Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 1291 insertions, 1676 deletions

diff --git a/59445-0.txt b/59445-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c15afbc
--- /dev/null
+++ b/59445-0.txt
@@ -0,0 +1,1291 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59445 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+HYVÄ NAAPURI
+
+Täti kertoo XIII
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1913.
+
+
+
+
+Ensimäinen luku.
+
+
+Syyskuu oli vasta alullaan, mutta ilma oli koloa, joten lämmitteleminen
+takkavalkean ääressä ei suinkaan ollut tarpeetonta.
+
+Kotka nimisen ravintolan emäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa
+paperikukilla koristettua närettä vierashuoneen takasta, sillä vaikka
+olikin kylmä, tiesi hän entisestään, ettei talvi vielä ollut tulossa;
+ja näyttiväthän nuo matkustavaiset olevan alhaista säätyä ja ehkä
+tyytyvät viettämään yönsä arkihuoneessa.
+
+Muuttava perhe on aivan tavallinen näky Uudessa Englannissa, eivätkä
+nämäkään, jotka nyt saapuivat ravintolaan, herättäneet paljoa huomiota.
+Ei heillä ollut aasia, ei kamelia. Neljä lihavaa härkää veti heidän
+isoja vankkurejaan, jotka olivat täpösen täynnä kestäviä,
+siistinnäköisiä huonekaluja. Härät olivat hyvänsävyisen ja tyytyväisen
+näköisiä, ikäänkuin olisivat olleet hyvässä sovussa koko maailman
+kanssa. Ajajalla näkyi olevan veljenrakkaus heihin, ja vaikka hänellä
+oli kädessään pitkä ruoska, oli se nähtävästi vain jonkunlaisena viran
+merkkinä, eikä kidutusaseena. Perheen muut jäsenet istuivat isoilla
+nelipyöräisillä rattailla, puhtaan palttinaisen suojakatoksen alla.
+Rattaiden eteen oli valjastettu kaksi vankkaa hevosta, yhtä säyseitä
+kuin härätkin.
+
+Palttinasuojuksen alta tuli näkyviin niin monta henkilöä, että
+ravintolan emäntä ihmeissään virkkoi: "Voi poloisia, joilla on
+tuommoinen lapsilauma!" Hän ei ymmärtänyt että taivaallinen isämme
+parhaiten tietää mikä virvoitus lapset ovat isän ja äidin sydämelle.
+Kiitos Jumalalle pienokaisista, samoin kuin kukkasistakin, vaikka eivät
+tee työtä eivätkä kehrää! Näin isä ja äiti ajattelivat tyytyväisinä
+seisoessaan vaunujen vieressä, kunnes kaikki lapset olivat laskeutuneet
+maahan.
+
+Kun äiti huomasi, että emäntä oli vastahakoinen ottamaan närettä
+vierashuoneen takasta, ehdotti hän ystävällisesti, että lapset
+viettäisivät illan arkituvassa. Siihen emäntä heti suostui, mutta
+samassa hän kuiskasi palvelijalle, etteivät nuo ihmiset taitaneet olla
+suurtakaan sukua, koska olivat niin nöyriä.
+
+Lapset asettuivat istumaan riviin pitkälle penkille lähelle loimuavata
+roihua. Siinä he keskenään puhelivat ja naureskelivat, kunnes nuorin,
+"Poju", hetkeksi häiritsi heidän iloansa.
+
+Poju oli pieni poikanen, vasta toisella vuodellaan. Kun äiti lähti ulos
+noutamaan jotakin vaunuista, tuijotti Poju ensin vähän aikaa oveen, ja
+tultuaan siihen vakaumukseen, ettei äiti enää koskaan palajaisi,
+kävivät hänen pienet kasvonsa aivan tulipunaisiksi ja hän alkoi huutaa
+täyttä kurkkua. Sisaret koettivat lohdutella häntä, ja veljet vetivät
+esiin linkkuveitsiään ja muita aarteita taskuistaan, mutta Poju vain
+parkui yhä surkeammasti.
+
+"Vait!" torui emäntä -- "olisitpa vain kolmeakaan minuuttia minun
+poikani."
+
+"Suu kiinni!" tokasi palvelijatar.
+
+Samassa äiti tuli sisään. Poju kurkotti pienet kätensä häntä kohti ja
+huusi: "Ota tyliin, ota tyliin!"
+
+"Pieni selkäsauna olisi tarpeen tuolle nuorimmalle", ehdotti emäntä.
+Mutta äiti, joka tiesi että ruoka ja lepo olivat tarpeellisemmat,
+tilasi maitoa. Sulkien väsyneen lapsen syliinsä hän istui takan ääressä
+odottaen, kunnes maito tuotiin, ja Pojuparka nukahti niellessään
+viimeistä pisaraa.
+
+Toinen lapsista, Nelly tyttönen, toi sitten vaunuista sisään Mirrinsä,
+sievän mustankirjavan kissan, jolla oli punainen nauha kaulassa. Mirri
+oli aikonut lähteä maailmalle oman onnensa nojaan, ja sentähden Nellyn
+täytyi pitää sitä vankina. Mutta harvalla vangilla on niin hyvät päivät
+kuin Mirrillä oli. Monesta talosta tienvarrella oli sille ostettu
+maitoa, ja nyt se koristaan noustessaan näytti niin katuvaiselta, että
+Nellyn täytyi moneen kertaan hyväillä sitä. Mutia Nellykin ja hänen
+siskonsa olivat väsyneet, Toimellinen äiti valmisti heille iltasen, ja
+sitten he kalkki seurasivat Pojua höyhensaariin. Kun lapset olivat
+levolla, rupesivat isä ja äiti talonväen kanssa iltaselle.
+
+"Te olette siis Connecticutista", sanoi isäntä. "Aiotteko muuttaa
+asumaan näille tienoille?"
+
+"Uuteen asuinpaikkaamme on tästä kolme peninkulmaa."
+
+"No tekö olette ostaneet Julionahon?" kysyi emäntä.
+
+Vieras nyökäytti päätään myöntävästi.
+
+"Vai niin", virkkoi isäntä, "sitä paikkaa ei yksikään mies tältäpuolen
+Connecticut-virtaa olisi ottanut ilmaiseksikaan."
+
+"Miksei?" kysyi vieras.
+
+"Ei minkään muun vuoksi, minun tietääkseni, kuin lähimmän naapurin
+tähden", vastasi isäntä.
+
+Vieras katsahti hymysuin vaimoonsa. Sen johdosta emäntä kysyi
+tunsivatko he Wispin perhettä ja tiesivätkö mihinkä kyykäärmeen pesään
+olivat menossa.
+
+Vaimo sanoi kuulleensa heistä, mutta toivoi kuitenkin voivansa elää
+sovinnossa heidän kanssaan.
+
+"Jos sen voitte", sanoi isäntä, "en eläissäni enää rupea ennustamaan
+mitään. Minä olin Wispin naapurina kuusi kuukautta ja viikon, ja se oli
+seitsemän päivää kauemmin kuin kukaan muu tähän asti on siellä
+kestänyt. Me riitelimme jok'ainoa päivä, yksin sunnuntaitkin. Samoin
+tekivät Jaakko herran ja Rovenerin perheet ja Morelyn leski. He ovat
+kaikki mitä rauhallisimpia ihmisiä, mutta vaikka olisivat jumalisiakin,
+eivät sittenkään voisi menestyä siellä. Pastori Page osti paikan ja
+päätti koettaa mitä kärsivällisyys vaikuttaisi."
+
+"Se kai vaikutti hyvää", arveli vaimo.
+
+"Mitä vielä!" vastasi isäntä. "Pastori vakuutti, ettei Jobinkaan
+kärsivällisyys olisi kestänyt siellä kauempaa kuin kuusi kuukautta.
+Siitä syystä minä sanoin, ettei kukaan tämän puolen mies ostaisi sitä
+paikkaa, ja teinä minä möisin sen ensimäiselle Connecticutin miehelle,
+jonka vain saisin käsiini. Te kyllä piankin muutatte pois sieltä. Ette
+jaksa sitä kärsiä."
+
+"Ette _voi_ sitä kärsiä", jatkoi emäntä, -- "he tappavat teidät
+ennenkuin vuosi on kulunut umpeen."
+
+Tähän vieras vastasi: "Entäpä jos me tapamme heidät ja pelastamme oman
+henkemme."
+
+Isäntä vilkasi hämmästyneenä ensin mieheen, sitten hänen vaimoonsa,
+mutta kun ei kummankaan katse ilmaissut minkäänlaisia murhan aikeita,
+piti hän vieraan sanoja leikkipuheena. Mutta palvelijatar käsitti ne
+toisin ja kertoi heti rengille, että vieras oli uhannut heti perille
+päästyänsä tappaa Wispin ja koko hänen perheensä. Ja tuskin viikon
+kuluttua sai Wisp kuulla, että hänen uusi naapurinsa oli vannonut
+tappavansa hänet.
+
+"H.H. Liscome" oli merkitty matkustajain kapineihin, ja heidän levolle
+mentyä lausui isäntä vaimolleen, että he luultavasti kuuluivat sen
+nimiseen perhekuntaan, joka asui rauhassa intiaanien keskellä, vaikka
+nämä hätyyttivät kaikkia muita asukkaita niillä seuduin.
+
+
+
+
+Toinen luku.
+
+
+Seuraavana aamuna lähtivät matkustajat taas levähtäneinä ja reippaina
+liikkeelle matkansa päämäärää kohti. Iltapäivällä kävi metsä, jonka
+läpi tie kulki, yhä harvemmaksi, ja puiden välistä pilkotti hauskasti
+heidän uusi kotinsa mäen rinteellä. Mutta ennenkuin he sinne saapuivat,
+täytyi heidän ajaa toisen talon sivu, joka oli aivan kiusallisen
+lähellä heidän omaansa. Se oli aivan ränsistynyt ja kaikin puolin
+hoidon puutteessa. Useat ikkunaruudut olivat rikki ja joko päreillä
+paikatut tai rääsyillä tukitut. Koko piha oli roskien vallassa, ja sen
+ulkoreunassa kasvavat puut painuivat väärinä ulospäin ikäänkuin
+välttääkseen pahoinpitelyä. Laiha takkukarva koira tuli haukkuen
+matkustavia vastaan ja alkoi näykkiä Rubenin "Jowleria", joka
+rauhallisesti kulki vaunujen perässä. Ensin Jowler ei ollut siitä
+millänsäkään, mutta kun koira ei jättänyt sitä rauhaan, pysähtyi se
+viimein häätääksensä sen hävyttömyyttä. "Jowler, Jowler!" huusi Ruben,
+"etkös halli häpeä; tuo koira on sinua pienempi." Jowler luppasi
+korvansa, pahoillaan siitä, ettei niin selvästä asiasta pidetty sen
+enempää väliä, sitten se käveli levollisena eteenpäin. Kaksi poikaa
+kiipesi aidalle ja alkoi kivittää tulijoiden hevosia ja härkiä. Pieni
+pörröpää tyttö, pitkä, resuinen hame yllään, kiikkui edestakaisin
+veräjässä. Laiha kissa tuli näkyviin, ja tyttö litisti sen hännän
+veräjän ja pielen väliin niin että se tuskissaan riuhtoili ja rääkyi.
+Sen nähdessään Nelly painoi päänsä käsiinsä ja muut lapset vaunuissa
+katsoivat toisaalle. Pihassa tallusteli Pojun kokoinen poika pistellen
+kanoja pitkällä kepillä ja uhaten nykkiä niistä kaikki höyhenet. Lapset
+katsoivat vanhempiinsa.
+
+"Isä kulta", sanoi Nelly, "nuo lapset eivät ole kilttejä."
+
+"Huomaatko nyt mitävarten Jumala lähetti sinut tänne?" kysyi isä. "Kun
+lapset ovat oppineet olemaan hyviä ja ystävällisiä, tulee heidän
+kehottaa muitakin olemaan samoin. Sillä tavalla ovat pienet pojat ja
+tytöt hyödyksi maailmassa ja saavat siunauksen Jumalalta."
+
+
+
+
+Kolmas luku.
+
+
+Oli ensimäiuen ilta uudessa kodissa. Aurinko oli laskenut, ja kuu
+valaisi heleästi kellahtavassa syyspuvussaan olevia puita. Isä ja
+Niko-renki olivat vielä hevosia ja härkiä ruokkimassa. Äidillä oli
+kyllä paljon tekemistä, mutta ensi työkseen hän kuitenkin antoi
+pienokaisille heidän illallisensa ja laittoi heidät nukkumaan ennenkuin
+nälkä ja väsymys olisivat saattaneet heidät levottomiksi. Jokainen
+lapsi luki iltarukouksen ja äiti rukoili kaikkein puolesta yhteisesti.
+Eipä ihmekään että he sitten nukkuivat niin rauhallisesti. Sillä
+tiesiväthän he, että heidän rukoiltuaan: "Sun haltuus', rakas Isäni, mä
+aina annan itseni", lähetti Jumala enkelinsä heitä vartioimaan ja
+heidän kotiansa suojaamaan.
+
+"En huoli väsyttää itseäni liiaksi tänä iltana, etten näyttäisi
+rasittuneelta", ajatteli äiti. Hän istui tuolille avonaisen oven suuhun
+ja alkoi vertailla nykyistä kotia siihen kotiin, mistä hän oli
+lähtenyt. Täällä kartanolla kasvoi kaksi korkeata jalavaa, niinkuin
+entisessäkin kodissa. Niistä hän oli kiitollinen. Muuta
+yhdenkaltaisuutta hän ei löytänyt. Täällä oli kaikki kolkkoa. -- Yksin
+puissakin näkyi rakkauden puute: ne kasvoivat vinossa ja väärinä,
+ikäänkuin katsoisivat karsaasti toisiinsa. Köynnöskasvit potivat
+pahempaa vikaa kuin aikaisen hallan tuhoa. Revittyinä ja taittuneina ne
+itsekkäästi loikoivat toistensa tiellä katsoen jokainen vain omaa
+hyötyänsä. Tämä ei ollut entisen kodin kaltaista. Rouva Liscome oli
+kasvanut rakkaassa kodissa, missä kaikin tavoin tehtiin olo hauskaksi
+ja mieluisaksi. Puhtaan sydämen rakkaus ei rajoitu yksin ihmisiin. Me
+pidämme sitä jalona ihmisenä, joka rakastaa lähimäistään niinkuin
+itseänsä, ja monen mielestä tämä on kylliksi. Mutta sydämen rakkauden
+lähteestä virtaa monta hyvän tahdon puroa, jotka tarjoavat virvoitusta
+kaikille -- eläimillekin tuhansilla laitumilla ja lukemattomille kedon
+kukkasille. Siitä sydän rikastuu; se ikäänkuin uhkuaa lempeyttä, niin
+että halvimmatkin luodut saavat siitä osansa. Rakkaus vaatii meitä
+säälimään ja auttamaan köyhää, kärsivää lähimäistämme, mutta se ei
+tyydy tähänkään. Pieni lintu, hieno hyönteinen, tallattu kukka ja
+taittunut köynnös herättävät sääliämme ja vaativat rientämään apuun. --
+Tällaisia neuvoja oli rouva Liscome saanut kodissaan, ja onnellinen on
+koti, jossa näin opetetaan ja eletään.
+
+Mutta nyt hän oli kaukana tästä kodista. Hän oli ikäänkuin lämpöisestä,
+pehmeästä pesästään lähtenyt lintu. Hän hymyili kuitenkin näille
+aatoksilleen ja sanoi itsekseen: "Ovathan puolisoni ja lapseni täällä
+ja vielä suurempi ilo: Jumala on kanssamme. Rakkaus tekee tämänkin
+pesämme suloiseksi ja lämpöiseksi." -- Sitten hän sytytti kirkkaan
+roihun vanhaan isoon takkaan ja rupesi valmistamaan illallista.
+
+Näissä toimissa ollessaan huomasi hän, että seiväs ulkoapäin
+työnnettiin rikkinäisen ruudun läpi akkunalaudalla olevaan kauniiseen
+kasviin. Hän meni ovelle ja näki pojan pujahtavan aidan aukosta Wispin
+puolelle, josta sitten alkoi kuulua naurun kikerrystä.
+
+Rouva Liscome muutti kasvin toiseen paikkaan, sulki oven ja pani ruuan
+pöytään. Seipäästä ja kasvista hän ei puhunut sanaakaan, kun miehet
+tulivat ruualle. Syötyään he tapansa mukaan pitivät iltarukouksen.
+Siinä ei unhotettu Wispin perhettäkään, ja sekä rouva Liscome että Niko
+liittivät hartaasti amenensa tähän esirukoukseen.
+
+Päivien ja viikkojen kuluessa tehtiin uusille asukkaille usein
+kaikellaista häiriötä, mutta siitä ei paljoa välitetty. Lasten ei
+sallittu puhua niistä keskenänsä, ja kun vihdoin talvi tuli lumineen,
+eivät Wispin lapset tarjenneet olla paljon ulkona vähissä vaatteissaan,
+ja heidän kujeensa jäivät melkein unohduksiin.
+
+
+
+
+Neljäs luku.
+
+
+"Jos me aina jaksamme olla ystävälliset Wispin lapsille ja sallimme
+heidän tehdä meille, mitä he ikänä tahtovat -- sekö on oikein, sekö on
+hyvä vai kuinka isä?" Näin kysyi pieni Alice, Nellyn sisar.
+
+Alice oli erilainen kuin hänen muut siskonsa. Jumala oli kyllä antanut
+hänelle selvän järjen, ja hän tiesi paremmin kuin moni muu hänen
+ikäisensä lapsi mikä oli oikein tai väärin. Mutta hän ei aina hillinnyt
+luontoaan, vaan kiivastui pikemmin kuin Nelly, Lotty, tai Ruben, tai
+Jowlerkin, Rubenin koira. Ei Alice silti ollut suurempi syntinen kuin
+muutkaan lapset yleensä. Hän tahtoi olla hyvä ja olikin niille, jotka
+eivät kiusanneet häntä eivätkä vastustaneet hänen aikeitaan.
+Taivaallinen Isämme on laupias pahoillekin ja kiittämättömille, ja se,
+joka tahtoo olla hyvä, olkoon hänen kaltaisensa. Alicen vanhemmat
+olivat monesti muistuttaneet ja neuvoneet häntä, mutta hän ei vielä
+ollut oppinut tekemään hyvää niille, jotka häntä vihasivat, ja
+rukoilemaan niitten puolesta, jotka häntä vainosivat ja vahingoittivat.
+
+Kevät tuli, lumi suli maasta, ja tyttöset tekivät itsellensä pieniä
+kukkasarkoja kosteaan maahan. Pienimmät veljekset, Yrjö ja Antti,
+joiden nimeä emme vielä ole maininneet, olivat lapioineen ja kuokkineen
+innokkaasti auttamassa tyttöjä.
+
+"Tähän sopii istuttaa lemmikkejä, ja tuolle puolelle kieloja", ehdotti
+Nelly, -- "mutta mikähän sopisi tuonne Wispin aitaviereen?"
+
+"Siihen sopii ruusut", kuiskasi Alice. "Ne kasvavat tiheäksi
+pensaikoksi ja varjelevat muita kukkiamme Wispin lasten kujeilta."
+
+"Mutta kuulkaapas, sanoi Antti, jos Wispin lapset oppivat pitämään
+kukista, tulevat he varmaankin kilteiksi. Minusta olisi parempi
+istuttaa heidän aitaviereensä semmoisia kukkia, jotka kasvavat
+korkeiksi ja näkyvät heidän pihaansa". Siihen Lotty ja Nelly heti
+suostuivat ja ryhtyivät innokkaasti työhön.
+
+Wispin aidassa oli iso aukko. Iltasella sanoi Niko: "Parasta on ensi
+työksemme korjata tuo aita." "Niin onkin", virkkoi herra Liscome,
+"voivathan naapurit kulkea kaivolla yhtä hyvin oman porttinsa kuin
+meidän kukkatarhamme kautta." Mutta rouva Liscome arveli tietä
+kukkatarhan kautta hiukan lyhyemmäksi.
+
+Niko veti suunsa nauruun ja sanoi että vaikka se olisi puolta lyhyempi,
+olisi herra Liscomella oikeus korjata aita, eikä kukaan pystyisi
+moittimaan häntä siitä. Mutta herra Liscome vastasi vain: "Eipä heidän
+kulkemisestaan ole meille suurta haittaa."
+
+"Ei ole", sanoi hänen vaimonsa, "ja ehkäpä siitä on heille hyötyä."
+
+Aukko jäi tukkimatta, ja Wispin lapset kulkivat kaivolle kukkatarhan
+kautta, väistämättä kukkasarkoja, joista jo alkoi nousta kauniita
+taimia. Ihmeteltävän paljo vettä he tarvitsivatkin, vaikka sitä ei
+koskaan käytetty likaisten kasvojen ja vaatteiden pesemiseen.
+
+Kaikilla Liscomen lapsilla, paitsi Alicella oli sama mieli kuin heidän
+vanhemmillaan: he olivat päättäneet voittaa Wispin perheen hyvyydellä.
+Alice yksin oli eri mieltä. Hänen oli kovin vaikea hillitä luontoaan
+nähdessään kukkiansa tallattavan. Äiti oli neuvonut häntä olemaan
+katsomatta Wispin lapsiin, mutta se oli hänelle mahdotonta. Hän ei
+malttanut olla kurkistamatta oven raosta tahi ikkunasta, nähdäkseen
+mitä he milloinkin tekivät, ja hän kävi yhä katkerammaksi tylyjä
+naapureitansa kohtaan. Kun hän näki Wispin Maryn tahallaan tallaavan
+hänen rakkaita taimiansa, olisi hän mielellään temmannut ryysyisen
+nutun Maryn hartioilta ja työntänyt hänet päistikkaa ulos aukosta.
+
+Eräänä aamuna, kun Alice oli kukkiansa kastelemassa, tuli Mary sinne ja
+näkyi ihastuvan nähdessään Alicen olevan yksin. Mary oli kaikin tavoin
+yrittänyt päästä riitaan naapurin lasten kanssa, mutta turhaan. Alice
+oli ainoa, josta hänellä vielä oli toivoa. Alice ei tosin vielä ollut
+sanonut mitään, mutta Mary oli hänen silmissään huomannut kiukkua, joka
+tyrehdytti rakkauden lähdettä hänen sydämestään. Siitä syystä hän
+ihastui nähdessään Alicen yksinään kukkatarhassa ja useat kerrat hän
+poikkesi tieltään penkomaan jalallaan Alicen taimimaata.
+
+Alice oli jo koko aamun tuskitellut vääryyttä, jota hänen muka täytyi
+kärsiä, ja melkein toivonut, että hänen isänsä ja äitinsä hetkenkään
+olisivat Wispien kaltaiset, jotta hän oikein kyllikseen saisi torua ja
+kynsiä ja tukistaa. Tätä juuri miettiessään huomasi hän Maryn
+hävyttömyyden ja vihaisesti käski hänen mennä tiehensä.
+
+"Enpä menekään", tiuskasi Mary, "enkä piittaa sinusta vähääkään. Ei
+isäkään pidä teitä kuivan pesimenkään arvoisina, vaikka sinun isäsi on
+uhannut tappaa hänet."
+
+Mary juoksi kaivolle. Palatessaan hän laski kiulunsa maahan ja rupesi
+taas kiusantekoon. Alice joutui vihan vimmaan, tempasi kiulun käteensä
+ja heitti siitä veden Maryn silmille. Mary raivostuneena karkasi hänen
+kimppuunsa ja paiskasi hänet maahan, ja nyt he tapellen vierivät
+mullassa. Herra Liscome, joka ladon ovelta oli nähnyt koko tapauksen,
+riensi paikalle, nosti Alicen maasta ja käski hänen mennä noutamaan
+uutta vettä kiuluun. Kun Alice näki isänsä, purskahti hän itkuun, ja
+Mary pyrki säikähtyneenä pakoon; mutta herra Liscome tarttui hänen
+käsivarteensa ja käski hänen odottaa, kunnes Alice toisi veden. Hän
+pyyhki Maryn kasvot nenäliinallaan ja puheli hänelle ystävällisesti:
+"Jos lapset eivät koskaan ole saaneet tietää, että riita ja toruminen
+ovat syntiä, ei heitä sovi rangaistakaan siitä. Alice tietää, että on
+väärin olla vihassa kenellekään, ja jos äitisi joskus lupaa sinun tulla
+meille, saat sinäkin oppia sitä, ja sitten et sinäkään enää tahdo
+riidellä etkä tapella."
+
+Nyt Alice toi veden, mutta oli niin häpeissään, ettei voinut katsoa
+isäänsä silmiin. Isä ei nuhdellut häntä, käski hänen vain mennä
+ullakkokamariinsa ja olla siellä siksi kun hänet kutsuttaisiin alas.
+
+
+
+
+Viides luku.
+
+
+Puolipäivän aika läheni. Pieni Alice oli yksin -- aivan yksin. Hän
+istui kamarinsa ainoan akkunan ääressä. Ruben oli pellolla isän ja
+Nikon kanssa. Yrjö ja Antti työskentelivät puutarhassa, ja Poju oli
+heitä muka auttamassa. Nelly ja Lotty auttoivat äitiä kotiaskareissa.
+Alice ei tehnyt mitään. Eikö ihan mitään? Hän tosin itki, mutta se ei
+ollut hyvää itkua. Kyyneleet ovat toisinaan virkistäviä. Kun me kadumme
+ja suremme syntejämme, tuottavat ne sydämelle huojennuksen. Monesti on
+hyvä itkeä muidenkin ihmisten suruja ja syntejä.
+
+Mutta eivät kaikki kyyneleet ole virkistäviä. Ne ovat silloin
+verrattavat tulivuoresta virtaavaan laavaan, joka kuumuudellaan
+turmelee viheriät nurmikot. Ne ovat katkeria, syntisiä kyyneleitä.
+
+Pieni Alice parka! Isä oli lähettänyt hänet yksinäisyyteen
+_ajattelemaan_. Hän toivoi että Alicen mieleen johtuisi kuinka
+itsepäinen, kiittämätön ja tyytymätön hän oli, ja miten kärsivällinen
+hänen taivaallinen Isänsä aina oli ollut, kun Hän oli antanut hänelle
+hyvän kodin ja rakkaat vanhemmat ja siskot.
+
+Mutta mitä Alice ajatteli? Ensin hän mietti, että oli hirveän ikävä
+istua näin yksinään. Sitten tuli hänen mieleensä että isä oli armoton
+mies, ettei hän enää eläissään pitäisi häntä isäkultanaan, ja ettei
+monellakaan tytöllä ollut niin kovia päiviä kuin hänellä, ja että
+Lottya ja Nellyä pidettiin häntä parempina. Sitten hän katsoi ulos
+ikkunasta kauniiseen kukkamaahansa, jonka Mary oli tallannut, ja kuumat
+vihan kyyneleet nousivat uudelleen hänen silmiinsä.
+
+Minä en voinut olla viskaamatta vettä Maryn päälle, ajatteli hän, --
+eikä isän olisi tarvinnut teljetä minua tänne sen tähden, että tein
+mitä minun täytyi tehdä.
+
+Nyt hän näki isän tulevan päivälliselle, ja hän päätti itsekseen, ettei
+hän koko aterian aikana vilkaisisikaan isäänsä eikä puhuisi hänelle
+sanaakaan. Hän odotti hetken aikaa, mutta kun ei kukaan tullut
+kutsumaan häntä syömään, rupesi hän pelkäämään jäävänsä ilman ruokaa.
+Viimein kuuli hän liikettä rappusista. Nyt tulee kai Lotty tai Nelly,
+ajatteli hän, asetti muotonsa nyrpeäksi eikä aikonut ensi kutsusta
+lähteäkään. Mutta tulija olikin hänen isänsä. Silloin hän koetti äkkiä
+muuttaa ilmeensä kärsiväksi ja loukatuksi. Mutta kun hän katsoi
+isäänsä, kuiskasi omatunto, että juuri hän itse äsken oli loukannut
+isäänsä ja tehnyt hänet murheelliseksi.
+
+"Oletko istunut täällä koko aamupäivän?" kysyi isä.
+
+"Olen", vastasi Alice vesissä silmin,
+
+"No, mitä olet miettinyt?"
+
+Tyttönen ei aikonut vastata, mutta isä istuutui hänen viereensä ja
+sanoi: "Sinun täytyy kertoa minulle mitä tänä aamupäivänä olet
+miettinyt ja mitä nyt arvelet äskeisestä käytöksestäsi."
+
+Alice tiesi, että hänen täytyi totella, ja kaikkine virheineen oli hän
+kuitenkin vilpitön lapsi. Hän ei enää kauempaa vitkastellut, vaan
+sanoi: "Minä olen miettinyt, että isä on liian ankara, kun panee minut
+tänne istumaan koko aamupäiväksi siitä syystä että viskasin vettä Maryn
+päälle."
+
+"Onko mielestäsi mitätön asia, että olet hautonut vihaa sydämessäsi,
+kunnes se on purkautunut uhkaaviin sanoihin ja sopimattomaan tekoon?"
+
+"Ei", vastasi Alice, "mutta Mary -- --" Isä keskeytti hänet: "Sinä
+kyllä tiedät, ettei Maryn käytös tee sinun virhettäsi pienemmäksi, vaan
+päinvastoin suuremmaksi. Minun tulee sinua sääli, kun olet turhaan
+viettänyt koko pitkän aamupäivän, mutta toivon kuitenkin, että Jumala
+armosta suo sinulle aikaa katumiseen. Rakas lapseni, käytä tämä
+iltapäivä oikein." Näin sanoen lahti isä huoneesta, ja uudelleen
+hyrähtäen itkuun heittäysi Alice vuoteellensa.
+
+Nelly toi hänelle ruokaa, "En tahdo syödä", nyyhkytti Alice, "en
+maistakaan!"
+
+"Syö nyt sentään", pyysi Nelly; "nouse ylös pesemään silmäsi, ne ovat
+aivan tulipunaiset. Vala ne kylmällä vedellä ja syö sitten. Isä päästää
+sinut pois täältä heti kun vain tulet kiltiksi."
+
+"Siinähän se on", sanoi Alice. "Isä tahtoo minua katumaan sitä, että
+viskasin vettä Maryn päälle, mutta sitä en kadu vähääkään, enkä aio
+sitä koskaan katuakaan. Minusta on hyvä, että viskaan vettä semmoisten
+päälle, jotka ovat niin likaiset." Ja hän purskahti niin hillittömään
+nauruun, että Nelly pelkäsi sen kuuluvan alas asti. Hän sanoi: "En
+uskalla viipyä täällä enää. Minäkin voisin ruveta nauramaan sinun
+kanssasi, ja sinä tiedät, että on väärin nauraa sille, mitä Jumala
+vihaa."
+
+Nellyn mentyä makasi Alice kauan vuoteellansa. Naurusta ei enää ollut
+jälkeäkään, ja kyyneleetkin olivat kuivuneet. Hänen sydämensä tuntui
+raskaalta kuin kivi; mutta silloin kuiskasi ääni, jota hän ei
+mielellään kuunnellut. Se oli omantunnon ääni. Se oli odottanut siksi,
+kunnes raivon myrsky tyveni. Nyt se alkoi puhua. Mutta Alice ei
+tahtonut kuunnella sen nuhdetta, vaan alkoi kävellä edestakaisin
+huoneessa. Silloin hän huomasi Mirrin, joka oli Nellyn mukana tullut
+huoneeseen, makaamassa nukuksissaan lattialla. "Voi iloa!" huudahti
+Alice, "nyt ei ole hätääkään." Hän otti pienen luupallon laatikosta ja
+vieritteli sitä lattialla. Mirri nosti päätänsä ja oikoili jäseniään.
+Alice vieritteli pallon sen käpälille, Mirri alkoi leikkiä ja siitäkös
+syntyi aika melu. Äiti avasi oven, ja samassa Mirri juoksi ulos.
+
+"Voi äiti, nyt Mirri pääsi ulos, ja minä leikkisin niin mielelläni sen
+kanssa", valitti Alice.
+
+"Tekeekö sinun nyt mielesi leikkiä?" kysyi äiti.
+
+Alice ymmärsi mitä äiti tarkoitti, mutta hän vastasi vain: "Minusta
+tämä on liian kova rangaistus siitä, että viskasin vettä Maryn päälle."
+
+Äidin ääni oli murheellinen hänen sanoessaan:
+
+"Minä huomaan, että päivätyösi on vielä alkamatta, ja päivä on kohta
+lopussa. Minun täytyy jättää sinut yksin, rakas lapseni!" Äiti meni
+pois ja sulki oven.
+
+"Minkähän tähden minun täytyy ajatella, vaikka en tahdo? Jota enemmän
+ajattelen, sitä ikävämmäksi aika käy." Näin miettien laskeusi Alice
+vuoteelleen ja nukahti. Hänen herätessään oli jo iltahämärä, ja hän
+näki ikkunasta Antin ajavan lehmiä laitumelta kotiin. Alakuloisena hän
+istuutui tuolille lähellä ikkunaa.
+
+Jumala puhui Aatamille ja Eevalle "kun päivä viileäksi tuli".
+Viattomuuden tilassa tämä oli heille autuas hetki, mutta
+syntiinlankeemuksen jälkeen he piiloutuivat, sillä he pelkäsivät.
+Jumalan Henki puhuttelee meitäkin, kun päivä viileäksi tulee. Me voimme
+saattaa tämän pyhän Hengen murheelliseksi aamusella, me voimme olla
+välinpitämättömiä hänen varoituksillensa päivällä. Mutta väsymättömässä
+rakkaudessaan hän lähestyy meitä vielä, kun ilta tulee. Taivaallinen
+Isämme puhuttelee meitä silloin, ja meidän on vaikea piiloutua hänen
+silmistänsä.
+
+Alice oli pitkin päivää valittanut yksinäisyyttään, mutta kun päivä
+laski ja kalpea kuu paistoi hänen huoneeseensa, silloin hän vasta
+todella tunsi olevansa yksin -- yksin Jumalan kanssa, ja hän rupesi
+pelkäämään.
+
+Sykkivin sydämin näki Alice isänsä sulkevan ladon ja sitten tulevan
+kukkatarhaan.
+
+"Isä", kuiskasi hän nojautuen ulos ikkunasta.
+
+Isä vilkasi ylöspäin ja nyökäytti päätään. Kohta sen jälkeen kuuli
+Alice hänen nousevan rappusia ja juoksi häntä vastaan. Isä otti
+tyttärensä kädet omiinsa ja istui tuolille, ja Alice turvasi isäänsä,
+ikäänkuin peläten taasen jäävänsä yksin.
+
+"Minä en ole unhottanut sinua", sanoi isä, -- "minä olen muistanut
+sinua usein tänä päivänä. Sano nyt mitä mieltä sinä olet minua
+kohtaan."
+
+"En minä nyt enää ole vihoissani", vastasi Alice, "mutta minä sanon
+suoraan miten asia on: en ole paljoa ajatellut tänä päivänä, enkö ole
+vielä huomannut tehneeni aamulla väärin. Mutta kun tuli pimeä, rupesin
+pelkäämään."
+
+Alice ei voinut nähdä isänsä kasvoja, mutta hän kuuli hänen huokaavan,
+ja vähän epäröiden hän jatkoi: "En ymmärrä miten Maryn hävytön käytös
+tekisi minun syntini suuremmaksi, niinkuin isä aamulla sanoi."
+
+"Rakas lapseni, me saamme usein kuulla jalojen miesten ja naisten
+kärsimyksistä, jotka eivät ole tahtoneet säästää omaa henkeänsäkään,
+vaan lähteneet puhumaan Jumalasta pakanoille. Mitä sanoisimme, jos
+meille kerrottaisiin että nämä lähetyssaarnaajat, suuttuneina siihen
+ilkeään, oppimattomaan kansaan, jonka keskuudessa he asuvat, ovat
+tarttuneet aseisiin ja ryhtyneet väkivallalla valvomaan oikeuksiaan?
+Emme uskoisi sitä. Se olisi niin nurinkurista, sillä juuri sentähdenhän
+sinne mennäänkin, kun he ovat niin pahat ja tietämättömät. Sentähden
+hyvät ihmiset opettavat heille mikä on oikein ja hyvää. -- Tuleeko
+meidän siis sääliä pahoja ja tietämättömiä?"
+
+"Kyllä", -- vastasi Alice, "kyllä _pakanamaissa_."
+
+"Rakas lapseni", sanoi isä, "synti on sama kaikkialla. Kun Jumala
+lähetti isäsi ja äitisi semmoiseen paikkaan, missä ihmiset eivät pelkää
+eivätkä rakasta häntä, uskoi hän meille samallaisen työn kuin
+lähettiläillensä pakanamaissa. Saisiko heittää pientä lasta
+maantienojaan kuolemaan sentähden, että se olisi sairas ja ikävä
+hoitaa?"
+
+"Ei, sitähän pitäisi hoitaa vielä hellemmästi, koska se on sairas."
+
+"Aivan niin", sanoi isä. "Meidän syntivelkamme tulee suuremmaksi siitä,
+että me suutumme ihmisiin heidän pahuutensa tähden, kun meidän
+päinvastoin pitäisi auttaa ja sääliä heitä. Sinun isäsi ja äitisi ovat
+päättäneet koettaa mitä rakkauden laki voisi vaikuttaa naapuriimme.
+Mutta Alice on rikkonut tätä lakia vastaan ja siten tehnyt tehtävämme
+vaikeammaksi."
+
+"Kyllä se oli väärin, en minä enää tee niin", sanoi Alice. "Olen
+pahoillani siitä, että teidän ja Wispien välit minun kauttani tulivat
+tukalammaksi."
+
+Isä odotti hetkisen ja kysyi sitten: "Meidänkö tähtemme sinä olet
+pahoillasi, etkä mistään muusta syystä?"
+
+"En mistään muusta syystä", vastasi Alice. "Jos ei minun tarvitsisi
+huolia isästä ja äidistä, viskaisin ilolla vieläkin vettä Maryn
+silmille."
+
+Herra Liscome oli hetken ääneti. Sitten hän sanoi: "Alice, minun täytyy
+jättää sinut yksin Jumalan kanssa."
+
+"Ei, ei yksin", huusi Alice ja tarttui isänsä käsivarteen.
+
+"Ei", sanoi isä, "ei _tänne_. Mutta ensin tahdon rukoilla, ettei Jumala
+jättäisi sinua, vaikka sinä yrität piiloutua hänen silmäinsä edestä."
+
+Alice polvistui isänsä viereen ja seurasi häntä sitten muiden luo,
+vietettyänsä pitkän, ikävän ja hyödyttömän päivän.
+
+
+
+
+Kuudes luku.
+
+
+Seuraava päivä oli sateinen. Sadepäivä on toisille äärettömän ikävä,
+mutta toisille tervetullut sentähden että kaikki perheen jäsenet
+silloin tavallisesti kokoontuvat kotosalle yhteiseen toimeen ja
+seurusteluun.
+
+"Tänään aikoo sadetta", virkkoi aamusella Ruben, katsellen ulos
+akkunasta.
+
+"Siltä näyttää", sanoi isä, "mutta mietitään nyt mihin työhön tänään
+ryhtyisimme. Niko on taitavin puuseppä. Hän saa tehdä lisää hyllyjä
+äidin maitokamariin ja muutenkin laittaa sen hyvään kuntoon."
+
+"Sehän sopii", sanoi siihen Niko.
+
+Herra Liscome avasi oven käyttämättömään huoneeseen, johon oli koottu
+vanhoja laatikoita ja kaikennäköistä muuta romua.
+
+"Tämä näkyy aina olleen romuhuoneena", sanoi hän. "Ihme etteivät tämän
+talon entiset omistajat ole huomanneet, että se on hauskin huone koko
+talossa. Järjestetäänpä se nyt mukavaksi asuinhuoneeksi. Pojat saavat
+kantaa pois kaiken roskan, tytöt tomuuttavat ja lakaisevat ja asettavat
+verhoja ikkunoihin. Kyllä minä korjaan särkyneet ruudut." Äiti
+ilmoitti, että hänellä on kaunista seinäpaperia, ja lupasi auttaa
+tyttöjä sen seiniin panemisessa.
+
+Kaikki ryhtyivät työhön. Niko veisti hyllyjä, isä korjasi
+ikkunaruutuja, pojat kantoivat pois romut, tytöt tomuuttivat, pesivät
+kaikki paikat kiiltävän puhtaiksi ja ompelivat ikkunaverhoja. Pikku
+Poju oli mukana kaikkialla ja luuli olevansa hyväksikin avuksi. Kaiken
+päivää satoi rankasti, ja mustat pilvet heittivät synkän varjonsa yli
+seudun, mutta Liscomen perheessä ei ollut synkkämielisyyden
+merkkiäkään. Tämän onnellisen perhekunnan jäsenet ovat ahkerassa
+työssä, puhelevat iloisesti keskenään, ja vähän väliä kajahtaa hilpeä
+nauru lapsijoukosta. Isä alottaa laulun, äiti yhtyy siihen, ja Nikon
+sointuva bassoääni kaikuu mukaan työhuoneesta.
+
+Tällä tavalla kuluu heiltä sateinen päivä. Mitenkä lienee laita
+Wispeillä! Jättäkäämme hyvästit Liscomen perheelle ja kulkekaamme
+varovasti vääräoksaisten omenapuiden alitse, joista sadevettä runsaasti
+tippuu, ja käykäämme taloon. Vanhan oven puusalpa on särkynyt; puolessa
+tunnissa se olisi korjattu, ja siten koko kolkko huoneusto tulisi
+mukavammaksi. Mutta mukavuus on outo vieras tässä talossa.
+
+Sade tippuilee lahoneen laipion kautta lattialle ja muodostaa siihen
+likaisia lätäköitä. Vesipisaroita räiskähtelee kehtoonkin, jossa pieni,
+riutuva lapsi makaa karkean peiton alla.
+
+Pöydän päässä istuva kalpea, mustapartainen mies on herra Wisp. Hän
+lukee paraillaan puolueensa sanomalehteä, jonka kiukkuiset kirjoitukset
+ovat sopusoinnussa hänen oman katkeran sydämensä kanssa. Huoneessa on
+hänen vaimonsakin, likainen, pörröpää nainen. Alituiset mielipahat,
+vastukset ja vaivat ovat tehneet hänet ennen aikojaan vanhaksi. --
+Kaksi poikanulikkaa riitelee keskenään vastanyljetystä kissannahasta.
+Mary seisoo ikkunassa katsellen mielihyvin eilen tallattua kukkamaata.
+Pojat alkavat tukkanuottasille, herra Wisp karkaa heidän kimppuunsa ja
+lyödä läimäyttää heitä ympäri korvia. Kapalolapsi herää ja alkaa
+äännellä. Äiti käskee Maryn tuutimaan, mutta Mary ei tottele, vaan
+juoksee ulos sateeseen välttääksensä kuritusta.
+
+"Pahankurisempia lapsia ei ole ikinä nähty", vihoittelee äiti.
+
+"Ilkeämpää äitiä ei ole ikinä kuultu", ärjäsee Wisp.
+
+Vaimon silmät iskevät tulta, mutta hän ei väitä vastaan, sillä hän
+tietää ennestään mikä siitä olisi seuraus.
+
+Minkätähden tämä koti on niin kolkko, tämä perhe niin onneton?
+Keskinäinen rakkaus puuttuu, se on heidän onnettomuutensa. --
+
+Ilta on jo tulossa, ja me palaamme hauskaan naapuritaloon.
+
+"Tulkaa pojat tänne", sanoo herra Liscome, "ja sulkekaa ovi, että äiti
+ja tytöt saavat laittaa uuden huoneemme aivan valmiiksi."
+
+Pojat istuivat kauniisti isän ja Nikon kanssa keittiössä. Aika kävi
+heille hirveän pitkäksi. Viimein vihdoin aukeni ovi, ja kirkas valo
+kajasti pimeään keittiöön.
+
+"Nyt saatte tulla", sanoi äiti -- ja voi kuinka hauskalta näytti! Tuli
+paloi rautauunissa, joka vielä aamulla oli ollut tomun ja ruosteen
+peitossa, mutta nyt oli kirkkaana kuin seinällä riippuva peili. Isän ja
+äidin kuvat katselivat kehyksistään hymyillen lapsia. Vanhat, entisestä
+kodista tuodut nojatuolit olivat myös sieltä, ja siitä pojat
+erityisesti ihastuivat. Akkunoissa oli valkoiset verhot. Iso raamattu,
+isoisän perintö, oli pöydällä seinäpeilin alla. Lämmintä hehkuva uuni,
+paperoidut seinät, valkoiset ikkunaverhot, vanhanaikaiset tuolit,
+kotona kudottu kirjava matto, -- kaikki oli lapsista verratonta. Ja
+keskellä huonetta oli pöytä, jolle illallinen oli katettu, tavallista
+parempikin, kun lapsilla oli ollut kova työ ja päivä oli sateinen.
+
+Illallisen jälkeen, kun kaikki istuivat lämmittelemässä rautauunin
+ympärillä, sanoi isä: "Tämä on nyt lasten oma huone. Se on teidän
+_lukuhuoneenne_, jossa saatte viettää hetken joka päivä. Me asumme
+kaukana koulusta, mutta ilman opetusta emme kuitenkaan saa jäädä.
+Meillä on omat kirjamme ja oma järkemme, ja me voimme täälläkin
+viisastua."
+
+"Kuka tulee opettajaksi?" kysyä Ruben.
+
+"Äiti on koulun johtaja, Ruben ja Lotty opettajat", vastasi herra
+Liscome.
+
+Niko tarjoutui laulunopettajaksi ja saikin sen viran.
+
+Isoisän perinnöstä luettiin sitten Johanneksen 14 luku, joka alkaa
+nain: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja
+uskokaa minuun! Isäni kodissa on monta asuntoa. Jos ei niin olisi,
+olisin sanonut teille; minä menen valmistamaan teille sijaa, j.n.e."
+
+Lapset kuuntelivat hartaasti, kun isä luki tämän kauniin luvun, ja
+sitten Antti sanoi: "Kyllä kai ne asunnot, joista tuossa puhutaan, ovat
+vielä paljoa kauniimmat kuin tämä huoneemme."
+
+"Ovatpa tietysti", vastasi isä.
+
+"Mutta", kysyi Yrjö, "kuinka voimme tietää, rakastammeko Jumalaa
+kylliksi päästäksemme hänen ihaniin asuntoihinsa?"
+
+"Sen kyllä tiedämme", sanoi isä. "Jos rakastamme Jumalaa, rakastamme
+lähimäistämmekin. Kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe, jos
+vihaamme lähimäistämme, jonka näemme?"
+
+Nelly oli tällä välin vetänyt ikkunaverhoa vähän syrjään ja katseli
+tarkasti ulos puutarhaan. Sade oli tauonnut, ja täysikuu valaisi erästä
+oudonnäköistä esinettä, joka osaksi oli Wispin aidan varjossa. Kun isä
+huomasi, että Nelly oli rauhaton ja taukoamatta tuijotti ulos, sanoi
+hän: "Nelly tyttöseni!"
+
+"Isä, saanko mennä katsomaan mikä tuolla Wispin aitavieressä on?" pyysi
+Nelly.
+
+Isä antoi luvan, ja Nelly juoksi ulos, mutta palasi heti katkerasti
+itkien.
+
+"Mikä sinun on?" kysyivät kaikki yht'aikaa, mutta Nelly painoi vain
+kasvot käsiinsä ja itki, itki.
+
+"Nelly, tule tänne ja kerro mitä siellä ulkona näit", kehotti isä.
+
+Nelly meni isänsä luo ja nyyhkyttäen ilmoitti, että Mirri oli nyletty.
+
+"Mirri nyletty", huudahtivat kaikki lapset ja hypähtivät seisoalleen.
+Äiti viittasi heille, ja he istuutuivat taas paikoilleen.
+
+"Oliko se Mirri?" kysyi Niko. "Jospa se olikin Wispin kissa".
+
+"Ei, ei", valitti Nelly, "se on minun Mirrini. Sitä ei ole näkynyt koko
+päivänä, ja minä olen hakenut sitä. Jos Wispin kissasta nylettäisiin
+nahka, ei siitä raukasta jäisi mitään jälelle. Se on minun Mirrini,
+minun kaunis, lihava Mirrini!" Nelly hyrähti uuteen itkuun.
+
+Herra Liscome meni ulos katsomaan kissaparkaa. Se oli Nellyn kissa.
+Sisään palattuaan otti isä Nellyn syliinsä ja sanoi: "Minun tulee sinua
+sääli, tyttöseni."
+
+"Minä pidin niin paljon siitä", sanoi Nelly Nikolle, joka ei tietänyt
+sen vaiheita. "Se oli orpokissa. Sen emä kuoli, kun se oli vielä hyvin
+pieni, ja Maria täti antoi sen minulle. Minä nousin yölläkin
+lämmittämään sille maitoa." Ja Nelly alkoi itkeä uudelleen. Niko uhkasi
+ottaa pyssynsä ja ampua Wispin kissan, mutta Nelly kielsi.
+
+"Rukoilemmeko heidän edestään?" kysyi isä. Siihen Nelly suostui, ja
+hänen mielensä rauhoittui isän rukoillessa heidän edestään, jotka
+olivat häntä vahingoittaneet.
+
+Samana iltana lähti herra Wisp ulos tuvastaan. Ikävä päivä oli
+lopullaan. Katkerat sanat ja tyly käytös olivat suurentaneet sitä
+syntivelkaa, josta hänen ehkä piankin tuli vastata. Hänen kasvonsa
+olivat kalpeat, ja salainen kuume kulutti hänen elinvoimiaan. Hän
+nojautui särkyneeseen aitaan; kuun valosta tunki joku säde puiden
+lehvien lomitse, ja tuulenpuuska leyhytteli hänen mustaa, takkuista
+tukkaansa. Hän kuuli Nellyn avaavan oven ja näki tytön lähestyvän ja
+silmät selällään tuijottavan nylettyyn kissaansa. Vihan riemu vilahti
+hänen mieleensä; hän toivoi saavansa kuulla kiukkua ja parkumista.
+Mutta hän erehtyi. Tytön punaiset posket kävivät vain kalpeiksi ja
+surun kyyneleet nousivat hänen kirkkaisiin silmiinsä.
+
+Wisp odotti vielä ja näki isän tulevan ulos.
+
+"Kunpa hän nyt suuttuisi", ajatteli Wisp. Mutta vieläkin hän pettyi.
+Herra Liscome oli tosin pahoillaan, sen näki selvästi. Mutta
+suutuksissaan hän ei ollut; sen näki vielä selvemmästi. -- Wisp odotti
+vieläkin. Hänellä oli raskas taakka hartioillaan. Hartaasti hän toivoi,
+että ovi uudelleen avautuisi ja asujaimet toruen ja uhaten ryntäisivät
+ulos. Mutta vaikka Wisp ison aikaa tarkasti kuunteli, ei hän
+naapuritalosta kuullut mitään muuta kuin hiljaista, rukouksen kaltaista
+puhetta.
+
+Hän astui takaisin tupaansa. Mustassa takassa rätisi muutamia märkiä
+kuusenhalkoja. Pienen lampun himmeässä valossa paikkaili rouva Wisp
+vanhaa takkia ja heilautti jalallaan tuon tuostakin kehtoa, jossa
+valitteli sairas lapsi.
+
+"Korjaa pois rääsysi!" ärjäsi Wisp, "ja nukuta lapsi. Minä tarvitsen
+lamppua, kun luen sanomalehteä." Hän yritti riitaa edes vaimonsa
+kanssa; mutta hänen ihmeekseen otti rouva Wisp lapsen syliinsä ja meni
+sanaakaan sanomatta toiseen huoneeseen.
+
+Wisp tuijotti suljettuun oveen itsekseen mutisten: "Hyvä juttu! Ei tätä
+elämää kestä!"
+
+Hän siirsi lampun pöydän toiseen päähän ja nojasi kasvojaan käsiinsä.
+Omantunnon hiljainen ääni alkoi puhua hänelle. Jättäkäämme hänet
+hetkeksi yksikseen.
+
+Vaimo on nukuttanut lapsen. Hän istuu ikkunan ääressä ja itkee
+katkerasti. Mikä häntä vaivaa? Sitä hän ei itsekään tiedä. Vuosia on
+kulunut siitä kun hän on viimeksi itkenyt. Mutta hänessä on näinä
+päivinä syntynyt outo mieli. Se on tapahtunut vähin erin ja on
+jonkunlaisessa yhteydessä naapuriperheen kanssa.
+
+Noutaessaan vettä kaivosta hän oli kuullut heidän keskusteluaan ja
+älynnyt, että rakkauden laki johtaa heidän puhettaan. Hän oli
+vilkaissut auki olevasta ovesta sisään ja ihmeekseen nähnyt, että rouva
+Liscome aina on puhdas ja siisti, vaikka hänellä onkin hoidettavanaan
+suurempi perhe kuin hänellä itsellään. Hän oudoksuu sitäkin, että
+naapurin lapset aina ovat eheissä vaatteissa, että koko talo on niin
+hauskan näköinen, ja varsinkin sitä, että emäntä itse on kotinsa kirkas
+päiväpaiste. Hän ei käsitä mistä salaisesta lähteestä rouva Liscome
+ammentaa niin paljon iloa ja tyytyväisyyttä.
+
+"Hänellä on hyvä mies", ajattelee vaimoparka.
+
+
+
+
+Seitsemäs luku.
+
+
+"Kumma kun eivät korjaa tuota aukkoa aidassa", sanoi herra Wisp
+itsekseen. "Se on aina ennen ollut riidan alkuna. Saisihan sitten puhua
+suunsa puhtaaksi."
+
+Monena päivänä vaivasi Wispiä ajatus: mikseivät korjaa aitaa? Viimein
+hän puhui siitä vaimollensakin ja lisäsi: "Kuulimmehan jo ennen herra
+Liscomen tuloa, että hän oli vannonut tappavansa minut."
+
+"Ei kai hän koskaan vanno", vastasi rouva Wisp, "ja jos hän on sanonut
+jotakin semmoista, niin mitä lieneekään tarkoittanut."
+
+"Vähät minä hänen tarkoituksistaan! Se minua vain pistelee, että hän on
+niin tuiki toisellainen kuin kaikki entiset naapurimme. Ei hän toru
+eikä vihoittele. Taluttaa hevoseni pois pellostansa niin varovasti kuin
+se olisi kultaa koko hevonen. Pojatkin häätävät lampaani heidän
+laitumeltaan ja kanani hernemaastaan heittämättä ainoatakaan kiveä. Hän
+ei tee muuta kuin --" Wisp ei jatkanut puhettaan.
+
+Hän toivoi hartaasti, että hänen naapurinsa olisi enemmän torunut ja
+vähemmän rukoillut.
+
+Naapuruksilla oli yhteinen metsäpalsta, jonka poikki kulki kapea noro.
+Syys- ja kevätsateilla oli tämä notko melkein pohjattomana rämeenä ja
+siis pahana esteenä halkojen y.m. ajossa. Aivan helposti olisi siihen
+voitu saada mukava kapulasilta, mutta se olisi ollut kumpaisenkin talon
+yhteinen tehtävä, ja kun herra Wisp jyrkästi kieltäytyi rupeamasta sen
+rakentamiseen, olivat Julionahon entiset omistajat mieluummin särkeneet
+rekensä ja kiusanneet vetojuhtiansa kuin yksin ryhtyneet työhön. Wisp
+näkyi miltei tahallansa tartuttavan kuormansa rämeikköön, jossa hän
+sitten tuntikaudet pieksi läähättäviä härkiänsä, näyttääksensä
+naapureilleen, minkä he kyllä vähemmälläkin tiesivät, että hän ei ollut
+kenenkään käskyläinen.
+
+Eräänä päivänä pitkien sateiden jälkeen tarttui Nikon kuorma rämeeseen.
+Hän huomasi heti, että se oli lujassa kiinni, eikä tahtonut rääkätä
+juhtia ruoskalla. Kun hän näki, että Wispin härät seisoivat jouten
+karjapihassa, pani hän Rubenin pyytämään niitä avuksi. Ruben sanoi
+asiansa nöyrästi ja kohteliaasti, mutta Wisp vastasi:
+
+"Sano isäsi rengille, että minun härilläni on tarpeeksi työtä
+kotonakin."
+
+Kun Niko purkamalla kuormansa suurella vaivalla oli saanut sen ylös
+suosta, päästi hän väsyneet härät ikeestä ja käski Rubenin ajaa ne
+kotiin syömään.
+
+Ei Niko eikä Ruben puhuneet kotona mitään asiasta, sillä he tiesivät,
+ettei kanteita tahdottu kuunnella.
+
+Seuraavana päivänä olivat herra Liscome ja Niko peltoa kyntämässä.
+Lepuutellessaan he kuulivat hirveätä melua noromaan kohdalta.
+
+"Taitaapa herra Wisp vuorostaan olla kiinni liejussa", tuumi Niko.
+"Minä olin eilen pulassa, ennenkuin sain kuormani siitä irti."
+
+"Vai olit", virkkoi herra Liscome. "Otahan nyt härät ja mene apuun; Ei
+se meitä paljoa viivytä."
+
+Herra Wisp näki Nikon härkineen tulevan mäkeä alas ja ärtyi siitä vielä
+enemmän. Hän huusi ja kiljuen ruoski härkiään hikipäissään, saadakseen
+kuormansa irti ennenkuin Niko ennättäisi paikalle; mutta turhaan.
+
+"Uskaltakoonpa vain; kyllä minä sille opetan, etten ole hänen apunsa
+tarpeessa", tiuski Wisp itsekseen.
+
+Mutta Niko ei kysynyt oliko Wisp avun tarpeessa vai ei. Hän asetti omat
+härkänsä entisten avuksi ja sanaakaan hiiskumatta ajoi kuorman kovalle
+tielle. Wisp meni noloksi. Hän otti lakin päästään ja pyyhkäsi isot
+hikiherneet kalpeilta kasvoiltaan. Viimein hän melkein kuiskaten sai
+sanotuksi: "Suur' kiitos."
+
+"Ei kestä", sanoi Niko eikä ollut huomaavinaankaan kuinka lujassa
+kiitos oli. "Tuo on paha paikka, mutta kyllä me sen pian korjaamme." Ja
+sitten hän lähti takaisin omaan työhönsä.
+
+Wisp seisoi hetkisen ääneti; sitten hän huusi Nikolle: "Milloinka te
+alatte?"
+
+"Ensi viikolla maanantaina, jos eletään", vastasi Niko.
+
+
+
+
+Kahdeksas luku.
+
+
+Maanantaiaamuna ryhtyivät herra Liscome ja Niko kapulasillan tekoon.
+Ruben, Yrjö ja Antti saivat olla mukana apulaisina. Kun he päivällisen
+aikana tulivat kotiin, sanoi rouva Liscome. "Näyttääpä teillä olleen
+hyvinkin hauska työ siellä rapakossa; te olette kaikki niin hyvällä
+tuulella."
+
+Pojat iskivät silmää toisilleen, ja isä vastasi, että eipä tuo
+mutahauta mitään erityistä iloa tuottanut.
+
+Päivälliseltä päästyään hän sanoi vaimollensa: "Maria, käypä hiukan
+tänne." Ja eteisessä hän kuiskasi jotakin hänen korvaansa.
+
+"Oikeinko totta?" huudahti rouva Liscome iloisesti. "No hyvänen aika!"
+
+"Niin on", sanoi herra Liscome. "Hän oli siellä aamulla samaan aikaan
+kuin mekin ja on ollut työssä koko aamupäivän."
+
+"Mistä tämä nyt johtuu?"
+
+"Ei minun tietääkseni muusta kuin että Jumala kuulee rukouksen ja
+siunaa lähettiläittensä pyrinnöt."
+
+Rouva Liscome hymyili kyynelsilmin ja kysyi sydämessään Jumalalta mitä
+hän vielä voisi tehdä naapuriensa hyväksi. Hänen ei kauaa tarvinnutkaan
+odottaa vastausta.
+
+Rouva Wisp kuuli suureksi ihmeekseen aamusella pojiltansa, että heidän
+isänsä oli kapulasillan teossa naapuriväen kanssa. Hän ei uskonut sitä
+todeksi, sillä hän oli moneen kertaan kuullut miehensä vannovan, ettei
+hän ikipäivinä pikkusormellaankaan kajoaisi siihen työhön. Saadakseen
+selkoa asiasta hiipi rouva Wisp mäen rinteelle ja näki poikain puhuneen
+totta. Se oli vaimoparalle iloinen näky. Jo pitkän aikaa sammuksissa
+ollut lemmen ja toivon kipinä alkoi uudelleen kyteä hänen sydämessään.
+Hän ajatteli: "Jos mieheni alkaa viihtyä naapuriemme seurassa, voin
+minäkin ehkä muuttua paremmaksi, niin että hän vielä voi rakastaa minua
+ja lapsiamme." Jo tämä ajatuskin ilahdutti häntä.
+
+Kun herra Wisp tuli kotiin päivälliselle, ei hänen vaimonsa kysynyt
+missä hän oli ollut. Wisp ei itsekään maininnut siitä mitään, mutta hän
+oli vähemmän tyly, sillä hän oli tehnyt sen havainnon, että kodissa oli
+tavallista enemmän koetettu asettaa kaikki hänelle mieliksi.
+
+Emme voi sanoa mikä oli muuttanut Wispin mielen. Me usein oudoksumme
+asioita, jotka Jumalan silmissä ovat aivan selvät.
+
+Herra Wisp oli aamusella lähtenyt yksin työhön. Hänen poikansa olisivat
+olleet hyväksi avuksi, mutta häntä hävetti ottaa heidät mukaansa, kun
+hän kuitenkin teki sitä mitä ei ollut uhannut tehdä.
+
+Hän teki koko aamupäivän työtä notkon toisessa päässä eikä vaihtanut
+sanaakaan naapuriensa kanssa.
+
+"Entä jos minä tämän iltapäivän olisin Wispin apulaisena?" kysyi Antti
+isältään. "Meitä on niin monta, ja hän on ihan yksin."
+
+"Menkää vaikka kumpikin, jos herra Wisp huolii teistä", vastasi isä.
+
+Pojat juoksivat Wispin työmaalle ja tarjosivat apuaan.
+
+"Eipä tuollaisten poikaviikarien työstä ole paljoakaan hyötyä", tuumi
+Wisp. "Onhan minulla Pekka ja Matti kotona, jos semmoista apua haluan."
+
+Pojat eivät olleet töykeästä vastauksesta millänsäkään, vaan ryhtyivät
+tarmokkaasti työhön, laskivat leikkiä keskenään ja sanoivat aina väliin
+iloisen sanan Wispillekin. Aivankuin epähuomiossa rupesi hänkin
+puhumaan ja hämmästyi itse kuullessaan omaa nauruansa.
+
+Seuraavana aamuna hän otti Pekan ja Matin mukaansa työhön. Kauan
+arveltuaan päätti rouva Wisp käydä naapuriemännän luona vieraissa. Hän
+käski Maryn pestä silmänsä ja panna paremman hameen päällensä. Itse hän
+teki samoin. Sitten hän otti nuorimman lapsensa käsivarrelleen, astui
+aidan aukosta naapurin pihaan ja seisahtui Maryn kanssa ovelle. Rouva
+Liscome tuli heitä vastaan tervehtien heitä ystävällisesti. Hän otti
+pienokaisen hellästi syliinsä ja kertoi rouva Wispille, että häneltä
+oli Connecticutissa kuollut samanikäinen lapsi. Hänen tätä kertoessaan
+nousivat kyyneleet hänen silmiinsä ja hän painoi pienokaista vasten
+rintaansa, ja rouva Wisp unhotti kaikki kauniit sanat, joita hän oli
+aikonut sanoa, ja rupesi vain huolestuneena puhumaan lapsen taudista,
+Alice ja Nelly veivät Maryn kouluhuoneeseen, joten rouva Wisp sai
+vapaasti keskustella ystävällisen naapurinsa kanssa. Lempeä kohtelu ja
+vilpitön myötätuntoisuus olivat ikäänkuin lämmin päiväpaiste vaimoparan
+rasittuneelle mielelle. Hänelle muistui mieleen entiset ajat, olo
+armaassa kodissa, äitivainajan ja siskojen rakkaus, ystävien iloiset
+seurat. Monivuotinen, väsyttävä mielenmasennus alkoi hellittyä, ja pian
+hän oli rouva Liscomelle kertonut kaikki elämänsä vaiheet. Hänen
+vanhempansa olivat olleet jumalisia ihmisiä, ja hänkin oli aikonut
+seurata heidän esimerkkiänsä, mutta sitten hän oli joutunut naimisiin.
+He olivat kärsineet köyhyyttä, ja hänen miehensä oli käynyt niin
+kummalliseksi -- alkanut vihata koko maailmaa. Eipä sillä että hän
+itsekään olisi tehnyt voitavaansa, ei ollut enää toivoa asiain
+paranemisesta. Hän tiesi jo vuosia olleensa kunnoton ihminen eikä
+jaksanut paremmaksi pyrkiäkään.
+
+Näin hän kertoi. Nyt tuli rouva Liscomen vuoro puhua. Suurimmalla
+lempeydellä hän kehotti vaimoa uskomaan, ettei vielä ollut liian
+myöhäistä parantumiseen.
+
+Kotiin tultua kertoi Mary äidilleen, että siellä oli kovasti hauskaa ja
+että tytöt olivat kutsuneet häntä heidän pyhäkouluunsa.
+
+Seuraavana päivänä Lotty ja Nelly kävivät Wispillä ja uudelleen
+kehottivat Marya tulemaan kouluun. Rouva Wisp puolestaan olisi
+mielellään antanut hänelle luvan siihen, mutta ei uskaltanut puhua
+siitä miehellensä. Itse hän oli päättänyt ruveta toisellaiseksi ja
+koettaa olla lapsillensa rakas, hellä äiti.
+
+Pekka, joka oli taipuvainen poika, oli jo päässyt ystävyyteen Yrjön ja
+Antin kanssa ja näki ihmeeksensä kuinka he rakastivat äitiänsä. --
+"Kyllä minäkin pitäisin äidistäni, jos saisin. Mutta eihän äiti voi
+pitää minusta, kun aina olen ollut hänelle vastuksena." Näin Pekka
+kerran mietti astuessaan kotikynnyksen yli. Äiti oli väsyneen näköinen,
+mutta koetti kuitenkin huolellisesti siivota tupaa. Pikkulapsi itki,
+eikä Mary viitsinyt ruveta sitä hoitamaan. Pekka meni kehdolle ja aikoi
+ottaa lapsen syliinsä, mutta Mary sysäsi hänet syrjään, ja äiti, joka
+ei arvannut hänen aikomustaan, käski hänet ulos muiden tieltä.
+
+"Ei rouva Liscome sano niin pojillensa, kuu ne tahtovat auttaa häntä",
+sanoi Pekka.
+
+"Tahdoitko sinä auttaa?" kysyi äiti.
+
+Pekka vastasi: "Antti ja Yrjö auttavat aina äitiänsä, vaikka hänellä on
+kolme tyttöä, jotka tekevät paljoa enemmän kotiaskareita kuin Mary
+meillä. Minäkin auttaisin, jos saisin."
+
+Tämä oli suloista rouva Wispin kuulla. Kyyneleet nousivat hänelle
+silmiin; hän laski kätensä pojan hiuksille ja lupasi hänen auttaa
+milloin vain halutti. Luja ystävyys oli täten solmittu äidin ja pojan
+välille.
+
+
+
+
+Yhdeksäs luku.
+
+
+Herra Wispillä oli tapana joka ilta mennä ravintolaan, joka oli neljän
+tien haarassa noin kilometrin päässä hänen asunnostaan. Siellä hän ei
+puhunut sanaakaan, ei maistanut väkijuomia eikä tilannut muitakaan
+virvokkeita. Oven suussa oli vanha korkea penkki; siinä Wisp istui
+iltakaudet, kalpeana, väsyneenä, kuunnellen muiden puhetta.
+
+Näin hän jo kauan oli tehnyt, miesparka, kuluttaakseen ikävää aikaansa.
+Vuosikausiin hän ei ollut yrittänytkään viettää hauskaa iltaa kotonaan.
+Ravintolassa kului aika jotensakin hupaisesti, siellä kun kaikellaiset
+valtiolliset ja yhteiskunnalliset asiat otettiin puheeksi ja päivän
+tapahtumista kiisteltiin. Kun sitten hänen vaimonsa oli muuttunut
+toisellaiseksi, hän vielä vähemmin viihtyi kodissa, siltä hänen katkera
+mielensä kaipasi entistä alituista toraa ja riitaa, joita nyt oli
+vaikea saada aikaan.
+
+Naapuriemännän hyvän esimerkin ja ystävällisen ohjauksen vaikutuksesta
+rouva Wisp päivä päivältä edistyi pyrkimyksissään hyvään päin. Pekka ja
+Matti, luonnostaan iloiset ja hyväntahtoiset pojat, kävivät ahkeriksi
+ja kuuliaisiksi. Maryssakin heräsi halu tulla naapurin tyttöjen
+kaltaiseksi, vaikka hänen pahat tapansa kyllä olivat syvään juurtuneet.
+Alice otti Maryn erityisesti huostaansa, opetti häntä ompelemaan ja
+osti omalla rahallaan hänelle Uuden Testamentin. Heistä tuli ajan
+pitkään hyvät ystävykset.
+
+Oli kylmä syysilta, Wispin sairas lapsi oli riutumistaan riutunut, --
+oli jo loppu lähellä. Rouva Liscome valvoi kehdon ääressä itkevän äidin
+kanssa. Isä oli ravintolassa, lapset olivat nousseet vuoteiltansa
+katsomaan pikku veljen kuolemaa. Äkkiä aukenivat tuskasta kiinni
+pusertuneet pienet nyrkit, ja kärsimyksistä vääntyneet kasvot
+muuttuivat rauhallisiksi ja suloisiksi.
+
+"Nyt veli hymyilee", sanoi Pekka.
+
+Rouva Liscome painoi vainajan auki jääneet silmät umpeen ja kuiskasi
+äidille: "Nyt on lapsesi taivaassa", Pekka kietoi käsivartensa äidin
+kaulaan ja sanoi: "Taivas on hyvä paikka, eikös ole, rouva Liscome?
+Siellä rakastetaan pieniä lapsia ja niitä hoidetaan siellä hyvästi,
+eikös hoideta?"
+
+"Hoidetaan kyllä", vastasi rouva Liscome; "ei pikku veli siellä enää
+sairasta eikä opi mitään pahaa."
+
+"Kuule äiti, eihän nyt ole hätääkään, kun veli on niin hyvässä
+talleissa", lohdutteli Pekka.
+
+Herra Wisp oli usein toivonut pääsevänsä kituvasta lapsesta, mutta kun
+hän iltasella palasi kotiin varsin tyytymättömänä itseensä ja koko
+maailmaan, hätkähti hän nähdessään lapsensa ruumiina. Ei hän kauaa sitä
+katsellut, vaan meni toiseen huoneeseen.
+
+Rouva Liscome laittoi lapset levolle ja istui sitten loppuyön
+murheellisen äidin luona lohduttaen häntä ja neuvoen häntä rauhan
+tielle. Hän kuunteli nöyrästi ja halullisesti, ja aamun koittaessa oli
+rouva Liscomella suloinen toivo, että hänenkin sielunsa synkkä yö oli
+valkenemassa.
+
+Tehdessään lähtöä kotiin hän Wispin makuuhuoneen raollaan olevasta
+ovesta näki, ettei Wisp maannutkaan, vaan istui ikkunan ääressä kasvot
+käsien nojassa. Muistaen äskeisen keskustelunsa rouva Wispin kanssa,
+hän säpsähti ensin vähäsen, mutta rauhottui ja heitti kaiken huolen
+Herralle, tietäen että Jumala voi hillitä miehen vihan.
+
+Iltapäivällä pantiin ruumis pieneen arkkuunsa. Koko naapuriperhe
+kokoontui Wispille, ja äidin pyynnöstä puhui herra Liscome isän
+suostumuksella muutamia sanoja lapsille. Hän kertoi heille ihanasta
+maasta, johon pienokainen oli muuttanut, ja Herrasta Jeesuksesta, joka
+kerran oli täällä maan päällä ja rakasti lapsia ja kutsui heitä
+tykönsä. Tämä sama Jeesus on ylösnousemus ja elämä, ja jos hänen
+Henkensä pääsee asumaan meissä täällä, saamme mekin tulla asumaan
+siihen kirkkaaseen kotiin, jossa pikku veli nyt on. Sitten hän rukoili
+kaikkein heidän puolestaan. Äiti ja lapset itkivät katkerasti. Isä
+kääntyi toisaalle ja rukouksen päätyttyä hän painoi hattunsa syvään
+silmillensä. Hän oli kalman kalpea ja hänen kätensä vapisivat, kun hän
+nosti pienen arkun syliinsä, kantaakseen sen mäelle, pienen haudan
+partaalle. Oli auringonlaskun hetki, kun arkku laskettiin hautaan. Koko
+kyläkunta tiesi, että Wispiltä oli lapsi kuollut, mutta ei kukaan
+tullut saattamaan sitä hautaan. Wispit tiesivät sen kyllä ansainneensa,
+mutta samalla heidän kiitollisina täytyi tunnustaa, että Liscomen perhe
+oli heille uskollinen naapuri. Sydämemme ei ole luotu kovaksi, mutta me
+voimme itse tehdä sen kylmäksi ja kovaksi kuin jää. Mutta siihenkin
+Jumala tiesi apukeinon: rakkauden päivänpaiste voi sulattaa kovimmankin
+sydämen.
+
+Vähäinen saattojoukko kiersi haudan ympäri, ja jokainen katsoi vielä
+kerran lapsukaisen viimeiseen asuntoon. Niko täytti haudan, peitti sen
+turpeilla ja asetti muutamia sileitä kiviä turpeiden päälle. Kivissä ei
+ollut nimeä, mutta siitä ei lukua. Enkelit vartioivat lasten hautoja,
+eikä yksikään lapsista joudu hukkaan.
+
+
+
+
+Kymmenes luku.
+
+
+Kuolemantapaus ja varsinkin isän puhe olivat syvästi vaikuttaneet
+Alicen mieleen. Alice rakasti isäänsä ja äitiänsä, ja riitansa jälkeen
+Maryn kanssa oli hän lujasti päättänyt, ettei hän koskaan enää tekisi
+heitä käytöksellään murheellisiksi. Samoinkuin muutkin perheen jäsenet
+alkoi hänkin noudattaa rakkauden lakia. Hän oli ystävällinen Wispin
+lapsille ja vältti joutumasta riitaan heidän kansaansa ja toivoi siten
+noudattavansa vanhempiensa mieltä. Ja hän teki siinä oikein, mutta
+kuitenkin oli hänen omatuntonsa rauhaton. Hän huomasi kyllä joka hetki,
+ettei Jumalan tahdon tekeminen ollut hänen päämääränänsä. Monesti hän
+pitkät ajat ajatuksiinsa vaipuneena mietti miten hän puolestaan
+kohtelisi tuollaista kelvotonta joukkoa, jos hän saisi tehdä oman
+mielensä mukaan. Mary Wisp oli tosin hyvin ystävällinen Alicelle siitä
+asti kun hän sai häneltä lahjaksi Uuden Testamentin, mutta Mary oli
+Alicesta niin siivoton, tyhmä tyttö, ettei hänen ystävyytensä ollut
+minkään arvoinen. Kuitenkin Alice kehotti häntä tulemaan heille ja
+opetti hänelle kärsivällisesti kaikellaisia hyviä tietoja.
+
+Tästä itsensäkieltämisestä oli Alice kauan mielihyvillään. Mutta
+hautauspäivänä, kun hänen isänsä puhui Jeesuksen Hengestä, joka on
+asuva meissä, jos tahdomme elää hänen kanssansa, levisi uusi valo hänen
+mieleensä. Tässä valossa hän vasta näki kuinka petollinen ja
+turmeltunut hänen sydämensä oli. Siitä hän kävi sangen murheelliseksi,
+mutta ei moneen päivään ilmaissut kenellekään murhettansa.
+
+Pieni hautakumpu oli nyt Alicen lempipaikka. Eräänä iltana hänen siinä
+istuessaan ja itkiessään tuli herra Wisp hautausmaalle. Hän oli aivan
+lähellä Alicea, kun he huomasivat toisensa. Alice säikähti kovasti.
+Wisp oli valju ja väsyneen näköinen. Hän kysyi ystävällisesti miksi
+Alice itki. Tyttö ei ensin uskaltanut avata suutansa, mutta hetken
+epäröityään hän sanoi: "Mietin tässä, että teidän lapsenne kerran saa
+herätä ijankaikkiseen elämään, mutta minulla ei ole Jeesuksen Henkeä.
+Minussa on niin paha sydän."
+
+"Kuinka niin", kysyi Wisp. "Minä uskon, että te kaikki olette hyviä".
+
+"Niin ne ovatkin kaikki muut. Mutta minä olen vihannut teitä ja koko
+perhettänne siitä asti kun me tänne tulimme. Meillä on ollut teistä
+niin paljon vastusta."
+
+"Olihan sinulla syytä vihaasi."
+
+"Eipä ollut", vastasi Alice. "Eipä kukaan muu meillä vihannut teitä.
+Heissä on Jeesuksen Henki, ja raamatusta olen lukenut, että ne, joilla
+ei sitä ole, nousevat haudoistansa ikuiseen häpeään."
+
+"Sinähän olet Alice?" kysyi Wisp.
+
+"Niin olen."
+
+"Sanoohan Mary, että sinä olet hyvä hänelle. Annoithan hänelle
+Testamentin!"
+
+"Annoin, ja olen opettanut hänelle paljon hyvää; mutta minä tein sen
+ollakseni isälle ja äidille mieliksi. En ole koskaan rukoillut teidän
+puolestanne enkä tahdo jaksaa kuunnella, kun isä sitä tekee. Tästä
+huomaatte että sydämeni on paha."
+
+Nyt herra Wisp sanoi: "Minä olen jo kauan hautonut vihan tunteita
+sydämessäni, monin kerroin katkerampia kuin sinä. Minä olen vihannut
+kaikkia ihmisiä, ja itseäni enemmän kuin ketään muuta. Mutta pian
+täältä pääsen."
+
+"Voi herra Wisp", virkkoi Alice, "haudan toisella puolen alkaa toinen
+elämä. Jumalan kirja sanoo niin. Teidän pikku poikanne nousee ylös
+haudastaan, ja jos te rupeatte hyväksi, saatte tekin elää hänen
+kanssansa taivaassa."
+
+"Myöhäistä minun on enää ruveta miksikään", mumisi Wisp.
+
+"Ei, ei ole myöhäistä; vielä on teilläkin aikaa", vakuutti Alice.
+
+Muutamia päiviä tämän jälkeen sairastui Wisp kovaan tautiin. Yleisesti
+uskottiin, että se oli hänen kuolintautinsa. Siitä ei kukaan muu
+välittänyt mitään, paitsi hänen oma perheensä ja Liscomet. Omia
+ajatuksiaan hän ei ilmaissut kenellekään, ja vaikka hän näytti olevan
+täydessä tajussaan, ei hän välistä useaan päivään puhunut sanaakaan.
+
+Näin kului monta viikkoa. Hänen vaimonsa hoiti häntä hellästi. Lapset
+koettivat olla hiljaa ja auttoivat äitiä minkä voivat. Herra Liscome ja
+Niko valvoivat vuorotellen sairaan luona, ja rouva Liscome tyttärineen
+auttoivat päivän aikana. Eräänä aamuna, kun rouva Wisp tuli sairaan
+huoneeseen, sanoi Niko hiljaa: "Hän on ollut tavallista rauhallisempi
+tänä yönä." Rouva Wisp kuiskasi: "Voi kuinka iloinen olisin, jos hän
+vielä paranisi. Tapahtukoon Herran tahto; mutta joka hengenvetoni on
+rukous hänen paranemisestaan."
+
+Sairas näytti nukkuvan, mutta kuuli kuitenkin joka sanan.
+
+Samana päivänä, kun Alice istui hänen vuoteensa vieressä, avasi hän
+silmänsä ja sanoi heikolla äänellä: "Joko Alice voi rukoilla minun
+puolestani?"
+
+"Jo", vastasi tyttönen iloiten, "ja minä rakastankin teitä. Siitä minä
+huomaan että Jumala on antanut _minulle_ uuden sydämen."
+
+Sairas makasi vähän aikaa silmät ummessa, sitten hän kysyi: "Mistähän
+minä tietäisin onko Jumala antanut minulla uuden sydämen?"
+
+"Siitä te sen tietäisitte", vastasi Alice, "jos te voisitte antaa
+niille anteeksi, jotka ovat tehneet teille pahaa, ja olisitte
+ystävällinen kaikille ja rukoilisitte kaikkien puolesta."
+
+"Lujalle ottaa ennenkuin voin sitä tehdä", kuiskasi Wisp.
+
+"Jos te rukoilette Jumalaa, antaa hän teille uuden sydämen", sanoi
+Alice siihen. --
+
+Tästä päivästä alkaen rupesi herra Wisp vähitellen paranemaan. Ennen
+pitkää hän jo jaksoi istua nojatuolissa hetken kerrallaan. Hänen
+omaisiensa vilpitön ilo liikutti hänen sydäntänsä enemmän kuin hän
+itsekään olisi suonut. Lapset olivat alituisesti hänen luonaan ja
+koettivat täyttää kaikki hänen toivomuksensa. Hänen vaimonsa istui
+hänen vieressään, silmässä kiitollisuuden kyynel. Hyvät naapurit
+ilmaisivat iloansa hänen parantumisestaan enemmän töillä kuin sanoilla.
+Vihdoin hänen sydämensä heltyi, katkeruus katosi. Kyynelten kuivunut
+lähde aukesi jälleen, ja hän tunnusti itkien, että hän oli mahdoton
+kaikkeen hänelle osoitettuun rakkauteen. Nöyrästi hän lupasi Jumalan
+avulla alottaa aivan uutta elämää. --
+
+Tästä hetkestä on useita vuosia kulunut. Tuntisitkohan enää sitä mustaa
+rakennusta, joka ennen näkyi vääräoksaisten omenapuiden välistä! Siihen
+on rakennettu toinen kerros lisää, ja siistinä, valkoiseksi maalattuna
+se nyt kohoaa naapuritalon vieressä.
+
+Keitä ovat nuo reippaat nuorukaiset, jotka astuvat maahan juuri
+saapuneilta rattailta? He ovat Yrjö ja Antti, Matti ja Pekka, jotka
+palaavat kotiin maanviljelysopistosta. Entä nuo sievät neitoset, jotka
+niin iloisesti tervehtivät tulijoita? Ne ovat Mary Wisp, Lotty, Nelly
+ja Alice Liscome, kaikki suloisia tyttöjä, kotinsa ilona ja apuna.
+
+Tervehtimisen ensimäinen ilo on asettunut, nuoret ovat jo vilkkaassa
+toiminnassa; emännät istuvat sisällä puhellen ystävällisesti keskenään.
+
+Kolme voimakasta keski-ikäistä miestä seisoo keskustellen pellon
+pientareella.
+
+"Niinkö sinä Niko arvelet?" virkkaa yksi heistä. "Minä taas uskon
+niinkuin ystävä Liscome tässä, että ystävyys on paras keino saada
+vihollisensa pois hengiltä. Se keino minutkin tappoi ja jälleen
+eläväksi teki."
+
+Puhuja on herra Wisp.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59445 ***
diff --git a/59445-8.txt b/59445-8.txt
deleted file mode 100644
index ba11abd..0000000
--- a/59445-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1676 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Hyvä naapuri, by Anonymous
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Hyvä naapuri
-
-
-Author: Anonymous
-
-
-
-Release Date: May 6, 2019  [eBook #59445]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄ NAAPURI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-HYVÄ NAAPURI
-
-Täti kertoo XIII
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1913.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-
-Syyskuu oli vasta alullaan, mutta ilma oli koloa, joten lämmitteleminen
-takkavalkean ääressä ei suinkaan ollut tarpeetonta.
-
-Kotka nimisen ravintolan emäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa
-paperikukilla koristettua närettä vierashuoneen takasta, sillä vaikka
-olikin kylmä, tiesi hän entisestään, ettei talvi vielä ollut tulossa;
-ja näyttiväthän nuo matkustavaiset olevan alhaista säätyä ja ehkä
-tyytyvät viettämään yönsä arkihuoneessa.
-
-Muuttava perhe on aivan tavallinen näky Uudessa Englannissa, eivätkä
-nämäkään, jotka nyt saapuivat ravintolaan, herättäneet paljoa huomiota.
-Ei heillä ollut aasia, ei kamelia. Neljä lihavaa härkää veti heidän
-isoja vankkurejaan, jotka olivat täpösen täynnä kestäviä,
-siistinnäköisiä huonekaluja. Härät olivat hyvänsävyisen ja tyytyväisen
-näköisiä, ikäänkuin olisivat olleet hyvässä sovussa koko maailman
-kanssa. Ajajalla näkyi olevan veljenrakkaus heihin, ja vaikka hänellä
-oli kädessään pitkä ruoska, oli se nähtävästi vain jonkunlaisena viran
-merkkinä, eikä kidutusaseena. Perheen muut jäsenet istuivat isoilla
-nelipyöräisillä rattailla, puhtaan palttinaisen suojakatoksen alla.
-Rattaiden eteen oli valjastettu kaksi vankkaa hevosta, yhtä säyseitä
-kuin härätkin.
-
-Palttinasuojuksen alta tuli näkyviin niin monta henkilöä, että
-ravintolan emäntä ihmeissään virkkoi: "Voi poloisia, joilla on
-tuommoinen lapsilauma!" Hän ei ymmärtänyt että taivaallinen isämme
-parhaiten tietää mikä virvoitus lapset ovat isän ja äidin sydämelle.
-Kiitos Jumalalle pienokaisista, samoin kuin kukkasistakin, vaikka eivät
-tee työtä eivätkä kehrää! Näin isä ja äiti ajattelivat tyytyväisinä
-seisoessaan vaunujen vieressä, kunnes kaikki lapset olivat laskeutuneet
-maahan.
-
-Kun äiti huomasi, että emäntä oli vastahakoinen ottamaan närettä
-vierashuoneen takasta, ehdotti hän ystävällisesti, että lapset
-viettäisivät illan arkituvassa. Siihen emäntä heti suostui, mutta
-samassa hän kuiskasi palvelijalle, etteivät nuo ihmiset taitaneet olla
-suurtakaan sukua, koska olivat niin nöyriä.
-
-Lapset asettuivat istumaan riviin pitkälle penkille lähelle loimuavata
-roihua. Siinä he keskenään puhelivat ja naureskelivat, kunnes nuorin,
-"Poju", hetkeksi häiritsi heidän iloansa.
-
-Poju oli pieni poikanen, vasta toisella vuodellaan. Kun äiti lähti ulos
-noutamaan jotakin vaunuista, tuijotti Poju ensin vähän aikaa oveen, ja
-tultuaan siihen vakaumukseen, ettei äiti enää koskaan palajaisi,
-kävivät hänen pienet kasvonsa aivan tulipunaisiksi ja hän alkoi huutaa
-täyttä kurkkua. Sisaret koettivat lohdutella häntä, ja veljet vetivät
-esiin linkkuveitsiään ja muita aarteita taskuistaan, mutta Poju vain
-parkui yhä surkeammasti.
-
-"Vait!" torui emäntä -- "olisitpa vain kolmeakaan minuuttia minun
-poikani."
-
-"Suu kiinni!" tokasi palvelijatar.
-
-Samassa äiti tuli sisään. Poju kurkotti pienet kätensä häntä kohti ja
-huusi: "Ota tyliin, ota tyliin!"
-
-"Pieni selkäsauna olisi tarpeen tuolle nuorimmalle", ehdotti emäntä.
-Mutta äiti, joka tiesi että ruoka ja lepo olivat tarpeellisemmat,
-tilasi maitoa. Sulkien väsyneen lapsen syliinsä hän istui takan ääressä
-odottaen, kunnes maito tuotiin, ja Pojuparka nukahti niellessään
-viimeistä pisaraa.
-
-Toinen lapsista, Nelly tyttönen, toi sitten vaunuista sisään Mirrinsä,
-sievän mustankirjavan kissan, jolla oli punainen nauha kaulassa. Mirri
-oli aikonut lähteä maailmalle oman onnensa nojaan, ja sentähden Nellyn
-täytyi pitää sitä vankina. Mutta harvalla vangilla on niin hyvät päivät
-kuin Mirrillä oli. Monesta talosta tienvarrella oli sille ostettu
-maitoa, ja nyt se koristaan noustessaan näytti niin katuvaiselta, että
-Nellyn täytyi moneen kertaan hyväillä sitä. Mutia Nellykin ja hänen
-siskonsa olivat väsyneet, Toimellinen äiti valmisti heille iltasen, ja
-sitten he kalkki seurasivat Pojua höyhensaariin. Kun lapset olivat
-levolla, rupesivat isä ja äiti talonväen kanssa iltaselle.
-
-"Te olette siis Connecticutista", sanoi isäntä. "Aiotteko muuttaa
-asumaan näille tienoille?"
-
-"Uuteen asuinpaikkaamme on tästä kolme peninkulmaa."
-
-"No tekö olette ostaneet Julionahon?" kysyi emäntä.
-
-Vieras nyökäytti päätään myöntävästi.
-
-"Vai niin", virkkoi isäntä, "sitä paikkaa ei yksikään mies tältäpuolen
-Connecticut-virtaa olisi ottanut ilmaiseksikaan."
-
-"Miksei?" kysyi vieras.
-
-"Ei minkään muun vuoksi, minun tietääkseni, kuin lähimmän naapurin
-tähden", vastasi isäntä.
-
-Vieras katsahti hymysuin vaimoonsa. Sen johdosta emäntä kysyi
-tunsivatko he Wispin perhettä ja tiesivätkö mihinkä kyykäärmeen pesään
-olivat menossa.
-
-Vaimo sanoi kuulleensa heistä, mutta toivoi kuitenkin voivansa elää
-sovinnossa heidän kanssaan.
-
-"Jos sen voitte", sanoi isäntä, "en eläissäni enää rupea ennustamaan
-mitään. Minä olin Wispin naapurina kuusi kuukautta ja viikon, ja se oli
-seitsemän päivää kauemmin kuin kukaan muu tähän asti on siellä
-kestänyt. Me riitelimme jok'ainoa päivä, yksin sunnuntaitkin. Samoin
-tekivät Jaakko herran ja Rovenerin perheet ja Morelyn leski. He ovat
-kaikki mitä rauhallisimpia ihmisiä, mutta vaikka olisivat jumalisiakin,
-eivät sittenkään voisi menestyä siellä. Pastori Page osti paikan ja
-päätti koettaa mitä kärsivällisyys vaikuttaisi."
-
-"Se kai vaikutti hyvää", arveli vaimo.
-
-"Mitä vielä!" vastasi isäntä. "Pastori vakuutti, ettei Jobinkaan
-kärsivällisyys olisi kestänyt siellä kauempaa kuin kuusi kuukautta.
-Siitä syystä minä sanoin, ettei kukaan tämän puolen mies ostaisi sitä
-paikkaa, ja teinä minä möisin sen ensimäiselle Connecticutin miehelle,
-jonka vain saisin käsiini. Te kyllä piankin muutatte pois sieltä. Ette
-jaksa sitä kärsiä."
-
-"Ette _voi_ sitä kärsiä", jatkoi emäntä, -- "he tappavat teidät
-ennenkuin vuosi on kulunut umpeen."
-
-Tähän vieras vastasi: "Entäpä jos me tapamme heidät ja pelastamme oman
-henkemme."
-
-Isäntä vilkasi hämmästyneenä ensin mieheen, sitten hänen vaimoonsa,
-mutta kun ei kummankaan katse ilmaissut minkäänlaisia murhan aikeita,
-piti hän vieraan sanoja leikkipuheena. Mutta palvelijatar käsitti ne
-toisin ja kertoi heti rengille, että vieras oli uhannut heti perille
-päästyänsä tappaa Wispin ja koko hänen perheensä. Ja tuskin viikon
-kuluttua sai Wisp kuulla, että hänen uusi naapurinsa oli vannonut
-tappavansa hänet.
-
-"H.H. Liscome" oli merkitty matkustajain kapineihin, ja heidän levolle
-mentyä lausui isäntä vaimolleen, että he luultavasti kuuluivat sen
-nimiseen perhekuntaan, joka asui rauhassa intiaanien keskellä, vaikka
-nämä hätyyttivät kaikkia muita asukkaita niillä seuduin.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-
-Seuraavana aamuna lähtivät matkustajat taas levähtäneinä ja reippaina
-liikkeelle matkansa päämäärää kohti. Iltapäivällä kävi metsä, jonka
-läpi tie kulki, yhä harvemmaksi, ja puiden välistä pilkotti hauskasti
-heidän uusi kotinsa mäen rinteellä. Mutta ennenkuin he sinne saapuivat,
-täytyi heidän ajaa toisen talon sivu, joka oli aivan kiusallisen
-lähellä heidän omaansa. Se oli aivan ränsistynyt ja kaikin puolin
-hoidon puutteessa. Useat ikkunaruudut olivat rikki ja joko päreillä
-paikatut tai rääsyillä tukitut. Koko piha oli roskien vallassa, ja sen
-ulkoreunassa kasvavat puut painuivat väärinä ulospäin ikäänkuin
-välttääkseen pahoinpitelyä. Laiha takkukarva koira tuli haukkuen
-matkustavia vastaan ja alkoi näykkiä Rubenin "Jowleria", joka
-rauhallisesti kulki vaunujen perässä. Ensin Jowler ei ollut siitä
-millänsäkään, mutta kun koira ei jättänyt sitä rauhaan, pysähtyi se
-viimein häätääksensä sen hävyttömyyttä. "Jowler, Jowler!" huusi Ruben,
-"etkös halli häpeä; tuo koira on sinua pienempi." Jowler luppasi
-korvansa, pahoillaan siitä, ettei niin selvästä asiasta pidetty sen
-enempää väliä, sitten se käveli levollisena eteenpäin. Kaksi poikaa
-kiipesi aidalle ja alkoi kivittää tulijoiden hevosia ja härkiä. Pieni
-pörröpää tyttö, pitkä, resuinen hame yllään, kiikkui edestakaisin
-veräjässä. Laiha kissa tuli näkyviin, ja tyttö litisti sen hännän
-veräjän ja pielen väliin niin että se tuskissaan riuhtoili ja rääkyi.
-Sen nähdessään Nelly painoi päänsä käsiinsä ja muut lapset vaunuissa
-katsoivat toisaalle. Pihassa tallusteli Pojun kokoinen poika pistellen
-kanoja pitkällä kepillä ja uhaten nykkiä niistä kaikki höyhenet. Lapset
-katsoivat vanhempiinsa.
-
-"Isä kulta", sanoi Nelly, "nuo lapset eivät ole kilttejä."
-
-"Huomaatko nyt mitävarten Jumala lähetti sinut tänne?" kysyi isä. "Kun
-lapset ovat oppineet olemaan hyviä ja ystävällisiä, tulee heidän
-kehottaa muitakin olemaan samoin. Sillä tavalla ovat pienet pojat ja
-tytöt hyödyksi maailmassa ja saavat siunauksen Jumalalta."
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-
-Oli ensimäiuen ilta uudessa kodissa. Aurinko oli laskenut, ja kuu
-valaisi heleästi kellahtavassa syyspuvussaan olevia puita. Isä ja
-Niko-renki olivat vielä hevosia ja härkiä ruokkimassa. Äidillä oli
-kyllä paljon tekemistä, mutta ensi työkseen hän kuitenkin antoi
-pienokaisille heidän illallisensa ja laittoi heidät nukkumaan ennenkuin
-nälkä ja väsymys olisivat saattaneet heidät levottomiksi. Jokainen
-lapsi luki iltarukouksen ja äiti rukoili kaikkein puolesta yhteisesti.
-Eipä ihmekään että he sitten nukkuivat niin rauhallisesti. Sillä
-tiesiväthän he, että heidän rukoiltuaan: "Sun haltuus', rakas Isäni, mä
-aina annan itseni", lähetti Jumala enkelinsä heitä vartioimaan ja
-heidän kotiansa suojaamaan.
-
-"En huoli väsyttää itseäni liiaksi tänä iltana, etten näyttäisi
-rasittuneelta", ajatteli äiti. Hän istui tuolille avonaisen oven suuhun
-ja alkoi vertailla nykyistä kotia siihen kotiin, mistä hän oli
-lähtenyt. Täällä kartanolla kasvoi kaksi korkeata jalavaa, niinkuin
-entisessäkin kodissa. Niistä hän oli kiitollinen. Muuta
-yhdenkaltaisuutta hän ei löytänyt. Täällä oli kaikki kolkkoa. -- Yksin
-puissakin näkyi rakkauden puute: ne kasvoivat vinossa ja väärinä,
-ikäänkuin katsoisivat karsaasti toisiinsa. Köynnöskasvit potivat
-pahempaa vikaa kuin aikaisen hallan tuhoa. Revittyinä ja taittuneina ne
-itsekkäästi loikoivat toistensa tiellä katsoen jokainen vain omaa
-hyötyänsä. Tämä ei ollut entisen kodin kaltaista. Rouva Liscome oli
-kasvanut rakkaassa kodissa, missä kaikin tavoin tehtiin olo hauskaksi
-ja mieluisaksi. Puhtaan sydämen rakkaus ei rajoitu yksin ihmisiin. Me
-pidämme sitä jalona ihmisenä, joka rakastaa lähimäistään niinkuin
-itseänsä, ja monen mielestä tämä on kylliksi. Mutta sydämen rakkauden
-lähteestä virtaa monta hyvän tahdon puroa, jotka tarjoavat virvoitusta
-kaikille -- eläimillekin tuhansilla laitumilla ja lukemattomille kedon
-kukkasille. Siitä sydän rikastuu; se ikäänkuin uhkuaa lempeyttä, niin
-että halvimmatkin luodut saavat siitä osansa. Rakkaus vaatii meitä
-säälimään ja auttamaan köyhää, kärsivää lähimäistämme, mutta se ei
-tyydy tähänkään. Pieni lintu, hieno hyönteinen, tallattu kukka ja
-taittunut köynnös herättävät sääliämme ja vaativat rientämään apuun. --
-Tällaisia neuvoja oli rouva Liscome saanut kodissaan, ja onnellinen on
-koti, jossa näin opetetaan ja eletään.
-
-Mutta nyt hän oli kaukana tästä kodista. Hän oli ikäänkuin lämpöisestä,
-pehmeästä pesästään lähtenyt lintu. Hän hymyili kuitenkin näille
-aatoksilleen ja sanoi itsekseen: "Ovathan puolisoni ja lapseni täällä
-ja vielä suurempi ilo: Jumala on kanssamme. Rakkaus tekee tämänkin
-pesämme suloiseksi ja lämpöiseksi." -- Sitten hän sytytti kirkkaan
-roihun vanhaan isoon takkaan ja rupesi valmistamaan illallista.
-
-Näissä toimissa ollessaan huomasi hän, että seiväs ulkoapäin
-työnnettiin rikkinäisen ruudun läpi akkunalaudalla olevaan kauniiseen
-kasviin. Hän meni ovelle ja näki pojan pujahtavan aidan aukosta Wispin
-puolelle, josta sitten alkoi kuulua naurun kikerrystä.
-
-Rouva Liscome muutti kasvin toiseen paikkaan, sulki oven ja pani ruuan
-pöytään. Seipäästä ja kasvista hän ei puhunut sanaakaan, kun miehet
-tulivat ruualle. Syötyään he tapansa mukaan pitivät iltarukouksen.
-Siinä ei unhotettu Wispin perhettäkään, ja sekä rouva Liscome että Niko
-liittivät hartaasti amenensa tähän esirukoukseen.
-
-Päivien ja viikkojen kuluessa tehtiin uusille asukkaille usein
-kaikellaista häiriötä, mutta siitä ei paljoa välitetty. Lasten ei
-sallittu puhua niistä keskenänsä, ja kun vihdoin talvi tuli lumineen,
-eivät Wispin lapset tarjenneet olla paljon ulkona vähissä vaatteissaan,
-ja heidän kujeensa jäivät melkein unohduksiin.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-
-"Jos me aina jaksamme olla ystävälliset Wispin lapsille ja sallimme
-heidän tehdä meille, mitä he ikänä tahtovat -- sekö on oikein, sekö on
-hyvä vai kuinka isä?" Näin kysyi pieni Alice, Nellyn sisar.
-
-Alice oli erilainen kuin hänen muut siskonsa. Jumala oli kyllä antanut
-hänelle selvän järjen, ja hän tiesi paremmin kuin moni muu hänen
-ikäisensä lapsi mikä oli oikein tai väärin. Mutta hän ei aina hillinnyt
-luontoaan, vaan kiivastui pikemmin kuin Nelly, Lotty, tai Ruben, tai
-Jowlerkin, Rubenin koira. Ei Alice silti ollut suurempi syntinen kuin
-muutkaan lapset yleensä. Hän tahtoi olla hyvä ja olikin niille, jotka
-eivät kiusanneet häntä eivätkä vastustaneet hänen aikeitaan.
-Taivaallinen Isämme on laupias pahoillekin ja kiittämättömille, ja se,
-joka tahtoo olla hyvä, olkoon hänen kaltaisensa. Alicen vanhemmat
-olivat monesti muistuttaneet ja neuvoneet häntä, mutta hän ei vielä
-ollut oppinut tekemään hyvää niille, jotka häntä vihasivat, ja
-rukoilemaan niitten puolesta, jotka häntä vainosivat ja vahingoittivat.
-
-Kevät tuli, lumi suli maasta, ja tyttöset tekivät itsellensä pieniä
-kukkasarkoja kosteaan maahan. Pienimmät veljekset, Yrjö ja Antti,
-joiden nimeä emme vielä ole maininneet, olivat lapioineen ja kuokkineen
-innokkaasti auttamassa tyttöjä.
-
-"Tähän sopii istuttaa lemmikkejä, ja tuolle puolelle kieloja", ehdotti
-Nelly, -- "mutta mikähän sopisi tuonne Wispin aitaviereen?"
-
-"Siihen sopii ruusut", kuiskasi Alice. "Ne kasvavat tiheäksi
-pensaikoksi ja varjelevat muita kukkiamme Wispin lasten kujeilta."
-
-"Mutta kuulkaapas, sanoi Antti, jos Wispin lapset oppivat pitämään
-kukista, tulevat he varmaankin kilteiksi. Minusta olisi parempi
-istuttaa heidän aitaviereensä semmoisia kukkia, jotka kasvavat
-korkeiksi ja näkyvät heidän pihaansa". Siihen Lotty ja Nelly heti
-suostuivat ja ryhtyivät innokkaasti työhön.
-
-Wispin aidassa oli iso aukko. Iltasella sanoi Niko: "Parasta on ensi
-työksemme korjata tuo aita." "Niin onkin", virkkoi herra Liscome,
-"voivathan naapurit kulkea kaivolla yhtä hyvin oman porttinsa kuin
-meidän kukkatarhamme kautta." Mutta rouva Liscome arveli tietä
-kukkatarhan kautta hiukan lyhyemmäksi.
-
-Niko veti suunsa nauruun ja sanoi että vaikka se olisi puolta lyhyempi,
-olisi herra Liscomella oikeus korjata aita, eikä kukaan pystyisi
-moittimaan häntä siitä. Mutta herra Liscome vastasi vain: "Eipä heidän
-kulkemisestaan ole meille suurta haittaa."
-
-"Ei ole", sanoi hänen vaimonsa, "ja ehkäpä siitä on heille hyötyä."
-
-Aukko jäi tukkimatta, ja Wispin lapset kulkivat kaivolle kukkatarhan
-kautta, väistämättä kukkasarkoja, joista jo alkoi nousta kauniita
-taimia. Ihmeteltävän paljo vettä he tarvitsivatkin, vaikka sitä ei
-koskaan käytetty likaisten kasvojen ja vaatteiden pesemiseen.
-
-Kaikilla Liscomen lapsilla, paitsi Alicella oli sama mieli kuin heidän
-vanhemmillaan: he olivat päättäneet voittaa Wispin perheen hyvyydellä.
-Alice yksin oli eri mieltä. Hänen oli kovin vaikea hillitä luontoaan
-nähdessään kukkiansa tallattavan. Äiti oli neuvonut häntä olemaan
-katsomatta Wispin lapsiin, mutta se oli hänelle mahdotonta. Hän ei
-malttanut olla kurkistamatta oven raosta tahi ikkunasta, nähdäkseen
-mitä he milloinkin tekivät, ja hän kävi yhä katkerammaksi tylyjä
-naapureitansa kohtaan. Kun hän näki Wispin Maryn tahallaan tallaavan
-hänen rakkaita taimiansa, olisi hän mielellään temmannut ryysyisen
-nutun Maryn hartioilta ja työntänyt hänet päistikkaa ulos aukosta.
-
-Eräänä aamuna, kun Alice oli kukkiansa kastelemassa, tuli Mary sinne ja
-näkyi ihastuvan nähdessään Alicen olevan yksin. Mary oli kaikin tavoin
-yrittänyt päästä riitaan naapurin lasten kanssa, mutta turhaan. Alice
-oli ainoa, josta hänellä vielä oli toivoa. Alice ei tosin vielä ollut
-sanonut mitään, mutta Mary oli hänen silmissään huomannut kiukkua, joka
-tyrehdytti rakkauden lähdettä hänen sydämestään. Siitä syystä hän
-ihastui nähdessään Alicen yksinään kukkatarhassa ja useat kerrat hän
-poikkesi tieltään penkomaan jalallaan Alicen taimimaata.
-
-Alice oli jo koko aamun tuskitellut vääryyttä, jota hänen muka täytyi
-kärsiä, ja melkein toivonut, että hänen isänsä ja äitinsä hetkenkään
-olisivat Wispien kaltaiset, jotta hän oikein kyllikseen saisi torua ja
-kynsiä ja tukistaa. Tätä juuri miettiessään huomasi hän Maryn
-hävyttömyyden ja vihaisesti käski hänen mennä tiehensä.
-
-"Enpä menekään", tiuskasi Mary, "enkä piittaa sinusta vähääkään. Ei
-isäkään pidä teitä kuivan pesimenkään arvoisina, vaikka sinun isäsi on
-uhannut tappaa hänet."
-
-Mary juoksi kaivolle. Palatessaan hän laski kiulunsa maahan ja rupesi
-taas kiusantekoon. Alice joutui vihan vimmaan, tempasi kiulun käteensä
-ja heitti siitä veden Maryn silmille. Mary raivostuneena karkasi hänen
-kimppuunsa ja paiskasi hänet maahan, ja nyt he tapellen vierivät
-mullassa. Herra Liscome, joka ladon ovelta oli nähnyt koko tapauksen,
-riensi paikalle, nosti Alicen maasta ja käski hänen mennä noutamaan
-uutta vettä kiuluun. Kun Alice näki isänsä, purskahti hän itkuun, ja
-Mary pyrki säikähtyneenä pakoon; mutta herra Liscome tarttui hänen
-käsivarteensa ja käski hänen odottaa, kunnes Alice toisi veden. Hän
-pyyhki Maryn kasvot nenäliinallaan ja puheli hänelle ystävällisesti:
-"Jos lapset eivät koskaan ole saaneet tietää, että riita ja toruminen
-ovat syntiä, ei heitä sovi rangaistakaan siitä. Alice tietää, että on
-väärin olla vihassa kenellekään, ja jos äitisi joskus lupaa sinun tulla
-meille, saat sinäkin oppia sitä, ja sitten et sinäkään enää tahdo
-riidellä etkä tapella."
-
-Nyt Alice toi veden, mutta oli niin häpeissään, ettei voinut katsoa
-isäänsä silmiin. Isä ei nuhdellut häntä, käski hänen vain mennä
-ullakkokamariinsa ja olla siellä siksi kun hänet kutsuttaisiin alas.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-
-Puolipäivän aika läheni. Pieni Alice oli yksin -- aivan yksin. Hän
-istui kamarinsa ainoan akkunan ääressä. Ruben oli pellolla isän ja
-Nikon kanssa. Yrjö ja Antti työskentelivät puutarhassa, ja Poju oli
-heitä muka auttamassa. Nelly ja Lotty auttoivat äitiä kotiaskareissa.
-Alice ei tehnyt mitään. Eikö ihan mitään? Hän tosin itki, mutta se ei
-ollut hyvää itkua. Kyyneleet ovat toisinaan virkistäviä. Kun me kadumme
-ja suremme syntejämme, tuottavat ne sydämelle huojennuksen. Monesti on
-hyvä itkeä muidenkin ihmisten suruja ja syntejä.
-
-Mutta eivät kaikki kyyneleet ole virkistäviä. Ne ovat silloin
-verrattavat tulivuoresta virtaavaan laavaan, joka kuumuudellaan
-turmelee viheriät nurmikot. Ne ovat katkeria, syntisiä kyyneleitä.
-
-Pieni Alice parka! Isä oli lähettänyt hänet yksinäisyyteen
-_ajattelemaan_. Hän toivoi että Alicen mieleen johtuisi kuinka
-itsepäinen, kiittämätön ja tyytymätön hän oli, ja miten kärsivällinen
-hänen taivaallinen Isänsä aina oli ollut, kun Hän oli antanut hänelle
-hyvän kodin ja rakkaat vanhemmat ja siskot.
-
-Mutta mitä Alice ajatteli? Ensin hän mietti, että oli hirveän ikävä
-istua näin yksinään. Sitten tuli hänen mieleensä että isä oli armoton
-mies, ettei hän enää eläissään pitäisi häntä isäkultanaan, ja ettei
-monellakaan tytöllä ollut niin kovia päiviä kuin hänellä, ja että
-Lottya ja Nellyä pidettiin häntä parempina. Sitten hän katsoi ulos
-ikkunasta kauniiseen kukkamaahansa, jonka Mary oli tallannut, ja kuumat
-vihan kyyneleet nousivat uudelleen hänen silmiinsä.
-
-Minä en voinut olla viskaamatta vettä Maryn päälle, ajatteli hän, --
-eikä isän olisi tarvinnut teljetä minua tänne sen tähden, että tein
-mitä minun täytyi tehdä.
-
-Nyt hän näki isän tulevan päivälliselle, ja hän päätti itsekseen, ettei
-hän koko aterian aikana vilkaisisikaan isäänsä eikä puhuisi hänelle
-sanaakaan. Hän odotti hetken aikaa, mutta kun ei kukaan tullut
-kutsumaan häntä syömään, rupesi hän pelkäämään jäävänsä ilman ruokaa.
-Viimein kuuli hän liikettä rappusista. Nyt tulee kai Lotty tai Nelly,
-ajatteli hän, asetti muotonsa nyrpeäksi eikä aikonut ensi kutsusta
-lähteäkään. Mutta tulija olikin hänen isänsä. Silloin hän koetti äkkiä
-muuttaa ilmeensä kärsiväksi ja loukatuksi. Mutta kun hän katsoi
-isäänsä, kuiskasi omatunto, että juuri hän itse äsken oli loukannut
-isäänsä ja tehnyt hänet murheelliseksi.
-
-"Oletko istunut täällä koko aamupäivän?" kysyi isä.
-
-"Olen", vastasi Alice vesissä silmin,
-
-"No, mitä olet miettinyt?"
-
-Tyttönen ei aikonut vastata, mutta isä istuutui hänen viereensä ja
-sanoi: "Sinun täytyy kertoa minulle mitä tänä aamupäivänä olet
-miettinyt ja mitä nyt arvelet äskeisestä käytöksestäsi."
-
-Alice tiesi, että hänen täytyi totella, ja kaikkine virheineen oli hän
-kuitenkin vilpitön lapsi. Hän ei enää kauempaa vitkastellut, vaan
-sanoi: "Minä olen miettinyt, että isä on liian ankara, kun panee minut
-tänne istumaan koko aamupäiväksi siitä syystä että viskasin vettä Maryn
-päälle."
-
-"Onko mielestäsi mitätön asia, että olet hautonut vihaa sydämessäsi,
-kunnes se on purkautunut uhkaaviin sanoihin ja sopimattomaan tekoon?"
-
-"Ei", vastasi Alice, "mutta Mary -- --" Isä keskeytti hänet: "Sinä
-kyllä tiedät, ettei Maryn käytös tee sinun virhettäsi pienemmäksi, vaan
-päinvastoin suuremmaksi. Minun tulee sinua sääli, kun olet turhaan
-viettänyt koko pitkän aamupäivän, mutta toivon kuitenkin, että Jumala
-armosta suo sinulle aikaa katumiseen. Rakas lapseni, käytä tämä
-iltapäivä oikein." Näin sanoen lahti isä huoneesta, ja uudelleen
-hyrähtäen itkuun heittäysi Alice vuoteellensa.
-
-Nelly toi hänelle ruokaa, "En tahdo syödä", nyyhkytti Alice, "en
-maistakaan!"
-
-"Syö nyt sentään", pyysi Nelly; "nouse ylös pesemään silmäsi, ne ovat
-aivan tulipunaiset. Vala ne kylmällä vedellä ja syö sitten. Isä päästää
-sinut pois täältä heti kun vain tulet kiltiksi."
-
-"Siinähän se on", sanoi Alice. "Isä tahtoo minua katumaan sitä, että
-viskasin vettä Maryn päälle, mutta sitä en kadu vähääkään, enkä aio
-sitä koskaan katuakaan. Minusta on hyvä, että viskaan vettä semmoisten
-päälle, jotka ovat niin likaiset." Ja hän purskahti niin hillittömään
-nauruun, että Nelly pelkäsi sen kuuluvan alas asti. Hän sanoi: "En
-uskalla viipyä täällä enää. Minäkin voisin ruveta nauramaan sinun
-kanssasi, ja sinä tiedät, että on väärin nauraa sille, mitä Jumala
-vihaa."
-
-Nellyn mentyä makasi Alice kauan vuoteellansa. Naurusta ei enää ollut
-jälkeäkään, ja kyyneleetkin olivat kuivuneet. Hänen sydämensä tuntui
-raskaalta kuin kivi; mutta silloin kuiskasi ääni, jota hän ei
-mielellään kuunnellut. Se oli omantunnon ääni. Se oli odottanut siksi,
-kunnes raivon myrsky tyveni. Nyt se alkoi puhua. Mutta Alice ei
-tahtonut kuunnella sen nuhdetta, vaan alkoi kävellä edestakaisin
-huoneessa. Silloin hän huomasi Mirrin, joka oli Nellyn mukana tullut
-huoneeseen, makaamassa nukuksissaan lattialla. "Voi iloa!" huudahti
-Alice, "nyt ei ole hätääkään." Hän otti pienen luupallon laatikosta ja
-vieritteli sitä lattialla. Mirri nosti päätänsä ja oikoili jäseniään.
-Alice vieritteli pallon sen käpälille, Mirri alkoi leikkiä ja siitäkös
-syntyi aika melu. Äiti avasi oven, ja samassa Mirri juoksi ulos.
-
-"Voi äiti, nyt Mirri pääsi ulos, ja minä leikkisin niin mielelläni sen
-kanssa", valitti Alice.
-
-"Tekeekö sinun nyt mielesi leikkiä?" kysyi äiti.
-
-Alice ymmärsi mitä äiti tarkoitti, mutta hän vastasi vain: "Minusta
-tämä on liian kova rangaistus siitä, että viskasin vettä Maryn päälle."
-
-Äidin ääni oli murheellinen hänen sanoessaan:
-
-"Minä huomaan, että päivätyösi on vielä alkamatta, ja päivä on kohta
-lopussa. Minun täytyy jättää sinut yksin, rakas lapseni!" Äiti meni
-pois ja sulki oven.
-
-"Minkähän tähden minun täytyy ajatella, vaikka en tahdo? Jota enemmän
-ajattelen, sitä ikävämmäksi aika käy." Näin miettien laskeusi Alice
-vuoteelleen ja nukahti. Hänen herätessään oli jo iltahämärä, ja hän
-näki ikkunasta Antin ajavan lehmiä laitumelta kotiin. Alakuloisena hän
-istuutui tuolille lähellä ikkunaa.
-
-Jumala puhui Aatamille ja Eevalle "kun päivä viileäksi tuli".
-Viattomuuden tilassa tämä oli heille autuas hetki, mutta
-syntiinlankeemuksen jälkeen he piiloutuivat, sillä he pelkäsivät.
-Jumalan Henki puhuttelee meitäkin, kun päivä viileäksi tulee. Me voimme
-saattaa tämän pyhän Hengen murheelliseksi aamusella, me voimme olla
-välinpitämättömiä hänen varoituksillensa päivällä. Mutta väsymättömässä
-rakkaudessaan hän lähestyy meitä vielä, kun ilta tulee. Taivaallinen
-Isämme puhuttelee meitä silloin, ja meidän on vaikea piiloutua hänen
-silmistänsä.
-
-Alice oli pitkin päivää valittanut yksinäisyyttään, mutta kun päivä
-laski ja kalpea kuu paistoi hänen huoneeseensa, silloin hän vasta
-todella tunsi olevansa yksin -- yksin Jumalan kanssa, ja hän rupesi
-pelkäämään.
-
-Sykkivin sydämin näki Alice isänsä sulkevan ladon ja sitten tulevan
-kukkatarhaan.
-
-"Isä", kuiskasi hän nojautuen ulos ikkunasta.
-
-Isä vilkasi ylöspäin ja nyökäytti päätään. Kohta sen jälkeen kuuli
-Alice hänen nousevan rappusia ja juoksi häntä vastaan. Isä otti
-tyttärensä kädet omiinsa ja istui tuolille, ja Alice turvasi isäänsä,
-ikäänkuin peläten taasen jäävänsä yksin.
-
-"Minä en ole unhottanut sinua", sanoi isä, -- "minä olen muistanut
-sinua usein tänä päivänä. Sano nyt mitä mieltä sinä olet minua
-kohtaan."
-
-"En minä nyt enää ole vihoissani", vastasi Alice, "mutta minä sanon
-suoraan miten asia on: en ole paljoa ajatellut tänä päivänä, enkö ole
-vielä huomannut tehneeni aamulla väärin. Mutta kun tuli pimeä, rupesin
-pelkäämään."
-
-Alice ei voinut nähdä isänsä kasvoja, mutta hän kuuli hänen huokaavan,
-ja vähän epäröiden hän jatkoi: "En ymmärrä miten Maryn hävytön käytös
-tekisi minun syntini suuremmaksi, niinkuin isä aamulla sanoi."
-
-"Rakas lapseni, me saamme usein kuulla jalojen miesten ja naisten
-kärsimyksistä, jotka eivät ole tahtoneet säästää omaa henkeänsäkään,
-vaan lähteneet puhumaan Jumalasta pakanoille. Mitä sanoisimme, jos
-meille kerrottaisiin että nämä lähetyssaarnaajat, suuttuneina siihen
-ilkeään, oppimattomaan kansaan, jonka keskuudessa he asuvat, ovat
-tarttuneet aseisiin ja ryhtyneet väkivallalla valvomaan oikeuksiaan?
-Emme uskoisi sitä. Se olisi niin nurinkurista, sillä juuri sentähdenhän
-sinne mennäänkin, kun he ovat niin pahat ja tietämättömät. Sentähden
-hyvät ihmiset opettavat heille mikä on oikein ja hyvää. -- Tuleeko
-meidän siis sääliä pahoja ja tietämättömiä?"
-
-"Kyllä", -- vastasi Alice, "kyllä _pakanamaissa_."
-
-"Rakas lapseni", sanoi isä, "synti on sama kaikkialla. Kun Jumala
-lähetti isäsi ja äitisi semmoiseen paikkaan, missä ihmiset eivät pelkää
-eivätkä rakasta häntä, uskoi hän meille samallaisen työn kuin
-lähettiläillensä pakanamaissa. Saisiko heittää pientä lasta
-maantienojaan kuolemaan sentähden, että se olisi sairas ja ikävä
-hoitaa?"
-
-"Ei, sitähän pitäisi hoitaa vielä hellemmästi, koska se on sairas."
-
-"Aivan niin", sanoi isä. "Meidän syntivelkamme tulee suuremmaksi siitä,
-että me suutumme ihmisiin heidän pahuutensa tähden, kun meidän
-päinvastoin pitäisi auttaa ja sääliä heitä. Sinun isäsi ja äitisi ovat
-päättäneet koettaa mitä rakkauden laki voisi vaikuttaa naapuriimme.
-Mutta Alice on rikkonut tätä lakia vastaan ja siten tehnyt tehtävämme
-vaikeammaksi."
-
-"Kyllä se oli väärin, en minä enää tee niin", sanoi Alice. "Olen
-pahoillani siitä, että teidän ja Wispien välit minun kauttani tulivat
-tukalammaksi."
-
-Isä odotti hetkisen ja kysyi sitten: "Meidänkö tähtemme sinä olet
-pahoillasi, etkä mistään muusta syystä?"
-
-"En mistään muusta syystä", vastasi Alice. "Jos ei minun tarvitsisi
-huolia isästä ja äidistä, viskaisin ilolla vieläkin vettä Maryn
-silmille."
-
-Herra Liscome oli hetken ääneti. Sitten hän sanoi: "Alice, minun täytyy
-jättää sinut yksin Jumalan kanssa."
-
-"Ei, ei yksin", huusi Alice ja tarttui isänsä käsivarteen.
-
-"Ei", sanoi isä, "ei _tänne_. Mutta ensin tahdon rukoilla, ettei Jumala
-jättäisi sinua, vaikka sinä yrität piiloutua hänen silmäinsä edestä."
-
-Alice polvistui isänsä viereen ja seurasi häntä sitten muiden luo,
-vietettyänsä pitkän, ikävän ja hyödyttömän päivän.
-
-
-
-
-Kuudes luku.
-
-
-Seuraava päivä oli sateinen. Sadepäivä on toisille äärettömän ikävä,
-mutta toisille tervetullut sentähden että kaikki perheen jäsenet
-silloin tavallisesti kokoontuvat kotosalle yhteiseen toimeen ja
-seurusteluun.
-
-"Tänään aikoo sadetta", virkkoi aamusella Ruben, katsellen ulos
-akkunasta.
-
-"Siltä näyttää", sanoi isä, "mutta mietitään nyt mihin työhön tänään
-ryhtyisimme. Niko on taitavin puuseppä. Hän saa tehdä lisää hyllyjä
-äidin maitokamariin ja muutenkin laittaa sen hyvään kuntoon."
-
-"Sehän sopii", sanoi siihen Niko.
-
-Herra Liscome avasi oven käyttämättömään huoneeseen, johon oli koottu
-vanhoja laatikoita ja kaikennäköistä muuta romua.
-
-"Tämä näkyy aina olleen romuhuoneena", sanoi hän. "Ihme etteivät tämän
-talon entiset omistajat ole huomanneet, että se on hauskin huone koko
-talossa. Järjestetäänpä se nyt mukavaksi asuinhuoneeksi. Pojat saavat
-kantaa pois kaiken roskan, tytöt tomuuttavat ja lakaisevat ja asettavat
-verhoja ikkunoihin. Kyllä minä korjaan särkyneet ruudut." Äiti
-ilmoitti, että hänellä on kaunista seinäpaperia, ja lupasi auttaa
-tyttöjä sen seiniin panemisessa.
-
-Kaikki ryhtyivät työhön. Niko veisti hyllyjä, isä korjasi
-ikkunaruutuja, pojat kantoivat pois romut, tytöt tomuuttivat, pesivät
-kaikki paikat kiiltävän puhtaiksi ja ompelivat ikkunaverhoja. Pikku
-Poju oli mukana kaikkialla ja luuli olevansa hyväksikin avuksi. Kaiken
-päivää satoi rankasti, ja mustat pilvet heittivät synkän varjonsa yli
-seudun, mutta Liscomen perheessä ei ollut synkkämielisyyden
-merkkiäkään. Tämän onnellisen perhekunnan jäsenet ovat ahkerassa
-työssä, puhelevat iloisesti keskenään, ja vähän väliä kajahtaa hilpeä
-nauru lapsijoukosta. Isä alottaa laulun, äiti yhtyy siihen, ja Nikon
-sointuva bassoääni kaikuu mukaan työhuoneesta.
-
-Tällä tavalla kuluu heiltä sateinen päivä. Mitenkä lienee laita
-Wispeillä! Jättäkäämme hyvästit Liscomen perheelle ja kulkekaamme
-varovasti vääräoksaisten omenapuiden alitse, joista sadevettä runsaasti
-tippuu, ja käykäämme taloon. Vanhan oven puusalpa on särkynyt; puolessa
-tunnissa se olisi korjattu, ja siten koko kolkko huoneusto tulisi
-mukavammaksi. Mutta mukavuus on outo vieras tässä talossa.
-
-Sade tippuilee lahoneen laipion kautta lattialle ja muodostaa siihen
-likaisia lätäköitä. Vesipisaroita räiskähtelee kehtoonkin, jossa pieni,
-riutuva lapsi makaa karkean peiton alla.
-
-Pöydän päässä istuva kalpea, mustapartainen mies on herra Wisp. Hän
-lukee paraillaan puolueensa sanomalehteä, jonka kiukkuiset kirjoitukset
-ovat sopusoinnussa hänen oman katkeran sydämensä kanssa. Huoneessa on
-hänen vaimonsakin, likainen, pörröpää nainen. Alituiset mielipahat,
-vastukset ja vaivat ovat tehneet hänet ennen aikojaan vanhaksi. --
-Kaksi poikanulikkaa riitelee keskenään vastanyljetystä kissannahasta.
-Mary seisoo ikkunassa katsellen mielihyvin eilen tallattua kukkamaata.
-Pojat alkavat tukkanuottasille, herra Wisp karkaa heidän kimppuunsa ja
-lyödä läimäyttää heitä ympäri korvia. Kapalolapsi herää ja alkaa
-äännellä. Äiti käskee Maryn tuutimaan, mutta Mary ei tottele, vaan
-juoksee ulos sateeseen välttääksensä kuritusta.
-
-"Pahankurisempia lapsia ei ole ikinä nähty", vihoittelee äiti.
-
-"Ilkeämpää äitiä ei ole ikinä kuultu", ärjäsee Wisp.
-
-Vaimon silmät iskevät tulta, mutta hän ei väitä vastaan, sillä hän
-tietää ennestään mikä siitä olisi seuraus.
-
-Minkätähden tämä koti on niin kolkko, tämä perhe niin onneton?
-Keskinäinen rakkaus puuttuu, se on heidän onnettomuutensa. --
-
-Ilta on jo tulossa, ja me palaamme hauskaan naapuritaloon.
-
-"Tulkaa pojat tänne", sanoo herra Liscome, "ja sulkekaa ovi, että äiti
-ja tytöt saavat laittaa uuden huoneemme aivan valmiiksi."
-
-Pojat istuivat kauniisti isän ja Nikon kanssa keittiössä. Aika kävi
-heille hirveän pitkäksi. Viimein vihdoin aukeni ovi, ja kirkas valo
-kajasti pimeään keittiöön.
-
-"Nyt saatte tulla", sanoi äiti -- ja voi kuinka hauskalta näytti! Tuli
-paloi rautauunissa, joka vielä aamulla oli ollut tomun ja ruosteen
-peitossa, mutta nyt oli kirkkaana kuin seinällä riippuva peili. Isän ja
-äidin kuvat katselivat kehyksistään hymyillen lapsia. Vanhat, entisestä
-kodista tuodut nojatuolit olivat myös sieltä, ja siitä pojat
-erityisesti ihastuivat. Akkunoissa oli valkoiset verhot. Iso raamattu,
-isoisän perintö, oli pöydällä seinäpeilin alla. Lämmintä hehkuva uuni,
-paperoidut seinät, valkoiset ikkunaverhot, vanhanaikaiset tuolit,
-kotona kudottu kirjava matto, -- kaikki oli lapsista verratonta. Ja
-keskellä huonetta oli pöytä, jolle illallinen oli katettu, tavallista
-parempikin, kun lapsilla oli ollut kova työ ja päivä oli sateinen.
-
-Illallisen jälkeen, kun kaikki istuivat lämmittelemässä rautauunin
-ympärillä, sanoi isä: "Tämä on nyt lasten oma huone. Se on teidän
-_lukuhuoneenne_, jossa saatte viettää hetken joka päivä. Me asumme
-kaukana koulusta, mutta ilman opetusta emme kuitenkaan saa jäädä.
-Meillä on omat kirjamme ja oma järkemme, ja me voimme täälläkin
-viisastua."
-
-"Kuka tulee opettajaksi?" kysyä Ruben.
-
-"Äiti on koulun johtaja, Ruben ja Lotty opettajat", vastasi herra
-Liscome.
-
-Niko tarjoutui laulunopettajaksi ja saikin sen viran.
-
-Isoisän perinnöstä luettiin sitten Johanneksen 14 luku, joka alkaa
-nain: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja
-uskokaa minuun! Isäni kodissa on monta asuntoa. Jos ei niin olisi,
-olisin sanonut teille; minä menen valmistamaan teille sijaa, j.n.e."
-
-Lapset kuuntelivat hartaasti, kun isä luki tämän kauniin luvun, ja
-sitten Antti sanoi: "Kyllä kai ne asunnot, joista tuossa puhutaan, ovat
-vielä paljoa kauniimmat kuin tämä huoneemme."
-
-"Ovatpa tietysti", vastasi isä.
-
-"Mutta", kysyi Yrjö, "kuinka voimme tietää, rakastammeko Jumalaa
-kylliksi päästäksemme hänen ihaniin asuntoihinsa?"
-
-"Sen kyllä tiedämme", sanoi isä. "Jos rakastamme Jumalaa, rakastamme
-lähimäistämmekin. Kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe, jos
-vihaamme lähimäistämme, jonka näemme?"
-
-Nelly oli tällä välin vetänyt ikkunaverhoa vähän syrjään ja katseli
-tarkasti ulos puutarhaan. Sade oli tauonnut, ja täysikuu valaisi erästä
-oudonnäköistä esinettä, joka osaksi oli Wispin aidan varjossa. Kun isä
-huomasi, että Nelly oli rauhaton ja taukoamatta tuijotti ulos, sanoi
-hän: "Nelly tyttöseni!"
-
-"Isä, saanko mennä katsomaan mikä tuolla Wispin aitavieressä on?" pyysi
-Nelly.
-
-Isä antoi luvan, ja Nelly juoksi ulos, mutta palasi heti katkerasti
-itkien.
-
-"Mikä sinun on?" kysyivät kaikki yht'aikaa, mutta Nelly painoi vain
-kasvot käsiinsä ja itki, itki.
-
-"Nelly, tule tänne ja kerro mitä siellä ulkona näit", kehotti isä.
-
-Nelly meni isänsä luo ja nyyhkyttäen ilmoitti, että Mirri oli nyletty.
-
-"Mirri nyletty", huudahtivat kaikki lapset ja hypähtivät seisoalleen.
-Äiti viittasi heille, ja he istuutuivat taas paikoilleen.
-
-"Oliko se Mirri?" kysyi Niko. "Jospa se olikin Wispin kissa".
-
-"Ei, ei", valitti Nelly, "se on minun Mirrini. Sitä ei ole näkynyt koko
-päivänä, ja minä olen hakenut sitä. Jos Wispin kissasta nylettäisiin
-nahka, ei siitä raukasta jäisi mitään jälelle. Se on minun Mirrini,
-minun kaunis, lihava Mirrini!" Nelly hyrähti uuteen itkuun.
-
-Herra Liscome meni ulos katsomaan kissaparkaa. Se oli Nellyn kissa.
-Sisään palattuaan otti isä Nellyn syliinsä ja sanoi: "Minun tulee sinua
-sääli, tyttöseni."
-
-"Minä pidin niin paljon siitä", sanoi Nelly Nikolle, joka ei tietänyt
-sen vaiheita. "Se oli orpokissa. Sen emä kuoli, kun se oli vielä hyvin
-pieni, ja Maria täti antoi sen minulle. Minä nousin yölläkin
-lämmittämään sille maitoa." Ja Nelly alkoi itkeä uudelleen. Niko uhkasi
-ottaa pyssynsä ja ampua Wispin kissan, mutta Nelly kielsi.
-
-"Rukoilemmeko heidän edestään?" kysyi isä. Siihen Nelly suostui, ja
-hänen mielensä rauhoittui isän rukoillessa heidän edestään, jotka
-olivat häntä vahingoittaneet.
-
-Samana iltana lähti herra Wisp ulos tuvastaan. Ikävä päivä oli
-lopullaan. Katkerat sanat ja tyly käytös olivat suurentaneet sitä
-syntivelkaa, josta hänen ehkä piankin tuli vastata. Hänen kasvonsa
-olivat kalpeat, ja salainen kuume kulutti hänen elinvoimiaan. Hän
-nojautui särkyneeseen aitaan; kuun valosta tunki joku säde puiden
-lehvien lomitse, ja tuulenpuuska leyhytteli hänen mustaa, takkuista
-tukkaansa. Hän kuuli Nellyn avaavan oven ja näki tytön lähestyvän ja
-silmät selällään tuijottavan nylettyyn kissaansa. Vihan riemu vilahti
-hänen mieleensä; hän toivoi saavansa kuulla kiukkua ja parkumista.
-Mutta hän erehtyi. Tytön punaiset posket kävivät vain kalpeiksi ja
-surun kyyneleet nousivat hänen kirkkaisiin silmiinsä.
-
-Wisp odotti vielä ja näki isän tulevan ulos.
-
-"Kunpa hän nyt suuttuisi", ajatteli Wisp. Mutta vieläkin hän pettyi.
-Herra Liscome oli tosin pahoillaan, sen näki selvästi. Mutta
-suutuksissaan hän ei ollut; sen näki vielä selvemmästi. -- Wisp odotti
-vieläkin. Hänellä oli raskas taakka hartioillaan. Hartaasti hän toivoi,
-että ovi uudelleen avautuisi ja asujaimet toruen ja uhaten ryntäisivät
-ulos. Mutta vaikka Wisp ison aikaa tarkasti kuunteli, ei hän
-naapuritalosta kuullut mitään muuta kuin hiljaista, rukouksen kaltaista
-puhetta.
-
-Hän astui takaisin tupaansa. Mustassa takassa rätisi muutamia märkiä
-kuusenhalkoja. Pienen lampun himmeässä valossa paikkaili rouva Wisp
-vanhaa takkia ja heilautti jalallaan tuon tuostakin kehtoa, jossa
-valitteli sairas lapsi.
-
-"Korjaa pois rääsysi!" ärjäsi Wisp, "ja nukuta lapsi. Minä tarvitsen
-lamppua, kun luen sanomalehteä." Hän yritti riitaa edes vaimonsa
-kanssa; mutta hänen ihmeekseen otti rouva Wisp lapsen syliinsä ja meni
-sanaakaan sanomatta toiseen huoneeseen.
-
-Wisp tuijotti suljettuun oveen itsekseen mutisten: "Hyvä juttu! Ei tätä
-elämää kestä!"
-
-Hän siirsi lampun pöydän toiseen päähän ja nojasi kasvojaan käsiinsä.
-Omantunnon hiljainen ääni alkoi puhua hänelle. Jättäkäämme hänet
-hetkeksi yksikseen.
-
-Vaimo on nukuttanut lapsen. Hän istuu ikkunan ääressä ja itkee
-katkerasti. Mikä häntä vaivaa? Sitä hän ei itsekään tiedä. Vuosia on
-kulunut siitä kun hän on viimeksi itkenyt. Mutta hänessä on näinä
-päivinä syntynyt outo mieli. Se on tapahtunut vähin erin ja on
-jonkunlaisessa yhteydessä naapuriperheen kanssa.
-
-Noutaessaan vettä kaivosta hän oli kuullut heidän keskusteluaan ja
-älynnyt, että rakkauden laki johtaa heidän puhettaan. Hän oli
-vilkaissut auki olevasta ovesta sisään ja ihmeekseen nähnyt, että rouva
-Liscome aina on puhdas ja siisti, vaikka hänellä onkin hoidettavanaan
-suurempi perhe kuin hänellä itsellään. Hän oudoksuu sitäkin, että
-naapurin lapset aina ovat eheissä vaatteissa, että koko talo on niin
-hauskan näköinen, ja varsinkin sitä, että emäntä itse on kotinsa kirkas
-päiväpaiste. Hän ei käsitä mistä salaisesta lähteestä rouva Liscome
-ammentaa niin paljon iloa ja tyytyväisyyttä.
-
-"Hänellä on hyvä mies", ajattelee vaimoparka.
-
-
-
-
-Seitsemäs luku.
-
-
-"Kumma kun eivät korjaa tuota aukkoa aidassa", sanoi herra Wisp
-itsekseen. "Se on aina ennen ollut riidan alkuna. Saisihan sitten puhua
-suunsa puhtaaksi."
-
-Monena päivänä vaivasi Wispiä ajatus: mikseivät korjaa aitaa? Viimein
-hän puhui siitä vaimollensakin ja lisäsi: "Kuulimmehan jo ennen herra
-Liscomen tuloa, että hän oli vannonut tappavansa minut."
-
-"Ei kai hän koskaan vanno", vastasi rouva Wisp, "ja jos hän on sanonut
-jotakin semmoista, niin mitä lieneekään tarkoittanut."
-
-"Vähät minä hänen tarkoituksistaan! Se minua vain pistelee, että hän on
-niin tuiki toisellainen kuin kaikki entiset naapurimme. Ei hän toru
-eikä vihoittele. Taluttaa hevoseni pois pellostansa niin varovasti kuin
-se olisi kultaa koko hevonen. Pojatkin häätävät lampaani heidän
-laitumeltaan ja kanani hernemaastaan heittämättä ainoatakaan kiveä. Hän
-ei tee muuta kuin --" Wisp ei jatkanut puhettaan.
-
-Hän toivoi hartaasti, että hänen naapurinsa olisi enemmän torunut ja
-vähemmän rukoillut.
-
-Naapuruksilla oli yhteinen metsäpalsta, jonka poikki kulki kapea noro.
-Syys- ja kevätsateilla oli tämä notko melkein pohjattomana rämeenä ja
-siis pahana esteenä halkojen y.m. ajossa. Aivan helposti olisi siihen
-voitu saada mukava kapulasilta, mutta se olisi ollut kumpaisenkin talon
-yhteinen tehtävä, ja kun herra Wisp jyrkästi kieltäytyi rupeamasta sen
-rakentamiseen, olivat Julionahon entiset omistajat mieluummin särkeneet
-rekensä ja kiusanneet vetojuhtiansa kuin yksin ryhtyneet työhön. Wisp
-näkyi miltei tahallansa tartuttavan kuormansa rämeikköön, jossa hän
-sitten tuntikaudet pieksi läähättäviä härkiänsä, näyttääksensä
-naapureilleen, minkä he kyllä vähemmälläkin tiesivät, että hän ei ollut
-kenenkään käskyläinen.
-
-Eräänä päivänä pitkien sateiden jälkeen tarttui Nikon kuorma rämeeseen.
-Hän huomasi heti, että se oli lujassa kiinni, eikä tahtonut rääkätä
-juhtia ruoskalla. Kun hän näki, että Wispin härät seisoivat jouten
-karjapihassa, pani hän Rubenin pyytämään niitä avuksi. Ruben sanoi
-asiansa nöyrästi ja kohteliaasti, mutta Wisp vastasi:
-
-"Sano isäsi rengille, että minun härilläni on tarpeeksi työtä
-kotonakin."
-
-Kun Niko purkamalla kuormansa suurella vaivalla oli saanut sen ylös
-suosta, päästi hän väsyneet härät ikeestä ja käski Rubenin ajaa ne
-kotiin syömään.
-
-Ei Niko eikä Ruben puhuneet kotona mitään asiasta, sillä he tiesivät,
-ettei kanteita tahdottu kuunnella.
-
-Seuraavana päivänä olivat herra Liscome ja Niko peltoa kyntämässä.
-Lepuutellessaan he kuulivat hirveätä melua noromaan kohdalta.
-
-"Taitaapa herra Wisp vuorostaan olla kiinni liejussa", tuumi Niko.
-"Minä olin eilen pulassa, ennenkuin sain kuormani siitä irti."
-
-"Vai olit", virkkoi herra Liscome. "Otahan nyt härät ja mene apuun; Ei
-se meitä paljoa viivytä."
-
-Herra Wisp näki Nikon härkineen tulevan mäkeä alas ja ärtyi siitä vielä
-enemmän. Hän huusi ja kiljuen ruoski härkiään hikipäissään, saadakseen
-kuormansa irti ennenkuin Niko ennättäisi paikalle; mutta turhaan.
-
-"Uskaltakoonpa vain; kyllä minä sille opetan, etten ole hänen apunsa
-tarpeessa", tiuski Wisp itsekseen.
-
-Mutta Niko ei kysynyt oliko Wisp avun tarpeessa vai ei. Hän asetti omat
-härkänsä entisten avuksi ja sanaakaan hiiskumatta ajoi kuorman kovalle
-tielle. Wisp meni noloksi. Hän otti lakin päästään ja pyyhkäsi isot
-hikiherneet kalpeilta kasvoiltaan. Viimein hän melkein kuiskaten sai
-sanotuksi: "Suur' kiitos."
-
-"Ei kestä", sanoi Niko eikä ollut huomaavinaankaan kuinka lujassa
-kiitos oli. "Tuo on paha paikka, mutta kyllä me sen pian korjaamme." Ja
-sitten hän lähti takaisin omaan työhönsä.
-
-Wisp seisoi hetkisen ääneti; sitten hän huusi Nikolle: "Milloinka te
-alatte?"
-
-"Ensi viikolla maanantaina, jos eletään", vastasi Niko.
-
-
-
-
-Kahdeksas luku.
-
-
-Maanantaiaamuna ryhtyivät herra Liscome ja Niko kapulasillan tekoon.
-Ruben, Yrjö ja Antti saivat olla mukana apulaisina. Kun he päivällisen
-aikana tulivat kotiin, sanoi rouva Liscome. "Näyttääpä teillä olleen
-hyvinkin hauska työ siellä rapakossa; te olette kaikki niin hyvällä
-tuulella."
-
-Pojat iskivät silmää toisilleen, ja isä vastasi, että eipä tuo
-mutahauta mitään erityistä iloa tuottanut.
-
-Päivälliseltä päästyään hän sanoi vaimollensa: "Maria, käypä hiukan
-tänne." Ja eteisessä hän kuiskasi jotakin hänen korvaansa.
-
-"Oikeinko totta?" huudahti rouva Liscome iloisesti. "No hyvänen aika!"
-
-"Niin on", sanoi herra Liscome. "Hän oli siellä aamulla samaan aikaan
-kuin mekin ja on ollut työssä koko aamupäivän."
-
-"Mistä tämä nyt johtuu?"
-
-"Ei minun tietääkseni muusta kuin että Jumala kuulee rukouksen ja
-siunaa lähettiläittensä pyrinnöt."
-
-Rouva Liscome hymyili kyynelsilmin ja kysyi sydämessään Jumalalta mitä
-hän vielä voisi tehdä naapuriensa hyväksi. Hänen ei kauaa tarvinnutkaan
-odottaa vastausta.
-
-Rouva Wisp kuuli suureksi ihmeekseen aamusella pojiltansa, että heidän
-isänsä oli kapulasillan teossa naapuriväen kanssa. Hän ei uskonut sitä
-todeksi, sillä hän oli moneen kertaan kuullut miehensä vannovan, ettei
-hän ikipäivinä pikkusormellaankaan kajoaisi siihen työhön. Saadakseen
-selkoa asiasta hiipi rouva Wisp mäen rinteelle ja näki poikain puhuneen
-totta. Se oli vaimoparalle iloinen näky. Jo pitkän aikaa sammuksissa
-ollut lemmen ja toivon kipinä alkoi uudelleen kyteä hänen sydämessään.
-Hän ajatteli: "Jos mieheni alkaa viihtyä naapuriemme seurassa, voin
-minäkin ehkä muuttua paremmaksi, niin että hän vielä voi rakastaa minua
-ja lapsiamme." Jo tämä ajatuskin ilahdutti häntä.
-
-Kun herra Wisp tuli kotiin päivälliselle, ei hänen vaimonsa kysynyt
-missä hän oli ollut. Wisp ei itsekään maininnut siitä mitään, mutta hän
-oli vähemmän tyly, sillä hän oli tehnyt sen havainnon, että kodissa oli
-tavallista enemmän koetettu asettaa kaikki hänelle mieliksi.
-
-Emme voi sanoa mikä oli muuttanut Wispin mielen. Me usein oudoksumme
-asioita, jotka Jumalan silmissä ovat aivan selvät.
-
-Herra Wisp oli aamusella lähtenyt yksin työhön. Hänen poikansa olisivat
-olleet hyväksi avuksi, mutta häntä hävetti ottaa heidät mukaansa, kun
-hän kuitenkin teki sitä mitä ei ollut uhannut tehdä.
-
-Hän teki koko aamupäivän työtä notkon toisessa päässä eikä vaihtanut
-sanaakaan naapuriensa kanssa.
-
-"Entä jos minä tämän iltapäivän olisin Wispin apulaisena?" kysyi Antti
-isältään. "Meitä on niin monta, ja hän on ihan yksin."
-
-"Menkää vaikka kumpikin, jos herra Wisp huolii teistä", vastasi isä.
-
-Pojat juoksivat Wispin työmaalle ja tarjosivat apuaan.
-
-"Eipä tuollaisten poikaviikarien työstä ole paljoakaan hyötyä", tuumi
-Wisp. "Onhan minulla Pekka ja Matti kotona, jos semmoista apua haluan."
-
-Pojat eivät olleet töykeästä vastauksesta millänsäkään, vaan ryhtyivät
-tarmokkaasti työhön, laskivat leikkiä keskenään ja sanoivat aina väliin
-iloisen sanan Wispillekin. Aivankuin epähuomiossa rupesi hänkin
-puhumaan ja hämmästyi itse kuullessaan omaa nauruansa.
-
-Seuraavana aamuna hän otti Pekan ja Matin mukaansa työhön. Kauan
-arveltuaan päätti rouva Wisp käydä naapuriemännän luona vieraissa. Hän
-käski Maryn pestä silmänsä ja panna paremman hameen päällensä. Itse hän
-teki samoin. Sitten hän otti nuorimman lapsensa käsivarrelleen, astui
-aidan aukosta naapurin pihaan ja seisahtui Maryn kanssa ovelle. Rouva
-Liscome tuli heitä vastaan tervehtien heitä ystävällisesti. Hän otti
-pienokaisen hellästi syliinsä ja kertoi rouva Wispille, että häneltä
-oli Connecticutissa kuollut samanikäinen lapsi. Hänen tätä kertoessaan
-nousivat kyyneleet hänen silmiinsä ja hän painoi pienokaista vasten
-rintaansa, ja rouva Wisp unhotti kaikki kauniit sanat, joita hän oli
-aikonut sanoa, ja rupesi vain huolestuneena puhumaan lapsen taudista,
-Alice ja Nelly veivät Maryn kouluhuoneeseen, joten rouva Wisp sai
-vapaasti keskustella ystävällisen naapurinsa kanssa. Lempeä kohtelu ja
-vilpitön myötätuntoisuus olivat ikäänkuin lämmin päiväpaiste vaimoparan
-rasittuneelle mielelle. Hänelle muistui mieleen entiset ajat, olo
-armaassa kodissa, äitivainajan ja siskojen rakkaus, ystävien iloiset
-seurat. Monivuotinen, väsyttävä mielenmasennus alkoi hellittyä, ja pian
-hän oli rouva Liscomelle kertonut kaikki elämänsä vaiheet. Hänen
-vanhempansa olivat olleet jumalisia ihmisiä, ja hänkin oli aikonut
-seurata heidän esimerkkiänsä, mutta sitten hän oli joutunut naimisiin.
-He olivat kärsineet köyhyyttä, ja hänen miehensä oli käynyt niin
-kummalliseksi -- alkanut vihata koko maailmaa. Eipä sillä että hän
-itsekään olisi tehnyt voitavaansa, ei ollut enää toivoa asiain
-paranemisesta. Hän tiesi jo vuosia olleensa kunnoton ihminen eikä
-jaksanut paremmaksi pyrkiäkään.
-
-Näin hän kertoi. Nyt tuli rouva Liscomen vuoro puhua. Suurimmalla
-lempeydellä hän kehotti vaimoa uskomaan, ettei vielä ollut liian
-myöhäistä parantumiseen.
-
-Kotiin tultua kertoi Mary äidilleen, että siellä oli kovasti hauskaa ja
-että tytöt olivat kutsuneet häntä heidän pyhäkouluunsa.
-
-Seuraavana päivänä Lotty ja Nelly kävivät Wispillä ja uudelleen
-kehottivat Marya tulemaan kouluun. Rouva Wisp puolestaan olisi
-mielellään antanut hänelle luvan siihen, mutta ei uskaltanut puhua
-siitä miehellensä. Itse hän oli päättänyt ruveta toisellaiseksi ja
-koettaa olla lapsillensa rakas, hellä äiti.
-
-Pekka, joka oli taipuvainen poika, oli jo päässyt ystävyyteen Yrjön ja
-Antin kanssa ja näki ihmeeksensä kuinka he rakastivat äitiänsä. --
-"Kyllä minäkin pitäisin äidistäni, jos saisin. Mutta eihän äiti voi
-pitää minusta, kun aina olen ollut hänelle vastuksena." Näin Pekka
-kerran mietti astuessaan kotikynnyksen yli. Äiti oli väsyneen näköinen,
-mutta koetti kuitenkin huolellisesti siivota tupaa. Pikkulapsi itki,
-eikä Mary viitsinyt ruveta sitä hoitamaan. Pekka meni kehdolle ja aikoi
-ottaa lapsen syliinsä, mutta Mary sysäsi hänet syrjään, ja äiti, joka
-ei arvannut hänen aikomustaan, käski hänet ulos muiden tieltä.
-
-"Ei rouva Liscome sano niin pojillensa, kuu ne tahtovat auttaa häntä",
-sanoi Pekka.
-
-"Tahdoitko sinä auttaa?" kysyi äiti.
-
-Pekka vastasi: "Antti ja Yrjö auttavat aina äitiänsä, vaikka hänellä on
-kolme tyttöä, jotka tekevät paljoa enemmän kotiaskareita kuin Mary
-meillä. Minäkin auttaisin, jos saisin."
-
-Tämä oli suloista rouva Wispin kuulla. Kyyneleet nousivat hänelle
-silmiin; hän laski kätensä pojan hiuksille ja lupasi hänen auttaa
-milloin vain halutti. Luja ystävyys oli täten solmittu äidin ja pojan
-välille.
-
-
-
-
-Yhdeksäs luku.
-
-
-Herra Wispillä oli tapana joka ilta mennä ravintolaan, joka oli neljän
-tien haarassa noin kilometrin päässä hänen asunnostaan. Siellä hän ei
-puhunut sanaakaan, ei maistanut väkijuomia eikä tilannut muitakaan
-virvokkeita. Oven suussa oli vanha korkea penkki; siinä Wisp istui
-iltakaudet, kalpeana, väsyneenä, kuunnellen muiden puhetta.
-
-Näin hän jo kauan oli tehnyt, miesparka, kuluttaakseen ikävää aikaansa.
-Vuosikausiin hän ei ollut yrittänytkään viettää hauskaa iltaa kotonaan.
-Ravintolassa kului aika jotensakin hupaisesti, siellä kun kaikellaiset
-valtiolliset ja yhteiskunnalliset asiat otettiin puheeksi ja päivän
-tapahtumista kiisteltiin. Kun sitten hänen vaimonsa oli muuttunut
-toisellaiseksi, hän vielä vähemmin viihtyi kodissa, siltä hänen katkera
-mielensä kaipasi entistä alituista toraa ja riitaa, joita nyt oli
-vaikea saada aikaan.
-
-Naapuriemännän hyvän esimerkin ja ystävällisen ohjauksen vaikutuksesta
-rouva Wisp päivä päivältä edistyi pyrkimyksissään hyvään päin. Pekka ja
-Matti, luonnostaan iloiset ja hyväntahtoiset pojat, kävivät ahkeriksi
-ja kuuliaisiksi. Maryssakin heräsi halu tulla naapurin tyttöjen
-kaltaiseksi, vaikka hänen pahat tapansa kyllä olivat syvään juurtuneet.
-Alice otti Maryn erityisesti huostaansa, opetti häntä ompelemaan ja
-osti omalla rahallaan hänelle Uuden Testamentin. Heistä tuli ajan
-pitkään hyvät ystävykset.
-
-Oli kylmä syysilta, Wispin sairas lapsi oli riutumistaan riutunut, --
-oli jo loppu lähellä. Rouva Liscome valvoi kehdon ääressä itkevän äidin
-kanssa. Isä oli ravintolassa, lapset olivat nousseet vuoteiltansa
-katsomaan pikku veljen kuolemaa. Äkkiä aukenivat tuskasta kiinni
-pusertuneet pienet nyrkit, ja kärsimyksistä vääntyneet kasvot
-muuttuivat rauhallisiksi ja suloisiksi.
-
-"Nyt veli hymyilee", sanoi Pekka.
-
-Rouva Liscome painoi vainajan auki jääneet silmät umpeen ja kuiskasi
-äidille: "Nyt on lapsesi taivaassa", Pekka kietoi käsivartensa äidin
-kaulaan ja sanoi: "Taivas on hyvä paikka, eikös ole, rouva Liscome?
-Siellä rakastetaan pieniä lapsia ja niitä hoidetaan siellä hyvästi,
-eikös hoideta?"
-
-"Hoidetaan kyllä", vastasi rouva Liscome; "ei pikku veli siellä enää
-sairasta eikä opi mitään pahaa."
-
-"Kuule äiti, eihän nyt ole hätääkään, kun veli on niin hyvässä
-talleissa", lohdutteli Pekka.
-
-Herra Wisp oli usein toivonut pääsevänsä kituvasta lapsesta, mutta kun
-hän iltasella palasi kotiin varsin tyytymättömänä itseensä ja koko
-maailmaan, hätkähti hän nähdessään lapsensa ruumiina. Ei hän kauaa sitä
-katsellut, vaan meni toiseen huoneeseen.
-
-Rouva Liscome laittoi lapset levolle ja istui sitten loppuyön
-murheellisen äidin luona lohduttaen häntä ja neuvoen häntä rauhan
-tielle. Hän kuunteli nöyrästi ja halullisesti, ja aamun koittaessa oli
-rouva Liscomella suloinen toivo, että hänenkin sielunsa synkkä yö oli
-valkenemassa.
-
-Tehdessään lähtöä kotiin hän Wispin makuuhuoneen raollaan olevasta
-ovesta näki, ettei Wisp maannutkaan, vaan istui ikkunan ääressä kasvot
-käsien nojassa. Muistaen äskeisen keskustelunsa rouva Wispin kanssa,
-hän säpsähti ensin vähäsen, mutta rauhottui ja heitti kaiken huolen
-Herralle, tietäen että Jumala voi hillitä miehen vihan.
-
-Iltapäivällä pantiin ruumis pieneen arkkuunsa. Koko naapuriperhe
-kokoontui Wispille, ja äidin pyynnöstä puhui herra Liscome isän
-suostumuksella muutamia sanoja lapsille. Hän kertoi heille ihanasta
-maasta, johon pienokainen oli muuttanut, ja Herrasta Jeesuksesta, joka
-kerran oli täällä maan päällä ja rakasti lapsia ja kutsui heitä
-tykönsä. Tämä sama Jeesus on ylösnousemus ja elämä, ja jos hänen
-Henkensä pääsee asumaan meissä täällä, saamme mekin tulla asumaan
-siihen kirkkaaseen kotiin, jossa pikku veli nyt on. Sitten hän rukoili
-kaikkein heidän puolestaan. Äiti ja lapset itkivät katkerasti. Isä
-kääntyi toisaalle ja rukouksen päätyttyä hän painoi hattunsa syvään
-silmillensä. Hän oli kalman kalpea ja hänen kätensä vapisivat, kun hän
-nosti pienen arkun syliinsä, kantaakseen sen mäelle, pienen haudan
-partaalle. Oli auringonlaskun hetki, kun arkku laskettiin hautaan. Koko
-kyläkunta tiesi, että Wispiltä oli lapsi kuollut, mutta ei kukaan
-tullut saattamaan sitä hautaan. Wispit tiesivät sen kyllä ansainneensa,
-mutta samalla heidän kiitollisina täytyi tunnustaa, että Liscomen perhe
-oli heille uskollinen naapuri. Sydämemme ei ole luotu kovaksi, mutta me
-voimme itse tehdä sen kylmäksi ja kovaksi kuin jää. Mutta siihenkin
-Jumala tiesi apukeinon: rakkauden päivänpaiste voi sulattaa kovimmankin
-sydämen.
-
-Vähäinen saattojoukko kiersi haudan ympäri, ja jokainen katsoi vielä
-kerran lapsukaisen viimeiseen asuntoon. Niko täytti haudan, peitti sen
-turpeilla ja asetti muutamia sileitä kiviä turpeiden päälle. Kivissä ei
-ollut nimeä, mutta siitä ei lukua. Enkelit vartioivat lasten hautoja,
-eikä yksikään lapsista joudu hukkaan.
-
-
-
-
-Kymmenes luku.
-
-
-Kuolemantapaus ja varsinkin isän puhe olivat syvästi vaikuttaneet
-Alicen mieleen. Alice rakasti isäänsä ja äitiänsä, ja riitansa jälkeen
-Maryn kanssa oli hän lujasti päättänyt, ettei hän koskaan enää tekisi
-heitä käytöksellään murheellisiksi. Samoinkuin muutkin perheen jäsenet
-alkoi hänkin noudattaa rakkauden lakia. Hän oli ystävällinen Wispin
-lapsille ja vältti joutumasta riitaan heidän kansaansa ja toivoi siten
-noudattavansa vanhempiensa mieltä. Ja hän teki siinä oikein, mutta
-kuitenkin oli hänen omatuntonsa rauhaton. Hän huomasi kyllä joka hetki,
-ettei Jumalan tahdon tekeminen ollut hänen päämääränänsä. Monesti hän
-pitkät ajat ajatuksiinsa vaipuneena mietti miten hän puolestaan
-kohtelisi tuollaista kelvotonta joukkoa, jos hän saisi tehdä oman
-mielensä mukaan. Mary Wisp oli tosin hyvin ystävällinen Alicelle siitä
-asti kun hän sai häneltä lahjaksi Uuden Testamentin, mutta Mary oli
-Alicesta niin siivoton, tyhmä tyttö, ettei hänen ystävyytensä ollut
-minkään arvoinen. Kuitenkin Alice kehotti häntä tulemaan heille ja
-opetti hänelle kärsivällisesti kaikellaisia hyviä tietoja.
-
-Tästä itsensäkieltämisestä oli Alice kauan mielihyvillään. Mutta
-hautauspäivänä, kun hänen isänsä puhui Jeesuksen Hengestä, joka on
-asuva meissä, jos tahdomme elää hänen kanssansa, levisi uusi valo hänen
-mieleensä. Tässä valossa hän vasta näki kuinka petollinen ja
-turmeltunut hänen sydämensä oli. Siitä hän kävi sangen murheelliseksi,
-mutta ei moneen päivään ilmaissut kenellekään murhettansa.
-
-Pieni hautakumpu oli nyt Alicen lempipaikka. Eräänä iltana hänen siinä
-istuessaan ja itkiessään tuli herra Wisp hautausmaalle. Hän oli aivan
-lähellä Alicea, kun he huomasivat toisensa. Alice säikähti kovasti.
-Wisp oli valju ja väsyneen näköinen. Hän kysyi ystävällisesti miksi
-Alice itki. Tyttö ei ensin uskaltanut avata suutansa, mutta hetken
-epäröityään hän sanoi: "Mietin tässä, että teidän lapsenne kerran saa
-herätä ijankaikkiseen elämään, mutta minulla ei ole Jeesuksen Henkeä.
-Minussa on niin paha sydän."
-
-"Kuinka niin", kysyi Wisp. "Minä uskon, että te kaikki olette hyviä".
-
-"Niin ne ovatkin kaikki muut. Mutta minä olen vihannut teitä ja koko
-perhettänne siitä asti kun me tänne tulimme. Meillä on ollut teistä
-niin paljon vastusta."
-
-"Olihan sinulla syytä vihaasi."
-
-"Eipä ollut", vastasi Alice. "Eipä kukaan muu meillä vihannut teitä.
-Heissä on Jeesuksen Henki, ja raamatusta olen lukenut, että ne, joilla
-ei sitä ole, nousevat haudoistansa ikuiseen häpeään."
-
-"Sinähän olet Alice?" kysyi Wisp.
-
-"Niin olen."
-
-"Sanoohan Mary, että sinä olet hyvä hänelle. Annoithan hänelle
-Testamentin!"
-
-"Annoin, ja olen opettanut hänelle paljon hyvää; mutta minä tein sen
-ollakseni isälle ja äidille mieliksi. En ole koskaan rukoillut teidän
-puolestanne enkä tahdo jaksaa kuunnella, kun isä sitä tekee. Tästä
-huomaatte että sydämeni on paha."
-
-Nyt herra Wisp sanoi: "Minä olen jo kauan hautonut vihan tunteita
-sydämessäni, monin kerroin katkerampia kuin sinä. Minä olen vihannut
-kaikkia ihmisiä, ja itseäni enemmän kuin ketään muuta. Mutta pian
-täältä pääsen."
-
-"Voi herra Wisp", virkkoi Alice, "haudan toisella puolen alkaa toinen
-elämä. Jumalan kirja sanoo niin. Teidän pikku poikanne nousee ylös
-haudastaan, ja jos te rupeatte hyväksi, saatte tekin elää hänen
-kanssansa taivaassa."
-
-"Myöhäistä minun on enää ruveta miksikään", mumisi Wisp.
-
-"Ei, ei ole myöhäistä; vielä on teilläkin aikaa", vakuutti Alice.
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen sairastui Wisp kovaan tautiin. Yleisesti
-uskottiin, että se oli hänen kuolintautinsa. Siitä ei kukaan muu
-välittänyt mitään, paitsi hänen oma perheensä ja Liscomet. Omia
-ajatuksiaan hän ei ilmaissut kenellekään, ja vaikka hän näytti olevan
-täydessä tajussaan, ei hän välistä useaan päivään puhunut sanaakaan.
-
-Näin kului monta viikkoa. Hänen vaimonsa hoiti häntä hellästi. Lapset
-koettivat olla hiljaa ja auttoivat äitiä minkä voivat. Herra Liscome ja
-Niko valvoivat vuorotellen sairaan luona, ja rouva Liscome tyttärineen
-auttoivat päivän aikana. Eräänä aamuna, kun rouva Wisp tuli sairaan
-huoneeseen, sanoi Niko hiljaa: "Hän on ollut tavallista rauhallisempi
-tänä yönä." Rouva Wisp kuiskasi: "Voi kuinka iloinen olisin, jos hän
-vielä paranisi. Tapahtukoon Herran tahto; mutta joka hengenvetoni on
-rukous hänen paranemisestaan."
-
-Sairas näytti nukkuvan, mutta kuuli kuitenkin joka sanan.
-
-Samana päivänä, kun Alice istui hänen vuoteensa vieressä, avasi hän
-silmänsä ja sanoi heikolla äänellä: "Joko Alice voi rukoilla minun
-puolestani?"
-
-"Jo", vastasi tyttönen iloiten, "ja minä rakastankin teitä. Siitä minä
-huomaan että Jumala on antanut _minulle_ uuden sydämen."
-
-Sairas makasi vähän aikaa silmät ummessa, sitten hän kysyi: "Mistähän
-minä tietäisin onko Jumala antanut minulla uuden sydämen?"
-
-"Siitä te sen tietäisitte", vastasi Alice, "jos te voisitte antaa
-niille anteeksi, jotka ovat tehneet teille pahaa, ja olisitte
-ystävällinen kaikille ja rukoilisitte kaikkien puolesta."
-
-"Lujalle ottaa ennenkuin voin sitä tehdä", kuiskasi Wisp.
-
-"Jos te rukoilette Jumalaa, antaa hän teille uuden sydämen", sanoi
-Alice siihen. --
-
-Tästä päivästä alkaen rupesi herra Wisp vähitellen paranemaan. Ennen
-pitkää hän jo jaksoi istua nojatuolissa hetken kerrallaan. Hänen
-omaisiensa vilpitön ilo liikutti hänen sydäntänsä enemmän kuin hän
-itsekään olisi suonut. Lapset olivat alituisesti hänen luonaan ja
-koettivat täyttää kaikki hänen toivomuksensa. Hänen vaimonsa istui
-hänen vieressään, silmässä kiitollisuuden kyynel. Hyvät naapurit
-ilmaisivat iloansa hänen parantumisestaan enemmän töillä kuin sanoilla.
-Vihdoin hänen sydämensä heltyi, katkeruus katosi. Kyynelten kuivunut
-lähde aukesi jälleen, ja hän tunnusti itkien, että hän oli mahdoton
-kaikkeen hänelle osoitettuun rakkauteen. Nöyrästi hän lupasi Jumalan
-avulla alottaa aivan uutta elämää. --
-
-Tästä hetkestä on useita vuosia kulunut. Tuntisitkohan enää sitä mustaa
-rakennusta, joka ennen näkyi vääräoksaisten omenapuiden välistä! Siihen
-on rakennettu toinen kerros lisää, ja siistinä, valkoiseksi maalattuna
-se nyt kohoaa naapuritalon vieressä.
-
-Keitä ovat nuo reippaat nuorukaiset, jotka astuvat maahan juuri
-saapuneilta rattailta? He ovat Yrjö ja Antti, Matti ja Pekka, jotka
-palaavat kotiin maanviljelysopistosta. Entä nuo sievät neitoset, jotka
-niin iloisesti tervehtivät tulijoita? Ne ovat Mary Wisp, Lotty, Nelly
-ja Alice Liscome, kaikki suloisia tyttöjä, kotinsa ilona ja apuna.
-
-Tervehtimisen ensimäinen ilo on asettunut, nuoret ovat jo vilkkaassa
-toiminnassa; emännät istuvat sisällä puhellen ystävällisesti keskenään.
-
-Kolme voimakasta keski-ikäistä miestä seisoo keskustellen pellon
-pientareella.
-
-"Niinkö sinä Niko arvelet?" virkkaa yksi heistä. "Minä taas uskon
-niinkuin ystävä Liscome tässä, että ystävyys on paras keino saada
-vihollisensa pois hengiltä. Se keino minutkin tappoi ja jälleen
-eläväksi teki."
-
-Puhuja on herra Wisp.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄ NAAPURI***
-
-
-******* This file should be named 59445-8.txt or 59445-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/4/4/59445
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-