diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-02 04:45:16 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-02 04:45:16 -0800 |
| commit | bf2e0991f429f125830e9aa94bd4a388564e0c94 (patch) | |
| tree | 31b36f54b3f20d3791ad7fd74cba305ae796f005 | |
| parent | e1f411ee2e6241e83e9a3ada1de86c60274034a6 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62499-8.txt | 2858 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62499-8.zip | bin | 32077 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2858 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..61eaa1f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62499 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62499) diff --git a/old/62499-8.txt b/old/62499-8.txt deleted file mode 100644 index 171810c..0000000 --- a/old/62499-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2858 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Unta ja totta, by Larin-Kyösti - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Unta ja totta - - -Author: Larin-Kyösti - - - -Release Date: June 27, 2020 [eBook #62499] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTA JA TOTTA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -UNTA JA TOTTA - -Kirj. - -LARIN-KYÖSTI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1901. - - - - -SISÄLTÖ: - -UNESSAKÄVIJÄ: - -Unessakävijä -Itsepettäjä pimeässä 1-12 -Kevätlaineet -Vuoren vallassa -Mieron iloa 1 -Mustalaisverta -Kammion kahleissa -Myllyn luona -Ripsien raossa -Polun päässä -Pieni peikko -Maailman sivussa -Lemmenkateessa -Yrttitarhassa -Virran pohjalla -Sinisessä siimeksessä -Lyyli -Varjossa ja valossa -Tulikukka -Mieron iloa 2 -Unen perhot -Ihanne -Paholaisen huutokauppa -Magdaleena -Silmästä silmään - -MAALAISSOINTUJA: - -Tuulan tei -Saariretki -Sateella -Vihreä veräjä -Hidas Hippo -Mustalaisia talossa -Pois meni päivä -Nimismies -Puuskan surulaulu -Toisella puolen lahden -Viinakurri -Kotipolulla -Ensi lumen tullessa -Uuden vuoden yö -Vaari ja vaarin kello -Valkeat neidot -Istun metsän kivellä -Auringonkukka -Mellakka kievarin raitilla -Iltapuhteet -Talvi-iltahämärässä -Hiihtämässä -Veräjän-Mikko -Talvitiellä -Tukkiherra - - - - - - -UNESSAKÄVIJÄ - - - - -UNESSAKÄVIJÄ. - - - Mun henkeni vaeltaa, - kun raukeat silmäni suljen, - ma harhaan höyhensaarien taa - ja houreen huippuja kuljen. - - Ja kullassa kuutamon - ma unhonyrttiä kerään - ja uksella autuuden asunnon - ma päivän huolihin herään. - - Pois kodista eksynyt oon, - ma vieraille vuoteille yöksyn, - ma vaellan unelmien aurinkoon - ja kerran ma kuiluun syöksyn. - - - - -ITSEPETTÄJÄ PIMEÄSSÄ. - - -(Hän, itsepettäjä virui olkivuoteellaan ja pimeä oli hänen -kidutuskammionsa, hän katsoi sieluunsa kuin hämärään huoneeseen ja -painiskeli itsensä kanssa, sillä hän oli pettänyt itsensä ja -hyljännyt hyvyytensä ja korskeuden henki puhui hänen kauttansa): - - - 1. - - Minä hämärästä kuiskeen kuulen - läpi huurun ja harmaan sauhun, - ja äänet solisee, loiskaa ja soi, - min'en huutaa voi, - näen pimeän partaalla keltaisen kalvon - ja pimeän pohjassa kahleissa kauhun - ma yksin yössä valvon. - - Mun allani avaruus aukee, - näen vihreän, limaisen portaan, - sieltä sekava helvetti heijastaa, -- - pois valuu maa, - näen laihat kädet, ne toisiaan kaulaa, - siellä kirotut henget sortuu ja sortaa, - ja kimeä kuoro laulaa. - - - 2. - - Ma katselin usviin ja uumeniin, - ma veteliä vesiä näin, - näin pitkän varjon vuorella, - se liikkui ja leijui päin. - - Mun sieluni vajosi varjoihin, - ma silmäni käänsin pois, - ma kuulin äänen himmeän - kuin kaukaa käynyt se ois. - - Ja kiperän männyn runkoa - mun käteni kiemuroi, - en tahtonut syöksyä syvyyteen - ja pohjaton pimeys soi. - - Läpi yön kimakirous kimposi, - tuli varjosta luokseni mies, - hän kädestä otti ja kuiskasi. - Ken syvimmät syntini ties? -- - - - 3. - - Ja kuoro se lauloi pohjasta yön: - - Kirotut olkoot äitien kohdut, - sielt' olen täyteisen tuskani tuonut, - kirotut valkeanviekkaat rinnat, - niist' olen myrkkyistä maitoa juonut! - - Kirottu maa, joka nesteitä siittää, - kirotut siementä kantavat tuulet, - kirottu yö, joka lempehen vihkii, - hekkuman valtaan kun yhtyvi huulet! - - Kirottu taivas ja taivahan taatto, - synnin tarhaan sä ihmiset suorit, - kukkien kevättä valheella höystät, - syksyllä lehdet kylmällä kuorit! - - Miksikä päivänpaistetta lupaat, - miksikä houreita helmaamme kannat, - miksi on armas aamuinen taivas, - miksi on kaameat kuoleman rannat? - - Miksikä matojen maireeksi tänne - loit sinä kurjat mustahan multaan, - miksikä lietsoit liekkejä rintaan, - jotta se kiroisi kimmaista tultaan? - - Kirotut luonnon tuhannet tuskat, - kirottu valhe ja kiiltävä kuori, - tulkoon ihana, ikuinen tyhjyys, - kaatuos päälleni korkein vuori! - - - 4. - - Selin vuoteella tuijotan tummuuteen - ja rinnassa polttaa ja pistää, - omantunnon tulta mä suitsutan, - en apua löydä mistään. - - Läpi kammion pimeys keinuilee - ja lattia allani häilyy, - alas, ylös mä taivaan tanssivan nään - ja tähdet sekaisin väilyy. - - Ma pimeään astun ja horjahdan - ja yössä ma etsin juomaa, - jääkylmä henkäys huoneessa käy, - ovensuussa ma varjon huomaan. - - - 5. - - Hän jalkapäähäni istahtaa, - ja vihreät, häijyt silmät kiiltää, - häntä välttää on turha työ, - hän himoo ja sielua saartaa; - mun suoneni sairaasti lyö - ja vilu mun viiltää, - ja kammo kaartaa, - nyt on tullut mun elämäni kiirastulen yö. - - Hän valvoo kiihkoja kannustain, - kun houreesta hirmu-uneen herään, - salapaulaan hän langettaa, - hän tarkoituksensa salaa - ja hiipii vuoteeni taa; - ma luontoni kerään - ja tahdon alaa - ja paljastan kaikki ja kutsun salamaa. - - - 6. - - Soi, soi, synti soi, - mä verellä velkani maksan, - mut vielä ma seista jaksan, - et iskeä voi! - - Pois, pois multaan vie, - Manan maille on ihana tulla - ja sulla kuin kurjalla mulla - myös lepo lie! - - Pois, pois maahan lyö, - sinä suuri ja syntinen henki, - vie toivoni viimeinenki - ja tule yö! - - - 7. - - Ma otsaani löin - ja makasin suin, - kuin ennen öin - ma syntejä luin - ja kidutuspenkissä huutaen hourin. - - Ma janoon jäin, - mulle muisto toi, - mitä rumaa ma näin - ja korvissa soi, - kun olkivuoteelta seiniä kourin. - - Ma ruukkua hain, - mä kättäni tuin, - tasapainon sain - ja nyrkkiä puin; - näin mustan varjon, se kynnystä kiiri. - - "Pois nimessä sen, - ken sunkin loi, - sua väistä en, - oi, selaa, oi, - taas levossa leijuu pimeä piiri!" - - - 8. - - Taas seestyvi synkeä yö, - näen valkoisten vuorten särmät, - pois aaveeni pakenee huminaan - kuin matalat, harmaat härmät. - - Tuli kirkkaus ja ma näin, - näin ihanaa unta, uutta: - ma kuljin suuressa metsässä, - puut kuiskutti salaisuutta, - puron rannalla valkea hirvi joi - sinisilmin ja kaarevin kauloin, - uniyrtit niituilla vihannoi - ja kuninkaanlintu lauloi. - - Mun sieluni suli ja laajentui - ja sävelten virrassa tunteeni ui, - soi humisten ilmojen urut, - ja sinne siniseen korkeuteen - pois himmeten haihtui surut. - - - 9. - - Ja lähtehen reunalla uinaillen - lepäs hento nainen ja tumma mies - ja silmät ne onnesta välkkyi, - mies soitteli ruokopillillään - ja naisen nauru se helkkyi. - - Vaan sitten synkkeni syntihin pois - tämä päivänpäilyvä taulu, - mies nuorta vaimoa kammoksui - ja huulilta sammui laulu. - Tuli yrttitarhaan kaunis kyy, - tuli ikuinen tuska ja surujen syy, - tuli toukka, koi, joka kukkia söi, - tuli kiista ja katkera kauhu, - veli veljeä löi, - kun sauhusi uhrisauhu. - - Ja valosta pimeän pitoihin - ja päivästä valheen vaivaan - sai ihminen harhata mieron mailla, - tuli kuoleman suuri kirous - ja itsepetoksen lumous, - ja sydäntä, sääliä vailla - tuli Luoja ja sulki taivaan... - - - 10. - - Tule pilvien pitäjä suuri, - tule tulkiten, tuomiten, - vai oletko vaeltava varjo vain - tai valhetta ihmisten! - En köyristä enään selkää, - en sinua pelkää, - sinä hämärä, salainen, suuri, - sano, missä on synnin juuri, - koska alku olet ja loppu myös - ja ääretön on sun työs! - Jos sieluni syntyä hallitset - ja elämän kulkua vallitset, - niin aukaise silmäni mun, - että näkisin sun, - josko olet, olit ja tuleva oot, - sitte taivahat lauetkoot! - - Ma herjaten seisoin ja napisin - ja huumeessa huojuin ja vapisin, - ja painoin kuin teuras pääni. - Ei hiiskausta, ei suhinaa, - ei räjähdä taivas, ei horju maa, - ja tuntui kuin vuodet ois vierreet - ja soinut ois - vain kysyjän kolkko ääni. - - - 11. - - Ma tahdon käydä kuin aamunkoi - yli sumuisen, maisen saastan, - ma kirkkaan laulun saatossa käyn - yli merten, kun maailma allani soi - ja kääpiöt toisiaan raastaa. - - Ma tahdon kulkea korkeuteen, - missä kauniimmat kaaret hohtaa, - ma punaista soihtua heilutan - ja rataa ma muutan hiljalleen, - miss' uusia tähtiä kohtaan. - - Ma tahdon laajalti vaeltaa, - sädesuihkuja alas ma heitän - ja kultaisin kimpuin ma kihlaan sun, - sinä pieni, synkeä, syntinen maa - ja sitten sun yöhön peitän. - - Sinut poltan ja liekkihin kärvennän, - tulivuoria helmaasi ammun, - sinä ilmanraanana sinkua saat; - sinut avaruuksihin tyhjennän, - kun uusihin urihin sammun. - - - 12. - - Sua huusin ma itkussa illoin, - kun suru oli suuri mulla, - oi, täytyykö, Herra, mun herätä - ja luoksesi ryömien tulla! - - Ma vuodatin öljyä vuoteellein - ja huoneeni tuleen pistin, - oi, täytyykö voimaa vuotaen - mun vaipua juurelle ristin? - - En tahdo armohos luikertaa, - kun hätä on suuri mulla, - ma tahdon yksin kamppailla, - en voi minä ryömien tulla! - - - - -KEVÄTLAINEET. - - - Ne keväiset laineet laulavat taas, - ne tulevat pitkiä teitä - ohi paljaiden pajupengerten - täynnä uusia säveleitä. - - Kuin siniset, pienet käärmehet, - ne kiertävät keltaista santaa, - joka yhdeksäs aalto loiskahtaa - ja valkoista kruunua kantaa. - - Niin kulkee kuningaskäärme vaan, - kun keväinen kimmel hohtaa, - se tuopi satuja saatossaan - ja aaltojen joukkoja johtaa. - - Ne lemmen kihoissa kisailee - pois solisten soitimen juoksuun, - minä rantoja kuljen ja kuuntelen, - ja vihreinä viidat tuoksuu. - - - - -VUOREN VALLASSA. - - - Olen pitkien polkujen matkamies, - ma vuorilta laaksohon laskin, - tievarsilla kuivat lähtehet näin, - oli ruoho kuin ruskea vaski. - - Oli taivas helteä, kuuma yö, - kävi auer onkalon suissa, - ma punaista majaa etsin vaan, - miss' ilo on vihreissä puissa. - - Missä vinttikaivossa helmeilee - teräskirkkaiden hetteiden hohto, - ne suonteni soutua viihdyttäis - kuin rautaa vuotava rohto. - - Ja majasta armas astua sais, - se kelveä kirsikkahuuli, - hän laskisi kätensä olallein, - kun ääneni janon hän kuuli. - - Hän tarjoisi huulensa huimuuksiin, - hän sinistä ruukkua kantais, - hän punaiseen majaan saattaisi mun - ja pivosta juoda mun antais. - - Ma vienoista velhoista kuiskaisin - ja kahleista kuuman vuoren, - kuin vuoren ryöväri ryöstäisin - sen laakson ruusuni nuoren. - - - - -MIERON ILOA. - - - 1. - - Sun löysin ma mieron matalalta tieltä, - kun harhailin ma yksin ja ystäviä vailla, - ma sopertelin surujeni kirjavata kieltä, - ja aatokseni ajelehti pimeyden mailla, - ma nuoruuttasi kerjäten sun luoksesi jäin, - sa seurasit ja kosteutta silmissäs ma näin. - - Ja syksyiseen suojaan sun kanssasi ma kuljin, - miss' ahdisteli mielikuvain vajomaton vaino, - ja pimeässä käteni ma kätehesi suljin, - niin onneton sa olit silloin, kiihkeä ja kaino, - sa katselit kuin katsoa vain hyljätty voi, - ja äänessäsi tukahdettu hellä helke soi. - - Ma tarinoin ja selvittelin kaiken kangastusta - ja sinä, sinä itkit, sillä ethän voinut muuta, - taas täynnä hetken hehkua ja ilon aavistusta - ma tummaa tukkaas silitin ja annoin sulle suuta, - ja hengittäen hiljaa näin me tummaan tuudittiin - ja ilotulta tuskille me kahden poltettiin. - - - - -MUSTALAISVERTA. - - - Ma olen kuin valkea mustalainen - ja vaellan niinkuin on mieli, - ja maailmanrannan raunioilla - on kotini porttipieli. - - Sä olet niin levoton lemmessä - ja katseesi kaipaa merta, - ma tunnen, povesi läikkyessä, - kuin oisimme samaa verta. - - Siis tullos vihreään kuutamoon, - kun maantiennuotiot puuntaa, - siell' iltatähdistä arvaamme - yön muuttolintujen suuntaa. - - - - -KAMMION KAHLEISSA. - - - En hämärään kammioon päivää nää - ja taivas harmaana häämöittää, - on ilma sairas ja sumuinen, - ma katson kuin usviin ja unelmiin; - käy maailma kaukana humuineen, - ma vaivun utuhun himmeään, - kuin ristikon takaa puun minä nään, - siellä punainen pihlaja hohtaa. - Se lapsuuden ajoist' on seisonut niin, - sen juurelle muistoni johtaa, - sen latvassa soittaa kiistaiset kertut, - sen oksilla riippuu katkerat tertut, - kokemuksien katkerat marjat. - Läpi sumun sen nään kuin unessain, - ja tulevia aikoja heijastain - käy ohitseni kuvien sarjat. - Se pihlaja kasvaa ja varjoon ma jään, - se pihlaja päivää salaa, - sen oksilta verta ma tippuvan nään - ja se palaa, palaa. - - - - -MYLLYN LUONA. - - - Voi, muistatko tuulimyllyn sen, - jonka liepeillä hämärä hiipi, - se oli kuin hyönteiskummitus - ja sill' oli hirveä siipi. - - Jyvämiesten kaikkien viljan se söi, - siellä syksyisin lepakot viihtyi; - ma tahdoin sen siipihin tarttua, - ja silloin sun mielesi kiihtyi. - - Siellä varmaan peikko kummitteli - ja varasti köyhien viljaa, - se oli kuin sudenkorento, - se seisoi niin kumman hiljaa. - - Se peikko kätemme yhtehen vei, - niin vaatelias oli peikko, -- -- - oli vaara siipenä seikkailun, - mä vaarassa olin niin heikko. - - Sinä olet se hyönteiskummitus, - jon' ääressä vaarassa vartuin, - sun sydämmesi oli kuin mylly tuo, - kun siipihin kerran tartuin. - - Sinä tunteeni tuhaksi jauhaisit - ja elämäni heilimäpuunkin, - olet sydämmeni mehua imenyt - ja vieläpä monen muunkin. - - - - -RIPSIEN RAOSSA. - - - Ma katselen mustien ripsies taa, - joista sininen auer väikkyy, - minä katson kuin metsän hämärään, - jossa salaiset rimmet läikkyy. - - Siellä sammalhetteissä päivä käy - ja katveessa solisee virrat, - siellä hämyttäret kangasta kutoilee - ja säteissä säkenöi pirrat. - - Siell' unelmien utua kudotaan - ja autuuden auerta luodaan, - siellä päivän kutsuja kaihditaan - ja kukkien kuvusta juodaan. - - Siellä kielojen kasteessa kuvastuu - koko taivaan ihana kaari, - siellä rimpien raosta kajottaa - se onnen sininen saari. - - - - -POLUN PÄÄSSÄ. - - - Pois muistot murheiset ja suru pois, - pois ajatusten pitkä ruumissaatto! - Niin mietin, seutua kun samosin, - mut kuinka kauvan yössä harhailin, - en itse tiennyt --, ristitarhan näin, - ma polunpäässä seisoin sävähtäin, - sen kummun näin, jonk' alla lepää taatto. - - - - -PIENI PEIKKO. - - - Ma olen kuin jättiläinen, - sinä pieni keiju ja peikko, - se pitkä mies ja pimeä mies - oli kerran unessa heikko. - - Ja keiju oli kaunis kuin kuutamo, - se laaksoa kulki ja lauloi, - se luolan aarteita tahtoi vaan, - kun jättiläisen se pauloi. - - -- Ma näin sun vahvan heikkoutes, - kun vaivuin ma hymyilyysi, - ja salaa kun yössä suudeltiin, - taas silmäsi helyjä pyysi. - - - - -MAAILMAN SIVUSSA. - - - Äl' itke tyttö, jos köyhyys itki, - jos maailma tallaa poikki ja pitkin, - kun piiskat ilmassa ilkamoi, - ja rämisevät kulkuset soi. - Niin riehuvat rikkaat ja matkijaköyhät - ja töykeät tokkelot, löylyjen löyhät, - ken aasin seljässä ratsastaa, - se harvoin syrjähän katsastaa. - - Ja mitä se auttais, jos itkettäis - ja maantieltä ruohoja kitkettäis, - sillä toisten jäljiss' ei jälkeä näy, - ja rikkaruoho se vieraissa käy, - ei onni oo kullan hinnassa, - vaan onni on kahden rinnassa. - - Moni maantielle ilonsa hukkasi, - sen ainoan onnensa parhaan, - mut istuta, tyttöni, kukkasi - tuvan turpeisen yrttitarhaan, - omat surumme illoin me itkettäis, - omat rikkaruohomme kitkettäis, - kuin laulaen kuluisi päivän työ - ja unta olisi yö. -- - - - - -LEMMENKATEESSA. - - - Sinä häilyvä oot kuin ruovonpää - ja rannalla välkkyvä santa, - nyt ylistät yhtä ylkää vaan, -- -- - jolla tuhat on morsianta. - - Sä keimeän kaino siskoni, - mun veljenä muistoosi suljet, - sä peiliisi katsot ja huokailet - ja iltakirkkohon kuljet. - - - - -YRTTITARHASSA. - - - Mun sieluni yrttitarhassa - moni kasvavi kukka kumma, - siellä kasvaa onneton ohdake - ja mieronkukka tumma. - - Unikukat ne kulolla unelmoi - ja iloiset sasminat häilyy, - ja kalmankukka se versoo myös, - ja mustassa varressa päilyy. - - Moni kukka on kylmästä kuihtunut - ja moni on kasvanut hukkaan - ja yhtä kukkaa ei enään oo, - sitä valkoista liljakukkaa. - - Se kukka on lumisen puhtauden, - se loisti auringon alla, - se äitini hautaa koristais, - vaan sen on jo vienyt halla. - - - - -VIRRAN POHJALLA. - -(Yöllinen näky). - - - Yössä jylhän jyminän kuulen, - päälläni kohisee musta yö, - vihreän virran pohjalla värjyn, - pimeän pohjasta sydän lyö. - - Kaukaa loiskien iloinen laine - suomujen seasta kimmeltää, - limaiset linnat, näkinkenkätornit - hopeaporeista häämöittää. - - Lomitse vihreän kalvon katson, - himmeät tähdet ne läikkyy pois, - päälläni kohisee uponnut kello, - tuntuu kuin kapula suussa ois. - - Köynnösjuurissa kello riippuu, - pitkässä kaaressa kieli käy, - kieli käy, vaan laitaan ei koske, - laidan äärtä ei missään näy. - - Tuhannet kuplat sohisten solskaa, - vihreävaskisen kidan ma nään, - valkimen vaahdoissa kello heiluu, - vaivun ja vaivun yhtenään. - - Tahtoisin nousta, tahtoisin huutaa: - mikset kirottu kello jo soi, - tuomioääntäsi vuosia vuotin, - mutien mujuss' en maata voi! - - Soita kiihkojen kimmat lukkoon, - kaiju sieluni kammioon, - rakentaja suuri, valaja suuri, - julista, mitä ma rikkonut oon! - - Äänetön, ääretön kello heiluu, - päälläni kohisee musta yö, -- - vuoteelle vaivun ja kuuntelen yössä, - koska se kello kerran lyö? - - - - -SINISESSÄ SIIMEKSESSÄ. - - - Tule pois, tule pois minun kanssani - sinne siniseen siimekseen, - siellä hellästi viritän värjymään - sen koivuisen kanteleen. - - Siellä solkikoivujen suojissa - sinut vihreään salihin saatan, - siellä pieniä pilviä katsellen - saamme sammalvuoteella maata. - - Siellä tahdomme unohtaa auringon - ja hyräillen harhata vaan, - siellä eksyen ehdymme löytämään - sen salaisen, hämärän maan. - - - - -LYYLI. - - - Lyyli, Lyyli, lempeä Lyyli, - Lyyli on kulkeva tyttö vain, - lehdon lapsi ja onneni orjatar, - Lyylin ystävänkättä ma hain. - - Kuutamon helyissä kujat loistaa, - huurteiset seinät on hopeissaan, - niinkuin tomu ja tuhka on maine, - mustia silmiä etsin vaan. - - Huurteesta sairas sydämmeni värjyy, - tule sinä kelmeä keijuni, - kapsahda kaulaan, liverrä lintuni, - etten ma ikävään kuolisi! - - Lyyli, Lyyli, kaihda päivää, - silloin ne pahat parjajat lyö, - lykkyni Lyyli, suutele, suutele, - muuten tulee se musta yö! - - - - -VARJOSSA JA VALOSSA. - - - Ma varjostan kuumaa ohimoain, - kun päivä päätäni huumaa, - elon tuliseen virtaan ma tuijotan, - se juoksee koskehen kuumaan. - - Nään hukkuvan katseet kuohusta - ja kuulen huudot ne hurjat, - pois sinne ma tahtoisin syöksyä, - missä ryöppyy ryysyiset kurjat. - - Mut tulee hiipivä hämärä, - kun herää hellyyden muistot, - kun taivaan kultaiset kunnaat nään - ja vihreät yrttipuistot. - - Ja silloin siintävä aatos käy - ja silkkihin ryysyt haihtuu, - salasoihdun valossa toisin nään - ja viileät seudut vaihtuu. - - - - -MIERON ILOA. - - - 2. - - Ja iloisin silmin sa tulit taasen illoin, - kuin salaisihin juhlihin sun vierellesi hiivin, - ja tuskieni tupa muuttui huvihuoneeks silloin, - pois hetket lensi lemmessä kuin punertavin siivin, - taas heräsin ma soittohon ja seikkailuun, - taas marjoja ma maistelin elämänpuun. - - Sa sydänlehtes auki löit kuin ojavieren kukka, - vain pölyä se niellyt oli leveästä tiestä, - ja askelissas' soinut oli oman onnen hukka; - mua sanoit sinä rakastavas niinkuin mieronmiestä - ja sitte sinä puhkesit kuin tulikukkasiin - ja unisaarten rantoja me soudeltiin. - - Kun pois sinä läksit, sa kauvan silmää vaihdoit, - sä sanoit käyväs kotihis, mut sielt'ei tulet loista, - ma päivänmailta etsin sua, mut päivää sinä kaihdoit, - ma etsin sua mieronlasten surun sokkeloista, - näin hämärissä hyräillen sun ääntäs hain vaan, - mut sinua en löytää taida enään milloinkaan. - - - - -UNEN PERHOT. - - - Mun unteni puhtaat perhot - soran ylitse nostavat mun, - ne kiitävät sinisiivillään, - ne liitävät sadun hämärään - pois kuutamoon, - jossa kulkenut oon, - ja aamuhun. - - Ei perhoja kullata saisi, - ne herkkää heimoa on, - vain hetkeksi voipi ne tointua, - niiden siivet on vienointa sointua, - ei muuten vois - ne kohota pois - yli kuutamon. - - Mut hämähäkki, hämähäkki kutoo hämyn verkkojaan, - se soutaa seitin äärtä ja kehrää keinojaan, - se perhoni sai ja sen verta se joi - ja siivet se survos ja ilkamoi - ja se kuutamokisoista raastaa. - - Se hämähäkki, hämähäkki asuu sielun surussain - ja omantunnon toukkana se imee ilojain, - se unteni perhoja tallaa ja lyö - ja silloin ma herään ja silloin on yö - ja kaikki on sekavaa saastaa. - - - - -IHANNE. - - - Sua etsin ma elämän tieltä, - sinä heijut mun haaveissain, - sun hellästi kutsuvan kuulin, - sun unessa nähneeni luulin - ja sitten ma ääntäsi hain. - - Salin loistossa säihkyvin silmin - sun luulin ma löytäväin, - läpi harson katseesi päilyi, - ja kisassa hahmosi häilyi, - sun soittoon sulavan näin. - - Sua paimenpolulla vuotin, - maantiell' olet veikeillyt, - olit heimoa luonnon lasten, - vaan lentäissä rintaani vasten, - et mua sinä ymmärtänyt. - - Ja auringon alla sä loistit, - sun pimeän pidoissa näin, - kun nauroin, sun kuvasi vaihtui, - kun huokasin, itkusi haihtui, - pois leijuit ja yksin jäin. - - Sua turhuuden turulta etsin, - oli tunteeni tulvillaan, - mua lemmennarrinas käytit - ja hetkessä tyhjyytes näytit, - nyt himmeenä muistan sun vaan - - Sua kysyin ma ihmisiltä, - sua taivaalta rukoilin myös, - et puhunut ihmiskieltä, - et tullut sä katumustieltä, - ja sua minä ikävöin. - - Ja kerran ma kiistaten tahdoin - veren vallalla kahlita sun, - sun povesi lämmeten läikkyi, - mut sielusi minua säikkyi, - sinä olit kuin vereni mun. - - Sua taiteesta, luonnosta etsin - ja kaijusta kauneuden, - sinä synnin sylissä kiikuit, - sinä enkelin siivillä liikuit, - vaan sua min'en löytänyt, en. - - Sinä äitini silmissä siinsit, - taas tuntui kuin äänesi sois, - sinut näin minä paarilla kerran, -- - olit kaikessa hiukan verran, - voi, ettes unta sä ois. - - - - -PAHOLAISEN HUUTOKAUPPA. - - - Teki rappiolaulaja laulettuaan - vararikon ja vannoi väärin, - tuli itse piru ja kumarsi - ja huutomiehenä hääri: - "Tässä kilua, kalua kimmaltaa! - Mitä tarjotaan, kuka kohottaa? - - Tässä sininen satumekko on, - ei ole se uusi aivan, - se autereesta kudottu on, - sitä katsoa maksaa vaivan. - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä ruostunut taikahuilu on, - kun sitä vaan kerran käyttää, - niin tanssii keijut ja kuninkaat - ja tuvan ne taruilla täyttää. - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä vaeltava vaskisormus on, - yli maan on kuulu sen laatu, - ilotyttö sen vihkimäsormeensa sai, - mut nyt se on takaisinsaatu! - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä taittunut tylsä neula on, - se tarinan tinaansa sulkee, - sen silmästä päästähän taivaaseen, - siitä kaidat kamelit kulkee. - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä myydähän mielikuvitus, - sitä parempaa ei voi ostaa, - se Saatanan pauloista -- hm... no niin... - pois ilmalinnoihin nostaa. - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä maireella saatu laakeri on, - se ehjä on vielä, mut harmaa, - sillä kirjapölyjä pyyhkiä vois, - se paljon on maksanut varmaan. - Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, - yks, kaks ja kolme, hahhahhaa! - - Tässä vihdoin se viaton sielu on, - mi lenteli varrella luudan, - sitä huonemiehet ei huolikkaan, - siis itse minä sen huudan. -- - Ei tarjota. Nyt paukahtaa, - yks, kaks, ja -- kolme, hahhahhaa!" - - - - -MAGDALEENA. - - - "Joka teistä on synnitöin, se - heittäköön ensin häntä kivellä." - - Olit outo ja halpa neitonen, - jota maailma halveksuu - ja jolle se kiven nostaa, - sinä olit se hylkyrakkaus, - jota maailma kullalla ostaa - ja johon se lannistuu. - - Sinä olit niin kovin onneton, - kun valosta vieraannuit, - näin riemusi rauenneena; - sinä olit niin kaunis synnissäs, - kuin ihana Magdaleena - sinä itkussa kirkastuit. - - Ma käteni sinusta irroitin pois - ja hellästi hylkäsin, - en auttaa sinua voinut. -- - Mut öisin ma äänesi kuullut oon, - on unessa itkusi soinut - kuin pohjasta helvetin. - - - - -SILMÄSTÄ SILMÄÄN. - - - Ma seison peilini eessä - ja silmissä kuvastuu - rypyn rikkomat, kalpeat kasvot; - mies vieras lie joku muu. -- - - -- Ma kuljin auringossa - ja taivaan ihanaa kastetta join, - ma tiedon himmeitä tähtiä luin, - satuvaippahan valkeaan pukeuduin - ja keijuista unelmoin. - - Mies vieras on tuo, jota katson nyt, - hän joskus on juhlissa hymyillyt, - hän liekkuman herkut on tiennyt, - on heleissä helmoissa uinunut öin - ja lemmessä levännyt ruusuisin vöin - ja kätensä varsille vienyt. - Oman onnensa tahtoi hän valloittaa - ja hän tahtoi kauvas vuorien taa, - mistä kunnian kukkulat väikkyi - ja aattehen salamat säikkyi. - Hän lännen siivillä tahtoi pois - kuin kuuman verensä valtijas ois, - ja mielensä lauloi ja läikkyi, - hän nauroi ja hehkui ja hullaantui, - kävi vuoria, kovia koskia ui - ja kaihosi kaukaista tulta. - Hän vaaralle nous, - missä kotka sous, - näki poltetun metsän vaan - ja hiiltyvän mustan maan, - missä jalkoja poltteli multa, - näki peninkulmien savuiset salot - ja tuhassa toiveet ja tulessa talot, - jotka etsijän tietä sulki. - - Hän taivaan tulille nyrkkiä pui - ja kolkkoa korpea kammoksui, - luuli tulevan maailman viimeisen yön, - näki turhiksi taistot ja turhaksi työn, - taas laaksoon hän murheella kulki. - Nyt näki hän elämän erämaan. -- -- - Hän elämän uness' oli kulkenut vaan, - sen itse huviksi poltti hän näin - öin kulkeissa virvaliekkejä päin. - - Hän itki, itki - ja kulki pitkin - kuin hullu houreissa soista siltaa - ja muisti lempensä ensi iltaa, - myös epätoivonsa viime yötä - ja monta syksyistä synnin työtä. - Hän muiston yrttejä yössä kitki, - ne poimi tähteen - ja löysi lähteen. - Hän itki kotia, kotimaataan - ja muisti äitiä, muisti taataa, - ja sydän paatunut heltyi, taipui, - hän lähteen reunalle vaipui. - - Niin yksin, yksin siin' istui hän - ja tunsi ikuisen ikävän, - hän katsoi alas - ja silmää salas... - Hän huomas kasvonsa kuihtuneiksi - ja huulet janosta kuivuneiksi; - hän lähteen silmästä joi ja joi - ja katso, -- kukkia reunat nousi - ja pilven varjot ne pintaa sousi - ja puissa iloiset linnut soi, - hän raudan raikasta voimaa maistoi, - hän nosti päänsä ja päivä paistoi - ja nukkaa vihreän vihantaa - taas nosti elämän erämaa. - Hän tilit taivahan kanssa laittoi - ja vanhat valheensa poikki taittoi - ja yöstä rintansa rauhattuuden - hän tunsi syntyvän aamun uuden, - hän kulki lähteeltä riemuretkiin - ja luomislaulunsa suuriin hetkiin. - - 5/VI 1901. - - - - - - -MAALAISSOINTUJA - - - - -TUULAN TEL - - - Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, - emme erkane konsana, ei, - mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, - paras aarteeni oot, sinä mun, minä sun, - mitä toivoisin minä muuta! - - Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, - oma onni se yhtehen vei - ja tulkohon hallat, harmit ja muut, - meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut - ja kirkas on ihana ilta! - - - - -SAARIRETKI - -Suvilauvantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä. - - - (sävel: Hvila vid denna källa.) - - Katsos, kun karit kiiltää - ja meidän ruuhet vettä viiltää - sillalla kahden taivaan, - kun laine laitaan liplattaa! - Henna, sun silmäs päilyy, - kun limo keulan yli häilyy, - sievästi soudat aivan. - Kas, sorsa kaislaan sukeltaa - pois perheineen; - nyt päiväs kunniaksi - ma laulun teen! - Katsos, kun karit kiiltää - ja myllyn siivet heloittaa, - Toitotus... harjulta heloittaa! - - Suntio ruuhta johtaa - ja mela molskii, lumpeet hohtaa, - vilkuvi Sanna Heikkiin - ja Joki-Tuomas Anniin päin. - Tiirat ne luodon eestä - nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä, - päivässä lahna leikkii; - ma kaukaa pienen mökin näin, - siell' yksinään - vain asuu Kala-Aapo, - jo talaan nään. - Suntio ruuhta johtaa - ja lippalakki varjostaa, - Toitotus... silmää se varjostaa. - - Tyyntä, jos katson minne, - jo puihin piilee kirkonrinne, - luhdalta leppätorvi - se kaiken karjan yhteen vie. - Rantaan jo juoksi uuhet - ja nienten taa käy maitoruuhet, - kuuntele herkin korvin: - on kaiku iltalaulun tie! - Oi, Henna, oi, - sun tähtes luonto loistaa - ja leikamoi! - Tyyntä, jos katson minne - ja päivän kuva kimmaltaa, - Toivotus... lahdesta kimmaltaa. - - Käännä jo rannan kautta, - niin sivu soljuu tukkilautta, - puomilta airot taipuu - ja yli köyden ruuhi käy! - Juo, juo nyt äyskäristä - ja leilinsuuhun tappi pistä; - mailleen nyt päivä vaipuu, -- - ei kirkkoristin kultaa näy! - On ihanaa, - kun lämmin rintaa liehtoo - ja laulaa saa! - Käännä jo rannan kautta, - kun hieno tuulenhenki käy, - Toitotus... väreissä tuuli käy! - - Ruuhell' on reitti auki, - taas puskee niinkuin vanha hauki - piirissä kultajuomun, - kun pilvisaaret viherjöi; - tummuu jo siniverhot, - ja veellä tanssii vesiperhot - kiiltäissä kalansuomun. - Kas, Aapo rantaan tulta löi, - taas tuohta tuo, - ja tervaskannot räiskyy - ja loimun luo! - Ruuhell' on reitti auki - ja meille nyökkää saarenpuut, - Toitotus... koivut ja seljapuut. - - Airoille armahaiset - ja hyvät mäkitupalaiset, - väyläänsä Aapo näyttää - ja kättä huitoo, minkä voi! - Janne se kovin kolskaa, - taas koittaa martinvapunpolskaa, - sylkee ja kättä käyttää, - jo pilli pienen äänen toi, - nyt keulassaan - hän puhkaa, polkee jalkaa - niin innoissaan. - Airoille armahaiset - ja kukin tempoo tuhdollaan, - Toitotus... tuimasti tuhdollaan! - - Suntio ohjas rantaan - ja vene sinkui kauvas santaan, - tulille nuori kansa, - nyt meill' on ilon lauvantai! - Tervepä Aapo ukki, - myös terve Aapon vanha pukki, - kaikki on ennallansa, - vain pukki uuden parran sai! - Tuo kätes, noin - sun, Henna, pilviin nostaa - ma yksin voin! - Suntio ohjas rantaan - ja ruusun antoi Hennalle, - Toitotus... heljälle Hennalle. - - - - -SATEELLA. - - - Sataa, sataa pitkin päivää, - tippuu yksitoikkoisesti, - tippuu räystäät, tippuu sangot, - kaivonmiekat, viiritangot, - jo viikon sadetta kesti. - - Yli järven sumusaariin - kulkee sateen sankka kuuru, - touvot tallas, heinät kasti, - harmaata on pilviin asti - ja maasta nousevi huuru. - - Purot loiskii, soissa solskaa, - tiellä lokaa, laihot maassa, - lampaat lyöttyy ladon suojaan - oottain päivää, ilon tuojaa - ja ruuna nuokkuvi haassa. - - Pärekatto pärpättävi, - ullakolla tuuli nyyhkii. - Torpan vaimo tuutii lastaan, - taata katsoo akkunastaan - ja hikihelmiä pyyhkii. - - - - -VIHREÄ VERÄJÄ. - - - Ma muistan vihreän veräjän, - olin pieni piltti ma silloin, - kun alta sen vanhan pihlajan - ma katselin pilviä illoin. - - Ma katselin punaisten vuorten taa, - mistä kajasti taivaan kaaret, - siell' unteni haahdet harhaili, - sieltä siinti onnelan saaret. - - Ma muistan sen vihreän veräjän, - kun ystävän askelta vuotin, - kun taivaan tähdistä arvailin - ja sinisiin silmiin luotin. - - Ma muistan kellojen kuminan, - kun emo mun syliinsä sulki, - kun veräjän kuuset kumarsi, - pois kirstussa taatto kulki. - - Ma muistan, kun pihlajan oksasta - ma veistin kulkurisauvan, - kun kotini veräjää hyvästelin - ja vieraissa viivyin kauvan. - - Ma muistin ne kiiltävät saranat, - ne naristen nauroi ja paukkui, - mua vierahat veräjät ilkkuivat - ja likaiset koirat haukkui. - - Ma muistin pihlajan suhinan, - kun mieronmatkoilla näännyin, - kotiveräjän vesissä silmin näin, - kun tutuille tanhuille käännyin. - - Ma kuulin äitini kuolleeksi - ja kodissa vierahat asui, - koiruoho se peitti aittatien - ja nokkoset kodassa kasui. - - Se heleämarjainen pihlaja - pinopuiks' oli pilkkoeltu, - ja se vanha vihreä veräjä - oli mustaksi maalaeltu. - - - - -HIDAS HIPPO. - - - Hän panee tupakan ja on niin kauvan vait - kuin ei ois kiirettä, jo istui tiiman kait - ja imee piippuaan ja katsoo salaa, - kun väki pirtinpäässä illastaa. - "-- No, mitä Hippoon kuuluu?" - "Siinä keikkuu!" - -- "Kai teidän maili' on kohta ohranleikkuu?" - "Niin -- -- mitäs meillä!" - -- "Kylvöt kai jo itää?" - "He, itää ne! Ei oisi hätää mitään... - mut meidän mökki parast'aikaa palaa!" - - - - -MUSTALAISIA TALOSSA. - - - Ne tulivat ryveten ryysyillään - kuin maantieltä pölyinen puuska, - kumuvankkuri vapisi liitteissään, - kävi ontuen hevospariluuska, - ja aisankello se rämisten soi, - väki musta se mankui ja mellakoi. - - Ne toivat lapsia laumottain, - kiils kattilat, vasket ja vanteet, - jäless' astui Feti ja katseli vain, - miten lainehti Tainan lanteet, - ne tulivat markkinamatkoiltaan - läpi lämpöisen metsän ja aukean maan. - - Hevoshuijari huima ja pulskea mies - oli vienyt sen pienen piian, - joka nuotion loisteessa laulaa ties: - "hai lustike, hai, hiu diija, - hiu dussa krankane aahheaa, - au friiaves bolibosgi stramaa!" - - Suom. mustalaiskieltä: - - hei, hauska on aika, - sylissä on hyvä olla, - tule maailman rantaa kiertämään! - - Nous musta vaari jo kuormalta pois, - kun akka jo pirttihin viisti - ja pouvas kuin kohtalo korteissa ois - ja syrjästä nisuja niisti, - ukonrehju se hymähti hyvyyttään - ja vajasta näpisti heiniään. - - Lapsjoukko se pihalla piehtaroi - ja toistensa leluja raastoi, - mut kujassa hilpeä kuiskutus soi, - siellä Feti se Tainalle haastoi, - sinitumma oli tukka ja silmä kuin yö, - helis suolivyötäillä remettivyö. - - Kyläpuodin pöydälle rahan hän löi, - Feti kiiltävät kihlat osti, - ja Taina se tirskui ja makeita söi, - yli aidan kun sulhanen nosti, - ja puulta puulle luikertain - he seisoivat varjossa vavahtain. - - Fetin elkeitä muori jo vilkuili - ja kuistilta tiuski ja riuhtoi, - Fetin ääni se haasta vain ilkkuili - ja hän koivunvitsalla viuhtoi: - "piti muori, muori ja hui, helei, - ota kiinni jos saat, sen tuuli vei!" - - Ja muori se voihki ja käsiä vääns: - "ne nuoret on hunningolla!" - mut vaari se poskelta mälliä kääns - ja sanoi: "no, annahan olla, - kas, luonto se tahtoo parasta vaan, - taas nälkä ne käskee varastamaan!" - - - - -POIS MENI PÄIVÄ. - - - Taivas se oli kuin kirjava huntu - ja hattarat vienosti väilyi, - illansuussa ne kuuset kuiski - ja oksat lammissa päilyi, - lehto se oli kuin onnessaan, - ja hymy suli äärihin taivaan ja maan. - - Mieleni oli niin hilpeän heljä - kuin viidakkovirran juoksu, - saarilta sousin ja raidoista virtasi - tuhansien kukkien tuoksu, - airot loiski, ma laineita luin - ja onneni määrää ma oudoksuin. - - Pois meni päivä kuin morsio kruunuin, - kun isänsä majan hän jättää, - surren seisoi mäellä mänty - ja ojensi kuivaa kättään, - maahan katseli kukkainen - ja metsä se huojui huokaillen. - - Niin oli aatos kuin allani virta - mutaisten mujujen vyössä, - sannan solske ja riutuva loiske, - kuin hillitty itku yössä, - kolahti airo ja kaisla soi, - ja rauhaton laine mun rantaan toi. - - - - -NIMISMIES. - - - Että nimismies juo, - sen lapsikin ties, - kyllä juorullajuoksijat laukkaa, - hän on leikkisä mies - ja hyvälle hymylle arvon hän suo - ja joskus hän joutessa naukkaa. - - Mitä irti hän saa, - sen tuhlaa hän pois, - jo usein hän loisia säästi, - hän ei ruoskia vois - pahan maailman pahinta pakanaa, - monen reppurin metsään hän päästi. - - Ei kiero hän lie, - hän ei vaivaista syö - ja virkansa toimet hän täyttää, - hän nyrkkiä lyö, - kun on vieru ja sannaton pitäjäntie - ja junnit puukkoja käyttää. - - Kun on sunnuntai, - häntä väistyä saa, - koska kiiltävi virkanappi, - häntä naurattaa - koko saarna, kun leskeltä lehmän sai - toraveikkonsa tuikea pappi. - - Mut arkena taas, - kun ei kiirettä näy, - hänen naamansa naurusta paistaa, - hän naapuriin käy, - joka tyttären häiksi metsänsä kaas, - ja olutta onneksi maistaa. - - Hän on vanha kuin koi - ja hän joukossa juo, - hän ei vetehen tahdo kuolla, - hän tuttuja tuo - ja lukkarin lukuja pistellä voi - kotitalossa rannalla tuolla. - - Kun on naurussa suu - ja pikarit soi, - hän kuluneen huilunsa noutaa - ja hän soittaa voi, - kun lahti on tyyni ja himmeä kuu - ja usvia kaislassa soutaa. - - Hän on nuorekas näin, - hän ei muistelekkaan, - että onnehen onttoon hän luotti, - hän on halteissaan - ja pullein poskin ja hytkyvin päin - hän soittaa ja huima on nuotti. - - "Hui, lukkari, hai, - mihin jouduttiin, - mull' on koiran virka ja villat! - Jäin yksin... no niin, -- - sinä virrenvetäjä tiedät kai, - miten pitkät on talviset illat. - - Minä tiedän sen. -- - On valhetta vaan, - mitä korkea oikeus säätää, - minä sakkoja saan, - salapolttajan kanssa kun maistelen, - kai maantielle kerran ne häätää. - - Mut surtaisko, ei, - ja papista viis, - vaikka huomenna soittaa se suutaan, - sen vieköhön hiis, - nyt pikarit täyteen ja juokamme, hei!" - niin nimismies humaltuen huutaa. - - - - -PUUSKAN SURULAULU. - -Kipinteonvaarin haudalla. - - - (Sävel: Purpuri N:o 2). - - Taitava mies olit Kipinteon vaari, - joka teit hongasta luikuripuun, - hautaan jo virsillä vietihin paari, - nyt ajat kepeään kullassa kuun - mustaan rantaan, miss'ei enään soittaa voi, - missä kuolon kulkuset vain soi. - - Usein sä veit minut tarujen tarhaan, - sieltä ma iloisen intoni sain, - metsässä harhasin aamusta varhaan, - lintuja matkin ja säveliä hain, - pieni piltti olin silloin kasvussain, - kun ma pajupilliis soittaa sain. - - Sitten ma astelin maailman rantaa, - luikurin äänestä maantie soi, - viuluni mainetta sain minä kantaa, - polkuni hyvän talon tanhuille toi, - kussa paimen yhteen kutsuu karjojaan, - kussa neidot poimii marjojaan. - - Kun humuhäissä ma soittelin illoin, - unhotin itseni, taivaan ja maan, - nyökytit, vaari, sä päätäsi silloin, - sua minä taatana muistella saan, - kiitos, vaari, annoit mulle elämän, - rintaan sytytit sä kipenän. - - Orava se oksilla polskia johti, - kerkkiä kiiti ja latvoja sous, - allikon pinnalla pilvet ne hohti, - soma puna kallion kulmille nous, - sinikellot kiilsi kultakasteessaan, - kaikki marjat keinui varsissaan. - - Muistelin iltaa, kun huoleni jäivät, - suru suli, outona onneni näin, - muistan ne nuoruuden päilyvät päivät, - kun suloneitosen näin edessäin, - kukan antoi, itki, hiljaa hiipi pois, - niinkuin mua rakastanut ois. - - Sammuu se lempi ja onnikin haihtuu, - pysty on usein kulkijan tie, - elämän kirjavat purpurit vaihtuu, - tänne ne paraankin taiturin vie. - Koleasti haudan kuuset huminoi, - taivaan harput heleämmin soi. - - Viuluseppä sä ain olit oiva, - elämään sait sinä kuolleen puun, - siksi on soittoni muistoas soiva, - sua minä siunaan varjossa kuun; - itke Puuska, itkun imee ahne maa, - mitä elämä on? -- kaiku vaan. - - - - -TOISELLA PUOLEN LAHDEN. - - - Kuloteitä ma kuljeksin - ja soittelen luikuripuuta, - kuulisko kultani yli lahden, - vai aattelisko se muuta? - - Siellä päivän paisteessa - mun kultani maja väikkyy, - aalto se kaislan kahinassa - niin lempeästi läikkyy. - - Sieltä ne saunan sauhut käy - ja puuntaa se pilven lonka, - varjossa täällä ma vaeltelen - ja kohisee kolkko honka. - - Soitan uneni uuvuksiin - ja katselen yli lahden, - tulisipa ystävä yksinään, - niin saisimme olla kahden. - - Kuiskuttaisin ma kullallein - ja paimentulille veisin, - sinisiin silmiin katsoisin - ja ilosta soitteleisin. - - -- Ei soi luikuri ystävättä, - ei kajahda vuohensarvi, - kulolla hyypiöt hyräilee - ja niitä on pitkä parvi. - - Mieleni on kuin musta lintu, - se liitävi avovettään, - lahdelta ei soi iltalaulu - ja taisi jo ystävä pettää. - - Ei soi iloinen iltalaulu, - ei riudu se kylän rantaan, - siellä se viekas kyntäjäpoika - kultani sormusta kantaa. - - - - -VIINAKURRI. - -(Puuskan kompalaulu). - - - Vanha, viekas viinakurri, - joka kierrät herrain lait, - kultaa sull' on kukkarossa, - siitä myit sa sielus kait. -- - - Sull' on kaivo pihan päässä, - senpä ohi kuormas käy - korpiroinaa kuljettaissas, - kun ei lautamiestä näy. - - Sull' on paljon ystäviä, - vierainas ne salaa juo, - niill' on aina reima ryhti, - kunnes eukot kotiin tuo. - - Kaiken kylän joutohonkit - ovestasi sukeltaa, - viinakurrin kunniaksi - kannuja ne kallistaa. - - Tuikun tullen hämärissä - sulle kurri kuiskataan, - että sull' on pukinjalka, - vaikk' oot viinakurri vaan. - - - - -KOTIPOLULLA. - - - Ma metsän helmaan pakenin - ma tahdoin huolet häätää, - syyslehdet maassa kahisi - ja pensaat puisti päätään. - - Mua vanha metsä vierasti, - puut syytti, sammal moitti, - pyyn haasialta peloitin, - kun yksikseen se soitti. - - Mua näreiköstä närhi huus, - ja kylmä ääni ilkkui, - ja alta mustan juurakon - kyyn häijyt silmät vilkkui. - - Puut, kannot minä manasin, - maan madot, tulet taivaan - ja salon pohjaan pimeimpään - ma hautaa tahdoin kaivaa. - - Ma kuljin metsäpolkuja - ja ihmisvihaa kannoin, - ne monen vuoden valehet - ma hornan holoon vannoin. - - -- Niin tulin kylän kuuluviin - ja astuin riihtä kohti, - näin humaliston huojuvan, - puiss' omenat jo hohti. - - Ma kuulin kellon kilinää - ja haassa karja ammui, - ja taakse tuvan tummuvan - pois päivän silmä sammui. - - Näin savun, lämmön laikkuvan, - ne hiipi harjahirttä, - ja takaa seinäsammalen - ma kuulin vanhaa virttä. - - Näin vaimon aittaan astuvan, - ja kyyhkyset sai viljaa, - näin harmaan hapsen välkkyvän, - hän kulki aina hiljaa. - - Kuin pyhä kuiske kultainen - soi kotiseutuvilta, - kuin uni mulle kajastaa - se leuto syyskuun ilta. - - Taas hyräilin ja hymyilin - ja uneksin kuin lapsi, - kuin äiti viel' ois elänyt - ja musta ois sen hapsi. - - - - -ENSI LUMEN TULLESSA. - - - Nouse muorikulta, - kyllin näit jo unta, - pistä pesään tulta, - pane pöty pöytään, - nyt ei elämä oo enään ennallaan! - Katsos, tulee lunta, - pilven alta töytää, - tupruu tulvillansa pirtin akkunaan! - - Katsos muori sentään - lumihöytäleitä, - perhoina ne lentää, - nyt ne maata syyti - niinkuin tuhmat lampaat kautta hevoshaan! - Pitkin pihateitä - kulkee kylmä kyyti, - talven kirkkaat kellot sill' on kaulassaan. - - Nyt se talvi alkaa, - sill' on tuima puhti, - peittää kattomalkaa, - peittää peltomaita, - kannot katoavat villavaippoihin, - lumessa on luhti, - riihi, risuaita, - umpeen kiristyi jo kirkkopolkukin. - - Syksyn selkää pestään, - talvi sillat laittaa, - nyt se keli kestää, - nythän päästään metsiin, - halonhakkuu alkaa, luistaa tukkityö. - Juokse muori aittaan, - lammasturkki etsi, - naapukka ja kintaat, tuo myös rantuvyö! - - Ruunan vien nyt pajaan, - ryijyt päivänvaloon, - kesävaljaat vajaan! - Kas jo hiirikollaan - naapuri jo reellä kylään ajaa voi - appivaarin taloon, - siellä työssä ollaan, - rengit valtatieltä lunta lapioi. - - Ensi pyhän suussa - aamukuutamolla, - kun on kuura puussa, - ajaa saat jo reessä - niinkuin pulski ruustinna saat liukua, - heh, on hauska olla, - ruuna reutoo eessä - kuunnellessaan kirkkotiellä tiukua. - - - - -UUDEN VUODEN YÖ. - - - Yli metsän tähtiä sinkuu - ja pakkanen nurkkihin lyö, - viluturkiss' se hiihtää ja vinkuu, - niin pimeä on polku ja huurteess' on seinät, - mut seimessä tuoksuu kesäiset heinät, - nyt on uuden vuoden yö, - nyt on unelmien yö, - kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa? - - Pojat nauraen tarttuvat leiliin, - väki joulupuuroja syö, - tytöt kalveten katsovat peiliin, - ne oottelevat onnea ja sulhasiansa - ja huutaen ne valelevat tinalinnojansa; - nyt on uuden vuoden yö, - nyt on unelmien yö, - kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa? - - Pyry pyörivi ullakolla, - kuin siell' olis peikoilla työ, - niin hyvä on pirtissä olla, - kun kotiolut haarikoista pahnoille läiskyy, - kun joulukuuset välkkyy ja takantuli räiskyy; - nyt on uuden vuoden yö, - nyt on unelmien yö, - kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa? - - Yli metsän sammui tähti - ja himmeni linnunradan vyö, - nyt rinnasta huokaus lähti... - Kenen majassa viluinen vieras jo kulki, - ken iloiset silmänsä ijäksi nyt sulki, - kun on uuden vuoden yö, - kun on unelmien yö, - kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa? - - Ovet aukesi unelmien aattoon, - kuka onnensa ostaa ja myö, - kuka ehtivi juhlasaattoon, - kuka huutohon hukkuu ja seurassa säilyy? - Nyt tapulissa kellot ääneti häilyy, - nyt on uuden vuoden yö, - nyt on unelmien yö, - nyt Kuolema kirkkotarhaan ratsastaa. - - - - -VAARI JA VAARIN KELLO. - - - Kaappikello se käy ja kukkuu, - mikäs on ollessa vanhan vaarin, - tiki-taki-tiki-taki- vanhan vaarin, - vaarill' on piippu ja tulusmaari - ja Miri, joka nurkassa nukkuu. - - Tomu se kiirii jo puhteen pitoon, - päiväkin pirttihin päänsä pistää, - tiki-taki-tiki-taki- päänsä pistää, - loukossa vaari ei huoli mistään, - vaan verkkonsa silmiä sitoo. - - Eihän ne vaarilta muonaa kiellä, - rieskaa, suolaa, kystä ne antaa, - tiki-taki-tiki-taki- kystä ne antaa, - nuoret on nuoria, kaunaa ne kantaa - ja vanhan askel on tiellä. - - Kello se aikaansa jouten jauhaa, - hammasrattaat ne tempoo ja ryskii, - tiki-taki-tiki-taki- tempoo ja ryskii, - vaari se kiertää, korjaa ja yskii - ja hoitaa kuin sielunsa rauhaa. - - Vaari on vanha kuin pihaton aita, - vanhempi kello, jo taatan tuttu, - tiki-taki-tiki-taki- taatan tuttu, - sillä on vihreänkukkainen nuttu - ja ruskeanruusukas paita. - - Himmeni aamuhun ampuva nuoli, - musteni kellon posliiniposki, - tiki-taki-tiki-taki- posliiniposki, - vallaton aika se vaariinkin koski - ja valkoista arkkua vuoli. - - -- Hopealippaan ne tahtoisi riistää, - vaarin ne tahtoisi vainaitten joukkoon, - tiki-taki-tiki-taki- vainaitten joukkoon, - kellon ne veisi jo ullakon loukkoon, - kun aikaa aina se niistää. - - Nauraa se piika ja nauraa se renki - pirtissä puhteilla -- eihän maarin, - tiki-taki-tiki-taki- eihän maarin, - tietää sen Miri ja tietää sen vaari, - että kelloss' on haltian henki. - - Vaari sen kuullut on usein yöllä, - kuinka se hiipii ja kaapissa häärää, - tiki-taki-tiki-taki- kaapissa häärää, - heilurin juoksua mittaa ja määrää - ja vasara pieni on vyöllä. - - Hiljaa se nostaa töppyistä jalkaa, - hämähäkin seitistä kutoo se pajaa, - tiki-taki-tiki-taki- kutoo se pajaa, - lattiarakohon rattailla ajaa, - kun kukko virtensä alkaa. - - -- Päivät ne luistaa ja toistaan ne - talvet ne riipotti hiuksihin lunta, - tiki-taki-tiki-taki- hiuksihin lunta, - vaari se kellosta näkee unta, - sen tahtiin sydänkin sykkii. - - Kaappikello se korahtain kukkuu, - aamulla seisahtui se niin hiljaa, - tiki-taki-tiki-taki- hiljaa, hiljaa, - tuoni se niitti jo tuvassa viljaa; -- - miks vaari niin kauvan nukkuu? - - - - -VALKEAT NEIDOT. - - - Ne valkeat neidot kulkivat sen uuden vuoden yöllä, - ja talven kirkkaat lumitähdet kimalteli vyöllä, - niill' lumiharsot silmill' oli ja olkihimmelit päässä - ja niiden hienot hunnunpäät ne kahisi kuin jäässä. - - Ne valkeat neidot kolkuttivat ovelle uuden vuoden - ja sulhasia mainiten ja lähteen silmästä juoden - ne lauloi: "ylkäni ratsastelee alas pitkin kuuta, - hän morsiantaan katselee kuin kirkasta joulupuuta." - - Ne neidot kävivät käsikkäin, niitä neitoja oli kuusi - ja heleästi äänet soi: "nyt tullut on vuosi uusi, - sen vanhan vuoden kirstuhun lyödään kaksitoista naulaa, - sen haudalla nyt haikeasti vanha korppi laulaa." - - Ne valkeat neidot kaaresti kuin lumi laskoksissa, - ja kiiltokengät narskuivat, soi ilo askelissa, - niill' lumiharsot kahisteli kuurassa talviyöllä, - ja kaikki hangen kirkkaat tähdet kimalteli vyöllä. - - - - -ISTUN METSÄN KIVELLÄ. - - - Istun metsän kivellä - ja puihin puutuu tuuli, - poskeni on polttava - ja sininen on huuli. - - Sataa lunta oksille - ja kaikkiall' on lunta, - hiljaisuuden hivellessä - täällä sais kai unta. - - Läpi metsän huurteisen - käy sinertävät siimat, - poissa täält' on ahdistus - ja poissa kivut, kiimat. - - Ilta lykkää syöstävää - ja yö se lankaa jatkaa, - katajien kapsahtaissa - utu-tyttö matkaa. - - Hiihtää taikasauvoineen - ja oksat tieltään siirtää, - katsoo silmin sumuisin - ja pilkut lumeen piirtää. - - On kuin sydän valkeneis - ja suloinen ois piina, - pääni alus kannel ois - ja kinos paariliina. - - - - - AURINGONKUKKA. - - - Töllin töyräällä kalveessa kasvoit - kuin heleä auringonkukka, - päivässä hienoksi huoliteltiin - sun poskesi samettinukka. - - Elämänlanka se seinää kiers', - soi räystäältä pääskysen ilo, - hentoina nousi sun povesi kummut - ja silmissä paloi kilo. - - Aholla kuljit yksin aina - ja haastelit kukkies kanssa, - koivunranka ja mäellä mänty - ne näki sun iloissansa. - - Siell' olet majassa matalassa - vain virsikannelta kuullut, - elämänsurujen suhinaa - olet honkien humuksi luullut. - - Siell' olet käynyt kuin keiju kaino - kotoisen koivun alla, - ei sua tahrannut maantien tomu, - ei koskenut huolien halla. - - Niin sinut kulkija kaukainen - näki kalveessa harmaan kuistin, - lempeitä silmiäs katseli - ja kauvan sinua muisti. - - - - -MELLAKKA KIEVARIN RAITILLA - -eräänä syysaamuyönä. - - - (Sävel: Undan ur vägen se hur...) - - Kievari kiltti, no, aukase nyt ukkikulta, - täällä on Puuska ja pari muuta kai, - Tamb... hys, hiljaa Jussi, iske tulta, - Lassi se tarjoo, kun eilen varsan sai! - Liekki jo liehuu... - nyt on oikein peikkoin yö, -- - ken siellä riehuu - ja kujassa lyö? - - Tienviitan varjossa seisoo tukkimiestä kuusi, - seipäitä viskoo ne saunannurkan taa, - Tamb... voi, kuka siellä avuks huusi? - Lassi on kauhea, kun hän kampittaa, - iske, ei auta, - Jukka, Heikki päälle käy, - suutarin nauta, - et missään näy? - - Hieroja voihkii ja kuistiin hiipi Henna, Taava, - kievari juoksee ja huitoo tapillaan, - Tamb... "seis miehet, saiko kukaan haavan?" - "auta sun armias, kun sen kiinni saan!" - Vankkurit ryskii, - kievari se pampun tuo, - noituu ja yskii, - mut Jussi juo. - - Yks veti puukon ja tuokin, joll' on vihreet liivit, - häijysti nauraa ja Hennaa tirkistää. - Tamb... Jos Liisa ohi läävän hiivit, - saat sanan voudille, älä viikoks jää! - Hallikin haukkuu, - kuule tupen rapinaa, - ovissa paukkuu - ja vonkuu maa! - - "Vouti on kirkolla!" Juokse ukki kellariisi, -- - ponttoolle junnit jo juoksujalkaa läks, - Tamb... "en pelkää, vaikka viel' ois viisi!" - piilosta piiat nyt tulkaa tännemmäks! - Vein puukon heiltä, - missähän nyt Puuska lie? - Koskaan ei meiltä - ne naista vie. -- - - Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt, - kujasta viulun hän rikkinäisen toi, - Tamb... -- "juo haarikasta, ettäs tyynnyt!" -- - eikä sen kielet nyt kantta vasten soi, - purpuripolkkaan - ei ne vedä jalkaa, ei, - kolkasta kolkkaan - ne nuoret vei. - - Katsos, jo sorsatkin lentelevät pitkin rantaa, - airot ne loiskii ja sumussa on maa, - Tamb... ja palkovene lipuu santaan, - lautalta punainen tuli loimottaa, - lippu jo vilkkuu, - vorokilla nauraen - juutakset ilkkuu, - ma muistan sen! - - Henna on poissa, kai kuorsailee jo kievarukko, - Jussi se rippinsä varmaan kuulee nyt, - Tamb... jo kylässäkin kiekui kukko, - rusko on taivaalle hiljaa hiipinyt. - Kyntäjä herää - ojennellen jalkojaan, - kuokkansa kerää - ja käy unissaan. - - Tiehaaran mättäällä Puuska istuu, yksin nyyhkii, - -- tintit ja varpuset puissa piipittää -- - Tamb... hän viulunrokaa hellään pyyhkii, - taivasta katsoo ja kerran hymähtää. - Äänet jo hukkuu, - Puuskan korvaan soitto soi, - nurmelle nukkuu, - kun paistaa koi. - - - - -ILTAPUHTEET. - - - Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, - ne hämärät iltapuhteet - ja isännän ilkku ja naisten naurut - ja emännän nurjat nuhteet! - - Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, - kun ajatus hämärään hukkuu, - ma kehräsin viimeiset villani loppuun - ja tuvassa väki jo nukkuu! - - Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, - ken koskisi oven salpaa; - jos kyläinen vieras viivähtääkin, - ei katso se neitoa halpaa! - - Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, - ja voi mua onnetonta, - on kultani maailman kylillä - ja sinne on virstaa monta! - - Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, - kun hanki on kylmä ja syvä. -- - Voi, tulispa kulta ja kolkuttais, - niin mieleni taas olis hyvä! - - - - -TALVI-ILTAHÄMÄRÄSSÄ. - - - Ajaa myöhäinen matkamies, - pohjassa liehtoo punainen lies - ja vaihtuu vihreään juopaan, - hämärä laaksohon laskeutuu, - lumiset kentät aukeat, aavat - hiiltyvän, himmeän sinensä saavat, - pimeät petäjät huokaa ja huopaa - ja tummuu punainen virstapuu. - - Tiuvut kiiltää ja musta on tie, - ruuna se korvansa taakse vie - ja katsoo pellolle salaa. - Jonossa multakuormat käy, - viidasta vilahti valkoinen siipi, - hiiren ajohon repo jo hiipi, - ojassa ryömii ja ladolle palaa, - kun haukku käy, vaan kylää ei näy. - - "Hyp, hyp, paranna, ruuna, hoi!" - Hakokirves jo pihalta soi, - ja piiska käänteessä läiskyy, - kavionkengät ne tulta lyö, - näkyy jo sekaisin talojen sarjat, - höyryvi kuuraiset ometan harjat, - pajankin suulla säkenet räiskyy - ja tähtihin puhkee musta yö. - - "Hyvää iltaa... noo, ruuna siin';" -- - Tutuille tanhuille jouduttiin, - kai pata jo tulella kiehuu, - pihall' on sumuista sauhua; - kuu se paistaa kuin lomasta seulan - kullaten jokaisen männynneulan, - saunasta päreen valkea liehuu, - ja tallista kuuluvi laulua. - - Ajaa kujassa matkamies, - silmissä lämmin on kotoinen lies, - ja hämärän haltia nyökkää, -- - "soh, soh, Ruuna, seiso jo... ptruu!" - Kuistilla Mirri jo kyljellä kyrrää, - Halli hyppää ja rukit ne hyrrää, - reelle lapset luikaten hyökkää - ja kaikill' on puhetta: hupu.. pupuu! - - - - -HIIHTÄMÄSSÄ. - - - Huurussa on kyläkunta, - sinisauhut kaarestaa, - yli aitain järvenjäälle - hiihdän hiljaa talaan taa, - kaikkialla siintää lunta, - kaukaa Tellu haukahtaa, - vonkuu jää ja paukahtaa. - - Rannan raitaa peittää huurre, - jääss' on joka avanto, - ranteell' laajan lumivaipan - vierii virran suvanto - niinkuin sinimusta uurre; - ulapoilta tuuli käy, - eikä taivaanrantaa näy. - - Sieltä kolme saarta hohtaa - soutain päivänsilmää päin, - lumitähdet välkehtivät - yli hangen kimmeltäin, - sinne nuori latu johtaa, - hiihdän, että humajaa, - sauvat jäähän kumajaa. - - Pieni pilkku ladun päässä - saaren varjoon kiemuroi, - rintaan virtaa vilvas ilma, - nuori veri viehkuroi, - kun ma soljun vastasäässä, - on kuin joka jänne sois, - ponnahdan kuin poukka pois. - - Kylän rannat kauvas jäävät, - tuvan tulet himmenee, - varislauma laitatuulta - pellon poikki leijailee, - savuun häipyy riihet, läävät; - tiellä tukinvetäjät - nään ja rinteen petäjät. - - Syöksyn ohi saaritöyryn, - päivä puhkee pilvistään, - kukkulat ja kentät kiiltää - hopeisissa helyissään, - auringossa kuultaa höyry, - pillistöön jo ennätän, - eessä nään ma hiihtäjän. - - Päivä paistaa iloissansa, - paistaa silmist' impyen, - raikas puna poskipäill' on, - hymynsä on herttainen, - huurteessa on kiharansa. - Kummasta ma kompastuin, - siin' on -- Henna naurusuin! - - - - -VERÄJÄN-MIKKO. - - - Ojalla istuu veräjän-Mikko, - sokeansuopea raajarikko. - - Viisto on veräjä, vanha ja harmaa, - harmaampi, huonompi Mikko on varmaan. - - Eihän ne kulkijat veräjää siedä, - vastus on Mikkokin vaikkei hän tiedä. - - Almuja antaa kulkeva kansa, - Mikko se kopeloi sauvallansa. - - Ei ole Mikolla iloa muuta, - hyväillen silittää veräjänpuuta. - - Ojalla syö ja ojalla makaa, - nousee kuin kummitus veräjän takaa. - - Myöhään ja myötään hän horjuen avaa: - "kost jumal, kost jumal!" änkäten tavaa. - - Pyörien töminään nukkuu ja herää, - maantientomusta roponsa kerää. - - Kerran se veräjä poikkehen joutaa, - kerran ne Mikonkin kirkolle noutaa. - - Silloin hän kuolemankaupungin rajaa - kultavaunuissa taivaaseen ajaa. - - Pietari pyhä se hymyillen tavaa: - "kost jumal, kost jumal!" porttinsa avaa. - - - - -TALVITIELLÄ. - - - Kuin ahjossa lounas loimuaa - ja säkenöi säteiden langat, - suon silmässä katajat kuultaa, - kuin tuess' on risut ja rangat. - Niin hiljaist' on kaikkialla, - humu hempeä lehdossa soi, - veriruskean pilven alla - salo talvessa unelmoi. - - Siell' levossa talvisen metsämaan - on hämärän utuista unta - ja huurteisin hopeakruunuin - puut pudottavat nuorta lunta, - hilehiuteet kuin valkeat perhot - ne kiihkotta kisaan käy, - salon tiellä on sinertävät verhot, - eikä loukoista loppua näy. - - Jo kuuluvi kellojen kilinää - kuin haltia matkalla ois, - kuin huurtehen ravistessa - nyt tuolla, nyt täällä se sois, - kuin kantelon helke se lankee - ja kaiku se kiinni saa, - se hiipii himmeään hankeen - ja katajaan kahahtaa. - - Noron aukosta lintu kyyhättää - ja valkea rinta hohtaa; - hepo astuvi metsätietä, - joka harmaalle ladolle johtaa, - ja heinäkuormaltansa - mökinpoika se hyräilee - sitä talvista loiluansa, - kun kulkusta kuuntelee. - - Reen rehtoihin varvut raksahtaa, - jääpuikot pensaissa helkkyy, - ja metsän lumiset linnat - ja valkeat holvit välkkyy. - Sydänsurujaan poika laulaa, - tien kuuset ne kumahtaa, - jänis kääntää kiireessä kaulaa - ja seisaalta kuulostaa. - - Hän laulavi harmaita huoliaan, - miten tummat on talvipuhteet, - hän isätön iloa kaipaa - ja kylmät on vieraan nuhteet, - ei viherry kukkasen kuori, - lumi hautasi puolukan, - ja se puolanpoimija nuori - on matkoilla maailman. -- - - Idän raukeat rannat tummenee - ja lunta tupruten tuiskaa - ja sinisessä siimeksessä - vain kulkusen ääni kuiskaa, - rekivirsi vitihin hukkuu, - lumi peittää jäljen ja reen, - kesäheinille poika nukkuu, - hepo hölkkivi hiljalleen. - - - - -TUKKIHERRA. - - - Simo Holja oli ennen vorokkimies - ja ponttoolla hoikkana sousi, - Simo Holja se junnien juonensa ties - ja tukkiherraksi nousi. - - Nyt kulkee hän supsiniturkissaan - ja puhe on simaa silkkaa, - povitasku on arvosta pullellaan - ja massissa hopeat kilkkaa. - - Hän ajaa taloista taloihin - ja rikkaita neitoja kosii, - puumerkkinsä piirtää hän saloihin - ja jakaa metsiä osiin. - - Hän metsiä raiskaa ja sahat soi, - talonpoikia nylkee ja kostaa, - hän luulee, että hän rahalla voi - joka miehen kunnian ostaa. - - Hän vauhkoa Valkkia siimalla lyö - ja kievarin kuistihin töytää, - hän herrojen joukossa juo ja syö - käsivarttaan nojaten pöytään. - - Hän suurista summista kerskailee - ja ruokaliinalla huiskii, - hän pöhnässä vennosti venskailee - ja morsiamistaan kuiskii. - - Hän solkkaa: "tässä on herra, he, - Simo Holja se tarjota jaksaa, - minä... yhtiö... sama se... selvä se, - mitä sampankalja maksaa! - - On taloni parhaita Suomenmaan, - sitä rahaakin on kuin roskaa, - on klaverit, kirjat kullassaan, - vaan niitä en lue minä koskaan. - - Kuka Holjan rinnalla rimpua vois, - näin, näinhän ne rikkaat röyhii - ja Holja kun lähtee talosta pois, - niin kuokkijat patjoja pöyhii --!" - - Hän lähtee talosta aamulla taas - ja moukkia pihalla pilkkaa, - joiden maat hän polkuhinnasta kaas - joiden massissa kuparit kilkkaa. - - Mut yksin kankaita ajaissaan - ei saa Simo tunnonrauhaa, - hän piiskaa vaahtohon Valkkiaan, - taas kievarin pihoilla pauhaa. - - Ja yöllä hän voihkivi vuoteellaan - kuin miettisi väärää valaa, - on kaamea kolkkous sielussaan - vaikka kynttilä pöydällä palaa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTA JA TOTTA*** - - -******* This file should be named 62499-8.txt or 62499-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/4/9/62499 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62499-8.zip b/old/62499-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index aef1538..0000000 --- a/old/62499-8.zip +++ /dev/null |