NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5747 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8c4cd60
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #61897 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61897)
diff --git a/old/61897-8.txt b/old/61897-8.txt
deleted file mode 100644
index b4ca1ed..0000000
--- a/old/61897-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5747 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pieni palvelustyttö, by Amy Le Feuvre,
-Translated by Theodolinda Hahnsson
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pieni palvelustyttö
-
-
-Author: Amy Le Feuvre
-
-
-
-Release Date: April 23, 2020  [eBook #61897]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI PALVELUSTYTTÖ***
-
-
-E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-PIENI PALVELUSTYTTÖ
-
-Kirj.
-
-AMY LE FEUVRE
-
-Suomentanut
-
-Th. Yrjö-Koskinen [Theodolinda Hahnsson]
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1909.
-
-
-
-
-SISÄLLYS.
-
- 1. Ensimmäinen askel palveluksen saamiseksi.
- 2. Tätini palveluksessa.
- 3. Olen valmis palvelukseen.
- 4. Maantienlokaa.
- 5. Liikanaista uskollisuutta.
- 6. Lähetyssukka.
- 7. Eräs toveri.
- 8. Todellinen pieni lähetyssaarnaaja.
- 9. Takaisin Lontooseen.
-10. Sairas kapteeni.
-11. Pieni sankaritar.
-12. Sairaskäyntejä.
-13. Kolehti.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU.
-
-Ensimmäinen askel palveluksen saamiseksi.
-
-
-Hän istui Bone Alleyn varrella erään talon oven kynnyksellä. Hänen
-ympäristönsä oli sellainen, jommoista näillä seuduilla Lontoossa
-köyhien kortteleissa näkee joka päivä; eikä hän itse myöskään
-herättänyt mitään huomiota tässä ympäristössä. Kymmenestä hänen
-ohitsensa kulkevasta henkilöstä olisi yhdeksän mennyt menojaan suomatta
-hänelle silmäystäkään.
-
-Hän oli puettu ruskeaan hameeseen, mustaan liiviin sekä virttyneeseen
-siniseen huopahattuun, johon oli koristeeksi pantu musta nauhasolmuke
-sekä harmaa likainen variksensulka. Hän oli kietonut käsivartensa
-polviensa ympäri, ja jalat, joissa oli rikkinäiset kengät, lepäsivät
-jonkunlaisen appelsiininkuorista ja rikkinäisistä pulloista sekä
-tinasohjosta muodostuneen läjän päällä. Hänen silmänsä olivat siniset
-ja suuret, ja hänen hiuksensa, jotka olivat epämääräisen ruskeata
-väriä, riippuivat oikosina suortuvina hänen hentojen vilustuneiden
-kasvojensa ympärillä. Mutta hän oli uneksija. Tarkka tutkija olisi
-havainnut, että hänen sielunsa oli kaukana hänen ympäristöstään. Äkkiä
-ilmaantui hymyily hänen huulilleen ja silmiin syntyi loiste sellainen,
-ettei mikään Bone Alley'ssa voinut sitä aiheuttaa. "Greeta, sinä
-kiipeät liian korkealle, tule alas!"
-
-Hän oli tottunut juttelemaan oman itsensä kanssa. Hänen läheisyydessään
-ei ollut ketään. Etäämpänä seisoi posetiivin soittaja muutamien
-tanssivien lasten ympäröimänä.
-
-"Paras että lähdet liikkeelle, Greeta", jatkoi hän. "Täti varmaankin jo
-pian sinua huutaa."
-
-Hitaasti hän nousi istualta, ja sitten kuin hän oli oikaissut laihat
-jäsenensä, rupesi hän astelemaan ylös jyrkkiä portaita myöten. Ylös
-ja yhä ylöspäin kolmea pitkää porrasosastoa pitkin. Erilaisia löyhkiä
-tunkeili ulos niistä monista ovista, joiden ohitse hän asteli, ja
-helposti saattoi arvata, mitä tointa oli kullakin asukkaalla, jolle
-nuo ovet kuuluivat. Suovan, paistetun sianlihan ja kalan haju tunkeusi
-esiin. Melkein kaikkialla keitettiin ja paistettiin, sillä kello oli
-yksi, ja siis oli päivällisaika.
-
-Ylimmäisessä kerroksessa seisahtui Greeta hengähtämään, ei sen vuoksi,
-että hän olisi ollut hengästynyt, sillä hänen sekä keuhkonsa että
-sydämmensä olivat aivan terveet, mutta hänen omat sanansa antoivat
-tähän selityksen.
-
-"Nyt, Greeta, et sano sanaakaan, kun hän alkaa -- et sanaakaan, sillä
-silloin et saa toiste mennä ulos jälleen!"
-
-Hän aukaisi nopeasti oven ja meni sisälle. Tämä oli köyhä asunto, mutta
-siisti. Ikkunan ääreen sijoitetussa vuoteessa istui viallinen nainen
-ahkerasti kutoen sukkaa. Hän katsoi vihaisin katsein tyttöä, ja hänen
-äänensä oli ärtyisän pistävä, kun hän virkkoi:
-
-"Kuinka kauan minun pitää sinua odottaman, sitä juuri tahtoisin tietää?
-Katso tulta, sinä laiska letukka! Sinä et ole minulle suuremmaksi
-hyödyksi nyt, kuin silloin, jolloin olit koulussa. Mitä sinä olet
-tehnyt? Minä kudon ja teen työtä kaikin voimin, pitääkseni sinua
-vaatteissa ja elättääkseni sinua, ja sinä vain juokset ulkona kaduilla
-aamusta iltaan. Sinä olet posetiivin ympärillä tanssinut, siitä vetoa
-pitäisin! Oi, jospa minä vielä voisin jalkojani käyttää, niin kyllä
-minä sinulle soittaisin toista pilliä!"
-
-Greeta ei vastannut mitään, mutta suurella melulla hän laittoi uuniin
-tulta ja rupesi valmistamaan päivällistä, perunoita ja silliä sekä
-kupillisen teetä. Rouva Perkins yhä jatkoi syytöksiään tyttöä kohtaan
-ja valituksiaan, mutta Greeta näytti häntä tuskin kuulevan. Hän pesi
-astioita ja hellaa, toi lisää villalankaa piironginlaatikosta, ja kun
-hän oli tädilleen sen antanut, läheni hän ovea.
-
-"Mihinkä sinä menet?" kysyi rouva Perkins. "Minä tahdon sinua viemään
-kääröä puotiin, ja rouva Jones on ollut täällä pyytämässä, että sinä
-vähäksi aikaa tulisit hoitamaan hänen lastansa. Hänen täytyy mennä
-sairashuoneeseen silmiensä tähden."
-
-"Minä menen hänen luokseen heti", sanoi Greeta iloisesti, "ja sitten
-olen valmis viemään teidän käärönne."
-
-Hän juoksi alas portaita ja tapasi siinä suuren hartevan vaimon, joka
-juuri aukaisi suunsa huutaakseen häntä.
-
-"Minä tulen, rouva Jones, minuako te aioitte huutaa? Missä on Artturi?
-Pitääkö minun mennä ulos hänen kanssaan?"
-
-Artturi oli iso kaksivuotias poika ja hyvin raskas, mutta Greeta nosti
-hänet syliinsä ja kantoi hänet alas portaita. Tultuansa kadulle hän
-laski pojan taas kävelemään.
-
-"Meidän täytyy mennä rouva Creekin luo", sanoi tyttö. "Minä halajan
-saada puhua hänen kanssaan."
-
-Artturi oli siihen tyytyväinen ja tallusteli mielihyvissään Greetan
-rinnalla.
-
-Greeta meni kappaleen matkaa eteenpäin ja poikkesi sitten kadun
-kulmauksesta suuremmalle kadulle, jossa hän seisattui pienen
-vaatimattoman karamellipuodin luona.
-
-Tämä oli siisti ja miellyttävä pieni puoti; ja myymäpöydän takana
-istui pieni ilomielinen nainen, silmälasit päässä ja työkori vieressä.
-Mitenkä rouva Creek saattoi viihtyä tällaisessa seudussa, sitä moni
-ihmetteli. Häntä itseään lapset ihailivat melkein yhtä paljon kuin
-hänen karamellejaan. Hänellä ei ollut mitään omaisuutta, vaan hän
-elätti itseään ompelemalla varakkaammille naapureilleen. Ikkunaan
-ripustetussa nimikilvessä ilmoitettiin suurilla kirjaimilla:
-
-    "OMPELUA VASTAAN OTETAAN."
-
-Mutta rouva Creek käytti neulaansa moneen erilaiseen ompelukseen --
-pienistä housuista alkaen hattujen vaatetukseen ja sukkien parsimiseen.
-Hän ja Greeta olivat hyviä ystäviä. Hän tiesi, että vaikka tytön rampa
-täti olikin kunnioitettava ja ahkera nainen, hän kuitenkin oli ankara,
-ja vaikea oli häntä tyydyttää. Hän tiesi senkin, että vaikka Greeta
-aina iloisesti ja alttiisti tätiänsä palveli, niin hän ei kuitenkaan
-milloinkaan häneltä hyvää sanaa saanut.
-
-"Olkaa niin hyvä", alkoi Greeta, pitäen pikku pojan kädestä kiinni, "ja
-antakaa viiden pennin kaakku tälle Artturille. Ja tahdotteko, rouva,
-olla niin hyvä, ja sitten vielä kerran kertoa minulle, mitenkä te ensi
-kerran pääsitte palvelukseen?"
-
-"Jumala siunatkoon sinun pikku sydäntäsi! Istu tuohon, tuon tyhjän
-laatikon päälle. Tuossa on kaakku. Oi miten kauniiksi tuo pieni poika
-on kasvanut!"
-
-Sitten hän nuhtelevasti ravisti päätään Greetalle.
-
-"Sinulla ei ole oikeutta haluta kiellettyä hedelmää, rakas lapsi.
-Tätisi tarvitsee sinua, hän ei voi avuttasi tulla toimeen, ja hän on
-sen sinulle sanonut."
-
-"Niin on", sanoi Greeta, jonka kellertävät posket hieman punastuivat;
-mutta säteilevin silmin hän sanoi: "Minä kuitenkin uneksin siitä
-lakkaamatta, ja voihan se tapahtua joskus. Opettajatar sanoi pyhänä,
-että voi rukoilla Jumalalta kaikkea, -- ja minä rukoilen -- rukoilen
-häntä ohjaamaan asiani niin. Kertokaa minulle vaatteistanne, rouva
-Creek. Se kuului kovin ihastuttavalta."
-
-Rouva Creek nauroi.
-
-"Minä muistelen, että niin oli minunkin mielestäni. Ensimmäinen
-palveluspaikkani oli pappilassa, jossa olin sisäkkönä, enkä minä voinut
-nukkua yöllä, pelkästä ihastuksesta, kun tuota ajattelin. Minulla oli
-kaksi sinipunervaa pumpulileninkiä, joihin oli painettu valkoisia
-satakaunoja, ja sitten minulla oli neljä valkoista esiliinaa ja
-kaksi paria uusia kenkiä ja yksi pari puolikenkiä ja kolme valkoista
-myssyä ja musta olkihattu nauhoineen ja valkoinen olkihattu pyhänä
-käytettäväksi ja harmaa puolivillainen leninki ja musta kaunis
-päällysnuttu -- -- --"
-
-Hän keskeytti hetkiseksi puheensa, ja Greeta huokasi hieman.
-
-"Oi", sanoi hän ristissä käsin, "kuinka rikas teidän tätinne mahtoi
-olla! Kuinka ihastuttavaa ajatella, että nuo kaikki olivat oikein
-teidän omianne! Oi, olkaa niin hyvä ja jatkakaa! Kertokaa miltä tuntui,
-kun saitte käydä mattoja pitkin."
-
-"Ne olivat pehmeät ja hauskat", sanoi rouva miettiväisenä, "ja
-lastenkamari suurine uuneineen ja kirkkaine messinkisuojuksineen, ja
-taulut ja leikkikalut ja punaiseksi maalattu keinutuoli punaisine
-tyynyineen -- näen ne kaikki edessäni nyt. Lapsenhoitaja oli pitkä
-ja ankara, mutta pikku tytöt, niitä oli kolme, olivat aina valmiit
-kanssani leikkimään. Ja minun oli tapana kiikuttaa heitä keinussa, joka
-oli ruohopihassa, ja auttaa heitä puhdistamaan pupuhäkkejänsä. Se oli
-iloinen aika, ja minä olin silloin onnellinen ja iloinen tyttö."
-
-Greeta koetti tukehuttaa nyyhkytystä, mutta rouva Creek katsoi häneen
-ja huomasi, että kyyneleet virtailivat hänen poskiansa pitkin.
-
-"Se tuntuu minusta niinkuin olisi taivaassa", sanoi tyttö, pyyhkien
-kätensä selkäpuolella kyyneleet silmistään ja ottaen Artturin
-syliinsä, sillä poika rupesi käymään levottomaksi. "Kuinka vähällä
-tulisi toimeen, jos olisi oikein varovainen? Riittäisikö yksi
-pumpulivaatekerta? Sopisihan sitä pestä joka ilta maatapannessa,
-ainakin voisi ottaa likatäplät pois?"
-
-Rouva Creek pudisti päätään.
-
-"Jos tahdot hienon paikan herrasväen luona, niin sinulla tulee olla
-jonkunlaiset myötäjäiset", sanoi rouva itsetietoisesti.
-
-"Ikäänkuin naimisiin mennessä", virkkoi Greeta huoaten.
-
-"Mutta", sanoi rouva, "ei ole monella sellaista onnea kuin minulla oli,
-minä olin maantyttö, näetkö, ja isäni oli puutarharenkinä linnassa."
-
-Greetan muoto kävi surulliseksi.
-
-"Ei minulla kaiketi ole mitään toivoa, vai mitä luulette? Hyvä rouva,
-olen säästänyt muutamia pennejä, jotka olen rehellisesti ansainnut,
-mutta odottakaa, minä katson -- paljonko tarvitsee yhteen pukuun?
-Riittääkö markka viisikymmentä penniä?"
-
-Hän otti puserostaan esiin likaisen rievun, johon hän oli solminut
-rahansa, ja laski, että niitä oli viisikymmentä penniä.
-
-Rouva Creek noikkasi hymyillen.
-
-"Siinä, lapseni, on hyvä alku. Kentiesi silloin, kun tätisi sinua ei
-enää tarvitse, sinulla on koko sievä summa."
-
-Greetan kasvot saivat iloisen ilmeen.
-
-"Ja miten te kiinnititte myssynne, sanokaa? Oliko teillä pitemmät
-hiukset kuin minulla?"
-
-"Oli niinkin, taisipa minulla olla vahva, kaunis tukka siihen aikaan,
-ja minä palmikoitsin hiukseni kauniisti palmikkoihin, ja minulla oli
-sievä matala säpsä, eikä tuollainen papukaijan muotoinen myssy, joita
-tytöt tähän aikaan käyttävät."
-
-"Puhukaa nyt vielä jotakin huoneista, jos olisitte niin hyvä."
-
-Rouva Creek alkoi kertomuksensa, joita tyttö oli monta monituista
-kertaa jo ennen kuullut, mutta hän kuunteli suu auki ja silmät
-loistavina siksi, että muutamat ostajat tulivat puotiin heitä
-keskeyttämään. Oli lauantai ja työväki oli saanut palkkansa, ja
-nyt täytyi rouva Creekin jättää syrjään entiset muistonsa ja ottaa
-huomioonsa nykyhetken vaatimukset ja velvollisuudet. Kun Greeta oli
-vähän aikaa odottanut, poistui hän hitain askelin.
-
-Eräs laiha tyttö tapasi hänet heti puodin ulkopuolella.
-
-"Hoi Greeta! En ole tavannut sinua vuosikausiin!"
-
-"Missä olet ollut?" kysyi Greeta.
-
-"Olen ollut kenkätehtaassa, ja meidän Emmamme on mennyt orjuuteen."
-
-"Onko hän? Mihinkä? Minä toivoisin saavani tehdä samoin!"
-
-"Te olette yksinkertaisia molemmat. Minä menisin orjantyöhön! En, sitä
-en minä tekisi."
-
-"Mihinkä Emma on mennyt?"
-
-"Sianteurastajalle, ja hänen emäntänsä löi häntä kenkäharjalla viime
-lauvantaina. Minä toivoisin, että hän olisi minua lyönyt!"
-
-"Kun minä menen palvelukseen", sanoi Greeta, pannen päänsä pystyyn,
-"niin menen oikealle herrasväelle, joka ei puotia pidä."
-
-"Minä alkaisin Buckingham Palacestä", sanoi tehtaan tyttö musertavin
-katsein, "mutta kentiesi se ei sinulle olisi tarpeeksi hienoa!"
-
-Greeta käänsi hänelle heti selkänsä. Hän meni pienen turvattinsa kanssa
-eräälle suurelle kadulle, jonka varrella oli puoteja pitkä rivi,
-ja tyttö näytti pojalle silloin tällöin joitakuita silmiinpistäviä
-esineitä, joita näkyi ikkunoissa, mutta enimmiten hän ääneti seurasi
-omaa ajatusjuoksuaan. Vihdoin hän seisahtui erään vaatekaupan eteen.
-Hän oli huviksensa usein kuvitellut tulleensa ulos, taskussa kukkaro
-täynnä rahoja, joilla hän ostaisi myötäjäisiä -- ja nyt hän ei voinut
-olla tätä huvia taas toistamatta.
-
-"Valikoitse nyt, Greeta. Tuolla on pumpulikankaita sekä punaisia
-että sinisiä, vaikka ei sinipunervia, sellaisia kuin rouva Creekillä
-oli. Mutta tuolla, tuolla nurkassa on kaunista raitaista, sinä
-tulisit oikein hienoksi siinä. Ja oi, niin kauniita myssyjä, oikein
-reikäompelulla koristettuja, ja ne maksavat vain 30 penniä!"
-
-Hän vaikeni ja katseli halajavin silmin myssyjä.
-
-"Jos minä vain saisin koettaa yhtä, saadakseni nähdä miltä se näyttää!
-Mutta miksikä en ostaisi sellaista? Noh, tule Artturi, minä ostan sen
-tuossa tuokiossa!"
-
-Hän astui puotiin ikäänkuin joku herttuatar. Ja kaupanteko se vasta
-olikin Greetan mielestä oikein hauskaa. "Ne ovat ainoat tilaisuudet,
-jolloin ihmiset ovat kohteliaita", oli hänen tapana sanoa. "He eivät
-huuda eivätkä toru minua, ja tämä synnyttää minussa tunteen, että olen
-ikäänkuin heitä mahtavampi."
-
-"Minä pyydän saada nähdä muutamia noista säpsistä", sanoi hän,
-istahtaen tiskin vieressä olevalle tuolille. "Minä tarkoitan noita
-myssyjä palvelijoita varten."
-
-"Tässä", sanoi eräs nuori neiti kohteliaasti, "on yksi laji hyvin
-halpoja, jotka juuri olemme saaneet kauppaan."
-
-"Toivottavasti ne kestävät pesua", sanoi Greeta nostaen yhtä
-sormenpäällään. "Kun lakaisee huoneita, tulee säpsä likaiseksi", lisäsi
-hän, ravistaen päätään asiantuntijan näköisenä.
-
-"Kyllä, ne kestävät kyllä pesua, katsokaa, kun tämän ryppynauhan vetää
-suoraan, tulee se aivan sileäksi. Katsokaa, näin!"
-
-Greeta katsoi sitä ja ponnisti voimiaan voidaksensa olla ihmettelyään
-osottamatta.
-
-"Tämähän on ikäänkuin Jack laatikossa", ajatteli hän; mutta ääneensä
-hän sanoi:
-
-"Minä otan yhden, koetteeksi, nähdäkseni mitä siitä pidän. Olen
-erittäin tarkka myssyjeni suhteen."
-
-Puotineiti koetti salata hymyilyään, sillä välin kuin hän kääröä
-valmisti. Kun Greeta oli myssynsä maksanut, lähti hän pois ihan
-tyytyväisenä.
-
-"Tämä on ensimmäinen askel palveluksen saamista varten", sanoi hän ihan
-ääneensä, "mutta minä en vain käsitä, missä minä sitä koettelisin.
-Tädillä on meidän ainoa peilimme, enkä minä tästä tahtoisi puhua rouva
-Creekille -- hän pitäisi minua yksinkertaisena."
-
-Hän meni kotiin Artturin kanssa, ja jätettyään pojan tämän äidille,
-kiipesi hän jälleen ylös noita jyrkkiä portaita pitkin. Hän pisti
-myssynsä taskuunsa ja astui sisälle vastaanottamaan tätinsä tavallisen
-tervehdyksen:
-
-"Missä olet ollut, sinä kelvoton tyttö? Tässä on pakettini ollut
-valmiina sinua odottamassa kokonaisen tunnin, ja puut ovat melkein
-loppuun asti palaneet eikä vesi teepannussa vielä läheskään kiehu!"
-
-"Olen ollut ulkona Artturin kanssa. Laitan tulen heti paikalla."
-
-Ei kauan viipynytkään, ennenkuin valkea leimusi takassa, ja muutamaa
-minuuttia myöhemmin lähti Greeta viemään tädin työtä erääseen Cityssä
-olevaan puotiin. Täti varoitti häntä olemasta siellä kauan, ja tyttö
-riensi eteenpäin pitkin vilkkaita katuja; koko tien hän vaivasi päätään
-tuumaamalla kuinka ja missä hän saisi tilaisuuden koettaa lumivalkoista
-säpsäänsä pörröiseen kampaamattomaan päähänsä.
-
-Paketin hän jätti määrättyyn paikkaan ja sai kaksi markkaa
-viisikymmentä penniä, jotka hän huolellisesti sitoi punaisen
-kaulaliinansa kulmaan. Kotimatkallaan näki hän edessään rikkarattaat,
-jotka herättivät hänen huomiotansa sen vuoksi, että siinä kaalilehtien
-välissä näkyi jokin kiiltävä esine. Greetalla oli hyvät silmät, ja hän
-havaitsi heti, että se oli peilinpala.
-
-"Juuri mitä sinä Greeta tarvitset", sanoi hän. "Jos tuon voit saada,
-olet tosiaankin onnellinen tyttö."
-
-Hän läheni ajajaa Lontoon lapsen koko varmuudella.
-
-"Hoi, herrani! Olkaa hyvä ja antakaa minun nähdä tuota peililasia, minä
-niin mielelläni sen tahtoisin."
-
-Mies katsoi ensin häneen ja sitten peilinpalaseen. Sitten hän nauroi
-sanoen: "Se ei näytä teille mitään kaunotarta."
-
-"Ei", sanoi Greeta vakavasti, "mutta se auttaa minua panemaan hattuni
-oikein päähäni."
-
-Mies seisautti rattaansa, otti lapiolla peilinpalan ulos ja antoi
-sen tytölle. Greeta kiitteli iloissaan lahjasta, ja pistettyään sen
-nuttunsa alle piiloon, lähti hän kotiin sitä kiirettä, ettei rouva
-Perkinsilläkään ollut mitään moitittavaa, kun hän palasi.
-
-Oli pyhä-aamu, ja Greeta nousi aikaisin makuulta, sillä hänellä oli
-paljon tehtävää, ennenkuin hän sai lähteä ulos, ja hän kävi aina
-pyhäkoulussa, joka oli lähitteellä, sekä meni säännöllisesti kirkkoon
-aamupäivällä joka sunnuntai. Sitten hän istui tätinsä luona sisällä
-koko jäljelläolevan päivän. Pyhä-iltapäivinä tulivat rouva Perkinsin
-ystävät tavallisesti hänen luoksensa vieraisille, ja silloin tarjottiin
-teetä, ja Greeta oli tarjoilijana ja kuunteli heidän keskusteluaan
-mieltymyksellä, vaikka ei hänen milloinkaan annettu ottaa siihen osaa.
-
-Hän meni tänä aamuna pyhäkouluun iloisessa ja onnellisessa
-mielentilassa. Hyvän palveluspaikan mahdollisuus aina kohdistui hänen
-opettajattareensa, neiti Gregoryyn, ja Greeta oli mielessään luonut
-monta kummallista kuvitelmaa tuosta nuoresta neidosta -- miten hän
-eräänä pyhänä sanoisi: "Greeta, olen kauan ajatellut, että sinusta
-tulisi minulle hyvä, pieni palvelija. Nyt olen siitä varma. Minä
-käyn sinun tätisi luona, ja sitten ostan sinulle uudet vaatteet, ja
-tulevalla viikolla sinä pääset minun luokseni."
-
-Toisinaan Greetan ajatukset lensivät vielä korkeammalle. Neiti
-Gregory sanoisi hänelle: "Greeta, minä aion ostaa maalla talon, se on
-eräs pappila, ja minä olen myöskin ostanut kirkon. Siellä on kaunis
-puutarha, jossa on kukkia ja hedelmäpuita, sinä pääset minun kanssani
-ja saat tulla pieneksi palvelustytökseni."
-
-Pelkäänpä että Greetan ajatukset usein olivat läksyistä kaukana.
-Kaikessa salaisuudessa hän intohimoisesti rakasti opettajatartansa,
-mutta totta puhuen piti neiti Gregory häntä tyhmänä oppilaana, joka
-oli tarkkaamattomampi kuin muut ja epäilemättä vähimmän huvitettu
-opinnoista.
-
-Mutta tänään tyttö jo alusta alkaen oli tarkkaavainen. Päivän tekstissä
-puhuttiin pienestä tytöstä, joka oli vankina Naemanilla ja kertoi
-Naemanin vaimolle siitä suuresta profeetasta, joka saattoi parantaa
-hänen miehensä. Greeta kuunteli silmät suurina ja suu auki.
-
-Neiti Gregory lopetti näillä sanoin:
-
-"Te näette tästä, lapset, kuinka paljon hyvää pieni palvelustyttö voi
-saada toimeen. Hän oli ryöstetty pois kodistaan ja ystävistään ja olisi
-luonnollisesti kyllä saattanut olla äreä ja epäystävällinen eikä altis
-auttamaan, mutta hän päinvastoin halusi auttaa isäntäänsä ja toivoi
-hänen paranemistaan".
-
-"Arvaahan sen", huokaili Greeta, "hän mahtoi olla hirveän iloinen
-saadessaan jättää kodin, kun pääsi palvelukseen!"
-
-Hänen äänessään oli jotakin, joka herätti neiti Gregoryn huomiota. Hän
-katsoi tyttöön sanoen:
-
-"Ei yhdenkään pienen tytön pidä toivoa pois vanhempiensa luota. Hyvät
-pienet tytöt eivät sitä tee."
-
-Greeta katsoi alas hämillään. Hänen sivukumppaninsa tuuppasi häntä
-kyynäspäällään.
-
-"Se oli sinulle, Greeta!" kuiskasi hän.
-
-Greeta antoi hänelle kiivaan tuuppauksen takaisin, ja tämä tuotti
-hänelle uudestaan nuhteita opettajattarelta; ja kun opetustunti oli
-loppunut ja lapset poistuivat, sai Greeta jäädä jälkeen.
-
-"Etkö tahdo rakastaa Jeesusta, Greeta, ja koettaa tehdä hänen
-tahtoansa", sanoi opettajatar surullisella äänellä.
-
-Greeta katsoi lattiaan eikä puhunut mitään.
-
-Neiti Gregory jatkoi: "Olen monta kertaa toivonut, että sinä enemmän
-rakastaisit raamattua, Greeta. Sinä näytät aina ajattelevan jotakin
-muuta. Etkö sinä pidä raamatun kertomuksista?"
-
-"Kyllä, kun niissä puhutaan palvelustytöistä", vastasi Greeta
-katsahtaen neitiin iloisesti hymyillen.
-
-"Vai niin, pidätkö sinä niistä? Miksi niin? Ethän sinä ole
-palveluksessa, vai miten?"
-
-"En, neiti hyvä. Minä asun tätini luona ja autan häntä."
-
-"Silloinhan sinun tulisi olla onnellinen pieni tyttö, koska sinulla on
-hauska koti, josta sinun ei tarvitse mennä pois elatustasi etsimään.
-Yksinäisillä palvelijoilla on sangen vaikeat tehtävät, ei sinun pidä
-sellaiseksi toivoman."
-
-"Mutta minä toivon hyvää palveluspaikkaa oikean herrasväen luona",
-sanoi Greeta vakaasti.
-
-Neiti pudisti päätään.
-
-"Sinun tulee oppia koko paljon, ennenkuin voit saada sellaisen paikan."
-
-"Mutta tyttö, josta raamatussa mainitaan, tuli suorastaan sellaiseen
-paikkaan. Opettaja sanoi, että hänen emäntänsä oli sekä ylhäinen että
-rikas. Minä tahtoisin sellaisen rouvan palvelukseen."
-
-Opettajatar hymyili.
-
-"No niin", sanoi neiti, "saattaahan tapahtua, että sinä joskus pääset
-palvelukseen, ja vaikkapa tulisit pienimpään puotiin, voit sinä siellä
-palvella Jumalaa yhtähyvin kun komeassa linnassakin. Älä odota mitään
-suurta, vaan ole uskollinen vähässä. Seuraa nyt muita kirkkoon. Minä
-tulen heti jäljessä."
-
-Greetan toiveet olivat jälleen musertuneet.
-
-"Ei sinun puuhistasi ole mihinkään, Greeta", mutisi hän. "Opettaja ei
-milloinkaan aio sinua auttaa, hän pitää sinua liian huonona."
-
-Hän meni kirkkoon, ja kun hän kumartui rukoukseen ennen
-jumalanpalveluksen alkua, kuiskasi hän:
-
-"Oi Jumala! Sinä ymmärrät minua, vaikka opettaja ei sitä tee. Ole
-niin hyvä ja keksi minulle paikka, yhtä hyvä kuin se oli siellä
-spitaalitautisen kapteenin luona, ja anna minulle vaatteita, ja anna
-tätini laskea minut menemään. Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen."
-
-Sitten nosti hän päänsä, ja hänen silmistään loisti uusi toivo.
-
-"Jumala on sen paremmin tekevä kuin opettaja. Hän on varmaan kuullut
-minua tänään, koska rukoilin häntä kirkossa."
-
-Hän läksi lohdutettuna kotiin, ja koko päivän hänen ahkerat aivonsa
-tekivät työtä, ajatellen tuota pientä vangittua tyttöä.
-
-"Minä tahtoisin tehdä jotakin yhtä suurta. Kun ensimmäisen
-palveluspaikan saan, niin minä koetan. Minä otan semmoisen
-palveluspaikan, jossa on sairas herra, ja minä puhun hänelle sitten --
-niin, minä puhun hänelle sitten niistä pillereistä, jotka paransivat
-tädin serkun, ja jos hän käyttäisi niitä ja paranisi, niin olisin minä
-puolestani tehnyt jotakin suurta. Tietysti se ei olisi samaa, kuin
-puhua profeetasta, mutta opettaja sanoo, ettei nyt enään löydy mitään
-profeettoja. Mutta palveluksessa on helppo tehdä suuria asioita. Ellen
-minä milloinkaan palveluspaikkaa saa, niin ei noita asioita kannata
-ajatellakaan."
-
-Ja niin kului sunnuntai toivon ja pelon tunteitten vaihdellessa.
-Greetalla ei kertaakaan ollut tilaisuutta katsella kallisarvoista
-myssyänsä, mutta jo tieto siitä, että se hänellä oli, tuotti hänelle
-sanomattoman ilon.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-Tätini palveluksessa.
-
-
-Hän heräsi aikaisin seuraavana aamuna, ja kuullessaan tädin raskaasti
-hengittävän, tiesi hän hänen nukkuvan. Greeta nousi istumaan
-vuoteessansa ja olisi mielellään vetänyt ylös uutimen, mutta hän ei
-uskaltanut hiipiä lattian poikki. Täti heräsi hyvin helposti, mutta
-ainoa tilaisuus, jolloin Greeta sai olla ihan häiritsemättä, oli tädin
-nukkuessa.
-
-Niin nopeasti kuin mahdollista asetti hän peilinpalasen seinää
-vasten ja pani myssyn päähänsä. Tämä oli jotenkin vaikea tehtävä.
-Ensiksi hänen piti panna hiuksensa nutturalle, mutta ne olivat
-aivan liian lyhyet kestämään koossa, niin että myssy olisi pysynyt
-lujasti paikallaan. Hiusten päät pistivät aina sieltä täältä esiin,
-ja hän kiinnitti ne muutamalla hiusneulalla, mutta myssy meni aina
-pahemmin vinoon. Väsymättömällä kärsivällisyydellä hän sen vihdoin
-sai tyydyttävään kuntoon ja katseli itseään ihastuksella pienessä
-kuvastimessansa.
-
-"Niin", sanoi hän aivan ääneensä, tyytyväisenä nyökähyttäen päätänsä.
-"Sinä olet ihan kuin ensiluokan palvelija. Oikein hieno oletkin, ja
-sinä voit varsin hyvin avata oven herttualle. Tulkaa sisään, olkaa
-hyvä. Ilmoitan rouvalle, että olette täällä. Oi sentään!"
-
-Hän heilautti niin vilkkaasti päätään, että säpsä irtaantui ja lensi
-kauas lattialle, samalla kun tädin äreä ääni kuului huutavan:
-
-"Mitä ihmettä sinä teet, Greeta? Oletko tullut hulluksi? Miksikä sinä
-noin itseäsi laittelet tähän aikaan aamusta?"
-
-Greetan posket kävivät tulipunaisiksi, ja hän piiloutui peittonsa alle.
-
-"Oletko sinä hullu?" toisti täti. "Sano minulle, mitä teit! Aivan olit
-apinan näköinen, kun sinulla oli jotakin valkoista hupsumaista pääsi
-päällä! Puhu heti, kelvoton!"
-
-Mutta Greeta oli häpeän ja hämmennyksen valtaamana. "Minä luulen että
-uneksin, täti. Ainakin teidän sopii luulla niin -- -- minä -- minä
-leikin, että olin olevinani palvelija."
-
-Hän teki tunnustuksensa katuvaisella äänellä.
-
-"Pieni hupsu!" Täti käänsi itseään vuoteessa ja nukkui. Greeta ei
-liikahtanut, ennenkuin kirkonkello löi seitsemän; silloin hän nousi
-huoaten ja tallensi peilinpalan sekä säpsänsä patjan alle vuoteeseensa.
-Tämä oli hänen tavallinen talletuspaikkansa, ja se oli saanut ottaa
-vastaan monta kummallista esinettä aina silloin tällöin. Puettuaan
-vaatteet yllensä hän lähti tuomaan heidän maitonsa, jota tarvittiin
-aamiaiseksi, ja nyt hän käytti tilaisuutta mennäksensä eräälle
-hiljaiselle, siivolle kadulle, jossa palvelijattaret tähän aikaan
-pesivät portaita. Tämä katu -- Nelsonkatu -- veti häntä puoleensa
-siitä syystä, että hän saattoi tarkastaa niitä erilaisia myssyjä
-ja esiliinoja, joita palvelijattaret käyttivät. Olipa hän välistä
-niinkin onnellinen, että sai jutella näitten kadehdittavien nuorten
-palvelijattarien kanssa. Tänä aamuna hän puhutteli erästä äsken
-tullutta n:o 6:ssa. Greeta oli nähnyt monta uutta tyttöä noilla
-portailla. Muutamat olivat olleet paikassaan joitakin viikkoja, toiset
-ainoastaan muutaman päivän. Hän erotti aina uudet siitä, että heillä
-oli puhtaat hameet ja hyvin kammatut hiukset, mutta tämä oli hänen
-mielestään tavallista siistimpi ja hienompi. Hänellä oli punaiset
-hiukset ja punaiselta hohtavat posket, ja hänen hameensa oli enemmän
-rouva Creekin sinipunervan hameen näköinen kuin toiset, joita Greeta
-tähän asti oli nähnyt.
-
-"Te olette uusi palvelija", sanoi Greeta.
-
-Tyttö kääntyi ja katsoi häneen.
-
-"Kuka sinä olet?"
-
-Hän ei juuri epäkohteliaasti tätä sanonut, mutta vähän uteliaasti.
-Greeta oli saanut pitää hyvänään ylenkatsetta ja monet tiuskaukset
-noilta tytöiltä, niin ettei hän nytkään muuta odottanut.
-
-"Minä", sanoi hän, katsellen ihastuksella kysyjään, "minä aion mennä
-palvelukseen jonakin päivänä ja kuljen sen vuoksi tällä kadulla ja
-katselen, missä talossa minä halukkaimmin tahtoisin palvella. Kuka
-tässä asuu? Asuuko täällä joku muu kuin se rouva, joka aina toruu?"
-
-"Se on kyllä minun rouvani, sillä minä tulin tänne entispäivän
-edellisenä päivänä, enkä ole vielä kertaakaan osannut tehdä hänen
-mielikseen. Täällä asuu kaksi herraa ja yksi nainen, jotka antavat
-soittotunteja."
-
-"Oi", huokasi Greeta, laskien maitoruukkunsa alas portaille ja molemmat
-käsivartensa kupeilleen. "Jos minä vain voisin saada palveluspaikan,
-silloin vasta olisin onnellinen!"
-
-"Olen Kentistä", selitti punatukkainen. "Mutta minun mielestäni maalla
-oli liika hiljaista, ja siksi minun teki mieleni tulla Lontooseen. Niin
-minä tulinkin tänne setäni sisarpuolen luo."
-
-"Mutta parhaat paikat varmaankin ovat maalla", sanoi Greeta. "Minä
-tahtoisin paljon halukkaammin palvella maalla, siellä on paljon
-helpompi pitää myssyjänsä ja esiliinojaan puhtaana -- niin sanoo rouva
-Creek."
-
-"Sinä olet minusta kummallinen otus", sanoi punatukkainen ja tuijotti
-hämmästyneenä Greetaan. Silloin kuului auki olevasta ikkunasta ääni
-huutavan:
-
-"Liisa, Liisa! Tule heti!"
-
-Hän syöksähti sisälle pesusoikkoineen ja harjoineen. Greeta kulki
-eteenpäin.
-
-"Ei", sanoi hän, "en minä tahdo Liisan paikkaa!"
-
-Kohta tämän jälkeen hän lähti taas rouva Creekin puotiin.
-
-"Minä luulen, rouva", sanoi hän, "että jos joku tahtoisi tulla puhumaan
-tädin kanssa, niin hän kyllä antaisi minun mennä. Siellä on alakerrassa
-tyttö, joka auttaisi häntä 50 pennistä viikossa. Jos minä pääsisin
-pois, niin totta kaiketi minä niin paljon ansaitsisin?"
-
-"Kyllä, lapseni, ja koko joukon enemmänkin."
-
-"No sittenhän minä voisin palkata tytön, ja täti saisi hyvän hoidon.
-Oi, olkaa rouva niin hyvä, että tulette puhumaan tädin kanssa asiasta."
-
-Rouva Creek teki kieltävän liikkeen.
-
-"En voi itse sitä tehdä, mutta voisihan puhua sen rouvan kanssa, jonka
-piiriin tämä kuuluu."
-
-"Hän ei ole kiltti", sanoi Greeta. "Täti ei tahdo laskea häntä sisään.
-Hän sanoo, että se rouva puhuu niin paljon uskonnosta. Hän antoi
-tädille kerran kirjoituksen, jonka nimi oli 'Onnellinen raajarikko', ja
-täti sanoi, että hän tahtoi tehdä hänestä pilkkaa."
-
-"Ah", sanoi rouva Creek huoaten, "sinun tätisi ei ole vielä havainnut,
-että onnea usein nähdään juuri niillä, joilla meidän mielestämme on
-vähiten ilon aihetta. Sinun tätisi, lapseni, voisi paremmin, jos
-hänelläkin olisi enemmän uskontoa."
-
-Greeta kumartui eteenpäin ja sanoi kuiskaavalla äänellä:
-
-"Hän ei pidä Jumalasta, hyvä rouva, ja se on suora totuus! Kun ajettiin
-hänen ylitsensä ja hänen jalkansa meni niin pilalle, ettei hän enään
-milloinkaan saattanut kävellä, silloin hän lakkasi rukoilemasta."
-
-"Vaivainen hän! En ole milloinkaan tuntenut tätiäsi, hän oli rampa jo
-kun minä tänne tulin, ja hän piti ovensa suljettuna melkein kaikilta.
-Mutta se, joka Kaikkivaltiaan ulos sulkee, se itseltään myöskin sulkee
-pois päivän valon."
-
-Greeta noikkasi.
-
-"Siksipä minäkin tahtoisin hänet jättää ja mennä palvelukseen.
-Oletteko, rouva, kuullut eräästä spitaalitautisesta kapteenista
-raamatussa ja pienestä palvelustytöstä?"
-
-"Olen kyllä. Sinä tarkoitat Naemania."
-
-"Niin, semmoinen nimi hänellä oli, ja minä haluaisin saada samanlaisen
-paikan. Ajattelen, että tyttö ei ollut minua vanhempi, ja nähkääs
-kuinka paljon hyvää hän teki. Minä aion tehdä myöskin koko joukon
-hyvää, jahka minä pääsen palvelukseen!"
-
-Rouva Creek katseli hetkisen ääneti tytön suuria, vakavia silmiä.
-Sitten hän laski kädestään sukan, jota hän paraikaa oli parsinut, ja
-naputti sormustimellaan myymälän pöytään.
-
-"Kuules nyt, mitä minä sanon, Greeta. Sinulla on nyt paikka, ja paikka
-sellainen, johon kaikkivaltias Jumala on sinun asettanut. Sinä olet
-pieni palvelija ramman luona, joka ei voi vuoteestaan liikahtaa. Sano
-minulle nyt, mitä hyvää olet hänelle tehnyt?"
-
-Greeta katsoi ihan hämmästyneenä rouvaan. "Mutta rouva hyvä, tätihän on
-minun tätini, enkä minä ole hänen palveluksessaan."
-
-"Kyllä, lapseni, olet kuin oletkin. Sinä palvelet häntä päivästä
-päivään. Oletko koskaan koettanut tehdä häntä vähän onnellisemmaksi?
-Oletko kertonut hänelle, mitä pyhäkoulussa olet kuullut, jotta hän
-saisi tietää, että Jumala häntä vielä rakastaa?"
-
-Greeta hengähti syvään.
-
-"Minä en milloinkaan puhu hänelle muuta, kuin mitä minun
-välttämättömästi tulee puhua."
-
-Tavallisuuden mukaan uudet kauppatuttavat keskeyttivät puheen; mutta
-Greeta lähti karamellipuodista, ja uudet ajatukset pyörivät hänen
-pienessä päässään.
-
-"On aivan niin kuin opettaja sanoi sinulle, Greeta -- sinä katsot liian
-korkealle ja unohdat hoitaa sitä pientä, mikä on edessäsi. Mutta voi,
-mikä ihmeellinen ajatus, että olen palveluksessa tätini luona! Jos hän
-olisi oikea emäntä, mahtaisinkohan silloin enemmän hänestä pitää? --"
-
-Hän kulki syviin ajatuksiin vaipuneena.
-
-"Mitähän se raamatun pieni palvelustyttö olisi mahtanut tehdä, jos hän
-olisi ollut tädin luona. Mutta raajarikkoja varten ei löydy mitään
-parannuskeinoa, minun tietääkseni, muuten minä kyllä voisin tehdä
-hänelle jotakin hyvää."
-
-Hän meni erään kukanmyyjän ohitse, joka tarjoili kaupaksi orvokkeja.
-Äkkiä juolahti hänen mieleensä hyvä ajatus.
-
-Hän etsi hameensa taskusta muutamia kalliita pennejänsä, valitsi
-vihkosen orvokkeja, maksoi siitä viisi penniä ja kiirehti kotiin.
-
-Sisään tultuansa hän näki tätinsä makaavan työtään koskematta. Tämä oli
-niin ihan outo näkö, että Greeta joutui aivan hämilleen.
-
-Hän meni ääneti, hiljaa lattian poikki tädin vuoteelle asti.
-
-"Olen tuonut muutamia orvokkeja teille, täti. Ne tuoksuvat oikein
-hyvältä."
-
-Rouva Perkins kääntyi vuoteessaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja
-kuihtuneet.
-
-"Olen saanut jälleen tuon kummallisen kivun kylkeeni, Greeta", mutisi
-hän. "Pane muutama tippa konjakkia lämpimään veteen ja anna minulle."
-
-Greeta laski pois kukkavihon ja kiirehti ruokakaapin luo, jossa
-konjakkipullo säilytettiin. Ei sitä usein käytetty -- olkoon se sanottu
-rouva Perkinsin kunniaksi.
-
-Greetalla oli pian lämmin juoma tädilleen valmiina.
-
-Rouva Perkins tuli paremmaksi heti, kun hän oli sitä nauttinut, ja
-saattoi jälleen kohota istumaan vuoteeseensa.
-
-"Se tuli niin äkkiä", selitti hän, "ja minulla on koko joukko työtä
-tehtävänä. Tule tänne, Greeta, anna minulle villat. Puhuitko sinä
-jotakin orvokeista? Mistä ne sait?"
-
-"Minä ostin ne, täti."
-
-"Ostit orvokkeja!" Rouva Perkinsin ääni muuttui heti. "Voi sinua pahaa,
-tuhlaavaista tyttöä. Ja mistä sinä rahat sait? Minä makaan täällä työtä
-tehden aamusta iltaan, ja sinä kuljet kaduilla ja ostat kukkasia kuten
-ylhäiset naiset! Sinun tulisi hävetä!"
-
-Greeta seisoi siinä nopolla nokin.
-
-"Ostin ne teille", sanoi hän hiljaa. "Luulin teidän pitävän niiden
-tuoksusta."
-
-Rouva Perkins nauroi ivallisesti.
-
-"Hyvin todenmukaista. Älä minulle useampia valheita latele. Ostit ne
-minulle, todellakin! Koska sinä jotakin sellaista olisit tehnyt? Ennen
-taivas putoaisi alas, kuin sinä ajattelisit sairasta tätiäsi. Sinä
-otat vastaan hänen rahansa ja hänen ruokansa ja ne vaatteet, jotka hän
-sinulle antaa, ja nurkuilet kaikesta, mitä sinun tulee tehdä hänen
-puolestaan. Oi, jos sinun joskus täytyy kadottaa jalkasi ja maata
-kovalla vuoteella, niin kannattaisipa sinunkin sitte kokea, miltä
-tuntuu, kun kiittämätön tyttö sinua auttaa."
-
-Greetan kasvot kävivät nyrpeiksi. Hän ei koettanut puhua tädin
-kanssa eikä puolustella itseään, mutta hän ajatteli, ettei hän enään
-milloinkaan voisi olla tädille ystävällinen. Hän rupesi valmistamaan
-teetä ja viskasi kukat lattialle.
-
-Tämä antoi aihetta uusiin nuhteisiin, ja rouva Perkins määräsi heti,
-että kukat pantaisiin veteen ja asetettaisiin ikkunalaudalle.
-
-"Minä toivon, että olet ne saanut rehellisellä tavalla, mutta sitä ei
-ole hyvä sanoa. Minä tahdon niitä nyt kuitenkin käyttää hyväkseni,
-koska ne nyt kerran täällä ovat."
-
-Greeta heräsi yöllä tädin huudosta.
-
-"Voi, se on taas se vanha kipu! Se syntyi varmaankin ruoasta, jonka
-söin. Oi voi, voi! Tunnen ikäänkuin kuolisin!"
-
-"Hieronko teitä?" kysyi Greeta.
-
-Niin pian kuin täti oli kipeä ja avuton, valtasi Greetan aina säälin
-tunne häntä kohtaan.
-
-Rouva Perkins antoi hänen hieroa kylkeänsä, joi taas vähän konjakkia
-ja vettä ja tuli levollisemmaksi jälleen. Greeta istui hänen vuoteensa
-ääreen ja katseli häntä.
-
-"Ah", sanoi rouva Perkins huoaten. "Minä luulen, että päiväni ovat
-luetut. Nämät vaivat ovat liian vaikeat, ne merkitsevät jotakin. Mutta
-jos minä kuolen, niin ei kukaan minua kaipaa."
-
-"Minä kaipaan teitä, täti", sanoi Greeta vilpittömästi. "Ja minä olen
-ajatellut, että tulisin teille paremmaksi vast'edes. Ja minä kerron
-teille kaikkea mitä kuulen pyhäkoulussa, ja kaikkea, joka tekisi teitä
-onnellisemmaksi."
-
-Rouva Perkins huokasi ja ravisti epäillen päätänsä.
-
-"Ei mikään voi tehdä minua onnelliseksi", sanoi hän. "Mutta sinulla on
-tulevaisuus edessäsi, Greeta."
-
-"Niin", sanoi Greeta nöyrästi, mutta jotenkin päättävästi, "minä olen
-päättänyt tehdä teille hyvää, samoin kuin se pieni palvelustyttö teki
-sille spitaalitautiselle kapteenille. Ja sitten minä kerron teille
-kaikkea mitä minä kuulen, ja te saatte sitten poimia siitä itseänne
-varten mitä sopii teille ja mikä teidän mieltänne tyynnyttää."
-
-"En tahdo kuulla mitään uskonnosta", sanoi rouva Perkins katkeralla
-äänellä. "Jos Jumalaa löytyy, niin on hän minua huonosti kohdellut, en
-tahdo olla missään tekemisissä hänen kanssaan!"
-
-"Jumala teitä rakastaa, sanoo rouva Creek", selitti Greeta pelkäämättä.
-Hän istui yhä vielä laidalla vuoteen jalkopäässä ja tuijotti tätiin,
-mutta nyt hänen silmänsä saivat uneksivan katseen. "Kaikissa
-tapauksissa ei teitä ole ruoskittu ja pilkattu eikä ristiinnaulittu,
-niinkuin Jeesukselle tehtiin, ja kuitenkin Jumala häntä rakasti, sanoo
-opettaja."
-
-"Mene maata, lapsi, äläkä pane päätäni aivan pyörälle puheillasi",
-vastasi rouva Perkins ärtyisesti.
-
-Greeta totteli heti. Kun hän aamulla heräsi, oli hänen tätinsä
-tavallisissa voimissaan, ja heidän yöllinen keskustelunsa tuntui
-ikäänkuin unelta. Ei kumpikaan maininnut siitä mitään, ja heidän
-elämänsä kulki tavallista rataansa seuraavaan sunnuntaihin asti.
-
-Greeta lähti tänä aamuna pyhäkouluun, tehden lujan päätöksen ahkerasti
-toimivissa aivoissaan.
-
-Hän jäi toisten lasten mentyä vielä kouluun.
-
-"Minä pyydän saada kysyä jotakin opettajalta."
-
-"Sittepä voit tulla mukanani kirkkoon. Meillä on hyvää aikaa ja voimme
-jäädä vielä hetkeksi istumaan. Mitä nyt tahdot tietää?"
-
-"Tahdon vain kysyä teiltä, opettaja, että eikö nykyaikana ole mitään
-keinoa, millä rampaa saattaisi parantaa, samaten kuin spitaalitautinen
-kapteeni parannettiin, hän josta raamatussa puhutaan?"
-
-"Vai niin, sinä tarkoitat Naemania! Ei, Jumala ei anna sellaisten
-ihmeitten enää tapahtua, niitä ei enään tarvita."
-
-Greetan kasvot kävivät alakuloisen näköisiksi.
-
-"Siis ei voi tehdä mitään hyvää raajarikko raukoille enään?"
-
-"Kyllä varmaan", vastasi neiti Gregory, ja samalla hänen kasvonsa
-saivat valoisan ja ilostuneen sävyn. "Heidän sydämmensä voidaan tehdä
-terveeksi ja onnelliseksi, ja sehän meissä on paras osa. Me ajattelemme
-paljon ruumistamme, sen kipuja ja tuskia, mutta se on vain verho tahi
-häkki, missä sielu asuu. Kuljin eilen hyvin ahdasta ja pimeää katua
-ja havaitsin erään ikkunan ulkopuolella rastaan häkissään laulelevan
-niin iloisesti ja kauniisti, ikäänkuin se olisi ollut metsässä puun
-oksalla luonnon ihanan vehreyden ympäröimänä. Tiedätkö missä rastaat
-tavallisesti asuvat, Greeta? Maalla, kukkien ja kasteesta kimaltelevan
-ruohon ympäröiminä ja vapaassa raittiissa ilmassa, yläpuolellaan
-taivaan avara sininen kaarros, ja yltympärillä muita lintuja, joiden
-parissa voivat riemuita päivät pitkät. Sepä on maailma, joka voi
-synnyttää iloista laulua -- mutta tuo lintu, josta mainitsin, oli
-ahdettu häkkiin, joka ympärimitaten oli vain jalan suuruinen, eikä
-se nähnyt häkistään muuta kuin nokea, tomua ja sumua ja kuuli vain
-riitelevien ja hoilaavien miesten ja naisten ääniä, tai lasten, jotka
-väliin viskasivat häkkiä kohti kiviä, osuakseen lintuun. Kuitenkin
-kaikesta huolimatta se lauloi iloisesti, aivan kuin olisi ollut maalla
-vapauttaan nauttimassa. Se lauloi, koska sillä oli terve ja onnellinen
-sydän. Ja jos meillä on rampa ruumis, saattaa meillä kuitenkin olla
-laulava sydän."
-
-"Mitenkä niin?" sanoi Greeta suurin silmin ja vielä suuremmin ajatuksin.
-
-"Rukoilemalla Jeesusta, että hän tulisi sydämmeemme valmistamaan sitä
-laulavaksi. Oletko koskaan tuntenut Jeesuksen tulevan sinun sydämmeesi?"
-
-"Minä rukoilen häntä", sanoi Greeta miettivästi, "mutta minä en voi
-toivoa että hän tahtoisi asua sydämmessäni. Ei se ole mikään sopiva
-paikka hänelle. Täti sanoo, että minä olen paha tyttö."
-
-"Jos sydämmesi olisikin paha, Greeta, niin Jeesus voi sen puhdistaa
-valkoisemmaksi kuin lumi. Jeesus tahtoo sen tehdä, jos annat sydämmesi
-hänelle. Hän itse tekee sydämmesi sopivaksi ottamaan hänet vastaan, ja
-jos hän pysyy meissä, niin meille on sanottu, että me kannamme paljon
-hedelmiä. Jos Jeesus saa ottaa sinut hoitoonsa, niin hän auttaa sinua
-tulemaan hyväksi tytöksi."
-
-"Minä toivon, että hän sen tekisi", sanoi Greeta päättävästi.
-
-"Langetkaamme siis tässä polvillemme ja rukoilkaamme häntä yhdessä, ja
-muista, että hän vain odottaa saada sinua kuulla ja vastata sinulle."
-
-Greeta painoi alas päänsä ja ummisti silmänsä.
-
-"Minä rukoilen sinua, Herra Jeesus, ottamaan sydämmeni ja puhdistamaan
-sen, ja minä rukoilen sinua tulemaan siihen sisälle ja tekemään sen
-laulavaksi, ja sitten minä annan sen sinulle, kuten opettaja sanoo,
-että minun tulee tehdä. Ja minä rukoilen sinua, auta minua tulemaan
-hyväksi, sillä minä olen kovin paha."
-
-Tyhjässä koulusalissa oli aivan hiljaista. Silloin neiti Gregory
-rukoili ääneensä pienen oppilaansa puolesta, että hänen Vapahtajansa
-varjelisi häntä ja tekisi hänet totiseksi ja uskolliseksi
-opetuslapseksensa. Kun he nousivat, oli Greetan kasvoissa levollinen,
-vakava ilme.
-
-"Minä en enään koskaan tahdo olla paha", vakuutti hän.
-
-Neiti Gregory hymyili ja kehoitti häntä tulemaan mukaansa kirkkoon.
-
-Matkalla hän vielä puhui vakaita sanoja Greetalle, koettaen osottaa,
-kuinka heikko hän oli itsessään, mutta kuinka väkevä hänen Vapahtajansa
-oli.
-
-Kun Greeta oli tullut kotiin ja istui aterialla tätinsä vieressä,
-syöden lampaanlapaa, joka oli tässä köyhässä kodissa harvinainen
-herkku, ajatteli hän, mitenkä hän käytännössä voisi toteuttaa mitä
-oli kuullut. Se oli sangen vaikeaa. Rouva Perkinsin mieliala oli aina
-sunnuntaisin ärtyisempi kuin muina viikonpäivinä. Hänellä oli silloin
-enemmän aikaa valitella vaivojansa, ja hänen kielellään ei milloinkaan
-ollut sabbattilepoa, joskin käsillä sitä oli.
-
-"Täti", sanoi Greeta vihdoin, urhealla voimien ponnistuksella,
-"tunnetko milloinkaan laulamisen halua?"
-
-"Joko sinä taas tuot esiin nenäkkäisyyksiäsi?" vastasi täti äreästi.
-
-"Oi en! En tahdo ensinkään olla nenäkäs. Opettaja puhui minulle, että
-kipeässä ruumiissa saattaa olla laulava sydän."
-
-"Vai niin", sanoi rouva Perkins vähän ivallisesti. "Odottakoon
-opettajasi, kunnes hän saa kipeän ruumiin, ja katsokoon sitten,
-laulaako hän."
-
-"Minä luulen, että hän sen tekisi", sanoi Greeta miettivästi. "Hän
-sanoi miten se tapahtuu: tulee rukoilla, että Jeesus tulisi sydämmeen,
-ja silloin hän tekee sydämmen laulavaksi."
-
-Rouva Perkins tirskahti ylenkatseellisesti.
-
-Greeta rohkaisi mielensä ja jatkoi:
-
-"Minä kysyin häneltä, voisiko tehdä jotakin hyvää sellaisille
-sairaille, joita lääkärit eivät voi parantaa, ja hän vastasi: 'Kyllä,
-heidän sydämmensä saattavat tulla terveiksi ja onnellisiksi. Se tuntuu
-niin elvyttävältä, eikö tunnukin? Minä luulin, että kuulisitte siitä
-mielellänne."
-
-"Kiitän nöyrimmästi", vastasi täti ivallisesti.
-
-Nyt syntyi äänettömyys. Ateria oli lopussa. Greeta pesi astiat ja
-siivosi huoneen. Täti istui vuoteessaan patjojen nojassa ja luki erästä
-sunnuntailehteä, mutta äkki-arvaamatta hän huikeasti huudahti.
-
-"Se on tuo vanha kipu jälleen! Oi, oi! mitä minun pitää tehdä? Se repii
-sisuksiani kuten kravun saksilla!"
-
-"Minä annan vähän konjakkia", sanoi Greeta.
-
-Mutta täti ei tahtonut mitään. Hän valitti ja vaikeroitsi ja alkoi
-puhua sekavasti.
-
-"Se on sydän, minä tiedän sen -- minä kuolen pian. -- Onnellinen sydän
--- niin, se on kaunista puhetta -- laulaa -- minä muistan sen kun kävin
-pyhäkoulua -- silloin osasin laulaa -- minä lauloin parhaimmin kaikista
--- miten se olikaan?"
-
-"Sun ristis olkoon sauvanan', tukena heikkoudessan', sun veres sielun
-puhdistus, sun kuolos uskon uudistus!"
-
-"Mitä sinä sanoit, Greeta, Jumalan rakkaudesta? Voi, voi! Oi, hae
-lääkäri, joudu, joudu!"
-
-Hänen kasvonsa vääntyivät kouristuksista, ja Greeta riensi ulos
-huoneesta.
-
-"Rouva Jones!" huusi hän tämän oven takana. "Menkää tädin luo, hän on
-kuolemaisillaan. Minä juoksen lääkäriä noutamaan."
-
-Ei kulunut monta hetkeä, ennenkuin hän jo palasi, tuoden mukanaan
-lähellä asuvan lääkärin. Mutta rouva Perkins ei enään lääkäriä
-tarvinnut. Ja ensi kerran elämässään Greeta sai kokea, minkälainen
-hirveä ja odottamaton vieras kuolema joskus voi olla.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-"Olen valmis palvelukseen."
-
-
-Seuraavat päivät olivat synkkiä Greetalle. Rouva Jones osottautui
-ystäväksi hädässä. Hän otti tytön huoneeseensa ja piti hänestä
-sellaista huolta, jota ei Greeta milloinkaan ennen ollut saanut kokea.
-Tyttö oli kiitollinen, mutta hän ei tullut lohdutetuksi, ennenkuin oli
-saanut käydä tervehtimässä rouva Creekiä.
-
-"On oikein hirveätä, rouva hyvä, että monta kertaa olen toivonut tädin
-kuolemaa! Minä maatessani yöllä ajattelen sitä ja muistan kuinka olin
-itsepäinen, juro ja nenäkäs -- ja nyt hän on poissa. Ja oi, hyvä rouva!
-Missä hän on?"
-
-Rouva Creek oli hetken ääneti ja sanoi sitten hiljaa:
-
-"Sinä annoit hänelle viestin Jumalalta, rakas lapsi. Hänen viimeiset
-ajatuksensa olivat Jumalassa ja hänen rakkaudessaan. Ehkä hän armoa
-anoen korotti rukouksensa armahtavan Isän luo. Se laulu, jonka sanoit
-hänen lausuneen, osottaisi sitä:
-
-    "-- -- -- Sun veres sielun puhdistus,
-    sun kuolos uskon uudistus!
-
-"Nämät sanat ovat mahdollisesti herättäneet vakavia ajatuksia hänessä ja
-sitten myöskin saattaneet hänet rukoilemaan. On hyvin merkillistä, että
-hän juuri silloin muisti tuota värsyä. Mutta oi, Greeta, rakas lapseni,
-älä lykkää Jumalan rauhan etsimistä siihen hetkeen asti, jolloin
-hän sinua kutsuu! Hänen kutsuntansa tulee välistä ihan hirvittävän
-äkki-arvaamatta."
-
-Greeta noikkasi.
-
-"En aio enään milloinkaan sanoa pahaa sanaakaan kenellekkään, rouva
-hyvä, jotta eivät kuolisi, ennenkuin ehdin pyytää heiltä anteeksi."
-
-"Tuo on suuremmoinen päätös", sanoi rouva Creek, "mutta se on vain
-liian suuri voidaksesi sitä pitää, ellet rukoile Jumalaa avuksesi."
-
-"Herra auttakoon minua, amen", sanoi Greeta innokkaasti. Ja pari kertaa
-syvästi huoattuaan, jatkoi hän:
-
-"Rouva Jones toivoo, että minä jäisin hänen luokseen hoitamaan
-Artturia, ja lupaa antaa minulle vaatteita ja ruokaa -- mutta minä
-kovin toivon palvelukseen."
-
-"Minä tiedän sen, lapsi, mutta sinun on hyvin vaikea nyt juuri saada
-palvelusta."
-
-"Oi, hyvä rouva, luuletteko, että Jumala vastaa rukoukseeni? Olen niin
-äärettömän usein rukoillut häntä antamaan minulle palveluspaikan, mutta
-minä toivon, etten ole ollut syypää tätini kuolemaan."
-
-Hän vaikeni pelästyneenä tätä ajatellessaan; mutta aina ystävällinen
-rouva Creek tyynnytti hänet.
-
-"Jumalalla on meidän henkemme käsissään, Greeta, eikä kenelläkään
-muulla. Hän otti pois tätisi, mutta minä kuitenkin epäilen, ettet sinä
-nyt voi saada hyvää palveluspaikkaa."
-
-"Miksikä niin?"
-
-"Ensiksikään ei sinulla ole sellaisia vaatteita, että voisit niitä
-käyttää hienossa perheessä, ja niitten hankkiminen maksaa paljon. Ja
-sitten sinulla ei ole minkäänlaista kasvatusta. Jos voisit ensin päästä
-johonkin talouskouluun --"
-
-"Sitä en tahdo! En tahdo mennä mihinkään laitokseen tahi sellaiseen
-opistoon. Minä tunnen monta palvelustyttöä, ja ne kyllä auttavat minua."
-
-Greeta ei ollut tottunut siekailemaan toimissansa. Hän saattoi tätinsä
-hautaan kolmen muun naisen kanssa, jotka häntä kohtaan tunsivat sääliä,
-ja palattuaan hautausmaalta, pani hän kokoon vaatteensa, jätti huoneen
-avaimen isännälle ja lähti rouva Jonesin luo.
-
-Jo seuraavana päivänä hän meni Nelsonkadulle ja alkoi vilkkaan
-keskustelun punatukkaisen palvelijan kanssa, hänen, joka asui N:o 6:ssa.
-
-"Minä otan paikan niin pian kuin saan, mutta en minä tahdo palvella
-tämän kadun varrella."
-
-"Sepä paha, sillä N:o 14:ssä on palvelustyttö, joka juuri aikoo
-muuttaa, koska hän menee naimisiin, ja teidän olisi sopinut pyrkiä
-sinne."
-
-Greeta sai iloisen päähänpiston.
-
-"Onko se tuo, joka tuolla 14:ssä portaita pesee?"
-
-Hän sai tietää, että se oli sama tyttö, ja nyt hän marssi sinne
-oikopäätä tuttavuutta virittämään.
-
-"Olen kuullut, että aiotte muuttaa. Kuinka pian?"
-
-Tyttö kääntyi Greetaan päin. Hänellä oli pienet sievät kasvot,
-mutta hänen pukunsa, vyöliinansa ja säpsänsä olivat arveluttavan
-likaisenharmaat.
-
-"Niin, minä muutan, Jumalan kiitos!" vastasi hän. "Mitä teidän sen
-kanssa on tekemistä?"
-
-Greeta ei kiinnittänyt silmiänsä hänen kasvoihinsa, vaan hänen
-pukuunsa. Hän teki laskujansa ja mutisi hiljaa:
-
-"Ole varovainen, Greeta! Kaksi parsintaa selässä, yksi läpi
-kyynärpäässä ja virttynyt!"
-
-Sitten hän ääneensä sanoi:
-
-"Kuinka paljon tahdotte pumpulihameestanne? Ja tahdotteko myydä sen?"
-
-"Myydä tämä! Oletteko aivan mieletön?"
-
-"Mutta ette suinkaan käytä tuota hametta, kun naimisiin menette; ja
-minä olen varma siitä, että se sopisi minulle. Minä tahdon antaa teille
-kaksi markkaa seitsemänkymmentäviisi penniä siitä, ja se on jotenkin
-hyvä hinta."
-
-Tyttö näytti suuttuneelta.
-
-"Kyllä minä tämän hyvinkin saatan myydä, minä muutan huomenna."
-
-"Mutta sen täytyy olla pestynä."
-
-"Hoh, minä en sitä pese, saatte sen semmoisenaan kuin se on."
-
-"75 penniä vähennetään sitten hinnasta."
-
-Kauppa tehtiin; ja myöhään seuraavana iltana Greeta tuli
-karamellipuotiin ihan innostuneena.
-
-"Tässä nyt olen, rouvaseni, ja minulla on kaksi pumpulihametta,
-jotka sain neljällä markalla seitsemälläkymmenellä viidellä pennillä
-yhteensä. Toinen on likainen ja toinen puhdas. Ne tarvitsevat vain
-vähän korjausta. Kuten tiedätte, sain minä tädin perintöä 15 markkaa,
-paitsi niitä seitsemää, joilla rouva Jones osti minulle mustan pukuni,
-ja hän antoi minulle mustan hatunkin, niin että nyt on jäljellä 10
-markkaa 25 penniä kenkiin, päällysnuttuun, esiliinoihin ja yhteen
-säpsään lisäksi. Sanokaa nyt, luuletteko että sitten olen riittävästi
-puettu?"
-
-Rouva Creek katseli toimekasta tyttöä hymyillen, mutta melkein
-kunnioituksella.
-
-"Näen, että olet vahvasti päättänyt mennä palvelukseen, ja minäkin
-tahdon auttaa sinua vähän. Anna tänne hameesi, niin katson niitä.
-Jos saat vaatetuksen, niin ei kulune pitkää aikaa, ennenkuin saat
-paikankin."
-
-Kahden viikon perästä Greeta suureksi ilokseen ja mielihyväkseen sai
-nähdä yksinkertaisen vaatevarastonsa valmiina säilytys-arkussaan. Rouva
-Jones oli ollut hänelle hyvin ystävällinen ja antanut koko joukon
-sellaisia vaatteita, joita hän ei enään käyttänyt. Rouva Creek oli
-sitten kääntänyt ja laittanut ne sopiviksi Greetalle, niin että ne
-näyttivät oikein siisteiltä.
-
-"Sinun täytyy myöskin ajatella alusvaatteita eikä ainoastaan
-ulkokuorta. Sinä tarvitset vahvat, lämpimät alusvaatteet ja hyvin
-parsitut sukat, jotka pitävät jalkasi lämpiminä kylmimmässäkin ilmassa."
-
-"Niin kyllä, hyvä rouva", sanoi Greeta nöyrästi, ja sitten hän
-huolestuneena lisäsi:
-
-"Ja rouva kulta, minä olen koettanut panna ylös tukkani. Olen katsellut
-Nelsonkadun tyttöjä. Useimmilla niistä on ollut käherretty otsatukka,
-mutta minä en millään keinoin saa tukkaani käheräksi. Olen koettanut
-paperoita hiuksiani, mutta en kaiketi osaa sitä oikein tehdä, ja
-käherryspihdit maksavat paljon."
-
-"Kuuleppas Greeta, saat luottaa minun sanoihini. Kampaa sinä hiuksesi
-sileiksi. Herrasväki pitää siitä paljon enemmän. Palmikoitse ne ja
-aseta kauniille solmulle niskaan. Nuot kähärätukat ovat vain tomun
-säiliöitä ja niiden hoito vie paljon aikaa."
-
-"Mutta minä tahtoisin näyttää hienolta; en minä tahtoisi näyttää Noan
-arkin aikuiselta palvelustytöltä. Rouva Jones sanoo, että tyttöjen
-tulee tehdä voitavansa näyttääksensä sieviltä. Tuollainen kähärätukka
-sopii niin hyvin säpsään."
-
-"Koeta sinä ensin minun tapaani. Minulla on ollut hienoja
-palveluspaikkoja, ja tiedän, että parhaat palvelustytöt ovat olleet
-vaatimattomimmat ja yksinkertaisimmat."
-
-Greeta siis vähitellen jätti koko hiusten kähertämisen tuumat. Hän
-ilmaantui taas eräänä päivänä Nelsonkadulle puhumaan punatukkaisen
-ystävänsä kanssa.
-
-"Nyt olen valmis palveluspaikkaan", sanoi hän itsetietoisesti.
-
-"N:o 9:ssä on paikka yksinäiselle palvelijalle."
-
-"Kuka siellä asuu?"
-
-"Eräs leski ja hänen kuusi lastansa."
-
-"Oi minun päiviäni, sinne en minä kelpaa. Mitä yksinäisen palvelijan
-tulee tehdä, Elisa?"
-
-"Melkeinpä kaikkea -- pestä, silittää, huuhtoa portaita ja laittaa
-ruokaa ja parikymmentä muuta asiaa sitä paitsi."
-
-Greeta teki vastenmielisyyttä osottavan liikkeen.
-
-"Minä en luule, että menen N:o 9:ään. Minä tahtoisin asua suuremman
-kadun varrella kuin tämä on. Minä etsin taloa, jossa on puutarha."
-
-"Miksikä et mennyt välitystoimistoon, sinne minä aioin mennä, mutta
-minun setäni yksipäisesti tahtoi minut tänne."
-
-"Mitä on välitystoimisto? Onko se semmoinen, jossa ihmisiä naitetaan,
-vai kuinka?"
-
-"Ei ikään, sinä tyhmyri! Sinä kirjoitat nimesi sinne ja sanot mitä
-osaat tehdä, ja kun sinne sitten tulee joku rouva, niin ne jättävät
-hänelle sinun nimesi, ja hän etsii sinut, ja jos hän sinusta pitää,
-niin hän sinut ottaa."
-
-Greetan silmät loistivat.
-
-"Se on mainiota! Sinne menen jo tänään iltapäivällä ja otan parhaan
-mustan pukuni ylleni. Missä sellainen toimisto on?"
-
-"Se tyttö, joka tuli N:o 14:ään juuri vastikään, sanoo että se on
-Munkkikadun N:o 54:ssä."
-
-Greeta pani numeron muistiinsa ja meni kotiin riemastuneessa
-mielentilassa. Hän ei puhunut aikeestaan rouva Creekille, sillä
-hän epäili, ettei rouva olisi sitä hyväksynyt. Ja siinä hän arvasi
-oikein, sillä rouva Creek oli siinä suhteessa vanhanaikuinen, eikä
-hänellä ollut paljon luottamusta välitystoimistoihin. Hän oli sanonut
-puhuneensa Greetasta sekä raamattunaiselle että sairaanhoitajattarelle,
-ja he olivat luvanneet Greetaa muistaa, kun kuulisivat, että joku
-sopiva paikka olisi saatavana. Mutta Greetan mielestä odotus tuli
-pitkäksi, ja hän päätti ottaa tulevaisuutensa omiin ohjiinsa. Otettuaan
-yllensä mustan pukunsa ja hattunsa ilmoitti hän rouva Jonesille, että
-hän aikoi lähteä ulos itsellensä etsimään paikkaa.
-
-"No minä toivotan sinulle onnea matkallesi", sanoi tuo ystävällinen
-vaimo, "muista sanoa, että sinulla on hyvä taipumus lapsia hoitamaan.
-Minä saatan suosittaa sinua siinä kohden, sillä sinä olet hoitanut
-Artturia siitä asti kun hän sai ensimmäiset hampaansa."
-
-Greeta lähti hyvin tyytyväisenä. Hän katseli kuvaansa kauppapuotien
-suurissa ikkunoissa.
-
-"Sinä olet oikein aistikas, Greeta!" huudahti hän. "Sinä sovit oikein
-hyvin hienoon palveluspaikkaan. Ja katso nyt, että sellaisen saat!"
-
-Helposti hän löysi osotetun numeron. Se oli puoti, jossa myytiin
-saksalaisia villavaatteita, ja ikkunassa oli iso kortti, jossa
-ilmoitettiin, että siinä oli "palvelijatartoimisto".
-
-Greeta astui rohkeasti sisään ja kääntyi puotipöydän takana olevan
-ankaran näköisen naisen puoleen.
-
-"Olen tullut tänne kuulustelemaan, olisiko palveluspaikkaa tarjolla?"
-
-"Minkälaista paikkaa? Oletteko ennen palvellut?"
-
-"En, tämä on ensimmäinen palveluspaikkani, ja minulle on hyvin tärkeätä
-saada oikein hyvä paikka."
-
-"No mitä te sitten osaatte tehdä?"
-
-Ei pientäkään hymyilyä voinut huomata kysyjän huulilla. Greeta hengähti
-syvään. Hän oli niin usein lukenut läksynsä, ettei häneltä nyt
-vastausta puuttunut.
-
-"Minä osaan pestä lattioita ja uuninsuojuksia, kohentaa vuoteita, pestä
-ikkunoita, lakaista ja tomuttaa ja hoitaa lapsia ja keittää perunoita
-ja sisälmysmuhennosta ja lampaanjalkoja ja paistaa lihaa ja silliä ja
-laittaa teetä ja velliä ja lämpimiä juomia konjakista ja vedestä ja
-auttaa raajarikkoja ja juosta asioilla ja pestä vaatteita ja
-ja -- -- --"
-
-"On siinä kyllin. Entä nimenne?"
-
-"Margareeta Perkins."
-
-"Teidän ikänne?"
-
-"Kolmetoista vuotta."
-
-Eräs toinen vakavannäköinen nainen tuli sisälle.
-
-"Siellä on rouva, joka tahtoisi tytön", sanoi hän hiljaa. "Hän ei sano
-välittävänsä siitä, vaikka ei tyttö juuri mitään osaisi. Kutsunko hänet
-sisälle tätä katsomaan?"
-
-Greeta punastui ilosta. Kun hän sitten vietiin puodin vieressä olevaan
-pieneen huoneeseen ja näki edessään pitkän, mustaan pukuun puetun
-naisen, tunsi hän, että tämä hetki hänen elämälleen oli tähdellinen.
-
-"Onko tämä siivo tyttö, neiti Shipsby?"
-
-Greeta ei antanut neiti Shipsbylle aikaa vastata.
-
-"Olen täydellisesti siivo", sanoi hän. "Haen palveluspaikkaa, kun
-tätini on kuollut. Suuri joukko ihmisiä tuntee minut."
-
-Rouva katsoi häneen vakavin silmin.
-
-"Olet hyvin pieni; oletko vahva?"
-
-"Olen täydellisen vahva, hyvä rouva. Sanokaapas minulle, onko teillä
-sairas mies? Minä etsin sellaista paikkaa, jossa saisin auttaa rouvaa,
-jolla on sairas mies. Mutta minä voin hoitaa lapsianne myöskin. Minulla
-on erittäin hyvä kyky hoitaa pieniä lapsia, jos ei minun vaan tarvitse
-pitää sylissäni enempää kuin yhtä."
-
-Neiti Shipsby kääntyi poispäin, ja rouva katsoi tyytymättömänä Greetaan.
-
-"Olen yksinäinen nainen ja toivon saavani siistin, rehellisen, kunnon
-tytön, joka hoitaa tehtävänsä ja osaa pitää kielensä aisoissa."
-
-Greeta ei ollut vähintäkään hämillään.
-
-"Minä en puhu, jollei minun tarvitse puhua. Mutta hyvä rouva,
-minkälaisessa kodissa te asutte? Onko siellä puutarha ja onko siellä
-mattoja portailla? Minä toivoisin oikein hienoa paikkaa."
-
-"Neiti Shipsby!" Vieras neiti sanoi sanansa jotenkin terävällä äänellä.
--- "Tuo tyttö ei kelpaa minulle; hän on joko äärettömän nenäkäs taikka
-vähämielinen."
-
-Greeta vietiin ulos huoneesta, eikä hän aavistanutkaan tehneensä mitään
-sopimatonta. Neiti Shipsby neuvoi häntä:
-
-"Jos tahdot paikkaa, niin sinun tulee käyttäytyä kunnioittavasti ja
-nöyrästi. Istu täällä ja odota, jos joku toinen sattuisi tulemaan."
-
-Greeta istui äänetönnä eräälle lavitsalle. Hän näki koko joukon
-naishenkilöitä tulevan ja menevän, ja häntä itseään esitettiin erään
-tullivirkamiehen rouvalle, maustekauppiaan rouvalle sekä nuorelle
-morsiamelle, joka juuri aikoi naimisiin erään kaasulaitoksen
-konemestarin kanssa; mutta hän kieltäytyi aivan levollisesti menemästä
-kenellekkään heistä palvelukseen, vakuuttaen aivan vakaasti: "Minä
-tahdon oikein hienon palveluspaikan hienossa talossa."
-
-Vihdoin loppui Shipsbyn neitien kärsivällisyys.
-
-"Sinä sanot, ettei sinulla ole mitään kokemusta sekä ettet ole
-ennen palvellut. Sinun tulisi kiitollisuudella ottaa vastaan mikä
-palveluspaikka tahansa, saadaksesi siinä oppia ja kokemusta. Sinulla
-ei ole mitään suosituksia ja kuitenkin odotat saavasi ensiluokan
-palveluspaikkoja. Se on tosiaankin naurettavaa. Sinä olet oikeastaan
-vielä aivan liian pieni ja nuori saadaksesi palveluspaikkaa ensinkään."
-
-Greetan mieli kävi ensi kerran hänen elämässään alakuloiseksi, mutta
-hän jäi istumaan nurkkaansa. Toisia palvelustyttöjä siellä meni ja
-tuli, mutta ei kukaan ollut niin pieni kuin hän. Vähän huoaten hän
-nousi istualta.
-
-"Ehkä minä huomenna tulen takaisin", sanoi hän. "Kyllä täytyy löytyä
-muutamia hyviä paikkoja vapaina, ja minä aion saada yhden niistä."
-
-Hän meni aivan levollisena matkoihinsa, ja Shipsbyn neidet olivat
-tyytyväisiä, kun hänestä pääsivät.
-
-Mutta Greetan jouduttua ulos täyttivät hänen silmänsä suuret kyyneleet,
-jotka vierivät alas pitkin poskia.
-
-"Greeta, sinun tulisi hävetä itseäsi, iso lapsi kun itket! Sinulla on
-vaatteesi, ja sinä luonnollisesti kyllä saat paikan."
-
-Hän hieroi kiivaasti silmiänsä ja hämmästyi, kun hän aivan vieressään
-kuuli äänen:
-
-"Mitä sanot, pikku tyttö? Etkö voi saada paikkaa?"
-
-Kummastuneena siitä, että joku oli kuullut hänen sanansa, katsoi Greeta
-puhujaan.
-
-Tämä oli nuori, surupukuun puettu nainen, ja Greeta mielestään ei ollut
-milloinkaan nähnyt niin ystävällisiä kasvoja.
-
-"Oi rouva hyvä", hän melkein huusi, "ettekö tarvitsisi palvelijatarta?
-Minä niin hirveän mielelläni tahtoisin tulla teille."
-
-Nainen hymyili. "Minä juuri aion mennä palvelijatartoimistoon
-saadakseni tytön sieltä, mutta luulenpa, että sinä olet liian pieni."
-
-"Sitä ne sanovat", vastasi Greeta vähän nyyhkyttäen. "Mutta jos he
-vain tietäisivät, mitä minä osaan tehdä. Minä osaan pestä lattioita ja
-puhdistaa uuninsuojuksia, kohentaa vuoteita, ja pestä ikkunoita -- --"
-
-Hän toisti koko pitkän luettelonsa uudistetuin toivein, nähdessään,
-että vieras nainen osotti hänelle myötätuntoisuutta.
-
-"Ja rakas rouvani", kiirehti hän lisäämään, "minä en siitä välitä,
-vaikka teillä ei olisikaan puutarhaa, mutta minä palvelen teitä
-uskollisesti, missä ikänä asuttekin."
-
-"Emme voi seisoa täällä kadulla puhumassa. Seuraa minua, niin menen
-neiti Shipsbyn luo ja kyselen häneltä sinusta."
-
-Greeta seurasi häntä silmät loistavina ja posket punoittavina.
-
-"Me emme tiedä hänestä mitään, neiti Churchhill", ilmoitti neiti
-Shipsby, kun häneltä Greetasta kysyttiin. "Hän tuli tänne noin ehkä
-tunti sitten, ja me tulimme ajatelleeksi, että lieneekö hän oikein --
-oikein selväjärkinen --"
-
-Neiti Churchhill katsoi pienen tytön innokkaisiin kasvoihin.
-
-"Siitä, ei ole mitään epäilemistä", sanoi hän hymyillen.
-
-"Asian laita on sellainen, että sisareni ja minä olemme ostaneet
-pienen huvilan maalta, ja nyt tahtoisimme saada sinne mukaamme siivon,
-hyvämaineisen tytön."
-
-"Oi, hyvä rouva", virkkoi tuo parantumaton Greeta, "se on juuri sopiva
-paikka minulle. Rouva Creek sanoo, että maalla on niin puhdasta, ja
-minun täytyy olla kovin varovainen myssyjeni ja esiliinojeni suhteen.
-Oi minä pyydän, koettakaa minua, että näette, enkö kelpaa teille."
-
-Neiti Churchhill hymyili taas ja kyseli häneltä, oliko hänellä mitään
-suosituksia, ja keskustelu päättyi siten, että Greeta vei hänet suoraan
-rouva Creekin karamellipuotiin.
-
-"Rouva Creek voi sanoa teille kaikkea mitä minusta tahdotte tietää,
-ja hän myöskin ymmärtää, mikä on hyvä palveluspaikka, sillä hän on
-palvellut pappilassa. Minä arvaan, ettei teillä ole mitään pappilaa
-eikä kirkkoa myöskään."
-
-Neiti Churchhillin silmät kävivät kosteiksi.
-
-"Minä tiedän, millaista on työ kirkon palveluksessa, sillä isäni oli
-pappina East End'issä, ja hän kuoli liiasta rasituksesta kuukausi
-sitten."
-
-Hänen äänensä oli ystävällinen, ja Greeta noikkasi osotteeksi, että hän
-käsitti asian.
-
-"Minäkin olen saanut kokea, mitä kuolemantapaus on", sanoi Greeta. "Se
-on hirveätä! Tätini kuoli, ja nyt minä olen ihan yksin maailmassa."
-
-Kun he tulivat perille puotiin, sanoi neiti Churchhill, että Greeta
-jäisi ulos odottamaan.
-
-"Minä tahdon kahdenkeskistä keskustelua rouva Creekin kanssa."
-
-Greeta kulki edestakaisin kadulla lujin askelin.
-
-"Nyt sen olet tehnyt, Greeta, sinä olet löytänyt oikein hienon paikan,
-ja se on käynyt niin näpsästi ja mukavasti kuin vain on mahdollista."
-
-Hän tapasi muutamia vanhoja tuttaviansa, jotka huusivat hänelle:
-
-"Greeta hoi, aiotko kirkkoon keskellä viikkoa? Vai oletko ollut
-kemuissa?"
-
-"Minä menen palvelukseen", vastasi Greeta pää pystyssä.
-
-    "Oo ho, sinä vaivainen!"
-
-Sitten he rupesivat pyörimään ympäri, laulaen:
-
-    "Raskas työ on sotilaan ja meripojan sorjan,
-    raskahinta kaikista on olo pikku orjan.
-    Raukka keittää, puhdistaa ja juoksee, nostaa,
-    kantaa, rouva soittaa, elämöi ja aina torat antaa."
-
-Greeta kääntyi suuttuneena heidän puoleensa.
-
-"Pitäkää suunne kiinni. Minä lähden maalle, ja kun te joskus teette
-huviretken ulos kaupungista, muistakaa silloin minua. Minä en poimi
-kukkia ja syö omenia, luumuja ja karhunmaaramia ainoastaan yhtenä
-päivänä vuodessa, vaan ihan koko vuoden ja kaiket päivät. Minä saan
-asua humalatarhassa eikä minun milloinkaan enään tarvitse syödä norssia
-eikä silliä, sillä minä syön mansikoita ja luumuja ja rypäleitä, kunnes
-saan niistä aivan kylläkseni."
-
-"No Greeta", huudahti hänelle eräs pieni poika, "missä sinä tulet
-asumaan? Kauppamatkueessako?"
-
-"Valkoisessa talossa", jatkoi Greeta, ihan lämpimänä innostuksesta,
-"jossa seinät ovat ruusuilla verhotut ja ovet viheriäiset, ja puutarha
-on täynnä orvokkeja ja liljoja ja päivänkakkaroita, ja siellä on lampi,
-jossa joutsenet uivat, ja vieläpä suihkulähdekin."
-
-"Soh, mene tiehesi!"
-
-Muutama kourallinen lokaa viskattiin häntä kohti, mutta hän hypähti
-äkkiä sivullepäin ja joutui neiti Churchhillin syliin.
-
-"Suotteko, että tulen teille?"
-
-"Aion puhua pyhäkoulu-opettajasi kanssa. Minä tunnen häntä vähäsen.
-Rouva Creek sinua kiittää, Greeta, mutta ymmärräthän, että hän on
-minulle aivan vieras."
-
-"Hän on oikein hyvä rouva, on totta tosiaankin."
-
-"En sitä epäile. Minä kirjoitan sinulle sitten kun olen puhunut neiti
-Gregoryn kanssa. Hyvästi, Greeta."
-
-Neiti Churchhill meni, ja Greeta riensi karamellipuotiin, jonne hän
-jäi puoleksi tunniksi puhumaan siitä erinomaisesta onnesta, joka
-mahdollisesti tulisi hänen osakseen.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-Maantienlokaa.
-
-
-Oli lauhkea iltapäivä helmikuun loppupuolella, kun Greeta tuli
-Sundalen asemalle. Hän näkyi olevan ainoa matkustaja, joka tässä astui
-alas Lontoon junasta. Eräs kantaja, joka yksin seisoi junasillalla
-ottaaksensa vastaan tulijoita, tarttui hänen pieneen matka-arkkuunsa,
-katsoen häneen leveästi hymähtäen.
-
-"Minulle on maksettu, jotta ottaisin tämän, neiti. Mihinkä menette?
-Ette kaiketi ole näiltä seuduin, vai kuinka?"
-
-"Minä menen palveluspaikkaani."
-
-Greeta ei ensinkään ujostellut. Matka oli ollut ihastuttava. Rouvat
-Jones ja Creek olivat molemmat ottaneet aikaa saattaaksensa hänet
-asemalle, ja heidät hyvästi jättäessään oli hän saanut kummaltakin
-lahjan. Rouva Jones oli antanut hänelle kauniin ompelurasian, johon
-oli maalattu monta kaunista kukkaa, ja rouva Creek oli lahjoittanut
-hänelle tukevan hyvän sateenvarjon. Greetan mielestä ei löytynyt häntä
-onnellisempaa tyttöä. Ei yksikään pilvi tulevaisuutta varjostanut. Nyt
-hän katsoi kantajaan niin säteilevin silmin, että kantajan ehdottomasti
-täytyi yhtä iloisesti katsoa häneen.
-
-"No missä siis on palveluspaikkanne?"
-
-"Huvila Ivyssä -- neiti Churchhillien luona."
-
-"Vai niin, niitten molempien neitien luona, jotka tulivat tänne
-entismaanantaina. Odottakaa vähän, niin minä tuon rattaani ja saatan
-teidät. Tästä on ainoastaan kymmenen minuutin matka."
-
-Neljännestunnin kuluttua Greeta seisoi uuden kotinsa edustalla.
-Kentiesi ei se varsin vastannut sitä ihannetta, jota hän oli
-kuvitellut. Tämä oli pieni punaisista tiilistä tehty rakennus,
-jota ympäröi vähäinen kasvitarha pensaineen ja puineen. Olkia ja
-sanomalehtiä oli ylt'ympärille viskelty, ikkunat olivat ilman uutimia,
-ja avoimesta portista näkyi joukko pakkalaatikoita ja huonekaluja,
-jotka täyttivät porstuan.
-
-Greeta astui sisään hymyilevän varmana, mutta seisahtui äkkiä sen näön
-vuoksi, joka häntä kohtasi. Lattialla aivan portaitten vieressä istui
-neiti Churchhill hiukset hajallaan ja nenäliina silmien edessä.
-
-Kun hän näki Greetan, nousi hän äkkiä.
-
-"Ah Greeta, mehän olemme kokonaan sinut unohtaneet! Tule sisälle. Onko
-tuo sinun matka-arkkusi? Mitä teille tulee? Viisikymmentä penniä.
-Kiitos; laskekaa se tuohon. No hyvä päivää, Greeta. Täällä on kaikki
-mullin mallin. Nyt sinun täytyy meitä auttaa, sillä tuskin tiedämme
-mistä alkaa, ja minulla on niin kova hammassärky."
-
-Hän koetti puhua iloisesti, mutta Greetan vilkas katse havaitsi heti
-hänen tukalan tilansa.
-
-"Te olette, neiti, itkenyt. Minä kovin säälin teitä, mutta oletteko
-koettanut ruskeata paperia, johon on pantu vähän etikkaa ja pippuria?
-Tädin mielestä se lievitti erinomaisesti hänen kasvojensa särkyä, ja
-rouva Jones kastoi paperin viinaan ja sanoi sen tekevän hyvää."
-
-Neiti Churchhill rupesi nauramaan; Greetan osaaottavaisuus hänen
-hammassärkyynsä, heti kun hän oli astunut talon kynnyksen yli,
-miellytti ja lohdutti neitiä.
-
-"Joyce!" huudahti hän. "Meidän pieni tyttömme on tullut."
-
-Portaita alas tuli tummahiuksinen nuori tyttö. Hänellä oli esiliina
-mustaa pukua suojaamassa, ja hame oli kiinnitetty ylös. Hän tervehti
-ystävällisesti Greetaa.
-
-"Täällä on paljon tehtävää, joten sinun täytyy meitä auttaa niin pian
-kuin voit. Vaimon, joka täällä oli puhdistamassa, täytyi jo aikaisin
-aamulla lähteä pois. Sinun huoneesi on valmis. Voimmeko viedä ylös
-arkkusi? No sehän on aivan pieni; jos sinä otat kiinni toisesta
-kädensijasta, niin minä kyllä otan toisesta."
-
-He tulivat pieneen huoneeseen, ja Greeta katsoi ihastuneena
-ympärilleen, mutta pisimmän aikaa hänen katseensa viipyi pienessä
-pöydässä, jonka päällä oli peili.
-
-"Minä niin kovin ajattelin sitä, saisinkohan peilin", sanoi hän hyvin
-tuttavallisesti nuorimmalle neiti Churchhillille. "Nähkääs, minä olen
-hyvin tarkka myssyjeni suhteen."
-
-"Tietysti", vastasi Joyce. "Ota nyt takki päältäsi ja tule pian alas,
-me juomme kohta teetä."
-
-"Helena hyvä", sanoi hän, tultuansa siskonsa luo, "minkä erinomaisen
-olennon sinä olet löytänyt!"
-
-"Hän on omituinen, mutta minä toivon, että hän osottaa olevansa
-kodin aarre. Älä naura häntä, Joyce, hän ottaa elämän tosi vakavalta
-kannalta. Hän on jo tehnyt minulle hyvää. Tunsin itseni niin
-onnettomaksi, ennenkuin hän tuli."
-
-"Rakas Helena raukka, sinä olet aivan näännyksissä. Pane ovi lukkoon
-ja istu tänne, me voimme kaikki paremmin, kun saamme kupillisen teetä.
-Kuuleppas, miten tuli räiskyy kyökissä! Eikö se sinua vähän ilahuta?"
-
-"Me emme mitenkään saa kaikkia huonekalujamme mahtumaan näihin
-huoneisiin", huokaili Helena. "Meidän olisi pitänyt myydä enemmän ja
-ottaa vähemmän mukaamme."
-
-"En sano sinulle sanaakaan, ennenkuin olemme juoneet teetä."
-
-Joyce meni laulaen kyökkiin, mutta palasi pian sisarensa luo.
-
-"Meillä ei ole tippaakaan maitoa talossa. Unhotin sen kokonaan."
-
-"Talonpoikaistalo ei ole kaukana, lähetä Greeta sinne."
-
-"Kyllä, sen teenkin."
-
-Joyce juoksi ylös portaita. Hän tapasi Greetan, joka oli levittänyt
-eteensä toisen pumpulihameistaan ja katseli sitä ihastellen.
-
-"Minä aion juuri ottaa sen ylleni, neiti."
-
-"Sitä ei sinun tarvitse tehdä tänä iltana. Pane esiliina eteesi, niin
-on kaikki hyvin. Mutta kaikkein ensiksi tahdon, että juokset tuonne
-talonpoikaistaloon tuomaan maitoa. Minä osotan sinulle tien. Pane hattu
-päähäsi jälleen ja koeta kiirehtiä."
-
-Greeta totteli, ja Joyce saattoi hänet portille asti, josta hän osotti
-hänelle veräjää toisella puolen tietä.
-
-"Mene tuosta veräjästä polulle, joka vie tuon kentän yli; mene
-sitten toisesta veräjästä, niin olet perillä. Pyydä rouva Greeniltä
-ruukullinen maitoa, ja sano hänelle, kuka sinut lähetti. Ymmärrätkö?"
-
-"Kyllä, neiti."
-
-Greeta meni iloisena ja mielessään mahtavana.
-
-Hän viipyi kauan, mutta tuli vihdoin takaisin hyvin vakavan näköisenä.
-
-"Tule sisälle, missä on maito?" kysyi Joyce, joka ovessa tuli häntä
-vastaan.
-
-"Voi, neiti, ei minulla olekkaan."
-
-"Miksi ei? Oletko sen kaatanut? Mikä nyt on?"
-
-Vastauksen sijasta Greeta vähän nosti hameensa liepeitä ja näytti
-jalkaansa, joka oli ihan loassa.
-
-"Minun täytyi palata takaisin, se oli ihan hirvittävää! En ole
-milloinkaan nähnyt sellaista lokaa -- en milloinkaan! Ei se ole
-sellaista lokaa, kuin se, mihin minä olen tottunut; tämä tarttuu
-kiinni! Ja se tuli joka askeleelta pahemmaksi, ei mikään hevonen olisi
-siitä päässyt läpi."
-
-Joyce tuijotti häneen hämmästyneenä, mutta sitten hän kadotti
-kärsivällisyytensä.
-
-"Sinä tyhmä tyttö! Ei täällä maalla auta pelätä lokaa. Täällä me
-odotamme maitoa, jotta saisimme juoda teetä. Kuinka sinä luulet meidän
-saavan maitomme? Ellet sinä sitä tuo, täytyy minun mennä."
-
-Kyyneleet, jotka olivat vuotamaisillaan, tulvasivat nyt virtana hänen
-silmistään.
-
-"Neiti, nämät ovat minun parhaat kenkäni, ja ne maksavat 6 markkaa,
-mutta kyllä minä koetan uudestaan."
-
-Greeta nielasi kyyneleensä ja lähti.
-
-Joyce meni sisarensa luo puoleksi nauraen ja puoleksi suuttuneena.
-
-"Hän ajattelee vain vaatteitansa. Jospa hän itse voisi nähdä,
-minkälainen variksenpelätti hän on."
-
-"Oh, ole vaiti, Joyce. En ollenkaan pidä häntä rumana. Hän on laiha
-ja hänen ihonsa keltainen, niinkuin useimpien Lontoon lasten, mutta
-hänellä on pienet sievät kasvot. Nyt ehtii tulla pimeä, ennenkuin hän
-pääsee kotiin, ellei hän hyvin kiirehdi. Enpä olisi luullut hänen lokaa
-säikähtävän."
-
-Greeta paralla oli suuremmat pelästyksen aiheet kestettävänä kuin loka,
-ja kun hän vihdoin palasi tuoden maitoruukkunsa, oli hänen hattunsa
-vinossa, hänen musta hameensa loan peittämänä ja hän itse aivan
-pelästyksestä uuvuksissa.
-
-Joyce otti maitoruukun hänen kädestään ja meni kyökkiin sanaa
-sanomatta; mutta Helenan kävi tyttöä sääli.
-
-"Mikä sinun on, Greeta? Sinä näytät niin pelästyneeltä."
-
-"Oi neiti, en ole ennen koskaan ollut talonpoikaistalossa. Minä kuljin
-loassa, vaikka olin vähällä upota siihen, ja sitten tulin erään veräjän
-luo, ja kun olin mennyt sen läpi, oi, neiti, silloin olin keskellä
-eläinnäyttelyä! Ne olivat ihan villejä, vaikka pienempiä kuin ennen
-olen nähnyt, eivätkä ne olleet teljettyinä suuriin häkkeihin. Siellä
-oli suuria ruskeita sarvipääsonneja, jotka juoksivat perässäni, ja
-siellä oli sikoja ja siellä oli lampaita ja suuria valkoisia hanhia
-ja koira, joka haukkui kuin olisi ollut hullu ja koetti irtautua
-kahlevitjoistansa, ja siellä oli ilkeitä kalkkunoita, joita en
-milloinkaan ennen ole nähnyt elävinä, vaan ainoastaan puodeissa
-riippumassa myytäväksi joulunaikana, mutta minä tunsin ne punaisista
-heltoista. Ja voi sitä hirveätä meteliä, jota ne minulle pitivät!
-Se olisi voinut pelästyttää itse kuninkaankin! Kaikki ne juoksivat
-perässäni, niin, sen ne todellakin tekivät, neiti, ja sitten siellä
-oli ankkoja ja kanoja sadottain, jotka juoksivat jaloissani. Rakas
-neiti, minä tiesin olevani vaarassa, mutta minä tein velvollisuuteni
-uskollisesti ja ajattelin teidän maitoanne. Mutta siinä sitkeässä
-loassa ja kukkojen ja kanojen ja kalkkunain ja sonnien ympäröimänä ja
-kaikkien muitten villien eläinten hätyyttämänä minä lankesin pitkää
-pituuttani myöten, ja silloin luulin olevani mennyttä kalua. Minä
-huusin ja huusin, mutta silloin tuli mies juosten luokseni, ja hän
-otti maitoruukun ja oli niin hyvä, että hän itse meni noutamaan maidon
-ja käski minun odottaa portin ulkopuolella. Ja neiti, eikö ole yhtään
-poliisia maalla, sillä Lontoossa ei mitään sellaista sallittaisi; nehän
-juoksevat kaikki valloillaan eikä kukaan voi estää niitä hyökkäämästä
-meidän päällemme. Ja neiti, täytyykö minun joka päivä mennä sinne
-maitoa noutamaan?"
-
-Greeta oli aivan hengästynyt. Hän oli melkein mielettömäksi pelästynyt.
-
-Helena koetti peittää hymyilyänsä ja vastasi ystävällisesti:
-
-"Me unohdimme, että sinä olit pieni kaupungintyttö. Emme huoli lähettää
-sinua enään, ennenkuin olet ehtinyt tottua maanteihin ja tapoihin. En
-luule, että eläimet olisivat sinua vahingoittaneet, mutta kyllä minä
-ymmärrän, että se vaaralliselta näytti. Mene nyt ylös kuivaamaan ja
-harjaamaan hamettasi ja ota toiset kengät, ja tule sitten alas teetä
-juomaan."
-
-Greeta parka meni ylös portaita huolestuneempana, mutta myöskin
-viisastuneempana kuin hän oli ollut alas tullessaan. Hän ravisti
-päätään, nähdessään kuvansa peilissä.
-
-"Sinun vaatteesi menevät pilalle, Greeta, eikä sulla ole yhtään rahoja,
-millä uusia ostaisit. Minä melkein luulen, etten pidä maaseudusta."
-
-Mutta hetken perästä, kun hän asetti myssyn päähänsä, katosivat kaikki
-surut sen iloisen tunteen johdosta, että hänellä nyt oli oikeus käyttää
-tätä päähinettä.
-
-Hän meni alas hymysuin, ja kun hän oli asettunut sievään, valoisaan
-kyökkiin, joka tosin oli pieni, mutta siisti, silloin hän jälleen
-kiitti hyvää onneansa. Joyce havaitsi, että hän oli hyvänä apuna,
-kun kaikki oli pantava kuntoon; ja kun Greeta tänä iltana laski
-päänsä levolle, lisäsi hän tavalliseen iltarukoukseensa: "Minä kiitän
-sinua, Jumala, joka johdatit minun tänne ja annoit minulle oikean
-palveluspaikan. Ja minä tahdon koettaa tehdä velvollisuuteni sinua ja
-neitejäni kohtaan. Ja auta sinä minua sitä tekemään Jeesuksen tähden.
-Amen."
-
-Greetan ehkä onnellisin hetki oli silloin, kun hän seuraavana aamuna
-seisoi valmiiksi puettuna puhtaaseen pumpulipukuunsa. Mitäpä haittasi,
-jos se olikin virttynyt ja vanha! Se oli tärkätty ja kahisi, kun hän
-liikkui.
-
-"Se kahisee kuin silkki", sanoi hän itsekseen, juostessaan alas
-portaita; ja hän liikkuikin oikeastaan yhtä itsetietoisena kuin
-prinsessa silkissään.
-
-Greeta raukka ei milloinkaan ennen ollut omistanut pukua, jota saattoi
-pestä. Kun vedestä oli puutetta ja saippua ja sooda oli laskuun
-otettava, niin oli selvää, että pestävä puku -- sillä puvuthan niin
-helposti likaantuvat -- oli liian suuri ylellisyys hänelle. Tyttö, joka
-meni ensikerran tanssijaisiin, ei voinut enemmän varoa pukuaan, kuin
-Greeta virttynyttä pumpulihamettaan tänä aamuna.
-
-Joyce, joka oli tullut alas auttaaksensa häntä eineen valmistamisessa,
-palasi sisarensa luo naurusta melkein tukehtumaisillaan. "Helena, sinun
-pikku tyttösi tulee minun kuolemakseni!"
-
-"Mitä hän nyt on tehnyt?"
-
-"Hän on asettanut sanomalehtiä koko arvokkaan itsensä ympäri
-varjellaksensa hamettansa ja esiliinaansa. Hän on ikäänkuin kulkeva
-Times'in [englantilainen suuri päivälehti] painos! Ja kun minä tein
-muistutuksen tuota vastaan, sanoi hän, että hiilet ja kyökin takka
-likaisivat hänen vaatteensa. Etkö kuule, kuinka rapisee, kun hän
-liikkuu?"
-
-Helena nauroi sydämmellisesti.
-
-"Älä loukkaa hänen tunteitansa. Minä arvaan, ettei hänellä milloinkaan
-ole ollut pumpulihametta. Hän tottuu siihen pian, ja oikeastaan meidän
-tulee kehoittavaisesti kohdella sellaista erinomaista puhtautta."
-Muutamissa päivissä oli Ivyn huvila tullut täyteen kuntoon. Sekä
-Helena että Joyce pitivät huoneistaan; vaikka ne olivat pienet,
-tuntuivat ne kuitenkin hauskoilta ja lämpimiltä. Ja Greetan ilo oli
-suuri, kun portaille pantiin matot. Hänellä oli harras mielenkiinto
-kaikkeen, mikä häntä ympäröitsi, ja pian hän ajatuksissaan otti niihin
-omistus-oikeudenkin.
-
-Puhuessaan hän sanoi: _minun_ kyökkini, _minun_ pannuni, minä lakaisen
-lattiani, minä tomutan ruokasalini. Kaikki ylä- ja alakerrassa kuului
-hänelle; ja minun taloni, minun puutarhani ja minun neitini olivat
-aina ne asiat, joista hän jutteli jonkun ohikulkevan kanssa. Hän
-käsitti, että hänellä oli paljon opittavaa; mutta hän oli niin altis
-koettamaan tehdä neitiensä mieliksi, että Joyce, joka oli ottanut hänet
-opetettavakseen, antoi anteeksi hänen taitamattomuutensa ja ennusti
-sisarelleen, että vaikka tyttö tätänykyä oli hiomaton jalokivi, niin
-hän kerran vielä osottautuisi painoisensa kullan verraksi.
-
-Rouva Creek odotti Greetan ensi kirjettä.
-
-Tyttö oli oppinut kansakoulussa sekä lukemaan että kirjoittamaan, ja
-vaikka kirje, kun se saapui, oli täynnä mustepilkkuja ja tahroja, oli
-se kuitenkin aivan selvää käsialaa.
-
-    "Rakas rouva Creek!
-
-    Minä nyt kirjoitan teille, sillä nyt on sunnuntai ja minä olen
-    ollut kirkossa, ja minä tahdon antaa teille tiedon, että maalla
-    ei ole ensinkään puhdasta, vaan oikein likaista, sillä minä en
-    milloinkaan ole Lontoossa nähnyt sellaista likaa. Täällä ei
-    ole mitään lamppuja eikä puoteja, joten täytyy langeta ojaan
-    tai kuoppaan pimeän tultua, eikä mikään poliisi tule auttamaan
-    ylös, sillä niitä täällä ei ole. Vanhat ukot käyttävät paitojaan
-    takkiensa päällä, kun kirkkoon tulevat. Talonpoikaistalojen
-    ympärillä on villieläimiä, joitten välitse täytyy tungeksia,
-    ja ne koettavat kaikki estää ihmisiä pääsemästä talon ovelle.
-    Ja lehmät ja vihaiset sonnit kulkevat teillä kaiket päivät. Ei
-    missään ole puoteja. Minulla on hieno paikka ja minä syön voita
-    joka päivä. Minulla on monta sataa kapinetta, joita minun tulee
-    pitää järjestyksessä. Minä kuljen matoilla joka päivä. Olen
-    kaatanut teetä esiliinalleni ja koetan pitää itseäni puhtaana.
-    Täällä on enemmän sellaisia esineitä, jotka likaavat, kuin meidän
-    huoneessamme Lontoossa oli. Minun neitini ovat hienoja naisia.
-    Minä voin hyvin ja toivon teille samaa.
-
-    Ystävänne
-
-                                           Margareeta Perkins."
-
-    "J.K. Tulevana sunnuntaina lähden pyhäkouluun. Olkaa niin hyvä ja
-    sanokaa terveisiä rouva Jonesille."
-
-"Niin, niin", sanoi rouva Creek, pannen kirjettä kokoon ja ottaen
-silmälasit päästään. "Tytöt tähän aikaan ovat toisenlaisia kuin minun
-nuorena ollessani. Maalla liian likaista hänelle! Mitä nyt vielä! Ei
-sanaakaan puhtaasta, suloisesta ilmasta ja sinisestä taivaasta ja
-laulavista linnuista, viheriästä ruohosta, puista ja pensaista. Hänen
-silmänsä ei kohoudu yli loan. Minä häpeän hänen puolestaan -- häpeän
-totta tosiaankin!"
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-Liikanaista uskollisuutta.
-
-
-"Greeta, Joyce neiti ja minä lähdemme matkalle ja viivymme poissa
-toiseen päivään. Olemme paljon miettineet, mitä tekisimme sinun
-suhteesi, mutta rouva Timson, lähin naapurimme, on ystävällisesti
-luvannut, että saat maata hänen luonaan. Luulen melkein parhaaksi, että
-lukitsemme talon ovet ja annamme sinun olla hänen luonansa koko ajan."
-
-Mutta siitä ei Greeta pitänyt. Nythän hänellä oli tilaisuus osottaa
-uskollisuuttaan.
-
-"Oi neiti hyvä, minulla on niin paljon puhdistettavaa. Kyllä minä
-olen oikein varovainen ja pidän huolta kaikesta. Joyce neiti on minua
-opettanut puhdistamaan minun messinkiluukkujani vieraskamarissamme, ja
-sitten minun täytyy pestä kaappieni hyllyt, ja sitten minulla on kaksi
-esiliinaa pestävänä, ja sitäpaitsi, neiti, täytyy täällä olla joku,
-joka varjelee taloa, jos sattuisi tulemaan varkaita."
-
-"Emme pelkää varkaita täällä", sanoi Helena hymyillen, "sitäpaitsi
-onhan meillä Albert Edvard, jonka voimme sitoa koppinsa viereen taloa
-vahtimaan."
-
-Albert Edvard oli uusi tulokas, mäyräkoira, jonka neidit olivat saaneet
-pastorilta lahjaksi, ja se oli hyvin valveilla oleva vartija. Greeta
-ja koira olivat hyviä ystäviä ja heillä oli monet yhteiset suosikit ja
-vastenmielisyyden esineet.
-
-"Niin, neiti, Albert Edvard ja minä pidämme hyvän huolen kaikesta."
-
-Vihdoin tehtiin sopimus molemminpuoliseksi tyydytykseksi. Greeta sai
-luvan viipyä huvilassa kello neljään iltapäivällä, mutta silloin hänen
-tuli mennä rouva Timsonille.
-
-Hän seisoi portin luona itsetietoisena ja onnellisena tyttönä, kun
-hänen neitinsä seuraavana aamuna lähtivät matkalle. Hän seisoi siinä
-niin kauan kuin hän heidät saattoi nähdä ja viipyi vielä vähän aikaa
-puutarhassa katselemassa kukkaryhmää, jossa oli ihan lumivalkoisia
-kukkia. Niitä nimitettiin lumipisaroiksi, ja ne olivat ainoat, jotka
-enään kukkivat.
-
-Rouva Creek oli väärässä, kun luuli, ettei Greeta ymmärtänyt panna
-arvoa luonnon ihanuuteen. Se vaikutti häneen vähitellen, mutta
-varmasti. Joka aamu, kun hän katseli ulos ikkunastaan, oli hänen tapana
-sanoa itsekseen:
-
-"Kuules Greeta, mikähän sinut näin onnelliseksi tekee? Se on tuo
-ääretön avaruus, jonka näet edessäsi, koko tasanko ja taivas -- oi,
-koko Lontoo ei voisi täyttää sitä, se on niin suuri!"
-
-Nyt katsellessaan lumipisaroita hän taas sanoi: "Ne pitävät itsensä
-puhtaina, Greeta, vahinko ettet sinä voi olla enemmän niitten näköinen,
-ne ovat valkoiset kuin posliini. Olen iloinen, ettei minun tarvitse
-tomuttaa niitä joka aamu. Minä varmaankin taittaisin niitten varret.
-Tahtoisinpa, että rouva Creek näkisi, minkälaisia kukkia minulla täällä
-on, tarvitsematta niistä penniäkään maksaa."
-
-Sitten hän meni sisälle. Puutarha oli kaunis, mutta sitä hän ei
-voinut tomuttaa ja pestä, ja sepä nyt tällä haavaa oli hänen tärkein
-tehtävänsä ja ilonsa.
-
-Päivä meni liiankin pian, kun hänellä oli niin paljon tehtävää, ja
-kello neljä hän lukitsi ulkoportin, jätti Albert Edvardin kyökkiin
-ja muutamia luita sen eteen lautaselle. Kun hän tuli Timsonille,
-istui rouva miehensä kanssa teepöydän ääressä. John Timson oli
-kuorma-ajuri ja ajoi joka päivä asemalle, joka oli penikulman päässä
-hänen kodistaan. Hän oli pieni hiljainen mies, joka mielellään pani
-muistiinsa seudun juoruttelut ja vei ne sitten taas eteenpäin.
-
-Hänen vaimonsa saattoi hänet kokonaan varjoon, kun he olivat yhdessä.
-Hän oli päätä pitempi miestään ja hyvin puhelias, vaikka se puhelu ei
-aina ollut juuri erittäin ilostuttavaa laatua. Heillä ei ollut lapsia,
-ja rouva Timson oli iloinen, kun sai lisätä pieniä tulojansa olemalla
-apuna naapuritaloissa pesemässä ja siivoomassa. Hän pesi Churchhillin
-neideille, ja Greetan paljon kiitetyt pumpulipuvut hän sai hoteisiinsa,
-kun ne piti puhdistettaman hienoiksi.
-
-"Tulkaa sisälle ja istukaa, tyttöseni", sanoi hän Greetalle. "Olen
-teitä odottanut pitkän aikaa. Mitä teille nyt oikein kuuluu? Parempaa
-arvatenkin kuin minulle. Sillä minun elämäni on pelkkää työtä ja työtä
-ja työtä, vaikka kädet ja jalat särkevät. Ja jos minä lakia laatisin,
-niin laatisin sellaisen, että sairaat saisivat istua alallaan ja
-terveet tekisivät työtä."
-
-Hänen miehensä iski veitikkamaisesti silmää Greetalle.
-
-"Sinä tarkoitat tietysti minua, vaimo; mutta minä olen työssä koko
-päivän."
-
-"Sinä? Sinä istut vaunuissasi kuten herttua ja juonittelet ihmisten
-kanssa, niin ettei tiedä onko puheesi totta vai valhetta. Minä se
-työssä olen kaiket päivät."
-
-"Minä pidän työstä", sanoi Greeta yksinkertaisesti, "mutta minä olenkin
-voimakkaampi kuin te."
-
-"Olette niinkin. Muistan vielä, miten tyttönä tein työtä, mutta ajat
-ovat muuttuneet, ja minä menen vähitellen hautaani."
-
-"Olen lukinnut talon", sanoi Greeta aivan äkkipäätä. "Luuletteko että
-se on varmassa turvassa?"
-
-"Yhtä varmassa kun kello taskussani", sanoi ajuri.
-
-Hänen vaimonsa ravisti päätään hänelle.
-
-"Muistatko sitä hirveätä murhaa, joka tapahtui Ballin kartanossa pari
-vuotta takaperin? Siellä oli nuori tyttö yksin kotona, ja mustalaiset
-tekivät murhan. Kaksi naiseksi puettua miestä tuli sisälle, ne sanoivat
-tahtovansa ennustaa hänelle, ja tyttö raukka huusi apua, ja silloin he
-hänet tappoivat."
-
-Greetan silmät suurenivat. Hän oli tottunut Lontoon murhiin ja
-hirmuisuuksiin, mutta hän luuli, että maalla oltaisiin niistä vapaat.
-
-"En minä pelkää, kun minulla on Albert Edvard toverina", sanoi hän
-reippaasti. "Minä olisin mielelläni maannut yksin talossani tänä yönä.
-Albert Edvard voi tappaa vaikka minkä varkaan, joka tahtoisi tulla
-sisään; minä tiedän, että se kyllä voi."
-
-Kun tämä aine kerran oli tullut puheeksi, oli rouva Timsonilla
-loppumattomia muistoja kerrottavana murhista ja varkauksista ja muusta
-semmoisesta, kunnes hänen miehensä ehätti väliin.
-
-"Soh, vaimo, anna tämän nyt jo riittää. Kohta nuori tyttö ei uskalla
-nukkua ensi yönä. Hän särpii tuon kaiken sisäänsä kuten vettä."
-
-"En minä pelkää", vakuutti Greeta uudestaan. "Minä rukoilen Jumalaa
-minua varjelemaan, ja minä uskon, että hän sen tekee."
-
-Hän nukkui hyvin, huolimatta rouva Timsonin kertomuksista, ja tuskin
-hänellä oli aikaa odottaa aamiaista, niin kiire hänellä oli Ivyn
-huvilaan.
-
-"Minun neitini tulevat kotiin kello kolmeksi, ja siksi minun vielä
-pitää saada huoneeni tomutetuiksi ja lakaistuiksi, ja sitten Albert
-Edvard odottaa minua."
-
-Hän juoksi kotiin kevein sydämmin ja havaitsi perille tultuaan, että
-kirjeitten kantaja oli tuonut kaksi kirjettä, mutta että kaikki
-muuten oli paikallaan. Hän teki työtä oikein ilomielin, mutta kello
-kaksitoista hänet keskeytti porttikellon soitto. Kun hän tuli alas,
-astui häntä vastaan pitkä nainen, jolla oli käskevä käytös ja hyvin
-karkea ääni.
-
-Hän kysyi, olivatko Churchhillin neidit kotona.
-
-Nyt oli neiti Churchhillin viimeinen varoitus Greetalle ollut:
-
-"Sinä et saa taloon laskea ketään, Greeta. Sinä et voi olla tarpeeksi
-varovainen. Jos joku tulee tänne, niin sano, että olemme poissa."
-
-Sen vuoksi Greeta, katseltuaan epäilevin silmin naista, vastasi:
-
-"Minun neitini ovat poissa iltapäivään asti."
-
-"Sepä harmillista! Mutta onhan heidän täytynyt saada kirjeeni. Minä
-menen sisälle odottamaan. Minun matka-arkkuni on asemalla ja tuodaan
-perästäpäin."
-
-Greetan pää oli niin täynnä niitä juttuja, joita hän oli kuullut
-edellisenä päivänä, että hän mutisi itsekseen:
-
-"Se on varas, Greeta, valepukuun puettu varas, joka pyrkii sisälle. Ole
-nyt rohkea ja tee velvollisuutesi."
-
-Hän veti hitaasti oven kiinni.
-
-"Ei, minä en aio laskea teitä sisälle; ja ellette heti lähde pois, niin
-minä huudan Albert Edvardia."
-
-"Sinä hävytön tyttö! Tiedätkö, kuka minä olen? Neiti Alicia Allandale.
-Kuinka sinä uskallat sulkea oven suoraan nenäni edessä? Juuri kaunis
-vastaanotto, kun tulen tänne tervehtimään sisarentyttäriäni. Laske
-minut sisälle heti paikalla!"
-
-Neiti Allandale oli vahvempi kuin Greeta. Kun tyttö havaitsi, ettei
-hän voinut sulkea ovea, rupesi hän huutamaan Albert Edvardia; mutta
-oi, vaikka hän jo kuuli koiran kyökissä haukkuvan, oli kuitenkin
-kaksi suljettua ovea heidän välillänsä. "Te menette nyt heti paikalla
-täältä", huusi Greeta. "Minä ymmärrän teidän vehkeenne. Te ette pääse
-sisälle, sanon minä -- ei vaikka kuolisin."
-
-Vieras nainen ei puhunut sanaakaan, mutta hän tuuppasi pois Greetan
-sellaisella vauhdilla, että tyttö lensi kuten pallo vastakkaiseen
-seinään. Sitten hän suoraa päätä meni vieraskamariin, Greeta kiirehti
-kyökkiin, sai Albert Edvardin mukaansa ja vei sen ovelle, missä se
-haukkui ja mörisi. Hän aikoi juuri avata oven ja usuttaa koiran kohti
-kutsumatonta vierasta, kun toinen ajatus juolahti hänen mieleensä. Oven
-avain oli Greetan puolella, hän väänsi oven lukkoon, ja niin oli vieras
-nainen sisään salvattu. Greeta veti syvään henkeänsä. "Nyt minä menen
-tuomaan poliisin, jos löydän jonkun; mutta miten tuhma sinä Greeta
-oletkin! Hänpä voi mennä ulos ikkunasta ja ottaa mukaansa posliinit ja
-kirjat. Tänne, Albert Edvard! Sinä jäät tänne ja olet vahtina akkunan
-alla, ja jos tuo mies taikka nainen, en tiedä kumpi hän on, näyttää
-kantapäänsä ikkunan ulkopuolella, niin kaappaa niihin kiinni oikein
-lujasti, poikaseni!"
-
-Albert Edvard oli erittäin iloinen saadessaan totella. Se asettui
-ikkunain alle, ja alituisella murinallaan osotti se vakaasti tahtovansa
-vartioida emäntiensä omaisuutta.
-
-Greeta kiirehti eteenpäin tietä pitkin, ensin Timsonin rouvan luo, joka
-sattui olemaan poissa; sitten tuli häntä vastaan tiellä eräs seppä.
-
-"Kuulkaa, hyvä herra, voitteko ottaa kiinni varkaan? En tiedä mistä
-saisin poliisin, mutta te näytätte minusta vahvalta mieheltä. Minä
-olen sulkenut hänet sisään, hän on naisen puvussa. Oi tulkaa kanssani,
-kiirehtikää, hyvä herrani! Hän ehkä rikkoo posliinit, kun huomaa ettei
-hän pääse ulos."
-
-Sepän muoto osotti kummastusta, mutta hän seurasi Greetaa.
-
-"Sinä olet reipas pieni tyttö, joka olet vanginnut varkaan", sanoi hän.
-"Puhu, miten se tapahtui."
-
-Greeta alkoi kertomuksensa; mutta kun he lähestyivät Ivyn huvilaa,
-lannistui hänen rohkeutensa, sillä hän näki Albert Edvardin tiellä
-purevan ja repivän jotakin, jota se piti suussaan.
-
-"Hän on mennyt matkoihinsa, me tulemme liian myöhään", huudahti Greeta.
-
-Hän kumartui koiraa kohti, ja näki, että naisen kenkä oli sen
-hampaissa. Silloin hän katsoi koiraan, ikäänkuin kysyen, mitä se oli
-tehnyt.
-
-"Ettehän usko, että tuo on tappanut ja syönyt hänet?"
-
-Vierashuone oli tyhjä ja ikkuna auki. Seppä ei ollut asiasta
-millänsäkään.
-
-"Teidän vieraanne piti vastaanottonne liian lämpimänä, tyttöseni.
-Katsokaa, onko jotakin poissa. Ei näytä siltä kuin hän täältä olisi
-mitään ottanut."
-
-Greeta tarkasti kaikkea huoneessa.
-
-"Ei, kaikki on kyllä paikallaan. Eihän vain Albert Edvard ole -- --"
-
-Seppä nauroi sydämmestään.
-
-"En minä usko, että koira on hänet niellyt, tyttöseni, en, sitä en
-todellakaan luule. Pidä kenkä, niin panemme poliisin häntä etsimään.
-Pelkäätkö olla yksin?"
-
-"En vähääkään! Hän älköön vain uskaltako näyttää nenäänsä täällä
-kertaakaan enään minun ja Albert Edvardin luona."
-
-Kun Churchhillin neidit palasivat kotiin, luuli Greeta, että hän nyt
-oikein oli osottanut olevansa, mitä hän aina oli toivonut -- oikea
-sankaritar.
-
-"Ja Greeta, jos sinä vain olisit saanut hänet pidätetyksi ja saanut
-jättää hänet poliisille, niin olisi nimesi tullut sanomalehtiin; ja
-mitä sinä silloin olisit tuntenut!"
-
-Hän kertoi neideille juttunsa vähän sekavasti, mutta hyvin
-itsetietoisesti.
-
-"Minkä sanoit hänen nimensä olleen? Sehän oli Alicia täti! Oliko hän
-kirjoittanut? Oi Greeta, mitä sinä olet tehnyt?"
-
-Joyce rupesi nauramaan ja Greeta itkemään.
-
-"Oi neiti, hän oli niin pitkä ja hänen äänensä niin karkea."
-
-"Tietysti", sanoi Joyce, "hän on vanha omituinen nainen, joka pitää
-yllätyksistä. No mitä hän kirjoittaa, Helena? Älä noin vakavalta näytä."
-
-Helena kurkoitti hänelle kirjeen, jonka sisällys oli seuraava:
-
-    "Rakkaat sisarentyttäreni!
-
-    Koska minä oleskelen ainoastaan viiden penikulman päässä teidän
-    uudesta kodistanne, en voi kieltäytyä ilosta tulla teitä
-    katsomaan ja aion viipyä luonanne vuorokauden. En ole pitkään
-    aikaan antanut teille mitään lahjaa, mutta tahdon nyt odottaa,
-    kunnes omin silmin saan nähdä, mitä tarvitsette. Odottakaa minua
-    puoli kahdentoista junalla.
-
-    Teidän harras tätinne
-
-                                            Alicia Allandale."
-
-Joyce luki tämän ääneensä.
-
-Greetan kasvot ansaitsivat katsomista, kun hän kuunteli kirjettä ja
-rupesi käsittämään, miten loukkaavasti hän oli käyttäytynyt. Ojentaen
-repaleiksi revittyä kenkää sanoi hän juhlallisen surullisella äänellä:
-
-"Ja tämä on kaikki, mitä hänestä on jäljellä."
-
-Sekä Helena että Joyce käsittivät aseman hullunkurisuuden ja nauroivat
-ääneensä.
-
-Mutta he olivat kuitenkin täyttä totta pahoillaan; ja Greeta raukka
-oli pudota romahtanut korkealta sankaritarpylväältään, muuttuen aivan
-tyhmäksi, pieneksi ja taitamattomaksi palvelustytöksi, joka vietti
-loppupäivän itkien ja valitellen.
-
-Seuraavana aamuna Helena sai näin kuuluvan kirjeen:
-
-    "Rakas sisarentyttäreni!
-
-    Minä jouduin eilen suunnattoman hävyttömyyden ja nöyryytyksen
-    esineeksi teidän taitamattoman palvelustyttönne tähden,
-    joka ei millään ehdolla laskenut minua sisään eikä tahtonut
-    kuunnella minun selityksiäni, joten minä olen päättänyt, etten
-    enään koskaan aseta itseäni sellaiseen asemaan. En ymmärrä,
-    mistä mokoman tytön olette saaneet, taikka minkälaisen
-    kasvatuksen hänelle olette antaneet. Minä otaksun, että hän
-    kuuluu ihmiskunnan alimpaan luokkaan ja melkeinpä on villien
-    rajalla; ainakaan en minä milloinkaan ole moista kohdannut.
-    Hän ei ainoastaan teljennyt minua sisään huoneeseen, vaan
-    päällisen päätteeksi vielä toi sinne kurjan kylänrakin, jonka
-    hän suorastaan usutti päälleni. Minun hameeni on repaleina
-    ja nilkkani rikkipurtuina. Olen nyt lääkärinhoidossa. Pitkä
-    aika kulunee, ennenkuin vapaaehtoisesti tarjoudun tulemaan
-    vieraaksenne.
-
-    Sinun harras tätisi
-
-                                         Alicia Allandale."
-
-"Greeta on liikanaisen uskollinen", mutisi Helena.
-
-"Hänellä on enemmän sydäntä kuin päätä", sanoi Joyce. "No niin, lohduta
-itseäsi Helena, me kyllä olemme kadottaneet pienen avunsaannin, joka
-juuri nyt olisi ollut meille tarpeen. Sinun täytyy nyt kirjoittaa
-hänelle selitys tästä asiasta, mutta hän ei milloinkaan ole antava
-anteeksi eikä unohtava sitä."
-
-Eikä Alicia neiti sitä tehnytkään.
-
-Mitä Greetaan tulee, niin hänen suuret ajatuksensa itsestään raukesivat
-hyvin mitättömiksi. Hän rupesi oppimaan elämän läksyjä ja havaitsi,
-etteivät hänen mielipiteensä aina olleet ehdottomasti luotettavat.
-
-"Sinä olet pudonnut, Greeta", sanoi hän itsekseen, "mutta muista, ettet
-kiipeä niin korkealle tulevalla kertaa. Voi minun päiviäni, minä toivon
-vain, ettei mikään todellinen varas tulisi ensi kerralla, sillä minä
-olen vakuutettu, että hänet silloin aivan kohteliaasti kutsuisin sisään
-ja olisin niin ystävällinen hänelle, että hän piankin korjaisi pois
-talosta kaikki mitä täällä on."
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-"Lähetyssukka."
-
-
-Greeta oli ollut lähetyskokouksessa koulusalissa. Tämä kokous oli
-pidetty varta vasten lapsille, ja eräs Indiasta tullut lähetyssaarnaaja
-oli puhunut.
-
-"Tunnetteko kaikki Jeesusta?" oli hän kysynyt.
-
-Lukien kaikkien silmistä myöntävän vastauksen, jatkoi hän: "Onnelliset
-lapset, jotka tiedätte, että teillä on Vapahtaja ja ystävä kanssanne
-joka päivä. On satoja ja tuhansia, joilla ei ole sitä tietoa. Ettekö
-tahtoisi auttaa heitä sitä saamaan? Ei ole yhtään niin pientä, joka
-ei voisi olla lähetystyöhön osallinen, ja minä toivon, että muutamat
-teistä ovat lähetystyössä täällä kotona. Muistakaa sitä pientä
-vangittua tyttöä, joka puhui isännälleen ainoasta, joka saattoi hänet
-pelastaa. Täällä kotona on monta, jotka tarvitsevat suuren lääkärin
-apua tullaksensa terveiksi. Puhukaa toisten kanssa Jeesuksesta. Ellette
-puhu hänestä täällä kotona omassa maassanne, ette myöskään milloinkaan
-voi sitä tehdä pakanain joukossa heidän maassaan. Me toivomme, että
-puhuisitte Vapahtajasta; me toivomme, että rukoilisitte häntä pakana
-raukkojen puolesta, ja me toivomme, että antaisitte rahojanne avuksi,
-jotta voitaisiin lähettää lähetyssaarnaajia pakanoitten luo heitä
-opettamaan. Rukous, rahat ja saarnat saattavat pakanat Jeesuksen luo,
-pankaa se mieleenne."
-
-Greeta läksi kotiin ajatustensa valtaamana. Kun Helena kysyi,
-pitikö hän saarnasta, vastasi hän: "Pidin kyllä." Sitten hän hetken
-äänettömyyden perästä sanoi aivan äkki-arvaamatta: "Minä otaksun, ettei
-neidillä koskaan ole täällä mitään sairasta herraa asumassa."
-
-"Ei, mitenkä niin?"
-
-"Minun oli tapana ajatella, etten tahtoisi palveluspaikkaa, jossa ei
-olisi ketään sairasta herraa, mutta sitten en voinut saada sellaista,
-ja sitten tulitte te, neiti, ja niin tulin tänne."
-
-Helena katsoi vähän kummeksien häneen.
-
-"Miksi sinä tahdoit sellaista paikkaa, jossa olisi sairas herra?"
-
-"Tullakseni semmoiseksi kuin se pieni tyttö, josta raamatussa
-kerrotaan. Minä ajattelen, että ehkä voisin auttaa häntä, niinkuin se
-tyttö teki."
-
-"Mutta Greeta, ei sinun tarvitse odottaa sellaista tilaisuutta", sanoi
-Helena ystävällisesti. "Löytyy aina ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.
-Löytyypä jo meidän kylässämmekin -- ihmisiä, joiden tarvitsee saada
-tietää, että Vapahtaja tahtoo parantaa heidän sielunsa, vaikkapa
-ruumiista ei olisikaan kysymystä."
-
-"Löytyykö ihmisiä, joilla on sairas sielu?"
-
-"Kyllä sellaisia löytyy. Sielu, joka ei ole vastaanottanut Jeesusta, on
-aina kuolemansairas."
-
-Greeta rupesi tätä miettimään.
-
-"Minä aion ajatella lähetyssaarnaajan sanoja", lausui hän hetken
-perästä. "Ja tiedättekö, neiti, että minä olen jo alkanut sitä toista,
-josta hän puhui."
-
-"Mitä se sitten on?"
-
-"Olen ruvennut rukoilemaan."
-
-"Minua ilahuttaa kuulla, että rukoilet. Muista rukoilla joka päivä."
-
-"Lähetyssaarnaaja puhui epäjumalista, joita pakanat palvelevat. Hän
-sanoi, että ne ovat kuurot, mutta Jumala ei ole."
-
-"Niin oikein."
-
-"Ja siksi, neiti, en aio rukoilla Jumalaa muuta kuin kerran. Kotiin
-tultuani kokouksesta lankesin polvilleni ja rukoilin häntä pelastamaan
-jok'ikisen pakanan, eikä Jumala ole kuuro, ja sen vuoksi en enään aio
-häneltä rukoilla samaa asiaa uudestaan."
-
-Helena katsoi Greetaan, mutta ei puhunut mitään, ja kun Joyce nyt tuli
-sisälle, keskeytyi keskustelu.
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen tuli eräs rihkamakauppias soittamaan
-ovikelloa, ja Greeta aukaisi hänelle.
-
-"Emme tarvitse mitään", sanoi hän, vaan katseli samalla uteliaasti
-kauppiaan tavaroita.
-
-"Älkää sanoko niin, kultaseni, vaalea nauhansolmuke myssyssä koristaisi
-mainiosti kauniita kasvojanne. Katsokaa tätä sinistä nauhaa, kolme
-kyynärää 75 pennistä. Melkeinpä ilmaiseksi sen saatte. Mitä, annatteko
-sen takaisin minulle? Niin, niin, minä näen, että olette ymmärtäväinen
-tyttö, joka ei huoli koreuksista. Minulla on kirja tahi parikin, joiden
-voin vakuuttaa sopivan teille; tai ehkä haluatte taulua? Katsokaa tätä.
-Tämä on uskonnollista laatua ja erittäin sopiva sairashuoneeseen."
-
-"Se on Kristus, joka kolkuttaa ovea", sanoi Greeta iloisesti noikaten.
-
-"Niin taitaa olla; ja se maksaa ainoastaan yhden markan ja
-viisikymmentä penniä. Hän on paljon enemmän arvoinen, eikö olekkin?"
-
-Greeta rypisti kulmakarvojaan, hän oli pahoillaan tuosta sopimattomasta
-puheesta.
-
-"Te puhutte Kristuksesta, ja hän kolkuttaa meidän sielumme ovelle."
-
-"Ei minun ovelleni", sanoi tuo vanha mies, "en minä huoli sellaisista.
-Ei minulla ole mitään sielua -- en usko semmoisia olevankaan."
-
-Greeta tuijotti kauhistuneena häneen.
-
-"Syntyessänne se teillä oli; mihinkä olette sen kadottanut?"
-
-Hän pöyhi tukkaansa ja katsoi hymyillen tyttöön.
-
-"Mitäs te olette tehnyt sielullenne?" kysyi hän.
-
-Greeta vastasi hiljaisella äänellä:
-
-"Olen antanut sen Herralle Jeesukselle. Opettajatar pyhäkoulussa on
-minulle neuvonut, kuinka se tapahtuu."
-
-Nyt syntyi hetken äänettömyys, ja Greeta otti tilaisuudesta vaarin,
-sanoakseen:
-
-"Minun neitini sanoi minulle, että löytyy sieluja ihan
-kuolemansairaita. Ehkä teidän on melkein kuollut -- mutta ei sentään
-kokonaan."
-
-"Hyvin luultavaa", kuului vastaus.
-
-"Ettekö tahtoisi, että se jälleen tulisi eläväksi?"
-
-Greetan silmät loistivat sellaisesta valosta, että se heijastui vanhan
-miehenkin silmissä.
-
-"Mitenkä se kävisi päinsä?" kysyi hän.
-
-Greeta osotti taulua.
-
-"Rukoilkaa häntä tulemaan sisälle. Jos hän saa siellä asua, niin hän
-tekee sielunne eläväksi jälleen, neiti on niin sanonut."
-
-"Soo, vai niin", sanoi kauppias syvään huoaten. "No hyvästi sitten,
-koska ette mitään tahdo ostaa."
-
-Mutta Greeta tarttui hänen takkinsa liepeeseen ja piti hänestä kiinni.
-
-"Kuulkaa, minä pyydän teitä! Minä annan parannuskeinon teille
-sieluanne varten. Älkää menkö minua kuulematta. Minä koetan olla
-lähetyssaarnaajana täällä kotona, ja teille on juuri sopiva puhua,
-sillä tehän olette melkein pakana. Kuulkaa nyt minua, sillä minä en aio
-antaa teidän lähteä. Muistatteko sitä pientä tyttöä raamatussa, joka
-lähetti parannettavaksi isäntänsä, spitaalitautisen kapteenin? Minä
-aion lähettää teidät, ja teidän täytyy mennä. Tietysti te sen teette.
-Kukapa tahtoisi pitää sairasta, kuollutta sielua, jos sen voi saada
-eläväksi jälleen? Te lähdette, kuuletteko minua?"
-
-"Kyllä, kyllä, siunattu tyttö. Minkälainen kieli hänellä on. Hänestä
-tulee kohta hyvä saarnaaja."
-
-Kelloa soitettiin ja Greeta tiesi, että hänen tuli kutsua noudattaa.
-
-"Hyvästi", sanoi hän ja äänensä soi vähän pettyneeltä. "Mutta minä
-sanon, että jos te saatte sielunne parannetuksi, niin tulkaa takaisin
-ja kertokaa siitä minulle."
-
-"Sen teen."
-
-Kauppias meni päätään pudistellen; ja niin loppui Greetan ensimmäinen
-saarna. Hän oli hyvin ääneti koko päivän ja kulki ajatuksiinsa
-vaipuneena.
-
-Joku aika tämän jälkeen hänet kutsuttiin Helenan huoneeseen
-vastaanottamaan ensimmäistä neljännestä vuosipalkastaan. Se oli tärkeä
-päivä hänen elämässään. Hän katseli rahaa, jota hän nyt piti kädessään.
-Se oli kahdenkymmenen markan kultaraha.
-
-Hän ei vielä milloinkaan elämässään ollut kultarahaa kädessään pitänyt.
-Hänen tätinsä rahat olivat aina olleet hopeata.
-
-"Olen jotenkin tyytyväinen sinuun, Greeta", sanoi Helena, "mutta
-tietysti sinulla vielä on paljon opittavaa. Sinä olet kovin meluisa,
-puhut liian paljon ja rikot myöskin liian paljon. Kaikesta sellaisesta
-sinun tulee koettaa parantaa itseäsi. Minä tiedän, että sinä koetat
-tehdä velvollisuutesi uskollisesti; rukoile Jumalalta apua päästäksesi
-noista vioista."
-
-"Kyllä, neiti", sanoi Greeta, joka todellakin alkoi oppia nöyryyttä.
-Sitten huudahti hän vilkkaasti: "Oi, neiti, ei minulla ole milloinkaan
-ollut näin paljon rahaa, jota olisin voinut sanoa omakseni. Saanko ne
-käyttää aivan niin kuin tahdon?"
-
-"Minä luulen parhaaksi, että panet säästöön toisen puolen, sillä
-sinä tarvitset pian uudet kengät. Sinun tulee käyttää säästäväisesti
-rahojasi."
-
-Vähäinen pettymyksen varjo kuvastui Greetan kasvoissa. Hän meni
-rahoineen ylös kammioonsa.
-
-"Nyt, Greeta, älä ole tyhmä", neuvoi hän itseänsä. "Sinä teet kuten
-neitisi käskee. Täällä maalla kuluu paljon kenkiä."
-
-Hän käänteli ja väänteli rahaansa. "Kymmenen markkaa kenkiin ja muuhun
-tarpeelliseen, ja kymmenen tehdäkseni lähetyssaarnaajan käskyn mukaan.
-Minä pyydän huomenna neitiä antamaan minulle tämän rahan hopeassa.
-Mutta, oi, niin ihanaa omistaa kultaa, joka on oikein omaani!"
-
-Seuraavana päivänä hän sai rahansa vaihdetuksi, mutta hän tunsi surua
-sydämmessään sitä tehdessään. Hänestä tuntui, että hän oli sen saanut
-vain kadottaaksensa sen heti. Mutta kun hän oli etsinyt esiin vanhan
-sukan ja laskenut siihen kymmenen markkaansa, tuli hänen kasvoihinsa
-jälleen onnellinen ilme. Vähän vaivalloisesti hän sai kirjoitetuksi
-paperiliuskalle, jonka hän rahansa keralla pisti sukkaan: "Margareeta
-Perkins hänen lähetyssukkansa". Ja pantuansa sukan tukevasti solmuun,
-laski hän sen matka-arkkunsa pohjalle.
-
-"No Greeta", sanoi hän syvästi huoaten, "nyt olet päässyt alkuun,
-muista myöskin että jatkat ja että et puhu asiasta mitään. Ja sitten
-jonakin päivänä menet papin luo ja lasket sukan täynnä kultaa hänen
-jalkojensa eteen, hänen käytettäväksensä villiä pakanoita varten. Oi,
-siitäpä tulee ihanaa!"
-
-Eräänä iltapuolena Joyce tuli kyökkiin, jossa Greeta paraikaa puhdisti
-takkaa.
-
-"Greeta, sinun olisi mentävä meidän asiallemme. Sinulle tekee hyvää
-päästä ulos vähän, on niin kaunis ilma. Lähetämme sinut Mallowin
-kartanoon. Sinun on kuljettava peltojen ja niittyjen yli koko matka,
-mutta et saata eksyä, sillä siinä on hyvä poljettu polku. Jätä tämä
-kirje rouva Websterille ja odota vastausta, jonka tuot meille. Me
-pyydämme hänen miestään hankkimaan meille puita."
-
-Greeta laittoi itsensä kiireesti kuntoon; Albert Edvard seurasi häntä,
-kuten luonnollista oli.
-
-Tyttö tunsi itsensä onnelliseksi, kun hän tuli ulos suloiseen
-kevätilmaan ja auringonpaisteeseen.
-
-"Oi", sanoi hän, hengähtäen syvään, "minusta tuntuu kuin voisin juoda
-tätä ilmaa, oikein janoan sitä."
-
-Ensimmäisen vainion yli hän oli päässyt ilman mitään seikkailua. Toinen
-oli täynnä mullikoita ja vasikoita. Greetan sydän sykki kiivaasti;
-hän ei vielä voinut olla pelkäämättä elukoita. Hän katseli varovasti
-lakeuden ylitse ja odotti, kunnes lähimmät olivat kulkeneet etäämmälle.
-Silloin hän, koettaen olla mahdollisimman rohkea, sanoi Albert
-Edvardille:
-
-"Kuules, sinun tulee nyt olla hyvin levollinen. Jos sinä haukut,
-tulevat ne päällemme -- minä tiedän, että niin käy. Seuraa minua".
-
-Albert Edvard totteli heti heiluttaen häntäänsä, mutta vilkui sivulle
-päin vasikoihin. Äkkiä kaksi niistä kääntyi katsomaan Greetaan.
-
-"Voi minun päiviäni! Ne tulevat! Minä kirkasen!"
-
-Hän lähti pakoon täyttä kyytiä. Albert Edvard katsoi nyt olevansa vapaa
-kaikista siteistä ja hyökkäsi kiivaasti haukkuen lähimpänä olevaa
-mullikkaa vastaan.
-
-Tuossa tuokiossa olivat ne kaikki liikkeellä, ja miten Greeta pääsi
-niityn poikki kaatumatta kumoon ja joutumatta elukkain jalkoihin, sitä
-hän ei milloinkaan voinut käsittää.
-
-Mutta hän seisahtui tykyttävin sydämmin veräjän toisella puolen ja
-nosti katseensa taivasta kohti.
-
-"Oi hyvä Jumala, minä rukoilen, että varjelisit minua. Pelkään
-hirveästi noita mullikoita. Kuule minua Jeesuksen tähden. Amen."
-
-Sitten hän katsoi ympärilleen ajatellen: "Mitä vaaroja minulla tällä
-vainiolla lienee odotettavana."
-
-Hän seisoi kuin lumottuna pelkästä ihmettelystä ja ihastuksesta. Kenttä
-oli täynnä lampaita ja pieniä karitsoita. Greeta ei milloinkaan ennen
-ollut nähnyt karitsojen leikkivän, ja hän katseli niitä nyt ilosta
-säteilevin silmin. Sillä välin Albert Edvard vilkui vuoroin Greetaan
-ja vuoroin lampaisiin. Jospa vain olisi saanut luvan ajaa niitä takaa!
-Mutta sen omatunto sanoi, ettei se ollut luvallista.
-
-"En koskaan, koskaan ole nähnyt tuollaisia pieniä kultusia! Oi, Greeta,
-nyt olet tullut sellaiselle paikalle, että kyllä kannattaa vähän
-pelkoa kärsiä siitä hyvästä. Voi noita pieniä herttaisia elukoita! On
-ikäänkuin näkisi kauniin kuvakirjan, kun on niitten keskellä!"
-
-Leivonen lensi hänen edestään ylös ilmoihin iloisesti liverrellen. Ei
-näyttänyt tulevan loppua uusista ilonaiheista tänä iltapäivänä. Hän
-viipyi pitkän ajan siellä aurinkoisella niityllä. Mutta seuraavalla
-kentällä oli taas uusia ilonaiheita, joiden nautintoa häiritsi
-ainoastaan pari etäisessä nurkassa laiduntavaa hevosta. Täällä kasvoi
-puron reunalla joukottain keltaesiköitä. Ilosta huudahtaen Greeta
-juoksi niitä poimimaan. Kun hän oli poiminut ensimmäisen kourallisen ja
-ihastellut niitten tuoksua, puristi ja suuteli hän niitä intoisesti.
-
-"En ole koskaan nähnyt niitten kasvavan noin itsestään nurmikolla. Oi
-jospa nyt rouva Creek ja rouva Jones ja Artturi olisivat täällä! Tämäpä
-vasta on oikeata maalla oloa!"
-
-Hän poimi suuren kukkavihon ja jatkoi sitten matkaansa. Albert
-Edvard ei pannut mitään arvoa keltaesikköihin; se nuuski pensastosta
-kaniineja, pitäen sitä huvinaan.
-
-Greeta pysähtyi vielä vähän, ennenkuin hän tuli Mallowin kartanoon,
-erään pienen tupasen luo, joka sijaitsi kentän nurkassa. Juuri ohi
-mennessään hän kuuli jonkun huutavan. Uteliaisuudesta hän pisti päänsä
-ovesta sisään ja näki siellä vanhan miehen, joka koetti tehdä tulta
-takkaan.
-
-"Tarvitsetteko apua?"
-
-Ukko kääntyi Greetaa kohti ja katseli häntä.
-
-"Billiä minä tarvitsen", sanoi hän ärtyisästi, "Billiä, joka kartanossa
-työtä tekee. Hän sanoi tulevansa kotiin keittämään perunoitani, ja nyt
-on kello jo yli neljä. En saanut niitä päivälliseksi ja nyt tahdon
-muutamia teeni kanssa, ja minä panin pannun tulelle, ja nyt perunat
-ovat palaneet. Voi kuitenkin! Minä olen vanha yksinäinen mies, joka ei
-kelpaa mihinkään!"
-
-Greetan nopea silmä näki pannun kumossa takalla. Hän astui tupaan ja
-korjasi sen paikoilleen.
-
-"Minä kuorin teille muutaman perunan ja keitän ne tuota hätää", sanoi
-hän ukkoa tyydyttäen. "Istukaa rauhassa vain, minä näen missä ne ovat,
-ne ovat tuolla kaapin päällä kopassa. Voi sentään, kuinka täällä on
-likaista! Kuka teidän huoneenne siivossa pitää?"
-
-Vanhus rupesi itkemään.
-
-"Jane raukkahan sen teki, mutta nyt hän on ollut kuolleena jo kuusi
-kuukautta, eikä täällä ole naapuria lähempänä kuin kartanossa. Bill
-kyllä tekee mitä hän osaa, mutta hänen sormensa ovat vähän kömpelöt,
-ja minä olen aivan leinin lyömä. Kiitos nyt, rakas lapseni. Te olette
-varmaankin vieras näillä paikoilla, vai mitä?"
-
-"Minä olen neitieni luona Ivyn huvilassa", sanoi Greeta, samalla kuin
-hän kiireesti kuori perunoita ja pisteli niitä pataan. "Minä tulen
-Lontoosta; mutta voi, miten ihanaa on olla maalla tänään!"
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Kuinka niin! Aurinko paistaa ja karitsat leikkivät ja keltaesiköt
-ovat puhjenneet. Katsokaa minun kukkiani! Oletteko milloinkaan nähnyt
-sellaisia kukkia? Ihmiset ripustavat niitä ylt'ympäri erään mustan
-olennon Lontoossa -- hänen syntymäpäivänään luullakseni. Siitä minä
-ne tunnenkin. Beckyfield [Field, suomeksi kenttä] on hänen nimensä.
-Kummallista, että hänen nimensä on jonkunlainen kenttä, sitä en ole
-milloinkaan ennen tullut huomanneeksi. Sillä kaiketi on jotakin
-tekemistä keltaesikköjen kanssa. Teidän tulisi lähteä ulos; se
-virkistäisi ja reipastuttaisi teitä. Tänään on niin iloista ja hupaista
-ulkona. Linnut laulavat ja lentävät monen penikulman korkeuteen päämme
-ylitse. No sanokaa nyt, mistä saan vettä, niin panen padan tulelle."
-
-"Ulkopuolella on pumppu."
-
-Greeta löysi pumpun ja pani padan tulelle.
-
-"Minä pyydän neitejä laskemaan minut tänne jonakin päivänä", sanoi
-tyttö tuttavallisesti noikaten. "Minä voisin kertoa teille jotakin
-uutta Lontoosta."
-
-"Niin, tule takaisin, lapsi kulta. Minä olen yksinäinen vanha mies,
-eikä kukaan tule tänne."
-
-"Hyvä, minä tulen."
-
-Hän meni niin kiireesti ovea kohti, että hän melkein juoksi erään
-pitkän nuorukaisen syliin, joka juuri astui ovesta sisään.
-
-Ujosteleminen ei kuulunut Greetan luonteeseen.
-
-"Minä otaksun, että te olette Bill", sanoi hän omituisin katsein. "Olen
-tehnyt, mitä olisi ollut teidän velvollisuutenne tehdä. Teidän vanha
-isänne tarvitsee jonkun, joka häntä hoitaa. Miksi ette pidä huonetta
-siistinä? Täällä on niin likaista kuin Lontoossa. Olkaa niin hyvä ja
-laittakaa täällä oikein siivoa siksi kunnes jälleen tänne tulen."
-
-Hän lähti tiehensä ja Albert Edvard seurasi häntä. Bill katsoi
-ällistellen hänen jälkeensä.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-Eräs toveri.
-
-
-Vihdoinkin Greeta ennätti Mallowin kartanoon, ja hän oli iloinen siitä,
-että sai nähdä portin, joka ei vienyt karjapihaan, vaan suoraa päätä
-itse rakennukselle. Vaaleaverinen, ruusuposkinen tyttö, samanikäinen
-kuin hän itse, avasi hänelle oven, kertoen että kaikki olivat menneet
-torille ja hän oli yksin kotona.
-
-Greeta oli harmissaan.
-
-"Kuka sinä olet?" kysyi hän nyrpeästi.
-
-"Minä palvelen täällä."
-
-"Todellakin? No sitten on paras että jätän tämän kirjeen sinulle, jotta
-annat sen emännällesi; hän saa sitten lähettää vastauksen. Onko tämä
-ensimmäinen palveluspaikkasi?"
-
-"On, mutta onko sinulla palveluspaikkaa?"
-
-"Minulla on palveluspaikka Churchhillin neitien luona. He asuvat Ivy
-huvilassa. He ovat oikein hienoja naisia; ja minä tulen Lontoosta."
-
-"No mitäs sanot?"
-
-Tyttö tuijotti Greetaan, ikäänkuin hän olisi tullut ulkomailta.
-
-"Niin, niin", jatkoi Greeta, nostaen leukansa ilmaan, "minä olen nähnyt
-suuren osan Lontoosta, liiankin paljon, ja sitten päätin hankkia
-itselleni paikan maalla, ja täällä nyt olen. Etkö sinä käytä säpsää?"
-
-"En, me emme täällä kartanossa niitä sellaisia käytä. Mutta minulla on
-sisko, jolla on hieno palveluspaikka, ja hän kyllä pitää myssyjä."
-
-"Vai niin", sanoi Greeta hieman alentuvaisesti. "Niitten puhtaana pito
-vaatii paljon vaivaa. Minun nimeni on Margareeta Perkins. Mikä on sinun
-nimesi?"
-
-"Ellen Tate. Minun kotini on kylässä ja minä tulin tänne neljä
-kuukautta sitten."
-
-"Etkö pidä tästä?"
-
-"En, minä tahdon kaupunkiin. Kerro nyt jotakin Lontoosta. Siellä on
-penikulmittain puoteja, eikö niin?"
-
-"On, penikulmat penikulmien perästä, mutta maalla on paljon hauskempi."
-
-"Ei totta tosiaankaan."
-
-"Täytyy maksaa kaikesta Lontoossa, mutta maalla saa paljon ilmaiseksi.
-Täällä poimin tikkuja tulta tehdäkseni, mutta Lontoossa minun täytyy
-niistä maksaa. Katso näitä keltaesikköjä! En ole mitään niistä
-maksanut. Lontoossa ne maksaisivat vähintäin markan. Ja Joyce neiti
-tuli eräänä päivänä sisälle, kädet täynnä vesinenättiä. Täällä hän
-sai sitä vapaasti poimia, mutta Lontoossa siitä olisi täytynyt maksaa
-rahaa."
-
-"Niin, rahaa tarvitaan, jos Lontooseen menee; minä tiedän sen."
-
-"Onko sinulla monta ystävää?" Greeta odotti innokkaasti vastausta.
-
-"Minulla? Ei minulla ole ketään."
-
-"Tahdotko minut ystäväksesi? Minä luulen, että pitäisin sinusta.
-Me olemme molemmat palveluksessa ja melkein samanikäisiä. Minä
-tahtoisin ystävän, joka olisi näiltä seuduin, ja minä luulen, että me
-viihtyisimme hyvin yhdessä."
-
-Ellen näytti tulevan hyvin iloiseksi.
-
-"Minä pitäisin hirveästi sinusta, sillä sinä kertoisit minulle
-Lontoosta. Mutta minä päivinä sinä pääset ulos? Minä voisin tulla sinua
-vastaan jonakin keskiviikkona."
-
-"Kyllä minä kysyn neideiltäni ja annan sinulle sitten tiedon. Mutta
-minun täytyy nyt mennä, sillä pitää toimittaa teeni valmiiksi."
-
-Greeta tuli onnellisesti kotiin ilman mitään seikkailuja ja hyvin
-hyvällä mielellä.
-
-"Neiti", sanoi hän Helenalle ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa,
-"minä olen saanut kaksi uutta tuttavaa tänä päivänä -- toinen on vanha
-mies ja toinen minun ikäiseni tyttö, joka palvelee. Ja, neiti, minä
-tahtoisin niin mielelläni tavata ne jälleen, ja se palvelustyttö ja
-minä aiomme tulla ystäviksi. En minä ole täällä saanut ystäviä, sillä
-täällä kylässä ei ole palvelustyttöjä muualla kuin pappilassa, ja ne
-ovat kovin ylpeitä. Minä toivon, ettei teillä ole mitään sitä vastaan,
-neiti, ja ajattelin pyytää teiltä, että saisin kutsua Elleniä teetä
-juomaan minun kyökkiini. En minä pyydä, että te antaisitte hänelle
-teetä, mutta minä voisin aivan hyvin jakaa teeni hänen kanssaan.
-Voinhan syödä vähän runsaammin päivälliseksi sen sijasta, eikä hänen
-tarvitse mitään huomata, kun ei minulla ole ruokahalua."
-
-Greeta vaikeni saadaksensa hengähtää.
-
-"Minua todellakin ilahuttaisi se, että saisit ystävän, jos hän on
-vakava, hyvä tyttö. Minä tahtoisin ensin ottaa vähän selkoa hänestä.
-Hän siis palvelee rouva Websterin luona?"
-
-"Niin, neiti. Hän näyttää olevan hyvin hauska tyttö; mutta tietysti
-minä voisin opettaa hänelle paljon. Hän ei käytä myssyjä, mutta eihän
-hän palvelekaan oikein hienojen naisten luona. Ellei hän näytä olevan
-sellainen, josta minä pidän, sitten kuin olen oppinut häntä tuntemaan,
-niin minä koetan opettaa häntä tulemaan toisenlaiseksi, mutta, neiti,
-ellei hän tahdo muuttua, silloin minä hänet jätän."
-
-Helena hymyili, niinkuin hän tavallisesti teki Greetan laverrellessa.
-
-Mutta ystävyys syntyi molempien tyttöjen kesken, ja Greeta ja Ellen
-kävivät toistensa luona ja menivät toisinaan yhdessä kävelemään.
-
-"Olisipa maksun arvoista", sanoi Joyce eräänä iltapäivänä sisarelleen,
-kun Ellen oli tullut teelle kyökkiin, "saada kuulla, mitä he toisilleen
-juttelevat. Greetan kieli ei hetkeäkään pysy alallaan; mitäpä heillä on
-niin paljon puhumista?"
-
-Jos hän olisikin voinut heitä kuulla --
-
-"Ymmärräthän, Ellen, että minä tein päätökseni heti paikalla, kun
-herra puhui, että minä tulisin lähetyssaarnaajaksi, jahka tulen
-täysikäiseksi."
-
-"Mutta siihen tarvitset kasvatusta, eikö niin? Ja mitenkä pääset meren
-ylitse? Ja mitä sinä teet, kun kerran olet sinne päässyt?"
-
-"No tuo käy kaikki hyvin helposti. Kaikkein ensiksi täytyy vakaasti
-päättää mennä; aivan niinkuin minä tein palvelukseen mennessäni.
-Sitten täytyy hankkia itsellensä vaatteita, aivan niin kuin minä tein.
-Mutta Helena neiti on sanonut, että siellä, missä pakanat asuvat, on
-hyvin lämmin, eivätkä he käytä paljon vaatteita -- ei mitään, joka on
-mainitsemisen arvoista. Niin että minä uskallan väittää, että se asia
-kyllä hyvin suoriutuu. Ehkä tarvitsen kolme pumpulipukua, ja yksi hattu
-kestäisi pitkän ajan -- eikä yhtään päällysnuttua, se, näetkö, olisi
-hyvä säästö."
-
-"Mutta mitä sinä tekisit, kun olet sinne saapunut?" kysyi Ellen jälleen.
-
-"Minä ottaisin raamattuni kainalooni ja kokoisin heidät ympärilleni,
-aivan rauhallisesti. En minä kärsisi mitään tungeksimista ja
-tappelemista. Sitte lukisin heille Jeesuksesta."
-
-"Eikö mitään muuta?"
-
-"No niin", sanoi Greeta miettien, "minä luulen, että sanoisin heille
-hyvin varmasti, että Jeesus kuoli, jotta he pääsisivät taivaaseen. Minä
-sanoisin, että hän rakasti heitä sekä että heidän täytyy tulla hyviksi,
-ja että hän tahtoo heitä siihen auttaa, jos he häntä rukoilevat, aivan
-niinkuin hän on tehnyt minulle."
-
-"Ja sitten?"
-
-"No", sanoi Greeta yhä yhtä miettivänä, "minä otaksun, että he
-tekisivät kysymyksiä, ja sitten me kentiesi voisimme veisata jonkun
-virren, samaten kuin katusaarnaajat Lontoossa tekevät, ja sitten
-lopettaisin sillä kertaa. En luule, että se kävisi kovin vaikeaksi,
-Ellen -- ei, jos oikein päättää."
-
-"Mutta minä olen kuullut, että kansa meren toisella puolen ei puhu
-meidän kieltämme eikä voi sitä ymmärtää enemmän kuin eräs ranskalainen,
-joka tuli meidän kyläämme kerran."
-
-Greeta näytti nolostuneelta.
-
-"En ole koskaan kuullut, että pakanat puhuvat ranskaa. Minä toivon,
-etteivät ne puhukaan. Eivät suinkaan ne siihen kykene. He ovat, Ellen,
-oppimattomia vaivaisia, sellaisia he ovat, eikä heillä olisi kyllin
-ymmärrystä puhuakseen vieraita kieliä -- sitä osaavat ainoastaan
-hienosti kasvatetut herrat ja naiset."
-
-Näin puhuessaan sai hän jälleen iloisen mielensä takaisin, kunnes hänen
-muistiinsa äkkiä juolahti, että hän Lontoossa oli nähnyt repaleisia
-kerjäläisiä, jotka puhuivat vieraita kieliä.
-
-"Kaikissa tapauksissa on se niin, että jos he puhuvat ranskaa, niin
-minunkin täytyy sitä oppia. On oikein kummallista, miten paljon oppii,
-kun tulee aikaihmiseksi. Melkein kaikki on silloin helppoa; ja minä
-pyydän Jumalaa minua auttamaan, kuten hän aina useimmiten tekeekin."
-
-Ellen oli vielä epäilevällä kannalla.
-
-"En minä juuri usko, että sinä voisit sitä tehdä, Greeta. Ei kuulu
-siltä, kuin siitä todellisuudessa voisi mitään tulla. Olen kuullut niin
-vähän pakanoista, mutta nehän elävät jalopeurain ja tiikerien parissa,
-eikös niin? Ja sitten olen kuullut sanottavan, että ne syövätkin toinen
-toisensa elävältä."
-
-"En minä ole mitään sellaista kuullut", sanoi Greeta suurella
-varmuudella, tahtomatta luopua aikeestaan. "Minä luulen, että nuot
-kertomukset ovat vain sepitetyt juttukirjoja varten. Lähetyssaarnaaja,
-joka oli täällä joku päivä sitten, nimitti pakanoita olentoraukoiksi,
-jotka istuvat pimeydessä ja huutavat valoa. Ja hän sanoi, että meidän
-tulee sitä heille viedä."
-
-"Kun tulet täysi-ikäiseksi, etkö palvele sitten enää?"
-
-"En tiedä oikein. Näetkö, minä en tunne niin hyvin lähetyssaarnaajia.
-Muutamat heistä menevät ehkä vähäksi aikaa pakanamaihin ja tulevat
-sitten jälleen takaisin. Ja elleivät minun neitini kuole, niin en usko,
-että milloinkaan hennoisin heidät jättää. Mutta se nyt ei voisikaan
-tapahtua, ennenkuin olen aikaihminen, ja silloin, Ellen, ovat minun
-neitini hyvin vanhat -- ja ehkä kuolevat, -- mutta sitä minä en tahdo
-ajatella."
-
-"Sinä olet kummallinen tyttö", sanoi Ellen. "En ole milloinkaan nähnyt
-niin kummallista kuin sinä olet."
-
-Eräänä päivänä oli Ellenillä suuri uutinen kerrottavana Greetalle.
-
-"Minun emäntäni saa vuokralaisen -- erään rouvan, joka on sairas.
-Hän tulee asumaan meille koko kuukaudeksi, ja minut pannaan häntä
-palvelemaan."
-
-"Oohoh", sanoi Greeta syvästi huoaten. "Onpa vahinko, ettei se ole
-mikään sairas kapteeni!"
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Tuleeko hän yksin, eikö hänellä ole sairasta miestä?"
-
-"Ei ole. Ei minua haluttaisi olla kahden sairaan apulaisena -- yksikin
-on jo tarpeeksi vaivalloinen, enkä minä tiedä, miten siinä tulen
-toimeen."
-
-"Älähän nyt", sanoi Greeta ikäänkuin nuhdellen, "tuo sairas rouva on
-sellainen ihminen, jolle sinun tulee koettaa tehdä hyvää. Oi Ellen, se
-on ihanaa! Sinä voit tulla samanlaiseksi kuin se pieni tyttö raamatussa
--- hän palveli erästä rouvaa ja auttoi rouvan miestä parantumaan, ja
-hänestä puhuttiin kaikkialla. Sinä voit käsittää, kuinka suuressa
-arvossa häntä pidettiin, kun hänet pantiin raamattuun! Minä toivoisin
-olevani sinun sijassasi! Vain vähän aikaa, ymmärrätkö, vain nähdäkseni,
-mitä voisin tehdä."
-
-"En voi mitenkään käsittää, mitä sinä tarkoitat", sanoi Ellen. "Mitäpä
-minä voisin tehdä rouvalle muuta, kuin mitä hän käskee ja tahtoo minua
-tekemään."
-
-"Odota sinä vain ja katso."
-
-Greeta noikkasi salaperäisesti. Hän jatkoi: "Minun Helena neitini on
-sanonut, että löytyy ihmisiä, joitten sielu on sairas, aivan niin kuin
-niitäkin, joitten ruumis on sairas. Ja minun opettajani Lontoossa
-sanoi ihan samaa, paitsi että hän sielun sijasta sanoi sydän. Mutta
-minä luulen, että sillä on sama merkitys. Ja katso, Ellen, meidän
-tulee kertoa heille, mihin heidän on mentävä tullaksensa terveiksi, ja
-sitten he menevät. Eihän se raamatun pieni tyttökään muuta tehnyt, eikä
-meidänkään tarvitse tehdä sen enempää. Ota selkoa siitä, miten sairaan
-rouvasi laita on, ja puhu sitten asiasta minulle, minä sanon sinulle
-kyllä, miten sinun tulee menetellä."
-
-Ellen pudisti päätään.
-
-"Minä en aio tehdä muuta, kuin auttaa häntä missä hän tahtoo", sanoi
-hän yksipäisesti.
-
-He eivät tavanneet toisiansa, ennenkuin kahden viikon kuluttua, ja
-silloin oli Ellenillä koko varasto uutisia kerrottavana.
-
-"Hän on leski ja surupuvussa ja hyvin kalpea; ja hänellä on
-päänkivistystä ja hän makaa melkein aina sohvalla ja hänen muotonsa on
-jäykkä ja harvoin hän nauraa, mutta hän puhuu emäntäni kanssa. Hän ei
-minulle milloinkaan puhu mitään, enkä minä puhu hänelle."
-
-"Se on vahinko", sanoi Greeta miettivästi. "Etkö voi kysyä häneltä,
-saatatko tehdä jotakin hänen päänsärkynsä parantamiseksi. Kysy, Ellen,
-minä pyydän sinua!"
-
-"Hän lukee paljon, ja hänellä on koko joukko kirjoja, joten hän tietää
-paljon enemmän kuin minä päänkivusta ja kaikesta muusta."
-
-"Mutta kysy häneltä", kehoitti Greeta.
-
-Ellen ei tahtonut mitään luvata, mutta eräänä iltapäivänä lähetettiin
-Greeta asialle kartanoon; ja suureksi ilokseen näki hän tuon sairaan
-rouvan istuvan puutarhassa. Greetan täytyi kulkea hänen ohitsensa
-mennessänsä taloon.
-
-Greeta käytti heti tilaisuutta.
-
-"Hyvää päivää, rouva."
-
-Puhuteltu katsoi ylös. Hänellä oli helmassaan kirja, ja toinen makasi
-maassa hänen jalkojensa edessä. Hän näytti väsyneeltä ja onnettomalta.
-Hän katsoi Greetaan sanomatta mitään, ja Greeta kiirehti tavallisuuden
-mukaan esittämään itseänsä:
-
-"Jos suvaitsette, tahdon ilmoittaa että nimeni on Margareeta Perkins
--- olen Ellenin ystävä. Ehkä olette kuullut hänen puhuvan minusta.
-Minä palvelen neitieni luona Ivyn huvilassa. Ja minä pyydän kysyä,
-onko teillä päänsärkyä tänään? Ja oletteko kuullut, että paras keino
-päänsärkyä vastaan on, että kastaa nenäliinan kiehuvaan veteen ja
-hautoo päätään sillä. Minun tädilläni oli tapana tehdä niin, kun
-hänellä oli kova päänkivistys. Päänsärky on jotakin, joka ei minua
-milloinkaan vaivaa, mutta se mahtaa olla hyvin vaikeaa, ja minua oikein
-huolestuttaa teidän tähtenne."
-
-Oli mahdoton suuttua Greetalle, siinä kuin hän seisoi päätään
-käännellen hyvin juhlallisen näköisenä.
-
-Rouva Dale hymyili tuolle pienelle kummalliselle olennolle, joka
-seisoi hänen edessään, ja ihmetteli, miten hän saattoi olla noin
-osaaottavainen hänen asioihinsa.
-
-"En tiennyt, että päänkivistykseni oli puheenaineena muitten kesken",
-sanoi hän, "mutta olen hyvin kiitollinen ystävällisestä neuvostasi.
-Olen koettanut lämmintä vettä ennen. En minä aina tunne päänsärkyä --
-jos se olisikin ainoa, mistä kärsin, olisin onnellinen."
-
-Hän mutisi nuot viimeiset sanat ikäänkuin itsekseen, mutta Greetan
-hieno kuulo sai niistä kuitenkin selvän.
-
-"Oi, rouvani, minä olen niin huolissani teidän tähtenne. Minä olen itse
-hyvin onnellinen ja tekisin mielelläni mitä voisin teidän tähtenne."
-
-Taaskin rouva katsoi häneen surullisesti hymyillen.
-
-"Jos sinä saat elää, pikku tyttöni, niin saat kokea, että löytyy
-elämässä paljon vaikeampaa kuin päänsärky. Toivon, ettei sinun koskaan
-tarvitse kärsiä sydänsurua, joka usein aiheuttaa tuon taudin."
-
-Hän otti kirjan jälleen käteensä, ja hänen käytöksessään oli jotakin,
-joka vaikutti Greetaankin. Hän meni pois taloon ja esitti asiansa
-Ellenille.
-
-"Ja kuuleppas, Ellen", sanoi hän kuiskaten, "minä olen nähnyt hänet ja
-puhunut hänen kanssaan, ja asia on niin, kuin minä ajattelin. Hänellä
-on kipeä sydän, ja sinun ja minun täytyy katsoa, että hän täällä
-ollessaan paranee."
-
-Ei ollut tilaisuutta pitempään keskusteluun, sillä rouva Webster tuli.
-Hän oli ystävällinen, hyvänluontoinen nainen, joka piti Greetasta.
-
-"Neiti Churchhill on hyvä nainen", sanoi hän. "Hän on lähettänyt
-minulle isoäitinsä reseptin, parantaaksensa hermovävähdyksiäni. Olkaa
-hyvä ja viekää hänelle kunnioittavat tervehdykseni ja kiitokseni.
-Kaikki ylhäiset naiset eivät suinkaan viitsisi huolia ihmisten
-vaivoista, niin että koettaisivat niitä parantaa."
-
-Greeta palasi kotiin pää täynnä ajatuksia. Illalla, ennen maatapanon
-aikaa, kun astiat jo olivat pestyt ja kyökki siistitty, tuli Joyce
-hänen luoksensa ja löysi hänet syvästi tutkimassa keittokirjaa. Hänen
-edessään oli paperi-arkki, kynä, mustepullo ja raamattu.
-
-"Mitä teet, Greeta?"
-
-Greeta katsoi ylös hymyillen tavallista iloista hymyilyään.
-
-"Minä koetan kirjoittaa reseptiä sille sairaalle rouvalle, joka on
-Mallowin kartanossa. Minä tahtoisin tehdä sen oikein hyvin. Tulin
-ajatelleeksi sitä, kun Helena neiti lähetti reseptin rouva Websterille.
-Ellen ei näytä voivan mitään sanoa. Minä arvelen sen tulevan siitä,
-ettei hän ole syntynyt ja kasvatettu Lontoossa!"
-
-"Ja mitä tuo kummallinen resepti sisältää? Kuinka rouva tuli sinulta
-sitä pyytäneeksi? Tapasitko hänet tänään?"
-
-"Tapasin. Hän istui puutarhassa, ja vaihdoimme muutamia sanoja. Minä
-luulin hänen kärsivän päänkivistyksestä, mutta sitten hän sanoi,
-ettei se ollut sitä, ja kun hän kertoi mitä se oli, niin minä niin
-hämmennyin, etten voinut keksiä sopivia sanoja vastaukseksi, ja sitten
-ajattelin, että Ellenin kautta lähettäisin hänelle reseptin."
-
-"Mitä lähettäisit?"
-
-"Parannuskeinon särkevää sydäntä varten, neiti. Keittokirja ja raamattu
-ovat minulla siihen apuna."
-
-Joyce lähti pois.
-
-"Helena", sanoi hän, tullessaan pieneen vieraskammioon sisarensa luo,
-"luulen parhaaksi, että sinä otat vähän selkoa Greetan toimista.
-Minä en käsitä hänen jumaluus-oppiansa, minä tunnustan, että se
-käy yli minun ymmärrykseni. Mutta hän aikoo antaa rouva Websterin
-vuokralaiselle jotakin siitä, eikä se suinkaan tapahtune oikeaoppiseen
-tapaan."
-
-Helena katsoi sisareensa.
-
-"Sinä teet aina pilkkaa pikku Greetastani, Joyce, mutta voinpa sanoa,
-että hyvin usein joudun häpeämään itseäni, kun näen hänen vakavuutensa."
-
-"No niin, mene itse katsomaan, mitä hän par'aikaa tekee, sillä hänen
-omituisuutensa voisi toisinaan tuottaa ikävyyksiä."
-
-Helena meni kyökkiin. Hän tuli hetken perästä takaisin, kokoon
-puristettu paperi kädessään.
-
-"En minä tahdo aina vakoilla hänen toimiaan. Se ei oikeastaan kuulu
-meihin, ja hänen toimensa ovat todellakin aina hyvin viattomia. Siksipä
-en kysynyt häneltä mitään; mutta hän näytti minulle tämän, kysyen
-oliko kirjoitus oikein kunnollista, ja minä sanoin, että se oli oikein
-kiltisti kirjoitettu. Tämän hän on kirjoittanut puhtaaksi."
-
-Joyce otti paperin ja luki:
-
-    "Ainekset.
-
-    Te pysytte levollisena ja panette kaiken tarmonne siihen. Ensiksi
-    te polvistutte ja rukoilette Jeesusta Kristusta hoitamaan
-    sydäntänne ja tekemään sen terveeksi. Sitten annatte sydämmenne
-    hänelle varjeltavaksi, sillä raamattu sanoo: 'Poikani, anna
-    minulle sydämmesi.' Silloin hän sen pesee 'lumivalkoiseksi',
-    kuten virressä sanotaan, ja kun hän on sen pessyt oikein
-    puhtaaksi, silloin hän tulee sinne asumaan, kuten hän on sanonut:
-    'katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun
-    ääneni ja avaa oven, hänen luoksensa minä tahdon mennä sisälle'.
-    Silloin sairas sydän rupeaa laulamaan, sillä se on silloin
-    onnellinen.
-
-    Tämä resepti on aina tehnyt vaikutuksen.
-
-    Aika: noin puoli tuntia."
-
-Joyce katsoi sisartansa, ja Helena katsoi häneen äänetönnä.
-
-"Minä nimitän tätä kunnioituksen puutteeksi."
-
-"Ei hän ole tarkoittanut mitään sellaista. Hän on tarkkaan ajatellut
-jokaista lausetta. Hän kysyi minulta aikaa mitä suurimmalla
-vakavuudella. Minä en voinut sanoa mitään."
-
-"Se on melkein nerokasta. Mitäpä hänestä tulleekaan, Helena?"
-
-"En tiedä, mutta kyllä hän on yksi Jeesuksen pienistä -- -- siitä olen
-vakuutettu."
-
-"Jos hän tahtoo sen perille lähettää, niin käske hänen ainakin pyyhkiä
-pois aika. Se tuntuu melkein herjaamiselta. Minä tahdon itse sanoa
-sen hänelle." Joyce meni kyökkiin. Greeta oli juuri valmis lähtemään
-yläkertaan pannakseen maata.
-
-"Greeta, älä laske leikkiä niin vakavista asioista kuin ihmisen
-uudestisyntymisestä, jonka Herra itse vaikuttaa."
-
-Greeta kääntyi Joycen puoleen aivan kauhistuneen näköisenä.
-
-"Oi neiti, sitä en ole milloinkaan tehnyt."
-
-"Mutta sinä olet kirjoittanut, että se voi tapahtua puolessa tunnissa.
-Tiedätkö, että löytyy ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan etsivät rauhaa
-sieluillensa? Siinä on suuri työ."
-
-Greeta oli ääneti vähän aikaa; sitten rupesivat suuret, raskaat
-kyyneleet vierimään hänen silmistään poskia pitkin alas.
-
-"Oi, neiti, minä luulin että Jeesus Kristus aina on lähellä.
-Opettajatar sanoi, ettei meidän milloinkaan tarvitse odottaa. Ja
-minä ajattelin, että rouvalla mahdollisesti olisi niin paljon muuta
-tekemistä, ettei hän sitä huomaisi. Minä en tahtonut laskea leikkiä,
-neiti, en todellakaan tahtonut."
-
-"Sinä et voi sellaista sitoa määrä-aikaan, se on suorastaan
-kunnioituksen puutetta", sanoi Joyce eikä ollut huomaavinaan hänen
-kyyneleitänsä.
-
-"En minäkään ollut opettajan luona kauvempaa kuin puolen tuntia",
-nyyhkytti Greeta. "Minä jäin muiden jälkeen eräänä pyhänä ja pyysin
-häntä puhutella. Mutta en huoli puhua ajasta mitään, jos neiti niin
-toivoo. Mutta enkö saa sanoa, että siinä ei kulu pitkää aikaa, jos koko
-sielullamme pyrimme siihen?"
-
-"Sinä olet hyvin pieni tyttö lähettääksesi sellaisia sanoja
-aikaihmisille", sanoi Joyce katsoen häneen vakavasti.
-
-Mutta Greetan kasvot loistivat samassa silmänräpäyksessä niin
-säteilevästä ilosta, että Joyce täydellisesti hämmentyi.
-
-"Niin, neiti, aivan kuin se pieni tyttö, josta raamatussa puhutaan,
-joka lähetti spitaalitautisen kapteenin parannettavaksi!"
-
-Joyce jätti hänet.
-
-"Greeta", sanoi hän sisarelleen, "on paljon korkeammalla asteella kuin
-minä."
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-Todellinen pieni sisälähetyssaarnaaja.
-
-
-Rouva Dale hämmästyi koko lailla, kun hän eräänä aamuna löysi
-aamiaispöydältään jotenkin ryppyisen kirjeen huonosti kirjoitettuine
-osotteineen:
-
-    "Rouva Websterin vuokralaiselle.
-
-    Ellenin ystävältä, joka puhui kanssanne toissa tiistaina.
-    Kunnioituksella ja paljon terveisiä."
-
-Hän hämmästyi vielä enemmän, kun hän aukaisi ja luki Greetan lähettämän
-reseptin.
-
-Mutta hän ei sitä lukenut ainoastaan yhden kerran eikä kaksi kertaa,
-vaan hän näytti miettivän ja harkitsevan joka sanaa tarkasti; hiljaa,
-vähitellen hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
-
-Pienen palvelustytön harras osanotto hänen kohtaloonsa ei ensinkään
-tuntunut hänestä tunkeilevalta; se päinvastoin liikutti hänen
-sydäntänsä, joka tähän asti oli ollut kirvelevää katkeruutta täynnä.
-
-Kun Ellen tuli sisälle korjaamaan ruokaa aamiaispöydältä, sanoi hän
-tytölle:
-
-"Onko pieni ystäväsi antanut tämän kirjeen sinulle, minulle
-annettavaksi?"
-
-Ellen punastui ja vastasi vähän hermostuneesti:
-
-"On, rouva, minä toivon, että suotte hänelle anteeksi, jos hän on
-kirjoittanut jotakin sopimatonta, sillä Greeta on toisenlainen kuin
-kaikki muut näillä seuduin. Hän, nähkääs, on Lontoosta."
-
-"Minä näen sen", sanoi rouva Dale ystävällisesti. "Jos hän tulee
-tänne sinua tervehtimään, niin minä mielelläni vähän juttelisin hänen
-kanssaan."
-
-"Jaha, kiitoksia, rouva."
-
-Ellen vähän hämmentyneenä meni huoneesta, mutta palasi hetken perästä.
-
-"Tahtoisitteko olla niin hyvä, rouva, ettette emännälleni puhuisi
-mitään siitä, että olen antanut teille Greetalta kirjeen. Hän saattaisi
-pitää sitä tunkeilemisena, ja minä sanoin Greetalle, että se sitä
-olikin."
-
-Rouva Dale lupasi hymyillen, ettei hän mitään kertoisi. Kaksi päivää
-myöhemmin Greeta tuli häntä vastaan tiellä. Hänellä oli munakori
-käsivarrellaan.
-
-Greeta tervehti leveästi hymyillen, ja rouva Dale pidätti hänet sanoen:
-
-"Kiitoksia siitä, mitä minulle lähetit muutama päivä sitten.
-Ihmettelen, miten johduit sitä tekemään?"
-
-"Niin, rouva", vastasi hän kiihkeästi, "minä tiesin teidän haluavan
-saada sitä, mikä tekisi sydämmellenne hyvää. Sanoittehan minulle,
-että sydämmenne oli kipeä, vai kuinka? Ja minä olen päättänyt koettaa
-olla samanlainen kuin pieni vangittu tyttö raamatussa. Mutta hänellä
-oli sairas kapteeni autettavana, enkä minä ole tavannut ketään
-sellaista. Eikä tähän aikaan löydy enään profeettoja -- vaan ainoastaan
-lääkäreitä; eivätkä he näytä itsekään olevan varmoja siitä, että
-voivat parantaa kaikki sairaat, jotka heille tuodaan. Ja sitten,
-tietääkö rouva, tunsin itseni hyvin alakuloiseksi. Mutta sitten eräs
-lähetyssaarnaaja sanoi minulle, ja samoin minun neitinikin on sanonut,
-että löytyy ihmisiä, jotka eivät tiedä mihin menisivät saadaksensa
-sielunsa eli sydämmensä parannetuksi. Ja sitten, hyvä rouva, minä
-ajattelin, että mielelläni sanoisin heille sen. Ja minä toivon oikein
-hartaasti, että teidän sydämmenne pian tulee aivan terveeksi."
-
-Hänen suuret siniset silmänsä ilmaisivat niin suurta vakavuutta ja
-uskollisuutta, että rouva Dale ei hennonnut pysäyttää hänen intoansa.
-
-Hän meni äkkiä pois, puhumatta sen enempää; ja Greeta seisoi tuijottaen
-hänen jälkeensä.
-
-"Oi, hän on hyvä rouva, minä toivon, että hän pian paranee."
-
-Greeta tuli hyvin iloiseksi, kun hän muutamia päiviä myöhemmin kuuli,
-että Churchhillin neidet aikoivat käydä vierailulla rouva Websterin
-vuokralaisen luona. Heidän palattuaan hän rohkaisi mielensä, kysyen
-Helena neidiltä, oliko rouva ollut kotona.
-
-"Oli", vastasi Helena. "Ja minulle vielä selveni, että hän on tuntenut
-isäni. Tämä rouva oli muutamia vuosia sitten yksi niistä, jotka
-opettivat hänen pyhäkoulussaan. Sitten hän meni naimisiin, ja hänellä
-on ollut koko joukko vastoinkäymisiä ja murheita. Hän on tullut maalle
-terveyttänsä vahvistamaan."
-
-Helena ei kertonut rouva Dalen elämänvaiheista Greetalle. Rouva Dale
-oli mennyt naimisiin ilman rakkautta, vain saadaksensa kodin. Pian
-hän havaitsi, että miehensä oli jumalankieltäjä ja juomari, joka teki
-kodin sanomattoman onnettomaksi. Kolme hänen neljästä lapsestansa kuoli
-pienenä. Hänen ainoa jäljellä oleva poikansa alkoi jo neljäntoista
-vuotiaana näyttää taipumusta juoppouteen ja erotettiin kahdesta
-eri koulusta. Hän otti pojan mukaansa ulkomaille, ja siellä hän
-seitsemäntoistavuotisena, aivan rappiotilassa kuoli, vähemmän suruksi
-kuin helpotukseksi äidillensä. Silloin hän palasi miehensä luo, ja oli
-nyt ainoastaan muutaman kuukauden ollut leskenä.
-
-Hän sanoi Helenalle hyvin surullisesti:
-
-"Elämäni näyttää olevan lopussa, sillä kaiken, mikä elämän tekee
-onnelliseksi, olen kadottanut. Minulla ei ole sukulaisia, ei mitään
-uskontoa, ei mitään toivoa; minä luen kirjoja ja mietin niitä, mutta
-nekin minua rupeavat väsyttämään."
-
-"Ei mikään ole loputonta", sanoi Helena hiljaa. "Elämä on täynnä yhä
-uusia alkuja -- eiköhän niin?"
-
-"Ah, se on vain puhetta -- pelkkää typeryyttä", sanoi rouva Dale vähän
-kärsimättömästi. "Minä en milloinkaan voi alkaa uudestaan."
-
-"Mutta Jumala voi."
-
-Helena ei saattanut olla tekemättä tuota muistutusta.
-
-Rouva Dale katsoi häneen.
-
-"Minä olen kadottanut uskoni Jumalaan, ja kuitenkin --"
-
-Hän meni kirjoituspöytänsä luo ja otti siitä paperin, jonka hän
-kurkotti Helenalle.
-
-Se oli Greetan resepti.
-
-"Hymyilkää tälle, jos tahdotte, mutta se on tuottanut minulle niin
-suunnattoman paljon muistoja, etten minä uskalla väittää, ettei ole
-Jumalaa. Minä luulen, että tämä on erään teillä palvelevan pienen tytön
-tuote. Oliko se hänen oma ajatuksensa?"
-
-"Kokonaan; mutta tuossa pienessä viestissä on suuria totuuksia, rouva
-Dale."
-
-"Niin on", sanoi rouva Dale, joka sitten rupesi puhumaan muista
-asioista.
-
-"Greeta", sanoi Helena kotimatkalla sisarelleen, "on todellinen pieni
-sisälähetyssaarnaaja. Olkoon hänen käytöksensä kuinka kummallinen
-hyvänsä, niin on hänellä kuitenkin ne ominaisuudet, joita tarvitaan
-menestymistä varten, nimittäin intoa ja kestäväisyyttä."
-
-"Niin", sanoi Joyce, "mutta me olemme ottaneet hänet pieneksi
-palvelustytöksemme, emmekä lähetyssaarnaajaksi. Kuitenkin minun
-täytyy myöntää, että hän osottaa intoa ja kestäväisyyttä meidän
-palveluksessamme myöskin. Hänen lattiaharjansa rapina saattaisi kuulua
-melkein kilometrin päähän."
-
-Kevät muuttui vähitellen kesäksi, ja kun heinä juuri oli tehty, kohtasi
-Greetaa suuri suru.
-
-Hän oli käynyt asialla eräänä päivänä, ja kun hän toi teen sisälle,
-olivat hänen silmänsä punaiset itkusta. Helena kirjoitti kirjeitä,
-joitten piti mennä iltapostissa, mutta kun Joyce teen juotuansa tuli
-kyökkiin, istui Greeta rahilla lieden luona esiliina silmien edessä, ja
-koko ruumis vavahteli nyyhkytyksistä.
-
-"No mikä nyt on?" kysyi Joyce vähän terävästi. "Oletko rikkonut
-jotakin?"
-
-Greeta nousi jakkaraltaan ja katsoi hyvin surullisena Joyceen.
-
-"En, neiti, minä itse olen saanut syvän surun, jota en milloinkaan, en
-milloinkaan voi voittaa."
-
-Joyce istahti kyökin pöydän syrjälle ja valmistautui pitempään
-keskusteluun. Hän piti todellisesti Greetasta, mutta hän ei samalla
-myötätuntoisuudella ottanut osaa hänen tuumiinsa kuin Helena.
-
-"No, Greeta, mitä se nyt on? Onko joku kuollut?"
-
-"Ei, jotakin paljon pahempaa. Ystäväni on minut hylännyt."
-
-"Hyvä lapsi, sepä oli ikävä! Joku lontoolainen ystäväkö?"
-
-"Ei, neiti. Ellen, joka on kartanossa."
-
-"Ethän sinä häntä ole kauan tuntenut. Mutta miksi hän on sinut
-hylännyt?"
-
-Greeta pyyhki silmiänsä esiliinallaan; ja sitten tuli selitys, jota
-nyyhkytykset yhä seurasivat.
-
-"Se on niin, neiti, -- se on niin äkkiä yllättänyt minut, että tunnen
-itseni ikäänkuin sokeaksi sitä ajatellessani. Minä ja Ellen olimme
-tehneet ystävyyden liiton koko elämäksemme. Minä rupesin saamaan hänet
-mieltymään pakanain asiaan, ja hän antoi minulle joku päivä sitten 25
-penniä lähetyssukkaani. Meidän piti kasvaa yhdessä, ja minä kerroin
-hänelle kaikkea. Ja kun te ja Helena neiti olisitte kuolleet, niin
-meillä oli aikomus lähteä Lontooseen ja valmistautua lähetystyöhön.
-Niin me olimme suostuneet, neiti. En minä koskaan ole unohtanut Elleniä
-rukouksissani -- en kertaakaan -- ja kun minä sanon 'Isä meidän',
-ajattelen Elleniä ja minua. Ymmärrättehän, neiti, kun meitä on kaksi,
-tuntuu se lause niin selvältä. En ole koskaan ymmärtänyt, keitä
-tarkoitettiin, kun sanottiin 'meidän'. Ja minun ja Ellenin sydämmet
-olivat aivan kuin luodut toisiansa varten. Minä sanon usein hänelle:
-'Ellen', sanon minä, 'sinä kuuntelet ja minä puhun; eikö se ole niin
-kuin ollakkin pitää?' Ja hän sanoi aina, 'on', sitten kuin minä olin
-opettanut häntä niin tekemään. Ja minä olin ajatellut, neiti, että te
-olisitte antanut minun lähteä kuorma-ajurin mukana jonakin päivänä
-kaupunkiin, niin minä olisin ostanut oikein kauniin myssyn Ellenille
-ja lahjoittanut sen hänelle. Olen aina sanonut, että säpsä kaunistaisi
-häntä. No niin, neiti, minä menin kylään tänään, pannakseni teidän
-kirjeenne postiin, ja minä kuljin niittypolkua, sillä se on lyhempi
-eikä siellä ollut härkiä, ja silloin näin Ellenin istuvan porraspuulla.
-Nuori mies seisoi hänen vieressään. Minä menin hänen luoksensa juuri
-niinkuin tapani aina on; mutta silloin tuo nuori mies sanoi suoraan
-vasten silmiäni: 'Mikä variksenpelätti tuo on, Ellen?' Ja Ellen nauroi,
-vaikka hän samalla kävikin tulipunaiseksi kasvoistaan. 'Se on Greeta
-Perkins', sanoi hän, 'hän palvelee Ivyn huvilassa.' 'Olen Ellenin
-ystävä', sanoin minä, ja katsoin terävästi häntä silmiin. 'Ja Ellen,
-minä tahdon sanoa sinulle sanan.' Ellen kiekahutti päätään, tiedättekös
-neiti, ja sanoi: 'Olen estetty tänään, etkö sitä näe?' 'Minä näen,
-että sinä täällä istut joutilaana, vieraan nuoren miehen parissa',
-sanoin minä. Silloin hän kääntyi minuun ihan suuttuneena ja sanoi:
-'Mene sinä tiehesi äläkä huoli siitä, mitä minä teen. Ei minulla ole
-mitään halua seurustella sinun kanssasi enään'. Ja sitten hän nauroi ja
-poika nauroi myöskin, ja minä sanoin: 'Onko tarkoituksesi tehdä loppu
-meidän ystävyydestämme, Ellen?' Hän noikkasi, ja minä tulin kotiin
-särjetyin sydämmin. Hän on vieras, joka tuli auttamaan herra Websteriä
-heinänteossa; ja Ellen rupeaa heti hyviin väleihin hänen kanssaan ja
-jättää minut. En minä olisi voinut uskoa, että hän minulle nauraisi --
-en olisi sitä uskonut -- ja kaikki tulevat vuotemme, jotka meidän piti
-yhdessä viettää -- ne ovat nyt menneet hukkaan, eikä hän pidä enään
-minusta. Ei minulla ole ainoatakaan ystävää koko avarassa maailmassa,
-ja voi, neiti, minä en milloinkaan olisi voinut uskoa, että Ellen olisi
-saattanut tehdä niin!"
-
-"No Greeta, ei siitä ole niin suurta haittaa. Lohduta mielesi! Tuo
-nuori mies lähtee pian tältä seudulta pois, ja Ellen tulee silloin
-luoksesi jälleen."
-
-"Ei koskaan, neiti, ei koskaan! Minä en häntä pyytäisikään. Minä en
-milloinkaan enään voisi häneen luottaa."
-
-"No sitten ei sinulla ole mitään vahinkoa, vaikka sellainen ystävä
-onkin mennyt. Maailmassa löytyy toisia tyttöjä, yhtä hauskoja kuin hän."
-
-"Mutta minä pidin hänestä niin paljon", nyyhkytti Greeta. "En
-voi milloinkaan tulla ystäväksi kenenkään muun kanssa. Hän oli
-palvelustyttö samoin kuin minäkin, ja meillä oli niin paljon yhteistä,
-ja me saatoimme puhua emännistämme, ja mitä meillä oli päivälliseksi,
-ja mitä vaikeuksia meillä oli uunin tähden, ja kissoista ja koirista ja
-hiiristä; oi ei, neiti, minä en milloinkaan voi löytää toista Elleniä,
-ja hän on särkenyt sydämmeni!"
-
-Ei Joyce eikä Helena voinut häntä lohduttaa. Hän itki sinä iltana
-kunnes nukkui. Ja Ellenin uskottomuus raskautti häntä joka päivä ja
-joka hetki.
-
-"Mitä se sinua hyödyttää, että tuolla tavalla yhä suret", sanoi hän
-itselleen eräänä kauniina kesäkuun päivänä. "Parempi on, että teet kuin
-Albert Edvard, ettet puhu mitään huolistasi, jotka sinua kohtaavat.
-Se syö ja makaa eikä ajattele pettymyksiään. Ja sitäpaitsi ei löydy
-ketään, joka huolii siitä, onko sydämmesi särkynyt vai ei. Aurinko
-loistaa yhtä kirkkaasti ja kukkaset yhä kasvavat, eikä kesä muutu
-talveksi vilvoittaaksensa sinun tunteitasi. Sinua on häpeämättömästi
-kohdeltu, se on kyllä tosi, mutta päätä, että kuljet tietäsi yksin,
-kunnes tulet aikaihmiseksi. On kummallista, miten paljon ihminen voi
-tehdä, kun hän oikein päättää!"
-
-Ja sitten kuin Greeta oli tehnyt tämän päätöksen, osotti hän iloansa
-oikein spartalaiseen tapaan; mutta hänen valoisa hymyilynsä oli
-muuttunut kovaksi irvistykseksi, eikä Joyce kauemmin jaksanut sitä
-nähdä.
-
-"Oi, Greeta hyvä, älä irvistä noin!" huudahti hän; ja Greetan urheus
-lannistui heti.
-
-"Oi, neiti, minä vain koetan olla iloinen. En aio itkeä enään."
-
-"Sepä on hauskaa kuulla. Ellen ei ansaitse sitä, että häntä niin paljon
-suret; mutta ei sinun sentähden pidä alituisesti nauraa. Ei se ole
-luonnollista."
-
-"Ei, neiti, ei olekkaan. Minä näennäisesti koetan nauraa, vaikka
-sisällisesti itken. Mutta pian se ehkä onnistuu paremmin, kun minä
-oikein täyttä totta koetan."
-
-Kaivatessaan Ellenin seuraa, kääntyi hänen koko huomionsa vanhaan Job
-Somersiin, ja milloin hänellä oli vapaa iltapäivä, vietti hän sen aina
-ukon tuvassa, jota hän siivosi ja puhdisti.
-
-"Ja neiti", sanoi hän Helenalle, "me rukoilemme vähän yhdessä, ja se
-on hyvin lohduttavaa. Sillä hänellä on ollut paljon huolia, vanhalla
-mies paralla, melkein yhtä paljon kuin hänen nimikollaan raamatussa.
-Me luemme hänestä, ja mitä ei voi sovittaa tuohon vanhaan mieheen, se
-sopii minulle, ja niin tuntuu ikäänkuin jokaikinen luku olisi juuri
-kirjoitettu meitä varten."
-
-"Mutta Greeta", sanoi Helena, "minä en luule, että huokaus ja huolten
-valitteleminen on miksikään hyväksi teille kummallekkaan. Minä luulin,
-että sinä tahdoit tulla Jumalan sanansaattajaksi, joka tahtoo lohduttaa
-ja rohkaista toisia ihmisiä."
-
-Greeta katsoi Helenaan ääneti ja poistui sitten sanaakaan sanomatta.
-Mutta hän oli läksynsä oppinut; ja seuraavalla kerralla, kun hän meni
-Jobia katsomaan, pani hän sen käytäntöön.
-
-"Hyvää päivää, herra Somers. Kuinka voitte? Huononlaisestiko? Mutta
-minun mielestäni te olette hiukan terveemmän näköinen."
-
-"En ole", sanoi vanhus päätään pudistaen; "en tule koskaan paremmaksi,
-ja Bill on ruvennut käymään lauluharjoituksissa illoin. Sanovat hänellä
-olevan kauniin äänen, mutta minun on hirveän ikävä istua täällä yksin.
-Aivan yksin!"
-
-"Niin kai, mutta, herra Somers, minä en aio huokailla enkä valittaa
-nyt enään. Minä olen ollut paha tyttö, sillä olen unhottanut, miksi
-aion tulla täysi-ikäisenä. Ja minä olen kokonaan unohtanut laulavan
-sydämmen, joka teidän täytyy hankkia itsellenne niin pian kuin suinkin."
-
-"Mitä ihmeellistä se on? Jos Bill luulee osaavansa laulaa, niin hänen
-vanha isänsä ei sen vuoksi siihen pysty."
-
-"Kyllä, siihenpä te juuri pystyttekin, ja se minun olisi pitänyt
-sanoa teille jo aikoja sitten. Mutta minä olin liian kiintynyt omiin
-huoliini. Tunnettehan te todellakin kipua sydämmessänne, eikö niin?"
-
-"Tunnen, tyttöseni, se on varma."
-
-"Siis minä tahdon teille sanoa, miten siitä pääsette. Te annatte
-sydämmenne vain Jeesukselle Kristukselle, niin hän sen kyllä parantaa.
-Katsokaa, asia on tällainen: Kun hän tuli maailmaan, kuten muistatte,
-kulki hän ympäri ja paransi sairaita ihmisiä. Jos hänen luoksensa
-tuli joku, jolla oli sairas ruumis, niin hän sen paransi. Nyt meidän
-päivinämme hän kulkee ympäri ja parantaa sairaita sieluja. Tietysti
-me emme näe hänen sitä tekevän; se tapahtuu niin ääneti ja hiljaa,
-mutta hän tekee sen kaikissa tapauksissa. No, ettekö tahtoisikin saada
-sieluanne parannetuksi?"
-
-"Ei minun sielussani ole mitään vikaa", vastasi vanhus ärtyisesti.
-
-"Oi, herra Somers, siinä se vika juuri on. Sielunne tai sydämmenne,
-se on juuri sama asia. Te sanoitte, että se on sairas. Löytyy koko
-joukko ihmisiä, joitten sielu on sairas, eikä niitä varten löydy mitään
-parantavia lääkkeitä, sillä Jeesus Kristus ei tahdo, että kukaan muu
-kuin hän itse niitä parantaisi. No, kukahan ottaa teidän sielunne
-hoitoonsa, herra Somers?"
-
-"Minä itse", vastasi vanhus reippaasti, "se on minun asiani eikä
-kenenkään muun."
-
-"Luulenpa, että se on sangen vaikea tehtävä teille", sanoi Greeta
-päätään pudistaen. "Minä luulen, että siellä tarvitaan suuremmoinen
-puhdistus, niin kuin tässä huoneessakin, jonka minä olen tehnyt niin
-siistiksi ja puhtaaksi. Minusta näyttää", jatkoi hän, "ikäänkuin
-sielut olisivat huoneitten kaltaisia. Ne eivät ole sopivia asunnoiksi,
-ennenkuin Herra saa ne puhdistaa sisältä ja ulkoa, tomuttaa ja pestä
-pois kaiken lian, niin, panna toimeen oikein perinpohjaisen siivouksen.
-Ja arvelenpa, että vielä sittenkin, kun hän niissä asuu, hänen täytyy
-niitä siivota ja puhdistaa joka päivä. On aina niin paljon tomua, likaa
-ja kaikenlaista roskaa, joka lentää sisään ovista ja ikkunoista, ja jos
-päiväkin menisi ohitse ilman puhdistusta, niin uskallan sanoa, että
-siellä juuri olisi ihana siivo."
-
-"Sinä olet kummallinen pieni tyttö", sanoi Job, "en voi oikein seurata
-sinun puhettasi!"
-
-"Minä kerron vain tavasta, millä teidän sielunne voi tulla terveeksi
-ja onnelliseksi", toisti Greeta. "Jos Jeesus asuu sydämmessänne, niin
-tiedän, että voitte erittäin hyvin."
-
-Bill astui sisään ja keskustelu keskeytyi. Hän katsoi Greetaan
-hyväntahtoisesti hymyillen.
-
-"Sinä olet kelpo tyttö", sanoi hän, "olet siistinyt tupamme kauniiksi."
-
-"Niin, te täällä siivottomuutta teette, sitten kuin minä olen
-lähtenyt", sanoi Greeta nostaen leukansa pystyyn. "En käsitä, miten
-saatte huoneen niin likaiseksi."
-
-Hän osoitti aina jonkunlaista etevämmyyttä Billiä kohtaan. Bill
-näytti hänestä niin karkealta ja kömpelöltä, että hän menetti
-kärsivällisyytensä hänen suhteensa. Nyt Bill seisoi keskilattialla suu
-auki, ja kihnuttaen molemmilla karkeilla käsillään paksua tukkaansa hän
-jupisi:
-
-"Meillä pitäisi olla täällä naisväkeä panemassa kuntoon ja pitämässä
-järjestystä."
-
-"Ei", sanoi hänen isänsä, "me tulemme hyvin toimeen ilman niitä."
-
-"Kyllä tulettekin", sanoi Greeta rohkaisevasti, samalla kun hän
-valmistautui lähtemään; "ja minä palaan pian taas luoksenne, herra
-Somers. Tehkää niin, kuin minä olen sanonut teille! Se on varsin
-helppoa, kun vaan oikein päätätte."
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-Takaisin Lontooseen.
-
-
-Eräänä maanantai-aamuna Greeta keitti vadelmahyytelöä Helenan johdolla.
-Joyce oli lähtenyt viikonpäiviksi muutamien ystävien luo, ja Helena
-oli yksin kotona. Hän oli juuri lähtenyt kyökistä ja mennyt ylös
-portaita tuodaksensa muutamia pergamenttikappaleita hyytelöpönttöjen
-peitteeksi, kun Greeta kuuli hirveän rominan ja sen perästä raskaan
-putoamisen. Greeta syöksähti ulos kyökistä ja näki kauhistuksekseen,
-että hänen neitinsä oli syöksynyt alas portaita ja pudotessaan lyönyt
-päänsä laudoituksen nurkkaan. Hän makasi tainnoksissa, ja veri tippui
-hiljakseen päässä olevasta haavasta. Silmänräpäykseksi Greeta kadotti
-kaiken ajatusvoimansa. Hän hyökkäsi ulos portille huutaen: "Auttakaa!
-Murha! Varkaita! Tulipalo!"
-
-Ei kukaan kuullut hänen huutoansa, "ja", sanoi hän jäljestäpäin,
-"hyvä se oli, sillä minä huusin pelkkiä valheita. Oikeat sanat eivät
-tahtoneet tulla esille, vaikka kuinka olisin koettanut. Minä olin niin
-pelästynyt ja tiesin, että oli tapahtunut mitä pahinta, ja siksi en
-tahtonut löytää tarpeeksi voimakkaita sanoja kauhistukselleni."
-
-Kun ei mitään apua tullut, tointui hän jälleen ja koetti nostaa
-Helenaa lattialta, mutta havaitsi, ettei hän jaksanut. Sen sijasta
-hän meni tuomaan lämmintä vettä ja sienen, jolla hän hautoi haavaa;
-ja sidottuansa suuren nenäliinan haavan kohdalle ja pantuansa tyynyn
-Helena neidin pään alle, juoksi hän ulos. Albert Edvard syöksyi hänen
-mukaansa iloisesti haukkuen, mutta se lähetettiin heti takaisin.
-
-"Jää neidin luo, sinä paha koira, siksi kunnes tohtori tulee."
-
-Albert Edvard lähti takaisin ja pani häveten maata Helenan jalkojen
-juureen. Greeta riensi rouva Timsonin luo, joka onneksi oli kotona.
-
-"No hyvänen aika!" huudahti hän kuultuaan asian laidan; "minä heti
-menen hänen luoksensa, sen raukan. Paras on, että tuot lääkärin
-niin pian kuin mahdollista, sillä minä tiedän, että ihminen voi
-verenvuodatuksesta kuolla, ellei saa apua. Tohtori Nairns asuu lähinnä,
-mutta hänenkin luoksensa on kokonainen penikulma. Juokse Bedfordille,
-hän ehkä lähettää poikansa hevosella. Mutta mitä teetkin, niin joudu,
-Greeta."
-
-Sitä ei tarvinnut muistuttaa Greetalle. Hän meni matkaan kuten
-tuulispää; mutta oi, Bedford itse ja kaikki hänen miehensä olivat
-ulkona leikkuupellolla.
-
-"Osaatko ratsastaa, tyttöseni?" sanoi rouva Bedford. "Meillä on poni
-tallissa. Minä voin panna säkin sen selkään, ja sinä saat sen lainata
-aivan mielellään."
-
-Greeta meni talliin ja katseli pelästyneenä valkoista ponia.
-
-"Voinko toista vertaa nopeammin päästä perille tuolla?"
-
-"Kyllä tietysti. Katsos tässä, pian panemme suitset sen suuhun. Mutta,
-siunatkoon sinua, tyttö, ethän sinä tuolla tavalla saata lähteä
-Ferndaleen ilman hattua!"
-
-Greeta tapaili huolestuneena kädellään myssyänsä, mutta rouva Bedford
-sieppasi erään hatun ja painoi tytön päähän sen. Sitten auttoi hän
-Greetaa istuutumaan ponin selkään. Mutta se oli hirveä silmänräpäys
-tälle tottumattomalle ratsastajattarelle, kun hevonen lähti liikkeelle;
-ja ennenkuin oli ehditty veräjälle, oli hevonen jo ruvennut juoksemaan
-täyttä laukkaa, viskaten Greetan suin päin vanhaan olkiläjään. Hän
-nousi heti jaloilleen. Paitsi kovaa tärähdystä oli hän muuten ihan
-loukkautumaton, mutta häntä ei mikään enää olisi saanut uudestaan
-astumaan hevosen selkään.
-
-"En ole saanut sääriä ratsastamista varten", selitti hän, "ja nyt en
-tahdo hetkeäkään hukata enään, vaan juoksen suoraa päätä tohtorin luo."
-
-Ja pois hän syöksähti, pieni kummallinen olento pumpulihameessa,
-vyöliina edessä ja hattu päähän painettuna. Hän huomasi piankin, että
-liian suuri vauhti oli erehdys, sillä siten hän ei kestäisi päähän
-asti, ja sen vuoksi hän nyt kulki tasaista vauhtia. Oi miten hirveän
-pitkä tie tämä oli! Aurinko paahtoi, ja Greeta pelkäsi, että hänen
-voimansa loppuisivat ja hän nääntyisi hengästyksestä. Yhäti hän pyrki
-eteenpäin, ja vihdoin hän kohotti taivasta kohti hikipisaroista kosteat
-kasvonsa:
-
-"Oi Jumala, minä rukoilen sinua, auta minua kestämään loppuun asti,
-sillä onhan kysymys minun neitini hengestä. Minä rukoilen sinua, tee
-tie lyhemmäksi taikka minun jalkani väkevämmiksi!"
-
-Juuri silloin tuo armottomasti polttava aurinko piiloutui molemmin
-puolin tietä kasvavan metsän varjoon; oliko se vastaus hänen
-rukoukseensa? Greeta uskoi sen ja hymyili tyytyväisenä, samalla kuin
-hän rivakasti jatkoi matkaansa. Vihdoin hän pääsi kaupunkiin. Ihmiset
-töllistelivät häntä, kun hän tuli suurelle kadulle läähättävänä ja
-tomuisena. Ainoastaan kerran hän seisahtui saadaksensa selvää tohtorin
-asunnosta.
-
-Mutta kun hän sinne pääsi perille, niin hän tuskin saattoi
-tehdä asiastaan selvää. Onneksi oli tohtori juuri palannut
-sairaskäynneiltänsä ja tuli nyt itse tapaamaan tyttöä.
-
-"Oletko tullut Sundalesta? Sinne on hyvin pitkä matka. Joku tapaturma?
-Vai niin. Levähdä nyt, tyttöseni, istu tuohon!"
-
-Greeta hoiperteli puolelta toiselle.
-
-"Herra tohtori", läähätti hän, "minun jalkani ovat aivan poissa
-suunniltaan."
-
-Hän ei muistanut enään mitään, sillä hän kaatui lattialle tainnoksiin;
-ja kesti hyvän aikaa, ennenkuin tohtori sai hänet jälleen tointumaan.
-
-Niin pian kuin tyttö saattoi kertoa, mitä oli tapahtunut, käski tohtori
-heti valjastaa hevosen, antoi Greetan nousta rattaille viereensä ja
-kiirehti sitten Sundaleen.
-
-Alussa Greeta tunsi itsensä niin uupuneeksi, ettei hän jaksanut puhua
-mitään, mutta pian kyllä hän jälleen saavutti entisen puhetaitonsa.
-
-"Te käsitätte, tohtori, että hevonen olisi tuonut minut pikemmin
-perille, mutta en minä ole kasvatettu ratsastajaksi, sillä minä tulen
-Lontoosta, herra tohtori, ja siellä käytetään hevosia tavallisesti
-vaunujen edessä. Jos olisin tietänyt, että ratsastustaitoa tarvitaan,
-kun ollaan palveluksessa, niin minä olisin koettanut sitä oppia. Olen
-nähnyt sirkustyttöjä, jotka eivät pitäneet ratsastusta ollenkaan
-vaikeana, mutta minä en Lontoossa sattunut tutustumaan hevosväkeen.
-Minun olisi tullut pidättää ponia, mutta se otti sellaisen harppauksen,
-että en joutunut mitään ajattelemaankaan, ennenkuin makasin
-olkiläjässä. Kunpa nyt vaan neitini ei olisi kuollut!"
-
-Kiihkeä nyyhkytys katkaisi hänen puheensa. Tohtori Nairns koetti
-hymyillen lohduttaa häntä.
-
-"Minä uskallan vakuuttaa, että me tapaamme hänet pystyssä ja
-reippaana", sanoi hän. "Ehkä hän oli vain hetkeksi pyörtynyt."
-
-Greetan kasvot kävivät heti iloisiksi.
-
-"Niinkö luulette, tohtori? Ehkä olette oikeassa; mutta se oli hirveä
-näkö. Oletteko nähnyt monta tainnoksissa olevaa naista, tohtori?
-Voivatko he nousta ylös seuraavana päivänä, ikäänkuin ei mitään olisi
-tapahtunut?"
-
-"Kyllä välistä."
-
-"Mahtanee olla hirveän hauskaa osata tehdä ihmisiä terveeksi", jatkoi
-Greeta. "Te teette aivan samoin kuin Herran Jeesuksen oli tapana tehdä.
-Nyt hän on jättänyt ihmisten sairaat ruumiit teille, eikö niin, herra
-tohtori? Ja sillä välin hän hoitaa heidän sairaita sielujansa. Ja minä
-koetan myöskin auttaa. Ei tarvitse olla erittäin taitava mennäksensä
-noutamaan lääkäriä tahi sanomaan mistä se on löydettävä; mutta minä
-koetan sanoa heille, mihin heidän on meneminen saadaksensa parannusta
-kipeille sydämmillensä, ja sen semmoista, ja tohtori, eikö se ole hyvä,
-ettei Herra asu kokonaisen penikulman päässä meistä kuten te?"
-
-Tohtori Nairns teki sen havainnon, että hänellä oli "omituinen pikku
-luonne" vieressään. Mutta Greetan yksinkertainen usko liikutti häntä,
-samoin kuin kaikkia muitakin, joiden kanssa tyttö joutui tekemisiin.
-Tohtori ei tiuskaissut hänelle, vaan antoi hänen rauhassa jutella, ja
-niin he vähitellen tulivat Sundaleen.
-
-He tapasivat Helenan vielä tainnoksissa, mutta rouva Timsonin oli
-onnistunut saada hänet ruokasalin sohvalle, ja tohtorin avulla he nyt
-kantoivat hänet yläkertaan hänen omaan huoneeseensa ja omaan vuoteeseen.
-
-"Aivotärähdys", sanoi tohtori, kun hän oli sairasta tutkinut. "Sinun
-täytyy sähköttää hänen sisarelleen ja pyytää häntä kotiin. Paras on
-myöskin hankkia tänne sairaanhoitajatar", sanoi hän Greetalle. Mutta
-tätä toista käskyä Greeta pani vastaan.
-
-"Herra tohtori, minä olen paras sairaanhoitaja, ja jos Joyce neiti
-tulee kotiin, niin hoidamme hänet mainiosti. Minä olen hoitanut tätiä,
-joka oli raajarikko, aina siitä asti kuin olin pieni lapsi, ja minä
-tein kaikkea hänen puolestaan. Hän ei milloinkaan kyennyt kävelemään,
-ei milloinkaan, tohtori."
-
-"No niin, hyvä on", sanoi tohtori. "Lähetä noutamaan hänen sisartaan,
-niin hän saa asiasta päättää."
-
-Nyt sähkötettiin Joyce neidille, ja hän tuli kotiin jo samana
-iltana. Sitten seurasi muutamia levottomia päiviä ja öitä. Greeta
-näytti parhaimmat ominaisuutensa. Joyce kielsi häntä puhumasta
-sairashuoneessa, ja kun hänen pieni liikkuva kielensä oli vaiti,
-osottautui hän hiljaiseksi ja taitavaksi sairaanhoitajaksi. Helenan
-parantuminen kävi hitaasti. Kun hän sen verran voimistui, että saattoi
-olla ylhäällä vuoteestaan, määräsi lääkäri ilmanmuutosta. Sisarukset
-miettivät sinne ja tänne, miten heidän varansa menoihin nähden
-riittäisivät, ja lopulta he päättivät lähteä Bournemouthiin.
-
-Kun päätös oli tehty, tahtoi Joyce keskustella Greetan kanssa.
-
-"Ei meillä ole varoja ottaa sinua mukaan, Greeta, ja sinä olet liian
-nuori jäämään tänne yksin. Me aiomme lukita asuntomme. Nyt on kysymys
-vain siitä, mihin sinun jättäisimme?"
-
-Greeta parka seisoi siinä aivan alakuloisena.
-
-Joyce jatkoi:
-
-"Sinä olet ollut pieni uskollinen ja hyvä palvelustyttö, emmekä me
-tahdo sinua kadottaa. Olemme ajatelleet, että sinä mahdollisesti
-satunnaisesti saisit paikan jonkun luona siksi aikaa kuin me olemme
-poissa -- ja nyt olemme saaneet tietoomme sellaisen paikan. Rouva Dale,
-joka kävi luonamme eilen, palaa Lontooseen ja on tarjoutunut ottamaan
-sinut mukaansa. Jos tahdot lähteä hänen kanssaan, niin hän haluaisi
-tavata sinua tänään iltapäivällä. Me ajattelimme, että sinä ehkä
-mielelläsi tahtoisit tavata Lontoon ystäviäsi jälleen. Ja kun sitten
-palaamme takaisin, tulee sinun olla täällä meitä vastassa."
-
-"Voi neiti, kuinka kauan te viivytte poissa?"
-
-"Kaksi kuukautta mahdollisesti. Emme tiedä aivan varmaan."
-
-"Mutta, neiti, tahtooko rouva Dale, että minä hänen ruokansa valmistan?
-Tiedättehän, etten minä vielä ole niin taitava; te laitatte aina itse
-pasteijat ja makeisleivokset."
-
-"En luule, että sinua ruoanlaittoon käytetään."
-
-"Kyllä koetan, neiti, parastani." Greeta oli hyvin vakava, ja vielä
-vakavammalta hän näytti, kun hän lähti Mallowin kartanoon. Hän ei ollut
-käynyt siellä sitten kuin Ellen oli käyttäytynyt niin pahoin häntä
-kohtaan, ja hän mietti, mitä hän sanoisi, jos tapaisivat toisensa.
-
-Tiellä hän kohtasi vanhan Job Somersin, joka tulla kompuroitsi kahden
-kepin nojalla muutaman askelen päässä tuvastaan.
-
-Albert Edvard, joka tavallisuuden mukaan seurasi Greetaa, teki hurjan
-hyökkäyksen ukon jalkoja kohti, mutta se oli vain tuttavallisuutta, ja
-vanhus tervehti sitä iloisesti hymyillen.
-
-"Se on pieni oiva koira, ja minä ilostun aina nähdessäni sen, sillä
-silloin tiedän, että minun säntillinen pieni siivoojani ei ole kaukana."
-
-"Minä lähden takaisin Lontooseen", sanoi Greeta vakavasti. "Tuskin
-tiedän, mitä minulle nyt tapahtuu. Tämä on semmoinen kolaus, josta
-en vielä ole selvinnyt. Minun neitini lähtevät pois eivätkä tarvitse
-minua; ja kaksi kuukautta on pitkä aika, herra Somers, ja minusta on
-hyvin vaikea tehdä työtä toisessa paikassa."
-
-"Rakas lapsi!" huudahti vanhus, "Bill ja minä tulemme paljon sinua
-kaipaamaan. Eilen viimeiseksi hän sanoi, että hän ehkä joskus pyytäisi
-sinua jäämään meille ainiaaksi. Hän pitää paljon siisteydestä ja
-hienoudesta."
-
-Greetan ajatukset olivat niin kiinnitetyt hänen elämänsä uuteen
-vaiheeseen, ettei hän käsittänyt ukon puheen täydellistä merkitystä.
-
-"Bill saa itse pitää tuvan siistinä, siksi kunnes palaan takaisin",
-sanoi hän. "Minä tulen sanomaan teille jäähyväiset, ennenkuin menen,
-mutta nyt, herra Somers, täytyy minun kiirehtiä rouva Dalen luo."
-
-Kun hän saapui kartanoon, avasi Ellen hänelle oven. Hetkisen molemmat
-tytöt katselivat toisiaan ääneti, mutta Ellenin posket olivat
-tulipunaiset, ja uhmaavasti päätään nytkähyttäen hän koetti peitellä
-nähtävää hämmennystään.
-
-Greeta sitävastoin seisoi siinä pää pystyssä ja sanoi äänellä, varmalla
-niinkuin kallio:
-
-"Minä pyydän tavata rouva Dalea."
-
-Sanaa sanomatta Ellen vei hänet rouva Dalen huoneeseen.
-
-Tämä otti hänet ystävällisesti vastaan.
-
-"Neitisi ovat kaiketi puhuneet sinulle, Greeta, minun tuumistani, vai
-miten? Tahtoisitko lähteä mukaani?"
-
-"Kyllä, hyvä rouva, mutta minkälaiseen toimeen? Tahdon halukkaammin
-tulla teidän luoksenne kuin kenenkään muun."
-
-"Minulla on vanhanpuoleinen palvelija, joka toivoisi saavansa tytön
-avukseen. Ei sinun tarvitse ensinkään olla kyökissä muuten, paitsi
-ruoka-aikoina. Minä tahdon vakavan, siivon tytön, joka tekee mitä
-käsketään, ja minä otan mielelläni sinut niiksi kahdeksi kuukaudeksi,
-joina neitisi ovat poissa. Sitten minä luultavasti lähden ulkomaille."
-
-"Minä luulen, että olen vakava", sanoi Greeta miettivästi. Hän ei
-luottanut itseensä nyt aivan yhtä varmasti kuin ennen. "Ja kyllä minä
-koetan olla vaiti. Neitini sanovat, että kieleni on minun pahin vikani,
-kun minä niin paljon puhun, mutta minä koetan olla sanomatta mitään
-toisille, jos te niin tahdotte. Ja minä lupaan, etten teille puhu
-mitään, ennenkuin te ensin puhuttelette minua. Minä luulen, että jos
-niin päätän tehdä, niin minä myöskin voin päätökseni perille viedä."
-
-"Siitä olen vakuutettu", sanoi rouva Dale ystävällisesti. "Kuulin,
-että neitisi lähtevät jo tulevalla viikolla. Minä lähden kaupunkiin
-torstaina ja toivon, että silloin tulet mukaani."
-
-"Kiitoksia, rouva. Kyllä minä todellakin tahdon sitten koettaa
-parastani."
-
-Greeta lähti huoneesta eikä nähnyt varjoakaan Ellenistä, ennenkuin hän
-tuli puutarhan veräjälle; mutta siinä seisoi hänen entinen ystävänsä,
-jonka muoto ilmaisi, että häntä suuresti hävetti.
-
-"Sinä voit hyvin jäädä minun luokseni tänään, Greeta", mutisi hän.
-
-Greeta seisoi paikallaan ja katseli häntä vakavin ilmein.
-
-"Minä lähden takaisin Lontooseen", sanoi hän juhlallisesti, "nyt
-sanon sinulle hyvästi, Ellen. Minä toivon sinulle kaikkea hyvää ja
-myöskin sitä, ettet milloinkaan saisi sellaista ystävää, joka on sinun
-tapaisesi. Minä annan anteeksi, että minusta luovuit, mutta minulla ei
-enään ole sinulle mitään sanomista."
-
-"Se oli kaikkityyni Ned Thorpen syy", sanoi Ellen innokkaasti. "Ja hän
-on nyt poissa, Greeta, eikä palaa enää, ja minä olen kuullut, että hän
-pian menee naimisiin. Ja minä olen niin pahoillani, Greeta, sillä minä
-pidin sinusta enemmän kuin kenestäkään muusta tytöstä, joita tunnen."
-
-Greetan vanha auringonpaisteinen hymy palasi heti takaisin.
-
-"Ajatteletko todellakin niin, Ellen? Oi kuinka olen iloinen! Tahdotko
-todellakin tulla ystäväkseni jälleen?"
-
-"Niin totta kuin tässä seison", vakuutti Ellen. "Ja minä olen kovin
-pahoillani siitä, että lähdet Lontooseen. Minä toivoisin, että rouva
-Dale ottaisi minut myöskin mukaansa. Etkö voi pyytää, että hän sen
-tekisi? Sinä ja minä sopisimme hänelle hyvin."
-
-Greetan silmät loistivat.
-
-"Kyllä sopisimme; mutta hänellä on toisia palvelustyttöjä, Ellen, ja
-minä olen aivan kauhistuksissani, sillä en minä ole koskaan ollut
-yhdessä oikeitten palvelustyttöjen kanssa ennen, eikä minulla ole
-aavistusta siitä, minkälaisia ne ovat. Oi Ellen, kuinka iloinen olen
-siitä, että me taas olemme ystäviä!"
-
-Ja ihastuksissaan Greeta syleili Elleniä ja suuteli häntä, ja sitten he
-lupasivat kirjoittaa toisilleen ainakin joka pyhä.
-
-Greetasta tuntui kuin hän olisi kävellyt ilmassa, niin keveä oli hänen
-sydämmensä sinä iltapäivänä.
-
-"Suokaa anteeksi, neiti", sanoi hän Helenalle. "Minä olen niin
-kiihtyneessä tilassa, että teidän ei pidä panna pahaksenne, jos minä
-nauran. Ellen on selvittänyt asiat ja nyt olemme samalla kannalla kuin
-ennen, ja tiedättekös neiti, minun sydämmeni on ihan tulvillaan. Se
-on ollut niin tyhjä siitä asti kuin Ellen minut hylkäsi. Ja kuulkaas
-neiti, rouva Dale ottaa minut mukaansa tulevana torstaina."
-
-Seuraavalla viikolla Greetan oli hyvin kiire. Oli niin paljon, jota
-tuli laittaa kuntoon. Eräänä päivänä hän meni vanhan Jobin luo
-jäähyväisvierailulle, kuten oli luvannut, ja silloin tuli häntä vastaan
-sama vanha rihkamakauppias, jonka kanssa hän kerran ennen oli puhunut
-vakavia sanoja. Nyt hän iloksensa sai kuulla, että ne sanat olivat
-itäneet ja juurtuneet.
-
-"Te sanoitte minulle, että palaisin kertomaan teille, jos vanha kuollut
-sieluni tulisi eläväksi jälleen", sanoi hän. "Minä tuskin uskoin,
-että minulla olisikaan sielua, ennenkuin te sen minulle kerroitte;
-mutta siinä kun kuljin tietäni eteenpäin, oli ajatukseni lakkaamatta
-kiinni siinä, mitä olitte puhunut, enkä saanut yöllä unta. Seuraavana
-päivänä ja vielä sen jälkeisenäkin olin synkkä ja alakuloinen, sillä
-minä ajattelin äitiäni, joka oli maannut haudattuna kirkkomaassa jo
-kolmekymmentä vuotta tahi enemmänkin; hän oli hyvin jumalinen ihminen.
-Ja minä rupesin muistelemaan raamatunlauseita, joita hänen oli tapana
-minulle lukea. 'Tulkaa minun tyköni -- -- -- ja minä tahdon antaa
-teille levon' -- tämä oli yksi niistä. Ja sitten te minulle sanoitte:
-'teidän tulee mennä sinne, missä saatte sielullenne parannusta',
-niin sanoitte; ja sitten toissa viikolla eräs naapuri vei minut
-mukaansa lähetyskirkkoon, ja silloin tuo kaikki taas tuli eteeni, ja
-kun kauan olin vastustellut ja taistellut, antauduin vihdoinkin ja
-lankesin polvilleni ja rukoilin: 'Herra, armahda minua syntistä ja
-pelasta onneton vanha sieluni'. Ja tyttöseni, hän kuuli minua, kuuli
-tosiaankin, ja se on ihmeellistä; ja minä uskon, että hän varjelee
-minua ja sieluani aina siksi, kunnes kuolema meidät erottaa, ja silloin
-hän ottaa minun sieluni luokseen taivaaseen."
-
-"Oi!" huudahti Greeta huoaten ihmetyksestä ja ilosta. "Olen
-sanomattoman iloinen. Sanoinhan, että tulisitte onnelliseksi, enkö
-sanonutkin?"
-
-"Sanoitte", vastasi vanha kauppias. "Olen teille hyvin kiitollinen,
-rakas lapseni, ja vieläkin kiitollisempi, jos tahdotte silloin tällöin
-jonkun rukouksen rukoilla puolestani, että Herra auttaisi minua
-kulkemaan hänen teillään, etten hänen sanaansa häpäisisi."
-
-Näin sanottuaan hän nosti taakkansa selkäänsä ja lähti matkoihinsa.
-
-Greeta ei tästä puhunut kenellekkään mitään, mutta hänen muotonsa
-oli niin ilosta säteilevä, että Joyce aivan tyytymättömänä virkkoi
-sisarelleen:
-
-"Luulenpa, että Greeta on aivan tyytyväinen saadessaan jättää meidät.
-Luultavasti hän haluaa päästä takaisin Lontooseen. Hän on pieni
-kiittämätön olento, joka ei muista, mitä kaikkea olemme tehneet hänen
-puolestaan!"
-
-Mutta jos Joyce olisi kuullut, mitä Greeta jutteli itsekseen ja Albert
-Edvardille viimeisenä iltana kyökissä, niin hän ei olisi niin ankaraa
-tuomiota lausunut.
-
-"Miltä sinusta tuntuu, Albert Edvard? Nyt on loppu ja alku taas, eikö
-olekkin? Ja minä olen kovin pahoillani lopusta. Minä olen aina halunnut
-maalle, ja nyt se on tullut ja mennyt yhtä nopeasti. Sinun on helppo
-ottaa asiat noin levollisesti. Neidit ottavat sinut mukaansa, mutta he
-eivät tarvitse minua, ja minä tulen heitä hirveästi kaipaamaan."
-
-Pieni nyyhkytys keskeytti hänen puheensa. Sitten hän jatkoi: "Mutta en
-minä huoli olla levoton. Ellen ja minä olemme ystäviä jälleen, ja tuo
-vanha kauppias on tehnyt, mitä minä pyysin, ja minä saan tavata rouva
-Creekin jälleen, ja minä pidän uudesta emännästäni. Ja Lontoo on hyvin
-kotoinen kuitenkin, ja sinä ja minä pääsemme pian jälleen kotiin, ja
-Albert Edvard, jos sinä tottelet neuvoani, niin teet siten kuin minäkin
-aion: etsit esiin parhaan puolen kaikesta. Ja nyt emme enään huoli
-ajatella huomista jäähyväishetkeä, sillä muuten minä rupean itkemään ja
-ulvomaan jo kauan sitä ennen."
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-Sairas kapteeni.
-
-
-"Niin, rouva Creek, minä tässä olen, juuri minä! Kuinkas te voitte?
-Ettekö ihmettele, että minä nyt olen täällä? Enkö olekkin kasvanut?
-Olenko siistin näköinen? Minä toivon, että siltä näytän, sillä minä
-olen pukenut ylleni pyhäpukuni, kun tulin teitä tervehtimään."
-
-Greeta se oli, joka puhui. Hän seisoi tuossa pienessä
-karamellipuodissa, ja hänestä tuntui, nähdessään rouva Creekin
-ompeluvasuineen myymäpöydän takana, ikäänkuin hän olisi tässä ollut
-eilen.
-
-Rouva Creek pani pois silmälasinsa ja riensi nurkkasestansa
-tervehtimään ja syleilemään Greetaa. "Rakas pikku ystäväni! Kukapa
-olisi sitä voinut uskoa? Minä aina tunsin sydämmessäni, Greeta,
-että sinun kävisi hyvin. Sinä olit niin vahvasti päättänyt mennä
-palvelukseen. Sinähän olet tullut oikein lihavaksi ja saanut ruusuja
-poskillesi. Annas kun oikein katselen sinua!"
-
-Greeta kesti hyvin tarkastuksen. Hän oli puettu mustaan pukuun;
-valkoinen liina oli kaulassa ja valkoinen hattu päässä.
-
-Hän ei ollut kaunis eikä voinut siksi tullakkaan; mutta hän oli terve,
-iloinen ja onnellinen -- ja rouva Creek noikkasi hänelle tyytyväisesti
-hymyillen.
-
-"Noh, kerro nyt minulle, miten olet tullut takaisin Lontooseen? Sinun
-täytyy tulla sisään minun pieneen vieraskammiooni ja juoda kanssani
-kuppi teetä, se on juuri valmista."
-
-Hän vei vieraansa somaan puodintakaiseen huoneeseen, jossa kaikki
-oli kiiltävän tomutonta ja siistiä. Loimuava tuli paloi uunissa,
-ja juovikas kissa oikoili matolla uunin edessä. Greeta rupesi heti
-tekemään selkoa itsestään ja vaiheistaan.
-
-"Olen jo ollut viikon Lontoossa", sanoi hän, "enkä ole nähnyt niin
-kaunista taloa kuin rouvani talo on. En olisi milloinkaan voinut uskoa,
-että sellaiseen taloon olisin päässyt. Se on täynnä tauluja ja verhoja
-ja posliinia, ja siinä on kolme porraskäytävää ja kaikissa on mattoja,
-ja siellä on Lucy, taloudenhoitajatar, ja Nesbitt, sisäkkö, ja minä
-sisäkön apulaisena. Hän on hyvin vakava eikä pidä siitä, että minä
-puhun paljon, ja hän on niin erinomaisen siisti ja säntillinen, että
-minun on vaikea tehdä hänen mielikseen, mutta Lucy on hirveän kiltti
-ja minun rouvani on hyvin ystävällinen. Ja tämä on minun iltapäiväni,
-jolloin minä saan mennä ulos, ja rouva on antanut minulle kaksi
-pumpulipukua. Hän sanoi, että hän tahtoo nähdä minut siistinä, ja Lucyn
-sisarentytär ompelee ne minulle."
-
-"Vai niin, sinullehan käy mainion hyvin", sanoi rouva Creek
-rohkaisevasti, kun Greeta rupesi hengästymään. "Olen aina sanonut, että
-muutamat tytöt menevät yhä eteenpäin, kun toiset sitä vastoin menevät
-taaksepäin, ja tavallisesti riippuu heistä itsestään, mihin päin heidän
-matkansa käy. No miten sinä hoidat rahojasi, lapseni?"
-
-"Minä", sanoi Greeta vähän itsetietoisesti, "en käytä rahoistani
-muuta kuin sen verran, mitä välttämättömästi tarvitsen. Minä säästän
-hitaasti, mutta varmasti."
-
-"Se on hyvä, Greeta, sillä saattaahan tulla aika, jolloin sinä niitä
-tarvitset; sairautta tai vanhuuden aika --"
-
-"Eihän toki, hyvä rouva, en milloinkaan ole ajatellut itseäni." Greeta
-näytti ihan loukkaantuneelta. "Ei, minä en milloinkaan saattaisi olla
-niin ahne. Muille minä tietysti -- -- No niin, en voi siitä kertoa
-teille, mutta minä säästän kuitenkin yhä edelleen. Minä olen niin
-päättänyt."
-
-"No olet kai iloinen, kun olet jälleen päässyt Lontooseen?"
-
-"Minä sekä olen enkä ole. On niin hauskaa maalla, kun on kaikkien
-ihmisten tuttava. Katsokaas, siellä meidän kylässä ei ole ainoatakaan
-ihmistä, joka ei tunne minua ja sano minulle hyvää päivää taikka hyvää
-iltaa. Me olemme maalla kuten yksi ainoa suuri perhe; siellä on niin
-vähän ihmisiä, että kaikki tuntevat toinen toisensa, mutta täällä
-Lontoossa olen vain kuin kärpänen. Täällä on liian monta sellaista kuin
-minä, jotta kukaan viitsisi kiinnittää huomiota minuun. Oi, minä pidän
-maalla olosta. Mutta siellä ei ole niin siistiä kuin olla pitäisi,
-eikä siellä ole vesirattaita eikä roskarattaita eikä kadunlakaisijoita
-teillä, ja se on aivan hirveätä kengille. Mutta kun tulin tänne
-Lontooseen takaisin ja näin puodit ja kansan ja hevoset ja vaunut, niin
-olisinpa tahtonut syleillä kaikkia, niin iloiseksi kävin, kun näin ne
-kaikki jälleen. Ja kuinka rouva Jones voi ja Artturi? Tapaatteko heitä
-joskus?"
-
-"Kyllä välistä. Sinun täytyy pujahtaa heidän luoksensa hetkiseksi, jos
-saat aikaa."
-
-"Kyllä pujahdankin; mutta oi, rouva Creek, kuinka olen iloinen
-siitä, että sain oikein hyvän palveluspaikan! Tiedättekö, Nesbitt
-aikoo opettaa minua pöydässä tarjoilemaan. Minä vapisen jo sitä
-ajatellessanikin, mutta minä koetan parastani, ja jos minä osaan
-pidellä vateja oikein siivosti, lyömättä niitä rikki, niin tunnen
-itseni vallan mahtavaksi!"
-
-Tämä oli oikein hauska vierailu. Greeta juoksi sieltä rouva Jonesin
-luo, ja sekä rouva että poika ottivat hänet ilolla vastaan. Palattuansa
-rouva Dalen taloon, vakuutti Greeta Nesbittille, että on hyvin hauskaa
-käydä tervehtimässä vanhoja ystäviä.
-
-"Sillä tiedättekö, Nesbitt, minun mieleeni muistuu, minkälainen minä
-olin vuosi takaperin, ja sitten katson itseäni ja sanon: Oh, Greeta,
-sinä olit hirveän tavallinen tyttö, kun ensin menit palvelukseen! Sinä
-et tietänyt mitään etkä ollut mitään nähnyt, mutta nyt sinä tiedät
-paljon taloudenhoitoon kuuluvia asioita. Ja minä olen kovin iloinen
-siitä, etten nyt asu Bone Alleyssa."
-
-Greeta ei paljon nähnyt rouvaansa. Rouva Dale oli paljon ulkona ja otti
-usein vieraita vastaan; mutta eräänä päivänä hän lähetti pyytämään
-Greetaa luokseen. Hänellä oli taas tavallinen päänsärkynsä ja hän
-makasi pimeässä huoneessa.
-
-"Greeta, minä muistan, että sinä kerran puhuit hautomisesta lämpimällä
-vedellä. Voisitkohan hankkia minulle lämmintä vettä ja koettaa, olisiko
-siitä apua. Koska Nesbitt on ulkona tänään iltapäivällä, niin täytyy
-minun turvautua sinuun!"
-
-Greeta oli ihastunut kunniasta, joka hänelle tapahtui. Hän lähti ja
-palasi muutaman hetken perästä, ja kun hän hautoi emäntänsä päätä,
-sanoi hän hiljaa:
-
-"Toivoisin tietäväni varman parannuskeinon teidän päänsärkyänne
-vastaan. Olette saanut sydämmenne terveeksi, mutta pää on vaikeampi."
-
-"En usko saaneeni sydäntäni terveeksi", sanoi rouva Dale vienosti
-hymyillen.
-
-Greeta katsoi häneen vakavasti.
-
-"Ja minä kun luulin! Uskoin, että toivoitte saavanne sen terveeksi, ja
-senpä vuoksi kerroin teille keinon."
-
-"Niin, mutta minä en ole seurannut sinun neuvojasi, Greeta."
-
-Greeta näytti surulliselta, mutta kerrankin hän jäi sanoja vaille.
-
-Rouva Dale jatkoi:
-
-"Sairaan täytyy aina luottaa lääkäriinsä, eikö niin? Ja hänen täytyy
-mielellään ottaa niitä lääkkeitä, joita hänelle annetaan."
-
-"Tietysti, hyvä rouva."
-
-"Mutta löytyy ihmisiä, Greeta, joiden on vaikea palata takaisin siihen
-uskoon, joka heillä on ennen ollut. He tahtoisivat mieluummin itse
-parantaa itsensä, jos vain tietäisivät miten. He eivät voi luopua
-omista ponnistuksistansa ja olla tekemättä mitään."
-
-"Aivan samoin kuin spitaalinen kapteeni", sanoi Greeta miettivästi.
-"Hän suuttui, kun häntä käskettiin ainoastaan pesemään itseänsä."
-
-"Sinä olet hyvin perehtynyt raamattuusi", sanoi rouva Dale huoaten.
-
-"Onko pää nyt vähän parempi?"
-
-"Luulen että se on vähän parempi, mutta minä en jaksa puhua enään.
-Uskotko, Greeta, että sielujen lääkäri tahtoisi ottaa parantaakseen
-sairaan, joka on häntä vastustanut -- pilkannut häntä -- sairaan,
-joka kerran on ottanut hänet vastaan ja sitten jättänyt asiansa hänen
-vihollistensa haltuun?"
-
-Greeta rypisteli kulmakarvojaan ja näytti hämmentyneeltä.
-
-"Hän ei milloinkaan lähetä pois sitä, joka häntä etsii, vai mitä
-luulette, hyvä rouva? Muistan erään raamatunlauseen, jossa sanotaan:
-'Terveet eivät tarvitse lääkäriä, vaan sairaat'".
-
-"Siinä on kylläksi, Greeta. Kiitoksia, jätä minut nyt."
-
-Greeta läksi ulos huoneesta siinä mielessä, että hänen emäntänsä sairas
-sydän ei vielä ollut saanut apua.
-
-"Ei hän vain ole tehnyt, mitä minä pyysin häntä tekemään", sanoi hän
-itsekseen; ja kun hän sinä iltana polvistui rukoukseen vuoteensa
-ääreen, hän tavallisiin rukouksiinsa lisäsi vielä: "Ja minä rukoilen
-sinua, Jumala, jos se on sinun tahtosi, että osottaisit minun
-emännälleni tien Jeesuksen luo, sillä näyttääpä siltä, kuin hän ei
-vielä olisi Vapahtajaansa löytänyt!"
-
-Muutamia päiviä myöhemmin Nesbitt kertoi Greetalle, että vierashuone
-asetettaisiin kuntoon.
-
-"Rouvan veljenpoika, ainoa sukulainen, joka rouvalla on, palaa kotiin
-Intiasta. Hänet on lähetetty kotiin, sillä hän on sairas."
-
-"Luulenpa että pidän sairaista ihmisistä", sanoi Greeta; "niiden
-parissa tunnen olevani kotona. Nähkääs, minä olen hoitanut sairasta
-tätiäni koko elämäni ajan, ja minä tiedän vähän, miten sairaita
-hoidetaan."
-
-"Sinulla ei tule olemaan mitään tekemistä tämän sairaan herran kanssa",
-sanoi Nesbitt musertavalla äänellä.
-
-Mutta Greeta ei antanut niin pian masentaa itseänsä. Hän yhä
-kiihtyvällä innolla ajatuksissaan seurasi odotettua vierasta, ja
-saatuansa kuulla hänen nimensä -- kapteeni d'Arcy -- seisoi hän
-ihmettelystä ihan mykkänä.
-
-"Mikä sinun on?" kysyi Lucy hyväntahtoisesti, kun he kolmisin istuivat
-kyökissä ja Nesbitt juuri oli maininnut rouva Dalen veljenpojan nimen.
-
-Greeta henkäsi syvään ja laski pois suklaatikupin, jonka hän juuri
-aikoi viedä huulilleen.
-
-"Olen uneksinut ja yhä uneksinut ja toivonut saavani paikan, jossa
-löytyisi sairas kapteeni -- ja nyt, kun se vihdoinkin on tapahtunut,
-niin tuskin tiedän, mitenkä tämän voin käsittää!"
-
-"Sinulla on päässäsi koko joukko tyhmyyksiä, jotka pitäisi nuijittaman
-sieltä ulos."
-
-"No, Nesbitt, anna hänen puhua. Minusta on hauska kuunnella häntä",
-sanoi Lucy. "Kerro nyt, miksikä sinä niin paljon pidät sairaista
-herroista?"
-
-"Siksi", sanoi Greeta vakavasti, "että minä kuulin kerrottavan
-eräästä pienestä palvelustytöstä raamatussa, ja hän oli minusta
-niin puoleensavetävä. Siinä ei puhuttu paljon hänen muodostaan eikä
-vaatteistaan eikä siitä, minkälainen koti hänellä oli, mutta siitä
-kerrottiin, mitä hän teki. Ja minä olen aina tuuminut itsekseni, että
-jos minä jolloinkin saisin sellaisen paikan kuin hänellä oli, niin
-minä koettaisin, enkö voisi tehdä samoin kuin hän. Ja" -- tässä Greeta
-alensi äänensä kuiskaukseksi -- "hän palveli erästä rouvaa ja siellä
-oli _sairas kapteeni_ talossa."
-
-"No mitä sitten tapahtui?" sanoi Lucy nauraen.
-
-Nesbitt katsoi häneen nuhtelevin silmin, mutta kello soi ja hänen
-täytyi lähteä emäntänsä luo.
-
-Greeta tuskin huomasi, että hän lähti. "Sillä sairaalla kapteenilla
-oli parantumaton tauti", jatkoi hän juhlallisella äänellä, "ja pieni
-palvelustyttö teki hänet terveeksi siten, että hän neuvoi häntä
-menemään sen luokse, joka osasi hänet parantaa."
-
-"Luulen kuulleeni tuon kertomuksen", sanoi Lucy välinpitämättömästi.
-"Eikö hän ollutkin spitaalitautinen, ja hän lähti kaiketi Elisan luo?"
-
-"Kyllä niin, mutta tyttö hänet lähetti."
-
-"En huomaa mitään viisautta siinä kertomuksessa", vastasi Lucy
-haukotellen. "Sinä tulet liian mietiskeleväksi lukiessasi alituisesti
-raamattuasi, Greeta."
-
-Greeta ei puhunut enään mitään, mutta hän odotti kiihkoisasti kapteenin
-tuloa seuraavana päivänä. Kapteeni astui vaunuistaan palvelijansa,
-sotamiehen avulla ja näytti kovin kuihtuneelta. Palvelija, nimeltä
-Tom Bennett, oli mieluisa uusi tulokas. Hän oli iloinen ja leikkisä
-ja herraansa hyvin kiintynyt ja tiesi koko joukon juttuja kapteenin
-urhoudesta ja kestävyydestä. Varsinkin kertomus erään tiikerin
-vangitsemisesta innostutti kaikkia kolmea palvelijatarta niin, että he
-sitä äännähtämättä kuuntelivat. Greeta oli kovin utelias ja teki monta
-kysymystä, jotka huvittivat Tom Bennettiä.
-
-"Herra Bennett, oletteko milloinkaan nähnyt pakanaa taikka jotakuta
-lähetyssaarnaajaa?" kysyi tyttö.
-
-"Olenhan toki", vastasi tämä hymyillen. "Jokainen mustahan on pakana,
-ja niitä on yllin kyllin siellä, mistä me tulemme."
-
-"Mitä kieltä he puhuvat, englanninkieltäkö?"
-
-"He mongertavat kaikenlaista sekasotkua; hindukieltä tavallisesti,
-mutta yleensä on heidän kielensä niin sekotettua, että minä en vain
-heitä ymmärrä."
-
-Greeta tuli alakuloiseksi. "Ja te olette nähnyt lähetyssaarnaajan?"
-
-"Olen. Onko hän luulonne mukaan kummitus? Minä en juuri pidä heistä
-lukua eikä kapteeni myöskään, niin että meillä ei ollut paljon
-tekemistä heidän kanssaan. He ovat jonkunlaisia pappeja, joilla on
-kirkkoja ja kouluja aivan kuin meillä täällä Englannissa."
-
-"Mutta", sanoi Greeta vähän epäillen, "löytyy myöskin
-naislähetyssaarnaajia Intiassa, minä tiedän, että niitä löytyy."
-
-"Te olette ihan oikeassa, olen nähnyt muutamia. Mutta ne pysyvät
-kouluissaan eivätkä muuten ole kapteenin suosiossa eivätkä minunkaan."
-
-Hän nauroi puhuessaan.
-
-Greeta oli vaiti, mutta hän ajatteli sitä enemmän. Sitten tuli päivä,
-jolloin hän itse sai tavata kapteeni d'Arcyn.
-
-Nesbitt oli ulkona ja Greeta kantoi teetarjottimen kirjastoon. Rouva
-Dale oli poissa asioitansa hoitamassa, ja hänen veljenpoikansa makasi
-sohvalla uunin edessä vaippa levitettynä jalkojen peitoksi. Greeta
-katseli häntä kunnioituksella ja vavistuksella; mutta ei hänen entisten
-emäntäinsä eikä Nesbittin kasvatus voinut estää häntä alkamasta
-keskustelua jokaisen kanssa, jonka pariin hän joutui.
-
-"Minä toivon, herrani, että olette nyt parempi", sanoi hän, samalla
-kuin hän varovasti asetti tarjottimen pöydälle.
-
-Kapteeni d'Arcy kääntyi ja katsoi häneen väsyneellä ja hämmästyneellä
-katseella, joka kuitenkin pian muuttui aivan leikilliseksi.
-
-"Kiitos, minä voin mainiosti", sanoi hän.
-
-"Jos minä voisin tehdä jotakin, joka saattaisi teidät paremmaksi, niin
-tekisin sen mielelläni", jatkoi Greeta katsellen häntä huolestuneilla
-ja vakavilla silmillä.
-
-"Pelkäänpä, että sinä et kykene siihen", vastasi hän huvitettuna,
-"ellet voi antaa minulle uutta sisäpuolta. Intia turmelee miehen
-ruoansulatuskyvyn, ja se tekee hänelle monta kepposta."
-
-Greetan siniset silmät oikein säkenöitsivät ihastuksesta.
-
-"Oi herra kapteeni, minä tiedän, kuka voi antaa teille uuden sisustan.
-Minä tunnen juuri sen oikean. Saanko sanoa sen teille?"
-
-Vastausta odottamatta hän jatkoi -- "Se on Herra Jeesus. Hän sanoo,
-että hän antaa meille uuden sydämmen, jos me rukoilemme sitä häneltä.
-Jos hänen luoksensa menette, niin hän laittaa teidän sydämmenne ihan
-terveeksi. Hän sen todellakin tekee, sillä minä tunnen paljon ihmisiä,
-joiden sydän on parantunut, ja minä olen itse jättänyt sydämmeni
-hänelle, ja hän on tehnyt minut terveeksi. Suokaa anteeksi, hyvä herra,
-mutta minä soisin niin mielelläni teidän parantuvan, ja näyttää siltä,
-kuin teillä olisi juuri oikea kipu. Meidän sisustamme Herra tahtookin
-parantaa. Sillä raamattu sanoo: Minä tahdon antaa teille uuden sydämmen
-ja uuden hengen."
-
-Hän vaikeni hengittääksensä, ja kapteeni d'Arcy oli niin hämmentynyt,
-ettei hän saanut vastatuksi sanaakaan.
-
-Greeta oli sanonut, mitä hänellä oli sanottavaa, ja läksi pois omasta
-rohkeudestaan kiihtyneenä ja vapisevana.
-
-"Nyt sen olet tehnyt, Greeta. Olet sanonut, mihin hänen tulee mennä.
-Hänen sairas sydämmensä se tekee ruumiinkin kipeäksi -- hänpä sen sanoi
-minulle. Oi, minä toivon, että hän menee ja tulee terveeksi."
-
-Mutta kyökissä hän ei sanaakaan puhunut keskustelustaan kapteenin
-kanssa. Sen hän piti omana asianansa. Hän oli saanut toivomansa
-tilaisuuden ja käyttänyt sitä.
-
-"Nyt olen tuon raamatun tytön kaltainen", sanoi hän iloisesti
-itsekseen. "Hän sanoi sairaalle kapteenille, mihin hänen tuli mennä,
-ja sen olen minäkin tehnyt, enempää en voi. Mutta mahtaneeko hän mennä
-apua etsimään?"
-
-"Alice täti", sanoi kapteeni d'Arcy saman päivän iltapuolella, "sinulla
-on merkillinen palvelustyttö talossasi."
-
-"Sinä tarkoitat Greetaa", sanoi rouva Dale hymyillen. "Minä myönnän,
-että hän näyttää kummalliselta, mutta hän on hiomaton jalokivi, Harry.
-Hän on totinen, uskollinen sielu, joka panee kaiken voimansa siihen
-työhön, mikä hänellä on tehtävänä. Hän ei oikeastaan kuulu minun
-talonväkeeni; minä olen ottanut hänet ollakseni avuksi muutamille
-ystävilleni, jotka ovat kotoaan poissa. Muistatko erästä pastori
-Churchhilliä East End'issä? Minä autoin häntä hänen työssään, monta,
-monta vuotta sitten."
-
-"Minä muistan aikaisimmista lapsuudenajoistani kaksi pientä tyttöä,
-jotka kävivät joskus juomassa teetä luonasi. Joy eli Joyce oli
-luullakseni toisen nimi. Hän ja minä lupasimme toisillemme ikuista
-ystävyyttä tai jotakin sellaista. Missä he nyt ovat?"
-
-"Isä kuoli joku aika sitten, ja kuten luulen, jätti hän heidät
-hyvin niukkoihin varoihin. He ovat ostaneet pienen huvilan maalta,
-ja Greeta on heidän palvelustyttönsä. Minä asuin kesällä eräässä
-talonpoikaistalossa heidän läheisyydessään ja uudistin silloin
-tuttavuutemme. Nykyään he ovat Bournemouthissa, sillä Helena Churchhill
-on ollut sairas ja tarvitsi ilmanalan muutosta. He lukitsivat
-huvilansa, ja minä lupasin ottaa Greetan huostaani siksi aikaa."
-
-"Onko hän tulemaisillaan pyhimykseksi, vai onko hän yksinkertainen?"
-kysyi kapteeni d'Arcy veltolla äänellä.
-
-Hänen tätinsä katsoi häneen terävin katsein.
-
-"Onko hän puhunut kanssasi? Hänen on vaikea pitää kieltänsä aisoissa,
-mutta ei hän tarkoita mitään pahaa."
-
-Kapteeni d'Arcy naurahti.
-
-"Hän seisoi tuossa teetarjottimensa ääressä ja saarnasi minulle
-lyhyimmän ja suorasukaisimman saarnan, minkä milloinkaan olen kuullut;
-mutta se äkkiarvaamaton tapa, jolla hän ryhtyi aineeseensa, oli melkein
-hämmästyttävä."
-
-Rouva Dalen kasvoihin ilmaantui vakava sävy.
-
-"Olen pahoillani, että hän vaivasi sinua, Harry; minun täytyy myöntää,
-että hänen uutteruutensa välistä käy hienotunteisuuden rajojen
-yli. Mutta hänen vaikuttimensa on hyvä, ja hän on vienyt minut
-takaisin sellaisten asiain käsittelyyn, jotka jo aikoja sitten olin
-välinpitämättömästi jättänyt."
-
-Rouva Dalen täytyi ponnistaa voimansa sanoakseen nämät muutamat sanat.
-Hänen veljenpoikansa vihelsi hiljaa.
-
-"Hän on alkuperäinen ja omituinen", sanoi kapteeni. "Älä kiellä häntä
-puhumasta, täti. Minua huvittaa nähdä, kuinka hän aikoo lopullisesti
-selittää alotetun aineensa."
-
-"En luule, että saat kuulla enempää siitä. Mikäli olen hänestä saanut
-selkoa, olen käsittänyt, että hän tarjoo viestinsä ja sitte jättää
-asian silleen. Hän varmaan ei aio sinua enään vaivata."
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-Pieni sankaritar.
-
-
-Kapteeni d'Arcy ei nähnyt Greetaa muutamaan viikkoon. Hänen terveytensä
-vahvistui ja voimansa karttuivat jotenkin pian, ja eräänä päivänä hän
-tuli kirjastohuoneeseen, jossa Greeta paraikaa sytytti tulta uuniin.
-
-"Halloo", sanoi kapteeni, "onko sinulla vielä joku saarna minulle
-valmiina?"
-
-Greeta nousi pystyyn aivan vakavana.
-
-"Suokaa anteeksi, herra kapteeni, mutta minulla ei ole mitään saarnoja."
-
-"Saarnasithan sinä minulle viime kerralla tavatessamme."
-
-Greetan posket kävivät tulipunaisiksi.
-
-"Hyvä herra, minä en osaa saarnata. En ole koskaan oppinut
-mitään; mutta kun tulen täysi-ikäiseksi, silloin toivon pääseväni
-lähetystyöhön."
-
-"Sitä en ihmettele. Kumma vain, ettet jo ole matkalla siihen toimeen."
-
-"Enkö ole teidän mielestänne vielä liian nuori?"
-
-"Sinä et ole liian nuori saarnaamaan täällä kotona. Sanoppas minulle,
-mitä hyvää luulet lähetyssaarnaajien tekevän pakanamailla? Pakanat ovat
-paljon onnellisempia, jos saavat elää rauhassa."
-
-"Mutta hyvä herra, hehän kertovat pakanoille Jeesuksesta! Ne
-eivät tiedä, että hän on kuollut heidän puolestaan -- niin sanoi
-lähetyssaarnaaja lähetyskokouksessa."
-
-"No miksikä niitten sitten täytyy se tietää?"
-
-Greetan muoto muuttui hyvin vakavaksi.
-
-"Heillä on oikeus saada kuulla se, herra kapteeni. Ja Vapahtaja sanoo,
-että heidän pitää se tietämän."
-
-Ei ollut monta, jotka voittivat väittelyssä kapteeni d'Arcyn; hän
-vihelsi ja lähti huoneesta.
-
-"Hän ei ole yksinkertainen", mutisi hän.
-
-Greetan keskustelut Tom Bennettin kanssa olivat pitemmät ja vähemmän
-tyydyttävät. Bennettin oli tapana hyväntahtoisen leikillisesti
-tervehtiä Greetaa aamusin, sanoen jotenkin tähän tapaan: "Hyvää
-huomenta, neiti lähetyssaarnaaja. Oletteko ostanut matkalipun Intiaan
-vai Afrikaan?" taikka: "Oletteko nähnyt jonkun pakanan tänään, neiti
-Greeta? Toivoisin, että voisin hankkia teille jonkun mustan. Ehkä
-semmoinen löytyy eläintieteellisessä museossa. Miksi ette mene sinne
-kysymään?"
-
-Greetalla ei ollut kylliksi viisautta ollakseen vaiti; hän tarttui
-kohta keskusteluun ja kiivastui niin, että Lucynkin täytyi käskeä häntä
-tyyntymään.
-
-Vihdoin hän kokemuksesta oppi, että kaikki puheet olivat Tomiin nähden
-tuhlattua tavaraa.
-
-"Minä en aio väitellä enään", sanoi hän eräänä päivänä, "sillä te
-nauratte kaikkea, herra Bennett. Vahinko, ettette te syntynyt pakanana,
-sillä te näytte kovasti pitävän heidän pimeydestään. Mutta minä en
-aio ajatuksiani sen vuoksi muuttaa, että te niitä nauratte. Ja jos
-minä kerran isoksi tulen, niin minä lähden Intiaan, ja minä kerron
-pakanoille, mitä te olette sanonut heistä -- etteivät he tarvitse
-raamattuja."
-
-"Eikö mitä, kyllä he pitävät niistä", sanoi pahankurinen Tom, "he
-syövät ne suuhunsa ja pyytävät enemmän."
-
-"Ja minä", sanoi Greeta huolimatta hänen sutkahuksistaan, "olisin
-mieluummin meidän musta kissamme, jolla ei ole mitään ymmärrystä, kuin
-te, joka ymmärrätte mitä sanotaan, mutta vain aina teette pilkkaa
-kaikesta. Enkä minä tahdo enään puhua kanssanne. En minä ole suuttunut,
-mutta minun tulee teitä sääli, ja minä toivon, että te ette enään puhu
-minulle muusta kuin päivän tapahtumista, ja silloin ei meidän tarvitse
-kiistellä keskenämme."
-
-Tätä päätöstä hän tarkoin noudatti, ja sitten tuli jälleen rauha
-kyökkiin.
-
-Kapteeni d'Arcy oli nyt toipumassa, ja eräänä päivänä hänen
-palvelijansa astui kyökkiin hyvin mahtava ilme kasvoissaan.
-
-"Kapteeni ja minä olemme olleet sotilasvirastossa ja kapteeni sai
-vastataksensa koko joukon kysymyksiä, jotka koskivat meidän retkeämme
-pakanain vuoristossa. Olen jo kertonut teille, että olimme juuri
-lähteneet palaamaan, kun majurimme kuoli ja kapteeni sairastui. Herrat
-näyttivät olevan hyvin huvitettuja siitä, mitä me teimme siellä
-ulkomailla, ja kapteenin tulee nyt kirjoittaa kertomus siitä. Hän on
-täynnä intoa ja aikoo varmaan kirjoittaa kaikki nämät seuraavat viikot
--- muistakaa minun sanani ja uskokaa pois!"
-
-Bennettin sanat näkyivät käyvän toteen. Kapteeni d'Arcy vietti päivänsä
-kirjastossa, kirjoittaen ja jäljentäen papereitansa sotilasvirastolle.
-Hänen tätinsä koetti asettua vastarintaan eräänä iltana hyvää yötä
-sanoessaan, kun kapteeni vakuutti, että hänellä vielä oli monen tunnin
-työ tehtävänä, ennenkuin hän joutuisi levolle.
-
-"Sinä et milloinkaan saa voimiasi takaisin sillä tavalla, Harry", sanoi
-hän.
-
-"Rakas täti, minä olen niin joustava kuin viulun kieli. Mutta minä
-luulen, että saan työni tänä iltana valmiiksi."
-
-Kaksi tuntia myöhemmin hän lopetti viimeisen arkkinsa ja viimeisen
-sikaarinsa.
-
-"Kas noin", sanoi hän noustessaan kirjoituspöytänsä äärestä ja viskaten
-sikaarinpätkänsä paperikoppaan. "Nyt on vihdoinkin kaikki tehty, ja nyt
-lähden maata!"
-
-Hän laski kirjoituksensa asiapaperilippaaseensa, jonka hän asetti
-hyllylle, ja sitten kuin hän oli sammuttanut kaasun, lähti hän kevein
-sydämmin ylös portaita.
-
-Tuli kirjastohuoneen uunissa rupesi jo sammumaan eikä enään levittänyt
-loistetta huoneeseen; ja kuitenkin ilmaantui pieni liekki, joka tanssi
-ja liehui niin, että se vähitellen valaisi koko huoneen. Se ei tullut
-uunista, vaan paperikopasta. Kapteeni d'Arcyn sikaari oli sytyttänyt
-muutamia paperinpalasia, ja siinä oli alku suurempaan tulipaloon.
-Hitaasti paloi paperikorin sisällys, sitten itse kori, ja sitten syttyi
-sen lähellä oleva uudin. Koko talonväki oli syvässä unessa. Ei sattunut
-poliisikaan huomaamaan ja hälyyttämään, ja niin pääsi tuli leviämään
-hitaasti, mutta varmasti.
-
-Greeta makasi Nesbittin kanssa eräässä ullakkohuoneessa ja heräsi
-äkkipäätä äänekkäistä huudoista, joita kadulta kuului. Hän istahti
-vuoteelle ja tuuppasi Nesbittiä kylkeen.
-
-"Nesbitt, meidän katumme varrella on tuli irti, kuule kuinka huudetaan."
-
-Nesbitt juoksi ikkunan luo, mutta vetäytyi samassa taapäin
-kauhistuneena.
-
-"Se on meidän talomme! Se palaa! Herätä Lucy ja paetkaamme pian!"
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuului kapteeni d'Arcyn ääni alakerroksesta,
-ja pelästyneet palvelustytöt syöksyivät portaita alas.
-
-Sankka savu tunkeutui ulos kirjastohuoneen ovesta, mutta portaat ja
-etehinen olivat tulesta vapaat, ja kaikki pääsivät vahingoittumatta
-ulos kadulle. Mutta heidän pukunsa olivat hyvin omituista laatua.
-Rouva Dale oli kääriytynyt turkkiinsa, mutta Nesbittillä ja Lucyllä
-oli vain ohuet sadetakit yllään, kun sitä vastoin Greeta, joka ensi
-sijassa oli ajatellut rakasta sukkaansa, ei ollut ehtinyt siepata
-muuta ylleen kuin päällyspeitteensä. Palokuntalaiset olivat jo tulleet
-paikalle ja olivat täydessä työssä. Kirjasto sijaitsi kadun puolella,
-ja liekit tunkeutuivat ulos ikkunasta. Eräs vastapäätä asuva naapuri
-tarjoutui antamaan rouva Dalelle tilapäisen olinpaikan, ja rouva Dale
-sanoi, kääntyen veljenpoikansa puoleen, joka näytti olevan aivan poissa
-suunniltaan:
-
-"Meidän tulee kiittää Jumalaa siitä, että olemme kaikki pelastuneet."
-
-Kapteeni d'Arcy mutisi selitykseksi levottomuuteensa, että hänen
-paperinsa olivat asiakirjalippaassa. "Minä antaisin 300 markkaa, jos
-saisin ne pelastetuiksi!"
-
-"Mihinkä ne jätit?"
-
-"Kulmahyllylle kirjakaapin viereen!"
-
-"Pelkäänpä, että ne ovat turmion omat. Se oli ikävä asia sinulle!"
-
-Sitten rouva Dale huusi palvelustyttöjänsä ja lähti vastapäätä olevaan
-taloon.
-
-Mutta Greeta ei seurannut mukana, hän oli kuullut kapteenin sanat
-tädilleen.
-
-"Greeta", mutisi hän, "sinun pitää mennä ne tuomaan; päätä se."
-
-Ja ihan ääneti hiipi hän palavaan taloon. Eräs palokuntalainen näki
-hänet ja kohotti varoitushuudon. Jokaista värisytti, kun kuultiin,
-että ihminen oli sisällä rakennuksessa. Muutaman hetken kaikki
-seisoivat äänettömässä odotuksessa, toivoen että hän näkyisi jälleen.
-Sisäänkäytävä oli täynnä savua, ja ruiskunletku oli lakkaamatta
-suunnattu sinnepäin. Eräs palokuntalainen syöksyi sisään ja ylös
-portaita, saapuen juuri viimeisessä hetkessä, sillä palavasta,
-sauhun täyttämästä kirjastosta hoiperteli ulos pieni olento, joka
-ikäänkuin kivi lysähti hänen jalkojensa eteen. Kantaen häntä
-sylissään palokuntalainen palasi kansanjoukkoon, joka kajahutti
-äänekkäät hurraahuudot -- huudot, jotka saivat rouva Dalen ja hänen
-veljenpoikansa akkunan luo, ihmettelemään mitä nyt oli tapahtunut.
-
-Nesbitt tuli juosten sisälle ilmoittamaan heille asiasta.
-
-"Oi hyvä rouvani, Greeta on palanut ihan kuoliaaksi!"
-
-Se oli hämmästyttävä sanoma; mutta kun rouva Dale sai nähdä tuon
-mustuneen, tunnottomassa tilassa olevan pienen olennon, pelkäsi hän,
-että Nesbittin ilmoitus mahdollisesti oli tosi. Toisessa kädessä Greeta
-vielä piteli sukkaansa, ja toisessa hänellä oli kapteeni d'Arcyn
-asiapaperilipas.
-
-Nuori kapteeni otti sen häneltä liikutettuna.
-
-"Mikä pieni sankaritar! Hän kuuli varmaan, mitä puhuin tädille, ja meni
-suoraa päätä lipasta tuomaan."
-
-Greeta vietiin ajoneuvoissa lähimpään sairaalaan, ja kapteeni d'Arcy
-itse saattoi hänet sinne.
-
-Uupuneena mielenliikutuksesta rouva Dale istahti tuolille ja rupesi
-itkemään. Nesbitt läheni häntä osottaakseen myötätuntoisuuttaan, josta
-kumminkaan ei juuri voinut lohdutusta olla.
-
-"Lucy ja minä olemme aina sanoneet, että hän on vallan luonnottoman
-hyvä. Sanotaan, että joka nuorena kuolee, saa kaiken hyvyytensä noin
-yhdessä koossa, niin sanoakseni. En ole koskaan tavannut nuorta tyttöä,
-joka olisi niin yksinkertainen ja vakava uskossaan, ja me olemme aina
-sanoneet, että hän varmaankin kuolee aikaisin. Niin niitten aina
-käy, tuollaisten tyttöjen, mutta tämä on niin hirveä loppu meidän
-mielestämme. Minä luulen todellakin, ettei hänessä ollut henkeä, kun
-hän kannettiin ulos. Hän varmaankin tukehtui, kun hän kaatui, ja se
-ehkä olikin armo."
-
-"Uskollinen kuolemaan asti", puhui rouva Dale ikäänkuin itsekseen,
-koettaen tyynnyttää mieltänsä. "Oi Greeta, kuinka sinä olet saanut
-meidät kaikki häpeämään!"
-
-Muutama tunti myöhemmin oli tuli sammutettu ja väki hajonnut.
-Ainoastaan kaksi palokuntalaista ja poliisi jäivät vielä vartioimaan
-taloa.
-
-Aikaisin aamun koittaessa palasi kapteeni d'Arcy tätinsä luo.
-
-"Hän elää, täti, mutta palohaavat ovat vaikeat. Pelkäänpä, ettei hän
-jaksa toipua."
-
-Sama mielipide oli myöskin hänen hoitajillaan ja lääkäreillä. Monta
-vuorokautta hän makasi kuumeessa ja houreissa; mutta eräänä päivänä hän
-heräsi horrostilastaan ja rupesi kysymään, missä hän oli.
-
-"Sairashuoneessa", toisti hän heikosti saatuansa vastauksen. "Onko
-rouva ottanut toisen tytön minun sijaani? Mikä minua vaivaa?"
-
-"Sinä olet saanut palohaavoja", sanoi hoitajatar ystävällisesti, "mutta
-sinä olet nyt parempi. Älä muistele sitä enään."
-
-Greeta liikutteli levottomasti päätään tyynyllä, ja sitten hän nosti
-toisen kääreissä olevan kätensä sitä koskettelemaan.
-
-"Pääni tuntuu niin alastomalta; missä ovat hiukseni? Oletteko kerinneet
-pääni, niinkuin kuritushuoneen naisille tehdään?"
-
-Pelästynyt katse näkyi hänen silmissään, ja hoitajatar ihmetteli hänen
-turhamaisuuttaan.
-
-"Sinun hiuksesi paloivat, ja ne täytyi leikata."
-
-Greeta katsoi häneen nähtävän tyytymättömänä; sitten kyyneleet
-rupesivat virtailemaan hänen poskiaan pitkin.
-
-"Kuinka minä nyt saatan kiinnittää myssyni?" nyyhkytti hän. "Olin juuri
-saanut ne istumaan niin hyvin päässäni. En voi milloinkaan päästä
-takaisin palveluspaikkaani. Jos hiukseni ovat poissa, niin minä en voi
-käyttää myssyjä, eikä minun rouvani tahdo tyttöä, jolla ei ole myssyä."
-
-"Kuules nyt", sanoi hoitajatar vakavasti, "jätä nyt myssyt ja
-hiuksesi pois ajatuksistasi. Kestää koko pitkän ajan ennenkuin tulet
-palvelukseen kykeneväksi, ja ennen sitä -- kuka tietää? -- Ehkä
-hiuksesi siksi ovat kasvaneet, ja silloin olet jälleen samanlainen kuin
-ennenkin. Juo nyt kupillinen lihalientä ja makaa ääneti."
-
-Greeta pani maata väsyneenä ja alistuneena. Tämä oli ainoa valitus,
-joka hänen huuliltaan lähti. Aina sen mukaan kuin hänen voimansa
-lisääntyivät, palasi myöskin hänen raitis luontonsa takaisin,
-ja hän tuli pian iloisen hymynsä ja omituisen puhelunsa kautta
-sairaanhoitajien suosikiksi. Ensimmäisenä lauantaina sen jälkeen kuin
-hän oli herännyt tuntoihinsa jälleen, tuli hänelle vieras. Kapteeni
-d'Arcy itse astui sairassaliin. Tämä oli suuremmoisin hetki Greetan
-elämässä, ja vaikka kivut olivatkin tuskalliset, hohti ilon välähdys
-hänen kasvoistaan.
-
-"No Greeta", sanoi kapteeni, "minun mielestäni oli velvollisuuteni
-itse tulla sinua kiittämään siitä, mitä minun puolestani olet tehnyt.
-Terveytesi edistyy toivoakseni."
-
-"Kyllä; mutta suokaa anteeksi että kysyn, kadotinko sukkani? Olen
-maannut sitä ajatellen, mutta olen varma siitä, että se oli kädessäni."
-
-Kapteeni d'Arcy hymyili.
-
-"Oli, minä luulen että se on tätini tallessa. Kyllä se oikein oli sinun
-kädessäsi."
-
-"Sitten vielä, suokaa anteeksi kapteeni, mutta pelastuivatko paperinne?"
-
-"Pelastuivat kaikki tyyni. Niiden hukka olisi ollut äärettömän suuri
-vahinko minulle; ja minä olen sinulle sydämmestäni kiitollinen."
-
-Hän otti povitaskustaan kolme sadan markan seteliä ja laski ne Greetan
-päänalukselle.
-
-Greetan kasvot kävivät tulipunaisiksi.
-
-"Kiitoksia, kapteeni, en minä tahdo mitään rahoja. Oi, ette suinkaan
-luullut minun tehneeni sitä rahojen vuoksi?"
-
-Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Sen aiheutti pieninkin asia tähän
-aikaan.
-
-"En, tietysti en", kiirehti kapteeni d'Arcy vastaamaan. "Mutta
-minun täytyy matkustaa pois, Greeta, ja minun teki mieleni antaa
-sinulle pieni lahja ennen lähtöäni. Tiedäthän, että minä olin tulen
-irtipääsemiseen syypää; ja aivan varmaan oli sekin minun syyni, että
-sinä olit kadottamaisillasi henkesi. Sinä teet minulle todellisen ilon,
-jos tahdot ottaa nämät vastaan."
-
-Greetan säteilevä hymyily näyttäytyi nyt koko loistossaan.
-
-"Minä kiitän teitä, kapteeni. Kyllä minä ne otan sukkaani varten, se
-on ihastuttavan hauskaa. Ja olkaa niin hyvä ja sanokaa, matkustatteko
-takaisin Intiaan?"
-
-"En vielä juuri, minä aion käydä tervehtimässä muutamia ystäviä ensin."
-
-"Muistan aina teitä", sanoi Greeta vakavalla äänellä. "Olen aina
-halannut tavata teitä, mutta en voinut milloinkaan uskoa, että se
-todella tapahtuisi. Ja kapteeni, minä toivon, että sanoin oikeat sanat,
-kun ensi kerran näin teidät. Minun oli niin kiire saada ne sanotuksi,
-että kentiesi käytin vääriä sanoja."
-
-"Oi ei, sinun saarnasi oli kyllä oikea", sanoi nuori mies, katsellen
-häntä tällä kerralla ilman tavallista leikillistä ilmettänsä. "Minä
-koetan, Greeta, painaa muistiini jokainoan sanan. En voi koskaan sanoa,
-etten tiedä mihin minun tulee mennä, saadakseni uuden sydämmen. En ole
-vielä saanut, mutta siitä jo olen varma, että tulisin paremmaksi, jos
-sen saisin."
-
-Greeta katsoi häneen hämmästyneenä.
-
-"Se sairas kapteeni, josta raamatussa kerrotaan -- hän, joka niin äkkiä
-parantui, hän se sai minut ajattelemaan, että tekin samoin voisitte
-parantua. Olen aina toivonut, että minä olisin ollut tuo pieni tyttö;
-ja kun sitten todellisuudessa satuin tapaamaan sairaan kapteenin, tulin
-niin suunnattoman iloiseksi, että sydämmeni oli pakahtua!"
-
-"Eräs sairas kapteeni raamatussa", sanoi kapteeni d'Arcy katsoen
-miettivästi Greetaan. "Kukahan se lienee ollut?"
-
-"Se oli spitaalitautinen kapteeni, ja tyttö oli hänen vaimonsa
-kammarineitsyenä, ja hän sanoi, että kapteeni menisi Elisan luo
-parantuakseen, ja hän meni, ja hänelle sanottiin, että hän pesisi
-itsensä, mutta hän ei tahtonut, mutta sitten hän sentään pesi ja tuli
-aivan terveenä kotiin."
-
-"Hauska kertomus! Luuletko minun tarvitsevan pesua?" Taaskin näkyi
-leikillinen katse kapteenin silmissä.
-
-"Minä luulen, että teidän sydämmenne sitä tarvitsee. Te sanoitte, että
-sisäpuolenne oli hirveän huono, ettekö niin sanonut?"
-
-"Sanoinko? No niin, Greeta; jos jolloinkin seuraan sinun neuvoasi,
-annan sinulle siitä tiedon. Laita nyt, että tulet pian terveeksi. Onko
-sinulla nyt kaikkea, mitä toivot?"
-
-Greeta hymyili.
-
-"Kiitos, kapteeni, kyllä minulla on kaikkea."
-
-"Se on hyvä; hyvästi."
-
-Hän noikkasi tytölle ja läksi.
-
-Greeta makasi ja piteli käärityillä sormillaan seteleitään. Kun
-hoitajatar tuli hänen luokseen, sanoi hän:
-
-"Neiti, en ole aivan varma näöstäni vielä. Kuinka monta penniä nämät
-paperit sisältävät?"
-
-Greeta ei tahtonut näyttää tietämättömyyttään setelien arvosta. Hän ei
-eläessään ollut seteleitä nähnyt.
-
-"Pennejä!" nauroi sairaanhoitajatar; "markkoja tarkoitat. Siinä sinulla
-on kolmesataa markkaa, Greeta. Panenko minä ne sinulle talteen?"
-
-Greeta makasi ääneti pelkästä hämmästyksestä.
-
-"Mutta siinäpä on enemmän kuin koko vuoden palkkani! Oi, mitenkä hän
-saattoi antaa minulle niin paljon! Oi, miten sukkani nyt tulee täyteen!"
-
-Hän vaipui ajattelemaan rakasta sukkaansa, ja kun kääreet piti
-uudistettaman, sanoi hän itsekseen:
-
-"Muista nyt, Greeta, että ajattelet sukkaasi; se kyllä vaikuttaa, ettet
-niin paljon huomaa kipujasi. Ja ajattele sitä hetkeä, jona kulta vierii
-ulos ja sinä saat jättää sen lähetyssaarnaajan käsiin!"
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-Sairaskäyntejä.
-
-
-Oli muitakin kuin kapteeni d'Arcy, jotka tulivat Greetaa tervehtimään
-sairashuoneeseen. Rouva Dale ja Lucy sekä rouva Creek. Nesbitt selitti,
-että sairashuone aina sai hänet vapisemaan kuin haavanlehti, eikä hän
-ollut sairashuoneessa käynyt aina siitä asti kuin hänen äitinsä oli
-siellä kuollut; mutta Greeta olikin aivan tyytyväinen tervehdykseen.
-Hän piti enimmän Lucysta, ja tällä olikin koko joukko uutisia
-kerrottavana.
-
-"Niin, me olemme päässeet taloon jälleen takaisin, ja ainoastaan
-kirjasto onkin turmeltunut perin pohjin. Sen minä sanon, että vesi
-teki enemmän vahinkoa kuin tuli. Jospa näkisit sisäänkäytävän ja
-portaat! Kullatut kuvat ja matot ovat ihan turmeltuneet. Tietysti vettä
-tarvittiin valkean sammuttamiseen, niin että eihän ole oikeus valittaa,
-mutta kyllä tulee maksamaan koko sievän summan, kun tuota kaikkea on
-korjattava, paneelit ja seinät ja muut semmoiset. Minä jään yksin
-kotiin hoitamaan taloa, sillä rouva Dale lähtee ulkomaille pian, ja hän
-ottaa Nesbittin mukaansa."
-
-"Ja mihinkä minä joudun, kun täältä pääsen?"
-
-"Takaisin omille neideillesi, etkö tahdokkin? Mutta minä toivon, että
-ehdit meille ennen rouva Dalen lähtöä, jos kiirehdit tulemaan terveeksi
-ja reippaaksi jälleen."
-
-Greeta näytti epäilevältä.
-
-"Nahka estää, Lucy. Kestää niin kauan ennenkuin se tulee uudestaan.
-Ja minun jalkani ovat niin tuskallisen kipeät. Tuntuu siltä, kuin en
-milloinkaan enään voisi niitä taivuttaa."
-
-"Herra Bennett on matkustanut kapteenin kanssa pois, ja hänen
-mielestään sinä olet oikein urhea tyttö. Miksi sinä tuon urhotyön teit?
-Muutamat paperit eivät ole sen arvoiset, että niiden tähden kannattaisi
-polttaa itseänsä kuoliaaksi."
-
-"Minun täytyi se tehdä", vastasi Greeta vakavasti. "Luulenpa, että
-tekisin sen huomenna jälleen, Lucy, jos sama asia uudestaan tapahtuisi.
-Minun täytyi jotakin tehdä tuon kapteenin hyväksi, ja hän tarvitsi ne
-paperinsa niin tärkeästi."
-
-"Sinä olet kummallinen pieni olento! Herra Bennett sanoi, että hän
-tietysti pelastaisi pienen lapsen, sillä tunteehan sen, että sillä on
-joku arvo, parempi kuin kapteenin papereilla, sanoi hän, sillä ne eivät
-ole muuta kuin paperia ja mustetta, eikä niiden tähden kannata uhrata
-lihaa ja verta. Ihmiset vain nauravat sitä, sanoi hän, joka sellaisia
-tuhmuuksia tekee."
-
-"Minä en paljoakaan välitä siitä, mitä herra Bennett sanoo", vastasi
-Greeta, nostaen leukansa pystyyn tavalliseen tapaansa, "hän puhuu niin
-rumasti lähetyssaarnaajista ja pakanoista. Minä arvelen, että hänen
-tapansa on sellainen ja että hän on sellaisen kasvatuksen saanut, mutta
-kaikissa tapauksissa on hirveätä kuunnella häntä. Hän sanoo, että hän
-olisi mennyt tuleen pelastaaksensa lapsen, mutta minä tiedän, ettei hän
-sitä olisi tehnyt pelastaaksensa pakanaa. Ja pakana on yhtä hyvä kuin
-lapsi, Lucy; se on ihan sama asia!"
-
-"En tiedä niistä paljon mitään", tunnusti Lucy, "mutta minä ja Nesbitt
-kaipaamme herra Bennettiä. Hän oli niin hauska nuori mies."
-
-Rouva Creek tuli ja itki nähdessään Greetan.
-
-"Mielestäni tuntuu ikäänkuin kuuluisit minulle, rakas lapseni, niin
-todellakin, ja minä olin niin ylpeä siitä, että sinä olit saanut oikein
-hyvän paikan; ja nyt olet viskattu takaisin jälleen sinne missä ennen
-olit. Olen surrut ja surrut, siksi että huomasin minkälainen paha
-muija minä olen, sillä Kaikkivaltias pitää huolen omistaan, eikä ole
-luultavaa, että hän sinuakaan unhottaa."
-
-"Ei, sen minäkin uskon", sanoi Greeta loistavin silmin; "ja tiedättekös
-rouva Creek, minä rukoilen häneltä tuhansia asioita tässä maatessani.
-Pelkään, että väsytän häntä kovin, mutta minä rukoilen, että hän
-ei kuuntelisi sellaista, mitä hän ei hyväksy, ja minä koetan olla
-pyytämättä samaa asiaa kahta kertaa."
-
-Kun Greeta rupesi paranemaan, alkoi hänessä samalla herätä
-myötätuntoisuus hänen kärsiviä kumppaneitaan kohtaan.
-
-Lähimmässä vuoteessa makasi nuori nainen, jonka jalka oli poikki. Hän
-oli kovin huolissaan kodistaan ja lapsistaan, ja Greeta kuunteli eräänä
-päivänä hänen keskusteluaan erään vanhanpuoleisen naisen kanssa, joka
-makasi Greetan vuoteen vieressä toisella puolella.
-
-"Pidä lepoa niin kauan kuin saat ja ole iloinen siitä. Kuka lapsiasi
-hoitaa?"
-
-"Minun kälyni. Hän tuli Kentistä, ja hän on kelvollinen ja hyvä
-ihminen. Mutta minä halajan saada nähdä nuorintani. Hän on ainoastaan
-kymmenen kuukauden ikäinen."
-
-"No eihän teillä ole oikeastaan mitään huolehtimisen syytä. Katsokaa
-minua. Minä kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että putosin portailta
-ja nyrjähytin olkapääni. Nähkääs, minä olen lähes neljänkymmenvuotias
-ja olen synnyttänyt ja kasvattanut neljätoista lasta ja tehnyt
-ankarasti työtä koko elinaikani, pessyt ja puhdistanut muille. En vielä
-milloinkaan näinä kaikkina vuosina ole maannut sairaana eikä minua
-koskaan niin ole hoivattu kuin nyt täällä. Minä nautin äärettömästi
-tästä levosta. Olenhan minä joskus pyhinä käynyt puistoissa, mutta
-siinä on sitte aina lapset ympärillä nykimässä, ja täytyy miestäkin
-pitää varalla, ettei hän kurkista liian syvälle lasiin. Kaikkina
-näinä kahtenakymmenenä vuotena, jotka olen ollut naimisissa, en ole
-milloinkaan maannut hiljaa vuoteessa mitään tekemättä. Oi, tämä on
-oikein kuin taivaan esimakua!"
-
-Hän laski päänsä jälleen päänalukselle ja huokasi tyytyväisyydestä. --
-Greeta katsoi häneen hymyillen.
-
-"Minä ajattelen, että Jumala havaitsi teidän tarvitsevan lepoa, ja sen
-vuoksi olette tullut tänne."
-
-"Minä en tarvitse mitään lepoa", vastasi nuori vaimo; "minä tarvitsen
-Jackini ja pienokaiseni. Siellä on nyt Martta nuuskimassa kaikkia
-laatikoitani ja siivoomassa arkkujani, kuten hän sanoo, ja minä en
-sitten löydä mitään, kun kotia palaan."
-
-"Älkää huolehtiko", sanoi Greeta, noikaten hänelle rohkaisevasti.
-"Parempi on siivota kuin panna toimeen epäjärjestystä. Kentiesi te
-kotiin palatessanne saatte nähdä kotinne koristettuna ja hienoksi
-siistittynä tervetuliaisiksenne. Älkää nähkö pahinta kaikessa, vaan
-ajatelkaa sitä mikä on parasta ja jättäkää ikävät syrjään. Minä olen
-päättänyt aina kuvitella kaikkein parasta. Ja niin teenkin. Minun
-oli tapanani uneksia, ennenkuin tulin palvelukseen, että minä kerran
-pääsisin palvelemaan oikein hienoja neitosia, ja että asuisin talossa,
-jossa oli tauluja ja mattoja, ja että minulla olisi tarpeeksi hiiliä
-lämmittämistä varten, -- ja niin on kaikki tapahtunut. Ja jos te
-tuumaatte itseksenne ja kuvittelette miten kaikki tulee olemaan,
-kun kotiin palaatte, niin se lohduttaa ja hauskuuttaa oloanne
-ihmeellisesti. Saanko kuvata teille, miten kaikki käy?"
-
-Odottamatta hänen suostumustansa Greeta alkoi: "Näin se on. Te tulette,
-ajatte kotiin ajurin vaunuissa pitkin katuja aivan kuten herttua, ja
-teidän naapurinne pistävät päänsä ulos akkunoista ja katsovat, kuka
-siellä tulee ajaen niin hienosti, ja sitten teidän miehenne nostaa
-teidät hellästi alas vaunuista ja vie teidät sisälle, ja siellä kaikki
-pienokaiset tulevat teitä vastaan kasvot puhtaiksi pestyinä, hiukset
-sileiksi kammattuina ja parhaat vaatteet yllä, ja Marttakin tulee
-hymyillen teitä vastaan, ja huone on niin hienoksi siivottu kuin jos
-olisi pyhä, ja siellä on katettuna komea teepöytä, jossa on merirapuja
-ja vesinenättiä ja kentiesi myöskin korinttikaakku, ja teidät pannaan
-istumaan nojatuoliin, ja kaikki kilvan palvelevat teitä, ja miehenne
-sanoo: Kuules vaimoni, me olemme kovin iloisia siitä, että saimme sinut
-jälleen! Me emme täydellisesti tunteneet arvoasi ennenkuin nyt, kun
-olet ollut meiltä poissa!"
-
-Vaimo parka rupesi itkemään, mutta tunsi kuitenkin mielensä
-lohdutetuksi.
-
-"Te esitätte asian juuri niin kuin se on", sanoi hän ihmetellen ja
-pyyhkien silmiänsä. "Niin, kyllä on ihanata päästä kotiin jälleen! Minä
-koetan sitä ajatella."
-
-Greetalla oli sana sanottavana myöskin lääkäreilleen.
-
-Yksi heistä onnitteli häntä eräänä aamuna siitä, että hän oli
-parantumassa.
-
-"Teillä on mainio ruumiinrakennus", sanoi hän. "Olen nähnyt monta,
-jotka eivät ole kestäneet lievempiäkään palohaavojen tuottamia kipuja,
-vaan ovat siihen menehtyneet."
-
-"Suokaa anteeksi, tohtori, onko menehtyminen samaa kuin kuolema?
-Minä en milloinkaan olisi sitä ajatellut, sillä minä aion ruveta
-lähetyssaarnaajaksi, kun tulen täysikäiseksi. Minä tiedän, että Jumala
-sen tahtoo, ja hän pitää kyllä huolen siitä, etten kuole, ennenkuin
-siksi olen tullut."
-
-Tohtori katseli häntä hymyillen.
-
-Greeta jatkoi vakaasti, kiinnittäen silmänsä tohtoriin.
-
-"Minä arvelen, että tunnette suurta pettymystä, tohtori, jos ette saa
-ihmisiä paranemaan?"
-
-"Niin, kyllä kaiketi."
-
-"Se mahtaa olla hyvin suuri koettelemus teille. Minun tulee teitä
-sääli, kun aamuisin teette kierroksenne sairashuoneissa ja havaitsette,
-että lääkkeenne ei ole tehnyt toivottua vaikutusta. Ei suinkaan
-Lontoossa ole ainoatakaan lääkäriä, joka olisi varma siitä, että hän
-voi sairaat parantaa?"
-
-"Ei, jos sairaus on päässyt liian pitkälle kehittymään tai jos se on
-parantumatonta laatua."
-
-"Niin", sanoi Greeta, ja uneksiva katse ilmestyi hänen sinisiin
-silmiinsä; "ja minä otaksun, että löytyy sellaisia, jotka huolettomina
-jättävät sielunsa sairaiksi, kunnes tauti on päässyt liian pitkälle.
-Senpävuoksi juuri minä kiirehtisin pakanain luo."
-
-"Mitä niille sitten teet?"
-
-"Aion ainoastaan kertoa heille, kuka voi heidän sielunsa parantaa.
-Tuntuu minusta oikein hirveältä, että muutamien niistä täytyy odottaa
-siksi, kunnes pääsen heidän luoksensa."
-
-"Vai niin, sinä aiot tulla saarnaajaksi? Oletko sinä
-pelastusarmeijalainen?"
-
-"En, herra tohtori, olen palvelustyttö."
-
-Ja Greeta nosti jälleen leukansa pystyyn. Jos hän olisi ollut
-herttuatar, ei hän olisi voinut itsetietoisemmin sitä ilmaista.
-
-"Ja minulla on oikein hyvä palveluspaikka", jatkoi hän, hiukan nyökäten
-päätänsä tohtorille, "ja minä olen erittäin halukas pääsemään sinne
-takaisin niin pian kuin suinkin."
-
-"No me koetamme saada sinut terveeksi mahdollisimman pian; mutta minä
-luulen, että jos olisin sinun sijassasi, niin minä jäisin paikalleni ja
-jättäisin pakanat omiin oloihinsa."
-
-"Mutta juuri pakanoitten tähdenhän minä tahdon elää." Sitten hän äkkiä
-vaihtoi puheainetta.
-
-"Te lääkärit kai ette milloinkaan itse ole sairaita?"
-
-"Toisinaan mekin olemme", vastasi tohtori nauraen.
-
-"En ole milloinkaan kuullut raamatussa puhuttavan sairaasta tohtorista.
-Sairaista kapteeneista ja kuninkaista ja naisista ja tavallisesta
-kansasta yleensä, mutta ei kenestäkään lääkäristä, sitä minä en
-ainakaan voi muistaa. Mutta minä kuvittelen, tohtori, että teidän
-sielunne ovat yhtäläisiä kuin muittenkin ihmisten, ja niitä te ette voi
-parantaa; vai voitteko?"
-
-"Me luulemme osaavamme", sanoi tohtori naurahtaen.
-
-"Niin", sanoi Greeta, päätään ravistaen, "mutta ettepä osaa kuitenkaan.
-Sitä ei osaa kukaan muu kuin Jeesus Kristus; raamattu sanoo niin. Hän
-etsii sieluja, eikä hän anna kenenkään muun sekaantua työhönsä. Minä
-välistä ajattelen, että lienee suuremmoista olla lääkärinä, sillä te ja
-Herra olette yhteistyössä; hän antaa teille ruumiit parannettavaksi ja
-hoitaa itse sielut. Mutta suokaa anteeksi, tohtori, minä totta tosiaan
-uskon teidän erehtyvän, jos luulette voivanne itse parantaa sielunne."
-
-"Vai niin", sanoi tohtori, nousten lähtemään, "ehkä minä erehdyn.
-Koetan ajatella sitä asiaa."
-
-Greetalla oli iloinen päivä silloin, kun siteet otettiin pois hänen
-oikeasta kädestään ja käsivarrestaan. Hän pyysi heti hoitajattarelta
-mustetta ja paperia.
-
-"Minulla on niin monta ystävää, neiti hyvä, joille minun täytyy
-ilmoittaa, kuinka voin. Ja ne, jotka ovat maalla, haluavat kirjeitä,
-sen voin teille vakuuttaa. Oi, kun minä ensin olin lähtenyt Lontoosta,
-kysyin joka kerta postimieheltä, eikö hänellä ollut kirjettä minulle,
-kysyin siihen asti, että vihdoin sain kirjeen, ja silloin olin sekä
-iloinen että ylpeä, uskotteko sen?"
-
-Ensimmäisen kirjeensä hän kirjoitti Ellenille. Se kuului näin:
-
-    "Rakas ystäväni Ellen! Toivon että olet terve. Minä en voi
-    sanoa, että olen oikein terve vielä. Olet kai kuullut minusta
-    puhuttavan. Minua on kohdannut tapaturma, se johtui siitä, että
-    juoksin palavasta huoneesta tuomaan asiakirjalipasta, ja tuli
-    tarttui minuun ja minä kaaduin ja vietiin sairashuoneeseen. Tuli
-    on jotakin hirvittävää, Ellen, ja ellei minun olisi pitänyt
-    elää pakanain tähden, joitten luo minä aion mennä, niin luulen,
-    että olisin kuollut siihen paikkaan, johon kaaduin. Mutta nyt
-    paranemiseni edistyy, ja minä pidän vuoteestani, ja tohtorit ja
-    hoitajat ovat kilttejä, mutta hiukseni ovat leikatut, ja siitä
-    olen pahoillani myssyjeni tähden. Minä ajattelen ja ajattelen,
-    Ellen, miten minun pitää tehdä, ja minä aion kiinnittää myssyni
-    kummilla, jota ostetaan pulloissa. Ja nyt, Ellen, pyydän sinua
-    oitis kirjoittamaan minulle, sillä minä tahtoisin kuulla miten
-    herra Job jaksaa, ja tervehdi häntä minulta, ja pidä minusta
-    uskollisesti kuten ystävä, Ellen, ja minä en milloinkaan tahdo
-    muuta ystävää kuin sinut.
-
-    Rouva Banner, joka makaa viereisessä vuoteessa, lähtee huomenna
-    kotiin, ja minä ehkä tulevalla viikolla. Minä toivon pääseväni
-    takaisin neitieni luo pian. Oletko ollut missään sairashuoneessa,
-    Ellen? Se on suuri valkoinen huone täynnä vuoteita ja
-    sairaanhoitajia, ja jokaisen vuoteen yläpuolella on seinässä
-    kortti, joka kertoo kaikille, kuinka sairas kukin on, ja taulu,
-    joka ilmoittaa lämpömäärän, joka menee ylöspäin ja alaspäin,
-    kuten sanovat, sillä he tekevät sen lyijykynällä, mutta minä en
-    tunne mitään lämpömäärää, en tunne mitään muuta kuin ennenkään.
-    Ja tohtorit tulevat ja menevät joka päivä, ja niitä on sadottain.
-    Lontoossa on joukottain tohtoreja, kun on sairas; ja ne
-    tunkeilevat saadaksensa sairasta nähdä, mutta minä pidän heistä
-    ja hymyilen heille enkä puhu mitään. Nyt minun täytyy sanoa
-    sinulle hyvästi, Ellen, olen sinun rakas, uskollinen ystäväsi
-
-                                                 Greeta."
-
-    "J.K. Toivon ettet ole unohtanut pakanoita."
-
-Viimeinen, joka tuli tapaamaan Greetaa, ennenkuin hän lähti
-sairashuoneesta, oli Joyce.
-
-Se oli iloinen yllätys Greetalle, mutta Joyce ihan hämmästyi, kun hän
-näki tytön pienet, läpihohtavat, laihat kasvot.
-
-"Oi Greeta, sinusta tuskin mitään enään on jäljellä! Minulle sanottiin,
-että sinä nyt olet parantunut, mutta kyllä vielä pitkä aika kuluu,
-ennenkuin jaksat ruveta työtä tekemään."
-
-"Viimeinen emäntäni on matkustanut ulkomaille, neiti, ja hän sanoi,
-että minä voisin auttaa Lucya talon hoitamisessa, kunnes te minua
-jälleen tarvitsette. Palaatteko jo pian maalle?"
-
-"Ei vielä. Helena neiti ja minä aiomme vielä käydä muutamien tuttavien
-luona sitä ennen. Meillä ei ole mitään kiirettä kotiin. Meidän kävi
-mielemme niin pahaksi, kun saimme kuulla, mitä sinulle oli tapahtunut,
-mutta samalla olimme oikein ylpeät sinusta. Olen ollut vieraana samassa
-talossa kuin kapteeni d'Arcy, ja hän kertoi koko tapauksen."
-
-"Tunnetteko minun kapteenini, neiti?" kysyi Greeta innokkaasti. "Hän
-tuli tänne minua tervehtimään eräänä päivänä. Hän on siivo herra,
-paljon siivompi kuin hänen palvelijansa, herra Bennett."
-
-"Kuinka sinä voit ajatella mitään työtä, sinä pieni raukka?" Joyce
-katseli häntä säälivin silmin. "Olen varma siitä, että olet tullut
-paljon pienemmäksi entisestä. Et näytä siltä, kuin voisit mihinkään
-ryhtyä."
-
-"Oi neiti, minun hiukseni minut sellaiseksi tekevät", selitti Greeta
-surullisena. "Kun minä saan myssyni takaisin, tulen isoksi jälleen.
-Minä niin odotan sitä aikaa, jolloin saan sen päähäni. Olen mielestäni
-aivan pukematon ilman sitä."
-
-Joyce nauroi.
-
-"Minä luulen, että sinun täytyy ensin päästä johonkin toipumuskotiin,
-ennenkuin rupeat ajattelemaan myssyjäsi. Minäpä puhun sisareni kanssa
-asiasta."
-
-Greeta ei näyttänyt olevan varsin tyytyväinen sellaiseen
-tulevaisuussuunnitelmaan. "Suokaa anteeksi, neiti, mutta minä en pidä
-tuollaisista kodeista ja sen semmoisista. Olen kuullut, että niissä
-on paljon kaikenlaisia sääntöjä, enkä minä voi kärsiä sääntöjä,
-ainakaan kun ne ovat kirjoitetut suurilla kirjaimilla. Minä tulen
-terveeksi ja voimakkaaksi ja jaksan pian tehdä työtä, kun vain pääsen
-täältä pois. Minun on hyvä olla täällä, mutta ruoka on niin ja näin,
-sitä on tavallisesti kupeissa. Väliin ajattelen, että makkara tahi
-syltynpalanen maistuisi mainion hyvältä."
-
-Sitten hän kysyi Helenaa.
-
-"Onko hän oikein terve jälleen? Olen iloinen, että hän on terve, sillä
-se vasta oli hirveätä, kun hän siinä makasi tuperruksissa! Sitä en
-milloinkaan voi unhottaa. Ja oi miten iloiseksi tulen, kun jälleen saan
-palata kotiin maalle. Minä olen aivan samaa mieltä kuin rouva Creek,
-että se kokonaan voittaa Lontoon."
-
-"Onpa hauskaa, että niin ajattelet. Nyt minun täytyy lähteä. Me
-kirjoitamme sinulle, kun jälleen palaamme kotiin. Olemme suostuneet
-siitä rouva Dalen kanssa. Hyvästi."
-
-Joyce kurkotti kätensä hyvästiksi, ja Greeta puristi sitä
-kunnioittavasti.
-
-"Tuntuu minusta kuin olisin hieno neiti, kun minun neitini antavat
-minulle kätensä", sanoi hän jäljestäpäin hoitajattarelle.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-Kolehti.
-
-
-"Lucy, Lucy! Luuletteko, että minä saan lähteä kokoukseen tänä iltana?
-Neljä lähetyssaarnaajaa pitää puheita, se on ilmoituksessa, ja sali on
-ainoastaan kahden katukulman päässä täältä!"
-
-Greeta tuli aivan hengästyneenä kertomaan uutisiansa kyökkiin,
-herättäen Lucyn hänen iltapäiväunestaan.
-
-"Voi sitä tyttöä, minkälaista melua!" huudahti Lucy nyrpeänä. "Tietysti
-sinä saat mennä, jos haluat. Minä kyllä lähden muutamien ystävien luo,
-mutta tulen aikaisin kotiin."
-
-Kaksi viikkoa oli kulunut siitä kuin Greeta jätti sairashuoneen,
-ja ensi viikolla hänen piti palata Sundaleen. Hiukset olivat vielä
-hänelle suurena koettelemuksena, ja käsissä ja käsivarsissa näkyi
-tulen jättämiä arpia. Mutta hänen hyvä luontonsa näytti olevan
-palovakuutettu, ja kun Lucy välistä surkutteli häntä, sanoi hän
-rohkeasti:
-
-"En ole milloinkaan ollut kaunotar, enkä minä aio valittaa. Minä pidän
-itseni puhtaana ja siistinä enkä huoli muusta."
-
-Nyt hän oli intoa täynnä lähetyskokouksen tähden -- eikä ollut
-kummakaan, sillä hän aikoi ottaa sinne mukaansa säästönsä. Hän oli
-setelinsä vaihtanut kultaan; sukka oli melkein täynnä hopea- ja
-kuparirahoja. Kokous alkoi kello 7, mutta jo kuudelta seisoi Greeta
-kokoushuoneen ulkopuolella odottamassa, että ovet avattaisiin.
-Säteilevä ilme kasvoissaan hän asettui salin penkille istumaan,
-uskollisesti pidellen kallista sukkaansa päällysnuttunsa alla, jotta ei
-mikään pahansuopa ihminen sitä näkisi ja tempaisi hänen kädestään.
-
-Oli paljon väkeä kokouksessa, sillä se oli vuosikokous, ja puhujien
-joukosta Greeta tunsi muutamia pappeja. Ensimmäisistä puhujista
-ei hänellä ollut mitään iloa, sillä hän ei ymmärtänyt heidän
-selostuksiansa ja tiedonantojansa; mutta kun lähetyssaarnaajat
-rupesivat puhumaan, silloin Greeta todella innokkaasti seurasi
-esitystä. Hän kuunteli tarkkaavasti joka sanaa. Jos kertomukset
-huvittivat kuulijoita, nauroi Greetakin sydämmensä pohjasta, jos taas
-jotakin surullista kerrottiin, täyttyivät hänen silmänsä suurista,
-raskaista kyynelistä.
-
-Kun vihdoin laulettiin virsi ja kolehtia ruvettiin kantamaan, silloin
-hänen ilomaljansa oli täynnä.
-
-Hämmästykseksi ja tyytymättömyydeksi sille ujolle nuorelle miehelle,
-joka kolehtilautasta kantoi, otti Greeta hitaasti ja varovasti esiin
-nuttunsa alta mustan sukkansa ja laski sen rahojen päälle.
-
-"Se on minun sukkani, nuori mies", sanoi hän kiireesti, mutta niin
-ääneensä, että lähellä olevat selvästi kuulivat hänen sanansa. "Ottakaa
-se mukaanne, mutta älkää hukatko sitä, sillä se on hyvin raskas!"
-
-Nuori mies seisoi hetkisen epäilevänä; mutta Greetan uhkaava muoto ja
-varoittavat kuiskeet saivat hänet pakenemaan tytön luota niin pian kuin
-suinkin.
-
-"Te ette saa sitä koskea, nuori mies! Se on annettava
-lähetyssaarnaajille, että he vievät sen pakanoille. Se on minun
-sukkani, sanon minä! Te ette saa pistää sormianne siihen, sillä se on
-minun sukkani, ja minä pidän teitä silmällä!"
-
-Hänen silmänsä todellakin seurasivat nuorta miestä ympäri koko salin;
-mutta sitten vietiin kolehti erääseen sivuhuoneeseen. Kun Greeta vielä
-oli viipynyt muutaman hetken sen jälkeen kuin kokous oli lopussa,
-läheni hän vihdoin hitaasti ovea.
-
-"Mitä sinä odotat?" kysyi hän itseltään melkein suuttuneena. "Sinä olet
-antanut sukkasi ja sillä hyvä. Tahtoisitko että kaikki tulisivat sinua
-kiittämään? Sinä olet oikea tyhmyri, se sinä olet."
-
-Hän seisoi oven kynnyksellä, kun käsi laskeutui hänen olalleen. Hän
-katsahti ylös ja näki huonosti puetun naisen seisovan vieressään.
-
-"Minä istuin takananne ja näin teidän laskevan sukkanne lautaselle",
-sanoi hän ystävällisesti. "Onko teillä mitään sitä vastaan, että kysyn
-mitä siinä oli?"
-
-"Minun säästöjäni", sanoi Greeta vähän ujosti. "Minä olen jo kauan,
-nähkääs, halunnut päästä tällaiseen kokoukseen ja sillä välin olen
-säästänyt sitä varten."
-
-"Kuinkahan paljon te olette säästänyt?"
-
-"Olen saanut pari kertaa lahjan, nähkääs, yksi oli oikein suuri --
-koko 300 markkaa -- se vaikuttaa sen, että summaa karttui niin paljon;
-mutta minun neitini tahtoivat, että minä ostaisin vähän vaatteita, ja
-senvuoksi en ole itse voinut säästää kuin 75 markkaa ja 68 penniä."
-
-"Kuinka suuri palkka teillä on?"
-
-"Minä saan 140 markkaa tänä vuonna."
-
-Rouva lähti. Hänellä itsellänsä oli 14,400 markan tulot, ja hän oli
-antanut 15 markkaa. Rahat olivat hänen jumalansa, hän ei tahtonut
-niitä käyttää edes itseänsä varten. Häntä oli kehoitettu menemään
-veljenpoikaansa kuulemaan, joka oli lähetyssaarnaaja -- ja hän oli
-melkein katunut, että oli antanut hetken tunteen vaikuttaa itseensä
-niin, että antoi 15 markkaa, kun 50 pennissäkin olisi ollut hänen
-mielestään tarpeeksi. Mutta Greetan riemu ja tyytyväisyys, kun hän oli
-antanut sukkansa, oli liikuttanut häntä. Hän häpesi, kun hän vertaili
-molempia lahjoja ja molempien lahjojen antajien tuloja toisiinsa.
-Tultuansa kotiinsa hän lähetti nimettömän rahaosotuksen, jolla
-lähetysseura sai nostaa 2000 markkaa, eikä kukaan tietänyt, että pieni
-palvelustyttö oli tähän antanut aihetta.
-
-Greeta pysähytettiin vielä kerran, ja tällä kertaa eräs pappi häntä
-puhutteli.
-
-"Oletko sinä se pieni tyttö, joka antoi 375 markkaa sukassa
-lähetykselle?"
-
-Greeta oikein hohti tyytyväisyydestä.
-
-"Kyllä, hyvä herrani, mutta siinä oli vielä enemmän -- 375 markkaa ja
-68 penniä. Toivon että se nuori mies ei mitään pudottanut. Hän näytti
-niin pelästyneeltä."
-
-"Onko sukalla mitään historiaa?" kysyi pappi hymyillen.
-
-Greeta tuijotti häneen ja vastasi vähän ylenkatseellisesti:
-
-"Mitä vielä. Ei sukalla ole mitään historiaa. Sitä on ainoastaan
-kuninkailla ja kuningattarilla, sellaisilla joista minä luin koulussa."
-
-"Mutta mistä sinä olet saanut niin paljon rahaa?"
-
-"Osan olen saanut lahjaksi sairaalta kapteenilta ja loput olen itse
-säästänyt."
-
-"Kuinka kauan sinä olet harrastanut lähetystyötä?"
-
-"Oi, hyvin kauan, aina siitä asti kuin vuosi takaperin olin eräässä
-lähetyskokouksessa. Minä aion itse tulla lähetyssaarnaajaksi kerran,
-mutta --" tässä hän sai pelästyneen ilmeen kasvoihinsa -- "mutta ei
-suinkaan minun milloinkaan tarvitse astua lavalle puhumaan, kuten nämät
-täällä tekevät; täytyykö minun?"
-
-"Sinun tulee tehdä paljon vaikeampaakin, jos tulet
-lähetyssaarnaajaksi", sanoi pappi hymyillen. "Miksi tahdot tulla
-lähetyssaarnaajaksi?"
-
-"Pakanain tähden, hyvä herra, kun ne eivät tiedä mitään, ja
-lähetyssaarnaajat sanovat, etteivät joudu käymään kaikkien luona."
-
-"Ei, me emme voi sitä tehdä", sanoi pappi alakuloisena.
-
-"Sanokaapas minulle, herrani, oletteko ollut pakanain parissa?"
-
-"Olen ollut Intiassa viisitoista vuotta."
-
-"Oohoo!" Greetan ääni ilmaisi sekä pelkoa että ihastusta. "Mutta ette
-ollut puhujana siellä toisten joukossa."
-
-"En, minä kuuntelin niitä, jotka olivat uudempia ja nuorempia kuin
-minä, ja mielestäni oli hyvä kuunnella heitä."
-
-"Oi herra pastori", sanoi Greeta loistavin silmin ja punastuvin poskin,
-"en ole milloinkaan nähnyt pakanaa, mutta lähetyssaarnaaja on melkein
-yhtä hyvä; tahtoisitteko antaa minulle kättä?"
-
-"Aivan mielelläni."
-
-Greeta tunsi itsensä niin onnelliseksi, kuin jos hän olisi kätellyt
-kuningatarta.
-
-"Paljon kiitoksia, herra pastori; ja olkaa hyvä ja sanokaa, onko
-missään pakanoita, jotka puhuvat englanninkieltä siellä, mihin minun
-täytyy mennä, sillä minä en ole kasvatettu puhumaan ranskaa ja
-sellaista."
-
-"Minun mielestäni sinä saisit tyytyä puhumaan pakanoille täällä
-kotimaassa. Niitä on yllin kyllin, tyttöseni. Ehkäpä Jumala näyttää,
-että parhaiten voit häntä palvella täällä. Ja jos sinä lähetät säästösi
-muitten avuksi, jotka pakanamaihin lähtevät, niin sinä otat osaa
-suureen evankeliumin levitystyöhön kaikessa maailmassa."
-
-Greeta painoi alas päänsä.
-
-"Olen päättänyt mennä pakanamaille ja minä toivon, että saan mukaani
-erään ystävän, jonka nimi on Ellen. Mutta jos Jumala ei pidä minua
-sopivana, niin hän sen kyllä ilmoittaa tavalla tai toisella."
-
-Ja sitten Greeta lähti hymyilevin kasvoin, mutta surullisin sydämmin.
-
-"Sukkaan kokoominen on hyvä apu", mutisi hän, "mutta siinä ei ole
-puoleksikaan sitä, mitä minä haluan tehdä, sillä minä tahdon tehdä niin
-paljon kuin voin enkä niin vähän kuin mahdollista."
-
-Hän oli tavattoman äänetön, tullessaan kotiin Lucyn luo, ja kun hän
-pani maata, vieri hänen silmistään muutamia kyyneleitä.
-
-"Sinusta tuntuu tyhjältä, Greeta", mutisi hän nyyhkytystensä kesken.
-"Tiedän minä syynkin, sinä kaipaat sukkaasi -- tuntuu siltä, kuin
-olisi täällä käynyt kuolema huoneessa, -- mutta tuo on vain tuhmuutta!
-Ajattele sinä, mihinkä se on mennyt ja mitä kaikkea sinun rahasi saavat
-aikaan. Ja jos sinusta tuntuu tyhjältä ilman sukkaa, niin ota toinen ja
-rupea sitä täyttämään huomenna!"
-
-Tämän päätöksen tehtyään hän lohdutettuna vaipui unen helmoihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä vuotta sen jälkeen kuin Greeta oli palannut Lontoosta Ivyn
-huvilaan, näemme hänen eräänä kauniina iltapäivänä seisovan puutarhassa
-omenapuun suojassa kuunnellen kirkonkellojen juhlallista ääntä.
-
-Albert Edvard istuu takajaloillaan ja katselee tarkkaavasti tyttöä.
-Mutta siinä on myöskin voimakas, nuori mies, jonka silmät ovat häneen
-kiinnitetyt, eikä hän ole pakotettu äänettömänä tyttöä katselemaan,
-sillä hänellä on kieli, millä voi puhua.
-
-"Greeta"!
-
-Greeta hätkähti ja punastui samassa niin, että tuli melkein kauniiksi.
-
-"Noh, Bill, miksi minua seuraat? Minä näin sinut kirkossa vähän aikaa
-sitten, ja siinähän on kyllin yhdeksi päiväksi."
-
-"Isä on lähettänyt minut", sanoi hän vähän ujosti. "Hän haluaisi kuulla
-jotakin häistä."
-
-"Voithan sinä kertoa hänelle niistä", sanoi Greeta katsellen puussa
-nuokkuvia valkoisia ja punaisia omenankukkia. "Sinä tiedät, miltä Joyce
-neiti näytti, eikä löydy koko maailmassa toista kapteenia, joka voisi
-kapteeni d'Arcyn voittaa. Nyt minun täytyy lähteä sisälle ilostuttamaan
-Helena neitiä. Hän on mennyt huoneeseensa itkeäkseen tarpeeksi. Minä
-tulin tänne, kun vaunut vierivät pois, vieden heidät mukanaan."
-
-"Mitä sinä ajattelit?"
-
-"Minä ajattelin sitä, miten he molemmat puristivat minun käsiäni",
-vastasi Greeta, ja innostunut hymyily päilyi hänen huulillaan.
-"Olenko kertonut sinulle, että he pyysivät minua mukaansa Intiaan?
-Minä kuvittelin ennen, että menisin sinne lähetyssaarnaajana, kun
-täysikasvuiseksi tulisin, ja nyt näytti siltä, kuin Jumala olisi
-antanut minulle tilaisuuden; mutta olen saanut oppia toista, ja
-koska Helena neiti nyt on kovin luuvalon vaivaama, en aio häntä
-jättää. Hän ja minä keskustelimme paljon täällä eräänä päivänä. On
-muutamia, joitten on sallittu puhua ihmisille täällä kotona, ja
-toisia, joitten tulee lähteä ulkomaille, ja kunhan me vaan puhumme
-toisillemme Jeesuksesta ja voimme tarjota auttavaa kättä, teemme
-Jumalalle otollista työtä, missä olemmekin. Minä olen vain taitamaton,
-sivistymätön tyttö, mutta minä rupean käsittämään, etten ole niin
-taitava kuin ennen luulin olevani. Ja Vapahtajamme on sanonut:
-'Seuratkaa minua ja minä teen teistä ihmiskalastajia'; ja jos Joyce
-neiti ja hänen kapteeninsa seuraavat häntä Intiaan, niin minä
-voin seurata häntä täällä Sundalessa. En tahdo milloinkaan lakata
-ajattelemasta pakanoita, Bill. He ovat, niin sanoakseni, kapaloidut
-minun sydämmeni ympäri, ja minä tahdon yhä edelleenkin koota heille ja
-rukoilla heidän puolestaan. Mutta minä koetan tehdä velvollisuuteni
-neitiäni kohtaan ja olla uskollinen pienessä --"
-
-Bill kuunteli häntä ääneti näin pitkälle, mutta nyt hän kurkotti
-kätensä Greetalle.
-
-"Tule, Greeta", sanoi hän, tarkoittavasti silmää iskien; "tule ja tee
-velvollisuutesi minua kohtaan. Olen sinua odottanut koko tämän vuoden,
-ja isä kaipaa sinua niin hirveästi!"
-
-Greeta pudisti päätään, mutta hänen silmiinsä tuli uusi loiste.
-
-"Sinun täytyy odottaa vielä vähän kauvemmin, Bill. Minun neitini on
-sanonut, että hän tulevana vuonna muuttaa erään sukulaisen luo, ja
-silloin minä olen vapaa."
-
-"Lupaatko varmasti, Greeta, että tulevana vuonna tulet? Nuo hääkellot
-soivat minun päässäni ja sydämmessäni tänään."
-
-"Jos sinä ja minä koetamme tehdä Jumalalle otollista työtä yhdessä,
-Bill, niin tahdon tulla luoksesi silloin."
-
-Greeta puhui kuiskaavalla äänellä, mutta Bill veti hänet luokseen.
-
-"Tyttöni, sinä olet osottanut isälle ja minulle tien taivaaseen, eikä
-ole luultavaa, että minä tahtoisin tehdä sitä, mikä sotii Herran tahtoa
-vastaan."
-
-Greetan silmät täyttyivät kyynelistä.
-
-"Oi Bill, mitä luulet kapteeni d'Arcyn sanoneen minulle tänään, kun
-hän puristi kättäni? Hän katsoi minuun ja sanoi: 'Hyvästi, Greeta.
-Minä saan sinua kiittää paljosta hyvästä, mutta parhaan päivätyön teit
-silloin, kun annoit minulle tuon sanoman, ensikerran kuin kohtasimme
-toisemme. Sinä sanoit sairaalle kapteenille, mihin hänen tuli mennä
-tullaksensa terveeksi, ja vaikka kesti kaksitoista kuukautta, ennenkuin
-hän lopullisesti teki päätöksensä, niin hän kuitenkin vihdoin sen teki
-ja saa nyt kokonaan kiittää sinua siitä, että hän on parantunut.' Nämät
-ovat hänen omat sanansa, ja minä itken, kun noita sanoja muistan, sillä
-ne tekevät minut niin äärettömän onnelliseksi. Minä rukoilin Jumalaa,
-ennenkuin palvelukseen menin, että saisin auttaa sairasta kapteenia, ja
-tällä tavalla hän on vastannut rukoukseeni!"
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI PALVELUSTYTTÖ***
-
-
-******* This file should be named 61897-8.txt or 61897-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/8/9/61897
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/61897-8.zip b/old/61897-8.zip
deleted file mode 100644
index 389f828..0000000
--- a/old/61897-8.zip
+++ /dev/null