diff options
Diffstat (limited to '59704-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59704-0.txt | 6227 |
1 files changed, 6227 insertions, 0 deletions
diff --git a/59704-0.txt b/59704-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0aa1bd2 --- /dev/null +++ b/59704-0.txt @@ -0,0 +1,6227 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59704 *** + + + + + + + + + + + +SEIKKAILUJEN SAARI + +Kirj. + +Louis Tracy + + +Suomentanut + +Aito Kare + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Minerva Oy, +1923. + + + + + + +I. + +Sirdarenin haaksirikko. + + +Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silmälasejaan. +Hän oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa idässä. Hongkongissa +kutsuttiin häntä yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menevän +Sirdarenin päällikkö arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaan +paikkansa salongin pöydän ääressä. + +"Onko totta, kapteeni, että joudumme pyörremyrskyyn?" kysyi hänen +armonsa. + +"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen, +vaikkakin hiukan hämmästynyt. + +"Miss Deane. Muistelen hänen joku aika sitten sanoneen, että te +puhuitte siitä hänelle." + +"Minä?" + +"Niin, ettekö se olleet te? Joku puhui siitä aamulla minulle. En kai +itse ole voinut sitä arvata", sanoi Iris Deane katsoen häneen suurilla, +sinisillä silmillään. + +"Ah niin, -- aivan niin -- olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies. + +"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti. + +"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella äänensävyllä. + +"Kauheata!" läähätti hänen armonsa salaamatta pelkoaan. + +"Tulitteko vakuutetuksi siitä vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris. + +Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkä +luulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oli +auringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kenties +meren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöin +sitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivän +loppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunut +merenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?" + +"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!" + +"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer. + +"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "Myrsky +Kiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, mutta +sellainen alus kuin _Sirdaren_ ei siitä paljon välitä." + +Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinä +päivänä nähneet. + +Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanea +lorgnettinsa läpi. + +"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin, +luulen kuulleeni?" sanoi hän. + +Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällä +hetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti. + +"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady +Tozer. + +"Sukulaisten? -- Niitä meillä ei ole ketään -- tarkoitan sellaisia, +joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksi +Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten +suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen." + +"Mutta teillähän pitää tietysti olla seuranainen?" + +"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekikö isäni teihin sellaisen +vaikutuksen, että hän sallisi ikävän, lihavan vanhan naisen tehdä +elämäni sietämättömäksi?" + +Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunut +olemaan ristikuulustelussa. + +Kolmikuukautisella saarella oleskeluaikanaan oli hän oppinut välttämään +lady Tozeria. Täällä se kuitenkin oli mahdotonta ja vanha nainen +pureutui häneen kiinni kuin iilimato. Miss Iris Dean oli makupala +sellaisille, jotka pitävät juoruamisesta. Ei vielä kahtakymmentäyhtä +täyttänyt, isä rikas baronetti, joka vallitsi kokonaista laivastoa +komeita aluksia -- m.m. Sirdarenia --; tyttö, joka oli ollut isänsä +kodin hallitsijattarena siitä saakka kun tuli Dresdenistä kolme vuotta +sitten -- nuori, rikas, kaunis -- siinä yhdistelmä, joka sai miehet +kiittämään lempeää sallimusta ja naiset pakahtumaan kateudesta. + +Sir Arthuria pidättivät liikeasiat, mutta hän ei tahtonut jättää Iristä +alttiiksi vaaralliselle kiinalaiselle keväälle, joten he erosivat +kyyneleet silmissä ja Iris uskottiin kapteenin hoitoon. + +"Arvelen sir Arthurin teidän tulevaa avioliittoanne silmälläpitäen +haluavan, että tottuisitte olemaan itsenäinen", jatkoi lady Tozer. + +"Minun -- tulevaa -- avioliittoani!" huudahti Iris suunnattoman +hämmästyneenä. + +"Niin. Eikö ole totta, että aiotte avioliittoon lordi Ventnorin kanssa?" + +Eräs juuri ohikulkeva tarjoilija kuuli suoraan asiaan käyvän kysymyksen. + +Sillä oli omituinen vaikutus häneen. Hän tuijotti miss Deaneen ja +unohti itsensä siihen määrin, että antoi jäätelömaljakon levätä sir +John Tozerin kaljulla päälaella. + +Iris ei voinut olla huomaamatta hänen kummallista käytöstään. +Tavallinen hyvä tuuli karkoitti hänen lady Tozerin ristikuulustelun +johdosta tuntemansa vihan. + +"Se ehkä tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi hän iloisesti, +"mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua." + +"Peijakas! Mitä te teette, pässinpää", huusi sir John kun jäätelö alkoi +sulaa. + +Kohtaus huvitti niitä matkustajia, jotka istuivat kyllin lähellä +nähdäkseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja +sähisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen tänä +iltana!" Ja hän töyttäsi käskynalaisensa syrjään sir Johnin tuolin +luota. + +Miss Deane nousi ylös reippautta säteillen. + +"Olkaa hyvä, älkääkä rangaisko miestä, mr Jones", sanoi hän +rakastettavasti. "Se oli selvä onnettomuus. Hän hämmästyi niin. Hänen +sijassaan olisin kaatanut koko maljakon." + +Ylitarjoilija vaikeni. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta +niin merkittävä henkilö kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin +laivan omistajan tytär vielä merkittävämpi. + +"Kyllä, miss, kyllä!" vastasi hän sekä lisäsi sitten luottavasti: "On +hyvin ikävää tarjoilijalle tulla lähetetyksi toiseen luokkaan, miss. +Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero." + +Tyttö hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi +ruokaliinalla niskaansa. + +"Te annatte hänelle anteeksi, eikö niin?" kuiskasi hän. "En tiedä +minkävuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei nähnyt mitä +teki." + +Sir John tuli heti lempeämmäksi. + +Yht'äkkiä tunsivat matkustajat vaipuvansa ikäänkuin alus olisi +muuttunut suureksi hissiksi. He tarttuivat kovasti tuoleihinsa, jotka +natisivat ja koettivat pyörähtää nurin, samalla kun avonaisesta +luukusta räiskähti vesiryöppy sisään. + +"Kas niin!" huudahti hänen armonsa. "Tiesin, että joutuisimme myrskyyn, +vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!" + +Pitkät, tummat aallot liukuivat äänettömästi ohi laivan. Miehistö oli +täydessä työssä. Laskarit juoksivat edestakaisin totellen puosmannin ja +päälliköittensä pillien vihellyksiä. + +Upseerit valkoisissa univormuissaan kulkivat edestakaisin. +Vahdinmuutossa huomasi Iris ensimmäisen upseerin olevan puettuna +vanhaan siniseen pukuun ja kantavan käsivarrellaan öljytakkia +kiivetessään komentosillalle. + +Luonto näytti oikulliselta ja levottomalta. Laiva tuntui olevan +samanlaisessa mielentilassa. Ilmassa oli varustautumisen ja +koettelemuksen tuntu. Kettingit kitisivät tavalla, jota tyttö ei ollut +milloinkaan ennen huomannut, ja myrskykannella juoksevien miesten +askeleet kaikuivat raskailta ja kovilta. + +Soittokunnan eloisat säveleet eivät onnistuneet täyttämään salonkia. +_Sirdaren_ taisteli päättävästi yltyvää myrskyä vastaan. Mutta +todellinen taistelu oli miellyttävämpää kuin seuraavien tuntien +tuottama kauhea vaaran tunne. Koneen voimakas jyskytys, propellien +pyöriminen ja tasainen kulku läpi kuohun ja laineiden vaikutti +rohkaisevasti ja luottamusta herättävästi. + +Miss Deane osoitti kestävänsä merenkäyntiä. Hän hymyili iloisesti +laivalääkärille kun tämä huomasi hänen katselevan monia tyhjiä paikkoja +pöydässä. Iris oli yksin ja lääkäri asettui hänen viereensä. + +"Te tuotatte kunniaa yhtiölle -- olette oikea merenkuninkaan tytär", +sanoi lääkäri. + +"Tohtori, puhutteko samalla tavoin kaikille naismatkustajille?" + +"En, en suinkaan! Liiankin usein voin pysyä totuudessa vain olemalla +vaiti." + +Iris nauroi. "Jos jään kauaksi aikaa laivalle, niin menee pääni +pyörälle", huudahti hän. "Saan kuulla kohteliaisuuksia aina kapteenista +--" + +"Lääkäriin saakka!" + +"Te olette luettelossa jo toisena!" + +Oikeastaan ajatteli hän jäätelöä kuljettavaa tarjoilijaa ja tämän +hämmästystä kuullessaan mainittavan hänen otaksutusta kihlauksestaan. +Mies kiinnitti hänen mieltään. Hän näytti uraltaan suistuneelta +herrasmieheltä. Ylitarjoilija seisoi lähellä ja hetken aikaa tuumi hän +kysyä mihin rikollinen oli joutunut, mutta ei sitten välittänyt siitä. +Asia oli liian jokapäiväinen. + +Kovasti helisten vierivät porsliinit, lasit ja muut pöydällä olevat +esineet tuulenpuoleiselle laidalle. Jos ei pöydillä olisi ollut +varalaitoja, olisi kaikki vierinyt lattialle. Eräs tarjoilija kaatui +täysinäisen tarjottimen kera ja toiset olivat pakoitettuja tarttumaan +tuolien selustoihin pysyäkseen pystyssä. Eräs miehistä tarttui lähellä +olevan naisen hiuksiin, naisen, joka jokaista ruokailua ennen omisti +hiustensa järjestelylle tunnin. _Sirdaren_ koetti pyörähtää ympäri. + +"Suunnanmuutos!" huomautti tohtori. "Tavallisesti on tapana välttää +sitä matkustajien istuessa pöydässä, mutta rajumyrsky ei salli mitään +kohteliaisuuksia." + +"Minun on kiiruhdettava kannelle", sanoi miss Deane. + +"Ette voi päästä sinne ennenkuin huomenaamulla." + +"Niinkö! Kapteeni Ross lupasi minulle -- se tahtoo sanoa, minä pyysin +häntä --" + +Tohtori hymyili. Iris oli niin ihastuttavan itsepäinen. + +"Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ovet ovat suljetut. Laineet +huuhtovat kävelykantta joka minuutti. Yksi pelastusvenhe on +ryöstäytynyt irti ja useat kannatushirret ovat murskautuneet kuin +tulitikut. Ensi kerran elämässänne, miss Deane, olette lukittujen ovien +takana." + +Tyttö ehkä kalpeni hiukan, sillä tohtori lisäsi kiireesti: + +"Ei tietystikään ole mitään vaaraa, ymmärrättehän, mutta nämä +varovaisuustoimenpiteet ovat välttämättömiä. Te ette arvatenkaan +pitäisi siitä, jos useita tonneja vettä syöksyisi alas +salonginportaita, vai miten?" + +"En, ehdottomasti en. Mutta ei ole hauskaa olla suljettuna suureen +rautalaatikkoon, tohtori. Se muistuttaa suurta ruumisarkkua." + +"Ei suinkaan! _Sirdaren_ on turvallisin alus mitä löytyy. Teidän +isällänne on siinä suhteessa aina ollut erinomainen menettelytapa. +Lontoon Hongkong yhtiöllä ei kenties ole erittäin nopeakulkuisia +laivoja, mutta ne ovat merikelpoisia ja joka suhteessa hyvin +varustettuja." + +"Onko monta matkustajaa sairaana?" + +"Ei, ainoastaan tavallinen määrä. Mutta ennen päivällistä sattui suuri +onnettomuus." + +"Varjelkoon! Mitä tapahtui?" + +"Muutamat laskarit joutuivat myrskylaineeseen. Eräältä murtui luu." + +"Vieläkö muuta?" + +Tohtori epäröi. Hänen mieltään näytti kiinnittävän bourgougneviinin +väri. + +"En tunne vielä yksityiskohtia", vastasi hän. "Huomenna aamiaisen +jälkeen kerron teille kaikki." + +Mahtava aalto oli temmannut etukanssista mukaansa toisen perämiehen ja +neljä laskaria. Seuraava aalto sinkautti kaikki viisi takaisin kaidetta +vasten. Eräs mustista merimiehistä jäi jalka murtuneena makaamaan +kannelle. Toiset neljä musertuivat rautakaidetta vastaan ja katosivat. + +Kone hiljentyi hetkeksi. Laiva alkoi kääntyä. Kapteeni Ross puri +hampaitaan ja merkinantokello soitti: Täydellä vauhdilla! + +Tohtori oli kutsuttu pois ja Iris oli ainoa nainen salongissa. +Istuttuaan hetken katselemassa kortinpelaajia lähti hän hyttiinsä. +Siellä tapasi hän kamarineitinsä ja erään siivoojattaren. Molemmat +naiset itkivät. + +"Mikä on hätänä?" kysyi Iris. + +"Eräs hänen ystävättäristään oli naimisissa äskenhukkuneen miehen +kanssa", selitti kamarineito osoittaen siivoojatarta. + +"Hukkuneen? Minkä miehen?" + +Ja vähitellen sai Iris tietää koko surullisen totuuden. Hän oli vähällä +puhjeta kyyneliin. Hän muisti tohtorin epäröinnin ja omat sanansa +"suuresta ruumisarkusta." + +Hän ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada jäädä +emäntänsä luo. Hän tahtoi levätä sohvalla. + +Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa. +Hänen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja hän huomasi naurettavat +liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekivät. Hän ei ollut +peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sekä varustautunut vakaviin +tapahtumiin. + +Lopuksi hän kuitenkin nukahti ja hänen viimeinen selvä ajatuksensa oli +kiitollisuudentunne siitä, että kone jatkoi jyskytystään sellaisella +lujalla päättäväisyydellä. + +Kun oli muutettu suuntaa ja _Sirdaren_ kulki länsietelään, katsoi +kapteeni ilmapuntaria kerran puolessa tunnissa. Elohopea oli viimeisten +kahdentoista tunnin kuluessa laskenut pari tuumaa. Tavattoman matala +ilmanpaine aiheutti pilviä, jotka tekivät myrskyn tunnelman vielä +vaikuttavammaksi. + +Heti puolenyön jälkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkejä. Kello +puoli yksi kävi kohoaminen huomattavaksi ja samalla kääntyi tuuli äkkiä +länteen. + +Kapteeni Ross hymyili väsyneesti. Hänen muotonsa valkeni. Hän napitti +öljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja nyökkäsi hyväksyvästi. + +"Hyvä on", huusi hän torveen alaperämiehelle. "Pitäkää sama suunta -- +etelä 15 länsi." + +"Etelä 15 länsi, sir", huusi merimies vastaukseksi. + +Kapteeni Ross söi muutamia voileipiä ja huuhtoi ne alas kylmällä +teellä. Hän oli nälkäisempi kuin oli luullutkaan, sillä yhteentoista +tuntiin ei hän ollut maistanut mitään. Hän tilasi puhetorvella lisää +voileipiä sekä kahvia. + +Sitten alkoi hän tutkia karttaa ja ensimmäinen upseeri ryhtyi samaan +työhön. Molemmat miehet tarkastelivat sitä hiljaisuuden vallitessa. + +Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykynään ja asetti sen eräälle +pisteelle 14° N ja 112° Ö välille. + +"Olemme näillä tienoin", sanoi hän. + +Ensimmäinen upseeri myönsi ja sanoi: + +"Ei mitään teille tänä yönä, sir." + +"Ei yhtään mitään. Se on kuitenkin onni tällaisella ilmalla. +Päivänkoittoon voimme pitää niin kauas etelään kuin haluamme ja sitten +-- -- Miltä näytti ulkona kun tulitte sisään?" + +"Hiukan paremmalta, arvelen." + +"Olen käskenyt lisää virvokkeita. Ottakaamme pieni tähystys ennenkuin +käymme käsiksi niihin." + +Molemmat upseerit menivät myrskykannelle. Samalla hetkellä yritti tuuli +pyyhkäistä merikorttihytin kannelta. Vahtiupseeri näki sen ja nyökkäsi. +Ei hyödyttänyt koettaa puhua. Mutta ilma oli huomattavasti kirkkaampi. + +Kaikki tuijottivat eteenpäin pimeyteen. He koettivat silmillään +lävistää edessään olevaa verhoa. Äkkiä kuului edestä villi ulvonta. +Nuo kolme miestä tuijottivat kauhistuneina suureen, mastottomaan +kiinalaisdsonkkaan, joka pyöri avuttomana aivan laivan edessä. + +Kapteeni juoksi ohjaushyttiin ja ilmaisi vilkkain elein, että suunta +oli muutettava. + +Vahtiupseeri asetti sähköosoittajan näyttämään "seis!" ja +"takaisin täydellä koneella!" vetäen samalla vapaalla kädellään +merkinantokädensijasta ja käheä varoitus saattoi tarjoilijat +juosten kiiruhtamaan ilmaluukkuja sulkemaan. Ensimmäinen upseeri +juoksi alatuulenpuoleiselle laidalle, sillä _Sirdaren_ totteli +silmänräpäyksessä peräsintä ja näytti selviytyvän dsonkasta kuin +taikaiskulla. + +Kaikki tapahtui niin nopeasti, että dsonkka liukui ohi laivan käheän +merkinannon vielä kaikuessa. Ensimmäinen upseeri, joka oli liittynyt +päällikköönsä, katsoi dsonkkaraukkaa. He näkivät miehistön tarrautuneen +korkealla esikannella olevaan vintturiin. Dsonkka oli lastattu +tukeilla. Vaikkakin vettä täynnä, ei se voinut upota, jos vain pysyi +koossa. + +Mahtava laine heitti sen etemmäksi laivasta ja sinkautti sitten +vastustamattomalla voimalla takaisin. _Sirdaren_ oli juuri +lopettamaisillaan käännöksen ja propelli pyöri ylhäällä ilmassa -- +sillä kolmas upseeri oli käskenyt täydellä vauhdilla eteenpäin! -- kun +kömpelö dsonkka antoi hirmuisen iskun _Sirdarenin_ peräpuoleen, löi irti +propellin ja särki peräsimen. + +Kone jyskytti tavattomasti ennenkuin koneenkäyttäjä sai sen +pysähtymään. Dsonkka katosi aaltoihin ja kaunis laiva, joka muutamia +sekuntteja sitten oli ollut täynnä voimaa, kamppaili kuin haavoitettu +Leviathan kostonhaluisen vihollisen käsissä. + +Mutta rohkeat, taitavasti johdetut miehet ponnistivat voimiaan +torjuakseen äärimmäisen onnettomuuden. + +Nopeasti asetettiin etumastoon purje, ja meriankkuri laitettiin kuntoon +heti kun huomattiin, ettei peräsin toiminut. Säännöllisin väliajoin +laskettiin raketteja siinä heikossa toivossa, että ne herättäisivät +jonkun muun laivan huomiota ja tämä seuraisi jäljestä sekä antaisi +myrskyn lakattua apua. + +Kun kapteeni oli varmistautunut siitä, ettei laiva ollut saanut vuotoa, +vaan vahingot olivat ulkopuolella, avattiin varmuusovet ja matkustajat +päästettiin salonkiin, säteilevään palatsiin, jossa ei huomannut +jälkeäkään myrskystä eikä vaurioista. + +Kapteeni Ross tuli itse sanomaan vaiteliaille miehille ja +kalpeille naisille muutamia rauhoittavia sanoja. Hän kertoi heille +totuudenmukaisesti mitä oli tapahtunut. + +Tunnit kuluivat hitaasti. Kaikki olivat halukkaat pääsemään kannelle +heittääkseen silmäyksen ulkona oleviin tuntemattomiin vaaroihin. +Mutta kun se ei voinut tulla kysymykseen, istuvat he pöydän ympärille +innokkaasti pohtimaan tilannetta. + +Muutamat varovaiset sielut menivät hytteihinsä ottamaan ylleen +arvoesineensä siltä varalta, että jotain odottamatonta vielä +tapahtuisi. Toiset, rohkeammat, menivät sensijaan uudelleen levolle. + +Sillä aikaa olivat kapteeni ja ensimmäinen upseeri ohjaushytissä, jossa +he innokkaasti tutkivat merikortteja ja keskustelivat uudesta vaarasta, +joka uhkaavana sukelsi heidän eteensä. Laiva oli ollut onnettomuuden +sattuessa kaukana tavalliselta kulkuväylältään. He laskivat sen nyt +kulkevan yhdentoista meripenikulman nopeudella tunnissa kohti tunnetun +maailman vaarallisinta paikkaa, Kiinan meren eteläisintä osaa, joka oli +täynnä lukemattomia kallioita, kiviä ja salakareja. + +Ei ollut kuitenkaan tehtävissä mitään muuta, kuin niin huomaamatta kuin +suinkin ryhtyä muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ja luottaa sitten +kohtaloon. Ankkurin heittäminen ja koetteleminen sen varassa kestää +myrskyä ei heidän nykyisessä tilassaan voinut tulla kysymykseen. + +Kello tuli kaksi, kolme, neljä. Puolen tunnin kuluttua koittaisi päivä. +Ilmapuntari nousi nopeasti. Myrskyn keskus oli mennyt ohi. Jälellä +olivat vain mahtavat laineet ja raivokas, mutta tasainen tuuli. + +Kapteeni Ross astui kahdennenkymmenennen kerran ohjaushyttiin. + +Hän näytti monta vuotta vanhemmalta. Hymyilevä, komea upseeri oli +muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Hän oli muuttunut +yhdessä laivansa kanssa. + +"On mahdotonta nähdä eteensä kahta jalkaa", uskoi hän lähimmälle +miehelleen. "En ole koko elämässäni ollut näin huolissani. Jumalan +kiitos, että yö lähenee loppuaan. Päivänkoitossa ehkä --". + +Hänen viimeisissä sanoissaan oli rukousta ja toivoa. Mutta hänen vielä +puhuessaan näytti laiva kohoavan ilmaan. + +Silmänräpäystä myöhemmin kuului räiskettä ja rautojen katkeilemista. +Kaikki, jotka sattumalta eivät pitäneet lujasti kiinni, kaatuivat. +Kansi taipui, samalla kun aallot, jotka uudistuneella raivolla löivät +uutta estettä vastaan, tukahduttivat laskarien huudot. + +_Sirdaren_ oli lopettanut viimeisen retkensä. Nyt se oli rikkoutunut +hylky. Se riippui karilla muutaman sekunnin. Silloin tarttui uusi laine +suureen laivaan, kuljetti sitä jonkun matkaa ja paiskasi kallioihin. +Sen selkä taittui. Se katkesi kahteen osaan. Molemmat osat kääntyivät +ylösalaisin ja kaikki -- mastot, savupiiput, veneet, ja jokainen elävä +sielu joutui kuohuvaan vesi- ja vaahtopyörteeseen, joka heidät nielasi. + + + + +II. + +Pelastuneet. + + +Kun _Sirdaren_ katkesi keskeltä, halkesi salongin lattia mahtavalla +räiskeellä. Liian huumautuneina voidakseen lausua edes rukousta +lensivät miehet ja naiset sikin sokin. Iris tempautui kauhistuneen +kamarineitinsä otteesta, putosi käytävään ja olisi mennyt laivan mukana +pohjaan, jollei eräs kajuutanportaihin nojaava merimies olisi tarttunut +häneen. + +Mies ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Itsesäilytysvaiston ajamana +tarttui hän laivan törmätessä kivelle ensimmäiseen tukeen. Samoin +saattoi vaistomainen auttamisenhalu hänet ojentamaan vasemman kätensä +ja tarttumaan tytön vyötäisiin kun tämä vieri ohi. Onnellisen sattuman +kautta olivat he tuulenpuoleisella laidalla, sillä epäröityään kauhean +sekunnin kallistui laiva alatuuleen. + +Mies ei ollut valmistautunut tähän. Samalla hetkellä kun portaat +kallistuivat, kadotti hän tasapainonsa; molemmat lennähtivät +voimakkaasti luukun kautta ulos ja katosivat kiehuvaan aallokkoon. +Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta ajatella. Sarja vaikutelmia, +joukko epäselviä kuvia kiintyi sieluun ja selveni myöhemmin +tuskallisina muistoina. Pelko, epätoivo, hämmästys -- ei mitään +näistä tunteista ollut olemassa. Hän tiesi ainoastaan, että elotonta +naisruumista -- sillä onneksi oli Iris pyörtynyt -- täytyi pidellä +lujasti kunnes kuolema sen häneltä tempaisi. Hän palasi tietoisuuteen +kuohuvassa meressä ja tunsi jalkojensa alla jotain, joka muistutti +viettävää kalliota. Hän kohosi vedestä ja luuli tuntevansa jälleen +ohjaushyttiä kannattavan pylvään, joka yhdessä ohjaushytin kanssa oli +repeytynyt irti. + +Vapaalla kädellään tarttui hän tähän odottamattomaan tukeen. Lyhyen +hetken oli hänellä hämärä tietoisuus laivan haaksirikosta. Sekä keula- +että peräpuoli olivat ilmanpaineesta räjähtäneet. Hylynsirpaleet ja +ihmisruumiit singahtivat sinne tänne. Meri jymisi kallioita vastaan +kymmenentuhannen mahtavan rautavasaran lailla. + +Univormupukuinen mies -- hän arveli sen olevan kapteenin -- ojensi +kätensä tarttuakseen pylvääseen, joka kannatti merimiestä ja tyttöä, +mutta kateellinen aalto kohotti puun ja lennätti miehen tiedottomine +taakkoineen takaisin syvyyteen. Hän taisteli elämästä epätoivon +vimmalla. Nyt oli loppu varmasti käsissä. Mutta ei, hänen polvensa +nojasi musiikkisalongin kattoa vastaan ja hän sai hengähdysaikaa. +Suurin vaikeus oli hengittämisessä, niin tiheää oli kuohu, jonka läpi +hän ajautui. Mutta tässäkin kauheassa silmänräpäyksessä säilytti hän +mielenmalttinsa. Tiedottoman tytön suonenvedontapaiset rinnan liikkeet +osoittivat hänen olevan tukehtumaisillaan. Äärimmilleen ponnistaen +käänsi hän tytön siten, että suojasi häntä omalla ruumiillaan. + +Se näytti tuottavan helpotusta ja tällä hetkellä luuli merimies +tuntevansa hänet. Hänellä ei ollut kuitenkaan kykyä selvästi +ajattelemaan. Samalla hetkellä, kun hän epäselvästi pääsi perille +naisen henkilöllisyydestä, kadotti heikko tuki, johon hän nojasi, +tasapainon, ja epätasainen taistelu alkoi jälleen. + +Tällä kertaa tapasivat hänen jalkansa jotain turvallisen kiinteätä. +Hän paiskautui eteenpäin ja tunsi jälleen saman kiinteän ja lujan +pohjan. Hänen sielunkykynsä heräsivät. Siinä oli hiekkaa. Pelastuksen +toivon kannustamana taisteli hän kuin hullu. Hän kaatui usein; kolme +kertaa koetti takaisin virtaava vesi viedä hänet mukanaan, mutta hän +ponnisteli sokeasti edelleen kunnes jalat vajosivat pehmeään valkoiseen +hiekkaan. + +Hän kaatui kykenemättä enää nousemaan. Ponnistaen viimeiset voimansa +veti hän tytön lähelleen ja siinä lepäsivät molemmat mistään +välittämättä. + +Miten kauan mies siinä makasi, saattoi hän jälkeenpäin vain arvailla. +_Sirdaren_ vajosi pohjaan juuri ennen päivänkoittoa ja merimies näki +tajuntansa palattua pienen auringonsäteen pilkistävän pilvien välitse +idässä; myrsky oli alkanut vaimentua. + +Hän kohottautui hitaasti ja vaivaloisesti istumaan. Heti alettuaan +liikkua tunsi hän pahoinvointia, sillä hän oli niellyt paljon +suolavettä, ja vasta saatuaan sen pois saattoi hän ajatella tyttöä. +Tämä makasi vielä kasvot hiekkaa vasten. + +Kaikkien pakoittavien jäsentensä väristessä lankesi hän toiselle +polvelleen ja kohotti hellästi Iriksen pään ja olkapäät ylös. Tytön +silmät olivat suletut, huulet ja hampaat lujasti yhteenpuristetut -- +seikka, jota hän epäilemättä sai kiittää hengestään, sillä muussa +tapauksessa olisi hän tukehtunut; -- hänen kalpeutensa oli sitä lajia, +joka näytti todistavan kuolemaa. + +Epätoivon elein pyyhkäisi mies takinhihalla silmiään paremmin +nähdäkseen. Sitten koetti hän vapisevin käsin avata tytön puseron +kaulusta ja nyöriliivejä. Hänellä oli hämärä käsitys siitä, että +niin oli pyörtyneiden naisten kanssa meneteltävä ja hän oli vakaasti +päättänyt palauttaa Iris Deanen tajuihinsa. Hänen työtään vaikeutti +vyö, jonka hän katkaisi veitsellään. + +Silloin vasta huomasi hän oikean kätensä etusormen kynnen repeytyneen +irti, luultavasti koettaessaan pitää kiinni epävarmasta tuesta, joka +oli niin merkittävästi vaikuttanut hänen pelastukseensa. Kynsi riippui +yhä lihariekaleessa kiinni estäen käden käyttöä. Ilman epäröimistä puri +hän hampaillaan siihen ja repäisi irti. + +Aikoessaan senjälkeen ruveta huolehtimaan tytöstä, huomasi hän +ihmeekseen tämän loikovan avoimin silmin ja katsovan häneen. Tyttö oli +täydessä tajussaan ja oli nähnyt hänen omituisen käyttäytymisensä. + +"Jumalan kiitos, te olette elossa!" huudahti merimies käheästi. + +"Miksikä niin teitte? Minkävuoksi repäisitte kynnen?" kuiskasi tyttö. + +"Se oli tiellä. Halusin leikata vaatteenne auki vyötäisiltä. Olitte +pyörtynyt ja aioin avata nyöriliivinne." + +Iriksen väri palasi huomattavan nopeasti. + +Hän koetti kohottautua ja kädet yrittivät vaistomaisesti järjestää +pukua. + +"Naurettavaa!" huudahti hän hämillään. + +"Luuletteko voivanne maata siinä kunnes hankin hiukan vettä?" kysyi +mies levottomasti. + +Iris nyökkäsi ja sulki silmänsä. Se johtui vain siitä, että suolainen +merivesi kirveli kovasti silmiä, mutta merimies luuli hänen pyörtyvän +uudelleen. + +"Koettakaa olla pyörtymättä", sanoi hän. "Eikö ole parasta, jos avaan +vaatteenne?" + +"Ei, ei", mutisi Iris. "Silmiäni vain kirveltää, siinä kaikki. Eikö ole +-- yhtään -- vettä?" + +Mies laski hellästi hänen päänsä hiekalle ja nousi ylös. Hänen +ensimmäinen silmäyksensä koski merta. Hän näki jotain, joka sai hänet +hämmästyksestä säpsähtämään. Meri vyöryi yhä edelleen yli riuttojen, +jotka sulkivat sisäänsä pienen lahdelman. Vastakohta myrskyävän meren +ja tyynen, rauhallisen lahden välillä oli kummastuttava. + +Merellä ei näkynyt jälkeäkään _Sirdarenista_, mutta ranta oli +kaikkialla pirstaleiden peitossa ja -- kauheata -- useita elottomia +ihmisruumiita oli heittynyt sikin sokin rannalle laivanjäännösten +joukkoon. + +Tämä huomio sai hänet toimimaan. Hän kääntyi heittääkseen silmäyksen +maahan, johon avuttomine seuralaisineen oli joutunut. Suureksi +helpotuksekseen huomasi hän sen olevan vuorista ja metsänpeittämää. +Hän tiesi, ettei laiva ollut voinut ajautua Borneoon, joka oli kaukana +etelässä. Tämän täytyi olla joku niistä Kiinan meressä olevista +sadoista saarista, joilla kalastajat käyvät. Todennäköisesti oli se +asuttu, vaikkakin tuntui kummalliselta, etteivät saaren asujamet olleet +näyttäytyneet. Joka tapauksessa oli täällä vettä ja jotain syömistä. + +Mutta ennen vedenetsintään lähtemistä oli suoritettava kaksi asiaa. +Tyttö oli muutettava pois nykyisestä paikastaan. Olisi liian julmaa +antaa hänen nähdä rannalla olevia ruumiita. + +Hän kumartui tytön puoleen ja sanoi lempeästi: "Teidän täytyy antaa +minun kantaa itsenne kauemmaksi maalle." + +Sitten otti hän tytön käsivarsilleen ja kantoi erään hiekasta kohoavan +kiven taa, joka suojasi tuulelta ja rannan tarjoamalta näyltä. + +"Minua paleltaa ja olen niin väsynyt", mutisi Iris. "Eikö ole yhtään +vettä? Kaulassani tuntuu niin kipeältä." + +"Koettakaa maata hiljaa muutamia minuutteja. Teidän ei tarvitse kärsiä +kauan. Tulen heti takaisin." + +Hänen oma kurkkunsa ja silmänsä kirvelivät kuin tulessa suolavedestä, +mutta siitä huolimatta juoksi hän ensiksi lagunin rannalle. Siellä oli +kaikkiaan neljätoista ruumista. Miesten joukossa oli laivalääkäri, +ensimmäinen upseeri ja sir John Tozer. + +Merimies ei osoittanut mitään näkyvää liikutusta tutkiessaan heitä. +Vakuuttauduttuaan siitä, ettei voinut auttaa ketään näistä vaiteliaista +olennoista, meni hän lähintä metsää kohden. Hän ei tiennyt kuinka +pitkäaikaiseksi vedenetsintä tulisi ja hänelle oli mitä tärkeintä sen +löytäminen. + +Tultuaan likimmäisten puiden luo päästi hän ilohuudon. Siellä +kasvoi suuri joukko saniaiskasveja, joiden suuret kääntyneet lehdet +muistuttivat teekuppia ja sisälsivät sadevettä, johon oli senlisäksi +sekaantunut niiden omaa hyvältämaistuvaa mehua. + +Hän leikkasi veitsellään kaksi lehteä noituen samalla vahingoittunutta +sormeaan ja kiiruhti Iriksen luo kalliine juomineen. Iris onnistui +nousemaan käsivarsiensa varaan ja hänen silmänsä loistivat toivosta +saada jotain virkistävää. Hän joi nopeasti molempien lehtien sisällön. + +"Miten kummallinen maku", sanoi hän sitten. "Mitä se on?" + +Mutta into, jolla Iris sammutti janonsa, muistutti merimiestä omista +silmänräpäykseksi unohtuneista tuskistaan. Hänen kielensä tuntui +turpoavan ja hänen oli mahdotonta vastata. + +"Te ette ole juoneet mitään itse!" huudahti Iris. "Menkää heti juomaan. +Ja olkaa ystävällinen ja tuokaa minullekin vielä vähän." + +Hänen ei tarvinnut sanoa sitä kahta kertaa. Juotuaan kiireesti +muutamien lehtien sisällyksen, palasi merimies Iriksen luo tuoden lisää +vettä. Tyttö oli nyt noussut istumaan. Aurinko loisti majesteetillisena +pilvien välitse ja jäsenet saivat lämpöä ja jäntevyyttä. + +"Mitä tämä on?" kysyi hän juotuaan vielä kerran. + +"Saniaiskasvin vettä. Luonto ei ole aina julma. Ollessaan erinomaisen +jalossa mielentilassa keksi se tämän tavan säilyttää vettä." + +Miss Deane ojensi kätensä saadakseen lisää. + +"Ei, madame", sanoi merimies äänessään kunnioitusta ja päättäväisyyttä. +"Ei enempää tällä kertaa. Ensiksi on minun hankittava jotain syötävää." + +"Laiva on uponnut?" sanoi Iris hetken vaiettuaan. + +"Niin, madame." + +"Ja me olemme ainoat pelastuneet?" + +"Pelkään niin olevan." + +"Onko tämä asumaton saari?" + +"En usko, madame. Se on ehkä tilapäisesti asumaton, mutta kiinalaiset +kalastajat tulevat näille seuduille kokoamaan kilpikonnia ja +_beche-de-meriä_. En ole nähnyt meitä itseämme lukuunottamatta +ainoatakaan elävää olentoa, mutta asukkaat voivat oleskella saaren +eteläosassa." + +"Ei voi olla mahdollista", jatkoi Iris hetken kuluttua, "että +_Sirdarenin_ kokoinen laiva on murskautunut." + +Merimies vastasi tyynesti: + +"Se on vain liiankin totta, madame. Te ette tiedä kuinka se tapahtui +-- se kävi niin nopeasti. Onneksi kadotitte te tajuntanne." + +"Kuinka sen tiedätte", kysyi tyttö nopeasti. + +"Minä -- niin -- olin sattumalta teidän läheisyydessänne, madame, kun +laiva murskautui ja me -- tulimme heitetyksi yhdessä maihin." + +Iris kohottautui ja katsoi häneen. "Nyt muistan", huudahti hän. "Te +tartuitte minuun kaatuessani käytävään. Putosimme mereen laivan +hajotessa. Olette pelastanut henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, en +olisi päässyt hengissä." + +Hän tarkasti miestä vakavasti nähdessään punan kohoavan tämän suolan ja +hiekan peittämille kasvoille. + +"Ei, mutta", huudahti hän äkkiä, "tehän olette tarjoilija, jonka eilen +huomasin salongissa. Mistä johtuu, että olette merimiehen puvussa?" + +"Myrskyn aikana sattui laivalla onnettomuus, madame. Olen sangen hyvä +merimies, mutta huono tarjoilija ja pyysin tulla muutetuksi. Koska +miehistö ei ollut täysilukuinen, suostuttiin pyyntööni." + +Iris tarkasteli häntä hyvin huomaavasti. + +"Te pelastitte henkeni", toisti hän hitaasti. Sitten juolahtivat hänen +mieleensä kapteeni Ross, sir John, lady Tozer, tohtori, kamarineiti +ja kaikki muut. Olivatko kaikki tosiaankin kuolleet? Hänen huulensa +värisivät ja silmät täyttyivät kyynelin. + +"Onko todellakin totta, että kaikki meitä lukuunottamatta ovat +hukkuneet?" kysyi hän katkonaisella äänellä. + +"Onnettomuudeksi ei siitä voi olla pienintäkään epäilyä", vastasi +merimies alasluoduin katsein. + +"Oletteko siitä ihan, ihan varma?" + +"Kyllä -- ainakin muutamien suhteen!" Vasten tahtoaan kääntyi hän +rannalle. + +Iris ymmärsi. Hän laskeutui polvilleen, painoi kädet kasvoilleen ja +purskahti kovaan itkuun. Mies kumartui hänen puoleensa katseessaan +sanomatonta osanottoa ja aikoi laskea kätensä hänen olalleen, mutta +pidättäytyi äkkiä. Jokin oli tehnyt tämän miehen kovaksi. Hänelle +maksoi ponnistusta välinpitämättömänä pysyminen, mutta se onnistui. Hän +puristi huulensa yhteen ja lempeä ilme kasvoilta katosi. + +"Kas niin, rakas madameni", huudahti hän teeskennellyn reippaalla +äänellä, "teidän on rauhoituttava. Haaksirikossa on samoin kuin +sodassakin. Me olemme elossa ja meidän on koetettava selviytyä. +Kadonneita me emme voi auttaa." + +"Mutta osanottoa voimme tuntea" vaikeroi Iris katsoen häneen +kyynelten täyttämin silmin. Ei edes tälläkään hetkellä hän voinut +olla kummastelematta, että tämä merimies, joka puhui kuin sivistynyt +mies, mutta koetteli jäljitellä alemman luokan tapoja, oli mitä +ritarillisimmin pelastanut hänen henkensä ja auttanut häntä, vaikka +itse oli vielä enemmän avun tarpeessa. + +Mies odotti vaieten kunnes hänen nyyhkytyksensä lakkasivat. + +"Ja nyt, madame", sanoi hän, "on tärkeintä saada jotain ruokaa. En +jätä teitä mielelläni yksin ennenkuin olemme oppineet tuntemaan +oleskelupaikkamme paremmin. Jaksatteko kulkea vähän matkaa metsään +päin, vai kannanko teitä?" + +Iris nousi heti ja työnsi uhmaavasti hiuksensa taapäin. + +"Tietysti voin kulkea", vastasi hän. "Mitä ehdotatte tehtäväksi?" + +"Niin, madame --" + +"Mikä on nimenne?" keskeytti Iris käskevästi. + +"Jenks, madame -- Robert Jenks." + +"Kiitos! Kuulkaa nyt, Robert Jenks. Minä olen miss Iris Deane. Laivalla +olin minä matkustajana ja te tarjoilijana -- toisin sanoen, siksi kun +rupesitte merimieheksi. Täällä olemme onnettomuustovereita, mutta +te olette johtaja -- minä olen aivan avuton. Voin auttaa teitä vain +antamienne ohjeiden mukaan, enkä siis halua enää hetkeäkään tulla +kutsutuksi 'madameksi'. Ymmärrättekö?" + +Mr Robert Jenks tunsi hänen suurten sinisten silmiensä katselevan +itseään ja tukahdutti hymyilyn. Tyttö oli yhä hermostunut, täytyi tehdä +hänen mielikseen. + +"Kuten haluatte, miss Deane", sanoi hän. "Tosiasiaksi kuitenkin jää, +että meillä on paljon tehtävää ja että meidän on heti syötävä jotain." + +"Mitä voimme syödä?" + +"Ottakaamme siitä selvää", vastasi Robert Jenks, alkaen tarkastella +lähimpiä puita. + +He liikkuivat vaivaloisesti eteenpäin. Silloin tuli Iris ajatelleeksi +harvinaista näkyä, joka oli osunut hänen silmiinsä tajunnan palatessa. + +"Olette vahingoittanut sormenne", sanoi hän. "Näyttäkää se minulle." + +Jenks ojensi oikean kätensä häneen katsomatta. + +"Oi, raukkaa!" huudahti Iris. "Sitä pakottaa tietysti hirveästi." + +Sitten repäsi hän riekaleen puvustaan ja sitoi sormen hellästi ja +varovasti. + +"Kiitos!" sanoi Jenks. Sitten päästi hän ilohuudon. + +"Jupiterin kautta, miss Deane! Meillä on onnea! Tässä on mainio +pisankipuu!" + +Vaikkakin hedelmät tuskin olivat kypsiä, söivät he niitä ahnaasti. +Vihdoinkin oli heidän nälkänsä jonkunverran vaimentunut. + +"Nyt", selitti Jenks, "on teidän levättävä täällä hetkinen. Aion mennä +takaisin rannalle. Teidän ei tarvitse olla peloissanne. Täällä ei ole +mitään eläimiä, jotka voisivat teitä vahingoittaa, enkä minä viivy +kauan." + +"Mitä teette rannalla?" kysyi Iris. + +"Koetan pelastaa ruokatavaroita ja muuta." + +"Enkö saa tulla mukaan? Saattaisin ehkä olla hiukan avuksi." + +Jenks vastasi hitaasti: + +"Olkaa kiltti ja tehkää mielikseni jäämällä tänne. Tulen takaisin pian +ja siellä tulee ehkä koko joukko työtä." + +Iris ymmärsi hänen tarkoituksensa ja värähti. + +"_Sitä_ en saattaisi tehdä", mutisi hän. "Minä pyörtyisin. Teidän +poissaollessanne rukoilen heidän puolestaan -- onnettomien +ystäväraukkojeni puolesta." + +Jenksin jättäessä hänet itki hän hiljaa. + +Kun Robert Jenks tuli lagunille, pysähtyi hän äkkiä. Hän muisti +varmasti lukeneensa neljätoista ruumista. Nyt niitä oli vain +kaksitoista. Kaksi laskaria, jotka olivat levänneet aivan lagunin +rantakivillä, oli kadonnut. + +Mihin he olivat joutuneet? + + + + +III. + +Löytö. + + +Merimies ei kuluttanut aikaa ihmettelemiseen. Hän tutki innokkaasti +jokaista kadonneista laskareista jäänyttä jälkeä. Lopuksi tuli hän +siihen tulokseen, että voima, jota hän ei voinut ymmärtää, oli vetänyt +ruumiit kallioiden yli laguniin. + +Nähtyään ne viimeksi puoli tuntia sitten olivat ne levänneet monta +jalkaa vesirajan yläpuolella. Tällä kohdalla oli ranta hyvin jyrkkää. +Hän saattoi katsoa syvälle kirkkaaseen veteen. Siellä ei näkynyt muuta +kuin useita erilaisia pikkukaloja. + +Tapahtuma kummastutti ja suututti häntä. Yhä ajatellen asiaa istuutui +hän kivelle, otti kenkänsä ja tyhjensi niistä veden. Sukkansa asetti +hän kalliolle kuivumaan. + +Se muistutti häntä miss Deanen tarpeista. Hän juoksi paikalle, +josta saattoi huutaa tytölle neuvoakseen tätä hänen poissaollessaan +kuivaamaan vaatteitaan. Hän vetäytyi nopeasti takaisin peljäten +tulevansa nähdyksi, sillä Iris oli jo levittänyt suuren osan +vaatteitaan auringonpaisteeseen. + +Senjälkeen ryhtyi hän epämiellyttävään, mutta välttämättömään työhön. +Ensimmäisen upseerin ja tohtorin taskusta veti hän esille kaksi +ladattua revolveria toivoen etteivät patruunat olisi kastuneet. Peläten +säikäyttävänsä miss Deanea ei hän kuitenkaan uskaltanut niitä koetella. + +Molemmilla upseereilla oli lompakot, muistikirjat ja lyijykynät. +Toiseen muistikirjoista, jonka lehdet olivat kuivat, teki hän tarkan +luettelon kuolleilta löytämistään rahoista ja arvoesineistä. Sen +jälkeen otti hän molemmilta kengät ja päällysvaatteet. Hän ei tiennyt +kuinka kauaksi hänen ja tytön oli saarelle jäätävä, ja oli senvuoksi +välttämätöntä varustautua vaatteilla. + +Siitä huolimatta oli hänen hyvin vaikea ottaa naisten päällysvaatteet. +Sitten seisahtui hän tuumimaan kuinka menettelisi ruumiiden kanssa. +Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kaivaa laudanpätkällä suuri kuoppa, +mutta ajatellessaan kuinka paljon työtä se vaatisi ja kuinka paljon +hänelle ja hänen avuttomalle toverilleen kallisarvoista aikaa siihen +tarvittaisiin, katsoi hän parhaaksi luopua aikomuksestaan. + +Hän puri hampaat yhteen ja työnsi ruumiit, yhden kerrallaan, laguniin. +Ne eivät enää tulisi näkyviin. Hän oli melkein suunniltaan ja tunsi +tehneensä ikäänkuin häpeällisen rikoksen, sillä tyyneen veteen +muodostui mustien terävien evien aikaansaamia väreitä. Hait olivat +täydessä toimessa. + +Senjälkeen hän ojentautui ja pudisti itseään kuin koira. Oli jälellä +vielä paljon tehtävää. Hän kokosi vaatteet yhteen ja asetti niiden +läheisyyteen rikkinäisen tavaralaatikon sirpaleita -- pettääkseen +Iristä. Tätä tehdessään potkaisi hän hiekasta esiin ruostuneen kris'in +(malaijilaismiekan). Tämän aseen läsnäolo pelästytti häntä. Hän tutki +sitä kauan ja pisti sen takaisin hiekkaan, niin ettei sitä näkynyt. + +Pukeuduttuaan kuiviin sukkiin ja kenkiin palasi hän Iriksen luo. + +"Oletteko valmis, miss Deane", huusi hän iloisesti. + +"Valmis! Minähän olen odottanut teitä?" + +Jenks naurahti itsekseen. "Minun on pidettävä vaaria kielestäni, ettei +se minua ilmaise", ajatteli hän. + +Iris tuli hänen luokseen. Jollain salaperäisellä tavalla oli tyttö +siistiytynyt melkoisesti, mutta vaatteissa näkyi reikiä. + +"Jospa minulla vain olisi neulaa ja lankaa --" alkoi Iris. + +"Siinäkö kaikki?" kysyi merimies alkaen kaivella taskujaan ja otti +esille pienen rasian, joka sisälsi sormustimen, kuusi neulaa ja +muutamia lankakeriä. Rasia ja sen sisältö olivat märkiä, mutta tyttö +tarttui tähän aarteeseen huoahtaen syvään helpotuksesta. + +"Olkaa kiltti ja hankkikaa minulle nyt sähkösanoma-asema ja laiva!" +huudahti hän. + +Merimiehen oli mahdoton vastustaa hänen tarttuvaa eloisuuttaan. Tällä +kertaa nauroi hän koettamatta sitä salata. + +"Otamme niistä selon, miss Deane. Mutta tahdotteko silläaikaa olla niin +ystävällinen ja käyttää tätä? Aurinko nousee nopeasti taivaalle." + +Hän ojensi Irikselle öljylakin, jota käytti. Itselleen oli hän ottanut +toisen. Tytön katse tuli vakavaksi, sillä hän muisti merimiehen asian. +Mutta kun hän oli harvinaisen ymmärtäväinen nuori nainen, ei hän tehnyt +mitään vastaväitteitä, vaan pakottautui solmimaan nyörit leuan alta. + +Tullessaan rannalle huomasi hän vaatekasan rikkonaisen tavaralaatikon +keskellä. Tämä kuje ei häntä pettänyt. Mutta hän katsoi hyvin +kiitollisena seuralaiseensa. Miten huoltapitävä tämä olikaan! + +"Näen teillä olleen paljon työtä", sanoi Iris nyökäten sille suunnalle, +jossa vaatteet ja kengät olivat. + +"Niin", sanoi merimies. "Oli onni että löysin ne, eikö niin?" + +"Kyllä. Kun ne ovat oikein kuivuneet, käytän niistä osan. Mutta mihin +ryhdymme ensiksi?" + +"Kaikkein ensiksi, miss Deane, on meidän tutkittava maihin ajautuneet +tavarat ja katsottava sisältäisikö laatikoista joku ruokatavaroita. +Toiseksi on meidän vedettävä kuivalle maalle kaikki, josta saattaa +olla hyötyä. Kolmanneksi on meidän syötävä ja levättävä, ja lopuksi on +tutkittava saari, ennenkuin tulee liian pimeä. Olen vakuutettu, että +olemme täällä yksin. Tämä on hyvin pieni saari, ja jos täällä olisi +ollut kiinalaisia, olisivat he kauan sitten näyttäytyneet." + +"Luuletteko siis meidän olevan pakoitettuja jäämään tänne kauaksi +aikaa?" + +"Sitä on mahdoton tietää. Apu saattaa tulla päivän kuluttua. Toiselta +puolen -- on viisainta, miss Deane, varustautua pahimpaan." + +"Tarkoitatteko, että meidän on kenties oltava täällä viikkoja -- ehkäpä +kuukausia?" + +"Jos ajattelette muutamia tunteja taaksepäin, niin myönnätte olevan +onnen, että yleensä olemme täällä." + +"Älkää väistäkö kysymyksiäni, mr Jenks! Vastatkaa!" + +Mies kumarsi. "Tosiasiat ovat nähtävissä, miss Deane. _Sirdarenin_ +uppoaminen ei varmastikaan tule tunnetuksi moneen päivään. Tullaan +arvelemaan konevian kohdanneen höyrylaivaa. Asiamiehet Singaporessa +odottavat sähkösanomaa laivan olopaikasta. Myrsky on saattanut ajaa sen +minne hyvänsä. Vihdoin lähettävät he laivan ottamaan selkoa asiasta +-- teidän isänne levottomuus voi hiukan kiirehtiä sen lähettämistä. +Etsijäretkikunnan on tutkittava koko Kiinan meri. Myrsky on saattanut +ajaa vahingoittuneen laivan etelään, pohjoiseen, itään tahi länteen. +Kiinan, Jaavan, Borneon ja Filippiinien rantamat eivät ole varustettu +sähkölangoilla. Sitäpaitsi on meidän otettava huomioon rantarosvot ja +villit kansanheimot." + +"Lyhyesti ja selvästi", jatkoi hän, "meidän on kenties jäätävä tänne +moniksi päiviksi, ehkäpä kuukausiksi. Aina on tietysti mahdollisuus, +että meidät löydetään. Meidän on kuitenkin toimittava silmälläpitäen +pitkäaikaista tänne jäämistä. Puhun asianhaaroista sellaisina kuin ne +ovat. Saaren lähempi tutkiminen saattaa kenties muuttaa mielipiteeni." + +"Missä suhteessa?" + +Merimies kääntyi osoittaen heidän takanaan olevaa puiden peittämää +kukkulaa. + +"Tuolta ylhäältä näemme kukaties toisia suurempia saaria. Siinä +tapauksessa ovat ne varmasti asuttuja. Minua kummastuttaa ettei tämä +sitä ole." + +Hän vaikeni äkkiä. He kuluttivat turhaan aikaa. Ennenkuin Iris ehti +auttaa oli hän vetänyt vedestä suuren, ehyen laatikon. + +"Samppanjaa!" sanoi hän. "Vieläpä lisäksi hyvää merkkiä." + +Tämä mies oli tosiaankin arvoitus. Hän puhui sivistyneen miehen +tavoin, mutta käyttäytyi harkitun karkeasti luullessaan Iriksen häntä +tarkkaavan. Tämä karkea kuori hämmästytti tyttöä. + +Iris ryhtyi auttamaan sikäli kun voi. He saalistivat harvinaisen +kokoelman. Laatikon samppanjaa, toisen konjakkia, kirjalaatikon, +yökiikarin, kompassin, useita laatikoita laivakorppuja, suolan +peittämiä, mutta kovuutensa vuoksi hyvin säilyneitä. Kaksi suurta +laatikkoa kinkkua pelastettiin hyvin säilyneinä ja senlisäksi muutamia +suuria vadin kansia, rautapata, joukko lankkuja ja nuoria. + +Sitäpaitsi saivat he hyvin raskaan laatikon, joita eivät jaksaneet +nostaa. Merimies etsi sopivan rautapalan, jolla mursi auki kannen -- +laatikko sisälsi 500 Lee-Metford-kiväärin patruunaa. + +"Ah", huudahti hän. "Nyt tarvitsemme joitakin kiväärejä." + +"Mitä hyötyä meillä niistä olisi?" kysyi Iris. + +Merimies kutsui itseään pöllöksi, mutta vastasi heti. + +"Lintuja ampuaksemme tietenkin, miss Deane. Täällä on niitä paljon ja +monet syötäviä." + +"Teillähän on kaksi revolveria ja patruunoita." + +"Niin kyllä, mutta niitä ei voi käyttää metsästykseen." + +He työskentelivät vaieten vielä tunnin. Aurinko läheni keskitaivasta +ja lämpö vaivasi sietämättömästi. Jenks otti kinkun, laivakorppuja, +ajopuita ja kiikarin sekä pyysi miss Deanea seuraamaan mukana +metsänreunaan. Iris totteli lausumatta sanaakaan, vaikkakin kummasteli +kuinka merimies aikoi sytyttää tulen. Avustaakseen jollain tavoin +tulevan juhlan valmisteluissa, otti hän maljakon kannen ja pullon +samppanjaa. + +Merimies tarkasteli viimemainittua paheksuvin katsein. + +"Ei niin kauan kuin aurinko on ylhäällä", sanoi hän. "Illalla se kyllä +on erinomaista". + +"Se oli teille aiottu", sanoi Iris kylmästi. "Minä en juo viiniä." + +"Teidän on rikottava raittiuslupaustanne niin kauan kuin olette +täällä, miss Deane. Tällä leveysasteella on usein öisin hyvin kylmä. +Vilustuminen saattaisi aiheuttaa kuumeen, kenties kuoleman". + +"Kummallinen ihminen!" mutisi tyttö. + +Hän tarkkasi huolellisesti merimiehen valmistuksia. Tämä otti +muistikirjasta kuivan lehden, veti patruunasta kuulan ulos ja kasteli +ruudin. Siveltyään ruudinsekoitusta paperille asetti hän sen aurinkoon, +jossa se heti kuivui. Senjälkeen kokosi hän kuivia palmunoksia, +jotka asetti ajopuiden alle ja valitsi nuotiolleen varjoisan paikan. +Pistettyään paperin oksien väliin, kiersi hän kiikarista irti lasin +ja sitä polttolasina käyttäen sai muutaman minuutin kuluttua nuotion +syttymään. Terävien tikkujen avulla paistoi hän kinkkuviipaleita. + +Iris unohti mielenkiinnosta kokonaan harminsa. Ilma täyttyi ruokahalua +herättävällä tuoksulla. + +"Voinko auttaa jotenkin?" kysyi hän niin katuvalla äänellä, että Jenks +näytti suorastaan kummastuneelta. + +"Kyllä", vastasi puhuteltu osoittaen vadin kanteen. "Jos puhdistatte +tuon puseronne hihalla, niin se voi toimia lautasena. Aamiainen on +valmis." + +Hän asetti korppujen päälle kinkkuviipaleita ja ojensi ne sekä +kääntöveitsensä Irikselle. + +"Minä käytän sormiani", selitti Jenks. "Se ei ole ensimmäinen kerta." + +"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris saadakseen +aikaan keskustelun. + +"En", mutisi toinen. + +"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset +keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes +puhuttavankaan." + +"Käristetyn kinkun -- ja korput -- esimerkiksi?" + +Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä vastauksesta, +mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti. + +Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin. + +"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen koetellakseni +patruunia?" + +Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus kajahti, +kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja siipien +suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies sanoi +tyynesti: "Kalalokkeja". + +Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni, +muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän sisästä +ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti nopeasti +muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja purskahti +nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä teeskenneltyä. + +"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden +läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun." + +"Muistatte?" sanoi tyttö. "Te olette siis jo kerran ennenkin olleet +tässä maailmanosassa?" + +"En, tarkoitan lukeneeni niistä." + +Kahdesti puolen tunnin kuluessa oli hän lyhyesti torjunut +henkilökohtaiset tiedustelut. + +"Osaatteko käyttää revolveria?" kysyi merimies. + +"Kyllä, isäni on minulle sen opettanut. -- Hänen mielestään jokaisen +naisen on tarvittaessa kyettävä puolustamaan itseään." + +"Mainiota! Nyt, miss Deane, on teidän koetettava nukkua pari tuntia. +Aion tarkastaa kappaleen rantaa saaren molemmilta puolin. Jos haluatte +jotain, niin laukaus on merkkinä." + +"Olen hyvin väsynyt", tunnusti tyttö. "Mutta te?" + +"Oh, kaikki on all right. Olen aivan reipas -- tarkoitan, etten voi +nukkua ennen yön tuloa, enkä ennenkuin olen kiivennyt tuolle kukkulalle +ja saanut yleissilmäyksen valtakunnastamme. Haluan saada paremman +asunnon kuin meillä nyt on." + +Jos Iris olisi ollut vähemmän väsyksissä, olisi hän ehkä pannut +merkille levottomuuden ja epäluulon merimiehen äänessä. Mutta hiekalle +levitetyt lehdet, joiden päällä hän loikoi, olivat hyvin houkuttelevia. +Hänen silmänsä sulkeutuivat, hän asettui niin mukavasti kuin taisi ja +nukahti. + +Mies katseli häntä hetken, muutti revolverin niin, ettei hän unissaan +voinut vahingoittaa sillä itseään, mutta herätessään huomaisi sen heti, +veti öljylakin silmilleen ja lähti. + +He olivat joutuneet maihin saaren lounaiselle rannalle. Lukuunottamatta +palmupeittoisten koralliriuttojen muodostamaa lagunia, oli saarella +kaaren muoto, jonka molemmat kärjet olivat toisistaan noin kolmen +neljäsosa mailin päässä. + +Keskellä kohosi saari melkoisesti, noin 150 á 200 jalkaa. Ylängön +keskipaikoilla oli korkea vuori, joka näytti muodostavan luoteeseen +päin jyrkän seinän. Kaakkoispuolella oli mereenpistävä kallionkieleke. +Merimies kulki ensiksi luoteeseen, sillä se suunta näytti sopivimmalta +pikaiseen tutkimiseen. + +Hän ei hämmästynyt huomatessaan kukkulan päättyvän jyrkkään +kallioseinään, joka kohosi uhkaavana ympäröivän vehreyden keskeltä. +Tätä kallioseinää vastapäätä, kapean maakappaleen eroittamana, oli +toinen kukkula, joka oli aivan paljas ja halkeillut tavalla, joka +muistutti salamaniskuista. + +Jenks vihelsi itsekseen. "Jupiterin kautta!" sanoi hän. "Saari on +tuliperäinen ja mineraalirikas!" + +Kukkuloiden välillä olevaa maata peittivät harvaan kasvavat puut, +joiden nimeä hän ei tiennyt, mutta jotka muistuttivat ebenholtsia ja +seedriä. Joukko kantoja ilmaisi täällä käytetyn kirvestä, vaikkakaan ei +äskettäin. + +Hän laskeutui laaksoon ja kiipesi erästä puuta ylös. Kuten oli +odottanutkin, kohtasi hänen katseensa sinisen meren puolen mailin +päässä. + +Tultuaan alas aloitti hän järjestelmällisen etsinnän. Ihmiset olivat +olleet täällä. Oliko täällä kenties talo? Kohtaisiko hän yht'äkkiä +jonkun malaijin -- tahi kiinalaiserakon? + +Vuoren juurella kasvoi pisanki-, pähkinä- ja kookospuita. + +"Tässä on ainakin hiukan vaihtelua ruokalistaan", mutisi hän. + +Taitettuaan saagopalmusta paksun oksan, raivasi hän tieltään puita ja +oksia saadakseen selville syyn tähän runsaaseen kasvullisuuteen. Oksat +ja pensaat peittivät lähdettä -- uhkasivat suorastaan ensimmäisellä +myrskyllä sen tukahduttaa. + +Ihastuneena keksinnöstään, joka tällä hetkellä oli hänelle timantteja +arvokkaampi, lankesi hän polvilleen nähdäkseen syvennykseen. Lähde oli +huolellisesti tehty. Kymmentä jalkaa syvemmällä saattoi hän nähdä omat +kasvonsa. Ojentamalla kätensä mahdollisimman alas ulottui hän kepillä +veteen. Hän maistoi pisaroita; ne olivat suolattomia. Hiekka muodosti +mitä parhaimman vedenpuhdistuskoneen. + +Noustessaan ylös huomasi hän umpeenkasvaneen, kalliolle johtavan polun. +Hän seurasi sitä varovasti kun hänen jalkojensa alla ratisi jotain. +Lähemmin tutkiessaan asiaa huomasi hän astuneensa luurangon päälle. + +Jos hänen jaloissaan olisi kiemurrellut myrkyllinen käärme, ei hän +olisi voinut enemmän säikähtyä. Mutta tämä teräshermoinen mies tointui +pian. + +Kepillä raivasi hän syrjään ruohoa ja oksia, niin että miehen +luuranko paljastui. Luut olivat suuria, mutta ilman vaikutuksesta +hauraiksi tulleita. Jenks oli vahingoittanut vasenta kyynärluuta, +mutta katkenneet reisiluut ja musertunut olkapää kertoivat kauheasta, +kirjoittamattomasta historiasta. + +Näiden synkkien jäännösten luona oli maatuneita vaatteita. Ne olivat +sinistä kangasta. Niiden läheisyydessä oli muutamia messinkinappeja, +joissa oli ankkurin kuva. + +Ruostunut kääntöveitsi oli maassa ja luurangon rinnan päällä oli +pyöreä tinapala, tupakkapurkin kansi. Jenks otti sen ylös. Siihen +oli piirretty muutamia omituisia merkkejä ja numeroita. Heitettyään +siihen pikaisen silmäyksen pisti hän sen taskuunsa tutkiakseen sitä +tilaisuuden tullen tarkemmin. + +Mitään aseita ei näkynyt. Hän ei voinut arvata koska ja millä tavoin +tämä tuntematon mies oli kuollut. Jenks oli seisonut paikalla useita +minuutteja ennenkuin huomasi luurangolta puuttuvan pään. Aluksi luuli +hän kepillään sysänneensä pään syrjään, mutta huolellinen tutkimus +osoitti sen tulleen poisviedyksi, sillä luurankoa tiheästi ympäröivä +kasvullisuus ei olisi sallinut sen katoamista. + +Merimiehen kasvot tulivat vielä vakavemmiksi ja synkemmiksi. Hän +ajatteli ruostunutta malaijilaismiekkaa ja epäselvät muistot +omituisista kertomuksista Kiinan mereltä johtuivat hänen mieleensä. + +"Dyakkeja!" mutisi hän. "Päitä metsästävien dyakkirosvojen murhaama +meriupseeri, todennäköisesti englantilainen." + +Jos he olivat kerran käyneet, tulisivat he uudelleen. + +Viiden sadan yardin päässä nukkui Iris Deane. Hänen ei olisi +pitänyt jättää tyttöä yksin. Samalla hetkellä rikkoi hiljaisuuden +revolverinlaukaus, joka saattoi linnut kirkuen lentelemään sinne tänne. + +Läähättäen ja liikutettuna oli Jenks uskomattoman lyhyessä ajassa +tytön luona, joka oli nyt lagunin rannalla ja tuijotti siellä oleviin +kallioihin. + +"Mitä on tapahtunut?" + +"Oh, ei mitään. Näin niin kauheaa unta. Te taistelitte tuolla jonkun +hirviön kanssa." Hän osoitti kalliota. + +"En ollut ollenkaan sillä suunnalla", sanoi Jenks myötätuntoisesti. + +"Niin, niin, kyllä ymmärrän. Mutta minä heräsin ja juoksin tänne +pelastaakseni teidät. Ja tänne tullessani näin jonkin heiluvine +käsivarsineen ja ammuin." + +Merimies meni hitaasti kalliolle. Tuore naarmu kivessä osoitti mihin +kuula oli sattunut. Mahtava kivipaasi oli märkä ikäänkuin aalto olisi +pyyhkäissyt sen yli. Hän seisoi hiljaa ja silmäili veteen. Ei yhtään +kalaa näkynyt, mutta pienet hiekkajyvät pohjassa liikkuivat. + +Hän tunsi kylmän väristyksen selässään. Tällä kohdalla olivat kadonneet +laskarit olleet. Välähdyksenä selvisi hänelle, että pelätty mustekala +oleilee Kiinan meressä. + +Hän oli kalpea kuin ruumis palatessaan Iriksen luo. "Te olette +väsymyksestä suunniltanne, miss Deane", sanoi hän. "Näkynne oli +todennäköisesti näköhäiriö. Olkaa kiltti ja lähtekää jälleen nukkumaan." + +"Hyvä, menen takaisin", vastasi Iris, "vaikkakin mieluummin seuraisin +mukana. Mitä te teette?" + +"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi merimies +välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss Deane, +muussa tapauksessa tulette sairaaksi." + +Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo. + + + + +IV. + +Sateenkaarisaari. + + +Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli +kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin +eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti +huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten. Välimatka +ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi hidastuttivat +pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut tie johti +eteenpäin. + +Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa eroitti +hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha kasvullisuus +ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun ihmisjalka +rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden. + +Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui, sillä +aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi +heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli +ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä +olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella +raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä +seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin +totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa pitkän, +kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean. + +Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta +mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut +penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon +patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan +levyinen avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä +kaksi kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa. + +Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän koetteli +kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi +fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan +täyttä. + +"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola +sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän +jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita. +Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain. + +"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän +puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut +varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin koettaessaan +päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä peijakasta +miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle saarelle +yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?" + +Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi +lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin +aikoi hän sen haudata. + +Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo. + +"Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään. + +"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon päämme +päälle." + +"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti. + +"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan ottamaan +sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi mitä oli +nähnyt -- eräällä poikkeuksella -- ja tyttö juoksi hänen edellään +tarkastamaan tätä ihmettä. + +"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen +tarkastuksen jälkeen. + +"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti miestä. + +"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä +sattui." + +"Olen vain raivannut viimeaikojen kasvullisuuden syrjään", valehteli +Jenks. + +"Ja minkävuoksi on tänne kaivettu luola? Olisi kai ollut paljon +yksinkertaisempaa rakentaa näistä puista talo." + +"Siihen kysymykseen en voi vastata", selitti merimies avomielisesti. + +"Nämä tyhjät patruunat ovat hauskoja. Ne saattavat ajattelemaan +linnoitusta, taistelua." + +"Meillä on koko joukko suoritettavaa!" huomautti Jenks kiireesti. +"Meidän on kiivettävä vuorelle ja oltava täällä ajoissa takaisin +sytyttääksemme tulen ennen auringonlaskua. Aion asettaa purjekankaasta +verhon luolan suun eteen ja koettaa löytää jonkunlaisen lampun." + +"Onko minun nukuttava täällä sisällä?" kysyi Iris. + +"Tietysti! Kuinkas muuten?" + +"Suoraan sanoen en pidä tuollaisessa paikassa nukkumisesta. Sehän on +kuin hautaholvi." + +"Te sanoitte kerran minua johtajaksi ja kuitenkin asetutte määräyksiäni +vastaan". + +"Aivan oikein. Mutta jos terveydelleni on vaarallista nukkua kylmässä, +sateessa tahi auringonpaisteessa, niin on se yhtä epäterveellistä +teillekin. Ja ilman teitä olen aivan avuton, ymmärrättehän". + +"Tahdon palvella teitä parhaan kykyni mukaan, miss Deane!" huudahti +Jenks. "Saamme toivoa pikaista pelastusta ja muuten minä olen tottunut +yhteen ja toiseen. Mutta sitä te ette ole. Oletteko valmis kiipeämään." + +Iris otti koneellisesti maasta, jalkojensa juuresta, kepin, mutta +merimies sieppasi sen häneltä ja sinkautti puiden väliin. + +"Se on vaarallinen alppisauva", sanoi hän. "Puu on haurasta ja saattaa +katketa. Leikkaan teille paremman." + +Iris ajatteli, että hän oli "lystikäs" ja seurasi häntä pitkin ylänköä, +joka ei ollut jyrkkä, sillä vuosien myrskyt olivat siloittaneet +kalliota ja ajaneet rakoihin hiekkaa. + +Kukkula oli metsänpeitossa eivätkä he nähneet muuta kuin lähimmän +ympäristön, kunnes merimies löysi korkeamman paikan. Jenksin oli +autettava tyttöä, sillä oli vaikea saada jalansijaa. Miehen kiinteä ja +varovainen ote herätti luottamusta. Iris oli hengästynyt kun he olivat +päässeet korkeimmalle paikalle. Sieltä oli näköala joka ilmansuuntaan, +lukuunottamatta pientä alaa luoteessa, jota puut varjostivat. + +Äkillinen auringonpaisteisen maan ja meren ilmestyminen näkyviin +vaikutti ihastuttavalta. He näyttivät seisovan puolikuunmuotoisen +saaren keskellä. Se ei ollut suurempi kuin merimies oli arvellut. Ne +rinteet, jotka he näkivät, olivat kasvullisuuden peittämät aina mereen +saakka, joka noin mailin päässä lainehti riuttoja vasten. Meri näytti +tästä korkeudesta erinomaisen tyyneltä. Säännöttömät siniset täplät +etelässä ja idässä kiinnittivät miehen huomiota. Hän tarttui mukanaan +olevaan kiikariin. + +"Saaria!" huudahti hän. "Vieläpä hyvin suuria." + +"Miten kummallista!" kuiskasi Iris, joka omisti huomionsa lähimmälle +ympäristölle. Jenks heitti häneen terävän katseen. Tyttö ei katsonut +ollenkaan saariin, vaan halkeamaan, joka muistutti kivilouhosta ja oli +oikealla heidän alapuolellaan noin kolmensadan yardin päässä, lähellä +sitä ylänköä, jossa lähde oli. + +Suuressa kaaressa sen ympärillä ei ollut jälkeäkään ruohosta, pensaista +eikä puista, ei mitään muuta kuin kiviä ja hiekkaa. + +"Ihmeen kaunis saari!" mutisi Iris. "Mikähän sen nimi lienee?" + +"Arvelen voivamme ristiä sen 'Sateenkaarisaareksi'," vastasi merimies. + +"Miksikä juuri 'Sateenkaari'?" + +"Senvuoksi, että sateenkaari on latinaksi Iris." + +"Tietysti! Miten erinomaista, että tulitte sitä ajatelleeksi. Kertokaa +minulle mitä Robert kreikaksi merkitsee." + +"En tiedä", vastasi Jenks kääntyen pois. "Olisi ehkä väärä käännös, jos +sanoisi sen merkitsevän laivatarjoilijaa, palvelijaa." + +Iris suuttui, sillä hän oli kysynyt pilanpäiten. + +Sill'aikaa tarkasteli Jenks kiikarilla riuttaa, johon _Sirdaren_ oli +törmännyt. Palmujen välitse näkyi muutamia neliskulmaisia esineitä. +Vinosti vedenpintaa vastan lankeavat auringonsäteet tekivät vaikeaksi +niiden erottamisen. + +"Mitä luulette niiden olevan?" kysyi hän ojentaen Irikselle kiikarin. + +"Luulen niiden olevan matkalaukkuja tahi laatikoita"; vastasi tyttö. + +"Ah! Niin minäkin arvelin. Minun on käytävä siellä." + +"Kuinka? Aiotteko uida?" + +"En", vastasi Jenks hymyillen. "En aio uida -- ja kesken kaiken, miss +Deane, teidän on oltava varovainen liikkuessanne meren läheisyydessä. +Nykyään on lagunissa paljon haikaloja. Olen varma, että voin mennä +sinne riuttoja myöten, nyt on laskuvesi ja myrsky on asettunut." + +"Haikaloja!" huudahti Iris värähtäen. "Millaisia kauheita yllätyksiä +tällä pikkusaarella onkaan!" + +"On parasta palata nyt, miss Deane. Täällä on pureva tuuli." + +He poimivat ruokailuaan varten muutamia hedelmiä ja saapuivat +ilman seikkailuja luolaan. Tuli sytytettiin ja Iriksen ryhtyessä +ruuanlaittoon kaatoi merimies muutamia nuoria puita. Hän tarvitsi +paaluja ja nämä olivat juuri sopivan kokoisia. Senjälkeen raahasi hän +rannalta pienemmän öljyvaatteen ja asetti sen luolan suulle siten, että +se peitti täydellisesti sisäänkäytävän, vaikkakin läpäisi valoa ja +ilmaa. + +Hän oli niin kiintynyt työhönsä, että kiinnitti vähän huomiota +Irikseen, mutta tunsi käristetyn kinkun tuoksun. Hän oli nostamassa +paria raskasta kiveä purjekankaan painoksi, ettei se tuulessa liehuisi, +kun tyttö huusi häntä. + +"Ettekö halua pestä käsiänne ennenkuin syömme päivällistä?" + +Jenks ojentautui ja katsoi häneen. Hänen kasvonsa ja kätensä loistivat. +Muutos oli niin suuri, että merimies näytti suorastaan hämmästyneeltä. + +"Olen oppivainen oppilas", huudahti tyttö. "Kuten huomaatte, alan oppia +auttamaan itseäni. Olen tehnyt maljakonkannesta ämpärin kiinnittämällä +sen reunoihin nuorakorvat. Vadinkansi ja suuri lehti toimittavat +käsienpesuastian ja pyyheliinan virkaa. Olen pessyt tinapikarit ja +veitset, ja katsokaa -- tässä on minulla aarre." Hän piti ylhäällä +pientä metallilamppua. + +"Mistä ihmeestä löysitte sen?" huudahti hän. + +"Luolasta hiekkaan hautautuneena." + +"Vieläkö muuta?" + +Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen +näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn +tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan +etsimään korppuja. + +Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi. + +"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti. "Sanani +johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä. Tämä on +omituinen paikka -- monessa suhteessa yllättävä." + +"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani." + +"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta." + +"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun". + +"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi." + +"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta löydätte +vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa." + +Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin ansaitsemattomasti +moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi ihanalta, mutta +sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä tavattomasti. Tulta +lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa huimausta. Pyörtyisikö +hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja kalliot alkoivat tanssia +hänen silmissään. Iriksen ääni kuului epäselvänä ja tuntui tulevan +hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän koetteli nousta, mutta tällä +kertaa ei hänen rautainen tahtonsa totellut ja hän vajosi pimeyteen. + +Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi. Katsoessaan +tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän raivostui itseensä, +että oli aiheuttanut ne. + +"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta. + +"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät. + +"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?" + +"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi sen +kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa. + +Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin +nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan hyvin +vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä eloon. Hän +ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut. + +"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris hermostuneena. +"Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja pakoititte minut +lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?" + +Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut +toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan asti. + +"Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki +kunnossa. Juokaa viini!" + +Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää. + +"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin +sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista +tilanteista." + +Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan +miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta äkkiä +johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus. + +"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut." + +Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis, +oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä +oli jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla +Savoyssa. Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa _jambon de +York aux epinards_ sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti +hänen väsyneitä kasvonpiirteitään. + +Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi +munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa. + +"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi. + +"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain +yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi." + +"Ja se on?" + +"Lupa saada polttaa." + +"Polttaa mitä?" + +Jenks otti taskustaan ilmanpitävästi suljetun teräsaskin ja piipun. + +"Teidän taskuissanne on ehtymätön varasto", sanoi tyttö. "Mitä muuta +teillä on?" + +Mies sytytti piippunsa ja veti esille maallisen omaisuutensa vakavin +kasvonilmein. Paitsi ennen nähtyä ilmestyi sieltä vielä hopeadollari, +hyvin musta ja likainen nenäliina sekä tinapala. Laatikon norjalaisia +tulitikkuja heitti hän kelvottomina pois, mutta Iris otti sen. + +"Ei voi koskaan tietää mihin ne kelpaavat", sanoi hän. "Mutta mitä +varten teillä on tinapala." + +"Olen sen täältä löytänyt, miss Deane", vastasi merimies ojentaen sen +hänelle. Hän ei tullut merkeistä sen viisaammaksi ja he tutkivat niitä +yhdessä. Merimies hieroi esinettä fotogenin ja hiekan sekoituksella +ja silloin esiintyivät numerot sekä merkit selvinä. Joku oli +kärsivällisesti laittanut tinan sellaiseksi, että sillä lopuksi oli +tällainen muoto: + + N + 9 16N + 113. 80 Ö + W J S Ö + 1---? 32/1 + S + +Iris oli nopeakäsityksinen. "Sehän on saaren kartta!" huudahti hän. + +"Ja sen pituus- ja leveysaste." + +"Mutta mitä merkitsee 'J. S.'?" + +"Ne ovat todennäköisesti miehen nimen alkukirjaimet, sanokaamme esim.: +John Smithin." + +"Ja saarella olevat numerot, sekä X ja piste?" + +"Sitä en tiedä. Arvelen viivan saaren päässä merkitsevän tätä pientä +laaksoa ja pilkkulinjan luolaa. Mutta 32 jaettuna 1:llä sekä X saisivat +Sherlock Holmesinkin polttamaan kaksi piipullista. Mutta tahdotteko +auttaa minua vetämään lankkuja rannalta? Jos saamme muutamia sellaisia, +voi tuli palaa monta tuntia. Tarvitsemme myöskin hiukan lisää vaatteita +ja pian tulee pimeä." + +Tämä yhteistyötarjous ilahdutti Iristä. Hän suostui innokkaasti, ja +ilman suurempaa ponnistusta toivat he suuren joukon polttoaineita +leiripaikalleen. He kantoivat sinne myöskin peitteekseen muutamia +takkeja. Sitten ryhtyi Jenks laittamaan kuntoon lamppua ja ennenkuin +päivä oli mennyt mailleen, oli hän onnistunut takista vetämistään +langoista laittamaan siihen sydämen. Kun yö äkkiä saapui, kuten ainakin +tropiikissa, saattoi Iris valaista pienen valtakuntansa. + +Molemmat olivat äärimmäisen väsyneitä, mutta siitä huolimatta ei +merimies voinut nukkua. Hänen ajatuksensa työskentelivät tinapalassa +olevissa merkeissä. + +"32 jaettuna 1; X ja pilkku vieressä!" toisti hän useita kertoja. +"Mitä se merkitsee. Jupiterin kautta!" huudahti hän äkkiä. "Se ei ole +mikään X, jonka yläpuolella on piste. Se merkitsee pääkalloa ja kahta +ristiinasetettua reisiluuta. Merkki on juuri sillä paikalla, jossa +päivällä näimme tuon aution, kummallisen kivilouhoksen. Ennenkuin tyttö +aamulla herää, on minun tutkittava paikka." + + + + +V. + +Kuitit. + + +Herätessään huomasi hän auringon korkealla taivaalla, nuotio rätisi +iloisesti ja hallitseva jumalatar oli muuttanut muotoaan niin, että +merimies tarkasteli häntä hämmästyneenä. + +Jenks nousi äänettömästi istumaan, veti jalat alleen ja katseli. Tytön +kasvot eivät olleet hänen istumapaikaltaan näkyvissä ja ensi hetkellä +luuli hän uneksuvansa. Tyttö oli puettu hienoon merensiniseen hameeseen +ja aistikkaaseen puseroon. Hänen valkoisten säämiskäkenkiensä tilalle +olivat ilmestyneet vahvat nahkakengät. Hän oli oikein hieno, tämä +saaren Hebe. + +Vihdoin käsitti mies mitä oli tapahtunut. Tyttö oli noussut +päivänkoitteessa, voittanut luonnollisen vastenmielisyytensä ja +edellisenä päivänä kootusta varastosta valinnut sopivampia vaatteita +kuin ne, joissa oli pelastunut. + +Hän silmäili omia ryysyjään ja antoi miettivin katsein kätensä liukua +ajamatonta leukaansa pitkin. Muutamien päivien kuluttua muistuttaisivat +hänen kasvonsa kenkäharjaa. Tällä surullisella hetkellä olisi hän +vaihtanut rakkaan piippunsa ja tupakkansa -- partaveitseen. + +Sitten hänen tunteensa muuttuivat. Hänen nimensä oli Robert-palvelija. +Hän tarttuu kenkäänsä ja Iris kuuli sen. + +"Huomenta!" huudahti hän ystävällisesti hymyillen. "Luulin ettette +ikinä heräisi. Olkaa hyvä ja peseytykää nopeasti, muuten tulevat munat +koviksi." + +"Munat?" + +"Niin. Olen koonnut metsästä muutamia. Maistoin yhtä, joka näytti +hyvältä ja se oli erinomainen." + +Miss Deane oli valmistanut erinomaisen aamiaisen. Kinkku ja laivakorput +olivat ruokalistassa tietysti etusijalla, mutta sitäpaitsi oli +keitettyjä munia, paistettuja banaaneja ja tuoreita kookospähkinöitä. +Nämä ja raitis vesi eivät olleet niinkään halveksittavia +haaksirikkoisille, jotka olivat satojen mailien päässä sivistyneestä +maailmasta. + +Vaikka hänen elämänsä olisi ollut kysymyksessä, ei mies olisi voinut +olla tuomatta esille seurustelulahjojaan. Heidän keskustelunsa +kosketteli Italiaa, Egyptiä ja Intiaa. Hän puheli sivistyneen miehen +vapaudella. Hän kertoi m.m. erään kaskun brittiläisen sotamiehen +avuttomuudesta kaikessa, mitä ei ole säännöissä. + +"Minä muistan", sanoi hän "nähneeni erään kerran ratsuväen +aliupseerin komennuskuntineen istuvan nälistyneinä säkkipinkan päällä +Suakinaavikolla. Ja tiedättekö, mitä säkeissä oli? Korppuja! He +luulivat säkkien sisältävän patenttijalkineita, kunnes minä ilmoitin +heille asianlaidan." + +Iris oli sanomaisillaan: "Siinä tapauksessa te olette ollut upseerina +armeijassa!" mutta ei tehnyt sitä. Hän ei kuitenkaan voinut peittää +silmiensä veitikkamaista ilmettä. Merimies huomasi sen, pysähtyi ja +jatkoi: + +"Miss Deane, nyt olemme lörpötelleet riittävästi. Olen tänä aamuna +oikea laiskiainen, mutta ennenkuin ryhdyn työhön, on minun sanottava +teille muutamia asioita. Ensiksikin, te ette saa tehdä useampia +kokeiluja ruoka-aineiden kanssa. Munat olivat mainioita, mutta +menestyksen innostuttamana te myrkyttäisitte itsenne. Toiseksi, ette +koskaan saa mennä pois näkyvistäni ilman revolveria -- antaaksenne +sillä merkin. Oliko teillä revolveri mukananne mennessänne munia +kokoamaan?" + +"Ei, miksikä sitä kysytte?" + +Mies näytti huolestuneelta vastatessaan: + +"On ehkä parasta kertoa teille heti, että me voimme saada koska +hyvänsä vieraiksemme julmia ja verenhimoisia villejä. En olisi sitä +maininnut, jos se olisi vain kaukainen mahdollisuus. Mutta asiain näin +ollen on teidän tiedettävä, että jotain sentapaista saattaa tapahtua. +Toivokaamme Jumalan hyvyyteen ja siihen, että pelastus pian tulee. +Saari näyttää olleen hylättynä monta kuukautta ja siinä on paras toive +pelastukseemme." + +Nyt oli Iris vakava. + +"Mistä tiedätte sellaisen vaaran meitä uhkaavan?" + +Mies väisti kysymyksen. + +"Senvuoksi, että olen sattumalta lukenut koko joukon Kiinan merestä +ja sen saariasujamista. Minä olisin viimeinen tuottamaan teille +levottomuutta turhanpäiten. Haluan vain selittää, että muutamiin +varovaisuustoimenpiteisiin on ryhdyttävä torjuaksemme vaaran, joka on +mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Siinä kaikki." + +"Mr Jenks", sanoi Iris mutkattomasti. "Olemme Jumalan kädessä. Asetan +luottamukseni häneen ja teihin. Olen toivorikas, ei, enemmän -- varma. +Kiitän teitä siitä, mitä olette tehneet ja vielä tulette tekemään. Jos +te ette voi suojella minua uhkaavia vaaroja vastaan, ei sitä voi kukaan +muukaan mies tehdä, sillä te olette rohkein ja ritarillisin herrasmies, +jonka olen tavannut." + +Merimies ei uskaltanut vastata. Hän nousi ja tarttui kirveeseen +tehdäkseen murhaavan hyökkäyksen lähellä olevaa sagopalmua vastaan. + +Iris sai ensiksi takaisin mielenmalttinsa. Synnynnäisellä +hienotunteisuudella osoitti hän innokasta mielenkiintoa puun kaatoon. + +"Mihin tarvitsette sitä?" kysyi hän puun kaatuessa. + +Jenks tunsi olevansa melkein ennallaan. + +"Siinä on muutosta ruokalistaan", vastasi hän. "Ei, emme me keitä +lehtiä emmekä paista kuorta. Kun halkaisen palmun, huomaatte sen olevan +täynnä eräänlaista ydintä, ja teidän tehtäväksenne jää viruttaa se +vedessä, poimia pois kaikki säikeet ja antaa lopuksi veden haihtua. +Jälelle jää valkoista pulveria. Kun se keitetään, saadaan siitä sagoa." + +"Varjelkoon!" sanoi Iris. + +"Se kuuluu kummalliselta, mutta luulen olevani oikeassa. Maksaa joka +tapauksessa vaivan koettaa." + +Senjälkeen jätti hän Iriksen valmistamaan sagoa ja lähti saaren +toiselle rannalle pyydystämään kilpikonnia, kuten ilmoitti. Päästyään +puiden suojaan alkoi hän kulkea nopeammin ja kääntyi vasemmalle +tutkiakseen halkeamaa, joka tinapellille oli merkitty pääkallolla ja +ristiin asetetuilla luilla. Kummastuksekseen joutui hän vanhalle tielle +-- toisin sanoen, metsän läpi kulkevalle linjalle, jossa ei ollut +mitään suurempia puita ja maassa oli merkkeinä ihmisten käynnistä pari +kokoonkäpristyneitä kiinalaisia jalkineita, puusandaali sekä paarien +lahonneet jäännökset. + +Vihdoin tuli hän perille halkeaman reunalle ja näkemänsä näky sai hänet +hämmästymään. Lukuisat ihmiskädet olivat vuoren syrjään kaivaneet +mahtavan haudan. Muodoltaan melkein ympyriäisenä oli sen läpimitta ehkä +sata jalkaa, ja syvimmässä kohdassa arveli hän syvyyden olevan noin +neljäkymmentä jalkaa. + +Ruohoja, pensaita ja kaikenlaisia kasveja kasvoi reunoilla. Mutta noin +kymmenen jalan päässä pohjasta lakkasi kaikki kasvullisuus ikäänkuin +pohjan ympärillä olisi ollut noiduttu kehä. + +Kehä oli hautausmaana. Ihmisten ja eläinten luita oli sekaisin. +Useimmista oli jälellä vain luuranko. Muutamilla ruumiilla -- hän laski +niitä yhdeksän -- oli vielä yhtäläisyyttä ihmisen kanssa. Heillä oli +dyakkivaatteet. Toiset olivat ehkä olleet kiinalais-kuleja. Hän eroitti +koreja ja omituisia lapioita sekä kuokkia luiden joukossa. Eläimet +olivat kaikki samaa lajia, pieniä ja laihoja. Lopuksi näki hän jalan. +Se oli sian. + +Kaiken yllä oli pyörretuulen tuomia paksuja hiekkakerroksia. Paikka oli +kauhea. Jenks tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen. Hänestä tuntui kuin +olisi silmännyt haudan salaisuuksiin. + +Vihdoin kuitenkin alkoivat hänen aivonsa selvetä. Hän sai ajatuskykynsä +ja alkoi tuumia tullen seuraavaan tulokseen: + +Kauan sitten oli joku tuliperäisessä kalliossa keksinyt arvokkaita +kivennäisaineita. Kaivaustyöt olivat olleet täydessä käynnissä kun +tulivuori valmisti koston ihmismuurahaisille, jotka tunkeutuivat sen +sisuksiin, tukahduttamalla heidät hiilikaasuun. Sikalauma -- jonka +kiinalaiset epäilemättä olivat tullessaan tuoneet -- joutui saman +kohtalon alaiseksi ollessaan siellä kauhealla ateriallaan. + +Sitten tuli eurooppalainen, joka ymmärsi hiilikaasun olevan ilmaa +raskaampaa ja pysähtyvän kaivoksen pohjalle. Hänkin oli yrittänyt +temmata kalliosta aarretta rakentamalla sen läpi tunnelin. Hän +oli kenties osaksi onnistunut ja purjehtinut pois -- ehkä apua +hakemaan -- sekä merkinnyt paikan läkkipurkin tinakanteen. Se joutui +todennäköisesti jonkun toisen miehen haltuun, joka uteliaana, muttei +vakuutettuna, antoi laskea itsensä maihin tälle kohtalokkaalle +paikalle, varustettuna riittävillä ruokavaroilla. Hän oli ehkä +järjestänyt niin, että hänet haettaisiin määrätyn ajan kuluttua. + +Mutta sitä ennen tuli dyakkirosvojen _sampani_ ja rohkean miehen luut +lepäsivät lähteen läheisyydessä, hänen päänsä koristaessa jonkun +verenhimoisen päällikön laajaa. Haudattuaan omat kuolleensa -- sillä +valkoinen mies kamppaili elämänsä puolesta epätoivoisesti, kuten +patruunahylsyistä näkyi -- tutkivat murhaajat saaren, jolloin muutamat +heistä uteliaisuudesta laskeutuivat kaivokseen ja jäivät sinne. Toiset +taikauskoiset raakalaiset pakenivat niin kiireesti, etteivät muistaneet +viedä luolasta mukaansa fotogenia eivätkä työkaluja, vaikka pitävätkin +niitä suuressa arvossa. + +Sellainen oli hänen mielestään täällä tapahtunut murhenäytelmä. +Se selitti kaiken paitsi 32. Oliko vieläkin joku kauhea arvoitus +odottamassa ratkaisua? + +Sitten kiisivät hänen ajatuksensa Irikseen. Jospa hän olisi sattunut +munia etsiessään tähän kuoleman laaksoon! Ja miten voisi tämän salata +häneltä? Eikö ollut parempi tuntea tämä kuin yht'äkkiä kävellessään +metsässä joutua tähän kauhistuttavaan paikkaan. + +Hän juoksi nopeasti takaisin kunnes huomasi Iriksen olevan polvillaan +ja viruttavan vadinkannessa olevassa vedessä sagoa. + +Hän huusi tyttöä, vei hänet polulle ja osoitti kohtalokasta +kivilouhosta, mutta siten, ettei Iris voinut sinne katsoa. + +"Muistattehan sen pyöreän reiän, jonka näimme vuorenhuipulta", sanoi +hän. "No niin, se on täynnä hiilihappokaasua, jonka hengittäminen on +sama kuin kuolema. Luvatkaa minulle, ettette mene milloinkaan sen +lähelle." + +Iris oli hiukan hermostunut ja tunsi kaulassaan kuristusta vastatessaan: + +"En halua kuolla. Luonnollisesti pysyn sieltä poissa. Miten kauhea +saari. Ja kuitenkin saattaisi se olla paradiisi!" + +Hän puri huuliaan pidättääkseen kyyneleitä, mutta kun hän oli tämän +paradiisin Eeva, ei hän voinut olla tiedustamatta: + +"Kuinka pääsitte siitä selville? Onko siellä -- jotain -- hirveää?" + +"On, eläinten jäännöksiä ja muuta. En olisi puhunut siitä, ellei se +olisi ollut aivan välttämätöntä!" + +"Onko teillä muita salaisuuksia?" + +"Koko joukko!" Hän hymyili ja kuje onnistui, sillä Iris luuli hänen +puhuvan menneisyydestään. + +He palasivat vaieten luolalle. + +"Menen sisään teidän lamppunne kanssa. Saanko?" kysyi merimies. + +"Tietysti! Miksikä ette saisi? Saanko tulla mukaan?" + +Mies nyökkäsi, jonka jälkeen he menivät yhdessä sisään ja Jenks tutki +perinpohjaisesti kallion. Maanjäristyksen aiheuttama maanvieremä, joka +oli helpottanut tunnelin kaivamista, näytti luolan päästä suuntautuneen +vasemmalle. Luolassa näkyi jälkiä sitkeästä työstä. Äkkiä hän huudahti. + +"Mikä on?" huudahti Iris. + +"En ole varma asiasta", vastasi merimies. "Tahdotteko pidellä lamppua +sillä aikaa kun käytän sorkkarautaa." + +Kivessä näkyi ohut sinivalkoinen juova. Hänen onnistui murtaa sangen +suuri pala, joka sisälsi metallia. He menivät ulos merimiehen ottaessa +mukaansa veitsen, jolla voisi vuolla metalliliuskoja. + +"Onko se hopeaa?" kysyi Iris liikutettuna. + +"En usko sitä. En ole mikään ammattimies -- mutta luulen -- arvelen sen +olevan -- antimoniumia." + +"Niin paljon melua tyhjästä!" sanoi Iris ja palasi valmistamaan sagoa. + +Kirves olalla läksi Jenks rannalle. Oli laskuvesi ja riutan kivet +pistivät esille viheriästä vedestä kuin terävät hampaat. + +Joukko laivan sirpaleita makasi kuivalla. Oli helppo asia vahvalle ja +notkealle miehelle päästä perille, ja kuitenkin merimies epäröi. + +"Syötillä varustettu rotanloukku", mutisi hän itsekseen ja kiiruhti +sitten askeleitaan. Hypellessään kalliolta kalliolle katosi epäilys. +Hänestä esineet olivat verrattomasti arvokkaammat vaaraa. Hän oli +parissa minuutissa perillä. Palmu kasvoi kalkkikivikalliolla ja sen +juuret olivat tunkeutuneet kallion rakoihin ollen hyvässä suojassa +myrskyltä. + +Merimiehen ja puun välillä oli kapea vesivyö. Vaikka vesi lagunissa +oli kaksikymmentä syltä syvää, oli se kristallikirkasta. Pohjassa, +jonka muodosti ihmeellisen valkoinen hiekka ja rikkoutuneet +korallinkappaleet, näkyi jokainen esine. Hän saattoi huomata paljon +kaloja, mutta ei yhtäkään haikalaa. Riutan sisäpuolella näkyi selvästi +_Sirdarenin_ etuosa. + +Merenpuolella ei vesi ollut niin kirkasta. Saavuttaakseen Palmukallion +-- kuten sitä myöhemmin kutsuttiin -- oli hänen kahlattava noin +kolmekymmentä jalkaa vyötäisiään myöten vedessä. + +Hän teki sen. Puuta vasten nojallaan oli matala, kapea laatikko +varustettuna rautakulmilla ja brittiläisen hallinnon merkillä, leveällä +nuolella. + +"Kaikkien jumalien kautta!" huudahti merimies, "pyssyjä." + +_Sirdaren_ oli kuljettanut aseita ja ammuksia Hongkongista Singaporeen. +Kohtalo oli sallinut, että melkein loppumaton patruunavarasto oli +lennähtänyt yli riutan saaren rantaan. Ja tässä oli Lee-Melford +kiväärejä kylliksi puolelle komppanialle. Hän ei halunnut panna +vaaraan kallisarvoista kirvestään koettamalla avata sillä raudoitettua +laatikkoa. Täytyi palata hakemaan sorkkarautaa. + +Mitä muuta tässä Neptunin lahjoittamassa kauppaliikkeessä oli? Näköään +vahingoittumaton laatikko teetä. Kolme tynnyriä turmeltumattomia +jauhoja. Salongintuoli, rikkinäinen kronomeetteri, rikkonaisia +porsliineja ja puutavaraa. + +Kappaleen matkaa kauempana näkyi _Sirdarenin_ mahtava savupiippu. +Tavaroiden joukossa oli myöskin nuoraa ja väkipyörä. Hänelle johtui +heti mieleen rakentaa ilmarata ja sitä myöten siirtää teelaatikko +näihin. + +Hän asetti nuoran väkipyörään ja kiipesi puuhun repien siinä toimessa +housunsa. Hän oli kiinnittänyt väkipyörän vahvasti puuhun ennenkuin +tuli ajatelleeksi miten paljon yksinkertaisempaa olisi murtaa laatikko +auki ja viedä tee maihin vähin erin. + +Hän nauroi ja sanoi itsekseen: "Alan tulla tyhmäksi! Mutta koska laitos +on valmiina, voin nyt yhtä hyvin käyttää sitä." + +Hän solmi köydenpäät yhteen ja heitti ne riutalle. Sitten tarttui +hän kirveeseen ja laskeutui veteen tietämättä, että Iris, joka oli +vaivannut taipuisan sagon latteaksi pannukaakuksi, oli tullut rannalle +ja katseli häntä. + +Vesi oli noussut tuskin hänen polviensa yli, kun pitkä käsivarsi +kiertyi ikäänkuin lasso hänen oikean jalkansa ympärille. Toinen +samanlainen kietoutui vyötäisille. + +"Jumalani!" läähätti hän kun kauhea imuputki sulki hänen suunsa ja +nenänsä. Mustekala oli hyökännyt hänen kimppuunsa. + +Kauhea pahoinvoinnin tunne oli voittamaisillaan hänet, mutta rakkaus +elämään tuli hänelle avuksi ja hän työnsi imuputken kasvoiltaan. Sitten +heilahti kirves ja yksi mustekalan kahdeksasta käsivarresta lyheni +melkoisesti. Mutta neljäs kiertyi vasemman jalan ympäri. Muutaman jalan +päässä, vedestä kohonneena, ulkopuolella kirveen ulottuman näkyi kauhea +mustekala ammottavine kiduksineen ja ilettävine silmineen. + +Merimies seisoi hajasäärin iskien kirveellä kuin mieletön, mutta +vesi vaikeutti häntä ja hänen täytyi taivuttautua taaksepäin ettei +kadottaisi tasapainoaan. Jalansijan säilyttämisen välttämättömyys esti +häntä antamasta kuolettavaa iskua. + +Mustekala oli ankkuroitu kolmella käsivarrellaan. Viimeinen vapaa +imulonkero singahti salamannopeudella tarttuakseen jälleen miehen +kasvoihin tahi kaulaan. Hän löi uudelleen ja uudelleen onnistumatta +antamaan tehoisaa iskua. + +Merimies tunsi epätoivoissaan voimainsa alkavan pettää. Jos mustekala +olisi ollut lajinsa jättiläisiä, ei hän olisi kestänyt näinkään kauan. +Asiain näin ollen saattoi peto kärsivällisesti lujentaa otettaan ja +säälimättömällä varmuudella vetää uhrinsa luokseen. + +Hänen voimansa olivat melkein lopussa. Epätoivoissaan päätti hän +antaa perään ja mielettömästi ponnistaen koettaa upottaa kirveen +pedon aivoihin. Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa tämän kohtalokkaan +suunnitelman -- sillä mustekala olisi silmänräpäyksessä vetäissyt hänet +veden alle -- kuului tiheästi peräkkäin viisi revolverinlaukausta. Iris +oli onnistunut pääsemään lähimmälle kalliolle. + +Kolmas kuula teki mustekalan miettiväiseksi. Se heitti tumman suihkun +veteen, joka heti paikalla tuli mustaksi ja läpinäkymättömäksi. +Imulonkerot pieksivät voimattomassa raivossa vedenpintaa ja se, joka +piteli Jenksin vyötäisistä, tuli voimattomaksi ja jäykäksi. Kirves +välähti ajatuksen nopeudella. Vielä yksi käsivarsi katkaistiin. + +Mutta Jenks oli yhä kiinni voimatta liikkua. Hän kääntyi ja katsoi +Irikseen. Sillä tavalla silmäsi ehkä Lazarus haudastaan. + +"Nuora!" huusi tyttö, päästi revolverin ja tarttui jalkojensa juuressa +olevaan nuoranpäähän. + +Merimies heitti kirveen kalliolle ja tarttui molemmin käsin +nuoraan. Hän kohottautui ylös ja potkasi. Hän oli vapaa. Kahdella +suonenvedontapaisella askeleella oli hän tytön rinnalla. + +Hän horjui erään kiven luo ja vaipui voimattomana sille. Hetken +kuluttua tunsi hän kuinka Iris ujosti laski kätensä hänen olkapäälleen. +Hän kohotti päätään ja katsoi tyttöön. + +"Kiitos", sanoi hän. "Nyt olemme kuitit." + + + + +VI. + +Muutamia selityksiä. + + +Koska Jenks oli vahvarakenteinen, toipui hän pian. Onneksi ei hän +ollut saanut taistelussa mustekalan kanssa mitään vaikeampia vammoja. +Hänen suunsa ympäristö oli arka sekä vyötäisillä ja jaloissa muutamia +mustelmia. Kirveenisku oli sattunut vasempaan kenkään hipaisemattakaan +jalkaa. Lyhyesti, hän oli melkein vahingoittumaton. + +Hänellä oli sama tapa kuin koirilla, nimittäin ravistaa itseään +tappelun jälkeen. Hän teki nytkin niin noustuaan seisomaan. Iriksessä +näkyi mielenliikutuksen aiheuttamia jälkiä. Hän oli aivan kalpea ja +hänen silmänsä tuijottivat. + +"Tulkaa!" sanoi Jenks lempeästi. "Palatkaamme saarelle." + +Hän otti tyynesti johdon, auttoi tyttöä yli kallioiden ja melkein +kantoi häntä, kun tie tuli liian vaikeaksi. + +Rannalle tultuaan saattoi Iris käydä yksin, mutta hän ontui. Jenks +tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi käheästi: + +"Oletteko jollain tavoin vahingoittunut?" + +"Ei se ole mitään", mutisi Iris. "Minä luiskahdin kalliolta. Se ei ole +mikään nyrjähdys -- ainoastaan pieni niukahdus -- nilkan yläpuolella on +pieni naarmu." + +"Minä kannan teitä!" + +"Sellainen päähänpisto! Voin juosta teidän kanssanne kilpaa luolalle." + +Eikä se ollut leikkiä. Hän tahtoi juosta -- joutua kauemmaksi +mustekalasta. + +"Onko varma, että vamma on vain vähäpätöinen?" + +"Ehdottomasti! Sukka hankaa hiukan, siinä kaikki. Odottakaa, niin +näytän." + +Hän kumartui, veti sukan oikeasta jalastaan ja ojensi sen esiin nostaen +hiukan hamettaan. Ulkosivulla oli suuri haava. + +Merimies osoitti asianmukaista lääkärin mielenkiintoa. Hänen sanansa ja +tapansa olivat ammattimaisia. + +"Tämän laitamme jälleen pian kuntoon", sanoi hän. "Kaistale +musliinipuvustanne konjakkiin kastettuna --." + +"Konjakkiin!" huudahti Iris. + +"Niin, meillä on hiukan konjakkia, kuten tiedätte. Konjakki on +erinomaista ruhjevammoihin. Sitä voi käyttää sekä sisällisesti että +ulkonaisesti." + +Iriksen repiessä muutamia musliinikaistaleita, katkaisi merimies kaulan +konjakkipullosta. Molemmat maistoivat hiukan ja alkohooli toi väriä +heidän kalpeihin kasvoihinsa. + +Side oli valmis ja sen toinen pää oli kasteltu konjakkiin. Iris meni +luolalle, mutta mies huudahti: + +"Odottakaa hiukan! Minun on otettava ensiksi sieltä pari sorkkarautaa." + +"Mitä varten?" + +"Minun on mentävä sinne takaisin." Pään nyökkäyksellä osoitti hän +riuttaa. Tyttö nyyhkytti kauhistuksesta. "Tällä kertaa en antaudu +alttiiksi vaaroille", jatkoi Jenks. "Löysin sieltä kiväärejä ja me +tarvitsemme niitä; ne saattavat olla meidän pelastuksemme." + +Kun Iris päätti jonkun asian, ilmestyi hänen leukaansa kuoppa. + +"Minä tulen mukaan", ilmoitti hän. + +"Hyvä! Odotan teitä. Laskuvesi kestää vielä tunnin." + +Side oli pian laitettu ja he palasivat riutalle. Kun Iris nyt kiipeili +yli epätasaisten kivien ja kallioiden, hämmästyi hän sitä notkeutta +ja rohkeutta, jota oli osoittanut kulkiessaan samaa tietä äskettäin. +Silloin hyppäsi hän kiveltä kivelle pelottomalla varmuudella. Tällä +kertaa nosti Jenks hänet kanavan yli. + +"Tässäkö te kaaduitte?" kysyi merimies hellästi. + +"Niin. Mistä sen arvasitte?" + +"Luin sen silmistänne." + +"Olkaa kiltti, älkääkä lukeko minun silmistäni, vaan katsokaa omillanne +mihin menette." + +"Teen sen ehkä myöskin." + +He seisoivat sen kanavan maanpuoleisella laidalla, jossa Jenks +oli taistellut mustekalan kanssa. Musta väri, jota hyökkääjä oli +ruiskuttanut kärsiessään tappion, alkoi vähitellen kadota. + +"Mitä aiotte tehdä tuotuanne niin suurin vaikeuksin minut tänne?" kysyi +Iris. "Olisi mieletöntä koettaa kahlata uudelleen yli. Siellä missä +näitä petoja on yksi, on kyllä useampiakin." + +Jenks hymyili. "Siitä syystä olen juuri ottanut sorkkarautoja mukaani. +Jos istutte hetken tässä, niin on kaikki selvillä." + +Hän kaivoi toisen sorkkaraudan lujasti kiinni koralliriuttaan. Päät +köydestä, joka oli viety puussa olevan väkipyörän ympäri, olivat siinä, +johon tyttö oli ne taistelun jälkeen heittänyt. Hän kiinnitti ne +rautaan, kiersi laudankappaleella tiukalle ja muodosti niistä sillan, +jota myöten hyvin saattoi vetää tavaroita. + +Iris katseli tätä vaieten. Merimies esiintyi aina edukseen +työskennellessään kovasti. Kaikkeen, mihin hän ryhtyi, omistautui hän +koko sielullaan. Iris ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista miestä. +Sellaisina hetkinä tunsi hän tätä kohtaan rajatonta ihailua. + +"Otaksun", huomautti tyttö, "teidän laittavan kuntoon ilmaratanne +turvataksenne oman ja tavaroiden kulun." + +"Ni-in." + +"Miksikä olette siis noin epäröivä?" + +"Senvuoksi, että omasta puolestani olen aikonut kahlata yli. Köysi on +aiottu tavaroille." + +Iris nousi nopeasti. "Kiellän teitä ehdottomasti menemästä uudelleen +veteen. On suorastaan häpeä ajatella sellaista. Te asettaudutte +vakavaan vaaraan ilman mitään todellista syytä, sikäli kuin näen, ja +jos teille jotain tapahtuu, jään minä tälle kauhealle saarelle yksin." + +Merimies ei oikein näyttänyt tietävän mitä tekisi. + +"Miss Deane", sanoi hän, "vaara ei ole niin suuri kuin kuvittelette. +Viime kerralla yllätti mustekala minut, mutta sitä se ei tee toista +kertaa. Minun on saatava nuo kiväärit. Jos se teitä rauhoittaa, voin +kyllä itsekin kulkea nuoraa pitkin." + +Hän teki tämän myönnytyksen kovin vastenmielisesti, sillä jos jokin +vaara merestä käsin uhkaisi, olisi hänen paljon vaikeampi välttää sitä +riippuessaan köydessä, joka painui hänen allaan, kuin kulkiessaan +vapaasti valmiina syöksymään joko eteen tahi taakse. + +Tätä ei Iris ymmärtänyt ennenkuin näki hänen pitkin, voimakkain ottein +heilauttavan itseään eteenpäin. + +"Seis!" huusi Iris. Mies päästi otteen ja putosi veteen kääntyen +katsomaan tyttöä. + +"Mikä on?" kysyi hän. + +"Astukaa! Kulkekaa!" Merimies kulki takaisin ottaakseen vastaan +ojennuksen. + +"Te tiesitte koko ajan olevan parempaa mennä kahlaamalla, mutta +tehdäksenne minulle mieliksi ryhdyitte tähän vaaralliseen keinoon! +Miksikä teitte sen?" + +"Olette itse vastannut kysymykseenne." + +"Olen teihin hyvin, hyvin suuttunut." + +"Kerron teille mitä teen", sanoi Jenks. "Jos suotte minulle anteeksi, +koetan hypätä yli. Hyppäsin erään kerran yhdeksäntoista jalkaa kolme +tuumaa eräällä -- hm -- niityllä --" + +"Älkää seisoko lörpöttelemässä siinä! Puolen tunnin kuluttua on vesi +noussut yli riutan", huudahti tyttö. + +Mitään puhumatta alkoi Jenks työnsä. Siellä oli paljon köyttä ja hänen +suunnitelmansa oli varsin yksinkertainen. Kun jokainen käärö oli +varmasti sidottu, kiinnitti hän tavaran juoksevaan köyteen, joka kulki +puusta rautapulttiin. Juoksunuoraan sitoi hän kiinni kevyimmän köyden, +jonka löysi, ja heitti toisen pään Irikselle. Kevyesti vetämällä +saattoi Iris vetää raskaan kiväärilaatikonkin toiselle puolelle, sillä +kaltevuuspinta oli niin jyrkkä, että mitä raskaampi paino oli, sitä +helpommin se liukui köyttä pitkin. + +He työskentelivät kunnes Jenks ei löytänyt enää mitään ottamisen +arvoista. Senjälkeen kahlasi hän varovasti yli kanaalin. Tyttö tuijotti +kauhistuneena veteen siksi kunnes merimies oli jälleen hänen rinnallaan. + +"Kuten näette", sanoi mies, "olette te säikäyttäneet jokaisen +mustekalan monen mailin piirissä karkuun." + +Nousuvesi oli kääntynyt; muutaman minuutin kuluttua olisi osa riuttaa +veden alla. Kiväärilaatikon kantaminen saarelle oli aivan mahdotonta +ja Jenks teki nyt sen, joka olisi säästänyt, aikaisemmin suoritettuna, +häneltä koko joukon työtä ja vaivaa. Hän särki laatikon ja huomasi +aseiden olevan hyvässä kunnossa. + +Hän tarkasti puolitusinaa ja pani ne syrjään. Senjälkeen laittoi hän +laivanpirstaleista pienen lautan ja sitoi sille kiinni teelaatikon, +jauhotynnyrin, rikkinäisen salongintuolin ja muuta pikkutavaraa, jota +saattoi tarvita. Hän vältti vesillelaskemisvaikeudet rakentamalla +lautan aivan lähelle vesirajaa. Kun kaikki oli valmiina, kohotti +nousuvesi lautan, johon oli sidottu vahva köysi, ja kuljetti sitä +rantaan päin. Sitten otti merimies olalleen neljä kivääriä, pyysi tytön +tekemään samoin kahdelle jälelle jääneelle, ja ohjasi lauttaa nuorasta +sopivaan paikkaan. + +"Teidän kuljettaessanne tavaroita maihin, menen minä valmistamaan +päivällistä", ilmoitti Iris. + +"Mutta olkaa varovainen, ettette nyrjäytä jalkaanne uudelleen." + +"Sitä kyllä olen. Nilkkani muistuttaa siitä joka askeleella, jonka +otan." + +Sill'aikaa kun Jenks sai tavarat maihin, oli Iris valmistanut +päivällisen. Se oli keittotaidon uusi riemuvoitto. Munat olivat +paistettuja! + +"Minulla on vakava aikomus keittää kokonainen kinkku", sanoi tyttö. +"Onko teillä mitään aavistusta, kuinka kauan sellaista on keitettävä." + +"Neljännestunti jokaista puoltakiloa kohti." + +"Mainiota! Mehän emme voi mitata painoa emmekä aikaa." + +"Luulen voivamme tehdä molemmat. Laitan jonkunlaisen tasapainolaitteen. +Sen toiseen päähän sidomme kinkun ja toiseen kiväärin sekä muutamia +patruunoita, ja minä voin sanoa kinkkujenne painon täsmälleen. +Ajanmittauksen suhteen olen päättänyt turvautua aurinkokelloon. Muistan +sangen hyvin siihen vaadittavat kappaleet, ja kun olemme jonkun aikaa +sitä tarkanneet, voimme korjata esiintyvät virheet." + +"Te olette tosiaankin viisas, mr Jenks", sanoi Iris lapsellisesti. +"Oletteko omistaneet monta vuotta elämästänne valmistautuaksenne +oleskeluun asumattomalla saarella?" + +"Jotain siihen tapaan. Elämäni on ollut päätöntä kuljeksimista. Kohtalo +on ajanut minut paikkaan, jossa ne pienet kokemukset, joita minulla on, +voivat olla hyödyllisiä." + +"Päätöntä kuljeksimista!" huudahti Iris. "Sitä en usko. Sellaista +ilmaisutapaa käytetään ikävistä, tarkoituksettoman kiertelyhalun +valtaamista ihmisistä. Teidän pahin vihollisennekaan ei voi teistä +sanoa sitä." + +"Pahin viholliseni on joka tapauksessa saattanut sen ilmaisumuodon +vastaamaan todellisuutta, miss Deane." + +"Te tarkoitatte hänen turmelleen teidän uranne?" + +"Niin -- otaksun asian olevan siten." + +"Oliko hän hyvin suuri lurjus?" + +"Oli ja on vieläkin." + +Jenks puhui rauhallisen katkerasti. Tytön sanat olivat herättäneet +muistoja. Hetkeksi unohti hän joutuneensa puhumaan itsestään eikä +ollenkaan huomannut Iriksen kasvojen tyytyväistä ilmettä, kun tämä sai +tietää hänen pahimman vihollisensa olevan miehen. + +"Te olette väsynyt", sanoi tyttö. "Haluatteko tupakoida?" + +Jenks otti esille piippunsa ja tupakkansa, mutta hänen oli vaikea +käyttää oikeaa kättään, jota särki kauheasti. + +Myötätunnosta huudahtaen hypähti tyttö ylös ja pyysi saada hoitaa hänen +sormeaan. Hän sitoi sormen konjakkiin kastetulla liinarievulla. Sitten +tarttui hän miehen tupakkapurkkiin ja piippuun. + +"Älkää pelätkö", sanoi hän nauraen. "Olen täyttänyt isäni piipun monta +kertaa. Kesken kaiken, te tulette varmasti pitämään isästäni, kun +opitte hänet tuntemaan. Hän on paras ihminen minkä tunnen." + +"Te olette siis hyviä ystäviä." + +"Hyviä ystäviä! Hän on ainoa ystävä mitä minulla maailmassa on." + +"Mitä? Onko se totta?" + +"Täydellisesti! Minä en luonnollisesti koskaan unohda kuinka paljosta +minun on teitä kiittäminen, mr Jenks. Ja minä pidän myöskin teistä +tavattomasti, vaikka te välistä olette niin -- niin tuima minua +kohtaan." + +"Rakas lapsi!" mutisi merimies nähtävästi omissa ajatuksissaan. "Vain +niin, minä olen mielestänne tuima?" + +"Niin, oikea karhu, silloin kun te läksytätte minua! Te voitte olla +oikein hauska kun haluatte ja unohdatte huolenne. Mutta minkävuoksi +kutsutte minua lapseksi. Kuinka vanha te olette, mr Jenks? Minä täytin +joulukuussa kaksikymmentä." + +"Ah, täytin elokuussa kaksikymmentäkahdeksan", vastasi mies. + +"Varjelkoon!" läähätti tyttö! "Pyydän anteeksi, mutta luulin teidän +olevan vähintäin neljänkymmenen." + +"Epäilemättä näytän siltä. Mutta ei ole eduksi ulkonäölle nousta +varhain ylös ja mennä myöhään vuoteeseen." + +"Olen usein kummastellut kuinka armeijan upseerit kestävät", sanoi +Iris. "He eivät koskaan näytä saavan tarpeeksi unta, eivät ainakaan +täällä idässä. Olen nähnyt heidän tanssivan puolen yön jälkeen ja +kuullut heidän senjälkeen olleen ulkona viiden tai kuuden aikaan +aamulla metsästämässä tahi harjoituksissa." + +"Te arvelette siis minun olleen upseerina?" + +"Olen siitä varma. Teidän tapanne, äänenne, tyyni, käskevä +esiintymisenne, niin, vieläpä käyntitapannekin ilmaisee sen." + +"Siinä tapauksessa", sanoi Jenks surullisesti, "en tahdo kieltää +tosiasiaa. Olen ollut yhdeksän vuotta upseerina intialaisessa +pääesikunnassa. Minun päähänpistoni, miss Deane, oli huolehtia +parhaimmalla tavalla miesteni ruuasta ja pitää heitä reippaina kaikissa +olosuhteissa ja ilmastoissa, erikoisesti silloin kun jokapäiväisiä +elämäntarpeita ei ollut riittävästi. Siihen päästäkseni luin kaikkea +mahdollista jokaisesta maasta, mihin rykmenttini mahdollisesti +saattoi tulla lähetetyksi; opettelin tavallisten ruoka-aineiden nimet +maankielellä ja otin erityisesti selkoa kuinka luonto huolehtii ihmisen +toimeentulosta. Nämä tutkimukset kiinnittivät mieltäni. Sudanin retken +aikana oli minulla niistä hyötyä ja, kiitos niiden, minut koroitettiin." + +"Kertokaa!" + +"Muutamien taisteluiden jälkeen oli minun osastoni seurattava +ratsukameleita, jotka, kuten tiedätte; voivat kulkea ilman vettä +paljon kauemmin kuin hevoset. Olimme melkein saavuttamaisillamme ne, +mutta hevosemme olivat aivan nääntyneet. Onneksi olin kiinnittänyt +huomiota muutamiin merkkeihin, jotka ilmaisivat missä kohden erämaan +alla oli vettä. Puolen tunnin työ lapioilla osoitti minun olleen +oikeassa. Me saavutimme takaa-ajajat, vangitsimme heidät ja minä sain +kapteeninvaltakirjani." + +"Eikö mitään tappelua tapahtunut?" + +Hän ei vastannut heti. Sitten päätti hän nähtävästi hyvin +vastahakoisesti vastata. "Kyllä, tapahtui taistelu. Se oli hyvin kiivas +senvuoksi, että osasto englantilaista ratsuväkeä, jonka piti minua +tukea, kääntyi veden puutteen vuoksi takaisin. Mutta se ei pelastanut +24 lancierirykmentin komentajaa vakavasta varoituksesta." + +"24 lancierirykmentin!" huudahti Iris. "Lordi Ventnorin rykmentti!" + +"Lordi Ventnor oli kysymyksessä oleva upseeri." + +Iris tuli kasvoiltaan tulipunaiseksi. "Te tunnette siis hänet", sanoi +hän. + +"Kyllä, sen teen." + +"Onko hän teidän vihollisenne?" + +"On." + +"Siis senvuoksi tulitte te niin liikutetuksi viimeisenä päivänä +_Sirdarenin_ kannella kun lady Tozer kysyi minulta, olinko hänen +kanssaan kihloissa?" + +"Niin." + +"Kuinka saattoi se asia koskea teitä? Ettehän edes tiennyt nimeäni?" + +"Se koski minuun koska hänen nimensä äkillinen mainitseminen sai minut +ajattelemaan kunniattomuuttani. Jätin armeijan kuusi kuukautta sitten, +miss Deane, hyvin kiusallisten olosuhteiden vallitessa. Sotaoikeus +katsoi minut syylliseksi upseerille sopimattomaan käytökseen. En saanut +edes tilaisuutta ottaa eroa. Minut pyyhittiin rullista." + +Hän koetteli puhua tyynesti, mutta kalpeni hieman ja vaikka hän piti +piippua suussaan, niin hänen huulensa värisivät. + +Hän ei uskaltanut katsoa tyttöön, jonka kummasteleva katse oli +suuntautunut häneen. + +"Minä muistan sen", sanoi Iris hitaasti kääntämättä hänestä katsettaan. +"Asiasta puhuttiin minun tullessani Hongkongiin. Te olette kapteeni +Robert Anstruther?" + +"Niin." + +"Ja te loukkasitte julkisesti lordi Ventnoria erään riidan vuoksi +naisesta?" + +"Kuten sanotte." + +"Kenen oli syy?" + +"Nainen sanoi sen olleen minun." + +"Oliko se totta?" + +Robert Anstruther, entinen kapteeni Intian armeijassa, nousi seisomaan. +Hän päätti kohdata tuomionsa seisovin jaloin. -- "Sotaoikeus oli hänen +kanssaan yhtä mieltä ja minä itse olen puolueellinen todistaja." + +"Kuka oli nainen?" + +"Everstini vaimo, mrs Costobell." + +Kauan jälkeenpäin muisti hän tässä tilaisuudessa tunteneensa epätoivoa. +Mutta hän oli päättänyt asian, eikä kuulunut niihin, jotka pelkäävät +seurauksia. + +Irikselle palasi ensiksi mielenmaltti. + +"Minua ilahduttaa suoruutenne, kapteeni Anstruther," alkoi hän. + +"Jenks, jos saan pyytää, miss Deane, Robert Jenks." + +Tytön silmissä oli omituinen ilme, mutta sitä ei mies nähnyt ja Iris +jatkoi pidätetyin äänin. + +"Tietysti, mr Jenks. Sallikaa minun olla yhtä suora ennenkuin jätämme +tämän puheenaiheen. Olen tavannut lady Costabellin. En pidä hänestä. +Luulen hänen olevan petollisen naisen. Sotaoikeus olisi kenties +langettanut toisenlaisen tuomion, jos sen jäsenet olisivat olleet hänen +omaa sukupuoltaan. Mitä tulee lordi Ventnoriin, niin ei hän merkitse +minulle mitään. Totta kyllä on, että hän on pyytänyt isältäni lupaa +saada osoittaa minulle huomiotaan, mutta rakas vanha isäni jätti asian +kokonaan minun ratkaistavakseni, enkä minä ole milloinkaan antanut +lordi Ventnorille vähintäkään rohkaisua. Huomaan nyt lady Costabellin +ja lordi Ventnorin valehdelleen, kun he syyttivät teitä jostain +kunniattomasta teosta, ja olen iloinen, että te annoitte hänelle +opetuksen klubissa. Olen aivan varma, että hän oli sen ansainnut." + +Ei sanaakaan tämä harvinainen mies vastannut. Hän vavahti, tarttui +kirveeseen, joka oli hänen jaloissaan ja lähti metsään kääntäen +kasvonsa poispäin Iriksestä, ettei tämä huomaisi hänen silmissään +kyyneleitä. + +Tyttö puolestaan alkoi tarmokkaasti kiilloittaa keittiöastioitaan +ja pian sen jälkeen laulaa. Jos ajattelee, että hänen tuli sietää +armeijasta poisajetun upseerin seuraa, niin oli hän naurettavan +tyytyväinen. + + + + +VII. + +Yllätyksiä. + + +Ennen kolmannen päivän iltaa oli Jenks valmistanut tilavan teltan, +käyttäen sen tukemiseen oleskelupaikkansa ympäristöstä kaatamiaan +puita. Tukipuihin naulasi ja sitoi hän rannalta tuomansa öljykankaan. +Raskaan kankaan oikealle paikalle asettaminen vaati hänen ja Iriksen +yhteisiä ponnistuksia. + +He työskentelivät kymmenen päivää alkaen aamunkoitosta ja lopettaen +vasta pimeän tullen. Merimies laati suunnitelman, jota noudatti +tiukasti. Ensiksi teki hän valmiiksi asunnon, jossa oli kaksi osastoa, +sisempi huone, jossa Iris nukkui, ja toinen, joka oli ruokasalina ja +hänen omana makuuhuoneenaan. + +Senjälkeen valmisti hän Näköalavuorelle valtavan kaaren, jossa oli +_Sirdarenin_ nimi kuusi jalkaa korkeista, uponneesta laivasta otetuista +lankuista. + +Silläaikaa opetteli Iris kutomaan verkkoa. Käyttäen kuulia painona +valmisti hän siitä heittoverkon, jolla pyydysti suuren joukon kaloja. +Aluksi he eivät tienneet, mitkä niistä olivat syötäviä, mutta sitten +sai tyttö hyvän mielijohteen. + +"Merilinnut voivat sen meille sanoa", sanoi hän. "Levittäkäämme +saaliimme hiekalle ja jättäkäämme siihen. Jos panemme merkille, mitkä +lajit linnut syövät ja mitkä hylkäävät, niin emme voi tehdä mitään +suurta erehdystä." + +Vaikkakin hänen arvelunsa ei ollut pettämätön, osoittautui se +olevan huomioonotettava. Niiden kalojen joukossa, joita siivelliset +tarkastajat valitsivat, oli pari lajia, jotka muistuttivat turskaa ja +valkoturskaa sekä maistuivat erinomaisen hyviltä. + +Jenks oli sangen perehtynyt eläintieteeseen ja saattoi eroittaa +syötävät linnut. Nämä kaksi haaksirikkoista, jotka sattuma oli +heittänyt asumattomalle saarelle, söivät tuoretta kalakeittoa, +paistettuja lintuja, keitettyä tahi paistettua kinkkua ja sagovanukasta +huuhtoen kaiken alas mainiolla lähdevedellä tahi kulauksella hienointa +samppanjaa. + +Riutalla olevista ruostuneista kivääreistä otti Jenks pistimet, +ruuvit, renkaat ja kaikki pikkuosat, joista saattoi olla hyötyä. +Kiväärinpiipuista laittoi hän, helpottaakseen Iriksen ruuanlaittoa, +hellan, ja tarkastamalla joka aamu huolellisesti poltettujen +laivahylynkappaleiden tuhkan, hankki hän pienen varaston +käyttökelpoisia nauloja. Turvallisen ja samalla kertaa mukavan +kylpypaikan löytäminen saattoi hänet sekä tytön omistamaan erään +iltapäivän rannan tarkastukselle. He olivat antaneet kaikille paikoille +nimet. Pohjoista niemekettä kutsuttiin luonnollisesti Nordkapiksi, +läntisen nimi oli Europa Point ja matala hiekkasärkkä kaakossa sai +nimekseen Kilpikonnaranta, kun Jenks huomasi tavattoman määrän vihreitä +kilpikonnia käyvän siellä ja hautaavan munansa hiekkaan. + +He alkoivat tutkimusretkensä siltä paikalta, jossa merimies oli +taistellut epätoivoisen taistelunsa myrskyn aikana. Iris tahtoi saada +heti tietää sen kiven, jonka taakse merimies oli hänet asettanut +lähtiessään hakemaan vettä. Hetkeksi sai muisto heidän onnettomista +laivatovereistaan kohoamaan kyyneleet hänen silmiinsä. + +Antaakseen hänen ajatuksilleen toisen suunnan osoitti mies heidän +ensimmäisen nuotionsa tuhkaa. Jenks oli onnellinen. Mutta kuinka +kauan sitä jatkuisi? Korkealla kalliolla oli merkki niitä varten, +jotka hakivat kadonnutta _Sirdarenia_. Ja kun pelastajat saapuisivat, +olisi miss Deane jälleen rikkaan baronetin tytär ja hän itse nimetön, +kunniaton kulkuri. -- Hän puri hampaitaan yhteen ja iski kivellä +saniaiskasviin, joka oli sammuttanut heidän ensimmäisen janonsa. + +"Oi, minkävuoksi teitte sen?" huudahti Iris. "Se oli hädän hetkenä +totinen ystävä. Haluaisin kasvattaa siitä kauneimman ja lehtirikkaimman +istutuksen tälle saarelle." + +"Hyvä!" vastasi Jenks. "Voitte täyttää halunne. Jos päivittäin +kastelette sen juuria raittiilla vedellä, on tahtonne pian täyttyvä." + +"Te annatte neuvonne epäystävällisellä äänellä, mutta seuraan sitä +kuitenkin." + +Jenksin tavallinen huonon tuulen puuska aiheutti ohi menevän pilven. +Kiipeämästä Nordkapin kallioille aiheutunut ponnistus palautti +jokapäiväiset suhteet. + +Eteläpuolella löysivät he vihdoinkin ihastuttavan, pienen lahden, +puilla reunustetun, hiekkapohjaisen sekä kolmelta puolelta luotojen ja +vuorien suojeleman. + +"Oh!" huudahti Iris innokkaasti. "Miten ihastuttava paikka! Oikea +salakuljettajain lahti!" + +"Niin, ihastuttava nähdä", kuului vastaus, "mutta avoin merelle. Mainio +paikka haikaloille, miss Deane, mutta sopimaton kylpemiseen." + +"Jumala varjelkoon! Olin kokonaan unohtanut haikalat. Otaksun niidenkin +pitävän elää, vaikka ne ovat sellaisia petoja, mutta en tahdo, että ne +syövät minut." + +He menivät edelleen. Kulkiessaan pitkin koralleilla siroteltua +etelärantaa huomasi Jenks kilpikonnien jälkiä. + +"Ihania munia ja samanlaista kilpikonnakeittoa!" huudahti hän. "Jos ne +ovat vihreitä, emme voi toivoa mitään parempaa. Kun joku laiva tulee +meitä hakemaan, houkuttelen kapteenin lastaamaan laivansa niillä ja +ansaitsen sillä tavoin omaisuuden." + +"Te ette ole siis rikas, mr Jenks", sanoi Iris ujosti. + +"Minulla on rikas, naimaton eno, joka teki minut perillisekseen ja +antoi minulle vuotuiseksi ylläpidoksi neljäsataa puntaa, niin että +armeijassa ollessani olin oikea Kroisos. Mutta kun romahdus tuli, +hylkäsi hän minut. Myymällä hevoseni ja muut tavarani saatoin jättää +armeijan ilman äyriäkään taskuissani, mutta myöskin ilman velkoja?" + +"Ja kaikki tuo vain petollisen naisen vuoksi?" + +"Niin." + +"Oliko hän hyvin julma, teille, mr Jenks." + +Mies pysähtyi ja nauroi suorastaan hirnuen. + +"Julma minulle! Minulla ei ollut hänen kanssaan mitään tekemistä. Hän +petti miestään eikä minua." + +Tultuaan Europa Pointille, huudahti merimies. + +"Vene! Katsokaa! Kallioilla!" + +"Kun _Sirdaren_ särkyi, ajautui vene kai virran mukana maihin." + +Jenks muisti kapteeni Rossin antaneen varustaa kaikki veneet +elintarpeilla heti kun propelli oli särkynyt. Nyt oli kaikki poissa, +mastot, purjeet, airot, penkit -- kaikki paitsi kaksi vesiastiaa; Jenks +avasi innokkaasti perälaudan alla olevan komeron ja se oli varustettu +säilykkeillä sekä laivakorpuilla. He olivat hädin tuskin toipuneet +veneen ilmestymisen aiheuttamasta mielenliikutuksesta, ennenkuin +Jenks huomasi niiden kallioiden takana, joilla vene oli, pienen, +luonnonmuodostaman vesisäiliön, joka uudistui joka myrskyllä ja oli +täydellisesti eroitettu merestä. + +Se ei ollut muuta kuin neljän jalan syvyinen, joka puolelta kallioiden +ympäröimä ja pohja mitä hienointa valkoista hiekkaa. Siinä ei näkynyt +ainoatakaan kalaa. Se oli ihanteellinen kylpyallas. + +Iris oli ihastuksissaan. Hän osoitti sille suunnalle, jossa heidän +majansa oli. + +"Mr Jenks, olen kotona teeaikana." + +Pyydettyään häntä laukaisemaan revolverin, jos tarvitsisi apua, lähti +merimies nopeasti. + +"Ihmettelen mitä hän pelkää", tuumi tyttö. Senvuoksi kiiruhti hän +niin paljon kuin voi ja juoksi takaisin miehen luo. Tämä askarteli +kiinnittämällä pistimiä lankkuun. "Minkä vuoksi tuota teette?" kysyi +tyttö. + +"Koetan valmistaa saapuville epämiellyttäville vieraille ikävyyksiä", +vastasi Jenks. "Tästä tulee _cheval de frise_, jonka aion sijoittaa +luolamme eteen, jos olemme pakoitettuja puolustautumaan villeiltä. Kun +se sulkee tien, eivät he voi hyökätä päällemme." + +Heidän yhdeksäntenätoista saarella oleskelupäivänään kiipesi merimies +tapansa mukaan Näköalavuorelle Iriksen laittaessa aamiaista. Hän katsoi +kiikarilla joka suuntaan, mutt'ei ainuttakaan purjetta näkynyt. + +Hän pisti kiikarin koteloon ja palasi Iriksen luo. + +Aamu kului kuten tavallisesti. Iris ei ollut unohtanut saniaiskasvin +kastelemista. Aamiaisen jälkeen oli hänellä tapana mennä sitä +kastelemaan ja hän nousi nytkin sitä varten ylös. + +"Saanko auttaa teitä", sanoi Jenks. "Minulla ei ole tänään kiirettä." + +"Ei kiitos! En salli teidän liikuttavan pensasta. Se näyttää suorastaan +iloiselta minun tullessani ja juo veden yhtä halukkaasti kuin janoinen +eläin." + +"Kaalinpäälläkin on sydän, miss Deane." + +Iris lähti nauraen, mutta oli ollut poissa tuskin viittä minuuttia, kun +mies kuuli kaksi kertaa toistetun huudon. Hän eroitti oman nimensä -- +ei Jenksin, vaan Robertin. Jotain hirveätä oli tapahtunut, sillä huuto +oli äärimmäisen epätoivoinen. + +Hän juoksi sisään, tempasi kivääritelineeltä yhden kuudesta kivääristä, +jotka olivat aina ladatut ja syöksyi läpi metsän, jossa ei nähnyt +mitään, rannalle. Täällä näki hän Iriksen taistelevan kahden villin +näköisen dyakin kiinnipitelemänä, joista toinen puvusta päättäen oli +joku päällikkö ja toinen vastenmielisen näköinen puolialaston villi. +Heidän ympärillään tanssi seitsemän pyssyillä ja parangeilla (suurilla +malaijilaisveitsillä) asestettua miestä. + +Molemmat villit koettelivat sitoa Iriksen käsivarsia, mutta hän oli +notkea ja vahva, joten he saivat kovan pähkinän purrakseen. Estääkseen +häntä huutamasta painoi toinen dyakeista suuren kätensä hänen suulleen. + +Tyynesti ja rauhallisesti, kuin olisi ollut harjoituskentällä, +laskeutui Jenks polvilleen ja tähtäsi. Ei kukaan dyakeista +huomannut häntä, sillä kaikkien mielenkiinto oli kohdistunut +hämmästystäherättävään saaliiseen, nuoreen ja kauniiseen naiseen, +joka aivan tyynesti kuljeskeli täällä ympäri. Jyvä ja tähtäin tulivat +hitaasti suoraan linjaan sen pedon rinnan kanssa, joka painoi tytön +suuta. + +Kuula sattui aivan sydämen yläpuolelle ja katkasi selkärangan. + +Iris, joka tunsi vapautuneensa ilettävästä otteesta, tempautui irti +päälliköstä ja kiisi kuin lintu kohti Jenksiä ja pelastusta. + +Kivääristä kuului jälleen kaksi perättäistä lyhyttä, terävää laukausta +ja kaksi dyakkia vaipui hiekkaan. Jälellä oli kuusi, niiden joukossa +päällikkö, jota pakeneva tyttö tietämättään ruumiillaan suojeli. + +Neljäs dyakki kaatui. + +Jälelle jääneet, julmat, mutta eivät pelkurit villit latasivat +pyssyjään. Kalpeana, päättäväisenä, teräksinen kiilto silmissään ja +leuka eteenpäin työntyneenä seurasi merimies heidän valmistelujaan. + +"Vasemmalle!" huusi hän. "Juoskaa puuta kohti." + +Iris kuuli ja koetteli totella, mutta voimat pettivät ja hän kaatui +murentuneiden korallien päälle. + +Jenks tarkasteli häntä sekä dyakkeja, jotka ampuivat epätasaisen +yhteislaukauksen. Jotain, joka muistutti kiirehtivää mehiläistä, surisi +hänen korvansa ohi, ja hänen oikean jalkansa läheisyydessä oleva kivi +sai voimakkaan läimäyksen näkymättömästä kädestä. Se oli hänestä +mieluista. Tästä tulisi taistelu eikä teurastus. + +Viides dyakki vaipui kuolinkouristuksissa maahan ja päällikkö tähtäsi +tarkkaan polviasennossa olevaa ampujaa, joka uhkasi tuhota koko +hänen joukkonsa. Mutta merimies ampui ensin ja näki kummastuksekseen +kirjavasti puetun villin lentävän taapäin useita yardeja ja kaatuvan +sitten maahan. + +Vielä kaatui yksi ennenkuin kaksi jälelle jäänyttä katsoivat olevan +syytä lähteä peräytymisretkelle. He tekivät sen nopeasti, mutta +laahasivat päällikköä mukanaan. Jenksin tarkoitus ei kuitenkaan ollut +päästää heitä menemään. Hän tähtäsi jälleen yhtä. Kuului naksahdus eikä +mitään muuta. Patruuna ei syttynyt. Hän koetti kiireesti vetää sen +ulos, mutta epäonnistui. Sellaisia vahingoita saattaa sattua niinkin +hyvälle kiväärille kuin Lee-Metford on. + +Karjaisten hyppäsi hän ylös ja syöksyi eteenpäin. Pakenevat miehet +näkivät hänet ja lisäsivät vauhtia. Samalla hetkellä kun hän oli +Iriksen luona, katosivat he puiden sekaan. + +Hän heitti remmistä kiväärin olalleen ja otti tytön käsivarsilleen. +Tämä oli tajuissaan, mutta hengästynyt. + +"Kuulkaa", huusi Jenks. "Koettakaa totella minua -- kirjaimellisesti. +Kannan teidät -- luolaan. Jääkää sinne. Ampukaa jokainen, jonka näette +-- kunnes minä tulen." + +Tyttö kuunteli ihmetellen. Ajatteliko mies jättää hänet nyt, kun hän +oli painettuna tämän rintaa vasten? Mahdotonta! Ah, hän ymmärsi. Villit +olivat kai tulleet sinne veneellä. Merimies aikoi hyökätä heidän +kimppuunsa uudelleen. Hän ajatteli taistella yksin heidän kanssaan eikä +hän, Iris, saisi tietää mitään ennenkuin kaikki olisi ohi. + +Jenks asetti hänet luolan sisäänkäytävälle. "Te ymmärrätte!" huudahti +hän ja vastausta odottamatta juoksi sisään hakemaan uuden kiväärin. +Senjälkeen juoksi hän Näköalavuoren kautta etelärantaa kohti. Hän +ymmärsi dyakkien nousseen maihin sillä hiekkarannalla, jota Iris oli +kutsunut Salakuljettajain lahdeksi. He eivät saaneet päästä pakoon +millään ehdolla. + +Merimies oli oikeassa. Tullessaan perille huomasi hän kolmen -- eikä +kahden -- miehen työntävän _sampania_ vesille. Yksi heistä oli, ihme +kyllä, päällikkö. Silloin ymmärsi Jenks kuulan sattuneen dyakin +kohotettuun pyssyyn edelläkerrotulla seurauksella. Hän oli välttänyt +kuoleman kuin ihmeen kautta. + +Jenks valmistautui kylmäverisesti tappamaan kaikki kolme. Välimatka oli +sangen suuri, ehkä 800 yardia. Hän laskeutui polvilleen ja ampui. Kuula +näytti sattuneen veneeseen. + +Samassa kuuli hän takanaan nopeita askelia. Hän nousi salamannopeasti, +kääntyi ja näki -- Iriksen. + +"He pakenevat", sanoi tyttö. "Missä ovat toiset?" + +"Kuolleet!" + +"Tarkoitatteko tappaneenne kaikki?" + +"Vain kuusi. Heitä oli kaikkiaan yhdeksän." + +Hän laskeutui uudelleen polvilleen ja kohotti kiväärin. Iris heittäytyi +hänen viereensä. + +"Mr Jenks", sanoi hän rukoilevasti yhteenliitetyin käsin, "älkää +tappako minun takiani useampia ihmisiä!" + +"Omasta puolestani sitten", murahti mies kiusaantuneena +häiritsemisestä, sillä nyt oli _samponi_ kaukana. + +"Silloin pyydän teitä Jumalan nimeen olemaan ottamatta useampia +ihmishenkiä. Se, minkä teitte, oli välttämätöntä, ehkä oikein. Mutta +tämä on murha." + +Mies laski aseensa ja katsoi häneen. + +"Jos nämä miehet pääsevät elävänä, tulevat he takaisin suurella +joukolla kostamaan toverinsa -- ja ottamaan teidät vangiksi." + +"Niin on ehkä sallimuksen tahto. Rukoilen teitä sittenkin säästämään +heidät." + +Jenks laski kiväärin hiekalle ja nosti tytön hellästi ylös. Ei +kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. _Sampanin_ suuri, kolmikulmainen +purje täyttyi tuulella. Perässä näkyi mies, joka uhkaavasti pudisti +rannalla olijoille nyrkkiään. + +Malaijipäällikkö kirosi heitä ja Jenks ymmärsi varsin hyvin, mitä hän +tarkoitti. + + + + +VIII. + +Varustautuminen. + + +He katsoivat kauan etenevän veneen jälkeen. Pian näkyi se vain pienenä +pilkkuna tyynellä merellä. Tasainen tuuli pullisti purjeita ja merimies +ymmärsi ettei siinä ollut mitään sotajuonta, vaan dyakit pakenivat +peloissaan ja raivoissaan. He palaisivat riittävin voimin kostamaan. + +Merimies rypisti otsaansa; hän ei tiennyt vasemman käsivartensa olevan +tytön vyötäisillä ennenkuin tämä vapautui ja sanoi pyytävästi: + +"Älkää olko minulle vihainen, mr Jenks. En voinut sille mitään. En +sietänyt nähdä heitä ammuttavan." + +Silloin heräsi mies todellisuuteen. + +"Tulkaa", sanoi hän ihmeellisen puoleensavetävästi hymyillen. "Palaamme +linnaamme. Olemme ainakin jälelläolevan osan päivää rauhassa." + +Hänen täytyi sanoa tahi tehdä jotain tytön rauhoittamiseksi. Tämä +oli yhä hyvin liikutettu ja merimies katsoi sen luonnollisesti +vangitsemisen aiheuttamaksi. + +"Ette pyydä minua kertomaan seikkailuani", sanoi Iris rauhallisesti +katsottuaan häntä hetkisen. + +"En", vastasi Jenks. "Luulin teidän olevan liian liikutetun puhuaksenne +siitä vielä." + +"Liikutetun? Ei suinkaan! Olen vain väsyksissä vastustelemisesta ja +avunhuutamisesta, mutta älkää luulkokaan minun aikovan pyörtyä tahi +saada hermokohtausta. Myönnän itkeneeni hiukan, kun työnsitte minut +syrjään ja nostitte kiväärin ampuaksenne noita viheliäisiä, henkensä +edestä pakenevia raukkoja. Tein ehkä väärin estäessäni teitä?" + +"Kyllä, siinä teitte väärin," vastasi Jenks vakavasti. + +"Samantekevää," jatkoi tyttö. "Jumala on ollut meille sangen hyvä. En +voi ajatella hänen pelastaneen meitä niin monista vaaroista antaakseen +meidän kuolla muutamia tunteja tahi päiviä ennen avun saapumista. Ja +minä haluan kertoa teille mitä tapahtui." + +"Sen voitte tehdä, mutta ensiksi on teidän juotava tämä." + +He olivat perillä leiripaikalla ja Jenks avasi nopeasti konjakkipullon +ja kaatoi siitä pikariin. + +Tyttö nieli sitä hiukan tehden vastustavan eleen ja Jenks joi loput. + +"Menin vesiastioineni saniaiskasvin luo," alkoi Iris, "ja kuulin kuinka +janoiset juuret särpivät sisäänsä vettä, kun yht'äkkiä metsästä syöksyi +neljä miestä tarttuen takaapäin käsivarsiini ennenkuin ehdin käyttää +revolveria." + +"Jumalan kiitos, ettette sitä tehneet!" + +"Arvelette, että he olisivat vastanneet tuleen, jos olisin ampunut. +Niin, etenkin jos olisin satuttanut päällikköä. Mutta hän se oli, joka +silmänräpäyksessä antoi muutamia käskyjä -- arvatenkin etteivät he +saisi tehdä minulle mitään pahaa. Tosiasia on, että he näyttivät yhtä +kummastuneilta kuin minä kauhistuneelta. Mutta joskin he saattoivat +pitää kiinni käsistäni, niin eivät he voineet estää minua huutamasta. +Ah, miten huusin!" + +"Niin, sen todellakin teitte! Ja minä tartuin ensimäiseen kivääriin, +jonka tapasin. Mutta nyt, miss Deane -- koska asia on päättynyt +onnellisesti, rohkenen ehkä pyytää teitä jäämään luolaan siksi kunnes +tulen takaisin. Minun täytyy vaatia sitä. Te ette tosiaankaan saa +seurata minua." + +Tyttö ymmärsi mille asialle hän meni ja alistui kuuliaisesti. + +Jenks katsoi viisaimmaksi kulkea Kilpikonnarantaa +Salakuljettajainlahteen ja sieltä seurata dyakkien jälkiä, koska hän +sillä tavoin saattoi tutkia melkein koko saaren. Hän ei lyönyt laimin +mitään varovaisuustoimenpiteitä. Hän pysähtyi usein kuuntelemaan. + +Maassa olevat merkit osoittivat rannalle laskeneen vain yhden +_sampanin_. Senjälkeen hän ei huomannut mitään mielenkiintoista +ennenkuin löysi hiekalla makaavan päällikön pyssyn. Se oli +suustaladattava, sangen kaunis ase, jonka perä oli koristettu kullalla +ja elfenluulla. + +Lukko oli Lee-Metford-kuulan särkemä ja rannalla olevat epäilemättömät +todistuskappaleet kertoivat päällikön kadottaneen kaksi -- joll'ei +kolmea oikean käden sormea. + +Hänellä oli siis hiukan syytäkin raivota, ajatteli Jenks. Se oli onni, +sillä nyt ei hän vähään aikaan tuntene halua uusiin seikkailuihin. + +Hän pelkäsi jonkun dyakeista olevan vain vaarallisesti haavoittuneen ja +tunsi suurta helpotusta huomatessaan ettei niin ollut laita. + +Hän kokosi kuolleiden pyssyt ja veitset sekä heidän alkuperäiset vyönsä +ja koristeensa. Seuraavan puolen tunnin aikana tarjosi hiljainen +laguuni herkkupaloja haikaloille. + +Heidän syödessään illallista ennusti puiden suhina ja vaahtopirskeiden +räiske riuttaa vasten lähestyvää myrskyä. Troopillinen myrsky, ei +pyörremyrsky, vaan myöhästynyt sadeajan purkaus, peitti saaren +ennen puolta yötä. Väsyneenä päivän elämyksistä oli Iris vetäytynyt +huoneeseensa muutamaa tuntia aikaisemmin; hän oli nukkunut heti ja +Jenks jäi yksin ajatuksineen. + +Hän ei voinut nukkua, vaan istui ja poltteli suurenmoisen tuhlaavasti, +sillä hänen pieni tupakkavarastonsa väheni nopeasti. + +Hän istui tupakoimassa ja tuumimassa siksi kunnes sade meni ohi ja +saari kylpi ihanassa kuunvalossa. + +Silloin hän nousi, aukasi oven ja seisoi hetken kuunnellen aaltojen +kohinaa. + +Äkkiä sattui hänen silmiinsä voimakas valonsäde, joka lankesi kallioon, +johon luola oli kaivettu. + +"Jupiterin kautta!" mutisi hän. "Tuota en ole milloinkaan ennen +huomannut." + +Hänen huomiotaan oli kiinnittänyt aivan luolan suun yläpuolella, noin +neljänkymmenen jalan korkeudessa oleva ylätasanko. Se oli ehdottomasti +luoksepääsemätön ja hyvin vaikea maasta käsin tutkia. Jenks oli +toiminnan mies. Hän kiipesi lähimpään korkeaan puuhun, mutta ei ollut +ehtinyt kahdeksaa jalkaa korkeammalle, kun useita lintuja lensi kirkuen +pois yöpuultaan. + +"Hitto vieköön," mutisi hän peläten Iriksen heräävän. Hän koetti +edelleen kavuta oksien välitse ylöspäin, kun tuttu ääni sanoi: + +"Mr Jenks, mitä ihmettä siellä teette." + +"Sain halun vaihteen vuoksi nukkua kerran puussa." + +"Olkaa kiltti ja vastatkaa vakavasti!" + +"Olen enemmän kuin vakava. Tässä puussa on paljon pieniä piikkejä, +jotka saavat hyvin totiseksi, kun koettaa kiivetä ylöspäin." + +"Mr Jenks, sanokaa minulle heti mitä te teette!" + +Iris koetti olla ankara, mutta hänen äänessään tuntui levottomuutta, +joka heti sai merimiehen katumaan. Hän kertoi tytölle ylätasangosta +ja selitti epäselvän suunnitelmansa, että he mahdollisesti +sieltä löytäisivät pakopaikan, jossa saattaisivat puolustautua +monta päivää. Hänen täytyi heti varmistautua suunnitelman +toteuttamismahdollisuudesta. Tyttö kehoitti häntä olemaan varovainen, +ja hän kiipesi edelleen. Päästyään kahdenkymmenenviiden jalan +korkeuteen sai hän hyvän yleissilmäyksen ylätasangosta. Yksi ainoa +katse sai hänen sydämensä ilosta sykkimään. Tasanko oli vähintäin +viisitoista jalkaa pitkä. Se oli täydellinen kotkanpesä ja ihminen +saattoi päästä sinne vain portailla tahi ilmapallolla. + +Liikutetumpana keksinnöstään kuin tahtoi osoittaa, koetti hän näyttää +hyvin välinpitämättömältä palatessaan alas. + +Jenksin kerrottua kaikki sanoi Iris hitaasti: + +"Te olette siis vakuutettu noiden petojen takaisintulosta?" + +"Onnettomuudeksi olen asiasta liiankin varma." + +"Mitä voimme tehdä pelastaaksemme henkemme? Mikä tahansa on parempaa +kuin uuden hyökkäyksen odottaminen." + +"Kaikkein ensiksi täytyy koettaa nukkua ennen päivän koittoa." + +Seuraavana aamuna valmisti hän kiireesti riittävän pitkän ja kylliksi +vahvan tangon sitomalla nuoralla yhteen kaksi nuorta puuta. Iris auttoi +häntä asettamaan ne vuoren seinää vasten ja hän kiipesi ylätasangolle. + +Hänen edellisenä iltana tekemänsä huomiot vahvistuivat. Tasanko oli +suurempi kuin hän oli rohjennut toivoa, toiselta sivulta melkein +kymmenen jalan pituinen. Paneutumalla pitkäkseen ja katselemalla +joka suunnalle, huomasi hän ainoat paikat, joista saattoi nähdä +ylätasangolla olevan parin korkean puun ja noin yhdeksänkymmenen jalan +päässä olevan vastapäisen kallion. Tasangolla oli riittävästi tilaa +vettä ja ruokatarpeita varten, ja hän huomasi heti polttavan auringon +säteitä ja yön purevaa kylmyyttä voitavan lieventää asettamalla +öljykangas sopivaan paikkaan. + +"Tämä oli oikea onnenpotkaus", ajatteli Jenks. "Otaksuen ettei +kumpikaan meistä haavoitu, voimme puolustautua viikon tahi kenties +enemmänkin. Miten on mahdollista, että olen voinut oleskella täällä +niin kauan ja vain sattumalta keksiä tämän turvallisen sopen." + +Vasta alas tultuaan saattoi hän ymmärtää asian. Silloin hän näki, että +tapa, jolla vuoren molemmat kulmat ulkonivat, esti ylätasankoa syrjästä +näkymästä, ja edestäpäin kirkkaassa auringonvalossa katsottuna näytti +se vain mitättömältä syvennykseltä. + +Hän kertoi nopeasti suunnitelmansa Irikselle. Pääsy Kotkanpesään +oli valmistettava käyttämällä nuoraportaita, jotka kiinnitettiin +lujasti ja voitiin vetää ylös. Paikan täytyi olla alati varustettuna +ruokatarpeilla, vedellä ja ampumavälineillä. Ne saatettiin peittää +öljykankaalla, että säilyisivät kunnossa. + +"Meidän on nukuttava siellä joka yö", jatkoi hän huomaamatta Iriksen +kalpenemista. + +"Ei kai ennen, kun meitä uhkaa todellinen vaara?" huudahti tyttö. + +"No niin, ehkä se ei käy välttämättömäksi ennenkuin yhdennellätoista +hetkellä. Kun olen vienyt ylös elin- ja muut tarpeemme sekä valmistanut +portaat, koetan tuumia tepsivien vartiopostien asettamista asemamme +ympärille. Saammehan nähdä." + +Pian saattoi Iris purkaa ja yhdistää köyttä paljon paremmin kuin hänen +opettajansa ja hänen tehtäväkseen jäi kuudenkymmenen köysiaskelman +laittaminen portaisiin. Sitä ei hän luonnollisesti yhtenä päivänä olisi +ehtinyt, mutta päivällisen jälkeen ryhtyi merimies häntä auttamaan. He +uurastivat niin myöhään iltaan, että sormet tulivat helläksi ja selkää +rupesi pakottamaan. + +Mutta sitä ennen oli Jenks jälleen kiivennyt tankoa myöten ylös ja +vienyt mukanaan sorkkaraudan, vasaran ja kuokan. Näillä työkaluilla +ryhtyi hän korjaamaan tulevaa asuntoa. Hän ei luonnollisesti koettanut +poistaa suurempia kivimääriä, mutta siellä oli joukko epätasaisuuksia +"lattiassa", jotka oli tasoitettava. + +Ilokseen havaitsi hän muutaman kuokanlyönnin paljastavan halkeaman, +jota helposti saattoi suurentaa. Hän onnistui muodostamaan siihen +syvennyksen, jossa Iris saattoi elintarvekasan takana istua turvassa; +samalla oli hän itsekin suojassa vastapäätä olevalta kalliolta eikä +häntä näkynyt puistakaan. + +Kuljetettuaan ylös kaksi laatikkoa ammuksia, -- joita varten oli tehnyt +erikoiset syvennykset -- korvaamattomat vesisäiliöt maihin ajautuneesta +veneestä, useita laatikkoja korppuja, kaikki säilykkeet sekä kolme +pulloa viiniä ja kaksi konjakkia, palasi hän alas ryhtyen kiinnittämään +kiväärinlukkoja seipäisiin. + +"Jos ette heti kerro mitä ajattelette noilla kummallisilla vehkeillä +tehdä", sanoi Iris aamiaisen jälkeen, "niin minä teen lakon." + +"Niistä tulee meidän ulkopostejamme. Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä +kuinka asetan ne paikoilleen." + +Hän otti yhden seipäistä eriskummallisille liitteineen, heitti kiväärin +olkapäälleen ja hymyili nähdessään Iriksen tärkeän ilmeen tämän +sitoessa revolveria uumilleen. + +He menivät nopeasti Salakuljettajainlahteen ja tyttö ymmärsi pian +noiden itsetoimivien merkkien nerokkuuden. Jenks sitoi seipään lujasti +kasvavaan puuhun niin, että se jäi ruohon peittoon. Otettuaan kuulan +pois patruunasta, sijoitti hän nallin hanan eteen. Liipasimeen, jonka +vieterin hän oli asettanut niin, että se laukesi pienimmästäkin +kosketuksesta, sitoi hän ohuen nuoran laittaen sen noin kuuden tuuman +korkeudelle maasta sekä kiinnitti toisen pään jonkun matkan päässä +olevaan kantoon. + +Seurauksena oli, että Iriksen hameen hipaisu jännitettyyn nuoraan sai +patruunan laukeamaan. + +"Kas niin!" huudahti merimies iloisesti. "Kun olen vetänyt ketjun +tällaisia laitteita molemmin puolin lahtea, arvelen voivamme tyynesti +odottaa heidän yritystään päästä huomaamattamme maihin." + +"Tiedättekö," sanoi Iris vakavasti, "luulen teidän olevan nerokkaimman +miehen maailmassa." + +Jenksiä nähtävästi ilahdutti keksintönsä ja hän teki yhtämittaa +valmiiksi koko ketjun. Silläaikaa alkoi tulla pimeä. + +"Tältä päivältä riittää," sanoi hän. "Huomenna asetamme vartioposteja +muille strategisille paikoille. Sitten voimme nukkua rauhassa." + +Heikossa lampunvalossa työskentelivät he senjälkeen innokkaasti +portaiden valmistuksessa kunnes Iris oli nukkumaisillaan väsymyksestä. +Väsyneesti hymyillen toivotti tyttö hyvää yötä ja pian olivat molemmat +vaipuneet uneen, jonka vain terveys, raskas työ ja raitis ilma suo. + + + + +IX. + +Luolan salaisuus. + + +Seuraavana iltana valmistuivat köysiportaat. Jenks oli lujasti +päättänyt olla vuoteeseen menemättä ennen niiden paikoilleen +asettamista. Senjälkeen juolahti hänen mieleensä, jos suinkin +mahdollista, räjähdyttää kallio, josta näkyi ylätasangolle. Se oli +kuitenkin hänen käytettävissään olevilla keinoilla mahdotonta. Kallion +huippu vietti heikosti länteen eikä mikään muu kuin dynamiitti tahi +muu sellainen aine olisi voinut tehdä sitä vihollisen ampujille +käyttökelvottomaksi. + +Hän saattoi olla varma voivansa päivisin yhdeksällekymmenelle yardille +asetetulla kiväärillään pitää paikan vapaana tungettelijoista. Mutta +yöllä -- siinä oli vaikeus. Hän ratkaisi sen osaksi asettamalla +ylätasangolle kaksi tukea vihollisen otaksuttuun keskustaan tähdätyille +kivääreille ja sitäpaitsi teki hän toiseen tukeen merkkejä voidakseen +ampua koko vihollisen rintamaa. + +Mutta hän ei tyytynyt tähänkään. Hänen mieleensä juolahti, että dyakit +saattavat tuloksettoman etsimisen jälkeen lähteä pois, jos hänen +onnistuisi uskotella heille, että hän Iriksen kanssa oli poistunut +saarelta. Senvuoksi poisti hän huolellisesti vuoren juurelta kaikki +kivet, jotka oli ylätasangolta irroittanut ja vaikkakin hän järjesti +tuet valmiiksi öljykankaalle, ei hän ripustanut sitä paikoilleen. +Iris ja hän saattoivat olla siellä kätkössä monta päivää ilman että +piilopaikkaa keksittäisiin. + +Se edellytti kuitenkin, että liiat ruokavarat ja ampumatarpeet täytyi +piilottaa, ja mikä paikka sopi siihen paremmin kuin luola? + +Jenks alkoi jälleen kaikin voimin kaivaa kuokalla ja lapiolla +antimoniumsuonen läheisyydestä. Sillä tavoin johtui hän elämänsä +toiseen suureen tapahtumaan. + +Sateenkaarisaari oli antanut hänelle sen, jonka mies asettaa kaiken +muun yläpuolelle -- puhtaan rakkauden naiseen, yhtä kauniiseen +ruumiiltaan kuin sielultaankin. Ja nyt lahjoitti se hänelle rikkauksia, +jotka olisivat voineet herättää eteläafrikalaisen magnaatin kateutta. +Ilman ajatustakaan mistään muusta kuin tarvittavan piilopaikan +valmistamisesta, kaivoi ja kuokki merimies tavalla, joka leimasi kaikki +hänen tekonsa, kun hän äkkiä kohtasi suonen melkein puhdasta kultaa. + +Voidakseen viedä pois kiviä ja maata, heitti hän kaiken kaivamansa +öljykankaalle, jonka laahasi sitten metsään tyhjennettäväksi. +Tehtyään sen neljä kertaa kiinnitti hän huomiota metallisiruihin, +jotka muistuttivat antimoniumia. Mutta kuudes taakka auringonvaloon +kannettuna näytti niin merkilliseltä, että hän ryhtyi sitä tutkimaan +lähemmin. Vaikka hänen tietonsa kivennäisaineista olivat sangen +puutteelliset, täytyi hänen uskoa, ettei siinä ollut kuparia tahi +rautakiisua, vaan kimaltelevaa, keltaista kultaa. + +Hiukan liikutettuna, vaikka puoleksi epäluuloisena palasi hän luolaan +ja otti mukaansa kimpaleen löytämäänsä metallia. Tällä kertaa ei +voinut erehtyä. Luonto itse oli muovaillut puhtaan kultakimpaleen. +Iris oli mennyt kylpemään ja viipyisi jonkun aikaa poissa. Jenks istui +kannolle ja piteli kädessään pientä, ehkä noin kahdenkymmenen punnan +arvoista kultapalaa. Verkalleen tuumi ja yhdisti hän saarella oleskelun +ensipäivinä tekemänsä johtopäätökset. + +-- Englantilaisen luuranko, joka makasi lähteen luona pensastossa, +myrkyllisillä kaasuilla täytetty Golgata, kaivostyökalut, niin +hyvin kiinalaiset kuin eurooppalaisetkin, tinakanteen piirretty +karttaluonnos -- ah! tinakansi! Koneellisesti otti merimies sen +taskustaan. Vihdoinkin keksi hän salaperäisen 32 merkityksen. Mittaa +kolmekymmentäkaksi askelta tunnelin suulta, kaiva yhden jalan syvyyteen +ja pääset tämän kultapitoisen kallion emäsuoneen. Siinä oli siis luolan +salaisuus. + +Kiinalaiset, jotka tunsivat vuoren kultapitoisuuden, olivat kaivaneet +vuoren toiselta puolen. Mutta heidän täydellinen tietämättömyytensä +oli johtanut perikatoon. Vapautunut hiilikaasu oli tukahduttanut heitä +tusinoittain. He olivat todennäköisesti itsepäisesti taistelleet tätä +näkymätöntä pahaahenkeä vastaan, kunnes paikka tuli kirotuksi ja +elävien olentojen pannaan julistamaksi. Mutta jos he vain olisivat +kaivaneet pienen kanavan ja antaneet näkymättömän vaaran virrata +alaspäin kunnes sen voima olisi ollut ilman ja meren murtama, olisivat +he rankaisematta saattaneet murtaa koko vuoren. + +Tuntematon J S-raukka olisi myöskin voinut sen tehdä. Mutta omaten vain +karkeantyöntekijän tiedot ja välttäen kivilouhosta, oli hän ryhtynyt +vaikeampaan tunnelintekoon saavuttaakseen aarteen. Hän onnistui, mutta +vain tullakseen tapetuksi samalla hetkellä kuin pääsi miljonääriksi. + +Tulisiko sama kohtalo niidenkin osaksi, jotka olivat tulleet hänen +jälkeensä? + +"Ei, kautta Jumalan!" Jenks melkein huusi. "Minä murran lumouksen. +Olen tullut tänne kohtalon lähettämänä, en kultaa kaivamaan, +vaan pelastamaan naisen elämän, ja vaikka kaikki kiinalais- ja +malaijilaisjumalat yhtyisivät minua vastaan, niin minä voitan ne." + +Hän hypähti kuullessaan oman äänensä. Hänellä ei ollut aavistustakaan +olevansa niin liikutettu. Heti tukahdutti hän sen brittiläiseen +välinpitämättömyyteen tuntien oikein häpeävänsä. + +Mitä tämä löytö häntä hyödytti? Miehen kantamuksellisella kultaa ei hän +saattaisi ostaa silmänräpäyksenkään turvallisuutta Irikselle, itsestään +puhumattakaan. + +Iris! Puhuisiko hän tästä tytölle? He olivat yhtiömiehiä kaikessa +saarta koskevassa -- miksikä siis salata häneltä tämä ihmeellinen +uutinen? + +Ja kuitenkin tunsi hän siihen kiusausta -- juuri rakkautensa vuoksi +tyttöön. Ei saattanut tietää mitä voisi sattua heidän tultuaan +pelastetuiksi. Aika kuluisi nopeasti kunnes vanha järjestys palautuisi +ja Iris ottaisi paikkansa yhteiskunnassa ja hänestä itsestään tulisi +jälleen kunniaton ent. upseeri. + +Eikö olisi ihanaa uhmata vastoinkäymistä, jos hän sellaisten +olosuhteiden vallitessa onnistuisi voittamaan tytön rakkauden ja sitten +paljastaisi saaren salaisuuden? Hän ehkä epäonnistuisi. Vaikkapa hän +olisi rikas kuin Kroisos tulisi hän aina olemaan merkitty mies. Iris +oli tyttö, joka saattoi vaatia ruhtinaskruunua. Päästyään isänsä luo +tuntisi hän ehkä yhä kiitollisuutta, mutta rakkaus katoaisi kuin +kangastus. Silloin olisi toimittava rehellisesti. Puolet täällä +olevista rikkauksista kuuluisi Irikselle. + +Niin, tämä oli ainoa mahdollisuus. Sitä tapausta varten, että hänelle +itselleen kävisi huonosti ja Iris pelastuisi, kirjoittaisi hän +täydellisen selonteon löydöstään ja uskoisi sen tytölle avattavaksi +kuusi kuukautta heidän pelastumisensa jälkeen. + +Hän otti muistikirjasta lehden ja kirjoitti: + + "Rakas miss Deane! + + Joko minä olen elävänä tahi kuolleena teidän tätä lukiessanne, + niin tietäkää, että rakastan teitä. Jos voisin toistaa tämän + vakuutuksen miljoona kertaa yhtä monella eri tavalla, en + kuitenkaan löytäisi parempaa tapaa ilmaista haavetta, jota olen + hellinyt siitä asti kun suopea kohtalo salli minun temmata teidät + kuoleman kynsistä. Sanon yksinkertaisesti: rakastan teitä! Tulen + niin tekemään elämäni loppuun asti ja korkein toivoni on, että + haudantakaisessa elämässäkin voisin ilmituoda rakkauteni teihin. + + Mutta kohtalo ei ehkä suo minun saada vastarakkautta. Kuolemani + varalta, ennen saarelta lähtöänne, haluan senvuoksi ilmoittaa + teille kuinka löydätte suuriarvoisen kultakaivoksen vuoresta, + jossa luola on. Te kai muistatte tinakannessa olevat merkit, + joita emme ymmärtäneet. Luku 32 tarkoittaa luolan pituutta ja + numero yksi että jalan syvyydessä luolan lattian alla kulkee + runsas kultasuoni. Vuoren toisella puolella oleva louhimo + täyttyi myrkyllisillä kaasuilla estäen kiinalaiset kaivostöitä + jatkamasta. Siinä kaikki tiedot, jotka sir Arthur Deanen tänne + toimittamat tutkijat tarvitsevat. Tosiasiat ovat kiistämättömiä. + + Otaksuen, että olen elossa, omistamme luonnollisesti + kaivoksen yhdessä. Jos olen kuollut, haluan kuudennen osan + lankeavan enolleni William Anstrutherille, Crosstwaite Manor, + Northelleston, Yorkshire, tunnustukseksi hänen hyvyydestään minua + kohtaan nuoruudessani. Kaikki muu jää kokonaan teille. + + Robert Anstruther." + +Luettuaan kirjeen alkoi hän tuumia mistä saisi siihen kuoren. Samassa +näki hän Iriksen tulevan uimasta ja kulkevan kuin riepuihin puettu +nymfi. Sillä hetkellä putosi hänen silmiltään verho. Mitä? Epäillä +Iristä! Saattoiko hetkeäkään epäillä, että rikkaus tahi köyhyys, huono +tahi hyvä maine vaikuttaisi pienimmälläkään tavalla tähän uskolliseen +sydämeen, jos tämä neitseellinen lähde oli sen rakkauden täyttämä, joka +kerran elämässä tulee jokaiselle tosi naiselle! + +Nauraen hulluudelleen repi hän kirjeen pieniin palasiin. + +"Varjelkoon! Älkää tuijottako minuun niin! En kai näytä kummitukselta?" +huudahti Iris tultuaan niin lähelle, että eroitti hänen liikutetun +muotonsa. + +"Teillä ei kai ole mitään sitä vastaan, jos kutsuisin teitä +keijukaiseksi?" sanoi Jenks poiskäännetyin katsein, etteivät ne puhuisi +enempää kuin kieli. + +"Ei, jos tarkoitatte hauskoja keijukaisia. Mutta pelkään, +että 'mörkö' olisi koko joukon sopivampi sana. Katsokaa +sunnuntai-iltapäivä-kävelypukuani!" + +Hän levitti hamettaan ja se näytti tosiaankin surkuteltavalta. Se +oli paikattu sekä parsittu, mutta kuitenkin niin täynnä reikiä, että +itseään kunnioittava palvelija olisi epäillyt käyttää sitä tulisijan +puhdistuksessa. + +"Täällä on kylliksi miehen vaatteita" alkoi Jenks. "Saattaisi olla +mahdollista -- laittaa -- niistä jotain, jota voisitte käyttää." + +"Mutta ompelulankani on lopussa." + +"Siinä tapauksessa on sitä valmistettava hampusta." + +"Niin, se ehkä kävisi päinsä. Te löydätte aina keinoja." + +"Pelkään tämän olevan huonon keinon. Mutta voitte myöhemmin hankkia +itsellenne hyvitystä ostamalla muutamia kauniita pukuja Daucetilta tahi +Worthilta." + +Tyttö nauroi iloisesti. "Saattaahan sattua, että rakas vanha isäni, +iloissaan löytämisestäni, antaa minun Parisissa kotimatkalla hypätä yli +aisojen, mutta se ei kestä kauan. Me olemme sangen rikkaita, mutta minä +en saa heittää kymmentätuhatta puntaa vuodessa vaan pukuihin." + +"Te olette hyvin rikas, miss Deane." + +"Te tiedätte luonnollisesti puhuvanne palturia." + +"Suokaa anteeksi! Mitä maksaa kävelypuku parhaimmista pariisilaisista +liikkeistä?" + +"Kolmekymmentä puntaa." + +"Ja päivällispuku?" + +"Ah, mitä hyvänsä viidestäkymmenestä punnasta ylöspäin." + +Jenks otti muutamia kvartsipaloja öljykankaalta. + +"Tässä on kävelypuku", sanoi hän ojentaen tytölle puolen kilon +painoisen kiven. "Tällä jälelläolevalla kivikasalla voitte saada +Europan parhaimmin puetun naisen päivälliskutsuissa hämmästymään." + +"Tarkoitatte, että pommittaisin häntä näillä?" kysyi Iris +veitikkamaisesti. + +"Ei, vielä pahemmin! Kantamalla vielä kalliimpaa pukua." + +Jenksin ääni oli vakava; tyttö otti kvartsinkappaleen ja katsoi siihen. + +"Luolasta, arvaan? Ettekö sanoneet, ettei antimonium ole arvokasta?" + +"Tämä ei ole antimoniumia vaan -- kultaa. Sattumalta löysin hyvin +rikkaan kultasuonen. Vaatimattoman laskun mukaan on se satojentuhansien +puntien arvoinen. Me olemme rikkaita, miss Deane." + +"Me! Rikkaita!" läähätti Iris. "Olen hyvin iloinen teidän vuoksenne, +mutta sanokaa, mr Jenks, mitä _minulla_ on asian kanssa tekemistä?" + +"Teillä? Mehän olemme yhtiötovereita. Löytäjän oikeudella omistamme me +maan, metsät y.m." + +"Sitä en käsitä. Te löydätte kultakaivoksen ja selitätte aivan +kylmäverisesti minun omistavan siitä puolet senvuoksi, että olette +vetäneet minut merestä, antaneet minulle ruokaa ja katon pääni päälle, +pelastaneet minut merirosvojen käsistä ja kohdelleet minua yleensä +niinkuin uskollinen palvelijatar pientä lasta. Mr Jenks, en tosiaankaan +voi." + +"Miss Deane, te saatte minut oikein suuttumaan, jos sanotte vielä +sanankin. Kieltäydyn ehdottomasti kuuntelemasta sentapaisia todisteita." + +He seisoivat hetkisen vaieten kunnes merimies alkoi moittia itseään +karkeudesta. Hän oli ehkä loukannut tyttöä. Tämähän oli vain kokematon +lapsi; hän olisi voinut esittää asian selvemmin ja rauhallisemmin. +Ja koko ajan leikki Iriksen kasvoilla pidätetty iloisuus, sillä hän +ymmärsi miestä niin hyvin, että olisi nauranut, jos tämä olisi uhannut +hänet surmata. + +"Tahdotteko olla hyvä ja tuoda lampun", sanoi Jenks vihdoinkin. + +"Oi, saanko puhua?" pyysi Iris. "En tahdo teitä suututtaa, mutta minun +_täytyy_ puhua." + +"Tarkastamme ensiksi kaivostamme lähemmin. Jos tahdotte tuoda lampun, +näemme paremmin." + +Huolellinen tutkimus vahvisti ensimmäisen olettamuksen. + +"Täällä on siis hyvin paljon rahaa?" sanoi Iris hetken kuluttua. + +"On, hyvin paljon." + +"Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse tulla erimielisiksi jaon suhteen. +Siitä riittää meille molemmille." + +"Aivan varmasti. Voimmepa antaa hiukan ystävillemmekin." + +Se aika, jolloin Jenksin oli tapana kiivetä Näköalavuorelle, lähestyi. +Hän tarttui kivääriin ja kirveeseen sekä lähti. Iris asetti teeveden +kiehumaan, ja tahtoen saada enemmän polttoaineita, meni rannalle, jossa +rikkirevityn kirjeen palaset olivat hajallaan. + +Hän oli elävöitynyt kunniallisuus, mutta ei vielä ole syntynyt naista, +joka olisi voinut kääntää katseensa kirjeestä. Hän sattui eräällä +liuskalla näkemään oman nimensä. + +"Vai niin, se oli aiottu minulle!" huudahti hän tarttuen liuskaan ja +silmäillen sitä tutkivasti. Ei mistään hinnasta maailmassa olisi hän +ryhtynyt poimimaan liuskoja ja koettamaan liittää niitä yhteen. Mutta +ne kiinnittivät hänen mieltään ja nyt, lähempää katsoen, näki hän +palan, johon oli kirjoitettu: "-- Minä rakastan teitä!" + +Nämä kaksi palaa näyttivät sopivan erinomaisesti yhteen. Mutta +kolmannessa oli samat sanat: Minä rakastan teitä! -- Hän ei halunnut +nähdä enempää eikä edes kääntänyt lappuja, jotka olivat pudonneet +maahan kirjoitettu puoli alaspäin. + +Hän aukaisi puseronsa kauluksen ja otti esille pienen kultamedaljongin, +jossa hänen vanhempiensa kuvat olivat. Sinne asetti hän nuo kolme +merimiehen kirjeen palasta, joiden sisällys oli hänelle kallis. + +Palatessaan vuorta alas kuuli Jenks tytön laulun kauan ennen kuin näki +hänet lieden ääressä askaroimassa. Lähemmäksi tultuaan huomasi hän +maassa olevat kirjeenpalaset, kumartui ottamaan ne ja heitti tuleen. + +"Mitä te kirjoititte minun kylpemässä ollessani?" kysyi Iris +huolettomasti. + +"Muutamia ilmoituksia kaivoksesta, mutta ajatellessani lähemmin asiaa +huomasin, ettei sitä tarvittu." + +"Ah, siinäkö kaikki!" + + + + +X. + +Hyökkäystä odotellessa. + + +Päivän toisensa jälkeen työskenteli merimies puolustusvarustuksien +kuntoonlaittamisessa tarkastellen huolellisesti merta keksiäkseen joko +pelastavan laivan tahi vihollisen veneiden tulon. Tätä lykkäystä ei +hän olisi saanut, ellei onneksi olisi satuttanut kuulallaan päällikköä +ja siten riistänyt tältä kolme sormea. Ei edes villikään voi sellaista +vammaa kuitata aivan helpolla, ja kuluisi kymmenen päivää ennenkuin +typistetty ryöväri saattaisi kiroilematta liikuttaa kättään. + +Silläaikaa nukkui Jenks, ajan kuluessa, yö yöltä rauhattomimmin +ja hänen muotonsa muuttui yhä levottomammaksi. Hän alkoi ymmärtää +minkävuoksi saarelle ei saapunut laivaa, joka varmasti oli lähetetty +heitä etsimään -- se tutki Kiinan ja Siamin pitkiä rantalinjoja. + +Hänellä oli tapana merkitä päivien kulku yksinkertaiseen, +valmistamaansa aurinkokelloon. Iris näki sattumalta kuinka hän leikkasi +neljännenkymmenennenneljännen loven puun reunaan. + +"Olemmeko tosiaankin olleet täällä neljäkymmentäneljä päivää", kysyi +hän laskettuaan merkit. + +"Kyllä, luulen laskeneeni oikein", vastasi mies. "_Sirdaren_ upposi 18 +päivä maaliskuuta ja nyt pitäisi siis olla ensimmäinen toukokuuta." + +"Vapun päivä!" + +"Niin, menemmekö iltapäivällä Hurlinghamiin?" + +"Joskus, sitä ajatellessani, tuntuu aika yhtä monelta vuodelta, mutta +kun minulla on kiire, kuluvat päivät kuin tunnit." + +"Mahtaa olla hauskaa kun on niin mukautuva luonne." + +"Tietysti. Koettelen sovitella aikaa teidän pahantuulenne mukaan." + +Iris pani kädet kupeille ja katseli Jenksiä melkein nenäkkäästi. +Nykyisin olivat he erinomaisia ystäviä. + +Yksi ainoa kysymys jäi ratkaisematta -- Iriksen varustaminen +vaatteilla. Hänen ja merimiehen yhteinen nerokkuus ei riittänyt +hamppuköydestä valmistamaan oikeata ompelulankaa. Se oli liian +myhkyräistä ja epätasaista. Jenks koetti puunsäikeitä, linnunhöyheniä, +kaikkea, mitä keksiä saattoi, ja olisi ehkä onnistunutkin, jos olisi +saanut jatkaa muutamia viikkoja. + +Sitä mukaa kuin päivät kuluivat, tuli asia yhä sietämättömämmäksi ja +molemmat tarkastelivat usein vaieten sitä miesten vaatteiden paljoutta, +joka heillä oli. Takkien ja liivien suhteen ei tietysti ollut mitään +vaikeuksia. Iris oli jo kauan aikaa kantanut näitä osia laivan lääkärin +puvusta, mutta muun suhteen. + +Eräänä muistettavana päivänä teki Iris ratkaisevan päätöksen. Jenks +oli tavallisuuden mukaan kiivennyt Näköalavuorelle. Hän tuli takaisin +tuoden uutisen, että hän luuli -- ei tosin ollut ihan varma, mutta +muutamat merkit osoittivat -- lännessä olevan kaukaisen saaren luona +näkyvän savua höyrylaivasta. + +Vaikkakin hän näki silmillään viidenkymmenen mailin päässä olevan +savupilven, ei hän lähellä asuntoaan huomannut mitään erikoista. +Jos eivät hänen ajatuksensa olisi olleet niin kokonaan kiintyneet +taivaanrannalla näkyvään savuun, olisi hän pannut merkille Iriksen +hameenreunan alta näkyvät, housuihin puetut jalat. + +Merimiehestä tuntui Iris ottavan tämän tärkeän ilmoituksen omituisesti +vastaan ja oli kummallista, ettei hän tarjoutunut seuraamaan +huomiontekopaikalle, jonne Jenks palasi. + +Hän tuli takaisin tuntia myöhemmin ja rypyt otsalla olivat entistä +syvemmät. + +"Väärä hälyytys!" vastasi hän lyhyesti tytön kysymykseen. + +Ja siinä kaikki, vaikka Iris kokosi rohkeutensa ja kulki hänen +ohitseen. Lujasti päättäen tehdä tästä vaikeasta koettelemuksesta +lopun, pysähtyi hän Jenksin eteen ja sanoi: + +"Niin, nyt olen tehnyt sen!" + +"Oletteko?" huudahti Jenks käsittämättä mitään. + +"Kyllä. Ne ovat hiukan liian pitkät ja tunnen itseni vähän +tottumattomaksi, mutta ne ovat kuitenkin paremmat -- kuin vanha +pukuraukkani." Punastuen ojensi hän esiin toisen jalkansa. + +"Ah, minä näen!" mutisi merimies punastuen myöskin. + +Iris, joka oli kuumeisen halukas olemaan hyödyksi, selitti äkkiä, että +olisi erinomaista, jos hänkin oppisi käyttämään kivääriä voidakseen +tarpeen tullen auttaa. + +Lee-Melford kivääri antaa niin pienen sysäyksen, että mikä nainen +hyvänsä voi sitä käyttää. Näin ollen suostui Jenks esitykseen heti, +vaikka se tehtiin yhdennellätoista hetkellä. Aluksi antoi hän tytön +koetella lataamattomilla patruunoilla. Opittuaan jotenkuten panostamaan +ja tähtäämään sai hän ampua kymmenen laukausta. Maalitauluna oli valkea +ympyrä kahdeksankymmenen jalan päässä olevassa kallionseinässä, ja se +osa kymmenestä laukauksesta, joka ei sattunut maaliin, olisi saanut +saman matkan päässä olevan vihollisen tuntemaan itsensä melko araksi. + +Iris oli hyvin tyytyväinen taitoonsa. + +"Nyt saatan olla taakan asemesta teille hiukan avuksi," huudahti hän. +"Joka tapauksessa luulevat dyakit heitä vastassa olevan kaksi miestä ja +heillä on hyvä syy pelätä meistä ainakin toista." + +Silloin sai Jenks hyvän mielijohteen. + +"Miksikä ette tulleet sitä ennen ajatelleeksi?" kysyi hän. "Ettekö +huomaa, miss Deane, mahdollisuutta, johon sananne viittaavat? Olen +pahoillani täytyessäni teille sanoa olevani vakuutettu, että jos nuo +roistot hyökkäävät, niin tekevät he sen enemmän vangitakseen teidät +kuin kostaakseen toveriensa kuoleman. Nämä dyakit ovat roistoja ja +ryöväreitä, jotka eivät ole niinkään halukkaita taistelemaan kuin +saamaan saalista ja naisia. Jos he tulevat takaisin ja näkevät +kohtaavansa kaksi hyvinasestettua miestä, jotka ovat varustautuneet +heitä ottamaan vastaan lämpimästi, niin on mahdollista, että he +luopuvat yrityksestään." + +"Toisin sanoen -- he eivät saa nähdä minua muuten kuin miehen +vaatteisiin puettuna?" sanoi Iris. + +"Niin, viime hädässä. Toivon, etteivät he, kiitos +varovaisuustoimenpiteidemme, keksi oleskelupaikkaamme. Ylhäällä +ylätasangolla tulee olemaan hyvin epämukavaa, mutta se ei tee mitään, +jos vain olemme turvassa." + +Tyttö ei vastannut heti. Sitten sanoi hän tuumivasti: + +"Neljäkymmentäneljä päivää! Siinä on ollut enemmän kuin riittävästi +aikaa koko Kiinan meren tutkimiseen. Isäni ei koskaan luovu toivosta +ennenkuin on täysin vakuutettu _Sirdarenin_ menneen pohjaan kaikkine +päivineen!" + +Merimiehellä oli vastaus valmiina. "Joka päivä lähenee pelastuksemme. +Vaikkakin, luonnollista kyllä, tunsin aamulla pettymystä, voin tyynesti +sanoa pelastuksen voivan tulla millä hetkellä tahansa." + +Hän tarttui kivääriin ja lähti. Takaisin tultuaan kiipesi hän monta +kertaa ylätasangolle vieden turpeita, jotka asetti selvästi näkyviin. +Senjälkeen meni hän luolaan ja hakkasi pari tuntia kalliota. Vihdoin +tuli hän sieltä hikisenä ja tomuisena juuri oikeaan aikaan ehtiäkseen +tehdä viimeisen käyntinsä Näköalavuorelle ennenkuin aurinko laski. Hän +pyysi tyttöä odottamaan hiukan illallisvalmistustensa kanssa, koska +halusi kylpeä, joten heidän syömään ryhtyessään oli jo aivan pimeä. + +"Miksikä kaivoitte taas luolassa?" kysyi Iris. "Onko teillä kiire tulla +rikkaaksi?" + +"Seurasin ilmareikää enkä malmisuonta. Jos ette pelkää jäädä pimeyteen, +niin ryhdyn lampunvalossa jatkamaan työtäni heti kun olemme syöneet." + +Mutta Iris vastusti sitä. Hänestä tuntui yksinäiseltä ja hän halusi +puhella. + +"Suostun siihen", sanoi Jenks, "edellyttäen ettette puhu mitään siitä, +jonka teille kuukausi sitten kerroin." + +"Sen lupaan. Saatte puhua niin paljon tahi niin vähän kuin haluatte. +Keskustelunaihe on teidän joutumisenne sotaoikeuteen." + +"Hyvin epämiellyttävä aihe!" huudahti Jenks. + +"Onko? Ei minusta. Olen ystävänne, mr Jenks, tietystikään en erikoisen +vanha ystävä, sen myönnän, mutta nämä kuusi viikkoa saattaa yhtä hyvin +vastata kuuden vuoden tuttavuutta. Ettekö voi minuun luottaa?" + +"Kyllä, teihin voin luottaa", vastasi merimies vakaumuksellisesti. +"Tarkoitukseni oli jonain kauniina päivänä kertoa teille historiani. +Miksikä ei siis tänään?" + +Pimeyden suojassa etsi Iriksen käsi kultamedaljonkia, jota hän aina +kantoi kaulassaan. + +"On omituista", jatkoi Jenks, "että te puhuitte juuri äsken kuudesta +vuodesta. On melkein päivälleen kuusi vuotta siitä kun vaikeudet +alkoivat." + +"Lordi Ventnorin kanssa?" Nimi luiskahti tytöltä huomaamatta. + +"Niin. Olin siihen aikaan pääesikunnassa luutnanttina ja taitavuuteni +alkuasukasten kielissä kiinnitti erään Simlassa asuvan ystävän +huomiota. Hän neuvoi minua hakemaan poliittiseen palvelukseen Intian +hallitukseen. Tein niin. Hän tuki anomustani ja minulle ilmoitettiin, +että saisin ensimmäisen vapaan paikan jossain alkuasukaskaupungissa, +jos menisin naimisiin." + +Hän lausui viimeiset sanat kiusottelevalla äänellä. Hämmästyneenä tästä +ehdosta päästi Iris medaljongin ja kumartui korjaamaan tulta. Merimies +huomasi kiiltävän korun. + +"Kesken kaiken", huomautti hän, "mikä tuo loistava esine on +rinnallanne?" + +"Se on ainoa jälellejäänyt kalleuteni", vastasi tyttö. "Lahja isältäni +täyttäessäni kymmenen vuotta. Mutta olkaa hyvä ja jatkakaa." + +"Minulla ei ollut ajatustakaan naimisiin menosta, mutta silmäilin +garnisoonin seurapiiriä ja tulin siihen tulokseen, että tuomarin +sisarentytär olisi minulle sopiva vaimo. Hän oli älykäs, sievä, ymmärsi +keskustella ja omasi ihastuttavat hampaat." + +"Oliko hän hyvin kaunis?" + +"Ihmiset väittivät hänen olevan." + +"Mutta mitä _te itse_ ajattelitte?" + +"Silloin olin minä puolueellinen. Olen nähnyt hänet myöhemmin ja hän +oli melkoisesti muuttunut. Nykyään hän on naimisissa ja on tullut +lihavaksi." + +"Viekas Jenks!" Iris asettui mukavasti ja valmistautui kuuntelemaan. + +"Niin, mutta te ette milloinkaan joutuneet naimisiin hänen kanssaan", +huomautti tyttö. + +"En, Jumalan kiitos", sanoi merimies vakavasti. "Olimme tuskin +kihlautuneet ennenkuin hän kuumuuden johdosta matkusti enonsa kanssa +Simlaan. Siellä tapasi hän lordi Ventnorin, joka palveli varakuninkaan +esikunnassa. -- Jos sallitte, hyppäämme tämän kohdan yli -- keksin +silloin minkävuoksi matkustetaan Englantiin vaimoa etsimään. +Kymmenenpäiväisen oleskeluni aikana Simlassa tuli minulle lordi +Ventnorin kanssa yhteenotto klubissa puolustaessani arvotonta naista ja +pääsin vakavista seurauksista vain senvuoksi, että minua kohtaan oli +käyttäydytty pahoin. Siitä huolimatta oli poliittinen urani lopussa ja +minä palasin rykmenttiini saadakseni asianomaisista papereista selon +minkälainen onni minulla oli ollut." + +"Tarkoitatteko suhdettanne miss Morrisiin?" kysyi Iris. + +"Aivan niin. Ja nyt jättää Elisabeth näyttämön. Kun ei minusta ollut +avioliittoon, asetin päämääräkseni tulla kunnon upseeriksi. Ja kun +hallitus vuosi sitten tahtoi vapaaehtoisista muodostaa kiinalaisen +rykmentin, ilmoittauduin ja tulin hyväksytyksi. Minulla oli onni saada +palvella vanhan ystäväni eversti Costobellin päällikkyyden alaisena, +mutta silloin lähetti pahansuopa kohtalo lordi Ventnorin kaukaiseen +itään, tällä kertaa tärkeissä siviilitoimissa. Tapasin hänet silloin +tällöin ja tulimme vakuutetuiksi, ettemme pitäneet toisistamme enempää +kuin ennenkään." + +"Eversti Costobell sairastui ja rykmentin päällikkyys joutui minulle +koska majurimme oli matkoilla. Onnettomuudeksi valitsi everstin vaimo +juuri sen ajan keimailulleen lordi Ventnorin kanssa. Kun en ollut +tullut vielä niin ymmärtäväiseksi, että olisin hoitanut vain omia +asioitani, huomautin asiasta madamelle ja hankin sillä tavoin itselleni +verivihollisen. Hän ja lordi Ventnor tekivät suunnitelman tuhotakseen +minut -- kuten muistanette, olin joutunut lordin tielle myöskin +Egyptissä --. Verukkeella, että halusi minulta neuvoa, houkutteli hän +minut Hongkongissa olevan klubin puutarhan syrjäiseen osaan; lordi +Ventnor oli myöskin näyttämöpaikalla, ja heidän yhteisen väitteensä +johdosta käyttäytymisestäni, olin vähällä lyödä miehen kuoliaaksi." + +"Lopun voi kertoa lyhyesti", jatkoi merimies vaiettuaan hetkisen. "Mitä +hyödytti minun epätoivoinen kieltämiseni niitä todistuksia vastaan, +jotka lordi Ventnor ja hänen liittolaisensa toivat esille! Vieläpä +eversti Costobellkin uskoi vaimoansa ja tuli katkeraksi vihollisekseni. +Naisraukka! Tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Niin, siinä on kaikki! Ja +nyt olen täällä!" + +"Voidaanko miehen elämä turmella niin helposti?" mutisi tyttö. + +"Siltä näyttää. Mutta olen saanut palkintoni. Jos joskus näen mrs +Costobellin, kiitän häntä ystävänpalveluksesta." + +Iris tuli äkkiä hämilleen ja hänen kasvonsa hehkuivat. + +"Mutta katsokaa, te olette houkutelleet minut unohtamaan työni, miss +Deane!" huudahti Jenks. "Olemme istuneet tässä puhelemassa kunnes +tulikin on väsynyt seuraamme. Olkaa hyvä ja paneutukaa heti levolle." + +Iris tarttui hänen käsivarteensa. "Rukoilen Jumalaa tänä iltana ja joka +ilta", sanoi hän juhlallisesti, "että nimenne tulisi kaikkien ihmisten +silmissä pestyksi yhtä puhtaaksi kuin minun. Ja olen vakuutettu, että +rukoukseni tulee kuulluksi." + +Hän meni omalle puolelleen, mutta hänen enkelimäinen vaikutuksensa jäi +jälelle. Mies kiitti Jumalaa niistä kärsimyksistä, jotka olivat tuoneet +tämän naisen hänen elämäänsä. + +Oli ihana yö. Jenks ei Iriksen lähdettyä tuntenut halua mennä vielä +nukkumaan, vaan tarttui kuivaan oksaan, sytytti sen melkein sammuneesta +hiilloksesta ja meni luolaan. + +Hän kantoi kaivostyökalunsa ulos, sijoitti kauan sitten valmistamansa +_cheval de frise'n_ oikeaan paikkaan ja sammutti vedellä tulen. + +Tämä oli joka ilta hänen viimeinen huolensa ennenkuin hän ojensi +väsyneet jäsenensä oksista tehdylle vuoteelle. Se aiheutti +aamuisin viivykettä, mutta hän ei milloinkaan laiminlyönyt mitään +varovaisuustoimenpiteitä, ja saattoihan olla mahdollista, etteivät +dyakit löytäisi Kotkanpesää, jos luulisivat saaren hyljätyksi. + +Hän astui majaan ja oli juuri vetämäisillään jaloistaan saappaita, +kun kajahti laukaus. Se kuului kymmenesti tavallista voimakkaampana +täydellisen hiljaisuuden vuoksi. Sitä seurasi kiivas ampuminen, jonka +hänen harjautunut korvansa kuuli suustaladattavien aiheuttamaksi. + +Dyakit olivat nousseet maihin. Tullessaan hiljaa ja salaperäisinä +olivat he itse joutuneet saman sotajuonen uhriksi, jota olivat aikoneet +käyttää. Sensijaan että olisivat yllättäneet Sateenkaarisaaren asujamet +tulivat he itse laukauksella vastaanotetuksi heti maihin noustuaan. +Säikähtyneet villit vastasivat heti laukaisemalla vanhentuneet aseensa +puita vastaan ja aiheuttivat melun, joka olisi herättänyt seitsemän +unikekoa. + +Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi Iris täysin puettuna. + +"Ne ovat tulleet!" kuiskasi hän. + +"Niin!" vastasi Jenks iloisesti. "Ylös portaita! Kiiruhtakaa! He +eivät ole täällä vielä puoleen tuntiin, jos pitävät tuollaista melua +jokaisesta vaikeudesta. Mutta emme antaudu mihinkään vaaraan. Heittäkää +alas köydet ja vetäkää kun sanon." + +"Hyvä on! Olkaa kiltti ja tulkaa luokseni pian." + +Köydet putosivat alas. Vaatteet, kuokat, kirveet, lapiot, sorkkaraudat +ynnä muut vedettiin ylös. Merimies juoksi majaan ja potkaisi +lehtivuoteet lattialle. Senjälkeen kiinnitti hän kaikki kiväärit +olkapäälleen ja kiipesi ylös nuoraportaita vetäen ne jälestään +Kotkanpesään. + +"Kuulkaa," sanoi hän äkkiä "onko teillä mukananne sadehattu?" + +"On." + +"Ja raamattunne?" + +"Se on aina päänallani." + + + + +XI. + +Taistelu. + + +Merimies tiesi niin hyvin, mihin oli sijoittanut vartiopostinsa, että +saattoi seurata kaikkia vihollisen liikkeitä. + +"Jos he jatkavat tuolla tavoin, eivät he ole perillä ennen +päivänkoittoa." + +"Haluaisin melkein, että he olisivat jo täällä", kuului tytön +rauhallinen vastaus. "Tämä odotus on hermoja koettelevaa." + +He loikoivat muutamilla ryysyisillä vaatekappaleilla, jotka kiireesti +oli heitetty ylätasangolle. Suuri kallio oli pimeän peitossa. + +Jenks tarttui tytön käteen. Se oli hiukan kostea, mutta ei vapissut +enempää kuin hänen omansakaan. + +"Dyakit ovat paljon arempia kuin te", kuiskasi hän nauraen. "Miten +julmia ja rohkeita he ovatkaan, eivät he kuitenkaan uskalla kohdata +kummitusta." + +"Sääli, ettemme voi heille loihtia esiin kummitusta." + +Nämä sanat saivat miehen tuumimaan. Ilman että tyttö tiesi, oli +välikappale kummituksen valmistamiseen peitetty pensaaseen lähelle +lähdettä. Mutta sitäpaitsi tarvittiin bengaalitulia, fosforia ja +peilejä. + +"Mitä sanotte?" kysyi Iris. + +Jenks luetteli puuttuvat esineet. Heillä ei ollut muuta tehtävää kuin +odottaminen, ja ihmiset keskustelevat vaaran uhatessa jokapäiväisistä +asioista. + +"En tiedä mitään fosforista", sanoi tyttö, "mutta tulikivellä voi saada +aikaan omituisia tuloksia, ja tällä hetkellä on huoneessani laatikko +tulitikkuja. Ettekö muista? Ne olivat taskussanne ja te heititte ne +pois. Ei, mitä aiotte tehdä?" + +Jenks oli laskenut nuoraportaat ja aikoi nähtävästi kiivetä niitä +myöten alas. + +"Älkää pelätkö", sanoi hän. "En viivy kuin viisi minuuttia!" + +"Jos te menette alas, tulen minä mukaan. En halua jäädä yksin tänne +ylös." + +"Olkaa hyvä, älkääkö pidättäkö minua", kuiskasi merimies vakavasti. "Te +ette saa tulla. En aio antautua mihinkään vaaraan. Jos jäätte tänne, +voitte varoittaa minua heti. Mutta jos molemmat olemme siellä, voimme +tosiaankin joutua vaaraan. Pyytäisin teitä tarkasti pitämään silmällä +Kilpikonnarantaa siltä varalta, että dyakit ovat valinneet sen tien." + +Tyttö myöntyi, vaikka vastahakoisesti. Hän vapisi tuskasta miehen +vuoksi. + +Jenks katosi sanaakaan lisäämättä. Hän juoksi pensastoon ja palasi +senjälkeen takaisin luolan luo kantaen sylissään jotain valkoista. +Toisen kerran meni hän samaa tietä tuoden yhtäläisen kantamuksen. +Sitten juoksi hän taloon. Enempää ei ylätasangolla oleva tyttö nähnyt, +mutta pian kuuli hän köysiportaiden narinasta miehen kiipeävän niitä +myöten ylös. Vihdoin oli hän tytön luona, joka nyyhkytti: + +"Älkää enää poistuko luotani! En kestä sitä". + +Jenks katsoi viisaimmaksi koettaa tyynnyttää häntä herättämällä hänen +mielenkiintoaan. Vetäen yhdellä kädellä köysiportaita ojensi hän esiin +toisen, jossa loisti valoisia pilkkuja kuten kiiltomatoja. + +"Se on teidän syynne," sanoi hän. "Te annoitte minulle mainion +mielijohteen ja minun täytyi panna se täytäntöön." + +"Mitä te teitte?" + +"Laitoin luolaan kauhean kummituksen." + +"Kuinka?" + +"Se ei ollut mikään hauska tehtävä, mutta pakko ei lue lakeja." + +Tyttö käsitti, ettei Jenks halunnut vastata kysymyksiin. Saattaa olla, +että uteliaisuus nyt, kun Iris tunsi olevansa turvassa, olisi voittanut +pelon ja saanut hänet pyytämään tarkempaa selvitystä, mutta samalla +kuului raivokkaita ääniä ja koralli narskui askeleista. + +"Ne tulevat kuitenkin rantaa pitkin," kuiskasi Jenks. + +Tavallaan hän kuitenkin erehtyi. Säännötön yhteislaukaus vuoren +pohjoispuolella ilmaisi, että ainakin muutamat dyakit tulivat sitä +tietä. Dyakkipäällikön esiintyminen, oikea käsi siteessä ja seurassaan +muutamia miehiä, osoitti rohkeimpien uskaltaneen kulkea Kuolemanlaakson +kautta. + +He etenivät varovaisesti ikäänkuin väijytystä peläten. + +Päälliköllä oli vasemmassa kädessään kiiltävä parangi; toiset olivat +asestetut kivääreillä ja vöihin pistetyillä miekoilla. + +Jenks tunsi äkkiä, että olisi viisainta ampua koko joukko. Hän heitti +kuitenkin mielestään tämän ajatuksen heti. Hän oli ryhtynyt kaikkiin +valmistuksiin siinä toivossa, että roistot luopuisivat hakemisesta +muutaman tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen. Hän vakuutti itselleen +vihollisuuksien aloittamisen olevan tyhmyyttä. Olisi paljon parempi +välttää taistelua kuin ilmaista sen alkamisella piilopaikkansa. + +Toisin sanoen: hän teki suuren tyhmyyden. Ampumalla dyakkipäällikön +olisi hän riistänyt vihollisilta miehen, jota ilman he eivät olisi +saarelle tulleet. Jos päävoima, joka jo oli metsässä piilevien +näkymättömien voimien peloittama, olisi paikalle saapuessaan tavannut +päällikkönsä ja hänen pienen joukkonsa ruumiit, olisivat he joutuneet +täydellisen pakokauhun valtaan. + +Mutta ei hyödytä mitään ajatella kuinka olisi voinut käydä. Asiain +näin ollen kulkivat dyakit hiljaa ja mitä suurimmalla varovaisuudella +ohi lähteen ja aikoivat juuri mennä luolaan, kun yksi heistä huomasi +asunnon. + +Silmänräpäyksessä muuttivat he tapaa ja vetäytyivät vastapäisen kallion +varjoon aikoen odottaa lisävoimien tuloa. Merimies arveli lähetetyn +lähetin kiiruhtamaan hidastelijoita, sillä kaukainen ampuminen taukosi +ja viiden minuutin kuluttua ilmaisi kimeä ulvonta yhteisen rynnäkön +alkaneen taloa vastaan. + +He pitivät sellaista melua, että Jenksin täytyi suorastaan huutaa +sanoessaan Irikselle: + +"He arvelevat meidän nukkuvan hyvin raskaasti, koska emme ole heränneet +heidän laukauksistaan." + +Tyttö aikoi vastata, mutta Jenks esti sen asettamalla kätensä hänen +olkapäälleen, sillä dyakit, jotka olivat keksineet asunnon tyhjäksi, +juoksivat luolalle ja olivat täysin näkyvissä. + +Sikäli kuin merimies saattoi eroittaa, joutuivat kolme ensimmäistä +"espanjalaisen ratsastajan" pistimien lävistämiksi ja oppivat +sillä tavoin tuntemaan sen peloittavat ominaisuudet. Haavoittuneet +huusivat epätoivoisesti, mutta heidän äänensä hukkui hämmästyneiden +toverien ulvontaan. Silmänräpäyksessä syöksyivät kaikki lähteelle, +rannalle, kalliolle, mihin hyvänsä, päästäkseen pois kauhean luolan +lähettyviltä, jossa kummitukset mellastivat ja miehet kaatuivat +itsestään sisäänkäytävän luona. Merimies, joka kurkisti niin pitkälle +kuin tyttö salli, kuuli kahden vaikeroivan alhaalla samalla kuin kolmas +vaivaloisesti nilkutti karkuun. + +"Mikä on?" kysyi Iris. "Mitä on tapahtunut?" + +"Laatikko tulitikkuja ja muutamat kokoonasetetut luut ovat +karkoittaneet heidät pakosalle." + +Hänellä ei ollut aikaa vastata enempää, sillä hän oli kiintynyt +laskemaan kuinka monta dyakkeja oli. + +Tähän saakka oli hän nähnyt noin viisikymmentä. Sitäpaitsi ei hän +halunnut antaa Irikselle lähempiä tietoja tekemästään kujeesta. Hän +oli poiminut lähteen luona olevan luurangon luut kokoon, kostuttanut +tulitikuista saamansa tulikiven ja sivellyt sillä luurangon, sekä +asettanut sen luolan kaukaisimpaan nurkkaan. + +Eivät edes päällikön rohkaisevat houkuttelut saaneet hänen miehiään +uudelleen lähestymään tätä kauheata paikkaa. Vihdoin meni peloton +lurjus itse miekkaansa heiluttaen luolan ovelle. Kauhun lyömänä katsoi +hän sisällä olevaa esinettä, joka silloin tällöin loisti. Miekallaan +koetteli hän "espanjalaista ratsastajaa." Se oli ainakin jotain +aineellista, sitten laahasi hän toisen vaikeasti haavoittuneista +kuunvaloon. + +Jälleen kutkutti Jenksin sormia halu lähettää luoti roiston pään läpi +-- mutta hän hillitsi itsensä. Ja niin meni se, joka harvoille miehille +tarjoutuu -- toinen tilaisuus. + +Päällikön uudistettu käsky sai muutamat rohkeat miehet kantamaan pois +haavoittuneet, todennäköisesti majaan. + +Tuskin oli merimies käsittänyt heidän seuraavan aikomuksensa, ennenkuin +hän pakoitti Iriksen menemään öljyvaatteen alle suojaan, painautuen +itse kalliolattiaa vasten ja tarkastellen ruohoturpeiden takaa. Villit +olivat sytyttäneet lähteen luo tulen. Pian valaisi punainen leimu +mustaa vuorta ja villit ryhmittyivät tulen läheisyyteen. + +He puhuivat kieltä, jossa oli paljon kovia ääntiöitä ja söivät +kuivattua kalaa, hirssiä sekä kuivattua lihaa. Todennäköisesti oli +villejä myöskin veneitä vartioimassa ja saarta kiertelemässä. Myöhemmin +selvisi, että kolmella _sampanilla_ oli tullut yhdeksättäkymmentä +miestä. + +Eräs joukosta oli puettu aivan eri tavalla kuin muut ja kantoi Intian +muhamettilaisten tavallista pukua. Hänen ihonsa oli ruskea, mutta +villien lian alta näkyvä iho oli keltainen. Tavasta, jolla miehen +turbaani oli sidottu, päätti Jenks hänen olevan Punjabin musulmanneja +-- nähtävästi Andamoneilta karannut rangaistusvanki. + +Kaikki olivat asestetut suustaladattavilla, joko vanhentuneilla +piilukkokivääreillä tahi pyssyillä, jotka olivat siksi uudenaikaisia, +että nallihatun asettamista varten oli piikki. + +Jokaisella dyakilla komeili parangi ja tikaria muistuttava kris; +muutamat harvat olivat varustetut keihäillä; ja noin tusinan verran +kantoi olkapäällään pitkää, suoraa bamburuokoa. Ensi silmänräpäyksessä +ei merimies käsittänyt mitä niillä tehtiin. Hän huomasi sen myöhemmin +niin äkkiä, että säästyi monen tunnin pelolta, sillä nämä aseet olivat +kuolettavampia kuin konekivääri. + +Tulen ympärillä kävi vilkas keskustelu. Vaikkakin oli helppo huomata +päällikön olevan käskijän, näyttivät hänen miehensä saavan vapaasti +lausua mielipiteensä. + +Hetken kuluttua sieppasi päällikkö nuotiosta kekäleen ja valaisi +sillä Jenksin äsken sammuttamaa nuotiota. Hän näytti tulevan hiilien +tutkimisesta johonkin lopputulokseen ja hänen sanansa näyttivät tekevän +vaikutuksen. + +Iris painautui lähemmäksi merimiestä ja kuiskasi: + +"Tiedättekö mitä hän sanoo?" + +"Saatan vain arvata, että hän palaneista kekäleistä saattaa sanoa +milloin tuli on sammutettu." + +"Siinä tapauksessa tietävät he meidän olevan saarella." + +"Niin, tahi että olemme lähteneet täältä muutamia tunteja sitten. Joka +tapauksessa aikovat he päivän valettua tutkia tarkasti saaren." + +"Nouseeko aurinko pian?" + +"Kyllä -- oletteko väsynyt?" + +"Hiukan." + +"Älkää pitäkö minua hulluna -- mutta ettekö koettaisi nukkua hiukan?" + +"Nukkua! Näiden miesten täällä ollessa?" + +"Niin. Emmehän tiedä kuinka kauaksi he jäävät. Meidän on säästettävä +voimiamme." + +"Tahdon koettaa tehdäkseni teille mieliksi." + +Jenks valmistui myöskin lepäämään hiukan. Hän oli vakuutettu, että +heidän piilopaikkansa ilmitulo ennen päivän valkenemista oli sula +mahdottomuus ja ensimmäinen heikko päivänsäde herättäisi hänet. + +Kun aamutuuli alkoi puhaltaa ja tähdet taivaalla vaalenivat, heräsi +merimies siipien suhinaan. Eräs lintu aikoi juuri istuutua kalliolle, +mutta pelästyi hänet nähdessään. Hän heitti katseen Irikseen ja +vakuuttauduttuaan siitä, että tyttö yhä nukkui, ryömi äänettömästi +ruohoturpeiden taa katselemaan. + +Dyakit olivat jo alkaneet liikuskella. Muutamat lisäsivät puita +nuotioon, toiset hakivat vettä, laittoivat ruokaa tahi polttivat +pitkävartisia, naurettavan pienipäisiä piippuja. Päällikkö makasi +yhä hiekalla, mutta kun ensimmäiset auringonsäteet kultasivat vettä, +kumartui eräs miehistä hänen puoleensa ja sanoi jotain, joka sai hänet +nousemaan ylös. Muutamat miehet lähtivät heti Europa Pointin suunnalle. + +"He ovat löytäneet veneen," ajatteli Jenks. + +Kaksi miehistä tuli pian takaisin. Toinen heistä näytti Jenksin +vartioposteja. Villeillä oli huumorintajua. He nauroivat makeasti +nähdessään viime yön pelon aiheuttajan. Ainoastaan päällikkö näytti +vihaiselta. + +Vihdoin antoi hän muutamia määräyksiä ja dyakit hajaantuivat eri +suunnille. + +Jenks hiipi Iriksen luo ja herätti hänet. Tyttö istuutui heti ja +tuijotti kummastellen herättäjään. "Oi", kuiskasi hän, "ovatko he vielä +täällä?" + +Merimies kertoi mitä oli tapahtunut ja esitti, että he söisivät hiukan +silläaikaa kun vihollinen ei ollut näkyvissä. + +Syötyä aikoi Iris heittää tähteet tyhjään fotogeniastiaan, mutta Jenks +ehkäisi sen sanoen hymyillen: + +"Ei. Jätteet muodostavat seuraavan ateriamme. Emme saa heittää pois +mitään, joka kelpaa ruuaksi." + +"Miten ajattelematon olen!" huudahti Iris. "Mutta sanokaa -- luuletteko +heidän lähtevän tänään?" + +Mutta merimies heittäytyi pitkäkseen ja tarttui kivääriinsä. + +"Pysytelkää hiljaa, jos elämänne on teille rakas," sanoi hän. "Ryömikää +koloonne. Vastapäisellä kalliolla on dyakki." + +Ja niin olikin; eräs mies oli kiivennyt pahaan paikkaan sijoitetulle +kalliolle ja huusi jotain tovereilleen. Tähän saakka ei hän ollut +nähnyt mitään eikä kiinnittänyt huomiota pakolaisten piilopaikkaan. + +Jenks toivoi kimeä-äänisen villin laskeutuvan keskustelun loputtua +alas. Mutta ei! Mies katseli laaksoon, lähteen ympärille, taloon ja +luolaan. Hän ei vieläkään huomannut ylätasankoa. Tällä onnettomalla +hetkellä lensi kolme dyakkien peloittamaa lintua suoraan kalliota +kohti, etsien laskeutumispaikkaa. + +Jenks kiroili itsekseen ja tähtäsi vasemmalle puolelle dyakin rintaa. +Eräs linnuista laskeutui ylätasangon reunalle, mutta samalla keksivät +sen kirkkaat silmät miehen ja se kiisi tovereidensa seuraamana kirkuen +tiehensä. + +Dyakki kiinnitti huomiota lintujen pelästyneeseen käytökseen ja +tuijotti tiukasti ylätasankoa. Hän ei voinut eroittaa Jenksiä turpeiden +takaa. Hän näki ehkä osan öljykangasta, mutta siltä matkalta näytti se +kallion osalta. Ja kuitenkin oli siellä jotain, joka kummastutti häntä. +Hetken tuijotettuaan kääntyi hän ja huusi jotain rannalle päin. + +Vaarallinen hetki oli käsissä. Jenks laukaisi ja dyakki putosi +kalliolta kadoten näkyvistä. + +Ensimmäisen todellisen laukauksen ääni herätti saarella tavattoman +melun. Linnut täyttivät ilman käheällä kirkunalla ja dyakit juoksivat +ulvoen kokoon joka suunnalta. Kaatunutta lähinnä olevat nostivat hänet +ylös ja kantoivat lähteelle. Hän oli kuollut, ja vaikka he muiden +vammojen joukosta löysivät pian kuulanreiän, eivät he silminnähtävästi +tienneet mistä oli ammuttu, sillä niillä, joille hän oli huutanut, ei +ollut pienintäkään aavistusta mitä hän oli aikonut sanoa, ja kevyt +ruudinsavu oli jo leijaillut avaruuteen. + +Iris kuuli melua alhaalta ja kysyi vapisevin äänin: + +"Aikovatko he hyökätä?" + +"Ei vielä", kuului tyyni vastaus. "Tapoin miehen, joka meidät näki, +ennenkuin hän ehti ilmoittaa muille." + +Hän oli ottanut rohkean askeleen, sillä nyt dyakit tiesivät vihollisen +olevan saarella eikä ollut pienintäkään toivetta, että he lähtisivät +pian asian näin ollen. Tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton. Ei kukaan +villeistä tiennyt kuka tahi kuinka heidän toverinsa oli ammuttu. Useat +edestakaisin kuljeksivasta joukosta heittivät tuon tuostakin katseen +vuoreen, mutta ei kenkään kiinnittänyt huomiota ylätasankoon. + +Jenks luonnollisesti ymmärsi todellisen vaaran uhkaavan vasta sitten, +kun he kävisivät toverinsa kuolinpaikalla. Yhdestä asiasta hän oli +varma -- ennenkuin he hänet voittaisivat, maksattaisi hän heille +voitosta kalliin hinnan. + +Päällikkö kuunteli mielenkiinnolla selitystä, jonka antoi dyakki, joka +oli nähnyt toverinsa horjuvan ja kaatuvan. Noin parinkymmenen miehen +seuraamana lähti hän kalliolle, jossa kuollut oli ollut. + +Jenks heitti katseen tyttöön. Päällikkö miehineen oli kadonnut kallion +taa. Tällä hetkellä kiipesivät muutamat kai kohtalokkaalle paikalle. +Oliko tämä loppu? + +Tietämättä uhkaavasta vaarasta luki Iris raamattua. + +Äkkiä kuului kimeä huuto. Jenks nousi polvilleen. Dyakit olivat +keksineet piilopaikan ja varustautuivat sitä ampumaan. Hän tarjoutui +maalitauluksi siltä varalta, ettei Iris olisi suojassa. + +"Vetäytykää takaisin", sanoi Jenks. "He ovat huomanneet meidät. Pian +vinkuu lyijy korviemme ympärillä." + +Tyttö vetäytyi koloon ja merimies heittäytyi pitkälleen. Neljä kuulaa +vihelsi tasangon yläpuolella, kolme lävisti öljykankaan ja litistyi +kallioseinään. + +Silloin suuttui Jenks. Neljä kertaa tuotti Lee-Metford kivääri kuoleman +ampujain joukkoon. + +Ennenkuin neljäs dyakki oli vaipunut maahan, ampuivat toiset +vastapäisellä kalliolla olevat pientä ruohoturpeen yli näkyvää +savupilveä. Mutta heidän kuulansa tapasivat vain kalliota, ja pian +senjälkeen oli vihollisista jälellä vain kaksi, ja he makasivat +liikkumattomina. + +Alhaalla olijat ampuivat kaikin voimin, mutta onnistuivat vain +irroittamaan kiviliuskoja Kotkan pesästä. Merimies hymyili. Hän +tarttui tyynesti vanhaan nuttuun, kääri sen kokoon ja työnsi näkyviin. +Senjälkeen ryömi hän siitä kymmenen jalan päähän. Ne, joiden pyssyt +olivat ladatut, laukaisivat ne luonnollisesti takkia kohti, jonka +jälkeen Jenks kumartui kivääreineen kallioreunan yli. + +Kolme dyakkia kaatui ennenkuin toiset livistivät. Patruunasäiliössä +jälellä olevat patruunat saivat kahden hiljentämään vauhtiaan. Jenks +päästi tyhjän kiväärin ja tarttui uuteen. Nyt seisoi hän suorana ja +lähetti viimeiselle rosvolle muistutuksen. Toiset olivat kadonneet +sille suunnalle, johon heidän johtajansa pienentyneine joukkoineen oli +vetäytynyt. -- Hetkistä myöhemmin ei näkynyt ainuttakaan villiä. + +Jenks saattoi jälleen katsahtaa Irikseen. Tämän kasvoista vuosi veri. + +"Jumalani!" vaikeroi mies. "Oletteko haavoittunut?" + +Tyttö hymyili urhoollisesti. "Tyhjänpäiväistä", sanoi hän. +"Kivensirpale raapaisi otsaani." + + + + +XII. + +Aselepo. + + +Oli vaarallisempikin vihollinen kuin ympäri hiiviskelevät dyakit. +Tunnin kuluttua olisi aurinko keskitaivaalla ja kuivaisi kuumilla +säteillään veren heidän suonissaan. + +Sen oli Jenks tiennyt koko ajan. Öljykangas tarjoaisi vain +mitätöntä suojaa. Mutta -- jos Iris haavottuisi? Jos tämä kova +jännitys aiheuttaisi kuumeen? Samassa kuuli hän tytön sanovan aivan +rauhallisesti, melkein reippaasti: + +"Teitä ilahduttaa kai kuulla, että verenvuoto on lakannut. Se oli vain +naarmu." + +Siis vielä kerran oli kohtalo säälinyt heitä. Pilvi poistui hänen +sydämestään, sumu katseestaan. Äkkiä oli hän kuulevinaan heikkoa +kahinaa puissa. Siinä oli paikka, jota vastaan hän ei ollut turvattu +tässä paikassa seisoessaan. + +Kun Iris puhutteli häntä, otti hän askeleen takaisin vastatakseen ja +samalla hetkellä iski kaksi kuulaa juuri hänen päänsä yläpuolelle. +Tyttö oli puhuttelullaan pelastanut hänen henkensä. + +Hän juoksi tasangon oikealle sivulle ja kurkisti rohkeasti ruohojen +läpi. Puussa oli kaksi pääjoukosta myöhästynyttä kuljeksijaa. He +painautuivat oksien väliin pelastuakseen, mutta toinen oli käänteissään +liian hidas. Lee-Metford kuula saavutti hänet ja laukauksen kaiku +tukahdutti hänen jäähyväishuutonsa. + +Senjälkeen kääntyi merimies ja ryömi ylätasangon toiseen päähän. +Ruohopeitteen välitse saattoi hän eroittaa vuoren juurella hiekassa +makaavan miehen mustat hiukset ja keltaisen naaman. Välimatka oli +yhdeksänkymmentä yardia. Jenks tähtäsi tarkkaan, laukaisi ja kuuli +heikon ulvahduksen; yritteliäs pää katosi eikä useampia vapaaehtoisia +tähän palvelukseen ilmautunut. + +Hän piti yhä silmällä tätä erikoisen tärkeätä paikkaa, kun Iris +huudahti epätoivoisesti: + +"Oi, tulkaa pian tänne! Vesi! Säiliöt ovat puhjenneet!" + +Vasta kun Jenks oli temmannut öljykankaan sivuun ja koettanut käsin +koota muutamia kallisarvoisia pisaroita, joita oli kokoontunut pieneen +halkeamaan, näki hän koko onnettomuuden laajuuden. + +Ensimmäisen laukaustenvaihdon aikana olivat useat kuulat lävistäneet +öljykankaan. Onnettomuudeksi oli kaksi niistä sattunut kumpaiseenkin +vesisäiliöön rikkoen ne. Sisällys oli hiljaa valunut pois. Huolimatta +epätoivoisista ponnistuksista ei Iriksen ja hänen onnistunut pelastaa +enempää kuin noin puoli litraa. + +Jenksiin vaikutti tapahtuma sillä tavoin, että Iris suorastaan +kauhistui. + +"Puhukaa minulle", kuiskasi hän kalpein huulin. "Kestän kaikkea muuta +paitsi tätä vaitioloa. Rukoilen teitä sanomaan minulle kaiken. Onko se +niin hirveää?" + +Tytön epätoivon näkeminen sai miehen toipumaan. + +"Niin, tämä oli hyvin ikävää. Ei suorastaan loppu, mutta lähellä sitä." + +"Loppu", sanoi Iris rohkeasti, "on kuolema. Me olemme elossa ja +vahingoittumattomia. Teidän on jatkettava taistelua. Jos jumala suo, +emme me kuole." + +"Jumala teitä siunatkoon, rakas tyttö", mutisi Jenks katkonaisesti. "Te +saattaisitte rohkaista minkä miehen hyvänsä kulkemaan varjojen laakson +läpi." + +Tytön katse ei väistänyt hänen katsettaan. Sellaisina hetkinä puhuu +sydän sydämelle mitään salaamatta. "Meillä on vielä hiukan vettä +jälellä!" huudahti Iris. "Kaikeksi onneksi emme ole janoisia, ja te +olette unohtaneet samppanja- ja konjakkivarastomme." + +Viimeisessä huomautuksessa oli jotain lystikästä; merimies ei sanonut +mitään, vaan jätti kauhean totuuden toistaiseksi. + +"Lohdutamme itseämme päivällisellä pullolla samppanjaa", sanoi Jenks. +"Mutta nyt kuulen ystäviemme huutavan saaren tällä puolella oleville, +jälelle jääneille tovereilleen. Minun on otettava osaa keskusteluun." + +Hän tarttui kivääriinsä ja paneutui pitkälleen miellyttävän lämpöiselle +tasangolle. Hän luuli tuntevansa päällikön äänen jakelevan määräyksiä. + +"Onkohan hän nälkäinen?" tuumi Jenks. "Siinä tapauksessa laitan +ruokatavaroiden hankinnalle pikku esteen." + +Iris sanoi: + +"Mr Jenks?" + +"Niin", vastasi Jenks päätään kääntämättä. Hän arvasi kyseessä olevan +tavanmukaisen asian. + +"Saanko tulla sinne. Olen väsynyt täällä istumiseen." + +"Kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään vaaraa. Mutta ne saattaisivat +nähdä teidät ja tehän muistatte mitä -- --." + +"Niin, muistan sen erinomaisen hyvin. Siinäkö kaikki. Kuului vaatteiden +kahinaa. Nyt näytän mieheltä. Jos lupaatte olla minua katsomatta, niin +tulen esiin." + +"Minä lupaan." + +Iris astui esiin. Hän oli hiukan punainen ja hämmennystään peittääkseen +tarttui hän kivääriin. + +"Nyt on meitä kaksi ampujaa", sanoi hän seisoessaan Jenksin vieressä. + +Jenks saattoi syrjäsilmällä nähdä solakan, hyvin muodostuneen +nuorukaisen ilmestyvän yht'äkkiä; se ilahdutti häntä. Tilanne tulisi +kenties paremmaksi, jos dyakit näkisivät tytön tuollaisena. + +"Teidän on heittäydyttävä pitkällenne heti kun minä sanon." + +"Luottakaa minuun. Jumala minua varjelkoon." + +Merimiehen kivääri laukesi niin äkkiä, että huudahdus kuoli tytön +huulille. Kolme dyakkia koetti juosta piiritettyjen tovereidensa luo. +He kantoivat ruukkua ja kahta koria. Ruukunkantaja kaatui ja astia +rikkoontui. Toiset tekivät koko käännöksen ja kiisivät tiehensä kuin +jänikset haavoittuneen ryömiessä perästä. Jenks ei ampunut uudelleen. + +Iris seurasi silmillään haavoittunutta raukkaa. Silmät kostuivat ja +hän kalpeni hiukan. Haavoittuneen kadottua silmäsi hän laaksoon ja +vastapäiselle kalliolle; kahdenkymmenen yardin päässä makasi kolme +kuollutta ja kalliolla kaksi. + +"Toivon ettei minun tarvitse käyttää kivääriä", sanoi hän vapisevin +äänin. "Tiedän ettei sitä voi auttaa, mutta luulen etten milloinkaan +voisi nukkua, jos tappaisin ihmisen." + +Hän näki merimiehen katkeran hymyilyn. Jenks nukkuisi paljon paremmin, +jos yhdellä ainoalla laukaisulla voisi surmata jok'ikisen saarella +olevan dyakin. + +"Te aioitte sanoa jotain, kun tulitte keskeytetyksi", huomautti +merimies. + +"Niin, minua kummastutti huomatessani miten lämpimäksi tämä tasanko on +tullut." Sitten lisäsi hän hetken vaiettuaan: "Nyt luulen käsittäväni +miksi tulitte niin liikutetuksi vesivarastomme vuodettua kuiviin. Ennen +päivän päättymistä saamme tuntea kaikki janon tuskat." + +"Älkäämme maalatko pirua seinälle", sanoi Jenks. "Mutta minä olen +janoissani nyt." + +Mies liikahti levottomasti. Hän oli liiankin tietoinen kaikille +ihmisille yhteisestä heikkoudesta, joka aiheutti halun saada sellaista, +jonka tyydyttäminen oli sula mahdottomuus. Hänen oma kurkkunsakin oli +aivan kuiva. + +"Hakekaa tinapikari", sanoi hän. "Ottakaamme puolet varastostamme ja +käyttäkäämme toinen puoli syödessämme. Koettakaa olla hengittämättä +suun kautta. Vielä emme ole todellisessa veden tarpeessa. Se on +suureksi osaksi luulottelua." Tyttö mittasi huolellisesti puolet ja +huudahti: + +"Minä juon ensiksi!" + +"Ei, ei!" huudahti Jenks kärsimättömästi. "Antakaa tänne." + +Tyttö oli olevinaan kummastunut. + +"Kohteliaisuudesta" alkoi hän. + +"Valitan, mutta minun täytyy vaatia sitä." + +Iris ojensi pikarin. Jenks vei sen huulilleen ja oli juovinaan. + +"Kas niin!" sanoi hän. "Minulla on kiire, sillä dyakit voivat tulla +milloin hyvänsä." + +Iris heitti katseen pikariin. "Mutta ettehän te juoneet mitään!" + +"Riittävästi." + +"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä -- en -- tahdo -- +elää -- ilman -- teitä." + +Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri +ampua. + +"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan +painavasti. + +"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne." + +"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet, +juon minä loput." + +Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat +heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa. + +"Mistä johtuu", kysyi Iris, "että tänään on niin lämmin?" + +"Kahdesta hyvästä syystä -- pakollisesta toimettomuudesta ja tämän +kirotun kallion kuumenemisesta. Sitäpaitsi on tämä lämpimin päivä +saarella olomme aikana." + +"Katsotteko tilamme aivan toivottomaksi?" kysyi Iris. + +"Se ei ole toivottamampi kuin yöllä tahi tänä aamunakaan." + +"Silloin oli meillä vettä. Täysin vesivarastoinkin olisi meidän ollut +vaikeaa kestää. Nykyisissä olosuhteissa on se suorastaan mahdotonta." + +"Myönnän sen olevan vaikeata", sanoi Jenks. "Siitä huolimatta on meidän +säilytettävä rohkeutemme yön tuloon saakka. Silloin hankimme vettä tahi +lähdemme saarelta." + +"Mutta me emme voi tehdä molempia?" + +"Olemme ehkä pakoitettuja siihen." + +"Mutta kuinka?" + +Tämän kysymyksen vastaaminen olisi käynyt Talleyrandinkin +ymmärryksen yli, mutta ennenkuin Jenks ehti keksiä mitään syytä +liian toivorikkaaseen lausuntoonsa, tuli noin kahdeksan sadan metrin +päässä näkyviin pitkin Kilpikonnarantaa kulkeva kolmen miehen soutama +_sampani_. Vaikkakin syntymästä asti sellaiseen tottuneena olivat +dyakit väsyneet kuumiin kallioihin ja suolaveteen. Vene tuli toisten +villien merkinantojen vuoksi ja sen näkeminen antoi Jenksille uutta +toivoa. Salamannopeasti juolahti hänen mieleensä, että jos hän +saattaisi pysyttää heidät poissa lähteeltä ja turmella _sampanin_, joka +tuli avuksi tuoden ehkä pääosan heidän varastojaan, niin villit kenties +väsyisivät sammuttamaan janoaan saniaiskasvin lehdistä. + +"Tulkaa heti tänne!" huudahti hän asettaen kiväärinsä kuntoon. +"Laskeutukaa pitkällenne ja tähdätkää veneen keulaan. Ei tee mitään +vaikka kuula ensin iskeekin veteen." + +Hän laittoi kiväärin kuntoon tytölle ja alkoi itse ampua ennenkuin Iris +ehti hänen luokseen. + +Pian lähettivät molemmat kiväärit kaksikymmentä kuulaa minutissa +_sampania_ kohti. Seuraukset siitä eivät viipyneet kauan. Dyakit +tanssivat penkiltä penkille. Yksi miehistä putosi veteen ja heti sen +jälkeen katkesi eräs laitalaudoista. _Sampani_ täyttyi vedellä ja +upposi maissa olevien rosvojen kimeän ulvonnan säestämänä. Molemmat +dyakit koettelivat uida maihin, mutta muutamien vetojen jälkeen +ojensivat käsivartensa ja katosivat. Kirkkaassa ilmassa saattoi katsoja +nähdä mustien evien piirtelevän vedenpintaa. + +He olivat alkaneet rauhoittua taistelun jälkeen -- ja jano oli +jälleen ruvennut heitä kiusaamaan -- kun jonkunlainen likainen +liehuva kangaspala näkyi vastapäisen kallion juurella. Se katosi +pian tullakseen taas uudelleen näkyviin. Nyt pysyi se vakavana ja +ruskea käsivarsi tuli näkyviin. Kun Jenks ei ampunut, pistäytyi esiin +turbaanin peittämä pää. Se oli muhamettilainen. + +"Ei ampua!" huusi mies. "Minä engelska puhu." + +"Ettekö osaa hindujen kieltä?" huusi Jenks sillä kielellä. + +"_Han_, sahib (kyllä, herra!)" kuului ihastunut vastaus. "Tahtooko +teidän armonne sallia palvelijansa tulla kanssanne puhumaan?" + +"Kyllä, jos tulette aseettomana." + +"Ja päällikön myös, sahib?" + +"Kyllä, mutta kuulkaa tarkoin! Ensimmäisestä petoksen merkistä ammun +molemmat." + +"Pidämme sanamme, sahib. Syökööt korpit lihamme, jos petämme." + +Musulmanni ja päällikkö astuivat esiin. Heillä ei ollut pyssyjä, +päälliköllä oli vain kris'insä. + +"Sanokaa hänelle, että hän panee pois miekkansa", huusi merimies +käskevästi. + +Päällikkö totteli happamin ilmein. + +"Pysykää lähellä minua", sanoi Jenks tytölle, "näyttäytykää heille, +mutta vetäkää hattu silmillenne." + +Iris totteli vaieten. + +Pari uteliasta päätä pisti esiin vuoren kulman takaa. + +"Jos nuo miehet eivät katoa heti, niin minä ammun", huusi Jenks. + +Hindu käänsi ja päällikkö huusi muutamia sanoja, joilla oli toivottu +vaikutus. Neuvottelijat pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän +luolan eteen, ja molemmat vihollispuolueet tarkastelivat toisiaan. + +"Sahib", alkoi hindu, "päällikköni Taung S'Ali ei halua tapattaa +useampia miehiä riidan vuoksi naisesta. Luovuttakaa nainen, sanoo +hän, ja hän sitoutuu joko jättämään teidät rauhaan tahi viemään +turvallisesti johonkin paikkaan, josta voitte päästä valkoisten miesten +laivaan." + +"Nainen!" sanoi Jenks ivallisesti. "Onko mies mieletön? Missä täällä on +nainen?" + +"Nainen, jonka päällikkö näki puoli kuukautta sitten, sahib." + +"Taung S'Ali oli noiduttu. Tapoin hänen miehiään niin nopeasti, että +hän näki kummituksia." + +Päällikkö kuuli nimeään mainittavan ja keskusteli jonkun aikaa +kiivaasti musulmannin kanssa osoittaen useita kertoja Jenksin vieressä +seisovaa Iristä. + +Musulmanni teki kunnioittavan salaamin ja sanoi: + +"Köyhien suojelija, en uskalla vastustaa teitä, mutta Taung S'Ali +sanoo tytön seisovan vieressänne ja olevan miehen puvustaan huolimatta +naisen, jota hän haluaa." + +"Hänellä on hyvät silmät, mutta huonot aivot", vastasi merimies. +"Miksikä tulee hän tänne etsimään naista, joka ei ole hänen rotuaan? +Sanokaa hänelle, että hänen on lähdettävä saarelta eikä tultava +milloinkaan takasin. Silloin kenties annan anteeksi hänen kavalan +yrityksensä murhata meidät yöllä nukkuessamme." + +Päällikkö hymyili ilkeästi ja musulmanni jatkoi: + +"Sahib, on parasta ettei häntä liiaksi suututeta. Hän sanoo tahtovansa +tytön. Hän näki tytön kauneuden, ja se saattoi hänen sydämensä +liekkiin. Tyttö on maksanut hänelle monta ihmishenkeä, mutta on vielä +enemmän arvoinen. Ja mitä merkitsee yksi nainen maailmassa sinne tahi +tänne ollakseen syynä sotaan ja verenvuodatukseen." + +Merimies tunsi itämaisen luonteen liian hyvin ja ymmärsi miehen +kummastuksen, että naisen omistamisesta antauduttiin sellaiseen +taisteluun. Oli silminnähtävästi hulluutta esittää mitään rauhanehtoja +ja kuitenkin oli alkuasukas niin halukas saamaan kaikenlaisia etuja, +että Jenks päätti tarttua oljenkorteen. "Te olette Delkistä?" sanoi hän. + +"Korkeasti kunnioitettu sahib on hyvin viisas." + +"Ei kukaan muu kuin Delkistä kotoisin oleva vanno Kutubin tien varressa +olevien hautojen kautta. Olette karanneet Andamoneilta?" + +"Sahib, tapoin miehen vain itsepuolustuksekseni." + +"Mikä lieneekään ollut syynä, niin ette te koskaan voi palata Intiaan. +Siitä huolimatta antaisitte monta vuotta elämästänne saadaksenne käydä +Chandni Chowkin basaareissa tahi istua iltasin Lakoreportin luona." + +Hindun kasvot saivat kullan värin. "Se on hyvää puhetta", sanoi hän. + +"Auttakaa siis minua ja ystävääni pääsemään pakoon. Pakoittakaa +päällikkö lähtemään saarelta! Tappakaa! Kapinoikaa häntä vastaan. +Lupaan teille vapauden ja monta rupiaa. Tehkää se ja vannon tulevani +laivalla hakemaan teidät täältä. Miss sahibin isä on mahtava mies. +Hänellä on suuri vaikutus Sirkariin." [Intian hallitus]. + +Taung S'Ali tunsi nähtävästi kummastusta ja epäluuloa tämän pitkän +keskustelun aikana, jota hän ei ymmärtänyt. Hän pyysi selitystä ja +nopea-ajatuksinen hindu keksi jonkun valeen. Mutta katsoessaan Jenksiin +oli hänen silmissään takaa-ajetun otuksen katse. + +"Sahib", sanoi hän, "olen yksin monien joukossa. Sana minulta ja +he leikkaisivat kurkkuni. Jos olisin luonanne ylhäällä, kuolisin +kanssanne, sillä palvelin Kumaon Rissalassa [alkuasukkaista kokoonpantu +ratsuväkirykmentti], kun onnettomuus minua kohtasi. Ei hyödytä mitään +koettaa sopia tiikerin kanssa, sahib. Otaksun ettette halua luovuttaa +miss sahibia. Olkaa keskustelevinanne minun kanssani. Koetan auttaa +teitä mikäli voin." + +Jenksin sydän tykytti kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen. +Musulmanni raukka oli silminnähtävästi hyvin halukas pääsemään pois +rosvojoukosta, johon oli joutunut. Mutta päällikkö alkoi tulla +epäluuloiseksi ja kärsimättömäksi. + +Samalla kun ojensi raivokkaasti kivääriään, huusi merimies: + +"Sanokaa Taung S'Alille, että ennen huomisen auringon nousua tapan +hänet ja hänen miehensä. -- Hän tuntee voimani osaksi, mutta ei +kokonaan. Yöllä kello kahdentoista aikaan löydätte täältä alaslaskemani +köyden. Sitokaa siihen astia vettä. Älkää unohtako. Olen sahib +Anstruther Belgaum Rissalasta." + +Hindu käänsi uhkauksen päällikölle. Tämä heitti surmaavan katseen +Jenksiin ja Irikseen mutisten jotain. + +"Siis, sahib, ei ole muuta sanottavaa. Pitäkää silmällä oikealla olevia +puita. Ne voivat lähettää hiljaisen kuoleman sillekin paikalle, jossa +nyt seisotte. Ja minä en ikinä teitä petä", huudahti tulkki. + +"Uskon teitä. Menkää! Mutta sanokaa päällikölle, että senjälkeen +kun olette kadonneet kallion taa, josta tulitte, tahdon puhua hänen +kanssaan vain kiväärillä." + +Taung S'Ali näytti ymmärtävän englantilaisen ilmehikkäät eleet. +Uhmaavasti kääntyi dyakki ympäri ja hindu seurasi häntä. + +Ja nyt joutui Jenks suureen kiusaukseen. Iris pani kätensä hänen +käsivarrelleen ja kuiskasi: + +"Mitä olette päättäneet? En uskaltanut puhua pelosta että hän kuulisi +ääneni." + +Tyttö raukka! Hän oli niin varma, ettei dyakki ollut keksinyt hänen +valepukuaan. + +Jenks ei vastannut. Hän tiesi, että jos tappaisi Taung S'Alin, +joutuisivat tämän miehet sellaisen kauhun valtaan, että pakenisivat +yöllä. Se olisi pelin voitto. -- Iris, rakkaus, rikkaus, elämä -- +kaikki riippui annetusta sanasta. Ja kuitenkin asteli tämä villi, +tämä naismurhaaja ja verenimijä, joka oli tehnyt kaikkia mahdollisia +rikoksia, tyynesti pois, luottaen valkoisen miehen sanaan. + +Oh, tämä oli julmaa! Tämä hetki oli vaikeampi kuin mikään tähän asti +koettu. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun silkkiin puettu roisto oli +kadonnut näkyvistä kunnioittamatta silmäykselläkään häntä ja Iristä. + +"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut +aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli. + +"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks +kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla +tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti." +Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan +tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan +olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet. + + + + +XIII. + +Romantiikkaa ja todellisuutta. + + +Ne, jotka ovat oleskelleet troopillisissa maissa, tietävät kuumuuden +olevan kovimmillaan kahden ja neljän välillä iltapäivällä. Syötyään +tällä kertaa yksinkertaisen päivällisen esitti Jenks, että he +asettaisivat öljykankaan siten, jotta saisivat molemmat suojaa aurinkoa +vastaan ja voisivat samalla pitää silmällä vihollisen toimia. Iris +auttoi öljykankaan asettamisessa. + +Merimies, joka yhä piti kiinni periaatteistaan ja voitti janon +tuottamat ensimmäiset tuskat, antoi luvan viimeisen vesivaraston +käyttämiseen. + +He istuivat kauan vaieten -- melkein tunnin. Merimies mietti heidän +asemaansa. Siitä, pitäisikö hindu lupauksensa, riippui tietysti +paljon. Mies oli entinen _sowar_ ja kokemuksesta intialaisen +ratsurykmentin upseeri tiesi, kuinka tämä karannut rangaistusvanki +kaipasi kotiseutuaan ja sotapalvelusta. Tällä hetkellä muhamettilainen +todennäköisesti rukoili profeettaa avuksi, voidakseen palvella sahibia +ja naista, jota tämä piti niin rakkaana, sillä kaikkitietävä ja -voipa +_Sirkar_ oli hyvin armollinen niitä alkuasukkaita kohtaan, jotka olivat +vikansa tällä tavoin hyvittäneet. + +Mutta mitä saattoi yksi mies niin hartaasti kuin halusikin, tehdä +niin monien joukossa? Oli hyvin luultavaa, että muhamettilaisraukka +menettäisi elämänsä ensi yönä, koettaessaan hankkia vuorelle vettä. + +Lopuksi kysyi merimies itseltään, mitä mies oli tarkoittanut +varoittaessaan heitä oikealla olevista puista ja "hiljaisesta +kuolemasta", joka niistä tulisi. Hän oli juuri ryömimäisillään +ylätasangon reunalle, kun Iris, joka oli myöskin ollut syventyneenä +ajatuksiinsa, esti häntä. + +"Odottakaa hiukan", sanoi tyttö. "Ei yksikään dyakeista rohkene tulla +avoimelle paikalle ennen yön tuloa. Ja minulla on teille jotain +sanottavaa." + +Hänen äänessään oli tyyntä vakavuutta, jota Jenks ei ollut milloinkaan +ennen kuullut. + +"Tuo mies, tulkki", sanoi tyttö, "puhui teille, että jos minut +luovutettaisiin päällikölle, lähtisi hän seuralaisineen pois tekemättä +teille mitään pahaa." + +"Se oli vain ansa", huomautti Jenks nopeasti. "Ei missään tapauksessa +maksa vaivaa keskustella siitä." + +Ja vastaus tuli tyynesti ja päättäväisesti. "Minä suostun näihin +ehtoihin." + +Aluksi tuijotti Jenks tyttöön mykkänä hämmästyksestä. Sitten johtui +hänen mieleensä, että tyttö teki tämän uhrin pelastaakseen hänet. + +"Teidän täytyy olla mielipuoli, jos edes unissannekaan voitte sellaista +kuvitella. Ettekö ymmärrä mitä se merkitsee teille -- ja minulle? Se on +ansa. He ovat tavallisia villejä. Saatuaan teidät valtaansa nauravat he +kaikille lupauksille." + +"Te ehkä erehdytte. Heillä täytyy olla jotain kunniantuntoa. Ja +joka tapauksessa panisin tinkimättömäksi ehdoksi, että he ensin +varustaisivat teidät riittävästi vedellä. Silloin saattaisitte +vastustaa heitä monta vuorokautta. Emme kadota mitään, mutta voimme +voittaa koko joukon koettaessamme saada heidät rauhallisemmiksi." + +"Iris!" läähätti Jenks. "Mitä te sanotte?" + +Oman nimensä odottamaton kuuleminen miehen huulilta sai tytön melkein +kadottamaan tajuntansa. Mutta mies oli uskaltanut kaikki hänen +takiansa, uhmannut hänen vuokseen kuolemaa monta kertaa. Nyt oli siis +hänen vuoronsa. + +"Olen miettinyt tarkoin asiaa", selitti hän. "Maksaa vaivan +koettaa tätä viimeistä keinoa. Me olemme kaikkien muiden paitsi +Jumalan hylkäämiä, eikä näytä olevan Hänen pyhä tahtonsa, että me +pelastuisimme. Me voimme taistella siksi kunnes kuolemme. Onko se siis +oikein, kun toinen meistä saattaa ehkä elää?" + +Hän oli ilmaissut itsensä suoruutensa kautta. Hän tahtoi antautua +näille pedoille, vieläpä mielistellä heitä, kunnes he olisivat +tarpeeksi kaukana saaresta ja sitten -- kuolla. + +Merimies tunsi halua ravistaa häntä kuin itsepäistä lasta. Sitten +katsoi hän tyttöön ja sulki tämän äkkiä vahvoille käsivarsilleen, +joilla tyttö lepäsi ihmetellen ja vapisten. Mies kuiskasi: + +"Rakkaani, luuletko minun voivan elää kadotettuani sinut? Sinä olet +minun elämäni. Jos meidän täytyy kuolla, rakkahin, niin kuolkaamme +yhdessä." + +Iris kietoi kätensä hänen kaulaansa. + +"Nyt olen hyvin, hyvin onnellinen", nyyhkytti hän katkonaisesti. +"En luullut -- että se -- tapahtuisi tällä -- tavoin, mutta -- olen +kiitollinen -- että se tuli." + +Hetkeksi antautuivat he jumalallisen tunnelman valtaan sielujen +kohdatessa toisensa. Sanoja ei tarvittu. Kaikkialla ympärillä väijyi +onnettomuus, puute, vieläpä kuolemakin, mutta he eivät välittäneet +siitä, sillä heillä oli taivas keskellä maallista helvettiä. + +Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, sanoi Iris: "Minun täytyy vedota +sinun myötätuntoosi. Olen nälissäni ja, oi, niin janoinen!" Hän oli +aamiaiseksi syönyt tuskin mitään. Nyt oli hän täynnä uutta toivoa. +Saisiko hän elää tunnin, tahi puoli vuosisataa, ei hän milloinkaan +jättäisi rakastettuaan, eikä tämä luonnollisesti koskaan, koskaan +jättäisi häntä. + +Jenks otti esille korpun, astian säilykkeitä ja pullon samppanjaa. + +"Sinä et ole oikein _frappé_", sanoi hän ojentaessaan tytölle kuohuvan +juoman, "mutta toisissa olosuhteissa olisi tämä viini melkein kylliksi +arvokasta sinun maljasi juomiseen. Mutta mitä se oli?" + +Hän oli kuullut heikon iskun päänsä yläpuolella olevaan öljykankaaseen. +Iris ilmoitti kuulleensa sen kolme neljä kertaa, mutta luulleensa +öljykankaan kahinan aiheuttaneen sen. + +He odottivat ja kuuntelivat hiljaisuuden vallitessa. Jälleen kuului +ääni, tällä kertaa toisessa paikassa ja molemmat olivat yksimielisiä, +että jokin oli lentänyt kaaressa yli ylätasangon ja sattunut +öljykankaaseen. + +"Katsokaamme mitä se on!" huudahti merimies. Hän ryömi eteenpäin, +ojensi kätensä ja palasi mukanaan pari pientä nuolta. + +"Ei vähempää kuin seitsemän tällaista on öljykankaassa", sanoi hän. "Ne +eivät näytä vaaralliselta. Otaksun rakkaan hinduni tarkoittaneen näitä, +varoittaessaan minua oikealla olevista puista." + +Hän ei sanonut Irikselle kaikkea mitä musulmanni oli puhunut; ei +hyödyttänyt saattaa häntä turhanpäiten levottomaksi. Hänen tutkiessaan +kummallista nuolta, lensi öljykankaaseen jälleen yksi samanlainen. + +Nuolenvarsi, jostain kovasta puusta valmistettu, oli noin kymmenen +tuuman pituinen. Siihen oli kiinnitetty kalanluinen kärki, jossa ei +ollut väkäsimiä. Kaiken kaikkiaan näytti se hyvin lapselliselta. + +"Kuinka he lähettävät näitä?" kysyi Iris. "Heittävätkö ne niitä?" + +"Sen sanon sinulle pian", sanoi Jenks ottaen kiväärin. + +"Älä mene vielä ulos!" rukoili tyttö. "He eivät voi tehdä meille mitään +pahaa. Ehkäpä keksimme jotain istumalla täällä. He eivät kai jatka koko +päivää näiden nuolien lähettämistä." + +Jälleen tuli kauniissa kaaressa lentävä nuoli ja oli vähällä sattua +tytön ojennettuun käteen. Hän otti sen ylös. Kalanluukärki oli +katkennut sattuessaan kiveen. Iris tarkasti huolellisesti kärkeä. +"Katso!" sanoi hän. "Se näyttää olevan johonkin aineeseen kastettu." + +Jenks rypisti otsaansa. Hänelle oli juolahtanut mieleen kauhea selitys. + +"Pane se pois! Heti!" huudahti hän. + +Iris totteli kummastunein ilmein. Jenks kaatoi teelusikallisen +samppanjaa kalliosyvennykseen ja pisti kalanluun siihen. Hetken +kuluttua tuli samppanja vihertäväksi ja kalanluu valkeaksi. Silloin hän +ymmärsi. + +"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Nämä ovat myrkytettyjä nuolia, joita +puhalletaan ontosta bambuputkesta. En ole koskaan ennen niitä nähnyt, +mutta olen kyllä usein niistä lukenut. Bamburuo'ot, joita dyakit +kantoivat, olivat _Sumpitans'eja_. Kalanluu on kastettu upaspuun +mehuun. Iris, rakas tyttöni, jos ne olisivat tuottaneet sormeesi +pienimmänkään naarmun, ei mikään mahti maailmassa olisi voinut sinua +pelastaa." + +Tyttö kalpeni ja vetäytyi kauhistuneena taapäin. + +Vielä yksi nuoli lensi heidän kolminkertaisesti siunattuun +öljykankaaseensa. Nähtävästi dyakit aikoivat sitä pitkittää kunnes joku +nuolista osuisi. + +Jenks päätti odottaa seuraavan nuolen tuloa, syöksyä ulos ja koetella +mitä dum-dumkuulat voivat _sumpitans'in_ puhaltajille. + +Iris luonnollisesti vastusti. + +Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraava nuoli tuli ja hän syöksyi +ylätasangon oikealle sivulle. Kolme dyakkia oli maassa ja neljäs +puussa. Kaikilla oli puhallusputket. Puussa oleva oli juuri +asettamaisillaan nuolta bambuputkeen. Toiset katsoivat. + +Jenks ampui ja puussa olija putosi suinpäin alas. Seuraava laukaus +heitti toverin hänen päälleen. Eräs miehistä pääsi pensaikkoon karkuun, +mutta neljäs kompastui _sumpitans'iinsa_ ja kuula pyyhkäisi pois +yläpuolen hänen päästään. + +Senjälkeen merimies ampui putket rikki ja palasi jälleen kalpean tytön +luo. + +"Luulen ettei Sateenkaarisaarella tule useampia puhallusharjoituksia", +sanoi hän. + +"Mutta, rakas Robert, kuinka kauan voimme kestää?" tiedusti tyttö. + +"Mitä? Oletko jo kyllästynyt minuun?" + +Senjälkeen istuutui hän tytön viereen ja kertoi kaikista epäilyksistään +ja toiveistaan. Hän päätti, ettei täst'edes salaisi tytöltä mitään. + +Ennen pimeän tuloa silmäili hän kauan ja vakavasti lähteelle. Heidän +oma, vadinkannesta tehty sankonsa oli aivan sen vieressä. Varovainen +hiipiminen yli hiekkaisen laakson, puoliminuuttia vakavaa vaaraa, ja +hänellä olisi palatessaan muutamiksi päiviksi riittävästi vettä. + +Alas laskeutuminen vuorelta ei enää ollut vaarallista. Heti auringon +laskettua vuori oli syvän pimeyden peitossa, sillä tropiikissa seuraa +päivää heti yö. + +Iris ei tietysti tahtonut kuulla puhuttavankaan asiasta. + +"Muhamettilainen ehkä auttaa meitä", sanoi hän. "Odottakaamme joka +tapauksessa kunnes kuu katoaa. Silloin on pimeintä. Emmehän tiedä mitä +siihen asti saattaa tapahtua." + +Sanat olivat tuskin päässeet hänen huuliltaan ennenkuin vihollisen +oikealta siiveltä laukaistiin heitä vastaan epäsäännöllinen +yhteislaukaus. Kaikki kuulat sattuivat useita yardeja heidän +yläpuolelleen, mutta ne iskivät kipinöitä kovasta kalliosta ja Jenks +huomasi dyakin tällä tavoin voivan saada hyvän osoituksen siitä mihin +oli tähdättävä. Annettuaan Irikselle määräyksen ryömiä koloonsa, asetti +hän nopeasti yhden kivääreistä ennen tekemälleen puujalustalle ja ampui +kolme laukausta vastapäiselle vuorelle, sille kohdalle, josta enimmät +kiväärintulet olivat välkkyneet. + +Ainakin yksi kuula kolmesta tapasi ihmisen. Kuului hämmästyksen ja +tuskan huuto ja seuraava yhteislaukaus ammuttiin maasta. Ne eivät +voineet tuottaa mitään vaaraa, mutta hän koetti peloittaa ampujat pois, +suuntaamalla sille suunnalle yhtämittaisen tulen. + +Mutta huolimatta kaikesta taidostaan, ei hänen onnistunut karkoittaa +sieltä dyakkeja. Joka minuutti iski yksi tahi useampia kuulia kallioon +rikkoen öljykankaan ja turmellen elintarvevarastoja. + +Hän saattoi arvata mitä oli tapahtunut. Maaten kalliojyrkänteellä +olivat dyakit niin hyvin suojatut, että hän ainoastaan sattumalta +saattoi tavata heitä kuulalla. Mutta heidät täytyi karkoittaa, muussa +tapauksessa tulisi tästä yöllisestä pommituksesta vakava asia. + +"Onko kaikki hyvin, Iris?" huusi hän. + +"Kyllä, rakkahin," kuului vastaus. + +"Hyvä, haluan, että pidät öljykangasta päälläsi vielä jonkun aikaa -- +erityisesti olkapäiden ja pään ympärillä. Aion hillitä noita lurjuksia. +He ovat löytäneet meidän heikon kohtamme, mutta kyllä minä heidät +opetan." + +Heti kuultuaan öljykankaan kahinan laski hän nuoraportaat ja +kiipesi alas asestettuna vain revolverilla. Hän oli aivan näkymätön +viholliselle. Vedettyään portaat ylös siten, että alimmat askelmat +olivat noin kuuden jalan korkeudella maasta, hiipi hän varovasti +neljänkymmenen yardin päässä olevalle kalliolle. + +Hän pysähtyi pienen _poon_-puun juurelle ja kumartui ottamaan jotain, +joka oli kaivettu juurten läheisyyteen. Hän saattoi selvästi kuulla +dyakkien puhelevan matalin äänin ja nähdäkin monet niistä, jotka +lojuivat hiekalla. Tämä tosiasia osoitti kuinka kohtalokas hänen +vedenhakuyrityksensä olisi ollut. Heidän olisi täytynyt huomata hänet +heti, kun hän olisi tullut kallion varjosta. Hän viipyi ehkä muutamia +sekuntteja kauemmin kuin oli välttämätöntä. + +Uudistettu kiivas yhteislaukaus lähetti hänet mitä nopeimmin +takaisin. Iris oli yksin ylhäällä. Ei tietänyt mitä saattoi tapahtua. +Kauhistuksekseen huomasi hän nuoraportaiden hiljaa heiluvan +edestakaisin. Hän juoksi esiin ja tarttui niiden alapäähän, joka oli +jälleen maassa. Asettaessaan jalkansa ensi askelmalle kuuli hän Iriksen +äänen aivan läheltään: + +"Robert, missä olet?" + +"Tässä!" vastasi hän ja tyttö putosi hänen käsivarsilleen. + +Hämmästyksen huuto talon läheisyydessä ja muutamien, hiukan kauempana +olevien villien kiljunta osoitti, että heidät oli kuultu. + +"Ylös!" kuiskasi hän. "Tartu kiinni ja kiipeä ylös niin pian kuin voit." + +"En ilman sinua!" + +"Ylös, Jumalan nimessä! Seuraan kantapäilläsi!" + +Iris alkoi kiivetä. Jenks otti jotain, jota tähän saakka oli pitänyt +hampaidensa välissä, nähtävästi nyörin ja veti sitä mukanaan +kiivetessään. + +Hänen ollessaan noin kymmenen jalan korkeudella maasta, ryntäsi talosta +kaksi ulvovaa dyakkia. + +"Eteenpäin!" sanoi hän Irikselle. "Älä pelästy, tapahtuipa mitä +tahansa. Olen aivan takanasi." + +"En pelkää yhtään!" läähätti tyttö. + +Jenks kääntyi, tarttui lujasti toisella kädellään kiinni ja ampui kahta +alhaalla olijaa, jotka hän saattoi eroittaa vain hyvin epäselvästi, +vaikka he olivat aivan portaiden juurella. Laukaukset saivat heidät +pysähtymään. Jenks ei tiennyt, eikä välittänyt siitä, oliko heihin +sattunut. Seisahtuminen riitti. Useita muita tuli juosten sinne päin. + +Silloin vetäisi hän lujasti nyöristä, jota piteli kädessään. Terävä +paukahdus kuului kivilouhimon läheltä. Näkyi salamoita. Samalla +sinkosi kirkas valokimppu vastapäiseltä kalliolta ja valaisi laakson +kuin meteori. Se paljasti Iriksen, joka juuri katosi turvalliselle +ylätasangolle, näytti Jenksin ja dyakit toisilleen. Silmänräpäystä +myöhemmin kuului kauhea räjähdys, joka tärisytti maata ja ilmaa, +hajoitti jokaisen kiven vastapäisestä kalliosta, heitti joitakin +dyakkeja alas sieltä ja haavoitti toisia kivensirpaleilla. + +Dyakit ulvoivat tuskasta ja pelosta. + +Silmänräpäyksessä saavutti merimies ylätasangon, jolla Iris makasi +kuten oli kaatunut, kuolleena tahi tajuttomana, merimies ei tietänyt +kumpana. Hän tunsi kalpenevansa ja nosti tytön käsivarsilleen, mutta +saattoi vain kummastella ja odottaa. + +Vihdoin veti tämä syvään henkeään ja värähti. + +"Robert!" kuiskasi hän. + +"Niin, rakkaani. Mitä sinulle on tapahtunut." + +"Luulen pyörtyneeni. Minulla ei ole mitään tuskia. Kaipasin sinua. +Jokin sanoi minulle, että olit jättänyt minut. Tulin alas auttaakseni +tahi kuollakseni kanssasi. Ja sitten tuo ääni! Ja valo! Mitä sinä teit?" + +Jenks kantoi tytön turvalliseen koloon ja etsi käsiinsä konjakkipullon. +Tyttö joi hiukan. Juoman elähdyttävän vaikutuksen jälkeen saattoi hän +kuunnella Jenksin antamaa selontekoa. + +Erääseen puuhun oli hän sitonut aivan villien kallion yläpuolella +olevaan irtonaiseen kiveen tähdätyn ladatun kiväärin. Tämän kiven +takana oli nallihattuja, jotka vuorostaan olivat suoranaisessa +yhteydessä kahdenkymmenenneljän tuuman syvyiseen, sorkkaraudalla +tehtyyn ja räjähdysaineella täytettyyn reikään. Sysäys kiveen sai +ehdottomasti ainakin jonkun nalleista laukeamaan. Hän oli käyttänyt +kolmensadan patruunan sisällyksen saadakseen riittävästi ruutia. +Tämän miinan räjähdyttämällä oli hän vaikuttavalla tavalla poistanut +jok'ikisen dyakin vastapäiseltä kalliolta, ja jälelle jääneet kyllä +varoisivat tämän kohtalokkaan paikan läheisyyttä. + + + + +XIV. + +Odottamaton tapahtuma. + + +Senjälkeen alkoivat he keskustelun, joka ei kiinnitä muiden mieltä, +mutta heistä oli mitä ihastuttavinta. + +Aika kului kunnes nouseva kuu valaisi valkoista hiekkaa vastaan +kohoutuvan vuoren. Ja Jenks, joka tunsi tähdistä ajan, ilmoitti +Irikselle puoliyön olevan käsissä. + +He painuivat polvilleen ylätasangon reunalle innokkaina kuulemaan +jokaisen pienimmänkin äänen. Mutta Sateenkaarisaarella oli hiljaista +kuin haudassa. + +Mutta yht'äkkiä kuului alhaalta käärmeen sihinä. Iris ei kiinnittänyt +siihen huomiota, mutta Jenks, joka tiesi, ettei saarella ollut +ainoatakaan matelijaa, kumartui yli reunan ja matki ääntä parhaansa +mukaan. Hindu oli alhaalla. + +"Sahib!" + +Tyttö hypähti kuullessaan odottamattoman äänen, mutta Jenks vastasi +tyynesti: "Niin." + +"Nuora, sahib!" + +Merimies laski nuoran. Siihen sidottiin jotain. + +"Vetäkää, sahib!" + +Jenks veti ylös nuoran, johon oli sidottu vedellä täytetty pukinnahka. +Hän tyhjensi pikarista lämpimän, happamen viinin ja ojensi sitten +tytölle tervetulleen, kylmän juoman, mutta muisti samalla jotain. + +"Anna minun maistaa ensiksi", sanoi hän. + +Hindu oli kenties petollinen. Kummallisempia asioita oli tapahtunut. +Jospa veteen oli sekoitettu myrkkyä tai unijuomaa! + +Hän vei pikarin huulilleen. Vesi maistui ummehtuneelta senvuoksi, +että se oli nahkaleilissä, mutta muuten tuntui se olevan hyvää. +Helpotuksesta huokaisten ojensi hän Irikselle pikarin ja hymyili sille +sopimattomalle kiireelle, jolla tyttö tyhjensi sen. + +"Juo itse ja anna minulle sitten hiukan lisää", pyysi tyttö. + +"Ei enempää tällä kertaa, armollisin neiti. Muutamien minuuttien +kuluttua saat lisää." + +Juotuaan kumartui Jenks jälleen reunan yli ja huusi: "_Koi hai_!" +[Hei, siellä alhaalla!] + +"Sahib!" + +"Eikö kukaan ole seurannut teitä?" + +"En usko, sahib. Mutta älkää puhuko niin kovaa; he ovat viekkaita kuin +ketut. Teillä on portaat, teidän armonne, sanovat he. Ettekö tahtoisi +tulla alas. Minulla olisi paljon puhuttavaa." + +Iris ei tehnyt vastaväitteitä kun Jenks käänsi miehen sanat. Hän asetti +vain sen ehdon, ettei Jenks saanut mennä pois portaiden luota. Merimies +otti luonnollisesti mukaansa revolverin ja senlisäksi sorkkaraudan, +erinomaisen hyvän ja hiljaisen aseen. Sitten laskeutui hän varovasti +alas. Tullessaan lähemmäksi maata näki hän hindun olevan aseettoman +ja tekevän syvän _salaamin_. Miesraukka näytti olevan hyvin halukas +auttamaan. + +"Mikä on nimenne?" kysyi merimies. + +"Mir Jan, sahib, entinen _naik_ (korpraali) _Kumaon Rissalassa_." + +"Koska jätitte rykmentin?" + +"Kaksi vuotta sitten, sahib. Minä tapoin --" + +"Mikä oli everstinne nimi?" + +"Eversti Spence, urhoollinen mies, mutta ei erikoisen taitava +ratsastaja." + +Jenks muisti hyvin eversti Spencen -- lihavahkon upseerin lyhyine +jalkoineen, jotka hakkasivat hevosen kylkiä kuin rumpupalikat. Mir Jan +puhui totta. + +"Olette oikeassa, Mir Jan. Mitä tekee Taung S'Ali nyt?" + +"Kiroaa enimmäkseen, sahib. Hänen miehensä pelkäävät. Hän haluaa, +että he tekisivät uuden kokeen myrkytettyjä nuolia ampuvilla +puhallusputkilla, mutta he kieltäytyvät. Hän ei voi tulla yksin, sillä +hänen oikea kätensä on kipeä ja sitäpaitsi haavoittui hän kallion +räjähtäessä. Olitte vähällä tappaa minutkin, sahib." + +"Lähtevätkö he nyt tiehensä?" + +"Ei, sahib. Nuo koirat ovat tulleet niin piiskatuiksi, että haluavat +kostaa. He sanovat, ettei hyödytä mitään ampua teitä, mutta he ovat +päättäneet tappaa teidät ja miss-sahibin tahi viedä hänet pois, jos hän +jää rynnäkön jälkeen eloon." + +"Minkä rynnäkön?" + +"Köyhien suojelija -- he rakentavat rynnäkköä varten tikkaita -- +kaikkiaan neljää. Heti päivänvalettua aikovat he rynnätä. Te tapatte +ehkä muutamia, sanovat he, mutta ette ehdi tappaa kaikkia. Taung S'Ali +on luvannut kultakoristeen jokaiselle rynnäkön jälkeen eloon jääneelle, +jos se onnistuu. Ja minulla on vielä jotain kerrottavaa. Ennenkuin he +nostavat rynnäkköportaat, tekevät he suuren tulen tuoreista puista, +niin että tuuli tuo savun silmiinne. Muussa tapauksessa te ette ammu +harhaan." + +Molemmat olivat niin kiintyneinä keskusteluun, että unohtivat +varoillaan olon hetkeksi. Mutta Iris oli valppaampi. Hän oli +kuulevinaan oikealla olevasta pensaikosta kahinaa. Ja hän saattoi +myöskin sähistä, jos niin kerran piti tehdä. + +Miten hän sähisikään! Jenks kiipesi nopeasti portaiden puoliväliin. +"Mikä on, rakkaani?" + +"En ole aivan varma, mutta luulen kuulleeni tuolla pensastossa jonkun +liikkuvan." + +"Hyvä on, armaani. Pidän silmäni auki. Voitko kuulla meidän puhuvan?" + +"Tuskin. Viivytkö kauan?" + +"Pari minuuttia vielä." + +Hän laskeutui alas ja kertoi Mir Janille mitä miss-sahib oli sanonut. +Hindu aikoi lähteä katsomaan, mutta Jenks pysähdytti hänet ojentaen +hänelle revolverinsa. + +"Ottakaa tämä! Arvaan teidän osaavan käyttää sitä." + +Mir Jan otti sen mitään vastaamatta, tutki pensaikon ja rannan sekä +palasi hetken kuluttua ilmoittamaan kaiken olevan rauhallista ja jätti +revolverin takaisin. + +"Sahib," sanoi hän syvään kumartaen, "olen kunniaton mies, mutta jos te +annatte minun tulla luoksenne, taistelen rinnallanne kunnes molemmat +käteni ovat poikkihakatut. Olen väsynyt näihin villeihin -- armoton +kohtalo heitti minut heidän joukkoonsa, mutta minulla ei ole mitään +yhteistä heidän kanssaan. Joll'ette halua minua luoksenne vuorelle, +niin antakaa minulle kivääri, minä piiloudun puiden sekaan ja lupaan, +että muutamat heistä tänä yönä kuolevat ennenkuin he löytävät minut. +Rykmentin kunnian vuoksi älkää kieltäkö, sahib. Pyydän ainoastaan, että +jos teidän armonne pelastuu, niin kirjoitatte eversti Spencelle ja +kerrotte Mir Janin, toisen eskadroonan _naikin_ viimeisestä teosta." + +Miehen sanat liikuttivat syvästi Jenksiä. Hän mietti kuinka parhaiten +saattaisi käyttää tarjottua apua panematta miestä alttiiksi varmalle +kuolemalle. + +Hindu ymmärsi hiljaisuuden väärin. "En ole mikään roisto, sahib. Tapoin +miehen sentähden --." + +"Kuulkaa minua, Mir Jan. Ette voi sanoa parempaa kuin olette sanonut. +Oletteko varma siitä etteivät dyakit tule ennen aamua?" + +"He ovat kantaneet haavoittuneet veneeseen ja tekevät nyt portaita." + +"Eivätkö he kaipaa teitä?" + +"He tulevat kaipaaman pukinnahkaa. Se oli heidän viimeinen täysi +nahkansa." + +"Mir Jan, tehkää niinkuin sanon, ja te näette vielä Delhin. Oletteko +milloinkaan käyttänyt Lee-Metford kivääriä?" + +"Olen nähnyt niitä, mutta ymmärrän paremmin Martini-kivääriä." + +"Annan teille kiväärin runsaine ammusmäärineen. Menkää luolaan --." + +Mir Jan säpsähti. "Siellä on kummitus, sahib", sanoi hän. + +"Kummitus? Ei se ole mikään kummitus, ainoastaan muutamia luita +miehestä, jonka nämä roistot kauan sitten ovat murhanneet. Onko teillä +ruokaa?" + +"Vähän riisiä, sahib -- riittävästi päiväksi, hätätilassa kahdeksi." + +"Hyvä! Vettä hankimme lähteestä. Kun taistelu aamun valjetessa alkaa, +ammutte jokaisen, jonka luolan perältä näette. Älkää millään ehdolla +tulko ulos. Odottakaa tässä!" + +Jenks kiipesi hakemaan kiväärin ja tusinan patruunapaketteja. Iris näki +kuinka hän selitti hindulle kiväärin koneistoa. Äkkiä huomasi tyttö +useiden dyakkien hiipivän pitkin vuoren kuvetta. + +"Robert!" huusi hän. "Dyakkeja! Vasemmalla sinusta!" + +Samalla kun huusi, tarttui hän kivääriin ja alkoi ampua niin nopeasti +kuin saattoi. Onnettomuudeksi oli alhaalla oleva kivääri lataamatta, +kun Mir Jan juuri sitä tutki. Jenks veti nopeasti revolverin. + +"Luolaan!" huusi hän ja Mir Jan syöksyi sinne kuin nuoli. + +Jenks itse juoksi portaille ja tyhjensi revolverinsa samalla kun +vasemmalla kädellä tarttui köyteen. Kolme dyakkia oli niin lähellä, +että olisi ollut mieletöntä lähteä kiipeämään. Hän sinkautti aseen +lähimmälle miehelle vasten kasvoja ja pysähdytti tämän, sillä pimeässä +ei voinut heittoasetta välttää. + +Merimies kääntyi juostakseen luolaan ottamaan Mir Janin kiväärin kun +satutti jalallaan kalliota vasten nojallaan olevaan sorkkarautaan. +Hirmuisella voimalla iski hän johonkin dyakkiin, eikä voinut +milloinkaan selittää kuinka surmasi hyökkääjistä toisen, mutta kuului +siltä kuin olisi munankuori rikottu. Senjälkeen kiisi hän nopeasti kuin +kissa ylös portaita. Neljänkymmenen sekunnin kuluttua Iriksen huudosta +oli hän ylhäällä ja huudahti: + +"Kaikki hyvin, tyttöseni!" + +Jokaisen hyvän naisen tapaan omasi Iris myöskin äidinvaiston. Kun Jenks +oli alhaalla ja joutumaisillaan hakatuksi kappaleiksi, valtasi lempeän, +hellän tytön, joka ei voinut tehdä kärpäsellekään pahaa, todellinen +raivo. Robert täytyi pelastaa. + +Mutta nyt oli hän Iriksen luona vahingoittumattomana ja yhtenään +ampuen, sillä joka suunnalta juoksi dyakkeja. Tytöllä riitti parhaiksi, +ennen itkuun purskahtamistaan, voimia asettaa kivääri paikoilleen. Heti +senjälkeen tuli alhaalla rauhallisempaa, joten Jenks ehti huolehtia +Iriksestä ja koetti häntä rauhoittaa mikä suunnilleen onnistuikin. + +Hän otti tytön käsivarsilleen ja kantoi öljykankaalla päällystetylle +rikkonaiselle vesisäiliölle istumaan. + +"Sinä olet ollut kiltti pikku tyttö ja ansainnut hyvin illallisesi", +sanoi hän. + +"Oh, miten saatat puhua noin välinpitämättömästi sellaisen hirveän +tapauksen jälkeen?" huudahti Iris. + +"Se ei ole puhumisen arvoista, armahin", vastasi Jenks. "Kerron sinulle +pian mitä tapahtui, mutta ensiksi on minun puhuttava Mir Janin kanssa, +jonka lähetin luolaan." Hän astui vuoren reunalle ja huusi: "Mir Jan!" + +"Ah, sahib! Kiitetty olkoon korkeimman nimi, te olette pelastuneet! +Tarkastin suru sydämessä kaikki kuolleet." + +"Kuolleet? Montako niitä on?" + +"Viisi, sahib!" + +"Mahdotonta! Ammuin revolverilla yhden ja tapoin toisen sorkkaraudalla. +Kolmas kaatui metsänreunaan saatuani kiväärin käteeni." + +"Silloin on niitä kuusi, sahib, ottamatta lukuun haavoittuneita. Minä +olen ampunut yhden, joten miss-sahib -- --" + +"Mitä hän minusta sanoo?" kysyi Iris, joka oli tullut tasangon reunalle. + +"Hän sanoo sinun säikäyttäneen dyakkeja avaamalla tulen samalla +hetkellä kun he näyttäytyivät." + +"Miten te jouduitte tappamaan yhden, Mir Jan?" + +"Eräs dyakki seurasi minua luolaan. Odotin häntä pimeydessä." + +"Hyvin tehty! Olisiko Taung S'Ali onnellisen sattuman kautta kuolleiden +joukossa?" + +"Ei, sahib", vastasi hindu. Mir Jan oli niin vakuutettu vihollisen +saaneen tänä yönä kyllikseen, että otettuaan ylös Jenksin revolverin +ja palautettuaan sen takaisin, meni aivan rohkeasti lähteelle hakemaan +vettä. + +Illallisen aikana kertoi Jenks Irikselle asiasta niin paljon kuin +arveli olevan edullista tälle kuulla. Pakoitettuaan tytön menemään +levolle palasi hän vahtipaikalleen. Mir Jan tarjoutui pitämään vahtia +alhaalla, mutta Jenks käski hänen mennä luolaan, sillä päivä valkenisi +pian. + +Heti päivän noustua herätti hän Iriksen, sillä oli paljon +suoritettavaa, jos dyakit panisivat toimeen Mir Janin kertoman +suunnitelman. + +Öljykangas käärittiin kokoon ja elintarpeista kyhättiin Irikselle +suojamuuri. + +Merimies oli juuri asettanut kiväärinsä ja muut tarvekalut saapuville, +kun kuuli alhaalta sähinää. "Mikä on?" kysyi hän. + +"Sahib, he tulevat!" + +"Olen valmis. Antakaa käärmeen kadota vuorenkoloon, ettei joku +_mongosse_ iske siltä päätä poikki." Mir Jan katosi heti. + +Ensimmäinen viittaus, jonka he vihollisen aikeista saivat, oli +läpitunkeva, mutta miellyttävän hajuinen savu, joka täytti ilman. +Dyakit laittoivat suuren tulen. Kuumuus oli ylhäällä ylätasangollakin +kova; minuutit kuluivat eikä mitään merkittävämpää tapahtunut. + +Iris, joka oli hiukan kalpea, sanoi pelokkaasti naurahtaen: + +"Tämä ei tunnu minusta vaaralliselta. Se muistuttaa +ruuanlaittokokeitani." + +"Pelkään tulevan pahempaakin, rakkaani. Mutta dyakit ovat tyhmiä. +Niiden olisi pitänyt odottaa yöhön ja väsyttää meidät pitkällä, koko +päivän kestävällä vahdinpidolla." + +"Hyi!" Savupatsas kohosi ilmaan ja oli vähällä tukahduttaa heidät. +Se laskeutui kuin musta kääriliina yli vuoren ja pimitti meren sekä +taivaan. He yskivät yhtenään ja olivat tukehtumaisillaan, sillä dyakit +olivat heittäneet kuivien puiden päälle märkää meriruohoa. + +"Paneudu pitkäksesi kalliolle!" huohotti Jenks, kastaen takin veteen ja +antaen Iriksen haudata suunsa ja nenänsä märkään vaatteeseen. Se tuotti +helpotusta ja hän osoitti naisellista kekseliäisyyttä sitomalla hihat +niskan takaa yhteen. Jenks nyökkäsi ja seurasi esimerkkiä, sillä tavoin +saivat he kätensä vapaiksi. + +Musta pilvi tuli joka sekuntti tiheämmäksi. Kiitos ylätasangon +sisäänpäin viettäväisyyden ja savun taipumuksen kohota ylös, oli +eteläpuoli paljon vapaampi savusta kuin pohjoinen. + +Merimies pani heti merkille tämän suotuisan asianhaaran. Kauas +oikealle ulottuva este tuottaisi suurta hyötyä. Hän hyppäsi ylös, veti +öljykankaan mukaansa ja ripusti sen kuokan kädensijaan, lyötyään kuokan +ensiksi kallion halkeamaan. + +Heti väheni savu ja he saattoivat hengittää, vieläpä puhellakin. +Esiripun edessä ja yläpuolella kohosi savu yhä tihenevin pilvin, mutta +merimies oli vielä kerran voittanut dyakit viekkaudessa. + +"Olemme voittaneet ensimmäisen erän", kuiskasi hän Irikselle. + +He eivät eroittaneet mitään yläpuolella, alapuolella ja sivuilla. Ilma, +jota he hengittivät, oli kuumaa ja kitkerää. + +Rannalla näkyi epäselviä liikkuvia olentoja, hän laukaisi sinne. +Yhteislaukaus seurasi vastaukseksi irroittaen kaikkialta hänen +ympäriltään pieniä kiviä. Tällä kertaa olivat dyakit tehneet hyvän +suunnitelman. Savupiirin ulkopuolelle sijoitettu ampuja-osasto alkoi ja +piti yllä kiivasta tulta peittäen hyökkääjiä. + +Jenks huomasi olevansa pakoitettu vetäytymään takaisin. Hän heitti pois +kiväärin ja tarttui sorkkarautaan. Silloin tällöin kuuli hän kumeita +jymähdyksiä laaksosta. Aluksi kummasteli hän, mutta keksi sitten, että +Mir Jan oli luolassa toimessa. + +Vahvojen, kömpelöiden portaiden päät heiluivat savussa ja asettuivat +ylätasangon reunaa vasten. Ennenkuin Jenks ehti paikalle olivat niiden +kohottajat kadonneet. He olivat seisoneet luolan edessä ja hindu +työskenteli Lee-Metford kiväärillään kolmenkymmenen yardin päästä. + +Sorkkaraudalla työnsi Jenks portaat pois. Ne kaatuivat ulospäin +tuottaen ampujille ikävyyksiä. + +"Hyvin tehty!" huudahti Iris. + +Kummastuneena tytön äänensävystä heitti merimies kiireimmiten katseen +häneen. Hän oli hyvin kalpea, mutt'ei pelosta. Maatessaan toiseen +polveen nojautuneena, revolveri kummassakin kädessään, ei hän ollut +mikään sopimaton toveri rohkealle miehelle, joka taisteli hänen +puolestaan. + +"Me voitamme heidät lopuksi!" huudahti hän hymyillen. + +Ei ollut aikaa puhella enempää. Kolmet portaat laskeutuivat ylätasangon +reunalle; niitä pidettiin alhaalta kiinni, joten Jenks ei voinut kaataa +niitä. Neljännetkin tulivat näkyviin, ja kaikki yhteensä peittivät +melkein koko ylätasangon reunan, lukuunottamatta sitä pientä alaa, jota +Mir Jan kivääreineen luolasta hallitsi. + +Merimies seisoi suorana sorkkarauta lujasti käteen puristettuna. +Ampuminen laaksossa lakkasi. Irvistävä dyakin naama näkyi Iristä +lähinnä olevilla portailla. + +"Älä ammu!" huusi Jenks ja sorkkarauta iski kuin salama. Kaksi muuta +villiä heittäytyi jo puoleksi ylätasangolle. Nyt tarvittiin sekä +rautasorkka että revolveri. Nyt olivat kolmet portaat tehdyt hyvin +vaikeakulkuisiksi ja Jenks juoksi viimeisten luo. + +Miehiä kiipesi kuin muurahaisia niitä myöten. Aivan hänen jaloissaan +oli tyhjä vesiastia. Se oli alkuperäinen, mutta vaikuttava ase, kun se +heitettiin hyvin, ja merimies ei ollut koskaan tähdännyt paremmin kuin +paiskatessaan astian ylimmän rosvon päähän. + +Nyt tuli rannalta uusi yhteislaukaus. Eräs luodeista kulki hänen +hiustensa läpi ja pyyhkäisi pois hatun. Jälleen lähtivät piirittäjät +joukottain rynnäkköön. Heidän täytyi onnistua tavalla tahi toisella. +Yksi mies ja yksi nainen -- ei edes sellainen mies ja sellainen nainen +-- voisi vastustaa viittäkymmentä raivoisaa villiä käsikähmässä. + +Jenks tiesi mitä tapahtuisi. Häntä ammuttaisiin päähän tai rintaan +torjuessaan hyökkääjiä. Ah, Iris! Hän ajatteli tyttöä! + +"Takaisin! He eivät ikinä pääse ylätasangolle!" huusi Iris. + +Ja laukausten räiskeen, haavottuneiden voivotuksen ja hyökkääjien +ulvonnan läpi kuului ilmassa leikkaava, viheltävä ääni, joka voitti +kaikki muut. Se läheni uskomattoman nopeasti ja ennenkuin merimies +tohti luottaa korviinsa -- sillä hän tunsi äänen mainiosti -- iski +ylätasangon eteen granaatti peittäen laakson ympäri sinkoilevilla +lyijypaloilla. + +Jenks ehti hädin tuskin painaa Iriksen maahan ennenkuin granaatti +räjähti. Hän ei käsittänyt mitään eikä uskaltanut ruveta edes +arvailemaan. Hän tiesi vain granaatin iskeneen alas levittäen kuolemaa +laaksossa olevaan roistojoukkoon. + +Portaat olivat tyhjät. Kuului vaikerointia, juoksevien miesten +askeleita ja etäämpänä olevien huutoa ja kirkunaa. + +"Sahib!" ulvoi Mir Jan tullen ulos luolastaan. + +"Niin!" huusi Jenks vastaukseksi. + +Mielenliikutuksesta käheällä äänellä kertoi hindu jotain. Merimies +teki nopeasti muutamia kysymyksiä varmistuakseen, ettei Mir Jan ollut +erehtynyt. + +Sitten kietoi hän kätensä Iriksen ympärille, veti hänet luokseen ja +kuiskasi: + +"Armaani, olemme pelastetut. Sotalaiva on laskenut eteläisen riutan +ulkopuolelle ankkurinsa ja kaksi veneellistä asestettuja merimiehiä on +tulossa tänne." + +Ja tyttö vastasi ylpeästi: + +"Dyakit eivät olisi ikinä meitä voittaneet, Robert. Me olimme +silminnähtävästi Jumalan erityisessä suojeluksessa. Oi, rakkaani, olen +niin kiitollinen ja onnellinen!" + + + + +XV. + +On vaikea olla kaikkien mieliksi. + + +Savusi vielä niin, etteivät he voineet eroittaa laakson pohjaa. Jenks +ei uskaltanut tällaisena hetkenä jättää Iristä yksin. Eikä hän myöskään +rohjennut viedä häntä alas portaita, sillä mahdollisesti saattaisi +tulla toinen granaatti. Mutta jotain oli tehtävä. + +Hän huusi Mir Jania. + +"Ottakaa turbaaninne ja kiertäkää se päänne ympäri, jos luulette niiden +näkevän teidät sotalaivasta." + +"All right, sahib", tuli rohkaiseva vastaus. "Vene on lähellä maata. +Univormuista päättäen luulen niiden olevan englantilaisia. Dyakit ovat +jok'ikinen painuneet jo matkoihinsa." + +Siitä huolimatta Jenks odotti. Liiallisella hätiköimisellä ei voittanut +mitään. + +Mir Jan tanssi ihastuksissaan. + +"He ovat nähneet dyakkien juoksevan sampaaneilleen ja toinen vene +soutaa sille suunnalle. Nyt lähtee laivasta vielä yksi vene", huusi Mir +Jan. + +Kun nämä sanat käännettiin Irikselle tuli hän hyvin innokkaaksi ja +halusi päästä maahan tätä ihmettä näkemään. + +"On parasta, että odotat täällä, armas", sanoi Jenks. "Voi sattua, +että vihollinen karkoitetaan takaisin tälle suunnalle, enkä minä halua +asettaa sinua alttiiksi useammille vaaroille. Merimiehet nousevat pian +maihin ja silloin voit vaaratta laskeutua alas." + +Mereltä kuului tykinlaukaus. Vaistomaisesti kumartui tyttö ja Jenks +hymyili hänen pelolleen. + +"Joku sampaaneista on lähtenyt merelle", selitti Jenks, "ja sotalaiva +ampuu sitä." + +Vielä kaksi laukausta kuului. Sotalaiva tarkoitti nähtävästi totta. + +"Lurjus raukat!" mutisi Iris. "Eivätkö eloonjääneet voi päästä pakoon?" + +"Siihen asiaan emme voi mitään. Ne, jotka joutuvat vangiksi, viedään +luultavasti mannermaalle ja hirtetään rikoksistaan, niin että saattaa +olla samantekevä, millä tavoin he kuolevat." + +Silminnähtäväksi huojennukseksi tytölle ei useampia laukauksia +kuulunut ja Mir Jan ilmoitti joukon merisotilaita nousseen maihin. +Heti senjälkeen kuului juoksumarssissa lähenevien jalkojen kopinaa ja +upseerin ääni huusi huonolla hindustanin kielellä: + +"Hei, musta! Onko täällä valkoisia?" + +Jenks huusi: + +"Kyllä, kaksi kappaletta! Vuorella teidän yläpuolellanne! Me tulemme +alas!" + +Hän laski köysiportaat. Iriksen koko ruumis vapisi. + +"Rauhoitu, rakkaani!" kuiskasi merimies. "Älä pelkää! Olen aivan sinun +alapuolellasi." + +He olivat melkein maassa, kun kova huuto ja raskas iskunjymähdys saivat +Jenksin pysähtymään. + +Eräs rynnäkköportaiden juurella makaava dyakki oli nähnyt heidän +alastulonsa. Vasemmassa kädessään piti villi parangia, oikea oli +sidottu. Kykenemättömänä liikkumaan kokosi kostonhimoinen ryöväri +kuitenkin viimeiset voimansa ja laahautui heiluvien köysitikkaiden +luo. Se oli kuolevan käärmeen vihalla ja myrkyllä varustettu Taung +S'Ali. Viime hetkellä toivoi hän voivansa tappaa miehen, joka oli +uhmannut häntä ja hänen murhaajalaumaansa. Koska Jenksin huomio oli +niin kiintynyt Irikseen, olisi rosvo kenties onnistunut, jollei Mir Jan +olisi pitänyt silmiään auki. Muhamettilainen hypähti hänen luokseen +ja antoi pyssynperällä sellaisen iskun, että dyakkipäällikkö huokasi +viimeisen kerran. + +Silmänräpäystä myöhemmin seisoivat Iris ja Jenks alhaalla ja +englantilainen luutnantti sanoi innokkaasti: + +"Näytämme saapuneen kreivinaikaan. Ette kai sattumalta kuulu +_Sirdarenin_ väkeen." + +"Olemme ainoat eloonjääneet", vastasi Jenks. + +"Vain te kaksi?" + +"Niin. _Sirdaren_ törmäsi luoteiselle riutalle myrskyssä. Tämä neiti, +miss Iris Deane, ja minä jouduimme maihin --". + +"Miss Deane! Onko se mahdollista? Sallikaa minun esittää +sydämellisimmät onnitteluni. Sir Arthur Deane on tällä hetkellä +_Orientin_ kannella." + +Iris oli aivan huumaannuksissa. Hän kääntyi Robertiin. + +"Kuulitko? Hän sanoo isäni olevan laivalla. Viekää minut hänen +luokseen!" + +"Ei tarvitse, miss", huomautti eräs aliupseeri. "Hän tulee juuri +maihin. Hän tahtoi seurata meitä, mutta kapteeni ei sitä sallinut, +koska saarella nähtävästi oli taistelu." + +Ja aivan oikein -- tyttökin saattoi kyynelten täyttämillä silmillään +eroittaa harmaapartaisen, siviilipukuun puetun herran, joka istui +pienessä venheessä erään upseerin vieressä. Viiden minuutin kuluttua +kohtasivat isä ja tytär toisensa. + +"Rohkenenko kysyä kuka te olette?" kysyi silläaikaa upseeri Jenksiltä. + +"Nimeni on Anstruther -- Robert Anstruther." + +Iris, joka nojautui hänen käsivarteensa, kuuli vastauksen. Hellästi +katsahtaen häneen huudahti tyttö: + +"Niin, kapteeni Anstruther, intialaisesta pääesikunnasta. Joll'ei +hän halua kertoa teille kaikkea mitä on tehnyt, kuinka hän on +pelastanut henkeni parikymmentä kertaa, kuinka hän on yksin taistellut +kahdeksaakymmentä vastaan, niin kysykää minulta." + +Upseeri heitti ymmärtävän katseen vuoreen rynnäkköportaineen ja +köysitikkaineen, luolaan, joukkoon kuolleita tahi tiedottomia rosvoja +-- ja veti syvään henkeään. + +"Kuinka kauan olitte tuolla ylhäällä?" kysyi hän. + +"Yli kolmekymmentä tuntia." + +"Se oli kova ottelu!" + +"Kovempi miltä näyttää", sanoi Anstruther. "Tämä on vain loppua. Kaiken +kaikkiaan olemme tappaneet rosvoista nelisenkymmentä. -- Kesken kaiken +-- tahdotteko olla hyvä ja sanoa nimenne?" + +"Playdon -- luutnantti Philip H. Playdon." + +"Tiedättekö kenelle tämä saari kuuluu?" + +"Ei kenellekään, luulen. Kartalla tämä on merkitty asumattomaksi." + +"Siinä tapauksessa", sanoi Anstruther, "pyydän teitä, luutnantti +Playdon ja kaikkia läsnäolevia todistamaan, että minä, Robert +Anstruther, entinen upseeri Intian armeijasta, omasta ja miss Iris +Deanen puolesta selitän, että me olemme Englannin kuninkaan nimessä +ottaneet saaren haltuumme ja omistamme yhteisesti kaikki mitä sillä on." + +Nämä tällaisessa tilaisuudessa sanotut juhlalliset sanat hämmästyttivät +kuulijoita. Vain Iriksellä oli niiden merkityksestä aavistus. + +"En luule kenenkään vastustavan vaatimustanne", sanoi meriupseeri +vakavasti. + +"Kiitos", sanoi Robert yhtä vakavana, vaikka hänen oli vaikea pysyä +totisena nähdessään Playdonin hölmistyneen muodon. "Heti kun saan +aikaa, ripustan kuulutuksen luolan seinälle." + +Nyt lähtivät he kaikki rannalle. Vene oli vielä monen jalan päässä +rannasta, kun Iris hypähti esiin ja levitti kätensä miehelle, joka +tuijotti häneen epätoivoisin katsein. + +"Isä, isä!" huudahti hän, "etkö enää tunne minua?" + +Sir Arthur Dean tuijotti kahta rannalla olevaa omituista olentoa ja +joka hetki tuli hänen sydämensä raskaammaksi. Tämä saari oli hänen +viimeinen toivonsa. Monta viikkoa, erään ystävällisen amiraalin +jätettyä risteilijä _Orientin_ hänen käytettäväkseen, oli hän +purjehtinut Kiinanmeren rantoja etsimässä tietoja _Sirdarenista_. + +Hän ei ollut tavannut mitään. Ei venettä, ei pelastusrengasta, ei +lautaakaan kadonneesta laivasta ollut missään. + +Ainoa, mitä _Orient_ saattoi tehdä, oli käydä kaikilla suurimmilla +saarilla ja kuulustella kalastajia. Edellisenä iltana oli palkinnon +houkuttelema malaiji tullut laivalle ja kertonut kapteenille +kummallisen jutun saaresta, jossa asui kaksi valkoista henkiolentoa, +mies ja nainen. Sinne oli eräs päällikkö Taung S'Ali joutunut +sattumalta ja kadottanut paljon miehiään. Mutta Taung S'Ali oli +naishaamun noituma ja oli palannut saarelle mukanaan suuri joukko, +vannoen vangitsevansa olennon tahi kuolevansa. + +Tämä omituinen kertomus oli ensimmäinen viittaus, että saarella +mahdollisesti oli valkoisia haaksirikkoisia, joskaan ei ehkä +_Sirdarenista_, ja laiva suunnattiin sinne. Tapahtumat maissa, jotka +vahtiupseeri huomasi, puhuivat omaa kieltään. Missä ikinä dyakit +ovat ryhtyneet taisteluun, siinä on jotain konnanjuonia tekeillä, +jonkavuoksi _Orient_ myös sekaantui leikkiin. + +Tarkasteltuaan kahta merimiesten rannalle saattamaa omituista olentoa +laski sir Arthur Deane väsyneesti päänsä painumaan ja sanoi, ettei +noista kumpikaan voinut olla hänen tyttärensä. Äkkiä luuli hän +näkevänsä unta, sillä rannalta kuului Iriksen ääni: + +"Isä! Isä! Etkö tunne minua?" + +Sir Arthur nousi hämmästyneenä ja vapisten. + +"Niin, rakas isä! Minä se olen -- sinun oma pikku tyttösi, joka palaa +luoksesi! Oi, rakas! En näe sinua kyyneleiltä!" + +Ja sillä tavoin he viimein kohtasivat. Merimiehet jättivät heidät +kahden ja kokoontuivat Anstrutherin ympärille, tehden hänelle sadottain +kysymyksiä. + +Hetken kuluttua huusi Iris: + +"Robert, tule tänne!" + +Hänen ristimänimensä käyttäminen herätti huomiota. Anstruther astui +esiin. + +"Tässä on isäni!" huudahti tyttö. "Ja, rakas isä, tässä on kapteeni +Robert Anstruther, jota minun Jumalan ohella on kiittäminen hengestäni +monta, monta kertaa _Sirdarenin_ upottua." + +Sir Arthur Deane paljasti päänsä ja ojensi kätensä. + +"Kapteeni Anstruther", sanoi hän, "olen teille tyttäreni pelastamisesta +suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin milloinkaan voin suorittaa. Ja +minun on kiittäminen teitä myöskin omasta elämästäni, sillä Iriksen +kuolema olisi ollut minunkin." + +Robert tarttui ojennettuun käteen. + +"Luulen, sir Arthur, että meistä kahdesta minä olen suuremmassa +kiitollisuudenvelassa." Sitten kääntyi hän Irikseen sanoen: "Mielestäni +on parasta, että isäsi vie sinut _Orientille_. Sieltä saat ruokaa +toipuaksesi aamun vaikeista koettelemuksista ja löydät ehkä myöskin +sopivia vaatteita. Myöhemmin voit tuoda sir Arthurin jälleen maihin ja +näytämme hänelle sitten saaren." + +Sir Arthur ei ollut huomaamatta tapaa, jolla nämä kaksi puhuttelivat +toisiaan eikä peittämätöntä rakkautta, joka loisti heidän silmistään, +mutta mitä saattoi hän tehdä? + +"Esityksenne on mainio", sanoi hän. "Laivan varusteiden joukossa on +kenties jotain sopivia vaatteita Irikselle ja laivalla tapaa hän +vanhan ystävän, jolla ei vielä tällä hetkellä ole aavistustakaan hänen +löytymisestään. Lordi Ventnor on seurannut minua etsinnässäni. Hän +luonnollisesti ihastuu." + +Anstruther punastui, mutta Iris sanoi: + +"Isä, minkävuoksi _hän_ on mukana?" + +"Niin, rakas lapseni, hän tunsi melkein yhtä suurta surua kuin minä." + +"Mutta miksi? Miksi?" + +"Onhan vain luonnollista, että sinun kihlattusi koetti kaikkensa +pelastaakseen sinut." + +"Kihlattuni --?" + +"Niin, rakas lapsi. Sanontatapa ei ehkä sinun kannaltasi katsoen ole +oikea. Mutta et kai ole unohtanut, että lordi Ventnor." -- + +"Rakas isä, kihlattuni on tässä! Me kihlauduimme kuoleman porteilla. +En ole suostunut mihinkään lordi Ventnorin tarjouksiin. Hän on huono, +kelvoton mies. Jos sinä tuntisit hänet, et asettaisi hänen nimeään +yhteyteen minun nimeni kanssa. Vai kuinka, Robert?" + +Ei ole milloinkaan ollut niin hölmistynyttä miestä kuin +laivanvarustajaraukka. Samalla hetkellä kun hänen rakastettu +tyttärensä löytyi, tuli hän pakoitetuksi joko näyttelemään pettyneen +ja leppymättömän isän osaa tahi antamaan suostumuksensa tyttärensä +avioliittoon rääsyisen, vaikkakin miehekkään näköisen olennon kanssa, +joka tosin oli pelastanut tytön kuolemasta, mutta jota ei yksistään +sillä perusteella voinut hyväksyä vävyksi. + +Anstruther, joka nopeammin kuin Iris huomasi sir Arthurin pulan, tuli +ritarillisesti avuksi. Hän pani kätensä hellästi tytön olkapäälle. + +"Seuratkaa neuvoani, sir Arthur, ja sinä myöskin, Iris. Tämä ei ole +oikea hetki selityksiin. Antakaa minun hoitaa lordi Ventnor. Olen +täysin halukas jättämään lopullisen ratkaisun teille, sir Arthur. Te +saatte aikanaan tietää mitä on tapahtunut. Mene laivalle, Iris. Kohtaa +lordi Ventnor samalla tavoin kuin kohtaisit minkä muun miehen hyvänsä. +Sinä et milloinkaan mene hänen kanssaan naimisiin, sen minä tiedän. +Sinuun minä voin luottaa." + +"Olen teille hyvin kiitollinen," mutisi sir Arthur, joka oli liian +kokenut ollakseen näkemättä neuvon oivallisuutta niin ryysyinen kuin +sen antaja olikin. + +"Kesken kaiken", sanoi sir Arthur, "kuinka te jouduitte _Sirdarenille_. +Minulla on luettelo kaikista matkustajista, eikä teidän nimeänne niiden +joukossa ole." + +"Ah, se on helposti selitetty. Otin laivalle pestin tarjoilijana Robert +Jenksin nimellä." + +"Robert Jenks! Tarjoilija!" Tämä oli yhä hullumpaa. Sir Arthurista +tuntui, että taivaan pitäisi romahtaa alas. + +"Niin. Se muodostaa osan selityksestä, jonka lupasin." + +"Tule nyt, isä", huudahti Iris iloisesti. "Olen puolikuollut halusta +saada nähdä mitä laivan varasto sinun ja Robertin avustuksella saattaa +tehdä vaatekysymyksessä." + +Sir Arthur auttoi tyttärensä veneeseen, joka heti soudettiin laivalle. +Luutnantti Playdon, joka oli melkein yhtä pitkä kuin Anstruther, +lähetti palvelijalleen kirjelapun ja pian palasi vene tuoden mukanaan +puvun ja liinavaatteita. Palvelijalla oli mukanaan parranajovehkeet ja +kymmenen minuutin kuluttua näytti Anstruther toiselta ihmiseltä. + +Hänen neuvostaan heitettiin kuolleiden dyakkien ruumiit laguniin, +haavoittuneet vietiin laivalääkärin hoitoon ja vangit tuotiin Mir Janin +eteen, joka ilmoitti jokaisen nimen, ja huomasi ettei ketään puuttunut. + +Robert ei unohtanut kirjoittaa kuulutusta ja kiinnittää sitä vuoren +seinään. Tämä toimitus herätti kummastusta upseereissa, jotka olivat +muodostaneet itselleen käsityksen taistelusta, jonka molemmat +haaksirikkoiset olivat suorittaneet, vaikkakin Anstruther oli hieman +hämillään kuvitellessaan kuinka tyttö kertoisi taistelujen kulun. +Asian näin ollen käytti hän tilaisuutta ja kuvaili vilkkaasti Iriksen +rohkeutta, hänen milloinkaan pettämätöntä hyvää tuultaan ja valmiuttaan +ryhtymään kaikkeen. + +Hänen vaiettuaan sanoi ensimmäinen luutnantti: + +"Te ette tarvitse ihailuamme, kapteeni Anstruther. Jokainen meistä +kadehtii teitä kaikesta sielustaan." + +"Te erehdytte minun arvostani", sanoi Anstruther. "Olen ollut +kapteeni Intian armeijassa, mutta kuusi kuukautta sitten asetettiin +minut Hongkongissa sotaoikeuteen ja poistettiin armeijasta. Tulin +epäoikeudenmukaisesti tuomituksi ja toivon eräänä kauniina päivänä +voivani puhdistautua. Mutta siihen saakka olen yksinkertaisesti vain +mr Anstruther. Miss Deanen jaloluontoisuus ja osanotto saattoi hänet +käyttämään entistä arvoani." + +Jos upseerien keskuudessa olisi räjähtänyt pommi, ei se olisi voinut +herättää suurempaa hämmästystä. Sotaoikeuteen vedetty! Pyyhitty pois +armeijan rullista! + +Ensimmäinen luutnantti katsoi olevansa pakoitettu sanomaan jotain. + +"Se oli peijakkaan ikävä juttu!" huudahti hän. + +"Niin, mutta ymmärrätte, että minun oli se teille kerrottava." + +Hänen suoruudessaan oli sellaista jaloa arvokkuutta, sellaista +viattomuutensa tietoisuutta, että ensimmäinen luutnantti tulkitsi +omansa sekä toveriensa mielipiteen sanoessaan: + +"Minä ja kaikki muut laivalla olijat emme siitä huolimatta lakkaa +tuntemasta myötätuntoa kohtaanne. Mutta vaikka te olisitte karannut +rangaistusvanki, ei kukaan voisi olla ihailematta teidän suurenmoista +kykyänne ja rohkeuttanne taistelussa sellaista ylivoimaa vastaan. +Meidän velvollisuutemme on selvä. Viemme teidät Singaporeen, jonne +toisetkin epäilemättä heti tahtovat lähteä. Ilmoitan päällikölle mitä +olette suvainneet meille kertoa. Silläaikaa tahdomme auttaa teitä +kykymme mukaan." + +Hyväksyvä mutina kuului ympäriltä. + +"Saatan vain kiittää teitä!" vastasi Robert hieman epävarmalla äänellä. +"Ystävyytenne koskee minuun enemmän kuin vastoinkäyminen." + +Sivulta kuului kahinaa ja parisilaispukuun ja -hattuun puettu nuori +lady sai kaikkien vetämään henkeään. + +"Oi, Robert, rakkaani, kuinka sinä _saatoit_? En todellakaan tuntenut +sinua." + +Iris tuijotti ihaillen Robertiin, joka maksoi katseen korkoineen. + +"Saattaisiko ajatella, että vaatteet siihen määrin muuttavat naisen?" +huudahti Anstruther nauraen. + +"Sellainen ilkeä kohteliaisuus! Mutta tule nyt, rakas, sillä kapteeni +Fitzroy ja lordi Ventnor ovat seuranneet isääni ja minua maihin. He +haluavat, että näyttäisimme heille kaikki. Te suotte kai hänelle +anteeksi", lisäsi Iris kääntyen ihastuttavasti hymyillen toisiin. + +He lähtivät yhdessä. + + + + +XVI. + +Hyvitys. + + +Lordi Ventnor ei ollut tyhmä. Iriksen muuttuessa villittärestä +maailmannaiseksi kertoi sir Arthur Deane earlille osan tapahtumista +saarella. + +Hänen armonsa -- kaunis, kylmäverinen ja häikäilemätön mies -- neuvoi +kärsivällisyyteen, vieläpä Anstrutherin ansioiden tunnustamiseenkin. + +"Jättäkää Iris rauhaan. Nykyoloissa tuntee hän suurta kiitollisuutta, +että hädin tuskin on välttänyt kuoleman. Antakaa hänen palata +säännöllisiin oloihin. Anstrutherin huono maine tulee vähitellen +hänelle tutuksi. Se herättää hänen halveksumistaan. Viikon kuluttua +pyytää hän teitä vapauttamaan itsensä miehestä. Se on vain rahakysymys." + +Lordi Ventnor seurasi Iristä ja hänen isäänsä maihin. _Orientin_ +kapteeni liittyi seuraan. Nuo kolme herraa seurasivat Robertia +katseellaan kun hän tytön kanssa tuli heitä kohti. + +"Anstruther on erinomaisen komea mies," huomautti kapteeni Fitzroy. +"Kuka hän on?" + +Sir Arthur ei sanonut mitään, mutta hänen armonsa vastasi tyynesti: + +"Nimestä ja siitä, mitä Deane on minulle kertonut, päätän hänen olevan +entisen upseerin Intian armeijasta." + +"Ah, hän on eronnut armeijasta?" + +"Niin. Tapasin hänet viimeksi Hongkongissa", sanoi lordi. + +Silläaikaa sanoi Anstruther Irikselle: + +"Rakkahin, älä tee mitään viittauksia entiseen arvooni. En ole +oikeutettu siihen, mutta Jumalan avulla saan sen kyllä takaisin." + +"Sinä olet hyvin kaunis", sanoi Iris. + +"Älä kiusaa minua. Se ei ole kauniisti tehty, kun kaikki nämä ihmiset +katselevat meitä." + +"Mutta tiedätkö, Robert, muistan, että nähdessäni sinut ensikerran, +olit minusta tavattoman hienon näköinen tarjoilijaksi." + +"Niin, minä olen aivan avuton -- en voi edes nipistää käsivarttasi. +Sivumennen sanoen, Iris, älä puhu lähipäivinä kenellekään +kaivoksestamme." + +"Miksikä en?" + +"Se on vain oikku. -- Tekisit minulle sillä mieliksi." + +"Jos sinä tahdot niin, Robert, olen minä tyytyväinen." + +Hän painoi tytön käsivartta, sillä he olivat liian lähellä noita kolmea +herraa, niin ettei hän voinut sanoa mitään. + +"Kapteeni Fitzroy", huudahti Iris, "sallikaa minun esitellä mr +Anstruther. Lordi Ventnor, tehän olette tavanneet mr Anstrutherin +ennenkin." + +Merimies ojensi kätensä; lordi hymyili rakastettavasti. + +"Teidän pakollinen saarella oleskelunne näyttää sopineen teille +mainiosti", sanoi lordi. + +"Erinomaisesti. Elämällä täällä oli huonotkin puolensa, mutta me +taistelimme vihollisiamme vastaan rehellisesti, eikö niin, Iris." + +"Kyllä, armas. Dyakkiraukat eivät olleet kylliksi sivistyneitä +hyökätäkseen väärillä todistuksilla." + +Hänen armonsa kellertävät kasvot rypistyivät hiukan. Iris tiesi siis +sotaoikeudesta eikä ollenkaan pelännyt julistaa koko maailmalle, että +tämä mies oli hänen sulhasensa. + +Siitä huolimatta hymyili lordi Ventnor jälleen. + +"Yksinpä dyakitkin kunnioittivat miss Deanea", sanoi hän. + +Mutta Anstruther, joka huomasi laivanvarustajan silminnähtävän +masentuneisuuden, pidätti huulillaan olevan vastauksen ja esitti, että +he ensiksi lähtisivät pohjoisrannalle, haaksirikon tapahtumapaikalle. + +Seuraavan tunnin aikana oli hän pikemmin kuulija kuin kertoja. Iris +kuvaili hänen taisteluaan tuulta ja aaltoja vastaan. Iris osoitti +paikan, jossa hän oli taistellut mustekalan kanssa, Iris kuvaili +lakkaamattomassa työssä vietetyt pitkät päivät ja kertoi kuinka +Robert oli pelastanut hänet villien käsistä, miten hän oli ryhtynyt +varustautumaan odotettavissa olevan hyökkäyksen varalta ja vihdoin -- +paras kaikesta -- kuinka hän kerta toisensa jälkeen oli tehnyt tyhjäksi +dyakkien viekkaimmatkin suunnitelmat ja torjunut heidän hyökkäyksensä +kolmikymmentuntisen kauhistuttavan taistelun ajan. + +Iriksellä oli tarkkaavainen kuulijakunta. Useimmat _Orientin_ +upseereista tulivat paikalle ja seurasivat henkeään pidättäen tytön +vaikuttavaa kuvausta. Robert koetti useammin kuin kerran kääntää kaikki +leikiksi, mutta siitä ei Iris halunnut tietää mitään. + +Tytöllä oli lopettaessaan kyyneleet silmissä, mutta ne olivat onnen ja +kiitollisuuden kyyneleitä ja lordi Ventnor, joka oli ollut vaitelias, +mutta tarkkaavainen kuuntelija, eikä ollut kadottanut sanaakaan, tunsi +kylmässä sydämessään vielä kylmempää sekä huomasi, ettei tämän naisen +rakkaus kuuluisi koskaan hänelle. + +Kapteeni Fitzroy sanoi: + +"Käsitän sangen hyvin, että te pidätte tästä kauheasta paikasta, mutta +tahtoisin mielelläni tietää miksi haluatte sitä omaksenne. Teillä +tuskin on aikomus asettua tänne." + +Anstruther tuumi hetken ennenkuin vastasi. Hän tunsi lordi Ventnorin +katselevan itseään. Kaikki olivat halukkaita saamaan siihen selityksen. + +"Muutamissa maailmanosissa", sanoi hän, "on tuntemattomia, kartalle +merkitsemättömiä vedenalaisia kallioita ja riuttoja, joille monet +laivat ovat törmänneet ilman pienintäkään vikaa upseerin puolelta." + +"Epäilemättä." + +"Niin, kapteeni Fitzroy, ollessani rykmentissäni Hongkongissa törmäsin +sellaiselle karille ja kärsin haaksirikon. Ainakin minusta näytti aivan +siltä. Kohtalo heitti minut täällä maihin oltuani kauan veden alla. Te +tuskin voitte minua moittia, jos olen kiintynyt tähän pieneen paikkaan, +joka lahjoitti minulle pelastukseni." + +"En", myönsi meriupseeri. Hän ymmärsi tämän lausunnon takana piilevän +jotain erikoista, mutta se asia ei liikuttanut häntä. + +"Sitäpaitsi", lisäsi Robert hymyillen, "on minulla yhtiötoveri, kuten +näette." + +"Niin, ei näy olevan pienintäkään epäilystä yhtiötoveruudesta", vastasi +kapteeni Fitzroy heti. + +Kaikki nauroivat, vaikkakin sir Arthur Deanen iloisuus oli +teeskenneltyä ja lordi Ventnor tunsi katkeran maun omassa hymyilyssään. + +Myöhemmin päivällä kertoi luutnantti päällikölleen Anstrutherin +vapaaehtoisen tunnustuksen sotaoikeudesta. Kapteeni Fitzroy tunsi +tietysti kiusallista liikutusta tämän epämiellyttävän jutun +kuullessaan, mutta omisti siitä huolimatta saman käsityksen, jonka +hänen ensimmäinen luutnanttinsa oli Robertin läsnäollessa tuonut julki. + +Iris ja hänen isänsä palasivat Robertin seurassa takaisin saarelle. +Mietittyään asiaa päätti viimemainittu antaa Mir Janin jäädä saarelle +siksi kunnes hän itse tulisi takaisin. Vaara uuden dyakkilauman +saapumisesta ei ollut suuri. Taung S'Alia kohdannut kohtalo ei ollut +omiaan houkuttelemaan muita seuraamaan hänen esimerkkiään ja Anstruther +huolehtisi siitä, että muhamettilaisella olisi riittävästi elintarpeita +ja aseita. Joka tapauksessa oli hindulle edullisempaa oleskella +vapaudessa Sateenkaarisaarella, kuin tulla pidätetyksi karanneena +rangaistusvankina, siksi kunnes viranomaiset päättäisivät hänen +kohtalostaan. + +Mir Jan oli haltioissaan. Hän otti päästään turbaaninsa, asetti sen +Anstrutherin jalkoihin ja sanoi: + +"Sahib, olen teidän koiranne. Jos jonain kauniina päivänä olen kylliksi +arvokas olemaan palvelijanne, niin silloin tiedän Allahin antaneen +syntini anteeksi. Minä tapoin miehen sentähden --" + +"Rauhaa, Mir Jan! Anna hänen levätä." + +Robert kokosi lompakot, rahat ja arvoesineet, jotka oli löytänyt +kuolleilta laivatovereiltaan. Sir Arthur, joka luonnollisesti oli +tuntenut kaikki korkeimmat upseerit _Sirdarenilla_, katseli niitä +surullisin ilmein. + +Iris oli antanut viedä laivalle ryysyiset vaatteensa, +öljykangashattunsa ja kulmikkaat kenkänsä. Nyt otti hän vielä raamatun, +Tennysonin kootut runot, kuhmuisen tinapikarin, revolverin ja sen +Lee-Metford-kiväärin, jolla hän oli "pelottanut" dyakkeja, kun nämä +olivat yllättämäisillään Anstrutherin ja Mir Janin. Häntä varten kokosi +Robert sitäpaitsi muutamia dyakkihattuja, vöitä ja aseita sekä Taung +S'Alin parangin ja yhden _sumpitansin_. + +Lopuksi täytti Anstruther kaksi tyhjää öljyastiaa kultakvartsilla +ja asetti päälle hiukan antimoniummetallia. Mir Jan kantoi kaikki +odottavaan veneeseen. + +Sitten heräsi kysymys mitä tehtäisiin vangittujen dyakkien kanssa. + +"Jos teemme pienen mutkan ja laskemme heidät maihin Borneossa, +hirtetään heidät heti eikä meillä ole enempää vaivaa", sanoi kapteeni +Fitzroy. "Jos viemme ne Singaporeen, asetetaan heidät oikeuden eteen ja +tuomitaan pakkotyöhön. Kumman teemme?" + +Iris ratkaisi asian. + +"En siedä ajatusta, että useampia ihmishenkiä uhrataan", sanoi +hän. "Jos näitä miehiä kohdellaan armeliaasti ja heidät lähetetään +rangaistuksensa kärsittyään kotiin, niin ehkä heidän kohtalonsa +peloittaa toisia." Ja niin tuli asia ratkaistuksi. + + * * * * * + +Samana päivänä kun _Orientin_ piti saapua Singaporeen, houkuteltiin +Iris jollain verukkeella ohjaushyttiin ja luutnantti Playdon vei +Robertin syrjään. Merimiehen suoruudella kävi hän suoraan asiaan. + +"Muutamat meistä ovat keskustelleet teistä, mr Anstruther, emmekä me +arvatenkaan erehdy otaksuessamme teillä olevan puutteen rahoista. Se +tosiasia, että te otitte pestin tarjoilijana _Sirdareniin_, osoittaa, +ettei teillä ole halua kääntyä avunpyynnöllä omaistenne puoleen. Mutta +maihin päästessämme tulee teille vaikeuksia. Lyhyesti ja selvästi -- +olen saanut tehtäväkseni tarjota teille viidenkymmenen punnan lainan +maksettavaksi takaisin milloin teille sopii." + +Robert puristi huulensa yhteen. Ensi hetkellä ei hän löytänyt sanoja +ilmaistakseen tunteitaan. Playdon pelkäsi loukanneensa häntä. + +"Olisi ikävää, jos olisimme loukanneet teitä", sanoi hän epäröiden, +"mutta luulimme tosiaan --" + +"Olkaa hyvä älkääkä koettako pyyhkiä pois jalomielisten sanojenne +vaikutusta", huudahti Anstruther. "Otan tarjouksenne vastaan +kiitollisena -- mutta yhdellä ehdolla." + +"Hiiteen ehdot! Mutta kuinka se kuuluu?" + +"Että sanotte minulle niiden toisten nimet, paitsi itseänne, joille +olen kiitollisuudenvelassa." + +"Ah, se on helppoa. Toiset ovat Fitzroy ja ensimmäinen luutnantti. +Säilytimme asian pienen piirin tietona. Arvelimme teidän pitävän +parhaiten siitä." + +Anstruther hymyili ja puristi hänen kättään. Kun kaikki kävi ympäri, +niin oli maailmassa vielä monta kunnon poikaa. Nuo kolme upseeria +toimivat pelkästä hyväntahtoisuudesta. He auttoivat miestä, joka näytti +aivan köyhtyneeltä ja pian saisi taistella uusia vaikeuksia vastaan +kihlauksensa vuoksi tytön kanssa, joka näytti olevan paljon ylempänä +häntä itseään. Ja kaikkein viimeksi saattoivat he ajatella, että heidän +toverillinen lainansa tuottaisi heille enemmän kuin kaikki ne vuodet, +jotka he olivat laivastossa palvelleet, sillä heidän viisikymmentä +puntaansa oli joutunut tulevan miljoonanomistajan taskuun, joka +oli varustettu sillä harvinaisella ominaisuudella, ettei unohtanut +ystäviään köyhyyden päiviltä. + + * * * * * + +Kun _Orient_ Singaporeen satamaan saapuessaan hiljensi vauhtia, tuli +sir Arthur Deane kannelle tapaamaan Iristä. + +"Ah, siinähän sinä olet", huudahti tyttö. "Aioin juuri tulla tapaamaan +sinua. Sinä menetät mitä ihanimman näköalan, pelkkää viheriää, sinistä +ja ruskeaa. Kiiruhda! Haluan että näet kaikki." + +Ja hän veti isänsä mukanaan. Kappaleen matkaa toisistaan seisoivat +lordi Ventnor ja Anstruther kaiteen yli kumartuneina. On turhaa mainita +kumman luokse Iris vei isänsä. + +"Tässä hän on, Robert", sanoi tyttö nauraen. "Luulen hänen olleen +harmissaan senvuoksi, että kapteeni Fitzroy oli niin huomaavainen +minulle. Mutta sinähän et välittänyt siitä rahtuakaan." + +Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät. + +"Tahdon vain sanoa teille, Anstruther, että koska Iris on antanut +teille sydämensä, en tahdo kieltää suostumustani hänen käteensä." + +"Sinä rakas, vanha isä!" + +Iris tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä. Lordi +Ventnor, joka kummasteli mikä tarkoitus tuolla hellyydenosoituksella +oli, tuli heidän luokseen. + +"Mitä on tapahtunut, miss Deane. Oletteko vasta nyt huomanneet mikä +mainio isä teillä on?" + +"Olisitte tuskin voineet keksiä parempaa selitystä", sanoi sir Arthur. + +Hänen armonsa ei ollut oikein tyytyväinen. "Otaksun teidän vievän +Iriksen Smithin hotelliin?" sanoi hän. + +Iris vastasi hänelle. "Niin. Isäni on juuri pyytänyt Robertin seuraaman +meitä. Mihin te menette?" + +"Tosiaankin!" sanoi lordi Ventnor. "Sir Arthur näyttää tehneen koko +joukon päätöksiä viimeisen tunnin aikana." + +"Niin", kuului laivanvarustajan tyyni vastaus. "Olen päättänyt jälellä +olevien päivieni ajan ajatella pääasiallisesti tyttäreni onnea. Kaiken +muun täytyy sen edestä väistyä." + +Hänen armonsa kasvot tulivat keltaisiksi raivosta ja hän käänsi heille +selkänsä ilman muuta. + + * * * * * + +_Orientin_ saapuessa satamaan, otti sen vastaan pieni joukko uteliaita, +osaksi tyhjäntoimittajia sekä kuleja. Heidän joukossaan oli kaksi +henkilöä, jotka olivat kiireesti ajaneet satamaan kuullessaan +_Orientin_ saapumisesta. Toinen oli nähtävästi korkea upseeri, toinen +epäilemättä sivilimies. Hän oli muuten vanha herra, joka kiroili +ilmastoa, kaupunkia ja sen asukkaita. Hän oli hyvin pitkä, hyvin lihava +ja hyvin punainen. + +Hänen seuralaisensa tarkasteli kiikarilla venettä, joka juuri lähti +_Orientista_. + +"Jupiterin kautta!" huudahti hän. "Näen sir Arthur Deanen ja tytön, +joka muistuttaa hänen tytärtään. Ja siellä on tuo lurjus lordi Ventnor +myöskin." + +"Tuo kirottu roisto!" huudahti vanha herra. "Hän on ajanut minun +veljenpoikani onnettomuuteen ja kuolemaan, mutta tulee itse takaisin +pirteänä ja terveenä. Odottakaa vain kunnes saan hänet kynsiini. Minä +-- --". + +"Kas niin, Anstruther, älkää unohtako lupaustanne! Pidän huolen lordi +Ventnorista. Hyppivän Mooseksen kautta luulen. -- Niin! Hän se on! +Anstruther! Veljenpoikanne istuu tytön vieressä." + +Jättiläisen punaset kasvot tulivat äkkiä valkoisiksi. Hän nojasi +ystäväänsä ettei kaatuisi. + +"Rauhoittukaa, Anstruther! Se on Robert, niin totta kuin elän. Ettekö +usko minun tuntevan ystäväraukkaani, jonka kaikkien muiden tavoin hädän +hetkenä hylkäsin? Mutta minulla oli syy." + +Vene laski laituriin. Playdon auttoi Iriksen maihin. Senjälkeiset +tapahtumat on parasta kertoa hänen omilla sanoillaan siten, kun hän +myöhemmin kuvaili tapahtumaa tovereilleen. + +"Olimme juuri nousseet maihin", kertoi hän, "ja joku miehistä työnsi +syrjään kuleja, kun kaksi miestä ryntäsi esiin ja peijakkaanmoinen +mellakka alkoi. Se tahtoo sanoa, tappelua ei oikeastaan tullut, mutta +eräs veikko, joka osoittautui sittemmin olevan eversti Costobell, +tarttui lordi Ventnorin rinnuksiin ja uhkasi lyödä hänen kallonsa +halki, jollei hän kuuntelisi mitä everstillä oli sanottavaa. No +niin, selvisi, että mrs Costobell oli kuollut. Hän sai hermokuumeen +viikon kuluttua _Orientin_ lähdöstä ja oli kuoleman oma neljän päivän +kuluttua. Ennen kuolemaansa tunnusti hän kaiken. + +"Hän pyysi mieheltään anteeksi ja tunnusti lordi Ventnorin kanssa +suunnitelleensa jutun, jonka vuoksi Anstruther vedettiin sotaoikeuteen. +Se mahtoi olla roskainen juttu, sillä Costobell hikoili raivosta, +vaikkakin puhui jääkylmästi. Ja teidän olisi pitänyt nähdä Ventnorin +naama kun hän kuuli puhuttavan kirjallisesta, oikeaksi todistetusta +tunnustuksesta, jonka oli allekirjoittanut mrs Costobell ja muutamat +kiinalaiset palvelijat, jotka oli houkuteltu tekemään väärä vala. +Ventnor oli luvannut mennä naimisiin lady Costobellin kanssa everstin +kuoltua tahi hankkia ainakin eron rouvalle kun tuo Hongkongin juttu +olisi unohdettu. Mutta sitten sai mrs Costobell tietää lordin +ajattelevan Iristä, eikä ole epäilystäkään, että kiukku lisäsi +kuumetta. Costobell sanoi, että hän olisi vaimonsa vuoksi halunnut +vaientaa asian, mutta oli pakoitettu puhdistamaan Anstrutherin nimen +erittäinkin, kun oli tavannut toisen vanhan veikon." + +"Pompey, puhut hajanaisesti. Kuka on 'toinen vanha veikko'?" kysyi +ensimmäinen luutnantti. + +"Enkö ole maininnut hänestä? Anstrutherin setä, tietysti, vanha +virtahevonen, joka oli tehnyt veljenpoikansa perinnöttömäksi +kuullessaan sotaoikeudesta. Sitten katui hän ja sähkötti. Mutta kun ei +saanut mitään vastausta, tuli hän tänne itse ottamaan asiasta selkoa. +Hän tapasi everstin pari päivää hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ja +he vannoivat yhdessä -- setä vannoo niin että sitä on hauska kuulla +-- kostavansa Ventnorille ja pesevänsä puhtaaksi Anstrutherin nimen +olkoonpa tämä sitten elävä tahi kuollut. Vanha poika raukka, hän +itki kuin lapsi pyytäessään veljenpojaltaan anteeksi. Se oli oikein +liikuttavaa! Voin sanoa teille --." + +Playdon oli etsivinään nenäliinaa taskustaan. + +"Kas niin, kerro nyt, muuten käy hullusti!" huudahti ensimmäinen +luutnantti. + +"Odottakaa! Niin. Costobell päästi vihdoin Ventnorin sillä tiedolla, +että Anstrutherin tuomio oli sotaoikeudessa peruutettava ja että hän +pian saisi kapteenin valtakirjansa ja hänen ratkaistavakseen jäisi, +vedetäänkö hänen armonsa sotaoikeuteen." + +"Mitä miss Deane teki?" + +"Hän riippui Anstrutherissa kuin itkevä enkeli ja kun Ventnor oli +mennyt, suuteli hän kaikkia. Ei -- tarkoitan: isäänsä, Anstrutheria ja +paksua setää. Onnettomuudeksi en minä ehtinyt mukaan." + + * * * * * + +Saavuttuaan hotelliin kertoi Anstruther sir Arthur Deanelle ja +sedälleen saaren rikkaista kultasuonista. + +"Niin, rakas isä", sanoi Iris, "se on totta. Ne ovat niin arvokkaat, +että voit tuskin sitä käsittää. Otaksun, että Robert senvuoksi pyysi +minua olemaan niistä mainitsematta." + +"Ei, Iris, se ei ollut syynä", vastasi sulhanen. "Sinun rakkautesi oli +minulle suuremman arvoinen kuin kaikki maailman kulta. Olin voittanut +sinut ja aioin sinut pitää, mutta en halunnut sinua ostaa." + +Sitten kääntyi hän tytön isään. Hänen mielenliikutuksensa oli niin +voimakas, että hän saattoi vain vaivalla puhua. + +"En ole saanut ennenkuin nyt tilaisuutta kiittää teitä sanoista, jotka +lausuitte ennen laivasta lähtöänne. Mutta tulen niitä koko elämäni ajan +pitämään rakkaassa muistossa. Te lahjoititte minulle Iriksen, kun olin +köyhä ja kunniaton. Ja minä tiedän miksi sen teitte. Senvuoksi, että +asetitte hänen onnensa yläpuolelle rikkautta ja yhteiskunta-asemaa. Ja +kiitän myöskin sinua, setä. Sinä matkustit tuhansia maileja auttaaksesi +ja lohduttaaksesi minua epätoivossani. Vaikka olisinkin ollut niin +huono, kuin kerrottiin, tunsi vanha sydämesi kuitenkin osanottoa. Sinä +olit valmis vetämään minut epätoivon kuilusta. Miksikä vihaisin lordi +Ventnoria? Olisiko hän voinut tehdä minulle suurempaa palvelusta kuin. +tämän? Hän on antanut minulle Iriksen. Hän on hankkinut Iriksen isän +suostumuksen. Hän on vienyt vastoinkäymisen hetkenä setäni rinnalleni." + + * * * * * + +Seuraavana päivänä tutki hallituksen asiantuntija niiden kahden +fotogenisäiliön sisällyksen ja arvioi ne viidensadan punnan arvoisiksi, +vaikka mallit eivät olleet saaren suurimpia. + +Ja nyt ei ole enää paljon kerrottavaa Sateenkaarisaaresta ja noista +kahdesta haaksirikkoisesta. + +Samana päivänä kun The Gazettessa oli Robert Anstrutherin nimitys +entiseen rykmenttiinsä, vihittiin hänet ja Iris englantilaisessa +kirkossa Hongkongissa, sillä Iriksen tahto oli, että se paikka, joka +oli ollut hänen miehensä nöyryytyksen todistajana, todistaisi myöskin +hänen riemuvoittonsa. + +Luutnantti Playdon oli _best man_ ja _Orient_ oli useiden tuntien ajan +melkein miehistön hylkäämä. + + * * * * * + +Eräänä iltana kesäkuun alussa laski kaksi laivaa ankkurinsa +Palmupuuluodon eteen ja Mir Jan juoksi edestakaisin rannalla ilman +muuta syytä kuin se, ettei voinut pysytellä hiljaa. Sahib toi hyviä +uutisia. Hongkongin kuvernööri oli kirjoittanut Intian hallitukselle +ja esittänyt Mir Janin asian niin hyvin, ettei ollut pienintäkään +epäilystä siitä, että seuraava posti toisi hänelle armahduksen. + +Kaivostutkijat vahvistivat Robertin suurimmatkin toiveet. Ja +kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua oli työ täydessä käynnissä. + +Kun suuri laiva seuraavana päivänä ennen hämärän tuloa kääntyi +Singaporea kohti, saattoi Iris kuulla jyskeen koneista, jotka +irroittivat metallia vuoresta. + +Nyt oli Robertin työn ensi osa lopussa. Hänen vaimonsa, sir Arthur +ja setä seisoivat kävelykannella hänen tullessaan heidän luokseen +kertomaan antaneensa määräyksen, että kalliolle oli asetettava +vilkkumajakka heti, kun dynamo alkaisi toimia. + +"Kun tulemme tänne kylmän vuodenajan aikana, ei meidän tarvitse pelätä +saavamme osaksemme _Sirdarenin_ kohtaloa, vaikka saapuisimmekin yöllä." + +Iris ei vastannut. Hänen katseensa suuntautui nopeasti katoaviin +kallioihin. + +"Armahin, miksikä olet niin vaitelias?" kysyi hänen miehensä. + +Iris kääntyi häneen. Laskevan auringon säteet valaisivat nuoren rouvan +suloisia kasvoja. + +"Senvuoksi, että olen niin onnellinen. Oi, Robert, niin onnellinen ja +kiitollinen." + +P.S. Pitkäaikaisten ja kalliiden tutkimusten kautta onnistui Robert +Anstruther saamaan selville, että höyrylaivan koneenkäyttäjä James +Spencer oli, kaivettuaan ensin kultaa Kaliforniassa, ottanut pestin +Shanghaihin menevään laivaan. Siellä jätti hän laivan. Vietettyään +maissa epäsäännöllistä elämää, otti hän toimen kiinalaisella +jokialuksella. Hänestä kuultiin viimeksi kahdeksantoista kuukautta +ennen _Sirdarenin_ tuhoa. + +Silloin oli hän kertonut eräälle kiinalaiselle merimieskapakoitsijalle +aikovansa ansaita omaisuuden seuraamalla kiinalaisia kalastajia. Ei +kukaan tiennyt mihin hän lähti, mutta siitä päivästä oli hän kadonnut +jäljettömiin. Ainoat, jotka häntä surivat, olivat äiti ja sisar. +Viimeinen häneltä saatu kirje oli leimattu Shanghaissa. Vaikka ei +täysin sitovasti käynyt selville tämän miehen olleen saman, joka +oli murhattu Sateenkaarisaarella, piti Robert Anstruther kuitenkin +huolen hänen omaisistaan tavalla, joka hankki hänelle heidän ikuisen +kiitollisuutensa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59704 *** |