NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5319 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6769b42
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60817 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60817)
diff --git a/old/60817-8.txt b/old/60817-8.txt
deleted file mode 100644
index 3b6e19d..0000000
--- a/old/60817-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5319 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Runoja Herkules uroosta, by T. J. (Thure
-Johan) Dahlberg
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Runoja Herkules uroosta
-
-
-Author: T. J. (Thure Johan) Dahlberg
-
-
-
-Release Date: November 30, 2019  [eBook #60817]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA HERKULES UROOSTA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-RUNOJA HERKULES UROOSTA
-
-Runoillut
-
-T. J. DAHLBERG, ylioppilas
-
-Yliopiston Konsistoriumi palkitsi nämä runot kilvoitelmakirjoituksena
-kehoitusrahalla.
-
-
-
-
-
-Turussa,
-J. W. Lilljan kirjapainossa,
-1862.
-
-
-        Imprimatur: C.R. Lindberg.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkulause.
-Herkule'n synty.
-Herkule'n kasvatos.
-Herkules teiden haarassa.
-Herkulen ensimäiset työverot.
-Herkules sotii väkituriloita vastaan.
-Herkules joutuu heimolaisensa kuningas Eurystheyksen palvelukseen.
-Ensimäinen uro-työ.
-Toinen uro-työ.
-Kolmas uro-työ.
-Neljäs uro-työ.
-Wiides uro-työ.
-Kuudes uro-työ.
-Seitsemäs urotyö.
-Kahdeksas uro-työ.
-Yhdeksäs uro-työ.
-Kymmenes uro-työ.
-Eurystheyksen estelmys.
-Yhdestoista uro-työ.
-Kahdestoista uro-työ.
-Herkules ja Megara eroavat toisistansa.
-Herkules ja Eurytos.
-Herkules ja Admetos.
-Herkules surmaa vahingossa ystävänsä Iphito'n.
-Herkules Omphale kuninkaattaren palveluksessa.
-Herkules uudellensa uro-töillä.
-Herkules ja Deianira.
-Herkules ja Nessus.
-Herkule'n viimeiset retket.
-
-
-
-
-Alkulause
-
-
-Suomen kieltä tutkiessani ja Wäinämöisen kummallisia retkiä
-katsellessani Kalevalasta johtui kerran mieleeni muukalainenki uros
-Herkules. Minä ajattelin, että Suomen rahvaskin ehkä mielellänsä
-katseleisi jotaki kertomusta tästä mainiosta Kreikan uroosta, joka
-oli maailman voimallisin mies. Hänen syntymisensä tapahtui noin
-toista tuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymistä. Kansakunnat
-elivät vielä silloin pakanallisuuden pimeydessä ja palvelivat
-siis epäjumalia, joilla kansan papit ja päämiehet sanoivat olevan
-jnmalallisia omaisuuksia, mutta kumminki silmät, korvat ja kaikki
-muut jäsenet, niinkuin ihmisilläki sekä siihen vielä ihmisen luonnon
-heikkouksiakin. Kun papit (oppineet) ja muut päämiehet kuuluttivat
-kansalle esimerkiksi, että sillä ja sillä jumalalla tahi jumalattarella
-oli niin ja niin monta poikaa tahi tytärtä, ja siihen sitte osasivat
-jutella pitkät junat kummallisia tarinoita näistä jumalista tahi
-jumalattarista; niin kansan täytyi uskoa kaikki todeksi, vaikka
-jutteliat olisivat kuinki mahdottomia tarinoineet; sillä mistäpäs se
-sivistymätöin kansa paremman tiedon sai. Tällä keinoin saattoivat nämä
-jutteliat syyttää omia heikkouksiansaki näkymättömien jumalien päälle,
-jotka kumminki heidän tarinoissansa usein olivat näkyväisiäkin. Jos
-joku mainiompi mies sattui löytymään, kas siitä oli näillä juttelioilla
-kohta koko tarut. Ne eivät suinkaan jättäneet pois mitään kummempaa
-tapausta sen elämästä, elleivät vaan liene kertoneet koumin koristusten
-kanssa. Kyllähän vanhat muistomerkit, sota-aseet ja sen semmoiset
-tosin näyttävätkin, että ennemmäiset ihmiset ovat olleet paljoa
-voimakkaampia, kuin nykyiset, ja tottahan siis vanhoissa tarinoissa sen
-aikuisten ihmisten ihmetöistä lienee perääkin. Siihen aikaan tapeltiin
-sodissakin käsikähmässä, ilman ruutien avutta, jousilla, keihäillä,
-viskimillä j.n.e. eikä niin kuin nykyjään tykillä, kiväärtillä j.n.e.,
-sillä silloin ei vielä tietty mitään koko ruutien jutusta.
-
-Wanhojen tarinoiden mukaan oli Herkules kuulu ihmeellisen voimansa,
-kummallisen sukuperäsyydensä ja sadunmoisien retkiensä tautta.
-
-Koska Herkule'n somat retket siis johtuivat mieleeni Suomen
-kieltä tutkiessani, ja kun niistä tiedäkseni ennestänsä ei ole
-varsinaista tarinata Suomeksi; niin minä rupesin opetellessani niitä
-kirjoittelemaan. Mutta kun Herkule'n (niin kuin Wäinämöisenki)
-elämänkertomuksessa tavataan monta ylenluontoista seikkaa, niin minä
-katsoin soveliaammaksi kertoa niitä runoilemalla kuin suorasanaisesti
-kirjoittamalla. Lieneekö runoilemiseni onnistunut tahi ei, sitä en
-kykene sanomaan. Kun raudan sepän oppipoika tekee ensimäisen kalun
-raudasta, niin sitä ei -- luullakseni -- kovin paljon toruta, josko
-kalu onki vähäkelpoisempi kun mestarin omatekemänsä; lieneekö runosepän
-ensikertalaisella oppipojalla semmoista armoa vai ei?
-
-Ohjeena tähän teokseeni on mulla ollut paraastansa. "Den klassiska
-fornålderns Hjeltesagor af Gustaf Schwab", mutta sitä en ole kumminkaan
-jokapaikassa seurannut, sillä "Allmän Mytholigi af C. Deleen" ja eräs
-"Konversationslexikon" ovat monessa kohti olleet johtonani.
-
-Enin osa Suomen kansasta, ei varmaankaan tiedä mitään Kreikalaisten
-jumalais-sadustosta; senpä tautta seuraa tässä lyhykäinen selittely
-sekä niistä jumalista että monjaista muistaki nimistä, joita näissä
-runoissa tavataan.
-
-
-
-Selittelö.
-
-
-_Akeloos_, muuan virran jnmala eli haltia. Sen vanhemmat sanottiin
-olleen Oceanus ja Thetys.
-
-_Alkmene_, kuningas Elektryonin ja Lydiken tytär, tuli kuningas
-Amphitryon kanssa naimiseen sillä välipuheella, että tämä kostaisi
-Teledoailaisia Alkmenen tapetun veljen tautta. Amphitryo meni
-kostamaan, mutta sillä aikaa kävi Jupiter Amphitryon näköissä Alkmenen
-luona yöjalassa. Amphitryon kuoltua tuli Alkmene toiseen naimiseen
-Rhadamantus-nimisen tuomarin kanssa.
-
-_Amatsonit_, eräs sotaisa vaimokansa. Niitä sanotaan olleen monessakin
-maassa, mutta ne Amatsonit, joita vastaan Herkules soti, asuivat
-Pontus maalla Wähässä Asiassa. Miehet olivat niiltä ensin kuolleet
-sodassa melkein kaikki, ja kun niistä, mitä vielä oli jäänyt jälelle,
-kumminkaan ei ollut paljon turvaa; niin ne tappoivat itse viimeisetkin
-ja laittoivat omituisen valtionsa, jossa asujamet olivat ainoastansa
-vaimonpuolia, ja jota eräs kuninkaatar hallitsi. Amatsonit olisivat
-kumminki luonnon mukaisesti miehittä hävinneet peräti, mutta ne kävivät
-joka vuosi parvittain liki valtakunnissa miehien kisassa ja pitivät
-sitte ainoastansa tyttölapset itse, mutta pojat löivät he hengettömiksi
-tahi lähettimet isien luokse. Kahdeksan vuoden vanhasta poltettiin
-näiden tyttölasten oikean puoleista rintaa, jotta se ei pääsisi
-neitojen aikaihmiseksi tullessa kasvamaan semmoiseksi pullukaksi kun
-vasemman puoleinenki, sillä se olisi ollut sotiessa haittana, muka
-jousen pannen tiellä jousen jänttä jännittäissä, ja jousella sotiminen
-oli kumminki koko kansan paras sotimakeino. Siitä syystä kutsuttiinki
-niitä (Kreikan kielellä) Amatsoniksi, joka merkitsee rinnatointa.
-
-_Amor_ (latinainen nimitys), rakkauden jumala. Sen Kreikalaiset
-nimet olivat Himeros ja Eroos. Hänellä sanottiin olevan kultaiset
-siivet, hyvä jousi ja viinellinen teräviä rakkauden nuolia, joista
-kultakärkiset pystyivät, mutta lyijykärkiset kimposivat takasi.
-
-_Amphitryo_, Thiryns-nimisen kaupungin kuningas. Hänen isänsä nimi oli
-Alkeys. Hän sattui vahingossa tappamaan setänsä Elektryonin ja muutti
-sen jälkeen Thehen kaupunkiin, jossa hän sai Elektryonin tyttären
-Alkmenen puolisoksensa. Hän oli silloin sotimassa Teleboailaisia
-vastaan, kun Jupiter rakastuneena kävi hänen näköisenä Alkmenen luona
-yöjalassa.
-
-_Anttäus_, eräs jättiläinen Libyan erämaalla, sai taistellessansa
-Herkule'n kanssa silloin aina uutta voimaa, kun jalkansa hipasivat
-maata, mutta Herkules kouristi hänet kohona kuoliaksi.
-
-_Apollo_ (Phoebos) Jupiterin ja Latonan poika. Hän oli niin kaunis
-ja selväpäinen, että häntä kutsuttiin auringoksi. Hänen sanottiin
-keksineen jousella-ampumakeinon, ennustamisen, harpulla eli kanteleella
-soitannon ja vieläpä laulujen tekemisenki. Apollon kuuluisin
-ennustus-paikka (Orakeli) oli Delphin kaupungissa. Tämän jumalan
-sanottiin Pythialle ilmoittavan ennustuksia, joita Pythia ilmoitti
-temppelin papille ja papit vasta kysyjille.
-
-_Atlas_, eräs jättiläinen, Japeto'n poika, oivallinen tähteinselittäjä;
-lienee siitä sanottukin hänen kannattelevan taivaan vaskikantta. Hänen
-sanottiin seisovan taivas hartioilla sillä vuorella Afrikassa, jota
-vieläkin kutsutaan Atlas-vuoreksi.
-
-_Bistonit_, eräs kansakunta Thrakeiassa.
-
-_Delphi_, muuan kaupunki Phokis maalla. Tämän kaupungin luulivat
-Kreikalaiset olevan maailman navalla; ehkä siitä syystä, kun se
-oli rakennettu korkean kunnahan kukulle, ja kun siinä oli Apollon
-Orakeli ja sen ennustustemppeli, joka oli rakennettu semmoisen
-vuorenrotkon päälle, josta sanottiin nousevan pyhää ennustushöyryä.
-Sekä Kreikalaiset että muukalaiset, ylhäiset ja alhaiset, riensivät
-lahjoinensa tätä Orakelia kysymään. Sillä keinoin sai Orakeli niin
-paljon hyvyyttä, että sen omaisuutta verrattiin Persian kuninkaan
-tavaroihin.
-
-_Epimetheys_, Japeto'n poika, jonka sanottiin luoneen huikentelevaisia
-ja tuhmia ihmisiä samate kuin veljensä Prometheys nerokkaita ja
-viisaita. Hänen tyttärensä Pyrrha ja Prometheyksen poika Deukalion
-olivat Hellenin vanhemmat, jonka pojista taas Kreikan kuuluisimmat
-sukukunnat sikisivät.
-
-_Hebe_, nuoruuden ja kauneuden jumalatar, Jupiterin ja Junon tytär,
-jonka Herkules sai taivaasen päästyänsä morsiameksensa.
-
-_Herakleides_ (Herakeäs) merkitsee Herkule'n poikia ja muita perillisiä.
-
-_Hesione_, Trojan kuninkaan Laomedonin tytär, jonka Herkules vapautti
-meren pedosta, ja jonka tautta perijuuriansa Trojan kuulu sotakin vielä
-syttyi.
-
-_Hesperidet_, kolme jumalallista impeä, jotka asuivat Atlantin meren
-puoleisella Afrikan rannalla. Niiden nimet olivat Aegele, Arethusa ja
-Hesperethusa. Morsiamena ollessansa lahjoitti Juno Jupiterille kolme
-omenapuuta, jotka kasvoivat kultakuorisia omenoita. Nämä puut istutti
-Jupiter Hesperidien yrttitarhaan ja niiden vartiaksi pantiin satapäinen
-tultasuitsuava lohikäärme.
-
-_Hippolyta_, Amatsonien kuninkaatar, jonka kullasta ja päärlyistä
-tehdyn, kalliin miekanhankkiluksen Herkules suurella vaivalla hankki
-kuningas Eurystheykselle. Hippolyta joutui viimein Kreikan maalle
-Theseus uroon puolisoksi.
-
-_Japetos_, eräs jättiläinen, Uranus-jumalan poika, Kreikalaisten
-kuuluisammien kansakuntien esi-isä.
-
-_Jolas_ (Jolaus), Iphikle'n poika, Herkule'n ohillinen ja sotakumppali.
-
-_Iphikles_, kuningas Amphitryon ja sen puolison Alkmenen poika,
-Herkule'n kaksoispuoli. Iphile'n olisi luonnon mukaisesti pitänyt
-syntyä kolmea kuukautta ennen Herkulesta, mutta Jupiterin sanottiin
-tahtoneen säästää Alkmeneä sillä keinoin, että hän salli oman
-poikansakin Herkule'n syntyä yksin ajoin Iphikle'n kanssa.
-
-_Juno_, jonka vanhemmat olivat Saturnus ja Rhea, oli rikkauden ja
-yltäkylläisyyden jumalatar, Jupiterin sisar ja puoliso ja siis
-ylimäinen jumalatar. Jupiterin sanottiin kosineen Junoa käkenä, mutta
-vähäpä tuosta; häät pidettiin sitä suuremmat Enosialaisten maalla,
-Therenus-virran luona. Kaikki jumalat ja kaikki ihmiset kutsuttiin
-häihin. Muut kaikki tulivat mutta impi Kelone ei tullutkaan. Tämä
-nauroi vaan koko näillä häillä ja sanoi Merkurius-nimiselle kutsujalle
-sitä tätä esteeksi, jonka tautta hän ei ollut pääsevinänsä kotoansa.
-Jupiter närkästyi immen ylpeydestä ja käski Merkuriuksen viskaamaan
-koko immen huoneinensa virtaan. Kelone muuttui virrassa kilpikonnaksi,
-joka sittämöiten kantaa huonettansa selässänsä ja saapi pahan kielensä
-tautta olla aivan äänetöinnä. Tämä jumalallinen parikunta ei kumminkaan
-elänyt hyvässä sovussa; riita ja tora ei loppunut paljon milloinkaan.
-Juno nenittelikse usein Jupiterille kuolevaisten kauniittarien luona
-käymisestä ja Jupiter juonitteli taas milloin mistäkin Junolle sekä
-rankasikin toisinansa. Juno kiusasi niitä lapsia, joita Jupiterilla oli
-kuolevaisten kauniittarien kanssa ja laittoi kerran suuren tuuliaisen
-Herkulestakin hukuttaaksensa, mutta silloinpa Jupiter suuttui ja pani
-Junon riippumaan kaulastansa pitkien kultaketjujen nenään taivaan
-ja maan välille, ja ripusti hyvin suuret summattomat pajanalaisimet
-kumpaiseenki jalkaan painamaan. Vulkanus yritti päästämään äitiänsä
-siitä piinasta, mutta Jupiter tarttui Vulkanuksen jalkaan ja viskata
-rutkautti hänet taivaasta alas. Wiimeinki päästi hän itse Junon
-irti, mutta Juno ei koskaan unhottanut sitä leikkiä ja yllytti vielä
-Jupiterin pojat sotimaan isäänsä vastaan.
-
-_Jupiter_, Saturnuksen ja Rhean poika, monen vanhan aikuisen kansan
-ylimäinen jumala, muiden jumalien kuningas ja koko luonnon herra,
-jonka sanottiin päätänsä nyökäyttämällä saaneen taivaan ja maan
-järisemään. Ukkoisen tulet ja nuolet olivat hänen vallassansa ja niillä
-hän rankaisi ketä hän tahtoi. Hänen sanottiin voittaneen kaikki muut
-veljensä sodassa, mutta Neptunus ja Pluto jäivät voittamatta. Hän jakoi
-vallan näiden kanssa. Omaksi osaksensa sai hän taivaan, ja jumalien
-kuninkaan nimen. Neptunus sai meret ja Pluto Manalan.
-
-Jupiteria palveltiin yleisemmästi kun muita jumalia, ja hänelläkin
-oli monta nimikko Orakelia, esim. Dodona, Ammon Libyassa, Trophono'n
-rotko j.n.e. Hänen sanottiin usein käyvän maallakin milloin missäkin
-haamussa, esim. kuningas Amphitryon näköissä Alkmenen luona yöjalassa.
-
-_Jättiläiset_ (Wäkiturilaat) olivat Uranus-jumalan ja Manalan akan
-poikia, jotka usein sotivat jumalia vastaan. Ne olivat hirveitä kaikin
-puolin; monjailla oli 100 kättä ja 50 päätä. Herkuleskin soti niitä
-vastaan jumalien apuna. Siinä sodassa kaatui jättiläiset Argius,
-Aleoneys, kaksi Aloides-nimistä, Klytius, Enkelados, Ephialtes,
-Eurytos, Hippolytos, Othos, Pallas, Polybetes, Porphyrion, Thaon,
-Tityos ja Typhon, joka oli julmin koko jättiläis joukosta ja peloitti
-jumalia enemmän kuin kaikki muut jättiläiset yhteensä.
-
-_Kreon_, Theben kaupungin kuningas, Herkule'n Megara-nimisen puolison
-isä.
-
-_Laomedon_, Trojan kaupungin kuningas. Hänen vanhempansa olivat Julus
-ja Erydike. Hän hallitsi 29 vuotta, teetti muurit Trojan ympärille ja
-satamaan vahvat varustukset vihollisia vastaan.
-
-_Megara_, kuningas Kreonin tytär, ensimältä Herkule'n puoliso, mutta
-ne eroisivat toisistansa vapatahtoisesti ja Megara tuli sitte Herkulen
-sotakumppalin ja heimolaisen Jola'n puolisoksi.
-
-_Merkurius_ (latinainen nimitys) Kreikalaisten Hermes, Jupiterin
-ja Maijan poika, kaunopuheliaisuuden, matkamiesten, kauppamiesten,
-ystävyyden ja rauhan jumala, jumalien (varsinki Jupiterin) lähettiläs,
-tulkki ja palvelia, jonka tautta hänellä oli yötä päivää enemmän
-työtä tuin muilla jumalilla kellään. Hällä oli aina leveäliepeinen,
-siipiniekka matkalakki päässä, kahdesta käärmestä tehty siipiniekka
-matkasauva kädessä ja hyvin pitkät mustat siivet kantapäissä. Lakin
-siivet olivat valkeat ja sauvan toiset siivet mustat, toiset valkeat.
-Mustilla siivillä lenteli hän Manalassa ja valkeilla taas joka paikassa
-muualla.
-
-_Minerva_, Jupiterin tytär, viisauden, taidon, tieteiden ja sodan
-jumalatar. (Nimitykset Pallas ja Athene merkitsevät samaa jumalatarta.)
-Minervan sanottiin syntyneen sillä lailla, että Jupiter ensin nieli
-elävältä Metis-nimisen immen, jonka jumalien Orakeli oli sanonut
-synnyttävän semmoisen pojan, joka veisi Jupiterilta vallan; nieltyänsä
-alkoi hänen päätänsä kivistää ja hän meni Vulkanus-nimiseltä pojaltansa
-neuvoa kysymään, sillä Vulkanus oli jumalien seppä, ja vieläpä
-jonkullainen pappakin. Vulkanus otti silloin hyvin suuren summattoman
-piilun ja päräytti sillä Jupiterin pään kahtia; aivosta nousi nyt
-Minerva-jumalatar täysikasvuisena ja täydessä sotapuvussansa. Jupiterin
-pää kupsahti kiini ennallensa ja Minerva lähti paikalla isänsä kanssa
-sotaan jättiläisiä vastaan.
-
-_Neptunus_ (Poseidon), Saturnus-jumalan ja Rhean poika, oli meren
-jumala. Hänellä sanottiin olevan kolmihaarainen torrakka kädessä, jolla
-hän pani meret meuruamaan.
-
-_Nessus_, eräs ihmishevoinen, Iksionen ja Pilven poika, yritti
-ryöstämään Herkule'n puolisota Deianiraa, mutta Herkules ampui
-myrkytetyn nuolen hänen sydämensä lävitse.
-
-_Orakeli_ oli semmoisen paikan nimi, jossa ennustuksia ilmoitettiin ja
-vieläpä ennustuksiakin kutsuttiin orakeliksi. Orakelin ennustaminen
-oli kaikkein juhlallisin ennustus-keino, mitä vanhan aikuisilla
-kansoilla lie ollut. Pakanallisuuden monijumalaisuus antoi petturille
-hyvän tilaisuuden jumalien nimessä pettää ihmisiä ennustamisillansa
-ja sillä keinoin laiskana pitää hyviä päiviä muiden vaivannäöstä;
-sillä ennustusta saamaan tullessa piti kysyjillä oleman hyvät lahjat
-ennustuksen antajoille, ennen kun tohtivat toivoakkaan ennustusta
-saavansa. Ennustajat taas ilmoittivat ennustuksensa semmoisilla
-sanoilla ja niin epätietoisesti, että ennustus näytti käyvän toteen,
-josko kysymyksessä oleva seikka tapahtuiki niin eli näin, joko niin
-kuin kysyjä toivoi tahi aivan toisin. Sillä keinoin tuli sivistymätöin
-kansa helposti petetyksi. Ihmiset eivät pitäneet siitä mitään, jos
-ne kantoivat kultansa, hopeensa ja mitä parasta heillä vaan oli
-ennustajoille, kunhan saivat kuulla monjaita epätietoisia sanoja,
-joita sitte saivat miettiä ja aprikoin, mitä ne merkitseisivät. Jos
-asia tapahtuikin aivan toisin kuin kysyjä ennustuksen mukaan luuli sen
-tapahtuvan, ja jos hän siitä meni valittamaan ennustajoille, niin ne
-sitte vasta selittivät ennustuksensa sillä keinoin, että se kumminki
-näytti todemmoiselta. Orakelia oli jokaisen jumalan osaksi, muutamilla
-usiampiaki; vieläpä paraimmille uroillekin annettiin semmoinen kunnia
-kuoltua, että niilläkin oli nimikko Orakelinsa, esim. Herkule'n Orakeli
-Athenin kaupungissa.
-
-_Pallas_ sama kun Minerva. Paitsi tätä Pallas-jumalatarta oli muitakin
-saman nimellisiä, esim. jättiläinen Pallas ja muuan Herkule'n
-pojistakin oli Pallas-niminen.
-
-_Poseidon_, Neptunus-jumalan Kreikalainen nimitys.
-
-_Priamos_, Laomedonin poika, oli Trojan sodan aikaan Trojalaisten
-kuningas. Hänen nimensä Priamos (ostettu) tuli siitä, että sisarensa
-Hesione osti hänen Herkule'n vallasta, silloin kun Herkules kävi
-Laomedonia kostamassa Hesionen vapahtamapalkan maksamattomuudesta.
-Herkules tappoi kostosodassa Laomedonin ja hänen muut poikansa,
-mutta Podarkes (Priamos) jäi sisarensa Hesionenen kanssa vangiksi.
-Herkules antoi Hesionen sotakumppalinsa Telamonin puolisoksi, mutta
-Hesione heitti kultakorunsa Herkule'lle veljensä vapahtimeksi.
-Telamon vei Hesionen Kreikan maalle matkassansa, mutta Priamos jäi
-Trojan kuninkaaksi. Herkule'n hävittämän Trojan kaupungin rakenti
-Priamos uudellensa vielä kauniimmaksi kuin ennen oli ollutkaan ja
-valloitti Trojalaisille lisämaitakin. Hänellä oli 50 poikaa ja iso
-joukko kauniita tyttäriä. Paris-nimisen poikansa laittoi hän Kreikan
-maalle hakemaan Hesionea takasi, mutta Paris ryöstikin siihen siaan
-kuningas Menelauksen ihmeen kauniin puolison Helenan ja vei sen Trojan
-kanpunkiin muka puolisonansa. Kreikkalaiset tulivat siitä syystä
-suurella sotajoukolla hakemaan Helenaa takasi. Heidän laivastossansa
-oli 1200 laivaa, joilla ne nyt tulivat meren yli Trojan kaupungin
-rantaan. Trojalaiset eivät kumminkaan heittäneet hyvällä Helenaa
-Menelaukselle takasi ja siitä syystä syttyi nyt Trojan kuuluisa
-kymmenvuotinen sota, jossa Kreikalaiset viimein polttivat Trojan,
-sitte kuin Trojalaiset itse ensin hinasivat parikymmentä Kreikalaista
-suuren summattoman puuhevoisen sisässä kaupunkiinsa. Muut Kreikalaiset
-olivat purjehtivinansa pois koko Trojan rannoilta, mutta menivätkin
-ainoastansa Tenedos saaren suojaan piiloon ja heittivät Sinonin
-ulkopuolelle hevoista. Kun Trojalaiset juosta kahittivat rantaan,
-niin ne eivät enää nähneet yhtään vihollisista, mutta se hirmuinen
-puuhevoinen, joka oli karvaisilla hevoisen nahoilla kaunisteltu, seistä
-konotti rannalla. Likemmäksi tultuansa näkivät Trojalaiset kumminki
-Sinonin hevoisen alla, hirsien välissä, muka piilossa ja vetivät
-hänen sieltä esiin. Sinon valehteli nyt, että Kreikalaiset olivat
-rakentaneet hevoisen muutaman sotiessa suututtamassa jumalan kuuniaksi
-ja sovintouhriksi, muka sen tautta niin suuren, että Trojalaiset eivät
-saisi sitä kaupunkiinsa, ja sanoi Kreikalaisten ruvenneen uhraamaan
-häntä itseänsäkin samalle jnmalalle, mutta hän oli toki päässyt karkuun
-ja piilotellut ensin tiheessä ruohokossa kaulaansa myöten vedessä ja
-sieltä sitte päässyt tämän pyhän hevoisen alle. Trojalaiset uskoivat
-viimein Sinonia, repivät kaupunkinsa mnuriin ison aukun, jonka kautta
-he hinasivat tämän _pyhän_ hevoisen kaupunkiinsa _pyhälle_ alttarille;
-joivat ja iloitsivat sitte puolen yöhön asti, mutta nukkuivat viimein
-juovuksissa raskaasen uneen. Sinonki oli ollut juopinansa, mutta hän
-meni nyt ilmoittamaan tulirompsulla Kreikalaisille Tenedos saareen,
-että petos jo oli onnistunut; juoksi sitte sanomaan hevoisen mahassa
-oleville kumppalillensa, että Trojalaiset jo makasivat juovuksissa.
-Kreikalaiset laskeusivat hevoisesta alas ja alkoivat tappaa makaavia
-Trojalaisia. Toisetkin Kreikalaiset, jotka saaren suojassa olivat
-piilotelleet, joutuivat kohta tappamaan ja sytyttelivät viimein koko
-kaupungin tuleen. Troja paloi tukkunansa ja Priamos sortui koko suurine
-perheinensä. Hän oli juuri Jupiterin alttarilla rukoilemassa, kun
-Neoptolemus (Pyrrhos) surmasi hänen.
-
-_Prometheys_, jättiläisparikunnan Japeto'n ja Klymen poika, joka
-taikakeinoillansa loi ihmisiä ja pilkkasi Jupiteria kolineillansa.
-Jupiterpa suuttui viimein ja tuomitsi hänen rautakahleilla sidottavaksi
-Kaukasusvuoren kallioon, ja tuomio oli vielä niin kova, että hänen
-pitäisi olla iankaiken niillä raudoilla Kaukasusvuoreen kytkettynä.
-Hirvittävä korppikotka lenti joka päivä repimään ja syömään hänen
-maksaansa, mutta se kasvoi aina uudellensa. Herkules ampui kotkan
-myrkytetyllä nuolella ja päästi Prometheyksen irti sekä käski hänen
-ottamaan pienen jytyisen Kaukasuksen kalliosta mukaansa, särki yhden
-raksin samoista rautakahleista ja käski Prometheyksen teettämään siitä
-raksin raudasta sormuksen ja panettamaan sen mainitun kiven jytyisen
-sormukseen niinkuin muun koristuskiven, jotta Jupiter saattaisi sanoa,
-että Prometheys vieläkin oli samalla raudalla Kaukasuksen kallioon
-kytketty.
-
-_Pyrrha_, Emimetheyksen ja Pandoran tytär, Deukalionin puoliso ja
-Hellenin äiti. Kreikalaisilla oli samallainen historia Deukalionista ja
-Pyrrhasia, kun Moseksella Noachista ja sen perheestä.
-
-_Pythia_, Apollon Orakelin nais-pappi Delphin kaupungissa. Delphin
-ennustus-temppeli rakennettiin semmoisen vuoren rotkon päälle, josta
-sanottiin nousevan pyhää, jumalallista ennustushöyryä. Rotkon ympärille
-laitettiin alttari ja aivan halkeeman yli hyvin iso, kolmijalkainen
-kultakattila, jonka sisästä Pythia ilmoitti ennustuksiansa. Orakelin
-papit valitsivat ensin Pythia immeksi nuoria, hyvin kauniita, neitoja;
-mutta kun muuan Thessalonialainen nuorukainen kerran ryösti Pythian,
-niin sittämöiten piti Pythiaksi valittavan immen oleman varsinki
-viidenkymmenen vuoden vanhan eli sitä vanhemmanki.
-
-_Uranus_ (Ouranos), Ilman ja Päivän poika, sanottiin olevan monen
-jumalan ja vieläpä jättiläistenki isä.
-
-_Vulkanus_, Jupiterin ja Junon poika, jumalien seppä ja rumin jumala
-koko taivaassa. Silloin kun Vulkanus yritti päästämään äitiänsä taivaan
-ja maan väliltä riippumasta, niin Jupiter tarttui hänen jalkaansa ja
-viskata rutkautti hänet taivaasta alas. Vulkanus sattui putoomaan
-Lemnos-nimisen saaren maalle ja putosiki niin pahasti että hänen
-toinen jalkansa taittui ja hänen täytyi sittämöiten liikata kentustaa.
-Saaren asujamet ottivat hänen hoitaaksensa, mutta viimein pääsi hän
-taivaasen takasi Bacchus-jumalan rukoilemalla. Jupiter rakastui kerran
-Venus-jumalattareen, mntta Venus ei pitänyt hänestä paljon mitään.
-Tämäpä kävi Jnpiterin läylälle ja hän tuomitsi, että Venuksen (joka
-oli rakkauden ja lempeyden jnmalatar ja siihen vielä kauniin kaikista
-jumalattarista) piti ottaa Vulkanus puolisoksensa, vaikka tämä oli
-liikkaava kentos ja siihen vielä rumin jumalista. Tämä tuomio oli kyllä
-kova, mutta minkäpäs sille teki; Jupiter oli itse jumalien kuningas ja
-hänen tuomionsa olivat muka peruuttamattomia.
-
-_Zeys_ eli Zan, Zas, Zes j.n.e. nimityksiä, joita Kreikalaiset antoivat
-Jupiter-jumalalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tästä selittelystä nähdään, missä hirvittävässä pimeydessä pakanalliset
-kansakunnat ovat vaeltaneet ja vielä nytkin vaeltavat. Ne raukat eivät
-ole koskaan palvelleet sitä oikeata, ainoata ja elävätä Jumalata, jota
-Kristinopin sulosanomat opettavat ja kehoittavat palvelemaan. Kuinka
-tärkeätä eikö siis Kristinopin ja sivistyksen valo ole pakanoille!
-Se onki jokaisen Kristillisen velvollisuus että niin paljon kuin
-mahdollista kokea auttaa Kristinopin levittämiseen pakanoiden seassa,
-jotka vielä nytkin vaeltavat samallaisessa pimeydessä. Olkoon nyt tämä
-teokseni muutamana _esimerkkinä_ pakanallisten ja sivistymättömien
-kansakuntien surkuteltavasta tilaisuudesta. Joska muutamatkaan
-tätä teostani katsellessansa tulisivat miettimään, kuinka hekin
-osaltansa saattaisivat auttaa Kristinopin levittämiseen pakanallisten
-kansakuntien seassa, ja panisivat pienenkään lantin siihen kukkaroon,
-jolla kerätään rahaa lähetyssaarnaajoiden varustamiseksi; niin minä en
-luulisi turhaan työtä tehneeni tätä teostani laatiessani.
-
-Helsingissä 26 p. Huhtikuuta 1861.
-
-T. J. Dahlderg.
-
-
-
-
-Esilause laululleni
-Ruvetessani runolle.
-
-
-    Laatisinpa laulujaki,
-    Kyntäisinpä kynälläni,
-    Kun ei kukana toruisi,
-    Tuota kovin tuomitseisi.
-    Tosin olen tottumatoin
-    Lapsi laulun laatiaksi,
-    Mutta tottahan ei toki
-    Tunnotointa tuomittane.
-    Kyllä kieltäni kiverrän,
-    Sormiani suorittelen,
-    Lausehia latomahan
-    Runorullani riville,
-    Waan en tuosta vielä tunne
-    Enkä tiedä eiltäkäsin,
-    Kyvenneekö kynäseni
-    Pitemmältä piirtämähän.
-    Yhtähyvin yrittelen
-    Laulua nyt laatimahan
-    Uljahimmasta uroosta,
-    Miehestä mitä paraasta,
-    Tahi tarkemmin sanoen:
-    Herkuleksen hilskehistä,
-    Mennehistä melskehistä,
-    Sotaretkistä somista.
-    Wirteni on vierahasta,
-    Ulkolaisesta uroosta,
-    Eikä Suomen sankarista,
-    Sotamiesten metelistä;
-    Waan ei tuosta toki tulle
-    Syytä kovin synkeätä,
-    Jahka saattaisin sanella
-    Kaunihisti kaikuvasti.
-    Jos ma Suomelle suloksi,
-    Kansakunnalle koruksi,
-    Saisin virren virumahan
-    Sopivaisilla sanoilla,
-    Siitä seuraisi minulle
-    Itselleni suurin ilo,
-    Ehkä muille muutamille
-    Wielä vähä viihykkiä.
-
-                    T.J.D.
-
-
-
-
-Herkule'n synty.
-
-
-    Kreikan maalla mainiolla,
-    Walistuksen valkamilla
-    Oli kuuluisa kuningas
-    Amphitryo aikanansa,
-    Jonka valta vaan ulottui
-    Tiryns kanpungin tiloille,
-    Mut hän muutti viimeiseltä
-    Theben kaupunkiin talonsa.
-    Siis ei voima häntä voinut
-    Eikä mahti ensinkänä
-    Kohotella korkealle,
-    Mainioksi maailmassa.
-    Waan ken onni ohjelevi,
-    Hyvä lykky lykkelevi,
-    Siitä kuuluvat sanomat,
-    Wiestit kauvas vierähtävät.
-    Ukko pilvien pitäjä,
-    Itse Jupiter jumala,
-    Astui alas taivahasta
-    Maalle muuna matkamiesnä,
-    Keksi kuninkaan kupeella
-    Kävellessänsä kaduilla
-    Kuninkaattaren komean
-    Alkmenen on astumassa,
-    Joll' oli huulet hunajasta,
-    Kasvot ruusun kukkasista,
-    Silmät vähän sinertävät
-    Suloisuudesta sulavat.
-    Silloin ampui Amor nuolen,
-    Kipinänä kiidätteli,
-    Joka sattui jumalahan,
-    Jupiterihin jumahti,
-    Alkoi poltella povea,
-    Sytyttipä sydämenki
-    Rakkaudella räykeällä,
-    Suloisella suosiolla.
-    Koska Amphitryo kohta
-    Meni itse metelihin
-    Teleboailaisten tautta
-    Kosto sotahan kovahan;
-    Tuli pilvien pitäjä,
-    Rakastunut ukko raiska
-    Kuninkahan kaltaisena
-    Kuninkaattaren kotihin.
-    Wirui sitte vieretysten
-    Kanssa kaunihin kanansa
-    Kolme yötä kerrassansa
-    Paitsi päivän paistamatta.
-    Mutta poies mennessänsä
-    Antoi hän Alkmenen tiedä,
-    Kenen kanssa tämä oli
-    Kolme yötä kutkattanut
-    Siitä Herkules sikisi,
-    Syntyi suuri sankarimme,
-    Uros uhkean tapainen,
-    Miehistä mitä parahin.
-    Kun hän oli kulkemassa,
-    Päivähän jo pääsemässä
-    Pimeästä piilolasta,
-    Mustan-moisesta majasta,
-    Niinpä Jupiter jyrisi,
-    Urahteli ukkosena,
-    Iski itse ilmitulta,
-    Kalkutteli kauheasti
-    Jotta vuoret vapisivat,
-    Kummut kaikki kumisivat,
-    Meret aavat meurusivat,
-    Umpilammit lainehtivat.
-    Sekä tällä tärinällä
-    Että muilla merkkilöillä
-    Ilmoitti isä Jupiter
-    Pohlun poikansa tuloa.
-    Alkmene nyt ajatteli,
-    Mihin poikansa panisi,
-    Jott'ei Juno jumalatar
-    Wihojansa viskeleisi
-    Puolisonsa pojan päälle
-    Tahi äitiä toruisi
-    Kamalasti kadehtien
-    Kuolevaisen kunniata.
-    Alkmenepä antoi viedä
-    Poika paran parkuvaisen
-    Tasaiselle tanterelle
-    Kumppalitta kuolemahan.
-    Siihen kurja oisi kuollut
-    Kenenkänä keksimättä,
-    Ellei viejänsä vetänyt
-    Junoa jumalatarta
-    Tämän lapsen tienoille,
-    Potkivaisen pojan luokse,
-    Kunne kaunis kumppalinsa
-    Minervakin silloin meni.
-    Kumpainenki katselevi
-    Kaunokaisen kasvon päitä
-    Kuin ne kuuti kuulakalta
-    Puolipäivän paistehessa.
-    Tämä helle poltti heitä,
-    Wari vaivaksi rupesi
-    Sekä lasta lepyttäissä
-    Maahan istumaan manasi.
-    Juno lasta liekutteli,
-    Helmassansa heilutteli,
-    Mutta nukkui nurmikolle
-    Lapsen kanssa leikitellen.
-    Silloin poika polvillansa,
-    Neljän kontan kourillansa
-    Riensi Junon rinnan luokse,
-    Muka mesimättähille,
-    Koppoi tissin kourihinsa,
-    Nännin näppinsä välihin,
-    Siitä sunhunsa sujautti,
-    Maistoi mammia vähäisen.
-    Koska nälkä häntä näykki,
-    Niin hän näykki nännin päätä,
-    Waan jo viimein vihoissansa
-    Puri kovin koskevasti.
-    Siitä suuttui jumalatar,
-    Närkästyi unen näkiä,
-    Heitti siihen Herkuleksen,
-    Poika rukan rutkahutti.
-    Mutta Minervapa otti
-    Löytölapsen laupiasti,
-    Kantoi Theben kaupunkihin,
-    Antoi Alkmenen käsihin.
-    Tämä tunsikin ilolla
-    Hetimiten hertaisensa
-    Sekä pani paikalla sen
-    Kätkyehen kupsahutti.
-    Herkules sai hörpätyksi
-    Jumalallista jaloutta
-    Imemällä itsellensä
-    Juno jumalataresta.
-    Tämä harmilla havaitsi,
-    Kuka hänt' oli kupannut
-    Sekä katui katkerasti
-    Sitä sitten itseksensä,
-    Ettei tuolta turkaselta
-    Niskoja jo nitistänyt,
-    Silloin kun se kumminki jo
-    Raatoi hänen rintojansa.
-    Juno koitui kostajaksi,
-    Wastaiseksi vastukseksi,
-    Kävi kyllä kamalasti
-    Herkuleksen hengen päälle:
-    Laittoi kaksi kauheata
-    Käärmettä sen kätkyelle,
-    Mutta poikanen puristi
-    Kumpaisenki kuoliaksi.
-    Isäpuolensa iloinen
-    Amphitryo ajattel:
-    "Tuosta pojasta tulevi
-    Kuninkaita kuuluisampi";
-    Puhui poppaukollensa
-    Tiresias tietäjälle:
-    "Saatatko sinä sanoa,
-    Mikä pojasta panekse?"
-    Poppa-äijä ääntelikse,
-    Ukko sokea saneli:
-    "Tiedän toki tarkoillensa
-    Tämän seikan säntillensä."
-    Silloin kaikki kuuntelivat,
-    Hipohiiskumattomina,
-    Tokko tuosta poikasesta
-    Saataisiin sota-urosta.
-    Tiresias virkkoi viimein,
-    Lausui lapsen elämästä,
-    Kertoi kaikki kannallensa,
-    Joka seikan säntillensä;
-    Kuinka monta kummitosta,
-    Metsän pahinta petoa
-    Poika kerran kellistääpi
-    Kurikallansa kumohon;
-    Siihen vielä senki sodan,
-    Senki melkoisen metelin,
-    Jossa Herkuleksen jousi
-    Sekä nuolensa nopeat
-    Woitti väkiturilahat,
-    Jäyräpäiset jättiläiset,
-    Kun ne ruojat ryykäsivät
-    Olymposta ottamahan,
-    Sekä vielä viimeiseksi,
-    Että Hebe Herkulesta
-    Outti Tuonelan tuvassa
-    Tahi taivahan talossa.
-
-
-
-
-Herkule'n kasvatos.
-
-
-    Nämä kummat kuultuansa
-    Tiresias tietäjältä
-    Kutsui Amphitryo kohta
-    Koko kansakunnastansa
-    Uljahimmat urohista,
-    Peluristakin paraimmat,
-    Herkulesta hoitamahan
-    Wiisahaksi veitikaksi.
-    Linus neuvoi lukemahan
-    Sekä viulun-soitantahan
-    Joihin Herkules hyvästi
-    Oppi mielin opettaisin;
-    Waan kun Linus liijemmasti
-    Pieksi poikasta pahasti
-    Ilman syyttä synkeättä,
-    Paitsi pahan tekemättä;
-    Niin se nakkas' navakasti
-    Soittimellansa somalla
-    Harmaapäisen, halliparran,
-    Kurittajan kuoliaksi.
-    Waikka Herkules vapisi,
-    Murhatyöstänsä murehti,
-    Sekä katui katkerasti
-    Koko tätä kähäkkätä;
-    Niin ne käskettivät kohta
-    Poikaparan keräjähän
-    Tuomarin on tutkittaaksi,
-    Rhadamantuksen manata.
-    Tämä tuomaripa oli
-    Luonnoltansa lauhallainen
-    Sekä päästi poika paran
-    Wapahaksi valloillensa.
-    Amphitryo ajatteli,
-    Pelon potkassa polonen,
-    Että tämä poika-puoli,
-    Weitikka kovin väkevä,
-    Tuota tehden turmeleisi
-    Ehkä kerran koko kansan;
-    Pani pojan paimeneksi
-    Karjallensa kaitsiaksi.
-    Jupiterin julma poika
-    Oli kaunis katsannolta,
-    Kuuttatoista korttelia
-    Kantapäästä päälaelle.
-    Hänen nuolensa nopeat,
-    Keihäät, viskimet vireät,
-    Sattui aivan aina siihen,
-    Kuhun nuita nuijahutti.
-    Weitikkamme vellivati,
-    Paimenpojan pahkakuppi,
-    Oli vähän laajan lainen,
-    Syvä purtilo sisältä;
-    Siihen sopi suurin sonni,
-    Kerrassansa keitettynä,
-    Maksoinensa, moukkuinensa,
-    Leppinensä, lieminensä.
-    Poika pisti partahansa,
-    Lippoi liemen leukahansa
-    Tähtehiä tekemättä,
-    Jahka nälkä näpisteli.
-    Painoi pullokin vähäisen,
-    Pikarikin pikkuruisen,
-    Koska tuossa tyhjänäkin
-    Oli kahden kanneksia,
-    Poika pisti pullollisen
-    Lieppihinsä livauhtti,
-    Jotta viina virtanansa
-    Kerran kurkussa kurahti
-    Eikä toki tarvinnunna
-    Kahden käden kannatella
-    Pikaria pivossansa
-    Kukkurana kuljettaissa.
-
-
-
-
-Herkules teiden haarassa.
-
-
-    Weitikkammepa vetäysi
-    Poies karjan kaitsennasta,
-    Kulki yksin kummukoita,
-    Lepiköitä leuhutteli,
-    Arvellen ja aprikoien,
-    Huolissansa huokaellen:
-    "Minnekkähän minä mennen,
-    Kunne kurja kulkenenki?"
-    Tällöin tuli kaksi tietä,
-    Kaksi naista kaunokaista,
-    Toinen oli oiva tyttö,
-    Toinen portto potkittava.
-    Oiva tyttöpä oliki,
-    Puhtahassa puvussansa,
-    Kyllä kaunis kaikin puolin,
-    Puhdasposkinen, punakka.
-    Toinen lyllykkä lihava,
-    Katsannoltansa kavala,
-    Keikkelikse käydessänsä
-    Harvoissa hamehissansa.
-    Tämä juoksi tultuansa
-    Heti luokse Herkuleksen,
-    Surkutteli suloisesti,
-    Wiekoitteli viekkahasti:
-    "Kyllä Herkules havaitsen,
-    Mitä mielesi tekevi,
-    Tule tänne tälle tielle,
-    Ota minut ohjaksesi;
-    Minä vien sun vii'akosta,
-    Korven keskestä kotihin,
-    Ilman suuretta surutta,
-    Paitsi mielettä pahatta;
-    Annan sulle syötävätä,
-    Mahamäärällä makeeta,
-    Kannan mettä kannulliset,
-    Mahalata maljalliset.
-    Et sä tarvitse tapella
-    Etkä sortua sodassa
-    Asu aina huoletoinna
-    Kaunihissa kaammarissa,
-    Joss' on istuimet iloiset,
-    Kiikkutuolit tuutivaiset
-    Wuotehet viruaksesi,
-    Kanssani kamutaksesi."
-    Koska Herkules sen kuuli,
-    Kysäsi hän kummastellen:
-    "Kukas olet kumma nainen?
-    Sano paikalla sukusi!"
-    Nainen sanoi naurusuulla:
-    "Minä olen _Onnellisuus_,
-    Mutta minun moittiani
-    Haukkuvat mua _Himoksi_."
-    Toinen tyttö sanoi silloin,
-    Tuonnempata tultuansa:
-    "Kuunteleppas poika kulta,
-    Mitä minäki sanelen;
-    Minä tiedän tarkoillensa,
-    Aivan alkaen alusta,
-    Miten synnyit, kuten kasvoit,
-    Kussa sittemmin kuleksit,
-    Sekä mitkä luonnonlahjat
-    Sinulle on siunattunna:
-    Seuraa siis nyt _Siveyttä_,
-    Aja _Avua_ jälestä.
-    Mut et sinä muuten tule
-    Kumminkana kunniahan;
-    Ellet tahdo työtä tehdä,
-    Sotaretkillä samata.
-    Jos sä tahdot Jumalalta,
-    Anot ukolta apua;
-    Antaa ukko armostansa,
-    Kun sä häntä kunnioitat.
-    Jos sä tahdot jonkun kanssa
-    Tulla vahvaksi tutuksi;
-    Auta häntä asiassa,
-    Puolla joka pulakassa.
-    Jos sä vaadit valtiolta
-    Warsinaista varjelusta;
-    Tee sä sille tienestiä,
-    Palvele kun pahin orja.
-    Jos sä mielit mainioksi
-    Kansan kummeksittavaksi;
-    Raivaa silloin rasitukset,
-    Katko kansan paulat poikki.
-    Jos sä tahdot tappelussa
-    Woiton kanssa kuljeskella;
-    Opi silloin ovelasti
-    Sotatemput tekemähän.
-    Waan jos vaadit virkeyttä,
-    Ruumiillista ripeyttä;
-    Totta taivuta tapasi,
-    Totu työtä tekemähän."
-    Mutta _Himo_ sanoi siihen,
-    Lausui tuohon tuolla lailla:
-    "Kuulet sen nyt kultaiseni,
-    ymmärrät hyvin hyvästi,
-    Mitä tämä tarinoipi
-    Loruaapi loppumatta.
-    Kuinka ilo ihmisille
-    Oisi vainen vaivaloista;
-    Waan kun tulet turvihini,
-    Kuljet mulla kumppalina,
-    Niin on vainen virvoitusta
-    Riemua ja rikkautta."
-    _Avu_ alkoi uudellensa,
-    Sanoi vähä vihaisesti:
-    "Etkös vainen valehtele,
-    Kehu kehno nähtävästi;
-    Sull' on suussasi simoa,
-    Huulillasi hunajata,
-    Mutta murha mielessäsi,
-    Myrkky myötänsä muassa.
-    Mulla taas on taitavia
-    Ystäviä ympärillä,
-    Joita minä johdattelen,
-    Holhoan ja huvittelen.
-    Minä rauhat rakentelen
-    Waltakuntien välillä,
-    Ajan vihan armattoman
-    Sotamiesten sydämistä;
-    Olen sitte omituisna
-    Ystävyyden yhdysmiesnä,
-    Rakentelen rakka'uden,
-    Pysyväisimmän perustan.
-    Minä katson mielelläni,
-    Huvituksella havaitsen,
-    Kuinka kaikki kumppalini
-    Riemuitsevat rinnatusten.
-    Uljahimmatkin urohot
-    Käyvät aina tätä tietä;
-    Seuraa sinäki _Siveyttä_,
-    Kylläs tulet kunniahan."
-
-
-
-
-Herkule'n ensimäiset työverot.
-
-
-    Onni ohjeli urosta,
-    Tempasi hyvälle tielle,
-    Jota lähti juoksemahan
-    Ihmisyydelle iloksi.
-    Kotihin kerittyänsä,
-    Tuttaviinsa tultuansa
-    Kuuli Herkules sen kumman,
-    Seikan semmoisen havaitsi,
-    Että julma jalopeura
-    Oli ottanut olonsa
-    Kithäronin kunnahalle,
-    Korkealle kukkulalle,
-    Jonka vuoren vierustalla
-    Amphitryo antoi käydä
-    Karjojansa kaitsemassa,
-    Sonniansa syöttämässä.
-    Uros meni uhkaellen
-    Killin kiljuvan kisahan,
-    Woitti konnan voimallansa,
-    Keihäällänsä kellahutti,
-    Nylki nahan nuljahutti,
-    Kääri taljan takiksensa,
-    Kyhäilipä kypäriäi
-    Jalopeuran lekaluista.
-    Tuolta tieltä tultuansa
-    Sattui Herkules sotahan
-    Minyeläisten miesten kanssa,
-    Jotka vaativat veroa.
-    Mutta Minervapa auttoi
-    Thebeläisiä nyt toki,
-    Antoi sota-asehensa
-    Herkule'lle heilutella;
-    Mutta muilta kumppalilta,
-    Herkuleksen hankkimilta,
-    Puuttui vielä sotapuku,
-    Keihäät, kilvet ja kypärit.
-    Mitäs huoli huima kansa
-    Tuosta nuoriso nureksi,
-    Jos se sotisopansaki
-    Sai nyt sattumaisiansa.
-    Pojat pistihet pajahan,
-    Theben temppelin sisähän,
-    Saivat sieltä sapelia,
-    Keihäitä ja kypäriä,
-    Joita ennen esi-isät
-    Ripustivat riippumahan
-    Tultuansa tappelusta,
-    Wihollisten voittelosta.
-    Semmoisilla sotimilla,
-    Wanhoilla varustimilla,
-    Menivät ne metelihin,
-    Kävelivät kähäkkähän.
-    Kohta kaatui kuningaski
-    Wihollisten väestöltä,
-    Joka joutui turmiolle
-    Tämän päivösen perästä.
-    Mutta voitto maksoi markan
-    Woittavienki väelle,
-    Sillä Amphitryo sortui
-    Tappelussa tanterelle.
-    Tämän tappelun perästä
-    Riensi uros rinnustellen
-    Ottamaan Orkomenosta
-    Sekä sitä polttamahan.
-    Ihmiskunta ihmetteli
-    Tuommoisia työveroja
-    Sekä piti sankaria
-    Korkeassa kunniassa.
-    Theben kaupungin kuningas,
-    Koko Kreikan kukka Kreon,
-    Salli sievän tyttärensä
-    Megaran nyt mennä hälle.
-    Tämä pulska puolisopa
-    Synnyttiki sankarille
-    Herttaisia hedelmiä,
-    Kolme poikaista koreeta.
-    Koko kansakunta kantoi
-    Wielä voitonruhtinalle
-    Kupilliset kultiansa,
-    Wadilliset vaskiansa.
-    Jupiterin poika pääsi
-    Kohta siihen kunniahan,
-    Jotta jumalatkin hälle
-    Lähettivät lahjojansa.
-    Merkurius laittoi miekan,
-    Antoi nuolia Apollo,
-    Vulkanus toi nuoliviinen,
-    Sotisopansa Minerva.
-
-
-
-
-Herkules sotii väkituriloita vastaan.
-
-
-    Siinä suuressa sodassa,
-    Kapinassa kamalassa,
-    Jossa jätit jäyräpäiset,
-    Wäkiturilaat väkevät,
-    Ryykäsivät ryöstämähän
-    Olymposta omaksensa,
-    Osotti hän oivalailla,
-    Näytti silmin nähtävästi,
-    Jotta hänki jumaloille
-    Kantoi kerran kiitoksensa
-    Lahjain lähettämisestä,
-    Antimien annannasta.
-    Woipa kuitenki kuroinen,
-    Nälän kaima kaiveroinen,
-    Mikä tuprakka nyt tuli
-    Jättiläisten joukon kanssa.
-    Nämä viisikymmenpäiset,
-    Satakätiset soturit,
-    Näyttivätkin näöksiltä,
-    Korpikuusen kaltaisilta:
-    Naamoiltansa naavaisilta,
-    Tukiltansa turrukoilta,
-    Hartioilla heiluvilta
-    Hapsiltansa harrukoilta.
-    Heillä oli hivuksina
-    Sekä partoina pahoilla
-    Käärmehien kärryköitä,
-    Kyitä kyllin kiiluvia,
-    Siihen vielä säärivarret
-    Sekä polvet pohkehetkin
-    Kaikki lohikäärmehien
-    Purstopuolista kudotut.
-    Tämä kansa kauhistava,
-    Julma jättiläisten joukko,
-    Syntyi Uranus ukolle
-    Muinoin Manalan akasta.
-    Mutta Manalanpa akka
-    Sattui siitä suuttumahan
-    Jumalien joukkiolle
-    Tahi taivahan väelle,
-    Että uusi ilman ukko,
-    Tahi Jupiter jumala,
-    Otti vallan veljiltänsä
-    Tuolla Tuonelan talossa,
-    Joka olikin Olympos,
-    Tahikka se vuoritalo,
-    Johon jumalat jo ennen
-    Ottivat olostansa.
-    Siitä syystä ajoi akka
-    Poikaparven kostamahan
-    Tuonne Tuonelan tuvalle,
-    Korkealle kukkulalle.
-    Nyt ne jätit jäyräpäiset,
-    Hiiden turjakkeet, tulivat
-    Rynnäköllä ryöstämähän
-    Tuota Tuonelan taloa.
-    Tuli tuska Tuonelahan,
-    Tuho Tuonelan tupahan,
-    Sillä Orakeli sanoi
-    Eiltäkäsin ennustaen:
-    "Kun ei liene kuolevaista,
-    Miestä maalla syntynyttä,
-    Matkassanne metelissä,
-    Niin on toivo toitualla."
-    Mutta silloin seisoi suoja
-    Herkules jo heidän luona
-    Jousinensa, jänsinensä,
-    Nuolinensa, nuijinensa.
-    Kohta kaikki kynttäkantta,
-    Jopa joka jumalainen,
-    Tuolta Tuonelan tuvasta
-    Hiiden kimppuhan hitisti.
-    Siitä syttyi suurin sota,
-    Pahin pauhina paneutui,
-    Kuin on kuultu kuuna pänä,
-    Kuuna kullan valkeana.
-    Luonto nousi nujakkahan,
-    Wuoret vieryivät vilisten,
-    Päivä ei pääsnyt paistamahan
-    Eikä kuu kumottamahan.
-    Jättiläiset jäyräpäiset,
-    Wiholliset, viskelivät
-    Koko vuoren kappaleilla
-    Aivan koppi kohdastansa.
-    Herkules ei häpsähtänyt
-    Eikä pötkinyt pakohan,
-    Waikka vihollisten silmät
-    Kiiluivat kun kissan päässä,
-    Mutta nauroi muutamille
-    Kumppalillensa kuhotti:
-    "Kappas noita kiiluvivia,
-    Mitä nuill' on nuolillemme."
-    Silloin nuolia sirisi
-    Jättiläisten jänttyröihin
-    Sekä siihen monta muuta
-    Kolahusta korvuksille.
-    Kumman kansan kauhistavin
-    Typhon niminenki tursas
-    Kaatui tässä kahakassa
-    Kumppaliensa keralla.
-
-
-
-
-Herkules joutuu heimolaisensa kuningas Eurystheyksen palvelukseen.
-
-
-    Itse Jupiter isänsä,
-    Tahi taatto taivahinen,
-    Sääti sitte Herkuleksen
-    Eurystheyksen palveluhun;
-    Sillä Orakeli sanoi
-    Siten Delphin temppelistä,
-    Että Herkules ei ennen
-    Taida tulla Tuonelahan,
-    Kuin hän saisi kymmenkunnan
-    Uro-työtä tehneheksi,
-    Joita Jupiter nyt pani
-    Eurystheyksen teettämähän.
-    Siitä Herkules nyt huoli,
-    Siitä suuresti sureksi,
-    Niin että hän hullutteli,
-    Riehui raukka riivattuna.
-    Taudin kourissa kovissa,
-    Hulluna humutessansa,
-    Ampui hän nopein nuolin
-    Omat lapsensa lävitse
-    Siinä luulossa lujassa,
-    Aivan siinä aatoksessa,
-    Että vekaransa vielä
-    Tähti jätin jänttyröitä.
-    Mutta kun hän kumminki jo,
-    Monen mylläkän perästä,
-    Tuli taase tolkkuhunsa
-    Hourauksensa hoijakasta;
-    Niin hän katui katkerasti,
-    Mitä hän oli humunnut,
-    Tunnotoinna tuprutessa,
-    Mieletöinnä myrytessä.
-    Aika alkoi lievitellä
-    Tätä sankarin surua
-    Sekä saattoi hälle vielä
-    Urhoollisen, uuden mielen.
-    Wiho viimein päätti uros
-    Taivon taattoa totella
-    Sekä käydä kepotteli
-    Eurystheystä etsimähän.
-    Tämä kuuluisa kuningas,
-    Mykenestä muinaisesta,
-    Oli kuullut, kuinka paljon
-    Kansa kiitti Herkulesta.
-    Siitä syystä pelkäsi hän,
-    Että Herkules häneltä
-    Wielä kerran voisi viedä
-    Waikka koko valtakunnan;
-    Sillä sankarimme oli
-    Hälle liki heimolainen,
-    Jonka kuuluisuutta hän jo
-    Kaiken ikänsä kadehti.
-    Saatuansa sankarimme
-    Kerran palkka-pojaksensa
-    Tointoi Enrystheys nyt toki
-    Saavansa sen sorretuksi.
-    Tämä ilkeä isäntä
-    Hääti kohta Herkulesta
-    Kahakoihin kauheoihin,
-    Metsän petojen pelihin.
-    Mutta niistä melskehistä
-    Tuli Herkules takasi
-    Aina kahta kuulumpana,
-    Woiton virttä veisaellen.
-    Kaikki kansat, kaikki kielet,
-    Kuuluttivat kummastellen,
-    Kuinka Herkules hyvästi
-    Täytti nämä uro-työnsä.
-
-
-
-
-Ensimmäinen uro-työ.
-
-
-    Metsän kauhea kuningas,
-    Hyvin julma jalopeura,
-    Asuskenteli ahoilla,
-    Liehakoitsi laitumilla,
-    Jott'ei neiet Nemeassa
-    Eikä paimen-pojatkana
-    Tämän pahan pedon tautta
-    Käyneet karjan kaitsennassa.
-    Kuningas käski Herkuleksen
-    Tappamahan tämän pedon
-    Sekä merkiksi mukamas
-    Tuoda taljan tullessansa.
-    Uros teki uuden nuijan
-    Jalopeuran päätä vasten
-    Korpikuusen korrukasta,
-    Jonka repi juuriltansa.
-    Wuoli vielä veitsellänsä,
-    Tammen juuresta jukerti,
-    Wiinellisen vasamoita,
-    Nuolia koko koteron.
-    Pitkä pönttö jutketuinen,
-    Nuoliviini niskoillansa
-    Sekä kurikka kädessä,
-    Jousi jäykkä kainalossa,
-    Meni Herkules metälle
-    Otustansa ottamahan
-    Ihan ipo itseksensä,
-    Aivan kenenkään avutta.
-    Päästyänsä niille paikoin,
-    Niille synkille saloille,
-    Josta pedon pesäpaikan
-    Luuli kohta löytävänsä,
-    Katseli hän kuikistellen
-    Aivan yltä-ympäritse,
-    Ettei leijona lymystä
-    Hyppäisi havaitsematta.
-    Päiväkauden kokonansa
-    Uurti uros tällä lailla,
-    Waan ei löytänyt lymyä,
-    Jossa otus oisi ollut.
-    Päivä alkoi jo pimitä,
-    Metsä muuttui mustemmaksi,
-    Metsämiehen mylhästäissä,
-    Kummukaissa kuhjastaissa.
-    Wiho viimein keksi uros,
-    Hämärässäkin havaitsi,
-    Kuinka julma jalopeura
-    Kinttutietä kitvotteli
-    Pahateosta palanneena,
-    Luolahansa luitivana,
-    Weri suuna, veri päänä,
-    Wielä veriharjanakin.
-    Uros poikkesi uralta,
-    Pistihempä piilompahan,
-    Pienen pajupehkon taakse
-    Otustansa outtamahan.
-    Otti jousen ovelasti,
-    Kainalostansa kavalti,
-    Jännittipä jäykän jousen
-    Wikkelästi vireellensä;
-    Otti sitte olaltansa
-    Nuoliviinestä vasaman,
-    Jonka juonelle asetti
-    Walmihiksi jo varuille.
-    Tätä tässä toimittaissa
-    Tuli leijona likemmä,
-    Jotta Herkules jo saattoi
-    Lau'asta sen lapaluuhun.
-    Mutta mitäs siitä lähti,
-    Jos hän järähyttelikin,
-    Koska nuolet kimposivat
-    Niin kuin kivestä takasi.
-    Jalopeura pöyhistihen
-    Kiivahasti kiljuvana,
-    Harja pystöhön pemahti,
-    Selkä kääntyi köykyrälle.
-    Kiljuen ja kilmuellen,
-    Hirmu hammasta hioen,
-    Piitti peto pehkon taakse
-    Herkulesta tappamahan.
-    Mutta Herkules mutasi
-    Kurikalla kauhealla
-    Pedon pahan penkerelle,
-    Tainnuksihin tanterelle.
-    Jätti poies jäykän jousen,
-    Nuoliviinen maljassakin,
-    Ettei häntä tässä työssä
-    Liiat painot painelisi;
-    Kierti sitte sievimmiten,
-    Kaarratellen, kaulan luokse,
-    Kännähtipä käsin kiini
-    Kurkkua kuristamahan.
-    Siten lähti leijonalta
-    Henki hangelle hyvästi
-    Eikä tullunna takasi
-    Sinä ilmoisna ikänä.
-    Nyt oil nahka nyljettävä,
-    Weitsen kanssa vedettävä,
-    Waan ei puukko pystynynnä
-    Tahkoomatta taljan alle.
-    Mutta viisas veitikkamme
-    Keksi kohta kelpo keinon;
-    Otti kynnet otukselta
-    Nylki niillä niin kuin herra.
-    Nakkais nahan niskoillensa
-    Woiton merkiksi mukamas
-    Sekä piti sittämöiten
-    Tämän taljan takkinansa.
-
-
-
-
-Toinen uro-työ.
-
-
-    Herkules hävitti sitte
-    Jolas kumppalinsa kanssa
-    Hyvin snuren summattoman
-    Lernan lohikäärmehenki,
-    Joka metsässä maleksi
-    Kaiken kansan kauhistusna,
-    Sillä se oli suurin surma
-    Lernalaisten laitumilla.
-    Sille mustalle mörölle
-    Yleni yheksän päätä,
-    Joka päähän pörhö korvat
-    Sekä suuret suut ja silmät.
-    Mutta Herkules hitisti
-    Sotavaunuilla somilla
-    Tämän pedon tienoille,
-    Lernalaisten laitumille;
-    Keksi kohta kummituksen
-    Wuoren rotkossa viruvan
-    Sekä silloin seisahutti
-    Älehetkin äytärinsä.
-    Otti kurikan käteensä,
-    Nuoliviinen niskoillensa,
-    Alkoi astua kololle,
-    Kussa käärme kääntelihen.
-    Päästyänsä luolan luokse
-    Alkoi uros uuvutella
-    Lohikäärmettä lymyhyn
-    Nuijapäillä nuolillansa.
-    Mutta musta mörkö pötki
-    Piilopaikasta pakohon
-    Aivan ampujan etehen
-    Joka suullansa suhisten.
-    Weitikkamme vetäsi nyt
-    Tapparansa tupestansa
-    Sekä lipsi liukkahasti
-    Pedon päitä penkereelle.
-    Mutta kusta miekan terä
-    Oli kaulat katkonunna,
-    Siihen kasvoi kaksi päätä,
-    Kaksi kauloa yleni.
-    Uros hakkasi uhalla
-    Mörön päitä miekallansa,
-    Mutta kyllä tätä työtä
-    Koitui kahta kauheammin.
-    Urohomme uupumatoin
-    Keksi kohta kumman keinon,
-    Joka oli oivallinen
-    Tässä pulassa pahassa.
-    Käski kuskin, kumppalinsa
-    Jolan, Iphikle'n pojan,
-    Tulisena tuikkavalla
-    Kekäleellä korvennella
-    Paikalla ne pahat paikat,
-    Joista kaulat katkoi poikkoi
-    Tältä mustalta möröltä,
-    Pööltä pahan näköiseltä.
-    Tämä keino, kelpo neuvo,
-    Auttoi aivanki hyvästi
-    Päitä ei kaksin kasvanunna
-    Eikä edes yksinkänä.
-    Keskimäistä päätä kesti
-    Uljahimmanki urohon
-    Miekan terällä mitellä,
-    Kaputella kalvallaki;
-    Sillä kyllähän se sieti
-    Kaikellaiset kamahukset,
-    Koska koko käärme oli
-    Kuolettamatoin katala.
-    Herkules ei toki heitä
-    Käärmettä nyt käsistänsä
-    Kovin kiukuisna kululle,
-    Laitumille liehumahan;
-    Mutta painoi pedon päätä
-    Wasten maata manteretta
-    Sekä katsoi, kuinka vielä
-    Weri juosta jollotteli;
-    Weti sitte viinestänsä,
-    Koppoi nuoli kontistansa,
-    Kaikki nuolet nuijapäiset,
-    Warmat sulitnt vasamat;
-    Ryvetti ne ryömisiksi,
-    Myrkkyisiksi mehuisiksi,
-    Pedon peivelin veressä,
-    Lohikäärmeen kähyssä.
-    Näitä myrkkymehuisia,
-    Nnijapäitä nuoliansa
-    Oli sankarilla sitte
-    Aivan aina matkassansa.
-    Uros käski kumppalinsa
-    Iphikle'n pojan Jola'n
-    Kaivamahan kummukkohon
-    Silloin hyvin syvän haudan,
-    Johon pedon pötkähytti,
-    Mörön mustan mötkähytti,
-    Kantoi kauheita kiviä,
-    Ison raunion ranasi,
-    Pani haudan partahalle,
-    Reunalle revityn reijän
-    Siitä kuoppahan sysäsi,
-    Wähitellen vieretteli,
-    Suuret paadet summattomat,
-    Raskahimmat rauniosta,
-    Kiviröykkiön kylestä,
-    Liuskapaikan liepehestä.
-
-
-
-
-Kolmas uro-tyä.
-
-
-    Silloin eli emähirvi,
-    Kerynitis nimeltänsä,
-    Arkadian mäki-mailla,
-    Kunnahilla, kukkuloilla.
-    Tämä hirvi hienokarva
-    Eleskeli enimmiten
-    Suuren vuoren vierustalla,
-    Mänalos mäen sivulle.
-    Sillä oli suuret sarvet,
-    Kultaringillä kudotut,
-    Sekä sorkatki soreat,
-    Wallan vaskesta valetut.
-    Diana ei ennen toki
-    Hirveä hävittänynnä,
-    Sillä se oli hänestä
-    Kovin kaunis kuolemahan.
-    Tämän hirven hiihtäminen,
-    Elävänä noutaminen,
-    Heitettihin Herkule'lle
-    Isännältä ilkeältä.
-    Waikka tämä vasikainen,
-    Tämä hieho hienokarva,
-    Oli liukas liikennöltä,
-    Kavioiltansa kepeä,
-    Jotta sitä juoksemalla
-    Hyväkänä hitistäjä
-    Saanut ilmoisna ikänä
-    Köysin kiini kytkettääksi;
-    Ajoi uros uupumatta
-    Tätä hirveä hitisti,
-    Wuosikauden kokonansa
-    Pitkin maita piirrätellen;
-    Sai sen viimeinki vikahan
-    Nopealla nuolellansa,
-    Josta raukka rampiutui
-    Eikä päässynnä pakohon.
-    Siten sai nyt sankarimme
-    Uuvuttamalla uhalla
-    Hillimättömänki hirven,
-    Waski-sorkkaisen vasikan.
-
-
-
-
-Neljäs uro-työ.
-
-
-    Kuningaspa käski sitte
-    Herkulesta hetimiten
-    Menemähän metsätöitä
-    Uudellensa uurtamahan:
-    Ajamahan ansahansa,
-    Panemahan paulohinsa
-    Metsäsian melletyistä
-    Erymanthus vuoren eistä;
-    Sillä tämä sika teki
-    Wäijyissänsä vuoren päällä
-    Kurjammoista kukistusta,
-    Sangen suurta surkeutta.
-    Uros meni uinakasti
-    Metsäsian metelihin,
-    Puki sille päitset päähän,
-    Kaulakahlehet sitasi,
-    Rautariimuista rumista,
-    Waskivitjoista kovista,
-    Joilla sonnusti somasti
-    Pahan porsahansa kärsän.
-    Kuljetti nyt kuninkaalle,
-    Talutteli taitavasti,
-    Suuren sian summattoman,
-    Katseltavaksi katalan.
-    Koska kuningaski kurja
-    Keksi kerran sian silmät,
-    Niin hän meni niskoillensa
-    Takaperin tanhualle;
-    Mutta keksi kohta kurja
-    Keitto kattilan kedolla,
-    Maljan mainion avaran,
-    Wadin vaskesta valetun;
-    Siihen hyppäsi sisähän,
-    Maljan pohjahan pakohon,
-    Kyykistihi kyykyllensä,
-    Hyvin hyypynyisillänsä.
-
-
-
-
-Wiides nro-tyä.
-
-
-    Eräs karjakas kuningas,
-    Ahne Augias, eleli
-    Ennen Elis kaupungissa
-    Kreikan vanhan vallan alla.
-    Hänellä oli ololta
-    Ravittuja raavahia,
-    Lypsylehmät lihavia
-    Kaikki härät kaunihia.
-    Niistä koitui koko karja,
-    Paisui paimenten avulla,
-    Nautalauma ja lavea,
-    Koko kolmi tuhansinen.
-    Karjakkaalla kuninkaalla
-    Oli läävän lätykkätä,
-    Jossa koko karja seisoi
-    Joka päivä joutilasna;
-    Sekä sonnit sorkkinensa,
-    Härät kaikki häntinensä,
-    Että muut elätti mullit,
-    Lehmät lama lautaisetki.
-    Kolmekymmentä keseä
-    Tahi talvea paremmin
-    Seisoi talli tanterella,
-    Lahoi läävä luomatoinna.
-    Nautojen navetta lanta,
-    Sonnien sakea sonta,
-    Koitui kovin korkealle,
-    Kasvoi kattojen tasalle.
-    Eurystheys nyt esitteli
-    Herkulesta herjaellen,
-    Että Herkules sen loisi
-    Yhen päivän päätyessä.
-    Herkulespa meni heti
-    Aivan Augia'n etehen
-    Sekä sanoi saattavansa
-    Luoda läävän päivyessä.
-    Kuningas katselee kauvan
-    Ulkolaista uskotellen,
-    Itseksensä ihmetellen,
-    Arvellen ja aprikoien:
-    "Kuinkahan tuo kaunokainen
-    Ottaisi nyt orjan työtä,
-    Tahikka hän tahtoneeki
-    Saada suurta palkintoa;
-    Waan ei tuo nyt tuosta saane
-    Kovin suuria kokoja,
-    Sillä se ei taida tulla
-    Täysin määrin täytetyksi."
-    Sanoi sitte suorastansa
-    Korvin kuullen Herkuleksen:
-    "Kuuleppas nyt kaunokainen,
-    Uros uljas ulkolainen!
-    Jos sä päivyessä saatat
-    Luoda lannan läävästäni,
-    Niin mä annan sulle siitä
-    Kymmenekset karjastani."
-    Herkulespa loi nyt läävän
-    Lätykäisen lapiotta
-    Päivyessä puhtahaksi
-    Sillä keinoin kepeästi,
-    Kuin hän sulki suuren virran
-    Alpheuksen aijaksilla,
-    Johti juovan juoksemahan
-    Läävän likeisen lävitse,
-    Josta joki juoksevainen,
-    Wirran vesi vieryväinen,
-    Pesi kaiken pahan siivon
-    Joutuisasti juovahansa.
-    Mutta koska nyt kuningas
-    Augias ei aikonunna
-    Raavaan jakohon ruveta
-    Kera Herkule'n hyvällä;
-    Niimpä Herkules hotaisi
-    Palkastansa pettäväisen
-    Kuninkahan kuoliaksi
-    Korvatällillä kovalla.
-
-
-
-
-Kuudes uro-työ.
-
-
-    Arkadiassa asusti
-    Riettalinnun ryökäleitä,
-    Kaikki kurjen kokosta,
-    Mutta kyllin kauheita.
-    Niillä oli olopaikka
-    Stymphalos lammin liepehillä,
-    Jossa ne jo joka päivä
-    Tuottivat tuhat tuhoa
-    Rautaisilla siivillänsä,
-    Kynsillänsä, kynillänsä,
-    Suurilla teräs-sulilla,
-    Teräs-nokan nuokkuroilla.
-    Nämä raadot rasittivat,
-    Hävittivät hirveästi,
-    Sekä maalla matavia
-    Että ilman eläviä,
-    Sillä niiden rauta-sulat,
-    Teräs-kärkiset terävät,
-    Kiitivät kun noijan nuolet,
-    Tulisesti tuijottivat,
-    Putosivat päätä kohti,
-    Ajajoiden aivohinki,
-    Tahi silmiä tavaten
-    Sutkahtivat sydämehen.
-    Nepä lemmot lentelivät
-    Parvissa pahan teossa
-    Sekä syödä rohmusivat
-    Kaikki ruoat kulkkuhunsa,
-    Siihen sitte syötyänsä
-    Pilasivat joka paikan,
-    Jotta niiden jälki sitte
-    Haisi hyvin happamelta.
-    Nämä närkästyttäväiset
-    Rietalinnut, liehuvaiset,
-    Ajoi uros ulkomaille,
-    Karkotteli kaukaisille,
-    Walu vaskesta tehyillä,
-    Kovin kummilla koneilla,
-    Päristimillä pahoilla,
-    Rämisevillä rätyillä,
-    Jotka antoi jumalatar,
-    Wiisa'uden vallitsija,
-    Minerva sotien suoja,
-    Pallas kutsuttu paremmin.
-
-
-
-
-Seitsemäs uro-työ.
-
-
-    Minos kuuluisa kuningas,
-    Kreikan saaren vanha valta,
-    Ryösti juhdan jumalalta
-    Poseidonilta polonen,
-    Josta syystä sonni suuttui,
-    Härkä raivohan rupesi,
-    Wimmattuna veen emolta,
-    Neptnuuksen noijuttua.
-    Tämä härkä hillimätöin,
-    Suulta tulta suitsuava,
-    Poltti kaupungit poroksi,
-    Kyläkunnat kypeniksi,
-    Hirsimetsät hiiliköiksi,
-    Sydämmaitakin sysille
-    Wiinapuut ja elinpaikat
-    Kaikki mustalle murulle.
-    Uros lähti murtamahan,
-    Laivallansa laskemahan,
-    Selän saarehen sotahan,
-    Härän heittiön hakuhan.
-    Meren poikki päästyänsä,
-    Saaren maalle saatuansa,
-    Keksi Herknles kedolla
-    Kummituksen kulkemassa,
-    Jonka turpa tulta tunki
-    Sekä sieramet savua,
-    Niskat nurin, silmät samoin,
-    Kynnet kyntivät vakoja.
-    Uros ryyhtyi rynnäköllä
-    Käsin kiini keppelästi
-    Mörköhän mörisevähän,
-    Julman juhdan juntturahan.
-    Piti sitte kun pihillä
-    Kiini kourilla kovilla
-    Härän häijyn sarviloista,
-    Sonnin sotakeihäksistä.
-    Weitikkamme venytti nyt,
-    Jälessänsä jänttyröitti,
-    Mullin mustan, muljasilmän,
-    Tuliturvan, tuhkivaisen,
-    Laviahan laivahansa
-    Purren putketuisehensa,
-    Kytki kiini kytkyellä,
-    Waski vitjoilla vatusti,
-    Laivan lankku lattialle,
-    Silitetylle sialle;
-    Pani puista paksut parret
-    Seinät seivästi sivulle,
-    Sillä jos se siitä pääsi
-    Laajemmalta liehumahan,
-    Oman valtansa varassa
-    Pitkin purtta piirtämähän,
-    Niin se puski purjemiehet,
-    Laivan laskiat, lakohon,
-    Nurin nurkkahan nutisti,
-    Kolmin kerroin kontallensa.
-    Oisikohan se jo siitä
-    Lakastunut liehumasta,
-    Jos jo laittoi laivamiehet
-    Menemähän manalahan?
-    Wielä vähä veikkoseni,
-    Lukiani, laulajani!
-    Wai se siitä ilostuisi,
-    Herkieisi heilumasta.
-    Nyt se puita puskemahan,
-    Mastojakin murtamahan,
-    Puski purren perän puhki,
-    Laski läpi laivan laijat,
-    Tuohoi tulta turvastansa,
-    Sieramistansa savua,
-    Sekä poltti purtensa ja
-    Kytkyensä kypeniksi.
-    Tuolla lailla oisi tullut
-    Meren aavan aaltoloilla
-    Kokko kauhean kamala,
-    Nuotta nuotion veroinen.
-    Mutta nyt se musta mulli,
-    Tuli turpainen vasikka,
-    Pantihinki partehensa
-    Paksuhin perustimihin.
-    Siinä tuli tämä suuri
-    Saaren härkä, hävittävä,
-    Kreitan maalta Kreikan maalle,
-    Eurystheyksen edustalle.
-
-
-
-
-Kahdeksas uro-työ.
-
-
-    Muinaisessa Thrakeiassa
-    Eli ennen Diomedes,
-    Kovin kopea kuningas
-    Bistonien päälikkönä.
-    Hänellä oli hepoja,
-    Tammoja tavattomia,
-    Jotka rauta raksissansa
-    Söivät väski soimistansa.
-    Nämä äytärit älehet,
-    Hillimättömät hevoiset,
-    Söivät vierasten lihoa,
-    Miesten muka muukalaisten,
-    Joita kuningas kukisti
-    Tavattomasti tapatti,
-    Koko valtakunnastansa
-    Aina armon antamatta.
-    Eurystheys pakotti ensin
-    Ilman ilkeyksissänsä
-    Herkulesta hakemahan
-    Niitä hepoja hänelle.
-    Kun kuningas Diomedes
-    Käski käskyläisiänsä
-    Heittämähän Herkulesta
-    Hepojansa herkutella;
-    Niinpä Herkules näpisti
-    Kuningasta korvuksista
-    Sekä viskasi vihalla
-    Aivan koppikohdastansa
-    Tämän kuulun kukistajan,
-    Muukalaisten murhamiehen
-    Ruman ruumen-ruuhen alle
-    Syöttilästen syötäväksi.
-    Weipä sitte veiterästi,
-    Talutteli taitavasti,
-    Nämä hirveät hevoiset
-    Mykenähän muassansa.
-
-
-
-
-Yhdeksäs uro-työ.
-
-
-    Wähän Asian ahoilla,
-    Pontus maalla mainiolla
-    Eli eräs neitokansa
-    Amatsonit nimeltänsä.
-    Niillä oli omituinen
-    Warsinainen valtionsa;
-    Siinä sitte Hippolyta
-    Kansan kuninkaattarena.
-    Nämä neiet nännittömät,
-    Rintapuolta puuttuvaiset,
-    Ampuivatkin ankarasti,
-    Haavoittivat hirveästi,
-    Kiireesti kiitäessä,
-    Nuijapäillä nuolillansa
-    Wihollisensa vikohin,
-    Kutistajansa kumohon.
-    Näiden neitojen neroa,
-    Tyttärien työveroa,
-    Mainitahan maailmassa
-    Iankaiken ihmetellen;
-    Kun ne kulta kunnahansa,
-    Metisimmät mättähänsä,
-    Kaiken kauneimmat korunsa,
-    Rakkauden rakentajat,
-    Rintapuolensa repivät
-    Poies polttivat pakotta
-    Siitä syystä, kun ne kakut,
-    Wehnäleivät vereltänsä,
-    Tullut tielle ampuessa,
-    Sotaretkillä soluivat
-    Piilipyssyn ponnen päähän
-    Jousen jänttä jännittäissä.
-    Kuninkaattaren kupeella,
-    Hippolytan hamehella,
-    Riippui miekka ristikahva,
-    Keihäs kultainen kekotti
-    Kulta kahlekantimella,
-    Wiilekkeellä, vyölle vyötty,
-    Jonka sodan suoja kerran
-    Laittoi lahjaksi hänelle.
-    Tätä kultakannatinta,
-    Päärlykäistä perustinta,
-    Oli Herkules hakija
-    Uros tuoja ulkomaalta.
-    Hänpä kutsui kaikki koolle,
-    Jotka tahtoivat tapella,
-    Lähti sitte laivallansa
-    Meriä myöten menemähän.
-    Pääsi viimein tiensä päähän,
-    Monen melskeen perästä,
-    Termodonin tienoille,
-    Ison virran vierymille,
-    Jossa Amatsonit asui
-    Themiskyran kaupungissa,
-    Kussa Hippolyta häntä
-    Wastaan otti vierahana.
-    Herkule'npa hyvä puhe
-    Sekä kaunis katsantokin
-    Täyttivät tämän sydämen
-    Suloisella suosiolla.
-    Uros haastavi hänelle
-    Kohta kielellä kepeellä,
-    Kuka häntä tänne hääti
-    Sekä mitä mieli saada.
-    Hippolyta hyvä impi,
-    Kukoistava kuninkaatar,
-    Aikoi heti antamahan
-    Kultakahlekantimensa.
-    Saip' on siitä saattamahan
-    Sankaria satamahan
-    Sekä sanoi suloisesti
-    Säysällä sävelillä:
-    "Kyll' on kulta kantimeni
-    Rakas minun mielestäni,
-    Sillä minä sain sen muinoin
-    Sodan suojan suosiosta;
-    Mutta sinä uros uljas
-    Out kun oma kulta mulle,
-    Siis mä kannan kantimeni.
-    Aivan laivahasi asti;
-    Ota sitte omakseni,
-    Pane vaikka pantiohon,
-    Mutta muista minuaki,
-    Koskas tulet kotihisi."
-    Tuolla lailla lausui neiti,
-    Kuninkaatar kaunis impi,
-    Herkule'n hyvän keralla
-    Rantotietä tepotellen.
-    Mutta silloin sattui seikka,
-    Este ennätti etehen,
-    Joka velloi vellivadin,
-    Perin pohjin pengosteli.
-    Amatsonit arvelivat
-    Sekä luulivat lujasti
-    Herkulesta heittiöksi,
-    Ryöstäväksi ryökäleeksi,
-    Joka heiltä Hippolytan
-    Weisi viekottelemalla,
-    Koska se nyt kuiskutteli
-    Tuolla tavoin tämän kanssa.
-    Noapa nostivat napinan,
-    Sodan suuren summattoman,
-    Muukalaista mokomata
-    Muokataksensa mukamas.
-    Koko neitokansakunnan
-    Halvemmat ja heikot neiet,
-    Sotivat nyt sankarimme
-    Matkakumppalien kanssa,
-    Mutta muut jalommat neiet
-    Wapasukuiset, valitut,
-    Kokivat nyt nuollillansa
-    Urostamme uuvutella.
-    Tämä tappoi jo tusinan
-    Niitä neitoja, nitisti,
-    Mutta kun jo kolmastoista,
-    Melanippe nimeltänsä,
-    Tuli hänen huomahansa,
-    Tahi valtansa varahan,
-    Niin ne toiset neiet pötki
-    Pelon potkassa pakohon.
-    Melanippe oli muka
-    Koko parvesta parahin,
-    Kun se oli sotajoukon
-    Jousiniekka johdattaja.
-    Hippolyta heitti silloin
-    Kultakahlekantimensa,
-    Mutta tahtoi Melanipen
-    Tätä vastahan takasi.
-    Siten sai nyt sankarimme
-    Kultakahlekannattimen,
-    Jonka kantoi omin käsin
-    Aivan laivahansa asti.
-    Silloin seilit auvottihin,
-    Purjennuorat purettihin,
-    Laiva lähti luistamahan
-    Tuulen käsissä tutisten.
-    Herkulespa päästi vielä
-    Tällä tiellä tullessansa
-    Laumedonin tyttärenki
-    Waivapaikasta pahasta.
-    Tämä tyttö Hesione
-    Riippui raukka rautasella
-    Kalliohan kytkettynä
-    Meren mörön syötäväksi.
-    Meren mörkö, musta murri,
-    Konna kauhean kamala,
-    Kohosi nyt neljänkontan,
-    Ryömi ruma rannikolle.
-    Mutta kun sen kummituksen
-    Leukaluut jo levisivät,
-    Niin että se oli aivan
-    Neittä nielemäisillänsä;
-    Niinpä sankari sujahti
-    Pedon peivelin kitahan
-    Sekä särki sisälmykset
-    Puukollansa, perkosteli.
-    Tuli toki takasiki
-    Woiton virttä veisaellen,
-    Waikka joka henki hänen
-    Luuli sinne sortuanki.
-    Kun ei Laomedon laita
-    Luvattuja lahjojansa,
-    Niinpä uros uhkaeli:
-    "Muista murrin syntymistä!"
-    Laski siitä laivallansa,
-    Koitui kotirannallensa
-    Sekä kantoi kuninkaalle
-    Hankkimansa hankkiluksen.
-
-
-
-
-Kymmenes uro-työ.
-
-
-    Ennen oli Erythia,
-    Saari suuri Spaniassa;
-    Siinä eli eräs jätti,
-    Euryones kolmipäinen.
-    Hällä oli hyvin paljon
-    Karjoja ja kaunihia,
-    Joita toinen jättiläinen,
-    Paimenpoika, paimenteli
-    Kaksipäisen koiran kanssa,
-    Haukun harmahan keralla,
-    Jolla juuttahalla oli,
-    Kahdet silmät, kahdet korvat.
-    Eurystheyksen teki mieli,
-    Syttyi himo sydämessä,
-    Saada Geryonein karjat
-    Itsellensä ilmaiseksi.
-    Hänpä hääti Herkulesta,
-    Palkkalaistansa pakotti,
-    Lähtemähän länsimaalle
-    Näiden härkien hakuhan.
-    Herkulesp' on hetimiten
-    Länsimaalle lähtemässä,
-    Haminassa haahdessansa,
-    Satamassa soutamassa.
-    Tällöin tuli tuuliainen
-    Iästä iso vihuri,
-    Joka puita pemisteli,
-    Muutti meren myrskyiseksi.
-    Mutta tämä tuulen puuska
-    Puhui seilit pullukalle,
-    Laittoi laivan lentämähän,
-    Länttä kohti luistamahan.
-    Waan ei tätä viuhakkata
-    Kovin kauvan kestänynnä,
-    Sillä iso itätuuli
-    Kääntyi perin pohjaiseksi.
-    Tämä tuulen tuppurainen
-    Työnti laivan toitualle
-    Sekä saattoi sankarimme
-    Erämaalle Libyassa.
-    Täällä asui Anttäus jätti,
-    Joka tuli taisteluhun,
-    Mutta sankarimme sorti
-    Tämän konnan kourimalla.
-    Monen melskehen perästä
-    Sekä mailla ja merillä
-    Souti uros simpukalla
-    Sotasaaren rantaselle.
-    Siitä hyppäs' sankarimme
-    Herkules nyt hietikolle,
-    Jossa jätti juuri juotti
-    Kaunokaista karjaansa.
-    Tuossa tuprukka tulevi,
-    Koituvi kuvan kapina,
-    Sillä paimenpoika aikoi
-    Herkulesta hirttämähän.
-    Mutta uros ulkolainen,
-    Pikku veitikka verevä,
-    Antoi jätin jänttyrälle
-    Heti kohta korvatällin
-    Jättiläisen juonet loppui
-    Kohta aivan kokonansa,
-    Sillä kuusinen kurikka
-    Teki tällöinki tuhoa.
-    Konna kaatui kahakassa
-    Kehuvine kielinensä
-    Sekä konnan kumma koira
-    Hirmuisine hampainensa.
-    Lehmät juosta leppasivat,
-    Härkälaumat laukkasivat,
-    Menemässä jo merille
-    Silloin sankarimme kanssa;
-    Koska Geryones keksi
-    Miehen muka muukalaisen
-    Karjojansa kaitsemassa,
-    Nautojansa näpsimässä.
-    Kolmet silmät, kolmet korvat,
-    Kolme suuta kauheata,
-    Kolmet kädet, kolmet jalat,
-    Kolme koko ruumistaki
-    Oli tällä jättiläällä,
-    Kauhealla kolmipäällä,
-    Joka juoksi nyt jälestä
-    Sekä kiljui kiivahasti,
-    Tahtoi tulla tukkapäähän,
-    Käydä kiini kääpiöhön,
-    Kuusin käsin kourimahan
-    Kerin kauloa katalan.
-    Mutta Herkulespa mutki
-    Kurikalla kauhealla
-    Geryonen kolmipäisen
-    Leukaluihin lujimpihin.
-    Leukaluista lähti lihat,
-    Palat poskista putosi,
-    Kamalanki konnan korvat
-    Soivat tilliä somasti
-    Sekä siihen silmät suuret
-    Iskivät kun ilmi tulta,
-    Halliparran hampahatki
-    Kuuntelivat kulkkulaissa.
-    Kohta kaatui konnamainen,
-    Mötkähti mokoma mörkö,
-    Ruma ruoja rymäkällä,
-    Pahulainen pauhinalla,
-    Jotta vuoret vapisivat,
-    Tunturitki tutisivat,
-    Korvet kaukana kolisi,
-    Laaksot luona laulelivat.
-    Siihen jäi nyt jättiläinen,
-    Kumma konna kuollehena,
-    Syöpäläisten syötäväksi,
-    Manteren makumujuksi.
-    Uros uljas ulkolainen,
-    Wanha veitikka väkevä,
-    Silpoi sitte sulallansa,
-    Taittoi tapparan terällä,
-    Lepän lyhkäisen lehosta,
-    Koivu kepin kummukosta
-    Pitkän pajuisen potukan,
-    Hoikan haapaisen hotakan,
-    Joilla alkavi ajella,
-    Johdatella joutuisasti,
-    Lihavata laumoansa,
-    Kaunokaista karjoansa,
-    Läpi maiden mainioiden,
-    Wastaisia vuoriteitä,
-    Aina Alpien ylitse,
-    Sekä vielä virtojenki
-    Italian ihanaisen
-    Pitkän niemekkeen nenähän,
-    Jossa asui jättiläinen
-    Kakus niminen kamotti.
-    Kakus katsoi kalliolta,
-    Pilkisteli piilostansa,
-    Kuinka Herkules nyt heitti
-    Lehmilaumansa levolle
-    Paimen pojatta pahatta,
-    Ihan ilman kaitsiatta,
-    Sekä nukkui nurmikolle
-    Syrjällensä syötyänsä.
-    Kakus kulki kalliolta,
-    Hiipsi hiisi hiljallensa,
-    Warpaillansa varoitellen
-    Liki lehmileteriä;
-    Otti sitte ovelasti,
-    Weipä ruoja viekkahasti,
-    Koko karjasta koreimmat,
-    Rasvaisimmat raavahista;
-    Härät hännistä venytti,
-    Takaperin talutteli,
-    Louhiluolansa lomahan,
-    Wuoren rinta rotkohonsa;
-    Sulki suurella kivellä,
-    Kalliolla kauhealla,
-    Luojan luoman laajan luukun,
-    Aukun aavalta avaran.
-    Herkules ei hädistänsä,
-    Lihavista lehmistänsä,
-    Tiennyt tarkkoa tiliä,
-    Saanut selveä lukua;
-    Mutta alkoi jo ajella,
-    Juohatella juhtiansa,
-    Levänneitä lehmiänsä,
-    Ravituita raavaitansa,
-    Kun hän kuuli ammumisen,
-    Wuoren rotkosta volinan,
-    Näki härkänsä häkissä
-    Kivi kirkon lukkarina,
-    Kakus kakotti katolla,
-    Wuoren reunalla vokotti,
-    Tunki tulta turvastansa,
-    Sieramistansa savua.
-    Herkules ei häpsähtänyt,
-    Säikähtänyt, säpsähtänyt,
-    Tämän miehen metelistä,
-    Tulen, savun tungennasta,
-    Karkas' päälle kerrassansa
-    Armottomilla aseilla,
-    Sekä suurilla kivillä
-    Että puilla paksummilla.
-    Kun ne semmoiset kurikat
-    Kolahtivat päätä kohti,
-    Silloin loppui lappaminen,
-    Suusta tulen tunkeminen,
-    Kakus kaatui kalliolle,
-    Tuuskahti jo turvallensa,
-    Rutkahtipa ruoja viimein
-    Wuoren louhien lomahan.
-    Herkules nyt helkytteli,
-    Kivikantta kalkutteli,
-    Muserti muruiksi kiven,
-    Kallionki kappaleiksi,
-    Oli aukkua oveksi
-    Hätäisillenki härille,
-    Jotka juosta luppasivat
-    Muiden mullien mukahan.
-    Uros uljas ulkolainen,
-    Itse härkien isäntä,
-    Wei nyt karjansa vetehen
-    Aivan aaltojen varahan;
-    Uipa maastaki ulomma,
-    Niinpä viisas viehkuroiki,
-    Ettei härät hävinnynnä,
-    Mullit mennynnä Manalle,
-    Skyllan kallion kylessä,
-    Louhiluotojen lomissa,
-    Tahi kaivohon Karybdi'n,
-    Häränsilmähän häijyhyhyn.
-    Lehmät nousivat leholle,
-    Härät kaikki hietikolle,
-    Messinanki salmen suusta,
-    Waarapaikasta pahasta,
-    Sikelian saarekkeelle,
-    Maalle kolmikolkkaiselle,
-    Jossa outti oma laiva
-    Herkulesta haminassa.
-    Herkulespa vei nyt härät
-    Sekä lehmät laivahansa
-    Sarvista sujuttamalla
-    Kynttäkantta kantturoien.
-    Laiva tuuti lainehilla,
-    Meren aaltojen muassa,
-    Kunnes tuli myötä tuuli,
-    Nousi hirmuinen nujakka,
-    Joka työnti joutuisasti
-    Karjan kaitsijan kotiinsa
-    Kreikan maalle mahtavalle
-    Kuninkaansa kummeksia.
-
-
-
-
-Eurystheyksen estelmys.
-
-
-    Tuolla tavoin täytti uros
-    Koko kymmenkunnan töitä,
-    Joita Orakeli oli
-    Ennen hälle esitellyt.
-    Waan ei Eurystheys nyt vielä
-    Tähän täysin tyytynynnä,
-    Sillä hän sanoi olevan
-    Siinä syytä kyllitellen,
-    Kun Jolas oli ollut
-    Herkulella kumppalina,
-    Silloin koska hän kukisti
-    Lernan lohikäärmettä;
-    Alpheus virran vesi taase
-    Augiasta auttaessa
-    Lannan lapioimisessa
-    Lehmiläävän lätykästä.
-    Eurystheys nyt esitteli
-    Wielä kaksi vaikeata
-    Uro-työtä tehtäväksi,
-    Täysin määrin täytettääksi.
-
-
-
-
-Yhdestoista uro-työ.
-
-
-    Hesperidien hyvien,
-    Ilman impien pyhien,
-    Yrttitarhan tarrukassa,
-    Aina asti Afrikassa,
-    Kasvoi kultakuorisia
-    Oiva onnen omenia
-    Kolmessa ja kaunihissa
-    Omenapuussa puuhkeassa,
-    Jotka Jupiter jumala
-    Oli itse istuttanut
-    Saatuaan ne sulhaisena
-    Juno jumalattarelta.
-    Immet vartioivat vielä
-    Yhä yrttitarhaansa
-    Satapäisen tulisuisen
-    Lohikäärmehen keralla.
-    Nuita kultakuorisia
-    Oiva onnen omenia
-    Oli Herkules hakija
-    Aina asti Afrikasta.
-    Tiellä tänne tullessansa,
-    Pitkin maita maleksien
-    Yhtyi uros yhtenänsä
-    Pulakasta pulakkahan,
-    Eräs jätti Japetos
-    Eli ennen eukkonensa,
-    Kanssa kaunihin Klymenen,
-    Tytön väkiturilaisen,
-    Tämä parikunta koitui
-    Maailmassa mainioksi,
-    Kolmen veljen vanhemmiksi,
-    Kolmen kuuluisan urohon.
-    Atlas ensin esikoinen,
-    Talon kannen kannattaja,
-    Toinen taase Epimetheys
-    Tahi tytön Pyrrhan isä,
-    Kolmas pahnan pohjimainen,
-    Kuopus kutsuttu Prometheys,
-    Koitui kerran Kreikan kansan
-    Kuuluksi esi-isäksi,
-    Prometheys loi loitsemalla
-    Saoin miehiä savesta,
-    Teki tyttöjä tuhansin
-    Sanan voimalla samate,
-    Puhui heihin henkeäkin
-    Eli elämän tulesta,
-    Jot'ei itse iskenynnä,
-    Takonunna taulahansa,
-    Mutta luoma lausehilla,
-    Loitsijoiden luottehilla,
-    Tahtoi taivahan ukolta,
-    Kaiken luonnon laatialta.
-    Senpä tähden tämä noita,
-    Tämä poppa vanha velho,
-    Wietiin vnorelle mäkisen,
-    Kaukasuksen kukknlalle,
-    Jonne taivahan takoja,
-    Kaiken luonnon kalkuttaja,
-    Itse Jupiter jumala
-    Panetti sen paulohinsa
-    Kahlehilla ja kovilla,
-    Jalkaraudoilla jaloilla,
-    Siitä syystä kun se oli
-    Luojan töille tungetellut.
-    Haukat hakkasivat häntä,
-    Korppikotkat kiusasivat,
-    Rinnan rikki jo repivät,
-    Maksan mettä maistelivat.
-    Nämä rietat raatelevat,
-    Korppikotkat kanhistavat,
-    Ajoi Herkules hitolle
-    Tahi tappoi nuolillansa;
-    Ratkoi rautaraksit rikki,
-    Paksut paulat paukutteli,
-    Päästi miehen pälkähästä,
-    Waivapalkasta vapahti.
-    Semmoinenpa seikka sattui
-    Uroholle uljahalle
-    Matkalla jo mennessänsä
-    Omenoita ottamahan.
-    Monta muuta mylläkkätä
-    Sattui sitte sillä tiellä,
-    Mutta viho viimein oli
-    Uros tarhan tienoilla.
-    Hänpä kiipesi nyt kohta
-    Korkealle kukkulalle,
-    Jossa Atlas jättiläinen
-    Taivon kantta kannatteli.
-    Uros häneltä uteli,
-    Tultuansa tutkaeli,
-    Kuinka kultaiset omenat
-    Somimmasti saataisihin,
-    Ett'ei neitoset näkisi,
-    Hesperidit havaitseisi,
-    Eikä peto pelottaisi
-    Tarhan vahti tavottaisi.
-    Atlas itse aikoi mennä,
-    Hiisi hiihteä lupasi
-    Omenoita noutamahan
-    Lohikäärmetten lomitse,
-    Jos hän oisi joutavana,
-    Wapaana vaeltavana,
-    Ettei kuorma kurittaisi,
-    Raskahasti rasittaisi.
-    Herkulesp' on sanoi siihen,
-    Uros kerran kerskaeli:
-    "Kyllä minäki kykenen
-    Taivon kantta kantamahan,
-    Kun sä kultaiset omenat
-    Kannat mulle kaunihisti
-    Tuolta tunturin takoa,
-    Kultatarhan tarrukasta."
-    Atlas lähti länttä kohti,
-    Meni meren rantaselle
-    Omenoita ottamahan
-    Yrttitarhan tarrukasta.
-    Noukki nuoret nuppulatki,
-    Kultakuoriset kukisti,
-    Kokosi ne konttihinsa,
-    Latoi laukkunsa sisähän.
-    Alkoi käydä käpsytellä,
-    Hiljallensa hipsutella,
-    Konttinensa koikulella,
-    Laukkunensa lötkytellä;
-    Mutta kuuliki kuhinan,
-    Hesperidien helinän,
-    Lohikäärmetten kähinän,
-    Siipiniekkojen sirinän;
-    Neiet nuista nuhtelivat,
-    Naiset nuoret napisivat,
-    Lohikäärmeet kävivät
-    Jättiläistä jäytämähän.
-    Waan ei väkiturilaamme,
-    Rosvo rohkea roveelta,
-    Kuunnellunna kurinata,
-    Käärmehien käräjätä;
-    Mutta tulla törkötteli
-    Entisille sioillensa,
-    Jossa Herkules jorotti
-    Taivon kantta kannatellen.
-    Atlas puisti pussistansa,
-    Kopisteli kontistansa,
-    Kultakuoriset omenat
-    Uhalla uroon eteen,
-    Hiiskui sitte hiijemmoinen
-    Herkuleksen korvin kuullen;
-    "Min' en ota olalleni
-    Tästä lähin taivon kantta;
-    Kanna sinäki nyt kerran
-    Wuorostasi vaski-kantta,
-    Sillä kyllä minä muistan,
-    Kuinka paljon taivas painoi.
-    Näin on hyvä heiluani,
-    Tanssiani, tarsiani,
-    Kun ei kupari-kypäri
-    Paina pahoin korvillani."
-    Atlas aikoi tuolla tavoin
-    Poika paran pettämähän,
-    Mutta poika petti hänen,
-    Wiisahasti viekotteli.
-    "Weikko velikultaiseni!"
-    Sanoi Herkules hänelle,
-    "Kanna häntä vielä kerran!
-    Ota kerran olallesi!
-    Että minä ensin saisin
-    Pehmikettä pääni päälle,
-    Jott'ei taivon kova kansi
-    Aivojani ahdistaisi;
-    Kyllä minä sitte kannan
-    Ihan ilmoisen ikäni
-    Taivon kaarta kaunokaista,
-    Ilman pieltä ihanaista."
-    Tämä pulska puhe toki
-    Auttoi tässä asiassa;
-    Atlas otti olellensa
-    Taivon kannen kalkutetun.
-    Waan kun uros uudellensa
-    Pääsi valtansa varahan,
-    Meniki hän matkahansa
-    Kulta omenien kanssa.
-    Tuolla tavoin täytti uros
-    Senki ison ihmetyönsä
-    Sekä kantoi kultakontin
-    Eurystheyksen edustalle.
-
-
-
-
-Kahdestoista uro-työ.
-
-
-    Koska kuningas jo keksi
-    Ettei uros uuvu maalla,
-    Häätävi hän Herkulesta
-    Menemähän Manalahan.
-    Siellä haukkui kumma koira,
-    Julma juutas jumputteli,
-    Jotta vuorten rotkot raikui,
-    Kalliotki kajattivat,
-    Konnan koiran haukunnasta,
-    Ärripurrin ärinästä,
-    Kuni ukkosen käsissä,
-    Kaikkivallan kalkuttaissa.
-    Senpä koiran kolmipäisen,
-    Konna Kerberos nimisen,
-    Oli Herkules hakeva
-    Manalasta Mykenähän.
-    Kerbero'lta kolmipäältä
-    Walui vaahti leukaluilta,
-    Waan se ei ollut valko vaahti,
-    Mutta musta myrkkymehu.
-    Koiran karvoinakin oli
-    Sekä päässä ja selässä
-    Käärmehiä kamaloita,
-    Eläviä vankuroita.
-    Tämän häijyn häntä oli
-    Wielä kahta kauheampi,
-    Sillä se ol' suomuksinen
-    Lohikäärme kokonansa,
-    Jolla oli purston päässä,
-    Wiimeisessä vipukassa,
-    Pitkä pistin piippulainen,
-    Myrkkymehuinen nenäke.
-    Manalahan mennäksensä
-    Sekä sieltä tullaksensa
-    Kävi Herkuleski kerran
-    Poppa-ukkojen puheella.
-    Saipa toki tarkat tieot,
-    Josko tarkat tarvitsiki,
-    Eumolpus ennustajan,
-    Welhon viisahan pajasta.
-    Meni tuosta tietoinensa
-    Matkohinsa Manalahan,
-    Sattui siellä virran suuhnu
-    Akeronin rantaselle.
-    Täällä koira terhentävi,
-    Kumma konna korsoavi,
-    Muka maalta tullehelle
-    Wierahalle vihoissansa.
-    Waan ei vieras vapissunna,
-    Tuosta kovin tutissunna,
-    Josko koira konnamainen
-    Hänelle nyt härisikin.
-    Uros pani pahulaisen
-    Kolme päätä kourillansa
-    Wäkisellä vääntämällä
-    Polvi-pihtinsä välihin;
-    Sitoi sitte kaikki kaulat
-    Waski-vitjan silmukkahan,
-    Jotta koira ei kyennyt
-    Kuhunkana kulkemahan.
-    Mutta mörkö köytti tällöin
-    Myrkky-mehu pistimellä
-    Herknlesta hetimiten
-    Ohimoihin ohuihin.
-    Ei tuo toki turmellunna,
-    Kovin pahoin koskennunna,
-    Sillä sankarimme oli
-    Loitsijalta lumoittunna.
-    Uros otti ovelasti
-    Waski-vitjat kätehensä,
-    Weti sitte vintturoitti
-    Koiran maalle Manalasta.
-    Mutta koska Kerberos nyt
-    Pääsi päivä paistehesen,
-    Niin sen kolmesta kidasta
-    Alkoi vaahtea valua.
-    Siitä kasvoi myrkkymarjat
-    Sekä kaikki myrkkykasvit,
-    Mitä nytki nurmikoilla
-    Kukoistaapi kukkasina.
-    Weitikkamme venytti nyt,
-    Koko matkan kantturoitti,
-    Kumman koiran kuninkaalle,
-    Eurystheyksen edustalle.
-    Koska kuningaski kerran
-    Keksi Kerbero'n kamalan,
-    Pyörtyiki hän pyllyllensä
-    Kauhistuksesta kovasta;
-    Mutta siitä selittyä
-    Sanovi hän sankarille;
-    "Mene minne itse mielit
-    Poies palveluksestani."
-    Uros käski koiran kohta
-    Loitsemalla Manalahan,
-    Jossa vielä vinkuneeki
-    Pahnlaisna parkuvana.
-    Sitte heilui Herkules jo
-    Oman valtansa varassa
-    Eikä tarvinnut totella
-    Muita koko maailmassa.
-    Eurystheys ei kumminkana
-    Kuollut aivan kostamatta,
-    Josko jäikin Herkulelta
-    Kokonansa kostamatta;
-    Sillä kun hän Herkuleksen
-    Kuoltuaki vielä koki
-    Saada sankarin sukua
-    Sotimalla sorretuksi;
-    Saivat Herakleidit hänen
-    Sotasvangiksi somasti
-    Sekä sitte surmasivat
-    Kirveellä kostavalla.
-
-
-
-
-Herkules ja Megara eroavat toisistansa.
-
-
-    Koska uros viho viimein
-    Monen melskeen perästä
-    Pääsi palveluksestansa
-    Wapaana vaeltamahan;
-    Lähtevi hän lippomahan
-    Theben kaupunkiin takasi,
-    Jossa pulska puolisonsa
-    Toivoi häntä tulevaksi.
-    Mutta tänne tullessansa
-    Tahtoi uros ensin tiedä,
-    Jos hän oisi onnellinen
-    Edeskäsin eläissänsä.
-    Sitä vasten vaelti hän
-    Ensin Delphin temppelihin,
-    Jossa oli Orakeli
-    Kultaisessa kattilassa.
-    Tultuansa temppelihin,
-    Joka hohti hopealta,
-    Käydä kepotteli uros
-    Pyhän Pythian etehen.
-    Tämä impi istui itse
-    Kultaisessa kattilassa,
-    Joka kolmella jalalla
-    Seisoi tässä temppelissä.
-    Uros lausui lattialta,
-    Kultakattilan kupeelta;
-    "Ilmoitappas pyhä impi,
-    Sano selvillä sanoilla;
-    Mikä onni minulla on,
-    Kuin mä tulen kotihini
-    Sekä vielä sittemiten
-    Koko elin kautenani."
-    Luonto nousi neitosella,
-    Impi tuli intohonsa,
-    Jotta joka hivuskarva
-    Päässä pystöhön pemahti.
-    Tuommoisena tuppurina,
-    Pöyrypäänä pörretyisnä,
-    Ilmoitti nyt pyhä impi,
-    Pyhä Pythia puheli;
-    "Ei sun ole onnestasi
-    Koko elinkautenasi,
-    Jos sä elät edeskäsin
-    Entisine eukkonesi."
-    Sillä lailla lausui impi,
-    Pyhä Pythia puheli,
-    Mutta lopetti lorunsa,
-    Waikka uros utelikin
-    Kun ei impi ilmoittanut,
-    Enempätä ennustanut,
-    Lähti uros nyt uhalla
-    Temppelistä telmehellä.
-    Kivi-lattia lotisi,
-    Hopeutettu seinä heilui,
-    Kumu kullattu kumisi,
-    Kultakattila kalisi.
-    Uros riipasi rivasta,
-    Kultaoven koukkurasta,
-    Mutta tämä töpsähtiki
-    Poikki hänen pivohonsa.
-    Katsomatta kourahansa,
-    Kuinka tulta koukku kiilti,
-    Nakkasi hän navakasti
-    Koukun kattilan kupeesen.
-    Kattilassa kakottava
-    Pyhä impi pyllähtävi
-    Kamahusta kauhistuen
-    Pyörtyneenä pyllyllensä.
-    Oven vartija ei ollut
-    Päästää poies Herkulesta
-    Rivan rikki revittyä,
-    Pyhän immen pyörryttyä;
-    Mutta sankari sotalas
-    Tarttui miehen tukkapäähän
-    Sekä laittoi seinamälle
-    Koko vartijan kolisten.
-    Kun ei ovi kuitenkana
-    Auvennunna avaimetta
-    Sulin käsin kiskomalla
-    Repimällä, reutomalla;
-    Otti uros olaltansa
-    Kohta kuulun kurikansa
-    Sekä ruhtoi, ruskutteli,
-    Koko oven kappaleiksi.
-    Siitä lähti sankarimme
-    Kotihinsa kulkemahan
-    Itseksensä ihmetellen
-    Pyhän immen ilmoitusta.
-    Mutta kun hän kuitenki nyt
-    Arveli ja ajatteli,
-    Miten Megarasta voisi
-    Olla hälle onnen haitta;
-    Alkoi hän jo aprikoia,
-    Ett'ei muuten mitenkänä,
-    Jos ei hälle juolahtaisi
-    Megarasta mielehensä
-    Sekä hulluuden humakka
-    Että poikansa poloset,
-    Sillä silloin hän ei oisi
-    Ollenkana onnellinen.
-    Kotihin kerittyänsä
-    Luokse aino armahansa
-    Kertoi Herkules nyt kaikki
-    Melskehensä Megaralle.
-    Koska Megaraki kuuli
-    Pyhän immen ilmoituksen
-    Sekä mitä sankarimme
-    Siitä sittemmin jo mietti;
-    Sanoi hän nyt suloisesti
-    Lemmityistänsä lohutti:
-    "Kuulepas nyt kultaiseni,
-    Mitä mull' on mielessäni;
-    Meill' on oma valta vielä
-    Tehdä mitä mielinemme,
-    Ett'ei ennustus tulisi
-    Pahoin puolin täytetyksi.
-    Ero ei nyt ehkä oisi
-    Meille mitä hulluimpia
-    Sillä sull' ei sitte oisi
-    Minun tauttani muretta
-    Niistä muinoin murhatuista
-    Polosista pojistamme,
-    Jotka hullunna humuten
-    Nuolin lasketit lävitse."
-    Koska Herkules havaitsi
-    Tämän mielen Megaralla,
-    Ihastui hän iloiseksi
-    Sekä lausui lemmellensä;
-    "Mull' on muinoinen toveri,
-    Jolas Iphikle'n poika,
-    Joka sankari sotalas
-    Oisi sulle sovelias;
-    Mieltynet sä menemähän
-    Tämän pojan puolisoksi,
-    Ottavi se omaksensa
-    Sinut suurella sulolla."
-    Koska Jolas sen kuuli,
-    Että sankarimme soisi
-    Megaran menevän hälle
-    Kainulaiseksi kanaksi;
-    Lankesi hän lattialle
-    Maahan Megaran etehen
-    Sekä sanoi suloisesti
-    Säyseillä sävelillä;
-    "Kuinkahan ma kurja voisin
-    Rukoilla niin rakkahasti,
-    Ettet armas antaisi mun
-    Nousta tästä toivotoinna!"
-    Jolas ei ennättänyt
-    Sitä enemmän sanella,
-    Kun jo morsian Megara
-    Sulki sulhon sylihinsä.
-    Tuolla tavoin tuli niistä
-    Heti pulska parikunta,
-    Jonka häissä joka henki
-    Wiinoissansa viipotteli.
-    Herkules ei herennynnä
-    Eukotoinna elämähän,
-    Mutta alkoi ajatella,
-    Mistä saisi morsiamen.
-
-
-
-
-Herkules ja Eurytos.
-
-
-    Euboean saaressa ja
-    Oikalian kaupungissa
-    Oli impi ihanainen,
-    Kuninkahan kuulu tytär.
-    Tätä Euryton tytärtä,
-    Iolea ihanata,
-    Kiitti kaikki Herkule'lle
-    Kaunihiksi kukkaiseksi.
-    Kuningas aikoi antamahan
-    Tämän immen ihanaisen
-    Sille sota-sankarille
-    Tahi tarkka ampujalle,
-    Joka oisi ovelampi,
-    Jousi-kiistassa jalompi,
-    Kun hän vielä vanhanakin,
-    Tahi poikansa parahat.
-    Eurytos olikin ennen
-    Ollunna opettamassa
-    Herkulesta juuri jousin
-    Ankarasti ampumahan.
-    Kuultuansa kuulutoksen
-    Iolesta ihanasta
-    Oli Herkuleskin heti
-    Jousikkaiden joukkiossa.
-    Kohta alkoi ampuminen,
-    Kosioiden kilvoittelo,
-    Jossa jousi-jyräkässä
-    Herkules oli ovelin.
-    Eurytoski keksi kerran
-    Wielä vähä veiterämmän,
-    Kun hän oli kuullutkana
-    Maailmassa mainittavan,
-    Sekä alkoi ajatella
-    Sulhopoikasta peläten,
-    Että se vävynä vielä
-    Woisi viedä vallan hältä.
-    Koska Herkules kysäsi,
-    Tokko hälle heitetähän
-    Woiton palkkoa parasta,
-    Ihanata Iolea;
-    Esteli nyt immen isä
-    Sekä sanoi sitä syyksi,
-    Että morsian mukamas
-    Oli liian nuori lapsi.
-    Iphitos, Iolen veli,
-    Koki kyllä puhutella
-    Kuningasta kuulemahan
-    Rakastavan rukousta.
-    Kuningas käski kosijata
-    Wierassansa viipymähän,
-    Mut ei lastansa luvannut
-    Kuitenkaan sen kumppaliksi.
-    Uros uljas väsyi viimein
-    Tyhjän toimituksehensa,
-    Kun ei saanut kumminkana
-    Morsianta mukahansa,
-    Sekä lähti suruisena
-    Menemähän matkohinsa
-    Siltä meren saaren maalta
-    Kotihinsa Kreikan maalle.
-    Mutta menemäisillänsä
-    yhytti hän ystävänsä
-    Iphito'n, Iolen veljen,
-    Joka juoksi jälempätä,
-    Siinä se nyt saattoi hälle
-    Lemmen lahjasen lehessä,
-    Jonka impi itse laittoi
-    Suruiselle sulhollensa.
-    Impi oli itsestänsä
-    Iphitolle ilmoittanut,
-    Että hän ei Herkulesta
-    Laske poies lahjasetta
-    Sekä silloin sätkittänyt
-    Tuuheasta tukastansa
-    Kiiltomustan kiehkuraisen
-    Tällä tavalla sanoen;
-    "Minä laitan lahjaseni,
-    Lemmen lehessä lähetän,
-    Uroholle uljahalle,
-    Sulhaiselle surevalle;
-    Juokse veikko joutuisasti
-    Heitä tämä Herkulelle
-    Sekä sano sen olevan
-    Multa muistiksi hänelle."
-    Koska ihanan Iolen
-    Lemmen lehti lahjoinensa
-    Pääsi Herkule'n povelle,
-    Sankarimme sydämelle;
-    Kiitti tämä tuomamiesta
-    Sekä lahjan laittajata,
-    Mutta murhe murti sitte
-    Molempien miesten mieltä.
-    Kädet yhtyi vielä kerran,
-    Jäähyväiset jätettihin,
-    Mutta sitten matkustavi
-    Kumpainenki kotihinsa.
-
-
-
-
-Herkules ja Admetos.
-
-
-    Muuan mainio Admetos,
-    Pheren kaupungin kuningas,
-    Eli tällöin Thessalian
-    Hyötymaalla mainiolla.
-    Jupiter ajoi Apollon
-    Jumalien joukkiosta
-    Alas hovihin Admeto'n
-    Lehmikarjan kaitsijaksi.
-    Admetos piti Apollon
-    Niin kun pappinsa parahan,
-    Jonka tautta tää Jumala
-    Hovin varjona vaelti.
-    Koska tämä kuningas jo
-    Kitui kuoleman käsissä
-    Sekä _Surma_ surpetuinen
-    Outti häntä jo ovella;
-    Anoi jumala Apollo
-    Kuninkaalle kuolevalle
-    Tuonelaisten laupiutta
-    Surman viitaketta vasten.
-    Tuonelaisten tuomiopa
-    Oli kuitenki kamala,
-    Sillä siinä ei luvattu
-    Muulla lailla laupiutta,
-    Ellei kuninkahan eistä
-    Joku mene Surman myötä,
-    Mutta kukas tahtoi mennä
-    Toisen tautta Tuonelahan;
-    Eipä edes vanhempansa
-    Wanhat vatuiset kapiskot,
-    Waikka ne jo vapisivat
-    Kaksi sauvassa kävellen.
-    Ainoastansa Alkeste,
-    Kukoistava kuninkaatar,
-    Sanoi silloin saattavansa
-    Kuolla kuninkahan eistä.
-    Hätänäpin olivat ne
-    Sanat suusta solunehet,
-    Kun jo Surma seisoi siinä
-    Wäärän viitakkeensa kanssa,
-    Sillä se jo ennestänsä
-    Tiesi aivan tarkoillensa
-    Eiltäkäsin ennustetun
-    Kuninkahan kuoluhetken.
-    Kukoistava kuninkaatar,
-    Ihana Alkeste alkoi
-    Laittautua lähtemähän
-    Surman myötä menemähän.
-    Pesi päänsä puhtahaksi,
-    Puna-posket paistaviksi,
-    Wirran veillä vieryvillä,
-    Kosken kuohun kummaskalla;
-    Pukeusiin pyhä pukuunsa,
-    Päärlyt päähänsä ripusti,
-    Astui kuninkaan kupeella,
-    Lapsilaumansa keralla,
-    Siihen suojahan sisälle,
-    Jossa Surma jo odotti.
-    Otti sitte omiltansa
-    Juhlalliset jäähyväiset
-    Sulki lapset sylihinsä
-    Sekä lempi lämpimästi
-    Antoi suuta suloisesti
-    Wielä kerran kullalleenki;
-    Waan kun Surma silloin juuri
-    Wiitakettansa vilautti,
-    Niinpä kuninkaatar kurja
-    Wirkki viimein kuninkaalle:
-    "Minä menen, kultaiseni!
-    Kohta Surman kumppaliksi,
-    Mutta henkesi on mulle
-    Kallihimpi kun omani;
-    Sillä sinun kuoltuasi
-    Min' en voisi mitenkänä
-    Nähdä lapsi laumoamme
-    Isätöinnä itkevänä.
-    Sinä olet siihen vielä
-    Koko valtakunnallemme
-    Tarpehellisempi turva,
-    Kuni minä kurja oisin.
-    Mutta sen mä sanon sulle
-    Wielä viho viimeiseksi;
-    Älä ota äitipuolta
-    Pieniämme pieksämähän!"
-    Kuningas vannoi vesi silmin
-    Kuolevalle kullallensa,
-    Että hän ei eläissänsä
-    Huoli muuta morsianta.
-    Kohta heitti heikko henki
-    Kuninkahan kultaisenki,
-    Sillä Surma säälimätöin
-    Niitti hengen heinän poikki.
-
-           *   *   *
-
-    Kahen, kolmen päivän päästä
-    Tuli Herkules hovihin,
-    Jossa joka henki juuri
-    Heilui huolivaattehissa.
-    Koska nyt Admetos kuuli
-    Hänen tulleen hovihin,
-    Wiepi hän nyt vierahansa
-    Kaunihisen kammarihin
-    Sekä tuotti sinne sitte
-    Mehua mitä makeinta,
-    Jota itsekin iloisna
-    Joi ja juotti vierahalla.
-    Uros keksi kuitenkin nyt,
-    Ett'ei kuningas kävellyt
-    Ilman suuretta surutta,
-    Paitsi mielettä pahatta,
-    Sekä kysäsikin siitä
-    Kuninkaalta kummeksien,
-    Mitä se muka murehti,
-    Haikeasti huokaeli.
-    Kuningas ei knitenkana
-    Hämmästytä Herkulesta
-    Huoliansa haastamalla
-    Aivan alkaen alusta.
-    Mutta muuan palvelija
-    Sattui viimein sanomahan,
-    Mikä murhe heillä oli
-    Joka hengellä hovissa.
-    Palvelija kertoi kaikki
-    Kuninkahan kuulematta,
-    Sillä se ei silloin ollut
-    Koko siinä kammarissa.
-    Kertomuksen kuultuansa
-    Lähti Herkules hovista
-    Alkesteä auttamahan
-    Surman kynsistä kotiinsa.
-    Uros etsi ensimältä
-    Kuolemata kamalata
-    Tuolta Tuonelan tuvasta,
-    Jumalien joukkiosta;
-    Mutta kun ei Kuolemata
-    Ollut Tuonelan tuvassa,
-    Tuli Herkules takasi
-    Tyhjän toimitettuansa.
-    Tuonelasta tultuansa
-    Meni uros Manalahan
-    Josta kerran jo kuletti
-    Konnan koiran kahlehissa.
-    Sama koira kolmipäinen
-    Oli vielä vartiana,
-    Waan ei virkkanut mitänä
-    Lumojalle luonnokkaalle.
-    Tällä tavoin tuli uros
-    Kenenkänä keksimättä
-    Kohta Kuoleman kupeelle,
-    Surman kamalan sivulle.
-    Herkules sitasi Surman
-    Kahleella kiiluvilla,
-    Jotka Jupiter jumala
-    Oli tehnyt timantista.
-    Uros kiinnitti kovasti
-    Kahlehia kiiluvia,
-    Kunnes Surma viimein suostui
-    Päästämään Alkesten poies.
-    Herkules tuli takasi
-    Kohta kotihin Admeto'n,
-    Mutta häll' oli muassa
-    Aivan elävä Alkeste.
-    Kuninkaattarella oli
-    Pieni peitto pään ylitse,
-    Ett'ei kuningas kotona
-    Woisi tuntea vähällä.
-    Kuningas sattui suruissansa
-    Itseksensä istumahan,
-    Koska uros uudellensa
-    Tuli hänen hovihinsa.
-    Herkules sanoi hänelle,
-    Lausui tuolla lausehella;
-    "Kuules kuningas Admetos,
-    Mitä mull' on sanomista!
-    Tämän tytön voitin minä
-    Wiimeisessä voittelossa;
-    Ota se nyt suojahasi,
-    Huostahasi, hoitohosi!
-    Sillä minä itse menen
-    Muille maille kaukaisille
-    Enkä jouda ensinkänä
-    Häntä hyvin hoitamahan."
-    Admetos ei aikonunna
-    Huolimahan huostahansa
-    Tyttölasta liiatenki
-    Näinä aikoina apeina.
-    Waan kun Herkules hujautti
-    Peiton neitosen nenältä,
-    Niin ei tässä tarvittunna
-    Kuningasta kumarrella.
-    Admetos näki Alkesten
-    Elävänä edessänsä
-    Eikä uskonut esinnä
-    Olevansa valvehilla;
-    Waan kun uros kertoi kaikki,
-    Mitenkä hän Manalassa
-    Sitoi Surman kahlehilla
-    Sekä kiinitti kovasti,
-    Kunnes Surma viimein suostui
-    Antamaan Alkesten hälle;
-    Tunsi kuningaski toki
-    Warmahanki valvovansa.
-    Kiitellen sanoi kuningas
-    Sitten onnensa sepälle;
-    "Sen mä sanon selvillensä,
-    Waikka vielä kenen kuullen,
-    Että minä edeskäsin
-    Olen onnellisimpia
-    Mitä maalla matelevi,
-    Taivon kansi kattanevi.
-    Sinä suurin sankarista,
-    Uljahin on urohista,
-    Loit minulle lohdutuksen,
-    Huolissani huojennuksen.
-    Siis mä kiittelen sinua,
-    Jupiterin jalo poika,
-    Kun sä Manalan majasta
-    Toit Alkesteni takasi.
-    Joka henki, piika, renki,
-    Koko valtakunnassani
-    Auttakoot minua aina
-    Kuuluttahan kunniaasi."
-
-
-
-
-Herkules surmaa vahingossa ystävänsä Iphito'n.
-
-
-    Admeto'lle annettua
-    Eukon entisen takasi
-    Lähti Herkules hovista
-    Muille maille menemähän.
-    Monen melskehen perästä
-    Maita maleksiessansa
-    Taukousiin hän Tirynsihin,
-    Kuuluisahan kaupunkihin.
-    Täällä tapasi hän toki
-    Wielä yhden ystävänsä
-    Iphito'n, Iolen veljen,
-    Josta jo on juteltunna.
-    Iphitos ihana poika
-    Sanoi sanan-lennättäjän
-    Tulleen Euryto'n etehen
-    Semmoisen sanoman kanssa,
-    Että varas oli vienyt
-    Kuninkahan lehmikarjan
-    Eikä paimenet parahat
-    Woineet vorolle mitänä.
-    Waikka tämä varas oli
-    Wanha voro Autolykos,
-    Joka taisi kaikki karjat
-    Muuttaa monen näköisiksi;
-    Luuli Eurytos lujasti
-    Sitä heti Herkule'ksi
-    Sekä sanoi suuttuneena
-    Tällä lailla lasketellen;
-    "Sillä keinoin kostelevi
-    Herkules nyt siitä syystä,
-    Kun en lastani luvannut
-    Heittää hälle heittiölle."
-    Iphitos koki isäänsä
-    Saada sitä luulemasta,
-    Sillä hän ol' saanut kuulla,
-    Missä Herkules maleksi.
-    Iphitospa lähti itse
-    Herkulesta hakemahan,
-    Jonka kanssa katseleisi,
-    Missä lehmät mellastavat.
-    Kun Iphitos kerran pääsi
-    Herkuleksen huonehesen,
-    Selitti hän sankarille
-    Joka seikan säntillensä.
-    Herkules piti hyvänä
-    Iphitosta ihmetellen
-    Sekä sanoi lähtevänsä
-    Kaunokarjan katseluhun.
-    Miehet etsivät esinnä
-    Sekä mailta että soilta,
-    Mutta tulivat takasi
-    Tyhjän toimitettuansa.
-    Kun ne sitte kamusivat
-    Kivikirkonki katolle,
-    Että he nyt helpommasti
-    Kanuokarjan keksisivät;
-    Oli Iphitos jo ihan
-    Koko katolta kolista,
-    Mutta pääsi kynsin kiini
-    Herkuleksen hartioihin.
-    Herkules ei ennättänyt
-    Muuta miettiä mitänä,
-    Kuni että kumppalinsa
-    Tuppi häntä tahallansa.
-    Siitä syystä surmasi hän
-    Iphitosta itseänsä,
-    Niin että se nurin niskoin
-    Kiiti kalloin kalliohon.
-
-
-
-
-Herkules Omphale kuninkaattaren palveluksessa.
-
-
-    Katumus jo kauhistava
-    Särki sankarin sydäntä,
-    Siitä kun hän kurja oli
-    Kumppaninsa kuolettanut.
-    Huolissansa uurti uros
-    Pappikuninkaiden luona
-    Puhdistusta pyytämässä
-    Murhatyönsä tehtyänsä.
-    Niistä oli nimituten:
-    Peleys, Pylos saaren pappi,
-    Toinen taase Hippokoon
-    Spartan kanpungin kuningas.
-    Kolmas, kuningas Deiphobos
-    Amyklestä antoi viimein
-    Herkulelle huolivalle
-    Lohdutusta laupiasti.
-    Murhan tautta murehtien
-    Kääntyi uros kipeäksi,
-    Mutta meni vielä vaivoin
-    Pyhän Pythian puheelle.
-    Pyhä impi ilmoittava
-    Muisti muinaisen metelin
-    Eikä aijo antamahan
-    Ennustusta ensinkänä.
-    Sankarimme kantoi silloin
-    Kultakattilan kedolle
-    Sekä laittoi sinne sitte
-    Omituisen Orakelin.
-    Delphin temppelin jumala,
-    Aina ankara Apollo,
-    Waati häntä siitä syystä
-    Kahenkynnen kahakkahan.
-    Mutta tällöin tuli toki
-    Ukon-kynsi kolmanneksi,
-    Jonka Jupiter jumala
-    Wiskas' veljesten välille.
-    Sitte saapi sankarimme
-    Toki tämän ennustuksen;
-    "Et sä uros ennen taida
-    Tulla aivan terveheksi,
-    Kun sä orjana oleksit
-    Kolme vuotta kokonansa,
-    Eli ellet Eurytolle
-    Heitä hintarahojasi."
-    Tauti kuritti kovasti
-    Herkulesta hankkimahan
-    Terveyttänsä takasi,
-    Waikka vielä vaikeammin.
-    Mnuan mainio Omphale,
-    Lydian leskikuninkaatar,
-    Tarjos' kuunetta tuhatta
-    Hopeeruplissa hänestä
-    Sekä sai nyt sankarimme
-    Orjaksensa ostamalla,
-    Mutta orjan hinta meni
-    Ensimältä Eurytolle,
-    Joka jätti hinnan heti
-    Poikansa perillisille,
-    Siitä syystä kun ne kurjat
-    Olivat nyt orpanoita.
-    Omphalelle ollessansa
-    Tuli uros terveheksi
-    Sekä kävi sieltä jaloin
-    Melskehissä melkosissa.
-    Kekropien vorokansa
-    Epheso'n on edustalta
-    Käväsi hän kopsimassa
-    Kurikallansa kumohon.
-    Yksi ylpeä Syleos
-    Wietti viinatarhohinsa
-    Matkamiehet muukalaiset
-    Tarhan työtä tekemähän,
-    Mutta maksoi matkamiehen
-    Päiväpalkan iltamassa
-    Miekallansa mutkimalla,
-    Tapparalla tappamalla.
-    Herkules hotasi häntä
-    Lapiolla lapaluuhan,
-    Niin että se nurin niskoin
-    Kuntsahti nyt kuoliaksi.
-    Kiskoi sitte sulin käsin
-    Wielä viinaturhastaki
-    Wiinamarjapuut ja pehkot
-    Jokahisen juuriltansa.
-    Mutta vielä oli muuan
-    Lytierses Lydiassa,
-    Joka vanha voro oli
-    Rosvojoukon johdattaja.
-    Sankarimme tappoi tämän
-    Johdattajan joukkonensa
-    Sekä viskoi vorot vielä
-    Kosken kovan kuohumahan.
-    Koska kuninkaatar keksi
-    Urohomme uljahaksi,
-    Otti hän sen orjan töiltä
-    Hovihinsa huviksensa.
-    Herkulespa herkesi nyt
-    Aivan akkojen varahan
-    Waimoväen vaattehissa
-    Wärttinätä vääntämähän.
-    Uros kertoi ketrulina
-    Naikkosille nauraville,
-    Missä hän on miilustanut
-    Koko elinkautenansa;
-    Kuinka hän on kukistanut
-    Metsän pedot pahimmatki,
-    Kuljetellut Kerberosta
-    Sekä Surmanki sitonut.
-    Mutta koska kolme vuotta
-    Oli mennynnä ohitse,
-    Heitti Herkules hitolle
-    Wärttinätä vääntämisen
-    Sekä otti Omphalelta
-    Taljatakkinsa takasi,
-    Heitettyänsä hänelle
-    Kultakorut kulmiltansa.
-    Jupiterin julma poika
-    Oli uljas uudellensa
-    Sekä lähti sotimahan,
-    Kostajana kulkemahan.
-
-
-
-
-Herkules uudellensa uro-töillä.
-
-
-    Paitsi monta muuta miestä,
-    Joita kohti kosto kävi,
-    Oli Laomedon ensin,
-    Josta jo on juteltuki.
-    Tämä Trojan rakentaja
-    Sekä kuuluisa kuningas
-    Antoi ensin veen emännän
-    Rakennella rantaselle
-    Kivimuurin mahottoman
-    Wihollistansa vasten,
-    Mutta jätti maksamatta
-    Wanhan veen emännän vaivat.
-    Waan se vanha veen emäntä
-    Laittoi meren mustan mörön
-    Trojan maalle marrimahan,
-    Kostajana konkimahan.
-    Meren mörkö musta murri,
-    Peto peivelin näköinen,
-    Saattoi suurta surkeutta
-    Joka jumalainen päivä.
-    Laomedon laittoi viimein
-    Ennustusta etsimähän
-    Tuolta Delphin temppelistä
-    Pyhän immen istuimelta.
-    Pyhä Pythia puheli
-    Tällä tavalla sanoen;
-    "Peto paha marri maalle
-    Muurin tekopalkan tautta;
-    Mutta menevi merehen
-    Toiste tulemattomaksi,
-    Jahka joku jalo neiti
-    Syöksetään sen syötäväksi."
-    Koska Laomedon kuuli,
-    Että peto pakeneisi
-    Trojan maalta marrimasta,
-    Jos se saisi jalon neien.
-    Kutsutti hän koko kansan
-    Tulemahan tuumimahan,
-    Mistä joku jalo neiti
-    Saataisihin pedon suuhun.
-    Kun ei kukana nyt muuten
-    Pannut lastansa pedolle,
-    Päätettihin viimein panna
-    Arpa-liput liikkehelle.
-    Joka jalon neien nimi
-    Pantiin pienelle lipulle,
-    Liput sitte lippahasen,
-    Waskisehen vakkasehen.
-    Muuan liikutti lipasta,
-    Waskikantta vaaputteli,
-    Jotta liput liikkuisivat
-    Arpavakan kannen alla.
-    Pikku poika otti sitte
-    Yhen lipun lippahasta,
-    Siinä seisoi "Hesione",
-    Kuninkahan kannis tytär.
-    Hesione heitettihin
-    Kalliohon kytkettynä
-    Meren mörön syötäväksi,
-    Waikka kuningas valitti.
-    Laomedon keksi laivan
-    Tällöin toki tulevaksi
-    Sekä siinä sankarimme,
-    Uljahimman urohista.
-    Tämä oli tulemassa,
-    Kotihinsa kulkemassa,
-    Neitokansan napinasta
-    Kultakannattimen kanssa.
-    Kuningas huuti huilotteli
-    Herkulestä hädässänsä
-    Tulemahan tytärtänsä
-    Pelastamahan pedolta.
-    Uros tappoi tämän pedon,
-    Päästi tytön pälkähästä
-    Siten kun on kerrottunna
-    Tuolla toisessa tarussa.
-    Mutta kun ei kuningas nyt
-    Heittänynnä Herkule'lle
-    Sotahepojaan hyviä
-    Waikka vannoen lupasit;
-    Lähti uros uhkaellen
-    Poies päästöpalkattansa,
-    Mutta tuli toisen kerran
-    Kostajana kauheana.
-    Sankaria seurasi nyt
-    Kuusi suurta sotapurtta
-    Sekä niissä sotioita,
-    Miehiä mitä paraita.
-    Näistä sotasankarista
-    Oli Telamon ovelin,
-    Jolle Hesione joutui
-    Tapeltua toveriksi.
-    Tultuansa Trojan maalle
-    Heitti Herkules vahiksi
-    Sotalaivojensa luokse
-    Oikleonin, oiva miehen;
-    Mutta Laomedon laittoi
-    Sinne suuren sotajoukon,
-    Joka sorti surkeasti
-    Wäkevätki vahtimiehet.
-    Kuninkahan kansa oli
-    Tulemassa jo takasi,
-    Mutta silloin syttyi sota,
-    Kiihtyi kauhea kahakka.
-    Sankarimme sotaväki
-    Kierti kuninkahan kansan
-    Sekä tappoi tanterelle
-    Joka miehen myttyrähän;
-    Kävi kohti kaupunkia,
-    Murti Trojan muurin rikki,
-    Mutta Telamonpa meni
-    Ensi miesnä muurin yli.
-    Toki toisena urosna
-    Juoksi Herkules jälestä,
-    Mutta alkoi ajatella
-    Kumppania kadehtien;
-    "Nyt mä neän ensikerran
-    Jälemmäksi jääneheni,
-    Mutta mull' on vielä miekka
-    Sekä kostava kurikka."
-    Sitä siinä ajatellen
-    Tempasi hän tupestansa
-    Murhamiekan hirvittävän
-    Tappaaksensa Telamonin;
-    Mutta koska tämä keksi,
-    Että uros uhkaeli,
-    Alkoi hän nyt ahkerasti
-    Koota kiviä kadulta.
-    Koska Herkules havaitsi
-    Hänen kiviä kokoovan,
-    Kysäsi hän kummeksien;
-    "Mitä sinä siinä laait?"
-    Silloin sanovi Telamon
-    Tällä tavoin taitavasti;
-    "Uutta uhri-alttaria
-    Sulle voiton sankarille."
-    Koska Herkules havaitsi,
-    Että Telamon ei tahdo
-    Wiedä voittoa häneltä,
-    Lauhtuvi hän lempeäksi.
-    Sittämöiten sotivat he
-    Wieretysten veljeksinä
-    Sekä saivat valtahansa
-    Kuninkahan kansoinensa.
-    Kuninkahan poika-parvi
-    Kaatui tässä tappelussa,
-    Paitsi Podarkes niminen,
-    Joka joutui Herkule'lle.
-    Pedosta pelastamansa
-    Kuninkahan kuulun tytön
-    Hesionen heitti uros
-    Telamonin toveriksi.
-    Tyttö heitti Herkule'lle
-    Kultakorut kaulaltansa
-    Weljensä vapahtimeksi,
-    Podarke'n pelastimeksi.
-    Priamos pantihin pojalle
-    Siitä syystä nyt nimeksi,
-    Jolta sitä joka kansa
-    Kutsui Trojan kuninkaana.
-    Siten loppui Laomedon,
-    Walapattoinen pakana,
-    Waikka kerran kerskaellen
-    Herkulesta herjaeli.
-    Sillä lailla liehuttua
-    Lähti uros laivoinensa
-    Meren vettä viilemähän,
-    Kotihinsa kulkemahan.
-    Mutta meri meuruaapi
-    Junon käskystä kovasti,
-    Kunnes Jupiter jumala
-    Käänti kaikki tuulen kourat.
-    Wiho viimein päästyänsä
-    Kreikan maalle mahtavalle
-    Laittoi uros Olympian,
-    Kuulun kilvoittelo paikan.
-    Isä, Jupiter jumala,
-    Tuli tänne taivahasta
-    Poikinensa painisille,
-    Kera Herkule'n kisahan.
-    Kun ei Jupiter jumala
-    Piisannuuna pojallensa,
-    Kiitteli hän Herkuleksen
-    Jumalallista jaloutta.
-    Waan ei Herkules herennyt
-    Olemaan Olympiassa,
-    Mutta meni kostamahan
-    Pykos saaren Peleystä,
-    Joka muinoin hääti häntä
-    Poies puhdistamatoinna,
-    Waikka kohta katuvaisna
-    Murhatyönsä tehtyänsä.
-    Herkulespa hävitti nyt
-    Kuninkahan kaupunginki
-    Sekä häntäki hotasi
-    Kostavalla kourallansa.
-    Tappoi sitte tappelussa
-    Peleyksen poika-parven,
-    Josta hälle oisi ollut
-    Kymmenkunta kostajia.
-    Mutta vielä oli muuan,
-    Jota kohti kosto kävi,
-    Nimituten Hippokoon,
-    Spartan kaupungin kuningas.
-    Herkules ol' hänelleki
-    Wielä siitä vihoissansa,
-    Kun se kanssa hääti häntä
-    Poies puhdistamatoinna.
-    Pylosta palattuansa
-    Hankki uros uudellensa
-    Hyvin suuren sotajonkon
-    Tätä vihollista vasten.
-    Hippokoon keksi kohta
-    Sankarimme sotajoukon
-    Sekä tuli tappeluhun
-    Suuren sotaväen kanssa.
-    Herkuleksen kumppalista
-    Kaatui kuningas Kepheos
-    Koko kaksikymmenisen
-    Poikaparvensa keralla;
-    Mutta kostajan kurikka
-    Teki tällöinki tuhoa,
-    Sillä Hippokoon kaatui
-    Koko poika-parvinensa.
-    Sitten oli sota vielä
-    Kahta mointa kauheampi,
-    Siinä soturit sotivat
-    Wiimeiseltä vimmatuina.
-    Tässä kahakassa kaatui --
-    Paitsi monta muuta miestä --
-    Sankarimme soturista
-    Wielä veljensä Iphikles.
-    Mutta Herkulespa mätki
-    Kurikalla kauhealla
-    Wiholliset viimeiseltä
-    Joka kynnen kyntsällensä;
-    Woitti sitte valtahansa
-    Koko Spartan kaupunginki,
-    Jonka hän nyt heti jätti
-    Tyndareykselle takasi.
-    Tällä tavoin tuli tämä
-    Wielä valta-istuimelle,
-    Jolta hänet Hippokoon
-    Oli syyttä syöstänynnä.
-
-
-
-
-Herkules ja Deianira.
-
-
-    Monta muuta uro-työtä
-    Tehtyänsä tuli uros
-    Esinnä Etoliahan
-    Kalydonin kaupunkihin.
-    Oineys oli Kalydonin
-    Kanpungissa kuninkaana;
-    Deianira taase tämän
-    Kuninkahan kuulu tytär.
-    Tämä tyttö, kaunis kukka,
-    Kärsi sitä surkeutta,
-    Että hällä oli eräs
-    Kumman kaltainen kosija.
-    Deianira eli ensin
-    Pleyronin kaupnngissa,
-    Jossa oli oppihuone
-    Knninkaiden tyttärille.
-    Täällä alkoi Akeloos,
-    Wanhin virran haltioista,
-    Kolmellaisna kosijana
-    Tätä tytärtä kosia.
-    Deianira kulki kerran
-    Kaunokumppaliinsa kanssa
-    Puolipäivän paistaessa
-    Tyynen virran vierymätä.
-    Koska Akeloos keksi
-    Kaunokaisen kulkevaisen
-    Syttyi hänen sydämensä
-    Rakkaudesta rähinästä;
-    Mutta kun hän kumminki jo
-    Oli ihan ikivanha,
-    Alkoi hän nyt aprikoida,
-    Tokko tyttö tulis' hälle,
-    Jos hän vanhana vatuisna
-    Koitteleisiki kosia,
-    Waikka kohta hänki kuului
-    Jumalien joukkiohon.
-    Siitä syystä sukeusiin hän
-    Walkoiseksi vasikaksi
-    Sekä käydä keikutteli
-    Tyttöparven tienoille.
-    Koska neitoset näkivät
-    Wailan valkosen vasikan,
-    Joka heille hyvillänsä
-    Ystävänä ynähteli;
-    Kahittivat ne nyt kaikki
-    Juoksemalla joutuisasti
-    Sitä silitteleämähän
-    Tahi taputtelemahan.
-    Deianira sanoi silloin
-    Mullin kaulassa kamuten;
-    "Woi! jos minä saisin sinun
-    Ihanaisen itselleni."
-    Mutta mullipa mölähti
-    Siihen selvillä sanoilla;
-    "Kyllä sinä saatkin minun,
-    Jahka minä saanen sinun."
-    Siitä neiet säikähtivät
-    Sekä pötkivät pakohan
-    Tätä heti tätillensä
-    Kummastellen kertomahan.
-    Mutta Akeloos muuttui
-    Härän haamusta takasi,
-    Loihe lohikäärmeheksi,
-    Sinisuomu-selkäiseksi;
-    Tuli sitte toisen kerran
-    Deianiran tienoille
-    Suomuisena sulhaisena,
-    Wiekkahana vonkurana.
-    Deianira näki toki
-    Sen jo pitkän matkan päähän
-    Sekä arvaten asian
-    Pötki paikalla pakohon.
-    Eikä jäänyt ensinkänä
-    Koko oppikaupunkihin,
-    Mutta pyrki heti poies
-    Kalydonin kaupunkihin.
-    Akeloos arvasi nyt,
-    Minne tyttö oli mennyt,
-    Sillä hän ei nähnyt sitä
-    Muiden neitien muassa.
-    Madon haamnn heitettyä
-    Arvelee Akeloos,
-    Mimmoisena hän menisi
-    Kolmannesti kosimahan.
-    Meni ruoja viho viimein
-    Muuten miehen muotoisena
-    Mutta hällä oli härän
-    Paksu pää ja suuret sarvet.
-    Kun se sulho poika kulki
-    Kalydonin kaupungissa,
-    Niinpä koko kansakunta
-    Piti häntä perkeleenä.
-    Kaikki vahit karkasivat
-    Porttiin pielistä pakohon,
-    Kun ne keksi kummitoksen
-    Heitä kohti kahittavan.
-    Tällä tavoin tuli tämä
-    Kenenkänä kieltämättä
-    Kuninkaalle kertomahan,
-    Mikä hän ol' miehiänsä.
-    Waikka kuningas nyt kuuli,
-    Että sarvipäinen sulho
-    Oli muuan muinoisesta
-    Jumalien joukkiosta;
-    Ei hän ensin ajatelet
-    Panna tälle tytärtänsä,
-    Sillä tämä sulho näytti
-    Pahulaista pahemmalta;
-    Mutta pelkopa pakotti
-    Oineystä olemahan
-    Kosijalle kohtelias
-    Tässä tilaisuudessansa.
-    Akeloos ajatteli
-    Sekä luuli jo lujasti,
-    Ett'ei sitä sankaria
-    Tule tämän ilman alta,
-    Joka tällöin taisi tulla
-    Hälle hangoitteliaksi;
-    Mutta hänen miettiessä
-    Tuli Herkules hovihin.
-    Sankarimme oli saanut
-    Kerran kuulla kiitettävän
-    Tämän kuninkahan tytön
-    Ihmeellistä ihanuutta.
-    Kun ei hällä kuitenkana
-    Ollut muuta morsianta
-    Sittämöiten kun Megara
-    Jäi Jolan toveriksi;
-    Alkoi hän jo ajatella,
-    Että hän nyt ehkä saisi
-    Tästä kuulusta tytöstä
-    Deianirasta toverin.
-    Hänp' on otti olallensa
-    Nemean jalopeuran nahan,
-    Nuoliviinen niskoillensa,
-    Jousen jäykän kynkkähänsä;
-    Koppoi vielä kourahansa
-    Kuparisen kurikkansa
-    Sekä lähti semmoisena
-    Koreata kosimahan;
-    Sillä hällä oli siitä
-    Ennakolta entehensä,
-    Ett'ei mointa morsianta
-    Saada aivan sulin käsin.
-    Koska Akeloos keksi
-    Sotasankarin tulevan,
-    Puisteli hän härän päätä,
-    Härän hammasta hiasi;
-    Sillä hälle syttyi heti
-    Musta ave aivohonsa,
-    Että tämäkin tulee
-    Kaunokaista kosimahan.
-    Akeloos arvasiki
-    Seikan aivan säntillensä,
-    Sillä sankari kysäsi
-    Kuningasta kumartaen;
-    "Heitätkö sä Herkule'lle
-    Deianiran tyttäresi
-    Poleseksi puolisoksi,
-    Kainaloiseksi kanaksi?"
-    Oineys rukka oli silloin
-    Sanan suuhun saamatoinna,
-    Sillä sarvipäisen silmät
-    Katselivat karsahasti;
-    Mutta kun hän katselee
-    Sankarin sota-aseita,
-    Näytti nuija sekä nuolet
-    Kostavaisilta koneilta.
-    Jos hän lapsensa lupaisi
-    Herkule'lle herttaiseksi
-    Oisi Akeloos ollut
-    Hälle siitä suutuksissa;
-    Tahi jos hän taas sen jätti
-    Akeloon armahaksi,
-    Oisi Herkule'lla ollut
-    Kovin kostava kurikka;
-    Jos hän käski kumpaisenki
-    Morsiametta menemähän,
-    Oisi kumpiki kosija
-    Koitununna kostajaksi.
-    Tässä tarkassa tilassa,
-    Asemassa ahtahassa,
-    Täytyi hänen siis sanoa
-    Kosteiden korvin kuullen;
-    "Teit' on kaksi kosijata,
-    Kaksi uljasta urosta,
-    Mutta mull' on yksi tytär,
-    Ainokainen annettava;
-    Kumpi teist' on ovelampi,
-    Painin-lyönnissä parempi,
-    Sep' on sulho saakohonki
-    Deianiran toveriksi."
-    Kumpainenki kosijoista
-    Tyytyi tähän tuomiohon,
-    Siinä sarvipääkin sulho
-    Toivoi toki voittavansa.
-    Kuningas ja kuninkaatar
-    Toivat tällöin tyttärensä
-    Katsomahan kosijoiden
-    Kaksin-kimppu kahakkata.
-    Koska tämä neiti nuori,
-    Impi ihmehen ihana,
-    Deianira näki näiden
-    Sulhaistensa silmäykset;
-    Kajahtivat kasvot ensin
-    Liki lumivalkoisiksi,
-    Mutta muuttuivat jo heti
-    Ruusunkukan kaltaisiksi;
-    Siinä tämä tyttö parka
-    Säikähti nyt sarvipäätä,
-    Mutta katsoi mielellänsä
-    Herkulesta hempeätä.
-    Nämä immen ihanaisen
-    Punaposket purppuraiset
-    Kehoittivat kosijoita
-    Panemahan parastansa.
-    Herkules jo heilutteli
-    Kurikkata kauheata,
-    Jousen jänsi järähteli,
-    Nuolet kiiti nopeasti;
-    Mutta sarvipäisen sulhon
-    Niska kesti nuijaroia
-    Eikä nuoletkaan nopeat
-    Pystyneet härän päähän.
-    Akeloos alkoi silloin
-    Sarvillansa survimalla
-    Saada sankarin sivuhin
-    Kuolettavia koloja.
-    Tällöin tuli tappelusta
-    Soturien sylipaini,
-    Jok' ei ollut lasten leikki,
-    Poikasien painin-lyönti.
-    Kumpainenki koki toista
-    Käsivarsin varnistella
-    Tahi paiskata pahasti
-    Jalkakammilla kumohon.
-    Hiki juoksi jo jokina
-    Pitkin kinttuja pirisi
-    Painin-heittäjien päistä,
-    Jäsenistä jäntevistä.
-    Kumpainenki kahistaja
-    Ähki, puhki, älähteli,
-    Niin kun pahan pieksettävät
-    Tauvin kourissa kovissa.
-    Wiho viimein voitti toki
-    Jupiterin jalo poika
-    Sekä paiskata päräytti
-    Sarvipäisen pitkällensä.
-    Tämä muodostui nyt muuksi,
-    Loihe lohikäärmeheksi,
-    Mutta Herkulespa muisti
-    Lohikäärmehen lumoja,
-    Sekä oli sulin käsin
-    Kuristaa sen kuoliaksi,
-    Ellei tämä ennättänyt
-    Taase muuksi muotostua.
-    Akeloos ahdistettu
-    Muuttui mustaksi häräksi,
-    Jolla oli suuret sarvet
-    Sekä sangen suuret silmät;
-    Mutta Herkules havaitsi,
-    Mistä musta mulli marri,
-    Sekä tarttui tanakasti
-    Sonnin sotakeihäsehen,
-    Josta kerran kiepsahutti
-    Hangoittelevaisen härän
-    Pitkin sotapenkerettä
-    Kolmin kerroin kivikkohon.
-    Sankarille jäi se sarvi
-    Katkenneena kourahansa,
-    Josta mullin muljasilmän
-    Pyörähytti pyllyllensä.
-    Tällöin täytyi Akeloo'n
-    Tunnustaa jo tapanneensa
-    Sekä armoa anoa
-    Herkulelta hädässänsä;
-    Sillä hän ei sarvipuolla
-    Sinä ilmoisna ikänä
-    Tainnut tulla ennallensa
-    Härän haamusta takasi.
-    Silloin sanoi sankarimme,
-    Wirkki voiton-ruhtinaana;
-    "Lupaatko sinä lujasti,
-    Wahvistatko valallasi,
-    Ettet ilmoisna ikänä,
-    Kuuna kullan valkeana,
-    Minun mieltäni pahoita
-    Ilveilläsi ilkehillä?"
-    Akeloos sanoi siihen,
-    Härän huulilla vokelti;
-    "Minä lupoan lujasti
-    Walallani vahvistaen,
-    Etten ilmoisna ikänä,
-    Kuuna kullan valkeana,
-    Sinun mieltäsi pahoita
-    Ilmeilläni ilkehillä.
-    Minä annan mielelläni
-    Morsiamen mennä sulle,
-    Mutta anna sinä mulle
-    Suuri sarveni takasi!"
-    Uros kiusasi uhalla
-    Sarvipäistä sulhaismiestä
-    Tällä tavoin taitavasti
-    Hänelle nyt haastamalla;
-    "Kyllä sinä muuten saisit
-    Suuren sarvesi takasi,
-    Mutta mitäs minä pidän
-    Wasta voiton-merkkinäni?"
-    Akeloos sanoi siihen,
-    Lausui tuohon tuolla lailla;
-    "Minä annan voiton-merkin
-    Wielä paljoa paremman;
-    Sillä kuin mä kerran kävin
-    Kreikan kuninkahan luona,
-    Antoi muine Amalthea,
-    Kuninkahan kaunis tytär,
-    Hyvin suuren summattoman
-    yltäkylläisyyden sarven,
-    Jok' on aina täpö täynnä
-    Hedelmiä hyvimpiä;
-    Minä jätän sen nyt sulle
-    Makeine marjoinensa,
-    Syöös siitä sen ikäsi,
-    Milloin mielesi tekevi;
-    Mutta jos sä jätät mulle
-    Sarven sarvesta takasi,
-    Niin mä kiitän siitä sua
-    Tuonelaanki tultuamme."
-    Uros täytti tällöin toki
-    Akeloo'n anomuksen,
-    Jahka tämä jätti hälle
-    Yltäkylläisyyden sarven.
-    Akeloos alkoi sitte
-    Mennä poies matkohinsa,
-    Mutta Herkulespa meni
-    Deianiran teivintähän.
-    Kohta juoksi joka kynsi,
-    Piiat, pojat, pienet, suuret,
-    Koko kuninkaan hovissa
-    Heille häitä häärimässä.
-    Siitä pidot pidettihin,
-    Wihkiäiset vietettihin,
-    Wanhat otellen olutta,
-    Nuoret taase tanssimalla.
-    Siten sai nyt sankarimme
-    Deianiran toveriksi,
-    Mutta oli vielä muuten
-    Hyvin huikentelevainen;
-    Mellasteli melskehissä,
-    Käyskenteli kähäköissä
-    Yhtähyvin yhtenänsä
-    Totutulla tavallansa.
-    Armahansa asui vielä
-    Kauvan koti-talossansa
-    Pikkusine poikinensa,
-    Kera Hyllus hedelmänsä.
-    Uros uurti tänne toki
-    Rauhan rakkahan ajoilla
-    Herttaistansa, Hyllustansa,
-    Lämpimästi lempimähän.
-    Mutta melkosesta kerran
-    Tuprakasta tultuansa
-    Ihan yltä-ympäritse
-    Wihollistensa verissä,
-    Pani uros passar'pojan
-    Pesumaljan pitäjäksi
-    Saadaksensa somemmasti
-    Wettä kaulan kammaskalle.
-    Passar'poika parka piti
-    Pesuvatia vapisten
-    Sekä sattui kaatamahan
-    Siitä sankarin jalalle.
-    Uros piti poika paran
-    Heti huolimattomana
-    Sekä sormipaukullansa
-    Pojan otsahan pamautti.
-    Tuosta poika pykertyvi
-    Pyörtyneenä pyllyllensä,
-    Pesukuppi kumollensa,
-    Wesilampi lattialle.
-    Deianirakin tulevi
-    Kammarista kahittavi
-    Katsomahan, kuulemahan,
-    Mitä täällä telmetähän.
-    Passar'poika pötköttävi
-    Aivan henki hieverinä
-    Lattialla lammikossa,
-    Kupin kumotun kupeella.
-    Wiho viimein kuuluvi nyt
-    Kerran kurkusta kurahus,
-    Mutta siten muuttuikin
-    Poika potkimattomaksi.
-    Kuningas ei kuitenkana
-    Sattununna saapuille,
-    Niin että hän oisi nähnyt
-    Passar'poikansa pulakan.
-    Uros kertoi kohta kaikki
-    Deianiralle todella,
-    Miten passar'poika hälle
-    Pesu-kuppia piteli,
-    Sekä mitenkä hän sitä
-    Kynnellänsä kopsahutti,
-    Kun se katsomattomana
-    Kaatoi hänen kengillensä.
-    Deianira alkoi toki
-    Puolisollensa puhua;
-    "Paetkaamme poikinemme
-    Koko isäni kotoa;
-    Sillä koska ukko kerran
-    Saapi tiedä tappaneisi
-    Hovipoikansa parahan,
-    Niin se siitä närkästyvi.
-    Kenpä tiesi tarkoillensa,
-    Tahi kenpä taisi taata,
-    Tokko sinäkänä taidat
-    Ihan ilman suuttumatta
-    Kuulla isän iankaiken
-    Passaristansa puhuvan
-    Eli syyttävän sinua
-    Tahallasi tappaneisi."
-    Tämä neuvopa näytti nyt
-    Herkuleestakin hyvältä,
-    Sillä mitenkäs hän muuten
-    Pääsi tästä pulakasta.
-    Herkule'lla oli Hyllus,
-    Pieni poika pullukkansa,
-    Sekä kaunis kultaisensa
-    Deianira toverina,
-    Kun hän lähti kulkemahan
-    Kalydonin kaupungista
-    Keyks kuninkahan luokse,
-    Tuonne Traki'n kanpunkihin.
-
-
-
-
-Herkules ja Nessus.
-
-
-    Pakolaiset pääsivät jo
-    Evenos virran vierymälle,
-    Josta heidän piti päästä
-    Wielä virran ylitsekin.
-    Mutta täällä oli muuan,
-    Joka kantoi kulkevia
-    Wirran yli vikkelästi
-    Pienen kanto-palkan eistä.
-    Tämä kantaja katala,
-    Kummallainan kulettaja,
-    Oli häijy ihmis-hepo,
-    Nessus mainiten nimeltä.
-    Nessus oli nivuisihin
-    Asti aivan miehen moinen,
-    Mutta muuten alapuolin
-    Häijy hännäkäs hevoinen.
-    Herkules ei itse huoli
-    Kaalaajata kantamahan,
-    Sillä hän ja Hyllus pääsi
-    Hyvin hänen avuttansa,
-    Mutta maksoi yhtähyvin
-    Kantopalkan kaunihisti,
-    Että Nessus näppärästi
-    Kantais' kultaista urohon.
-    Herkule'lla oli Hyllus,
-    Käsivarrella kökötti,
-    Joen poikki polkatessa,
-    Avojaloin astuessa.
-    Nessus otti ovelasti,
-    Keppelästi keikahutti
-    Deianiran kynkällensä
-    Niin kun piijun pikkuruisen;
-    Kävi sitte källeröitti,
-    Wirran vettä viipotteli,
-    Kaunihine kuorminensa,
-    Poikki joen päästäksensä;
-    Mutta ihmehen ihanan
-    Kannettavan kauneuspa
-    Wimmasikin viemämiehen
-    Suloisella suosiolla.
-    Kaalattuansa keselle
-    Wirran vettä vieryvätä
-    Alkoi Nessus näpillänsä
-    Helmuksissa haamuilla.
-    Deianira huuti heti
-    Hädässänsä Herkulesta,
-    Joka Hyllusta hyväillen
-    Oli pääsnyt mäen päälle.
-    Uros kääntyi katsomahan,
-    Miksi kultaisensa kirkui,
-    Sekä näki, mitä Nessus
-    Oli tälle tekemässä.
-    Otti silloin olaltansa
-    Nuoliviinestä vasaman,
-    Jonka juonelle asetti,
-    Jousellensa johdatteli.
-    Nessus nousua tekevi
-    Kaunihine kuorminensa
-    Wirran veistä vieryvästä
-    Rantaiselle santaiselle.
-    Mutta myrkytetty nuoli
-    Lenti silloin jo siristen
-    Wäkivallan tekiähän,
-    Selän kautta sydämehen.
-    Deianira pääsi poies
-    Kumman kantajan käsistä
-    Sekä lähti luistamahan
-    Heti luokse herttaisensa.
-    Herkules havaitsi hänen
-    Pääsnehen jo pälkähästä,
-    Waan ei tällöin vielä tullut
-    Nessusta nutistamahan;
-    Sillä kun hän katsahtaa,
-    Missä Hyllus mellastaa,
-    Niin ei poikasta näkynyt
-    Koko sillä seutualla.
-    Herkules ei voinut häntä
-    Pitää silloin sylissänsä,
-    Kun hän jousta jännitteli
-    Sekä ampui ankarasti.
-    Mutta poika päästyänsä
-    Oman valtansa varahan
-    Piristikin pajukkohon
-    Pitkin nurmi penkerettä.
-    Keksittyänsä kultaisensa
-    Pääsnehen jo pälkähästä
-    Etsi Herkules nyt ensin
-    Poikastansa pajukosta.
-    Mutta sepä maksoi vielä
-    Kerran hälle kaunihisti,
-    Että hän ei ensin mennyt
-    Nessusta nutistamahan;
-    Sillä tämä turkanenpa
-    Ajatteli aivossansa
-    Wielä henki-heitoillaanki
-    Kostoa jo kauheata.
-    Deianira tahtoi juosta
-    Pälkähästä päästyänsä
-    Luokse aino armahansa,
-    Herkuleksen herttaisensa;
-    Mutta Nessus virkkoi vielä
-    Kamalalla kielellänsä;
-    "Oi sä ihmehen ihana!
-    Kuules vielä kuolevaista!
-    Minä kadun katkerasti
-    Riettahasti rikkoneeni,
-    Siinä kuin mä kurjamainen
-    Kovin kiusasin sinua,
-    Jotta sinun silloin täytyi
-    Pahoin parkua käsissä,
-    Kuin et mua kuitenkana
-    Woinna muuten vastustella;
-    Waan jos huolit hyvän neuvon
-    Kaunokainen korvihisi,
-    Muistelet sä maailmassa
-    Hyvin mielin minuaki.
-    Katsos kuinka kauheasti
-    Weri virtana valuvi
-    Sydämeni sopukoista
-    Hienon hietikon hyviksi;
-    Mutta minä tunnen toki,
-    Etten tätä kauvan kestä,
-    Sillä voimani verenä
-    Nuolen nenästä valuvi.
-    Jos sä sitte, kuin mä kuolen,
-    Kuin ei veri vuodakana,
-    Kokoat ne kokkarehet,
-    Wiho viimeiset pisarat,
-    Jotka silloin jähmettyvät
-    Haavan suulle hyytyneinä,
-    On se hyytynyt hytelmä
-    Sulle tarkka taika-voide;
-    Mutta pidä pimennossa,
-    Päivän paistamattomassa,
-    Tahi kaukana tulesta,
-    Helteestä, hiiloksesta.
-    Jospa sinä jolloin kulloin
-    Kenenkänä keksimättä
-    Pyyhit puolisosi paidan
-    Tällä taika voitehella;
-    Ei se elinkautenansa
-    Huoli muita herttaiseksi,
-    Kuni sinun kultaisensa,
-    Ainokaisen armahansa."
-    Saatuansa sanotuksi
-    Kielin kavalat sanansa
-    Kaatui Nessus nenällensä
-    Hengetöinnä hietikolle.
-    Deianira näki miten
-    Weri hyytyi hytelmäksi,
-    Sekä alkoi aprikoia,
-    Mitä Nessus muka neuvoi.
-    Hän ei luullut hertaisensa
-    Rakkautta rauenneeksi,
-    Mutta kuitenki keräsi
-    Weren tilkat vakkaseensa.
-    Nousi sitte nopeasti
-    Wirran viereltä mäelle
-    Katsomahan kadonneita
-    Hyllusta ja Herkulesta,
-    Jotka juuri joutuisasti,
-    Käsitysten kaunihisti,
-    Tulla tepottelivat jo
-    Pajukosta palanneina.
-    Maita, soita maleksien
-    Kumppaliensa keralla
-    Pääsi uros tiensä päähän
-    Keyks kuninkaan hovihin.
-
-
-
-
-Herkuleen viimeiset retket.
-
-
-    I.
-
-    Herkulesta hakartavi,
-    Että Eurytos ol' jäänyt
-    Häntä herjaeltuansa
-    Kokonansa kostamatta.
-    Eurytos ei esinnäkin
-    Heittänynnä Herkule'lle
-    Iolea ihanata
-    Kainaloiseksi kanaksi;
-    Waikka kohta uros voitti
-    Jousikiistassa kovassa,
-    Jonka ehdon isä itse
-    Pani kosioiden päälle;
-    Sekä sitte syyttömästi
-    Sanoi tätä sankaria
-    Raavahien ryöstäjäksi,
-    Warastavaksi voroksi,
-    Josta Herkuleski juuri
-    Waikka kohta vahingossa
-    Tappoi yhen ystävänsä
-    Iphito'n, Iolen veljen.
-    Tämän murha-työnsä tautta
-    Täytyi uljahan uroomme
-    Kumarrella kuninkaita
-    Sekä olla orjanaki.
-    Kaikki nämä kärsimykset,
-    Nämä pahat parsaukset,
-    Waati kostoa kovoa,
-    Hävitystä hirveätä.
-    Kohta kului kuusi vuotta
-    Sekä vuotta seitsemänki
-    Herkulelta harmissansa
-    Keyks kuninkaan hovissa.
-    Hyllus kasvoi kaunihiksi
-    Werevine veikkoinensa
-    Sekä sai jo sisarenki
-    Makarian mainittavan.
-    Saatuansa värvätyksi,
-    Hankituksi, haalituksi,
-    Hyvin suuren sotajoukon,
-    Poikaparven, parahimman,
-    Heitti uros herttaisensa
-    Lapsinensa laulamahan
-    Sekä lähti sotimahan
-    Eurytosta etsimähän.
-    Tämä kopea kuningas
-    Euboeassa elävä
-    Oli vielä Oikalian
-    Kaupungissa kaunihissa
-    Kolmen poikansa keralla
-    Kanssa kaiken perehensä
-    Hovissansa hohtavassa,
-    Kivilinnassa komeessa.
-    Onni oli uroholla
-    Matkassansa metelissä,
-    Sillä poikaparvi purki
-    Kivilinnan kokonansa;
-    Mutta itse mötki uros
-    Kurikalla kauhealla
-    Kuninkahan kuoliaksi,
-    Pojat pitkin penkereitä.
-    Tuli poltti tuprakassa
-    Koko kaupungin poroksi
-    Joka nurkan nuuskimalla,
-    Joka hökkelön hakien.
-    Impi ihana Iole,
-    Jonka tautta tapeltiinki,
-    Oli vielä kumman kaunis,
-    Kypsimmällänsä kukoisti.
-    Herkules sai haltuhunsa
-    Tämän ihanan Iolen
-    Sekä saalihitki suuret,
-    Kullat kaikki kaupungista.
-
-
-    II.
-
-    Deianira itki illat
-    Huolissansa huokaellen,
-    Kun ei kuulu kultaistansa,
-    Herkulesta hertaistansa.
-    Mutta viho viimein kaikui
-    Koko kuninkahan hovi
-    Ilo-äänestä isosta,
-    Riemuhuudon huminasta.
-    Läähättäen lenti muuan
-    Sanansaattaja salihin,
-    Joka itkiän iloksi
-    Kertoi kielellä kepeellä;
-    "Riemuitse nyt ruhtinaatar!
-    Pyyhi poskilta pisarat!
-    Sillä sinun puolisosi
-    Elää vielä vammatoinna
-    Sekä ompi onnellisna
-    Tulemassa jo takasi,
-    Mutta laativi lavoa,
-    Poltto-uhrin perustata."
-    Likas lähettilähänsä
-    Kuuluttavi kansalleki
-    Tuolla nurmi tanterella
-    Woiton suurta sanomata;
-    Waan hän itse viipyvi nyt,
-    Niin kun mie jo mainitsinki,
-    Kenäumin niemekkeellä,
-    Euboean nenäkkeellä,
-    Uhri-lavan laainnassa,
-    Rankoja rovitsemassa,
-    Jotta Jupiter ei jäisi
-    Kokonansa kiittämättä.
-    Likas lähettiläs tuli
-    Kohta kanssa kartanohon
-    Sekä hänen seurassansa
-    Sotavangit suruisina.
-    "Terve! terve! ruhtinaatar!
-    Sankarimme aino armas!"
-    Lausui lähettiläs heti
-    Deianiran nähtyänsä:
-    "Eipä onnen ohjeliat
-    Tuolla Tuonelan tuvassa
-    Kuuna kullan valkeana
-    Rakastele rikoksia.
-    Sankarimme sota tuli
-    Syistä sangen synkeistä,
-    Senpä tautta seurasiki
-    Häntä siunaus sodassa.
-    Nyt ne kerskailiat kaikki
-    Korskeine kielinensä
-    Ovat mennynnä Manalle
-    Pitkin sota-penkereitä;
-    Waan kuitenki kaikitenki
-    Sanottaa nyt sankarimme
-    Minun suullani sinulle,
-    Rakastettu ruhtinaatar;
-    Säästä sinä säälimällä
-    Sydämellä suopeasti
-    Näitä tänne tuomiamme
-    Wankia ja vanhuksia,
-    Jotka ovat Oikalian
-    Kaupungista kadonneesta,
-    Mutta jotka minä jätän
-    Sotasaalisna sinulle;
-    Paitsi muita parkasia,
-    Poikasia, piikasia,
-    Säästä tätä siveätä,
-    Nuorta neittä, onnetointa,
-    Joka juuri jalkohisi
-    Lattialle lankeaa
-    Armostasi avarasta
-    Laupiutta löytämähän."
-    Deianira tähystävi
-    Säälivillä silmillänsä
-    Nuorta neittä kaunokaista,
-    Impyettä ihanaista.
-    Nostaa nyt nuoren neien
-    Ylös niin kun ystävänsä
-    Tällä tavoin surkutellen
-    Lauhkealla lausehella;
-    "Niin on niin nyt neitoseni!
-    Ynnä tekin ystäväni!
-    Se on sangen surullista,
-    Minuaki murtavaista,
-    Kuin mä neän, kuinka juuri
-    Jalot neiet, naimattomat,
-    Ollen orjien osalla
-    Saavat kärsiä kovuutta,
-    Tahi kuinka kunnottomat
-    Wanhuksetki vangituina
-    Lasten lastensa keralla
-    Muilla mailla maleksivat.
-    Zeys! taivahan takoja,
-    Kaiken luonnon kolkuttaja,
-    Ellös koskana kurita
-    Sukuani sillä lailla!
-    Mutta kukas sinä kurja
-    Impi ihanainen olet?
-    Eli lienet joku jalo
-    Naittamatoin neiti parka?
-    Sinäpä sen Likas saatat
-    Selittääki säntillensä,
-    Kenen tämä neiti nuori,
-    Impi ihanainen onpi!"
-    "Mistäpä sen minä tiennen?"
-    Sanoi Likas liukkahasti,
-    Mutta vähän viivyttyvä
-    Pitkitti hän puhettansa;
-    "Kyllä se ei kuitenkana
-    Mahda olla Oikalian
-    Huonnoimmista huonehista,
-    Pahimmista perehistä."
-    Koska impi parka itse
-    Huokaeli hiiskumatta,
-    Niin ei ruhtinaatar raahi
-    Tarkemmasti tutkaella,
-    Mutta vietti viipymättä
-    Likas lähettilähällä
-    Tämän immen ihanaisen
-    Kaunihisen kammarihin.
-    Koska Likas lähettiläs
-    Meni tätä tekemähän,
-    Tuli sanan saattajoista
-    Ensin tullut toisen kerran
-    Hiljallensa hiipetellen
-    Deianiran tienoille
-    Sekä sopotti supalta,
-    Muka muiden kuulematta;
-    "Älä rakas ruhtinaatar
-    Usko tuota toista miestä!
-    Sillä se ei sano sulle
-    Totta tässä asiassa.
-    Minä kuulin korvillani,
-    Kun se itse kuulutteli
-    Tuolla keskellä ketoa
-    Korvin kuullen kymmenien,
-    Että Herkules hävitti
-    Oikalian kaupungin ja
-    Kuninkahan kivilinnan
-    Tämän nuoren neien tautta,
-    Joka onki Oikalian
-    Kuninkahan kuulu tytär,
-    Itse ihana Iole,
-    Ennen kilpa kosittava.
-    Herkuleskin oli ollut
-    Kerran tällä kosiana,
-    Mutta morsiamen isä
-    Eurytos ol' estellynnä.
-    Puheen-parsikin puhuvi,
-    Sanan-laskukin sanovi;
-    '_Wanha rakkaus ei ruostu
-    Kuuna kullan valkeana_.'
-    Havaitsethan siitä hyvin,
-    Miksi puolisosi meni
-    Tätä neittä naimatointa
-    Orjaksensa ottamahan;
-    Pidä vaan kun pivossasi,
-    Että Herkules ei heitä
-    Iolea ihanata
-    Aivan orjien osalle."
-    Tämän tuhman tarun tautta
-    Pisti pahan-luulon piikki
-    Deianiran rinnan rikki
-    Niin kun neulan nenäkkeellä.
-    Wesipisarat pirisi
-    Kohta silmistä koreista
-    Pitkin punaposken päitä
-    Hienoisille helmuksille.
-    Deianira kutsui toki
-    Likas lähettilähän nyt
-    Kahen kesken kammariinsa
-    Tarkemmasti tutkittaaksi.
-    Likas vannoi vaikeasti
-    Siinä totta sanoneensa,
-    Että hän ei ensinkänä
-    Tiennyt tytön vanhempia.
-    Deianira torui tällöin
-    Siitä Likasta lujasti,
-    Kun se vannoi vaikeasti,
-    Waikka vasten tietoansa;
-    Sanoi sitte suorastansa,
-    Että hän jo tiesi tämän
-    Immen olevan Iolen,
-    Kuninkahan kuulun tytön,
-    Jota Herkuleskin juuri
-    Oli käynyt kosimassa,
-    Mutta että hän ei muka
-    Wihaa neittä siitä syystä.
-    Koska Likas kerran kuuli
-    Aivan niitä asioita,
-    Juuri juttuja samoja,
-    Joita itsekin julisti
-    Tuolla nurmi-tanterella,
-    Tuolla keskellä ketoa;
-    Tunnusti hän tietävänsä,
-    Kenen tämä tyttö oli;
-    Mutta sanoi siitä syystä
-    Puhuneensa toisin puolin,
-    Että Herkules ei hänen
-    Käskenynnä kertomahan
-    Puolisonsa korvin kuullen
-    Muuta tästä tyttärestä,
-    Kun että ne kaikki sitä
-    Pitäisivät paremmasti;
-    Sillä siitä oisi ollut
-    Sankarille suuri ilo,
-    Kun hän oisi omin kielin
-    Saanut ilmaista Iolen.
-    Deianira sanoi sitte
-    Likas lähettilähälle,
-    Että hänki Herkule'lle
-    Lähettävi jonkun lahjan,
-    Siitä koska sankarikin
-    Laittoi hänen huomahansa
-    Sotavangit, vanhat, nuoret,
-    Sekä kultakorujakin;
-    Mutta laittoi lahjan viejän
-    Sitte salihin takasi
-    Lahjan-laittama-ajaksi
-    Oven suussa outtamahan.
-
-
-    III.
-
-    Deianira parka piti
-    Niin kun Nessus hälle neuvoi
-    Wielä verivoidevakan
-    Piilopaikassa piimeessä.
-    Ruhtinaatar rukka luuli,
-    Että tämä myrkky-mehu
-    Oli tarkka taika voide
-    Eikä myrkky ensinkänä.
-    Senpä tautta toivoi hän nyt,
-    Että tämä voide voisi
-    Saada hänet Herkule'lle
-    Ainoaksi armahaksi;
-    Sillä Iole ihana
-    Oli kovin kaunis orja,
-    Ettei Herkules hänehen
-    Woisi vielä mielistyä.
-    Tässä toivossa hyvässä
-    Aukasi hän arkun kannen,
-    Jossa tarkka taika-voide
-    Oli vielä vakkasessa.
-    Otti sitten ovelasti
-    Lukokkaasta laatikosta
-    Herkuleksen heleimmän
-    Puna paidan purppuraisen,
-    Johonka hän kulta-kuvat
-    Oli itse ommellunna
-    Hienoisilla, huippuisilla,
-    Soreilla sormillansa.
-    Otti vielä villavakan,
-    Wallan maalatun vetäsi,
-    Josta valko villatukon
-    Hyppysiinsä hivutteli;
-    Pisti valko villatukon
-    Werivoidevakkasehen
-    Sekä pyyhki sillä sitte
-    Puolisonsa puna paidan;
-    Mutta viskasi nyt villat
-    Lattialle lautaselle,
-    Kun ei niitä kumminkana
-    Enää tässä tarvittunna.
-    Laittoi sitte laskoksille,
-    Koukuroille kaunihille,
-    Koko kullalla kudotun
-    Kaunokaisen kenkkikalun.
-    Otti sitte olallisen
-    Waski-vöisen vakkasensa,
-    Johon pani puna paidan
-    Kannen alle kirjavaisen.
-    Kantoi viimein kirjo kannen
-    Likas lähettilähälle
-    Sekä sanoi selvitellen,
-    Wakavasti varoitellen;
-    "Täss' on paita purppurainen
-    Puolisolleni punainen,
-    Johon minä kulta kuvat
-    Olen itse ommellunna.
-    Kanna Likas lippahalla,
-    Waski-vyöllä vakkasella
-    Tämä lahja laittamani
-    Puolisolleni puhasna;
-    Mutta muistakin sanoa,
-    Että hän ei ennen pidä
-    Purppuraista paitoansa,
-    Kuin on uhri uhrattava.
-    Wie sä vielä hälle tämä
-    Sinettinen sormukseni,
-    Että hän ei epäileisi
-    Minun lahjan laittaneini."
-    Likas lupasi lujasti
-    Wiedä kaikki kaunihisti
-    Sekä lähti luistamahan
-    Kenäumin niemekkeelle.
-    Deianira laittoi toki
-    Hyllus poikansa perästä,
-    Jotta Hyllus Herkulesta
-    Kiirehtisi kotihinsa.
-    Tuli sitte taase siihen
-    Kaunihisen kammariinsa,
-    Jossa oli puna paidan
-    Woitehella voidellunna;
-    Mutta keksi kohta, miten
-    Walko villatukko oli
-    Mustununna, muuttununna,
-    Lattialla lautaisella.
-    Walko villatukko oli
-    Mennyt möyhyksi, muruiksi,
-    Sekä sihisi sinisnä
-    Puolipäivän paistehessa.
-    Deianira näki tästä
-    Walko villan muutunnasta,
-    Että verivoide oli
-    Kaikki myrkkyistä mehua.
-    Häntä aavisti nyt heti
-    Sydäntänsä särkemästä
-    Ettei hyvä hyyrrä siitä
-    Puna paidan pyyhinnästä.
-    Murhe murti päätä puhki,
-    Suru täytti sydämehen,
-    Niin että se kurja kiiti
-    Kammarista kammarihin.
-
-
-    IV.
-
-    Wiho viimein tuli Hyllus
-    Herkulesta hakemasta,
-    Mutta ilman isättänsä,
-    Paitsi valta vanhempaansa.
-    "Ai! jos äiti", huuti Hyllus,
-    "Oisit ollut syntymättä,
-    Eli ellet ensinkänä
-    Oisi ollut äitinäni,
-    Tahi joska taivahasta
-    Oisi suotunna sinulle
-    Toinen mieli, toinen kieli,
-    Aivan toiset ajatukset!"
-    Ruhtinaatar rukka tahtoi
-    Paikallensa pakahtua,
-    Koska poika siten puhui
-    Tanterelta tultuansa.
-    "Kuules lapsi kultaiseni!
-    Minkäs tautta moitit mua?"
-    Kysäsi hän kummastellen
-    Lapseltansa lauhkeasti.
-    "Minä kävin Kenäumin
-    Pitkän niemekkeen nenässä",
-    Sanoi poika itkusuulla,
-    Wesisilmänä valitti,
-    "Sinä surmoat isäni
-    Lailla kovin kauhealla,
-    Jot'ei ilmoisna ikänä
-    Ole nähty näillä mailla."
-    Deianira kävi tällöin
-    Aivan kalman kalveaksi,
-    Mutta rohkaisikse sitte
-    Wielä kerran kysymähän;
-    "Kuka kurja sitä sanoi
-    Sulle, poikani polonen,
-    Että minä millonkana
-    Woisin tehdä tuolla lailla?"
-    Poika puhui pitemmältä
-    Surullisilla sanoilla;
-    "Ei ou syrjäinen sanonut,
-    Wennon vieras valittanut;
-    Omat silmäni olivat
-    Kauhistusta katsomassa
-    Kenäumin niemekkeellä,
-    Uhrikunnahan kukulla.
-    Uhrihärkiä hyviä,
-    Mullia mitä paraita
-    Oli ladottu lavalle
-    Kaksitoista kallotoinna.
-    Likas toi nyt laittamasi
-    Puna paidan purppuraisen
-    Waskivyöllä vakkasella
-    Isälleni itsellensä.
-    Isä ottikin iloisna
-    Päällensä punaisen paidan
-    Sekä kiitti kaunihiksi
-    Kulta-koruja koreita.
-    Tuohoi sitte jo tulia
-    Tervaksisilla tikuilla
-    Alle puiden petäjäisten,
-    Päälle alttarin arinan.
-    Isä rukka nyt rukoili
-    Ensin alttarin edessä
-    Sekä kiitti sinuaki
-    Lahjasesi laittamamasta.
-    Waan kun uhrin liekki löi jo
-    Kohti taivasta koreesti,
-    Syttyi tuli toisellainen
-    Heti isäni ihossa.
-    Hiki vieryi virtanansa
-    Pitkin partoa piristen,
-    Puna paita poltti häntä
-    Niin kun turkasen tulella.
-    Isä repi riekaleiksi
-    Kenkkikalusi kirotun,
-    Mutta murha-myrkky poltti
-    Häntä kahta kauheammin.
-    Hirveästi huuti hän nyt
-    Likas lähettilästänsä,
-    Joka myrkkymehu-paidan
-    Oli hälle heittänynnä;
-    Juoksi sitte sen jälestä,
-    Tarttui jalkahan takoa
-    Sekä viskasi vihalla
-    Kurjan kohti kallioita,
-    Joita meren aallot aina
-    Rantasella räiskyttävät,
-    Niin että se kurja niistä
-    Meren pohjahan putosi.
-    Sotamiehet säikähtivät,
-    Pojat parkuivat pahasti,
-    Nähdessänsä, kuinka kauvas
-    Likas lenti kalliohon.
-    Joka jumalaisen miehen
-    Täytyi pötkiä pakohan,
-    Sillä kaikki kauhistuivat
-    Wimmattua voimakasta.
-    Isä parka piehtaroi nyt
-    Ensin pitkin penkerettä,
-    Mutta hyppi sitten maasta
-    Ylös koppikohdastansa
-    Sekä karjui kauheasti
-    Tuskan tulen polttaessa,
-    Jotta vuoret volisivat,
-    Laaksot pahoin laulelivat.
-    Kiivahasti kirosi hän
-    Siitä sua äiti parka,
-    Kun sa kuoleman kipuhin
-    Saatit hänen syyttömästi.
-    Wiimein huuti hän minua
-    Surkeilla sävelillä;
-    '_Hyllus! poikani polonen,
-    Ainokainen auttajani!
-    Jos sä sydämestä säälit
-    Ihan syytöintä isääsi
-    Tässä kuoleman kivussa,
-    Murha-myrkyn polttaessa;
-    Niinpä laita mulle laiva,
-    Etten kurja köntistyisi
-    Tälle meren saaren maalle,
-    Walkamalle vierahalle_.'
-    Koska minä tämän kuulin,
-    Laitoin minä hälle laivan,
-    Jolla hänet toimme tänne
-    Kivuissansa kiljuvana.
-    Kohta sinä saat sen nähdä,
-    Kannettavan kammariinsa,
-    Ehkä vielä elävänä
-    Eli ehkä kuollehena.
-    Tämä on nyt tekemäsi
-    Aivan alkaen alusta,
-    Uljahimman urohista
-    Saatit sinä surman suuhan."
-
-
-    V.
-
-    Deianira jätti tällöin,
-    Sanaakana sanomatta,
-    Lapsen lohduttamattoman,
-    Hyllus paran huolihinsa
-    Sekä lähti lapsen luota
-    Lohdutusta löytämähän
-    Katumuksen kauhistavan
-    Sydäntänsä särkiessä.
-    Poika katsoi kohta ylös
-    Itkusohvan sopukasta,
-    Mutta äiti oli mennyt
-    Toiste tulemattomaksi.
-    Hovin hyvä vanha piika
-    Seisoi samalla sialla,
-    Jossa äiti äsken seisoi
-    Hyllus pojan haastaessa.
-    Wanha piikapa valitti
-    Hyllukselle huolissansa,
-    Että ruhtinaatar rukka
-    Oli itse ilmoittanut,
-    Miten Nessus häntä neuvoi
-    Kuollessansa kavalasti
-    Tekemähän tuolla lailla
-    Kun hän kurja oli tehnyt.
-    Hyllus hyppäsi nyt ylös
-    Katkerasti katuvaisna
-    Äsken äijän äitiänsä
-    Syylliseksi syyttämästä;
-    Kiiti sitte suruissansa
-    Luokse valta vanhempansa
-    Anteheksi anomahan
-    Pahoin puhumisestansa.
-    Koska nyt ei kuitenkana
-    Äitin ääntä kuulununna
-    Hovin suurissa salissa,
-    Huonehissa hohtavissa,
-    Katsoi poika parka kerran
-    Sänky-suojanki sisähän
-    Sekä äkkäsikin äitin
-    Sängyn päällä pötköttävän;
-    Mutta miekka hirvittävä,
-    Kaksiteräinen terävä,
-    Seisoi äitin sydämessä
-    Weren vielä vuotaessa.
-    Hyllus halasi nyt vielä
-    Runneltua ruumistaki
-    Waikeasti valittaen
-    Malttamattomuudestansa.
-    Poika pyöri polvillansa
-    Kuolleen äitinsä kupeella,
-    Kunnes isän iso ääni
-    Havahutti hänet ylös.
-    "Hyllus!" huuti Herkules nyt,
-    "Tule tänne turvakseni!
-    Mutta missäs sinä olet,
-    Kun en sua keksikkänä?
-    Ahaa armas! joko kuulit?
-    Koska tunnut jo tulevan,
-    Tule tänne turvakseni!
-    Auta mua armiasti!
-    Tempaise nyt tapparasi!
-    Säilä rautasi sivalla!
-    Sekä lyödä läjähytä!
-    Kaulahani kamahuta!
-    Jotta kaula katkiavi,
-    Pääni poikki pyörähtävi,
-    Etten tässä tuskassani
-    Kovin pitkältä kituisi;
-    Älä arvele kun akat!
-    Älä vapise kun vaimot!
-    Mutta armahda minua
-    Tällä tavoin tekemällä!
-    Sillä muuten täytyvi mun,
-    Uljahimman urohista,
-    Nyyhkiä kun nuoren neien
-    Iankaiken itkevänä."
-    Kivuissansa katsoi hän nyt
-    Siinä seisovien päälle
-    Sekä levitti sylensä
-    Tällä tavalla sanoen:
-    "Katsokaapa käsieni
-    Jäseniä jänteviä,
-    Kuinka ne jo kuivettuvat,
-    Surkeasti surkastuvat;
-    Waikka niillä Nemeassa
-    Tapoin julman jalopeuran,
-    Joka paimenpoikasille
-    Oli hirmu hirvittävin;
-    Waikka niillä vielä voitin
-    Lernan lohikäärmehenki,
-    Mustan mörön, myrkyllisen,
-    Monipäisenki mokoman;
-    Nämä ovat samat sormet
-    Samat kädet, samat kourat,
-    Joilla köytin Kerbero'nki,
-    Tapoin jätit jäyräpäiset.
-    Ei ou sitä sankaria
-    Tullut tämän ilman alta,
-    Jonka keihäs jonkun kerran
-    Oisi mua murrellunna.
-    Mutta muuan murha-käsi
-    Laittoi mulle myrkky-lahjan,
-    Tämä myrkky murti minut,
-    Tuotti tuskan sydämeeni.
-    Katkaise nyt Hyllus kulta
-    Tämä tuska tukkunansa,
-    Sillä keinoin että sinä
-    Kerran kättä kiepsahutat!
-    Mutta muista vielä vasta
-    Myrkky-lahjan laittajata!
-    Sillä sydämeni kipu
-    Ansaitsevi kovan koston."
-    Waan kun Hyllus vannoi hälle,
-    Että ruhtinaatar rukka
-    Oli pettynyt peräti
-    Nessus ruojan neuvomasta,
-    Sekä sitte saatuansa
-    Tiedä pahoin tehnehensä
-    Sovinnoksi survaissunsa
-    Murhamiekan sydämeensä;
-    Niinpä Herkuleski heti
-    Lauhtui aivan laupiaksi
-    Sekä tahtoi kohta tiedä,
-    Missä ruumis mötköttävi.
-    Hyllus vei nyt Herkuleksen
-    Makaus-suojan sängyn luokse
-    Jossa Iolekin itki
-    Waikeasti valittaen.
-    Sekä tuskan tulen liekki
-    Että suru mitä suurin
-    Särki sankarin sydäntä
-    Kielin kertomattomasti.
-    Mutta vielä verivallan
-    Waimo vainajansa luona
-    Löysi uros lohdutuksen
-    Lapsiansa lempimällä;
-    Pani poikansa polosen
-    Sekä itkevän Iolen
-    Kädet kohta käsihinsä
-    Tällä tavalla sanoen:
-    "Lapset raukat rakkahani!
-    Sydämelleni suloiset,
-    Siinä sinäkin Iole
-    Olet minulle kun oma;
-    Kuolema jo kaivelevi
-    Sydäntäni surkeasti,
-    Mutta mull' on vielä muuan
-    Lohdutus nyt lapsistani.
-    Antakaatte armahani
-    Tulla toivoni todeksi
-    Siten ettette eroa,
-    Tästälähin toisistanne!"
-    Sillä lailla lopetti nyt
-    Uros uljas itkusuulla
-    Sekä liitti lempeästi
-    Kaksi nuorta käsitysten.
-    Tällöin tuli lähettiläs
-    Tuolta Delphin temppelistä,
-    Joka kertoi kielellänsä
-    Pyhän immen ilmoituksen:
-    "Tuolla Tuonelan tuvassa,
-    Kaikkivallan kammarissa,
-    On se päätös päätettynnä
-    Perki peruuttamattomaksi,
-    Että Herkule'n elämän
-    Sammumisen sia onpi
-    Oetan vuoren viimeisellä
-    Kukkulalla, korkealla."
-    Koska Herkules sen kuuli,
-    Jätti hän jo jäähyväiset
-    Sulavalla sydämellä
-    Lapsiansa lempimällä.
-    Wietti sitte viimeiseksi
-    Tuskan kovan tungetessa
-    Itsensä kannin-istuimella
-    Oetan kunnahan kukulle;
-    Teetti sinne suuren lavan,
-    Rankarion rakennutti
-    Sekä könti kivuissansa
-    Rankarion reunamalle.
-    Rion päälle päästyänsä
-    Käski uros kumppaliinsa
-    Tuoda tulta tervaksihin,
-    Rankarovion rakohin;
-    Waan ei sitä sankaria,
-    Sitä yhtä ystävätä,
-    Tullut tällöin toverista,
-    Joka oisi tuonut tulta.
-    Mutta koska uros kurja
-    Tuskan kovan kouriessa
-    Rukoillen ja ruikuttaen
-    Waati tulta valittaen;
-    Taipui toki Philoktetes
-    Armon tulta antamahan,
-    Sillä sankarimme kipu
-    Näytti kovin kauhealta.
-    Tämän yhden ystävänsä
-    Nöyryydestä näytetystä
-    Heitti Herkules hänelle
-    Kiitokseksi, kunniaksi,
-    Sekä nuolensa sulitut,
-    Kaikki varmat vasamansa,
-    Että jäykän jousensa ja
-    Kostavaisen kuokkansa.
-    Tuli alkoi tuikahella
-    Rankarovion raoista,
-    Liekki löi jo leimahellen
-    Kohti taivasta kovasti.
-    Ukko pilvien pitäjä,
-    Isä Jupiter jumala,
-    Keksi kohta poikasensa
-    Pitkitellen paistuvaksi
-    Sekä silloin sävähytti
-    Tulen nuolen taivahasta,
-    Joka poltti pikemmästi
-    Rankarion ratisevan.
-    Kaikki katsojat näkivät,
-    Kuinka muuan musta pilvi
-    Laskeutui nyt laveana
-    Polttorovion poroille;
-    Kuinka Jupiter jyristen
-    Antoi poikansa polosen
-    Nousta pilven naulakkeella
-    Tuonne Tuonelan tupahan.
-    Koska kumppalit menivät
-    Tulen liekin loputtua
-    Muka luita löytämähän
-    Polttorovion poroilta;
-    Niin ei täällä nähtykkänä,
-    Hakemallakaan halittu,
-    Yhen yhtä nikamata,
-    Luuta aivan ainoata.
-    Nyt ne muisti, mitä tästä
-    Uljahimmasta uroosta
-    Oli ennen ennustettu
-    Tiresias tietäjältä;
-    Nimittäen nämä sanat;
-    "Että Hebe Herkulesta
-    Outti Tuonelan tuvassa
-    Tahi taivahan talossa."
-    Aina armias Minerva
-    Otti Tuonelan ovelta
-    Herkuleksen hetimiten
-    Jumalien joukkiohon.
-    Koska Juno jumalatar
-    Näki sankarimme siellä,
-    Lauhtui hänki laupiaksi
-    Uljaimmalle uroholle
-    Sekä sääti tyttärensä
-    Heben heti Herkule'lle
-    Ihan iankaikkiseksi
-    Morsiameksi mukamas.
-    Koko Kreikan kansakunta
-    Uhrasikin uroholle
-    Kohta kiitos-uhrit niin kun
-    Jollekulle jumalalle.
-    Herkulesta jäi jälelle
-    Iso parvi poikasia,
-    Joiden pojanpojanpojat
-    Wiho viimein valloittivat
-    Koko Kreikan kansakunnan
-    Asuin paikat parahimmat,
-    Jotka sitälyytä jäivät
-    Herakleidien hyviksi.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA HERKULES UROOSTA***
-
-
-******* This file should be named 60817-8.txt or 60817-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/1/60817
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60817-8.zip b/old/60817-8.zip
deleted file mode 100644
index 782dd60..0000000
--- a/old/60817-8.zip
+++ /dev/null