diff options
Diffstat (limited to '59796-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59796-8.txt | 6156 |
1 files changed, 0 insertions, 6156 deletions
diff --git a/59796-8.txt b/59796-8.txt deleted file mode 100644 index 3a0edc5..0000000 --- a/59796-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6156 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Sandelsin urhea joukko, by J. O. Åberg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Sandelsin urhea joukko - Kertomus Suomen sodasta vv. 1808-1809 - -Author: J. O. Åberg - -Release Date: June 23, 2019 [EBook #59796] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SANDELSIN URHEA JOUKKO *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -SANDELSIN URHEA JOUKKO - -Kertomus Suomen sodasta vv. 1808-1809 - - -Kirj. - -J. O. ÅBERG - - -Suomennos - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kataja, -1907. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ensimäinen peräytymisretki. - II. Voittoretki. - III. Toinen peräytymisretki. - - - - - - -I. - -Ensimäinen peräytymisretki. - - - - -1. - - -Eräänä päivänä maaliskuun alkupuolella v. 1808 nähtiin yksinäinen -hiihtäjä lipuvan aukean lumitasangon poikki, joka erotti Jynkän kylän -alastomasta ja kallioisesta Lehtoniemen kärestä, joka on noin -neljänneksen ruotsinpeninkulman päässä Kuopion kaupungista etelään. -Tältä niemekkeeltä mainittuun kylään tulee suoriimmiten puolen -peninkulmaa. - -Vaikka hiihtäjä oli pakoitettu käyttämään tätä oikotietä Jynkän kautta, -ei hän kuitenkaan olisi ehtinyt suorittaa matkaansa alle kahden tunnin. -Syitä tähän viipymiseen oli useampia, mutta seuraavat kaksi olivat -vaikuttavimmat. Lumi kantoi huonosti, sillä hangen pinta oli pehmennyt -muutamia päiviä ennen kohdanneesta nuoskasta. Sitä paitsi oli nyt raju -lumi-pyry, joka lakkaamatta tuiskutti miestä vasten kasvoja. Usein -hänen täytyi pysähtyä puhdistamaan tukkansa, kasvonsa ja partansa -tahmeasta lumesta, jolla välin sai hieman puhaltaa ja lepuuttaa -jäseniään uusien ponnistusten varalle. - -Jo aikaiseen aamulla hiihtäjä oli lähtenyt Jynkästä taipaleelle. Hän -oli ensin aikonut hiihtää pohjoiseen päin Särkilahteen tervehtimään -erästä siellä asuvaa sukulaistaan, mutta puolituntisen matkan -taivallettuaan hän luopui tästä aikeestaan kääntyen takaisin Jynkän -valkamaan. Täällä lumi oli tasaisempaa. Siinä hiihtäminen sujuili -sukkelaan ja kepeästi. Jos tämmöistä jatkuisi pitkin matkaa, hän olisi -kohta päässyt kotiinsa ja tämä ajatus ilahdutti tuota vanhaa hiihtäjää, -Hiukkaa, seudun sukkelinta suksimiestä, vaikkakin oli jo nähnyt 70 -ikävuottansa. - -Mutta Hiukan ilo oli aikaista. Hän oli tuskin ehtinyt Lehtoniemen kären -jyrkkärantaiselle rinteelle, kun kaksi hallipartaista takkukarvaa -pistihe näkyviin rantapensaista. Hiukka häpsähti, sillä hän näki, mitä -laatua nuo viholliset olivat, jotka näin äkkiä ilmestyivät hänen -tielleen. - --- Ahaa, -- murahti vanha Hiukka itsekseen ja päästi olaltaan pitkän -luodikkonsa, joka oli hänen alituinen seuralaisensa, -- luulette kai -minusta saavanne makupalan aamutuimaanne, mutta siihen olen liian laiha -ja luiseva, senkin syöttiläät. Teistähän se taisi toinen pistellä -poskeensa sen Torppa-Antin kuusivuotiaan tytön Mustallalahella. -Tietäisin vain kumpi teistä -- --. - -Hiukka ei saanut lausettaan loppuun. Nälkä kurni susien suolia ja -odotus kävi niistä liian pitkäksi. Samassa ne läksivät hölkkimään -hiihtäjää kohti, josta mielivät saalista suihinsa. Mutta tarkkaan -tähdätty luoti silmänräpäyksessä keperrytti toisen tulijoista -kuolijaaksi. Toinen ja kaatunutta suurempi oli vielä jäleliä ja näytti -ensi hämmästyksen mentyä ohi kaikista elkeistään päättäen tahtovan -hyökätä kostamaan kaatuneen toverinsa puolesta. - --- Tulimmaista, -- urahti vanha hiihtäjä, -- olen unhottanut puukkoni -Jynkkään! Tulimmaista! Vai niin, vai tahdot sinäkin kintuillesi... -tulee, lempo, kun tuleekin. Pitäisiköhän -- -- -- - -Kun luodikko ei ollut ladattu, teki Hiukka käännöksen ja painaltui -pakoon. Hän hiihti polveillen Lehtoniemen poikki ja sitte jäälle. Susi -seurasi kintereillä, mutta kun hanki huonosti kannatti, hidastutti se -paljon suden juoksua, vaan samalla joudutti hiihtäjää hyvän taipaleen -edelle. - -Kun Hiukka vihdoin pysähtyi, huomasi hän olevansa Lehtoniemen ja -Hietasalon saaren keskivälillä, joka sijaitsi kappaleen toista virstaa -kaakkoon mainitusta niemestä. Etelässä kohoilivat Lahostensalon -lumipeitteiset vaarat, idässä ja Hietasalon lumesta lyyhistyneiden -metsien takaa siinti Säynesalon pitkä ranta kapeana viiruna. -Pohjoisessa näkyi Kuopionniemen kupeella saariryhmä, jonka muodosti -viisi suurempaa ja pienempää saarta ja näiden takana hulmuili -kymmenittäin savupatsaita haalavan harmaata taivasta kohden. Siellä oli -pieni, sievä Kuopion kaupunki. - -Lännestäpäinkin, Lehtoniemen koilliskärestä näkyi sinistä savua -keveästi leijailevan ylös pitkinä kierteinä. Tämä näky sai vanhan -Hiukan rinnasta nousemaan huokauksen ja huolellisesti luodikkoaan -ladaten hän mutisi: - --- Somaa se olisi istua sielläkin lieden ääressä sen sijaan kun -hapuilla täällä henkensä kaupalla. Tahtoisinpa -- -- -- - -Hän ei saanut jatkaa näitä ajatuksiaan. Susi oli jo aivan lähellä: Sen -silmistä hehkui raivon tuli ja saaliin himo, kieli retkotti pitkällä -avoimesta kidasta ja häikäisevän valkeat hampaat nähtävästi vain -odottivat saavansa repiä vanhan hiihtäjän kappaleiksi. Kaamea, -korviavihlova ulvonta, jonka susi tuon tuostakin päästi, ilmaisi -myöskin sen murha-aikeita. - -Hiukka ei ollut koskaan tuntenut pelkoa seistessään silmäkkäin näiden -petojen kanssa, joita laumottain kovina pakkastalvina vilisi näillä -seuduin. Mutta nyt hän ei voinut vapautua siitä puistuttavasta -tunteesta, mikä hänet valtasi kuullessaan suden hurjaa ulvontaa. Hänen -onnistui kumminkin ennen pitkää voittaa mielenmalttinsa takaisin, jonka -jälkeen hän kohotti luodikon poskelleen. Mistään tietämättä susi juosta -laukoi kohti. Kun se oli päässyt muutaman kyynärän päähän saaliistaan -välähti luodikosta tulta ja luoti suhahti pedon takkuiseen turkkiin -mitään vahinkoa tekemättä. - -Huomattuaan ampuneensa harhaan tyyntyi hän vielä entisestään. Hiukka ei -ollut ensi kertaa elämässään näin ahtaalla ja senpä vuoksi hän -tiesikin, miten menetellä. - -Vaikka kohta hän olikin seitsemänkymmenenvuotijas, kuten jo olemme -maininneet ja josta ryppyiset kasvot, harmaa tukka ja valkoparta olivat -selvinä todisteina, oli tästä huolimatta käsivarsien jänteissä pontta -ja voimaa ja rinnassa rohkeutta. Yhtä kylmänä kuin lumikenttä hänen -ympärillään hän odotti nälästä ja raivosta ulvovan pedon hyökkäystä. -Loikahdus vielä ja se oli hänen edessään. - -Jos syrjästäkatsoja etempää olisi nähnyt tätä ottelua, niin hän -verratessaan suden ketteryyttä vanhan Hiukan jäykkään vartaloon -epäilemättä olisi väittänyt, että viime mainittu joutuisi tappiolle. -Mutta semmoinen väitös ei olisi pitänyt paikkaansa. - -Vanhan, kokeneen metsästäjän silmä oli tarkka ja monivuotinen hiihto -oli terästänyt käsivarret vankoiksi. Kun susi hypätä loikahti hänen -päälleen ja terävien kynsien kouristus tuntui ukon ryntäillä, tämä -työnnälsi rajusti ja vastustamattomalla voimalla pitkän tuliluikun -piipun pedon ammottavaan kitaan. Susi kepertyi henkitoreissa heti -hangelle ja Hiukka pani parastaan kohliessaan pedon päätä vuoroin -pyssynperällä vuoroin piipulla, kunnes susi heitti henkensä. Sitte ukko -hätäilemättä laahasi raadon Lehtoniemelle, etsi sieltä tämän kuolleen -toverin ja peitti molemmat lumeen, josta hän käytyään ensin kotonaan -levähtämässä noutaisi ne nylettäviksi. - -Tavatessamme ensi kerran Hiukan oli hän kotimatkalla Lehtoniemen -koilliskärkeen tämän "susisodan" jälkeen. Savu, joka järven toiselta -puolen kohoten vei hänen ajatuksensa kotilieden ääreen, alkoi näkyä yhä -selvemmin ja selvemmin ja kohtapa hän jo pääsikin hengästyneenä ja -väsyksissä mökkipahansa luo, joka sijaitsi aivan niemen kärekkeellä -alttiina pohjois-, koillis- ja itätuulille, joiden viimat puhaltelivat -tämän laakson yli Kallaveden ulapoilta. Eteläpuolelta oli mökki kahden -kallioseinämän suojassa. Yksi pääty olikin toista seinää vasten. -Kallioseinien välitse vei kapea polku, ollen ainoana tienä maitse -niemeen. Täältä se polveillen Lehtoniemen kallioiden lomitse ulottui -hyvän matkaa sitä tietä kohti, joka Kuopiosta vie Heikinniemeen ja -täältä Varkauteen, Rantasalmelle ja Savonlinnaan. - -Pantuaan suksensa pieneen lautavajaan ja puisteltuaan enimmät lumet -päältään avasi Hiukka varovasti tuvan oven ja astui sisään, jolloin hän -kuuli iloisen huudahduksen: - --- Nyt ei ole mitään hätää, äiti! Iso-isä on kotona! -- - -Nämä sanat lausui vereväposkinen, kuudentoista vaiheilla oleva reipas -poika. Hän kumarsi ensin vanhalle hiihtäjälle ja vilkaisi sitte pimeään -nurkkaan, josta kuuluva kahina ilmaisi, että siellä oli joku. Poika -jatkoi: - --- Käykää, iso-isä, lieden ääreen lämmittelemään! Se lienee hyvin -tarpeeseen. -- - --- Kylläpä onkin, -- tuumi vanhus, pyyhkäsi märät suortuvat otsaltaan -ja suori sormillaan niin hyvin kuin voi lumesta märkää, rinnoille -saakka ulottuvaa partaansa. -- No, kyllä sitä on ollut monta mutkaa -matkalla Jynkästä tänne, mutta kun niistä on hyvin suoriutunut, unohtaa -ne mielellään, varsinkin kun Tapiolan emäntä tänään on ollut tavallista -suopeampi. -- - -Ukko Hiukka, kuten melkein kaikki siihen aikaan, oli hyvin -taika-uskoinen ja rukoili mielellään korkeampia jumaluusvoimia, -varsinkin vanhoja pakanallisia, joita hän piti erinomaisen suuressa -arvossa. Usko näiden vanhojen jumalien olemassaoloon, vaikka -kristinopin valon olisi luullut poistaneen kaiken henkisen pimeyden, -eli vielä kansassa esiintyen monessa muodossa. Varsinkin ilmeni tämä -siten, että rukoiltiin tarpeen tullen näiden apua tahi että loitsuissa -ja manauksissa mainittiin näiden nimiä. Ja se, joka meidän rientoilevan -sivistyksen aikakaudellamme tutkii kansamme entiselämää, huomaa kohta, -ettei tuo vanha pakanallinen peru kansan tavoissa, joka niissä on -säilynyt satujen, laulujen ja tarujen kautta, ole vieläkään kokonaan -lähtenyt. - --- Niin, Mielikki on ollut minulle varsin suopea, -- toisti vanha -Hiukka istuutuessaan karkeatekoiselle penkille roihuavan lieden ääreen -ja sukien partaansa tyytyväisin mielin, koska viimeinkin oli päässyt -nauttimaan mökkinsä lämpöä ja rauhaa. - --- Mitä sitte on tapahtunut, isä? -- kysyi samassa eräs nainen, joka -nyt astui esiin nurkasta ja ystävällisesti tervehti vanhusta. -- -Oletteko nähneet hallipartoja? -- - --- Olen, -- virkkoi Hiukka. -- Olen kaatanut kaksi sutta. Aika petoja -ne olivatkin. Toinen sai hyvin äksyn lopun, mutta kun olin unhottanut -puukkoni Jynkkään, oli toinen vähällä pistellä minut poskeensa. -- - -Ja sitten Hiukka kertoi seikkailun juurta jaksain alusta loppuun. Hänen -lopetettuaan virkkoi Onni: - --- Olisinpa minä ollut mukana! -- - --- Herra varjelkoon! -- ehätti väliin Nella, Onnin äiti ja ukko Hiukan -tytär. -- Vähäkö siinä vielä oli, että kolme sutta viime talvena -raatelivat isäsi. Pitäisikö sinunkin -- -- -- - --- Mikä on tapahtunut, antaa sen olla sillään, mitä siitä enää puhua, --- keskeytti ukko Hiukka kädellään viitaten. -- Tuonen neito on ottanut -Pekan haltuunsa ja Tuonelan tuvassa on elo ehompaa kun täällä, se on -varma, se. -- - -Roihuava liesi sai ukko Hiukan jälleen hilpeälle mielelle. -Lämmiteltyään perin pohjin kohmettuneita jäseniään hän nousi ylös, -taputti Onnin vaaleakutrista päätä ja sanoi: - --- Lähdetäänpäs nyt hakemaan hallipartoja. -- - --- Isä, isä, viettekö todellakin pojan mukaanne tuommoiseen jumalan -ilmaan? -- hätäili Nella pelästyneenä. - -Ukko Hiukka ällistyi. - --- Otan pojan mukaani, -- toisti hän äänellä, jossa selvästi kuulosti -suutahtamista. -- Ei kait Onni ole enää mikään maitoparta vai mitä, -poika? Pelottaako sinua, jos lunta tupruaa silmiisi? -- - --- Ei toki, iso-isä, -- vastasi reipas poika, -- antakaa minun vain -lähteä mukaan. No, no, äitiseni, älkää nyt suuttuko, -- jatkoi hän -sivellen hellästi äitinsä poskea. -- Tarvitseehan isoisä apua susia -kantaessa ja -- -- -- - --- Minä menen sinun edestäsi, -- keskeytti Nella, -- ja -- -- -- - --- Ee, ei, siitä ei tule mitään, -- tokasi ukko Hiukka pikaisesti. -- -Sinä jäät kotiin ja pidät huolta talosta. Kas niin, Onni, laita nyt -joutuin itsesi kuntoon. -- - -Nella tiesi aivan hyvin, ettei isä koskaan peruuttanut sanojaan eikä -muuttanut mielipidettään, jonka kerran oli päähänsä saanut. Hän ei sen -tähden virkannut enää mitään, vaan alkoi sen sijaan askarrella lieden -ääressä. - -Tässä asiassa piti sentään vanhuskin Nellan puolta, sillä poika oli -hänenkin silmäteränsä, jota hän ei tahtonut kadottaa pelkän -varomattomuuden tähden. - -Tunnin verran tämän jälkeen oli sudet onnellisesti tuotu pieneen -lautavajaan. Nylkeminen sai jäädä seuraavaksi päiväksi, sillä ukko -Hiukka oli väsynyt sekä pitkästä matkasta että ottelusta petojen kanssa -jäällä. - -Tapansa mukaan hän ei kuitenkaan voinut nukkua ennenkuin oli kertonut -tyttärelleen ja tämän pojalle jotain entismuistoistaan, jotka joko -olivat hänen omia elämiään tai olivat yhteydessä hänen perheensä kanssa -varhaisemmalta tahi myöhemmältä ajalta. Edellisenä iltana hän oli -alkanut kerroskella isosta vihasta Kaarle XII:nen aikana, jolloin -venäläiset mitä julmimmalla tavalla samoilivat kautta Suomen. Mutta -ennen kuin hän ehti lopettaa kertomuksensa tästä tapauksista niin -rikkaasta ajasta, oli uni käynyt niin kiusoittavaksi, että hänen täytyi -keskeyttää kertomuksensa sillä erää. - -Kun sudet oli saatu säilöön ja yksinkertainen iltaruoka syöty, sytytti -Hiukka piippunysänsä palamaan, asetti jalkansa pankkoa vasten ja alkoi -kertoa kivekkäistä, joita eräs hänen esi-isistäänkin oli ollut. Nämä -rohkeat sissit oleskelivat Kivennavan pitäjän suurissa metsissä. Täällä -he omin päin ja tavallisesti hyvällä menestyksellä kävivät -seikkailurikasta partiosotaa venäläisiä vastaan mainitun ison vihan -aikoina ja vielä sen jälkeenkin. - -Kivennavan kievaritalo varsinkin oli näiden uskalikkojen pesäpaikkana. -He eivät kammoneet mitään vaivoja eivätkä keinoja, kun oli kysymyksessä -vahingonteko venäläisille. Suurilla saloilla, pitkin mutkikkaita metsä- -ja vuoripolkuja, joilla ja järvillä he samoilivat yöt päivät. Olivatpa -vielä niinkin uhkarohkeita, että pari kertaa tunkeutuivat ryöstäen ja -polttaen Pietarin kaupungin lähistölle, jota äskettäin oli ruvettu -perustamaan ja joka viimein kohosi Inkerinmaan soista, sitten kun -muutama satatuhatta ihmistä oli kaatunut ikään kuin tämän Pietari -Suuren jättiläistyön perustukseksi. - -Ukko Hiukka puhui näistä kivekkäistä aina suurella ihastuksella, johon -liittyi myöskin oikeutettua ylpeyttä mainitessaan kuulijoilleen, että -eräs hänen esi-isistään, vankkavoimainen Antti, oli aikoinaan ollut -rohkeimpia uroita tässä sissijoukossa, jossa suomalaiset ominaisuudet, -voima, kestävyys, taipumattomuus, itsepäisyys, julmuus ja kostonhalu -olivat kehittyneet huippuunsa. Hän voi väsymättä puhua tästä -tuntimääriä. - -Niinpä nytkin. Kerran toisensa perästä oli uni pyrkinyt painamaan -Hiukan silmiä kiinni, mutta vanhus joka kerran osasi väistää tämän -kutsumattoman hyökkääjän kokeet. Ilta oli jo kulunut melkein puoleen -yöhön, kun hän lopetti kertomuksensa näillä sanoilla: - --- Niin, kunhan ei edelleenkään kivekkäitä Suomesta puuttuisi, jos sota -sattuisi syttymään! -- - -Vanhus oli tuskin ehtinyt saada viimeisen sanan sanotuksi, kun kiivas -koputus oveen ilmaisi, että joku pyrki sisään. - --- Minä menen avaamaan, -- huudahti Onni jättäen nopeasti paikkansa, -joka hänellä oli isoisän polvien välissä. Mutta ennenkuin ravakka poika -oli ehtinyt ovelle, pidätti äiti hänet menemästä huudahtaen: - --- Älä mene, Onni! Siellä saattaa olla joku paha-aikeinen ihminen. -- - --- Jokohan, -- puuttui ukko Hiukka puheeseen luoden karskin katseen -lavitsan yläpuolella riippuvaan pitkäpiippuiseen tuliluikkuunsa, -- -niinkö luulet, Nella? No, voinhan sitte minäkin ottaa vieraat vastaan -asianmukaisella tervehdyksellä. Mutta, -- jatkoi hän, kun jyskytystä ei -jatkunut ainoastaan oveen vaan pikku ikkunaankin, -- minun luullakseni -siellä on matkamiehiä, jotka tarvitsevat kattoa päänsä päälle. Ja -silloin en voisi puhtaalla omallatunnolla seistä Herran edessä suorana -tuomiopäivänä, jos sulkisin heiltä oven. Avaa vain, Onni. -- - -Poika riensi heti täyttämään vanhuksen käskyä eikä kulunut montaa -minuuttia, kun kaksi mieshenkilöä yltä alta lumessa ilmaantui -kynnykselle. Kun he olivat saaneet puhdistetuksi lumen pois -tamineistaan, tunsi ukko Hiukka harmaista Savon jääkäri-univormuista -viheriöine hihansuineen ja saman värisine rintoineen, mitä he olivat -miehiään. Raskaat päähineet olivat painuneet päähän silmiä myöten ja -vasta hyvän aikaa sommiteltuaan sotilaiden viimein onnistui vapautua -niiden rasittavasta painosta. Kun tämä oli tehty, äännähti kookkain -tulijoista koputellen lunta jaloistaan: - --- Hyvää iltaa! -- - --- Kiitoksia, -- vastasi Hiukka. -- Jumala suokoon meille hyvän -yönkin! -- - --- Niin, -- arveli toinen sotilas, joka oli edellistä vähän pienempi, --- kyllähän tässä tulisi hyvä yö, jos annatte meille suojaa, mihin -päänsä kallistaisi. -- - --- Herra varjelkoon, -- tuumi hiihtäjävanhus ja lyödä roppasi kättä -kummallekin jääkärille, -- ei koskaan vielä ole kielletty suojaa minun -majassani keltään kelpo ihmiseltä saatikka soturilta. Nella, onko -sinulla vielä puuroa jälellä? - --- Ei ole, isä. Oletteko unhottaneet, että tyhjensimme vadin jo eilen, --- virkkoi Nella hieman hämillään, jolloin hänen salavihkainen -katseensa keksi jotain miellyttävää pitemmän sotilaan rotevassa -vartalossa ja avoimissa, rehellisissä kasvoissa. Hän huomasi, että -sotilaalla oli tieto hänen miehensä kuolemasta. -- Kalaa, voita, läskiä -ja leipää kyllä on vielä jälellä ja luulen varmaan, että jokunen tilkka -viinaakin on tallella, Meneppäs, Onni, katsomaan pulloa, sitä kuninkaan -pulloa. -- - -Pitkän etsimisen perästä löysi poika uuninkolosta viinapullon, jonka -kupeessa oli Kustaa III:n nimikirjoitus. Tätä lämmittävää nestettä oli -vielä jälellä ja kun Savon jääkärit huomasivat sen, kirkastuivat heidän -kasvonsa mielihyvästä. Vaatimaton ateria maistui hyvälle ja kun -puolenyön hetki oli paraiksi tullut, nukkuivat kaikki jo sikeässä -unessa. - - - - -2. - - -Onnin äidin uni oli kuitenkin levotonta. Hänestä tuntui kuin jokin -onnettomuus olisi tullut sotilaiden mukana heidän mökkiinsä. Oltuaan -valveilla hyvän aikaa ja rauhattomana kuunneltuaan öisen myrskyn -ulvontaa sekä lumen tuiverrusta ikkunalasia vasten hän nousi ylös, puki -nopeasti vaatteet päälleen, hankasi päretikulla ikkunasta jäähileet, -mitkä yöllä olivat siihen kertyneet ja loi tähysteleviä katseita pitkin -kolkkoa lumikenttää. - -Alussa hän ei nähnyt muuta kuin lumen pyörteitä, mutta kauan ei hänen -tarvinnut seistä ikkunan ääressä, jonka saumoista tuulen henki työntyi -sisään ja rupesi kylmämään hänen jäseniään, kun hän huomasi pitkin -lumista jäälakeutta likenevän miesjoukon Kuopiosta päin. - -Ja tultuaan vakuutetuksi siitä, että liikkuvat olivat ihmisiä, sillä -hän huomasi niiden joukossa myöskin hevosia, herätti hän paikalla -Hiukan ja kertoi tälle huomioistaan. - -Vanhus kavahti ravakasti pystyyn ja asettui Nellan paikalle ikkunan -ääreen. - --- Sotaväkeä, -- sanoi hän hetken kuluttua, -- ja nyt voin minä -ymmärtää, että vanhan Setälän sanat toissa päivänä erotessamme -Heikinniemessä jotain merkitsivät. Hän tuli silloin juuri Varkaudesta, -missä oli kuullut kummallisia huhuja vainonajan lähenemisestä. En -tahtonut sitä silloin uskoa, mutta nyt huomaan... -- - --- Jumala meitä varjelkoon! -- keskeytti Nella vaaleten. -- Pitääkö -meidän nytkin nähdä ison vihan hirmupäiviä, jolloin... -- - --- Eikö mitä, -- tokaisi Hiukka vuorostaan keskeyttäen. -- Kuka sen -tietää, vaikka suotta pelottelisivat. Eiväthän nuo sotilaatkaan -sanoneet eilen illalla mitään! -- - --- Mutta jospa se sittenkin olisi totta, -- väitti Nella vavisten. - -Ukko Hiukan ei tarvinnut paljoa miettiä, vastatessaan: - --- Siinä tapauksessa on jokaisen, joka aseita kykenee käyttämään, -velvollisuus olla miestä, missä tarvitaan ja taistella horjumatta maan -ja kuninkaan edestä. -- - -Hiukan puhuessa näitä mieheviä sanoja liikahti nurkassa vuota, jonka -alla Onni nukkui. Kuustoistavuotias pisti varovasti päänsä vuodan alta -esiin paraiksi niin paljon, että voi mukavasti kuunnella iso-isänsä -sanoja. Ja mitä enemmän tämä puhui, sitä säteilevämmiksi muuttuivat -Onnin silmät. - --- Herra Jumala, isä, ettehän suinkaan ajattele, että Onnikin... -- - -Äidistä tuntui tuskalliselta. Hän ei voinut jatkaa lausetta loppuun, -vaan sen sijaan heitti merkitsevän katseen poikaansa, joka samassa aika -sukkelaan vetäisi päänsä takaisin vuodan alle. - --- En luule, että pojalla on halua sotilaan ammattiin, -- sanoi Hiukka -ja raapi korvallistaan, -- mutta minä voin... -- - -Äänekäs aivastus kuului samassa sieltä puolen tupaa, missä sotilaat -makasivat. He olivat havahtuneet. Kun vanha hiihtomies kysyi, mitä -väkeä jäällä oli liikkeessä, tuli pitempi sotilas tämän kuultuaan -ikkunan ääreen ja katsottuaan ulos sanoi hän heti paikalla toiselle -toverilleen, joka vielä oli jäänyt lojumaan: - --- Ylös, Kärki, nyt! Ne ovat täällä. -- - -Kun Onni huomasi, että kaikki olivat tuvassa nousseet jalkeille, riensi -hänkin pukemaan päälleen ja kun se oli tehty työntihe hän äitinsä ja -iso-isänsä väliin jäisen ikkunan ääreen katselemaan marssivaa -joukkuetta. - --- Ahah, tässä on siis kiire käskemässä, -- virkkoi Kärki ja muutaman -minuutin kuluttua oli hänkin tamineissaan. - --- Mutta, -- sanoi Hiukka, joka tähän saakka kummastellen oli katsellut -sotilaiden puuhaa ja kuullut heidän hämäriä vihjauksiaan, -- minun -mielestäni teidän pitäisi esiintyä suorina minua kohtaan, jollei muun -tähden, niin ainakin siitä syystä, että teitä on kohdeltu täällä hyvin. -Syttyykö sota todellakin maassa? -- - -Tämän kuultuaan Onnikin käänsi katseensa jäällä liikkuvista joukoista -molempiin sotilaihin. - --- Niin, -- vastasi näistä pitempi alussa vähän hämillään Hinkan -nuhtelevien sanojen johdosta, mutta kohta jälleen reipastuen; -- niin, -se on totta. Meillä ei ollut sydäntä sanoa sitä teille eilen illalla, -mutta aikomuksemme oli kuitenkin kertoa siitä nyt, sen voi Kärki -todistaa, -- lopetti puhuja kääntyen toveriinsa. - --- Kokko puhuu totta, -- vakuutti Kärki. - --- Emme tahtoneet häiritä hyvää yörauhaanne. -- - --- Mutta miksi sitte olette tulleet ennen noita? -- kysyi Nella hieman -epäilevästi ja osotti jäälle. - --- Siksi, että tahdoimme katsastaa, olisivatko ne pitkänuttuja, -- -vastasi Kokko. - --- Täällä ei semmoisia ole, -- urahti Hiukka jyrkästi. - --- Sitä parempi, -- arveli Kärki. -- Mutta ei niiden pitäisi kauan -viipyäkään. -- - -Ukko Hiukka kynsäsi mietiskelevästi korvallistaan. Hän ei tiennyt -oikein, mitä uskoa. Viimein hän kysäsi osottaen joukkoon päin, joka -tällä välin oli ehtinyt kappaleen lähemmä: - --- Pysähtyvätkö ne tänne? -- - --- Eivät, vastasi Kokko. - --- Mihinkä sitte? -- - --- Jynkkään. Ne ovat Kivimäen ja Sulkavan komppaniat. Heidän mukanaan -on muutamia rakuunoita ja yksi kolminaulainen tykki. Heidän on määrä -pysähtyä Jynkässä. Eilen puolenpäivän aikaan saapui koko Savon brigaadi -Kuopioon. -- - --- No sen verran sitä tietää, mitä ympärillä tapahtuu! -- huudahti -Nella hämmästyneenä käsiään lyöden. - --- Niinpä niin, -- tuumi ukko Hiukka puolestaan, -- ikävää kyllä on -kuulla, että vihollinen taas on maassa, mutta parempi kuitenkin tietää -asia kuin olla siitä tietämätön. Luuletko syntyvän täällä tappelun? -- - --- Ei se mahdotontakaan ole, -- vastasi Kärki. -- Ryssä on tulossa jo -Mikkelistä tänne päin. -- - --- Kummallista, -- puuttui puheeseen Onni, joka tähän saakka oli vain -tarkasti kuunnellut, mutta nyt ei enää voinut hillitä kieltään. -- -Miksi ette ole sitä ajaneet tiehensä? -- - -Tämä vaatimaton kysymys, niin viaton kuin se muuten olikin, sai -molemmat sotilaat niin hämille, etteivät saaneet sanaa suusta. Pojan -kysymyksessä piili liian masentava totuus ja samalla terävä, joskin -tietämättä lausuttu arvostelu ruotsalaisen ylipäällikön toimintatavasta -hänen käytettävikseen uskottujen joukkojen suhteen. - -Hiukka sitä vastoin sai tästä hyvän aiheen katkaistakseen -äänettömyyden. - --- Kas, kas, on siinä pojassa jo miehen alkua, -- virkkoi hän. -- Onni -on ihan isänsä poika. Nähkääs siinä miehessä oli pontta ja varjele jos -joutui sitä kokemaan. -- - -Sotilailla ei ollut enää aikaa viipyä. Sydämmellisesti käteltyään ja -kiitettyään vierasvaraisuudesta mökin väkeä he erosivat. Tuskin olivat -he ehtineet lautakujalle saakka, ennenkuin seisahtuivat kuuntelemaan. -Mökiltä päin kuului läähöttämistä. - -Onni juosta kipasee perässä, että lumi savuna ryöppysi ympärillä. - --- Onko mitä asiaa? -- kysyi Kokko ja katseli mielihyvällä pojan -vereviä, pirteitä poskia. - --- On. Tahdon kysyä teiltä, enkö minäkin voisi päästä sotilaaksi! -- - -Sotilaat vaihtoivat pari lämmintä katsetta, jonka jälkeen Kokko sanoi: - --- Sitä emme me voi päättää. Kysy äidiltäsi ja iso-isältäsi. -- - -Onnin pää painui alas. Kasvoilla kuvastui surumielisyyden leima, joka -väkisinkin herätti sotilaissa myötätuntoisuutta. - --- No, no, poika, -- lohdutti Kokko tarttuen Onnin kainaloon, -- älä -ole pahoillasi. Tulee se sinunkin aikasi. Pysy nyt vielä jonkun aikaa -siellä vanhuksiesi turvissa, niin kyllä sitte pääset sotilaaksi. -- - -Nämä sanat tyynnyttivät Onnia hieman. - --- Kiitos, kiitos, -- lausui hän ja tumma puna sävähti hänen -kasvoilleen. -- Jynkässä ehkä tapaamme. Tien sinne kyllä löydän. - -Näin sanottuaan hän riensi takasin yhtä ravakasti kuin oli tullutkin. - -Koko aamupuolen päivää kulki Onni omissa mietteissään ovesta ulos ja -takasin sisään näyttäen niin omituiselta, ettei ukko Hiukka malttanut -viimein olla kysymättä. - --- Mikä sinulla, poika, oikeastaan on? Oletko sairas? -- - -Äiti, joka istui nurkkapuolella mökkiä kehräämässä, pysähdytti samassa -rukkinsa pyörimästä ja silmäili poikaansa levottomin katsein. - -Ukko Hiukan täytyi toistaa kysymyksensä ja silloin vasta Onni vastasi: - --- Minä tahdon sotilaaksi. -- - -Hiukalta, joka oli vuolemassa luudan vartta, sillä hänen talvitoimenaan -oli luutien myyminen Kuopiossa, missä hän monivuotisella kaupallaan oli -saavuttanut parhaiden luutien valmistajan maineen, jonka johdosta hänen -ansionsa oli verrattain hyvä menoihin nähden, putosi luudan varsi -käsistä ja hämmästyksestä pisti veitsenterällä peukaloonsa. Nellakin -oli yhtä hämmästynyt, mutta lisäksi vielä niin pelästynyt, että polvi -sattui rukkiin, josta se rymisten kaatui lattialle ja vanha pyörä meni -kappaleiksi. - --- Sinä sotilaaksi! -- ärähti Hiukka ja mittasi nuhtelevin katsein -tyttärensä pojan keskenkasvuista vartaloa. -- Sinä sotilaaksi! Johan -nyt jotain! Ensin kai sinun pitää oppia niin paljon, että jaksat edes -kohottaa kivääriä. -- - -Mitään vastaamatta kiipesi Onni vikkelästi sängyn päälle, jonka -kohdalla iso-isän luodikko seinällä riippui, sillä hän oli vielä liian -lyhyt varreltaan voidakseen lattiasta käsin siihen tarttua. Hyppäsi -sitte yhtä vikkelästi alas ja alkoi aika kevyesti heiluttaa luodikkoa -ilmassa. Sitte teki reippaasti kaikki käsitemput itse kovalla äänellä -lausuen komentosanat. - -Hiukka ja Nella vaihtoivat ihmetteleviä ja hämmästystä ilmaisevia -katsetta. Hyvään aikaan he eivät kyenneet saamaan sanaa suustaan, jolla -aikaa Onni marssi ja teki temppujaan, että hiki valui pitkin otsaa. - -Viimein Hiukka virkkoi vähän leppeämmin: - --- Kuka sinulle on opettanut tuota kaikkea? Sinähän teit temput -tottuneen sotilaan tavoin. -- - --- Siikalahden Rujo-ukko, -- vastasi Onni reippaasti. - --- Ahaa, nytpä ymmärrän, mikä sinua on niin usein sinne lennättänyt Tuo -vanha rahjus on jo kahta vaille yhdeksänkymmentä, mutt'ei oo vielä -sittenkään unhottanut sotilastemppuja, vaikka päälle päätteeksi -miehellä ei ole jäseniä jälellä kuin toinen käsi ja jalan puolikas. -Mutta ethän ole vasta kuin kuusioista vuotias! -- - --- Niin, iso-isä, kuusioista ja puolivuotta lisäksi, -- vastasi Onni -painavasti. -- Mutta mitä se siihen kuuluu, miten vanha olen, kunhan -osaan ampua ja marssia! -- - -Tämän puhelun kestäessä ukko Hiukan ja hänen tyttärensä pojan kesken -muuttuivat Nellan kasvot yhä kalpeammiksi ja kun Onni oli lausunut -viime sanat, vei äiti molemmat kätensä rajusti sykkivälle sydämmelleen. -Kun Onni huomasi äitinsä liikutuksen, heitti hän pyssyn sänkyyn ja -riensi tämän luo. - --- Äiti, äiti, älkää vihastuko, -- pyyteli hän ja kietoi kätensä äidin -kaulaan, -- minä tiedän, ettei siitä vaaraa tule. Me tahdomme tuota -pikaa ajaa ryssän tiehensä ja sitte saamme olla levossa ja rauhassa. -Rujo-ukolla on usein tapana sanoa, ettei Suomi koskaan pääse rauhaan, -elleivät ryssät saa niin kovasti selkäänsä, etteivät enää uskalla -pistää nenäänsä tänne. Ja miksi en minä saisi olla muiden mukana -ajamassa heitä pois? -- - -Äiti raukka ei voinut muuta kuin hymyillä poikansa intomielelle. Mutta -tuo hymy kylpi kyyneleissä, sillä suuret vesihelmet vierivät pitkin -hänen poskiaan. Tuona hetkenä tuntui kuin sydän olisi pakahtunut hänen -rinnassaan. Nyt kävi toteen hänen yöllinen aavistuksensakin, että -sotilaiden tulo merkitseisi jotain onnettomuutta, sillä suurin -onnettomuus hänestä oli kadottaa ainoa lapsensa, jonka hän oli tuskalla -synnyttänyt ja lukemattomat kerrat vuodattanut kyyneleitä hänen -tähtensä. Nellalla oli tämä poika ainoa lapsi ja sen edestä hän olisi -uhrannut tuhannen omaa elämäänsä, jos olisi voinut. - -Hyväiltyään hetken aikaa vapisevin käsin Onnin pellavakiharoita, isän -perintöä, sanoi hän kääntyen Hiukkaan: - --- Mitä me nyt teemme, isä? -- - -Vanhus vaipui mietteihinsä hyväksi aikaa, Sitte hän sanoi äänellä, joka -ei sietänyt vastustelemista: - --- Nukutaanhan ensin asian aluksi. Se sietää harkkimista. -- - - * * * * * - -Vaikka Onnille olisi luvattu silkkaa mettä ja hunajaa, ei hän olisi -voinut ummistaa silmää tänä yönä. Tuhansia kuvia väikkyi hänen -silmissään ja kerran toisensa perästä hän nousi ylös vuoteeltaan -katsomaan, eikö päivä alkaisi sarastaa. - -Nuoruudessa ovat veret kuumimmillaan. Tuskiinpa löytynee ketään, joka -ei olisi tätä kokenut. Silloin aivan kuin kärsii odottaessaan jotain, -jota mielellään tahtoo. Tunnit kuluivat niin velton hitaasti; mieli -palaa ja ikävöi ja kun viimein toivottu hetki lyö, niin tuskin voi -hillitä itseään. - -Näin oli Onninkin laita. Minkä vastauksen äiti ja iso-isä antaisivat -päivän noustua? - -Nauraisivatko hänelle, ivaisivat häntä? Sulkisivat päälle päätteeksi -pimeään karsinaan, joka jo lapsena kammotti häntä niin kovin, että hän -heti tukahdutti rajun kyynelvirran ja lakkasi huutamasta kohta, kun -vain äiti tai iso-isä uhkailivat sulkea hänet sinne. Tätä ajatellessa -hän puristi vihoissaan nyrkkiä ja hänen jäykkä suomalainen luonteensa -sanoi hänelle useammankin kerran, mitä silloin tekisi. - -Viimein alkoi heikko päivän sarastus kajastaa Patoniemen ja Vaajasalon -saaren tummien metsien takaa. Ei lumen hiuentakaan putoillut. Ilma oli -kirkas ja että ulkona oli kirmeä pakkanen, sen huomasi Onni -ikkunaruutuun kertyneestä paksusta jääkuoresta, josta hän sai -hengityksellään sulatetuksi parhaiksi niin paljon, että voi nähdä ulos. - -Vielä vähemmin kuin taannoin voi hän nyt käydä nukkumaan. Hän puki nyt -päälleen niin huolellisesti kuin voi ja hiipi ulos huoneesta äidin ja -iso-isän kuulematta. Suoraa päätä hän ohjasi askeleensa lautakojulle, -missä silmät ensinnä sattuivat suksiin, jotka hän itse oli valmistanut -ukko Hiukan johdolla. Miten halukkain katsein hän silmäili noita -liukkaita suksiaan! Niin, hän tunsi tuona hetkenä tahtovansa antaa -vaikka puolet elämästään, jos olisi niillä voinut nyt sujuilla -Jynkkään, tuonne toivottuun paikkaan. - -Syvistä mielimietteistään herätti hänet äkkiä huuto, joka tuli Jynkästä -päin. Ja kohta hän saikin nähdä, miten lumi alkoi tupruta parissa -kohden korkeiden honkien välissä. Samassa hän huomasi kaksi sutta, -jotka laukoivat täyttä karkua jälessä muutamia pyssymiehiä suksilla. -Sudet tulla ryöppysivät suoraan kojua kohden. - -Onni teki nopean päätöksen. Muutamilla hyppäyksillä oli hän jälleen -tuvan edessä, syöksyi sisään välittämättä, että äitinsä ja iso-isä -olisivat siitä heränneet, tarttui latingissa olevaan luodikkoon, joka -jollain tavoin oli jäänyt nurkkaan pihtipielen oikealle puolelle ja -kiiruhti takasin ulos. Hän ehti juuri paraaseen aikaan tähdätäkseen -etukynnessä koikkivaa sutta. Pamahdus kuului ja pitkähäntä teki -muutamia pyörähdyksiä lumessa, kavahti uudelleen pystyyn koettaen -päästä pakoon, mutta kaatui takaisin lumeen. Onnin luodikon lauetessa -pamahti toinenkin ja se oli etumaisen hiihtäjän tuliluikusta. Toinenkin -susi oikasi koipensa hangelle. - -Nella ja Hiukka olivat heränneet laukauksien johdosta. Melkein -puolialastomina syöksähtivät he ulkosalle ja hämmästyivät -sanomattomasti nähdessään Onnin kahden metsästäjän parissa. Luullen, -että jotain pahaa olisi tapahtunut tai tapahtuisi hänen pojalleen, -riensi Nella parkuen joukkueen luo, vaikka pakkanen oli tavattoman -pureva. - --- Ei mitään hätää, äiti, -- vastasi Onni äitinsä nuhteisiin. -- Nämä -ovat vain ystäviä; entä tuo sitte! -- - -Näin sanoen hän osotti ammuttua sutta. - -Samassa tali Hiukkakin saapuville ja nähtyään pyssyn tyttärenpoikansa -käsissä hän virkkoi: - --- Eihän tuo vain ole sinun työtäsi, poika? -- - --- On se, hän juuri on sen tehnyt, -- vastasi toinen hiihtäjistä. -- -Poika on omin käsin kaatanut pedon. -- - -Vanhan Hiukan kasvot muuttuivat ja luoden tyttärenpoikaansa ylpeän -katseen hän huudahti: - --- Sitä poikaa! -- Mutta itsekseen hän ajatteli: tulee siitä vekarasta -sotamies kun tuleekin, saapahan nähdä. - -Pari tuntia tämän jälkeen sai Nella taistella elämänsä tuskallisimman -taistelun. Se oli kamppailua äidinrakkauden ja isänmaanrakkauden -välillä. Viimemainittu pääsi viimein voitolle. - -Kun Onni sitte oli valmiina pyssy selässä ja sukset jalassa seuraamaan -Jynkkään palaavia hiihtomiehiä, syleili Nella häntä nyyhkien: - --- Ole aina, sanoi hän, -- kelpo sotilas, poikani. Vältä aina huonoa -seuraa ja pidä Jumala aina silmiesi edessä, niin saat nähdä, että sinun -hyvin käy. -- - --- Niin, jos äitisi neuvoa tottelet, teet siinä oikein, -- vakuutti -vanha Hiukka liikutettuna ja kun viimeinenkin varjo tyttärenpojasta ja -tämän seuralaisista oli kadonnut Jynkän metsän syvyyteen, virkkoi hän -uudelleen: - --- Sitä poikaa! Minusta tuntuu, että hänestä tulee kelpo sotilas, -kunhan vain elää saa. -- - - - - -3. - - -Eräänä päivänä tammikuun alussa v. 1808 sai n.k. Savon brigaadin -päällikkö Jean Adam Cronstedt käskyn ylipäälliköltä koota niin pian -kuin mahdollista joukkonsa Mikkeliin, jossa oli yhteinen kokouspaikka. - -Savon jääkärirykmentissä palveleva luutnantti J.J. Burman lähetettiin -hetipaikalla viemään sanaa tästä käskystä määräpaikkoihin ja jo -tammikuun 8 päivänä oli Savon jääkärirykmentti, joka oli ollut -hajallaan ympäri maata, koottu kokouspaikkaan. Siinä oli silloin 1,100 -miestä. - -Joukko, joka ennen pitkää kokoontui Mikkeliin ja jota nimitettiin Savon -brigaadiksi, käsitti 3,738 miestä seuraavasti. [Katso J.J. Burmanin -Muistiinpanoja, toinen osa. Kertomus Savon Brigaadin liikkeistä 1808 ja -1809 sodassa.] - - Savon kevyt jalkaväkirykmentti, ruotuväkeä....... 900 miestä - Savon kevyt jalkaväkirykmentti, varaväkeä........ 400 " - Karjalan rakuunia, ruotuväkeä.................... 250 " - Karjalan rakuunia, varaväkeä..................... 125 " - Savon jalkaväkirykmentti, värvättyjä............. 1,200 " - Brigaadin tykistökomppania, värvätty............. 183 " - Karjalan jääkäriä................................ 600 " - Vapaehtoinen komppania tykkiväestöä varten....... 80 " - 3,738 miestä - -Tänä vuonna talvi oli purevan kylmä. Sen pakkaset olivat kiintäneet -umpijäähän koko Itä-Suomen mahtavan vesialan, Saimaan vesistön. - -Tämän johdosta venäläisetkin voivat sekä suuremmalla varmuudella että -nopeudella tehdä hyökkäyksensä Savoon. Siihen ryhdyttiinkin viideltä -eri taholta, jotka ovat puoliympyrässä Saimaan rantojen seuduilla -Mikkelin kaupungista itään. Nämä paikat olivat lounaasta käsin lukien: -Mäntyharju, Kristiina, Puumala, Sulkava ja Rantasalmi. - -Savon brigaadin ottaessa haltuunsa sille määrätyt paikat Mikkelissä ja -sen ympärillä saapui sanoma, että venäläiset olivat 30-tuhantisella -miesjoukolla hyökänneet maahan Keltisen ja Ahvenkosken kautta sekä että -pienempiä kahakoita ja tappeluita oli tapahtunut Orimattilassa, -Koskenkylässä, Loviisassa ja Kuuskoskella. - -Nytkös Mikkelin seuduilla elämää ja intoa syntyi, sillä kaikkien mieli -paloi halusta päästä tappelemaan vihatun vihollisen kanssa. Kapteeni -von Fieandt, joka brigaadin ensi kertaa saapuessa yhtymäpaikkaan oli -lähetetty Helsinkiin hakemaan sieltä niin paljo kelvollisia kiväärejä -kuin mahdollista, saapui myöskin paikalle tavaroineen. Kun vihollinen -jo tällöin oli ehtinyt niin pitkälle, että uhkasi jo Hämeenlinnaa, oli -von Fieandt pakoitettu tekemään pitkän kierroksen ensin mainitulle -paikalle ja sitte Kangasniemelle pohjoispuolelle Mikkeliä. - -Kolmenkymmenenknuden asteen pakkasessa täytyi Savon brigaadin seista -aseissa koko yö helmikuun 25 ja 26 päivän välillä, koska se joka hetki -odotti venäläisten hyökkäystä. - -Mikäpä muu se tuona aikana piti vireillä rohkeutta miehissä, ellei -isänmaanrakkaus ja viha viholliseen! Ei koskaan rakkaus synnyinmaahan -ole ollut niin uhrautuva, niin voimakas, kuin tässä isänmaamme viime -taistelussa olemassa olonsa puolesta. Ei koskaan ennen ole suomalainen -voima, sitkeys ja kestävyys osottautuneet paremmin näkyviin kuin noina -öinä, jolloin pakkanen oli jäädyttää kaikki jäsenet. Tosin toimitettiin -toista sataa miestä sairashuoneisiin, mutta muut olivat kuitenkin -reippaita ja iloisia rohkaisten toisiaan sanoin ja teoin uskaltamaan -kaikki synnyinmaan edestä. - -Sitten kun brigaadin johtaja muutamia kertoja oli turhaan tarjonnut -mieslukuisammalle viholliselle tilaisuutta taisteluun, alkoi hän, koska -oli käsketty ainoastaan peräytymään, pitkän peräytymisretken -Haukivuoren kautta Pieksämäelle Ouluun vievän tien varrella. Perin -uupuneet sotilaat saivat täällä muutaman tunnin levon, joka olikin -hyvin tarpeen. Tämän levähdyksen aikana tuli äkkiä varma tieto, että -2,000 venäläistä oli hyökännyt maahan Sulkavan seuduilla ja oli siis -brigaadin selkäpuolella. Toinen tuhannen miehen suuruinen -vihollisjoukko oli tunkeutunut Savonlinnasta Joroisiin ja oli -ainoastaan noin kolmen peninkulman päässä. - -Sitten kun useampia osastoja oli lähetetty eri tahoille ja kuormasto -lähtenyt matkalle, poltettiin kaikki Varkaudessa olevat varat, etteivät -ne olisi joutuneet vihollisen saaliiksi. Kenraali Tutshkow, joka johti -vihollislaumoja, oli nyt lähennyt suomalaisia noin kahdeksan virstan -välimatkan päähän. - -Maaliskuun 11 päivänä tapahtui pieni kahakka Leppävirralla, missä 1,500 -miestä komentava eversti Wlastow oli vähällä joutua suomalaisten -saarroksiin. Mutta kun Cronstedt kielsi panemasta toimeen -saarrosliikkeitä, pelastui Wlastow perikadosta. - -Näin jatkettiin taas marssia pohjoiseen Vehmaismäelle. Pakkanen ja pyry -vaikeuttivat liikkeitä, niin että vasta iltamyöhällä väsyneet -suomalaiset pataljoonat ehtivät mainittuun paikkaan. - -Maaliskuun keskivaiheilla saavuttiin viimeinkin Kuopioon, missä -Karjalan rakuunat olivat brigaadia vastassa. - -Voidakseen jossain määrin salata Savon brigaadin leiripaikkaa -kaupungissa ja sen ympärillä määrättiin kapteeni J.Z. Duncker, tuo -sankari, josta Runeberg niin ihanasti laulaa runossaan "Heinäkuun -viides päivä", asettumaan Jynkkään, joka sijaitsee kolmen neljännes -peninkulman päässä Kuopiosta etelään. - -Tälle leiripaikalle Kokko ja Kärki olivat juuri menossa, kun yö heidät -yllätti, niin että heidän täytyi etsiä suojaa vanhan Hiukan mökissä -Lehtoniemen käressä. - -Kun he sitte palasivat Jynkkään, oli heillä, niinkuin tiedämme, Onni -mukanaan. - - - - -4. - - -Perin väsyneenä kiivaasta hiihtämisestä kyynärän syvyisessä lumessa, -joka paikoin oli niin pehmeätä, ettei suksia voinut ollenkaan käyttää, -saapui Onni viimein seuralaisineen Jynkän kylään, missä kenttävahdisto -oli nuotiolla. - -Kapteeni Duncker oli juuri käymässä urhojensa luona, kun hänen -silmiinsä pisti Onni, joka miehevin katsein tähysteli ympärilleen ja -tyynenä otti vastaan ne hymyilevät silmäykset, jotka häntä kaikkialla -kohtasivat. - --- Minkä poikapuitukan te olette tänne saaneet? -- kysyi hän Kokolta. --- Onko hänet lumesta löydetty? -- - -Kokko teki juurta jaksain selkoa omasta ja toverinsa vierailusta ukko -Hiukan mökissä. - --- Soo, -- virkkoi kapteeni Duncker ja tarkasteli nyt poikaa aivan -toisin katsein. -- Sinä kai olet miestä mielestäsi, vai mitä? -- - --- Antakaa minun vain koettaa, niin saanette kai nähdä, onko -poikapuitukasta mihinkään, -- vastasi Onni närkästyneenä kapteenin -antamasta ivallisesta nimityksestä. - -Duncker hymyili Onnin vastatessa ja taputtaen tätä olkapäähän hän -sanoi: - --- Koska Kokko ja Kärki ovat ottaneet sinut huostaansa, niin saathan -olla heidän mukanaan. -- - -Ilta kului reippaassa keskustelussa ja ilon rähäkässä. Onni istui -enimmäkseen ääneti ja kuunteli. Olihan hän ensi kertaa sotilaiden -parissa. Erilaiset puvut, aseet ja sotamiesten melu tekivät häneen -tavattoman vaikutuksen. Korvissa suhisi ja tuntui toisinaan päätäkin -huimaavan. - -Kärki, joka jo hyvän aikaa oli silmäillyt häntä, kumartui lähelle hänen -korvaansa ja kuiskasi: - --- Ei nyt vielä ole myöhäistä palata kotiin. Ajattele tarkoin asiaa, -sillä huomenna ei se enää voisi käydä päinsä. -- - -Onni säpsähti aivan kuin käärmeen pistosta ja tumma puna nousi hänen -kasvoilleen ajatellessa, että Kärki oli oivaltanut hänen mietteensä. -Mutta kohta hän sai malttinsa takasin ja vastasi: - --- Ei, minä en tahdo takasin kotiin! Äiti ja iso-isä nauraisivat minut -pahanpäiväiseksi. Minä jään tänne! -- - --- Mutta sinähän näyt olevan uninen. Käy tuohon olkikuvolle pitkällesi, -parempaa vuodetta ei täällä ole. -- - -Onni ei antanut käskeä itseään kahta kertaa. Kohta hän nukkuikin yhtä -makeasti kuin kotonaan, vaikkei tiennyt seuraavan päivän vaiheista -mitään. - -Niin pian kun Kokko ja Kärki olivat tulleet vakuutetuiksi siitä, että -Onni oli unen helmoissa, alkoivat he pitää puhetta rohkeasta pojasta. -Lyhyen keskustelun jälkeen he päättivät suojella häntä taisteluissa -parhaansa mukaan. Tämän jälkeen paneutuivat hekin nauttimaan niukkaa, -mutta tarpeellista lepoa. - -Tupa, jossa Onni ja hänen isälliset huolenpitäjänsä olivat maanneet, -oli kylän päässä ja autio. Onni, joka oli häiritsemättä nukkunut koko -yön, heräsi aamun sarastaessa. Alussa hän ei oikein muistanut, missä -oli, mutta viimein pääsi selville ja kavahti ylös. - -Hänen ravakasta liikkeestään heräsi Kokkokin ja nousi rynkämäisilleen. - --- Lempoko sinun sisääsi on tunkenut vai mikä, kun et malta nukkua, -poika, -- huusi hän unenpöpperössä. -- Eikö sinun mielestäsi... -- - -Pitemmälle hän ei ehtinyt, sillä rummun pärrytystä kuului samassa -ulkoa. - --- Vai niin, sitäkö se onkin, -- virkkoi Kokko ja antoi Kärelle -semmoisen tuustin kylkeen, että tämä vierähti pari kertaa ympäri -lattialla. -- No sitte lienee tässä parasta joutua, koska luultavasti -saanee tänään jotain tekemistä. -- - -Viimeisiä sanoja lausuessaan loi hän merkitsevän katseen Onniin -nähdäkseen, mitä ne vaikuttaisivat häneen. - -Onni huomasi katseen ja niin outo tunne kuin hänen olentonsa läpi -virtasikin, koetti hän kuitenkin väkisin tekeytyä levolliseksi, mikä -hänelle onnistuikin. - -Asettuessaan paikoilleen riviin ottivat Kokko ja Kärki Onnin väliinsä. - --- Nyt se alkaa, poika, -- sanoi ensimainittu ja osottaessaan erästä -etelästä päin lähenevää tummaa riviä hän lisäsi: - --- Tiedätkö, mitä tuo merkitsee? -- - --- Ryssiä ne kai lienevät, -- vastasi Onni pakotetulla tyyneydellä, -sillä niin rohkea kuin hän olikin, ei hän voinut estää nousemasta sitä -outoa tunnetta, joka valtaa ensi kertaa taisteluun aikovan. - --- Tiedätkö poika, että se on verivihollisemme, -- virkkoi Kärki. -- -Pidä nyt vain kieli kohdallaan suussasi, niin ei ole hädän -hiventäkään. -- - -Onni puri hammasta ja lupasi itse mielessään, että hän tekisi kaikki, -mikä oli hänen voimassaan, etteivät hänen suojelijansa voisi saada -mitään moitteen aihetta hänen suhteensa. - -Kenraali Tutskow hyökkäsi parhaillaan neljällä tuhannella miehellä -Savon brigaadin kimppuun Jynkässä. Mutta tällä olikin Duncker -päällikkönä ja muuta se ei tarvinnut, selvitäkseen leikistä. - -Paksun lumen tähden eivät venäläiset voineet edetä niin nopeaan, kuin -Tutshkow oli otaksunut. Hän ei luullut tulevansa kohtaamaan niin lujaa -vastarintaa, kuin hän todella tapasi ja vasta puolenpäivän aikaan -onnistui hänen savolaisten murhaavan jääkäritulen tähden ajaa nämä -jäälle Jynkän kylän pohjoispuolelle. - --- No, -- kysyi Kokko pysähtyessään tälle uudelle paikalle, -- mitenkäs -sinun laitasi on, Onni? -- - --- Hyvin, -- vastasi tämä ja pyyhki hikeä otsaltaan. -- Kyllähän alussa -luotien vinha viuhe ja vonkuminen korvissani tuntui oudolta, mutta -sitte ei enää. Nyt en pelkää yhtään! -- lisäsi hän terhakasti. -Vanhatkin sotilaat katsoivat häneen ihmeissään. - --- Olet vasta alussa, -- huomautti Kärki. -- Odotahan kun päästään -miesmiestä vastaan. Silloin on tanssi toisellaista. -- - -Onni ei vastannut tähän mitään, mutta itsekseen hänen täytyi myöntää, -että Kärki oli oikeassa. - -Kenttävahdisto oli tuskin ehtinyt järjestyä uudella asemallaan, kun osa -vihollisen ratsuväkeä, kasakkoja ja Grodnon husaareja, nähtiin -lähenevän aikeessa hyökkäykseen. - -Kun Onni huomasi tämän, tunsi hän miehuutensa masenevan. Tuommoista hän -ei ollut koskaan ennen nähnyt. Hän ei voinut estää itsestään pelon -tunnetta nähdessään noiden vaahtoa valuvien hevosten tupruttelevan -löyhää lunta, joka ryöppysi yhtenä pilvenä joukon ympärillä. Hän oli -nyt Kokon ja Kären kanssa kapteeni Malmin joukossa, joka oli vasempana -siipenä erään jyrkän, lumipeitteisen kallion suojassa. Onnin silmät -etsivät hänen suojelijoidensa katsetta, mutta he eivät nähneet häntä, -vaan ainoastaan vihollisen. - --- Kuudenkymmenen askeleen päästä ensi kerran, muistakaa se, pojat, -- -neuvoi päällikkö. -- Ensimmäinen rivi aluksi ja sitte muut tarpeen -mukaan. -- - -Vihollisparvi läheni. Onni, joka oli hiipinyt Kokon taa, näki selvään -kasakkojen parrakkaat kasvot. Nyt ei pojan kannattanut kerskua, se -hänen täytyi itsessään myöntää. - --- Ampukaa! -- komensi viimein kapteeni Malm. Luodikoista pamahti -yht'aikaa ja kaksikymmentä hepoa piehtaroi ratsastajineen lumessa, joka -samassa punertui niiden verestä. - --- Hyvin, pojat, -- virkkoi Malm. -- Se tervehdys teki tarkoitetun -vaikutuksen. -- - -Asianlaita olikin niin. Odottamatta uutta samallaista tervehdystä -toisesta savolaisten rivistä, teki vihollisparvi liikkeen sivulle -hyökätäkseen muiden siipien kimppuun, Mutta kun siltäkin puolen -vastaanotto oli yhtä tyly, täytyi sen viimein rientää pakoon. - --- Se oli ensimmäinen mälli, se, -- murahti Kokko. -- Mutta, -- jatkoi -hän ympärilleen katsoen, -- missä poika on? Jokohan nyt... ahaa, -sielläkös sinä selän takana! Niin, niin, -- jatkoi hän taputtaen Onnia -ystävällisesti päähän, kun huomasi, että hänen sanansa saivat pojan -hämilleen, -- vastahan olet ensi kertaa tulessa eikä kukaan voi -kummastella, jos vähän housut lepattavat, kun olet vielä niin nuori. -Olen nähnyt isojen ikämiestenkin vapisevan kuin haavanlehti tämmöisessä -tapauksessa. -- - -Nämä ystävälliset sanat saivat Onnin jälleen reippaalle mielin. Hän -puri hammasta ja päätti vasta kerralla olla rohkeampi. - -Ja tätä kertaa ei tarvinnut kotvan odottaakaan. Kiihkeän vastarinnan -ärsyttämänä lähetti Tutshkow esiin neljä kahdeksan naulaista tykkiä, -jotka syöksivät savolaisiin kartessia aivan kuin sateena. - -Nyt kävi Onnin vielä pahemmin. Eräs kartessin siru tappoi miehen hänen -takanaan temmaistuaan ensin hänen oman hattunsa ja repien sen -riekaleiksi. Ilkeä sähäjäminen ja kova ilmavirta, jotka syntyivät -kartessin lentäessä, saivat aikaan, että Onni otti aika kuperkeikan, -jolloin hänen kiväärinsä singahti hyvän matkaa kädestä. - --- Herra varjelkoon, ei toki poika lie haavoittunut, -- huusi Kokko -juosten äimistyneen Onnin luo ja otti hänet käsivarsilleen. - --- Sitä se tekee, kun ottaa lapsia sotaan, -- irvisteli muuan lähellä -oleva sotilas. - --- Suusi kiinni! -- ärjäsi Kärki. -- Minkähän lainen itse lienet ollut -ensi kertaa tulessa ollessasi! -- - -Kärki oli tuskin ehtinyt saada viimeisen sanan huuliltaan, kun singahti -särkynyt kartessi ja vei ivaajan korvan mennessään sekä hurahutti -miehen suin päin hankeen. Kovasti parkuen karkasi mies jälleen pystyyn -ja juosta loikki tiehensä. - -Onni oli tällä välin taasen vetristynyt entiselleen ja kun Duncker -toisen kerran rynnisti jäälle, ei vanhan hiihtäjän tyttärenpoikaa -ollenkaan pelottanut luodit eivätkä kartessit, joita tavan takaa satoi -joukkoon. - -Kun taistelu oli kuumimmillaan ja muutamia savolaisista jo oli -kaatunut, eivät Kokko ja Kärki enää voineet vaimentaa haluaan päästä -käsirysyyn vihollisen kanssa. Muutamia jääkäriä mukanaan he riensivät -Dunckerin luo. Kokko alkoi: - --- Kapteeni, tämä ei käy ollenkaan päinsä. Antakaa meidän pistimet -tanassa käydä päälle ja ottaa vihollisen jykevät tykit, jotka meitä -vahingoittavat. Ratsuväkeä ja jalkamiehiä emme pelkää. -- - -Kapteeni Duncker katsoi puhujaan terävästi, mutta nähdessään toistenkin -sotilaiden olevan samaa mieltä, vastasi hän: - --- Sen te, pojat, kyllä saisitte tehdä, ellei vihollinen olisi niin -paljoa mieslukuisampi meitä. Nyt se on mahdotonta, -- - -Kun vielä kaksi ratsuväen hyökkäystä oli lyöty takasin, täytyi -Dunckerin peräytyä. Marssi suunnattiin nyt kaupunkia kohden niin -tavattoman hyvässä järjestyksessä, että itse kenraali Tutshkowkin -ylempänä mainitun Burmanin sanojen mukaan oli muka sanonut -upseereilleen, että heidän tulisi suomalaisten mestarillisesta -peräytymysretkestä oppia samaa taitoa. Kuopiosta jatkui peräytymisretki -jään poikki Toivalaan, joka on Kallaveden itäisellä rannalla vastapäätä -Kuopiota. Koko Savon brigaadi oli edeltä päin peräytynyt tänne. - - - - -5. - - -Hiestä melkein märkänä juoksi Onni suoraan Kokon luo, ennenkuin tämä -oli ehtinyt panna tavaransa kuntoon. - --- Antakaa minulle kivääri ja univormu! -- huusi nuorukainen. -- Nyt -tahdon toden teolla sotamieheksi! -- - -Kapteeni Malm, joka samassa kulki ohi, tarttui Onnin käsivarteen ja -sanoi hymähtäen: - --- Olet vielä liian nuori, poika! -- - --- Empä olekaan, -- vastasi Onni ja katsoi reippaasti kapteenin -silmiin. -- Nyt olen jo tullut tuntemaan sodan tapoja. -- - --- Olkoon menneeksi, saat koettaa. Kenties et sitte enää olekaan niin -mieletön, kun saat nähdä enemmän. -- - -Tunti tämän jälkeen astui Onni, puettuna jokseenkin väljään Savon -jääkärin univormuun, siihen telttiin, missä Kokko ja Kärki asustivat. -Pojan silmistä loisti ylpeys ja hän koetti näyttäidä niin mahtavan -näköiseltä kuin voi, sanoessaan: - --- Nyt olen sotamies! -- - -Sekä Kokko että Kärki olivat alussa kohdelleet suojattiansa enemmän -pilan sekaisella leikillä, mutta kun he nyt näkivät hänen täysissä -tosissaan ryhtyvän toimeensa, syleilivät he häntä liikutettuina, -jolloin Kokko sanoi: - --- Me olemme tähän saakka tehneet sinusta pilaa, mutta hävetä saa nyt -se, joka vielä sitä tekee. -- - -Marssittuaan kappaleen viidettäkymmentä peninkulmaa, joka vei kolme -viikkoa ja jonka aikana myötäänsä kesti pikku sotaa, saapui Savon -brigaadi kuukauden loppupuolella Ranssillaan. Täältä marssi eversti -Sandels jääkärien kanssa Raaheen, jota vastoin muu osa brigaadia -sijoittui Ouluun saadakseen levätä vaivoistaan. - -Venäläiset eivät kuitenkaan jättäneet Klingsporin armeijaa hetkeksikään -rauhaan. Heidän aikomuksensa oli joko vangita se tai tunkea yhä kauemma -pohjoiseen, jossa se menehtyisi nälkään ja kinoksiin. - -Tämä suunnitelma ei ollut juuri pahimpia, mutta onneksi oli sitä -vastassa jäntevä Adlercreutz. Seurauksena tästä olivatkin voitot -Siikajoella 18 päivänä huhtikuuta 1808 ja Revonlahdella saman kuun 27 -päivänä. - -Kun ruotsalais-suomalainen armeija kokoontui Limingan pitäjään Oulun ja -Siikajoen välillä, muodostettiin täällä erityinen brigaadi, joka sai -nimen "Suomen viides brigaadi." Kotvan etsittiin tälle sopivaa -päällikköä ja viimein se löydettiinkin eversti Juhana August -Sandelsissa, joka oli Savon jääkärirykmentin päällikkö. - -Soveliaampaa henkilöä tuskin olisi voinutkaan valita johtamaan sitä -retkeä, jolle uusi brigaadi määrättiin. - -Tämä brigaadi (viides brigaadi) oli edellä mainitun J.J. Burmanin -mukaan muodostettu seuraavista joukoista: - - Länsipohjan rykmentin pohjoispataljoona......... 511 miestä - Pohjanmaan rykmentin pohjoispataljoona.......... 393 " - Savon jääkärirykmentin henkivartiopataljoona.... 253 " - Kajaanin pataljoona............................. 335 " - Vaasan uusi rykmentti........................... 657 " - Oulun pataljoona................................ 274 " - Kapteeni Brummerin venemiespataljoona........... 357 " - Armeijan laivaston vapaehtoisia................. 72 " - Yksi eskadroona Karjalan rakuunia.............., 88 " - Neljä kuuden naulan ja neljä kolmen naulan - tykkiä tarpeineen............................ 57 " - Yhteensä 2,997 miestä - -Mutta näistä 2,997 miehestä eivät kaikki olleet mukana tuolla -mainehikkaalla Sandelsin voittoretkellä Venäjää vastaan, Vaasan uuden -rykmentin aivan äskettäin muodostettujen joukkojen, Oulun pataljoonan -ja merisotilaiden täytyi jäädä paikoilleen Ouluun, sillä näiltä puuttui -tarpeellista harjoitusta. Vasta sitte kun tämä oli saavutettu, sai -niitä käyttää suoranaiseen palvelukseen. Tämän kautta tuli viidenteen -brigaadiin 1,500 miehen vaiheille. - -Vähän matkaa Oulun eteläpuolella on Oulunsalon kirkko ja kirkonkylä. -Tänne oli viides brigaadi leiriytynyt päällikköään odottamaan. - -Oli aamu huhtikuun 29 päivänä 1808. Aurinko säteili lämpimänä ja loihti -keväisestä maasta esiin pikku kukkia toinen toisensa jälkeen. Kaikki -näytti luonnossa niin tyyneltä, rauhaisalta. Kaino puro liritti -reipasta vauhtia kivien lomissa. Linnut lauloivat suloisia -huomenhymnejään ja niiltä paikoin, minne aurinko tuskin koskaan pääsi -heittämään lämpöä sädehtivää valoaan, kimmelsi kovan talven jätteitä, -jäätä ja lunta. Mutta kohta olivat nämäkin Puhurin vallan merkit -sulavat joko valuen alas maan sisään tai juosten ouruina yhtyäkseen -suurempiin pääreitteihin. - -Eräällä nurmen terää tekevällä hautakummulla Oulunsalon pienessä, -kauniissa kalmistossa istuivat Kokko ja Kärki keskustellen. He olivat -aivan retken alusta pitäen kuuluneet Savon jääkärirykmentin -henkivartiopataljoonaan ja olivat nyt toista kertaa pääsemäisillään -marssimaan niiden seutujen kautta, jotka heidän äsken oli täytynyt -jättää ahdistavalle viholliselle. - -Senpä tähden he syvästi surkutellen ajattelivatkin alkavaa retkeä. - -Heidän parhaillaan täydessä toimessa ilmaistessaan toisilleen huolensa -ja toiveensa tuli Onni saapuville. Kokko huomasi hänet ensin ja -huudahti: - --- Mikä sinun päähäsi on pistänyt, poika? Sinunhan piti pysyä -kokonainen kuukaus Oulussa äkseeraamassa ja nyt... -- - --- En voinut kärsiä sitä, -- keskeytti Onni. -- Ja sitä paitsi osaan -temput. Tahdon seurata teidän mukananne kotiseudulleni katsomaan äitiä -ja iso-isää. -- - --- Vai niin, jo tuli kotiin ikävä, -- tokasi Kärki vähän pisteliäästi. --- Niin, niin, johan sen arvasikin. -- - --- Siinä erehdytte, isä Kärki, -- vastasi Onni kiemauttaen ylväästi -päätään. -- Minäkin tahdon puolestani olla ajamassa ryssiä pois -kotiseudulta. -- - --- No, siitä sinä voit kysyä tuolta, joka tuolla ratsastaa tänne, -- -huomautti Kokko viitaten erääseen upeaan ratsastajaan, joka upseeriensa -ympäröimänä lennätti hautausmaata kohti. - -Valkean ratsun selässä istuva mies oli Juhana August Sandels. Mukanaan -oli hänellä uhkea everstiluutnantti Fahlander ja majuri Lagerberg -Länsipohjan rykmentistä sekä molemmat ajutanttinsa C.G. Wallgren, Savon -jääkärijoukon luutnantti ja Daniel von Fieandt, Karjalan jääkärijoukon -luutnantti. - -Muutamilla räväköillä hypyillä pääsi Onni kapealle, kirkon ohi vievälle -tielle. Pojan tulo tapahtui niin äkkiodottamatta, että Sandelsin ratsu -säikähtäen hypähti sivulle ja oli vähällä nakata selässä-istujan -maahan. - --- Mitä nyt? Mitä sinä kujeilet! -- kivahti Fahlander ja ohjasi -ratsunsa suoraan Onnia kohti. - -Tällä välin olivat Kokko ja Kärki rientäneet kirkkomaan aidalle, jonka -takaa he utelijaina kurkistivat nähdäkseen, mitä tapahtuisi. - --- Tahdon puhella kenraalin kanssa, -- virkkoi Onni hieman peloissaan -äskeisen häiriön johdosta. - -Sandels oli saanut juoksijansa tyyntymään. Viivyttelemättä hän ratsasti -Onnin eteen, kiinnitti suuret silmänsä tähän ja sanoi: - --- Min' oon nähnyt sinut ennenkin, poika! -- - --- Kyllä, Toivalassa, -- vastasi poika katsoen terävästi kenraalia -silmiin. - -Tämmöiset reimat vastaukset miellyttivät Sandelsia samoin kuin -henkilötkin, jotka silmää räpäyttämättä voivat katsoa häntä suoraan -kasvoihin. Hän sanoi sen tähden: - --- Mitä tahdot? Anna tulla joutuin, sillä minulla on kiire! -- - --- Minut on lähetetty Ouluun oppimaan sotatemppuja, jotka osaan jo -entuudestaan, -- vastasi Onni harmistuneena. -- Siikalahden Rujo-ukko -opetti minulle sen taidon jo toista vuotta sitte. Nyt tahdon seurata -Kokon ja Karen mukana ja... -- - --- No, no, hyv' on! -- keskeytti Sandels, jolloin hänen totinen -katseensa hieman kirkastui. -- Mistä olet kotoisin? -- - --- Lehtoniemen kärestä. Iso-isä on nopein hiihtäjä Kuopion -seuduilla. -- - --- Vanhako olet? -- - --- Kuudentoista, seitsemännellätoista. -- - -Kenraali mietti hetkisen, jonka jälkeen sanoi: - --- Olkoon menneeksi! -- Saat seurata mukana. Hae Kokko ja Kärki käsiisi -ja laittaudu kuntoon. Lähtö tapahtuu kohta. -- - -Niin sanoen Sandels pyöräytti heponsa ympäri ja kiisi pois. Hän ehti -kuitenkin kuulla Onnin huutavan täyttä voimiaan: - --- Hurraa, hurraa! Nyt saan minäkin osaltani olla ryssiä hutkimassa! Ja -sitte, -- jatkoi hän itsekseen rientäen huimaa vauhtia kirkkomaalle -takasin ystäviensä luo, -- sitte pääsen käymään kotona tervehtimässä -äitiä ja isoisää ja näyttämässä että olen sittenkin kelvannut -sotamieheksi. -- - -Ja riemuissaan tästä viukoili hän pitkin askelin lumisella -hautausmaalla pysähtyen viimein sille hautakumpareelle, jonne Kokko ja -Kärki olivat ehättäneet hekin päästäkseen joutumasta kiinni -uteliaisuudestaan. - -Kun Sandels oli päässyt muutamia kyynäriä siltä paikalta, jossa Onni -seisoi, sanoi hän taapäin käännähtäen: - --- Jos minulla olisi kymmenen tuhatta tuommoista sotamiestä kuin tuo -poika, niin kahden kuukauden kuluttua tottavieköön julistaisin rauhan -Pietarissa! -- - - - - - - -II. - -Voittoretki. - - - - -1. - - -Maantie Siikajoelta Iisalmelle ja täältä Kuopioon, kulkee aivan läheltä -Pulkkilan ja Piippolan kirkkoja, joista edellinen on pohjoispuolella -jälkimäistä. Näiden kahden kirkon väliä on likipitäin 1 1/4 -peninkulmaa. - -Siihen aikaan, jota tämä kertomus koskee, oli noin keskipalkoilla -mainittujen kirkkojen välimatkaa Niemen muhkea herrastalo, jonka -omistaja oli vanha, virasta eronnut majuri Patrik Jernfält. Polveutuen -eräästä melkein ikivanhasta ruotsalaisesta suvusta, joka jo monta -vuosisataa sitte oli muuttanut Suomeen ja jonka jäsenet aina olivat -tunnetut uutterina maanviljelijöinä, oli Patrik ainoa kolmesta veljestä, -joka oli antautunut sotilasuralle. Hän oli ollut Kustaa III:nen -suomalais-venäläisessä sodassa ja taistellut monissa kahakoissa osaksi -kuninkaan itsensä osaksi urhean Stedingkin johdolla. Kuumassa, 19 -tuntia kestäneessä Porrassalmen tappelussa, kesäkuun 13 p. 1789 oli -Patrik Jernfält jo majuri. Ja hän se juuri johtaen erästä osastoa Savon -jääkäriä otti vastaan Venäjän keisarinnan henkivartio-grenadierien -hyökkäyksen, kun nämä karkasivat heidän kimppuunsa Yrjö Maunu -Sprengtportenin johdolla, joka ennen Venäjän puolelle menoaan oli ollut -Karjalan joukkojen, Savon jalkajääkärien sekä Kymin kartanon ja -Rautalammin pataljoonien päällikkö. Tässä toimessaan hän oli hankkinut -Savon jääkäreille uusia kiväärejä, joilla voi ampua nopeaan ja kauas ja -joita sen vuoksi nimitettiin Sprengtportenin tussareiksi. - -Ja juuri näillä kivääreillä olivat savolaiset varustetut, kun -Sprengtporten koetti viedä henkivartio-grenadierinsä Porrassalmen yli. - -Mutta äkkiä sai Patrik Jernfält tiedon, että hänen jääkäreiltään -puuttui luotia. Urheat suomalaiset seisoivat neuvottomina ja venäläiset -lähenivät yhtämittaa likemmä. - -Tänä sotilaalle niin epätoivoisena hetkenä johtui hänen mieleensä -jotain. - --- Pojat, -- huusi hän, -- onhan meillä vielä nappeja nutuissa! -Koetelkaa niillä! -- - -Tuumasta toimeen. Napit saivat käydä luotien asemasta ja tekivätkin ne -tehoisan vaikutuksen. Yksi tämmöinen luoti sattui Sprengtportenia -rintaan. Hän huusi kaatuessaan suomeksi: - --- Omat koirat purivat! -- - -Venäläiset lyötiin joka paikassa, vaikka heitä oli kappaleen kuudetta -tuhatta miestä, jota vastoin Stedingkin komennettavissa ei ollut täyttä -750 miestä. - -Taistelun loppupuolella kävi Patrik Jemfeltille niin onnettomasti, että -sai kolme luotia vasemman käsivartensa läpi. Lääkärit panivat parastaan -saadakseen ruhjoutuneen jäsenen entiseen kuntoonsa, mutta se oli -mahdotonta. Se täytyi leikata. Sydämmen katkeruudella oli urhea, -sotilas pakoitettu kelpaamattomana palvelukseen pyytämään eroa. -Kustaa III vuodatti kuitenkin öljyä kirvelevään sydämmen haavaan -kiinnittämällä omakäteisesti Miekkatähdistön ritarinmerkin sen kohdalle -hänen rintaansa. - -Patrik Jernfält palasi kotiinsa Niemeen, niin pian kuin haavaltaan -voi. Hän ei kuitenkaan saanut olla kauan kotonaan, kun kuolema kävi -kutsumattomana vieraana kauniissa herrastalossa. Majurin puoliso, hyvä -ja kelpo rouva, joutui viikatemiehen uhriksi. - -Tämä tappio tuntui vieläkin katkerammalta kuin käsivarren menettäminen -ja sen yhteydessä virkaeron ottaminen. Useita kuukausia oli majuri -aivan kuin suunniltaan ja kulki kuin varjo sekä huoneissa että ulkona. - -Mutta suru ei ole ikuista. Monien kokeiden perästä onnistui viimeinkin -majurin tyttären, kahdeksantoista vuotiaan Amalian suorentaa rypyt -isänsä otsalta ja kun hän kerran oli saanut houkutelluksi isänsä -hymyilemään, oli jääkin sulanut. - -Patrik Jernfält huomasi nyt, että hänellä oli yksi ainoa lapsi, -tuo mainittu tytär, jonka edestä hänen tuli elää ja lujalla -tahdonvoimallaan onnistui hänen viimein vaimentaa surun jäydettä niin -paljon, ettei se päässyt haittaamaan hänen jokapäiväisiä askareitaan. - -Kun sota syttyi 1808, joutui Patrik Jernfält uudelleen melkein -suunniltaan, siksi että hän oli kykenemätön astumaan aseisiin. Amalian -oli vaikea tulla toimeen hänen kanssaan. - --- Kerrassaan raukkamaista, etten minä saa olla mukana, -- huokaili -hän. -- Toiset saavat nyt taistella Suomen edestä, mutta minun täytyy -istua kotilieden ääressä, vaikka sekä ruumis että sielu ovat terveet. -Siinä on enemmän, lempo vieköön, enemmän, kuin mitä jaksan kärsiä! -- - -Mutta kun sitte alkoi Suomen armeijan peräytymisretki, tuli majuri -vähitellen miettiväksi. - --- Milloinkahan mahtanevat pysähtyäkään, -- puheli hän tyttärelleen -saatuaan tietää, että Klingspor oli ehtinyt aina Raahen tienoille. -- -Kummallista. Kun olisi saatu pitää Klercker tai Stedingk, niin olisi -pitkänuttujen kopeileminen loppunut hyvin lyhyeen. -- - -Amalia ei vastannut mitään, sillä hän tiesi, ettei se olisi merkinnyt -mitään, kun isä veti tuota nuottiaan. - -Sillä aikaa kun Savon brigaadi levähti Pulkkilan kirkonkylässä, -tapahtui Junnon kylän eteläpuolella aika kova ottelu puolen peninkulmaa -etelään mainitusta kirkonkylästä. Urheaa vastarintaa tehtyään täytyi -Savon jääkärien jotka täällä olivat tulessa, vetäytyä päävoiman -turviin. Ja mikä eniten huolestutti jääkäriä, oli se, että he olivat -kadottaneet rohkean päällikkönsä, erään nuoren luutnantin. He eivät -tienneet, oliko tämä kaatunut vai joutunut vangiksi. - -Nuori luutnantti, joka oli ensi kertaa sodassa, oli kyllä saanut haavan -olkapäähänsä, mutta se ei ollut sen vaarallisempi, kuin että hän voi -laahustaa taistelupaikalta ja päästä illan hämyssä turvalliseen -paikkaan. Kaikeksi onneksi hän tapasi erään Niemen kartanon torpparin, -jonka kyydissä pääsi ajamaan majurin kartanoon. - -Iltamyöhällä saapui haavoittunut sotilas tänne. Niin pian kuin Patrik -Jernfält oli saanut tietää tulon, tuotatti hän sotilaan luokseen, -toimitti tämän itse vuoteeseen ja sitoi haavan. - -Pari päivää makasi haavoittunut tunnottomassa tilassa houraillen, -jolloin häntä huolellisesti hoiti Amalia ja tämän nuori ystävätär, -kaunis Olga Pavluka. Molempien tyttöjen hellä huolenpito vaikutti -viimein sen, että haavoittunut tointui. Paikalle kutsuttu lääkäri -selitti myöskin, ettei haava ollut vaarallinen ja että toipuminen kohta -alkaisi, koska luutnantti muuten oli ruumiiltaan terve ja -turmeltumaton. - -Kun haavoittunut ensi kerran herätessään avasi silmänsä, sattuivat ne -tyttöihin. Hän hämmästyi huomattavasti ja aikoi puhua, mutta samassa -aukeni ovi ja majuri astui huoneeseen. Kun tämä osaaottavasti oli -kysynyt haavoittuneen vointia, tiedusteli hän tämän nimeä. - --- Valter Jernfält, -- kuului hiljaa nuorukaisen huulilta. - --- Valter Jernfält! -- huudahti majuri ja peräytyi pari askelta. Amalia -ja Olga punastuivat korviaan myöten. -- Sitte kai asuu isä Sulkavalla? -Eikö niin? -- - -Valter Jernfält tarkasteli majuria hetkisen ihmettelevin katsein. Sitte -hän virkkoi: - --- Niin, hän asuu Sulkavalla. -- - --- No, mutta jumaliste, minähän ällistyn ihan mykäksi! -- huudahti -majuri. -- Totisesti sinä olet veljenpoikani! Tässä edessäsi näet -majuri Patrik Jernfältin, Jumalan armosta vanhan sotilaan! Hoi Amalia, -tuleppas nyt tänne tervehtimään serkkuasi ja on kai sinullakin, Olga -Pavluka, ystävällinen sana häntä varten. No, mutta tämähän nyt oli -ihmeiden ihme, että sinä tulit tänne, poika! -- - -Valter Jernfältin hämmästys oli niin suuri, kuin olla voi. Alussa voi -hän sanoa ainoastaan: - --- Olenko sitte Niemessä? -- - --- Tietysti, lempo soita, et kai sinä muuallakaan! -- huusi majuri. -- -Tulit tänne melkein puolikuolleena. No, tytöt, mitä siellä kainostellen -seisotte? -- - -Amalia astui ensinnä tervehtimään serkkuansa ja toivotti tämän -tervetulleeksi. Nuori luutnantti loi häneen katseen, joka näytti -sanovan: kaunis olet serkkuni. Sen jälkeen astui Olga Pavluka esiin ja -ojensi luutnantille pienen kätensä. Ja kun nuorukainen katsoi noihin -neidon tummiin, tavattoman syviin silmiin, virtasi läpi koko hänen -voimakkaan vartalonsa outo vavistus. Hän tunsi myöskin, miten Olgan -käsi vavahti tervehtiessä. Oliko tämä ensi kohtaus ehkä ratkaissut -heidän tulevaisuutensa? - --- Jätetään nyt poika rauhaan, -- sanoi majuri, sitte kun tervehdykset -oli vaihdettu. Koeta nyt nukkua, niin pääset jo muutaman päivän -kuluttua jälleen jaloillesi. -- - -Valter Jernfält koetti, mikäli suinkin voi, noudattaa majurin neuvoa, -mutta turhaan. Miten tahansa hän kääntelihekään vuoteellaan, olivatpa -silmät auki tai kiinni, näki hän myötäänsä Olga Pavlukan edessään, tuon -tummakutrisen olennon, jonka huulilla aina päilyi lempeä, raikas hymy -ja jonka suurten silmien syvyyttä ei kukaan olisi voinut mitata. -Viimein hän kuitenkin vaipui unen helmoihin oltuaan valveilla pari -tuntia. - - - - -2. - - -Valter Jernfältin kostuminen kävi hitaammin, kuin luultiin. -Kahdeksantoista päivää oli jo kulunut hänen tulostaan Niemeen ja -silloin vasta onnistuttiin saamaan luoti olkapäästä pois. Mutta tätä -toimenpidettä seurasi niin arveluttava heikkous, ettei lääkäri -kokonaiseen viikkokauteen voinut antaa varmaa lausuntoa, paranisiko -sairas vai menisikö manalle. - -Majuri Patrik Jernfält ikävystyi vieläkin enemmän aikojaan nähdessään -lääkärin epäilevän muodon. Sekin vielä tuskastutti lisäksi, ettei hän -saanut olla sairaan luona niin usein, kuin olisi halunnut. Lääkäri oli -näet sanonut, että ainoastaan suurin hiljaisuus voi vaikuttaa toivotun -käänteen sairaan tilassa. - -Amalia ja Olga Pavluka saivat sentään luvan vuorotellen käydä -hoitamassa haavoittunutta. - -Viimein kuitenkin nuoruuden voima katkasi kuoleman kärjen. Eräänä -päivänä ilmoitti lääkäri, ettei mitään vaaraa enää ollut olemassa ja -kääntyen molempiin tyttöihin hän sanoi merkitsevästi: - --- Tosin on minun taitoni auttanut paljon tässä arveluttavassa -tapauksessa, sen minä uskallan kehaista, mutta ilman teidän apua ja -hellää huolenpitoa ei haavojen polttoa luultavasti olisi saatu -sammumaan. -- - -Amalia kohotti hiljaa ruskeakutrista päätään ja hymyili nuorelle -lääkärille, joka vasta äsken oli saapunut paikkakunnalle, mutta oli -ehtinyt saavuttaa ympärystönsä täyden luottamuksen taitavuudellaan ja -ystävällisellä käytöksellään kaikkia kohtaan. - -Olga Pavluka punastui korviaan myöten ja juoksi kuin hätyytetty hirvi -huoneesta pois. Eteiseen päästyään puhkesi hän suuttuneena itsekseen -sanomaan: - --- Mikä häpeä, etten voinut olla punastumatta. Mitähän Amalia ja setä -siitä sanovat! -- - -Eräänä päivänä, kun Valter Jernfält oli tavallista virkeämpi, sanoi hän -sängyn laidalla istuvalle majurille, sitte kun hetken aikaa oli puheltu -osaksi Sulkavalla asuvasta veljestä osaksi sodasta ja toiveista sen -edullisen jatkumisen suhteen: - --- Mutta sanokaapas, setä, kuka on Olga Pavluka? Varmaankaan ei -suomalainen? -- - --- Mitä sinä hänestä kyselet? -- vastasi majuri kuivasti ja kääntyi -toisanne päin. Mutta nähdessään veljenpoikansa tutkivan katseen olevan -hellittämättä tähdättynä häneen sanoi hän: - --- Neljän päivän perästä täyttää hän 21 vuotta. Siksi toivon sinun -olevan jo niin tervehtyneen, että voit olla pystyssä ja kuulla -kertomusta, miten hän on joutunut hoteihini. -- - -Näin sanottuaan jätti majuri veljenpoikansa kiivain askelin. - --- Kummallista, -- ajatteli tämä, -- jotain täytyy tässä piillä, se on -aivan varmaa. -- - -Kun neljä päivää oli kulunut, astui majuri Patrik Jernfält Amalian ja -Olgan seurassa potilaan huoneeseen, sillä Valter oli vielä liian heikko -ollakseen jalkeilla. Kun kaikki kolme olivat asettuneet istumaan sängyn -ääreen, alkoi majuri: - --- Se joukko, johon minut oli komennettu, nimittäin pataljoona Savon -jalkajääkäri-rykmenttiä, oli asettunut levähtämään Orimattilaan. Oli -kaunis, lämmin kesäpäivä, ja kun sotilaat olivat jokseenkin uuvuksissa -eivätkä vakoilijat olleet keksineet jälkiä vihollisesta, niin sai -puolet joukosta ruveta levolle ja toinen jäädä sillä aikaa vahtiin. -Iltapäivällä tulla lennättää ajutantti kylään tuoden mukanaan tiedon, -että kuningas oli tulossa. Siitäkös elämää ja liikettä leiriin, sillä -jokainen tahtoi näyttäidä siistiltä ja reippaalta majesteetin -tullessa. -- - --- Viimein hän pitkän odotuksen perästä tulikin. Hän kulki pitkin -rintamaa riviltä riville, miehestä mieheen, puheli ystävällisesti ei -ainoastaan upseerien, vaan myöskin sotamiesten kanssa saaden näin -kaikkien mielet puolelleen. Kun hänen seuraavana aamuna piti lähteä -pois ja hän ratsasti taas riviltä riville, sanoi hän vakavasti: - --- Pitäkää, pojat, tarkkaan silmällä, olen kuullut erään kasakkaparven -samoilevan Kelttiin päin! -- - -Nämä sanat saivat meidät vieläkin huomaavimmiksi. Kuninkaan lähdettyä -pidettiin sotaneuvottelu ja siinä päätettiin, että läksisimme -verkalleen marssimaan Keltin varustuksia kohden. Yön tultua läksi -joukko liikkeelle ja kuten ainakin sinä, Valter, tiedät, niin ei -Orimattilasta Kelttiin ole mikään lyhyt matka. Pimeys ja hankaluudet -matkalla olivat myöskin suureksi esteeksi hidastuttamaan nopeutemme -alle tavallisen määrän. - -Mutta vielä ennen päivän koittoa saimme me kasakkojen vahtitulet -näkyviimme. Minun johtooni oli uskottu etujoukko, koska jo lapsuudesta -pitäin tämä paikka oli minulle tuttu. -- - --- Niin, isäni on puhunut usein tuosta onnellisesta nuoruuden ajasta, --- keskeytti luutnantti, jolloin hänen katseensa uinailevin ilmein -merkitsevästi kiintyi Olga Pavlukan kauneihin, punehtuviin kasvoihin. - --- Siitä ei ole nyt aikaa puhua, -- keskeytti vuorostaan majuri -ärähtävällä kärsimättömyydellä, -- ja sen tähden palaan kertomukseeni. -Vankkoja poikia, oikein tottunutta metsänkävijää ja karhunajajaa olivat -joukkoni miehet ja toivoinkin voivani saada heidän avullaan paljon -aikaan, eritoten koska vielä useat heistä tunsivat seudun. - -Nelin kontin ryömien lähenimme siis niin lähelle vahtitulia, että -näimme sekä liekaan pannut hevoset että myöskin miehet ja naiset -leiritulien ympärillä. Tästä oivalsin, etteivät nämä kasakat olleet -saporogeja, sillä tämä heimo aron kansaa ei suvaitse koskaan naisia -mukanaan, vaan houkuttelee joko matkustajia rupeamaan heimon jäseniksi -tahi ryöstää nuoria poikia muista kansoista ja kasvattaa nämä sitte -omien heimotapojensa mukaisesti. Tällä tavoin ovat juuri saporogit -alituiseen voineet pysyä yhtä suurilukuisina. Niin, -- jatkoi majuri, -jonka tapa oli aina lämmöllä kerskata tästä puolivillistä aron -kansasta, -- tahdonpa sanoa teille, ettei ole niinkään helppoa päästä -täysveriseksi saporogiksi, josta tässä sivumennen tahdon mainita. Vähää -ennen sodan syttymistä matkusti eräs rykmentti-tovereistani, -seikkailuhaluinen luonne, mutta muuten kelpo poika, kasakkojen maahan, -sillä häntä huvitti saada omin silmin nähdä tuota merkillistä kansaa, -jonka hetmanina [kasakkapäällikön nimitys] Mazeppa, Kaarlo XII onneton -liittolainen, oli ollut. Täällä ollessaan sai hän kerran nähdä miten -neljä vankkaa miestä halusivat saada täysverisen saporogin -tunnustuksen. Tämä tapahtui erityisen koetuksen kautta. Jokaisen täytyi -pienellä purrella laskea kolmetoista Dniepper-joen vaarallisinta -koskea, joista suurin oli lähemmä 15 jalan korkuinen. Näistä neljästä -onnistui ainoastaan yhden päästä eheänä ja hänet tunnustettiin -täysveriseksi saporogiksi. Kaksi hukkui ja kolmas kääntyi takasin -vaaralliselta taipaleelta jo ensimmäisestä koskesta päästyään. Mutta -nyt kertomukseeni! - -Siitä, että naisia oli vahtitulien ääressä, huomasin, niin kuin jo olen -maininnut, etteivät nämä olleet noita sotaisia saporogeja. Mihin -heimoon kuuluivat nämä sitte? Olivatko donilaisia, ukrainalaisia vai -jajskia? - -Olipa miten oli, heidän sukuperänsä totta puhuen oli minusta saman -tekevä. Siinä oli minusta kylläksi, että he olivat vihollisia. Kun olin -lähettänyt päällikölle sanan jouduttaa päävoiman marssia, sijoitin -vakoilijajoukkoni sopivaan paikkaan pitämään silmällä, mitä tapahtuisi. - -Tähystellessäni erään rohkean ja reippaan ali-upseerin sekä muutamien -vankkakourien jääkärien kanssa muutaman suuren kiven takaa äärimmäisiä -leiritulia, joista olimme tuskin parinkymmenen kyynärän päässä, -yltyivät äänet tulien ympärillä yltymistään ja viimein huomasin, että -kahden keski-ikäisen miehen välillä syntyi riita. Toinen -- se oli -myöskin hurjempi ja luultavasti myöskin riidan alkaja -- osotti usein -erästä kaunista naista, joka pieni lapsi sylissä oli istuutunut -muutamalle mättäälle vähän matkaa nuotiosta. Näin selvästi, miten vaimo -parka tuskallisesti puristi pienokaista rintaansa vasten. - -Kun riitaa oli miesten kesken jatkunut muutamia minuutteja, syöksyi -miehistä hurjempi naisen kimppuun, iski häntä rajusti päähän ja tempasi -lapsen käsiinsä. - -Samassa kuulin ali-upseerin mölisevän karkean kirouksen. Olin niin -kiintynyt katsomaan näkyä edessäni, etten edes välittänyt hänen -murinastaan mitään. Mutta kohta olin sen saapa tietää. - -Hurjistunut mies päästi niin kamalan pilkkanaurun, etten koskaan moista -ole kuullut, potkasi rukoilevaa miestä ja riuhtasi hennon lapsen ilmaan -aikeessa heittää roihuavaan nuotioon. Kaikilta kasakoilta pääsi -yht'aikaa hätähuuto, mutta siihen sekottui samalla kertaa pyssyn -pamahdus. Raivo kasakka laski lapsen pois, huitoi käsillään ilmaa ja -keikahti selkäperin maahan. - --- En voinut kauempaa nähdä moista sydämmetöntä raakuutta turvatonta -lasta kohtaan, -- huusi kersantti ja hyökkäsi esiin, ja kun -pääjoukkomme samassa ehti paikalle, tehtiin ryntäys heti paikalla. -Puolessa tunnissa olivat kasakat saarroksissa. - -Kun taistelu oli tauonnut, oli jo aamukin käsissä. Uneksien ja -ajatellen tuota pöyristyttävää näkyä nuotion ääressä ohjasin melkein -tiedottomana askeleeni sinne päin. - -Äkkiä pysähdytti minut hento parahdus jossain aivan lähellä. Kahden -mättään välissä huomasinkin samassa tuon rääkätyn naisen ja niistä -verijäljistä, joita ulottui jonkun matkaa etemmä, huomasin, että nainen -toinnuttuaan oli laahannut itsensä tähän paikkaan, missä hänen -onnellisesti säilynyt pienokaisensa lepäsi. Syvästä miekan haavasta -päässä oli veri tulvehtinut melkein kuiviin. Muutamien kyynärien päässä -tästä makasi hurjistunut mies kuolleena. Kersantin luoti oli sattunut -keskelle rintaa. - -Sitte kun olin antanut viedä kuolevan kasakkanaisen erääseen pieneen -risumajaan kertoi tämä, että hänen miehensä polveutui eräästä arvossa -pidetystä kasakkaheimosta ja että yksi tämän esi-isistä oli ollut -kasakkapäällikkönä 17 vuosisadan alussa. Hän oli ollut erään -kapinaliiton johtajana, josta syystä oli neljän muun kuulun kasakan -kanssa mestattu Varsovassa. Hurjistunut mies oli ollut joukon -päällikkö. Hän oli joutunut rikollisiin rakkaussuhteisiin nuoren vaimon -kanssa ja viinan vaikutuksesta oli hänen luontonsa hurjistunut -rikokseen. - -Kuolevan kasakkanaisen viimeiset sanat olivat: - --- Jalo herra, te, joka kuulutte siihen kansaan, jolla on enemmän -inhimillisiä tunteita ainakin viattomia lapsia kohtaan, älkää jättäkö -lastani kamalan surman saaliiksi... minä... e -- -- elän... -- - -Enempää onneton kasakkanainen ei ehtinyt sanoa, hän heitti henkensä -ja... - -Parahdus pääsi samassa Olga Pavlukan huulilta ja hän vaipui pyörtyneenä -Amalian syliin. Ja kun hän sitte jonkun ajan perästä virkosi, riensi -hän majurin syliin huudahtaen: - --- Tuo pieni lapsi olin minä! Sanokaa, olenko oikein arvannut? -- - --- Olet, lapseni, -- vastasi Patrik Jernfelt kuivaten suuria hikihelmiä -otsaltaan. -- Sinut se kuoleva äitisi Keltin kylässä jätti minun -huostaani ja Jumala tietää, että aina olen koettanut kasvattaa sinua -niin, että sinusta tulisi hyvä ja hurskas nainen. -- - -Kauan itki Olga katkerasti majurin povea vasten nojaten. Viimein hän -virkkoi: - --- Entä nimeni? Ken on...? -- - --- Ennen kuin äitisi kuoli, onnistui hänen kuiskata nimesi. Sittemmin -olen tutkinut Pietarin arkistoja ja saanutkin sieltä selville, että -eräs kasakkapäällikkö Pavluka v. 1637 nostatti kasakat kapinaan, joka -loppui aivan niin kuin äitisi oli kertonut. -- - --- No, entä isäni sitte? Minne hän joutui? -- kysyi Olga etemmä. - --- Siitä en tiedä, lapseni. Meidän hyökkäyksemme johdosta pakenivat -kasakat ja luultavasti temmattiin isäsi joukon mukaan. Minun huostaani -joutuessasi olit sinä vuoden vanha. Nyt kirjoitamme me 1808 ja sinä -olet siis sen mukaan yhdenkolmatta ikäinen. Paljoa kepeämpi on nyt -ollakseni saatuani ilmaista, kuka sinä olet, mutta, -- jatkoi Patrik -Jernfält otsa synkkänä, -- jos tahdot mennä kansalaistesi pariin, -niin... -- - -Majuri ei ehtinyt lausua ajatustaan loppuun, kun Olga Pavluka nopeasti -vei kätensä hänen huulilleen. - --- Ei, -- virkkoi hän tummat silmänsä säihkyen, -- minä tahdon jäädä -tänne niin... niin... niin kauaksi kuin se minulle suodaan. -- - -Vastauksen sijaan painoi Patrik Jernfält lämpimän suutelon nuoren -kasakkaneidon otsaan ja Amaliakin sulki hänet syliinsä huudahtaen: - --- Ei, siskoseni, sinä et saa jättää meitä! Sinä ja minä, olemmehan -sisaruksia! -- - - - - -3. - - -Valter Jernfält kostui tämän jälkeen taudistaan aimo vauhtia. Mutta -parantavana lääkkeenä tässä oli myöskin se, että molemmat tytöt joka -päivä rohkasivat häntä iloisuudellaan. - -Mutta tervehtymisen kanssa sai jalansijaa myöskin ajatus, että hänen -oli jättäminen Niemi ja sen asukkaat, jotka jo olivat tulleet hänelle -niin rakkaiksi. - -Rakkain näistä kaikista oli kuitenkin Olga. Hän tunsi, miten -lähtemättömäksi oli painunut tämän kuva hänen sydämmensä syvyyteen ja -tämä huomio sai hänet aluksi aivan alakuloiseksi. Miten saisi hän -tietää, olivatko hänen tunteensa löytäneet vastarakkautta? Olisikohan -hän, kuten muutkin etelän lapset yleensä, epävakainen luonteeltaan? Jos -neidolla nyt oli jotain hellempiä tunteita häntä kohtaan, niin mitenkä -hän voisi olla varma siitä, etteivät ne kylmeneisi hänen poissa -ollessaan. - -Tätä ajatellessa tuntui niin kovin tuskalliselta. - -Oli eräs päivä huhtikuun lopulla. Valter Jernfält tunsi itsensä nyt jo -niin voimakkaaksi, että oli päättänyt etsiä käsiinsä sotatoverinsa. -Tämä halu sai vielä kiihdykettä siitä, että hänen lähettämänsä -tiedustelijat olivat saaneet selville, että Sandels oli murtautunut -pois Oulunsalosta ja marssi nyt Ranssilaan päin. - -Päivällispöydässä ilmasi Valter sedän perheelle päätöksensä lähteä -matkalle seuraavana päivänä. Tuskin hän oli ehtinyt lausua loppuun -ajatuksensa, kun hän huomasi miten liikutetuiksi molemmat tytöt tulivat -hänen sanojensa johdosta. Amalia punehtui vienosti ja käänsihe syrjään, -mutta Olga Pavlukan hienot kasvot sävähtivät kalman kalpeiksi. Siinä -oli kylläksi. Nyt hän tiesi, että hänen tunteensa olivat saavuttaneet -vastarakkautta. - --- Siinä teet, poika, lemmon oikein, -- virkkoi majuri. -- Toimettomana -täällä lojua ei ole mikään huvi. Saada nyt minun vaikka ihmeen kautta -vasen käsivarteni takaisin, niin eipä tottavieköön kuluisi monta -tuntia, kun olisin minäkin valmis lähtöön mukanasi. - -Koko iltapuolen päivää vallitsi yleinen alakuloisuus pienessä -perheessä. Amalia istui allapäin alakerroksen salissa ommellen niin -vikkelään, että olisi luullut hänen pitävän saada työnsä määrähetkellä -valmiiksi. Olga näyttäytyi harvoin alhaalla. Hän pysyttelihe -enimmäkseen tyttöjen yhteisessä ylishuoneessa. - -Kun luutnantti sattumalta kulki sen ohi, pysähtyi hän kuuntelemaan. Hän -erotti selvästi nyyhkintää sisästä. Kaksi kertaa hän yritti lähteä -pois, mutta viimein naputti hiljaa oveen. Hänen piti saada puhua kahden -kesken kasakkaneidon kanssa ja hän tiesikin, että tämä se juuri siellä -sisässä oli, koska oli nähnyt äsken ikään serkkunsa alhaalla salissa. - -Ovi avautui ja Olga astui esiin. Ensi katsahdukselta Valteriin lensi -hohtava puna hänen ihanille kasvoilleen. - -Me jätämme mainitsematta, mitä sisässä nuoret keskenään puhelivat. Sen -vain tahdomme lisätä, että kun Valter jätti Olgan, painoi hän -kutrikkaan päänsä tämän rinnoille ja loi rakkautta sädehtivät silmänsä -häneen ja kuiskasi vienosti: - --- Jumala kanssasi, ystäväni. Rukoukseni seuraavat sinua aina! -- - -Varhain seuraavana aamuna Valter Jernfält jätti Niemen saaden mukaansa -pienen perheen sydämmellisimmät onnentoivotukset. Hän oli saanut -matkaoppaakseen erään majurin luotettavimmista rengeistä. Tämän -kehoituksesta suunnattiin kulku ensin Junnoon ja sitte Pelkolaan päin. -Syynä tähän oli se, että huhuttiin everstiluutnantti Obuhowin -asettuneen viidensadan miehen kanssa Pulkkilaan. - - * * * * * - -Se Te Deum [kiitos-jumalanpalvelus], jonka Sandels oli Revonlahden -voiton johdosta antanut pitää, oli tuskin ehditty toimittaa loppuun, -kun eräs hänen ajutanteistaan, luutnantti von Fieandt, riensi hänen -luokseen. - --- Tulimmainen, minkä näköinen olette! -- huudahti Sandels. -- Oletteko -olleet taistelussa? -- - --- En, mutta nyt tiedän, missä Obuhow majailee. -- - --- No, missä? -- - --- Pulkkilassa. -- - --- Tiedättekö myöskin hänen joukkonsa suuruuden? -- - --- Kyllä, erään vangitun ryssän ilmotuksen mukaan ei sitä kuulu olevan -viittä sataa miestä enempää. -- - -Tämä tieto teki Sandelsin, joka koko matkan ajan Oulunsalosta oli ollut -synkkä ja vähäpuheinen, tavattoman puheliaaksi. Hän kutsui heti -sotaneuvottelun kokoon ja siinä päätettiin yksimielisesti hyökätä -Pulkkilassa majailevan venäläisen joukon kimppuun, ja jos mahdollista, -vangita se tai lyödä maahan. - -Tätä tarkoitusta varten brigaadin päällikkö teki seuraavan -suunnittelun: - -Toukokuun ensimäisenä päivänä kohta jälkeen puolenpäivän marssii -everstiluutnantti Fahlander 100 pohjanmaalaisen, yhtä monen Savon -jääkärin sekä Kajaanin pataljoonan kanssa Pelkolan kylän kautta, s.o. -länteen päin ja jatkaisi kulkuaan, kunnes saapuisi Pulkkilan -eteläpuolelle. Täällä pysähtyisi hän Iisalmen tielle katkaistakseen -vihollisen paluumatkan sille taholle. Majuri Berndt Grotenfelt -määrättiin länsipohjan pataljoonan ja sadan jääkärin kanssa seuraamaan -Ranssilasta tulevaa tietä Pulkkilaan. Grotenfeltillä oli mukanaan 2 -kolminaulaista tykkiä luutnantti Svebeliuksen komennossa. Sandels itse -seurasi viime mainittua kolonnaa. - -Muutaman kivenheiton päässä Ranssilan kirkolta oli Onni sijoittunut -eräälle suurelle karpeiselle kivelle, jolta hän oli pyyhkinyt lumen -pois. Nuoren jääkärin ulkomuoto ei ilmaissut ollenkaan väsymystä, -vaikka hän oli raahustanut raskaita matkavarustuksia koko tuon 5 -peninkulman pituisen matkan Oulunsalosta Ranssilaan. Päinvastoin hän -näytti oikein reippaalta ja iloiselta huudahtaen tuon tuostakin -itsekseen: - --- Päästä nyt vain joutuin etelään päin, niin saisi näyttää äidille ja -iso-isälle, että sittenkin olen kelvannut sotamieheksi! -- - --- Koeta kärsiä, poika, -- kuului samassa karkea ääni Onnin takana. - --- Kärsiä! Niin, sillä tavoin, Kokko-isä, voitte sanoa te, jonka koti -on niin kaukana, että sitä tuskin enää muistattekaan, -- sanoi Onni -siihen. - --- Tunnin kuluttua tulee sinun olla valmiina marssiin, -- huomautti -Kokko vastaamatta pojan sanoihin. - -Onni hyppäsi kiveltä alas. - --- Mihin lähdetään? -- kysyi hän tarttuen Kokon käteen. -- -Tiedättekö? -- - --- En. -- - --- Eihän toki vain peräytymään? -- - --- Ei, siitä saat olla varma, poikani. Äsken ikään tapasin Dunckerin ja -hän sanoi näinikään: -- nyt, Kokko-vanhus, saatte kohta näyttää, mihin -kelpaatte. Pitäkää nytkin yhtä luja kurssi kuin Jynkässäkin, niin saat -nähdä, että ryssän töppöset heiluu. -- Niin se kapteeni sanoi. -- - -Kello 2 iltapäivällä toukokuun 1 päivänä läksi Fahlander ja kolme -tuntia myöhemmin Grotenfelt Pulkkilaa kohden. - - * * * * * - -Valter Jernfält oli luottanut liian paljon voimiinsa. Alkumatkasta hän -tunsi itsensä yhtä terveeksi ja virkuksi kuin ennen haavoittumistaan, -mutta Junnon kylään päästessä alkoivat voimat vähetä. Hän katui nyt, -ettei ollut suostunut setänsä kehotukseen ottaa hevosta ja rekeä. Mutta -nyt oli jo myöhäistä korvata tätä laiminlyöntiä, toinen keino täytyi -keksiä. - -Juho, yksi majuri Jernfältin vanhimmista ja uskollisimmista -palvelijoista, kääntyi nyt Valteriin sanoen avomielisesti: - --- Näen luutnantin olevan väsyneemmän, kuin mitä tahdoitte myöntää. -Minäpä tahtoisin puolestani sanoa, ettei kelpaa ollenkaan tuolla tavoin -hoitaa ruumistaan, koska vielä äsken olette olleet sairas. Ottakaa nyt -minua kaulasta kiinni, niin on vakavampi astua. Kas, sillä tavalla! Ei -tässä tarvitse kainostella, sillä ei ole takeita, ettei ryssä minä -tuokiona tahansa karkaa niskaamme. Sen tähden täytyy tässä joutua -riivatun kyytiä kylään. -- - -Juho, ollen kookas ja tavattoman voimakas mies, kuletti luutnanttia -melkein kantamalla lumisohjussa. Tämä omituinen raahustaminen herätti -tietysti suurta huomiota Junnon kylän asukkaissa. Nuorta ja vanhaa -riensi ihmettelemään näitä outoja vieraita. - -Viimein eräs akka älähti: - --- Taivasten tekijä, no ettekö nyt näe, että Juhohan se on, Niemen -majurin renki! - -Ja samassa kun akka oli tämän sanonut, tunsivat Juhon kaikki ja väkeä -kertyi vieraiden ympärille laumottain. Satamalla tulvi kysymyksiä -Juholle. - --- Tämä upseeri on majurin veljenpoika, -- virkkoi Juho saatuaan -viimein sananvuoron. -- Hän on maannut kipeänä kokonaisen kuukauden -Niemessä, niin, aina siitä saakka kun hän täällä tappelussa haavoittui. -Nyt on hän matkalla Ranssilaan. Luuletteko, että tämä tie sinne on -tukossa? -- - --- Ei ole, sen tiedän ihan varmaan, -- vastasi eräs hallavapartainen -valkotukka vanhus, -- mutta upseeri ei näytä vielä oikein toipuneelta -taudistaan. -- - --- Sitä minäkin, -- vastasi Juho. -- Sen tähden olisi hyvä, jos -voisitte hankkia hevosen ja... -- - --- Minulla on, minulla ja sen hän mielellään saa, -- ehätti -valkohapsinen vanhus. - --- Kiitos, ystävä, -- vastasi Valter Jernfält. Rehellisen maksun tulet -saamaan kyydistäsi. -- - --- Häpeä sille, joka maksua ottaa maan puolustajalta, -- arveli ukko. --- Antakaa vain pyyhkiä suoraa päätä Pelkolaan, siellä ei ole -vihollisen näköistäkään. -- - -Luutnantti koetti kaikin mokomin taivuttaa hevosen omistajaa ottamaan -edes jotain korvausta. Ukko toisti entiset sanansa lisäten, että hän -tuntisi itsensä suuresti loukkautuneeksi, jos luutnantti vielä -tyrkyttäisi hänelle maksua, jota hänen omatuntonsa kielsi ottamasta. - --- No, toivotaan sitte, että jonkun kerran voin tehdä sulle -vastapalveluksen, -- vastasi Valter Jernfält, heittäytyi rekeen ja -läksi rivakkaa ravia ajamaan Pelkolaan päin. - -Vapunpäivän iltamyöhällä ehtivät vasta matkustajamme mainittuun kylään. -Asukkaat täällä olivat jo aikoja sitte käyneet levolle, jonka vuoksi -oli jokseenkin vaikea saada yösijaa. Viimein eräs kylän köyhin torppari -lupasi pirttinsä lepopaikaksi luutnantille. Juhon oli onnistunut löytää -muuan tyhjä vaja, jonne hän toimitti hevosen suojaan. Riisuttuaan sen -ja pantuaan ruokaa eteen laittoi hän itselleen vuoteen pehkuihin ja -nukahti heti. - -Se voimattomuus, joka oli vallannut Valter Jernfältin, esti häntä -jatkamasta matkaa varhain seuraavana aamuna, kuten hän oli halunnut. -Koko aamupuolen päivää ja kappaleen iltapuoltakin lepäili hän sen -tähden pirtissä. Mutta kellon lähestyessä viittä tunsi hän itsensä -jälleen kyliin voimistuneeksi matkaa jatkaakseen. Hän käski Juhon -panemaan hevosen valjaisiin. - -Vanha palvelija riensi heti toimittamaan käskyä, mutta jonkun minuutin -kuluttua hän syöksyi sydän kurkussa huohottaen pirttiin huutaen: - --- Luutnantin ei tarvitse matkustaa, ei ensinkään! -- - --- Mitä sinä lörpöttelet, -- kivahti Valter ihmetellen. -- Pane vain -valjaisiin! -- - --- Ei, mutta tulkaahan ulos, niin näette! -- - -Kun Valter Jernfält tuli ulos ja heitti katseensa pohjoiseen päin, -pääsi häneltä ilon ja ihmettelyn huudahdus, sillä tuskin parin pyssyn -kantaman päässä kylästä huomasi hän kaksi pitkää sotilasriviä tulevan -melkein rientomarssissa. - --- Ne ovat savolaisia! -- huudahti hän. -- Näen sen heidän -siniharmaasta univormustaan. Jumalan kiitos, että vielä kerran pääsin -toverini pariin! Riennä nyt kotiisi, Juho. Ja kun jätät hevosen -Junnonkylään, niin anna nämä rahat isännälle. Ellei hän hyvällä tahdo -ottaa niitä vastaan, niin pistä ne reen pohjalle ja livistä sitte -tiehesi. Tervehdi setää Niemessä ja molempia tyttöjä ja sano, että -tunnen itseni jälleen voimakkaaksi päästyäni vain veikkojeni pariin. -Kas niin, mars! Onnea matkalle! - -Savolaisten jääkäri-upseerien ilo ja ihmetys nähdessään ilmi elävänä -edessään tuon jo kuolleeksi tai vangituksi luullun toverinsa oli -tietysti suuri. Ja suurin se oli Sulkavan komppaniassa, johon -luutnantti kuului. - -Osaston levähtäessä Pelkolassa kokoontuivat kaikki upseerit Valterin -ympärille ja nyt täytyi hänen kädestä pitäin, juurta jaksain tehdä -heille selkoa, missä ja miten hän oli ollut tuon onnettoman taistelun -jälkeen Junnon kylässä. Valter tekikin niin, mutta suhteistaan Olga -Pavlukaan ei hän tietysti hiiskunut mitään. Ei maininnut edes tämän -nimeä ainoatakaan kertaa. - --- No, -- virkkoi Fahlander, kun kolonna taasen seisoi valmiina -marssiin, -- luuleeko luutnantti voivansa seurata meitä? -- - --- Kyllä! -- - --- Se hyvä, mutta ei mitään yli voimien. Parempi on päästä ensin -täydellisesti voimiinsa. -- - --- Tunnen itseni kyllin voimakkaaksi. Älkää minua kieltäkö seuraamasta! - --- Tehkää kuten tahdotte, mutta syyttäkää myöskin itseänne, jos -hullusti käy. -- - - - - -4. - - -Jo kymmenen aikaan illalla toukokuun 1 päivänä saapui Grotenfeltin -osasto, jonka mukana Sandelskin oli, Sippulan kylään, joka on noin -puolentoista peninkulmaa Pulkkilasta pohjoiseen. Tässä levähdettiin -pari tuntia, jonka jälkeen marssia jatkettiin verkalleen yötä -myötenkin, sillä Sandelsin tarkoitus oli yllättää vihollinen niin -aikaiseen kuin mahdollista. - -Sippulasta lähetettiin kapteeni Silfverbrand Jynkän kylään hyökkäämään -siellä vihollisen vasemman siiven kimppuun. - -Kun yö oli varsin pimeä, ei edistyminen voinut käydä sanottavan -nopeaan, varsinkin kun vielä paksu lumensohja vaikeutti kulkua. - -Matka kävi pitkin maantietä, kaksi kolmen naulan tykkiä etunenässä, -jääkärit ja hiihtomiehet sivuilla. - -Sandels oli melkein joka paikassa saapuvilla ja mihin vain hän tuli, -tervehdittiin hänen rohkaisevia sanojaan kaikuvilla hurra-huudoiila. - -Tultuaan vasemman siiven äärimmäisten hiihtäjien luota takasin majuri -Grotenfeltin luo, joka luutnantti Svebeliuksen kanssa ratsasti tykkien -takana, sanoi hän: - --- Minua vähän arveluttaa se Fahlanderin joukko. -- - --- Kuinka niin? Mistä syystä? -- kysyi Grotenfelt ihmetellen. - --- Hänellä on niin pitkä taipale kulettavana. Vähilleen viisi -peninkulmaa. -- - --- Jos saan lausua mielipiteeni, -- puuttui luutnantti Svebelius -puheeseen, -- ovat everstiluutnantti Fahlanderin miehet väkeä, joka jo -lapsuudestaan saakka on tottunut viihtymään lumessa ja jäässä. -- - --- Sitä minäkin, -- säesti Grotenfelt. - -Sandels ratsasti jonkun aikaa ääneti. - --- Pulkkilaan ei liene enää kovinkaan pitkälti, -- sanoi hän viimein. - -Ei majuri eikä luutnanttikaan voinut sanoa jälellä olevan taipaleen -pituutta. Tiedusteltuaan jälkijoukon miehiltä sai Sandels kuitenkin -tietää, että matkaa oli vielä viiden virstan verran. - --- No, sitte ei Fahlander ehdi perille vielä kahteenkaan tuntiin, -- -virkkoi brigaadin päällikkö. -- Meillä on siis hyvää... -- - -Hän ei ehtinyt lausettaan loppuun, kun luutnantti Svebelius huudahti: - --- Tottavieköön, perillähän hän jo on! -- - -Sandels kuunteli pari tuokiota. Kohottihe sitte jalustimissa pystyyn ja -huusi taapäin: - --- Toverimme ovat jo taistelussa. Eespäin, pojat! -- - -Taistelun kiihko kuohutti miehiä. Apuun oli jouduttava verileikkiin -ryhtyneille veikoille. Juoksujalassa kiidettiin eteenpäin. Aidat -raskivat, metsikkö kaikui ja pensaat rusentuivat maan tasalle Sandelsin -urhean joukon intomielin rynnistäessä eteenpäin. Vasta kirkonkylään -päästyä, missä venäläiset olivat ahtautuneet jok'ainoaan taloon, -pysähtyi kolonna ja valmistautui ratkaisevaan painettihyökkäykseen. - -Melkein samaan aikaan oli luutnantti von Fieandtin onnistunut anastaa -kasakoilta eräs asema. Muuan toinen osasto oli jo ajoissa älynnyt -hyökkäävät länsipohjalaiset ja pääsi pakenemaan pääjoukon turviin -Pulkkilaan. - -Fahlander oli valinnut erään metsätien voidakseen niin huomaamatta kuin -mahdollista rynnätä venäläisten niskaan, mutta sitä oli kerrassaan -mahdoton kulkea. Sotamiehet upposivat aivan vyötäreitään myöten -lumisohjuun, ja jos he näin ollen olisivat joutuneet vihollisen eteen, -niin ei ainoakaan mies olisi päässyt hengissä. - -Tämän tähden muutti Fahlander matkan suuntaa ja ohjasi kulkunsa läheltä -pappilaa. Mutta tämän kautta huomattiin hänet liian aikaiseen, joten -hänen oli pakko alkaa se taistelu, jonka Sandels muuten oli aikonut -alottaa. - -Nopealla rynnäköllä anastivat savolaiset Kokkolan torpan kirkonkylän -eteläpuolella. Näitä johti kapteeni Duncker. Jonkun matkaa länteenpäin -rynnisti Kajaanin pataljoona urheasti luutnantti Clementeoffin johdolla -vihollista vastaan, sillä aikaa kun pohjolaiset majuri von Essenin -johdolla marssivat Anttilan kartanoa kohden. Etempänä luoteessa -hyökkäsi 80 länsipohjalaista ja 20 Savon jääkäriä kapteeni -Silfverbrandin johdolla Kytömäen torpan kautta ja puhalsivat torpan -vieritse juoksevan Pulkkilan joen poikki kiiruhtaen rientomarssissa -tovereilleen avuksi. - -Kuumin taistelu oli kuitenkin Dunckerin jääkärien kestettävänä, sillä -näiden rintamaa teki venäläisten mieli puhkaista ja avata siten -itselleen tie pakomatkalle. Se oli turhaa. - -Äsken mainittu Kokkolan torppa oli Sulkavan komppanian rintaman edessä. -Mökki paha oli laho ja huono. Luuli, että pieninkin tuulen puuska olisi -voinut kellahuttaa sen kumoon. Katto oli osaksi hävitetty ja oven -rahjus riipsatti yhden saranan varassa. - -Jo venäläisten tullessa seudulle oli torpan väki, mies ja vaimo pienen -lapsen kanssa, paenneet siitä sukulaistensa luo Marttilan kylään. - -Ennen venäläisten ensimmäistä murrosyritystä olivat Kokko, Kärki ja -Onni ynnä muutamat muutkin jääkärit saaneet Dunckerilta käskyn lähteä -vakoilemaan torpan tienoville. Nämä läksivätkin ketjussa ja asettuivat -mökin taa ja sivuille. Ei näkynyt ainoatakaan vihollista. - --- Pitääpä mennä katsomaan, onko väkeä mökissä, -- virkkoi Onni ottaen -pari askelta eteenpäin. - --- Oletko hullu, poika, -- ärähti Kärki tarttuen Onnin käsivarteen. -- -Tuolla aitovierellä on jotain liikkeessä. -- - -Onni tähysteli tarkkaan. Vihdoin hän sanoi: - --- Näkyjä olette, isä Kärki, nähneet. Porsaitahan siellä on -tonkimassa. -- - -Näin sanottuaan hän tempasihe irti ja hiipi varovasti itäisen nurkan -taitse. - --- Niin, niin, -- huusi Kärki, -- mutta pidä varasi, etteivät porsaat -pure tavalla, jota et voi aavistaakaan! -- - -Tuskin oli Onni ehtinyt nurkan toiselle puolelle, kun aidan takaa -kuului pamahduksia. Luotia vinkui kuin rakeita Onnin korvissa, mutta -eivät saaneet aikaan sen pahempaa kuin että yksi lennätti lakin hänen -päästään hyvän matkaa erääseen hiililäjään. - -Muutamilla hyppäyksillä seisoi Onni taas toisten luona. - --- Ähäh, mitä sanoin porsaista, -- virkkoi Kärki nuhdellen. -- Moinen -varomattomuus olisi voinut käydä hyvin kalliiksi. -- - -Heti laukauksien jälkeen hyökkäsivät venäläiset esiin suletuin rivein. -Tämä oli heidän ensimmäinen murrosyrityksensä. - -Hädin tuskin ehtivät vakoilijamme pääjoukon turviin. Vihollinen oli -aivan kintereillä. Ja venäläisten painetit kalskahtivat jo vastakkain -savolaisten kanssa, kun vakoilijat paraiksi ehtivät riviin paikoilleen. - -Dunckerin joukko oli nyt voittamaton. Miehet taistelivat ihmeteltävän -kylmäverisinä ja kuolemaa halveksuen. Venäläiset eivät päässeet -edistymään jalankaan leveyttä. - -Obuhow itse nähtiin mukana murroshyökkäyksessä. Hänen rohkaisevat -sanansa ja hyvä esimerkkinsä eivät kuitenkaan auttaneet. Hänen täytyi -viimein peräytyä, ei kumminkaan kauemma kuin äsken mainitun aidan taa. - --- Olkaa varuillanne, pojat, -- huusi Duncker, joka taukoamatta -piti silmällä vihollisten liikkeitä. -- Kohta ovat ne uudelleen -niskassamme! -- - --- Tulkoot vain samaan löylyyn, -- virkkoi Kokko ilkkuen. - -Hurra-huuto kajahti vastaukseksi näille sanoille, jotka koko joukko oli -kuullut. - -Nojautuen erästä katkennutta puuta vasten seisoi Valter Jernfält -muutaman kyynärän päässä joukosta. Posket olivat entistään kalpeammat. -Näki selvästi, että hän kamppaili väsymyksen kanssa. Hänen ajatuksensa -eivät tällä kertaa olleet vihollisissa, niinkuin toisten, vaan -kauniissa kasakkatytössä. Pitäisikö hänen nyt erota tästä, jota juuri -oli oppinut rakastamaan koko sydämmensä lämmöllä? - --- Ei, -- mutisi hän, -- lempeä sallimus on suojeleva sekä häntä että -minua. -- - -Samassa kuului ääni hänen takanaan: - --- Jos olette väsyksissä, luutnantti Jernfält, ettekä jaksa enää -tapella, niin vetäytykää pois lepäämään. Näin kyllä, että olitte mies -paikallanne ensi rynnäkössä. -- - -Nämä sanat lausui kapteeni Duncker laskien takaapäin kätensä Valterin -olalle. - --- Ei, herra kapteeni, -- vastasi luutnantti pystyyn terhentyen. -- -Minunko mennä lepäämään, kun toiset taistelevat voitosta! Ei! Kunhan -saan vain hengähtää muutaman minuutin, niin olen jälleen valmis! -- - -Duncker ei vastannut erotessaan mitään, mutta siinä katseessa, jonka -hän ajatuksiinsa uudelleen vaipuneeseen luutnanttiin loi, huomasi -selvään ihmettelyä. - -Äkkiä alkoi kirkonkylän pohjoispuolelta kuulua tiheää ampumista. -Venäläisten etuvahdit riensivät pikamarssissa sinne ja niiden -kintereillä Sandelsin urhea, taiston haluinen joukko. Luutnantti -Svebelius pani paikalla kaksi tykkiään paukkumaan. Hyvin tähdätyt -luodit kumahtelivat milloin minkin talon seinään kylässä, missä -venäläiset olivat. Tämä sekä kiivas kiväärituli pakottivat venäläiset -pois asemiltaan. - -Kun Kokkolan torpan luona oleva venäläisjoukko huomasi tämän, syöksähti -se taas esiin koettamaan toista murrosyritystä. Mutta tälläkin kertaa -seisoi savolaisten rintama vankkana kuin vuoren seinä. - -Niin pian kuin Valter Jernfält oli huomannut vihollisen käyvän uuteen -hyökkäykseen, riensi hän paikoilleen riviin. Väsymys oli unohtunut -kerrassaan. Koko hänen olentonsa paloi halusta saada näyttää -Dunckerille, joka taisteli lähellä häntä, että hän ansaitsi kunniakkaan -paikan tämän urhojen riveissä. Hän tappeli ensi rivissä ja jakeli -vuoroin oikealle vuoroin vasemmalle niin voimakkaita iskuja, että -moskovalaisia kepertyi mies toisensa jälkeen. - -Hän oli tuohtunut tulisimmilleen ja taisteluinnoissaan joutui -jokseenkin kauas vihollisten keskelle. Hänet saarrettiin, surma aukoi -hirvittävää kitaansa kaikkialla hänen ympärillään. - -Onni, jonka silmä ehti kaikkialle, huomasi toki ajoissa vaaran ja -ilmoitti siitä Kokolle ja Kärelle. Muutamissa minuuteissa oli tuon -epätoivon vimmalla kamppailevan Valter Jernfältin ympärillä oleva -hurjistunut venäläisjoukkio masennettu ja luutnantti vapautettu, juuri -kuin kolme venäläistä oli iskenyt kiinni tehdäkseen hänet vangiksi. - -Tässä toisessa rynnäkössä sai everstiluutnantti Obuhow kaksi haavaa. -Hänen sotilaansa taistelivat kylläkin urheasti, mutta huomatessaan -päällikkönsä haavoittuvan menettivät he miehuutensa ja peräytyivät -Anttilan kartanoon, jonne myöskin kirkonkylästä karkoitetut saapuivat. - -Kauan ei kulunut, ennenkuin venäläiset joutuivat umpisaarroksiin. - --- Höyhentäkää, minkä jaksatte, -- huusi Sandels luutnantti -Svebeliukselle osottaen kartanoon päin. -- Ei ainoakaan rysää saa -päästä pois. -- - -Svebelius vedätti tykit esiin ja aikoi ryhtyä ampumaan, mutta silloin -saapui sanantuoja ilmoittamaan, että Obuhow antautuu. Suomalaisten tuli -lakkautettiin heti. - -Kun Sandels antautumisen jälkeen astui siihen huoneeseen, missä -haavoittunut Obuhow oli, tapasi hän tämän pitkällään eräällä -sänkyrähjällä huolellisesti sotalippuihinsa kietoutuneena. Hän huomasi -kyllä venäläisen uhkamielisen katseen, mutta ollen jalo sekä ihmisenä -että sotilaana valtasi hänet jonkullainen kunnioituksen tunne -nähdessään tämän vastustajansa menettelyn. - -Venäläisten puolella saatiin pelastetuksi ainoastaan kaksi pienempää -kenttätykkiä ja neljä viisi miestä. Urhea Serbin, toinen Mogilevin -rykmentin kapteeneista, johti nämä kaikessa hiljaisuudessa pois -pälkähästä ennen Anttilan talon saartoa. Sen jälkeen tämä pieni joukkio -yhtyi kenraali Tutshkowiin, joka peräytyi Klingsporin armeijan tieltä. - -Kun suomalaiset taiston tauottua olivat taasen asettuneet rintamaan, -ratsasti brigaadin päällikkö pitkin rivejä ja kiitti miehiä. Kauvimmin -viipyi hän Fahlanderin joukon luona ilmaisten erityisen mielihyvänsä -varsinkin Sulkavan komppanialle. - -Hänen lähdettyään meni Valter Jernfält Kokon luo ja sanoi; - --- Sinäkö se äsken pelastit minut surman suusta? -- - --- En, luutnantti, -- vastasi Kokko, -- tuolla pelastaja on. Hän se -ensinnä vaaran huomasi ja ilmoitti sen meille. Ja kun teitä olivat -raastamaisillaan saaliikseen, niin hän se juuri kolhi sen miehen -maahan, joka teidän kurkkuunne pyrki käsiksi. -- - -Näin sanoen Kokko osotti korviaan myöten punottavaan Onniin, joka -kainostellen oli vetäytynyt Kokon selän taa. - --- Niin se taisi ollakin, nythän tunnen sinut, -- virkkoi Valter -taputtaen Onnia olkapäähän. - --- Sinähän muistaakseni houkuttelit ryssät ensi kerran Kokkolan torpan -luona aidan takaa esiin ja menetit mylläkässä lakkisi? -- - --- Minähän se, -- vastasi Onni matalalla äänellä. - --- Ensimmäinen opinnäytteesi on onnistunut odottamattoman hyvin. -Sinusta tulee aikaa myöten parhaita sotilaitamme, kunhan vain jatkat -samaan tapaan. -- - -Luutnantin lähdettyä pois heitti Onni lähinnä seisoviin katseen, josta -voi lukea: näittekö nyt mihin poika kelpaa. Uskaltakaapas sanoa vielä -pojaksi. - - - - -5. - - -Hammasta purren ja kiroillen mittaili urhea kapteeni Malm aamulla -aikaisin toukokuun 10 päivänä kiivain askelin Iisalmen kirkon edustaa. -Hän oli joukkoineen seisonut aseissa koko yön hautausmaalle -piiloutuneena odotellen niitä venäläisiä, jotka huhun mukaan aikoivat -hyökätä mainittuun paikkaan, missä vihollisella oli useampia -varastomakasiineja. - -Tietämättä siitä, että kenraali Klercker, ylikomentaja Oulussa, oli -lähettänyt majuri Bosinin hävittämään Juuassa venäläisten varastoja, -oli Sandels jo käskenyt Piipossa olevan Grotenfeltin lähettämään 50 -miestä ja yhden upseerin anastamaan makasiineja Iisalmessa. Tämän sai -tehdäkseen luutnantti Clementeoff. Myöhemmin tuli käsky Klingsporilta, -että Sandels antaisi 150 miehen mennä viime mainittuun paikkaan ja, jos -mahdollista, myöskin Kuopioon ottamaan kiinni venäläiset kuormastot ja -hävittämään makasiinit. Tämän tehtävän uskoi Sandels urhealle Malmille, -joka 80 länsipohjalaisen ja 20 savolaisen kanssa läksi matkalle. - -Kun Malm täten saavutti muut joukot Iisalmessa, katsoi hän itsensä -kyllin vahvaksi uskaltaakseen käydä ahdistelevan vihollisen kimppuun. - -Mutta juuri hänen kiroillessaan, niin kuin edellä mainittiin, ja -tömistäessään maata lämpimikseen, kun näet yöllä oli ollut tavallisen -kolakka, tulee eräs talonpoika aika hamppua tieltä esiin ja pyytää -saada puhutella suomalaista päällikköä. - --- Mikä hätänä? -- kysäsi Malm, josta oli mieleen tämä -yksitoikkoisuuden keskeytys. - --- Vihollinen on kaikessa rauhassa majaillut tänä yönä Taipaleen -kylässä. -- - --- Valehtelet! -- kiljasi kapteeni Malm. - --- En, en valehtele. Totta kai sen tiennen, kun olen samasta -kylästä. -- - --- Paljoko vihollisen väkeä on? -- - --- Eipä paljo päälle puolentoista sadan. -- - -Kapteeni Malmilla oli heti valmiina urhea päätös. Se oli omiaan tuolle -urhealle sotilaalle. Hän lähetti heti paikalla sanan luutnantti -Burmanille, joka puolen joukon kanssa oli piiloutunut erään -metsätöyrään taa kirkon eteläpuolella, että tämä kiiruimman kautta -rientäisi takasin. - --- Luutnantti, -- huudahti hän Burmanille tämän tultua takasin, -- nyt -voimme näpistää hengiltä jok'ainoan ryssän näillä tienoin! -- - --- Mutta minähän en näe yhtään, -- ihmetteli Burman ympärilleen -katsoen. - -Kapteeni Malm teki nyt selkoa Taipaleen miehen kertomuksesta. - --- Jos siihen voisi luottaa, -- arveli luutnantti uskomattomana. - --- Epäilettekö sitte? -- - --- Kyllä, totta puhuen, minua epäilyttää. -- - --- No, kutsukaa mies tänne uudelleen, niin saamme nähdä, puhuuko hän -ristiin. -- - -Pitkän etsimisen perästä palasi luutnantti Burman tyhjin toimin. -Talonpoika oli aikoja sitte laputtanut tiehensä. Hän sanoi lopuksi: - --- Aavistukseni pitää sittenkin paikkansa. Mies on laskenut pitkän -valheen. -- - -Mitään vastaamatta kapteeni Malm kulki kiivaasti edestakasin. Viimein -hän äkkiä pysähtyen Burmanin eteen sanoi: - --- Luulen kuitenkin, että mies on puhunut täyttä totta ja sen tähden -olen päättänyt ottaa asiasta lähempää selkoa. -- - --- Kapteeni tekee mielensä mukaan, -- vastasi luutnantti, -- mutta -muistakaa, että olen teitä varoittanut. -- - -Välittämättä luutnantin sanoista jatkoi kapteeni Malm: - --- Meidän täytyy välttämättömästi saada nuo 150 ryssää käsiimme. Muuten -ehkäiseisivät ne hyökkäyksemme Kuopioon. -- - -Tunnin perästä tämän jälkeen läksi Malmin joukko rientomarssissa -Taipaletta kohden. Kulku ei kuitenkaan käynyt maantietä myöten, koska -vihollinen tämän kautta olisi saanut liian aikaiseen tiedon heidän -lähenemisestään. Kapteeni Malm teki siis puolentoista peninkulman -pituisen kierroksen Kilpijärvelle päin. - -Saavuttuaan Taipaleeseen tapasi hän täällä erään pitkänpuoleisen, -siististi puetun miehen, joka kertoi, että venäläiset olivat tunti -sitte lähteneet kylästä matkoihinsa. - -Malm hämmästyi. Mokoma rasittava matka oli siis mennyt puille -paljaille. Se suututti sanomattomasti. - --- Nimenne, herrani? -- kysyi kapteeni epäluuloisesti - --- Boisman. -- - --- Ah, luultavasti sama maanmittari Boisman, joka yhdessä Keinäsen, -Erkki Ollikaisen, Risto Hokkasen ynnä muiden kansaa tappelitte joku -vuosi sitte Iisalmella? -- - --- Niin juuri. Ja te olette kapteeni Malm. Haavani eivät tosin vielä -ole aivan terveet, mutta tahdon auttaa teitä vointini mukaan. -- - --- Se hyvä. Tunnetteko seudun? -- - --- Totta kai, koska olen jo pitemmän aikaa ollut, täällä -maanmittarina. -- - --- Te voitte siis tehdä minulle kelpo palveluksen neuvoilla ja -tiedoilla. Ensiksi siis: näittekö, mihin päin vihollinen läksi? -- - --- Iisalmelle. -- - -Kapteeni Malm hypähti. - --- Tuli ja leimaus! -- kiljasi hän. -- Ja minä kun en jättänyt sinne -riittävästi väkeä! -- - --- Tyyntykää, kapteeni. Tiedän hyvän keinon, jos vain sen -hyväksytte. -- - --- Antaa tulla joutuin. -- - --- Lähtekää heti paikalla ajamaan vihollista takaa. -- - --- Mutta sehän on jo liian kaukana, -- - --- Kyllä, kyllä, -- myönteli maanmittari, -- mutta... -- - --- Mahdotonta on sitä enää saavuttaa. -- - --- Eipä niinkään. Jos tottelette minun neuvoani, niin teidän pitää -lyödä vihollinen Kapakan torpan luona. -- - --- No, mutta kukas osaa sinne metsän kautta? -- - --- Minä lähden oppaaksi. -- - --- Oivallista! -- huudahti kapteeni Malm ja puristi voimakkaasti -Boismanin kättä. -- Nyt ei kelpaa kuhnailla! --- - -Luutnantti Clementeoff sai heti käskyn lähteä matkalle muutamien Savon -jääkärien (näiden joukossa Kokko, Kärki ja Onni), sekä 50 Kajaanin -pataljoonan miehen kanssa maanmittari Boismanin opastamana. Pieni -joukko läksi samassa liikkeelle toverien raikkaiden hurrahoutojen -kaikuessa. - -Kun se oli kadonnut metsään, alkoi luutnantti Burman vähitellen lähetä -Iisalmen maantietä asettuakseen ryssille vastaan, jos Clementeoffin -olisi onnistunut saartaa ne. - - - - -6. - - -Kapakan torpassa asusti Pekka Harinen, Kustaa III:n Venäjän sodan -aikuinen sotavanhus. Nyt olivat ukko Harisen haivenet harmaassa, -jäykistyneet olivat käsivarret, niin ettei hän enää voinut liikkua niin -vapaasti kuin ennen. Tämän tähden täytyi hänen myöskin vaikka -vastenmielisesti pysyä kotona, kun saapui sanoma sodan syttymisestä. Se -kirveli tietysti kovin, mutta mikäs auttoi! Vaijeten ja mitään voimatta -täytyi ukko Harisen nähdä, miten Suomen pojat menivät maataan -puolustamaan. - -Ukon ainoa lohtu oli hänen poikansapoika Mikko. Tämä oli 20 vuoden -ikäinen ja hoiti torpan toimia kuin aika mies, niin että sekä hän että -Pekka Harinen tulivat toimeen hyvin. - -Mikko oli iloinen veitikka. Harvoin tämän maailman surut ja huolet -häntä painelivat. Mutta tämä iloisuus loppui äkkiä Mikon täyttäessä 19 -vuotta. Silloin nähtiin hänet käyskelevän yksinään, alla päin ja -pahoilla mielin. - -Pekka Harinen tuli alussa levottomaksi ravakan Mikkonsa tähden. Hän -luuli, että tämä varmaankin oli sairastunut, mutta päästyään sittemmin -selville taudin oikeasta laadusta, tyyntyi hän heti vaikkakin haikeasti -päivitellen pojanpoikaansa. - -Pari sataa kyynärää kauemma metsään päin oli laajalti muokattu paikka. -Keskellä tätä koheni hyvin rakennettu talonpoikaistalo, jonka omisti -tyly ja itara Antti Sormunen. Tällä oli Elsa-niminen tytär, vuotta -nuorempi Mikkoa. - -Lapsina olivat nämä yhdessä leikkineet. Vuosien vieriessä oli -lapsellinen rakkaus muuttunut lämpimämmäksi eikä kulunut kovin kauvaa, -kun he tunnustivat toisilleen sydämmensä hellimmät tunteet. - -Antin suostumusta avioliittoon Elsan kanssa oli paljoa vaikeampaa -saada, kuin mitä Mikko oli aavistanut. Rikas talonpoika oli näet jo -luvannut tyttärensä Maaningan Vennulle. Kun Mikko ilmoitti asiansa -Antille, ajoi tämä hänet muitta mutkitta ovesta ulos. - --- Älä ole tietävinäsi mokomasta pohatasta mitään, -- neuvoi Pekka -Harinen, kun hän samana päivänä, jolloin tapaukset Taipaleessa -alkoivat kehittyä, puheli asiasta pojanpoikansa kanssa. -- Pahalla on -paha palkkanakin ja pane mieleesi, ettei Antti Sormusella ole puhdas -omatunto. Jumala yksin tietää, millä tavalla hän on rikkautensa -haalinut. Ja jos on totta, että isäin pahat teot seuraavat lapsia -kolmanteen ja neljänteen polveen, niin ei ole mikään onni naida hänen -tytärtään. Sen tahdon sulle... -- - --- Riittää, riittää jo, -- keskeytti Mikko. Mitä se Elsaan kuuluu, jos -hänen isänsä on huonossa huudossa. Tyttö kärsii kyllä sitä -ajatellessaan, sen tiedän liiankin hyvin. -- - -Pekka Harinen oli ääneti hyvän aikaa. Viimein hän sanoi tutkivasti -katsoen pojanpoikaansa: - --- Sinä siis pidät Elsasta? -- - --- Kyllä, iso-isä. -- - --- Todellako? -- - --- Todella. -- - --- Entä hän? Onko hänkin samaa mieltä sinua kohtaan? -- - --- On. -- - --- Hyvä! Pysykää lujina rakkaudessanne, te saavutatte viimein -tarkoituksenne. -- - -Mikko aikoi vastata, mutta samassa tulla huhkii Antti Sormusen renki -sydän kurkussa pirttiin. Hänen takanaan uikutti keski-ikäinen mies. - --- Hukassa ollaan! Ne ovat täällä! -- kirkui renki hyvän matkan päästä. - --- Kutka ne? -- kysyi Pekka Harinen pystyyn kavahtaen. -- Ryssätkö? -- - --- Niin juuri. -- - --- Totta vieköön, Maaningan Vennuhan se sieltä tulee, -- ihmetteli -Mikko tarkastaessaan linkuttavaa, joka tällä välin oli tullut lähemmä. - --- Niin on, -- vastasi renki. -- Tiedäthän, että hän aikoo naida -talonpojan tyttären. Hän oli juuri tulossa sopimaan lopullisesti -kaupoista, kun vihollinen yllätti hänet tuolla tien taipeessa. Eräs -luoti osui vasempaan pohkeeseen, jonka tähden hän tarvitsee lepoa. -- - -Mikko kalpeni kuullessaan rengin puhuvan naimisista. Viimein sai hän -toki vaimennetuksi kuohuvaa mieltään niin paljon, että voi vastata: - --- Tietäähän hän, missä Antti Sormusen talo on. Miksi hän ei mene -sinne? - -Selvään kuulosti ivaa näissä Mikon sanoissa, jotka hän lausui niin -kovasti, että lähellä oleva Vennu ne kuuli. - --- Olisin mennytkin, ellei vihollinen olisi vallannut koko metsää, -- -virkkoi Maaningan mies, -- Mutta nyt... -- - -Samassa renki älähti: - --- Kas tuolla rinteessä! Siellä ne pirut jo ovat! -- - --- Pirttiin joutuin! -- huusi Pekka Harinen, - --- Siellä on pari kelpo luodikkoa ja niillä... -- - -Samassa hän tuuppasi Maaningan Vennun ja rengin tupaan. Hän itse tuli -Mikon kanssa hiljaa perästä. - --- Telki oveen, -- komensi Pekka Harinen. - --- Sitten asetut sinä, Mikko, tuon ikkunan eteen ja minä tämän. Ja jos -sitte ryssän mieli tekee pistää nenänsä tänne, niin tiedät, mitä on -tehtävä. -- - -Mikko vastasi ainoastaan äänettömällä pään nyökkäyksellä. - -Venäläinen osasto kulki kolmessa joukossa. Kun ensimmäinen oli ehtinyt -Kapakan torpan edustalle, sanoi upseeri osottaen pirttiin päin: - --- Asukkaat näyttävät olevan sieltä tipotiessään. -- - --- Eipä niinkään, -- tokasi lähinnä seisova mies savupiippua osottaen, --- sieltä nousee savua. -- - --- Tosiaankin, -- säesti päällikkö. -- Sitte kai saamme oppaan -Iisalmelle. -- - -Samassa lähenivät venäläiset torppaa. - --- Saatana! -- murahti Pekka Harinen heittäen kovasti voivottelevaan -Maaningan Vennuun halveksivan katseen. -- Nyt se alkaa, Mikko. -Näytetään, että näissä pojissa on pontta enemmän kuin Antti Sormusen -rengissä ja tulevassa vävypojassa, senkin rahjuksissa. -- - -Pekka ja Mikko aikoivat juuri laukaista, mutta samassa pamahti metsästä -pari laukausta. Kolme venäläistä kaatui ja muut alkoivat juosta kuin -päättömät kanat, vaikka päällikkö pani parastaan saadakseen heitä -pysymään järjestyksessä. - -Syynä venäläisten häiriöön oli laukaus metsästä ja kaatuneet toverit -sekä luutnantti Clementeoffin nopsa pistinhyökkäys. - -Clementeoff oli näet ajoissa ehtinyt perille tehdäkseen jyrkän lopun -venäläisten aikeista. - -Kun Pekka Harinen näki suomalaisten hyökkäävän esiin, irroitti hän -nopsasti teljen ovelta, putkasi sen auki ja törmäisi ulos huutaen: - --- Hurraa! Meikäläiset ovat täällä! Kuolema ryssille! -- - -Äkkinäisen hyökkäyksen johdosta venäläiset hätääntyneinä syöksyivät -suin päin metsään. Päällikkö latmisti ensimmäisenä. - -Melkein samaan rymäkkään ehti luutnantti Burmankin. Nähtyään -venäläisten pakenevan hän huudahti: - --- Lempo jos pääsevät karkuun! Silloin varmaankin saavat tietää, että -Kuopiossa on varusasema! -- - -Mikko astuu samassa esiin ja sanoo: - --- Herra! Ei ainoatakaan ryssää tarvitse päästää pakoon. Metsän läpi -vie kaksi tietä. Miehittäkää niiden kummatkin päät ja... -- - --- Hyv' on poika! -- keskeytti luutnantti. -- Jos viet meidät sinne, -niin teet suuren palveluksen. -- - -Kohta tämän jälkeen oli Burman muodostanut jääkäriketjun metsään eikä -ehtinyt kulkea kau'aa, kun jok'ainoa tiehensä hiipivä venäläinen oli -estetty etenemästä. Ainoastaan kuuden miehen onnistui päästä ketjun -läpi, mutta näidenkään vapaus ei tullut pitkä-ikäiseksi, sillä jo -seuraavana päivänä ammuttiin heistä kaksi ja neljä muuta vangittiin. - - * * * * * - -Metsään muodostetussa ketjussa olivat ystävämme Kokko, Kärki ja Onni -aivan lähellä toisiaan. Mikäli tilaisuus salli hauskuttelivat he -itseään puhellen ja nauraen. - --- Saa sanoa, että ryssä on joutunut suorastaan satimeen, -- virkkoi -Kokko. - --- Ihan ja siitä on kiittäminen maanmittaria, -- säesti Kärki. - -Onni, joka hänkin tahtoi saada äänensä kuuluviin, sanoi: - --- Taitaa se olla reima mies se maanmittari, minkä minä olen hänestä -kuullut kerrottavan. -- - --- Ahah, tuolla ryömii eräs pitkätakki, -- kuiskasi Kokko kyyristyen -erään pensaan taa. - -Muut seurasivat esimerkkiä ja kun venäläinen oli aivan heidän -kohdallaan, kavahti Kärki pystyyn. - --- Antaudu, -- kiljasi hän karskisti ja kohotti kiväärin poskelleen. - -Venäläinen, joka alussa ei huomannut toisia suomalaisia, tahtoi koettaa -onneaan ja livistää tiehensä, mutta samassa kohahtivat Kokko ja Onnikin -jaloilleen. - -Kun moskovalainen huomasi kaiken vastustuksen turhaksi, antautui hän -ruikuttaen, että henki säästettäisiin. - -Melkein samalla tavoin kävi muidenkin venäläisten vangitseminen. -Clementeoff ei kadottanut ainoatakaan miestä eikä myöskään Burman. - -Sillä aikaa kun kolme ystäväämme olivat riisumassa venäläisten aseita, -kuului selviä valitushuutoja lähistöltä ja ennen pitkää saivatkin he -nähdä erään nuoren, kauniin tytön, joka itkien turvasi erästä -keski-ikäistä miestä, joka tuskin voi askeltakaan ottaa päästämättä -parahdusta. - -Toiselta taholta lähenivät Pekka Harinen ja Mikko, kummallakin aseena -luodikkonsa. - -Kun viime mainittu huomasi nuoren tytön ja tämän seuralaisen, riensi -hän näiden luo. - --- Herra varjele, ethän vain ole haavoittunut, Elsa? -- hätäili hän -ollen olevinaan huomaamatta Antti Sormusta. - --- En ole, mutta isä, -- vastasi nuori tyttö nyyhkyttäen. - --- Missä haava? -- - --- Tässä, tässä! Oi, miten kirvelee! Tuntuu kuin tulessa olisi, -vaikeroi Antti Sormunen näyttäen vasempaa olkapäätään. - --- Käy tähän pitkällesi, -- kehoitti Kokko, joka samassa tuli paikalle -ja osotti erästä mätästä. -- On minussa vähän välskärin vikaa, -veikkoseni. Ahaa, sin'oot saanut luodin olkapaähäsi. Sitte ei tule -mitään, minä en saa sitä pois. Mutta miten se sinne osui? -- - -Kovasti nyyhkien kertoi Elsa, että venäläiset olivat äkkiarvaamatta -karanneet heidän päälleen. Ja kun vastustaminen oli hyödytöntä olivat -he päättäneet paeta. Tällä matkalla oli vihollinen kuitenkin saanut -heidät näkyviinsä ja ampunut muutamia laukauksia. Kaikki luodit olivat -menneet ohi paitsi yhtä. Ja se puuttui ukko Antin olkapäähän. - --- Missä on talosi? -- kysäsi äkkiä Kokko. - -Antti Sormunen oli mennyt tainnoksiin eikä voinut vastata. Sen sijaan -sanoi Elsa: - --- Vähän matkaa tästä tuolla metsässä. -- - --- Oliko ryssiä miten paljon? -- - --- En minä niitä ehtinyt lukea, mutta mikäli voin nähdä, viidenkymmenen -paikoille. -- - --- Tuhat tulimaista, -- kivahti Kokko, -- joutuin, Onni, juoksemaan -luutnantti Burmanin luo. Vihollinen ei saa päästä ehein nahoin! -- - -Onni katosi heti. Seuraus hänen ilmiannostaan oli se, että venäläiset -saarrettiin Antti Sormusen pirttiin, jonka he olivat miehittäneet. - -Etteivät Burmanin miehet olisi joutuneet ilmeisen tulen alle -marssiessaan avoimen kedon poikki, joka ympäröi pirttiä, lähetti -luutnantti erään venäläisen vangin toveriensa luo. Tämä kertoi näille, -että koko toinen venäläinen joukko oli riisunut aseensa. - -Tämä vaikutti. Ja kun luutnantti Burman antaakseen vielä vahvistusta -tämän lähetin sanoille, antoi hyvällaisesti tulta ja luotia metsän -rinteestä, marssi 40 tervettä sotamiestä päällikköineen Antti Sormusen -pirtistä ulos ja antautui vangiksi. - -Tämän tapahtuessa oli Pekka Harisella ja Mikolla vähän syrjempänä -pitkä ja vilkas keskustelu. Ja kun tämä oli lopussa, meni vanhus -pojanpoikansa kanssa suoraan luutnantti Burmanin luo ja puhutteli häntä -näin: - --- Herra, minä olen jo vanha mies enkä jaksa enää liikkua sotajoukon -mukana. Oli kumminkin aika, jolloin minä olin yhtä rohkea ja nopsa kuin -teidänkin poikanne näkyivät tänään olleen ja silloin oli ottelu -vihollisen kanssa kuin huvia. Tämä poika tässä on pojanpoikani. Hänellä -on Jumalan kiitos sama sisu kuin minullakin ja sen tähden tahtoisin -pyytää, että hän saisi seurata teitä vaikkapa vain oppaanakin aluksi. -Parempaa seudun tuntijaa ei näillä tienoin ole. -- - -Burman mittaili muutaman hetken silmillään Mikon kookasta vartta ja ne -kirkastuivat sikäli, mikäli hän tarkasteli ukon pojanpoikaa. - --- Saat lähteä mukaan, -- sanoi hän viimein. -- Oletko heti valmis -lähtöön? -- - --- Olen, vastasi Mikko iloisesti ja syleili iso-isäänsä. Sitte riensi -hän Elsan luo, joka oli polvillaan vielä tainnoksissa olevan isänsä -ääressä. Hän ilmoitti lemmitylleen päätöksensä ruveta sotamieheksi ja -tällä tavoin ansaita Antti Sormusen suostumuksen. - -Raukea hymy kaunisti nuoren tytön huulia, kun tämä ojensi kätensä -Mikolle ja sanoi: - --- Mene vain, Mikko! Sinä tiedät, että voit luottaa uskollisuuteeni. -Mutta tuletko isää enää näkemään, se on tietämätöntä. -- - --- Toivotaan parasta. Jää hyvästi, rakkahin Elsa! -- - --- Hyvästi! Jumala kanssasi! -- - -Suutelo vielä ja Pekka Harisen reipas pojanpoika oli poissa. - - - - -7. - - -Elämä Niemessä Valter Jernfältin lähdön jälkeisinä päivinä oli ikävää -ja yksitoikkoista, kuten tavallista rakkaan ystävän lähdettyä joko -ainaiseksi tai epämääräiseksi ajaksi. - -Patrik Jernfält oli sietämättömän äreä ja pitkät ajat voi hän kävellen -edestakaisin työhuoneessaan höpistä itsekseen minkä mitäkin. - -Eräänä päivänä ilmaisi hän Amalialle, että hän suoraan sanoen oli -suutuksissaan siitä, että Valter oli pakoitettu jättämään hänet -entiseen kolkkoon elämään. - --- Mutta olenhan minä ja Olga sinulla, -- sanoi Amalia hyväillen ukon -poskia. - --- Onhan tuo sitäkin, lapseni, mutta toista on kuulla puhuttavan -tykkien jyskeestä ja miekkojen kalskeesta; silmiensä edessä näkee -kirottujen pitkätakkien juoksevan kuin... -- - --- No, no, setäkulta, -- keskeytti kaunis kasakkatyttö, joka oli -hiipinyt majurin selän taa ja pannut sormensa tämän huulille, -- -elämmehän me kaikessa rauhassa täällä Niemessä. -- - -Majuri höpisi taas pitkän läksyn itsekseen ja väistyi. Olga Pavluka -tiesi aina keinon, miten riistää aseet tuolta vanhalta sankarilta. - -Niin iloinen kuin Olga mieleltään olikin siitä, että hänen lempensä oli -löytänyt vastarakkautta, ei hän kuitenkaan voinut olla entisellään. -Majuri Patrik näki usein tämän muutoksen hänessä ja oli monet kerrat -päättänyt kysyä Olgalta, miksi tämä luutnantin lähdettyä oli käynyt -niin vähäpuheiseksi, mutta hän ei koskaan tullut sitä tehneeksi. Tuntui -kuin hänkin viime aikoina olisi tullut tuppisuiseksi. - -Myöskin Amaliaa kohtaan näytti Olga peräti muuttuneelta. Pitkät ajat -voi hän istua toimettomana, hän, jonka tapana muuten oli aina jotain -askaroida. - --- Omituinen muutos, -- ajatteli Amalia. -- Ahaa, nytpä arvaan! Siitä -pitää puhella isän kanssa. - -Entiseen tapaan kului taasen muutamia päiviä. Olga pysyi entisellään, -yhä vain haaveksivana. Toisinaan sädehti hänen kauneista silmistään -jotain, joka paljon muistutti etelän hehkua, etelän taivoa ja kuta -kauemmin majuri sitä katseli, sen varmemmaksi tuli hän siinä -johtopäätöksessä, että tyttö oli rakastunut. - -Eräänä päivänä päätti hän ottaa kauniin kasakkatytön perinpohjaisen -tutkimuksen alaiseksi. Hän sanoi sen vuoksi tavattuaan Olgan yksinään: - --- Mistä se tulee, tyttöseni, että sinä viime aikoina olet tullut niin -kummalliseksi? -- - --- Minäkö, -- tapaili Olga hämillään. -- Minä kummalliseksi, en toki. -Setä on varmaankin erehtynyt? -- - --- En ole. Sinä et ole sama pirteä ja iloinen tyttö kuin ennen. -- - --- Mutta minä vakuutan sedälle, että minä... minä... -- - --- No, no, Olga, puhu nyt totta. Tiedäthän, että sinulla minussa on isä -ja että... -- - -Majuri keskeytti ajatuksensa, kun samassa kuului pihalta nelistävän -hevosen kavion kopsetta. - -Muutamia minuutteja tämän jälkeen seisoi eräs ratsumies yltä alta -pölyssä hänen edessään ja antoi hänelle kirjeen. Majuri aukasi sen ja -huudahti tuskin ehdittyään heittää siihen silmäystäkään: - --- Se on Valterilta! -- - -Samassa tuli Amaliakin huoneeseen. Hänen tulonsa oli Olgasta varsin -tervetullut, sillä sen kautta haihtui majurin huomio hänestä itsestään -ja että tämä huomio oli nuorelle tytölle tavattoman rasittava, sen näki -kyllä hänen kasvojensa ilmeestä. - --- Jahah, -- virkkoi majuri tarkastellen kirjettä joka puolelta, -- -onpa se poika viimeinkin joutanut kirjoittamaan. Ja hän on jo -Iisalmella. Olipa se hyppy! Tahdotteko, tytöt, kuulla, mitä hän -kirjoittaa? - -Olga oli kääntynyt ikkunaan päin, niin ettei majuri voinut nähdä hänen -kasvojaan, jotka sävähtivät punasiksi, kun majuri oli tehnyt tuon -viattoman kysymyksen. - --- Tahdomme, -- vastasivat tytöt yhteen ääneen. Olgan vastaus oli -kuitenkin tuskin kuultava. - -Majuri Jernfält käänteli kirjettä puoleen ja toiseen, luki sitä ääneti -paikka paikoin ja taas käänteli sormiensa välissä. Viimein sanoi hän -hieman hymyssä suin: - --- Valter tervehtii teitä kumpaakin. -- - -Olga ei vastannut mitään. Hän istui yhä vain ikkunaan päin. Amalia sitä -vastoin virkkoi: - --- Lukekaa nyt, isä, mitä Valter serkku kirjoittaa, sitä olisi hauska -kuulla, sillä... -- - --- ... se uteliaisuus on niin suuri, -- keskeytti majuri hymyillen. -- -Niin, niin, kyllä se ottaa omansa! Olkaa nyt tarkkaavaisia, niin saatte -kuulla. -- - -Monien rykimisten ja röhkimisten perästä alotti majuri: - - Iisalmella lokakuun alussa 1808. - - Paras Setä! - - Sydämmellinen kiitos siitä huolenpidosta, jota sain Niemessä. - Sen ansioksi on luettava, että kohta sen jälkeen sain olla - mukana Pulkkilan taistelussa. Joskin pakkanen paukkui, oli - kuumaa kuitenkin, kuten sedällä on tapana sanoa, mutta kelpo - sotamiestemme rohkeuden kautta, jota jokainen suomalainen osottaa - ratkaisevalla hetkellä, lyötiin vihollisjoukko perinpohjin ja - koko osasto otettiin vangiksi. Sitte suunnattiin kulku etelään - päin ja kelpo kapteenimme Malm on nyt entistään oivallisemmin - osottanut, mihin hän kykenee, kun näet Iisalmella kaapattiin - venäläinen joukko, kokonaista 150 miestä, ilman että hän itse - menetti ainoatakaan miestä. Ja nyt kirjotan tässä Kuopion - valloittamisesta, Uskokaa pois, setä, että siinä sitä - myllästettiin. Kun olimme tuon äsken mainitsemani onnistuneen - kahakan jälkeen vielä Iisalmella, saapui tänne postimestari - Sjöberg Kuopiosta. Hänen käytöksensä näytti kovin epäilyttävältä, - jonka tähden hänet pidätettiin ja muutamia luotettavia talonpoikia - lähetettiin ottamaan selkoa vihollisen hankkeista Kuopiossa. - - On todellakin ilo nähdä, millä uhrautuvaisuudella maaseutuväestö - ottaa osaa maan puolustukseen. Sillä kun saavuimme Pöljän kylään, - joka on noin puolitoista peninkulmaa mainitusta kaupungista, oli - siellä meitä vastassa lähemmä satakunta rahvaan miestä, jotka - paloivat halusta saada auttaa meitä kaupungin valloittamisessa, - mikäli siihen kykenivät. Useammilta tahoilta saimme auliisti - tukea, muun muassa eräältä Hellgren-nimiseltä koulumestarilta, - joka kaikilla mahdollisilla tavoilla osoitti lämmintä - isänmaanrakkauttaan. - - Ja vaikka kapteeni Malm vakoilijoiden kautta sai tietää, että - kaupunki oli lujasti miehitetty, niin uskalsi hän kuitenkin - rynnätä mukanamme, rohkea kun oli. Kolmessa osassa hyökkäsimme - kaupunkiin. Minä olin siinä, jota kapteeni johti. - - Hurrahuudoilla rynnistimme päälle ja saattepa uskoa, että se - kävi riuskoilta pojiltamme kuin leikkiä lyöden. Savolaiset olivat - tapansa mukaan etunenässä tietä raivaamassa. Lyhyen vastustuksen - perästä ajettiin venäläisten etuvahdit kaupunkiin. Me rynnistimme - ihan kintereillä ja paiskelimme pakenevia nurinniskoin pitkin - katuja. - - Oo, miten hupaista oli nähdä pitkätakkien juoksevan. Ja sitä he - tekivätkin henkensä kaupalla. -- - --- Saakeli soikoon! -- huudahti majuri, joka ei voinut enää pidättää -itseään. Ja täällä saan minä istua raukkana rahjuksena, jolla ei ole -virkaa pennin edestä. Vähemmästäkin voi raivostua mielettömäksi! -- - --- No, no, isä, -- virkkoi Amalia hymyilen innostuneelle vanhukselle, --- lukekaa vain etemmä, me olemme uteliaita. -- - -Ja majuri jatkoi: - - Parhaassa mellakassa joutui luutnantti Tavastjerna pahaan - ahdinkoon torilla. Hän oli näet ottanut jo muutamia vangiksi, - mutta ennen pitkää huomasi olevansa vihollisparven ympäröimänä, - joka puolestaan uhkasi häntä joko kuolemalla tai vankeudella. - Mutta nyt on asianlaita semmoinen, ettei luutnantti enemmän kuin - Länsi-Pohjan ja Savon pojatkaan ole kuunapäivänä tienneet pelosta - mitään. Niinpä nytkin kävi. - - Joukko sulkeutui kiinnemmä yhteen ja venäläisten tuuma tehtiin - tyhjäksi verrattain vähällä vaivalla. Mutta vihollisen puoli - tiheni myötäänsä ja Tavastjerna olisi viimein ollut auttamattoman - surman suussa, ellei luutnantti Clementeoff juuri samassa olisi - ehtinyt paikalle ja rajulla pistinhyökkäyksellä pelastanut - toverinsa. - - Itse olin pari kertaa vaarassa joutua vangiksi ja kerran jäämässä - kasakkaparven jalkoihin, mutta onni oli mukanani ja niin pääsin - pälkähästä saamatta edes naarmuakaan. - - Kun Kuopio oli jo melkein meidän käsissämme, tapahtui jotain, - joka ilmaisi, mitä jäntevyys, päättäväisyys ja ripeys liikkeissä - saavat aikaan - - Taistelun lopulla oli näet eräs osasto venäläisiä grenadieria - sulkeutunut torin varrella olevaan kansliataloon. Tämän - anastaminen olisi kyllä käynyt päinsä, mutta ei ilman mieshukkaa. - Kapteeni Malm lähetti sen tähden sanan venäläisille, että jos he - mielisivät antautua, heidät armahdettaisiin. - - Tähän vastasivat grenadierit ainoastaan ampumalla. Tämän johdosta - juolahti Burmanin mieleen käyttää jotakuta vankia välittäjänä. - Tämä onnistuikin paremmin ja venäläiset pyysivät saada puhutella - sitä upseeria, joka oli lähettänyt välittäjän. - - Luutnantti Burman läksi tämän johdosta kansliataloa kohden, mutta - hän sai kavalan vastaanoton, luotia yhteislaukauksesta. Hän - vimmastui moisesta hurjasta hankkeesta siihen määrin, että juoksi - rappuja ylös, ampui toisella pistoolillaan keskelle venäläisiä ja - alkoi mitä ankarimmin puhutella heitä venäjäksi. - - Tämä vaikutti. Haavoittumattomat grenadierit laskivat aseensa - ja neljätuntisen taistelun perästä oli Kuopio täydellisesti - käsissämme. - - Se mikä eniten vaikutti tämän yrityksen onnistumiseen, oli se, - että venäläisten päällikkö, luutnantti Pavlenki oli edellisenä - iltana lähtenyt partioretkelle Toivolaan päin. Kun hän sitte - aamulla tuli takasin, oli hän vähällä joutua vangiksi, mutta - onnistui kuitenkin livistämään tiehensä. - - Tämän hankkeen perästä tuli eversti Sandels itsekin Kuopioon koko - brigaadin kanssa. Ja sinä aikana, kun hän on ollut täällä, on - tehty monta urotyötä sekä maalla että vesillä. Retki Varkauteen - on myöskin yksi merkillisimpiä tapauksia, sillä silloin saimme - haltuumme suuren joukon kaikellaista sotatarvetta. - - Harvoin ja tuskinpa koskaan olen nähnyt semmoista iloa kuin sen, - mikä nousi, kun seudun asukkaat näkivät ruotsalais-suomalaisen - joukon saapuvan jälleen heidän tienoilleen. Kauan olivatkin - he vihollisen sorrantaa saaneet kärsiä, jotka tapansa mukaan - kaikkialla harjoittivat suurta julmuutta. Eivät edes lapset - säästyneet pahoinpitelyltä. Siitä mitä itse olen lähemmin nähnyt, - käy selville se kumoamaton totuus, etteivät ne kasakat ole - julmimpia, vaan jääkärit. Joroisissa näin omin silmin, miten - kaksi Donin kasakkaa oman henkensä kaupalla vapauttivat erään - suomalaisen naisen ja tämän kaksi pientä lasta hurjien jääkärien - käsistä, jotka väkivallalla tahtoivat anastaa naisen ja surmata - lapset. Minulla oli kymmenen savolaista mukanani. Kiertelemällä - oikoteitä onnistui minun päästä venäläisten kimppuun. Kaikki - viisi vangittiin. Kasakkoja kohdeltiin lempeästi, mutta jääkärit - armotta ammuttiin. En voinut estää savolaisiani panemasta toimeen - ansaittua kostoa heittiöille. - - Vihollinen sai myötäänsä apua ja niin voi se vähitellen tehdä - hyökkäyksen toisensa perästä asemaamme vastaan. Eversti Sandels - huomasi vihdoin, ettei ollut muuta tehtävissä kuin jättää Kuopio - ja vetäytyä pois Toivolaan. Se päivä, jona me peräydyimme - asukkaista autiosta Kuopiosta, oli surun päivä, mutta voiton - toivo, jota vielä vahvisti kapteeni Malmin menestysrikas retki - Laatokalle päin, missä hän uhkasi itse venäläisten kaupunkia - Sortavalaa, ei kuitenkaan vielä jättänyt meitä. Vielä kerran - toivoivat suomalaiset voivansa ajaa vihollisen maastaan ja - uudelleen asettua niiden kotien herroiksi, jotka heidän - toistamiseen nyt täytyi jättää. - - Toivolassa oli asemaa hyvin helppo puolustaa, mutta kova onni - oli alkanut seurata meitä. Huolimatta ankarimmasta valppaudesta, - huolimatta todellisista urotöistä ja useista vihollista vastaan - tehdyistä retkistä, katsoi brigaadin päällikkö olevansa kuitenkin - pakoitettu lähtemään lopulta tästäkin vahvasta ja edullisesta - asemasta. - - Suru sydämmessä jätimme Toivolon. Näin useiden arpipäiden - uroiden itkevän harmista ja kuulin monta karkeaa sanaa nuorempien - huulilta. - - Nyt olemme varustanut aseman Iisalmelle ja tämä lienee vieläkin - edullisempi Toivolaa, koska vihollisen on paljoa hankalampi - päästä tänne kuin sinne. - - Kenraali Tutshkow vanhempi on nyt saanut venäläisen joukon - päällikkyyden. Ja niitä on kappaleen 10:ttä tuhatta miestä, jota - vastoin Sandelsin joukossa, viidennessä brigaadissa, on vähän - päälle 1,200 miehen. Meidän on siis tapeltava melkoista ylivoimaa - vastaan, mutta tästä huolimatta toivomme voivamme pidättää - vihollista siksi, kunnes ehkä saamme apuväkeä. - - Savon jääkäreissä on kolme sotilasta, jotka eniten ovat itseään - kunnostaneet, nim. Kokko, Kärki ja eräs Onni-niminen 17-vuotias - poika Lehtoniemen kärestä. Kaikki nämä kuuluvat Sulkavan - komppaniaan, joka on paras koko jääkärirykmentissä. Monet kerrat - olen nähnyt heidän osottavan sekä urhoutta että kestävyyttä ja - ollapa meillä edes kymmentuhantinen semmoisia poikia, niin eipä - ennättäisi kovinkaan monta viikkoa kulua, ennenkuin venäläinen - olisi omien rajojensa takana. Mitä jäntevyys ja miehuus saavat - aikaan, sen on Malm selvästi näyttänyt. Ja jos hän olisi saanut - tarpeeksi tukea, ei olisi itse Dolgorukikaan, joka 2,000 miehellä - hyökkäsi Sortavalaan, saanut häntä peräytymään. - - Varsinaisena syynä peräytymiseen Kuopiosta ei ollut vihollisen - ylivoima, jolle suomalainen miehuus lukemattomat kerrat on - pitänyt puolensa, vaan juuri se seikka, että vääpeli Brunow, joka - on ollut Karjalassa vakoilemassa vihollisen liikkeitä, laittoi - sanan, että tuhannen miehen suuruinen vihollisparvi riensi - pikamarssissa Nilsiään päin. Sandels oivalsi, että tämän liikkeen - tarkoitus oli niin ajoissa kuin mahdollista miehittää Iisalmi ja - siten katkaista hänen peräytymisretkensä pohjoiseen. - - Tämän tähden joudutti brigaadin päällikkö melkein salaa lähtöä - Toivolasta. Kun venäläiset tulivat tänne, tapasivat he ainoastaan - tyhjän leiripaikan ja muutamia päiviä sitte kuulin kerrottavan, - että he tämän nähtyään olivat ensin nolostuneet ja sitte niin - vimmastuneet, että unohtivat takaa-ajonkin vähäksi aikaa. Ja kun - viimein ryhtyivät siihen, oli se jo myöhäistä. - - Täällä olemme nyt kokoontuneina Iisalmen kirkolle odottamassa - monta vertaa mieslukuisemman vihollisen hyökkäystä, jota ei kovin - kauan enää tarvinnekaan odotella. Hyvä henki vallitsee toki - koko brigaadissa ja jokaisella on se hiljainen lohdutus, että - Sandels on tekevä kaikki ottaakseen arvokkaalla tavalla vastaan - Tutskowin, joka kopeasti jo on kehuskellut, että viimeinkin on - saanut meidät satimeen. - - Joka päivä tulee riveihimme suurempia ja pienempiä miesparvia - ja vähästäkin avusta, jonka näin saamme, kasvaa miehuutemme - myötäänsä. - - Parasta on kuitenkin se, että brigaadin päällikkö itse on niin - lohdullinen. Voi melkein sanoa, että hän on joka paikassa - saapuvilla. Teoin ja neuvoin auttaa hän aina tarvitsevaa. - Hänen ystävällisyytensä yhtä paljon kuin järkähtämätön - oikeamielisyytensäkin ovat tehneet hänet siinä määrin sotamiesten - rakastamaksi, että se on aivan tavatonta. Lopuksi tahdon mainita - yhden tärkeimmistä syistä siihen, miksi suomalainen soturi niin - iloisella luottamuksella lähtee taistelun pyörteisiin Sandelsin - johdolla ja melkein aina voittaa. Miehet näet luulevat, että - päällikkö on liitossa onnen kanssa. Ja seuraus tästä on se, että - sotilas ilomielin häntä seuraa. Tämmöinen henki sotajoukossa - tekee sen melkein voittamattomaksi. Malmin loistava retki - Laatokalle on myöskin lisännyt tätä miehuutta ja luottamusta. - - Nyt täytyy minun lopettaa tällä kertaa, koska minä ja Tavastjerna - lähdemme vakoilemaan Maaninkaan päin. Lähetän sedän viehättäville - tytöille paljon sydämmellisiä tervehdyksiä ja toivon, ettei - rauha koskaan rikkoutuisi kauniissa Niemessä. - - Sedän uskollinen - Valter Jernfält. -- - --- Siis ei mitään erityistä tervehdystä minulle, -- ajatteli Olga, kun -vanhus oli lopettanut lukemisen. -- Niin, mutta jos oikein asiata -ajattelen, oli kuitenkin hyvä, ettei hän minulle erityisesti -tervehdystä lähettänyt. Hän arvaa asianlaidan ja siitä tahdon häntä -sydämmellisesti kiittää, kun hän palaa takasin. -- - -Tämän ajatuksen perästä nuoren tytön povesta kohahti kepeä huokaus. - --- Palaakohan Valter Jernfält enää koskaan? -- - - - - -8. - - -Oli eräs sateinen ja tuulinen ilta syyskuun lopulla 1808. Junnon ja -Launilan kylien väliin, jotka ovat Siikajoen varrella, oli eräs pieni -kasakkajoukko leiriytynyt aivan virran partaalle. Sekä ihmiset että -eläimet olivat perin uupuneet pitkästä ja rasittavasta marssista Suomen -joukon anastamien seutujen halki. Päällikkö oli saanut käskyn -liittäytyä Kulnewin joukkoihin, mistä hyvänsä nämä sitte tapaisikin. -Mutta kun hän ei tuntenut paikkaa eikä mitään opastakaan voinut saada, -niin oli noiden aronpoikien perin tukalaa päästä etenemään. - -Öin päivin he olivat harhailleet ympäriinsä aina Hämeenlinnasta saakka. -Hapuilleet metsät halki, samoilleet suot ja rämeet ja sitäpaitsi -saaneet tapella osaksi kuleksivien partiojoukkojen, osaksi -maaseutu-väestön kanssa, joka käytti jokaista tilaisuutta -vahingoittaakseen maan vihollisia. - -Joukon lähtiessä Hämeenlinnasta oli siinä 120 miestä, mutta leirissä -ollessaan mainittujen kylien välillä oli se huventunut puoleen määrään. - -Kasakkaparvi oli lähtenyt suojelemaan erästä melkoista ruokavarastoa -sekä pienempää määrää aseita ja ampumatarpeita. - -Retki onnistui alussa hyvin, sillä sotnikka [100 miehen päällikkö] Elka -oli taitava ja tavattoman valpas päällikkö. Mutta lähellä Kärsämäen -kirkkoa, joka on kolme peninkulmaa etelään Piippolasta Pyhäjärven -varrella, hyökkäsi äkkiarvaamatta kuormaston kimppuun varhain eräänä -aamuna 50 kuulua Porin rykmentin sotamiestä. Näillä oli apuna satakunta -talonpoikaa. Syntyi vimmattu tappelu, joka päättyi siten, että -kuormasto joutui suomalaisten saaliiksi. - -Huomatessaan, että oli menettänyt puolet miehistään ja että toinenkin -puoli joutuisi saman kohtalon alaiseksi, jos hän jatkaisi taistelua, -antoi Elka peräytymiskäskyn. - -Kasakat pienillä, kestävillä ratsuillaan kipasivat pakopirteilleen -Kärsämäen kirkon länsipuolella oleviin saloihin ja heidän onnistui -eksyttää vihollisensa niin, etteivät nämä enää kyenneet heitä ajamaan -takaa. - -Marssi nykyiselle leiripaikalle oli ollut rasittavimpia, mitä Elka -koskaan oli tehnyt. Mutta hän ja hänen miehensä olivat kuitenkin liian -karaistuneita lakatakseen toivomasta onnellista loppua tuolle -seikkailurikkaalle retkelle. Lepoa tarvitsivat he kuitenkin, ja kun -Elka oli saanut varmasti tietää paikasta, missä hän nyt oli, että se -oli aivan autio puolustajista, niin katsoi hän sekä voivansa levätä -täällä pari päivää että myöskin käydä lähikylissä haalimassa jotain -suuhun pantavaa. - -Paikka, minkä hän oli valinnut leirikseen, oli kaukana yleisestä -tiestä. Metsä ympäröi sitä kolmelta taholta, ja sitä paitsi joki tällä -kohdalla oli niin kapea ja matala, että sen yli voi päästä verrattain -vähin vaivoin, jos asianhaarat niin sattuisivat vaatimaan. - -Mainittuna iltana oli Elka tavallista synkempi. Melkein voimattomaksi -uupuneena oli hän äsken palannut partioretkeltä Piippolasta päin. Hän -ei ollut saanut näpistetyksi mitään, sillä kylien asukkaat olivat -paenneet metsiin ja vieneet kaikki ruokavarat mukanaan. - -Teemme ensimmäisen tuttavuuden ukko Elkan kanssa, kun hän istuu eräällä -rantapaadella lähellä virran uomaa. Lumivalkeat hapset ja parta olivat -likomärät hienosta tihkusateesta, mutta se ei huolestuttanut 60 -vuotiasta sotnikkaa, sillä kun veden valuminen kävi liian -kiusalliseksi, tarttui hän jäntevin kourin hapsiinsa ja pusersi niitä. - -Mutta hänen kaikille tahoille vilhuvissa silmissään heijastui aivan -toista huolestumista, sisäistä rauhattomuutta, jota ulkonainen luonnon -rauhattomuus ei voinut vaimentaa. Silloin tällöin hän teki rajun -liikkeen ikään kuin riistääkseen nuo pahat ajatukset, joita häneen -tulvimalla tuli. Hänen itsekseen höpisemistään ei kukaan edestakasin -häärivistä kasakoista päässyt kuulemaan. - -Kun hän oli pahimman surun vallassa, läheni hiljaa eräs hänen -alipäälliköistään. Kun Jemela -- se oli lähenevän nimi -- näki -päällikkönsä mureisen muodon, pysähtyi hän arvelemaan hetkeksi ja -mietti, mennäkö häiritsemään päällikköä vai ei. Vaan kun Elka viimein -päästi raskaan huokauksen ja näytti olevan aikeessa lähteä, ei -Jemelakaan enää epäröinyt. Hän hiipi kissan tavoin esiin ja pannen -karkean kätensä Elkan olkapäälle sanoi: - --- Mikä sinulle on tullut? Siitä saakka, kun tulit partioretkeltä, olet -ollut kummallinen. -- - -Kun Elka tunsi käden olkapäällään, hypähti hän ylös ja hänen kasvonsa -ilmaisivat häpsähdystä. Mutta huomattuaan, kuka hänen edessään oli, -istuutui hän ähkien jälleen alas mutisten puoliääneen: - --- Ahah, sinäkö se vain olitkin, Jemela. -- - -Ja osottaen erästä vierellä olevaa kiveä hän sanoi kovemmin: - --- Käyhän tuohon, niin saat kuulla, miksi olen niin alla päin. -- - -Tätä ei Jemela toista kertaa antanut sanoa, vaan heitettyään hätäisen -katseen toiselle rannalle ikäänkuin varmistuakseen, ettei siellä -piillyt vihollisia, istuutui hän osotetulle paikalle. - -Elka istui kuitenkin kotvan aikaa ääneti ja synkkänä. Viimein hän sanoi -enemmän itsekseen, mutta sentään niin äänekkäästi että Jemela sen -kuuli: - --- Milloin olen hänet löytävä jälleen, sen pienen tyttöseni? -Milloin...? - -Näissä sanoissa oli jotain niin sydämmellistä ja kaihomielistä, että -Jemela, joka oli ne kuullut useasti ennenkin ja jo tottunut niihin, -oikein häpsähti. - --- Et ole siis vielä menettänyt toivoasi? -- virkkoi hän hetken aikaa -katseltuaan Elkan merkitseviin kasvoihin. - --- En, -- vastasi tämä nojaten lähemmä Jemelaa. -- Tänään on tuo toivo -entisestään kasvanut. -- - --- Mitenkä niin? -- ihmetteli Jemela. - --- Olen nähnyt näyn, joka on kokonaan vienyt minut menneisiin -aikoihin. -- - --- Tahtoisitko kertoa tuon näyn minulle. -- - --- Kyllä, mutta ainoastaan yhdellä ehdolla. -- - --- Sano se ja minä suostun siihen tinkimättä. -- - --- Ehto on se, ettet koskaan kerro yhdellekään ihmiselle sitä, mitä nyt -kuulet. -- - --- Entä jos kaadut, enkö sittekään? -- - -Elka vaipui hetkeksi mietteisiinsä. Sitte hän sanoi: - --- Jos niin sattuisi käymään, niin panen sydämmellesi, että jatkat -tiedustelujani. -- - --- Tässä käteni vakuudeksi, -- vastasi Jemela nopeasti ja uskollinen -ilme kasvoillaan. - --- Hyvä, -- sanoi Elka ja tarttui tarjottuun käteen, jonka jälkeen hän -taas vaipui syvään mietiskelyyn. Viimein hän riistihe irti sen vallasta -ja alkoi: - --- Sinä tiedät, että tultuamme viimeisestä Ruotsin sodasta minut -valittiin yksimielisesti sen stanitsan [kasakkakylä] sotnikaksi, jossa -asuimme. Yhtä iloinen kuin olin silloin sotaan lähteissäni, yhtä -suruinen olin sieltä tullessani. Tukka ja parta alkoivat vaaleta. -Lintujen laulut eivät ihastuttaneet korvaani. Ja miksi? Minun ei enää -tarvitse sinulle toistaa sitä, josta niin lukemattomat kerrat olemme -puhelleet istuessamme lempeinä kesä-iltoina kurgalla [keilanmuotoinen -kunnas, joita usein tapaa kasakkojen maassa] kylän edustalla. Vai -olisivatko sodan pyörteet himmentäneet muiston siitä? -- - --- Eivät ole, -- vastasi Jemela vilkkaasti. Muistan aivan tarkkaan -kertomuksesi. Jatka vain. -- - --- No niin. Muutamia tuntia sitte näin näyn, joka heti vei minut -jälleen tuolle muinaiselle sotatantereelle. Melkein keskivälillä -Piippolaa ja Pulkkilaa on kaunis maatila. Nimeä en ole saanut tietää. -Kenenkään huomaamatta hiivimme puutarhalle asti ja olinpa jo päättänyt -tehdä hyökkäyksen taloon ruokavarojen hankintaan, kun äkkiä huomasin -kaksi tyttöä käsikkäin kävelevän erästä käytävää myöten puutarhassa. -Toinen näistä oli tumma ja hänet nähdessäni olin kaatua. Voin tuskin -hillitä itseäni. Yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä olin tuntenut -hänet. Erehtyä en voinut! Hän on äitinsä ilmikuva. Aikoessani -hyöksähtää esiin estyin tästä portin avautumisen kautta, jossa näkyi -mies, päältä nähden vanha upseeri. Molemmat tytöt juoksivat häntä -vastaan. Hän hyväili heitä hellästi. Niin, molempia yhtä hellästi. -- - --- Olivat kai hänen tyttäriään, -- huomautti Jemela. - --- Toinen, mikäli minä näin, oli, -- virkkoi Elka, -- sillä hän oli -vaaleaverinen, kuten vanha sotilaskin, mutta se tumma, se tumma, se, -joka muistutti niin paljon... -- - -Kasakkapäällikkö ei saanut ajatustaan loppuun. Pää painui käsien väliin -ja ruumista puistatti kova vavistus. - -Katseltuaan hetken Elkan äänetöntä tuskaa virkkoi Jemela: - --- Ja sinä luulet, että se on hän: -- - --- Luulen, -- kiljasi kasakka ja kavahti ylös. Hänen tummissa -kasvoissaan kuvastui selvästi sydäntä kirvelevä hurja kärsimys. -- -Luulen, -- sanoi hän uudelleen, -- se ei voi olla kukaan muu kuin -hän! -- - --- No, -- virkkoi Jemela, -- kun asia on sinulla selvillä, niin onhan -sinun helppoa ottaa omasi pois ja... -- - -Elka katsahti epäröiden toveriinsa ja sanoi: - --- Ei se ole niinkään helppoa, kuin luulet. -- - --- Miksi? Mitä esteitä olisi tiellä? Seudun väki on melkein -miehettömiin paennut ja... -- - --- Mutta sinä unohdat, että talonomistaja voi olla paremmin -varustautunut kuin aavistammekaan, -- huomautti Elka. -- Semmoistahan -olemme saaneet kokea monet kerrat. -- - -Jemelan pää painui alas. Ja kun hän sen jonkun ajan kuluttua jälleen -nosti, oli hänen kasvoillaan luja ilme, melkein uhkaava ja nuhtelevalla -äänellä sanoi hän terävästi: - --- En olisi uskonut, että voimakas sotnikka Elka, joka on tunnettu -miehevyydestään ja päättäväisyydestään, voisi hetkeäkään horjua, -varsinkin kun on kysymyksessä jo kauan sitte kadotetun tyttären -saa... -- - --- Hiljaa, hiljaa, -- keskeytti Elka Jemelan. -- Meidän kiivas -keskustelumme ja minun outo liikutukseni on huomattu. Miehistö voi -kenties luulla, että vaara on käsissä. Lopettakaamme sen vuoksi puhelu. -Huomenna varhain voimme sitte jatkaa. Mutta _hänet_ täytyy minun saada -takasin, -- jatkoi hän enemmän itsekseen, -- minun täytyy. -- - -Näin sanoen Elka jätti sotatoverinsa ja riensi nopein askelin metsään -päin. - - - - -9. - - -On ilta. Kaksi päivää äskeisen kasakkojen keskustelun jälkeen Niemen -puutarhan varjokkaimmassa siimeksessä istui kaksi tyttöä käsitöineen ja -huolimatta myöhäisestä vuodenajasta, oli näet jo syyskuun viimeinen -päivä, oli ilma vielä niin lauhkea ja suloinen, että aivan vapaasti voi -ulkosalla työtä tehden istua. - -Tänä iltana ei Amalia ollut kuitenkaan hyvällä tuulella, mutta Olga oli -kyllä. Tämä laskikin aikatavalla leikkiä kasvattisisarestaan, vaan kun -hän viimeiseltä yltyi liiaksi ja kiusasi Amaliaa seudun nuorella -lääkärillä, ei Amalia enää lopulta jaksanut kauempaa kärsiä. Hän nousi -ylös, pani työnsä syrjään ja poistui sanoen nuhtelevasti: - --- Nyt olet, Olga, oikein paha, mutta odotahan! Tulee se minunkin -vuoroni kiusata sinua jollakulla. -- - -Nuori kasakkatyttö nauroi sydämmellisesti, niin kauan kuin Amalia pysyi -näkyvissä, mutta kun tämä oli kadonnut, muuttui Olgan muoto äkkiä aivan -kuin taikavoiman vaikutuksesta. Ilo ja leikillisyys olivat poissa ja -synkkä pilvi kohosi hänen otsalleen. Tummat silmät tähtäilivät täynnä -kaihoa kauas etemmä puutarhan piiriä. - --- Tuleekohan milloinkaan hänen vuoronsa, -- mutisi hän itsekseen. -- -Kenties ei koskaan! -- - -Tuskin oli hän ehtinyt sanoa tätä, kun erään käytävän päähän ilmestyi -kookasvartaloinen mies. Se oli Patrik Jernfält. - --- Sinä täällä yksinäsi, -- virkkoi tämä katseltuaan hetkisen -ympärilleen. -- Onko Amalia ollut täällä? -- - --- On, mutta hän läksi äsken ikään, kun... kun... -- - -Olgan oli vaikea ilmaista syytä Amalian lähtöön. - --- Sano vain pois, tyttöseni, -- kehotti Patrik Jernfält. -- Ettehän -liene taas kinailleet? -- - --- Emme juuri, -- vastasi Olga, -- mutta... mutta... ei, sedän pitää -saada tietää totuus. Hän pahastui vähän, kun minä kiusasin häntä -eräällä... - -Taasen jäi kasakkatyttö sanattomaksi. - --- No, mutta sanohan toki viimein, -- huudahti majuri ja alkoi -kiivaasti käydä edestakasin. - --- Tohtorilla, -- virkkoi Olga nauraen. - -Näki selvään majurin kasvoista, että hän oli odottanut toista -vastausta, sillä ällistystä ilmeni hänen katseessaan. Hänen onnistui -kuitenkin heti haihduttaa tämä. - --- Vai niin, -- sanoi hän -- olet kiusannut häntä tohtorilla, mutta -onko sinulla mitään syytä siihen? -- - --- En tiedä, -- vastasi Olga, -- se on vain minua huvittanut. -- - --- Hm, hm, -- arveli majuri yskien ja pysähtyi nuoren kasakkatytön -eteen. -- Sanoppa minulle yksi asia. Eikö Amalia ole sinua kellään -kiusannut? -- - -Kysymys tuli niin äkkiä, ettei Olga saanut sanaa suustaan. Sen sijaan -levittihe petollinen puna hänen kauneille kasvoilleen. - --- No, -- jatkoi majuri ankaran puoleisesti, -- aijotko vastata? Eikö -hän ole koskaan kiusannut sinua kellään? -- - --- Ei, -- vastasi Olga tuskin kuultavasti ja käänsi kasvonsa poispäin, -jotka vielä olivat punan vallassa. - --- No, -- virkkoi majuri istuutuen pienelle turvepenkille vastapäätä -Olgaa, -- koska hän ei ole sitä tehnyt, niin teen sen minä. -- - -Olga vuoroin kalpeni, vuoroin punastui. Nyt hän olisi tahtonut olla -jossain kaukana, hyvin kaukana, vajota vaikka maan alle. - -Vanha majuri tarkasteli häntä hetken aikaa merkitsevin katsein ja -lausui sitte: - --- Sinun kummallinen käytöksesi pitkin koko kesää on antanut minulle -aihetta epäilyksiin. Olen arvaillut puoleen ja toiseen, mikä siihen -olisi syynä. Eräänä iltana, ei tästä vielä ole kauan, satuin jostain -syystä menemään sinun ja Amalian huoneeseen. Siellä oli eräs kaappisi -laatikoista auki ja täytyy myöntääkseni, että uteliaisuus sai minut -katsomaan siihen ja samassa pisti sieltä silmääni eräs huolellisesti -kokoontaitettu paperipala. Paperi itse ei kiihottanut uteliaisuuttani, -vaan nimi, joka siinä oli. Tunsin sen sinun käsialaksesi ja päätin -ottaa asiasta selkoa lähemmin. Niin, niin, lapseni, -- jatkoi Patrik -Jernfält tarttuen nuoren tytön käteen, -- ensi kerran on sinun paljoa -huolellisemmin kätkettävä salaiset muistiinpanosi. Voihan tapahtua, -etteivät ne aina satu niin sääliviin käsiin, kuin minun. Muuten ei -minusta ole ollenkaan ihme, että rakastat Valteria, sillä se poika -kyllä ansaitsee minkä tytön rakkauden tahansa. No, no, lapseni, -- -jatkoi majuri silitellen isällisellä hellyydellä Olgan tuuheaa tukkaa, --- mitäs sinä siitä häpeät, jos olet antanut sydämmesi Valterille. -Tarkoitukseni ei tänä iltana kuitenkaan ollut tavata sinua tämän -tähden, vaan kysyäkseni erästä toista asiaa. Tahdotko vastata siihen -suoraan? -- - --- Tahdon, jos voin, lupasi Olga liikutuksesta vapisevalla äänellä. - --- Kyllä sinä voit. -- - --- Kysykää sitte. - --- Onko Valter koskaan puhunut sinulle rakkaudesta? -- - --- On. -- - --- Sitte onkin kaikki selvillä, -- virkkoi majuri nousten ylös ja -sulkien kasakkatytön syliinsä. - --- Setä ei siis ole minulle vihoissaan, -- kuiskasi Olga ja katsoi -palavin kasvoin Patrik Jernfältiä silmiin. - --- Enhän toki. Minäkö... -- Majuri ei ehtinyt sanoa viimeisiä sanoja -sillä nuoren tytön parahdus, esti hänet siitä. - -Majurin katse kiisi itsestään puutarhan käytävän päähän ja se, mitä hän -siellä näki, oli kivettää hänet paikalleen. Käytävän päässä, siihen oli -vain pari syltä, seisoi kaksi miestä, aseissa kiireestä kantapäähän -saakka. - --- Haa! -- huusi toinen heistä, -- joka ei ollut kukaan muu kuin -sotnikka Elka. -- Tuossa hän on! -- - -Ja näin sanoen aikoi hän hyökätä kauhistuneen Olgan kimppuun. Mutta -samassa hypähti majuri päättävästi väliin ja sulki tien. - - - - -10. - - --- Hän... hän... lapseni, minun lapseni...! -- voihki Elka astuen -majurin eteen. -- Anna lapseni takasin! -- - -Tämän sanoi kasakka jokseenkin selvällä ruotsin kielellä. - --- Sinun lapsesi, -- virkkoi Patrik Jernfält häpsähtäen. -- Sinun -lapsesi! -- - --- Niin, hän se on, minä en erehdy, -- vastasi Elka ja oli katseillaan -niellä säikähtyneen Olgan. -- Hän on äitinsä ilmikuva. Oi, miten olen -etsinyt pientä tyttöäni näinä pitkinä vuosina! Tuskin uskalsin -toivoakaan, että hän olisi vielä hengissä ja tuossa hän nyt on! -- - -Kylmä hiki nousi Patrik Jernfältin otsalle. Kului hyvän aikaa, -ennenkuin hän selveni hämmästyksestään. Viimein hän sanoi: - --- Ellet ole erehtynyt, niin kerro, missä olet lapsesi kadottanut. -- - -Vähääkään arvelematta teki Elka selkoa tapauksesta Keltin luona ja -lopetti näin: - --- Savolaisten rynnätessä ammuttiin vasen jalkani läpi. Kuolema tai -vankeus odottivat minua. Ja kun mieheni laukkoivat pois hurjassa -paossa, huomasi eräs heistä, että liikutin itseäni. Oli onni, etteivät -suomalaiset ajaneet meitä sen kauemmin. Minut kannettiin pois ja -toinnuttuani otin taisteluun osaa loppuun saakka. Mutta turhaan etsin -puolisoani ja tytärtäni, he olivat ja pysyivät kateissa. Ja kun viimein -palasi rauha maahan, matkustelin kaksi vuotta Suomessa ja varsinkin -näillä seuduin, missä olin onneni kadottanut, mutta en silloinkaan -onnistunut saamaan vähintäkään vihiä kadonneista. Luulin kummankin -kuolleeksi, surin heitä vainaina, mutta ihan viime hetkellä sain nähdä -rakkaan Olgani, oman... -- - -Elkan puhuessa oli Olga astunut hänen eteensä ja kun hän mainitsi hänen -nimensä, keskeytti hänet Olga seuraavin sanoin: - --- Jos todella olet minun isäni, niin on hänkin yhtä paljon. Hän oli -läsnä äitini kuollessa ja hänen viimeisessä hengenvedossaan lupasi olla -minulle isän sijaisena. Ja tuskin kukaan olisi voinut pitää lupaustaan -pyhempänä kuin Patrik Jernfält. Ilman häntä olisin ammoin sitte ollut -mennyttä. Nyt sitä vastoin olen saanut kasvatuksen yhdessä hänen oman -tyttärensä kanssa ja lisäksi tavalla, josta hän on saava suurimman -kiitoksen ja kunnian. Jos olet, niin kuin sanot, isäni, niin et voi -kyllin osottaa kiitollisuuttasi hänelle, joka on temmannut lapsesi -hädästä ja kuolemasta. Ja voidakseni luottaa sanoihisi, kehoitan sinua -tässä kaikkien kuullen mainitsemaan nimesi. -- - --- Elka Pavluka, -- vastasi kasakka heti. - --- Se on hänen oikea isänsä, -- huokasi Patrik Jernfält ja kätki -kasvonsa hetkeksi käsiinsä. Mutta äkkiä nosti hän päänsä jälleen -pystyyn, astui Elkan eteen ja sanoi: - --- Nyt tiedän, että hän todella on teidän tyttärenne. Teillä on -tietysti oikeus vaatia hänet takasin, mutta yksi asia vielä. Sallikaa -hänen jäädä tänne luokseni sodan loppuun saakka. Silloin tunnette -kaksinkertaista mielihyvää saadessanne hänet takasin. -- - --- Niin, antakaa minun jäädä tänne, -- pyyteli myöskin nuori tyttö ja -ojensi polvistuneena kätensä isäänsä kohden. Täällä on paremmassa -turvassa kuin venäläisten leirissä. -- - -Tällä välin oli Jemela, joka koko ajan silmäili Olgaa, virkkanut -muutamia sanoja omalla kielellään Elkan korvaan. Tämä mietti hetken -aikaa ja vastasi sitte samalla kielellä. Tämän johdosta pyörähti Jemela -vähäksi aikaa pois ja palasi mukanaan koko joukko muita kasakkoja. - --- Mielelläni suostuisin pyyntöösi, tyttäreni, -- vastasi viimein Elka, --- mutta nyt se on mahdotonta. Ja kohtuutonta on sinunkin sitä pyytää, -kun tiedät, miten kauan olen sinua etsinyt. Ei, -- jatkoi hän astuen -lähemmä Olgaa ja pannen kätensä tämän olkapäälle, -- sinä et saa enää -jäädä vihollistemme pariin ja... -- - --- Mutta kun _hän_ on minusta niin isällistä huolta pitänyt, niin ei -kai hän vihollinen ole, -- huomautti Olga ja riisti itsensä irti. - --- Hän on vihollinen, sillä me sodimme keskenämme. Ainoa, mitä voin -hänen hyväkseen tehdä on se, että en koske hänen kotiaan enkä karjaansa -ja sillä olenkin osottanut kiitollisuuttani yllin kyllä. Sitäpaitsi -olet liian kaunis jäädäksesi tänne kuihtumaan. Suvussamme löytyy kyllä -joku reipas poika, joka vie sinut stanitsaansa. Tule nyt! -- - -Kun Olga huomasi, että hänen isällään oli täysi tosi mielessä, aikoi -hän paeta majurin turviin, mutta Elka ennätti väliin ja viittasi -kädellään poispäin. - -Samassa hypähti Jemela kolmen miehen kanssa paikalle. - --- Viekää tyttö pois, -- komensi kasakka, -- ja olkaa valmiit lähtöön! - -Tähän saakka oli Patrik Jernfält ollut ääneti, mutta nyt hän ei enää -voinut vaijeta. - --- Elka Pavluka, -- sanoi hän asettuen kasakan viereen, -- sanotaan, -ettei venäläisillä ole kiitollisuuden tunteita, vaan kasakoilla, mutta -se näkyy olevan valhe. Kun kuoleva vaimosi Keltissä jätti hennon -lapsensa minun huostaani, sanoi hän kuolevansa tyytyväisenä. Hän -ainakin osotti kiitollisuuttaan luottamuksellaan minuun, mutta sinä? -Sen tiedät itse paremmin ja... -- - --- Tuki suusi, -- kiljui kasakka jalkaa polkien. -- Eikö siinä jo riitä -kiitollisuutta, kun jätän sinut ja talosi rauhaan? Joutuin, Jemela! -- -kiljasi hän sitte ja hyökkäsi pois, -- Joutuin pakoon! -- - --- Kunnoton, kiittämätön otus, -- mutisi Patrik Jernfält itsekseen -heristäen nyrkkiään kaukana kiitäville kasakoille. -- Vanhurskas Jumala -sinulle tämän kostakoon! -- - -Kun hän vähän tämän jälkeen tapasi Amalian, joka ei ollut tietänyt -tapauksesta mitään, kertoi hän tälle, mitä oli tapahtunut. Amalia ei -aluksi ottanut uskoakseen, mutta kun vanha Juho, joka oli ollut -tapauksen näkijänä, todisti majurin sanat, oli Amalian uskominen. - --- Olga parka, -- huokasi hän ja itkien peitti kasvot käsillään. -- Nyt -on niin tyhjää, kun ei sinua ole. -- - -Aikaisin seuraavana aamuna kutsui majuri Juhon puheilleen. - --- Kuulehan, sanoi hän, -- sinä kai tunnet tien Iisalmelle? -- - --- Kumpaa tietä majuri tarkoittaa? Oikeaako vai väärää? -- - --- En käsitä sinua. -- - --- Suoraako tietä vai kiertelemällä metsien läpi, tarkoitan. -- - --- Kumpaa sinä ehdotat? -- - --- Viimemainittua. -- - --- Hyvä. Tässä on kirje luutnantti Jernfältille. Hän on Iisalmella. -Riennä sinne ja jätä kirje hänen käteensä, mutta varo, ettei kukaan muu -sitä saa. -- - -Puoli tuntia tämän jälkeen oli Juho matkalla mainittuun paikkaan. - -Kun kasakat olivat ehtineet vasta puolen matkaa Junnon kylään, tupsahti -heitä vastaan tulta ja luotia. - -Neljä kasakkaa keikahti samassa ratsuiltaan. Muut pyöräyttivät -hädissään heponsa ympäri ja lennättivät tulista karkua pakoon. - --- Seuratkaa minua! -- huusi Elka ja karautti toisaanne päin. -- -Idempänä tavannemme meidän miehiä! -- - -Salojen sokkeloiden kautta oli kasakkojen lähteminen etsimään jotakuta -venäläistä asemapaikkaa. - - - - -11. - - -Puolenpäivän aikaan lokakuun 8 päivänä oli Sandels äreällä tuulella -kädet rynkämillä kiivaasti kävellessään edestakasin niissä huoneissa, -jotka olivat hänen asuntonaan Pölkkyniemessä, noin puolen peninkulmaa -Virran sillalta. Silmistä liekehti tulisia katseita ja lujasti -puristuneilta huulilta kuului tuon tuostakin synkkää mutisemista, joka -ilmaisi hänen olevan kuohuksissa. - -Eikä ollutkaan ihme, että asianlaita näin oli. - -Kulettuaan hetken aikaa pysähtymättä edestakasin suurimmassa huoneessa -käski hän ainoan läsnäolevan ajutanttinsa, luutnantti von Fieandtin -heti kutsumaan luokseen Malmin, Dunckerin ja Fahlanderin, nuo "kolme -kuulua", jotka sittemmin tulivat niin kuuluisiksi Suomen viimeisessä -sotahistoriassa. - -Brigaadin päällikön äreys ei jäänyt huomaamatta tulleilta. Mutta -kunnioitus arvossa pidettyä päällikköä kohtaan esti kuitenkin heidän -puoleltaan alussa kaiken kyselemisen. - -Jatkettuaan vielä jonkun aikaa kävelemistään Sandels viimein virkkoi -pysähtyen Dunckerin eteen: - --- Semmoista mielikarvautta en ole vielä koskaan tuntenut kuin -jättäessäni Paloisten aseman. -- - -Fahlander, joka rummutti erästä marssia ikkunaruutuun ja Malm, joka -rynkämäisillään pöytää vasten tutki Iisalmen pitäjän karttaa, -käännähtivät samassa ympäri, jolloin viime mainittu sanoi katkerasti: - --- Niin, sillä kertaa antoi Klercker peijata itsensä -pahanpäiväiseksi. -- - --- Jaa'a, -- säesti Duncker, -- mutta onkohan se niin varmaa? -- - --- Sitä minäkin, -- vakuutti Sandels. -- Vaikka Tutshkow'illa on -seitsemän sen vertaa väkeä kuin minulla, ei hän olisi iki päivinä -saanut minua sieltä ajetuksi. Tämän ovat venäläiset kenraalit kyllä -oivaltaneet ja sen mukaan menetelleet. Tiedän kuitenkin, että Conradi -ja Burman ovat panneet parastansa saadakseen rajaviivan siirretyksi -eteläpuolelle Paloista, mutta kun kaikki oli toivotonta, on meidän -täytynyt luikkia pois tieltä aivan tänne saakka. Kyllähän tämäkin -paikka on edukas, mutta ei lähimainkaan niin kuin edellinen asemamme. -Tehkäämme sentään mitä voimme, ettei vihollinen pääsisi etenemään niin -nopeaan, kuin mitä se luulee voivansa. Onko everstiluutnantti, -- -jatkoi hän tehden kysymyksen Fahlanderille, -- saanut eri osastot -tarpeenmukaisiin asemiin? Se on nyt aselevon aikana hyvin tärkeää, -koska emme tiedä, minä päivänä vihollinen katsoo hyväksi lopettaa tai -rikkoa sen. -- - --- Olen. Karjalan rakuunat ovat lähellä Partalan kylää. Pohjanmaan -pataljoona Metsolassa; patterit ja erityinen vahdisto Katoisissa; -Länsipohjan pataljoona ja patteria Pölkkyniemen ympärillä; Kajaanin -pataljoona ja Vaasan rykmentti Linnan kylän luona; Savon jääkärit -mainitun kylän ja rannan välillä ja jääkärien rintaman edustalla niin -ikään patteria. Kauempana sillalle päin on Oulun pataljoona -Kauppilassa; etuvartijoita kirkon pohjoispuolella ja kenttävahdisto -sillan eteläpäässä. -- - --- Mutta eikö olisi syytä, -- huomautti Duncker, -- asettaa myöskin -vahteja Kavakkalan sillan korvalle ja pitkin Ala-Tismaa? -- - -Sandels astui pöydän luo ja tarkasti pitkän aikaa edessään olevaa -karttaa. Vihdoin hän sanoi: - --- Se ei olisi pahinta, se, mutta totta puhuen miehiä on liian vähän. -Jospa sentään olisi niihinkin riittämään. -- - --- Mutta voisihan -- huomautti Malm, -- eversti Aminoff neljännen -osaston kanssa... -- - --- Hän on jo saanut käskyn pikaisesti vetäytyä tänne päin, -- keskeytti -Sandels. -- Kuitenkin saamme nyt käyttää tätä toimettomuutta, johon -olemme tuomitut, siten, _ettemme ole toimettomia_ -- sanoi hän pannen -erityisen painon viimeisiin sanoihin. -- Vihollinen valmistautuu kaikin -voimin ajamaan meidät täältä. Ja jos sen onnistuu, niin menee siltä -miestäkin. Mutta, -- jatkoi hän näyttäen jokseenkin levottomalta, -- -minä en ole nähnyt luutnantti Jernfältiä sen jälkeen kuin hän kolme -päivää sitte läksi tiedustelumatkalle Paloisiin? Tietääkö teistä -kukaan, miten hänen on käynyt? -- - --- Emme, -- vastasivat kaikki yhteen ääneen ja Duncker lisäsi: - --- Olisi suuri vahinko, jos mies olisi joutunut vangiksi. Hän on -ripeimpiä upseereja jääkäripataljoonassa. -- - -Sandels aikoi vastata, mutta melu talon pihalla esti hänet siitä, -Kaikki upseerit riensivät ikkunaan ottamaan selkoa, mitä oli tekeillä. - --- Ompa aika poromekko, -- sanoi Fahlander, -- Minusta ainakaan ei -näytä sotamieheltä. -- - --- Ei hän siltä näytä, -- säesti Malm. - --- Mutta luja poika sittenkin, -- huomautti Duncker. -- Kas, nyt repii -mekkonsa riekaleiksi ja paljastaa rintansa vahdille. Kuulkaa, miten -kiljuu! -- - -Kaikki painoivat korvansa ikkunalasia vasten, jolloin he kuulivat -seuraavat nuorekkaalla, mutta sentään hieman käheällä äänellä huudetut -sanat: - --- Minun täytyy päästä brigaadin päällikön puheille. Monen urhon elämä -riippuu siitä! -- - --- Vai niin, sekö asiana, -- virkkoi Sandels väistyen ikkunan luota. -- -Luutnantti, -- sanoi hän sitte von Fieandtille, joka äsken oli tullut -huoneeseen, -- minä tahdon puhutella tuota miestä. -- - -Muutamien minuuttien kuluttua astui tämä huoneeseen tervehtien -sotilaallisella tavalla. Hurjemman näköistä olentoa tuskin voisi -mielessäänkään kuvitella. Kasvot paksulta lian ja veren peitossa ja -vaatteet niin riekaleina, että ne hädin tuskin pysyivät koossa ruumiin -ympärillä. - --- No, mitä asiaa? -- kysyi Sandels silmäiltyään hetkisen outoa -tulokasta. - --- Tahtoisin apua vapauttaakseni luutnantti Jernfältin ja Paloisissa -vangitut toverini. -- - -Duncker astui lähemmä repaleista olentoa. - --- Mitä kummia. Onnihan se on, nuorin jääkärini, joka läksi Jernfältin -mukana tiedustelumatkalle! -- - --- Niin on, -- vastasi Hiukan tyttärenpoika. - -Nyt astui Sandelskin lähemmä. - --- Tuommoisessa puvussa, -- hymähti hän. -- Se ei sovi Suomen -sotilaalle. -- - --- Sen uskon ihmeen hyvin, -- vastasi Onni rohkeasti. -- Saavuttuamme -lähelle Paloisia saartoi meidät äkkiarvaamatta eräs kasakkaparvi. Siinä -syntyi tuima ottelu, joka kesti melkein tunnin aikaa. Lopulla ei ollut -pystyssä muuta kuin luutnantti, Kokko, Kärki ja minä, joten meidän oli -antautuminen. Sitte teljettiin meidät viheliäiseen hökkeliin ja -oltuamme siinä päivän rupesin miettimään pakoa. Ja kun olin pienin ja -hoikin kaikkia muita, panin viimein päätökseni toimeen, ryömin räppänän -kautta ulos ja pääsin onnellisesti vahtien ohi, vaikka nämä ampuivat -niin vietävästi, että luulin heidän autuutensa riippuvan minun -kiinni-ottamisestani. Puolitiessä Paloisten ja tämän paikan väliä on -pirtti. Siihen piilouduin vähäksi aikaa lepäämään. Ja suureksi ilokseni -tapasin sieltä tämän puvun, joka nyt ei ole aivan siisti, mutta on -auttanut kuitenkin minut tänne melkein ehein nahoin lukuun ottamatta -näitä, -- jatkoi hän ja osotti naarmuja kasvoissaan. -- Ne olen saanut -tullessa oksista ja orjantappuroista. Matkalla nuohoin sitte itseni -yltä alta, että ryssä olisi luullut minua oikein maamyyräksi. -- - --- Luuletko voivasi pelastaa toiset vankeudesta? -- kysyi Sandels. - --- Empä juuri, -- vastasi Onni, --- mutta kun he ovat omin neuvoinsa -vapauttaneet itsensä, niin olisi apu silloin hyvään tarpeeseen. -- - -Sandels mietti hetken. Sitte hän sanoi Dunckerille: - --- Toimittakaa niin, että poika saa univormun ja... -- - --- Ei, ei, -- keskeytti Onni, -- silloin menee asiat päin honkiin. Minä -tahdon pitää nämä ryysyt päälläni ja jos minulle annetaan pari kolme -miestä mukaan, niin pukeutukoot hekin samallaisiin. Onhan nyt aselepo -ja silloin talonpoika onnistuu aina paremmin kuin sotamies. -- - --- On siinä pojassa älyä, -- kuiskasi Malm Fahlanderille. - --- Niin, -- vastasi tämä, -- saat nähdä, että hän peijaa Tutshkowin -sotamiehet ja tuo Jernfältin tänne takasin. -- - --- Siitä olen ihan varma, -- vastasi Malm. - -Saatuaan Sandelsilta luvan ottaa mukaansa mitä tahtoi, riensi Onni -iloisena ulos. Ja illan suussa nähtiin neljä talonpoikaa viikatteet -olalla hiljoilleen vaeltavan tietä pitkin Paloisiin ja Kuopioon päin. -He pääsivät esteettä niin hyvin suomalaisten kuin myöskin venäläisten -etuvartion läpi. - - - - -12. - - -Paloisten salmen eteläpuoliselle rannalle oli eräs kasakkajoukko -laatinut leirinsä. Näiden joukossa oli myöskin Elka Pavluka joukkonsa -tähteiden kanssa. Talonpojat olivat herkeämättä ahdistelleet häntä -aivan kintereillä, niin että hänellä oli jälellä ainoastaan seitsemän -miestä, kun hän saapui Paloisiin päivää myöhemmin kuin venäläiset -olivat ottaneet paikan haltuunsa. - -Ja mitä kauhun päiviä oli Olga saanut nähdä siitä lähtien, kun hänet -ryöstettiin Niemestä! Ollen kasvanut aivan toisissa oloissa tuntui -hänestä tietysti sangen vastenmieliseltä olla pakotettu viihtymään -noiden raakojen sotilaiden parissa. Tämä kaikki oli kuitenkin vielä -kärsittävissä, mutta suurinta tuskaa toi se, että täytyi olla poissa -Niemestä ja melkein aina Jemelan vähemmän miellyttävien silmäilyjen -esineenä. Mainittu kasakka oli näet saanut Elkalta luvan ottaa Olga -puolisokseen, jos mahdollista, jo ennen sodan loppua. - -Kun Elka ilmaisi tämän päätöksen tyttärelleen, sai hän tämän -odottamattoman vastauksen: - --- En milloinkaan ota tuota vanhaa rahjusta miehekseni! Hän saisi -hävetä! -- - --- Sinun täytyy! -- - --- Ei, isä! Sinä tunnet kasakkatytön lujan mielen. Ja jos tahdot minua -pakottaa ottamaan, niin ennen kuolen. -- - -Elka oli liian viisas ollakseen itsepäinen. Hän rohkaisi tunkeilevaa -Jemelaa olemaan kärsivällinen ja lupasi asiasta tulevan toden sodan -loputtua, sitte kun pääsisivät takasin aroilleen. - -Ensi päivinä pelkäsi Olga näyttäytyä ulkona leirillä, koska hän oli -toisellaisissa pukimissa kuin muut kasakkanaiset. Mutta kun jonkun ajan -kuluttua kenraali Tutshkow, jonka huomio oli kiintynyt tuohon -kauniiseen naiseen, oli saanut kuulla Elkalta Olgan kohtalon, antoi hän -käskyn, ettei kukaan, olipa sitte kuka hyvänsä, saisi lähennellä Olgaa. - -Ja siitä päivin oli hänen ainoana huvinaan kävellä ympäri leiriä. Kun -oli välirauha, näki hän hyvin usein ruotsalaisia, suomalaisia ja -venäläisiä upseeria yhdessä, istuen veljellisessä sovussa joko lasin -ääressä tai pelipöydässä. - -Ja miten hän ikävöikään saada nähdä näiden parissa Valter Jernfältiä! - -Eräänä päivänä hän oli tullut lähelle Tutshkowin asuntoa. Ja nähtyään -joukon sotamiehiä tunkeilevan portin edustalla, kysyi hän, mitä oli -tekeillä. - --- Eipä paljo mitään, -- vastasi eräs sotamies välinpitämättömästi, -- -eräitä suomalaisia vain kuulustellaan, jonka jälkeen heidät -vakoilijoina hirtetään. -- - -Kauhistuneena Olga kääntyi pois sotamiehestä, joka nauroi pilkallisesti -nähdessään hänen paheksumista ilmaisevat kasvonsa, ja aikoi poistua, -mutta samassa hän oli kivettyä paikalleen. Näky, joka hänen edessään -oli, vei veret hänen poskiltaan. Hän kalpeni, päätä huimasi ja sydän -löi pakahtuakseen. Tyttöparka nojasi erästä tykkiä vasten, ettei olisi -kaatunut. - -Hänen editsensä kulettivat sotamiehet kolmea vankia. Ne olivat -ystävämme Valter Jernfält, Kokko ja Kärki. Heidän pukunsa olivat -riekaleina, kasvot verissä. Mutta katseista, joita he heittivät -ilkkuviin ja elämöiviin venäläisiin, ilmeni uhkaa. Muutamat tempoivat -heitä vaatteista, toiset sylkivät kasvoihin ja potkivat. Johtavalla -aliupseerilla oli täysi työ pidättäessään elämöitseviä etempänä. - -Kun sotamiesten raaka menettely ja rivot puheet menivät liian pitkälle, -ei Olga voinut enää hillitä itseään: - --- Konnia te olette! -- huudahti hän lujalla äänellä. -- Paremmin ja -kunniallisemmin kohtelevat Suomalaiset venäläisiä vankeja. -- - -Nämä hänen oikeutetut sanansa saivat aikaan rajun mielenkuohun tiheässä -sotamies-joukossa. Haukkumasanoja sinkoili nuoren kasakkatytön osaksi -satamalla. Nyrkkejäkin kohoili jo siellä täällä ja rohkea tyttö oli -vähällä joutua yltiöpäiden raivon uhriksi. - -Samassa hyöksähti Elka paikalle. - --- Tule pois, mieletön! -- kiljui hän. -- Älä jouduta omaa turmaasi. -- - --- Antakaa minun jouduttaa se, -- pyysi Olga. -- Täällä ei minulla enää -ole mitään iloa. -- - -Ja terävästi katsoen isäänsä silmiin hän lisäsi: - --- Muistakaa äitiä. Turma hänetkin peri. -- - -Elka häpsähti, sillä tyttären silmät kiilsivät luonnottomasti. - --- Tule, -- sanoi hän viimein käheällä äänellä ja tarttui Olgan käteen. --- Jos viivyt täällä vielä, ei kukaan voi sinua pelastaa. -- - -Olga huomasi, että isä oli oikeassa ja hän aikoi juuri seurata tätä, -kun samassa sotilasparvi piiritti isän ja tyttären. Kirouksia satoi -molemmille. Ja vähältä piti, etteivät käsiksi käyneet, mutta samassa -silmänräpäyksessä kaikui raivojen sotamiesten takaa jyrisevä ääni: - --- Takasin! -- - -Tämä vaikutti tuokiossa. Samoin kuin pommi räjähtäessään väkijoukossa -hajoittaa sen ympäriinsä, niin hajaantui sotilasparvikin nähdessään -Tutshkowin ja hänen seuralaisensa. - -Niin pian kuin Olga oli huomannut venäläisen päällikön, riensi hän -tämän luo, kertoi, mitä oli tapahtunut ja lopetti seuraavin sanoin: - --- En voinut pysyä vaiti nähdessäni sitä kurjaa menettelyä, jota -rehellisten sotilaiden täytyi kärsiä. _Niin_ ei kohdella teidän -sotamiehiänne, kenraali, kun ne joutuvat vihollistensa vangiksi. Ja -onhan nyt sitäpaitsi välirauha. -- - -Olgan innokas puhe oli nostanut häveliäisyyden punan kenraalin -kasvoille. Ainoasta viittauksesta hajosivat joukot. Sitte Tutshkow -sanoi: - --- Olet todellakin rohkea tyttö. Tiedätkö, mikä rangaistus sinua -odottaa? -- - -Ja kasakkatyttö ylväästi nostaen päänsä pystyyn vastasi: - --- Jos siitä rangaistaan, että puhuu totta, niin olkoon menneeksi. Minä -tyydyn, antakaa mikä rangaistus tahansa. -- - -Tutshkow loi Olgaan läpitunkevan katseen, pyöräytti sitte ratsunsa -ympäri ja ratsasti asunnolleen kuulustelemaan vankeja. - - - - -13. - - -Oli yö, synkkä ja pimeä. Raskaita pilviä liikkui taivaalla, Silloin -tällöin putoili suuria vesipisaroita maahan. - -Salmen pohjoisessa päässä oli viheliäinen risuhökkeli. Katto oli -peitetty lahoneilla lehvillä. Tämä hökkeli oli kolmen suomalaisen -vankila. - -Majan edustalla seisoi uninen vahtisotilas. Kiroillen siivotonta säätä -nojautui hän hökkelin nurkkaa vasten, laski kiväärin käsistään ja pani -käsivartensa ristiin rinnoille. - -Ja ennen pitkää hänen matala kuorsaamisensa ilmaisi, että hän oli -vaipunut virkistävään lepoon. - -YÖ, niin kuin sanottu, oli sateinen. Tämä tietysti lisäsi pimeyttä. - -Muutamien kyynärien päähän hökkelistä oli eräs ihmisolento pysähtynyt -vähää ennen vahdin vaipumista uneen. Hiljoilleen hiipi salaperäinen -olento vahdin luo ja läheni sitte majan ovea, joka oli teljetty -paksulla rangolla, minkä helposti voi nostaa sijoiltaan. - -Sade yltyi yhä ja ennen pitkää valui vettä virtanaan. Kylmät -vesikarpalot herättivät vahtimiehen. Tämä hieroskeli silmiään, tarttui -kiväriinsä ja meni hitain askelin vahtikojuun, joka epähuomiossa oli -sijoitettu niin, ettei vahti sieltä nähnyt majan ovea. - -Olento tämän edessä oli juuri tarttunut telkeen nostaakseen sen -sijoiltaan, kun samassa vahti heräsi. Mitä tuskallisimmalla -mielenkiinnolla seurasi outo haamu vahdin liikkeitä niin tarkkaan, kuin -pimeydeltä voi. Ja kun tämä oli istua kupsahtanut vahtikoppiinsa, -kohosi telki verkkaan ja varmasti paikoiltaan, jonka jälkeen ovi -voitiin avata aivan helposti ja pienimmittäkään äänettä. - -Muulloin niin vilkkaassa venäläisten leirissä oli nyt kolkkoa ja -äänetöntä. Ainoastaan kasakkojen koiria liikuskeli siellä täällä pitkin -leiriä. Eräs niistä juosta hölkki mainitulle hökkelille juuri silloin, -kun telki sen ovelta poistettiin. Nuuhki pari sekuntia outoa haamua ja -juoksi sitte matkoihinsa ääntä päästämättä. - -Hökkelissä, jonka katosta ja seinistä sadepisaroita putoili sisään, -olivat ystävämme Valter Jernfält, Kokko ja Kärki. Kova maaperä oli -miehillä vuoteenaan. - --- Onnin onnistuneen paon tähden saamme pitää hyvänämme tätä kurjaa -hökkeliä, -- virkkoi luutnantti suuttuneena. - --- Se on tietty, -- säesti Kokko, -- mutta oli se hyvä, että poika -pääsi pakoon. Olen melkein varma siitä, että hän on kohta täällä -takasin. -- - --- On se semmoinen vekkuli, -- arveli Kärki. -- Sitä poikaa ei vähällä -ansaan saakaan... -- - --- Nyt minä en käsitä teitä, -- virkkoi luutnantti. - --- No, minä selitän sitte, -- vastasi Kokko. -- Olen varma siitä, että -kun poika saapuu Iisalmelle laittaa hän asiat niin, että me tavalla tai -toisella pääsemme vapaiksi ja... -- - --- Niinkö luulet? -- keskeytti luutnantti, johon heikko pakenemisen -toivon säde nyt tunkeusi. - --- Luulen minä ja ihan varmaan luulenkin, -- vakuutti Kärki vuorostaan. --- Tiedättekö, mitä poika minulle lähtiessään virkkoi? Hän sanoi, että -luutnantin täytyy päästä vapaaksi niin totta kuin elän. Semmoista kelpo -upseeria ei ryssä saa pitää luolassaan. -- - -Valter Jernfält ei vastannut tähän mitään. Hänen ajatuksensa lensivät -toisaalle. Vasta neljä päivää sitte oli hän saanut sedältään kirjeen, -jossa tämä kertoi Elkan käynnistä Niemessä ja Olgan ryöstämisestä. Tämä -tieto oli kova isku Valterille. Olga venäläisessä leirissä ja raakojen -kansalaistensa parissa, joiden elämä ja tavat olivat hänelle -ventovieraat, vastenmieliset! Tämä oli luutnantista enemmän kuin -siedettävää. - -Sattumalta oli hän saanut kuulla von Fieandtilta, Sandelsin -ajutantilta, että tämä aikoi panna toimeen partioretken Paloisiin. Ja -pitkiä aikailematta meni hän pääkortteeriin brigaadin päällikön -puheille pyytämään saada lähteä joukon mukana. Sandels ei alussa -mielinyt tähän myöntyä, sillä hän tahtoi pitää kaikki taitavat upseerit -luonaan. Yritys oli myöskin varsin uskalias, koska venäläisetkin -parveilivat vakoilemassa paljoa suuremmissa joukoissa. - -Viimein Sandels myöntyi. Valter Jernfält sai lähteä päälliköksi -viidellekymmenelle vakoilijalle. Edellisestä jo tiedämme, miten näiden -oli käynyt. Mutta huolimatta siitä, että hän oli keskellä venäläisten -leiriä, ei hän ollut saanut nähdä varjoakaan rakastetustaan. Missä hän -mahtoi olla? Kenties oli jo kuollut tai ehkä lähetetty pois kasakkojen -maahan? - -Nämä levottomat ajatukset ne pitivät hänen mieltään kovassa -jännityksessä ja saivat aikaan, ettei hän tullut vastanneeksi Kären -sanoihin. - -Kului hyvän aikaa ilman että kukaan vangeista mitään virkkoi. Viimein -Kärki kuiskasi: - --- Telkeä pujotellaan ovelta pois. Kuulen sen ihan selvästi. -- - --- Tullaan varmaankin hakemaan meitä uuteen kuulusteluun, -- murahti -Kokko. -- Tehkööt minulle vaikka tuhannenvietäviä, mutta sen enempää -eivät minulta tule tietämään. -- - --- Eikä minulta, -- säesti Valter Jernfält pidätetyllä äänellä. - --- No, en minäkään muista jälelle jää, -- virkkoi Kärki puolestaan. -- -Olen yhtä äänetön kuin tämän sopen seinäluhat. -- - -Liike ovella kävi hetki hetkeltä äänekkäämmäksi ja viimein kuulivat -vangit, miten ovi varovasti aukeni. - --- Nyt on piru merrassa, -- murahti Kokko ja kyyristihe kokoon kuin -hyppäykseen aikova tiikeri. - --- Taitaa olla, -- arveli Kärki. -- Tuolla tavoin ei liikuta, kun -aseetonta vankia kuletetaan. -- - --- Jos lienevät salamurhaajia, -- virkkoi Valter Jernfält ja painautui -erääsen nurkkaan. - -Raitis ilma, joka samassa virtasi sisään, ilmaisi, että ovi oli auki. -Syntyi kuoleman hiljaisuus hetkeksi. Odotettiin mitä jännitetyimmällä -levottomuudella, mitä tuleman piti. Mutta kohta kuului hiljainen, -varottava merkki: - --- Tst-tst. -- - -Samassa kuului askeleiden hiivintää pitkin sitä seinäviertä, joka antoi -nurkkaan, mihin Valter Jernfält oli kyykistynyt. Nousisiko pystyyn? -Miks'ei, sillä kuulostihan äskeisestä varoituksesta, ettei lähenevä -ollut outo henkilö. - -Valter Jernfält nousi vähitellen pystyyn. Askeleiden pehmeä ääni läheni -lähenemistään ja hän kuuli selvästi miten tulija kopeloi seinää. Vielä -pari tuokiota -- ja hän tunsi kosketettavan käsivarteensa, jolloin -hänen suureksi ihmeekseen tuntematon pisti pistoolin hänen käteensä. - -Hämmästyksissään sai hän soperretuksi: - --- Ken olet, joka... -- - -Pitemmälle hän ei päässyt, sillä samassa pantiin käsi hänen suulleen, -jolloin taanoinen -- tst -- kuului kautta majan. - -Muutamien minuuttien kuluttua oli myöskin Kokolla ja Kärellä -samallainen lahja kädessään. Mielellään olisivat he laskeneet -ihmettelynsä kuuluviin, mutta tuntematon pidätti heidät samalla tavalla -kuin luutnantinkin. - -Vangit katsoivat viimein viisaimmaksi estelemättä ja ääntä päästämättä -seurata salaperäistä henkilöä, joka tällä odottamattomalla tavalla tuli -heitä pelastamaan. - -Päästyään ovesta ulos näkivät he kummallisen haamun, päällä pitkä -venäläisen sotamiehen viitta, joka ulottui jalkateriin saakka, Tukeva -musketti täydensi univormun. - -Hökkelin ovi sulettiin huolellisesti ja telki pantiin jälleen -paikoilleen. Tämän jälkeen alkoi marssi varovin, täsmällisin askelin. -Kun pakolaiset saapuivat solan pohjoispäähän, pysähtyi opas ja vei -käden huulilleen merkiksi, että oli noudatettava suurinta -varovaisuutta. - -Tällä kohden solaa oli vahtina kymmenkunta sotamiestä. Ja kun oli -aselevon aika, ei valppaudesta pidetty niin suurta lukua kuin sodan -aikana. - -Eräästä pienestä, aivan solan suulle pystytetystä majasta, joka oli -saman kokoinen ja näköinen kuin vankien äsken jättämä, häämötti heikko -kynttelin valo, jota paitsi kovat äänet ilmaisivat, että vahtimiehistö -tappoi ikävää aikaansa juoden ja pelaten. - -Kuta lähemmä solan suuta saavuttiin, sen levottomammaksi näytti opas -tulevan. Viimein hän pysähtyi ja viittasi vangeille, että nämä -kyyristyisivät piiloon erään tykkilavetin taa. Sitte hän ryömi yksinään -jonkun matkaa eteenpäin, mutta palasi pian takasin, tarttui toisella -kädellä Valter Jernfältiin ja toisella antoi muille merkin seurata. -Muutamien askeleiden päässä oli kolme muskettia solan seinää vasten. -Sanaakaan sanomatta ojensi hän aseet pakolaisille ja asetti heidät -riviin vahtipatrulliksi. Heti paikalla oivalsivat nämä, mikä oli tällä -tarkoituksena ja antautuivat sen vuoksi kaikessa tuntemattoman johtajan -ohjattaviksi. - -Valepatrullille huusi nyt solan suusta uninen ääni: - --- Kto tam? -- [-- Kuka siellä? --] - --- Tukholma, -- vastasi patrullin johtaja tunnussanaksi ja sai samassa -yhtä unisen vastauksen: - --- Fperjot! -- [-- Eteenpäin! --] - -Kun valesotamiehet olivat ehtineet jonkun sylen ulkopuolelle solan -suuta, syntyi aika melu vahtikujalla. Syynä tähän oli se, että -vahtivuoro muuttui vankikopilla heti paon jälkeen. Patrullin päällikkö -oli silloin mennyt koppiin ja tutkinut sitä lyhty kädessä. Ja kun -hän ei täällä tavannut ristisielua, meni hän tuota pikaa solan -pohjoispäähän tarkastamaan siellä olevaa vahtia. Jos hän olisi tullut -muutamia minuutteja ennemmin, olisivat pakolaiset ehdottomasti -joutuneet kiinni. - -Niin pian kuin vahdin päällikkö solan pohjoispäässä sai kuulla, että -neljä miestä, joiden etunenässä kulkeva oli antanut oikean tunnussanan, -olivat äskenikään sivuuttaneet solan, komensi hän heti kymmenen -kasakkaa ratsuille, jotka samassa läksivät ajamaan takaa rohkeita -karkureja. - -Pakolaiset olivat tällä välin painautuneet metsän tiheikköön, joka -tähän aikaan vielä ulottui solaan saakka. Pitkältä eivät he kuitenkaan -päässeet, kun jo etumaiset kasakat olivat aivan heidän kantapäillään. -Nyt oli nopeus suureen tarpeeseen, sillä jos pakolaisten onnistui -pujottautua vielä vähänkään syvemmä tiheään ryteikköön, olisi -kasakkojen ollut mahdoton saavuttaa heitä. - -Ja aivan kuin äänettömästä sopimuksesta pakolaiset samassa -kääntyivätkin yht'aikaa ympäri ja antoivat aseidensa ammahtaa sinne -päin, mistä vainoojien ääntä kuului: - -Pyssyjen pauketta seurasi samassa hurja ulvonta vihollisten puolelta. -Sitte vallitsi jälleen hiljaisuus. Kun pakolaiset aikoivat suunnata -askeleensa erään pellon poikki, joka häämötti epäselvästi heidän -edessään, häpsähtivät he yhtäkkiä kuullessaan aivan edessään -varoiteltavan ruotsiksi: - --- Älkää menkö sitä tietä. Joudutte suoraan vihollisten eteen, joista -vast'ikään olette päässeet. -- - -Hämmästystä seurasi riemu, kun pakolaiset sarastavan päivän hämyssä -tunsivat varoittajassa Onnin ja tämän toverit. Kysymyksiä ja vastauksia -tulvi satamalla kummankin puolin ja lopulta sai Onni selitetyksi, että -hän oli tovereineen ollut aikeessa mennä aamun koittaessa venäläisten -leiriin myymään herneitä ja perunoita. Tätä sanoessaan näytti hän -kolmea vieressään olevaa suurta säkkiä. Tällä kauppamatkallaan olivat -he toivoneet voivansa urkkia ilmi vankien olinpaikan. - -Tällä välin seisoi vankien vapauttaja vähän loitompana muista nojaten -erästä puuta vasten koettaen niin paljon kuin mahdollista kätkeä -kasvojaan. - --- Ja tässä on se mies, jota saamme kiittää vapaudestamme, -- virkkoi -luutnantti mennen pari askelta lähemmä tuntematonta opasta. - --- Mutta miksi niin ujostellen peität kasvosi? ota... -- - -Ennen kuin luutnantti sai viimeisen sanan huuliltaan, oli tuntematon -temmannut viitan hartioiltaan ja kasakkalakin päästään. - -Samassa tuokiossa pääsi Valter Jernfältiltä ihmettelyn ja ilon -huudahdus. Hän hypähti armaansa luo ja sulki kainosti punehtuvan Olgan -syliinsä. - -Selitettyään tämän jälkeen sotamiehille, mitä Olga oli hänelle ja miten -tänne joutunut, kysyi hän: - --- Mutta mistä sait tietää tunnussanan? -- - --- Minä kuulin, kun isäni antoi sen kasakoille. -- - --- Ja sinä olet ollut kyllin rohkea panemaan henkesi alttiiksi minun -tähteni? -- - --- Olen, -- kuiskasi nuori kasakkatyttö, -- sillä sinä olet minulle -rakkain maailmassa. -- - -Onnin opastamina saapuivat pakolaiset kiertoteitä myöten viimein -Iisalmelle. Olgan urotyö tuli heti koko brigaadin tietoon samoin kuin -hänen elämäkertansakin. Kaikkialla, missä vain hänet nähtiin, -tervehtivät häntä sotamiehet ihmettelyn sekaisella kunnioituksella, ja -kun hänet Sandelsin kehoituksesta saatettiin tämän luo, lausui tämäkin -lämpimän kiitoksensa rohkealle tytölle siitä, että tämä uskalijaan -tekonsa kautta oli pelastanut hänen kolme parasta sotilastaan. - -Kasakkaleirissä Paloisissa oltiin aivan toista mieltä. Elka oli niin -nolostunut, kuin ikinä olla voi. Jemela raivosi kuin villipeto, sillä -hän se juuri oli ollut vahdissa solan pohjoispäässä silloin kun vangit -karkasivat. Sitä paitsi oli kaksi hänen parasta pistooliaan -tipotiessään. Ja se ei ollut pieni juttu sekään. - -Hän vannoikin sen tähden verisesti kostavansa, niin pian kuin sopiva -tilaisuus siihen ilmenisi. - -Valkeni sitte lokakuun 27 päivä 1808, tuo Suomen sotahistoriassa niin -merkitsevä päivä. Tänä päivänä näet loppui päällikköjen Lehdossa tekemä -välirauha. Kello yhden aikaan päivällä piti vihollisuuden jälleen -alkaa. - -Jo aikaiseen aamulla olivat kaikki joukot Iisalmella tarttuneet -aseisiin ja odottivat täysin taistelukuntoisina venäläisiä. - -Suurimmassa mielen jännityksessä kulki Sandels edestakasin ennen -mainitussa huoneessa Fredriksdahlissa. Hän näki selvästi vihollisten -hankkeista, että nämä tekisivät hyökkäyksen sillä kellon lyömällä, -jolloin välirauha loppuu. Ja hänen ihmettelynsä kasvoi sitä -suuremmaksi, kun äkkiä von Fieandt riensi hengästyneenä huoneeseen ja -kertoo sydän kurkussa, että vihollinen oli jo alkanut hyökkäyksen ja -että kapteeni Brusin, joka aamupäivällä oli lähtenyt venäläisten -etuvahdeille jättämään muutamia yksityisiä kirjeitä ja tuomaan omat -kenttävahdit pääjoukkoon, oli palannut takasin vihollisten ankarasti -ahdistellessa. - --- Mutta kellohan ei ole vielä kuin vähän yli 12, -- virkkoi Sandels. --- Te olette ehkä erehtyneet, luutnantti? -- - --- Ei, ei... katsokaa itse, -- vastasi tämä osottaen ulos ikkunasta. -- -Tuolla tulee kapteeni Brusin! -- - -Vähän tämän jälkeen seisoikin Brusin brigaadin päällikön edessä ja -vahvisti luutnantti Fieandtin sanat lisäten: - --- Saavuttuani kirkon luona olevien etuvartioiden luo tapasin kreivi -Tolstoin, ruhtinas Dolgorukin ajutantin. Hän huomautti minulle, että -välirauha oli päättynyt, jonka johdosta minä, ottaen esiin kelloni, -huomautin puolestani, että oli vielä kokonainen tunti jälellä. Siihen -hän vastasi: -- meidän kellomme on yksi ja sillä hyvä. Niin nopeaan -kuin mahdollista komensin kenttävahdiston kokoon ja tulin äsken ikään -tänne vihollinen mitä ankarimmin ahdistellen kantapäilläni -- - -Kun kapteeni Brusin oli lopettanut, vetäytyi Sandelsin suu purevaan -hymyyn ja tehden käännöksen kantapäällään hän virkkoi: - --- Tutshkowilla näkyy olevan kova kiire saamaan selkäänsä. -- - -Virran sillalla kiehui taistelu täydessä vauhdissaan. Kummaltakin -puolelta paukkui pattereista, vilkas tykkituli oli alkanut. - -Suomalaiset olivat repineet sillan melkein maata myöten, mutta -venäläiset laittoivat sen kulettavaan kuntoon, joten heidän joukkojensa -vähitellen onnistui päästä toiselle puolen. - -Kauppilan talolle sijoitettu vartioväki, jona oli Savon jääkärejä, oli -kestänyt monta hyökkäystä väistymättä paikaltaan. Mutta kun ylivoima -lopulta kasvoi liian suureksi, täytyi jääkärien peräytyä. - -Valter Jernfält, Kokko, Kärki ja Onni olivat tässä rohkeassa joukossa. - --- Jokohan valtaavat tämänkin paikan, -- virkkoi Kokko peräytyessään, --- siinä olisi onnettomuutta jo liian kanssa. - --- Vallatkoot vain, kyllä ne Linnan luona seisotetaan, -- arveli -luutnantti. -- Pattereille on siellä vaikea päästä. -- - -Taukoamatta taistellen vetäytyi vartioväki Kauppilasta pääjoukon -turviin. - -Kauppilan talo, joka sijaitsee noin 175 kyynärän päässä Virran sillasta -ja Linnan kylän patterien välillä, jonne on likemmä 40 kyynärää -mainitulta sillalta, on pienoinen järvi Ala-Tisma. Tämän eteläiseltä -rannalta pistää metsäinen niemeke selälle. - -Niemekkeen äärimmäisessä käressä oli kertomuksemme aikaan vaatimaton -tupa, jossa asui eräs köyhä, melkein puolisokea akka, jota kansan -kesken kutsuttiin Virran noidaksi. Vanhan Katrin hoettiin näet olevan -liitossa pahan kanssa. Ei kukaan tiennyt, mistä hän oli tullut. Eräänä -synkkänä yönä alkupuolella vuosisataa olivat Kauppilan asukkaat -antaneet ruokaa ja suojaa eräälle kuleksivalle, tummaveriselle -naiselle. Ja tästä pitäen oli hän asettunut pitäjään, josta häntä oli -mahdoton saada lähtemään. - -Kun mainitun mökin omistaja niemen käressä kuoli puoli vuotta Katrin -tulon jälkeen seudulle, osti hän tämän ja asettui siihen asumaan. - -Kansa kammoi häntä ja hänen noitatemppujaan ja pieniä lapsia -peloteltiin Virran noidan nimellä. Katri itse tiesi tämän, mutta hän ei -ollut siitä milläänkään. Sillä hän oli liian viisas ryhtyäkseen -poistamaan nimeltään moista kaikua. Jos ihmiset minua pelkäävät, niin -on minun sen helpompi tulla toimeen, arveli Katri. Silloin saan myöskin -olla heiltä paremmin turvassa. - -Huolimatta niistä puheista, mitä Katrista paikkakunnalla liikkui, vei -Valter Jernfält Olgan kuitenkin hänen luoksensa, jolloin tämä virkkoi: - -"Voitte huoletta heittää kyyhkynne minun hoteihini. Ei minkään haukan -kynnet ylety tänne". - -Yhtenä syynä siihen, miksi luutnantti jätti morsiamensa Katrin turviin, -oli paikan etäinen asema tiestä, niin että Olga voi pysyä varmassa -säilössä. Ja luutnantin lähtiessä pyysi Olga häntä olemaan levollisena. -Häntä ei kohtaisi mikään vaara. - -Kun venäläisten oli onnistunut karkottaa vartioväki Kauppilasta, -levenivät he yli koko mainitun talon ja Linnan kylän väliselle alalle. -Jalka- ja ratsuväen rynnistäessä viime mainittua paikkaa kohti karautti -silloin yli päässyt osasto tykkiväkeä äskenmainitulle metsäiselle -niemekkeelle. - -Tykkien vartioväkenä seurasi näitä 50 kasakkaa Elka Pavlukan -komennossa. Rannan ja Katrin mökin välille sijoitettiin tykit. - -Olga oli äsken ikään ollut kävelemässä järven rannalla, josta -palatessaan hän metsästä kuuluvan melun ja huutojen johdosta oivalsi, -että jotain outoa oli tekeillä. Hän riensi kiireimmän kautta mökkiin. - -Ovella tuli vastaan Virran noita sanoen: - --- Nyt se on täällä. -- - --- Kuka? -- - --- Ryssä tietysti. Ettekö kuule, miten Kauppilaan ammutaan? -- - --- Kyllä siellä ammutaan, -- vastasi Olga, jolloin häntä puistatti. - --- Vihollinen se siellä elämöi. Kauppilan Pekka kävi äsken täällä ja -tiesi kertoa, että ryssät ovat panneet sillan kuntoon. -- - --- Taivas varjelkoon meitä! -- vaikeroi Olga epätoivoisena. -- Mitä me -teemme nyt? -- - --- Siihen ei ole vaikeaa keksiä keinoa, -- virkkoi Katri. -- Meidän -täytyy laittautua järven toiselle puolen. -- - --- Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. -- - --- Niinkö luulette? -- - --- Ihan varmaan. -- - --- Lähdetään, niin saadaan nähdä, vastasi Katri kiepsauttaen -vaatenyytin olalleen ja läksi samassa ulos. -- Tule vain perästäni! -- - -Olga ei ehtinyt ottaa mitään mukaansa. Metsässä heidän takanaan ryski -ja paukkui. Se joudutti pakenevien askeleita. - -Katri suuntasi kulun suoraan rannalle. Ja huolimatta vanhuudestaan, -juoksi hän ketterästi kuin tyttö. Olga seurasi aivan kantapäillä. - -Kun olivat päässeet puolitiehen. Katri kompastui ja kaatui. Pää sattui -kiveen ja hän meni tainnoksiin. - -Olga oli perin ikävässä asemassa. Kaikin voiminsa hän koetti nostaa -pyörtynyttä pystyyn, mutta Katri oli liian raskas. - --- Oi Jumalani! Mitä minä nyt teen? -- vaikeroi nuori kasakkatyttö ja -tähysteli ympärilleen. Ryske metsässä tuntui lähenevän. - -Vielä kerran teki Olga yrityksen. Eih, Katri oli liian raskas! - --- Taivaan Jumala! Pelasta minut, pelasta...! -- huudahti hän ja vaipui -Katrin viereen. - -Samassa karautti kasakkoja metsästä esiin. Tuskin oli Olga ehtinyt -heittää niihin katseen, kun hän parahti, sillä hän näki joukon -etunenässä isänsä. - -Muutamien minuuttien kuluttua olivat kasakat ehtineet naisten luo. - --- Hei, mikä löytö täällä! -- riemuitsi Jemela ja osotti Olgaa, joka -oli pyörtynyt Katrin viereen. -- Tämä se vasta vetelee! -- - -Elka ei ollut uskoa silmiään. Oliko se todellakin Oiga? Mutta tuokion -kuluttua hän näki, että hän se oli kun olikin. Nuolena viskautui Elka -heponsa selästä, heittäytyi tytön luo ja nosti hänet pystyyn. - -Olga heräsi. Samassa parahti hän uudelleen. - --- Nyt olet kuitenkin joutunut käsiini, -- sähisi Elka hammasta purren. --- Ja hevin et enää niistä pääse. -- - -Olga ei vastannut mitään. Melkein tiedotonna antoi hän viedä itsensä -pois. Kun oli ehditty kulkea satakunta syltä, kääntyi hän ympäri ja -sanoi osottaen Katriin päin: - --- Pelastakaa toki nainen! -- - --- Mikä sillä akkaluuhkalla sitte on? -- kysyi Jemela ilkeästi -hymyillen. - -Silloin Olga heitti häneen niin inhoa ilmaisevan katseen, että Jemela -nolona vetäytyi etemmä. - -Puoli tuntia tykistön tulon jälkeen niemen kärkeen alkoivat tykit -jyskiä heittäen tulta ja tuhoa noin 300 sylen päässä olevaan Linnan -kylään. - - - - -15. - - - "On taitoa, ryskyä, paukkinaa - tuon Virran äyräällä; - savupilvehen peittyvi järvi ja maa, - tult' iskevi pilvestä. - Jyly ilmoiss' on kuin pitkäisen, - maa järkkyvi hurmeinen." - -Tällä mestarillisella tavalla alkaa Runeberg runonsa "Sandels" kuvailla -veristä Virran taistelua, joka oli vimmaisimpia, mitä koko sodassa oli. -Venäläisten seitsenkertainen ylivoima ei voittanut ensimmäisellä -rynnäköllä tuumaakaan jalansijaa. - -Eräälle korkealle kunnaalle Linnan kylän itäpuolella oli suomalaisten -päävoima sijoittunut neljään osastoon, joilla oli yhteensä kymmenen -kenttätykkiä. Kunnaan rinteellä olevia pääosaston patteria komensivat -aliluutnantit Gyllenborg ja Kalmberg, kukkulalla olevia Taube. Itse -tykistön ylipäällikkyys täällä oli kapteeni Elfvingin käsissä. - -Venäläisten rynnäkkö. Kauppilan vartioväen kimppuun oli tapahtunut niin -äkkiä, etteivät suomalaiset olleet ehtineet syödä päivällistäänkään. - -Kunnaan ylimmän patterin rintamavarustusten luona oli brigaadin -päällikkö. Hänen silmänsä mittailivat tyynesti hyökkäileviä -vihollislaumoja. - --- Kas tuossa ratsastaa ruhtinas Dolgoruki, -- huomautti Fahlander -osottaen erästä nuorta ratsastajaa venäläisten rintaman etunenässä. - --- Jos hän pääsee eheänä luotisateen läpi, niin... -- - -Nämä sanat lausui Sandels. Mutta hän ei ehtinyt ajatustaan loppuun, -sillä samassa kuului yhteislaukaus juoksuhaudoista joihin oli -sijoittunut Savon jääkäreitä. Ja kun ruudin savu vähän ajan kuluttua -oli haihtunut, ei näkynyt jälkeäkään ruhtinas Dolgorukista. Sen sijaan -syntyi venäläisten riveissä liikettä, josta nähtiin, että ruhtinasta -kannettiin haavoittuneena pois. - -Upseerien onnistui kuitenkin saada rivit jälleen järjestykseen, jonka -jälkeen noin tuhatmäärään nouseva joukko uudella innolla hyökkäsi -pattereita kohden. - -Alempana olevissa juoksuhaudoissa oli Valter Jernfält sekä kolme muuta -ystäväämme. Nämä antoivat pyssyjensä paukkua lakkaamatta. - -Mutta vihollinen ei ollut milläänkään luotien viuheesta, vaan eteni -etenemistään varmasti. - --- Kautta sieluni, tulevat suoraa päätä pattereille, -- ihmetteli Kokko -hämmästyneenä. - --- Antaa niiden tulla, -- vastasi Jernfält. -- Onhan meillä Malm, -Duncker ja Fahlander vastassa. -- - --- Entä brigaadin päällikkö, -- huomautti Kärki. -- Hän yksinään vastaa -kokonaista armeijaa. -- - -Valter Jernfält aikoi vastata, mutta samassa huudahti Onni osottaen -pelloille päin, joiden poikki venäläiset olivat menossa: - --- Nainen juoksee tuolla! Ei, tuolla noin! Enemmän oikealle kädelle! -Juuri siellä! -- - -Kauppilan talosta peräytyvän vartioväen turvissa juoksi todellakin eräs -nainen. Tumma tukka heilui hajallaan tuulessa. - -Valter Jernfält luuli nähneensä ennenkin tuon naisen. Ja hänen -koettaessaan johtaa muistiinsa, missä ja milloin hän oli naisen ennen -tavannut, saapuu paikalle Sandelsin ajutantti, luutnantti Vallgren -tuoden käskyn, että jääkärien oli hetimmiten vetäytyminen varustuksien -suojaan. - -Jääkärit olivatkin jo liikkeellä, kun Kauppilasta tuleva joukko ehättää -hautojen yli. Etumaisena juosta puhkii mainittu nainen. - -Hänen katseensa harhailivat levottomina miehestä mieheen, kunnes -viimein pysähtyivät luutnantti Jernfältiin. - -Yhdellä hyppäyksellä oli hän tämän vieressä ja tarttui käsivarteen. -Samassa tunsi luutnantti naisen Katriksi. Häneltä pääsee hämmästyksen -huudahdus ja hän aikoo kysyä, mihin Olga oli joutunut, mutta samassa -alkoi Katri semmoisella hädällä selittää seikkailuaan ja Olgan -joutumista kasakkojen käsiin, että siitä vaivoin voi selvää saada. -Lopuksi hän sanoi: - --- Kun kasakat eivät nähneet minussa elon merkkiä, annettiin minun -jäädä paikoilleen. Kohta heräsin kuitenkin tuntoihini. Hyvän matkaa -minusta olivat ryssät asettamassa tykkejään ampumakuntoon. Hiljaa -konttasin rantaan, josta sitte eheänä pääsin Kauppilan puolelle. Hädin -tuskin ehdin sieltä peräytyvän vartioväen turviin, -- - -Valter Jernfältillä ei ollut aikaa ruveta tarkemmin kyselemään -asianhaaroja Katrilta, sillä suomalaisten täytyi tavattoman nopeasti -vetäytyä varustustensa turviin. Mutta saadakseen tämän tehdä myöhemmin -taistelun päätyttyä, käski hän Virran noidan erääseen turvalliseen -paikkaan takimmaisten joukkojen luo. - -Kohta tämän jälkeen tuli Sandels kivääri jalalla odottavien jääkärien -luokse. - --- No, pojat, -- huusi hän, -- tekeekö mielenne vielä tapella? -- - --- Tekee, kenraali! -- huusivat urheat Savolaiset yhdestä suusta. -- -Viekää meidät heti vihollista vastaan! - --- Malttakaa tuokio! Hetki ei ole vielä lyönyt. Vihollinen on rikkonut -välirauhan liian aikaiseen, mutta kun kello lyö yksi, silloin on meidän -aikamme alkaa. -- - --- Onko siihen vielä pitkä aika? -- uskalsi ukko Kokko kysäistä. - --- Eihän toki, -- vastasi Sandels hymyillen, -- kohta se on käsissä. -- - -Tällä välin vyöryivät venäläisten laumat juoksuhautojen yli ja -näyttivätpä mielivän päästä varustusten ampuma-aukkojenkin läpi. - -Moni parrakas moskovalainen pyöräytti töppösensä taivasta kohden, mutta -kymmenittäin tuli toisia kaatuneiden sijaan. - -Rintasuojan takana seisoi noin 600 miestä valmiina minä hetkenä hyvänsä -hyökkäämään pistimet ojossa vihollista vastaan. Tämän rohkean joukon -muodostivat pataljoona Savon jääkäriä, Oulun pataljoona, osa Kajaanin -pataljoonaa, Karjalan rakuunien varaväki ja Vaasan rykmentti. - -Viimein löi sitte se hetki, jota brigaadin päällikkö odotti. Hän antoi -hyökkäyskäskyn ja sulettujen rivien etumaisina miehinä rynnistivät -Malm, Duncker ja Fahlander. Juoksumarssissa rynnistettiin alas kukkulan -rinnettä. Venäläiset eivät voineet vastustaa tuhoisaa hyökkäystä. -Näiden rivit joutuivat täydelliseen epäjärjestykseen, hätääntyneiden -lampaiden tavoin syöksyivät he alas siltaa kohden. - -Tässä syntyi kauhea ahdinko, jota vielä lisäsi kantapäillä ahdistavat -suomalaiset, jotka sekä laukauksin että pistimin tekivät suurta tuhoa. -Useita syöstiin suinpäin jokeen. - -Lopulta pinoutui silta niin täyteen kuolleita ja haavoitettuja, että -niitä oli useampia kerroksia päällekkäin. Näin suurta tappiota -venäläiset tuskin kärsivät koko sodan aikana. - -Kun Valter Jernfält ehti erään pienemmän osaston kanssa, jossa olivat -kolme ystäväämme, muutaman pienen lahden rannalle, joka Ala-Tismasta -pistäytyy siihen niemekkeeseen, jolla Linnan kylä on, teki hän nopean -käännöksen oikealle saatuaan ensin kapteeni Dunckerilta luvan hyökätä -lännempänä olevan venäläisten patterin kimppuun. Rohkeat jääkärit -jouduttivat kulkuaan niin nopeasti, että he pääsivät käsiksi -venäläisiin juuri näiden ollessa tekemässä rynnäkköään päästäkseen -joutumasta saarroksiin sillalta päin. - - - - -16. - - -Kun Olga selvisi siitä tainnostilastaan, johon hän oli vaipunut -jouduttuaan uudelleen kasakkojen käsiin, huomasi hän olevansa Katrin -tuvassa. - -Tuvan omistajasta ei kuitenkaan näkynyt pienintäkään jälkeä. -Koettaessaan nousta ylös huomasi hän suureksi kauhukseen, että oli -sidottu kiinni sänkyrähjään. - --- Hyvä Jumala, varjele minua, -- huokasi hän suruissaan. -- Valter, -Valter, pelasta minut! -- - --- Ho, hoo, -- kuului samassa karkea ääni ja mieshenkilö, joka oli -tähän asti ollut kyyrysissään eräässä nurkassa ja vakoilevin silmin -odottanut Olgan heräämistä, astui esiin. - -Se oli Jemela. Hän oli luvannut Elkalle ennen kuolevansa kuin päästäisi -tytön pakoon. - --- Nyt kai on sinulla taas hyvä tilaisuus lähteä käpälämäkeen -- ilkkui -Jemela pilkallisesti hohottaen. -- Sillä tavalla ne itsepintaiset tytöt -kesytetään! -- - -Olka heitti Jemelaan ynseän katseen, hän ei katsonut ansaitsevan -vastata mitään. - --- Kenenkä nimen sinä äsken lausuit? -- kysyi Jemela. - -Ei vieläkään Olga vastannut. Mutta kun kasakka toisti kysymyksensä ja -tällä kertaa uhkaavalla äänellä, sanoi hän ynseästi: - --- Mitä se sinuun kuuluu? -- - --- Eikö se minuun kuulu? -- - --- Ei! -- - --- Sen minä näytän, -- vastasi Jemela vihaisesti. -- Kunhan päästään -kotiin, olet minun puolisoni. -- - --- Minäkö? -- - --- Sinä juuri! -- - --- Oletko varma siitä? - --- Yhtä varma kuin että nyt olen tässä. -- - --- No, ole vain varma, -- vastasi Olga pakotetulla tyyneydellä, -- -mutta ellei sinua ennen ole petetty, niin nyt se tapahtuu. -- - -Nämä tyynesti lausutut sanat saivat Jemelan veret vielä enemmän -velloutumaan. Vihasta suunniltaan huusi hän: - --- Tiedätkö, mitä meidän lakimme sanovat avioliitosta? -- - --- En tiedä _enkä tahdo tietääkään_, -- vastasi Olga pannen erityisen -painon viimeisiin sanoihin. - --- Etkö! Vai niin! Mutta kyllä minä tiedän, kuka sinut pakoittaa -siihen. -- - --- Kuka? -- - -Hetken mietittyään Jemela vastasi: - --- Ellet sitä tiedä, niin tahdon sulle kertoa, että me olemme sitä -kasakkaheimoa, jota nimitetään Tschngniew ja joka on kaikista heimoista -arvossa pidetyin. Meillä on tapana, ettei ainoakaan nainen saa -kieltäytyä menemästä naimisiin jonkun heimon miehen kanssa. -- - --- Entä jos hän rohkenisi sen tehdä, -- virkkoi Olga luoden Jemelaan -tutkivan katseen. - --- Silloin pappi hänet pakottaisi. -- - --- Mutta ellei hän taipuisi, mitäs sitte? -- - --- Ei taipuisi, -- matki Jemela silmät suurina. -- Kuka uskaltaisi -kieltäytyä tottelemasta pappia? -- - --- On se semmoinen, joka uskaltaa. -- - -Kasakka peräytyi pari askelta. Silmistä leimusi uhkaavia katseita -Olgaan ja hän sanoi: - --- Tekisi mieleni nähdä sitä, joka rohkenee panna papin tahtoa -vastaan. -- - --- Se, joka sen rohkenee tehdä, makaa edessäsi rikoksellisen tavoin -sidottuna. -- - -Jemela häpsähti. Hän aikoi puhua, mutta Olga ehti ennemmin. - --- Minä vastustan teidän pappejanne, koska en ole samaa uskontoa kuin -te. -- - -Taas häpsähti Jemela. Toistamiseen hän mieli puhua, mutta uudelleen -esti Olga hänet siitä. - --- Kun minut pelastettiin Keltissä, olin hento lapsi. Jalo -kasvatusisäni, jolla on minua kohtaan enemmän hellyyttä kuin oikealla -isälläni, kasvatti minut yhdessä oman tyttärensä kanssa kansansa -uskontoon. Siitä voit selvästi ymmärtää, että minä... -- - -Samassa hyöksähti Jemela Olgan eteen. Hän oli niin kauhean näköinen, -että nuori tyttö tahtomattaan sulki silmänsä lausuen puoliääneen -rakkaan Valterinsa nimen. Hän odotti joka silmänräpäys kuolemaa. - --- Haa, taasen tuo sama nimi! -- kiljui Jemela. -- Kuka se on, josta -sinä puhut? -- - --- Se, jolle olen vannonut rakkautta ja uskollisuutta. -- - -Jemela horjui takaperin. Hän tunsi enemmän kuin tarpeeksi -kasakkaluonteen lujuutta tietääkseen, ettei hänellä nyt ollut mitään -odotettavissa. Hänen tummat silmänsä säkenöivät koston himosta ja hän -virkkoikin jääkylmällä äänellä: - --- Hänelle saat sinä sanoa ikuiset hyvästit! Tässä elämässä et ole -häntä enää koskaan näkevä! -- - -Olga kärsi kovaa kipua sängyssä. Köydet, joilla hänen kätensä oli -sidottu, eivät antaneet vähääkään perää. - --- Päästä minut irti, -- pyysi hän kärsivällä äänellä. -- Tähän ihan -kuristuu. -- - --- Soo-o, -- virkkoi kasakka pilkallisesti, -- siinä on ihan hyvä -ollaksesi enkä minä... -- - -Jemela ei ehtinyt lausetta loppuun sillä ovi aukeni samassa rajusti. -Elka ryntäsi sisään. - --- No, onko tyttö jo taipunut? -- kysyi hän ankaralla äänellä. - -Kun Jemela aikoi vastata, estyi hän siitä taas, sillä nyt alkoivat -tykit rannalla jyskyä. Tähän yhtyivät muualtakin venäläisten tykit. -Suomalaisten pattereissa ei myöskään oltu myöhäisiä vastaamaan. -Muskettien pauke sekottui vähitellen tykkien kumeaan jyskeeseen ja niin -oli hurja, korvia särkevä jyly täydessä vauhdissa. - -Jemela ainoastaan pudisti päätään mitään virkkaamatta. - -Kun Elka huomasi, että köydet rasittivat Olgaa, leikkasi hän ne -nopeasti poikki huutaen Jemelan korvaan: - --- Tällä kertaa hän ei tule pääsemään pakoon! -- - -Tykkien jyske lakkasi sikäli, kuin venäläiset alkoivat hyökkäyksensä. -Sitä vastoin kiihtyi kiväärituli kuumimmilleen. Paukkeesta päättäen -Elka ja Jemela arvasivat, että taistelevat lähenivät Linnan kylää. - --- Kohta olemme herroina täälläkin, -- virkkoi Elka, -- ja sitten -luulen pääsevämme sen verran rauhaan, että voimme juoda sinun -häitäsi. -- - -Vaikka Olga oli vapautettu siteistään, ei hän kuitenkaan ollut noussut -ylös. Hän pysyi edelleen pitkällään kasvot käsien peitossa ja kuuman -kyynelvirran juostessa pitkin poskia. - -Hänestä ei tuntunut elämällä olevan enää mitään vetovoimaa. Hän toivoi -toivomalla kuolemaa. Ei liikahtanut edes isänsä viimeisten sanojenkaan -johdosta. - -Lyhyesti kertoi sitte Jemela keskustelunsa Olgan kanssa ennen Elkan -tuloa ja sanoi lopuksi: - --- Häntä näkyy olevan meikein mahdoton saada myöntymään. -- - --- Ei sitä tarvitakaan, -- vastasi Elka raa'alla ja vihaisella äänellä. --- Hänen täytyy totella isäänsä. -- - -Nyt nousi Olga pystyyn aivan kuin kuumeen kouristuksen pakottamana. -Silmissä liekehti uhkaava leimu. Rinta kohoili rajusti ja molemmat -kädet olivat lujasti puristetut kiihkeästi lyövää sydäntä vasten. - --- Sinä olet luonnoton isä, kova, -- virkkoi hän heittäen kylmän -katseen Elkaan, -- en tunnusta sinua isäkseni. Muista, että kuolen -ennen kuin taivun sinun tahtoosi. Ennen kärsin tuhannet tuskat, kuin -sitoudun tuohon! -- - -Näin sanoen hän osotti halveksivasti Jemelaan. - -Tämä kohtaus olisi ollut kiitollinen aihe maalarin siveltimelle. Ei -milloinkaan ollut kasakkatyttö näyttänyt niin rohkealta, niin -viehättävän kauniilta, kun tuona tuokiona, jona hän vapaaehtoisesti -valitsi kuoleman sen sijaan, että olisi sitoutunut siihen, jota hän -kammoi. Hänen voimakas esiintymisensä vaikutti kasakkoihinkin niin, -että nämä ensi hämmästyksessä yht'aikaa vetäytyivät taapäin. - -Mutta ennen pitkää selveni Elka hämmästyksestään, Hänen raa'at kasvonsa -saivat uudelleen kauhean näön. Nyrkki ojossa hän hyökkäsi sängylle, -mutta kun oli ehtinyt ottaa tuskin paria askelta, painui nyrkkiin -puristettu käsi alas ja hän riensi ikkunan ääreen huutaen: - --- Mitä tämä merkitsee? Miehet pakenevat tykkien luota ja minun... -- - -Samassa hän syöksyi ovelle, jossa eräs kasakka-aliupseeri hyökkää häntä -vastaan. - --- Takasin! -- huusi hän. -- Suomalaiset ovat voittaneet! -- - --- Valehtelet! -- kiljui Elka vimmoissaan. - --- En valehtele. Meikäläiset pakenevat sillan yli. Joutukaa jaloista, -kun vielä ehtii! -- - -Parilla hyppäyksellä oli Elka jälleen tuvassa, tarttui Olgaa -käsivarteen ja pakotti hänet kauheasti uhkaillen seuraamaan mukanaan. - -Rannan ja tuvan välinen aukea vilisi sekasin tykkiväkeä ja kasakkoja ja -kamala sekamelska syntyi edellisten yrittäessä ottaa talteen tykkejä. - -Joukko toisensa jälkeen pakeni metsään ehtiäkseen sillalle ennen, kuin -se jo olisi myöhäistä. - -Vain suurimmalla työllä saivat Elka ja Jemela kokoon 50 kasakkaa. -Näiden etunenässä karautti Elka täyttä neliä metsään Olga melkein -tiedottomana riippuen satulassa. - -Jo tunkeusi hirveä melske ja ryske sillalta heidän korviinsa ja he -luulivat olevansa tuota pikaa pelastetut, kun äkkiä jääkäriketju sulki -heiltä tien. - - - - -17. - - --- Ampukaa! -- komensi Valter Jernfält. -- Ei ainoakaan kasakka saa -päästä pakoon! -- - --- Kas tuolla, luutnantti, -- huudahti Onni nykäisten Valteria nutun -liepeestä, -- tuolla ne nyt ovat ne ikävöidyt! -- - -Näin sanoen hän osotti Elkaa ja Jemelaa, jotka vähän matkan päässä -koettivat murtaa jääkäriketjua. - -Huolimatta ruudin savusta ja kasakkojen suuresta epäjärjestyksestä oli -Valter heti älynnyt Olgan. Ja jätettyään päällikkyyden erään rohkean, -kokeneen aliupseerin käsiin, riensi hän Kokko, Kärki ja Onni perässä -sinne päin, missä Elka oli. - -Niin nopsa kuin kasakka avoimella kentällä onkin, ei hänestä metsässä -ole mihinkään. - -Tämän tähden ehtikin luutnantti tovereineen hyvissä ajoin vaaran -paikalle. Jääkärit olivat täällä selvinneet jo neljästä kasakasta. -Raivosta kiehuen koettivat Elka ja Jemela pakottaa ratsujaan eteenpäin. -Maksoi mitä maksoi, heidän oli koetettava murtautua jääkäriketjun läpi -ja kaiken toivonsa panivat he pitkiin keihäisiinsä. - --- Ampukaa hevoset ensin, -- kehotti Valter Jernfält, -- jalkasin ei -kasakoista ole mihinkään! -- - -Muutaman kyynärän päähän Valterista oli Onni asettunut erään puun taa -suojaan, mistä hänen tarkka kiväärinsä kaatoi useita kasakkoja. Kun -Elka huomasi, kuka semmoista tuhoa teki hänen riveihinsä ja näki päälle -päätteeksi, että tuo rohkea ampuja oli yksinään, pakotti hän huutaen ja -lyöden ratsuansa puuta kohden. - --- Tule vain tänne, -- murahti Onni, -- sinäkin saat samallaisen paukun -kuin muutkin. -- - -Näin sanoen hän kohotti musketin poskelleen, tähtäsi ja laukasi. - -Mutta -- luoti vinkahti sattumatta enemmän hevoseen kuin -ratsastajaankaan. - -Nopeasti hän latasi kiväärin uudelleen ja se oli jo taasen -ampumakunnossa, kun Elka uudelleen tuli näkyviin. Pitkä keihäs välähti -uhkaavana ilmassa ja Onni näytti jo olevan kuoleman oma, sillä -hädissään hän oli lähtenyt puun turvista pois. - -Mutta kiihkoissaan ollen ei Elkassakaan ollut varmuutta ohjaamaan -iskua. Se sattui Onnin kivääriin ja poika tupsahti lyönnin voimasta -selälleen. - -Toisen kerran halkoi Elkan keihäs ilmaa ja nyt näytti rohkean pojan -viimeinen hetki todellakin olevan käsissä. - -Mutta sallimus ei vielä ollut vihkinyt häntä kuolemaan. Kaksi kimeää -laukausta pamahti samassa ja Elka ratsuineen kaatui maahan. - -Luutnantti Jernfält hyökkäsi esiin. Parin sylen päässä kaatuneista -makasi Olga tainnuksissa. Hänen ottamisensa ylös oli tuokion tehtävä. - -Mutta kun Valterin piti lähteä kantamaan kallista kuormaansa pois, -kuuli hän hurjan huudon takanaan. Elka oli jälleen jaloillaan. Hän oli -kauhean näköinen. Lävistetystä rinnasta pulppusi verivirta. Ponnistaen -kaikki voimansa hän huusi kuoleman tuskissa: - --- Tänne Jemela! Pois tyttäreni...! -- Tähän uupuivat vanhan -kasakkapäällikön voimat. Sakea verivirta purskahti suusta, hän kaatui -kuolleena ratsunsa päälle. - -Raivoavana kuin myrskyn puuska hyökkäsi Jemela esiin. Hänen takanaan -näkyi kaksi muuta kasakkaa. Hurja raivo liekehti heidän silmistään, -Keihäät ojossa he syöksyivät vinhaa vauhtia luutnanttia kohden joka ei -uskaltanut laskea Olgaa luotaan pelosta, että tämä haavoittuisi -taistelussa. - -Epätoivon rohkeudella hän tarttui pistooliin. Luoti lennähtää ja yksi -vihollisista ulvahtaen kaatuu heponsa selästä, Mutta mitä hyötyä oli -tästä urhoolliselle savolaiselle? Hän joutui kuitenkin ylivoiman alle -ja Olga temmattaisiin häneltä pois. Tämä ajatus antoi hänelle -yliluonnollisia voimia. Laskettuaan varovasti nuoren tytön sen puun -juurelle, johon hän itse nojasi, tempasi hän uuden pistoolin toiseen -käteensä ja miekan toiseen valmiina antamaan henkensä niin kalliista -kuin mahdollista. - -Mutta tänä kauheana hetkenä tuli myöskin apua, joskin vähän. - -Onni oli taas päässyt jaloilleen ja saanut kiväärin käteensä, latasi -sen niin nopeaan kuin voi ja riensi henkensä kaupalla kamppailevan -luutnantin avuksi. Entinen luonto oli pojalla taasen ja yksi kasakoista -keikahti maahan. - -Samassa hän jo ehti luutnantin rinnalle. - --- Nyt on meitä kaksi kahta vastaan, -- huusi Hiukan tyttären poika, -- -ja nyt sitä nähdään, kuka tässä...! -- - -Tuokiossa olivat kasakat saapuvilla. Suomalaiset odottivat levollisina -heidän hyökkäystään. - --- Jos sinulla on useampia laukauksia, niin tähtää vain hevosiin, -- -neuvoi luutnantti. -- Kas niin! -- - -Näin sanoen ojensi Valter Jernfält pistoolinsa, kuului pamahdus -- -Jemelan hevonen keikahti hirnahtaen maahan. Kasakka, joka jäi eheäksi -kavahti jaloilleen ja ryntäsi keihäs ojossa päin luutnanttia. - -Kun Valter kerran oli saanut vihollisensa hevosen selästä pois, ei -hänellä ollut hätäpäiviä, sillä hän tiesi, ettei kasakka jalkasin -kyennyt tappelemaan. - -Kylmän tyynenä sivalsi Valter keihään syrjään aivan kuin leikkikalun, -hypähti sitte päättävän askeleen eteenpäin ja ennen kuin Jemela, joka -auttamattomasti hämmentyi liikkeissään, ehti käyttää pistooliaan, virui -hän halaistuin päin maassa verissään. - -Heikko kirous pääsi vielä hänen huuliltaan -- sitte oli kaikki lopussa. - -Vaikeampaa oli Onnin suoriutua temmellyksestä. Monet kerrat täytyi -hänen puikahtaa puun taa kasakan keihään alta. Mutta kun Kokko ja -Kärki, jotka loitompana olivat maksaneet viimeisen velan muutamille -vihollisille, olivat huomanneet luutnantin ja Onnin uhkaavan vaaran, -riensivät he kiiruimman kautta apuun. Kasakka kaatui toveriensa -viereen. - -Elkan ja Jemelan kaaduttua lakkasi vastustus kasakkojen puolelta. -Harvat elossa olevat otettiin vangeiksi. - -Jemelan ja Valter Jernfältin taistellessa oli Olga vironnut -tainnustilastaan. Suurimmalla jännityksellä, tuskin uskaltaen hengittää -oli hän kamppailua seurannut ja heti kasakan kaaduttua huudahti hän: - --- Kiitos Jumalan, ettei häntäkään enää ole! Isä raukkani lienee -myöskin kuollut? -- - --- Taitaa olla, -- vastasi Valter ja katsoi Elkaan, joka kuolleenakin -molemmin käsin kouristi keihästä rintaansa vasten. - -Virran sillalta raikkui samassa hurrahuuto, niin voimakas ja mahtava, -että kaiku kiidätti sen melkein yhtä voimakkaana Jernfältin komennossa -olevien jääkärien korviin, jotka nopeasti järjestyivät palatakseen -jälleen pääjoukon yhteyteen. - -Loppukuvaukseksi tästä taistelusta, joka on loistavampia, mitä Suomen -joukko tämän sodan aikana suoritti, mainittakoon, mitä historioitsija -Montgomery, joka itse oli läsnä taistelussa, sanoo: - --- Useamman kuin 30 tulikidan jyske, tulen välke ja luotien viuhke -9,000 kivääristä, taivasta tavottelevat loimut palavista asunnoista -- -kaikesta tästä muodostui illan hämyssä näky, joka herätti tunteita, -joita ei mitenkään voi kuvailla, ei koskaan unhottaa. Tämän merkillisen -näyn sotaista juhlallisuutta lisäsi se itse viholliseenkin vaikuttava -järjestys ja tyyneys, millä pohjalaiset ja jälellä oleva osa Kajaanin -pataljoonaa liehuvin lipuin ja helisevin soitoin marssivat -tappelutantereelle aivan kuin paraatikentälle, astumaan urhoollisten -veikkojensa sijaan, jotka tähän saakka olivat vastustaneet venäläisten -voimakkaita rynnäkköjä, mutta olivat nyt sekä perin uupuneita että -ilman ampumavaroja. -- - - - - - - -III. - -Toinen peräytymisretki. - - - - -1. - - --- Kapteeni Burman, -- huusi Sandels, kun hän taistelun päätyttyä -ratsasti sillan ohi ja näki sen kammottavan paljouden haavoitettuja ja -kuolleita, joita oli kasottunut sillan molempiin päihin, -- lähtekää -heti kenraali Tutshkowin luo kysymään, tahtoisiko hän aselepoa -haudatakseen kuolleita ja korjatakseen haavoitetut kentältä pois. -- - -Burman läksi. Hänen täytyi kiipeämällä kiivetä sillalle pinoutuneiden -ruumisläjien yli. Keskellä siltaa tuli häntä vastaan parooni von Pahlen -ja kenraali Aleksejeff, joista viimemainittu oli johtanut venäläisten -onnetonta rynnäkköä päävarustuksia vastaan. - -Lyhyen odotuksen jälkeen ehdotti Tutshkow 24 tunnin välirauhaa. Tämän -vastauksen joudutti Burman Sandelsille, joka hyvän aikaa mietittyään -vastasi: - --- Kerro venäläisten välitysmiehille semmoiset terveiset, että -jolleivät he suostu 36-tuntiseen välirauhaan, niin olkoot heti paikalla -valmiit jatkamaan taistelua. -- - -Kun Burman palasi takasin, kysyi Aleksejeff levottoman näköisenä -vastausta. - -Burman ilmoitti sen ja ilman mitään suostuttiin Sandelsin ehdotukseen. - -Nämä 36 tuntia käytettiin kummallakin puolella taisteluvalmistuksiin. -Tutshkowilla kun oli paljoa suurempi ylivoima, piti hän perin -raukkamaisena, ellei voittaisi harvalukuisia suomalaisia, Nämä -ahertivat taukoamatta yötä päivää saadakseen varustuksensa parempaan -kuntoon. - -Mutta vaikka pantiin kaikki voimat ja parhaat neuvot liikkeelle -brigaadin turvaamiseksi, huomasi Sandels kuitenkin kohta, että hänen -asemansa oli heikko, jos vihollinen tekisi yhtä voimakkaan rynnäkön -kuin tänäänkin. - -Hänen tunteensa eivät siis olleet iloisia, kun hän illalla lokakuun 28 -päivänä verkkaan käyskeli edestakasin äärimmäisellä vallilla, jossa -työt olivat toistaiseksi lopetettu. Eräällä vallin kulmakkeella seisoi -joukko upseereja, keskustellen matalalla äänellä, etteivät olisi -häirinneet ajatuksiinsa vaipunutta päällikköä. Joukossa oli myöskin -Valter Jernfält. - -Taistelun päätyttyä oli hän Sandelsin luvalla lähettänyt Olgan Niemeen, -koska tämä ei enää voinut olla turvattuna leirissä niiden uusien ja -ehkä vieläkin verisempien taistelujen tähden, joita oli tulossa. - -Surumielin jätti nuori tyttö sulhonsa. Mutta Valter rohkaisi häntä -ilmoittamalla, että urhoollinen Kokko kuuden ravakan jääkärin kanssa -läksisi häntä saattamaan. - -Valter Jernfält oli hänkin ajatuksiinsa vaipunut nojatessaan -rintavallia vasten. Toverien keskustelua hän ei juuri seurannut, sillä -ajatukset seurasivat häntä, joka äsken oli hänet jättänyt. - -Brigaadin päällikön liikkeet olivat aivan epäsäännöllisiä. Milloin hän -kulki suoraan, milloin teki mutkia, konsa liikkui hitaasti, konsa taas -kiihkeämmin. - -Viimein hän pysähtyi erääseen kohden, josta aukeni avara näköala -varustusten ja Virran sillan välillä. Ajatukset veivät hänet takaisin -eilispäiväisen taistelun pyörteisiin. Raskas huokaus pääsi povesta. -Varustusten edustalla savusi vielä palaneiden rakennusten hiiltyneitä -raunioita ja kepeä iltatuuli levitti savua ympäri kenttää. - -Sandelsin seistessä näissä aatteissaan ilmestyi hänen luokseen -Fahlander ja Duncker. Nämät nähtyään päällikön vakavat kasvot hieman -elostuivat. - --- Tiedättekö, hyvät herrat, mitä näen kaukoputkessa? -- virkkoi hän -viimein niin matalalla äänellä, etteivät etempänä seisovat upseerit -sitä kuulleet. - --- Emme, -- vastasivat Fahlander ja Duncker yhteen ääneen, -- sitä on -mahdotoin arvata. -- - --- Niin, olen aprikoinut tyysten tätä meidän asemaamme ja huomannut, -ettei se kestä näin vähillä joukoilla, jotka ovat käytettävissäni. -- - -Duncker peräytyi pari askelta ja aikoi päästää huudahduksen, mutta -estyi siitä, kun Sandels heitti merkitsevän katseen syrjempänä -seisoviin upseereihin. - -Kenraali jatkoi sitte huomattuaan, etteivät muut kuin Fahlander ja -Duncker häntä kuulleet. - --- Asemamme on liian avoin viholliselle. Suurella ylivoimallaan -onnistuu Tutshkowin epäilemättä vallata meidät ennemmin tai -myöhemmin... -- - -Samassa saapui ajutantti von Fieandt hengästyneenä paikalle. - --- Hoh, tulette aivan kuin tulisesta pätsistä, -- virkkoi Sandels -reippaasti. - -Kun loitompana olevat upseerit huomasivat von Fieandtin, jännittivät he -kuulohermojaan voidakseen saada selvää, mitä tällä oli sanomista. - --- Niin, -- vastasi von Fieandt, -- tietoni eivät ole juuri -ilahduttaviakaan. -- - --- Antaa kuulua kuitenkin! -- käski Sandels ja huomattuaan, että -ajutantti heitti epäilevän katseen Fahlanderiin ja Dunckeriin hän -lisäsi: -- sanokaa pois sanottavanne suoraan. Ei se tee mitään, jos -nämä herrat tässä sen kuulevat. -- - -Ja von Fieandt kertoi: - --- Käskyn mukaan olin valvomassa töitä sillan luona. Äkkiä kiintyi -huomioni erääseen outoon liikkeeseen toisella rannalla. Joukko veneitä -oli siellä valmiina lähtöön nähtävästi kaikessa hiljaisuudessa ja... -- - --- Näittekö, mistä veneet tulivat? -- keskeytti Fahlander kiivaan -puoleisesti. - --- En. -- - --- No, jatkakaa sitte, -- kehoitti Sandels kärsimättömänä, että -ajutanttia oli keskeytetty. - --- Siinä niillä lienee varmaankin salainen retki tekeillä, ajattelin. -On siis parasta pitää silmänsä auki. Hiljaa ryömin sen tähden rantaa -pitkin, jolloin sainkin utelijaisuuteni tyydytetyksi. Noin -keskipaikkeilla pappilaa ja Iisalmen kirkkoa näin kokonaisen -venhekunnan. Joukko sotamiehiä nousi venheisiin ja soutivat nopeasti -Niirolanniemelle päin. Kaksi rakuunaa, jotka lähetin sinne, kertoivat, -että vihollinen teki siellä maallenousua ja että... -- - --- Pysähtykää, -- keskeytti Sandels. Siitä nyt näette, herrani, -- -jatkoi hän Fahlanderille ja Dunckerille, -- etten ole aprikoinut -niinkään hullusti. Mutta mitä nyt? Tuollahan tulla lennättää vielä -joku! Lienee toinen Jobin sanoma! -- - -Sitä se olikin. Tulija, eräs aliupseeri Kataisten kylässä olevasta -patterista, toi sen sanoman, että eräs vihollisjoukko, joka oli ollut -jotakuinkin mieslukuinen, oli nähty Lapinniemen käressä vastapäätä -mainittua kylää. Kapea salmi erottaa tässä kohden maat toisistaan. - --- Ahaa, -- virkkoi Sandels, kun ali-upseeri oli lopettanut, -- meitä -aijotaan saartaa. Sama se! Siitä pääsee ainoastaan yhdellä tavalla -- -peräytymällä. Rientäkää heti takasin ja jouduttakaa joukot -lähtökuntoon. Viimeistään kello kaksi aamulla täytyy meidän jo -lähteä! -- - -Lähtövarustukset toimitettiin nopeaan ja määrätunnilla oli kaikki -valmista peräytymisretkelle. - -Synkkä oli se hetki jolloin Sandelsin urhean joukon, joka niin kauan -oli sekä kurittanut vihollista että ajanut sitä pitkin Karjalaa, täytyi -jättää valiopaikkansa, jota se vasta muutamia tunteja sitte oli -verellään kostuttanut ja voittajana hallinnut. - -Vanhojen, harmaapäiden uroiden nähtiin heittävän synkkiä, uhkaavia -katseita toiselle rannalle. Monta kaipauksen huokausta pääsi sotilaiden -rinnoista tuona yönä. - -Sandels itse oli tavattoman synkkä ratsastaessaan joukkonsa etunenässä. -Hän ei puhunut sanaakaan, ei seurustellut kenenkään kanssa. - -Eksyttääkseen venäläisiä ja salatakseen peräytymisen, joka muussa -tapauksessa olisi voinut saada ikävän lopun, jätettiin paikalle osasto -Karjalan rakuunia pitämään vireillä vahtitulia. Heti päivän koittaessa -oli näiden sitte rientäminen pääjoukon perästä Vierimälle, noin pari -peninkulmaa Virran sillalta pohjoiseen. - -Kun Vierimän seudulle ei voitu järjestyä niin vahvaan puolustusasemaan -kuin brigaadin päällikkö tahtoi, jätti hän tänne ainoastaan selkäjoukon -eversti Aminoffin komennolla. Muun joukon kanssa marssi hän Salahurin -kylään, jonne tulee peninkulma Vierimästä, Ja täällä lakkasi olemasta -viides brigaadi, tuo Sandelsin urhea joukko. - -Salahurissa tuli tähän näet lisäksi jäännökset entisestä Savon -brigaadista. Tämä yhdistettiin nyt Sandelsin joukkoon ja samalla kertaa -muutettiin viides brigaadi neljänneksi, joka nimi, kuten tiedämme, -sillä oli ensimmäisellä peräytymisretkellä. - - - - -2. - - -Niemessä vallitsi syvä ja pitkällinen suru Olgan ryöstämisen tähden. -Talon palvelusväkikin tunsi kovaa kaipuuta kasakkatytön kohtalon -johdosta. Hän oli näet aina ollut niin hyvä ja hellä köyhille ja -rohkaissut näitä sydämmellisyydellään. - -Kovimmin oli isku kohdannut Patrik Jernfältiä. Ensi päivinä ei ukko -oikein ottanut uskoakseen, että Olga olikaan poissa, vaan allapäin -käveli ympäriinsä aivan kuin odottaen tämän tulevan esiin jostain -piilosta. Ja kun ei kotvilleen tullut Valteriltakaan kirjettä, alkoi -elämä tuntua majurista liian raskaalta taakalta. - -Oliko Valter vielä elossa vai oliko hän kenties jo kaatunut? - -Ei kukaan voinut antaa vanhalle sankarille tyydyttävää vastausta näihin -kysymyksiin, jotka hän joka päivä itselleen teki. - -Ainoat valoisat hetket olivat silloin, kun nuori lääkäri Fabian H. kävi -heidän luonaan. Tämän ja Amalian välit olivat vähitellen saaneet yhä -hellemmän luonteen ja eräänä syyskuun iltana uskoi lääkäri sydämmensä -tunteet Amalialle samalla paikalla, jossa Olga oli joutunut kasakkojen -käsiin. Amalian ehdotuksesta pitivät he liittonsa salassa ja päätettiin -se pitää semmoisena sodan loppuun saakka. Mutta eräänä iltana tapasi -Patrik Jernfält nuoret yhdessä ja silloin ei näiden auttanut muu kuin -tunnusta pois. - -On taas eräs syksyn synkkiä iltoja. Isä tyttärineen ja majurin tuleva -vävy istuvat ukon työhuoneessa. Fabian H:n olisi kyllä pitänyt lähteä -illaksi kotiinsa, mutta nuoren morsiamen pyynnöt saivat hänet kuitenkin -jäämään heille. - -Syysillan pitkää puhdetta kulutettiin lukemisella ja keskustelulla. Ja -puheen aiheena oli tietysti päivän polttavin kysymys, sota. - --- On se Sandels kelpo sotaherra, -- lausui majuri, mutta enemmän minä -kapteeni Malmia ihmettelen. Tekee niin loistavan retken Venäjälle -semmoisilla sotavoimilla. Lempo vieköön, -- jatkoi vanha sotilas -innostuneena, -- on ihan synti ja häpeä, ettei ylipäällikkö -auttanut... -- - --- Älkää sanoko niin, -- keskeytti tohtori. -- Joukkoja on tarvittu -toisellakin taholla. Syy on yksinomaan kuninkaassa ja hallituksessa, -Miten oli varustettu esim. se joukko, joka nousi maalle Etelä-Suomessa! -Surkeampaa ei liene muulloin nähty. Kuningas on itsepäinen ja niin -naurettavan lapsellinen, että luulee olevansa toinen Kaarlo XII ja -kaiken lisäksi vielä halveksii vihollista. Sen tähden menevät asiat, -niin kuin ne menee. -- - --- Merkillistä, miten kaikki ihmiset käyvät Kustaa Aadolf raukan -kimppuun, -- virkkoi Amalia hieman harmistuneena. -- Jos jokukaan -noista ruikuttajista itse asettuisi hallitsemaan, niin saataisiin -nähdä, miten kävisi. -- - --- Varmaankin paremmin kuin nyt, -- sanoi majuri. -- Mutta hänen -isänsä, siinä se oli miesten mies. Kyllähän häntäkin morkataan -tuhlaavaisuudesta ja ranskalaisten tapojen suosimisesta, mutta se oli -ajan hengen mukaista. Kukapa voisi kieltää hänen urhokkuuttaan, joka -historiassa hänelle omistetaan? Ja kuka sen kunnian, että hän on -kohottanut Ruotsin sotamainetta? Ei kukaan, sillä hänen Venäjän sotansa -ja ne voitot, jotka silloin sekä merellä että maalla saavutettiin, -puhuvat kyllin hänen puolestaan. Vikoineen ja puutteineen hän sittenkin -oli kuningas, jolla sydän oli oikealla paikallaan, sen sain itse monet -kerrat omin silmin nähdä. Mitä taas hänen poikaansa tulee, niin... -- - -Samassa silmänräpäyksessä syöksyi sisään vanha Juho, kalpeana ja -pelästyneenä. - --- Mitä nyt? Mitä on tekeillä? -- kysyi Patrik Jernfält hypähtäen ylös. -Amalia ja tohtorikin kavahtivat pystyyn. - -Viimein Juho pääsi sen verran tolkulle, että läähättämällä sai -sanotuksi: - --- Nähkääs, kun mi-minä... minä... näin... ku-kummituksen! Se... se on -varmaankin... sa-sama, joka... joka... -- - --- Minähän se vain säikytin vanhan Juho paran, -- kuului samassa -nuorelta sointuva ääni ovelta ja ennen kuin majuri ehti tointua -hämmästyksestään, riensi Olga esiin ja heittäytyi hänen kaulaansa. - -Juho seisoi kuin puustapudonneena. - --- Jumalan kiitos, että toki osaa puhua, -- ähki Juho itsekseen. -- Ei -se sitte kummitus olekaan. -- - -Ja näin sanoen vanha palvelija luikki nolostuneena ulos, mutta riensi -kiiruimman kautta ilmoittamaan toisille palvelijoille, että -"jumalanenkeli" oli tullut takasin terveenä ja reippaana. - -Useampia kertoja tarvitsi majurin käännellä Olgaa puoleen ja toiseen ja -tarkastella häntä joka taholta, ennen kuin tuli vakuutetuksi, että hän -se siinä oli. Ja kun hän viimein sai tämän päähänsä, avasi hän -uudelleen sylinsä, painoi tyttöä rintaansa vasten niin hellästi kuin -omaa lastaan. - --- No, Jumalan kiitos, että olet täällä jälleen! Sanohan nyt kaikista -ensiksi, miten Valter jaksaa, sitte saat kertoa omat kuulumisesi. -- - -Punastuen korviaan myöten vastasi Olga: - --- Hyvin hän jaksaa. Käski kertomaan tuhansia terveisiä teille ja -Amalialle. -- - --- Niin, kuulehan, -- tokasi majuri hymyillen. -- Nyt ei sinun enää -tarvitse peitellä meiltä mitään. Amalian on onnistunut valloittaa tuo -tohtori tuolla ja sinun lienee parasta tunnustaa, että olet anastanut -linnoituksen nimeltä Valter Jernfält. -- - -Kun Olga punottaen ja nauraen oli tunnustanut anastuksensa, painautui -seura istumaan ja nuori kasakkatyttö kertoi kohtalonsa juurta jaksain. -Hänen lopetettuaan, sanoi Patrik Jernfält: - --- Minä en tahdo ainoankaan syntisen kuolemaa, mutta parasta se sentään -oli että isäsi kaatui. Nyt voit sinäkin hengittää vapaasti ja kaikessa -rauhassa tarvitsematta pelätä vihollisen tuloa. -- - -Olgan tulo toi Niemeen iloa ja elämää ja oikein oli liikuttavaa nähdä -sitä vilpitöntä ystävällisyyttä, millä talon palvelijat tervehtivät -Olgaa, kun saivat häntä seuraavana päivänä nähdä. - - * * * * * - -Marraskuun 16 päivä 1808 oli kylmä ja tuulinen. Lunta ryöppysi -tuntimääriä, niin että tuskin erotti kymmenen kyynärän päähän eteensä. - -Maantietä pitkin Piippolasta päin kulki eräs mies ja nainen. -Elähtäneitä olivat molemmat ja jos heitä lähemmin tarkastamme, tunnemme -heissä ukko Hiukan ja Nellan, Onnin äidin. He kulkivat kovasti, sillä -viima oli pureva. Mutta kun ei tälläkään tavoin ruumis ottanut -pysyäkseen lämpimänä, veti ukko poveltaan pienen viinanassakan, otti -siitä siemauksen ja tarjosi tilkan tyttärelleenkin. - -Se tekikin lämmittävän vaikutuksen. - --- Ompa siitä jo aikoja, kun Onnista on mitään kuulunut, -- virkkoi -ukko Hiukka, kun Pulkkilan kirkonkylän äärimmäiset hökkelit alkoivat -häämöttää. -- Vieläköhän poika elää? -- - --- Älkää puhuko niin, isä, -- sanoi Nella pyyhkien karkealle poskelleen -hyytyneen kyynelkarpalon. - --- Niin, tulee sitä tämmöisinä aikoina ajattelemaan kaikkea ja ottamaan -vastaan vaikka mitä, -- vastasi Hiukka. -- Jos hän on kaatunut, niin -sen tiedän, että hän on miehenä kaatunut, niin poika kuin onkin. -- - -Samassa sattui Nella katsahtamaan taaksensa. Hätäisesti tarttui hän -ukon mekon liepeeseen ja sanoi: - --- Mitä väkeä tuolta jälestä päin tulee? -- - -Tähysteltyään hetken aikaa virkkoi Hiukka: - --- Näkyvät olevan Savon jääkärien puvussa. -- - -Tulevat sotamiehet olivat niitä, jotka Kokon johdolla olivat saattaneet -Olgan Niemeen. Kun he olivat täällä paripäivää levänneet ja perinpohjin -virkistyneet matkan vaivoista, läksivät he paluumatkalle saavuttaakseen -brigaadin Pulkkiiassa. - -Kokko tunsi heti ukko Hiukan ja tämän tyttären ja huusi jo etempää: - --- Terve, vanha hiihtomies! Pitkän matkanhan sinäkin olet tehnyt -Lehtoniemestä saakka tyttärenpoikaasi tapaamaan. - -Hiukka ja Nella vaihtoivat jonkun aikaa katseita äänettöminä. Olivat -nähtävästi hämillään odottamattomasta tuttavuudesta. Mutta kun -sotamiehet tulivat lähemmä, tunsi Hiukkakin Kokon. - --- Ah, -- virkkoi hän iloisesti, -- sinähän se olit meillä yötä, kun -tyttärenpoikani päähän pisti ruveta sotamieheksi! -- - --- Oikein arvattu, ukkoseni, -- vastasi Kokko lyöden hiihtomiehelle -kättä. -- Se oli muuten hyvä kauppa, se. Voin näet kertoa teille, että -pojasta on paisunut jo koko mies ja hän on paraita jääkärejä Savon -brigaadissa. -- - --- Vai niin, -- ihmetteli Hiukka ilon sädehtiessä hänen silmistään. - --- Hän siis elää! -- huudahti Nella pannen kädet ristiin rinnoilleen. --- Jumalalle kiitos! -- - --- Niin, kyllä hän vielä eli minun lähtiessäni Iisalmelta taistelun -jälkeisenä päivänä, -- - --- Kuulehan, -- tokasi Hiukka ja tarjosi pullostaan viimeisiä tilkkoja -Kokolle, -- tuleeko brigaadi ihan varmaan tänne Pulkkilaan? -- - --- Ihan varmaan, sen pitäisi tulla tänään. -- - -Pari tuntia tämän jälkeen nähtiin jo Savon brigaadin etujoukko. -Pulkkilan kylään oli kertynyt semmoiset joukot ihmisiä, että kaikki -asunnot olivat ahdinkoon asti täynnä. - -Hiukka ja Nella olivat eräässä talossa kylän eteläpäässä. Puoleen ja -toiseen siinä arvailtiin ja tuumittiin, milloinkahan Onni näkyisi. - --- Saapas nähdä, minkä näköinen poika nyt on, -- arveli vanha hiihtäjä -ja raapi miettivänä korvallistaan. - --- Minkähän lienee, -- säesti Nella. -- Taitaa olla hyvin -päivettynyt. -- - --- Päivettynyt syksyllä! -- - --- Tosiaankin, syksyhän nyt on. Mutta on se varmaankin kasvanut. -- - --- Totta kai. Onhan siitä jo vuosi pojan lähdöstä. Mutta se ei merkitse -vielä mitään, kunhan olisi säilyttänyt hyvän sydämmensä ja täyttänyt -aina velvollisuutensa isänmaata kohtaan. -- - --- Kuulittehan, että Kokko sanoi hänen olevan kelpo jääkärin ja -että... -- - -Kokko tuli samassa saapuville keskeyttäen puhelun. - --- Miksi te olette tänne jääneet? -- kysyi hän ihmetellen. - --- Saadaksemme nähdä Onnin niin kohta kuin mahdollista, -- vastasi -Hiukka hänkin ihmeissään Kokon kysymyksestä. - --- Saisitte sitte istua täällä sivu tuomiopäivänkin poikaanne -näkemättä, -- vastasi Kokko nauraen. - --- Mitenkä niin? -- kysyivät Hiukka ja Nella yhteen ääneen. - --- Siten, että Savon jääkärit ovat tulossa Tuomaalan kautta ja saapuvat -kylään pohjoisesta päin. Sitäpaitsi ei ainoakaan sotamies saa puhua -yhtään sanaa omaistensa kanssa ennen, kuin ovat sijoittuneet -asemilleen. Kenraali on siinä suhteessa ankara ja se onkin oikein, -sillä pitkän marssin jälkeen tarvitsevat miehet lepoa. Ja kun -vihollinen luultavasti seuraa kintereillä, niin on viisainta ensin -panna kaikki järjestykseen, jos sattuisi noin niinkuin pamahtamaan. -- - --- Se on totta, se, -- myönsi Hiukka, -- mutta mitenkäs sen pojan sitte -näkee? -- - --- Minä vien teidät hänen luokseen, -- sanoi Kokko, -- Seuratkaa vain -minua, niin pääsette vähällä -- - -Kokon saattamina, jolle tunkeileva väkijoukko vastustelematta teki -tietä, saapuivat Hiukka ja Nella kylän pohjoispäähän, missä Kokon -toverit odottivat jääkäripataljoonaa. - -Ja tuolta se jo näkyikin tulevan. - --- Nyt ne tulee, -- kuiskasi Kokko Nellan korvaan. -- Näettekö joukkoja -tuolla? -- - --- Näen. -- - --- No pitäkää silmänne auki, sillä olen varma siitä, ettette Onnia -tunne. -- - -Näin sanoen riensi Kokko järjestämään miehiään voidakseen -sotilaallisella tavalla ottaa vastaan tovereita. - --- Herra tule ja siunaa, isä! -- huudahti Nella jääkäripataljoonan -reippaasti marssiessa ohi. -- Tuollahan se minun poikani on! -- - -Pitkä, solakka nuorukainen, joka marssi eräässä eturivissä, käänsi -samassa äkkiä päätään. Hänen katseensa kohtasi Hiukan ja Nellan. Näki -selvästi pojasta, että hän olisi niin mielellään rientänyt rivistä -syleilemään rakkaita omaisiaan, mutta sotakuri oli voittamattomana -esseenä ja tukahdutti tunteet. Mutta kukaan ei voinut häntä estää -iloisesti nyökäyttämästä päätään äidille ja iso-isälle. - -Puoli tuntia tämän jälkeen työntäytyi jo Onni väkijoukkoon omaisiaan -etsimään. Viimein hän keksikin nämä väen vilinästä ja kietoen takaapäin -kätensä äidin kaulaan sanoi: - --- Jumalalle kiitos, että vielä elätte ja olette terveet! -- - -Ja sitte taas syleiltiin ja tervehdittiin ja kun nämä temput -päättyivät, pani ukko Hiukka kätensä puuskaan, katseli hyvän aikaa -Onnia, joka oli kasvanut koko lailla, ja sanoi entiseen tapaansa: - --- Sitä poikaa! -- - --- Niin sanoitte te kerran ennenkin, iso-isä, -- virkkoi Onni -iloisesti, -- ja silloin arvelin, että näinköhän vielä joskus sanotte -samalla tavalla! -- - --- Olet varmaankin tehnyt paljon pahojasi, -- virkkoi äiti hellästi -silmäillen poikaansa. - --- Olenpa kyllä, äiti, mutta se ei tee mitään, kun saa ryssää -löylyttää. Ja Virran sillalla se saikin oikein kelpo saunan. -- - --- On ne siitä jo kertoneet, -- virkkoi ukko Hiukka. -- Olitko sinä -niiden kuuden sadan joukossa? -- - --- Olin ja silloin autoin sekä minä että Kokko ja Kärki luutnantti -Jernfältiä ottamaan pois hänen morsiantaan kasakkatyttöä, jonka Niemen -majuri oli pienenä ottanut kasvatikseen ja jonka tämän isä vähää ennen -oli ryöstänyt Niemestä. Siinä sitä vasta kuumasti kamppailtiin ja... -- - --- Vielä kehut, -- keskeytti Nella siunaillen. -- Miten voi nyt -rehellinen mies pitää kasakkanaisesta? Nehän ovat kaikki noitia. -- - --- Erehdytte, äiti. Kauniimpaa tyttöä kuin luutnantti Jernfältin -morsian ei ole koko Suomessa. Mutta lähdetään nyt katsomaan, miten -tässä huomiseen päästään, jolloin taas täytyy lähteä. -- - -Kun Valter Jernfält oli saanut joukkonsa katon alle, riensi hän -kiiruimman kautta ottamaan selvää Kokosta. - --- No, -- kysyi hän viimein tavattuaan ukon, -- mitenkä matka Niemeen -sujui? -- - --- Paremmin kuin osasimme toivoakaan, -- vastasi Kokko. - --- Ja hänet otettiin siellä hyvästi vastaan? -- - -Kokko kertoi Olgan tulosta Niemeen, mitä hän palvelusväeltä siellä oli -kuullut ja virkkoi lopuksi: - --- Hyvin sitä elettiinkin siellä. Vanha majuri istui tuntikausia meidän -parissamme ja silloin täytyi minun tai jonkun muun meistä kertoa -taisteluistamme. Ja aina marmatti hän, ettei saanut olla mukana. On se -vankka ukko se majuri, mikäli minä häntä näin. -- - --- On kyllä. Hänenlaisiaan on vähä Suomessa. -- - - - - -4. - - -Niin kuin ylempänä mainittiin, kadotti viides brigaadi Salaburissa sen -nimensä, jonka aikana se oli niin uljaasti taistellut. Tämän -jälkeen se nimitettiin neljänneksi brigaadiksi ja vaivaloisella -peräytymisretkellään Pohjan lahden ympäri teki se urhoollisen Sandelsin -johtamana parhaansa pelastaakseen Suomen sotakunnian. - -Joka paikassa, missä se joutui tekemisiin vihollisen kanssa, osotti se -entistä miehuutta, kestävyyttä ja isänmaanrakkautta. - -Virran taistelun jälkeen kärsi brigaadi suurimman tappion Hörneforsin -luona 5 päivänä heinäkuuta 1809. Urhean viidennen brigaadin viimeiset -jäännökset olivat jälkijoukkona, kun kenraali Sandels saatuaan tiedon, -että venäläinen kenraalimajuri Kosatschoffski vahvalla kolonnalla -marssi Engsjöhön päin aikeessa sulkea hänet kahden tulen väliin, -komensi peräytymään. - -Duncker, joka nyt oli everstiluutnantti, johti rakasta Savon -jääkäripataljoonaansa. Tämän eturiveissä olivat Kokko, Kärki ja Onni, -ensi mainituilla kaksi tähteä urhoollisuuden merkkinä rintaa koristaen -viime mainitulla yksi. - -Peräytyminen oli jo alkanut, mutta Duncker, joka ei millään muotoa -tahtonut peräytyä, seisoi vielä paikoillaan Hörnejoen sillan luona. Kun -Sandels huomasi vaaran, joka uhkasi urheita savolaisia, lähetti hän -ajutantti Montgomeryn viemään Dunckerille sanaa, että tämä läksisi -peräytymään. - --- En lähde, -- vastasi Duncker, -- minä jään paikoilleni ja taistelen -vielä jonkun aikaa. -- - --- Mutta kenraali on käskenyt ja sitä paitsi ovat pohjalaiset lyödyt -takasin. Everstiluutnantti on vaarassa joutua saarroksiin. -- - -Mutta Duncker vastasi miehevästi, joskin epätoivoa ilmaisevalla -äänellä: - --- Jos pohjalaiset ovat peräytyneet ennen aikojaan, niin minä ja -savolaiset emme sitä tee! -- - -Montgomeryn ei auttanut muu kuin lähteä matkoihinsa ja ainoastaan -ruudinsavun hämärässä onnistui hänen pujotella kaikkialla parveilevien -vihollisten läpi. - -Viimein suostui Duncker peräytymään, mutta juuri kun hän antoi käskyn -siihen, kaikui läpi savolaisten rivien: - --- Piiritetään! -- - -Kaikilta tahoilta hyökkäsi vihollisia pienen suomalaisen joukon päälle, -joka kuitenkin rohkeasti katsoi kuolemaa silmiin. - --- Nyt syntyy toisellainen leikki kuin Virran sillalla, -- virkkoi -Kokko lävistäen samassa erään venäläisen ali-upseerin, joka aikoi ottaa -hänet vangiksi, -- mutta lujasti päälle, pojat! Näytetään ryssille, -ettei pitkä peräytyminen ole vielä voimiamme vienyt! -- - -Duncker, joka seisoi vähän matkan päässä Kokosta, kuuli nämä sanat. Hän -kääntyi silloin tuohon vanhaan sotilaaseen päin ja hänen vakavat -kasvonsa hieman kirkastuivat, kun hän sanoi: - --- Sillä tavoin se savolainen puhuu ja tekee. Lujasti päälle, pojat! -Elävinä eivät he meitä saa! Koettakaamme murtautua läpi! -- - -Mutta tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Samassa kun Dunckerin piti -panna täytäntöön aikeensa, rynnisti häntä vastaan eversti Karpenkoff, -joka Hörnehammarista tullen sulki häneltä tien. - --- Everstiluutnantti, -- huusi Karpenkoff ratsastaen rintamasta esiin, --- te olette saarroksissa, josta ette voi päästä mihinkään. Olette -taistelleet ihmeteltävällä urhoollisuudella ja sen tähden te voitte -antautua, tahraamatta senkautta vähääkään omaa tai sotamiestenne -mainetta. -- - -Dunckerin vakavat kasvot muuttuivat vieläkin synkemmiksi. Ja melkein -samassa hän huusi: - --- Moisen solvauksen voi pestä ainoastaan verellä. Tulta! -- - -Samaan aikaan antoi Karpenkoffkin samallaisen käskyn. Solvaus tulikin -verellä pestyksi, niin kuin Duncker oli toivonut, mutta se tuli hänen -omalla verellään. - -Useampien luotien lävistämänä kaatui hän Kokon käsiin. Kärki ja Onni -riensivät samassa apuun ja ottivat kuolettavasti haavoittuneen -päällikkönsä käsiinsä. - --- Nyt päälle! -- karjui Kokko. -- Tänne miehet! Kannetaan hänet -vihollisrivien läpi. Eespäin! -- - -Savolaiset hyökkäsivät. Ensimmäinen venäläisten rivi musertui ja näytti -siltä, kuin murtautuminen olisi mahdollinen. - -Samassa heräsi Duncker tajuntaan. Nähtyään, mitä oli tekeillä, sanoi -hän heikolla äänellä: - --- Minä olen kohta lopussa. Tunnen kuoleman lähestyvän nopein askelin. -Jättäkää minut, pelastakaa itsenne. -- - --- Ei, me emme jätä teitä ryssien käsiin, -- virkkoi Kärki, -- ja sen -tähden... -- - -Duncker keskeytti hänet: - --- Mutta minä käsken tottelemaan.... hyvästi... -- - -Savolaiset tottelivat, panivat Dunckerin varovasti maahan ja -murtautuivat sitte hurjalla rohkeudella tiheiden vihollisrivien läpi. -Vain muutamia harvoja joutui vangiksi. - -Näin päättyi Hörneforsin taistelu ja näin sai sankarikuoleman yksi -Suomen joukon kaunistuksista, yksi viidennen brigaadin uljaimmista -uroista. - -Yön tullen harhailivat kolme ystäväämme ilman päämäärää etelään päin. -Muutaman onnellisen sattuman kautta tapasivatkin he aavistamattaan -eräitä elossa olevia tovereitaan ja sittemmin pääjoukon. - -He olivat tällöin niin nääntyneitä nälästä, janosta ja vaivoista, että -vaivoin pystyssä pysyivät. Miehuus kuitenkin oli entisen vireä, -urhoutta ja lujuutta vielä oli olemassa vaikka uusiin taisteluihin. - - - - -5. - - -On kevät 1810. Vuoret, laaksot, järvet ja metsät olivat lumipeitteensä -luoneet. Lauhkea tuulenhenki hyväili poskea. Linnut lauloivat nyt, -kuten muinakin keväinä, sulosävelin kiitosta Luojallensa. - -Lähdemme Tukholmaan eräänä kauniina kevätpäivänä ja pysähdymme tämän -kauniin kaupungin keskipisteeseen Pohjoissillalle. Mutta huolimatta -siitä, että ympärillä versoi kevät kukkeimmillaan eivät mielet olleet -niin iloisia kuin ne tähän aikaan tavallisesti ovat. Mihin katsoikin, -kaikkialla kuuli pidätettyä kuisketta ja näki synkkiä kasvoja. Mikä oli -syynä? - -Rauha oli viimein tehty ja Suomi kadotettu. - -Väkijoukossa, joka tänään oli liikkeellä, herätti kolme henkilöä muiden -erityistä huomiota. - -Yksi näistä oli Patrik Jernfält ja kaksi muuta Valter sekä hänen nuori -puolisonsa Olga, joista edellinen oli Savon jääkäripataljoonan -kapteenin univormussa. - -Vasemmassa käsivarressaan Valter kantoi surunauhaa. Vähää ennen sodan -loppua oli hänen isänsä näet kuollut ja hän sai periä tämän -suurenpuoleisen omaisuuden. - -Heidän hiljaa kävellessään Rahatorilta Pohjoissillalle päin tahdomme -kuunnella heidän keskusteluaan. - --- Oli se sentään aika hyvä onni, että niin hyvissä ajoin myin Niemen, -jota sitä paitsi vihollinen ryösti ja poltti kohta teidän lähdettyänne -Pulkkilasta, -- sanoi Patrik Jernfält. -- Muuten olisin minä jäänyt -puille paljaille. -- - --- Niin, hyvähän se oli, -- virkkoi Valter, -- mutta ei muutto Niemestä -Sulkavalle tainnut juuri hauska olla. -- - --- Ei ensinkään, -- vakuutti Olga. -- Minä sain niin paljon kärsiä sinä -aikana ja ellei toivo sinuun olisi minua elähyttänyt, niin olisin -kenties menehtynytkin. Se minua kuitenkin ihmetyttää, ettei Fabian -muuttanut Ruotsiin. -- - --- Hänen on hyvä olla sielläkin, -- vastasi majuri. -- Ei hänen -tarvitse huolia venäläisistä eikä heidän toimistaan, kunhan vain hoitaa -virkaansa. -- - --- Oi, miten kaunista täällä on, -- virkkoi Olga, kun olivat tulleet -Pohjoissillalle. -- Tämmöistä ei monessa pääkaupungissa liene -nähtävänä. -- - --- Tuskin, lapseni, -- vastasi Patrik Jernfält. -- Nuoruuteni päivinä -matkustelin paljon, mutta en missään nähnyt niin kaunisseutuista -kaupunkia kuin Tukholma on. Sen luonnonihana asema on yleisesti -tunnettu Euroopassa. - -Nyt olivat he saapuneet sillan päähän. Sen itäiselle korvalle oli -kertynyt melkoinen joukko kansaa, jota poliisimiehet koettivat saada -hajaantumaan, mutta huonolla menestyksellä. - --- Katsotaan, mitä siellä on, -- sanoi Valter. - --- Oletko niin utelias? -- huomautti Olga hymyillen. - --- Olen vähän. Olenhan nyt tukholmalainen ja siksi täytyy olla -utelias. -- - -Näin sanoen hän jätti Olgan käden majurin kainaloon ja meni -väkijoukkoon, joka vapaehtoisesti teki tietä nähtyään suomalaisen -univormun. - -Kohta pääsikin Valter toivottuun paikkaan. Mutta se, mitä hän näki, sai -hänet ehdottomasti häpsähtämään. - -Siinä seisoi hänen edessään sillan kaidepuuta vasten kolme Savon -jääkäriä repaleisissa puvuissa. He ojentelivat läsnäolijoille -päähineitään almuja pyytäen, että pääsisivät takasin kotimaahaan -Suomeen. - -Valterin silmissä milt'ei musteni. Ensi hämmästyksestä olivat jääkärit -pudottaa lakkinsa lantteineen. Samassa he huudahtivat yhteen ääneen: - --- Kapteeni Jernfält! -- - --- Kokko, Kärki ja Onni, -- virkkoi Valter ja ojensi uskollisille -sotatovereilleen kätensä. -- Jos tahdotte jäädä tänne, niin saatte -elatuksenne kuolinpäiväänne asti, mutta jos aijotte matkustaa kotiinne, -niin annan teille runsaat matkarahat. -- - --- Me ikävöimme Sulkavalle ja omaistemme luo, -- sanoivat Kokko ja -Kärki yht'aikaa. - --- Ja minä äidin ja iso-isän luo Lehtoniemen kärkeen, -- virkkoi Onni -katsahtaen ihastellen tähteä rinnassaan. - --- Olkoon menneeksi, tapahtukoon teidän tahtonne, mutta täällä ei -teidän enää tarvitse olla töllistelemässä. Tulkaa! -- - -Ja kansajoukon kaikuvasti hurratessa poistuivat Valter Jernfält ja -hänen kolme toveriaan. - -Muutamia päiviä tämän jälkeen läksi eräs purjealus suoraan Helsinkiin. -Sen kannella seisoi kolme jääkäriä. Molemmat Jernfältit olivat antaneet -heille runsaasti matkatarpeita ja nyt jättivät he ainiaaksi Ruotsin -palaten iloisina ja onnellisina armaaseen syntymämaahansa, jonka edestä -he olivat niin uskollisesti ja miehuullisesti taistelleet ja vertaan -vuodattaneet. - -Paljoa ei enää ole lisättävä kertomukseemme. Majuri Patrik Jernfält -osti itselleen kauniin tilan lähellä pääkaupunkia, jonne hän usein -matkusti leikkimään ja loruamaan nuorten Jernfälttien vallattomien -poikien kanssa. - -Ja kun Valter Jernfält ei ollut kadottanut haluaan sotatoimiin, astui -hän erään ruotsalaisen rykmentin palvelukseen yleten täällä aikaa -myöten korkeammille arvoasteille. - -Kokko ja Kärki saapuivat onnellisesti Sulkavalle. He luopuivat kokonaan -sotilasammatista, koska eivät tahtoneet olla venäläisten päällikkyyden -alla. - -Lehtoniemen kären pienessä pirtissä syntyi iloa ja elämää Onnin tultua -kotiin. Hänkin erosi palveluksestaan ja hoiti sittemmin lapsen -hellyydellä äitiään ja iso-isäänsä näiden kuolemaan saakka. Ja kun nämä -muutaman vuoden kuluttua muuttivat mananmajoille, meni Onni naimisiin -erään varakkaan talonpojan tyttären kanssa Jynkässä päästen näin -vauraaksi tilanomistajaksi. - -Virran noidasta Katrista ei kuulunut mitään muuta, kuin että hänet -Iisalmen asukkaat olivat löytäneet eräänä päivänä keväällä 1809 -Virtajoesta hukkuneena. Luultavasti oli hän joutunut pakenevien -venäläisten pariin ja hirveässä sekasorrossa saanut aalloissa -kuolemansa. - -Näin taisteli ja kärsi viides brigaadi, tuo Sandelsin urhea joukko, ja -sen kunniakas maine on kautta aikojen aina säilyvä kirkkaana. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Sandelsin urhea joukko, by J. O. Åberg - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SANDELSIN URHEA JOUKKO *** - -***** This file should be named 59796-8.txt or 59796-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/9/7/9/59796/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |