diff options
Diffstat (limited to 'old/60835-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/60835-8.txt | 5814 |
1 files changed, 0 insertions, 5814 deletions
diff --git a/old/60835-8.txt b/old/60835-8.txt deleted file mode 100644 index 9158512..0000000 --- a/old/60835-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5814 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia kohtaloita, by Kyösti Wilkuna - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Suomalaisia kohtaloita - Historiallisia kertomuksia III - - -Author: Kyösti Wilkuna - - - -Release Date: December 3, 2019 [eBook #60835] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KOHTALOITA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -SUOMALAISIA KOHTALOITA - -Kirj. - -KYÖSTI WILKUNA - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1913. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Itseään etsivä vanhus. - 2. Jöns Maununpojan urotyö. - 3. Päivätyön päättyessä. - 4. Vallanpitäjä. - 5. Sukuhaaransa viimeinen. - 6. Hakkapeliitat. - 7. Kaupunkitulijainen. - 8. Karoliinin korvapuusti. - 9. Neljäntoista sadan retki. -10. Viimeiseen mieheen. -11. Häviön jälkeen. -12. Revontulten alla. -13. Poloinen papintytär. -14. Kukin kohdaltansa. -15. Kotiin! -16. Viimeinen koetus. - - - - -ITSEÄÄN ETSIVÄ VANHUS. - - -Oli oikea lokakuun iltapäivä vuonna 1450. Harmaana rykelmänä ja sateen -tummentamin lautakatoin kohosivat Tuulensuunlahden rannalla noin -viitisen vuotta sitten valmistuneet Naantalin luostarin rakennukset. -Munkkien puutarhaa ympäröivä muuri ei ollut vielä täysin valmis ja sen -takaa näkyi rakennusten välistä muutamia kellastuneita lehtipuita. -Muurinrakentajat olivat vetäytyneet sateensuojaan eikä luostarin -lähistöllä näkynyt yhtään elävätä olentoa. - -Jo lähes tunnin ajan oli piispa-vanhus kävellyt huoneessaan -edestakaisin ja joka kerta kun hän pysähtyi luostarin puoleisen ikkunan -eteen, näki hän tuon saman, syksyisen ja lohduttoman taulun edessään. - -Kun hän väliin teki poikkeuksen kävelylinjaltaan ja seisahtui hetkeksi -toisen, Lemunselälle antavan ikkunan ääreen, aukeni hänen eteensä -vieläkin apeampi näköala. Vesihöyryjen täyttämä taivas ja samanvärinen -meri olivat kuin samaksi sumuharmaaksi kaaokseksi yhtyneet. Vettyneinä -ja turvattomina uiskentelivat sen keskellä pienet luodot. Äsken oli -lahden suulla näkynyt kalastaja verkkoaan nostamassa, mutta nyt oli -sekin vetääntynyt matalaan tölliinsä Kailon saarella. - -Vanhuksen pehmeät kartuaanikengät eivät synnyttäneet kävellessä mitään -ääntä. Hiljaisuutta häiritsi ainoastaan sateen ropina ja se vähäinen -sihinä, jonka seinään pöydän kohdalle kiinnitetty tiimalasi sai aikaan. - -Palattuaan keväällä Ruotsista, jossa hän yhdeksästäkymmenestä kolmesta -ikävuodestaan huolimatta oli vielä ottanut osaa valtaneuvoston -kokouksiin sekä rauhanneuvotteluihin Tanskan kanssa, oli Maunu Tavast -juhlallisesti eronnut piispanvirastaan. Kolme kuukautta oli hän nyt -melkein täydessä yksinäisyydessä viettänyt täällä pienessä talossaan, -jonka hän oli rakennuttanut niemekkeelle vastapäätä luostaria. Hänen -ainoana toverinaan oli iäkäs, puolikuuro palvelijatar, joka äänetönnä -askaroitsi keittiössä. - -Huone hämärtyi yhä enemmän ja vanhus jatkoi kävelyään. Hänen kookas -ja muinoin niin voimakas vartalonsa oli rapistunut ja ikäänkuin -kokoon painunut. Kasvot olivat syvien ryppyjen uurtamat, parta ja -mustan kalotin alta näkyvä tukka lumivalkoiset. Mutta viisaat ja -lempeät silmät olivat vielä kirkkaat ja todistivat, etteivät hänen -hengenvoimansa olleet kuihtuneet yhtä rintaa ruumiin kanssa. - -Pöydällä oli raskas, hopeasilainen Vulgata avattuna Salomonin -Saarnaajan kohdalta. Vanhus oli ennen kävelemään ryhtymistään lukenut -siitä pienen palasen ja toisti nyt hiljaa mielessään: "Minä saarnaaja -olin Israelin kuningas Jerusalemissa. Ja minun sydämeni pyysi etsiä -ja viisaasti tutkia kaikkea, mitä taivaan alla tapahtuu. Senkaltaisen -viheliäisen vaivan on Jumala antanut ihmisten lapsille, että he siinä -itseänsä vaivaisivat. Minä katsoin kaikkia töitä kuin auringon alla -tehdään, ja katso, se oli kaikki turhuus ja hengen vaiva." - -"Turhuus ja hengen vaiva", toisti hän hetken kuluttua huoaten ja -pysähtyi taas ikkunan eteen. Sieltä häämötti pienen lahden takaa -hämärän ja sateen keskeltä luostari, yksi hänen monien puuhiensa -näkyvä tulos. Mutta niin omituisesti oli hän siitäkin jo ehtinyt -loitontua. Näinä kolmena kuukautena oli hän ikäänkuin vuorenrinnettä -yhtämittaa kohonnut ylös. Kuta ylemmäs hän nousi, sitä pienemmiltä ja -vähäpätöisemmiltä näyttivät hänen monet ja loistavat elämäntyönsä. -Mutta samalla alkoi niiden takaa, hyvin kaukaa, yhä selkeämpänä näkyä -hänen varhaisin nuoruutensa. - -Ja sitä hän ikävöitsi jälleen, ei suinkaan saadakseen uudelleen -elämänsä elää, vaan voittaakseen takaisin puhtaan nuorukaissydämensä, -tavatakseen jälleen oman itsensä. Sillä sikäli kuin hän maailman -turulla liikkuessaan oli vieraantunut nuoruutensa herkästä puhtaudesta, -sikäli oli hän tuntenut eksymistään eksyvänsä omasta itsestään. Mitä -muuta olivat hänen väsymättömät toimensa kirkon ja valtion asioissa -olleet kuin yhtämittaista kaupanhierontaa, tinkimistä, punnitsemista ja -tuulensuuntain levotonta vakoilemista. Pala palalta se oli hajottanut -hänen persoonallisuuttaan ja hänen ympärilleen oli vähitellen -kasvanut kuin kuonakerros. Hän oli kyllä pitkin matkaa tuntenut -tämän ja kaivannut yksinäisyyden puhdistavaa voimaa, ja kerran hän -kesken kiihkeintä toimintaansa oli lähtenyt pitkälle ja vaivaloiselle -matkalle pyhään maahan, vain saadakseen olla yksin oman itsensä kanssa. -Mutta sitten oli taas alkanut sama levoton hyörintä ja itsestään -vieraantuminen. - -Muut eivät olleet koskaan nähneet tätä hivutusta hänen sisällään. He -tunsivat hänet vain "_et re et nomine magnus_" -- töiltään ja nimeltään -suurena. Mutta hänelle itselleen olivat yhä syvemmässä merkityksessä -selvinneet pyhän kirjan sanat: "Mitä se ihmistä auttaa, jos hän kaiken -maailman voittaisi ja saisi sielullensa vahingon." - -Olivatko hänen tekonsa sitten olleet itsekkäitä? Kaukana siitä! Sillä -olihan hän suuret rikkautensa jakanut köyhille ja apua tarvitseville -ja olivathan kaikki hänen toimensa tähdänneet isänmaan, kansan ja -kirkon parasta. Eikä hän sittekään ollut voinut olla sovinnossa -itsensä kanssa. Sillä hän oli suorittanut nuo työnsä valtiomiehenä -eikä profeettana. Ja tätä jälkimmäistä hän kuitenkin oli nuoruudessaan -uneksinut. Mutta valtiomiehen liukkailla poluilla oli hän eksynyt -nuoruudestaan ja sen mukana omasta itsestään. - - * * * * * - -Ping-pang-ping-pang! alkoi äkkiä kuulua lahden takaa sateen ja hämärän -keskeltä. Se oli ehtoo-soitto luostarista. - -Piispa meni makuuhuoneeseensa ja polvistui pieneen rukoustuoliin. -"Herra, ennenkuin kutsut minut pois, anna minulle nuoruuteni puhdas -sydän ja luo minuun uusi, vahva henki!" rukoili hän hiljaa. - -Hänen palatessaan arkihuoneeseen oli vanha palvelijatar sytyttänyt -kynttilän ja viritti juuri tulta suureen, avosuiseen uuniin. Kun hän -sen tehtyään poistui ikkunaluukkuja sulkemaan, istui piispa pesän -edessä olevaan suureen, nahalla vuorattuun nojatuoliin, jonka jaloissa -oli karhuntalja. Hän tunsi jäsenissään suurta raukeutta pitkän kävelyn -jälkeen ja kauan istui hän mitään ajattelematta. - -Puut räiskyivät pesässä, kynttilä ritisi pöydällä ja sade ropisi -ikkunaluukkuihin. Ja ajan järkähtämätöntä kulkua osottaen sihisi hiekka -hiljalleen tiimalasissa. - -"Jumalan rauha, isä!" kuului ovensuusta. - -"Ah, sinäkö se olet, poikani?" sanoi piispa havahtuen ja ojensi kätensä -tulijan suudeltavaksi. - -Se oli nuori, kirkassilmäinen mies, puettuna birgittalaismunkin -harmaaseen mantteliin. Vasemmassa rintapielessä näkyvä punainen -risti osotti hänen olevan pappisveljen. Luostaritoimiensa ohella -palveli hän piispalla kirjurina. Tämä hänen viimemainittu virkansa -rajottui kuitenkin pääasiallisesti siihen, että hän iltasin kävi -lukemassa vanhukselle. Sillä viime vuosina oli piispaa alkanut haitata -pitkänäköisyys, joten hänen oli vaikea varsinkin tulenvalolla lukea. - -Kun nuori munkki oli kertonut luostarin niukat kuulumiset siltä -päivältä, otti hän esiin kirjan, josta hän edellisinä iltoina oli -lukenut. Se oli "Sermones Jacobi de Lausanno". Mutta piispa ei nyt -kuunnellut Jakob Lausannelaisen oppineita raamatunselityksiä, sillä -hänen ajatuksensa liikkuivat kokonaan toisaalla. - -Hän muisteli, kuinka hän viime huhtikuulla eräänä iltana istui -näin pesän edessä majatalossaan Halmstadissa, jossa hän toisten -valtaneuvosten mukana oli neuvottelemassa Tanskan edustajien -kanssa Kaarlo Knuutinpojan ja Kristian Oldenburgilaisen välisistä -riitakysymyksistä. Silloin ilmestyi odottamatta huoneeseen -- aivan -kuten nuori munkki äsken -- yksi neuvotteluihin osaa ottavista -Ruotsin herroista, kuninkaan sukulainen Maunu Green. Hänellä oli -ilmotettavanaan eräs sangen tärkeä ja arkaluontoinen asia, mutta -ennenkuin hän saattoi piispan tehdä siitä osalliseksi, tuli tämän -pyhästi luvata ehdotonta vaitioloa. Hän lupasi kunniansa kautta -ja herra Maunu Green ilmaisi asian, joka sai piispa-vanhuksen -hämmästyksestä kalpenemaan. Muutamat kokouksessa olevat Ruotsin -herrat olivat yhdessä tanskalaisten kanssa tehneet salaliiton, jonka -tarkotuksena oli kukistaa Kaarlo Knuutinpoika ja toimittaa hänen -kruununsa Kristianille. Luottaen hänen antamaansa juhlalliseen -vaitiololupaukseen esitti Maunu Green valtiokeikaussuunnitelman -yksityiskohdat sekä jätti hänet sitten miettimään, tahtoiko hän -tulla osalliseksi liittoon. Koko yön vietti piispa sitten ankarassa -sisällisessä taistelussa ja meni aamun tullen kuninkaansa luo sekä -ilmaisi häntä uhkaavan vaaran. - -Tämä oli viimeinen niitä ikäviä ristiriitoja, joiden puristukseen -julkinen elämä oli niin usein hänen omantuntonsa asettanut. Kohta sen -jälkeen oli hän palannut kotimaahan, jättänyt piispanvirkansa sekä -vetäytynyt tänne yksinäisyyteen. Mutta viimeisenä ja pahimpana jäyti -hänen mieltään tuo Halmstadin tapaus eikä hän ollut sitä vielä saanut -itselleen selväksi. - -Hermostuneesti sormieli hän kauhtanaansa kiinnittävän nauhan päitä, -keskeytti äkkiä lukemisen ja lausui: - -"Kuulehan, poikani! Mieleeni johtui eräs arvotus, joka minulle kerran -annettiin vastattavaksi. Se oli tämmöinen: oli kerran kaksi ystävystä, -nuorempi ja vanhempi. Mutta nuoremmalla oli salaisia vihamiehiä ja -he tulivat vanhemman luo sekä vaativat tältä vaitiolon lupauksen, -ilmaistakseen hänelle tärkeän asian. Hän lupasi kunniansa kautta olla -vaiti ja nyt hän sai kuulla salaliitosta, jonka tarkotuksena oli -vahingoittaa hänen ystäväänsä. -- Sanopas nyt, poikani, kuinka sinä -olisit menetellyt tuon vanhemman ystävän sijassa." - -"Minä en, isä, olisi ensinkään antanut vaitiolon lupausta, ennenkuin -olisin ollut selvillä asian laadusta", vastasi nuori luostariveli -hetken mietittyään. - -Itse asiassa tiesi vanhus, että munkki vastaisi juuri siten, ja -itsekseen ajatteli hän: "Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he -saavat nähdä Jumalan." - -Kun munkki oli lähtenyt, istui vanhus vielä kauan riutuvan pesävalkean -ääressä. - -Syyttikö hän itseään siitä, että oli kuninkaalle ilmaissut sen, -mitä oli vaitiolon lupauksella kuullut? Ei, sillä olihan se hänen -velvollisuutensa laillista hallitsijaansa kohtaan, johon häntä sitoi -aikaisempi vala Mutta ah! jos hän noilla valtiomiehen liukkailla -poluilla olisi voinut säilyttää nuoruutensa puhtauden ja kirkkaan -Salomoni-vaiston, niin hän olisi tämänkin asian ratkaissut niinkuin tuo -nuori munkki. - -Kun piispa-vanhus yksinkertaisen illallisen syötyään asettui levolle -ja uni kauan pakeni hänen silmiään, johtui hänen mieleensä äkkiä -kiirastuli. Kuinka hän olikin aina käsittänyt sen puustavillisesti -ja kaavamaisesti! Mutta tämähän oli juuri kiirastulta, jossa pala -palalta kulutettiin hänestä se elämän tartuttama kuona, joka peitti -häneltä oman puhtaan ja alkuperäisen itsensä -- ja samalla Jumalan. Ja -nyt saattoi hän siunata näitä yksinäisyytensä raskaita hetkiä, jotka -hiljalleen puhdistivat häntä ja askel askeleelta palauttivat häntä -alkuperäänsä: Jumalaan. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä oli laannut satamasta ja kun luostarin -kellokastarista kuuluivat tertian sävelet, pilkisti aurinko piispan -huoneeseen. Tuntien itsensä tavallista virkeämmäksi kietoi hän kaapun -päälleen ja lähti poukaman ympäri kiertävää polkua astelemaan luostarin -kirkkoon, missä hän nöyrästi munkkien joukossa suoritti aamuhartautensa. - - * * * * * - -Mutta sateisia iltoja ja myrskyisiä päiviä seurasi vielä monta, -jolloin piispa-vanhus käyskeli yksinäisessä huoneessaan ja teki -tiliä elämästään. Vasta puolentoista vuoden päästä sai hän tilinsä -päätökseen. Eräänä kirkkaana maaliskuun aamuna, juuri kun luostarin -kellot soivat matutinaan, päätti hän viittä vaille satavuotisen -vaelluksensa. Ja kun vanha palvelijatar primasoiton aikana astui -hänen makuuhuoneeseensa, näki hän hänen kasvonsa onnellisen hymyn -kirkastamina kuin olisi hän viimeksi kuiskannut: "Minä olen löytänyt -itseni ja palaan Jumalaan." - - - - -Jöns Maununpojan urotyö. - - -"Heh, heh, hee!" kaikui leveä naurun remakka Viipurin linnan vanhassa -ritarisalissa, jossa eräänä maaliskuisena iltana v. 1555 oli joukko -herroja ryhmittynyt juomapöydän ympärille pesävalkean ääreen. - -Kaikista leveimmin hohotti muuan täyteläinen, parrakas ja iloisen -näköinen mies, joka äänekkyytensä ja sukkeluuksiensa takia oli heti -alussa päässyt seuran keskukseksi, vaikka joukossa olikin useita -häntä arvossa ylempiä. Hän oli vallan nuorta rälssiä, nimeltään Jöns -Maununpoika, Kelkkalan tilan haltia Viipurin pitäjästä. Tämän lisäksi -oli hän äsken saanut kuninkaalta valtuuden Kivennavan ja Äyräpään -voudinvirkaan. - -"Syököön minut seitsemän ryssää, ellei se äijä vielä vanhoillaankin ole -ovelampi kuin me kaikki yhteensä -- niin, itse herra Klauskin mukaan -laskettuna", huudahti hän naurunpuuskan tauottua. - -Hymyillen katsahtivat kaikki Klaus Kristerinpoikaan, jonka tarmokkaat, -mutta samalla kettumaiset kasvonpiirteet selvästi ilmaisivat älyä ja -viekkautta. Mutta asianomainen ei ollut tietävinään tästä likimenevästä -leikinlaskusta, vaan kääntääkseen keskustelun takaisin kuninkaan -kirjeeseen kysyi rauhallisesti: "Ihanko tosissaan hän kirjottaa -sellaista ja lupaa oikein reininviiniä meille lähettää?" - -"No, saatte itse nähdä ja kuulla", lausui Ahtisten herra, Maunu -Niilonpoika, joka nykyään hoiti linnan päällikkyyttä, ja pöydästä -nousten poistui huoneesta. - -Kun hän hetken kuluttua palasi, oli hänellä kädessään -Kustaa-kuninkaalta saapunut kirje. Näytettyään kaikille -tuttua allekirjotusta "Göstavus", joka vankoin ja täsmällisin -goottilaiskirjaimin oli piirretty hiukan vinoon tekstin alle, levitti -hän paperin eteensä pöydälle ja alkoi hymyään hilliten lukea: - -"Ja muutoin meistä tuntuu viisaimmalta, että meidän väkemme saapi -joitakin väkeviä juotavia, joko paloviinaa, reininviiniä, simaa tahi -pryssinkiä niin paljon että kukin saa hyvän humalan, jotta he sitten, -kun joudutaan taisteluun vihollisen kanssa, olisivat sitä kärkkäämmät -ja rohkeammat käymään kimppuun." - -"He he he... hah hah haa!" vyöryi naurun jyrinä ympäri pöydän. - -"Ukko näkyy tietävän, mikä voima viinassa asuu", lausui Kivennavan -vouti. "Mutta hänen olisi myöskin pitänyt toimittaa sitä ainetta -riittämiin asti -- aivan yhtä riittävästi kuin tuolla itäkulmilla -piisaa koirankuonolaislaumoja, joita vastaan meidät on tänne vartioiksi -asetettu." - -"Elähän nurise, veli Kivennapa", vastasi linnanpäällikkö, "sillä näiden -sarkkojen sisällys on juuri Kyösti-ukon toimittamaa tavaraa. Toissa -päivänä saapui näet Turusta kuninkaan laskuun kokonaista neljätoista -aamia reininviiniä." - -"No ei sitten muuta kuin: eläköön vanha Kyösti-kuningas!" huudahti -herra Jöns. "Mutta entäs paloviina ja pryssinki?" - -"Niitä meillä on ennestään jonkun verran tallella -- ainakin parin -kolmen tappelun varalle." - -"Entäs onko ruutia, kuulia ja pyssyjä yhtä riittävästi varastossa?" -kysyi Niilo Boije. - -"Luulenpa niitäkin olevan meillä tarpeellisen määrän", ilmotti Maunu -Niilonpoika, "vallankin mitä ruutiin tulee, sillä viime tammikuussahan -me pääsimme vihollisista parin ruutitynnyrin hinnalla." - -"Niiden kävi kuin faaraon sotajoukon ennen, upposivat mereen koko -kymmentuhantinen joukko", arveli Kelkkalan herra. "Kyllä maar ensi -kesänä saadaan silakat ja turskat lihavina." - -"Oliko siinä jotakin sotajuonta teidän puoleltanne vai itsestäänkö meri -heidät nieli?" uteli Niilo Boije, joka vasta äsken oli Länsi-Suomesta -tänne saapunut. - -"Omasta itsestään meille Viipurinlahti sen palveluksen teki", virkkoi -linnanpäällikkö, "jää yksinkertaisesti murtui heidän allaan, kun he -yhteen läjään ahtautuneina kokoontuivat Revonhännän selälle. Ja olipa -todentotta sitä molskahusta nautinto katsella täältä linnan muureilta, -kun tiesi niiden pakanain taas tulella ja miekalla maakunnassa -riehuneen, ryöstäen, kiduttaen, naisia raiskaten ja lapsia surmaten, -kuten heidän tapansa on aina ollut." - -"Kymmenentuhatta partaa yhdellä iskulla -- kiitos sinulle, -Viipurinlahti!" lausui herra Jöns ja tyhjensi sarkkansa. "Mutta olikos -siellä kuninkaan kirjeessä muita yhtä otollisia ja maistuvia keinoja -vihollisen vastustamiseksi?" - -"Kyllä, vaikk'ei niin makua hiveleviä", vastasi herra Maunu, jonka -edessä kuninkaan kirje oli vielä levällään. - -Hetken sitä selailtuaan luki hän: - -"Levittäkää myöskin väestön keskuuteen sellaisia tietoja, että ne -suomalaiset ratsumiehet, jotka ovat olleet vankeudessa Venäjällä, ovat -tulleet niin julmasti ja armottomasti kohdelluiksi, että kunniallinen -mies haluaa mieluummin kuolla kuin joutua sellaisen piinan uhriksi. -Tämänkaltaisten tietojen kautta käyvät sotilaamme tarpeen tullessa sen -kiukkuisemmin ryssien kimppuun ja kaatuvat mieluummin kuin haluavat -vangeiksi antautua." - -"Kas, kas, äijää, kun osaa olla ovela", naurahti Klaus Kristerinpoika. -"Mutta aivan liian varovaiseksi, etten sanoisi araksi, hän on -vanhoillaan käynyt." - -"Ja itaraksi, joll'emme nyt tahdo noita neljäätoista reininviini-aamia -ottaa lukuun", lisäsi Jöns Maununpoika. - -"Hän vastustaa kynsin hampain meidän suomalaisten pyrkimyksiä päästä -antamaan ratkaiseva isku", jatkoi Klaus-herra vakavasti. "Hän -kuvittelee vaaran suuremmaksi kuin se onkaan ja antaa soveliaan hetken -luisua käsistä. Ja kun yli koko maamme nykyään oltaisiin alttiita -suureen sotaretkeen moskovalaisia vastaan! Emmekä me ilman sellaista -saa taas pitkiin aikoihin täällä rauhassa elää." - -"Niin, oikein perinpohjin ruhjova ja maan tasalle masentava sotaretki!" -lisäsi Niilo Boije intohimoisesti. "En epäile ollenkaan, ettemmekö -siinä onnistuisi." - -"Varmasti, sillä meillä on tätä nykyä siksi hyvät varustukset ja kansan -mieli viimeisistä vihollisen hävityksistä siksi kiihdyksissä", vakuutti -Klaus-herra. "Ja me, jotka ryssän kanssa olemme saaneet olla paljon -lähemmissä tekemisissä kuin kuningas, tiedämme, ettei hänen mieslukunsa -niinkään suuria merkitse." - -"Omituista, että ne siellä Ruotsissa yleensä pelkäävät moskovalaisia -paljon enemmän kuin me, jotka täällä heitä lähinnä elämme ja olemme -aina vaaralle alttiina", arveli Maunu Niilonpoika. - -"Niinhän se aina on", vastasi Klaus-herra, "että vaara kaukaa katsoen -näyttää pelottavammalta, mutta pienenee sikäli, kuta lähemmäs tullaan. -Ja me olemme jo kyllä ehtineet havaita, että tuolla Neva-joen -takaisella jättiläisellä on jalat savesta kuten muinoin siinä -Nebukadnesarin unennäössä." - -"Niin ettei muuta kuin voimakas potku koiville ja koko kuvatus lysähtää -läjään kuin lumiukko keväällä", tarttui Jöns Maununpoika ja teki -jalallaan vahvistavan eleen. - -"Niin, pudottaa se läjään, ihan vakavasti puhuen, silloin vasta me -saamme rauhassa elää. Jos me olisimme tavallisten ihmisten kanssa -tekemisissä, kuten lännen puolella, niin silloinhan kyllä tavalliset -rauhansopimuksetkin jotakin merkitsisivät. Mutta moskovalaisen kanssa --- ei niist' mitään! He voivat tänään ristin suutelemisella vakuuttaa -ikuista rauhaa ja jo huomenna murhaten ja polttaen karata rauhaan -luottavan naapurinsa rajojen sisälle. Sanottu sana ja tehdyt lupaukset -ovat heille kuin tyhjää ilmaa. Merkillisen niljakasta ja epäluotettavaa -kansaa! Niin, koko Moskovan valtakunta on kuin pohjaton suo, josta -myrkylliset usvat ja alituiset hallat uhkaavat meidän viljelyksiämme." - -"Ja ilmaa pimittävät heinäsirkkaparvet", lisäsi Jöns Maununpoika, -"pajarien ja knääsien johdolla liikkuvat heinäsirkkaparvet. Milloin -hyvänsä voimme sieltä taas saada kuuron niskaamme. Mutta vanhan Knuutti -Possen ja hänen kruutitynnyriensä nimessä minä laitan asiat niin, että -moskovalainen lyö nenänsä Iittiin sitä kivistä napaa vasten, mikä minun -voutikuntani on." - -Toisten nauraessa vahvisti Jöns-herra sanojaan kuvaavalla eleellä, -kohotti sitten kannunsa ja vaati pöytäseuruetta juomaan Suomen -kaakkoisimman voutikunnan maljan. - -Leikillisten ja vakavien keskustelujen vuorotellessa jatkui sitten -juominkia pitkälle yön selkään. - - * * * * * - -"Ylös, herra Jöns! Herätkää ja nouskaa ylös, herra Jöns!" - -Se oli nuorenpuoleinen mies kevätahavan tummentamin kasvoin, joka -seuraavana aamuna ani varhain koetti kiskoa Jöns Maununpoikaa unettaren -helmoista, jonne tämä viinin raskauttamana oli ehtinyt juuri parahiksi -ja mukavimmilleen vaipua. Hyvän aikaa sai hän riuhtoa punottavaa -voutia, ennenkuin sai hänen raskaan kuorsauksensa katkeamaan ja -muuttumaan jonkunlaiseksi puheenärinäksi, josta saattoi erottaa sanat: -Kivennapa, moskovalaiset, reininviini ja pryssinki. - -Nuori mies korotti ääntään ja melkein huusi hänen korvansa juuressa: - -"Nouskaa, herra Jöns, sillä vihollinen on tullut rajan yli!" - -"Häh, vihollinenko?" ärähti vouti, kavahti istualleen ja avasi -verestävät silmänsä selko selälleen. Nyt vasta tunsi hän oman -kirjurinsa. "Kautta kaikkien reininviinitynnyrien, kuinka sinä täällä -olet ja mitä varten olet jättänyt virka-asemasi Kivennavalla?" huudahti -hän. - -"Ettekö kuullut, että vihollinen on ilmestynyt taas rajalle -kolmenkymmenen tuhannen miehen voimalla", kertoi kirjuri. "Lennossa -kiidätin minä kahden kivennapalaisen talonpojan kanssa läpi yön tänne, -tuomaan sanaa teille, kuten lähtiessänne määräsitte. Tontteriin ja -Mustapohjaan oli eilen iltapäivällä saapunut pakolaisia ja lähtiessämme -loimotti eteläisellä taivaanrannalla useita tulipaloja." - -"Kyllä minä ne sen tulen vietävät korvennan!" huusi Jöns Maununpoika. -"Mutta toimita minulle kaikista ensimäiseksi ja ilman siekailuja -kannullinen pryssinkiä, sillä täällä pääkopassani takoo ja surisee kuin -kimalaispesässä. Vai kolmenkymmenen tuhannen miehen voimalla, senkin -vietävät! Mutta vartokoot, kyllä minä niille Kivennavalla nostan tien -pystyyn." - -Tyhjennettyään sarkallisen vaahtoavaa ja raikasta pryssinkiä, -kohentausi hän jalkeilleen ja oli tuota pikaa täydessä toimessa. Tällä -välin oli myöskin linnanpäällikkö sekä toiset herrat saatu hereille ja -Jöns Maununpojan kirjurin tuoma uutinen oli nopeasti saattanut heidät -jalkeille. - -"No nyt me taas saimme parven niskaamme ja kokonaista kolmekymmentä -tuhatta pitkäkauhtanaista Iivanaa", huusi herra Jöns, kun kaikki olivat -kokoontuneet neuvottelemaan. "Kuinka paljon teillä on varaa luovuttaa -minulle sotilaita, sillä lähden oitis lennossa Kivennavalle?" - -"Linnan varusväestä me tuskin uskallamme luovuttaa enempää kuin -korkeintaan kolmisen ruotua ratsuväkeä ja viisi jalkaväkeä", vastasi -Maunu Niilonpoika. - -"Hm, siis sataviisikymmentä miestä. Tosin se ei ole järin paljo -kolmeakymmentä tuhatta vastaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. -Kuulehan sinä, Joensuun herra, joka olet parempaa oppia saanut ja -kirjoja viljellyt, etkös sinä illalla puhunut jostakin kreekiläisten -kuninkaasta..." - -"Niin, Leonidaasta", hymähti Klaus Kristerinpoika. - -"Aivan niin, ja hän seisoi..." - -"Seitsemän sadan kreikkalaisen kanssa toista miljoonaa persialaista -vastaan." - -"Niin juuri, ja voitti." - -"Olisi kenties voittanut, ellei olisi ilmestynyt kavaltajaa." - -"No, jos siis tämä kreekiläiskuningas -- mikä sen nimi nyt taas olikaan --- voitti seitsemällä sadalla miehellä toista miljoonaa persialaista, -niin totta totisesti Jöns Maununpojan silloin täytyy sadalla -viidelläkymmenellä suomalaisella hajottaa tuuleen kolmekymmentä tuhatta -moskovalaista." - -"Mutta Leonidaspa seisoi miehineen ahtaassa vuorensolassa." - -"Yks kaikki, sillä seisonhan minä sen sijaan kiven navalla. Mutta -puoli tusinaa nikhakoja teidän on minulle lainattava sekä yhtä monta -taitavinta tykkimestarianne. Ja jalkamiehistä pitää ainakin puolet olla -pyssyniekkoja. Viidelläkymmenellä tuliluikulla minä jo poltankin heiltä -parrat hyvänpäiväisiksi. Ja ryssä ilman partaa -- eihän se ole enää -mistään kotoisin." - - * * * * * - -Tuota pikaa hankkiusi Jöns Maununpoika taipaleelle. Linnanpihalla -sijotettiin rekiin kiiltäviä nikhakoja ja kaupungista hankittiin lisää -hevosia, sillä matkan jouduttamiseksi sovitettiin kaikki jalkamiehet -rekiin. Hevosen selkään noustuaan ja viiskymmenmiehisen ratsujoukkonsa -etupäähän asettuessaan lausui Jöns Maununpoika linnanpihalle -kerääntyneille herroille: - -"Muutaman päivän kuluttua minä palaan tänne pitoja jatkamaan ja silloin -te näette minun vyössäni voitonmerkkinä puolikymmentä pajarin partaa." - -Hän kannusti hevostaan ja onnentoivotushuutojen kaikuessa lähti pieni -joukkue pyrynä liikkeelle. - -"Saapas nähdä, kuinka se huimapää selviää", virkkoi Maunu Niilonpoika -huolestuneena partaansa sivellen. - -"Tuollainen mies selviää mistä hyvänsä", arveli siihen Niilo Boije, -tähystellen menevien jälkeen. - - * * * * * - -Levottomuudella ja jännityksellä odoteltiin Viipurissa tietoja -vihollisesta, samalla kun kuumeisesti varustauduttiin häntä vastaan -ottamaan. Porvarit kaupungissa ja sotilaat linnassa olivat yötä -päivää toimessa. Ampuma-aseita laitettiin kuntoon ja muonavaroja -kerättiin muurien sisälle ja edellistä pelastusta muistaen sahautti -linnanpäällikkö laajalti kaupungin ja linnan ulottuvissa olevia -jäätiköitä. Jöns Maununpojan odotettiin vihollisen edellä peräytyvän -takaisin linnan suojaan ja toivottiin ainoastaan, ettei hän menettäisi -kaikkia miehiään ja kallisarvoisia ampuma-aseita. - -Parin päivän kuluttua hän iltahämärissä palasikin. Linnanpäällikkö -sekä toiset herrat olivat päivätyönsä päätettyään kokoontuneet -jälleen pesävalkean ääreen. Silloin kajahti muureilta vahtisotilasten -torventoitotukset ja kohta sen jälkeen tömisyttivät linnansiltaa -lukuisat hevoskaviot. - -"Jöns Maununpoika varmaan?" virkkoi linnanpäällikkö ja aikoi lähteä -ulos. "Hänellä on varmaankin vihollinen kintereillään." - -Toiset kavahtivat myöskin seisaalleen aikeissa seurata häntä. Portaita -pitemmälle eivät he kuitenkaan ehtineet, sillä siellä tunkihe Jöns -Maununpoika jo heitä vastaan huutaen: - -"Takaisin, takaisin, hyvät veljet! Ei mitään hätää, sillä häntä suorana -pakenee vihollinen takaisin Moskovaa kohti!" - -Kun oli palattu takaisin sisälle, heitti Jöns Maununpoika -matkaturkkinsa nurkkaan lavitsalle ja pyylevän asennon ottaen osotti -vyötään, jossa roikkui puolikymmentä eriväristä karvatukkoa. - -"Viiden pajarin parrat, kuten lähtiessäni lupasinkin", virkkoi hän ja -alkoi viskellä partoja vyöstään pöydälle. - -"Tämä ruskea ja kaikista tuuhein koristi vielä toissapäivänä -heidän ylimmän päällikkönsä, pajari tai ruhtinas Iivana Bibikoffin -leukapieliä. Ja noiden toisten entiset omistajat -- mene ja tiedä -heidän nimensä, jotakin -koffeja, -jeffejä ja -noffeja ne olivat, mutta -täysiä pajareita joka tapauksessa, sen voivat vankimme todistaa." - -"Mutta... oletko sinä todellakin ollut taistelussa moskovalaisten -kanssa...?" sai Maunu-herra vihdoin lausutuksi. - -"Ja ajanut ne hiiteen, tietysti!" täydensi Jöns Maununpoika. - -"Mutta kuinka se on tapahtunut? Kerrohan lähemmin." - -"Kuivin suinko?" vastasi Jöns-herra, silmäillen kysyvästi ympäri -pöydän. "Luulenpa että nyt olisi parempi syy pitää kemuja kuin pari -päivää sitten. Vai oletteko sen kuninkaan lähettämän reiniläisen -lipittäneet loppuun sill'aikaa kun minä olin noita partoja -pyydystämässä?" - -"Missä ja kuinka suuri voimaisena sinä kohtasit vihollisen?" kysyi -herra Maunu Niilonpoika, kun viiniä oli tuotu ja Jöns Maununpoika -saanut alotteeksi hyvän kulauksen. - -"Kivennavan Joutselässä. Niitä oli kolmetoista tuhatta partaa tai -ainakin niille paikoin. Alkuaan se oli ollut kolmenkymmenen tuhannen -joukko, kuten sanantuojat kertoivat, mutta rajalla se oli jakaantunut -kolmeksi joukkueeksi. Tämä, jonka minä Joutselässä hajotin tuuleen, oli -niistä suurin ja sitä johti juuri tuon halliparran entinen omistaja. -Toinen joukkokunta oli liikkeessä Uudellekirkolle ja kolmas Muolaaseen -päin. Niiden oli tietysti tarkotuksena ryöstäen ja polttaen samota -tänne Viipuriin, mutta pääjoukon häviöstä säikähtyneinä pötkivät nuo -toisetkin kiiruunkaupalla takaisin ja nyt ne ovat tipotiessään. Niin -että Kivennavan malja, hyvät herrat!" - -"Jöns Maununpojan malja!" huudahti Klaus-herra sarkkaansa kohottaen. -"Mutta kerrohan nyt lähemmin taistelusta. Kai sinä ensinnäkin sait -Kivennavalla vahvistusta pienelle joukollesi?" - -"Sain kyllä. Nelisensataa talonpoikaa oli Kivennavalle saapuessani -kokoontunut kirkolle ja minä jaoin heille voudinkartanosta aseita. -Lähes kuudensadan miehen voimalla lähdimme sitten lentomarssissa -etelää kohti. Joutselässä tapasin tiedusteluretkelle lähettämäni -suksimiehet, jotka ilmottivat vihollisen olevan jo aivan lähellä. -Asetin kiiruusti väkeni rintamaan pienelle harjanteelle, jonka kahden -puolen on ennen kaadetut laajat murroshakkiot. Ratsumiehet sijotin -oikealle, suksimiehet vasemmalle ja keskelle pyssyniekat sekä nikha'at. -Näiden viimemainittujen eteen levitin pari riviä keihäillä ja jousilla -varustettuja talonpoikia, niin että tuliaseemme olivat aluksi kokonaan -piilossa. - -"Tuskin oli kaikki saatu järjestykseen, kun vihollinen tuli -näkyviin. Meidän pienen joukkomme nähdessään päästivät he sellaisen -naurunrähäkän, että kymmenentuhatta harakkaa ei olisi heille vertoja -vetänyt. Antaapa heidän nyt nauraa, sanoin minä miehilleni, tuolla -lailla se Goljatkin varmaan röhötteli kun Daavidia läheni, mutta -Daavid-poikapa se sittenkin oli joka viimeksi nauroi. - -"No niin, sitä peliään pitäen he tulla tollakoitsivat ihan nenämme -eteen ja minä olin jo antamaisillani käskyn talonpojille avata rivinsä, -että nikhakamme saisivat sylkäistä tervetuliaisensa, mutta samassa -heidän päällikkönsä antoi pysähtymismerkin. He olivat jo niin lähellä, -että huoleti saattoi kuulla tavallisen puheen. Bibikoff, heidän -ylipäällikkönsä, joka oli puettu kalliisiin turkiksiin ja ratsasti -hopeahelyihin hankitulla hevosella, ajoi joukkonsa etupäähän ja alkoi -puhua posmittaa. Kirjurini, joka taitaa jonkun verran heidän kieltään -ja joka oli siellä mukanani, tulkitsi minulle hänen sanansa. Hän -teki kaikenlaisia ivallisia kysymyksiä, että onko tässä koko Suomen -sotajoukko ja mitä varten me olemme siihen tien tukkeeksi asettuneet. -Hän oli ehdottavinaan välirauhaa, ettei verenvuodatus muka kovin -ylenpalttiseksi kävisi ja pyysi sen jälkeen saada juoda minun maljani. -Hänelle tuotiin viinaa pienellä tinakannulla, jonka hän tyhjensi minun -terveydekseni ja heitti sitten astian maahan koko joukkokunnan nauraa -rähistessä. - -"'Vastamaljasi Iivana Bibikoff!' huusin minä ja hyppäsin samalla -hevosen selästä alas, komensin talonpojat sivulle ja siepaten palavan -luntun laukasin yhden nikha'an häntä kohti No, siinä ei käynyt sen -hullummin kuin että äijä meni keskeltä miltei poikki ja mötkähti alas -satulasta. Samalla hetkellä antoivat tulta toisetkin nikha'at sekä -pyssymme, niin että kaikki muutkin päälliköt sekä kolme-, neljäkymmentä -alempiarvoista kieri hangessa. Vilauksessa olin minä jälleen hevosen -selässä ja huikean sotahuudon päästäen karahutimme me viisikymmentä -ratsumiestä kuin hurtat päälle. Odottamattomasta kuulatuiskusta ja -päällikköjensä kaatumisesta menetti vihollisjoukko kaiken ällinsä -ja tuossa tuokiossa olivat he sekaisin kuin pyöräpäiset lampaat. -Puolelle päivin ajoimme heitä takaa ja ainakin puolitoista tuhatta -hakkasimme heistä maahan sekä otimme kolmesataa vankia. Mutta ainakin -yhtä paljon he itse surmasivat toisiaan, sillä takimmaiset meidän -ahdistaminamme kävivät kuin hullut etummaisten kimppuun, jotka eivät -kyllin nopeasti antaneet heille tietä. Pari kertaa he tosin yrittivät -vastarintaa, mutta ratsumiesteni käydessä sen tiukemmin päälle ja -suksimiesteni ahdistellessa heitä kupeilta, hajaantuivat he lopulta -pieninä joukkokuntina joka ilmansuunnalle. Ennen iltaa heistä oli joka -sorkka hävinnyt rajan taakse. Muutamia vangeistani lähetin sen jälkeen -niiden toisten joukkokuntien luo kertomaan, miten pääjoukon oli käynyt, -ja siitä oli seurauksena se, että huomenissa nekin olivat kääntäneet -nenänsä takaisin itää kohti. Siinä koko lorun loppu!" - -"Loistavin voitto, mitä tässä maassa lienee koskaan voitettu!" huudahti -Niilo Boije, joka silmät kiiluen oli seurannut Jöns Maununpojan -kertomusta. "Ajatelkaas, kuusisataa miestä lyö pakoon kolmetoista -tuhatta! Maljasi, veli Jöns! Tästä pitää kuninkaan saada nopeasti -tieto." - -"Mutta kuinka suuret olivat omat tappiosi?" kysyi Maunu Niilonpoika. - -"He, neljä kaatunutta, minkä lisäksi kymmenkunnalla ratsumiehellä -lienee nahka sieltä täältä rikki. Mutta niiden korvaukseksi -- niin, -lähdetäänkö tässä ryypyn välissä katsomaan sotasaalistani, jotta -näkisitte, etten minä tässä istu päättömiä leksottelemassa." - -He tulivat alas linnanpihalle, jossa rekien ympärillä kuhisi -iloisesti meluavia sotamiehiä. Jöns Maununpoika ryhtyi näyttelemään -voittosaalistaan ja selville kävi, että hän oli viholliselta anastanut -yhdeksänkolmatta lippua, viisisataa hevosta, parintuhannen miehen -asestuksen sekä parisataa kuormallista muonaa ja kaikenlaista muuta -tavaraa. - -"Sinä olet totinen sankari, Jöns Maununpoika!" puhkesi Niilo Boije -sanomaan, kun he palasivat takaisin sisälle. - -"Istuhan tuohon kuningastuoliin, niin kannamme sinua aluksi -juhlakulussa ympäri huoneen", jatkoi hän huoneeseen tultua. - -Iloisesti remuten kantoivat he Jöns Maununpoikaa useita kertoja ympäri -huoneita. Ja sitten jatkettiin kemuja aamuun saakka. Koko linnan väestö -ja kaupungin porvarit viettivät sen yönseudun iloisessa humussa ja -kaikkien huulilla oli Jöns Maununpojan nimi. - -Mutta ylen varovaiseksi ja epäluuloiseksi käynyt Kustaa-kuningas, jolle -voitosta toimitettiin pikainen viesti, ei ottanut sitä uskoakseen, -vaan kirjotti Maunu Niilonpojalle narisevan kirjeen, jossa hän väitti -Jöns Maununpojan voittoa kokonaan liiotelluksi sekä varotti vasta -päästämästä häntä omin päinsä vihollisten kanssa mekastamaan. Suomessa -sen sijaan osattiin Jöns Maununpojalle ja hänen urotyölleen antaa täysi -arvo ja tunnustus. Ja häntä usein kutsuttiinkin sen jälkeen Kivennavan -Leonidaaksi, joksi Klaus Kristerinpoika oli hänet ristinyt noissa -voiton kunniaksi vietetyissä kemuissa. - - - - -Päivätyön päättyessä. - - -Kun Kustaa Vaasan lähettämät rauhanhierojat, paluumatkallaan -Moskovasta, olivat lähteneet liikkeelle Gorankylästä, nukahti piispa -Agricola reessään ja näki seuraavanlaisen unen: - -Hän oli olevinaan hento poikanen ja souti yksinään isänsä suurta -venettä, joka oli puolillaan kaloja. Joka suunnalta nousi synkkiä -pilviä, myrsky tohisi ja meri kävi korkeana. Veneeseen alkoi -virrata vettä ja soutaminen kävi yhä työläämmäksi. Kalat rupesivat -sätkyttelemään ja puikkelehtivat vedessä hänen jalkojensa ympärillä. -Vene vajosi yhä syvempään, kuoleman tuska ahdisti hänen rintaansa ja -voimiensa takaa kiskoi hän airoista. Ilma kävi yhä synkemmäksi hänen -ympärillään ja sitten tuli pitkin kuohuvia aaltoja ulvoen ja meuruten -tuulenpyörre, joka tempasi uppoavan veneen ja heitti sen pauhinalla -rantakalliolle. - -Huudahtaen heräsi piispa unestaan ja silmiään räpytellen katseli -kummeksien ympärilleen. Pitkä matkareki keinahteli kevättalven -nietoksissa ja hänen rinnallaan istui matkaturkkeihinsa kääriytyneenä -arkkipiispa Laurentius. Heidän edellään ajoi valtaneuvos Steen -Lejonhufvud ja perässä seurasi kolmas reki, jonka parihevoset huokuivat -heidän päittensä yli väkevätä kaura-appeen tuoksua. - -Agricola tunsi ruumiinsa hikiseksi ja raukeaksi sekä päätään -omituisesti pyörryttävän. - -"Jumala yksin tietää, pääsenkö minä tältä taipaleelta enää elävänä -kotiin", virkkoi hän arkkipiispalle, joka hänen huudahduksensa johdosta -oli kääntynet puolittain häntä kohti. "Mutta mistä juuri tällä hetkellä -sellaiset aavistukset?" kysyi jälkimmäinen huolestuneena. - -"Tunnen itseni sairaaksi ja tiedän, ettei minun ole suotu siitä -parantua", vastasi Agricola. "Mutta tapahtukoon Jumalan tahto." Sitten -kertoi hän arkkipiispalle unensa ja kuinka hän elämänsä varrella oli -kahdesti ennen nähnyt saman unen ja kummallakin kertaa vaarallisesti -sairastunut. Ensi kerran se oli tapahtunut Wittenbergissä ja sen -jälkeen Turussa, hänen ollessaan koulurehtorina ja lopettaessaan -raamatunsuomennosta. - -Agricola vetäytyi jälleen turkinkauluksensa suojaan ja vaipui omiin -ajatuksiinsa. - -Tämä oli ainoa kerta, jolloin hänen oli täytynyt ottaa osaa -valtiollisiin toimiin, ja se oli avannut hänelle tärkeitä näköaloja. -Itäinen naapurimaa oli hänen mielessään tähän saakka kuvastunut -hämäränä raakalaisalueena, josta ei kannattanut suuria välittää. Sieltä -oli kyllä tuon tuostakin vuosisatojen kuluessa tehty hävitysretkiä. -hänen isänmaahansa, mutta ne oli aina verrattain helposti lyöty -takaisin ja saatu sitten elää rauhassa. Ne olivat loiskahtaneet kuin -hyökyaallot kalliota vasten ja sitten särkyneenä hajonneet takaisin -äärettömille ulapoilleen eikä niistä oltu sen enempää piitattu. Mutta -tällä matkallaan hän oli tullut huomaamaan, että täällä oli syntymässä -ja lujittumassa mahtava valtakunta. Se oli vasta päässyt tatarien -ikeestä ja kokoontui nyt oman ruhtinaansa valtikan alle. - -Kuinka suuresti tämä lukuisa kansa erosikaan hänen omastaan ja yleensä -kaikista lännen kansoissa. Eikä ainoastaan kielen puolesta. Sillä -olihan ruotsalaisillakin kokonaan eri kieli, mutta silti he olivat -suomalaisille täysiä hengenheimolaisia ja veljiä. Mutta täällä oli -vieraan kielen lisäksi toinen uskonto, toiset tavat -- niin, kansan -sielu kokonaisuudessaan oli toinen. - -Näiden vastakohtien valossa hän niin selvästi tajusi, mikä vaara -täältä idästä päin tuli alati hänen isänmaataan uhkaamaan. Ja tästä -puolin paljon pelottavampana kuin ennen. Tulisiko halla kokonaan -turmelemaan sen työn, jota hän Wittenbergistä palattuaan oli kansansa -valistamiseksi ja kohottamiseksi uupumatta tehnyt? kysyi hän itseltään. -Tuntien tarvetta antautua jälleen sananvaihtoon esimiehensä kanssa -virkkoi hän tähän kääntyen: - -"Minä pelkään, että meitä, ja ennen kaikkea Suomea, tulee täältäpäin -uhkaamaan entistä suurempi vaara." - -Arkkipiispa käänsi häntä kohti avuttomat ja pelästyneet vanhan miehen -kasvonsa ja lausui: - -"Niin, niin, Jumala varjelkoon meitä näistä moskovalaisista! Me -ruotsalaiset kuitenkin kaikeksi onneksi asumme heistä tarpeeksi etäällä -ja lisäksi on meri välillämme." - -Hän vetäytyi takaisin matkaturkkinsa sisään kuin piiloutuakseen -kaikilta idän vaaroilta. - -Agricola tunsi tällä hetkellä entistä selvemmin, kuinka yksinään hän -ja koko hänen kansansa lopultakin seisoi kohtalonsa edessä. Vasta -päätetyssä sodassa oli kuningas jättänyt suomalaiset omin neuvoinsa -selviämään vihollisesta, ja sen he olivat tehneetkin. Ja ilman hänen, -Agricolan, ponnistuksia olisi rauhansopimuskin saanut Suomelle paljon -epäedullisemman muodon. - -Ilta pimeni hiljalleen ja he yöpyivät muutamaan pieneen kyläpahaseen. -Kun he olivat astuneet sisälle kylänvanhimman taloon, tunsi Agricola -sairauden herkistämine aistimineen tänään entistä voimakkaammin -sen tjoktista, öljystä, likaisuudesta ja monesta muusta seikasta -aiheutuneen hajun, joka on niin ominaista kaikelle venäläiselle. -Tällä kertaa vaikutti se häneen erikoisen ärsyttävästi ja koti-ikävää -kiihdyttävästi. - -Ja nuo ristinmerkkejä tekevät ja pyhäinkuvia kumartelevat ihmiset -sitten? Kuinka hän ikävöikään jo niiden keskeltä omien kansalaistensa -pariin! Ne olivat kyllä vierasvaraisia ja nuolevan kohteliaita, mutta -luottaa heihin ei voinut ollenkaan. Matkansa alussa he olivat tulleet -sen kalliisti kokemaan. Heitä oli petetty monella tavoin ja varastettu -missä ikinä siihen tilaisuutta tarjoutui. Varasteleminen, pettäminen ja -valehteleminen näytti täällä olevan niin yleistä, ettei niitä tunnuttu -pitävän edes minään paheinakaan. Ne miltei kuuluivat heidän uskontoonsa. - -Entä heidän hallitsijansa? _Talis rex, qualis grex!_ oli -Agricola heidän Moskovassa ollessaan erään kerran tuskastuneena -lausunut Lejonhufvudille, kun he palasivat suuriruhtinaan luota -rauhanneuvotteluista. Kuinka tavattoman tukalaa hänen kanssaan olikaan -ollut neuvotella! Milloin oli hän ollut mitä mukautuvin ja suopein, -pelkkää hunajaa ja päiväpaistetta koko mies, milloin taas oikullinen -ja juonitteleva kuin hemmoteltu naikkonen. Toisin vuoroin hän oli taas -yhtäkkiä ja odottamatta joutunut silmittömän raivon valtaan. Heidän -oli täytynyt oppia kokonaan uusi menettely asiansa ajamiseksi, sillä -rauhanneuvotteluissa ei täsmällisillä keskusteluilla päästy mihinkään. -Se oli ollut yhtä piilosilla-oloa, tosiasiain sotkemista ja mahdotonta -tinkimistä. He olivat tulleet tarpeeksi asti huomaamaan, että totuus -ja sanassaan pysyminen olivat täällä ylhäisimmillekin yhtä köykäisiä -asioita kuin liassa ja pimeydessä eläville maakylien mushikoille. -Täällä oli kaikki omituisen venyvää ja niljakasta. - -Alussa tuo venäläisen elämän leveys, pehmeä mukautuvaisuus ja huoleton -antaa-mennä-vain -ominaisuus oli heitä uutuudellaan viehättänyt. Mutta -pian heidän silmänsä olivat auenneet ja he olivat alkaneet katsella -sitä kokonaan toiselta kannalta. Ja silloin kotimaa ja kotimaan olot -olivat ikäänkuin kirkastuneet heidän silmissään. - -"Eikö rehellisyys sekä lujuus sanoissa ja lupauksissa ole valtiotaidon -ensimäisiä ehtoja?" kysyi Agricola heidän illastaessaan. - -"On, epäilemättä", vastasi Lejonhufvud. - -"Kuinka tärkeinä pitivät esimerkiksi roomalaiset näitä hyveitä ja -siksipä heidän valtiorakennuksestaan syntyikin niin luja", jatkoi -Agricola. - -Tähän virkkoi arkkipiispa: - -"Hm, näissä moskovalaisissa ei juuri voi ajatella olevan sellaisia -miehiä kuin esimerkiksi konsuli Regulus, jonka karthagolaiset -lähettivät Roomaan taivuttamaan kansalaisiaan rauhaan, kun hän ensin -kunniasanallaan oli luvannut palata takaisin vankeuteensa. Hän tuli -Roomaan ja yllytti siellä päinvastoin jatkamaan sotaa ja vaikka -hän tämän johdosta tiesikin Karthagossa saavansa kärsiä kamalan -kidutuskuoleman, palasi hän sinne kuitenkin uskollisena sanalleen." - -"Niin, sellaista esiintymistä moskovalaisten puolelta meidän on -todellakin vaikea kuvitella, mikäli heitä tällä matkalla olemme -oppineet tuntemaan", virkkoi Lejonhufvud. "Kun meillä ja muissa -läntisissä maissa kaikki on rakennettu roomalaiselle pohjalle, ovat he -kokonaan sen ulkopuolella. Siitä kai, lukuun ottamatta heidän omituista -luonnettaan, johtuu se suuri juopa, mikä on meidän ja heidän välillä." - -"Jos siis rehellisyys on se pohja, jolle valtio voidaan pysyvästi -rakentaa", jatkoi Agricola äskeistä ajatustaan, "niin eikö silloin -valtakunta, joka rakennetaan valheille ja petoksille, ole tuomittu -ennen pitkää luhistumaan kokoon?" - -Kaikki käsittivät, mitä hän sanoillaan tarkotti ja hetken kuluttua -lausui Lejonhufvud varoen: - -"Mutta joka tapauksessa meillä on syy olla varuillamme moskovalaisia -vastaan. Tämä on kovin laaja ja hedelmällinen maa... ja väkirikas. He -lisääntyvät kuin sienet." - -"Sienet tosiaankin!" virkahti lähetyskunnan sihteeri, Olavi -Laurinpoika. "Minä puolestani vertaisin heitä myöskin sammaleen, joka -tiheänä ja matalana hiipii viljelyksen äärillä, tahtoen vallottaa koko -maailman ja muuttaa viljelykset jälleen metsäksi." - - * * * * * - -Oltiin jälleen matkalla ja matkapeitteihinsä huolellisesti -kääriytyneenä istui Agricola arkkipiispan rinnalla reen perässä. Hän -oli tuskin ollenkaan saanut yöllä unta ja tunsi itsensä sairaammaksi -kuin eilen. Tuntematta mitään halua keskusteluun vastaili hän -yksikantaan kieltäen tai myöntäen arkkipiispan jutteluihin, kunnes tämä -jätti hänet kokonaan rauhaan. - -Saiko hänen isänmaansa sekä sen alulle pantu viljelys rauhassa -tältä idän raakalaisuudelta kehittyä edelleen, se oli se kysymys, -jonka ympärillä hänen kuumeiset ajatuksensa yhä pyörivät. Hän oli -täysin vakuutettu siitä, mitä hän illalla oli sanonut, että tämä -suuri valtakunta tulisi kerran romahtamaan omaan siveelliseen -mahdottomuuteensa. Mutta vuosisadat eivät ole pitkiä historiallisessa -kehityksessä ja useinhan sai pahakin Jumalan erityisiä tarkotuksia -varten viivähtää maailmassa pitempään kuin mitä ihmissilmälle nähden -oli suotavaa. Joka tapauksessa saattoi täältä päin uhkaava vaara häälyä -vielä vuosisatoja Suomen yllä. Kun hän ajatteli, että ne tokeet, -jotka hänen ja toisten lähettilästen ponnistuksilla oli vasta saatu -pystytetyksi Venäjää vastaan, jälleen murtuisivat -- minkä venäläisten -ominaisuuksia muistaen saattoi odottaa milloin hyvänsä tapahtuvan -- -ja kaikki se raakuus, juoppous, vääryys, lika ja pimeys, jota täällä -kaikkialla kohtasi, alkaisi sakeana virtana painua Suomeen, niin -häntä puistatti kuin horkassa. Miten kävisi silloin Suomen kansan ja -hänen oman elämäntyönsä, joka vasta oli ehtinyt hennolle oraalle? Ne -tallattaisiin maahan ja häviäisivät siihen pimeyteen, joka leviäisi yli -maan! - -"Herra, auta minua epäuskon suosta!" vaikeroi hän hiljaa, tuntiessaan -taas joutuneensa sellaiseen mielentilaan, jolloin elämä kaikkine -puuhineen ja ponnistuksineen näytti turhalta ja järjettömältä, vain -sokeiden sattumain sekamelskalta. Itsensä ja oman kansansa tunsi hän -niin vähäiseksi ja yksinäiseksi tämän kaaoksen keskellä. Yhtä vähän -kuin tuo arkkipiispa, joka puoli nukuksissa istui hänen rinnallaan, -kykeni häntä auttamaan sairaudessa ja sielunhädässä, yhtä vähän -saattoi tai tahtoi arkkipiispan kansa hädässä auttaa hänen kansaansa. -"Auttakoot suomalaiset itseään!" oli kuningas viimeisen sodan aikana -lausunut -- sama kuningas, joka vähää ennen oli Ruotsin tarpeihin -anastanut kirkkojen kalleudet Suomesta. Yksin oli suomalaisten -seisottava tai kaaduttava -- yksin, Jumala vain turvanaan. Mutta -mihin oli Jumala kätkenyt kasvonsa, kun hän ei saanut vastausta -avunhuutoonsa? Oliko hän ainiaaksi kääntänyt kasvonsa hänestä ja hänen -kansastaan? - - * * * * * - -Ilta alkoi jälleen hämärtää ja sen mukana rupesi satamaan märkää -lumiräntää. Agricolaa puistattivat vuoroin kylmän, vuoroin kuuman -väreet ja aika-ajoin vaipui hän houretilaan, jolloin kaikenlaiset -kirjavat kuvat eletystä elämästä häilyivät silmien edessä. Milloin hän -nuorena teininä kamppaili Donatuksen latinan kieliopin kanssa, milloin -väitteli vanhojen, katolilaisuuteen juurtuneiden pappien kanssa. Nyt -hän on taas Wittenbergissä ja istuu itse Lutherin pöydässä päivällistä -syömässä. Hänen rinnallaan istuu Melanchton ja vastapäätä on muuan -pitkäkaulainen böhmiläinen ylioppilas. Itse suuri reformaattori istuu -pöydän päässä ja Katharina-rouva ankarine piirteineen ja hiukan vinoine -silmineen tarjoilee perheenäidin huolekkuudella ruokiaan. Luther puhuu -tällä kertaa yksilöiden ja kansojen kasvatuksesta, pöytävierasten -tarkkaavasti kuunnellessa. "Aivan samoin kansoja, joilla on suuri -tulevaisuus edessään, valmistetaan siihen tuskallisen kasvatuksen -ja kurin kautta", puhuu hän. "Sellaisen on aina aikanansa elettävä -suuressa ahdingossa ja taisteltava onnettomuuksia ja vaaroja vastaan." - -Kuinka nuo sanat löytävätkään vastakaikua hänessä, Agricolassa. Ne -ovat juuri kuin hänelle ja hänen kansalleen puhutut. Hän lämpenee ja -innostuu... ja havahtuu samassa todellisuuteen. - -Räntää tippui vasten hänen kasvojaan, hän hieroi kuumaa otsaansa -ja koetti ponnistaa ajatuksiaan, tajutakseen missä hän oli ja -mitä hän vasta oli kuullut. Niin, niin, sehän oli Wittenbergissä -Lutherin pöydässä eräänä sunnuntaina... ja nyt sai hän kiinni niistä -sanoistakin, joita reformaattori oli puhunut. Ja omituista, kuinka ne -nytkin kykenivät vaikuttamaan häneen virkistävästi ja lohduttavasti, -aivankuin ne olisi juuri ikään todellisuudessa hänelle lausuttu. -Vaikka pahoinvointi olikin yltymässä, tunsi hän kuitenkin mielialansa -keveämmäksi. - -"Kansaa, jolla on suuri tulevaisuus edessään, valmistetaan siihen -ankaran kasvatuksen ja kurin kautta", toisti hän itsekseen suuren -opettajansa sanoja, "se on sanottu juuri minun kansalleni." - -"Mitä lausuit, veljeni?" kysyi arkkipiispa, joka puheen hyminää -kuullessaan havahtui omista ajatuksistaan ja kääntyi matkatoverinsa -puoleen. - -Agricola toisti hänelle Lutherin sanat ilman mitään selityksiä. - -"Niin, niin, epäilemättä se niin on", hymähteli arkkipiispa, ihmetellen -itsekseen, mitä varten Agricola juuri tällä hetkellä noita sanoja -muisteli. - -Pimeässä saapuivat he majapaikkaan. Agricolaa täytyi kahden hengen -taluttaa sisälle, sillä hän tunsi itsensä jo siksi heikoksi. -Riisuttuaan ja makuutilalle päästyään pyysi hän arkkipiispaa antamaan -herranehtoollista, sanoen tuntevansa lopun olevan lähellä. - -Suurimman osan yötä pysyi hän täydellä tajullaan, mutta unta hän ei -saanut. Toisten matkatoverien nukkuessa lepäsi hän himmeässä kynttilän -valossa avoimin silmin ja ajatteli haikein mielin, että hänen nyt jo -täytyi poistua työmaaltaan ja jättää kaikki niin keskeneräiseksi. Mutta -omaksi ja kansani parhaaksi se on, vaikka minä en sitä tällä haavaa -kykenekään käsittämään, myönsi hän itselleen nöyrästi. - -Sitten alkoi hän muistella, kuinka hän kerran Wittenbergissä -tovereineen oli elatuksen puutteesta ollut syvän epätoivon vallassa, -mutta kuinka hän oli siitä vapautunut niin pian kun hänen sisäiselle -katseelleen oli selvinnyt oma kutsumuksensa sekä jumalallinen johto -hänen siihenastisessa elämässään. Niin saattoi hän taas tällä hetkellä -nähdä jumalallisen johdon viisautta ja tarkotuksenmukaisuutta -myöskin kansansa vaiheissa. Aivankuin Israelin kansan muinoin -oli Jumala johdattanut suomalaiset kaukaa Aasian pimennoista ja -osottanut heille oman erikoisen maan, jossa he olivat päässeet -lännestä tulevan kristinopin ja valistuksen yhteyteen. Ja kuinka -viisaasti asiat siinäkin suhteessa olivat järjestyneet, että noista -kahdesta veljesheimosta karjalaiset olivat asettuneet juuri idän -puolelle ja hämäläiset taas lännen puolelle. Jos järjestys olisi -ollut päinvastainen, niin heitä erikoisena kansana tuskin olisi enää -olemassakaan. Herkät ja mukautuvat karjalaiset olisivat lännessä -helposti ruotsalaistuneet ja jäykkien hämäläisten ollessa rajakkain -venäläisten kanssa olisi kitka näiden välillä käynyt niin suureksi, -että verinen sota ei olisi lakannut, ennenkuin hämäläiset paljon -vähälukuisempina olisivat hävinneet maan pinnalta. Mutta nyt olikin -ruotsalaista lujuutta vastaan asettunut hämäläinen jäykkyys, samalla -kun karjalainen luonne idän puolella esti rotukitkaa kovin tulen araksi -käymästä. - -Omituista, ettei hän tuota seikkaa ollut ennen tullut juuri tässä -valossa huomanneeksi tai ajatelleeksi. Siinäkin näkyi niin selvästi -Jumalan viisas ja suomalaisten parasta tähtäävä johdatus. Kaikessa -näki hän taas niin selvän tarkotuksen, että suomalaiset, asetettuina -asumaan kahden itseään lukuisamman ja tuiki erilaisen kansan väliin -sekä maahan, joka oli juuri kuin heitä varten muodostettu, oli määrätty -säilymään, kasvamaan ja kehittymään omaa erikoista tarkotusperäänsä -varten. Sitä edistämään hänetkin oli työhön kutsuttu ja tyytyväisenä -saattoi hän nyt poistua työmaaltaan, kun hänellä kerran oli vakaumus, -ettei hän ollut hukkaan työtä tehnyt. - - * * * * * - -Aamun lähetessä yltyi sairaus ja hetkittäisin vaipui Agricola jälleen -hourioon. Hän ei itse tiennyt mitään siitä, kun hänet puetettiin ja -autettiin rekeen. Vasta matkan alussa heräsi hän hetkeksi täyteen -tajuntaan sekä tiedusteli, joko pian ehditään Suomen rajojen sisälle. -Kun arkkipiispa ilmotti heidän kerkiävän jo puolenpäivän tienoissa -rajalle, lausui hän tyytyväisyytensä siitä, ettei hänen vieraalla -maalla tarvinnut elämästä erota. Kohta sen jälkeen vaipui hän -horrosmaiseen uneen, josta hän vasta illan suussa havahtui. - -Menomatkalla oli hän kerran Suomen ja Venäjän naapuruutta ajatellessaan -verrannut itseään puutarhuriin, jonka tuli kasvipenkkejään hoitaa -äärettömän, hallaisen metsän reunassa. Nyt palautui se unikuvana -jälleen hänen mieleensä. Rikkaruohoja kitkien, harvennellen, kastellen -ja vakoja puhdistellen hääri hän pienessä kasvitarhassa, joka oli -ihan suuren ja pimeän erämaan reunassa. Sieltä kuului lakkaamatta -hiipimistä ja tassuttelemista sekä väliin murinata ja kiljuntaa. -Pensasten välistä kiilui verenhimoisia silmiä ja välähteli teräviä -hammasrivejä. Yhä pahemmin ahdisti pelko ja epätoivo hänen mieltään ja -lopuksi istuutui hän kivelle kasvitarhan laitaan sekä alkoi ääneensä -napista taivaan herraa vastaan, joka ei ollut edes pientä virtaa -asettanut hänen kasvitarhansa ja erämaan välille. Silloin risahtelivat -oksat ja joukko petoja karkasi hänen saralleen. Tuskan vallassa painoi -hän kasvonsa käsiin ja kuuli, kuinka hauraat kaalinpäät rusentuivat -petojen jaloissa. Mutta silloin kuului pelottava jyräys taivaalta ja -kun hän säikähtyneenä nosti silmänsä, oli keskelle taivasta auennut -kuin akkuna, jossa näkyi suuret ja kirkkaudesta paistavat kasvot -vihasta salamoivin silmin, samalla kun metallin kirkas, luita ja -ytimiä vavisuttava ääni huusi: "Älkää tallatko minun kasvimaatani!" -Nurinniskoin loikkasivat silloin pedot takaisin metsään, joka kävi -äänettömäksi kuin hauta. Mutta uudestaan jyrähtäen sulkeusi akkuna -taivaalla ja vavisten ajatellessaan, että se oli totisesti isä, jota -eivät ole nähneet muut kuin poika, havahtui Agricola unestaan. - -Ilta oli alkanut jälleen hämärtää ja sää oli kuivan sees. Silmiään -räpytellen veti Agricola keuhkonsa ilmaa täyteen ja unen vaikutelmista -täysin toinnuttuaan virkkoi arkkipiispalle: - -"Tunnen ilmasta, että olemme jo Suomessa." - -"Niin olemme", vastasi arkkipiispa ilostuneena, kuullessaan sairaan -matkatoverinsa äänen. "Mutta onpas sinulla, veljeni, tarkka vainu, kun -tunnet isänmaasi ilmankin." - -"Kuinkas minä en tuntisi sitä, jota olen syntymästäni saakka -hengittänyt. Jumalan kiitos, että olemme kotona! Ja tuolla on merikin, -rakas Suomenlahteni!" - -Vasemmalla laajeni luminen ulappa silmän kantamattomiin, yhtyen -etäisyydessä teräksen värisen iltataivaan kanssa. Rajajoen suulta -aikain he olivat ajaneet pitkin merenrannikkoa kulkevaa talvitietä, -jonka Viipurissa liikkuvat novgorodilaiset kauppiaat olivat -muodostaneet. - -"Jumalan kiitos!" lausui Agricola vielä kerran ja vaipui jälleen -pitkälleen reen perään, sillä raikas ilma ja tuo lyhyt keskustelu -uuvuttivat häntä kovin. Hän ummisti silmänsä ja muisteli omituista -untaan. - -Niin, se oli ainoastaan unta, mutta sittekin terveellinen muistutus -hänelle, joka oli hetkisen uskaltanut epäillä Jumalan johdatusta. Nyt -hän ei sitä enää tehnyt, vaan oli vakuutettu kansansa tulevaisuudesta. - - * * * * * - -Meren ulapalla näkyi vielä pakenevan päivän kajastus, kun matkue saapui -Kyrönniemelle ja pysähtyi ensimäisen talon pihalle. Kun muut olivat -nousseet reestä, lausui Agricola Olavi Laurinpojalle, joka oli tullut -hänen vointiaan tiedustamaan: - -"Auttakaahan minua sisälle, että saan nähdä vielä kansalaisiani ja -kuulla suomenkieltä." - -Hän teki liikkeen kohotakseen reestä, mutta silloin hänen sisällään -jotakin ikäänkuin ratkesi ja hervotonna vaipui hän entiseen asentoonsa. -Nähdessään hänen liikuttavan huuliaan kumartui Olavi Laurinpoika aivan -lähelle ja kuuli hänen kuiskaavan: - -"Jumala siunatkoon ja varjelkoon kansaani!" - -"Herra piispa, minä autan teidät ylös reestä", virkkoi Olavi -Laurinpoika hätääntyneenä ja työntäen toisen kätensä hartiain taakse -koetti nostaa häntä ylös. Mutta piispa jäi aivan hervotonna hänen -käsivarrelleen ja pää painui varattomasti taaksepäin. Olavi Laurinpojan -piirteet häipyivät hänen silmistään, mutta sijalle ilmestyi samalla -toinen henkilö. Se oli puoleksi niinkuin Kristus ja puoleksi se vanha -lempeäkatseinen munkki, joka sauva kädessä ja virsut jalassa eräänä -kesäpäivänä kauan sitten oli ilmestynyt hänen syntymäkotinsa pihalle -ja saanut hänen isänsä taivutetuksi lähettämään hänet kouluun. Se -tarttui häntä hellästi kädestä ja lausuen: "katso!" viittasi sauvallaan -etäisyyteen. Ja leimauksena aukenivat silloin vuosisadat ja hän -sai silmätä kauas siihen aikaan, jolloin hänen kansansa suuresti -lisääntyneenä, yksimielisenä, vapaana ja valistuneena asui isiensä -maata sillä henkisellä perustalla, minkä hän oli sille luonut. Näky -hävisi samassa, mutta hän tunsi Kristus-munkin ohjaavan itseään kädestä -ja sydämessään suloinen tyytymys sekä omituisten sävelten soidessa -korvissaan keinui hän pois äärettömyyksien ulapalle... - -Toiset matkueen jäsenet olivat tällä välin kerääntyneet reen ympärille -ja tallin luota läheni lyhty kädessä talon isäntä. - -"Hän on varmaankin jo jättänyt tämän elämän", lausui Olavi Laurinpoika. - -Kun isäntä valaisi lyhdyllään rekeä, kumartuivat kaikki piispan -puoleen, joka silmät ummistettuina lepäsi sijallaan, pää kallistuneena -toisen olkapään varaan. Hänen kasvoilleen oli jäänyt se onnellinen -hymy, jonka hänen viimeinen näkynsä elämästä erotessa oli niille -loihtinut. - - - - -Vallanpitäjä. - - -Turun syysmarkkinat, jotka vanhastaan pidettiin Maarian syntymäpäivänä -eli syyskuun kahdeksantena, muodostuivat vuonna 1596 tavallista -vilkkaammiksi ja väkirikkaammiksi. Pitempään kestäneet kauniit ilmat -olivat houkutelleet kaupunkiin väkeä läheltä ja kaukaa. Joki oli -sulloutunut niin täyteen aluksia, että Katinhännän poikaviikarit -juosta vilistivät niitä myöten Samppalinnan alta Aningaisten puolelle. -Kauempana linnan alla liehuivat niiden uusien sota-alusten viirit, -jotka marski muutama päivä sitten oli tuonut Pikkalasta tänne. Siellä -peilailivat Auran veteen vasta tervattuja kylkiään amiraalilaivat -"Suomen Jalopeura" ja "Suomen Joutsen", kaleerit "Lohikäärme", -"Merenneito" ja "Karhu", "Flemingin parkki", "Innamaan haaksi" y.m., -ja rannalla linnan ulkovarustusten edessä tungeskeli niitä ihailemassa -parvi joutilaampaa markkinarahvasta. - -Vilkkain oli liike ja hyörinä kuitenkin ahtaalla kauppatorilla sekä -rannassa sillan kummallakin puolen. Harmaakuosisen talonpoikameren -keskellä vilahteli siellä mustapukuisia pappeja, töyhtöpäähineisiä -vapaakartanoiden isäntiä sekä nahkahousuisia, ylimielisesti teiskuvia -sotilaita. Viimemainittuja olikin nykyään kaupungissa tavallista -enemmän, sillä marski oli koonnut heitä tänne kokonaista kolme -joukkokuntaa, jotka oli leiritetty kaupungin lähimpään ympäristöön. - -Torin kulmassa, lähellä sillankorvaa, oli Sihveri Porsaanjalan lesken -avara krouvitupa, jonka ovensaranat kitisivät yhtä menoa, alemman -markkinarahvaan suoltuessa sisään ja ulos. Siellä tyhjennettiin -pienistä tinakulhoista viime vuosikymmeninä käytäntöön tullutta -paloviinaa, samalla kun kymmenissä katajahaarikoissa läikähteli vanha -Turun olut. Huoneen täytti korvia huumaava äänten sorina. Tuolla -juteltiin markkinakaupoista ja täällä kiisteltiin valtakunnan asioista: -toiset, etupäässä vakaisemmat talonpojat, pitivät ääntä Kaarlo-herttuan -puolesta, samalla kun huovit ja löysäläisväki esiintyivät tulipunaisina -kuninkaan miehinä. - -Mutta yhtäkkiä vaimentui rähinä ja kaikki kääntyivät kuulemaan erästä -huovinpukuun puettua nuorta miestä, joka oli hypännyt lavitsalle -seisomaan ja kilistäen kookasta rahakukkaroa huusi: - -"Hei miehet, täss' on poika, joka kykenee tarjoamaan jokaiselle puoli -tusinaa viinaryyppyjä ja pari haarikallista olutta päälle! Ei muuta -kuin ojentakaa astianne muorille täytettäviksi!" - -Toiset tuijottivat häneen epäillen, toisten huutaessa: - -"No tuo joltakin kuuluu!" -- "Onpas siinä reilu poika!" -- "Se mies ei -olekaan Kitulasta kotoisin!" - -Huovi hyppäsi lavitsalta alas ja maksoi kukkarostaan krouvarimuorille -sikäli kuin astiat täyttyivät. Silloin lähenivät myymäpöytää -epäilevimmätkin. - -Mutta huovi oli jälleen noussut lavitsalle, josta hän täysi -oluthaarikka kädessään puhui: - -"Ja nyt me juomme kuningas Sigismundin ja vanhan katolisuskon maljan. -Eläköön Sigismund ja katolinusko!" - -"Eläköön! eläköön!" hoilasi joukko hänen perässään. - -"Ja nyt marskin malja!" huusi huovi ja rahakukkaroaan helistäen riensi -hän jälleen maksamaan täyttyviä tuoppeja. - -Kun kaikki olivat osansa saaneet, juotiin marskin malja huutaen ja -hoilaten. - -"Eikö teidän, miehet, täydy tunnustaa, että vanha usko, jota Herrassa -kuollut kuningasvainaja sekä nyt hänen poikansa, jalo Sigismund, ovat -koettaneet jälleen voimaansa saattaa, on paljon parempi kuin tämä uusi -kerettiläissotku? Laulakaapas suunne puhtaaksi, miehet! Mutta sitä -ennen ryyppy viinaa ja uudet oluthaarikat." - -Kunkin saatua osansa huudettiin jälleen entistä innokkaammin vanhan -katolisuskon hyväksi. Kun pahin remakka oli vaiennut, kuului torilta -kapakan edustalta torventoitotusta. "Kuuluttaja! Avatkaahan, miehet, -ovi, että mekin saamme kuulla, mitä siellä julistetaan", huusi huovi. - -Kun ovi oli työnnetty auki, kuului karkea miehen ääni, joka puhui kuin -ulkoa opittua läksyä: - -"Klaus Fleming, Viikin vapaaherra ja Ruotsin valtakunnan neuvos, -valtakunnan marski ja yliamiraali sekä kenraali-sotaeversti ynnä -käskynhaltia yli kaiken Suomenmaan kutsuu täten kaikkia läsnäolevia, -niin ylhäisiä kuin alhaisia, niin vapaamiehiä ja hengellisen säädyn -jäseniä kuin porvareita ja talonpoikiakin nyt heti saapumaan -kapitulihuoneelle, lukeakseen ja selittääkseen siellä kaikille hyville -miehille erinäisiä kuninkaalta saapuneita kirjeitä." - -Jälleen kuului torventoitaus ja kuuluttaja etääntyi torilta. - -"Vielä kerran haarikat täyteen ja sitten miehissä kapitulihuoneelle -kuulemaan, mitä kuningas meille kirjottaa", huusi huovi. - -Itse asiassa oli hän saapunut kapakkaan vartavasten värväämään väkeä -tuohon marskin kuuluttamaan kokoukseen sekä valmistamaan viinalla ja -oluella markkinarahvaan mieltä. Hän oli vasta Pohjanmaan voudiksi -nimitetyn Abraham Melkiorinpojan miehiä ja oli isäntänsä toimesta -tullut markkinarahvasta yllyttämään. Nyt saattoi hän olla varma -herransa kiitoksesta, sillä muutamia varakkaamman näköisiä isäntiä -lukuunottamatta lähtivät kaikki kapakassa olleet meluten hoippumaan -hänen jälessään kapitulitaloa kohti. - - * * * * * - -Marski oli vasta saapunut kapitulihuoneeseen parin seuralaisen kanssa, -joista toinen oli Abraham Melkiorinpoika. Hän oli näiden kanssa -juuri tehnyt ratsastusretken kaupungin ulkopuolelle sijotettujen -sotaväkiosastojen luoksi ja sen vuoksi hänellä oli jalassaan raskaat ja -pölyiset ratsusaappaat. Ruoskansa hän oli viskannut pöydälle sekä sen -viereen mustan nahkalippaan, jossa oli kuninkaalta saapuneita kirjeitä. - -"Hö', hö'!" -- naurahti hän yht'äkkiä lyhyeen ja karkeaan tapaansa, -lyöden samalla kämmenensä pöytään, "saapas nähdä, minkä karvaista -kansaa sieltä sinun huovisi tänne raahaa!" - -"Käskin hänen kerätä mahdollisimman oikeita talonpoikia", vastasi -Abraham-herra hiukan pelästyneenä, "ja uskon, että hän siinä suhteessa -täyttää toiveemme, sillä ei hän ole ensi kertaa..." - -Hän keskeytti lauseensa ja kurottausi ahtaaseen ikkunakomeroon ja alkoi -tirkistellä ulos. - -"Sieltä tulee, luulen minä, hengellisten herrain pää ynnä joukko muita -pienempiä hengellisiä", jatkoi hän hetken päästä. - -"Hyvä on, kyllä minä heidän käpälänsä kuumennan", murahti marski ja -kourasi pari kertaa mustaa leukapartaansa. - -Tuokion kuluttua astui sisään iäkäs Turun hiipan haltia, Ericus Erici -Sorolainen. Hänen laiha ja kumaraan painunut vartalonsa peittyi mustan -kauhtanan poimuihin ja hänen parrattomat kasvonsa näyttivät valkoista -röyhelökaulusta vasten kalpeilta ja riutuneilta, kirkkaat, harmaat -silmänsä kiinnitti hän hitaalla varovaisuudella ensin marskiin ja -sitten hänen seuralaisiinsa, minkä jälkeen hän tervehti: - -"Jumalan rauha, jalot herrat!" - -"Jumalan rauha!" kuului marskin parrasta murahdus. - -Piispan mukana saapui huoneeseen kolme tuomiokapitulin jäsentä sekä -puolikymmentä maalaispappia. He sijottuivat istumaan esimiehensä -ympärille päinvastaiselle puolelle pöytää kuin missä marski istui. - -Syntyi kiusallinen äänettömyys, jonka kestäessä marski, saappaan -kärkeensä tuijottaen, naputti oikean käden pikkusormella pöydän reunaan -ja Abraham Melkiorinpoika hiiviskeli kuin kissa varpaillaan akkunan -luota toisen luo. - -Asentoaan muuttamatta ja päätään kääntämättä katsoa mulautti marski -piispaa. Heidän katseensa yhtyivät pikimmältään, piispa vilkasi -pöydällä olevaa ruoskaa ja nosti jälleen katseensa marskiin, jolloin -hänen silmänsä pohjalla vilahti kaukainen hymy. Marski tuhahti -sieramiinsa ja alkoi jälleen tuijottaa saappaansa kärkeen. - -Ulko-oven takaa rupesi tällöin kuulumaan sekavia ääniä, askelten -töminää ja häijynkurista rykimistä. Hetken päästä nykäistiin ovi -epävarmasti auki ja näkyviin tulivat markkinarennosti puetun rengin -juopuneet kasvot. Kun hänen sinne tänne harreilevat silmänsä -pysähtyivät huoneen perällä olevaan seurueeseen, yritti hän vetäytymään -takaisin. Mutta nähtävästikin häntä työnnettiin takaapäin sisälle, -sillä vastaanpanostaan huolimatta retvalehti hän kynnyksen yli, samalla -kun hänen takaansa tulivat näkyviin yhdet juopuneet kasvot toisensa -jälkeen. Koko joukko, jonka keskellä Abraham Melkiorinpojan huovi -puikkelehti, sijottui rykien, lakkireuhkojaan käännellen ja oluen -katkua huokuen yhteen ryhmään lähelle ovea. - -Ilmettään muuttamatta silmäili heitä marski eikä Abraham-herra kyennyt -hänen katseestaan lukemaan, mitä hän pohjaltaan ajatteli noista hänen -esiin loihtimistaan "kansan miehistä". - -"Hyvät ystävät, piispa, papit ja te rahvaan miehet!" katkaisi -marskin karkea basso äkkiä hiljaisuuden, "kun viime aikoina on esiin -tullut kaikenlaisia häiriöitä ja kinasteluja uskonasioissa ja kun -minun luonani juoksee lakkaamatta valittajia niin puolelta kuin -toiseltakin, niin olen minä kutsunut teidät koolle, tulkitakseni teille -kuninkaalta äsken saapuneen kirjeen, joka sisältää ohjeita juuri näihin -riitakysymyksiin nähden. Ja kun meillä kenelläkään, olimme sitten -piispoja tai vaikka suorastaan herttuoita (tässä kohti heitti marski -nopean syrjäkatseen pappeihin päin), ei ole mitään oikeutta juonitella -hänen majesteettinsa kuninkaan selviä käskyjä vastaan, niin toivon -minä, että kaikki kinat ja valitukset tämän jälkeen lakkaavat." - -Hän silmäsi ympäri huonetta, otti sitten lippaasta kuninkaan kirjeen -ja levitti sen auki, niin että nauhasta riippuva vahasinetti kalahteli -pöydän laitaan. - -"Ensinnäkin ilmottaa täällä kuninkaallinen majesteetti", jatkoi -hän kirjettä silmäillen, "että hän ei ole käskenyt vähentää niitä -kirkonmenotapoja ja käytöksiä, jotka vanhastaan ovat tässä maassa -olleet käytännössä, ja että mitä siinä suhteessa on päätetty Upsalan -kokouksessa, se on tapahtunut vastoin hänen tahtoaan." - -"Mutta Upsalan kokouksen päätöstä tekemässähän ovat olleet kaikki -valtakunnan säädyt ja itse kuninkaallinen majesteetti on vahvistanut -saman päätöksen", keskeytti piispa yhtäkkiä marskin. - -Marski kääntyi häntä kohti äkkiä ja vihaisesti, niin että tuoli -risahti, mutta samassa aukeni ulko-ovi jälleen ja sisään astui kolme -aatelismiestä. Etummainen heistä, huolella puettu, viittäkymmentä -alotteleva mies, jonka ryhdissä ja käytöksessä ilmeni sekä oppineen -arvokkuutta että hovimiehen siroutta, oli marskin sukulainen ja kaima, -Klaus Fleming nuorempi, Kaskisten herra. Häntä seurasivat hänen -veljensä, Louhisaaren herra Lauri sekä lankonsa, Kankaisten herra -Kaarlo Horn. - -Kaimansa nähdessään synkkeni marskin katse huomattavasti. Oli yleisesti -tiettyä, ettei hän voinut sietää tätä sukulaistaan ja siihen vaikutti -osaltaan se, että Kaskisten herra veljineen oli, samoinkuin Kankaisten -Hornitkin, lähempänä Kaarlo-herttuan leiriä, osaksi taas se, että tuon -hänen kaimansa ulkomainen oppineisuus ja hieno käytöstapa omituisella -tavalla ärsyttivät marskia. Sen vuoksi hän aina, milloin he sattuivat -samaan seuraan, tahallaan käyttäysi tavallistakin töykeämmin ja -raaemmin, ikäänkuin osottaakseen, että hänen ei tarvitse ketään -kursastella. - -Fleming-veljesten ja Hornin sisään astuessa nielasi marski alas -piispalle aikomansa sapekkaan vastauksen. Sen sijaan rykäsi hän tuolla -yli valtakunnan kuululla tavallaan, niin että seinät kajahtivat ja -arkahermoisimmat läsnäolijoista hätkähtivät, minkä jälkeen hän sormin -niisti nenänsä, viskasi hyppystensä sisällön viereensä lattialle ja -huitasi samettisen mekkonsa hihalla nenänsä alustaa. Vasta tämän -jälkeen ärähti hän piispalle: - -"Mutta kun kuninkaallinen majesteetti kerran tässä kirjeessään sanoo -niin ja niin, niin sen pitää oleman niin, olkoot sitten säädyt ja -Upsalan kokoukset päättäneet mitä tahansa. Vai mitä yhteisen kansan -miehet tähän sanovat?" - -Tässä kääntyi marski silmäilemään ovinurkkaan ryhmittynyttä miesjoukkoa. - -"Niin on!" -- "Kyllä me ollaan kuninkaan ja marskin puolella!" -- -"Vanhan Ruotsin uskon me tahdomme pitää!" -- kuului joukosta rähiseviä -ääniä. - -Marski silmäili jälleen kirjettä ja puhui: - -"Edelleen ilmottaa täällä kuninkaallinen majesteetti, että jos täällä -Suomessa on muutettu vanhoja uskonnon menoja, niin hän suvaitsee, että -sellaiset muutokset peruutetaan." - -"Koska kuninkaallisen majesteetin kirje sisältää niin tärkeitä ja -seurakuntamme elinkysymyksiä koskevia asioita, niin rohkenen minä -pyytää kopiota siitä", lausui piispa, joka nähtävästi alkoi epäillä, -että marski lasketteli omiaan kirjettä vapaasti tulkitessaan. - -"Joka ei usko minun tulkintaani, hän saa milloin hyvänsä itse lukea -kuninkaan kirjeen", mörähti marski, mutta ei kuitenkaan tehnyt -pienintäkään liikettä, jättääkseen kirjettä käsistään. - -"Kyllä se uskotaan sillä, mitä marski sanoo!" -- "Papit ilman vain -juonittelevat!" -- kuului rahvaan joukosta rähinää. - -Piispa ja Kaskisten herra katsahtivat toisiinsa ja tästä katseesta -rohkaistuneena lausui edellinen: - -"Kun nyt kerran on kysymys kirkkoa ja papistoa koskevista seikoista, -niin katson minä soveliaaksi saattaa maamme ylimmän käskynhaltian -tietoon sen raa'an häväistyksen, joka viime sunnuntaina on kohdannut -Rantamäen kirkkoherraa, jonka joukko kirkkopihassa juopuneina reuhaavia -huoveja oli viskannut muurin yli, kun hän saapui heidän jumalatonta -menoansa asettamaan. Harras ja oikeutettu toivomukseni on, että herra -marski saattaa syylliset rangaistukseen, jotta sellaiset väkivallanteot -eivät vasta uusiinnu." - -Piispan puhuessa kuului rahvasjoukosta naurun rähinää ja huudahduksia: -"Olipa ne poikia!" -- "Ei muuta kuin yli muurin vain!" - -Kaskisten herra kavahti vihaisesti seisoalleen ja lausui tulisella -kiivaudella: - -"En voi kauemmin olla minäkin puolestani tähän seikkaan sekaantumatta -ja lausumatta julki, kuinka tuiki sopimatonta on, että huuditonta -roskaväkeä ja juopuneita tyhmyreitä haalitaan kokoon häväisemään -sielunpaimeniamme ja oppi-isiämme ja väittelemään muka uskonnon -asioista. Tällaiselle kokoukselle minä en tunnusta minkäänlaista arvoa!" - -"Olen täydellisesti yhtä mieltä veljeni kanssa!" huudahti Louhisaaren -herra heti perään. - -"Ja minä!" lisäsi Kankaisten herra. - -Syntyi hetken kestävä äänettömyys. Sitten naurahti marski -väkinäisesti ja aivankuin ei olisi lainkaan kuullut sukulaisensa -paheksumislausuntoa, vastasi hän piispan kanteluun: - -"Siihen asiaan minä en totisesti tiedä parempaa keinoa kuin että -asianomainen pappi viskataan muurin yli takaisin kirkkopihaan ja -entistä lujemmin." Aivan kuin merkin saatuaan rähähti rahvasjoukko -nauramaan. - -"No se oli paikalleen sanottu! Niin sitä, pojat, pitää tehdä!" -- -kuului huutoja. - -"On itsensä alentamista viipyä hetkeäkään kauemmin tällaisessa -kokouksessa!" huudahti Kaskisten herra. - -Hän nousi ja lähti vihaisesti huoneesta. Hänen veljensä ja Kankaisten -herra seurasivat hänen kintereillään. - -Kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä, nousi piispakin paikoiltaan -ja lausuen: "Pidän turhana pitemmät keskustelut tällä kertaa", -- -lähti marskille kumarrettuaan huoneesta. Kaikki papit seurasivat hänen -esimerkkiään. - -Heidän mentyään tuhahteli marski hetken aikaa sieramiinsa ja tuijotti -saappaansa kärkeen. Sitten kääri hän kuninkaan kirjeen kokoon, pisti -sen takaisin lippaaseen ja sen tehtyään ärähti vihaisesti ovinurkan -joukolle: - -"Ei teitä täällä enää tarvita!" - -Pelästyneinä alkoivat silloin "kansan miehet" sulloutua ovesta ulos. - -"Vietävän risajaakot!" murahti marski itsekseen, työnsi kirjelippaan -vyönsä alle ja ruoskaansa tarttuen lähti astua tömistelemään ulos. - -Kirkkotorilla piteli ratsurenki suitsista marskin kuuluisaa mustaa -oritta, joka levotonna pärskähteli sieramiinsa ja kuopi etukavioillaan -maata. Ähkäisten nousi marski rengin avulla satulaan ja lähti -Kirkkokatua pitkin ratsastamaan kauppatorille. - -"Tehkää tietä, marski tulee!" kuului markkinaväen keskeltä häädettyjä -huudahduksia. - -Kansanjoukon keskelle aukeni laaja kuja sikäli kuin Musta notkuvin -seljin kuletti herraansa eteenpäin. Mutta marski ei katsonut -sivuilleen eikä ollut tietävinään, kun lakit molemmin puolin kujaa -lensivät miesten päästä. Tömisten ajoi hän sillan yli Aningaisten -puolelle, räpsäytti piiskalla oritta ja alkoi hattutöyhdön liehuessa -hölkkäjuoksua ratsastaa alas linnaa kohti. - - - - -Sukuhaaransa viimeinen. - - -Kun keskiviikkona, 7 p. marraskuuta 1599 oli Turun raastuvassa luettu -kuolemantuomio Arvid Stålarmille ja muille Turun linnan toistamiseen -antautuessa vangiksi joutuneille Suomen herroille, kirjotti Juhana -Fleming perjantaina vankihuoneessaan sisarelleen seuraavan kirjeen: - - "Rakkaalle sisarelleni, jalosyntyiselle neitsyelle Katariina - Flemingille. - - Rauhaa ja terveyttä Jumalalta kaikkivaltiaalta! Rakas sisko! Kun - tiedän sinua rakkaan äitimme ja Hebla-siskomme kanssa pidettävän - vartioituina siellä Tukholmassa, niin epäilen suuresti, ettet ole - vielä saanut kuulla meidän lailliselle kuninkaalle uskollisten - suomalaisten lopullisesta kohtalosta. Mutta luulen kuitenkin, - että te kerkeätte siitä jonkunlaisen tiedon saada ennenkun - Olavi-vanhus, joka kaikissa näissä vaiheissani on uskollisesti - minua palvellut, ehtii tämän kirjeen perille saattaa. Sen vuoksi - rohkenen kertoa asiat peittelemättä, tarvitsematta pelätä niiden - äkkiyllätyksenä teitä saavuttavan. - - Tiedä siis, että alun toista kuukautta sitten täytyi meidän - jättää Turun linna herttualle sekä itse heittäytyä hänen - armoilleen. Siitä saakka olemme olleet suljettuina linnaan, - jonka porteilla ja käytävissä herttuan nihdit vartioivat. - Ainoastaan kerran olemme olleet muurien ulkopuolella, nimittäin - toissapäivänä, jolloin meidät vietiin kaupungin raastupaan, missä - meidän kanssamme käytiin oikeutta. Vaikka eihän se ollut mitään - laillista oikeudenkäyntiä, jota meitä kohtaan harjotettiin; - ainakaan me itse emme sitä siksi tunnustaneet, sillä eihän meidän - hyvin perusteltuja puolustuksiamme otettu ollenkaan huomioon - ja kaikesta näki, että herttua oli jo ennalta päättänyt meidän - kuolemamme ja oikeutta istuttiin vain näön vuoksi. Ainakin - näkyy herttua päättäneen maanpinnalta hävittää isämme suvun. - Tosin hän kaksi viikkoa sitten, jolloin minut täällä linnassa - saatettiin hänen puheilleen, tarjosi minulle armoa, jos luopuisin - kuninkaasta ja rupeaisin hänen palvelukseensa. Mutta kun minä en - siihen suostunut ja lisäksi notkistin hänen edessään vain toisen - polveni, sanoen täyden polvistumisen säästäväni Jumalalle ja - kuninkaalle, julmistui hän uudelleen ja sanoi näkevänsä, että - minussa elää isäni henki. No niin, siitä hänen todistuksestaan - olen ylpeä ja käyn tyynenä kuolemaan, kun tiedän sen tekeväni - isäni poikana. Kuolemaan -- sillä samana päivänä julistettiin - meille kuolemantuomio ja tänä aamuna kävi herttuan tallimestari - vankihuoneissamme ilmottamassa, että tuomio pannaan huomenna - täytäntöön. - - Kuinka monet muistot täyttävätkään päivittäin mieleni, sillä - onhan vankihuoneenani äitimme entinen arkihuone, lounaiskulman - holvikammio -- lapsuutemme leikkisija pitkinä talvipuhteina; - viereisessä tornikammiossa vartioidaan Arvid Stålarmia ja Akseli - Kurkea ja sen takana, Juhana-herttuan entisissä huoneissa, ovat - velipuoleni Olavi sekä muut osatoverini. Kuinka alastomaksi tämä - ennen niin kotoisa huone onkaan linnan monissa viime vaiheissa - riisuttu. Verhoton makuutila, pari jakkaraa ilman patjoja ja - pieni pöytä, jonka ääressä tätä kirjotan -- siinä kaikki! Mutta - uuniseinällä näkyvät vielä ne koukeroiset nimet ja vaakunat, - joita me kerran väriliidulla muovailimme. Näkyypä siellä vielä - se kruunukin, jonka sinä piirsit minun nimikirjainteni päälle. - Kruunu, hm! Mutta se tuo niin elävänä mieleeni lapsuutemme - ajoilta erään tapauksen, jota aamulla herättyäni niinikään - muistelin. Mutta tahdonpa kertoa asiat järjestyksessään ja - juurtajaksain, sillä onhan tämä viimeinen kerta, jolloin edes - hanhensulan välityksellä saan sinulle jutella. - - Kuten tiedät, vietin viime talven osaksi Kuitiassa, osaksi - Suitiassa ynnä muilla tiloillamme sekä väliin vierailuilla - Turussa. Kesäkuun alkupuolella alkoivat asiani olla jo siksi - kunnossa, että saatoin ajatella matkaa takaisin Puolaan sekä - sitten edelleen lännen maihin näkemään ja oppimaan. Niin - laskeusin eräänä iltana juhannuksen alla levolle siinä mielessä, - että vietän sillä kertaa viimeisen yöni rakkaassa, nyt miltei - autioksi jääneessä Kuitian linnassa. Kauan sain kuitenkin vartoa - unta, sillä oudot aavistukset ja omituinen surkumieli täyttivät - sydämeni ja kun viimeinkin nukahdin, vaivasivat minua levottomat - unet. Ainakin pariin kertaan luulen nähneeni isä-vainajamme, joka - kulmat uhkaavasti rypistettyinä kohotti minua kohti varottaen - sormeansa. - - Kun aamulla Malina-muori laittoi viimeisiä matkakapineitani - kuntoon, istuin minä kuninkaan kammion ikkunakomerossa ja - katselin ulos salmelle, samalla kun moninaiset lapsuuden muistot - tulvivat mielessäni. Silloin näin erään purjealuksen, Turun - suunnalta tullen, laskevan Kuitian laituriin. Siitä nousi maalle - pari vallasmiestä, joista toisen kohta tunsin Arvid Stålarmiksi. - Hän tuli minua tapaamaan ja hänen asianaan oli saada minut - jäämään tänne siksi kuin Suomen kohtalo saadaan ratkaistuksi. - Aluksi olin kerrassaan taipumaton hänen tuumiinsa, mutta kun hän - vetosi siihen, että minun läsnäoloni on ehdottomasti hyödyksi - kuninkaan asialle, sillä Fleming-nimellä on Suomen aateliston - kesken siksi mahtava ja kokoava vaikutus, myönnyin minä vihdoin. - Siten tuli minun kohtaloni ratkaistuksi ja elämäni polku kääntyi - tuona aamuna kulkemaan mestauslavaa kohti. - - Lähdin kohta Arvid Eerikinpojan seurassa Turkuun, missä - sittemmin olen ollut tähän saakka. Alussa, kuten koko viime - talvenkin, tunsin minä täällä itseni orvoksi ja vieraantuneeksi - karkeapintaisten ja jäykkien Suomen herrain parissa, sillä - olinhan jo ehtinyt perehtyä kokonaan toisenlaisiin tapoihin - iloisessa Puolan hovissa. Mutta ennen pitkää minä kuitenkin - pääsin heitä lähemmäs ja aloin samalla tuntea suurta mieltymystä - heihin sekä lämmintä turvallisuutta heidän seurassaan. Minusta - ikäänkuin pala palalta lohkeili pois muukalainen verho, samalla - kun alkuperäinen suomalaisuuteni otti oikeutensa takaisin. - Kun nyt muistelen puolalaisia ja muita, joiden seurassa elin - kuninkaan hovissa, tuntuvat he minusta kovin vierailta, ja - jos asiamme täällä olisivat päättyneet toisin, niin tuskinpa - olisin sinne enää palannutkaan. Täällä olisin elänyt isäni - perillisenä ja ajan pitkään kenties muuttunut yhä enemmän hänen - kaltaisekseen. Sillä tässä Suomen luonnossa ja kansan luonteessa - on jotakin, joka tekee ihmiset karkeiksi ja koviksi, mutta - säilyttää ne sydämeltään lämpiminä ja rehellisinä. Niin että kuka - vain jaksaa kaivautua meidän paksun kuoremme läpi, tulee aina - viihtymään meidän parissamme. - - Minä jäin siis tänne Suomeen, vaikuttaakseni vointini mukaan - kuninkaan asian hyväksi, ja se tuli merkitsemään nuoren - elämäni pikaista päättymistä. Kuinka raskaalta tuntuikaan - alussa tietoisuus, että minun on yhtäkkiä jätettävä kaikki ne - elämän riemut ja ihanuudet, joista yhdessä olimme uneksineet! - Pari ensimäistä päivää minä elin mitä synkimmän epätoivon ja - ihmisvihan vallassa. Mutta kuinka pian sitä ihminen tottuukaan - mihin hyvänsä! Nyt olen jo täydellisesti alistunut Jumalan - tahtoon sekä siinä määrin perehtynyt kuoleman ajatukseen, - että tieto eloon jäämisestäni tuntuisi oudolta, melkein - vastenmieliseltä. Eilen minua vielä elämä kangastuksillaan - houkutteli ja silloin minä pyysin sukulaistamme, kreivi - Maurits Leijonhufvudia, joka on yksi herttuan lähimpiä miehiä, - rukoilemaan herttualta minun henkeäni. Hän täyttikin pyyntöni, - mutta ilman mitään tuloksia; herttua oli pysynyt järkähtämätönnä. - No niin, nyt en siinä suhteessa enää mitään odota, vaan koetan - valmistautua autuaalliseen kuolemaan. - - Viime yönä näin unissani teidät kaikki ynnä isä-vainajamme. - Olimme Kuitiassa ja siellä vietettiin ikäänkuin hääjuhlaa. Kun - sitten aamulla herättyäni muistelin tätä unta, palautui äkkiä - mieleeni eräs hetki, jolloin me kaikki, paitsi Hebla-siskoamme, - olimme koolla tässä samassa huoneessa. Isämme oli jo silloin - Suomen ylimmäinen käskynhaltia ja hänen sekä herttuan välit - olivat niihin aikoihin alkaneet kiristyä. Hän oli juuri palannut - Pikkalasta uutta laivastoansa tarkastamasta ja päivällisen - jälkeen tuli meidän pariimme hetkeksi juttelemaan, sillä jostakin - syystä hän oli tavallista paremmalla tuulella. Elävänä palautui - mieleeni hänen ja äitimme välinen keskustelu, vaikka minä en - sitä erikoisesti kuunnellutkaan, vaan istuen jakkaralla äitimme - jalkojen juuressa autoin sinua nukkesi pukemisessa. - - "Mitä sinä lopultakin arvelet nuoresta kuninkaastamme?" kysyi - äitimme ja hetken kuluttua vastasi siihen isä aivankuin itsekseen - puhellen: "Hm, totta puhuakseni minä en anna hänelle kovinkaan - suurta arvoa; hän on saamaton ja nahjus. Toista on miehekseen - hänen setänsä, herttua". -- "Ja kuitenkin sinä olet jyrkästi - asettunut häntä vastaan", huomautti äitimme. Kireämmällä - äänellä vastasi tähän isä: "Miksi hän tahtoo sekaantua meidän - suomalaisten asioihin! Me tahdomme hoitaa täällä itse omat - asiamme ja tehdä niistä tilin ainoastaan kuningas Sigismundille, - kunnes --". Isä vaikeni siinä äkkiä ja äitimme käänsi nopeasti - kuin säikähtyneenä katseensa häneen. Tällöin kohotin minäkin - pääni ja katsoin ylös heidän puoleensa. Isän silmissä paloi - omituinen tuli, joka yhtäkkiä tarttui äidinkin silmiin, samalla - kun hän minun tukkaani silittäen lausui: "Niin, Klaus, miksi se - ei voisi istua tässäkin!" - - Silloin en käsittänyt heidän silmäyksiään enkä äitini sanoja, - kunnes nyt aamulla tuota kohtausta muistellessani minulle - yhtäkkiä selvisi, että he tarkottivat kuningaskruunua, itsenäisen - Suomen kuningaskruunua. Oli kuin se hehkuva innostus, mikä tuona - hetkenä varmaankin oli syttynyt vanhempaimme sielussa, olisi - yhtäkkiä tällä myöhäisellä hetkellä tarttunut minuunkin, sillä - rintaa avartavina alkoivat omituiset tunteet myllertää mielessäni - ja voimakas elämänhalu leimahti vielä kerran liekkiin. Mutta -- - juuri silloin astui herttuan tallimestari huoneeseen ja ilmotti, - että kuolemantuomio pannaan huomenna täytäntöön! - - Mutta minun täytyy rientää lopettamaan, sillä luokseni - saapui juuri mestari Gregorius ja minun on valmistautuminen - ripitykseen. Viimeinen hyvästijättöni äidillemme sisältyy - testamenttiini, jonka Olavi-vanhus on Jumalan avulla toimittava - perille samoinkuin tämän kirjeen ynnä sormukseni. -- Niin totta - kuin tiedän sinun rukoilevan minun sieluni autuuden puolesta, - niin totta pyydän nyt sinua olemaan liioin murehtimatta, vaan - muistamaan että minä kuolen isämme poikana ja että me saamme - kerran vielä tavata. Siinä toivossa ja Vapahtajaansa turvaten - lausuu sinulle hyvää yötä - - veljesi Juhana." - - * * * * * - -Siltä ajalta säilyneiden kertomusten mukaan oli tapausten kulku tuomion -täytäntöönpanopäivänä seuraava: - -Lauantaina, marraskuun 10 p:nä v. 1599 oli tyyni ja kirkas ilma. -Yöllä oli ollut joltinenkin pakkanen, niin että Aurajoki ja -linnan selkä kimaltelivat ohuessa jäässä. Puihin ja nurmikoille -oli asettunut kuuraa, mikä auringon yletessä kuitenkin suli pois. -Kullattu pallo tuomiokirkon tornin huipussa loisti ja välkehti kuin -sula metalli, Kakolanvuoren ja Luostarimäen tuulimyllyt ojentelivat -siipiään kuin jotakin odottaen ja Korpolaisvuorella, edellisen -piirityksen jäleltä jääneen patterin harjalla näkyivät seivästen -neniin pistettyinä Kastelholman päällikön Salomon Illen ja hänen -kuuden onnettomuustoverinsa kelmentyneet päät; ne oli jo toista -kuukautta sitten asetettu sinne kamotteeksi Arvid Stålarmille ja hänen -miehilleen, jotka urheasti puolustivat linnaa. Kaikki arkitoimet -näyttivät kaupungissa pysähtyneen ja odottelevia väkijoukkoja liikehti -linnan ja kaupungin välisellä tiellä. - -Kun auringon asema ilmotti päivän yhdennentoista hetken alkaneen, -aukeni linnanportti rämisten ja narahdellen ja ulos marssi -lippukunnallinen sotilaita herttuan tallimestarin, Anders Niilonpojan -johdolla. Sotilasten keskellä astelivat kuolemaan tuomitut Suomen -herrat, jotka olivat matkalla surmapaikalleen kaupungin torilla. -Etummaisena kulki marskivainajan ainoa aviopoika, vapaaherra Juhana -Fleming. Hänen jälessään seurasivat Hämeenlinnan isäntä Steen Fincke, -Juhana-herran velipuoli Olavi, Vuolteen herra Hartikka Henrikinpoika -y.m., kaikkiaan lähes parikymmentä miestä. Maan ylimpiä päälliköitä, -Arvid Stålarmia ja Akseli Kurkea ei näkynyt heidän joukossaan; heidät -oli määrätty lisätutkimuksia varten vietäviksi Ruotsiin. - -Väkijoukkojen huomio kiintyi melkein yksinomaan Juhana Flemingiin. Tuo -yksikolmatta vuotias, hoikka ja siro nuorukainen oli puettu kiinteään -samettijakkuun, jonka päällä oli polviin ulottuva flanderin-verkainen -kappa, mikä leuan alta oli kiinnitetty hopeasoljella. Päässään hänellä -oli tumma töyhtöbaretti. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta muutoin -hän oli aivan tyyni ja astui varmasti, tervehtien tuon tuostakin -hattuaan kohottaen tien varrelle kerääntyneitä turkulaisia. - -Hänen toisella sivullaan kulki Turun kirkkoherra, mestari Gregorius -Teitti ja toisella hänen iäkäs palvelijansa Olavi. Kumpikin saattajista -oli syvän liikutuksen vallassa, puhjeten tuon tuostakin itkuun, jolloin -Juhana-herra puhui heille lohdutuksen sanoja. Heidän liikutuksensa -tarttui väkijoukkoihinkin, joista alkoi kuulua itkunnyyhkytyksiä ja -äänekkäitä säälinosotuksia. Niin kulki saattue eteenpäin ja sotilasten -pertuskat ja leveäteräiset hilporit välkehtivät auringossa. - -Kun saattue läheni Aningaisten siltaa, veti Juhana-herra sormestaan -kultaisen kantasormuksen ja ojensi sen Olaville, lausuen: - -"Olin kokonaan unhottaa tämän. Anna se äidilleni ja sano hänelle minun -viimeisten terveisteni ohella, että koska minä en voi hänelle mitään -kalliimpaa muistolahjaa lähettää, niin pyydän minä häntä kantamaan -tätä sormusta minun muistonani. Ja kertoessasi tästä minun viimeisestä -matkastani rouva äidilleni ja siskoilleni, sano minun viimeisen -pyyntöni olleen, etteivät he antautuisi ylenmääräisen surun valtaan. -Sillä minä kuolen mielelläni ja iloisena ja astun tätä taivalta kuin -se, joka työstä väsyneenä kiiruhtaa lepoonsa, ja minä uskon vakaasti, -ettei tämä ole minulle mikään kuolema, vaan ainoastaan kaikkien -maallisten vaivojen loppu sekä pääsy iäiseen iloon, jossa minä toivon -rakkaan äitinikin sekä siskoni vielä kerran tapaavani." - -Aningaisten silta kumisi raskaiden askelten alla, kun saattue kulki -joen yli. Tori oli täpösen täynnä kaiken kirjavaa kansaa ja lisää -ahtautui saattueen jälestä. Kauppakojujen ja talojen katoille oli -kiivennyt parvittain teinejä ja muita kaupungin poikasia. Torin -kummallakin sivulla olevien talojen ikkunoissa näkyi kalpeita ja -itkettyneitä naiskasvoja; ne olivat etupäässä kuolemaan tuomittujen -omaisia ja sukulaisia. Raatihuoneen avonaisella ovella, portaalla ja -ikkunoissa näkyi raadin jäseniä, jotka herttuan käskystä olivat olleet -mukana istumassa oikeutta näitä kuoloon kulkevia vastaan. - -Kulkue eteni tungoksessa hitaasti ja saapui viimein raatihuoneen -edessä olevan lavan luo, jolla suureen lyömämiekkaan nojaten seisoi -punamekkoinen, luiseva ja mustapintainen pyöveli. Sotilaat tunkivat -kansaa ulommas ja ympäröivät tiheänä ketjuna lavan. Juhana-herra riisui -päältään kapan ja ojensi sen ynnä barettinsa Olaville sekä puristi -jäähyväisiksi hänen, mestari Gregoriuksen ja toisten kohtalotoveriensa -kättä, minkä jälkeen hän varmoin askelin kulki piirin keskelle ja nousi -ylös lavalle. Silmättyään ympärilleen väkijoukkoon alkoi hän puhua -seuraavasti: - -"Te jalosukuiset herrat aatelismiehet, samoin te urheat sotilaat, -hengellisen säädyn jäsenet, porvarit ja rahvaan miehet! Tahdon teille -lausua, että siihen kuolemaan, jonka olen kohta kärsivä, tiedän minä -hengellisessä suhteessa olevani vikapää ja Jumalan edessä tunnustan -minä olevani suuri syntinen sekä hyvin ansainneeni tämän kuoleman; -mutta maallisessa suhteessa tiedän minä itseni niin Jumalan kuin -ihmistenkin edessä syyttömäksi. Eikä tähän minun kuolemaani ole mitään -muuta syytä kuin herttuan viha ja kostonhalu isääni kohtaan, ja niinpä -hän onkin nyt onnistuva pyrkimyksessään hävittää maanpäältä isäni -suvun." - -Tässä keskeytti hänen puheensa tallimestari Anders Niilonpoika, joka -juoksi esille ja huusi: - -"Ette te, Juhana Fleming, ole syytön, vaan olette te juonitellut minun -ruhtinaallista armoani vastaan, minkä Jumala kuitenkin on kääntänyt -teidän omaksi turmioksenne." - -"Milloin minua on kuulusteltu ja onko minusta todistettu sitä, mitä te -väitätte?" kysyi Juhana herra. "Ja onko minut laillisesti tuomittu? -En minä ainakaan ole kuullut sellaista, vaan raastuvassa luettiin -ainoastaan julki syytöspykälä, että minä olisin kantanut nurjaa -kilpeä isänmaatani vastaan, mutta mitään laillista tutkimusta ja -oikeudenkäyntiä ei pantu toimeen." - -Enempää hän ei saanut puhutuksi, kun sotamiehet alkoivat meluta ja -jotkut heistä huusivat, että hänet olisi vietävä ulos piirin keskeltä -sekä sitten jälleen sisälle niiden sanojen johdosta, joita hän juuri -oli käyttänyt herttuasta. Tähän vastasi Juhana-herra: - -"Minä olen käynyt tänne omin jaloin, mutta niiden avulla minä en täältä -takaisin palaa. Sillä kun minut kerran on aiottu ja määrätty kuolemaan, -niin tahdon minä kuolla tyynin mielin, jättäen asiani Jumalan haltuun. -Hän tuomitkoon minun ja niiden välillä, jotka minut ovat kuolemaan -määränneet." - -Tämän jälkeen teki hän kohteliaita kumarruksia ikkunoissa näkyville -naisille ja torilla seisoville tuttavilleen, viitaten toisille -kädellään sekä toivottaen kaikille hyvää yötä. Sen jälkeen kääntyi hän -hieman ja riisui päältään samettiröijynsä. Ojentaen pyövelille pienen -kukkaron, jossa oli yksitoista unkarilaista kultarahaa, lausui hän: - -"Tee mitä virkaasi kuuluu, mutta älä anasta vaatteitani, vaan jätä ne -palvelijani huostaan." - -Tämän jälkeen laskeutui hän polvilleen pienelle neliskulmaiselle -matolle, joka oli häntä varten lavalle asetettu. Kääntäessään päätään -hiukan taaksepäin näki hän pyövelin kohottaneen raskaan miekkansa -lyömäasentoon, jolloin hän nopeasti ojensi päänsä suoraan ja ummisti -silmänsä. Seurasi parin silmänräpäyksen kestävä, mutta sitä kaameampi -äänettömyys, minkä jälkeen miekka suhahtaen halkasi ilmaa -- ja -Fleming-suvun vanhin haara oli miehiseltä kannaltaan sammunut. - -Seuraavana iltana hämärän langetessa lähti Aningaisten sillan -alapuolelta pieni alus liukumaan jokea alas. Olavi-ukon ohjaamana -kuletti se mustaa ruumiskirstua, jossa viimeisen Viikin vapaaherran -maalliset jäännökset olivat matkalla Paraisiin, haudattavaksi isänsä -rautamarskin rinnalle. Mutta toisten telotettujen ruumiit oli asetettu -teilirattaisiin Kerttulinmäelle ja heidän päänsä olivat rautaporien -nenässä rivissä raatihuoneen harjalla. - - - - -Hakkapeliitat. - - -Elettiin tulossa olevan suuren taistelun aattopäivissä, mutta siitä -huolimatta vallitsi Stålhandsken ratsuväkirykmentissä nurpea, -äkämystynyt mieliala. Itse Hanski pysytteli enimmäkseen teltassaan -kuin Akilles Troijan edustalla ja miehistö vetelehti halutonna ja -kyräilevänä pieniin joukkueisiin hajaantuneena. Kukaan ei pelannut -täärninkiä ja iloisimmatkin velikullat antoivat tänään laulujensa -vaieta. Yksinpä hevosiinkin näytti yleinen mieliala tarttuneen, eikä -ihmekään, sillä ovathan ratsuväessä mies ja hevonen siksi läheisiä -kohtalotovereita. - -Syy tähän eversti Stålhandsken ja hänen suomalaistensa myrtyneisyyteen -selviää seuraavasta. - -Kustaa Adolfin sotajoukot olivat jo pari päivää oleskelleet Dübenissä, -kolmen penikulman päässä Breitenfeldin lakeuksilta, jonne Tilly -oli keisarillisen armeijan kanssa leiriytynyt. Eilen oli Saksin -vaaliruhtinas, Juhana Yrjö, tuonut sotajoukkonsa Dübeniin, sillä -muutama päivä sitten oli Wittenbergissä vihdoinkin tehty liitto hänen -ja Kustaa Adolfin välillä. Saksilaisen sotaväen tarkastukseen oli -kutsuttu kuningas, joka sitten vuorostaan kutsui Juhana Yrjön ynnä -muut saapuvilla olevat saksalaiset ruhtinaat ja ulkomaisten valtojen -asiamiehet näkemään oman armeijansa tarkastusta. Sen jälkeen pidettiin -sotaneuvottelu, jossa päätettiin marssia Tillyä vastaan, ja sitten -pantiin toimeen loistavat pidot. Iloista seurustelua viinimaljain -ääressä jatkui myöhään ja kuningas joi veljenmaljan Juhana Yrjön -kanssa, joka tästä kunniasta joutui aivan haltioihinsa. - -Stålhandske oli tietysti mukana pidoissa. Everstit, majurit ja -ratsumestarit olivat ryhmittyneet omaan huoneeseensa ja vanhan kotoisen -tavan mukaan joi Stålhandske itsensä ennen pitkää täyteen humalaan. -Ja sitten hän tuli äänekkääksi ja meluisaksi. Vasta käytäntöön tullut -piippynysä hampaissaan hän rehenteli miehillään ja hevosillaan, -joille hänen vakuutustensa mukaan ei mikään maailmassa kyennyt -vertoja vetämään. Ja jos toisten joukko-osastojen upseerit yrittivät -miehistöjään korottaa hänen ratsujoukkonsa verroille, vaiensi hän -heidät heti äänekkäästi muistuttamalla, että kuningas oli Werbenissä -julkisesti luvannut suomalaisille ratsumiehille kunniasijan Ruotsin -armeijassa. - -"Sanokaapas", huusi hän, "sanokaapas, mikä merkitys on sillä -ratsujoukolla, joka taistelussa seisoo oikean siiven äärimmäisellä -nokalla? Sillä on juuri prikusta prikkuun sama merkitys kuin teräksellä -kirveen terässä tai miekan käressä. Se se on, joka ensimäisenä -puree vihollisen rintamaa ja avaan tien muille. Ja tämän meidän -protestanttisen armeijamme kärkiteräksen muodostavat juuri minun -suomalaiseni." - -Nämä hänen ylvästelynsä alkoivat harmittaa ylpeätä Hepburnia, -skottilaisten palkkasoturien päällikköä, ja he vaihtoivat jo muutamia -kiivaita sanoja, mutta sitten Stålhandske jätti hänet yhtäkkiä rauhaan -ja alkoi herjata saksilaisia. - -"Olitteko tänään tarkastuksessa näkemässä niitä mamselleja?" puhui -hän ivallisella äänellä. "Sellaisia koreasti puettuja ja rusoposkisia -teikkareita, aivankuin heitä olisi kuukauden päivät lihotettu ja -putsattu sotaan vietäviksi, heh heh hee! Ja entä huomasitteko heidän -käännöksiään ja marssiaan? Aivan kuin hanhet, näin." - -Hän nousi pöydästä ja teki muutamia liiotellun hullunkurisia liikkeitä, -niin että tuima Hepburnkin räjähti nauramaan. - -"Kyllä totisesti niistä miehistä on meille sangen pieni apu ja samalla -yhtä pieni vastus Tillylle", jatkoi hän. "Jo pelkkä kroatien kiljunta -heidät ajaa käpälämäkeen." - -Juomaseurassa oli muutamia saksilaisiakin upseereita, joita Stålhandske -ei ollut huomaavinaan, ja luonnollisesti nämä perinpohjin sydämistyivät -hänen ivastaan. He saivat kannattajia muutamista Stålhandskea -kadehtivista ruotsalaisista ja skotlantilaisista ja kiivas sananvaihto -syntyi, minkä kestäessä Stålhandske löi pari kertaa nyrkkinsä pöytään, -niin että juomamaljat sinkoilivat ympäri. - -Silloin ehätti viereisestä salista paikalle muuan kuninkaan -kamariherroista, joka valtiaansa käskystä alkoi hillitä melua. Kuningas -oli upseeriensa ja sotilastensa käytöksestä hyvin arka. Olivathan nuo -"pohjan barbaarit", kuten heitä oli pilkallisesti nimitetty, ensi -kertaa astuneet suuremmalle näyttämölle koko Europan tarkasteltaviksi. -Ja paljon oli katsojain joukossa pahansuopia ja kademieliä, jotka -olivat valmiit iloitsemaan jokaisesta näiden voitollisten tulokasten -heikkoudesta tai vastoinkäymisestä. Heidän sivistystään mielellään -vähäksyttiin ja itse kuningasta nimittivät hänen vihamiehensä -halveksien ruotsalaiseksi talonpojaksi. - -Kamariherra sai melun hetkeksi asettumaan, mutta hänen mentyään -alkoi uudelleen sinkoilla ilmassa myrkyllisiä sanoja. Riita kiihtyi -kiihtymistään ja kun eräs saksilaisista käytti nimeä Stallhans --- Tallijussi --, joksi saksalaiset häijysti olivat vääntäneet -Stålhandsken nimen, sai hän yhtäkkiä vasten kasvojaan Stålhandsken -puhvelinnahkaisen hansikkaan. Miekat lensivät tupestaan ja alkoivat -samassa tuokiossa kalskua toisiaan vastaan, mutta silloin astui -huoneeseen itse kuningas. Hänen vihansa oli kuohahtanut yli äyräittensä --- mikä muutoin saattoi usein ja helposti tapahtua -- ja koko -kipenöivän suuttumuksensa vuodatti hän Stålhandsken yli, komentaen -hänet lopuksi lähtemään paikalla pidoista ja menemään leiriin -rykmenttinsä luo. Ja harminsa niellen täytyi Stålhandsken lähteä, -saksilaisten ja skottilaisten vahingoniloisesti irvistellessä hänen -jälkeensä. - -Pidoista palaavien ratsumestarien välityksellä tuli tapaus pian koko -rykmentin tietoon. Se nostatti kaikissa pahaa verta. Ajatella nyt, -että heidän omaa Hanskiaan, armeijan mainehikkaimman joukko-osaston -mainehikasta päällikköä, oli sillä tavoin häväisty! Ja päälle -päätteeksi muutamain jonnijoutavain saksilaisteikkarien tähden, -joille Hanski oli sanonut vain muutamia totisia sanoja! Että kuningas -olikin saattanut menetellä siten sen sijaan että hänen olisi tullut -ajaa saksilaiset pellolle! Mokomatkin saksilais-jänikset, joilla oli -ruhtinaanakin saamaton ja pelkuri oluttratti! - -Koko rykmentti otti hartaasti ja näkyvästi osaa päällikköään -kohdanneeseen loukkaukseen. - - * * * * * - -Puolen päivän jälkeen saivat sotajoukot käskyn lähteä liikkeelle -Leipzigiä kohti, missä huomenna oli käytävä taisteluun keisarillisten -kanssa. Iloisesti hälisten marssivat joukot eteenpäin ja missä kuningas -seuralaisineen ratsasti jonkun joukkokunnan ohi, siellä kajahtivat -ilmoille valtavat eläköön- ja hurraahuudot. Mutta suomalaiset rakuunat -ratsastivat äänettöminä ja nurpeina ja heidän tervehdyshuutonsa oli -tällä kertaa vaisu ja hillitty. - -Illan suussa saapuivat joukot Wolken kylän luo, lähelle Breitenfeldiä. -Armeijan oli sijotuttava yötä viettämään siinä järjestyksessä, jonka -kuningas oli laatinut huomista taistelua varten. - -Kun järjestäytyminen oli tapahtunut, ratsasti kuningas pitkin rivejä, -puhuen ystävällisiä ja kehottavia sanoja eri joukoille. Niin saapui -hän lopulta oikean siiven päähän, jossa suomalainen ratsuväki nyt -ensi kertaa oli asettunut sille kunniasijalle, minkä se Demminissä, -Werbenissä ja Burgstallissa oli itselleen ansainnut. - -Kuningas muisti vallan hyvin illallisen kohtauksen Stålhandsken kanssa -ja päivällä oli hän pannut merkille suomalaisten vaisun eläköönhuudon. -Nyt päätti hän hyvittää ennalleen uljaan ratsueverstin ja hänen yhtä -uljaat miehensä sekä saada tuon taistelussa niin ylen tärkeän rykmentin -mielialan kohoamaan. Hän ratsasti ihan Stålhandsken viereen ja ojensi -hänelle kätensä. - -Enempää ei tarvittu ja huudot: eläköön kuningas! kaikuivat jälleen -entisellä ponnella. - -"Suomalaiset!" puhui kuningas, "teillä on nyt ensi kertaa -taistelurintamassa se tärkeä ja kunniakas sija, jonka te -tähänastisissa taisteluissa osottamallanne verrattomalla uljuudella -olette ansainneet. Kun me huomenna käymme taistelemaan vihollisen -kanssa, joka tähän saakka on tottunut aina voittamaan, niin muistakaa, -että te miekkojenne käressä kannatte vihollisemme tähän asti -saavuttamia voittoja. Meidän voittomme ja koko sen kalliin asian -menestys, jota varten me olemme tänne vieraalle maalle saapuneet, -riippuu suureksi osaksi juuri teistä. Minä luotan täydellisesti -teidän ja teidän uljaan everstinne miehuuteen ja tiedän teidän ilman -minun kehotuksiani tekevän huomenna tehtävänne niinkuin ainoastaan -suomalaiset ratsumiehet sen pystyvät tekemään. Jumala kanssanne!" - -Uudet, äskeistä raikkaammat eläköön-huudot kajahtivat kuninkaan -ratsastaessa takaisin keskustaa kohti. - -Hämärä oli jo langennut maille ja sen keskeltä kaikuivat pitkin -rintamaa virren sävelet, kun sotajoukko ryhtyi iltahartautta pitämään. -Sotapapit lukivat, kukin rykmenttinsä keskellä, ehtoorukouksen -ja sen jälkeen tuikahtivat leirinuotiot palamaan. Täydessä -taistelujärjestyksessä asettuivat sotilaat yötä viettämään. - - * * * * * - -Ruotsin armeijan kulkiessa Lober-puron yli, oli keisarillinen -sotajoukko sijottunut jo taisteluasentoon idästä länteen kulkevalle -matalalle harjanteelle, noin kolmen kanuunankantaman päähän purosta. -Aamu oli kirkas ja ylikulkupaikalle saattoi selvästi erottaa -keisarillisten eri joukot ja tunnetuimmat päälliköt. Keskustassa näkyi -pienen harmaan kimonsa selässä seitsenkymmenvuotias Tilly, joka kerran -oli itsestään lausunut, ettei hän ole koskaan maistanut viiniä, ei -hyväillyt naista eikä kärsinyt yhtään tappiota. Mutta tällä hetkellä -täyttivät hänen sielunsa pimeät aavistukset, sillä kerrotaan hänen, -nähdessään sen ankaran järjestyksen, jolla Ruotsin armeija suoritti -ylimenonsa sekä asettui rintamaan, käyneen kalpeaksi ja unhottaneen -vastata ympärillään olevien kenraalien kysymyksiin. - -Etelästä kävi navakka tuuli, joka sai keisarillisten sadat liput -ja standaarit virkeästi hulmuamaan. Nuo Tillyn armeijassa vielä -käytännössä olevat lähes parinkymmenen jalan pituiset piikit ojentuivat -sankkana metsänä taivasta kohti ja niiden terät kimaltelivat nousevan -auringon säteissä. Musketöörit olivat lyöneet tukihaarukat eteensä -maahan ja harjanteella rintaman takana ojenti ruotsalaisia kohti -neljäkymmentä kanuunaa ammottavat kitansa. - -Kun Kustaa Adolf oli keskirintaman edessä, miekan kärki alas laskettuna -ja pää paljastettuna, kuuluvalla äänellä lukenut lyhyen rukouksen, -seurasi muutaman hetken kestävä, paljon merkitsevä hiljaisuus. -Europan kaksi pelottavinta armeijaa ja etevintä sotapäällikköä seisoi -vastatusten ja äänettömällä uhkalla tarkasti toisiansa, ikäänkuin -tahtoen kauas kantavan ratkaisun lykätä vielä moniaan hetken -tuonnemmaksi. Kuului vain satojen eriväristen viirien hulmuaminen -sekä liekkien humina palavasta Podelwitzin kylästä, jonka Tilly oli -sytyttänyt ruotsalaisten ylikulkua häiritäkseen. Taistelukentän -laiteilla olevien tuulimyllyjen ikkunaluukuissa ja turvekattoisten -vajojen katoilla näkyi pää pään vieressä uteliaita seudun talonpoikia, -jotka olivat hiipineet näkemään tulossa olevaa mahtavata näytelmää. - -Kun kuninkaan lähettämä airut oli palannut, tuoden Kustaa Adolfin -taisteluhaasteeseen Tillyn vastauksen, antoi kuningas miekallaan merkin -ja koko rintama alkoi raskaasti liikehtiä eteenpäin. Etummaisena kulki -Torstensonin johtama tykistö. Se pysähtyi kanuunan kantomatkan päähän -keisarillisista ja sen taakse sijottui muu armeija. - -"Tarkatkaahan, pojat, mitä tervehdyslaukaukset kummallakin puolen -saavat aikaan", lausui Stålhandske lähimmille miehilleen. "Kummalta -puolen ensinnä mies kaatuu, sen perii häviö." - -Samalla jyrähti keisarillisten tykistöstä kolme perättäistä laukausta -ja kolme terässinistä viivaa kulki kohti ruotsalaisten keskustaa. Mutta -kuulat mennä pyyhälsivät vahinkoa tekemättä rivien välitse ja kappaleen -matkaa rintaman takana pelmuuttivat ne ilmaan turpeita ja multaa. - -Nyt antoi Torstenson merkin ja kolme ruotsalaista kanuunaa lähetti -samassa vastatervehdyksen. Vasemmalla siivellä, vastapäätä suomalaisia, -ojensi muuan korkea-arvoisempi upseeri suonenvetoisesti kätensä ylös ja -tuiskahti sitten suinpäin satulasta alas. Se oli eversti Baumgarten, -joka ensimäisestä ruotsalaisten ampumasta kanuunankuulasta siten sai -surmansa. - -"Hurraa! voitto on meidän!" huusi Stålhandske. - -Hänen perässään alkoi koko rykmentti hurrata, toiset joukko-osastot -noudattivat esimerkkiä ja yks kaks vieri iloinen hurraaminen aaltoina -pitkin rintamaa aina vasemman siiven nokalle, vaikka läheskään kaikki -eivät olleet nähneet tuon ensimäisen laukauksen vaikutusta eivätkä siis -tienneet syytä hurraamiseen. - -Pian olivat kummallakin puolen kaikki tykit äänessä. Seudun täytti -yhtämittainen valtava jyrinä ja yhä sankempaan savupilveen peittyivät -sotajoukot. Kanunoimista kesti yhtä menoa kaksi tuntia, jolla aikaa -kumpikaan rintama ei liikahtanut alaltaan. - -Vaikka tykkituli oli suomalaistenkin keskuudesta korjannut saaliikseen -mistä miehen, mistä hevosen, seisoi rykmentti alallaan järkähtämättä -ja täydessä järjestyksessä. Nuo lujahartiaiset ja kulmikkaat miehet -istuivat näköjään rauhallisina ja tyyninä kotoisten Ruunikkojensa, -Punnojensa ja Pokujensa selässä. Ne olivat keisarillisten ratsuihin -nähden huomattavan pieniä, mutta omistajainsa tavalla sitä kestävämpiä, -uskollisia ja viisassilmäisiä eläimiä. - -Satulassaan kurkottaen tähysti Stålhandske mikäli ruudinsavulta kykeni, -vihollisen vasemmalle siivelle ja huusi sitten miehilleen: - -"Pojat, valmiina iskemään, sillä kohta saamme pappenheimarit niskaamme. -Tarkastakaa vielä kerran panokset karpiineissanne ja pitäkää sitten -kieli suorana suussa!" - -Stålhandsken joukossa oli totuttu vapaille tavoille ja riveistä kuului -tuttavallisia huutoja: "Valmiita ollaan, antaa tulla vain!" -- "Vastaan -minä sylkäsen, niin että tuntuu!" -- "Tulkoon nyt vaikka itse keisari -ja kaikki jesuviitat lisäksi!" - -"Elkää kerskuko, pojat, kyllä kohta saatte työtä tosissannekin!" -varotteli Stålhandske. - -"Ei kai Hanskia ala jänistää?" kuului rivistä ja sitten tuttavallista -naurun hörötystä. - -Kuningas, joka koko ajan oli ollut oikealla siivellä, oli myöskin -huomannut, että vihollisen vasemmalla siivellä varustettiin hyökkäystä. -Hän ratsasti suomalaisten luo ja huusi: - -"Pojat, elkää suotta kalsotko miekkojanne vihollisten rautapaitoihin, -vaan surmatkaa ensin hevonen, niin sitten te kyllä selviätte -ratsastajastakin." - -Ja ratsuväen väliin sijotetuille musketööreille huusi hän: - -"Pysykää tyyninä elkääkä laukaisko, ennenkun vihollinen on niin -lähellä, että te näette hänen silmävalkuaisensa." - -Stålhandske kuuli takaansa seuraavan sananvaihdon: - -"Olisi se sentään luontevampaa upottaa tuo lyömärautansa mieheen kuin -hevoseen. Vaikka onhan se toisekseen niinkin kuin kuningas sanoi, että -suotta niitä toisen rautapaitaa vastaan kalsoaa." - -"Mutta kun tähtää iskunsa rautapaidan liitoksiin, kaulan tai nivusten -kohdalle, niin kyllä tuupertuu mies. Niin kai minä aina olen tehnyt." - -"Ollapa meilläkin rautapaidat! Vaikka kyllähän sitä oikeastaan on -tappelussa paljon kevelämpi liikkua näin sarkatamineissa." - -"On. Mutta mitähän varten se tuo Hanski yhä käyttää rautapaitaa, vaikka -kuningaskin on siitä jo luopunut?" - -"Muistona Puolan sodasta", lausui Stålhandske kääntyen juttelijoita -kohti ja osottaen sormellaan rintahaarniskassa näkyvää musketinkuulan -jättämää lovea. - -Tykinjyskeestä syntyneen tärinän keskeltä erottui samalla kokonaan -toisen luontoinen maapohjan täriseminen, joka hetki hetkeltä kävi -tuntuvammaksi, samalla kun ruudinsavun seasta kajahti keisarillisten -taisteluhuuto: "Jeesus-Maaria!" - -"Valmiit!" hihkasi Stålhandske niin että se kuului yli rykmentin ja -seitsemänsataa säilää lennähti samalla tupesta, välähtäen savupilven -keskeltä kuin terävät salamakielekkeet. - -"Jeesus-Maaria!" kajahti yhä lähempää ja savun keskeltä tuiskahtivat -esille Pappenheimin valloonilaisten ratsumiesten tiheät rivit. - -"Hakkaa päälle!" karjahti ensimäisen rivin miehistö ja samassa -tuokiossa miekkain kalske, päällikköjen kehotushuudot ja rautapukujen -rämähtely sekaantui muskettien ja karpiinien paukkeeseen, hevosten -korskunaan ja kuolevien voihkauksiin. - -Mutta tuota vimmattua sekamelskaa kesti ainoastaan parisen minuuttia, -minkä jälkeen vihollinen hävisi takaisin savupilveen samalla nopeudella -kuin oli tullutkin. - -"Rivit järjestykseen ja valmiina ottamaan vastaan uutta rynnäkköä!" -huusi Stålhandske, "sillä sen verran kuin minä Pappenheimia tunnen, ei -hän niin vähällä meitä jätä." - -Ja tuskin oli haavottuneet keretty auttaa rintaman taakse ja rivit -uudelleen ojentuneet, kun sama hurja kamppaus uudistui yhtäläisenä. -Mutta suomalaisten rivit eivät horjuneet ja heidän keskelleen -asetettujen musketöörien tuli oli siksi tuhoisa, että pappenheimarit -päällikköjensä vihaisesta karjunnasta huolimatta hajosivat uudelleen -pakoon. Heidän kaikkia vaaroja halveksiva päällikkönsä, vaikka itsekin -jo yltäpäältä verissään, järjesti yhä uudelleen joukkonsa ja vei ne -noita järkkymättömiä suomalaisia vastaan. Kokonaista seitsemän kertaa -uudistui sama verinen näytös, mutta seitsemännen rynnäkön jälkeen eivät -ylpeät valloonit enää palanneet. Kintereillään pelko ja kauhistus -hajaantuivat he ympäri kentän eikä epätoivoinen Pappenheim kyennyt -heitä rukouksilla paremmin kuin uhkauksillakaan saamaan järjestykseen. - -Tällä välin olivat kummankin armeijan keskustat sekä idänpuoliset -siivet käyneet myöskin taisteluun mies miestä vastaan. Saksilaiset, -jotka uloinna vasemmalla muodostivat erikoisen armeijan, joutuivat -kohta villien kroatien ensi hyökkäyksistä epäjärjestykseen, lähtien -sitte suinpäin pakoon. Vasta Eulenburgissa, parin penikulman päässä -taistelukentältä, uskalsi heidän ruhtinaansa pysähtyä ja virkistää -itseänsä kannullisella olutta. - -Tämän jälkeen sai ruotsalaisten vasen siipi, jota johti suomalainen -Kustaa Horn, ottaa vastaan koko keisarillisen armeijan keskustan ja -oikean siiven yhteisen painon. Se oli joka hetki vaarassa joutua -saarroksiin, mutta järkähtämättömällä tyyneydellä johti Horn -joukkojaan, antaen heidän hiljalleen ja täydessä järjestyksessä -peräytyä taaksepäin, kunnes kuningas ehti keskustasta ja oikealta -siiveltä lähettää apujoukkoja. Miekoin, piikein ja musketinperin -taisteltiin siellä mies miestä vastaan elämästä ja kuolemasta. Ratsu- -ja jalkaväkirykmentit sekaantuivat toisiinsa villissä sekasorrossa. -Tuuli ajoi kaiken ruudinsavun sekä taistelukentästä irtautuneen -pölyn tänne, joten taistelevia ympäröi miltei läpinäkymätön pimeys. -Hepburn lyötätti rumpaleillaan Skotlannin marssia, etteivät hänen -miehensä pimeydessä eksyisi toisistaan ja hajaantuisi. Ruotsalaiset -ja suomalaiset taasen yhtä mittaa toistivat taisteluhuutoaan "Jumala -kanssamme!" välttyäkseen siten käymästä toistensa kimppuun. - -Koko laaja taistelurintama oli kääntynyt ikäänkuin navan ympäri, -sillä Ruotsin armeijan oikea siipi oli työntynyt eteenpäin ja vasen -sitävastoin taaksepäin. Tämän muutoksen kautta oli Stålhandsken joukko -tullut sen hiekkaharjanteen kupeelle, jossa Tillyn rintama alkuaan oli -seisonut. - -Keisarillisten vasen siipi oli nyt täydellisesti hajallaan ja kunnaan -laella oleva Tillyn tykistö oli joutunut verrattain suojattomaksi. -Sen huomatessaan karkuutti Stålhandske vasemmalle siivelle etsimään -kuningasta ja pyytämään häneltä lupaa tykistön vallottamiseen. - -"Jumalan nimessä, käykää kimppuun vaan!" vastasi kuningas Stålhandsken -ehdotukseen. - -Kuin leimaus oli Stålhandske takaisin joukkonsa etunenässä. Miekkaansa -heiluttaen huusi hän: - -"Hei, pojat, nyt on meidän vuoromme rynnätä ja vihollisen vartoa. -Nuo kanuunat tuolla kunnaalla saavat kohta vaihtaa omistajia. Ja nyt -kannukset hevosten nivusiin ja mies se, joka ensimäisen kanuunavartian -alas hakkaa!" - -Raskaasti maata tömisyttäen lähti rivi riviltä liikkeelle Stålhandsken -kuuluisa ratsurykmentti, samalla kun taistelukentän yli alkoi kaikua -heidän pelottava hyökkäyshuutonsa: "Hakkaa päälle! hakkaa päälle!" - -Tällöin suomalaiset ratsumiehet saivat kuuluisan hakkapeliitta-nimensä, -joka vielä tänäkin päivänä elää saksalaisten muistossa. Tuo heidän -raskaina rytmeinä lainehtiva sotahuutonsa havahutti nimittäin -tainnoksista muutaman kuolevan pappenheimarin, joka kauhistuneena -kohosi ryntäilleen ja huudahti: - -"Was für Menschen sind diese schrecklichen Hackapeliten?" - -Stålhandske, joka itse oli asettunut ensi rivin ensimäiseksi mieheksi -oikealta lukien, nelisti juuri haavottuneen ohi ja kuuli hänen -huutonsa. Ohjakset löysinä eteenpäin karkuuttaessaan huusi hän vastaan -poikamaisella intomielellä: - -"Wir sind Finnen! Wir sind Finnen!" - -Ja ikäänkuin itsetiedottomasti ensi kertaa erikoisena kansakuntana -esittäytyen Europalle, huusi koko rykmentti tuulispään voimalla -eteenpäin pyyhkästessään: - -"Me olemme suomalaisia! Hakkaa päälle! hakkaa päälle!" - -Tykistön suojaksi jätetty joukkokunta ei kestänyt tuota ruhjovaa -hyökkäystä, vaan hajosi kuin akanat tuuleen. Hetkistä myöhemmin olivat -kanuunat täydessä toimessa huokuen tulta ja kuolemaa Tillyn omia -joukkoja vastaan. - -Tämä ratkaisi pian taistelun, sillä kahden tulen väliin joutuneena -eivät keisarillisten rivit voineet kestää. Hurjan sekasorron -vallassa alkoivat ne paeta joka suunnalle, kuuntelematta enää vanhaa -päällikköään, joka uhaten ja rukoillen koetti saada heitä pysähtymään -ja lopuksi, nähdessään voiton auttamattomasti vääntyvän käsistään, -purskahti hermostuneeseen itkuun. - -Nopeasti asetti kuningas joukot uudelleen rintamaan siltä varalta, -että vihollinen kokoaisi voimansa uuteen yritykseen. Kun koko Ruotsin -armeija siten täydessä järjestyksessä huoahti raskaan päivätyön -jäleltä, nähtiin keisarillisten ydinjoukon, Cronbergin rakuunain, jotka -äärimmäisenä vasemmalla olivat taistelleet viimeiseen saakka, täydessä -järjestyksessä ja liehuvin lipuin ratsastavan ruotsalaisen rintaman ohi -ikäänkuin osottaakseen, että he eivät suinkaan olleet voittamattomuuden -mainettaan menettäneet. Skotlantilaisten palkkajoukkojen ohi -kulkiessaan tervehtivät he näitä yhteislaukauksella, minkä jälkeen -he hätäilemättä ratsastivat edelleen. Heillä oli keisarillisten -armeijassa sama sija kuin suomalaisilla ratsumiehillä Kustaa Adolfin -sotajoukossa ja kun he olivat ehtineet oikean siiven kärjelle näiden -viimemainittujen kohdalle, tähystivät kummankin vihollispuolen -mainehikkaimmat joukot toisiaan jännittyneellä uteliaisuudella. Ylväinä -istuivat kokonaan rautaan puetut cronbergarit kookasten ratsujensa -selässä, ajaen hiljalleen Leipzigiä kohti. - -"Noiden kanssa meidän kannattaa vielä mitellä miekkojamme", lausui -Stålhandske muutamille lähellään oleville upseereille. - -Melkein tasalleen vuotta myöhemmin toteutui tämä Stålhandsken -toivomus. Silloin oli Kustaa Adolfin voitokas armeija siirtynyt jo -Etelä-Saksaan, ja Nürnbergin luona oli hänen ja Wallensteinin joukkojen -välillä käynnissä vimmattu taistelu. Ylväinä ja voitokkaina, kuten -aina, ajoivat Cronbergin rautapukuiset ratsurit edellään saksalaisia. -Hessenin maakreivi alkoi sitä nähdessään nurista kuninkaalle, että -hän säästää ruotsalaisiaan ja lähettää saksalaiset etummaisina surman -kitaan. - -"Hyvä", vastasi kuningas, "minä lähetän suomalaiset tuleen ja saammepas -nähdä, eikö miesten muutos tuo mukanaan myöskin onnen muutoksen." - -Stålhandske sai käskyn rynnätä Cronbergin kimppuun ja kohta olivat -hakkapeliitat täydessä lennossa kohti vihollista. Ja lakealla niityllä, -kummankin sotajoukon jännittyneenä päältä seuratessa, iskivät molempain -puolten kärkijoukot hurjalla pauhinalla toisiaan vastaan. Kun se -pyörryttävä kaaos, johon kumpikin joukko oli hävinnyt, alkoi vihdoinkin -hiukan selvitä, nähtiin Cronbergin "voittamattomat" päällikkönsä -menettäneinä ensi kertaa hurjassa paossa, suomalaisten jäädessä -voittajina tantereelle. - - - - -Kaupunkitulijainen. - - -Oli ani varhainen lauantai-aamu joulun edellä v. 1642, Kukon aamuvirsi -oli vasta kajahtanut tyyneen pakkasilmaan ja itäisellä taivaan rannalla -vilkutteli vielä kointähti. - -Teppolan talon pihamaalta kuului kuitenkin jo liikettä. Renki siellä -kopisteli rekiä eilen pyrynneestä lumesta ja ryhtyi niihin aitasta -nostelemaan valmiiksi mitattuja kaurasäkkejä, jotka hänen tuli tänään -viedä isännän kanssa Turkuun. Äskettäin oli nimittäin kirkossa -kuulutettu, että Turussa tarvittiin heiniä ja kauroja ratsuväkeä -varten, jota oli koottu kaupunkiin vietäväksi Saksan sotaan. - -Isäntä istui pirtissä pesän edessä ja veti jalkaansa illalla voideltuja -ja yön vetäneitä saappaitaan. Hän oli niin varallisuuden kuin -valistuksensakin puolesta ensimäinen talonpoika Piikkiössä, samalla -kertaa sekä lautamies että kirkonisäntä. Hän oli taitava kirjamies ja -vielä siitä merkillinen, että hän tarvittaessa kykeni itse kirjottamaan -nimensä asiakirjain alle. Eikä hän tämän maailman hyvyyttä kätkenyt -vaskiplootuina ja hopeataalereina yksistään aitan ylisille kuten niin -monet rikkaat talolliset tekivät, sillä vierastuvan nurkkahyllyllä -nähtiin yhdessä ukkovaarilta perityn hopeakannun kanssa muutamia -kirjoja. Siellä oli lähes satavuotias Agricolan Uusi Testamentti ja -Rukouskirja sekä Sorolaisen postillan ensimäinen nide ynnä Sorolaisen -pikku katkismus. Nuorena miehenä oli isäntä kerran kyydinnyt -piispa-vainajaa Piikkiöstä Turkuun ja sillä retkellä hän oli innostunut -ostamaan nuo kaksi viimemainittua kirjaa. Toiset hän oli myöhemmin -hankkinut. - -Kun renki palasi kuormia laittamasta, kysyi isäntä, oliko tappovasikka -jo saanut sijansa reessä. Oli kyllä. Se oli nimittäin vietävä Martinus -Stodiukselle, joka oli raamatun kielten professorina äsken perustetussa -yliopistossa. - -Aamiaisen haukattua lähti renki hevosia valjastamaan ja sillaikaa antoi -isäntä, turkkia päälleen vetäen, viimeisiä ohjeita päivän varalle. - -"Muistakaa katsoa tulen perään eikä avainta saa unohuttaa aitan suulle. -Sauna pankaa tavalliseen aikaan lämmitä, että heti tultua pääsee -kylpyyn. Ja kuulehan..." - -Isäntä mietti hetkisen ennenkun jatkoi: - -"... lähetä sana naapureille ja kummankin torpparin väelle, että -tulevat kylvyn jälkeen meille." - -"No mitä varten?" ällistyi emäntä. - -"Kylläpähän kerkeät sinäkin sitten nähdä", vastasi isäntä ja läheni -ovea. - -Hän ei kuitenkaan mennyt pihalle, vaan poikkesi toisella puolen -porstuaa olevaan vierastupaan. Kun hän sieltä palasi, sattui hän -porstuassa yhteen emännän kanssa, joka palava päre kädessään oli -viemässä sianruokaa navettaan. Isännän kainalossa oli hurstikääreinen -litteä mytty, jonka muodosta sekä sisältä kuuluvasta kilahtelusta -emäntä kohta päätti, että siellä oli plootun rahoja. - -"Mutta mitä sinä niillä teet, kun vasikasta ja kauroista muutenkin -tulee rahaa?" ei hän voinut olla kysymättä. - -Mutta isäntä antoi yhtä vähän selittävän vastauksen kuin äsken tuvassa: - -"Kylläpähän sitten kerkeät nähdä." - -Sen enempää selittelemättä työntäysi hän pihalle, sijotti myttynsä -omaan rekeensä, tarttui suitsiin ja kuormalle nousten komensi hevosen -liikkeelle. - -Mitähän sillä nyt oikeastaan on mielessä, mietti emäntä navettaa kohti -kävellessään. Se onkin ollut niin miettiväinen koko yön ajan, ettei -siltä ole kunnollista vastaustakaan saanut. Ja mitähän se niistä -naapureistakin nyt, eihän meillä tähän aikaan ole mitään pitoja pantu -toimeen... eikähän tässä ole sellaisia varten varustuksiakaan tehty. -Mutta jotakin sillä vain on mielessä, mitä sitten lieneekin eilen -pappilassa käydessään saanut päähänsä. - -Vainion perältä kuului vielä kaupunkiin menijäin tiuvunhelinä ja -reen narina ja saamatta asiaa mielessään selväksi sammutti emäntä -päresoihdun lumihankeen ja pistäysi navettaan, jossa piiat juuri -lopettelivat aamulypsyä. - - * * * * * - -Päivää ei tähän aikaan vuodesta ollut enää jälellä muuta kuin kapea -kaistale kahden laajan pimeän välissä. Toinen pimeä oli jo hyvän aikaa -sitten levittänyt huntunsa tienoon yli, kun reen narina Teppolan -pihalla ilmaisi, että kaupunkimiehet ovat palanneet. - -Emännän jännitys nousi nousemistaan, mutta isännän tarkotuksista ei -hän vieläkään saanut selkoa. Jälkimäinen vei kyllä jonkun raskaalta -näyttävän kantamuksen vierastupaan, mutta kun emäntä hetkistä myöhemmin -pistäysi sinne, ei kantamusta näkynyt siellä missään. Isäntä oli siis -selvästikin kätkenyt sen suureen kirstuunsa. Mikähän se viho viimeinkin -oli? Emäntä tiedusteli sitä jo salavihkaa rengiltäkin, mutta tällä -ei ollut asiasta yhtään parempaa selkoa, oli vain nähnyt isännän -kaupungilta kantavan sitä kortteeritaloon ja peittävän rekeensä. - -No, tottapa kai sitten kylvyn jälkeen nähtänee, lohduttelihe emäntä. - -Saunasta päästyä kokoontui todellakin naapurien ja lähitorppain -väkeä Teppolan pirttiin, joka oli siivottu pyhäasuun ja jota valaisi -liedessä loimuava pystyvalkea. Isäntä istui lavitsalla pöydän edessä -ja suki kylvyn jäleltä vielä kosteita hiuksiaan. Hänen käskystään -jakoi tytär vieraille ryyppyjä ja sitten keskusteltiin harvakseen -kaupunkikuulumisista. Ne eivät olleet tavallista merkillisempiä: -kauroista oli maksettu kohtalainen hinta, sodan päättymisestä ei ollut -mitään tietoa, kreivi oli juuri palannut Viipurista j.n.e. - -Mutta kaupunkikuulumisista juteltiinkin vain sivumennen kuin jotakin -tärkeämpää odotellessa. Tuon tuostakin syntyi pitempi äänettömyys -ja kaikki silmäilivät salakähmää isäntää. Kun tämä oli vihdoinkin -saanut pitkän tukkansa kammatuksi, jota hän oli tehnyt hitaalla -perusteellisuudella, lausui hän leveätä sarvikampaa pyyhkien -emännälleen: - -"Haepas kolmihaarainen kynttilä ja pane se palamaan tuohon pöydän -nokalle." - -"Joulukynttiläkö?" kysyi emäntä ihmeissään. - -"No, sopiihan tässä jo alotella joulujuhlaakin", vastasi isäntä -tyynesti ja kaikki hymähtivät ihmeissään. - -Emäntä riensi täyttämään käskyä ja isäntä itse poistui vierastupaan. - -"Jotakin erinomaisempaa sillä on mielessä", supisivat pirttiin jääneet. - -Kun kolmihaarainen joulukynttilä sorvatussa puujalassaan paloi -honkapöydän nokalla, palasi isäntä pirttiin, kainalossaan hurstiin -kääritty esine, joka muistutti suuren puoleista lipasta. Isäntä laski -kantamuksensa pöydälle. Itse asettui hän pöydän taakse, ryhtyen -hitaasti ja ääneti päästelemään kääreistään tuota salaperäistä -esinettä. Kukaan ei hiiskunut sanaakaan ja kaikkien silmät seurasivat -isännän käden liikkeitä. - -Kun viimeinen solmu kääreestä aukesi, tuli näkyviin tavatonta kokoa -oleva kirja. Poikittain pöydällä maaten ulottui se toisesta reunasta -toiseen. Sen tukevat vaskihelahaat kimmelsivät kynttilän valossa -ja lähes puolen tuuman vahvuisten puukansien päärmäpeite loisteli -uutuuttaan. - -"No kirjako tuo nyt on vai...?" katkasi emäntä ensimäisenä -äänettömyyden. - -"Kirja. Siinä on nyt koko pyhä raamattu suomenkielellä", lausui isäntä -arvokkaasti ryhtyen hakasia avaamaan. - -Nipp! Napp! äänsivät ne auetessaan raikkaasti ja isäntä käänsi -nimilehden näkyviin. Kaikki lähenivät henkeään pidättäen pöytää -aivankuin käsillä olisi ollut tilaisuus saada kurkistaa johonkin -ihmeellisiä asioita sisältävään lippaaseen. - -"Vai tuommoinen se nyt on!" -- "No onpa se!" -- "On totisesti siinä -kirjaa!" -- kuului katkonaisia lauseita ja kaikki sulloivat päänsä -yhteen nähdäkseen paremmin nimilehden koukeroisia kuvioita. - -Kaikilla heillä oli kyllä tieto, että suomenkielinen raamattu oli -tulossa, sillä olihan heidän oma kirkkoherransa, Gregorius Favorinus, -yksi sen suomentajista. Mutta kukaan ei ollut osannut sitä vielä -odottaa. Vasta eilen oli Teppolan isäntäkin pappilassa käydessään -kuullut, että se on ihan juuri präntistä päässyt. Itse kirkkoherrakaan -ei ollut ehtinyt sitä vielä saada ja sitä oli Teppolainen koko -eilisillan miettinyt, että jokohan hän hankkiikin kaikista ensimäisenä -raamatun Piikkiöön. Ja sitä varten oli hän aamulla ottanut mukaansa -ne vaskiplootut siltä varalta, ettei kaurojen ja juottovasikan hinta -sattuisi sen lunnaiksi riittämään. - -"Olisipa sitä soma kuulla luettavankin, kun se nyt kerran on omalle -kielelle saatu", virkkoi vanhin naapurin isännistä, kun enin -uteliaisuus oli tyydytetty ja kaikki vetäytyneet takaisin istumaan. - -"No niin, luetaanpas sitten ja aletaan aivan alusta", sanoi isäntä. - -Hän käänsi esille ensimäisen Mooseksen kirjan ensimäisen luvun. -Hetkisen tirkisteli hän tuuheiden kulmainsa alta ääneti kirjaan -ikäänkuin perehtyäkseen tuohon uuteen pränttiin, karasi kurkkuaan ja -luki sitten harvakseen ensimäiset sanat: - -"Alussa loi Jumala taivaan ja maan." - -Nuo sanat kajahtivat niin ihmeellisesti äänettömässä pirtissä. -Ikäänkuin niiden kaikua kuullakseen keskeytti isäntäkin hetkeksi -lukemisen ja noista vasta saunassa puhdistetuista kuulijoista tuntui -väkisinkin, että taivas ja maa ovat juuri vasta luodut, että kaikki on -siis ihan alussaan ja että he ovat juuri-ikään saaneet omituisen kielen -ymmärtääkseen ihmeellisiä asioita. - -"Ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä", jatkoi -isäntä lukemista, mutta aina muutaman lauseen perästä hän pysähtyi ja -ikäänkuin kuunteli. Eikä kukaan kuulijoista häirinnyt kysymyksillään -tai huomautuksillaan näitä vaitiolon hetkiä. Sillä tavoin jatkoi hän -ensimäisen luvun loppuun sekä vielä toisen ja kolmannenkin ja kun hän -vihdoinkin lopetti, viittasi Otavan pyrstö jo etelää kohti. - -"Huomennapa tuota sopii jatkaa", lausui isäntä, kääntäen kirjan kiinni -ja napsauttaen hakaset paikoilleen. - -"Ihmeellisiä asioita siellä on", sanoi äskeinen naapuri ja siihen -arveli toinen: - -"Aina se tuo maailma vain menee eteenpäin, kun me piikkiöläisetkin -nyt saamme omalla kielellämme raamatuita tutkia. Kyllä kaiketi se ei -hukkaan mennyt, että sinne Turkuun laitettiin se viisauskoulu. Ei minua -nyt ollenkaan kaduta, että minäkin annoin roponi sen hyväksi." - -Kiitellen hyvästelivät naapurit ja tyytyväisenä kantoi isäntä aarteensa -vierastuvan hyllylle. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä levisi kulovalkeana ympäri Piikkiötä tieto, että -Teppolaisella on koko pyhä raamattu suomenkielellä, niin että kuka -hyvänsä piikkiöläinenkin kykenee sitä ymmärtämään. Ja kirjan valtavasta -koosta saivat kaikki havainnollisen käsityksen, kun uutisen mukana -seurasi erään eilenillalla Teppolassa olleen arvelu, että "se on niin -suuri ja vahvakantinen, että sillä huoleti nuijaisi vaikka minkälaisen -härän kuoliaaksi". - -Jälkeen puolisten oli Teppolan pirtti sulloutunut väkeä täyteen ja -hartaasti paljastivat kaikki päänsä, kun isäntä, kantoi raamatun -pöydälle ja alkoi lukea kertomusta ensimäisestä veljesmurhasta. - - - - -Karoliinin korvapuusti. - - -Marraskuun auringon ensimäiset säteet valaisivat jäätyneitä kenttiä, -kun sotajoukot alkoivat tarkastusta varten kokoontua loivasti viettävän -laakson rinteelle, vastapäätä Heilsbergin piispanlinnaa. Simuna -Antinpoika, kersantti Turunläänin ratsuväessä, oli ehtinyt jo järjestää -ruotunsa ja istui raudikkonsa selässä jäykkänä ja liikkumatonna, -sininen univormu tiukasti napitettuna ja raskas miekka riippuen alas -hevosen vasenta kylkeä. Hänen oikean poskensa poikki kulki punertava -miekanarpi ja vasemman silmäkulman päällä näkyi karteshisirpaleen -jälki. Huulet oli tiukasti yhteen näpistetty ja harmaat silmät -tähystivät piispanlinnaa kohti, jonka tiilikatot punersivat -aamuauringon valossa. Hänen koko olennossaan ilmeni jotakin salattua -voimaa, kulmikasta ja raskaasti ruhjovaa. - -Pitkin rintamaa kuului rummunpärrytystä, komentohuutoja ja -kaviontöminää, kun myöhästyneemmät osastot asettuivat paikoilleen. -Teillä ja peltojen välisillä poluilla näkyi preussilaista maalaisväkeä, -jota ympäröivistä kylistä kerääntyi katsomaan sotaväen tarkastusta, -saadakseen samalla tilaisuuden nähdä Ruotsin Kaarle-kuninkaan, jonka -nimi eli kaikkien huulilla ympäri Europan, hänet, joka kolmen vuoden -kestäessä kuuluisan Narvan tappelun jälkeen oli kulkenut voitosta -voittoon, saaden itse keisarinkin pelosta vapisemaan. Nyt oli hän -armeijoineen asettunut talvileiriin tänne puolalaiseen Preussiin, -majaillen itse Heilsbergin piispanlinnassa. Uudet voittoretket -kangastelivat hänen mielessään ja eilen, tuomiosunnuntaina, oli hän -sotapappien antanut saarnata tekstistä: "Ja niin Herra ajaa teidän -edestänne suuren ja väkevän kansan ulos, niinkuin yksikään ei ole -kestänyt teidän edessänne tähän päivään asti. Yksi teistä ajaa tuhatta -takaa: sillä Herra teidän Jumalanne itse sotii teidän edestänne, -niinkuin hän teille sanonut oli." - -Linnan portti aukeni naristen ja koko sotajoukon katseet kääntyivät -siihen hoikkaan nuorukaiseen, joka korkean ratsun selässä jäykkänä -istuen ajoi porttiholvista ulos. Elostuneesti nytkäytti kersantti -Simuna Antinpojan raudikko päätänsä ylemmäs ja liikautti kuin -tervehdykseksi korviaan, samalla kun kersantti itse, vetäen tulossa -olevan eläköön huudon varalta keuhkonsa ilmaa täyteen, jännitti leveät -hartiansa pystyiksi ja ryhdikkäiksi. Seurassaan kreivi Piper, Pikku -Prinssi ja muutamia kenraaleja läheni kuningas vasenta rintamaa ja -hartaalla ihailulla seurasivat tuhannet silmät tuota miestä, joka oli -puettu yhtä yksinkertaiseen siniseen takkiin, leveään taljavyöhön ja -suuriin saappaisiin kuin kaikki muutkin armeijan jäsenet. - -"Eläköön kuningas!" kajahti rintaman vasemmasta päästä ja aaltomaisesti -vierivät tervehdyshuudot pitkin riviä sikäli kuin kuningas hitaasti -ratsastaen ja huomautuksiaan tehden eteni vasemmalta oikealle. - -Kersantti Simuna Antinpoika piti itseään kuninkaan erikoisena -tuttavana, oli siitä ylpeä ja hänen mukanaan koko hänen ruotunsa. -Hän oli nimittäin Narvan tappelussa parin rakuunatoverinsa kera -osunut parahiksi paikalle, kun kuningas eteenpäin lennättäessään oli -kaulaa myöten uponnut suohon, sekä yhdessä kamariherra Aksel Hårdin -kanssa auttanut hänet jälleen kuivalle maalle. Sen johdosta oli hän -saanut korpraalin arvon. Ja Klissovin taistelussa oli kuningas osunut -näkemään, kuinka hän puolenkymmenen rakuunansa kanssa oli puhdistanut -vihollisista muutaman tykkipatterin. Se oli tuottanut hänelle kersantin -arvon. Siksipä kajahuttikin Simuna Antinpojan ruotu eläköönhuutonsa -innolla ja täysin keuhkoin, kun kuningas oli ehtinyt kohdalle. - -Myhähtäen nyökäytti kuningas sotilaille päätään ja kun hänen katseensa -sattui kersanttiin, joka varmana ja voimakkaana istui satulassaan, -rehelliset harmaat silmänsä pelottomasti häneen kiinnitettyinä ja -miekallaan kunniaa tehden, muistui hänen mieleensä äkkiä Parisissa -olevan lähettiläänsä, vapaaherra Sparren viimeinen kirje. Siinä -oli ollut seuraava jälkikirjotus: "Täkäläisissä hovipiireissä ovat -Teidän Majesteettinne loistavat voitot yhtenään puheenaineena. Eräs -korkeammista hovinaisista pyysi minulta viimeisten hovitanssiaisten -aikana, että koska heillä ei ollut toivoa koskaan saada nähdä -Teidän Majesteettianne itseä, minä toimittaisin heidän nähtäväkseen -yhden niistä urhoista, joiden kanssa Teidän Majesteettinne niittää -voitonseppeleitä. Kun useat muutkin hovissa ovat lausuneet saman -tapaisia toivomuksia, niin rohkenen tässä nöyrimmästi ehdottaa, -että Teidän Majesteettinne joskus kuriirina lähettäisi luokseni -mahdollisimman tyypillisen sotilaan voitokkaasta armeijastanne. -Sellaisen näkeminen tuottaisi varmaan suurta tyydytystä sekä -Hänen Majesteetilleen Ranskan Kuninkaalle että hänen iloiselle -hoviseuralleen." - -Kirjeen luettuaan oli kuningas hiukan suutuksissaan lausunut Piperille: -"Eivät minun siniset poikani ole mitään näytetavaraa!" - -Mutta nyt, kersantti Simuna Antinpoikaa silmäillessään, tuli hän -ajatelleeksi: "Miks'ei, kyllä näitä kehtaa ranskalais-teikareille -näyttää." Ja kreivi Piperiin kääntyen kysyi hän, olivatko vapaaherra -Sparrelle menevät paperit jo kunnossa. Saatuaan myöntävän vastauksen -lausui hän kersantille lyhyellä ja tylyllä tavallansa: - -"Iltapäivällä kello kolme minun luokseni!" - -"Ymmärrän, Teidän Majesteettinne", vastasi Simuna Antinpoika pahasti -murtavalla ruotsillaan, jota hän vasta täällä sotaretkeltä oli -jonkunverran oppinut. - - * * * * * - -Kun kersantti Simuna Antinpoika iltapäivällä poistui Heilsbergin -piispanlinnasta, oli hänellä povessaan Ruotsin Parisissa olevalle -lähettiläälle osotettu kirjesalkku ja taskussaan passi sekä -tarpeelliset matkarahat. Annettuaan miehilleen määräykset vähäisen -omaisuutensa huolehtimisesta sekä ilmaistuaan heille muutamalla sanalla -lähtevänsä Ranskan maalle kuninkaan asioille, nousi hän viivyttelemättä -raudikkonsa selkään ja ohjasi suuntansa lounaaseen, Thornin kaupunkiin -vievälle tielle. - -Hänen matkansa määränä oli siis Parisi, jonne Heilsbergistä linnuntietä -laskien oli puolitoista sataa penikulmaa. Mitä vastuksia kohdaten -ja mitä seikkailuja kokien hän tuon vierasten maiden halki vievän -matkansa suoritti, siitä ei jälkimaailmalle ole tietoja säilynyt. -Mutta kun kolmisen viikkoa oli kulunut hänen lähdöstään, ratsasti hän -eräänä kauniina joulukuun päivänä sisälle Parisin kaupunkiin ja ryhtyi -aitosuomalaisella itsepintaisuudellaan etsimään hotellia, jossa Ruotsin -lähetystö majaili. Muutaman tunnin kuluttua hän sen löysikin, ajaa -tömisti portista sisälle ja laskeusi satulasta. Saatuaan raudikkonsa -hiukan korjuuseen työntäysi hän matkapölyineen suoraan pääkäytävästä -sisälle. Kun ranskalainen lakeija ei ottanut häntä ymmärtääkseen, -vaan tahtoi tukkia häneltä tien, tarttui hän tätä kursailematta -kaulukseen ja heitti sivulle. Virastohuoneisiin tultuaan ei hän -suostunut papereitaan jättämään sihteerille, vaan tahtoi antaa ne itse -ministerille, jolle ne oli osotettu. Eikä hän tyytynyt, ennenkun seisoi -itse hänen excellensinsä, vapaaherra Sparren edessä. Nyt otti hän -kolmikolkkahattunsa päästä ja pisti sen vasempaan kainaloonsa, kuten -oli nähnyt itse kuninkaankin juhlallisemmissa tilaisuuksissa tekevän, -otti kirjesalkun poveltaan ja lähettiläälle ojentaen virkkoi: - -"Hänen Majesteetiltaan kuninkaalta." Vapaaherra Sparre tarkasteli häntä -kiireestä kantapäähän, alkoi sitten tyytyväisesti hymyillä ja taputti -kersanttia ystävällisesti olkapäälle. - -"Nyt teidän on muutamia päiviä levähdettävä matkan vaivoista, kunnes -Hänen Majesteetilleen menevä raportti ehtii valmiiksi", lausui hän. - - * * * * * - -Pari päivää sen jälkeen kun kersantti Simuna Antinpoika oli saapunut -Parisiin, kulki hän illan hämärässä erään Ruotsin lähetystön nuoremman -virkamiehen opastamana pitkin Seinen rantaa Tuilerioita kohti. Raskaita -karoliinisaappaitaan tömistellen ja kilkkavin kannuksin asteli hän -hätäilemättä opastajansa jälessä vanhan kuningaspalatsin monimutkaisia -käytäviä, olematta millänsäkään ihmeissään töllistelevistä -vahtisotilaista ja lakeijoista. Eikä hän osottanut mitään typertymisen -oireita, kun hän koreapukuisen lakeijan avaamasta ovesta astui saliin, -jonka loisto sekä sen kiiltävällä permannolla liihotteleva seura ihan -silmiä häikäsi. - -Siellä sirkutteli kokonainen liuta keveäpukuisia, enkelikoreita -naisia, jotka leyhyvine viuhkoineen olivat kersantista kuin -suuria, loistavasiipisiä perhoja. Ja heidän keskellään liikkui -sirosti kumartelevia, silkkisääryksisiä ja peruukkipäisiä herroja -pitsihihaisine ja monikirjavine mekkoineen. Muutaman vahvasti -puuteroidun peruukin sisältä näkyivät hänen ranskalaisen majesteettinsa -pöhöttyneet ja väsähtäneet kasvot pitkine burbonilaisnenineen. Hän -istui tuttavallisesti hoviherrojensa keskellä, joiden joukossa näkyi -Ruotsin lähettiläskin. - -Simuna Antinpoika ei kuitenkaan kiinnittänyt heihin mitään huomiota, -vaan varovaisen tanakasti astuen, ettei kompastuisi liukkaalla -permannolla, eteni hän jonkun matkaa ovesta ja asettui sitten -sotilaallisessa asennossa odottamaan, mitä hänellä täällä tehtäisiin. -Niin suuresti kuin häntä huvittivatkin nuo liukastelevat herrat ja -paljasrintaiset perhosnaiset, säilyttivät hänen arvekkaat kasvonsa -kuitenkin tavallisen tuiman ja sulkeutuneen ilmeensä. - -"_Quel ours!_ -- millainen karhu!" kuului naisten joukosta. -"Tuollaisiako he lienevät kaikki?" - -Karoliinikersantti toimitettiin istumaan taburetille pienen pöydän -ääreen. Köykäinen istuin rasahti arveluttavasti hänen sijottuessaan -siihen. Raskaan miekkansa sovitti hän hajallaan olevien jalkojensa -väliin niin että huotra rämähti parkettipermantoon ja nojasi vasemman -kätensä sen kahvaan, joka ulottui hänen rintansa tasalle. Oikean -kyynärpäänsä asetti hän pöydälle ja alkoi tarkastella vastapäisellä -seinällä olevaa, monikoristeista uunia. Edessään olevasta loistavasta -seurueesta ei hän näyttänyt olevan millänsäkään. Ja mitäpä hänen, joka -oli ollut mukana Narvan, Väinän ja Klissovin voitoissa ja joka liikkui -täällä kuninkaansa asioilla, tarvitsi piitata mokomista nukkeihmisistä. - -Häntä läheni sipsuttavin askelin lakeija, laskien pöydälle tarjottimen, -jossa oli viinipullo ja lasi sekä kaikenlaisia pieniä leivoksia. - -"_S'il vous plait, monsieur_", lausui hän kumartaen. - -Kun hän oli sipsuttanut tiehensä, rykäsi Simuna ja katsahti -syrjäsilmällä pöydälle. Hän antoi hetkisen silmäinsä kulkea -edestakaisin leivosten ja viinipullon väliä, rykäsi uudelleen ja siirsi -oikealla kädellä vasempaan kouraansa kasan leivoksia, jotka hän rusenti -muruiksi ja tyhjensi sitten suuhunsa. - -"_Magnifique_!" kuului hoviseurasta ihastuneita huutoja. - -"Ihan täydellinen karhu!" - -"Entä näittekö, kuinka mahtava suu hänellä oli?" - -"Mutta katsokaamme, miten hän menettelee viinin kanssa!" - -Nieltyään yhden kourallisen leivosrusennoksia alkoi Simuna tähystää -viinipulloa. Hän otti sen käteensä, käänteli sitä hetken aikaa ja, -nenänsä pullon suulle lähentäen, tunnusteli sen hajua. Viinin tuoksu -teki häneen nähtävästi edullisen vaikutuksen, sillä hän kohotti pullon -huulilleen eikä hellittänyt ennenkun viimeinenkin pisara oli norahtanut -alas. - -Hoviseurasta kaikui iloinen nauru ja hilpeitä sukkeluuksia lasketeltiin -tuosta kursailemattomasta miekkasankarista. Mutta Simuna laski tyhjän -pullon rauhallisesti pöydälle, pyyhki suunsa ja entisen asentonsa -ottaen kiinnitti katseensa jälleen uunin kuvioihin. Pullon sisältö -alkoi, hänellä nähtävästi kihota kulmiin, sillä hänen ilmeensä muuttui -hieman lauhemmaksi. - -"Mutta kuinkahan hän käyttänee tuota julmaa asettaan?" virkkoi muuan -naisista. "Se mahtaa olla hirveätä!" - -"Olisi kauhean intresanttia nähdä hänen miekkailevan", arveli eräs -toinen hovin kaunottarista. "Pyytäkääpäs te, monsieur de Rossignac, -häntä miekkailemaan kanssanne", kääntyi hän erään lähellään seisovan -kavaljeerin puoleen. - -"Mutta pyytäkää samalla, ettei hän heti ensi otteella halkaise teidän -päätänne, sillä sitä me emme mielellämme näkisi", lisäsi kolmas -naisista. - -"Jos teistä, kaunottareni, todellakin on huvittavaa nähdä, että -minä tällä (hän laski kätensä pienen ja siron hovimiekkansa -kultakoristeiselle kahvalle) lävistän tuon kömpelön Pohjolan karhun, -niin olen valmis palvelukseenne", vastasi kavaljeeri kumartaen. - -"Ei, ei!" huudettiin naisjoukosta, "vaan floretit kummallekin, sillä -muutoin te tuon sukkapuikkonne kanssa käytte heti ensi otteessa -kykenemättömäksi." - -"No niin, kuten käskette", vastasi kavaljeeri, joka oli tunnettu hovin -taitavimmaksi miekkailijaksi. - -Hetken kuluttua toi lakeija kaksi florettia ja ojensi ne monsieur de -Rossignac'ille. Tyytyväisenä siitä, että näin omituisissa oloissa sai -kaikkien hovin kaunottarien läsnäollessa näyttää miekkataitoaan, astui -tämä floretit kädessä kersanttimme luo. Hän teki tälle ivallisen syvän -kumarruksen, mikä sai vapaaherra Sparren hiukan rypistämään kulmiaan, -ja lausui: - -"Monsieur, nämä kaunottaret haluavat nähdä teidän monissa voitoissa -koeteltua miekkataitoanne. Suvaitsetteko tehdä heille sen palveluksen -ja hieman miekkailla minun kanssani?" - -Uudelleen kumartaen ojensi hän toista florettia Simunalle. Mutta -tämä ei luonnollisesti ymmärtänyt sanaakaan hänen ranskankielisestä -puheestaan eikä ottanut florettia vastaan, vaan asentoaan muuttamatta -katsoi hänen ohitsensa uunin kylkeen. - -"Hän ilmeisesti halveksii teidän puikkojanne!" huudettiin naisjoukosta -vallattoman naurun kaikuessa. - -Monsieur de Rossignac joutui huomattavasti hämilleen ja alkoi -katseellaan etsiä Ruotsin lähettilästä ikäänkuin anoen häntä -välittäjäkseen. Mutta nauruaan hilliten oli vapaaherra Sparre -katselevinaan muualle. - -Monsieur de Rossignac tunsi arvonsa olevan pelissä ja päätti pelastua -ikävästä asemastaan hinnalla millä hyvänsä. Hän laski kersantille -tarjoamansa floretin pöydälle, peräytyi muutamia askelia ja alkoi tämän -edessä tehdä miekkailuliikkeitä, saadakseen hänet siten ymmärtämään -tarkotuksensa. Hän innostui tekemään mitä notkeimpia ja vikkelimpiä -hyökkäys- ja väistöliikkeitä, kiemurtaen lopulta kuin käärme Simuna -Antinpojan edessä. Mutta kerran häneen syrjäsilmällä vilkaistuaan -antoi tämä katseensa pysyä entisessä suunnassaan. Yhä hilpeämmät -naurunpurkaukset kajahtelivat salissa. Näytös oli saanut kerrassaan -koomillisen luonteen. Se muistutti elävästi pennun ja vanhan koiran -välistä kohtausta, jossa edellinen hyppien ja räyskien koettaa -jälkimäistä saada leikkiin yllytetyksi. - -Monsieur de Rossignac tunsi joutuvansa peräti naurunalaiseksi. Hänen -korvansa kuumenivat ja hän päätti tuolle karhulle tehdä tuntuvammalla -tavalla tarkotuksensa selväksi. Siirtyen askelta lähemmäs teki hän -uuden hyökkäysliikkeen ja pukkasi floretin kärellä Simunaa rintaan. -Tämä vilkasi häneen jälleen syrjäsilmällä ja hänen suupielensä -värähtivät, samallakun hänen kasvonsa saivat entisen tuiman ilmeen. -Mutta muutoin pysyi hän entisessä liikkumattomassa asennossaan. - -"Varokaa, monsieur de Rossignac, varokaa, karhu lähtee kohta -pesästään!" huusi naurava ja soinnukas naisen ääni. - -Mutta monsieur de Rossignac teki uuden, tavattoman vikkelän liikkeen -ja satutti floretinkärellä kersantti Simuna Antinpoikaa nenän päähän, -johon syntyi pieni, mutta huomattava naarmu. - -Tämä oli jo liikaa. Seuraavassa tuokiossa osotti tuo juro ja kulmikas -soturi sellaista, hänen ulkonaiseen olemukseensa nähden odottamatonta, -salamanomaista nopeutta ja raivokasta voimaa, että se kerrassaan -tyrmistytti hienon katsojajoukon. Tuohon pari silmänräpäystä -kestäneeseen loppukohtaukseen sisältyivät seuraavat seikat: Simuna -Antinpoika kavahti seisoalleen niin että taburetti lensi nurin, -sylkäsi oikeaan kämmeneensä ja, samallakun hänen suustaan kahahtivat -läsnäolijoille käsittämättömät sanat: "s-saatanan liero!" antoi hän -hovin miekkataiturille sellaisen korvapuustin, että tämä kieri kuin -väkkärä vastakkaiseen salin seinään, josta hän pompahti takaisin ja -putosi pitkälleen lattialle, mihin jäi liikkumatonna makaamaan. - -Salissa syntyi täydellinen sekamelska. Naisten joukosta kuului -hysteerisiä kiljahuksia ja muutamat saivat pyörtymiskohtauksia. Ruotsin -lähettiläs kalpeni ja yritti jotakin änkyttäen lähestyä kuningasta, -johon muutkin ympärillä olevista herroista säikähtyneinä kiinnittivät -katseensa. - -Mutta omituinen ilme kasvoillaan ja suu puoli avoinna tuijotti -kuningas karoliinikersanttiin. Hän oli heti miehen saliin ilmestyessä -katsellut häntä tarkkaavasti ja kokonaan omiin ajatuksiinsa vaipuneena. -Hän vertasi tuota karhumaista olentoa omiin alamaisiinsa, joista -kuorma-ajurit ja maaseutujen talonpojatkin osottivat suurempaa -vilkkautta ja käytöksen siroutta, mutta joilta kuitenkin tyystin -puuttui tuossa miehessä ilmenevä raskas voima ja pelottava itseensä -sulkeutuneisuus. Ja hänen mieleensä kangastuivat yhtäkkiä ne Aithikos -Istrialaisen kertomukset eräästä salaperäisestä, taikataitoisesta -ja lauluvoimaisesta Pohjan kansasta, josta hän varhaisimmassa -nuoruudessaan oli opettajansa kanssa lukenut. "Silloin kun me olemme -osamme loppuun näytelleet, joudumme me heidän hallittavikseen", oli -hänen opettajansa kerran lausunut. Nuo sanat palautuivat nyt nopeana -välähyksenä kuninkaan mieleen ja tuo raivostunut Pohjolan sotilas -yksinkertaisessa univormussaan kasvoi hänen säikähtyneissä silmissään -yhtäkkiä kammottavaksi symbooliksi siitä salaperäisestä tulevaisuuden -kansasta. Ja tuon näkemyksensä johdosta alkoi hän yhtäkkiä nauraa -vanhan elostelijan hysteeristä naurua, mikä teki kaamean vaikutuksen -hänen ympärilleen ryhmittyneisiin herroihin. - -"Toimittakaa se mies mahdollisimman nopeasti pois Parisista!" lausui -hän sitten yhtäkkiä nauramasta lakaten, nousi ja enempää puhumatta -jätti huoneen. - - * * * * * - -Seuraavana iltapäivänä ratsasti kersantti Simuna Antinpoika ulos -Parisin kaupungista. Antaen hevosensa kulkea käyden palautteli hän -mieleensä harvat Parisi-kokemuksensa. Kauimmin antoi hän ajatustensa -viipyä illallisessa kohtauksessa. Hänen kasvonsa vetäysivät yhä -tuimempiin ryppyihin, muistellessaan niitä nukkien tavalla puettuja, -teikkaroivia miehiä ja paljasrintaisia perhosnaisia. Ne synnyttivät -hänen mielessään hiukaa muistuttavan ikävän kotimaata, leiriä ja -sotatovereita kohtaan. - -Muistelonsa lopetti hän sanoihin: "Hyi hitto!" minkä jälkeen hän -kohentausi satulassa, sylkäsi vasemmalle sivulleen ja kannusti -raudikkonsa juoksuun. - - - - -Neljäntoista sadan retki. - - -Kukaan armeijassa ei tiennyt hänen oikeata nimeään, vaan kaikki -kutsuivat häntä Ukoksi. Yhtä vähän tiedettiin hänen ikäänsä, -mutta vanha hän joka tapauksessa oli, sillä kerran oli hän -tullut maininneeksi olleensa mukana jo Lundin tappelussa. Kaarle -kahdennentoista retkillä oli hän seurannut Narvasta aikain. Hän palveli -Porin rykmentissä ja hänellä tiedettiin aikoinaan olleen korpraalin -arvokin, vaikka hän oli menettänyt sen jonkun virkavirheen takia. - -Hän oli pitkä ja luiseva, mutta kokoon painunut ja ryhditön. Siitä -huolimatta oli hän kuitenkin sitkeä ja uupumaton marsseilla. Koskaan ei -hän ollut valittanut paremmin nälkää kuin kylmyyttä tai väsymystäkään. -Eikä hän yleensäkään puhunut juuri mitään. Leirissä oltaessa vietti -hän lomahetket ryypiskellen, nukkuen tai tupakoiden nuotion äärellä, -jolloin hänen pienet silmänsä tuuheiden kulmain alta herkeämättä -tuijottivat liekkeihin. Hänestä tuoksui aina väkevä paloviinan ja -tupakin katku. - -Hänen rykmenttinsä kuului nykyään Lewenhauptin armeijaosastoon, jonka -suurine kuormastoineen tuli yhtyä kuninkaaseen Mohilevin tienoilla -ja sitten yhdessä pääarmeijan kanssa jatkaa matkaa Moskovaa kohti. -Sanomattomia vaivoja kestäen oli tuo kymmentuhantinen armeija jo -kuukausia laahustanut eteenpäin halki Liettuan erämaiden, missä tiet -loputtomien sateiden vuoksi olivat lionneet pohjattomaksi savivelliksi. - -Kun armeija viimeinkin läheni Dnieperiä, oli kuningas jo ehtinyt -siirtyä Mohilevista kauas Sosch-joen taakse. Äärettömät metsät, -rämeiköt ja vihollisjoukot ympäröivät Lewenhauptia joka taholla. Ja -niin tuli syyskuun 29 päivä, jolloin hänen nääntynyt armeijansa sai -Liesnan lakeuksilla koko päivän kestää kolmikertaisen vihollisvoiman -hyökkäyksiä, joita itse tsaari johti. Lewenhaupt piti kuitenkin -taistelutantereen hallussaan, lähtien vasta yöllä pimeän suojassa -marssimaan eteenpäin. - -Se yö muuttui hajaannuksen, sekamelskan ja suurien onnettomuuksien -yöksi. Tykistö ja kuormasto täytyi hävittää ja vetojuhdat -tehtiin, kulkua jouduttaakseen, ratsuhevosiksi. Pimeässä eksyivät -joukko-osastot toisistaan ja kuri lakkasi. Erään aution talon luona -tapasi joukko suomalaisia osan hyljättyä kuormastoa. He vierittivät -paloviinatynnyrit esiin ja sytytettyään talon palamaan alkoivat -juoda ja mässätä. Tulipalon loimu houkutteli paikalle nuuskimassa -liikkuvan kasakkajoukon. Kaikessa ystävyydessä tarjoutuivat aronpojat -ottamaan osaa kemuihin, mutta siihen eivät suomalaiset suostuneet, -vaan musketteihinsa tarttuen järjestyivät taisteluasentoon. Ja niin he -tulipalon sysimustaa kenttää valaistessa, paloviinakipot kupeellaan, -raivoisasti taistellen kaatuivat viimeiseen mieheen. - -Ukko ei ollut tässä joukossa. Kumarana ja äänetönnä kuten aina marssi -hän sysimustassa yössä pysähtymättä eteenpäin ja äänistä ympärillään -tunsi hän olevansa vielä porilaisten keskellä. Mutta minne kuljettiin -ja mitä huominen päivä oli mukanaan tuova, siitä ei kenelläkään ollut -tietoa. Läpäisemätön pimeys kätki kaikki verhoonsa, savi litkui satojen -askelten alla, aseet kalahtelivat toisiinsa, kuului kirouksia ja -hevosten korskuntaa ja silloin tällöin pamahti etäämpänä laukaus. - -Vaisu ja sumuinen päivä valkeni tuskallisen hitaasti. Kun tuli -siksi valoisa, että saattoi erottaa toistensa kasvot, pysähtyi se -joukkokunta, jonka keskellä Ukko laahusti eteenpäin. Heitä oli -satakunta porilaista, loan tahrimia, tuhkan harmaita, epätoivoisia -miehiä. He olivat kulkeneet kapeaa, tuntematonta metsätietä eikä heillä -ollut aavistustakaan ilmansuunnista eikä missä muu armeija liikkui. - -He olivat eksyksissä. - -Mutta samanlaisia eksyneitä joukkokuntia, rippeitä eri rykmenteistä -harhaili useita noiden rannattomien metsien keskellä. Aamun kuluessa -heitä kerääntyi vähitellen yhteen tuhat neljäsataa suomalaista. -Siinä oli jalan ja ratsain kulkevia miehiä Porin, Turun ja Uudenmaan -rykmenteistä, Karjalan kolmannusrakuunoita ja Viipurin hevosväkeä. -Kenelläkään ei ollut tietoa matkan suunnasta. Upseerit, joiden joukossa -eräs majuri edusti korkeinta arvoluokkaa, pitivät neuvottelun. -Päätettiin marssia eteläistä suuntaa, sillä siellä oli toivo tavata -joko kuningas tai Lewenhaupt. - -Kun oli haukattu leipää rensseleistä, hetki levähdetty ja aseet -tarkastettu, lähdettiin majurin johdolla marssimaan eteenpäin kohti -tuntematonta tulevaisuutta. Väsähtämättä, ääneti ja kasvoilla epätoivon -uhma tarpoivat he eteenpäin koko lyhyen syksyisen päivän. Mutta kun he -yön tullen pysähtyivät leiriytyäkseen, huomasivat he olevansa samalla -paikalla, josta aamulla oli marssiin lähdetty. - -Pohjaton epätoivo ja kauhu valtasi silloin kaikkien mielet. Päivän -kuluessa olivat he useamman kerran nähneet etäämpänä vainuavia kasakka- -ja kalmukkijoukkoja ja he tunsivat olevansa perikatoon tuomittuja. -Vartioiksi määrätyt eivät totelleet käskyjä ja mistään piittaamatta -heittäysivät sotamiehet pitkäkseen kosteaan sammalistoon, siihen mihin -kukin oli sattunut pysähtymään, vaipuen kohta kuolon kaltaiseen uneen. - - * * * * * - -Kun eräs Porin rykmentin mies aamun koitteessa havahtui kylmän -puistatukseen ja kohotti päänsä mättäältä, kiintyi hänen ihmettelevä -katseensa pitkäksi aikaa Ukkoon. Tämä istui jo valveella ja -sotamiehestä näytti, että hän oli käynyt peseytymässä, sillä -monikuukautinen lika- ja törkykerros hänen kasvoillaan oli ohentunut -ja hänen takkuinen partansa oli suittu. Ja mikä ihmeellisintä: ukko -luki rukouskirjaa! Se oli vanha ja pahoin tahraantunut kirja, jonka -puukannet olivat monesta kohti halkeilleet ja ties kuinka kauan se oli -saanut koskematonna levätä äijän viittakulun povitaskussa tai risaisen -rensselin lokeroissa yhdessä leipäkannikkain ja viinapullon kanssa. -Ainakaan ei kukaan rykmentissä ollut koskaan nähnyt sitä Ukon kädessä. - -Hiljaa hymisten ja sanoja katkoen luki hän: "O sinä kaikkivaltias ja -laupias Jumala! Sinun nimees minä alotan tämän matkan! Anna sinun pyhän -enkelis saattaa minua niinkuin Tobiasta; anna hänen matkalla varjella -minua niinkuin Eliasta; suojella oudoilla teillä niinkuin Hagaria; -yöllä matkassa virvoittaa niinkuin Jakobia; yöllä ja päivällä johdattaa -niinkuin Israelin lapsia heidän vaeltaissansa Egyptistä Kaanaan maalle." - -Tässä kohotti Ukko katseensa kirjasta ja asettaen luisevat kätensä -kömpelösti ristiin jatkoi omin sanoin: "Sinun huomaas, Isä Jumala, -annan minä itseni, päällikköni ja toverini, jotka olemme eksyneet tähän -kuoleman korpeen, missä kavalat ja verenhimoiset viholliset meidän -henkeämme väijyvät. Johdata meidät, o laupias Isä, tästä onnettomuuden -sijasta takaisin kotimaahamme, amen!" - -Ukko vaikeni ja omituinen kiilto silmissään tähtäsi jonnekin kauas, -huomaamatta ollenkaan, kuinka sotamiehet yksi toisensa jälkeen -kohosivat kylmiltä vuoteiltaan ja heittivät häneen ihmetteleviä -silmäyksiä. Kukaan ei puhunut mitään ja katseessa synkkä tuijotus -ryhtyivät he kaluamaan leipäkannikoita, joita he häviöön tuomitusta -kuormastosta olivat rensseleihinsä ahtaneet. - -Kuin apua etsien käänteli majuri päätään joka suunnalle, välttäen -kuitenkin huolellisesti toisten upseerien katseita. Kun hänen silmänsä -sattuivat Ukkoon, tärähti tämän pää, samalla kuin hän näytti palaavan -todellisuuteen. Hän kömpi hitaasti seisaalleen ja ojensi itsensä niin -suoraksi, että hän kaikista sotamiehistä näytti pitemmältä kuin koskaan -ennen. Hitaasti läheni hän majuria ja lausui: - -"Minä olen vanhin mies tässä joukossa ja kantanut sinistä univormua -siitä saakka, kun autuaasti kuolleen kuningas-vainajan johdolla Lundin -luona tanskalaista kuritettiin. Jos annatte minun johtaa, niin minä -vien miehistön takaisin kotimaahan, sillä kuninkaan luo meiltä on tie -katkaistu." - -"Tehkää se Jumalan nimeen!" sanoi majuri käheällä äänellä. - -Hän veti syvään henkeään, ikäänkuin hänen hartioiltaan olisi -vierähtänyt raskas taakka ja hänen silmänsä kostuivat. Mutta tuo taakka -näytti uudelleen asettuvan Ukon hartioille, sillä kun hän hetkistä -myöhemmin asettui miehistön etupäähän ja kädellään viitaten lähti -astumaan eteenpäin, painui hänen laiha vartensa entiseen köyryyn. - -Ääneti ja taakseen katsomatta kulki hän tietöntä erämaata ja pysähtyi -ainoastaan kerran päivän kuluessa, haukatakseen hiukan leipää ja -juodakseen vettä lähimmästä turpeenkolosta. Mutta kun pimeän langettua -asetuttiin yön viettoon, huomasi jokainen oltavan toisella seudulla. -Silloin syttyi kaikissa uusi toivon kipinä ja luottavaisina lähtivät he -seuraavana päivänä marssimaan Ukon jälissä. - -He olivat linnuntietä laskien kahdensadan virstan päässä Riiasta, -lähimmästä ruotsalaisten vallitsemasta paikasta. Mutta veikö Ukko heitä -sinne vai jonnekin muualle, siitä he eivät tienneet, sillä lausuttuaan -majurille nuo harvat sanat, oli hän jälleen vaipunut entiseen -äänettömyyteensä. Hänen silmänsä olivat saaneet aivan toisenlaisen -ilmeen kuin ennen: näytti kuin hänen katseensa olisi lakkaamatta ollut -kiintyneenä johonkin hyvin kaukaiseen esineeseen, jota vastoin hän ei -koskaan näyttänyt huomaavan mitä hänen lähellään tapahtui. - -Heikommat miehistä olivat nääntyä tähän yhtämittaiseen samoamiseen, -mutta kukaan ei uskaltanut napista tai vaatia pitempiä levähdysaikoja. -Vasta pimeän tultua pysähtyi Ukko, söi muutaman suupalan ja levottoman -linnun unen nukuttuaan kavahti ensimäisessä aamunkoitteessa ylös, -viittasi kädellään ja lähti eteenpäin. Ja silloin ehättivät nääntyneet, -viluiset ja unipohmeloiset miehet hänen jälkeensä. - -Melkein joka päivä näkivät he taampana kasakka- ja kalmukkijoukkoja, -jotka seurailivat heidän sivuillaan ja kintereillään. Vaikka he -alati pitivätkin aseensa taisteluvalmiina, eivät he kertaakaan -joutuneet kosketuksiin vihollisen kanssa. Ja kun he noilla tiettömillä -taipalillaan kohtasivat silmänkantamattomia soita ja paisuneita -virtoja, sattuivat he aina kohtaan, josta he onnellisesti pääsivät -yli. Eikä Ukko kertaakaan osottanut neuvottomuutta tai pysähtynyt -hellittämättömässä kulussaan, miettiäkseen matkan suuntaa. - -Sinä syksynä tuli talvi aikaisin ja se tuli niin kylmä, että -Juutinrauma jäätyi ja yksin Parisissakin kuoli ihmisiä viluun. Jo -lokakuun alussa peitti lumi ne Liettuan erämaat, joiden läpi Ukko johti -miehiään takaisin kotimaahan. - -Viikko jälkeen Liesnan tappelun olivat he saapuneet Beresina-joen -latvoille. - -Tänne, erään soisen aavikon reunaan oli Moskovasta tsaarin vainoja -paennut raskolnikki Sergei Mihailovits munkkitovereineen asettunut -erakkoelämää viettämään. He olivat rakentaneet itselleen pienen -kappelin ja muutamia majoja, viettivät päivänsä rukouksissa -ja kirosivat tsaaria ja hänen uudistuksiaan, kutsuen häntä -Antikristukseksi. - -Heidän luokseen ilmestyi eräänä päivänä kasakkajoukko ja pelästyneet -munkit pakenivat kappeliinsa jumalankuvien turviin. Mutta kasakat -selittivät tulleensa tänne väijymään Liesnassa eksyneitä suomalaisia, -jotka kaiken todennäköisyyden mukaan tulisivat kulkemaan siitä ohi. Ja -he majottuivat munkkien luo ja alkoivat aikansa kuluksi ryypiskellä ja -pelata korttia. - -Seuraavana iltana, kun täysikuu helotti lumisen ja aution tienoon -yli, nähtiin aavikon halki lähestyvän tuhantisen miesjoukon. Silloin -varustausivat kasakat hyökkäykseen, pysytellen hevosineen piilossa -kappelin ja majojen varjossa. - -Mutta kun suomalaiset olivat ehtineet lähemmäs ja kasakat jo -kärsimättöminä odottivat päällikkönsä käskyä, astui Sergei Mihailovits -ulos kappelista, missä hän tovereineen oli ollut suorittamassa päivän -viimeisiä rukousmenoja. Hän pysähtyi portaalle ja katsoi kauan -suomalaisjoukkoa, noita eteenpäin kumartuneita miehiä, jotka pakkasen -huurtamin parroin ääneti huojuivat kuutamoisen lakeuden yli, edellään -pitkäraajainen, köyryselkäinen vanhus. Ja juuri kun kasakkapäällikkö -aikoi antaa hyökkäysmerkin, päästi isä Sergei omituisen äänen, löi -rintaansa ja huudahti: - -_"Katsokaa, Liesnassa kaatuneiden suomalaisten henget palaavat -kotimaahansa!"_ - -Hetken heitä ääneti tuijotettuaan lisäsi hän, kädellään itää kohti -huitasten: - -"Ja voi sinua, Antikristus, silloin kun he palaavat kostamaan!" - -Liesnassa kaatuneet suomalaiset paluumatkalla kotimaahansa! Nuo sanat -herättivät taikauskoista kauhua kasakkajoukossa. He eivät olisi enää -totelleet päällikkönsä hyökkäyskäskyä, jos tämä olisi sen antanutkin. -Mutta vanhan munkin sanat tyrehyttivät käskyn päällikön huulille ja -pimennostaan liikahtamatta tuijottivat kasakat, kammo sydämessään, -ohitse samoavia suomalaisia, jotka mitään sivuillaan huomaamatta -kiitivät eteenpäin kuin unissakävijät. Kaikki tuossa tuhantisessa -joukossa olivat ääneti, ainoastaan lumi heidän jalkojensa alla -narahteli, miekkojen olkanauhat kitisivät ja joskus kilahti pari -muskettia toisiaan vasten. - -Vasta pitkän aikaa siitä kun suomalaiset olivat hävinneet näkyvistä, -lähtivät kasakat heidän jälkiään seuraamaan, sillä heillä oli tsaarin -ankara käsky tuhota heidät. Mutta hyökkäystä he eivät uskaltaneet -tehdä, vaan seurailivat heidän takanaan tai sivuillaan. Ja heidän -kauttansa levisi halki Liettuan kaamea uutinen siitä, että Liesnan -luona kaatuneiden suomalaisten henget ovat paluumatkalla kotimaahansa -ja että eräs hurskas erakko on ennustanut heidän kerran vielä palaavan -kostoretkelle. - - * * * * * - -Aikakirjat eivät kerro, mitä teitä ja mistä elatuksensa saaden nuo -neljätoista sataa suomalaista onnistuivat pääsemään noilta kolkoilta -seuduilta ja vihollisjoukkojen miehittämästä maasta, suorittaen -urotyön, jolle ainoastaan Xenofonin ja hänen kymmenentuhantensa retki -kykenee vertoja vetämään. Se vain on varmaa, että ennen joulua saapui -Riian kaupungin portille vilun, nälän ja ponnistusten näännyttämä -joukko suomalaisia, joita johti köyryselkäinen äänetön vanhus. - -Mutta kohta kun miehet olivat päässeet muurien suojaan ja ystävällisten -ihmisten keskelle, kaatui vanhus maahan ja hänet oli kannettava -hospitaaliin. Yhtä äänetönnä makasi hän seuraavaan päivään, jolloin -hän, vähää ennen kuolemaansa, ojensi kätensä ylös ja hymyili, aivankuin -hän nyt vasta olisi tavottanut sen kaukaisen maalin, johon hän -Liesnasta lähdettyä oli koko ajan katseensa kiinnittänyt. - -Maine hänen teostaan oli tuossa tuokiossa levinnyt ympäri kaupungin, ja -kun ruumispaareja kannettiin hospitaalista hautausmaalle, seurasi niitä -neljäntoistasadan suomalaisen lisäksi koko Riian varustusväki sekä -suuri joukko kaupunkilaisia. Ja majuri pystytti haudalle yksinkertaisen -puuristin, johon oli leikattu sanat: - - Tässä lepää suomalainen Ukko, - joka kaukaa vihollismaasta ja tiettömien - taipalien takaa jumalallisen ihmeen - kautta johti neljätoistasataa kansalaistaan - takaisin ystävien luo. - - - - -Viimeiseen mieheen. - - -I. - -Valjulla helmikuun taivaalla syttyi tähti toisensa jälkeen ja täysikuu -kohosi juuri Ilmajoen metsien takaa taivaanrannalle. Verhottomien -ikkunain läpi ojensi se esteettömästi kelmeät säteensä Isonkyrön -pappilan vierastupaan, jossa tupakoiden ja hiljaa jutellen istui -puoliväliin toistakymmentä soturipukuista miestä. Ne olivat Porin -rykmentin upseereita, jotka päällikkönsä, eversti von Essenin, -kutsumuksesta olivat tänne kokoontuneet. Oli torstai-ilta, helmikuun -18 päivä v. 1714, ja tiistaista saakka oli viisituhatmiehinen Suomen -armeija täydessä taistelujärjestyksessä odottanut vihollista. Napuen -kylän aukeilla. Vähää ennen kuin eversti von Essen kutsui rykmenttinsä -upseerit koolle pappilaan, oli Napuelle saapunut ylioppilas -Gabriel Peldan, joka kymmenkunnan suksimiehen kanssa oli ollut -tiedusteluretkellä, ja ilmottanut ruhtinas Galitzinin 15-tuhat-miehisen -armeijansa kanssa olevan täydessä marssissa Ilmajoelta Isoonkyröön. -Ratkaiseva taistelu oli siis tapahtuva huomenna. - -Taistelusuunnitelma oli tehty tiistaina, jolloin ylempi päällystö -oli pitänyt sotaneuvottelun tässä samassa vierastuvassa. Kokous -oli silloin muodostunut hieman myrskyisäksi. Eversti von Essen -oli ehdottanut peräydyttäväksi Vöyrille, missä metsäiset tienoot -tarjoaisivat suomalaisten paljon vähälukuisammalle armeijalle -edullisemman puolustusaseman kuin aavat Kyrön lakeudet. Ratsuväen -päällikkö, kenraalimajuri de la Barre, oli päinvastoin ehdottanut -marssittavaksi vihollista vastaan Ilmajoelle, viittaillen samalla -siihen, että Essenin ehdotus oli pelkuruudesta lähtenyt. Voitolle oli -lopulta päässyt ylikomentajan, kenraalimajuri Armfeltin mielipide, että -taisteluun oli ryhdyttävä Napuenkylän aukealla. Sen mukaan oli sitten -taistelujärjestys laadittu ja kaksi päivää olivat nyt Suomen joukkojen -tähteet paljaan taivaan alla tulipalopakkasessa odottaneet ratkaisun -hetkeä. -- - -Eversti von Essen istui, synkkä ilme korkealla ja miehekkäällä -otsallaan, pesän edessä ja tuijotti hiilokseen. Kun puheen sorina -hänen ympärillään vaikeni, niin että pöydällä palavien talikynttiläin -ritinä alkoi huomattavasti kuulua, havahtui hän mietteistään, kopisti -tuhkan hollantilaisesta piipustaan, nousi seisoalleen ja upseereihinsa -kääntyen puhui: "Te tiedätte, toverit, että tiistaillisessa -sotaneuvottelussa vihjailtiin pelkureiksi meitä, jotka tahdoimme -peräydyttäväksi Vöyrille ja valittavaksi sieltä taistelupaikan. Kun nyt -päätökseksi kuitenkin tuli, että taisteluun ryhdytään täällä Kyrössä, -niin seisokaamme kuin miehet alallamme ja näyttäkäämme, ettemme -ainakaan pelkureita ole. Me olemme kaikki Suomen lapsia, jota vastoin -usea niistä, jotka meitä pelkureiksi viittailivat, ovat Pohjanlahden -tuolta puolen. He eivät katsele tätä maata ja kansaa samoilla silmillä -kuin me, he pitävät itseään täällä vieraina ja siksi minä uskon, että -meistä jokainen lopputingassa kestää paikallaan kauemmin kuin he, jotka -sotaneuvotteluissa loistavat urhoudellaan. Mutta se sikseen. Huomisesta -taistelusta riippuu kaikki. Jos se menetetään, niin mitä on meillä -silloin jälellä? Kotimme, perheemme, koko isänmaamme joutuu avutonna -raa'an vihollisen tallattavaksi. Siksi meidän on säilytettävä paikkamme -viimeiseen mieheen. Yhdyttekö, toverit, siihen, että ainakaan Porin -rykmentti ei jätä taistelutannerta?" - -"Me tahdomme taistella viimeiseen mieheen!" huudahti kapteeni Hinnel ja -seisoalleen kavahtaen paljasti miekkansa. - -Toiset upseerit seurasivat hänen esimerkkiään ja kuunsäteet leikkivät -toistakymmenen kunnia-asentoon kohotetun miekan terällä. Everstin ääni -värähteli, kun hän puhui edelleen: - -"Viimeiseen mieheen, niin juuri! Kun patruunat loppuvat, niin silloin -me tartumme miekkoihin ja pistimiin ja taistelemme mies miestä vastaan -niin kauan kuin kätemme jaksaa asetta kohottaa." - -"Hurraa!" huudahti yhtäkkiä nuori vänrikki Gisselkors, joka ei voinut -enää tunteitaan hallita. - -Jotkut upseereista yhtyivät huutoon. Se kajahti matalassa salissa -kumeasti ja soinnahti enemmän kuoloon marssivien kuin voittoon aikovien -huudolta. He kilahuttivat miekkojaan toisiinsa ja pistivät ne sitten -tuppeen. - -Huoneessa oli koko ajan ollut saapuvilla talon isäntä, kirkkoherra -Aejmelaeus. Upseerien noustessa oli hänkin noussut ja seisoi, -liikutuksesta silmiään räpytellen, ääneti pöydän nojalla. Essen astui -nyt hänen eteensä ja kaivaen taskustaan rahakukkaron, kellon ja -muutamia papereita lausui: - -"Minä uskon nämä teidän huostaanne, kirkkoherra, ja pyydän teitä -etsimään taistelutantereelta minun ruumiini sekä toimittamaan sen -perhehautaani Hollolan kirkkomaassa." - -"Mutta, herra eversti..." yritti kirkkoherra, vaan liikutus sai hänet -samassa keskeyttämään lauseensa. Eikä Essen antanut hänelle tilaisuutta -jatkaa, vaan puristi ääneti hänen kättään, painoi lakin päähänsä -ja lähti huoneesta. Ja yhtä äänettöminä seurasivat kaikki upseerit -päällikkönsä esimerkkiä. - -Kun kirkkoherra hetkistä myöhemmin seisoi akkunan ääressä ja katsoi -kuutamoiselle lumilakeudelle, jonka halki Porin rykmentin upseerit -ratsastivat Napuenkylää kohti, virkkoi hän hiljaa vaimolleen, joka -soturien lähdettyä oli hiipinyt huoneeseen ja asettunut hänen -rinnalleen ikkunan ääreen: "Raskaat aavistukset täyttävät mieleni -ja huomenillalla me tiedämme paljon enemmän kuin nyt. Mutta kuinka -käyneekin, ainakin noilla miehillä on sydän paikallaan, ja kansa, -jolla on sellaisia poikia, ei voi olla perikatoon tuomittu Herra heitä -tukekoon huomisen päivän vaiheissa." - - -II. - -Kun eversti von Essen upseereineen läheni Napuen kylää, tuikki heitä -vastaan pitkä rivi leirinuotioita, joiden ympärillä kuhisi sotilaita. -Vähäisellä kukkulalla taistelulinjan edustalla olivat Napuen kylän -talot. Sieltä kuului pakkasilman tukahuttamia kirveeniskuja ja -hirsisahojen kitinää, kun sotilaat kuunvalossa viimeistelivät kylän -eteen rakennettuja hirsivallituksia, joiden rakennusaineiksi oli revitty -joukko talojen ulkohuoneita. - -"Tunnussana?" - -"Jumala kanssamme!" ja upseerit ratsastivat taistelulinjan sisälle sekä -käyden ajaen kohosivat kylään, jossa heillä oli kortteerinsa muutamassa -pirtissä. Syötyään vaatimattoman illallisensa ei Essen tuntenut vielä -halua käydä levolle, vaan pukeutuen turkisviittaansa lähti ulos ja -jätti upseeritoverinsa juttelulla kuluttamaan talvista iltapuhdetta. - -Hitaasti käyden laskeusi hän alas joen jäälle ja lähti astelemaan -sille suunnalle, josta vihollista odotettiin. Kuta pitemmälle hän -tuli kylästä, sitä hiljaisemmaksi kävi hänen ympärillään. Kuuran -kiteistä kimmeltelevän lumivaipan verhoomat pellot ja niityt levisivät -tasaisena lakeutena kahden puolen jokea ja niiden rajana olevat metsät -kuvastuivat liikkumattomana harjanteena kelmeätä taivasta vasten. Kuin -hätähuutoonsa jähmettyneiltä näyttivät matalat niittyladot avoimine -ovineen ja pitkin jokea luikertava, hämärän verhoon häipyvä ajotie -lisäsi omalta osaltaan autiuden tuntua. - -Tuo talvinen tie ja täytenä pyörylänä kumottava valju helmikuu palautti -Essenin mieleen elävinä kuvasarjoina hänen varhaisimman poikuutensa -ajat isänsä puustellissa Hollolassa. Juuri tällaisena helmikuun -iltana, kuun noin täytenä loistaessa ja lumilakeuden kimmeltäessä -oli hän kerran isän ja äidin kanssa palannut syntymäpäiviltä jonkun -punanenäisen sotakarhun luota. Hän makasi isän ja äidin välissä -rekipeite nenään saakka vedettynä ja hymyili itsekseen, kun äiti -huomautti hiljaa isälle, että Reinhold nukkuu jo. Hän tarkasteli -kuuta, joka uskollisesti seurasi reen kohdalla ja jossa vaari ja muori -tervakippoineen näkyivät niin selvästi, aivankuin nytkin. Ja lopuksi -nukahti hän tiukujen helinään, pää nojautuneena äidin povelle. Tuon -tiukujen helinän kuuli hän nytkin niin elävästi ja tunsi, kuinka äidin -povi tyynesti huokui. - -Ihmeellistä, kuinka elävästi mennyt elämä tänä iltana kuvastuikin hänen -mieleensä. Nopeasti toisiaan seuraavissa kuvasarjoissa eli hän sen -uudelleen läpi, tuntien sydämessään apeaa kaihomieltä. Mennyt elämä -tuntui niin lyhyeltä ja mitättömältä. Kuin unennäkö oli se vilahtanut -ohi. Ja huomennako sitten oli kaikki ohi? Niin, hän tunsi sen varmasti -itsessään ja kotiaan, vaimoaan ja lapsiaan muistellessaan valtasi hänet -entistä apeampi surkumieli. - -"Tunnussana?" - -"Jumala kanssamme!" - -Hän oli huomaamattaan kävellyt aina etuvartiain luo saakka ja havahtui -tunnussanavaatimukseen. Hänen edessään seisoi päällisettömään -turkkikuluun kääriytynyt sotilas, joka paksujen villalapasten -verhoamilla käsillään piteli muskettia. Yltäpäätä huurtuneena näytti -hän pikemmin takajaloilleen nousseelta jääkarhulta kuin sotilaalta. -Syrjempänä rantaäyrään suojassa paloi nuotio ja sen äärellä näkyi -lämmittelemässä toisia vahtisotilaita. - -"Mitä kuuluu?" virkkoi Essen jotakin sanoakseen. - -"Kaikki hyvin, herra eversti!" vastasi vahtisotilas opittuun tapaansa. - -"Ja huomenna sitten viimeinkin saadaan taistella." - -"Niin, herra eversti, ja hyvää se tässä pakkasessa tekeekin." - -"Oman lämpimäsi vuoksiko sinä vain toivotkin taistelua?" kysyi Essen -kulmiaan rypistäen. - -"Omani, vanhempieni, vaimoni ja lasteni vuoksi", luetteli sotamies -rauhallisesti. - -"Niin, ja koko onnettoman isänmaan vuoksi", jatkoi eversti, "aivan -niin, ja nyt Jumalan haltuun." - -Hän kääntyi ja lähti astelemaan takaisin kylään. "Huomenna tällä aikaa -tiedän minä jo paljon enemmän", ajatteli hän kävellessään. "Punaisia -ruusuja kylvää huominen päivä näille kinoksille ja tuhansia kylmenneitä -ruumiita valaisee huomisillan kuu tällä lakeudella." - -Kylään palattuaan teki hän vielä kierroksen oman rykmenttinsä -leirinuotioille, joiden ääressä toiset sotilaista yrittelivät nukkua, -toisten koettaessa telmimällä ja tanssimalla pysytellä lämpiminä. -Eversti puhutteli tuolla ja täällä miehiään ja kaikkia heitä elähytti -tieto, että huomenna vihdoinkin saadaan käydä rehelliseen taisteluun -vihollisen kanssa. - -Kortteeriin palattuaan tapasi eversti pirtin pimeänä. Toiset upseerit -olivat asettuneet jo levolle ja vaippoihinsa kääriytyneinä loikoivat -lattialle levitetyillä olilla. Essen hapuili pimeässä ja löydettyään -tyhjän tilan asettui siihen pitkäkseen, levittäen viittansa peitteeksi. - -Mutta uni ei ottanut tullakseen, sillä monenkarvaiset ajatukset -liikkuivat raskaina hänen mielessään. Ne kohdistuivat kaikki huomiseen -taisteluun. Hänestä tuntui kuin juuri huomispäivänä ratkaistaisiin -ikiajoiksi isänmaan ja sen asujanten kohtalo. Ja kun hän tähän vertasi -sitä tunnettaan, että he huomenna varmasti joutuvat tappiolle, tuli -hänen suunnattoman vaikea olla. Kuin hukkuva oljenkortta tavotellen -hapuili hän pimeässä kädellään ja satutti sen lähinnä makaavan upseerin -kasvoihin. - -"Nukutko jo, toveri?" kuiskasi hän toivossa saada puhekumppanin. - -"En, uni ei tahdo tulla", kuiskasi toinen ja Essen tunsi hänet äänestä -kapteeni Hinneliksi. - -"Miltä sinusta tuntuu?" jatkoi Essen hetken kuluttua. "Onko sinulla -mitään aavistuksia huomispäivään nähden?" - -"Pimeältä tuntuu", vastasi Hinnel alakuloisesti, "enkä minä mitenkään -jaksa kuvitella huomista päivää voiton päiväksi." - -"Vaikka joka ainutta miestä armeijassamme elähyttää taistelun -halu", lausui Essen ikäänkuin tahtoen toveriltaan tinkiä pienenkään -myönnytyksen voiton mahdollisuuteen. - -"Sen minä kyllä tiedän... mutta siitä huolimatta", puhui Hinnel -katkonaisesti... "kun ajattelen esimerkiksi, miten nurinkurisesti -meillä kaikki asiat ovat kulkeneet, niin... Ylipäällikkönä ensin -pitkät ajat sellainen mies kuin Lübecker... ja sitten vitkastelua, -laiminlyöntejä ja pitkäpiimäisyyttä joka asiassa... ja eripuraisuutta. -Siitä minä kyllä olen varma, että meistä jokainen taistelee huomenna -kuin leijona pentujensa puolesta, mutta... maa on kaivettu meidän -jalkojemme alta, sitä on jo vuosikaudet kaivettu... ja siksi meillä ei -ole muuta edessä kuin pudota kuoppaan." - -Hänen jokainen sanansa oli kuin piikki Essenin sydämeen, sitäkin -enemmän, kun hän itse oli harkinnut asioita juuri samaan suuntaan. - -Kun Hinnelin viime sanojen jälkeen oli pitkän aikaa kestänyt -tuskallista äänettömyyttä, kuiskasi Essen vapisevin huulin: - -"Onko tämä kansa sitten kokonaan häviöön tuomittu?" - -Pimeästä huolimatta oli hän näkevinään, kuinka Hinnel avasi suunsa -vastatakseen, mutta sulki sen jälleen äkkiä, käänsi hiljaa ähkäisten -kylkeään ja veti viitan korviinsa kuin kätkeytyäkseen omilta pimeiltä -aavistuksiltaan. Essen ei enempää häirinnyt häntä kysymyksillään, vaan -tuijotti valppain silmin nokisella seinällä näkyvään kuun kuvajaiseen -sekä kuunteli ulkoa kaikuvaa koiran luksutusta ja vahtisotilasten -yksitoikkoisia merkkihuutoja. Mutta hänen sisäisen katseensa edessä -oli vaativana kuin tulikirjaimilla piirrettynä tuo samainen kysymys, -jonka hän äsken oli upseeritoverilleen kuiskannut. Löytämättä sille -tyydyttävää vastausta risti hän lopuksi kätensä rinnan yli ja alkoi -sana sanalta muistella äidin opettamaa ehtoorukousta. - - -III. - -Yhdeksästoista päivä valkeni harmaana ja raskasilmaisena, mikä ennusti -lumipyryä. Kun eversti von Essen astui kortteeritupansa portaalle, -talutti ratsurenki juuri tallista hänen hevostaan, vanhaa uskollista -Sukkajalkaa, joka oli kasvanut hänen kotonaan ja ollut mukana sodan -alusta saakka, niin että hän täydellä syyllä saattoi verrata sitä -kuninkaan kuuluisaan Brandklippariin. Isäntänsä nähdessään nosti se -päänsä ja hörhötti tervehdykseksi. Vanhasta tottumuksesta sukelsi -silloin Essenin käsi viitantaskuun, josta hän veti esiin leivänkannikan -ja alkoi syöttää sitä Sukkajalalle, samalla kun hän silitteli ja oikoi -tämän otsaharjaa. - -"Tänään me sitten eroamme toisistamme", puheli hän sitä tehdessään -hevoselleen, "tai ehkemme eroakaan, vaan kuljemme yhdessä varjojen -maahankin." - -Kuolaimiaan kalistellen vilkui hevonen häneen viisailla silmillään. -Taputettuaan sitä kaulalle ja tapansa mukaan silmättyään, olivatko -kaikki vyöt ja soljet kunnossa, pisti Essen jalkansa jalustimeen ja -nousi satulaan. Ajettuaan portista ulos kuuli hän pitkin taistelulinjaa -rummunpärrytystä, joka kutsui sotilaita jumalanpalvelukseen. Lumi -narskui tuhanten askelten alla ja niityllä joen takana liikkui -sikinsokin satuloituja hevosia, joita oikean siiven rakuunat, suitsista -taluttaen, käyttelyttivät vahvassa lumessa, ja Sukkajalan hirnuntaan -vastasi sieltä kymmenkunta samanlaista. Joelta, taistelulinjan takaa -kuului suksien suihketta ja reen ratinaa, kun talonpoikaisjoukkoja -pyssyineen, karhukeihäineen ja kirveineen saapui armeijalle apuaan -tarjoamaan. - -Suomalaisten taisteluasema ulottui poikki joen lähes virstan pituisena -linjana. Sen edessä oli Napuenkylä hirsivallituksineen, jonka -suojelukseksi oli asetettu kaksi kenttätykkiä ja viisisataa sotamiestä. -Taistelulinjan keskustan muodosti jalkaväki, jota vastoin ratsuväki -oli jaettu kahtia kummallekin siivelle. Jalkaväen taakse ja osaksi -sen keskelle oli sijotettu talonpoikaisjoukkoja. Koko sotajoukko -nousi viiteentuhanteen mieheen, lähestyvän vihollisen muodostaessa -kolminkertaisen ylivoiman. - -Nelisatamiehinen Porin rykmentti oli saanut sijansa joen jäällä, ihan -taistelulinjan keskustassa. Kun Essen kylästä viertävää rinnettä -laskeusi jäälle, huomasi hän etempänä molempain ylimpien päällikköjen, -Armfeltin ja de la Barren kylmästi tervehtien sivuuttavan toisensa. -"Tuo ei ennusta hyvää", ajatteli hän synkistyvin mielin. "Mutta sehän -on tiedetty jo kauan, että Barre kadehtii Armfeltin päällikkyyttä ja -selvimmin hänen mielensä nähtiin viime sotaneuvottelussa. Suokoon -Jumala, ettei hän tämän päivän vaiheissa rupeaisi eripuraisuuden köyttä -vetämään." - -Porilaiset tervehtivät päällikköään reippaasti, mikä sai Essenin -mielialan hieman valoisammaksi. Joukot järjestyivät parasta aikaa -jumalanpalvelusta varten kolmeen suureen neliöön, joiden keskelle -ylemmät upseerit ja sotapapit asettuivat. Essen istui satulassa avoimin -päin ja paljastetun miekan kärki maata kohti ojennettuna, tarkastellen -lyhyen saarnan kestäessä mies mieheltä uskollisia sotilaitaan, joista -useiden kasvoilla näkyi arpia entisistä taisteluista. Ja kun he -saarnan jälkeen, tukka pakkasviimassa liehuen, yhtenä miehenä yhtyivät -virteen: "Meidän linnam' on Jumal' taivaast'", tunsi hän sydäntä -avartavaa, hellää myötätuntoa noita repaleihin puettuja, kulmikkaita -miehiä kohtaan, joiden kodit ja omaiset olivat jääneet kauas lumisten -kenttien taakse, vihollisen valtaamalle alueelle, ja joiden verestä -nämä lumilakeudet tänään tulisivat punertamaan. Ennen ei hän ollut -koskaan siinä määrin tuntenut, kuinka hänen sydämensä sykki niin samaan -tahtiin heidän kanssaan. Että hän ennen iltaa tulisi verisellä hangella -lepäämään heidän keskellään, tuntui hänestä tällä hetkellä niin -luonnolliselta. - - "Meidän vihollisem' on hirmuinen, - Neuvoiss' moniss', pahoiss' juoniss' - Ei löydy hänen vertaans'", - -kaikuivat edelleen virren sävelet ja kostunein silmin sekä mielessään -omituinen rauha yhtyi Essen veisuuseen. - - -IV. - -Oikealta siiveltä tullen ratsasti kenraalimajuri Armfelt adjutanttinsa -seurassa alas joelle ja porilaisten eteen pysähtyen alkoi puhua: - -"Porin rykmentin miehet! Minä käsitän, millä tunteilla te olette -jättäneet kotiseutunne vihollisen valtaan ja uskon, että te tänään, -kun me vihdoinkin saamme käydä taisteluun tuon vanhastaan kammotun -vihollisemme kanssa, ilman minun kehotuspuheitani osotatte monesti -koeteltua suomalaista sotakuntoanne ja lisäätte esi-isien mainetta -omilla urotöillänne." - -Tässä pysähtyi Armfelt äkkiä, tuntien kuinka huonosti nuo koreat -paraatisanat soveltuivat lausuttaviksi juuri tässä tilaisuudessa. -Repaleisiin univormuihin kääriytyneinä seisoi hänen edessään joukko -karheita miehiä, jotka sama järkkymätön velvollisuudentunto oli koonnut -tänne lumen ja pakkasen keskelle iskemään iskunsa kodin ja isänmaan -puolesta ja iskemään sen ilman voiton tai tappion laskelmia. Tyyni -uskollisuus loisti jokaisen katseesta eikä yhdessäkään saattanut -huomata pelkoa paremmin kuin epätoivon uhmaakaan, vaan kaikkien -kasvoille oli kuin kirjotettuna järkähtämätön päätös taistella tänään -viimeiseen mieheen. - -Silmäillessään heitä mies mieheltä valtasi Armfeltin sama hellä -yhteenkuuluvaisuuden tunne kuin Essenin äsken virttä veisattaessa. -Äänessään lämmin sävy jatkoi hän kuin yhteisiä ajatuksia tulkiten: -"Nääntyvä isänmaamme katsoo apua anovin silmin meihin eikä meistä -kenelläkään voi tällä hetkellä olla muuta kuin yksi tunne: voittaa tai -kuolla!" - -"Eteenpäin! Hurraa!" puhkesi porilaisten riveistä aivankuin kenraali -noilla vaatimattomilla sanoillaan olisi avannut jonkun näkymättömän -sulun. - -"Minun on turhaa jatkaa", puhui Armfelt edelleen. "Tuntiessani teidän -urhoollisuutenne ja lujuutenne, minä en tällä hetkellä tunne rahtuakaan -epäilystä, vaikka meidän onkin tänään otettava vastaan monikertainen -vihollinen. Jumala kanssamme!" - -Uusi voimakas hurraa-huuto vyöryi rivejä pitkin, Armfeltin ratsastaessa -eteenpäin toisten joukko-osastojen luo. - -Kun viimeiset hurraa-huudot vasemmalla siivellä olivat juuri lakanneet -kaikumasta, kohosi kylästä, hirsivarustusten luota, ilmaan raketti. Se -oli merkki siitä, että vihollinen lähestyi. Rummut alkoivat jälleen -päristä pitkin linjaa, kutsuen joukkoja järjestykseen. Ratsumiehet -kohentausivat satulassaan, jalkasotilaat tarkastivat viimeisen kerran -muskettiensa sankkipannuja ja upseerit harppoivat lumessa kahlaten -pitkin rivejä. - -Vihdoinkin, vihdoinkin saatiin käydä taisteluun ja tehdä loppu -alituisesta peräytymisestä ja uuvuttavasta odotuksesta! Vilun, nälän ja -loppumattomien marssien uuvuttaman sotajoukon valtasi yhtäkkiä levoton -taistelukuume ja kaikki katseet tähystelivät kaakkoa kohti, josta -vihollisen piti tulla näkyviin. - -Ja pian ilmestyikin joen mutkaan, noin puolen virstan päähän kylästä, -tiheä kolonna vihollisen jalkaväkeä, joka marssi pitkin virranuomaa -eteenpäin. Melkein samalla hetkellä tuli Valtarilan talon luona -näkyviin sankat joukot venäläisiä rakuunoita ja kasakoita, jotka paksun -lumen takia lähenivät hitaasti ja yhtä rintaa jalkaväen kanssa. - -Kun vihollisen kolonnat olivat ehtineet Mustanojan kohdalle, jymähti -toinen Napuenkylän hirsivallituksella olevista kenttätykeistä ja -kuin kaikuna seurasi tuokion kuluttua toisen tykin ääni. Etumaisen -viholliskolonnan keskustassa syntyi häiriötä ja kaikki pysähtyivät. -Sitten alkoivat he joukko joukon perästä marssia ylös pohjoiselle -joen äyräälle, minne myöskin kasakat heitä seurasivat, muun ratsuväen -levittäytyessä rintamaksi poikki joen. - -Kun vihollinen oli ehtinyt saada muutamia kanuunia ampumakuntoon, -jatkui muutaman hetken yksitoikkoista tykinjymähtelyä, jolla aikaa -suomalainen jalka- ja ratsuväki seisoi odotuksen jännittämänä alallaan. - -Pitkin linjaa ajaa lennätti Armfeltin adjutantti. Hän toi ilmotuksen, -että venäläinen jalkaväki ja kasakat koettavat kiertää vasenta -sivustaa, jonka takia koko taistelurintaman tuli suorittaa puolikäännös -vasemmalle sekä asettua uuteen linjaan pitkin joen etelärantaa. -Ainoastaan oikean sivustan ratsuväki sai seisoa entisessä asemassaan -vihollisen ratsuväkeä vastassa. Vasemmalta siiveltä komennettiin -neljä eskadroonaa Viipurin rakuunoita oikean siiven vahvistukseksi ja -näiden tilalle vasemmalle siivelle sai Porin rykmentti käskyn marssia. -Puolessa tunnissa oli rintaman muutos suoritettu. - -Essen istui satulassa rykmenttinsä edessä ja ääneti tarkasteli -vastakkaisella puolen jokea levenevää niittyä, jossa venäläinen -jalkaväki parastaikaa valmistausi hyökkäykseen. Heidän kymmenkunta -pientä kenttätykkiään olivat jo täydessä toimessa, mutta niiden -lennättämät kuulat putoilivat vahinkoa tuottamatta joelle. Sen johdosta -kuuli Essen takanaan lasketeltavan sukkeluuksia "harakoille heitetyistä -mustikoista". - -Juuri kun venäläinen jalkaväki alkoi marssia joen äyrästä kohti, -purkautui raskashuurteinen ilma lumipyryksi, jonka koillinen ajoi -melkein kohtisuoraan suomalaisten silmille. - -"Tuo ei ennusta hyvää", kuuli Essen takanaan jonkun matalalla äänellä -lausuvan. "Narvassa pyrysi lumi vasten venäläisen silmiä, mutta -Pultavasta lähtien näkyy tuuli muuttuneen." - -Eversti käännähti satulassaan ja huomasi puhujan aliupseeri Antti -Matinpojaksi, joka oli ollut mukana Narvasta aikain, joutunut sitten -Pultavassa vangiksi, mutta karannut, ja kotimaahan palattuaan liittynyt -Porin rykmenttiin. "Eihän meidän miehuutemme toki liene tuulensuunnista -riippuva", virkkoi eversti, johon aliupseerin sanat kaikesta huolimatta -olivat tehneet ikävän vaikutuksen. - -"Niin, herra eversti, kyllä porilaiset iskevät -- yhtä lujasti, kävi -tuuli edestä tai takaapäin", vastasi Antti Matinpoika sovittavasti. - -Lumentulo ei ollut vielä erikoisen vahvaa, joten joen takaa saattoi -selvästi erottaa venäläisten lähenevät rivit. Rits! rits! rits! -alkoi siellä samalla räiskyä, aivankuin valtavaa päretukkua olisi -hitaasti taitettu kahtia. Ilmassa kuului jokaiselle tuttua surinaa ja -vihellystä. Äkkiä kavahti Sukkajalka takajaloilleen ja putosi sitten -hervottomasti polvilleen. Essen irtausi nopeasti satulasta ja astui -hevosensa pääpuoleen. Silloin kaatui Sukkajalka kylelleen ja ojentautui -suoraksi. Se oli saanut musketinkuulan rintaansa. - -"Sinä siis ensiksi", virkkoi Essen ja taputti kaulalle uskollista -ratsuaan, joka sammuvilla silmillään katsoi häneen kuin anteeksipyytäen -ja koetti turhaan kohottaa päätään. - -Kun Essen ojentui suoraksi, seisoi ratsuaan suitsista pidellen hänen -rinnallaan de la Barren adjutantti, joka virkkoi: - -"Minä tuon herra everstille päällikköni käskyn, että vasemman siiven on -turhan verenvuodatuksen välttämiseksi peräydyttävä ja pyrittävä Vöyrin -tielle." - -"Onko kenraalimajuri de la Barrelia ylipäällikkyys?" kivahti Essen -tuimasti. - -"Ei, mutta herra eversti tiennee, että vasen siipi kokonaisuudessaan on -hänen komennossaan." - -"Hyvä, mutta tällaisissa asioissa minä tottelen ainoastaan -kenraalimajuri Armfeltin käskyjä!" vastasi Essen ja kääntäen selkänsä -adjutantille komensi hän: "Pojat, valmiit ampumaan!" - - -V. - -Vihollisen etummaiset rivit olivat jo ehtineet alas joelle, kun -suomalaisten vasemmalta siiveltä alkoi muskettituli räiskyä heitä -vastaan. Tuota pikaa kääriytyi porilaisten joukko ruudinsavuun ja -taistelun melskeeseen. Essen tempasi itsekin eräältä jalkojensa juureen -kaatuneelta sotilaalta musketin ja alkoi ampua vihollista, joka -suomalaisten tulesta huolimatta tunkeusi yhä lähemmäs. - -"De la Barre on ratsuväen kanssa jättänyt taistelutantereen", kuuli -Essen selkänsä takana kapteeni Hinnelin huohottavalla äänellä lausuvan. - -"Se roisto, ranskalais-kerskuri!" vastasi siihen jonkun toisen raivosta -käheä ääni. - -"Ainoastaan kaksi eskadroonaa Turun rakuunoita ei ole totellut hänen -käskyään", jatkoi Hinnel. "He hyökkäävät juuri joelle." - -Vasemmalta kuuluikin ruudinsavun ja lumituiskeen seasta suomalaisten -ratsumiesten sitten kolmikymmenvuotisen sodan tavallinen hyökkäyshuuto: -"Hakkaa päälle! Hakkaa päälle" sekä tuttua maankamaran tärinää, joka -syntyy aina ratsuväen täyttä karkua hyökätessä. - -Tällä välin oli myöskin oikean siiven ratsuväki, jonka oli määrä -suojella jalkaväkeä venäläisen hevosväen hyökkäyksiltä, lähtenyt -joko de la Barren käskystä tai muutoin tämän esimerkkiä seuraten -ainuttakaan laukausta ampumatta peräytymisretkelle. Siitä tiedon -saatuaan ja voimatta sitä enää estää, komensi raivostunut Armfelt -sytyttämään tuleen Napuenkylän talot ja hirsivarustukset, suojatakseen -siten jalkaväen oikeata kylkeä. Samalla lähetti hän käskyn kaikkien -joukkokuntien päälliköille, että pitkin rintamaa oli käytävä -pajunettihyökkäykseen joen yli pyrkivää vihollista vastaan. - -"Hoi! pojat, pajunetit tanaan ja eteenpäin mars!" huusi Essen Armfeltin -käskyn saatuaan, paljasti miekkansa ja syöksyi itse ensimäisenä joen -äyrästä alas. "Eteenpäin myrskyä ja verivihollista vastaan!" - -Rajusti hurraten syöksyivät porilaiset vihollisen tulesta huolimatta -eteenpäin. Ne pari eskadroonaa Turun rakuunoita, jotka muuatta hetkeä -aikaisemmin olivat hyökänneet joelle, olivat tällä välin urhoollisen -taistelun jälkeen tulleet kokonaan hajotetuiksi ja vihollinen oli yhä -enemmän lähentynyt suomalaisten vallitsemaa rantaa. Niin itsepäisesti -kuin venäläiset usein saattoivatkin edetä kuulatuiskussa, niin -suomalaisten pajunettihyökkäystä he eivät koskaan kestäneet, sillä -siinä oli aina jotakin silmittömästi läpitunkevaa ja raivokkaasti -musertavaa, ikäänkuin tuo sukupolvi sukupolvelta periytynyt ja veriin -syöpynyt viha tämän maan ainaista viljelyksen tallaajaa vastaan olisi -noissa hyökkäyksissä saavuttanut huippukohtansa. Ja vallankin tällä -kertaa oli suomalaisten rynnäkössä niin hillittömän murtavaa, että -vihollisen rivit heti ensi rysyssä joutuivat epäjärjestykseen ja -alkoivat peräytyä, ja ruhtinas Galitzin kertoi myöhemmin, ettei hän -ollut kokenut niin raivokasta tappelua sitte Pultavan päivien. - -Koko kymmentuhatmiehinen venäläisten jalkaväki joutui tuossa tuokiossa -epäjärjestykseen ja alkoi villin sekasorron vallassa paeta takaisin -joen pohjoispuolisille vainioille ja niityille. Jyrisevin voittohuudoin -ajoivat heitä suomalaiset takaa ja valtasivat kymmenen vihollisen -kanuunaa, jotka tämä paetessaan oli kuitenkin ehtinyt häthätää naulata. - -Mutta kesken tätä suomalaisten voitokasta takaa-ajoa saapui Armfeltille -sanoma, että vihollisen ratsuväki oli kiertänyt palavan Napuenkylän ja -varustausi parasta aikaa hyökkäämään suomalaisten selkään. Ja samalla -ilmotettiin toisaalta, että kasakat olivat pohjoispuolisen metsän -kautta tehneet suuren kierroksen ja lähenivät nyt suomalaisten vasenta -kylkeä. Essen porilaisineen ja Peldan-veljesten johtamat talonpojat, -jotka puutteellisista varustuksistaan huolimatta olivat uljaasti -ottaneet osaa taisteluun, saivat käskyn kiiruusti kääntyä näitä -viimemainittuja vastaan. Itse Armfelt vei muun jalkaväen takaapäin -uhkaavaa vihollista vastaan. - -Raivokas hyökkäys kasakoita vastaan päättyi siihen, että nämä villisti -kirkuen ja ohjakset löysinä pakenivat kirkonkylää kohti oleville -kummuille, jossa he alkoivat ryöstää sinne jätettyjä talonpoikain rekiä -sekä keihästellä yksinäisiä pakoretkelle harhautuneita suomalaisia. - -Kun Essen komensi joukkonsa pysähtymään, saattaakseen sen uudelleen -täyteen järjestykseen, tunsi hän äkkiä jaloissaan omituista -herpoutumista. Vasta nyt huomasi hän, että molemmat saapasvarret -olivat repelöityneet ja verissä. Hän oli siis juuri päättyneessä -temmellyksessä saanut karpiininkuulan kumpaankin jalkaansa. Hän -istuutui kaatuneen kasakkahevosen kyljelle, veti saappaat jalastaan ja -reväisten kaulahuivinsa kaistaleiksi antoi lähimmän miehen sitoa haavat. - -Tuskin oli sitominen suoritettu ja saappaat suurella vaivalla saatu -takaisin jalkaan, kun lumituiskun seasta alkoi paukkua kiivas -muskettituli ja kuulat vinkua heidän ympärillään. Vihollisen jalkaväki -oli nimittäin tällä välin saanut hyvän tilaisuuden järjestyä sekä -läheni uudelleen suomalaisia. - -Armfelt oli juuri lyönyt ratsuväen hyökkäyksen takaisin, saaden siis -samalla palata joen yli jalkaväkeä vastaan. Kuin yltyvä tulvavesi -saarsi ylivoimainen vihollinen suomalaisten harventuneet joukot. -Venäläisten kuulat, lumituisku ja kitkerä savu palavista Napuen -ja Laurolan taloista löivät vasten suomalaisia, jotka paikaltaan -väistymättä epätoivon vimmalla taistelivat lähes joka puolelta -päälletunkevaa vihollista vastaan. - -Essen komensi ampumaan, mutta ainoastaan harvat piilukot antoivat tulta -ja hänen lähellään seisovat upseerit ilmottivat, että miehiltä puuttuu -patruunia. - -"No siispä pajunetit tanaan ja eteenpäin mars!" huusi hän ja -yritti kohoamaan seisoalleen. Mutta kun haavottuneet jalat eivät -totelleet hänen tahtoaan, komensi hän kaksi miestä taluttamaan -itseään kainaloista ja niin mentiin eteenpäin verisessä lumessa, -yli kaatuneiden ja haavottuneiden, kuulien joka puolella soittaessa -kaameata säveltään. - -"Eteenpäin, Jumala kanssamme!" hoputti Essen käheällä äänellä, ja -kun toinen hänen taluttajistaan viholliskuulan satuttamana kaatui -nurinniskoin, käski hän toisen tarttua pajunettiinsa ja hyökätä -eteenpäin, koettaen yksinään miekkaansa nojaten pysytellä pystyssä. -Mutta jalkoja särki armottomasti, niin että hänen oli pakko laskeutua -lumeen polvilleen. Miekan pisti hän eteensä kinokseen ja ryhtyi -ampumaan pistooleillaan. - - -VI. - -Yhä lähemmäs tunki vihollinen ja Essenin ympärillä kävi vimmattu -taistelu. Iskettiin miekoilla, musketinperillä ja nyrkeillä. Haavojensa -painosta maahan sortuneet koettivat vielä kangistuvin kourin tarttua -vihollisensa jalkoihin ja vetää häntä alas. Essen sai kuulan vasempaan -käsivarteensa sekä pistimenhaavan kaulaansa ja olkaansa, mutta oikealla -kädellään kykeni hän vielä polvillaan ollen heiluttamaan miekkaa. - -"Porilaiset! porilaiset!" hoki hän voipuvalla äänellä ja yhä -harventuvat porilaiset taistelivat hänen ympärillään yliluonnollisella -vimmalla, niin että vihollisen täytyi särkynein rivein väistyä heidän -edestään. Mutta hetken kuluttua ilmestyi heitä lumiryöpyn mukana -entistä sankempi joukko. - -"Kuin suuri heinäsirkkain paljous itäiseltä maalta lankeavat he meidän -ylitsemme", lausui Essen itsekseen, muistamatta ollenkaan, missä ja -milloin tuo lause oli hänen mieleensä jäänyt. - -Tuossa tuokiossa oli uusi, äskeistä vimmatumpi käsirysy käynnissä hänen -ympärillään. Mutta vielä tälläkin kertaa löivät porilaiset vihollisen -takaisin. - -Essen oli jo yltäpäätä veressä eikä hän tiennyt enää haavojensa -lukumäärää. Työläästi pysyi hän enää polvillaankaan ja hänen päätään -pyörrytti, niin että hän hetkittäin ei tajunnut ollenkaan, missä hän -oli. Sellaisessa unheen tilassa kohosi hänen sisäisen näkönsä eteen -sama kysymys, johon hän yöllä vastausta saamatta oli tuijottanut: Onko -tämä kansa kokonaan tuomittu häviöön? - -Havahtuessaan kuuli hän vierellään puuskuttavaa hengitystä ja -verestävät silmänsä sille suunnalle kääntäessään tunsi hän aliupseeri -Antti Matinpojan. Hän viittilöi tätä lähemmäs ja Antti Matinpoika -kumartui silloin aivan hänen eteensä, kuullakseen paremmin, mitä -everstillä oli sanottavana. Mutta jälleen unheeseen vaipuen tuijotti -Essen häntä pitkän tuokion silmiin ja virkkoi sitten voipuneella -äänellä: - -"Onko tämä kansa kokonaan häviöön tuomittu?" - -Hämmästyneenä ja neuvotonna tuijotti aliupseeri vastaan, osaamatta -lausua sanaakaan tuohon odottamattomaan kysymykseen. Vaistomaisesti -haparoi hän sen sijaan lunta kouraansa ja siveli sillä päällikkönsä -otsaa. Eversti havahtui nyt täyteen tietoisuuteen ja kysyi: - -"Missä rykmentin upseerit ovat?" - -"Kaikki kaatuneet, herra eversti!" vastasi Antti Matinpoika, "eikä -sotamiehiäkään koko rykmentistä ole jälellä muuta kuin nämä tässä -ympärillämme, kolmisenkymmentä miestä. Muut ovat tuolla ja tuolla -ja...", sanoi hän ruumisröykkiöihin viitaten. - -"Monta hetkeä en enää kestä", lausui Essen, "komenna sinä sitten -rykmenttiä ja muista..." - -Mitä hän aikoi lisäksi sanoa, sitä ei Antti Matinpoika saanut koskaan -tietää, sillä everstin pää valahti rinnalle, miekka herposi hänen -kädestään ja hän kaatui suulleen lumeen. Hänen ruumiissaan olevien -kolmenkymmenenyhden haavan lisäksi oli hän uudelleen lähenevän -vihollisen kuulista saanut yhden suoraan sydämeensä. - -Antti Matinpoika käänsi hänet selälleen ja koetti auttaa istualleen, -mutta huomasi hänet jo kuolleeksi. Samassa saarsi heidät vihollinen -joka taholta. - -Antti Matinpoika tarttui veriseen miekkaansa ja huusi: - -"Vielä kerran, porilaiset, eteenpäin! Raivatkaamme tie itsellemme ja -kostakaamme päällikkömme kuolema! Armoa emme ano emmekä anna!" - -Hirveällä voimalla iski tuo pieni joukko ympärilleen ja avasi -vihollismetsän läpi itselleen verisen vanan. Kuin yltyvään tulvaveteen -hukkuvina taisteli samanlaisia rykmentin jäännöksiä ympäri -taistelukentän. Vähäisen joukko-osaston etunenässä taisteli miekka -kädessä itse Armfeltkin ja pelastausi lopuksi Laihian puoleisiin -metsiin. Aliupseeri Antti Matinpojan komennossa oli kokonaista kolmen -rykmentin tähteet, hänen päästessään viimeinkin ulos vihollismerestä. -Ja lumipyryssä tiettömiä metsiä harhaillessaan kuulivat nuo eri -suunnille eksyneet Suomen armeijan tähteet, kuinka vihollinen Napuella -ampui voittolaukauksia. - - * * * * * - -Niin päättyi onneton Napuen päivä. - -Viivyttyään joitakin päiviä Isossakyrössä ja ryöstettyään mitä -ryöstettävää löytyi sekä pitäjästä että taistelutantereen kaatuneilta, -poistui vihollinen Vaasaan. - -Kolkkona ja autiona levisi luminen Napuen lakeus hiiltyneine -talonraunioineen ja kinoksiin kangistuneine, alastomiksi ryöstettyine -ruumiineen. Ja kun poistuvien vihollisten äänet olivat vaienneet, -lähenivät lakeuden äärillä vaanineet petolinnut raskain siivenlyönnein, -kaartelivat himokkaina ilmassa ja laskeusivat ympäri kentän, -alottaakseen yltäkylläisen aterian. - -Vasta lähes kuukausi taistelun jälkeen ilmestyi seudulle pieni -suomalainen tiedustelujoukko. Sen päällikkö, kapteeni Colling-le-Clair, -kirjotti 16 p:nä maaliskuuta Isonkyrön nimismiehen talossa Armfeltille -raportin, jossa hän muun muassa kertoo: - -"Niinä kahtena päivänä, jotka me olemme täällä viipyneet, olemme -olleet taistelutantereella tarkastamassa meikäläisiä kaatuneita. -Niiden joukosta löysimme vasemmalla siivellä Herra Eversti von Essenin -ruumiin, joka alastomana ja pahoin runneltuna makasi rykmenttinsä -kaatuneiden keskellä. Minä otin ruumiin ja ostin sille kirstun sekä -aion huomenna, jos Jumala suo, toimittaa sen Uuteen Kaarlepyyhyn, -haudattavaksi sikäläiseen kirkkoon. Olisimme kernaasti korjanneet -useampiakin kaatuneiden upseeriemme ruumiita, mutta me emme voineet -heitä enää tuntea, sillä ruumiit ovat sangen pahoin runnellut, -sinettyneet ja alastomiksi ryöstetyt, minkä lisäksi linnut ovat jo -ehtineet raiskata niiltä silmät." - - - - -Häviön jälkeen. - - -Naarajoen vanha Markus, kuuluisa tietäjä, oli aamusta aikain istunut -hievahtamatta uunin edessä nojaten käsiään polviin ja sokeat silmänsä -tuuheiden kulmakarvain kätkössä. Muori ja miniä näkivät, että hänen -henkensä oli vaelluksella, he liikkuivat sentähden hiljaa askareillaan -eivätkä häirinneet häntä kysymyksillään. - -Puolenpäivän tienoissa, kun ulkona puhkesi lumimyrsky, kävi vaari -yhtäkkiä levottomaksi. Hänen kasvojensa rypyt alkoivat elää ja -sammuneet silmät vilahtivat tuon tuostakin näkyviin siipimäisten -kulmakarvojen alta. Muori ja miniä tarkkasivat häntä huolestuneina ja -odottivat, mitä sanomia vaari heille kohta ilmaisisi. Sillä vaari sai -aina tiedon tulipaloista ja muista onnettomuuksista samana hetkenä kuin -ne sattuivat etäisissäkin kylissä. Ja samoin tiesi hän aina edeltäpäin -tarkoin määritellä ne avunetsijät, joita saapui tänne hänen yksinäiseen -uutistaloonsa Isonkyrön ja Laihian välisellä sydänmaalla. - -Mutta hetkien hitaasti kuluessa kävi vaari yhä levottomammaksi. Hän -nosti oikeata kättään kuin jotakin torjuakseen ja piti sitä naisten -mielestä tuskallisen kauan kohotettuna, samallakun hänen kasvonsa -vääntyivät kuin sisällisestä kivusta. Lopulta ei muori enää voinut -pidättyä kuiskaamasta: - -"Mitä sinä näet, Markus? Onko vihollinen tänne tulossa?" - -Mutta vaari ei kuullut hänen kysymystään, sillä koko hänen -huomiokykynsä näytti olevan suunnattuna johonkin kauempana tapahtuvaan. -Rypyt hänen kasvoissaan elivät ja hän hengitti vaikeasti. Lopuksi laski -hän kohotetun kätensä raskaasti polvelle ja voihkasi ääneensä, samalla -kun hänen päänsä painui alas. - -"Mitä se oli? Mitä sinä näit, Markus?" kysyi muori jälleen itkevällä -äänellä, saamatta nytkään mitään vastausta. - -"Minä kuulin ammuntaa Napuelta ja näin siellä verisesti taisteltavan", -lausui vaari pitkän ja painostavan äänettömyyden jälkeen. "No?" -kuiskasivat muori ja miniä pelon ja jännityksen vallassa. - -"Ryssä on voittanut", vastasi vaari kumeasti. - -"Herra Jumala!" huudahti muori. - -Sitten taas vallitsi painostava äänettömyys, kunnes vaari sen katkasi -lausumalla: - -"Me saamme vieraita illaksi, pakolaisia. Laittakaa kaikki kuntoon, niin -että he saavat ruokaa ja muuta hoitoa." - -Hän vaipui jälleen omiin maailmoihinsa, mutta muori ja miniä alkoivat -liikkua tavallisissa askareissaan. Edellinen ryhtyi leipomaan ja -laittamaan uuniin naurishaudikkaita, jälkimmäisen puuhatessa saunaa -lämpiämään. - -"Haavansiteitä myöskin tarvitaan", virkahti vaari illan suussa ja -napisematta ryhtyi muori leikkaamaan kaistaleiksi pellavalakanaa. - -Ulkona pauhasi myrsky ja kasvatti kinoksia seinustoille, mutta sisällä -Naarajoen tuvassa oli lämmintä ja kodikasta. Siellä oli kaikki -laitettuna kuin ainakin vierasten vastaanottamiseksi. Uunissa paloi -pystyvalkea, lattialla oli paksu kerros olkia ja vasta paistetut leivät -levittivät raikasta tuoksua. - -Vaari nosti jälleen päätään ja herkistyi kuuntelemaan. Hetken kuluttua -kuulivat muori ja miniäkin ulkoa lumen narinaa ja laahustavia askelia. -Kohta sen jälkeen tempaistiin ovi auki ja toisiaan tyrkkien sulloutui -sisään toistakymmentä nääntymyksestä hoippuvaa, lumista miestä. He -valahtivat oljille uunin ympärille ja ojentelivat paleltuneita käsiään -tulta kohti. - -Ne olivat aliupseeri Antti Matinpoika ja hänen viimeiset miehensä, -jotka Napuella vihollisen keskeltä pelastuttuaan olivat osuneet tänne. - - * * * * * - -Antti Matinpoika ei pohjaltaan missään suhteessa eronnut tavallisesta -aliupseerista. Hänen harrastustensa ainoana päämääränä oli ollut -oman ruotunsa mahdollisimman mallikelpoinen harjottaminen. Komentaa: -musketti olalle! tai: käännös oikeaan! tai: eteenpäin mars! oli hänelle -ollut tärkeintä elämässä sekä samoin astua ruotunsa etupäässä suorana -ja jäykkänä niin leiriharjotuksissa kuin taistelussakin. Isänmaa oli -hänelle ollut sama kuin oma ruotunsa tai korkeintaan oma rykmenttinsä. -Mitä sen ulkopuolella oli, siihen nähden hän saattoi suhtautua -jokseenkin yksikaikkisesti. - -Vasta Pultavan tappelun jälkeen vankeuteen jouduttuaan hänelle oli -käsite isänmaa selvinnyt laajemmassa ja syvemmässä mielessä kuten -kaikille hänen onnettomuustovereilleenkin. Kun hän oli kaukana -vihollismaan sydämessä saanut elää kituuttaa vierasten ihmisten ja -outojen olojen keskellä, oli kotimaa omine oloineen ja ihmisineen -kohonnut ihanana kangastuksena hänen mieleensä. Sen siintävät -järvet ja loivat kunnaat, joiden rinteillä elokuhilaat syyskuun -auringossa puunsivat, savuavat riihet, kaivonvintit ja jyrkkäkattoiset -kirkot pihlajain siimeksessä, sen harvasanaiset ja vakavat mutta -lämminkouraiset ihmiset olivat tällöin näyttäytyneet hänelle uudessa -valaistuksessa. Silloin hänessä oli syttynyt väkevä ikävä kotimaahan. -Hän oli karannut vankeudestaan ja sanomattomien vaikeuksien läpi -vaeltanut takaisin synnyinmaahansa. Mutta sekin oli jo suurelta osalta -ehtinyt joutua vihollisten valtaan ja miltei kaikkialla kohtasi häntä -hävityksen autius. Hän oli uudelleen astunut sotariviin taistellakseen, -ei nyt enää itse taistelun vuoksi ja viran puolesta, vaan kärsivän -kotimaan puolesta. - -Kun sitten Napuella Porin rykmentin tähteet sekä vielä parin muun -rykmentin jäännökset joutuivat hänen johdettavikseen, tunsi hän -yhtäkkiä kuin kasvaneensa ja laajentuneensa. Kuin paimenetta jääneet -lampaat ryhmittyivät nuo vihollismerestä pelastuneet miehet hänen -ympärilleen ja johtaja-aseman velvotuksesta marssi hän heidän edellään, -vaikka hänellä ei ollutkaan selvillä, minne oli kulettava ja vaikka hän -haavojensa painosta oli joka hetki sortua maahan. Umpimähkään samosi -hän eteenpäin halki metsien ja soiden, myrskyn vinkuessa korvissa ja -lumituiskeen soentaessa silmiä. Melkein kaikilla heistä oli haavoja ja -yksi toisensa jälkeen sortui miehistä hankeen. Mutta pysähtymättä ja -keltään neuvoa kysymättä samosi Antti Matinpoika eteenpäin. - -Taistelutantereen jätettyään oli hänen mielessään alkanut elää -päällikkönsä kysymys: "Onko tämä kansa kokonaan häviöön tuomittu?" -Ylenmääräisen nääntymyksensä painamana olisi hän niin mielellään -heittäytynyt pitkälleen ja hautautunut pehmeään lumeen, mutta tuo -tulikirjaiminen kysymys pidätti häntä siitä. Hänestä tuntui, että jos -hän heittäytyy hankeen, silloin on tuo kysymyskin ratkaistu: Suomen -kansa on häviöön tuomittu! Pimeydestä, myrskystä ja uupumuksesta -huolimatta tarpoi hän pysähtymättä eteenpäin, sillä hän tunsi -hartioitaan painavan koko Suomen kansan kohtalon. - -Kuinka kauan ja mihin suuntaan he olivat kulkeneet, siitä kenelläkään -heistä ei ollut aavistusta. Antti Matinpojan katse oli koko ajan ollut -suoraan eteenpäin terotettuna ja vihdoin näki hän pimeyden keskeltä -tulen vilkkuvan. "Tuli!" huudahti hän ja "tuli! tuli!" toistivat hänen -miehensä ponnistaen viimeiset voimansa sitä saavuttaakseen. - - * * * * * - -Antti Matinpojasta ja hänen miehistään tapahtui kaikki kuin sadussa. -Kun he luulivat olevansa jo tuomitut menehtymään lumikinoksissa, -löysivät he lämpimän tuvan, jossa oli juuri kuin heitä varten levitetty -olkia lattialle ja jossa heitä odotti lämminleipä, naurishaudikkaat -ja kylpy. Ja kun tulen loimossa lumi ja jää oli sulanut heidän -vaatteistaan ja haavoja alkoi kirvellä, nosti vaari esiin tukun -valmiiksi leikeltyjä haavansiteitä ja kopeloitsi nurkkakaapistaan -kaikenlaisia lievittäviä voiteita ja salvoja. - -Kun he olivat syöneet, kylpeneet ja haavansa hoitaneet, heittäytyivät -miehet oljille toinen toisensa viereen ja vaipuivat kohta kuoleman -kaltaiseen uneen. Mutta Antti Matinpoika valvoi vielä, istuen uunin -vieressä, mihin vaari tuon tuostakin lisäsi puita. Ulkona vinkui vielä -myrsky ja miehet valittelivat unissaan, mutta Antti Matinpoika tunsi -mielessään harvinaista tyytyväisyyttä ja onnea. Hänestä oli kuin olisi -hän omalla pelastumisellaan samalla pelastanut koko Suomen kansan -häviöstä. - -Hän ei ollut montakaan sanaa vaihettanut vaarin kanssa, joka yhä -edelleen istui rahilla uunin pielessä, kyynärpäät polviin nojaten -ja kasvoillaan järkkymätön rauha. Antti Matinpoika tunsi hänen -läheisyydessään olonsa lapsenomaisen turvalliseksi. Vaari esiintyi -hänelle aivan erikoisessa valossa kuten kaikki muukin tänä merkillisenä -päivänä. Hän näki hänessä kansansa menneiden sukupolvien edustajan, -samoinkuin hän äsken lumipyryssä eteenpäin hoippuessaan oli tuntenut -itsessään kantavansa koko nykyisen sukupolven kohtaloa. "Kaikki on siis -täksi kertaa menetetty?" katkaisi vaari vihdoin äänettömyyden. - -Hän sanoo: _täksi kertaa_, ajatteli Antti Matinpoika ja vastasi: - -"Kaikki! En tiedä edes, onko koko armeijastamme muita jälellä kuin me, -lukuunottamatta ratsuväkeä, jonka Barre vei heti taistelun alussa pois." - -"Hm, minä näin sen kaiken päivällä", lausui vaari eikä Antti Matinpoika -ollenkaan kummastellut hänen sanojaan. "Silloin minä tunsin sydämessäni -suurta tuskaa, mutta ennen teidän tuloanne minä kerkesin siitä jo -päästä." - -Antti Matinpoika kertoi nyt taistelun päätöksestä sekä mitä hänen -päällikkönsä vähä ennen kuolemaansa oli häneltä kysynyt. - -"Mitä te siinä suhteessa uskotte?" kysyi hän lopuksi vaarilta. -"Olemmeko me häviöön tuomittu kansa?" - -"Emme ole", vastasi vaari empimättä ja niin tyynellä luottamuksella, -että yksin hänen äänensä sävy ja kasvojensa ilme riitti Antti -Matinpojalle vakuuttamaan hänen sanojensa pätevyyden. "Emme suinkaan! -Sillä jos meidät olisi häviöön määrätty, niin kyllä meillä sodan ja -hävityksen sijasta olisi hyvät päivät ja kaikkinainen myötäkäyminen. -Niitä me emme ole tottuneet kestämään, ne meistä piankin lopun -tekisivät. Mutta sota ja nälkä ovat meidän vanhoja tuttujamme eivätkä -ne kykene meitä maanpinnalta lakaisemaan. Ne ovat vain kasvatuskeinoja -Herran kädessä nämä tällaiset ajat, sillä hän on aikonut tehdä jotakin -kansastamme. Jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee." - -"Mutta tämä rankaiseminen tuntuu ihmissilmällä nähden ylen kovalta", -virkkoi Antti Matinpoika, "niin ettei ole ihme, jos moni epätoivossaan -kyselee, kuten eversti-vainaja tänään, kykenemmekö me lainkaan näitä -koettelemuksia kestämään. Ensin kamalat nälkävuodet ja sitten sota, -jolle ei loppua tunnu tulevankaan." - -"Kovalle se tuntuu ja kovaa se onkin, mutta kyllä vitsan käyttäjä -tietää, mitä me kestämme ja milloin hänen on vitsa pantava pois. -Saammepas nähdä, jos meillä elonpäiviä riittää, että... mutta otahan -raamattu tuolta nurkkakaapista, siellä on paremmin sanottuna se, mitä -minun mielessäni juuri pyörii." - -Kun Antti Matinpoka oli täyttänyt käskyn, kehotti vaari: - -"Haehan sieltä Hesekielin kuudesneljättä luku ja lue -kolmannestaneljättä värssystä. Siellä on ne sanat, jotka minun äsken -piti sanoa." - -Antti Matinpoika etsi neuvotun kohdan ja luki: - -"Näin sanoo Herra, Herra: sinä päivänä, kuin minä olen teitä puhdistava -kaikista teidän rikoksistanne, niin minä taas tahdon panna asujat -kaupunkeihin, ja autiat pitää taas rakettaman. Ja hävitetty maa pitää -kynnettämän, että se oli turmeltu, kaikkien ohitsekäyväisten silmäin -edessä. Ja heidän pitää sanoman: tämä maa oli turmeltu, ja se on -nyt niinkuin Edenin ilotarha; ja nämät kaupungit olivat kukistetut, -jaotetut ja autiat, ja ovat nyt vahvat ja niissä asutaan." - -"Niin, niin... niin se on oleva", hymisi vaari. "Kansamme laita on niin -kuin teidän tänään, jotka vaivan ja kuoleman hädän jälkeen löysitte -täällä lämpimän pirtin, ruokaa ja siteitä haavoillenne." - -"Niin", virkahti Antti Matinpoika, joka ajatteli juuri samaa asiaa. -"Mutta kesken ei saa uupua." - -"Ei, uupua ei saa... ja jos toiset uupuvatkin, niin toiset kyllä -jatkavat taivalta siksi kuin helpotuksen hetki koittaa. Ja nämä ne taas -panevat elämän uudestaan alkuun." - -"Ja he ovat juuri ne, jotka ovat pahan ajan yli säilyttäneet kansansa -ytimen", lausui Antti Matinpoika, mielessään riemukas tunto kuin olisi -hän tehnyt jonkun onnellisen löydön. - -"Niin juuri!" vahvisti vaari. - -Hiilos uunissa oli jo tummunut ja kumpikin asettui levolle. Mutta sivu -puoliyön makasi Antti Matinpoika vielä valveella ja kuunteli, kuinka -heikkenevä myrsky vihelteli uuninpiipussa. Vaikka hänen jäseniään -pakottikin ja haavoja kirveli, tunsi hän mielialansa sitä ehyemmäksi ja -terveemmäksi. - -Seuraavana päivänä oli myrsky kokonaan lakannut ja aurinko punasi -lumisia metsiä. Niin tarpeeseen kuin päivän tai parin lepo olisi -ollutkin Antti Matinpojalle ja hänen miehilleen, hankkiusi hän -kuitenkin heti aamiaisen jälkeen taipaleelle. - -"Ei saa uupua eikä paikalleen jäädä", hymähti hän vaarin kieltelyille -"Armeijamme on pirstaleina, mutta se on jälleen saatava kokoon. Meidän -täytyy rientää toisia etsimään." Kun hän hyvästiksi puristi vaarin -kättä, lausui tämä: - -"Teillä on vielä monta kovaa edessänne, sillä eilinen ei ollut -vielä viimeinen, mutta sittenkin... minä tahdon taas panna asujat -kaupunkeihin ja autiat pitää jälleen rakettaman, sanoo Herra." - -Hetken kuluttua kahloi tuo pieni joukko syvässä lumessa matkalla -Laihian kirkonkylää kohti. Yksin jäätyään virkahti vaari muorille ja -miniälle: - -"Paljon meiltä tänä aikana kysytään, mutta paljoa me olemme luodut -kestämäänkin." - - - - -Revontulten alla. - - -Tasainen lakeus ulottui joka suunnalle silmän kantamattomiin. Lännessä -se yhtyi meren aavaan, joka nyt tammikuisen taivaan alla pohotti yhtä -valkoisena kuin metsätön mannerkin. Millään suunnalla ei näkynyt -ihmisasuntoja, sillä vihollinen oli hävittänyt kaikki talot Limingan -lakealta. - -Ilta alkoi hämärtää ja pohjoisella taivaan ranteella syttyivät -revontulet liekehtimään. Nuo pitkät valokielekkeet hulmahtelivat idästä -länteen ja kurkottuivat yhä korkeammalle keskitaivasta kohti. Niiden -kaameassa valaistuksessa sai lumiaavikko viheriälle vivahtavan hohteen. - -Kumarana ja huurtuneena ponnisteli lakeuden halki yksinäinen suksimies. -Hän piti suuntaansa itäpohjoista kohti, sillä siellä toivoi hän -pikimmin pääsevänsä metsien helmaan ja erilleen vainoojistaan. -Neljännesvirstan päässä hänen takanaan ratsasti nimittäin satamiehinen -kasakkalauma, joka aamusta alkain oli syvässä lumessa seuraillut tuota -yksinäistä hiihtäjää. Aina kun välimatka hetkeksi lyheni hiihtäjän ja -kasakkain välillä, kajahti jälkimmäisten parvesta joukko laukauksia. -Hyristen ja vinkuen sinkoilivat kuulat hiihtäjän ympärillä ja hänen -puvullaan näkyvät jäätyneet verijuovat osottivat, että hän oli saanut -jo useita haavoja. - -Hän tunsi voimainsa nopeasti heikkenevän, hänen päätään huimasi ja -jäsenet pyrkivät nääntymyksestä notkahtelemaan. Hänellä oli jälellä -yksi ainoa luja ajatus, jonka nojalla hän pysyi pystyssä ja liikkui -eteenpäin: olla elävänä antautumatta vihollisten valtaan. Hän toisti -sitä lakkaamatta itselleen, painaltaen turtuneena ja koneellisesti -eteenpäin. Taakseen vilkaisematta hän oli ponnistanut halki tiettömän -lumiaavikon ja ainoastaan takanaan kaikuvasta raa'asta ärjynnästä ja -silloin tällöin pamahtavista laukauksista tiesi hän, että vihollinen -oli vielä kintereillä. - -Mutta kun revontulten loimut olivat taivaankannella saavuttaneet -korkeimman kohtansa, lakkasivat kasakkain äänet ja laukaukset -kuulumasta. Hän ponnistausi vielä kappaleen matkaa eteenpäin, pysähtyi -sitte ja katsahti taakseen. Kasakkajoukkoa ei ollut enää näkyvissä, ne -olivat jättäneet takaa-ajon toivottomana sikseen ja palanneet äskeisiä -jälkiään myöten takaisin. - -Mutta hiihtäjä ei kyennyt enää liikkumaan eteenpäin eikä hän sitä -tahtonutkaan, sillä hän tunsi kuoleman nopeasti lähenevän. Hänen -polvensa hervahtivat ja raskaasti vaipui hän hangelle pitkälleen. -Korvissa humisi ja himmenevässä silmäkalvossa pitivät revontulten -loimut villiä leikkiään. Nopeina ja häälyvinä kuvina siirtyi kulunut -elämä hänen sisäisen näkönsä ohi. - -Kuuluisana ja hurjana sissinä, kansalaistensa turvana ja vihollisten -kauhuna oli hän viime vuodet kierrellyt Keski-Pohjanmaata. Sodan -alkaessa oli hän nuorena isäntänä asunut kotitaloaan, Revolahden -Nissilää, eläen vasta naidun kauniin nuorikkonsa kanssa onnellisena ja -muusta maailmasta piittaamatta. Sillä välin sodan hävitykset lähenivät -yhä uhkaavampina heidänkin kotiseutuaan ja pakolaisia virtasi yhtä -mittaa pohjoista kohti. Mutta Nissilän haltiaväki pysyi kotonaan ja -nautti nuoresta onnestaan. - -Kotikonnuiltaan häätyneistä katkerista miehistä syntyi partiojoukkoja, -jotka kävivät sotaa omiin nimiinsä ja tuhosivat vihollisia missä -suinkin voivat. Ne houkuttelivat joukkoonsa voimistaan kuulua -Nissiläistäkin, mutta hän ei hennonnut jättää kotiaan ja nuorta -vaimoaan. Hän ei tuntenut mitään sisäistä tarvetta lähteä sotateille, -sillä isänmaa -- sehän oli hänen kotinsa ja se oli saanut olla -rauhassa. Niinhän oli useimpain muidenkin sissien laita. Kodin rauhassa -asuen he olivat pysyneet kokonaan passiivisina sotaan nähden ja vasta -sitten, kun vihollinen oli astunut heidän kotipiiriinsä, kun heidän -persoonallinen rauhansa oli tullut häirityksi, olivat he hurjistuneet -ja heittäytyneet sodan pyörteisiin. - -Ja niin kävi Nissilänkin isännän. Hänen kotoinen itsekkyytensä tuli -ankarasti kostetuksi. - -Eräänä syyspäivänä löysi pienempi vihollisjoukko tiensä Nissiläänkin. -He sitoivat isännän, teurastivat karjan, ryöstivät ja mellastivat -talossa. Nuoren emännän kauneus ei jäänyt heiltä huomaamatta ja he -alkoivat häntä julkeasti hyväillä. Miehissä raahasivat he hänet saunaan -pihan perälle ja ryhtyivät väkivaltaan. Isäntä kuuli hänen surkeat -avunhuutonsa tupaan, minne hänet oli sidottuna jätetty. - -Tuskan vimmalla hän silloin riuhtasi kahleensa poikki ja törmäsi ulos -pelottavana kostajana. Pihan laidalta kahmasi hän hirren ja nosti sen -pönkäksi saunan ovelle. Sitten hän sen enempää harkitsematta sytytti -saunan palamaan. - -Sydän turtuneena ja mieli sekavana hän seisoi siinä syysillan -hämärtyessä ja tuijotti humiseviin liekkeihin, joiden keskeltä kuului -vihollisten rääkynää sekä hänen oman vaimonsa vihlovat hätähuudot. -Mutta ne sammuivat liekkien huminaan ja hiiltynyt rakennus romahti -hetken kuluttua alas. - -Silloin vavahti isäntä, kääntyi ja jätti ainaiseksi kotinsa. Hänen -elämänsä oli siitä päivin pyhitetty yksinomaan sodalle. - -Hänen vaimonsa viimeiset avunhuudot kaikuivat senjälkeen lakkaamatta -hänen korvissaan ja ajoivat häntä hänen verisellä polullaan yhä -eteenpäin. Nähdessään vilahdukseltakaan venäläisiä, kuullessaan heidän -suhahtelevaa kieltään tai tuntiessaan sieramissaan heidän omituisen -hajunsa, joutui hän aina silmittömän raivon valtaan ja karkasi -miesluvusta piittaamatta murhanenkelinä heidän keskelleen. - -Hän keräsi ympärilleen kaikista hurjimmat ja pelottomimmat sissit, -joita ajoivat eteenpäin samanlaiset kostonhenget kuin häntä itseäänkin. -Kuin verenhimoinen ilves väijyi hän heidän kanssaan vihollista, -ilmestyen aina sinne, missä häntä vähimmin odotettiin. Raivoisana ja -ruhjovana riehui hän taisteluissa kuin muinaisten viikinkien berserkit, -raivotappelijat, ja kuten näistäkin, uskottiin hänestäkin vihollisten -kesken, etteivät häneen pysty tuli eikä rauta. Kuin myrkyllisiä -itikoita surmasi hän vihollisia, antamatta koskaan armoa tai vihansa -koskaan heltiämättä. - -Niin oli hän vuosia liikkunut ympäri vihollisten kauhuna kuin iäti -nälkäinen susi. Hänen päästään oli luvattu suun palkinto ja kaikkialla -vainuilivat häntä vahvat kasakkajoukot. Tänään hänet sitten oli -kohtalonsa vihdoinkin saavuttanut. Kaikki toverit hänen ympäriltään -olivat kaatuneet epätasaisessa taistelussa ja itse hän haavottuneena -oli joutunut hiihtämään loputtoman lakeuden halki, kintereillään -kostonhimoa puuskuttava kasakkajoukko. - -Mutta elävänä hän ei ollut antautunut veriviholliselleen. Kasakat -olivat kääntyneet takaisin ja silloin saattoi hän turvallisena -heittäytyä kinokselle kuolemaan. - -Hetkisen oli hän vielä kuulevinaan korvissaan vaimonsa hätähuudot, -mutta sitten sekaantui kaikki ja hän ojentui kuolleena hangelle -suksiensa ja aseidensa viereen. Revontulten roihut heiastelivat hänen -lasittuneissa silmissään ja autiona ja viluisena levisi joka suunnalle -vihreähohtoinen lumiaavikko. - - - - -Poloinen papintytär. - - -Kesäkuun 16 päivänä 1714 ei Raahen raatihuoneella ollut mikään -tavallinen raastuvanoikeuden tai maistraatin istunto, sillä pöydän -takana istui tällä kertaa kenraalimajuri Armfelt, joka Napuella -hajotetun ja jälleen kokoontuneen Suomen armeijan jäännösten kanssa -oli maaliskuusta saakka majaillut kaupungissa. Itse pormestari, herra -Gabriel Corte, istui nyt salin sivuseinällä, johon myöskin ikäänkuin -lautakunnaksi oli asettunut Raahen kirkkoherra, Martinus Peitzius, sekä -muutamia upseereita. Pöydän edessä seisoi kuulusteltavana eräs sotaväen -hevosseppä, keski-ikäinen, iloisen näköinen mies. - -Hevosseppä jatkoi kertomustaan: "Kun minä sitten kolmatta päivää -olin ryssän vankina, tuli vartiakseni nuori ja parraton rakuuna. -Katsopas nyt, Jyrki, eteesi, tuon poikanulikan hyppysistä sinä -helposti pääset livistämään, sanoin minä itselleni, ja aloin siinä -mielessä hangata ystävyyttä miehen kanssa, sillä hän näytti tavallista -hyvänsävyisemmältä. Mutta kyllä maar minä ällistyin, kun hän yhtäkkiä -kysyi selvällä suomenkielellä, että mistä minä olen kotoisin. Kun minä -olin siinä aikani ihmetellyt ja jahkaillut, niin kertoi hän olevansa -oikea suomalainen ja väkisin joutuneensa ryssän soltuksi. No se on -selvää, että minä nyt aloin häntä hartaasti houkutella päästämään minut -pakoon. Mutta hänpä ei sanonut mitenkään uskaltavansa sitä tehdä, sillä -silloin hänet hirtettäisiin tai ainakin armottomasti ruoskittaisiin. -Lopulta hän kuitenkin suostui avaamaan minun siteeni, kun minä lupasin -olla samassa asennossa kuin sidottunakin ja vasta toisen vartian aikana -yrittää karkaamista. Minä koetin kyllä houkutella häntäkin karkaamaan -yhdessä minun kanssani, mutta hän ei uskaltanut sitäkään yrittää. -Muuten tuntui hän minusta olevan noin niinkuin hieman sekaisin täältä -(seppä koputti etusormella otsaansa), ainakin toisin vuoroin. No niin, -kun toinen vartia oli tullut hänen tilalleen, ja se oli väärentämätön -ryssä, nujersin minä hänet hengiltä, otin jalat alleni ja pääsin -kunnialla koko pelistä, vaikka puolen tiiman ajan vinkuikin kuulat -korvieni ympärillä." - -"Ja missä sinä sitten sen jälkeen jouduit hänen kanssaan tekemisiin?" -kysyi Armfelt, kun seppä hetkeksi vaikeni. - -"Se tapahtui Pieksämäellä. Minä olin Pohjanmaata kohti harhaillessani -ja vihollisia piileskellessäni yhtynyt puoleenkymmeneen sissiin ja -näiden kanssa makailin minä muutaman keväisen päivän Mikkelistä -Pieksämäelle vievän maantien varressa, vaaniskellen jotakin napattavaa. -Ja eipäs ollakaan, niin jo iltapäivällä lähenee kolme venäläistä -rakuunaa. No, me käymme kimppuun ja yksi heistä oli tuo entinen -suomalainen vartiani. Oli tosiaan onni hänelle, että minä hänet ajoissa -tunsin, sillä muuten hänen olisi käynyt niinkuin toveriensakin. Hän -seurasi meitä mielellään ja Viitasaarella vein minä hänet nimismiehen -luo ja kysyin, mitä minun pitäisi hänelle tehdä. Nimismies kuulusteli -häntä hiukan ja kehotti sitten minua kuljettamaan hänet tänne -pääkortteeriin." - -"Hän on siis täällä nyt?" - -"On, hän on tallessa tuolla kaupungin korttikaarissa ja..." - -Seppä näytti haluavan sanoa vielä jotakin mutta keskeytti empien, minkä -johdosta Armfelt kysyi, mitä hänellä vielä olisi kerrottavana. Ääntään -alentaen virkkoi silloin seppä: - -"Ja minä olen ruvennut epäilemään, että hän onkin naisihminen." - -"Kuinka niin?" hymähti Armfelt. - -"No hän on oikeastaan aivan naisen näköinen jo kasvoiltaankin ja -sitten... kun me pari kertaa tänne tulomatkalla saimme saunata, niin -hän ei suostunut yhdessä muiden kanssa tulemaan kylpyyn." - -"Hm! No minkä hän on nimekseen sanonut?" - -"Eerik Benjamininpoika, mutta varmastikaan se ei ole hänen oikea -nimensä." - -Tehtyään sepälle vielä muutamia kysymyksiä niiden seutujen tilasta, -joiden läpi hän oli harhaillut sekä vihollisten liikkeistä siellä, -viittasi Armfelt tätä poistumaan. Sen jälkeen käski hän ovenpielessä -seisovan korpraalin hakea vangitun venäläisen rakuunan sisälle. - -Uteliaina kiintyivät muutaman hetken perästä kaikkien katseet siihen -olentoon, joka korpraalin saattamana astui raatitupaan. Hän oli -hintelävartaloinen nuorukainen, päällään venäläisen rakuunan lopen -kulunut puku ja tukka aikoinaan lyhyeksi keritty, mutta nyt jo ehtinyt -kasvaa pitemmäksi ja epätasaiseksi. Kasvot olivat aivan parrattomat, -kalpeat ja tyttömäiset ja suurissa, harmaissa silmissä oli pelästynyt -ja harhaileva ilme. Huomatessaan niin monta katsetta itseensä -kiinnitettävän, punastui hän ja painoi päänsä alas. Siinä asennossa -teki hän vieläkin tyttömäisemmän vaikutuksen. - -"Sinä puhut suomea?" kysyi Armfelt. - -"Kyllä", vastasi rakuuna, vilkaisten kysyjään sekä lisäten hetken -päästä hiljaa: "Se onkin minun äidinkieleni." - -"Siis synnynnäinen suomalainen. Entä mikä on nimesi?" - -Kuulusteltava kohotti uudelleen katseensa ja vastasi epävarmalla -äänellä: - -"Eerik Benjamininpoika." - -"Kuinka? Eihän se ole mikään naisen nimi!" ja Armfelt pani ääneensä -hieman ankaruutta. - -Kuulusteltava hätääntyi nyt kokonaan ja purskahti sitten äkkiä itkuun, -peittäen käsillä silmänsä. Nyt ei ollut enää epäilystäkään, ett'eikö -hän ollut nainen. - -"No, no, elähän itke, vaan ilmaise oikea nimesi, ei sinulle siitä -mitään pahaa seuraa, päinvastoin", koetti Armfelt puhella hänelle -lempeästi. - -"Annikka minun oikea nimeni on", niiskutti tyttö, "Annikka Swahn." - -"Annikka Swahn", toistivat kaikki hämmästyneinä, vaikka he sepän -kertomuksesta ja kuulusteltavan ulkomuodosta ja käytöksestä olivatkin -tulleet kutakuinkin vakuutetuiksi, että hän oli nainen. Muissa oloissa -olisi saanut kerrassaan koomillisen luonteen se seikka, että venäläinen -rakuuna ilmotti nimekseen Annikka Swahnin, mutta tässä tapauksessa -ilmeni kaikki niin traagillisena, että jokaisen kasvoilla kuvastui syvä -sääli ja osanotto. Kukaan ei epäillyt kuulusteltavan ilmaisseen oikean -nimensä. - -"Mutta mistä sinä poloinen olet syntyisin ja kutka ovat sinun -vanhempasi?" kysyi Armfelt heltyneellä äänellä. - -"Minä olen syntynyt Joutsenon pitäjässä, jossa isäni, Benjamin Swahn, -oli kappalaisena", vastasi rakuunatyttö kyyneliään kuivaten. - -"Hyvä Jumala, siis papin tytär!" pääsi välittömästi kirkkoherra -Peitziukselta. - -"Mutta kuinka herran nimessä sinä olet joutunut vihollisen -sotamieheksi?" kysyi Armfelt. "Kerrohan nyt meille kaikki alustapitäin." - -Huomatessaan, että tytön oli vaikea siinä seisoa useiden silmäparien -tähysteltävänä, käski Armfelt korpraalin tuoda hänelle istuimen -Annikka asettui tuolinnurkalle syrjittäin kuulijoihin, niin että hän -kokonaisuudessaan saattoi nähdä vain Armfeltin. - -"Kasakat ottivat minut metsästä, ollessani neljäntoista vanha ja -veivät Piiterburgiin. Siellä minut sitten viime vuoden alussa monen -muun suomalaisen kanssa pistettiin väkisin sotaväkeen", kertoi tyttö -jalkoihinsa tuijottaen. - -"Venäläisten riveissä on siis useampiakin kansalaisiamme!" huudahti -Armfelt. - -"Niin, mutta kaikki he ovat vasten tahtoaan", kiiruhti tyttö -selittämään. - -"Mutta kerropas nyt oikein juurta jaksain, kuinka kaikki on tapahtunut -ja mitä kaikkea sinä tiedät näistä kaameista asioista. Sinä jouduit -siis metsässä kasakkain käsiin?" hoputteli Armfelt. - -"Niin. Minä olin juhannusviikolla kymmenen muun tytön kanssa metsässä -vastaksia hakemassa. Me olimme noin virstan päässä Joutsenon kirkolta -ja juuri kun me olimme taakkoinemme tulleet tielle, alkoi maa tömistä -ja ennenkuin me kerkesimme mitään päättää, tulla kohahti paikalle -kasakkalauma." - -"Maltas nyt, kuinka kauan tästä tapauksesta on kulunut?" keskeytti -hänet Armfelt. - -Tyttö mietti hetken ja vastasi sitten: - -"Tänä kesänä tulee siitä tasan neljä vuotta." - -"Jahah, se tapahtui siis juuri Viipurin vallotuksen aikana. Mutta -kerropas nyt edelleen." - -"Me emme ehtineet säikäyksestämme tointua, kun olimme jo kasakkain -vankina. Minut kaappasi joukon johtaja kiinni ja nosti eteensä -satulaan. Minä itkin ja huusin ja koetin riuhtoa itseäni irti, mutta -kasakkapäällikkö vain nauroi ja puristi minua sen lujemmin. Lopulta -minä paljosta itkusta ja pelosta menin tajuttomaksi, josta virkosin -vasta Viipurissa venäläisten leirissä. Siellä näin paljon muitakin -suomalaisia vankina, sekä miehiä että naisia ja lapsiakin. Viipurista -meidät kaikki sitten muutaman päivän kuluttua vietiin Piiterburgiin, -jossa minä sain olla kolme vuotta." - -"Kuinka siellä vangittuja kohdeltiin ja mitä heidän täytyi tehdä?" -tiedusteli Armfelt. - -"Meidät sullottiin likaisiin ja kosteisiin parakkeihin ja syödä saimme -puolikypsää limppua ja kaalikeittoa. Mutta hyvin usein puuttui sitäkin -ja monta meistä kuoli nälkään ja tauteihin. Miehet saivat aamusta -iltaan olla raskaassa työssä kaupungin rakennuksilla ja meidän naisten -täytyi samoin aamusta iltaan olla pesemässä sotamiesten vaatteita. -Usein olin minä sairaana, kerran kolerassakin, mutta kuolema ei tullut, -vaikka minä olisin kuinkakin hartaasti sitä rukoillut. Kymmenittäin -ajelehti kurjuuteen ja rääkkäyksiin nääntyneiden suomalaisten ja -ruotsalaisten vankien ruumiita pitkin teitä ja syrjäisempiä katuja, -joista niitä aika-ajoin viskeltiin Nevaan tai peruskivien alle. Ani -harva sai osakseen oikean hautauksen." - -Kertojan ääni sortui sortumistaan, kunnes kyyneleet uudelleen täyttivät -hänen silmänsä. Hiukan tyynnyttyään jatkoi hän katkonaisella äänellä: - -"Minä sentään Jumalan avulla vältyin pahimmasta, mikä kohtasi useimpia -onnettomuus-sisariani, heidän joutuessaan sotamiesten väkivallan -uhriksi. Karkaamista me emme uskaltaneet ajatellakaan, sillä monet -miehistä, jotka sitä yrittivät, saatiin kiinni ja silloin heidät -ruoskittiin ja merkittiin poltinraudalla tai silvottiin korvat ja -sieramet." - -"Oih, sitä raakalaisuutta!" voihkasi kirkkoherra, kasvoillaan syvä -inhon ilme. - -"Sellaista elämää me saimme viettää kolme vuotta", jatkoi rakuunatyttö -jälleen tasaisella ja harmaalla äänellä. "Sitten alkoi kierrellä huhu, -että tsaari lähtee suuren sotajoukon kanssa vallottamaan Suomea. -Silloin meidät suomalaiset vangitkin, niin miehet kuin naisetkin, jotka -vain olivat voimissaan, pantiin väkisin sotaväkeen. Jotka kieltäysivät -tottelemasta, ne hirtettiin. Ensin meidät kuitenkin väkipakolla -kastettiin ryssänuskoon ja annettiin uudet nimet. Se tapahtui -loppiaisena puolitoista vuotta sitten ja minulle annettiin silloin nimi -Ulliana. Minut ja viisikymmentä muuta suomalaista tyttöä raahattiin -Vologdan rakuunain kasarmiin, puettiin sotamiehen vaatteisiin ja -opetettiin ruoskan uhalla ratsastamaan ja ampumaan. Ja sotamiehet -saivat kenenkään estämättä tehdä meille mitä tahtoivat" Kertojan -ääni oli taas alenemistaan alentunut, kunnes hän kokonaan vaikeni ja -mielipuolen omituisuudella tuijotti eteensä. Kuulijat oli vallannut -syvä sääli ja kirkkoherra toisteli hiljaa: "Kauheata! kauheata!" - -Vihdoin havahutti Armfelt kuulusteltavan virkkamalla: - -"Ja sitten te saitte seurata armeijaa Suomeen. Onko teidän täytynyt -taisteluissakin olla mukana?" - -Tyttö nosti säikähtyneenä katseensa ja Armfeltin täytyi toistaa -kysymyksensä, ennenkun hän ryhtyi jatkamaan kertomustaan. - -"On kyllä, kaikissa taisteluissa me olemme olleet mukana, Porvoossa, -Pälkäneellä ja Isossakyrössä. Meidän taaksemme asetettiin venäläisiä, -joiden oli määrä ampua meidät heti, jos emme kävisi eteenpäin tai -muuten yrittäisimme jotakin salajuonta. Mutta me olimme hiljaisuudessa -keskenämme päättäneet ampua aina yli eikä satuttaa omia kansalaisiamme, -vaikka moni saikin surmansa heidän kuulistaan. Minäkin sain Pälkäneellä -haavan käsivarteeni." - -"Ja Isossakyrössä teitä myöskin oli mukana?" keskeytti hänet Armfelt. -"Kuinkahan paljon suunnilleen ja missä vihollisen taistelulinjan osassa -te olitte?" - -"Meitä oli kaikkiaan noin tuhannen paikkeille ja joukossa oli useita -siunatussa tilassa olevia naisiakin. Kun venäläiset alottivat -hyökkäyksen, asetettiin meidät kaikki eturintaan ja takanamme oli taas -paljon suurempi joukko venäläisiä, joiden tuli ampua meitä, ellemme -vikuroimatta kävisi päälle." - -"Ja joukossa siunatussa tilassa olevia naisiakin!" huudahti Armfelt -ja löi rajusti kämmenensä pöytään. "Se jalosydäminen ja sivistynyt -Galitzin!" - -"No, ehkä hän sittenkin muihin venäläisiin nähden on jalosydäminen ja -sivistynyt", huomautti yksi upseereista kuivan ivallisesti. - -"Mutta voitko sinä muistaa, työnnettiinkö teidän joukkonne keskustaa -vai vasenta siipeä vastaan?" kääntyi Armfelt, taas tytön puoleen. - -Tämä muisteli hetkisen ja vastasi sitten: - -"En minä voi sitä niin tarkalleen sanoa, sillä silloinhan oli lumipyry -ja varsinkin me naiset pois suunniltamme. Sen minä vain muistan, että -me lähelle suomalaisia tultuamme huusimme, että he säästäisivät meitä, -sillä me olemme heidän kansalaisiaan." - -"Mitä!" kavahti yhtäkkiä majuri Schulman, joka Isonkyrön taistelussa -oli vasemmalla siivellä johtanut viisikäs-pataljoonaa ja joka levotonna -oli kuunnellut tytön viime kertomusta. "Juuri kun minä komensin mieheni -pajunettihyökkäykseen, kuulin minä vihollisen rintamasta huutoja: -'säästäkää, me olemme suomalaisia!' Mutta minä huusin miehilleni, -jotka hämmästyneinä olivat pysähtyneet, että se on petkutusta kaikki -tyyni. Ja niin me säälimättä hyökkäsimme eteenpäin ja hakkasimme maahan -kaikki, jotka tiellemme sattuivat. Niin, Herra meidän erehdyksemme -paratkoon, mutta emmehän me mitenkään voineet käsittää, että -vihollisten joukossa olisi omia kansalaisiamme." - -Karkean soturin ääni värähteli hänen tätä puhuessaan. - -"Niin, suurin osa meistä kaatui taistelussa", kertoi tyttö, kiinnittäen -pelästyneet silmänsä majuriin. "Minä ja kaksi muuta tyttöä pelastuimme -piilottumalla. Kiivaimman kahakan aikana hyppäsimme me satulasta ja kun -siinä lähellä sattui olemaan korkea lumikinos, peittäysimme me siihen -ja kyyrötimme siellä aina iltapäivään saakka. Mutta kun me sitten -kylmän ja nälän hätyyttäminä kohosimme piilostamme, huomasivat meidät -heti taistelutantereelle kaatuneita ryöstämään hajaantuneet venäläiset, -ottivat meidät kiinni ja veivät everstin luo ja..." - -Hän keskeytti lauseensa, punastui ja suupielten värähdellessä painoi -päänsä syvään alas. - -"No, teitä varmaan rangaistiin?" virkkoi Armfelt. - -"Niin, me saimme viisikymmentä raipaniskua paljaaseen selkäämme", sanoi -tyttö mahdollisimman hiljaa, samallakun kyyneleet alkoivat uudelleen -tippua hänen silmistään. - -"Tyttö parka!" huoahti Armfelt. "Ja sitte sinä sait parin venäläisen -rakuunan kanssa viedä jotakin julistusta Pieksämäen papille?" - -"Niin. Minut pantiin mukaan tulkiksi ja sillä retkellä minä viimeinkin -jouduin suomalaisten vangiksi, jota olin alunpitäin toivonut." - -"Jumala paratkoon, kyllä siinä on kohtaloa kahdeksantoistavuotiaan -papintyttären osaksi. Vanhemmistasi sinulla ei luonnollisesti ole näinä -vuosina ollut mitään tietoa?" - -"Ei", nyyhkytti tyttö vastaukseksi. "Isäni on ollut jo toistakymmentä -vuotta kuolleena, mutta äitini ja siskoni elivät vielä, kun kasakat -minut ryöstivät. Ja siitä minä niin hartaasti tahtoisin saada selvän, -elävätkö he vielä ja missä he ovat." - -"No nyt sinä itse kuitenkin olet turvassa, kun olet päässyt -maanmiestesi pariin", koetti Armfelt häntä lohduttaa, "ja ehkäpä -Jumalan avulla saamme vielä omaisistasikin selvän. Mahdollisesti ovat -he monien muiden pakolaisten mukana kulkeutuneet Ruotsiin, jossa he -kyllä ovat turvassa. Toimitamme ensimäisen hyvän tilaisuuden sattuessa -sinutkin sinne. Mutta nyt sinun täytyy ensiksi saada kunnollista hoitoa -sekä sukupuolellesi kuuluva puku." Viimeisiä sanoja puhuessaan katsahti -Armfelt kirkkoherra Peitziukseen, joka kohosi paikaltaan ja tyttöä -lähestyen virkkoi: - -"Lapsi parka, lähde nyt aluksi minun kotiini saamaan hoivaa. Sieltä -kyllä löydämme jonkunlaisen puvunkin sinulle, ettei sinun tarvitse -noita kovanonnen vaatteita kauemmin kantaa." - -Ottaen tyttöä lempeästi kädestä lähti kirkkoherra salista. - -Armfelt nousi paikaltaan, käveli omiin mietteisiinsä vaipuneena -muutaman kerran yli lattian, pysähtyi sitten akkunan eteen ja avasi sen -ikäänkuin saadakseen huoneesta haihtumaan sen painostavan mielialan, -jonka tytön kertomus oli synnyttänyt. Ulkona oli mitä herttaisin -kesäpäivä. Raatihuoneen nurkalla kasvavassa pihlajassa sirkutteli -parvi pikkulintuja, kaduilla ja pihoilla näkyi päivää paistattelevia -sotilaita ja torilta kuului rummunpärrytystä, kun talonpoikaisille -sotilastarjokkaille opetettiin sotaliikkeitä. Mutta Armfelt tätä -kaikkea tuskin huomasikaan. Oikea käsi poveen pistettynä, pää syvään -alas painuneena ja kasvoillaan synkkä ilme tuijotti hän ulos. -Pormestari ja upseerit vaihtoivat kuulemansa johdosta matalalla äänellä -sanan silloin, toisen tällöin. - -Kun Armfelt vihdoin palasi pöydän ääreen, virkkoi hän: - -"No, tällaiseenhan meitä itäinen naapurimme on jo vuosisatoja -totuttanut. Ja nyt ryhtykäämme keskustelemaan sotaväen muonituksesta. -Herra pormestari, pyydän teitä esittämään suunnitelmanne." - - - - -Kukin kohdaltansa. - - -Metsien helmassa ei tiennyt mitään siitä hävityksestä ja surkeudesta, -jota oli nähtävänä kaikkialla kylissä ja kaupungeissa. Syyskuisen -päivän kuulautta ei sumentanut mikään kauhunnäytös eivätkä hiljaisuutta -rikkoneet raa'at äänet tai surkeat valitushuudot. Pihlaja ahon reunalla -levitti kaikessa rauhassa päivänsäteille lehtevät haaransa, joiden -välissä tiaiset pelmastivat veripunaisten marjaterttujen kimpussa. -Ja puolitorkuksissa istui poutahaukka läheisen kuusen latvassa, -piittaamatta tämän ihanan päivän kunniaksi mitään pikku linnuista. Se -käänsi laiskasti päätään vasta sitten, kun ahon alla, suon reunassa -kasvava tiheä viidakko alkoi rytistä ja huojua, aivankuin äkämystynyt -härkä olisi työntäytynyt sen läpi. - -Mikään härkä ei viidakossa kuitenkaan möyrästänyt, vaan leveähartiainen -ja järeäleukainen mies, joka puvultaan oli puoleksi sotilas, puoleksi -talonpoika. Päällään hänellä oli karoliinien sininen univormu, joka -oli vyötäreiltä kiristetty leveällä taljavyöllä, mutta jalassa oli -harmaasarkaiset housut ja talonpoikaiset pikisaumasaappaat. Hattu -oli myöskin selvästi talonpoikaista alkuperää, vaikka siitä neulan -ja langan avulla olikin koetettu muovata kolmikolkkaista. Mutta -kupeella riippuva raskas miekka ja pari vyössä kiiluvaa pistoolia -osottivat kuitenkin epäämättömästi, että mies oli kiireestä kantapäähän -sodankävijä. - -Hän ei ollut sen enempää eikä vähempää kuin itse Taneli Luukkonen, -joka milloin hyvänsä saattoi povitaskustaan vetää epäilijän nähtäväksi -kuninkaallisen majurin valtakirjan. Pälkäneen metsiä tänä ihanana -syyspäivänä oli hän joutunut ypö yksinään samoilemaan seuraavista -syistä. - -Jalkarakuunoineen oli hän useampia päiviä vainustellut erästä suurempaa -venäläistä kuormastoa, jota piti kuletettaman Hämeenlinnasta pohjoiseen -päin. Eilen illalla he olivat asettuneet väijyksiin Kostianvirran -läheisyyteen ja tänään aamunkoitteessa oli tehty hyökkäys ohi kulkevan -kuormaston kimppuun. Mutta sen saattoväki olikin ollut paljon -lukuisampi kuin mitä Luukkonen oli otaksunut, ja raivoisan tappelun -perästä oli hänen pieni joukkonsa kokonaan hajotettu. Tällaisen -tapauksen varalta oli Luukkonen ennen tappelua määrännyt miehilleen -kokoontumispaikaksi Taurialan kylän. - -Sinne oli hän itse parasta aikaa matkalla. - -Tultuaan suon yli aikoi hän viidakon läpi tunkeutua aholle. Mutta -vesakko kävi ihan läpipääsemättömäksi. Ylenmäärin ärtyneenä -aamullisesta tappiostaan tempasi hän suuren säilänsä ja alkoi sillä -hutkia oksia tieltään. Hän kuvitteli raivaavansa tietä vihollisjoukon -halki, ja joka kerta kun hän huitasi miekalla pääsi hänen suustaan -vihainen: htsch! - -Muutama päivä sitten oli hän miehineen eräässä hävitetyssä kylässä -nähnyt muun muassa aidanseipääseen keihästetyn lapsen, joka pienet -sormet harallaan oli kangistunut siihen luonnottomaan sijaan kuin -viluun kuollut linnunpoikanen. Tuota kamalaa näkyä muistellen yltyi -hänen vihansa yhä, ja vimmoissaan toivoi hän, että nuo hänen tietään -salpaavat pensaat olisivat olleet venäläisiä. - -Yhä pahemmin ryskyi viidakko ja poutahaukka kuusenlatvassa alkoi käydä -jo todella levottomaksi. Se pöyhisteli kaulahöyheniään, ja samalla kun -ärtynyt miekkamies astui ulos pensasten kätköstä, kohahti se lentoon. - -Ahon rinteelle päästyään pani Luukkonen merkille kuusen, jonka -poutahaukka juuri jätti, sekä päätti kiivetä sen latvaan, ottaakseen -selvän matkan suunnasta, sillä viidakossa möyriessään oli hän joutunut -hiukan kuin pyörälle. Heittäen hattunsa ja miekkansa kuusen juurelle -alkoi hän rivakasti tunkea tiheän oksaston läpi latvaa kohti. Tultuaan -tarpeeksi korkealle pääsi hän pian selville seudusta ja huomasi -ilokseen noin virstan päässä Dunderinmäen, josta ei ollut enää pitkälti -kylään. - -Mutta mitäs tuo oli? - -Hänen tarkat ilveksensilmänsä keksivät Dunderinmäen rinteeltä kohoavan -ilmaan hienonhienon savupatsaan. Oliko joku hänen miehistään ehtinyt -jo sinne vai oleiliko siellä paikkakunnan pakolaisia? Tai olisiko joku -pienempi vihollisjoukkue asettunut sinne jotakin väijymään? Viimeinen -otaksuma sai hänet puremaan vihaisesti hampaansa yhteen. - -No, pianpa hän oli saava siitä selon. - -Hän alkoi nopeasti laskeutua alas ja hetken päästä oli hän jälleen -matkalla Dunderinmäkeä kohti. - -Kun hän saapui mäen juurella kasvavaan lepikkoon, hiljensi hän kulkuaan -ja eteni ainoastaan varovasti hiipien. Terävästi tähyilevine silmineen -ja jännittyneine liikkeineen muistutti hän saalista vaanivaa petoa. -Varovasti työnsi hän päänsä oksien välitse ja kurkisti mäenrinteessä -olevalle pienelle aukeamalle, josta savu nousi. - -Näky, joka sieltä hänen eteensä aukeni, oli kaikkea muuta kuin -pelottava. Suuren vierinkiven suojaan oli kyhätty pieni, turvekattoinen -pirtti. Sen edustalla, päiväpaisteessa, istui pitkään ruskeaan -kauhtanaan puettu kaljupäinen mies ja meisselin tapaisella aseena -näperteli sileäksi höylättyä leppälaudan palaa. Välistä pyyhkäsi hän -hikeä otsaltaan ja oli muutoin työhönsä niin syventynyt, ettei hän -näyttänyt huomaavan mitään ympärillään. Hiukan sivulle oli parin kiven -väliin tehty tuli pienen padan alle, jota iäkkään puoleinen nainen -hämmensi. - -Kun Luukkonen varovaisuudestaan luopuen astui rennosti aukeamalle, -huudahti nainen ja mies pudotti laudan kädestään sekä yritti karkaamaan -ylös. Kohta hän kuitenkin rauhottui huomatessaan, että tulija oli -yksinään ja että hänellä lisäksi oli sininen univormu. - -"Ystäviä ollaan!" tervehti Luukkonen, mihin toinen vastasi toivottaen -Herran rauhaa. - -Lähelle tultuaan silmäili Luukkonen tutkivasti miestä ja virkkoi -hämillään: - -"Mutta mitä? Eikö se ole Taneli-mestari Viipurista?" - -"Olen kyllä", vastasi puhuteltu, "ja luulenpa siinä seisovan toisen -Tanelin." - -He kättelivät ja Luukkonen jatkoi: - -"Mutta kuinka ihmeessä te olette tänne Pälkäneen sydänmaille joutunut?" - -"Onpahan niitä tänä aikana tapahtunut kummempiakin siirtoja", vastasi -toinen levollisesti. "Sota ja vihollisen hävitykset ne tietysti -karkottivat minut Viipurista ja niin jouduin minä tänne Pälkäneelle. -Ensinnä asustin vaimoineni Taurialan kylässä, mutta kun sielläkään ei -ajan oloon tuntunut turvalliselta, kyhäsin minä majan tänne metsään. -Täällä olenkin saanut vielä toistaiseksi rauhassa työskennellä." - -"Työskennellä? Ette kai entistä ammattianne täällä voi harjottaa?" -kysyi Luukkonen. - -Vastauksen asemesta ojensi Taneli-mestari hänelle laudankappaleen, -jota hän äsken oli näperrellyt. Sen yläreunaan oli kohoksi veistetty -kirjainten tapaisia koukeroita. Seuraten niitä sormellaan oikealta -vasemmalle tavasi Luukkonen vaivaloisesti kokoon sanat: "Valvo, Herra, -rakas taivaalli..." Sen pitemmälle ei laudalla ollut valmista. - -"Mitä... tuleeko tästä aapelus, vai?" kysyi Luukkonen neuvotonna. - -"Jotakin sinnepäin", vastasi toinen hymähtäen. "Kun Viipurista -paetessani otin mukaani jonkun verran paperia ja väriaineita, niin -päätin täällä ruveta valmistamaan aapisia, ettei valistus ja Herran -sanan tieto kansasta kokonaan häviäisi tänä koettelemusten aikana. Minä -leikkasin tällaisille laudanpaloille aapisen sivut, mutta saatuani -muutamia kappaleita painetuksi, tärveltyi yksi laudoista, johon oli -leikattu tämä ehtoorukous. Sen vuoksi ryhdyin sitä äsken uudesta -muovaamaan." - -Tämän sanottuaan pistäysi hän majaan ja tuli hetken kuluttua takaisin, -kädessään pari puukansiin kömpelösti sidottua, ohkaista kirjaa, jotka -hän ojensi Luukkoselle. Tämä avasi toisen ja tavasi ensi lehden -omituisesti koukeroisista kirjaimista kokoon sanat: "ABC-kirja, joka -sen suuren tarpeen tähden on Pälkäneellä Taurialan kylässä prändätty -Daniel Medelplanilta." - -"Hm -- mym", hymähteli Luukkonen hämillään ja käänteli kirjan lehtiä. - -"Ottakaa ne mukaanne", sanoi Taneli-mestari, "ja kun tapaatte metsiin -paenneita kansalaisiamme, niin antakaa enimmän tarvitseville. Pian -minä saan uusia valmiiksi ja silloin saatte lisää jaettavaksi, jos -satutte tämän kautta kulkemaan. -- Näinhän me kukin kohdaltamme tuemme -nääntyvää isänmaatamme, te miekalla ja minä aapiskirjoillani", jatkoi -hän hetken kuluttua ja ryhtyi jälleen kaivertamaan kirjaimia lautaan. - -Karhea sissisoturi, joka katseli hänen työtään, tunsi mielessään -omituista ja aniharvoin ilmenevää liikutusta. Ja kun hän iltapäivällä, -jaettuaan Taneli-mestarin ja hänen muorinsa kanssa heidän vaatimattoman -päivällisateriansa, lähti jatkamaan matkaansa Taurialan kylään, -kääntyi hän aukeaman reunassa vielä taakseen katsomaan, ja nähdessään -tuon kaljupäisen vanhuksen jälleen kumartuneena työnsä yli, tunsi -hän silmissään jotakin kosteata. Hänen mieleensä muistuivat äkkiä -Huoneentaulun sanat: "Jotka sanalla neuvotaan, jakakoot kaikkea hyvää -niille, jotka heitä neuvovat." Kiiruusti otti hän kukkaronsa esille ja -kaivoi sieltä kaikki harvat hopearahansa. Varpaillaan hiipien palasi -hän takaisin ja asetti kummankaan huomaamatta rahat majan kynnykselle -sekä palasi kiiruusti takaisin metsään. - - - - -Kotiin! - - -Eveliina huuhtoi karsinassa astioita ja Katri istui kynnyksellä -puhdistaen hunajaa, jota hän juuri oli käynyt mehiläiskeoista -anastamassa. Pölyistä kylänraittia pitkin asteli punapaitainen kylän -vanhin ja kysyi ohi mennessään Katrilta miesten töitä. Jostain etäämpää -kuului riutuva balalaikan ääni sekä lasten riitelyä. Kun kylänvanhin -oli hävinnyt näkyvistä, vaikenivat äänet ja silloin kävi hyönteisten -surina ja lintujen laulu kuuluvammaksi. - -Kuivattuaan astiat tuli Eveliina istumaan kynnykselle sisarensa -rinnalle, joka hänkin juuri lopetti työnsä. Kädet helmassa jäivät he -ääneti tuijottamaan läntistä taivaanrannetta kohti, jonne aurinko oli -jo painumassa. - -Silloin alkoi yhtäkkiä Eveliina, silmissään uneksiva ilme, hyräillä -laulua: - - "Tuoll' on mun kultani, ain yhä tuolla, - kuninkahan kultaisen kartanon puolla; - voi minun lintuni, voi minun kultani, - kun et tule jo!" - -Siskonsa laulun kuullessaan säpsähti Katri kuin unesta havahtuen ja jäi -hämmästyneenä häneen tuijottamaan, samalla kuin rypyt hänen silmiensä -ympärillä alkoivat vilkkaasti elää. Mutta hetken päästä yhtyi hänkin -lauluun ja kun he olivat päässeet värssyn loppuun, vaikenivat he ja -kasvonsa vyöliinaan kätkien purskahtivat itkuun. - -Tuo laulu oli temmannut sijaltaan sen hunnun, jonka taakse he olivat -menneisyytensä kätkeneet, ja he tunsivat yhtäkkiä siirtyneensä -viisikolmatta vuotta ajassa taapäin. Silloin seisoivat he nuorina -neitosina, sirpit kädessä, kaurahalmeella Paloisjärven rannalla -kotipitäjässään Iisalmella. Päivä oli silloinkin ollut länteen -painumassa ja sulhastaan muistellen, joka oli Kaarlo-kuninkaan mukana -vierailla mailla, oli Eveliina-purkanut sydämensä kaihon lauluun: -"Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla." Katri oli silloinkin yhtynyt -siskonsa lauluun, mutta juuri kun he olivat päässeet ensimäisen -värssyn loppuun, oli metsänrannasta tulla pöllähtänyt halmeelle joukko -Pohjanmaalta palaavia venäläisiä rakuunoita. Ne olivat ympäröineet -tyrmistyneet sisarukset, temmanneet heidät ylös satulaan ja rientäneet -tuulena matkaansa. - -Riehuvien sotilasten mukana he olivat saaneet vaeltaa viikkoja -ja kuukausia, ohi lukemattomien vinorististen pyhäkköjen ja -sipulikattoisten kirkkojen, kylien ja kaupunkien, kunnes olivat -päätyneet tähän pieneen maalaiskylään kaukana Moskovan takana. Täällä -he olivat sitten eläneet ryöstäjäinsä, kahden veljeksen, vaimoina -vuosia puoliväliin kolmekymmentä. Ja koko tuon ajan he olivat olleet -kuin syvässä unheessa. Vieras kieli, vieras haju, vieraat värit ja -tavat olivat heitä ympäröineet joka puolelta ja kuin unissakävijät he -olivat niihin mukautuneet, vaikka sydän olikin kaukana poissa. Tässä -ympäristössä he olivat ikäänkuin kainoksuneet omaa äidinkieltään ja -niin se oli heiltä keskenäänkin jäänyt käytännöstä pois. Ainoastaan -ajatuksissaan he olivat sitä käyttäneet sekä iltasin lukiessaan -äänettömän ehtoorukouksensa. - -Mitään sanoja eivät sisarukset nytkään laulun tauottua äidinkielellään -vaihtaneet, mutta se oli havahuttanut heidän koti-ikävänsä täyteen -tietoisuuteen ja ikäänkuin ruumiillistuttanut sen. Heidän katseeseensa -oli syttynyt omituinen loiste, joka ei miehiltäkään jäänyt huomaamatta, -kun he illalla palasivat työmaalta. Mutta mitään eivät sisarukset -virkkaneet paremmin miehille kuin toisilleenkaan, vaan liikkuivat -äänettöminä ilta-askareissaan. - -Puoliyön aikana, kun nukkuvain huounta ja sirkkain siritys täyttivät -huoneen, kohosi Eveliina hiljaa vuoteestaan ja alkoi pukeutua. Katri, -joka oli avoimin silmin maannut omalla tilallaan, seurasi sisarensa -esimerkkiä. Yhtään sanaa he eivät nytkään vaihtaneet, mutta ymmärsivät -silti täydellisesti toisensa. Niin, heille oli jo illalla Eveliinan -laulaessa selvinnyt kaikki. - -Kun he parhaillaan säälivät evästä kokoon, havahtui yksi miehistä ja -sisarten puuhat nähdessään sekä muistaessaan illallisen omituisen -loisteen heidän silmissään, aavisti hän jotakin. Hän kavahti -vuoteesta ja hälytti toisetkin hereille. Mutta salamannopeasti, kuin -ennen tehdystä sopimuksesta, tarttuivat sisarukset seinällä oleviin -aseisiin ja surmasivat miehet, joiden vaimoina ja äiteinä he olivat -yli kaksikymmentä vuotta eläneet. He tekivät sen ääneti ja ilman -tunnonvaivoja, aivankuin matkalle lähtijä pudistaa vaatteistaan -arkielämän tartuttamat rikat. - -Ja sitten he lähtivät tiettömille taipalille. - -Mitä suuntaa heidän oli kulettava, osuakseen kerran syntymäsijoilleen? -Ruotsissa päivä laskee ja Venäjältä nousee, muistivat he vanhain ennen -sanoneen ja niin suuntasivat he alati kulkunsa päivänlaskua kohti. -Halki rannattomien metsien ja yli äärettömien soiden he samosivat -varmoina siitä, että he kerran vielä osuisivat synnyinseudulleen. Kun -eväät loppuivat, ravitsivat he itseään marjoilla ja sienillä tai osui -heidän tielleen metsälintuja. - -Kuukausia olivat he siten hellittämättä eteenpäin samonneet, kun he -eräänä päivänä lopen uupuneina ja nälkäisinä uskalsivat lähestyä -ihmisasuntoja. Sieltä kuulivat he kaikuvan vastaansa suomenkielen. -Silloin he itkivät ilosta, huomatessaan vihdoinkin päässeensä -isänmaansa rajojen sisälle. - -Vahvistunein mielin jatkoivat he matkaa syntymäseutuaan kohti ja niinpä -he muutamana kuulaana syyspäivänä huomasivat seisovansa Paloisjärven -rannalla. Silloin he jälleen puhkesivat itkuun ja syleilivät toisiaan. - -Mutta kaurahalmeen sijalla, josta heidät viisikolmatta vuotta sitten -oli raahattu vieraalle maalle, oli tällä välin kasvanut suuri metsä. -Kun he kyyneleisin silmin käyskelivät siinä nuoruutensa työmaalla, -kilahti jotakin sammalessa. Eveliina kumartui alas ja veti turpeen -kätköstä esiin kaksi läpiruostunutta sirppiä. - -Heidän omat sirppinsä! Kyllähän he ne tunsivat, sillä kummankin -varressa häämöttivät vielä tutut merkit. - -"Nyt viimeiselle taipalelle kotiin!" virkkoi vihdoin Eveliina, asetti -sirpin olalleen kuten ennenkin leikkopellolta palattaessa ja lähti -astelemaan Vieremän kylää kohti. Ja äänetönnä, sirppi olalla, seurasi -Katri hänen kintereillään. - -Kun he lähenivät kotitaloansa, Vieremän Jaakkolaa, alkoi Eveliina -kirkkain äänin laulaa ehtoovirttä: "Jo joutui päivä armas", kuten -he nuoruudessaan olivat niin usein tehneet iltasin työmaalta tai -karjanhausta palatessaan. Ja kun talon rakennukset alkoivat petäjien -välitse pilkottaa, yhtyi Katrikin virteen. - -Silloin Jaakkolan vanha, upposokea muori, joka asusti saunassa ja -jota pidettiin hupelona, astua lyykkäsi sauvaansa nojaten pihalle ja -sisäisen ilon kirkastaessa hänen ryppyisiä kasvojaan lausui: - -"Nyt tyttäret palaavat! Enkös minä ole aina sanonut, että vielä ne -kerran palaavat!" Ja kun hetken kuluttua astui metsästä pihalle kaksi -outoa ja elähtänyttä vaimoa, ruostuneet sirpit olallaan, ja kävivät -suoraapäätä äitinään tervehtimään sokeata mummoa, ei kukaan pihalle -kerääntyneistä epäillyt, että nyt vihdoinkin olivat palanneet Jaakkolan -sisarukset, jotka viisikolmatta vuotta sitten olivat kaurahalmeelta -tiettömiin kadonneet. - - - - -Viimeinen koetus. - - -Tydalenin pienen tunturikylän asukkaat olivat odottamatta saaneet -jouluvieraita. Kun Trondhjemin ympäristöllä oleville suomalaisille -joukoille oli joulukuun ensi päivinä saapunut sanoma kuninkaan -kuolemasta, oli eri joukko-osastojen, tiedustelu- ja muonan -hankintaretkillä olevien komennuskuntien käsketty kokoontua Tydaleniin, -josta armeijan oli määrä marssia suorinta tietä tunturien yli -Jämtlantiin ja niin edelleen kotimaahan. - -Sana "kotiin!" synnytti liikettä ja elämää niskottelevassa -armeijassa, josta päällystön oli vähää ennen täytynyt kapinaliikkeen -tukahuttamiseksi hirtättää muutamia vastahakoisimpia. Hitaasti -edistyvät piiritystyöt katkesivat siinä tuokiossa aivankuin joku -armeijaa pingottanut, näkymätön valtahermo olisi yhtäkkiä hervahtanut -poikki. Vallinluojat viskasivat käsistään lapiot ja tykkimiehet -sytyttimensä. Laihat ja takkuiset hevoset valjastettiin kanuuna- ja -kuormarekien eteen ja samallakun Trondhjemin valleilla sytytettiin -ilotulia, hävisi rääsyinen Suomen armeija vuorten taa. - -Joulunaattona saapuivat ensimäiset joukkokunnat Tydaleniin, joka oli -viimeinen kylä Norjan puolella. Ensimäinen Ruotsin puolella, Handöliin -kylä, oli yhdeksän penikulman päässä tunturiselänteen takana. - -Ilma oli kostea ja koko päivän oli satanut räntää, joka maahan tultuaan -muuttui likaiseksi sohjuksi. Kylän harvojen talojen välissä liikkui -miehiä ja yhä uusia saapui pitkin alhaalta johtavia vuorisolia. Kun -he olivat aseensa laskeneet käsistään, eivät he juuri sotilailta -näyttäneet, vaan paremmin nälistyneiltä kulkureilta. Harvoilla -oli enää jälellä jonkunlaisia jätteitä sinisestä univormusta. -Useimmilla oli suojanaan erivärisiä talonpoikaisnuttuja, kuluneita ja -paikattuja herraskauhtanoita tai päällisettömiä lammasnahkaturkkeja. -Toisten rajottuneet ja lähes pohjattomiksi kuluneet saappaat olivat -hajoamistilassa, muutamilla oli jaloissaan heinillä täytettyjä -lapikkaita ja poronnahkaisia kallokkaita ja muutamilla taas -toisessa jalassa joku jalkineen tapainen, toinen kääritty rääsyillä -muodottomaksi tonkiksi. - -Illan suussa saapui Hämeenläänin jalkaväenrykmentistä Rautalammin -komppanian kolmisenkymmentä jälellä olevaa miestä kapteeni von der -Pahlenin johdolla. Kun he eivät enää sopineet asuinhuoneisiin, -tyhjensivät he olista erään matalan vajan, jonka lautakatolla oli -painona raskaita laakakiviä. Vajan maalattialle laitettiin tuli ja sen -ympärille ryhmittyivät miehet jalkarisoja kuivatakseen. Oven edessä -jyrsi komppanian kuormahevonen kalsusti olkivihkoa ja kenttävääpeli -Tuomas Kokko jakoi miehistölle illallisateriaksi kovia leivänkannikoita. -Vajan nurkassa olivat miesten muskelit pystyssä. - -Kenttävääpeli oli kookas ja juro mies. Hänellä oli vasemman silmän alta -leukaan ulottuva punainen miekanarpi, jonka vuoksi komppanian miehet -keskenään nimittivät häntä viirunaamaksi. Arpia hänellä oli muuallakin -ruumiissaan ja hänen vasen jalkansa, jonka polvi oli Puolan retkillä -haavottunut, oli viime aikoina alkanut jäykistyä. Hän oli ollut -sotavankina Venäjällä, mutta karannut sieltä parin toverin kanssa ja -päässyt monia vaiheita kokien kotimaahan. Mennen sen jälkeen Lybeckerin -armeijaan oli hän kenttävääpeliksi korotettuna liikkunut viimeisen -väenoton aikana värvääjänä kotiseudullaan. Silloin oli hän muun muassa -tuonut armeijaan nuorimman veljensä, seitsentoista vuotiaan Laurin, -joka oli ollut mukana tällä onnettomalla Norjan retkellä. - -Lauri istui kyyryssä olkitukon päällä lähellä nuotiota ja jyrsi -leipäkannikkaa. Hän oli parraton ja kalvistunut nuorukainen, jonka -posket olivat sisään painuneet. Vaaleilla silmillään tuijotti hän -tuleen ja hänen leukarustonsa liikkuivat tasaisesti, kun hän pureskeli -leipää. Kun se oli loppunut, alkoi hän kuivata kintaitaan. Ne olivat -lammasnahkaiset käsineet, joissa oli villapuoli sisälläpäin. Syksyllä -oli hän kerran ollut muonanhankintaretkellä veljensä ja muuta main -toisten miesten kanssa. Kun he olivat käyneet eräässä talossa, oli -hän nähnyt lammasnahkakintaat seinällä naulassa. Ulos tultaessa oli -veli antanut hänelle kintaat ja sanonut: "Pidä nuo tallessasi, kyllä -niitä talvella vielä tarvitset!" -- Hänestä oli tuntunut vaikealta -niitä ottaa ja hän oli lohduttanut itseään sillä, että nythän ollaan -vihollismaassa. Mutta muistaessaan, kuinka ne riippuivat siellä -rauhallisen tuvan naulassa, häntä aina kintaita pidellessään ikäänkuin -hävetti omasta ja vanhemman veljen puolesta. - -Tuomas tuli vajaan kädessään vihko kuivia heiniä. - -"Suoltakaapa noita kenkiinne, niin tarkenette paremmin", sanoi hän -heittäen heinävihkon lattialle. - -"Otahan sinäkin, poika, ei se haitaksi ole", lisäsi hän veljelleen. - -Tuomas oli yli kaksikymmentä vuotta Lauria vanhempi ja tämä oli -kutsunut häntä aina teiksi. Lauri oli koko sotaretken ajan tuntenut -lähellään Tuomaan suojelevan käden, mutta muutoin oli vanhin veli -hänelle melkein tyly, ei katsonut juuri koskaan silmiin ja kutsui häntä -aina "pojaksi". Taistelussa oli hän usein tuupannut Laurin selkänsä -taakse ja ärähtänyt vihaisesti: "Pysy siellä, poika!" - -He olivat varakkaan talollisen poikia ja heidän välillään oli ollut -kaksi veljeä sekä muutamia siskoja. Toinen näistä veljistä oli ollut -itäistä rajaa vartioimassa ja kaatunut yhdessä päällikkönsä ja -kuudensadan toverinsa kanssa Lipolan tappelussa, kun venäläinen ensi -kerran tunki Suomen rajojen sisälle. Toinen veli oli kaatunut Isonkyrön -taistelussa ja jälellä olivat vain he, vanhin ja nuorin. - -Kun Tuomas oli tullut sotaväen ottoon, eivät he enää silloin asuneet -kotitalossa, jonka vihollinen oli polttanut, vaan metsäpirtillä pakoon -päässeiden naapurien kanssa. Isän ja Tuomaan välillä oli syntynyt -ankara riita hänestä. Isä ei olisi tahtonut laskea häntä, mutta hänessä -itsessään oli syttynyt omituinen halu seurata vanhinta veljeään -armeijaan, ja niin he olivat lähteneet isän huutaessa kovia sanoja -heidän jälkeensä. - -Hän oli ollut nyt viidettä vuotta poissa vanhempain luota. Vieläköhän -he ja siskot olivat elossa? Kenties olivat koirankuonolaiset löytäneet -tien metsäpirteille? Hän ei uskaltanut ajatella, mitä silloin olisi -saattanut tapahtua. Muutamat Viipurin rykmentin miehet olivat kerran -leirinuotiolla kertoneet, miten venäläiset olivat Karjalan puolessa -menetelleet, kuinka he olivat hiljaisella tulella paistaneet ihmisiä -tai toisinaan ripustaneet koko talon väen käsistä tuvan kattoon, -sitoneet pitkän tangon heidän jalkainsa väliin ja asettaneet sen -molempiin päihin rakuunoita kiikkumaan. - - * * * * * - -Myöhemmin illalla saapuneiden oli täytynyt virittää nuotioita ulos ja -ruveta niiden ääressä yötään viettämään. Lähellä vajaa olevan tulen -äärestä alkoi kuulua miehen ääni, joka luki evankeliumia. Se oli -sotapappi Idman, joka raamattuineen oli seurannut armeijaa kaikissa -sen vaiheissa, pitänyt säännöllisesti jumalanpalveluksia, ripittänyt -kuolevia ja lohduttanut epätoivoisia. Kyyryllään nuotion ääressä -ja suojaten kirjaa lumihiutaleilta luki hän: "Mutta tämä on kaikki -tapahtunut, että täytettäisiin, kuin Herralta on sanottu propheetan -kautta, joka sanoo: Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja -synnyttämän pojan, ja hänen nimensä pitää kutsuttaman Emmanuel: se on -niin paljo sanottu, Jumala meidän kanssamme." - -Kun pappi herkesi lukemasta, sanoi muuan vajassa olevista miehistä kuin -itsekseen: - -"Se on nyt joulunaatto." - -Kukaan ei vastannut ja kaikki tuntuivat raskasmielisesti muistelevan -entisiä jouluiltoja etäisissä kodeissa, joita tuskin enää oli olemassa. - -Kun Lauri ummisti silmänsä, näki hän elävästi olilla peitetyn -tuvanlattian ja kolmihaaraisen kynttilän pöydän päässä. Saankohan enää -koskaan sellaisessa olla, ajatteli hän haikeasti ja muisti samalla, -että tuvan olivat viholliset polttaneet. Tuomaan kanssa he olivat -sotaan lähtiessään kulkeneet hävitetyn kodin ohi. Kumpikaan heistä ei -ollut puhunut mitään eikä edes katsonutkaan sivulleen. Mutta siitä -huolimatta oli hänen mieleensä painunut, että pelloilla rehotti tiheä -rikkaruoho, että ojat olivat umpeen valumaisillaan, että palamatta -jääneen saunan ovi ammotti mustana ja että kaivonpylväs oli kallellaan -ja ämpäri heilui ja vingahteli tuulessa. Nyt mahtoi jo ojien kohdalla -ja tuvan raunioilla kasvaa korkeita pajupehkoja. - -Kun hän ajatteli kovaksi tallattua polkua, joka vei tuvasta aittaan, -näki hän äitinsä jauhovakka kainalossa kävelevän sitä pitkin kumarana -ja toimeliaana. Mutta kun hänen mieleensä tuli, että polkukin nyt on -ruohottunut ja hävinnyt näkyvistä, tuntui hänestä, ettei äitiäkään voi -enää olla olemassa ja että maailma on juuri sen polun häviämisen takia -jotenkin luonnottomasti sijoiltaan kallistunut. Hänen mieltään väänsi -ja kurkusta tunkeusi väkivaltainen, itkua ja tukehtumista muistuttava -tyrskäys. - -"Poika!" äsähti Tuomas ja katsoi häneen vihaisesti. - -Säpsähtäen silmäsi Lauri ympärilleen ja näki joka puolella synkkiä -ja vihaisia katseita. Hän kyyristyi kokoon ja painoi päänsä alas. -Kukaan ei puhunut mitään, nuotio savusi ja kihisi hiljalleen ja ulkona -läiskyivät kylään saapuvien sotilasten askeleet. - - * * * * * - -Pitkin seuraavata viikkoa kokoontui Tydaleniin armeijan -jäännösjoukkoja. Uudenvuoden aattona saapui de la Barre ratsuväen -pääosaston kanssa. Muutamina viime päivinä oli ollut pakkasia ja -uudenvuoden aamu valkeni kylmänä ja selkeänä. Uhkaavana ja painostavana -kohotti vaalenevaa itätaivasta vasten kaljua lakeaan tunturiselänne, -jonka yli armeijan oli kulettava etäistä kotimaata kohti. Kylästä -oli saatu kaksi norjalaista oppaiksi tunturiharjanteen yli ja tietä -tallatakseen lähti ratsuväki heti aamuhämärissä liikkeelle. Heitä -seurasi kuormasto ja tykistö. Viimeisenä alkoi jalkaväki pitkissä, -säännöttömissä kolonneissa kiivetä rinnettä ylös. Etummaisena kulki -Turunläänin jalkaväenrykmentti ja sen edessä ajoi kenraali Armfelt -kapeassa, keltaiseksi maalatussa reessään. - -Puolenpäivän tienoissa ehti hämäläisrykmentin jälkipäässä kulkeva -Rautalammin komppania ylös tunturinlaelle. Heidän eteensä aukenivat -silmän kantamattomat lumiaavikot, joilla ei näkynyt puuta ei pensasta. -Kuin jättiläissuuri musta käärme liikehti armeija valkeanhohtavalla -pinnalla hitaasti eteenpäin. Taivaanrannalla punottavan auringon -valossa kimaltelivat musketinpiiput ja pajunetit ja hauras lumi narskui -tuhanten jalkojen sitä tallatessa. Pakkanen oli pureva ja idästä kävi -raudankylmä viima. Heti suusta tullen muuttui hengitys valkoiseksi -höyryksi ja kaikkien kulmakarvat, parrat ja korvalliset olivat vahvan, -valkoisen kuurakerroksen peitossa. Kumarassa ja päät syvälle hartiain -väliin vedettyinä huojui miehistö ääneti eteenpäin. Joskus kilahtivat -olkapäillä roikkuvat musketit vastakkain ja sieltä ja täältä kuului -väliin äkäinen kirous, kun joku oli kiväärinsä perällä satuttanut -vieressään kulkevaa jäätyneeseen korvaan. - -Iltapuolella päivää kiihtyi viima tuuleksi ja samalla alkoi pyryyttää. -Lumituprut soentivat silmiä ja vaistonsa ohjaamina raahustivat miehet -toistensa jälessä. Vihaisen tuulen ajama lumi tunkeusi joka paikkaan, -sitä tarttui vaatteisiin, kasvoihin, päähineisiin. Yltäpäätä valkeina, -huohottavina hahmoina kulkivat he eteenpäin itää kohti. - -Pimeän tultua tapahtui armeijan etupäässä seisahdus ja toistensa -kantapäitä poleksien pysähtyi vähitellen rykmentti toisensa jälkeen -ja kaikki jäivät tylsinä ja tutisten paikalleen seisomaan. Sitten -alkoi kuulua komennushuutoja, jotka siirtyivät eturinnasta pitkin -rykmenttejä aina jälkipäähän saakka, ja joukot alkoivat vaivaloisesti -lumessa kahlaten siirtyä toistensa ohi yhteiselle yöpaikalle. Oli -tultu loivassa tunturinotkelmassa olevalle pienelle Öisandjärvelle, -puolenkolmatta penikulman päähän Tydalenista. Tuuli ja lumituisku ei -täällä järven rannalla ollut niin ankara, mutta sen sijaan tuntui -pakkanen kiihtyvän. - -Puita ei ollut missään näkyvissä, ainoastaan vaivaiskoivun latvoja -pistihe siellä ja täällä lumesta esiin. Silloin alkoivat Pohjanmaan -rykmentin miehet särkeä muskettejaan, kolhien niitä vastakkain. Tukit -ja perät kokosivat he kasoihin ja virittivät nuotioita. Upseereista -piittaamatta seurasivat toiset heidän esimerkkiään. Joka suunnalta -kuului pauketta ja irtaantuneiden kiväärinpiippujen kilahtelua. -Lumiryöpyn keskeltä vilahteli palavia kekäleitä, joilla kuletettiin -tulta nuotiosta toiseen. Lumisina ja värjöttävinä, toisiaan tyrkkien, -ärjyen ja kinaten tungeskelivat miehet pienten nuotioiden ympärille, -joita oli yhtä mittaa viriteltävä ja kohennettava, ettei tuuli -niitä olisi tyyten sammuttanut. Ne, jotka eivät lähelle päässeet, -työnsivät toisten olkapäiden yli punottavia ja turvonneita käsiään -tulta kohti tai kurkottivat pajunetin kärkeen pistettyjä jäätyneitä -leipäkannikoita, saadakseen ne hiukan sulamaan. - -Lauri kyyrötti polvillaan rautalampilaisten nuotiolla ja tunsi -ruumiissaan jonkunlaista lämpöä. Tuomas oli pakottanut hänet hieromaan -korviaan ja käsiään lumella ja hänen takanaan oli toisia miehiä -tiheänä seinänä. Jyrsittyään palan tulessa sulatettua leipää, jonka -Tuomas oli hänelle ojentanut, rupesi häntä raukasemaan. Yhtämittaa -torkahteli hänen päänsä alas ja hän meni toisinaan jonkunlaiseen -unenhorrokseen. Silloin näki hän aina mustan saunanoven, kallellaan -olevan kaivonpylvään ja kuuli tuulessa heiluvan ämpärin vingahtelevan. -Ja joka kerta kun tämä kuva palautui hänen silmiinsä, ihmetteli hän -sitä, miksei kaivonpylväs kaadu. - -Mutta kiväärinperiä ei kauan riittänyt polttaa. Aamuyöstä alkoivat -nuotiot riutua ja sammua. Epätoivossaan työntelivät miehet palelevia -käsiään mustuvaan hiilokseen ja saivat ihoonsa rakkoja ja palohaavoja, -jotka pakkasessa kirvelivät tulisesti. Enimmät koettivat pitää itseään -lämpiminä, tai paremmin sanoen, estää itseään jäätymästä, tömistämällä -jalkojaan, hakkaamalla käsiään rinnan yli ja toisiaan kumoon -tyrkkimällä. Pimeydestä kantoi tuuli valitusta ja parkunaa. Ne olivat -haavottuneita, jotka olivat kulkeneet kuormastossa ja joiden tuskat -pakkasessa olivat käyneet kaksinkertaisiksi. - -Vihdoin alkoi päivä hämärtää. Aamuyöstä oli Tuomas vähän päästä -tyrkännyt Lauria kylkeen ja komentanut pysymään liikkeessä. Ne jotka -olivat tylsinä väristen asettuneet yhdessä kohti kyyröttämään, olivat -päivän vaietessa kontistuneet liikkumattomiksi. Koko armeijasta -huomattiin siten paleltuneen muutamia satoja kuoliaaksi. Samoin -makasi joukko hevosia jäätyneinä hangella. Osalta miehiä olivat -yön aikana paleltuneet jalat, joten he eivät omin neuvoin kyenneet -matkaa jatkamaan. Heidät sijotettiin rekiin, mutta kaikki matkalle -kykenemättömät eivät niihin sopineet. Hangella vilunpuistatuksissa -maaten ja houraillen saivat he jäädä jälelle, kun armeija ikäänkuin -heidän huutojaan paeten lähti nopeasti liikkeelle ja katosi lumipyryyn. - - * * * * * - -Tiheänä ryhmänä kulki Rautalammin komppania rekensä ympärillä, jossa -kyyrötti kolme marssimaan kykenemätöntä toveria. Kun oli tultu ylös -järvenlaaksosta, puhalsi lunta ryöpyttävä jäinen itätuuli kahta -vimmatummin vastaan. Se hakkasi silmät sameiksi ja verestäviksi, -pöhötti kasvot ja kivisti päätä. Miesryhmät hajaantuivat ja -sekaantuivat toisiinsa ja ennenpitkää huomasi Laurikin laahustavansa -eteenpäin tuntemattomien miesten keskellä. Mutta hän ei siitä ollut -millänsäkään, seurasi vain pyörryttävin päin edessänsä huojuvan -miehen askelia. Kun mies tuupertui hankeen ja jäi siihen makaamaan, -pysähtyi hänkin hetkeksi, mutta tuntiessaan kuinka jäätävä kylmyys -alkoi heti hänen jäseniään kangistaa, lähti hän jälleen vaistomaisesti -hoippumaan eteenpäin. Hän ei ajatellut ollenkaan minnepäin hän kulki ja -pysähtyi taas kuullessaan edestään ikäänkuin reen ratinaa. Lumiryöpyn -keskeltä tuli näkyviin yltäpäätä kuurottunut ja lumettunut hevonen, -joka hitaasti ponnistellen kulki poikki hänen kulkusuuntansa. Se veti -perässään reellä olevaa kanuunaa, jonka päällä kahareisin istui ajaja. -Mutta tämän pää oli painunut rinnalle ja suitsia pitelevät kädet -olivat jäykistyneet sivuille. Lauri lähti seuraamaan kanuunahevosta, -mutta käsittämättä milloin ja miten hän oli siitä eronnut, huomasi hän -kulkevansa taas yksin. Tavan takaa kompastui hän lumeen puolittain -hautautuneihin hevosiin ja miehiin, mutta ponnistausi aina ylös ja -koetti raahustaa eteenpäin. Kerran kulki hänen ohitsensa puoli juoksua -pitkäkasvuinen upseeri, joka häneen katsomatta käheällä äänellä -yksinään toisteli: "Suomalaiset! suomalaiset!" ja katosi taas pyryyn. - -Sen jälkeen pysähtyi hänen eteensä yhtäkkiä mies, jonka muodottomiksi -pöhöttyneiden kasvojen keskellä näkyi nenä veripunaisena, päärynän -muotoisena tonkkina. Pienillä verestävillä silmillään, joiden ripset -olivat yhteen jäätyneet, tuijotti se häneen ja mitään ajattelematta -tuijotti hän vastaan. Miehen suu oli puoliavoinna ja sinettyneiden -huulten välistä näkyivät hampaat Hetken tuijotettuaan alkoi mies -hitaasti kallistua häntä kohti. Kammoksuen tyrkkäsi silloin Lauri -häntä rintaan ja ääneti kaatui mies kinokseen. Yrittäessään matkaa -jatkamaan kompastui Lauri hänen jalkoihinsa ja kaatui itsekin. Hän -oli hetkisen liikkumatta siinä asennossa mihin oli kaatunut ja meni -jonkunlaiseen unheeseen. Silloin näki hän taas saunanoven ja kaivon ja -alkoi ihmetellä, miksei pylväs kaadu. Mutta kun vilu puistatti hänet -horroksistaan selville, karkasi hän äkkiä pystyyn ja alkoi juosta -eteenpäin. - -Hän oli taas yksinään, hänen päätään huimasi ja ympärillä myrsky vonkui -ja ulvoi. Sen keskeltä tuntui joka suunnalta kuuluvan ihmisäänen -vaikerrusta, huokauksia ja hihkasuja. Ja yhtäkkiä sai hänkin halun -ruveta huutamaan, mutta ääni oli kuin jonnekin syvälle painunut eikä -hän saanut sitä esille. Sitten oli hän kuulevinaan yhä selvempiä -ihmisääniä edestään ja kappaleen aikaa kulettuaan näki hän äkkiä -edessään maassa joukon miehiä, aivankuin kokonainen komppania olisi -yhtaikaa suistunut kinokseen. Toiset makasivat liikkumattomina ja -kangistuneina, toiset heittelehtivät ja hourivat ja yksi veisasi -suurella äänellä: "Jo joutuu armas aika ja suvi suloinen." Laurin -takaa lumipyrystä tuli juosten mies, jolla oli yli oikean posken ja -ohimon puoleksi umpeen mennyt haava, jonka päältä hän nähtävästi oli -kadottanut siteen. Haava pöhötti veripunaisena ja ärtyneenä. Kättään -huiskuttaen kiroili mies synkeästi Jumalaa, kuningasta, kenraaleja ja -koko maailmaa, ja hyppien maassa makaavien yli karkasi hän eteenpäin. - -Lauri lähti horjumaan hänen jälkeensä, mutta kadotti hänet pian -näkyvistään. Sen jälkeen raahusti hän pitkän ajan yksinään tylsässä -turtumuksessa, kunnes havahtui siitä, että aivan hänen takanaan -hirnahti hevonen. Se oli hänen oman komppaniansa vetojuhta, joka ilman -ajajaa, pää riipuksissa mennä nyyhersi eteenpäin. Reessä makasivat -kangistuneina ne kolme miestä, jotka siihen aamulla lähdettäessä oli -sovitettu. Heidän sinipunerviksi pöhöttyneet kasvonsa lasittuneine -silmineen näkyivät rekeen ajautuneen lumen alta. - -Lauri lähti tallustelemaan hitaasti etenevän reen perässä. Kun -hevonen tavan takaa pysähtyi, suistui hän aina suulleen rekeen. -Silloin havahtui hevonen liikkeelle ja Lauri kömpi omille jaloilleen. -Horjahdellen ja yhä hitaammin kulki hevonen, kunnes sen etujalat -pettivät kokonaan ja se putosi polvilleen. Turpa lumessa ja takaruumis -ylhäällä jäi se liikkumattomaksi paikalleen, Laurin huojuessa sen ohi -eteenpäin. -- - - * * * * * - -Hän oli mielestään raahustanut lumessa kokonaisen iankaikkisuuden, -kun hän kuuli edestään myrskyn keskeltä saarnaavan äänen. Sitä kohti -vaistomaisesti kulkien tapasi hän joukon miehiä, jotka säretyn reen -kappaleista koettivat virittää nuotiota. Mutta kohta kun tulenliekkiä -vähän näkyi, sammutti sen myrsky. Siitä huolimatta jatkoivat miehet -itsepintaisesti ja ääneti virityspuuhiaan. Viereen oli pysähtynyt muuan -kanuunahevonen, joka oli pudonnut omituiseen istuvaan asentoon. Se -heitteli päätään herkeämättä ylös ja alas ja sen pitkiksi puikoiksi -jäätyneet turpakarvat kilahtelivat. Mutta kanuunan päälle oli asettunut -seisomaan muuan Uudenmaan rykmentin mies, jota armeijassa oli sanottu -papiksi, siksi että hänellä seurasi repussaan aina raamattu, jota -hän leiritulilla oli usein tovereilleen lukenut. Mielipuolisesti -pöllötellen turvonneilla silmillään ja kiivaasti käsiään huitoen -huusi hän saarnaavalla äänellä: "Huuto idästä, huuto lännestä, huuto -kaikesta neljästä ilmansuunnasta... Voi, sinä ihmisen lapsi, näin -sanoo Herra, Herra, Israelin maasta: loppu tulee; koko neljän maan -äären loppu tulee. Kaikki sinun vihollises ammottelevat suutansa sinua -vastaan, vihertelevät sinua ja kiristävät hampaitansa ja sanovat: me -olemme hänen hukuttaneet. Tämä on se päivä, jota me halasimme, me -olemme sen saaneet ja nähneet." - -Lauri pysähtyi ja tuijotti tylsästi saarnaajaan. Ja pyryn keskeltä -ilmestyi mies toisensa jälkeen ja väristen sekä loksavin leuoin -pysähtyivät he kaikki, aivankuin tässä olisi ollut jotakin hyvin -tärkeätä tekeillä. - -Yhtäkkiä ilmestyi siinä Laurin eteen Tuomas. - -"Poika!" ärjäsi hän ja tyrkkäsi hänet vihaisesti liikkeelle. - -Lauri lähti taas huojumaan eteenpäin ja Tuomas seurasi hänen -kintereillään. Mutta montakaan askelta ei Lauri ehtinyt kulkea, kun -hän suistui maahan. Silloin tempasi Tuomas hänet ylös ja ravisteli -häntä hurjasti. Mutta nähdessään, kuinka Lauria puistatti läpi ruumiin, -riisui hän äkkiä päältään univormukulunsa ja alkoi sitä kiskoa veljensä -ylle. Itsellään oli hänellä univormun alla lyhyt, napiton takki. -Tuuli riuhtasi sen levälleen sekä samoin hänen kuluneen ja likaisen -pellavapaitansa rintamuksen. Nähdessään hänen paljaan rintansa sekä -siinä punottavan pajunetinarven, havahtui Lauri selvään todellisuuteen. -Ensi kerran vanhinta veljeään sinutellen sanoi hän: - -"Sinähän palellut itse, en minä tätä ota!" ja alkoi kiivaasti riuhtoa -univormua yltään. - -"Huuti, nulikka, äläkä sinuttele esimiestäsi!" karjasi Tuomas ja kiskoi -viitan takaisin Laurin olkapäille. Sitten vyötti hän sen kiinni omalla -vyöllään. - -"Mars eteenpäin!" komensi hän ja työnsi veljensä liikkeelle. - -Tahdottomasti alkoi silloin Lauri siirrellä jalkojaan pöpperöisessä -lumessa. Väkivaltaisin heitoin laahaten jäykkää jalkaansa ontui Tuomas -hänen kintereillään. Kouristaen Lauria käsivarresta ja siten estäen -häntä lumeen kompastumasta puhui hän läähättäen: - -"Etkö sinä ymmärrä, poika, että sinun täytyy päästä kotimaahan ja panna -siellä talo taas pystyyn?" - -Äänettöminä raahustivat he sitten pitkän aikaa kahden eteenpäin -ja Tuomas piteli yhä Lauria käsivarresta. Viimein illan hämärässä -laskeusivat he jotakin rinnettä alaspäin ja tulivat pienen joen -uomalle. Siellä ei pyryyttänyt niin tuimasti ja etäämpänä näkyi uomaa -pitkin kulkevan alaspäin joukko miehiä ja muutamia hevosia. Tuomas -pysähtyi äyräälle ja sanoi: - -"Laskeu tuonne uoman pohjaan ja marssi kiiruusti noiden toisten jälkeen -ja kun tulet kotiin, niin..." - -Hän keskeytti lauseen ja kääntyi palatakseen. - -"Minne sinä... etkö sinä tulekaan?" huusi Lauri murtunein äänin. - -"Huuti, poika!" ärjäsi Tuomas. "Elä sinä neuvo esimiehiäsi! Minä palaan -miehiäni kokoamaan, sillä kapteeni ja vänrikki ovat hukkuneet myrskyyn -ja komppania on minun vastuullani. Ymmärrätkö? Mars!" - -Lauri lähti menemään, mutta uoman pohjalle tultuaan pysähtyi hän ja -kääntyi nähdäkseen vielä kerran vanhinta veljeään. Tuomas seisoi -äyräällä ja huomatessaan Laurin pysähtyvän, lähti hän nyrkki pystyssä -ontumaan kohti. - -"Etkö sinä, sen nulikka, aio totella esimiestäsi!" karjui hän. - -Silloin kääntyi Lauri ja lähti läähättäen juoksemaan edessään -häämöttävien miesten perään. - - * * * * * - -Kesä alkoi olla kukkeimmillaan, kun Lauri kohta rauhanteon jälkeen -palasi kotinsa raunioille. Paljon siellä ei ollut entisestä jälellä. -Mutta kaivonpylväs, joka siellä Norjan tuntureilla unenhoureissa oli -niin itsepintaisesti hänen mieleensä palannut, seisoi vielä pystyssä, -vaikkakin pahasti kallellaan. Ämpäri riippui niinikään entisellä -sijallaan, mutta läpi lahonneena ja sammaltuneena. Sauna ja aitta -ilman ovia olivat myöskin jälellä, mutta muista huoneista ainoastaan -kivijalat sekä kasa sammaltunutta tuhkaa. Pihamaalla kasvoi ruoho -korkeana ja koskematonna ja pelloilla ylenivät rehevinä pajupensaat. -Aitan kynnyksen alla kasvoi tuuheita horsmia ja tupaan vievästä polusta -ei ollut haamuakaan jälellä. - -Niin, se polku, jota hän varhaisesta lapsuudestaan oli äidin nähnyt -kumarana ja toimeliaana astelevan, se oli hävinnyt, kuten kaikki -muukin! Ja äiti itse? Hävinnyt teille tietämättömille, kuten toisetkin -omaiset! Piilopirtistäkin olivat vain rauniot jälellä, joten vihollinen -oli sinnekin tiensä löytänyt. - -Kun olisi edes äiti ollut vielä elossa, niin tämän ylimenon olisi -jaksanut paremmin kestää! Hän oli nuorin lapsiparvesta ja siis lähinnä -äitiä. Miksi hän ei saanut kuolla sinne tuntureille, jonne Tuomaskin -jäi satojen muiden suomalaisten kera? - -Mieli mustana istui hän kaivon vierellä ja painoi päänsä alas. Hän -olisi halunnut itkeä, hartaasti ja sydämen pohjasta, kuten poikasena -jotakin vääryyttä kärsiessään, mutta itku ei puhjennut lähteistään ja -niin hän äänetönnä ja synkkänä tuijotti eteensä. - -Mutta hänen ympärillään soivat kesäiset äänet, täynnä hedelmöittymisen -ja kasvamisen riemua. Aurinko paistoi niin rehevästi ja herttaisesti -kuin ei koskaan ennen, metsä oli tulvillaan lintujen laulua ja kukkivat -kedot hyönteisten surinaa. Pihakoivu näytti tuuheammalta kuin koskaan -ennen ja aivankuin tuota murehtivaa miestä uuteen elämään kutsuakseen -asettui sen latvaan käki ja kukkui niin helisevän riemuisasti kuin ei -se kyllikseen olisi voinut rauhan päivää ylistää. - -Lauri oli liian nuori pysyäkseen kuurona näille houkutteleville kesän -äänille. Hän nosti päänsä ja ensimäisenä sattui hänen katseensa -tyttöön, joka istui maassa häntä vastapäätä ja levotonna kaivoi -sormellaan hiekkaa, ikäänkuin odotellen häntä vapautuvaksi synkkyyden -vallasta. Se oli koditon neitonen, vailla kaikkia omaisia kuten hänkin. -Ruotsista palatessaan oli Lauri tavannut hänet Tornion tienoilla -suuressa kotimaahan pyrkivien pakolaisten joukossa. Vaistomaisesti -olivat he silloin lyöttäytyneet toistensa seuraan. Käytyään ensin -tytön kotiseudulla, jossa he eivät tavanneet ketään tämän omaisia eikä -sukulaisia, olivat he yhdessä vaeltaneet Laurin syntymäsijoille. - -Kun he nyt pitkään ja ääneti katsoivat toisiinsa, vihkiytyivät he -samalla toisilleen, alkaakseen uutta elämää miehenä ja vaimona. Se -oli sananmukaisesti tyhjästä alkamista, kuten oli laita tuhansien -muidenkin kotien raunioilla. Kuinka jokapäiväinen elämä silloin kaiken -puuttuessa saatiin uudelleen tavallista uraansa kulkemaan, sitä on -myöhempien, rauhassa ja hyvinvoinnissa kasvaneiden sukupolvien työläs -käsittää. Mutta ne harvat, jotka tuon koettelemusten ajan kestäen -olivat säilyneet sodan, kylmän, nälän ja kulkutautien kourilta, kävivät -työhön täynnä uskoa ja tulevaisuuden luottamusta. Ja koko luonto, joka -äsken oli liittoutunut vihollisten kanssa, koetellakseen tulevaisuuden -varalle, kuinka paljon tämä kansa kykeni kestämään ja oliko siitä -täyttämään historiallista kutsumustaan, palkitsi nyt, ikäänkuin -tyytyväisenä kokeilujensa tuloksiin, entistä suopeammin ja runsaammin -ihmisten työn. Harvoin on nähty niin hedelmällistä aikaa kuin nuo -isonvihan jälkivuodet. Kilvan kantoivat silloin hedelmää vaimot ja -pellot, ja niin kohosivat kodit jälleen raunioistaan, vuosi vuodelta -laajenivat viheriöivät vainiot, metsistä kaikuivat jälleen karjojen -kellot yhdessä paimentorvien kanssa ja tanhuilla leikkivät taajat -lapsilaumat. - -Uudelleen rakennetussa kotitalossaan eli Lauri lukuisilla perillisillä -ja monilla satoisilla kesillä siunattuna parhaita miehuusvuosiaan, kun -jälleen puhkesi sota Venäjää vastaan. Tällöin saattoi Lauri jo lähettää -vihollista vastaan vanhimman poikansa, joka kaatui Lappeenrannan luona. -Mutta sotaa ei kestänyt kauan ja jälleen jatkuivat rauhanvuodet. Niiden -kuluessa vaurastui ja lisääntyi Lauri yhä, niin että hänen kotinsa -ympärille vähitellen yleni kokonainen kylä, jossa asui pelkästään hänen -heimolaisiaan ja jälkeläisiään. Kuin vanhan testamentin patriarkka -eli hän heidän keskellään ja saavutti sangen korkean iän. Hän oli jo -täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta, kun jälleen alkoi idästä päin sodan -vaara maata uhata. - -Silloin, kesäisenä sunnuntai-iltana, istuskeli lukuisa heimo kantatalon -pihalla, keskustellen ajan kuulumisista sekä kuunnellen vaaria, joka -tuvanportaalla istuen kertoili heille kokemuksiaan pitkän elämänsä -varrelta. Kun he päivittelivät tulossa olevia vaikeita aikoja, lausui -vaari: - -"Mitä te luulette toden tullessa kestävänne, kun jo kuulopuheista -vaikertelette? Jollei meillä olisi vastamäkiä noustavana, niin -hukkaanhan me silloin joutuisimme." - -"Mutta jos tulee taas sellaiset ajat kuin isonvihan aikana, niin mikä -meidät silloin periikään!" lausui yksi vaarin vanhimmista miniöistä. - -"Jos tulisi, niin kestettävä se olisi niinkuin on ennenkin kestetty", -virkkoi siihen vaari. "Mutta tuskinpa sellaista aikaa on minkään kansan -elämässä muuta kuin yhden kerran. Niin minä ainakin uskon. Kyllä -silloin tuli itse Jumalakin näkemään, että tämä kansa kestää." - -Ja ikäänkuin hän, joka oli kovan ajan yli elänyt, olisi itsessään -tuntenut kaiken sen teräksisen tarmon ja sitkeän juurevuuden, jonka -nojalla Suomen kansa oli siihen päivään säilynyt, kasvanut ja -lisääntynyt, lausui hän hetken kuluttua painokkaasti: - -"_Ei tätä kansaa hävitetä_!" - -Tuuheiden kulmainsa alta tähysti hän terävästi lukuisaa -jälkeläisjoukkoaan ja vaieten tunnusti jokainen mielessään, että -hänellä, jos kellään, oli oikeus niin sanoa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KOHTALOITA*** - - -******* This file should be named 60835-8.txt or 60835-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/3/60835 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |