diff options
Diffstat (limited to '59704-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59704-8.txt | 6610 |
1 files changed, 0 insertions, 6610 deletions
diff --git a/59704-8.txt b/59704-8.txt deleted file mode 100644 index 6afb1a0..0000000 --- a/59704-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6610 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Seikkailujen saari - -Author: Louis Tracy - -Translator: Aito Kare - -Release Date: June 8, 2019 [EBook #59704] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJEN SAARI *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -SEIKKAILUJEN SAARI - -Kirj. - -Louis Tracy - - -Suomentanut - -Aito Kare - - - - - -Helsingissä, -Kustannusliike Minerva Oy, -1923. - - - - - - -I. - -Sirdarenin haaksirikko. - - -Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silmälasejaan. -Hän oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa idässä. Hongkongissa -kutsuttiin häntä yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menevän -Sirdarenin päällikkö arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaan -paikkansa salongin pöydän ääressä. - -"Onko totta, kapteeni, että joudumme pyörremyrskyyn?" kysyi hänen -armonsa. - -"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen, -vaikkakin hiukan hämmästynyt. - -"Miss Deane. Muistelen hänen joku aika sitten sanoneen, että te -puhuitte siitä hänelle." - -"Minä?" - -"Niin, ettekö se olleet te? Joku puhui siitä aamulla minulle. En kai -itse ole voinut sitä arvata", sanoi Iris Deane katsoen häneen suurilla, -sinisillä silmillään. - -"Ah niin, -- aivan niin -- olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies. - -"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti. - -"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella äänensävyllä. - -"Kauheata!" läähätti hänen armonsa salaamatta pelkoaan. - -"Tulitteko vakuutetuksi siitä vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris. - -Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkä -luulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oli -auringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kenties -meren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöin -sitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivän -loppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunut -merenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?" - -"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!" - -"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer. - -"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "Myrsky -Kiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, mutta -sellainen alus kuin _Sirdaren_ ei siitä paljon välitä." - -Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinä -päivänä nähneet. - -Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanea -lorgnettinsa läpi. - -"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin, -luulen kuulleeni?" sanoi hän. - -Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällä -hetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti. - -"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady -Tozer. - -"Sukulaisten? -- Niitä meillä ei ole ketään -- tarkoitan sellaisia, -joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksi -Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten -suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen." - -"Mutta teillähän pitää tietysti olla seuranainen?" - -"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekikö isäni teihin sellaisen -vaikutuksen, että hän sallisi ikävän, lihavan vanhan naisen tehdä -elämäni sietämättömäksi?" - -Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunut -olemaan ristikuulustelussa. - -Kolmikuukautisella saarella oleskeluaikanaan oli hän oppinut välttämään -lady Tozeria. Täällä se kuitenkin oli mahdotonta ja vanha nainen -pureutui häneen kiinni kuin iilimato. Miss Iris Dean oli makupala -sellaisille, jotka pitävät juoruamisesta. Ei vielä kahtakymmentäyhtä -täyttänyt, isä rikas baronetti, joka vallitsi kokonaista laivastoa -komeita aluksia -- m.m. Sirdarenia --; tyttö, joka oli ollut isänsä -kodin hallitsijattarena siitä saakka kun tuli Dresdenistä kolme vuotta -sitten -- nuori, rikas, kaunis -- siinä yhdistelmä, joka sai miehet -kiittämään lempeää sallimusta ja naiset pakahtumaan kateudesta. - -Sir Arthuria pidättivät liikeasiat, mutta hän ei tahtonut jättää Iristä -alttiiksi vaaralliselle kiinalaiselle keväälle, joten he erosivat -kyyneleet silmissä ja Iris uskottiin kapteenin hoitoon. - -"Arvelen sir Arthurin teidän tulevaa avioliittoanne silmälläpitäen -haluavan, että tottuisitte olemaan itsenäinen", jatkoi lady Tozer. - -"Minun -- tulevaa -- avioliittoani!" huudahti Iris suunnattoman -hämmästyneenä. - -"Niin. Eikö ole totta, että aiotte avioliittoon lordi Ventnorin kanssa?" - -Eräs juuri ohikulkeva tarjoilija kuuli suoraan asiaan käyvän kysymyksen. - -Sillä oli omituinen vaikutus häneen. Hän tuijotti miss Deaneen ja -unohti itsensä siihen määrin, että antoi jäätelömaljakon levätä sir -John Tozerin kaljulla päälaella. - -Iris ei voinut olla huomaamatta hänen kummallista käytöstään. -Tavallinen hyvä tuuli karkoitti hänen lady Tozerin ristikuulustelun -johdosta tuntemansa vihan. - -"Se ehkä tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi hän iloisesti, -"mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua." - -"Peijakas! Mitä te teette, pässinpää", huusi sir John kun jäätelö alkoi -sulaa. - -Kohtaus huvitti niitä matkustajia, jotka istuivat kyllin lähellä -nähdäkseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja -sähisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen tänä -iltana!" Ja hän töyttäsi käskynalaisensa syrjään sir Johnin tuolin -luota. - -Miss Deane nousi ylös reippautta säteillen. - -"Olkaa hyvä, älkääkä rangaisko miestä, mr Jones", sanoi hän -rakastettavasti. "Se oli selvä onnettomuus. Hän hämmästyi niin. Hänen -sijassaan olisin kaatanut koko maljakon." - -Ylitarjoilija vaikeni. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta -niin merkittävä henkilö kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin -laivan omistajan tytär vielä merkittävämpi. - -"Kyllä, miss, kyllä!" vastasi hän sekä lisäsi sitten luottavasti: "On -hyvin ikävää tarjoilijalle tulla lähetetyksi toiseen luokkaan, miss. -Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero." - -Tyttö hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi -ruokaliinalla niskaansa. - -"Te annatte hänelle anteeksi, eikö niin?" kuiskasi hän. "En tiedä -minkävuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei nähnyt mitä -teki." - -Sir John tuli heti lempeämmäksi. - -Yht'äkkiä tunsivat matkustajat vaipuvansa ikäänkuin alus olisi -muuttunut suureksi hissiksi. He tarttuivat kovasti tuoleihinsa, jotka -natisivat ja koettivat pyörähtää nurin, samalla kun avonaisesta -luukusta räiskähti vesiryöppy sisään. - -"Kas niin!" huudahti hänen armonsa. "Tiesin, että joutuisimme myrskyyn, -vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!" - -Pitkät, tummat aallot liukuivat äänettömästi ohi laivan. Miehistö oli -täydessä työssä. Laskarit juoksivat edestakaisin totellen puosmannin ja -päälliköittensä pillien vihellyksiä. - -Upseerit valkoisissa univormuissaan kulkivat edestakaisin. -Vahdinmuutossa huomasi Iris ensimmäisen upseerin olevan puettuna -vanhaan siniseen pukuun ja kantavan käsivarrellaan öljytakkia -kiivetessään komentosillalle. - -Luonto näytti oikulliselta ja levottomalta. Laiva tuntui olevan -samanlaisessa mielentilassa. Ilmassa oli varustautumisen ja -koettelemuksen tuntu. Kettingit kitisivät tavalla, jota tyttö ei ollut -milloinkaan ennen huomannut, ja myrskykannella juoksevien miesten -askeleet kaikuivat raskailta ja kovilta. - -Soittokunnan eloisat säveleet eivät onnistuneet täyttämään salonkia. -_Sirdaren_ taisteli päättävästi yltyvää myrskyä vastaan. Mutta -todellinen taistelu oli miellyttävämpää kuin seuraavien tuntien -tuottama kauhea vaaran tunne. Koneen voimakas jyskytys, propellien -pyöriminen ja tasainen kulku läpi kuohun ja laineiden vaikutti -rohkaisevasti ja luottamusta herättävästi. - -Miss Deane osoitti kestävänsä merenkäyntiä. Hän hymyili iloisesti -laivalääkärille kun tämä huomasi hänen katselevan monia tyhjiä paikkoja -pöydässä. Iris oli yksin ja lääkäri asettui hänen viereensä. - -"Te tuotatte kunniaa yhtiölle -- olette oikea merenkuninkaan tytär", -sanoi lääkäri. - -"Tohtori, puhutteko samalla tavoin kaikille naismatkustajille?" - -"En, en suinkaan! Liiankin usein voin pysyä totuudessa vain olemalla -vaiti." - -Iris nauroi. "Jos jään kauaksi aikaa laivalle, niin menee pääni -pyörälle", huudahti hän. "Saan kuulla kohteliaisuuksia aina kapteenista ---" - -"Lääkäriin saakka!" - -"Te olette luettelossa jo toisena!" - -Oikeastaan ajatteli hän jäätelöä kuljettavaa tarjoilijaa ja tämän -hämmästystä kuullessaan mainittavan hänen otaksutusta kihlauksestaan. -Mies kiinnitti hänen mieltään. Hän näytti uraltaan suistuneelta -herrasmieheltä. Ylitarjoilija seisoi lähellä ja hetken aikaa tuumi hän -kysyä mihin rikollinen oli joutunut, mutta ei sitten välittänyt siitä. -Asia oli liian jokapäiväinen. - -Kovasti helisten vierivät porsliinit, lasit ja muut pöydällä olevat -esineet tuulenpuoleiselle laidalle. Jos ei pöydillä olisi ollut -varalaitoja, olisi kaikki vierinyt lattialle. Eräs tarjoilija kaatui -täysinäisen tarjottimen kera ja toiset olivat pakoitettuja tarttumaan -tuolien selustoihin pysyäkseen pystyssä. Eräs miehistä tarttui lähellä -olevan naisen hiuksiin, naisen, joka jokaista ruokailua ennen omisti -hiustensa järjestelylle tunnin. _Sirdaren_ koetti pyörähtää ympäri. - -"Suunnanmuutos!" huomautti tohtori. "Tavallisesti on tapana välttää -sitä matkustajien istuessa pöydässä, mutta rajumyrsky ei salli mitään -kohteliaisuuksia." - -"Minun on kiiruhdettava kannelle", sanoi miss Deane. - -"Ette voi päästä sinne ennenkuin huomenaamulla." - -"Niinkö! Kapteeni Ross lupasi minulle -- se tahtoo sanoa, minä pyysin -häntä --" - -Tohtori hymyili. Iris oli niin ihastuttavan itsepäinen. - -"Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ovet ovat suljetut. Laineet -huuhtovat kävelykantta joka minuutti. Yksi pelastusvenhe on -ryöstäytynyt irti ja useat kannatushirret ovat murskautuneet kuin -tulitikut. Ensi kerran elämässänne, miss Deane, olette lukittujen ovien -takana." - -Tyttö ehkä kalpeni hiukan, sillä tohtori lisäsi kiireesti: - -"Ei tietystikään ole mitään vaaraa, ymmärrättehän, mutta nämä -varovaisuustoimenpiteet ovat välttämättömiä. Te ette arvatenkaan -pitäisi siitä, jos useita tonneja vettä syöksyisi alas -salonginportaita, vai miten?" - -"En, ehdottomasti en. Mutta ei ole hauskaa olla suljettuna suureen -rautalaatikkoon, tohtori. Se muistuttaa suurta ruumisarkkua." - -"Ei suinkaan! _Sirdaren_ on turvallisin alus mitä löytyy. Teidän -isällänne on siinä suhteessa aina ollut erinomainen menettelytapa. -Lontoon Hongkong yhtiöllä ei kenties ole erittäin nopeakulkuisia -laivoja, mutta ne ovat merikelpoisia ja joka suhteessa hyvin -varustettuja." - -"Onko monta matkustajaa sairaana?" - -"Ei, ainoastaan tavallinen määrä. Mutta ennen päivällistä sattui suuri -onnettomuus." - -"Varjelkoon! Mitä tapahtui?" - -"Muutamat laskarit joutuivat myrskylaineeseen. Eräältä murtui luu." - -"Vieläkö muuta?" - -Tohtori epäröi. Hänen mieltään näytti kiinnittävän bourgougneviinin -väri. - -"En tunne vielä yksityiskohtia", vastasi hän. "Huomenna aamiaisen -jälkeen kerron teille kaikki." - -Mahtava aalto oli temmannut etukanssista mukaansa toisen perämiehen ja -neljä laskaria. Seuraava aalto sinkautti kaikki viisi takaisin kaidetta -vasten. Eräs mustista merimiehistä jäi jalka murtuneena makaamaan -kannelle. Toiset neljä musertuivat rautakaidetta vastaan ja katosivat. - -Kone hiljentyi hetkeksi. Laiva alkoi kääntyä. Kapteeni Ross puri -hampaitaan ja merkinantokello soitti: Täydellä vauhdilla! - -Tohtori oli kutsuttu pois ja Iris oli ainoa nainen salongissa. -Istuttuaan hetken katselemassa kortinpelaajia lähti hän hyttiinsä. -Siellä tapasi hän kamarineitinsä ja erään siivoojattaren. Molemmat -naiset itkivät. - -"Mikä on hätänä?" kysyi Iris. - -"Eräs hänen ystävättäristään oli naimisissa äskenhukkuneen miehen -kanssa", selitti kamarineito osoittaen siivoojatarta. - -"Hukkuneen? Minkä miehen?" - -Ja vähitellen sai Iris tietää koko surullisen totuuden. Hän oli vähällä -puhjeta kyyneliin. Hän muisti tohtorin epäröinnin ja omat sanansa -"suuresta ruumisarkusta." - -Hän ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada jäädä -emäntänsä luo. Hän tahtoi levätä sohvalla. - -Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa. -Hänen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja hän huomasi naurettavat -liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekivät. Hän ei ollut -peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sekä varustautunut vakaviin -tapahtumiin. - -Lopuksi hän kuitenkin nukahti ja hänen viimeinen selvä ajatuksensa oli -kiitollisuudentunne siitä, että kone jatkoi jyskytystään sellaisella -lujalla päättäväisyydellä. - -Kun oli muutettu suuntaa ja _Sirdaren_ kulki länsietelään, katsoi -kapteeni ilmapuntaria kerran puolessa tunnissa. Elohopea oli viimeisten -kahdentoista tunnin kuluessa laskenut pari tuumaa. Tavattoman matala -ilmanpaine aiheutti pilviä, jotka tekivät myrskyn tunnelman vielä -vaikuttavammaksi. - -Heti puolenyön jälkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkejä. Kello -puoli yksi kävi kohoaminen huomattavaksi ja samalla kääntyi tuuli äkkiä -länteen. - -Kapteeni Ross hymyili väsyneesti. Hänen muotonsa valkeni. Hän napitti -öljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja nyökkäsi hyväksyvästi. - -"Hyvä on", huusi hän torveen alaperämiehelle. "Pitäkää sama suunta -- -etelä 15 länsi." - -"Etelä 15 länsi, sir", huusi merimies vastaukseksi. - -Kapteeni Ross söi muutamia voileipiä ja huuhtoi ne alas kylmällä -teellä. Hän oli nälkäisempi kuin oli luullutkaan, sillä yhteentoista -tuntiin ei hän ollut maistanut mitään. Hän tilasi puhetorvella lisää -voileipiä sekä kahvia. - -Sitten alkoi hän tutkia karttaa ja ensimmäinen upseeri ryhtyi samaan -työhön. Molemmat miehet tarkastelivat sitä hiljaisuuden vallitessa. - -Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykynään ja asetti sen eräälle -pisteelle 14° N ja 112° Ö välille. - -"Olemme näillä tienoin", sanoi hän. - -Ensimmäinen upseeri myönsi ja sanoi: - -"Ei mitään teille tänä yönä, sir." - -"Ei yhtään mitään. Se on kuitenkin onni tällaisella ilmalla. -Päivänkoittoon voimme pitää niin kauas etelään kuin haluamme ja sitten --- -- Miltä näytti ulkona kun tulitte sisään?" - -"Hiukan paremmalta, arvelen." - -"Olen käskenyt lisää virvokkeita. Ottakaamme pieni tähystys ennenkuin -käymme käsiksi niihin." - -Molemmat upseerit menivät myrskykannelle. Samalla hetkellä yritti tuuli -pyyhkäistä merikorttihytin kannelta. Vahtiupseeri näki sen ja nyökkäsi. -Ei hyödyttänyt koettaa puhua. Mutta ilma oli huomattavasti kirkkaampi. - -Kaikki tuijottivat eteenpäin pimeyteen. He koettivat silmillään -lävistää edessään olevaa verhoa. Äkkiä kuului edestä villi ulvonta. -Nuo kolme miestä tuijottivat kauhistuneina suureen, mastottomaan -kiinalaisdsonkkaan, joka pyöri avuttomana aivan laivan edessä. - -Kapteeni juoksi ohjaushyttiin ja ilmaisi vilkkain elein, että suunta -oli muutettava. - -Vahtiupseeri asetti sähköosoittajan näyttämään "seis!" ja -"takaisin täydellä koneella!" vetäen samalla vapaalla kädellään -merkinantokädensijasta ja käheä varoitus saattoi tarjoilijat -juosten kiiruhtamaan ilmaluukkuja sulkemaan. Ensimmäinen upseeri -juoksi alatuulenpuoleiselle laidalle, sillä _Sirdaren_ totteli -silmänräpäyksessä peräsintä ja näytti selviytyvän dsonkasta kuin -taikaiskulla. - -Kaikki tapahtui niin nopeasti, että dsonkka liukui ohi laivan käheän -merkinannon vielä kaikuessa. Ensimmäinen upseeri, joka oli liittynyt -päällikköönsä, katsoi dsonkkaraukkaa. He näkivät miehistön tarrautuneen -korkealla esikannella olevaan vintturiin. Dsonkka oli lastattu -tukeilla. Vaikkakin vettä täynnä, ei se voinut upota, jos vain pysyi -koossa. - -Mahtava laine heitti sen etemmäksi laivasta ja sinkautti sitten -vastustamattomalla voimalla takaisin. _Sirdaren_ oli juuri -lopettamaisillaan käännöksen ja propelli pyöri ylhäällä ilmassa -- -sillä kolmas upseeri oli käskenyt täydellä vauhdilla eteenpäin! -- kun -kömpelö dsonkka antoi hirmuisen iskun _Sirdarenin_ peräpuoleen, löi irti -propellin ja särki peräsimen. - -Kone jyskytti tavattomasti ennenkuin koneenkäyttäjä sai sen -pysähtymään. Dsonkka katosi aaltoihin ja kaunis laiva, joka muutamia -sekuntteja sitten oli ollut täynnä voimaa, kamppaili kuin haavoitettu -Leviathan kostonhaluisen vihollisen käsissä. - -Mutta rohkeat, taitavasti johdetut miehet ponnistivat voimiaan -torjuakseen äärimmäisen onnettomuuden. - -Nopeasti asetettiin etumastoon purje, ja meriankkuri laitettiin kuntoon -heti kun huomattiin, ettei peräsin toiminut. Säännöllisin väliajoin -laskettiin raketteja siinä heikossa toivossa, että ne herättäisivät -jonkun muun laivan huomiota ja tämä seuraisi jäljestä sekä antaisi -myrskyn lakattua apua. - -Kun kapteeni oli varmistautunut siitä, ettei laiva ollut saanut vuotoa, -vaan vahingot olivat ulkopuolella, avattiin varmuusovet ja matkustajat -päästettiin salonkiin, säteilevään palatsiin, jossa ei huomannut -jälkeäkään myrskystä eikä vaurioista. - -Kapteeni Ross tuli itse sanomaan vaiteliaille miehille ja -kalpeille naisille muutamia rauhoittavia sanoja. Hän kertoi heille -totuudenmukaisesti mitä oli tapahtunut. - -Tunnit kuluivat hitaasti. Kaikki olivat halukkaat pääsemään kannelle -heittääkseen silmäyksen ulkona oleviin tuntemattomiin vaaroihin. -Mutta kun se ei voinut tulla kysymykseen, istuvat he pöydän ympärille -innokkaasti pohtimaan tilannetta. - -Muutamat varovaiset sielut menivät hytteihinsä ottamaan ylleen -arvoesineensä siltä varalta, että jotain odottamatonta vielä -tapahtuisi. Toiset, rohkeammat, menivät sensijaan uudelleen levolle. - -Sillä aikaa olivat kapteeni ja ensimmäinen upseeri ohjaushytissä, jossa -he innokkaasti tutkivat merikortteja ja keskustelivat uudesta vaarasta, -joka uhkaavana sukelsi heidän eteensä. Laiva oli ollut onnettomuuden -sattuessa kaukana tavalliselta kulkuväylältään. He laskivat sen nyt -kulkevan yhdentoista meripenikulman nopeudella tunnissa kohti tunnetun -maailman vaarallisinta paikkaa, Kiinan meren eteläisintä osaa, joka oli -täynnä lukemattomia kallioita, kiviä ja salakareja. - -Ei ollut kuitenkaan tehtävissä mitään muuta, kuin niin huomaamatta kuin -suinkin ryhtyä muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ja luottaa sitten -kohtaloon. Ankkurin heittäminen ja koetteleminen sen varassa kestää -myrskyä ei heidän nykyisessä tilassaan voinut tulla kysymykseen. - -Kello tuli kaksi, kolme, neljä. Puolen tunnin kuluttua koittaisi päivä. -Ilmapuntari nousi nopeasti. Myrskyn keskus oli mennyt ohi. Jälellä -olivat vain mahtavat laineet ja raivokas, mutta tasainen tuuli. - -Kapteeni Ross astui kahdennenkymmenennen kerran ohjaushyttiin. - -Hän näytti monta vuotta vanhemmalta. Hymyilevä, komea upseeri oli -muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Hän oli muuttunut -yhdessä laivansa kanssa. - -"On mahdotonta nähdä eteensä kahta jalkaa", uskoi hän lähimmälle -miehelleen. "En ole koko elämässäni ollut näin huolissani. Jumalan -kiitos, että yö lähenee loppuaan. Päivänkoitossa ehkä --". - -Hänen viimeisissä sanoissaan oli rukousta ja toivoa. Mutta hänen vielä -puhuessaan näytti laiva kohoavan ilmaan. - -Silmänräpäystä myöhemmin kuului räiskettä ja rautojen katkeilemista. -Kaikki, jotka sattumalta eivät pitäneet lujasti kiinni, kaatuivat. -Kansi taipui, samalla kun aallot, jotka uudistuneella raivolla löivät -uutta estettä vastaan, tukahduttivat laskarien huudot. - -_Sirdaren_ oli lopettanut viimeisen retkensä. Nyt se oli rikkoutunut -hylky. Se riippui karilla muutaman sekunnin. Silloin tarttui uusi laine -suureen laivaan, kuljetti sitä jonkun matkaa ja paiskasi kallioihin. -Sen selkä taittui. Se katkesi kahteen osaan. Molemmat osat kääntyivät -ylösalaisin ja kaikki -- mastot, savupiiput, veneet, ja jokainen elävä -sielu joutui kuohuvaan vesi- ja vaahtopyörteeseen, joka heidät nielasi. - - - - -II. - -Pelastuneet. - - -Kun _Sirdaren_ katkesi keskeltä, halkesi salongin lattia mahtavalla -räiskeellä. Liian huumautuneina voidakseen lausua edes rukousta -lensivät miehet ja naiset sikin sokin. Iris tempautui kauhistuneen -kamarineitinsä otteesta, putosi käytävään ja olisi mennyt laivan mukana -pohjaan, jollei eräs kajuutanportaihin nojaava merimies olisi tarttunut -häneen. - -Mies ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Itsesäilytysvaiston ajamana -tarttui hän laivan törmätessä kivelle ensimmäiseen tukeen. Samoin -saattoi vaistomainen auttamisenhalu hänet ojentamaan vasemman kätensä -ja tarttumaan tytön vyötäisiin kun tämä vieri ohi. Onnellisen sattuman -kautta olivat he tuulenpuoleisella laidalla, sillä epäröityään kauhean -sekunnin kallistui laiva alatuuleen. - -Mies ei ollut valmistautunut tähän. Samalla hetkellä kun portaat -kallistuivat, kadotti hän tasapainonsa; molemmat lennähtivät -voimakkaasti luukun kautta ulos ja katosivat kiehuvaan aallokkoon. -Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta ajatella. Sarja vaikutelmia, -joukko epäselviä kuvia kiintyi sieluun ja selveni myöhemmin -tuskallisina muistoina. Pelko, epätoivo, hämmästys -- ei mitään -näistä tunteista ollut olemassa. Hän tiesi ainoastaan, että elotonta -naisruumista -- sillä onneksi oli Iris pyörtynyt -- täytyi pidellä -lujasti kunnes kuolema sen häneltä tempaisi. Hän palasi tietoisuuteen -kuohuvassa meressä ja tunsi jalkojensa alla jotain, joka muistutti -viettävää kalliota. Hän kohosi vedestä ja luuli tuntevansa jälleen -ohjaushyttiä kannattavan pylvään, joka yhdessä ohjaushytin kanssa oli -repeytynyt irti. - -Vapaalla kädellään tarttui hän tähän odottamattomaan tukeen. Lyhyen -hetken oli hänellä hämärä tietoisuus laivan haaksirikosta. Sekä keula- -että peräpuoli olivat ilmanpaineesta räjähtäneet. Hylynsirpaleet ja -ihmisruumiit singahtivat sinne tänne. Meri jymisi kallioita vastaan -kymmenentuhannen mahtavan rautavasaran lailla. - -Univormupukuinen mies -- hän arveli sen olevan kapteenin -- ojensi -kätensä tarttuakseen pylvääseen, joka kannatti merimiestä ja tyttöä, -mutta kateellinen aalto kohotti puun ja lennätti miehen tiedottomine -taakkoineen takaisin syvyyteen. Hän taisteli elämästä epätoivon -vimmalla. Nyt oli loppu varmasti käsissä. Mutta ei, hänen polvensa -nojasi musiikkisalongin kattoa vastaan ja hän sai hengähdysaikaa. -Suurin vaikeus oli hengittämisessä, niin tiheää oli kuohu, jonka läpi -hän ajautui. Mutta tässäkin kauheassa silmänräpäyksessä säilytti hän -mielenmalttinsa. Tiedottoman tytön suonenvedontapaiset rinnan liikkeet -osoittivat hänen olevan tukehtumaisillaan. Äärimmilleen ponnistaen -käänsi hän tytön siten, että suojasi häntä omalla ruumiillaan. - -Se näytti tuottavan helpotusta ja tällä hetkellä luuli merimies -tuntevansa hänet. Hänellä ei ollut kuitenkaan kykyä selvästi -ajattelemaan. Samalla hetkellä, kun hän epäselvästi pääsi perille -naisen henkilöllisyydestä, kadotti heikko tuki, johon hän nojasi, -tasapainon, ja epätasainen taistelu alkoi jälleen. - -Tällä kertaa tapasivat hänen jalkansa jotain turvallisen kiinteätä. -Hän paiskautui eteenpäin ja tunsi jälleen saman kiinteän ja lujan -pohjan. Hänen sielunkykynsä heräsivät. Siinä oli hiekkaa. Pelastuksen -toivon kannustamana taisteli hän kuin hullu. Hän kaatui usein; kolme -kertaa koetti takaisin virtaava vesi viedä hänet mukanaan, mutta hän -ponnisteli sokeasti edelleen kunnes jalat vajosivat pehmeään valkoiseen -hiekkaan. - -Hän kaatui kykenemättä enää nousemaan. Ponnistaen viimeiset voimansa -veti hän tytön lähelleen ja siinä lepäsivät molemmat mistään -välittämättä. - -Miten kauan mies siinä makasi, saattoi hän jälkeenpäin vain arvailla. -_Sirdaren_ vajosi pohjaan juuri ennen päivänkoittoa ja merimies näki -tajuntansa palattua pienen auringonsäteen pilkistävän pilvien välitse -idässä; myrsky oli alkanut vaimentua. - -Hän kohottautui hitaasti ja vaivaloisesti istumaan. Heti alettuaan -liikkua tunsi hän pahoinvointia, sillä hän oli niellyt paljon -suolavettä, ja vasta saatuaan sen pois saattoi hän ajatella tyttöä. -Tämä makasi vielä kasvot hiekkaa vasten. - -Kaikkien pakoittavien jäsentensä väristessä lankesi hän toiselle -polvelleen ja kohotti hellästi Iriksen pään ja olkapäät ylös. Tytön -silmät olivat suletut, huulet ja hampaat lujasti yhteenpuristetut -- -seikka, jota hän epäilemättä sai kiittää hengestään, sillä muussa -tapauksessa olisi hän tukehtunut; -- hänen kalpeutensa oli sitä lajia, -joka näytti todistavan kuolemaa. - -Epätoivon elein pyyhkäisi mies takinhihalla silmiään paremmin -nähdäkseen. Sitten koetti hän vapisevin käsin avata tytön puseron -kaulusta ja nyöriliivejä. Hänellä oli hämärä käsitys siitä, että -niin oli pyörtyneiden naisten kanssa meneteltävä ja hän oli vakaasti -päättänyt palauttaa Iris Deanen tajuihinsa. Hänen työtään vaikeutti -vyö, jonka hän katkaisi veitsellään. - -Silloin vasta huomasi hän oikean kätensä etusormen kynnen repeytyneen -irti, luultavasti koettaessaan pitää kiinni epävarmasta tuesta, joka -oli niin merkittävästi vaikuttanut hänen pelastukseensa. Kynsi riippui -yhä lihariekaleessa kiinni estäen käden käyttöä. Ilman epäröimistä puri -hän hampaillaan siihen ja repäisi irti. - -Aikoessaan senjälkeen ruveta huolehtimaan tytöstä, huomasi hän -ihmeekseen tämän loikovan avoimin silmin ja katsovan häneen. Tyttö oli -täydessä tajussaan ja oli nähnyt hänen omituisen käyttäytymisensä. - -"Jumalan kiitos, te olette elossa!" huudahti merimies käheästi. - -"Miksikä niin teitte? Minkävuoksi repäisitte kynnen?" kuiskasi tyttö. - -"Se oli tiellä. Halusin leikata vaatteenne auki vyötäisiltä. Olitte -pyörtynyt ja aioin avata nyöriliivinne." - -Iriksen väri palasi huomattavan nopeasti. - -Hän koetti kohottautua ja kädet yrittivät vaistomaisesti järjestää -pukua. - -"Naurettavaa!" huudahti hän hämillään. - -"Luuletteko voivanne maata siinä kunnes hankin hiukan vettä?" kysyi -mies levottomasti. - -Iris nyökkäsi ja sulki silmänsä. Se johtui vain siitä, että suolainen -merivesi kirveli kovasti silmiä, mutta merimies luuli hänen pyörtyvän -uudelleen. - -"Koettakaa olla pyörtymättä", sanoi hän. "Eikö ole parasta, jos avaan -vaatteenne?" - -"Ei, ei", mutisi Iris. "Silmiäni vain kirveltää, siinä kaikki. Eikö ole --- yhtään -- vettä?" - -Mies laski hellästi hänen päänsä hiekalle ja nousi ylös. Hänen -ensimmäinen silmäyksensä koski merta. Hän näki jotain, joka sai hänet -hämmästyksestä säpsähtämään. Meri vyöryi yhä edelleen yli riuttojen, -jotka sulkivat sisäänsä pienen lahdelman. Vastakohta myrskyävän meren -ja tyynen, rauhallisen lahden välillä oli kummastuttava. - -Merellä ei näkynyt jälkeäkään _Sirdarenista_, mutta ranta oli -kaikkialla pirstaleiden peitossa ja -- kauheata -- useita elottomia -ihmisruumiita oli heittynyt sikin sokin rannalle laivanjäännösten -joukkoon. - -Tämä huomio sai hänet toimimaan. Hän kääntyi heittääkseen silmäyksen -maahan, johon avuttomine seuralaisineen oli joutunut. Suureksi -helpotuksekseen huomasi hän sen olevan vuorista ja metsänpeittämää. -Hän tiesi, ettei laiva ollut voinut ajautua Borneoon, joka oli kaukana -etelässä. Tämän täytyi olla joku niistä Kiinan meressä olevista -sadoista saarista, joilla kalastajat käyvät. Todennäköisesti oli se -asuttu, vaikkakin tuntui kummalliselta, etteivät saaren asujamet olleet -näyttäytyneet. Joka tapauksessa oli täällä vettä ja jotain syömistä. - -Mutta ennen vedenetsintään lähtemistä oli suoritettava kaksi asiaa. -Tyttö oli muutettava pois nykyisestä paikastaan. Olisi liian julmaa -antaa hänen nähdä rannalla olevia ruumiita. - -Hän kumartui tytön puoleen ja sanoi lempeästi: "Teidän täytyy antaa -minun kantaa itsenne kauemmaksi maalle." - -Sitten otti hän tytön käsivarsilleen ja kantoi erään hiekasta kohoavan -kiven taa, joka suojasi tuulelta ja rannan tarjoamalta näyltä. - -"Minua paleltaa ja olen niin väsynyt", mutisi Iris. "Eikö ole yhtään -vettä? Kaulassani tuntuu niin kipeältä." - -"Koettakaa maata hiljaa muutamia minuutteja. Teidän ei tarvitse kärsiä -kauan. Tulen heti takaisin." - -Hänen oma kurkkunsa ja silmänsä kirvelivät kuin tulessa suolavedestä, -mutta siitä huolimatta juoksi hän ensiksi lagunin rannalle. Siellä oli -kaikkiaan neljätoista ruumista. Miesten joukossa oli laivalääkäri, -ensimmäinen upseeri ja sir John Tozer. - -Merimies ei osoittanut mitään näkyvää liikutusta tutkiessaan heitä. -Vakuuttauduttuaan siitä, ettei voinut auttaa ketään näistä vaiteliaista -olennoista, meni hän lähintä metsää kohden. Hän ei tiennyt kuinka -pitkäaikaiseksi vedenetsintä tulisi ja hänelle oli mitä tärkeintä sen -löytäminen. - -Tultuaan likimmäisten puiden luo päästi hän ilohuudon. Siellä -kasvoi suuri joukko saniaiskasveja, joiden suuret kääntyneet lehdet -muistuttivat teekuppia ja sisälsivät sadevettä, johon oli senlisäksi -sekaantunut niiden omaa hyvältämaistuvaa mehua. - -Hän leikkasi veitsellään kaksi lehteä noituen samalla vahingoittunutta -sormeaan ja kiiruhti Iriksen luo kalliine juomineen. Iris onnistui -nousemaan käsivarsiensa varaan ja hänen silmänsä loistivat toivosta -saada jotain virkistävää. Hän joi nopeasti molempien lehtien sisällön. - -"Miten kummallinen maku", sanoi hän sitten. "Mitä se on?" - -Mutta into, jolla Iris sammutti janonsa, muistutti merimiestä omista -silmänräpäykseksi unohtuneista tuskistaan. Hänen kielensä tuntui -turpoavan ja hänen oli mahdotonta vastata. - -"Te ette ole juoneet mitään itse!" huudahti Iris. "Menkää heti juomaan. -Ja olkaa ystävällinen ja tuokaa minullekin vielä vähän." - -Hänen ei tarvinnut sanoa sitä kahta kertaa. Juotuaan kiireesti -muutamien lehtien sisällyksen, palasi merimies Iriksen luo tuoden lisää -vettä. Tyttö oli nyt noussut istumaan. Aurinko loisti majesteetillisena -pilvien välitse ja jäsenet saivat lämpöä ja jäntevyyttä. - -"Mitä tämä on?" kysyi hän juotuaan vielä kerran. - -"Saniaiskasvin vettä. Luonto ei ole aina julma. Ollessaan erinomaisen -jalossa mielentilassa keksi se tämän tavan säilyttää vettä." - -Miss Deane ojensi kätensä saadakseen lisää. - -"Ei, madame", sanoi merimies äänessään kunnioitusta ja päättäväisyyttä. -"Ei enempää tällä kertaa. Ensiksi on minun hankittava jotain syötävää." - -"Laiva on uponnut?" sanoi Iris hetken vaiettuaan. - -"Niin, madame." - -"Ja me olemme ainoat pelastuneet?" - -"Pelkään niin olevan." - -"Onko tämä asumaton saari?" - -"En usko, madame. Se on ehkä tilapäisesti asumaton, mutta kiinalaiset -kalastajat tulevat näille seuduille kokoamaan kilpikonnia ja -_beche-de-meriä_. En ole nähnyt meitä itseämme lukuunottamatta -ainoatakaan elävää olentoa, mutta asukkaat voivat oleskella saaren -eteläosassa." - -"Ei voi olla mahdollista", jatkoi Iris hetken kuluttua, "että -_Sirdarenin_ kokoinen laiva on murskautunut." - -Merimies vastasi tyynesti: - -"Se on vain liiankin totta, madame. Te ette tiedä kuinka se tapahtui --- se kävi niin nopeasti. Onneksi kadotitte te tajuntanne." - -"Kuinka sen tiedätte", kysyi tyttö nopeasti. - -"Minä -- niin -- olin sattumalta teidän läheisyydessänne, madame, kun -laiva murskautui ja me -- tulimme heitetyksi yhdessä maihin." - -Iris kohottautui ja katsoi häneen. "Nyt muistan", huudahti hän. "Te -tartuitte minuun kaatuessani käytävään. Putosimme mereen laivan -hajotessa. Olette pelastanut henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, en -olisi päässyt hengissä." - -Hän tarkasti miestä vakavasti nähdessään punan kohoavan tämän suolan ja -hiekan peittämille kasvoille. - -"Ei, mutta", huudahti hän äkkiä, "tehän olette tarjoilija, jonka eilen -huomasin salongissa. Mistä johtuu, että olette merimiehen puvussa?" - -"Myrskyn aikana sattui laivalla onnettomuus, madame. Olen sangen hyvä -merimies, mutta huono tarjoilija ja pyysin tulla muutetuksi. Koska -miehistö ei ollut täysilukuinen, suostuttiin pyyntööni." - -Iris tarkasteli häntä hyvin huomaavasti. - -"Te pelastitte henkeni", toisti hän hitaasti. Sitten juolahtivat hänen -mieleensä kapteeni Ross, sir John, lady Tozer, tohtori, kamarineiti -ja kaikki muut. Olivatko kaikki tosiaankin kuolleet? Hänen huulensa -värisivät ja silmät täyttyivät kyynelin. - -"Onko todellakin totta, että kaikki meitä lukuunottamatta ovat -hukkuneet?" kysyi hän katkonaisella äänellä. - -"Onnettomuudeksi ei siitä voi olla pienintäkään epäilyä", vastasi -merimies alasluoduin katsein. - -"Oletteko siitä ihan, ihan varma?" - -"Kyllä -- ainakin muutamien suhteen!" Vasten tahtoaan kääntyi hän -rannalle. - -Iris ymmärsi. Hän laskeutui polvilleen, painoi kädet kasvoilleen ja -purskahti kovaan itkuun. Mies kumartui hänen puoleensa katseessaan -sanomatonta osanottoa ja aikoi laskea kätensä hänen olalleen, mutta -pidättäytyi äkkiä. Jokin oli tehnyt tämän miehen kovaksi. Hänelle -maksoi ponnistusta välinpitämättömänä pysyminen, mutta se onnistui. Hän -puristi huulensa yhteen ja lempeä ilme kasvoilta katosi. - -"Kas niin, rakas madameni", huudahti hän teeskennellyn reippaalla -äänellä, "teidän on rauhoituttava. Haaksirikossa on samoin kuin -sodassakin. Me olemme elossa ja meidän on koetettava selviytyä. -Kadonneita me emme voi auttaa." - -"Mutta osanottoa voimme tuntea" vaikeroi Iris katsoen häneen -kyynelten täyttämin silmin. Ei edes tälläkään hetkellä hän voinut -olla kummastelematta, että tämä merimies, joka puhui kuin sivistynyt -mies, mutta koetteli jäljitellä alemman luokan tapoja, oli mitä -ritarillisimmin pelastanut hänen henkensä ja auttanut häntä, vaikka -itse oli vielä enemmän avun tarpeessa. - -Mies odotti vaieten kunnes hänen nyyhkytyksensä lakkasivat. - -"Ja nyt, madame", sanoi hän, "on tärkeintä saada jotain ruokaa. En -jätä teitä mielelläni yksin ennenkuin olemme oppineet tuntemaan -oleskelupaikkamme paremmin. Jaksatteko kulkea vähän matkaa metsään -päin, vai kannanko teitä?" - -Iris nousi heti ja työnsi uhmaavasti hiuksensa taapäin. - -"Tietysti voin kulkea", vastasi hän. "Mitä ehdotatte tehtäväksi?" - -"Niin, madame --" - -"Mikä on nimenne?" keskeytti Iris käskevästi. - -"Jenks, madame -- Robert Jenks." - -"Kiitos! Kuulkaa nyt, Robert Jenks. Minä olen miss Iris Deane. Laivalla -olin minä matkustajana ja te tarjoilijana -- toisin sanoen, siksi kun -rupesitte merimieheksi. Täällä olemme onnettomuustovereita, mutta -te olette johtaja -- minä olen aivan avuton. Voin auttaa teitä vain -antamienne ohjeiden mukaan, enkä siis halua enää hetkeäkään tulla -kutsutuksi 'madameksi'. Ymmärrättekö?" - -Mr Robert Jenks tunsi hänen suurten sinisten silmiensä katselevan -itseään ja tukahdutti hymyilyn. Tyttö oli yhä hermostunut, täytyi tehdä -hänen mielikseen. - -"Kuten haluatte, miss Deane", sanoi hän. "Tosiasiaksi kuitenkin jää, -että meillä on paljon tehtävää ja että meidän on heti syötävä jotain." - -"Mitä voimme syödä?" - -"Ottakaamme siitä selvää", vastasi Robert Jenks, alkaen tarkastella -lähimpiä puita. - -He liikkuivat vaivaloisesti eteenpäin. Silloin tuli Iris ajatelleeksi -harvinaista näkyä, joka oli osunut hänen silmiinsä tajunnan palatessa. - -"Olette vahingoittanut sormenne", sanoi hän. "Näyttäkää se minulle." - -Jenks ojensi oikean kätensä häneen katsomatta. - -"Oi, raukkaa!" huudahti Iris. "Sitä pakottaa tietysti hirveästi." - -Sitten repäsi hän riekaleen puvustaan ja sitoi sormen hellästi ja -varovasti. - -"Kiitos!" sanoi Jenks. Sitten päästi hän ilohuudon. - -"Jupiterin kautta, miss Deane! Meillä on onnea! Tässä on mainio -pisankipuu!" - -Vaikkakin hedelmät tuskin olivat kypsiä, söivät he niitä ahnaasti. -Vihdoinkin oli heidän nälkänsä jonkunverran vaimentunut. - -"Nyt", selitti Jenks, "on teidän levättävä täällä hetkinen. Aion mennä -takaisin rannalle. Teidän ei tarvitse olla peloissanne. Täällä ei ole -mitään eläimiä, jotka voisivat teitä vahingoittaa, enkä minä viivy -kauan." - -"Mitä teette rannalla?" kysyi Iris. - -"Koetan pelastaa ruokatavaroita ja muuta." - -"Enkö saa tulla mukaan? Saattaisin ehkä olla hiukan avuksi." - -Jenks vastasi hitaasti: - -"Olkaa kiltti ja tehkää mielikseni jäämällä tänne. Tulen takaisin pian -ja siellä tulee ehkä koko joukko työtä." - -Iris ymmärsi hänen tarkoituksensa ja värähti. - -"_Sitä_ en saattaisi tehdä", mutisi hän. "Minä pyörtyisin. Teidän -poissaollessanne rukoilen heidän puolestaan -- onnettomien -ystäväraukkojeni puolesta." - -Jenksin jättäessä hänet itki hän hiljaa. - -Kun Robert Jenks tuli lagunille, pysähtyi hän äkkiä. Hän muisti -varmasti lukeneensa neljätoista ruumista. Nyt niitä oli vain -kaksitoista. Kaksi laskaria, jotka olivat levänneet aivan lagunin -rantakivillä, oli kadonnut. - -Mihin he olivat joutuneet? - - - - -III. - -Löytö. - - -Merimies ei kuluttanut aikaa ihmettelemiseen. Hän tutki innokkaasti -jokaista kadonneista laskareista jäänyttä jälkeä. Lopuksi tuli hän -siihen tulokseen, että voima, jota hän ei voinut ymmärtää, oli vetänyt -ruumiit kallioiden yli laguniin. - -Nähtyään ne viimeksi puoli tuntia sitten olivat ne levänneet monta -jalkaa vesirajan yläpuolella. Tällä kohdalla oli ranta hyvin jyrkkää. -Hän saattoi katsoa syvälle kirkkaaseen veteen. Siellä ei näkynyt muuta -kuin useita erilaisia pikkukaloja. - -Tapahtuma kummastutti ja suututti häntä. Yhä ajatellen asiaa istuutui -hän kivelle, otti kenkänsä ja tyhjensi niistä veden. Sukkansa asetti -hän kalliolle kuivumaan. - -Se muistutti häntä miss Deanen tarpeista. Hän juoksi paikalle, -josta saattoi huutaa tytölle neuvoakseen tätä hänen poissaollessaan -kuivaamaan vaatteitaan. Hän vetäytyi nopeasti takaisin peljäten -tulevansa nähdyksi, sillä Iris oli jo levittänyt suuren osan -vaatteitaan auringonpaisteeseen. - -Senjälkeen ryhtyi hän epämiellyttävään, mutta välttämättömään työhön. -Ensimmäisen upseerin ja tohtorin taskusta veti hän esille kaksi -ladattua revolveria toivoen etteivät patruunat olisi kastuneet. Peläten -säikäyttävänsä miss Deanea ei hän kuitenkaan uskaltanut niitä koetella. - -Molemmilla upseereilla oli lompakot, muistikirjat ja lyijykynät. -Toiseen muistikirjoista, jonka lehdet olivat kuivat, teki hän tarkan -luettelon kuolleilta löytämistään rahoista ja arvoesineistä. Sen -jälkeen otti hän molemmilta kengät ja päällysvaatteet. Hän ei tiennyt -kuinka kauaksi hänen ja tytön oli saarelle jäätävä, ja oli senvuoksi -välttämätöntä varustautua vaatteilla. - -Siitä huolimatta oli hänen hyvin vaikea ottaa naisten päällysvaatteet. -Sitten seisahtui hän tuumimaan kuinka menettelisi ruumiiden kanssa. -Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kaivaa laudanpätkällä suuri kuoppa, -mutta ajatellessaan kuinka paljon työtä se vaatisi ja kuinka paljon -hänelle ja hänen avuttomalle toverilleen kallisarvoista aikaa siihen -tarvittaisiin, katsoi hän parhaaksi luopua aikomuksestaan. - -Hän puri hampaat yhteen ja työnsi ruumiit, yhden kerrallaan, laguniin. -Ne eivät enää tulisi näkyviin. Hän oli melkein suunniltaan ja tunsi -tehneensä ikäänkuin häpeällisen rikoksen, sillä tyyneen veteen -muodostui mustien terävien evien aikaansaamia väreitä. Hait olivat -täydessä toimessa. - -Senjälkeen hän ojentautui ja pudisti itseään kuin koira. Oli jälellä -vielä paljon tehtävää. Hän kokosi vaatteet yhteen ja asetti niiden -läheisyyteen rikkinäisen tavaralaatikon sirpaleita -- pettääkseen -Iristä. Tätä tehdessään potkaisi hän hiekasta esiin ruostuneen kris'in -(malaijilaismiekan). Tämän aseen läsnäolo pelästytti häntä. Hän tutki -sitä kauan ja pisti sen takaisin hiekkaan, niin ettei sitä näkynyt. - -Pukeuduttuaan kuiviin sukkiin ja kenkiin palasi hän Iriksen luo. - -"Oletteko valmis, miss Deane", huusi hän iloisesti. - -"Valmis! Minähän olen odottanut teitä?" - -Jenks naurahti itsekseen. "Minun on pidettävä vaaria kielestäni, ettei -se minua ilmaise", ajatteli hän. - -Iris tuli hänen luokseen. Jollain salaperäisellä tavalla oli tyttö -siistiytynyt melkoisesti, mutta vaatteissa näkyi reikiä. - -"Jospa minulla vain olisi neulaa ja lankaa --" alkoi Iris. - -"Siinäkö kaikki?" kysyi merimies alkaen kaivella taskujaan ja otti -esille pienen rasian, joka sisälsi sormustimen, kuusi neulaa ja -muutamia lankakeriä. Rasia ja sen sisältö olivat märkiä, mutta tyttö -tarttui tähän aarteeseen huoahtaen syvään helpotuksesta. - -"Olkaa kiltti ja hankkikaa minulle nyt sähkösanoma-asema ja laiva!" -huudahti hän. - -Merimiehen oli mahdoton vastustaa hänen tarttuvaa eloisuuttaan. Tällä -kertaa nauroi hän koettamatta sitä salata. - -"Otamme niistä selon, miss Deane. Mutta tahdotteko silläaikaa olla niin -ystävällinen ja käyttää tätä? Aurinko nousee nopeasti taivaalle." - -Hän ojensi Irikselle öljylakin, jota käytti. Itselleen oli hän ottanut -toisen. Tytön katse tuli vakavaksi, sillä hän muisti merimiehen asian. -Mutta kun hän oli harvinaisen ymmärtäväinen nuori nainen, ei hän tehnyt -mitään vastaväitteitä, vaan pakottautui solmimaan nyörit leuan alta. - -Tullessaan rannalle huomasi hän vaatekasan rikkonaisen tavaralaatikon -keskellä. Tämä kuje ei häntä pettänyt. Mutta hän katsoi hyvin -kiitollisena seuralaiseensa. Miten huoltapitävä tämä olikaan! - -"Näen teillä olleen paljon työtä", sanoi Iris nyökäten sille suunnalle, -jossa vaatteet ja kengät olivat. - -"Niin", sanoi merimies. "Oli onni että löysin ne, eikö niin?" - -"Kyllä. Kun ne ovat oikein kuivuneet, käytän niistä osan. Mutta mihin -ryhdymme ensiksi?" - -"Kaikkein ensiksi, miss Deane, on meidän tutkittava maihin ajautuneet -tavarat ja katsottava sisältäisikö laatikoista joku ruokatavaroita. -Toiseksi on meidän vedettävä kuivalle maalle kaikki, josta saattaa -olla hyötyä. Kolmanneksi on meidän syötävä ja levättävä, ja lopuksi on -tutkittava saari, ennenkuin tulee liian pimeä. Olen vakuutettu, että -olemme täällä yksin. Tämä on hyvin pieni saari, ja jos täällä olisi -ollut kiinalaisia, olisivat he kauan sitten näyttäytyneet." - -"Luuletteko siis meidän olevan pakoitettuja jäämään tänne kauaksi -aikaa?" - -"Sitä on mahdoton tietää. Apu saattaa tulla päivän kuluttua. Toiselta -puolen -- on viisainta, miss Deane, varustautua pahimpaan." - -"Tarkoitatteko, että meidän on kenties oltava täällä viikkoja -- ehkäpä -kuukausia?" - -"Jos ajattelette muutamia tunteja taaksepäin, niin myönnätte olevan -onnen, että yleensä olemme täällä." - -"Älkää väistäkö kysymyksiäni, mr Jenks! Vastatkaa!" - -Mies kumarsi. "Tosiasiat ovat nähtävissä, miss Deane. _Sirdarenin_ -uppoaminen ei varmastikaan tule tunnetuksi moneen päivään. Tullaan -arvelemaan konevian kohdanneen höyrylaivaa. Asiamiehet Singaporessa -odottavat sähkösanomaa laivan olopaikasta. Myrsky on saattanut ajaa sen -minne hyvänsä. Vihdoin lähettävät he laivan ottamaan selkoa asiasta --- teidän isänne levottomuus voi hiukan kiirehtiä sen lähettämistä. -Etsijäretkikunnan on tutkittava koko Kiinan meri. Myrsky on saattanut -ajaa vahingoittuneen laivan etelään, pohjoiseen, itään tahi länteen. -Kiinan, Jaavan, Borneon ja Filippiinien rantamat eivät ole varustettu -sähkölangoilla. Sitäpaitsi on meidän otettava huomioon rantarosvot ja -villit kansanheimot." - -"Lyhyesti ja selvästi", jatkoi hän, "meidän on kenties jäätävä tänne -moniksi päiviksi, ehkäpä kuukausiksi. Aina on tietysti mahdollisuus, -että meidät löydetään. Meidän on kuitenkin toimittava silmälläpitäen -pitkäaikaista tänne jäämistä. Puhun asianhaaroista sellaisina kuin ne -ovat. Saaren lähempi tutkiminen saattaa kenties muuttaa mielipiteeni." - -"Missä suhteessa?" - -Merimies kääntyi osoittaen heidän takanaan olevaa puiden peittämää -kukkulaa. - -"Tuolta ylhäältä näemme kukaties toisia suurempia saaria. Siinä -tapauksessa ovat ne varmasti asuttuja. Minua kummastuttaa ettei tämä -sitä ole." - -Hän vaikeni äkkiä. He kuluttivat turhaan aikaa. Ennenkuin Iris ehti -auttaa oli hän vetänyt vedestä suuren, ehyen laatikon. - -"Samppanjaa!" sanoi hän. "Vieläpä lisäksi hyvää merkkiä." - -Tämä mies oli tosiaankin arvoitus. Hän puhui sivistyneen miehen -tavoin, mutta käyttäytyi harkitun karkeasti luullessaan Iriksen häntä -tarkkaavan. Tämä karkea kuori hämmästytti tyttöä. - -Iris ryhtyi auttamaan sikäli kun voi. He saalistivat harvinaisen -kokoelman. Laatikon samppanjaa, toisen konjakkia, kirjalaatikon, -yökiikarin, kompassin, useita laatikoita laivakorppuja, suolan -peittämiä, mutta kovuutensa vuoksi hyvin säilyneitä. Kaksi suurta -laatikkoa kinkkua pelastettiin hyvin säilyneinä ja senlisäksi muutamia -suuria vadin kansia, rautapata, joukko lankkuja ja nuoria. - -Sitäpaitsi saivat he hyvin raskaan laatikon, joita eivät jaksaneet -nostaa. Merimies etsi sopivan rautapalan, jolla mursi auki kannen -- -laatikko sisälsi 500 Lee-Metford-kiväärin patruunaa. - -"Ah", huudahti hän. "Nyt tarvitsemme joitakin kiväärejä." - -"Mitä hyötyä meillä niistä olisi?" kysyi Iris. - -Merimies kutsui itseään pöllöksi, mutta vastasi heti. - -"Lintuja ampuaksemme tietenkin, miss Deane. Täällä on niitä paljon ja -monet syötäviä." - -"Teillähän on kaksi revolveria ja patruunoita." - -"Niin kyllä, mutta niitä ei voi käyttää metsästykseen." - -He työskentelivät vaieten vielä tunnin. Aurinko läheni keskitaivasta -ja lämpö vaivasi sietämättömästi. Jenks otti kinkun, laivakorppuja, -ajopuita ja kiikarin sekä pyysi miss Deanea seuraamaan mukana -metsänreunaan. Iris totteli lausumatta sanaakaan, vaikkakin kummasteli -kuinka merimies aikoi sytyttää tulen. Avustaakseen jollain tavoin -tulevan juhlan valmisteluissa, otti hän maljakon kannen ja pullon -samppanjaa. - -Merimies tarkasteli viimemainittua paheksuvin katsein. - -"Ei niin kauan kuin aurinko on ylhäällä", sanoi hän. "Illalla se kyllä -on erinomaista". - -"Se oli teille aiottu", sanoi Iris kylmästi. "Minä en juo viiniä." - -"Teidän on rikottava raittiuslupaustanne niin kauan kuin olette -täällä, miss Deane. Tällä leveysasteella on usein öisin hyvin kylmä. -Vilustuminen saattaisi aiheuttaa kuumeen, kenties kuoleman". - -"Kummallinen ihminen!" mutisi tyttö. - -Hän tarkkasi huolellisesti merimiehen valmistuksia. Tämä otti -muistikirjasta kuivan lehden, veti patruunasta kuulan ulos ja kasteli -ruudin. Siveltyään ruudinsekoitusta paperille asetti hän sen aurinkoon, -jossa se heti kuivui. Senjälkeen kokosi hän kuivia palmunoksia, -jotka asetti ajopuiden alle ja valitsi nuotiolleen varjoisan paikan. -Pistettyään paperin oksien väliin, kiersi hän kiikarista irti lasin -ja sitä polttolasina käyttäen sai muutaman minuutin kuluttua nuotion -syttymään. Terävien tikkujen avulla paistoi hän kinkkuviipaleita. - -Iris unohti mielenkiinnosta kokonaan harminsa. Ilma täyttyi ruokahalua -herättävällä tuoksulla. - -"Voinko auttaa jotenkin?" kysyi hän niin katuvalla äänellä, että Jenks -näytti suorastaan kummastuneelta. - -"Kyllä", vastasi puhuteltu osoittaen vadin kanteen. "Jos puhdistatte -tuon puseronne hihalla, niin se voi toimia lautasena. Aamiainen on -valmis." - -Hän asetti korppujen päälle kinkkuviipaleita ja ojensi ne sekä -kääntöveitsensä Irikselle. - -"Minä käytän sormiani", selitti Jenks. "Se ei ole ensimmäinen kerta." - -"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris saadakseen -aikaan keskustelun. - -"En", mutisi toinen. - -"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset -keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes -puhuttavankaan." - -"Käristetyn kinkun -- ja korput -- esimerkiksi?" - -Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä vastauksesta, -mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti. - -Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin. - -"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen koetellakseni -patruunia?" - -Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus kajahti, -kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja siipien -suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies sanoi -tyynesti: "Kalalokkeja". - -Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni, -muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän sisästä -ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti nopeasti -muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja purskahti -nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä teeskenneltyä. - -"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden -läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun." - -"Muistatte?" sanoi tyttö. "Te olette siis jo kerran ennenkin olleet -tässä maailmanosassa?" - -"En, tarkoitan lukeneeni niistä." - -Kahdesti puolen tunnin kuluessa oli hän lyhyesti torjunut -henkilökohtaiset tiedustelut. - -"Osaatteko käyttää revolveria?" kysyi merimies. - -"Kyllä, isäni on minulle sen opettanut. -- Hänen mielestään jokaisen -naisen on tarvittaessa kyettävä puolustamaan itseään." - -"Mainiota! Nyt, miss Deane, on teidän koetettava nukkua pari tuntia. -Aion tarkastaa kappaleen rantaa saaren molemmilta puolin. Jos haluatte -jotain, niin laukaus on merkkinä." - -"Olen hyvin väsynyt", tunnusti tyttö. "Mutta te?" - -"Oh, kaikki on all right. Olen aivan reipas -- tarkoitan, etten voi -nukkua ennen yön tuloa, enkä ennenkuin olen kiivennyt tuolle kukkulalle -ja saanut yleissilmäyksen valtakunnastamme. Haluan saada paremman -asunnon kuin meillä nyt on." - -Jos Iris olisi ollut vähemmän väsyksissä, olisi hän ehkä pannut -merkille levottomuuden ja epäluulon merimiehen äänessä. Mutta hiekalle -levitetyt lehdet, joiden päällä hän loikoi, olivat hyvin houkuttelevia. -Hänen silmänsä sulkeutuivat, hän asettui niin mukavasti kuin taisi ja -nukahti. - -Mies katseli häntä hetken, muutti revolverin niin, ettei hän unissaan -voinut vahingoittaa sillä itseään, mutta herätessään huomaisi sen heti, -veti öljylakin silmilleen ja lähti. - -He olivat joutuneet maihin saaren lounaiselle rannalle. Lukuunottamatta -palmupeittoisten koralliriuttojen muodostamaa lagunia, oli saarella -kaaren muoto, jonka molemmat kärjet olivat toisistaan noin kolmen -neljäsosa mailin päässä. - -Keskellä kohosi saari melkoisesti, noin 150 á 200 jalkaa. Ylängön -keskipaikoilla oli korkea vuori, joka näytti muodostavan luoteeseen -päin jyrkän seinän. Kaakkoispuolella oli mereenpistävä kallionkieleke. -Merimies kulki ensiksi luoteeseen, sillä se suunta näytti sopivimmalta -pikaiseen tutkimiseen. - -Hän ei hämmästynyt huomatessaan kukkulan päättyvän jyrkkään -kallioseinään, joka kohosi uhkaavana ympäröivän vehreyden keskeltä. -Tätä kallioseinää vastapäätä, kapean maakappaleen eroittamana, oli -toinen kukkula, joka oli aivan paljas ja halkeillut tavalla, joka -muistutti salamaniskuista. - -Jenks vihelsi itsekseen. "Jupiterin kautta!" sanoi hän. "Saari on -tuliperäinen ja mineraalirikas!" - -Kukkuloiden välillä olevaa maata peittivät harvaan kasvavat puut, -joiden nimeä hän ei tiennyt, mutta jotka muistuttivat ebenholtsia ja -seedriä. Joukko kantoja ilmaisi täällä käytetyn kirvestä, vaikkakaan ei -äskettäin. - -Hän laskeutui laaksoon ja kiipesi erästä puuta ylös. Kuten oli -odottanutkin, kohtasi hänen katseensa sinisen meren puolen mailin -päässä. - -Tultuaan alas aloitti hän järjestelmällisen etsinnän. Ihmiset olivat -olleet täällä. Oliko täällä kenties talo? Kohtaisiko hän yht'äkkiä -jonkun malaijin -- tahi kiinalaiserakon? - -Vuoren juurella kasvoi pisanki-, pähkinä- ja kookospuita. - -"Tässä on ainakin hiukan vaihtelua ruokalistaan", mutisi hän. - -Taitettuaan saagopalmusta paksun oksan, raivasi hän tieltään puita ja -oksia saadakseen selville syyn tähän runsaaseen kasvullisuuteen. Oksat -ja pensaat peittivät lähdettä -- uhkasivat suorastaan ensimmäisellä -myrskyllä sen tukahduttaa. - -Ihastuneena keksinnöstään, joka tällä hetkellä oli hänelle timantteja -arvokkaampi, lankesi hän polvilleen nähdäkseen syvennykseen. Lähde oli -huolellisesti tehty. Kymmentä jalkaa syvemmällä saattoi hän nähdä omat -kasvonsa. Ojentamalla kätensä mahdollisimman alas ulottui hän kepillä -veteen. Hän maistoi pisaroita; ne olivat suolattomia. Hiekka muodosti -mitä parhaimman vedenpuhdistuskoneen. - -Noustessaan ylös huomasi hän umpeenkasvaneen, kalliolle johtavan polun. -Hän seurasi sitä varovasti kun hänen jalkojensa alla ratisi jotain. -Lähemmin tutkiessaan asiaa huomasi hän astuneensa luurangon päälle. - -Jos hänen jaloissaan olisi kiemurrellut myrkyllinen käärme, ei hän -olisi voinut enemmän säikähtyä. Mutta tämä teräshermoinen mies tointui -pian. - -Kepillä raivasi hän syrjään ruohoa ja oksia, niin että miehen -luuranko paljastui. Luut olivat suuria, mutta ilman vaikutuksesta -hauraiksi tulleita. Jenks oli vahingoittanut vasenta kyynärluuta, -mutta katkenneet reisiluut ja musertunut olkapää kertoivat kauheasta, -kirjoittamattomasta historiasta. - -Näiden synkkien jäännösten luona oli maatuneita vaatteita. Ne olivat -sinistä kangasta. Niiden läheisyydessä oli muutamia messinkinappeja, -joissa oli ankkurin kuva. - -Ruostunut kääntöveitsi oli maassa ja luurangon rinnan päällä oli -pyöreä tinapala, tupakkapurkin kansi. Jenks otti sen ylös. Siihen -oli piirretty muutamia omituisia merkkejä ja numeroita. Heitettyään -siihen pikaisen silmäyksen pisti hän sen taskuunsa tutkiakseen sitä -tilaisuuden tullen tarkemmin. - -Mitään aseita ei näkynyt. Hän ei voinut arvata koska ja millä tavoin -tämä tuntematon mies oli kuollut. Jenks oli seisonut paikalla useita -minuutteja ennenkuin huomasi luurangolta puuttuvan pään. Aluksi luuli -hän kepillään sysänneensä pään syrjään, mutta huolellinen tutkimus -osoitti sen tulleen poisviedyksi, sillä luurankoa tiheästi ympäröivä -kasvullisuus ei olisi sallinut sen katoamista. - -Merimiehen kasvot tulivat vielä vakavemmiksi ja synkemmiksi. Hän -ajatteli ruostunutta malaijilaismiekkaa ja epäselvät muistot -omituisista kertomuksista Kiinan mereltä johtuivat hänen mieleensä. - -"Dyakkeja!" mutisi hän. "Päitä metsästävien dyakkirosvojen murhaama -meriupseeri, todennäköisesti englantilainen." - -Jos he olivat kerran käyneet, tulisivat he uudelleen. - -Viiden sadan yardin päässä nukkui Iris Deane. Hänen ei olisi -pitänyt jättää tyttöä yksin. Samalla hetkellä rikkoi hiljaisuuden -revolverinlaukaus, joka saattoi linnut kirkuen lentelemään sinne tänne. - -Läähättäen ja liikutettuna oli Jenks uskomattoman lyhyessä ajassa -tytön luona, joka oli nyt lagunin rannalla ja tuijotti siellä oleviin -kallioihin. - -"Mitä on tapahtunut?" - -"Oh, ei mitään. Näin niin kauheaa unta. Te taistelitte tuolla jonkun -hirviön kanssa." Hän osoitti kalliota. - -"En ollut ollenkaan sillä suunnalla", sanoi Jenks myötätuntoisesti. - -"Niin, niin, kyllä ymmärrän. Mutta minä heräsin ja juoksin tänne -pelastaakseni teidät. Ja tänne tullessani näin jonkin heiluvine -käsivarsineen ja ammuin." - -Merimies meni hitaasti kalliolle. Tuore naarmu kivessä osoitti mihin -kuula oli sattunut. Mahtava kivipaasi oli märkä ikäänkuin aalto olisi -pyyhkäissyt sen yli. Hän seisoi hiljaa ja silmäili veteen. Ei yhtään -kalaa näkynyt, mutta pienet hiekkajyvät pohjassa liikkuivat. - -Hän tunsi kylmän väristyksen selässään. Tällä kohdalla olivat kadonneet -laskarit olleet. Välähdyksenä selvisi hänelle, että pelätty mustekala -oleilee Kiinan meressä. - -Hän oli kalpea kuin ruumis palatessaan Iriksen luo. "Te olette -väsymyksestä suunniltanne, miss Deane", sanoi hän. "Näkynne oli -todennäköisesti näköhäiriö. Olkaa kiltti ja lähtekää jälleen nukkumaan." - -"Hyvä, menen takaisin", vastasi Iris, "vaikkakin mieluummin seuraisin -mukana. Mitä te teette?" - -"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi merimies -välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss Deane, -muussa tapauksessa tulette sairaaksi." - -Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo. - - - - -IV. - -Sateenkaarisaari. - - -Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli -kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin -eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti -huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten. Välimatka -ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi hidastuttivat -pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut tie johti -eteenpäin. - -Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa eroitti -hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha kasvullisuus -ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun ihmisjalka -rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden. - -Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui, sillä -aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi -heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli -ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä -olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella -raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä -seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin -totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa pitkän, -kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean. - -Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta -mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut -penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon -patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan -levyinen avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä -kaksi kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa. - -Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän koetteli -kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi -fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan -täyttä. - -"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola -sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän -jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita. -Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain. - -"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän -puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut -varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin koettaessaan -päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä peijakasta -miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle saarelle -yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?" - -Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi -lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin -aikoi hän sen haudata. - -Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo. - -"Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään. - -"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon päämme -päälle." - -"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti. - -"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan ottamaan -sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi mitä oli -nähnyt -- eräällä poikkeuksella -- ja tyttö juoksi hänen edellään -tarkastamaan tätä ihmettä. - -"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen -tarkastuksen jälkeen. - -"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti miestä. - -"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä -sattui." - -"Olen vain raivannut viimeaikojen kasvullisuuden syrjään", valehteli -Jenks. - -"Ja minkävuoksi on tänne kaivettu luola? Olisi kai ollut paljon -yksinkertaisempaa rakentaa näistä puista talo." - -"Siihen kysymykseen en voi vastata", selitti merimies avomielisesti. - -"Nämä tyhjät patruunat ovat hauskoja. Ne saattavat ajattelemaan -linnoitusta, taistelua." - -"Meillä on koko joukko suoritettavaa!" huomautti Jenks kiireesti. -"Meidän on kiivettävä vuorelle ja oltava täällä ajoissa takaisin -sytyttääksemme tulen ennen auringonlaskua. Aion asettaa purjekankaasta -verhon luolan suun eteen ja koettaa löytää jonkunlaisen lampun." - -"Onko minun nukuttava täällä sisällä?" kysyi Iris. - -"Tietysti! Kuinkas muuten?" - -"Suoraan sanoen en pidä tuollaisessa paikassa nukkumisesta. Sehän on -kuin hautaholvi." - -"Te sanoitte kerran minua johtajaksi ja kuitenkin asetutte määräyksiäni -vastaan". - -"Aivan oikein. Mutta jos terveydelleni on vaarallista nukkua kylmässä, -sateessa tahi auringonpaisteessa, niin on se yhtä epäterveellistä -teillekin. Ja ilman teitä olen aivan avuton, ymmärrättehän". - -"Tahdon palvella teitä parhaan kykyni mukaan, miss Deane!" huudahti -Jenks. "Saamme toivoa pikaista pelastusta ja muuten minä olen tottunut -yhteen ja toiseen. Mutta sitä te ette ole. Oletteko valmis kiipeämään." - -Iris otti koneellisesti maasta, jalkojensa juuresta, kepin, mutta -merimies sieppasi sen häneltä ja sinkautti puiden väliin. - -"Se on vaarallinen alppisauva", sanoi hän. "Puu on haurasta ja saattaa -katketa. Leikkaan teille paremman." - -Iris ajatteli, että hän oli "lystikäs" ja seurasi häntä pitkin ylänköä, -joka ei ollut jyrkkä, sillä vuosien myrskyt olivat siloittaneet -kalliota ja ajaneet rakoihin hiekkaa. - -Kukkula oli metsänpeitossa eivätkä he nähneet muuta kuin lähimmän -ympäristön, kunnes merimies löysi korkeamman paikan. Jenksin oli -autettava tyttöä, sillä oli vaikea saada jalansijaa. Miehen kiinteä ja -varovainen ote herätti luottamusta. Iris oli hengästynyt kun he olivat -päässeet korkeimmalle paikalle. Sieltä oli näköala joka ilmansuuntaan, -lukuunottamatta pientä alaa luoteessa, jota puut varjostivat. - -Äkillinen auringonpaisteisen maan ja meren ilmestyminen näkyviin -vaikutti ihastuttavalta. He näyttivät seisovan puolikuunmuotoisen -saaren keskellä. Se ei ollut suurempi kuin merimies oli arvellut. Ne -rinteet, jotka he näkivät, olivat kasvullisuuden peittämät aina mereen -saakka, joka noin mailin päässä lainehti riuttoja vasten. Meri näytti -tästä korkeudesta erinomaisen tyyneltä. Säännöttömät siniset täplät -etelässä ja idässä kiinnittivät miehen huomiota. Hän tarttui mukanaan -olevaan kiikariin. - -"Saaria!" huudahti hän. "Vieläpä hyvin suuria." - -"Miten kummallista!" kuiskasi Iris, joka omisti huomionsa lähimmälle -ympäristölle. Jenks heitti häneen terävän katseen. Tyttö ei katsonut -ollenkaan saariin, vaan halkeamaan, joka muistutti kivilouhosta ja oli -oikealla heidän alapuolellaan noin kolmensadan yardin päässä, lähellä -sitä ylänköä, jossa lähde oli. - -Suuressa kaaressa sen ympärillä ei ollut jälkeäkään ruohosta, pensaista -eikä puista, ei mitään muuta kuin kiviä ja hiekkaa. - -"Ihmeen kaunis saari!" mutisi Iris. "Mikähän sen nimi lienee?" - -"Arvelen voivamme ristiä sen 'Sateenkaarisaareksi'," vastasi merimies. - -"Miksikä juuri 'Sateenkaari'?" - -"Senvuoksi, että sateenkaari on latinaksi Iris." - -"Tietysti! Miten erinomaista, että tulitte sitä ajatelleeksi. Kertokaa -minulle mitä Robert kreikaksi merkitsee." - -"En tiedä", vastasi Jenks kääntyen pois. "Olisi ehkä väärä käännös, jos -sanoisi sen merkitsevän laivatarjoilijaa, palvelijaa." - -Iris suuttui, sillä hän oli kysynyt pilanpäiten. - -Sill'aikaa tarkasteli Jenks kiikarilla riuttaa, johon _Sirdaren_ oli -törmännyt. Palmujen välitse näkyi muutamia neliskulmaisia esineitä. -Vinosti vedenpintaa vastan lankeavat auringonsäteet tekivät vaikeaksi -niiden erottamisen. - -"Mitä luulette niiden olevan?" kysyi hän ojentaen Irikselle kiikarin. - -"Luulen niiden olevan matkalaukkuja tahi laatikoita"; vastasi tyttö. - -"Ah! Niin minäkin arvelin. Minun on käytävä siellä." - -"Kuinka? Aiotteko uida?" - -"En", vastasi Jenks hymyillen. "En aio uida -- ja kesken kaiken, miss -Deane, teidän on oltava varovainen liikkuessanne meren läheisyydessä. -Nykyään on lagunissa paljon haikaloja. Olen varma, että voin mennä -sinne riuttoja myöten, nyt on laskuvesi ja myrsky on asettunut." - -"Haikaloja!" huudahti Iris värähtäen. "Millaisia kauheita yllätyksiä -tällä pikkusaarella onkaan!" - -"On parasta palata nyt, miss Deane. Täällä on pureva tuuli." - -He poimivat ruokailuaan varten muutamia hedelmiä ja saapuivat -ilman seikkailuja luolaan. Tuli sytytettiin ja Iriksen ryhtyessä -ruuanlaittoon kaatoi merimies muutamia nuoria puita. Hän tarvitsi -paaluja ja nämä olivat juuri sopivan kokoisia. Senjälkeen raahasi hän -rannalta pienemmän öljyvaatteen ja asetti sen luolan suulle siten, että -se peitti täydellisesti sisäänkäytävän, vaikkakin läpäisi valoa ja -ilmaa. - -Hän oli niin kiintynyt työhönsä, että kiinnitti vähän huomiota -Irikseen, mutta tunsi käristetyn kinkun tuoksun. Hän oli nostamassa -paria raskasta kiveä purjekankaan painoksi, ettei se tuulessa liehuisi, -kun tyttö huusi häntä. - -"Ettekö halua pestä käsiänne ennenkuin syömme päivällistä?" - -Jenks ojentautui ja katsoi häneen. Hänen kasvonsa ja kätensä loistivat. -Muutos oli niin suuri, että merimies näytti suorastaan hämmästyneeltä. - -"Olen oppivainen oppilas", huudahti tyttö. "Kuten huomaatte, alan oppia -auttamaan itseäni. Olen tehnyt maljakonkannesta ämpärin kiinnittämällä -sen reunoihin nuorakorvat. Vadinkansi ja suuri lehti toimittavat -käsienpesuastian ja pyyheliinan virkaa. Olen pessyt tinapikarit ja -veitset, ja katsokaa -- tässä on minulla aarre." Hän piti ylhäällä -pientä metallilamppua. - -"Mistä ihmeestä löysitte sen?" huudahti hän. - -"Luolasta hiekkaan hautautuneena." - -"Vieläkö muuta?" - -Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen -näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn -tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan -etsimään korppuja. - -Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi. - -"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti. "Sanani -johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä. Tämä on -omituinen paikka -- monessa suhteessa yllättävä." - -"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani." - -"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta." - -"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun". - -"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi." - -"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta löydätte -vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa." - -Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin ansaitsemattomasti -moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi ihanalta, mutta -sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä tavattomasti. Tulta -lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa huimausta. Pyörtyisikö -hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja kalliot alkoivat tanssia -hänen silmissään. Iriksen ääni kuului epäselvänä ja tuntui tulevan -hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän koetteli nousta, mutta tällä -kertaa ei hänen rautainen tahtonsa totellut ja hän vajosi pimeyteen. - -Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi. Katsoessaan -tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän raivostui itseensä, -että oli aiheuttanut ne. - -"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta. - -"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät. - -"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?" - -"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi sen -kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa. - -Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin -nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan hyvin -vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä eloon. Hän -ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut. - -"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris hermostuneena. -"Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja pakoititte minut -lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?" - -Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut -toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan asti. - -"Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki -kunnossa. Juokaa viini!" - -Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää. - -"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin -sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista -tilanteista." - -Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan -miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta äkkiä -johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus. - -"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut." - -Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis, -oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä -oli jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla -Savoyssa. Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa _jambon de -York aux epinards_ sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti -hänen väsyneitä kasvonpiirteitään. - -Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi -munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa. - -"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi. - -"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain -yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi." - -"Ja se on?" - -"Lupa saada polttaa." - -"Polttaa mitä?" - -Jenks otti taskustaan ilmanpitävästi suljetun teräsaskin ja piipun. - -"Teidän taskuissanne on ehtymätön varasto", sanoi tyttö. "Mitä muuta -teillä on?" - -Mies sytytti piippunsa ja veti esille maallisen omaisuutensa vakavin -kasvonilmein. Paitsi ennen nähtyä ilmestyi sieltä vielä hopeadollari, -hyvin musta ja likainen nenäliina sekä tinapala. Laatikon norjalaisia -tulitikkuja heitti hän kelvottomina pois, mutta Iris otti sen. - -"Ei voi koskaan tietää mihin ne kelpaavat", sanoi hän. "Mutta mitä -varten teillä on tinapala." - -"Olen sen täältä löytänyt, miss Deane", vastasi merimies ojentaen sen -hänelle. Hän ei tullut merkeistä sen viisaammaksi ja he tutkivat niitä -yhdessä. Merimies hieroi esinettä fotogenin ja hiekan sekoituksella -ja silloin esiintyivät numerot sekä merkit selvinä. Joku oli -kärsivällisesti laittanut tinan sellaiseksi, että sillä lopuksi oli -tällainen muoto: - - N - 9 16N - 113. 80 Ö - W J S Ö - 1---? 32/1 - S - -Iris oli nopeakäsityksinen. "Sehän on saaren kartta!" huudahti hän. - -"Ja sen pituus- ja leveysaste." - -"Mutta mitä merkitsee 'J. S.'?" - -"Ne ovat todennäköisesti miehen nimen alkukirjaimet, sanokaamme esim.: -John Smithin." - -"Ja saarella olevat numerot, sekä X ja piste?" - -"Sitä en tiedä. Arvelen viivan saaren päässä merkitsevän tätä pientä -laaksoa ja pilkkulinjan luolaa. Mutta 32 jaettuna 1:llä sekä X saisivat -Sherlock Holmesinkin polttamaan kaksi piipullista. Mutta tahdotteko -auttaa minua vetämään lankkuja rannalta? Jos saamme muutamia sellaisia, -voi tuli palaa monta tuntia. Tarvitsemme myöskin hiukan lisää vaatteita -ja pian tulee pimeä." - -Tämä yhteistyötarjous ilahdutti Iristä. Hän suostui innokkaasti, ja -ilman suurempaa ponnistusta toivat he suuren joukon polttoaineita -leiripaikalleen. He kantoivat sinne myöskin peitteekseen muutamia -takkeja. Sitten ryhtyi Jenks laittamaan kuntoon lamppua ja ennenkuin -päivä oli mennyt mailleen, oli hän onnistunut takista vetämistään -langoista laittamaan siihen sydämen. Kun yö äkkiä saapui, kuten ainakin -tropiikissa, saattoi Iris valaista pienen valtakuntansa. - -Molemmat olivat äärimmäisen väsyneitä, mutta siitä huolimatta ei -merimies voinut nukkua. Hänen ajatuksensa työskentelivät tinapalassa -olevissa merkeissä. - -"32 jaettuna 1; X ja pilkku vieressä!" toisti hän useita kertoja. -"Mitä se merkitsee. Jupiterin kautta!" huudahti hän äkkiä. "Se ei ole -mikään X, jonka yläpuolella on piste. Se merkitsee pääkalloa ja kahta -ristiinasetettua reisiluuta. Merkki on juuri sillä paikalla, jossa -päivällä näimme tuon aution, kummallisen kivilouhoksen. Ennenkuin tyttö -aamulla herää, on minun tutkittava paikka." - - - - -V. - -Kuitit. - - -Herätessään huomasi hän auringon korkealla taivaalla, nuotio rätisi -iloisesti ja hallitseva jumalatar oli muuttanut muotoaan niin, että -merimies tarkasteli häntä hämmästyneenä. - -Jenks nousi äänettömästi istumaan, veti jalat alleen ja katseli. Tytön -kasvot eivät olleet hänen istumapaikaltaan näkyvissä ja ensi hetkellä -luuli hän uneksuvansa. Tyttö oli puettu hienoon merensiniseen hameeseen -ja aistikkaaseen puseroon. Hänen valkoisten säämiskäkenkiensä tilalle -olivat ilmestyneet vahvat nahkakengät. Hän oli oikein hieno, tämä -saaren Hebe. - -Vihdoin käsitti mies mitä oli tapahtunut. Tyttö oli noussut -päivänkoitteessa, voittanut luonnollisen vastenmielisyytensä ja -edellisenä päivänä kootusta varastosta valinnut sopivampia vaatteita -kuin ne, joissa oli pelastunut. - -Hän silmäili omia ryysyjään ja antoi miettivin katsein kätensä liukua -ajamatonta leukaansa pitkin. Muutamien päivien kuluttua muistuttaisivat -hänen kasvonsa kenkäharjaa. Tällä surullisella hetkellä olisi hän -vaihtanut rakkaan piippunsa ja tupakkansa -- partaveitseen. - -Sitten hänen tunteensa muuttuivat. Hänen nimensä oli Robert-palvelija. -Hän tarttuu kenkäänsä ja Iris kuuli sen. - -"Huomenta!" huudahti hän ystävällisesti hymyillen. "Luulin ettette -ikinä heräisi. Olkaa hyvä ja peseytykää nopeasti, muuten tulevat munat -koviksi." - -"Munat?" - -"Niin. Olen koonnut metsästä muutamia. Maistoin yhtä, joka näytti -hyvältä ja se oli erinomainen." - -Miss Deane oli valmistanut erinomaisen aamiaisen. Kinkku ja laivakorput -olivat ruokalistassa tietysti etusijalla, mutta sitäpaitsi oli -keitettyjä munia, paistettuja banaaneja ja tuoreita kookospähkinöitä. -Nämä ja raitis vesi eivät olleet niinkään halveksittavia -haaksirikkoisille, jotka olivat satojen mailien päässä sivistyneestä -maailmasta. - -Vaikka hänen elämänsä olisi ollut kysymyksessä, ei mies olisi voinut -olla tuomatta esille seurustelulahjojaan. Heidän keskustelunsa -kosketteli Italiaa, Egyptiä ja Intiaa. Hän puheli sivistyneen miehen -vapaudella. Hän kertoi m.m. erään kaskun brittiläisen sotamiehen -avuttomuudesta kaikessa, mitä ei ole säännöissä. - -"Minä muistan", sanoi hän "nähneeni erään kerran ratsuväen -aliupseerin komennuskuntineen istuvan nälistyneinä säkkipinkan päällä -Suakinaavikolla. Ja tiedättekö, mitä säkeissä oli? Korppuja! He -luulivat säkkien sisältävän patenttijalkineita, kunnes minä ilmoitin -heille asianlaidan." - -Iris oli sanomaisillaan: "Siinä tapauksessa te olette ollut upseerina -armeijassa!" mutta ei tehnyt sitä. Hän ei kuitenkaan voinut peittää -silmiensä veitikkamaista ilmettä. Merimies huomasi sen, pysähtyi ja -jatkoi: - -"Miss Deane, nyt olemme lörpötelleet riittävästi. Olen tänä aamuna -oikea laiskiainen, mutta ennenkuin ryhdyn työhön, on minun sanottava -teille muutamia asioita. Ensiksikin, te ette saa tehdä useampia -kokeiluja ruoka-aineiden kanssa. Munat olivat mainioita, mutta -menestyksen innostuttamana te myrkyttäisitte itsenne. Toiseksi, ette -koskaan saa mennä pois näkyvistäni ilman revolveria -- antaaksenne -sillä merkin. Oliko teillä revolveri mukananne mennessänne munia -kokoamaan?" - -"Ei, miksikä sitä kysytte?" - -Mies näytti huolestuneelta vastatessaan: - -"On ehkä parasta kertoa teille heti, että me voimme saada koska -hyvänsä vieraiksemme julmia ja verenhimoisia villejä. En olisi sitä -maininnut, jos se olisi vain kaukainen mahdollisuus. Mutta asiain näin -ollen on teidän tiedettävä, että jotain sentapaista saattaa tapahtua. -Toivokaamme Jumalan hyvyyteen ja siihen, että pelastus pian tulee. -Saari näyttää olleen hylättynä monta kuukautta ja siinä on paras toive -pelastukseemme." - -Nyt oli Iris vakava. - -"Mistä tiedätte sellaisen vaaran meitä uhkaavan?" - -Mies väisti kysymyksen. - -"Senvuoksi, että olen sattumalta lukenut koko joukon Kiinan merestä -ja sen saariasujamista. Minä olisin viimeinen tuottamaan teille -levottomuutta turhanpäiten. Haluan vain selittää, että muutamiin -varovaisuustoimenpiteisiin on ryhdyttävä torjuaksemme vaaran, joka on -mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Siinä kaikki." - -"Mr Jenks", sanoi Iris mutkattomasti. "Olemme Jumalan kädessä. Asetan -luottamukseni häneen ja teihin. Olen toivorikas, ei, enemmän -- varma. -Kiitän teitä siitä, mitä olette tehneet ja vielä tulette tekemään. Jos -te ette voi suojella minua uhkaavia vaaroja vastaan, ei sitä voi kukaan -muukaan mies tehdä, sillä te olette rohkein ja ritarillisin herrasmies, -jonka olen tavannut." - -Merimies ei uskaltanut vastata. Hän nousi ja tarttui kirveeseen -tehdäkseen murhaavan hyökkäyksen lähellä olevaa sagopalmua vastaan. - -Iris sai ensiksi takaisin mielenmalttinsa. Synnynnäisellä -hienotunteisuudella osoitti hän innokasta mielenkiintoa puun kaatoon. - -"Mihin tarvitsette sitä?" kysyi hän puun kaatuessa. - -Jenks tunsi olevansa melkein ennallaan. - -"Siinä on muutosta ruokalistaan", vastasi hän. "Ei, emme me keitä -lehtiä emmekä paista kuorta. Kun halkaisen palmun, huomaatte sen olevan -täynnä eräänlaista ydintä, ja teidän tehtäväksenne jää viruttaa se -vedessä, poimia pois kaikki säikeet ja antaa lopuksi veden haihtua. -Jälelle jää valkoista pulveria. Kun se keitetään, saadaan siitä sagoa." - -"Varjelkoon!" sanoi Iris. - -"Se kuuluu kummalliselta, mutta luulen olevani oikeassa. Maksaa joka -tapauksessa vaivan koettaa." - -Senjälkeen jätti hän Iriksen valmistamaan sagoa ja lähti saaren -toiselle rannalle pyydystämään kilpikonnia, kuten ilmoitti. Päästyään -puiden suojaan alkoi hän kulkea nopeammin ja kääntyi vasemmalle -tutkiakseen halkeamaa, joka tinapellille oli merkitty pääkallolla ja -ristiin asetetuilla luilla. Kummastuksekseen joutui hän vanhalle tielle --- toisin sanoen, metsän läpi kulkevalle linjalle, jossa ei ollut -mitään suurempia puita ja maassa oli merkkeinä ihmisten käynnistä pari -kokoonkäpristyneitä kiinalaisia jalkineita, puusandaali sekä paarien -lahonneet jäännökset. - -Vihdoin tuli hän perille halkeaman reunalle ja näkemänsä näky sai hänet -hämmästymään. Lukuisat ihmiskädet olivat vuoren syrjään kaivaneet -mahtavan haudan. Muodoltaan melkein ympyriäisenä oli sen läpimitta ehkä -sata jalkaa, ja syvimmässä kohdassa arveli hän syvyyden olevan noin -neljäkymmentä jalkaa. - -Ruohoja, pensaita ja kaikenlaisia kasveja kasvoi reunoilla. Mutta noin -kymmenen jalan päässä pohjasta lakkasi kaikki kasvullisuus ikäänkuin -pohjan ympärillä olisi ollut noiduttu kehä. - -Kehä oli hautausmaana. Ihmisten ja eläinten luita oli sekaisin. -Useimmista oli jälellä vain luuranko. Muutamilla ruumiilla -- hän laski -niitä yhdeksän -- oli vielä yhtäläisyyttä ihmisen kanssa. Heillä oli -dyakkivaatteet. Toiset olivat ehkä olleet kiinalais-kuleja. Hän eroitti -koreja ja omituisia lapioita sekä kuokkia luiden joukossa. Eläimet -olivat kaikki samaa lajia, pieniä ja laihoja. Lopuksi näki hän jalan. -Se oli sian. - -Kaiken yllä oli pyörretuulen tuomia paksuja hiekkakerroksia. Paikka oli -kauhea. Jenks tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen. Hänestä tuntui kuin -olisi silmännyt haudan salaisuuksiin. - -Vihdoin kuitenkin alkoivat hänen aivonsa selvetä. Hän sai ajatuskykynsä -ja alkoi tuumia tullen seuraavaan tulokseen: - -Kauan sitten oli joku tuliperäisessä kalliossa keksinyt arvokkaita -kivennäisaineita. Kaivaustyöt olivat olleet täydessä käynnissä kun -tulivuori valmisti koston ihmismuurahaisille, jotka tunkeutuivat sen -sisuksiin, tukahduttamalla heidät hiilikaasuun. Sikalauma -- jonka -kiinalaiset epäilemättä olivat tullessaan tuoneet -- joutui saman -kohtalon alaiseksi ollessaan siellä kauhealla ateriallaan. - -Sitten tuli eurooppalainen, joka ymmärsi hiilikaasun olevan ilmaa -raskaampaa ja pysähtyvän kaivoksen pohjalle. Hänkin oli yrittänyt -temmata kalliosta aarretta rakentamalla sen läpi tunnelin. Hän -oli kenties osaksi onnistunut ja purjehtinut pois -- ehkä apua -hakemaan -- sekä merkinnyt paikan läkkipurkin tinakanteen. Se joutui -todennäköisesti jonkun toisen miehen haltuun, joka uteliaana, muttei -vakuutettuna, antoi laskea itsensä maihin tälle kohtalokkaalle -paikalle, varustettuna riittävillä ruokavaroilla. Hän oli ehkä -järjestänyt niin, että hänet haettaisiin määrätyn ajan kuluttua. - -Mutta sitä ennen tuli dyakkirosvojen _sampani_ ja rohkean miehen luut -lepäsivät lähteen läheisyydessä, hänen päänsä koristaessa jonkun -verenhimoisen päällikön laajaa. Haudattuaan omat kuolleensa -- sillä -valkoinen mies kamppaili elämänsä puolesta epätoivoisesti, kuten -patruunahylsyistä näkyi -- tutkivat murhaajat saaren, jolloin muutamat -heistä uteliaisuudesta laskeutuivat kaivokseen ja jäivät sinne. Toiset -taikauskoiset raakalaiset pakenivat niin kiireesti, etteivät muistaneet -viedä luolasta mukaansa fotogenia eivätkä työkaluja, vaikka pitävätkin -niitä suuressa arvossa. - -Sellainen oli hänen mielestään täällä tapahtunut murhenäytelmä. -Se selitti kaiken paitsi 32. Oliko vieläkin joku kauhea arvoitus -odottamassa ratkaisua? - -Sitten kiisivät hänen ajatuksensa Irikseen. Jospa hän olisi sattunut -munia etsiessään tähän kuoleman laaksoon! Ja miten voisi tämän salata -häneltä? Eikö ollut parempi tuntea tämä kuin yht'äkkiä kävellessään -metsässä joutua tähän kauhistuttavaan paikkaan. - -Hän juoksi nopeasti takaisin kunnes huomasi Iriksen olevan polvillaan -ja viruttavan vadinkannessa olevassa vedessä sagoa. - -Hän huusi tyttöä, vei hänet polulle ja osoitti kohtalokasta -kivilouhosta, mutta siten, ettei Iris voinut sinne katsoa. - -"Muistattehan sen pyöreän reiän, jonka näimme vuorenhuipulta", sanoi -hän. "No niin, se on täynnä hiilihappokaasua, jonka hengittäminen on -sama kuin kuolema. Luvatkaa minulle, ettette mene milloinkaan sen -lähelle." - -Iris oli hiukan hermostunut ja tunsi kaulassaan kuristusta vastatessaan: - -"En halua kuolla. Luonnollisesti pysyn sieltä poissa. Miten kauhea -saari. Ja kuitenkin saattaisi se olla paradiisi!" - -Hän puri huuliaan pidättääkseen kyyneleitä, mutta kun hän oli tämän -paradiisin Eeva, ei hän voinut olla tiedustamatta: - -"Kuinka pääsitte siitä selville? Onko siellä -- jotain -- hirveää?" - -"On, eläinten jäännöksiä ja muuta. En olisi puhunut siitä, ellei se -olisi ollut aivan välttämätöntä!" - -"Onko teillä muita salaisuuksia?" - -"Koko joukko!" Hän hymyili ja kuje onnistui, sillä Iris luuli hänen -puhuvan menneisyydestään. - -He palasivat vaieten luolalle. - -"Menen sisään teidän lamppunne kanssa. Saanko?" kysyi merimies. - -"Tietysti! Miksikä ette saisi? Saanko tulla mukaan?" - -Mies nyökkäsi, jonka jälkeen he menivät yhdessä sisään ja Jenks tutki -perinpohjaisesti kallion. Maanjäristyksen aiheuttama maanvieremä, joka -oli helpottanut tunnelin kaivamista, näytti luolan päästä suuntautuneen -vasemmalle. Luolassa näkyi jälkiä sitkeästä työstä. Äkkiä hän huudahti. - -"Mikä on?" huudahti Iris. - -"En ole varma asiasta", vastasi merimies. "Tahdotteko pidellä lamppua -sillä aikaa kun käytän sorkkarautaa." - -Kivessä näkyi ohut sinivalkoinen juova. Hänen onnistui murtaa sangen -suuri pala, joka sisälsi metallia. He menivät ulos merimiehen ottaessa -mukaansa veitsen, jolla voisi vuolla metalliliuskoja. - -"Onko se hopeaa?" kysyi Iris liikutettuna. - -"En usko sitä. En ole mikään ammattimies -- mutta luulen -- arvelen sen -olevan -- antimoniumia." - -"Niin paljon melua tyhjästä!" sanoi Iris ja palasi valmistamaan sagoa. - -Kirves olalla läksi Jenks rannalle. Oli laskuvesi ja riutan kivet -pistivät esille viheriästä vedestä kuin terävät hampaat. - -Joukko laivan sirpaleita makasi kuivalla. Oli helppo asia vahvalle ja -notkealle miehelle päästä perille, ja kuitenkin merimies epäröi. - -"Syötillä varustettu rotanloukku", mutisi hän itsekseen ja kiiruhti -sitten askeleitaan. Hypellessään kalliolta kalliolle katosi epäilys. -Hänestä esineet olivat verrattomasti arvokkaammat vaaraa. Hän oli -parissa minuutissa perillä. Palmu kasvoi kalkkikivikalliolla ja sen -juuret olivat tunkeutuneet kallion rakoihin ollen hyvässä suojassa -myrskyltä. - -Merimiehen ja puun välillä oli kapea vesivyö. Vaikka vesi lagunissa -oli kaksikymmentä syltä syvää, oli se kristallikirkasta. Pohjassa, -jonka muodosti ihmeellisen valkoinen hiekka ja rikkoutuneet -korallinkappaleet, näkyi jokainen esine. Hän saattoi huomata paljon -kaloja, mutta ei yhtäkään haikalaa. Riutan sisäpuolella näkyi selvästi -_Sirdarenin_ etuosa. - -Merenpuolella ei vesi ollut niin kirkasta. Saavuttaakseen Palmukallion --- kuten sitä myöhemmin kutsuttiin -- oli hänen kahlattava noin -kolmekymmentä jalkaa vyötäisiään myöten vedessä. - -Hän teki sen. Puuta vasten nojallaan oli matala, kapea laatikko -varustettuna rautakulmilla ja brittiläisen hallinnon merkillä, leveällä -nuolella. - -"Kaikkien jumalien kautta!" huudahti merimies, "pyssyjä." - -_Sirdaren_ oli kuljettanut aseita ja ammuksia Hongkongista Singaporeen. -Kohtalo oli sallinut, että melkein loppumaton patruunavarasto oli -lennähtänyt yli riutan saaren rantaan. Ja tässä oli Lee-Melford -kiväärejä kylliksi puolelle komppanialle. Hän ei halunnut panna -vaaraan kallisarvoista kirvestään koettamalla avata sillä raudoitettua -laatikkoa. Täytyi palata hakemaan sorkkarautaa. - -Mitä muuta tässä Neptunin lahjoittamassa kauppaliikkeessä oli? Näköään -vahingoittumaton laatikko teetä. Kolme tynnyriä turmeltumattomia -jauhoja. Salongintuoli, rikkinäinen kronomeetteri, rikkonaisia -porsliineja ja puutavaraa. - -Kappaleen matkaa kauempana näkyi _Sirdarenin_ mahtava savupiippu. -Tavaroiden joukossa oli myöskin nuoraa ja väkipyörä. Hänelle johtui -heti mieleen rakentaa ilmarata ja sitä myöten siirtää teelaatikko -näihin. - -Hän asetti nuoran väkipyörään ja kiipesi puuhun repien siinä toimessa -housunsa. Hän oli kiinnittänyt väkipyörän vahvasti puuhun ennenkuin -tuli ajatelleeksi miten paljon yksinkertaisempaa olisi murtaa laatikko -auki ja viedä tee maihin vähin erin. - -Hän nauroi ja sanoi itsekseen: "Alan tulla tyhmäksi! Mutta koska laitos -on valmiina, voin nyt yhtä hyvin käyttää sitä." - -Hän solmi köydenpäät yhteen ja heitti ne riutalle. Sitten tarttui -hän kirveeseen ja laskeutui veteen tietämättä, että Iris, joka oli -vaivannut taipuisan sagon latteaksi pannukaakuksi, oli tullut rannalle -ja katseli häntä. - -Vesi oli noussut tuskin hänen polviensa yli, kun pitkä käsivarsi -kiertyi ikäänkuin lasso hänen oikean jalkansa ympärille. Toinen -samanlainen kietoutui vyötäisille. - -"Jumalani!" läähätti hän kun kauhea imuputki sulki hänen suunsa ja -nenänsä. Mustekala oli hyökännyt hänen kimppuunsa. - -Kauhea pahoinvoinnin tunne oli voittamaisillaan hänet, mutta rakkaus -elämään tuli hänelle avuksi ja hän työnsi imuputken kasvoiltaan. Sitten -heilahti kirves ja yksi mustekalan kahdeksasta käsivarresta lyheni -melkoisesti. Mutta neljäs kiertyi vasemman jalan ympäri. Muutaman jalan -päässä, vedestä kohonneena, ulkopuolella kirveen ulottuman näkyi kauhea -mustekala ammottavine kiduksineen ja ilettävine silmineen. - -Merimies seisoi hajasäärin iskien kirveellä kuin mieletön, mutta -vesi vaikeutti häntä ja hänen täytyi taivuttautua taaksepäin ettei -kadottaisi tasapainoaan. Jalansijan säilyttämisen välttämättömyys esti -häntä antamasta kuolettavaa iskua. - -Mustekala oli ankkuroitu kolmella käsivarrellaan. Viimeinen vapaa -imulonkero singahti salamannopeudella tarttuakseen jälleen miehen -kasvoihin tahi kaulaan. Hän löi uudelleen ja uudelleen onnistumatta -antamaan tehoisaa iskua. - -Merimies tunsi epätoivoissaan voimainsa alkavan pettää. Jos mustekala -olisi ollut lajinsa jättiläisiä, ei hän olisi kestänyt näinkään kauan. -Asiain näin ollen saattoi peto kärsivällisesti lujentaa otettaan ja -säälimättömällä varmuudella vetää uhrinsa luokseen. - -Hänen voimansa olivat melkein lopussa. Epätoivoissaan päätti hän -antaa perään ja mielettömästi ponnistaen koettaa upottaa kirveen -pedon aivoihin. Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa tämän kohtalokkaan -suunnitelman -- sillä mustekala olisi silmänräpäyksessä vetäissyt hänet -veden alle -- kuului tiheästi peräkkäin viisi revolverinlaukausta. Iris -oli onnistunut pääsemään lähimmälle kalliolle. - -Kolmas kuula teki mustekalan miettiväiseksi. Se heitti tumman suihkun -veteen, joka heti paikalla tuli mustaksi ja läpinäkymättömäksi. -Imulonkerot pieksivät voimattomassa raivossa vedenpintaa ja se, joka -piteli Jenksin vyötäisistä, tuli voimattomaksi ja jäykäksi. Kirves -välähti ajatuksen nopeudella. Vielä yksi käsivarsi katkaistiin. - -Mutta Jenks oli yhä kiinni voimatta liikkua. Hän kääntyi ja katsoi -Irikseen. Sillä tavalla silmäsi ehkä Lazarus haudastaan. - -"Nuora!" huusi tyttö, päästi revolverin ja tarttui jalkojensa juuressa -olevaan nuoranpäähän. - -Merimies heitti kirveen kalliolle ja tarttui molemmin käsin -nuoraan. Hän kohottautui ylös ja potkasi. Hän oli vapaa. Kahdella -suonenvedontapaisella askeleella oli hän tytön rinnalla. - -Hän horjui erään kiven luo ja vaipui voimattomana sille. Hetken -kuluttua tunsi hän kuinka Iris ujosti laski kätensä hänen olkapäälleen. -Hän kohotti päätään ja katsoi tyttöön. - -"Kiitos", sanoi hän. "Nyt olemme kuitit." - - - - -VI. - -Muutamia selityksiä. - - -Koska Jenks oli vahvarakenteinen, toipui hän pian. Onneksi ei hän -ollut saanut taistelussa mustekalan kanssa mitään vaikeampia vammoja. -Hänen suunsa ympäristö oli arka sekä vyötäisillä ja jaloissa muutamia -mustelmia. Kirveenisku oli sattunut vasempaan kenkään hipaisemattakaan -jalkaa. Lyhyesti, hän oli melkein vahingoittumaton. - -Hänellä oli sama tapa kuin koirilla, nimittäin ravistaa itseään -tappelun jälkeen. Hän teki nytkin niin noustuaan seisomaan. Iriksessä -näkyi mielenliikutuksen aiheuttamia jälkiä. Hän oli aivan kalpea ja -hänen silmänsä tuijottivat. - -"Tulkaa!" sanoi Jenks lempeästi. "Palatkaamme saarelle." - -Hän otti tyynesti johdon, auttoi tyttöä yli kallioiden ja melkein -kantoi häntä, kun tie tuli liian vaikeaksi. - -Rannalle tultuaan saattoi Iris käydä yksin, mutta hän ontui. Jenks -tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi käheästi: - -"Oletteko jollain tavoin vahingoittunut?" - -"Ei se ole mitään", mutisi Iris. "Minä luiskahdin kalliolta. Se ei ole -mikään nyrjähdys -- ainoastaan pieni niukahdus -- nilkan yläpuolella on -pieni naarmu." - -"Minä kannan teitä!" - -"Sellainen päähänpisto! Voin juosta teidän kanssanne kilpaa luolalle." - -Eikä se ollut leikkiä. Hän tahtoi juosta -- joutua kauemmaksi -mustekalasta. - -"Onko varma, että vamma on vain vähäpätöinen?" - -"Ehdottomasti! Sukka hankaa hiukan, siinä kaikki. Odottakaa, niin -näytän." - -Hän kumartui, veti sukan oikeasta jalastaan ja ojensi sen esiin nostaen -hiukan hamettaan. Ulkosivulla oli suuri haava. - -Merimies osoitti asianmukaista lääkärin mielenkiintoa. Hänen sanansa ja -tapansa olivat ammattimaisia. - -"Tämän laitamme jälleen pian kuntoon", sanoi hän. "Kaistale -musliinipuvustanne konjakkiin kastettuna --." - -"Konjakkiin!" huudahti Iris. - -"Niin, meillä on hiukan konjakkia, kuten tiedätte. Konjakki on -erinomaista ruhjevammoihin. Sitä voi käyttää sekä sisällisesti että -ulkonaisesti." - -Iriksen repiessä muutamia musliinikaistaleita, katkaisi merimies kaulan -konjakkipullosta. Molemmat maistoivat hiukan ja alkohooli toi väriä -heidän kalpeihin kasvoihinsa. - -Side oli valmis ja sen toinen pää oli kasteltu konjakkiin. Iris meni -luolalle, mutta mies huudahti: - -"Odottakaa hiukan! Minun on otettava ensiksi sieltä pari sorkkarautaa." - -"Mitä varten?" - -"Minun on mentävä sinne takaisin." Pään nyökkäyksellä osoitti hän -riuttaa. Tyttö nyyhkytti kauhistuksesta. "Tällä kertaa en antaudu -alttiiksi vaaroille", jatkoi Jenks. "Löysin sieltä kiväärejä ja me -tarvitsemme niitä; ne saattavat olla meidän pelastuksemme." - -Kun Iris päätti jonkun asian, ilmestyi hänen leukaansa kuoppa. - -"Minä tulen mukaan", ilmoitti hän. - -"Hyvä! Odotan teitä. Laskuvesi kestää vielä tunnin." - -Side oli pian laitettu ja he palasivat riutalle. Kun Iris nyt kiipeili -yli epätasaisten kivien ja kallioiden, hämmästyi hän sitä notkeutta -ja rohkeutta, jota oli osoittanut kulkiessaan samaa tietä äskettäin. -Silloin hyppäsi hän kiveltä kivelle pelottomalla varmuudella. Tällä -kertaa nosti Jenks hänet kanavan yli. - -"Tässäkö te kaaduitte?" kysyi merimies hellästi. - -"Niin. Mistä sen arvasitte?" - -"Luin sen silmistänne." - -"Olkaa kiltti, älkääkä lukeko minun silmistäni, vaan katsokaa omillanne -mihin menette." - -"Teen sen ehkä myöskin." - -He seisoivat sen kanavan maanpuoleisella laidalla, jossa Jenks -oli taistellut mustekalan kanssa. Musta väri, jota hyökkääjä oli -ruiskuttanut kärsiessään tappion, alkoi vähitellen kadota. - -"Mitä aiotte tehdä tuotuanne niin suurin vaikeuksin minut tänne?" kysyi -Iris. "Olisi mieletöntä koettaa kahlata uudelleen yli. Siellä missä -näitä petoja on yksi, on kyllä useampiakin." - -Jenks hymyili. "Siitä syystä olen juuri ottanut sorkkarautoja mukaani. -Jos istutte hetken tässä, niin on kaikki selvillä." - -Hän kaivoi toisen sorkkaraudan lujasti kiinni koralliriuttaan. Päät -köydestä, joka oli viety puussa olevan väkipyörän ympäri, olivat siinä, -johon tyttö oli ne taistelun jälkeen heittänyt. Hän kiinnitti ne -rautaan, kiersi laudankappaleella tiukalle ja muodosti niistä sillan, -jota myöten hyvin saattoi vetää tavaroita. - -Iris katseli tätä vaieten. Merimies esiintyi aina edukseen -työskennellessään kovasti. Kaikkeen, mihin hän ryhtyi, omistautui hän -koko sielullaan. Iris ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista miestä. -Sellaisina hetkinä tunsi hän tätä kohtaan rajatonta ihailua. - -"Otaksun", huomautti tyttö, "teidän laittavan kuntoon ilmaratanne -turvataksenne oman ja tavaroiden kulun." - -"Ni-in." - -"Miksikä olette siis noin epäröivä?" - -"Senvuoksi, että omasta puolestani olen aikonut kahlata yli. Köysi on -aiottu tavaroille." - -Iris nousi nopeasti. "Kiellän teitä ehdottomasti menemästä uudelleen -veteen. On suorastaan häpeä ajatella sellaista. Te asettaudutte -vakavaan vaaraan ilman mitään todellista syytä, sikäli kuin näen, ja -jos teille jotain tapahtuu, jään minä tälle kauhealle saarelle yksin." - -Merimies ei oikein näyttänyt tietävän mitä tekisi. - -"Miss Deane", sanoi hän, "vaara ei ole niin suuri kuin kuvittelette. -Viime kerralla yllätti mustekala minut, mutta sitä se ei tee toista -kertaa. Minun on saatava nuo kiväärit. Jos se teitä rauhoittaa, voin -kyllä itsekin kulkea nuoraa pitkin." - -Hän teki tämän myönnytyksen kovin vastenmielisesti, sillä jos jokin -vaara merestä käsin uhkaisi, olisi hänen paljon vaikeampi välttää sitä -riippuessaan köydessä, joka painui hänen allaan, kuin kulkiessaan -vapaasti valmiina syöksymään joko eteen tahi taakse. - -Tätä ei Iris ymmärtänyt ennenkuin näki hänen pitkin, voimakkain ottein -heilauttavan itseään eteenpäin. - -"Seis!" huusi Iris. Mies päästi otteen ja putosi veteen kääntyen -katsomaan tyttöä. - -"Mikä on?" kysyi hän. - -"Astukaa! Kulkekaa!" Merimies kulki takaisin ottaakseen vastaan -ojennuksen. - -"Te tiesitte koko ajan olevan parempaa mennä kahlaamalla, mutta -tehdäksenne minulle mieliksi ryhdyitte tähän vaaralliseen keinoon! -Miksikä teitte sen?" - -"Olette itse vastannut kysymykseenne." - -"Olen teihin hyvin, hyvin suuttunut." - -"Kerron teille mitä teen", sanoi Jenks. "Jos suotte minulle anteeksi, -koetan hypätä yli. Hyppäsin erään kerran yhdeksäntoista jalkaa kolme -tuumaa eräällä -- hm -- niityllä --" - -"Älkää seisoko lörpöttelemässä siinä! Puolen tunnin kuluttua on vesi -noussut yli riutan", huudahti tyttö. - -Mitään puhumatta alkoi Jenks työnsä. Siellä oli paljon köyttä ja hänen -suunnitelmansa oli varsin yksinkertainen. Kun jokainen käärö oli -varmasti sidottu, kiinnitti hän tavaran juoksevaan köyteen, joka kulki -puusta rautapulttiin. Juoksunuoraan sitoi hän kiinni kevyimmän köyden, -jonka löysi, ja heitti toisen pään Irikselle. Kevyesti vetämällä -saattoi Iris vetää raskaan kiväärilaatikonkin toiselle puolelle, sillä -kaltevuuspinta oli niin jyrkkä, että mitä raskaampi paino oli, sitä -helpommin se liukui köyttä pitkin. - -He työskentelivät kunnes Jenks ei löytänyt enää mitään ottamisen -arvoista. Senjälkeen kahlasi hän varovasti yli kanaalin. Tyttö tuijotti -kauhistuneena veteen siksi kunnes merimies oli jälleen hänen rinnallaan. - -"Kuten näette", sanoi mies, "olette te säikäyttäneet jokaisen -mustekalan monen mailin piirissä karkuun." - -Nousuvesi oli kääntynyt; muutaman minuutin kuluttua olisi osa riuttaa -veden alla. Kiväärilaatikon kantaminen saarelle oli aivan mahdotonta -ja Jenks teki nyt sen, joka olisi säästänyt, aikaisemmin suoritettuna, -häneltä koko joukon työtä ja vaivaa. Hän särki laatikon ja huomasi -aseiden olevan hyvässä kunnossa. - -Hän tarkasti puolitusinaa ja pani ne syrjään. Senjälkeen laittoi hän -laivanpirstaleista pienen lautan ja sitoi sille kiinni teelaatikon, -jauhotynnyrin, rikkinäisen salongintuolin ja muuta pikkutavaraa, jota -saattoi tarvita. Hän vältti vesillelaskemisvaikeudet rakentamalla -lautan aivan lähelle vesirajaa. Kun kaikki oli valmiina, kohotti -nousuvesi lautan, johon oli sidottu vahva köysi, ja kuljetti sitä -rantaan päin. Sitten otti merimies olalleen neljä kivääriä, pyysi tytön -tekemään samoin kahdelle jälelle jääneelle, ja ohjasi lauttaa nuorasta -sopivaan paikkaan. - -"Teidän kuljettaessanne tavaroita maihin, menen minä valmistamaan -päivällistä", ilmoitti Iris. - -"Mutta olkaa varovainen, ettette nyrjäytä jalkaanne uudelleen." - -"Sitä kyllä olen. Nilkkani muistuttaa siitä joka askeleella, jonka -otan." - -Sill'aikaa kun Jenks sai tavarat maihin, oli Iris valmistanut -päivällisen. Se oli keittotaidon uusi riemuvoitto. Munat olivat -paistettuja! - -"Minulla on vakava aikomus keittää kokonainen kinkku", sanoi tyttö. -"Onko teillä mitään aavistusta, kuinka kauan sellaista on keitettävä." - -"Neljännestunti jokaista puoltakiloa kohti." - -"Mainiota! Mehän emme voi mitata painoa emmekä aikaa." - -"Luulen voivamme tehdä molemmat. Laitan jonkunlaisen tasapainolaitteen. -Sen toiseen päähän sidomme kinkun ja toiseen kiväärin sekä muutamia -patruunoita, ja minä voin sanoa kinkkujenne painon täsmälleen. -Ajanmittauksen suhteen olen päättänyt turvautua aurinkokelloon. Muistan -sangen hyvin siihen vaadittavat kappaleet, ja kun olemme jonkun aikaa -sitä tarkanneet, voimme korjata esiintyvät virheet." - -"Te olette tosiaankin viisas, mr Jenks", sanoi Iris lapsellisesti. -"Oletteko omistaneet monta vuotta elämästänne valmistautuaksenne -oleskeluun asumattomalla saarella?" - -"Jotain siihen tapaan. Elämäni on ollut päätöntä kuljeksimista. Kohtalo -on ajanut minut paikkaan, jossa ne pienet kokemukset, joita minulla on, -voivat olla hyödyllisiä." - -"Päätöntä kuljeksimista!" huudahti Iris. "Sitä en usko. Sellaista -ilmaisutapaa käytetään ikävistä, tarkoituksettoman kiertelyhalun -valtaamista ihmisistä. Teidän pahin vihollisennekaan ei voi teistä -sanoa sitä." - -"Pahin viholliseni on joka tapauksessa saattanut sen ilmaisumuodon -vastaamaan todellisuutta, miss Deane." - -"Te tarkoitatte hänen turmelleen teidän uranne?" - -"Niin -- otaksun asian olevan siten." - -"Oliko hän hyvin suuri lurjus?" - -"Oli ja on vieläkin." - -Jenks puhui rauhallisen katkerasti. Tytön sanat olivat herättäneet -muistoja. Hetkeksi unohti hän joutuneensa puhumaan itsestään eikä -ollenkaan huomannut Iriksen kasvojen tyytyväistä ilmettä, kun tämä sai -tietää hänen pahimman vihollisensa olevan miehen. - -"Te olette väsynyt", sanoi tyttö. "Haluatteko tupakoida?" - -Jenks otti esille piippunsa ja tupakkansa, mutta hänen oli vaikea -käyttää oikeaa kättään, jota särki kauheasti. - -Myötätunnosta huudahtaen hypähti tyttö ylös ja pyysi saada hoitaa hänen -sormeaan. Hän sitoi sormen konjakkiin kastetulla liinarievulla. Sitten -tarttui hän miehen tupakkapurkkiin ja piippuun. - -"Älkää pelätkö", sanoi hän nauraen. "Olen täyttänyt isäni piipun monta -kertaa. Kesken kaiken, te tulette varmasti pitämään isästäni, kun -opitte hänet tuntemaan. Hän on paras ihminen minkä tunnen." - -"Te olette siis hyviä ystäviä." - -"Hyviä ystäviä! Hän on ainoa ystävä mitä minulla maailmassa on." - -"Mitä? Onko se totta?" - -"Täydellisesti! Minä en luonnollisesti koskaan unohda kuinka paljosta -minun on teitä kiittäminen, mr Jenks. Ja minä pidän myöskin teistä -tavattomasti, vaikka te välistä olette niin -- niin tuima minua -kohtaan." - -"Rakas lapsi!" mutisi merimies nähtävästi omissa ajatuksissaan. "Vain -niin, minä olen mielestänne tuima?" - -"Niin, oikea karhu, silloin kun te läksytätte minua! Te voitte olla -oikein hauska kun haluatte ja unohdatte huolenne. Mutta minkävuoksi -kutsutte minua lapseksi. Kuinka vanha te olette, mr Jenks? Minä täytin -joulukuussa kaksikymmentä." - -"Ah, täytin elokuussa kaksikymmentäkahdeksan", vastasi mies. - -"Varjelkoon!" läähätti tyttö! "Pyydän anteeksi, mutta luulin teidän -olevan vähintäin neljänkymmenen." - -"Epäilemättä näytän siltä. Mutta ei ole eduksi ulkonäölle nousta -varhain ylös ja mennä myöhään vuoteeseen." - -"Olen usein kummastellut kuinka armeijan upseerit kestävät", sanoi -Iris. "He eivät koskaan näytä saavan tarpeeksi unta, eivät ainakaan -täällä idässä. Olen nähnyt heidän tanssivan puolen yön jälkeen ja -kuullut heidän senjälkeen olleen ulkona viiden tai kuuden aikaan -aamulla metsästämässä tahi harjoituksissa." - -"Te arvelette siis minun olleen upseerina?" - -"Olen siitä varma. Teidän tapanne, äänenne, tyyni, käskevä -esiintymisenne, niin, vieläpä käyntitapannekin ilmaisee sen." - -"Siinä tapauksessa", sanoi Jenks surullisesti, "en tahdo kieltää -tosiasiaa. Olen ollut yhdeksän vuotta upseerina intialaisessa -pääesikunnassa. Minun päähänpistoni, miss Deane, oli huolehtia -parhaimmalla tavalla miesteni ruuasta ja pitää heitä reippaina kaikissa -olosuhteissa ja ilmastoissa, erikoisesti silloin kun jokapäiväisiä -elämäntarpeita ei ollut riittävästi. Siihen päästäkseni luin kaikkea -mahdollista jokaisesta maasta, mihin rykmenttini mahdollisesti -saattoi tulla lähetetyksi; opettelin tavallisten ruoka-aineiden nimet -maankielellä ja otin erityisesti selkoa kuinka luonto huolehtii ihmisen -toimeentulosta. Nämä tutkimukset kiinnittivät mieltäni. Sudanin retken -aikana oli minulla niistä hyötyä ja, kiitos niiden, minut koroitettiin." - -"Kertokaa!" - -"Muutamien taisteluiden jälkeen oli minun osastoni seurattava -ratsukameleita, jotka, kuten tiedätte; voivat kulkea ilman vettä -paljon kauemmin kuin hevoset. Olimme melkein saavuttamaisillamme ne, -mutta hevosemme olivat aivan nääntyneet. Onneksi olin kiinnittänyt -huomiota muutamiin merkkeihin, jotka ilmaisivat missä kohden erämaan -alla oli vettä. Puolen tunnin työ lapioilla osoitti minun olleen -oikeassa. Me saavutimme takaa-ajajat, vangitsimme heidät ja minä sain -kapteeninvaltakirjani." - -"Eikö mitään tappelua tapahtunut?" - -Hän ei vastannut heti. Sitten päätti hän nähtävästi hyvin -vastahakoisesti vastata. "Kyllä, tapahtui taistelu. Se oli hyvin kiivas -senvuoksi, että osasto englantilaista ratsuväkeä, jonka piti minua -tukea, kääntyi veden puutteen vuoksi takaisin. Mutta se ei pelastanut -24 lancierirykmentin komentajaa vakavasta varoituksesta." - -"24 lancierirykmentin!" huudahti Iris. "Lordi Ventnorin rykmentti!" - -"Lordi Ventnor oli kysymyksessä oleva upseeri." - -Iris tuli kasvoiltaan tulipunaiseksi. "Te tunnette siis hänet", sanoi -hän. - -"Kyllä, sen teen." - -"Onko hän teidän vihollisenne?" - -"On." - -"Siis senvuoksi tulitte te niin liikutetuksi viimeisenä päivänä -_Sirdarenin_ kannella kun lady Tozer kysyi minulta, olinko hänen -kanssaan kihloissa?" - -"Niin." - -"Kuinka saattoi se asia koskea teitä? Ettehän edes tiennyt nimeäni?" - -"Se koski minuun koska hänen nimensä äkillinen mainitseminen sai minut -ajattelemaan kunniattomuuttani. Jätin armeijan kuusi kuukautta sitten, -miss Deane, hyvin kiusallisten olosuhteiden vallitessa. Sotaoikeus -katsoi minut syylliseksi upseerille sopimattomaan käytökseen. En saanut -edes tilaisuutta ottaa eroa. Minut pyyhittiin rullista." - -Hän koetteli puhua tyynesti, mutta kalpeni hieman ja vaikka hän piti -piippua suussaan, niin hänen huulensa värisivät. - -Hän ei uskaltanut katsoa tyttöön, jonka kummasteleva katse oli -suuntautunut häneen. - -"Minä muistan sen", sanoi Iris hitaasti kääntämättä hänestä katsettaan. -"Asiasta puhuttiin minun tullessani Hongkongiin. Te olette kapteeni -Robert Anstruther?" - -"Niin." - -"Ja te loukkasitte julkisesti lordi Ventnoria erään riidan vuoksi -naisesta?" - -"Kuten sanotte." - -"Kenen oli syy?" - -"Nainen sanoi sen olleen minun." - -"Oliko se totta?" - -Robert Anstruther, entinen kapteeni Intian armeijassa, nousi seisomaan. -Hän päätti kohdata tuomionsa seisovin jaloin. -- "Sotaoikeus oli hänen -kanssaan yhtä mieltä ja minä itse olen puolueellinen todistaja." - -"Kuka oli nainen?" - -"Everstini vaimo, mrs Costobell." - -Kauan jälkeenpäin muisti hän tässä tilaisuudessa tunteneensa epätoivoa. -Mutta hän oli päättänyt asian, eikä kuulunut niihin, jotka pelkäävät -seurauksia. - -Irikselle palasi ensiksi mielenmaltti. - -"Minua ilahduttaa suoruutenne, kapteeni Anstruther," alkoi hän. - -"Jenks, jos saan pyytää, miss Deane, Robert Jenks." - -Tytön silmissä oli omituinen ilme, mutta sitä ei mies nähnyt ja Iris -jatkoi pidätetyin äänin. - -"Tietysti, mr Jenks. Sallikaa minun olla yhtä suora ennenkuin jätämme -tämän puheenaiheen. Olen tavannut lady Costabellin. En pidä hänestä. -Luulen hänen olevan petollisen naisen. Sotaoikeus olisi kenties -langettanut toisenlaisen tuomion, jos sen jäsenet olisivat olleet hänen -omaa sukupuoltaan. Mitä tulee lordi Ventnoriin, niin ei hän merkitse -minulle mitään. Totta kyllä on, että hän on pyytänyt isältäni lupaa -saada osoittaa minulle huomiotaan, mutta rakas vanha isäni jätti asian -kokonaan minun ratkaistavakseni, enkä minä ole milloinkaan antanut -lordi Ventnorille vähintäkään rohkaisua. Huomaan nyt lady Costabellin -ja lordi Ventnorin valehdelleen, kun he syyttivät teitä jostain -kunniattomasta teosta, ja olen iloinen, että te annoitte hänelle -opetuksen klubissa. Olen aivan varma, että hän oli sen ansainnut." - -Ei sanaakaan tämä harvinainen mies vastannut. Hän vavahti, tarttui -kirveeseen, joka oli hänen jaloissaan ja lähti metsään kääntäen -kasvonsa poispäin Iriksestä, ettei tämä huomaisi hänen silmissään -kyyneleitä. - -Tyttö puolestaan alkoi tarmokkaasti kiilloittaa keittiöastioitaan -ja pian sen jälkeen laulaa. Jos ajattelee, että hänen tuli sietää -armeijasta poisajetun upseerin seuraa, niin oli hän naurettavan -tyytyväinen. - - - - -VII. - -Yllätyksiä. - - -Ennen kolmannen päivän iltaa oli Jenks valmistanut tilavan teltan, -käyttäen sen tukemiseen oleskelupaikkansa ympäristöstä kaatamiaan -puita. Tukipuihin naulasi ja sitoi hän rannalta tuomansa öljykankaan. -Raskaan kankaan oikealle paikalle asettaminen vaati hänen ja Iriksen -yhteisiä ponnistuksia. - -He työskentelivät kymmenen päivää alkaen aamunkoitosta ja lopettaen -vasta pimeän tullen. Merimies laati suunnitelman, jota noudatti -tiukasti. Ensiksi teki hän valmiiksi asunnon, jossa oli kaksi osastoa, -sisempi huone, jossa Iris nukkui, ja toinen, joka oli ruokasalina ja -hänen omana makuuhuoneenaan. - -Senjälkeen valmisti hän Näköalavuorelle valtavan kaaren, jossa oli -_Sirdarenin_ nimi kuusi jalkaa korkeista, uponneesta laivasta otetuista -lankuista. - -Silläaikaa opetteli Iris kutomaan verkkoa. Käyttäen kuulia painona -valmisti hän siitä heittoverkon, jolla pyydysti suuren joukon kaloja. -Aluksi he eivät tienneet, mitkä niistä olivat syötäviä, mutta sitten -sai tyttö hyvän mielijohteen. - -"Merilinnut voivat sen meille sanoa", sanoi hän. "Levittäkäämme -saaliimme hiekalle ja jättäkäämme siihen. Jos panemme merkille, mitkä -lajit linnut syövät ja mitkä hylkäävät, niin emme voi tehdä mitään -suurta erehdystä." - -Vaikkakin hänen arvelunsa ei ollut pettämätön, osoittautui se -olevan huomioonotettava. Niiden kalojen joukossa, joita siivelliset -tarkastajat valitsivat, oli pari lajia, jotka muistuttivat turskaa ja -valkoturskaa sekä maistuivat erinomaisen hyviltä. - -Jenks oli sangen perehtynyt eläintieteeseen ja saattoi eroittaa -syötävät linnut. Nämä kaksi haaksirikkoista, jotka sattuma oli -heittänyt asumattomalle saarelle, söivät tuoretta kalakeittoa, -paistettuja lintuja, keitettyä tahi paistettua kinkkua ja sagovanukasta -huuhtoen kaiken alas mainiolla lähdevedellä tahi kulauksella hienointa -samppanjaa. - -Riutalla olevista ruostuneista kivääreistä otti Jenks pistimet, -ruuvit, renkaat ja kaikki pikkuosat, joista saattoi olla hyötyä. -Kiväärinpiipuista laittoi hän, helpottaakseen Iriksen ruuanlaittoa, -hellan, ja tarkastamalla joka aamu huolellisesti poltettujen -laivahylynkappaleiden tuhkan, hankki hän pienen varaston -käyttökelpoisia nauloja. Turvallisen ja samalla kertaa mukavan -kylpypaikan löytäminen saattoi hänet sekä tytön omistamaan erään -iltapäivän rannan tarkastukselle. He olivat antaneet kaikille paikoille -nimet. Pohjoista niemekettä kutsuttiin luonnollisesti Nordkapiksi, -läntisen nimi oli Europa Point ja matala hiekkasärkkä kaakossa sai -nimekseen Kilpikonnaranta, kun Jenks huomasi tavattoman määrän vihreitä -kilpikonnia käyvän siellä ja hautaavan munansa hiekkaan. - -He alkoivat tutkimusretkensä siltä paikalta, jossa merimies oli -taistellut epätoivoisen taistelunsa myrskyn aikana. Iris tahtoi saada -heti tietää sen kiven, jonka taakse merimies oli hänet asettanut -lähtiessään hakemaan vettä. Hetkeksi sai muisto heidän onnettomista -laivatovereistaan kohoamaan kyyneleet hänen silmiinsä. - -Antaakseen hänen ajatuksilleen toisen suunnan osoitti mies heidän -ensimmäisen nuotionsa tuhkaa. Jenks oli onnellinen. Mutta kuinka -kauan sitä jatkuisi? Korkealla kalliolla oli merkki niitä varten, -jotka hakivat kadonnutta _Sirdarenia_. Ja kun pelastajat saapuisivat, -olisi miss Deane jälleen rikkaan baronetin tytär ja hän itse nimetön, -kunniaton kulkuri. -- Hän puri hampaitaan yhteen ja iski kivellä -saniaiskasviin, joka oli sammuttanut heidän ensimmäisen janonsa. - -"Oi, minkävuoksi teitte sen?" huudahti Iris. "Se oli hädän hetkenä -totinen ystävä. Haluaisin kasvattaa siitä kauneimman ja lehtirikkaimman -istutuksen tälle saarelle." - -"Hyvä!" vastasi Jenks. "Voitte täyttää halunne. Jos päivittäin -kastelette sen juuria raittiilla vedellä, on tahtonne pian täyttyvä." - -"Te annatte neuvonne epäystävällisellä äänellä, mutta seuraan sitä -kuitenkin." - -Jenksin tavallinen huonon tuulen puuska aiheutti ohi menevän pilven. -Kiipeämästä Nordkapin kallioille aiheutunut ponnistus palautti -jokapäiväiset suhteet. - -Eteläpuolella löysivät he vihdoinkin ihastuttavan, pienen lahden, -puilla reunustetun, hiekkapohjaisen sekä kolmelta puolelta luotojen ja -vuorien suojeleman. - -"Oh!" huudahti Iris innokkaasti. "Miten ihastuttava paikka! Oikea -salakuljettajain lahti!" - -"Niin, ihastuttava nähdä", kuului vastaus, "mutta avoin merelle. Mainio -paikka haikaloille, miss Deane, mutta sopimaton kylpemiseen." - -"Jumala varjelkoon! Olin kokonaan unohtanut haikalat. Otaksun niidenkin -pitävän elää, vaikka ne ovat sellaisia petoja, mutta en tahdo, että ne -syövät minut." - -He menivät edelleen. Kulkiessaan pitkin koralleilla siroteltua -etelärantaa huomasi Jenks kilpikonnien jälkiä. - -"Ihania munia ja samanlaista kilpikonnakeittoa!" huudahti hän. "Jos ne -ovat vihreitä, emme voi toivoa mitään parempaa. Kun joku laiva tulee -meitä hakemaan, houkuttelen kapteenin lastaamaan laivansa niillä ja -ansaitsen sillä tavoin omaisuuden." - -"Te ette ole siis rikas, mr Jenks", sanoi Iris ujosti. - -"Minulla on rikas, naimaton eno, joka teki minut perillisekseen ja -antoi minulle vuotuiseksi ylläpidoksi neljäsataa puntaa, niin että -armeijassa ollessani olin oikea Kroisos. Mutta kun romahdus tuli, -hylkäsi hän minut. Myymällä hevoseni ja muut tavarani saatoin jättää -armeijan ilman äyriäkään taskuissani, mutta myöskin ilman velkoja?" - -"Ja kaikki tuo vain petollisen naisen vuoksi?" - -"Niin." - -"Oliko hän hyvin julma, teille, mr Jenks." - -Mies pysähtyi ja nauroi suorastaan hirnuen. - -"Julma minulle! Minulla ei ollut hänen kanssaan mitään tekemistä. Hän -petti miestään eikä minua." - -Tultuaan Europa Pointille, huudahti merimies. - -"Vene! Katsokaa! Kallioilla!" - -"Kun _Sirdaren_ särkyi, ajautui vene kai virran mukana maihin." - -Jenks muisti kapteeni Rossin antaneen varustaa kaikki veneet -elintarpeilla heti kun propelli oli särkynyt. Nyt oli kaikki poissa, -mastot, purjeet, airot, penkit -- kaikki paitsi kaksi vesiastiaa; Jenks -avasi innokkaasti perälaudan alla olevan komeron ja se oli varustettu -säilykkeillä sekä laivakorpuilla. He olivat hädin tuskin toipuneet -veneen ilmestymisen aiheuttamasta mielenliikutuksesta, ennenkuin -Jenks huomasi niiden kallioiden takana, joilla vene oli, pienen, -luonnonmuodostaman vesisäiliön, joka uudistui joka myrskyllä ja oli -täydellisesti eroitettu merestä. - -Se ei ollut muuta kuin neljän jalan syvyinen, joka puolelta kallioiden -ympäröimä ja pohja mitä hienointa valkoista hiekkaa. Siinä ei näkynyt -ainoatakaan kalaa. Se oli ihanteellinen kylpyallas. - -Iris oli ihastuksissaan. Hän osoitti sille suunnalle, jossa heidän -majansa oli. - -"Mr Jenks, olen kotona teeaikana." - -Pyydettyään häntä laukaisemaan revolverin, jos tarvitsisi apua, lähti -merimies nopeasti. - -"Ihmettelen mitä hän pelkää", tuumi tyttö. Senvuoksi kiiruhti hän -niin paljon kuin voi ja juoksi takaisin miehen luo. Tämä askarteli -kiinnittämällä pistimiä lankkuun. "Minkä vuoksi tuota teette?" kysyi -tyttö. - -"Koetan valmistaa saapuville epämiellyttäville vieraille ikävyyksiä", -vastasi Jenks. "Tästä tulee _cheval de frise_, jonka aion sijoittaa -luolamme eteen, jos olemme pakoitettuja puolustautumaan villeiltä. Kun -se sulkee tien, eivät he voi hyökätä päällemme." - -Heidän yhdeksäntenätoista saarella oleskelupäivänään kiipesi merimies -tapansa mukaan Näköalavuorelle Iriksen laittaessa aamiaista. Hän katsoi -kiikarilla joka suuntaan, mutt'ei ainuttakaan purjetta näkynyt. - -Hän pisti kiikarin koteloon ja palasi Iriksen luo. - -Aamu kului kuten tavallisesti. Iris ei ollut unohtanut saniaiskasvin -kastelemista. Aamiaisen jälkeen oli hänellä tapana mennä sitä -kastelemaan ja hän nousi nytkin sitä varten ylös. - -"Saanko auttaa teitä", sanoi Jenks. "Minulla ei ole tänään kiirettä." - -"Ei kiitos! En salli teidän liikuttavan pensasta. Se näyttää suorastaan -iloiselta minun tullessani ja juo veden yhtä halukkaasti kuin janoinen -eläin." - -"Kaalinpäälläkin on sydän, miss Deane." - -Iris lähti nauraen, mutta oli ollut poissa tuskin viittä minuuttia, kun -mies kuuli kaksi kertaa toistetun huudon. Hän eroitti oman nimensä -- -ei Jenksin, vaan Robertin. Jotain hirveätä oli tapahtunut, sillä huuto -oli äärimmäisen epätoivoinen. - -Hän juoksi sisään, tempasi kivääritelineeltä yhden kuudesta kivääristä, -jotka olivat aina ladatut ja syöksyi läpi metsän, jossa ei nähnyt -mitään, rannalle. Täällä näki hän Iriksen taistelevan kahden villin -näköisen dyakin kiinnipitelemänä, joista toinen puvusta päättäen oli -joku päällikkö ja toinen vastenmielisen näköinen puolialaston villi. -Heidän ympärillään tanssi seitsemän pyssyillä ja parangeilla (suurilla -malaijilaisveitsillä) asestettua miestä. - -Molemmat villit koettelivat sitoa Iriksen käsivarsia, mutta hän oli -notkea ja vahva, joten he saivat kovan pähkinän purrakseen. Estääkseen -häntä huutamasta painoi toinen dyakeista suuren kätensä hänen suulleen. - -Tyynesti ja rauhallisesti, kuin olisi ollut harjoituskentällä, -laskeutui Jenks polvilleen ja tähtäsi. Ei kukaan dyakeista -huomannut häntä, sillä kaikkien mielenkiinto oli kohdistunut -hämmästystäherättävään saaliiseen, nuoreen ja kauniiseen naiseen, -joka aivan tyynesti kuljeskeli täällä ympäri. Jyvä ja tähtäin tulivat -hitaasti suoraan linjaan sen pedon rinnan kanssa, joka painoi tytön -suuta. - -Kuula sattui aivan sydämen yläpuolelle ja katkasi selkärangan. - -Iris, joka tunsi vapautuneensa ilettävästä otteesta, tempautui irti -päälliköstä ja kiisi kuin lintu kohti Jenksiä ja pelastusta. - -Kivääristä kuului jälleen kaksi perättäistä lyhyttä, terävää laukausta -ja kaksi dyakkia vaipui hiekkaan. Jälellä oli kuusi, niiden joukossa -päällikkö, jota pakeneva tyttö tietämättään ruumiillaan suojeli. - -Neljäs dyakki kaatui. - -Jälelle jääneet, julmat, mutta eivät pelkurit villit latasivat -pyssyjään. Kalpeana, päättäväisenä, teräksinen kiilto silmissään ja -leuka eteenpäin työntyneenä seurasi merimies heidän valmistelujaan. - -"Vasemmalle!" huusi hän. "Juoskaa puuta kohti." - -Iris kuuli ja koetteli totella, mutta voimat pettivät ja hän kaatui -murentuneiden korallien päälle. - -Jenks tarkasteli häntä sekä dyakkeja, jotka ampuivat epätasaisen -yhteislaukauksen. Jotain, joka muistutti kiirehtivää mehiläistä, surisi -hänen korvansa ohi, ja hänen oikean jalkansa läheisyydessä oleva kivi -sai voimakkaan läimäyksen näkymättömästä kädestä. Se oli hänestä -mieluista. Tästä tulisi taistelu eikä teurastus. - -Viides dyakki vaipui kuolinkouristuksissa maahan ja päällikkö tähtäsi -tarkkaan polviasennossa olevaa ampujaa, joka uhkasi tuhota koko -hänen joukkonsa. Mutta merimies ampui ensin ja näki kummastuksekseen -kirjavasti puetun villin lentävän taapäin useita yardeja ja kaatuvan -sitten maahan. - -Vielä kaatui yksi ennenkuin kaksi jälelle jäänyttä katsoivat olevan -syytä lähteä peräytymisretkelle. He tekivät sen nopeasti, mutta -laahasivat päällikköä mukanaan. Jenksin tarkoitus ei kuitenkaan ollut -päästää heitä menemään. Hän tähtäsi jälleen yhtä. Kuului naksahdus eikä -mitään muuta. Patruuna ei syttynyt. Hän koetti kiireesti vetää sen -ulos, mutta epäonnistui. Sellaisia vahingoita saattaa sattua niinkin -hyvälle kiväärille kuin Lee-Metford on. - -Karjaisten hyppäsi hän ylös ja syöksyi eteenpäin. Pakenevat miehet -näkivät hänet ja lisäsivät vauhtia. Samalla hetkellä kun hän oli -Iriksen luona, katosivat he puiden sekaan. - -Hän heitti remmistä kiväärin olalleen ja otti tytön käsivarsilleen. -Tämä oli tajuissaan, mutta hengästynyt. - -"Kuulkaa", huusi Jenks. "Koettakaa totella minua -- kirjaimellisesti. -Kannan teidät -- luolaan. Jääkää sinne. Ampukaa jokainen, jonka näette --- kunnes minä tulen." - -Tyttö kuunteli ihmetellen. Ajatteliko mies jättää hänet nyt, kun hän -oli painettuna tämän rintaa vasten? Mahdotonta! Ah, hän ymmärsi. Villit -olivat kai tulleet sinne veneellä. Merimies aikoi hyökätä heidän -kimppuunsa uudelleen. Hän ajatteli taistella yksin heidän kanssaan eikä -hän, Iris, saisi tietää mitään ennenkuin kaikki olisi ohi. - -Jenks asetti hänet luolan sisäänkäytävälle. "Te ymmärrätte!" huudahti -hän ja vastausta odottamatta juoksi sisään hakemaan uuden kiväärin. -Senjälkeen juoksi hän Näköalavuoren kautta etelärantaa kohti. Hän -ymmärsi dyakkien nousseen maihin sillä hiekkarannalla, jota Iris oli -kutsunut Salakuljettajain lahdeksi. He eivät saaneet päästä pakoon -millään ehdolla. - -Merimies oli oikeassa. Tullessaan perille huomasi hän kolmen -- eikä -kahden -- miehen työntävän _sampania_ vesille. Yksi heistä oli, ihme -kyllä, päällikkö. Silloin ymmärsi Jenks kuulan sattuneen dyakin -kohotettuun pyssyyn edelläkerrotulla seurauksella. Hän oli välttänyt -kuoleman kuin ihmeen kautta. - -Jenks valmistautui kylmäverisesti tappamaan kaikki kolme. Välimatka oli -sangen suuri, ehkä 800 yardia. Hän laskeutui polvilleen ja ampui. Kuula -näytti sattuneen veneeseen. - -Samassa kuuli hän takanaan nopeita askelia. Hän nousi salamannopeasti, -kääntyi ja näki -- Iriksen. - -"He pakenevat", sanoi tyttö. "Missä ovat toiset?" - -"Kuolleet!" - -"Tarkoitatteko tappaneenne kaikki?" - -"Vain kuusi. Heitä oli kaikkiaan yhdeksän." - -Hän laskeutui uudelleen polvilleen ja kohotti kiväärin. Iris heittäytyi -hänen viereensä. - -"Mr Jenks", sanoi hän rukoilevasti yhteenliitetyin käsin, "älkää -tappako minun takiani useampia ihmisiä!" - -"Omasta puolestani sitten", murahti mies kiusaantuneena -häiritsemisestä, sillä nyt oli _samponi_ kaukana. - -"Silloin pyydän teitä Jumalan nimeen olemaan ottamatta useampia -ihmishenkiä. Se, minkä teitte, oli välttämätöntä, ehkä oikein. Mutta -tämä on murha." - -Mies laski aseensa ja katsoi häneen. - -"Jos nämä miehet pääsevät elävänä, tulevat he takaisin suurella -joukolla kostamaan toverinsa -- ja ottamaan teidät vangiksi." - -"Niin on ehkä sallimuksen tahto. Rukoilen teitä sittenkin säästämään -heidät." - -Jenks laski kiväärin hiekalle ja nosti tytön hellästi ylös. Ei -kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. _Sampanin_ suuri, kolmikulmainen -purje täyttyi tuulella. Perässä näkyi mies, joka uhkaavasti pudisti -rannalla olijoille nyrkkiään. - -Malaijipäällikkö kirosi heitä ja Jenks ymmärsi varsin hyvin, mitä hän -tarkoitti. - - - - -VIII. - -Varustautuminen. - - -He katsoivat kauan etenevän veneen jälkeen. Pian näkyi se vain pienenä -pilkkuna tyynellä merellä. Tasainen tuuli pullisti purjeita ja merimies -ymmärsi ettei siinä ollut mitään sotajuonta, vaan dyakit pakenivat -peloissaan ja raivoissaan. He palaisivat riittävin voimin kostamaan. - -Merimies rypisti otsaansa; hän ei tiennyt vasemman käsivartensa olevan -tytön vyötäisillä ennenkuin tämä vapautui ja sanoi pyytävästi: - -"Älkää olko minulle vihainen, mr Jenks. En voinut sille mitään. En -sietänyt nähdä heitä ammuttavan." - -Silloin heräsi mies todellisuuteen. - -"Tulkaa", sanoi hän ihmeellisen puoleensavetävästi hymyillen. "Palaamme -linnaamme. Olemme ainakin jälelläolevan osan päivää rauhassa." - -Hänen täytyi sanoa tahi tehdä jotain tytön rauhoittamiseksi. Tämä -oli yhä hyvin liikutettu ja merimies katsoi sen luonnollisesti -vangitsemisen aiheuttamaksi. - -"Ette pyydä minua kertomaan seikkailuani", sanoi Iris rauhallisesti -katsottuaan häntä hetkisen. - -"En", vastasi Jenks. "Luulin teidän olevan liian liikutetun puhuaksenne -siitä vielä." - -"Liikutetun? Ei suinkaan! Olen vain väsyksissä vastustelemisesta ja -avunhuutamisesta, mutta älkää luulkokaan minun aikovan pyörtyä tahi -saada hermokohtausta. Myönnän itkeneeni hiukan, kun työnsitte minut -syrjään ja nostitte kiväärin ampuaksenne noita viheliäisiä, henkensä -edestä pakenevia raukkoja. Tein ehkä väärin estäessäni teitä?" - -"Kyllä, siinä teitte väärin," vastasi Jenks vakavasti. - -"Samantekevää," jatkoi tyttö. "Jumala on ollut meille sangen hyvä. En -voi ajatella hänen pelastaneen meitä niin monista vaaroista antaakseen -meidän kuolla muutamia tunteja tahi päiviä ennen avun saapumista. Ja -minä haluan kertoa teille mitä tapahtui." - -"Sen voitte tehdä, mutta ensiksi on teidän juotava tämä." - -He olivat perillä leiripaikalla ja Jenks avasi nopeasti konjakkipullon -ja kaatoi siitä pikariin. - -Tyttö nieli sitä hiukan tehden vastustavan eleen ja Jenks joi loput. - -"Menin vesiastioineni saniaiskasvin luo," alkoi Iris, "ja kuulin kuinka -janoiset juuret särpivät sisäänsä vettä, kun yht'äkkiä metsästä syöksyi -neljä miestä tarttuen takaapäin käsivarsiini ennenkuin ehdin käyttää -revolveria." - -"Jumalan kiitos, ettette sitä tehneet!" - -"Arvelette, että he olisivat vastanneet tuleen, jos olisin ampunut. -Niin, etenkin jos olisin satuttanut päällikköä. Mutta hän se oli, joka -silmänräpäyksessä antoi muutamia käskyjä -- arvatenkin etteivät he -saisi tehdä minulle mitään pahaa. Tosiasia on, että he näyttivät yhtä -kummastuneilta kuin minä kauhistuneelta. Mutta joskin he saattoivat -pitää kiinni käsistäni, niin eivät he voineet estää minua huutamasta. -Ah, miten huusin!" - -"Niin, sen todellakin teitte! Ja minä tartuin ensimäiseen kivääriin, -jonka tapasin. Mutta nyt, miss Deane -- koska asia on päättynyt -onnellisesti, rohkenen ehkä pyytää teitä jäämään luolaan siksi kunnes -tulen takaisin. Minun täytyy vaatia sitä. Te ette tosiaankaan saa -seurata minua." - -Tyttö ymmärsi mille asialle hän meni ja alistui kuuliaisesti. - -Jenks katsoi viisaimmaksi kulkea Kilpikonnarantaa -Salakuljettajainlahteen ja sieltä seurata dyakkien jälkiä, koska hän -sillä tavoin saattoi tutkia melkein koko saaren. Hän ei lyönyt laimin -mitään varovaisuustoimenpiteitä. Hän pysähtyi usein kuuntelemaan. - -Maassa olevat merkit osoittivat rannalle laskeneen vain yhden -_sampanin_. Senjälkeen hän ei huomannut mitään mielenkiintoista -ennenkuin löysi hiekalla makaavan päällikön pyssyn. Se oli -suustaladattava, sangen kaunis ase, jonka perä oli koristettu kullalla -ja elfenluulla. - -Lukko oli Lee-Metford-kuulan särkemä ja rannalla olevat epäilemättömät -todistuskappaleet kertoivat päällikön kadottaneen kaksi -- joll'ei -kolmea oikean käden sormea. - -Hänellä oli siis hiukan syytäkin raivota, ajatteli Jenks. Se oli onni, -sillä nyt ei hän vähään aikaan tuntene halua uusiin seikkailuihin. - -Hän pelkäsi jonkun dyakeista olevan vain vaarallisesti haavoittuneen ja -tunsi suurta helpotusta huomatessaan ettei niin ollut laita. - -Hän kokosi kuolleiden pyssyt ja veitset sekä heidän alkuperäiset vyönsä -ja koristeensa. Seuraavan puolen tunnin aikana tarjosi hiljainen -laguuni herkkupaloja haikaloille. - -Heidän syödessään illallista ennusti puiden suhina ja vaahtopirskeiden -räiske riuttaa vasten lähestyvää myrskyä. Troopillinen myrsky, ei -pyörremyrsky, vaan myöhästynyt sadeajan purkaus, peitti saaren -ennen puolta yötä. Väsyneenä päivän elämyksistä oli Iris vetäytynyt -huoneeseensa muutamaa tuntia aikaisemmin; hän oli nukkunut heti ja -Jenks jäi yksin ajatuksineen. - -Hän ei voinut nukkua, vaan istui ja poltteli suurenmoisen tuhlaavasti, -sillä hänen pieni tupakkavarastonsa väheni nopeasti. - -Hän istui tupakoimassa ja tuumimassa siksi kunnes sade meni ohi ja -saari kylpi ihanassa kuunvalossa. - -Silloin hän nousi, aukasi oven ja seisoi hetken kuunnellen aaltojen -kohinaa. - -Äkkiä sattui hänen silmiinsä voimakas valonsäde, joka lankesi kallioon, -johon luola oli kaivettu. - -"Jupiterin kautta!" mutisi hän. "Tuota en ole milloinkaan ennen -huomannut." - -Hänen huomiotaan oli kiinnittänyt aivan luolan suun yläpuolella, noin -neljänkymmenen jalan korkeudessa oleva ylätasanko. Se oli ehdottomasti -luoksepääsemätön ja hyvin vaikea maasta käsin tutkia. Jenks oli -toiminnan mies. Hän kiipesi lähimpään korkeaan puuhun, mutta ei ollut -ehtinyt kahdeksaa jalkaa korkeammalle, kun useita lintuja lensi kirkuen -pois yöpuultaan. - -"Hitto vieköön," mutisi hän peläten Iriksen heräävän. Hän koetti -edelleen kavuta oksien välitse ylöspäin, kun tuttu ääni sanoi: - -"Mr Jenks, mitä ihmettä siellä teette." - -"Sain halun vaihteen vuoksi nukkua kerran puussa." - -"Olkaa kiltti ja vastatkaa vakavasti!" - -"Olen enemmän kuin vakava. Tässä puussa on paljon pieniä piikkejä, -jotka saavat hyvin totiseksi, kun koettaa kiivetä ylöspäin." - -"Mr Jenks, sanokaa minulle heti mitä te teette!" - -Iris koetti olla ankara, mutta hänen äänessään tuntui levottomuutta, -joka heti sai merimiehen katumaan. Hän kertoi tytölle ylätasangosta -ja selitti epäselvän suunnitelmansa, että he mahdollisesti -sieltä löytäisivät pakopaikan, jossa saattaisivat puolustautua -monta päivää. Hänen täytyi heti varmistautua suunnitelman -toteuttamismahdollisuudesta. Tyttö kehoitti häntä olemaan varovainen, -ja hän kiipesi edelleen. Päästyään kahdenkymmenenviiden jalan -korkeuteen sai hän hyvän yleissilmäyksen ylätasangosta. Yksi ainoa -katse sai hänen sydämensä ilosta sykkimään. Tasanko oli vähintäin -viisitoista jalkaa pitkä. Se oli täydellinen kotkanpesä ja ihminen -saattoi päästä sinne vain portailla tahi ilmapallolla. - -Liikutetumpana keksinnöstään kuin tahtoi osoittaa, koetti hän näyttää -hyvin välinpitämättömältä palatessaan alas. - -Jenksin kerrottua kaikki sanoi Iris hitaasti: - -"Te olette siis vakuutettu noiden petojen takaisintulosta?" - -"Onnettomuudeksi olen asiasta liiankin varma." - -"Mitä voimme tehdä pelastaaksemme henkemme? Mikä tahansa on parempaa -kuin uuden hyökkäyksen odottaminen." - -"Kaikkein ensiksi täytyy koettaa nukkua ennen päivän koittoa." - -Seuraavana aamuna valmisti hän kiireesti riittävän pitkän ja kylliksi -vahvan tangon sitomalla nuoralla yhteen kaksi nuorta puuta. Iris auttoi -häntä asettamaan ne vuoren seinää vasten ja hän kiipesi ylätasangolle. - -Hänen edellisenä iltana tekemänsä huomiot vahvistuivat. Tasanko oli -suurempi kuin hän oli rohjennut toivoa, toiselta sivulta melkein -kymmenen jalan pituinen. Paneutumalla pitkäkseen ja katselemalla -joka suunnalle, huomasi hän ainoat paikat, joista saattoi nähdä -ylätasangolla olevan parin korkean puun ja noin yhdeksänkymmenen jalan -päässä olevan vastapäisen kallion. Tasangolla oli riittävästi tilaa -vettä ja ruokatarpeita varten, ja hän huomasi heti polttavan auringon -säteitä ja yön purevaa kylmyyttä voitavan lieventää asettamalla -öljykangas sopivaan paikkaan. - -"Tämä oli oikea onnenpotkaus", ajatteli Jenks. "Otaksuen ettei -kumpikaan meistä haavoitu, voimme puolustautua viikon tahi kenties -enemmänkin. Miten on mahdollista, että olen voinut oleskella täällä -niin kauan ja vain sattumalta keksiä tämän turvallisen sopen." - -Vasta alas tultuaan saattoi hän ymmärtää asian. Silloin hän näki, että -tapa, jolla vuoren molemmat kulmat ulkonivat, esti ylätasankoa syrjästä -näkymästä, ja edestäpäin kirkkaassa auringonvalossa katsottuna näytti -se vain mitättömältä syvennykseltä. - -Hän kertoi nopeasti suunnitelmansa Irikselle. Pääsy Kotkanpesään -oli valmistettava käyttämällä nuoraportaita, jotka kiinnitettiin -lujasti ja voitiin vetää ylös. Paikan täytyi olla alati varustettuna -ruokatarpeilla, vedellä ja ampumavälineillä. Ne saatettiin peittää -öljykankaalla, että säilyisivät kunnossa. - -"Meidän on nukuttava siellä joka yö", jatkoi hän huomaamatta Iriksen -kalpenemista. - -"Ei kai ennen, kun meitä uhkaa todellinen vaara?" huudahti tyttö. - -"No niin, ehkä se ei käy välttämättömäksi ennenkuin yhdennellätoista -hetkellä. Kun olen vienyt ylös elin- ja muut tarpeemme sekä valmistanut -portaat, koetan tuumia tepsivien vartiopostien asettamista asemamme -ympärille. Saammehan nähdä." - -Pian saattoi Iris purkaa ja yhdistää köyttä paljon paremmin kuin hänen -opettajansa ja hänen tehtäväkseen jäi kuudenkymmenen köysiaskelman -laittaminen portaisiin. Sitä ei hän luonnollisesti yhtenä päivänä olisi -ehtinyt, mutta päivällisen jälkeen ryhtyi merimies häntä auttamaan. He -uurastivat niin myöhään iltaan, että sormet tulivat helläksi ja selkää -rupesi pakottamaan. - -Mutta sitä ennen oli Jenks jälleen kiivennyt tankoa myöten ylös ja -vienyt mukanaan sorkkaraudan, vasaran ja kuokan. Näillä työkaluilla -ryhtyi hän korjaamaan tulevaa asuntoa. Hän ei luonnollisesti koettanut -poistaa suurempia kivimääriä, mutta siellä oli joukko epätasaisuuksia -"lattiassa", jotka oli tasoitettava. - -Ilokseen havaitsi hän muutaman kuokanlyönnin paljastavan halkeaman, -jota helposti saattoi suurentaa. Hän onnistui muodostamaan siihen -syvennyksen, jossa Iris saattoi elintarvekasan takana istua turvassa; -samalla oli hän itsekin suojassa vastapäätä olevalta kalliolta eikä -häntä näkynyt puistakaan. - -Kuljetettuaan ylös kaksi laatikkoa ammuksia, -- joita varten oli tehnyt -erikoiset syvennykset -- korvaamattomat vesisäiliöt maihin ajautuneesta -veneestä, useita laatikkoja korppuja, kaikki säilykkeet sekä kolme -pulloa viiniä ja kaksi konjakkia, palasi hän alas ryhtyen kiinnittämään -kiväärinlukkoja seipäisiin. - -"Jos ette heti kerro mitä ajattelette noilla kummallisilla vehkeillä -tehdä", sanoi Iris aamiaisen jälkeen, "niin minä teen lakon." - -"Niistä tulee meidän ulkopostejamme. Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä -kuinka asetan ne paikoilleen." - -Hän otti yhden seipäistä eriskummallisille liitteineen, heitti kiväärin -olkapäälleen ja hymyili nähdessään Iriksen tärkeän ilmeen tämän -sitoessa revolveria uumilleen. - -He menivät nopeasti Salakuljettajainlahteen ja tyttö ymmärsi pian -noiden itsetoimivien merkkien nerokkuuden. Jenks sitoi seipään lujasti -kasvavaan puuhun niin, että se jäi ruohon peittoon. Otettuaan kuulan -pois patruunasta, sijoitti hän nallin hanan eteen. Liipasimeen, jonka -vieterin hän oli asettanut niin, että se laukesi pienimmästäkin -kosketuksesta, sitoi hän ohuen nuoran laittaen sen noin kuuden tuuman -korkeudelle maasta sekä kiinnitti toisen pään jonkun matkan päässä -olevaan kantoon. - -Seurauksena oli, että Iriksen hameen hipaisu jännitettyyn nuoraan sai -patruunan laukeamaan. - -"Kas niin!" huudahti merimies iloisesti. "Kun olen vetänyt ketjun -tällaisia laitteita molemmin puolin lahtea, arvelen voivamme tyynesti -odottaa heidän yritystään päästä huomaamattamme maihin." - -"Tiedättekö," sanoi Iris vakavasti, "luulen teidän olevan nerokkaimman -miehen maailmassa." - -Jenksiä nähtävästi ilahdutti keksintönsä ja hän teki yhtämittaa -valmiiksi koko ketjun. Silläaikaa alkoi tulla pimeä. - -"Tältä päivältä riittää," sanoi hän. "Huomenna asetamme vartioposteja -muille strategisille paikoille. Sitten voimme nukkua rauhassa." - -Heikossa lampunvalossa työskentelivät he senjälkeen innokkaasti -portaiden valmistuksessa kunnes Iris oli nukkumaisillaan väsymyksestä. -Väsyneesti hymyillen toivotti tyttö hyvää yötä ja pian olivat molemmat -vaipuneet uneen, jonka vain terveys, raskas työ ja raitis ilma suo. - - - - -IX. - -Luolan salaisuus. - - -Seuraavana iltana valmistuivat köysiportaat. Jenks oli lujasti -päättänyt olla vuoteeseen menemättä ennen niiden paikoilleen -asettamista. Senjälkeen juolahti hänen mieleensä, jos suinkin -mahdollista, räjähdyttää kallio, josta näkyi ylätasangolle. Se oli -kuitenkin hänen käytettävissään olevilla keinoilla mahdotonta. Kallion -huippu vietti heikosti länteen eikä mikään muu kuin dynamiitti tahi -muu sellainen aine olisi voinut tehdä sitä vihollisen ampujille -käyttökelvottomaksi. - -Hän saattoi olla varma voivansa päivisin yhdeksällekymmenelle yardille -asetetulla kiväärillään pitää paikan vapaana tungettelijoista. Mutta -yöllä -- siinä oli vaikeus. Hän ratkaisi sen osaksi asettamalla -ylätasangolle kaksi tukea vihollisen otaksuttuun keskustaan tähdätyille -kivääreille ja sitäpaitsi teki hän toiseen tukeen merkkejä voidakseen -ampua koko vihollisen rintamaa. - -Mutta hän ei tyytynyt tähänkään. Hänen mieleensä juolahti, että dyakit -saattavat tuloksettoman etsimisen jälkeen lähteä pois, jos hänen -onnistuisi uskotella heille, että hän Iriksen kanssa oli poistunut -saarelta. Senvuoksi poisti hän huolellisesti vuoren juurelta kaikki -kivet, jotka oli ylätasangolta irroittanut ja vaikkakin hän järjesti -tuet valmiiksi öljykankaalle, ei hän ripustanut sitä paikoilleen. -Iris ja hän saattoivat olla siellä kätkössä monta päivää ilman että -piilopaikkaa keksittäisiin. - -Se edellytti kuitenkin, että liiat ruokavarat ja ampumatarpeet täytyi -piilottaa, ja mikä paikka sopi siihen paremmin kuin luola? - -Jenks alkoi jälleen kaikin voimin kaivaa kuokalla ja lapiolla -antimoniumsuonen läheisyydestä. Sillä tavoin johtui hän elämänsä -toiseen suureen tapahtumaan. - -Sateenkaarisaari oli antanut hänelle sen, jonka mies asettaa kaiken -muun yläpuolelle -- puhtaan rakkauden naiseen, yhtä kauniiseen -ruumiiltaan kuin sielultaankin. Ja nyt lahjoitti se hänelle rikkauksia, -jotka olisivat voineet herättää eteläafrikalaisen magnaatin kateutta. -Ilman ajatustakaan mistään muusta kuin tarvittavan piilopaikan -valmistamisesta, kaivoi ja kuokki merimies tavalla, joka leimasi kaikki -hänen tekonsa, kun hän äkkiä kohtasi suonen melkein puhdasta kultaa. - -Voidakseen viedä pois kiviä ja maata, heitti hän kaiken kaivamansa -öljykankaalle, jonka laahasi sitten metsään tyhjennettäväksi. -Tehtyään sen neljä kertaa kiinnitti hän huomiota metallisiruihin, -jotka muistuttivat antimoniumia. Mutta kuudes taakka auringonvaloon -kannettuna näytti niin merkilliseltä, että hän ryhtyi sitä tutkimaan -lähemmin. Vaikka hänen tietonsa kivennäisaineista olivat sangen -puutteelliset, täytyi hänen uskoa, ettei siinä ollut kuparia tahi -rautakiisua, vaan kimaltelevaa, keltaista kultaa. - -Hiukan liikutettuna, vaikka puoleksi epäluuloisena palasi hän luolaan -ja otti mukaansa kimpaleen löytämäänsä metallia. Tällä kertaa ei -voinut erehtyä. Luonto itse oli muovaillut puhtaan kultakimpaleen. -Iris oli mennyt kylpemään ja viipyisi jonkun aikaa poissa. Jenks istui -kannolle ja piteli kädessään pientä, ehkä noin kahdenkymmenen punnan -arvoista kultapalaa. Verkalleen tuumi ja yhdisti hän saarella oleskelun -ensipäivinä tekemänsä johtopäätökset. - --- Englantilaisen luuranko, joka makasi lähteen luona pensastossa, -myrkyllisillä kaasuilla täytetty Golgata, kaivostyökalut, niin -hyvin kiinalaiset kuin eurooppalaisetkin, tinakanteen piirretty -karttaluonnos -- ah! tinakansi! Koneellisesti otti merimies sen -taskustaan. Vihdoinkin keksi hän salaperäisen 32 merkityksen. Mittaa -kolmekymmentäkaksi askelta tunnelin suulta, kaiva yhden jalan syvyyteen -ja pääset tämän kultapitoisen kallion emäsuoneen. Siinä oli siis luolan -salaisuus. - -Kiinalaiset, jotka tunsivat vuoren kultapitoisuuden, olivat kaivaneet -vuoren toiselta puolen. Mutta heidän täydellinen tietämättömyytensä -oli johtanut perikatoon. Vapautunut hiilikaasu oli tukahduttanut heitä -tusinoittain. He olivat todennäköisesti itsepäisesti taistelleet tätä -näkymätöntä pahaahenkeä vastaan, kunnes paikka tuli kirotuksi ja -elävien olentojen pannaan julistamaksi. Mutta jos he vain olisivat -kaivaneet pienen kanavan ja antaneet näkymättömän vaaran virrata -alaspäin kunnes sen voima olisi ollut ilman ja meren murtama, olisivat -he rankaisematta saattaneet murtaa koko vuoren. - -Tuntematon J S-raukka olisi myöskin voinut sen tehdä. Mutta omaten vain -karkeantyöntekijän tiedot ja välttäen kivilouhosta, oli hän ryhtynyt -vaikeampaan tunnelintekoon saavuttaakseen aarteen. Hän onnistui, mutta -vain tullakseen tapetuksi samalla hetkellä kuin pääsi miljonääriksi. - -Tulisiko sama kohtalo niidenkin osaksi, jotka olivat tulleet hänen -jälkeensä? - -"Ei, kautta Jumalan!" Jenks melkein huusi. "Minä murran lumouksen. -Olen tullut tänne kohtalon lähettämänä, en kultaa kaivamaan, -vaan pelastamaan naisen elämän, ja vaikka kaikki kiinalais- ja -malaijilaisjumalat yhtyisivät minua vastaan, niin minä voitan ne." - -Hän hypähti kuullessaan oman äänensä. Hänellä ei ollut aavistustakaan -olevansa niin liikutettu. Heti tukahdutti hän sen brittiläiseen -välinpitämättömyyteen tuntien oikein häpeävänsä. - -Mitä tämä löytö häntä hyödytti? Miehen kantamuksellisella kultaa ei hän -saattaisi ostaa silmänräpäyksenkään turvallisuutta Irikselle, itsestään -puhumattakaan. - -Iris! Puhuisiko hän tästä tytölle? He olivat yhtiömiehiä kaikessa -saarta koskevassa -- miksikä siis salata häneltä tämä ihmeellinen -uutinen? - -Ja kuitenkin tunsi hän siihen kiusausta -- juuri rakkautensa vuoksi -tyttöön. Ei saattanut tietää mitä voisi sattua heidän tultuaan -pelastetuiksi. Aika kuluisi nopeasti kunnes vanha järjestys palautuisi -ja Iris ottaisi paikkansa yhteiskunnassa ja hänestä itsestään tulisi -jälleen kunniaton ent. upseeri. - -Eikö olisi ihanaa uhmata vastoinkäymistä, jos hän sellaisten -olosuhteiden vallitessa onnistuisi voittamaan tytön rakkauden ja sitten -paljastaisi saaren salaisuuden? Hän ehkä epäonnistuisi. Vaikkapa hän -olisi rikas kuin Kroisos tulisi hän aina olemaan merkitty mies. Iris -oli tyttö, joka saattoi vaatia ruhtinaskruunua. Päästyään isänsä luo -tuntisi hän ehkä yhä kiitollisuutta, mutta rakkaus katoaisi kuin -kangastus. Silloin olisi toimittava rehellisesti. Puolet täällä -olevista rikkauksista kuuluisi Irikselle. - -Niin, tämä oli ainoa mahdollisuus. Sitä tapausta varten, että hänelle -itselleen kävisi huonosti ja Iris pelastuisi, kirjoittaisi hän -täydellisen selonteon löydöstään ja uskoisi sen tytölle avattavaksi -kuusi kuukautta heidän pelastumisensa jälkeen. - -Hän otti muistikirjasta lehden ja kirjoitti: - - "Rakas miss Deane! - - Joko minä olen elävänä tahi kuolleena teidän tätä lukiessanne, - niin tietäkää, että rakastan teitä. Jos voisin toistaa tämän - vakuutuksen miljoona kertaa yhtä monella eri tavalla, en - kuitenkaan löytäisi parempaa tapaa ilmaista haavetta, jota olen - hellinyt siitä asti kun suopea kohtalo salli minun temmata teidät - kuoleman kynsistä. Sanon yksinkertaisesti: rakastan teitä! Tulen - niin tekemään elämäni loppuun asti ja korkein toivoni on, että - haudantakaisessa elämässäkin voisin ilmituoda rakkauteni teihin. - - Mutta kohtalo ei ehkä suo minun saada vastarakkautta. Kuolemani - varalta, ennen saarelta lähtöänne, haluan senvuoksi ilmoittaa - teille kuinka löydätte suuriarvoisen kultakaivoksen vuoresta, - jossa luola on. Te kai muistatte tinakannessa olevat merkit, - joita emme ymmärtäneet. Luku 32 tarkoittaa luolan pituutta ja - numero yksi että jalan syvyydessä luolan lattian alla kulkee - runsas kultasuoni. Vuoren toisella puolella oleva louhimo - täyttyi myrkyllisillä kaasuilla estäen kiinalaiset kaivostöitä - jatkamasta. Siinä kaikki tiedot, jotka sir Arthur Deanen tänne - toimittamat tutkijat tarvitsevat. Tosiasiat ovat kiistämättömiä. - - Otaksuen, että olen elossa, omistamme luonnollisesti - kaivoksen yhdessä. Jos olen kuollut, haluan kuudennen osan - lankeavan enolleni William Anstrutherille, Crosstwaite Manor, - Northelleston, Yorkshire, tunnustukseksi hänen hyvyydestään minua - kohtaan nuoruudessani. Kaikki muu jää kokonaan teille. - - Robert Anstruther." - -Luettuaan kirjeen alkoi hän tuumia mistä saisi siihen kuoren. Samassa -näki hän Iriksen tulevan uimasta ja kulkevan kuin riepuihin puettu -nymfi. Sillä hetkellä putosi hänen silmiltään verho. Mitä? Epäillä -Iristä! Saattoiko hetkeäkään epäillä, että rikkaus tahi köyhyys, huono -tahi hyvä maine vaikuttaisi pienimmälläkään tavalla tähän uskolliseen -sydämeen, jos tämä neitseellinen lähde oli sen rakkauden täyttämä, joka -kerran elämässä tulee jokaiselle tosi naiselle! - -Nauraen hulluudelleen repi hän kirjeen pieniin palasiin. - -"Varjelkoon! Älkää tuijottako minuun niin! En kai näytä kummitukselta?" -huudahti Iris tultuaan niin lähelle, että eroitti hänen liikutetun -muotonsa. - -"Teillä ei kai ole mitään sitä vastaan, jos kutsuisin teitä -keijukaiseksi?" sanoi Jenks poiskäännetyin katsein, etteivät ne puhuisi -enempää kuin kieli. - -"Ei, jos tarkoitatte hauskoja keijukaisia. Mutta pelkään, -että 'mörkö' olisi koko joukon sopivampi sana. Katsokaa -sunnuntai-iltapäivä-kävelypukuani!" - -Hän levitti hamettaan ja se näytti tosiaankin surkuteltavalta. Se -oli paikattu sekä parsittu, mutta kuitenkin niin täynnä reikiä, että -itseään kunnioittava palvelija olisi epäillyt käyttää sitä tulisijan -puhdistuksessa. - -"Täällä on kylliksi miehen vaatteita" alkoi Jenks. "Saattaisi olla -mahdollista -- laittaa -- niistä jotain, jota voisitte käyttää." - -"Mutta ompelulankani on lopussa." - -"Siinä tapauksessa on sitä valmistettava hampusta." - -"Niin, se ehkä kävisi päinsä. Te löydätte aina keinoja." - -"Pelkään tämän olevan huonon keinon. Mutta voitte myöhemmin hankkia -itsellenne hyvitystä ostamalla muutamia kauniita pukuja Daucetilta tahi -Worthilta." - -Tyttö nauroi iloisesti. "Saattaahan sattua, että rakas vanha isäni, -iloissaan löytämisestäni, antaa minun Parisissa kotimatkalla hypätä yli -aisojen, mutta se ei kestä kauan. Me olemme sangen rikkaita, mutta minä -en saa heittää kymmentätuhatta puntaa vuodessa vaan pukuihin." - -"Te olette hyvin rikas, miss Deane." - -"Te tiedätte luonnollisesti puhuvanne palturia." - -"Suokaa anteeksi! Mitä maksaa kävelypuku parhaimmista pariisilaisista -liikkeistä?" - -"Kolmekymmentä puntaa." - -"Ja päivällispuku?" - -"Ah, mitä hyvänsä viidestäkymmenestä punnasta ylöspäin." - -Jenks otti muutamia kvartsipaloja öljykankaalta. - -"Tässä on kävelypuku", sanoi hän ojentaen tytölle puolen kilon -painoisen kiven. "Tällä jälelläolevalla kivikasalla voitte saada -Europan parhaimmin puetun naisen päivälliskutsuissa hämmästymään." - -"Tarkoitatte, että pommittaisin häntä näillä?" kysyi Iris -veitikkamaisesti. - -"Ei, vielä pahemmin! Kantamalla vielä kalliimpaa pukua." - -Jenksin ääni oli vakava; tyttö otti kvartsinkappaleen ja katsoi siihen. - -"Luolasta, arvaan? Ettekö sanoneet, ettei antimonium ole arvokasta?" - -"Tämä ei ole antimoniumia vaan -- kultaa. Sattumalta löysin hyvin -rikkaan kultasuonen. Vaatimattoman laskun mukaan on se satojentuhansien -puntien arvoinen. Me olemme rikkaita, miss Deane." - -"Me! Rikkaita!" läähätti Iris. "Olen hyvin iloinen teidän vuoksenne, -mutta sanokaa, mr Jenks, mitä _minulla_ on asian kanssa tekemistä?" - -"Teillä? Mehän olemme yhtiötovereita. Löytäjän oikeudella omistamme me -maan, metsät y.m." - -"Sitä en käsitä. Te löydätte kultakaivoksen ja selitätte aivan -kylmäverisesti minun omistavan siitä puolet senvuoksi, että olette -vetäneet minut merestä, antaneet minulle ruokaa ja katon pääni päälle, -pelastaneet minut merirosvojen käsistä ja kohdelleet minua yleensä -niinkuin uskollinen palvelijatar pientä lasta. Mr Jenks, en tosiaankaan -voi." - -"Miss Deane, te saatte minut oikein suuttumaan, jos sanotte vielä -sanankin. Kieltäydyn ehdottomasti kuuntelemasta sentapaisia todisteita." - -He seisoivat hetkisen vaieten kunnes merimies alkoi moittia itseään -karkeudesta. Hän oli ehkä loukannut tyttöä. Tämähän oli vain kokematon -lapsi; hän olisi voinut esittää asian selvemmin ja rauhallisemmin. -Ja koko ajan leikki Iriksen kasvoilla pidätetty iloisuus, sillä hän -ymmärsi miestä niin hyvin, että olisi nauranut, jos tämä olisi uhannut -hänet surmata. - -"Tahdotteko olla hyvä ja tuoda lampun", sanoi Jenks vihdoinkin. - -"Oi, saanko puhua?" pyysi Iris. "En tahdo teitä suututtaa, mutta minun -_täytyy_ puhua." - -"Tarkastamme ensiksi kaivostamme lähemmin. Jos tahdotte tuoda lampun, -näemme paremmin." - -Huolellinen tutkimus vahvisti ensimmäisen olettamuksen. - -"Täällä on siis hyvin paljon rahaa?" sanoi Iris hetken kuluttua. - -"On, hyvin paljon." - -"Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse tulla erimielisiksi jaon suhteen. -Siitä riittää meille molemmille." - -"Aivan varmasti. Voimmepa antaa hiukan ystävillemmekin." - -Se aika, jolloin Jenksin oli tapana kiivetä Näköalavuorelle, lähestyi. -Hän tarttui kivääriin ja kirveeseen sekä lähti. Iris asetti teeveden -kiehumaan, ja tahtoen saada enemmän polttoaineita, meni rannalle, jossa -rikkirevityn kirjeen palaset olivat hajallaan. - -Hän oli elävöitynyt kunniallisuus, mutta ei vielä ole syntynyt naista, -joka olisi voinut kääntää katseensa kirjeestä. Hän sattui eräällä -liuskalla näkemään oman nimensä. - -"Vai niin, se oli aiottu minulle!" huudahti hän tarttuen liuskaan ja -silmäillen sitä tutkivasti. Ei mistään hinnasta maailmassa olisi hän -ryhtynyt poimimaan liuskoja ja koettamaan liittää niitä yhteen. Mutta -ne kiinnittivät hänen mieltään ja nyt, lähempää katsoen, näki hän -palan, johon oli kirjoitettu: "-- Minä rakastan teitä!" - -Nämä kaksi palaa näyttivät sopivan erinomaisesti yhteen. Mutta -kolmannessa oli samat sanat: Minä rakastan teitä! -- Hän ei halunnut -nähdä enempää eikä edes kääntänyt lappuja, jotka olivat pudonneet -maahan kirjoitettu puoli alaspäin. - -Hän aukaisi puseronsa kauluksen ja otti esille pienen kultamedaljongin, -jossa hänen vanhempiensa kuvat olivat. Sinne asetti hän nuo kolme -merimiehen kirjeen palasta, joiden sisällys oli hänelle kallis. - -Palatessaan vuorta alas kuuli Jenks tytön laulun kauan ennen kuin näki -hänet lieden ääressä askaroimassa. Lähemmäksi tultuaan huomasi hän -maassa olevat kirjeenpalaset, kumartui ottamaan ne ja heitti tuleen. - -"Mitä te kirjoititte minun kylpemässä ollessani?" kysyi Iris -huolettomasti. - -"Muutamia ilmoituksia kaivoksesta, mutta ajatellessani lähemmin asiaa -huomasin, ettei sitä tarvittu." - -"Ah, siinäkö kaikki!" - - - - -X. - -Hyökkäystä odotellessa. - - -Päivän toisensa jälkeen työskenteli merimies puolustusvarustuksien -kuntoonlaittamisessa tarkastellen huolellisesti merta keksiäkseen joko -pelastavan laivan tahi vihollisen veneiden tulon. Tätä lykkäystä ei -hän olisi saanut, ellei onneksi olisi satuttanut kuulallaan päällikköä -ja siten riistänyt tältä kolme sormea. Ei edes villikään voi sellaista -vammaa kuitata aivan helpolla, ja kuluisi kymmenen päivää ennenkuin -typistetty ryöväri saattaisi kiroilematta liikuttaa kättään. - -Silläaikaa nukkui Jenks, ajan kuluessa, yö yöltä rauhattomimmin -ja hänen muotonsa muuttui yhä levottomammaksi. Hän alkoi ymmärtää -minkävuoksi saarelle ei saapunut laivaa, joka varmasti oli lähetetty -heitä etsimään -- se tutki Kiinan ja Siamin pitkiä rantalinjoja. - -Hänellä oli tapana merkitä päivien kulku yksinkertaiseen, -valmistamaansa aurinkokelloon. Iris näki sattumalta kuinka hän leikkasi -neljännenkymmenennenneljännen loven puun reunaan. - -"Olemmeko tosiaankin olleet täällä neljäkymmentäneljä päivää", kysyi -hän laskettuaan merkit. - -"Kyllä, luulen laskeneeni oikein", vastasi mies. "_Sirdaren_ upposi 18 -päivä maaliskuuta ja nyt pitäisi siis olla ensimmäinen toukokuuta." - -"Vapun päivä!" - -"Niin, menemmekö iltapäivällä Hurlinghamiin?" - -"Joskus, sitä ajatellessani, tuntuu aika yhtä monelta vuodelta, mutta -kun minulla on kiire, kuluvat päivät kuin tunnit." - -"Mahtaa olla hauskaa kun on niin mukautuva luonne." - -"Tietysti. Koettelen sovitella aikaa teidän pahantuulenne mukaan." - -Iris pani kädet kupeille ja katseli Jenksiä melkein nenäkkäästi. -Nykyisin olivat he erinomaisia ystäviä. - -Yksi ainoa kysymys jäi ratkaisematta -- Iriksen varustaminen -vaatteilla. Hänen ja merimiehen yhteinen nerokkuus ei riittänyt -hamppuköydestä valmistamaan oikeata ompelulankaa. Se oli liian -myhkyräistä ja epätasaista. Jenks koetti puunsäikeitä, linnunhöyheniä, -kaikkea, mitä keksiä saattoi, ja olisi ehkä onnistunutkin, jos olisi -saanut jatkaa muutamia viikkoja. - -Sitä mukaa kuin päivät kuluivat, tuli asia yhä sietämättömämmäksi ja -molemmat tarkastelivat usein vaieten sitä miesten vaatteiden paljoutta, -joka heillä oli. Takkien ja liivien suhteen ei tietysti ollut mitään -vaikeuksia. Iris oli jo kauan aikaa kantanut näitä osia laivan lääkärin -puvusta, mutta muun suhteen. - -Eräänä muistettavana päivänä teki Iris ratkaisevan päätöksen. Jenks -oli tavallisuuden mukaan kiivennyt Näköalavuorelle. Hän tuli takaisin -tuoden uutisen, että hän luuli -- ei tosin ollut ihan varma, mutta -muutamat merkit osoittivat -- lännessä olevan kaukaisen saaren luona -näkyvän savua höyrylaivasta. - -Vaikkakin hän näki silmillään viidenkymmenen mailin päässä olevan -savupilven, ei hän lähellä asuntoaan huomannut mitään erikoista. -Jos eivät hänen ajatuksensa olisi olleet niin kokonaan kiintyneet -taivaanrannalla näkyvään savuun, olisi hän pannut merkille Iriksen -hameenreunan alta näkyvät, housuihin puetut jalat. - -Merimiehestä tuntui Iris ottavan tämän tärkeän ilmoituksen omituisesti -vastaan ja oli kummallista, ettei hän tarjoutunut seuraamaan -huomiontekopaikalle, jonne Jenks palasi. - -Hän tuli takaisin tuntia myöhemmin ja rypyt otsalla olivat entistä -syvemmät. - -"Väärä hälyytys!" vastasi hän lyhyesti tytön kysymykseen. - -Ja siinä kaikki, vaikka Iris kokosi rohkeutensa ja kulki hänen -ohitseen. Lujasti päättäen tehdä tästä vaikeasta koettelemuksesta -lopun, pysähtyi hän Jenksin eteen ja sanoi: - -"Niin, nyt olen tehnyt sen!" - -"Oletteko?" huudahti Jenks käsittämättä mitään. - -"Kyllä. Ne ovat hiukan liian pitkät ja tunnen itseni vähän -tottumattomaksi, mutta ne ovat kuitenkin paremmat -- kuin vanha -pukuraukkani." Punastuen ojensi hän esiin toisen jalkansa. - -"Ah, minä näen!" mutisi merimies punastuen myöskin. - -Iris, joka oli kuumeisen halukas olemaan hyödyksi, selitti äkkiä, että -olisi erinomaista, jos hänkin oppisi käyttämään kivääriä voidakseen -tarpeen tullen auttaa. - -Lee-Melford kivääri antaa niin pienen sysäyksen, että mikä nainen -hyvänsä voi sitä käyttää. Näin ollen suostui Jenks esitykseen heti, -vaikka se tehtiin yhdennellätoista hetkellä. Aluksi antoi hän tytön -koetella lataamattomilla patruunoilla. Opittuaan jotenkuten panostamaan -ja tähtäämään sai hän ampua kymmenen laukausta. Maalitauluna oli valkea -ympyrä kahdeksankymmenen jalan päässä olevassa kallionseinässä, ja se -osa kymmenestä laukauksesta, joka ei sattunut maaliin, olisi saanut -saman matkan päässä olevan vihollisen tuntemaan itsensä melko araksi. - -Iris oli hyvin tyytyväinen taitoonsa. - -"Nyt saatan olla taakan asemesta teille hiukan avuksi," huudahti hän. -"Joka tapauksessa luulevat dyakit heitä vastassa olevan kaksi miestä ja -heillä on hyvä syy pelätä meistä ainakin toista." - -Silloin sai Jenks hyvän mielijohteen. - -"Miksikä ette tulleet sitä ennen ajatelleeksi?" kysyi hän. "Ettekö -huomaa, miss Deane, mahdollisuutta, johon sananne viittaavat? Olen -pahoillani täytyessäni teille sanoa olevani vakuutettu, että jos nuo -roistot hyökkäävät, niin tekevät he sen enemmän vangitakseen teidät -kuin kostaakseen toveriensa kuoleman. Nämä dyakit ovat roistoja ja -ryöväreitä, jotka eivät ole niinkään halukkaita taistelemaan kuin -saamaan saalista ja naisia. Jos he tulevat takaisin ja näkevät -kohtaavansa kaksi hyvinasestettua miestä, jotka ovat varustautuneet -heitä ottamaan vastaan lämpimästi, niin on mahdollista, että he -luopuvat yrityksestään." - -"Toisin sanoen -- he eivät saa nähdä minua muuten kuin miehen -vaatteisiin puettuna?" sanoi Iris. - -"Niin, viime hädässä. Toivon, etteivät he, kiitos -varovaisuustoimenpiteidemme, keksi oleskelupaikkaamme. Ylhäällä -ylätasangolla tulee olemaan hyvin epämukavaa, mutta se ei tee mitään, -jos vain olemme turvassa." - -Tyttö ei vastannut heti. Sitten sanoi hän tuumivasti: - -"Neljäkymmentäneljä päivää! Siinä on ollut enemmän kuin riittävästi -aikaa koko Kiinan meren tutkimiseen. Isäni ei koskaan luovu toivosta -ennenkuin on täysin vakuutettu _Sirdarenin_ menneen pohjaan kaikkine -päivineen!" - -Merimiehellä oli vastaus valmiina. "Joka päivä lähenee pelastuksemme. -Vaikkakin, luonnollista kyllä, tunsin aamulla pettymystä, voin tyynesti -sanoa pelastuksen voivan tulla millä hetkellä tahansa." - -Hän tarttui kivääriin ja lähti. Takaisin tultuaan kiipesi hän monta -kertaa ylätasangolle vieden turpeita, jotka asetti selvästi näkyviin. -Senjälkeen meni hän luolaan ja hakkasi pari tuntia kalliota. Vihdoin -tuli hän sieltä hikisenä ja tomuisena juuri oikeaan aikaan ehtiäkseen -tehdä viimeisen käyntinsä Näköalavuorelle ennenkuin aurinko laski. Hän -pyysi tyttöä odottamaan hiukan illallisvalmistustensa kanssa, koska -halusi kylpeä, joten heidän syömään ryhtyessään oli jo aivan pimeä. - -"Miksikä kaivoitte taas luolassa?" kysyi Iris. "Onko teillä kiire tulla -rikkaaksi?" - -"Seurasin ilmareikää enkä malmisuonta. Jos ette pelkää jäädä pimeyteen, -niin ryhdyn lampunvalossa jatkamaan työtäni heti kun olemme syöneet." - -Mutta Iris vastusti sitä. Hänestä tuntui yksinäiseltä ja hän halusi -puhella. - -"Suostun siihen", sanoi Jenks, "edellyttäen ettette puhu mitään siitä, -jonka teille kuukausi sitten kerroin." - -"Sen lupaan. Saatte puhua niin paljon tahi niin vähän kuin haluatte. -Keskustelunaihe on teidän joutumisenne sotaoikeuteen." - -"Hyvin epämiellyttävä aihe!" huudahti Jenks. - -"Onko? Ei minusta. Olen ystävänne, mr Jenks, tietystikään en erikoisen -vanha ystävä, sen myönnän, mutta nämä kuusi viikkoa saattaa yhtä hyvin -vastata kuuden vuoden tuttavuutta. Ettekö voi minuun luottaa?" - -"Kyllä, teihin voin luottaa", vastasi merimies vakaumuksellisesti. -"Tarkoitukseni oli jonain kauniina päivänä kertoa teille historiani. -Miksikä ei siis tänään?" - -Pimeyden suojassa etsi Iriksen käsi kultamedaljonkia, jota hän aina -kantoi kaulassaan. - -"On omituista", jatkoi Jenks, "että te puhuitte juuri äsken kuudesta -vuodesta. On melkein päivälleen kuusi vuotta siitä kun vaikeudet -alkoivat." - -"Lordi Ventnorin kanssa?" Nimi luiskahti tytöltä huomaamatta. - -"Niin. Olin siihen aikaan pääesikunnassa luutnanttina ja taitavuuteni -alkuasukasten kielissä kiinnitti erään Simlassa asuvan ystävän -huomiota. Hän neuvoi minua hakemaan poliittiseen palvelukseen Intian -hallitukseen. Tein niin. Hän tuki anomustani ja minulle ilmoitettiin, -että saisin ensimmäisen vapaan paikan jossain alkuasukaskaupungissa, -jos menisin naimisiin." - -Hän lausui viimeiset sanat kiusottelevalla äänellä. Hämmästyneenä tästä -ehdosta päästi Iris medaljongin ja kumartui korjaamaan tulta. Merimies -huomasi kiiltävän korun. - -"Kesken kaiken", huomautti hän, "mikä tuo loistava esine on -rinnallanne?" - -"Se on ainoa jälellejäänyt kalleuteni", vastasi tyttö. "Lahja isältäni -täyttäessäni kymmenen vuotta. Mutta olkaa hyvä ja jatkakaa." - -"Minulla ei ollut ajatustakaan naimisiin menosta, mutta silmäilin -garnisoonin seurapiiriä ja tulin siihen tulokseen, että tuomarin -sisarentytär olisi minulle sopiva vaimo. Hän oli älykäs, sievä, ymmärsi -keskustella ja omasi ihastuttavat hampaat." - -"Oliko hän hyvin kaunis?" - -"Ihmiset väittivät hänen olevan." - -"Mutta mitä _te itse_ ajattelitte?" - -"Silloin olin minä puolueellinen. Olen nähnyt hänet myöhemmin ja hän -oli melkoisesti muuttunut. Nykyään hän on naimisissa ja on tullut -lihavaksi." - -"Viekas Jenks!" Iris asettui mukavasti ja valmistautui kuuntelemaan. - -"Niin, mutta te ette milloinkaan joutuneet naimisiin hänen kanssaan", -huomautti tyttö. - -"En, Jumalan kiitos", sanoi merimies vakavasti. "Olimme tuskin -kihlautuneet ennenkuin hän kuumuuden johdosta matkusti enonsa kanssa -Simlaan. Siellä tapasi hän lordi Ventnorin, joka palveli varakuninkaan -esikunnassa. -- Jos sallitte, hyppäämme tämän kohdan yli -- keksin -silloin minkävuoksi matkustetaan Englantiin vaimoa etsimään. -Kymmenenpäiväisen oleskeluni aikana Simlassa tuli minulle lordi -Ventnorin kanssa yhteenotto klubissa puolustaessani arvotonta naista ja -pääsin vakavista seurauksista vain senvuoksi, että minua kohtaan oli -käyttäydytty pahoin. Siitä huolimatta oli poliittinen urani lopussa ja -minä palasin rykmenttiini saadakseni asianomaisista papereista selon -minkälainen onni minulla oli ollut." - -"Tarkoitatteko suhdettanne miss Morrisiin?" kysyi Iris. - -"Aivan niin. Ja nyt jättää Elisabeth näyttämön. Kun ei minusta ollut -avioliittoon, asetin päämääräkseni tulla kunnon upseeriksi. Ja kun -hallitus vuosi sitten tahtoi vapaaehtoisista muodostaa kiinalaisen -rykmentin, ilmoittauduin ja tulin hyväksytyksi. Minulla oli onni saada -palvella vanhan ystäväni eversti Costobellin päällikkyyden alaisena, -mutta silloin lähetti pahansuopa kohtalo lordi Ventnorin kaukaiseen -itään, tällä kertaa tärkeissä siviilitoimissa. Tapasin hänet silloin -tällöin ja tulimme vakuutetuiksi, ettemme pitäneet toisistamme enempää -kuin ennenkään." - -"Eversti Costobell sairastui ja rykmentin päällikkyys joutui minulle -koska majurimme oli matkoilla. Onnettomuudeksi valitsi everstin vaimo -juuri sen ajan keimailulleen lordi Ventnorin kanssa. Kun en ollut -tullut vielä niin ymmärtäväiseksi, että olisin hoitanut vain omia -asioitani, huomautin asiasta madamelle ja hankin sillä tavoin itselleni -verivihollisen. Hän ja lordi Ventnor tekivät suunnitelman tuhotakseen -minut -- kuten muistanette, olin joutunut lordin tielle myöskin -Egyptissä --. Verukkeella, että halusi minulta neuvoa, houkutteli hän -minut Hongkongissa olevan klubin puutarhan syrjäiseen osaan; lordi -Ventnor oli myöskin näyttämöpaikalla, ja heidän yhteisen väitteensä -johdosta käyttäytymisestäni, olin vähällä lyödä miehen kuoliaaksi." - -"Lopun voi kertoa lyhyesti", jatkoi merimies vaiettuaan hetkisen. "Mitä -hyödytti minun epätoivoinen kieltämiseni niitä todistuksia vastaan, -jotka lordi Ventnor ja hänen liittolaisensa toivat esille! Vieläpä -eversti Costobellkin uskoi vaimoansa ja tuli katkeraksi vihollisekseni. -Naisraukka! Tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Niin, siinä on kaikki! Ja -nyt olen täällä!" - -"Voidaanko miehen elämä turmella niin helposti?" mutisi tyttö. - -"Siltä näyttää. Mutta olen saanut palkintoni. Jos joskus näen mrs -Costobellin, kiitän häntä ystävänpalveluksesta." - -Iris tuli äkkiä hämilleen ja hänen kasvonsa hehkuivat. - -"Mutta katsokaa, te olette houkutelleet minut unohtamaan työni, miss -Deane!" huudahti Jenks. "Olemme istuneet tässä puhelemassa kunnes -tulikin on väsynyt seuraamme. Olkaa hyvä ja paneutukaa heti levolle." - -Iris tarttui hänen käsivarteensa. "Rukoilen Jumalaa tänä iltana ja joka -ilta", sanoi hän juhlallisesti, "että nimenne tulisi kaikkien ihmisten -silmissä pestyksi yhtä puhtaaksi kuin minun. Ja olen vakuutettu, että -rukoukseni tulee kuulluksi." - -Hän meni omalle puolelleen, mutta hänen enkelimäinen vaikutuksensa jäi -jälelle. Mies kiitti Jumalaa niistä kärsimyksistä, jotka olivat tuoneet -tämän naisen hänen elämäänsä. - -Oli ihana yö. Jenks ei Iriksen lähdettyä tuntenut halua mennä vielä -nukkumaan, vaan tarttui kuivaan oksaan, sytytti sen melkein sammuneesta -hiilloksesta ja meni luolaan. - -Hän kantoi kaivostyökalunsa ulos, sijoitti kauan sitten valmistamansa -_cheval de frise'n_ oikeaan paikkaan ja sammutti vedellä tulen. - -Tämä oli joka ilta hänen viimeinen huolensa ennenkuin hän ojensi -väsyneet jäsenensä oksista tehdylle vuoteelle. Se aiheutti -aamuisin viivykettä, mutta hän ei milloinkaan laiminlyönyt mitään -varovaisuustoimenpiteitä, ja saattoihan olla mahdollista, etteivät -dyakit löytäisi Kotkanpesää, jos luulisivat saaren hyljätyksi. - -Hän astui majaan ja oli juuri vetämäisillään jaloistaan saappaita, -kun kajahti laukaus. Se kuului kymmenesti tavallista voimakkaampana -täydellisen hiljaisuuden vuoksi. Sitä seurasi kiivas ampuminen, jonka -hänen harjautunut korvansa kuuli suustaladattavien aiheuttamaksi. - -Dyakit olivat nousseet maihin. Tullessaan hiljaa ja salaperäisinä -olivat he itse joutuneet saman sotajuonen uhriksi, jota olivat aikoneet -käyttää. Sensijaan että olisivat yllättäneet Sateenkaarisaaren asujamet -tulivat he itse laukauksella vastaanotetuksi heti maihin noustuaan. -Säikähtyneet villit vastasivat heti laukaisemalla vanhentuneet aseensa -puita vastaan ja aiheuttivat melun, joka olisi herättänyt seitsemän -unikekoa. - -Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi Iris täysin puettuna. - -"Ne ovat tulleet!" kuiskasi hän. - -"Niin!" vastasi Jenks iloisesti. "Ylös portaita! Kiiruhtakaa! He -eivät ole täällä vielä puoleen tuntiin, jos pitävät tuollaista melua -jokaisesta vaikeudesta. Mutta emme antaudu mihinkään vaaraan. Heittäkää -alas köydet ja vetäkää kun sanon." - -"Hyvä on! Olkaa kiltti ja tulkaa luokseni pian." - -Köydet putosivat alas. Vaatteet, kuokat, kirveet, lapiot, sorkkaraudat -ynnä muut vedettiin ylös. Merimies juoksi majaan ja potkaisi -lehtivuoteet lattialle. Senjälkeen kiinnitti hän kaikki kiväärit -olkapäälleen ja kiipesi ylös nuoraportaita vetäen ne jälestään -Kotkanpesään. - -"Kuulkaa," sanoi hän äkkiä "onko teillä mukananne sadehattu?" - -"On." - -"Ja raamattunne?" - -"Se on aina päänallani." - - - - -XI. - -Taistelu. - - -Merimies tiesi niin hyvin, mihin oli sijoittanut vartiopostinsa, että -saattoi seurata kaikkia vihollisen liikkeitä. - -"Jos he jatkavat tuolla tavoin, eivät he ole perillä ennen -päivänkoittoa." - -"Haluaisin melkein, että he olisivat jo täällä", kuului tytön -rauhallinen vastaus. "Tämä odotus on hermoja koettelevaa." - -He loikoivat muutamilla ryysyisillä vaatekappaleilla, jotka kiireesti -oli heitetty ylätasangolle. Suuri kallio oli pimeän peitossa. - -Jenks tarttui tytön käteen. Se oli hiukan kostea, mutta ei vapissut -enempää kuin hänen omansakaan. - -"Dyakit ovat paljon arempia kuin te", kuiskasi hän nauraen. "Miten -julmia ja rohkeita he ovatkaan, eivät he kuitenkaan uskalla kohdata -kummitusta." - -"Sääli, ettemme voi heille loihtia esiin kummitusta." - -Nämä sanat saivat miehen tuumimaan. Ilman että tyttö tiesi, oli -välikappale kummituksen valmistamiseen peitetty pensaaseen lähelle -lähdettä. Mutta sitäpaitsi tarvittiin bengaalitulia, fosforia ja -peilejä. - -"Mitä sanotte?" kysyi Iris. - -Jenks luetteli puuttuvat esineet. Heillä ei ollut muuta tehtävää kuin -odottaminen, ja ihmiset keskustelevat vaaran uhatessa jokapäiväisistä -asioista. - -"En tiedä mitään fosforista", sanoi tyttö, "mutta tulikivellä voi saada -aikaan omituisia tuloksia, ja tällä hetkellä on huoneessani laatikko -tulitikkuja. Ettekö muista? Ne olivat taskussanne ja te heititte ne -pois. Ei, mitä aiotte tehdä?" - -Jenks oli laskenut nuoraportaat ja aikoi nähtävästi kiivetä niitä -myöten alas. - -"Älkää pelätkö", sanoi hän. "En viivy kuin viisi minuuttia!" - -"Jos te menette alas, tulen minä mukaan. En halua jäädä yksin tänne -ylös." - -"Olkaa hyvä, älkääkö pidättäkö minua", kuiskasi merimies vakavasti. "Te -ette saa tulla. En aio antautua mihinkään vaaraan. Jos jäätte tänne, -voitte varoittaa minua heti. Mutta jos molemmat olemme siellä, voimme -tosiaankin joutua vaaraan. Pyytäisin teitä tarkasti pitämään silmällä -Kilpikonnarantaa siltä varalta, että dyakit ovat valinneet sen tien." - -Tyttö myöntyi, vaikka vastahakoisesti. Hän vapisi tuskasta miehen -vuoksi. - -Jenks katosi sanaakaan lisäämättä. Hän juoksi pensastoon ja palasi -senjälkeen takaisin luolan luo kantaen sylissään jotain valkoista. -Toisen kerran meni hän samaa tietä tuoden yhtäläisen kantamuksen. -Sitten juoksi hän taloon. Enempää ei ylätasangolla oleva tyttö nähnyt, -mutta pian kuuli hän köysiportaiden narinasta miehen kiipeävän niitä -myöten ylös. Vihdoin oli hän tytön luona, joka nyyhkytti: - -"Älkää enää poistuko luotani! En kestä sitä". - -Jenks katsoi viisaimmaksi koettaa tyynnyttää häntä herättämällä hänen -mielenkiintoaan. Vetäen yhdellä kädellä köysiportaita ojensi hän esiin -toisen, jossa loisti valoisia pilkkuja kuten kiiltomatoja. - -"Se on teidän syynne," sanoi hän. "Te annoitte minulle mainion -mielijohteen ja minun täytyi panna se täytäntöön." - -"Mitä te teitte?" - -"Laitoin luolaan kauhean kummituksen." - -"Kuinka?" - -"Se ei ollut mikään hauska tehtävä, mutta pakko ei lue lakeja." - -Tyttö käsitti, ettei Jenks halunnut vastata kysymyksiin. Saattaa olla, -että uteliaisuus nyt, kun Iris tunsi olevansa turvassa, olisi voittanut -pelon ja saanut hänet pyytämään tarkempaa selvitystä, mutta samalla -kuului raivokkaita ääniä ja koralli narskui askeleista. - -"Ne tulevat kuitenkin rantaa pitkin," kuiskasi Jenks. - -Tavallaan hän kuitenkin erehtyi. Säännötön yhteislaukaus vuoren -pohjoispuolella ilmaisi, että ainakin muutamat dyakit tulivat sitä -tietä. Dyakkipäällikön esiintyminen, oikea käsi siteessä ja seurassaan -muutamia miehiä, osoitti rohkeimpien uskaltaneen kulkea Kuolemanlaakson -kautta. - -He etenivät varovaisesti ikäänkuin väijytystä peläten. - -Päälliköllä oli vasemmassa kädessään kiiltävä parangi; toiset olivat -asestetut kivääreillä ja vöihin pistetyillä miekoilla. - -Jenks tunsi äkkiä, että olisi viisainta ampua koko joukko. Hän heitti -kuitenkin mielestään tämän ajatuksen heti. Hän oli ryhtynyt kaikkiin -valmistuksiin siinä toivossa, että roistot luopuisivat hakemisesta -muutaman tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen. Hän vakuutti itselleen -vihollisuuksien aloittamisen olevan tyhmyyttä. Olisi paljon parempi -välttää taistelua kuin ilmaista sen alkamisella piilopaikkansa. - -Toisin sanoen: hän teki suuren tyhmyyden. Ampumalla dyakkipäällikön -olisi hän riistänyt vihollisilta miehen, jota ilman he eivät olisi -saarelle tulleet. Jos päävoima, joka jo oli metsässä piilevien -näkymättömien voimien peloittama, olisi paikalle saapuessaan tavannut -päällikkönsä ja hänen pienen joukkonsa ruumiit, olisivat he joutuneet -täydellisen pakokauhun valtaan. - -Mutta ei hyödytä mitään ajatella kuinka olisi voinut käydä. Asiain -näin ollen kulkivat dyakit hiljaa ja mitä suurimmalla varovaisuudella -ohi lähteen ja aikoivat juuri mennä luolaan, kun yksi heistä huomasi -asunnon. - -Silmänräpäyksessä muuttivat he tapaa ja vetäytyivät vastapäisen kallion -varjoon aikoen odottaa lisävoimien tuloa. Merimies arveli lähetetyn -lähetin kiiruhtamaan hidastelijoita, sillä kaukainen ampuminen taukosi -ja viiden minuutin kuluttua ilmaisi kimeä ulvonta yhteisen rynnäkön -alkaneen taloa vastaan. - -He pitivät sellaista melua, että Jenksin täytyi suorastaan huutaa -sanoessaan Irikselle: - -"He arvelevat meidän nukkuvan hyvin raskaasti, koska emme ole heränneet -heidän laukauksistaan." - -Tyttö aikoi vastata, mutta Jenks esti sen asettamalla kätensä hänen -olkapäälleen, sillä dyakit, jotka olivat keksineet asunnon tyhjäksi, -juoksivat luolalle ja olivat täysin näkyvissä. - -Sikäli kuin merimies saattoi eroittaa, joutuivat kolme ensimmäistä -"espanjalaisen ratsastajan" pistimien lävistämiksi ja oppivat -sillä tavoin tuntemaan sen peloittavat ominaisuudet. Haavoittuneet -huusivat epätoivoisesti, mutta heidän äänensä hukkui hämmästyneiden -toverien ulvontaan. Silmänräpäyksessä syöksyivät kaikki lähteelle, -rannalle, kalliolle, mihin hyvänsä, päästäkseen pois kauhean luolan -lähettyviltä, jossa kummitukset mellastivat ja miehet kaatuivat -itsestään sisäänkäytävän luona. Merimies, joka kurkisti niin pitkälle -kuin tyttö salli, kuuli kahden vaikeroivan alhaalla samalla kuin kolmas -vaivaloisesti nilkutti karkuun. - -"Mikä on?" kysyi Iris. "Mitä on tapahtunut?" - -"Laatikko tulitikkuja ja muutamat kokoonasetetut luut ovat -karkoittaneet heidät pakosalle." - -Hänellä ei ollut aikaa vastata enempää, sillä hän oli kiintynyt -laskemaan kuinka monta dyakkeja oli. - -Tähän saakka oli hän nähnyt noin viisikymmentä. Sitäpaitsi ei hän -halunnut antaa Irikselle lähempiä tietoja tekemästään kujeesta. Hän -oli poiminut lähteen luona olevan luurangon luut kokoon, kostuttanut -tulitikuista saamansa tulikiven ja sivellyt sillä luurangon, sekä -asettanut sen luolan kaukaisimpaan nurkkaan. - -Eivät edes päällikön rohkaisevat houkuttelut saaneet hänen miehiään -uudelleen lähestymään tätä kauheata paikkaa. Vihdoin meni peloton -lurjus itse miekkaansa heiluttaen luolan ovelle. Kauhun lyömänä katsoi -hän sisällä olevaa esinettä, joka silloin tällöin loisti. Miekallaan -koetteli hän "espanjalaista ratsastajaa." Se oli ainakin jotain -aineellista, sitten laahasi hän toisen vaikeasti haavoittuneista -kuunvaloon. - -Jälleen kutkutti Jenksin sormia halu lähettää luoti roiston pään läpi --- mutta hän hillitsi itsensä. Ja niin meni se, joka harvoille miehille -tarjoutuu -- toinen tilaisuus. - -Päällikön uudistettu käsky sai muutamat rohkeat miehet kantamaan pois -haavoittuneet, todennäköisesti majaan. - -Tuskin oli merimies käsittänyt heidän seuraavan aikomuksensa, ennenkuin -hän pakoitti Iriksen menemään öljyvaatteen alle suojaan, painautuen -itse kalliolattiaa vasten ja tarkastellen ruohoturpeiden takaa. Villit -olivat sytyttäneet lähteen luo tulen. Pian valaisi punainen leimu -mustaa vuorta ja villit ryhmittyivät tulen läheisyyteen. - -He puhuivat kieltä, jossa oli paljon kovia ääntiöitä ja söivät -kuivattua kalaa, hirssiä sekä kuivattua lihaa. Todennäköisesti oli -villejä myöskin veneitä vartioimassa ja saarta kiertelemässä. Myöhemmin -selvisi, että kolmella _sampanilla_ oli tullut yhdeksättäkymmentä -miestä. - -Eräs joukosta oli puettu aivan eri tavalla kuin muut ja kantoi Intian -muhamettilaisten tavallista pukua. Hänen ihonsa oli ruskea, mutta -villien lian alta näkyvä iho oli keltainen. Tavasta, jolla miehen -turbaani oli sidottu, päätti Jenks hänen olevan Punjabin musulmanneja --- nähtävästi Andamoneilta karannut rangaistusvanki. - -Kaikki olivat asestetut suustaladattavilla, joko vanhentuneilla -piilukkokivääreillä tahi pyssyillä, jotka olivat siksi uudenaikaisia, -että nallihatun asettamista varten oli piikki. - -Jokaisella dyakilla komeili parangi ja tikaria muistuttava kris; -muutamat harvat olivat varustetut keihäillä; ja noin tusinan verran -kantoi olkapäällään pitkää, suoraa bamburuokoa. Ensi silmänräpäyksessä -ei merimies käsittänyt mitä niillä tehtiin. Hän huomasi sen myöhemmin -niin äkkiä, että säästyi monen tunnin pelolta, sillä nämä aseet olivat -kuolettavampia kuin konekivääri. - -Tulen ympärillä kävi vilkas keskustelu. Vaikkakin oli helppo huomata -päällikön olevan käskijän, näyttivät hänen miehensä saavan vapaasti -lausua mielipiteensä. - -Hetken kuluttua sieppasi päällikkö nuotiosta kekäleen ja valaisi -sillä Jenksin äsken sammuttamaa nuotiota. Hän näytti tulevan hiilien -tutkimisesta johonkin lopputulokseen ja hänen sanansa näyttivät tekevän -vaikutuksen. - -Iris painautui lähemmäksi merimiestä ja kuiskasi: - -"Tiedättekö mitä hän sanoo?" - -"Saatan vain arvata, että hän palaneista kekäleistä saattaa sanoa -milloin tuli on sammutettu." - -"Siinä tapauksessa tietävät he meidän olevan saarella." - -"Niin, tahi että olemme lähteneet täältä muutamia tunteja sitten. Joka -tapauksessa aikovat he päivän valettua tutkia tarkasti saaren." - -"Nouseeko aurinko pian?" - -"Kyllä -- oletteko väsynyt?" - -"Hiukan." - -"Älkää pitäkö minua hulluna -- mutta ettekö koettaisi nukkua hiukan?" - -"Nukkua! Näiden miesten täällä ollessa?" - -"Niin. Emmehän tiedä kuinka kauaksi he jäävät. Meidän on säästettävä -voimiamme." - -"Tahdon koettaa tehdäkseni teille mieliksi." - -Jenks valmistui myöskin lepäämään hiukan. Hän oli vakuutettu, että -heidän piilopaikkansa ilmitulo ennen päivän valkenemista oli sula -mahdottomuus ja ensimmäinen heikko päivänsäde herättäisi hänet. - -Kun aamutuuli alkoi puhaltaa ja tähdet taivaalla vaalenivat, heräsi -merimies siipien suhinaan. Eräs lintu aikoi juuri istuutua kalliolle, -mutta pelästyi hänet nähdessään. Hän heitti katseen Irikseen ja -vakuuttauduttuaan siitä, että tyttö yhä nukkui, ryömi äänettömästi -ruohoturpeiden taa katselemaan. - -Dyakit olivat jo alkaneet liikuskella. Muutamat lisäsivät puita -nuotioon, toiset hakivat vettä, laittoivat ruokaa tahi polttivat -pitkävartisia, naurettavan pienipäisiä piippuja. Päällikkö makasi -yhä hiekalla, mutta kun ensimmäiset auringonsäteet kultasivat vettä, -kumartui eräs miehistä hänen puoleensa ja sanoi jotain, joka sai hänet -nousemaan ylös. Muutamat miehet lähtivät heti Europa Pointin suunnalle. - -"He ovat löytäneet veneen," ajatteli Jenks. - -Kaksi miehistä tuli pian takaisin. Toinen heistä näytti Jenksin -vartioposteja. Villeillä oli huumorintajua. He nauroivat makeasti -nähdessään viime yön pelon aiheuttajan. Ainoastaan päällikkö näytti -vihaiselta. - -Vihdoin antoi hän muutamia määräyksiä ja dyakit hajaantuivat eri -suunnille. - -Jenks hiipi Iriksen luo ja herätti hänet. Tyttö istuutui heti ja -tuijotti kummastellen herättäjään. "Oi", kuiskasi hän, "ovatko he vielä -täällä?" - -Merimies kertoi mitä oli tapahtunut ja esitti, että he söisivät hiukan -silläaikaa kun vihollinen ei ollut näkyvissä. - -Syötyä aikoi Iris heittää tähteet tyhjään fotogeniastiaan, mutta Jenks -ehkäisi sen sanoen hymyillen: - -"Ei. Jätteet muodostavat seuraavan ateriamme. Emme saa heittää pois -mitään, joka kelpaa ruuaksi." - -"Miten ajattelematon olen!" huudahti Iris. "Mutta sanokaa -- luuletteko -heidän lähtevän tänään?" - -Mutta merimies heittäytyi pitkäkseen ja tarttui kivääriinsä. - -"Pysytelkää hiljaa, jos elämänne on teille rakas," sanoi hän. "Ryömikää -koloonne. Vastapäisellä kalliolla on dyakki." - -Ja niin olikin; eräs mies oli kiivennyt pahaan paikkaan sijoitetulle -kalliolle ja huusi jotain tovereilleen. Tähän saakka ei hän ollut -nähnyt mitään eikä kiinnittänyt huomiota pakolaisten piilopaikkaan. - -Jenks toivoi kimeä-äänisen villin laskeutuvan keskustelun loputtua -alas. Mutta ei! Mies katseli laaksoon, lähteen ympärille, taloon ja -luolaan. Hän ei vieläkään huomannut ylätasankoa. Tällä onnettomalla -hetkellä lensi kolme dyakkien peloittamaa lintua suoraan kalliota -kohti, etsien laskeutumispaikkaa. - -Jenks kiroili itsekseen ja tähtäsi vasemmalle puolelle dyakin rintaa. -Eräs linnuista laskeutui ylätasangon reunalle, mutta samalla keksivät -sen kirkkaat silmät miehen ja se kiisi tovereidensa seuraamana kirkuen -tiehensä. - -Dyakki kiinnitti huomiota lintujen pelästyneeseen käytökseen ja -tuijotti tiukasti ylätasankoa. Hän ei voinut eroittaa Jenksiä turpeiden -takaa. Hän näki ehkä osan öljykangasta, mutta siltä matkalta näytti se -kallion osalta. Ja kuitenkin oli siellä jotain, joka kummastutti häntä. -Hetken tuijotettuaan kääntyi hän ja huusi jotain rannalle päin. - -Vaarallinen hetki oli käsissä. Jenks laukaisi ja dyakki putosi -kalliolta kadoten näkyvistä. - -Ensimmäisen todellisen laukauksen ääni herätti saarella tavattoman -melun. Linnut täyttivät ilman käheällä kirkunalla ja dyakit juoksivat -ulvoen kokoon joka suunnalta. Kaatunutta lähinnä olevat nostivat hänet -ylös ja kantoivat lähteelle. Hän oli kuollut, ja vaikka he muiden -vammojen joukosta löysivät pian kuulanreiän, eivät he silminnähtävästi -tienneet mistä oli ammuttu, sillä niillä, joille hän oli huutanut, ei -ollut pienintäkään aavistusta mitä hän oli aikonut sanoa, ja kevyt -ruudinsavu oli jo leijaillut avaruuteen. - -Iris kuuli melua alhaalta ja kysyi vapisevin äänin: - -"Aikovatko he hyökätä?" - -"Ei vielä", kuului tyyni vastaus. "Tapoin miehen, joka meidät näki, -ennenkuin hän ehti ilmoittaa muille." - -Hän oli ottanut rohkean askeleen, sillä nyt dyakit tiesivät vihollisen -olevan saarella eikä ollut pienintäkään toivetta, että he lähtisivät -pian asian näin ollen. Tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton. Ei kukaan -villeistä tiennyt kuka tahi kuinka heidän toverinsa oli ammuttu. Useat -edestakaisin kuljeksivasta joukosta heittivät tuon tuostakin katseen -vuoreen, mutta ei kenkään kiinnittänyt huomiota ylätasankoon. - -Jenks luonnollisesti ymmärsi todellisen vaaran uhkaavan vasta sitten, -kun he kävisivät toverinsa kuolinpaikalla. Yhdestä asiasta hän oli -varma -- ennenkuin he hänet voittaisivat, maksattaisi hän heille -voitosta kalliin hinnan. - -Päällikkö kuunteli mielenkiinnolla selitystä, jonka antoi dyakki, joka -oli nähnyt toverinsa horjuvan ja kaatuvan. Noin parinkymmenen miehen -seuraamana lähti hän kalliolle, jossa kuollut oli ollut. - -Jenks heitti katseen tyttöön. Päällikkö miehineen oli kadonnut kallion -taa. Tällä hetkellä kiipesivät muutamat kai kohtalokkaalle paikalle. -Oliko tämä loppu? - -Tietämättä uhkaavasta vaarasta luki Iris raamattua. - -Äkkiä kuului kimeä huuto. Jenks nousi polvilleen. Dyakit olivat -keksineet piilopaikan ja varustautuivat sitä ampumaan. Hän tarjoutui -maalitauluksi siltä varalta, ettei Iris olisi suojassa. - -"Vetäytykää takaisin", sanoi Jenks. "He ovat huomanneet meidät. Pian -vinkuu lyijy korviemme ympärillä." - -Tyttö vetäytyi koloon ja merimies heittäytyi pitkälleen. Neljä kuulaa -vihelsi tasangon yläpuolella, kolme lävisti öljykankaan ja litistyi -kallioseinään. - -Silloin suuttui Jenks. Neljä kertaa tuotti Lee-Metford kivääri kuoleman -ampujain joukkoon. - -Ennenkuin neljäs dyakki oli vaipunut maahan, ampuivat toiset -vastapäisellä kalliolla olevat pientä ruohoturpeen yli näkyvää -savupilveä. Mutta heidän kuulansa tapasivat vain kalliota, ja pian -senjälkeen oli vihollisista jälellä vain kaksi, ja he makasivat -liikkumattomina. - -Alhaalla olijat ampuivat kaikin voimin, mutta onnistuivat vain -irroittamaan kiviliuskoja Kotkan pesästä. Merimies hymyili. Hän -tarttui tyynesti vanhaan nuttuun, kääri sen kokoon ja työnsi näkyviin. -Senjälkeen ryömi hän siitä kymmenen jalan päähän. Ne, joiden pyssyt -olivat ladatut, laukaisivat ne luonnollisesti takkia kohti, jonka -jälkeen Jenks kumartui kivääreineen kallioreunan yli. - -Kolme dyakkia kaatui ennenkuin toiset livistivät. Patruunasäiliössä -jälellä olevat patruunat saivat kahden hiljentämään vauhtiaan. Jenks -päästi tyhjän kiväärin ja tarttui uuteen. Nyt seisoi hän suorana ja -lähetti viimeiselle rosvolle muistutuksen. Toiset olivat kadonneet -sille suunnalle, johon heidän johtajansa pienentyneine joukkoineen oli -vetäytynyt. -- Hetkistä myöhemmin ei näkynyt ainuttakaan villiä. - -Jenks saattoi jälleen katsahtaa Irikseen. Tämän kasvoista vuosi veri. - -"Jumalani!" vaikeroi mies. "Oletteko haavoittunut?" - -Tyttö hymyili urhoollisesti. "Tyhjänpäiväistä", sanoi hän. -"Kivensirpale raapaisi otsaani." - - - - -XII. - -Aselepo. - - -Oli vaarallisempikin vihollinen kuin ympäri hiiviskelevät dyakit. -Tunnin kuluttua olisi aurinko keskitaivaalla ja kuivaisi kuumilla -säteillään veren heidän suonissaan. - -Sen oli Jenks tiennyt koko ajan. Öljykangas tarjoaisi vain -mitätöntä suojaa. Mutta -- jos Iris haavottuisi? Jos tämä kova -jännitys aiheuttaisi kuumeen? Samassa kuuli hän tytön sanovan aivan -rauhallisesti, melkein reippaasti: - -"Teitä ilahduttaa kai kuulla, että verenvuoto on lakannut. Se oli vain -naarmu." - -Siis vielä kerran oli kohtalo säälinyt heitä. Pilvi poistui hänen -sydämestään, sumu katseestaan. Äkkiä oli hän kuulevinaan heikkoa -kahinaa puissa. Siinä oli paikka, jota vastaan hän ei ollut turvattu -tässä paikassa seisoessaan. - -Kun Iris puhutteli häntä, otti hän askeleen takaisin vastatakseen ja -samalla hetkellä iski kaksi kuulaa juuri hänen päänsä yläpuolelle. -Tyttö oli puhuttelullaan pelastanut hänen henkensä. - -Hän juoksi tasangon oikealle sivulle ja kurkisti rohkeasti ruohojen -läpi. Puussa oli kaksi pääjoukosta myöhästynyttä kuljeksijaa. He -painautuivat oksien väliin pelastuakseen, mutta toinen oli käänteissään -liian hidas. Lee-Metford kuula saavutti hänet ja laukauksen kaiku -tukahdutti hänen jäähyväishuutonsa. - -Senjälkeen kääntyi merimies ja ryömi ylätasangon toiseen päähän. -Ruohopeitteen välitse saattoi hän eroittaa vuoren juurella hiekassa -makaavan miehen mustat hiukset ja keltaisen naaman. Välimatka oli -yhdeksänkymmentä yardia. Jenks tähtäsi tarkkaan, laukaisi ja kuuli -heikon ulvahduksen; yritteliäs pää katosi eikä useampia vapaaehtoisia -tähän palvelukseen ilmautunut. - -Hän piti yhä silmällä tätä erikoisen tärkeätä paikkaa, kun Iris -huudahti epätoivoisesti: - -"Oi, tulkaa pian tänne! Vesi! Säiliöt ovat puhjenneet!" - -Vasta kun Jenks oli temmannut öljykankaan sivuun ja koettanut käsin -koota muutamia kallisarvoisia pisaroita, joita oli kokoontunut pieneen -halkeamaan, näki hän koko onnettomuuden laajuuden. - -Ensimmäisen laukaustenvaihdon aikana olivat useat kuulat lävistäneet -öljykankaan. Onnettomuudeksi oli kaksi niistä sattunut kumpaiseenkin -vesisäiliöön rikkoen ne. Sisällys oli hiljaa valunut pois. Huolimatta -epätoivoisista ponnistuksista ei Iriksen ja hänen onnistunut pelastaa -enempää kuin noin puoli litraa. - -Jenksiin vaikutti tapahtuma sillä tavoin, että Iris suorastaan -kauhistui. - -"Puhukaa minulle", kuiskasi hän kalpein huulin. "Kestän kaikkea muuta -paitsi tätä vaitioloa. Rukoilen teitä sanomaan minulle kaiken. Onko se -niin hirveää?" - -Tytön epätoivon näkeminen sai miehen toipumaan. - -"Niin, tämä oli hyvin ikävää. Ei suorastaan loppu, mutta lähellä sitä." - -"Loppu", sanoi Iris rohkeasti, "on kuolema. Me olemme elossa ja -vahingoittumattomia. Teidän on jatkettava taistelua. Jos jumala suo, -emme me kuole." - -"Jumala teitä siunatkoon, rakas tyttö", mutisi Jenks katkonaisesti. "Te -saattaisitte rohkaista minkä miehen hyvänsä kulkemaan varjojen laakson -läpi." - -Tytön katse ei väistänyt hänen katsettaan. Sellaisina hetkinä puhuu -sydän sydämelle mitään salaamatta. "Meillä on vielä hiukan vettä -jälellä!" huudahti Iris. "Kaikeksi onneksi emme ole janoisia, ja te -olette unohtaneet samppanja- ja konjakkivarastomme." - -Viimeisessä huomautuksessa oli jotain lystikästä; merimies ei sanonut -mitään, vaan jätti kauhean totuuden toistaiseksi. - -"Lohdutamme itseämme päivällisellä pullolla samppanjaa", sanoi Jenks. -"Mutta nyt kuulen ystäviemme huutavan saaren tällä puolella oleville, -jälelle jääneille tovereilleen. Minun on otettava osaa keskusteluun." - -Hän tarttui kivääriinsä ja paneutui pitkälleen miellyttävän lämpöiselle -tasangolle. Hän luuli tuntevansa päällikön äänen jakelevan määräyksiä. - -"Onkohan hän nälkäinen?" tuumi Jenks. "Siinä tapauksessa laitan -ruokatavaroiden hankinnalle pikku esteen." - -Iris sanoi: - -"Mr Jenks?" - -"Niin", vastasi Jenks päätään kääntämättä. Hän arvasi kyseessä olevan -tavanmukaisen asian. - -"Saanko tulla sinne. Olen väsynyt täällä istumiseen." - -"Kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään vaaraa. Mutta ne saattaisivat -nähdä teidät ja tehän muistatte mitä -- --." - -"Niin, muistan sen erinomaisen hyvin. Siinäkö kaikki. Kuului vaatteiden -kahinaa. Nyt näytän mieheltä. Jos lupaatte olla minua katsomatta, niin -tulen esiin." - -"Minä lupaan." - -Iris astui esiin. Hän oli hiukan punainen ja hämmennystään peittääkseen -tarttui hän kivääriin. - -"Nyt on meitä kaksi ampujaa", sanoi hän seisoessaan Jenksin vieressä. - -Jenks saattoi syrjäsilmällä nähdä solakan, hyvin muodostuneen -nuorukaisen ilmestyvän yht'äkkiä; se ilahdutti häntä. Tilanne tulisi -kenties paremmaksi, jos dyakit näkisivät tytön tuollaisena. - -"Teidän on heittäydyttävä pitkällenne heti kun minä sanon." - -"Luottakaa minuun. Jumala minua varjelkoon." - -Merimiehen kivääri laukesi niin äkkiä, että huudahdus kuoli tytön -huulille. Kolme dyakkia koetti juosta piiritettyjen tovereidensa luo. -He kantoivat ruukkua ja kahta koria. Ruukunkantaja kaatui ja astia -rikkoontui. Toiset tekivät koko käännöksen ja kiisivät tiehensä kuin -jänikset haavoittuneen ryömiessä perästä. Jenks ei ampunut uudelleen. - -Iris seurasi silmillään haavoittunutta raukkaa. Silmät kostuivat ja -hän kalpeni hiukan. Haavoittuneen kadottua silmäsi hän laaksoon ja -vastapäiselle kalliolle; kahdenkymmenen yardin päässä makasi kolme -kuollutta ja kalliolla kaksi. - -"Toivon ettei minun tarvitse käyttää kivääriä", sanoi hän vapisevin -äänin. "Tiedän ettei sitä voi auttaa, mutta luulen etten milloinkaan -voisi nukkua, jos tappaisin ihmisen." - -Hän näki merimiehen katkeran hymyilyn. Jenks nukkuisi paljon paremmin, -jos yhdellä ainoalla laukaisulla voisi surmata jok'ikisen saarella -olevan dyakin. - -"Te aioitte sanoa jotain, kun tulitte keskeytetyksi", huomautti -merimies. - -"Niin, minua kummastutti huomatessani miten lämpimäksi tämä tasanko on -tullut." Sitten lisäsi hän hetken vaiettuaan: "Nyt luulen käsittäväni -miksi tulitte niin liikutetuksi vesivarastomme vuodettua kuiviin. Ennen -päivän päättymistä saamme tuntea kaikki janon tuskat." - -"Älkäämme maalatko pirua seinälle", sanoi Jenks. "Mutta minä olen -janoissani nyt." - -Mies liikahti levottomasti. Hän oli liiankin tietoinen kaikille -ihmisille yhteisestä heikkoudesta, joka aiheutti halun saada sellaista, -jonka tyydyttäminen oli sula mahdottomuus. Hänen oma kurkkunsakin oli -aivan kuiva. - -"Hakekaa tinapikari", sanoi hän. "Ottakaamme puolet varastostamme ja -käyttäkäämme toinen puoli syödessämme. Koettakaa olla hengittämättä -suun kautta. Vielä emme ole todellisessa veden tarpeessa. Se on -suureksi osaksi luulottelua." Tyttö mittasi huolellisesti puolet ja -huudahti: - -"Minä juon ensiksi!" - -"Ei, ei!" huudahti Jenks kärsimättömästi. "Antakaa tänne." - -Tyttö oli olevinaan kummastunut. - -"Kohteliaisuudesta" alkoi hän. - -"Valitan, mutta minun täytyy vaatia sitä." - -Iris ojensi pikarin. Jenks vei sen huulilleen ja oli juovinaan. - -"Kas niin!" sanoi hän. "Minulla on kiire, sillä dyakit voivat tulla -milloin hyvänsä." - -Iris heitti katseen pikariin. "Mutta ettehän te juoneet mitään!" - -"Riittävästi." - -"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä -- en -- tahdo -- -elää -- ilman -- teitä." - -Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri -ampua. - -"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan -painavasti. - -"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne." - -"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet, -juon minä loput." - -Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat -heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa. - -"Mistä johtuu", kysyi Iris, "että tänään on niin lämmin?" - -"Kahdesta hyvästä syystä -- pakollisesta toimettomuudesta ja tämän -kirotun kallion kuumenemisesta. Sitäpaitsi on tämä lämpimin päivä -saarella olomme aikana." - -"Katsotteko tilamme aivan toivottomaksi?" kysyi Iris. - -"Se ei ole toivottamampi kuin yöllä tahi tänä aamunakaan." - -"Silloin oli meillä vettä. Täysin vesivarastoinkin olisi meidän ollut -vaikeaa kestää. Nykyisissä olosuhteissa on se suorastaan mahdotonta." - -"Myönnän sen olevan vaikeata", sanoi Jenks. "Siitä huolimatta on meidän -säilytettävä rohkeutemme yön tuloon saakka. Silloin hankimme vettä tahi -lähdemme saarelta." - -"Mutta me emme voi tehdä molempia?" - -"Olemme ehkä pakoitettuja siihen." - -"Mutta kuinka?" - -Tämän kysymyksen vastaaminen olisi käynyt Talleyrandinkin -ymmärryksen yli, mutta ennenkuin Jenks ehti keksiä mitään syytä -liian toivorikkaaseen lausuntoonsa, tuli noin kahdeksan sadan metrin -päässä näkyviin pitkin Kilpikonnarantaa kulkeva kolmen miehen soutama -_sampani_. Vaikkakin syntymästä asti sellaiseen tottuneena olivat -dyakit väsyneet kuumiin kallioihin ja suolaveteen. Vene tuli toisten -villien merkinantojen vuoksi ja sen näkeminen antoi Jenksille uutta -toivoa. Salamannopeasti juolahti hänen mieleensä, että jos hän -saattaisi pysyttää heidät poissa lähteeltä ja turmella _sampanin_, joka -tuli avuksi tuoden ehkä pääosan heidän varastojaan, niin villit kenties -väsyisivät sammuttamaan janoaan saniaiskasvin lehdistä. - -"Tulkaa heti tänne!" huudahti hän asettaen kiväärinsä kuntoon. -"Laskeutukaa pitkällenne ja tähdätkää veneen keulaan. Ei tee mitään -vaikka kuula ensin iskeekin veteen." - -Hän laittoi kiväärin kuntoon tytölle ja alkoi itse ampua ennenkuin Iris -ehti hänen luokseen. - -Pian lähettivät molemmat kiväärit kaksikymmentä kuulaa minutissa -_sampania_ kohti. Seuraukset siitä eivät viipyneet kauan. Dyakit -tanssivat penkiltä penkille. Yksi miehistä putosi veteen ja heti sen -jälkeen katkesi eräs laitalaudoista. _Sampani_ täyttyi vedellä ja -upposi maissa olevien rosvojen kimeän ulvonnan säestämänä. Molemmat -dyakit koettelivat uida maihin, mutta muutamien vetojen jälkeen -ojensivat käsivartensa ja katosivat. Kirkkaassa ilmassa saattoi katsoja -nähdä mustien evien piirtelevän vedenpintaa. - -He olivat alkaneet rauhoittua taistelun jälkeen -- ja jano oli -jälleen ruvennut heitä kiusaamaan -- kun jonkunlainen likainen -liehuva kangaspala näkyi vastapäisen kallion juurella. Se katosi -pian tullakseen taas uudelleen näkyviin. Nyt pysyi se vakavana ja -ruskea käsivarsi tuli näkyviin. Kun Jenks ei ampunut, pistäytyi esiin -turbaanin peittämä pää. Se oli muhamettilainen. - -"Ei ampua!" huusi mies. "Minä engelska puhu." - -"Ettekö osaa hindujen kieltä?" huusi Jenks sillä kielellä. - -"_Han_, sahib (kyllä, herra!)" kuului ihastunut vastaus. "Tahtooko -teidän armonne sallia palvelijansa tulla kanssanne puhumaan?" - -"Kyllä, jos tulette aseettomana." - -"Ja päällikön myös, sahib?" - -"Kyllä, mutta kuulkaa tarkoin! Ensimmäisestä petoksen merkistä ammun -molemmat." - -"Pidämme sanamme, sahib. Syökööt korpit lihamme, jos petämme." - -Musulmanni ja päällikkö astuivat esiin. Heillä ei ollut pyssyjä, -päälliköllä oli vain kris'insä. - -"Sanokaa hänelle, että hän panee pois miekkansa", huusi merimies -käskevästi. - -Päällikkö totteli happamin ilmein. - -"Pysykää lähellä minua", sanoi Jenks tytölle, "näyttäytykää heille, -mutta vetäkää hattu silmillenne." - -Iris totteli vaieten. - -Pari uteliasta päätä pisti esiin vuoren kulman takaa. - -"Jos nuo miehet eivät katoa heti, niin minä ammun", huusi Jenks. - -Hindu käänsi ja päällikkö huusi muutamia sanoja, joilla oli toivottu -vaikutus. Neuvottelijat pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän -luolan eteen, ja molemmat vihollispuolueet tarkastelivat toisiaan. - -"Sahib", alkoi hindu, "päällikköni Taung S'Ali ei halua tapattaa -useampia miehiä riidan vuoksi naisesta. Luovuttakaa nainen, sanoo -hän, ja hän sitoutuu joko jättämään teidät rauhaan tahi viemään -turvallisesti johonkin paikkaan, josta voitte päästä valkoisten miesten -laivaan." - -"Nainen!" sanoi Jenks ivallisesti. "Onko mies mieletön? Missä täällä on -nainen?" - -"Nainen, jonka päällikkö näki puoli kuukautta sitten, sahib." - -"Taung S'Ali oli noiduttu. Tapoin hänen miehiään niin nopeasti, että -hän näki kummituksia." - -Päällikkö kuuli nimeään mainittavan ja keskusteli jonkun aikaa -kiivaasti musulmannin kanssa osoittaen useita kertoja Jenksin vieressä -seisovaa Iristä. - -Musulmanni teki kunnioittavan salaamin ja sanoi: - -"Köyhien suojelija, en uskalla vastustaa teitä, mutta Taung S'Ali -sanoo tytön seisovan vieressänne ja olevan miehen puvustaan huolimatta -naisen, jota hän haluaa." - -"Hänellä on hyvät silmät, mutta huonot aivot", vastasi merimies. -"Miksikä tulee hän tänne etsimään naista, joka ei ole hänen rotuaan? -Sanokaa hänelle, että hänen on lähdettävä saarelta eikä tultava -milloinkaan takasin. Silloin kenties annan anteeksi hänen kavalan -yrityksensä murhata meidät yöllä nukkuessamme." - -Päällikkö hymyili ilkeästi ja musulmanni jatkoi: - -"Sahib, on parasta ettei häntä liiaksi suututeta. Hän sanoo tahtovansa -tytön. Hän näki tytön kauneuden, ja se saattoi hänen sydämensä -liekkiin. Tyttö on maksanut hänelle monta ihmishenkeä, mutta on vielä -enemmän arvoinen. Ja mitä merkitsee yksi nainen maailmassa sinne tahi -tänne ollakseen syynä sotaan ja verenvuodatukseen." - -Merimies tunsi itämaisen luonteen liian hyvin ja ymmärsi miehen -kummastuksen, että naisen omistamisesta antauduttiin sellaiseen -taisteluun. Oli silminnähtävästi hulluutta esittää mitään rauhanehtoja -ja kuitenkin oli alkuasukas niin halukas saamaan kaikenlaisia etuja, -että Jenks päätti tarttua oljenkorteen. "Te olette Delkistä?" sanoi hän. - -"Korkeasti kunnioitettu sahib on hyvin viisas." - -"Ei kukaan muu kuin Delkistä kotoisin oleva vanno Kutubin tien varressa -olevien hautojen kautta. Olette karanneet Andamoneilta?" - -"Sahib, tapoin miehen vain itsepuolustuksekseni." - -"Mikä lieneekään ollut syynä, niin ette te koskaan voi palata Intiaan. -Siitä huolimatta antaisitte monta vuotta elämästänne saadaksenne käydä -Chandni Chowkin basaareissa tahi istua iltasin Lakoreportin luona." - -Hindun kasvot saivat kullan värin. "Se on hyvää puhetta", sanoi hän. - -"Auttakaa siis minua ja ystävääni pääsemään pakoon. Pakoittakaa -päällikkö lähtemään saarelta! Tappakaa! Kapinoikaa häntä vastaan. -Lupaan teille vapauden ja monta rupiaa. Tehkää se ja vannon tulevani -laivalla hakemaan teidät täältä. Miss sahibin isä on mahtava mies. -Hänellä on suuri vaikutus Sirkariin." [Intian hallitus]. - -Taung S'Ali tunsi nähtävästi kummastusta ja epäluuloa tämän pitkän -keskustelun aikana, jota hän ei ymmärtänyt. Hän pyysi selitystä ja -nopea-ajatuksinen hindu keksi jonkun valeen. Mutta katsoessaan Jenksiin -oli hänen silmissään takaa-ajetun otuksen katse. - -"Sahib", sanoi hän, "olen yksin monien joukossa. Sana minulta ja -he leikkaisivat kurkkuni. Jos olisin luonanne ylhäällä, kuolisin -kanssanne, sillä palvelin Kumaon Rissalassa [alkuasukkaista kokoonpantu -ratsuväkirykmentti], kun onnettomuus minua kohtasi. Ei hyödytä mitään -koettaa sopia tiikerin kanssa, sahib. Otaksun ettette halua luovuttaa -miss sahibia. Olkaa keskustelevinanne minun kanssani. Koetan auttaa -teitä mikäli voin." - -Jenksin sydän tykytti kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen. -Musulmanni raukka oli silminnähtävästi hyvin halukas pääsemään pois -rosvojoukosta, johon oli joutunut. Mutta päällikkö alkoi tulla -epäluuloiseksi ja kärsimättömäksi. - -Samalla kun ojensi raivokkaasti kivääriään, huusi merimies: - -"Sanokaa Taung S'Alille, että ennen huomisen auringon nousua tapan -hänet ja hänen miehensä. -- Hän tuntee voimani osaksi, mutta ei -kokonaan. Yöllä kello kahdentoista aikaan löydätte täältä alaslaskemani -köyden. Sitokaa siihen astia vettä. Älkää unohtako. Olen sahib -Anstruther Belgaum Rissalasta." - -Hindu käänsi uhkauksen päällikölle. Tämä heitti surmaavan katseen -Jenksiin ja Irikseen mutisten jotain. - -"Siis, sahib, ei ole muuta sanottavaa. Pitäkää silmällä oikealla olevia -puita. Ne voivat lähettää hiljaisen kuoleman sillekin paikalle, jossa -nyt seisotte. Ja minä en ikinä teitä petä", huudahti tulkki. - -"Uskon teitä. Menkää! Mutta sanokaa päällikölle, että senjälkeen -kun olette kadonneet kallion taa, josta tulitte, tahdon puhua hänen -kanssaan vain kiväärillä." - -Taung S'Ali näytti ymmärtävän englantilaisen ilmehikkäät eleet. -Uhmaavasti kääntyi dyakki ympäri ja hindu seurasi häntä. - -Ja nyt joutui Jenks suureen kiusaukseen. Iris pani kätensä hänen -käsivarrelleen ja kuiskasi: - -"Mitä olette päättäneet? En uskaltanut puhua pelosta että hän kuulisi -ääneni." - -Tyttö raukka! Hän oli niin varma, ettei dyakki ollut keksinyt hänen -valepukuaan. - -Jenks ei vastannut. Hän tiesi, että jos tappaisi Taung S'Alin, -joutuisivat tämän miehet sellaisen kauhun valtaan, että pakenisivat -yöllä. Se olisi pelin voitto. -- Iris, rakkaus, rikkaus, elämä -- -kaikki riippui annetusta sanasta. Ja kuitenkin asteli tämä villi, -tämä naismurhaaja ja verenimijä, joka oli tehnyt kaikkia mahdollisia -rikoksia, tyynesti pois, luottaen valkoisen miehen sanaan. - -Oh, tämä oli julmaa! Tämä hetki oli vaikeampi kuin mikään tähän asti -koettu. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun silkkiin puettu roisto oli -kadonnut näkyvistä kunnioittamatta silmäykselläkään häntä ja Iristä. - -"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut -aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli. - -"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks -kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla -tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti." -Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan -tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan -olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet. - - - - -XIII. - -Romantiikkaa ja todellisuutta. - - -Ne, jotka ovat oleskelleet troopillisissa maissa, tietävät kuumuuden -olevan kovimmillaan kahden ja neljän välillä iltapäivällä. Syötyään -tällä kertaa yksinkertaisen päivällisen esitti Jenks, että he -asettaisivat öljykankaan siten, jotta saisivat molemmat suojaa aurinkoa -vastaan ja voisivat samalla pitää silmällä vihollisen toimia. Iris -auttoi öljykankaan asettamisessa. - -Merimies, joka yhä piti kiinni periaatteistaan ja voitti janon -tuottamat ensimmäiset tuskat, antoi luvan viimeisen vesivaraston -käyttämiseen. - -He istuivat kauan vaieten -- melkein tunnin. Merimies mietti heidän -asemaansa. Siitä, pitäisikö hindu lupauksensa, riippui tietysti -paljon. Mies oli entinen _sowar_ ja kokemuksesta intialaisen -ratsurykmentin upseeri tiesi, kuinka tämä karannut rangaistusvanki -kaipasi kotiseutuaan ja sotapalvelusta. Tällä hetkellä muhamettilainen -todennäköisesti rukoili profeettaa avuksi, voidakseen palvella sahibia -ja naista, jota tämä piti niin rakkaana, sillä kaikkitietävä ja -voipa -_Sirkar_ oli hyvin armollinen niitä alkuasukkaita kohtaan, jotka olivat -vikansa tällä tavoin hyvittäneet. - -Mutta mitä saattoi yksi mies niin hartaasti kuin halusikin, tehdä -niin monien joukossa? Oli hyvin luultavaa, että muhamettilaisraukka -menettäisi elämänsä ensi yönä, koettaessaan hankkia vuorelle vettä. - -Lopuksi kysyi merimies itseltään, mitä mies oli tarkoittanut -varoittaessaan heitä oikealla olevista puista ja "hiljaisesta -kuolemasta", joka niistä tulisi. Hän oli juuri ryömimäisillään -ylätasangon reunalle, kun Iris, joka oli myöskin ollut syventyneenä -ajatuksiinsa, esti häntä. - -"Odottakaa hiukan", sanoi tyttö. "Ei yksikään dyakeista rohkene tulla -avoimelle paikalle ennen yön tuloa. Ja minulla on teille jotain -sanottavaa." - -Hänen äänessään oli tyyntä vakavuutta, jota Jenks ei ollut milloinkaan -ennen kuullut. - -"Tuo mies, tulkki", sanoi tyttö, "puhui teille, että jos minut -luovutettaisiin päällikölle, lähtisi hän seuralaisineen pois tekemättä -teille mitään pahaa." - -"Se oli vain ansa", huomautti Jenks nopeasti. "Ei missään tapauksessa -maksa vaivaa keskustella siitä." - -Ja vastaus tuli tyynesti ja päättäväisesti. "Minä suostun näihin -ehtoihin." - -Aluksi tuijotti Jenks tyttöön mykkänä hämmästyksestä. Sitten johtui -hänen mieleensä, että tyttö teki tämän uhrin pelastaakseen hänet. - -"Teidän täytyy olla mielipuoli, jos edes unissannekaan voitte sellaista -kuvitella. Ettekö ymmärrä mitä se merkitsee teille -- ja minulle? Se on -ansa. He ovat tavallisia villejä. Saatuaan teidät valtaansa nauravat he -kaikille lupauksille." - -"Te ehkä erehdytte. Heillä täytyy olla jotain kunniantuntoa. Ja -joka tapauksessa panisin tinkimättömäksi ehdoksi, että he ensin -varustaisivat teidät riittävästi vedellä. Silloin saattaisitte -vastustaa heitä monta vuorokautta. Emme kadota mitään, mutta voimme -voittaa koko joukon koettaessamme saada heidät rauhallisemmiksi." - -"Iris!" läähätti Jenks. "Mitä te sanotte?" - -Oman nimensä odottamaton kuuleminen miehen huulilta sai tytön melkein -kadottamaan tajuntansa. Mutta mies oli uskaltanut kaikki hänen -takiansa, uhmannut hänen vuokseen kuolemaa monta kertaa. Nyt oli siis -hänen vuoronsa. - -"Olen miettinyt tarkoin asiaa", selitti hän. "Maksaa vaivan -koettaa tätä viimeistä keinoa. Me olemme kaikkien muiden paitsi -Jumalan hylkäämiä, eikä näytä olevan Hänen pyhä tahtonsa, että me -pelastuisimme. Me voimme taistella siksi kunnes kuolemme. Onko se siis -oikein, kun toinen meistä saattaa ehkä elää?" - -Hän oli ilmaissut itsensä suoruutensa kautta. Hän tahtoi antautua -näille pedoille, vieläpä mielistellä heitä, kunnes he olisivat -tarpeeksi kaukana saaresta ja sitten -- kuolla. - -Merimies tunsi halua ravistaa häntä kuin itsepäistä lasta. Sitten -katsoi hän tyttöön ja sulki tämän äkkiä vahvoille käsivarsilleen, -joilla tyttö lepäsi ihmetellen ja vapisten. Mies kuiskasi: - -"Rakkaani, luuletko minun voivan elää kadotettuani sinut? Sinä olet -minun elämäni. Jos meidän täytyy kuolla, rakkahin, niin kuolkaamme -yhdessä." - -Iris kietoi kätensä hänen kaulaansa. - -"Nyt olen hyvin, hyvin onnellinen", nyyhkytti hän katkonaisesti. -"En luullut -- että se -- tapahtuisi tällä -- tavoin, mutta -- olen -kiitollinen -- että se tuli." - -Hetkeksi antautuivat he jumalallisen tunnelman valtaan sielujen -kohdatessa toisensa. Sanoja ei tarvittu. Kaikkialla ympärillä väijyi -onnettomuus, puute, vieläpä kuolemakin, mutta he eivät välittäneet -siitä, sillä heillä oli taivas keskellä maallista helvettiä. - -Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, sanoi Iris: "Minun täytyy vedota -sinun myötätuntoosi. Olen nälissäni ja, oi, niin janoinen!" Hän oli -aamiaiseksi syönyt tuskin mitään. Nyt oli hän täynnä uutta toivoa. -Saisiko hän elää tunnin, tahi puoli vuosisataa, ei hän milloinkaan -jättäisi rakastettuaan, eikä tämä luonnollisesti koskaan, koskaan -jättäisi häntä. - -Jenks otti esille korpun, astian säilykkeitä ja pullon samppanjaa. - -"Sinä et ole oikein _frappé_", sanoi hän ojentaessaan tytölle kuohuvan -juoman, "mutta toisissa olosuhteissa olisi tämä viini melkein kylliksi -arvokasta sinun maljasi juomiseen. Mutta mitä se oli?" - -Hän oli kuullut heikon iskun päänsä yläpuolella olevaan öljykankaaseen. -Iris ilmoitti kuulleensa sen kolme neljä kertaa, mutta luulleensa -öljykankaan kahinan aiheuttaneen sen. - -He odottivat ja kuuntelivat hiljaisuuden vallitessa. Jälleen kuului -ääni, tällä kertaa toisessa paikassa ja molemmat olivat yksimielisiä, -että jokin oli lentänyt kaaressa yli ylätasangon ja sattunut -öljykankaaseen. - -"Katsokaamme mitä se on!" huudahti merimies. Hän ryömi eteenpäin, -ojensi kätensä ja palasi mukanaan pari pientä nuolta. - -"Ei vähempää kuin seitsemän tällaista on öljykankaassa", sanoi hän. "Ne -eivät näytä vaaralliselta. Otaksun rakkaan hinduni tarkoittaneen näitä, -varoittaessaan minua oikealla olevista puista." - -Hän ei sanonut Irikselle kaikkea mitä musulmanni oli puhunut; ei -hyödyttänyt saattaa häntä turhanpäiten levottomaksi. Hänen tutkiessaan -kummallista nuolta, lensi öljykankaaseen jälleen yksi samanlainen. - -Nuolenvarsi, jostain kovasta puusta valmistettu, oli noin kymmenen -tuuman pituinen. Siihen oli kiinnitetty kalanluinen kärki, jossa ei -ollut väkäsimiä. Kaiken kaikkiaan näytti se hyvin lapselliselta. - -"Kuinka he lähettävät näitä?" kysyi Iris. "Heittävätkö ne niitä?" - -"Sen sanon sinulle pian", sanoi Jenks ottaen kiväärin. - -"Älä mene vielä ulos!" rukoili tyttö. "He eivät voi tehdä meille mitään -pahaa. Ehkäpä keksimme jotain istumalla täällä. He eivät kai jatka koko -päivää näiden nuolien lähettämistä." - -Jälleen tuli kauniissa kaaressa lentävä nuoli ja oli vähällä sattua -tytön ojennettuun käteen. Hän otti sen ylös. Kalanluukärki oli -katkennut sattuessaan kiveen. Iris tarkasti huolellisesti kärkeä. -"Katso!" sanoi hän. "Se näyttää olevan johonkin aineeseen kastettu." - -Jenks rypisti otsaansa. Hänelle oli juolahtanut mieleen kauhea selitys. - -"Pane se pois! Heti!" huudahti hän. - -Iris totteli kummastunein ilmein. Jenks kaatoi teelusikallisen -samppanjaa kalliosyvennykseen ja pisti kalanluun siihen. Hetken -kuluttua tuli samppanja vihertäväksi ja kalanluu valkeaksi. Silloin hän -ymmärsi. - -"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Nämä ovat myrkytettyjä nuolia, joita -puhalletaan ontosta bambuputkesta. En ole koskaan ennen niitä nähnyt, -mutta olen kyllä usein niistä lukenut. Bamburuo'ot, joita dyakit -kantoivat, olivat _Sumpitans'eja_. Kalanluu on kastettu upaspuun -mehuun. Iris, rakas tyttöni, jos ne olisivat tuottaneet sormeesi -pienimmänkään naarmun, ei mikään mahti maailmassa olisi voinut sinua -pelastaa." - -Tyttö kalpeni ja vetäytyi kauhistuneena taapäin. - -Vielä yksi nuoli lensi heidän kolminkertaisesti siunattuun -öljykankaaseensa. Nähtävästi dyakit aikoivat sitä pitkittää kunnes joku -nuolista osuisi. - -Jenks päätti odottaa seuraavan nuolen tuloa, syöksyä ulos ja koetella -mitä dum-dumkuulat voivat _sumpitans'in_ puhaltajille. - -Iris luonnollisesti vastusti. - -Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraava nuoli tuli ja hän syöksyi -ylätasangon oikealle sivulle. Kolme dyakkia oli maassa ja neljäs -puussa. Kaikilla oli puhallusputket. Puussa oleva oli juuri -asettamaisillaan nuolta bambuputkeen. Toiset katsoivat. - -Jenks ampui ja puussa olija putosi suinpäin alas. Seuraava laukaus -heitti toverin hänen päälleen. Eräs miehistä pääsi pensaikkoon karkuun, -mutta neljäs kompastui _sumpitans'iinsa_ ja kuula pyyhkäisi pois -yläpuolen hänen päästään. - -Senjälkeen merimies ampui putket rikki ja palasi jälleen kalpean tytön -luo. - -"Luulen ettei Sateenkaarisaarella tule useampia puhallusharjoituksia", -sanoi hän. - -"Mutta, rakas Robert, kuinka kauan voimme kestää?" tiedusti tyttö. - -"Mitä? Oletko jo kyllästynyt minuun?" - -Senjälkeen istuutui hän tytön viereen ja kertoi kaikista epäilyksistään -ja toiveistaan. Hän päätti, ettei täst'edes salaisi tytöltä mitään. - -Ennen pimeän tuloa silmäili hän kauan ja vakavasti lähteelle. Heidän -oma, vadinkannesta tehty sankonsa oli aivan sen vieressä. Varovainen -hiipiminen yli hiekkaisen laakson, puoliminuuttia vakavaa vaaraa, ja -hänellä olisi palatessaan muutamiksi päiviksi riittävästi vettä. - -Alas laskeutuminen vuorelta ei enää ollut vaarallista. Heti auringon -laskettua vuori oli syvän pimeyden peitossa, sillä tropiikissa seuraa -päivää heti yö. - -Iris ei tietysti tahtonut kuulla puhuttavankaan asiasta. - -"Muhamettilainen ehkä auttaa meitä", sanoi hän. "Odottakaamme joka -tapauksessa kunnes kuu katoaa. Silloin on pimeintä. Emmehän tiedä mitä -siihen asti saattaa tapahtua." - -Sanat olivat tuskin päässeet hänen huuliltaan ennenkuin vihollisen -oikealta siiveltä laukaistiin heitä vastaan epäsäännöllinen -yhteislaukaus. Kaikki kuulat sattuivat useita yardeja heidän -yläpuolelleen, mutta ne iskivät kipinöitä kovasta kalliosta ja Jenks -huomasi dyakin tällä tavoin voivan saada hyvän osoituksen siitä mihin -oli tähdättävä. Annettuaan Irikselle määräyksen ryömiä koloonsa, asetti -hän nopeasti yhden kivääreistä ennen tekemälleen puujalustalle ja ampui -kolme laukausta vastapäiselle vuorelle, sille kohdalle, josta enimmät -kiväärintulet olivat välkkyneet. - -Ainakin yksi kuula kolmesta tapasi ihmisen. Kuului hämmästyksen ja -tuskan huuto ja seuraava yhteislaukaus ammuttiin maasta. Ne eivät -voineet tuottaa mitään vaaraa, mutta hän koetti peloittaa ampujat pois, -suuntaamalla sille suunnalle yhtämittaisen tulen. - -Mutta huolimatta kaikesta taidostaan, ei hänen onnistunut karkoittaa -sieltä dyakkeja. Joka minuutti iski yksi tahi useampia kuulia kallioon -rikkoen öljykankaan ja turmellen elintarvevarastoja. - -Hän saattoi arvata mitä oli tapahtunut. Maaten kalliojyrkänteellä -olivat dyakit niin hyvin suojatut, että hän ainoastaan sattumalta -saattoi tavata heitä kuulalla. Mutta heidät täytyi karkoittaa, muussa -tapauksessa tulisi tästä yöllisestä pommituksesta vakava asia. - -"Onko kaikki hyvin, Iris?" huusi hän. - -"Kyllä, rakkahin," kuului vastaus. - -"Hyvä, haluan, että pidät öljykangasta päälläsi vielä jonkun aikaa -- -erityisesti olkapäiden ja pään ympärillä. Aion hillitä noita lurjuksia. -He ovat löytäneet meidän heikon kohtamme, mutta kyllä minä heidät -opetan." - -Heti kuultuaan öljykankaan kahinan laski hän nuoraportaat ja -kiipesi alas asestettuna vain revolverilla. Hän oli aivan näkymätön -viholliselle. Vedettyään portaat ylös siten, että alimmat askelmat -olivat noin kuuden jalan korkeudella maasta, hiipi hän varovasti -neljänkymmenen yardin päässä olevalle kalliolle. - -Hän pysähtyi pienen _poon_-puun juurelle ja kumartui ottamaan jotain, -joka oli kaivettu juurten läheisyyteen. Hän saattoi selvästi kuulla -dyakkien puhelevan matalin äänin ja nähdäkin monet niistä, jotka -lojuivat hiekalla. Tämä tosiasia osoitti kuinka kohtalokas hänen -vedenhakuyrityksensä olisi ollut. Heidän olisi täytynyt huomata hänet -heti, kun hän olisi tullut kallion varjosta. Hän viipyi ehkä muutamia -sekuntteja kauemmin kuin oli välttämätöntä. - -Uudistettu kiivas yhteislaukaus lähetti hänet mitä nopeimmin -takaisin. Iris oli yksin ylhäällä. Ei tietänyt mitä saattoi tapahtua. -Kauhistuksekseen huomasi hän nuoraportaiden hiljaa heiluvan -edestakaisin. Hän juoksi esiin ja tarttui niiden alapäähän, joka oli -jälleen maassa. Asettaessaan jalkansa ensi askelmalle kuuli hän Iriksen -äänen aivan läheltään: - -"Robert, missä olet?" - -"Tässä!" vastasi hän ja tyttö putosi hänen käsivarsilleen. - -Hämmästyksen huuto talon läheisyydessä ja muutamien, hiukan kauempana -olevien villien kiljunta osoitti, että heidät oli kuultu. - -"Ylös!" kuiskasi hän. "Tartu kiinni ja kiipeä ylös niin pian kuin voit." - -"En ilman sinua!" - -"Ylös, Jumalan nimessä! Seuraan kantapäilläsi!" - -Iris alkoi kiivetä. Jenks otti jotain, jota tähän saakka oli pitänyt -hampaidensa välissä, nähtävästi nyörin ja veti sitä mukanaan -kiivetessään. - -Hänen ollessaan noin kymmenen jalan korkeudella maasta, ryntäsi talosta -kaksi ulvovaa dyakkia. - -"Eteenpäin!" sanoi hän Irikselle. "Älä pelästy, tapahtuipa mitä -tahansa. Olen aivan takanasi." - -"En pelkää yhtään!" läähätti tyttö. - -Jenks kääntyi, tarttui lujasti toisella kädellään kiinni ja ampui kahta -alhaalla olijaa, jotka hän saattoi eroittaa vain hyvin epäselvästi, -vaikka he olivat aivan portaiden juurella. Laukaukset saivat heidät -pysähtymään. Jenks ei tiennyt, eikä välittänyt siitä, oliko heihin -sattunut. Seisahtuminen riitti. Useita muita tuli juosten sinne päin. - -Silloin vetäisi hän lujasti nyöristä, jota piteli kädessään. Terävä -paukahdus kuului kivilouhimon läheltä. Näkyi salamoita. Samalla -sinkosi kirkas valokimppu vastapäiseltä kalliolta ja valaisi laakson -kuin meteori. Se paljasti Iriksen, joka juuri katosi turvalliselle -ylätasangolle, näytti Jenksin ja dyakit toisilleen. Silmänräpäystä -myöhemmin kuului kauhea räjähdys, joka tärisytti maata ja ilmaa, -hajoitti jokaisen kiven vastapäisestä kalliosta, heitti joitakin -dyakkeja alas sieltä ja haavoitti toisia kivensirpaleilla. - -Dyakit ulvoivat tuskasta ja pelosta. - -Silmänräpäyksessä saavutti merimies ylätasangon, jolla Iris makasi -kuten oli kaatunut, kuolleena tahi tajuttomana, merimies ei tietänyt -kumpana. Hän tunsi kalpenevansa ja nosti tytön käsivarsilleen, mutta -saattoi vain kummastella ja odottaa. - -Vihdoin veti tämä syvään henkeään ja värähti. - -"Robert!" kuiskasi hän. - -"Niin, rakkaani. Mitä sinulle on tapahtunut." - -"Luulen pyörtyneeni. Minulla ei ole mitään tuskia. Kaipasin sinua. -Jokin sanoi minulle, että olit jättänyt minut. Tulin alas auttaakseni -tahi kuollakseni kanssasi. Ja sitten tuo ääni! Ja valo! Mitä sinä teit?" - -Jenks kantoi tytön turvalliseen koloon ja etsi käsiinsä konjakkipullon. -Tyttö joi hiukan. Juoman elähdyttävän vaikutuksen jälkeen saattoi hän -kuunnella Jenksin antamaa selontekoa. - -Erääseen puuhun oli hän sitonut aivan villien kallion yläpuolella -olevaan irtonaiseen kiveen tähdätyn ladatun kiväärin. Tämän kiven -takana oli nallihattuja, jotka vuorostaan olivat suoranaisessa -yhteydessä kahdenkymmenenneljän tuuman syvyiseen, sorkkaraudalla -tehtyyn ja räjähdysaineella täytettyyn reikään. Sysäys kiveen sai -ehdottomasti ainakin jonkun nalleista laukeamaan. Hän oli käyttänyt -kolmensadan patruunan sisällyksen saadakseen riittävästi ruutia. -Tämän miinan räjähdyttämällä oli hän vaikuttavalla tavalla poistanut -jok'ikisen dyakin vastapäiseltä kalliolta, ja jälelle jääneet kyllä -varoisivat tämän kohtalokkaan paikan läheisyyttä. - - - - -XIV. - -Odottamaton tapahtuma. - - -Senjälkeen alkoivat he keskustelun, joka ei kiinnitä muiden mieltä, -mutta heistä oli mitä ihastuttavinta. - -Aika kului kunnes nouseva kuu valaisi valkoista hiekkaa vastaan -kohoutuvan vuoren. Ja Jenks, joka tunsi tähdistä ajan, ilmoitti -Irikselle puoliyön olevan käsissä. - -He painuivat polvilleen ylätasangon reunalle innokkaina kuulemaan -jokaisen pienimmänkin äänen. Mutta Sateenkaarisaarella oli hiljaista -kuin haudassa. - -Mutta yht'äkkiä kuului alhaalta käärmeen sihinä. Iris ei kiinnittänyt -siihen huomiota, mutta Jenks, joka tiesi, ettei saarella ollut -ainoatakaan matelijaa, kumartui yli reunan ja matki ääntä parhaansa -mukaan. Hindu oli alhaalla. - -"Sahib!" - -Tyttö hypähti kuullessaan odottamattoman äänen, mutta Jenks vastasi -tyynesti: "Niin." - -"Nuora, sahib!" - -Merimies laski nuoran. Siihen sidottiin jotain. - -"Vetäkää, sahib!" - -Jenks veti ylös nuoran, johon oli sidottu vedellä täytetty pukinnahka. -Hän tyhjensi pikarista lämpimän, happamen viinin ja ojensi sitten -tytölle tervetulleen, kylmän juoman, mutta muisti samalla jotain. - -"Anna minun maistaa ensiksi", sanoi hän. - -Hindu oli kenties petollinen. Kummallisempia asioita oli tapahtunut. -Jospa veteen oli sekoitettu myrkkyä tai unijuomaa! - -Hän vei pikarin huulilleen. Vesi maistui ummehtuneelta senvuoksi, -että se oli nahkaleilissä, mutta muuten tuntui se olevan hyvää. -Helpotuksesta huokaisten ojensi hän Irikselle pikarin ja hymyili sille -sopimattomalle kiireelle, jolla tyttö tyhjensi sen. - -"Juo itse ja anna minulle sitten hiukan lisää", pyysi tyttö. - -"Ei enempää tällä kertaa, armollisin neiti. Muutamien minuuttien -kuluttua saat lisää." - -Juotuaan kumartui Jenks jälleen reunan yli ja huusi: "_Koi hai_!" -[Hei, siellä alhaalla!] - -"Sahib!" - -"Eikö kukaan ole seurannut teitä?" - -"En usko, sahib. Mutta älkää puhuko niin kovaa; he ovat viekkaita kuin -ketut. Teillä on portaat, teidän armonne, sanovat he. Ettekö tahtoisi -tulla alas. Minulla olisi paljon puhuttavaa." - -Iris ei tehnyt vastaväitteitä kun Jenks käänsi miehen sanat. Hän asetti -vain sen ehdon, ettei Jenks saanut mennä pois portaiden luota. Merimies -otti luonnollisesti mukaansa revolverin ja senlisäksi sorkkaraudan, -erinomaisen hyvän ja hiljaisen aseen. Sitten laskeutui hän varovasti -alas. Tullessaan lähemmäksi maata näki hän hindun olevan aseettoman -ja tekevän syvän _salaamin_. Miesraukka näytti olevan hyvin halukas -auttamaan. - -"Mikä on nimenne?" kysyi merimies. - -"Mir Jan, sahib, entinen _naik_ (korpraali) _Kumaon Rissalassa_." - -"Koska jätitte rykmentin?" - -"Kaksi vuotta sitten, sahib. Minä tapoin --" - -"Mikä oli everstinne nimi?" - -"Eversti Spence, urhoollinen mies, mutta ei erikoisen taitava -ratsastaja." - -Jenks muisti hyvin eversti Spencen -- lihavahkon upseerin lyhyine -jalkoineen, jotka hakkasivat hevosen kylkiä kuin rumpupalikat. Mir Jan -puhui totta. - -"Olette oikeassa, Mir Jan. Mitä tekee Taung S'Ali nyt?" - -"Kiroaa enimmäkseen, sahib. Hänen miehensä pelkäävät. Hän haluaa, -että he tekisivät uuden kokeen myrkytettyjä nuolia ampuvilla -puhallusputkilla, mutta he kieltäytyvät. Hän ei voi tulla yksin, sillä -hänen oikea kätensä on kipeä ja sitäpaitsi haavoittui hän kallion -räjähtäessä. Olitte vähällä tappaa minutkin, sahib." - -"Lähtevätkö he nyt tiehensä?" - -"Ei, sahib. Nuo koirat ovat tulleet niin piiskatuiksi, että haluavat -kostaa. He sanovat, ettei hyödytä mitään ampua teitä, mutta he ovat -päättäneet tappaa teidät ja miss-sahibin tahi viedä hänet pois, jos hän -jää rynnäkön jälkeen eloon." - -"Minkä rynnäkön?" - -"Köyhien suojelija -- he rakentavat rynnäkköä varten tikkaita -- -kaikkiaan neljää. Heti päivänvalettua aikovat he rynnätä. Te tapatte -ehkä muutamia, sanovat he, mutta ette ehdi tappaa kaikkia. Taung S'Ali -on luvannut kultakoristeen jokaiselle rynnäkön jälkeen eloon jääneelle, -jos se onnistuu. Ja minulla on vielä jotain kerrottavaa. Ennenkuin he -nostavat rynnäkköportaat, tekevät he suuren tulen tuoreista puista, -niin että tuuli tuo savun silmiinne. Muussa tapauksessa te ette ammu -harhaan." - -Molemmat olivat niin kiintyneinä keskusteluun, että unohtivat -varoillaan olon hetkeksi. Mutta Iris oli valppaampi. Hän oli -kuulevinaan oikealla olevasta pensaikosta kahinaa. Ja hän saattoi -myöskin sähistä, jos niin kerran piti tehdä. - -Miten hän sähisikään! Jenks kiipesi nopeasti portaiden puoliväliin. -"Mikä on, rakkaani?" - -"En ole aivan varma, mutta luulen kuulleeni tuolla pensastossa jonkun -liikkuvan." - -"Hyvä on, armaani. Pidän silmäni auki. Voitko kuulla meidän puhuvan?" - -"Tuskin. Viivytkö kauan?" - -"Pari minuuttia vielä." - -Hän laskeutui alas ja kertoi Mir Janille mitä miss-sahib oli sanonut. -Hindu aikoi lähteä katsomaan, mutta Jenks pysähdytti hänet ojentaen -hänelle revolverinsa. - -"Ottakaa tämä! Arvaan teidän osaavan käyttää sitä." - -Mir Jan otti sen mitään vastaamatta, tutki pensaikon ja rannan sekä -palasi hetken kuluttua ilmoittamaan kaiken olevan rauhallista ja jätti -revolverin takaisin. - -"Sahib," sanoi hän syvään kumartaen, "olen kunniaton mies, mutta jos te -annatte minun tulla luoksenne, taistelen rinnallanne kunnes molemmat -käteni ovat poikkihakatut. Olen väsynyt näihin villeihin -- armoton -kohtalo heitti minut heidän joukkoonsa, mutta minulla ei ole mitään -yhteistä heidän kanssaan. Joll'ette halua minua luoksenne vuorelle, -niin antakaa minulle kivääri, minä piiloudun puiden sekaan ja lupaan, -että muutamat heistä tänä yönä kuolevat ennenkuin he löytävät minut. -Rykmentin kunnian vuoksi älkää kieltäkö, sahib. Pyydän ainoastaan, että -jos teidän armonne pelastuu, niin kirjoitatte eversti Spencelle ja -kerrotte Mir Janin, toisen eskadroonan _naikin_ viimeisestä teosta." - -Miehen sanat liikuttivat syvästi Jenksiä. Hän mietti kuinka parhaiten -saattaisi käyttää tarjottua apua panematta miestä alttiiksi varmalle -kuolemalle. - -Hindu ymmärsi hiljaisuuden väärin. "En ole mikään roisto, sahib. Tapoin -miehen sentähden --." - -"Kuulkaa minua, Mir Jan. Ette voi sanoa parempaa kuin olette sanonut. -Oletteko varma siitä etteivät dyakit tule ennen aamua?" - -"He ovat kantaneet haavoittuneet veneeseen ja tekevät nyt portaita." - -"Eivätkö he kaipaa teitä?" - -"He tulevat kaipaaman pukinnahkaa. Se oli heidän viimeinen täysi -nahkansa." - -"Mir Jan, tehkää niinkuin sanon, ja te näette vielä Delhin. Oletteko -milloinkaan käyttänyt Lee-Metford kivääriä?" - -"Olen nähnyt niitä, mutta ymmärrän paremmin Martini-kivääriä." - -"Annan teille kiväärin runsaine ammusmäärineen. Menkää luolaan --." - -Mir Jan säpsähti. "Siellä on kummitus, sahib", sanoi hän. - -"Kummitus? Ei se ole mikään kummitus, ainoastaan muutamia luita -miehestä, jonka nämä roistot kauan sitten ovat murhanneet. Onko teillä -ruokaa?" - -"Vähän riisiä, sahib -- riittävästi päiväksi, hätätilassa kahdeksi." - -"Hyvä! Vettä hankimme lähteestä. Kun taistelu aamun valjetessa alkaa, -ammutte jokaisen, jonka luolan perältä näette. Älkää millään ehdolla -tulko ulos. Odottakaa tässä!" - -Jenks kiipesi hakemaan kiväärin ja tusinan patruunapaketteja. Iris näki -kuinka hän selitti hindulle kiväärin koneistoa. Äkkiä huomasi tyttö -useiden dyakkien hiipivän pitkin vuoren kuvetta. - -"Robert!" huusi hän. "Dyakkeja! Vasemmalla sinusta!" - -Samalla kun huusi, tarttui hän kivääriin ja alkoi ampua niin nopeasti -kuin saattoi. Onnettomuudeksi oli alhaalla oleva kivääri lataamatta, -kun Mir Jan juuri sitä tutki. Jenks veti nopeasti revolverin. - -"Luolaan!" huusi hän ja Mir Jan syöksyi sinne kuin nuoli. - -Jenks itse juoksi portaille ja tyhjensi revolverinsa samalla kun -vasemmalla kädellä tarttui köyteen. Kolme dyakkia oli niin lähellä, -että olisi ollut mieletöntä lähteä kiipeämään. Hän sinkautti aseen -lähimmälle miehelle vasten kasvoja ja pysähdytti tämän, sillä pimeässä -ei voinut heittoasetta välttää. - -Merimies kääntyi juostakseen luolaan ottamaan Mir Janin kiväärin kun -satutti jalallaan kalliota vasten nojallaan olevaan sorkkarautaan. -Hirmuisella voimalla iski hän johonkin dyakkiin, eikä voinut -milloinkaan selittää kuinka surmasi hyökkääjistä toisen, mutta kuului -siltä kuin olisi munankuori rikottu. Senjälkeen kiisi hän nopeasti kuin -kissa ylös portaita. Neljänkymmenen sekunnin kuluttua Iriksen huudosta -oli hän ylhäällä ja huudahti: - -"Kaikki hyvin, tyttöseni!" - -Jokaisen hyvän naisen tapaan omasi Iris myöskin äidinvaiston. Kun Jenks -oli alhaalla ja joutumaisillaan hakatuksi kappaleiksi, valtasi lempeän, -hellän tytön, joka ei voinut tehdä kärpäsellekään pahaa, todellinen -raivo. Robert täytyi pelastaa. - -Mutta nyt oli hän Iriksen luona vahingoittumattomana ja yhtenään -ampuen, sillä joka suunnalta juoksi dyakkeja. Tytöllä riitti parhaiksi, -ennen itkuun purskahtamistaan, voimia asettaa kivääri paikoilleen. Heti -senjälkeen tuli alhaalla rauhallisempaa, joten Jenks ehti huolehtia -Iriksestä ja koetti häntä rauhoittaa mikä suunnilleen onnistuikin. - -Hän otti tytön käsivarsilleen ja kantoi öljykankaalla päällystetylle -rikkonaiselle vesisäiliölle istumaan. - -"Sinä olet ollut kiltti pikku tyttö ja ansainnut hyvin illallisesi", -sanoi hän. - -"Oh, miten saatat puhua noin välinpitämättömästi sellaisen hirveän -tapauksen jälkeen?" huudahti Iris. - -"Se ei ole puhumisen arvoista, armahin", vastasi Jenks. "Kerron sinulle -pian mitä tapahtui, mutta ensiksi on minun puhuttava Mir Janin kanssa, -jonka lähetin luolaan." Hän astui vuoren reunalle ja huusi: "Mir Jan!" - -"Ah, sahib! Kiitetty olkoon korkeimman nimi, te olette pelastuneet! -Tarkastin suru sydämessä kaikki kuolleet." - -"Kuolleet? Montako niitä on?" - -"Viisi, sahib!" - -"Mahdotonta! Ammuin revolverilla yhden ja tapoin toisen sorkkaraudalla. -Kolmas kaatui metsänreunaan saatuani kiväärin käteeni." - -"Silloin on niitä kuusi, sahib, ottamatta lukuun haavoittuneita. Minä -olen ampunut yhden, joten miss-sahib -- --" - -"Mitä hän minusta sanoo?" kysyi Iris, joka oli tullut tasangon reunalle. - -"Hän sanoo sinun säikäyttäneen dyakkeja avaamalla tulen samalla -hetkellä kun he näyttäytyivät." - -"Miten te jouduitte tappamaan yhden, Mir Jan?" - -"Eräs dyakki seurasi minua luolaan. Odotin häntä pimeydessä." - -"Hyvin tehty! Olisiko Taung S'Ali onnellisen sattuman kautta kuolleiden -joukossa?" - -"Ei, sahib", vastasi hindu. Mir Jan oli niin vakuutettu vihollisen -saaneen tänä yönä kyllikseen, että otettuaan ylös Jenksin revolverin -ja palautettuaan sen takaisin, meni aivan rohkeasti lähteelle hakemaan -vettä. - -Illallisen aikana kertoi Jenks Irikselle asiasta niin paljon kuin -arveli olevan edullista tälle kuulla. Pakoitettuaan tytön menemään -levolle palasi hän vahtipaikalleen. Mir Jan tarjoutui pitämään vahtia -alhaalla, mutta Jenks käski hänen mennä luolaan, sillä päivä valkenisi -pian. - -Heti päivän noustua herätti hän Iriksen, sillä oli paljon -suoritettavaa, jos dyakit panisivat toimeen Mir Janin kertoman -suunnitelman. - -Öljykangas käärittiin kokoon ja elintarpeista kyhättiin Irikselle -suojamuuri. - -Merimies oli juuri asettanut kiväärinsä ja muut tarvekalut saapuville, -kun kuuli alhaalta sähinää. "Mikä on?" kysyi hän. - -"Sahib, he tulevat!" - -"Olen valmis. Antakaa käärmeen kadota vuorenkoloon, ettei joku -_mongosse_ iske siltä päätä poikki." Mir Jan katosi heti. - -Ensimmäinen viittaus, jonka he vihollisen aikeista saivat, oli -läpitunkeva, mutta miellyttävän hajuinen savu, joka täytti ilman. -Dyakit laittoivat suuren tulen. Kuumuus oli ylhäällä ylätasangollakin -kova; minuutit kuluivat eikä mitään merkittävämpää tapahtunut. - -Iris, joka oli hiukan kalpea, sanoi pelokkaasti naurahtaen: - -"Tämä ei tunnu minusta vaaralliselta. Se muistuttaa -ruuanlaittokokeitani." - -"Pelkään tulevan pahempaakin, rakkaani. Mutta dyakit ovat tyhmiä. -Niiden olisi pitänyt odottaa yöhön ja väsyttää meidät pitkällä, koko -päivän kestävällä vahdinpidolla." - -"Hyi!" Savupatsas kohosi ilmaan ja oli vähällä tukahduttaa heidät. -Se laskeutui kuin musta kääriliina yli vuoren ja pimitti meren sekä -taivaan. He yskivät yhtenään ja olivat tukehtumaisillaan, sillä dyakit -olivat heittäneet kuivien puiden päälle märkää meriruohoa. - -"Paneudu pitkäksesi kalliolle!" huohotti Jenks, kastaen takin veteen ja -antaen Iriksen haudata suunsa ja nenänsä märkään vaatteeseen. Se tuotti -helpotusta ja hän osoitti naisellista kekseliäisyyttä sitomalla hihat -niskan takaa yhteen. Jenks nyökkäsi ja seurasi esimerkkiä, sillä tavoin -saivat he kätensä vapaiksi. - -Musta pilvi tuli joka sekuntti tiheämmäksi. Kiitos ylätasangon -sisäänpäin viettäväisyyden ja savun taipumuksen kohota ylös, oli -eteläpuoli paljon vapaampi savusta kuin pohjoinen. - -Merimies pani heti merkille tämän suotuisan asianhaaran. Kauas -oikealle ulottuva este tuottaisi suurta hyötyä. Hän hyppäsi ylös, veti -öljykankaan mukaansa ja ripusti sen kuokan kädensijaan, lyötyään kuokan -ensiksi kallion halkeamaan. - -Heti väheni savu ja he saattoivat hengittää, vieläpä puhellakin. -Esiripun edessä ja yläpuolella kohosi savu yhä tihenevin pilvin, mutta -merimies oli vielä kerran voittanut dyakit viekkaudessa. - -"Olemme voittaneet ensimmäisen erän", kuiskasi hän Irikselle. - -He eivät eroittaneet mitään yläpuolella, alapuolella ja sivuilla. Ilma, -jota he hengittivät, oli kuumaa ja kitkerää. - -Rannalla näkyi epäselviä liikkuvia olentoja, hän laukaisi sinne. -Yhteislaukaus seurasi vastaukseksi irroittaen kaikkialta hänen -ympäriltään pieniä kiviä. Tällä kertaa olivat dyakit tehneet hyvän -suunnitelman. Savupiirin ulkopuolelle sijoitettu ampuja-osasto alkoi ja -piti yllä kiivasta tulta peittäen hyökkääjiä. - -Jenks huomasi olevansa pakoitettu vetäytymään takaisin. Hän heitti pois -kiväärin ja tarttui sorkkarautaan. Silloin tällöin kuuli hän kumeita -jymähdyksiä laaksosta. Aluksi kummasteli hän, mutta keksi sitten, että -Mir Jan oli luolassa toimessa. - -Vahvojen, kömpelöiden portaiden päät heiluivat savussa ja asettuivat -ylätasangon reunaa vasten. Ennenkuin Jenks ehti paikalle olivat niiden -kohottajat kadonneet. He olivat seisoneet luolan edessä ja hindu -työskenteli Lee-Metford kiväärillään kolmenkymmenen yardin päästä. - -Sorkkaraudalla työnsi Jenks portaat pois. Ne kaatuivat ulospäin -tuottaen ampujille ikävyyksiä. - -"Hyvin tehty!" huudahti Iris. - -Kummastuneena tytön äänensävystä heitti merimies kiireimmiten katseen -häneen. Hän oli hyvin kalpea, mutt'ei pelosta. Maatessaan toiseen -polveen nojautuneena, revolveri kummassakin kädessään, ei hän ollut -mikään sopimaton toveri rohkealle miehelle, joka taisteli hänen -puolestaan. - -"Me voitamme heidät lopuksi!" huudahti hän hymyillen. - -Ei ollut aikaa puhella enempää. Kolmet portaat laskeutuivat ylätasangon -reunalle; niitä pidettiin alhaalta kiinni, joten Jenks ei voinut kaataa -niitä. Neljännetkin tulivat näkyviin, ja kaikki yhteensä peittivät -melkein koko ylätasangon reunan, lukuunottamatta sitä pientä alaa, jota -Mir Jan kivääreineen luolasta hallitsi. - -Merimies seisoi suorana sorkkarauta lujasti käteen puristettuna. -Ampuminen laaksossa lakkasi. Irvistävä dyakin naama näkyi Iristä -lähinnä olevilla portailla. - -"Älä ammu!" huusi Jenks ja sorkkarauta iski kuin salama. Kaksi muuta -villiä heittäytyi jo puoleksi ylätasangolle. Nyt tarvittiin sekä -rautasorkka että revolveri. Nyt olivat kolmet portaat tehdyt hyvin -vaikeakulkuisiksi ja Jenks juoksi viimeisten luo. - -Miehiä kiipesi kuin muurahaisia niitä myöten. Aivan hänen jaloissaan -oli tyhjä vesiastia. Se oli alkuperäinen, mutta vaikuttava ase, kun se -heitettiin hyvin, ja merimies ei ollut koskaan tähdännyt paremmin kuin -paiskatessaan astian ylimmän rosvon päähän. - -Nyt tuli rannalta uusi yhteislaukaus. Eräs luodeista kulki hänen -hiustensa läpi ja pyyhkäisi pois hatun. Jälleen lähtivät piirittäjät -joukottain rynnäkköön. Heidän täytyi onnistua tavalla tahi toisella. -Yksi mies ja yksi nainen -- ei edes sellainen mies ja sellainen nainen --- voisi vastustaa viittäkymmentä raivoisaa villiä käsikähmässä. - -Jenks tiesi mitä tapahtuisi. Häntä ammuttaisiin päähän tai rintaan -torjuessaan hyökkääjiä. Ah, Iris! Hän ajatteli tyttöä! - -"Takaisin! He eivät ikinä pääse ylätasangolle!" huusi Iris. - -Ja laukausten räiskeen, haavottuneiden voivotuksen ja hyökkääjien -ulvonnan läpi kuului ilmassa leikkaava, viheltävä ääni, joka voitti -kaikki muut. Se läheni uskomattoman nopeasti ja ennenkuin merimies -tohti luottaa korviinsa -- sillä hän tunsi äänen mainiosti -- iski -ylätasangon eteen granaatti peittäen laakson ympäri sinkoilevilla -lyijypaloilla. - -Jenks ehti hädin tuskin painaa Iriksen maahan ennenkuin granaatti -räjähti. Hän ei käsittänyt mitään eikä uskaltanut ruveta edes -arvailemaan. Hän tiesi vain granaatin iskeneen alas levittäen kuolemaa -laaksossa olevaan roistojoukkoon. - -Portaat olivat tyhjät. Kuului vaikerointia, juoksevien miesten -askeleita ja etäämpänä olevien huutoa ja kirkunaa. - -"Sahib!" ulvoi Mir Jan tullen ulos luolastaan. - -"Niin!" huusi Jenks vastaukseksi. - -Mielenliikutuksesta käheällä äänellä kertoi hindu jotain. Merimies -teki nopeasti muutamia kysymyksiä varmistuakseen, ettei Mir Jan ollut -erehtynyt. - -Sitten kietoi hän kätensä Iriksen ympärille, veti hänet luokseen ja -kuiskasi: - -"Armaani, olemme pelastetut. Sotalaiva on laskenut eteläisen riutan -ulkopuolelle ankkurinsa ja kaksi veneellistä asestettuja merimiehiä on -tulossa tänne." - -Ja tyttö vastasi ylpeästi: - -"Dyakit eivät olisi ikinä meitä voittaneet, Robert. Me olimme -silminnähtävästi Jumalan erityisessä suojeluksessa. Oi, rakkaani, olen -niin kiitollinen ja onnellinen!" - - - - -XV. - -On vaikea olla kaikkien mieliksi. - - -Savusi vielä niin, etteivät he voineet eroittaa laakson pohjaa. Jenks -ei uskaltanut tällaisena hetkenä jättää Iristä yksin. Eikä hän myöskään -rohjennut viedä häntä alas portaita, sillä mahdollisesti saattaisi -tulla toinen granaatti. Mutta jotain oli tehtävä. - -Hän huusi Mir Jania. - -"Ottakaa turbaaninne ja kiertäkää se päänne ympäri, jos luulette niiden -näkevän teidät sotalaivasta." - -"All right, sahib", tuli rohkaiseva vastaus. "Vene on lähellä maata. -Univormuista päättäen luulen niiden olevan englantilaisia. Dyakit ovat -jok'ikinen painuneet jo matkoihinsa." - -Siitä huolimatta Jenks odotti. Liiallisella hätiköimisellä ei voittanut -mitään. - -Mir Jan tanssi ihastuksissaan. - -"He ovat nähneet dyakkien juoksevan sampaaneilleen ja toinen vene -soutaa sille suunnalle. Nyt lähtee laivasta vielä yksi vene", huusi Mir -Jan. - -Kun nämä sanat käännettiin Irikselle tuli hän hyvin innokkaaksi ja -halusi päästä maahan tätä ihmettä näkemään. - -"On parasta, että odotat täällä, armas", sanoi Jenks. "Voi sattua, -että vihollinen karkoitetaan takaisin tälle suunnalle, enkä minä halua -asettaa sinua alttiiksi useammille vaaroille. Merimiehet nousevat pian -maihin ja silloin voit vaaratta laskeutua alas." - -Mereltä kuului tykinlaukaus. Vaistomaisesti kumartui tyttö ja Jenks -hymyili hänen pelolleen. - -"Joku sampaaneista on lähtenyt merelle", selitti Jenks, "ja sotalaiva -ampuu sitä." - -Vielä kaksi laukausta kuului. Sotalaiva tarkoitti nähtävästi totta. - -"Lurjus raukat!" mutisi Iris. "Eivätkö eloonjääneet voi päästä pakoon?" - -"Siihen asiaan emme voi mitään. Ne, jotka joutuvat vangiksi, viedään -luultavasti mannermaalle ja hirtetään rikoksistaan, niin että saattaa -olla samantekevä, millä tavoin he kuolevat." - -Silminnähtäväksi huojennukseksi tytölle ei useampia laukauksia -kuulunut ja Mir Jan ilmoitti joukon merisotilaita nousseen maihin. -Heti senjälkeen kuului juoksumarssissa lähenevien jalkojen kopinaa ja -upseerin ääni huusi huonolla hindustanin kielellä: - -"Hei, musta! Onko täällä valkoisia?" - -Jenks huusi: - -"Kyllä, kaksi kappaletta! Vuorella teidän yläpuolellanne! Me tulemme -alas!" - -Hän laski köysiportaat. Iriksen koko ruumis vapisi. - -"Rauhoitu, rakkaani!" kuiskasi merimies. "Älä pelkää! Olen aivan sinun -alapuolellasi." - -He olivat melkein maassa, kun kova huuto ja raskas iskunjymähdys saivat -Jenksin pysähtymään. - -Eräs rynnäkköportaiden juurella makaava dyakki oli nähnyt heidän -alastulonsa. Vasemmassa kädessään piti villi parangia, oikea oli -sidottu. Kykenemättömänä liikkumaan kokosi kostonhimoinen ryöväri -kuitenkin viimeiset voimansa ja laahautui heiluvien köysitikkaiden -luo. Se oli kuolevan käärmeen vihalla ja myrkyllä varustettu Taung -S'Ali. Viime hetkellä toivoi hän voivansa tappaa miehen, joka oli -uhmannut häntä ja hänen murhaajalaumaansa. Koska Jenksin huomio oli -niin kiintynyt Irikseen, olisi rosvo kenties onnistunut, jollei Mir Jan -olisi pitänyt silmiään auki. Muhamettilainen hypähti hänen luokseen -ja antoi pyssynperällä sellaisen iskun, että dyakkipäällikkö huokasi -viimeisen kerran. - -Silmänräpäystä myöhemmin seisoivat Iris ja Jenks alhaalla ja -englantilainen luutnantti sanoi innokkaasti: - -"Näytämme saapuneen kreivinaikaan. Ette kai sattumalta kuulu -_Sirdarenin_ väkeen." - -"Olemme ainoat eloonjääneet", vastasi Jenks. - -"Vain te kaksi?" - -"Niin. _Sirdaren_ törmäsi luoteiselle riutalle myrskyssä. Tämä neiti, -miss Iris Deane, ja minä jouduimme maihin --". - -"Miss Deane! Onko se mahdollista? Sallikaa minun esittää -sydämellisimmät onnitteluni. Sir Arthur Deane on tällä hetkellä -_Orientin_ kannella." - -Iris oli aivan huumaannuksissa. Hän kääntyi Robertiin. - -"Kuulitko? Hän sanoo isäni olevan laivalla. Viekää minut hänen -luokseen!" - -"Ei tarvitse, miss", huomautti eräs aliupseeri. "Hän tulee juuri -maihin. Hän tahtoi seurata meitä, mutta kapteeni ei sitä sallinut, -koska saarella nähtävästi oli taistelu." - -Ja aivan oikein -- tyttökin saattoi kyynelten täyttämillä silmillään -eroittaa harmaapartaisen, siviilipukuun puetun herran, joka istui -pienessä venheessä erään upseerin vieressä. Viiden minuutin kuluttua -kohtasivat isä ja tytär toisensa. - -"Rohkenenko kysyä kuka te olette?" kysyi silläaikaa upseeri Jenksiltä. - -"Nimeni on Anstruther -- Robert Anstruther." - -Iris, joka nojautui hänen käsivarteensa, kuuli vastauksen. Hellästi -katsahtaen häneen huudahti tyttö: - -"Niin, kapteeni Anstruther, intialaisesta pääesikunnasta. Joll'ei -hän halua kertoa teille kaikkea mitä on tehnyt, kuinka hän on -pelastanut henkeni parikymmentä kertaa, kuinka hän on yksin taistellut -kahdeksaakymmentä vastaan, niin kysykää minulta." - -Upseeri heitti ymmärtävän katseen vuoreen rynnäkköportaineen ja -köysitikkaineen, luolaan, joukkoon kuolleita tahi tiedottomia rosvoja --- ja veti syvään henkeään. - -"Kuinka kauan olitte tuolla ylhäällä?" kysyi hän. - -"Yli kolmekymmentä tuntia." - -"Se oli kova ottelu!" - -"Kovempi miltä näyttää", sanoi Anstruther. "Tämä on vain loppua. Kaiken -kaikkiaan olemme tappaneet rosvoista nelisenkymmentä. -- Kesken kaiken --- tahdotteko olla hyvä ja sanoa nimenne?" - -"Playdon -- luutnantti Philip H. Playdon." - -"Tiedättekö kenelle tämä saari kuuluu?" - -"Ei kenellekään, luulen. Kartalla tämä on merkitty asumattomaksi." - -"Siinä tapauksessa", sanoi Anstruther, "pyydän teitä, luutnantti -Playdon ja kaikkia läsnäolevia todistamaan, että minä, Robert -Anstruther, entinen upseeri Intian armeijasta, omasta ja miss Iris -Deanen puolesta selitän, että me olemme Englannin kuninkaan nimessä -ottaneet saaren haltuumme ja omistamme yhteisesti kaikki mitä sillä on." - -Nämä tällaisessa tilaisuudessa sanotut juhlalliset sanat hämmästyttivät -kuulijoita. Vain Iriksellä oli niiden merkityksestä aavistus. - -"En luule kenenkään vastustavan vaatimustanne", sanoi meriupseeri -vakavasti. - -"Kiitos", sanoi Robert yhtä vakavana, vaikka hänen oli vaikea pysyä -totisena nähdessään Playdonin hölmistyneen muodon. "Heti kun saan -aikaa, ripustan kuulutuksen luolan seinälle." - -Nyt lähtivät he kaikki rannalle. Vene oli vielä monen jalan päässä -rannasta, kun Iris hypähti esiin ja levitti kätensä miehelle, joka -tuijotti häneen epätoivoisin katsein. - -"Isä, isä!" huudahti hän, "etkö enää tunne minua?" - -Sir Arthur Dean tuijotti kahta rannalla olevaa omituista olentoa ja -joka hetki tuli hänen sydämensä raskaammaksi. Tämä saari oli hänen -viimeinen toivonsa. Monta viikkoa, erään ystävällisen amiraalin -jätettyä risteilijä _Orientin_ hänen käytettäväkseen, oli hän -purjehtinut Kiinanmeren rantoja etsimässä tietoja _Sirdarenista_. - -Hän ei ollut tavannut mitään. Ei venettä, ei pelastusrengasta, ei -lautaakaan kadonneesta laivasta ollut missään. - -Ainoa, mitä _Orient_ saattoi tehdä, oli käydä kaikilla suurimmilla -saarilla ja kuulustella kalastajia. Edellisenä iltana oli palkinnon -houkuttelema malaiji tullut laivalle ja kertonut kapteenille -kummallisen jutun saaresta, jossa asui kaksi valkoista henkiolentoa, -mies ja nainen. Sinne oli eräs päällikkö Taung S'Ali joutunut -sattumalta ja kadottanut paljon miehiään. Mutta Taung S'Ali oli -naishaamun noituma ja oli palannut saarelle mukanaan suuri joukko, -vannoen vangitsevansa olennon tahi kuolevansa. - -Tämä omituinen kertomus oli ensimmäinen viittaus, että saarella -mahdollisesti oli valkoisia haaksirikkoisia, joskaan ei ehkä -_Sirdarenista_, ja laiva suunnattiin sinne. Tapahtumat maissa, jotka -vahtiupseeri huomasi, puhuivat omaa kieltään. Missä ikinä dyakit -ovat ryhtyneet taisteluun, siinä on jotain konnanjuonia tekeillä, -jonkavuoksi _Orient_ myös sekaantui leikkiin. - -Tarkasteltuaan kahta merimiesten rannalle saattamaa omituista olentoa -laski sir Arthur Deane väsyneesti päänsä painumaan ja sanoi, ettei -noista kumpikaan voinut olla hänen tyttärensä. Äkkiä luuli hän -näkevänsä unta, sillä rannalta kuului Iriksen ääni: - -"Isä! Isä! Etkö tunne minua?" - -Sir Arthur nousi hämmästyneenä ja vapisten. - -"Niin, rakas isä! Minä se olen -- sinun oma pikku tyttösi, joka palaa -luoksesi! Oi, rakas! En näe sinua kyyneleiltä!" - -Ja sillä tavoin he viimein kohtasivat. Merimiehet jättivät heidät -kahden ja kokoontuivat Anstrutherin ympärille, tehden hänelle sadottain -kysymyksiä. - -Hetken kuluttua huusi Iris: - -"Robert, tule tänne!" - -Hänen ristimänimensä käyttäminen herätti huomiota. Anstruther astui -esiin. - -"Tässä on isäni!" huudahti tyttö. "Ja, rakas isä, tässä on kapteeni -Robert Anstruther, jota minun Jumalan ohella on kiittäminen hengestäni -monta, monta kertaa _Sirdarenin_ upottua." - -Sir Arthur Deane paljasti päänsä ja ojensi kätensä. - -"Kapteeni Anstruther", sanoi hän, "olen teille tyttäreni pelastamisesta -suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin milloinkaan voin suorittaa. Ja -minun on kiittäminen teitä myöskin omasta elämästäni, sillä Iriksen -kuolema olisi ollut minunkin." - -Robert tarttui ojennettuun käteen. - -"Luulen, sir Arthur, että meistä kahdesta minä olen suuremmassa -kiitollisuudenvelassa." Sitten kääntyi hän Irikseen sanoen: "Mielestäni -on parasta, että isäsi vie sinut _Orientille_. Sieltä saat ruokaa -toipuaksesi aamun vaikeista koettelemuksista ja löydät ehkä myöskin -sopivia vaatteita. Myöhemmin voit tuoda sir Arthurin jälleen maihin ja -näytämme hänelle sitten saaren." - -Sir Arthur ei ollut huomaamatta tapaa, jolla nämä kaksi puhuttelivat -toisiaan eikä peittämätöntä rakkautta, joka loisti heidän silmistään, -mutta mitä saattoi hän tehdä? - -"Esityksenne on mainio", sanoi hän. "Laivan varusteiden joukossa on -kenties jotain sopivia vaatteita Irikselle ja laivalla tapaa hän -vanhan ystävän, jolla ei vielä tällä hetkellä ole aavistustakaan hänen -löytymisestään. Lordi Ventnor on seurannut minua etsinnässäni. Hän -luonnollisesti ihastuu." - -Anstruther punastui, mutta Iris sanoi: - -"Isä, minkävuoksi _hän_ on mukana?" - -"Niin, rakas lapseni, hän tunsi melkein yhtä suurta surua kuin minä." - -"Mutta miksi? Miksi?" - -"Onhan vain luonnollista, että sinun kihlattusi koetti kaikkensa -pelastaakseen sinut." - -"Kihlattuni --?" - -"Niin, rakas lapsi. Sanontatapa ei ehkä sinun kannaltasi katsoen ole -oikea. Mutta et kai ole unohtanut, että lordi Ventnor." -- - -"Rakas isä, kihlattuni on tässä! Me kihlauduimme kuoleman porteilla. -En ole suostunut mihinkään lordi Ventnorin tarjouksiin. Hän on huono, -kelvoton mies. Jos sinä tuntisit hänet, et asettaisi hänen nimeään -yhteyteen minun nimeni kanssa. Vai kuinka, Robert?" - -Ei ole milloinkaan ollut niin hölmistynyttä miestä kuin -laivanvarustajaraukka. Samalla hetkellä kun hänen rakastettu -tyttärensä löytyi, tuli hän pakoitetuksi joko näyttelemään pettyneen -ja leppymättömän isän osaa tahi antamaan suostumuksensa tyttärensä -avioliittoon rääsyisen, vaikkakin miehekkään näköisen olennon kanssa, -joka tosin oli pelastanut tytön kuolemasta, mutta jota ei yksistään -sillä perusteella voinut hyväksyä vävyksi. - -Anstruther, joka nopeammin kuin Iris huomasi sir Arthurin pulan, tuli -ritarillisesti avuksi. Hän pani kätensä hellästi tytön olkapäälle. - -"Seuratkaa neuvoani, sir Arthur, ja sinä myöskin, Iris. Tämä ei ole -oikea hetki selityksiin. Antakaa minun hoitaa lordi Ventnor. Olen -täysin halukas jättämään lopullisen ratkaisun teille, sir Arthur. Te -saatte aikanaan tietää mitä on tapahtunut. Mene laivalle, Iris. Kohtaa -lordi Ventnor samalla tavoin kuin kohtaisit minkä muun miehen hyvänsä. -Sinä et milloinkaan mene hänen kanssaan naimisiin, sen minä tiedän. -Sinuun minä voin luottaa." - -"Olen teille hyvin kiitollinen," mutisi sir Arthur, joka oli liian -kokenut ollakseen näkemättä neuvon oivallisuutta niin ryysyinen kuin -sen antaja olikin. - -"Kesken kaiken", sanoi sir Arthur, "kuinka te jouduitte _Sirdarenille_. -Minulla on luettelo kaikista matkustajista, eikä teidän nimeänne niiden -joukossa ole." - -"Ah, se on helposti selitetty. Otin laivalle pestin tarjoilijana Robert -Jenksin nimellä." - -"Robert Jenks! Tarjoilija!" Tämä oli yhä hullumpaa. Sir Arthurista -tuntui, että taivaan pitäisi romahtaa alas. - -"Niin. Se muodostaa osan selityksestä, jonka lupasin." - -"Tule nyt, isä", huudahti Iris iloisesti. "Olen puolikuollut halusta -saada nähdä mitä laivan varasto sinun ja Robertin avustuksella saattaa -tehdä vaatekysymyksessä." - -Sir Arthur auttoi tyttärensä veneeseen, joka heti soudettiin laivalle. -Luutnantti Playdon, joka oli melkein yhtä pitkä kuin Anstruther, -lähetti palvelijalleen kirjelapun ja pian palasi vene tuoden mukanaan -puvun ja liinavaatteita. Palvelijalla oli mukanaan parranajovehkeet ja -kymmenen minuutin kuluttua näytti Anstruther toiselta ihmiseltä. - -Hänen neuvostaan heitettiin kuolleiden dyakkien ruumiit laguniin, -haavoittuneet vietiin laivalääkärin hoitoon ja vangit tuotiin Mir Janin -eteen, joka ilmoitti jokaisen nimen, ja huomasi ettei ketään puuttunut. - -Robert ei unohtanut kirjoittaa kuulutusta ja kiinnittää sitä vuoren -seinään. Tämä toimitus herätti kummastusta upseereissa, jotka olivat -muodostaneet itselleen käsityksen taistelusta, jonka molemmat -haaksirikkoiset olivat suorittaneet, vaikkakin Anstruther oli hieman -hämillään kuvitellessaan kuinka tyttö kertoisi taistelujen kulun. -Asian näin ollen käytti hän tilaisuutta ja kuvaili vilkkaasti Iriksen -rohkeutta, hänen milloinkaan pettämätöntä hyvää tuultaan ja valmiuttaan -ryhtymään kaikkeen. - -Hänen vaiettuaan sanoi ensimmäinen luutnantti: - -"Te ette tarvitse ihailuamme, kapteeni Anstruther. Jokainen meistä -kadehtii teitä kaikesta sielustaan." - -"Te erehdytte minun arvostani", sanoi Anstruther. "Olen ollut -kapteeni Intian armeijassa, mutta kuusi kuukautta sitten asetettiin -minut Hongkongissa sotaoikeuteen ja poistettiin armeijasta. Tulin -epäoikeudenmukaisesti tuomituksi ja toivon eräänä kauniina päivänä -voivani puhdistautua. Mutta siihen saakka olen yksinkertaisesti vain -mr Anstruther. Miss Deanen jaloluontoisuus ja osanotto saattoi hänet -käyttämään entistä arvoani." - -Jos upseerien keskuudessa olisi räjähtänyt pommi, ei se olisi voinut -herättää suurempaa hämmästystä. Sotaoikeuteen vedetty! Pyyhitty pois -armeijan rullista! - -Ensimmäinen luutnantti katsoi olevansa pakoitettu sanomaan jotain. - -"Se oli peijakkaan ikävä juttu!" huudahti hän. - -"Niin, mutta ymmärrätte, että minun oli se teille kerrottava." - -Hänen suoruudessaan oli sellaista jaloa arvokkuutta, sellaista -viattomuutensa tietoisuutta, että ensimmäinen luutnantti tulkitsi -omansa sekä toveriensa mielipiteen sanoessaan: - -"Minä ja kaikki muut laivalla olijat emme siitä huolimatta lakkaa -tuntemasta myötätuntoa kohtaanne. Mutta vaikka te olisitte karannut -rangaistusvanki, ei kukaan voisi olla ihailematta teidän suurenmoista -kykyänne ja rohkeuttanne taistelussa sellaista ylivoimaa vastaan. -Meidän velvollisuutemme on selvä. Viemme teidät Singaporeen, jonne -toisetkin epäilemättä heti tahtovat lähteä. Ilmoitan päällikölle mitä -olette suvainneet meille kertoa. Silläaikaa tahdomme auttaa teitä -kykymme mukaan." - -Hyväksyvä mutina kuului ympäriltä. - -"Saatan vain kiittää teitä!" vastasi Robert hieman epävarmalla äänellä. -"Ystävyytenne koskee minuun enemmän kuin vastoinkäyminen." - -Sivulta kuului kahinaa ja parisilaispukuun ja -hattuun puettu nuori -lady sai kaikkien vetämään henkeään. - -"Oi, Robert, rakkaani, kuinka sinä _saatoit_? En todellakaan tuntenut -sinua." - -Iris tuijotti ihaillen Robertiin, joka maksoi katseen korkoineen. - -"Saattaisiko ajatella, että vaatteet siihen määrin muuttavat naisen?" -huudahti Anstruther nauraen. - -"Sellainen ilkeä kohteliaisuus! Mutta tule nyt, rakas, sillä kapteeni -Fitzroy ja lordi Ventnor ovat seuranneet isääni ja minua maihin. He -haluavat, että näyttäisimme heille kaikki. Te suotte kai hänelle -anteeksi", lisäsi Iris kääntyen ihastuttavasti hymyillen toisiin. - -He lähtivät yhdessä. - - - - -XVI. - -Hyvitys. - - -Lordi Ventnor ei ollut tyhmä. Iriksen muuttuessa villittärestä -maailmannaiseksi kertoi sir Arthur Deane earlille osan tapahtumista -saarella. - -Hänen armonsa -- kaunis, kylmäverinen ja häikäilemätön mies -- neuvoi -kärsivällisyyteen, vieläpä Anstrutherin ansioiden tunnustamiseenkin. - -"Jättäkää Iris rauhaan. Nykyoloissa tuntee hän suurta kiitollisuutta, -että hädin tuskin on välttänyt kuoleman. Antakaa hänen palata -säännöllisiin oloihin. Anstrutherin huono maine tulee vähitellen -hänelle tutuksi. Se herättää hänen halveksumistaan. Viikon kuluttua -pyytää hän teitä vapauttamaan itsensä miehestä. Se on vain rahakysymys." - -Lordi Ventnor seurasi Iristä ja hänen isäänsä maihin. _Orientin_ -kapteeni liittyi seuraan. Nuo kolme herraa seurasivat Robertia -katseellaan kun hän tytön kanssa tuli heitä kohti. - -"Anstruther on erinomaisen komea mies," huomautti kapteeni Fitzroy. -"Kuka hän on?" - -Sir Arthur ei sanonut mitään, mutta hänen armonsa vastasi tyynesti: - -"Nimestä ja siitä, mitä Deane on minulle kertonut, päätän hänen olevan -entisen upseerin Intian armeijasta." - -"Ah, hän on eronnut armeijasta?" - -"Niin. Tapasin hänet viimeksi Hongkongissa", sanoi lordi. - -Silläaikaa sanoi Anstruther Irikselle: - -"Rakkahin, älä tee mitään viittauksia entiseen arvooni. En ole -oikeutettu siihen, mutta Jumalan avulla saan sen kyllä takaisin." - -"Sinä olet hyvin kaunis", sanoi Iris. - -"Älä kiusaa minua. Se ei ole kauniisti tehty, kun kaikki nämä ihmiset -katselevat meitä." - -"Mutta tiedätkö, Robert, muistan, että nähdessäni sinut ensikerran, -olit minusta tavattoman hienon näköinen tarjoilijaksi." - -"Niin, minä olen aivan avuton -- en voi edes nipistää käsivarttasi. -Sivumennen sanoen, Iris, älä puhu lähipäivinä kenellekään -kaivoksestamme." - -"Miksikä en?" - -"Se on vain oikku. -- Tekisit minulle sillä mieliksi." - -"Jos sinä tahdot niin, Robert, olen minä tyytyväinen." - -Hän painoi tytön käsivartta, sillä he olivat liian lähellä noita kolmea -herraa, niin ettei hän voinut sanoa mitään. - -"Kapteeni Fitzroy", huudahti Iris, "sallikaa minun esitellä mr -Anstruther. Lordi Ventnor, tehän olette tavanneet mr Anstrutherin -ennenkin." - -Merimies ojensi kätensä; lordi hymyili rakastettavasti. - -"Teidän pakollinen saarella oleskelunne näyttää sopineen teille -mainiosti", sanoi lordi. - -"Erinomaisesti. Elämällä täällä oli huonotkin puolensa, mutta me -taistelimme vihollisiamme vastaan rehellisesti, eikö niin, Iris." - -"Kyllä, armas. Dyakkiraukat eivät olleet kylliksi sivistyneitä -hyökätäkseen väärillä todistuksilla." - -Hänen armonsa kellertävät kasvot rypistyivät hiukan. Iris tiesi siis -sotaoikeudesta eikä ollenkaan pelännyt julistaa koko maailmalle, että -tämä mies oli hänen sulhasensa. - -Siitä huolimatta hymyili lordi Ventnor jälleen. - -"Yksinpä dyakitkin kunnioittivat miss Deanea", sanoi hän. - -Mutta Anstruther, joka huomasi laivanvarustajan silminnähtävän -masentuneisuuden, pidätti huulillaan olevan vastauksen ja esitti, että -he ensiksi lähtisivät pohjoisrannalle, haaksirikon tapahtumapaikalle. - -Seuraavan tunnin aikana oli hän pikemmin kuulija kuin kertoja. Iris -kuvaili hänen taisteluaan tuulta ja aaltoja vastaan. Iris osoitti -paikan, jossa hän oli taistellut mustekalan kanssa, Iris kuvaili -lakkaamattomassa työssä vietetyt pitkät päivät ja kertoi kuinka -Robert oli pelastanut hänet villien käsistä, miten hän oli ryhtynyt -varustautumaan odotettavissa olevan hyökkäyksen varalta ja vihdoin -- -paras kaikesta -- kuinka hän kerta toisensa jälkeen oli tehnyt tyhjäksi -dyakkien viekkaimmatkin suunnitelmat ja torjunut heidän hyökkäyksensä -kolmikymmentuntisen kauhistuttavan taistelun ajan. - -Iriksellä oli tarkkaavainen kuulijakunta. Useimmat _Orientin_ -upseereista tulivat paikalle ja seurasivat henkeään pidättäen tytön -vaikuttavaa kuvausta. Robert koetti useammin kuin kerran kääntää kaikki -leikiksi, mutta siitä ei Iris halunnut tietää mitään. - -Tytöllä oli lopettaessaan kyyneleet silmissä, mutta ne olivat onnen ja -kiitollisuuden kyyneleitä ja lordi Ventnor, joka oli ollut vaitelias, -mutta tarkkaavainen kuuntelija, eikä ollut kadottanut sanaakaan, tunsi -kylmässä sydämessään vielä kylmempää sekä huomasi, ettei tämän naisen -rakkaus kuuluisi koskaan hänelle. - -Kapteeni Fitzroy sanoi: - -"Käsitän sangen hyvin, että te pidätte tästä kauheasta paikasta, mutta -tahtoisin mielelläni tietää miksi haluatte sitä omaksenne. Teillä -tuskin on aikomus asettua tänne." - -Anstruther tuumi hetken ennenkuin vastasi. Hän tunsi lordi Ventnorin -katselevan itseään. Kaikki olivat halukkaita saamaan siihen selityksen. - -"Muutamissa maailmanosissa", sanoi hän, "on tuntemattomia, kartalle -merkitsemättömiä vedenalaisia kallioita ja riuttoja, joille monet -laivat ovat törmänneet ilman pienintäkään vikaa upseerin puolelta." - -"Epäilemättä." - -"Niin, kapteeni Fitzroy, ollessani rykmentissäni Hongkongissa törmäsin -sellaiselle karille ja kärsin haaksirikon. Ainakin minusta näytti aivan -siltä. Kohtalo heitti minut täällä maihin oltuani kauan veden alla. Te -tuskin voitte minua moittia, jos olen kiintynyt tähän pieneen paikkaan, -joka lahjoitti minulle pelastukseni." - -"En", myönsi meriupseeri. Hän ymmärsi tämän lausunnon takana piilevän -jotain erikoista, mutta se asia ei liikuttanut häntä. - -"Sitäpaitsi", lisäsi Robert hymyillen, "on minulla yhtiötoveri, kuten -näette." - -"Niin, ei näy olevan pienintäkään epäilystä yhtiötoveruudesta", vastasi -kapteeni Fitzroy heti. - -Kaikki nauroivat, vaikkakin sir Arthur Deanen iloisuus oli -teeskenneltyä ja lordi Ventnor tunsi katkeran maun omassa hymyilyssään. - -Myöhemmin päivällä kertoi luutnantti päällikölleen Anstrutherin -vapaaehtoisen tunnustuksen sotaoikeudesta. Kapteeni Fitzroy tunsi -tietysti kiusallista liikutusta tämän epämiellyttävän jutun -kuullessaan, mutta omisti siitä huolimatta saman käsityksen, jonka -hänen ensimmäinen luutnanttinsa oli Robertin läsnäollessa tuonut julki. - -Iris ja hänen isänsä palasivat Robertin seurassa takaisin saarelle. -Mietittyään asiaa päätti viimemainittu antaa Mir Janin jäädä saarelle -siksi kunnes hän itse tulisi takaisin. Vaara uuden dyakkilauman -saapumisesta ei ollut suuri. Taung S'Alia kohdannut kohtalo ei ollut -omiaan houkuttelemaan muita seuraamaan hänen esimerkkiään ja Anstruther -huolehtisi siitä, että muhamettilaisella olisi riittävästi elintarpeita -ja aseita. Joka tapauksessa oli hindulle edullisempaa oleskella -vapaudessa Sateenkaarisaarella, kuin tulla pidätetyksi karanneena -rangaistusvankina, siksi kunnes viranomaiset päättäisivät hänen -kohtalostaan. - -Mir Jan oli haltioissaan. Hän otti päästään turbaaninsa, asetti sen -Anstrutherin jalkoihin ja sanoi: - -"Sahib, olen teidän koiranne. Jos jonain kauniina päivänä olen kylliksi -arvokas olemaan palvelijanne, niin silloin tiedän Allahin antaneen -syntini anteeksi. Minä tapoin miehen sentähden --" - -"Rauhaa, Mir Jan! Anna hänen levätä." - -Robert kokosi lompakot, rahat ja arvoesineet, jotka oli löytänyt -kuolleilta laivatovereiltaan. Sir Arthur, joka luonnollisesti oli -tuntenut kaikki korkeimmat upseerit _Sirdarenilla_, katseli niitä -surullisin ilmein. - -Iris oli antanut viedä laivalle ryysyiset vaatteensa, -öljykangashattunsa ja kulmikkaat kenkänsä. Nyt otti hän vielä raamatun, -Tennysonin kootut runot, kuhmuisen tinapikarin, revolverin ja sen -Lee-Metford-kiväärin, jolla hän oli "pelottanut" dyakkeja, kun nämä -olivat yllättämäisillään Anstrutherin ja Mir Janin. Häntä varten kokosi -Robert sitäpaitsi muutamia dyakkihattuja, vöitä ja aseita sekä Taung -S'Alin parangin ja yhden _sumpitansin_. - -Lopuksi täytti Anstruther kaksi tyhjää öljyastiaa kultakvartsilla -ja asetti päälle hiukan antimoniummetallia. Mir Jan kantoi kaikki -odottavaan veneeseen. - -Sitten heräsi kysymys mitä tehtäisiin vangittujen dyakkien kanssa. - -"Jos teemme pienen mutkan ja laskemme heidät maihin Borneossa, -hirtetään heidät heti eikä meillä ole enempää vaivaa", sanoi kapteeni -Fitzroy. "Jos viemme ne Singaporeen, asetetaan heidät oikeuden eteen ja -tuomitaan pakkotyöhön. Kumman teemme?" - -Iris ratkaisi asian. - -"En siedä ajatusta, että useampia ihmishenkiä uhrataan", sanoi -hän. "Jos näitä miehiä kohdellaan armeliaasti ja heidät lähetetään -rangaistuksensa kärsittyään kotiin, niin ehkä heidän kohtalonsa -peloittaa toisia." Ja niin tuli asia ratkaistuksi. - - * * * * * - -Samana päivänä kun _Orientin_ piti saapua Singaporeen, houkuteltiin -Iris jollain verukkeella ohjaushyttiin ja luutnantti Playdon vei -Robertin syrjään. Merimiehen suoruudella kävi hän suoraan asiaan. - -"Muutamat meistä ovat keskustelleet teistä, mr Anstruther, emmekä me -arvatenkaan erehdy otaksuessamme teillä olevan puutteen rahoista. Se -tosiasia, että te otitte pestin tarjoilijana _Sirdareniin_, osoittaa, -ettei teillä ole halua kääntyä avunpyynnöllä omaistenne puoleen. Mutta -maihin päästessämme tulee teille vaikeuksia. Lyhyesti ja selvästi -- -olen saanut tehtäväkseni tarjota teille viidenkymmenen punnan lainan -maksettavaksi takaisin milloin teille sopii." - -Robert puristi huulensa yhteen. Ensi hetkellä ei hän löytänyt sanoja -ilmaistakseen tunteitaan. Playdon pelkäsi loukanneensa häntä. - -"Olisi ikävää, jos olisimme loukanneet teitä", sanoi hän epäröiden, -"mutta luulimme tosiaan --" - -"Olkaa hyvä älkääkä koettako pyyhkiä pois jalomielisten sanojenne -vaikutusta", huudahti Anstruther. "Otan tarjouksenne vastaan -kiitollisena -- mutta yhdellä ehdolla." - -"Hiiteen ehdot! Mutta kuinka se kuuluu?" - -"Että sanotte minulle niiden toisten nimet, paitsi itseänne, joille -olen kiitollisuudenvelassa." - -"Ah, se on helppoa. Toiset ovat Fitzroy ja ensimmäinen luutnantti. -Säilytimme asian pienen piirin tietona. Arvelimme teidän pitävän -parhaiten siitä." - -Anstruther hymyili ja puristi hänen kättään. Kun kaikki kävi ympäri, -niin oli maailmassa vielä monta kunnon poikaa. Nuo kolme upseeria -toimivat pelkästä hyväntahtoisuudesta. He auttoivat miestä, joka näytti -aivan köyhtyneeltä ja pian saisi taistella uusia vaikeuksia vastaan -kihlauksensa vuoksi tytön kanssa, joka näytti olevan paljon ylempänä -häntä itseään. Ja kaikkein viimeksi saattoivat he ajatella, että heidän -toverillinen lainansa tuottaisi heille enemmän kuin kaikki ne vuodet, -jotka he olivat laivastossa palvelleet, sillä heidän viisikymmentä -puntaansa oli joutunut tulevan miljoonanomistajan taskuun, joka -oli varustettu sillä harvinaisella ominaisuudella, ettei unohtanut -ystäviään köyhyyden päiviltä. - - * * * * * - -Kun _Orient_ Singaporeen satamaan saapuessaan hiljensi vauhtia, tuli -sir Arthur Deane kannelle tapaamaan Iristä. - -"Ah, siinähän sinä olet", huudahti tyttö. "Aioin juuri tulla tapaamaan -sinua. Sinä menetät mitä ihanimman näköalan, pelkkää viheriää, sinistä -ja ruskeaa. Kiiruhda! Haluan että näet kaikki." - -Ja hän veti isänsä mukanaan. Kappaleen matkaa toisistaan seisoivat -lordi Ventnor ja Anstruther kaiteen yli kumartuneina. On turhaa mainita -kumman luokse Iris vei isänsä. - -"Tässä hän on, Robert", sanoi tyttö nauraen. "Luulen hänen olleen -harmissaan senvuoksi, että kapteeni Fitzroy oli niin huomaavainen -minulle. Mutta sinähän et välittänyt siitä rahtuakaan." - -Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät. - -"Tahdon vain sanoa teille, Anstruther, että koska Iris on antanut -teille sydämensä, en tahdo kieltää suostumustani hänen käteensä." - -"Sinä rakas, vanha isä!" - -Iris tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä. Lordi -Ventnor, joka kummasteli mikä tarkoitus tuolla hellyydenosoituksella -oli, tuli heidän luokseen. - -"Mitä on tapahtunut, miss Deane. Oletteko vasta nyt huomanneet mikä -mainio isä teillä on?" - -"Olisitte tuskin voineet keksiä parempaa selitystä", sanoi sir Arthur. - -Hänen armonsa ei ollut oikein tyytyväinen. "Otaksun teidän vievän -Iriksen Smithin hotelliin?" sanoi hän. - -Iris vastasi hänelle. "Niin. Isäni on juuri pyytänyt Robertin seuraaman -meitä. Mihin te menette?" - -"Tosiaankin!" sanoi lordi Ventnor. "Sir Arthur näyttää tehneen koko -joukon päätöksiä viimeisen tunnin aikana." - -"Niin", kuului laivanvarustajan tyyni vastaus. "Olen päättänyt jälellä -olevien päivieni ajan ajatella pääasiallisesti tyttäreni onnea. Kaiken -muun täytyy sen edestä väistyä." - -Hänen armonsa kasvot tulivat keltaisiksi raivosta ja hän käänsi heille -selkänsä ilman muuta. - - * * * * * - -_Orientin_ saapuessa satamaan, otti sen vastaan pieni joukko uteliaita, -osaksi tyhjäntoimittajia sekä kuleja. Heidän joukossaan oli kaksi -henkilöä, jotka olivat kiireesti ajaneet satamaan kuullessaan -_Orientin_ saapumisesta. Toinen oli nähtävästi korkea upseeri, toinen -epäilemättä sivilimies. Hän oli muuten vanha herra, joka kiroili -ilmastoa, kaupunkia ja sen asukkaita. Hän oli hyvin pitkä, hyvin lihava -ja hyvin punainen. - -Hänen seuralaisensa tarkasteli kiikarilla venettä, joka juuri lähti -_Orientista_. - -"Jupiterin kautta!" huudahti hän. "Näen sir Arthur Deanen ja tytön, -joka muistuttaa hänen tytärtään. Ja siellä on tuo lurjus lordi Ventnor -myöskin." - -"Tuo kirottu roisto!" huudahti vanha herra. "Hän on ajanut minun -veljenpoikani onnettomuuteen ja kuolemaan, mutta tulee itse takaisin -pirteänä ja terveenä. Odottakaa vain kunnes saan hänet kynsiini. Minä --- --". - -"Kas niin, Anstruther, älkää unohtako lupaustanne! Pidän huolen lordi -Ventnorista. Hyppivän Mooseksen kautta luulen. -- Niin! Hän se on! -Anstruther! Veljenpoikanne istuu tytön vieressä." - -Jättiläisen punaset kasvot tulivat äkkiä valkoisiksi. Hän nojasi -ystäväänsä ettei kaatuisi. - -"Rauhoittukaa, Anstruther! Se on Robert, niin totta kuin elän. Ettekö -usko minun tuntevan ystäväraukkaani, jonka kaikkien muiden tavoin hädän -hetkenä hylkäsin? Mutta minulla oli syy." - -Vene laski laituriin. Playdon auttoi Iriksen maihin. Senjälkeiset -tapahtumat on parasta kertoa hänen omilla sanoillaan siten, kun hän -myöhemmin kuvaili tapahtumaa tovereilleen. - -"Olimme juuri nousseet maihin", kertoi hän, "ja joku miehistä työnsi -syrjään kuleja, kun kaksi miestä ryntäsi esiin ja peijakkaanmoinen -mellakka alkoi. Se tahtoo sanoa, tappelua ei oikeastaan tullut, mutta -eräs veikko, joka osoittautui sittemmin olevan eversti Costobell, -tarttui lordi Ventnorin rinnuksiin ja uhkasi lyödä hänen kallonsa -halki, jollei hän kuuntelisi mitä everstillä oli sanottavaa. No -niin, selvisi, että mrs Costobell oli kuollut. Hän sai hermokuumeen -viikon kuluttua _Orientin_ lähdöstä ja oli kuoleman oma neljän päivän -kuluttua. Ennen kuolemaansa tunnusti hän kaiken. - -"Hän pyysi mieheltään anteeksi ja tunnusti lordi Ventnorin kanssa -suunnitelleensa jutun, jonka vuoksi Anstruther vedettiin sotaoikeuteen. -Se mahtoi olla roskainen juttu, sillä Costobell hikoili raivosta, -vaikkakin puhui jääkylmästi. Ja teidän olisi pitänyt nähdä Ventnorin -naama kun hän kuuli puhuttavan kirjallisesta, oikeaksi todistetusta -tunnustuksesta, jonka oli allekirjoittanut mrs Costobell ja muutamat -kiinalaiset palvelijat, jotka oli houkuteltu tekemään väärä vala. -Ventnor oli luvannut mennä naimisiin lady Costobellin kanssa everstin -kuoltua tahi hankkia ainakin eron rouvalle kun tuo Hongkongin juttu -olisi unohdettu. Mutta sitten sai mrs Costobell tietää lordin -ajattelevan Iristä, eikä ole epäilystäkään, että kiukku lisäsi -kuumetta. Costobell sanoi, että hän olisi vaimonsa vuoksi halunnut -vaientaa asian, mutta oli pakoitettu puhdistamaan Anstrutherin nimen -erittäinkin, kun oli tavannut toisen vanhan veikon." - -"Pompey, puhut hajanaisesti. Kuka on 'toinen vanha veikko'?" kysyi -ensimmäinen luutnantti. - -"Enkö ole maininnut hänestä? Anstrutherin setä, tietysti, vanha -virtahevonen, joka oli tehnyt veljenpoikansa perinnöttömäksi -kuullessaan sotaoikeudesta. Sitten katui hän ja sähkötti. Mutta kun ei -saanut mitään vastausta, tuli hän tänne itse ottamaan asiasta selkoa. -Hän tapasi everstin pari päivää hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ja -he vannoivat yhdessä -- setä vannoo niin että sitä on hauska kuulla --- kostavansa Ventnorille ja pesevänsä puhtaaksi Anstrutherin nimen -olkoonpa tämä sitten elävä tahi kuollut. Vanha poika raukka, hän -itki kuin lapsi pyytäessään veljenpojaltaan anteeksi. Se oli oikein -liikuttavaa! Voin sanoa teille --." - -Playdon oli etsivinään nenäliinaa taskustaan. - -"Kas niin, kerro nyt, muuten käy hullusti!" huudahti ensimmäinen -luutnantti. - -"Odottakaa! Niin. Costobell päästi vihdoin Ventnorin sillä tiedolla, -että Anstrutherin tuomio oli sotaoikeudessa peruutettava ja että hän -pian saisi kapteenin valtakirjansa ja hänen ratkaistavakseen jäisi, -vedetäänkö hänen armonsa sotaoikeuteen." - -"Mitä miss Deane teki?" - -"Hän riippui Anstrutherissa kuin itkevä enkeli ja kun Ventnor oli -mennyt, suuteli hän kaikkia. Ei -- tarkoitan: isäänsä, Anstrutheria ja -paksua setää. Onnettomuudeksi en minä ehtinyt mukaan." - - * * * * * - -Saavuttuaan hotelliin kertoi Anstruther sir Arthur Deanelle ja -sedälleen saaren rikkaista kultasuonista. - -"Niin, rakas isä", sanoi Iris, "se on totta. Ne ovat niin arvokkaat, -että voit tuskin sitä käsittää. Otaksun, että Robert senvuoksi pyysi -minua olemaan niistä mainitsematta." - -"Ei, Iris, se ei ollut syynä", vastasi sulhanen. "Sinun rakkautesi oli -minulle suuremman arvoinen kuin kaikki maailman kulta. Olin voittanut -sinut ja aioin sinut pitää, mutta en halunnut sinua ostaa." - -Sitten kääntyi hän tytön isään. Hänen mielenliikutuksensa oli niin -voimakas, että hän saattoi vain vaivalla puhua. - -"En ole saanut ennenkuin nyt tilaisuutta kiittää teitä sanoista, jotka -lausuitte ennen laivasta lähtöänne. Mutta tulen niitä koko elämäni ajan -pitämään rakkaassa muistossa. Te lahjoititte minulle Iriksen, kun olin -köyhä ja kunniaton. Ja minä tiedän miksi sen teitte. Senvuoksi, että -asetitte hänen onnensa yläpuolelle rikkautta ja yhteiskunta-asemaa. Ja -kiitän myöskin sinua, setä. Sinä matkustit tuhansia maileja auttaaksesi -ja lohduttaaksesi minua epätoivossani. Vaikka olisinkin ollut niin -huono, kuin kerrottiin, tunsi vanha sydämesi kuitenkin osanottoa. Sinä -olit valmis vetämään minut epätoivon kuilusta. Miksikä vihaisin lordi -Ventnoria? Olisiko hän voinut tehdä minulle suurempaa palvelusta kuin. -tämän? Hän on antanut minulle Iriksen. Hän on hankkinut Iriksen isän -suostumuksen. Hän on vienyt vastoinkäymisen hetkenä setäni rinnalleni." - - * * * * * - -Seuraavana päivänä tutki hallituksen asiantuntija niiden kahden -fotogenisäiliön sisällyksen ja arvioi ne viidensadan punnan arvoisiksi, -vaikka mallit eivät olleet saaren suurimpia. - -Ja nyt ei ole enää paljon kerrottavaa Sateenkaarisaaresta ja noista -kahdesta haaksirikkoisesta. - -Samana päivänä kun The Gazettessa oli Robert Anstrutherin nimitys -entiseen rykmenttiinsä, vihittiin hänet ja Iris englantilaisessa -kirkossa Hongkongissa, sillä Iriksen tahto oli, että se paikka, joka -oli ollut hänen miehensä nöyryytyksen todistajana, todistaisi myöskin -hänen riemuvoittonsa. - -Luutnantti Playdon oli _best man_ ja _Orient_ oli useiden tuntien ajan -melkein miehistön hylkäämä. - - * * * * * - -Eräänä iltana kesäkuun alussa laski kaksi laivaa ankkurinsa -Palmupuuluodon eteen ja Mir Jan juoksi edestakaisin rannalla ilman -muuta syytä kuin se, ettei voinut pysytellä hiljaa. Sahib toi hyviä -uutisia. Hongkongin kuvernööri oli kirjoittanut Intian hallitukselle -ja esittänyt Mir Janin asian niin hyvin, ettei ollut pienintäkään -epäilystä siitä, että seuraava posti toisi hänelle armahduksen. - -Kaivostutkijat vahvistivat Robertin suurimmatkin toiveet. Ja -kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua oli työ täydessä käynnissä. - -Kun suuri laiva seuraavana päivänä ennen hämärän tuloa kääntyi -Singaporea kohti, saattoi Iris kuulla jyskeen koneista, jotka -irroittivat metallia vuoresta. - -Nyt oli Robertin työn ensi osa lopussa. Hänen vaimonsa, sir Arthur -ja setä seisoivat kävelykannella hänen tullessaan heidän luokseen -kertomaan antaneensa määräyksen, että kalliolle oli asetettava -vilkkumajakka heti, kun dynamo alkaisi toimia. - -"Kun tulemme tänne kylmän vuodenajan aikana, ei meidän tarvitse pelätä -saavamme osaksemme _Sirdarenin_ kohtaloa, vaikka saapuisimmekin yöllä." - -Iris ei vastannut. Hänen katseensa suuntautui nopeasti katoaviin -kallioihin. - -"Armahin, miksikä olet niin vaitelias?" kysyi hänen miehensä. - -Iris kääntyi häneen. Laskevan auringon säteet valaisivat nuoren rouvan -suloisia kasvoja. - -"Senvuoksi, että olen niin onnellinen. Oi, Robert, niin onnellinen ja -kiitollinen." - -P.S. Pitkäaikaisten ja kalliiden tutkimusten kautta onnistui Robert -Anstruther saamaan selville, että höyrylaivan koneenkäyttäjä James -Spencer oli, kaivettuaan ensin kultaa Kaliforniassa, ottanut pestin -Shanghaihin menevään laivaan. Siellä jätti hän laivan. Vietettyään -maissa epäsäännöllistä elämää, otti hän toimen kiinalaisella -jokialuksella. Hänestä kuultiin viimeksi kahdeksantoista kuukautta -ennen _Sirdarenin_ tuhoa. - -Silloin oli hän kertonut eräälle kiinalaiselle merimieskapakoitsijalle -aikovansa ansaita omaisuuden seuraamalla kiinalaisia kalastajia. Ei -kukaan tiennyt mihin hän lähti, mutta siitä päivästä oli hän kadonnut -jäljettömiin. Ainoat, jotka häntä surivat, olivat äiti ja sisar. -Viimeinen häneltä saatu kirje oli leimattu Shanghaissa. Vaikka ei -täysin sitovasti käynyt selville tämän miehen olleen saman, joka -oli murhattu Sateenkaarisaarella, piti Robert Anstruther kuitenkin -huolen hänen omaisistaan tavalla, joka hankki hänelle heidän ikuisen -kiitollisuutensa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJEN SAARI *** - -***** This file should be named 59704-8.txt or 59704-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/9/7/0/59704/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |