diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61898-8.txt | 6668 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61898-8.zip | bin | 116283 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6668 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b871266 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61898 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61898) diff --git a/old/61898-8.txt b/old/61898-8.txt deleted file mode 100644 index 9501a0e..0000000 --- a/old/61898-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6668 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Paholaisen silmä, by Øvre Richter-Frich - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Paholaisen silmä - -Author: Øvre Richter-Frich - -Translator: W. F. I. - -Release Date: April 26, 2020 [EBook #61898] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHOLAISEN SILMÄ *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -PAHOLAISEN SILMÄ - -Kirj. - -Øvre Richter-Frich - - -Suoment. W. F. I. - - - - - -Porissa, -Otto Andersin'in kustannusliike, -1924. - - - - -I. - -SHAKINPELAAJAT. - - -Tapahtuipa kerran -- ja samoin on tapahtunut usein -- että kolme -pohjoismaista taiteilijaa löi tuumansa tukkoon Parisissa ja elosteli -kolme päivää yhteen menoon. Raudanlujalla johdonmukaisuudella he -kaatoivat sisäänsä suuret määrät hyvää ja huonoa väkiviinaa. He -häiritsivät aamukahviloita, tappelivat pika-ajurien kanssa ja tuottivat -vaivaa poliisikonstaapeleille Sacré-Coeurista aina Belfortin leijonaan -saakka. Mutta he putosivat aina jaloillensa. Niin tekevät pohjoismaiset -matkailijat aina -- elleivät jonkun erityisesti katalan onnettomuuden -vuoksi joudu tutkimaan poliisivankilaa. - -Kolmantena päivänä viiden ajoissa he syystä tai toisesta menivät Café -de la Régenceen. He olivat harvasanaisia, juhlallisia ja humalasta -jäykistyneitä. Näytti siltä, kuin he eivät voisi välttää kohtaloaan. -Katsomatta oikealle tai vasemmalle syöksyivät he suoraapäätä sen -shakkipöydän luo, jossa Napoleon I aikoinaan pelasi. He istuutuivat, -järjestivät pelinappulat ja aloittivat pelin miettiväisen näköisinä. - -Totiset herrat herättivät suurta huomiota. Arveltiin heidän olevan -hyvin eteviä shakinpelaajia, koska olivat uskaltautuneet luutnantti -Bonaparten rauhoitetun pöydän ääreen. Oliko siinä ehkä Tarrasch tai -kerrassaan itse Lasker? - -Joukko innokkaita katselijoita kokoontui pöydän ääreen. Heitä -katseltiin hämmästyneinä. Tässä oli ilmeisesti kysymyksessä aivan -uusia järjestelmiä. Pelin alku oli jotakin ainutlaatuista shakkipelin -historiassa. Kumpikaan ei luovaillut eikä väistynyt askeltakaan. -Molemmat pelaajat teurastivat toistensa pelinappuloita, niin että sitä -oli ilo katsella. Talonpojat, hevoset, juoksijat ja tornit kaatuivat, -ja kuningattaret poistettiin mitä rauhallisimmin. - -Katselijain silmät kävivät lautasen suuruisiksi, kun kaksi -viimeistä talonpoikaa teki itsemurhan ja kuninkaat kaikessa -majesteetillisuudessaan kahden seisoivat taistelutantereella. -Innostunut joukko veti helpotuksen huokauksen. Hauska peli!... - -Mutta mitä oli tekeillä? Shakinpelaajat eivät näyttäneet tahtovan -lopettaa. Nyt vasta vaikeudet alkoivat oikein toden teolla. Pelaajat -siirtelivät heidän majesteettejaan liikuttavalla huolellisuudella. -Maailmansodan päättymisestä saakka ei ole nähty mokomaa itsevaltiuden -siirtyilemistä. Toinen kuningas ajoi toista takaa ympäri koko -shakkilaudan. Silloin pakeneva kuningas yht'äkkiä rupesi hyökkäämään... - -Siiloin katselijat lopulta kävivät viheriäisiksi raivosta. Heistä siis -tehtiin pilkkaa?... - -Sen jälkeen on oltu varovaisia shakkipelin katselemiseen nähden Café de -la Régencessä. Ja Napoleonin pöydässä on kielletty pelaamasta. Mutta -eräänä päivänä, monta vuotta edelläkerrotun jälkeen, tärisytti Café de -la Régenceä seuraava tapaus. - -Kaksi ulkomaalaista tuli shakkihuoneeseen. He olivat keski-ikäisiä, -tunnettua kansainvälistä tyyppiä olevia miehiä. Paheiden leimaamia, -juoponnäköisiä, tunnusmerkillisiä rosvonaamoja. Mutta he pelasivat -shakkia erinomaisesti -- se oli ilmeistä. Niinpä kerääntyi varovainen -joukko noiden pelipöydässä istuvien vaiteliaiden herrojen ympärille. -He pelasivat sisilialaista peliä, ja katselijat olivat ihastuneet -molempien pelaajien nopeuteen ja täsmällisyyteen. Pelatessaan he -joivat ahkerasti, ja heidän vieressään oleva whiskypullo tyhjeni -nopeasti. Sitten alkoivat pelaajatkin käyttäytyä tyynemmin. Peli -oli joutunut ratkaisukohtaan, missä yksi ainoa harhasiirto ratkaisi -tuloksen. Katsojain jännitys kohosi kohoamistaan. He astuivat toistensa -varpaille, kuiskailivat toisilleen ja hermostuksissaan raapivat -päätänsä. Tämäpä oli kerrankin oikeata kunnon peliä. - -Siirtojen väliajat kävivät yhä pitemmiksi. Pelaajien silmät tuijottivat -jäykästi eteensä. Sitten peli tykkänään pysähtyi. Kului neljännes, -kului puoli tuntia ilman mitään muutosta. Katselijat kävivät yhä -kärsimättömämmiksi. Parittain menivät he erääseen nurkkaan ja -väittelivät innokkaasti seuraavasta siirrosta. Sitten palasivat he -takaisin ja murahtelivat kärsimättömästi. Salissa oli tullut aivan -hiljaista. - -Eräs vanha ammattipelaaja, joka viidestä frangista uhrasi taitonsa ja -tietonsa amatööreille, tunsi mielialansa ihan kaameaksi. Molempiin -pelaajiin oli ilmaantunut jotakin jäykkää ja tylsää, mikä suorastaan -täytti hänet pelolla. Hän rupesi tuijottamaan nuorempaan heistä. Noilla -leveillä, voimakkailla kasvoilla näkyi jotakin merkillisen ankaraa ja -vastenmielistä. Hän näytti puusta veistetyltä. Hänen piirteensä olivat -ikäänkuin jähmettyneet. Ja äkkiä hän keksi, mikä teki nuo kasvot niin -ihmeen elottomiksi ja muuttumattomiksi. - -_Miehen silmäluomet eivät liikkuneet!_ - -Vanha herra rupesi miettimään. Mitä ihmettä tämä saattoikaan olla? -Viimeisestä siirrosta oli nyt kulunut yli kolme neljännestä. Äkkiä hän -nousi, ikäänkuin jonkun ajatuksen valtaamana. - -Hän tunkeutui katselijajoukon läpi pöydän ääreen ja hetkisen -epäröityään löi toista pelaajaa olkapäälle. Mies ei liikahtanut. Ei -myöskään hänen vastapelaajansa osoittanut mitään elonmerkkejä. He -molemmat vain tuijottivat shakkilautaan ihmeen jäykin ja lasimaisin -silmin. - -Katselijat vetäytyivät säikähtyneinä takaisin. Mitä tämä merkitsi? - -Noudettiin isäntä, joka lähetti lääkäriä kutsumaan. Lyhyen tutkimuksen -jälkeen totesi tämä, että molemmat shakkimestarit olivat tehneet -toisistaan "matin". - -He olivat molemmat kuolleet samassa silmänräpäyksessä. - - - - -II. - -SALAISUUS. - - -Nuo kaksi kuollutta shakinpelaajaa vietiin ensiksi poliisilääkärin -vartiohuoneeseen. Sieltä lähetettiin ruumiit korkeammalle tieteelle -Pasteur-laitokseen, missä vanha professori Le Rousc vielä hallitsi -basilleja ja basillinviljelijöitä. - -Poliisi oli tällä välin vaikeudetta todennut molempien vainajien -henkilöllisyyden niiden paperien avulla, jotka löydettiin heidän -taskuistaan. Molemmat olivat englantilaisia. Toisen nimi oli Simpson -ja toisen Greyburn. Heidän toimialastaan ilmaisivat paperit vähän tai -ei mitään. Mutta näytti siltä, kuin olisivat he elättäneet itseään -tilapäisellä keinottelulla. Ainakin viime aikoina näytti keinottelu -menestyneen hyvin, sillä vainajien papereitten joukosta löydettiin -kaksi viidenkymmenentuhannen frangin maksuosoitusta Crédit Lyonnaisiin. - -Scotland Yardilta sai Parisin poliisi vainajista joukon varsin -omituisia tietoja. Heidän poismenonsa ei ollut yhteiskunnalle mikään -suurempi tappio. Kumpaakaan heistä ei ollut ennen rangaistu, mutta he -olivat lukemattomia kertoja seisoneet vankilan kynnyksellä. He olivat -olleet kantavieraita peliluolissa, yökahviloissa ja aamuhuoneustoissa. -He elivät kädestä suuhun yhdessä Sohon henkevän rikollisylimystön -kanssa ja olivat mestareja kaikenlaatuisissa peleissä. Simpson oli -aikaisemmin ollut sekaantuneena suureen vääränrahan tekijäin juttuun, -mutta oli luovaillut niin taitavasti, että oli päässyt vapaaksi -kaikesta. Greyburnia epäiltiin ryöstömurhasta, mutta oli hänet -todistusten puutteessa laskettu vapaalle jalalle. - -Viime aikoina olivat he pysyneet rauhallisina. Mutta mieliala Sohossa -ei ollut heitä kohtaan yhtä suopea kuin ennen, riippuipa se nyt -sitten jostakin henkilökohtaisesta riidasta taikka yhteisen asian -kavaltamisesta. - -Lopuksi pyysi Scotland Yard ranskalaiselta poliisiprefektuurilta -lupaa saada hieman lähemmin tarkastella tätä asiaa, joka kieltämättä -oli sangen salaperäinen ja herätti aavistuksen rikoksesta. Englannin -viranomaiset päättivät lähettää paikalle yhden miehistään Lontoosta. -Hän ei tällä haavaa ollut virantoimituksessa, mutta hän tunsi Englannin -rikollismaailman ja sitä lähellä olevat piirit paremmin kuin kukaan muu -nyt elävä poliisimies tai rikosasiain tuntija. Hänen nimensä oli Ralph -Burns. - -Sillä aikaa asetettiin nuo kaksi ruumista leikkauspöydälle. Le Rousc -itse johti oikeuslääketieteellistä tutkimusta, vaikka se ei oikeastaan -kuulunutkaan hänen alaansa. - -Lääkärien suureksi kummastukseksi ei löydetty mitään suoranaisen -myrkytyksen merkkejä. Molemmat vainajat olivat olleet voimakkaita -ja terveitä ihmisiä, eikä heidän hurjisteleva elintapansa ollut -suurestikaan vahingoittanut heidän ruumiinrakennettaan. Ei voinut puhua -äkillisestä aivotulehduksesta tai muusta sellaisesta. - -Kumpaisessakin tapauksessa oli suoranaisena kuolemansyynä sydänhalvaus -tai lähemmin määritellen veritulppa. Mikä sen oli aiheuttanut, sitä -taas oli erinomaisen vaikea ratkaista. Näytti kuitenkin siltä, kuin -olisi tapahtunut veren ankara maksoittuminen, mutta oliko se tapahtunut -ennen vai jälkeen kuoleman, oli asian luonteeseen katsoen vaikea -määrätä. - -Otettiin useita verinäytteitä ja tehtiin useita viljelemiskokeita, -jotta saataisiin tutkituksi, oliko vereen jollakin tapaa joutunut -myrkyllisiä mikroobeja, mutta tulos oli kielteinen. - -"Minä luulen", kirjoitti Le Rousc lausunnossaan ruumiinavauksesta, -"että nämä molemmat omituiset kuolemantapaukset on katsottava -yhteisen syyn aiheuttamiksi. Molemmat miehet ovat kuolleet samassa -silmänräpäyksessä ja samalla tavalla, ja se otaksuma on sangen lähellä, -että joku yhteinen ulkonainen tai sisäinen vaikutin on aiheuttanut -heidän kuolemansa. Jos he olisivat yht'aikaa juoneet myrkkyä tai heidän -vereensä olisi ruiskutettu jotakin myrkkyainetta, niin olisi asia ollut -selvä. Mutta emme ole voineet löytää jälkeäkään mistään sellaisesta." - -"Toistaiseksi", lopetti kuuluisa professori, "täytyy tieteen -tyytyä toteamaan se seikka, että molemmat englantilaiset ovat -kuolleet sydänhalvaukseen. Tämän syy on kuitenkin kumpaisessakin -tapauksessa tätä nykyä selittämätön ja täytyy se toistaiseksi merkitä -tieteelliseksi mysteerioksi." - -Tämän lausunnon jälkeen luopui Parisin poliisi asiasta, jonka sen -jälkeen otti tutkittavaksensa kuuluisa Ralph Burns. Greyburnin ja -Simpsonin ruumiit vietiin paarihuoneeseen, heidän harvat jälkeensä -jättämät tavarat jätettiin säilytettäviksi Hotel des Etrangersiin -Malesherbesin puistokadun varrelle ja -- sitten ei asiasta enään -puhuttu Parisissa. - -Ainoastaan tuon omituisen shakkipelin katselijat keskustelivat -merkillisestä tapahtumasta vielä jonkun aikaa, jotkut heistä -järjestivät uudelleen sen sisilialaisen pelierän, minkä molemmat -englantilaiset olivat aloittaneet, ja pelasivat sen loppuun -menettämättä henkeään. - -Sitten koko juttu häipyi menneisyyteen. Mutta vain näennäisesti. -Todellisuudessa se avasi portin itseensä helvettiin, jossa Paholainen -istui ja levitti vaarallista valoansa yli maiden ja kansojen. - -Mutta vielä ei kukaan sitä aavistanut -- ei edes Ralph Burns, joka -muutamia päiviä murhenäytelmän jälkeen saapui vaunuissa ajaen Gare du -Nordista Café de la Régenceen. Hän oli kovin innoissaan nilkuttaessaan -poliisiprefektuuriin, ja syvästi mietteissään, kun palasi sieltä -takaisin. - - - - -III. - -MITÄ RALPH BURNS LÖYSI. - - -Vuodet olivat kulkeneet verraten jäljettömästi yli Ralph Burnsin pään. -Tosin oli hän raajarikko. Anarkistien oli onnistunut riistää häneltä -toinen käsivarsi ja toinen jalka. Mutta sitten oli hän korvaukseksi -saanut suloisen ja kelpo vaimon ja kaksi lasta, jotka osasivat seisoa -päällään ja leikkiä isänsä puujalalla. - -Omituista kyllä oli Ralph Burns silloin tällöin ikävissään. Ihmiset, -joilla on koti, perhe ja vakiintuneet elämäntavat, ovat usein, -lystikästä kylläkin, tuomitut olemaan ikävissään. - -Ehkäpä se on sitä, jota nimitetään kodin rauhaksi ja onneksi? En -todellakaan sitä tiedä, ja tuskinpa tietää sitä kukaan muukaan. - -Mutta rauha on kenties syvimmästi katsoen kaiken pahan alkujuuri. -Elämä, josta puuttuu tapahtumain aiheuttama jännitys, on mitätöntä ja -köyhää. Se on ikäänkuin elämistä kansankeittiön ruokalistan varassa. -Arkielämää ja arkiruokaa. - -Burns ajatteli silloin tällöin kaikkea tätä. Mutta hän ei tahtonut -jatkaa sitä. Sitäpaitsi on miehen, joka on kilpailun ulkopuolella, -pakko rajoittua ahtaammille aloille, milloin on kysymyksessä -juokseminen tai hyppääminen elämän sisälle. Burns ei tosin voinut -pelata jalkapalloa, mutta hänen ainoa nyrkkinsä osasi iskeä paremmin -ja lujemmin kuin mikään muu koko Englannissa. Eivätkä hänen -kärsimättömyytensä ja intonsa tunteneet mitään rajoja. - -Kun hän pienellä automobiilillansa ajoi Lontoon keskiosaan, hän -harvoin unhoitti pientä retkeilyä Sohon kahviloihin tai poikkeamista -Whitechapeliin, jossa hänellä edelleen oli monta "ystävää" niiden -joukossa, jotka askartelivat kassakaapeilla, teräviksi hiotuilla -veitsillä ja äänettömillä revolvereilla. Ja hän kävi joka päivä -tervehtimässä vanhoja tovereitaan Scotland Yardissa, jossa tuo -muhoileva skotlantilainen oli tervetullut vieras ja sangen hyödyllinen -neuvonantaja. Palveluksessa ei näet ollut ketään, joka olisi tuntenut -Lontoon kymmenentuhatta "outsiders" edes lähimain yhtä hyvin kuin -Ralph Burns, Hän tunsi melkein kaikki tyynni, ja hänen aivonsa olivat -täydellinen sanakirja Europan laittomista miehistä ja levottomista -päistä. - -Niin tapahtui, että Burns, oltuaan pitkät ajat toimettomana, yht'äkkiä -syöksyi areenalle, täynnä rohkeutta, voimaa ja tarmoa. - -Aluksi ei se hänestä tuntunut kovinkaan mielenkiintoiselta. Burns piti -eniten oikein vaikeista asioista, todellisista salaisuuksista. - -Hän oli kuitenkin tuntenut Greyburnin ja Simpsonin hyvin. He kuuluivat -juuri senlaatuisiin ihmisiin, joita vastaan hän mielellään taisteli. -Mutta nyt he olivat kuolleet, ja hänen oli saatava selville merkillisin -kaksoiskuolema, mitä pitkiin aikoihin oli tapahtunut. Tosin olivat -Simpson ja Greyburn läheiset ystävykset, mutta sittenkin näytti hieman -omituiselta, että he ottivat kuollakseen tavallisesta halvauksesta -täsmälleen samaan aikaan. - -Burns oli järjestelmän mies. Hän tutki ensin vainajien harvat, mutta -hienot jälkeensä jättämät kapistukset mitä perinpohjaisimmin. Siihen -kului kokonainen iltapäivä. Kun hän lopetti, näkyi selvästi suuri -pettymys hänen kasvoillaan. Ei ollut löytynyt kirjettä tai mitään -muutakaan esinettä, joka olisi ilmaissut jotakin muuta kuin sen, että -molemmat vainajat olivat olleet perin varovaisia miehiä, jotka olivat -olleet alati valmistautuneina ruumiin tarkastukseen. - -Ainoa, minkä hän pani syrjään, oli pieni amatöörivalokuva, joka -tavattiin Greyburnin lompakosta. Se esitti kävelypukuun puettua naista. - -Burns katseli sitä kauan. Ei siksi, että hän olisi tuullut löytäneensä -jotain erikoisen tärkeätä, vaan koska nainen oli tavattoman kaunis ja -muistutti ylvästä ja ankaraa pohjoismaista kauneustyyppiä. - -Oli ilmeistä, että hänet oli valokuvattu hänen itsensä aavistamattakaan -koko asiaa. Valokuva oli otettu sivulta, ja myymäläikkunoista näki -Burns, että se oli tapahtunut syrjäkadulla jossakin englantilaisessa -kaupungissa, otaksuttavasti Lontoossa. - -Omituinen voima pakoitti skotlantilaisen yhtämittaa palaamaan tuon -valokuvan luo, joka kulumisestaan päättäen oli varmaankin otettu jo -pari vuotta takaperin. Hän luuli ennenkin nähneensä nuo kylmät kasvot -säännöllisinä piirteineen ja suurine, tyynine silmineen. Nainen oli -varmasti hyvin kookas ja voimakasrakenteinen. Hänen pukunsa oli -sangen yksinkertainen, ja hiukset oli kammattu alas aivan korviin -saakka pienen hatun alapuolelle. Ei ollut rahtuakaan naisellisesta -kiemailusta tai vaikutuksen tavoittelusta hänen vaatetuksessaan ja -tukkalaitteessaan. - -Huokaisten pisti Burns valokuvan taskuunsa. Tuolla Greyburnilla oli -joka tapauksessa ollut kaunis ystävätär. - -Mutta tutkimuksen tulos oli valitettavasti mahdollisimman laiha. Ja -ranskalainen poliisikonstaapeli, joka oli hänen mukanaan, kohautti -olkapäitään ja valitteli yhtämittaa. Kenties monsieur Burns tahtoisi -katsella vainajien paitoja?... Hienosti ja koreasti ne oli asetettu -toistensa viereen. - -Burns oli juuri laskemaisillaan ne pois käsistään, kun hän äkisti -huomasi eräässä kalvosimessa muutamia kirjaimia. Ne olivat lyijykynällä -kirjoitetut ja melkein poiskuluneet. Burns otti esille suurennuslasinsa -ja tutki kirjoitusta. Se oli helppo selittää. Siinä oli aivan -yksinkertaisesti: - -_Parmentier, Rue Bonaparte 105_. - - - - -IV. - -PANKKIIRI RUE BONAPARTEN VARRELLA. - - -Mennessään Rue Bonapartelle oli Burns hyvin alakuloinen ja hänellä oli -mahdollisimman vähän toiveita tutkimuksiensa tulokseen nähden. Hän osui -taloon, jossa oli raskas portti ilman nimikilpeä. Portti oli lukittu, -vaikka oli keskipäivä. Kun ei myöskään ollut soittojohtoa, ei Burnsilla -ollut muuta neuvoa kuin kolkuttaa jykevää rautaovea, minkä hän tekikin -hyvin voimallisesti. - -Ketään ei kuitenkaan saapunut, ja Burns kolkutti uudelleen, tällä -kertaa puisella käsivarrellaan, joka oli valmistettu ensiluokkaisesta -rautatammesta. Koko talo ihan kumahteli. - -Burns näki, että toisessa kerroksessa muuan akkunaverho vedettiin -syrjään. Muutaman minuutin kuluttua kuului laahustavia askelia ja -portti avattiin raolleen. Suuret, sileiksi ajellut kasvot näkyivät -raosta. - --- Kuka olette ja mitä etsitte? kysyi pehmyt ja miellyttävä ääni. - --- Haluan puhutella erästä Parmentieria. - --- Vai niin, mutta en ole vielä saanut kuulla teidän nimeänne. - --- Ralph Burns, vastasi skotlantilainen kotvan mietittyään. Scotland -Yard on lähettänyt minut tutkimaan erästä asiaa ja tahtoisin pyytää -herra Parmentierilta muutamia tietoja. - -Kulki ikäänkuin nykäys läpi oven -- seuraavassa silmänräpäyksessä se -avattiin selko selälleen. - -Burns seisoi paikoillaan hiukan hämmästyneenä. Vanhanpuoleinen, -hyvinpuettu herra seisoi hänen edessään. Hänellä oli voimakkaat -Napoleonin-kasvot, mutta pitkine, niskaan valahtaneine -taiteilijatukkineen hän myös muistutti suuresti Ernest Renania. -Hartiat olivat hyvin leveät ja niin ylös nostetut, että hän näytti -melkein kyssäselkäiseltä. Myöskin ruumiin muu osa näytti hiukan -epämuodostuneelta. Oli kuin olisi tuo kaunis ja komea pää luontoemolta -saanut niin runsaasti, ettei muille ruumiinosille ollut paljoa -riittänyt. - --- Nimeni on Parmentier, sanoi hän kohteliaasti. Olkaa hyvä ja astukaa -sisään. Millä voin teitä palvella? - -Hän opasti Burnsin erääseen konttoriin, joka oli kaikkien muiden -liikehuoneustojen kaltainen. - --- Teidän on suotava minulle anteeksi, mr Burns, sanoi Parmentier -ja istuutui mukavasti paikalleen leveään konttorituoliinsa. Mutta -portinvartijani on saanut lomaa käydäkseen sairasta enoaan katsomassa. -Minä olen vanha, raihnas mies, enkä halua asua avoimien ovien edessä... -Muuten olen iloinen saadessani tutustua teihin, mr Burns. Olen kuullut -teistä puhuttavan useissa tilaisuuksissa. Mutta sanokaa minulle nyt, -mitä te haluatte. - -Burnsilla ei näyttänyt olevan kovinkaan kiirettä asiansa esittämiseen. -Hän kuunteli merkillistä, kalahtelevaa ääntä, joka tuntui tulevan -yksinäisen talon sisäpuolelta. Se muistutti kaukaisen höyryvasaran -kumeita iskuja. - -Parmentier teki kärsimättömän eleen ja Burnsista näytti, että nuo -pitkät, kapeat sormet tuolin käsinojalla hiukan vapisivat. - --- Tunnetteko kahta englantilaista, joiden nimet ovat Greyburn ja -Simpson? kysyi skotlantilainen äkisti ja katsoi Parmentieria suoraan -silmiin. - -Jos hän oli luullut jollain tavoin yllättävänsä vanhan herran, niin oli -hän erehtynyt. Ranskalainen vastasi tyynesti hänen katseeseensa. Sitten -nyökkäsi hän ymmärtämyksen osoitukseksi. - --- Minä _tunsin_ heidät sangen pintapuolisesti, sanoi hän. Te ehkä -tiedätte, että olen useita vuosia ollut pankkiirina, jolla on ollut -laajoja liikesuhteita Englannissa. Viime aikoina olen melkein kokonaan -vetäytynyt syrjään, mutta saattaahan tapahtua, että järjestän jonkun -asian vanhoille asiakkaille... - --- Simpson ja Greyburn olivat siis... - -Vanha herra keskeytti hänet innokkaasti. - --- Eivät, eivätpä suinkaan, sanoi hän. Te erehdytte perin pohjin. -Minulla on paljon ihmistuntemusta ja minä otaksun, että nuo molemmat -herrat olivat täydellisiä huijareita -- elleivät jotain vieläkin -pahempaa. En näin ollen ihmettele, että poliisi on sekaantunut heidän -asioihinsa... Mutta nythän he ovat kuolleet, lisäsi hän ja kumartui -eteenpäin tuolissansa. Omituinen kuolemantapaus!... - --- Mutta mitä liikeasioita teillä oli heidän kanssaan? kysyi Burns -hieman kärsimättömästi. - --- En ole koskaan nähnyt heitä kuin yhden kerran, enkä enään saakkaan -heitä nähdä, vastasi Parmentier. He noutivat minulta kaksi Crédit -Lyonnaisille osoitettua shekkiä. Mikäli muistan, olivat ne kumpikin -50,000 frangin suuruiset. Ne oli asettanut Hambro & Son Lontoossa. -Minun oli vain luovutettava paperit. - -Burns ei voinut salata pettymystään. - --- Ja muuten ette ollenkaan tuntenut heitä? - --- En, en ollenkaan. - -Burns nousi. - --- Mutta joka tapauksessa saitte heistä huonon vaikutelman? - -Pankkiiri kohautti olkapäitänsä. - --- Sekä sain että en saanut. He olivat hyvin miellyttäviä, mutta -haisivat liiaksi whiskyltä. He näyttivät eläneen kauan lämpimissä -maissa, ja he toivat mukanaan ikäänkuin tuulahduksen troopillisten -maiden paheista He olivat seikkailijoita, mutta vasta toiseen -arvoluokkaan kuuluvia. - --- Teillä on terävä havaintokyky. - --- Sen olen saanut harjoituksen kautta. - -Burnsin päähän pälkähti äkkiä eräs ajatus. Hän otti käsille lompakkonsa -ja veti esiin sen pienen amatöörivalokuvan, joka oli löydetty -Greyburnilta, ja ojensi sen Parmentierille. Tämä otti kuvan hymyillen -ja loi siihen välinpitämättömän katseen. Mutta äkisti oli kuin olisivat -hänen silmänsä jähmettyneet. Hän nousi tuolistaan puoliksi, sitten -vaipui hän jälleen istualleen. - -Burns katseli häntä innokkaasti. - --- Te siis tunnette hänet? - --- En, sanoi Parmentier käheästi, mutta hän muistuttaa minua eräistä -naisesta, jota olen rakastanut. - --- Oletteko varma, ettei se ole... - --- Kyllä, hän kuoli kolmekymmentä vuotta sitten. - -Burns pisti muotokuvan taskuunsa, sanoi hyvästi ja meni tyytymättömänä -tiehensä. - -Parmentier katsoi vapisten hänen jälkeensä. - --- Kuolema ja kirous, mutisi hän. Sellaisia raukkoja. Onpa hyvä, että -he ovat kuolleet. - - - - -V. - -UUSI MIES. - - --- Alkaa jälleen tulla kevät, mutisi Burns autonsa vieriessä yli Place -de la Concorden. Hän hiljensi ehdottomasti vauhtia, sillä Champs -Elyséetä pitkin lehahti leppoisa tuulahdus, jossa oli käymistilassa -olevan mullan ja paisuvien kastanjannuppujen tuoksua. - -Ja äkkiä tuli hän ajatelleeksi Jonas Fjeldiä. Hän muisti erään -varhaisen aamun Champs-Elyséellä, kun hän oli yllättänyt tuon -norjalaisen lääkärin kävelemästä edestakaisin kastanjain alla. - --- Mitä sinä täällä teet? oli hän kysynyt. - --- Minä juon Parisia, oli Fjeld vastannut. Minä juon tuoksua. Minä juon -ihmisten silmissä päilyvää iloa ja ajattelen käristepaistia Fouquén -ravintolassa. - -Burns tuli aivan liikutetuksi. Hän oli unhoittanut sekä Simpsonin että -Greyburnin -- vieläpä Parmentier-ukonkin syvine ja älykkäine silmineen. -Hän oli kerrassaan unhoittanut, minkä vuoksi hän oli Parisissa. - -Aivan vaistomaisesti käänsi hän Champs-Elyséelle. Oli vihreä tunti, -mutta ihmiset eivät enään juoneet absinttia iloisessa Ranskassa. Nyt -menivät kauniit naiset suurten hotellien teehuoneustoihin, kun taas -miehet vanhan hyvän perintötavan mukaan pohjustivat heräävää nälkäänsä -whiskyllä ja soodalla. - -Niin teki Burnskin. Hän pysähtyi erään ravintolan edustalle, antoi -auton hoitaa itse itsensä ja istui kotvan kuluttua syventyneenä -tuttavalliseen keskusteluun synnyinmaansa lempijuoman kanssa. - -Se selvitti hänen ajatuksiaan erinomaisella tavalla ja terotti hänen -aloitekykyään. Hän laski yhteen mitä oli toimittanut ja tuli ripeästi -siihen käsitykseen, ettei se ollut juuri mitään. Parmentierin luona -käynnistä ei ollut koitunut mitään tulosta, ja kuitenkin ei hän voinut -vapautua ajatuksesta, että tuo vanha pankkiiri ehkä tiesi vähän enemmän -kuin mitä hän oli tietävinään. Olihan muuten varsin luonnollista, -ettei vanhus tahtonut tulla sekoitetuksi tähän asiaan. Ilmeistä -oli, että nuoren naisen muotokuva oli tehnyt häneen jonkinlaisen -vaikutuksen. Mutta vaikkapa Parmentierin kylmäverinen lausunto, että -se oli kolmikymmenvuotinen rakkaus, ei olisi pitänyt paikkaansa, niin -eihän mikään todistanut yhteydestä tuon nuoren naisen ja molempien -englantilaisten kuoleman välillä. - -Burns maiskutteli ja pyysi uuden whiskyn. Asia alkoi jo ikävystyttää -häntä. Aluksi oli vaisto sanonut hänelle, että jokin merkillinen -kostotoimenpide oli Café de la Régencessä sattuneen huomiotaherättävän -tapahtuman takana. Mutta professori Le Rouscin oikeuslääketieteellisen -selityksen ja omien tutkimustensa jälkeen vainajien ystävien -keskuudessa Sohossa oli kuin olisi asia valunut pois hänen käsiensä -lomitse. - -Silmänräpäyksen oli hän aikonut sähköttää Jonas Fjeldille, mutta -oli luopunut siitä. Täytyi olla suuria tapahtumia tuon norjalaisen -jättiläisen herättämiseksi, joka nyt hiljaisuudessa ja rauhassa -harjoitti perhe-elämää ja tiedettä Norjan pääkaupungissa. - -Kolmatta whiskyä juodessaan päätti Burns palata pikajunalla Lontooseen, -mutta siinä tapauksessa hänen täytyi kiirehtää. Hän maksoi nauttimansa -ja ajoi täyttä vauhtia poliisivirastoon. - -Täällä keskusteli hän kauan salapoliisipäällikön kanssa. Molemmat -herrat olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että salaisuuden täytyi -jäädä salaisuudeksi. Eikä kumpikaan heistä valittanut noiden kahden -vaarallisen seikkailijan kuolemaa. - -Burns mainitsi jotain Parmentieristä. Salapoliisipäällikkö selitti, -että hän oli poliisille täysin tuntematon, ja että kaikki todisti hänen -olevan rehellinen koroillaaneläjä, kuten niin monet muut Rue Bonaparten -varrella. Sitten näytti skotlantilainen amatöörivalokuvaa. Ranskalainen -kyllä ymmärsi antaa naisen uljaalle, kylmähkölle kauneudelle täyden -arvon. Mutta kasvot olivat hänelle aivan oudot. - -Kaikki tämä vahvisti Burnsin aikomusta matkustaa kotiin. Hän -lausui virkaveljelleen sydämelliset jäähyväiset ja ajoi nopeasti -ylöspäin Rue Rivolia, jolla liikenne ja tungos olivat kauheat. Tällä -suurella liikekadulla oli suunnaton sekasotku. Autot törähtelivät ja -sanomalehtien myyskentelijät kirkuivat sekä duurissa että mollissa. - -Burns heristi korviaan. Mitä huomiotaherättäviä asioita kertoivat -sanomalehdet tänään? Hän ymmärsi, että jotain erinomaista oli tekeillä, -sillä kaupustelijani huudot olivat nyt kasvaneet yhteiseksi ulvonnaksi. - -Burns pysähtyi silmänräpäykseksi ja osti pari sanomalehteä, sitten ajoi -hän hiljaiselle syrjäkadulle ja pysäytti autonsa kaasulyhdyn kohdalle. -Tässä levitti hän sanomalehden ja löysi heti sen, mitä etsikin. - -Otsakkeen "Viime uutiset" alapuolella oli suurin kirjaimin: -"Salaperäinen kuolemantapaus. Kolme englantilaista kuolee yht'aikaa -Biljaardipalatsissa." - -Burns pudotti sanomalehden. Mitä herran nimessä tämä merkitsi? - -Sitten pani hän autonsa täyteen vauhtiin ja ajoi Grand Hôtelliin. Hän -riensi huoneeseensa niin pian kuin mahdollista asettuakseen yhteyteen -salapoliisipäällikön kanssa. - -Ovea avatessaan hän näki hämärässä miehen istuvan nojatuolissa. Burns -sytytti valon ja jäi seisomaan suu avoinna. - -Sillä tuolissa istui Jonas Fjeld jalat ristissä ja sikaari suussa. - - - - -VI. - -YSTÄVYKSET. - - --- Mitä ihmettä -- sinäkö täällä? huusi Burns, niin että se kajahti -läpi puolen hotellin, samalla kun hänen puujalkansa natisi ilosta. - --- Niin, kuten näet, sanoi Fjeld ja nousi seisoalleen. Tulin Lontooseen -eilen tehdäkseni sinulle yllätyksen ja niinpä yllätän sinut täällä. -Olen varmaan tavalla tai toisella haistanut, että jotain on tekeillä. - -Molemmat ystävykset syleilivät toisiaan. - --- Niin, voitpa uskoa, että jotain on tekeillä, aloitti Burns -huohottaen. Olin melkein aikonut luopua koko jutusta. Mutta sitten -- -- - --- Minä tunnen jo suurimman osan, keskeytti hänet Fjeld hymyillen. -Scotland Yardissa sain tietää matkasi syyn, ja nyt näen -iltalehdistä, että asia on täydessä käynnissä. Käväisin pikipäinsä -Biljaardipalatsissa tervehtimässä vanhoja ystäviäni Curea ja -Maquetia. He kertoivat minulle koko jutun. Kolme englantilaista oli -tullut sisälle suuren ottelun aikana. He löivät vetoa ja joivat ison -kultamitalin kunniaksi. Mutta äkkiä kävi heidän paikkansa hyvin -hiljaiseksi. Näytti siltä kuin olisivat he muuttuneet kuvapatsaiksi, -ja kun heitä lähemmin tarkastettiin, havaittiin heidät kuolleiksi. -Ryhdyttiin henkiinherättämisyrityksiin, mutta turhaan. Sen jälkeen -vietiin heidät suoraapäätä Pasteur-laitokseen, jossa tiedettiin Le -Rouscin toimittaneen noiden kahden shakkipelaajan ruumiinavauksen. - -Vanha professori oli aivan suunniltaan näiden salaperäisten -kuolemantapausten vuoksi, mutta ei voinut tälläkään kertaa saada -selville mitään. Todettiin samat ilmiöt, kuin ennenkin, samat -veritulpat. -- -- - -Burns löi kätensä yhteen. - --- Mutta ymmärrätkö tästä kaikesta mitään? kysyi hän. - -Fjeld kohautti olkapäitänsä. - --- Se on tavattoman mielenkiintoinen tapaus. Luulen, että lähimpinä -neljänätoista päivänä saamme sangen paljon tekemistä. Onhan meillä joka -tapauksessa johtolanka. - --- Mikä sitten? - --- Se, että asia koskee miehiä, jotka kuuluvat aivan samaan piiriin. -Ystäviäsi Sohosta -- kansainvälisen liittouman jäännöksiä. Nuo kolme -englantilaista tunnettiin helposti. Minä en heitä tunne, mutta heidän -nimensä olivat Leighton, Musgrave ja Carr. - -Burns loi kätensä yhteen. - --- Sopii hyvin, sanoi hän. Vain kahdeksan päivää takaperin join -absinttia yhdessä Musgraven kanssa. Hän oli vaarallinen roisto. Eikä -noiden kahden toisenkaan kanssa ollut leikkimistä. Carr oli ollut hyvin -lähellä hirsipuuta, mutta suoriutunut muutaman vuoden vankeudella. Hän -pääsi vapaaksi muutamia kuukausia sitten. - -Burns kertoi nyt, mitä hän oli löytänyt molemmilta shakkipelaajilta ja -näytti lopuksi pientä amatöörivalokuvaa. - -Fjeld katseli sitä tarkoin suurennuslasin lävitse. - --- Tämä on harvinaisen kaunis nainen, sanoi hän miettiväisesti. Hän -ei näytä olevan sitä lajia, joka seurustelee pahantekijäin kanssa. -Sellaiset ihmiset kiintyvät mieluimmin puolimaailman naisiin ja -statisteihin. Otapa huomioon hänen yksinkertainen vaatetuksensa. Hänen -kasvonsa ilmaisevat hänen askartelevan henkisessä työssä. Kun asiaa -lähemmin tutkitaan, niin ehkäpä hänellä ei ole asian kanssa kerrassaan -mitään tekemistä. Mutta siitä me pian voinemme päästä selville. Onko -matka-laukkusi täytetty? -- Meidän täytyy tänä iltana matkustaa -Kanaalin yli. Juna lähtee kolmen neljänneksen kuluttua. - -Burns katsoi hämmästyksissään ystäväänsä. - --- Niin, sanoi hän vitkastellen, mutta en oikein ymmärrä... etkö usko, -että meidän on etsittävä näiden kuolemantapausten syytä täältä? - --- En, luonnollisesti en. Viimeiset kolme englantilaista olivat -juuri saapuneet tähän kaupunkiin. Minä sanon sinulle, Burns, he -saapuivat kuolema suonissansa. Ellei professori Le Rousc niin suurella -varmuudella olisi väittänyt päinvastoin, niin tahtoisin sanoa, että -heidät kaikki tyynni on ennen lähtöänsä myrkytetty hitaasti tappavalla -myrkyllä, joka on vaikuttanut vasta yhtä tai kahta vuorokautta -myöhemmin. Se voi mahdollisesti olla jotakin ainetta, jota emme tunne, -ja joka automaattisesti katoaa elimistöön. Vanhat Rooman paavit -tunsivat varsin hyvin senlaatuista myrkkyä. - -Burns ei enään kuunnellut häntä. Hän täytti jo käsilaukkuansa. - --- Minun täytyy antaa auton tulla jälestäpäin, sanoi hän. Sinullahan on -aina niin kirotun kiire. -- Mielisinpä tietää, mitä ystävämme Brookton -sanoo tästä mieshukasta. - --- Brookton? - --- Niinpä juuri. Hänhän on joukon johtaja. Arvelen, että hän antaisi -paljon saadakseen tietää, kuka noin pirullisella tavalla raivaa pois -hänen parhaita miehiään. - --- Tämä näyttää kostolta, sanoi Fjeld ja veti päällystakin yllensä. Se -on otaksuttavasti mies, jolla on tuolle joukkueelle vanhaa kalavelkaa, -ja joka on ottanut asian omiin käsiinsä. Epäilen, että tämän -kylmäverisen joukkoteurastuksen takana on omituiset kiukusta kipinöivät -kasvot -- valtava hallitsijatahto ja rajaton viha. -- -- - -Ei maksa vaivaa sekoittaa poliisia tähän asiaan. Se ei missään -tapauksessa tule saamaan mitään selville. Ja tilanne on sangen -omituinen. On jokseenkin harvinaista ajaa takaa pahantekijää, jonka -erikoisalana on ottaa hengiltä pahantekijöitä. -- Kas niin, maksa nyt -laskusi. Minä halajan saada tervehtiä vaimoasi, suudella kummitytärtäni -ja syödä aamiaista Scottin ravintolassa. On kulunut kauan aikaa siitä, -kun sen tein. - -Niinpä siis lähtekäämme liikkeelle! - - - - -VII. - -"THE SPORTSMAN". - - -Alhaalla tiheimmässä Sohossa Lontoon keskiosassa on pieni mitätön -kahvila, jolla on tuo kaunis ja viaton nimi "The Sportsman" -(Urheilija). Se ei suinkaan ole ensiluokkainen, mutta whisky ja kahvi -maistuvat hyvältä, joten vieraista ei ole puutetta. Sitäpaitsi on -isäntä perin lihava ja hyväntahtoinen henkilö, joka kohtelee vieraitaan -lempeästi ja hienotunteisesti. - -Siellä kulkee alituinen tungos edestakaisin. - -"The Sportsman" ei ole urheilua harrastavien ihmisten eikä liioin -citymiesten kohtauspaikka. Kahvila on todellisuudessa Lontoon hienomman -rikollismaailman kohtauspaikka: henkilöiden, joilla on hyvä kasvatus, -tunnottomuutta, vihaa yhteiskuntaa vastaan ja elämänhalua. - -Monia kieliä puhutaan tuossa pienessä kahvilassa. Sillä Lontoo on -ollut, on ja tulee aina olemaan kaikkien niiden ihmisten suuri -vapaakaupunki, jotka tahtovat kulkea omia teitään, eivätkä ole lakien -orjia. - -Lait ovat todellisuudessa sekava asia. - -Mitä oikeastaan tarkoitetaan rikoksellisella? Onko se mies, joka nousee -kaikkea lainopillista ihmisyyttä vastaan, vai onko se sellainen, joka -tekee syntiä inhimillistä lainoppia vastaan -- tai omia tunteitaan, -omia tarpeitaan, omia aatteitaan vastaan? - -Voi -- nyt ovat pian roomalaisen oikeuden päivät luetut. Kohta ei Code -Napoleon enään ole voimassa, jonakin kauniina päivänä me palaamme -Sibyllan kirjoihin ja taivumme vain sisimpämme suurten inhimillisten -oraakkelivastausten edessä. - -Useimmat ihmiset ovat huijareita. Elleivät he valehtele toisille, -niin he valehtelevat itselleen. He pelaavat uskollaan, he pelaavat -rakkaudellaan. Mutta mies, joka rosvoaa pankin, ei ole yhtä rangaistava -kuin se, joka rosvoaa ihmissielun. - -Kaikki nämä kauniit ja epäilyttävät aforismit eivät kuitenkaan -ilmaisseet Charles Brooktonin henkilökohtaisia ajatuksia. Hän oli -"The Sportsmanin" kantavieraiden päämies ja hän oli sitäpaitsi paljon -enempääkin. - -Ensinnäkin oli hänessä mennyt hukkaan suuri taiteilija. Hän oli kerran -soittanut selloa Colonnen orkesterissa Parisissa. Mutta siitä oli -niin kauan, että hän itse oli sen melkein unohtanut. Nuoren sellistin -taiteilijaura tuli näet julmalla tavalla katkaistuksi. Hän joutui -kerran tappeluun erään kreikkalaisen kanssa ja tiimellyksen kuumuudessa -hän menetti vasemman kätensä etusormen. - -Brookton oli ilmeinen filosofi. Hän otti asian rauhalliselta kannalta, -myi sellonsa ja ryhtyi juopottelemaan ja rikkomaan lakia. Nuoressa -soittoniekassa piili vaarallisia taipumuksia. Vähitellen tuli hänestä -sitten sen kansainvälisen liigan johtaja, jonka olivat perustaneet -Delmo ja Jaap van Huysmann. Hän oli erinomainen järjestäjä, ja -melkeinpä näytti siltä, kuin onnistuisi soittoniekan saada uudelleen -kokoon se järjestö, minkä tohtori Jonas Fjeld kerran toisensa jälkeen -oli tuhonnut. - -Hän oli kova mies, häikäilemätön, raaka ja hurja luonne. Mutta hänellä -oli hyvätkin puolensa. - -Charles Brookton rakasti whiskyä ja kauniita naisia. Niinhän tekevät -useimmat soittotaiteilijat... Mitä whiskyyn tulee, sai hän sitä -enemmän kuin mikä hänelle oli hyödyksi, sillä Charlesin salainen -pankkitili oli melkein rajaton. Hullummin oli kauniiden naisten laita. -Ei siksi, että Brooktonin ulkomuodossa olisi ollut mitään peloittavaa --- hän oli päinvastoin pulskan näköinen ja hänen ulkomuodossaan oli -jotain raa'asti puoleensavetävää. Mutta heikompaa sukupuolta kohtaan -hän oli kuin lammas. Tuo 40-vuotias mies, jonka omaatuntoa rasitti -useamman tonnin painoinen rikostaakka -- murhasta, sisäänmurrosta, -merirosvouksesta ja pörssikeinottelusta myrkynsekoitukseen ja -väärennyksiin saakka -- antoi minkä nokkelan naikkosen hyvänsä kulettaa -itseään talutusnuorassansa. - -Sellainen hän oli, tuo entinen soittoniekka, hurja kuin tiikeri -ja lauhkea kuin trubaduuri -- suuri vaara Englannille kätketyssä, -salaperäisessä kaikkivaltiudessaan. - -Nyt istui hän "The sportsmanin" sisimmässä huoneessa ja tutki -sähkösanomaa, paksun isännän huolestuneen näköisenä ollessa -kumartuneena hänen ylitseen. Sähkösanoma oli Parisista ja sen oli -allekirjoittanut Carpentier. Se kuului: _Burns löytänyt Isabellan -muotokuvan Greyburnilta. Muutoin kaikki kunnossa. Onko minun ryhdyttävä -tutkimuksiin?_ - -Charles Brookton kirosi itsekseen. Ne eivät muuten olleet mitään -suoranaisia kirouksia, vaan pikemmin ikäänkuin rautatangolla kuritetun -sirkustiikerin syvää murinaa. - --- Mitä se on? kysyi isäntä innokkaasti. - -Brookton katsoi hiukan vastahakoisesti selkänsä takana olevaan paksuun -herraan. - --- Ei mitään erikoista, sanoi hän kartellen. Mutta miehemmehän kuolevat -kuin kärpäset. Ja mistä helvetistä he kuolevat? -- Täältä matkustaa -toinen toisensa jälkeen hieman huvittelemaan onnistuneen kaappauksen -jälkeen, ja sitten he kuolevat suutansa avaamatta. Eikö siinä ole -kylliksi, että poliisi on kintereillämme, onko meidän saatava vielä -yksi vihollinen? Jonakin kauniina päivänä tulee meidän vuoromme! - --- En pidä tuosta, mutisi isäntä ja katsoi peloissaan ympärilleen, -ikäänkuin olisi epäillyt jonkun salaisen vihollisen piilevän nurkissa. -Onko sinulla jokin erityinen epäluulo, Charles, vai mitä arvelet sen -olevan? - --- En tiedä mitään, vastasi Brookton synkeästi, mutta raskas käsi -lepää päällämme. Meidän täytyy kiirehtiä elämään, ennenkun se on liian -myöhäistä. Anna minulle kaksinkertainen whisky, se terottaa ajatusta ja -helpottaa logiikkaa. - -Isäntä meni. - -Charles Brookton jäi istumaan syviin ajatuksiin vaipuneena. - -Meitä ahdistetaan kahdelta taholta, mutisi hän, ja aseella, jota emme -tunne. Ja parhaat mieheni kaatuvat ympäriltäni. - -Sitten levisi hymyn tapainen noille ankaroille kasvoille. - --- Asia loppuu siihen, että meidän täytyy pyytää apua poliisilta, -kuiskasi hän. Se tapahtuu silloin ensimäistä kertaa. Minäpä puhun -Isabellalle asiasta. - -Hän tyhjensi whiskylasinsa, nousi maksamatta ja läksi. - - - - -VIII. - -VALON PAPITAR. - - -Ylhäällä Kensingtonissa uusien korttelien edustalla on pieni, vanha -huvila. Ei ole mitään erityisesti puoleensavetävää tuossa vanhassa -rakennuksessa puutteellisine puutarhoineen ja huonosti hoidettuine -villiviineineen, joka nojaa rapistuneeseen aitaukseen. - -Erikoisleimansa antaa sille suuri lasikatto, joka viittaa siihen, että -talossa asuu joku taiteilija tai mahdollisesti valokuvaaja. - -Lähemmin tarkastaessaan löytääkin sisäänkäytävästä pienen, -vaatimattoman kilven, jossa on hienoilla ja siroilla kirjaimilla: - -_Isabella Duncan_ Valokuvaaja. - -Eräänä keväisenä iltapäivänä astui hyvin verhottu nainen portista -sisään. Hän oli ilmeisestikin valokuvausateljeen asukkaita, sillä -muutaman minuutin kuluttua näkyi vahva valonkajastus lasikaton kuvun -läpitse. - -Ken olisi saanut katsahtaa tiheiden akkunaverhojen taakse, olisi -iloisesti hämmästynyt. - -Ei siksi, että nainen oli kaunis -- voihan olla montakin kaunista -naisvalokuvaajaa -- mutta se nuori nainen, joka juuri riisui -päällysvaatteitaan hauskassa ja tilavassa ateljeessa, oli sangen -harvinainen ja erikoislaatuinen kaunotar. - -Hänessä oli jotakin amatsonimaista. Hän oli pitkä, hartiakas ja -korkeapovinen. Hänen päätään saattoi ehkä sanoa liian pieneksi noin -pitkälle ja komealle vartalolle, mutta korvaukseksi oli se tavattoman -kaunis, hieno ja hyvin muodostunut, ja tuhlaileva sallimus oli -asettanut sen jatkoksi kaulaile, joka kevyesti liikkui kaunismuotoisten -olkapäiden välillä. - -Mutta hänen koko olentonsa naisellisen rehevyyden, ruumiin kauniiden -viivojen houkuttelevaisuuden ja ärsyttäväisyyden vastakohtana oli hänen -silmiensä ilme. Se oli ihmeellisen kylmä ja kova. Katse oli merkillisen -kauastähtäävä ja mitään ilmaisematon. Eivätkä silmät kuitenkaan olleet -vailla ihastuttavuutta, mutta niiden teräksenharmaassa värissä oli -omituinen, kylmä loiste. Se suojeli häntä miesten lähentelemisiltä ja -oli ikäänkuin jäämuurina kaikkea hakkailua ja kuhertelua vastaan. - -Sellaiselta hän näytti, tuo Kensingtonin naisvalokuvaaja. Hänen -kasvoillaan ei ollut ammattivalokuvaajan hymyä. Hänen päänsä ei -näyttänyt voivan kumartaa kenellekään tai minkään edessä, enempää kuin -hänen mielensäkään. - -Hänen nimensä oli siis Isabella Duncan. Se ei sanonut juuri paljoa, -mutta kukaan, joka tunsi tuon 25-vuotiaan naisen, ei epäillyt, etteivät -hänen yhteiskunnallinen kasvatuksensa ja tietonsa olisi olleet sen -laatuiset, etteivät ne olisi voineet tärveltyä minkäänlaatuisesta -huonosta seurasta. - -Hän oli tosiaankin sangen omituinen nainen, joka osasi muutakin kuin -valokuvaamista. Mutta vain harvat tiesivät sen. - -Yksi noista harvoista oli madame Curie Parisissa, Sorbonnen fysikalisen -maailman suuri valo. - -Kun 18-vuotias, tuntematon Isabella Duncan saapui madame Curien luo ja -istuutui hänen oppineisuutensa jalkain juureen, ei kukaan aavistanut, -mistä hän tuli. Hänellä ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, oli kuin olisi -yksinäisyys hänet saartanut. - -Hänen nuoruutensa ja kauneutensa herättivät suurta huomiota -madame Curien luennoilla. Mutta Isabella Duncan osasi pysyttää -nuoret fyysikot tarpeellisen välimatkan päässä. Hän ei tehnyt -sitä kylmillä tai töykeillä sanoilla, vaan olentonsa ehdottomalla -luoksepäästämättömyydellä. - -Näytti siltä kuin olisi hän uhrannut kaikkensa tieteelle. Se sytytti -tulen hänen tummiin silmiinsä ja se vei hänet siihen suureen valon -maailmaan, joka kätkee kaikki elämän salaisuudet. Hänestä ei tullut -ainoastaan madame Curien paras oppilas, vaan muutamia vuosia -kestäneiden uutterain opintojen jälkeen hän alkoi kulkea omia teitään -siinä maailmassa, missä valon syvimmät salaisuudet aaltoavat tulijaa -vastaan. - -Ja valosta tuli hänen elämänsä -- hänen kaikkensa. - -Hän sai tohtorinarvon väitöskirjalla kathodisäteistä ja näytti -kulkevan suurta tulevaisuutta kohden. Mutta sitten eräänä päivänä -hän täytti pienen matkalaukkunsa, lausui kaihomieliset jäähyväiset -madame Curielle, jota hän ei enään koskaan saisi tavata, ja matkusti -Lontooseen. Joukko unhoitti hänen nimensä. Hänestä tuli tuntematon -valokuvaaja Kensingtoniin, ja syvästi salaperäinen varjo laskeutui -hänen elämänsä yli. Eikä hän kuitenkaan pysytellyt kokonaan -taka-alalla. Määrättyjen väliaikojen perästä hän tuli Sohoon, missä -otti osaa suuriin kansankokouksiin ja koetti levittää äärimmäisyyteen -asti meneviä mielipiteitä syndikalistiseen suuntaan. Monet luulivat -hänessä näkevänsä uuden Vera Sassulitshin, syvimmän individualismin -leimuavan naisprofeetan - sen individualismin, jota yhteiskunta -nimittää rikokseksi. - -Aluksi vastaanotettiin hänet epäluuloisesti. Kansainvälisen liiton -muodostivat ihmiset, jotka eivät antaneet vetää itseänsä nenästä -- -eivät edes mitä kauneimpien naiskäsien. - -Mutta Isabella Duncanin kestävyys, hänen rauhallinen sitkeytensä ja -hänen mielensä salainen hehku voittivat vähitellen noiden kovien -miesten epäluulot. Hän tuli heidän kokouksiinsa, mutta vielä ei hänelle -uskottu heidän suunnitelmiansa. - -Sellainen oli tilanne sinä iltapäivänä, kun Isabella Duncan riisui -päällysvaatteitansa Kensingtonin pienessä valokuvaamossa. Kiirehtimättä -riisui hän muutkin vaatteensa ja jäi kotvaseksi seisomaan ohuessa -paidassaan. Vastapäätä häntä oleva peili kuvasti ihanan ruumiin -samalla kertaa voimakkaine ja hienorakenteisine jalkoineen, mutta hän -ei kiinnittänyt siihen huomiotaan. Hän oli ilmeisestikin jo luopunut -kaikesta naisellisesta turhamaisuudesta. - -Ja kuitenkin säteili hänestä loiste, joka olisi saanut useimpain -miesten sydämet sykkimään tahdissa veren ihmeellisen kaipauksen kanssa. -Oli kuin olisi hänen jauhonvalkoinen ihonsa loistanut, kuin olisi -jokaista hänen ruumiinsa piirrettä ympäröinyt kajastus, joka tuli ja -meni ja leikki hänen marmorinvalkoisilla jäsenillään. - -Valon papitar hän oli, seisoessaan siinä korkeana ja liikkumattomana. -Kasvot eivät ilmaisseet suorastansa surua eivätkä iloa, vain ylevää -rauhaa. Hän näytti naiselta, joka ei odota paljoa elämältä -- vailla -suuria vastoinkäymisiä, mutta myös ilman toivoa tai kaipausta. - -Silloin hänen ovellaan äkisti soitettiin. - -Hän säpähti hämmästyksestä ja tyytymättömyyden ryppy näkyi hänen -puhtaalla, valkoisella otsallaan. - -Hän kääriytyi väljään viittaan, napitti sen huolellisesti ja meni -ovelle. Hän näytti silmänräpäyksen epäröivän, mutta sitten hän nopeasti -päätti avata oven. - --- Kuka siellä on? kysyi hän. - --- Brookton, vastasi ääni pimeästä käytävästä. Suo anteeksi, että -häiritsen sinua, mutta kysymyksessä on asia, josta minun täytyy puhua -kanssasi. - --- Hyvä on, toveri, vastasi tyttö tyynesti. Astu sisään! - -Brookton sulki huolellisesti oven jälkeensä. - --- Ei kukaan ole nähnyt minua, kuiskasi hän ja piti kättään silmiensä -edessä voimakkaan valon takia. Mutta tilanne on sellainen, että minun -täytyy puhua kanssasi tänä iltana. Viisi parasta miestämme on kuollut. -Joku ahdistaa meitä aseilla joita emme tunne. - -Isabella istuutui rauhallisesti ja pyysi myöhäistä vierastaankin -painamaan puuta. - --- Meidän kaikkien on kerran kuoltava, sanoi hän välinpitämättömästi - -Brookton katsoi häneen hämmästyneenä. - -Sitten hän nyökkäsi. - --- Niinpä kyllä, sanoi hän, mutta me emme tahdo kuolla -sisällesuljettujen rottien tavoin. Me tahdomme puolustautua. Pian ehkä -tulee meidän omakin vuoromme. - - - - -IX. - -"TOVERUSTEN" KESKEN. - - -Syntyi lyhyt vaitiolo. - -Brooktonin ankariin ja teräviin silmiin oli tullut ihmeen ahnas ilme. - -Sitten kumartui hän nuoren naisen puoleen, joka istui vastapäätä häntä -kädet sylissä. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat ikäänkuin jäätyivät -hänen huulilleen tytön kylmän, hajamielisen ilmeen vuoksi. - --- Tunsitko Greyburnia? kysyi hän äkkiä. - -Isabella katsoi häneen hajamielisesti. - --- Yhtä paljon kuin kaikkia noita toisiakin, vastasi hän. Hän kävi -täällä ja valokuvautti itsensä vähää ennen lähtöänsä Pariisiin. Olen -juuri kehittänyt levyn. Kuva on aivan erinomainen. - -Hän nousi ja meni ateljeen taustalle, mutta tuli heti takaisin suuri -kabinettikuva kädessään. - --- Se on hyvä, eikö olekin? sanoi hän melkein väjyvä ilme harmaissa -silmissään. - -Brookton katseli valokuvaa tarkoin, - --- Merkillinen muotokuva, mutisi hän. En ole koskaan ennen nähnyt -tuollaista värisävyä. Voisi melkein ennakolta sanoa, että mies on -kuollut. Kuolema on ikäänkuin merkitty hänen kasvojenpiirteisiinsä. -Tuo vihreän keltainen väri on kuoleman oma väri. Koko valokuvassa on -jotakin kammottavaa. - --- Niin, olet oikeassa, sanoi Isabella miettiväisesti. Mutta miksi -kysyt, tunsinko Greyburnia erityisesti? - -Brookton kohautti olkapäitänsä. - --- No, enpä oikein tiedä, sanoi hän. Olen saanut ilmoituksen eräältä -tuttavalta Parisista. Tunnethan Parmentierin? - --- Tunnen. - --- Hän ilmoittaa, että Greyburnin ruumiilta on löydetty sinun -valokuvasi. - -Isabella kääntyi nopsasti Brooktoniin päin. - --- Mitä tarkoitat? Luuletko minun antavan valokuvani kenelle tahansa? -En kuulu sen lajin ihmisiin, jotka valokuvauttavat itsensä. Tässä on -varmaan jokin väärinkäsitys. - -Brooktonin mieli näytti keventyvän. - --- Sitä saatoin ajatellakin, sanoi hän. Se oli amatöörivalokuva. -Greyburn lienee ottanut sen tietämättäsi. Mutta minä en pidä siitä, -sillä sinä voit tulla sekoitetuksi juttuun. Ralph Burns, tuo -helvetinkoira, on ottanut asian hoteisiinsa ja nyt hän kai nuuskii koko -maan etsiessään tämän kirotun valokuvan alkuperää. - --- Mutta mitä merkitystä sillä voi olla? Enhän minä voi kieltää ihmisiä -kuljettamasta valokuvaani taskussansa. Eikä suinkaan kukaan voi tulla -sen johdosta syyttämään minua jostakin osallisuudesta Greyburnin -kuolemaan. -- Vai mitä sinä asiasta arvelet? - -Brookton ei vastannut heti. Hän istui ja katseli synkästi eteensä. -Hänen voimakkaat, kivikovat kasvonsa olivat aivan liikkumattomat, -lukuunottamatta luonnottomasti väriseviä sieraimia. - --- Isabella, sanoi hän käheällä äänellä, meidän täytyy terästäytyä -vihollista vastaan. Se vaanii lähellämme. Ennen me uhkasimme -yhteiskunnan jäsenten henkeä ja omaisuutta, olimme Westendin kauhuna. -Mutta nyt on hirmu meidän itsemme kimpussa, siitä ei ole epäilystäkään. -Viisi toveriamme, jotka kirjaimellisesti ovat jäykistyneet kuoliaiksi, -huutavat kostoa ja taasen kostoa. -- Kuulehan, Isabella, meidän täytyy -olla viisaita ja varovaisia, muuten joudumme pilkanalaisiksi. Sillä -kyllähän se on naurettavaa, että meidät, jotka pää pystyssä ja omatunto -puhtaana tunnustamme murhan ja varkauden evankeliumia, voitetaan omilla -aseillamme -- murhataan kuten teuraseläimet, ilman että me voimme nähdä -sitä kättä tai niitä käsiä, jotka ottavat henkemme? Huomenna ehkä on -minun vuoroni... - --- Niinkö luulet? kysyi Isabella äänenpainolla, joka pani Brooktonin -katselemaan häntä ihmeissään. - --- Niin, minusta ikäänkuin tuntuu silti, sanoi hän. Mutta sinä sanot -sen niin merkillisesti. Tiedätkö jotakin tai onko sinulla joitakin -aavistuksia...? - --- Mitäpä minä tietäisin? sanoi Isabella kartellen. Enhän tunne -ketään meidän piirimme ulkopuolelta -- köyhä fyysikko ja valokuvaaja -Kensingtonissa. - -Brookton kumartui hänen puoleensa. Hän teki liikkeen, ikäänkuin olisi -tahtonut tarttua tytön käsiin, mutta muuttikin mieltänsä. - --- Jos minä kuolisin, sanoi hän, tulisitko silloin pahoillesi? - -Häntä vastapäätä istuva nuori nainen näytti äkkiä tulevan kovin -liikutetuksi. Heikko puna näkyi hänen marmorinkalpealla hipiällänsä, -mutta hänen silmänsä säilyttivät tyynen ja kylmän ilmeensä. - -Brookton näki hänen liikutuksensa ja kaikkien itserakkaiden miesten -tavoin väärinymmärsi sen omaksi eduksensa. - --- Pidätkö minusta hiukan? kysyi hän innokkaasti. Voisitko esimerkiksi -ajatella naimisiinmenoa minun kanssani? - -Isabella nousi kiivaasti seisoalleen. - --- En ja tuhat kertaa en! sanoi hän kovasti ja sydäntä vihlovasti. - -Sitten hän hiukan rauhoittui. - --- En ole niitä naisia, joiden kanssa mennään naimisiin, jatkoi hän -äänellä, jonka turhaan koetti saada lempeäksi ja säyseäksi. Minä kuulun -Dianan armeijaan ja voin ajatella itselleni vain _yhtä_ puolisoa. - --- Mikä hänen nimensä on? kysyi Brookton jännittyneenä. - --- Viha, vastasi Isabella pilkallisesti. Ja hänen kanssaan on minulla -lapsi, jonka nimi on kosto. Niin, viha ja kosto ovat ainoat sukulaiset, -mitä minulla on tässä maailmassa. Kaikki muut ovat kuolleet -- aikoja -sitten... Mutta älkäämme syventykö yksityisiin tunteisiimme, jatkoi -hän tavalliseen rauhalliseen tapaansa... Koska olemme näin hyvät -toverukset, tekisi mieleni valokuvata sinut. Onko sinulla mitään sitä -vastaan? - -Brookton istui pää painuksissa, muutoin olisi hän huomannut tytön -silmissä näkyvän kamalan ilmeen. Sellaiselta oli Circe varmaan -näyttänyt muuttaessaan Odysseuksen miehet sioiksi. - --- Ei, vastasi hän puoliääneen. - --- Tahdon koetella uutta valoani, jatkoi Isabella. Se on tähän asti -antanut minulta erinomaisia tuloksia. - - - - -X. - -PAHOLAISEN SILMÄ. - - -Brookton katsahti kelloon. - --- Haluan sitä mielelläni, sanoi hän. Mutta minun on tavattava eräs -henkilö täällä Kensingtonissa. Hän on odottanut minua vähintään -neljännestunnin, mutta asia on pian toimitettu. Voin suoriutua hänestä -puolessa tunnissa ja sitten olen sinun käytettävissäsi. - -Isabella näytti pettyneeltä. - --- Mutta ei myöhemmin kuin puolen tunnin kuluttua, sanoi hän. Olen -väsyksissä ja tahdon kernaasti mennä aikaisin vuoteeseen. - -Brookton veti päällystakin ylleen ja läksi. Nuori nainen katsoi -synkästi hänen jälkeensä. - --- Hän on minun vallassani, mutisi hän, eikä hän ole välttävä -kohtaloansa. - -Sitten riisui hän levätin yltänsä ja pukeutui pitkään kumikaapuun. -Sen jälkeen pani hän samanlaisesta kankaasta valmistetun päähineen -päähänsä. Päähine peitti koko kasvot, mutta silmiä varten oli -siihen leikattu kaksi reikää. Nämä reijät oli kuitenkin varustettu -jonkinlaisilla vahvasti opaalinvärisillä laseilla. - -Pienellä avaimella hän avasi seinäverhon peitossa olleen oven ja astui -pieneen huoneeseen, jota valaisi yksi ainoa punainen lamppu. Se oli -pienoislaboratorio, täynnä fysikalisia kojeita. - -Nuori nainen pani erään dynamon liikkeelle. Se surisi ja sähisi, mutta -sitten muuttui ääni vähitellen vienoksi, laulavaksi huilunääneksi. - -Huoneen keskellä olevalla pöydällä oli reflektori, jonka pohjalla näkyi -lapsen pään kokoinen lasipallo. - -Isabellan huomio tuntui erityisesti olevan kiintynyt lasipalloon, joka -himmeästi loisti tuossa hillityssä punaisessa valaistuksessa. - -Äkkiä tuli siihen väriä. Oli kuin olisi pallon sisustasta -putkahtanut esiin yksi ainoa terävä säde, sinertävä ja pureva kuin -toledolaismiekka. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä muuttui säde -sinisestä sinipunervaksi ja kävi merkillisen himmeäksi. Näytti siltä -kuin olisi valoa vaimennettu, mutta sitä kesti ainoastaan muutamia -sekunteja, sillä ilman mitään väliastetta puhkesi reflektorista leveä, -valtainen valovirta. Se täytti koko huoneen loistollaan ja oli vahvasti -myrkynvihreä, kuten vanha vaski. - -Tuossa voimakkaassa ja myrkyllisessä värissä oli jotakin kammottavaa, -mutta kamalinta oli, että itse lasipalloa näytti ympäröivän kaksi -maidon-valkoista viirua, minkä vuoksi vihreä valo tuijotti avaruuteen -niinkuin öisen petoeläimen silmäterä. - -Se näytti suunnattomalta, kovasti ulospäin pullistuneelta silmältä, -ja sen ilme oli kummallista laatua. Se oli selvästi ilkipintainen ja -uhkaava koko helottavassa loistossaan. - -On ihmisiä, jotka ovat luonnottoman herkkiä hyvin voimakkaille -väreille. Sellaiset ihmiset olisivat sairastuneet, jos he olisivat -joutuneet vastatusten tuon kauhean, saatanallisen vihreän värin kanssa, -joka ikäänkuin kumpusi esiin jättiläissilmästä. - -Ja ihmeellisintä kaikesta oli, että silmä ikäänkuin eli. Sen -ilme vaihtui -- käskevästä ja pilkallisesta ilkipintaiseksi ja -kostonhimoiseksi. Siten lienee se kerran loistanut Danten helvetin -salatuissa komeroissa. Niin -- sellainen varmaankin on langenneen -valonenkelin silmä, suuren paholaisen silmä. - -Mutta tämän vihreän helvetin keskellä seisoi Isabella Duncan korkeana, -hoikkana ja liikkumattomana. Pitkässä kaapussaan ja merkillisessä -päähineessään hän muistutti jotakin keskiajan munkkia, joka -salaisuudessa palvoi salatieteitä ja niiden hämäriä mysterioita. - -Huoahtaen pysäytti hän dynamon ja silmä kävi äkkiä himmeäksi ja -ilmeettömäksi. Valkoiset viirut katosivat ja niiden tilalle tuli -sinivioletti värisävy, joka sitten vähitellen muuttui syvästi -punakeltaiseksi varjoksi. Lopuksi oli jälellä ainoastaan pieni hehku -syvällä pallon sisustassa, mutta sitten sekin katosi. - -Mitä suurimmalla varovaisuudella otti ihmeellinen valokuvaaja -reflektorin ja kantoi sen seinälle, jossa olevan pienen luukun hän -avasi. Siihen asetti hän kummallisen kojeen siten, että siitä lähtevät -säteet saattoivat langeta suoraan siihen paikkaan, mihin hänen oli -tapana asettaa asiakkaansa. - -Senjälkeen hän meni huoneen taustalle ja avasi pienen kaapin. Nuori -nainen näytti potevan jonkinlaista hermostuneisuutta, sillä kaapin -seinistä loistivat häntä vastaan viidet kammottavat kasvot. Himmeän -vihreä kajastus lepäsi noiden miesten yllä, jotka lasimaisin silmin -tuijottivat häneen. Näytti siltä kuin olisivat valokuvat olleet -fosforiin kastetut, mutta kasvojenpiirteet vaikuttivat samalla -kamalan eläviltä. Oli kuin olisivat ne palaneet vihreänkeltaisessa -fosforitulessa. Noiden viiden merkillisen valokuvan joukossa oli -myöskin Greyburnin, joka oli tehnyt Brooktoniin niin kammottavan -vaikutuksen. - -Jos suuri pahantekijä olisi saanut nähdä tämän pienen kuvakokoelman, -olisi hän varmaan tuntenut mielensä vieläkin enemmän masentuvan. Sillä -nämä viisi miestä, joiden kaikkien kasvoilla oli kuoleman leima, olivat -juuri samat, joiden salaperäinen kuolema oli herättänyt poliisin -ja tiedemaailman huomiota. Siinä oli Leighton, Musgrave, Greyburn -ja nuo toiset, jotka niin äkkiä ja odottamatta olivat vaeltaneet -ijankaikkisuuteen -- ainoankaan lääkärin voimatta osoittaa heidän -kuolemansa syytä. - -Oli ilmeistä, että Isabella tiesi tästä asiasta enemmän kuin kukaan -muu. Eikä tuo ihmeellinen nainen nähtävästi ollut lainkaan tunneherkkä. -Hän nautti noiden vihreänkalpeiden miesten katselemisesta, ja jälleen -sulkiessaan kaapin hän nauroi itsekseen kuminaamion takana. Se oli -naurua, joka tuntui olevan peräisin syvimmästä helvetistä taikka -mielipuolen kammiosta. - -Hän sai kuitenkin takaisin tavallisen rauhallisen ilmeensä, riisui -yltänsä kumivaatteet ja odotti kärsimättömänä Brooktonin paluuta. - -Kului sekä tunti että kaksi tuntia. - -Mutta Charles Brooktonia ei valokuvattaisi sinä iltana. Ehkäpä se -pelasti hänen henkensä. - - - - -XI. - -PIKKU HERRA. - - -Brookton tapasi etsimänsä miehen pienessä kahvilassa muutaman -asuntokorttelin päässä Isabella Duncanin asunnosta. - -Niin -- sana "mies" ei ehkä ole oikea nimitys sille pienelle -keikarimaiselle nuorukaiselle, joka savuke suussa nyökkäsi Brooktonille -siitä loukosta, missä hän istui. Mutta muuten ei hän ollut hullumman -näköinen. Hän oli hyvin käherretty, kaunis kuin parturiadonis, ja -hänellä oli hurmaavat silmät. - -Hänen nimensä oli Max. Oliko se ristimä- vaiko sukunimi, sitä ei kukaan -tiennyt. - -Mitä hän teki, sitäkään ei kukaan tietänyt. Hänen päätoimenaan näytti -olevan kaduilla ja kahviloissa maleksiminen ja New Bondstreetiltä -ostettujen savukkeiden poltteleminen. Hänellä oli paljon maksavat -elintavat, tuolla Max hyväisellä, ja vaatteet "istuivat" täysin -moitteettomasti hänen tympäisevän uljaalla vartalollaan. - -Mutta tuolla nuorella, turmeltuneella pojalla pienessä, hyvinhoidetussa -olemuksessaan oli muuan harvinainen ominaisuus. Hänellä oli tavattoman -hyvä muisti ja hänen tuttavapiirinsä eri kansankerroksissa oli -suunnattoman suuri. Pikku Max oli vaeltava genealoginen sanakirja. Hän -oli suoraan sanoen provokaattori, eikä hän käyttänyt oikealla tavalla -niitä lahjoja, joilla sallimus oli hänet varustanut, mutta hän eli -näkemisestä ja kuulemisesta ja hän käytti päivittäisiä kokemuksiansa -erittäin tuottavalla tavalla. Hän teki rahaa melkeinpä kaikesta, -mitä sattui saamaan selville, ja hän eli hyvin ja huolettomasti -varomattomien lähimäistensä varomattomien tekojen kustannuksella. - -Lukuunottamatta pakkotyötä, ulosmittausta ja rahojenkiristämistä ei ole -huonompaa elinkeinoa. Mutta äärimmäisyydet koskettavat toisiansa, sillä -Max oli nuoruudessaan aijottu johonkin suureen. Maailmansota lakaisi -hänet pois, kun hän neljäntoista vuotiaana oli eversti saksalaisessa -rykmentissä ja hallitsevan saksalaisen ruhtinaan toinen poika. - -Mutta nyt ei enään ole everstejä ja ruhtinaat ovat painolain voimasta -vaipuneet proletariatiksi. - -Sillä tavoin vaelteli Max sinne tänne, mukanaan jäännös ylhäisyydestään -ja erinomaisesta kasvatuksestaan. - -Brookton käytti häntä visusti hyödyksensä. Max ei ollut mikään erittäin -etevä jäsen yleisessä pahantekijäin ammattikunnassa. Olihan hän tosin -hieman askarrellut taskuvarkauksien teossa, mutta tällä alalla, johon -hän olisi hienoine, kapeine sormineen pitänyt sopia erinomaisesti, ei -hän tosiaankaan ollut mitään suurtöitä toimittanut. - -Mutta sen sijaan hän oli vainukoira jumalan armosta. Samoinkuin -kaikki huonoluonteiset miehet ja naiset, oli hänkin intohimoinen -savukkeenpolttaja, mutta savu ei ollut heikentänyt hänen hienoa -nenäänsä ja varmaa vainuansa. - -Nuori Max oli vastikään tullut Parisista, jonne hänet oli lähetetty -"varjoamaan" Ralph Burnsia. - -Hän antoi raporttinsa honottavalla äänellä, joka muistutti saksalaisten -upseerien ääntä ennen sotaa. - -Burns ei ollut voinut saada selville juuri mitään, ei ainakaan aluksi. -Skotlantilainen verikoira oli ensimäisinä päivinä ollut pahalla -tuulella. Hän oli nuuskinut kaikki loukot, mutta ei ollut löytänyt -pienintäkään jälkeä. Maxin mielestä asia olikin meikein toivoton. Hän -esitti myös sen mahdollisuuden, että poliisi varmaankin tyytyväisenä -hieroi käsiänsä Sohon ammattiseikkailijain ja -pahantekijäin -keskuudessa tapahtuneen suuren mieshukan johdosta. - -Tässä piti pikku Max taidepaussin, samalla kun sytytti uuden savukkeen -nikotiininkeltaisilla sormillaan. - --- Mutta, sanoi hän tyynesti, ikäänkuin nauttien joka sanasta, minulla -on teille eräs toisen uutinen. Tiedätkö, kenen kanssa olin yhdessä -matkalla kanaalin yli? - --- En, sanoi Brookton välinpitämättömästi, - --- Se oli muuan mies, joka herättää teissä suurta mielenkiintoa. - -Brookton kohautti olkapäitänsä. - --- Vain harvat miehet herättävät mielenkiintoani, sanoi hän synkästi. -No, puhukaa suunne puhtaaksi! - -Max tarkasti huolellisesti savukkeensa päätä. Sitten veti hän -pitkän haijun, puhalsi savun ulos sieramiensa kautta ja seurasi -sinisenharmaita savupatsaita jännittynein mielenkiinnoin. Savupilven -sekaannuttua muuhun huoneustossa leijailevaan likaiseen savuun, sanoi -hän uneliaasti: - --- Se oli tohtori Jonas Fjeld. - -Brookton säpsähti. - --- Vai niin, onko hän taas kummittelemassa, mutisi hän. Otaksuttavasti -oli hän yhdessä Burnsin kanssa? kysyi hän. - -Max nyökkäsi. - -Brookton katsoi synkästi eteensä, sitten nauroi hän viekkaasti. - --- Siltä taholta ei meillä tällä kertaa liene mitään pelättävää. -Kenties sen sijaan saamme apua tuolta kirotulta tohtorilta. Asiahan on -aivan päälaellansa, nyt on meidän pakko suojella itseämme rikoksilta. -Meidän täytyy kääntyä poliisin puoleen saadaksemme apua -- hahhahaa! - -Max katsoi ihmeissään ylös, sillä Brooktonin nauru oli ihmeen kovaa ja -onttoa. - --- Eikö voitaisi ajatella, alotti Max, heittäen toisen jalkansa toisen -yli, että tuolla tohtori Fjeldillä on jotain tekemistä ystäviemme -kuolemantapausten kanssa. Hänhän kuuluu olevan mitä pahimman laatuinen -anarkistiensyöjä. - -Brookton kohautti olkapäitänsä. - --- Sinä et ilmeisestikään tunne sitä miestä, sanoi hän. Tohtori Fjeld -on paha vihollinen, mutta hän ei ole salapoliisi eikä salamurhaaja. -Olen varma siitä, että hän sekaantuu tähän asiaan ainoastaan siksi, -että se on hänestä mielenkiintoinen. Sinun omatkin huomiosi viittaavat -siihen. - -Nuori mies nyökkäsi. - --- En pidä hänen käsistään, sanoi hän hiukan vapisten. - --- Sitä eivät tee monet muutkaan, mutisi Brookton ja katsoi -kelloansa... Kuolema ja kirous, jatkoi hän, minun täytyy kiiruhtaa, -Isabella Duncan istuu odottamassa. - -Hän nousi, mutta Max istui välinpitämättömänä paikallaan. - --- Isabella Duncanista puheen ollen, sanoi hän uneliaasti, on minulla -sinulle jotakin kerrottavaa. Arvelen sen herättävän mielenkiintoasi. -Sinun täytyy luopua tuosta vierailusta, Isabella saa odottaa. Se on -pitkä ja jännittävä juttu. Mutta minun on saatava jotakin juodakseni. -Jospa tässä kirotussa luolassa voisi saada edes absintin! - -Brookton rypisti kulmiansa, mutta istuutui jälleen. - --- No, anna kuulua! sanoi hän. - -Silloin alkoi Max kertoa, ja kokonainen laatikko savukkeita muuttui -savuksi, ennenkuin hän lopetti. - - - - -XII. - -HÄMÄRÄ JUTTU. - - -Brooktonin jälleen noustessa oli kokonainen tunti kulunut, mutta hän ei -enään katsonut kelloansa. Eikä hänellä liioin näyttänyt olevan kiirettä -lähteä liikkeelle. Noihin ankaroihin kasvoihin oli tullut ihmeen -huolestunut ilme, heräävä epäluulo, tukahutettu raivo -- ikäänkuin -verikoiralla, joka ei ole oikein varma siitä, että on aika puraista. - -Sitten suuntasi hän ihmissyöjänsilmänsä pikku Maxiin. - --- Oletko varma kaikesta tuosta? kysyi hän uhkaavasti. - -Nuori mies katsoi puoliksi säälivästi hänen ohitseen. - --- En koskaan erehdy sellaisissa asioissa, sanoi hän välinpitämättömin -elein. Ja sitäpaitsi on muuan seikka, joka tekee sen vielä -uskottavammaksi. Ja se on, että minä, päinvastoin kuin kaikki muut, en -ole rakastunut Isabella Duncaniin. - --- Tuhmuuksia, mutisi Brookton. - --- Ja sinä olet eniten rakastunut heistä kaikista, jatkoi nuorukainen -säälimättömästi. Niin -- luulenpa, niin totta kuin Jumala minua -auttakoon, että sinä olisit voinut mennä naimisiin tuon sfinksin kanssa. - -Brookton katseli poispäin. Tuo kirottu poikarakkari oli nähnyt liiankin -oikein. Eihän ollut kulunut kuin muutamia harvoja tunteja siitä, kun -hän oli laskenut sydämensä tuon kylmän amatsoonin jalkojen juureen. - --- Kuka hän sitten on? kysyi hän vältellen. - --- Senkin voisin ehkä sanoa sinulle, vastasi Max ja nousi hitaasti. -Mutta pidän parempana odottaa, kunnes tiedän asiasta hieman enemmän. - -Brookton rypisti kulmiansa. Epävarmuus ja epäilys, joka viime -puolentunnin kuluessa oli herpaissut hänen tahtoansa, oli yht'äkkiä -hävinnyt. Nyt oli hän jälleen valtias, joka vaati tottelevaisuutta ja -alistuvaisuutta. - --- Tämä on hyvin vakava asia, sanoi hän pakoittautuen rauhalliseksi. -Tutkin sen itse ja henkilökohtaiset tunteeni saavat olla kokonaan -syrjässä, siitä voit olla vakuutettu. Mutta minä vaadin, että kortit -pannaan pöydälle. Minä en ole niitä, jotka tyytyvät vihjailuihin ja -kieroiluihin. Sinä olet hitonmoinen mies, Max, sen tiedän. Mutta sinä -vihaat naisia. Luulenpa toisinaan, että sinä olet hieman kade Isabella -Duncanille hänen kasvavan vaikutusvaltansa takia. - -Max hymyili, mutta se ei ollut mitään miellyttävää hymyä. - --- Vai niin, sinä siis luulet, että minä aijon houkutella sinut ansaan? - --- Niin, ennemmin tai myöhemmin. Sinulla tulee aina olemaan -juonittelunhalu veressäsi, se on synnynnäistä. Minulle on -sanottu, että isäsi oli taitava valtiomies eli toisin sanoen yksi -suurimmista lörpöttelijöistä raiskatussa Saksanmaassa. Mutta varo -itseäsi, poikaseni, me emme salli pienten savukkeennielijäin astua -varpaillemme... Ja vaikka se, mitä kerrot Isabella Duncanista, olisikin -totta, niin mitä pirua se todistaa? Eivätkö meidän kaikkien kädet -ole veressä? Mitä sinä muuten tiedät Lewinin ja Isabellan välisestä -suhteesta? Kenties mies jollakin tapaa ahdisti Isabellaa. Se olisi -hänen, tuon naistenmetsästäjän, tapaista. - --- Mutta hänhän on toverimme, väitti Max, ja hänen ylemmyyttä osoittava -asentonsa yhtäkkiä ikäänkuin murtui. - --- Niin, se on kyllä totta, vastasi Brookton. Ei koskaan ole ihmisen -kuolema tehnyt minuun sellaista vaikutusta. Mutta joka tapauksessa hän -on varmasti tehnyt tytölle jonkin häpeällisen ehdotuksen -- kenties -hän suorastaan yritti tehdä väkivaltaa hänelle... Siinä tapauksessa ei -olisi ihme, jos... - -Max oli äkkiä noussut ylös. - --- Tuo on pelkkää lorua, sanoi hän kiukkuisesti. Isaac Lewin oli kuin -vahaa hänen käsissään. Hän oli ehkä verenhimoisin meistä kaikista, -mutta hän oli myös heikoin. Isabella olisi helposti vääntänyt hänen -niskansa nurin. Varo itseäsi Brookton, ettei sinua jonakin kauniina -päivänä löydetä London Bridgeltä myrkytetty tikari hartiaisi välissä -- -aivan kuten Isaac Lewin. - -Brookton tuijotti synkästi eteensä. - --- Mutta miksi paholaisen nimessä hän otti hänet hengiltä? Siihen -täytyy joka tapauksessa olla syynsä. Ei suinkaan ihmisiä pistetä -myrkytetyillä tikareilla kuoliaiksi vain huvin vuoksi? - -Max nauroi pilkallisesti, karistaessaan savukkeestaan tuhkaa -kaakeliuunin kylkeä vastaan. - --- Sinä olet sokea, Charles hyvä, sanoi hän etevämmyyttä ilmaisten. -Sinä olet takertunut rakkauden harmaaseen verkkoon. Eikö voida -ajatella, että Isabella hautoi jonkinlaisia kostonajatuksia? Sinun -pitäisi hiukan ottaa selkoa tuon nuoren naisen yksityiselämästä, -ennenkuin otat rakastuaksesi häneen. Mikä estää häntä esimerkiksi -olemasta urkkija? - --- Sellainen hän ei ole. - --- Ei, sitä en minäkään usko, mutta hän on pahempi kuin urkkija. Hän on -nainen, joka vihaa. Ja ketä vihaa hän eniten? Niin, omia tovereitansa. - --- Sinä kaiketi uskot myös, että hän on surmannut viisi ystäväämme -Parisissa? sanoi Brookton pilkallisesti. - -Max nyökkäsi. - --- Olen useasti ajatellut sitä viime päivinä, sanoi hän ja katsoi -Brooktonia suoraan silmiin. Mutta en tahdo saada sitä oikein lyömään -yhteen. Hänellähän on muun muassa kiistämätön todistus muuallaolostaan. - --- Sinä puhut kuin mieletön, sanoi Brookton torjuen. Mutta sinä -mainitsit koston. Mitä kostettavaa Isabella Duncanilla olisi? - --- En tahdo mielelläni sanoa mitä ajattelen, sanoi Max. Sillä en ole -asiastani aivan varma. Mutta hänen isänsä ehkä voisi meille siitä -kertoa. Hän asuu tässä lähellä. Hän on vanha sokea, nenätön ja korvaton -mies. Luulen, että hän on minulle kaukaista sukua. Hän oli kerran -Romanovien sukuun kuuluva suuriruhtinas. Bolshevikit saivat hänet -käsiinsä ja riistivät häneltä useimmat hänen jäsenistään. Ja tiedätkö, -kuka oli heidän etunenässään?... Sinä nähtävästi aavistat sen. Se oli -sama Isaac Lewin, joka sai tikarin hartiainsa väliin muutamana yönä, -kulkiessaan erään naisen kanssa London Bridgen yli. - --- Ja nainen? - --- Hän oli Isabella Duncan, suuriruhtinaan ainoa tytär, Sorbonnen -fysikaalinen hirviö, Kensingtonin valokuvaaja, Charles Brooktonin -platonisen rakkauden esine. Ja ellet minua usko, niin voit mennä hänen -luokseen ja sanoa hänelle terveisiä Max serkulta ja pyytää häntä kuinka -epäkohteliaasti tahansa menemään helvettiin. - - - - -XIII. - -VALOKUVA. - - -Mutta Isabella Duncan istui ja odotti turhaan, tyynenä ja osoittamatta -kärsimättömyyden tai suuttumuksen merkkejä. - -Kolmen tunnin kuluttua hän heitti pois kumipukunsa, riisuutui -verkallensa ja meni yksinkertaisesti sisustettuun makuuhuoneeseensa. -Hän jäi hetkeksi istumaan vuoteen reunalle ja tuijotti tavattoman -kauniisiin sääriinsä, mutta hän ei katsellut niitä minkäänlaisella -turhamaisella tyydytyksellä. Hänen ajatuksensa asustivat tykkänään -toisessa maailmassa -- suurissa, valaistuissa saleissa, missä univormut -ja koristeet salamoivat. Mutta kaikkien näiden ihmisten joukosta -ajatteli hän vain yhtä ainoata miestä, pitkää, komeata, kenraalin -pukuun puettua upseeria, jolla oli lempeät, iloiset kasvot. Se oli -hänen isänsä. - -Voi -- miehen oli täytynyt kärsiä siitä, että oli syntynyt korkeaan -asemaan. Vallankumous oli riistänyt häneltä kaikki, hänen perheensä, -hänen rikkautensa, hänen ulkonäkönsä ja hänen aistimiensa täyden -käytön. Politilliset verikoirat olivat leikanneet hänet palasiksi ja -loput, mitä hänestä oli jäljellä, sulkeneet erääseen vaivaistaloon. -Eivätkä nuo tähteet saaneet edes kuolla. Olosuhteiden hiukan -parannuttua tuli nuori, surupukuinen nainen ja vei mukanaan ulkomaille -sen, mikä kerran oli ollut Venäjin korkea-aateliston kaunistus. - -Sellainen on vallankumous, kamalin, ihmisiä raaistuttavin poliittinen -ilmiö, mitä on olemassa. Lauluissa sitä ylistetään jonakin sellaisena, -jolla on tekemistä vapauden kanssa. Mutta vapautta ei saavuteta -lörpöttelemällä ja kerskailemalla eikä vuodattamalla muutamia litroja -verta. Vallankumous merkitsee säännönmukaisesti sitä halua, mikä -ihmiskunnan suuren pullon pohjasakalla on saastuttaa sen koko sisältö --- se on mielettömin fanatismin käheä variksenvaakuminen, joka ilmaisee -sen halun turmella hyvien ihmisvaistojen viini. - -Ja mitä merkitseekään valtiollinen vapaus yksilölliseen vapauteen -verrattuna? Voi sitä, joka kahlitsee ihmisten kädet vapauden nimessä! - -Tuota kaikkeako Isabella Duncan istui miettimässä tänä iltana -Kensingtonissa? Vai liikkuiko hänen mielessään epäilys siitä, oliko -tie, jolle hän tieten tahtoen oli astunut, oikea ja suora? - -Kentiesi hänen suonissaan paloi heikko halu elää samoin kuin muut -naiset ja noudattaa niitä naisellisia vaistoja, mitkä kostontunteet -ja rakkaus tieteeseen olivat miltei tukahuttaneet hänen kauniissa ja -uhkeassa ruumiissaan. Ken tietää? - -Sitten sammutti hän valkean ja pani pitkällensä, mutta ei voinut -nukkua. Oli kuin olisi jokin ääni kuiskaillut hänen sisimmässään -- -kentiesi orastava kaiho tai kasvava pelko. Äkkiä luuli hän näkevänsä -Brooktonin kylmät ja ankarat silmät. Ne vaativat häntä edesvastuuseen. - -Hän nousi vuoteessaan istualleen ja kuunteli. Kaukaa kuuli hän -viimeisen raitiotievaunun soiton, mutta muuten oli kaikki hiljaista ja -rauhallista. - -Sitten kääntyi hän tyytymättömin liikkein toiselle kyljelleen ja koetti -nukkua. Mutta ajatukset tulivat ja menivät ja sydän tykytti niin -kummallisesti. Kevätkö se lauloi hänen nuoressa povessaan? Ei koskaan -ollut hän tuntenut sellaista. Punainen veri se kiiti hänen ruumiinsa -lävitse -- elämä itse virtasi hänen sydäntään kohden, seurassaan kaikki -inhimilliset tunteet. Hän rupesi äkkiä näkemään valveillansa unia -nuoruudestaan sinä aikana, jolloin hän kauniina, mutta hyödyttömänä -nukkena oli elänyt valossa, juhlissa ja loistossa, nuorten poikien -ympäröimänä ja palvomana -- suurissa, loistavissa saleissa tai -puolipimeissä salaperäisissä kammioissa hämärine sohvankolkkineen. - -Mutta sitten tuli sota. Se vaati kaikkea ja kaikkia. Se muutti upeat -linnat soraläjiksi ja entiset valtiaat ryömivät ulos mahtavista -saleistaan valonarkoina, vainottuina kerjäläisinä, proletariaatin -ahnaat koirat kintereillänsä. - -Äkkiä hän säpsähti. Heikko ääni sattui hänen korviinsa. Se kuului -siitä, kuin olisi koira hiljaa raapinut hänen ovensa ulkopuolella. -Isabella ei tavallisissa olosuhteissa olisi kuullut mitään, mutta nyt -olivat hänen aistimensa tavattoman herkät. - -Nyt kuuli hän sen selvemmin. Se oli lasin heikkoa natinaa ja ääni tuli -ateljeesta. - -Nuori nainen ei ollut arkalasta kotoisin, vaikka hän asui yksinään -tuossa syrjässä sijaitsevassa huvilassa. Hän ryömi varovaisesti pois -vuoteestaan, hänen ympärillänsä oli aivan pilkkosen pimeää. Hän työnsi -ateljeeseen johtavan siirto-oven hiljaa syrjään ja pilkisti sisään. - -Ensin hän ei nähnyt mitään, mutta totuttuaan puolipimeään hän havaitsi -tumman ruumiin, joka makasi vatsallansa lasikaton edustalla ja pisti -kätensä sisälle timantilla leikkaamastaan neliskulmaisesta aukosta -nostaakseen akkunahaat ylös. Isabella huomasi kylmästä ilmavirrasta, -että murtovarkaan oli onnistunut avata akkunaluukku. Hän epäröi -silmänräpäyksen, mutta sitten palasi hän takaisin ja tuli matalasta, -melkein näkymättömästä ovesta laboratorioonsa, missä asettui suuren -reflektorin ääreen, joka seinässä olevan aukon läpi oli suunnattu -ateljeehen. - -Siihen asettui hän rauhallisesti ja odotti, mitä tapahtuisi. - -Murtovaras ei kuitenkaan näyttänyt pitävän erikoisempaa kiirettä. -Hän makasi kauan paikoillaan lasikatolla ja kuunteli, mutta kun ei -ainoatakaan ääntä kuulunut, pujottautui hän katossa olevan avonaisen -luukun kautta ateljeehen. Hänellä oli ilmeisesti köysi tai nuora -mukanaan, sillä seuraavassa silmänräpäyksissä hän seisoi lattiamatolla. - -Mutta siihen jäi hän seisomaan kuin kiinninaulattuna. Kuului kaukainen -sähisevä ääni ja suuri, himmeä silmä tuijotti suoraan murtovarkaan -kalpeisiin kasvoihin. Ja tuo silmä suureni suurenemistaan, se vaihtoi -väriä ja valtavasti liekehtivä syvän vihreä valonsäde kääriytyi pienen -olennon ympärille ja ikäänkuin luikersi sisälle hänen ruumiiseensa. - -Pieni mies jäi seisomaan kivettyneenä. Se ei tapahtunut niinkään -paljon säikähdyksestä, mutta tuo kauhea silmä hypnotisoi hänet. Hänen -silmäteränsä näyttivät siltä, ikäänkuin ne olisivat jähmettyneet, -samalla kun äkkivihreät säteet värjäsivät hänen koko ruumiinsa. - -Sitä kesti ainoastaan kymmenen sekuntia, sitten silmä himmeni -näkymättömiin ja sähkövalo sytytettiin. - -Isabella astui ateljeehen, hän oli vielä puettuna yöpukuunsa. - --- Vai niin, tekö siinä olettekin, Max, sanoi hän tyynesti. Tahdotteko, -että valokuvaan teidät näin myöhään illalla?... Olkaa hyvä ja -istuutukaa. Tuolla pöydällä on savukkeita... Ja mitä saa tarjota?... -Lasin portviiniä... Vaiko vermouthia ja hieman jäävettä? - - - - -XIV. - -KAKSI LANGENNUTTA ENKELIÄ. - - -Nuori mies selvisi hitaasti hämmingistään. Hän ei kuulunut niihin, -jotka pelästyivät pikkuasioista, mutta hän ei voinut itseltään kieltää, -että viiden toverin kuolema oli hieman koskenut hänen hermoihinsa. -Ja sitten tuo kirottu valo, joka vielä ikäänkuin oli kiinni hänen -ruumissaan ja tuo valtainen silmä, joka muutamia sekunteja oli -tuijottanut häneen itsestään mustasta pimeydestä. - -Max otti savukkeen kädellä, joka hiukan vapisi - --- Te olette ylen ystävällinen, sanoi hän. - -Isabella nauroi iloisesti. - --- Niinkö arvelette, Max? Mutta mitä te täältä tahdoitte? Viedäkö minut -pois?... Se ei olisi minun mielestäni ollut oikein teidän tapaistanne. - -Savuke näytti tekevän nuorelle herralle hyvää. Hän tunnusteli taskuansa --- kyllä, revolveri oli tallella. Hän oli lopultakin tilanteen herra -ollessaan kahdenkesken puolialastoman naisen kanssa. - --- Rakas Isabella, sanoi hän vaanivasti. Voisinhan sanoa kysymyksessä -olevan vedon tai jotakin sen tapaista, mutta te olette liian viisas -nainen uskoaksenne jotakin sellaista. Minä sanon niinkuin asia on: -tulin löytääkseni jonkin jäljen, joka voisi johtaa Isaac Lewinin murhan -selvitykseen. - -Max lausui viimeiset sanat jonkinlaisella ponnella, mutta jos hän oli -luullut sen jotakin vaikuttavan Isabella Duncaniin, niin hän erehtyi. -Kentiesi hänen siniharmaat silmänsä kävivät hitusen terävämmiksi, mutta -hymy väikkyi hänen kauniilla huulillaan. - --- Te kiertelette totuutta varsin omituisella tavalla, sanoi hän. -Te tulette tänne yöllä ja leikkaatte reikiä minun akkunaruutuihini -saadaksenne tietää jotakin, minkä ennestään luulette varmaan -tietävänne. Murhasinhan minä Isaac Lewinin, joka oli sellainen -inhoittava rotta. Siitä on kaksi vuotta. Minulla oli hänen kanssaan -yksityinen selkkaus. Mutta mitä sanomista siinä on? Aijotteko ilmiantaa -minut? - -Max hymyili hyväntahtoisesti. - --- Poliisille, niinkö tarkoitatte? En suinkaan. Mutta on ehkä joitakin -hänen ystäviään, jotka kernaasti haluaisivat tulla esitellyiksi sille, -joka työnsi tikarin hänen selkäänsä. Ja he kukatiesi eivät säästäisi -edes teidän laistanne naista ja toveria. - --- Te uhkaatte minua? - --- Minä ainoastaan varoitan teitä. - --- Ja mitä te minulta haluatte? - -Max kumartui hänen puoleensa. - --- Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että te poistuisitte -Englannista. Te olette haitaksi minulle ja toisille. En luota teihin, -te olette vaarallisempi kuin mitä ihmiset luulevatkaan. Sanokaa -minulle, olitteko te antanut Greyburnille ja noille toisille jotakin -hitaasti vaikuttavaa myrkkyä, ennenkuin he läksivät Englannista? - -Isabella katsoi silmänräpäyksen tuimasti nuoreen mieheen ja hänen -kasvoillaan kuvastui jonkinlaista ihmettelyä. - --- En ole mikään myrkynsekoittajatar, sanoi hän välinpitämättömästi. -Madame Brinvillièren taide ei minua huvita. Minähän olen vain -valokuvaaja. Kuten kentiesi huomasitte, otin teistä kuvan hetkinen -sitten. Toivon, että siitä tulee hyvä. - -Pikku Max värisi. - --- Minun täytyy myöntää, sanoi hän, että te olette mestari järjestämään -kaikki parhaalla tavalla. En myöskään voi kieltää, että teillä on -halua kaameiden mielialojen synnyttämiseen. Mutta minua te ette saa -säikähtämään. - -Isabella taivuttautui taaksepäin. Tuossa liikkeessä ei ollut mitään -keimailua, mutta hänen kauniit säärensä ja ylvään, uhkean ruumiin -ääripiirteet näkyivät selvästi ohuen yöpuvun alta. - -Max tarkasteli häntä silmänräpäyksen ahnain silmin, sitten kohautti hän -välinpitämättömästi olkapäitänsä. - --- Ihmettelenpä, sanoi hän kyynillisesti, yrittikö Isaac Lewin tehdä -teille väkivaltaa. - -Isabella nousi nopeasti ylös. Hänen poskilleen valahti leimuava puna ja -silmät syöksivät tulta. - --- Mitä uskallattekaan sanoa? sanoi hän ja peitti säärensä. Tuollainen -rakki! - --- Vaikka mitäpä se merkitsee, mitä te sanotte, jatkoi hän. Sanat -tulevat pian jähmettymään suussanne. Antakaahan kun lasken -- huomenna -kello viideltä iltapäivällä tulee teillä olemaan hyvät toiveet joutua -uudelleen esitellyksi ystävälleen Isaac Lewinille. - -Max tuijotti häneen jäykästi. Hänen silmiinsä oli tullut levottomasti -harhaileva ilme. - --- Te uhkaatte minua jälleen, sanoi hän käheästi. Mutta jos minä -nyt uhkaan teitä. Te olette vallassani, Isabella Duncan. Minulla on -revolveri taskussani. Minua saattaisi haluttaa nähdä, kumpi ensiksi -tulee esiteltäväksi Isaac Lewinille -- te vaiko minä. Asianlaita -on niin, että minä voisin tehdä sen jotakuinkin turvallisesti. Te -asutte täällä yksinänne. Kukaan ei ole nähnyt minun tulevan sisälle, -eikä kukaan saa nähdä minun lähtevän ulos. Lontoon poliisilla ei ole -kovinkaan hieno vainu ja toverini suojelisivat minua saadessaan tietää, -että Isaac Lewinin puolesta olisi kostettu. Luulenpa tosiaankin, että -se kannattaisi. Vain yksi seikka pidättää minua, ja se on meidän -pieni sukulaisuutemme. Me olemme saman rungon haaroja. Olemmehan -uudenaikaisen sinisen proletariaatin edustajia. Sininen veri on niin -sanoakseni kehnointa koko sivistyneessä maailmassa. Ja jos minä säästän -teidät, _suuriruhtinatar_, niin tapahtuu se siksi, että Romanovien -verta virtailee suonissanne. - -Isabella nousi. - --- Me vain tuhlaamme aikaa lörpöttelemällä, sanoi hän torjuen. -Syytä minun ampumiseeni ei suinkaan puutu. Muuten ette te ole luotu -karkeampaan työhön rikoksen palveluksessa. Te olette oikeastaan huono -rikoksellinen, huono taskuvaras, huono murhamies. Mutta te olette -erinomainen vainukoira, käyttökelpoinen provokatööri. Mutta mitä apua -teillä siitä on nyt? - -Te seisotte jo toisella jalallanne iankaikkisuudessa. Ettekö itse -huomaa sitä? Kirjoitettu on, että ken näkee Jehovan, hänen täytyy -kuolla. Te olette katsonut Paholaisen silmään ja se tuottaa kuoleman. -Kentiesi se on suurin onni meille vallan paratiisista karkoitetuille -langenneille enkeleille. - -Max ei vastannut. - -Häneen oli tullut jotain väsynyttä ja halutonta. - --- Hyvästi, sanoi hän hiljaa. Tahdotteko päästää minut ulos... - -Ja hän pani revolverinsa pois. - - - - -XV. - -KOHTALON PAULOISSA. - - --- Minä alan kyllästyä koko tähän juttuun, mutisi Jonas Fjeld -itsekseen, istuessaan eräässä Sohon biljardisalongissa ja harmissaan -tyhjentäessään toista absinttilasiansa. - -Vihdoinkin oli hän keksinyt asian, joka oli verhottu sellaiseen -hämäryyteen, ettei edes hänkään voinut mitenkään löytää ulospääsyä. Ja -kuitenkin viittasivat monet merkit siihen, että näiden viiden omituisen -kuolemantapauksen takana oli rikos. Mutta kenen harrastuksiin kuului -raivata pois tieltä juuri nuo viisi miestä, joiden kaikkien kädet -olivat veressä? Oli ilmeistä, että kansainvälinen liitto oli mitä -pahimmin ymmällä noiden verettömien tapahtumain johdosta, jotka olivat -riistäneet liitolta viisi sen etevimpiin kuuluvaa jäsentä. - -Burns tuijotti allapäin eteensä ja mutisi itsekseen jotakin -leveämahaisen portterilasin ylitse. - --- Ensi kerran elämässäni, sanoi hän pahoilla mielin, olen tavannut -jutun, joka koskee pahantekijöitä vastaan tehtyä rikosta. Minusta on -viime aikoina alettu käydä aivan liikaa kieriksi. Ja kenellä voi olla -hyötyä siitä, että hän näyttelee yhteiskunnan osaa niitä arvon herroja -vastaan, jotka ovat lain ulkopuolella? - -Fjeld katsoi melkein hämmästyneenä ystäväänsä ja halveksivan hymyn -häivä lehahti hänen voimakkaille ja älykkäille kasvoilleen. - --- Kun "Jack Halkaisija" aikoinaan hosui täällä Lontoossa yleisten -naisten joukossa, sanoi hän kotvan äänettömyyden jälkeen, niin läksi -poliisi, mikä saattaa olla vallan oikein, siitä olettamuksesta, -että rikokset oli tehnyt joku murhatautinen -- puolihullu, -sukupuolielämältään sairaaloinen henkilö. Etsittiin erästä miestä, joka -näköjään terveenä oli poistettu erään mielisairaalan kirjoista, mutta -yksi tekijä unohdettiin. - --- Mikä sitten? - --- Kosto, helpoimmin selitettävissä oleva ja vähimmin epäluonnollinen -kaikista inhimillisistä vieteistä. "Jack Halkaisija" ei ollut -ainoastaan himomurhaaja, vaan myöskin kostomurhaaja. Ainoastaan se on -tässä asiassa selvää, että olemme tekemisissä henkilön kanssa, jolla on -verinen vääryys kostettavanaan. Ja tuo henkilö voi asian luonteeseen -katsoen vallan hyvin oleskella syndikalististen murhaajien parissa -ja nauttia heidän keskuudessaan jonkinlaista luottamusta, Sehän vain -rajoittaa tutkimustemme aluetta. En oikeastaan luule käyvän kovinkaan -vaikeaksi löytää salaperäinen murhaaja, mutta vaikeudet alkavat vasta -sitten, kun meidän on otettava selville se _tapa_, jolla nuo miehet -on murhattu. Nyt on kysymys: Onko liitossa tällä haavaa miestä, jolla -syntyperän, kehityksen ja aikaisemman elämän perusteella on jotakin -kostettavaa bolshevismin kuona-aineksille? Tunnethan sinä heidät, -ajatteleppa! - -Burns pudisti päätään. - -Samassa silmänräpäyksessä avattiin katuovi ja nuori mies astui sisälle. -Se oli Max. Hän ei katsonut oikealle eikä vasemmalle, vaan ainoastansa -istuutui ensimäisen pöydän ääreen. Kaikki hienous oli hänestä ikäänkuin -poispyyhkäisty, hänen vaatteensa olivat ryppyiset, hänen alusvaatteessa -likaiset ja saappaansa herjaamattomat. Hän näytti täsmälleen mieheltä, -joka on elostellut koko yön ja nyt jatkaa samaan tapaan seuraavana -päivänä. Pieni herra pyysi kummallisella, käheällä äänellä cocktailin. - -Burns oli puoliksi noussut tuoliltansa. Sitten kääntyi hän Fjeldiin -päin. - --- Tunnetko hänet? kysyi hän kuiskaten. - --- Tunnen, vastasi Fjeld. Näin hänet Parisissa useampia kertoja meidän -vanavedessämme. Hän "varjosi" meitä luullakseni. - -Burns nyökkäsi. - --- Hän käyttää nimeä Max, sanoi hän, mutta niinä tiedän sattumalta, -että hän on erään saksalaisen ruhtinaan poika. Hän on yksi uuden ajan -uhreista -- ruhtinasproletaari. _Tuolla pojalla on paljon kostettavaa_. - -Fjeldin piti juuri vastata, mutta samassa silmänräpäyksessä tuli -Brookton ravintolaan. Hän meni suoraapäätä Maxin luo ja löi häntä -olalle. Nuori mies katsahti ylös, mutta hänen silmänsä olivat väsyneet -ja tylsät. - --- No, sanoi Brookton, kuinka kävi? Löysitkö mitään, näitkö mitään? - -Hänen äänensä kuulosti kiihtyneeltä, mutta Max ei ilmeisestikään -huomannut sitä. - --- Anna minun olla rauhassa, sanoi hän. Minua nukuttaa. - -Brookton katsoi häneen ihmeissään. - --- Älä turise tuhmuuksia, sanoi hän synkästi ja kumartui ystävänsä yli. -En kärsi pilantekoa -- olletikaan tässä asiassa. Ymmärrätkö?... - -Maxin suuriin, kauniisiin silmiin tuli äkisti uutta eloa. Hän korotti -äänensä. - --- Olen nähnyt Isabella Duncanin alastomana, sanoi hän, ja hänet -oli voideltu fosforilla, sillä hänen ympärillään loisti ja hänen -silmänsä olivat kuin punaiset tähdet. Älä koske häneen, mestari, hänen -jäsenissään asuu kuolema. Minä tunnen jo sen sormet kurkussani. - -Oli kuin olisi hän tuntenut näkymättömäin käsien kouraisun, sillä hän -tarttui kurkkuunsa ja katseli avuttomana ympärilleen. - -Brookton aikoi juuri antaa kiukkuisen vastauksen, mutta samassa -silmänräpäyksessä hän äkkäsi Burnsin ja vieraan. Hän empi hetkisen, -mutta sitten meni hän salapoliisin luo. - --- Hyvää päivää, Burns, sanoi hän hieman sydämellisyyttä tavoitellen. -Mitenkä voitte? - -Burns mutisi vastaukseksi muutamia välinpitämättömiä sanoja. - --- Eikö ole synti, että nuoriso käyttäytyy tuolla tavalla, jatkoi -Brookton -- juo itsensä humalaan keskellä päivää... - --- Onpa kyllä, vastasi Burns, ja muuten hänellä kylläkin on tapana -pitää varansa sangen tarkoin. Häntä kai miellytti katsella selkääni, -kun nyt viimeksi olin Parisissa. - -Brookton kohautti olkapäitänsä. - --- Täytyyhän meidän hiukan pitää teitä silmällä, herraseni, rakas -Burnsini, kun te sekaannutte meidän asioihimme. - --- En minä yksinäni ole teille haitaksi tätä nykyä, sanoi Burns -tyynesti. Surullisen monta kuolemantapausta on sattunut perheessänne. -Ei suinkaan se liene tuo nuori herra tuolla, joka tällä tavoin koettaa -kostaa isänsä äkillisen viraltapanon? - -Brookton katsoi silmänräpäyksen tuikeasti skotlantilaiseen. Sitten -hänen katseensa lipui vieressä olevaan komeaan mieheen. - --- Kuka hän on? kysyi hän. - -Norjalainen nousi. - --- Nimeni on Jonas Fjeld, sanoi hän tyynesti. Tunnen teidät hyvin. - -Englantilainen nyökkäsi. Hänen huulensa olivat yhteen puristetut, ja -hän sulki silmänsä, jottei ilmaisisi niiden hehkua. - --- Vai niin, oletteko te Jonas Fjeld, sanoi hän hitaasti ja ikäänkuin -sanoja tapaillen. Eikö mielenne tunnu täällä hiukan aralta? Melkein -kuten leijonan kidassa? - --- Ei, vastasi Fjeld, mutta minusta näyttää kuin olisi liitto näinä -päivinä joutumassa kohtalon pauloihin. Onko se tuo sokea Fatum, joka -aikoo iskeä? - -Brookton aikoi vastata, mutta samassa silmänräpäyksessä hän näki Maxin -nousevan ja hoipertelevan ulos huoneustosta, ja hyvästiä sanomatta hän -riensi hänen jälkeensä. - - - - -XVI. - -HAMPSTEADIN VANHUS. - - -Samana iltapäivänä istui eräässä paikassa Hampsteadissa vanha, sokea -mies ja puheli koirallensa. - -Hän oli pitkä ja kunnianarvoisa herra, ja koira, joka makasi torkkuen -hänen jaloissaan, oli laiha ja takkuinen rottakoira. - --- Kylläpä Isabella odotuttaa itseänsä, sanoi mies. Hänellä ei ole -tapana olla näin myöhään ulkona. Vai mitä sinä arvelet, Pinto? - -Koira raotti hiukan silmiänsä, haukotteli ja päästi kuuluviin heikon -haukahduksen, joka selvästi merkitsi, että hän oli yhtä mieltä herransa -kanssa. - -Mies nousi puoliksi tuoliltaan, jolloin hänen ennen varjossa -olleeseen päähänsä lankesi iltapäiväaurinko, joka paistoi sisään -tuon yksinkertaisen, mutta siistin huoneen ainoasta akkunasta. -Silloin näkyi, että miehen kasvoissa oli hirveän rääkkäyksen jälkiä. -Siinä, missä ennen oli ollut nenä, oli nyt ainoastaan punainen arpi, -silmät näyttivät syville päähän painetuilta sekä muistuttivat kahta -maidonvalkoista puolipalloa, ja korvat oli leikattu pois. - -Mutta huolimatta näistä pahoinpitelyn hirvittävistä merkeistä oli -kuitenkin jonkinlaista arvokkuutta tuossa suuressa ja voimakkaassa -päässä korkeine, valkoisine otsineen, tuuheissa kulmakarvoissa ja -kauniissa, hyvin muodostuneessa leuvassa. - -Oletko nälissäsi, ystäväiseni? jatkoi mies. - -Koira päästi heikon, mutta epäilemättä myönteisen haukahduksen, nousi -ja meni oven luo kuuntelemaan. Mutta kun ei mitään kuulunut, palasi se -allapäin makuupaikallensa ja alkoi suruissaan nuoleskella käpäliänsä. - -Syntyi hetken äänettömyys. Alhaalta kadulta kuului autojen käheä -ulvonta ja sanomalehtipoikien kirkuna. - -Mies nyökkäsi itsekseen. - --- Kello on varmaankin yli viiden, sanoi hän. Olisikohan Isabellalle -tapahtunut jotakin? Hän tapaa olla niin täsmällinen. Voi -- ajat ovat -huonot, Pinto. Herramme on kääntänyt kasvonsa pois meistä. Paholainen -istuu taivaanvaltakunnan avaimet kädessään ja jakelee pahoilla -käsillänsä elämän hyviä antimia. - -Koira katsahti herraansa ja vikisi. - --- Mitä hyödyttää vikiseminen, jatkoi mies alakuloisena ja kumarsi -päänsä eteenpäin kuunnellakseen. Me olemme tuomitut suureen, -kuolleeseen hiljaisuuteen. Me olemme kuolleet ja kuitenkin elämme. -Autokratian rauniot ovat siroteltuina ympärillemme, ja me läähätämme -soraläjien alla. - -Hän tahtoi sanoa enemmän, mutta koira oli äkkiä noussut väärille -säärillensä ja meni ilosta ulvoen ovelle, johon se jäi odottaen -seisomaan pää kallellaan. - -Ulkopuolelta kuului kevyitä askelia. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä astui sisään Isabella Duncan. Hän -sulki oven nopeasti jälkeensä ja väänsi avaimen ympäri. Hän näytti -kiiruhtaneen aivan erikoisesti. Hän painoi toisen käden sydäntään -vastaan ja jäi seisomaan muutamiksi sekunneiksi oveen nojaten ja -läähätti ilmaa. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja harmaista -silmistä loisti jokin, mikä muistutti sekä pelkoa että voitonriemua. - -Sitten hän suoristautui ja meni vanhan, sokean miehen luo, koiran -hiljaa inisten hieroutuessa häntä vastaan. - --- Tulen myöhään, isä, sanoi hän lempeästi, mutta minua viivytettiin. -Te olette kai hirveästi nälissänne, mutta nyt tulee ruokaa tuossa -tuokiossa. Olen tilannut häränpaistin alhaalla kulmauksessa olevasta -ravintolasta. - -Hänen äänensä oli tyyni ja luja, mutta joka tapauksessa lienee siinä -ollut jotain erikoista, joka herätti vanhan miehen huomiota. - --- Mikäs on, Isabella? kysyi hän huolestuneena. Jokin on pelästyttänyt -sinut. Onko joku ollut sinulle paha? - -Mies ojensi kömpelöt, raadellut kätensä tyttöä kohden ja hänen äänensä -oli hellä ja rakastava, kuten nuoren naisen. - -Isabella nauroi pilkallisesti. - --- Eipä suinkaan, isä, sanoi hän. Tiedäthän minun kykenevän -puolustautumaan. Ja onhan minulla rohkeutta ja aseita... Mutta koska -kysyt minulta, niin kerronpa sinulle, mikä minua viivytti. Kun minun -piti nousta tännepäin tulevaan raitiotievaunuun, äkkäsin sattumalta, -että minulla oli urkkija kintereilläni. Hän oli nuori poika, ja minä -tunnen häntä hiukan. Hän on Brooktonin parhaita kätyreitä ja hän ryömii -jäljillä kuin pieni käärme. - -Tuolilla istuva mies pudisti arvelevasti päätään. - --- En ymmärrä, Isabella, sanoi hän valittaen, että sinä tahdot -sekaantua tuohon joukkoon, vaikka sinulla on määrätty tarkoituskin -sen suhteen. Sinä tahraat valkoiset kätesi, sinä saastutat sielusi -seurustellessasi noiden rosvojen kanssa. Lyö heidät maahan, jos voit, -mutta inhoa heitä... ja tuo Brookton!... - --- Hän kuuluu heidän parhaimpiinsa, keskeytti Isabella miltei -ankarasti. Hänellä on se rikoksen fanatismi, joka usein tekee -pahimmasta roistosta melkeinpä kunniallisen miehen. Ja sitäpaitsi... - -Hän keskeytti puheensa äkisti. - --- Mitä tarkoitat? kysyi vanha mies melkein ankarasti. - --- Vain sitä, että hän rakastaa minua. Eilen hän pyysi minua rupeamaan -vaimoksensa. - -Tuolissa istuva mies yritti nousta, mutta vaipui kovasti ähkien -takaisin. - --- Mitä pitääkään minun kuulla, mutisi hän melkein valittaen. -- -Etkö tunne kuka olet? Romanovien veri virtaa suonissasi. Huolimatta -vallankumouksista, huolimatta joukkomurhista ja rääkkäyksistä me -olemme erikoista rotua. Ei kukaan voi poistaa korkea-aatelin jaloja -piirteitä ihmisen kasvoista. Anna proletariaatin räyhätä, anna sen -ottaa valta -- se kompuroi kuitenkin aina takaisin herrojensa luo, se -notkistaa selkänsä sukupolvien aatteen edessä. Me olemme sukupolvi -sukupolvelta rakentaneet kulttuuria, me olemme jalostaneet inhimilliset -vaistomme, eikä mikään alhainen yhteiskunnallinen vallanhimo voi -pyyhkiä sinistä verta pois historiasta. Pienenä ollessasi, Isabella, -sinä kuljit puettuna silkkiin ja kultaan. Sinä näit kaiken kauneimman, -minkä taide on synnyttänyt, sinut ohjasivat taitavimmat opettajat -kirjallisuuden, ajattelun ja tieteen maailmaan. Olet leikkinyt yhdessä -Tatjana Romanovan kanssa, olet istunut viimeisen Romanovin polvella. -Viime vuodet ovat olleet meille kovia, nimesi on kadonnut, kukaan ei -meitä enään tunne. Mutta vielä elää muutamia meistä, ja meidän aikamme -tulee kyllä vielä. Historian aallot vyöryvät edelleen, ja kerran ne -vyöryttävät meidät takaisin vanhalle palkallemme. Mutta seisokaamme -Jumalan tähden suorassa. Suuri lauma ei saa lannistaa sisimmässämme -asuvaa aateluutta, sielussamme piilevää ylevyyttä. Ja tuo kauhea -Brookton... - -Isabella hymyili hiljaa. - --- Minä vihaan häntä, sanoi hän yksinkertaisesti. Mutta minä voin häntä -käyttää -- käyttää hänen luottamustaan minuun. Ja nyt näyttää siitä -kuin... - -Ovelta kuului koputusta. - -Isabella meni avaamaan. Siellä oli nuori poika, jonka toisen silmän -edessä oli side. - --- Minun on jätettävä tämä kori, sanoi hän käheästi. - -Isabella loi koriin katseen. Siinä oli päivällisruoka. Mutta hän luuli -näkevänsä pojan toisessa silmässä jotakin, mikä sai käden, jolla hän -vastaanotti korin, vapisemaan. - --- Oletko loukannut silmäsi? kysyi hän välinpitämättömästi. - --- Olen, sanoi poika. Mutta minun täytyy kiiruhtaa. - -Hän ikäänkuin valokuvasi koko tuon ihmeellisen huone-interiöörin -ainoalla ruskeanvälkkeisellä silmällään ja läksi. - -Isabella aikoi estää häntä, mutta malttoi mielensä. - --- Hän oli liian ovela, mutisi hän. Hän oli Brooktonin urkkija. Nyt -riippuu elämäni hiuskarvan varassa... Max on siis juorunnut tietonsa. -Hyvä on -- nyt syttyy taistelu!... - -Jonka jälkeen tuo nuori, kaunis nainen kattoi päivällispöydän, Pinto -koiran rakastavaisella hartaudella seuratessa toimitusta. - - - - -XVII. - -PÄÄLLEKARKAUS. - - -Jonas Fjeld oli omituisessa mielentilassa. Hän oli omin päin päättänyt -seurata Brooktonin jälkiä, mutta se ei ollut mikään helppo tehtävä, -eivätkä Lontoon automobiilit ole hyviä takaa-ajovälineitä. Hän oli -jo kulkenut hänen perässään kautta useiden kahvilain ja monien -salaperäisten syrjäkatujen. Max oli matkalla kadonnut mutta sen sijaan -oli Brooktonin kaarti lisääntynyt muutamilla salaperäisillä olijoilla, -jotka näyttivät jonkinlaiselta oikeudenpalvelijan ja teurastajanrengin -välimuodolta. - -Ja nyt olivat he pysähtyneet Kensingtoniin, missä Brooktonin kolme -miestä oli asettunut vartioksi pienen huvilan edustalle. Fjeld istui -puun takana naapurihuvilan puutarhassa ja odotti kärsivällisesti, mitä -tuleman piti. - -Kadulla oli hyvin vähän liikettä ja se oli huonosti valaistu. Se oli -juuri sellainen kadunpätkä, joka olisi antanut sir Artur Conan Doylelle -aihetta kaikenlaisten rikostapahtumani kuvaamiseen. Ei satanut, ei -paistanut kuu, eikä ollut sumua. Oli aivan tavallinen ikävä iltapäivä -ilman minkäänlaista erikoisleimaa. - -Mutta kuitenkin soivat etäiset soinnut Fjeldin korvissa. Nyt tiesi hän, -että jokin jännittävä tapaus saattaisi hänen verensä kuohumaan. Ja puun -jäykkien oksien lomitse kaikui laulu, jonka hän oli kuullut tuhansia -kertoja ennen: sen sävelissä asuivat hänen nuoruutensa kaipaus ja hänen -miehuutensa tunteet. - -Silloin kuului alhaalta kadulta askeleita -- nopeita, ikäänkuin -sellaisen ihmisen askeleita, joka aikoo ruveta juoksemaan. - -Fjeld nousi hieman ja näki pitkän, nuoren naisen kulkevan katulyhdyn -ohitse noin viidenkymmenen metrin päässä hänen väjymäpaikastaan. -Fjeldin ei tarvinnut aprikoida, tätä naistako nuo kolme herrasmiestä -vaanivat, sillä samassa silmänräpäyksessä, kun nainen kiiti hänen -piilopaikkansa ohitse, syöksyi koko joukko hänen kimppuunsa. - -Kuului yksi ainoa kimakka kirkaisu, joka päättyi käheään korinaan. -Ilmeisesti olivat miehet heittäneet paksun peitteen naisen pään yli, -tukahuttaakseen hänen avunhuutonsa. Fjeld nousi, mutta pysähtyi -tahtomattaankin. Varmaankin se oli suuressa määrin tavallisuudesta -poikkeava nainen, jonka kanssa roistot olivat käyneet kamppailuun. -Silmänräpäyksen näytti siltä kuin olisi koko parvi hajaantunut, kuului -hillitty kirous -- ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua onnistui naisen -todellakin kokonaan vapautua hyökkääjistä. Mutta peite, joka oli -kääritty hänen päänsä ympärille ehkäisi hänen liikkeitään. Revolveri -lyötiin hänen kädestään ja hiekkapussilla takaraivoon annettu raskas -isku pani hänet vaipumaan maahan. - -Silloin Fjeld tuli avuksi. Hän hyppäsi matalan aidan yli, tarttui -kahta miestä kurkkuun, niin että he olivat tukehtumaisillaan sekä -viskasi heidät luotaan sellaisella voimalla, joka sai heidät katoamaan -kadun toiselle puolelle. Täällä he kokoilivat särkevät jäsenensä ja -läksivät tiehensä. Kolmas, joka nähtävästi oli lievästi haavoittunut -revolverinlaukauksesta, ei ilmeisestikään halunnut koetella norjalaisen -voimia, vaan katosi silmänräpäyksessä pimeyteen. Kaukaa kadulta kuului -raskaiden, nopeiden askelten ääntä -- se oli poliisi, joka laukauksen -kutsumana riensi areenalle. - -Fjeldillä ei kuitenkaan ollut erityistä halua tulla sekoitetuksi -poliisiasiaan. Hän otti sen vuoksi tajuttoman naisen syliinsä ja -kantoi hänet pieneen puutarhaan sekä odotti kärsivällisesti, mitä -tapahtuisi. Kävi, kuten hän oli odottanut. Kaksi poliisikonstaapelia -marssi päällekarkauspaikan ohi. He soittivat suutaan kilpaa ja pohtivat -ilmiötä, mutta kun he eivät voineet saada selville mitään, tulivat he -lopulta yksimielisiksi siitä, että he varmaankin olivat erehtyneet -ja että koko juttu oli vain kuuloharha, jonka jälkeen he aivan -tyytyväisinä poistuivat. - -Mutta Fjeld kumartui kovasti huolissaan olentoraukan yli, joka makasi -maassa matalain pensaiden välissä. Hänen huolestumisensa oli kuitenkin -aivan aiheeton, sillä mustapukuinen nainen nousi äkkiä nuorekkaan -joustavasti ja ryhtyi tottunein käsin hieromaan päätään, joka -ilmeisesti tuotti hänelle tuskia ankaran iskun jälkeen. - --- Tekee hiukan kipeää, sanoi hän ilman mitään esipuhetta, ja Fjeld -totesi, että hänen äänensä oli syvä, sointuisa ja musikaalinen. - --- Sallikaa minun kiittää avunannostanne, sanoi hän sen jälkeen melkein -kylmästi. Mutta enhän ollenkaan tiedä, kuka te olette. Katuvalaistus -on huono täällä Kensingtonissa. Ainoastaan sen tiedän, että te olette -suuri ja väkevä. Uskaltaisinkohan tarjota -- -- - --- Mitä sitten? - --- En tiedä, mitä sanotte 5 punnasta. - -Fjeld nauroi ääneensä. - --- Mieluummin haluan saada suudella -- kättänne, sanoi hän. Ammattinani -ei ole sellaisten nuorten naisten pelastaminen, jotka illansuussa -kuljeskelevat yksinään. Mutta emmeköhän luovu tästä keskusteluaiheesta -ja sen sijaan tee jotakin päätöstä. Nuo ihmiset, jotka hyökkäsivät -kimppuunne, tulevat kentiesi takaisin. Missä te muuten asutte? - --- Asun tässä huvilassa, sanoi nainen hiukan jäykästi. - --- Vai niin, sanoi Fjeld, silloinhan on kaikki kunnossa. Sallitteko, -että seuraan teitä portille varmistautuakseni siitä, että pääsette -turvaan. - --- En missään nimessä. Olen tottunut tulemaan toimeen omin neuvoin, -enkä anna itseäni kahdesti yllättää. Tämä ei ole ensimäinen vaara, -jonka olen välttänyt... Mutta kiitän teitä joka tapauksessa. Teidän -avuttanne olisin nyt ollut vihollisteni vallassa. Rohkenenko kysyä -nimeänne? - --- Jonas Fjeld, norjalainen lääkäri. Olosuhteet ovat tuoneet minut -tiellenne. Ajoin takaa erästä miestä, joka ilmeisesti ajoi takaa teitä. -Sillä tavoin olen muodostanut ketjun tapahtumista, jotka johtivat -teidän puutarhaportillanne tapahtuneeseen tappeluun. - -Nainen mietti kotvasen. - --- Vai niin, te olette tohtori Jonas Fjeld, sanoi hän vaitiolon -jälkeen. Tunnen nimenne ja seikkailunne. Opettajattareni ja -hyväntekijättäreni madame Curie piti teitä suuressa arvossa. Te olette -kerännyt paljon sekä ihailua että vihaa toimintanne ympärille. Sanokaa -minulle, tiedättekö kuka järjesti tämän hyökkäyksen minua vastaan? - --- Tiedän. - --- Entä mikä on hänen nimensä? - --- Charles Brookton. - -Nainen säpsähti. - --- Kerran sen täytyikin tulla, mutisi hän. Sitten hän äkillisen -mielijohteen valtaamana ojensi Fjeldille kätensä. - --- Nimeni on Isabella Duncan, sanoi hän, olen aivan tavallinen -valokuvaaja Kensingtonissa. Luotan teihin, ettekö halua juoda kupin -teetä kanssani, tai kentiesi kernaammin haluatte whiskyä ja soodaa? - --- Eniten arvoa panen älykkään ja kauniin naisen tuttavuuteen, sanoi -Fjeld ja sytytti taskulamppunsa. Kun valo lankesi nuoren naisen -kauniille, säännöllisille Dianan kasvoille, kuolivat sanat hänen -huulilleen. Hän jäi seisomaan epäröivänä kuin se, joka mielestään etsii -jotakin epäselvää muisteloa, ennenkuin tahtoo ryhtyä mihinkään enempään. - --- Mikäs on? kysyi nainen melkein huolestuneena. - --- Olen varmasti nähnyt teidät ennen. - --- Tuskin. En voi muistaa ennen tavanneeni teitä. - --- Nyt muistan, sanoi Fjeld verkalleen. Se oli kauniin naisen valokuva -kuolleen miehen taskussa. Miehen nimi oli Greyburn ja nainen olitte te. - - - - -XVIII. - -RUUMISARKKU. - - -Sohossa on korkea viisikerroksinen talo, joka muistuttaa syrjälleen -asetettua ruumisarkkua. Siinä kalkissa, jota käytettiin, kun taloa -kymmenkunta vuotta takaperin hiukan siistittiin, lienee ollut jokin -vika, sillä talon väri on vähitellen muuttunut melkein mustaksi, ollen -siinä rumia kellahtavia pilkkuja siellä täällä. - -On mahdollista, että Charles Brookton, tunnettu pahantekijä ja -anarkisti, oli valinnut tämän talon asunnokseen sen vuoksi että -se muistutti häntä kuolemasta, jonka kanssa hän niin usein oli -leikitellyt. Tässä asumuksessa oli jotakin romanttisen kammottavaa, -joka veti puoleensa kaikkien huomiota. Poliisikin oli pitänyt sitä -silmäili, mutta vielä ei tuossa inhoittavassa "ruumisarkussa" ollut -tapahtunut mitään, mihin Scotland Yardin herroilla olisi ollut syytä -sekaantua. - -Muuten asui talossa koko joukko epäilyttävää väkeä. Mutta Brookton oli -aina osannut levittää valonarkojen asioittensa ylitse verhon, jonka -läpi lain valvojat eivät vielä olleet kyenneet valoa levittämään. -Pikku Maxkin oleskeli eräässä toisen kerroksen huoneessa, mutta vielä -ei kukaan ollut saanut tilaisuutta katsahtaa tuon älykkään ja ovelan -nuorukaisen akkunaverhojen taakse. - -Katu oli autio kun Brookton palasi Kensingtoniin tekemältään -epäonnistuneelta retkeltä. Hän oli hirveästi liikutettu. Etäältä oli -hän nähnyt miestensä surkean tappion, ja älykkäänä ja varovaisena -kenraalina oli hän peräytynyt poliisien marssiessa ohi tuolla pienellä -kadulla. Hän ei ollut nähnyt Fjeldin asiaan puuttumista, mutta ymmärsi -asian kehittymisestä, että Isabella taholta tahi toiselta oli saanut -aavistamatonta apua. - -Muutoin niin viisas ja harkitseva rikolliskenraali oli hirveästi -kiihoittunut. Hän kiristeli hampaitaan pistäessään avainta salaperäisen -talon portinlukkoon sekä juostessaan kehnosti valaistuja rappuja ylös. -Ja jos joku olisi seisonut kuuntelemassa kunkin rappukäytävän pimeissä -nurkkauksissa, niin olisi hän kuullut, kuinka kiroukset ja sadatukset -virtasivat miehen suusta. - -Charles Brookton oli toivonut paljon tästä sotaliikkeestä. Hänen -rakkautensa Kensingtonissa asuvaan kauniiseen naistoveriin oli -vähitellen vienyt voiton viisaudesta, ja pikku Maxin niljakkaat sanat -olivat jättäneet hänen mieleensä heikon epäluulon, josta hän nyt -rohkealla otteella tahtoi saada selvyyden. - -Hän avasi nopeasti erään yläkerroksen huoneen ja sytytti sähkövalon. -Huone oli ilmeisesti kuntoonpantu juhlallista vastaanottoa -varten. Se oli hienosti sisustettu monilla pehmeillä pieluksilla -ja houkuttelevilla nurkkauksilla sekä muistutti lähinnä naisen -vastaanottohuonetta. Ilma oli täynnä vastapoltetun suitsutuksen -tuoksua, toisellapuolen oli pieni, ruokahalua kiihottavasti katettu -illallispöytä ja samppanjapullojen kaulat pistivät esiin jäähdyttimestä. - -Brookton jäi pariksi minuutiksi seisomaan kynnykselle, ikäänkuin -luodakseen yleissilmäyksen noihin kauniisiin asetelmiin. Hänen silmänsä -kävivät syviksi ja synkiksi, samalla kun kumea voihkaisu tunkeutui -esiin hänen kurkustaan. Hän ei kuulunut senlaatuisiin miehiin, jotka -masentuvat vastoinkäymisestä. Koko hänen elämässä oli ollut taistelua -vaaroja vastaan, mutta tämän yksinäisen ja voimakkaan miehen sielussa -oli yksi haavoitettava paikka, ja siinä värisi nuoli, joka pani hänet -lyyhistymään kokoon tuskasta. Hän oli pettynyt rakkaudessaan ja nyt -alkoi vihan ja koston myrkky virrata hänen suonissaan. Äkillisessä -raivonpuuskassa hän sieppasi samppanjapullon ja paiskasi sen lattiaan, -missä se särkyi vaahdon sihisten purkautuessa sirpaleiden lomitse. - -Näytti kuin olisi tämä hillitön purkaus hieman rauhoittanut häntä. -Hän heittäytyi tuolille ja tuijotti synkästi eteensä. Silloin sai hän -äkisti ajatuksen, hänen silmiinsä tuli vaarallinen väijyvä katse. - -Hän nousi nopeasti, astui ulos huoneesta ja hamuili eteenpäin pimeää -käytävää pitkin. Koko talo oli ikäänkuin asukkaista autioksi jäänyt. -Ei kuulunut ääntäkään tuosta kapeasta käytävästä, missä kaksi ihmistä -tuskin saattoi kulkea rinnatusten. - -Brookton pysähtyi matalan oven eteen ja kolkutti sille varovasti. Hän -odotti muutamia minuutteja, mutta kun ei kukaan sisäpuolelta vastannut, -kolkutti hän uudelleen ja tällä kertaa paljon kovemmin. - --- Täytyyhän hänen olla kotona, mutisi hän, Max ei riko sopimusta. - -Mutta edelleenkään ei kuulunut ainoatakaan ääntä tuosta salaperäisestä -talosta, josta kaikki kadun ja suurkaupungin hälinä oli ikäänkuin -poissuljettuna. - -Brookton kävi kärsimättömäksi. Hän ravisteli ovenripaa, mutta -tuloksetta. Huoneessa täytyi joka tapauksessa jonkun olla, sillä ovi -oli sisäpuolelta lukittu. Saattoi avaimenreiästä selvästi nähdä avaimen. - -Silloin alkoi hän joutua pahojen aavistusten valtaan. Hän sammutti -taskulamppunsa, otti sorkkaraudan ja mursi arvelematta oven suki. Se -oli vanha ja kehno, eikä tehnyt sanottavaa vastarintaa. - -Brookton epäröi silmänräpäyksen. Hiljaisuus ja pimeys laskeutuivat -raskaina hänen ylitseen. Hän tuli yht'äkkiä vakuutetuksi siitä, että -tuohon hänen edessään olevaan pimeään huoneeseen kätkeytyi jokin -outo salaisuus. Oli kuin olisi jotain peloittavaa uinunut tuossa -mustanharmaassa pimeydessä. Ja nyt se heräsi... - -Mitä se oli?... - -Brookton oli vaistomaisesti työntänyt ovea hiukan syrjään. Näky, joka -hänelle esiintyi, pani hänet vetäymään takaisin. - -Sillä keskellä huonetta ja pimeässä näki hän ruumiin, joka kuvastui -mustalle seinälle ihmeellisin vihreänsinipunervin ääriviivoin. Se oli -varjo seinällä, mutta varjo oli ikäänkuin fosforiin kastettu. Himmeä -sädeloiste läksi koko ruumiista, joka selvästi kuvastui taustalle. -Siinä oli tuolissa istuva ihminen ja Brookton näki kauhukseen avoimista -silmistä loistavan vielä syvemmän vihertävän hehkun. - -Suuri pahantekijä, jonka hermot olivat karaistuneet monissa -vaarallisissa yöllisissä teoissa voihki salaperäisestä pelosta, joka -kouristaa vahvintakin sydäntä. Sorkkarauta putosi hänen kädestään, -mutta tämän aikaansaama kolina herätti hänet täyteen tajuntaan. Hän -puri kiroten hampaansa yhteen, sai käsiinsä taskulampun ja pani sen -valon lankeamaan tuohon ihmeelliseen olentoon. Silloin salaperäisyys -ikäänkuin liukui pois koko huoneesta. Tuolilla istui vain tavallinen -ihminen ja se oli pikku Max. Hän näytti siltä, kuin olisi hän istunut -miettimässä jotakin filosofista ongelmaa. Liikkumattomana hän istui -ja tuijotti mitään huomaamatta ulos avaruuteen. Hänen silmänsä olivat -rauhalliset -- liian rauhalliset. Hän oli ratkaissut ongelman. - -Ja ongelma oli hyvin vaikea Se oli itse kuolema. - - - - -XIX. - -VAARALLINEN NAINEN. - - --- Vai niin, te olette tohtori Jonas Fjeld, sanoi Isabella Duncan -mietteissään. Olen kuullut paljon puhuttavan teistä ja minulla on usein -ollut aavistus, joka on sanonut minulle, että te osuisitte tielleni -- -joko ystävänä tai vihollisena. - -Hän oli noussut, ja Fjeld katseli ihaillen tuota ylvästä, -puhdasviivaista vartaloa. Hänen hiuksensa olivat hieman -epäjärjestyksessä kadulla sattuneen mellakan jälkeen ja hänen -toinen hihansa oli ratkennut auki ja paljasti pyöreän, voimakkaan -käsivarren. Hän oli nainen, jolta puuttuivat kiemailu ja naisellinen -turhamaisuus, mutta hänen silmiensä katseesta saattoi Fjeld arvata -osan hänen sielussaan liekehtivästä tulesta. Ja hän ymmärsi, että -tämä ihmeellinen, kalpea Diana neitseellisine piirteineen ja -silmiinpistävästi miehekkäine olemuksineen varmaankin omisti jonkin -suuren salaisuuden. Tavallisuudesta poikkeavat ympäristöt myös -vahvistivat hänen olettamustaan. Nyt, kun sähkövalo oli sytytetty, -ei huone ollenkaan muistuttanut valokuvaamoa. Siellä ei ollut mitään -rihkamakorua, ei tekokukkia, ei pieluksilla peitettyä sohvaa. Kaikki -oli yksinkertaista, kaunista ja aistikasta. Seiniä koristavat -harvalukuiset taulut oli huolellisesti valikoitu -- erityisesti -silmällä pitäen voimakkaita ja omituisia valovaikutuksia. Madame Curien -mustasta marmorista veistetty rintakuva näkyi eräässä nurkkauksessa. - --- Te koetatte muodostaa itsellenne käsityksen minun maustani ja -harrastuksistani, sanoi Isabella vaisusti hymyillen. Mihin tulokseen -pääsette? - -Fjeld nyökkäsi vakavasti. - --- En välitä Sherlock Holmesin tapaisesta analyysistä. Sir Conan -Doyle voisi varmaan kirjoittaa useita mielenkiintoisia sivuja tästä -huoneesta. Täällä piilee salaisuuksia joka nurkassa. Tiedän vain -yhden asian: te olette omituinen nainen, yksinäinen ja voimakas -nainen -- kentiesi hyvä, ehkä paha. Teissä on jotakin sfinksimäistä, -mutta tuskinpa tahdon muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen ryhtyä -tulkitsemaan sielunne arvoituksia. - --- Miksi luulette, että minussa piilee jokin salaisuus? - --- Tiedän sen, sanoi Fjeld ja kumartui hiukan eteenpäin, olen -aavistanut sen siitä silmänräpäyksestä saakka, jolloin löysin -kuvanne kuolleen Greyburnin taskusta. En ole päässyt siitä selville -minkään loogillisen johtopäätöksen kautta, mutta vaistoni on vuosien -varrella niin harjaantunut, että harvoin erehdyn. Ja nyt sanovat itse -asianhaarat, että olen oikeassa. Henkilöt, jotka hetkinen sitten -hyökkäsivät kimppuunne, eivät tehneet sitä aikomuksessa rosvota tai -varastaa teiltä. He tahtoivat kokonaan toisista syistä saada teidät -valtaansa. Ja kun minä sattumalta tiedän, kuka oli koko jutun takana, -niin näytän saavan teoriani vahvistettua oikeiksi. - --- Entä kuka oli päällekarkauksen takana? kysyi nuori nainen hieman -jännittynein äänin. - --- Se oli Charles Brookton itse, sanoi Fjeld tyynesti. Tunnetteko hänet? - -Isabella nojautui taaksepäin tuolissaan. - --- Olen kauan odottanut sitä, sanoi hän puoliksi itsekseen... Tunnenko -hänet, jatkoi hän eloisasti. Onhan hän ystäväni, toverini, melkein -ihailijani. Ei ole montakaan tuntia siitä, kun hän tässä huoneessa -pyysi minua vaimokseen... Niin, suokaa anteeksi, että puhun teille -näin avomielisesti syvimmästä salaisuuksistani, mutta on kuin olisin -tuntenut teidät kauan. Elämänne ja elämäntyönne ovat sanoneet minulle, -kuka te olette: oikea mies, joka ette koskaan voisi pettää naista, joka -luottaisi teihin. Ja jos te pettäisitte minut... - -Hän ei jatkanut lausettaan, mutta hänen silmiensä kylmä ja kova kiilto -puhui hyvin selvää kieltä. - -Jonas Fjeld nojausi taaksepäin tuolissaan. Hän oli käynyt hyvin -miettiväiseksi. Hän oli häneen tuijottavista silmistä lukenut jotakin, -jonka hän varsin hyvin tunsi. Satoja kertoja oli hän nähnyt sen ilmeen -ennen. Se oli melkein varjomainen katse, joka luultavasti riippui hyvin -lujatahtoisten ihmisten silmäterien voimakkaasta kokoonvetäytymisestä. -Hän tiesi, mitä se merkitsi, _murha_ oli luettavissa nuoren naisen -silmistä. - -Hän kääntyi pois. Kun hän jälleen katsoi tuohon kauniiseen kuvaan, ei -hän voinut havaita muuta, kuin hienon ja ystävällisen hymyn sekä heikon -punastuksen noilla omituisilla naiskasvoilla. - -Fjeld nousi päästään pyörällä ja pyyhkäisi otsaansa. - --- Te sanoitte, miss Duncan, tuntevanne minut elämästäni ja teoistani. -On mahdollista, että kerran tai toisen olen kavaltanut itseni, mutta -koskaan en ole kavaltanut naista. Ymmärrän nyt paremmin, kuka te -olette. Te olette vaarallinen meille miehille -- sekä yhdessä että -toisessa merkityksessä. Te vedätte meidät puoleenne ja työnnätte meidät -takaisin... Te edustatte, lisäsi hän hymyillen, jonkinlaista korkeampaa -kiemailua. Ja tuskinpa tahtoisin minä olla Charles Brooktonin -vaatteissa. - -Isabella ei ollut viimeisiä sanoja kuulevinaan. -- Te olette -ensimäinen, joka on syyttänyt minua kiemailusta, sanoi hän vakavasti, -mutta kentiesi on hiukan perää siinä, mitä sanotte. Luonto on nyt -kerta kaikkiaan osoittanut minulle paikan sukupuolten joukossa. Olen -koko elämäni protestannut sitä vastaan ja luulen voivani väittää, että -tahtoni, työni ja ajatustapani puolesta olen ollut miesmäisempi kuin -useimmat miehet. Mutta kentiesi tulee päivä, jolloin naisellisuus herää -ja vaatii oikeutensa. - --- Te tarkoitatte...? - -Isabella katsoi häneen tiukasti. - --- En ole koskaan ennen puhunut näin tuttavallisesti miehen kanssa, -sanoi hän, ja minä halveksin itseäni puheliaisuuteni takia... - -Hän vaikeni, ikäänkuin jotakin olisi tarttunut hänen kurkkuunsa. - --- Mutta minä olen ollut niin hirvittävän yksin monta vuotta, virkkoi -hän äkkiä. Minulla on ollut useita ystäviä, mutta ei ainoatakaan -ystävää. Olen aina paennut naisia. Lukuunottamatta madame Curieta -en ole välittänyt ainoastakaan omaan sukupuoleeni kuuluvasta. Siitä -johtuu, että minä aikaisimmasta nuoruudestani saakka olen ollut yksin, -seuranani vain pieni kunnianhimoni, mittaamaton tiedonhaluni ja -- -rajaton kostonhimoni. - -Hän oikein sähisi viimeiset sanat kuuluviin. - -Fjeld nyökkäsi. - --- Ajattelinkin jotain sellaista olevan kysymyksessä, sanoi hän -puoliksi itsekseen... Onko elämässä jokin tai joku, joka on tehnyt -teille jotakin pahaa? - --- Ei, vastasi hän. Henkilökohtaisia pettymyksiäni ja tappioitani en -ole niinkään paljon pannut sydämelleni. Mutta sielussani on vanha -muisto, joka vielä kiehuu ja kuohuu. Ja se on syövyttänyt pois kaiken -naisellisen heikkouden, se on tehnyt minut voimakkaaksi ja katkeraksi. - --- Ja vaaralliseksi, jatkoi Fjeld. - --- Niin, sanoi Isabella hetken mietittyään. Luulen teidän olevan -oikeassa. - - - - -XX. - -MIES JA NAINEN. - - -Jokaisen ihmisen elämässä on jokin tilaisuus, jolloin miehen ja naisen -välinen myötätunto leimahtaa julki, niinkuin olisi kaksi sähkövirtaa -kytketty yhteen. Jonas Fjeld tunsi jollakin ihmeellisellä tavalla, -että tuo kaunis, puhdaspiirteinen ja teräväkatseinen nainen oli -hänen sukuansa -- ehkä oli hän suuri rikoksentekijätär, mutta joka -tapauksessa olento, joka toimi sielunsa voimakkaiden ja puhtaiden -vaikuttimien mukaisesti. Ja hänet valtasi äkillinen halu ottaa tämän -puhtaan jumalattaren ruumis syliinsä ja kuiskata hänelle, ettei elämä -ollut yksinomaan vihaa, kostoa ja tiedettä. - -Näytti siltä, kuin olisi Isabella lukenut hänen ajatuksensa, sillä hän -nousi nopeasti, vienon punan levitessä hänen kalpeille, klassillisille -kasvoilleen. - --- Luulen, että teidän nyt täytyy mennä, tohtori Fjeld, sanoi hän -arvokkaasti. Ei silti, että minä olisin millään tapaa turhan tarkka, -sillä ystäväni ovat tulleet ja menneet täällä milloin hyvänsä. Ei -kenenkään päähän pälkähtäisi tuhota minun hyvä nimeni ja maineeni. -Olenhan puoleksi mies ja erotiikka vain kyllästyttää minua... Mutta -minä olen väsynyt ja hiukan liikutettu. Sallikaa minun vielä kerran -kiittää teitä avunannostanne. - -Hän ojensi Fjeldille kätensä. Se oli kylmä ja kova ja hänen -kädenpuristuksensa oli luja ja voimakas. - -Fjeld katsahti häntä suoraan silmiin. Koskaan ei hän ollut tuntenut -sydänkanteleensa kielien väräjävän tällä tavoin. Seisoessaan siinä -ylväänä ja korkeapovisena pää takakenossa muistutti Isabella -amatsoonia. Niin -- tämä oli jumalainen Penthesilea, joka saattoi -mitellä voimiaan vaikka itsensä Akilleen kanssa. - -He jäivät seisomaan muutamiksi sekunneiksi vastatusten, sitten nainen -loi katseensa maahan, silmäluomet värisivät ja hänen huulensa puoleksi -avautuivat... - --- Menkää, kuiskasi hän käheästi, menkää... - -Jonas Fjeld otti hattunsa. - --- Hyvästi, sanoi hän tyynesti, ja kiitos ystävällisyydestänne. En -ole koskaan ennen tavannut teidän kaltaistanne. Teidän olemuksestanne -ikäänkuin tulvehtii valonsäteitä. - -Isabella katsoi ylös vaisusti hymyillen. - --- Valo on minun erikoisalani, sanoi hän. Olenhan fyysikko. Ja kaikki -ilmakehässä olevat tuhannet säteet ovat ystäväni. Kentiesi ne ovat -asettuneet asumaan minuun ja antavat nyt näytännön teidän kunniaksenne. - --- Voin ymmärtää sen, vastasi Fjeld samaan sävyyn. Mainitsittehan -madame Curien. - --- Niin, rakastin häntä. Hän oli älykäs, teräväpäinen ja -selväkatseinen. Hänellä oli miehen aivot ja naisen tunteet. - --- Toivoisimpa teidän olevan hänen kaltaisensa, sanoi Fjeld ja otti -hattunsa. Ylipäänsä toivoisin, etteivät yhteiskunnan ovenvartiat olisi -satunnaisiin tunteisiin nähden niin kovasydämisiä. Tämä ei ehkä ole -kauniisti sanottu ja minä pyydän anteeksi, mutta minusta tuntuu siltä -juuri nyt. Varokaa tarkoin henkeänne. Hyvästi. - -Hän kumartui syvään Isabellan käden yli ja suuteli sitä, ja -jälleen tunsi hän, koskettaessaan hänen kylmää, valkoista ihoansa, -tuon ihmeellisen sähköisen säteilyn, joka tuntui virtaavan hänen -huokosistaan. - -Sitten hän huoaten karkoitti tämän magneettisen mielialan ja astui -nopeasti ulos ovesta. - -Isabella seisoi ja katseli hänen jälkeensä kummallisesti hymyillen. -Hänen huulensa vapisivat, oli kuin olisivat ne etsineet jotakin sanaa. -Kentiesi kiiti hänen päänsä läpi ajatus, että hänen pitäisi huutaa -mies takaisin, ottaa hänen syliinsä ja suudella häntä. Mutta hän ei -tehnyt sitä. Hän jäi ainoastaan seisomaan ja tuijotti oveen, joka oli -sulkeutunut Jonas Fjeldin jälkeen. - -Konemaisesti rupesi hän riisuutumaan. Hän viskasi vaatteet yltänsä -viimeistä kappaletta myöten. Sitten astui puhdas Diana alastomana -ja kauniina kylpyhuoneeseen jäähdyttämään kiihkoansa. Hänen -käsivarsissaan oli mustelmia ja hänen olkapäässään pitkä punainen viiru -päällekarkauksen jälkeen, mutta hän ei kiinnittänyt siihen huomiotansa. - -Muutamia minuutteja myöhemmin hän makasi silmät ummessa ja antoi kylmän -veden syleillä ihmeellistä valkoista ruumistaan. - -Ja niin hän vähitellen sai takaisin levollisuutensa. Sitten alkoi hän -halveksia itseänsä. Voi -- hän oli siis ainoastaan mieletön nainen, -kuten kaikki muutkin. Hän oli käyttäytynyt rakastuneen puotineidin -tavoin tuota norjalaista jättiläistä kohtaan, jolla oli siniset -uneksijansilmät. Niin pitkälle oli siis Isabella Duncan joutunut. Hän -oli melkein joutunut seikkailuun... - -Isabella nousi kylvystä ja nauroi. - -Se oli kovaa ja kylmää naurua. - -Siltä se tuntui myöskin miehestä, joka revolveri kädessä seisoi -kylpyhuoneen ulkopuolella ja silmät palavina kuunteli vedenloisketta. - -Miten kaunis hän lieneekään, mutisi hän. Kuinka valkea lieneekään hänen -hipiänsä... - -Hän tarttui lukkoon, mutta malttoi mielensä. - --- Olisinkohan erehtynyt? mutisi hän. Onko todellakin mahdollista, -että hän on pettänyt meidät kaikki? Oliko Max raukka oikeassa -väittäessään hänen metsästävän ihmisiä? Kun kaikki seikat otetaan -lukuun, niin ehkäpä juuri hän on jollakin kavalalla tavalla ottanut -hengiltä pikku Maxin ja kentiesi nuo toisetkin. Seuraavalla kerralla -kai olisi hänen vuoronsa. Mutta sitä ei saisi koskaan tapahtua... Nyt -tunsi hän salaisuuden. Kun hän Maxin kuoleman johdosta oli surusta -raivoten jättänyt kaiken varovaisuuden syrjään, ottaakseen hengiltä -naisen, jota hän rakasti, oli hän myös saanut selville jotakin, joka -yhä enemmän oli lisännyt hänen vihaansa... Juuri tuota Jonas Fjeldiä -tyttö rakasti, tuota kirottua tohtoria, jolla oli valtaiset hartiat ja -siniset terässilmät. Hän oli, seisoessaan tikkailla sen akkunaruudun -ulkopuolella, joka salli hänen parhaiten katsella huoneeseen, missä nuo -kaksi istuivat, nähnyt tuon kylmän naisen silmissä erään välähdyksen. -Hän tiesi, mitä se merkitsi. Ei koskaan ollut Isabella sillätavalla -katsonut toiseen mieheen. Siinä oli sekaisin heikkoutta ja antaumusta, -joka asian haarojen painolla työntää voimakkaimmankin naisen miehen -syliin. Mutta sitä ei saisi koskaan tapahtua. Nyt oli Fjeld lähtenyt. -Hän olisi voinut pistää hänet kuoliaaksi tuolla ulkona puutarhassa -- -olisi voinut tappaa hänet kuin sian. Mutta hänen vuoronsa kyllä tulisi. - -Taas vei hän kätensä lähelle ovenripaa, mutta viivytteli. Oli kuin -olisi hän jostakin kuullut nälkäisen suden ulvontaa. Se oli tuskan, -vihan ja koston kiljuntaa hänen rikkirevityssä sydämessään. Sellainen -rakastunut ja inhoittava roisto hänestä oli tullut -- hänestä, tuosta -suuresta, ihaillusta pahantekijäin johtajasta, joka istui yhteiskunnan -viidakossa niinkuin ihmistiikeri verestävine silmineen ja veren -tahraamine käpälineen. - -Hän kumartui alas ja tirkisti avaimenreiästä. Puolihämärässä näki hän -Isabellan kaunismuotoiset jalat, jotka liikanaisetta lihavuudetta -liittyivät kauniisiin vyötäreihin. - -Charles Brookton voihki. - -Ei, tyttö ei saisi koskaan kuulua kenellekään muulle! Sitten nosti hän -revolverin, tarttui lukkoon ja väänsi. - -Mutta ovi oli sisäpuolelta teljetty. - - - - -XXI. - -KUOLLEEN LUONA. - - -Jonas Fjeld käveli jalkaisin Kensingtonista saakka kaupungin -keskukseen. Oli hieman sumuinen ilta, ilma oli raikas ja viileä. -Hän käveli hitaasti selventääkseen sotkeutuneita tunteitaan, ja -mitä lähemmäksi hän tuli Piccadillyn suurta yöliikennettä ja mitä -kirkkaammin sähkölamput loivat valoaan oikean ja väärän ilon ylitse, -sitä tyytymättömämmäksi itseensä hän kävi. Hän oli käyttäytynyt kuten -koulupoika, taitamaton alottelija. Hän oli kuunnellut seireenien laulua. - -Mutta hän ei voinut kokonaan päästä vapaaksi vaikutelmasta, minkä hän -oli saanut tuosta ihmeellisestä, ylväästä naisesta. Heidän välilleen -oli sytytetty tuli, jota oli vaikea sammuttaa. Mutta hän tunsi -velvollisuutensa eikä Isabella kuulunut senlaatuisiin naisiin, jotka -kallistavat korvansa ensimäiselle tulijalle. - -Äkkiä tuli hän ajatelleeksi Charles Brooktonia. Burns oli kertonut koko -joukon asioita tästä älykkäästä ja varovaisesta pahantekijästä, jolla -oli taiteellinen entisyys. Hän ei varmaankaan luopuisi yrityksestään -saada Isabella Duncan pauloihinsa. Mutta mikä oikeastaan olikaan hänen -tarkoituksensa? - -Hän pysähtyi erään lyhtypylvään luo ja otti esille pienen muistikirjan, -johon hän oli kirjoittanut Brooktonin osoitteen. Sehän soveltui hyvin, -Soho oli aivan lähellä. Saapuessaan kadulle, jonka varrella Brookton -asui, hän jäi hämmästyneenä seisomaan. Pieni ihmisryhmä oli kokoontunut -suuren, synkän ja ikävän talon edustalle. Fjeld katsoi numeroa, niin -- -se oli juuri se talo, missä Charles Brookton oleskeli. - -Oli selvää, että jotakin vakavaa oli tapahtunut, sillä kokoontuneet -yökulkijat, jotka suurimmalta osaltaan olivat ilotyttöjä ja -naismetsästäjiä, keskustelivat matalalla ja kolkolla äänellä. Koko -keskus oli synkkä ja masentava -- ihmiset, musta ruumisarkkutalo, -usvainen yö. - -Samassa silmänräpäyksessä, kun Fjeld pääsi perille, astui eräs -poliisikonstaapeli ulos ovesta. - --- Onko täällä ketään, joka voi juosta lääkäriä noutamaan, sanoi hän. -En voi talosta löytää puhelinta. - -Fjeld tunkeutui pienen ryhmän läpi. - --- Minä olen lääkäri, sanoi hän, ja olen käytettävissänne. - -Konstaapeli katsoi tiukasti edessään olevaan pitkään mieheen, mutta -Fjeld ei antanut hänelle aikaa arvelemiseen. - --- Oletan, sanoi hän mahtipontisesti, ettei tässä ole varaa ajan -tuhlaamiseen. Näyttäkää minulle tietä. - -Konstaapeli mutisi jotakin itseksensä. Senlaatuiset ihmiset eivät -yleensä hyväksy mahtipontisuutta muissa kuin itsessään. Mutta tilaisuus -ei ollut sovelias suunsoittoon eikä riitelemiseen. Talossa lepäsi -jossakin kuollut tai kuolemaisillaan oleva mies, eikä hän näyttänyt -hupaiselta. - -Niin tapahtui, että Jonas Fjeld sai nähdä saman näyn, joka hetki sitten -oli lyönyt Charles Brooktonin peljästyksellä ja täyttänyt hänet raivoon -johtavalla pelolla. - -Siellä istui pikku Max ja loisti pimeässä -- yhtä vihreänsinipunervana -kuin Brooktonin nähdessä hänet. Valo sytytettiin ja heti katosi -kaikki salaperäisyys -- jälellä oli vain kalmankalpea mies himmeästi -tuijottavine silmineen ja retkottavine alaleukoineen. - -Fjeld astui hänen luokseen. Silmäys noihin valkoisiin lapsenkasvoihin, -joissa oli kuoleman selvä leima, sanoi hänelle heti, mitä oli -tapahtunut. - --- Täällä ei ole mitään tehtävissä, sanoi hän, tämä mies on ollut -kuolleena pari tuntia. - -Portinvartija, joka kalpeana ja vapisevana oli näyttänyt heille tietä, -astui Fjeldin luo. - --- Onko se -- murha? kysyi hän. - -Fjeld kohautti olkapäitään. - --- Sitä en tiedä, sanoi hän. Mahdollisesti on hän saanut myrkkyä. Mutta -merkit ovat samat kuin tavallisessa sydänhalvauksessa. Teidän täytyy -lähettää noutamaan ruumiintarkastusmiehiä, ruumis on leikattava. - -Portinvartija kääntyi mennäksensä. - --- Toivoisinpa Brooktonin olevan huoneessaan, sanoi hän, sillä hänellä -on puhelin. Mutta hän lähti tunti takaperin ulos. Hän oli myös pikku -Maxin paras ystävä... Kuljin sattumalta tästä ohitse, lisäsi hän, ovi -oli puoliavoinna, ja kun täältä näkyi kummallinen loiste, pilkistin -sisään. - -Vanha ovenavaaja ei kyennyt jatkamaan. Näky oli ilmeisesti tehnyt -häneen varsin kamalan vaikutuksen, sillä hän saattoi tuskin retostautua -ovesta ulos. - -Konstaapeli ja Fjeld jäivät kahden. Ensinmainittu näytti hyvin -neuvottomalta. - --- Teidän täytyy heti paikalla lähettää sana Scotland Yardiin, sanoi -Fjeld. Tässä on otaksuttavasti tapahtunut rikos. Teidän täytyy -kiiruhtaa. Minä vartioin täällä niin kauan. - -Taas näkyi voimakkaan irlantilaisen silmissä epäluuloinen katse, mutta -hän tuli pian siihen tulokseen, ettei ollut muuta neuvoa kuin totella. -Hän läksi ja Fjeld sulki oven hänen jälkeensä. - -Hän odotti pari minuuttia, kunnes konstaapelin askeleet olivat -lakanneet kuulumasta rappukäytävässä, sammutti sitten sähkövalon -ja katseli mitä suurimmalla mielenkiinnolla kuolleesta säteilevää -ihmeellistä fosforiloistetta. Se ei ollut puhdasta vihreää fosforiväriä --- pikemmin opaalinkaltaista, jossa oli pieniä pirskeitä sinipunervasta. - -Ihmeellisintä kaikesta oli, että nämä säteet loistivat yhtä kirkkaasti -vaatteiden kuin ihonkin läpi. Ainoastaan muutamat harvat tummat paikat -osoittivat kuolleen mukana olevia metalliesineitä: kravattineula, -taskukello, kultainen lyijykynä ja muutamat pikkurahat näkyivät pienten -reikien tapaisina tuossa kaameassa värisoinnussa. Sillä oli kuin -olisivat nämä säteet olleet eläviä. Ne läpättivät kuin kielekkeet, ne -sädehtivät kuin revontulet tummalla yötaivaalla, ne leikkivät tuhansien -pienten soihtujen kaltaisina lukemattomin vaihtelevin värivivahduksin. - -Fjeld jäi seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena. Tässä seisoi hän siis -vastatusten uuden ilmiön kanssa -- uuden kohdan kanssa valoilmiöitten -maailmasta. Olihan olemassa omavaloisia eläimiä, mutta koskaan ei hän -vielä ollut havainnut kuolleen ihmisen voivan valaista. - -Sitten sytytti hän valon ja katseli ympärilleen. Huone oli perin -yksinkertaisesti mutta aistikkaasti kalustettu. Kuollut oli ilmeisesti -ollut järjestystä rakastava ihminen, jolla oli varma maku. Tuossa -pienessä huoneessa ei ollut mitään silmiä loukkaavaa, jokainen esine -oli paikoillaan. - -Fjeld astui kirjoituspöydän luo. Kirjesäiliö oli avoinna ja siinä oli -alotettu kirje. Kuollut ei nähtävästi ollut ennättänyt lopettaa sitä. -Kynänvarsi oli lattialla ja ilmeisesti pudonnut hänen kädestään. Sitten -oli hän hoiperrellut sille tuolille, missä kuolema oli hänet tavannut. - -Silmäys kesken jääneeseen kirjeeseen sai Fjeldin avaamaan silmänsä -selki selälleen. Hän luki sen tarkasti läpi kasvavin mielenkiinnoin, -sitten käänsi hän sen huolellisesti kokoon ja pisti lompakkoonsa. - -Sen jälkeen jatkoi hän kotietsintäänsä. Kirjoituspöydän laatikot olivat -lukossa, mutta Fjeldille oli helppo asia tiirikoida ne auki. Siellä -oli ainoastaan joukko merkityksettömiä papereita ja kirjeitä, useita -maksettuja hotellilaskuja sekä muutamia paketteja hienoja turkkilaisia -savukkeita. Pikku Max oli nähtävästi varovainen mies, joka oli aina -ollut valmistautunut kotitarkastukseen. - -Lähinnä alimmasta laatikosta Fjeld löysi pienen apteekin. Siinä -oli opiumia, hiilihappoista natronia ja aspirinia, mutta ei mitään -vaarallisempaa myrkkyä. Lisäksi revolveri ja pieni valokuvauskone. Se -oli Kodak. Sen takapuolella oleva numero osoitti, että neljä valokuvaa -oli otettu. Empimättä käänsi Fjeld koko filmirullan kokoon, otti sen -pois kamerasta ja pisti taskuunsa. - -Sitten avasi hän alimman laatikon. - -Siellä oli vain yksi ainoa esine: nenäliina. - -Fjeld katseli sitä ihmeissään. Se oli nähtävästi vanha, mutta tehty -paksusta, pehmeästä silkistä. Yhdessä nurkassa oli monogrammi: suuri -"M", jonka yläpuolella oli ruhtinaankruunu. - - - - -XXII. - -VIEKKAUDESSA VOITETTU. - - -Kiihtynyt mies seisoo revolveri kädessä naisen kylpyhuoneen edustalla. -Ovi on lukossa joko sattumalta tai koska yksinäiset naiset menevät -kainoudessaan niin pitkälle, että tuntevat yksinolemisen tarvetta, -ollessaan alastomina. - -Tilanne on varsin tuskallinen. Ja Isabella Duncan tunsi kaikesta -sisukkaisuudestaan huolimatta olevansa hyvin peloissaan, kun hän -kopeloi kylpyviittaansa. - -Sillä välin yritti Brookton murtaa ovea auki. Se ei ollut mikään -tavallinen vuokrakasarmin lautaovi, vaan vahva, hyväntekoinen -englantilainen tammiovi, jonka aukimurtamiseen tarvitaan sekä voimaa -että harkintaa. - -Brooktonilla oli nämä molemmat ominaisuudet, niin että oven kohtalo oli -jo määrätty. Tottuneelta ovien ja kassakaappien aukimurtajalta kului -täsmälleen kymmenen minuuttia, ennenkuin hän sai sen myöntämään. Mutta -lentäessään auki se rasahti äänekkäästi kiukusta ja vastustusvoimasta. - -Silmänräpäyksen Brookton empi. Rakastuneet miehet suovat, jumalan -kiitos, silloin tällöin itsellensä aikaa arveluihin. Sitä kesti vain -kymmenen sekuntia, mutta näillä sekunneilla oli merkityksensä, sillä -kun Brookton suu vaahdossa juoksi kylpyhuoneeseen, oli se tyhjä. - -Revolveria kohottava käsi vaipui hänen sivullensa ja Brooktonin -raivoaviin silmiin tuli melkein mieletön ilme. Vanha juttu leijonasta, -jonka hyppy epäonnistuu. Mihin hiiteen olikaan nainen livistänyt? -Tuossa oli sisäpuolelta suljettu ovi, tuossa neljä sileätä muuriseinää -ilman ainoatakaan rakoa, joka olisi ilmaissut uloskäytävän, ja tuossa -oli kylpyamme, joka oli muurattu kiinni lattiaan. Brookton huomasi, -että vesi oli juossut pois ja että koko toisen päätyseinän saattoi -siirtää syrjään, kuten työntöoven. Ja se oli avoinna. - -Ei ollut mitään epäilystä siitä, mihin Isabella oli mennyt. Nuori, -käytännöllinen nainen oli järjestänyt kylpyhuoneensa laboratorion -yhteyteen, otaksuttavasti helpottaakseen eräiden fysikaalisten kokeiden -suorittamista. - -Brookton laski revolverinsa alas ja veti helpotuksen huokauksen. Hän -tiesi nyt, että Isabella Duncanin henki tällä kertaa oli kaikesta -vaarasta pelastunut. Puhelimen soitto kuului etäältä: ahaa, nyt soitti -nuori nainen poliisia... Brookton oli nyt kokonaan rauhoittunut. Hän -näytti mieheltä, joka iloitsee siitä, että on välttänyt jonkin vaaran. -Kiirehtimättä pisti hän revolverin taskuunsa ja meni ateljeehen. -Täällä jäi hän muutamaksi minuutiksi seisomaan ja kuunteli. Tuossa oli -Isabellan hame ja sukat ja kaikki nuo muut merkilliset vaatekappaleet, -jotka ympäröivät naisen ruumista. - -Brookton tunsi sydämensä vallan lämpenevän. - --- Isabella! huusi hän. - -Toisessa seinässä oleva pieni luukku avautui ja hän näki vilahdukselta -osan nuoren naisen marmorinvalkeista kasvoista. - --- Vai niin, sinä alat taas palata järkiisi, sanoi Isabella. Mikä sinua -muuten oikeastaan vaivaa? Sinä ajat minua takaa niinkuin villieläintä -revolveri kädessä. Onko se uusi rakkauden muoto? - -Brooktonin pieniin, pistäviin jaguarinsilmiin tuli häijy ja väijyvä -ilme, mutta hymy ei häipynyt hänen huuliltaan. - --- En tiedä, mikä minun tuli, sanoi hän väsymystä teeskennellen. -Tarkoitukseni oli kai säikäyttää sinua. Kentiesi luulen -- niin, herra -tietäköön mitä minä luulen... Tahdotkohan antaa minulle anteeksi? - --- Siitä voimme puhua toisella kertaa, sanoi Isabella tyynesti. -On parasta, että lähdet nyt, sillä muutoin voisit mahdollisesti -joutua vaaraan saada toisen kohtauksen. Eikä suurelle Charles -Brooktonille sovellu juosta revolveri kädessä naisen kimppuun, joka -makaa kylpyammeessa. Totta vie -- kylläpä miesten rakkaus ilmenee -naurettavalla tavalla. - -Brookton nauroi, mutta naurussa oli jotakin, mikä sai luukun takana -olevan nuoren naisen vapisemaan. Hän hamuili suuren reflektorin johtoa --- sen, joka oli lähettänyt kuolettavat säteet Maxin ruumiin lävitse -- -mutta hän malttoi mielensä. - -Ja Brookton käveli hitaasti ovea kohden. - --- Hyvästi, Isabella, sanoi hän, saamme puhua asiasta enemmän päivän -valossa. Oletko telefoinnut poliisia? - --- En, sanoi Isabella hetken mietittyään. Mutta olen pyytänyt apua. -Näyttää kuitenkin siltä, kuin en tarvitsisikaan mitään apua. - -Brookton jäi silmänräpäykseksi seisomaan käsi ovenrivassa. - --- Lähdenkö ystävänä? kysyi hän. - --- Miten vain haluat, vastasi Isabella. Mutta minä pyydän sinua olemaan -varuillasi. Olen pitänyt sinusta paljon, Charles, sen tiedät. Sinun -laitasi oli hieman toisin kuin muiden toverien. Sielussasi oli eräs -sävel, joka toisinaan puhui minun sydämelleni. Sinä et ole tavallinen -rosvo, et pelkästään oivallinen käsityöläinen niin vakavassa ammatissa -kuin elämässä ja kuolemassa -- sen vuoksi pidin sinusta paljon ja -- -sen vuoksi säästin sinut. - --- Säästit minut? Mitä tarkoitat? - -Isabella ei vastannut heti. - --- Oh, sanoi hän vihdoin vältellen, olen säästänyt sinut monista -pettymyksistä ja vieläkin pahemmasta. Jos olisin ollut kiemaileva -nainen... - --- Sinun ei tarvitse käyttää niin paljon sanoja, keskeytti Brookton -hänet. Vast'edes olemme sodassa keskenämme. Minun puoleltani se on -oleva taistelua sinun voittamiseksi ja omistamiseksi. Nähdessäni sinun -valkoinen ruumiisi... - --- Vaiti! huusi Isabella äänellä, joka oli raivosta kimakka. Kiiruhda -pois täältä, muutoin sokaisen saastaisen katseesi ainiaaksi. - --- Minä lähden, sanoi mies tyynesti, mutta sisimmässäni vien mukanani -näyn, jota ei mikään voi häivyttää... - -Sitten hoiperteli hän ulos. Hän käveli kuin sokea, muristessaan -petoeläimen tavoin, joka silmät ummessa uneksii valkoisesta -antiloopista suuren keitaan äärellä. - -Mutta Isabella Duncan sulki huolellisesti kaikki ovet ja meni vihdoin -vuoteeseen. Kesti kauan, ennenkuin hän sammutti valon. Hän ei voinut -karkoittaa merkillistä, ryömivän pelon tunnetta -- pelon, joka aiheutui -siitä, että hän oli yksin ja oli nainen. Ensi kerran hän pelkäsi -yksinäisyyttä. Oh -- hän olisi tappanut Brooktonin ja lähettänyt hänet -toiseen maailmaan. Mutta hän ei ollut voinut. Mikä oikeastaan oli häntä -ehkäissyt? Oliko se miehen silmissä asuva himo, vaiko hehkuva rakkaus, -joka häntä riudutti? - -Silloin sammutti Isabella Duncan valon. Mutta uusi päivä tapasi hänet -edelleen silmät avoimina. - - - - -XXIII. - -KIRKAISU PUHELIMESSA. - - -Seitsemän ajoissa seuraavana aamuna tapasi rouva Burns vieraansa vielä -täysissä pukimissa ja hänen vuoteensa koskemattomana. - -Fjeld istui kumartuneena muutamien paksujen nidoksien yli, jotka -osoittautuivat British Encyclopediaksi, ja Burns tallusteli -ympäri yönutussa ja puuhasi innokkaasti muutamien kodak-filmien -kopioimistyössä. - --- Ei silti, että minä haluaisin sanoa jotakin asiasta, sanoi nuori -rouva epäonnistuneesti koettaen salata huolestunutta ilmettään -- -- -Mutta ettekö todellakaan tarvitse hiukan unta? - -Fjeld katsahti hajamielisenä ylös kirjoistaan. - --- Kahvi, hyvä Helena-rouva, sanoi hän, on ainoa, mitä me tällä haavaa -tarvitsemme. Ja niin väkevää pitää sen olla, että se saa silmät -päässämme seisomaan niinkuin mikroskoopin linssit. - --- Onko se niin vaikeaa? kysyi rouva. - --- Kyllä, siitä saat olla ihkasten varma, pauhasi Burns. Tässä on -salaisuus toisensa niskassa. Rikoksellisemme kuolevat kuin kärpäset. -Kohta ei Fjeldille ja minulle jää mitään tekemistä. Olethan kuullut -puhuttavan pikku Maxista, eikö totta? Hänet on viime yönä tavattu -kuolleena kotonansa Sohossa. Fjeld löysi hänet, ja tiedätkö, minkä -näköinen hän oli? - --- En. - --- Niin, hän loisti kuin kiiltomato pimeässä. Muuten ei hänessä ollut -mitään katseltavaa. Näytti siltä -- sanoo Fjeld -- kuin olisi hän -niellyt puoli tonnia fosforia. - -Pientä Helena-rouvaa pöyristi. Hän ei voinut koskaan oikein mukautua -siihen vaaralliseen leikkiin elämällä ja kuolemalla, joka aina seurasi -Jonas Fjeldin käyntiä Lontoossa. - -Sitten riensi hän kahvia noutamaan. - -Tällä aikaa katseli Burns tarkoin ensiksi kopioitua valokuvaa, joka -oli otettu pikku Maxin kamerasta. Hän joutui yhä enemmän ihmeisiinsä. -Lopuksi kuului oikein hyvä ja vanhanaikainen kirous hänen suustaan. - -Fjeld katsoi ylös. - --- No, onko siinä jotakin erikoisesti mielenkiintoista. - --- En tiedä, mitä arvelet, saadessasi nähdä oman kuvasi, sanoi hän -hymyillen. Tuo Max hyvänen on ollut nokkelampi kuin luulimmekaan. Hän -on seurannut meitä kuin varjo. Katso tätä!... Siinä ovat herra Fjeld ja -herra Burns seisomassa Grand Hôtelin edustalla Parisissa. Me katselemme -ilmeisesti autoa. Toinenkin filmi näyttää uhratun meille. - -Fjeld nojasi taaksepäin tuolissaan ja hieroi silmiänsä. - --- Ilmeisestikin nopsa ja tarkka nuorukainen, sanoi hän. Viittasit -jotakin sinne päin, että hän on ruhtinaallista sukua. - -Burns nyökkäsi. - --- Ruhtinaitten pojat eivät enään nykyisin ole korkeassa kurssissa, -sanoi hän. Tunnen pari sellaista, jotka ovat sanomalehtipoikina. Max -hoiti asiansa hiukan paremmin. Hän oli erään saksalaisen pikkuvaltion -hallitsevan ruhtinaan vanhin poika, ruhtinaan, jolla oli tuollainen -inhoittava nimi. Ei Lippe-Detmold, mutta jotakin sinne päin. Harvoin -olen tavannut niin merkillistä laiskuuden ja tarmon sekoitusta. Hän -oli intohimoinen savukkeenpolttaja, mutta hän oli viisaampi kuin mitä -kukaan aavistikaan. - -Fjeld nyökkäsi myöntävästi ja otti esille lompakkonsa. - --- Täällä on minulla pikku Maxin testamentti, sanoi hän ja otti -esiin sen keskeneräisen kirjeen, jonka oli löytänyt pikku Maxin -kirjoituspöydältä, ja joka nähtävästi oli välttänyt Brooktonin huomion. - -Burns luki sen yhä enemmin hämmästyen. - - Rakas Charles! - - Laitani on jollakin tapaa hullusti. En ole sairas, mutta pääni - on pyörällä. Veressäni kuohuu jotakin, ja äkisti olen saanut - päähäni, että pikku Isabellan sormi on mukana kaikessa siinä - sairaudessa ja kuolemassa, joka meitä kaikkia uhkaa. Millä - tavalla sitä en tiedä. Mutta sanotaan, että Isaac kidutti hänen - isänsä puolikuoliaaksi ja yritti raiskata hänen sisarensa. Onhan - siinä hiukan kostamista, joten asia nyt voisi olla kuitattu. - Varo häntä, Charles, jonakin kauniina päivänä hän tekee lopun - meistä kaikista. Jos minulla olisi voimia toivoakseni jotakin, - niin toivoisin, että sinä häpäisisit hänet ja sitten työntäisit - pois. Ja jos minulle jotakin tapahtuu, niin lähetä vuoteeni alla - oleva pieni matka-arkku Adèle-sisarelleni New-Yorkiin. Tuo pieni - prinssessa on naimisissa hissinkuljettajan kanssa. Mies taas oli - aikoinaan kenraali. Osoitteen löydät... - -Tässä loppui kirje mustetahraan. Kynä oli ilmeisesti pudonnut -kirjoittajan kädestä. - -Burns katsoi ihmeissään ylös tuosta omituisesta asiakirjasta. - --- Isabella Duncan, mutisi hän... Mitä arvelet tästä? - --- Alan saada pienen aavistuksen yhdestä ja toisesta seikasta, sanoi -Fjeld jonkun verran torjuvasti. Hän on varsin merkillinen nainen, -usko pois. Kylmä, älykäs ja puhdas ja ihmeen kaunis. Brookton on -mielettömästi rakastunut häneen. Mutta viimeisten kahdenkymmenenneljän -tunnin kuluessa hänen silmänsä ovat avautuneet, ja nyt en tahtoisi -maksaa paljoakaan Isabella Duncanin hengestä. - -Hän nousi nopeasti. - --- Se olisi muuten suuri vahinko, mutisi hän. Tahdotko koettaa -telefonoida hänelle? Tapaat hänen nimensä Kensingtonin valokuvaajien -joukosta. Jos hän on valveilla tahdon kernaasti puhutella häntä. - -Burns meni puhelimen luo ja kohta sen jälkeen oli Fjeld keskustelussa -kauniin valokuvaajattaren kanssa. - --- Te olette siis vielä elossa, sanoi hän. Pelkäsin Brooktonin tänä -yönä käyvän luonanne. - --- Niin hän kävikin, vastasi Isabella, ja Fjeld luuli kuulevansa hänen -äänestään, kuinka väsynyt ja ränstynyt hän oli... Mutta minun onnistui -pelastua hänen kynsistään. Hän ei enään tule takaisin. - --- Te olette rohkea nainen, sanoi Fjeld. Mutta Brookton tulee kyllä -takaisin. Hän tulee ennenkuin aavistattekaan. Saadessaan nähdä, että -pikku Max on kuollut... - --- Missä hän kuoli? - --- Kotonaan. Kuljin sattumalta ohitse ja lääkärinä minut kutsuttiin -sisälle. Se oli kummallinen kuolemantapaus. - --- Vai niin! - --- Hän loisti pimeässä. - --- Huomasiko sitä kukaan muu kuin te? - --- Enpä luule. - --- Kiitän teitä huolenpidostanne, sanoi Isabella nopeasti. Ja koskaan -en unhoita, mitä olette tehnyt puolestani. Matkustatteko pian? - --- En aivan kohta. Olen saanut tehtäväkseni tutkia niiden monien -salaperäisten kuolemantapausten syytä, jotka viime viikkoina ovat -sattuneet pahantekijäin maailmassa. - --- Onko teillä siinä suhteessa jotakin erityistä asianharrastusta? -Antakaa pahantekijäin kärsiä tekojensa takia. - --- Saanko tänään aamupäivällä tulla luoksenne keskustelemaan kanssanne -asiasta? - --- Saatte kernaasti. Mutta tahdon valmistaa teitä siihen, että... - -Fjeld ei kuullut enempää. Oli ilmeistä, että Isabella väkisin -temmattiin puhelimen äärestä. Fjeld kuuli tukahutetun kirkaisun. Sitten -oli kaikki hiljaista ja rauhallista. - - - - -XXIV. - -NAISRYÖSTÖ. - - --- Murhattuko? kysyi Burns, kun hänen pieni automobiilinsa muutamia -minuutteja myöhemmin pysähtyi Kensingtonin pienen valokuvaamon -edustalle. - --- Tuskin, vastasi Fjeld. Luonnollisesti on ystävämme Charles Brookton -vakoillut kaunista neitiä ja käyttänyt hyväkseen sitä otollista hetkeä, -jolloin hän oli puhelimen kimpussa. Mutta nyt saamme nähdä...! - -Burns napisi. - --- En pidä naisryöstöistä, sanoi hän kuivasti. Se on epähienoa -rosvourheilua. - --- Eikä se kuitenkaan ole vailla eräänlaista romantiikkaa. Tunnen -nuoria naisia, jotka kernaasti haluaisivat, että joku mustasilmäinen -kreivi ryöstäisi heidät pois pari kertaa viikossa. Mutta kun useimmat -kreivit nykyään ovat vääriä, ei romantiikan laita ole oikein hyvin -pienten tyttöjen kaihoavissa sydämissä. Isabella Duncan kuitenkin -kuuluu harvinaisiin naisiin, hän on ylpeä, kova ja ylevämielinen. Hän -on tehty merkillisestä metallista -- jostain platinan kaltaisesta. Ei -mikään väkivalta pysty häneen. Hänet voidaan tosin voittaa, kiduttaa ja -murhata, mutta sitä miestä ei ole syntynyt, joka kykenee vallitsemaan -hänen voimakkaita aivojaan ja kylmää sydäntään. - --- Sinä näyt tuntevan hänet hyvin, sanoi Burns hiukan pisteliäästi. - -Fjeld ei vastannut, hän koetti ulko-ovea. Se oli avoinna. Talosta ei -kuulunut niin ääntäkään. - --- Varmaankin tapaamme tuolla ylhäällä ainoastaan ruumiin, mutisi Burns. - -Hänen ystävänsä pudisti päätään, samalla kun hänen sieraimensa -laajenivat. - --- Tämä on varmasti varsin tavallinen tapahtuma, sanoi hän pettyneellä -äänellä. Tunnetko hajun? Se ei ole kloridia, vaan eetteriä. Näen -selvästi koko asian silmieni edessä. Se on sama, josta saa lukea -kehnoissa amerikalaisissa salapoliisiromaaneissa: vaate pään ympärille, -annos naftaa, avara säkki -- siinähän ovat Savage, Burton Stevenson -ja A. K. Green ilmielävinä. Menkäämme ja hirttäytykäämme, Burns. -Hyvien rikolliskepposien päivät ovat olleet ja menneet. Sota on tehnyt -mielikuvituksesta lopun. Me ryömimme maan yli päät painuksissa ja -etsimme granaattien verisiä vakoja. Mitä nyt...! - -Fjeld vaikeni äkisti ateljeehen johtavan pienen ylöskäytävän luona. - --- Katso, katso, mutisi hän, nuorella naisella on suuret voimat. Hän on -taistellut urhoollisesti. - -Ateljee tarjosikin sangan omituisen näyn. Tuolit ja pöydät oli viskelty -sikin sokin ja selvä verijälki osoitti taistelun tapahtuneen. - -Molemmat miehet astuivat edelleen makuuhuoneeseen. Se oli varsin -yksinkertaisesti sisustettu sohvavuoteella, joka oli vailla kaikkea -kiemailua. Pukeutumispöydällä, jolta puuttuivat kaikki kaunistuskeinot, -mitkä parantavat naisen kasvoja miehisen sukupuolen iloksi, oli -nuoren naisen valokuva. Sillä oli myös muutamia kampoja, harjoja -ja puhelinkone. Mikrofoni oli lattialla -- muuten ei siellä ollut -mitään, joka olisi viitannut siihen, että kadonneella naisella olisi -hyökkäyksen ensi asteella ollut syytä tehdä vastarintaa. - -Yöpöydällä oli avattu kirja. Se oli erään nuoren ranskalaisen lääkärin -tutkielma leukocytheistä. Fjeld selaili sen läpi. Ei näyttänyt siltä, -kuin olisi nuori nainen ollut kirjaan kovinkaan ihastunut, sillä se oli -tuskin puoliväliin luettu ja joukko huuto- ja kysymysmerkkejä lehtien -laidoissa osoitti, että tutkielma oli punnittu ja köykäiseksi havaittu. - -Eräällä tuolilla oli Isabellan tumma kävelypuku ja sen vieressä pitkä -kumitakki sekä päähine keltaisine silmälaseineen. - --- Rosvot eivät näytä olleen hyvinkään kohteliaita, mutisi Fjeld. -Heillä on ollut kiire. Tyttö on pistetty säkkiin vähissä vaatteissa. -Vain yöpuku tai pyjamas... Mutta tarkastelkaamme huoneustoa lähemmin -- -luulen voivamme löytää yhtä ja toiste, joka voi antaa meille viitteen -tämän rikoksen syystä. - -He kulkivat edelleen läpi tyhjän talon. Siinä ei ollut ainoatakaan -elävää olentoa, ei edes kissaa tai kanarialintua. Ilmeisesti oli -Isabella aivan yksinään asunut tuossa pienessä talossa. Ei myöskään -mikään ilmaissut miss Duncanilla olleen asiakaspiiriä. Eikä ateljeessa -ollut ainoatakaan valokuvaa. - -He olivat saapuneet pimeäänhuoneeseen, Fjeld viivytteli -sisälleastumistaan. - --- Luulenpa, että meidän täytyy olla varuillamme, sanoi hän. - --- Dynamiittiako? kysyi Burns, vaiko kentiesi myrkyllisiä kaasuja? - -Fjeld hymyili. - --- Ei juuri sitä, sanoi hän. Mutta ei edes Isabella Duncan itse mene -sinne aseistautumatta. - -Burns katsoi häneen ymmärtämättä mitään. - --- En tiedä, huomasitko kumikaapua tuolla hänen makuuhuoneessaan, -jatkoi Fjeld. Olen nähnyt samanlaisen kerran ennen. Se on sen -laatuinen, jonkalaista fyysikot käyttävät, kokeillessaan keskitetyllä -valolla, suojellakseen ihoaan ja näköään. Me vierailemme parhaillaan -hyvin tieteellisen valokuvaajan luona. Luulen olevan parasta, että otan -kumitakin ylleni ja menen yksinäni pimeäänhuoneeseen. Sillä välinhän -sinä voit tutkia puutarhaa, sieltäkin ehkä voi joku jälki löytyä. - -Mieli hiukan jännityksissään Fjeld, pukeuduttuaan kaapuun ja -päähineeseen, meni siihen salaperäiseen huoneeseen, jonka Isabella -nähtävästi oli varannut kaikkein pyhimpiin toimituksiinsa. - -Hän tuli uudenaikaisen fyysikon huoneeseen, yhdistettyyn -pimeäänhuoneeseen ja laboratorioon. Siinä oli voimakas dynamo sekä -kaikki uusimmat kojeet valon mittaamista ja sen värien määräämistä -varten. Kalkki Röntgenin, Birkelandin, Ramsayn ja Berthelotin kojeet -määrättyjen säderyhmien eristämistä varten oli asetettu riviin -mallikelpoiseen järjestykseen. - -Mutta Fjeldin tutkimuksilla oli määrätty tarkoitusperänsä. Hänen vahva -taskulamppunsa paljasti pian voimakkaan heijastimen, jonka silmä -tuijotti ateljeehen aivan rinnan sen valokuvauskameran kanssa, joka oli -ainoana näkyvänä merkkinä miss Duncanin ammatista. - -Hän väänsi yhdistäjää, kuului heikkoa rapinaa, ikäänkuin kaukana olevan -kalkkarokäärmeen aiheuttamaa. Ja verkalleen syttyi tuli reflektorin -silmässä. Oli kuin olisivat säteet vähitellen putkahtaneet esiin, ja -vaikka ne liukuivat voimakkaaseen päivänvaloon, ei heräävän kaupungin -ylitse paistava kirkas aamuvalo imenyt itseensä ainoatakaan sädettä. -Syvä ja vaarallinen fluorescoiva loiste oli noissa hiuksenhienoissa -säteissä, jotka tunkeutuivat auringonpaisteeseen. Toisinaan ne -halkesivat ja ojentelivat päitään kuten kamalat myrkkykäärmeet -Medusan päässä. Fjeldistä näytti hetkisen, että jokainen tuosta -hirveästä silmästä esiinputkahtava säde oli elävä olento, vaarallinen -myrkkyeläin, joka vihelteli uhria, minkä voisi pusertaa syliinsä, -tukahuttaa ja musertaa. - -Hän katkaisi yhdistäjän ja merkilliset säteet hävisivät hitaasti, -muuttuen opaalinvärisistä vihreiksi, vaihtuivat punakeltaisiksi ja -ryömivät vihdoin kokonaan reflektoriin. - --- Paholaisen silmä, mutisi Fjeld. Karkoitettujen enkelien vihaava -katse taivasta kohden. - -Hän aikoi jatkaa tutkimuksiansa, mutta sai äkkiä kuulla Burnsin lujat -askeleet ulko-ovelta. - -Skotlantilainen tuli ateljeehen ja Fjeld näki tähystysreijästään hänen -kantavan suurta hopeakaniinia käsivarrellaan. - - - - -XXV. - -KOEKANIINI. - - --- Olipa talossa sentään jokin elävä olento, sanoi Burns ja heitti -hopeakaniinin sohvalle, johon se kaniinien tavalliseen tapaan jäi -makaamaan silmiänsä räpytellen. Se oli suuri ja lihava eläin, -jolla oli täysi työ suojellessaan itseään nyt kaikista akkunoista -sisäänvirtaavalta valolta. - --- Tämä oli suurin niistä kaikista, jatkoi skotlantilainen nauraen. -Mutta minä luulen, että tuolla alhaalla kaniinikopissa on lisäksi -puolitiuta kaalinlehtiä syömässä... Merkillinen nainen, tuo miss -Duncan, ja kummallisia mielihaluja valokuvaajalla... No -- oletko -keksinyt jotakin? - -Fjeld nyökkäsi hajamielisesti. Hän oli riisunut kumipäähineensä ja -istui nyt syviin ajatuksiin vaipuneena. - --- Minä tarvitsen koekaniinin, sanoi hän hetken vaitioltuaan... -Luulenpa tahtovani kokeilla. On parasta, että menet alas ja käyt hieman -nuuskimassa Scotland Yardissa. Mutta ei sanaakaan Isabella Duncanista. -Koeta saada selville, mitenkä Charles Brooktonin on käynyt tai onko -bolshevikien keskuudessa yleensä havaittavissa liikehtimistä. Ota -auto... minä tulen jälestä. - -Burns läksi ja Fjeld telkeytyi uudelleen pimeään laboratorioon. Tällä -kertaa hän ei sytyttänyt valkeata. Pienen huoneen eräässä nurkassa hän -äkkiä havaitsi heikon valoviirun, joka aikaisemmin oli välttänyt hänen -huomionsa. - -Hän sytytti valon ja totesi, että kummallisen, fosforimaisen -kajastuksen täytyi tulla erään pienen kulmakaapin avaimenreiästä. -Sitten puki hän jälleen yllensä kumikypärin suojelevine silmälaseineen -sekä avasi kaapin. - -Kauhistuneena hän peräytyi, taskulamppu putosi hänen kädestään ja -sammui, ja hän jäi yksinään seisomaan pimeään. Ei, ei yksinään -- -sillä kaapin sisältä tuijotti häneen neljä miestä. Vaikka heidän -kasvonsa olivat kalvakkaan vihreät, näyttivät he eläviltä. Fjeld luuli -voivansa nähdä, kuinka silmät liikkuivat heidän päissään, kasvolihasten -vetäytyessä kokoon. Ja äkisti näytti siltä, kuin olisi yksi heistä -hymyillyt. - -Norjalainen lääkäri, joka oli karaissut luontonsa kaikkinaista pelkoa -vastaan, tunsi käsiensä vapisevan. Mutta sitä kesti ainoastaan -silmänräpäyksen, sitten ryhtyi hän ilmiötä lähemmin tutkimaan. Hän -sai käsiinsä tulitikun ja sen valossa hän havaitsi, että siinä oli -vain neljä valokuvaa. Ja nyt tiesi hän, ketä ne kuvasivat. Nämä miehet -eivät enään olleet elossa, sillä he olivat Greyburn ja hänen kaksi -ystäväänsä, jotka olivat äkkiä kuolleet Parisissa, ja mies, joka -väsyneesti ja pilkallisesti hymyili toisesta nurkasta oli pikku Max. - -Ja hitaasti selvisi hänelle totuus. - -Sitten sulki hän kaapin sekä käveli valokuvauskoneen ja reflektorin -luo. Hän avasi pienen työntöluukun, joka johti ateljeehen, ja katsoi -sinne. Kaniini, joka nyt oli yksinänsä, näytti saaneen rohkeutensa -takaisin. Se juoksenteli ympäri ja vihdoin se loikkasi itse -valokuvaustuolille. - -Fjeld hymyili synkästi, sitten väänsi hän reflektorin yhdistintä, otti -suojustimen pois kamerasta ja tarttui kumipalloon, varmistauduttuaan -siitä, että koneessa oli levy. - -Kaniini jäykistyi huomatessaan ympärillensä virtaavan ihmeellisen -valon. Se suipisti suunsa ja jäi istumaan liikkumattomana kuin -ripillelaskettu, joka ensi kerran ikuistetaan uudessa asussaan. Ja -nuo vaaralliset säteet ympäröivät sen hopeanharmaan nahan. Oli kuin -olisivat sadat käärmeenkielet sylkeneet myrkkyään sitä vastaan, sitten -kuului sulkimen näpsähdys ja kauheat säteet heikkenivät ja vähitellen -katosivat. - -Jonas Fjeld meni ateljeehen. Kaniini näytti olevan erittäin hyvässä -voinnissa. Se näytti tottuneen outoon tilanteeseen ja käveli vallan -julkeasti makuuhuoneeseen. - -Mutta Fjeld katsoi kelloansa, se oli täsmälleen 8. - -Hän otti esille kangaspussin, tarttui kaniinia korvista, pani -valokuvauslevyn huolellisesti kääreeseen, soitti autoa, sulki oven ja -ajoi Burnsin kotiin. - -Siellä kohtasi hän Helena-rouvan, joka parhaillaan puki lapsiansa. - --- Tästä saat leikkikalun pienokaisille, sanoi hän iloisesti ja veti -kaniinin pussista, mutta eräästä syystä pelkään, ettei se ole kovinkaan -arvokas. Ja tässä on valokuva, joka on kehitettävä kymmenen tunnin -kuluessa. Voitko lähettää luotettavan lähetin tuntemasi taitavimman -valokuvaajan luo? - --- Kyllä, mutta missä on Burns -- --? - --- Ralph on sotajalalla. Hän on vainuamassa vanhoja syndikalistisia -pahantekijöitään. - -Nuori rouva kävi hyvin totiseksi, mutta ei sanonut mitään, vaan -kiiruhti ulos huoneesta, Fjeldin ja kaniinin pitäessä seuraa lapsille, -jotka hurjasti iloitsivat uudesta leikkikalustaan. - --- Kuulehan, sanoi Fjeld, kun Helena-rouva muutamien minuuttien -kuluttua tuli takaisin, ovatko naiset hyvin kostonhimoisia? - -Entinen sairaanhoitajatar, joka vielä oli yhtä kaunis kuin sillä -kertaa, kun hän epätoivoisin sydämin istui kuolonsairaan Ralph Burnsin -vuoteen ääressä, hymyili. - --- En ole koskaan tietänyt, mitä kosto on, sanoi hän lempeästi. Ja eikö -kosto ole epäjalo tunne? - --- Sitä en usko, sanoi Fjeld melkein ankarasti. Oikeudenmukainen kosto -on maskuliininen elämänlaki. Yhteiskunta kostaa ja onhan herramme -selittänyt, että kosto on hänen. Miksi me ihmiset emme iskisi maahan -niitä, jotka hyökkäävät kimppuumme väijyksistä, jotka kiduttavat taikka -tuhoavat ystäviämme... Mielestäni on miehen velvollisuus vastata -korvapuustiin nyrkiniskulla. Mutta naiset... - --- Onhan niin paljon pahoja naisia. Mutta minkä vuoksi sitä kysyt? - -Fjeld kumartui hänen puoleensa. - --- Kysyn sen vuoksi, että juuri vast'ikään olen nähnyt jotakin, jota en -voi selittää -- yksinäisen naisen, joka lannistumattomalla rohkeudella -ja lujuudella on tunkeutunut tuntemattomien lakien maailmaan, ehkä ei -niinkään paljon tieteen kuin koston takia. Yhteiskunta sanoisi häntä -suureksi pahantekijättäreksi -- Circeksi, Medeaksi. Mutta hän on -joka tapauksessa täyttänyt minut ihailulla, sillä olen varma siitä, -että hänellä on jotain kauheata kostettavanaan -- verinen vääryys, -joka vaatii verta. Hän on kieltäytynyt kaikesta, jota naiset muutoin -rakastavat: rakkaudesta, ystävyydestä, taiteesta, elämänilosta. -Yksinään ja kauniina on hän kulkenut tietään suoraan eteenpäin -- vihan -ja koston tietä. - -Helena rouva kumartui Fjeldin puoleen ja tarttui hänen käteensä. - --- Piditkö hänestä paljon? kysyi hän. - --- Tuskin tunnen häntä, mutta toivoisin saavani kerran hänen omasta -suustaan kuulla, minkä vuoksi hän sokeasti ja intohimottomasti lyö -vihollisensa maahan. - --- Kysy häneltä. - --- Se ei käy päinsä. - --- Miksi ei? - --- Siksi, että hän on vihollistensa vallassa. Hänet vietiin pois tänä -aamuna -- puolialastomana ja puolustuskyvyttömänä. Nyt seisoo hän -koston tuomioistuimen edessä. - -Pikku rouvan pää kohosi, eikä asiasta sen enempää puhuttu. Mutta -hopeakaniini makasi sohvan alla ajattelematta vihaa tai kostoa. Se -muisti ainoastaan suuren kaalinlehden, jota se ei ollut ehtinyt syödä -kaniinikopissa Kensingtonissa. - - - - -XXVI. - -KELLO KAHDEKSAN. - - -Oli seuraava päivä. - -Burns oli ollut ulkona varhaisesta aamusta, koettaen päästä Charles -Brooktonin jäljille. Mutta anarkistijohtaja oli poissa, eikä kukaan -voinut sanoa, minne hän oli saaliineen kadonnut. Poliisilla oli -erittäin suuri halu saada hänet kiinni, koska hänen epäiltiin tietävän -jotakin pikku Maxin äkillisestä kuolemasta. Ja Burns lietsoi tätä -epäluuloa, saadakseen Scotland Yardin herrat kaksinkertaistuttamaan -ponnistuksensa etsinnässä. - -Burns oli saanut selville vain yhden asian -- nimittäin että yksi -Brooktonin kätyreistä, Jim Fraser niminen mulatti, myös oli kadonnut -Sohon korttelista. Tämä mulatti, joka oli tunnettu ammattinyrkkeilijä, -jonka raakuutensa vuoksi oli vaikea saada tointa, kuului karkeampiin -pahantekijäluonteisiin. Hän oli syntynyt Galvestonessa, suuren Jack -Johnsonin syntymäkaupungissa, jossa hän oli yhtä kuuluisa kuin -huonomaineinenkin. Vain harvat miehet maailmassa vetivät hänelle -vertoja voimissa, mutta hänen nyrkkeilytapansa olivat kehnot ja hänen -keinonsa eläimelliset. Mulatin petomaisuudesta kierteli tuhansia -juttuja. Hän sai kiittää ainoastaan voimaansa ja hurjuuttansa siitä, -ettei häntä aikoja sitten hirtetty puuhun Tennesseen metsissä -raiskauksen ja murhan takia, Amerikan maa poltti hänen jalkojensa alla, -ja nyt oli Suuri Jim pesiytynyt Lontooseen, ruvetakseen sellaisten -aivojen kätyriksi, jotka olivat etevämmät kuin hänen omansa. - -Fjeld huolestui kovin kuullessaan tämän, mutta Burns rauhoitti häntä. - --- Charles Brookton on suuri pahantekijä, sanoi hän, mutta hän on -samalla kertaa jonkinlainen kunnianmies. Ja jos hän todella on -rakastunut tyttöön, niin osaa hän kyllä pitää Suuren Jimin aisoissa. - -Fjeld pudisti päätään. - --- Rakkaus ja viha ovat läheistä sukua toisilleen, mutisi hän. Ja -Brooktonilla on sitäpaitsi paljon kostettavaa. - --- Mitä Brookton oikeastaan tietää? - --- Hän tietää enemmän kuin tarpeeksi. Luulen, että hänen aavistuksensa -ovat muuttuneet varmuudeksi. Hän on sitäpaitsi taiteilijaluonne -ja taiteilijat ovat yleensä julmia... Oletko tutkinut kaikki -ilmailumahdollisuudet? - --- Tietysti. Hän ei ole päässyt Lontoosta sitä tietä ellei hänen ole -onnistunut vuokrata yksityistä lentokonetta. Mutta se on melkein -mahdotonta, sittenkun poliisi ja tullilaitos ovat alkaneet harjoittaa -tehokasta ilmailuvalvontaa. - --- Eikö mitään epäilyttäviä olioita ole näyttäytynyt miss Duncanin -huvilan edustalla? - --- Varmasti ei. Olen palkannut erään yksityisen apulaiseni vartioimaan -siellä -- ollakseni sekoittamatta poliisia asian siihen puoleen. Hän on -asettunut kaniinikopin luo ja huvitellut ruokkimalla kaniineja. Mies on -vastikään telefonoinnut minulle ja sanonut, että hän pitää työstään. -Hän opettaa erästä kaniinia hyppäämään tynnyrin vanteen läpi... -Kaniineista puheen ollen, sinulle on saapunut valokuva kirjeen ohella, -jossa sanotaan, että se oli ihmeellisin valokuva, minkä valokuvaaja -milloinkaan on nähnyt. Hän haluaa nähtävästi ostaa patentin. - -Fjeld avasi suuren kirjekuoren. - --- Vai niin, sitäpä juuri ajattelinkin, mutisi hän ja ojensi valokuvan -Burnsille. - -Huoneessa oli puolipimeä. - -Suuri skotlantilainen nousi tuolilta niin kiivaasti, ettei sitä olisi -voinut luullakaan miehestä, jolla oli puujalka ja puinen käsivarsi. - --- Mitä saatanan metkua tämä on? sanoi hän. Näyttää aivan siltä, kuin -kaniini palaisi tulisimmassa helvetissä. Sehän elää ja vilkuttaa -silmiään. - --- Eipä olekaan huono patentti. - --- Ei, sen uskon. Mutta siinä on jotakin kamalaa. Tuonlaatuisista -elävistäkuvista en pidä. Se on ikäänkuin kuvattaisiin itseänsä elämää... - --- Taikka _kuolemaa_! - -Burns katsoi häneen ihmeissään, mutta ei ehtinyt pyytää selitystä. -Puhelin soi ja hän tarttui kuulotorveen. Syntyi pitkä keskustelu, jonka -kestäessä Ralph Burnsin kasvot kirkastuivat. - --- No, mitä se oli? kysyi Fjeld uteliaasti. - --- Tietoja Scotland Yardista, vastasi Burns ja pöyhistelihe kuin -espanjalainen kukko. - --- Kuinka ne kuuluvat? - --- No, Charles Brookton ajoi kello 5 iltapäivällä Edinburghin läpi -harmaalla automobiililla. Hänen seurassaan oli eräs mulatti. - --- Vangitaanko hänet? - --- Ei, mutta kaksi moottoripyöräilijää kulkee hänen vanavedessään. -Hän ei voi päästä meiltä pakoon. Tarkastaja ei uskaltanut kirjoittaa -vangitsemismääräystä häntä vastaan, eihän ole mitään todistuksia. Hänen -mielestään Brookton ei ole syypää pikku Maxin kuolemaan ja minä myönsin -hänen siinä olevan oikeassa. Mutta mielestäni Charles kyllä voisi antaa -poliisille vihjauksen tavasta, jolla tuo pieni mies on murhattu. Ja -tarkastaja suostuu epäämään häneltä passin Englannista poistumiseen, -ennenkuin hän on todistanut tässä asiassa. Niin pitkälle siis kaikki on -hyvin ja oikein. Tunnin kuluttua saamme tietää, mihin Brookton aikoo -yöpyä. - -Fjeld nousi. - --- Meidän täytyy kiiruhtaa, sanoi hän. Milloin lähtee -matkustajalentokone pohjoiseen päin? - --- Kello 12 Brooklandista. Se on Edinburgissa päivän koittaessa. - --- Tahdotko tilata paikan? - -Burns tarttui jälleen puhelimeen. - -Mutta Fjeld nojausi taaksepäin tuolissaan, sytytti uuden havannan ja -alkoi miettiä. Ei -- hän ei miettinyt hän uneksi. Kahdesta kylmästä, -kirkkaasta, harmaista silmistä -- puhtaasta, ylväästä ja ankarasta -naisesta, jonka aivoissa ja sydämessä asui vain yksi ainoa ajatus. - -Ja kuitenkin muisti hän pienen hymyn, heikon punastuksen, haparoivan -ja epävarman eleen, joka muistutti siitä, että hän oli nainen, ja että -ehkä syvällä hänen sydämessään uinui tunne, toive, rukous... - -Sitten nousi hän nopeasti. - -Kaniini tuli hoiperrellen sisään verannalta. Se katsoi hämmentyneenä -ympärilleen. Sitten se meni eräälle matolle ja pani maata. - --- Merkillinen kaniini, sanoi Burns, lakattuaan telefonoimasta. Se -näyttää ihan siltä, kuin alkaisi se sädehtiä. Onko sen ihossa fosforia? -Se lienee valoasäästävä. Luulenpa sen sytyttäneen yölamppunsa ja -menneen nukkumaan. - -Se on kuollut, sanoi Fjeld. Kuinka paljon on kello? - --- Kello on kahdeksan. - - - - -XXVII. - -SÄKISSÄ. - - -Kun Isabella Duncan heräsi pitkällisestä tainnostilastaan, oli hän -pimeässä. Hän koetti liikkua, mutta kohtasi vastarintaa joka taholla. -Hänen päätään särki ja hänen toisessa kädessään oli jotakin vikaa. - -Sitten hän äkisti muisti kaiken: puhelimen ja vaatteen, joka -kiedottiin hänen päänsä ympärille sekä eetterin hajun -- kuinka hänen -silmänräpäykseksi oli onnistunut irroittautua vihollisensa otteesta -sekä iskeä isku suuriin, leveisiin ja mustiin kasvoihin. - -Mutta tähän loppuivat hänen muistonsa. Hän liikahti jälleen ja aikoi -huutaa, mutta malttoi mielensä. Hän oli vihollistensa vallassa ja nyt -oli saatava täysi varmuus, ennenkuin hän toimi... Ah, tuo herkeämätön -surina hänen allaan, se oli kuin ompelukoneen surinaa... Niin, nyt -ymmärsi hän sen. Hän makasi erittäin nopeasti kiitävän automobiilin -pohjalla. - -Sangen varovaisesti hän hapuili hamettaan -- ja huomasi -ällistyksekseen, että hän oli puettu ohueen yöpaitaan. - --- Luulen hänen alkavan tulla tajuihinsa, kuuli hän äkkiä paksun äänen -sanovan. Mies oli amerikalainen ja hänen äänessään oli uskomattoman -raaka sointu, joka pöyristi Isabellaa. - --- Se on mahdollista, kuuli hän toisen sanovan ja kuuli Brooktonin -äänen. Mutta annos jonka hän sai, pitää hänet kyllä nukuksissa yhden -tunnin. - -Sen jälkeen syntyi pitempi vaitiolo. - --- Onpa siinä hauska naikkonen, kuuli hän amerikalaisen sanovan. Hänen -oikea kätensä, lempo soikoon, lyö kuin höyryvasara. Minusta vuotaa -vielä verta kuin härästä. Mutta odotapa, kyyhkyläinen, myöhemmin -juttelemme uudelleen. - -Isabella Duncanin täytyi purra hampaansa yhteen, ollakseen huutamatta -säikähdyksestä. Mikä kauhea välikappale olikaan tuo, jota hänen ennen -niin uskollinen ihailijansa oli käyttänyt. Nyt kuuli hän jälleen -Brooktonin äänen. - --- Tämä on minun asiani, sanoi hän kylmästi. En kärsi sinun ollenkaan -sekaantuvan siihen. Sinä saat palkkiosi ja sillä hyvä. - -Toinen murahteli, mutta ei sanonut mitään. - -Sitten taukosi keskustelu. Tunti kului toisensa jälkeen. - -Isabella koetti tehdä itselleen tirkistysreijän. Hän käytti kynsiään -mitä suurimmalla varovaisuudella, mutta säkkikangas oli ihan uutta ja -läpitunkematonta. - --- Onko tuo Edinburg? kuuli hän äkkiä amerikalaisen sanovan. Emmekö -pysähdy sinne? Kurkkuani kuivaa niin, että tuskin voin pitää kieltäni -oikeinpäin suussani. - --- Olemme perillä kahdenkymmenen minuutin kuluttua, sanoi Brookton -kuivasti. - -Isabella alkoi hengittää helpommin. Hänen sydämensä rupesi jälleen -työskentelemään. Nyt ymmärsi hän, että Charles Brookton aavisti hänen -salaisuutensa. Mutta hän ei pelännyt häntä. Hän ei pelännyt kuolemaa --- hän, joka oli houkutellut valolta sen kaikki salaisuudet ja -leikkinyt kuolettavilla säteillä... Sitten tuli hän äkkiä ajatelleeksi -norjalaista lääkäriä, joka oli pelastanut hänet Brooktonin ensimäisestä -päällekarkauksesta. Hän oli näkevinään hänen voimakkaat kasvonsa -suurine, mutta säännöllisine piirteineen ja kirkkaine, älykkäine -silmineen. Miehen koko käytöksessä oli valtijaan ylevää rauhallisuutta, -jokainen lihas, jokainen piirre puhui miehuudesta ja voimasta, ja hänen -silmiensä sisimmästä loisti seikkailu -- suurten elämyksien, uusien -paikkojen, uusien ihmisten ja uuden luonnon kaipuu. - -Maatessaan siinä kokoonkyyristyneenä pimeässä tunsi Isabella sydämensä -sykkivän. Tulisiko seikkailu koskaan hänen luokseen -- hänen, joka oli -elänyt ainoastaan suurille aatteillensa? Ah, hän istui Vestan ikuisen -tulen ääressä ja vartioi ikuista loimua ihmisten ajatuksissa -- hän -hoiti valon rikkautta sinä puhtaana papittarena, mikä hän oli, ja -elämän ja kuoleman säteet virtasivat hänen valkoisista käsistään. - -Äkkiä hän jäykistyi. Hän tunsi kuinka kylmä hiki virtasi hänen -ruumiistaan. Hänen isänsä -- kuinka hänen kävisi?... Hänen _täytyi_ -päästä takaisin Lontooseen. Rääkätty vanhusparka, joka istui siellä -ikäänkuin jumalan kuvan irvikuva, julmien ihmisten leikkelemänä -ja raatelemana. Hän istui odottamassa tytärtään -- hiljaa ja -kärsivällisesti -- tuo ylväs vanhus, jolla oli Venäjän keisarillista -verta suonissaan, mutta jonka oli täytynyt kärsiä kaikki bolshevismin -kauhut. Ja Isabella kirosi itseään siitä, että oli tunteellisuuden -puuskassa säästänyt Charles Brooktonin -- koska uskoi häntä, kun hän -puhui rakkaudestaan. Hän oli siis lopultakin vain heikko, hempeä nainen -epäilyksineen, ominetuntoineen ja tunteellisuuksineen... Isabella -väänteli käsiään ajatellessaan vanhaa, sokeaa miestä, joka vapisevin -huulin kuiskaili hänen nimeään. Hänen täytyi päästä takaisin, maksoipa -se mitä tahansa. - -Automobiili pysähtyi nytkähtäen. Hän kuuli Brooktonin vaihtavan -muutamia sanoja ohjaajan kanssa. Sitten hänet kannettiin johonkin -taloon ja laskettiin lattialle. Naru katkaistiin ja voimakas käsi -tarttui säkin toiseen päähän sekä kirjaimellisesti kaatoi hänet ulos. - -Vaistomaisesti kokosi Isabella yöpuvun paljaiden jäsentensä ympärille -sekä sulki silmänsä häpeästä ja raivosta. - -Sitten hän nousi äkkiä. Hänen runsas, tuhankarvainen tukkansa valahti -uhkeille olkapäille, kun hän vetäytyi huoneen pimeimpään soppeen. - -Hän oli pienessä, kurjasti kalustetussa majassa, kahden kesken kolme -kyynärää pitkän jättiläisen kanssa, jolla oli karkeat, raa'at piirteet -ja turpeat huulet. - --- Vai niin, pikku neiti on nyt herännyt, ärisi hän ihastuneena ja -hänen pienet, pyöreät silmänsä hehkuivat himosta. Olette varmaankin -väsyksissänne, sanoi hän liioitellun kohteliaasti, ettekö halua mennä -maata? - --- Elukka, sanoi Isabella tyynesti, menkää tiehenne. - -Nuoren naisen puheensävyssä oli sellaista inhoa ja hänen sanoissaan -sellaista voimakasta hallitsijantahtoa, että teksasilainen sekasikiö -tahtomattaankin taivutti niskaansa. - -Mutta sitä kesti ainoastaan silmänräpäyksen. - -Hän astui sanaakaan sanomatta Isabellaa kohden. - --- Brookton, kirkaisi tyttö. - --- Hän on mennyt tiehensä, irvisteli mulatti ja ojensi gorillamaiset -käsivartensa häntä kohden. - -Silloin kuului laukaus ja Isabella vaipui pyörtyneenä lattialle. - - - - -XXVIII - -SANDERSONIN ONNETTOMUUS. - - -Sotilas Sanderson seisoi käsiään hieroskellen vahtiteltan vieressä -Burnt Islandin suurella lentokentällä. Oli auringonnousun aika ja kelpo -skotlantilaisesta tuntui, huolimatta hänen vahvoista vaatteistaan, -että oli kirotun kylmä. Usva seisoi paksuna muurina ja vastusti -nousevan auringon kovia yrityksiä särkeä sen sitkeätä kosteutta. -Sanderson kiroili itsekseen, sytytti piippunsa ja loi silloin tällöin -tutkistelevan katseen ilmaan, jossa muuan ilmapallo tuskin näkyi sadan -jalan korkeudesta. Oli ollut tyyni yö, mutta Sanderson oli silloin -tällöin tuntevinaan ikäänkuin vienon länsituulen henkäyksen kylmässä -ilmassa. - -Pienelle tähystysilmapallolle oli tapahtunut jotakin erikoista. Se -oli kytketty maahan teräsköydellä, joka oli kiinnitetty kelaan. Kun -se edellisenä iltana piti kiskottaman maahan ja tyhjennettämän, oli -kela reistaillut niin, ettei asiantunteva mekaniikkokaan ollut voinut -sille mitään. Ja kun tuli pimeä, herkesi ilmailija työskentelemistä -tuon vastahakoisen koneen kimpussa ja antoi pallon hoitaa itsensä -hiljaisessa yössä. - -Mutta sotilas Sandersonin oli käsketty pitää tarkasti varalta, -nousisiko myrsky. - -Äkkiä yksinäinen vartija heristi korviaan. Jostain lähettyviltä kuului -laukaus. Ja usva vahvisti ääntä, niin että se varhaisena aamuhetkenä -kuulosti ihan pelottavalta. Oikeastaan ei se kuulunut häneen ollenkaan. -Kaikki, mikä tapahtui hänen vartioimisalueensa ulkopuolella, oli -hänelle aivan yhdentekevää. Sotilaana, mutta ei ihmisenä. Ja Sanderson -oli utelias. Hän oli kyllä kuullut laukauksia ennenkin maailmassa, -mutta tätä aamun sarastaessa ammuttua laukausta hän ei voinut ymmärtää. -Luoden viimeisen silmäyksen palloon, joka näytti voivan kaikin puolin -hyvin, pani hän kovan patruunan kivääriinsä ja läksi kevyin jaloin -kävelemään sille suunnalle, mistä laukaus oli tullut. Hän kuuli kovia -ääniä, mutta sitten hiljeni kaikki. - -Sanderson käveli aina suurelle tielle saakka, missä pieni maja -kiinnitti hänen huomiotaan. Ovi oli avoinna. Hän loi silmäyksen tuohon -pieneen huoneeseen, se oli tyhjä. Mutta Sanderson kiinnitti vähemmän -huomiotaan tähän seikkaan, kuin niihin tuoreisiin verijälkiin, jotka -johtivat toiselta nurkalta rapulle. Niin, hän saattoi seurata niitä -aina tielle saakka. - -Ja mikä tuo oli? Eikö tuossa ollut suuri, harmaa auto, joka miltei -katosi sumuun? - -Sotilas Sanderson katseli ympärilleen, rehellisillä kasvoillaan -kuvaamattoman hullunkurinen hämminki. Maja oli tyhjä, automobiili oli -tyhjä, mutta veriset jäljet puhuivat selvää kieltä. Kaikki haiskahti -rikokselta. Sanderson tunsi äkkiä olevansa juuri kuin meksikolainen -verikoira, joka on saanut verisen vaatekappaleen haisteltavakseen. Hän -ei huomannut, että heikko tuulenhenki alkoi puhaltaa usvaa pois ja että -ilmapallo näkyi selvemmin sekä että se kiemailevasti asettui kallelleen -länsituulen sylissä. - -Sitävastoin hän iloksensa kuuli moottoripyörän etäistä toitotusta. -Apua oli tulossa. Sanderson astui keskelle tietä ja nosti ylös -kätensä, niinkuin poliisikonstaapeli Fleet Streetillä. Seuraavassa -silmänräpäyksessä suhahti suuri Henderson salaperäisen majan edustalla -olevalle pihalle. - --- Oletteko nähnyt harmaata automobiilia? kysyi kulettaja ja hyppäsi -alas, samalla kun matkustaja, suuri, voimakas mies juoksi hyljätyn -auton luokse. Nähdessään, että se oli tyhjä, kääntyi hän sotilaan -puoleen. - --- Mitä täällä on tapahtunut? kysyi hän. Sandersonin mielestä miehen -ääni oli liian käskevä siviilimiehen ääneksi. - -Sen vuoksi hän ei viitsinyt vastata, vaan viittasi ainoastaan majaan. - --- Scotland Yardista, sanoi moottoripyöräilijä anteeksipyytäen, toisen -tutkiessa verijälkiä, joita hän seurasi puoliksi ryömien. - -Sitten hän nousi. - --- Mihin johtaa tämä polku? kysyi hän. - --- Armeijan lentokentälle. - --- Kuulutteko te sinne? - --- Kuulun. - --- Tulitteko tänne tätä tietä? - --- En, kuljin tuon metsän laitaa. Se käy pikemmin. - --- Onko siitä kauan, kun kuulitte laukauksen? - --- Luullakseni seitsemän tai kahdeksan minuuttia. - --- Siinä tapauksessa he eivät voi olla kaukana, sanoi kookas mies -seuralaiselleen. Laukaus on ammuttu hökkelin avoimesta akkunasta. -Luoti on osunut huoneessa johonkin ja sitten porautunut seinään. Se ei -voi olla vaarallinen haava. Te voitte nähdä jäljet tässä hiekassa -- -he ovat kantaneet taakkaa välissään ja perimmäinen mies on jättänyt -verijälkiä. - -Sanderson tuijotti ihmeissään. - --- He ovat siis lähteneet lentokentälle, jatkoi kookas mies. Onko -siellä vartioita? - -Skotlantilainen kalpeni. - --- Minä olen vahdissa. Kuulin laukauksen ja luulin... - -Ei ainoakaan elävä ihminen saanut koskaan tietää, mitä sotilas -Sanderson luuli... Sanat hyytyivät hänen huulillaan, niinkuin lämmin -ihra jääpalasen päällä. - --- Ilmapallo, mutisi hän kauhuissaan... ilmapallo... - -Kaikkien silmät kääntyivät pieneen ilmalaivaan päin, jonka nähtävästi -oli vallannut halu lähteä liikkeelle. Se nousi majesteetillisena yli -puiden latvojen. Ja aamuaurinko tunkeutui läpi usvan katsellakseen sen -komeata lentoa. Mutta mitä se oli? Gondoolissa ei istunut ketään, mutta -se hinasi perässään pitkää köyttä ja köyden alapäässä leijaili säkin -kaltainen esine avaruuden halki. - -Voihkien alkoi Sanderson juosta ja toiset seurasivat jälestä. Muutamia -minuutteja myöhemmin he seisoivat ilmapallon kiinnityspaikalla. - --- Joku on irroittanut koukun vararenkaasta ja päästänyt kelan auki. -Voi, mikä onnettomuus! Minut ammutaan. - -Kookas mies ei voinut olla hymyilemättä. - --- Mutta säkki, kysyi hän, mitä siinä on? - --- Minä annan palttua säkille!... Se ei ole ohjesäännön mukaista. - -Silloin löi kookas mies otsaansa. - --- Tiedättekö, mitä säkissä on, Smith? Isabella Duncan siellä makaa, -niin totta kuin nimeni on Fjeld. Voi tuota saatanan roskajoukkoa! - --- Mitä nyt teemme? - -Tohtori Fjeld suoristihe. - --- Jos te pidätte huolta Brooktonista, sanoi hän, niin minä otan -ajaakseni ilmapalloa takaa. Täällä on varmaan lentokone läheisyydessä. - --- Tuolla vajassa on 250 lentokonetta, sanoi Sanderson ja väänteli -käsiään. - - - - -XXIX. - -ILMARETKI. - - -Scotland Yardin pieni moottoripyöräilijä oli aivan pyörällä päästään. -Hän oli saanut määräyksen ajaa takaa harmaata automobiilia, jolla oli -se ja se numero, sekä pidättää Charles Brookton todistamaan eräässä -rikosasiassa. Mutta hän ei ollut kuullut mitään nuoresta naisesta, eikä -häntä liioin ollut esitelty tuolle kookkaalle tohtorille, joka muitta -mutkitta oli hypännyt hänen moottoripyörälleen Edinburghissa. Hän oli -tosin vedonnut Ralph Burnsiin, mutta mahdotontahan oli tietää... - -Hän oli tietysti vastustanut -- mutta varsin heikosti. Ei ollut -viisasta joutua riitoihin miehen kanssa, joka oli suuri kuin talo, ja -jonka silmissä oli vaarallinen loiste. - -Ja sitten tuo ilmapallo juttu!... Hän ei pitänyt siitä, mutta siinä oli -kieltämättä romantiikan tuoksua. Ja uudenaikaiset salapoliisit eivät -voi olla tulematta hieman romanttisiksi aikana, jolloin kirjoitetaan -vähintään 365 salapoliisiromaania vuodessa. - -Mutta kun ulkomainen tohtori muitta mutkitta syöksyi vajaan -anastaakseen yhden valtiolle kuuluvista lentokoneista, alkoi -hän vastustaa suuremmalla voimalla. Ja nyt sai hän kannatusta -Sandersonilta, joka arveli, että hänen oli herätettävä -vahtipalveluksessa oleva upseeri luvan pyytämistä varten. - --- Älkää puhuko pötyä, sanoi tohtori tyynellä ja varmalla tavallaan. -Eikö yhtä valtion ilmapalloista ole varastettu ja eikö meidän -velvollisuutemme ole koettaa saada se takaisin? Ja ettekö te itse -ollut ilmapalloa vartioimassa?... Sanderson ei pitänyt viimeisestä -todisteesta ja hänen vastustuksensa kävi heikoksi ja epäröiväksi, sillä -välin kun tuo lemmon tohtori tottunein käsin tutkisteli pientä Handley -Page-raceria. - --- Kiiruhtakaa takaisin suurelle tielle, sanoi Fjeld yhä vielä -epäröivälle salapoliisille ja pitäkää harmaata autoa silmällä. Jos -oikein tunnen Brooktonin, on hän jo matkalla Lontooseen. Hänen mukanaan -on pitkä, voimakas mulatti, nimeltä Jim Fraser, joka ymmärtääkseni on -lievästi haavoittunut vasempaan käsivarteensa. - --- Mutta kuka oli ampuja...? - --- Brookton, vastasi Fjeld kärsimättömästi. Hän antoi ystävälleen -pienen opetuksen. He olivat eri mieltä herrasmiehen käyttäytymisestä -naisia kohtaan. Mutta nyt voitte vangita heidät molemmat, sillä nyt -ovat he anastaneet valtion omaisuutta. - -Salapoliisi aikoi väittää vastaan, että oli olemassa muitakin, jotka -tekivät itsensä vikapäiksi samanlaiseen lainrikkomukseen, mutta hän ei -saanut sanoja suustaan, sillä vaaleanverinen jättiläinen näytti tällä -hetkellä siltä, kuin olisi hän voinut syödä pieniä lapsia. - -Hän oli vetänyt lentokoneen ulos vajasta. Se oli pitkänmatkan kone -hyvin suurine säiliöineen, joka oli partaitaan myöten täynnä bentsiiniä. - --- Se on meidän paras koneemme, sanoi Sanderson salaa ylpeillen... -Mutta tuolta tulee kapteeni! - -Fjeldkin oli äkännyt virkapukuisen henkilön, joka hyvin nopeasti -lähestyi lentokentän toiselta puolelta. Hän nousi koneeseen ja pani -itsetoimivan starttaajan käyntiin... - --- Odottakaa, huusi Sanderson. - --- Se ei pälkähdä päähänikään, sanoi Fjeld kiukkuisesti. Sanokaa -kapteenille tohtori Fjeldiltä sellaisia terveisiä, että minä tuon hänen -ilmapallonsa takaisin. - --- Pysähtykää, karjui Sanderson kiväärinsä kohottaen, muutoin ammun! - --- Pois tieltä pyssymies, sanoi Fjeld ja lisäsi jotain muutakin, joka -kuitenkin hukkui propellin kolinaan, jonka jälkeen pieni, upea kone -syöksyi eteenpäin kumipyörällään. - -Sanderson ampui näön vuoksi, mutta varoi osumasta. Minuutin kuluttua -osoitti pienen lentokoneen keula suoraan itää kohden, mihin ilmapallo -oli kadonnut taivaanrannalle. - -Kapteeni saapui nyt perille. Hän oli unissaan ja raivoissaan, eikä -ymmärtänyt koko asiasta mitään. Hän tuomitsi sotilas Sandersonin -yhdeksi viikoksi pimeään arestiin ja kiroili niin, että se saattoi -kuulua aina Leithiin saakka. - -Tämän panoksen purettuaan hän meni aamukahville, salapoliisin -kävellessä syviin ajatuksiin vaipuneena moottoripyöränsä luo. Kun hän -saapui majan kohdalle, oli harmaa auto kadonnut. Se ei kuitenkaan -tehnyt häneen suurtakaan vaikutusta, sillä 40 hevosvoimaisen Wolseleyn -ja 190 sm pituisen mulatin ei ole helppo kadota, vaikkapa koko -Skotlanti on heidän käytettävänään. Onnettomuutta ennustavasti nauraen -ja luoden viimeisen silmäyksen katoavaan lentokoneeseen, joka nyt -näytti kärpäseltä, nousi lainpalvelija Hendersoninsa selkään. Mutta -oiva kone kieltäytyi noudattamasta käskyjä. Hän polki ja uurasti niin, -että hänen kasvonsa kävivät sinisiksi, ja ajatteli kaikkea muuta kuin -ystävällisiä ajatuksia aamukasteesta. Mutta lähemmin tutkiessaan hän -havaitsi, että yksi tärkeimmistä ruuveista oli kadonnut. - -Pikku mies joutui nyt aivan pois suunniltaan. Hän alkoi viskellä -joukottain mitä valituimpia skotlantilaisia kirouksia niiden puiden -väliin, joiden keskellä John Knox kerran oli vaeltanut. - -Hampaitansa kiristellen hän sitten vyörytti raskaan moottoripyörän -ohi vanhan Roslynin linnan, jossa Maria Stuart ennen maailmassa oli -rakastanut yksisilmäistä ja punatukkaista Boothwellin jaarlia. Myöhään -saapui hän vihdoin Burnt Islandin pieneen hiilikaupunkiin, jonka -puhelimessa ja lennättimessä hän pani toimeen sellaisen metelin, että -hiki haisi vielä monta päivää jälkeenpäin. - - * * * * * - -Mutta Charles Brookton ajoi kaikessa rauhassa takaisin Lontooseen. -Kun auto kulki Newcastlen läpi, oli se maalattu vihreäksi ja Yorkin -luona se oli musta kuin onnettomuus. Suuri Jim Fraser oli iholtaan -käynyt hiukan valkoisemmaksi, mutta oli vastapainoksi saanut ryppyjä -ja valkoisen parran sekä muistutti Methusalemia hänen viimeisinä -elinvuosinaan. - -Ikä nähtävästi rasitti häntä. Hänellä oli lihashaava käsivarressaan ja -tuon tuostakin hän murahti jotakin sen kivistämisestä ja ettei ollut -hyvinkään ystävällistä kohdella toveria sillä tavalla. - -Mutta Brookton ei kuunnellut, mitä hän puhui. Hän istui syviin -ajatuksiin vaipuneena. Oli kuin olisi ilma hänen ympärillään ollut -täynnä valittavia molli-säveliä. Hänen toivoansa ja kaihoansa -parhaillaan haudattiin. Hän oli muutamina vaivaisina hetkinä kuullut -rakkauden kevätlaulua sydämessään, mutta nyt oli kaikki ohitse. - -Isabellan kauhistuneet silmät, kun he uudelleen pistivät hänet säkkiin, -kiusasivat häntä. Sanaakaan ei hän ollut sanonut, vain tuijottanut -häneen, kietoessaan yöpukua kauniin ruumiinsa ympärille. Ei mitään -rukousta, ei valitusta!... Mikä ylpeä ja kauhea nainen! Hänen täytyi -kuolla. - --- Annoin hänelle joka tapauksessa yhden edun, mutisi hän ja kietoi -väristen vaipan tiukemmasti ympärillensä, loihtien samalla esiin -viimeisen muistamansa kuvan ainoasta naisesta, jota hän milloinkaan oli -rakastanut -- kuvan, joka leijaili edestakaisin sinisessä eetterissä. - - - - -XXX. - -LENTO POHJANMEREN YLI. - - -Vähän yli 1000 metrin korkeudessa tapahtui merkillinen kilpalento -irtipäästetyn tähystyspallon ja lentokoneen välillä. Tähän korkeuteen -päästyä kohtasi onnellista ilmapalloa, jota nyt ei teräsköysi -pidättänyt, raikas tuulahdus, joka kantoi sen sylissään korkealla yli -Pohjanmeren lakkapäisten laineiden. - -Se ei ollut mikään tavallinen, tavallisella yksinkertaisella -hiilikaasulla täytetty pallo Edinburghista. Se juokseva aine, mikä -pullisti palloa, oli uusi keksintö ilmateknillisellä alalla ja antoi -pallolle uskomattoman kestävyyden. - -Aurinko paistoi sen keltaisiin kylkiin, ja kun Fjeld vähitellen -lähestyi pakolaista, näytti tämä itsekin pieneltä auringolta, joka -oli täynnä elinvoimaa ja kaikki lihakset jännittyneinä. Kuin elävä -olento oli se -- titaani, joka on matkalla ikuista valoa kohden -- -niin, taivaan valloittaja liitossa kaikkien kapinallisten valtojen -kanssa: pois Skotlannista, pois teräskahleista, pois kaikkien noiden -loistavien herrojen luota, joilla on kartat ja kiikarit. Nyt se kulki -omia teitään, hei, kuinka se lensikään! - -Kului toista tuntia, ennenkuin Fjeld saavutti karkulaisen. Hän näki -ilokseen, että ilmapallo edelleen oli erinomaisen liikuntakykyinen. -Siinä ei vielä näkynyt mitään kokoonkutistumisen merkkiä. Toiveet -Norjan rannikolle pääsemisestä olivat vielä hyvät. - -Mutta oliko Isabella Duncan siihen aikaan elossa, oli toinen kysymys. -Näytti siltä, että roistot olivat sitoneet hänet kiinni hyvin -huolellisesti. Ja säkin asennosta päättäen oli hänen päänsä ylöspäin. - -Fjeld ei uskaltanut lähestyä pitkää teräsköyttä, joka kamalasti heilui -edestakaisin. Hän ajatteli kauhulla sitä silmänräpäystä, jolloin -ilmapallo kulkisi yli Norjan tunturien ja ihmisankkuri paiskautuisi -jotakin kallionkylkeä vastaan. - -Hänen ei koskaan tarvitsisi käyttää kylmäverisyyttään niinkuin nyt. - -Tuuli pysyi voimassaan ja kompassi osoitti suoraan itään. Ilma oli -kirkas ja tähystys hyvä. Syvällä allansa hän näki pienen lastun -laineilla -- se oli suuri Amerikan-laiva, ja kohta sen takana hän näki -prikin, joka näytti valkoiselta pilkulta tummansinistä merta vastaan -katsottuna. - -Ja kas, noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä nousi Norjan rannikko -näkyviin taivaanrannalla. Siellä olivat Ryfylken korkeat tunturit -valkoisine lumireunuksineen. Siellä oli Utsire, joka seisoi kuin -kiinnipuristettu nyrkki aaltovaahdon keskellä, ja siellä näkyi -Hvidingsön majakka ohuena valkoisena viiruna. - -Kauempana näkyivät Jäderenin kedot suurena keltaisen ja viheriäisen -värisenä peitteenä. Hänellä oli onni matkassaan, he kulkivat suoraan -Jädereniä kohden. Monta vuotta takaperin oli Trygve Gran ensimäisenä -Pohjanmeren-lentäjänä laskenut maihin juuri tällä hiekkarannalla. - -Nyt oli toimittava. - -Tähystyspallo ei osoittanut ollenkaan halua lähestyä maata. Se näytti -päinvastoin tahtovan leijailla yli sekä Norjan että Ruotsin, sillä nyt -oli se vapaa ja juuri nyt oli leikki alkanut!... - -Fjeld, joka oli vähentänyt koneensa vauhtia, jotta ei joutuisi liian -kauvas ilmapallosta, nousi noin 50 metriä seuralaisensa yläpuolelle, -veti esiin revolverinsa ja lähetti koko luotivaraston ilmapallon läpi. - -Mutta oli kuin olisi tähystyspallo karistanut luodit pois. Se -vaipui vähän, mutta ei niin paljoa, että sen olisi huomannut. Maa -lähestyi lähestymistään, Fjeldin pommittaessa härkäpäistä ilmapalloa -revolverillaan. Mutta sitten hän epätoivokseen näki, ettei hän tällä -tavoin saisi palloa laskeutumaan Jäderenin pehmeälle hiekalle. - -Silloin sattui hänen katseensa terästankoon, joka nähtävästi kuului -koneistoon, ja joka oli unohtunut lentokoneen pohjalle. Hän tarttui -siihen, sovitti sen revolverin suuhun ja ohjasi lentokoneensa rohkealla -liikkeellä suoraan kohti kovasti kallellaan olevan ilmapallon yläosaa. -Noin kymmenen metrin päästä hän revolverillaan ampui uuden ammuksensa -suoraan tuohon keltaiseen päällykseen. Hän näki suuren repeymän -silmäräpäyksessä avautuvan, jonka jälkeen hän ohjasi poispäin tuon -haavoittuneen hirviön luota. - -Ilmapallo näytti äkkiä niin raskaalta ja kömpelöltä. Sen kyljet kävivät -rempalleen, eikä niillä ollut samaa kauniisti paisuvaa muotoa kuin -ennen. - -Oli kuin olisi se joutunut äkillisen väsymyksen valtaan. Se ei enään -välittänyt kapinasta eikä vallankumouksesta. Nyt se äkisti kaipasi -lepoa. Se hengästyi ja kapusi maata kohden -- ei nopeasti, vaan -tasaisesti liukuvassa linjassa. Maa tuli yhä lähemmäksi... Fjeld -saattoi jo erottaa hyrskyt. Hän oli saanut ilmapalloon eloa, mutta -kunhan se nyt ei vain menisi maahan liian nopeasti!... - -Säikähtäen hän näki, kuinka ilmapallon päällyksessä oleva repeymä kävi -yhä suuremmaksi sen luikerrellessa kohden syvyyttä. Matkaa oli vielä -jäljellä muutamia satoja metrejä, ja jos se laskeutuisi liian nopeasti, -putoaisi se suoraapäätä hyrskyjen keskelle. - -Mutta ilmapallo oli kokonaan luopunut taistelusta. Sillä ei enään ollut -mitään sanomista. Se vaipui vaipumistaan ja samassa silmänräpäyksessä, -kun Fjeld laski maihin hiekkarannalla, näki hän säkin koskettavan -veteen yli 100 metrin päässä maasta ankarimpain hyrskyjen keskellä. -Siis olivat kaikki hänen ponnistuksensa lopultakin turhat! - -Näytti siltä, kuin olisi kuolevassa ilmapallossa ollut jokin tunne -matkustajaansa kohtaan. Se teki viimeisen epätoivoisen tempauksen ja -veti säkin suunnattomalle aallonharjalle sekä siitä aina rannalle -saakka, missä Fjeld seisoi valmiina veitsi kädessä leikatakseen poikki -sen nuoran, jolla säkki oli teräsköyteen kiinnitetty. - -Ilmapallo vyöryi eteenpäin yli rannan, teki muutamia suonenvedon -tapaisia hyppäyksiä ja lyyhistyi sitten aivan läjään. - -Mutta jännityksestä vavisten otti Fjeld säkin olalleen ja meni pieneen -tähystyshuoneeseen, missä hänet vastaanotti tullivirkamies, joka perin -epäluuloisesti katseli hänen säkkiään. - --- Onko siinä tullinalaista tavaraa? - --- En tiedä. - --- Mitä siinä sitten on? - --- Ihminen! - -Ja tohtori Fjeld ryhtyi vapisevin käsin avaamaan niitä nahkahihnoja, -joilla säkin suu oli sidottu. - - - - -XXXI. - -TULLIVIRKAMIEHEN ASUNNOSSA. - - -Norjalainen tullivirkamies Solessa ei ollut mikään Erling Skjalgen. -Hän ei odottanut enempi "Ormen Langea" kuin Olav Trygvasoniakaan. Sitä -vastoin oli hän alati tähystelemässä whiskyä. Tästä elähyttävästä -nesteestä oli kieltolain voimaanastumisen jälkeen tullut taivaallinen -manna Norjan kansalle. Kun vesitie suljettiin, kävi uudenaikaiseksi -koettaa ilmatietä. Ja nyt satoi whiskyä kuin mannaa alas taivaasta -Sitä tuli suurissa tynnyreissä, hyvin pakatuissa laatikoissa. -Sitä löydettiin mitä kummallisimmista paikoista. Kerran putosi -häränpää, täynnä puhtainta whiskyä, Galdhöpiggeniin juuri kun muuan -matkailijaseurue istui siellä juomassa mehua ja vettä kuljettajansa -kanssa. Kun seurue saapui Spiterstuleniin, olivat he kaikki -tuntemattomiksi saakka iloisia ja irti maasta. Toisella kertaa liukui -kokonainen uiva whiskytelakka jättiläisilmalaivasta suoraapäätä Piperin -lahteen. Oli pimeä yö, ja koska asianharrastajia oli paljon, eivät -whiskysäiliöt kärsineet mitään vaurioita. - -Ilmatullivirkamiehillä oli paljon puuhaa näistä janoiselle Norjan -kansalle tuoduista lahjoista. Ja aivan luonnollista oli, että he -tunsivat epäluuloa kaikkia ja kaikkea kohtaan. - -Tämä Jäderenin tullivirkamies siis uskoi (salaisella ilolla), että -tässä oli whiskylähetys, vaikka sen tapaiset kuljetukset yleensä olivat -pimeyden töitä. - -Hän siis peräti hämmästyi kuullessaan, että säkissä oli ihminen. - -Elävät ihmiset ovat yleensä tullivapaat, mutta kuinka oli laita -kuolleiden ihmisten? - -Hän lausui heikon virkamiesmäisen epäilyksen tässä suhteessa. - -Mutta kookas mies ei kunnioittanut häntä vastauksella. Hän seisoi -kumartuneena säkin yli -- ja mitä se oli? Tullivirkamies oli kaatua -selälleen säikähdyksestä, sillä säkin suussa hän näki naisen kasvot. -Ne olivat kalmankalpeat ja silmät olivat kiinni... Kalman väri oli -levinnyt tuohon vaaleakassaiseen päähän, mutta koskaan ei nuori -tullivirkamies ollut nähnyt niin kaunista Stavangerissa taikka sen -ympäristöissä. - --- Kuollutko? kysyi hän vapisevalla äänellä. - -Mutta toinen ei vastannut. Hän käyttäytyi kuten se, jolla on hyvin -kiire. Ja tullivirkamies jäi seisomaan suu avoinna, kun naisen ruumis -tuli ulos säkistä ja osoittautui olevan puettu vain yöpukuun. - --- Huopapeite, komensi mies. - -Tullivirkamies meni noutamaan ainoan, mikä hänellä oli, ja katseli -mielenkiinnolla, kuinka lentäjä kääri naisen huopaan ja alkoi vierittää -hänen puoliksi jäykistynyttä ruumistaan edestakaisin lattialla. - --- Konjakkia, huusi vieras. - -Tullivirkamies nauroi hetken vakavuudesta huolimatta. - --- Ei ole -- virallisesti. - --- No, antakaa sitten helvetissä minulle sitä yksityisesti. - -Lain nuori vartija empi hiukan, mutta sitten meni hän lattiassa olevan -luukun luo ja pisti päänsä tilapäiseen kellariin. Hetkisen kopeloituaan -erilaisia pulloja, hän veti hiukan pölyisen pullon päivänvaloon. - --- Bisquet Dubouche Imperial, kolme tähteä, luki hän ylpeästi. - -Mies ei näyttänyt erikoisesti ihastuvan. Säälimättömästi löi hän -pullolta kaulan poikki sekä kaatoi muutamia pisaroita naisen suuhun, -jonka jälkeen hän hieroi hänen kasvojaan tuolla kallisarvoisella -nesteellä. Sitten hän nousi tyytyväisesti hymyillen. - --- Luulenpa hänen toipuvan, sanoi hän ja pudisti äkkiä hämilleen -joutuneen tullivirkamiehen kättä. - -Sen jälkeen hän etsi käsiinsä lasin, kaatoi sen täyteen konjakkia ja -tyhjensi sen yhdellä ainoalla siemauksella. - --- Kuinka saatoitte tietää, että tämä on minun lempimerkkiäni? kysyi -hän. - -Tullivirkamies hymyili hämillään. - --- Se oli sula sattuma, sanoi hän. Se on osa takavarikoidusta määrästä --- lääkettä tai mitä hittoa vain tahdotte. - --- Ymmärrän... Ette kai sattumalta ole takavarikoinut osaa jostakin -naisen puvustosta? - --- En, sanoi hän, mutta sellaisenhan voisi hankkia Stavangerista. Ei -sinne ole montakaan kilometriä. Mutta kas tuota -- nainen avaa silmänsä! - -Fjeld nyökkäsi. - --- Hän on kunnossa, sanoi hän. Mutta kestänee vielä vähintään puoli -tuntia, ennenkuin hänen sydämensä tulee täysin normaaliksi. Ei ole -mikään pikkuasia riippua pari sataa metriä liikkeellä olevan ilmapallon -alapuolella. Se koskee aivojärjestelmään, semminkin kun matka kestää -pari tuntia. - -Mutta tällä kertaa oli Fjeld laskenut väärin. Hän näki sen heti -Isabella Duncanin kirkkaista ja pelokkaista silmistä. Tyttö halusi -sanoa jotakin, mutta ei voinut saada sitä suustaan. Hän oli kuitenkin -tullut tajuihinsa ja pelko noissa tummissa, syvissä silmäterissä -kasvoi. Kuumeinen puna levisi noille kalpeille poskille. - -Fjeld kumartui hänen ylitseen ja siveli tyynnyttäen hänen otsaansa. - --- Teidän ei enään tarvitse pelätä, neiti, sanoi hän. Kaikki vaara on -ohitse. Se oli vaikea matka, mutta te suoriuduitte siitä loistavasti. - -Nuori nainen yritti nousta, mutta vaipui uupuneena takaisin. Hän -pudisti epätoivoisena päätään. - --- On varmaan jotakin, joka vaivaa häntä, mutisi Fjeld. Jokin muisto, -pelko, joka ei ole suoranaisessa yhteydessä tuon hirveän ilmaretken -kanssa. - --- Voinko tehdä jotakin puolestanne? kysyi hän lempeästi ja ojensi -Isabellalle jälleen konjakkia... Tiedättehän, että nyt olette turvassa, -ja että voitte luottaa minuun. - -Nainen tarttui hänen käteensä ja puristi sitä lujasti ja syvä, koriseva -voihkina tunkeutui esiin hänen kurkustaan. Hän ei voinut saada esiin -sanoja, jotka pelko toi hänen huulilleen. - -Tullivirkamies poistui hiljaa huoneesta. - --- Minä menen telefonoimaan muutamia naisenvaatteita, sanoi hän -kynnyksellä. Morsiameni on jokseenkin samankokoinen kuin neiti. Hän on -eräässä muotiliikkeessä. Pyydän häntä lähettämään tänne urheilupuvun -jonkun moottoripyöräilijän mukana, se kai on parasta? - -Fjeld ojensi hänelle lompakkonsa. - --- Te olette kunnon mies, sanoi hän. Järjestäkää se parhaan kykynne -mukaan. Minä jään tänne. Katsokaa, että joku ottaa haltuunsa -ilmapallon. Se on Britannian hallituksen oma. Ja koettakaa myös hankkia -minulle 150 litraa bentsiiniä lentokonetta varten! - -Muutamia minuutteja kului. Isabella oli sulkenut silmänsä. - -Sitten nousi hän äkkiä istualleen ja tuijotti säikähtyneenä huoneeseen. - --- Minun täytyy rientää, sanoi hän kamalan selvästi. Isä kuolee -nälkään, minun isäraukkani. Hän odottaa minua. Jumalan tähden -- -matkustakaamme heti Lontooseen. - --- Olemme nyt Norjassa, mutisi Fjeld. - -Mutta kun Isabella sen kuuli, päästi hän kirkaisun, joka tuntui tulevan -tuomitun henkiolennon suusta. - -Sen jälkeen meni hän jälleen tainnoksiin. - - - - -XXXII. - -YHTEISKUNNAN IHMISSUDET. - - -Syndikalististen pahantekijäin kantakahvilassa Sohossa oli kellarissa -pieni huone, jota käytettiin ainoastaan perin salaisissa kokouksissa. -Se oli kalustettu vain muutamilla whiskytynnöreillä sekä muutamilla -pienillä geneveriankkureilla, joita tarpeen tullen voitiin käyttää -tuoleina. - -Isäntä kävellä tallusteli tuossa puolipimeässä huoneessa, jota valaisi -ainoastaan nokinen ja puoleksi palanut hehkulamppu. Hän sijoitti -muutamia whiskypulloja ja laseja suurten tynnörien päälle ja koetti -turhaan saada huoneen näyttämään kodikkaalta, asettamalla pienten -tynnyrien päälle joitakuita kirjavia pieluksia. Kuten useimmilla -ravintolanisännillä, oli hänelläkin hauskana tapana pakista itsekseen. - --- Ihmettelenpä, mikä Charlesta vaivaa, mutisi hän. Hänestä ei tätä -nykyä ole paljon mihinkään. Luultavasti on siihen syynä tuo tyttö -Isabella Duncan. Hän on rakastunut kuin vanha papukaija. Tai ehkäpä -nuo monet kuolemantapaukset ovat tehneet hänet hieman kaistapäiseksi. -Luulenpa, lempo soikoon, että hän pelkää kuolemaa. - -Isäntä pudisti päätään jakaessaan muutamia soodavesipulloja eri -tynnöreille. - --- Ei ole kunnollisia pahantekijöitä nykyaikana, jatkoi hän keskustelua -itsensä kanssa. Ennen maailmassa annettiin aatteille palttua ja vain -toimittiin. Nyt täytyy rikos, herra paratkoon, tehdä hienosti. Sitä -täytyy valmistella lörpötyksellä ja asiakirjoilla. Minun aikanani -murhattiin ja ryöstettiin murhan ja ryöstön itsensä takia. Nyt -kävellään anarkismin katkismus kainalossa ja lyödään kuoliaaksi -määräysten ja pykälien mukaan. Ei, silloin olivat Saimler ja Delma eri -miehiä, ja entäs vanha Jaap van Huysman sitten! Asia loppuu siihen, -että me annamme kastaa itsemme ja rupeamme rakentamaan rukoushuonetta. - -Isäntä mutisi edelleen, mutta hänet keskeytti hiljainen kolkutus. Neljä -miestä Brookton etunenässään astui huoneeseen. - -He näyttivät kaikki kalpeilta ja huolestuneilta, lukuunottamatta -mulattia, Jim Fraseria, joka sijoittui oven luo vahdiksi, ilman mitään -kursastelua täytettyään suuren lasin whiskyllä ja tyhjennettyään sen -pohjaa myöten. - --- Onko kaikki kunnossa? kysyi Brookton. Eikö mitään uutta eilisestä -saakka? - --- Ei, sanoi isäntä nöyrästi. Ei mitään muuta, kuin että poliisi on -käynyt tälliä Maxin kuoleman johdosta. Burnskin oli täällä ja kysyi -sinua. - -Brookton kohautti olkapäitään. Hän näytti mieheltä, joka juuri -oli noussut pitkäaikaiselta tautivuoteelta. Hänen poskensa olivat -sisäänpainuneet ja silmissä oli kuumeinen loiste. - -Syntyi pieni vaitiolo. Saattoi vain kuulla lasien kilinän. - --- Vain yksi tehtävä on nyt suoritettava, sanoi hän ja kumartui noiden -kahden miehen puoleen. Meidän täytyy toimia, ennenkuin menetämme kaikki -parhaat miehemme. Raskas käsi lepää päällämme, ja tällä kertaa se ei -ole lain käsi. Toinen toisensa jälkeen meistä kuolee. Meidät lyödään -omilla aseillamme... Ei edes poliisi voi meitä suojella. - -Hän nauroi pilkallisesti ja molemmat tummat miehet häntä vastapäätä -sähisivät kuuluviin jotakin nauruntapaista. - --- Olen kutsunut teidät tänne täksi illaksi sen vuoksi, että meidän -nyt täytyy toimia, sanoi hän. Epätoivon hetki on tullut. Meidän -täytyy hetkiseksi hyljätä kaikki viisaus ja varovaisuus. Nyt on tilaa -ainoastaan suurelle terrorille... - --- Hyvä, mutisi isäntä. - --- Sen vuoksi olen pyytänyt teitä tulemaan tänne. Sinä, Abram -Kornitzky, ja sinä, Zimmerman! Te tiedätte, kuinka sen tulee tapahtua. -Te tunnette punaisen sorron vallan, veren vallan. Sinä Abram olit -mukana tsaari Nikolaita murhattaessa ja sinä Zimmerman johdit suurta -verilöylyä Moskovassa. Bolshevikeilla ei koskaan ole ollut kahta -niin julmaa palvelijaa... Jos muistan oikein, niin sinä se olit, -Kornitzky, joka käsittelit hieman kovakouraisesti tsaarin serkkua, -suuriruhtinasta... - -Kookas ryssä ulkonevine poskipäineen, pienine silmineen ja -hoitamattomine partoineen hymyili ilkeästi. - --- Minä leikkasin nenän ja korvat tuolta vanhalta sialta, sanoi hän. -Isaac Lewin kuohitsi hänet. Hän kuoli sen leikkauksen jälkeen. - --- Olisi parasta, ettet puhuisi niin äänekkäästi siitä asiasta, Abram, -varoitti Brookton. Suuriruhtinas elää vielä eikä kaukanakaan täältä -- -Lontoossa. - -Ryssä nousi kiivaasti. - --- Mahdotonta, mutisi hän. - --- Sinä tiedät, kuinka Isaacin kävi, jatkoi Brookton miltei -säälimättömästi. Hänet löydettiin eräänä päivänä kuolleena -Londonbridgeltä. Tiedätkö, kuka hänet tappoi? - --- En. - --- Niin, sen teki suuriruhtinaan tytär. Hän _oli_ meidän toverimme. -Sinä tunnet hänet, Abram. Voit kiittää onnesi tähteä siitä, ettet -aikaisemmin ole ollut niin avomielinen suuriruhtinaan nenän ja korvien -suhteen. Muutoin ei henkesi olisi ollut edes paperiruplan arvoinen. -Ymmärrätkö? - --- Kuka hän on? kysyi ryssä happamesti. - --- Kysy mieluummin, kuka hän oli, sanoi Brookton vapisevalla äänellä. -Jim Fraser ja minä lausuimme hänelle jäähyväiset tänä aamuna. Hän läksi -maasta ja elämästä 12 tuntia takaperin. Eikö totta, Jim? - -Mulatti nyökkäsi. Hänen silmänsä punoittivat whiskystä, hänen -käsivartensa muistutti hänelle, ettei Isaac Lewinin puolesta ollut -kostettu siten, kuin hän olisi ansainnut. - --- Entä suuriruhtinas? kuiskasi ryssä käheästi. - --- Tuo vanha hylky ei herätä minussa mielenkiintoa, sanoi Brookton. Hän -ei voi enään haukkua. - -Mies, jota nimitettiin Abram Kornitzkyksi, hengitti helpommin. Kuten -kaikki julmat miehet oli hän luonteeltaan pelkuri ja piti oman henkensä -sangen korkeassa arvossa. - --- Mutta olipa asian laita nyt miten tahansa, jatkoi Brookton -kiihoittuneena, niin on meitä viime aikoina vainonnut kova kohtalo. -Ystävämme ovat kaatuneet ympäriltämme tuntemattoman aseen satuttamina. -Nyt on meidän tilaisuutemme tullut. Meidän on iskettävä iskumme. Huomen -illaksi kokoamme kaikki ystävämme kokoukseen Hampsteadin kokoussaliin. -Mutta ainoastaan äärimmäisyysmiehet kansallisuuteen katsomatta ja -mieluimmin ne, jotka aikaisemminkin ovat olleet tulessa. Varokaa -tarkoin, ettei urkkijoita pääse sisälle, sillä nyt on punainen terrori -päästettävä valloilleen maailman suurimmassa kaupungissa. Työläisten -joukossa olevat nuuskijamme on pantava liikkeelle... Sosialististen -porvarisikojen täytyy määrätä kantansa -- tasavalta julistetaan viikon -kuluessa... Meillä on riittävästi aseita, ja porvarilliset puolueethan -ovat tällä haavaa hajallaan ja näyttävät hampaita toisillensa -parlamentissa... Ja kuulkaa nyt minun suunnitelmani... - -Charles Brookton nojausi eteenpäin ja alkoi kuiskaavalla äänellä -ikäänkuin olisi peljännyt whiskytynnörien kuuntelevan, esittää -suunnitelmaansa. - -Toiset kuuntelivat verestävin silmin ja hampaitaan kiristellen, -niinkuin suurilla aroilla asustavat sudet, jotka pitkän ja ankaran -talven jälkeen kohtaavat kevään lihavimman saaliin. - - - - -XXXIII. - -BROOKLANDIN KILPARADALLA. - - -Myöhään eräänä iltapäivänä tuli yksitaso lentäen Brooklandin -kilparadalle. - -Suuren kilpa-ajoradan ja lentokentän tarkastaja seisoi juuri vakavasti -puhumassa Scotland Yardista tulleen herran kanssa, joka tahtoi saada -kuulla, oliko kukaan kentän monista lentäjistä päivän kuluessa nähnyt -erästä armeijan lentokonetta, joka sangen omituisella tavalla oli -kadonnut sotilaiden lentokonevajasta Edinburghin lähellä. - -Salapoliisi kertoi juuri lähempiä yksityiskohtia tästä tilaisuudesta, -joka paljon muistutti varkautta, mutta jota myös saattoi ajatella -mielipuolen teoksi. - --- Se lensi itäänpäin, sanoi hän, mutta se tapahtui kai ainoastaan -silmienlumeeksi. Sillä ei suinkaan mies Norjaan aikonut. Onpa siinä -tavaton kovanonnen kolaus: ilmapallon ja lentokoneen menetys samana -päivänä. - -Tarkastaja ei vastannut. Hän seisoi kiikari silmiensä edessä ja -tarkasteli innokkaasti yksitasoa, joka ilmeisesti valmistautui -laskeutumaan maahan. - --- Oliko se Handley Pageracer? kysyi hän. - --- Oli oikein. Uutta hävittäjätyyppiä. - --- Tuolla se on tulossa, sanoi tarkastaja tyynesti. Senlaatuisia ei ole -monta tässä maassa. - -Salapoliisi oli lentää selälleen ihmetyksestä ja ilosta. - --- Sepä vasta on onnenpotkaus, sanoi hän. Toivon teitä auttavan minua -vangitsemaan pakolaisen ja varkaan. - --- Ilomielin, vastasi tarkastaja. Sallitteko, että käyn sisältä -noutamassa revolverin? - -Pienellä yksitasolla ei kuitenkaan näyttänyt olevan kovinkaan paha -omatunto, kun se rohkealla liukulennolla suuntasi matkansa maata -kohden, juuri sen paikan lähelle, missä molemmat hyvin asestetut miehet -seisoivat sitä odottamassa. - --- Hän osaa taitonsa, mutisi tarkastaja, käsi karkeakaliberisella -revolverillaan. Se on varmaan vaarallinen mies. - -Heille ei kuitenkaan jäänyt aikaa mielipiteiden vaihtamiseen, sillä -kone tanssi jo suuren linnun tavoin yli ruohopeitteisen maan tuskin -50 metrin päässä paikasta, missä salapoliisi ja tarkastaja odottivat -uhriaan. - -Molemmat herrat toimivat ripeästi ja rohkeasti. Samassa -silmänräpäyksessä, kun yksitaso pysähtyi, lepäsi tarkastajan käsi sen -siivellä, salapoliisin seisoessa ohjausluukun luona. - -Lentokoneessa oleva mies ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän heihin -mitään mainittavampaa huomiota. Hän hyppäsi maahan ja auttoi koneesta -pois nuoren kalpean naisen, jonka suuret silmät loistivat omituisesti. - --- Miten jaksatte? kysyi hän. - --- Paljon paremmin, vastasi nainen, jonka liikkeissä oli jotakin -kuumeentapaista kiirettä, minkä salapoliisi käsitti aivan väärin. Tässä -oli toimittava nopeasti. Hän laski kätensä rotevakasvuisen miehen -olalle. - --- Lain nimessä vangitsen teidät, sanoi hän tärkeän painokkaasti. - -Lentäjä kääntyi häneen päin. - --- Joutavia, sanoi hän lyhyesti... Voitteko hankkia minulle auton? - -Salapoliisi katsoi hölmistyneenä ensin häntä ja sitten naista. Hän -totesi, että nainen oli suorastaan hiton kaunis, mutta palasi heti, -joskin hieman epävarmana, velvollisuuksiensa täyttämiseen. - --- Tämä on valtion yksitaso, lausui hän ankarasti. Se on varastettu. -Kuinka voitte asian selittää? - -Rotevakasvuinen mies vilkasi salapoliisia ensi kerran. Hänen silmiinsä -ilmestyi terävä välähdys, joka sai salapoliisin hämmentymään. Onpa -tosiaan vaarallinen mies, ja salapoliisi tavoitteli revolveriansa. -Tarkastaja, joka oli tehnyt saman päätelmän, teki samoin. - --- Kuka te olette, kysyi Scotland Yardin mies, äänessä tällä kertaa -kahden revolverin voima, ja kuinka kykenette tyydyttävästi selittämään -valtion omaisuuden varkauden? - --- Minulla ei ole aikaa selittää yhtään mitään, lausui mies. Ja minä -neuvon teitä panemaan pois revolverit -- vaikka sanottekin olevanne -Scotland Yardista. Mr Redpath on ystäväni eikä hän pidä siitä, että -henkilökunta tekee tyhmyyksiä... Tahdotteko olla ystävällinen ja kutsua -tänne auto? Voitte päästä siinä mukana takaisin Lontooseen. Tarkastaja -on kyllä ystävällinen ja ottaa haltuunsa lentokoneen sekä toteaa että -kaikki on kunnossa... Nimeni on tohtori Jonas Fjeld. - -Hämmästyksissään irroitti salapoliisi heti kätensä revolverista. Hän -oli ammatissansa nuori, mutta Jonas Fjeldin nimellä oli hyvä kaiku -Scotland Yardissa. Siitä miehestä kerrottiin monta juttua... Ja hän -tiesi hänen olevan päällikön, mr Redpathin, henkilökohtainen ystävä. - --- Pyydän anteeksi, sanoi salapoliisi nopeasti ja työnsi syrjään -hämmästyneen tarkastajan revolverin. Ymmärrättehän, tohtori Fjeld, että -tilanne oli jonkun verran epäilyttävä, eikä minulla ollut kunniata... -Auttaahan te käskitte? - -Fjeld hymyili. - --- Kyllä. On muuan asia, joka on järjestettävä viipymättä, Se koskee -tätä naista. Teen työtä yhdessä Scotland Yardin kanssa. Te tulette -aivan kuin lähetetty, minä tarvitsenkin juuri nyt miestä... - -Mutta salapoliisi o!i jo matkalla puhelimeen, tomu pölisi pilvenä hänen -kiireisissä askeleissaan. - -Tarkastaja kohotti kohteliaasti hattuaan. - -Riippui ilmeisesti jostakin väärinkäsityksestä, lausui hän ja naurahti. - --- Riippuu siitä, kuinka asian ottaa. Tosiasiallisestihan minä olenkin -tämän koneen varastanut. - --- Mitä tarkoitatte, naurahti tarkastaja typerästi. - --- Tahdotteko tehdä minulle palveluksen, jatkoi Fjeld. Lähettäkää -sähkösanoma Burnt Islandin lentokentälle, että tohtori Jonas Fjeld on -tavoittanut kiinni havaintoilmapallon Jäderenissä Norjassa ja että -se lähetetään ensi laivalla Newcastleen, arvatenkin jo huomenna. Ja -sanokaa myös että yksitaso on täyshyvässä kunnossa ja että se huomenna -tuodaan lentoteitse Burnt Islandiin. Tahdotteko hankkia minulle jonkun -siihen työhön? Tässä on 100 puntaa. Hyvästi. - -Tohtori Fjeld ei odottanut hämmästyneen tarkastajan vastausta, vaan -otti naisen -- tuon ihmeellisen kauniin, mutta kalpean naisen, -- -käsipuoleensa ja riensi veräjälle. Salapoliisi oli toiminut ripeästi ja -auto oli siinä jo odottamassa. - --- Minne? kysyi kuljettaja. - --- Ajakaa Hampsteadiin, niin saatte siellä myöhemmin tarkemman -osoitteen. Mutta antaa kuljettajan ylittää Englannissa säädetyn -suurimman nopeuden niin paljon kuin suinkin. - --- Isäni, isä parkani, lausui hiljaa nuori nainen ja kätki kasvonsa -käsiinsä. - - - - -XXXIV. - -SAIRAS VANHUS. - - -Auto seisahtui suuren vuokrakasarmin eteen Hampsteadissa. - -Se oli keskiluokalle tarkoitettu talo, portaissa suunnattomat -lapsilaumat ja paljon juoruja. Mutta ylhäällä ullakkokerroksessa oli -hiljaista ja rauhallista. Sinne ei kuulunut työläisvaimojen vihainen -ajatustenvaihto -- siellä oli kaikki kuin rauhoitettua. - -Kaikki näet tiesivät että tuolla ylhäällä asui vanha, sairas mies, jota -ei kukaan vielä ollut nähnyt. Ja kuta korkeammalle kerroksiin noustiin, -sitä enemmän vaimenivat äänet, tullen ikäänkuin kunnioittaviksi ja -juhlallisiksi. - -Tuossa vuokralaisessa oli jotakin salaperäistä, hän kun ei milloinkaan -lähtenyt huoneestaan eikä milloinkaan puhunut kenenkään muun kuin sen -pitkän, kauniin naisen kanssa, joka joka päivä saapui sinne mukanaan -koppa, ja sulkeutui huoneeseen yhdessä sairaan kanssa. Oli pari kertaa -sattunut että uteliaat pikkupojat olivat hiipineet ullakkokerrokseen -kuuntelemaan. Heillä ei kuitenkaan ollut muuta kerrottavana kuin -että nuori nainen niinä tunteina, mitkä viipyi vanhuksen luona, luki -ääneensä kieltä, jota he eivät ymmärtäneet. Ja kun avainreijätkin -olivat tuketut, eivät he voineet kertoa edes miltä tuo salaperäinen -vuokralainen näytti. - -Ainoa, joka jotakin tiesi, oli portinvartija. Hän se kerran monta -vuotta sitten oli ottanut vastaan tuon vanhan ja sairaan miehen, jonka -kaksi kaupunginlähettiä kantoi asuntoon. Mutta koska miehen kasvot -olivat peitetyt ja kun nuori nainen, joka ilmeisesti oli sairaan -tytär, oli järjestänyt kaiken muuttoa koskevan sekä vastannut kaikkiin -tarvittaviin kysymyksiin, ei portinvartijakaan voinut tyydyttää -kaikkien suutarin ja räätälin vaimojen luontaista uteliaisuutta. Hän -tiesi ainoastaan, että vuokralaisen nimi oli mr Duncan sekä että vuokra -maksettiin mitä suurimmalla täsmällisyydellä. Tytär ei sitäpaitsi ollut -sitä laatua, jonka kanssa helposti pääsee juttusille. - -Ullakon vuokralainen oli siis säilyttänyt jonkinlaisen salaperäisyyden -arvonannon, mikä ei muuten aiheuttanut mitään enempiä tutkimisia. Kun -salaperäisyys tulee tottumukseksi, niin se, kuten tiedetään, menettää -viehätyksensä. - -Mutta nyt tuli tuo auto, mukanaan tytär ja muukalainen, joka -pituudellaan ja rotevuudellaan herätti huomiota. Ei ollut vielä -milloinkaan sattunut, että tuolla nuorella naisella olisi ollut -mukanaan herraseuraa, ja portinvartija tunsi yhtäkkiä, miten hänen -vanha mielenkiintonsa mysteriota kohtaan ullakolla uudelleen heräsi -henkiin. Sitten johtui hänen mieleensä, ettei hän pariin päivään ollut -nähnyt tuota nuorta naista. Saattoihan kuitenkin olla niinkin, että -nainen oli käynyt siellä, vaikka hän itse silloin oli sattunut olemaan -kadunkulmassa olevassa ravintolassa. Mutta kun hänen eukkonsakaan ei -sattunut olemaan kotosalla, niin ei hän sillä hetkellä voinut saada -mitään selvyyttä asiaan. - -Mutta miltä näyttikään tuo nuori nainen?... Hän oli puettu -ihmeelliseen, ryppyiseen urheilupukuun ja kankaiseen päähuppuun, mikä -painui matalalle korvien alapuolelle. Hänen kasvonsa olivat kalman -kalpeat, ja harmaat silmänsä harhailivat hämmentyneinä sinne tänne -ikäänkuin apua etsien. Rotevakasvuisen herrasmiehen täytyi miltei -nostaa hänet pois autosta, mutta kadulle päästyään riuhtasi hän itsensä -irti ja miltei lensi portaita ylös. - --- On varmaan tapahtunut jotakin, mutisi portinvartija itsekseen -huolestuneena ja siirtyi pois akkunareikänsä äärestä. Mikseivät olleet -hänen puoleensa kääntyneet? - -Sillä välin riensi nuo kaksi ylös ullakolle. Tohtori Fjeld kykeni -töin tuskin seuraamaan nuorta naista, joka paksusta norjalaisesta -hiihtopuvustansa ja pikisauma-saappaistansa huolimatta miltei lensi -portaita ylös. - -Hän pysähtyi hengästyneenä ullakko-oven eteen ja painoi kädellään -sydäntään. - --- Minä niin pelkään, valitti hän. - -Sitten tarttui hän lukkoon. Ovi oli teljetty eikä sisäpuolelta kuulunut -yhtään ääntä. - --- Avain, mutisi hän, avain on kotona käsilaukussani. Minullahan ei -ollut mitään mukanani -- kirous Charles Brooktonille. - --- Meidän on murtauduttava sisään, sanoi Fjeld ja vei hänet -rauhallisesti syrjään. Tämä on jotakin minua varten. - -Hän painoi olkapäänsä vasten heikkoa ovea, joka heti murtui ja lensi -surkeasti parahtaen auki. Jonas Fjeld ei koskaan unohda sitä näkyä, -mikä häntä nyt kohtasi. - -Valoisassa, ystävällisessä huoneessa, joka oli järjestetty rakastavan -naisen huolella, istui leveässä, yksinkertaisen koneiston avulla -vuoteeksi muutettavassa tuolissa jokin, joka ei enää muistuttanut -ihmistä. Silmät olivat ainoastaan kaksi mustaa reikää punaisine -reunoineen, nenä kammottava arpi ja korvat ilkeännäköisiä, -käpristyneitä ihopoimuja. - -Suu oli puoliavoin aivan kuin se juuri olisi kuiskannut jonkun nimen -ja, molemmat kädet, jotka kouristuksen tapaisesti pitelivät tuolin -käsinojia, olivat täynnä vanhojen palohaavojen arpia. - -Siitä huolimatta uhoi tuosta rääkätystä ruumiista omituisen korkeata -arvokkuutta, rauhaa ja kohtaloonsa tyytymystä, mitkä selvällä tavalla -ilmaisivat että tämä raadeltu jumalan kuva kerran oli ollut mies. - -Isabella oli jäänyt seisomaan ovenpieleen. Hänen huuliltaan ei päässyt -äännähdystäkään. Oli aivan kuin hän olisi jähmettynyt epätoivoon. - --- Kuollut, kuollut, mutisi hän. - -Fjeld astui Isabellan editse ja kumartui vanhan miehen puoleen. Hänen -tutkimuksensa ei kestänyt kauvan. - --- Hän on nukahtanut tyynesti ja rauhallisesti, lausui hän hillitysti. -Kaksi tahi kolme tuntia sitten... Hänen elämänsä on ollut kärsimystä, -hänen kuolemansa oli helppo. - --- Nälkään nääntynyt, mutisi Isabella, nälkään nääntynyt! - -Yhtäkkiä lysähti nuori nainen aivan kokoon. Hän syöksyi kuolleen -jalkoihin, tarttui hänen silvottuihin, kylmiin käsi parkoihinsa ja -puhkesi hillittömään valitukseen, joka puistatti koko hänen ruumistaan. -Nyt hänestä jälleen tuli yksi rajattomien arojen naisista, joiden -hurja valitus on vuosisatoja kaikunut suurissa hautajaissaatoissa -aina Iivana Julman ajoista viimeisten Romanovien kuolinparahdukseen -Jekaterinenburgin vankilassa. - -Fjeld ei häntä häirinnyt, kun hän valittaen puhui kuolleelle kotimaansa -kielellä ja loihti esiin nuoruutensa muistoja siitä hyvästä, hienosta -ja jalosta miehestä, joka nyt oli saanut tietää ijankaikkisuuden -arvoituksen ratkaisun. - -Mutta nopeasti hän kohottausi pystyyn ja näytti siltä kuin uusi tuli -hänen silmissään olisi saanut kyyneleetkin kuivumaan. Hän katsoi -Fjeldin ohi, ja hänen silmäteränsä näyttivät tulevan ilkeän keltaisiksi -ja ikäänkuin jotakin etäistä päämäärää etsiviksi. Sitten otti hän -raidin ja verhosi sillä kuolleen. - --- Tahdotteko auttaa minua tässä? sanoi hän hiljaisesti ja osoitti -kuollutta. - -Fjeld nyökäytti päätänsä. - --- Nythän ei ole muuta tehtävää, kuiskasi hän. Tahdotteko nyt seurata -minua kotiin? Ja myöhemmin...? - --- Mitä te tarkoitatte? - -Hän ei vastannut. Mutta hänen ei myöskään tarvinnut kysyä, sillä toisen -silmissä näki hän jotakin, jota ei milloinkaan aikaisemmin ollut nähnyt -yhdenkään naisen katseissa. - - - - -XXXV. - -JUUTALAISPOIKA. - - -Isabella Duncanin huvilan edustalla Kensingtonissa seisoi pieni -15-vuotias juutalaispoika ja oli ikävissään. Hän seisoi siinä -vartioimassa, tunsiko joku mielenkiintoa taloa kohtaan. Charles -Brookton oli perusteellinen mies, ja juutalaispojallahan oli hyvää -aikaa. Joukkueen johtaja tahtoi tietää, oliko kadonneella Isabellalla -joitakin suhteita ja oliko joku hänen takanaan. - -Pieni, tumma israeliitta ei ollut nähnyt ketään ihmistä. Hän -oli leikkinyt kaneilla ja varustautunut monioilla arvottomilla -pikkuesineillä pihamaalta. Aluksi oli hän ollut hyvin varova, mutta kun -ei ketään kuulunut, jota hän olisi voinut vakoilla, muuttui hän yhä -välinpitämättömämmäksi. Ja niin tapahtui että Jonas Fjeld ja Isabella -Duncan yllättivät nuoren herran juuri kun hän huvittelihe pistämällä -nuppineuloja erään vanhan kanin takamuksiin. - -Pojan huono omatunto kävi selvästi ilmi. Hän kirkui kuin pieni porsas, -kun Fjeld tarttui hänen pitkään kaninkorvaansa ja veti hänet sisään -huoneeseen. - --- Juutalaispojat ovat hyvin harvinaisia tässä kaupunginosassa, lausui -hän, jotenka on parasta että hieman tarkemmin tutkimme häntä. Hän -on arvattavasti vakoilija. Eipä olisi laisinkaan soveliasta, että -Charles Brookton, asioiden tällä kannalla ollessa, saisi tietää, että -hänen järjestämänsä omalaatuinen kuolinlento Pohjanmeren yli onkin -epäonnistunut. Mutta nyt meillä ei ole aikaa hänen kanssansa. Onko -teillä joku kellari, joka on sovelias säilytyspaikka tälle otukselle? - -Minkä jälkeen juutalaispoika suljettiin erääseen puolipimeään -kellariin, minkä paksut seinät vaimensivat hänen porunsa. Koska hän oli -osoittanut suurta mielenkiintoa kaneja kohtaan, sai hän sinne yhden -sellaisen leikkitoveriksensa. - -Isabellan mennessä sisään pukeutumaan, keskusteli Fjeld puhelimessa. -Hän tapasi Burnsin ja kertoi hänelle asiain tilan sekä pyysi häntä -järjestämään kaiken, mikä koski Hampsteadissa kuolleen vanhuksen -hautaamista. Burns oli kuin tulessa ja tappuroissa. - --- Brookton on tullut takaisin kaupunkiin, sanoi hän. Hän valmistaa -suurta iskua. Huomenna pidetään suuri rosvojoukon kokous, mutta meidän -on mahdoton saada selville missä se tapahtuu... Avustajani sanovat että -Charles on aivan raivona ja aikoo 24 tunnin kuluessa Lontoossa päästää -valloilleen kaikki helvetin voimat. - -Fjeld kävi vakavaksi. Hän meni kellariin ja veti esille juutalaispojan. -Nuori herra oli nyt koko joukon paremmalla tuulella, sillä hänen -oli onnistunut saada henki kanista, mikä seikka täytti tuon pienen -murhaajapennun salaisella ylpeydellä. - -Kun hän tuli takaisin ateljeeriin, seisoi siellä Isabellakin. Hän -oli nyt kokonaan mustiin puettu ja häneen oli tarttunut ihmeellinen -levottomuus. - --- Kuulepa, poikaseni, sanoi Fjeld ankarasti, kuka sinun on pyytänyt -pitämään silmällä tätä taloa? - -Juutalaispoika koetti näyttää typerältä. - --- Ei kukaan. - -Fjeldin luja koura kosketti hieman pojan käsivartta. Hän huudahti -kimakasti. - --- Se on siis Brookton, jatkoi Fjeld ja hänen rautaiset sormensa -tekivät jälleen pienen liikkeen. - --- Niin on, kirkasi poika. - --- Vai niin, se on hyvä. Kuulepa nyt, pikku babiani, missä Brooktonilla -on tapana pitää kokouksiaan? - --- En tiedä... Ai, ai... - --- Tänä iltana pidetään suuri kokous. -- Missä? Kas niin, suu puhtaaksi -vaan, taikka minä likistän sinut kenkävoiteeksi. Ymmärrätkö sitä, sinä -lihava kaneelinkuori?... Isäsi kait aikoo myös sinne? - --- Aikoo, ulisi poika. Aiotaan pitää kokous nyrkkeilyklubin kellarissa -Hampsteadissa... - -Fjeld irroitti otteensa pojan kädestä. - --- Siltä varalta että olet valehdellut, meillä on kellarissa -tynnyrillinen vihreää suopaa, johon pistämme sinut. Jos puhut totta, -saat punnan ja tappamasi kanin. Toistaiseksi on sinun jäätävä tänne. -Saat pitää hyvänäsi kellarin. Neiti antaa sinulle patjan maataksesi -sekä vähän ruokaakin. Mutta älä koetakaan karata, sillä silloin sinun -on pestävä musta sielusi valkeaksi vihreällä suovalla. - -Juutalaispoika vietiin jälleen kellariin ja hän vakuutti innokkaasti -tekevänsä itsensä ansioituneeksi saamaan sekä punnan rahan että -kuolleen kanin. - --- Kas niin, nyt saimme tietää senkin. Ystävänne Charles Brookton aikoo -saada huomenna koko kaupungin kapinaan. On vaadittava uhreja, ja minkä -tähden? - --- Niin, minkätähden? - --- Sentähden että hän on rakastanut teitä. - -Nuori nainen naurahti pilkallisesti. - --- Hän saa tuntea rakkauteni, lausui hän miltei raa'asti... Minä menen -tuohon kokoukseen, lisäsi hän. Meidän on hankittava itsellemme pääsy -sinne keinolla millä hyvänsä. - --- Se käy kyllä vaikeaksi. Luulenpa melkein, ettei siitä kokouksesta -tule yhtään mitään. Ystäväni Ralph Burns pitää varmaankin siitä asiasta -huolen. - -Isabella laski kätensä hänen käsivarrellensa. - --- Rakas tohtori Fjeld, lausui hän, olisin teille ijäti kiitollinen, -jos olette poliisille puhumatta missä tuo kokous pidetään. Minä tunnen -tuon n.s. nyrkkeilyklubin Hampsteadissa. Se on pieni sali, mutta voitte -olla varma siitä, että siellä huomisiltana on koossa Europan pahin -kuona. Spartakismin ja bolshevismin kaikkein vastenmielisin roskajoukko -on näinä päivinä saapunut Lontooseen. Siinä on joukossa ihmisiä nimeltä -Peters, Abram Kornitzky, Verloff ja Zimmerman. Oo -- saada kaikki nämä -miehet yhdellä kertaa käsiinsä -- kootuiksi kuin yhdeksi ainoaksi -niskaksi, jolle saa antaa telottajakirveen pudota!... Kuulkaahan, -tohtori Fjeld, minulla on jo suunnitelma. Te ette saa minua estää... -Ettekö käsitä, että kuollut isä-raukkani huutaa kostoa... Kostoa ja -jälleen kostoa... - --- Se voi maksaa teille itsellenne henkenne, väitteli Fjeld vastaan. - --- Henkeni ei ole minulle minkään arvoinen, vastasi hän torjuvasti. - --- Viimeisten 24 tunnin kuluessa olen oppinut tuntemaan teidät. Minusta -olisi tuskallista kadottaa ystävyytenne. - -Heikko puna nousi Isabellan kasvoille. - --- Kuulkaa minua, tohtori Fjeld, sanoi hän lempeästi. Jos olisin -tavannut teidät aikaisemmin, olisin ehkä uskonut että elämällä on -toinenkin tarkoitus kuin vain kosto. - -Norjalainen lääkäri nousi liikutettuna. - --- Elämä pettää meitä kaikkia, mutisi hän. Se antaa meille enemmän -vihaa kuin rakkautta. - -Syntyi parin minutin äänettömyys. - --- Minä teen kuten tahdotte, sanoi vihdoin tohtori Fjeld. Mutta yhdellä -ehdolla. Jos luotatte minuun, niin kertokaa minulle, kuinka murhasitte -Greyburnin ja ne muut. - -Isabella nousi säikähtyneenä. - --- Te siis tiedätte sen. - --- Tiedän. - - - - -XXXVI. - -MYRKYTETTY VALO - - -Isabella Duncan istui kauvan ja tuijotti eteensä. Hän antoi elämänsä -soljua sisäisten silmiensä editse. Se oli enimmäkseen työtä ja hyvin -vähän iloa. - --- En ole milloinkaan uskonut itseäni kellekään miehelle, lausui hän, -enkä käsitä miksi minä nytkään olen kertomaisillani onnettoman elämäni -salaisuudet -- muukalaiselle... Mutta teissä on, tohtori Fjeld, jotakin -erikoista, joka tekee oloni turvalliseksi... Te olette ainoa tuntemani -mies, joka tyynesti voi katsoa minua silmiin. Sisässäni sanoo minulle -jokin, että te olette lähtenyt kaikkein alkuperäisimmästä, mikä on -olemassa väkevimmällä sukupuolella: miehekkyydestä ja ritarillisuudesta. - -Fjeld teki torjuvan liikkeen. - --- Ystäväni, sanoi hän lempeästi, en istu tässä lausuakseni -kohteliaisuuksia. Mutta minä tunnen miehet. Uusaikaiset "ritarit" eivät -ole paljon arvoiset, he ovat täynnä puheenparsia ja teennäisyyksiä. -Heidän lemmensanansa ovat rikkaita ja moninaisia, eikä heidän -jalomielisyydellään ole mitään rajoja, kun he tahtovat voittaa -jonkun naisen suosion. Mutta heidän lämpönsä on teennäistä, heidän -ritarillisuutensa väärennettyä, heidän menettelytapansa arkipäiväisiä -kuin nykyaikainen neekerisävelmä... Ja minkätähden?... Sentähden että -useimmat heistä ovat huvitteluhaluisen ja kieron yhteiskuntaelämän -turmelemia eivätkä useimmat heistä ole tunteneet vapaan työn rehellistä -raikkautta. Te, tohtori Fjeld, ette ole kuluttaneet anturoitanne -tanssisaleissa, te ette ole jumaloineet sitä tahi tätä muotiurheilua, -tahi kuluttanut aikaanne puolimaailman naisten kanssa. Te olette kuin -raikas tuulahdus, seikkailu loistaa silmistänne. Te tunnette suuren -yksinäisyyden, te olette karkaissut mielenne vaaroissa ja kiusauksissa -ja te olette oppinut katselemaan kaikkea inhimillistä suurpiirteisesti -ja ennakkoluulottomasti... Sentähden minä luotan teihin -- jopa -enemmänkin... - -Mutta palatkaamme nyt minuun itseeni. Minun historiani on monen muun -kaltainen nykyisin. Minä olen syntynyt kukistuneen valtaistuimen -juurella. Isäni oli tsaari Nikolain lähimpiä sukulaisia. Olen kasvanut -mitä suurimmassa loistossa ja, voinpa sanoa, myöskin onnessa. Kotini -oli mallikoti... Sitten syttyi sota, joka sai maan jalkaimme alla -huojumaan... Sen mukana vallankumous... Me muutimme yhteen suurista -linnoistamme. Isäni oli pidetty ja nautti kansansuosiota. Hän oli -ahkera tiedemies, joka ei milloinkaan sekaantunut politiikkaan, -ja me uskoimme varmasti saavamme elää rauhassa. Sitten tulivat -bolshevikit, jotka säästivät isääni, mutta heidän jäljissään kulkivat -villit rosvolaumat, mitkä olivat koristeiksensa ottaneet poliittisia -nimityksiä... ne hävittivät maan pohjoisesta etelään, ne rosvosivat, -ryöstivät ja murhasivat. Eräänä päivänä tuli muuan sellainen lauma -isäni linnaan. Olin silloin 14-vuotias, mutta minä muistan sen kuin -olisi se tapahtunut eilen. Isäni avasi heille oven sekä antoi heille -ruokaa ja viiniä... He pilkkasivat häntä, mutta kun hän vastasi heille -arvokkuudella ja halveksumisella, hyökkäsivät he hänen kimppuunsa ja -rääkkäsivät häntä mitä hirveimmällä tavalla. Mutta ei siinä kyliin. -Saadaksensa tietää, minne hän oli kätkenyt aarteensa, polttivat he -hänen käsiään tulisilla pihdeillä ja kiskoivat hänet puutarhaan, jossa -riisuivat hänet alasti, naulitsivat kiinni erääseen puuhun ja rupesivat -ammuskelemaan häntä löytämällänsä ilmapyssyllä. Sen jälkeen sytyttivät -he linnan tuleen peittääkseen jälkensä Moskovan neuvostohallitukselta -ja lähtivät matkaansa. - -Kaiken tämän tapahtuessa olin minä eräässä pienessä talonpoikaistalossa -lähistössä, minnekä isäni oli minut salaa lähettänyt. Olin hänen ainoa -tyttärensä ja äitini oli kuollut monta vuotta sitten... - -Iltasella hiipivät kauhun valtaamat talonpojat poltetun linnan -paikalle. Minä seurasin heitä ja löysin silloin onnettoman isäni -ristiinnaulittuna, kuolemaisillaan... Veimme hänet kanssamme -talonpoikaistaloon ja siellä hän vähitellen toipui. - -Uskokaa minua, tohtori Fjeld, siitä hetkestä alkaen minä tulin -"kovaksi". Oli kuin olisi sydän rinnassani jähmettynyt. Koko lapsuuteni -ja nuoruuteni oli hävitetty olemattomaksi. Olin ollut vilkas ja iloinen -tyttö -- siitä hetkestä alkaen en enää ole nauranut. Iloni oli kuollut, -mutta joka säije ruumiissani keskittyi yhteen ainoaan: kostoa, kostoa! - -Antakaa suurimpien puhujien nousta ja kieltää kosto. Antakaa heidän -saarnata lempeydestä ja anteeksiannosta... En usko heitä. Kun Jumala -itse meidät hylkää, on meidän otettava kosto omiin käsiimme... - -Siitä hetkestä alkaen tulin viisaaksi, viekkaaksi ja varovaksi. -Muutamien uskollisten ystäväin avulla onnistuin pääsemään Mustanmeren -rannikolle. Siellä vuokrasimme itsellemme laivan, jonka eräs -englantilainen risteilijä kotimatkalla ollessaan muutamia päiviä -myöhemmin valtasi. Puolen vuoden harhailun jälkeen tulimme vihdoin -Parisiin, missä isälläni oli salanimellä eräässä pankissa muutamia -satojatuhansia frangeja. Siellä asuimme kuusi vuotta. Minä antauduin -tutkimaan fysiikkaa. Madame Curie otti minut miltei äidilliseen -hoitoonsa, ja minusta tuli ennen pitkää hänen rakkain oppilaansa. -Täytettyäni 20 vuotta väittelin tohtoriksi teoksella, joka koski -zodiak-valoa. - -Antauduin kuitenkin yhä enemmän kokeilevan fysiikan alalle. Opintoihini -oli tullut määrätty suunnitelma. Onhan tunnettu asia, että muutamilla -valosäteillä on voimakas vaikutus ihmisruumiin kudoksiin. Finsenin -loistavan keksinnön Röntgen-säteiden parantavasta vaikutuksesta -ihosyövässä ja muissa senlaatuisissa taudeissa te kyllä tunnette. - -Nyt tuli minun tehtäväkseni keksiä säderyhmä, joka on niin voimakas, -että kykenee tappamaan ihmiselimistön. Pari vuotta sitten keksin -myrkytetyn valon. Olin itse kuolla vaarallisten kokeitteni aikana. -Minulla ei ollut yhtään assistenttia, ja madame Curiella ei ollut -aavistustakaan keksinnöstäni. Pidin salaisuuteni omana tietonani, ja -minä toivon että se kuoleekin minun mukanani. Sillä päivänä, jona -myrkytetty valo lasketaan irti ihmisten keskuuteen, on vaarallista elää. - -Saatan vain mainita teille, tohtori Fjeld, että näillä minun -valosäteilläni on ihmeellinen hiipivä voima. Valkoisiin verisoluihin --- leukocytheihin -- nämä säteeni imeytyvät. Solut muuttavat -biologisen tehtävänsä -- niiden kyky vaikuttaa sääntelevästi veren -kokoomukseen vähenee vähitellen, jolloin tapahtuu punaisten verisolujen -sakoutuminen. Tämä koaguloituminen tapahtuu aivan yhtäkkiä ja määrätyn -ajanjakson kuluttua, joka voi vaihdella noin puolen minutin verran sen -jälkeen kuin säteet ovat vaikuttaneet vereen. Sille, joka edes muutamia -sekuntteja on ollut alttiina näille säteille, ei ole mitään pelastusta, -elleivät ole puetut kumiin tahi muuhun läpäisemättömään aineeseen. - -Nyt käsitätte iloni ja riemuni, keksittyäni nämä säteet. Minä -konstruoin heijastimen, joka tavallisen seinäsulkijan avulla saadaan -toimimaan. Sitten matkustin Lontooseen, kätkeydyin valokuvaajan -nimen taakse -- ja loput te aavistatte. Hankin itselleni yhteyden -vihollisieni kanssa, tuuditin heidät turvallisuuteen ja valokuvasin -heidät kuoliaaksi. - --- Te säästitte Charles Brooktonia, lausui Fjeld. - -Isabella nousi. - --- Niin, minä säästin häntä, vastasi hän. En tiedä oikein itsekään -minkätähden, ehkä siksi että hän rakasti minua... Olisin säästänyt myös -pikku Maxia, mutta hän astui itse kohtalonsa tielle... Nyt en säästä -enää ketään, en edes itseäni. On aika merkitä piste. - --- Mitä tarkoitatte? - -Isabella katsoi häneen jonkun verran hämmentyneenä. Hänen huulillaan -oli vastaus valmiina, mutta hän pidätti sen. - --- Jos minulle tapahtuisi jotakin, lausui hän sitten vitkaan, -tahdotteko te silloin huolehtia siitä että isäni tulee kunnialla -hautaan. Ei mitään köyhän hautausta. Ja tahdotteko myös pitää huolen -minusta? - -Fjeld tarttui hänen käteensä. - --- En ole koskaan pettänyt ystävää, sanoi hän hiljaa. Saanko tavata -teitä huomenna. - --- Ette saa tavata minua enää koskaan. - -Hän erehtyi. - - - - -XXXVII. - -SELLOTAITEILIJA. - - -Fjeld asteli hitaasti kaupunkia kohti. Hän oli hämmennyksissään -kaikesta kuulemastansa. - -Tuntui aivan kuin hänet olisi viety johonkin uuteen maahan, missä -kaikki vanha ja totuttu oli käännetty ylös alas. Hän katseli maailmaan, -missä valo tuotti kuolemaa -- missä aurinko, tuo suuri elonantaja, -paistoi suunnattomaan, hedelmättömään erämaahan, täynnä ihmisnikamia ja -irvistäviä pääkalloja. - -Hän kulki kulkemistansa, ja vihdoin hän oli, samoin kuin tuona -kohtalokkaana yönä muutamia päiviä aikaisemmin, saman kammottavan talon -edessä, missä Max oli heittänyt henkensä. - -Oli aivan kuin jokin tuntematon voima olisi vetänyt hänet "ruumisarkun" -läheisyyteen. Hän pysähtyi epäröiden, mutta ennenkuin hän edes -oli ehtinyt asiata tuumatakaan, oli hän kohottanut vanhanaikaista -portinkolkutinta, joka sai tehdä soittokellon virkaa. - -Vanha pää näyttäysi heti sen jälkeen ovessa. - --- Kuka siellä? kysyi karhea ääni. - --- Olen sama lääkäri, joka tutki pikku Maxin, vastasi Fjeld. Tahtoisin -mielelläni puhutella Charles Brooktonia... - --- Oletteko varma, että hän haluaa puhutella teitä, murahteli -portinvartia jonkun verran suosiollisempana. Voittehan joka tapauksessa -koettaa; luulen että hän on kotosalla. - -Talo oli merkillinen vanha rakennus, jossa vielä näki muutamia -yksinäisiä jätteitä menneestä kauneudesta. Mutta se kallistui -sortumistansa kohti. Portaat rytisivät ja ryskivät, ja silloin tällöin -oli Fjeld kuulevinaan kuin ihmeellisiä voihkaisuja pimeistä nurkista. -Muutamat yksinäiset kaasulamput valaisivat portaita ja tuuli viuhui -kaikissa raoissa ja saumoissa. - -Yhtäkkiä Fjeld seisattui. Hän kuuli etäisiä säveliä -- ne kuuluivat -ihmiskurkusta lähteneiltä valituksilta. Ja sävelet paisuivat, ne -nousivat ja laskivat, ne vyöryivät esiin kuin onnettomasta, kiusatusta -ihmissielusta. - -Jossakin päin talossa istui mies ja improvisoi sellolla. - -Fjeld astui ovelle, jonka takaa sävelet kaikuivat, ja hänen sydämensä -aivan kouristui kokoon säälistä sitä taiteilijaa kohtaan, joka -tässä hirvittävässä yksinäisyydessä istui ja keskusteli ihanalla -soitikollansa suruistansa. Se oli tosiaan epätoivoisen miehen -tuskanhuutoa, se oli kadotetun ihmissielun viime rukous sille -kauneudelle, kirkkaudelle ja ikuiselle selkeydelle, joka musiikissa -elää ja joka asuu sillä väreilevällä rajalla, missä elämä loppuu ja se -alkaa, mikä on olemattomuutta. - -Oi, kuinka kaikki oli latteaa, kurjaa ja matalaa verrattuna sieluun, -joka kokonaan voi uppoutua taiteeseensa -- mitä merkitsevät ilo, rikos, -politiikka, sellon syvien, värähtelevien tunnustusten kuulemisen -rinnalla muutamina köyhinä minuutteina. Siinä on ihminen, köyhä, -kulunut ja rakkaudeton sielu, joka loihtii esiin tuskan syvimmän -soinnun -- sen soinnun, joka tekee surun ja ilon yhtä arvokkaiksi ja -kääntää sinun kyynelien soentamat silmäsi niitä etäisiä maailmoita -kohti, jonka väreilevät eetteri-aallot niin helposti hukkuvat elämän -vastenmielisen höyryvasaran meluun. - -Silloin katkesi äkkiä kieli. Se kuului lapsen huudolta. - -Samassa tuli niin omituisen hiljaista, ja miehestä, joka seisoi ulkona -puolipimeässä käytävässä, tuntui siltä kuin viimeiset kuolevat sävelet -olisivat hiipineet pois talosta läpi rakojen ja reikien ja rientäneet -edelleen kuin itkevät lapset. - -Hän kumartui ovea kohti ja näki valkean kortin, jossa seisoi - -_Charles Brookton_. - -Fjeld arveli hetken, mutta koputti sitten ovea. Kukaan ei vastannut, -minkä vuoksi hän itse avasi oven. Ensin hän ei eroittanut mitään -himmeässä, maidonkarvaisessa valaistuksessa. Vihdoin hän käsitti -huoneen, joka muistutti naisen budoaria paksuine mattoineen ja pehmeine -leposohvineen, joilla oli paisuvia itämaisia silkkityynyjä. - -Lopuksi hän näki Brooktonin itsensä. Sello oli lattialla, mutta -sellonsoittaja itse istui kirjoituspöydän ääressä kasvot käsiin -kätkettyinä. Fjeld näki miten hänen ruumiinsa vavahteli voimakkaiden -nyyhkytysten vallassa. - -Yhtäkkiä kohotti Brookton kasvonsa häntä kohti. Ne olivat kovin -kalpeat, ja haaveellisessa puolihämärässä ne muistuttivat pääkalloa. -Mutta silmät elivät. Ne paloivat kuin hehkuvat hiilet, harhaillessaan -älyttömästi ovensuussa seisovaan mieheen. - -Sitten kohottausi Brookton seisomaan. - --- Mitä tahdotte, huusi hän raivokkaasti. En tarvitse mitään lääkäriä! - --- Olette sairaampi kuin uskottekaan, vastasi Fjeld tyynesti. - -Brookton näytti taistelevan voittaakseen takaisin malttinsa. - --- On vaarallista pistää päänsä leijonan kitaan, sanoi hän, koettaen -säestää sanojaan raa'alla naurulla. - --- En pelkää teitä enää Charles Brookton. Olette pääsemäisillänne -juoksunne päähän. Kuolemattoman sielunne laita on hullusti. Sellonne on -paljastanut teidät. Kuulin teidän soittavan. Se ei ollut Schubertia, -Gollermania tahi Chopinia. Se oli itsetunnustus. Nimitämmekö sitä -Brooktonin menetetyksi onneksi?... - --- Ivaatteko minua? - -Fjeld astui hänen luoksensa. - --- Miksikä murhasitte hänet? - -Brookton säpsähti. - --- En kaipaa rippi-isää! - --- Sentähden että rakastitte häntä, jatkoi Fjeld säälimättömästi. Sen -kertoi minulle sellonne. - --- Te tiedätte paljon, voihki Brookton. Olette aina tiennyt enemmän -kuin teidän olisi pitänyt tietää. Mutta pian teidänkin suunne eteen -pannaan lukko. Minkätähden te oikeastaan tulette tänne? - --- Varoittamaan teitä. - -Brookton puhkesi ivanauruun. - --- Ketä vastaan? - --- Itseänne vastaan. Te olette nyt kiihtynyt, olette tekemäisillänne -tuhmuuden. Ostakaa selloonne uusi kieli ja haihduttakaa surunne -soitollanne. - -Silloin kumartui Brookton lattialle, otti sellonsa ja viskasi sen -kaikin voimin erästä kaappia vastaan. Soitikosta kuului kuin valituksen -huokaus, kun sen kappaleet sinkosivat joka taholle ympäri huonetta. - --- Näen kyllä tieni, huusi hän. - --- Se on kuoleman tie... Mutta muistakaa minun sanani, että te olisitte -ollut paremman tien arvoinen. Teidän sielussanne piilee siemen, joka -oikeaan maaperään istutettuna voisi kasvaa taivaaseen. - -Tohtori Fjeld läksi pois. - -Mutta vielä kauvan näyttivät syvät sellon sävelet leijailevan ympäri -tuossa synkässä talossa ja täyttävän sen ihmeellisellä tuskallansa. - - - - -XXXVIII. - -KOKOUS NYRKKEILYKLUBISSA. - - -Charles Brookton oli lopettanut esityksensä. Se ei oikeastaan ollut -mikään varsinainen esitys, se oli vain kiihtynyttä puhetta. Hän osasi -taidon tiputella verta kuulijainsa silmiin. Hän sähisi, ärjyi ja murisi. - -Useimmat vähänkin merkitsevät kansanpuhujat ovat samalla hyviä -näyttelijöitä. Heillä on kyky sovittaa esityksensä kuulijainsa -vastaanottokyvyn mukaan. He eivät vetoo älyyn vaan vaistoihin. -Toisinaan heidät kiihdytetään hurmioillaan ja tuo hurmio ajaa heidät -älyttömyyden tilaan. Ulkonaisesti -- sillä ensi luokan kansanpuhuja -osaa aina kätkeä itsensä sanojen taakse ja käytellä kuulijoitansa kuin -marionettinukkeja. He teeskentelevät esim. hehkuvaa vihaa pääomaa -kohtaan, jota salaisesti jumaloivat, he puhuvat, silmiään mulkoillen, -verestä, jota inhoavat, he kiihoittavat väkivaltaan, joka on heille -kokonaan vierasta. - -Kansanpuhujat ovat nimittäin useimmiten aika siivoa väkeä, he ovat -sanateknikkoja, ja he vapisevat sisäisesti, ajatellessaan murhaa ja -ryöstöä. Heitä voidaan verrata politikoihin, jotka pitävät enemmän -työskentelystä jonkun asian puolesta kuin sen toteuttamisesta. Mitä -tekemistä on vaivaisella, punanenäisellä kieltolakipolitikolla sen -jälkeen kuin kielto on toteutunut? Alkaako hän sodan kahvia, naisia ja -limonaadia vastaan? - -Me elämme ihmeellisessä maailmassa, mutta se ei näyttänyt olevan -Charles Brooktonin mielipide. Kalman kalpeana ja hiki otsalla seisoi -hän siinä ja kuunteli sitä suosionosoitusten pauhua, mikä seurasi hänen -esitystänsä. Hän ei näytellyt komediaa. Viha säkenöi hänen silmissään, -ja hänen sieraimensa laajenivat kuin verta vainuavalla sioux indianilla. - -Mitä hän oli sanonut? Irrallisia ja löyhiä sanoja, mutta kaikki -päättyivät samaan: Me tahdomme lyödä, me tahdomme päästää irti punaisen -terrorin hukat, me emme enää tahdo rosvota ja ryöstää hiljaisuudessa, -tahdomme nähdä verta... - -Ja kaikki nuo pariin sataan nousevat miehet, mitkä istuivat alhaalla -hänen puhujakorokkeensa juurella, olivat veren poikia. - -He olivat miehiä, joiden raakuus, häikäilemättömyys ja julmuus oli -kestänyt kokeensa. He olivat vallankumouksen, kapinan ja rosvoretkien -tuotetta. Heidän särmikkäissä häränaivoissansa ei ollut mitään -teorioja, vaan ainoastaan verisiä lauseparsia tikarin, revolverin, -tulen ja kirveen evankeliumista. - -Oli vain enää osoitettava se hävityksen tie, jota heidän oli kulettava. - --- Toverit, aloitti Brookton... - -Mutta enempää hän ei saanut sanotuksi. - -Sillä kulissien välissä näki hän haamun, mikä koko yön oli pitänyt -hänen silmänsä selällään kauhusta, tuskasta ja kaipauksesta... Hän -ei voinut erehtyä, se oli Isabella Duncan kumivaipassaan. Hän oli -asettanut kuntoon kameransa ja piti kädessään suurta heijastinta ja sen -heikosti valaisevaa silmää. - --- Väisty, saatana! mutisi puhuja ja tarttui päähänsä. - -Kuulijakunta tuli levottomaksi. Mikä paholaisen nimessä häntä vaivasi? -Näkikö hän näkyjä? - -Mutta Brookton ei nähnyt enää mitään. Hän horjui alas puhujakorokkeelta -hurjasti parkaisten, syöksyi alas portaita ja joutui Jim Fraserin -syliin. Suuri mulatti tarttui häneen kuin lapseen, kantoi hänet -erääseen syrjäkäytävään ja laski hänet eräälle pöydälle. - --- Täytyy olla petosta mukana, murahteli hän. - -Nähdessään haamun kulissien välissä, kävi hänenkin ihonsa vihreäksi -säikähdyksestä. Sillä Isabella Duncan oli ottanut kumikypärän päästään -ja astui nyt esille kulisseista. - -Nyt hän käsitti Brooktoninkin äkillisen kohtauksen. - --- Saatanan naikkonen!, sähähti hän ja paljasti veitsensä. Nyt et minua -enää vältä... - -Mutta sanat jähmettyivät hänen huulilleen, sillä yli koko kuulijakunnan -levisi raskas punertava sumu suuresta heijastimesta. Se oli kuin -suuri mahtava käärme, mikä tylsin liikkein kiemurteli penkkirivien -välissä. Käärme vaihtoi väriä ja jakautui. Siitä tuli satoja vihreitä -matelijoita, mitkä kiemurtelivat sähisevin suin. Sitten taas valo -odottamatta muutti sävyä -- oli kuin huone nyt olisi uponnut yhteen -ainoaan suunnattomaan säihkyvään maidonkarvaiseen liekkiin, mikä -tunkihe joka soppeen. - -Kuului lyhyt napsahdus, valo sammui ja sali oli aivan kuin ennenkin. - -Isabella Duncan tempasi kumikypärän päästään, ja vaaleat, aaltoilevat -kutrinsa olivat kuin sädekehä hänen kauniin, käskevän Diana päänsä -ympärillä. - --- Tehän tunnette minut, huusi hän... minähän olen vain "toveri" -Duncan, valokuvaaja. - -Olen juuri valokuvannut seurakunnan. Siitä tulee varmaan onnistunut -kuva. Se osui suoraan teidän mustiin sydämiinne. Oo -- te ette -tunne minua vielä oikein. Olette unohtaneet sen pikkutytön, joka -vältti teidän veriset kyntenne, joilla silvoitte rikki isäni -- -suuriruhtinaan... Monet teistä sen varmaan vieläkin muistavat. Näen -täällä Abram Kornitzkyn ja tuolla Zimmermanin. Mutta Isaac Lewin -astelee ympäri helvetin tulessa, puukko selässä -- se on minun -puukkoni, toverit... - -Nyt on teidän vuoronne. Minun valosäteeni jäytävät jo parhaillaan -teidän sydänjuurianne. Te kuolette kaikki -- kaikki. Te jähmetytte -synteihinne, kirotut elukat, ja te ryömitte ikuiseen vaivaan minun -käärmesäteet verissänne -- Ettekö tunne, että teidän sydänjuurenne -jo sykähtelevät? Kosto on yllänne -- ryömikää nyt rotanloukkoihinne -kuolemaan... - -Miehet katselivat toinen toisiaan. Heidän kasvoilleen oli ilmestynyt -ihmeellinen fosforin keltainen värisävy. He olivat toiminnan miehiä, -mutta nyt heidän suonissansa ikäänkuin hiipi pelko, joka heiltä riisti -heidän tahtonsa. Oliko tyttö oikeassa -- oliko heidän tosiaankin -kuoltava. - -Siiloin hypähti tumma haamu pienelle näyttämölle, missä tavallisesti -nyrkkeilijät kolhivat toistensa kasvoja. Mulatin silmät verestivät ja -valkeaa vaahtoa näkyi hänen turpeitten huuliensa ympärillä. - -Väistämättä kohtasi Isabella hänen katseensa. -- Koira, lausui hän -tyynesti, ryömi loukkoosi!... - -Silloin kuului jyrähdys näyttämön takaa, muutamat ovivartijat -horjahtivat sisään voimakkaan käden lennättäminä. Seuraavassa -silmänräpäyksessä syöksi sisään tohtori Fjeld. - -Isabella kääntyi hänen puoleensa hymyillen. - -Juuri sillä hetkellä iski Iso-Jim hurjasti kiroten veitsensä nuoren -naisen korkeaan poveen. - - - - -XXXIX. - -TAISTELU. - - -Ei ole monta, jotka voisivat kertoa siitä taistelusta, mikä tapahtui -tuona muistorikkaana iltana Hampsteadin nyrkkeilyhuoneistossa, -kun Charles Brookton tylstynein aivoin liukui tietoisuudesta -tarkoituksettomaan tiedottomuuteen. - -Ei milloinkaan ole taistelua suoritettu kahden niin raivokkaan miehen -kesken, jotka eivät taistelleet rahasta, vaan ainoastaan sen verisen -mestaruuden puolesta, missä panoksena on henki. Eivätkä he taistelleet -muilla aseilla kuin nyrkeillä, voimakkailla keuhkoillaan ja kahden -komean ruumiin lihasvoimalla. - -Se ei tosiaankaan ollut mikään säännönmukainen kamppailu kreikkalais -roomalaisten nyrkkeilysääntöjen mukaan, eivätkä he nyrkkeilleet viime -olympiadin ohjeiden mukaisesti. Mutta ei siinä kuitenkaan ollut kaksi -taitamatonta villi-ihmistäkään, mitkä omituinen kohtalon käänne oli -johtanut samaan kehään, missä miehet sellaiset kuin Bombardier Wells, -Carpenter tahi Frank Klaus olivat käyneet toistensa kimppuun kunnian -ja ansion vuoksi. Kummallakin oli suuri tekniikka nyrkkeilyn ja painin -alalla, mutta nyt ei ollutkaan kysymys eristä ja pisteistä; sen huomasi -heti. Tässä oli kysymys vain yhdestä ainoasta ratkaisusta, yhdestä -ainoasta knock outista -- heikomman kuolemasta. - -Jos olisi ollut kysymyksessä tavallinen ottelu, olisi läsnäolleella -yleisöllä ollut täysi työ vetojen lyömisestä siitä, kumpi voittajana -suoriutuisi taistelusta. - -Siinä oli vastakkain kaksi miestä, selät kumarassa ja suuret nyrkit -puristettuina iskuun, nuoren naisen, kuolema rinnassansa, jäykin silmin -katsellessa tuota raivotaistelua, mikä liukui hänen sammuvan tajuntansa -ohi. - -Kukaan ei tuntenut tohtori Jonas Fjeldiä, mutta kaikki olivat ainakin -joskus nähneet Ison-Jim Fraserin kaikessa voimassaan riemuitsevan -mannermaan valkeista miehistä saamistaan voitoista. Cyganovitshin, -Hackensmidtin, Lurichin ja Jens Pedersenin, väkevän tanskalaisen, -kaikkien heidän oli täytynyt väistyä tuon uuden ilmiön edessä -Galvestonista. Hän oli tosiaankin valtava paksuine häränniskoineen, -suunnattomine rintalihaksineen ja pitkine gorilla käsivarsineen. -Hän oli komea ihmispeto, miesmurhaaja paholaisen armosta, tiheimmän -ja vaarallisimman ihmistiheikön poika. Hän näytteli naureskellen -kultapaikkaisia hampaitansa, kun hän tappeli. Se oli ilkeää ja -kammoittavaa naurua. - -Ja vastapäätä häntä valkea mies. Ei niin pitkä, mutta kaula -hänellä oli hyvämuotoinen ja voimakas ja käytöksessään sellainen -varmuus, voima ja itsensähillintä, että se sai Ison Jimin hetkeksi -hajamielisesti ajattelemaan, että oli valkeitakin miehiä, silmissään, -nyt punaisilta verestävissä, pohjolan sineä, joka oli verrattavissa -siihen, mitä on neekeriorjain jälkeläisten katseissa, joiden esi-isät -kerran pyydystettiin Kongon metsissä koetellakseen voimiaan Texasin -puuvillaplantaaseissa. - -Taistelu raivosi hetkeksikään herkeämättä -- ilman sekunninkaan -hengähdystä. Molemmat ruumiit kietoutuivat toisiinsa, nyrkiniskujen -suhahtaessa ilmassa ja määrätyin väliajoin pudotessa toisen vatsalle -tahi rinnalle. Kumpikaan ei välittänyt iskuista, joista jokainen -yksitellenkin olisi riittänyt tekemään lopun tavallisesta ihmisestä. -Kiihtymys on kerta kaikkiaan suoja kivuntunnetta vastaan. Kuultiin -vain noiden kahden ähkyvä hengitys ja heidän hurjat, korahtavat -kurkkuäänensä. - -Mikä taistelu se olikaan! Säikähdyksen valtaama yleisö jonka korvissa -vielä kaikuivat Isabellan uhkaukset, unohti kaiken sen hirveän -voimanmittelön vuoksi, mikä suoritettiin näyttämöllä. Katsojat olivat -nousseet seisomaan ja katselivat nyt henkeään pidätellen tuota -kiihtymyksen ja raivon draamaa, mitä parin minutin ajan esitettiin -näyttämöllä ja joka oli pyhitetty terävä-älyisimmälle ja viisaimmalle -ihmisvoiman käytölle. - -Ja Isabella Duncan, joka makasi siinä, nojaten kauniin päänsä erästä -kulissia vastaan, katseli tuijottavin silmin tätä taistelua. Se -oli kuin kahden taruolennon yhteenotto hämärässä muinaisuudessa. -Ja kuolemakin, joka jo oli ruvennut sumentamaan hänen katsettaan, -keskeytti työnsä. Viikatemies oli pannut syrjään viikatteensa ja odotti -kärsivällisesti uutta uhria. - -Joka kerta kun nyrkkimiehet vierivät ympäri permannolla ja koettivat -pusertaa lujat sormensa toisensa kurkkuun, oli kuin olisi kuullut -raudan kumean kilahduksen. - -Ei kukaan suuressa katsojakunnassa ollut huolissaan Isosta-Jimistä. He -tunsivat hänet ja tiesivät että maailmassa oli tuskin yhtään miestä, -joka pystyi mittaamaan itseään hänen kanssansa -- ei ainoastaan -voimassa, vaan raakuudessa ja häikäilemättömyydessäkin. Hän kyllä pian -saisi selvän muukalaisesta. - -Mutta mikäli minutit vierähtivät, rupesi heidän uskonsakin horjumaan. -Tuo vaalea kultuuri-ihminen oli luopunut kaikesta rotunsa maltillisesta -ja harkitsevasta levollisuudesta. Hänen silmänsä muuttuivat palaviksi -tulikuuliksi, hänen otsallaan näkyi kaksinkertainen poimu, mikä hehkui -kuin verinen arpi. Ja kaikki nuo rikoksien sankarit alhaalla salissa -valtasi puistatus, kun huomasivat hänen silmistään tiukkuvan verta. - -Mikä paholainen olikaan päässyt irti? - -Iso Jim ei enää nauranut. Hänen suunsa näytti veriseltä massalta -kasvoihin hyvin suunnatun iskun jälkeen, hänen vasen kätensä tunsi -kovaa kipua sen jälkeen, kun valkea jättiläinen oli sen saanut -kierrokseen, ja kova kipu vasemmassa kyljessä ilmaisi, että muutamia -kylkiluita oli poikki. - -Silloin ulvahti Jim yhtäkkiä kuin haavoitettu peto. Hänen -gorillakätensä mursivat vastustamattomasti Fjeldin puolustusotteet ja -yli inhimillisin ponnistuksin onnistui hänen saada kurkkuote. - -Nyt vihdoin -- seurakunta oli unohtanut henkäistä sitä ilmaa, joka -vähitellen alkoi myrkyttyä mulatin hikoilusta --, käytti se tilaisuutta -hyväkseen. Ja katso -- Fjeldin kasvot kävivät yhtäkkiä tumman -puhuviksi, hänen koettaessa pudistaa itsestään tuo kamala ote. Oliko -hän jo mennyttä? - -Silloin heittäysi hän kaikella voimallaan taakse päin. Mulatti -kierähti hänen ylitsensä, mutta menetti samalla otteensakin. Haukkoen -ilmaa, heittäysi norjalainen vastustajansa luotaan, ja seuraavalla -hetkellä oli kumpikin taasen pystyssä. Mulatti jatkoi hyökkäystään, -syöksyi jälleen Fjeldin kimppuun, mutta kun hänen uusi hyökkäyksensä -epäonnistui, koetti hän saada veriset hampaansa Fjeldin kurkkuun. -Silloin kumartui norjalainen alas, tarttui mulattia vyötäröistä, -kohotti ylös hänen painavan ruumiinsa aivan kuin nostetaan lapsi, ja, -tehden täyspyörähdyksen, viskasi hänet kauvaksi luotaan. Ikäänkuin -pyörivästä heittokoneesta viskattuna lensi tuo tumma olento, putosi yli -näyttämöpartaan ja tuli hirveällä ryskeellä maahan katsojapaikkojen -keskelle, missä iski takaraivonsa ensi penkin laitaan. - -Hän koetti nousta pystyyn, mutta veri virtasi nenästä ja korvista, -ja mörähtäen kuin kuolettavasta haavoittunut härkä, vaipui hän -raskaasti maahan. Oli kuin olisivat hänen rautaisen ruumiinsa lihakset -herpautuneet, hänen kasvonsa kalpenivat ja verinen suu avautui puoliksi. - -Fjeld astui näyttämöpartaalle, hänen päänsä oli pahassa kunnossa, ja -veri virtasi haavasta hänen kaulassansa, mutta hänen silmänsä olivat -uudestaan tulleet tyyniksi ja teräviksi. Hän huomasi nopeasti, että -Jimillä ei enää ole mitään sanomista. - -Sitten kääntyi hän ympäri, astui heijastimen luo ja viskasi sen -kulissien väliin, missä se lensi seinään ja pirstautui. Oli aivan -kuin jotakin elävää olisi samalla särkynyt, sillä tuo uupunut mies -näki samalla näyn, jota hän ei milloinkaan unohda. Tuolla sisällä -puolihämärässä välähti samalla silmä, raskas, jäykkä silmä, jolla oli -maidonkarvaiset reunat. Sen ylle ilmestyi kuin kalvo, ja sen ilme -muistutti aarniometsän käärmettä, joka on syönyt liiaksi erämaan -eläimiä ja nyt valmistautuu lepoonsa. - --- Luciferin silmä, mutisi Fjeld, ja katsoi ympärilleen. Kukaan ei -sanonut mitään, mutta oli kuin raskas, synkeä pelko olisi hiipien -tullut kaikilta tahoilta. Se kuiskasi: - --- Huomenna sinun on kuoltava! - -Silloin nosti Fjeld Isabella Duncanin käsivarsilleen ja astui nopeasti -ulos. - -Kukaan ei estänyt häntä. - - - - -XL. - -VEITSI RINNASSA. - - -Ralph Burns istui Isabella Duncanin atelierissa ja sytytteli kolmatta -piipullistansa. Hän oli saanut määräyksen laskea ulos juutalaispoika. -Nuori herra ei kuitenkaan osoittanut mitään iloa saavuttamansa vapauden -johdosta. Kellarissa oli ollut hauskaa, hänellä oli ollut yllin kyllin -ruokaa, patja oli oivallinen ja kanista hänellä oli ollut paljon iloa. - -Ilman suurempaa vaikeutta, mutta silti melkoisella älykkäisyydellä -oli hänen onnistunut miltei täydellisesti rääkätä henki kani-parasta. -Mutta sitten hän jälleen oli hoitanut tuota rääkättyä elikkoa niin -hellällä huolenpidolla, että se osoitti epäämättömiä merkkejä -siitä, että elintoiminnat jälleen olivat käynnissä. Silloin kävi -tuo pieni juutalaisvaivainen jälleen käsiksi uhriinsa. Hän oli -löytänyt naulalaatikon, jossa oli paljon käyttökelpoisia esineitä, -ja niiden avulla hän naulitsi eläimen korvista oven pieleen. Siinä -roikkui nyt kani, kun Burns päästi pojan ulos. Kani vapautettiin -myöskin tuskistansa, ja sen kiusanhenkeä virkistettiin muutamilla -korvatillikoilla, mitkä saivat hänet ulisemaan kuin maaseutu-oopperan -diiva. - -Ja nyt istui Ralph Burns ja syyhytti puujalkaansa. Se oli hänellä -tapana aina, milloin tapaukset rupesivat käymään ylivoimaisen -valtaviksi. Sitäpaitsi ei hän ollut oikein tyytyväinen. Tohtori Fjeld -oli kertonut hänelle kokouksesta Hampsteadissa, eikä hän pitänyt siitä, -että hänen oli siitä pysyteltävä syrjässä. Ja kuollut mies, jonka hän -erään vaiteliaan hautaustoimiston ja suurien rahojen avulla oli saanut -siirretyksi erääseen hautauskappeliin, ei myöskään vaikuttanut häneen -rauhoittavasti. - -Oli ollut vaikeata saada käsiinsä lääkäri, joka olisi kirjoittanut -hyväksyttävän ja kelvollisen kuolintodistuksen, mutta vihdoin sekin -onnistui. Se, mikä häntä erikoisesti kiusasi, oli vainajan ulkonäkö. -Tuota suurta, karaistunutta skotlantilaista karsi puistatus, kun hän -ajatteli sitä murhenäytelmää, mikä oli tuon rääkkäämisen takana ollut. -Ja Ralph Burns tiesi myös, kuka mies oli ollut, sillä hänen kaulastansa -oli löydetty medaljonki, jossa oli nuoren, lumoavan kauniin naisen -kuva. "Rakas vaimovainajani Marie Aleksandrovna", oli siihen myös -kirjoitettu. - -Burns oli selaillut papereitansa ja heti saanut tietää, kuka Marie -Aleksandrovna oli, samoin kuin hänen miehensäkin. Ajatuksissaan -kuvitteli hän kuinka tätä vanhusta, joka nimellä Gregor Duncan asusti -ullakolla Hampsteadissa, oli rääkätty bolshevikiterrorin aikana 1919. -Siitä oli nyt monta vuotta ja Venäjä oli jo aikaa sitten vapautunut -tuosta kamalasta painajaisesta. Lenin ja Trotski olivat aikaa sitten -unohdetut, heidän tilallaan olivat uudet miehet ja uudet järjestelmät, -mutta Romanovien aika oli ohi, eikä kukaan sen niminen saanut astua -jalallaan Venäjän maaperälle. Nuo monet vallankumoukset olivat kuin -puhaltaneet pois maailmasta kaikki suuriruhtinaat. Monte Carlossa -oli yksi croupierinä, ja muuan hissinkuljettaja Buenos Airesissa sai -joka päivä kokea kuinka helppoa on kohota ja jälleen painua alas. -Hissi on filosoofinen laitos, joka saarnaa elämän ylös ja alas menoa -yksinkertaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla. - -Mutta Burns ei miettinyt ihan sitäkään tällä hetkellä. Hän märehti -sen sijaan sitä ajatusta kuinka hyödyllistä miehelle on, että hänellä -on tallella nenänsä, silmänsä ja korvansa. Hänhän oli itse rampa. -Toisen jalan ja toisen käsivarren olivat häneltä anarkistit ottaneet, -mutta hän ei silti ollut heille katkera. Taisteluhan on taistelua, ja -miesten on mukauduttava maksamaan osansa panoksesta taistelun riemun -ja vaaranmahdollisuuden vuoksi. Mutta rääkätä kanssaihmisiänsä sillä -tavalla kuin tuo pieni anarkistin siemen kellarissa oli rääkännyt -kania! Se ajatus täytti Ralph Burnsin yksinkertaisen ja rehellisen -sielun kiukulla ja vihalla. - -Kolmannen piipullisen ääressä suuntausivat hänen ajatuksensa -toisaanne. Isabella Duncan, valokuvaaja, jonka ateljeerin hän nyt -täytti Navy Gut-savullaan, oli siis sen miehen tytär, minkä hän äsken -oli toimittanut hautauskappeliin. Ja tuo nainen oli semmoisen väen -toveri kuin Charles Brookton ja pikku Max. Ajan merkki sekin ja peräti -merkillinen sittenkin. Nykymaailman aikaan tapahtui tosiaankin ihmeitä. -Vaaditaan lujia aivoja ne kaikki selittämään. - -Mutta yhtäkkiä häiriytyi Burns mietteissänsä. Auto pysähtyi talon -eteen. Se mölysi kuin sumutorvi, ja Burnsista tuntui se huonolta -enteeltä. - -Hän hypähti ylös ja tarttui revolveriinsa. - -Portaita nousi mies, kantaen käsivarsillansa naista. Aluksi ei Burns -tuntenut häntä, sillä miehen kasvot olivat rikkihakatut ja veriset, -tukka oli takeltunut otsaan ja kaula oli sininen, ikäänkuin tiikerin -kynsien repimä. Vaatteet oli puoliksi revitty hänen yltään. - --- Lämmintä vettä, ähkyi tuo olento -- nopeasti! - -Ääni oli selvä. Sen olisi Burns eroittanut tuhansista. Hän veti pois -kätensä revolveritaskusta. - --- Oletko haavoittunut? kysyi hän. - --- En, en minä, sanoi Fjeld torjuvasti. Se on kohdannut Isabella -Duncania. - -Burns loi nopean silmäyksen nuoreen naiseen jonka Fjeld mitä varovimmin -laski eräälle sohvalle. Hän näki kauhuksensa leveäteräisen veitsen -pistettynä toisen rintaan. Hänen silmänsä olivat kiinni, mutta huulensa -olivat vetäytyneet rauhalliseen ja onnelliseen hymyyn. - -Sitten riensi hän keittiöön, viritti kaasuliekin ja sai tulelle -vesikattilan. - -Kun hän jälleen palasi sisälle, oli Fjeld riisunut yltään rikki revityt -vaatteensa ja seisoi nyt vyötäröitään myöten alastomana edessään -sidelaukkunsa sisältö. Hän oli pessyt haavansa kylpyhuoneessa ja näytti -nyt melko siistiltä. Mutta koko hänen komea yläruumiinsa paisuvine -lihaksineen kantoi merkkejä mulatin jättiläisotteista. - --- Keitä leikkausvälineet, sanoi hän, ja auta minua sitten eetterin -käyttämisessä! Meidän on selviydyttävä niin hyvin kuin taidamme. Emme -saa hukata minuttiakaan. - -Ralph Burnsin kunniaksi on mainittava, ettei hän vitkastellut. - -Tohtori Fjeld otti sakset ja leikkasi auki Isabellan vaatteet. -Tiedottomuustilassakin näytti siltä, että hänen neitsellisyytensä -vaistomaisesti koetti vastustaa kaikkea riisumista. - -Fjeld epäröi hetken, mutta sitten hän taivutti syrjään tytön kädet ja -ryhtyi uudelleen leikkaamaan vaatteita Jim Fraserin veitsen ympäriltä. - --- Hän kuolee, kun minä vedän veitsen ulos haavasta, mutisi hän. - -Kun Burns tuli lähelle, kalpeni hän, sillä kummankin kuvankauniin -marmorivalkean rinnan välissä, jotka olivat luodut kuin Afroditen -kunniaksi, törrötti mulatin bowie-veitsi, terä monta tuumaa syvässä -Isabella Duncanin sydänjuurissa. - --- Että niinkin kauniin naisen on kuoltava! kuiskasi hän. - -Fjeld ei vastannut, vaan ojensi hänelle eetterin. - --- Jos hän palaisi tuntoihinsa, niin tiedäthän mitä sinun on tehtävä, -virkkoi hän. - -Sitten kävi hän käsiksi instrumenttivatiin ja asetti kuntoon veitset, -pinsetit ja suontensalvat. - -Hän kumartui eteenpäin ja veti veitsen pois kuolevan naisen rinnasta, -Burns huomasi että hänen kätensä värisi. Sitä ei skotlantilainen vielä -koskaan ollut nähnyt. - - - - -XXXXI. - -VALOLÄHDE. - - --- Se ei käy, mutisi tohtori Fjeld väsyneenä ja laski luotaan -instrumenttinsa sekä verhosi tiedottomana olevan naisen ruumiin. Veitsi -oli liian leveäteräinen. Se on tehnyt pahaa jälkeä hänen keuhkoissaan. - -Tunnin verran olivat he tehneet työtä ja koettaneet paikata ehjiksi -rikkirevittyjä elimiä. Hän oli avannut rintaontelon ja ommellut kokoon -vahingoittuneet verisuonet. Ilokseen oli hän todennut että sydän oli -jäänyt vahingoittumatta. Haava oli tuskin kuolettava, mutta verenhukka -oli ollut siksi suuri, että toiveet nuoren naisen toipumisesta olivat -perin vähäiset. - -Ei ollut kuitenkaan vaikeata palauttaa Isabella jälleen tuntoihinsa. - --- Mikä ihmeellinen ruumiinrakenne, kuiskasi Fjeld ystävälleen. -Olisipa veitsenterä ollut vain puolta tuumaa kapeampi ja käsi, mikä -sitä käytteli, vähän heikompi, niin olisimme voineet pelastaa hänen -henkensä. Avaa akkuna ja laskekaamme tänne raittiimpaa ilmaa! - --- Kenenkä tuo veitsi oli? kysyi Burns ja potkasi veristä asetta. - --- Jim Fraserin. - --- Painijan? - --- Niin. - --- Tahtoisin nähdä hänet hirtettynä. - --- Ei ole tarpeen. - --- Kuinka niin? - --- Hän on kuollut; minä otin hänet hengiltä. - -Burns katseli synkästi ystäväänsä. - --- Kadehdin sinulta sitä käsivartta ja jalkaa, mikä minulta puuttuu, -virkkoi hän. - -Fjeld kohautti olkapäitään. Hän oli pukemassa jälleen ylleen -repeytyneet vaatteensa. - -Silloin Isabella Duncan äkkiä avasi silmänsä. Ne olivat ihmeen kirkkaat -ja älykkäät. - -Olenko ollut Venäjällä? mutisi hän. Minä ratsastin pitkin aroa isän -kanssa ja sitten tulivat sudet... - -Hän vaikeni... silmänsä sattuivat Fjeldiin. - --- Se oli vain unta, sanoi hän äänekkäämmin. Nyt muistan kaiken... Ison -neekerin... veitsen ja taistelun... Kuolenko minä nyt? - -Hänen katseessaan ei ollut mitään tuskaa. - --- Meidän on taisteltava kuolemaa vastaan niinhyvin kuin taidamme. -Riippuu teistä itsestänne, jäättekö elämään -- teidän tahdostanne ja -tarmostanne. Teidän täytyy kerätä kaikki vastustusvoimanne. - -Hän makasi kauvan ääneti ja mietti. - --- Missä minä olen? kysyi hän vihdoin. - --- Omassa kodissanne. - -Hän nyökkäsi tyyntyneenä päätänsä. - --- En tiedä, miksikä minun täytyy kamppailla elämän puolesta, virkkoi -hän hiljaa. Isäni on kuollut ja minä olen kostanut hänen puolestansa... - -Hänen silmänsä muuttuivat äkkiä vihanleimuaviksi. - --- He ovat kaikki levylläni. He kulkevat kuolema suonissansa. He -kulkevat ympäri hiljaisen kauhun vallassa, heidän tarmonsa on -lamaantunut, heidän jalkansa tulevat lyijyn raskaiksi ja heidän -silmänsä loistavat kuin fosfori... Helvetissä pidetään kohta suuri -bolshevikikokous. - -Hän koetti nauraa, mutta siitä tuli vain heikko voihkina. - -Hän tuijotti ympäri huonetta. - --- Missä on heijastin? kysyi hän huolestuneena. - --- Löin sen rikki, vastasi Fjeld. - -Isabella nyökäytti päätään. - --- Olisin itsekin sen tuhonnut, lausui hän. Se oli elämäni työ ja -voitto. Mutta minä en työskennellyt suuren tieteen vuoksi tahi ihmisten -tunkemiseksi tietämisen pyhälle maalle. Minulla oli epäpuhtaat -vaikuttimet enkä siis ansaitse paikkaa tieteen temppelissä... Ja kun -minä olen poissa, niin polttakaa kaikki muistiinpanoni ja hävittäkää -kaikki erikoisinstrumenttini laboratoriossani. Ei ole oikein lähettää -myrkytettyjä säteitä maailmaan. Ilmestyy kyllä jonakin päivinä joku -toinen, joka niille jälleen antaa elämän. Lordi Ramsay oli jo oikealla -tiellä. Barthelot aavisti niiden olemassaolon. Birkeland on viitannut -niiden teoriaan, ja Svante Arrhenius on ollut niiden kummi. Mutta ne -ovat vaarallisia lapsia leikkitovereiksi. Olen itse ollut monta kertaa -sortumaisillani, ja minä ennustan että niiden uudelleen syntyminen on -tapahtuva monen viisaan ja suuren miehen elämän kustannuksella. - --- Te ette saa puhua niin paljon, rakas neiti, keskeytti hänet Fjeld. -Minä olen teidän lääkärinne nyt, ja kaikki riippuu siitä, että te -saatte lepoa ja keräätte voimia viimeistä ponnistusta varten haavaanne -vastaan... - --- Te ette säikähdytä minua, tohtori Fjeld. Minä olen hyvä ystävä -kuoleman kanssa, ja hän on kuiskannut korvaani, että minun on pian -seurattava häntä suureen tuntemattomaan. Minä seuraankin häntä -halusta... Olen pahoillani vain yhdestä asiasta, ja se on se, etten -sitten enää voi kiittää teitä siitä, mitä olette tehnyt puolestani. -Jos olisin saanut elää, olisin uhrannut kaikkeni teille -- elämäni, -tieteeni, ystävyyteni. - -Hänen katseensa tuli äkkiä lämpimäksi ja helläksi. - --- Ja tässä mysterioista kaikkein suurimman kynnyksellä saanen ehkä -sanoa teille, että te minussa olette herättänyt ajatuksen siitä -maallisesta mysteriosta, joka liittää toisiinsa miehen ja naisen -myötätunnossa, ihailussa ja -- rakkaudessa. Teistä tuli siis "mies" -minun elämääni, elämääni ilman rakkautta, ilman iloja ja riemuja. -Ainoastaan vihaa, kostoa. Tahdotteko silloin tällöin muistella minua, -valokuvaajaa, murhaajaa...? - -Fjeld polvistui sohvan viereen, ja hänen siniset silmänsä olivat -lempeät ja kirkkaat kuin lapsella. - --- En koskaan unohda teitä, lausui hän käheästi. Mutta älkäämme puhuko -kuolemasta, vaan elämästä. Te olette ylväin ja vahvin nainen, mitä -milloinkaan olen nähnyt. Te olette ihmeellinen valo minun elämässäni. - --- Myrkytetty valo, mutisi hän. - --- Ei, sanoi tohtori, valo, joka loistaa silmistänne, on välähtänyt -esille suuresta, ikuisesta valon lähteestä. Te kieltäydyitte kaikesta -saadaksenne sielullenne rauhan, te ette kulkenut mitään kiertoteitä, -te vihitte sielunne ja ruumiinne sille suurelle, pakanalliselle, -alkuperäisestä inhimilliselle evankeliumille, jonka nimi on kosto. -Ja koston vuoksi te uhrasitte kaiken -- rakkauskaipuunne, toivonne -kaikesta, mikä elämälle antaa sen köyhät ilot... Mutta nyt kun kosto on -suoritettu, odottaa teitä elämä... - -Hän pudisti päätään, ja hänen sinertävän harmaat silmänsä täyttyivät -kyynelillä. - --- Minä olen maksanut velkani, lausui hän vakavasti. Kaikki muu oli -mahdotonta. Minä seuraan kuolleita valosäde raukkojani ikuiseen -valomereen... - -Isabella Duncan sulki silmänsä, ja näytti aivan siltä kuin hänen -päätään, joka näytti niin väsyneeltä ja onnelliselta, olisi ympäröinyt -sädekehä... - - - - -XXXXII. - -AAVEITTEN YÖ. - - -Sen jälkeisenä yönä, jona anarkistikokous pidettiin Hampsteadissa, -sattui Lontoossa monta salaperäistä tapausta, joita ei varmaan -milloinkaan saada selvitetyiksi. On olemassa vain yksi mies, joka voisi -luoda valoa näihin asioihin, mutta hän ei puhu enempää kuin mitä itse -haluaa. Ja tässä tapauksessa hän tahtoo vaijeta. - -Journalistiselta kannalta näytti asia seuraavan laatuiselta: - -Kaksi hieman humalaista henkilöä taivalsi kotiin eräästä klubista Hyde -Parkissa. Yö oli kirkas, mutta pimeä. He puhelivat äänekkäästi, he -naureskelivat ja huusivat, ja mitä ollakaan rupesivat verryttelemään -itseänsä hyppäämällä pukkia. Lähestyi muuan poliisikonstaapeli ja -neuvoi heitä esiintymään vähän hillitymmin, syntyi kiivas sanavaihto, -joka päättyi miesten pidättämiseen. Lain valvoja otti molemmat -kiihtyneet gentlemannit mukaansa, mutta puiston ulkosyrjässä päästi hän -säikähtyneenä kummankin. - -Sillä eräällä penkillä istui muuan mies, joka loisti aivan kuin olisi -ollut fosforilla voideltu tahi rikissä palamaisillaan, ja pienet -kellanvihreät liekit näyttivät nuolevan hänen ruumistansa kuin mikäkin -helvetin tuli. - -Molemmat gentlemannit, jotka olivat matkalla poliisivartioon, -säikähtivät yhtä kovasti. Näyttihän ihan siltä kuin saatana itse olisi -harjoittanut elkeitänsä ihan keskellä Lontoon sydäntä. - -Joka tapauksessa tointuivat miehet vähitellen säikähdyksestänsä. -Kaikkihan voidaan selittää, ja nämä humalaiset kansalaiset -päättivät tutkia fosforiloisteista ilmiötä. He suorittivatkin -hätäisen katselmuksen ja havaitsivat, että mies, joka näytti Puolan -juutalaiselta, oli jättänyt kammottavan maallisen majansa ja oli -kuollut. - -Kun konstaapeli ilmoitti tapauksen päivystävälle komissariolle, tuli -tämä melko vakavaksi Hän oli juuri ottanut vastaan tiedonannon, että -Fleet Streetin varrella oli tehty murto erääseen pankkiin. Varkaat -olivat saaneet puhkaistuksi panssariholvin. Olivatpa saaneet haltuunsa -pääkassankin. Sitävastoin eivät he olleet saaneet viedyksi pois mitään -saaliistansa, sillä kun vartia mitään aavistamatta teki tavallisen -kierroksensa, sai hän taskulamppunsa heikossa valossa nähdä näyn, mikä -sai hänet horjumaan. - -Eräässä huoneista panssariholvin edessä istui kaksi miestä, edessään -haljennut rahasäkki. Suuret setelit makasivat kultarahojen ohella -hajallaan lattialla. Kun rahat myöhemmin laskettiin, havaittiin että -niitä oli noin 100 000 puntaa. Mutta varkaat tuijottivat tuohon suureen -omaisuuteen jäykin, kiillottomin silmin, ja heidän ruumiinsa valaisivat -kuin kiiltomadot. - -Säikähdyksissään hukkasi vartija ensin taskulamppunsa ja toimeenpani -sitten hälyytyksen. Siihen ei kuitenkaan ollut oikeastaan mitään -aihetta, koskapa varkaat eivät liikahtaneet mihinkään, eivätkä rahat -itsestänsä lähteneet kävelemään. Lähetettiin hakemaan lääkäriä, mutta -hänen tullessansa olivat kaikki valot sytytetyt jotenka hän ei saanut -nähdä kuinka kauniin vihreästi valaisevia nuo molemmat kummitusvarkaat -olivat. Hän totesi heidän kuolleen sydänhalvaukseen. Varmuuden vuoksi -vietiin ruumiit pois lääkeopillisesti tutkittaviksi. - -Yhdessä näiden Lontoon pahimman kuonan surullisien jätteiden kanssa -ilmestyi neljä muuta ruumista. Ne löydettiin eräästä ravintolasta -Sohossa ja niiden joukossa oli paikan isäntä itse. Se lääkäri, joka oli -kutsuttu paikalle, sanoi että häntä lähetti hakemaan isännän vaimo. -Mikäli voitiin käsittää, oli kaikki neljä kuollut hiljaa, kenenkään -siihen kiinnittämättä huomiota. He olivat ikäänkuin nukahtaneet pois -kesken jotakin liikettä. Isäntä oli juuri ryhtynyt sekoittamaan -kokteilia, ja oli parhaillaan kaatamassa giniä erääseen lasiin, -kun kuolema hänet tavoitti. Hän ei ollut luhistunut kokoon, vaan -jäykistynyt kuin suolapatsas. Hän piteli vielä lasia kädessänsä ja -hänen kamalat, tumman keltaiset silmänsä olivat himokkaasti kiintyneet -sekoitettavaan juomaan. - -Molemmat muut vainajat olivat ilmeisesti ulkomaalaisia. He olivat -istuneet sanomalehtiä lukemassa. Ensin luultiin heidän vain -nukahtaneen, mutta myöhemmin havaittiin että hekin olivat vaipuneet -ikuiseen uneen. - -Mutta tämä oli vain vähäinen aihe sille ruumiiden tulvalle tänä -ikimuistoisena yönä, mikä todettiin kaikissa ruumishuoneissa ja -leikkaussaleissa. - -Raitiotievaunuissa tavattiin ihmisiä, jotka eivät milloinkaan tahtoneet -nousta pois. Kun konduktööri pääteasemalla vaati heiltä uutta maksua, -kävikin selville, että he jollakin salaperäisellä tavalla olivat -hankkineet itsellensä matkalipun toiseen maailmaan. - -Muuan muukalaiselta näyttävä autonohjaaja seisoi ajoneuvoineen samassa -paikassa Holbornissa useita tunteja. Kun muuan ohikulkeva herrasmies -kääntyi hänen puoleensa kysymällä saisiko lainata tulitikkuja, ei hän -saanut mitään vastausta. Silloin herrasmies suutahti, mutta hänen -suuttumuksensa kuristuikin hänen kurkkuunsa, kun hän katseli miehen -kasvoja. Ne näet olivat merenkarvaiset ja itsestään loistavat, ja -silmänsä suorastaan säkenöivät vihreälle. Herra toimitti hälyytyksen, -ja autonohjaaja, jolla oli paikka Venäjän lähetystössä, vietiin -ruumishuoneeseen muiden salaperäisyyksien kanssa. - -Sairaalat ja ruumishuoneet tulivat täten aivan kuin piiritykseen, -kunnes jättiläiskaupungissa melkein puhkesi paniikki. Lääkärien -vartioasemilla ei sinä yönä pelattu bridgeä, ja "Daily Chronicle" -nimitti sitä aaveiden yöksi. Kuolleita oli kaikkialla, viheljäisissä -music halleissa, elävienkuvienteattereissa, ravintoloissa ja -bordelleissa. Yksityiskodeista ei kuitenkaan tullut juuri ainoatakaan. -Ja kaikkein useimmat olivat ulkomaalaisia, kuuluen erääseen määrättyyn -kansanluokkaan, joka oli poliisin silmälläpidon alaista. - -Oli vielä eräs seikka tässä jutussa, joka erikoisesti herätti Scotland -Yardin huomiota. Useimmilla vainajista tavattiin aseet. Näytti -siltä että nämä vainajat olisivat pelänneet jotakin -- tahi kenties -suunnitelleet jotakin hyökkäystä. Se asekokoelma, mikä saatiin näiltä -kuolleilta, oli oikein komea, mutta laadultaan melko omituinen. Paitsi -revolvereita, veitsiä ja tikareita, oli jokaisella heistä pieni pommi -ommeltuna nuttuun. Ne näyttivät kutakuinkin vaarattomilta, mutta -tämän alan erikoistuntijat saattoivat todeta, että ne olivat n.s. -pikriinihappopommeja Zimmermanin patenttia. - -Myöhemmin kävi selville, että tämä Zimmerman oli yksi niistä miehistä, -jotka löydettiin kuolleena ravintolasta Sohon kaupunginosassa. - -Yksi seikka oli kuitenkin varma, nimittäin että punaisen terrorin -johtomiehet yhdellä iskulla oli saatettu toiseen maailmaan. Poliisi -hengähti helpommin, ja kun siitä oli päästy selville, ei tehty mitään -tarmokkaampia ponnistuksia itse arvoituksen selvittämiseksi, mikä -liittyi tähän Sohon rikollismaailman keskuudessa tapahtuneeseen -joukkomurhaan. Selvityksen löytäminen jätettiin tiedemiesten -tehtäväksi, ja he ponnistelivatkin tosiaan. He kaivoivat ja etsivät, -mutta eivät mitään löytäneet, ei mitään myrkkyä, ei mitään väkivallan -merkkiä. - -Koko joukon johtajaa etsittiin kuitenkin, mutta Charles Brooktonia -ei löydetty mistään. Tylstynein aivoin käyskenteli hän ympäri. Hän -oli unohtanut nimensä, tehtävänsä... Myrkylliset valosäteet olivat -hänelle olleet armottomia. Ne eivät olleet häntä tavanneet, kun hän -oli kohtalotovereittensa ruumiiden suojassa ja ponnisteli sitä usvaa -vastaan, mikä laskeutui onnettoman sellonsoittajan sieluun. - -Aaveitten yö jäi selittämättömäksi arvoitukseksi kaikille. Se säilyi -kuitenkin niiden muistossa, jotka olivat tuon kamalan ilmiön nähneet -- -tuon gehennan fosfori-ilveen yhteiskunnan kadotettujen sielujen kanssa, -jotka jäykästi tuijottavin silmin astuivat inhimillisen mielikuvituksen -peloittavimpaan maailmaan, siihen, missä ei tuli milloinkaan sammu. - - - - -XXXXIII. - -VIIMEINEN TAISTELU. - - -Ei ole mikään taistelu niin kiihdyttävä, niin kiihkeä ja niin täynnä -uhrautuvaisuutta, kuin se, minkä taitava lääkäri suorittaa kuoleman -kanssa. Se voi olla puhtaasti urheilun luontoista, mutta se voi -myös olla täynnä sielun jännitystä ja hypnootista tahdon voimaa. -Lääkärillähän on se etu, että hän on elämän puolella, että hän -taistelee liitossa koko sen sitkeän koneiston kanssa, jota nimitetään -elintoimintojen itsesäilytysvaistoksi. - -Sellaisen taistelun suoritti tohtori Jonas Fjeld Isabella Duncanin -sairasvuoteen ääressä. Hän pani liikkeelle kaiken tarmonsa -ryöstääkseen kuolemalta sen melkein varman saaliin. Ja hänellä oli -hyvä liittolainen tämän nuoren naisen rautaisessa ruumiinrakenteessa. -Huolimatta runsaasta verenvuodosta ja siitä että Jim Fraserin -veitsi oli vahingoittanut hänen sydänjuuriansa, ei hän kadottanut -tajuntaansa koko ensi vuorokautena. Hänen kirkkaat, harmaat silmänsä -riippuivat Fjeldissä selittämättömin, miltei veitikkamaisin ilmein. -Niissä ei ollut mitään pelkoa, ne puhuivat vain ylhäisestä rauhasta, -kärsivällisestä odotuksesta, syvästä, resigneeraavasta ilosta. Fjeld -oli kieltänyt häntä puhumasta, mutta hänen katseensa ilmaisivat -selvästi mitä hänen sisässään liikkui. - -Ja tämä katse voi saada Fjeldin epätoivoiseksi, sillä se ei ilmaissut -kaipuuta elämään, jota Fjeld toivoi. Ne näyttivät ennemminkin -sanovan: koettakaa kaikkea, mikä tehtävissä on, vaikka se onkin aivan -toivotonta. Minä tiedän että minun on kuoltava. - -Fjeld ja Burns eivät väistyneet hänen luotansa. He olivat ottaneet -kumpikin sohvansa, joilla nukkuivat kuin suuret vahtikoirat, jotka -vartioivat haltijattarensa turvallisuutta. - -Yöllä heräsi Fjeld äkisti. Hän kuuli alhaalta pihasta ihmeellisen -äänen. Se oli kuin sairaan koiran heikkoa uikutusta. Burns nukkui, -Isabella makasi suljetuin silmin ja hengitti vaikeasti. Yölampun -valossa näki hän että kalpeita kasvojansa elvytti heikko puna. - -Fjeld rypisti kulmiansa, tarttui Isabellan käteen ja tunsi kauhuksensa -että se oli kuuma ja polttava... Hän ajatteli herättää Burnsin, -mutta kuuli samassa jälleen tuon heikon uikutuksen. Se kohosi kuin -kuolettavasti ammutun eläimen ulvonta ja vaipui kuin sairaan lapsen -hiljainen valitus. - -Fjeld päästi Isabellan käden. Puistatus kävi tuon voimakkaan miehen -jäsenissä. Hän oli aikasemminkin kuullut tuon äänen, kun kuolema seisoi -jonkun talon kynnyksellä. Se oli itse luonnon valittava varoitushuuto -yössä. Hän heitti silmäyksen Isabella Duncanin kasvoihin ja niiden -petolliseen punaan. Niinpä siis hän kuitenkin kuolisi hänen käsiinsä. -Oi, hän oli vain ihminen, ja kuolema oli ihmisten suuri voittaja! - -Hiljaa huokaisten nousi hän ja meni ateljeriin, missä Burnsin -voimakkaat henkäykset selvästi ilmaisivat, että hänen hyvä unenlahjansa -uhmaili kaikkia kapean sohvan puutteitakin. - -Fjeld avasi ulko-oven ja astui pihamaalle. Oli pimeä ja kaamea -yö. Nopeasti kiitävien, repalaisten pilvien lomitse pilkoitti -silloin tällöin pienenevän kuun viime tähteet. Luoteistuuli vinkui -jättiläiskaupungin yllä. - -Nyt käsitti hän mikä ääni hänet oli herättänyt. Sehän oli myrsky, joka -oli kuljettanut kuoleman enteen hänen horrosuneensa. Mutta hän ei -sittenkään ollut täysin varma. Hän sytytti taskulamppunsa. - -Mutta yhtäkkiä hän jäi seisomaan. Tuo omituinen ääni kuului uudelleen -ja tällä kertaa aivan hänen läheisyydestänsä. Hän suuntasi lyhdyn -kanihuonetta kohti. Ja katso -- keskellä tuota suurta häkkiä, -kaalinlehtien ja vesikaukaloiden välissä makasi ihminen -- risainen, -nälkiintynyt mies, synkin, tuijottavin ja kuumekiiltoisin katsein. -Kanit olivat vetäytyneet joka soppeen, jäykkinä kauhusta, peläten -tuota ihmistä, joka siinä makasi hapuillen jotakin näkymätöntä ja -silloin tällöin päästellen pieniä valittavia äännähdyksiä kuin koppiinsa -suljettu koira. - -Fjeld katseli miestä mitä syvimmän säälin vallassa. Hän oli ilmeisesti -aivan murtunut, ja luonnottomasti tuijottavat silmät katselivat -mielipuolisuuden maailmaa, mistä ei enää mitään paluutietä ole -olemassa. Mies oli Charles Brookton. Niin -- siinä hän nyt makasi, -tuo suuri rikoksien järjestäjä, murtunein aivokudoksin -- tiedoton -massa lihaa ja hermoja, kulunut, läpiruostunut ihmiskone viimeisissä, -kitisevissä käyntiliikkeissään. - -Fjeld kääntyi pois ja meni takaisin taloon. - -Burns seisoi portailla ja hieroi silmiänsä. - --- Hän huutelee sinua. Minä luulen... - -Fjeld syöksyi hänen ohitsensa odottamatta pitempiä selityksiä. Hän -tiesi mikä oli tulossa. - -Isabella kohottausi kyynärpäänsä varaan. Hänen päänsä huojui edes -takaisin. Kaula ei jaksanut kannatella sen painoa. - --- Tohtori Fjeld, virkkoi hän heikolla äänellä, on jotakin, jota tahdon -pyytää teiltä. Se on kummallinen pyyntö. Tahdotteko suudella minua? - -Norjalainen lääkäri polvistui hämillään hänen vuoteensa viereen, laski -hänen päänsä oikealle käsivarrellensa ja suuteli häntä. Hänen huulensa -olivat lämpimät ja pehmeät kuin lapsella, ja tuntui silti kuin kaikki -se elämä, mikä vielä oli jälellä tuon kauniin naisen ruumiissa, olisi -keskittynyt tuohon yhteen ainoaan köyhään hellyyden todistukseen. - --- Tämä oli ensi kertaa kuin joku mies on minua suudellut, mutisi hän -surumielisesti hymyillen... Ensimäisen kerran, ensimäisen kerran... - -Sitten hän sulki silmänsä, ja viimeinen kuume otti hänet säälivään -syleilyynsä. Hän vaipui kuoleman näkemyksiin, missä ei ole aikaa eikä -paikkaa -- hän unelmoi Volgan aroista, hän kuuli susien ulvonnan -etäisistä metsistä ja troikan melun suurilla teillä. Ja kun päivä -koitti, tuli kuolema hänen luoksensa lempeästi ja ystävällisesti kuin -lapsen hymy. - -Mutta alhaalta kanihäkiltä kuului vielä tuo valittava uikutus, ja -kun päivänvalo hiipi äänettömään ateljeeriin, tuntui Fjeldistä että -hän näki silmän yhdessä sen pimeimmistä nurkista. Tahi ehkä se oli -heijastus siltä suuresta valoa tuovasta soihdusta, mikä kimmeltää -idässä ja kuiskii elämästä, joka syntyy ja kuolee vihassa, kostossa ja -lemmessä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Paholaisen silmä, by Øvre Richter-Frich - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHOLAISEN SILMÄ *** - -***** This file should be named 61898-8.txt or 61898-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/1/8/9/61898/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61898-8.zip b/old/61898-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 902a9f2..0000000 --- a/old/61898-8.zip +++ /dev/null |