin -ylenmäärin, niin en sittenkään uskaltanut nukkua. Jonkun aikaa siinä -taisteltuani unen kanssa näin nuoremman miehistä tulevan sisään ja -kuiskaavan jotain vaimonsa korviin, jonka jälkeen hän otti lapsen ja -kantoi sen pois. Säpsähdin aika lailla ja olin taas vähän aikaa ilmi -valveilla. Tuskahisessa odotuksessa kului taas joku aika, kunnes ovi -jälleen narahti, sama mies astui pirttiin ja taas kuiskasi jotain, -jonka jälkeen vaimo nousi ylös ja molemmat lähtivät pois, niin että -olin yksin. Nyt säikähdin vielä enemmän, sillä luulin heidän nyt -aikovan hyökätä päälleni. Saattoihan sen arvata, että minulla oli joku -sata ruplaa rahoja matkassani. Mutta päätin myydä henkeni kallihista, ja -oivallisella revolverillani arvelin voivani pitää puoliani, jos vain -hereillä pysyisin. Mutta uni alkoi olla ylivoimainen. Vaikka miten -olisin ponnistellut, se painoi raskaat silmäluomeni umpeen, mutta -toiselta puolen mielen jännityskin auttoi, että aina välistä sävähdin -joksikin sekunniksi valveilleni. Alkoi kuulua ukkosen jyrinää ja -silloin tällöin välähti huone valoiseksi, vaikka seinässä oli vain yksi -pieni aukko. Kerran siitä taas säpsähdin valveille, kun ovi narahti --- ja molemmat isännät astuivat huoneeseen. En virkkanut mitään, -makasin hattu kasvoillani ja tarkastelin sen alta heidän toimiaan. He -astuivat aivan vuoteeni viereen ja seisahtuivat siihen. Olin varma -siitä, että he aikoivat heittäytyä päälleni äkkiä ja ehkä paikalla -kuristaa minut, kuoleman tuska tuli päälleni, sydämeni lyödä rouskutti, -kuin olisi tahtonut murtua, ja hengitys salpautui. Mutta peiton alla -käänsin revolverin heitä vastaan valmiina paikalla ampumaan, jos he -yrittäisivät heittäytyä päälleni. Vihdoin rauhoituin sen verran, että -sain kysytyksi, mitä he tahtoivat... Sanoivat tulleensa pitämään -minulle seuraa, kun en tullut pirttiin ja ankara rajuilma oli -tulossa. Hermostuneena huudahdin silloin: "Läkkä veljet pois, en mie -ukkosta varaja, nukkua pitäisi, ylen olen uupunut". Siihen he tyytyivät -ja lähtivät! Mutta valvoa koetin yhä edelleen. Aluksi se onnistui. Tuli -ukonilma semmoinen, että seinät olivat kukistua päällemme. Yö muuttui -synkeän pimeäksi, mutta salama toisensa jälkeen valaisi pienen huoneen -valkeammaksi kuin keskipäivällä. Toiset jyräykset olivat lyhyitä kuin -räjäykset, toiset kammottavia, kuin olisi päältämme taivas revennyt ja -rauniot kukistuneet ylitsemme. Mutta niinkuin sotatanterella vallitsi -kuolon hiljaisuus joka jyrähdyksen välillä. Sitten alkoi kuulua etäistä -tohua, epämääräistä jyminää, kohinaa kankailta, joka lähestymistään -läheni. Ja kattoon alkoi naksahdella raskaita pisaroita, ne taajenivat, -ja sitten rankkasade äkkiä koko voimallaan kaatui päällemme. Se pieksi -kattoa, täytti malkain välit, tulvasi joka raosta huoneeseen, niin että -lattia oli yhtenä lammikkona ja minun täytyi vetää hattu kasvoilleni -sateen suojaksi. Mutta nyt muiden ehkä pelätessä pahimmin, minä tunsin -viihdyttävää rauhaa luonnon riehuessa. Lienee ollut noin kahden'aika, -kun sitten väkisin nukuin. En herännyt enää siihen, kun perhe aamuyöstä -oli saapunut makuusijoilleen. Koko keveältä tuntui herätä seuraavana -aamuna -- hengissä. Kun heiltä kysyin, miksi olivat yöllä pois -lähteneet, niin vastasivat he tavan olevan semmoisen, että ukonilmalla -perhe kokoontuu pirttiin obrasain eteen rukoilemaan. Samalla sytytetään -tuohukset palamaan. Siinä sitten molitaan, niin kauan kuin ilmaa kestää. - -En kysynyt sen koommin, miksi he olivat kahden saapuneet huoneeseeni -ja vuoteeni viereen, ja tokkopa he olisivat aikeitaan ilmaisseetkaan, -jos heillä pahoja aikeita oli. Mutta tyytyväinen olin, ettei minun -tarvinnut viettää talossa toista yötä. - -Auliisti he auttoivat minut matkaan, laittoivatpa paljaita nuoria -iloisia tyttöjä saattamaan seuraavan taipaleen poikki Tyrhyyn. -Semmoista kohteliaisuutta tavallisesti osotettiin vain virkamiehille. -Syy saattoi kuitenkin olla toinenkin. Tytöt matkalla kertoivat, että -nuoret isännät sinä päivänä odottivat isäänsä kotiin saapuvaksi. Hän -oli lähtenyt Kierettiin hakemaan juhlaksi viinoja, ja niitä piti nyt -juotaman. Juoppous oli ruvennut täällä merimaassa valtaa saamaan, eikä -sitä minään pahana pidetty, vaan päin vastoin pidettiin onnellisena -sitä, joka oli kyennyt hankkimaan itselleen kunnon pääntäyden. -Naistenkin kuuli kerskailevan, kun heidän miehensä olivat olleet -humalassa. - -Uudestakylästä oli Tyrhyyn vain penikulma matkaa. Mutta väli oli -hyvin soista ja sen vuoksi vaikeata kulkea. Tyrhyyn olivat toverini -ja Varahvontta jo ennättäneet saapua ja suuri oli iloni, kun heidät -tapasin. Kerroimme toisillemme seikkailumme. Heidän matkansa oli käynyt -onnellisesti pitkin kevaritietä; edellisen yön he jo olivat maanneet -Tyrhyssä, jossa ei ukkosesta tietty mitään. - -Tyrhy oli niin kurja kylä, ettei siellä ollut kestikievariksi -kelvollista taloa, vaan olivat viranomaiset sitä varten rakennuttaneet -siistin mökin, jossa oli kaksi huonetta, eikä muuta vikaa kuin -runsaasti luteita. Edellisen yön oli toverini saattajineen sen vuoksi -täytynyt nukkua porstuassa. Tyrhyn kevaria piti Pingan kevarin isäntä, -joka toimitti Tyrhynkin kyydit. Pingan kylä on parin penikulman päässä -Kieretin järven takana. Pingasta tulleet kyytimiehet odottivat Tyrhyssä -saapumistani, viedäkseen meitä edelleen aina Kierettiin saakka. Sinne -oli vielä matkaa neljä penikulmaa. - -Nyt kuljimme oikein kruunun maantietä, eikä parempaa tietä tarvitsekaan -jalkamies. Kaikissa välillä olevissa järvissä oli kevareilla mukavat -veneet kummassakin päässä. Matalia salmiakin oli jossain kohden -kaivettu, virtoja perattu ja kaikkiin soihin rakennettu sillat. -Etelämmässä suosillat tavallisesti olivat poikittain ladotut ja niitä -saattoi hevosellakin kulkea. Täällä sitä vastoin oli pantu rinnan -pienain päälle kaksi hirttä, joitten selkä oli veistetty sileäksi. -Jalan astua olivat nämä sillat paljon paremmat. Sillattomain suomatkain -jälkeen kulku tällä vaatimattomalla tiellä oli kerrassaan huvimatkaa. - -Maisemat olivat melkein ainaisia yksitoikkoisia soita. Siellä täällä -oli kuitenkin järvien ja jokien rannalla parempaakin kasvullisuutta. -Tällä välillä oli paria penikulmaa pitkä järvikin, Luovuska, jota ei -ollut missään sen aikuisissa kartoissa. Sen vuorirannoilla kasvoi -toisin paikoin koivikoita, mutta näin lähellä kolkkoa Vienan merta -koivu jo oli niin haalistunut ja väritön, että se oli kuin metsän -jäähyväinen pohjolaa kohti kulkevalle matkamiehelle. Kun saavuimme -likemmä Kierettiä, niin tuli vastaamme kolkkoja kallioita. Kieretin -joen rannalla saimme kotvan ammuskella, ennenkun saapui venäjää -puhuva mies meitä noutamaan. Pian marssimme sitten konttinemme -kauppalaan, jonka satamassa melkoiset merialukset osottivat, että oli -tultu valtameren rannalle, vaikka tosin erääseen sen syrjäisimmistä -sopukoista. Aavaa merta ei kuitenkaan näkynyt, sillä Kieretti on lahden -pohjukassa saarien takana. - -Kieretin joki laskee puolen virstan mittaisena rajuna koskena pieneen -Vienan meren lahteen, ja tämän kosken rannalla on kauppala. Koski oli -par'aikaa täynnään suuria pölkkyjä, joita laskettiin mereen, arvatenkin -Koutaan vietäviksi, sillä siellä ovat suurimmat sahat. Kauppala on -vähäinen, mutta on siinä joku kookkaampikin kahdenkertainen talo, -koska siellä asuu venäläisiä virkamiehiä ja asukkaistakin toiset -ovat kaupan, kalastuksen ja merenkulun kautta päässeet hyötymään. -Ennen oli Kierettikin karjalainen, mutta ainoastaan jonkun harvan -kuuli siellä enää karjalaa puhuvan. Melkein koko väestö on nykyään -umpivenäläistä. Kaduilla kasvoi pitkää ruohoa, mutta puisista -jalkasilloista päättäen ne mahtavat syksyllä olla hyvinkin lokaiset. -Vähän niitä tosin rattailla kuljettanee, sillä ei ainoatakaan ratsain -ajettavaa tietä tullut kauppalaan. Kauppalan laidassa on kivestä -rakennettu kirkko ja kierettiläisten perunamaat. Ilmaston kovuutta -osotti kuvaavasti peltojen pienuus. Ne eivät olleet sen suuremmat, -kuin että melkein olisivat peittyneet ympärillään olevan aidan alle, -jos se olisi kaatunut. Metsätkin olivat ainakin lähimailla huonot, -eivätkä laitumetkaan kehuttavat, koska kauppalassa oli niin vähän -maitoa, että piti odottaa iltaan lehmäin palaamista, ennenkuin -sitä saimme. Kestikievari oli viihdyttävän siisti, mutta muutoin -odottamattoman huonosti varustettu. Aloimme jo pelätä ruuan puutetta, -kunnes emäntä kysyi, tahdoimmeko verestä silliä. Sepä vasta oli löytö! -Niin oivallista kalaa harvoin saa, kuin tuo Vienanmeren rasvainen -pieni silli, "haliee", se kerrassaan suli kielellä. Pieni "botska" -maksoi vain 35 kopeekkaa. Kaloja sanottiin toisin ajoin saatavan niin -runsaasti, että niitä oli mahdoton saada myydyksi. Kalanpyynnin ja -kaupan ohella kierettiläiset harjoittavat sisämaahan melkoista jauhon -kauppaa ja paljon viljaa oli siellä varastossa. - -Tuskin olimme kunnolla saapuneet kestikievariin, siistinneet vähän -pukuamme ja muotoamme -- näytimme jo jotenkin rehjuilta -- kun -saapui huoneeseen ummikko venäläinen mies, jonka rinnassa oleva -lappu ilmaisi poliisiksi, vaikka hän olikin tavallisissa vaatteissa. -Sen verran ymmärsimme hänen puheestaan, että hän ilmotti stanovoin; -s.o. nimismiehen, lähettäneen kysymään, mitä miehiä olimme, ja -kutsuneen upravljeenieensa passia näyttämään. Työnsin miehelle käteen -Arkangelin kuvernöörin antamat suositus- ja matkakirjeet, ja jonkun -ajan kuluttua hän palasi ja sanoi stanovoin käskeneen kysyä, pitikö -meille olla "djesjatskoi" passariksi (tämä oli joku kaupungin porvari, -sillä porvariston tuli vuoron mukaan hoitaa näitä pienempiä virkoja). -Kiitimme kunniasta, mutta arvelimme tulevamme muutoinkin toimeen. -Kävin kuitenkin näyttämässä itseäni stanovoille, joka ottikin mitä -ystävällisimmin vastaan, ja kaikki viralliset asiat olivat tuota -pikaa selvillä. Vähän sen jälkeen, kun olin kestikievariin palannut, -kannettiin huoneeseen suuri tarjotin, joka oli täynnään aivan vereksiä -vehnäleivoksia. Sanottiin, että leivokset olivat stanovoin lähettämät. -Meidän oli sitä suurempi syy olla hyvillämme kohteliaisuudesta, ja -vastalahjaksi lähetimme muutamia mitä parhaita uistimia, mitä meillä -oli matkassa -- meillä oli niitä hyvin suuri valikoima -- ja toivoimme, -että Vienanmeri runsaasti maksaisi hänelle takaisin. - -Mutta muuta hauskaa ei tämä pieni ja ventovieras kauppala meille -tarjonnut. Olimme tosin saaneet kehotuksen etsiä täältä Petsamon -luostarin vanhaa kronikkaa, joka luostarin palon jälkeen -- luostari -oli Kuolan pohjoisrannikolla -- Gottlundin tietojen mukaan oli joutunut -erään Kieretin porvarin haltuun. Mutta vaikka löytö olisikin ollut -arvokas, ei meissä ollut miestä saamaan selkoa porvarista, ei edes -hänen suvustaan. Siitä päättäen lienee siis tutkimukselta hävinnyt -tärkeä asiakirja, joka ehkä olisi voinut luoda paljonkin valoa näitten -syrjäisten seutujen entisyyteen. - -Olin huomaavinani, että Vienanmeren aluksenmalli on siksi -sulavamuotoinen ja samalla vanhanaikainenkin, että sillä mahtaa olla -hyvin vanhat juuret. Pienemmät veneet olivat kauttaaltaan "katajalla -ommellut"; naulain sijasta oli taivutettu kaarien ja lautain läpi -taidokkaihin solmuihin katajan oksia, jotka siis pitivät venettä -koossa. Veneessä ei ollut ensinkään metalliosia, kosk'ei rauta -Vienanmeren suolaisessa vedessä kauaa kestäisi. Se on varmaan hyvin -vanha rakennusmalli, niin juuri olivat viikinkienkin alukset kootut. -Tapasin Kieretissä maalla suuria kuorma-aluksiakin, jotka oli samalla -tavalla koottu puuvaarnoilla ja solmuun taivutetuilla katajan vesoilla. -Laivanrakentajat ainakin osaksi ovat yhä vieläkin karjalaisia. Ervasti -kertoo, että Usmanan kylä, joka on Kemijoen varressa, rakentaa Kemin -kaupungissa laivoja, vaikka kylä onkin sisämaan kylä, ensimmäinen meren -rannalta tullen karjalaisella kielialueella. - - - - -LÖNNROTIN MATKA KUUSAMOSTA VIENAN MERELLE V. 1837. - - -Levättyään Kuusamossa jonkun viikon Lönnrot heti uuden vuoden jälkeen -lähti jatkamaan matkaansa perimmäiseen pohjoiseen. Hän matkusti -Kuusamon kirkolta Tavajärven kautta, Nuorusen ohi, Oulangansuuhun -Pääjärven rannalle, sieltä järven poikki Majavalahteen (Majuolahteen), -Heinijärven ja Jelettijärven kautta Kierettiin ja Kieretistä -Vienanmeren rantoja pohjoista kohti Kannanlahteen, josta hän poroilla -ajoi Kuolanniemen poikki Kuolaan. - -"Koutalan ja Oulangan suun välillä oleva ylänne, Nuorainen, on -huomattavimpia, sitäpaitsi on lähellä Oulangan suuta Kivakka sekä -useita muita. Yleensä on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. -Muuan saarista, Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein -kokonaan kaskettu. Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat -pohjoispään asukkaita lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä -suomalaisia kuin he itse, asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan -kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa, jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, -ollen samalla äärimäiset suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties -muodostaa vähäisen poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, -tuskin ollenkaan, on maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. -Näistä kylistä alkaa kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten -käsitettävä, että lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä." - -Matka Majuolahdesta Vienan merelle muodostui erittäin seikalliseksi; -hädin tuskin Lönnrot pelastui ryöstöstä, ehkäpä surmasta. Ei ole -ihmettelemistä, että hänen mielialansa sen vuoksi oli ylenmäärin -painostunut ja koti-ikävä kaiken aikaa kalvava. - -Seikkailuistaan hän päiväkirjassaan tarkoin kertoo -- muuta -kirjoittamista olikin näillä kulmilla vielä vähemmän kuin matkalla -Uhtuesta Kuusamoon. - -"Matkan ensimäinen puoli (Majuolahdesta Heinijärveen) kuljettiin -tiheän metsän läpi, niin ettei puoleen aikaan nähnyt muuta kuin -puita ympärillään ja lumen taivuttamia haaroja ja oksia päänsä -yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja karisti joukoittain lunta -kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä, että seuraavana vuotena -oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo huuetta metsässä. Vasemmalla -näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti hyvinkin muhkealta, mutta jota -lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä. Niin käy monien suuruuksien, -jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa." - -"Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun -sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät, kuten muiden kylien -asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan -varkaita kaikki tyyni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa, -voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt -poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa -että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on -suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen -runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän -ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä -metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä -edes ole saatavissa. Toimitin siis niin, että Majavalahdesta tultaisiin -paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään -edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. -Tuskin olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 -tai 6 miestä tunkeutui Kontrattalan talon pieneen pirttiin kysyen, -eikö minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi -todellinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian -oli siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä -vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu. -Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät -ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi -saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin -toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai -kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa -j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, -osaksi ei sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään -päässeet asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan -maan varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille -seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan -Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan -sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen -miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat -tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin -kaikki kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä -niitä, jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan -parasta olla liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa, kunnes ne -tulivat, joiden piti kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan -päivän kotona, varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja -vanhempia henkilöitä, jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia -runontoisintoja. Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja -alkoi kysellä matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken -moneen kertaan, ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin -muuan heistä sanoi: entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. -Näin heti, ettei hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, -jonka vuoksi olin suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin -hänen heti pitämään suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut -tulla ulosheitetyksi pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän -ei näyttänyt huolivan ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän -kuitenkin alkoi vaieta. Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö -tahtonut ottaa kyytiä Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan -päässä Jäletjärvestä eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin -Majavalahdesta. Mutta silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle -ja sanoi, että kyytiä ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se -täytyi ottaa siitä kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava -vaikenemaan. Sanoin, etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut -matkustaa askeltakaan, vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, -jota vastoin muille antaisin vaikkapa kaksikertaiset kyytirahat. Enpä -olisikaan toisin menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä -keskenään, kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti -saatoin ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos, -neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä -aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät -rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka -koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen -enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua -pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en -kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisempana pirttiin -jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä, -että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet -useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää -ennen kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan -ja erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen -tai tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen -vanhan ukon. Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin -epäiltävän tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, -ja tähän vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei -saataisi mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi -koko kylän maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri -hänen tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen -rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä -ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin -kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet -sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys -maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla -on, kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää -punnintaa. Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa -tapauksissa voi matkaansaada, olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin -sietämiseen mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä -heitä Kemiin tai Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella -paikkakunnalla. Harvoja esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään -karkulaista olisi vangittu ilman erityistä haetuttamista. Kuinka -lukuisasti näitä on Tuoppajärven tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä -toiste, mutta muuallakin kuin Tuoppajärvellä on harvoja kyliä, joissa -ei olisi useita karanneita sotilaita." - -"Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen -vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut -tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta -myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä. -Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotiin. -Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: 'miksikä ei, sillä -eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes -ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa.' Lisäksi -vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, -kun hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut -siunattuun tilaan." - -"Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä -vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta -täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki -tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin -sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta -luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut -tänne." - -"Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan -leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen -voi kuvitella elävän. Hän kysyi minulta, osasinko ennustaa kädestä; -kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi -haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään. -Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua, -sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka -aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi -'Jumalan sanaan'. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin -jotakin, milloin poikkileikatuita jyvättömiä tai hallan panemia -tähkäpäitä, milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. -Poltto- ja pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa -eikä muita vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä -olin siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään -parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia -ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta, -mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon. -Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15 -ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan." - -Lönnrotilla oli sitä suurempi syy pelkoon, kun samassa Jelettijärven -kylässä oli usein ennenkin ryöstetty matkamiehiä. - -"Viinaa kysyttiin ainakin seitsemän kertaa Jäletjärvessä, vaikka usein -on ryöstetty pois viina niiltä, jotka sitä ovat tuoneet. Tämän tiesin -ja sanoin; eihän kuulu olevan luvallista"... - -"Seuraavana sunnuntaina pantiin toimeen tanssit pirtissä. Minua -pyydettiin puhaltamaan huiluani, mutta ollen hieman närkästynyt heidän -eilisestä loruilemisestaan, en siihen suostunut. Vielä maanantaina -tuli luokseni muuan mies, joka tarjoutui minua kyyditsemään. Sanoin, -etten huolinut kyydistä. Aikomukseni oli, ellei Mihkalia sinä päivänä -olisi kuulunut, seuraavana yönä joko lähteä takaisin Heinäjärveen, -tai ottaa talon vanhin poika, joka näytti olevan hieman parempi mies, -oppaaksi, ja ollenkaan aikeistani ilmaisematta jalan kulkea neljän -penikulman taival Uuteenkylään. Tätä minun ei kuitenkaan tarvinnut -tehdä, sillä Mihkali tuli maanantaina; -- mutta kun kieltäydyin -ottamasta tarjottua kyytiä, äskeinen mies pyysi talon poikaa kanssaan -ulos ja neuvotteli siellä kauan, mistä, sitä en saanut tietää, -mutta minulla on syytä luulla hänen neuvotelleen siitä, että minut -ainakin ryöstettäisiin; niin luulen sitä suuremmalla syyllä, kun eräs -talon naisista piti tärkeänä mennä heidän puhettaan kuuntelemaan. -Ainoa, minkä poika lähtiessäni virkkoi, oli: 'Milma jo hätäytellä -alettiin, kun teitä tässä viikon pi'in ja käskettiin pois ajamaan.' -Kovin kernaasti läksin kolmannen päivän aamuna tästä sekä tapojen -että ravinnon puolesta kurjasta kylästä. Mutta enpä vielä päässyt -rauhaan tästä roskajoukosta. Muuan miehistä, Mihkali Sergein poika, -oli yhdessä toisen hyvän toverin, Kirilä Hilpän pojan kanssa -Särkiniemestä lähtenyt vähää jälkeen Kierettiin matkustamaan samaa -tietä, jota minun oli kulkeminen. Jäletjärven ja Uudenkylän välillä -on puolitiessä, 20 virstan päässä kummastakin paikasta, mökki, jonka -luona matkustajat syöttivät hevosiaan, ja jossa itse syövät. Siinä -he meidät saavuttivat. Alettiin taas puhua passistani. Sanoin, että -enhän ollut millään karkulaismatkalla, kun matkustin Kierettiin, -missä passi kyllä oli näytettävä. Sen jälkeen he syytivät muutamia -haukkumasanoja Mihkalille, joka kehtasi kyyditä sellaista henkilöä. -Koko ajan he täällä ahdistelivat minua, ja huomasin, ettei minulta -puhetta riittänyt heidän sanojensa vastimeksi. Sitten matkustettiin -Uuteenkylään. Siellä satuimme suureksi ilokseni poikkeamaan eri -taloihin. Seuraavana päivänä taas satuimme yhteen eräässä mökissä, -joka oli 20 virstan päässä Uudestakylästä. Siellä alkoi taas sadella -entisiä haukkumasanoja. Uhattiin panna minut köysiin, kun tullaan -Kierettiin. 'Tehkääpä se nyt tässä paikassa, jos luulette olevanne -siihen oikeutetut.' Mitä muuta he minusta sanoivat, en tässä tahdo -kerrata, mutta seuraavalla tavalla minun onnistui saada toinen miehistä -vaikenemaan. Olin näet hänestä, Mihkali Sergein pojasta, kuullut, että -hän oli tuppautunut asumaan erääseen Särkiniemen taloon, ja että hän -siellä eli hyvissä väleissä emännän kanssa ('piti pyhävellenään'). -Mies, joka tietystikkään ei tähän ollut kovin tyytyväinen, oli -koettanut ajaa hänet pois, mutta ei siinä mitenkään ollut onnistunut, -sillä tungettelija oli roteva mies. Kerran isäntä tosin kylän miesten -avulla oli sitonut hänet ja kuljetuttanut Jäletjärvelle, mutta sekään -ei auttanut. Mies palasi pian taas takaisin. Toisen kerran olivat -Särkiniemen miehet uhanneet hukuttaa hänet ja siinä määrin panneet -uhkauksensa täytäntöön, että olivat vieneet hänet järvelle ja kastaneet -veteen, mutta sitten päästäneet hänet irti. Täten kuitenkin voitettiin -vielä vähempi, sillä Sergein poika oli uhannut kannella herroille, että -he olivat tahtoneet hänet hukuttaa, ja tällä uhkauksellaan pakottanut -heidät antamaan sovintolunnaat. Yhä edelleen hän enimmäkseen asuu -mainitussa talossa, elää ja käskee kuin toinen isäntä ainakin. Mies -ei kuulunut sanoilla eikä kurituksella, jos hän sitä uskalsi käyttää, -mitään voineen aikaansaada vaimonsa oikaisemiseksi... Kuultuani tämän -kertomuksen, kysyin kertojalta, miksi rahvas ei ollut ilmiantanut tätä -väkivallantekijää, jolloin hänet luultavasti olisi viety sotaväkeen. -Jos tiedettäisiin, että näin kävisi, vastasi hän, niin oltaisiin jo -sitten aikoja niin tehty. Mutta jos hän saa jäädä kotia, hän polttaa -koko kylän ja lyö kaikki asujamet kuoliaaksi. Nyt tämä sama mies, -joka Jäletjärvessä oli muiden kanssa väittänyt, ettei laki sallinut -ottaa kyytiä toisesta kylästä, taas rupesi ahdistelemaan minua. Juuri -kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, minä sanoin: sinä selvittelit -toissapäivänä minulle lakia, että en muka saisi ottaa kyyditsijätä -(toisesta kylästä), mutta tiedätkös myös, mitä laki määrää sille, -joka valtaa toisen talon ja vaimon? Minun tekee mieli tultuani -Kemiin kysyä herroilta sen asian laitaa. Jäletjärvi on Kemin piiriä, -mutta Särkiniemi Kuolan piiriä. 'A siitä laki ei sano ni mitä, se ni -meillä tapa' j.n.e. useat huusivat yhtä kulkkua, jopa kyytimieheni, -80-vuotias Mihkali yhtyi siihen. Mutta mies, jota asia koski, punastui -peräti, astui pari askelta lähemmäksi minua ja mutisi ensin muutamia -sanoja vihapäissään, mutta hillitsi itsensä pian. Hänen toverinsa, -toinen Särkiniemen mies, ei juuri pitänyt siitä, että paras heistä -näin joutui hämilleen, minkä vuoksi hän yllytti häntä sanoen: 'siinä -sinä töllistelet, lyö kirves kulkkuun tahi vie pirttiin ja ripusta -sinne jaloista kattoon savun sekaan.' Keitettiin näet paraikaa -mökissä, joka oli lattiata myöten täynnä savua, vallan kuin sauna, -kun sitä lämmitetään, sillä näissä ei ole muuta savureikää kuin ovi. -Tämä hänen kehotuksensa kajahti kuitenkin kuulemattomiin korviin, -sillä mies muutti tämän jälkeen kokonaan puheensa, ja hänestä melkein -tuli nöyrin palvelijani. Mitä minä kaiken tämän kuluessa lienenkään -lörpötellyt, en oikein tiedä, mutta huomasin, ettei edes vanha Mihkali -enää varmasti tietänyt, mitä minusta ajatella. Lieneekö hän luullut, -että aioin karata matkalla, kun hän, ennenkuin läksimme viimeiselle -20 virstan taipaleelle, muistutti, että minun piti maksaa kyytirahat. -Tämä muistuttaminen tuntui minusta perin naurettavalta, minkä vuoksi -en täyttänytkään hänen pyyntöänsä, vaan kysyin, mihin hän nyt matkalla -tarvitsisi rahoja. Hän virkkoi, ettei tosin matkalla tarvinnut, mutta -kylläkin Kieretissä. No, siellä kyllä saat minulta kyytirahat, minä -vastasin, ja ettei sinun tarvitse pelätä minun karkaavan pois, siitä -sinulla on kylliksi takeina laukkuni (tämän hän oli jo aamulla ottanut -omaan rekeensä, vaikka itse ajoi minun reessäni); johan itse nahan -arvo nousee melkein kyytimaksun suuruiseksi, ja onhan nahan sisälläkin -vielä sitä paitsi jotakin. Siihen asia jäi. Olisin kyllä jo silloin -voinut maksaa, mutta pelkäsin, että jos nuo puolivillit miehet -olisivat saaneet nähdä rahaa, heissä sen himo olisi voinut käydä liian -voimakkaaksi." - -"Tie Jäletjärveltä. Ensin kuljettiin muutama virsta Jäletjärven rantaa -pitkin, sitten seurasi vaihdellen metsää, soita ja pieniä lampia, -kunnes tulee kymmenen virstan päähän kylästä. Siitä alkaa Merijoki, -joka kyllä on niin kaita kuin leveähkö maantie, mutta joka on saanut -komean nimensä siitä, että laskee mereen. Tätä Merijokea seurataan, -lukuunottamatta koskia, Uuteenkylään saakka, siellä poiketaan siitä -pois ja kuljetaan milloin maata, milloin pieniä sisäjärviä. Viimein -saavutaan suurelle Luovuskajärvelle, missä huomioni erityisesti kiintyi -useihin korkeihin saariin. Ne eivät muuten näyttäneet alaltaan olevan -suuret, mutta kohosivat monessa kohdin jyrkkinä kallioseinineen, joiden -alapuolella oli metsää. Tämän järven päässä, josta on 10 virstaa -Kierettiin, käännytään isolle maantielle, joka tulee Kemistä, ja -ihmetellen näin tämän tien järvellä olevan viitoitetun. Maalle-nousun -kohdalla oli metsää kaadettu molemmin puolin tietä maantien leveydeltä, -mutta pienet siellä täällä vallan raiteen vieressä esiin pistävät vesat -todistivat, ettei siinä kesällä ole muuta kuin tavallinen polku, ja -niin onkin asian laita." - -"Jo Jäletjärvessä olin pitänyt lieveätä paastoa, sillä minulla oli -mukanani ainoastaan leipää, eikä edes sitä riittävästi. Talosta, -jossa asuin, ei saanut juuri muuta kuin vesivelliä, johon puoleksi -oli sekoitettu pettujauhoja. Autiossa mökissä, missä syötimme -hevosia, söimme itsekkin. Minulla oli yksi ainoa leipäpala jäljellä -ruokavaroistani. Mihkalilla ja hänen rengillään taas oli mukanaan -kalaa, lihaa ja vähän jauhoja. Renki keitti kalakeittoa, jota söivät -ilman leipää, minä taas söin pelkkää leipää, ilman mitään muuta ruokaa. -Suomalainen sananlasku: 'milloin lientä leivätöntä, milloin leipeä -lihatta', toteutui täällä molempiin osiinsa nähden. Kernaasti olisin -maksusta pyytänyt itselleni vähän Mihkalin rokasta, mutta luulin hänellä -itselläänkin olevan sitä liian niukalti. Kuultuani sitten, että hän -vei kaloja Kierettiin kaupaksi, käskin häntä toisissa pysäyspaikoissa -keittämään minullekin." - -Kieretin kauppalassa oli Lönnrotin käydessä toista sataa taloa ja yksi -ainoa katu. Talot enimmäkseen olivat kahdenkertaisia, kauppala jo -silloin harjotti kalastusta ja jauhokauppaa. Korkeampia virkamiehiä ei -ollut ja alemmat aikoivat sen tien pakottaa runonkerääjää matkaansa -jatkamaan, koska muka hänen passinsa ei ollut siinä kunnossa, -että se oikeutti kauppalassa viipymään. Ellei Lönnrot olisi ollut -äskeisistä kokemuksistaan niin väsynyt, niin tuskinpa hän olisikaan -viipynyt, sillä hänen oli mahdoton edes saada semmoista asuinhuonetta, -jossa olisi voinut rauhassa työskennellä ja yksin yönsä maata. -"Sossedaateli", jonkinlainen oikeusviranomainen, kutsui kyläoikeudenkin -koolle, pakottaakseen vieraan oikopäätä lähtemään kauppalasta; mutta -silleen aie kuitenkin jäi, ja kauppalaan tullut ispravnikka sitten -huomasi passin oikeaksi, joten siitä ei ollut enää huolta. Tämä seikka -lienee saanut sossedaatelinkin muuttamaan mieltään, sillä hän osotti -sitten jonkinlaista virkaintoa Lönnrotin puolesta. - -"Päivää ennen kuin matkustin pois Kieretistä, minulle kerrottiin, että -sossedaateli, sama joka oli ollut niin innokas passiani tarkastamaan, -oli antanut Jäletjärven miehelle muutamia kelpo korvapuusteja siitä, -että hän oli hätyytellyt minua matkalla, josta sossedaatelin sanottiin -saaneen vihiä, vaikken minä siitä ollut kenellekään kertonut. Mistä -hän nyt oli saanut moisen innon minun hyväkseni, kysyin talonmieheltä, -joka oli kertonut minulle asian, kun kuitenkin äskettäin ajoin hänet -ulos luotani? Hän luultavasti pelkää, että te tulette kertomaan -ispravnikalle, miten hän tahtoi estää teitä jäämästä muutamaksi -päiväksi Kierettiin, oli vastaus; luultavasti hän ei milloinkaan -tarkoittanut muuta, kuin että olisi saanut houkutelluksi teiltä -muutaman ruplan, mutta kun ette antanut vetää itseänne nenästä, niin -hän tietysti on peloissaan." - -Lönnrotin mielialoja näissä ainaisissa rettelöissä kuvaa runo, jonka -tapaamme hänen päiväkirjastaan Kieretin kohdalta: - - Onni se vei katalan kauas kotimaaltahan poies - Toisia tutkimahan paikkoja vierahien. - Toisin toinen maa, niin ei mitänä kuni koissa, - Tuttua ei ketänä kelle sanan sanoa. - Vieras kieli, ja outo eläntä ja muut tavat ouot, - Kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat, - Muistan muinoiset, kuni koiss' elelin minä ennen, - Niin menivät päivät, kun savunen katoaa, - Niin menivät päivät, eik' ollut yökänä pitkä. - Pitkä on päiväni nyt, pitkäpä päivä ja yö. - Kun auringon konsa näen jopa aattelen aina: - Voi jos koissani nyt paistelevan näkisin, - Tai Otavan kuni nään minä yöllä ja muut tähet armaat, - Heitäki mielemmin katselisin kotona. - Ei kauniit ole niin aurinkokaan eik' otavaiset - Eikä tähetkänä myös, koissa ne kun olivat. - Vaan kun tuuli puhuu pohjasta ma toivotan aina - Saahani siipiähän lenteä taas kotihin. - -Matka piti Kieretistä edelleen pohjoiseen päin pitkin Vienanmeren -jäätä. Kevättalvella tällä tiellä oli suurikin liike. - -"Toukokuun keskivaiheilta loppuun täällä on alituinen matkustavien -tulva. Kemin seuduilta, Sumasta, Sungusta j.n.e. matkustaa väkeä, -niin sanottuja murmanskoita, Kannanlahteen ja sieltä Pohjanmerelle -(Jäämerelle) kalastamaan. Niin pitkältä kuin tietä riittää, näkee -hevosta hevosen jäljessä, ja tätä kestää kokonaista kaksi viikkoa. -Aina 100:n, jopa 200:n virstan päästä tulee talonpoikia hevosillaan ja -poroillaan kyyditsemään. Sellaisen kalastajan sanotaan voivan ansaita -100, 200 ruplaa, jopa enemmänkin kesässä. He kalastavat joko omasta -puolestaan tai ovat jonkun Kieretin, Koudan, Kannanlahden, Umban, -Kuolan tai muun seudun talonpojan palkkamiehinä, jolloin heidän isännät -tavallisesti hankkivat heille ruuan, aluksen sekä kalastusneuvot; -he saavat tällöin kolmanneksen saaliista. Omituinen on venäläisen -talonpojan halu petkutukseen. Olen jo Vuokkiniemen talonpojasta -tätä huomauttanut. Nämä taas ikävöivät kalastusaikoja. Palattuaan -kalaretkeltään syksyllä, eivät edes silloin jää kotia. Kauppamatkat, -markkinareisut ja muut matkat vievät heiltä siihen määrään ajan, että -viettävät korkeintaan harvat, luetut viikot kotona". - -Lähtö Kieretistä tapahtui helmik. 6 p. iltapäivällä. - -"Paha onni saattoi jamstjikaksi (kyyditsijäksi) erään Heinäjärven -miehen, joka itsekin matkusti Koutaan. Olin hänen tähtensä kahta -levottomampi, kun hän oli kotoisin likeltä mainittua Jäletjärveä, ja -kun joku majatalossani lähdettäessä oli sanonut: 'kun ei vaan oltais -rasboinikkain kera tuumailtu.' En rohjennut nukkua, vaikka matkustimme -pitkin yötä; kuitenkin hieman rauhoituin päästyämme ensimäiset 10 -virstaa kylästä. Puoliyön aikaan tulimme Mustanjoen kylään, joka on -ensimäinen Kieretistä pohjoiseen päin tultaissa, viimemainitusta 40 -virstan päässä. Tämä kylä on melkoinen, siinä on 50-60 taloa molemmin -puolin Mustaajokea. Asukkaat elävät kalastuksella ja ovat enimmäkseen -köyhiä, toiset tosin hieman varakkaampia, eivät kuitenkaan siinä -määrin, että voisivat harjoittaa mainittavaa kauppaa. En nähnyt -yhtään mastolaivaa, lukuunottamatta muuatta vanhaa. Talossa, johon -jamstjikka minut vei, nukuin seuraavaan aamuun kello 8:aan, söin -aamiaista ja kävin sitte muissa taloissa kysymässä, oliko karjalaisia -lauluja saatavissa. Näitä ei kuitenkaan ollut, olipa vaan 'ruskia -päsni' (venäläisiä lauluja), minkä vuoksi noin kello 2 i.p. läksin -edelleen matkustamaan Koutaa kohti. Saavuin sinne kuljettuani 2 -penikulmaa 3:n tunnin ajassa. Heinäjärven mies oli seurassani, mutta -minulla oli talosta toinen jamstjikka. Tämä pysyttelihe enimmän aikaa -edellisen reessä, ja välistä taas molemmat tulivat istumaan minun -rekeeni, puhellen ja neuvotellen keskenään venäjäksi, jota puhetta en -ymmärtänyt. Suuri osa heidän uutteraa neuvotteluaan lienee koskenut -kysymystä, miten voisivat kiristää minulta juomarahoja, ainakin -kumpikin rupesi puolitiessä kiusaamaan minua, että lupaisin heille -perille saavuttua antaa 40 kopeekkaa 'viinarahoiksi'. Sillä he eivät -kuitenkaan voittaneet mitään, sillä minä vakuutin, etten aikonut -antaa kopeekkaakaan, ja niin kävikin. Pelkoni olin suurimmaksi osaksi -voittanut ja olin valmis panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, -jos se olisi tarpeellista. Niin ei kuitenkaan ollut, vaikka nytkin -olin varuillani. Tämä pelko tuntuu ehkä monestakin naurettavalta, -jopa itsestänikin siltä tuntuu, kun nyt ajattelen, että melkein oli -mahdotonta valtatiellä käydä minuun käsiksi. Kuitenkin se kiusasi minua -Koutaan ja osaksi Kannanlahteen saakka ja oli seuraus Jäletjärvellä -saavuttamistani kokemuksista. En voinut niin hallita itseäni, että -olisin saattanut vapautua siitä, vaikkapa kovasti koetinkin ja lisäksi -jo pelkäsin, että siitä olisi voinut syntyä häijy kiusanhenki, -nimeltään piintynyt päähänpisto (idea fixa), joka monimuotoinen haamu -aika kauan olisi voinut minua vaivata; (se näet tavallisesti rupeaa sen -seurakumppaniksi, joka on tarjonnut sille majaa.)" - -"Illalla saavuin Koutaan, joka on melkoinen, pohjoispuolella -Koutajokea ja -koskea sijaitseva kylä eli kauppala. Tänne poikkesin -yöksi ja tiedustelin tavallisuuden mukaan runoja, joita täällä -oli yhtä vähän kuin Kieretissä ja Mustassajoessa sekä seuraavissa -kylissä, Knäsoissa ja Kannanlahdessa. Suomalaisia tapasin kyllä; -he olivat enimmäkseen muuttaneet tänne karjalaisista kylistä tai -lähimmiltä Suomen-puolisilta rajaseuduilta. Näitä tapaa toisissakin -äsken mainituissa kylissä, vähemmin kuitenkin Kieretissä kuin -muissa. Tapasin m.m. kaksi tällaista suomalaista perhettä, jotka -olivat kotoisin Kemijärven pitäjästä; he elelivät pienissä kurjissa -saunoissaan, kun heidän ei ollut onnistunut saada parempia asuntoja. -Toista näistä perheistä kävin usein katsomassa; siinä oli 70-vuotias -ukko, hänen 60-vuotias vaimonsa ja kaksi lastansa. Ukko sanoi kesinä -paimentavansa kauppalan karjaa, yhteensä noin 70 tai 80 lypsylehmää, -siis 1/3 vähemmän luvultaan kuin taloja. Kustakin lehmästä hänelle -maksettiin 80 kopeekkaa koko kesältä, niin että hänen tulonsa -nousivat hieman yli 50 ruplan. Talvisin hän teki länkiä, kelkkoja -('vetureita') lapsille y.m. Paraikaa hän korjaili lapsenkelkkaa. Se -oli kaikinpuolin tavallisen poronpulkan (ahkion) näköinen, nimittäin -kuin pitkin pituuttaan keskeltä halkileikattu, hieman kupera, ontelo -särmäkartio, jonka alle oli kiinnitetty 3-4 tuuman levyinen jalas. Se -ei kuitenkaan ollut 5 korttelia pitempi, kun ahkiot taas tavallisesti -ovat 2 1/2-3 kyynärän pituiset. Kysyttyäni miten selkänoja sellaiseen -kelkkaan oli laitettava, hän vastasi, että se tehdään puoliympyrän -muotoisesta laudasta, siten, että tämän kehäpuoli liitetään pohjaan -ja halkaisija asetetaan ylöspäin. 'Sillä', hän sanoi, 'tämä kelkka -on tuleva rikkaimman isännän Merikkäisen tytölle; vähempivaraisille -kiinnitetään vaan vitsa selkänojaksi.' Tämä vähäpätöinen etu, joka -rikkaiden lapsilla on kelkkoihinsakin nähden, lienee sydämellisesti -huvittanut ukkoa, sillä hän nauroi sille moneen kertaan. Muuten ukko -ei kiitellyt elantoansa täällä ja sanoi ensi kesänä muuttavansa -takaisin, vaikka, kuten virkkoi, köyhyys ei parane, tulipa minne -tahansa, mutta saisivathan ainakin hänen luunsa siten kristillisen -hautauksen. Kysymykseeni, eikö hänellä ollut halua useiden muiden -tavoin, jotka ovat tulleet Suomesta muuttaneeksi näihin kyliin, kääntyä -kreikanuskoon, hän vastasi kieltävästi eikä näyttänyt pitävän koko -asiasta. Sitten hän alkoi valittaa, että virsikirjansa oli vallan -piloille kulunut, ja ettei hänellä ollut mitään toiveita saada uutta." - -"Kouta on Kierettiä hieman pienempi kauppala, mutta vähän paremmin -rakennettu, kuten minusta tuntui. Puolet taloista ovat kahdenkertaisia, -kuten Kieretissä, s.o. pirtti tai kaksi alhaalla ja niiden yläpuolella -kaksi. Näitä pirttejä saattaa kuitenkin yhtä suurella syyllä sanoa -kamareiksi, sillä paitsi että ne aina ovat puhtaiksi pesty, niissä -on useita ikkunoita, tavallisesti 6 kolmen korttelin korkuista ja -suhteellisesti leveätä lasi-ikkunaa. Kaikissa taloissa on savupiiput -vaikka uuni muuten on muodottoman suuri ja niin laitettu, että siinä -voi keittääkin. Laivoja, s.o. kolmimastoisia lotjia, sanottiin -olevan 6-7; ne olivat jo mainitun Merikkäisen ja toisen yhtä rikkaan -talonpojan, Klementsjoffin ynnä muiden omaisuutta. Nämä talonpojat ovat -rikastuneet oikeastaan viljan myynnillä ja muulla kaupalla." - -"Koudasta saavuin aamupäivällä Knäsoihin, pienenpuoleiseen kylään, -jossa oli 30 taloa. -- Samana päivänä iltapuolella tulin perille -Kannanlahteen. Muuan Kuusamossa syntynyt, venäjänuskoon kääntynyt, -täällä kirjoissa oleva talonpoika kuului olevan joltisestikkin -varakas, muut olivat köyhiä. Kun hevosia ei ollut kylässä, käytettiin -tilaisuutta hyväksi ja kiskottiin minulta tavallista suurempi -kyytimaksu. Tavallisesti maksetaan 5 kopeekkaa virstalta. Täälläkin -kuten Koudassa, minun täytyi näyttää passiani, josta eivät näyttäneet -viisastuvan, sillä toistamiseen kysyivät, kuka olin ja millä asioilla -liikuin." - -"Kello 2:n ja 3:n välillä läksin Knäsoista 3:n penikulman pituiselle -kyytivälille Kannanlahteen päin. Alkaen Kieretistä tie oli silloin -tällöin kulkenut muutamien kapeiden, maahan pistävien merenlahtien -poikki, mutta täältä lähtien täytyi ajaa muutamien suurempien, jopa -yhden 8:n virstan levyisen yli. Näiden lahtien jäällä on tukalaa -matkustaa, kun merivirta tulvii niiden yli, ja kun suolaveden ja lumen -muodostama sohjo hidastuttaa jalasten kulkua. Tätä sohjoa sanotaan -myös pihaksi: 'Paljo pihkaa tiellä.' -- Aikaisemmin ei kulku näiden -lahtien jäillä minusta ollut tuntunut niin hankalalta, ne kuin näet -osaksi olivat kapeammat, ja kun toisekseen ilma oli tyyni. Mutta nyt -tuuli ja pyrytti tai satoi lunta niin ankarasti, ettei voinut nähdä -monta kyynärää eteensä. Monta kertaa muistelin sananlaskua: Turkki -tuulella j.n.e. ja olisin kovin halunnut turkkeja, joita vailla minun -kuitenkin täytyi olla. Suurin huoleni oli kuitenkin se, ettei ämmä, -joka oli ajajanani, eksyisi pois tieltä. Tämä tosin oli 'viehkoitettu', -mutta viehkat olivat lyhyet, kumoon ajetut ja niin pitkän matkan päässä -toisistaan, ettei niitä nyt ainakaan voinut nähdä. Tämän lisäksi muori -ei pyryilmalta voinut istua kasvot menosuuntaan päin, vaan käänsi selän -reen keulaan päin ja paneutui loikomaan. Menköön sitten Jumalan nimeen, -minä ajattelin ja toivoin, että, jos hevonen poikkesikin tieltä, se -ainakin kääntyisi rannanpuolelle. Ulompana näet jää niemien kohdalla on -niin heikkoa, ettei se kanna, ja ulapalla meri on avoin. Onpa joskus -tapahtunut, että hevonen on poikennut tieltä ja hukkunut. Niinpä muuan -Mustanjoen mies kosioretkellään Kieretissä hyvin asiat toimitettuaan -oli pannut maata rekeensä ja nukkunut. Eräällä merenlahdella tie -polveilee rantaa pitkin, koska jään heikkoudelta ei ole mahdollista -ajaa suoraan lahden poikki. Mutta ohjaajatta kulkeva hevonen ei ollut -niin tarkoin laskenut jään heikkoutta kuin sitä etua, joka oli suoraan -vastakkaiselle rannalle, maallenousupaikkaan, kulkemisesta. Ennenkuin -se saapui sinne, jää murtui, ja hevonen, reki ja mies joutuivat -veteen. Mies pelastui kuitenkin jäälle, mutta oli vähällä paleltua -kuoliaaksi, kun tuiki kohmettuneena ei voinut liikahtaa paikaltaan. -Toiset matkustajat, jotka sattumalta tulivat paikalle, pelastivat -hänet, muuten hänkin olisi kuollut eikä olisi kaikista ponnistuksistaan -huolimatta voittanut itselleen muuta etua, kuin että hevonen olisi -kuollut jään alle ja hän itse jäälle... Asioiden näin ollen jäällä -Knäsoin ja Kannanlahden välillä, ei mikään saattanut olla minulle -mieluisempaa kuin kuulla postin saavuttavan meidät. Pelkoni eksymisestä -katosi, ja akan hevonen alkoi hieman juosta hölkyttää postihevosen -jäljessä. Kello 10:n ja 11:n välillä saavuimme Kannanlahteen, missä -sekä posti että minun jamtsjikkani ajoivat ensimäisen talon pihaan, -seikka, joka sekin oli minulle tervetullut, kun en mitään halukkaammin -toivonut kuin taas pääsöä lämpimään huoneeseen. Pääsinkin ensiksi -postiljonin tai postiherran luo. Kumpi hän lie ollut, en tiedä, mutta -ensi katseelta hyvin kummallisen näköinen mies hän vaan oli. Hän oli -lyhyt varreltaan, tukka pikimusta, kasvot laihat ja nenä suunnattoman -suuri; yllään pitkä univormutakki. En tullut kysyneeksi, oliko hän -synnyltään venäläinen. Myöhemmin, kuten pian olen kertova, oudoksuin -vähemmin hänen ulkomuotoaan, mutta ensi hetkellä toivoin pääseväni -jonnekkin muualle yöksi. Tämä toive muuten toteutuikin, sillä kohta -sain sanan tulla alapirttiin, jossa talonväki loikoi, täyttäen lattian. -Näin tämä päivä päättyi. Kun seuraavana aamuna oltiin kuultu, että -olin suomalainen lääkäri, minut pyydettiin teetä juomaan postiherran -luo, joka näytti minulle napatyrän vaivaamaa lastansa ja selitti, -mitä henkilöitä seinillä riippuvat vanhat pyhimysten kuvat esittivät, -niin hyvin kuin osasi tehdä itsensä ymmärretyksi venäjänkielellään. -Sitten kävin kahdessa suomalaisessa perheessä, jotka asuivat samassa -pirtissä. Ne olivat molemmat kotoisin Kuolajärveltä (Sallasta), -vasta erotetusta Kemijärven seurakunnan kappelista. Kumpikin perhe -eli osaksi kerjäämisellä, osaksi työansiolla, kumpikin ylisteli -kotiseutuaan ja moitti sitä seutua, missä paraikaa asuivat. Mieleeni -muistui täällä, mitä ennen usein olin kokenut Turussa ja Helsingissä. -Huononpuoleinen Ruotsista sinne tullut väki ei ollenkaan lakkaa -ylistelemästä Ruotsia, synnyinseutuaan, ja alentamasta Suomen arvoa. -Miksikä näin ollen eivät jää tuolle paremmalle seudulle, eihän kukaan -kehota heitä tai pyydä tulemaan huonompaan maahan? 'Oma maa mansikka, -muu maa mustikka'... Toinen miehistä tuli jotenkin hyvin toimeen -venäjänkielen puhumisessa ja luuli osaavansa sitä vielä paremmin kuin -osasikaan. Ainakin hän monta kertaa kerskasi 6:ssa viikossa oppineensa -puhumaan venättä paremmin kuin moni venäläinen itse puhuu. Jopa hän -olisi ottanut opettaakseen minullekin venättä ja sanoi, että kun -osasin kirjoittaa, sen voisi suorittaa parissa tai kolmessa päivässä. -Niinpä hän oli opettanut erään Kemijärven miehen, joka niinikään oli -osannut kirjoittaa, vähässä ajassa puhumaan venättä. Aluksi hän antoi -minulle sen ohjeen, että kieli oli asetettava paljon jäykemmäksi, -tai kuten hänen omat sanansa kuuluivat: kielen pitää olla paljo -kovempana. Vaikkapa tilaisuus olisikin ollut kovin houkutteleva, -kun näin lyhyessä ajassa olisi saavuttanut taidon puhua venättä, en -kuitenkaan voinut käyttää sitä hyväkseni, jos kohta huomasin, että -hänen metodinsa olisi ollut helpompi kuin tavallinen. Monia s-äänteitä -varten hän ei tarvinnut muuta kuin meidän tavallisen suomalaisen s:n, -ja koko substantiivien taivutus oli sillä suoritettu, että tunsi yhden -yksikön ja samoin yhden monikon sijan, kummastakin sen, jonka pääte -enimmin vivahti johonkin suomalaiseen päätteeseen. Koko Gretsch'in -konjugatsioni-kaavaa ei tarvittu, sillä tarvitsi vaan tuntea verbin -infinitiivi tai joku sellainen preesensin tai perfektin persoona, joka -paraiten soveltui suomalaisen kielen äännettäväksi; sitä sai käyttää -kaikkialla. Sellainen hänen opetustapansa olisi ollut, ja sellaisella -kielen käyttämisellä hän hyvin tuli toimeen venäläisten parissa, samoin -kuin karjalaiset yleensä eivät puhu kieltä paremmin, mutta vaikeudetta -suoriutuvat kaikissa asioissaan. En tiedä, johtuneeko tästä, että -koko ruumis on liikkeessä, eikä vaan, kuten muuten, kieli. Mies pyysi -minua illalliselle luokseen, jota hänen kutsuansa noudatin. Vanha -tynnyri pantiin pohjalleen seisomaan penkin eteen, ja sitä käytettiin -pöytänä; muuta pöytää ei ollut. Sille kannettiin sitten kookas vati -täynnä poron- ja lampaanlihaa, joka nauriiden kanssa oli keitetty -lihakeitoksi; tämä ruokalaji oli sangen hyvänmakuista. Itse keitoksen -ohut osa (liemi) oli kaadettu toiseen puukuppiin, jonka isäntäni minua -varten oli veitsellä vuollut ulkoa ja sisästä, niin että se näytti -äsken tehdyltä. Enemmän kuin itse ruokalajit minua kuitenkin ilahutti, -että hän rehellisellä tavalla oli ne hankkinut, seikka, jota ensin -hieman epäilin hänen kerjäläis-elantonsa vuoksi. Hän oli näet vähää -ennen tehnyt pitkänpuoleisen retken lappalaisten alueelle ja oli -sieltä paitsi poronlihaa saanut koko lampaan... Lappalaiset eivät -hänen kertomuksensa mukaan itse syö lampaanlihaa. Mies oli sen verran -kääntynyt venäjänuskoon, että oli antanut parran kasvaa, jota tekemään -kehotti toveriansakkin. Tämä näet pyysi minulta lainaksi partaveistä -ajaakseen pois partansa, mutta Kurtti -- se oli mainitun kielimestarin -nimi -- kehotti häntä luopumaan tästä parranajo-aikeesta, koska häntä -parrattomana ei seuraavana kesänä otettaisi jamstjikaksi Kannanlahden -ja Kuolan väliselle postitielle, johonka toimeen kumpikin aikoi -pestautua. Seuraavana aamuna kävin taas Kurttia katsomassa, ja minua -kestitettiin aamiaiseksi samanlaisella ruokalajilla kuin edellisenä -iltana illalliseksi. Hänen asuintoverinsa, entinen lautamies (jota -venäläiset nyt ivalla sanoivat 'sossedaateliksi') oli tullut erotetuksi -ja lisäksi tuomittu 28:ksi päiväksi vedelle ja leivälle, minkä vuoksi -nyt juuri oli paennut ja tahtoi vaan tietää, kuinka kauan hänen tuli -olla täällä karkulaisena, siksi kuin rangaistusaika oli umpeen mennyt. -Minä en ollut niin lakiin perehtynyt, että olisin varmasti voinut sitä -sanoa, mutta oman laintuntemuksensa nojalla hän oli muistelevinansa, -että tuo aika vuoden ja yön kuluttua oli lopussa. Minun syödessäni -aamiaista, läksi hänen vaimonsa kaksi lastansa mukanaan ulos kerjäämään -almuja (milosti). Täällä ei kerjätä samalla tavalla kuin Suomessa, -vaan kerjääjät pysähtyvät kuppi kädessään ikkunan alle ja huutavat tai -oikeammin laulavat: milosti, milosti, milosti -- kunnes ikkuna avataan -ja siitä pannaan jotakin kuppiin. Kieretissä ja sitä pohjoisemmissa -seuduin ensin huomasin tämän kerjäämistavan. Karjalaisissa kylissä, -missä suomalaisia asui, kerjäläiset menivät pirttiin ja seisoivat oven -suussa useinkaan mitään sanomatta, tai myös sanoen: (antakaa) Jumalan -nimeen (sanaan) milostia. Kumpi tapa lie parempi, on vaikeata sanoa. -Edellinen taitaa olla parempi antajalle, jälkimäinen kerjäläiselle. -Kyläkerjäläiset, s.o. sellaiset, jotka samoilematta eri seuduilla, -oleskelevat yhdessä ainoassa kylässä, kiertävät muuten säännöllisesti -kylää kaksi kertaa päivässä, aamulla aamiaisen (murkkinan) aikaan ja -iltapäivällä hämärässä, tähän vuoden aikaan silloin, kun on tapana -syödä toinen ateria." - -"Yön kuluessa tai jo edellisenä päivänä huhu oli levittänyt sen -tiedon, että olin lääkäri. Sen tähden luonani kävi useita potilaita, -joita taitoni mukaan autoin lääkkeillä tai pelkillä neuvoilla. Kurtti -oli kaikkialla tulkkinani. Kun laitoin napasidettä yllä mainitun -postiherran lapselle, postiherra sattui näkemään kelloni, jonka tahtoi -välttämättömästi vaihtaa omaansa; tällä oli näet se paha tapa, että -usein seisattui. Kun en yleensä pidä sellaisesta vaihtokaupasta enkä -muista koskaan ennen tosissani vaihtaneeni mitään, en nyt tahtonut -tähän suostua. Mutta hän kuvasi, miten suuresti hän tarvitsi käypää -kelloa, hänen kun aina minuutilleen täytyi merkitä kirjaan, milloin -posti kävi Kannanlahdessa, jotta keisari sen tietäisi. Ottaen huomioon -tämän hänen suuren tarpeensa ja sen seikan, että itse mahdollisesti -voin joutua rahoja tarvitsemaan, suostuin nyt vaihtokauppaan. Välirahat -määrättiin 40:ksi ruplaksi, jotka hän maksoi minulle puhtaalla -hopearahalla. Mutta pahaksi onneksi unhotin neuvoa hänelle, miten -kelloni oli vedettävä. Jos hän samalla tavalla myötäpäivään rupeaa sitä -kiertämään kuin omaansa ennen, niin luulen, että siitä jo on ponnin -poikki. Siinä suhteessa hän kumminkin lie hävinnyt tässä kaupassa, -että hänen kellonsa helposti oli korjattu, niin että se nyt käy yhtä -hyvin kuin minun entinen kelloni. Saatuani tämän toisen kellon, tein -itselleni jonkunlaisen puhallusputken ja puhalsin sillä rattaiden -väliin, jonka jälkeen kello on käynyt hyvin. En rohjennut ryhtyä sitä -korjaamaan purkamalla koneistoa, kun näet sellainen yritys kesällä v. -1828 Suomen-Karjalassa onnistui niin peräti huonosti, etten mitenkään -enää voinut saada kaikkea jälleen paikoilleen, ja että siis huonosti -käyvän kellon asemesta sain kellon, joka ei käynyt ollenkaan. -- -Harjakaisiksi juotiin tsaajua ja viinaryyppy. -- Sitten kävin taas -parin potilaan luona, ja varustauduin matkalle, kuljettuani vielä -kerran kylää katselemassa. Rakennustavaltaan se on Koudan kaltainen, -mutta paljoa huonompi. Se sijaitsee Kannanlahden koillisella rannalla -likellä lahden pohjukkaa; idästä laskeva, ei varsin leveä oja muodostaa -mainittua lahtea vastaan niemen, mille suurin osa kylää on rakennettu; -muutamia taloja on ojan toisella rannalla. Mastollisia laivoja luin -kolme, eikä tätä nykyä kuulu useampia olevankaan. Mutta paljaita -lumituntureita laskin pohjoisessa, luoteessa ja koillisessa olevan -kokonaisen tusinan. Tällaisia vallan metsättömiä tuntureita en ennen -ollut nähnyt, tästä alkaen taas niitä kyllä näin. -- Kirkkoja on kaksi, -yksi kummallakin rannalla. Eteläpuolisella, joka sijaitsee kunnaalla, -on varsin sievä asema, mutta se on vanhettunut eikä enää käytännössä. -Maanviljelystä on täällä yhtä vähä kuin muissa kylissä, Kierettikin -lukuun otettuna. Ainoa viljelyskasvi, joka täällä on saatavissa, on -jokunen määrä naurista, ja pienten vihannestarhojen näköisiä, aidattuja -naurismaita on useita. Ei ole epäilystäkään, että eivät ohra ja ruiskin -täällä menestyisi, mutta kalastuksen ollessa pääelinkeinona ei ryhdytä -tähän aikaa vetävään työhön." - -"Iltapäivällä olin matkaan valmis ja istuuduin Kannanlahdessa ensi -kerran poronpulkkaan. Minulta kysyttiin, olinko ennen ajanut porolla; -en tahtonut vastata kieltäen, vaan sanoin varmaa vastausta vältellen, -että kyllä luulin siitä hyvin suoriutuvani. Tämän laita oli kuitenkin -niin ja näin, sillä parin virstan päässä poro vei minut pois tieltä -metsään, kaatoi pulkan ja minut, joka varmaan olisin jäänyt siihen, -ellen varovaisuuden vuoksi olisi lähtiessäni köyttänyt ohjan päätä -vyöhöni. Kohta sen jälkeen tuli suuri alamäki, ja siinä olin vielä -pahemmassa pulassa. Pulkka kaatui taas ja poro laahasi minua perässään -ulkopuolella pulkkaa pitkää mäkeä puoliväliin alas. Sitten alkoi -mennä paremmin, ja 10 virstan matkan jälkeen saavuimme Imandran -järven eteläpäähän, missä tasaisella jäällä ei enää ollut mitään -hätää. Imandran jäätä ajettiin sitten vielä 20 virstaa ensimäiseen -postiasemaan, Sassegaan. Olin sopinut Kannanlahdesta lähteneen -kyytimieheni kanssa, että hän veisi minut vielä 15 virstaa eteenpäin -erään lappalaisen luo, joka asui syrjässä postitiestä, Kemiönniemessä, -mistä luulin saavani halvemman kyydin kuin muuten. Olen näet aina -edeltäkäsin tahtonut laskea, miten halvimmalla pääsee perille; tämä -onkin välttämätöntä pitemmillä matkoilla, sillä sellaisia tilaisuuksia, -jolloin saa maksaa kalliit rahat, tulee kuitenkin odottamattakin. -Sitäpaitsi halusin kernaasti nähdä lappalaisia muuallakin, kun tien -varsilla asuvien sanottiin jo olevan siihen määrään venäläistyneitä, -että kaikki, vaimot ja lapsetkin, paitsi omaa kieltänsä, puhuvat -venättäkin." - -Kuolassa Lönnrot viipyi lähes kuukauden ja matkusti sitten Suomen Lapin -kautta, monia vastuksia kokien, takaisin Kajaaniin, jonne hän toukokuun -alkupäivinä saapui. Keckmanille kirjottamassaan kirjeessä hän kotiin -palattuaan lausui: - -"Ei sieltä näytä olevan paljo kerättävää. Parahimmat paikat tähän -asti kyllä ovat olleet jo ennen useasti käydyt likimmäiset rajapaikat -Venäjän puolella. Niinkö lieneeki, että olen lähtenyt ulompata -etsimään, mitä parahite saapi kotipaikan seuduilla?" - - - - -VIENAN MERELLÄ JA KEMIJOELLA. - - -Jäimme, tämän kirjottaja toverinsa ja Varahvontan keralla, Kieretin -kauppalaan, josta aiotuksemme oli matkustaa eteläänpäin Kemin -kaupunkiin ja Kemijokea pitkin takaisin Kuittijärville. Mutta Kemiin -päästäksemme laivalla täytyi meidän kiertää Kannanlahden kautta -ja vielä sivuta hyvän matkaa Kuolankin rantaa, ennenkuin laiva -meren poikki oikaisi Kemiin. Kieretistä on Kemiin suorin tein noin -parinkymmenen penikulman matka, mutta näin tulimme kiertäneeksi -ainakin viisikymmentä penikulmaa ja saimme olla merellä useita päiviä. -Laivalla oli määrätyt kulkuvuoronsa, jonka vuoksi sen täytyi satamissa -odottaa aikaansa, vaikka olisikin kerinnyt aikaisemmin lähtemään. -Mutta hätää ei ollut "Ptishoffilla" mitään, se oli hyvin varustettu -ja ruokalaitos oli kaikin puolin tyydyttävä. Varahvontta kummissaan -katseli kookasta alusta ja vielä enemmän ihmetteli sen laitoksia. Mutta -meren monet ihmeet, maneetit, delfiinit, eivät niinkään kiinnittäneet -hänen huomiotaan -- nehän olivat niitä tursaita ja muita kummituksia, -joista runoissa lauletaan ja tarinoissa kerrotaan. Sitä paitsi oli hän -nuorempana ollut mursunpyynnillä "Uuella maalla" (Novaja Zemljassa) ja -siellä kyllä tutustunut meren ihmeisiin. Laiva oli Turussa rakennettu, -jonka vuoksi tunsimme olevamme vähän kuin turvallisella pohjalla. - -Laiva seisahtui lahdelle ja sinne soudettiin veneellä. Lähes puolen -vuorokautta saimme sen kannella töllistellä, ennenkuin yön selkään -päästiin lähtemään. Näköala ulapalle oli tosin suljettu, mutta -kuitenkin huomasimme piankin olevamme suolaisella merellä, sillä -meidän silmäillessä laivan kannelta veteen, joka Suomen rannoilla -tavallisesti on niin tyhjää ja elotonta, alkoi pohjasta kiehua -esiin mitä ihmeellisimpiä ruskeita piparikakkuja ja tähtösiä, joita -täytyi lähteä veneestä katselemaan. Airon lappealla kohotin eräänkin -nousijan vedestä, ja se oli kuin melkoinen kasa hyytelöä. Koko laivan -ympäristö kiehui täynnään meduusoja. Meressä, jossa on niin paljon -ravintoaineita, tietysti myös on paljon kaloja, ja mitä oivallisimmat -lohet nousevatkin kaikkiin näihin jokiin, puhumattakaan ulkomeren -kalakarjoista. Karjalaiset laulajat sanovat "meren olevan pohatan" -siitä pitäen, kun osa Sampoa sinne joutui, ja tämä sana epäilemättä on -juuri Vienan merestä paikallaan. Karut ja autiot ovat rannat, mutta -meressä on Jäämeren ehtymätön riistarikkaus. - -Omituisilla, uteliailla tunteilla lähdimme viillettämään Vienan merta. -Venäläisiä mainitaan huonoiksi merimiehiksi, mutta poikkeuksiakin -on. "Ptishoffin" kapteeni oli oikea merikarhu, joka oli elämänsä -valtamerillä purjehtinut -- muistaakseni hän oli Kuolasta kotoisin, --- ja varsin turvallisena saattoi istua hänen ohjaamassaan laivassa, -vaikka Vienan meren väylät ovatkin kariensa ja vaillinaisen tuntemisen -vuoksi mitä vaarallisimpia. "Ptishoffilla" käytettiin englantilaista -kuvakorttia. Englantilaiset näet tuntevat nämä rantaväylät paremmin -kuin venäläiset itse. Samalla kun heidän sotalaivansa aikanaan -pommittelivat Solovetskoita, laativat he näistä rantavesistä pätevät -kartat. - -Jos Kalevalan tapauksia ajattelemme Vienan meren äärillä tapahtuneiksi, -niin ovat nämä rannat kylläkin sopusoinnussa niitten käsitysten -kanssa, jotka runoteos antaa Pohjolasta. Jo muutaman penikulman päässä -rannikosta luonto huomattavasti kolkostui, kun tätä merta lähestyimme. -Kalliopohja yhä enemmän paljastui, rannikko itse oli jylhää, vaikkei -aivan korkeata vuorimaata, kolkkoja kallioita, joilla tuulien pieksämä -harva havumetsä vaivalla piti puoliaan. Kuta kauemmaksi pohjoista -kohti kuljettiin, sitä korkeammaksi kohosivat vuoret, kunnes ne -Kannanlahden perukassa pilviä pitävinä tuntureina lähestyivät aivan -meren rantaan. Mutta sitä myöden myös kasvisto köyhtyi köyhtymistään, -eikä Kannanlahden perukassa enää ollut juuri muuta kuin kivi ja vesi, -Lapin luonto kaikessa alastomuudessaan. - -Semmoista on tämän "Karjalan rannan" pohjoisosa. Kieretistä eteläänpäin -se alenee, käy yhä laidommaksi ja sen mukaan väylätkin sen edustalla -sotkuisemmiksi. - -Kieretistä päästyämme poikkesimme ensimmäiseksi Koutaan, Koudanjoen -suuhun. Koudassa ovat tämän rannikon suurimmat sahat, luullakseni -enimmäkseen englantilaisten ja norjalaisten hallussa. Hyvät ovat ne -metsät, joita täällä sahataan, ja hyvässä maineessa lienee sen vuoksi -Koudan puutavarakin. Koudan jälkeen poikettiin Näseeseen, jossa vielä -puhutaan karjalaa. Näseekin harjoitti viljakauppaa. Sieltä muun muassa -Salla eli Kuolajärvi toi viljatarpeensa. - -Yhä kapenevan vuonon pohjukassa oli vihdoin Kannanlahden kaupunki. -Hyvin se oli pieni ja vähäpätöinen kaupungin nimeä kantaakseen, mutta -sitä komeampaa oli luonto. Huimat tunturit kohosivat aivan meren -rannasta, ja niitten juurella kaupunkipahanen suurine nuottineen -näytti vieläkin vähäpätöisemmältä. Kaupungin kohdalla laskee -Imanterosta tuleva Niva mereen. Joki on niin vetevä kuin Oulun joki, -ainakin kesällä, jolloin ylämaassa lumet sulavat. Loppumatkansa se -laskee viettävää louhipohjaa monen virstan mittaisena vinhana koskena, -jonka kiivaita kuohuja ja kirkasta vettä väsymättä katseli. Vaikka -koski on jyrkkä ja aallokko, lasketaan sitä kuitenkin veneellä, ja -hyvän kyydin siinä kuului saavan. Maan sisästä näkyi aavistus siitä -syvänteestä, jossa Imanteron järvi on, ja tunsimme Kibinän tunturin -pitkästä sinisestä selästään, joka kohoo kaikkien muitten vuorien yli -ja kantaa laellaan melkein ainaista lunta. - -Kannanlahdesta laskettiin itäänpäin, taikka alussa kaakkoa kohti pitkin -Kuolan niemimaan rannikkoa. Kuta kauemmaksi etenimme lahden pohjasta, -sitä enemmän alenivat Kuolan rannat. Ensimmäinen poikkeuspaikka oli -Umba, joka oli kautta Karjalan kuulu helmijoestaan. Joka kesä sinne -lähti karjalaisia onneaan koettamaan ja monta kaunista helmeä heidän -sanottiin sieltä tuoneen. - -Muista paikoista Kuolan rannikolla kiinnitti laivasta nähden -huomiotamme varsinkin Turjan niemi sekä muotonsa että nimensä vuoksi. -Se oli jylhä laaja kallioniemi, joka pistää kauas mereen ja korkeana ja -ylpeäpiirteisenä tarjoo otsaansa ja kylkiänsä tuulille ja aalloille. - -Poikkesimme moneenkin rantaan, mutta vain etäältä näimme kylät, sillä -laiva seisahtui ulapalle ja kylistä soudettiin veneillä laivalle. -Semmoinen oli viimeinenkin, jossa kävimme, Kusamen (Kuusamo) nimeltään. -Ranta alkoi tällä puolella jo olla niin laitoa, että olisi ollut -vaarallista lähestyä kylää. Veneillä tuotiin matkustajat, vietiin -tavarat ja venäjänkielisiä olivat kaikki. Olipa surullista täten pitkiä -matkoja seurailla rannikkoa, jossa joka kylä todisti karjalaisen -kansallisuuden katoamista. - -Kusamenista oikaisimme vihdoin meren poikki Kemiä kohti. Jouduimme -keskelle Vienan merta, eikä maata näkynyt miltään puolelta. Raskas, -itsepintainen auer asui ulapalla ja vesi näytti olevan tavallista -hitaampaa nousemaan laineiksi, vaikka tuuli melko lailla. Sepä jo -onkin sangen suolaista, kylmää ja raskasta. Kolkko ja surullinen oli -tämän meren pinta. Mutta elämää siltä ei puuttunut. Näimme jo jonkun -pienen valaankin puuskuttelevan vettä ilmoille ja vilkkaita delfiinejä -välähtelevän laivamme ympärillä. - -Ensimmäinen maa oli nyt Solovetskoin saaristo, jossa kuulu luostari -on. Ylen kolkolta sekin näytti mereltä nähden, mutta saariston -sisäosissa kuuluu olevan kauniita maisemia. Se on kaukana rannasta, -aavassa meressä. Jyvöälahdessa meitä oli kehotettu kaikin mokomin -käymään katselemassa luostarin ihmeitä, mutta siihen meillä ei ollut -aikaa eikä juuri haluakaan. Me katselimme luostaria toisilla silmillä -kuin karjalaiset pyhiinvaeltajat. Näimme siinä sen mahdin, joka oli -karkoittanut näiltä rannoilta Karjalan kansan. Laiva ei monasterissa -poikennutkaan, ja Kemistä olisi sinne ollut veneellä matkaa kokonaista -kuusi penikulmaa. Kun emme tainneet venäjääkään, niin että olisimme -voineet lukea luostarin vanhoja kirjoja, niin olisi ollut tuiki turha -sinne lähteä. Mutta se sanottakoon, että suuri oli tämän pyhitetyn -paikan maine kaikkialla Vienan meren piirissä ja kaukana ylämaassakin. -Aina Maanselän etäisistä kylistä saakka sinne matkasi joka vuosi -pyhiinvaeltajia, jotka laskivat kaikki Kemijoen perkkaamattomat -kosket, saadakseen luostarissa omantunnon tyydytystä. Pyhiinvaeltajia -tavallisesti keräytyi niin paljon yhteen joukkoon, että voivat ottaa -yhteisen suuren veneen. Laskumiehet otettiin aina Kuittijärviltä -saakka. Siellä oli varsinkin kaksi Kemijoen laskijaa, joita mainittiin -muita taitavammiksi. Toinen kuului laskeneen matkan kuusi- tai -seitsemänkymmentä kertaa. Ohjauksesta heille maksettiin parikymmentä -ruplaa, mutta pyhiinvaeltajat saivat itse soutaa. Veneet olivat siksi -suuret, että niihin mahtui parikymmentä henkeä, eikä matka tullut -kalliiksi yksityistä kohti. Mutta vielä suuremmat kuin Kemijoen olivat -huonoilla säiliä Vienan meren vaarat; myrskyt ja sumut pakottivat -pyhiinvaeltajien veneitä usein viettämään päiviä ja viikkojakin sään -pidossa jollain autiolla alastomalla saarella. Silloin he saivat -kokea paljon kurjuutta. Mutta sitä hurskaammalla mielellä sitten -saapuivatkin "pyhään kaupunkiin". Monastirista ostettiin tulijaisiksi -koruompeluksilla varustettuja käsiliinoja, saviastioita y.m. arvatenkin -munkkien valmistamia esineitä. - -Se merenlahti, johon Kemijoki laskee, on niin pitkälle matala ja -karipaikkoja täynnä, että "Ptishoff" täälläkin pysähtyi seitsemän -virstan päähän kaupungista, suuren mahtavan sahan luo. Kaupungista -soudettiin laivalle suurilla veneillä ja ne veivät ja toivat tavarat -ja matkustajat. Vastavirta ja vastatuuli tekivät paljon haittaa, mutta -muutamia tuntia ponnisteltuamme pääsimme kuitenkin Vienan Kemin rantaan. - -Olimme sitä luulleet huonommaksi kaupungiksi, kuin se todella oli. -Kemissä asui koko joukko virkamiehiä ja varakkaita kauppiaita, ja -sen vuoksi oli siellä kahdenkertaisia puurakennuksiakin, joista -kaupunki sai jonkun verran näköä. Varahvontta oli täällä oleskellut -enemmänkin aikaa, ja hän mainitsi pohattain rikkaudesta esimerkkinä, -että eräskin oli häntä pitänyt palveluksessaan vain sen vuoksi, että -hän "kumauttaisi (kutittaisi) hänen jalkapohjiaan". Arvatenkin oli -mies sairas ja hänen vaivojaan oli siten lievennettävä. Varahvontta -kertoi täysin määrin nauttineensa tämän kauppiaan luottamusta, joka ei -kuitenkaan estänyt häntä auttamasta kauppiaan tytärtä karkaamaan erään -köyhän kosijan kanssa. - -Kemissä majailimme karjalaisen Mäkushkinin hyvänlaisessa talossa, joka -oli kestikievari. Päärakennuksessa oli kaupungin poliisikonttori, ja -kun siinä oleva kievarihuonekin juuri oli saanut asukkaan, niin meidät -sijoitettiin piharakennukseen, jonka alakerran oven päälle oli maalattu -sana "arestantskija". Alakerta toisin sanoen oli kaupungin putka. -Meille osotettiin huone putkan päällä toisessa kerrassa. Ruuan saanti -oli täälläkin, kumma kyllä, sangen vaikeata. Ja huonoa oli yölepokin. -Luteet pakottivat lopulta pakenemaan viileään eteiseen, jossa monen -tuskan jälkeen vihdoin saimme lepoa. Niin huonosti tuskin olimme -missään sisämaassa asuneet. - -Unta odotellessamme kuulimme alaalta putkasta laulua. Aloimme sitä -kuunnella... ääni oli kuontunut täyteläinen baritoni, taipuisa ja -kouluutettu, ja sävelet, joita se lauloi, olivat aarioita tunnetuista -oopperoista. Laulaja kaikuvin askelin kulki edes takaisin arestantskin -huoneessa... se olikin arestantskija itse. Seuraavana aamuna -näimme hänet pihalla vääntämässä tahkoa poliisille, punapartaisen, -turpeanaamaisen miehen, joka tosin näytti olevan rappiolla, mutta -nähneen aikanaan parempiakin päiviä. Kuulimme sitten vähän hänen -vaiheistaan. Hän oli ollut joku oikeusvirkamies Moskovassa ja -arvatenkin valtiollisten mielipiteittensä vuoksi karkoitettu Kemiin, -niinkuin niin moni muukin. Kymmenen vuotta siellä oleskeltuaan hänen -oli pitänyt päästä palaamaan kotiseuduilleen, mutta oli sattunut -viinapäissään taas sanomaan jotain varomatonta ja siitä tuomittu -muutamaksi päiväksi arestiin. Yksinäisyydessään hän siellä lauleli -lauluja elämänsä kukkeuden ajalta, ja lahjakas mies hän varmaan oli -kerran ollut. - -Kemissä oli jonkun verran sotaväkeä, kuulemamme mukaan reserviä, jossa -karjalaisistakin toiset saivat asevelvollisuutensa palvella. Satamassa -oli jäännöksiä entisistä linnoituksista, mutta ne olivat jo rappiolla. -Kaduilla kasvoi ruohoa, sillä luetut olivat Kemissäkin rattaat. -Maantietä ei ainakaan sisämaahan päin ollut kuin seitsemän kilometrin -pituinen pätkä Kemijoen viimeisten ankarien koskien sivu. Ja sekin tie -oli silloin vielä aivan nuori, vaikka siksi kunnossa, että sitä pääsi -rattailla kulkemaan. - -Kemi oli ummikkovenäläinen, mutta tapasi siellä usein niitäkin, jotka -osasivat "paissa karjalaksi". - -Kemissä päiväkauden viivyttyämme lähdimme jälleen matkalle -sisämaahan, lähdimme iloisella mielellä, sillä merimaasta olimme -saaneet tarpeeksemme. Ikävöitsimme takaisin puhtaihin pirtteihin ja -vanhanaikaisiin oloihin, joissa piirakkaat olivat parhaat, meille jo -rakkaiksi käyneet herkut, joissa olimme tottuneet niin hyvin viihtymään -samovaaran ääressä puheliaan isännän seurassa. - -Matkustimme kevarikyydillä paljon kuljettua tietä, ja hyvät veneet -olivat sen vuoksi pitkin matkaa käytettävänämme. Mutta ei mikään vene -sentään vetänyt vertaa kuvernöörin veneelle, jonka näimme Putkuon -kosken niskassa. Se oli niin suuri kuin pieni lotja. Se oli rakennettu -kerran, kun kuvernööri kuuluu olleen aikeissa matkustaa sisämaahan -lääniään katsomaan, mutta matkasta ei silloin eikä myöhemminkään tullut -mitään, ja niin jäi lotja käyttämättä. Turhaan saatiin ylämaassa -odottaa maaherraa, jolle olisi valitettu sitä ja tätä alempia -virkamiehiä vastaan. Mutta olisikohan moisella aluksella Kuittijärville -asti päästykään? - -Olimme nyt suurella Kemijoella. En tiedä, olisiko se Oulujoen kokoinen, -mutta tuskin luulen, vaikka se saakin vettä sekä Kuittijärvistä että -eteläpuolelta Repolasta, Rukajärvestä ja Akonlahdesta saakka. Vesi -kuitenkin oli silloin jo alimmillaan. Keväällä sitä on monin verroin -enemmän, ja kun rannat enimmäkseen ovat matalat, niin joki tulvan -aikana varmaankin on koko mahtava. Se on osasta jotenkin virtainen, -koskia on paljon, ja matka oli sen vuoksi hitaanlaista. Toisin paikoin -on kuitenkin tyyniä suvannoitakin, joilla soudeltiin kuin järvillä. -Laajain erämaitten kautta se kauttaaltaan virtaa, ainoastaan muutama -kylä on joen rannoilla. - -Noin parin penikulman päässä Kemistä on Usmanan kylä samannimisen -valtavan kosken alapuolella. Se on melkoinen, taloja lienee yli -parisataa. Usmana oli jo karjalaisella kielialueella, mutta venäläistyi -nopeaan. Kylä oli verraten hyvin rakennettu ja sanottiin siinä olevan -rikkaitakin. Tuskin olimme sinne tulleet ja muhkeaan kestikievariin -asettuneet, ennenkuin tultiin kutsumaan alakerrassa olevaan -kauppapuotiin, jossa stanovoin sanottiin tahtovan meitä puhutella. -Olimme jo jotenkin rähjäisen näköiset, ja siitä kyläläiset arvatenkin -luulivat meitä kiinni otettavan ja heitä oli kokoontunut puoti täyteen -sitä näkemään. Mutta stanovoi paperimme luettuaan mitä kohteliaimmin -teki meille selkoa matkoista piirissään aina Vuokkiniemeen saakka, ja -vaikk'emme siitä paljoakaan ymmärtäneet, niin myönsimme vain kaikkeen -ja olimme tyytyväisen näköiset, ja asiansa ajettuaan hänkin lähti -tyytyväisenä matkaansa. Emme sen koommin joutuneet virkamiesten kanssa -tekemisiin. - -Koskessa oli koko joukon katselemista. Se on kapea kallioruuhi, jossa -vesi uupumatta riehuu. Rantakalliot ovat laajalta aivan puhtaiksi -huuhtoutuneet, sillä kaikkien niitten päällitse sanottiin veden -kevättulvalla kuohuvan. Silloin tämä koski varmaan on hirmuinen. -Kalliot ovat särmäiset ja korkeatkin. Veneellä sitä on kuivallakin -mahdoton laskea, ja ihmetellä täytyi, että sitä lohikaan pääsi -nousemaan. Sitä tuskin olisi uskonut, ellei olisi varmaksi havainnut. -Toisella rannalla oli pieniä korvapatoja palavassa koskessa ja niissä -hyvin karkeasti valmistetut pajuiset rysät. Niin ahdas on rannalla -lohen nousureitti, että näilläkin rysillä saatiin sileätä hopeakylkistä -Jäämeren lohta niin paljon kuin rysään mahtui. Niitä oli kuin halkoja -pinossa. En tiedä, kiero silmämmekö lienee syynä ollut, mutta meidän -katsellessamme täpötäyden rysän tyhjentämistä sattui yksi lohi -livahtamaan takaisin koskeen. Ei sitä kuitenkaan suurin kiroiltu, -arveltiin kai tulevan toisella kerralla. - -Pohjoisrannalla oli suurempi pato valtavien paasien muodostamassa -tyynemmässä putaassa, ja sen ääressä katselimme lohien nousua, -kunnes padon vartijat tulivat ja ajoivat pois. Hauskaa oli nähdä -lohien koskesta päästyään lepäilevän tyvennössä padon alapuolella ja -kohottavan nokkaansa ilmaan. Ongenvavalla asettelin perhoa varsin yhden -kuonon päälle, mutta se ei ollut siitä tietävinään, lienee vielä ollut -koskimatkan jälkeen hengästynyt. - -Usmanalta menee Voigarven kautta maan poikki suoraan kevaritie -Paanajärveen, mutta koska meillä oli tavaroita ja mieluummin -tutustuimme jokeen, niin nousimme sitä myöden. Veneeseemme työnnettiin -pari viinalekkeriä pyynnöllä, että veisimme ne tukkipäälliköille, -jotka matkalla tapaisimme. Jokimatka Paanajärveen oli kahdeksan -penikulmaa, eikä välillä ollut ainoatakaan asumusta. Kun kulku -vastavirtaan oli hidasta ja sääkin oli kolkkoa ja sateista, kävi -matka kylläkin ikäväksi. Kolmatta päivää viivyimme tällä taipaleella, -viettäen yömme metsäsaunoissa. Kuljimme erään palaavan paanajärveläisen -veneessä. Vaikka vene oli suurenlainen, niin kävivät tilat kolmelle -matkustajalle, yhtä monelle saattajalle, monille tavaroillemme ja -tukkilaisten viinoille kuitenkin hyvin ahtaiksi. Veneen pohjalla saimme -istua jalat koukussa. - -Vaihteluna olivat kosket, koska niiden kohdalla pääsimme maalle -kävelemään ja venettä nostettiin tyhjiltään. Toiset kosket olivat -pitkiä, nelin viisin virstoin, toiset lyhempiä, joku aivan jyrkkä, -melkeinpä putouksen tapainen. Semmoinen oli Juuma, joka oli Usmanan -ja Paanajärven välillä puolitiessä. Se oli niin jyrkkä, että vene oli -taivallettava maisin sen päälle, pienen kalliosaaren poikki. Sitäkin -kuitenkin laskevat tyhjällä veneellä taitavimmat koskimiehet, niin -mainittiin, ja Ervasti matkallaan näkikin sen omin silmin: - -"Juuma on lyhyt, vaan hyvin jyrkkä, syösten vetensä kuohuvana -vaahtona kahen puolen pientä kalliosaarta. Vene laskettiin maihin -pohjoispuolella jokea, koska pohjoinen väylä on vähemmän vihainen. -Me muut nousimme korkeaa rantatörmää ylös, itsekullakin joku kantama -kädessä, ja kiersimme syvän, veden leikkaaman juovan ympäri putouksen -alle. Vaan kaksi venemiestä astui aivan kosken syrjään nähäkseen, -voisiko venettä siitä soutaen laskea, tahi pitäisikö köyttä käyttää. -Kun me olimme perille ennättäneet, olivat miehet jo lopettaneet -tutkintonsa ja palanneet veneeseen sekä vieneet sen rantaan, -sillä väylä kulki enemmän pitkin saaren kylkeä. Joka teki laskun -vaaralliseksi, oli kosken mutkaisuus. Keskellä koskea pisti näet -pohjoisrannasta kallio noin 20-30 syltää pitkälle ulos, jonka yli vesi -kyllä osaksi virtasi, vaan joka pakotti valtaväylää jyrkästi kääntymään -etelää ja saarta kohti. Virran muassa kulkien olisi jokainen vene -särkynyt tuhansiksi palasiksi tätä kalliota vastaan. 'Ka ilman köyttä -laskevat', huusi yksi meistä, jotka seisoimme törmällä kosken alla -odotellen veneen tuloa, ja samassa näkyi vene juuri kosken niskassa. -Kaikkein, mutta varsinkin minun ja kumppanini silmät olivat nyt kuin -kiinninaulatut veneen kulkuun. Mahoton on kertoa sitä nopeutta, -jolla se kiiti alas virtaa. Kosken voima oli itsessään kyllä suuri, -vaan lisäksi molemmat miehet, toinen soutamalla, toinen huopaamalla, -jouduttivat kulkua mitä suinkin jäntevistä käsivarsista lähti. Sanat -soutaa ja huovata riittävät kuitenkin ainoastaan vaillinaisesti -antamaan käsitystä niistä suonenvedon tapaisista voimanponnistuksista, -joita miehet tekivät, sillä he varmaan suorittivat soutajan ja -huopaajan liikunnot kymmenen kertaa tulisemmin kuin tavallisesti. Mutta -tämä verraton nopeus oli ainoa pelastus; ja jo keskeltä niskaputousta -kulkien poikkiteloin virtaa vene onnellisesti pääsi tuon vaarallisen -kallion sivutse, hyppeli iloisesti pitkin aaltojen harjoja loppuosassa -virtaa ja oli kosken alla pikemmin kuin olen tässä ennättänyt kertoa, -puolillaan vettä kyllä, mutta muuten vahinkoumatonna. Jos joku -vahinko olisi sattunut, esim. airo eli hanka taittunut tuosta kovasta -sounnista, niin melkeinpä välttämätön kuolema olisi tarjona ollut." - -Muutoin olivat kaikki nämä kosket siinä kunnossa, johon ne Luojan -kädestä olivat jääneet, aivan perkaamattomat ja ylen louhiset. Siitä -syystä, ei aallokon suuruuden vuoksi, niitä on vaarallinen laskea. -Vaikeata on nousukin, kun rannoilla ei ole minkäänlaisia vetosiltoja, -niinkuin meidän puolellamme Oulujoen vesistössä. Varsinkin nyt, -kun vesi oli hyvin matalalla, täytyi toisinaan sauvoa vene aivan -keskienolle saakka tai kaalata kauas koskeen pitkin livettäviä kiviä, -kun koetimme köydellä vetäen auttaa sauvojia. - -Kemijoen rannat ovat matalat ja lakeat, uoma ei ole syvälle syöpynyt. -Enimmäkseen ne ovat kankaita ja louhikkoa, mutta rantametsän takana -on aavoja soita. Toisin paikoin virta leviää leveiksi suvannoiksi, -joitten varrella on kauniita niittyalojakin ja iloisia lehtoja. -Semmoisissa kohdissa joki muistutti kaitaista sisämaan selkävesistöä. -Mutta Oulujoen komeita virtamaisemia, korkeita törmiä ja jyhkeitä -kuusikoita sai Kemijoelta turhaan etsiä. Suvantojen rannoilla olivat -paanajärveläisten parhaat niityt, ja koska ne kevättulvilla ovat veden -alla ja saavat päälleen lietettä, oli niissä maanlaatu mielestämme -hyvinkin lihavaa. Toisin paikoin kasvoivat rannat niin taajaa -pensaikkoa, ettei tahtonut läpi päästä. Sitä kummallisempaa oli, ettei -tällä kahdeksan penikulman taipaleella ollut ainoatakaan ihmisasuntoa, -vaikka joella suviaikaan oli melkoinen liike. Syyksi mainittiin, -että nämä erämaat ovat kovin kylmät, ja siitä taas saattoi päättää, -etteivät suot kahden puolen olleet kaukana, vaikkei niitä näkynytkään -sanottavasti joelle. - -Kemijokea pitkin uivat mereen Vienan Karjalan ikivanhat metsät. Toisia -lauttoja oli jo Usmanassa tullut vastaamme, toisia tapasimme ylempänä -koskilla. Harvoin saa meidän puolellamme enää nähdä niin kauniita -pölkkyjä. Kymmentuumaista pienempää puuta tuskin oli ensimmäistäkään, -mutta suurempia oli kosolta. Ja kaikki järjestään olivat moitteettoman -suoria ja oksattomia. Jokainen puu, jossa oli vähintäkin vikaa, -hylättiin. Ainoastaan moitteettomat pölkyt vietiin Kemiin. Metsät -olivat kruunun, ja niitä hakattiin sen mukaan. Tukkien hakkuun -sanoivat olevan järjestetyn sillä tavalla, että asukkaat kaatoivat -metsästä puut, jotka heidän mielestään täyttivät ehdot, ja vetivät ne -lauttausväylän varrelle. Siellä ne mitattiin ja vedättäjälle maksettiin -kaatamisesta ja vedätyksestä palkka. Mutta vetäjät olivat oppineet -kaatamaan puita hyvin varoen, koska venäläiset tukkipäälliköt pyrkivät -hylkäämään niin paljon kuin suinkin, eivätkä hylätyistä maksaneet -vetopalkkaa. Karjalaiset väittivät, että ne siitä huolimatta pantiin -lauttaan. Säästämänsä rahtimaksut pistivät päälliköt omaan taskuunsa, -se oli rahvaan käsitys. - -Erään kosken alla juoksi rantaa pitkin vastaamme joukko tukkilaisia, -jotka kyselivät, oliko meillä päällikölle viinaa. Tämä lienee jo -kotvan aikaa odotellut paanajärveläisten paluuta ja lähettänyt miehet -vastaan kantamaan lekkerit taipaleen poikki, koska koski oli pitkä ja -mutkitteleva ja ne siinä olisivat viipyneet. Miehet saivatkin botskansa -ja lähtivät niitä juoksujalkaa kiidättämään kosken niskaan. Kun -olimme veneinemme kosken nousseet, oli päällikkö lauttamajassaan jo -täydessä humalassa. Aito venäläisellä vieraanvaraisuudella hän haastoi -meidätkin kesteihin ja tarjosi, mitä talossa oli parasta, ruokaa ja -viinaa. Toverini, joka oli raittiusmies, ei maistanut tippaakaan, -mutta minä kyllä tulin piankin tuulelle, eikä siellä salolla kupponen -maistunutkaan hullummalta, vaikk'ei se ollutkaan kolmikymmenkertaisesti -puhdistettua. Kestin lopussa pyysi päällikkö, että ottaisin valokuvan -hänestä ja hänen perheestään, asettuen päremajansa edustalle -joukkoineen ryhmäksi. Ennenkuin kuitenkaan näppäsin, hän sai uuden -tuuman, pyysi vähän odottamaan ja antoi nostaa itsensä katon harjalle, -johon hän asettui hajareisin, pitäen kiinni lipputangosta ja nostaen -lakkiaan. Olisihan siitä tullut soma kuva, mutta pahaksi onneksi olin -unhottanut otettujen kuvien luvun, ja kaunis taulu tuli erään toisen -kanssa samaan lasiin ja molemmat menivät pilalle. - -Meidän lähtiessämme ruvettiin lauttamajaa, "hartshivoa", juuri -laskemaan kosken alle. Lasku taitaa olla koko hauskaa, sillä lautta, -joka on lujasti rakennettu, kulkee kuin lata, missä vain enimmän vettä -virtaa, välittämättä kivistä tai aalloista. - -Kemijoen suurimmat kosket ovat alaalta lukien: Putkuo, Usmana, -Vuotshas, Juuma, Petäjäkoski, Sompakurja ja Valkiehini. Sompakurja -on lähellä sitä paikkaa, jossa Sompajoki, pohjoisesta tullen, laskee -Kemijokeen. Se on pisin kaikista, kokonaista 7 virstaa. Muutoin ei -Kemijoki koko matkalla aina Jyskyjärveen saakka saa juuri mitään -vedenlisäystä kummaltakaan puolelta. - -Yömme nukuimme välillä saunoissa, joita oli niittyjen reunassa. Vaikka -oli keskikesä, niin olivat yöt kuitenkin hyvin kylmät ja Varahvonttaa -vilutti pahasti, hän kun ei uskaltanut tulla saunaan nukkumaan, koska -pelkäsi "tshitshiliuskoja" ja käärmeitä. Hän oli nyt illalla nauttinut -vähän liiaksi Kemin tulijaisia ja souteli suvannolla tuohitorvella -toitotellen, että metsät raikuivat. Humalassa hän taas kertoi -tyttärestään ja veneen kokassa torkkuessaan lauloi vaimoaan muistellen: - - "Unipa petti, mie makasin, - Petti pehmiet perinät, - Käsivarsi nuoren naisen, - Kainalo ujon emännän." - -Varahvontta oli tyytyväinen ajatellessaan, että hänellä nyt olisi -tavallista enemmän rahoja kotiin tuoda. Mutta soutamaan hän oli hyvin -haluton, kun kerran kievarikyydillä kuljettiin, veteli nyrpeänä ja -alakuloisena, koska se työ hänen mielestään kuului saattajille eikä -matkustajille, ja ilostui vilpittömästi, kun me päästimme hänet -vaivasta ja asetuimme itse soutamaan. - -Saavuimme sitten valvoneina ja vaivannähneinä Paanajärveen, jossa -oli kirkko ja melkoinen kylä. Kestikievari oli hauska, mutta sinne -odotettiin rauhantuomaria, "mirovoi sutjaa", joka oli siksi korkea -virkamies, että isäntäväkeä vähän arvelutti, voitiinko meitä -päästää kievarihuoneisiin. Pääsimme kuitenkin, ja pian sinne saapui -tuomarikin. Hän oli kuitenkin hyvin "alhainen" mies, niinkuin meidän -puolellamme sanottaisiin, ja jakoi mielellään kanssamme huoneet ja -vielä eväänsäkin, jotka olivat mitä herkullisimmat ja runsaat ja -maistuivat niin hyvin, että taisimme niihin tehdä suurenkin loven. -Pitkälle kiertomatkalleen hän oli varustanut juoma-astian, joka oli -läkkipellistä valmistettu ja moneen osaan jaettu, "kasviportöörin" -näköinen. Jokaisessa tapissa oli erilaista juotavaa, ja tappeja oli -useita. Tuomari matkustelee suviseen aikaan suuren lääninsä kertaan tai -kahteen ja tuomitsee näillä retkillään kaikki rahvaan riidat. Tämän -sutjan läänissä olikin tarpeeksi laajuutta. Paanajärvestä hän jatkoi -matkaansa Uhtueen, sieltä Pistojärveen Kuusamon rajalle, Vuokkiniemeen -ja Akonlahteen. - -Kemijoen rannat ovat Paanajärven kohdalla hyvin laa'at ja tasaiset. -Lähellä kylää joki leviää järveksi, joka on niin matala, että se on -melkein umpeensa kasvanut kaikenlaisia vesikasveja. Kylä on joen kahden -puolen. Se oli suurehko ja siinä oli koko joukko kookkaita taloja. -Paanajärvestä alkoi runoalue, parantuen yhä sisämaahan päin. - -Paanajärvestä oli Kemijokea pitkin neljä penikulmaa Suopassalmeen, -mutta sen välin kuljimme maisin ja oikaisimme siten melkolailla. -Jokimatkaa Ervasti kuvaa vähemmän virtavaksi, mutta metsiä varteviksi -ja joen maisemiakin sen mukaan jylhän kauniiksi erämaan luonnoksi. -Suopassalmi oli hajallinen laajahko kylä. Sieltä oli muistaakseni -kahden penikulman matka Jyskyjärveen, neljänteen Kemijoen kylistä -alaalta tullen. Jyskyjärvi oli saanut nimensä järvestä, jossa -Tshirkkakemi ja Kuittijärvistä tuleva varsinainen Kemijoki yhtyvät, -aivan vastakkaisilta haaroilta puskien. Kylä oli rakennettu järven -eteläreunaan, Tshirkkakemin suun kahden puolen. - -Kemijoen varrella olevat kylät erosivat jonkun verran kauempana -ylämaassa olevista asuinhuoneitten rakenteen puolesta. Talot nimittäin -olivat kahdenkertaiset, kumpikin kerros asuttava. Tavallisesti -oli päässä parveke. Ne eivät olleet rakennetut sikin sokin, kuten -ylämaassa, vaan kadun tapaisten kujain varrelle. Tapasimme näissä -kylissä muutamia vanhoja esineitä, joita olimme muualta turhaan -kyselleet. Paanajärvestä sain ikivanhan viinen riistapussineen, -Suopassalmesta luukirjaisia jousen varsia. Ylämaassakin sentään -vielä muisteltiin, miten jousella oli ammuttu. Kostamuksessa tarkkaan -kerrottiin, että erään miehen isän isän isä vielä oli jousella -metsästänyt. Ja kaikkialla tiedettiin, että jousen käyttämiseen oli -tarvittu kaksi miestä. Toinen ampui ja toinen hänen vieressään katseli, -kunne vasama lensi. Vasamat näet olivat suuritöisiä ja kalliita, eikä -niitä kannattanut hukkaan päästää. - -Jyskyjärven luona maat näyttivät olevan tavallista parempia, ne kun -ovat Kemijoen pohjahetteitä, ja siitä voipi päättää, että kylä on -Karjalan vanhimpia. - -Kevarireittiä lähdimme jälleen jatkamaan matkaa Kuittijärville. Kun -oli soudettu Jyskyjärveä Kemijoen suuhun, niin oli kuljettava useita -virstoja maisin, sillä järvien välillä on Kiintismän koski, joka on -koko Kemijoen rajuimpia, väärä ja suuriaaltoinen. Kevarilla oli kosken -niskassa hyvä ja tilava vene, sillä ei ollut pieni se selkä, jonka -päästä päähän nyt oli kuljettava. - -Niinkuin merenlahti se levisi eteemme, alimman Kuittijärven saareton -pinta, yksinäisenä, autiona, asumattomin rannoin. Rantain takaa näkyi -erämaasta etäisiä vaaroja, jotka ilmaisivat Maanselän lähestymistä. - -Ala- ja Keski-Kuittijärven välillä on Luusalmi ja sen rannalla pieni -kylä ja kestikievari. Matkaa oli sinne Jyskyjärvestä kaikkiaan viiden -penikulman vaiheille, joista kaiketi neljä oli järvimatkaa. Luusalmen -kestikievari oli varakas, mutta laajalta oli sen isäntä tunnettu -ahneudestaan. Ja harvoin olenkaan nähnyt ihmistä, jossa tämä intohimo -olisi siihen määrään kehittynyt. Hän tosiaan rahanhimonsa vuoksi -melkein herätti sääliä, niin ankarasti oli se kiihko hänen sydämensä -ja mielensä kiinnittänyt kouristukseensa. Muutoin hän näytti kylläkin -mukaiselta, ja hänen poikansa oli sivistynyt mies, Suomessa kauppiaana. -Kuulleessaan meidän tulleen taloon, poika ystävällisesti lähetti meille -teetä, osottaakseen vieraanvaraisuutta kulkeville runonkerääjille, -joiden harrastukset hän ymmärsi. Isä meidän sitä juodessamme kantoi -kaikenlaisia pieniä tavaroita kaupaksi muka kummina ja vanhan kansan -kaluina, vaikka ne eivät olleet sen kummempia, kuin aaltojen rannalla -hierelemiä kiviä. Hän huokaili syvään, kun kaupoista ei tullut mitään. -Kun lähdettiin, niin hän sen sijaan peri maksun teestä, jota hänen -poikansa oli tarjonnut... arastellen korvaamme "tshuhutti", että tee -oli jäänyt maksamatta. - -Venematka Luusalmesta Uhtueen oli 32 virstaa, pitkin keskimmäisen -Kuittijärven aavaa pintaa, jossa maa katosi edessä rannattomiin. -Vene oli varava, mutta kolmen matkustajan ja viiden saattajan alla -se painui melko syvälle, ja melkeinpä kammotti soudella aavan selän -huljuvaa vettä, joka tuntui niin ihmeen epävakavalta ja levottomalta. -Mutta naiset eivät ymmärtäneet pelätä, soutivat reippaasti, puhuivat -hauskasti, ja olivat jotenkin ilomielisiä siitä huolimatta, ettei -yksi ollut kahteen päivään saanut leipää. Hän oli kotona leikannut -puolikypsää ohraa, mutta se oli kuivaessaan kitistynyt niin pieneksi, -että jyvät tuskin olivat heinänsiemenen kokoisia. Semmoisella -ravinnolla oli hänen täytynyt yrittää elää. He tekivät kyytejä -kestikievarille, mutta minkälainen oli se ansio! Kestikievarit vielä -säästivät virallisesta kyytirahasta, vaikka se oli niin alhainen, 3 -kopeekkaa kilometriltä, jos saattajia oli kolme, kuusi kopeekkaa, -jos saattajia oli viisi, niinkuin näillä pitkillä taipaleilla aina -pitikin olla. Naiset kertoivat Luusalmen isännän luvanneen matkasta -viisikolmatta kopeekkaa kullekin ja eväät, työntäneen leivän kainaloon -ja kriivennikän (10 kopeekkaa) kouraan ja luvanneen "loput toitshe!" -Uhtuen kievari maksoi jotenkin saman taksan mukaan, 30-35 kopeekkaa -noin 64 kilometrin soudusta (edes takaisin)! mutta ei antanut eväitä. -Pistojärven postinkuljettajalle hän maksoi 80 kopeekkaa 60 virstan -maamatkasta (120 mennen tullen). Niin meille kerrottiin. - -Onnellisesti saavuimme Uhtueen pitkältä kiertoretkeltämme ja jatkoimme -sieltä matkaa Jyvöälahteen levätäksemme muutaman päivän. "Kotona" -olimme herttaisen tervetulleet, vaikka Seni olikin poissa ja emäntä -yksinään kotona ikävissään. Kylässä oli yhtä ja toista sillä välin -tapahtunut, nuoria naisia tapasi joskus kujilla, jotka jo hyvän matkan -päässä kumarsivat syvään meidän ohi astuessamme. He olivat vasta -naimisiin joutuneet ja heidän velvollisuutensa oli tällä tavalla kerran -kumartaa jokaiselle tuttavalle, jonka taas tuli sanoa: "Elä tervehennä -nuoren sulhases keralla", josta toivotuksesta nainen kiitti. - -Minua naiset ihailivat, että olin matkalla kaunistunut, kun olin -kasvattanut tuuhean ruskean parran ja leikannut tukkani takaa suoraksi -maan tavan mukaan. Eräskin sanoi tavatessaan: "Voi viekkahaisein, -miten olet kauneheksi käynyt! Ka mitys on nyt parta musikalla." Enkä -voi kieltää, etteikö tämä tunnustus ollut mieleeni, varsinkin kun Kusti -oli turhaan odottanut parran kasvamista matkalla. - - - - -VIENAN KARJALAN HÄÄTAPOJA. - - -Viettäessämme keväällä Jyvöälahdessa kelirikon aikoja olin silloin -tällöin ihmetellyt, mitä hartaita pakinoita toverini piti talon naisten -ja muittenkin tuttavien eukkojen kanssa. Hän istui hyvin myöhään heidän -seurassaan tarinoimassa, tutkieli ja tiedusteli, ja emäntämme mietti -ja kertoi, otti takaisin sanan ja kertoi uudelleen, mietti, muisteli -ja kertoi taas pitkät jutut ja kutsui toisinaan tuttaviaan avukseen -muistelemaan. Jotain hauskaa heillä oli tekeillä, sen saattoi nähdä; -toverini tuon tuostakin puhkesi nauramaankin ja eukot sitä innokkaammin -kertoilivat. Lopulta en malttanut mieltäni, vaan yhdyin minäkin -samaan seuraan, ja pian sainkin kuulla, mitä tässä puoleksi salaa -kuiskailtiin. Toverini uteli tietoja karjalaisista häistä, ja niitten -monenlaisia temppuja vaimot yksissä tuumin muistelivat. Kun nämä häät -ovat hyvin monimutkaiset ja pitkälliset, oli niissä juttua moneksi -ajaksi; mutta yhteisin ponnistuksin he saivat kokoon kertomuksen, -joka varmaan on hyvinkin täydellinen kuvaus sen paikkakunnan häitten -mallista. - -Näin syntyi seuraava seikkaperäinen kuvaus Vienan Karjalan häätavoista, -tarkemmin sanoen siitä, miten niitä Jyvöälahdessa vietettiin, sillä -jonkun verran yksityiskohdat eri paikoissa vaihtelivat. Valmiista -kertomuksesta minä sitten valitsin pääkohdat ja aloin miettiä, miten -ne saisi kuvatuiksi. En tahtonut valokuvauksella varsinaisia häitä -häiritä, koska en tyytynyt yhteen taikka kahteen kuvaan, vaan aioin -ottaa niitä kymmeniä. - -Niin pitkällinen valokuvaustyö taas hämärässä pirtissä, jossa useimmat -menot tapahtuvat, olisi ollut liian häiritsevää sekaantumista -häämenoihin, sulhasen ja morsiamen juhla olisi voinut valokuvauksen -rinnalla jäädä melkein sivuasiaksi. Päätin sen vuoksi laittaa sitä -varten erityiset leikkihäät, palkata sulhasen ja morsiamen ja kaiken -muun tarpeellisen hääväen ja kutsua koko kylän ilmaiseksi pitoihin. -Siten saatoin hallita ja vallita häätilaisuudessa mielin määrin. - -Tuumani saavutti kylässä ymmärrystä ja myötätuntoa ja tuota pikaa oli -minulla sekä sulhanen ett morsian -- molemmat naineita, vaikka eri -parikuntaa -- patvaska, moamot, veljet, rist'moamot, rist'toatot, -sanalla sanoen, koko virallinen hääkansa. Näille oli myös ostettava -joku verta semmoisia yksinkertaisia lahjoja, joita häissä annetaan, -liinoja, nenäliinoja y.m. Teetä ostettiin naulakaupalla, vesirinkelejä -suuret kimput, sokeria joku toppa, ja näin olimme täysin varustetut. -Ruokia ja juomia emme ruvenneet laittamaan, ja rahvas näytti -erinomaisesti tyytyvän näihinkin yksinkertaisiin valmistuksiin. Sitä -kokoontui kylläkin runsaasti, lähitaloista ken vain kynsille kykeni, -niin että avara pirtti oli jotenkin täysi, enkä luule että he näissä -leikkihäissäkään pahasti ikävystyivät. - -Moniaan sunnuntain puuhasimme näin jotenkin tarkkaan aamusta iltaan, -järjestellen hankkimastamme "aineistosta" ryhmiä laaditun kertomuksen -mukaan, milloin pihalla, milloin pirtissä, ja saimme siten työn -suoritetuksi yleiseksi mielihyväksi, ketään häiritsemättä. Hauskaa oli, -että rahvas niin älykkäästi käsitti tarkoituksemme ja oli sitä kohtaan -kaikin puolin suosiollinen. - -Kun loppukesällä palasimme Vienan mereltä pitkältä kiertoretkeltämme, -niin pääsimme sitten oikeisiinkin häihin ja saatoimme käsityksemme -eri kohtia varmentaa. Okahvi ei tosin ollut rikas, sen enempää kuin -hänen sulhasensakaan, mutta häät kuitenkin itkettiin, laulettiin -ja menoiltiin alusta loppuun, varotuksineen ja muine temppuineen. -Mekin saimme osamme sekä itkuista että lysteistä, ja näimme menot -todellisemmassa ja melkeinpä surullisemmassakin valossa kuin -pitämissämme leikkihäissä. - -Näitten tietojen ja vaikutelmien nojalla laati toverini K.F. -Karjalainen matkalta palattuamme koko naimahommasta, kihlonnasta ja -häistä itkuineen ja menoineen kuvauksen, joka siitä pitäen painamatta -maattuaan nyt saatetaan ensi kerran julkisuuteen. - - * * * * * - -"Meidän mielestämme on aivan välttämätöntä, että jos mieli kunnon -kalua naimiskaupasta tulla, sitä pitää edellyttää kuukausia, jopa -vuosiakin kestävä 'järjettömyyden tila', jolloin ollaan milloin -taivaassa, milloin maan alla, harvoin maan päällä, jolloin haaveksitaan -ja rakennellaan kauniita, taivasta tavottelevia pilvilinnoja, tehdään -suunnitelmia tulevaa paratiisia varten, jossa rakastetun keralla -eletään ikuisessa onnessa ja autuudessa -- ja muita lukemattomia -hullutuksia. Samoin kuin sivistyneissä, samoin kansankin kesken -avioliitot useimmiten rakennetaan rakkaudesta. Mutta karjalainen, hän -on 'toist' sorttii'. Rakkaus on hänelle melkein tuntematon, joutava -korusana, joka todellisuudessa ei ole mitään. Karjalassa tosiaankin -'immeiset immeisii naipi, rengit, piiat toisiaan.' Rikas mies voi naida -vain rikkaan talon tyttären, tuottamatta häpeää itselleen ja suvulleen, -vaikkei varakkaalla immellä ole myötäjäisiä juuri mitään. Naimisiin -menevä tyttö saa kodistaan vain lehmän ja ne vaatteet ja kalut, mitä -hän tyttönä ollessaan on voinut saada valmistetuksi, niinkuin paitoja, -kostoja y.m. -- Tuossa tyttöjen miehelään menossa on jotain surkeaa. -Harvoin he tuntevat tulevaa kumppaniaan hampaita edemmä, vieläpä käy -niinkin, että aivan outo mies tulee kosjomaan, nähtyään immen jossain -tilaisuudessa, ja tämä parhaassa tapauksessa tietäen, onko pojan koti -varakas, lähteekin tuntemattomaan kohtaloon vain sen vuoksi, ettei -jäisi vanhaksi piiaksi, sillä vanhan piian tilaa pidetään kauheana, -ja tyttö, jolla ei ole käynyt kosjojia, on yleisen pilkan esineenä -sekä tyttöjen että vanhempien kesken, ja omille vanhemmilleen hän -tuottaa suurta häpeää. Tosin tulee poikien ja tyttöjen kesken Vienan -Karjalassakin toimeen salainen suhde, salakihlauskin, vaan huonompansa -kera suostuu tyttö siihen vain sentähden, että hänellä olisi joku -hätävara, johon voisi turvautua, jos vanhan piian kontti alkaisi -selässä keikkua, jos näet parempia ottajia ei satu. - -"Kun mies on nähnyt mieleisensä tytön, kokoo hän heimokuntansa, ja pari -kolme miestä ja yksi nainen matkassaan lähtee tavallisesti iltapuolella -päivää aiotun emännän kotitaloon. Ampuen ilmotetaan kaikelle -kylälle, että nyt lähtee taas yksi nuorukainen etsimään itselleen -'kaulavilloja', nuorta morsianta, ja tytön kodin nurkissa jymäytetään -toinen kerta. Kosjojat tunkeutuvat peripenkille, alkavat ilmoitella -asiaansa tytön isälle ja äidille. - -"'Meillä olisi', sanotaan, 'poika naitettava, teillä tyttö annettava, -eikö ruvettaisi heimuo loatimah?' - -"Nyt tulee morsiamen kodissa kiire, heimokunta kerätään kokoon ja -lukittujen ovien takana aljetaan keskustella. Suurin sananvalta on -vanhemmilla, heidän jälkeensä tytön ristitoatolla. Jos heimokunta -suostuu ja tyttö lähtee, niin kumartaa hän jalkaa heimokunnalle, isästä -alkaen, ja lausuu: - -"'Tiesiä syöttää, tiijättä i antoa.' - -"Taatto sytyttää kynttilän pirtin jumalankuvain edessä ja käskee tytön -sammuttaa sen tai antaa palaa. Jos tyttö ei sammuta tuohusta, niin -suostuu hän menemään, ja näin on ikuinen liitto valmis, jonka käden -lyönnillä ja rahoja heläyttämällä obrasojen edessä vahvistavat sulhasen -ja morsiamen lähimmät miessukulaiset. Hän siten kihlotaan. - -"Kihlottaessa, s. o. kättä lyötäessä, sanotaan juhlallisesti kaikilla -nimillä, ketkä kihlotaan. - -"'Ken tämän kaupan purkaa, sen pitää maksaa 1000 ruplaa sakkoa, 10 rekie -heiniä, 1000 kerppuo lehtiä', j.n.e. - -"Sitten itketään kihlontavirsi. Antilas istuu naisten tshupussa, -kummallakin puolella itkijät. Tuvan toiselta puolelta tulee moamo -itkijöineen. Lattialla molemmat ryhmät yhtyvät ja lähtevät sitten -naisten tshuppuun, jossa kihlontavirsi itketään. Kun se on itketty, -niin itketään sulhasväelle, paitsi sulhaselle itselleen, jolle ei konsa -itketä. Kosjoväki antaa antilaalle rahaa itkemisestä ja lähtee sitten -pois. Sitten itketään kaikelle talonväelle ja heimokunnalle, jonka -jälkeen antilaan kassa riitsitään auki obrasojen edessä. Antilaalla on -sitten koko viikko tukka hajallaan. - -"Jos taas heimokunnan kokouksessa päätetään antaa aparat eli rukkaset, -niin on siinä monta metkua, ennenkuin tyttö niistä kunnialla suoriutuu. -Aparat saanut sulhaskansa koettaa näet rikkoa tytön lempeä, viedä -häneltä konsteillaan viehätysvoiman, ja silloin on auttamattomasti -kyöpeli kiivettävä, joka varsinkaan Vienan Karjalassa ei ole hauskaa. -Ei näet kuulu olevan siinä kyllin että pitää itsensä raahata ylös -tuota jyrkkää mäkeä, vieläpä tyttöjen täytyy sen päälle vetää vanhat -pojatkin, eikä sen huonommalla reellä kuin karhilla. Pelastuakseen -tuosta huonosta kohtalosta tyttöjen täytyy turvautua tarkkoihin -varokeinoihin. Tavallisin rikkomiskeino on se, että sulhaskansa -vasemmalla kannallaan potkasee pirtin kynnyksen ulkolaitaan. Mutta -jos kynnyksen ulkopuolelle on asetettu veitsi, terä ulospäin, niin -potkaiseminen ei vaikuta mitään. Varottava on myös, ettei sulhaskansa -saa sulkea yhtään ovea mennessään. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole -vielä riittäviä. Tytön pitää välttämättä olla sellaisessa paikassa, -että sulhaskansa pihalle mennessään tulee kulkemaan hänen alitseen, -joka Karjalan taloissa onkin helppoa, sillä portaiden yläpuolella on -tavallisesti jonkinlainen vaatehuone, tai nousee hän pirtin sintsin -(eteisen) parvelle. Sieltä myös usein kaadetaan sulhaskansan niskaan -vettä, jolla morsian on vähää ennen peseytynyt. Kohteliaisuutta on -kuitenkin aparatkin saaneelle sulhaskansalle osotettava. Karjalassa -saatetaan vierasta ainakin portaille, tavallisesti pihalle saakka. -Sulhaskansaa saatettaissa vaan lisäksi poltetaan tulitikkuja, tai -otetaan liedestä kuumia poroja, ja täten tulen avulla haihdutetaan -viimeisetkin jäljet sulhaskansan mahdollisista ilkeyksistä. Jollei -näidenkään keinojen vielä luulla riittävän, niin polttaa tyttö -tulitikkuja ja lastuja sulhaskansan istumasta lautshasta (penkistä) -uunin savutorvessa. Kaikkeenhan sitä täytyy ryhtyä suojellakseen -lempeään, sillä lemmestähän riippuu, saapiko neitonen koskaan maistaa -avioliiton suloa, ja sehän se naisilla, ainakin Karjalassa, on ainoana -päämääränä. - -"Mutta jos vastaus on myöntävä, niin vanhin kosjoväestä kutsutaan -tshunalaan keskustelemaan siitä, koska ventshälle (vihille) lähdetään, -koska häät pidetään, ynnä muista naimakauppaa koskevista asioista. - -"Se viikko, joka kosjomista seuraa, on antilaalle puuhan ja kidutuksen -aika. Hänen tulee ommella lahjoja tuleville sukulaisille, käydä -vieraissa heimon luona kutsumassa näitä häihin, ja kerätä hääapuja -ympäri kylää, jos tyttö on varaton. Kutsuminen ja häälahjan antaminen -tapahtuu itkemällä, tytöllä apunaan yksi tai kaksi 'itettäjää', s.o. -ammatti-itkijää. Jokaiselle täytyy itkeä kaksi virttä, pyyntö ja -kiitos, ja kyllä siinä kurkkua kysytään ja selkää myös, sillä kiitosta, -passiboa itkettäissä on tuon tuostakin antajalle jalkaa kumarrettava. -Sukulaisesta pohatasta talosta annetaan lahja joka hengeltä, -kaikenlaista vaatetta, sulkkupaikkoja, rätsinöitä, käsipaikkoja y.m. -'Kakrapokot' kaiken viikkoa ahkerasti ompelevat (kakruiaan). Se pokko, -joka on paras ompelija, ompelee 'katshotuspaikan', joka on ahliskoista -siitshaa, s.o, ehta punaprikullista karttunaa (18 kop. arsina). -Sulhasen moamolle ommellaan neljä rätsinää, joista ainakin johonkin -pannaan hopeanyplä. Jos eukko on vanha, niin kaulusta ei 'krupiteta', -vaan laaditaan se 'oikeuksilla', s.o. vanhan kansan tapaan. - -"Vihille suoriuduttaissa tulee sulhanen aamulla jonkun heimolaisensa -keralla antilaan kotitaloon ja istuu perätshuppuun. Antilas istuu -naisten tshuppuun. Sulhanen seuralaisensa keralla astuu antilaan -eteen, kumartaa päätään ja lausuu hänelle tulleensa hakemaan häntä -ventshälle. Asian sanottuaan he poistuvat. Antilas nousee ylös, suoriu, -syö ja juo. Hankitaan antilaalle joku vanhempi nainen johdattajaksi, -'ventshämoamoksi', ja kerätään tyttäriä tovereiksi puolikymmentä. -Sulhasen puolesta ventshätoatto yhdessä ventshämoamon kanssa pitää -nenäliinalla obrasaa parikunnan päällä, jonka jälkeen koko ventshäväki, -yhteensä kymmenkunta henkeä ja enemmänkin, lankee maahan obrasain eteen -anomaan näitten siunausta matkalle. Sulhasväki lähtee ulos edellä, -antilas ensinnä kumartaa jalkaa kaikille pirtissä olijoille, pyytäen -heidän siunaustaan matkalle. Ennen lähtöä vielä patvaska tshunalassa -varottaa parikuntaa, suojellakseen heitä rikkomukselta, mutta itse hän, -vanhan taikauskon edustajana, ei lähde kirkolliseen vihkitoimitukseen, -hänen tehtävänsä kuuluvat vasta varsinaisiin häihin ja vanhoihin -häätapoihin. Kierrettyään parikunnan hän sytyttää kolme taulanpalasta, -joista sulhasen ja morsiamen tulee niellä kummankin yhden, kolmas -pannaan riehtilän alle, joka on lattialla. - -"Kirkon pihalla sulhanen ojentaa morsiamelle paikan, josta hän taluttaa -morsiamen kirkkoon. Kaikki ventshäväki käy kirkkoon taajassa joukossa, -ettei vain kukaan pääsisi rivistä läpi kulkemaan. Kirkossa seisovat -parikunta ja ventshätoatto ja -moamo karttunaisella lattiaverholla. -Pappi saa antilaalta lahjaksi paidan, kirkon vartija saa pitää -karttunan ja saa vielä rikkaammilta 'avainpaikankin'. Ventshätoatolle -antilas kotiin tultuaan antaa 'uterannikan', s.o. tavallista paremman -käsipaikan, vetshämoamolle taas kolme arsinaa siitsaa hiomoiksi. -Molemmille itketään ventshävirret. Paluumatkalla pyytää sulhanen -antilasta vieraille sulhasen taloon, ja samoin koko ventshäväkeä, -jos nimittäin asuvat samassa kylässä. Jos sulhanen on toisesta, -etäisemmästä kylästä, niin on hänellä hääkylässä joku sukulainen tai -tuttava talo väliaikaisena kotinaan. - -"Häät alkavat lauantai-iltana. Neitoset lämmittävät kylyn ja pyytävät -itkien antilasta kylyyn, jossa hänen - - "'Kujin nuorukkaisen kuklavartaloisen - Kukkahat alliset kukkahimmilta paikoilta kujin etsityillä - kuvashvetysjillä - Kujin jälkimäiset kertaset kukkahin loatusin kujin loajitellah', - -"kuten impien itkuvirressä, vanhaa kukkakieltä käyttäen, lausutaan. -Kylystä tullessaan ei impi muka jaksa kävellä. Itkien pyytää hän -hevosta mäellä -- jonne on kokoontunut paljon rahvasta menoa -katselemaan -- mutta pääsee kuitenkin monen mutkan jälkeen pirttiin. -Matkalla hän kuitenkin lepää, hänelle tulee kantaa pihalle tuoli, jolla -saa istahtaa, ynnä makeisia välipalaksi 'Venäjän kiukaissa vertittyjä -armahaita vehnäkrinkelisie', pitää 'kajon armahat kalanluiset -peäkampaset hajon hoalatella' ja 'kaunehin kätösin hänen kaunehie -kanalieminöisie kajon kampoailla', sillä 'omilla kaloveh kätösilläh' ei -hän nyt voi niitä kampailla. - -"Kylyn jälkeen tuodaan hänelle ensimäiset lahjat, sulhanen itse -pirtissä tarjoo niitä tarjottimella. Pitkien verukkeitten jälkeen -antilas koskettaa niitä kädellään ja sitten hänen isänsä tai läheinen -sukulaisensa ottaa ne vastaan. Samalle tarjottimelle pannaan morsiamen -vastalahjat. Saajannainen määrää, mitä millekin on. Sulhasjoukolle -ja sulhasen sukulaisille aiotut lahjat ottaa vastaan patvaska tai -saajannainen. Tässäkin tilaisuudessa itketään runsaat kyynelvirrat. -Antilaan lahjat ovat: rikkaille sulkkupaita, kostovaate, lakkivaate, -kultapassementta, mesimarjoja (rusinoita), sakuskoja, kolatshuja, -saippuaa, sirkkala (peili), suka (kampa). Anopille on kostovaate, -paikka ja hiemavaate. Natoloille (morsiamen sisarille) kostovaate, -heimokunnalle kaikelle ahliskoista siitshaa, vanhoille mustaa -siitshaa. Anoppi vastaa 'kostintshat', antaa sulhaselle paidan ja -puksut, eli hyvän käsipaikan, sulhasen sisarille kostot, moam'akalle -(sulhasen äidille) rätshinän, paidan y.m. Samoin hänen tulee antaa -lahja jokaiselle lahjain tuojalle, varsinkin saajannaiselle, joka -tavallisesti on sulhasen sisar, ja saajannaisen lahjoja pitää joka -kerta parantaa. - -"Kostintsain tuojat syötetään ja juotetaan, heille itketään, sitten -tuodaan heille takaisin tarjotin, jolla anopin kostintsat ovat -käärittyinä samaan huiviin. - -"Lauantai-iltana, sulhasväen lähdettyä, antilas kolmen itkijän keralla -itkee moamoltaan ja toatoltaan sijaa, s.o. makuuvaatteita, jotka -antilas sitten saa mukaansa, perinät, potuskat y.m., ja näille -vaatteille rupeaa antilas sitten maata. - -"Sunnuntaiaamuna nousevat kakrapokot anivarhain 'sreäppimään', s.o. -leipomaan kaikelle hääväelle. Laaditaan kalitaisia monenlaisia, -sultshinoita, rostjokaa, kahdenlaista kakkaraa, kalakukkoa, rieskasia -ja anopinpiiraat. Kun murkina on valmis, niin lähtevät tytöt -itkettäjien keralla tshunalaan herättämään antilasta. - -"Aamupäivällä alkaa häätaloon kokoontua rahvasta, nuorta ja vanhaa, ja -pian ovat kisat täydessä käynnissä. Antilas itkettäjineen kuljeskelee -ympäriinsä rahvaan kesken, pyydellen lahjaa. Ken vain näyttää vähänkin -siltä, että häneltä kannattaa pyytää, sen kaulaan heittäydytään ja -itketään, kunnes lahja heltiää, ja lahjan päälle vielä itketään -kiitokset. - -"Vähän ajan kuluttua kaikuu pihalla pamaus, sulhasväki saapuu -'katshotusta' pitämään. - -"Pöytä on vielä keskiakkunan edessä, mutta patvaska asettaa pöytiä -suuresta tshupusta pitkin huonetta, kaksi ja kolmekin pöytää pääkkäin, -panee skaatterit (pöytäliinat) pöydälle, kylvää suolaa liinain alle, -ottaa sulhasen kodista tuodun leivän, toisen leivän morsiamen kodista -('käeniskuleivät'), leikkaa kummankin leivän keskeltä pyöreän palasen, -panee reikään suolaa ja asettaa sitten palaset paikalleen. Leivät -pannaan perimmäiselle pöydälle hieman alipäähän. - -"Sulhaskansa istuu seinän puolelle, morsiamen heimokunta kootaan stolain -päihin ja toiseen sivuun niin paljon kuin vain mahtuu, parikymmentä -henkeä ja enemmänkin. Antilasta itkettäjät itkettävät tshunalassa, -kunnes ristitoatto tai veli lähtee häntä suorittamaan. Täydellisen -arkipuvun päälle pannaan paraat vaatteet, joita itkijät itkusanoilla -pyytävät. Ristitoatto tai veli tarjoo rätsinää, jonka nostaa antilaan -pään päälle, ikäänkuin ylle pukeakseen. Antilas kahdesti lykkää -rätsinän luotaan, vasta 3:nnella kerralla ottaa hän sen päälleen. -Koko suorituksen aika itketään. Sama temppu on jupkan eli hameen, ja -koston tai sarahvanan kera. Esiliinan (fartukan) ja otshipaikan antilas -sitä vastoin itse panee päälleen. Otshipaikkaa on vain yksi, samoin -jalkineita ja sukkia vain yhdet, mutta kaikkia muita vaatteita kahdet, -rätsinästä alkaen. - -"Antilas tuodaan sitten pirttiin ja menee naisten tshuppuun. Hänen -kerallaan tulevat puolenkymmentä 'kassamiestä', jotka ovat läheisiä -omaisia, ristimoamo ensimäisenä, sitten muut tädit ja teätinkät. Kun -tulevat tshuppuun, niin poapo, s.o. kätilö vetää uutimet (saviessan) -umpeen. Patvaska antaa poapolle kriivennikän, jonka jälkeen tämä avaa -uutimet ja sulhanen saa nähdä toivottunsa. Rahaa on vielä annettava -morsiamen seuralaisille, kakrapokoille, ja antilaan kumarruttajille. - -"Sulhaskansa sitten asettuu pitkin sivuseinää pöydän taa, sulhanen -keskelle, pöytää ja morsiamen miehiset sukulaiset lattian puolelle. -Antilaalle annetaan tarjotin, jolla on kaksi lasia, joku morsiamen -heimolainen valaa niihin viinaa tai muuta miestä väkevämpää, ja morsian -rupeaa tarjoamaan, sulhaselle ensiksi, kehottaen tätä venäläisillä -sanoilla -- ehkä ainoilla, mitä hän osapuilleen taitaa -- tyhjentämään -lasin. Sulhanen ei kuitenkaan saa ottaa, vaikka antilas uudelleen -kumartaa ja kumarruttajat, jotka seisovat hänen kahden puolen, -painavat kassasta, että kumarrus tulisi sitä syvempi. Kolmasti -antilas samalla tavalla uudistaa tarjomuksen, mutta sulhanen ei saa -ottaa. Antilas tarjoo silloin ristitoatolle, omalle heimokunnalleen -ja kakrapokoillekin, ja nämä kaikki juovat, taikka ainakin ottavat -pikarin, kohottavat sitä, tarjoovat osansa jollekin tuttavalleen, -taikka laskevat lasin takaisin tarjottimelle. Jokaiselle tapahtuu -tarjous samoilla juhlallisilla menoilla. Sulhasväestä sitten joku ottaa -sulhasen pullon ja alkaa siitä samalla tavalla tarjoilla läsnäoleville. -Viimeksi kaadetaan molemmista pulloista kumpaankin pikariin, jotka -sulhanen ja morsian sitten ottavat. He kilistävät pikareita yhteen, -kohottavat ne huulilleen, mutta eivät juo, vaan viskaavat sisällyksen -kolmessa erässä ristiin pöydän alle, luultavasti antaakseen maistiaisia -tulevan kotinsa haltijoille. Pikarit ovat pöydälle takaisin pantaissa -asetettavat aivan lähekkäin, kiinni toisiinsa, muutoin tulee parikunnan -välille riitaa ja epäsopua. - -"Kun näin on juotu -- kummastakin pullosta tarjotaan kahteen kertaan -- -niin alkaa jälleen lahjain jako. - -"Sulhasen puolesta pannaan tarjottimelle paperiin kääritty -katshotuskosto, koko sulhaskansa nousee seisomaan, ja se tarjotaan -juhlallisesti kaikki nimet mainiten antilaalle, jokainen päätään -kumartaen. Kahdesti tarjotaan, vasta kolmannella antilas koskettaa -kädellään tarjotinta, ja sama mies, joka viinaa valoi, ottaa hänen -puolestaan vastaan koston. Katshotuskosto on sulkkunen, jos suinkin -sulhasen varat myöden antavat, eikä vielä ommeltu. Yhtä juhlallisesti -tarjotaan sulhaselle antilaan lahjat. Sulhanen saa aina punaisen -paidan. Ottaessaan sen vastaan hän pudistaa sitä kolme kertaa ja ennen -vielä veti oikean jalkansa alitse. Kaikki sulhaskansalle menevät lahjat -jakaa patvaska ruoskallaan, johon 'varat' on kiinnitetty. - -"Patvaska sitten panee lakkiin hopeata ja vaskea ja puistaen niitä -kuuluttaa: 'Piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut -vaaraa eikä vahinkoa.' Siitä rahvas nousee pöydästä pois, ainoastaan -sulhasväki jää. Sulhaskansa luo pöydälle paljon rahaa ja patvaska -kehottaa tulemaan 'peärahaa' (polvirahaa) ottamaan. Antilaan heimokunta -ottaa kaikki, vaikka pöydällä olisi tuhansia, sulhasväki niitä riitelee -pois, ja kun on siten kotvan tingitty kahtaanne päin ja antilaan heimo -on aina puolentanut ottajaan, niin tyytyy talonväki 3-5 ruplaan, jota -paitsi otetaan tsässyönään 15 kopeekkaa. Sulhaskansa hyväksi lopuksi -kiittelee, kun on niin vähään tyydytty. - -"Sulhanen menee jälleen antilaan kera tshunalaan patvaskan -varotettavaksi, riehtilöin, kivin, viikattein, kuten ennenkin. -Varotuksen aikana ovat itkijät oven takana itkemässä. Sen tapahduttua -juodaan ja syödään ja pöydät käännetään, niin että peräpöytä jää -asemilleen, toinen tulee siitä ristiin periseinän mukaan ja sille -kannetaan samovaarat. Kolmas pöytä viedään pois. - -"Morsian jaksetaan, niin että vain arkivaatteet jäävät, ja alkaa itkeä -häälahjoja rahvaalta. - -"Antilaan puolesta annetaan patvaskalle ruoskapaikka, sitte vyöpaikka, -joita 6-7 sukulaisnaista tarjottimella kantaa. He tulevat pirttiin -kuin vieraat, ristivät silmänsä, tervehtivät ja kantavat tarjottimen -patvaskan eteen, joka rupeaa lahjoja jakamaan. Patvaska ottaa -ruoskanpäähän ruoskapaikan ja vyöpaikan, puistaa kumpaakin kolmasti -kädessään, sitoo vyöpaikan vyölleen ja pistää ruoskapaikan sen alle. -Sitten hän ruoskan päällä antaa saajannaiselle ahliskosiitsahiemat, -sulhaselle ahliskopaikan, jota tämä kolmasti puistaa ja sitten panee -vyön alle, sitten sulhasväelle järjestään jokaiselle paikan. Kun lahjat -on annettu, niin pannaan tarjotin pöydälle, patvaska sulhasen puolesta -laskee sille ruplan rahaa, jonka jälkeen naiset ottavat tarjottimen ja -rahat, kiittävät, hyvästelevät ja lähtevät pois. - -"Seuraava meno on vajehus. Antilas puetaan tshunalassa jälleen samoin -kuin katshotuksellekin ja tuodaan sulhasen eteen, jolle hän taas -tarjoo jotain lahjaa. Antilaan kolmasti kumarrettua sulhanen tarttuu -hänen käsivarteensa, pyöräyttää häntä kolmasti ympäriinsä, koettaen -polkaista antilasta varpaille. Vaan siinä kuuluu välistä älä pääsevän -sulhaseltakin, kun reipas morsian seisoaltaan tallaa hänen jalkojaan. -Vaan sen voi pian kostaa. Pyöritettyään vetää näet sulhanen antilaan -viereensä istumaan, panee sormuksen hänen sormeensa ja leikillään -'poustii hänen päätään', tukistaa häntä kahden käden hyppysillään -kolmesti ristiin. Eikä se aina taida olla niinkään leikkiä. Kerrottiin -eräästä parikunnasta, että morsian oli vajehuksella polkaissut sulhasen -jalkaa niin rutosti, että se oli kauan hellänä ja turvoksissa. Sulhanen -tuosta suuttuen oli taas poustinut niin kovasti, että morsiamen -päästä oli lähtenyt tukko hiuksia. Häissä sillä parikunnalla siis oli -ensimäinen tappelu. - -"Vajehuksen jälkeen morsian jälleen riisutaan arkivaatteihinsa ja alkaa -sitten itkeä, miten - - "'Visan omattomat viihyttämäiset - vihaisin kätösin visan liikahutettih hänen visan nuorukkaisie - viklolieminöisie, - vaikk'ei niitä viekkahill ilmoilla seätelijä viihyttäjäinji - ole vihasin kätösin visan liikahutellun.' - 'Voi kaunehih ilmoih seätäjä kantajaisen, - kun kajon omattomat kannetuiset omien kantapyöräsien alla - kajon alennettih kajon nuorukkaiset kanavaltaset, - vet kaikki katoan vartuvoltan kaunehet kroasvuinta aikaset.' - - -"Näin valittaa morsian sillä aikaa, kun sulhaskansa syö ja juo, mitä -talossa on parasta. Syötyään sulhaskansa lähtee kotiinsa, kutsuttuaan -antilaan heimokunnan luokseen kostiin. - -"'Kostjat ja kutshut', yhteensä noin 15 henkeä, lähtevät sulhasen -kotiin, jossa heitä juotetaan ja syötetään. Kun he suoriutuvat pois -lähtemään, niin sanovat: - -"'Myö emmi lähekkään heposetta, pitkä on matka, maa kivinen.' - -"Patvaska silloin laskee pöydälle 100-50-10 ruplaa 'tshestirahaa'. -Kutshut ihastuvat: - -"'Oo! Kyllä nyt rahan turvissa peäsemmä'. Aletaan ottaa rahoja, kaikki -levitellään. - -"Patvaska ja sulhasväki: - -"'Ettäkö, hyvät vierahat, voi tästä mennä vähemmällä, meillä tuloo tästä -roskota suuri, vuosi keyhä, äijä kulukkia.' - -"Kutshut jo luuaan osa pöyälle: - -"'Emmeköhän tuosta peäse vähemmällä.' - -"Patvaska ja sulhanen: - -"'Ettäkö vielä voi tästä vähemmällä peässä, kylyt on lämmitetty, sillat -loaittu, matat hyvät.' - -"'No mitäkä tuolla roamme rahallakaan, ehkä vielä mennessä tapetah -rahan kera, otamme sen verran, että voimme kylyn lämmittäjälle maksaa.' - -"Ottavat moniaan kopeekan, ristivät silmänsä ja lähtevät ulos. Miehet -palaavat kuitenkin ovesta: - -"'Olihan meillä asjaakin.' - -"'No mintähen ette asjaanne sanoneet?' - -"'Meill' on, hyvä rahvas, asja semmoinen, jotta mitä oletta käynyt -siellä roatamah, piillotteliutumah. Antilas hyppää ikkunasta ikkunah, -tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää.' - -"Sulhasväki lupaa tulla ottamaan. - -"Sulhasen puolesta sitten nadot tulevat antilaan taloon kostiin. Siinä -joukossa on vain yksi tai pari miestä, muut ovat naisia ja tyttäriä. -Nämä juotetaan ja syötetään. Antilas itkee heille pöydän päässä -juotanta-aikana kotvasen, samoin syönnin aikana. Kun on syöty ja juotu, -niin antilas itkee natoloille joka hengelle ja nadot antavat hänelle -lahjoja, ken rahana, siitshana, kintaina tai muuna. - -"Kun sulhaskansa sitten pian saapuu viimeisen kerran antilaan kotiin, -ottaakseen hänet matkaansa, niin peitetään antilaan hiukset, 'peä -pannah', ja suoritaan hänet lähtemään kodistaan. Sitä ennen on -kuitenkin pitkät itkut itkettävät ja jäähyväiset otettavat kaikelta -siltä, mihin hän on tyttönä kiintynyt. Haikeasti hän valittaa, miten -häneltä nyt katoo ja menee kaikki ne riemut ja ilot, joita tyttöset -saavat nauttia; ne katoavat - - "'Niinkuin äijän ylisien armahien spoassusien - armahat päiväaurinkoiset aletah aijan olovien ahometsien taakse.' - -"Että ottamaan tuleva sulhasjoukko viipyisi vielä hetken, pyytää hän -sukulaisiaan laittamaan pihalle lammit, että edes lautan teossa -aikaa kuluisi, tai repimään portaan ja sintsin siltalaudat pois, tai -heittämään tuhkaa tulijain eteen, jotta tuo tuprakka heitä viivyttäisi -ja hän saisi vielä vähän aikaa elää tyttöelämää leikkitoveriensa -helmassa; hän näet istuu tätä sanoessaan tyttöjen sylissä pöydän -takana. Kun tästä ei ole apua, pyytää hän pirttiin tulleilta sulhasen -sukulaisilta suosiota ja ystävällisyyttä, etteivät nämä rupeisi häntä -haukkumaan ja moittimaan, ellei uudessa kodissa kaikki menisikään, -niinkuin mennä pitäisi. - -"Alkavat sitten jäähyväisitkut. Omituista on, ettei niissä ole paljon -mitään, joka ilmottaisi kiitollisuutta vanhempia kohtaan, tai -antilaan syvää surua kodista erotessaan. Jäähyväisitkut ovat kokonaan -aineellisia. Antilas pyytää niissä ensinkin vanhempainsa siunausta ja -alkaa sitten kärttää kaikenlaista taloustavaraa myötäjäisiksi. Toista -oli moamon vastausitku, jonka kuulin. Tuota moamon itkua kuunneltaissa -näkyi monenkin silmä vettyvän, sillä niin haikeasti hän valitti, pitäen -tyttöään sylissään, valitti eroa armahaisestaan, joka oli ollut hänelle -rakkaampi omaa elämääkin. - -"Hän toivoi, ettei tyttärensä uudessa kodissaan unhottaisi kokonaan, -sitä, joka oli hänet synnyttänyt, kasvattanut ja vaalinut. - -"Kun antilas on jättänyt hyvästi sukulaisilleen, niin hänet viedään -'turkilla prostitettavaksi'. Joku vaimo vetää hänen edessään turkkia -tai vilttiä ja antilas kumartaa maahan asti joka ilmansuunnalle, -pyytäen kaikilta, pelloilta, nurmilta, pihalta ja kaikelta ilmalta -anteeksi pahuuttaan ja ilkeyttään. Kun tämä meno on tapahtunut, niin -joku tavallisesti ottaa turkin maasta ja huiskii sillä tyttöjen -joukkoon, lempeä heissä nostaakseen. - -"Nyt on vielä jätettävä pois otsipaikka, tuo tyttöyden merkki. Mutta -sille ei tahdo löytyä mistään sijaa. Sitä kuljetetaan ympäri pirttiä, -koetetaan naulaan, pöydälle, hinkalolle, s.o. uunin suun eteen, -luudan taa soppeen, ei minnekään mihin voi sitä jättää. Vihdoin -panee antilas sen jonkun nuoren tytön, tavallisesti sisarensa päähän, -varottaen tätä kantamaan sitä kunnialla, niinkuin hänkin on sitä -kantanut. Nyt hän vasta on valmis hankittavaksi morsiameksi (sanalla -tarkoitetaan Karjalassa nuorta naitua vaimoa, joka ei vielä ole lasta -saanut). - -"Pirttiin, naisten tshuppuun, tuodaan kirstu, jonka pitää olla aivan -täynnään tavaraa. Morsian, parhaisiin vaatteihinsa puettuna, istutetaan -tälle, sittenkun joku hänen sukulaisistaan on kolmasti taluttanut häntä -kirstun ympäri. Joka kierroksella hän istuutuu kirstulle, kolmannella -kerralla jää siihen. Kaksi akkaa ottaa hänet nyt käsilleen ja rupeaa -sutimaan hänen tukkaansa ja panemaan sitä kahdelle palmikolle. Tytöillä -on näet yksi palmikko, -- antilaan tukka on kihlomisesta saakka ollut -levällään harteilla -- naisen tukka taas on kahdella palmikolla, -jotka kääritään päälaen ympäri. Patvaska antaa sitten tarvittavat -päänpeitteet, lakin ja huivin sekä 'huilupaikan', ison huivin jolla -morsiamen koko pää ja kaula peitetään, niin ettei hän näe mitään, eikä -hänen silmiään saa kukaan nähdä. Vieläpä vedetään kintaat hänelle -käteen. Kun huilupaikka on pantu antilaan päähän, niin saa ainoastaan -pieni kaunis poika, antilaan polvella istuen, sen alle tirkistää. -Tällä pojan asettamisella tahdotaan muistuttaa antilasta tulevasta -kutsumuksestaan äitinä ja kehottaa häntä olemaan hyvä lapsille. - -"Antilasta suorittaissa laulaa pari kolme akkaa päänpanentavirttä. -Kun lauletaan: 'Pois pojat, ulos urohot, pihalle pitimmät miehet', -niin tulee sulhaskansan poistua pirtistä. Joku antilaan kotoväestä -menee ja vetää oven kiinni, eikä laske heitä ulos, muuta kuin -rahalla. Sulhasväki yrittää vaskella maksaa, vaan ei huolita -'kattilanpaikoista', pitää olla hopeaa tai kultaa. Sulhaskansa antaa -pienen hopearahan ja sillä pääsee ulos. Päänpanijoille patvaska -niinikään antaa rahan kullekin. - -"Kun sulhaskansa poistuu pirtistä, niin on eräällä heistä pään päällä -kaksi leipää, 'käeniskuleivät', toinen antilaan, toinen sulhasen -puolesta, leivät on pantu nyyttiin ja keltaisella nauhalla sidottu -ristiin. Leipien välissä on suolaa. Sulhaskansa käy pihalle ja asettuu -siellä riviin, odottaen antilasta, jonka ristitoatto tuo ulos. Tämä -ottaa antilaan arkulta paikan kokkaan, taluttaen häntä huivilla tai -nenäliinalla pöydän ympäri keskilattialle. Tyttöset kiirehtivät -potkaisemaan arkkua, saadakseen lisää lempeä, ja kulkien morsiamen -jäljestä paukuttavat pöydän nurkkaa, johon antilas on samassa -tarkotuksessa koskenut. Silmät ristitään ja tytär lähtee niin viimeisen -kerran isonsa kodista, luota armahan emonsa, alkamaan ja koettamaan -uutta elämää miehensä rinnalla. - -"Antilas, jolla on huilupaikka silmillään, viedään sulhasen eteen ja -kumartaa hänelle syvään kolmeen kertaan. Antaja, 'vuidaija', pitää -pienen puheen, jossa hän neuvoo sekä sulhasta että morsianta. - -"'Myö olemma', sanoo hän sulhaselle, 'kasvattaneet mielehemme, kasvata -sie nyt mielehes. Johdata ensin hyvällä sanalla, jos ei sanaa totelle, -ota olenkorsi, lyö sillä, ellei siitä tottele, ota hienonen vitsa, -sillä lyö, siitä jos ei totelle, lyö lujemmallakin aseella, vaikka -korennolla (sekin joskus tapahtuu). Mutta peätä elä kadota. On meitä -suuri heimokunta, me etsimään käymme.' - -"Morsianta hän neuvoo leikillisesti: 'Sie ole kuulias, elä kauniisti, -jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä. Kun -tulee sulhanen metsästä, raatamasta vaipuneena, laadi hevoselle ape -valmiiksi, mene vastaan, avaa sarajan veräjä, riisu hevonen, vie -tanhuaan, appeet eteen kanna. Kun menee sulhanen pirttiin, jaksa jalat, -vie kengät, sukat kuivamaan, päästä kannantakaiset, jos suksilla tulee, -pane sukset salmoon. Samoin tee muullekin talonväelle. Vaan kun nähnet, -että sulhanen on laiska, ei saa puita, niin leikkaa orret, lautshat, -muut huonekalut, ja viimein uhkaa leikata häneltä sorkat, eikö siitä -suoriudu puiden hakuun.' - -"Kun sulhanen ja morsian on näin neuvottu, niin sulhanen pyöräyttää -antilasta kolme kertaa ympäri ja katsoo paikan alle, onko oikea otus, -panee paikan nurkan antilaan käteen ja vetää hänet viereensä riviin -seisomaan. - -"Ennen matkaan lähtöään on sulhaskansa nyt varotettava kaikkia -'rikkehiä', noitien nuolia ja katehien katseita vastaan. Patvaska -ottaa kolme pientä kiveä, panee ne kolmikantaan maahan ja sen päälle -riehtilän (paistinpannun). Sulhasjoukko kokoontuu näitten varojen -ympärille, astuvat jokainen oikean jalkansa riehtilän päälle ja -painavat päänsä yhteen. Patvaska ottaa oikeaan käteensä kirveen, -vasempaan palavia päreitä -- vaikka meno onkin pakanallinen, niin -ristii hän kuitenkin ensinnä silmänsä kolmasti koillista kohti -- -ottaa vielä usein puukonkin hampaihinsa ja itäpäästä joukkoa lähtee -kiertämään sulhasjoukon ympäri, piirtäen kirveellä vaon maahan ja -kiertäessään lukien patvaskan sanat: - - "Oi Ukko ylijumala, - Toatto vanha taivahainji, - Tules tänne tarvitessa, - Käys tänne kutshuttaissa, - Avukseni, armokseni, 5 - Väekseni, voimakseni! - Auta rautainji rakenna, - Teräksinji seiväs pissä, - Moasta soati taivahase, - Tshitshiliuskoilla vitshassa, 10 - Keärmehillä kiinni pissä, - Jätä hännät häilymähän, - Peät ylös kihajamahan, - Jottei pistyis noian nuolet, - Eikä tietäjiin teräkset! 15 - -"Kiertäminen tapahtuu kolme kertaa. Joka kerralla päästyään sulhasjoukon -itäpäähän lyö patvaska kirveensä maahan ja ristinmerkkiä tehden -rukoilee, kasvot auringonnousua kohden. Kolmannen kerran käytyään -ympäri kuljettaa hän kirveen ja tulisoihdun sulhaskansan pään -päällitse, viskaa kirveen menemään ja hajottaa päreet sinne tänne -pihalle. - -"Kun näin on varauduttu, lähdetään liikkeelle sulhasen kotia kohti, -jonne antilaan sukulaisia kutsutaan 'myötämenijäisille'. Moamo vain -ei lähde. Hän istuu pirtissä arkulla ja valittaa. Hänen täytyy -sulhaskansan siitä vielä lunastaa pois rahalla. - -"Sulhasen kotiin tullessaan on antilaalla kintaat kädessä ja oikean -käden peukalossa on pieni kupariraha, jonka patvaska ottaa pihalla -ja viskaa jonnekin, ostaen siten maata antilaalle. Sisään mennessä -tulee sulhasen äiti leivän kera vastaan ja johdattaa tulijat sisään. -Sulhanen asettaa antilaan oikealle puolelleen pitkän pöydän taakse, -jolle on ladottu tsajukompeet. Morsiamen täytyy jäädä seisomaan ja tuon -tuostakin kumartaa pöytään asti, ja hänen vieressään oleva saajannainen -kumartaa apuna. Vasta kun morsiamen sukulaiset, joita täytyy käydä -pihalle vastaan ottamaan, ovat saapuneet pöydän ääreen, ottaa patvaska -huilun morsiamen päästä ja näyttää hänet niin kokoontuneelle rahvaalle, -joka arvostelee häntä ääneensä. - -"'Kaunis morshien', sanottiin yleiseen Okahvin häissä, joissa olimme -läsnä, ja todella hän sen mainesanan ansaitsikin. - -"Kauan aikaa täytyy antilaan vielä avosilminkin kumartaa. Koko -toimituksen aikana lauletaan 'tulovirttä'. - -"Tähän nyt varsinaiset häämenot päättyvät, jäljellä on vielä ensimäisen -yön vietto, ja patvaskan täytyy tarkoin katsoa, ettei mitään laitonta -tapahtuisi. Sen vuoksi hän itse saattelee nuoren parin makuuhuoneeseen, -ja täällä täytyy morsiamen nyt ensi kerran palvella miestään. Sulhanen -istuu tuolille ja morsian aukoo takit, liivit, joka napin päästettyään -syvään kumartaen, heittää ne pois hänen päältään, riisuu kengät ja -sukat, saaden palkakseen jonkun rahan, jonka patvaska on pannut -sulhasen sukkaan. Maata mentäessä on tarkkaan vaarin otettava, että -morsian asettuu kohden sulhoaan. Morsian makaa ensi yön täysissä -vaatteissa. Jos morsian itsepäisesti asettui selin, nostattaa patvaska -hänet aina lattialle seisomaan, kunnes hän taipuu. Nyt saavat he jäädä -omiin hoteihinsa, patvaska panee oven lukkoon ja lukittujen ovien -takana saavat he maata siksi, kunnes patvaska huomeneksella tulee heitä -nostattamaan ja toivottamaan onnea avioelämälle, tiedustellen, miten -ensi yö on kulunut. - -"Tällaiset vaivat on nuoren tytön kestettävä, ennenkuin hän saa alkaa -yhdyselämää miehensä kanssa. Ja nuo häätavat ovat niin juurtuneet -kansaan, että vaikka pappi olisi vihkinytkin parikunnan jo edeltä, -niin ei antilas saa mennä miehelään, ennenkuin karjalaiset häät on -vietetty. Toiselta puolen lykkäävät monet kirkollisen vihkimisen -sopivaan tilaisuuteen, usein kuukausiksi ja vuodeksikin, niin että -voidaan samalla usein jo kuljettaa lapsiakin ristille. Lapset tosin -siinä tapauksessa ovat pidettävät jalkalapsina, mutta jos isä saa papin -suostumaan, voi hän saada lapsen omalle nimelleen. Usein kuitenkin -tämmöiset lapset saavat koko elämänsä käydä äpäristä, ja heidän nimensä -silloin useinkin on 'Bogdanoff', s.o. Jumalan antama. - -"Vaan kaikki eivät jaksa odottaa kokonaista viikkoa, eikä kaikilla ole -varoja häittenkään viettämiseen, vaikkei niissä aivan paljon rahoja -kulukaan. Näille on tarjona hyvä keino, ehkä vanhan naisen ryöstön -jälkimaininkeja. Sulhanen menee mielitiettynsä eteen, kumartaa ja -tarjoo antilaalle huivin nurkkaa, 'paikan kokkaa'. Ellei tämä ota -kiinni kolmannella kerralla, on se merkkinä siitä, ettei hän miehestä -huoli. Jos hän taas tarttuu ja siten osottaa suostuvansa, niin ei -tarvita muita menoja, kuin että joku akka palmikoi tytön pään kahdelle -palmikolle, painaa lakin päähän, ja morsian, nuori emäntä, on sillä -valmis. Olin näkemässä erästä semmoista tapausta Kostamuksessa. Vanha -leski, seitsemän lapsen isä, kosi saman kylän tyttöä vaimokseen. Tyttö -ei lähtenyt, peläten kurjuutta köyhässä mökissä moisen joukon keralla. -Ukko ei tuosta kuitenkaan hätääntynyt, vaan meni ja kosi erästä -Kivijärvestä juhlille tullutta neitsyttä. Tämä, joka ei ollut miestä -koskaan nähnyt, ei kuullut hänestä muuta, kuin mitä sulhanen kosiessaan -sanoi, tarttui huivin kolkkaan, pää palmikoitiin kahdelle palmikolle, -ja neljännestunnin kuluttua emäntä oli valmis. Ei siinä sukulaisilta -neuvoa kysytty, lieneekö tyttö itsekään tullessaan aavistanut, että -hän näin oikopäätä joutuisi miehelään. Kovin olivat tytön äiti ja -veli kummastuneet, kun tytärtä ei alkanut kotiin kuulua, ja syyn -kuullessaan. Viikon kuluttua tuli nuori parikunta kylille morsiamen -äidin taloon, iloinen nuori väki kokoontui sinne, kuten häätaloon -ainakin, ja aika tavalla siellä kisattiinkin. - -"Morsiamen elämä on uudessa kodissa, köyhissäkin, aina ensi viikolla -helpompaa. Häntä ei käsketä mihinkään raskaampaan työhön, vaan saa hän -tutustua talon askareihin ja käydä kylässä. Tämä aika vastannee sitä, -mitä meillä ymmärretään kuherruskuukaudella. Vaan sitä ei kestä kauaa. -Jos morsian alkaa vapauttaan väärin käyttää, laiskotella, saa hän pian -huomautuksia, ettei taloon ole tahdottu elätettäväksi, vaan lisää -työvoimia. Silloin on tosiaan: - - Ukko susina tshupussa, - Akka karhu kartanolla, - Nato noakla lattiessa, - Kyty kyinä kynnyksellä, - Kaihot on silmät karsinassa, - Kierot keskilattialla, - Perässä perivihaiset. - -"Mutta ei siinä kyllin, että morsian raataa, hänen pitää vielä jokaista -uutta työtä alottaessaan kysyä siihen lupaa sulhasen äidiltä jalkaa -kumartaen, jos näet vanha emäntä elää. Tuon muutaman viikon lepoajan -jälkeen seuraa kova työ, jossa nuori emäntä saa panna kaikki voimansa -liikkeelle, mutta sellaiseen paratiisiin tytöt välttämättä tahtovat -mennä. Vaikka kuinka hyvästä kodista, jossa on elänyt vanhempien -kukkana, lähtee tyttö matkaan melkein vaikka minkä kutaleen kanssa, -ellei parempia ole ollut tarjona. Niin pelätty on vanhan piian nimi ja -sääty tuolla puolen rajan. - -"Omituinen tapa on se, että nuoren morsiamen täytyy häiden jälkeen antaa -'otsapoklonaiset', s.o. kumartaa seisaaltaan niin syvään kuin suinkin, -jokaiselle vastaan tulevalle, paitsi lapsille. Olin kuullut tuosta, -vaan en pannut sitä niin tarkkaan muistiini. Erään kerran kävelin kylää -ja vastaan tuli nainen, joka noin kolmisen sylen päähän seisahtui -ja alkoi kumartaa. Katsoin häntä ensin pitkään, en tuntenut tuota -naista, hän oli näet toisesta kylästä, ja luulin hänen rahaa pyytävän. -Yht'äkkiä muistui mieleeni mainittu tapa, kun hän oli nuori ja päässä -oli uusi kauniilta hohtava lakki. Sanoin siitä moiseen tilaisuuteen -kuuluvan tervehdyksen: 'Elä tervehennä nuoren sulhases keralla', ja -hän, kumarrettuaan vielä kerran, kulki sivuitseni, lausuen: 'Tervehennä -elät', joilla sanoilla vastaantulevia tervehditään. Noin puolikymmentä -poklonaa jo kerkesin saada. Sama oli sattunut toverilleni, jonka -täytyi kulkea sivu, osaamatta sanoa sanaakaan, temppu kun oli hänelle -tuntematon. - -"Alinomainen kumartaminen, ja varsinkin jalan kumartaminen, joka on -kerrassaan maassa ryömimistä, tekevät kiusallisen vaikutuksen. Sen -sain kokea, kun Okahvi tuttavamme vietti häitään. Hän tuli pyytämään -häälahjaa itkettäjänsä, vanhan hampaattoman eukon, ennen mainitun -Mauran keralla, joka oli oikein hauska muori. Toverini sattui seisomaan -etuhuoneessa, ja ei muuta kun toinen toiselta, toinen toiselta puolelta -tarttuu kaulaan ja alkavat itkeä, minkä kerkiävät. Katselinpa sitä -huvikseni toisesta huoneesta, kuinka toverini nolona katseli vuoron -toista, vuoron toista, kokien päästä irti kiusaajistaan. Vaan nämä -olivat kuin nahkiaiset kiinni. Vihdoin sain huomautetuksi, että -rahalla siitä pääsee. Hän työnsi ruplan itkettäjän kouraan, joka -samalla oli saaliinkin kerääjä, ja heti itku loppui. Vaan jalkaan -kumarrus ja kiitoksen hykertäminen oli vielä jäljellä, ja vasta kun -se oli suoritettu, hän pääsi rauhaan. Vaan nauraissani en ollut -muistanutkaan, että minunkin vuoroni tulisi, ja kun he uhkaavina -lähenivät, niin täytyi minun turvautua pakoon. Pitkälle en päässyt, -muutamaan nurkkaan ahdistettiin, ja vaikka paikalla tarjosin ruplaa, -niin ei auttanut muu, kuin anna kaulasi ja kuuntele tyynesti pitkä -virsi ja yhtä pitkä passibo. Koettelin katkaista heidän itkuaan, -ja estää jalan kumartamista, vaan itkettäjä, jota vielä naurustani -harmistuneen toverini kehotukset yllyttivät, tuumi vain: 'Annahan myö -itemmä shiulaki'. Ja siihen täytyi tyytyä, vaikka vähin happameksi -tahtoi mies kääntyä moisessa leikissä. - -"Usein olen edellä maininnut saajannaista ja patvaskaa. Nämä kaksi -henkilöä ovatkin häissä välttämättömät. Saajannaisen osa on -vähäpätöisempi; hän vain on sulhasen valitsema auttaja morsiamelle. -Patvaskan päällä on edesvastuu siitä, ettei häissä mitään pahaa tapahdu -sulhasväelle. Hänen täytyy aina olla heidän edustajansa. Sulhaskansalle -annettavat lahjat käyvät patvaskan käsien kautta, hän antaa antilaan -päänpeitteet, mutta tärkein tehtävä on varottaminen, sulhasjoukon -konsteilla lujaksi tekeminen pahantahtoisia, ilkeitä ihmisiä vastaan. -Apuna on paitsi kiviä, riehtilää, kirvestä ja päresoihtuja vielä -viikatteita, palavia taulanpalasia, joita varotettavien täytyy niellä, -sekä ruoska, noin 1-1 1/2 korttelin mittainen keppi, jonka ympärille -on tehty jonkunlainen pussi. Tässä pussissa ovat 'varat', karhun -kynsiä, karvoja, käärmeen hampaita, kiviä, yölepakko y.m. roskaa. -Ilman tälläistä varapussia ei ole hyvä lähteä kosiomatkalle, jossa -'tuvat ovat täyet tuntijia, joka lautsha laulajia', jotka kaikin tavoin -koettavat rikkoa parin hyvää väliä tai sortaa sulhaselta luonnon, -kädet ja jalat, jotta hän voi häissä sortua tuiki kelvottomaksi ja -kykenemättömäksi aviomieheksi. - -"Näihin kahteen virkailijaan tahtoisin lisätä vielä kolmannenkin, -joka panee alkuun varsinaiset naimahommat, samoin kuin meilläkin -useat avioliiton satamaan joutuneet naiset ovat halukkaita muillekin -tuota onnea jakamaan. Mutta Karjalassa he käyttäytyvät eri tavalla -kuin meillä. Kertoisin tässä jutun siitä. Jyvöälahden kylässä oli -joku emäntä kysynyt muutamalta nuorelta mieheltä, haluaisiko hän -naimisiin. Kun poika oli myöntänyt, niin oli eukko luvannut hankkia -hänelle morsiamen. Hän tunsi parin penikulman päässä, Pirttilahdessa, -naimahaluisen tytön ja meni tätä pakauttelemaan. Tyttö olikin -taipuvainen, eukko pisti tämän sormeen sormuksen ja sai silkkihuivin -vastaan. Kotia päästyään sai poika kuulla, että hän oli kihloissa aivan -tuntemattoman tytön kanssa: Hän ei ollut asiasta milläänkään. Mutta -parin kuukauden kuluttua alkoi toisen talon emäntä vaatia kihloja -akalta pois pantiksi antamaansa sormusta. Silloin tuli kihlojalle hätä. -Turhaan rukoiltuaan aiottua sulhasta tekemään asiasta täyttä totta -eukko lähti kun lähtikin, muu ei auttanut, lunastamaan pois tytöltä -antamaansa sormusta, sillä tämä oli juuri tuo panttikalu. Pari ruplaa -hänen täytyi vielä maksaa tytölle sopijaisia, ja siihen päättyi tämä -juttu, johon jo kylän vanhimmankin oli täytynyt sekaantua. - - "Siin' on nyt virsi kuullaksenne, - Toinen ilman ollaksenne, - Ken mun virren kiittänövi, - Sille poika syntyköhön, - Meren ruovon ruskevuinen, - Meren vaahdin valkevuinen, - Simtsukkaiset silmäin päällä. - Otavaiset otsan päällä, - Kuutamaiset kulmain päällä, - Päivänen päähyön päällä. - Ken mun virren moittinovi, - Sille tytär syntyköhön, - Tervatynnörin jytyinen, - Tervapartsan paksuvoinen, - Kiukaan otsan mustevuinen." - - K. F. Karjalainen. - - * * * * * - -Niinkuin edellisestä kuvauksesta näkyy, on itkeminen häissä tärkeimpiä -"ajanviettoja", vaikka sillä epäilemättä on ensi sijassa siveellinen -tarkoitus, tarkoitus vaikuttaa nuoreen parikuntaan ja opettaa heitä -katselemaan elämää vakavalta kannalta. - -Itkujen ohella lauletaan kuitenkin näissä erinomaisen menorikkaissa -häissä vanhaan runomuotoon runoiltuja häälaulujakin, vieläpä -vanhalla runomitallakin. Häärunot ovat yleensä säilyneet hyvin, jopa -semmoisillakin alueilla, kuten Tuoppajärven rannoilla, missä ei muita -runoja sanottavasti lauleta. Niissä yleensä kuvastuu selvänä kansan -käsitys laulettavansa sisällyksestä ja tarkoituksesta. Sen vuoksi -niissä on säilynyt se sisällinen loogillisuus, vivahdusrikkaus ja -eheys, joka arvatenkin sankarirunoillakin on ennen ollut, vaikka -se aiheittensa, myyttien ja myytillisten henkilöitten jouduttua -unhotukseen, näissä runoissa on hämmentynyt. Häälaulujen nuotti on koko -joukon poikkeava tavallisista runosävelistä. Se on rientoisampi ja -valoisampi, se on kuin riemuisa hymni. - -Lönnrot sai aikanaan ensimmäiset täydelliset häävirret Tsenan kylästä, -Köynäsjärven rannalta, johon hän niin monta kertaa matkoillaan poikkesi -ja jossa hän rahvaan ystävällisyyden vuoksi näytti hyvin viihtyvän. -Hän jakaa kuulemansa häärunot viiteen osaan, "Alkuvirteen", "Vävyn -virteen", "Kutsuvirteen", "Lähtövirteen" ja "Tulovirteen". Kokoomansa -toisinnot hän yhdisti, ottaen kustakin sen, mitä siinä oli parasta. -Hääkuvauksemme puuttuisi parasta osaansa, ellemme näitä vanhoja -häärunojakin muistelisi. Julkaisemme ne Lönnrotin matkakertomuksesta -hänen valintansa mukaan: - -Alkuvirsi kuuluu seuraavasti: - - "Lenti kokko koilta ilman, - yltä ilman, alta taivon, - siipi taivoa siveli, - koprat merta kuopraeli; - katselekse, kääntelekse, 5 - liitelekse, laatelekse, - liiti miesten linnan päällä, - nokalla kolistelevi; - miesten linna rautakatto, - ei siihen sisälle päässyt. 10 - Lenti kokko koilta ilman, - yltä ilman, alta taivon, - siipi taivoa siveli, - koprat merta kuopraeli; - katselekse, kääntelekse, 15 - liitelekse, laatelekse, - liiti naisten linnan päälle; - naisten linna vaskikatto, - ei siihen sisälle päässyt. - Lenti kokko koilta ilman, 20 - yltä ilman, alta taivon, - siipi taivoa siveli, - koprat merta kuopraeli, - katselekse, kääntelekse, - liitelekse, laatelekse, 25 - liiti neitten linnan päälle, - nokalla kolisteleepi; - neitten linna liinakatto, - jo siihen sisälle pääsi, - liiti linnan ikkunalle, 30 - seinälle selinäsulka, - satasulka salvamalle. - Katso parvesta parahan, - tukkapäistä turpehimman, - somahimman sormuskäistä. 35 - Ken on hienoin höyheniltä, - kenpä sulilta sulovin, - senpä kokko kopristavi, - kynsi pitkä piirrältävi, - jok' on kaunis kasvannolta, 40 - sekä varrelta valittu. - 'Jo sanoin tämän sykysyn - keskutin tämän kevään, - salvatessa piilopirtin, - pielet piiloikkunaisen, 45 - missä neittä piiletellä, - päätä kassa kasvatella: - pah' on neitonen salata, - hivus pitkä piiletellä, - helpompi hepo salata, 50 - sorajouhi suojualla.' - 'Ja mistä tiesit teltamoinen, - kuulit kultani omena, - tämän neion syntyväksi, - impyen yleneväksi?' 55 - 'Siitä tiesin teltamoinen, - kuulin kultani omena: - noki nousi nuorasesta, - savu paksusta pakeni, - neion kuulusta koista. 60 - Aion ammo aamusilla - mäkähti kevätkaritsa - aika vihkon antajoa.' - -"Vävyn virressä kuvataan ensin vävyn ja hänen seuralaisensa tulo, joka -tapahtuu sellaisella jyryllä kuin tuulispää lähestyisi tai korkea -halkopino lakoaisi maahan: - - "Mi on mäiskinä mäellä, - mi kumu kujaisten suissa? - Luulin tuulen tulleheksi. - pinon pystyn viereväksi, - someron karehtivaksi. 5 - Eipä tuuli tuullutkana, - pino pysty vierrytkänä, - somerot karehtinunna; - vävyni väki tulevi, - väki tuleva tukulla, 10 - saoin kaksin kääntelevä. - -"Sitten seuraa useita läsnäoleville tehtyjä kehotuksia, että pitäisivät -huolta vävyn mustasta oriista, jonka hyvät ominaisuudet perinpohjin -kuvataan, ja jota muun muassa verrataan lentävään korppiin ja -tanssivaan vuonaan. Silkkisuitsista se on talutettava piehtaroimaan -kultaisella peitteellä ja sitten vietävä juomaan maitolähteestä. -Sittenkuin se on paraassa pilttuussa sidottu tammipatsaaseen, on -se peitettävä hunajaruoholla ja syötettävä keitetyillä ohrilla ja -kauroilla. Kun hevonen niin huolellisesti vastaanotetaan, saattaa -helposti kuvitella, ettei vävyä itseään unhoteta. Kun hän suurella -vaivalla on saatu tupaan, häntä näet kuvitellaan niin suureksi ja -pitkäksi, ettei hän tahdo mahtua sisään tavallisesta ovesta, anoppi -alkaa häntä lähemmin tarkastaa ja virkkaa: - - "Kylän naiset kyyhkyläiset! - tuokaa tulta tuohisella, - vahasella valkeata, - tempoote tervaksilla; - tuli on tuohinen rämäkkä, 5 - savu musta tervaksinen, - mustuttaa vävyni silmät. - Kylän naiset kyyhkyläiset! - tuokaa tulta kynttilällä, - vahasella valkeata, 10 - näkisin vävyni silmät, - sinisetkö vai punaiset, - vai on vaatevalkuaiset. - Ei siniset, ei punaiset, - meren ruo'on ruskeuiset, 15 - meren kaislan kauneuiset. - -"Jotten väsyttäisi lukijaa, jätän tällä kertaa mainitsematta vieraiden -virren ja kaiken sen kestityksen, joka tulee heidän osakseen; mutta -lähtövirrestä seuraavat säkeet saakoot tässä sijansa. Anoppi puhuttelee -ensin sulhasta seuraavasti: - - "Mit' istut isosen poika, - veljes vanhin valvastelet? - Et istu ison hyvyyttä - et emännän armautta, - etkä pirtin valkeutta; 5 - istut impien hyvyyttä, - kanamarjan kauneutta, - valvattisi valkeutta. - Sulho viljon veljyeni: - vuotit viikon, vuota vielä, 10 - ei oo valmis valvattisi, - valmis valvateltavasi, - suorinut ikisopusi; - puol' on päätä palmikoittu, - puoli palmikoitsematta. 15 - Sulho viljon veljyeni! - vuotit viikon, vuota vielä; - vast' on helma hiemotettu, - puoli hiemoteltavana. - Sulho viljon veljyeni! 20 - vuotit viikon, vuota vielä; - vast' on jalka kengitetty, - toinen kengitettävänä. - Sulho viljon veljyeni! - vuotit viikon, vuota vielä; 25 - vast' on käsi kinnastettu, - toinen kinnastettavana. - -"Kun sulhasen kärsivällisyyttä täten on koeteltu, morsian viimein on -valmis, ja anoppi sanoo: - - "Sulho viljon veljyeni! - jo on valmis valvattisi, - valmis valvateltavasi, - suorinut ikisopusi. - -"Ja sitten sanoo hän tyttärelleen, morsiamelle: - - "Mene myöten myöty neiti, - kanssa kaupattu kananen, - kun olit rakas rahalle, - käpäs kättä antamahan, 35 - kievas kihlan otantahan. - Etpä äiän nuori neiti - yli pääsi ymmärtänyt, - kun lait kautun kaupan; - etpä kuuksi lähtenytkä, 40 - puoleksi poikeltanutka, - etkä päiväksi käennyt. - Jopa läksit viikommaksi, - polveksi on pois erisit, - ijäksi ison koista, 45 - ik' on kaikki itkeminen, - vuosi voikerehtaminen, - kun läksit isän koista, - oman emosi elolta, - kantajasi kartanosta. 50 - Toivoit kuuksi lähteväsi, - puoleksi poikettavasi, - päiväksi käkeäväsi - elinajaksi emosi. - Aselt' on piha pitempi, 55 - kynnys hirttä korkeampi, - silta lautoa leveempi, - kerran toisen kertoessa. - -"On luonnollista, että tämä puhe vaikuttaa morsiameen, jonka -mieleen nyt äkkiä johtuu, miten paljon hän menettää erotessaan -syntymäkodistaan, sekä epävarma tulevaisuus. Hän puhkee itse puhumaan: - - "Noinpa tiesin, noinpa luulin, - arvelin ikäni kaiken, - noinpa polonen pakisin: - Et sä neito ollekkana - oman vanhemman varoissa, 5 - kantajasi kainaloissa; - äskenpä olisit neito - luot' emosi lähtiessä, - mieholahan mennessäsi, - jalka toinen kynnyksellä, 10 - toinen korjassa kosian; - oisit päätäsi pitempi, - korvallista korkeampi. - - Jo nyt on lähtöni lähemmä, - toivoni toeksi saanut, 15 - jalka toinen kynnyksellä, - toinen korjassa kosian. - Emp' ilolla lähtenekkää, - enkä riemulla erinne, - tästä kullasta koista, 20 - iän nuoren istumasta. - Lähen hoikka huolissani, - ikävissäni eriän, - syksyisen yön sylihin, - keväisen kierän päälle, 25 - jott'ei jälki jäällä tunnu, - jalan isku iljangolla, - hangella hamosen toimi; - eikä äiti ääntä kuule, - eikä iso itkuani. 30 - - Ja mitä liekkään mieli naisten, - mieli muien morsianten? - Niin on mieli miekkosien, - kun keväinen päivän nousu. - Minun on mieleni polosen 35 - kun on myötävän hevosen, - tahi tamman kaupittavan, - tahi ostetun orihin. - Niin on mieleni polosen, - kun syksynen yö pimeä, 40 - talvinen on päivä, musta." - -"Äiti, joka rupeaa häntä säälimään, latelee nyt lohdutuksiaan, sanoen: - - "Niin sano emo tytölle, - lausu vanha lapsellensa: - 'Elä o'o neiti milläkänä, - emon tuoma tuollakana; 45 - sait miehen mitä paraimman, - uroita uhkeimman. - Sait miehen metsän kävijän, - uron korven kolkuttajan, - ei sen koirat koissa maata, 50 - pennut pehkussa levätä. - Kolmasti tänä keväänä - noussut nuotiotulelta, - havannut havusialta; - kolmasti tänä keväänä 55 - havu pään on harjailiut, - varpa vartalon sukaillut. - - El' oo neiti milläkänä, - emon tuoma tuollakana; - ompa meiän sulhollamme 60 - sata sarven kantajata, - tuhat tuojata utaren. - Ompa meiän sulhollamme - purnonen joka purolla, - aumanen joka aholla, 65 - lepikköiset leipämaana, - vesakkoiset vehnämaina, - kaikki rauniot rahana, - kivet pienet penninkinä, - telat täynnä tynnyriä, 70 - tynnyrit olutta täynnä. - Ja elä oo neiti milläkänä, - emon tuoma tuollakana; - ompa meiän sulhollamme - pyyhyöt pyräjämässä, 75 - vempeleellä vieremässä, - kuusi kullaista käkeä - lekkumassa länkilöillä, - rahkehella laulamassa.' - -"Sitten jatkaa äiti yhä puhuen tyttärelleen: - - "Vielä neuvon neitoani, 80 - orpolasta opastan: - Morsian sisarueni, - kapolehti kantamani; - kuulestamma kun sanelen, - vaimo vanha lausuelen. 85 - Tulet toisehen talohon, - pereheseen vierahaseen, - toisehen emän alahan; - toisin toisessa talossa, - toisessa emän alassa, 90 - muiten muissa vierahissa, - ei niinkun emon koissa, - oman vanhemman varassa. - Jos talo epätapanen, - talo tapoja kysyvi; 95 - Jos mies epäpätönen, - mies on mieltä koittelevi. - Kuule neiti kun sanelen, - vaimo vanha lausuelen. - Jos ukko susi supussa, 100 - akka karhu karsinassa, - sama armo antaminen, - alemma kumartaminen, - kun ennen emon koissa, - vanhemmallesi omalle; 105 - kytypä kyinä kynnyksellä, - nato nakloina ovella, - sama arvo antaminen - alemma kumartaminen, - kun ennen emon koissa, 110 - veljellesi vanhemmalle, - sisarellesi omalle. - Kuule neiti kun sanelen, - vaimo vanha lausuelen; - nisät nuoret notkuttele, 115 - kaula pesty kaarruttele, - niinkun tuores tuomen latva, - vasta kasvava kataja. - Kuule vielä kun sanelen, - vaimo vanha lausuelen; 120 - elä suihka sutsunatta, - eläkä räämä rätsinättä, - elä kengättä kehäjä. - Pese penkit illoin, aamuin, - pöydät keskipäivälläki, 125 - lattia joka pyhäksi. - Piä lusikat luvussa, - astiasi arvelussa, - jott'ei kasit kanneltaisi, - linnut liiat peiteltäisi; 130 - pyhät on pihlajat pihalla, - pyhät oksat pihlajassa, - marjaiset sitäin pyhemmät." - -Lönnrotia häävirret kauneutensa ohella viehättivät siitä syystä, että -varsinkin ne "antavat meille useita tietoja esi-isiemme kotielämästä ja -monesta muusta seikasta, joita nyt olisi vaikea saada selville." - -Vertauksen vuoksi panen tähän näytteeksi "Tulovirren" semmoisena, kuin -sen eräs 52-vuotias Uhtuen eukko meille lauloi. Siitä näkee, että -runo ilman lisäyksiä ja korjauksiakin juoksee paljon täydellisempänä -ja selvempänä, tarkoituksestaan ja keinoistaan tietoisempana kuin -taruaiheiset runot. Tulovirsi lauletaan sulhasen kodissa, nuoren -parikunnan sinne saapuessa, ja kuului se kirjaanpanoni mukaan -seuraavasti: - - Miero vuotti uutta kuuta, - Kylä nuorta morsianta, - Miep' on vuotin veijoani, - Veijoni, minjoani, - Ken tämän toen valehti, 5 - Ett' on veijon' tyhjin tullut? - Eip' on veijon' tyhjin tullut, - Onp' on tukku tuotavana, - Tosi tarjoteltavana, - On mitä oron vejellä, 10 - Sorajouhen juoksutella, - Pystykapion piellä. - - Terve piha täysinesi, - Ulkoinen urohinesi, - Piha vierahaisinesi! 15 - Nouse korjasta koria, - Hyvä lahja laitiosta, - Nouse ilman nostajitta, - ylene ylenejittä, - Hos on nuori nostajasi, 20 - Vihanta ylentäjäsi. - Tallaa jalka jalakselle, - Pole poikkipuoliselle, - Piha on askelta pitempi, - Kynnys hirttä korkiampi. 25 - Astu tietä temminkäistä, - Maata maksankarvallista. - Niinpä on tänä suvena - Vajoset vajehteleksen - Vajollista vastakättä, 30 - Niinpä on tänä suvena, - Hepo hirnui hirviästi - Hienon heinän heittäjäistä, - Niinpä on tänä suvena - Aivoin ammoin aika suopo 35 - Aika vihkon antajaista, - Keikatti kevätkaritsa - Kainalopuolen kantajaista, - Koira haukkui korkiesti - Korkeiden vajojen päästä, 40 - Niinpä on tänä suvena - Sintsi siitä siirtelekse - Uutta sintsin siivoojaista, - Aittaset alentelekse - Uutta aitan astujaista, 45 - Niinpä on tänä suvena - Kynnykset kypertelekse - Hienon helman heittäjäistä, - Skääkäset kätsertelekse - Sormuskättä sulkijaista, 50 - Rengaskättä reikkujaista. - - Terve pirtti täysinesi, - Lautakatto kansoinesi! - Kenp' on tähän suojat saanut? - Suojat saanut, hirret tuonut, 55 - Hirret hirmuilta mäiltä, - Malat marjakankahilta, - Sammalet sulilta soilta, - Tuohet tuomivaaran päältä, - Lauat mailta lamakoilta? 60 - Laki on lahnan suomuloista, - Kiukoa meren kivistä, - Pajtshas meren paateroista, - Periseinä petran luusta, - Sivusein' on sirkan luusta, 65 - Kamoa karitsan luusta. - - Kenp' on tässä pääpätövä, - Päivän päällinen omena? - - Kylän on paras patvaskoina, - Kylän onni oppahina, 70 - Kylän vanhin vaate vyöllä. - Onp' on meiän patvaskalla - Kultainen kypärä päässä, - Puhki taivosen puhuja, - Läpi metsän läiköttäjä, 75 - Onp' on meiän patvaskalla - Pää kullan vipalehissa, - Kulmat kullan solmuloissa, - Silmät kullan simtsukoissa, - Parta kullan palmikoissa, 80 - Kädet on kullan käärösissä, - Sormet kullan sormuksissa. - Pait' on päällä palttinainen - Hipiällä hiettömällä, - Haahinen on haljakka päällä 85 - Päällä paian palttinaisen, - Uujuinen ussakka vyöllä, - Kesäuuhen uujuloista, - Talvilampahan takuista, - Sep' on Kunttarin kutoma, 90 - Päivänterin kesräelömä - Aialla tulettomalla, - Tulen tietämättömällä. - - Jop' on kiitin patvaskani, - Vuotappa kiitän kaiken kansan. 95 - Kuin on metsä huurtehessa, - Niin on kansa haljakoissa. - Mist' on saatu saajannainen, - Mistä tuotu tuojannainen? - Sielt' on saatu saajannainen 100 - Saksan salmilta syviltä, - Vienan väljiltä vesiltä. - Kasvoi maalla maltsinmarja - Pellolla heliä heinä, - Sielt' on saatu saajannainen, 105 - Sieltä tuotu tuojannainen. - Saajannaisen shapka suuri, - Niinkuin Suomen sukkulainen. - Mit' on hanhuset haolla? - Saajannaisen saappovaiset. 110 - Mit' on joutsenet joella? - Saajannaisen valkeat sukat. - Jopa kiitin saajannaisen. - - Kävitkö tiesi tervehenä, - Matkasi alihyvänä, 115 - Sulhasena käyessäsi? - Saitko sen kuin käkesit? - Käkesit käkösen tuua, - Heramarjan herkutella. - Saitko kaunehimman kassapäistä, 120 - Turpeimman tukkapäistä, - Sormuskäsistä somimman? - Olitko suin sulassa voissa, - Koprin kuorekakkaroissa, - Ainuon apen stolassa, 125 - Ainuon anopin stolassa? - Onp' on meiän sulhasella - Aittanen joka aholla, - Purnuinen joka purolla, - Kuoppainen joka kujalla. 130 - Onp' on meiän sulhasella - Orret otku, parret patku - Vanhoilla kapalihoilla. - Pyhät syötti pyynlihoilla, - Aret ennen ammutuilla, 135 - Talvet ennen tapetuilla. - Sulhanen oli soma stolassa, - Kans' on kaunis lattialla. - Eipä ole ennen ollunn' - Eikä varsin vasta liene 140 - Tämän sulhasen somuutta, - Tämän kansan kauneutta. - Oliko valkoinen jänönen - Jäljessänne juoksemassa? - Oliko ruskia reponen 145 - Eessä tietä noutamassa? - Jottei pystyis noian nuolet, - Tietäjä teräksinensä, - Velho veitsirautoinensa. - - Anna neuvon neitostani 150 - Orpolastani opetan. - - Morsio sisarueni, - Kapuletti lakluvoni. - Uusi tapa ottaminen, - Alemma kumartaminen, 155 - Niskan nuoren notkuminen, - Kakla pysty kaartuminen, - Niinkuin tuores tuomen latva, - Kasvajan katajan lehvä. - Piä lusikkas luvussa, 160 - Astiasi arviossa, - Jottei kasit kannettaisi, - Pienet linnut peitettäisi. - Ukko on susina tsupussa, - Akk' on karhu kartanolla, 165 - Kyty kyynä kynnyksellä, - Nato naaklana tshupussa. - Kuin kyty kynnöltä tuloo, - Ukko aian panennasta, - Vie minjä vesi käsille 170 - Varusta valkia paikka. - Jopa neuvoin neitostani, - Orpolastani opetin. - - Ei laki rahoitta laula, - Kieltä piekse penningittä. 175 - Alttinoin kylän akoilta, - Polttinoin kylän pojilta. - Laki laulajan lahoo, - Kieli kukkujan kuluu. - Kopeikka koko sanalta, 180 - Kriuna kielen kääntimeltä, - Puoli puolelta sanoa, - Penni kielen pieksännältä. - Laulun lauloi, virren taitoi, - Täss' on virsi kuullaksenne, - Toinen ilman ollaksenne. - -Saajannaisesta tavallisesti laulettiin vielä seuraavat säkeet: - - "Shöi sian sukahinjehe - Mussan koiran karvoinjehe"... - -mutta nämä sanat oli, mainitsi laulaja, Uhtuella jätetty pois. -Ne tuntuvatkin siinä yhteydessä hyvin aiheettomalta pilkalta, -joka riitelee saajannaisen suurta ylistystä vastaan. A.R. Niemen -tutkimukset viittaavat siihen, että säkeet ovat vanha laina -liettualaisilta. - - - - -UHUT. - - -Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla, lähempänä sen itäpäätä, on Uhut, -Vienan Karjalan suurin kylä. Sitä voisi sanoa kaupungiksi sekä suuren -väkilukunsa että tiheän rakennustapansa vuoksi, mutta järjestykseltään -ja asetuksiltaan se ei eroo sen puolen tavallisista kylistä. Lönnrotin -aikana se vielä oli jaettukin kahden pitäjän, Vuokkiniemen ja -Paanajärven kesken, mutta nyt se oli oma seurakuntansa. Uusi kirkko oli -Ryhjässä melkein selän rannalla. Mainittiin, ettei tämä uusi kirkko -ollut Herralle otollinen, jonka vuoksi se oli jonkun aikaa käyttämättä. -Kovin näkyisä ei ollut uusikaan kirkko, Herran huoneet ovat rajan takana -yleensä vähäisiä verrattuina niihin laajoihin rakennuksiin, joita on -meidän puolen kirkkomäillä. - -Uhtuen kohdalla laskee Kuittijärveen pohjoisesta Uhutjoki, verraten -leveä ja untelo joki täällä suupuolessaan. Pehmeään kangasmultaan, -jolle kylä on rakennettu, se vähällä vedellään on virutellut hyvinkin -mahtavan korkeaäyräisen uoman. Suurin osa kylästä on Uhutjoen -länsirannalla. Maa on lakeata, mutta lännessä ja pohjoisessa se -kohoo autioiksi kankaiksi. Lähimmät kylät ovat vesistön varressa -kahdenpuolen, länsipuolella Jyvöälahti, itäpuolella Tsiksa, jonne oli -matkaa penikulma. - -Semmoisia hyötymaita, joista maanviljelys ja karjanhoito kostuisivat, -ei tämän suuren kylän piirissä ole paljoa, siellä täällä vain joku -niitty järvien tai jokien rannoilla. Vainiot ovat kaikki kylän -aukealla ja niin vähäiset, niin monen kesken jaettu, ettei niitten -tuotteilla suinkaan vuotta elettäisi, ellei olisi ansiota muualta. -Kaupalla Uhut enimmäkseen elääkin, sen miehet kiertelevät laajalti -Suomessa, harva se maan kolkka, jossa heillä ei olisi puoteja tai -laukunkantajia. Maanviljelyksen ja karjanhoidon ohella on varsinkin -kalastus tärkeä elinkeino. Onneksi on kylällä niin laaja ja kalainen -järvi kuin Keski-Kuittijärvi ääressään. Nuotalla ja kaikenlaisilla -silmäpyydyksillä enimmät saaliit saadaan, mutta niiden ohella -pyydetään myös siimoilla ja koukuilla. Milloin vain on sovelias ilma, -näkeekin kylän lähettyvillä nuottamiehiä, venekuntia kymmenittäin. -Talvella viedään nuotat kauas salolle ja kalastellaan niissä järvissä, -joita on Uhtuen sydänmailla joka puolella. Nuotat ovat laajat ja -hyvät, kalastamisen taito kehittynyt, ja niinpä voidaankin pienempi -sydänmaanjärvi yhdellä retkellä vetää niin tyhjäksi, että sillä sitten -on melkein suotta käydä moneen vuoteen. Minkäänlaista kalansuojelusta -ei tietääkseni ollut. Vedettiin, milloin ja missä voitiin, varsinkin -kutuaikoina, ja sen vuoksi jo yleiseen valitettiinkin, että kalastus -oli entiseen verraten käynyt kovin huonoksi. Jyvöälahdesta tullessa on -selän rannassa ensinnä Likopää niminen kylänosa, enimmäkseen vanhaan -malliin rakennettuja varakkaita taloja, koristettuine räystäineen ja -akkunapielineen, Likopään takana taas joen ja selän välillä Ryhjä, -jossa kirkko on. Joen takana on pienempi Miitkala, jonne johtaa silta. -Vähän ylempänä joki laajenee matalaksi lammeksi, jonka varrella lienevät -kylän parhaat heinämaat, ja tämän suvantolammin pohjoispäässä on -erillään muusta kylästä Lamminpohja. Se on sekalaisemmin rakennettu -kuin muu Uhut, joukossa oli sekä kaikkein vanhanaikaisimpia taloja, -että useita Suomenkin malliin rakennettuja, osasta hyvinkin -kookkaita ja varakkaan näköisiä. Likopäässä taas näki samanlaisia -kahdenkertaisia, päätyparvekkeellisia taloja kuin alempana Kemijoen -varressa. - -Tämä laaja kylä, jonka miehet ovat vanhoista ajoista pitäen kulkeneet -niin laajalti maailmaa, oli Vienan Karjalan parhaita runokeskuksia. - -Lönnrot kävi Uhtuessa montakin kertaa, viidennellä, kuudennella ja -seitsemännellä keruumatkallaan, ja hyvin hän näyttää siellä viihtyneen -sekä saaliin runsauden että arvatenkin kohtelun vuoksi, sillä -uhtuelaiset olivat etenkin pohjan puolella olevien kyläin asukkaihin -verraten koko joukon ennakkoluulottomampia ja valistuneempia ja -osasivat vieraallekin arvon antaa. - -Viidennellä runonkeruumatkallaan, v. 1834, Lönnrot viipyi Uhtuessa -viikkokauden, kirjotellen uutteraan runoja ja hoidellen sairaita, joita -tulvi joka puolelta, kun kuultiin runonkerääjän olevan lääkärin. - -"Muuan leski, nimeltä Matro, kunnosti itseään ennen muita. Sittenkun -hän puolentoista päivää oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen -sijaansa toisia, jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen -toisintoja, osaksi toisia, uusia." - -"Jo ennemmin, mutta etenkin kolmantena päivänä, suorittelin sen -ohella tuon tuostakin lääkärin tehtäviä, niin että mukaan ottamaani -lääkevarastoa oli lähtiessäni sangen vähän jäljellä. Tahdoinpa itsekkin -tästä lääkärintoimesta saada jotain hyötyä, ja minun onnistuikin -monesta lääkejauheannoksesta saada vaihteena joku pitkän- tai -lyhyenpuoleinen runo. Muunlaista maksua en ottanut, minkä vuoksi ne, -jotka eivät osanneet runoja, saivat lääkkeensä ilmaiseksi. Mutta tästä -syystä olin vaarassa syödä itseni kuoliaaksi, sillä minne vaan tulin, -kannettiin eteeni ruokaa, ja syödä täytyi joka paikassa, sillä muuten -olisi pantu pahaksi. Vaikka paraillaan oli paasto, ja vaikkei silloin -muunuskoisillekaan kernaasti anneta muuta kuin paastoruokaa, ei nyt, -harvoja paikkoja lukuunottamatta, oltu niin ankaroita eri ruokalajien -suhteen, minkä vuoksi muun muassa sain voita, lihaa ja maitoa -syödäkseni." - -"Ne taudit, joihin etsittiin parannusta, olivat paitsi ainaisia -pitkällisiä sydänalavaivoja (reväisimiä), joita kaikkialla, minne vaan -tulee, on tarpeeksi, tiheitä _ophtalmia_-(silmätauti-) tapauksia, sekä -muutamia muita tauteja, jotka tosin esiintyivät harvemmin. Eräälle -10-vuotiaalle tytölle, jonka oikea silmä oli niin pahasti kasvanut, -että silmämuna kananmunan suuruiseksi tai hieman suuremmaksikin -paisuneena oli pullistunut ulos kuopastaan, täytyi minun toimittaa -_extirpatio oculi_ s,o. ottaa pois koko silmä. Omituista, että muuan -seudun vanha puoskarikin oli päättänyt ryhtyä tähän leikkaukseen, johon -tytön äiti ei kuitenkaan ollut voinut suostua. - -"Epäilemättä äiti siinä menetteli viisaasti, sillä kun puoskari olisi -toimittanut leikkauksensa tavallisella puukolla, olisi tulos varmaankin -ollut vähemmän tyydyttävä. - -"Partaveitsiä, joita meidän rahvas tavallisesti leikkauksiin käyttää, -ei täällä ole, kun näet kukaan ei aja partaansa. Minäkin, vaikka -minulla olikin vähän paremmat leikkausaseet lääkelaukussani, ryhdyin -leikkaukseen vasta pitkän miettimisen jälkeen, kun minun seuraavana -päivänä täytyi lähteä paikkakunnalta ja jättää potilas oman onnensa -nojaan. Sittemmin olen kuitenkin kotona Kajaanissa uhtuelaisilta -kuullut, että tyttö on parantunut, ja kun sitäpaitsi kaikki, mitä -lähtiessäni olin sanonut seuraavasta tulehduksesta, märilletulosta -y.m., tarkalleen oli tapahtunut, on varmaa, että minulla, ensi -kerran käydessäni tällä paikkakunnalla, on oleva vielä paljon -enemmän potilaita. Nyt, kun olin leikannut pois silmän, äiti lankesi -kasvoilleen jalkojeni juureen ja ilmaisi iloaan sanoen: 'Jumala -te oletki, kun nyt minut tästä murehesta päässittä'. Sellaista -kunnioitusta ei vielä koskaan ole tullut osakseni, minkä vuoksi tämä -ylennys minusta tuntui vähän oudolta. Kuitenkin on minun mainitseminen -seikka, joka vähentää tämän kunnianosotuksen arvoa, nimittäin se, -että tavallisille kylänloihtijoillekkin ja tietäjille välistä -omistetaan arvonimi 'puolijumala' ja 'puujumala'. -- Ikävä tapa, -kenties itämaalaista syntyperää, on täällä tuo, että rahvas lankeaa -kasvoilleen maahan tahtoessaan oikein kunnioittaa jotakuta. Minä en -koskaan, minulle sellaista kunniaa osotettaessa, ole malttanut olla -huomauttamatta heille, miten arvotonta ihmisen on täten alentua, mutta -huomautusteni ei ole onnistunut ehkäistä noita kunnianosotuksia. -Tämänvuotisten talvimarkkinoiden aikana sain viimeksi hävetä erään -vuokkiniemeläisen miehen takia, joka juuri täten oli langennut -kasvoilleen, ilman että vielä olin ehtinyt saada hänet nousemaan ylös, -ennenkuin muutamat tuttavani astuivat sisälle ja saivat siitä aihetta -pilaan." - -Kuudennella retkellään Lönnrot laulatti erästä isäntää, jonka pojat -lauloivat toverilleni, ja sai häneltä koko joukon runoja. Hän kertoo -tästä kohtauksesta eräässä kirjeessä seuraavaa: - -"Uhtuessa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen, joka -ensinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän, aamusta ruveten iltaan -saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta kynä taisi terävämmin käessäni -pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan. Tätä myöten otti hän -lauloakseen 20 pitempätä runoa sanotulla maksolla, ja mitä muistaisi, -päällisiksi. Niin kirjotinkin kaiken päivän häneltä. Pieni poika -istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen puuhun. Pimiän tullen -tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita -pienempiä runoja murkkina päiviin asti. Vaan sitte hänestä päästyä -keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä pienensivät poveni 20 kopeikan -seeleistä. Näin sain sekä tästä että muistaki kylistä taasen kyllä -runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin kernaasti rajoa myöten ensinnä aina -Lappiin asti, vaikk'en taia päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, -jos sillonkana. Sen jälkeen tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa -seuraten vaikka Laatokan mereen asti. Rajapaikat ovat kuitenkin -parahimmat lauluilta." - -Seitsemännellä retkellä Lönnrot yhdessä ylioppilas Cajanin kanssa -viipyi Uhtuessa kolme viikkoa, odotellen talvikeliä, jotta voisi lähteä -matkalleen, pohjan perille. - -"Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut vallan oivallisessa kamarissa -eli kornitsassa, joksi sitä täällä sanotaan, ja olen joka päivä -laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että miehiä ja poikia tai antanut -heidän kertoa satuja, niin että kyllä on ollut täysi työ, ja ettei -ikäväkään ole vaivannut." - -Lönnrot mainitsee, että Uhtuessa hänen aikanaan oli noin 80 taloa. -Kuinka vanha tämä asuinpaikka on, siitä lienee mahdoton saada selkoa. -"Sarkasodan" eli "varastussotain" aikana se Lönnrotille kerrottujen -muistojen mukaan oli niin lopen hävitetty, ettei jäänyt ainoatakaan -taloa. Muuan joukkue suomalaisia talonpoikia oli muka silloin, Ison -vihan raivotessa omassa maassa, kulkenut rajan poikki, ryöstänyt ja -polttanut kaikkialla Vuokkiniemessä ja samalla hävittänyt Uhtuenkin. -Kylän sanottiin sitten olleen autiona ja saaneen ensimäiset uudet -asukkaat Kiannasta, Suomen puolelta. "Siitä voi päättää", lausuu -Lönnrot, "kuinka maa oli kauttaaltaan hävitetty, kun ei Uhtuen verraten -edullisella paikalla olevaan kylään lähempää liiennyt uusia asukkaita." -Borenius mainitsee Uhtuen talojen luvun olleen 1870 luvun alulla -130-145, ulkopiirin kanssa jopa 200-300. Kylän asukasluku lienee -noussut toiselle tuhannelle. - -Vaikka Uhut on niin suuri liikepaikka, ei siitä kuitenkaan ollut -rattailla ajettavaa tietä millekään suunnalle. Liike kulki kesällä -vesiä pitkin sekä Kemiin että Suomen puolelle, sisämaahan jalan. -Talvella ajettiin selkiä, mutta kelirikon aikana oli tämä suuri kylä -viikkokausia eristettynä kaikesta yhteydestä muun maailman kanssa. - -Kävin Uhtuessa montakin kertaa, milloin yksin, milloin toverini -seurassa. Vietimme siellä erään kerran monia päiviä. Meillä oli -puoleksi tuttavia isäntiä, sillä toisilla oli puoteja kotipitäjissämme. -Toisia tuttavia saimme kylällä. Meitäkin "pidettiin hyvänä", niinkuin -sana kuuluu, kutsuttiin ativoihin talosta toiseen, jonkun päivän elimme -oikeassa juhlahumussa, vaikkei muuta tarjousta ollutkaan kuin teetä. -Laskin meidän eräänäkin päivänä juoneen puoliväliin kolmattakymmentä -lasia mieheen, kun joka talossa oli juotava monet "tokanat" ja vielä -pakostakin "tinkitokana"; vaikka olisit jo kuppisi kumonnut. Tämä -tapahtui keskellä heinäkuun helteitä ja melkolailla sen vuoksi tässä -kestityksessä hikoiltiin. - -Asuin ensi käynnilläni Likopäässä. Talot olivat tosin päältä nähden -verraten vaatimattomia, mutta niissä vallitsi mitä paras järjestys -ja siivous. Voisipa sanoa, että asukkaissa oli joku ylimyksellinen -leima, joka muutoin on Karjalan rahvaassa yleinen ja varmaan hyvin -vanha, entiseen vapauteen ja omavaltaan juurtuva piirre. Oli siihen -kuitenkin nykyisetkin syyt. Nämä isännät ja heidän sukulaisensa olivat -enimmäkseen varakkaita kauppiaita. Toisilla oli Suomen puolella -rikkauksia, joita mainittiin kautta maakuntain. Mutta siltä eivät he -täällä omalla puolellaan koettaneet ylläpitää semmoista herraselämää -kuin meikäläiset maakauppiaat, vaan viljelivät talojaan samaan laatuun -kuin kaikki muutkin ja asuivat suurissa pirteissään muun talonväen -keralla. Pirtin järjestys oli juuri samanlainen kuin tavallisissakin -taloissa, isännät ja emännät kävivät töissä, korjailivat nuottiaan, -verkkojaan, soutelivat pyyntiretkillä, sanalla sanoen, herrassäädyksi -he olivat vallan kansanvaltaisia, talonpojiksi ylimyksellisiä. Tupain -lattiat olivat matoilla verhotut, moitteettoman puhtaat, vierashuoneet -vielä sitäkin somemmat. Suojain puolesta siellä siis viihtyi hyvin. -Mutta jonkun verran Suomen miestä kuitenkin kaikitenkin vierottiin. - -Toisenlaiset olot vallitsivat niissä taloissa, joihin hihhulilaisuus -oli levinnyt. Ero oli melkein yhtä jyrkkä, kuin jos olisi maanrajan -poikki astunut omalle puolelle. Rahvas oli suorempaa ja avomielisempää, -mutta uskonnon mukana oli se omistanut suomalaisten huonojakin -puolia. Pirteissä poltettiin vapaasti tupakkaa, lattioita ei pidetty -siivossa; hihhulien kodit eivät sen vuoksi tehneet likimainkaan -yhtä puhdasta vaikutusta kuin muitten karjalaisten. Oli kerrassaan -omituista nähdä, missä määrin uskonto muutti rahvaan koko asunnon ja -olennon. Yhtä vaikeata kuin oli erottaa Suomesta naituja, uskoaan -muuttaneita naisia karjalaisista emännistä, yhtä vaikea olisi ollut -erottaa useita laestadiolaisuuteen kääntyneitä karjalaisia heidän -heimolaisistaan rajan länsipuolella. Erwasti kertoo, että Uhtuen -hihhuleita v. 1879 esivallan toimesta vainottiin, muutamia heistä oli -uskonsa vuoksi linnaankin tuomittu ja sitten kielletty lähtemästä -tavallisille kauppamatkoilleen. Mutta nähtävästi ei tämä pelotus voinut -uskolaisuutta lopen hävittää, koska heitä nytkin kuului olevan kylässä -jotenkin runsaasti. - -Lönnrotin jälkeen ovat useimmat muutkin runonkerääjät Uhtuessa käyneet -ja runoja saaneet. "Tosin on runolaulu ja esi-isäin yksinkertaiset tavat -täällä Uhtuen, maailmaa kiertäneinä miehillä vähemmässä arvossa, kuin -syrjäisemmissä kylissä, eivätkä runot ole täällä enää niin täydelliset -kuin Suomen rajan läheisyydessä, vaan niitä tunnetaan täällä yhtähyvin -jotenkin paljon", lausuu Borenius. - -Niinpä karttui meillekin koko joukon kirjoittamista kylää -kierrellessämme. Varsinkin molemmat Jamaset, joiden isää Lönnrot oli -laulattanut, osasivat paljon runoja. Toverini kirjoitti ne vertauksen -vuoksi, vaikka jo Borenius parikymmentä vuotta aikaisemmin oli heitä -laulattanut. Jamas-veljekset olivat vähän vanhanaikaisempia ukkoja, -mutta kylän mahtimiehiä kumminkin. Heitä näytti vähän hävettävän, -kun vaadimme laulamaan runoja, joita he ennen nuorempina olivat -laulaneet milloin kotona, milloin matkoillaan Suomessa. Hymyt ja -estelyt päättyivät kuitenkin siihen, että he vierashuoneessa, -jonne ei sivullisia päässyt, avasivat virsilippaansa ja lauloivat -laulunsa. Suostuivat he siihenkin, että valokuvasin heidät semmoisessa -asennossa, "käsi kädessä, sormet sormien lomassa", johon Lönnrot -kertoi kilpalaulajain ennen ruvenneen, vaikka tämä laulunmalli olikin -veljeksille tuntematon. - -Meidän näissä toimissa puuhatessamme saapui kylän venäläinen uratnikka -huhun mukaan erään juonikkaan isännän yllytyksestä -- tiedustelemaan -passejamme ja askareitamme. Tuo isäntä kuului häntä yllyttäneen -kimppuumme sillä verukkeella, että valokuvailimme ja muka laadimme -karttaa, jonka mukaan vihollinen voisi maahan tulla. Uratnikasta ei -kuitenkaan ollut vaikea selvitä matkakirjeiden avulla, eivätkä muutkaan -sen koommin meitä ahdistaneet valokuvailun vuoksi. - -Sain Uhtuesta koko joukon vanhoja koruompeluksia, osasta silkillä -ommeltuja, varsin omintakeisia malleja. Nykyään tämä ompelutaito oli -kokonaan unohtunut, mutta siellä täällä oli muiskia vielä arkkujen -pohjalla ja kaipauksetta niistä luovuttiin. Olipa vielä jollakulla -vanhoja ompelutelineitäkin. Kävimme katsomassa erästä nuorta, ehkä -viidentoista vuoden vanhaa neitostakin, jota laitettiin koko kylän -kauneimmaksi. Vaikka Toarie oli verraten köyhä -- isä oli vuosikausia -elellyt Suomessa, jättäen perheensä oman onnensa nojaan -- oli hän -kauneutensa vuoksi kuitenkin niin suuressa maineessa, että sanottiin -nuorten miesten kilvan tahtoneen viedä hänet miehelään, vaikka hän -oli vielä alaikäinen. Toarie olikin paljon somempi kuin valokuvassa, -eikä se suinkaan vähentänyt hänen viehätystään, että hän osasi "veätä -värttinätä". - - - - -VIENAN KARJALAN KERTOMARUNOT. - - -Siihen aikaan kun Vienan Karjalassa matkustelimme, ei runotoisinnoita -vielä oltu julkaistu kuin joku näytearkki, ja tietoni niiden laadusta -senvuoksi olivat vaillinaiset. Kun sitten aloin runoja itse kerätä, -niin tuntuivat alussa ne ainekset, joista kansalliseepoksemme on -koottu, kylläkin niukoilta ja hatarilta. Emme missään tavanneet -semmoista toisintoa, joka olisi likimainkaan vastannut Kalevalan -runojen täydellisyyttä, vaikka laulatimme parhaita enää elossa olevia -laulajoita. Saamistamme runoista useat olivat kuin lyhennetty karsittu -laitos, joka nopeaan kertoi pääpiirteet semmoisista tapauksista, -joille Kalevala omistaa monta runoa. Ne olivat vain kuin selkärankaa, -jonka ympäriltä useimmat jäsenet ja elimet puuttuivat. Toisia runoja -laulettiin toisista henkilöistä kuin Kalevalassa, toisia oudoissa -yhteyksissä, muutamat olivat taruperäiselle eepilliselle runopiirille -aivan vieraat. Varsinkin pienempien laulajien runot olivat usein niin -sekaantuneet, että niistä puuttui ajatuksen yhteys. Pakanallisen -jumaluustaruston nimiä oli väännelty niin kummasti, ettei laulajalla -ilmeisestikään enää voinut olla aavistusta siitä, mitä ne alkuaan -merkitsivät. - -Mutta kun olimme enemmän runoja kirjotelleet, muuttui vähitellen -käsityksemme. Tuossa verraten hajanaisessa, ikäänkuin karsitussa -toisintorunoudessa alkoi yhä selvemmin kajastaa suuri yhteys. Kuta -useampaan laulajaan tutustuimme, sitä enemmän se rikastui, sai -täydentäviä piirteitä, runsaampia värejä ja vivahduksia. Näköala -laajeni samoin kuin yksityisen asunnan piiristä noustessa vuorelle, -jolle ympärillä olevatkin seudut näkyvät. Maisemanäköalassakin -vallitsevat eri kohdissa enimmäkseen samat perusainekset, mutta alati -toistuessaan laajalla alalla ne saavat lukemattomia uusia sävyjä, -yhtyvät eri tavoilla ja ryhmittyvät suuremmiksi johtopiirteiksi, -joita ei yksityismaisemassa huomaa, vaikka se voi olla niistä osa, -kukkulajonoiksi, metsä- ja viljelysaloiksi, vesistöiksi, joita -yhdistävät salmet ja joet. Melkein samaan tapaan kansanrunouden -näköalat rikastuvat ja saavat suurempia yhdistäviä juonia, kuta enemmän -niitä kerääntyy katsojan tajuntaan. Jokainen saatu toisinto samoin kuin -vuorelle noustessa askel askelelta paljastaa uusia piirteitä ja samalla -yhä enemmän haahmottelee suurempaa kokonaisuutta. - -Näin Lönnrotin näköala laajenemistaan laajeni, kuta enemmän -toisintorunoja hänelle karttui, kokonaisuus alkoi hänelle yhä enemmän -selvetä ja lopulta hän saattoi luoda Kalevalan. - -Ne kertomarunot, joista Kalevala on saanut eepillisen sisällyksensä, on -Vienan Karjalan toisintorunojulkaisussa aiheittensa mukaan järjestetty -seuraavasti: - -_Sampo-jakso_. Tämä vaiherikas runo on Kalevalan varsinainen -selkäranka. Siitä juoksevat eepoksen juonet. Samporunon yhteydessä -lauletaan paitsi Väinölän ja Pohjolan taisteluita usein maailman -luominenkin ja vielä muitakin runoaiheita, jotka tässä on itsenäisiksi -erotettu. - -_Taivaan taonta_. Siitä on säilynyt ainoastaan muutamia harvoja lyhyitä -katkelmia, jos lienee ennen aikaan ollut täydellisempi. - -_Kilpalaulanta_, runo Väinämöisen ja Joukahaisen kohtauksesta ja -laulukilpailusta sekä Joukahaisen lupauksesta antaa Väinämöiselle -sisarensa puolisoksi. Se ehkä täydellisimmin kansanlaulussa vastaa -Kalevalan runoa. - -_Ainoruno_, kuvaus nuoresta tytöstä, joka lehdossa tapasi "Osmosen" tai -"Kalevaisen" ja surussaan hänen kosinnastaan kuristi itsensä aitassa. -Runo on semmoisenaan niin katkelman laatuinen, että se kuin itsestään -sopeutui Joukahaisen sisareen, vaikka sekä Väinämöinen että Joukahainen -ovat sille tuntemattomat. - -_Vellamon neidon onginta_. Usemmissa toisinnoissa tämä runo lauletaan -Väinämöisestä. Vanha runoilija sai ongella ollessaan kalan, jota hän -ei ollut ennen nähnyt, rupesi sitä leikkaamaan, mutta "lohi loimahti -merehe, kala kirjo kimmertihe", ja ilmaisi veteen päästyään olevansa -Vellamon neito, joka oli tullut ikirunojalle puolisoksi. Suotta Väinämö -enää kokee sitä käsiinsä saada. Aiheen puolesta runo kauniisti sopi -edellisen jatkoksi, vaikk'emme sitä toisintorunoudessa siinä yhteydessä -tapaakaan. - -_Väinämöisen polvenhaava_. Väinämöinen veistää vuorella venettä, -kirveen koskematta kivehen, mutta hiisi vaapahuttaa vartta, niin että -kirves käy Väinämöisen polveen. Haavasta virtaavan veren sulkee muuan -tietäjäukko loitsullaan. - -_Venepuun etsintä_. Sampsa poika Pellervoinen, toisissa toisinnoissa -joku toinen henkilö, etsii Väinämölle venepuuta. - -_Tuonelassa käynti_. Useimmissa toisinnoissa kerrotaan Tuonelan matka -Väinämöisestä. Arhipan laulamassa retki tapahtuu sen johdosta, että -Väinämöisen reki oli Päivölän pidoissa rikkaantunut. - -_Vipusessa käynti_. Väinömöinen käy Vipusen luona saamassa sanoja, -joita hän tarvitsi "tehdessään tiedolla venettä, laatiessaan purtta -laulamalla." - -_Kilpakosinta_. Väinämöinen ja Ilmarinen matkustavat kilvan kosimaan -Pohjolan emännän tytärtä. Runo tavallisesti alkaa kauniilla kuvauksella -siitä, kuinka Ilmarisen sisar keksi merellä Väinämöisen veneen ja -houkutteli häntä ilmaisemaan, millä asioilla hän liikkui, sekä sitten -juoksi kertomaan uutisensa veljelleen, joka kiiruumman kautta niinikään -suoriutui matkaan. Nämä toisinnot käsittävät Kalevalan komeimpia ja -vanhanaikaisimpia piirteitä, kuten ansiotyöt, jotka Pohjolan emäntä -määräsi suoritettaviksi, ennenkuin suostui tyttärensä antamaan. - -_Kultaneidon taonta_. Ilmarinen, toisissa toisinnoissa Väinämöinen, -takoo kullasta neidon, huomaten kuitenkin hyvin viluksi sen kanssa -lepäillä. - -_Kojosen pojan kosinta_. Synkkä runo Kojosen pojasta, joka kosi -Kommin tytärtä ja vihdoin saikin neidon ja vei hänet vastoin tahtoaan -kotiinsa, täällä surmasi ja lähetti lihat anopilleen lahjaksi. Se on -Kalevalassa Kullervorunoon sovitettu. - -_Laivaretki ja kanteleen synty_. Väinämöinen laskee sinistä merta, -vene täynnään neitoja ja nuoria miehiä, keksii merellä kanteleen -ainekset, laatii niistä soiton ja viehättää ihmiset, eläimet ja kaikki -haltijatkin soittoansa kuulemaan. - -_Nimettömät taudit_. Ainoastaan joku lyhyt toisinto Vienan Karjalan -runoalueella on säilynyt niistä taudeista, joita Väinölän lapset -potivat ja jotka sitten Väinämöinen voimallisilla voiteillaan paransi. - -_Auringon ja kuun päästö_. Tästä runosta on vasta 1870-luvulla -kirjoitettu Vuonnisessa muistoon kaksi lyhyttä toisintoa. Se oikeastaan -kuuluu Karjalan kannaksen runoihin. - -_Väinämöisen tuomio_. Runo Luojan synnystä, Väinämöisen yrityksestä -saada hänet kuolemaan pantavaksi ja runoilijan poislähdöstä, kun -tuomiota ei toteutettu. - -_Lemminkäisen virsi_. Yleisin kautta Karjalan laulettu runo. -Runon ytimenä on kertomus Lemminkäisen tulosta Päivölän pitoihin -kutsumattomana vieraana ja kaksintaistelu Päivölän isännän kanssa. -Usein se päättyy hänen matkallaan saareen piilemään ja seikkailuihinsa -saaren impien iloissa. Tämä osa runosta kuitenkin usein lauletaan -Kullervostakin. Harvinainen on Arhippa Perttusen laulama toisinto -Lemminkäisen surmasta. - -_Hiiden hirven hiihdäntä_. Se yleisimmin lauletaan Lyylikistä, lylyjen -sepästä, mutta lauletaan jossain toisinnossa Lemminkäisestäkin ja -"kauniista Kauppi Köyrötyisestäkin". - -_Ison härän runo_. Kuvaus suuresta härästä, joka kasvoi Hämeessä. -Kalevala sen tarjoo Pohjolan häissä hääkansalle. - -_Ahdin ja Kyllikin runo_. Tästä kauniista Kalevalan runosta on Vienan -Karjalan toisinnoissa säilynyt vain muutamia lyhyitä katkelmia, -melkeimpä vain viittauksia. Säilyneitten säkeitten pätöisyys kuitenkin -viittaa siihen, että runo on ennen ollut täydellisempi, ja Aunuksesta -Europaeus löysikin täydellisemmän toisinnon, joka on vanhinta, -kuontuneinta kansanrunoa. - -_Kalevan pojan kosto_. Kuvaus paimenesta, jonka leipään emäntä leipoo -kiven ja joka kostoksi ajaa metsän petoja tarhaan emännän surmaksi. - -_Sisaren turmelus_ lauletaan milloin Kalevan pojasta, Kullervosta tai -"tuhmasta pojasta Tuiretuisesta". - -_Kuolon sanomat_ tapaamme Kalevalassa Kullervon sotaan lähtiessä, jossa -yhteydessä ne toiminnoissakin lauletaan. Tämä runo on Vienan Karjalan -alueella verraten harvinainen ja vaillinainen. - -Jos palaamme vertaukseemme, niin voimme sanoa katseen Latvajärven -Arhipan runomajalta kantavan kauemmaksi kuin ainoankaan toisen -runolaulajan pihoilta. Se on jo melkoisella mäellä, johon näkyy omia -maita laajemmalti koko kotiseutu, jopa häämöittää metsän takaa vesiä, -jotka johtavat vielä etäämmällekin, vieraille runomaille. - -Arhipan laulamasta Sampo-jaksosta lukija saa hyvän käsityksen siitä, -minkälaisia parhaat Kalevalan rakennusaineista olivat, ja sen johdolla -voimme luoda lyhyen silmäyksen siihen, kuinka se muiden laulajain -runoista täydentyi ja kehittyi. - - - - -ARHIPPA PERTTUSEN LAULAMA SAMPOJAKSO. - - - Lappalainen kyyttösilmä - Piti viikosta vihoa, - Kaukausta ylen katsetta - Päälle vanhan Väinämöisen. - Vuotti illoin, vuotti aamuin 5 - Tulovakse Väinämöistä, - Soavakse Umentolaista. - Silloin vanha Väinämöinen - Rekehensä reutosihen, - Korjahan korentelihen. 10 - Orihilla olkisella, - Hernevarrella hevolla - Ajoa karetteloopi - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukialla. 15 - Lappalainen kyyttösilmä - Niin päivänä muutamana, - Huomenna monikahana - Keksi mustasen merellä, - Sinervöisen lainehilla. 20 - Niin koppo tulisen jousen, - Korvalta kovan tulisen; - Jännitti tulisen jousen, - Nuolen juonelle asetti, - Valitsi parahan varren. 25 - Niin siitä sanoiksi virkko: - "Kun käsi alentanoovi, - Niin nuoli ylentyöhö; - Kun käsi ylentänöövi, - Niin nuoli alentuoho!" 30 - Ampu olkisen orihin - Alta vanhan Väinämöisen, - Hernevartisen heposen - Läpi länkiluun lihasta, - Oikiesta olkapäästä, 35 - Kautti kainalon vasemman. - Siilon vanha Väinämöinen - Sortu sormin lainehille, - Kämmenin vesille käänty. - Siellä kulki 6 vuotta, 40 - Seiso 7 keseä, - Kulki kuusissa hakona, - Petäjäisä pölkyn päänä. - Itkiä tihusteloopi, - Ukkua rukuiloopi, 45 - Pavan naista palveloopi: - "Nosta, ukko, suuri tuuli, - Sään mänöö määritöntä; - Nosta mustia muria - Päälle selvien vesien!" 50 - Nosti ukko suuren tuulen, - Sään mänösen määrittömän; - Nosti mustia muria - Päälle selvien vesien. - Kanto vanhan Väinämöisen 55 - Pimiähän Pohjolahan, - Kiven kirjavan sivulle, - Paaen paksun lappehille. - Itkiä tihusteloopi. - Pohjon akka harvahammas 60 - Nousi aivon aikasehen, - Aivon aika huomenessa; - Pian pirtin lämmitteli, - Pyhki pitkin pirttiähän, - Lattiatahan lakaisi; 65 - Viepi ulos rikkasa - Pellolle perimmäiselle; - Rikoillahan seisotakse. - Tuosta kuuli kuusienen, - Tajusi kaheksialle; 70 - Kuuli miehen itkeväkse, - Uroon urisevakse: - Ei ou itku naisen itku, - Eikä itku lapsen itku, - Tämä on itku Väinämöisen 75 - Urajanta Untamoisen. - Siitä silloin Pohjon akka - Viitisekse, vaatisekse, - Pää somille suoreille, - Pätöville pääsomille. 80 - Meni luoksi Väinämöisen, - Sanan virkko, noin nimesi: - "Mitäs itet Väinämöinen, - Kuta, Untamo, uriset?" - Sano vanha Väinämöinen: 85 - "Tuota iten tuon ikäni, - Puhki polveni murehin, - Jo uin maille vierahille, - Äkki ouoille oville." - Niin sanoopi Pohjon akka: 90 - "Niin mitä minulle annat, - Kun saatan omille maille, - Oman kukon kuuluville, - Näiltä mailta vierahilta, - Äkkiouoilta ovilta?" 95 - Sano vanha Väinämöinen: - "Mitäpä kysyt minulta?" - "Kun sie laait uuen sammon - Kirjokannen kirjoalet - Yhen joukosen sulasta, 100 - Yhen värkkinän murusta, - Yhen villan kylkyvöstä, - Maiosta mahovan lehmän, - Yhen otrasen jyvästä." - Sano vanha Väinämöinen: 105 - "En minä takoa taia, - Enkä kantta kirjoalla; - Työnnän sepon Ilmorisen, - Se on taitavin takoja, - Se on kannet kirjoapi." 110 - Siit' on Pohjan akka - Otti miehen kuolomasta, - Otti vanhan Väinämöisen, - Vei sitä kotihin sitte; - Syötti miehen, juotti miehen, 115 - Kostutteli kuolomasta; - Pani oron juoksomahan, - Liinaharjan liikkumahan - Pimiästä Pohjolasta, - Summasta sarajahasta, 120 - Miehen syövästä kylästä, - Urohon upottajasta. - Kotihinsa tultuoho - Meni luoksi sepon siellä, - Sanan virkko, noin nimesi: 125 - "Sinä seppo Ilmorinen, - Langoni, emoni lapsi, - Lähe neittä noutamahan, - Päätä kassa katsomahan - Pimiästä Pohjolasta. 130 - Nyt on neiti kosjottuna - Päätä kassa kaupattuna". - Silloin seppo Ilmarinen - Peseksen, puhasteleksen - Sykysyisistä sysistä, 135 - Tavonnoista talvisista; - Veran äärillä veäksen, - Lustuilla solkieksen; - Rekeensä reutuoksen, - Korjahan kohenteleksen. 140 - Laski virkkua vitsalla, - Helähytti helmivyöllä; - Oro juoksi, matka joutu, - Pimiähän Pohjolahan, - Summahan sarajahan, 145 - Miesten syöjähän kylähän, - Urohon upottajahan. - Pohjolahan mentyöön - Pohjon akka harvahammas - Pani sammon laaintaan, 150 - Kirjokannen kirjantaan - Yhen joukosen sulasta, - Yhen otrasen jyvästä, - Yhen villan kylkyöstä, - Maiosta mahovan lehmän, 155 - Yhen värttinän murusta. - Silloin seppo Ilmorinen, - Päivät sampuo rakenti, - Yöt neittä lepyttelööpi. - Silloin seppo Ilmorinen 160 - Saapi sammon valmihiksi, - Kirjokannen kirjatuksi, - Ei neittä lepytetyksi. - Siit' on jauho uusi sampo, - Kirjokansi kiikutteli: 165 - Jauho purnon puhtehessa, - Jauho purnon syötäviä, - Jauho purnon myötäviä, - 3:n pieltäviä. - Niin ihastu Pohjon akka, 170 - Anto oman tyttärehek - Sepolle Ilmoriselle - Ikusekse puolisokse, - Kainaloisekse kanakse, - Paniakse päänalaisen, 175 - Jalkoin jaksajakse. - Silloin seppo Ilmorinen - Kotihinsa tullessansa, - Käkyöt kukahteloopi - Korjan kirjavan kokilla, 180 - Oravaiset juoksenteli - Aisoilla vaahterisilla, - Tetryöt kukerteloopi - Päällä luokin kynäppäisen. - Sepolla Ilmorisella 185 - Käsi on kirjokintahissa, - Toinen neitosen nisissä; - Jalka on Saksan saappoassa, - Toinen reisien välissä, - Pohjolasta tullessansa. 190 - Kotihinsa tultuohon - Meni vanha Väinämöinen - Luoksi sepon Ilmorisen, - Kysytteli, lausutteli: - "Velli seppo Ilmorinen, 195 - Lankoni, emoni lapsi, - Joko laait uuen sammon, - Kirjokannen kirjoalit?" - Sano seppo Ilmorinen: - "Jo mie laain uuen sammon 200 - Maiosta mahovan lehmän, - Yhen villan kylkyöstä, - Yhen värttinän muruista, - Yhen otrasen jyvästä." - Sano Vanha Väinämöinen: 205 - "Joko jauho uusi sampo, - Kirjokansi kiikutteli?" - Sano seppo Ilmorinen: - "Jopa jauho etc. - Jauho purnon puhtehessa, 210 - Jauho purnon syötäviä, - Jauho purnon myötäviä, - 3 pieltäviä." - Silloin vanha Väinämöinen, - Kun tunsi toet sanomat, 215 - Rakenteli laivoansa, - Laski laivansa merehen, - Sanan virkko noin nimesi: - "Ku on tuolla toissa mäessä - Vanhalla Väinämöisellä?" 220 - "Iku Tiera, Nieran poika, - Ylimmäinen ystäväni." - Nosti päälle purjepuunsa, - Kun on männikön mäellä; - Laskoopi sinistä merta 225 - Melan koukkupään nojassa - Laski päivän, laski toisen; - Portit Pohjolan näkyypi, - Paistaapi pahat saranat, - Pahan ukset ulvottaapi. 230 - Tapasi on taskuhunsa - Silloin vanha Väinämöinen, - Löihen kukkaroisehensa; - Niin otti uniset nieklat, - Nukutteli nuuan joukon, 235 - Paineli pakanan kansan. - Laskoopi sinistä merta - Pimiähän Pohjolahan. - Sanan virkko, noin nimesi: - "Iku Tiera, Nieran poika, 240 - Ylimmäinen ystäväni, - Mene sie Sampo ottamahan, - Kirjokansi kantamahan!" - Ikutiera, Nieran poika, - Hyvä kielas käskieki, 245 - Kepiä kehuttoaki, - Meni sammon ottamahan, - Kirjokannen kantamahan, - Eipä sampo liikukkana, - Kirjokansi kihnakkana, 250 - Juuret maahan juurrutettu. - Itse vanha Väinämöinen - Läksi sammon ottamahan, - Kirjokannen kantamahan, - Eipä sampo liikukkana, 255 - Juuret maahan juurrutettu. - Silloin vanha Väinämöinen - Siilon kynti sammon juuret - 100 sarvella härällä, - 1000 päällä tursahalla; 260 - Vei sammon venosehensa, - Talu talkapohjahansa. - Nosti päälle purjepuita; - Laskoopi sinistä merta, - Laski päivän, laski toisen. 265 - Niin päivänä kolmantena - Muurahainen mulkupoika - Se kusi kuren jalalle - Pimiässä Pohjolassa. - Kurki laski suuren kulkun, 270 - Parkasi pahan sävelen: - Kaikki Pohjola heräsi, - Paha valta valveutu. - Pohjon akka harvahammas - Tapasihe Sampohonsa: 275 - "Jo on Sampo muunne viety, - Kirjokansi kannettuna!" - Niin rakenti Pohjon purren: - 100 miestä sauomihin, - 100 airooh urosta, 280 - 100 miestä miekallista, - 100 miestä ampujata; - Laskoopi sinistä merta. - Iku Tiera, Nieran poika - Sanan virkko noin nimesi: 285 - "Sie vanha Väinämöinen, - Laula, sie hyvä sukuni, - Hyvän sammon saatuosi, - Tien hyvän käveltyösi!" - Sano vanha Väinämöinen: 290 - "Aikanen ois ilon teoksi, - Varahainen laulannaksi; - Portit Pohjolan näkyypi, - Paistaapi pahat saranat, - Pahan ukset ulvottaapi. 295 - Kun omat ovet näkyisi, - Omat ukset ulvottaisi, - Äsen laulanta sopisi, - Ilon teentä kelpoaisi." - Niin sano sanalla tuolla 300 - Itse vanha Väinämöinen: - "Ylimmäinen ystäväni, - Nouse purjepuun nenääh, - Kasisliekaah kavaa; - Katso iät, katso lännet, 305 - Katso pitkin Pohjon ranta!" - Iku Tiera, Nieran poika, - Hyvä kielas käskieki, - Kepiä kehuttooki. - Nousi purjepuun nenääh, 310 - Katso iän, katso lännen, - Katso pitkin Pohjon rannan, - Niin sano sanalla tuolla: - "Jo tuloovi Pohjon pursi, - 100 hanka hakkoapi; 315 - 100 miestä sauomissa, - 100 airossa urosta, - 100 miestä miekallista, - 100 toinen ampujoa." - Sillon vanha Väinämöinen 320 - Jo näki tuhon tulevan, - Hätäpäivän päälle saavan, - Tapasi on taskuhunsa, - Löihen kukkaroisehensa, - Löysi piitä pikkaraisen, 325 - Takloa taki vähäsen, - Neki mestasi merehen, - Saattaapi sarajahansa, - Yli oikien olansa, - Kautti kainalon vasemman, 330 - Itse noin sanoiksi virkko: - "Luotihin merehen luoto, - Salasaari siunattihin - Itähän ikäti pitkä, - Luotehelle loppumaton, 335 - Pohjolahan polveksehen. - Johon purret puuttuoho, - Venehet takeltuoho!" - Niin on puuttunt Pohjon pursi - Vene hankava halennut. 340 - Pohjon akka harvahammas - Nousi leivon lentimille, - Sirkun siiville kohosi. - Vassat siiviksi sivalsi - Kokon kynkkäluun nenille; 345 - Lenteä lepettelööpi - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukiella. - Liiteleksen, laateleksen - Päähän pielen Väinämöisen; 350 - Tahtoo pursi päin puota, - Laiva lassuin lohkiella. - Niin sanoopi Väinämöinen: - "Iku Tiera, Nieran poika, - Ylimmäinen ystäväni, 355 - Ota nyt miekkasi omasi - Käelläsi oikiella, - Vasemmelta reieltäsi, - Kokon koprille sivalla, - Vaakalinnun varpahille!" 360 - Iku Tiera, Nieran poika, - Otti miekkansa omansa - Käellähän oikialla - Vasemmelta reieltänsä, - Kokon koprille sivalti, 365 - Vaakalinnun varpahille; - Vaan ei vuole vermentännä, - Ota ei orvaskettuona. - Iski kerran, iski toisen, - Kohta 3:tsi rapuopi; 370 - Tuo ei viere vermentänä, - Ota ei orvaskettuona. - Itse vanha Väinämöinen - Melan on merestä nosti - Lapiensa lainehesta, 375 - Kokon koprille sivalti, - Vaakalinnun varpahille. - Jäi yksi nimetön sormi - Sampuo pitelemähän, - Kirjokantta kantamahan. 380 - Silloin vanha Väinämöinen - Otti miekkansa omansa - Käellä on oikiella - Vasemmalta reieltään. - Sillon sampuo murotti, 385 - Kirjokantta kirjoali - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukiella. - Noita tuuli tuuvitteli, - Ilman lieto liikutteli 390 - Ympäri meren sinisen. - Muut kaikki muruset viepi - Rannalle meryttä vasten, - Vasten merta hyyvänettä. - Pohjon akka harvahammas 395 - Kannen kanto Pohjolahan, - Rivan kylmähän kylähän, - Sormella nimettömällä, - Vasemella varpahalla. - - - - -RUNOKYLÄT JA RUNOJEN MUUNTELU. - - -"Pohjoinen runoalue" päättyy etelässä siihen vesistöön, joka Kiiteen -selästä ulottuu itää kohti ja laskee Tsirkkakemiin. Tämä vesistö on -samalla kielirajana. Osasta jo senkin rannoilla puhutaan Aunuksen -pehmeäkerakkeista kieltä. Etelämpänä on tämä kieli jo yksinomaan -vallalla. Uloinna jaossa on Tsirkkakemin rannalla Kellovaaran pieni -kylä, jota aina on mainittu Vienan Karjalan parhaitten runokyläin -joukossa. Se on kuitenkin kuin keidas erämaassa, sillä Kellovaaran -naapurikylät ovat paljon huonompia runopaikkoja. Runojen singahtaminen -sinne runottomampien välikylien poikki onkin tapahtunut niin -sanoaksemme "historiallisella ajalla". Sinne oli muuttanut muuan -Ponkalahden mies Yläkuittijärven rannoilta ja tämän poika taas oli -nainut Latvajärven Arhipan sisaren Moarien. Kellovaaran runot, joita -jo Lönnrot kirjoitti, siis oikeastaan ovat Kuittijärviltä kotoisin. -Lönnrot siellä käynnistään mainitsee: - -"Jekossa makasin yötä, ja siitä kuljettuani 23 virstaa tulin ensinnä -Kellovaaraan, jossa vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, -kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan -Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti kaksi -miestä saattamaan, äsken mainitun akan poika setänensä. Yöllä makasimma -vähän aikaa metsäpirtissä ja muun aian matkasimma, minä nukkuen reessä. -Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpirtissä -akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella -tulimma Jyskyjärveen." - -Huonompia runopaikkoja ovat kylät siitä länteenpäin, vaikkeivät -olekaan aivan puuttuneet laulajia. Niissä kuitenkin keruukin oli -vaillinaisempi, ja mahdollista on, että monikin hyvä taitaja on -jäänyt laulattamatta. Kiiteen järven rannalla taas Akonlahti on -parhaita runopaikkoja. Eräältä Akonlahden mieheltä Gottlund kirjotti -Suomen puolella ensimmäiset kertomarunot, mitä yleensä on koko Vienan -Karjalasta saatu. - -Kaikista niistä kylistä, jotka ovat Kuittijärven ja tämän vesistön -välisellä ylämaalla, on runoja muistoon kirjotettu. Mutta runsaimmat on -saatu Kuittijärvien piiristä. - -Täältä runoalue tekee pitkän poukaman itää kohti pitkin Kemijoen vartta -aina Paanajärveen saakka. Pohjoista kohti se nopeaan huononee, vaikka -onkin sirpaleita löydetty useimmista kylistä aina Tuoppajärveä myöden. -Pistojärven seuduilla on ehkä ennen ollut enemmän runoja, mutta jo -Europaeus valitti, ettei laulajia ollut mahdollinen saada tietojaan -antamaan. - -Vienan Karjalan eri paikkakuntain runorikkaudesta saamme hyvän -käsityksen Kirjallisuuden Seuran suuresta runotoisintojulkaisusta. Se -noudattaa maantieteellistä aluejakoa, alkaen kunkin toisintokiertonsa -Kellovaarasta, jonka runoalueeseen myös luetaan Liedman, Tsholmon ja -Suurenjärven kylät Nuokkijärven eteläpuolella. Kellovaaran pieni kylä -on naapurejaan paljon etevämpi, mutta se yhdistääkin sekä pohjoisen -että eteläisen maakunnan runotaidon, niinkuin edellä huomautimme, -syynkin mainiten. Viimeksi mainitut kylät taas jo johtavat Aunuksen ja -Etelä-Karjalan laulumaille, lähinnä Roukkulaan ja Repolaan. - -Kellovaaran runoalueelta on koottu useimpia ennen mainituita -kertomarunoja. "Sisaren turmelusrunoa" sieltä on saatu enemmän kuin -mistään muualta koko Vienan Karjalan piiristä. Mutta myös "Samporuno", -"Kilpalaulanta", "Kilpakosinta", "Laivaretki ja kanteleen synty" -ja varsinkin "Lemminkäisen virsi" ovat siellä olleet tunnetut, ja -saadut toisinnot ovat laajat ja hyvät. Mainittakoon kuitenkin tämän -ohessa, että kootut toisinnot suureksi osaksi ovat saman perheen eri -sukupolvien laulamia, eivätkä vertausluvut siis tarkalleen ilmaise, -kuinka paljon ja kuinka yleisesti runoja on laulettu. Samoja runoja, -jotka Lönnrot aikanaan keräsi, kirjoittivat myöhemmätkin kerääjät -Lönnrotin laulajain jälkeläisiltä. Näin ovat runonkerääjät menetelleet -muissakin kylissä useastakin syystä. Sen kautta on voitu saada selville -Lönnrotin ja Europaeuksen laulajat, lisäksi on toisinnot näin saatu -täydellisemmin, koska vanhin laulaja saattoi runoja kirjaan laulaessaan -unohtaa säkeitä, jotka hän myöhemmin kotioloissaan lauloi. Ja eri -sukupolvien laulumallia vertaamalla voidaan lisäksi huomata, missä -määrin ajan hammas tai vieraat vaikutukset ovat muutaman miesiän -kuluessa runoja muutelleet. - -Jyskyjärven runoalueeseen kuuluvat ne Kemijoen kylät, joista runoja -on saatu, Jyskyjärven lisäksi Suopassalmi ja Paanajärvi. Tältä -alueelta on sato kuitenkin ollut niukka; mutta on kuitenkin kirjotettu -Sampojaksostakin joku hyvä toisinto. Koko joukon rikkaampi on -Kiimasjärven alue, joka käsittää Nuokkijärven kylät, Piismanlahden, -Pääkönniemen, Nokeuksen, ynnä Kiimasjärven ja Luvajärven. Tällä -alueella on laulettu varsinkin "Kilpakosintaa", "Lemminkäisen virttä" -ynnä "Laivaretkeä ja kanteleen syntyä." - -Akonlahden runoalue on paljon sitäkin satoisampi; mutta se onkin laaja, -käsittäen Miinoasta alkaen kaikki Kiitehen kylät ja pienet rajakylät -lähelle Kivijärveä. Se johtaa Latvajärven alueelle, joka siitä -huolimatta, että siihen kuuluvat ainoastaan Kivijärvi ja Latvajärvi, -säeluvun puolesta on Vienan Karjalan ensimmäisiä. Ainoastaan Vuonninen -ja Uhut senkin voittavat. Latvajärven taito käsittää melkein -kaikki mainitut runoaiheet ja lisäksi sieltä on saatu laajimmat -ja arvokkaimmat toisinnot. Mutta etevästä sijastaan runotaidossa -Latvajärvi saa melkein yksinomaan kiittää Arhippa Perttusta ja hänen -poikaansa Miihkalia; kylän muut runontaitajat eivät ole voineet aivan -suuressa määrin kartuttaa toisinnoita, vaikka keruu luonnollisesti -onkin varsinkin tämän kylän tarkkaan etsinyt. Arhippa ja hänen poikansa -kohoavat ympäristöstään niin korkealle, ettei ainoakaan toinen -Latvajärven laulaja voi sinnepäinkään heille vertoja vetää. - -Paljon suurempi, mutta siitä huolimatta köyhempi on Vuokkiniemen -runoalue, johon on yhdistetty Tsena, Vuokkiniemi, Tollonjoki, -Pirttiläksi, Venehjärvi ja Ponkalaksi. Parhaat laulajat ovat olleet -Tsenan Kettuset, joilta Topelius vanhempi sai arvokkaimmat runonsa. -Mutta tältä alueelta on saatu lauluja hyvin monelta eri laulajalta, -joten se antaa hyvän käsityksen yleisestä runotaidosta rahvaan kesken. -Kostamuksen--Kenttijärven alueelta, johon Kontokki, Koivujärvi ja -Vonkajärvikin kuuluvat, on tosin saatu runoja, mutta ei kuitenkaan niin -runsaasti, kuin olisi voinut odottaa. - -Vienan Karjalan paras runokylä on Vuonninen, jonka alueeseen -Aajuolaksi, Lonkka ja jotkut pienemmät saloasutukset on luettu. -Samporunoa varsinkin on sieltä kirjoitettu muistoon kaksi vertaa -enemmän kuin Latvajärvestäkään, ja melkein kaikki muutkin runot -ovat olleet hyvin edustettuina. Vuonnisessa on ollut oivallisia -runolaulajoita, varsinkin Ontrei Malinen ja hänen jälkeläisensä, mutta -lisäksi on runotaito siellä ollut rahvaan kesken yleinen ja toisinnot -paremmat kuin ainoassakaan toisessa Vienan Karjalan kylässä. Lonkan -paras laulaja oli Martiska. - -Muistoon kirjoitettujen runojen runsauden puolesta Vuonnisen alueelle -vetää vertoja Uhtuen alue, mutta se käsittääkin paitsi Uhtuetta -Jyvöälahden, Alijärven, Tsiksan, Luusalmen, Nurmilahden ja muutamia -muitakin kyliä. Tällä alueella on runon osaajien luku niinikään hyvin -suuri, mutta itse laulumalli ei ole yhtä ehjä ja hyvä kuin Latvajärven -ja Vuonnisen. Toisinnot ovat lyhempiä ja enimmäkseen sekavampiakin. -Muutoin on runoaiheiden tunteminen Uhtuen alueella meikein laajempi -kuin rajakylissä, koska sen puolen toisinnot yhdistävät itseensä koko -joukon piirteitä eteläiseltäkin alueelta. - -Kuittijärven pohjoispuolella olevat kylät on yhdistetty Pohjoiseksi -raja-alueeksi. Niistä on rajalla oleva Koljola runotaitoisin, mutta -paras runolaulaja onkin sinne Lonkasta muuttanut ja tuonut runot -mukanaan. Muista kylistä, samoinkuin Koillisenkin raja-alueen kylistä, -on saatu melkein vain "Lemminkäisen virttä". - -Tämän kirjan alkuun liitetystä taulusta käy selville sekä runosaaliin -runsaus eri alueilla että myöskin se, paljonko kutakin kertomarunoa -on laulettu. "Lemminkäisen virsi" on kaikista yleisin, paljon -yleisemmin laulettu kuin suuri "Sampojaksokaan", jolla on senjälkeen -toinen sija. Kolmannella sijalla on kirjaan pantujen toisinnoitten -joukossa "Kilpakosinta", sitten "Laivaretki ja kanteleen synty", -"Kilpalaulanta", "Väinämöisen polvenhaava" ja "Sisaren turmelus". -Harvinaisimmat ovat runot "Auringon ja kuun päästöstä", "Taivaan -taonnasta", "Ahdin ja Kyllikin runo", "Kuolonsanomat", "Venepuun -etsintä" ja "Väinämöisen tuomio". Ellei olisi Etelä-Karjalan runomailta -ja Inkeristä lisää saatu, olisivat nämä runot Kalevalassa jääneet -kylläkin vaillinaisiksi. - -Kertomarunot ovat vain osa Kalevalan rakennusaineksista. Niiden -täytteeksi rakentaja käytti loitsuja, lyyrillisiä lauluja ja -ballaadeja. Loitsuista Kalevala on saanut suuren osan vanhimmista ja -jylhimmistä piirteistään, lyyrillisistä lauluista taas hienoimmat -värinsä. Näitä aineksia ei edellä olevassa verrannossa ole huomioon -otettu. Loitsuista Vienan Karjala on rikas, mutta lyyrillinen runous -siellä on paljon heikompi kuin Etelä Karjalassa. - - * * * * * - -Seuratkaamme yhden runon esiintymistä Vienan Karjalan eri runoalueilla -saadaksemme vähän käsitystä siitä, millä tavalla runot eri kylissä -muuntelevat. Otamme sitä varten tarkasteltavaksemme "Sampojakson", tuon -tärkeimmän kaikista. - -Latvajärven Arhipan laulama, 400 säettä käsittävä runo alkaa noilla -sanoilla, joilla melkein kaikki laulajat koko tällä alueella -Sampojakson ladulle lähtevät: - - Lappalainj oli kyyttösilmä - Piti viikoista vihoa, - Kaukaista ylen katsetta - Päälle vanhan Väinämöisen... - -Runossa kuvataan, kuinka hän väijyi ikirunojaa, joka merta ratsasti -"hernevarrella hevolla, orihilla olkisella". Lappalainen jännitti -tulisen jousen ja ampui laulajan alta hevosen. Väinämöinen siitä -suistui mereen ja kulki siellä vuosikausia "kuusissa hakona, petäjäissä -pölkynpäänä". Myrsky kantoi hänet vihdoin Pohjolaan, jossa hän -rannalla avuttomana "itkiä tihusteloovi". Pohjan akka harvahammas -kuultuaan uroon itkevän, pelastaa hänet veden hädästä ja vie omalle -maalleen, kun Väinämö lupaa toimittaa Ilmarisen takomaan Pohjolaan -Sammon. Väinämö kotiin päästyään ilmoittaakin Ilmariselle, että hän -tämän työn tehtyään saa vaimokseen Pohjolan tyttären, ja Ilmarinen -paikalla lähtee Pohjolaan; jossa hän "päivät Sampuo takoopi, yöt neittä -lepyttelööpi" -- näitä säkeitä harvoin huonoinkaan laulaja unohtaa, -miten sekava hänen runomuistinsa muutoin olisikin. Sampo sai valmiiksi, -Ilmarinen sai Pohjolan tytön ja ajoi hänen kanssaan kotiin, jossa hän -Väinämöiselle kertoi ihmetakeestaan. Sen ihmeominaisuudet kuultuaan -Väinämöinen paikalla työntää vesille veneensä, ottaa Iku-Tieran, Nieran -pojan, ylimmäisen ystävänsä, toiseksi mieheksi matkaansa ja "laskoopi -sinistä merta melan koukkupään varassa", nukuttaa Pohjolan kansan ja -kyntää Sammon juuret "satasarvella härällä, tuhatpäällä tursahalla", -sekä vie Sammon veneeseensä. Mutta kolmantena päivänä "muurahainen -mulkupoika" herättää kuren, joka parkaisee pahan sävelen ja herättää -uinuvan Pohjolan. Pohjan akka, huomattuaan Sammon ryöstetyksi, kokoo -paikalla väkeä ja lähtee ryöstäjiä takaa ajamaan suurella sotipurrella, -jonka Iku-Tiera näkee. Väinämöinen siitä luo mereen palan taulaa ja -siitä syntyy suuri luoto, johon puuttuu Pohjolan pursi. Pohjan akka -nousee kokon siiville ja saavuttaa lentäen Väinämön purren ja istahtaa -purjepuun pieleen niin raskaasti, että Väinämön pursi siitä oli "päin -pudota, laiva lastuin lohkiella". Väinämö kehottaa Iku-Tieraa iskemään -linnun miekallaan, mutta vaikka tämä rapaiseepi voimainsa takaa, ei -miekka pysty vähääkään. Silloin Väinämöinen itse nostaa melansa merestä -ja sillä sivaltaa kokkoa kynsille. Kokolle jäi vain yksi kynsi, jolla -se tavotti Sampoa, mutta Väinämö silloin iski miekallaan ja murotti -sillä Sammon palasiksi. Muut Sammon palaset uiskentelivat "rannalla -meryttä vasten", mutta kannen Pohjan akka kantoi Pohjolaan, "rivan -kylmähän kylähän". - -Arhipan toisinnossa ovat Sampojakson tärkeimmät tapaukset hyvässä -järjestyksessä yhtämittaisesti laulettuina. Olkoon se esikuvana -vertaillessamme runon eri muotoja Vienan Karjalan runomailla. - -Kellovaarassa Arhipan sisaren Moarien poika Simana lauloi Lönnrotille -runon toiseen laatuun. Väinämöinen oli muka matkalla Luotolahan -lankoihinsa, kun Pohjan poika hänen altaan hevosen ampui. Väinämöisen -"ainut akka" pyysi Ilmarista takomaan itselleen haravan, jolla löysi -Väinämöisen. Tämä sitten teki kanteleen ja sillä soitti niin kauniisti, -että kaiken luomakunnan lumosi. Väinämöinen sitten, kuljettuaan -meressä kuusi vuotta, nosti polvensa, johon hanhi muni munansa, nämä -vierähtivät veteen Väinämöisen liikahuttaessa polveaan, ja hanhi -loi palasista maailman. Kuten näkyy, on tämä toisinto ilmeisesti -sekaantunut, mutta siinä taas esiintyy maailman luominen, jota Arhippa -ei ensinkään laulanut, mutta joka on Samporunon oleellinen osa. - -Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin sama mies lauloi runon -Lähteenkorvalle. Hän alkoi silloin Väinämöisen ja Joukahaisen -kilpalaulannasta. Kun Joukahainen oli sisarensa luvannut Väinämöiselle -puolisoksi, niin lappalainen kyyttösilmä keksi runoilijan merta -ajamassa ja ampui hänen altaan hevosen. Pohjan akka, "ainut akka -Väinämöisen", haravoitsi sitten runoilijan merestä, mutta ei löytänyt, -ennenkuin kuuli hänen rannalla itkevän. Väinämöinen laati kanteleen. -Näyttää siltä, kuin olisi laulaja koettanut väliajalla saada runoonsa -selvempää tapausyhteyttä. -- Sammon ryöstöstä hän lauloi kappaleen -Kilpakosinnan yhteydessä. - -Riigonan Maksima, Simanan sukulainen, lauloi runon koko joukon -täydellisempänä ja selvempänä. Kuvaus maailman luomisesta varsinkin on -täydellinen. Sotka muni munan Väinämöisen polven päähän, hänen meressä -uiskennellessaan lappalaisen sortamana. Munat vierähtivät veteen ja -niistä syntyivät maailman rakennuksen pääosat, mutta Väinämöinen itse, -meressä itseään käännellessään, maihin kolkkiessaan milloin päällään, -kyljellään taikka jaloillaan, antoi rannoille tarkemman muovailun. -Tuuli kantoi Väinämön Pohjolaan, jossa Pohjan akka hänet rannalta -löysi ja saattoi omille mailleen sekä antoi vielä tyttärensäkin, kun -Väinämöinen takoi Sammon. Tämän jälkeen Väinämöinen pyysi Ilmarista -takomaan itselleen haravan, jolla hän haravoitsi merestä kantelen -ainekset, laati soittimen ja lumosi luomakunnan soitollaan. Väinämöinen -sitten latoi laivansa täyteen nuorta väkeä ja lähti palaamaan omille -mailleen, Sampo mukanaan saaliina ja Pohjola nukkumassa. Tässä on -runossa äkkiä suuri aukko, johon ei ole mitään säkeitä täytteeksi. -"Muurahainen murhapoika" herättää Pohjolan ja sitten alkaa pakenevien -takaa-ajo tunnettuun tapaan. Runo kuitenkin kesken katkeaa siihen, -kun Pohjolan emäntä laskeutuu Väinämön purren päähän. Laulaja vain -suorasanaisesti lisäsi, että "siitä kisko Pohjolan emäntä kirjokannen -mereen." - -Jyskyjärvestä on saatu useitakin Sampojakson toisinnoita. Vanhin, -Lönnrotin kirjaan panema, alkaa niinikään Väinämöisen matkalla -Luotolahan lankoihinsa. Lappalainen kyyttösilmä ampuu hänen altaan -sinisen hirven taikka hevosen, ja Väinämöinen meressä käänteleidessään -muotoilee sen rannat. Sotka vasta myöhemmin munii hänen polvensa päähän -munansa. Väinämöinen takoo Sammon ja saa neidin palkakseen. Ilmarinen -takoo runoilijalle haravan, jolla tämä merestä haravoi kanteleen -ainekset ja soittaa. Runo päättyy Väinämöisen venematkalla ja Pohjan -akan takaa-ajolla. Siinäkin on sama aukko. Jostain toisinnosta on -kanteleen taonta ja soitto pois jäänyt. Mutta yleensä Jyskyjärvestä -myöhemmin saadut toisinnot ovat Lönnrotin ja Europaeuksen kokoomia -täydellisemmät ja selvemmät. - -Piismalahdesta kirjoitti Lähteenkorva muistoon laajan toisinnon, jossa -oli päälle 250 säettä. Laulaja oli sen oppinut eräältä Jyskyjärven -naiselta ja sen vuoksi runo kävikin samaan suuntaan. Siinäkin Väinämö -takoo Sammon ja saa neidon palkakseen, Ilmarinen takoo haravan, jolla -kanteleen ainekset haravoidaan ja Väinämöinen soittaa; runo päättyy -venematkalla ja tappelulla Sammosta. Toisinto muutoin käsittelee runon -eri osia jotenkin vapaasti. - -Genetzin Pääkönniemestä kirjottama toisinto kulkee samoja latuja, -vaikka yksityiskohdissa onkin koko joukon eroa. Siinä muun muassa on -kyyttösilmän lappalaisen suvusta seuraava tieto: - - Kolme on poigoa pahalla: - Yks on rujo, toinen ramba, - Kolmas on verisogie... - -Mutta juuri viimeksi mainittu sokeudestaan huolimatta jännittää -kovoa jousta ja ampuu Väinämöisen. Sotkan munan vierähtäessä veteen -Väinämöinen itse lausuu luomasanat. Muu runo on saman suuntainen -yhteyksiltään kuin edellisetkin. - -Nokeuksesta on Lähteenkorva kirjoittanut Sampojaksoa vain yhden -lyhyen kappaleen. Kiimasjärvestä saalis on ollut runsaampi. Laajin -Europaeuksen muistoon kirjoittama toisinto alkaa noilla tutuilla -säkeillä "Lappalainen kyyttösilmä, vuotti illoin, vuotti aamuin"... ja -tapaukset kerrotaan edelleen, maailman luominen oikealla paikallaan, -Väinämöisen ajautuminen Pohjolan rannoille, jossa hänen "viluvaimoinen -tätinsä", Pohjan akka harvahammas, pelastaa hänet veden hädästä; -mutta tämän jälkeen runoon yhtyy kilpakosinta ja ansiotyöt, Ilmarinen -takoo Sammon ja neidon saadakseen vielä tuo suuren suomuhauin -Tuonelan joesta, kyntää kyisen pellon, saa siitä vihdoin neidon, vaan -Väinämöinen sitä vastoin takoo itselleen kulta-immen morsiamekseen. -Jotkut toiset laulajat yhdistelevät runoa vielä mielivaltaisemmin, -niinpä muuan lauloi Lähteenkorvalle Tuonelassa käynnin, pistoksen -synnyn, laivaretken ja kanteleen synnyn, kilpakosinnan, Samporunon, -kultaneidon taonnan ja kilpalaulannan kaikki yhteen jaksoon. -Kiimasjärven toisinnoista, vaikka ovat jotenkin sanarikkaat, puuttuu -luonnollinen yhteys ja selvyys. - -Miinoasta on kirjoitettu vain muutamia lyhyitä pätkiä. Samporunon -alkuun liittyy "Kilpalaulanta", niinkuin jo huomasimme eräässä -Kellovaarankin toisinnossa. - -Akonlahdessa Lönnrot kirjoitti eräältä laulajalta Samporunon, jossa oli -lähes 300 säettä. Se alkaa kyyttösilmäisestä lappalaisesta ja maailman -luomisesta, mutta on loppupuolelta varsin sekava. Saatettuaan uroon -Pohjolaan laulaja muisti muutamia katkelmia kilpakosinnasta ja ryhtyi -sitten kanteleen tekoon. Ilmarinen tämän jälkeen takoi Sammon, jonka -jälkeen seuraa jatkoa kilpakosinnasta, Ilmarisen sisaren Annikin ja -Väinämön kaksinpuhelu meren rannalla ja kertomus Väinämön retkestä -Manalle saamaan "Tuonelta oroa, Manalasta vääntietä". Tämän jälkeen -seuraavat ansiotyöt, Sammon ryöstö ja Väinämöisen veneen takaa-ajo. -Pituudestaan huolimatta toisinto senvuoksi on turmeltunut, keräten -paljon semmoisia aiheita, jotka eivät varsinaiseen Sampo-jaksoon kuulu. -Mutta samaan suuntaan käyvät Akonlahden muutkin toisinnot. Jossakussa -sisältää kertomus maailman luomisesta, runon muista puutteellisuuksista -huolimatta, niin kauniita säkeitä, että ne ovat kuin löytöhelmiä -jostain paljon ehyemmästä ja jalommasta kokonaisuudesta. Semmoinen on -eräs Europaeuksen kirjoittama, muutoin hyvin sekava runon ja loitsun -yhdistelmä, jossa sanotaan Väinämöisen vedessä uiskennellessaan -"saaria sanelleen, sanoneen maat ja manteretkin, kirjuttaneen kivehen -kirjan, vetäneen viivan kalliohon, peukalolla päättömällä, sormella -nimettömällä, katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi palaksi". Näissä -toisinnoissa Väinämöinen yleensä lausuu maailman luomissanat. Eräässä -Hietajärven toisinnossa, jonka Europaeus kirjaanpani, jatkuu runo -maailman luomisesta kilpalaulannalla. Näissä useinkin sekavissa -lyhyissä toisinnoissa on aina joukossa erittäin kauniitakin ja -täysipainoisia, vanhan luontoisia säkeitä, joita ei aina parhaissakaan -tavata, ja siitä niitten kaikkienkin arvo Kalevalaa koottaessa on -ollut suuri, vaikka yhteys usein puuttuukin. Eräässä laajassa ja -muodoltaan hyvässä Hietajärven runossa alkaa Samporuno Väinämöisen -matkalla Antervo Vipusen vatsaan, sitten seuraa purren valitus ja -Sammon ryöstö, jolle retkelle Väinämöinen ottaa mukaansa apumiehekseen -Ikutiiran, Niiran pojan. Runo päättyy Väinämöisen ja Pohjolan emännän -taisteluun merellä, jonka jälkeen jälkimmäinen kantaa puolet Sampoa -takaisin Pohjolaan. Eräässä Niskajärven toisinnossa ampuja on kaunis -Kaukamoinen; toisinto muutoinkin on lyhyt ja sekava. - -Kostamuksen--Kenttijärven alueelta saadut runot ovat hyvinkin -samansuuntaiset, enimmäkseen jotenkin lyhyet ja sekavat. - -Kivijärvestä joka jo kuuluu Latvajärven runoalueeseen, on Samporunoa -saatu vain muutamia lyhyitä ja sekavia katkelmia. Sitä laajemmat ja -joka suhteessa paremmat ovat Latvajärvessä lauletut, joista Arhipan -on kokonaisuudessaan edellä luettavana. Arhippaisen Miihkalin -toisinto jossain määrin eroo hänen isänsä laulamasta. Miihkalin -runossa muun muassa on maailman luominen sotkan munasta oikealla -paikallaan, vaikk'ei se olekaan laulettu yhtä täydellisesti kuin -muutamissa eteläisemmissä toisinnoissa. Mutta tuolla lisäykselläkin -on Miihkalin runo vain 293 säettä, toista sataa hänen isänsä laulamaa -lyhempi. Eräiltä toisiltakin Latvajärven laulajilta on saatu melko -pitkiä runoja, vaikk'ei likimainkaan Arhipan laulamiin verrattavia. -Tavallisesti niissä Sampojakso ja ansiotyöt yhdistetään ja Sammon -takojana esiintyy Väinämöinen. - -Vuokkiniemen runoalueelle siirtyessämme tulemme ensinnä Tsenanniemeen, -josta saatiin eräs ensimmäisiä Sampojakson toisinnoita, mitä yleensä -tunnetaan. Sen lauloi Topelius vanhemmalle Jyrki Kettunen Kuddnäsissä, -lähellä Uutta Kaarlepyytä. - -Sekin alkaa: "Lappalainen kyyttösilmä, piti viikkoista vihoa päälle -vanhan Väinämöisen", jota seuraa uroon mereen sortuminen, sotkan pesän -haku, munien särkyminen ja maailman luominen. Mutta Kettunen muisti -muusta runosta ainoastaan runkoa, joten se hänen laulamanaan kaikkiaan -supistui ainoastaan 140 säkeeksi. Lönnrotille laulaessaan kotonaan -Jyrki täydensi aukkoja. Petri Kettunen lienee laulanut sen runon, -jonka Sjögren jo v. 1825 kirjoitti muistoon. Se on täydellisempi, -käsittäen kolmatta sataa säettä. Ampuja on "kaunis Kaukomieli", munien -munija "mehiläinen ilman lintu"... Monessa yksityisseikassa tämä runo -muutenkin poikkeaa Latvajärven laulunlaadusta. Muun muassa sanotaan -Pohjolan emäntää "nenä vänkä (vankka?) Vuojolaiseksi", joka ehkä tarjoo -johtoa hänen kansallisuutensa määräämiseksi. Väinämöinen takoo Sammon -ja saa neidon, lähtee kotimatkalle, mutta Pohjolan emäntä kauppojaan -katuen lähtee häntä takaa ajamaan ja saavuttaakin, syntyy tappelu, -jossa sekä Sampo että neito sortuvat laineisiin. - -Vuokkiniemen kirkonkylästä saadut toisinnot ovat lyhyet ja -vaillinaiset. Eräs laulaja, joka lauloi Genetzille, lopetti runonsa -seuraavalla suorasanaisella selityksellä: "Mereh jauhomah shai ijäksheh -(Sampo), tuoho Valkieh mereh; shuoloo jauho viimeseks ta shielä on -meresshä shuolan jauhonnassa. Ei voia i vettä juua, njiin on shuolanji -meri". - -Hyvin vaillinaisia ovat nekin toisinnot, joita on Venehjärvestä -saatu. Hökkä-Petri, sama mies, jonka talossa olimme asuntoa, osasi -parhaan, lähtien kuitenkin Vipusessa käynnistä ja venepuun etsinnästä. -Ponkalahdesta ei ole tiedossa ensinkään tämän runon toisintoa, -Aajuolahdesta vain yksi. Sitä runsaampi ja laadultaan parempi on runo -Vuonnisessa. Ontrei Malinen lauloi Sjögrenille 330 säettä, Lönnrotille -366 säettä, ja myöhemmille kerääjille lauloi Ontrein poika Jyrki vielä -323 säettä ja Homanen Ohvo 243 säettä; moniaat muut laulajat ovat -osanneet pidempiä ja lyhempiä katkelmia. Myöhemmät kerääjät kiittelivät -erityisesti sitä, kuinka selvinä Vuonnisen Sampojakso oli vielä -nuorimmassakin polvessa säilynyt. Luokaamme silmäys siihen, mihin -laatuun Ontrei lauloi Sampojakson. Hänenkin runonsa alkaa: - - Lappalainen kyyttöselkä - Piti viikkoista vihoa, - Kauvan aikaista karehta - Päällä vanhan Väinämöisen. - -Lappalainen ampui Väinämöisen alta sinisen hirven, uros sortui -aaltoihin ja kuljeskeli meressä vuosikausia. - - Kussa maat on maata vasten, - Siihen siimasi apajan, - Kalahauan kaivatteli; - Kuhun seisattu merelle, - Siihen luopi luotoloita, - Karipäitä kasvattaa, - Niihin laivat lasketaan, - Päät menee kaupamiehen. - -Väinämöinen työnsi hanhelle polvensa pesän sijaksi; kun lintu oli munia -hautonut ja Väinämöinen tunsi lihansa lämpiävän, niin hän liikahutti -polviansa, jolloin - - Munat vierövät veteen, - Karskahti meren kariin. - -Väinämöinen lausuu sitten luomissanat, jonka jälkeen tuuli hänet -tuudittelee pimeään Pohjolaan. Portto Pohjolan emäntä kuulee mereltä -itkun ja soutaa veneellä uroon luoksi, jolla oli - - Sata haavoa sivulla, - Tuhat tuulen pieksämällä. - -Hän souti uroon Pohjolaan ja syötti, juotti siellä, sekä lupasi -saatella omalle maalle, ja antaa neidonkin palkaksi, jos Väinämöinen -takoisi Sammon. Mutta sitä Väinämöinen ei sano osaavansa, vaan kiittää -Ilmarisen taitoa, sillä tämä on taivosenkin takonut, eikä siinä -"tunnut vasaran jälki, eikä pihtien pitemät". Pohjolan punaisella -purrella Väinämöinen sitten palaa omalle maalle, "laski päivän -merivesiä, toisen on enovesiä, kolmannen kotivesiä", ja kehoittaa -Ilmarista lähtemään Pohjolaan Sampoa takomaan, josta hyvästä hänelle -annettaisiin Pohjolan ihana tytär palkaksi. - - Ohoh seppo Ilmarinen, - Kun on neito Pohjolassa, - Impi kylmässä kylässä, - Maan kuulu, veen valio! - Kiitti puoli Pohjanmaata, - Ikävöitsi Suomen sulhot, - Lihan läpi luu näkyvi, - Luun läpi yin näkyy... - -Mutta Ilmarinen epäilee koko juttua petoskaupaksi, arvelee Väinämöisen -hänen luvanneen vain oman päänsä päästimeksi. - -Väinämöinen silloin viekottelee hänet kiipeämään pitkään kuuseen, -tavoittelemaan näätää kultarintaa, ja laulaa sitten ankaran tuulen, -joka tempaa Ilmarisen mukaansa ja vie hänet Pohjolaan. Ilmarinen -sinne tultuaan suostuukin takomaan Sammon, saa neidon, niinkuin oli -luvattu, ja palaa sitten omalle maalle. Ontrein runosta puuttuu Arhipan -ja Miihkalin kaunis kuvaus Ilmarisen kotia paluusta nuoren neitosen -keralla. Kotiin saatuaan Ilmarinen Väinämöiselle kiittelee Sampoa, -jolloin tämä paikalla ehdottaa, että lähdettäisiin sitä ryöstämään. -Seppo suostuukin ja kolmanneksi otetaan matkaan Vesi-Liito, Laito -poika, joka Väinämöisen ylenkatseellisesta puheesta huolimatta tuo -laidan tullessaan aluksen varaksi. - -Pohjolan kansa nukutettiin, Väinämöinen rasvasi kaikki lukot, koetti -sylin piellä Sampoa, mutta Vesi-Liito, Laito poika, keksi paremman -keinon, kynti sen juuret, jonka jälkeen Sampo kannettiin purteen. Tämä -Sammon ryöstö on vaillinaisesti ja sekavilla säkeilläkin kuvattu. -Lasketaan sitten merta ja Ilmarinen vaatii Väinämöistä laulamaan, mutta -tämä arvelee ilon piäntää vielä liian aikaiseksi, käskee Ilmarista -nousemaan purjepuun nenään ja katsomaan joka puolelle. Ilmarinen -näkee vain "havukkoja haavat täynnä, korvet kirjokokkoloita", mutta -Väinämöinen arvelee hänen omiaan laskettelevan. Muurahainen sillä -välillä on Pohjolan herättänyt ja Pohjolan emäntä paikalla suorinut -sotiveneensä ryöstäjiä takaa ajamaan. Väinämöinen luo merelle luodon, -johon Pohjolan vene halkeaa, mutta Pohjolan emäntä "nousee leivon -lentimille, sirkun siiville ylenee", ja lentää Väinämöisen purjepuun -nenään. Uros häntä ropasee melallaan kynsille, niin ettei jää muuta -kuin yksi sakarisormi. Väinämöinen ehdottaa, että lähdettäisiin päähän -utuisen niemen Sammon jaolle, mutta Pohjolan emäntä ei jakoon suostu. - - Siitä vanha Väinämöinen - Seulo seulalla utua, - Terheniä tepsutteli. - Itse noin sanoiksi virkko: - "Tänne kyntö, tänne kylvö, 5 - Tänne vilja kaikenlainen, - Poloiselle pohjan maalle, - Suomen suurille tiloille; - Tänne kuut, tänne päivät!" - Sano Pohjolan emäntä: 10 - "Vielä mä tuohon mutkan muistan, - Keksin kummoa vähäisen - Sinun kynnön, kylvön päälle; - Sa'an rautasen rakehen, - Teräksisen tellittelen, 15 - Halmettasi hakkaamahan, - Pieksämään peltojasi!" - Sano vanha Väinämöinen: - "Sataos rautaista raetta, - Teräksistä tellitöllös 20 - Pohjolan kujan perille, - Saviharjan häiriölle!" - -Ontrein runo käsitti erittäin kauniita lisäyksiä Arhipan laulamiin, ja -lisäyksiä, jotka rikkaudessaan viittaavat ennen täydellisempään runoon. - -Se Samporuno, jonka Lönnrot Vaassila Kielöväiseltä kirjoitti, on aivan -sekava, sisältäen otteita jos joistakin runoista, joita vanhus yhteen -sulloi, mutta suorasanaisia tietoja Lönnrot häneltä sai niin paljon, -että saattoi niitä käyttää johtona Kalevalaa kootessaan. Tapauksien -juoni oli kylläkin voinut ukon muistossa säilyä, vaikk'ei hän runoista -muistanutkaan kuin sieltä täältä katkelmia, joita sitten lauleli -peräkkäin, sitä myöden kuin niitä mieleen johtui. - -Homasen Ohvon runo kulkee jotakuinkin samoja latuja kuin Ontrein, mutta -on varsinkin lopulta sekava ja muutoinkin heikompi. Mutta siinä on taas -monias vuoropuhelu laajemmin kehitelty, kuten Pohjan akan keskustelu -Ilmarisen kanssa, hänen tultuaan Pohjolaan Sampoa takomaan. Hän lauloi -niinikään kanteleen synnyn jatkoksi Sammon ryöstölle. Muissa Vuonnisen -toisinnoissa on toisia runoja sekaantunut Sampojaksoon, varsinkin -Vellamon neidon onginta, Kultaneidon taonta, Vipusruno, y.m.; toisissa -näitä eri aineksia on koetettu saattaa keskenään asialliseen yhteyteen. - -Lönnrot mainitsi Lonkan Martiskaa sekavaksi laulajaksi, mutta -siitä huolimatta oli hänen runoissaan useita hyviä kohtia, jotka -erinomaisesti täydensivät Ontrein laulamia. Martiskan pojat ovat -myöhemmin laulaneet monenkin kohdan selvemmin kuin heidän isänsä. - -Alijärvestä ja Jyvöälahdesta on muistoon kirjotettu pari kolme -toisintoa. Runsaammin niitä on saatu Uhtuesta, vaikkeivät sikäläiset -runot laajuudeltaan likimainkaan vedä vertoja Latvajärven ja Vuonnisen -Sampojaksoille. Uhtuessa on laulettu erästä lyhyempää laulunlatua, -jonka edellä olemme tavanneet, ja koska siinä viljalti esiintyy samoja -säkeitä kiinteässä yhteydessä, niin näyttää sillä olleen yleisempikin -pätöisyys. Eräs Lönnrotin kirjaanpanema runo alkaa, kuinka Väinämöinen -oli matkalla Luotolahan lankoihinsa, kun lappalainen kyyttöselkä -hänet mereltä keksi ja ampui uroon alta hevosen. Väinämöisen meressä -uiskennellessa kokko muni munansa hänen polvelleen ja niistä syntyi -maailma. Lyhyesti kerrotaan, kuinka Väinämöinen Pohjolassa takoi Sammon -ja sai neidon ja sitten omille maille tultuaan pyysi Ilmarista takomaan -itselleen haravan, jolla hän merestä haravoi kanteleen ainekset. -Muutamissa toisinnoissa on kuitenkin harvinaisia täydennyspiirteitäkin, -niinpä esim. kuvataan laajemmin, kuinka Väinämöinen ajaa meren -selällä, "eikä kastu oron kopiot, eikä vuohiset heposen", taikka miten -hän Pohjolan emännälle ensin tarjoo lunastimikseen "kultia kupilla, -hopehia puolikolla", mutta Pohjan akka sanoo: "en huoli hopehistasi, -enkä kysy kultiasi, kullat on lasten kukkasina, hopiat helyehinä, -kuin ois seppoisen näköinen", j.n.e.; tai kehoittaa Pohjolan emäntä -urosta, ettei tämä Pohjolan oron reessä päätään kohottaisi, ennenkuin -oro seisottuu. Kun Väinämöinen kohottaa päätään oron seisahduttua, -niin "kuuluu pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta", jonka jälkeen -Väinämöinen juoksulla rientää sepon pajaan ja sanoo hänelle asian. -Vertaus Arhipan runoon osoittaa, kuinka oivallisesti nämä muutoin aivan -lyhyen toisinnon säkeet täydentävät sitä. Eräissä toisinnoissa nielee -hauki kokon munimat munat, kokko tapaa kuitenkin hauin, repäisee sen -vatsan auki ja luo munista maailman. - -Uhtuen pohjoispuolella olevista seuduista ei Samporunoa ole saatu kuin -vähäpätöisiä katkelmia, pisimmät niistä Koljolasta, Martiskan pojalta -Teppanalta. - - - - -KALEVALA JA KANSANRUNO. - - -Jos ajattelemme runolaulantoa vain sellaisena, kuin se nykyisessä -Vienan Karjalassa esiintyy, niin on vaikea käsittää, kuinka niin -runsas runous olisi voinut syntyä kansalle nykyisin vieraitten -aiheitten pohjalla. Aivan suuri ei ole kunnollisten runontaitajien -luku, saapa nähdä monet vaivat toisinnoita haeskellessaan, ja usein -ovat ne kaikkein vähimmin huomattavia kansalaisia, vanhoja ukkoja, -eukkoja, mieronkiertäjiä, taikka nuoria tyttöjä ja poikia, jotka -laulun taitavat. Harvoin niitä enää laulettanee enemmän rahvasta -koossa ollessa muuta kuin häävirsiä. Tämmöiset elinehdot eivät voisi -synnyttää sen tapaista runoutta kuin kertomarunous on, ne ovat kotoisen -lyyrillisen runouden ympäristö. - -Paremmat olivat edellytykset niihin aikoihin, jolloin runoja kilvan -laulettiin, milloin rahvasta oli paljon koolla ja muutoinkin ajan -vietoksi. Silloin oli laulajalla säestäjä itseään kiihottamassa ja -suuri joukko mielenkiinnollaan kannustamassa, ja luonnollisesti silloin -runokin luisti paremmin, kun "luonto nousi", ja säkeet pyöristyivät -ja hioutuivat. Varmaan ovat sellaiset tilaisuudet paljon vaikuttaneet -niitten toisinnoitten muotoon, joita on meidän aikoihin säilynyt. Ne -ehkä ovat saaneet aikaan sen, että toisinnot samoilla paikkakunnilla -yleiseen kulkevat jotenkin samoja latuja ja runo säilyi suuremmassakin -yleisössä kuin yksissä ja toisissa taitajissa. Mutta semmoisia -kilpalaulannoita ei ainakaan sen mukaan, mitä tämän kirjottajan tietoon -tuli, enää milloinkaan tapahtunut. Lönnrot semmoisesta kertoo, mutta -kertomuksesta ei käy selville, oliko hän tosiaan itse semmoisessa -läsnä. Pikemmin se tuntuu perustuvan tietoihin, joita hän runoja -kirjotellessaan sai laulajilta. - -Lienee jo kulunut jokunen vuosisata siitä, kun nämä kilpalaulannot -olivat parhaillaan. Mutta tuskinpa kertomarunot olisivat voineet -niissäkään syntyä nykyisempinä aikoina, vaikka ne epäilemättä ovatkin -runoja kehittäneet. - -Kaikki runomailla saamani vaikutukset viittasivat siihen, että -varsinainen kertomarunous on ikivanhaa juurta ja että se on ennen -ollut nykyistään täydellisempää. Se muinaistarullinen pohja, joka -niissä kauttaaltaan on, ei tunnu hatarilta jäännöksiltä, joita kansa -on uudempiin lauluihin sovitellut, vaan runojen ytimen on täytynyt -kasvaa itse muinaistarustosta ja aikana, jolloin nämä tarut hallitsivat -kansan käsityksiä. Niitten on täytynyt syntyä paljon tiheämmästä ja -selvemmästä aineistosta, kuin nykyisen ja muutaman vanhemmankaan polven -tieto kansallisesta jumaluustarustosta on ollut. Ne ovat kotoisin -suuremmasta tulesta ja kuumemmasta ahjosta, kuin Karjalan laulumailla -on palanut moneen miespolveen. - -Tätä käsitystä puolustaa sekin seikka, että yksityiset säkeet -todistettavasti ovat säilyneet melkein semmoisinaan halki vuosisatain, -varsinkin semmoiset, jotka helpoimmin tarttuivat kuulijain muistiin -ja olivat koko runoalueella yleisiä ja samanlaisia. Semmoisia ovat -nuo Pohjolalle omistetut säkeet, jotka Väinämöinen merellä lausuu, -seuralaisensa vaatiessa häntä laulamaan, kun he, ryöstetty Sampo -veneessään, laskevat pois Pohjolasta: - - "Aikanen ois ilon teoksi, - Varahainen laulannaksi, - Portit Pohjolan näkyypi, - Paistaapi pahat saranat, - Pahan ukset ulvottaapi"... - -Nämä säkeet ovat Arhipan laulamasta toisinnosta. Enemmän tai vähemmän -muunneltuna ne tavataan koko runoalueella, mutta merkillisintä on, -että ne melkein semmoisinaan ovat säilyneet siinäkin toisinnossa, -jonka Gottlund sai Värmlannin metsäin savolaisilta, vaikka he aina -Kaarle IX:nnen ajoista olivat olleet muusta Suomesta erillään. Vaikka -Samporuno heidän muistossaan jo oli muuttunut suorasanaiseksi taruksi, -muistivat he vielä oikealla paikallaan samat säkeet: - - "Viel' on virsille varainen, - Vielä Pohjolan portit näkyy, - Tuvan uunit kuumottaa..." - -Nämä säkeet selvään osottavat, että Samporuno ainakin kuudennellatoista -sataluvulla jo oli täysin kehittynyt ja tunnettu Savossakin. Mutta -monet muut seikat viittaavat siihen, että kertomarunouden varsinainen -kehitysaika on ollut vielä taa'empana ajassa. Jos niitä vertaa -semmoisiin runoihin, joitten varmaan tiedämme syntyneen keskiajalla, -kuten piispa Henrikin surmavirteen ja runoon Viipurin pamauksesta, niin -astuu ikäero ilmeisesti näkyviin. Vanhoihin kertomarunoihin verrattuina -ballaadien kuvaukset ovat niin verekset ja yksityisseikkaiset, että ne -tuntuvat kuin silminnäkijän kuvauksilta. Mutta yhtä omintakeinen kuin -aihe ei niille ole itse runopuku. Ne ovat aiheitaan käsitellessään -käyttäneet hyväkseen runollisia apukeinoja, jopa valmiita säkeitäkin, -joita jo oli olemassa ja rahvas muistossaan säilytti varhaisemmilta -ajoilta. Tuntuu siltä, kuin olisi eepillinen runous siihen aikaan, -jolloin piispa Henrikin surmavirsi syntyi, jo elänyt miehuusaikansa -ja ollut löyhtymässä. Sen rakennuskappaleet olivat alkaneet irtaantua -kiinteästä yhteydestään, niin että niitä käytettiin toisia, -uudenaikaisempia aiheita käsiteltäessä. - -Kertomarunojen ytimellä on ikivanhan pätöisyyden leima. Ne säkeet, -jotka siitä ovat säilyneet meidän aikoihimme, eivät ole aiheisiinsa -yhtyneet jostain aikaisemmasta runomuodosta, vaan ovat juuri aiheistaan -syntyneet. Aihe ja muoto ovat yhdessä eläneet ja ehkä kehittyneetkin, -ja se pätöisyys juuri onkin näiden runojen suuren viehätysvoiman -salaisuus. Ne tapaukset ja sankarihaamut, joita ne käsittelevät, ovat -ennen olleet selväpiirteisempinä kansan tajunnassa. Ne olivat osa sen -uskonnosta ja sen vuoksi hehkuvan ajatuksen ja tunteen kohdisteina. -Kansa ponnisti parhaat henkiset kykynsä luodakseen niille ylevän -muodon ja antaakseen niille ytimekästä voimaa. Runon omaa sisällistä -todistuskykyä seuraillen voimme vielä päättää senkin, että kansa niitä -runoillessaan oli vielä itsenäinen ja käytti vapaata vaino-oikeutta. - -Paljon aikaisempaan aikaan, kuin kuningas Eerikin ristiretki -tapahtui, tahtoisin senvuoksi asettaa kertomarunouden ja ehkä vielä -sitäkin vanhemman loitsurunon synnyn. Kummasta elinvoimastaan niiden -on kiittäminen jaloa runomuotoaan, jota monet kykenivät helposti -muistamaan. On kuitenkin selvä, että runostoon on ajan varrella -sekaantunut uudempiakin piirteitä, ja että se on myöhemmin saanut -monta kaunista lisää, joista toiset ovat läheisesti mukautuneet -vanhaan runkoon, toiset tulleet siihen loisina, jotka ovat pukeutuneet -vanhoihin koruvaatteihin. Jumaluustarullisten käsitteitten -heikkenemistään heiketessä ovat laulajat vähitellen omistelleet -sankareilleen inhimillisempiä piirteitä ja runolaulun muuttuessa -uskonnolliselta alalta ajan vietoksi siihen liittyi koko joukon -leikillisiäkin sävyjä, jotka alkuaan olivat sankarirunoudelle vieraita. - -Eepillisissä runoissa, lyhyissä ja vaillinaisissa toisinnoissakin, -on viljalti semmoisia säkeitä, joitten syntyminen nykyisissä oloissa -olisi selittämätön. Aivan huonoissa ja turmeltuneissakin katkelmissa -on joukossa harvinaisia, parhaistakin toisinnoista puuttuvia -runosirpaleita, jotka ovat niin täysipainoisia ja kauniita, etteivät -ne olisi mielestäni voineet syntyä siinä yhteydessä, jossa ne on -muistoon kirjotettu. Niiden täytyy olla vanhempaa perintöä, suuremmasta -ja pätevämmästä seurasta, "laajemmista lauluista, runsahammista -runoista". Säkeitten kiinteys kautta vuosisatain tukee sitä käsitystä, -että nämä hajalleen pirskahtaneet jalosäkeet ovat osia vanhasta -yhteydestä, jotka ovat säilyneet siellä täällä kautta runoalueen -levinneissä laulunpätkissä. Toisinnoitten entistä yhteyttä todistavat -ne tunnussäkeet, joita niissä kaikissa on säilynyt, miten paljon -ne muutoin yhdistelyltään ja sanamuodoltaan eronnevatkin. Semmoisia -tunnussäkeitä ovat: - - Savu saarella palavi, - Tuli niemen tutkaimella, - Pieni ois sotisavuksi, - Suuri paimosen tuleksi..., - -joilla Lemminkäisruno melkein kaikkialla alkaa sekä pohjoisella että -vielä eteläiselläkin runoalueella. Samporunon alkusäkeissä huomasimme -samanlaisen paikkansa pitävyyden: - - Lappalainen kyyttösilmä - Piti viikoista vihoa, - Kauan aikaista katsetta - Peällä vanhan Väinämöisen... - -"Kilpalaulannassa" taas on eräitä säkeitä, joita tuskin ainoakaan -toisinnon laulaja unohtaa, vaikka muutoin runoa miten sotkisi, ja -jotka kaikki laulavat samoilla sanoilla, nimittäin ne sanat, jotka -Joukahaisen äiti lausuu pojalleen, tämän valittaessa luvanneensa -sisarensa Väinämöiselle puolisoksi: - - "Tuota toivoin tuon ikäni, - Puhki polveni halusin, - Vävykseni Väinämöistä, - Sukuhuni suurta miestä." - -Samanlaisia esimerkkejä voisi mainita paljon. Ne selvään viittaavat -siihen, että runot on ennen laulettu paljon samanlaisempina, kuin ne -ovat toisinnoissa säilyneet. Toinen asia on, ovatko eri runot ennen -muodostaneet keskenään semmoisen kokonaisuuden, jossa ne Kalevalassa -tapaamme, vai onko yhteys vain itsetiedottomasti syntynyt sen kautta, -että ne käsittelevät yhtenäisen taruston aiheita. Tosin vanha -virolainen satu kertoo, että runot ennen ovat olleet "hyvin pitkä -laulu", mutta jos huomioon otamme, kuinka vajanainen säilytyskeino -ihmismuisto on, jonka varassa nämä runot ovat vuosisatoja ja -luultavasti vuosituhannenkin olleet, niin näyttää luonnollisemmalta, -että niitten yhtenäisyys johtuu vain aiheitten yhtenäisyydestä ja ettei -kansa koskaan ole niitä yhteen jaksoon laulanut valmiina eepoksena. - -Mutta selvään niissä on huomattavana pyrkimys yhtymään, ja se joka -tämän aiheiston ensimmäiseksi sai käsiteltäväkseen, ei yhdistämiseen -kaivannut muuta vaikutinta kuin runojen oman sisällisen kehoituksen. -Ne liikuttavassa avuttomuudessaan vaativat rakkauden työhön, jota -ne puuttuvain apuneuvojen vuoksi eivät olleet voineet itse aikaan -saada, kun eivät kirjoitustaidon puutteen vuoksi voineet kerätä -kokonaisuudeksi kaikkia niitä rikkauksia, joita laulajat hajallaan -hallitsivat. Se ei ollut mikään keinotekoinen eikä vieraitten -vaikuttimien aikaan saama yhteenkutominen, jonka Lönnrot suoritti, vaan -runojen oman pyrinnön toteuttaminen. Se oli kokoojan puolelta lapsen -uhrautuvaisuutta, jonka tarkotus oli saattaa päätökseen isäin suuri työ. - -Tätä hajaantunutta ja sekaantunutta, vaikka ehkä hajanaisuustilassaan -osaksi rikastunuttakin taideperintöä järjestäessään Lönnrot ensinnäkin -pyrki kokoomaan samain sankarien ympärille ne teot ja kuvaukset, -jotka näyttivät heille luontaisimmin kuuluvan. Kansanrunon tavaton -vaihtelevaisuus jätti hänelle jotenkin vapaan valintaoikeuden, -kehottaen kuitenkin, mikäli mahdollista, noudattamaan parhaiden -laulajien laulumallia. Kun tämä erottelu oli tapahtunut, saattoi hän -ruveta johtotoisinnoita rikastuttamaan koko kertomarunostolla. Siten -syntyi Kalevalan eepillinen runko. Toisinnoita yhteen liitettäessä -näkyi montakin aukkoa, joitten täytteiksi oli vain viittauksia, -kun taas toisia kohtia oli laulettu harvinaisen täydellisesti ja -sulosointuisesti; tämä kehoitti vajanaisiakin paikkoja täydentämään -yhtä runsaiksi semmoisella kansanrunolla, joka ikäänkuin itse siihen -tarjoutui. Lönnrot sovitteli aukkoihin muista runoista ensinnäkin -semmoisia aineksia, jotka aatesisällyksensä puolesta niihin sopivat -ja joista saattoi luulla, että ne ehkä olivat vieraitten vaikutusten -kautta joutuneet pois vanhasta yhteydestään. Sen kautta tulivat moniaat -ehkä myöhempisyntyisetkin runot käytetyiksi Kalevalan rakennusaineiksi. -Loitsuista oli suuri joukko mukaan otettava siitä selvästä syystä, että -ne ovat puhdasta kertomarunoa, vieläpä suuripiirteisintä, mitä on koko -eepoksessa. Lyyrillisistä lauluista hän sai täytteiksi eepoksen runkoon -hienompia vivahduksia, inhimillisiä tunnearvoja, rikkaampaa yksilöllistä -käsitystä, joka ehkä poikkeaa varsinaisen eepillisen rungon luonteesta, -mutta työn kehittyessä itsestään vaati sijaa. Ja mitkä lienevätkin -mielipiteet tämän menetelmän luontevuudesta, se täytyy jokaisen myöntää, -että Kalevala on kauttaaltaan kansanrunoa ja että sen rakentaminen on -tapahtunut kansanrunon itsensä antamain edellytysten perustuksella. -Sinne tänne Lönnrot sovitti omatekoisenkin säkeen, jotta runoelman -juoni sai yhtäjaksoisuutta, mutta nämä säkeet eivät tuo eepokseen mitään -uusia piirteitä, joista sen runollinen sisällys olisi vieraantunut. Ne -eivät oikeastaan ole Lönnrotin runoakaan, vaan mukailtua kansanrunoa, -sen välittömästä vaikutuksesta syntyneitä. - -Voimme Kalevalan rakentamista verrata kreikkalaisen temppelin -uudestaan pystyttämiseen raunioiksi hajonneista lohkareistaan. -Sillä tavalla on Atheenan Akropoliilla vanhoja temppeleitä saatu -uudelleen kohoamaan jälkimaailman ihailtaviksi vanhain Helleenien -kuolemattomina taideluomina. Sinne tänne on tosin täytynyt sovittaa -joku uusikin kappale siteeksi tai aukkojen täytteeksi -- se erottuu -paikalla vanhasta rakennusaineesta sekä uutukaisen värinsä että -paljon kömpelömmän tekonsa kautta, -- mutta kuka voisi väittää, ettei -Parthenon ole Iktinoon mestariteos, vaikka saksalainen professori onkin -sen kappaleistaan uudelleen koonnut? - -Toisinnoitten tunteminen ei siis vähennä Kalevalan arvoa, vaan -päinvastoin vakaannuttaa sen. Yhden taikka kaksi toisintoa lukiessaan -lukija helposti joutuu epäilyksen valtaan, mutta tutustuessaan koko -toisintopiiriin hän kohoo metsän yli ja hänelle avautuu tuo laaja -näköala, jonka Kalevalassa näemme valtavaksi tauluksi koottuna. - -Näin syntynyt taideteos ei tosin täytä samoja esteettisiä sääntöjä ja -kauneusvaatimuksia, joita on muista suurista eepoksista johdettu, -mutta sehän juuri osottaa Kalevalan itsenäisyyttä. Kaikki muut -tunnetut eepokset ovat kehittyneet ja saaneet lopullisen muotonsa -suurien sivistyksien ahjoissa ja kirjoitustaidon hoteissa. Kalevala on -niihin verraten luonnonlapsi, joka on kehittynyt maailmasta erillään -vapaudessa ja oman päänsä mukaan. Sitä on omalla mittapuullaan -arvosteltava. - -Mutta voisi kysyä, onko Kalevalan osia yhteen liitettäessä kaikki -tullut parhaiten paikoilleen, ja eikö samoista aineista olisi saanut -vielä ehompaa taideluomaa? Ei paraskaan työ ole täydellistä. Eikö -Lönnrotilta ole jäänyt mitään korjattavaa? - -On todellakin kohtia, joissa ei kansanrunoa ole käytetty niin -edullisesti, kuin olisi voitu. Niihin kuuluvat mielestäni häärunot. -Kalevalassa on kaksi selvään toisistaan erotettua keskustaa, joiden -vastakkaista luonnetta voitaisiin vielä paremmin selventää, toisella -puolella on Pohjola, johon etupäässä liittyvät Väinölän sankarien -urhotyöt, toisella puolella Väinölä, joka kuvaa heidän kotoista -elämäänsä. Edellinen vetää puoleensa jylhimmät, voimallisimmat, -mielikuvituksesta rikkaimmat, mahtia tihkuvimmat kuvaukset, -jälkimmäinen asettaa vainolle ja sodalle vastakohdaksi viljelyksen -lämmittämän luonnon ja ihmisen, ylistää vanhan urhokansan inhimillisiä -ihanteita ja lämmittää niitä hellemmillä tunteilla. Sepä erotus olisi -vaatinut toiseen yhteyteen häälauluja, jotka kuvastavat Väinölän lasten -kotielämää. Louhen ja hänen tylyn kansansa suussa nämä herkkätuntoiset, -lauhat ja päivänpaisteiset juhlalaulut menettävät paljon sisimmästä -hengestään. Ne kaikuisivat täydempinä Väinölän pirteissä, Väinölän -rahvaan perhejuhlassa. - -Kalevalan juonen luomisessa Lönnrot on enimmän täydentänyt kansanrunoa -ja lisännyt sitä uusilla täydentävillä piirteillä. Mutta juoni ei -olekaan kansalliseepoksen vahva puoli. Runoelman muut kauneusarvot -tapaamme täydelleen kerätyssä toisintorunoudessa: Parhaista toisinnoista -löydämme samat kauneudet kuin Kalevalasta itsestäänkin. Löydämme -niissä täyteläiseksi kehittyneen eepillisen kertomatavan kuvauksineen, -vertauksineen, kertoineen. Ne liikkuvat täysin kehittynyttä runomittaa -käyttäen ja milloin joukossa on vaillinaisempiakin säkeitä, ne -pikemmin painostavat runollisen sanonnan arvoa kuin sitä heikontavat, -sillä moiset kauneustahrat todistavat runopuvun olevan synnynnäisen, -kieliaistissa itsetiedottomasti kehittyneen, kauneusaistin välittömän -luontaisen ilmauksen, johon laulajaa eivät ole johtaneet opitut kaavat -ja itsetietoiset lait. - -Nämä kauneudet ovat ilmeiset varsinkin Arhipan runoissa. Hänen -Samporunonsa juoksee tyynenä, selvänä ja päämäärästään tietoisena, -kieli on ehjää, muoto kaunis, siinä ovat kaikki Kalevalan -luonteenomaiset viehätteet, vaikka suppeammassa tilassa ja niukemmin, -harvemmilla väreillä käsiteltyinä. Samaa voi sanoa Ontrein ja monen -muun laulajan runoista. - -Ja varsinkin semmoisissa runoissa, jotka liikkuvat lähempänä kansan -nykyistä käsitepiiriä, tapaamme Kalevalan kauneuden herkimpiä -hienouksiaan myöten, syvän, ihannoivan luonnonkäsityksen, herkän, -hellän tunteen, runsaan mielikuvituksen ja tietoisen käsityksen runon -ylevästä kauneudesta. Vienan Karjalan alueella, jossa lyyrillisiä -runoja on vähemmän, ovat varsinkin häärunot ja karjanluku tämmöisiä -kansan runollisen käsityksen todentajia. Julkaisen tässä erään -Vuonnisesta saamani karjanluvun semmoisena, kuin sen eräs nainen -lauloi. Lukija varmaan myöntää, että siinä, harvoja poikkeuksia -lukuunottamatta, on sekä muotonsa että sisällyksensä puolesta runo, -joka ihanuudessaan täysin määrin puolustaa suurta sukuansa: - - Metsän tytti, mieli neiti, - Tyynikki, Tapion tytti, - Salakorven vaimo kaunis! - Talvet me sotia käymme, - Lumen ajat luskajamme, 5 - Laaimme kesäisen rauhan, - Teemmekö sulosovinnon, - Kesän tullen, suon sulaten - Lätäköien lämmetessä? - - Neitsyt on Moarie emonen, 10 - Pyhä piika taivahainen, - Kun mä lehmäni levitän, - Satasarveni hajotan, - Panes poikasi parahin, - Panes karjan paimeneksi, 15 - Täksi keidoksi kesäksi - Ukon suureksi sulaksi, - Ole yöllissä hyvänä, - Päivällissä vartiana, - Katso kaikista pahoista, 20 - Varjele vahingon teiltä, - Myöhään illoin, aivoin aamuin, - Ennen nousemist' emännän, - Katsomista karjapiian; - Miun on kainot karjapiiat, 25 - Emännät epäpätövät. - - Neitsyt on Moarie emonen, - Rakas äiti armollinen, - Syöttele metiset syömät, - Juottele metiset juomat, 30 - Varustele vaskiharjat - Kahen puolen karjateitä, - Mihin karja koavitsekse, - Silitäkse siivattani. - - Metsän tytti, mieli neiti, 35 - En kiellä kellon kuulennasta. - Kiellän kielin koskennasta, - Suun rumin rupeamasta. - Kätke kyntes karvoihisi! - Hampahat ikenihisi! 40 - Jos et sitä totelle, - Painan pankan pihlajaisen, - Suvikuntaisen sujutan, - Ympäri nenän nykerän, - Jottei hampahat hajoisi 45 - Eikä leuat lonkujoisi. - Jos et sitä totelle, - Mie siun käsken kätköhöisi - Pimiähän Pohjolahan, - Siell' on luutonta lihoa, 50 - Siell' on päätöntä kaloa, - Suonetonta pohkieta - Syyä miehen nälkähisen, - Haukata halun alaisen. - Jos et sitänä totelle, 55 - Polta hiisi hiiliäsi, - Perkeleh kypeniäsi - Alla jalkain takaisien, - Et etisiä polttaiskana! - Mene sinne, kunne käsken, 60 - Pimiähän Pohjolahan, - Pohjan peltojen perille! - Siell' on hyvä ollaksesi - Lempi liehakoillaksesi, - Sielt' en noua polvenaahe 65 - Etsitä sinä ikänä. - -Tässäkin runossa on kuitenkin kohtia, jotka ovat olleet laulajalle -epäselvät ja sen vuoksi muistosta häipyneet. Manaus luvun lopussa -tietysti tarkottaa kontiota, eikä metsän tyttöä, niinkuin seuraavasta -toisinnosta näkyy, jossa taas se kohta on selvemmin esitetty: - - Työnnän lehmäni leholle, - Hatasarvet haavikolle, - Kelosarvet koivikolle, - Maion antajat aholle. - - Neitshyt on Moarie emonen 5 - Rakas äiti armollinen, - Kuin on katsoit katollisessa, - Niin katso katottomassa - Kesän tullen, suon sulaten, - Lätäköien lämmetessä. 10 - - Otsonen, metsän omena, - Mesikämmen källeröinen, - Kun sa kuulet karjankellon, - Ruotsin rauan roiskavaksi, - Tunge turpasi kulohon, 15 - Pain' on pääsi mättähääse, - Jottei leuat lonkujoisi, - Hampahat hajalle saisi. - Vaan jos et sitä totelle, - Miep' on panen parempia, 20 - Painan pangan pihlajaisen, - Suvikuntaisen sujutan, - Ympäri nenän nykerän, - Jottei leuat lonkujoisi, - Hampahat hajalle saisi. 25 - -Muutama Koljolasta saamani toisinto taas kuuluu: - - Työnnän lehmäni leholle, - Hatasarvet haavikolle, - Nurmelle mesinukalle, - Maalle marjanvarsikolle. - Annappa rauha raavahille, 5 - Sontareisille sovinto - Tänä keitona kesänä, - Luojan suurena suvena. - - Oi Ukko ylijumala, - Vaari vanha taivahinen, 10 - Kytke kiinni koiriasi, - Rakentele rakkiasi, - Tänä keitona kesänä, - Luojan suurena suvena, - Jottei leuat lonkujoisi, 15 - Hampahat hajalle saisi. - Paina panta pihlajainen, - Suvikuntainen sujuta, - Ympäri nenän nykerän, - Jottei leuat lonkujoisi, 20 - Hampahat hajalle saisi. - Vaan jos et sitä totelle, - Miep' on panen parempia. - Oi Ukko ylijumala, - Vaari vanha taivahinen, 25 - Työnnä kultainen korento, - Päätä pää on leuan alle, - Toinen peätä peälaelle, - Jottei leuat lonkujoisi, - Hampahat hajalle saisi, 30 - Kuin on kuulet hevosen kellon - Paina pääsi mättähääse, - Tunge turpasi kulohon. - Penikuorma peltomaata, - Kaksi karjan laitumekse! 35 - -Eräässä toisinnossa pyydetään, ei metsän tyttöä, vaan "metsän ukkoa -luppopartaa" kytkemään kiinni koiriaan, rakkiansa rahnikoimaan. - -Tämmöisiä kaunopuheliaita, sulosanaisia toisinnoita yhteen kudottaissa -on pikemmin tarjona se vaara -- ja Kalevalan toisia runoja vastaan sitä -voikin muistuttaa -- ettei runo yhteen kudottuna enää olekaan yhtä -hyväsuhteinen kuin toisinto. Kauniita yksityisiä piirteitä kokoontuu -niin paljon, että runo siitä paisuu liian laajaksi ja menettää kansan -laulamana omistamansa keveyden ja hyvät suhteet. Sitä voisi huomauttaa -juuri Kalevalassa olevasta karjan luvusta, samoin kuin Vipusenkin -runosta, jotka milt'ei on ahdettu liian täyteen. Mutta toiselta puolen -ovat niitten kaikki säkeet niin kauniita, ettei rakentaja hennonut -mitään poiskaan jättää. - -Kalevalan arvonanto on nykyisin jonkun verran pelästyksissään sen -eri aiheitten alkuperän tutkimisesta. Kuta enemmän luullaan siitä -löydettävän lainoja, muualta kulkeutuneita aiheita ja tilapäisiä -yhtymyksiä, sitä enemmän tahdotaan vähentää sen merkitystä -kansanrunoelmana. Mutta väärin on taideteosta arvostella sen mukaan, -mistä taiteilija on aiheita ottanut. Silloinhan tulisi kieltää -itsenäisen taideteoksen arvo kaikilta Shakespearen draamoiltakin, -muiden mukana Hamlet tarulta, jossa tutkijat luulevat tapaavansa saman -aiheen, jota Kalevala on Kullervo-runossa käyttänyt. Mistä lieneekin -eepos saanut aiheita, Kalevalan laulumailla nämä aiheet ovat saaneet -sen muotonsa ja luonteensa, joka niillä kansanrunossa on, siellä -ne ovat muuttuneet kansan tunteiden ja käsitysten taiteelliseksi -ilmaukseksi. - -Se mitä Kalevalassa on pätevintä, on kuin onkin puhdasta kansanrunoa. -Sen runoista ovat kauneimmat juuri ne, jotka tarkimmin ovat -kansanrunoa. Sen runolliset viehätteet ovat kansan itsensä syvästi -käsittämät. Kokonaisuutensa Kalevala on saanut kansanrunon tarjoamilla -edellytyksillä. Lönnrot ei ole Kalevalaa luonut, vaan saattanut -kansanrunon oikeuksiinsa. - - - - -VUOKKINIEMI. - - -Kesä oli jo loppumassa, kun viimeisen kerran erkanimme Jyvöälahdesta. -Muistomme siellä olostamme olivat melkein kauttaaltaan mieluisia, ja -sen vuoksi kaipauksella erosimmekin. Mutta toiselta puolen; viehätti -kuitenkin enemmän se ajatus, että nyt melkein joka taipaleella -lähestyisimme kotimaan rajaa ja pian saisimme sen poikki kulkea. - -Kävimme monessa talossa "ativoissa" jäähyväisiä sanomassa, sillä -tuttavia meillä oli jo paljon. Keräytyi niitä jommoinenkin joukko -rantaankin meidän lähtiessä, ja "tervennä matakkoa", "toitshi tulkoa!" -kaikui monesta suusta, ja joku taisi meistä erota todellisella -mielihaikealla. - -Saattajina Ylä-Kuittijärven poikki oli joukko kylän naisia; emäntämme -oli itsekin lähtenyt matkaan, kaimatakseen meitä Vuokkiniemeen saakka. -Ilma oli lämmin, selkä melkein tyyni, näköalat kauniit ja matka kului -hupaisasti. Emäntä oli varustanut matkaan runsaat eväät ja teekeittiön, -joten saatoimme matkata mieliksemme, poiketa maihin, viipyä miten -halutti. - -Olen jo maininnut, että näitten vesistöjen kartoitus on melkein -kauttaaltaan puutteellinen ja väärä. Ei siinä kyllä, että pienemmät -niemet, lahdet ja saaret ovat aivan mielivaltaisesti piirretyt, -eivätkä tavoitakaan oikeaan, itse vesistöjen päämuodotkin, suunnat, -laajuudet, etäisyydet, ovat "päin mäntyä", kuten sanotaan. Matkustaja -tuota kummastelee eikä ottaisi sitä oikein uskoakseen. Mutta kauaakaan -ei hänen tarvitse kulkea, ennenkuin huomaa niin tosiaan olevan ja -liikkuvansa melkein kuin löytöretkeilijä tuntemattomilla vesillä, jotka -siitä ovat säilyttäneet omituisen neitseellisen viehätyksen. Toiselta -puolen hänen tekisi mielensä ruveta karttaa oikomaan ja saavuttaa -helposti voitettavia ansioita, mutta toiselta puolen hän melkein soisi -säilyvän tämän hämäryyden, joka on niin viehkeässä sopusoinnussa -tarumaisen ilmapiirin kanssa; sekoittaen epämääräisyyden harsoihin -runottaren lumotun linnan. Ainakin me jätimme nämä oikaisut tekemättä, -osaksi siitä syystä, ettemme luulleet voivamme suuriakaan aikaan saada, -osaksi sen vuoksi, että tiesimme karjalaisten olevan kateita eikä -haluavan varmuuden arkivaloa tarumailleen paistamaan. - -Mutta sen verran saimme varmuutta, että ainakin Yli-Kuittijärveä -voi summakaupalla melkoisesti oikoa. Ervasti, joka tarkkaan silmäsi -kaikkia tämmöisiä seikkoja ja tärkeimpiä poikkeuksia mainitseekin -matkakertomuksessaan, sanoo matkan Jyvöälahdesta ensin käyvän -penikulman verran länteen, sitten toisen suoraan etelään ja lopuksi -taas penikulman lännen ilmalle Vuokkiniemen kirkkorantaan. Tämän mukaan -ja Vuokkiniemen miesten omien tietojen mukaan olen kartan oikonut. -Sen mukaan selän pääsuunnaksi saadaan entisten maajäätiköitten suunta, -luoteesta kaakkoon, mutta tämän suunnan poikki kulkee maan vajoamisen -kautta syntynyt syvänne, jossa selän itäosa on Keski-Kuittijärven -suunnassa. Täällä itäpuolessa ja muistoni mukaan pohjoista kohti -Vuonniseenkin on suuri joukko saaria, niin ettei veneellä matkaten saa -oikeata käsitystä selän ääriviivoista. Selän itäpään eteläranta on -Petäjävaaran korkeata ja jylhää sivua, siellä kasvaa havumetsää, maa on -kalliokkoa, eikä ihmisasunnoita ole koko sillä rannalla. Ja vähä niitä -on pohjoisrannallakaan. Jyvöälahden ja Vuonnisen välillä ei neljän -penikulman matkalla liene kuin joku ainoa vähäinen uudistalo Piston -joen suussa. - -Lähempänä Jyvöälahtea vesistö on kapeata, jos kohta jonkun verran -leviten niistä saarisista välivesistä, joiden kautta vesi laskee -Enonsuuhun. Mutta vähitellen selkä sitten leviää ja Petäjäniemestä -avautuu luoteen ilmalle Aajuolahden perää kohti niin laajalti vettä, -että selkä ja taivas sillä puolella yhtyvät. Vuonnisen perukka polveaa -sieltä pohjoiseen. Täällä itäpäässä on useita korkeita kalliosaaria, -joista varsinkin Kinosaari on kuulu, rahvaan kesken mainittu, siinä -kun muka on "piessan luola". Ervasti kertoo kuitenkin sitä turhaan -etsineensä. - -Matka kului vaimoväen jutellessa. Muun muassa he kertoivat jännittävän -seikkailun, joka oli eräälle venekunnalle sattunut jylhän Petäjäniemen -edustalla. Oli muka uinut kontio rannasta ja tavoitellut venettä, ja -siinä oli kierrelty ja kaarreltu jos miten moneen kertaan, kontio oli -pyrkinyt venettä kaatamaan ja veneessä olijat taas olisivat mielellään -ottaneet kontion nahkan, ellei oma henki olisi ollut vaarassa. Lopulta -siitä suoriuduttiin siten, että venekunta pelasti henkensä ja kontiokin -nahkansa. - -Petäjäniemestä oli kuljettava aavan selän poikki Ristiniemeen, joka -pistää Yli-Kuittijärveen länsirannalta. Onneksi pysyi sää niin -kauniina, että matka sujui kaikin puolin hyvästi, mutta pahalla säällä -olisi tällä välillä helposti tuuli ahdistanut maihin sään pitoon. -Suoraan toiselle rannalle lienee selkä siltä kohdalta noin penikulmaa -leveä. Saattajat mainitsivat Petäjäniemestä joskus laskettavan -pitkää siimaa, yhtämittaa Mölkköön saakka, joka on vastapäätä selän, -länsirannalla. Kuitenkaan ei Yli-Kuittijärvi ole niin hyvää kalavettä, -kuin Keskinen, koska Enonsuuhun rakennettu lohipato kokonaan tukki -väylän ja esti kaloja nousemasta, varsinkin lohta. - -Tänä kesänä oli kuitenkin tapahtunut, meidän kierrellessämme -Vienanmeren rantoja, suuri muutos. Yli-Kuittijärven kylät olivat -jo kauan valittaneet tätä patoa vastaan ja vaatineet sen repimistä, -mutta valitukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Vihdoin oli -kuitenkin saatu virallinen käsky, että väylä oli avattava, stanovoi -oli tullut Usmanasta, kutsunut määräpäiväksi joka kylästä miehiä -Enonsuuhun patoa repimään, ja niitä olikin tullut monia kymmeniä -kaikista Ylä-Kuittijärven kylistä Vuonnista myöden. Halusta olisi -Enonsuun isäntä vielä sittenkin vastustanut patonsa purkamista, mutta -nyt eivät enää auttaneet mitkään verukkeet, ja vaikka se olikin kovin -lujaksi rakennettu, jykevistä hirsistä salvettu, arkut rautapannoilla -vahvistettu, niin purettiin se kuitenkin armotta ja kala pääsi jälleen -vapasti nousemaan yliseen järveen. Miten kauan sitten lienee saanut -olla avoinna. Virkamiehet olivat kaukana meren rannassa, eikä rahvaalla -ehkä olisi ollut uskallusta ryhtyä omin päin patoa repimään, jos isäntä -olisi sen uudelleen rakentanut. - -Ristiniemessä nousimme maihin lepäämään; kaksi kolmannesta matkasta oli -voitettu. Niemi pistää keskelle selkää puhtaat hietarantansa, joitten -päällä männikkö humisee; siihen tavallisesti Vuokkiniemestä tultaessa -noustaan kaunista säätä odottamaan, jos suurella selällä sattuu -käymään liian kova tuuli. Niemessä on rosoisten petäjäin alla risti -katoksineen, ja tämän ristin edessä rukoillaan onnellista matkaa silmiä -ristien ja kumarrellen, ja samalla muistetaan vanhoja pakanallisiakin -haltijoita kokoomalla ristin juurelle pieniä kiviä taikka ripustamalla -siihen rievunkaistaleita liehumaan. Pienen aitauksen taa oli siten -karttunut melkoinen kasa rannasta poimittuja, laineen hierelemiä -kivenmukuloita. - -Eväät kannettiin maihin, kanervikkoon levitettiin puhdas valkoinen -pöytäliina, katettiin ateria ja samovaara nostettiin keskelle. Ennen -aterian alkamista asetin valokuvauskoneeni pystyyn saadakseni kuvan -sekä paikasta, saattajista että itsestämmekin, jota varten opetin -Varahvontan painamaan pikasulun letkua. Hän sen tekikin nauraen ja -ihmetellen ja saattoi sitten kertoa joskus valokuvanneensakin. Mutta -emäntämme käänsi pois kasvonsa. Hänet oli äkkiä vallannut kotimaan -ikävä, eikä hän tahtonut tulla kuvatuksi ympäristössä, joka kuitenkin -oli pysynyt hänen sisimmälle tunteelleen vieraana. - -Kapeanlaista selkää sousimme sitten viimeisen penikulman ja saavuimme -Vuokkiniemen rantaan. Välillä on Pirttilahden kylä, mutta siihen emme -poikenneet, vaikka siellä olisi tainnut olla jokunen runonkin osaaja, -ainakin loitsujen lukija. Turhaan oli Lönnrot neljännellä matkallaan -Vuonnisesta palatessaan poikennut sieltä runoja etsimään, vaikka niitä -osattiin. Hän siitä kertoo: - -"Emme kuitenkaan yhtä päätä tulleet Vuokkiniemeen; sillä eräässä -pienessä kylässä, Pirttilahti nimeltä, kohtasimme veneen, joka kuljetti -myllykalua Köynäkosken myllylle. Pyysin päästä samaan veneeseen -ja luovuin täällä soutajastani. Mutta kun oli ilta ja matkasta -Vuokkiniemeen vielä oli jäljellä 1/2 penikulmaa, päätimme yöpyä -erääseen Pirttilahden taloon. Talon emännällä oli se tapa, että hän -ainakin joka kolmannen sanansa jälkeen kirosi. Muuten hän oli hyvin -hyväntahtoinen, mutta kiroileminen oli käynyt hänelle tavaksi. Myöskin -hän toisinaan teki ristinmerkin ja kirosi kohta päälle, välistä kasvoja -ristiessäänkin. Hän risti itseään iltaisinkin, ainakin neljännestunnin, -jopa puolen tunninkin ajan. Luultavasti se oli merkkinä jostain -katumuksen teosta. Minulle oli kerrottu isännän olevan erinomainen -laulaja, mutta hänpä ei ollenkaan suostunut laulamaan. Varhain -seuraavana aamuna kuljin myllylle aikovan väen veneessä Vuokkiniemen -kylään." - -Vuokkiniemen kirkonkylässä erosimme saattajista ja asetuimme -moniaaksi päiväksi Teppana Remssun hyvin varustettuun kestikievariin -asumaan. Toverini jonkun verran liikkui kylällä poimimassa runon -sieltä täältä. Minulle oli työtä sitäkin vähemmän, koska kirkonkylä -ahkerassa kanssakäymisessään Suomen kanssa on vielä enemmän menettänyt -alkuperäistä luonnettaan, kuin muut sen puolen kylät. - -"Kylän asema on", lausuu Lönnrot, "kaunis kesällä, se kun on Kuitti- -ja Lammasjärven välillä, jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin -korkea särkkä erottaa kylän kahteen osaan, niin että toista niistä -ei toiselta paikalta näe. Livojoki kylän itäpuolella muodostaa -niemen, jolla on vaan yksi talo. Tämän Livojoen takana on useiden -talojen laitumet. Sinne soudetaan joka ilta kiulut mukana, lypsetään, -viritetään savu, jäädään paikalle seuraavaan aamuun asti, lypsetään -uudestaan, päästetään lehmät laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi." - -Lönnrot poikkesi kylässä monellakin matkalla, asuen milloin missäkin -talossa ja hyvin hänet kaikkialla otettiin vastaan. Pirttilahdesta -tultuaan Lönnrot Vuokkiniemessä kirjotti häälauluja: - -"Poikkesin Laurisen taloon siitä syystä, että tämän talon nuori emäntä -jonka olin tavannut Köynäsjärven rannalla, ennen mainitussa itkevässä -seurueessa, oli kehottanut minua kaikin mokomin poikkeamaan juuri -heille, eikä mihinkään muualle. Heti lähetettiin kylästä noutamaan -kahta naista laulamaan minulle häälauluja. Olin ennen, toisissa -paikoissa, saanut useita niiden toisintoja, mutta ei kuitenkaan koskaan -näin täydellisiä. Paljon sanottiin sellaisia lauluja vielä olevan, -mutta en vielä ole voinut niitä saada." - -Matkamuistelmissaan viidenneltä retkeltään Lönnrot kertoo: - -"Jyvöälahdesta läksin Vuokkiniemen kirkonkylään, missä poikkesin -Lipposelle, jonka pojat ennestään tunsin. Täällä minulle heti -tarjottiin 5-6 kuppia 'tsaajua' illalla ja samoin seuraavana aamuna. -Seuraavana päivänä kävin monessa lähitalossa ja panin kirjaan runoja -niin paljon kuin vain sain. Oppaani vei minut muun muassa erääseen -ulkoa päättäen köyhään paikkaan, minkä emäntä, hänen vakuutuksensa -mukaan, osasi koko joukon hyviä runoja. Mutta olipa mahdotonta -häntä saada nyt laulamaan; hän esteli huomauttamalla, että nyt oli -paastonaika, jolloin hän ei saattanut ryhtyä niin turhamaiseen -tekoon. Tultuamme sieltä ulos oppaani virkkoi jo heti alusta pitäen -pelänneensä, ettei vaimo suostuisi laulamaan, sillä hän oli toista -uskoa. Kysyin, mitä toista uskoa. 'Omp' on', hän vastasi, 'kun teillä -köyrötyläiset, meilläki senlaisia, jotka pitävät itsiänsä muita -pyhempinä.' Mies kertoi edelleen, että sellaisia lahkoja oli kolmea tai -neljää eri lajia. Kysyin, mitä eri mielipiteitä heillä uskonasioista -saattoi olla, mutta en saanut siihen häneltä, kuten olin toivonut, -selvitystä. Jotakin hän kuitenkin tiesi, nimittäin, että toiset pitävät -yksinkertaisia ristejä tarpeeksi pyhinä, toisia taas kauhistuttavat, -sillä he uskovat ainoastaan kahdella poikkipuulla varustettuihin -risteihin. Samoin toiset pitävät tavallista kirkonkellojen soittamista -oikeauskoisuuden mukaisena, toiset taas eivät. Muutamat syövät kalaa -paastonkin aikana, kun sitävastoin toiset katsovat sitä paastoajalla -perin epäterveelliseksi vatsalle. Hyvin tärkeä seikka tällaisten -erivierolaisten mielestä, joiksi heitä täällä sanotaan, on, etteivät -ristinmerkkiä tehdessään pane peukaloaan etu- ja keskisormea vastaan, -kuten papit ja 'papin vierolaiset' tekevät, vaan nimetöntä ja -pikkusormea vasten. Tätä kolmen sormen toisiinsa liittämistä pidetään -muuten kolminaisuuden vertauskuvana. Ei yksikään erivierolainen mene -kirkkoon papin ollessa siellä, mutta hänen mentyään pois he siellä -kyllä käyvät. Joku heistä esiintyy silloin pappina ja toimittaa -jumalanpalveluksen. Eivät he myöskään anna pappien kastaa lapsia, -vihkiä morsiusparia ja haudata kuolleita, vaan kaiken tämän heidän omat -pappinsa toimittavat. Kuitenkin he siitä suorittavat maksun papille, -joka silloin merkitsee kirjoihin ja hyväksyy nämä heidän toimituksensa. -Tuoppajärvellä on kokonainen luostari, jonka kaikki munkit ovat -erivierolaisia. Nämä retkeilevät joskus pitäjissä, ja he varsinaisesti -näillä seuduilla ylläpitävät vanhaa uskoa, estäen sitä kokonaan -häviämästä. Ei yksikään erivierolainen suostu syömään samasta vadista -kuin sellainen, joka lukee itsensä kuuluvaksi yleiseen kirkkoon. -Samassa talossa tapasi joskus erivierolaisia henkilöitä, joiden siis -aina on pakko syödä erillään. Eräässä katettiin muulle talonväelle -erityinen pöytä, minulle ja yhdelle ainoalle toiselle miehelle toinen. -Kysyin mieheltä, miksi hän söi minun pöydässäni, eikä muiden kanssa, -ja siihen hän vastasi, ettei katsonut vaivaa maksavan 'ruveta heidän -ilveihinsä' (s.o. kääntyä heidän uskoonsa)." - -Seitsemännellä matkalla Lönnrotia varotettiin, niin hän mainitsee, -eräästä Natalia nimisestä naisesta, jottei tämä pääsisi hänelle -taikajuomaa juottamaan. Niin hän muka oli useille muille tehnyt. - -Vuokkiniemi on vanhastaan mainittu ennen muita Vienan Karjalan paikkoja -runolaulun muka varsinaisena pesäpaikkana. Lönnrot puhui "laulukkaasta -Vuokkiniemestä", josta hän sai parhaat ainekset Kalevalaan. Tämä maine -ei kuitenkaan sovellu itse kirkonkylään, vaan tarkottaa koko pitäjää. -Vuokkiniemen pitäjään nimittäin kuuluvat kaikki Ylä-Kuittijärven -rannalla ja länsipuolella olevat kylät Suomen rajaa myöden, Ponkalahti, -Aajuolaksi ja Vuonninen, sisämaassa taas Tsena, Venehjärvi, Latvajärvi, -Lapukka ja Kivijärvi. Lönnrot sai täältä etupäässä häälauluja. Borenius -retkillään hyötyi siellä verraten vähän. Kultuuri ehkä oli siellä jo -suorittanut enemmän hävitystyötä kuin syrjäkylissä, sillä melkolailla -edistyneempi ja varakkaampihan "pokosta" on niihin verraten. Isännistä -useat omistavat kauppapuoteja Suomen puolella ja palkkaavat syrjäkylien -miehiä renkeinään kiertelemään Suomea laukunkantajina, heidän -tavaroitaan myyden. Varsinaiset runokylät niin ollen ovat rahallisesti -riippuvaisia kirkonkylästä. - -Ervasti mainitsee Vuokkiniemen kirkonkylässä olleen hänen käydessään -90 taloa itse kirkon kohdalla ja sitä ulompana, jokivarressa, 38 -taloa, siis kaksi kertaa enemmän kuin Lönnrotin aikana. Edellinen -ryhmä on paremmin karjalaismallinen, jälkimmäinen meidän puolen tapaan -rakennettu. Yllä mainitulta kapealta hiekkaharjulta näkyy kummallekin -kulmalle, "vasemmalla kädellä luodetta kohti ihana jokilaakso -taloineen, oikealla kädellä itse kirkonkylä ja järven lahti, suoraan -eteenpäin Ylä-Kuittisten sinertävät selät, joilta vain odottaa -näkevänsä höyryveneen savun illan tyynessä kohoovan ilmaan," Ervastin -sanoja toistaakseni. - -Monetkin Vuokkiniemen isännistä olivat, samoin kuin muutoin usean -muunkin kylän isännät, eläneet jotenkin kirjavia vaiheita. Toiset -olivat vaurastuneet ja elelivät huoletonta elämää säästöillään taikka -voitoillaan, joita saivat Suomessa olevista puodeistaan. Toiset olivat -meidän puolellamme tehneet vararikon enemmän kuin yhden kerran, -mutta sitten siirtyneet takaisin rajan taa kotitaloonsa, jota ei -voitu velasta myydä ja johon vielä piti jättää kaikki tarpeellinen -irtaimistokin, olipa velallisen asema muutoin mikä tahansa. Sitenpä nuo -isännät, meidän puolella menetettyään kaikki omansa ja vielä muidenkin -tavaroita, elelivät taas kotikonnuillaan verraten hyvissä oloissa, ehkä -odottaen sopivaa tilaisuutta, milloin jälleen sopisi lähteä Suomeen -onneaan koettamaan. Kun karjalaisen rehellisyys kauppa-asioissa yleensä -sallii kaikkia temppuja, jotka voidaan suorittaa joutumatta oikeuden -kanssa tekemisiin, niin voi siitä päättää, että monikin oli hyödykseen -käyttänyt tätä kotitalonsa luovuttamattomuutta velkojille. Tietystikään -ei moinen keinottelu vaikuta terveellisesti siveellisten käsitysten -vakaantumiseen. - - - - -TSENA. - - -Se joki, joka Vuokkiniemen kirkonkylän pohjoispuolitse purkaa vetensä -Ylä-Kuittijärveen, tulee kapeasta monijärvisestä ylämaan vesistöstä, -joka on kartoilla niin väärin kuvattu, ettei niissä ole oikeata muuta -kuin joen laskupaikka. Inbergin kartalla se on enimmäkseen jokena. -Mutta paikalla kylän harjun takana se leviää järveksi, kapenee sitten -kierteleväksi salmivedeksi, jossa virtausta tuskin ensinkään huomaa, -ja leviää taas erään kynnyksen päällä useaksi järveksi ja pieniksi -selkävesiksi, joita ei ole kartalla ensinkään. Pääsimme sen vuoksi -kulkemaan sinnekin päin useita taipaleita veneellä. - -Lammasjärven kuljettuamme ja salmet soudettuamme tulimme könkäälle, -jonka sivu oli taivallettava. Se on Akankoski nimeltään, tulee -Köynään järvestä ja on oikea kallioporras, vaikka näin loppukesästä -vähävetinen. Köynäsjärven takana ja pohjoispäässä on Tsenaniemen pieni -kylä, johon Lönnrot matkoillaan aina mielellään poikkesi, koska siellä -asui hyvä laulaja, ensimmäisiä, joilta sen puolen runoja kirjoitettiin, -ja hän muutoinkin erikoisesti tutustui talon väkeen ja heidän -seurassaan viihtyi. Tsenaniemestä oli kotoisin Jyrki Kettunen, joka -lauloi Topelius vanhemmalle Uudessa Kaarlepyyssä; samalta laulajalta -Lönnrotkin sai useita runoja. Hänen serkkunsa, Petri Kettunen, oli -itsekin ollut etevä runoniekka. Hänestä olivat muutamat karjalaiset -viisi kuusi vuotta aikaisemmin maininneet Lönnrotille, että "hän osasi -niin paljon runoja, että olisi voinut laulaa ainakin kaksi viikkoa, -tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja nukkumista -varten." Lönnrotin käydessä oli Petri kuitenkin jo kuollut ja Suomesta -naitu leski hallitsi taloa. Lönnrot hänestä kertoo: - -"Sama Mari, josta Petri Kettusen runossa puhutaan, eli vielä viime -kesänä Tsenaniemessä leskenä. Heti naimisiin jouduttuaan hän oli -siirtynyt venäläiseen kirkkoon ja muutenkin omistanut täkäläiset -elämäntavat, niin että ei enää olisi voinut aavistaakaan hänen olleen -kotoisin toisesta maasta ja toisista oloista. Mielihyväni ei ollut -vähäinen kuullessani häntä kaikkialla kiitettävän kunnollisten emäntien -esikuvaksi. Työtaidon hän oli vienyt mukanaan kotiseudustaan ja täällä -hän oli oppinut naapuristonsa naisten siisteyden ja puhtauden. Muuan -sanoi hänestä puheen ollen: 'Onnistuupa toisinaan hyvinkin Suomesta -nainti, mutta toisten varmaan käy hullustikin.' Sitten hän luetteli -useoita muita Suomesta tuotuja emäntiä, joita hän moitti, että eivät -muka voi tottua elämään siististi ja puhtaasti huoneissaan. Jos kaikki -saisivat, hän arveli, teidän puolelta yhtäläisen vaimon kuin Kettunen, -niin varmaankin meidän omat naiset usein jäisivät naimatta." - -Viidennellä matkallaan Lönnrot laulatti Jyrki Kettusta, jota ei -ollut edellisellä matkallaan tavannut kotona. Hän kertoo siitä: -"Tsenaniemessä olin yötä ja panin kirjaan naapurinisännältä Jyrki -Kettuselta useita runoja, kirjoittaen myöhäiseen yöhön. Seuraavana -aamuna jatkoin samaa työtä. En ollut edellisellä matkalla tavannut -häntä kotona, muuten olisin jo silloin toimittanut tämän työn. Tämä -Jyrki oli Uudessa Kaarlepyyssä tohtori Topelius vainajalle laulanut, -kuten kertoi, kokonaista kolme päivää. Minua siis suuresti ihmetytti, -etten Topeliuksen kokoelmasta löytänyt niitäkin, jotka hän nyt lauloi. -Hän selitti minulle kuitenkin asian sanomalla: Kuuluupa ne jo teillä -olevan ennestään petsatoittuna, ja miksi niitä uuelleen laulaisin. -Hänen laulaessaan serkkunsa Pietari Kettusen tekemää laulua, oli saman -Pietarin leski, Maria, läsnä huoneessa ja kuunteli sitä. Kysyin, oliko -se runon kohta, joka koski häntä, totta. Vaikka oli vanha, hän tällöin -punastui silminnähtävästi ja vastasi: 'Niin totta se on, kuin sellaiset -seikat lauluissa tavallisesti ovat', joilla sanoilla hän runoille ei -yleensä näyttänyt omistavan täyttä historiallista totuutta. 'Mutta', -hän jatkoi, 'paraat runon kohdat Jyrki kuitenkin on unohtanut, ja -niitä ette saa keneltäkään muulta kuin minulta.' Sanoin, että tuota -laulua vielä osataan, jopa hänen syntymäseudullaan Kiimingissäkin, -missä todellakin kerran olin kuullut erään kyytimiehen sitä laulavan. -Silloin hänellä oli paljon kyselemistä minulta syntymäseudustaan, -josta kuitenkin tiesin sangen vähän. Hän valitti, etteivät hänen -sukulaisensa moneen vuoteen olleet käyneet häntä tervehtimässä, itse -hän jo oli liian vanha sinne lähtemään. Hän oli vähällä saada kyyneleet -silmiinsä, kun virkkoi, ettei nyt enää varmaankaan koskaan saisi -nähdä syntymäseutuaan. On kuitenkin mahdotonta, että kukaan kokonaan -unohtaisi niitä seutuja, missä ensin on nähnyt päivänvalon, kuullut -ensimäisen käen keväällä ja poiminut metsässä ensimäiset marjat. Vaikka -hän oli ollut täällä 40 vuotta, vaikutti syntymäseudun muisto häneen -niin syvästi, että hän muutamaksi hetkeksi näytti kokonaan siirtyneen -sinne. Mutta puhuttuamme taas muista seikoista, sain hänet itsensä -laulamaan ne runon kohdat, jotka Jyrki, kuten hän sanoi, oli unohtanut. -Ensin hän ei tahtonut siihen suostua, mutta teki sen kuitenkin lopulta, -kun pojatkin olivat häntä pyytäneet." - -Tsenaniemen taloista oli kuitenkin vanha runontaito meidän käydessämme -jo hävinnyt, ja mielestämme oli kadonnut entinen varallisuuskin, jonka -Petri Kettunen ja hänen vaimonsa uutteruudellaan olivat perustaneet. -Mutta talojen hauskaa asemaa kahden järven välisellä niemellä -ihastelimme ja muistelimme sen entisiä vaiheita. Saatuamme sieltä -toiset saattajat lähdimme jatkaman veneellä matkaa Venehjärvelle, -Varahvontan kotikylään. - -Salmea pitkin soudetaan Köynään järvestä, jonka länsipuolella pienoinen -kylä on, toiselle järvelle, joka on kylän pohjoispuolella ja joka siitä -niemen tekeekin. Se oli jommoinenkin selkä -- nimeä en muista, -- ja -ihmettelimme koko joukon, että se kokonaan puuttui kartoilta, eivätkä -runonkerääjätkään olleet siitä mitään maininneet. Saattajanamme oli -eräs Tsenan emännistä, kaunis, uljas nainen, joka edellisenä talvena -oli kuoleman kautta menettänyt miehensä ja nyt leskenä taisteli kovinta -puutetta vastaan pienessä talossaan. Varahvontta säälitellen meille -kertoi, hänen kuultensa, kuinka kova kohtalo häntä oli kohdannut, ja -hän siitä paikalla tuli niin liikutetuksi, että puhkesi hillittömään -itkuun. Kyyneleet virtasivat hänen kauneista silmistään ja suupielet -sykähtelivät tuskasta, niin että meidätkin valtasi syvä osanotto. -Mutta pian Varahvontta taas puhui lohdutuksenkin sanoja, huomautti, -yhä asianomaisen kuullen, että niin nuori ja kaunis nainen varmaan -saisi pian toisen miehen ja voisi ruveta elämään uuden elonhankkijan -turvissa, ja kesken tätä mairittelevaa puhetta naisen itku -kimaltelevien kyynelien lävitse kirkastui päivänpaisteiseksi hymyksi, -ja tämä lapsellisen kevyt, avomielisessä luonnollisuudessaan kaunis -mielenmuutos teki meihin ehkä vielä syvemmän vaikutuksen, kuin hänen -äskeinen itkunsa. Niin herkät ovat tuon kansan mielenliikutukset, ne -vaihtelevat keveästi kuin kesän säät. - -Soudimme tätä vettä moniaan virstan ja erosimme sitten pieneen, -Venehjärvestä tulevaan jokeen, jota veden vähyyden vuoksi vain suurella -vaivalla pääsimme nousemaan. Päävesi polvesi kauemmaksi etelään, jossa -siihen laskee suurempi, rajalta saakka vettä kokoova Lapukan joki, -sama, jota olimme talvella ajaneet Vuokkiniemeen tullessamme. - -Siinä missä tuo pienempi joki lähtee Venehjärvestä, on Niskalan -uudistalo. Matkasimme sen ohi järvelle, joka oli ehkä neljän virstan -mittainen, keskellään melkoinen saari. Venehjärven kylä on järven -pohjoisrannalla. Ilta alkoi jo hämärtyä, ja ruskoineen, vuorineen ja -metsineen maisema oli sekä kaunis että tavallista jylhempikin. Oli jo -jotenkin pimeä, kun kylään saavuimme. Asetuimme siellä Petri Lesosen, -"Hökkä-Petrin" taloon, joka oli meille tuttu, sillä hänet olimme -talvella Suomen puolella tavanneet ja hänelle rahojakin lainanneet. -Olimme tervetulleet hänen vaatimattomaan taloonsa, joka kuitenkin oli -kylän paras. Petri jotenkin pian tulomme jälkeen katosi ja seuraavana -aamuna kuulimme, että hän oli paikalla lähtenyt Vuokkiniemen kirkolle -ostamaan sokeria ja teetä, millä meitä kestitä. Koko yö häneltä kului -sillä retkellä, sillä matkaa oli puolentoista penikulmaa, mutta hän oli -jo niin hyvissä ajoin palannut, että huomeneksella saimme asianmukaisen -aamukestityksen. Vaikka Venehjärvi on melkoinen kylä, ei parhaassakaan -talossa ollut sen vertaa tsajuvehkeitä, että olisi ollut vieraalle -tarjota. Siihen tietysti saattoivat olla syynä yksinkertaiset tavat, -mutta vielä enemmän yleinen köyhyys. - -Ennenkuin ryhdyn kertomaan huomioistani Venehjärvessä, jossa viivyimme -monta päivää, siirrymme kuitenkin rupeamaksi moniaan taipaleen -kauemmaksi pohjoista kohti, Vuonniseen, jonne sieltä maita, vesiä -kuljimme. Sananvuoron saavat siellä melkein yksinomaan entiset -runonkerääjät. - - - - -LÖNNROT VUONNISESSA. - - -Vuonninen on runorikkautensa vuoksi semmoinen merkkipaikka, ettemme -tahtoneet jättää sitä käymättä, vaikka tiesimmekin, ettei meille ollut -enää runonkeruutyötä jäänyt, Vuonnisen kun entiset kerääjät ovat jo -niin moneen kertaan tarkkaan laulattaneet. Kuljimme Venehjärvestä -maataipaleen poikki Ponkalahden kylään Ylä-Kuittijärven rannalle, josta -oli pari penikulmaa venematkaa. Maataivalta sanottiin olevan penikulma; -mutta väli tuntui suden juoksemalta. Ponkalahdesta Lönnrotkin lähti, -ensi kerran Vuonnisessa käydessään. Hän oli Ponkalahteen tullut maisin -Tsenaniemestä, josta matkaa niinikään sanottiin olevan penikulman -verta. Lönnrot kertoo retkestään: - -"Sain, kuten olin pyytänyt, oppaaksi erään talonpojan pojan; tein -viisaasti siinä, etten ominpäin lähtenyt tälle sydänmaan taipaleelle, -vaikkapa se ei ollut penikulmaa pitempi. Kuljimme melkein linnuntietä, -sillä useimmista paikoista ei voinut huomata, että kukaan ihminen -ennen olisi täällä liikkunut. Noin puolitiessä huomasimme vasta -hakatussa kaskessa ristin, jossa oli kaksi poikkipuuta. Mieleeni -muistuivat ne ristit, joita matkustaja useissa katolisissa maissa -kuuluu näkevän teiden varrella ja jotka osottavat, että murha on tehty -siinä paikassa. Kerroin tämän oppaalleni, joka ihmetteli, että saatoin -ajatella sellaista heidän maastaan, lisäten: 'niin myö elämme kuin -lintuset metsässä.' Sitten hän kertoi minulle, että edellisenä vuonna -metsää tältä kohdalta kaadettaessa kaskeksi muuan mies oli ruhjoutunut -kaatuvan puun alle ja kuollut siihen paikkaan. Koska oli ollut vaikea -saada ruumis pois sieltä, oli pyydetty pappia hautaamaan hänet siihen, -ja tämä risti oli sen merkkinä. Jonkunmoisella närkästyksellä muistelin -nyt, kuinka meidän rahvas sellaisessa tapauksessa olisi menetellyt. -Vaikka olisi ollut mitä kiireisin heinäaika, olisi ennemmin kutsuttu -koko kylän väki noutamaan vainajaa kirkkomaahan kuin suostuttu -hautaamaan kuolinpaikkaan." - -"Myöhään illalla tulin Ponkalahteen, ja talon isäntäväki kysyi heti, -tahdoinko kylpeä. Luulin saunaa aikaisemmin lämmitetyn ja hämmästyin -suuresti huomatessani, että sitä nyt vasta minua varten ruvettiin -lämmittämään. Näin ystävällinen on rahvas täällä kaikkialla. Heidän -tavalliseen kestitykseensä kuuluu ruoka, sauna sekä puolukat, joita -viimemainittuja ei kuitenkaan riittäne kaikiksi vuodenajoiksi." - -Ponkalahti on Kuittijärvestä poikkimaisin länttä kohti pistävän -lahden partaalla. Siinä ei ole monta taloa, ja nekin mitä on, ovat -jotenkin hajallaan, mutta kylä teki muutoin viljellyn vaikutuksen, -lahden rannoilla oli vihantia vainioita, se muistutti hyvinkin jotain -Keski-Suomen kylänlahtea. - -Ylä-Kuittijärvi yhä enemmän kapenee, kuta pohjoisemmaksi kuljetaan, ja -on lopulta hyvin saarinen, niin ettei luoteiskulmassa enää ole aavempia -selkiä. Puolivälissä on lahtensa rannalla Aajuolaksi, mutta mikäli -muistan, ei sitä selälle näkynyt. Se on pieni kylä eikä runopaikkana -mainittu. Ponkalahdessa Lönnrotin käydessä osattiin vanhoja runoja. -Lönnrot niitä kirjotteli soutajaltaan, kuten hän kertoo: - -"Sain soutajikseni kaksi poikaa, joista toinen oli 15:n ja 20:n, -toinen 7:n ja 8:n vuoden välillä. Heiltä sain tietää, että edellisenä -iltana Ponkalahdessa olin tehnyt tyhmyyden. Olin näet siinä talossa, -jossa olin yötä, lukenut ääneen erään Kettusen runoista, jossa erästä -läsnäolevaa henkilöä pahasti morkattiin ja tehtiin naurettavaksi. -'Ettekö huomannut että nainen suuttui ja läksi ulos?' kysyi vanhempi -pojista. Sellaista en kuitenkaan ollut huomannut, olin vaan nähnyt -useiden vetävän suutaan nauruun ja samalla katsovan toimiinsa; mutta -kukaan ei ollut sanonut minulle mitään. Sittekuin vanhempi pojista -ensin oli ilmaissut suurta ihmetystään siitä, että mokoman seikan -vuoksi, nimittäin vanhoja runoja kerätäkseni, olin lähtenyt tälle -matkalle, hän itse alkoi laulaa muutamia vanhempia kohtia Väinämöisen, -Joukahaisen ja Lemminkäisen y.m. runoista. Huomattuani, että ne -monessa suhteessa erosivat ennen tunnetuista, aloin lyijykynällä -kirjottaa niitä muistiin. Kysyttyäni, mistä hän oli oppinut nämä -runot, hän vastasi, että kuka tahansa osasi laulaa sen verran, jos -vaan viitsi. Tätä minun kuitenkin oli vaikea uskoa, vaikka onkin -totta, että tuskin on ketään muita paitsi pieniä lapsia, jotka eivät -muistaisi hajanaisia kohtia vanhoista runoista, jopa uudemmistakin -lauluista, niin että usein voivat täydentää laulua, joka heille -luetaan. Lupaamalla 20 kopeekkaa yli ennen sovitun soutopalkan sain -vanhemman pojan 'viitsimään' niin kauan kuin matkaa kesti. Nuorempi -veli, joka tahtoi jotakin ansaita hänkin, kysyi, enkö tahtonut antaa -hänelle 'rossaa' (kahdenkopeekan lantti, jossa on ratsumiehen kuva) -sadusta, jonka sanoi olevansa halukas kertomaan. Lupasin hänelle -kaksi, kunhan vaan malttoi odottaa, kunnes olin ehtinyt panna kirjaan -kaikki vanhemman veljen runot. Siihen hän alussa suostuikin; mutta -tultuamme neljännespenikulman päähän Vuonnisen rannasta, ja kun minä -yhä vaan kirjoittelin vanhemman veljen runoja, hän alkoi itkeä. Minun -täytyi siis keskeyttää runojen kirjoittaminen ja käydä käsiksi hänen -satuunsa. Koska tuuli ajoi venettämme rantaa kohti, käskin heidän -lakata soutamasta, jotta minulla olisi enemmän aikaa. Ensin annoin -pojan yhteen jaksoon kertoa satunsa nähdäkseni, maksoiko vaivaa panna -sitä kirjaan, varsinkin, kun en ollut varannut mukaan enempää kuin -puoli kirjaa paperia, joka täten olisi voinut täyttyä kirjoituksella, -niin etten olisi voinut merkitä parempia runoja. Sitten kirjoitin sen -muistiin ja liittäisin sen tähän kokonaisenaan lukijan nähtäväksi, -ellei se olisi liian pitkä. Ehkä minulle toiste tarjoutuu tilaisuus -siihen. Se oli Syöjättären tyttärestä, joka vietteli erään pojan. Panin -sen kirjaan pojan sanelun mukaan näin: oli ennen akka. Siitä saatih -poika. Akka kuoli. Läksi poika metsälle. Tuli meren niemeh. Syöjätär -tyttärensä väkisih myötä työnti. Lenti joutsenena meren niemeh. -Poika vaatteet päältäh. Uimah läksi. Varastettih vaatteet. Niin etsi -vaattehiah. Tuli vassokkaah Syöjättären tytär. Arveli poika jos miksi, -niin siksi. Jos veikoksi, niin veikoksi; jos sisareksi, niin sisareksi; -jos isäksi, niin isäksi; jos emoksi, niin emoksi; jos morsioksi, niin -morsioksi. Tuli morsioksi. Aamulla tultih kolmella karapilla käymäh. -Ajettiin uninieklat pojan korvih ja kannettih karappi karapilta. Niin -sanoo Syöjättären tytär, maamolleh. -- Olen tahtonut mainita tämän -alun, näyttääkseni, millainen näiden satujen tyyli on. Sanojen lopussa -esiintyvä _h_ lausutaan vahvalla henkäyksellä ja olisi oikeastaan -kirjotettava yksinkertaiseksi. Eräässä sadun kohdassa, missä poika -tahtoi kuvata, miten lintu lensi yhä korkeammalle ja korkeammalle, -kunnes sitä lopuksi ei enää näkynyt, hän sen teki seuraavalla tavalla: -'nousi, nousi nousi, nousi, nousi, nousi, nousi' ja 'lenti, lenti, -lenti, lenti, lenti, lenti, lenti.'. Tätä sanoessaan hän hiljensi -ääntään ensimäisistä nousi ja lenti sanoista vähitellen niin, että -hänen lausuessaan viimeiset näistä sanoista oli yhtä vaikea kuulla -hänen puhettaan kuin nähdä lintua niin korkealta kuin hän tahtoi kuvata -sen lentäneen." - -Vuonnisessa Lönnrot Tsenassa saamaansa neuvoa noudattaen poikkesi -Miinan taloon, joka oli etäämpänä rannasta, uloinna vasemmalla: - -"Tämän talon sanottiin olevan paraiten rakennetun sekä muuten muita -varakkaamman. Tosin kerrottiin talonpoikien olevan hieman äreitä tai -vakavia (vai miten lienee sana 'jyry' oikein käsitettävä?) mutta muuten -kuuluvat olevan kunnon miehiä. Etevimmän laulajan, Ontrein, sanottiin -asuvan vähäisen matkan päässä siitä, niinikään toisen suuren laulajan, -Vaassilan. Menin siis Miinan taloon, jossa tapasin kotona molemmat -äsken mainitut pojat. Toinen heistä korjaili suurta nuottaa, toinen -valmisti itselleen saappaita kauppamatkaa varten, jonka pian aikoi -tehdä Suomeen. Heidän vanha äitinsäkin, joka oli kotoisin lähellä -Kivijärveä olevasta Latvajärven kylästä, eli vielä. Paitsi häntä siellä -oli kaksi nuorta emäntää, nimittäin molempien poikien vaimot. Toinen -heistä, kaikesta päättäen vaikutusvaltaisin, oli aikaisemmin mainitun -Kettusen tytär Tsenanniemestä, ja juuri sama, jota myös ennen mainittu -Ortjo turhaan oli kosinut. Hän piti minua puoleksi sukulaisena, kun -itse äidin puolelta polveutui suomalaisista. Nuorempi sisarensa oli -myös naitu Vuonniseen; hänen miehensä oli naapuritalon isännän, laulaja -Ontrein poika. Vaikka Miinan pirtti, jonka ikkunat olivat isot ja -permanto pesty j.n.e., olikin siisti ja hauska, tahdottiin kuitenkin, -että minun piti asua porstuan toisella puolen olevassa kamarissa. -Tämäkin oli siisti huone, valkeine seinineen, pöytineen, penkkeineen -ja lattioineen ja seinillä riippuvine pyhimyskuvineen. Noudatin siis -kernaasti heidän tahtoaan. Seuraavan päivän aamupuolella laulatin -Ontreita. Iltapäivänkin olisin kernaasti suonut hänen viipyvän luonani; -mutta häntä tarvittiin välttämättömästi nuotanvedossa, niin ettei -hän voinut jäädä. Toivotin hänelle hyvää saalista, sovittuani sitä -ennen hänen kanssaan, että hän, jos saisivat määrätyn joukon kaloja, -sitoutuisi laulamaan koko seuraavan päivän; tähän hän suostuikin. -Saalis ei ollut niin runsas kuin olin toivonut; kuitenkin sain -seuraavana päivänä hänen sanelunsa mukaan panna kirjaan useita runoja. -Mutta illalla, Ontrein mentyä nuottaa vetämään, menin Vaassilan -luo, joka asui kapean salmen toisella puolella. Tämä Vaassila, joka -etupäässä oli perehtynyt loitsurunoihin, oli vanha ukko. Hänen -muistinsa oli kuitenkin viime vuosina niin heikontunut, ettei hän -enää osannut sitä, mitä ennen. Väinämöisestä ja muutamista muista -mytologisista henkilöistä hän kuitenkin kertoi monta seikkaa, joita en -ennen ollut tietänyt. Ja kun sattui niin, että hän oli unohtanut jonkun -seikan, jonka minä ennestään tunsin, kyselin sitä häneltä tarkemmin. -Silloin hän taas muisti sen, ja niin sain tietää kaikki Väinämöisen -urostyöt yhdessä jaksossa, ja sen mukaan olen sitten järjestänyt -Väinämöisen runot, jotka tunnetaan." - -"Seuraavana päivänä minua pyydettiin toiseen taloon aamiaiselle. -Isäntä tarjosi minulle paitsi aamiaista, muutamia uudempia -runoja. Tämän jälkeen hän kertoi, miten hän noin 5 tai 6 vuotta -sitten, ollessaan Suomessa laukkukaupoillaan, oli eräässä Hämeen -herraskartanossa toveriensa kanssa laulanut koko yön. Kysyin, muistiko -hän herraskartanon nimen, ja hän mainitsi Vesilahden Laukon. Saatuaan -sitten tietää, että juuri sama henkilö, joka nyt oli hänen edessään, -sinä yönä oli pannut kirjaan hänen runojaan, hän hämmästyi yhtä -suuresti tavatessaan tuttavan kuin minä, kuullessani hänen mainitsevan -paikan nimen. Puhellessamme tästä vanhasta tuttavuudestamme, syöksyi -muuan pieni mies vallan hengästyneenä esiin, tarttui rajusti isännän -käteen ja alkoi vetää häntä mukaansa. En tietänyt, mitä tämä kaikki -merkitsi, ennenkuin kuulin, että hänellä oli riita-asia naapurinsa -kanssa, jonka hevonen oli käynyt hänen pellollaan. Tämän asian tähden -hän nyt tahtoi saada kylänoikeuden kokoon kutsutuksi syyllistä -tuomitsemaan. Siksi hän väkisin tahtoi viedä isännän mukaansa 'Ota -vahva keppi mukaasi', hän sanoi, 'sillä luultavasti sitä nyt, jos -koskaan, tarvitaan'. Hänen mielestään olisi näet oikeuden ensin -pitänyt tuomita hänen riitaveljensä selkäsaunaan ja sitten heti panna -rangaistus toimeen, kuten sellaisissa tilaisuuksissa täällä lienee -tavallista. Isäntä kieltäytyi kuitenkin menemästä, puolustaen itseään -sillä, että hänellä oli vieras. Saattoihan mies mennä toisiin taloihin -ja niistä noutaa riidanratkaisijoita. Näin siis isäntä jäi kotia, -käräjöitsijän melkoiseksi närkästykseksi; tämä näet uhaten ilmaista -asian ispravnikalle koetti taivuttaa häntä tulemaan mukaansa. Isännän -laulettua minulle koko aamupäivän, tarjottiin minulle päivällistä, -jota hyvin tukalasti sain syödyksi; sillä hampaani olivat paljosta -puolukoiden syömisestä -- viimeksi, tässä talossa -- vuolettuneet niin, -että tuskin kykenin pureskelemaan ja syömään. Tarjosin hänelle rahoja -sekä laulamisesta että ruuasta, mutta hän kieltäytyi kokonaan siitä -ottamasta maksua, kuten minulla oli ollut syytä jo edeltäpäin aavistaa. -Kuitenkin saatoin toisella tavalla antaa hänelle korvausta. Hän näet -tarjosi minulle kaupaksi vyötä sekä muutamia muita pikku tavaroita, ja -ostin ne, ollenkaan tinkimättä. Tämäkin talo oli varsin siisti, lattia -pesty, pöydät, penkit ja tuolit puhtaiksi huosioidut." - -"Joka talossa on muutamia pyhimysten kuvia seinässä. Tullessaan -sisään vieras ristii silmänsä niiden edessä. Näin tehdään myös -ateriaa alettaissa tai lopetettaessa sekä myöskin lähdettäessä -ulkotöihin, joissa viivytään monta tuntia, ja niistä kotia palatessa. -Erään Miinan kamarissa olevan kuvaryhmän edessä oli kynttiläteline -vahakynttilöineen. Kuvien vieressä oli suitsutusaineita, joita ei -kuitenkaan siellä ollessani kertaakaan käytetty. -- Ontreilla oli -kantelekin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen molemmat -poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi. - -"Tavalliset ruuat, joita söin Miinan talossa; olivat voi, leipä ja -rieskamaidon sekainen viilipiimä. Sitä paitsi oli joko perunoita, -kalaa, lihaa tai lientä. Emäntä kehoitti minua melkein aina sanoen: -'syö, syö kaikki', eikä näyttänyt olevan oikein tyytyväinen, jos -jotakin jäi jälelle. Maksua ei tahdottu ottaa niistä 4 tai 5 -vuorokaudesta, jotka täällä vietin; kuitenkaan ei varsin itsepäisesti -pantu vastaan, kun toistamiseen tarjosin sitä." - -Vuokkiniemen ja Kivijärven kautta Lönnrot sitten palasi Kajaaniin. -Viidennellä matkalla, joka tapahtui kevätkeleillä, hän ajoi rajan -poikki pohjoisempaa, tuli ensinnä Lonkan kylään, jossa tapasi -Martiskan, ja sieltä tämän saattamana Vuonniseen. - -"Lonkasta on neljä peninkulmaa matkaa Vuonniseen. Tällä välillä ei ole -ainoatakaan asuttua paikkaa. Martiska itse tuli minua kyyditsemään, ja -meidän seuraamme tuli kaksi muuta miestä, joiden oli yksityisten asiain -vuoksi kulkeminen samaa tietä. Läksimme liikkeelle varhain aamulla ja -saavuimme hyvissä ajoin perille. Keskelle kyytiväliä oli rakennettu -metsäsauna tulisijoineen matkustajia sekä kalastajia varten, jotka -viimemainitut lähellä olevassa järvessä vetävät nuottaa. Viivyimme -täällä noin tunnin ajan syöttääksemme hevosia. Saunaan tehtiin tuli, ja -me asetuimme, niin hyvin kuin taisimme, valkean ympärille. Pian savu -täytti huoneen, eikä siihen paljon tarvittukaan, sillä se oli sekä -matala että muuten pieni. Suorana ei siinä ollenkaan voinut seisoa, -vaikka savultakin olisi voinut, joka kuitenkin sekin olisi estänyt -pystyyn kohoamasta. Siinä söimme päivällistä, ja sen jälkeen panin -vielä paperille jonkun Martiskan runopätkän, joka nyt vasta johtui -hänen mieleensä. Kuta kauemmaksi sitten tultiin, sitä vähemmän lunta -oli tiellä: Lonkassa, josta olimme lähteneet, oli sitä vielä puolen -kyynärän vahvuiselta maassa, mutta Vuonnisessa maa oli vallan paljaana. -Syy siihen on se, että Vuonninen on Yläkuitin järven rannalla. -Lonkka sitävastoin Maanselän harjanteella. Poikkesin Miinan taloon -eli Teppanaan, joksi sitä myöskin, ja tavallisemmin sanotaan. Täällä -kaipasin ennen mainittua emäntää. Puoli vuotta sitten kuolema oli -temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta. Mies, joka kertoi hänen -kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi itkeä. Tämä oli toistettava -Tsenanniemessä, kun äiti vielä kerran perinpohjin kertoi tyttärensä -kuoleman. Hän kertoi, miten sama tytär-vainajansa, Teppanan nuori -emäntä, kuluneena kesänä oli ollut pahasti sairaana, niin että kaikki -epäilivät hänen paranemistaan. Potiessaan hän oli nähnyt unta, jossa -kirjava jänis oli näyttäytynyt hänelle, muka koko taudin aiheuttajana. -Hän oli silloin kysynyt jänikseltä, eikö se aikonut jättää häntä -rauhaan, ja vastaus oli kuulunut: Heittänenki nyt, vaan varote toiste -tullessani. Tämän unen hän oli kertonut äidilleen, joka heti oli -selittänyt sen siten, kuin nyt oli käynyt, nimittäin että seuraava -tauti oli vievä hänen tyttärensä manalle. -- Syötyäni Teppanassa -välipalaa, jonka isäntä itse nyt kantoi pöytään, ja jona oli voita, -leipää ja suolattua lihaa, ilmoittautui muuan vanha naiseläjä laulamaan -muutamia runoja. Niitä kuitenkaan ei ollut useampia kuin että 2 tai -3 tunnin ajassa ehdin panna ne kaikki kirjaan. Sitten kävin Ontrein -talossa ja läksin sitten yöksi tai yön selkään, kuten täällä sanottiin, -kylästä matkaan. Lisääntyvä kelirikko pakotti minutkin kiiruhtamaan. -Sain kyyditsijäkseni kesk-iikäisen miehen; hevonen tuntui minusta -olevan keski-ikäistä vanhempikin. Matkan päämääränä oli Jyvälahden -kylä, ja sinne kuljimme Yläkuitin jään poikki, joka nyt oli kieränä, -kun kaikki lumi edellisenä päiväpaisteisena päivänä oli sulanut pois. -Jyvälahti on 4:n penikulman päässä Vuonnisesta." - -Lönnrotin kuvaus yöllisestä matkastaan kuutamossa on omituisen raikas -ja runollinen: - -"Läksimme matkaan vähää ennen auringonlaskua. Ensin olimme kumpikin -jonkun aikaa hereillä, ja mies kertoi muun muassa, miten Teppanan -isäntä vaimonsa kuoltua noin kuukauden ajan oli ollut vallan kuin -järjiltään. Vaikkei hän ennen koskaan ollut maistellut viinaa eikä -rommia, oli hän äkkiä ruvennut kumpaakin nauttimaan niin runsain -määrin kuin ikinä kykeni, lisäksi tuskin oli puhunut sanaakaan -kenenkään toisen kanssa sekä syönyt ja nukkunut sangen vähän. Vasta -3-4 viikon kuluttua hän oli ehtinyt tointua ja oli silloin palannut -entiseen raittiiseen elintapaansa. Puhellessamme aurinko laski; näky -oli erittäin kaunis, koko läntinen taivas kun oli punainen ja avara, -sileä jää sen alla kuvasti taivaan hohdetta, ilman että järven pintaa -tarvitsi pelätä minkään tuulen rikkovan. Siellä täällä etäisyydessä -haamoittavat kuusia kasvavat saaret vaan lisäsivät tämän taulun -kauneutta ja ylensivät sitä vaikutusta, jonka kokonaisuus minuun teki. -Muutamissa tilaisuuksissa luonnonkauneudet erityisesti meidät lumoavat -ja valtaavat sielumme, ja tämä tapahtuu tavallisesti äkkiarvaamatta. Kun -varta vasten olen päättänyt nauttia niistä, olen harvoin täydelleen -voinut sitä tehdä, en ainakaan niin kuin niiden tarjoutuessa itsestään. -Kun aurinko sitten oli mennyt mailleen, ja taivaan purppura oli -kadonnut tai vaihtunut yön pimeään, jonkun tähden siellä täällä -tuikahtaessa esiin, kävi niin, että me molemmat, sekä kyytimieheni -että minä itse, nukahdimme. Vuode ei ollut kaikkein mukavimpia, mutta -uni ei aina kysy paikan mukavuutta. Olen nähnyt henkilöitä, jotka -ovat nukahtaneet satulassa istuessaan ja nukkuen jatkaneet matkaansa -suistumatta alas. Näin uneen vaivuttuamme, oli hevosemme ainoa -valveilla oleva koko seurassa. Enpä tiedä mikä lie ollut syynä, sekö, -ettei hevonen ymmärtänyt tähtein mukaan ohjata kulkuaan oikein, vai se, -että sekin tahtoi päästä nukkumaan ja sentähden halusi päästä kotiin. -Oli miten oli, mutta ympäri se vaan oli kääntynyt ja oli herätessämme -verkallensa kulussa takaisin Vuonniseen, sensijaan, että olisi mennyt -Jyvälahtea kohti. Heti herättyään mies tuuppasi minua kylkeen ja kysyi: -'missä nyt ollaan?' Omituinen minulle tehty kysymys, sillä kaikkein -vähimmän olin nyt valmis vastaamaan siihen muuten kuin että luultavasti -olimme Ylä-Kuittijärven jäällä, sillä huomasinhan heti, ettemme olleet -sen alla. -- Mutta on luonnollista, että se, joka yhdessä seikassa -luulee olevansa toista huonompi, usein sellaisessakin seikassa, jonka -paremmin tietää, kysyy toiselta neuvoa. -- Hänen neuvottomuuttaan ei -kuitenkaan kestänyt kauan. Käännyttyään moneen kertaan ja useilta -tahoilta tarkasteltuaan tunnettuja tähtiä hän huomasi hevosen tuumat ja -käänsi sen toiseen suuntaan. Sen jälkeen hän ei enää nukahtanut, vaikka -minä taas taisinkin hiukan torkahtaa." - -Vielä seitsemännelläkin retkellään Lönnrot kävi Vuonnisessa, tällä -kertaa yhdessä Cajanin kanssa. He tulivat silloinkin Lonkan kautta. -Lönnrot itse ei tästä käynnistä mainitse, mutta Cajanin päiväkirjassa -siitä on seuraava tieto: - -"Vuonniseen tulimme noin k. 3 j.p. -- Vatiera Onufreissa. Sinä iltana -ei mitään, kun nukkumaan. Pyhänä 23 (lokak.) j.p. kävimmä toisissaki -taloissa, katselimma tyttärien ja poikien kisoja, pakasimma kokouneien -urohien kera, laulomma Kalevalata, ja menimmä sitte maata. Maanantai -aamuna saattausimma Yläkuittijärvitse Jyväslahteen." - - - - -MARTISKA. - - -Vuonnisesta lännen ilmaa kohti, aivan Maanselän ylängöllä on Lonkan -kylä, jossa Lönnrot tapasi Martiska nimisen etevän runolaulajan. -Martiskasta Lönnrot kertoo: - -"Tormualta oli tehtävä vaikeanpuolinen matka Lonkkaan, ensimäiseen -Venäjän puolella olevaan kylään. Tosin väliä ei ollut enempää kuin -3/4 penikulmaa, mutta se oli melkein kokonaan ummessa. Saavuin sinne -vähää ennen iltaa ja poikkesin Martin eli Martiskan luo, joksi häntä -nimensä diminutiivi- (vähennys-) muotoa käyttäen sanottiin. Jo paljoa -aikaisemmin oli häntä minulle mainittu oivallisena laulajana. Eikä -mieheltä puuttunutkaan sanoja, vahinko vaan, etteivät ne hänellä -olleet paremmassa järjestyksessä. Enimmästi hän siirtyi toisesta -runosta toiseen, niin että se, minkä häneltä panin muistiin, tosin -kelpasi täydentämään ennen keräämiäni, mutta ei tarjonnut mitään -täydellisiä runoja. Rommipulloni, jonka sisällystä hän ahkerasti -maisteli, kuten sanoi, vahvistaakseen muistiansa, yhä vaan sekoitti -hänen ajatuksiaan. Tästä huolimatta hän lauloi minulle loppupuolen tätä -sekä kaksi seuraavaa päivää. Etenkin viimeisenä päivänä laulaminen -sujui huononpuoleisesti. Hänen näet oli vaikea muistaa uusia runoja; -sen sijaan hän usein alkoi laulaa samaa, mitä edellisenä päivänä olin -häneltä kirjaan pannut." - -Martiska oli tunnettu pororosvo, oli siitä kiinnikin joutunut ja -Kajaanin linnaan viety, mutta päässyt pois. Näistä seikkailuistaan hän -oli laatinut pitkän runon, jonka myös lauloi Lönnrotille, ja koska se -on omiaan kuvaamaan rajaseutujen elämänlaatua ja samalla sitä luovaakin -runosuonta, joka yhä sykkii Vienan Karjalassa, niin julkaistakoon runo -Lönnrotin kirjaanpanon mukaan tässäkin yhteydessä: - -"Tämä Martiska oli itsekin runontekijä. Joku aika sitten hän oli -istunut vankeudessa, osaksi Kajaanissa, osaksi Oulun vankilassa, ja oli -ollut syytettynä poronvarkaudesta, seikka, joka täällä rajaseudulla -tiheään saattaa rajanaapurit tekemisiin toistensa kanssa. Nyt paraikaa -valitettiin meidän puolella rajaa, että heti kun porot vaan vähänkin -pistävät päätään rajan yli tai ainoastaan tulevat lähelle sitä, ollaan -Venäjän puolella valmiit pyytämään tai ampumaan ne. Nyt oli vähää -ennen rahvaan valitus tullut hallituksenkin korviin, minkä johdosta -joku (talonpoikien kertomuksen mukaan 'ensimäinen mies keisarista') -keisarillisesta senaatista oli määrätty tutkimaan tätä asianlaitaa. -Sillä aikaa ja niinkauan kuin tuomio asiassa oli langettamatta tai -ei ollut vielä tullut tunnetuksi, harjoitettiin tätä poronvarkautta -entistä hurjemmin. Nähdessäni eräässä Lonkan talossa muuanna -iltana taaskin tuotavan kotia kahta pyydettyä poroa, kysyin, kuinka -he rohkenivat jatkaa tämän ammatin harjoittamista, kun paraillaan -entisistä varkauksistaan olivat syytteen alaisina. Nyt on kaikkein -paras aika, vastattiin, mies se, ken jotain saa käsiinsä, sillä kaikki -käy nyt entisten kustannuksella, ja entisistä ei tule mitään." - -"Näissä rajaseudun poronvarkauksissa on ikävää se asianhaara, että -meidän puolella rahvaalla on poroja, mutta Venäjän puolella ei. Juuri -tämä seikka herättää toisen puolen rahvaassa kahta suuremman halun -katsomaan lähelle rajaa tai sen yli eksyneitä porolaumoja omistajaa -kaipaavaksi saaliiksi. Sen näet ei tarvitse pelätä kostoa meidän -rahvaan puolelta, ja nostetuista käräjäjutuista ei tavallisesti -monien lakimutkien vuoksi tule mitään, kuten Lonkan mies sanoi, tai -jos joskus tulisikin, ei oikeudenhaltijan voitto korvaa käräjäkuluja. -Ylempänä rajaseuduilla on asianlaita toisin; siellä on kummallakin -puolen rajaa asuvilla poronsa, ja kunkin täytyy pitää huolta siitä, -ettei lähimmäiselleen tee sellaista, jota ei soisi toisen itselleen -tekevän. Lonkan tienoilla tosin jokunen suomalainen talonpoika on -koettanut estää noita kuuluisia poronvarkauksia siten, että on -poronhoitokumppanikseen ottanut venäläisen talonpojan. Tämä saattaa -paremmin pitää silmällä, etteivät naapurikyläläiset tuhoa poroja, mutta -tämä ei kuitenkaan voi estää mainittuja varkauksia." - -"Mutta palaan Martiskaan. Istuessaan syytettynä poronvarkaudesta -linnassa, hän teki runon tästä asiasta. Hän itse lauloi minulle tämän -runon, vaikka se, kuten hän sanoi ja kuten muutenkin saattaa nähdä, -on puutteellinen, hän kun näet ei enää muistanut kaikkea, minkä -sepittämiseen hänellä silloin oli ollut niin runsaasti joutoaikaa. -Se minkä runosta sekä itse tekijän että muiden kautta, jotka ovat -muistaneet hajanaisia kohtia, tähän asti olen saanut muistiin panna, on -jotenkin seuraavaa: - - "Poron synty on Pohjolasta, - Petra laulettu Lapista, - Tätä riikki riitelevi, - Raja raivoissa elävi. - Sykysyllä seikka synty, 5 - Talven tullessa tapahtu, - Ruotsi tungeksen tukulle, - Koko Kuusamon pitäjäs, - Paljo maita matkustavat, - Kyllä kyytiä tekevät, 10 - Hyvin hiihto Hossalainen, - Hiihto Huttu huikeasti, - Oikarinen oivalailla. - Lauttolammille tulevat, - Siitä metsähän menevät, 15 - 'Mitäpä tässä?' -- 'i mitänä'. - 'Jälet tässä', -- 'ei jälistä', - 'Siat tässä', -- 'ei sioista'. - Ylös korpehen kohoovat. - Tuossa kumma keksitähän, 20 - Petran vasa vaipununna - Kahen kallion lomahan. - Päivä päätä väännetähän, - Sorkkia soristetahan, - Turpoakin tuuvitahan 25 - Kahen kallion lomasta. - Siitä Huttu huuon nosti, - Kela toinen kerkiävi, - Mit' on kummat kuulumassa, - Mitkä ilmoset imehet. 30 - Silmät on entiset elolla, - Korvat vanhat valmihina, - Vielä kello kelvollinen, - Yht' on pikkuista vajella, - Henkeä poro polonen. 35 - 'Tuoppas täll' on tuuli henki, - Pane paarmuot ahava'. - Kela kellon soittajaksi, - Kulkusen kolistajaksi: - Kuulu kello Kuusamolle, 40 - Kuusivaarahan kulina, - Kiannalle kielen lyönti. - Siit on Hutun huima Antti, - Vähämielinen Mikittä - Vuonnisehen päästyänsä 45 - Katsellahan kaikki paikat. - Huttu katso kaikki paikat, - Nuuski nurkkajen taukset. - Mit on akkaset ajettu - Tiiron piiat tirskutettu. 50 - Kaikki laukkuhun latovi, - Mitä missäkin näkevi, - Eväs on tarves taipaleella, - Moni matkassa tulevi, - Tapahtuvi taipaleella. 55 - Huttu huimaksi rupesi, - Mielettömäksi Mikittä, - Kaikkiaan kaheksan miestä, - Yhen miehen ympärillä, - Sito yöllä yksinäisen, 60 - Kesken yötä kenkimättä, - Väänti Martin väkkyrälle. - 'Lähes nyt Martti matkan päälle - Kulkemahan Kuusamohon, - Oulun linnahan lujahan, 65 - Kuss' ei konsa päivyt paista, - Eikä kuuhuet kumota.' - Sano kainu karjalainen, - Yhtä puoltansa puhuvi, - Yhä virkko vierestänsä: 70 - 'Kuule Kurvilan isäntä, - Jo mie sen sanon toeksi, - Kun tuo härkä ammonevi, - Jok' on kuollut mennä syyssä, - Mennä talvena tapettu, 75 - Kun on kuollut Hoituvalla, - Liha syöty, luu jätetty, - Talja Sunkuhun sulettu, - Laapat kaikki kaupunkihin.' - Jyrki viinoa vetävi, 80 - Rajan poikki raukiata, - Yöllä viinoa vetävi, - Kulettavi kuutamolla, - Luoksi viinan vierahia. - Tuossa on tuuma tuumatahan. 85 - Annill' on hyvä heponen, - Saaha Martti matkan päälle. - Jyrki ajo antamahan, - Anni riisu rinnuksia, - Hevosista on lasettelevi. 90 - Ottivat omin lupinen, - Martin matkahan panevat, - Poron syöjän polkusehen. - Jo Ruotsi hyvin elävi - Koko Kuusamo ihastu, 95 - Kun on Martti matkan päälä, - Poron syöjä polkusessa, - Kaikki on naiset naurusuussa, - Isännät iloissa mielin, - Niin on Martti matkan päällä, 100 - Karjalainen koilamassa, - Kuuksi päiväksi kululla, - Iäksi on ilman alla. - Kulettavat Kuusamohon, - Tuonne tuomarin tupahan, 105 - Esivaltojen etehen. - Koko Kuusamoa kokoutu, - Lautamies lakitta seiso - Tuolla tuomarin tuvassa, - Esivaltojen eessä. 110 - Vast' on Martti matkan päällä, - Kun on rautoihin rakettu, - Kokonansa kolmet rauat - Yhen miehen ympärillä. - Kulkemass' on Kuusamosta, 115 - Oulun linnahan lujahan, - Enarihin ilkiähän, - Joss' ei puuttune porohkat, - Ampuvärkit ei lähene. - Ain' yhtä ajattelevi, 120 - Tämä on kasvanut kaloilla, - Veen kaloilla venynyt, - Atrioinut ahvenilla, - Ei siitä sinä ikänä - Kuletettu Kuusamohon. 125 - Huttu huimaksi rupesi - Lähimmäinen miulla ränni; - Tuli vihat viikolliset, - Kaukaiset ylenkatsannot, - Vaikk' oli ennen ystäväni. 130 - En minä huolinna hyviä, - Jos olen ottanna urakan, - Nukuttanut nuoren petran; - Sinulle sikiät jäävi, - Kaksin vaatimot vasovi, 135 - Porot toisen toimittavi. - Tuliko surma suutimaton, - Kesken yötä kenkimätön, - Sian tieän kussa synnyin, - Paikan kaiken kussa kasvoin, 140 - En tieä sitä sioa - Kussa kuolo kohtanevi - Näillä ouoilla ovilla, - Teillä tietämättömillä. - Ain' yhtä ajattelevi 145 - Luojan luotuja sanoja, - Pyhän synnyn säätämiä. - Kuu keritä, päivyt päästä, - Otava yhä opeta - Näiltä mailta vierahilta, 150 - Yhä ouoilta ovilta. - Jopa tuomari tulevi, - Kemin herra kerkiävi, - Päästi Martin matkan päältä. - Ruotsi nyt tuli tuholle 155 - Veionen Venähen voitti. - Huttu kulki huikiasti, - Alle pöytänsä ajaksi, - Päähän penkin peittelekse, - Itsekseen itettelekse, 160 - Parempi olisi ollut, - Maata koissa korkiassa. - Vähä nyt tulee väkeä, - Pieni arvo aartehia, - Saatu on saalis suurempiki, - Vähemmälläki väellä'." - -Martiskan runoja olivat suureksi osaksi säilyttäneet hänen poikansa -Maksima, joka asui sukutaloa Lonkassa, ja Teppana, joka jo v. 1851 -oli muuttanut kotivävyksi Tiirovaaraan eli Koljolaan, nelisen -penikulmaa pohjoiseen Lonkasta. Maksimaa oli Lähteenkorvan johtamalla -runonkeruumatkalla Genetz laulattanut, Teppanaa Berner, ja poikain -laulamista runoista on voitu selvitellä, mitkä toisinnot Lönnrotin -kokoelmissa ovat isän laulamia. Teppana minulle kertoi muutamia -elämäkerrallisia tietoja Martiskasta, jos lienee tapauksia oikein -muistanut. - -Hän kertoi olleensa 14 vuoden ikäinen, kun Martiska vietiin vankeuteen, -jossa hän eli 3 vuotta. Hän oli muka päässyt karkaamaan Kajaanin -linnasta viiden muun karjalaisen kanssa, mutta sitten saatu kiinni -ja viety Helsinkiin, jossa kuoli. Teppanan tietojen mukaan vanha -runolaulaja siis olisi v. 1836 uudelleen viety vankeuteen ja kolmen -vuoden kuluttua, v. 1839, kuollut 71 vuoden iässä. Lönnrot laulatti -Martiskaa viidennellä runonkeruuretkellään v. 1834. Siis olisi Martiska -kaksi vuotta tämän tapauksen jälkeen saanut uudelleen lähteä tyrmään, -jossa veljensä Simanan keralla kuoli. Mutta kun Teppana vielä niihin -aikoihin oli hyvin nuori, niin on mahdollista, ettei hän enää hyvin -muistanut isänsä surullisia loppuvaiheita. - -Cajan ei mainitse Martiskasta mitään, vaikka hän lopulla vuotta 1836 -Lönnrotin keralla matkusti Lonkan kautta. Hänen päiväkirjassaan on -tästä oleskelusta seuraava lyhyt maininta: - -"Siinä (Lonkassa) olimme yötä Hilipan kartanossa ja illalla laulo -meille Prokon nainen häälauluja ynnä itkuvirsiä, joista erään -kirjotinki, jos suurellaki tuskalla. Maata pantuamme haasto ämmö meille -vielä pari tarinata, joita mie en outoin sanojen vuoksi ymmärtänyt, -vaan veli L., joka maltto pakinan, aiko ne muistoksi kirjuttaa." - - - - -MYÖHEMPI RUNONKERUU VUONNISESSA. - - -Vuonnisen runoilla on Kalevalan kokoomisessa perustava merkitys. Kun -senvuoksi Lähteenkorva tovereineen seitsenkymmenluvun alussa kävi tässä -kylässä, niin koetettiin kerätä kaikin vielä saatavana olevat runot -niin täydellisesti kuin suinkin, varsinkin Ontrein jälkeläisiltä. Tämä -oli sitäkin tärkeämpää, kun suuri osa Lönnrotin Vuonnisessa keräämistä -runoista on myöhemmin joutunut hukkaan, kuten A.R. Niemi huomauttaa, -eikä hänen laulajainsa runotaidosta sen vuoksi ollut mahdollista saada -muulla tavalla selkoa. Lähteenkorvan kertomus tästä keruusta kuuluu: - -"Paras laulaja ei kuitenkaan asu itse kylässä. Kuin Lönnrot v. -1833 syyskuussa, Vuonnisesta Vuokkiniemeen lähtiessään, oli tullut -muutamia virstoja ensin mainitusta kylästä, viittasi yksi soutajista, -jotka olivat Ontrei laulajan vaimo, miniä ja tytär, erästä metsäistä -saarta, sanoen: 'Tuonne vast'edes tulette meillä käymään.' Perhe oli -nimittäin aikonut tulevana kesänä muuttaa sinne asumaan. Samassa -seudussa onkin nyt Ontrein pojan, Jyrin, uudistalo Haapakuotkut, -kuitenkin mantereella, lähellä Piston suuta, joka viisi virstaa -Vuonnisen itäpuolella purkautuu Kuittijärveen. Tarkempimuistoisena kuin -Arhippainen Miihkali hän on erinomaisen uskollisesti säilyttänyt isänsä -runot, jotka osaksi ainoastaan pojan laulamina ovat tallella. -- Kaikki -eepilliset runonsa syksyllä annettuaan hän lauloi tämän lisäksi nyt -vielä muutamia loitsuja sekä karhunpeijaisvirret." - -"Jos Kuotkuesta kulkee Pistonjokea myöten muutamia virstoja ylöspäin, -näkee yksinäisen huoneuksen, jossa aivan itsekseen kosken korvalla -asuu vanha perheetön mies, jotakin Karjalassa hyvin harvinaista, sillä -karjalainen ei yleensä yksinäisyyttä rakasta, -- vaikka tosin juuri -Vuonnisen ympärillä on enemmän uudistaloja kuin muualla. Yksin eläjä on -Jyrin vanhempi veli Vasselei. -- Koska hän lapsuuden päivistä saakka -ei ole laulun taitoa harjottanut, niin hän ei ensin tahtonut ruveta -näitä unhotettuja muistoja tapailemaan, kieltäen olevansa runon sukua. -Mutta ukon siihen vihdoin ryhdyttyä näyttihe, että oli hänelläkin -ollut suussa suuri tieto, vaikka muisti nyt jo oli alkanut pettää. -Ihmetyttävä oli kuitenkin veljesten runojen tarkka yhtäpitäväisyys -siinä, minkä ukko muisti, joka parhaiten todistaa Jyrin laulamien -suuren arvon. -- Muuten kaksi Jyrin pojistakin harjoittivat runojen -laulamista, vaan opettajana on heillä olut vieras huonompi laulaja, -eräs kulkijaukko, joka on Kuotkuessa oleskellut." - -"Pieni poikkeus, jolla allekirjoittanut (Läht.) kävi Jyrin ja Vasselein -luona, sekä Korpijärven uudisasutuksessa, oli vielä yhdessä suhteessa -varsin miellyttävä. Vähän matkan päässä on eräässä Kuittijärven -saaressa talo, jonka nuori miniä myös osasi runoja laulaa. Mitään -merkillistä uutta näissä runoissa ei ollut, vaan laulettuina suloisella -äänellä ja hyvin vaihtelevalla sävelellä, jonka hento surumielisyys -hyvästi sopi hänen kivuloiseen näköönsä, ne antoivat mitä ihanimman -kuvan lyyrillisestä kansanlaulusta, jota lajia naisten laulut -tavallisesti ovat. Täällä niinkuin usein sain myöskin ihmetellä näiden -luonnonlasten erinomaista muiston tarkkuutta. Mainittu Prokon miniä oli -kylässä kerran pitopäivinä kuullut Latvajärven Arhippaisen Miihkalin -laulavan runonsa Väinämöisen ja Ilmarisen kilpakosinnasta, joka on -hänen pitimpiä. Saman runon lauloi nyt kuulija, vaikka ei siitä sen -enempää kuullut, varsin täydellisenä ja muodoltaankin oivallisena." - -"Jo syksyllä oli Harmoinen Ohvo, ollessaan silloin sukulaisensa Jyrin -talossa nuotanvedon aikana majassa, alkanut virsilipastaan virittää, -vaan ukko valitti silloin itseään kipeäksi ja jätti laulamisen kesken, -eikä sen enempää siihen ruvennutkaan. Yhtenä syynä oli epäilemättä, -että hän ei tahtonut taitavamman vaan hiljaisen Jyrin läsnäollessa -näyttää itseään heikommaksi, sillä Ohvo ukko mielellään kehuu -voittaneensa kaikki kaukaisemmatkin tietäjät ja kuulee mielihyvällä -samaa kiitosta muiltakin. Oikeastaan siinä onkin enemmän perää kuin -tavallisesti, ja ukko olikin, muinoista ystävyyttä muistellen, tällä -kertaa kyllä taipuvainen omassa kodissaan tietoansa jakelemaan. -Loitsuistaan hän ei tahtonut kuitenkaan luopua, ja ne harvat -näytekappaleet, jotka niistä sekä ennen että nyt saatiin, eivät -olleetkaan suurempiarvoisia. -- Ohvo oli tällä kertaa laulanut 10 -hyvää kertomarunoa sekä päälliseksi yhden loitsun. Kun hänelle niistä -tarjottiin vähäiseksi maksuksi yksi rupla, ei ukko ottanut enempää kuin -puolen, muistaen tietäjän sääntöä 'anna toisen toinen puoli, pahemman -parempi puoli.' Oikeastaan ei sekään ollut aivan luvallista. Eräs -toinen tietäjä, joka itse ei kuitenkaan ruvennut mitenkään tietoansa -ilmoittamaan, sanoi sentähden Ohvosta kovan moitteen, kuullessaan että -hän oli maksua ottanut, koska hänen muka olisi pitänyt ilmaiseksi -auttaa avun tarvitsijaa. Tämä sääntö onkin niin jyrkkä, että ei saa -loitsijaa avonaisesti kiittääkään, joten kerran eräs tietäjä, joka -tämän kirjottajalta oli lukenut poskesta paiseen pois, kiittäessäni -hämmästyen vakuutti, että ei ottanut kiitosta vastaan, ei ollut sitä -kuullutkaan; muuten luku pahansuovain kateudesta oli mitättömäksi -menevä." - - * * * * * - -Kuljeskelimme Vuonnisessa kuin matkailijat, jotka käyvät vanhoilla -merkkipaikoilla. - -Yli-Kuittijärven pohjoisin sopukka kapenee kylän kohdalla lyhyeksi -salmeksi ja jatkuu sitten vielä kappaleen matkaa länttä kohti samaan -suuntaan kuin Maanselältä, Lonkan seuduilta juokseva laakso ja joki. -Salmen läntisellä rannalla oli Ontrein talo. Siihen ensinnä poikkesimme -nähdäksemme mainion laulajan asumukset. Taloa hallitsi silloin Ontrein -pojanpoika, Jyrkinen Iivana. Hän näytteli meille muun muassa Ontrein -karhukeihästä, jolla ennen vanhaan lienee monikin kontio surmansa -saanut. Asumaan läksimme vähän kauemmaksi erillään olevaan taloon, -jossa saimmekin siistin huoneen, vaikka asukkaat muuten olivat -jörönlaisia. Sieltä sitten kävimme vähin muuallakin kylällä, muun -muassa tapaamassa Vaassilan pojan poikaa, jylhää, pitkää miestä, jonka -nenä oli uponnut naamaan. Hän ei sanonut runoja osaavansa eikä ruvennut -tapailemaankaan, mutta oli muutoin homman miehiä Vuonnisessa. Hän oli -alkanut entistä suuremmalla tarmolla maatakin viljelemään, olipa -kuokittanut kelpo kydönkin hätävaroilla, joita oli Suomen puolelta -lähetetty Vuonnisen köyhien auttamiseksi ja kielletty ilmaiseksi -jakamasta. - -Vuonnisen talot ovat jotenkin hajallaan, niitä lienee puolensadan -vaiheilla. Salmen rannassa seisoo -- seisoi ainakin silloin -- pieni -vähäpätöinen tsässyönä, joka vaatimattomuuden puolesta vei voiton -kaikesta, mitä siihen saakka olimme nähneet. Se ei ollut vähäistäkään -parempi pientä lahonnutta latoa ja kallisteli niin pahasti, että se -oli täytynyt seipäillä pönkitä. Mutta pieni sipulinsa oli silläkin -arvonsa merkkinä katollaan, vaikka se puuttuikin kaikkea yhteyttä -rakennuksen muotojen kanssa, oli kuin seipäällä lävistetty ja sitten -katolle kohotettu. Tämä pieni tsässyönä oli kuin vertauskuva koko tämän -maan nykyisestä hengen viljelyksestä, joka eimmäkseen yhä on lahoavaa -pakanuutta, vaikka siihen onkin oksastettu yksi ja toinen kristinuskon -ulkonainen tunnusmerkki, silmien ristiminen ja kumartaminen ja jonkun -vieraskielisen rukouslauseen lukeminen. Mutta samoin kuin tuo tsässyönä -arvetenkin jo on saanut uudelle sijansa antaa, samoin tuntui tässä -kylässä kaikki muukin käyvän perusteellista uudistusta kohti. - -Omituisen sekavilla tunteilla laskimme taas etelää kohti, saattajina -joukko reippaita Vuonnisen naisia. Olimme tosin iloksemme huomanneet, -että tämä köyhä runokylä oli alkanut perustaa toimeentuloaan uudelle -pohjalle ja entistä suuremmalla tarmolla maata viljellä, levitteleidä -kylän kujilta kauemmaksi saloille, missä vain oli kunnollista -maata. Samalla oli kylän ulkomuoto ja elanto melkoisessa määrässä -suomalaistunut. Siellä sanottiin olevan koko paljon hihhulilaisuutta, -joka nopeammin kuin mikään muu muuttaa kansan tavat ja luonnonlaadun. -Mutta toiselta puolen tuskin olimme missään muualla niin selvään -huomanneet, että vanha runoaika oli auttamattomasti katoamassa. - -Olimme toverini keralla alkumatkan tavallista miettivämpiä, -kiinnittämättä huomiota naisten pakinoihin Varahvontan kanssa. -Ajatuksemme näyttivät kierrelleen jotenkin samoja latuja, kaiken -katoavaisuutta aprikoiden, koska yht'aikaa melkein kuin sopimuksesta -viritimme tuon tunnetun kauniin laulun: - - "Kas Suomenlahdella hyrskyt - Ja laajat Laatokan veet, - Ja vuolaan Tornion tyrskyt - Ja Maanselän harjanteet, - Ne halkoo Suomea suurta, - Ne pilkkoo kansaa sen, - Ne katkovat Sammon juurta, - Ei juurru se uudelleen"... - -Näillä samoilla taipaleilla se sävel ehkä oli kerran runoilijansakin -mielessä herännyt. - - - - -VENEHJÄRVESSÄ SYYSPIMEIDEN ALKAESSA. - - - "Metshä raivoh' rupesi"... - -Synkkä oli se ilta, jona ensiksi saavuimme Venehjärveen, mutta vielä -synkempiin mielialoihin tulimme. Kylässä vallitsi haikea suru, sillä -edellisenä iltana oli karhu sortanut erään pienen talon ainoan lehmän -ja repinyt hevosen niin pahasti, että siitä enää tuskin kalua tulisi. -Emme olleet kauaakaan istuneet pirtissä, ennenkuin nämä sanomat meille -kerrottiin. Joka talossa oltiin huolissa, sillä kuusi lehmää oli kontio -jo sitä ennen kaatanut. Karhu pimeiden tullen käy niin rohkeaksi, ettet -tiedä miten karjaa siltä säilyttää. Niillä louhisilla vuorilla, jotka -kylän ääressä kohosivat, sanottiin kontion syysaikaan elämöivän yöllä, -niin että ryske ja möry kylään kuului. Silloin se pyrkii ryöstämään -karjan aivan tuliltakin, eikä elukoita ensinkään voida jättää -laitumelle kauemmaksi kylästä. - -Karhu on tosiaan näissä seuduissa suurimpia maanvaivoja. Kun miehet -viettävät kaiket talvet kauppamatkoillaan, niin ovat toimet sen -hävittämiseksi hyvin huonoja. Se saa jotenkin häiritsemättä elää ja -liikkua. Ensi lumen sataessa, jolloin juuri olisi jälkiä etsittävä ja -kontio kierrettävä, ovat leivän hankkijat jo kaukana Suomessa, kotona -ovat vain vanhukset ja saamattomat, ja aseetkin ovat niin huonoja, että -tuskin paremmatkaan uskaltavat lähteä metsän kuningasta taisteluun -haastamaan. - -Meidän on Etelä-Suomessa, jossa on kulunut mies'ikä siitä, kuin -viimeiset kontiot surmattiin, melkein mahdoton käsittää, missä -ahdistuksessa kansa tämmöisissä oloissa elää. Karjat Vienan Karjalan -puolella ovat niin vähäiset, ettei aina kokonaisen kylänkään karja ole -sen kokoinen kuin meidän puolellamme yhden ainoan talon, ja lisäksi -karjan antimet tuossa leivättömyyden maassa ovat hengen säilyttämiselle -monin verroin tärkeämmät kuin Suomessa. Loppukesästä ihmisten monessa -kylässä täytyy paitsi maidolla elää melkein yksinomaan marjoista, -sienistä ja kaloista, kunnes uutiseen päästään. - -Rahvas ei kontiota vastaan näyttänyt tietävän juuri muuta apua -kuin taiat ja loitsut. Joka kevännä karja, ensi kertaa metsälle -laskettaessa, kierretään ja vanhaa runoa laulaen rukoillaan sille armoa -"metsää" vastaan. Naisen, joka tämän tekee, täytyy sitoutua kaiken -sen kesän pitämään piikaista pyhyyttä, muutoin lumot rikkoutuvat. -Nuotti oli yksinkertainen runonuotti, mutta esitettiin verkalleen ja -fermaateilla kuin rukous. Mairittelevin sanoin, soinnukkaalla äänellä -ja helähtelevine sävelkirjauksineen laulettuna se oli erittäin kaunis. - -Kontio saa sen vuoksi häiritsemättä sortaa, harva se kesä, karjaa -melkein joka kylässä, sillä kaikkien ympärillä on penikulmittain saloa. - -Läksimme seuraavana aamuna Vihtoora Lesosen mökille, jolle viimeinen -suuri vahinko oli tapahtunut. Mökki oli järven rannassa, vähäinen ja -vaatimaton, lapset ryysyisiä ja kituvia, emäntä jotenkin reippaalla -mielellä, mutta Vihtoora itse, komea keski-ikäinen mies, aivan surun ja -epätoivon murtamana. Hän istuskeli sanaa sanomatta yksissä paikoin, ei -puhunut mitään, ei välittänyt kenestään, kova kohtalon isku oli saanut -hänet kerrassaan turtumaan. Leipää ei ollut, ainoat lehmät on karhu -surmannut, ainoan hevosen pilalle repinyt. Sitä hoidettiin nyt -- -saunassa, mutta vaikka olikin toiveita, että se jäisi eloon, niin -tuskin siitä enää kunnollista hevosta tulisi. - -Tähän puutteeseen ja suruun saatoimme vähäksi aikaa tuoda lievennystä. -Vihtooraa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi, ja jonkun aikaa häntä -puhuteltuaan ja pyydeltyään toverini saikin hänet avaamaan sanaisen -arkun, kun sitten aterian aikana tapasin toverini, oli hän kerrassaan -haltioissaan. Niin kauniita, yksityiskohtia myöten täydellisiä runoja -ei oltu vielä keneltään toiselta saatu koko Vienan Karjalasta! Ja hän -lauloi ylen harvinaisiakin, muun muassa Lemminkäisestä ja Kyllikistä, -Saaren immestä, joita on hyvin vähän kirjaan saatu pohjoiselta -runoalueelta, eikä keneltäkään niin täydellisiä, kuin tältä murheen -murjomalta, köyhältä Venehjärven mieheltä. Edelliset runonkerääjät -olivat yleensä huonosti onnistuneet tässä kylässä, Lönnrot ei siellä -tainnut ensinkään käydä ja Lähteenkorvan ja hänen seuralaistensa -käydessä olivat laulajat tavallisesti olleet kotoa poissa. Iloitsimme -senvuoksi vilpittömästi, että olimme näin hyvälle saaliille sattuneet, -ja toverini hellitti auliisti kukkaronsa nauhoja ja Vihtoora sai -tiedoistaan hyvän palkan. Runojen kirjottamista jatkui koko päivän, -taisi jatkua toistakin, ja syvällä molemmanpuolisella tyytyväisyydellä -erosivat kirjoittaja ja laulaja toisistaan. Hyvässä luottamuksessa -saaliin suuresta arvosta erosimme Venehjärvestä ja kotimaahan tultuamme -annoimme Helsingissä aarteemme Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin. Mutta -sitten varsinaiset runontuntijat, joille Vihtooran runoja erityisesti -huomautettiin parhaimpana osana saaliistamme, sanoivatkin niitten -olevan -- Kalevalasta opittuja! Tuo mies, joka tuskin itse osasi lukea, -oli arvatenkin joskus kauppamatkoillaan kuullut Suomessa jonkun lukevan -runoja Kalevalasta ja sillä hyvällä ne olivat jääneet hänen muistiinsa! -Ei ainakaan hänellä Kalevalaa ollut. Toisintojen arvoa ei siis hänen -kauniilla runoillaan ollut. Mutta jäivätpä ne kummana kertomaan, kuinka -muokattu maa runon tajuamiselle ja muistamiselle Vienan Karjalan -rahvaassa yhä vielä on. - -Toverini laulattaessa Vihtooraa lähdin Hökkä-Petrin ja Varahvontan -keralla virittämään pyssyjä lehmän haaskalle, jonka karhu oli -surmapaikalta laahannut kauemmaksi metsän sisään. Petri oli toimelias -mies, ja ainoastaan varain puute esti häntä ryhtymästä vielä -tehokkaampiin keinoihin kontion karkoittamiseksi kylänsä mailta. -Hän oli hankkinut suuren vanhanaikaisen perästä panostettavan -sotilaskiväärin ja saanut vielä toisen rihlan lainaksi, ja näitä -lähdimme salolle viemään. - -Sousimme kappaleen matkaa Venehjärveä ja laskimme maihin eräässä -paikassa, jossa pienen ojan varsilla kasvoi jylhä kuusikko ja soisella -maalla metsän alla sammalta ja heinää. Ilma oli aivan tyyni, vaikka -raskaassa pilvessä, ja kamala hiljaisuus vallitsi salolla. - -Nousimme siinä maihin, olostellen ja liikkuen itsekin niin ääneti kuin -suinkin, astuimme suoniitylle, jossa en mitään erikoisempaa huomannut, -kunnes molemmat saattajani osottivat, missä sammalen lähteneen -maasta, missä selviä kynsien jälkiä, missä tallattuja paikkoja, missä -verta. Näitä merkkejä he olivat jo aikaisemmin tutkineet ja niistä -kuin kirjasta lukeneet kamalan kertomuksen korvessa tapahtuneesta -rikoksesta. Heidän päätelmänsä olivat nopeat, luontevat ja niin -sattuvat, että paikalla tulin vakuutetuksi; siitä, että niin juuri -oli kaikki tapahtunut. Nämä verekset murhan jäljet ja ympäristössä -kiertelevän murhamiehen aavistettu läheisyys loivat kammottavan -tunnelman hämärälle salolle. - -Petri osoitti, missä kontio oli lehmän suolta vienyt, miten se oli sitä -raahannut vuoreen, hän seurasi verestä jälkeä, näytti erästä paikkaa, -jossa se oli kevyesti heittänyt sortamansa elukan kaatuneen hongan -yli, sanalla sanoen, koko tapauksen hän kuvasi meille ilmi elävänä. -Kontio oli kuljettanut lehmän kallion taa korpeen ja siellä jättänyt sen -vähäiselle niittyaukolle, käyden sitä siinä syömässä. Hiljaa hiipien -lähestyimme tuota paikkaa siinä turhassa toivossa, että tapaisimme -kontion paraillaan haaskalla, mutta kuulimme vain jo matkan päähän -suurten kärpästen pörinää haaskalta ja tunsimme pian tukahuttavan -löyhkän, joka siitä levisi. Mutta kontiosta ei kuulunut hiiskaustakaan, -vaikka olimme pehmeässä hyllyvässä sammalessa lähestyneet risunkaan -rasahtamatta. - -Heti senjälkeen kun karhu oli lehmän kaatanut ja haaska löydetty, -oli pari Venehjärven nuorta miestä lähtenyt ja rakentanut sen viereen -nuoriin kuusiin lavan, jolla he yön väjyivät. Mukaan oli otettu kolmas -mies, joka oli vienyt jäljet takaisin, koska karhun sanottiin ylen -tarkasti ottavan jäljistä selkoa, onko haaskalla kävijä myös pois -lähtenyt. Ainoastaan siinä tapauksessa se uskaltaa lähestyä. Miehet -olivat maanneet lavalla hiljaa kuin hiiret, kontiota odotellen. Kun -päivä aleni ja salolle laskeusi elokuunyön synkkä tummuus, oli samalla -kammo hiipinyt miesten mieleen, kaikki vanhat kummat ja pelotukset -virinneet, ja he olivat henkeään pidätellen kuunnelleet, milloin kontio -lähestyisi. Vihdoin viimeisten ruskojen sammuttua, yön vaivuttua -korpeen, kaikkien äänien vaiettua, olivat he alkaneet kuulla hiljaista -tassutusta, joka ensinnä etäämpänä kierrellen yhä läheni, ajaksi -taukosi ja jälleen läheni, kunnes he tunsivat pedon olevan paikalla. -He kuulivat sen raskaan hengityksen, miten se nuuski ja haisteli, -etsi lähiseudun joka suuntaan ja aina pysähtyi moneksi minuutiksi -kuuntelemaan. Vihdoin oli se kiertänyt pienen niittyaukon ympärinsä, -vaikk'eivät sitä pimeän vuoksi erottaneet, kulkenut kuuset lavoineenkin -samaan kierrokseen, haistellut jälkiä ja huomannut ne pois viedyksi, -mutta siitä huolimatta tutkinut vielä koko kierroksenkin, ennenkuin -haaskalle lähti. Enemmän vainottujen kuin vainoojain tunteilla olivat -miehet kuunnelleet sen askaroimisia, kuulleet sen lähenemistään -lähenevän ja vihdoin pysähtyvän heidän kuusiensa juurelle ja vainuavan -ylöspäin. Haisteltuaan haisteltavansa se oli sevännyt nuorta närettä, -joka kannatti yhtä lavan kulmaa, ja kaikin voimin sitä ravistellut, -niin että koko lava huojui ja miehet pelästyivät niin, etteivät -uskaltaneet ampua. Pelkäsivät kontion rupeavan kuuseen kiipeämään, -jos olisivat pyssynsä laukaisseet. Ehkä eivät olisi nähneet hyvin -tähdätäkään, koska kuusien juurella oli pilkkopimeä, vaikkei lava ollut -kovinkaan korkealla maasta. Kun ei kuusista mitään kuulunut, oli kontio -vihdoin uskaltanut mennä haaskalle ja sitä jonkun aikaa revittyään -lähtenyt pois tallustelemaan. Eräässä kohdassa, jossa oli vähän -valoisempi, luulivat miehet kontion näkevänsä ja olivat vihdoinkin sitä -kohti laukaisseet. Mutta kontio oli vain vähän suuremmalla kiireellä -juossut matkoihinsa, että metsä ryskyi, ja aamulla tutkittaessa -huomattiin, että sillä kohtaa olikin ollut kanto karhun ja ampujan -välissä, ja kantoon oli luoti käynyt. Reikää näytettiin minullekin. - -Kun ei kontiota tällä tavalla saatu, viritti Petri haaskalle kaksi -pyssyä. Itse hän katsoi pyssyjen paikat, sitoi ne puuhun tai kantoon -kiinni, tähtäsi osapuilleen ja lähti sitten nelinryömin konttaamaan -ampumalinjan poikki. Varahvontta tarkkaan tähtäsi, että luoti olisi -käynyt hänen olkapäähänsä, jolla kohdalla kontion sydämen arveltiin -olevan. Juuri sitä tähtäystä myöden kiinnitettiin sitten liipasimesta -lanka vähän kauemmaksi toiseen kantoon, iskuri viritettiin ja pyssy -peitettiin kokonaan tuohilla, jotka sitä sekä salasivat että suojelivat -kastumasta. Samoin kiinnitettiin, tähdättiin ja peitettiin toinen -rihla. Jos siis karhu satuttaisi jompaakumpaa lankaa -- taikka kuka muu -hyvänsä -- niin saisi varman kuoleman. - -Siihen jätettiin pyssyt, mutta turhaksi jäi sillä kertaa tämä yritys. -Toisen pyssyistä oli korppi laukaissut haaskalla käydessään ja -langalle istahtaissaan, ja hengellään saanut maksaa retkensä. Karhu oli -ollut korppia viisaampi. - -Seurattuaan mukanamme kautta Vienan Karjalan oli Varahvontta vihdoin -saanut saatella meidät omaan kotikyläänsä, jossa hän liikkui -suuremmalla varmuudella kuin muualla ja arvatenkin esiintyi entistä -varmempana kyläläistensäkin kesken, sillä hän oli sekä omasta että -heidän mielestään kaikin puolin vaurastunut entisestään. Laiha -näivettynyt ukko oli kesän kuluessa vähitellen verestynyt ja turvonnut, -kasvot olivat saaneet täyden värin, parta versonut, ryhti reipastunut, -niin että hänen kotikylänsä naiset, jotka yleensä tämmöisiin seikkoihin -kiinnittivät enemmän huomiota, tuon tuostakin ihmetellen lausuivat: "A -voi, voi, kuinka se Varahvontta on pulskistunut!" Varahvontta myhäili -tämmöistä kiitosta kuullessaan. Se oli hänelle mieleen, sillä ennen oli -hän ollut kylän huonoimpia eläjiä, hänen talonsa kylän viheliäisimpiä. - -Meillä oli täysi syy olla häneen tyytyväiset. Hän oli ollut luotettava, -joskaan ei kovin älykäs kielimestari, oli uskollisesti hoitanut -tavaroitamme ja auliisti meitä palvellut. Varsinkin alussa, ennenkuin -oli päätetty, pitkäksikö aikaa hän palvelukseemme jäisi, hän vartioksi -jokaista liikettämme ja silmäystämme voidakseen täyttää tahtomme, -ennenkuin ennätimme sitä vielä lausuakaan. Olimme hänet kesän kuluessa, -jo ennen Vienan merelle lähtemistä, vaatettaneet uudestaan kiireestä -kantapäähän, ja hän olikin lopulta koko muhkea. Melkeinpä hänen suurin -voittonsa oli, että hän jo oli kotokylässään saanut kadehtijoitakin. - -Sitä hän vain silloin tällöin huokaili, että nämä hyvät päivät nyt -olivat päättymässä. Meidän lähdettyämme alkaisi entinen kurjuus -uudestaan. Mutta vielä oli armon aikaa pari viikkoa jäljellä, ja -tultuaan herroineen, tavaroineen kotikyläänsä hän pikemmin vähän -pöyhistyi entisestään, vieläpä meitäkin kohtaan, kohdellen meitä -kuin suojattejaan. Mutta palveluksensa hän siitä huolimatta täytti -moitteettomasti. - -Hänen mahtailunsa ja sen pettävä pohja tulivat kylläkin ilmeekkäästi -näkyviin eräänä iltana, meidän kulutellessa viimeisiä hämyhetkiä -ennen maata menoa kortin peluussa. Siihen olimme silloin tällöin -turvautuneet, kun aika alkoi käydä liian pitkäksi. Pelasimme kolmen -miehen ruplan nakkia, pelimarkkoina erivärisiä paperiliuskoja, kiväärin -kuulia y.m. Oli meillä sadankintuhannen ruplan seteleitä. Siinä -ei tietenkään pienistä summista pelattu, toisinaan oli miljooneja -pöydällä, yksi saattoi vaurastua ylen pohataksi, toinen samalla -joutua kerjäläistäkin köyhemmäksi. Semmoista se on tuo uhkapeli, -johon Varahvontta muutoin vanhastaan näytti olevan tottunut. Hän -eli kaikesta sydämestään mukana pelin vaiheissa, innostui ja taas -nolostui, sen mukaan kuin pelionni vaihteli, ollen kaikessa paitsi -oveluudessa täydellinen karjalainen. Köyhänä ja velassa ollessaan -- -ja se kohtalo häntä enimmäkseen pelissäkin seurasi -- hän näytti niin -surkealta ja nöyrältä ja raaviskeli korvallistaan aivan samanlaisena, -jommoisena olimme hänet ensiksi nähneet. Raskaasti huokaillen hän -yritti sekaan pientä petostakin, jonka kuitenkin Kusti säälimättä -paljasti, ja pyysi nöyrästi lainaksi ruplia siltä, joka kulloinkin -sattui pohatta olemaan... Vaati sitten päättävästi, että kakkoset oli -poistettava pelistä. Tämäkö se lienee vaikuttanut, tosiaan sattui -kerran käännähtämään onnenpyörä, ja hän voitti kaikki mitä oli -pöydällä. "Slava tebje hospodi!" pääsi Varahvontalta ja ahnaasti hän -kahmasi itselleen ne sadattuhannet, jotka olivat pöydälle kokoontuneet. -Kustista ja minusta tuli pietit, tuli monta kertaa peräkkäin, -Varahvontta yhä voitti, täytyi tehdä lisää rahaa, ja hän oli vihdoin -parinkymmenen miljoonan omistaja ja me korvia myöten hänelle velassa. -Kuta enemmän hän rikastui, sitä tyytyväisemmäksi hän kävi, kasvot -alkoivat loistaa, sitten hän rupesi jääryttelemään erästä tuttua -Jyvöälahden pohattaa, jonka palveluksessa oli ollut, ja eli kokonaan -siinä mielialassa, ikäänkuin olisi tämä ollut täyttä totta, hoki "on -rahhoo, on rahhoo", ajatteli ääneensä, röyhenteli itseään, mäiskäytti -sitten kortit pöytään, niin että rikut lentelivät, ja huudahti, että -nyt se vasta alkaa peli käydä, kun luonto nousee. - -Mutta Varahvontta ei tiennyt, mitä Kroisos tiesi, kun hänet kuolemaan -vietiin, ja mitenpä olisi tiennytkään. Harvoin pysyy onni yhdelle -ihmiselle alati uskollisena. Ja niin tapahtui, että hänenkin -mahtavuutensa ohessa korkeimmillaan lankeemus oli lähellä. Alkoi tulla -muutamia pietejä, mutta Varahvontta vain hoki: "On rahhoo, on rahhoo" -ja suoritti ne oijeti käteisellä, kunnes murtoisku tuli. Pöydälle oli -jälleen kokoontunut kammottavan suuri omaisuus, Kusti siitä tappeli -kahdenkesken Varahvontan keralla, ja kovalle siinä otti kummallakin -puolella. Varahvontalla oli vain yksi valtti, mutta se oli kuningas, -ja hän pysyi vahvassa luottamuksessa viimeiseen saakka, kunnes -ratkaisevalla tikillä Kusti löi valttiässän pöytään. "Arhankeli!" -huudahti Varahvontta melkein pyörtyen, älyten silmänräpäyksessä -onnettomuutensa suuruuden. Yhdellä iskulla menivät ukon kaikki varat -ja vielä paljon lisää, niin että hän samalla oli korviaan myöten -velassa. Oli toden totta sääli nähdä häntä, vaikka kaikki olikin vain -leikkiä. Niin äkkiä hän kukistui ilmalinnoistaan todellisuuteen, muisti -mökkiraiskan, joka hänellä oli mäen päällä, ja näytti hetken aivan -menehtyneeltä. - -Kävimme seuraavana päivänä hänen kotonaan. Kun veljekset olivat -talon jakaneet, oli Varahvontan osalle tullut uuden perustaminen, -eikä hänellä tahtonut riittää voimia sen rakentamiseen. Se oli niin -viheliäinen, huonosti katettu, permanto keskeneräinen, ikkunat -repaleiset, sisältä homeinen ja kostea, että syvä sääli valtasi -mielen, kun astuimme hänen kynnyksensä poikki matalasta ovesta, -jonka kamanaa niska kynti. Siellä odottivat meitä mökin emäntä ja -pieni, siististi puettu, punaposkinen tyttö, uusi isän tuoma punainen -otsipaikka otsallaan. Meille lahjaksi oli emäntä kummallekin varustanut -nenäliinan, jonka pienuus ja karkeus sitä syvemmin kiitti antajaansa. -Tässä viheliäisessä majassa he olivat kestäneet talven ankaruuden, -enkä käsitä, miten he olivat voineet terveytensä säilyttää. Mutta -tyytyväisiä he ainakin nyt olivat, emäntä oli lainannut samovaaran -naapurista ja Varahvontta hoiti sitä nyt isäntänä oman pöytänsä päässä. -Se etu tämän puolen köyhillä kuitenkin oli, että kaikilla miehillä -oli oikeus maahan, ja köyhyydestään huolimatta he sen vuoksi olivat -yhteiskunnallisessa suhteessa tasa-arvoiset rikkaampien kanssa. Heidän -äänensä painoi saman verran yhteisissä asioissa kuin varallisempainkin, --- vaikka tietysti rikkaus kaikesta huolimatta lopulta sielläkin -puolensa piti ja hankki omistajalleen painonsa mukaisen mahdin. - - - - -HELMIJOELLA. - - -Palatessamme Vuonnisesta olimme Ponkalahdessa kortteeria talossa, jonka -isäntä näytteli kahta kaunista helmeä, joita mielin saada omakseni. -Vuonnisessa olin jo Vaassilan pojanpojalta ostanut puolellatoista -ruplalla melkoisen litteän helmen, "stauhan", joita ei pidetty yhtä -arvokkaina kuin pyöreitä, mutta joka kauniilla hopeisella, vähän -ruusunpunaiseen kiehtavalla hohdollaan kokonaan lumosi minut. Maksamani -hinta oli minusta ylen halpa. Ponkalahden isännän helmet olivat vielä -suuremmat, veden väriset, ja varsinkin toinen oli niin moitteettoman -pyöreä, että tuskin vakaantui paikalleen, kun se pöydälle pantiin --- se oli ratkaiseva koe helmen pyöreyden osoittamiseksi. Tarjosin -hänelle niistä repeterikiväärini ja kaikki luodit, ruudit ja patruunat, -mitä minulla oli, siis hyvinkin suuren hinnan, vaikka kivääri ei -enää ollutkaan uuden arvoinen. Mutta hän vaati vielä kymmentä ruplaa -lisäksi, ja niin suuri oli kiihkoni, että vielä nekin hellitin ja -pääsin helmien onnelliseksi omistajaksi. Kun isäntä oli maksanut -molemmista helmistä yhteensä 16 ruplaa, niin sai hän kiväärini 6:lla. -Huonoa kauppaani puolustelin itsekseni sillä, että rihla täällä tekisi -enemmän hyötyä, metsän raivoon ruvetessa, kuin seinälläni Helsingissä. - -Helmenpyynti on Vienan Karjalassa vanha elinkeino. Ja sitä on paitsi -omissa joissa harjoitettu laajalti Suomenkin puolella. Jo Kustaa Vaasan -aikoina valitettiin, että rajantakaiset karjalaiset helmestivät kaikki -Pohjois-Suomen joet ja kuningas antoi erikoisia määräyksiä siitä, -että heitä oli siitä estettävä. Mutta ei ole tietoa siitä, että nuo -määräykset olisivat auttaneet. Kuolajärvellä kuuluvat jokirannat olevan -täynnään vanhoja sammaltuneita kuorikasoja karjalaisten nostamista -simpukoista. Vielä tarkemmin he ovat pyytäneet joet omalla puolellaan. -Runomailla mainittiin parhaaksi helmijoeksi Piston jokea, joka -laskee Ylä-Kuittijärveen puolen penikulmaa Vuonnisesta itään. Mutta -Pistojokeakin valitettiin jo loppuun pyydetyksi. Mainittuna kesänä oli -saalis kuitenkin ollut tavallista suurempi, koska vesi oli matalammalla -kuin miesmuistiin, ja syvimmätkin haudat sen vuoksi, ynnä kosket, -voitiin saaliistaan puhdistaa. Pistojoen helmet ovat hyvässä maineessa -kirkkaudestaan. Ponkalahdessa ostamani olivat parhaat, mitä oli sinä -kesänä saatu. Ne oli sattumalta löytänyt muuan köyhä mies, jonka mökki -oli Piston viimeisen kosken liepeessä. - -Sitä myöden kun oli likimailta saanti huonontunut, oli simpukan -pyytäjäin kuitenkin täytynyt vaeltaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi -helmiä etsimään. Hyvässä maineessa oli siihen aikaan varsinkin Kieretin -joki, joka virtaa Kieretin järven läpi ja mutkiteltuaan laskee -Kannanlahteen Kieretin kauppalan kohdalla. Sekin jo kuitenkin alkoi -olla puhtaaksi pyydettynä, kun sen varrella oli oleskellut kymmeniä -miehiä kaiket suvet. Varahvontta kertoi sen varrella yhden kesän -viettäneensä kuuden muun miehen kanssa, jotka olivat muodostaneet -yhtiön, jakaakseen tasan menot ja saaliit. Saalis olikin ollut erittäin -hyvä, mutta elantorahat loppuivat kesken, niin että miesten täytyi -lähteä kotimatkalle kesken työtä, vieläpä ruveta matkalla helmiä -myymään, saadakseen ruokansa maksetuksi. Noissa etäisissä köyhissä -seuduissa saivat he antautua erään pohatan armoille, joka ei yhtä eikä -kahta ostanut, vaan kaikista helmistä yhteensä maksoi sata ruplaa, -juotettuaan ensinnä miehet kelpo humalaan. Samoista helmistä sai sitten -ostaja kolmesataa ruplaa. - -Vielä paremmaksi Kieretinkin jokea mainittiin Umman jokea, joka on -Kuolan niemimaalla, ei aivan kaukana Kannanlahdesta. Mutta kaikilla -ei ollut varoja lähteä niin pitkille matkoille. Sen vuoksi oli käynyt -tavaksi, että pohatat lähettivät palkattuja miehiä etäisemmille -seuduille helmestämään. Tietysti olisi näitten renkien ollut helppo -salata omaksi hyväkseen parhaat saaliinsa, ja kun se ei kuitenkaan -kuulunut tapahtuvan, niin osoitti se vaan, että karjalaisen rehellisyys -on niitä ihmeellisimpiä asioita maan päällä. - -Helmenpyynti on laadultaan juuri sellaista elinkeinoa, joka karjalaisen -luonnetta viehättää. Se ei ole raskasta, on tavallaan vapaata ja -seikkailevaa, jopa jännittävääkin, ja aina on siinä tarjona suuren -voiton viettelys. - - * * * * * - -Tsenan vesiin laskee Suomen rajalta, Lapukasta ja muista järvistä joki, -joka oli ennen ollut hyvä simpukkajoki, eikä vieläkään aivan tyhjäksi -pyydetty. Kun siellä kuului paraillaankin olevan eräs pyytäjä, niin -päätimme lähteä siellä käymään, nähdäksemme pyyntihomman ja itsekin -onneamme koettaaksemme. - -Helmenpyynti on kuin arpapeliä... entäpäs jos Luonnotar olikin meille -määrännyt hyvin helposti saavutettavan voiton. - -Soudettuamme Venehjärven eteläpäähän jätimme tavaramme Niskalan -hyvään uutistaloon, saimme sieltä nuoren isännän oppaaksi ja lähdimme -sitten tyhjällä veneellä helmijoelle. Joki ei tosin ollut aivan -isovetinen, mutta ei kovin vähäinenkään. Suupuolestaan se oli pitkät -matkat kauniina leveänlaisena suvantona, ylempänä kapeni vinoiksi -ja pieniksi koskiksi, leveten aina vähän väliä järviksi. Vesi oli -selvää ja läpinäkyvää, joten siinä näki jotenkin syvälle. Tämä muutoin -lienee oleellinen ehto kauniitten helmien syntymiselle, ainakin se on -välttämätön ehto pyynnin menestymiselle. - -Sieltä löytyikin lautallaan virumasta tuo mainittu mies, pörhöisenä -ja ränsistyneenä, jommoiseksi ihminen käy viikottain makaillessaan -eräsaunoissa, varsinkin moisissa ammateissa rähjätessään. Hän oli kuin -simpukan pyytäjäksi luotu, sillä luonto oli hänelle antanut epäparia -jalat, toisen niin lyhyen, että muu työ oli hänelle vaivaloista. Hän -kertoi muutamia päiviä aikaisemmin löytäneensä hyvän "usniekan", s.o. -pitkulaisen helmen, jolla on vöitä ympärillään, mutta oli ennättänyt -sen jo myydä, niin ettemme saaneet sitä nähdä. - -Helmen pyyntöä harjoittivat karjalaiset pääasiallisesti kolmella -tavalla, saahkua vetämällä, lautalla ja kaalaamalla. - -Saahku on lyhyesti kerrottuna verkkopussi, joka liikkuu pitkin pohjaa -lyhyillä suksilla, suu selällään kuin hauella ja alaleukana terävä -rauta, joka haukkaa pohjasta hietaa. Hieta valuu tietysti verkosta -heti takaisin sinne mistä on tullutkin, mutta sen sisässä olleet -simpukan kuoret jäävät verkkopussiin. Saahkua käytetään semmoisilla -paikoilla, missä vesi on niin syvää ja sekaista, ettei katsomalla voi -saada kuoria pohjasta. Saahkua hoitaa tavallisesti kaksi miestä, toinen -soutaa, toinen heittää saahkun ja lappaa ulos köyden. Tavallisesti -pannaan köysi kulkemaan vitaan virran poikki ja toisella rannalla -kiinnitetään vene hangasta hienolla vitsalla paaluun, joka useinkin -vitsoineen on tavallisempani simpukkapaikkain ääressä varalla. Sitten -alkaa vetäminen, joka on varsin raskasta -- etenkin jos saahku sattuu -iskemään kiinni vanhaan juurakkoon tai muuhun esteeseen, mitä on -pohjassa. Hyvillä simpukkapaikoilla saattaa saada monta kymmentä kuorta -yhdellä kertaa, mutta hyvin tavallista on, että saapi tyhjään kiskoa -ikäviin asti. - -Virroissa, missä vettä on niin vahvalti, että käsi ulottuu pohjaan, -pyynti tapahtuu lautalla. Lautta kootaan kuivista hongista, on vain sen -kokoinen, että nipin napin miehen kantaa, yhteen kulmaan tehdään reikä -ja kyljellään maaten pyydystäjä siitä tähyää pohjaan, missä kuoria on. -Reiän ympärille kootaan heinistä kehä, jottei siihen pääse syrjästä -päivän valoa tunkeutumaan. Siten on helpompi nähdä pohjaan, niinkuin -varmaan jokainen on huomannut, katsellessaan veneen varjon puolella -syvällä uiskentelevia kaloja. Lautta varjostaa näin vielä paremmin, -ja sen alla pohja tosiaankin näkyy parikin syltä syvältä erinomaisen -selvään, jos vesi on jotakuinkin läpinäkyvää. Aseena on pyydystäjällä -toisessa kädessä pitkä ohut tanko, jonka päähän on kiinnitetty -rautanäpeistä tehty koura. Se on melkein sen muotoinen, kuin kehäksi -käännetty ahrain, piikit vain ovat koko joukon pidemmät ja kokoon -taivutetut, ikäänkuin sormet niitä koottaessa jotain pientä esinettä -ottamaan. Tällä kouralla pyydystäjä hiljalleen ohjaa lauttaansa virran -mukana ja kuoren nähdessään pistää sen näppeihin, jotka sen verran -joustavat, että kuori niiden väliin painuu, jonka jälkeen saalis -nostetaan lautalle. Toisen tangon päässä on pieni haavi. Kuoret -seisovat pohjassa pystyssä, tavallisesti puhtaassa hiekkapohjassa, -josta ne helposti erottaa. Toisin paikoin niitä saattaa olla oikea -metsä, pipo pivon vieressä, ja pyydystäjä saattaa rupeamaksi ankkuroida -lauttansa upokaskivellä. Auringonvalon leikki hiekkapohjassa, koko -tuo salattu vedenalainen maailma, tekee tämän pyynnin varsinkin -oudolle erinomaisen viehättäväksi, oikeaksi aarteen etsimiseksi, -vaikkei pyytäjän tarvitsekaan kuoria kauan availla huomatakseen, -kuinka armotonta luomakunnan hävittämistä pyynti todenteolla on. Mutta -toiselta puolen lautalla hänelle selviää sen luonnonkäsityksen syvyys -ja ihanuus, joka käsittää helmet syntyneiksi Väinämön ilonkyynelistä -hänen kannelta soittaessaan, kaikkien eläinten ja haltijain -kokoonnuttua soittoa kuulemaan. Tässä karussa Pohjolassa helmi on ainoa -aarre, joka sillä tavalla saattoi kansan mielikuvitusta kiinnittää. - -Kaalaamalla pyydetään simpukoita hyvin matalasta vedestä, etupäässä -koskista. Siihen ei muuta taitoa tarvita, kuin että pyytäjä vetää -housut jalastaan tai käärii ne korkealle ja sitten kivien välistä -kopeloi käteensä kuoret, joita alussa on tuntemalla hieman vaikea -erottaa pienistä samanmuotoisista kivistä. Hyvin pian oppii kuitenkin -tuntemaan, kivikö vai kuori käteen sattuu. Saman paateron onkaloista -voi useinkin tavata paljon kuoria, jotka ovat kaivautuneet koloihin -kokoontuneeseen hiekkaan. - -Sousimme jokea kappaleen matkaa pienelle koskelle, jossa vesi oli niin -vähissä, että helposti saattoi kahlata sen poikki. Löysimme pohjasta, -kivien välistä hyvänkin joukon litteitä kaksikuorisia helmisimpukoita, -kasailimme niitä jonkun satakunnan rannalle ja aloimme niitä aukoa, -mutta löytämättä pienintäkään helmenmurusta. Helmi onkin kuoressa -tilapäinen epäsäännöllinen muodostus, tavallaan tauti. Kuoren sisään -joutuu joku vieras hitunen, rikka tai loiseläin, joka ärsyttää -eläimen pehmeitä osia. Kuoresta silloin alkaa sen päälle kokoontua -helmiäisainetta; kerros kerroksen päälle, kunnes siitä muodostuu kirkas -hohtava helmi, missä suurempi, missä pienempi, missä pyöreä, missä -latuska, munuamainen tai toisessa päästään paksumpi kuin päärynä. Mutta -kun muodostus on tilapäinen, niin on se harvinainenkin. - -Tavallisesti saa koota ja avata tuhansia kuoria, ennenkuin yksikään -helmi löytyy, ja tämäkin on usein melkein arvoton. Tottuneet -helmenpyytäjät jo heti kuoresta sanovat näkevänsä, milloin siinä -on suurempi helmi; se muka on kipparaan kääntynyt ja usein vielä -sammalinenkin vanhuuttaan. Kun he semmoisen käsittävät joen pohjasta, -niin melovat tavallisesti suoraa päätä maihin karsikkoa tekemään. - -Tähän pyyntiin nimittäin vielä liittyy monta vanhaa taikauskoa ja -temppua. "Karsikot" ovat vanha uhri. Saalispaikan kohdalta karsitaan -rannalta joku puu, tavallisesti kuusen latvapuolesta sylen mitalta -oksat pois. Näitä uhripuita näkee tuon tuostakin jokien varsilla, missä -helmenpyytäjät ovat ammattiansa harjoittaneet. Toinen taikatemppu on -se, että muka veden haltijoita tulee lepyttää kaikenlaisella äänen -pitämisellä, jos mieli hyvää saalista toivoa. Sitä varten oli Niskalan -vanha isäntä varustanut tuohiluikun veneeseemme. Ammattipyytäjät -availevat kuorensa ruoka-aikoina. Ainoastaan jos pyytäjä sattuu -saamaan erittäin merkillisen kuoren, laskee hän heti rantaan -sitä avaamaan ja ehkä karsikkoa tekemään. Kun kuoret on avattu, -alkavat miehet useinkin ennen levolle menemistä joikua ja laulaa, -hyvitelläkseen vedenhaltijaa. Kovasydäminen onkin veden emäntä, jos -voi jäädä kylmäksi, kun partasuut uroot mairittetevin sanoin ja -viehättävällä nuotilla häntä rukoilevat: - - Vellamo vejen emäntä, - Vejen eukko ruokorinta, - Anna mulle antimesi... - -Oleskelimme joella sen päivän toivoen yhä, että joko itse löytäisimme -helmen, taikka edes se varsinainen pyytäjä, jonka hommia siellä -katselimme. Mutta suotta porkkasimme kosken, suotta tähyilimme lautalta -pohjaa ja pistelimme näppeihin kuoria, suotta molemmat miehemme -vetelivät saahkua apajan toisensa jälkeen, valokuvat tästä somasta -pyyntihommasta olivat ainoat saaliimme. Mutta majataloomme päästessämme -päättelimme kuitenkin, ettemme olleet monta niinkään hupaista päivää -matkallamme viettäneet. Ellei pyynti olisi ollut niin säälimätöntä -luonnon hävitystä, niin ehkä olisimme joella viettäneet toisenkin -päivän. - -Niskalasta kuljimme sitten vesitietä takaisin Tsenaan ja sen ohi -Köynäsjärven eteläpäähän, josta tavaramme kuljetettiin hevosilla -Kivijärveen. Mutta lopullisesti emme Venehjärvestä vielä eronneet. -Olimme päättäneet tulla sinne piankin uudelleen kyläjuhlille, näkemään -pakanallista uhritoimitusta, joka ainoastaan siinä kylässä on -kristinuskon turvissa säilynyt nykyaikoihin saakka. - - - - -VIENAN KARJALAN VALTATIELLÄ. - - -Olisimme Niskalassa viihtyneet kauemminkin, sillä siistissä, hyvin -rakennetussa uudistalossa oli käytettävänämme laaja, rakennuksen poikki -kulkeva vierashuone, ja väki oli, vaikka hiljaista, luotettavaa ja -suoraa. Tuumailimme myös käydä erään loitsijan luona, mutta hänestä -oli kuulunut niin paljon kaikenlaisia rosvojuttuja, että se matka sai -jäädä. Tuskinpa häneltä olisikaan saanut muuta kuin loitsuja, joista -koko kylä on ollut ennen tunnettu. - -Palasimme veneellä takaisin Tsenaan samaa tietä kuin olimme tulleetkin -ja sousimme sieltä edelleen Köynäsjärven eteläpäähän, josta lähtee -Kivijärveen Karjalan tieksi oikein kunnollinen tie. Mutta se onkin koko -Kuittijärven vesistön valtareitti Suomeen. Parin penikulman taipaleella -ovat suot silloitetut -- minkä niitä on, kapea kaistale siellä täällä --- niin että väliä pääsi kauttaaltaan hevosella kulkemaan. Mutta -rattaille emme kuitenkaan tavaroitamme panneet, niinkuin edellisellä -kerralla päinvastaiseen suuntaan kulkiessamme, sillä niin koleata ja -kivikkoa oli tuo hyvä tie kuitenkin, etteivät tavarat olisi monta -sellaista matkaa kestäneet. Päätimme siis matkustaa reellä ja ottaa -kolme hevosta, etteivät kuormat tulisi liian raskaita. - -Niskalan väki oli hyvin halukasta suorittamaan tämän kyydin, vaikka -heidän sitä varten täytyi maisin tyhjin rein matkata erämaan ja jokien -poikki penikulman toista Köynäsjärven päähän. Siellä he jo olivat -vastassa meidän saapuessamme, tavarat jaettiin kuormiin ja lähdettiin -matkaan, niin että "reet rasasivat" ja jalakset kiljuivat, niinkuin -tämä kansa on vuosituhannen matkannut. Itse astuimme ja kuljimme -mielestämme kuin huvimatkalla, kun saimme kerrankin tyhjinä miehinä -astua. - -Köynään järven rannalle saapuvat usein laukkumiesten syksyllä Suomeen -lähtiessä omaiset heitä saattamaan. Lönnrot tapasi siellä neljännellä -retkellään, Kivijärvestä Vuokkiniemeen matkatessaan, erään tämmöisen -retkikunnan, joka juuri hyvästeli saattajiaan, ja kirjottaa siitä: - -"Siellä tapasimme kansanjoukon, jossa muutamat ääneensä itkivät, -toiset hiljaa nyyhkyttivät ja toisilla kuvastui suru muun muotoisena -kasvoista. Siinä oli joukko Vuokkiniemen kyläin talojen poikia ja -heidän saattajiaan. Edelliset olivat, tavaralaukut selässään, matkalla -rajan yli Suomeen, heidän sukulaistensa taas, jotka olivat saattaneet -heitä tähän asti, piti palata kotiin. Siinä oli edessä ero, jospa -ei ainaiseksi, niin ainakin koko talveksi. Äidit itkivät poikiaan, -vaimot miehiään, tytöt veljiään, ehkäpä joku sulhastaankin. Monet -vastoinkäymiset, suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä, -ennenkuin puolen vuoden kuluttua taas olivat palanneet tähän samaan -paikkaan. Lisäksi olivat Suomesta viimeksi kotia palanneet kertoneet, -että kuolettavat ruttotaudit rasittivat useita seutuja; saattoivatpa -he itsekin sairastua, ja kuka sitten hoitaisi heitä. Ja miten elää -seuraavana vuonna, millä suorittaa ulostekonsa, jos reput ja tavarat -joutuivat jonkun nimismiehen tai viskaalin kynsiin. Jotenkin tähän -tapaan keskusteltiin rannalla ennen eroamista. Heidän erotessaan -toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten veneessä, lähteä -Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin kyytimiehestäni ja maksoin hänelle -kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden ihmisten käy aina hyvin; niinpä -kyytimieheni paluumatkalta sai kyytirahaa; hän näet sai hevosensa -selkään kuletettavaksi koko kuorman reppuja ja kustakin repusta noin 10 -kopekkaa kuljetusrahaa." - -Väli Köynään järvestä Kivijärveen on mäkistä. Maisemain luonne on -toisenlaista kuin Vienan Karjalassa yleiseen, korkeat vaarat ja syvät -laaksot vaihtelevat, ja enimmäkseen on metsä lehtimetsää, koska nämä -vaarat arvatenkin on ennen aikoina kauttaaltaan kaskettu. Eräältä -mäeltä sanottiin näkyvän aina Ylä-Kuittijärvelle saakka. - -Kivijärven kylä on hajalleen rakennettu. Siinä sanottiin meidän -käydessämme olevan 38 savua, joista Poahkomien vaarassa 9, -Ilvesvaarassa 8, Kirilän vaarassa 2, Törsämön vaarassa 3 ja itse -kylässä, joka on samannimisen järven rannalla korkealla törmällä, 17 -taloa. - -Lönnrot kävi Kivijärvessä montakin kertaa, vaikk'ei sieltä runoja -saanut kuin moniaan lyhyen toisinnon. Myöhemmät kerääjät ovat saaneet -enemmänkin. Neljännellä retkellään Lönnrot oli saapunut Viiankiin, -viimeiseen rajalla olevaan suomalaiseen taloon, ja kertoo sitten: - -"Täältä jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän -puoliseen kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on -rakennettu lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista. -Näiden kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi penikulmaksi. Sitä -taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet -virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta -Oulujärveen ja Arkankelin puolisiin vesistöihin. Keskellä suota näkyi -uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat veneitään. -Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen virstan -pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen seuraa -kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaitten peittämiä ojia (nivoja), -joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan kuin itse -suolla." - -"Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana asujamena oli -tilapäisesti sairas emäntä. Hän poti ankaraa sydänalavaivaa, voihki -lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut päästää minua hakemaan yömajaa -rauhallisemmasta paikasta. Hän kysyi, tiesinkö jotain lääkettä hänen -tautiinsa. Ilmaisematta, että olin lääkäri, annoin hänelle muutamia -lääkkeitä, joita hän rohkeni nautita, ensin kysyttyään, veisivätkö -ne häneltä hengen. -- Moni taitaa ihmetellä, miksi pidin salassa, -että olin lääkäri, vaikka juuri ilmaisemalla tämän ammattini olisin -voinut päästä mitä parhaimpaan huutoon. Mutta se johtui siitä, että -muutoin kaikki kylän eukot olisivat pian ympäröineet minut kysyen -apua mikä mihinkin vaivaan. Niin tyydytystä tuottavaa kuin olisikin -jossakin ratkaisevassa tapauksessa tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä -on yht'äkkiä joutua useiden piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin -pitkällisiin, usein huonon, vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä -aiheuttamiin tauteihinsa vaativat pikaista ja varmaa parannusta. -Tätä ikävää seikkaa välttääkseni kuljen ammattiani ilmottamatta, -missä se vaan käy päinsä. -- Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. -Annettuani hänelle lääkkeet, saapuu taloon hetken kuluttua pari miestä -Akonlahdesta ja jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen penikulman -päässä tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet -vaikuttaa, vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen -miehistä nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen -tavoin muorin permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti hänen -käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen aikovan ottaa -hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa tällä tavoin, -mutta sitten hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia loitsurunoja, -noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko olemukseni läpi. -Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas vallan levollisena ja -rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai unta, joko se lie johtunut -loitsimisesta, tai vähää ennen nautituista lääkkeistä. Kuulinpa hänen -seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa; mutta minun lääkkeeni hän -kokonaan oli unohtanut." - -"Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on kolmen -penikulman päässä ja johon kuuluu noin 70 yhdessä ryhmässä olevaa -taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli jäljissäni, ja -oli vielä päälle päätteeksi niin kohtelias, että kantoi laukkuani, -jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani. Tosin -palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa annoin -hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan; mainitsen sen, -koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan odottaisi sellaista -kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että pyysin häntä niin -tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut luopua laukustani, -vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta pyynnöstään. Noin puolen -penikulman matkan jälkeen tulimme taloon, missä meitä levähtäessämme -kestitettiin suurimmilla nauriilla, mitä eläessäni olen nähnyt. Saimme -nauriin kumpanenkin; mutta minä en mitenkään jaksanut syödä edes -puoltakaan nauriistani." - -Vaaraiset maat vaikuttavat, ettei Kivijärvessä yleensä käy halla, jonka -vuoksi maanviljelys menestyisi hyvinkin, jos maanlaatu olisi parempi. -Vanhan tiedon mukaan oli ensimäinen siemen kylään tuotu "Meseniasta", -Venäjältä, poron ahkion tapaisella ajopelillä, eikä siemen ollut siitä -pitäen kylästä koskaan katonut hallan kautta. "Mesenialla" arvatenkin -tarkotettiin Mesen virran suuta, joka jo vanhastaan on ollut tärkeä -markkinapaikka. - -Asetuimme tässä kylässä asumaan Isossima nimisen miehen taloon, -vaikk'ei se suinkaan ollut kylän suurin eikä varakaskaan, mutta sen -sijaan harvinaisen puhdas ja viihdykäs. Meitä viehätti Ervastin -suositus; hän siitä kirjoitti matkakertomuksessaan: - -"Majapaikkamme oli Isossiman eli Iisakki Lesosen pieni mökintapainen -talo, joka heti herätti mieltymystämme sen erinomaisen siisteyden -kautta, joka siinä vallitsi, ja joka teki, että pirtissä kaikki oikein -kiilsi puhtaudesta. Atria, jonka isäntä valmisti, sillä emäntä ei -ollut kotona, oli yksinkertainen, vaan hyvänmakuinen, kaikki siinäkin -puhtautensa puolesta silmään pistävää. Joka sentään enimmän huomiotamme -ja kummastustamme herätti, oli se altis palvelevaisuus ja sydämmellinen -kohtelu, jota isäntämme meille koki osottaa. Vaikka karjalaiset -ylipäänsä ovat näistä ominaisuuksista kiitettävät, emme kuitenkaan -tuskin koko matkalla olleet hänen vertaistaan näitten suhteen -tavanneet. En tiedä, olivatko isäntämme silmät mitenkään toisenlaiset -kuin muitten ihmisten, vaan kun häntä puhutteli tai häneltä pyysi -jotain, niin ne loistivat aivan ihmeellisellä kirkkaudella, jossa -saattoi lukea niitten omistajan hartainta halua pyynnön täyttämiseen. -Talonväki olivat lapsettomia ja siitä tuo erinomainen puhtaus talossa -osaksi saapi selityksensä." - -Köyhä Isossima oli yhä vieläkin ja vaikeata toimeentulo oli ollut -edellisenäkin talvena, vaikka perhe ei ollutkaan ennestään lisääntynyt. -Vaimo oli kookas, hiljainen, mutta hyväntahtoinen ihminen, ja -erinomaisessa kunnossa hän tosiaan piti talonsa ja taloutensa. Pirtti, -seinät, lattiat, huonekalut, astiat, kaikki oli, vaikka maalaamatonta, -puhdasta kuin voipytty. Sitä ei voinut kyllin ihmetellä, ja vastakohta -oli räikeän jyrkkä, kun rajan poikki palasimme Suomen puolelle ja -tulimme ensimmäiseen suomalaiseen taloon ja näimme sen rähjäisen -lattian, likaiset paikat ja karstaiset seinät. Ilmakin oli Isossiman -pirtissä puhdasta, koska hän ei tupakkaa viljellyt, vaikka muutoin -olikin mielipiteiltään vapaa ja antoi jokaiselle arvonsa. - -Köyhyydestään huolimatta nämä molemmat kuitenkin ahkeruutensa ja -säästäväisyytensä kautta tulivat jotakuinkin toimeen. Kuinka tarkalleen -talon talous oli harkittu, sitä todisti muun muassa kyly. Puitten -säästämiseksi se oli hyvin pieni, oikea nukkimaja, niin että tuskin -mahtui suorassa seisomaan, lauteella ei muuta kuin istumaan, ja melkein -joka puolelle kädet ulottuivat seinään, kun keskilattialla seisoi. -Mutta suotta ei sen isäntä kiittänyt löylyn hyvyyttä. Kun hän oli -kiukaan valiopuilla lämmittänyt, niin lähti siitä löyly, joka oli -raikasta kuin lähdevesi. Se oli täydellinen ja hyvä kyly, mutta niin -pieneen kokoon puristettu, ettei sitä juuri olisi voinut sen enempää -pienentää. Sekin todisti karjalaisen käytännöllistä luonnonlaatua. - - - - -VENEHJÄRVEN POKKOUHRI. - - -Oleskelimme Kivijärvessä muutamia päiviä, toverini kirjoitteli runoja -yhdeltä ja toiselta. Odottelimme sitä aikaa, että oli lähdettävä -uudelleen Venehjärveen näkemään paljon mainittua pokkouhria, jota -Miikulan päivänä vietettiin. - -Tällä kerralla kuljimme koko matkan maisin, oikopolkuja. Saimme -seuraakin, ja tuskinpa olisimme tuota vähän kuljettua väliä muutoin -osanneetkaan. Kivijärvestäkin piti vietämän Venehjärveen pässi -eli "pokko", joka oli Miikulalle luvattu, ja muuan nainen lähti -sitä taluttamaan. Venehjärven lähikylissä on nimittäin tapana -luvata Venehjärven Pyhälle Miikulalle semmoisia pässikaritsoita, -jotka näyttävät niin huonoilta, että niitten voimistuminen näyttää -epäiltävältä. Ja sanottiin, että ne paikalla, kun ovat luvatut, -alkavatkin kasvaa ja hyötyä, niin että ne ovat mitä parhaita elukoita, -kun ne pyhimykselle viedään. - -Matkaa oli Venehjärvelle poikkimaisin puolenkolmatta penikulmaa -ja väli oli vielä vaaraisempaa kuin matka Tsenasta Kivijärvelle. -Välillä kuljimme usean puron ja joenkin poikki. Maat olivat kauniit -ja lehtoisat, ja ainoastaan näillä taipaleilla, joilla kaikkialla -vielä oli entistä vesottunutta ahonpohjaa, sointui luontokin täällä -täydelleen tuota hakamaa- ja ahorunollisuutta, joka on pohjana -kansanrunoudessa. Enimmäkseen on Vienan Karjalan luonto paljon -koleampaa, ainaista kangasta ja suota. Näiltä vaaroilta sanottiin -Kivijärveläisten keräävän paljon sieniä, joita suolaavat ja syövät -pitkin vuotta. - -Saavuimme iltapäivällä pokkoinemme Venehjärveen, jonne oli tuotu -uhrieläimiä muistakin kylistä, kaikkiaan kuusi tai seitsemän pässiä. -Rahvastakin oli kokoontunut runsaasti joka kulmalta, miestä ja naista, -nuorta ja vanhaa. Varahvontalla oli näissä juhlissa yleisempääkin -puuhaa, sillä hän oli itse uhrin toimittaja. - -Asuimme jälleen Petri Lesosen talossa, jossa emäntä, sisukas ihminen -kuin palava rikin palanen -- niin kylällä kerrottiin ja Petriä vähän -sääliteltiin -- piti meistä mitä parasta huolta. Ani varhain seuraavana -aamuna ryhdyttiin pässejä uhraamaan. Mikäli näitä menoja enää -muistan, iskettiin uhrieläimet tsässyönän luona ja veri valutettiin -tsässyönän portaitten alle pienestä reiästä, jonka jälkeen nahka -nyljettiin kalmistolehdossa, joka Venehjärvessä oli männikkö, lihat -paloiteltiin ja keitettiin ja vihdoin yhteisesti syötiin tsässyönän -edustalla suurista tuohiropeista. Paljon oli lihoja, mutta paljon oli -rahvastakin, eikä ateriasta tainnut paljoakaan tähteitä jäädä. Joukossa -oli muutamia oikein pulskia miehiä, joista jonkun kuvasin näytteeksi -siitä, kuinka sivistyneitäkin kauneusihanteita vastaavat ovat Karjalan -Lemminkäis- ja Väinämöistyypit, vaikka uudempi taiteemme on, enemmän -omaperäisyyttä ja omintakeisuutta antaakseen luomilleen, valinnut -kalevaisten sankarien esikuville mieluummin semmoisia kasvonpiirteitä, -jotka muistuttavat Lapin perukoita. Taiteilija tietysti luo semmoisen -kuvan, kuin hänen kuvailuhimossaan syntyy. Mutta kuitenkin voimme -muistaa, että Vienan Karjalan runolaulajat enimmäkseen ovat kaunista -kansaa. Sen hienompia kasvonpiirteitä kuin esim. Arhippaisella -Miihkalilla oli, saa hakemalla hakea vaikka minkä kansan keskuudesta. - - - - -LÖNNROT JA ARHIPPA. - - -Ken ei olisi lukenut Lönnrotin kuvausta käynnistään vanhan Arhipan -luona? Ken ei olisi viehättynyt hänen vaatimattomasta, koruttomasta -esityksestään, joka lyhyydessäänkin on niin kaunopuhelias ja -sisältörikas? Ken ei olisi viehättyen lukenut vanhuksesta, joka suuren -runoperinnön lisäksi oli sekä itsessään että kodissaan säilyttänyt -runouden puhtaan hengenkin? - -Arhipan kaltaisia vanhuksia ei enää tavattane, ei niitä ollut tiheässä -Lönnrotinkaan aikana. Mutta siitä huolimatta olisi jokainen esitys -Vienan Karjalasta vaillinainen, parhaimpia piirteitään puuttuva, -joka ei itseensä liittäisi Lönnrotin kuvausta Latvajärven kuulusta -laulajasta ja hänen köyhästä, mutta henkevästä kodistaan. - -Siihen palaa ajatus viihtymyksellä yhä uudelleen. Mutta sille -haahmoutuukin niin kaunis tausta, aikain syvyyksistä kohoava runous, -jonka suoni sykki viimeisiä heikkeneviä sykähdyksiään, jonka viimeiset -edustajat jo olivat hautaan kallistumassa, kun perinnön vastaanottaja -vihdoin joutui. Sen ylitse kohoo runotar, joka menneitten sukupolvien -haudoista näiden kahden laulaessa ja kirjottaessa herää kirkastettuun -ylösnousemukseen. - -Lönnrot oli jo neljännellä matkallaan Kivijärvessä kuullut mainittavan, -että Latvajärvessä oli hyvä runolaulaja, Arhippa Perttunen nimeltään. -Mutta kun vanhus silloin sattui olemaan poissa kotoaan, niin ei Lönnrot -sillä kertaa poikennut Latvajärveen. Kelin paranemista oli kiittäminen -siitä, että poikkeus viidennellä matkalla tapahtui. Käynnistään Lönnrot -kertoo seuraavasti: - -"Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen, joka -on 2 1/2 penikulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin matkustaissani -Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat olleet lumesta -melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä, sitä -paremmaksi tuli keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa ja -kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa, Jyvälahdessa -ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä puoltakyynärää -vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin täältä penikulman -matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa talonisäntää -Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus oli nyt -80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt muistinsa. -Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti minua -runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, -jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, -joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta -saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen -luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, -ja jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja -runojamme hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko innostui, kun välistä -tuli puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta -isästään, jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. 'Kun silloin', -hän sanoi, 'Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion -ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan -lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani -vertainen. Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, -eikä samaa runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika -ja kuuntelin heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon -olen jo unohtanut. Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, -kuten minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista -niinkuin minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä -työtä tai kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulee vielä jonkun -kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta -harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki -nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani -saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän -kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni -yksinänsä osasi.' Näin puhuessaan ukko heltyi niin, että oli kyyneliin -puhkeamaisillaan; minunkin oli vaikea liikutuksetta kuunnella hänen -kertomustaan noista vanhoista hyvistä ajoista, vaikka kyllä, kuten -sellaisissa on tavallista, suurin osa ukon jakamaa kiitosta perustui -yksinomaan hänen mielikuvitukseensa. Ei myöskään vielä ole puute -vanhoista runoista niin suuri kuin hän arveli, jos kohta onkin totta, -että ne vähitellen häviämistään häviävät. Vielä meidän päivinämme -niitä kuulee, ja ehkäpä vielä muutamia sukupolvia jälkeemmekin. Eikä -niitä myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin nuoret ja vanhat -niitä kuuntelevat, kun niitä lauletaan. Vaikka Arhipan talo olikin -köyhä, tuntui se minusta hauskemmalta kuin moni varakkaampi. Itse -ukko Arhippaa koko talo kunnioitti kuin muinaisaikaista patriarkkaa -ainakin, ja sellainen hän oli minunkin silmissäni. Sen ohella hän oli -vapaa monesta ennakkoluulosta, jotka muualla täällä ovat vallitsevia. -Hän ja koko talonväki söi minun kanssani saman pöydän ääressä, -samalla kertaa ja samoista astioista, mitä harvassa muussa paikassa -on tapahtunut. Mitäpä siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota ukko -syödessään osotti! Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani sen minun -lautaselleni. Kuinka oudolta tämä vanhuksen tarjoamistapa näyttäneekin, -ymmärsin kuitenkin panna arvoa hänen hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu -ei siitä ollenkaan kärsinyt, sillä täällä, kuten myös muissa tämän -seudun taloissa, pidetään hyvin tarkkaa huolta käsien pesemisestä -ennen ateriaa; tämä peseminen toistetaan aterian jälkeen. Tähän -tarpeeseen on joka talossa oma pesuastia, joka riippuu orresta tuvan -ovensuun puolessa, ja lähellä pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina. -Pesuastian alla on suurehko vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta. -Nämä pesuastiat ovat jotakin metallia, puuta, tuohta j.n.e. talon -varallisuuden mukaan." - -"Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy -laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa -yksinkin, mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi -runonlaulanta vaatii, niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, -tarttuvat toistensa käsiin, joko vaan toisella tai molemmin käsin -yhtaikaa ja alkavat laulamisen. Ruumis on laulun kestäessä edes -takaisin huojuvassa liikkeessä, niin että näyttää siltä kuin kumpikin -vuoroin vetäisi toisen luoksensa. Toinen laulaa silloin ensin yksin -runosäkeen, jonka viime tahtiin toinen yhtyy, toistaen sitten -uudelleen koko säkeen. Tämän toistamisen kuluessa toisella on hyvää -aikaa ajatella seuraavaa säettä, ja näin laulaminen jatkuu, jokopa -sitten lauletaan jo valmista runoa tai ollaan juuri tekemässä vallan -uutta. Hyvissä keinuissa, missä on useita laulajia saapuvilla, syntyy -usein kilpailu heidän välillään. Heidän tuttavansa ja ystävänsä -molemmin puolin lyövät keskenään vetoa siitä, että toinen ja toinen on -voittava vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi kyläläistensä täten -usein asettaneen hänet kilpailuun, eikä muistanut koskaan tulleensa -voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan runonlaulannassa? -- Ei -siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden akatemioissa; palkintoa tai -voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka laulaa paraat laulut, vaan -sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin toinen laulaa jonkun runon, -sitten hän antaa toiselle aikaa vastata siihen jotenkin yhtä pitkällä. -Tämän jälkeen edellinen taas laulaa, ja näin jatketaan vuoroitellen. -Jos toiselta runovarasto loppuu, toisen vielä muistaessa runoja, -katsotaan edellinen voitetuksi. Jos laulajat ovat huononpuoleisia, -saa kerrassaan nauraa heidän ponnistuksilleen saada viimeinen sana. -Kilpailu on silloin hyvinkin kahden kanan tappelun kaltaista; se -luulee olevansa voittaja, joka kaakottaa kauimmin. Tällöin ovat myös -parhaat laulut jo aikoja sitten unhotuksiin joutuneet, muistetaan -ainoastaan hajanaisia seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan -päästä voittajaksi. Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa -sanotaan: 'Laulo päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli', tapahtuu -täällä todella, ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan -pidetä, tai kumpaakin pidetään voittajana"... - -"Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään. -Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeitten nauttimista jo -turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, 'Jumalanko taudiksi' -vai 'poiken luomaksi' (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi). -Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekin -näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi -valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti -kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti -viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan, -vaan sen sijaan miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä -vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt -kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu -itkijänainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin -äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt kiinni kaulasta, ja täten -syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis -pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin sitten -puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla palttinatilkulla -ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille sidottiin nyöri, muka -vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin retkille lähdettäissä -kuin ijäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle. Koko tämä aika kaiutettiin -yhä toistamiseen tuota tuskallista itkulaulua, jolloin äiti ja muut -itkijättäret (päivällä niitä näet oli useampia) aina halasivat jotakin -henkilöä, joko toinen toistaan, Arhippa vanhusta tai jotakin muuta -perheen jäsentä. Ainoastaan minua säästettiin näistä halailuista. Ukko -Arhippa kehotti moneen kertaan äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko -päivän kesti tätä itkulaulua. Tällaista surun ilmaisemista sanotaan -täällä 'virren itkemiseksi', ja itse laulu on nimeltään 'itkuvirsi'." - - - - -ARHIPPAINEN MIIHKALI. - - -Kun Venehjärvellä juhlat olivat päättyneet, lähdimme sieltä suorin tein -Latvajärveen, jonne matkaa oli puolenkolmatta penikulmaa. Väli oli -enimmäkseen ristiin rastiin kierteleviä matalia hietaharjuja, joilla -kasvullisuus oli mitä köyhintä. Männikkökin oli maan karuuden ja ehkä -metsävalkeittenkin vuoksi kitukasvuista, vaikka nuo metsät silloin -olivat kirveen käymättömät. Aluskasvistoa ei toisin paikoin ollut -juuri nimeksikään, kanervakin piti näitä maita liian karuina. Talvella -olimme seuranneet vesistöä, joka rajaseuduilta kokoo vedet lukuisista, -kartalla olemattomista metsälammista ja isommistakin järvistä; nyt -sitä vastoin emme nähneet kuin pienen lammen siellä täällä harjujen -poimuissa. - -Näitten erämaitten jälkeen tuli vihdoin vähän vehmaampiakin seutuja, -lehtoisia vaaroja, ja saavuimme Latvajärveen. Kylä on hajalleen -rakennettu, moniaita taloja oli järvestä etäämpänäkin, vaaroilla. -Lepäsimme matkalla eräässä semmoisessa, joka oli kokonaan autioksi -jäänyt. Pääosa kylästä, jossa (Lähteenkorvan tiedon mukaan) oli noin 40 -taloa, oli Latvajärven pohjoisrannalla. Latvajärven parhaan laulajan, -Miihkali Perttusen, tai oikeammin hänen poikansa talo oli lähellä -vanhaa tsässyönää, järven niemessä. Se oli uusi ja maan tasalle, ilman -karsinakerrosta, rakennettu; entinen talo, jossa Lönnrot aikanaan -Arhippaa laulatti, oli palanut. Muutoin oli kylä ehkä entisestään -ränsistynyt. Köyhyys, kamalin puute vallitsi etenkin keväällä, ja -vaikka nyt olikin päästy uutiseen kiinni ja saatu vuosi jonkinlainen, -niin teki kylä kuitenkin riutuvan vaikutuksen. Lönnrotin käydessä -köyhyys ehkä ei ollut niin suuri, koska silloin vielä kaskettiin ja -arvatenkin muutkin elinkeinot paremmin antoivat. Oloissa vallitsi -silloin vielä enemmän eheyttä, salolaista raikkautta ja alkuperäisyyttä -ja varsinkin Arhippa itse oli semmoinen metsäviljelyksen, -perimätietojen kasvattama tuore vanhus, jommoisia nykyisissä oloissa -tuskin enää voi syntyäkään. - -Astuimme Miihkalin pojan puhtaaksi pestyyn pirttiin ja kysyimme, oliko -Miihkali kotona. "Tuolla on uunilla", vastasi minjä ja huuti sitten: -"Tule alas ukko, tuli vieraita!" Miihkali oli viime aikoina käynyt niin -huonokuuloiseksi, ettei hän tavallista puhetta kuullut. Uunin päältä -haparoi alas pienehkö, repaleinen ukko. Kun oli tervehdykset laadittu -ja hän oli kuullut meidän palanneen, niin heltyi hän itkemään. Miihkali -oli murheen ja onnettomuuden murtama mies, mutta mielensä puhtauden -oli hän säilyttänyt, sillä niin syvä kiitollisuus, joka hänessä asui, -ei viihdy turmeltuneessa sielussa. Ensimmäinen runo, jonka hän meille -lauloi, oli seuraava hänen oma sepittämänsä kiitosvirsi: - - "Lauletaan Lapinkin lapset - Tjinarinnat riekahuipi - Nuotivolla njukkuossa, - Moatessa remutulella, - Lihan on petran purtuoohe, 5 - Särin on silmän syötyööhe, - Vejen lammin juotuoohe. - Missipä mie en laulais - Jyvän on selvän syötyööni, - Puhtukaisen purtuooni, 10 - Lauloakseni hyviä, - Parahia pannakseni - Helsingin herroille hyville, - Kuullappa noille kultaisille - Iltapäivien ilokse, 15 - Huomenpäivien huvikse. - Jos en laulais polvenaahe, - Ilo ei ois sinä ikänä, - Ikä kuitenkin kuluisi, - Aika arvonji mänisi. 20 - Laulan kuitenki vähäisen - Nykyiselle nuorisolle, - Kansalle ylenevälle." - -Mielellään hän suostui laulamaan uudelleen muutkin runonsa, joita -hänen mielikseen ja itseämmekin hyvitelläksemme vielä kerran -kirjoitimme, vaikka ne jo Lähteenkorva oli moneen kertaan laulattanut -ja kirjoittanut. Tuntui siltä, kuin Miihkali eläkkeen saatuaan olisi -pitänyt suorastaan velvollisuutenaan laulunsa laulaa. Vaikka apuraha -olikin niin pieni, oli se kuitenkin hänen vanhuutensa turva. Hän asui -siistissä pirtissä, jossa ei ainakaan lämmintä puuttunut, ja pahimmat -puutteen ajat näyttivät vihdoinkin päättyneen tältä kovan onnen -kokeneelta vanhukselta. Varmaan tuotti hänelle suurta huojennusta se -tunne, ettei hän nyt ollut kokonaan armoleivän varassa, vaan ainakin -osaksi saattoi saamallaan apurahalla korvata sen vähän, minkä kulutti. -Jonkinlaista lapsen huolta häntä kohtaan todistivat ne lämpöiset -huopasaappaat, jotka hänellä oli jalassaan, vaikkapa puku muutoin -olikin niin puutteellinen. - -Kun A.R. Niemi vuosikymmentä myöhemmin kävi Latvajärvessä, oli Miihkali -jo kuollut. Omaisilta hän sai tietoja runoilijavanhuksen viimeisistä -ajoista ja muistakin elämänvaiheista. "Karjalan kirjassa" hän niistä -kirjoittaa: - -"Arhippaini Miihkali -- sillä tällä nimellä Miihkali Perttusta -kotikylässään tahallisesti kutsuttiin -- oli nuorin neljästä -veljeksestä. Hän syntyi Valtasen vaaran Arhipassa, mutta hänen -syntymävuottaan ei tarkoilleen tiedetä, on arveltu siksi vuosia 1806 -tai 1808, mutta äskettäin on Vuokkiniemen kirkon arkistosta saatu -tietoja, joista päättäen hän olisi syntynyt vasta v. 1815. Avioliittoon -meni Miihkali v. 1840 Saarijärveltä kotoisin olevan Fofana Savinovan -tyttären Pelagian eli Palagan kanssa. Että elämä ei ole leikkiä -noilla kylmillä Pohjan perillä, sai Miihkali pitkän elämänsä kululla -yllin kyllin kokea. Hänestä ei tullut kaupalla kävijää, yhden ainoan -kerran vain kävi Oulussa, ja silloinkin toisen apumiehenä. Huuhdan -raatamisella ja käsityöllä koki hän perhettään elättää. Ylen vaikeaksi -kävi toimeentulo varsinkin senjälkeen, kun vanhempienkin veljien lapset -joutuivat Miihkalille. Hän oli nimittäin aluksi asunut lapsuutensa -kodissa yhdessä vanhempien veljiensä, Riion ja Matin kanssa, mutta -nämä kuolivat parhaassa iässä vaimoineen, jättäen jälkeensä pienet -lapsensa. Miihkali ei raahtinut työntää orpoja mierontielle, vaan otti -ne hoitoonsa, josta seurasi, että suu oli asetettava entistä tarkemmin -säkkiä myöden. 'Vuosikausiin ei nähty selkietä leipeä; syötih, konsa -ruokua oli, toisin ajoin suatih syömättäki olla', kertoivat vanhat. -Perhettänsä koetti Miihkali elättää miten parhaiten osasi: kynti -ahkerasti peltotilkkujansa, pyysi Lapukan järvestä syksyt, keväät -kaloja useampia viikkoja kerrallaan, kuleksi talvisin Suomessa -turkin-ompelussa ja lampaan nahan muokannassa. Mutta sittenkin kova -puute usein pusersi kyynelet helläsydämisen perheenisän silmiin. -Karjalankin oloissa erikoisuutena mainittiin, että Miihkali ei ollut -milloinkaan maistanut teetä ja kahviakin juonut vain yhden kupin -Oulussa käydessään... Ja kaiken lopuksi kohtasi Miihkalia surkea -onnettomuus, joka sanan täydessä merkityksessä teki pimeäksi hänen -elämänsä lopputaipaleen. Viidenkymmenen seuduissa hän kadotti näkönsä, -tullen umpisokeaksi. Tauti oli esiintynyt kovana päänporotuksena -ja silmätautina, jota oli kestänyt lähes vuoden, kunnes näkö meni -vasemmasta silmästä ja sitten jää peitti oikeankin. Sokeana oli -Miihkali kokonaista 38 vuotta. Mutta nytkään Miihkali työttömyydessä -ei aikaansa kuluttanut. Hän kävi taloissa käsikiviä pyörittämässä, -survomassa ja jauhamassa petäjän kuorta, halkoa hakkaamassa, verkkoa -kutomassa j.n.e. Pienen poikasen tai tyttösen kulettamana kulki hän -näin pitkin kylää talosta taloon ja lauleli kiviä pyörittäessään -vanhoja runojaan. Viimeiset 17 ikävuottansa eli Miihkali poikansa -Petrin hoidossa ensin kirkonkylässä, tsässyönän luona, sitten -Latvajärven Suursaari nimisessä saaressa. Loppuiällään hän sai -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta 100 markan suuruisen apurahan -vuosittain, josta vanhus runon sanoilla kiitteli, laulaen: - - "Sokie ajattelouve, - Niin tuota tuumoave: - 'Auttoa hyvä Jumala - Tuota suurta Suomen nientä, - Helsingin herroja hyviä! 5 - Vahingoista varjelkoh, - Sulosesti suojelkoh! - Peitteä hyvä Jumala, - Siivilläh hyvä Jumala, - Niinkuin lintu poikiah! 10 - Antoa hyvä Jumala - Juossa laivat lastineh - Kohti herrojen kotia, - Kaupin herran kartanoita! - Varjele vakani Luoja, 15 - Kaitse kaunoni Jumala - Helsingin herroja hyvijä - Sorkista sotihevosen, - Kävijöistä vainovarsan! - Varjele vakani Luoja, 20 - Kaitse kaunoni Jumala - Helsingin herroja hyvijä - Sotipellon sorrannasta, - Miesten tappotanterilta, - Miesten miekkojen neniltä!'" 25 - -Miihkali oli kasvultaan helpponen mies, eikä ensi katsannolla -herättänyt huomiota, mutta tarkempi silmäys osotti hänen -kasvonpiirteittensä erinomaisen kauneuden. Nenä, otsa, suu, olivat -jalosti muodostuneet, ja kovat kärsimykset olivat niihin jättäneet -henkevyyden leiman, joka yhdessä sokeuden kanssa loi häneen omituisen -runon iltaruskon valaistuksen. Miihkali Perttunen oli suomalaisen -muinaisrunon "viimeinen runoilija", jonka aateveljet muissa maissa -ovat jo vuosisatoja levänneet nurmen alla. Runoilijaluontoa oli tuo -aaltoileva, hopeinen, tuuhea tukkakin, jossa ei vielä vähintäkään -näkynyt iän aikaan saamaa harvennusta. - -Miihkali muisti suuren osan isänsä Arhipan runoista. Lähteenkorva -hänestä lausuu: "Isänsä runoista hän usein kyllä muistaa ainoastaan -pääjuoksun, jättäen pois kuvauksen hienommat vaihevärit, vaan -semmoisina lyhennyksinäkin ne vielä yhteensä vastaavat melkein -viidennekseen Vanhan Kalevalan sisällyksestä." - -Mielellään hän lähti runon ladulle, ja hänessäkin, samoin kuin olin -monessa muussa vanhassa laulajassa huomannut, "luonto nousi", kun hän -sai päästä kiinni, samoinkuin väkevä virta äkkiä tempoaa mukaansa -rannasta enolle ulkonevan veneen. Mutta vaikka, hän tällä tavalla -mielellään maksoikin kiitollisuutensa velkaa -- ja samalla vähän -ansaitsi, -- niin olivat kuitenkin hyvät naapurit pitäneet huolen -siitä, ettei hän saanut vähäpätöistä vanhuudenturvaansa rauhassa -nauttia. He nimittäin hänelle uskottelivat, että runojen laulamisesta -tuli "reähkä", ja epäilemättä ukko sen kautta useinkin joutui -omantunnon tuskiin. Ehkäpä hän siitä syystä illalla, runot laulettuaan, -niin kauan ja hartaasti silmiään ristiten seisoi ja rukoili oman -obrasansa edessä, muun perheen kuvista erillään. -- Mikä lienee ollut -syynä siihen, että hän näin piti omia kuviansa ja yksin penkillä -söikin, erillään pojastaan ja hänen joukostaan, sitä en tiedä. - -Mutta koettelemukset eivät olleet häneltä vielä silloinkaan loppuneet, -kun Latvajärvessä kävimme. Vielä kerran paloi pirtti ja Miihkalin -täytyi poikansa perheen keralla muuttaa toiseen paikkaan asumaan. -Syyskuussa 1899 hän vihdoin vaipui kuoleman uneen. Hänen viimeisistä -hetkistään kertoo Niemi: - -"Miniänsä Outi, joka oli Miihkalin kuolinvuoteen ääressä, kuuli -appiukoltaan: 'Herra pelasta minua syntistä.' Kyläläiset tosin -pelkäsivät Miihkalin hengen lähtöä, arvellen, että Miihkali, joka -lauloi 'neljää luatua Väinämöisestä' ja 'paljo Lemminkäisestä' ja täten -oli paljon syntiä tehnyt, kuolinhetkellä laulaisi kaikki virtensä, -mutta niin ei tapahtunut. 'Rauhallisesti niinkuin unehen nukkui -iltamyöhällä, moniahan kerran nyökäytti päätään'." - -Miihkali haudattiin Latvajärven Kalmosaareen. Haudalle pystytettiin -Kirjallisuuden Seuran toimesta muistokivi valkeine marmoriristineen. - -Vietimme Latvajärvessä pari päivää, Miihkali lauloi meille kaikki -laulunsa, jonka jälkeen valokuvasin hänet. Toverini kulki toisena -päivänä, joka oli sunnuntai, kylällä runoja keräämässä ja kaikenlaista -muuta tiedustelemassa, minä tarinoin Petrin pirtissä rahvaan kanssa, -jota sinne kokoontui penkit täysi. Mutta seura alkoi, se täytyy sanoa, -lopulta käydä väsyttäväksi, sillä syystä tai toisesta kylän miehet -arvostelivat meitä jotenkin epäsuopeasti. Ehkä siihen vaikutti sekin, -että kuulustelin ostaakseni kaikenlaista vanhan kansan tavaraa. -He lausuivat peittelemättä ja minun kuullen toisilleen arveluitaan -ja näyttivät tulleen siihen loppupäätökseen, että olimmekin vain -lumppukauppiaita, ja ehkä tuumailivat, eikö meitä olisi paras ajaa -pois. Lopulta lähdin senvuoksi minäkin kylälle ja siellä tapasin -toverini eräältä vaaralta hyvästä talosta, jossa kestittiin ja -"pakautettiin" parhaan mukaan ja huonot vaikutukset jälleen hälvenivät. -On Latvajärvessä sentään joku hyväkin talo, mutta niidenkin toimeentulo -taitaa enimmäkseen riippua siitä, paljonko talossa on ansiokykyistä -poikaa, ja kauanko nämä pysyvät täysissä voimissa tai saavat ajoissa -uutta sukupolvea nousemaan talon tueksi. - -Erosimme tästä kylästä semmoisilla kaipauksen tunteilla kuin ainakin -entisiltä merkkipaikoilta, joille ei enää ole asiaa. - -Kuljimme sieltä maisin Kivijärveen, jonne ei ollut kuin penikulman -matka. Valmistausimme vihdoinkin palaamaan rajan poikki omalle -puolelle, ja viisi kuukautta tätä maata kierreltyämme teimme sen -iloisilla tunteilla ja kevyellä mielellä. - - - - -VIENAN KARJALAN KARTTA. - - -Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin -tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka -joitten muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä -oli, oli yhä vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta -vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat korjautuneet -uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen määrään, -että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan Vienan -Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes suurimpia -erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja. Matkallamme emme -kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska pelkäsimme rettelöitä. - -Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten -tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat -julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla, -joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun -verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta. -Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat -yleensä hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof. -Rosberg, olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen -luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka -niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti -oppineet arvostelemaan etäisyyksiä. - -Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen -pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen -sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä. -Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi huomatessaan, -kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota olemme ikämme mieleemme -kiinnittäneet, kuinka kokonaan mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki -pienemmät niemet ja lahdet, joita niihin on kuin koristukseksi vain -piirretty. - -Matkaan lähdettäissä olen pitänyt Suomen rajaa tarkkaan mitattuna ja -määrättynä. Mutta siitäpä paikalla alkavatkin vaikeudet. - -Kivijärven kylä on vain neljän kilometrin päässä rajasta, vaikka -Inbergin kartalla matka on merkitty koko penikulmaksi. Vuokkiniemeen -on sieltä kolme penikulmaa, ja näyttää siltä, kuin matka kävisi koko -joukon alemmaksi itää kohti kuin Inbergin kartalla, joten Vuokkiniemen -kirkon paikka tulisi jonkin verran etelämmäksi. Tämä käy hyvin yhteen -sen kanssa, että talvitie Ämmän ruukilta, jota olimme talvella -ajaneet, arvatenkin oikeimpia suuntia noudattaen, kulki Parvavaaran -ja Latvajärven kautta ja sieltä edelleen Venehjärven eteläpuolitse. -Jos Vuokkiniemi olisi Inbergin merkitsemällä paikalla, olisi suunta -luoteeseen, Kiannan kirkon, eikä Haukilan perukan kautta. Mutta -on vielä toinenkin määräys, joka puolustaa samaa. Lonkan kylästä, -joka ei ole siinä, mihin se on Inbergin kartalla merkitty, vaan yli -2 penikulmaa etelämpänä, Kiannan Tormuan kohdalla, on Vuonniseen -neljä penikulmaa. Mutta siitä paikasta, johon Lonkka oli Lönnrotin -ja Lähteenkorvan tietojen mukaan asetettava, ei olisi Vuonniseen -Inbergin kartalla kahtakaan penikulmaa. Neljän penikulman välimatka -lienee kuitenkin oikea, koska Lönnrot Martiskan keralla oli yötä tällä -taipaleella. Matkan suunta, joka seurailee Kursmajoen vartta, ei liene -koilliseen, kuten Inbergin kartalla, vaan käy Lähteenkorvan tietojen -mukaan suoraan itään. Vuonnisen kylä tämän kautta siirtyy kahta vertaa -kauemmaksi rajasta kuin I:n kartalla ja jonkun verran etelämmäksi. -Vuonnisen tiedettiin Vuokkiniemessä talvella näkyvistä tulipalon -kajastuksista olevan suoraan pohjoiseen kirkonkylästä. - -Näin on meillä Yli-Kuittijärven kaksi pääkulmaa suunnilleen -määrättyinä. Järven muodosta mainitsee Ervasti, että Jyvöälahdesta -kuljetaan ensin yksi penikulma länttä kohti Petäjäniemeen, sitten -penikulma suoraan etelään Ristiniemeen, joka on selän länsipuolella, -ja täältä taas suoraan länteen Vuokkiniemen kirkolle. Ristiniemestä -Vuonniseen tulee kolme penikulmaa, Jyvöälahdesta neljä. Petäjäniemestä -on Ponkalahtea ja Aajuolahtea kohden aavaa selkää silmän -sietämättömiin. Näitten tietojen mukaan piirsin ensin kartan. Myöhemmin -sain kuitenkin Vuokkiniemestä erään sikäläisen miehen laatiman -suunnitelman, joka kuvaa ainakin oman kirkon seudun ja myös Vuonnisen -kulman oikeammin. Vuonnisen puolessa vesistön suunta kääntyy pohjoiseen -ja se kapenee lopulta aivan kapeaksi. Kylä on salmen länsirannalla, -ja salmesta pistää vielä muuan mutka suoraan länteen päin. Pistonjoki -laskee selkään kuusi kilometriä Vuonnisesta itään tai kaakkoon -päin. Luoteisosa Yli-Kuittijärveä on täynnään saaria, samoinkuin -Jyvöälahteenkin pistävä itäinen haara, jota vastoin Vuokkiniemen puoli -on melkein saaretonta. - -Tsenan kylä on Vuokkiniemen kirkolta itään käsin viisi virstaa, väli -on kapeata kiertelevää vesimatkaa. Lähinnä kirkkoa on Lammasjärvi, -jonka salmet ja Akankoski erottavat Köynäsjärvestä. Köynäsjärven -luoteisella rannalla on Tsena. Järvi on pohjois-eteläsuunnassa, -mutta siitä muistoni mukaan polveaa muuan perukka lounatta kohti, -lähemmäksi Kivijärveä. Tsenan pohjoispuolitse kulkee toinen kapea -vesistö länttä kohti ja siihen tulee joki noin neljän virstan -mittaisesta Venehjärvestä, jonka pohjoisrannalla samanniminen kylä on. -Matka Tsenasta Venehjärveen on yksi penikulma, ja molemmista, sekä -Tsenasta että Venehjärvestä, on Ponkalahteen Ylä-Kuittijärven rannalle -yksi penikulma. Venehjärven ja Ponkalahden väli tuntui kuitenkin -penikulmaksi runsaalta. Ponkalahdesta, joka on selästä länteen pistävän -lahden rannalla, on Vuonniseen 2 penikulmaa ja keskivälillä on selän -sivussa oman lahtensa varrella Aajuolahti. Ponkalahdesta kaakkoa kohti -on selän rannassa Mölkkö, jonka paikka Inbergin kartassa niinikään on -väärä. - -Kiannan Parvalasta ilmoitettiin Latvajärveen luettavan 15 virstaa -matkaa. Talvitie kulkee rajalla olevan Raatejärven poikki. Venehjärveen -tultaissa on välillä useita järviä, kuten Pirtajärvet, joitten -rannoilla kohoo somia vuoria. Lapukan järvellä en käynyt, mutta lienee -se melkoinen, koska sen eteläpää ulottuu niin lähelle Latvajärveä, että -tämä kylä käy siellä kalassa. Lapukan pienet asumukset lienevät järven -pohjoispäässä, koska niihin sanottiin olevan Vuokkiniemestä neljä -penikulmaa matkaa ja niitten sanottiin olevan "Vuonnisen puolessa". -Matka Kivijärvestä Latvajärveen on penikulma, molemmista kylistä -Venehjärveen 25 virstaa. Näitten etäisyyksien nojalla olen koettanut -kyläin paikat karttaan asettaa. - -Vuokkiniemestä luetaan Jyvöälahteen vesimatkaa 3 penikulmaa. Jyvöälahti -on lahdelman pohjukassa, joka Ylä-Kuittijärven itähaarasta pistää -pohjoiseen. Kylästä on kannaksen poikki vain parin virstan matka -Keski-Kuittijärveen, joka pistää pitkänlaisen pohjukan länteen päin -Uhtuesta. Tämän pohjukan erottaa pääselästä vedenalainen särkkä, joka -toisin paikoin kohoo saariksi. Matka Jyvöälahdesta Uhtueen on kannaksen -poikki ja mainittua perukkaa pitkin 15 virstaa. Mutta kun Jyvöälahdesta -ei koskaan kuljettu maisin Uhtueen, niin ulottunee tämä perukka pitkän -matkaa Jyvöälahden ohi länteen päin. Paitsi omia oikaisujani olen -Keski-Kuittijärveä piirtäessäni pääasiallisesti noudattanut erään -Uhtuen kauppiaan antamia tietoja. - -Enonsuuhun on Jyvöälahdesta penikulma matkaa, kapeita välivesiä, -jotka itäpäästä supistuvat lyhyiksi koskiksi ja virroiksi. Enonsuusta -luettiin selän poikki Uhtueen penikulma matkaa. Mutta aavaa selkää -on tuskin enempää kuin viisi virstaa, ennenkun itäpuolelle tulee -saari ja sitten mannerniemi. Keski-Kuittijärvi niin ollen on ainakin -länsipäästä aivan toisen muotoinen kuin Inbergin kartalla. Uhtuesta -Luusalmeen luettiin 32 virstaa, Luusalmesta Jyskyjärveen 50, josta -välistä kuitenkin ainoastaan 40 on aavaa Ali-Kuittijärveä. Seitsemän -virstan vaiheille muistaakseni oli jokea ja Kiintismän rajua koskea, -Jyskyjärveä, joka on Inbergin kartassa aivan liian laaja, ainoastaan -monias virsta. Matka Jyskyjärvestä Suopassalmeen on Kemijokea pitkin -penikulma tai pari, siitä Paanajärveen 4 penikulmaa, Paanajärvestä -Usmanalle 8 penikulmaa, Usmanalta Kemiin 2 penikulmaa. Mutta kaikesta -päättäen Kemijoen kaari pohjoista kohti on matalampi, kuin se on -Inbergin kartassa. - -Siirtämällä Kuittijärvet etelämmäksi ja kaventamalla Keski-Kuittijärveä -saamme Uhtuen ja Röhön kyläin välin neljäksi penikulmaksi, niinkuin sen -ilmoitettiin olevankin ja niinkuin hyvin tiedän sen todellisuudessa -täyttävän. Inbergin kartassa se tuskin on kahta pidempi. Kaikkiaan -on matka tämän kautta Valasjokeen Tuoppajärven rannalle seitsemän -penikulmaa. Matka Uhtuesta Pistojärveen luettiin kuudeksi penikulmaksi. -Ohdan järvi ja Pistojärvi eivät ole samaa vettä, kuten Inbergin -kartassa, vaan on niitten välillä joki, sen mukaan kuin minulle -ilmotettiin. Matkat Pistojärvestä Vuonniseen ovat Lähteenkorvan -tietojen mukaan: Pistojärvestä Hämeen kylään 20 virstaa, siitä -Korpijärveen 20 virstaa, Korpijärvestä joen suuhun 10 virstaa. Sillä -laajalla ylänkömaalla, joka erottaa Tuoppajärven Kuittijärvien -vesistöstä, on useitakin pieniä kyliä, joitten paikat olen merkinnyt -Lönnrotin ja Lähteenkorvan antamain tietojen mukaan. - -Tuoppajärven aseman määräämiseksi on useitakin lähtökohtia. Voimme -lähteä Vienan meren rannoilta, jotka jo vanhastaan ovat tulleet -verraten tarkkaan kartoitetuiksi. - -Ervasti matkusti Tuoppajärvelle Kieretin pohjoispuolella olevan -syvän Uittolahden perukasta. Hän antaa matkoista sangen selvät ja -täsmälliset tiedot. Uusikylä sen mukaan on lahden perukasta noin 15 -virstan päässä lahden, siis lounaan ja lännen väliseen suuntaan. Tyrhy -on Uudestakylästä penikulman verran etelään päin, Kieretin järven -luoteiskolkan, Särkijärven päässä. Tyrhystä Pinkaan kuljettaissa -soudetaan ensinnä 5 virstaa etelää kohti, sitten runsas penikulma -lounaaseen Virtasalmeen ja siitä länttä kohti Alasenjärven poikki 4 -virstaa. Pingasta on maamatkaa 15 virstaa Lohijärven päähän, tämän -pienen järven etelärannalta 3-4 virstaa Lohilahden kylään, joka on -Tuoppajärven rannalla. Lohilahdesta on selkää pitkin 15 virstaa -Kiestinkiin. Mutta Lohilahti ei pistä Kiestingistä suoraan itään, -vaan ensinnä kuljetaan hyvä matka suuren selän rantaa Tuoppajärven -pääsuuntaan ja vasta sitten poiketaan Lohilahteen. Toisille kartoille -merkitty niemensuikalekin kuitenkin lienee olemassa, mutta se on -kauempana etelässä ja sen ja Kiestingin välillä on melkoinen selkä. -Nientä tuskin Kiestinkiin näkyykään, jos oikein muistan, mutta kun -selän poikki kuljetaan Valasjokeen, niin soudetaan sen päitse verraten -läheltä. Se siis pistää itärannasta keskelle selkää viistoon tätä -suuntaa kohti. Kiestinki itse on ehkä parin kolmen virstan mittaisen -särkän erottaman sulkion rannalla, joka vain pienen salmen kautta on -yhteydessä Tuoppajärven kanssa. - -Toinen reitti on Kuusamosta, Paanajärveltä. Oulankajoen laaksoa -lienee Oulangansuuhun Pääjärven rannalle oikoen noin pari penikulmaa. -Laakson suunta on ensin kaakkoinen, mutta kääntyy alempana itään. -Oulangansuusta lasketaan Sohjenansuuhun, jossa Pääjärveen laskee -Tuoppajärven vesi, kokonaista viisi penikulmaa, mutta tämä matkanmäärä -tuntui minusta katseella mitaten kylläkin runsaalta. Kuitenkin silmä -Pääjärvellä rantain korkeuden vuoksi helposti pettää. Pääjärvenkin -muoto sietäisi varmaan koko joukon oikaisemista, mutta sen johdoksi -minulla ei ole tietoja. Sohjenanjoen suunta on uudemmilla kartoilla -merkitty pohjoisemmaksi kuin Inbergin kartalla. Selkien väliä lienee -penikulman verta. - -Tuoppajärven eteläpäästä, Suolapohjan kylästä, kuljetaan sekä -Keski-Kuittijärvelle että Paanajärveen, Kemijoen varrelle. -Suolapohjasta Kurkeen lasketaan minun Kiestingissä saamaini tietojen -mukaan 20 virstaa maata ja Kurjesta Paanajärveen 30 virstaa niinikään -maamatkaa. Suolapohjasta Sompajärveen taas on 20 virstaa, sieltä -Haikolaan 25 virstaa, Haikolasta Uhtueen 42 virstaa. Tällä välillä on -Tsiksa, jonne Uhtuesta tulee 10 virstaa. - -Tuoppajärven pituus Kiestingistä Suolapohjaan ilmotettiin 70 virstaksi, -selän koko pituus on ehkä kymmenkunnan virstaa enemmän. Tuoppajärven -eteläpään, aina siihen kohtaan, missä se leviää, olen piirtänyt -prof. Rosbergin korjauksen mukaan, pohjoispäätä olen ilmoitettujen -etäisyyksien ja omain havaintojeni mukaan haahmotellut. Varmaa on, että -Saari, jossa ennen luostari oli, on kauempana selällä kuin Inbergin -kartassa. Ohi soudettaissa näkyy se aivan vapaana, kahden puolen -leveä selkä, ja Lönnrot kertoo, että sinne oli Skiitasta 8 virstaa -matkaa aavan selän poikki. Kokkosalmen kylä on Valasjoesta suoraan -pohjoiseen, Kiestinki Kokkosalmesta kahden penikulman päässä, mutta -Kokkosalmen ja Kiestingin välinen vesimatka kiertää paljon. Niskan -koski lähtee Tuoppajärvestä viisi virstaa Kokkosalmesta länteenpäin. -Kiestingistä lasketaan Jälettijärvelle 20 virstaa -- Inbergin kartalla -matka on tuskin puolta penikulmaa! - -Kiitehen--Nuokkijärven vesistössäkin olisi varmaan paljon korjattavaa. - -Sille lähtiessämme voimme alkaa Miinoasta, joka on kolmen tai neljän -virstan päässä rajasta, Maanselänjärven kohdalla. Sekä Miinoan järvi -että Kiitehen selkä ovat Inbergin kartalla varmaan liian suuret. -Mainitun kartan mukaan olisi matkaa Miinoasta Akonlahteen kolme -penikulmaa -- meille matka ilmoitettiin vain 17 virstaksi, joka ehkä -on jonkun verran liian lyhyt määrä, koska muille on ilmotettu väliä -olevan kaksi penikulmaa. Tästä tulee Miinoan järven osalle tuskin muuta -kuin 3-4 kilometriä. Kiitehen selässä on niin paljon niemiä, että -aavempaa selkää tuskin näkee missään, mutta rantain piirtäminen vaatisi -paljon enemmän tietoja, kuin minulla on käytettävinä. Ainoastaan -sen tiedän jotenkin varmaan, että Komalahti, joka pistää koillista -kohti karummaksi, on vain puolet siitä, miksi se on Inbergin kartalle -haahmoteltu. Akonlahden kirkolta laskettiin lahden pohjaan 8 virstaa. -Mainittu kirkonkylä on laajalla pitkällä niemellä, jonka molemmin -puolin pitkät lahdet pistävät aina lähelle Suomen rajaa. Kiitehen -selkää pienentämällä saadaan Akonlahden ja Kivijärven kylän väli -oikeaksi, kolmeksi ja puoleksi penikulmaksi. - -Luvajärveen lasketaan Miinoasta maisin 25 virstaa. Onko matkan -suunta kartalla oikein merkitty, sitä en tiedä. Kivijokea pitkin -taas sanottiin olevan Kiitehestä Luvajärveen kolme penikulmaa. Joki -mutkaa koko joukon pohjoista kohti, juosten alkumatkallaan melkein -yhtä suuntaa Kiitehen rannan kanssa. Luvajärven--Kiimasjärven ja -Nokeuksen välin olen piirtänyt niinkuin se Inbergin kartassa on, -vaikka yksityiskohdat arvatenkin kaipaisivat oikomista. Mutta laaja -Nuokkijärvi on kaikesta päättäen kartoissa väärin piirretty. En -ole itse selällä käynyt, mutta Ervasti antaa osviittoja matkoista -Nokeuksesta eteenpäin. - -Nokeuksesta tulee Piismalahteen, joka on selän koillisperukassa, 30 -virstaa, mutta Nuokkijärvi itse on päälle 40:n virstan mittainen. -"Se on kaunis järvi, tuuheat lehtimetsät ja vankat petäiköt kohoavat -sen korkeoilta rannoilta. Länsipäässä tuskin penikuormaa leveä, se -itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikuorman levyiseksi seläksi." -Inbergin kartalla on länsipää vain kolmisen kilometriä leveimmältä -ja yhtä kilometriä kapeimmalta kohdaltaan. Silminnähtävästi on se -siis väärin piirretty, sillä muutoin ei Ervasti olisi erehtynyt -penikulmista puhumaan. Tähän viittaa sekin seikka, ettei hän näytä -nähneen Pääkönnientä, joka on selän etelärannalla, penikulman päässä -Nokeuksesta. Jos selkä olisi kylän kohdalla niin kapea kuin Inbergin -kartassa, ja jos Pääkönniemi olisi merkityssä paikassa, niin kylä -tuskin olisi jäänyt häneltä huomaamatta. Miten selän eteläranta -kiertelee, siitä ei ole tietoja, mutta pohjoisranta selvään on, -Ervastin ilmoituksista päättäen, toisenlainen kuin kartoilla. Kun oli -kaksi penikulmaa kuljettu Nokeuksen rannasta, kääntyi matka hiukan -koillista kohti, ja kun oli neljännes siihen suuntaan kuljettu, niin -soudettiin loput kolme neljännestä päin pohjoista. Minun saamaini -tietojen mukaan kuljetaan Pääkönniemestä viistoon selän poikki -Piismalahteen mentäissä, ja loppumatka soudetaan laajan Piismaniemen -sivua melkein suoraan pohjoista kohti. - -Montakin luotettavaa tietoa on siitä, että Nuokkijärvestä lähtee -kaksi jokitiehyettä Tsirkkakemiin, Rastahan joki pohjoisempi, -eteläisempi Hämehenjoki. Ne laskevat Tsirkkakemiin lähellä mainittua -kylää, kuten prof. Rosbergin piirtämästä retkikartasta näkyy. Mutta -miltä kohdalta ne lähtevät Nuokkijärvestä, siitä ei ole muuta kuin -seuraava Lähteenkorvan tiedonanto: "Eteläinen joki, jota kuljetaan -Nokeuksesta ja Pääköstä, on Hämeh, pohjoisempi alkaa 15 virstaa etelään -Piismalahdesta ja se on Rastas. Molemmat ovat 10 virstaa pitkät. -Niitten välillä oleva saari, jota sanotaan Nuokkisaareksi, on 3 virstaa -leveä ja 15 virstaa pitkä ja se ulottuu 5 virstaa, ulos järveen." -Nähtävästi on tämä saari se niemi, joka on karttoihin merkitty -Nuokkijärven itärannalle. - -Tsirkkakemin on prof. Rosberg kartoittanut. Oikaisuista on huomattava -varsinkin paljon mainitun runopaikan Kellovaaran asema. Se, samoin kuin -Tsirkkakemikin, sijaitsee todellisuudessa koko joukon etelämpänä kuin -Inbergin kartalla. - -Nuokkijärven, lähinnä Piismanlahden, sitoo Jyskyjärveen myös tieto -näitten paikkain välisestä maamatkasta, Se on 35 virstaa. - -Se maa, joka on Kuittijärvien ja Kiitehen--Nuokkijärven vesistön -välillä, on hyvin harvaan asuttua laajaa ylänkömaata, josta vedet -juoksevat kolmelle suunnalle. Tältä väliltä tunnen omain matkaini -nojalla sen vesistön, joka Kostamuksesta laskee Alijärveen Enonsuun -kohdalla, ja ainakin yksi penikulman mittainen järvi, Koivajärvi -nimeltään, on Kenttijärven ja Kostamuksen välillä edellisiin karttoihin -merkitsemätön. Sen yli kuljetaan poikittain. Muitakin merkitsemättömiä -järviä välillä on, mutta niitä en muistoni epävarmuuden vuoksi kartalle -piirrä. Ja varmaan on koko tämä niemimaakin täynnään suurempia ja -pienempiä vesiä, mutta ne ovat niin syrjässä kaikista liikkeistä, että -ovat jääneet kartoilta aivan pois. Ennen kuljettiin tätä välimaata -pitkinpäinkin. Kostamuksessa kerrottiin vanhan, Vuokkiniemestä lähtevän -sotatien eli "jaaman" kulkeneen mainitusta kylästä sydänmaitten halki -Jyskyjärveen. Soissa sanottiin vielä tuntuvan vanhat siltakapulat. - -Niitten kyläin asemat, joita tällä ylämaalla on, olen merkinnyt -etäisyystietojen mukaan, joita useimmat runonkerääjät ovat -muistikirjoihinsa koonneet. - -Näin olen koettanut haahmotella Vienan Karjalan ulkopiirteitä. -Mainittakoon vielä sana maanpinnan muodoista, vaikka niitä vähän -tunnetaan. Voimme sanoa, että koko tämä alue on enimmäkseen vaihdellen -kangasta ja suota. Kalliopohja verraten harvassa huomattavammalla -tavalla esiintyy maisemassa. Miinoan ja Luvajärven välimaalla on -maa kuitenkin hyvin ryhmyistä ja sillä välillä on paljon vuoria, -samoin kuin Kivijoenkin varressa. Mutta siitä pohjoiseen on -varsinaisia vuoria vasta Kuittijärvien rannoilla ja niistä rajalle -päin. Enimmäkseen ovat ylämaat kivikkoisia, hietamultaisia vaaroja, -matalammat maat särkkiä taikka kumpuja. Näitten vähäpätöisten -kohopaikkain välillä maa kaikkialla pyrkii suottumaan, missä se ei -ole hyvin läpäisevää kangasta. Lietemaita ja savikoita on vähän, maa -sen vuoksi on yleensä huonoa viljeltäväksi. Vasta Kemijoen varressa -on lihavampia maita, mutta siellä taas hallanvaara laajain soitten -vuoksi on suurempi kuin kuivemmassa ylämaassa. Uhtuen pohjoispuolella -on laajat kankaat. Idempänä, Tuoppajärven eteläpuolella, kankaat -vaihtuvat laajoiksi soiksi. Kankaissa on paljon pienempiä järviä. -Noin puolentoista penikulman päässä Uhtuesta niitten läpi pistää -reunansa jyrkkä lännestä itään kulkeva vuori, "Iron syrjä", joka senkin -kautta, että sitä niin yleiseen mainitaan, todistaa yksinäisyyttään. -Kuittijärven ja Tuoppajärven välimaa on myös ylänköä, josta vedet -juoksevat kolmelle suunnalle. Ylänköluonne käy selville varsinkin -Tuoppajärveä lähestyttäissä. Jo penikulman päähän siintää vaaroille -laajan selän aukeama. - -Tuoppajärven rannat ovat osaksi alavat, järvi itse arvatenkin matala. -Veden kirkkaus osoittaa, että sen ympärillä on hietikoita. Järven -eteläpuolella alkavat ylen laajat yksitoikkoiset suot, joten vedet -melkein heti Tuoppajärven reunasta matkaavat eteläänpäin, Kemijokeen. -Arvatenkin Tuoppajärvi itsekin vielä katkaisee itselleen sille -suunnalle laskuväylän. Tuoppajärven luoteiskulmilla kohoo -melkoisia vaaroja, jotka liittyvät Kuusamon tuntureihin. Pääjärven -rannalla lähestyvät tunturit aivan järven reunoille. Pääjärven -itäpuolellakin on korkeita vaaramaisemia, syviä laaksoja ja niissä -järviä, mutta lähempänä Vienan merta maa alenee, tasaantuu ja on -suurina soina. Vasta aivan meren rannikolla on jälleen vuoria. - -Vienan Karjalan pinta on siis jokseenkin samanlaista kuin -Pohjois-Suomenkin. Mitäpä se muuta onkaan, kuin samaa jääkauden -jättämää pohjarapaa kuin Suomen puolellakin. Samoin on siellä maa -täynnään kankaita, hietamultakumpuja, soita, särkkiä, mutta lietemaita -on vähemmän kuin Suomen puolella. - -Laajat havumetsät peittävät koko tämän maan, missä se ei ole suona. -Kuusikoita on verraten vähän, petäjä humisee yksinvaltiaana Vienan -Karjalan kankailla. Ainoastaan vesistöjen varsilla ja vaaramailla on -lehtimetsää, etenkin entisten kaskien pohjilla, vaikka selkävesienkin -rannoilla mänty on vallitsevana puuna. Kankaat ovat osasta kaikkein -karuinta laatua. Havupuitten alla ei kaikkialla kanervakaan menesty. - - - - -KANSA JA ASUTUS. - - -Uhtuessa tai Jyvöälahdessa, en muista varmaan kummassa kylässä, -eräs tuttava karjalainen kauppias kävi penkomaan vähiä papereitaan -ja etsi niistä muutamia kellastuneita lehtiä, joissa kaikenlaisien -tavaramuistiinpanojen seassa oli alla oleva runo. Runoilijan nimeä -en tiedä, mutta varmaan hän oli joku karjalainen kauppias, joka -oli oppinut kirjoittamaan. Runo näyttää olevan kirjoitettu suurien -katovuosien aikoina. - -_Arkankelin Elämän Katumus_. - - Voi poloista Pohian maata, - Tuota on raukkoa Lapin rajoa, - Vähäarvoista Arkankelia, - Kuin on Luoja tuonki luonnu, - Antanut on armu vähäisen. 5 - Kyllä on Luoja maata luonnu, - Avaruutta pallion antanut, - Luonnu on soita, luonnu maita, - Paljon paljahii kiviä, - Vetelöitä vellimöitä, 10 - Laajat paikat louhikoita, - Kukkurat kiven lomia, - Kuusikot on kaikki kurseikoita, - Suot on suuret summattomat, - Joista kylmä kyyhähtääpi, 15 - Kova ilma kouhahtaapi, - Mistä pakkani panekse, - Kylmä ilma kursahtaapi, - Kylmää maasta mannan kaiken, - Talonpojan tarpehet, 20 - Marjat maasta makiat. - Tästä nähhään nälänhätä. - Kuin nyt hätä hämmentääpi - Pohjan puolen puutoksia! - Ensin pitävät entiset rahansa 25 - Ennen saanehet elonsa, - Siitä nälkä näpsähtääpi... - Ensin itkettä isoiset lapset - Siitä varsin vanhemmatkin, - Perästä peräti perehen. 30 - Miehen talon vanhimman - Varsin vaivuttaa - Itkun kanssa istuessa... - Ei voi mies työtä mitänä dehrä. - Arvelee nyt mies ainakin näin: 35 - Mitä on esin aamulla alotan? - En arvoa poloni poika, - Kuin on hätä hämmentän, - Nälkä näköhön tuli, - Kuin on lapsia lautsat täysi. 40 - -Tässä keskeytyy runoluomus, mutta loppuun on liitetty vetoominen -"armolliseen esivaltaan", että se antaisi luvan: - - Kaupitella kaikkia kaupan kaluja - Suloisessa Suomen maassa, - Nykyisellä nuorisolla kanneskella - Kaluj kaikenlaisia, - Että sieltä etsisimme einehen... - -Nimettömän runosepän kyhäys on jäänyt keskeneräiseksi, mutta -semmoisenaankin se puhuu selvää kieltä. Sen kirjoittaja, joka -epäilemättä oli paikkakuntansa edistyneimpiä ja siis luultavasti muihin -verraten toimeentulevakin, koska oli kirjoitustaitoinen, on kuitenkin, -leivän puutteessa, nähdessään ympärillään vallitsevan kurjuuden, omassa -pirtissään lautsat täynnä riutuvia lapsiaan, niin masentunut, että -itkuun purskahtaen koettaa lohdutuksekseen saada aikaan runopukuisen -anomuksen laukkukaupan laillistuttamiseksi. Se on järisyttävä piirre -Vienan Karjalan ainaisesta taistelusta olemisensa edestä. - -Olemme tottuneet laukkukauppaa katselemaan karsain silmin, ja -epäilemättä sillä on varjopuolensa sekä meidän kannalta, että Vienan -Karjalan itsensäkin kannalta katsoen. Mutta meidän tulee samalla -muistaa, että se on luultavasti ikivanha osa sen maan koko taloudesta -ja ammoisista ajoista ollut oleellinen osa sen toimeentulosta. Mitenpä -voisikaan muutoin olla? - -Maan karuuden vuoksi on maanviljelys heikkoa, varsinkin sen jälkeen kun -kaskeaminen menneen vuosisadan keskivaiheilla kiellettiin. Haikealla -mielellä muisteltiin vielä tuota mennyttä kulta-aikaa, jolloin sai -kaataa kasken melkein vaikka mihin rinteeseen ja viljaa saatiin niin -runsaasti, että sitä oli toisissa taloissa kaadettava aittoihin katon -kautta, kun ovista ei enää mahtunut. Nykyisin ei vilja hyvinäkään -vuosina likimainkaan riitä koko vuodeksi, se mikä puuttuu on ostettava. -Hallanaroiksi ei näitä maita kuitenkaan moitittu. Pelättävät hallat -sattuvat vasta syyskesällä. Mutta ruista ei viljelläkään sanottavassa -määrin, eikä sen vuoksi alkukesästä sattuva halla voi niin suurta -tuhoakaan aikaan saada. Rukiin kyllä sanottiin harvoin menestyvän. -Petäjää kiskotaan jo kesällä varastoon. Sitä syötetään talvella -lehmille ja jauhojen loputtua sitä syö rahvaskin. Huonoina vuosina -syödään koko joukon olkia, samoin kuin Pohjois-Suomessakin -- onhan -olki edes leivän sukua. Ohra on Vienan Karjalan päävilja, ja perunan -rinnalla nauris vielä sitkeästi pitää puoliaan. - -Maanviljelyksen kehittymistä ehkäisi paitsi kunnollisten maiden -puutosta sekin seikka, että maa oli kunnan yhteistä omaisuutta, vaikkei -mir-laitosta ollutkaan Vienan Karjalassa samassa määrin toteutettu -kuin yleensä Venäjällä. Maita ei sanottu uudelleen jaettavan jonkun -vuosikymmenen kuluttua, vaan viljeli kukin talo yhteisellä sopimuksella -omaansa edelleenkin. Mutta isän kuoltua pojat jakoivat maat, ja -tämän kautta pellot yhä pienenivät, kun uusien raivaus ei samassa -määrin edistynyt. Sydänmaan vaaroilla tosin saattaisi monellakin -olla hyviä maita, mutta siellä on niin vilkkaalle rahvaalle liian -kolkko asua. Kontio ja muut petoeläimet ovat varma karjan surma. -Suuremmistakin kylistä ne kaatoivat karjaa niin paljon, että joskus -tämä elinkeino toisista taloista kokonaan lakkasi, kunnes jaksettiin -hankkia uutta karjaa. Vedet kuitenkin kaikitenkin, vaikka osasta -ovatkin tyyten pyydystetyt, ovat paras turva nälkäkuolemaa vastaan. -Ahkeraan kalastaen niistä enimmäkseen saa sen verran, että henkiparka -säilyy, vaikka paljas kala ilman leipää, tuota vaatimattomissa oloissa -elävien ihmisten ensimäistä ja rakkainta ravintoainetta, onkin vain -nälkäravintoa. - -Viime aikoina oli kuitenkin uudisasutus alkanut vähitellen tunkeutua -kauemmaksi salolle. Noustessani Alijärvestä Kostamukseen näin -erämaisella jokimatkalla useitakin uusia taloja, Vuonnisen puolessa -vielä enemmänkin. Mutta puute oli uudistaloissakin ainainen vieras, -elleivät eläjät muulla tavalla hankkineet tuloja, millä maksaa -tarpeensa ja ostaa lisää viljaa. Mutta mitäpä olisi tällä rahvaalla -ollut rahaksi myytävää, kun se ei omistanut metsiä? Sen täytyi -pakostakin lähteä kaupoille. - -Karjat olivat laitumien kehnouden ja petoeläinten vuoksi niin -vähäiset, ettei karjasta saatu muuta kuin niukasti omat tarpeet. Voita -tuskin vietiin maasta ensinkään, ja se olikin enimmäkseen huonoa -laadultaan. Pohjoisessa, Tuoppajärven pohjoispuolella ja Suomen rajalla -etelämmässäkin, pidettiin poroja, ja poronhoito oli, missä se menestyi, -arvokas apuelinkeino. Mutta niin suureen voimaan ei tämä elinkeino -ollut Vienan Karjalassa päässyt kuin Kuusamossa Suomen puolella. - -Metsästys lienee ennen ollut tärkeimpiä elinkeinoja. Nyt sitä -rajottivat viralliset säännökset, ja muutoinkin se näytti melkoisesti -rappeutuneen ainakin niissä osissa Vienan Karjalaa, jotka käyvät -Suomessa kaupoilla. Metsänriista ja turkikset vietiin talvikeleillä -Sunkuun, Äänisjärven rannoille, josta palatessa tuotiin kankaita, -ompeluksia ja ylellisyystavaroita. Nyt oli tämä kauppa ainakin rajan -puolessa vähentynyt melkein olemattomiin. Merimaan puolessa rahvas -kuitenkin edelleenkin metsästi paljon ja joko vei itse Sunkuun -saaliinsa, taikka möi sen sieltä ja Pietarista saakka tuleville -kauppiaille. Mutta yleisen huomioni mukaan oli riistaa näillä -laajoilla saloilla niukalta. Varsinkin siipikarja vaatii viihtyäkseen -taajempia metsiä, viidakoita ja noroja. Metsät olivat enimmäkseen -marjoistakin köyhät. Ja missä taas lintu ei viihdy, siellä eivät -monet turkiseläimetkään elä. Vähäksi on siis Vienan Karjalassa pyssyn -käyttäminen jäänyt, ja missä pyssyä ei ole, siellä on kontio isäntänä. - -Kalastukseen karjalaiset ovat ylen hartaita. Nuotilla, verkoilla, -merroilla, rysillä, siimoilla, joka tavalla pyydettiin kalaa, ja -pyydettiin mistä ja milloin vain saatiin. Pyydettiin suuret selkävedet -puhki ja poikki, pienemmät vedet vielä tyystemmin ja erämaan lammet -vedettiin usein ihka kalattomiksi. Kalasaunoilla elettiin syksyisin -viikkokausia. Kalastamisessa naiset voivat tehdä sen kuin miehetkin ja -heidän käsissään se sen vuoksi varsinkin kauppakautena suureksi osaksi -olikin. Kun vesiä ei ole jaettu, on järvessä köyhällekin hyvä turva. -Talvella vedettiin rahenuottaa jäihin tehdyistä avannoista. Keväällä -taas oli "kevätys" yleinen. Kalanpyydyksiä näki pirteissä melkein -alati korjattavan. Nuotat riippuivat orsista ja harmaapartaiset ukot, -puheliaat eukot ja nuorempikin väki olivat niitten ääressä ahkerassa -työssä, ja pitkin korjattua osaa ilmaisivat uudet lankasilmät, että -työtä oli ollut runsaasti, pyydys siis ollut ahkerassa käytännössä. -Varakkaimmilla taloilla oli valtaavat nuotat. Muutkin silmäpyydykset -olivat varsinkin rikkailla mitä parhaat, sillä ei kukaan pitänyt -itseään niin rikkaana, etteikö hän yhteisestä ruokapadasta olisi -vetänyt talteen, mitä suinkin sai. Siimaa taas laskettiin joskus -penikulmakin yhteen mittaan, suurien selkien poikki. Ei ollut pelkoa -siitä, että höyryt sotkisivat pyydykset. - -Muje on tärkeimpiä särvinkaloja; sitä saadaan varsinkin syksyllä. -Patakalat ovat nuo yleiseen tunnetut. Järvilohta Kuittijärvissä -kuitenkin tuntui olevan runsaammin kuin Suomen puolella, koska -sitä niin vähällä vaivalla saimme onkiimme. Se on ylen lihava ja -hyvänmakuinen kala. Varsinkin Keski-Kuittijärveä mainittiin lohisaksi. -Kormussalmessa, lähellä Uhutta, soudeltiin kaiken kesää uistinta ja -saalista kiitettiin toisin ajoin hyvin hyväksi. Kun Enonsuun pato tuli -puretuksi, niin on varmaan Ylä-Kuittijärvikin saanut entistä runsaammin -tätä arvokasta kalaa, jonka puutetta silloin itkivät kaikki ylemmät -kylät aina Maanselkää myöden. - -Mutta sitä yleensä valitettiin, että kalavedet kuitenkin kaikitenkin -ovat entisestään kovin huonontuneet. Näin itse, kuinka Miinoan -järvestä, Savinan suurella nuotalla vedettäissä apajasta tuskin -saatiin pari kourallista mujeita, eikä aina sitäkään. Mutta kuitenkin -vedettiin, sillä eipä muutoin olisi saatu sitäkään. - -Kaikki metsämaa oli valtion. Arkangelin läänissä siitä annettiin -vuosittain taloa kohti ainoastaan luetut puut hirsiksi, ja näitä -toisilleen lainaillen saattoivat kuitenkin rakentaa talonsa. Aunuksen -puolella erotettiin kylille v. 1884 omat palstat, joista saivat ottaa -kaikki tarpeensa, mutta eivät myydä mitään. Luvajärven kylän metsäsarka -oli 5 virstaa leveä, 10 pitkä, siis päälle 250 hehtaaria taloa -kohti, kun kylässä oli 19 taloa. Sitä paitsi oli toinen varasarka, -johon ei kuitenkaan saanut koskea ennenkuin 40 vuoden kuluttua. -Luvajärveläiset kuitenkin moittivat sarkaansa pieneksi siihen verraten, -mitä Kiimasjärvi oli saanut. Tästä metsäpalstasta kyläkunta sai ottaa -tarpeensa, mutta myydä siitä ei saanut. Joku isännistä oli yrittänyt -tervaa polttaa, mutta sen olivat naapurit estäneet. Kaskettu kuitenkin -oli vähin. - -Arkangelin läänissä ei silloin vielä ollut metsäsarkoja, vaan taloa -kohti annettiin vuodessa kruunun metsästä 7 hirttä, 20 aidanseivästä -ja 20 aidasta. Luonnollista on, ettei semmoisella erällä liikoja -rakennella. - -Yhtenä syynä siihen, ettei uudisasutus ollut yleisemmin levinnyt, oli -ollut virallinen kielto. Uudisviljelyksien perustaminen oli kiellettynä -vuosisata sen jälkeen, kun kaikki metsämaat kahdeksannentoista -vuosisadan lopulla julistettiin kruunulle kuuluviksi. - -Vasta v. 1873 saatiin asetus, joka myönsi raivaukset ja takasi ne -raivaajille 40 vuodeksi luovuttamattomaksi omaisuudeksi. Tätä sanottiin -"piletalla" viljelemiseksi ja sitä oikeutta olivatkin monet jo -käyttäneet. - -Eivät siis ainoastaan vanha peritty tapa ja luontaiset taipumukset -kehota karjalaisia kauppaan, vaan on se suorastaan pakko. Oma maa ei -nykyisissä oloissa voi elättää sitäkään vähäistä väestöä, joka sitä -asuu. - -Kauppa on ikimuistoisista ajoista ollut Vienan Karjalan rahvaan -tärkeimpiä elinkeinoja. Historiantutkijat tulevat yhä enemmän -vakuutetuiksi siitä, että Bjarmien kauppakansa, joka asui Vienan -suulla, jonka Other tapasi retkellään ensimmäisen vuosituhannen -lopulla, oli karjalaista heimoa. Keskiajalla tehtiin Kemijoen -vesistöstä maan poikki kaupparetkiä Pohjanlahden rannalle, jonne -etelästä saapui turkulaisia ja muita kauppiaita, ja myytiin siellä -eräretkillä kootut nahkat. Olaus Magnuksen kartassa v:lta 1539 -näemme karjalaisia, jotka Vienan mereltä taivaltavat Maanselän -poikki Pohjanlahden rannalle, kuljettaen sinne tiukasti sidottuja -tavarakimppuja, ja Pohjanlahden rannalla heitä odottavat vanteilla -vyötetyt tynnörit. Karjalaisten tuomain tavarain laadun voimme arvata -niistä lukuisista riistaeläimistä, joita kartan laatija on heidän -mailleen piirtänyt. Kaupparetkien lomassa tehtiin ryöstöretkiä -rajan kahden puolen, usein kauppamatka, kauppain päätyttyä, kääntyi -ryöstöretkeksi. - -Mutta aikain kuluessa nämä suhteet vähitellen muuttuivat. Kun -riistaeläimet loppuivat vähiin, kun venäläisyys valtasi Valkoisen -meren rannat, näkyy kauppa muuttuneen salakuljetukseksi. Niin ainakin -vanhat miehet rajan takana muistelivat. Sisä-Venäjältä tuotiin -kaikenlaisia teollisuustuotteita, varsinkin kankaita, alas Vienan -merelle ja kuljetettiin ne sitten rajan poikki Suomeen, ja Suomesta -taas tuotiin väkijuomia, joita soudettiin Äänisjokea myöden aina -Kargopoliin saakka. Näillä kauppareitillä myytiin vain se tavara, mitä -näin saatettiin mukana kuljettaa, jonka jälkeen palattiin takaisin -kotiseuduille. Siihen aikaan miehet eivät siis olleet kodistaan poissa -kolmeaneljännestä vuodesta, kuten nykyään. Vanhimmat miehet sanoivat, -että heidän poikina ollessaan varsinainen "Ruotsin kauppa" alkoi; sillä -he varmaan tarkottivat tämän kaupankäynnin muuttumista kierteleväksi -laukkukaupaksi. Nyt eivät laukkumiehet enää vie tavaraa mukanaan -Suomeen lähtiessään, vaan lähtevät tyhjinä miehinä. Tavarat ostetaan -Suomessa, taikka tuotetaan Pietarista, laukunkantajat hyötyvät vain -siitä, mitä saavat myyntiansiota. Ne jotka eivät kykene itse ostamaan -tavaroita, saavat niitä varakkaammilta lainaksi, kun luovuttavat -heille osan kauppavoitosta. Tällä tavalla käyvät varsinkin köyhemmät -kylät kauppaa, muun muassa Latvajärven miehet, jotka ovat Vuokkiniemen -pohattain palveluksessa. - -Melkein joka mies, jolla vain oli tavallinen oveluus kaupan tekoon, -vietti ainakin osan iästään Suomen puolella laukkuineen kiertämässä. -Kiestinki ja Pääjärvi kävivät kaupoilla etupäässä Etelä-Suomessa, -Helsingin, Turun seuduilla ja Ahvenanmaalla, Vuokkiniemi -Keski-Suomessa, Hämeessä ja Pohjanmaalla, Uhut samoilla seuduilla ja -Pohjois-Suomessa, Pistojärvi etenkin Pohjois-Suomessa. Akonlahden, -Luvajärven ja Kontokin sanottiin kiertelevän Savoa ja Inkeriä, -Paanajärven, Suopassalmen ja Jyskyjärven taas Satakuntaa ja Turun -lääniä. - -Kaupoille lähdettiin syksyllä, kun maatyöt alkoivat olla kotipuolessa -loppuun suoritetut. Kuittijärven seutujen "ruotsimiehet" tavallisesti -matkasivat suuressa joukossa Maanselän poikki Hyryn rantaan, josta -Vuokin haaran lähdevedet alkavat. Sinne kokoontui suuret määrät Kiannan -miehiä tarjoomaan tervaveneitään kaupan. Nämä venemarkkinat pidettiin -"Tornion särkän" luona ja Lähteenkorvan laskujen mukaan myytiin -siellä vuosittain noin 40 venettä karjalaisille laukkumiehille. Nämä -asettuivat ostamiinsa veneihin, 25-30-40 miestä kuhunkin, ja laskivat -sitten kaikki vedet Kajaaniin ja Ouluunkin saakka, jossa veneet -tavallisesti pilahinnasta myytiin. Laukkumiehet tunsivat tämän väylän -niin hyvin, että sanottiin heidän tavallisesti laskevan kaikki kosket -ilman varsinaisia laskumiehiä, "silmänäön mukaan" vain. Kemijokivarsi -ja Kiitehen--Nuokkijärven vesistön kylät, Kostamus ja Kontokki matkaavat -Suomeen Akonlahden ja Lentiiran taikka Miinoan kautta. - -Pohjoinen Vienan-Karjala kulkee Kuusamon kautta. Kevätkesästä, osasta -jo kevättalvellakin, palattiin kaupoilta ja tuotiin mukana paitsi -raha-ansioita kaikenlaisia tarpeita, jauhojakin kesän varaksi. - -Niinpä olivat talvella vain naiset ja vanhemmat miehet ja nuoriso -kotona. Kaikki muut kiertelivät laajaa Suomennientä, selässään raskaat -laukkunsa, matkaten talosta taloon kauppaa tekemässä, ja kulkien -vaivojaan säälimättä pitkiäkin taipaleita pienenkin kauppa-ansion -toivossa. Palatessaan kaupoiltaan he toivat parisataa markkaa puhdasta -voittoa miestä kohti, toiset enemmänkin. Mutta yleinen valitus oli, -että kaupat olivat entisestään paljon huonontuneet. "Karjalan kirjan" -tietojen mukaan oli Suomessa kiertävien karjalaisten luku v. 1872 1,048 -henkeä, v. 1893 1,139 henkeä, joiden kauppavoitto rahassa nousi 34,615 -ruplaan. - -Tukkiliikkeen levitessä Vienan Karjalaan on siitä vihdoin avautunut -uusi paikkakunnallinen tulolähde. Varsinkin tukkien vedätyksessä -talvella ovat karjalaiset osallisia. Uittamiseen käytettiin siihen -aikaan, jolloin siellä liikuin, enemmän ummikkovenäläisiä Aunuksen -puolelta. Paitsi miesten puutetta, oli siihen ehkä syynä sekin seikka, -että karjalaiset vielä olivat tähän ammattiin tottumattomia. - -Varoihin päässeet Vienan karjalaiset ovat yhä enemmän alkaneet perustaa -Suomen puolelle vakinaisia puoteja, joista moni samalla on ollut -seutukuntaa kiertävien laukunkantajien työn ja tavaran antaja. Toiset -puodin omistajat menestyvät ovelan hoidon kautta hyvinkin, toiset -tekevät vararikon, mutta alkavat muualla uudelleen, taikka palaavat -kotimaahan taloihinsa, joita ei saa velasta myydä, johon lisäksi tulee -jättää kaikki sen viljelemiseen tarpeellinen irtaimistokin. Ei siis -ainoastaan kotirakkaus saa karjalaisia kauppiaita pitämään kiinni -kotoisesta konnustaan, vaan se todella on heille hyvänä turvana. - -Toisien sanottiin meidän puolella harjottavan kaikenlaista luvatonta -keinottelua, vaikka he omalla puolella olivat parhaitten miesten -arvossa. Semmoinen on kuin onkin karjalaisen kauppasiveys, että hänen -mielestään kaikki tiet ovat luvallisia, jotka vain perille vievät, -joista hän saa hyötyä. - -Jokaisen huomio kiintyy siihen, hänen rajan poikki astuessaan, -kuinka perinpohjainen ja jyrkkä ero on kansan ja asutuksen välillä -rajan kahden puolen. Suomen puolella on rajaseutujen rahvas jöröä, -harvapuheista, mutta sitkeätä ja tarmokasta, itsenäistä ja suuressa -määrin itsekästäkin. Se ei helposti tutustu matkustajaan, pysyy -umpimielisenä, elää kotonaan jotenkin likaisissa pirteissä, syö mitä -yksinkertaisinta ruokaa, mutta kuitenkin on sen toimissa, talon -asumaassa, rakennuksissa joku voiman leima. Nuo ylämaan laajat kartanot -monine rakennuksineen, verraten avarain peltojensa ympäröiminä, -tuntuvat sen vuoksi Vienan Karjalan asuinpaikkain rinnalla melkeinpä -varakkailta. Ne hallitsevat laajoja maitaan, polttavat metsiään -tervaksi mielin määrin, pitävät melkoisia karjoja, rakentelevat suuria -veneitä ja matkaavat niillä Oulujärvelle ja merenrannallekin saakka -tuotteitaan myymään. - -Vienan Karjalan puolella ovat kartanot, viljelykset, karjat niihin -verraten vähäiset. Ja samoin kuin on kaikki helpompaa, köykäisempää, -samoin on kansan luonnekin keveämpää ja vierastellessaankin -avomielisempää kuin meidän puolella. - -Tämä jyrkkä ero on sitä omituisempi, kun muistelemme näiden maiden -entisiä vaiheita. Aikanaan oli koko Pohjois-Suomi merimaata myöden -karjalaista, hitaasti ja ainaisissa tappeluissa pohjalainen asutus -rannikolta eteni ylämaihin. Mutta yhä vieläkin on varmaan suuri -osa Oulujoen vesistön asukkaista karjalaista sukujuurta, ja Vienan -Karjalassa taas melkein joka kylässä suurimmat suvut johtavat -sukuperänsä Oulujoen rannoilta ja merimaasta saakka. Näin on varsinkin -niitten sukujen laita, jotka ovat vanhat runot parhaiten säilyttäneet. -Latvajärven Perttuset ovat omain sukutietojensa mukaan tulleet aina -Hämeestä, Orihvedeltä saakka. Martiskan suku on Oulujoen varrelta -sikäläisiä Karjalaisia -- samaa sukua kuin matkatoverini, jos -Martiskaiselta Teppanalta saamani tieto oli oikea. Maliset, Vuonnisen -paras laulajasuku, niinikään ovat Suomesta kotoisin. Vierautumisen -vaikuttivat nuo kamalat vainot, jotka kautta vuosisatain häiritsivät -naapurisopua rajan kahden puolen. "Varastussodat" eli "peittosodat", -joissa vuoroin retkeiltiin toiselle ja toiselle puolelle, suomalaiset -Vienan merelle, karjalaiset venäläisten avulla Pohjanlahdelle saakka, -joissa harjoitettiin kaikkea raakuutta ja julmuutta, mitä suinkin -ilkeys ja viha voivat keksiä, hävitettiin, poltettiin, ryöstettiin, -murhattiin missä voitiin, ne tosin päättyivät jo seitsemännentoista -vuosisadan alulla, mutta niitten kautta laskettiin perustus sille -jyrkälle erolle, joka heimolaisten kesken rajan kahden puolen yhä -vielä vallitsee. Niiltä ajoin saakka on säilynyt tuo epäluulo ja -vierastelu, jolla matkustajaa yhä vielä rajan takana kohdellaan. -Elämän ja tapain jyrkkyys pysyivät voimassa, vaikka vainot olivatkin -päättyneet. Myöhemmät sodat tosin vähemmän ulottuivat näihin syrjäisiin -seutuihin, vaikkapa molemmin puolin ryhdyttiinkin sotavalmistuksiin, -niinkuin Vienan puolella säilyneet jaamat ja muistot varotusmajakoista -yhä vielä todistavat. Päinvastoin pakeni Vienan Karjalaan Suomesta -uudisasukkaita, ja näistä pakolaisista polveutuvat monet suvut, jotka -siellä johtavat Suomesta juurensa. Mutta vainoaikain synnyttämä juopa -ei enää kasvanut umpeen. Heimoero jäi kun jäikin jyrkäksi. Kokonaan -karjalaistuneet ovat sen vuoksi ne suvut, jotka rajan taa silloin -muuttivat. Ei mikään niitä erota muista asukkaista. Kielen, tavat, -puvun, uskonnon, kaikki he ovat omistaneet. Tämä kansallisuuden -muuttaminen käy yhä vieläkin hyvin helposti ja nopeaan päinsä, sen -huomaa niistä naisista, joita Suomen puolelta sinne viedään. Jonkun -vuosikymmenen kuluttua heitä on vaikea suomalaisiksi enää tuntea. -Rahvas toisissa kylissä muisteli, että asutus niissä oli ennen -"varastussotia" ollut voimallisempi. Miinoassa mainittiin, että -kylässä, jossa nykyään on vain 11 pienenlaista taloa, savujen luku oli -ollut yli 40, ennenkuin kylä varastussotain aikana hävitettiin. Niinkin -suuret kylät kuin Uhut hävitettiin silloin melkein olemattomiksi, ja -sama oli varmaan Kuittijärvien muittenkin kylien laita. - -Kielen, tapain, uskonnon ja kaikkien olojen jyrkkä eroavaisuus rajan -kahden puolen on vaikuttanut, että vanha juuri on säilynyt Vienan -Karjalan oloissa ja kansan luonteessa. Ei siellä kuitenkaan tapaa -hetikään niin paljon vanhoja esineitä, kuin esim. Suomen puolella -Etelä-Karjalassa, sillä suurin osa käytäntöesineistä on muuttunut -aivan uudenaikaisiksi, koska niitä ei sanottavasti omalla puolella -enää valmisteta, vaan suuri osa ostetaan Suomesta. Rakennuksetkin -ovat paljon uudenaikaisemmat, kuin monessa kulmakunnassa Savoa. -Mutta tavoissa, käsityskannassa, koko kansan olemuksessa on jotain, -joka viittaa aina pakanuuden aikoihin saakka. M.A. Castrén lausui -karjalaisten luonteesta seuraavat sanat, joitten totuus Vienankin -puolella matkustajan silmään pistää: - -"Kohta kun tulee Karjalaan, avautuu muinaistutkijalle uusi maailma. -Yksin karjalaisen ulkopuolinen elämä siirtää tutkijan muinaisuuteen, -selittää monta hämärää kohtaa vanhassa runoudessa ja tekee hänelle -eläväksi, mitä hän ennen vain sekavasti osasi arvata ja kuvitella -mielessään. Mutta ennen kaikkia tulee tuo ikivanha esiin kansan tunne- -ja ajatustavassa." - -Näitä vaikutelmia on usein mahdoton pukea sanoiksi. Ne kuuluvat -tunnemaailmaan, matkustajan mieleen ne vaistomaisesti painuvat hänen -seurustellessaan rahvaan kanssa. Niin kävi minulle usean kerran. Ehkä -elävimmin se iski mieleeni, kuunnellessani Akonlahdessa naisten surua -siitä, että heidän miehensä ja poikansa oli viety Kemiin kärsimään -vankeusrangaistusta luvattomasta kruununviljan jakamisesta. Tuo -teko itsessään jo sisälsi käsityksen vanhasta itsenäisyydestä, jota -ei vuossatainen kuuluminen mahtavan valtakunnan laiminlyödyimpään -kolkkaan ole hävittänyt. Mutta varsinkin siinä tavassa, millä nuo -naiset käsittivät poikiaan ja miehiään kohdanneen häpeän, siinä -hillitsemättömässä surussa, jota heidän häpeänsä synnytti, siinä oli -vanhaa ylimyksellisyyttä, joka havaitsijaan jätti unohtumattoman -vaikutuksen. Tämä itsetiedottomana elävä entisyyden perintö vakautti -mielessäni syvemmin kuin mitkään muut seikat sen käsityksen, että -Vienan Karjalan kansan on aikoinaan täytynyt olla vapaan ja itsenäisen. -Sen on täytynyt omata melkoinen kultuuri ja siinä on täytynyt elää -se elämäntarmo ja itsetietoisuus, joka on toimivan kansan paras ja -säilyvin tunnusmerkki. Tämä vanha pohja elää kansan luonteessa yhä -vielä, vaikka kaikki ulkonaiset olot olivat yhä enemmän kehittyneet -siihen suuntaan, että se tuskin enää pääsisi uudelleen tietoiseksi -heräämään. Se sivistys, joka nykyaikoina on tarpeen kansallisen -yksilöllisyyden luomiseen, on jo niin vaikeasti saavutettavissa, se -on niin suuren työn takana, että vaeltaja epäillen pudisti päätään, -tokko se kansa, joka on parhaan osan vanhoista runoistamme säilyttänyt, -enää uskaltaisi siihen pyrkiäkään. Varmaa on, että ainoa tie siihen on -korkeampi sivistys. - -En voi olla tässä yhteydessä toistamatta niitä sanoja, joilla Lönnrot -Kalevalan alkulauseessa kuvaa rajantakaisia karjalaisia: - -"Se osa Suomalaisia Venäjän Karjalassa, joiden tykönä nämä runot ovat -halki vuosisatojen säilyneet, näyttää kuin olisi vanhan rikkaan, -voimakkaan ja kuuluisan Permian kansan suoraa jälkisukua. Sillä on -vielä yli muiden Suomalaisten joku ulkonainen perintösivistys vanhoista -ajoista, omituisia jälkiä jonkunlaisesta yhteiselämästä, erinomainen, -kaikkia kieltoja ja vastuksia kiertelevä kaupaninto, nopsa sekä -ruumiin liike että mielenmaltti yrityksissänsä, joka kaikki samassa -kun heidän nykyinen asuinsijansa, runomuistinsa, kielessä tavattavat -ruotsinsukuiset sanat, vaimoväen omalaatuiset koristukset y.m. saapi -vanhoista Permian ajoista paraan selityksensä. Ruumiin nopeudessa, -pian hoksaavassa mielen maltissa ja kaupanhalussa ovat Suomen maan -Pohjalaiset ja Karjalaiset heidän lähimpiä sukulaisiansa, jälkimäiset -ynnä Inkeriläisten kanssa runomuistissaki." - -Olen tässä kirjassa koettanut kuvata Vienan Karjalan kansan asumuksia, -vaatetusta, tapoja ja luonteenominaisuuksiakin, mikäli niihin matkoilla -tutustuimme. Yleisenä havaintona saattaa sanoa, että naisväki ylläpitää -karjalaista kansallisuutta uskollisemmin kuin miehet. He pitävät -tarkkaan kiinni sekä kielestä, tavoista että vaateparresta, miehinen -väestö sitä vastoin vähitellen suomalaistuu kauppamatkoillaan. -Mutta se ei vain suomalaistu, se myös osaksi turmeltuu. Irtolaiseen -elämään tottuen se vähitellen menettää juurensa. Silmäys karjalaiseen -kansanjoukkoon kotoisilla kyläjuhlilla osotti tämän kylläkin -selvästi. Miesväen monenlaiset, kirjavat, kaikkialta maailman ääriltä -kokoon haalitut puvutkin jo rikkoivat sen yhtenäisyyden, joka antaa -kansankokoukselle ehjän luonteen. Mutta näytti siltä, että sukupolvi -huononeekin. Yhä enemmän näkee pienikasvuisia hinteröitä vartaloita, -yhä enemmän katoo luonteesta entinen raikkaus ja turmeltumaton -luonnollisuus. Moni viipyi Suomen puolella vuosikausia, pitämättä -mitään huolta kotona olevista omaisistaan, jotka saivat koettaa tulla -toimeen miten voivat ja nähdä kaikkea sitä pohjatonta puutetta ja -kurjuutta, joka tuolla köyhässä pohjolassa alati on turvattoman ovella -vaanimassa. Miesten puute on sen vuoksi Karjalan naisten kesken käynyt -yhä tuntuvammaksi. Heillä ei enää ole tervettä valinnanvaraa, vaan -liian usein täytyy ottaa kenen saa. - -Uskonnolliset käsitykset ovat maassa, jossa kansa ei saa omalla -kielellään opetusta, tietenkin mitä alkeellisimmalla kannalla. -Sen mitä kansa siveellistä valistusta kaipaa, koettaa se korvata -säilyttämällä uskollisesti vanhaa perintötietoansa, ja tämä sitä on -etupäässä pystyssä pitänyt. Mutta puhtaampien siveellisten käsitysten -kanssa on se niistä myös säilyttänyt hämmästyttävän paljon taikauskoa. -Vaeltajan oli tosiaan alussa vaikea tottua siihen käsitykseen, että -meidän ajallamme vielä kokonainen kansa, vaikka pienikin, sivistyksen -ovilla oli niin kauttaaltaan kiintynyt vanhoihin taikoihin, että -sen päähän tuskin juolahtikaan niitä epäillä. Lönnrot kertoi siitä -monta esimerkkiä, eivätkä asiat ole siitä pitäen kovinkaan suuresti -muuttuneet. Semmoisetkin piirit, n.s. vanhavierolaiset, jotka -ankarimmin pitävät kiinni Venäjän vanhasta kristillisyydestä, elivät -kaikessa yksinkertaisuudessaan syvällä vanhoissa pakanallisissa -taikaluuloissa. Karjalaisissa häissä tämä taikausko julkisimmin -rehoitti, mutta se vallitsi elämän kaikillakin aloilla. Se niukka, -kouluopetus, jota rahvas sai venäjänkielisissä kansakouluissa, ei -ollut omiaan paljoakaan hyödyttämään kansanvalistusta, koska se saatiin -vieraalla kielellä. - -Korkeampi hallinto ja oikeudenhoito oli venäläisten viranomaisten -käsissä. Vienan Karjalassa asui kuitenkin vain joku maapoliisi ja -alempia metsävirkamiehiä. Mutta suurin osa hallinnollisista tehtävistä -kuului kunnallisille viranomaisille. Jokaisella seurakunnalla oli -"starshinansa", joka vastasi meidän kunnanesimiestä, apunaan venäjän -kielinen kirjuri, "piissari", joka toimitti kirjoitustyöt. Starshinalla -oli virkahuoneensa, "pravljeniansa", jossa esim. me, Vuokkiniemeen -tullessamme, ensinnä näytimme passimme ja saimme ne asianomaisella -allekirjoituksella varustetuiksi. Starshinan jälkeen oli tärkein -rahvaan virkamies "makasiinin hoitaja", jonka tuli hoitaa kuntaan -sijoitettua kruununmakasiinia. Molemmatkin virat kulkivat vuoron -perään varakkaampien talonomistajain kesken, eivätkä ne suinkaan -olleet haluttuja, koska pakottivat semmoisia kansalaisia, joilla oli -Suomessa puoteja tai muita kauppaetuja, olemaan vuosikausia yhtä mittaa -kotonaan. Kammottu oli varsinkin makasiininhoitajan virka, koska -yleinen vakuutus isäntien kesken näytti olevan, että sitä oli mahdoton -hoitaa joutumatta määräajan umpeen mentyä melkoisiin takamaksuihin -kruunulle. Tästä asiasta kuuli useinkin väiteltävän, ja ainoastaan -yhden isännän kuulin vakuuttavan, että jos makasiinin hoitaja aina piti -makasiinin rahat toisessa ja omat rahansa toisessa taskussa, niin ei -tulisi vajausta, vaikkei asianomainen olisikaan kirjoitustaitoinen. -Mutta varmaan oli kammoon syynä monen huono kokemus. - -Kylissä oli jokaisessa vanhimpansa, "staarostansa", joka virka -niinikään vaihtui vuoron mukaan, ja hänen allaan oli pienempiä -"herroja", joille kuului avunanto kaikenlaisissa poliisitoimissa. - -Näin oli hallinto siis kyllä suureksi osaksi kansan käsissä, mutta -hallintokoneiston toiminta usein päättyi siihen, mihin kunnan -virkamiesten rajoitettu toiminta ulottui. Näytti siltä, että korkeammat -viranomaiset hyvin vähän huolehtivat tästä laajasta maakunnasta. Hyvin -vaikeata oli Vienan Karjalan ollut saada hallitukselta apua kadon -kohdatessa maata, puhumattakaan teistä ja muista liikettä helpottavista -laitoksista, joita siellä tuskin oli ensinkään. Ei edes vesiliikkeen -helpottamiseksi ollut mitään tehty, vaikka joet ja järvet olivat -ainoat tiet, joita kesällä pääsi kulkemaan kuormain keralla. Suuren -Kemijoen kosket olivat samassa luonnontilassa, kuin olivat olleet -aikain alusta, vieläpä ehkä olivat tukkiliikkeen kautta toisin paikoin -huonontuneetkin. Väyliä ei ollut perkattu, ei nousureittejä rakennettu, -jota vastoin Suomen puolella ylämaan vedet pienimpiä latvapurojakin -myöden ovat perkatut veneellä kuljettaviksi ja suurempien koskien -rannoille on rakennettu virstoittain kivisiltoja. Mahdollista on, ettei -kansa ole parannuksia suurin vaatinutkaan, se kun arvasi saavansa ne -itse suorittaa, jos ne tehtäviksi tulisivat. - -Vienan Karjalan väkiluku on vielä pienempi, kuin siellä matkustaissa -tekisi mieli luulla. Se v. 1897 tuskin nousi kahteenkymmeneen tuhahteen -henkeen. Naisia on melkoista enemmän kuin miehiä. -- A.V. Ervasti -koetti matkoillaan taitavasti asetettujen kysymysten kautta saada -selville, onko Vienan karjalaisissa kansallistuntoa, vai pitävätkö -he itseään venäläisinä. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että he -tuntevat itsensä eri kansan jäseniksi, ei venäläisiksi sen enempää kuin -suomalaisiksikaan. Mutta herännyttä kansallistuntoa sanan varsinaisessa -merkityksessä siellä tuskin on ollut kuin vasta viime aikoina. Siihen -lienee syynä se, että he kansallisuudella pikemmin ovat käsittäneet -valtiollista alamaisuutta kuin kieltä ja rotua. Se vaino, jonka -alaisena laukkukauppa oli Suomessa kiellon aikana, oli pikemmin omiaan -virittämään heissä myötätuntoa sitä ajatusta kohtaan, että Suomenkin -erikoisasema hävitettäisiin, jotta he saisivat elinkeinoaan rauhassa -harjottaa. Moniaan kuuli julkisesti lausuvan semmoisia mielipiteitä. - - - - -KOTIA KOHDEN. - - -Syksy oli jo käsissä, kun suoriusimme Kivijärvestä kotimatkalle, -vähän ennen kuin "ruotshimiehet" kaupoilleen Suomeen. Kotvan olimme -jo viipyneet, lähes viisi kuukautta, ja iloisimpia matkoja oli taival -rajalle. Kuljimme ensinnä Kivijärven yli veneellä, sitten lyhyen -maakannaksen poikki Viiangin järveen, joka jo on Suomen puolella, sen -toisesta päästä edelleen kolme neljännestä maisin Hyryn rantaan, josta -yksi perkattu vesi vetää yhtä mittaa vaikka mereen saakka. - -Tähän rantaan saakka meitä saattelivat Varahvontta ja joukko Kivijärven -miehiä ja naisia. Kun kaikki tavaramme olivat maataipaleitten poikki -kannettavat, oli meitä jälleen koko matkue. Ero Varahvontasta oli -mieltä masentava, sillä kovin surulliseksi hän muuttui ajatellessaan, -mimmoiseksi hänen toimeentulonsa jälleen muuttuisi yhden kesän keveän -työn ja huolettoman elämän jälkeen. Hän oli jo ennakolta uhannut Hyryn -rannassa meille "kumartaa jalkaa", mutta kun olimme tätä orjamaista -kunnianosotusta vastaan usein kiivastelleet, niin jätti hän toki sen -tekemättä. Annoimme hänelle erotessamme, mitä meiltä liikeni, annoimme -muun muassa uuden veneemme, joka oli jäänyt Akonlahden rantaan, ja -saimme runsaat kiitokset palkaksemme. Mitäpä muuta olisimmekaan voineet -hänen ja hänen joukkonsa hyväksi tehdä? Matkarahain lähennellessä -loppuaan olimme taas itsekin matalia miehiä. - -Kun nyt näin kauan viivyttyämme jälleen kuljimme taipaleita omalla -puolellamme, astui ero rajantakaisen maan ja oman maan välillä joka -askelella silmään. Joka suossa, jonka poikki karja kulkee, oli Kiannan -puolella kunnolliset kapulasillat, yhtä hyvät kuin rajan takana -suurimmilla valtateillä. Kaikkialta puhui toimeliaisuus ja tarmo. Kun -näimme Malahvianvaaran kylläkin vaatimattomien talojen rakennuksineen -kattavan kokonaisen mäen päällystän, niin emmepä tosiaan muistaneet -olevamme köyhässä Kiannassa, vaan tuntui kuin olisimme tulleet -varakkaaseen maahan. Ihmettelimme peltojen muka laajuutta, karjan -suuruutta, kaikkien tilain väljyyttä. - -Mutta vaikutus ei kuitenkaan ollut joka suhteessa miellyttävä. Ensi -alussa tympäsi rahvaan jurous. Kun he sanan sanoivat, niin oli se -niin kylmäkiskoinen, että arvelutti, kannattaisiko ruveta keskustelua -jatkamaan. Säälimättä kiskottiin suuret lunnaat pienestäkin avusta -taipaleen poikki. Jos saattomiestä halusi, niin eipä oltukaan täällä -valmiita heti taipaleelle lähtemään niin kiitollisen nöyrästi kuin -rajantakaisissa ansiottomissa kylissä, vaan vastaus pyöri ensinnä sen -kysymyksen ympärillä, kuinka paljon vieras voi maksaa semmoisesta -avusta. Kiantalainen ei ole ainoastaan juro, vaan myös melkoisessa -määrin itsekäs. Mutta siihen hän varmaan on tottunut tervamatkoillaan, -sillä sekä Oulussa että pitkin matkaa koettaa silloin hänestä hyötyä -ken vain voi. - -Ennenkuin oli saattopalkoista Kajaaniin sovittu, tuiskahti mieleemme -melkein vihan tunne, kun piti luvata kuusinkymmenin markoin -tervaveneestä ja kahdesta saattajasta. Se oli kovin suuri hinta -siihen verraten, mitä olimme rajan takana maksaneet. Olimme sen -vuoksi taipuvaisia liiaksikin harmittelemaan vuokkilaisten pirttien -likaisuutta, joka kovin pisti silmään karjalaisten puhtaista asunnoista -tullessa. Mutta muutamassa päivässä siihen taas totuimme. Ja Kiannan -miesten jurouskin unohtui, kun olimme nähneet enemmän heidän -sitkeyttään ja matkalla kokeneet heidän rehellistä hyväntahtoisuuttaan, -joka ei sen koommin toivonut mitään etua, kun oli hinnoista kerta -kaikkiaan sovittu. - -Malahvianvaaran isäntä itse toisen miehen keralla lähti meitä Kajaaniin -viemään. Tyhjässä tervaveneessä oli hyvät tilat, se ei tavaraimme alla -syvään painunut, mutta suuremmalla kuormalla ei olisikaan päässyt enää -latvavesiä laskemaan. Vaikka ne ovatkin Hyryn rantaan saakka perkatut, -oli kuitenkin vesi nyt loppukesästä niin vähissä, että saimme kokea -tuhannet tuskat, ennenkuin olimme Vuokin väljemmillä vesillä. Vetämällä -ja kahlaamalla niistä läpi päästiin, sauvoimella auttaen koskiakin -laskettaissa. Moneen kertaan lukivat kivet pitkän veneemme pohjanaulat. -Poikkesimme "Vuokin rikkaitten" luona, jotka hätäaikoina ovat Vienan -Karjalan lainan antajia. Kaikkialla meitä otettiin hyväntahtoisesti -vastaan, ja kuta enemmän taas seurustelimme omalla puolella, sitä -enemmän ihmiset meitä miellyttivät. Tuskin olimme missään rajan takana -nähneet niin vehmaita niittyjä, kuin Vuokin vesien hetemäillä. - -Omituista oli laskea tuolta Maanselän ylimmiltä selkosilta saakka yhä -paisuvan veden keralla etelää ja kotia kohti. Sitä myöden kuin matkalla -elpyivät iloiset tunteet tuttujen seutujen lähestyessä, sitä myöden -vesikin joka puolelta tulevista syrjävesistä paisui, puroista kokoontui -virroiksi, kohoili jo laineiksi, syöksyi pauhaaviksi koskiksi ja -Kiehimän joessa valtaisella riennolla hyökkäsi rinteen toisensa jälkeen -kohti suuria viljeltyjä alamaita. Oli siis huvimatka kahdenkertaisessa -merkityksessä paluumatkamme. - -Kun olimme laskeneet Ristijärven ihanat mutkailevat virrat asuttujen -lehtoisten rantain välitse, monien uhkeiden kukkulain lomitse, niin -emme enää malttaneet pysyä veneessä, vaan lähdimme maan poikki -oikaisemaan. Aina muistan, kuinka kaunis jälleen oli maantien raitti, -jolla pyörä tasaisesti ja myötämielisesti kisaili ja elämänhaluisena -soinnutteli hiekan kovaa pintaa. Kuinka luontevat olivat nuo maantien -mutkat, kuinka se hyväili silmää somasti kaartaessaan vaarain liepeitä, -tai kapeana nauhana milloin näkyen, milloin metsiin kadoten, sitä -korkean mäen päältä katsellessamme! Kuinka illalla tuoksuivat vuoroin -raikkaat norot ja vihannat lehdot, ahojen rinteet heinineen, ja -kuinka vaaroilta kiiluivat akkunat ja sytyttivät riemua! Aina välistä -saimme katsella suuren yhteisponnistuksen ihailtavaa voimaa, kun -ajoimme valtavan suuren laskuojan poikki, jolla rimpisuo oli muutettu -savuavaksi kydöksi, ruskeatähkäiseksi nurmeksi. Kotvan näin ajettuamme -tulimme vihdoin korkealle mäelle, jolle näkyi koko kukkulainen Sotkamo -siintävine selkineen, talollisine vaaroineen, saloineen. Täältä käsin -tullen se oli kuin kaikkein parhaita rintamaita! Sitä värien, valojen -rikkautta, maiden vaihtelevaa epätasaisuutta, luonnon ja asutuksen -vuorottaista aaltoilua, joka tässä levisi eteemme, sitä ei ollut Vienan -Karjalassa. Ja herttaisella mielihyvällä vihdoin Kajaanissa uudistuimme -ulkonaisesti juurta jaksain, uinuimme ensimmäisessä somassa kaupungissa -moitteettomani valkoisten lakanain välissä, höyhenpatjoilla, ja söimme -runsaita moniruokaisia aterioita. Kulttuuri oli saanut takaisin -metsistyneet lapsensa. - -Mutta kuitenkin kaikitenkin, kun ensimäinen jälleennäkemisen ilo -oli asettunut, kun vielä paljon suurempi kaupunki oli meidät saanut -pyörteihinsä, tavallinen kirjallinen arkityö alkanut, kun päivät -olivat lyhenneet ja hämärät pidenneet, niin alkoivat jälleen elää -mielessä ne ajat, jotka olimme etäisessä Vienan Karjalassa viettäneet. -Silloin muistimme jälleen runoutensa omituisessa taruvalossa tuon -yksitoikkoisen, havumetsän peittämän maan, jossa niin harvassa valottaa -harmaja kylä salojen keskellä, yksinäisten vesistöjen rannoilla. - -Siinä maassa on kuin onkin samaa viehätystä kuin etelän klassillisissa -maissa, joita niin monet runoilijat ovat ylistäneet, jonne länsimaista -yhä ja yhä vaelletaan ihailemaan niiden vanhoja taideaarteita. - -Vienan Karjalassa ei tosin ole katkenneita marmoripilareita eikä -sortuneita vanhoja rakennuksia, jotka laakerien ja muratin peittäminä -katselisivat yli sinisen meren, mutta yhtä värikäs ja iloinen on -siellä kansa ja niinkuin sortuneitten muinaisrakennuksien kappaleita -ovat ne ihanat sankarirunot, joita siellä on säilynyt. Siellä tapaa -usein matalimmassakin majassa ja kolkoimmassa erämaassa noita esi-isäin -hajonneen runotemppelin jalosti muotoiltuja, aikain laulannassa -hioutuneita kappaleita, ja ne sytyttävät sitä syvempää ihailua ja -rakkautta, kuta vaatimattomammissa oloissa ovat säilyneet. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kalevalan laulumailta, by I. K. Inha - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALAN LAULUMAILTA *** - -***** This file should be named 59278-8.txt or 59278-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/9/2/7/59278/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |