NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2323 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..98e2235
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62522 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62522)
diff --git a/old/62522-8.txt b/old/62522-8.txt
deleted file mode 100644
index a0243e2..0000000
--- a/old/62522-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2323 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kuisma ja Helinä, by Larin-Kyösti
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Kuisma ja Helinä
-
-Author: Larin-Kyösti
-
-Release Date: June 29, 2020 [EBook #62522]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUISMA JA HELINÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KUISMA JA HELINÄ
-
-Kuvaus kasakkamajoituksen ajoilta
-
-
-Kirj.
-
-LARIN-KYÖSTI
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1902.
-
-
-
-
-KUISMA JA HELINÄ
-
-(Kuvaus kasakkamajoituksen ajoilta)
-
-Kertova runoelma yhdessätoista laulussa
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LAULU.
-
-
-    Heli hienohelma, neitsyt nuori,
-    orpo, ottotytär Sankolassa
-    seisoi luhdinsolass' sunnuntaina,
-    päivä lempeästi läikkyi kasvoillaan,
-    olkapäillä välkkyi kaunis kassa.
-
-    Nuori tuomi tuoksui luhdin luona,
-    varjo valui Helin suortuvilta,
-    kun hän liinan sitoi leuvan alle,
-    sinikirstust' otti virsikirjansa,
-    rippilahjan itse rovastilta.
-
-    Päivän alla siinti suviseutu,
-    harjun rinta kevään koruissansa,
-    virran valkolanka laaksoon luisti;
-    Heli kaikkialle katsoi iloissaan
-    alas astuessaan luhdistansa.
-
-    Haassa linnut lauloi täyttä rintaa,
-    vihantana seisoi nuori kaura,
-    hyttyisparvi pyöri purpurissa,
-    lahti aivan tyynnä, metsä mietteissään,
-    pelloll' eiliseltään lojui aura.
-
-    Säyseemmin jo nousi kengän korot,
-    kun hän kulki kirkonkylää kohti,
-    yli kirkon leijui poutapilvet,
-    aatos leijui sinikirjo-niityillä,
-    poskipäillä raikas puna hohti.
-
-    Kaunis Heli kotikutoisissaan
-    keskell' lensehintä poutasäätä,
-    hento povi nousi astunnasta,
-    metsäpolku silmissänsä karkeloi,
-    kaikki koivut nyökyttivät päätä.
-
-    Iloiten hän ohi töllein astui,
-    sieltä virsikannel pihaan raikui,
-    valtatiellä kulki kirkkokansaa,
-    yli kunnaiden ja latvain laineiden
-    kellot tapulista korpeen kaikui.
-
-    Kaunis nähdä oli Heli nuori,
-    kylän kukka, armain armahista,
-    jalka liikkui niinkuin hienon hirven,
-    joka ensi kesää kiertää yksinään
-    tietämättä suven soitimista.
-
-    Kun hän kirkkoon astui arastellen,
-    tuntui tullessansa ihan siltä,
-    kuin hän toisi havun, kielon tuoksun,
-    kuin ois haavan suhu soinut hameissaan
-    poikain katsoessa lehteriltä.
-
-    Päänsä rukoillen hän penkkiin painoi,
-    sitten hiljaa istui saarnaa kuullen
-    niinkuin syksytuulta, joka luhdin nurkkaan
-    kiertää maailmalta kaukaa matkoillaan
-    soiden tarinoitaan tuomipuulle.
-
-    Alttartauluun arka katse hiipi,
-    himmeet muistot nuorta rintaa puisti,
-    ristin juurella hän näki vaimon,
-    joka tuskissansa väänsi käsiään,
-    oman äitinsä hän silloin muisti.
-
-    Muisti nälkävuoden mustat aaveet,
-    silloin miero syyti säveleitä,
-    pohjan mailta hoippui kalpeet joukot;
-    Heli äidin kanssa kulki kyyryissään
-    kaiken ahdistuksen jyrkänteitä.
-
-    "Äiti, äiti, joko pirttiin päästään,
-    Helin on niin nälkä, Heli lankee,
-    miksi, äiti, on sun kätes kylmät,
-    katso, lumitähdet puissa kimmeltää,
-    äiti, äiti, älä kaadu hankeen!
-
-    Nouse äiti rakas nukkumasta,
-    meitä tähdet seuraa lentäissänsä!"
-    -- Vaan ei äiti noussut, kalsein katsein
-    katsoi kylmän linnunradan tulia
-    eikä auttaa voinut Heliänsä.
-
-    Sormet ristissä hän siinä itki,
-    kutsui äitiä ja hellään hääri.
-    Kili-kali, kuului ahteen alta,
-    kaikui kaviot ja käsi lämpöinen
-    Helin rekeen kantoi, turkkiin kääri.
-
-    Niinkuin seitsenlasi-vaunuloissa
-    ajoi Helinä kuin Sinisukka,
-    kili-kali, soitti satupillit,
-    -- Heli Sankolassa heräs elämään,
-    mutta multaan vietiin äitirukka.
-
-    "Rukoilkaamme leskein, orpoin tähden..."
-    saarnastuolista soi korkeasta,
-    urut humisi ja Heli nousi,
-    mutta pylvään varjoon Isma seisahtui,
-    Isma, renkivouti Sankolasta.
-
-    Eikä nähnyt Heli silmäin tulta,
-    neittä katsoivat ne kerjäellen,
-    kun hän kulki ohi poikaparven
-    päivänpaistehessa kirkkorinteeltä
-    kepeästi tielle notkahdellen.
-
-    Metsäveräjille päästyänsä
-    haihtui huolet, päässä huume kulki,
-    elämän ja nuoren veren riemu
-    soitti suonissaan, ja aivan halteissaan
-    silmäripsensä hän yhteen sulki.
-
-    Kaunis kotiseutu silmiin väikkyi,
-    tieltä kuului hevosharjain huiske,
-    rattaan ratina ja miesten huuto,
-    kuumat kutsut soivat hänen korvissaan,
-    tanssin telme sekä kiivas kuiske.
-
-    Niinkuin karkelossa Heli riensi
-    alla sunnuntaisen suvitaivaan,
-    tuulen puuskana hän pirttiin lensi,
-    silloin ihmeissänsä sanoi Sankola:
-    "mikäs kumma meidän neittä vaivaa?"
-
-    Sulki raamatun ja hetken katsoi
-    yli harjun poutahattaroita,
-    Isma vakavana pirttiin astui,
-    istui rahille ja sanoi harvakseen:
-    "kohta taloon saamme kasakoita."
-
-
-
-
-TOINEN LAULU.
-
-
-    Isma lasna kulki paimenpoikana
-    rämesiltoja ja takamaita,
-    juro, jyrkkä ain hän oli luonnoltaan,
-    omaa tanovirsut vain ja sarkapaita.
-
-    Kulki usein ylös Kiljanvaaralle,
-    minne kuulti Sankolaisten pellot,
-    siellä lehdon liepeill' astui Helinä,
-    kun soi kalkattaen lehmäin vaskikellot
-
-    Vaan kun joskus yksin marjamailtansa
-    Heli lähitieltä tuli laulain,
-    silloin viiletteli poika viidakkoon
-    kanssa teiripermien ja jänispaulain.
-
-    Sieltä kaukaa kierteli hän takaisin
-    katsellen kuin metsän neittä kummaa,
-    katsoi kahta huulta marjan maalaamaa,
-    kahta suurta silmää sinertävän tummaa.
-
-    Seisoi kauvan arvellen ja avosuin,
-    posket paloi, oudoks suli mieli,
-    metsän vihreet salit oli ihanat,
-    vielä ihanampi taivaan sinipieli.
-
-    Kaikki pyyt ne soitti kevätpilleillään,
-    silloin kaiken onnen käet kukkui
-    Helin laulaissa ja joka vuorelta
-    korven auteriseen kohtuun kaiku hukkui.
-
-    Vaan kun mennyt oli herkkä Helinä
-    metsän viherjäisen verhon alle,
-    kiipes Isma niinkuin siipi-orava
-    Kiljanvaaran petransammal-kaltahalle.
-
-    Katsoi lakkaamatta alas laaksohon
-    häpeissään ja oottain mielin nuivin,
-    varjostaen silmää kädenhiallaan
-    vielä kerran nähdäksensä Helin huivin.
-
-    Läpi rinnan kävi outo väristys
-    siinä seistessänsä päivän alla,
-    mikä riemun loiste hänen silmissään,
-    kun hän Helin huomas aholl' aukealla.
-
-    Nyt hän tanotorven otti olaltaan,
-    sitä heilutti hän innoissansa,
-    toitotti nyt pohjoiseen ja etelään,
-    koko maailmalle ujon tarinansa.
-
-    Kontti seljässään sai käydä Ismakin
-    tylyn rippikoulun kivitiellä,
-    kirjaimet ne kilvan tanssi silmissään
-    istuessaan pöydän alla uhkamiellä.
-
-    Mietti ansojaan ja metsän vilinää,
-    eikä tiennyt työnsä tarkoitusta,
-    hiess' otsa vaivoin koivupuikollaan
-    tavasi hän punakansi katkismusta.
-
-    Aivan vankka mies jo nuorna varreltaan,
-    kulmakarvain alta kuopistansa
-    pienet, harmaat silmät katsoi maailmaan
-    sakastista ohi vanhan tutkijansa.
-
-    Hyväntiedon puuta ei hän tuntenut,
-    huutomerkki oli hälle synti,
-    vaan kun loman sai, niin silloin sukkelaan
-    kysymättä pahimmankin pellon kynti.
-
-    Silloin Sankolassa pelto pölisi,
-    vaolta kun poikkes vanha ruuna,
-    karjasi kuin oikein tuima aikamies,
-    mutta raitilla hän kulki tuppisuuna.
-
-    Istui sitten ulkotöistä päästyään
-    Helin kanssa kuistin alla illoin,
-    milloin tankkas kymmeniä käskyjä,
-    useimmin hän Helin kirjaa katsoi silloin.
-
-    Vihdoin vaivoin Helin puikon avulla
-    oppi salonpoika ees sen verran,
-    että armosta hän lempeen rovastin
-    pääsi pyhä-Maariana pöytään Herran.
-
-    "Ei sun otsaas luotu varten oppia,
-    ei sua kukaan viisas soimaa siitä,
-    kunnon mies kun oot ja tarkoin työsi teet,
-    luota itseesi, ei muutoin voimaa riitä!
-
-    Raada talossani niinkuin kotonas,
-    palkan, parseelit saat, hoivan myöskin,
-    tunsin isäs, ole isäs kaltainen,
-    suora, selvä ain, sen mukaan käyköön työskin!
-
-    En mä puhu niinkuin kuiva saarnamies,
-    oma ties on, olkoon suora, väärä,
-    mies on oman elämänsä taituri,
-    työ ja rakkaus on ihmiskulun määrä."
-
-    Niin se Ismaa neuvoi vanha Sankola
-    kirkost' tullen pyhä-Maariana,
-    tiellä kättä antoi niinkuin pojalleen,
-    Isman huomenpäivä loisti kirkkahana.
-
-    Niinkuin painajaisesta hän päässyt ois
-    työssä tanasi hän uusin voimin,
-    pellon metsäsaaret kaatoi kaskeksi,
-    moni uusi sarka loisti silkkiloimin.
-
-    Joka päivä sai hän nähdä Helinän,
-    kuinka ihanat ne oli päivät,
-    kun hän kotiin astui kuokka olallaan,
-    silloin kaikki huolet kasken sauhuun jäivät.
-
-    Niin hän rakenteli mielikuviaan
-    kyntäissään jo kymmenettä kesää,
-    renkivoutina hän oli talossa,
-    oli miettinyt jo kauvan omaa pesää.
-
-    Aina iloisena Heli emännöi
-    uhkuellen nuorta sulavuuttaan,
-    vahva Isma alkoi karttaa Helinää,
-    niinkuin pelännyt ois sydänsalaisuuttaan.
-
-    Vaan ei kukaan tiennyt hänen halujaan,
-    salaa vain hän Heliin katseen heitti,
-    niinkuin kuuma kytö yltyi povessaan,
-    vaikka karun pinnan alle hän sen peitti.
-
-    Mutta kerran talvi-illan hämyssä
-    Tuomaan markkinoilta tultuansa,
-    syttyi kirkas toivo hänen sielussaan
-    nähdessänsä joulutulet vastassansa.
-
-    Kuistilla hän Helinälle kuiskasi:
-    "Heli hyvä, sano mulle tässä,
-    voitko edes hiukan mua rakastaa,
-    suurin onni ois se mulle elämässä?"
-
-    Ja hän katsoi niinkuin janoon nääntyvä,
-    otsallensa tuskan hiki karttui,
-    kun hän Helin viereen hiipi vavisten,
-    pimeässä etsien kun käteen tarttui.
-
-    "Isma, Isma... odota... ma nuori oon,
-    pyhään liittoon emme vielä sovi!"
-    Heli rauhatonna käden irroitti,
-    narahtaen aukes pirtin tumma ovi.
-
-
-
-
-KOLMAS LAULU.
-
-
-    Sankolassa ruokakello soi,
-    himmeli se heilui katon alla,
-    liesi loisti, hohti hirsiseinät,
-    ohrapuuro padassa jo höyryili,
-    Heli yksin oli kotosalla.
-
-    Avainkimppu vyöllä helisi
-    liikkuessaan pirtin permannolla,
-    silloin pellon takaa torvi raikui,
-    myllysilta jyskyi, Heli kuunteli,
-    mikä meluun saattoi syynä olla?
-
-    Oisko kirkonkylän herrat jo
-    tuliluikkuinensa retkillänsä
-    ennen ihanata juhannusta?
-    Kuului kopina ja ilma värähti,
-    Heli hiukset pyyhki silmiltänsä.
-
-    Niinkuin keskikesän leimaus
-    keihään kärjet Helin silmiin väikkyi
-    kimmaltaen päivän sätehissä,
-    kannuksista kävi kirkas välähdys,
-    hevosien musta karva läikkyi.
-
-    Ratsuillansa viisi kasakkaa
-    ajoi täyttä laukkaa veräjästä,
-    ensin Kuisma, sadan alipäämies,
-    kookas aron poika; Mishka jälessä
-    näkyi taaempana pölinästä.
-
-    Kuisma kuulu ratsutaidostaan,
-    Mishka juomingeissa sankarmainen,
-    neljä kyynärätä oli keihäät,
-    punertavat housunraidat, "lamppaasit",
-    kiiltonahkaa lakki, hinkan lainen.
-
-    Tumma oli Kuisman halatti,
-    tukka tummempi kuin yö, kun hiilui
-    aron paimentulet taivaan rantaan,
-    vyöstä uhkas mustat piiput pistoolin,
-    vielä mustempina silmät kiilui.
-
-    Kuisma satulasta solahti
-    sukkelasti niinkuin puusta näätä,
-    pyyhki taputellen ratsun kaulaa,
-    katsoi ympärilleen katsein kiehtovin,
-    astui pirtin puoleen suoraa päätä.
-
-    Kuisma oven auki tempasi,
-    näki liepeet vain, mi vilahteli,
-    vieruskamarihin Heli juoksi,
-    hameet hulmahteli yli kynnysten,
-    huoneest' toiseen kannus kilahteli.
-
-    Mikä ahdistus ja hämmennys,
-    veri sykki immen ohimossa,
-    silmä kaikkialta suojaa etsi,
-    Heli kangaspuitten taakse lyyhistyi
-    piillen talon takakammiossa.
-
-    Niin hän kyyhöitti kuin kyyhkynen,
-    jolle haukan huuto on jo soinut,
-    Kuisman katsoessa läpi lointen,
-    ja ne silmät pisti häntä tulellaan,
-    huutanut hän oisi, vaan ei voinut.
-
-    Kuisma nauroi, kysyi isäntää,
-    tahtoi kasakoilleen majoitusta,
-    punoi viiksiään ja jälleen nauroi,
-    Heli seisoi niinkuin mykkä kysymys,
-    katse rauhatonta rukousta.
-
-    Heli hypisteli huiviaan
-    hiljaa helistellen avaimilla,
-    Kuisma keikahteli koroillansa,
-    Helin korvalehdet paloi ruusuina
-    kuin hän tavattu ois piilosilla.
-
-    Pois hän syöksyi läpi huoneiden,
-    hengitti ja tunsi kevennystä,
-    väentupa oli tyhjä aivan,
-    Isma ilve suussa seisoi kuistilla,
-    katsoi kasakoitten temmellystä.
-
-    Vajasta jo kuului kumua,
-    hevot iloisesti hirnakoivat,
-    piiat lyhtehiä riiheen kantoi,
-    toiset aitasta vei talon kaluja,
-    toiset kirstujansa pihaan toivat.
-
-    Sankola se seisoi pihalla,
-    Heli luokse lensi juoksujalkaa
-    ja hän kasvattajan käteen tarttui,
-    sanoi hätäisesti taakseen silmäillen:
-    "isä, isä, mikä tästä alkaa!"
-
-    "Lapsikulta, mitä liverrät,
-    ei ne tänne tulleet meitä lyömään,
-    ei ne pistä sua piikeillänsä,
-    vaikka mustia ne ovat muodoltaan;
-    pöty pöytään, tyttö, lähtään syömään!"
-
-    Sanoi niin. Vaan vielä portailla
-    haasteli hän hetken Isman luona:
-    "katso, ettei rengit riitaa haasta,
-    kasakoilla luonto on niin tulinen;
-    omat appeet niill' on, oma muona!"
-
-    Pian istui kaikki ruualla,
-    perhe, palvelijat vieretyksin,
-    Isma leivän taittoi äännetönnä,
-    Heli vilkastui ja vuoroin vaikeni,
-    vihdoin huuto-Sanni puhui yksin.
-
-    -- Tuntui niinkuin yli Sankolan
-    levotonna leyhynyt ois tuuli,
-    veriruskeena se päivä laski,
-    kuului kasakoitten laulu riihestä,
-    yöllä luhtiinsa sen Heli kuuli.
-
-    Ei hän unta saanut silmiinsä,
-    huutotyttö puoliunta nukkui,
-    putouksen pauhu kumahteli,
-    yöstä kuului ääni huilunpehmeä,
-    luhdin tuomipuussa käki kukkui.
-
-    Sanni vuoteeltansa havahti:
-    "kuules, kuules, Heli, käki kukkuu,
-    kaukokäki ain on onnen käki,
-    kotokäki tuopi surman siivissään,
-    ken sen ensin kuulee, ensin hukkuu!"
-
-    "Nukkumaan sua käki kukkuu vaan,
-    muuten Kiljan peikko vie sun varmaan",
-    ilkkui Heli, vaan ei unta saanut,
-    valvoi kauvan käen ääntä kuunnellen
-    kajastaissa öisen taivaan, harmaan.
-
-    Kun hän väsyneenä vihdoinkin
-    kiinni sulki kauniin silmäluomen,
-    unissaan hän näki kaksi silmää,
-    läpi tuliloimien ne paloivat
-    niinkuin aamun säteet läpi tuomen.
-
-
-
-
-NELJÄS LAULU.
-
-
-    Hiljaa päivät hiihti Sankolassa,
-    keveästi astui Heli nuori
-    kanatarhan läävän väliä,
-    Kuisma vihelteli vajassa,
-    kauroja kun hevoselleen suori.
-
-    Vihelteli aron säveleitään,
-    illan ikävöivää kaukomieltä,
-    katsoi iloisesti Helinää
-    kujerrus ja kuje huulillaan
-    neidon palatessa kaivotieltä.
-
-    Harvoin siinä sana väliin sattui,
-    harvoin kirkastuen katseet yhtyi,
-    Heli liikkui kaartain kartellen,
-    päähän päästyänsä askareen
-    heti kiihkeästi uuteen ryhtyi.
-
-    Kuin hän etsinyt ois tutun turvaa
-    Ismaa katsoi hän nyt leppeämmin,
-    haasteli kuin sisar veikolleen,
-    silloin harmaan silmän syrjästä
-    esiin kumpusi kuin kaste lämmin.
-
-    Silloin laikahteli miehen mieli,
-    nyt hän iloisemmin tarttui auraan,
-    vaikka paadet puhki kyntäis hän
-    soita, murroksia möyrien,
-    että Helinä sais aina nauraa.
-
-    Sillä armaan Helin heljä nauru
-    oli kaunein päivänpaiste hälle,
-    korven kasvatille vilussa,
-    niin hän iloitsi kuin päässyt ois
-    hiukan onneansa lähemmälle.
-
-    Ei hän enään käynyt umpimielin
-    aina miettien ja kairamoiden,
-    saattoipa hän joskus joutessaan
-    veikastella rentomielenä
-    pihamaalla kanssa kasakoiden.
-
-    Kiekot tiellä kieppui lauvantaisin,
-    päättyneet kun oli viikon vaivat,
-    kortit läiskyi, nopat kierivät,
-    kylän lapset Mishkaa seuraten
-    pieneen suuhun sukaria saivat.
-
-    Mishka, välimies ja kompaleuka
-    aina naurusuuna pilaa pisti,
-    töyryn-Tiitalle hän viinaan möi
-    kruunun kaurat, itki iloissaan,
-    soitti, lauloi, joi ja silmää risti.
-
-    Nukkui taivasalla, minne sattui,
-    heräs nurmella ja tuskaa kärsi,
-    vajaan hoiperteli suruissaan,
-    painoi rintaa vasten Mustan pään,
-    kun se vajan seinää yöllä järsi.
-
-    Silloin sammalsi hän Mustallensa:
-    "Musta raukka, taas oot puuta syönyt,
-    isäntäs ma oon ja veikkos myös,
-    häijy isäntäsi Mishka, niin,
-    veikkos kaurat taas on myrkkyyn myönyt.
-
-    Soh, soh, Musta, ollaan ystäviä,
-    nyt sen lupaan, en oo toiste heikko,
-    pyhä Jyrki, pyhä Miikula
-    anteeks antaa suuret syntini,
-    vaikk' oon vanha aituri ja peikko!"
-
-    Ja hän itki Mustaa silitellen
-    hoippui hiljaa makuu-aittaa kohti,
-    Kuisman vierelle hän venähtyi,
-    vielä unissaankin puhuen
-    vanhan sydämmensä synnit pohti.
-
-    Taikka nauroi parta leväällänsä,
-    kuului kuorsaus ja maiskutukset,
-    niin se nukkui urho iloinen,
-    mutta huomenis jo unohti
-    kaikki öiset, kauniit lupaukset.
-
-    Niin ne päivät pyöri Sankolassa
-    niinkuin kuplat Kiljanvirran veellä.
-    -- Anivarhain kerran Helinä
-    huuhtoi laiturilla poukkujaan,
-    kodan sauhu kiersi törmänteellä.
-
-    Paljain käsivarsin kumarassa
-    Heli huuhtoi helmat käärittyinä,
-    virran laineet liiti liplattain
-    haapain valkohelpeet pinnallaan
-    kylpyhilpehinä vesikyinä.
-
-    Isma oli mennyt takamaille,
-    kaikki väki hääri ulkotöissä,
-    liinat, paidat loisti pensailla,
-    päivä myllynseinää valaisi,
-    virta kiilsi kultahelmilöissä.
-
-    Aamun iloksensa Heli lauloi,
-    niin se laulu oli kirkassäinen
-    kuin on kisamieli pääskysen,
-    kun on yllään taivas sininen,
-    allaan metsämökki yksinäinen.
-
-    Niin se neito lauloi eikä nähnyt,
-    että Kuisma tuli lehdon kautta
-    myllyrantaan hiljaa ratsastain,
-    eikä Heli nähnyt innoissaan,
-    että irti oli vanha lautta.
-
-    Tuli nousu-aalto, pitkäpyrstö,
-    joka tukeet työnsi rantamaasta,
-    lautta liukui kuin sen imenyt
-    syliinsä ois ahne kurimus
-    ja sen pyörteisiinsä tahtois laasta.
-
-    Ratsu piehtaroitsi nurmikolla,
-    Kuisma vihelsi ja katsoi jokeen,
-    kuuli hätähuudon kimakan,
-    huomas Helin virran keskellä,
-    juoksi, juoksi päähän myllytokeen.
-
-    "Herra, hyvä isä, auta, auta!"
-    huusi Heli, tarttui ahvenheiniin,
-    rannat juoksi hänen silmissään,
-    alemmaksi liiti laituri
-    kuin se syöksyis kallioisiin seiniin.
-
-    Kuului myllyrattahien kolke,
-    kuohun kohina ja padon pauhu,
-    kihon kaste silmän sumensi,
-    niinkuin virrasta ois vilkunut
-    ruma kaihisilmä, kalman kauhu.
-
-    Heli muisti kaikki ilonpäivät,
-    jotka seitsentoistiasta hurmaa,
-    perhoisleikit, kisat kesäiset;
-    nytkö nuorena hän suistuisi
-    riemun tanhuvilta mustaan surmaan!
-
-    Sielukellot soivat korvissansa,
-    alttarilta äidin kasvot loisti,
-    vuodet ohi vieri vaiheineen
-    niinkuin sieluun heijastunut ois
-    koko elämä, min aatos toisti.
-
-    Virran niskaa kohden lautta kiiti,
-    Heli kaikki laski Herran huomaan,
-    siunasi ja sulki silmänsä,
-    kuului kolahdus ja laituri
-    soljui kurimuksen päältä uomaan.
-
-    Myllyruuhen puulla seisoi Kuisma
-    keksi kädessä ja iskun antoi,
-    nosti notkeasti Helinän
-    niinkuin haahkan hienon untuvan
-    sekä rannan ruovikolle kantoi.
-
-    Kalpeena kuin kuutamolla kielo
-    tainnos-unen usviin Heli vaipui,
-    virta soitti vielä korvissaan;
-    kasvoillansa vilkas väristys
-    Helin ruumiin yli Kuisma taipui. --
-
-    Mutta Heli souti unen mailla
-    kaukaisia suvantoja kohden,
-    kultaperhot läpi kasteen lens,
-    yli kosken liljakuohujen
-    värjyi vesikaaren seitsenhohde.
-
-    Äänen Heli kuuli päänsä päältä,
-    kuiskeen suhuna se kaukaa sointui,
-    tunsi käden lämmön hiipivän
-    yli kasvojensa hyväillen,
-    auki silmänsä hän loi ja tointui.
-
-    Niin hän heräsi ja Kuisman katse
-    lepäs liekkivänä kasvoillansa,
-    sinikellot heilui yli pään,
-    veri poskipäihin palasi,
-    kun hän nousi peittäin poveansa.
-
-    Ja hän värisi kuin viluissansa
-    kuin ei vaaran pelko viel' ois poissa,
-    ohi Kuisman virtaa katsoi hän
-    varpaan päällä santaan piirrellen,
-    hiukset kasteessa ja kiemuroissa.
-
-    Siinä seisoi hän niin neuvotonna
-    kuin ois halu ollut käydä luoksi,
-    kirkas kiitos loisti silmistään,
-    nauroi hämillään ja katsoi taas,
-    kääntyi ympäri ja -- lehtoon juoksi.
-
-    Kuisma huhuili ja jäämään huusi,
-    Helinän jo lepänoksat peitti,
-    Kuisma vihelteli hyvillään,
-    hymähti ja tarttui satulaan,
-    jalan kiihkeästi yli heitti.
-
-
-
-
-VIIDES LAULU.
-
-
-    Oli mittumaarin armas aatto,
-    veikeä ja vehmas oli maa
-    niinkuin simasuinen sajasneito
-    tarjotessaan kisakumppanilleen
-    tulomaljaa maahan kuohuvaa.
-
-    Joka ovensuulla limot loisti,
-    pihall' lehtimajat vihannat,
-    pitopuhtaat oli laarit, aitat,
-    lattialla tuoksui havunoksat,
-    pesänsuulla tuoreet katajat.
-
-    Iltaruskon kultapäärmi hohto
-    liukui yli rannan halavain;
-    Sankolass' ei nuorten nauru soinut,
-    sillä kaikki oli katsomassa
-    kenttäharjoitusta kasakkain.
-
-    Siellä tomahteli rantatanner
-    alla heilimöivän vainion,
-    sadan ratsumiehen tummat rivit
-    tomupilveen peittyi, kuului kopse
-    neljänsadan kepeen kavion.
-
-    Kumarassa arovarsoillansa
-    hurjaa kyytiä lens kasakat,
-    välkähdellen väilyi keihäsmetsä,
-    torvi toitotteli tulta suoniin,
-    rajut huudot sekaan raikuivat.
-
-    Villi kiihko loisti kasvoiltansa
-    niinkuin tuuli sotaviestin tois
-    kotimailta, Donin rannikoilta,
-    miehen korkuisilta heinikoilta,
-    niinkuin kenttä aava aro ois.
-
-    Niin he pölyn sekaan sukelsivat
-    muistamatta koti-ikävää,
-    muistamatta vehnävainioitaan,
-    nuorikkoa, idän mustasilmää,
-    joka valitulleen hymyää. --
-
-    -- "Katsos Heli, katsos!" virkkoi Sanni,
-    "kuinka hyppii Kuisman hevonen,
-    tukka heiskuu hänen otsallansa,
-    lumivalkoisina hampaat hohtaa
-    alta sysimustain viiksien.
-
-    Niinkuin valettuna ratsun selkään
-    Kuisma kannuksensa kylkiin lyö,
-    noin hän sormiansa koukistaapi
-    kiristellen tupsusuitsiansa,
-    alla leuvan heiluu nahkavyö.
-
-    Nyt hän maahan heitti hansikkansa,
-    tuolla pamppuinensa Mishkan nään,
-    mutta tuolta jälleen Kuisma karkaa,
-    maahan kumartuen satulasta
-    sieppaa hansikkansa lentäissään.
-
-    Jestas sentään, sitä ketteryyttä,
-    -- miksi, Heli, kätes vapisee? --
-    Kuisman vertaa ei oo missään maassa,
-    uhoin, kaunein on hän kasakoista,
-    nyt hän sulle, Heli, viittailee!
-
-    Kas, kas, seisaallensa Kuisma nousi,
-    -- mutta, Heli, ethän kuulekkaan, --
-    nyt hän selkää pitkin kyykkii, hyppii
-    tanssiaskelia matkimalla
-    niinkuin tukkipoika lautallaan!"
-
-    Niin se supatteli huuto-Sanni,
-    hiljaa Heli seisoi sivullaan
-    puhtaana kuin ensi metsäntähti
-    valkoisessa pyhäröijyssänsä,
-    sinikukkaisessa hameessaan.
-
-    Liinankulman alta silmä säihkyi,
-    päässä huumauksen tunsi hän,
-    suven suloisuuteen rinta riutui,
-    tunsi tunteen rajun kevättulvan
-    sydänlähteiltänsä läikkyvän.
-
-    Niin hän silmin seuras ratsastusta
-    ja hän heltyi herkkiin unelmiin,
-    kauvas, kauvas hänet ratsu veisi
-    yli monen virran, monen kuilun
-    metsiin hämäriin ja salaisiin.
-
-    Sinne revontulten kylmään maahan
-    kiitäisi hän kauvas pohjoiseen,
-    minne kerjuuteitä lasna käyden
-    kodin tulipalon hurja hohde
-    kauvas taakse näkyi himmenneen.
-
-    Sinne suurin siivin aatos lensi
-    taakse peninkulmaan taivalten,
-    siellä muistoissa hän vielä kulki
-    ohi sammaleisten rahkasoiden,
-    ohi sumuisien seutujen.
-
-    Kuuli mustain metsäin raskaan humun,
-    näki veripunertavan kuun,
-    pilven aavevarjot sarven päissä,
-    kuuli kirouksen, joka ajaa
-    kulkijata mieron seikkailuun.
-
-    Tunsi elonjanon polttotuskaa,
-    joka maantien lapsen kiihkoon saa
-    etsimähän onnen kulta-oksaa,
-    joka polulta se viekoittaapi,
-    joka risusta se ripsahtaa.
-
-    -- Niin hän ratsastajan kanssa kiitäis
-    sinne, miss' on onnen oudot maat,
-    kirkkaat pohjanpalot tuohuksina,
-    raikkaat pakkaisviimat kannuksina,
-    heppa, heppa, hei, nyt lentää saat!
-
-    Heli puristeli Sannin kättä
-    säikähtyen hurjaa aatostaan,
-    silloin ratsuparvi ohi laukkas,
-    Kuisma kumartui ja kukan heitti,
-    kylään karahutti ratsullaan.
-
-    "Heli, tänään oot niin kummallinen",
-    huusi Sanni, "saithan kukkasen,
-    tule keinulle, jo leikki alkaa,
-    Kiljanvaaralla jo palaa kokko,
-    Heli, Heli ole iloinen!"
-
-
-
-
-KUUDES LAULU.
-
-
-    Keinu heilui, helmat, letit leiskui,
-    vuorella jo nuoret hilskaroi,
-    pensaat rattosasti rasahteli,
-    Heli piirin keskell' liehueli,
-    vyöllä helmet sekä soljet soi.
-
-    Heli tänään oli kisan kiivain,
-    hilpeä ja huima juostessaan,
-    monen käsi häntä piiriin pyysi,
-    monen sydämmen hän heti hurmas
-    heleällä avonaurullaan.
-
-    Tuntui kuin ois satu-aikaa soineet
-    vanhat satalatvat, harmaat puut,
-    oravatkin kieppui polskan mukaan,
-    metsäkyyhkyt tanssi kuherrellen,
-    jänökansan oli nauruss' suut.
-
-    Mutta Kiljan peikko, naavahattu,
-    ilon kade, rosorintainen,
-    repi jäkälää ja katinkultaa,
-    kulki murroksissa murahdellen,
-    riensi räminällä korpehen.
-
-    Peikon kantapäillä ilkkuellen
-    juoksi kaijun viekkaat tyttäret
-    korviin karvaisihin toitotellen
-    kaikki piirilaulun säveljuoksut,
-    kaikki salaisimmat kuiskehet.
-
-    Mutta tulilla vain telme jatkui,
-    siellä Mishka tanssi brishakkaa,
-    milloin kyykkysiltään jalkaa heitti,
-    milloin ponnahutti polven ilmaan
-    sekaan luikkaellen: hii ja haa!
-
-    Taikka löi hän nahkahelistintä,
-    jossa vaskipallot helisi,
-    vasten otsaansa ja kyynärpäitä,
-    kulahutti taskuleilistänsä,
-    pyyhki partaansa ja irvisti.
-
-    Korkeemmalle tuli kiemurteli,
-    korkeemmalle heilui keinukin,
-    sylist' toiseen lensi Heli nuori,
-    tuskin maata koski kengän kärjet,
-    niin hän kaikist' oli iloisin.
-
-    Mutta äkkiä hän kujemielin
-    riensi piiristä ja piilottui,
-    läpi tiheikön hän pujottausi,
-    taakse huminahan huudot vaipui,
-    nyt hän hiljaisuutta kummeksui.
-
-    Kautta metsän kiersi sinisiimat,
-    mikä hämäryys ja viileys;
-    niin hän saapui pienen solan suulle
-    vielä tanssin hehku poskillansa,
-    rinnass' outo, tyyni tykytys.
-
-    Maahan istahti hän sammalille,
-    siinä lasna usein istui hän,
-    katsoi suvipäivän kultakerää,
-    näki avaruuden suuren silmän
-    ruusutarhoihinsa häipyvän.
-
-    Käden nojaan Heli päänsä laski,
-    kuului kohina ja risahdus, --
-    yli sanajalkain Kuisma hiipi
-    silmiss' intohimon ahne tuli,
-    huulill' liehakoiva viekkaus.
-
-    "Heli, Heli, vihdoinkin sun löysin,
-    älä pelkää, kaunis Helinä,
-    sua etsin niinkuin kadonnutta,
-    sinä lymylintu, arkasiipi,
-    suo mun kanssas kerran kävellä.
-
-    Aina siitä asti, kun ma näin sun,
-    sua pyysin, etsin silmilläin,
-    sydäniloni sa olit mulle,
-    kaunis käydessäsi aitan tiellä
-    taikka kaivon luona, ystäväin."
-
-    "Ei, ei... Kuisma, kuule, laske, laske,
-    en mä tiedä, mitä tahdonkaan,
-    tänne vilvoittamaan minä lähdin,
-    anna olla... mun on outo olla,
-    päästä, Kuisma, neito kulkemaan."
-
-    "En nyt pyytä laske pivostani,
-    Heli kuule, Heli armahin,
-    katso silmiini ja vastaa mulle,
-    tahdotko sa mulle vaimoks tulla,
-    sua kaipasin ja isosin.
-
-    Maani tyttäret on kauniit, tummat,
-    ei ne koskaan mua vanginneet,
-    vapaa olin tähän hetkeen saakka,
-    sua rukoilen ja käsin pyydän,
-    sano mulle, Heli, mitä teet?
-
-    Mulla talo on ja isä vanha,
-    laiho meren lailla laajenee,
-    vaalijata kaipaa harmaa vanhus,
-    keritsijää kaipaa sadat lampaat,
-    huuhtojata kynnys huokailee.
-
-    -- Tuli veren viesti, tulen viesti,
-    itämaiseen sotaan käskettiin,
-    silloin satuloin ma hevoseni,
-    saapui heimolaiset hyvästellen,
-    isän silmät puhkes kyyneliin.
-
-    Mua suudellen hän käteen tarttui:
-    poikani, nyt pyhäin nimeen käy,
-    Luoja tiennee, minne tiesi päättyy,
-    jos sä palaat, älä tule yksin,
-    koskei täällä sulle onni näy!
-
-    Krimin kahakoista palatessa
-    mennä pohjoiseen ma käskyn sain,
-    harhailin kuin vento mustalainen
-    koputellen onnen ovipieliin,
-    naista, nauruhuulta aina hain.
-
-    Sinä, Heli, olet onni mulle,
-    sinun sydämmees jos löydän tien,
-    en ma maailmassa muuta kaipaa,
-    sinut satulaani nostaa tahdon,
-    sinut, ilohuuli, kotiin vien!"
-
-    "Outo puhees on, miks tänne hiivit,
-    ei, ei... Kuisma, sinä pilkkaat vaan,
-    toisten vastaan, tahdon yksin olla,
-    sanas huumaa minut, päästä, päästä,
-    mua piirissä jo kaivataan!"
-
-    "Ei ne kaipaa sua, tyynny tyttö,
-    siirry mättähälle vierellein,
-    suo mun silmistäsi arvaella,
-    tutkia ja tukkaas silitellä
-    kerran elämässä iloksein!" -- --
-
-    "Voi, mua onnetonta, jätä rauhaan,
-    etkös kuule, minä huudan... ei..."
-    Kuisma kuihutteli, vaati, vannoi,
-    Heli turhaan torjui... huusi, itki,
-    Kuisma suulle käden väen vei...
-
-    Mutta tulilla ei laulu laannut,
-    Isma yksin seisoi, mietti vaan
-    varhaisia paimenvuosiansa,
-    jolloin kerran metsäneitoselleen
-    soitteli hän tanotorvellaan.
-
-    Niin ne vuodet oli tulleet, menneet
-    taakse taistelun ja raskaan työn,
-    Isma muisti monet juhannukset,
-    monen riutuvaisen suvi-illan,
-    monen epäilyksen mustan yön.
-
-    Mykkänä hän oli kauvan käynyt,
-    ratkaisuun hän tahtoi päästä nyt,
-    silmin etsi hän nyt Helinätä,
-    parvessa ei nähnyt armastansa,
-    minne piiristä lie hävinnyt?
-
-    Isma muisti vanhan lempipaikan,
-    mistä Heli katsoi laaksohon,
-    sinne aikoi hän, kun lepikössä
-    Kuisma vastaan tuli keikahdellen:
-    -- "Kuisma, näitkö, missä Heli on?"
-
-    -- "En oo nähnyt --, minne miehen kiire?
-    En ma hempujesi paimen lie,
-    ehk' on lammas muiden laitumilla..."
-    -- "Varo sanojasi, kiero Kuisma,
-    muuten saatana sun vielä vie!"
-
-    Sanoi Isma; painui metsän rintaan
-    murahdellen tiellä itsekseen,
-    löysi solakummun, vaan ei neittään,
-    huomas pirstoellut pensaan varvut
-    sekä sammalissa syvänteen.
-
-    Pois hän kulki niinkuin uroskarhu,
-    jonka talvimajaa möyritään,
-    alas laaksoon purren hammastansa,
-    jos ois Kuisma silloin eteen käynyt,
-    oisi Isma lyönyt veitsellään.
-
-    Luhdissansa kädet päänsä alla
-    Heli tuijotti vaan kattohon,
-    ruumis vavahti kuin polttehissa,
-    yli sielun oli myrsky käynyt,
-    nyt hän vaiti oli, hervoton...
-
-    Vaan hän säpsähti kuin käärme pistäis,
-    ovilautaan Isma koputti
-    kuiskaten kuin jostain haudan takaa:
-    "Heli aukaise, miks et sä vastaa,
-    hetken haastaa tahdon kanssasi!"
-
-    Vaan ei vastausta Isma saanut,
-    läksi niinkuin lamaan lyöty ois. --
-    Mutta vuorella vain kisa kiihtyi,
-    Mishka joi ja soitti sirmankkaansa,
-    harmaa sauhu leijui puihin pois.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LAULU.
-
-
-    "Vielä tuoppi viinaa!" puhui Mishka
-    Tiitan mökiss' syksy-yöllä päissään,
-    "tääll' on elämä kuin paratiisi,
-    juoppas Isma, mies on parhain peijaisissaan,
-    pahin vieras on hän usein häissään. --
-
-    Jollet hiiskahda, niin kerron sulle:
-    Busulukin rannall' Ukrainassa,
-    kotikylässäni Kuisman kanssa
-    juoksin arolla kuin huima villivarsa
-    kaiten lammaslaumaa aivan lassa.
-
-    Kujan päässä seisoi savimaja,
-    siitä ohi vein ma usein karjan,
-    yli viinitarhan päivä paistoi,
-    mutta akkunassa läpi köynnöksien
-    näin ma solakan ja sorjan Darjan.
-
-    Darja itämaiden tumma ruusu,
-    elämäni, armas aurinkoni,
-    valtavanhempien valitsema,
-    liekuss', alla pyhän kuvan kihlattuni
-    oli pyhitetty morsioni.
-
-    Kilpaa kasvoin minä varsan kanssa,
-    usein satulaan ma Darjan nostin,
-    usein istui hän mun polvellani,
-    levoton hän oli niinkuin Mustameri;
-    Tsherkaskista jo ma kihlat ostin.
-
-    -- Juo ja naura, Isma, naisen mieltä! --
-    Kaulaan kietoessaan valko-kättään
-    nainen päihdyttää kuin viekas viini,
-    hän sun hurmaa rintojensa rypäleillä,
-    oikun orjatar sun kesken jättää. --
-
-    Tuli yrttitarhaan kaunis käärme,
-    Kuisma kiiltokarva, musta kettu,
-    näin hän sanoi mulle ilkkuellen:
-    'helppo saalis sulle on tuo kasakkatar,
-    jok' on liekussa jo vannotettu!
-
-    Varsa väliä! Ma valheeks saatan,
-    että vanha rakkaus ei ruostu,
-    en oo Kuisma enkä vaimon saama,
-    jollei vihillä jo kolmen viikon päästä
-    minun omakseni Darja suostu.'
-
-    Ja ma nuori houkko pilaan suostuin,
-    sanoin: 'voittaa tahdon kilvoituksen,
-    parhaan vuonani saat päälle päätteeks,
-    jos sa sulhasena astut Darjan kanssa
-    yli pyhitetyn kirkon uksen.
-
-    Stanitsoilla kuljin heimon luona,
-    palatessa kolmen viikon päästä
-    tuli mustalainen tiellä vastaan,
-    kysyin: 'mikä kumma kumu solan päässä,
-    älä, kuomaseni, sanaas säästä!'
-
-    'Orihilla kaksikesäisellä
-    Kuisma Guljan poika kotiin tuotti
-    Iljan tyttären, sen kauniin Darjan,
-    siit' on ilo suuri sulhon huonehessa,
-    hyvin matkamiestä syötti, juotti.'
-
-    'Mishkaa Dunjan poikaa Darja suosii,
-    turhaan, ukko, koitat uskotella.'
-    'Kautta Jumal'äidin, totta haastan,
-    katsos, kuomaseni, neijon kyyhkyislakkaan
-    päästään kultaisella avaimella.
-
-    Kuisma rikas on kuin atamaani,
-    ensin mutso itki hämärässä,
-    naittajat ne tuli neuvoinensa,
-    tyly taata käski, oma emo pyysi,
-    hyv' on neidon olla miehelässä!'
-
-    Mustalainen sauvan tielle työnsi,
-    minä sulholahan häihin läksin,
-    oven auvetessa kävi remu
-    luihin ytimiin kuin nauru helvetistä,
-    ovensuulta siirryin lähemmäksi.
-
-    Seinät häilyi minun silmissäni,
-    nurkass' soittelivat juutalaiset,
-    sulhaiskansa loisti silkkiliivin,
-    Darja helyissään ja kullan koltuskoissa,
-    ympärillään kaikki sajasnaiset.
-
-    Niinkuin häpypaalussa ma seisoin,
-    sydän synkkä oli, katse karsas;
-    tuli Kuisma, kaatoi huomentuoppiin
-    sekä virkkoi: 'tulit liian myöhään, Mishka,
-    tallissa jo korskuu orivarsas!'
-
-    'Moni naikko karkaa vaoltansa,
-    vaan ei isäntäänsä hepo hylkää!'
-    vastasin ja join, ma teeskentelin,
-    päihdyin, nauvuin, heitin lakkiani ilmaan
-    nauratellen kansaa sekä ylkää.
-
-    Juotin juutalaiset pöydän alle,
-    pahnoille ma pitkän papin kannoin,
-    talliin hiivin, ratsun satuloitsin,
-    karahutin kauvas pitkin mustaa kenttää,
-    tuulen haltuun minä ohjat annoin.
-
-    Juokse hoikkasääri, kultakarva,
-    valjeta jo alkaa taivaanranta,
-    et sä enään hirnu tammallesi,
-    etkä kirkolta sä enään koskaan kanna
-    uskotonta, maire morsianta!
-
-    Katsos, mustat linnut eelläs entää,
-    kohta seljälläsi korpit koikkuu,
-    lennä, lennä, hepo, surman suuhun,
-    rakkaus on myöty, rakkaus on kuollut,
-    ristinpuulla kylmä ruumis roikkuu!
-
-    Vedin pistoolini putkivyöstä,
-    kaksikesäisen ma varsan ammuin,
-    tanner punertui, kun hengen heitti,
-    silmä sammui. -- Aron takaa päivä nousi,
-    silloin minussakin jotain sammui.
-
-    Silloin vannoin kerran kostavani
-    kovan kohtaloni, häpeäni,
-    siksi Kuismaa niinkuin synti seuraan,
-    häntä vihaan niinkuin murhantekijätä,
-    hän on tahrannut mun elämäni.
-
-    Sillä Kuisma on kuin vuorisissi,
-    joka salakähmää lyö ja ryöstää,
-    rotkon luolaan kiskoo kalliin aarteen;
-    ajan armastaa hän, sitten väsyneenä
-    naisen heittää niinkuin kukan vyöstään.
-
-    Varo Kuismaa, Isma, varo Kuismaa,
-    kauvas ulettuvi Kuisman käsi,
-    häll' on tuntosarvet, tuntee naisen,
-    katso, ettei iske metsäkyyhkyhysi,
-    silloin hukassa on Helinäsi!" --
-
-    Niin se Mishka kertoi syksy-yöllä,
-    Tiitan mökissä kun viinaa maistoi.
-    Isma läksi, kulki kujaa pitkin;
-    yli saunojen ja vanhan vesimyllyn
-    virtaa hopeoiden kuu jo paistoi.
-
-    Tulipunaisina haavat hohti,
-    nahkasiipat lensi riihen yli,
-    peltosängen kaste kimmelteli,
-    mutta vuoren takana kuin jousen kaari
-    häämöitteli metsän musta syli.
-
-    Sankolassa kiilsi ruokakello,
-    hiljaa viiriin soitti öinen tuuli,
-    pihan varjopuolta Isma kulki,
-    luhdin solassa hän näki miehen varjon,
-    kuisketta hän tuomen takaa kuuli:
-
-    "Hyvää yötä, Kuisma, älä viivy,
-    korvat puilla on ja itse yöllä,
-    katso taakses, varo askeleitas,
-    varo varjoja, ne salaa salamoita,
-    pitkä puukko heiluu Isman vyöllä!"
-
-    "Älä pelkää, hellä Helinäni,
-    minä keihäälläni puuhun naulaan,
-    vaan en hanki minä turhaa riitaa,
-    kunhan vielä kerran tulet, tupuseni,
-    lymylintuseni lennät kaulaan."
-
-    Lyö kuin leimaus ja tapa kurjat! --
-    kuiskas häijyt henget helvetistä
-    Isman korvaan; mutta hyvät henget:
-    anteeks anna, muista, Heli viel' on nuori,
-    pakene ja puukko tuppeen pistä!
-
-    Ja hän väistyi kiusauksen ääntä,
-    Kiljanvaaralla hän samos' yössä,
-    paadet jyrkänteeltä laaksoon työnsi,
-    niin hän kauvan riehui puiden nyrkkiänsä,
-    varhain aamulla taas reutoi työssä.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LAULU.
-
-
-    Heli kotiin astui kirkolta
-    iltahämärässä lauvantaina,
-    vaan ei käynyt hän nyt unelmissa
-    otsin avoimin kuin rippineitsyt,
-    jot' ei himmeimmätkään huolet paina.
-
-    Ohi töllien hän kiiruhti
-    huivi silmäin yli painettuna,
-    poissa oli silmän kirkas sävy,
-    poissa askeleiden kevyt sointu,
-    poskipäillä hehkui sairas puna.
-
-    Kuuset latvaa puisti suruissaan,
-    haavat värjyi soimausta soiden,
-    metsä kuiskasi ja kummitteli,
-    kotihaasta kuului häijy nauru
-    syksykiimaisien harakoiden.
-
-    "Hähhähhää", ne nauroi, "hähhähhää!
-    sinä Kuismalta oot kihlat saanut,
-    miksi sormuksesi kirstuun kätkit,
-    luhdiss' salaa sitä päivin katsoit
-    tai kun yksin olet yösi maannut?"
-
-    "Voi te kullan kiihkeet harakat,
-    kylmä pilkkanne ei voi mua viiltää,
-    Kuisma isällensä kirjan laittoi,
-    joulun joutuessa sana saapuu,
-    silloin sormessani kihlat kiiltää!"
-
-    "Hähhähhää, sä neito siveä,
-    pahat aavistukset mieltäs hyytää,
-    Kuisman katse sua illoin karttaa,
-    Kuisman tuhlaava ja runsas käsi
-    laimeten sua lemmen leikkiin pyytää!"
-
-    "Heretkäätte pahat parjaajat,
-    naurakaatte muille neitosille,
-    Kuisma ilon tuopi tullessansa,
-    kevättalvella jo kaunis Kuisma
-    vie mun vieraan kirkon alttarille!"
-
-    Niin se Heli syksypolulla
-    kävi sydämmessään käräjöitä,
-    katumus ja uhma vaihetellen
-    syytti, sääli muistutellen hälle
-    tuskan päiviä ja ilon öitä.
-
-    Tietä astui hän jo tyyneemmin,
-    pois jo harakatkin lensi puulta,
-    silloin outo melu korviin sattui,
-    kirous ja sadatusten tulva
-    kuului hämärässä raitinsuulta.
-
-    Kylän miehet sekä kasakat
-    seisoi vastakkain ja sappi kiehui,
-    kivet vingahdellen maata viisti,
-    heilui kartut sekä aidanseipäät,
-    muiden etupäässä Kuisma riehui.
-
-    Naapur'renkiä hän rintaan tarttui,
-    joka pukareista oli paras:
-    -- "miksi löit sä, koira, kasakkaamme?"
-    -- "Itse koira liet ja lemmon ruoja,
-    miss' on kasakka, se heinävaras?"
-
-    Miehet kiroten ja mylvien
-    hyppi hihkuellen Kuisman luoksi,
-    kasakat ne hoki aseitansa,
-    kuului kumaus ja nyrkin läiske,
-    Mishka kielteli ja väliin juoksi.
-
-    Silloin Isma juoksi myllyltä
-    pölyisenä jauhosta ja hiestä
-    kylämiesten läpi tietä tehden:
-    "miehet, hoi, jo laatkaa riehumasta,
-    monta teit' on vastaan yhtä miestä!
-
-    Sinä Kuisma, anna sisus käydä,
-    kukon kannuksia ei oo mulla,
-    vaan on työssä sierottunut nyrkki,
-    lyö kuin mies, vaan heitä ratsupiiska,
-    tässä seison, Kuisma, anna tulla!"
-
-    Musta-Mishka väliin ehätti:
-    "järkimiehet, mistä vimman saatte,
-    ei oo tasoitusta tappelussa,
-    mitelkätte varsin voimianne,
-    kunnon kumppaneina painikaatte!"
-
-    Riihen eessä ristipainihin
-    Kuisma, Isma kädet yhteen löivät
-    niinkuin kaksi vahvaa karhun poikaa
-    leuka olkaa vasten ottelussa,
-    että korkoraudat säkenöivät.
-
-    Kuisma kiemuroi kuin liukas kyy,
-    Isma seisoi niinkuin rautatammi
-    jäykin niskoin tyynnä kasvoiltansa,
-    mutta tulisena Kuisma kieppui
-    yhä kiivaammin ja notkeammin.
-
-    "Iske päältä, Kuisma, tanssimies,
-    nyt ei naikko ole rinnallasi!"
-    Kuisma iski, nauroi nokkelasti:
-    "niinhän väännät niinkuin sysitonttu,
-    nyt on pitkä kanto kaskessasi."
-
-    "Monen pahan kannon kaataa sain",
-    sanoi Isma hiljaa, käheästi,
-    "muistatkohan vielä juhannustas,
-    sinä silloin kartoit kynsiäni,
-    nyt et pääse yhtä näppärästi."
-
-    "Mitä mangut, mustasukka mies,
-    ei oo aron poika arkalasta,
-    sulla nainen oli vallassasi,
-    syytä itseäs ja tuhmuuttasi,
-    miks et tunnustellut tyttölasta?"
-
-    "Kuule Kuisma, sinä kerskaaja,
-    miksi väliin tulit puun ja kuoren,
-    miksi hiiviskelit luhdin luona,
-    miksi tallasit sa kauniin taimen,
-    miksi häväisit sä neidon nuoren?"
-
-    "Ei mua liikuta sun lintusi
-    enempää kuin viime syksyn lehti,
-    hetket naisen kera pian kiitää,
-    sinä hidas oot kuin kilpikonna,
-    omat hankkees, Isma, myöhään ehti."
-
-    "Mitä lepertelet viekas mies,
-    makea sa olet hymyilyssä,
-    voitko katua ja hyvitellä,
-    mitä tahrasit ja rikoit, taitoit,
-    muuten muserran sun, rietas ryssä?"
-
-    "Sin' oot, Isma, oiva puhemies,
-    tahtoisitko uuden puhtaan paidan,
-    mitäs sanot, jos ma varsallani
-    nuoren Helin kanssa vihkituoliin
-    karahutan yli kirkonaidan?"
-
-    "Tuhat tulimmaista, röyhkeä,
-    moni tähtesi on onnetonna,
-    kysy ensin lupaa papiltasi,
-    sull' on naitu vaimo Ukrainassa,
-    senkin Mishkalta oot vienyt, konna!"
-
-    "Usko miestä, kun hän humaltuu,
-    pajun köyttä silloin Mishka syöttää,
-    olen kylläinen jo kyyhkystäsi,
-    jollei suukkoihisi neito suostu,
-    voit sen sängynjalkaan kiinni vyöttää."
-
-    "Tuki suusi, herja, hävytön,
-    sinä tulit niinkuin susi luhtaan,
-    sinä tahmasit mun taivahani,
-    muutit helvetiksi elämäni,
-    veit mun enkelini lumipuhtaan.
-
-    Älä luikerra, vaan kavahda,
-    tiedän kaikki, välttää koitat turhaan,
-    nyt en pelkää edes perkeleitä,
-    rukoile, jos ruma sielus saattaa,
-    sulle himon ääni huutaa murhaa!"
-
-    Isma karjasi ja kiehahti,
-    läpi ruumiin kävi voima vihan,
-    ja hän ravisti kuin raivohullu,
-    nosti Kuisman ilmaan yli päänsä
-    kantain häntä yli nurmipihan.
-
-    Niin hän heitti hänet maahan suin
-    niinkuin tahmean ja märän kintaan,
-    sylkäsi ja syöksyi kimppuhunsa
-    kolkutellen Kuisman takaraivaa
-    sekä polven painoi vasten rintaa.
-
-    Heli esiin juoksi piilostaan
-    salaa, näkymättä niinkuin luoti,
-    sysäs Isman käden kauvas luotaan,
-    itkien hän heittyi Kuisman viereen,
-    jonka suusta verta maahan vuoti.
-
-    Kuisman silmiä hän suuteli
-    ja hän huivillansa huulta pyyhki,
-    "mene Isma", sanoi Heli hiljaa,
-    "en sua nähdä tahdo tämän jälkeen!"
-    Heli peitti kasvonsa ja nyyhki.
-
-    "Heli raukka, säästä kyynelees,
-    turhaan vuotavat ne kurjan tähden,
-    vaan ei viel' oo tullut tilin hetki,
-    vielä vimmani ma irti lasken,
-    sinun tahdostasi nyt ma lähden."
-
-    Niin hän sanoi, lähti kuohuissaan
-    myllytietä niska kumarassa.
-    Onneton se oli syksy-ilta,
-    rauha, onni oli pakosalla,
-    suru koturina Sankolassa.
-
-    Niinkuin paha salakirous
-    painoi Sankolassa monen mieltä,
-    levotonta silmää uni vältti,
-    myllyrenki näki pihall' yöllä
-    mustan koiran, joka juoksi tieltä. --
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LAULU.
-
-
-    Tieltä kuului talven kirkkaat tiuvut,
-    pakkanen se ajoi nurkkiin lyöden,
-    missä hengitti, niin ruudut jäätyi,
-    mihin katsoi, seinät huurtuivat,
-    viima vinkui harjahirttä myöden.
-
-    Metsäkyläss' oli hyisen hiljaa,
-    harvoin matkamiehet ajoi reessä,
-    virran reunall' loisti hienot hilseet,
-    vanha myllynkatto lumessa,
-    jäiset vesirattaat seisoi veessä.
-
-    -- Sankolaan jo joulupyhäin eellä
-    kasakoille muuttokäsky tuotiin,
-    päreet paloi nurkkapihdeissänsä,
-    miesten varjot taittui orsihin,
-    tuvass' iloittiin ja joukoin juotiin.
-
-    Kasakat ne eron huumehessa
-    päästi huuliltansa naurun raikkaan,
-    yli honkapöydän viinaa virtas,
-    Isma joi ja hautoi halujaan,
-    musta-Mishka tarttui balalaikkaan.
-
-    Mutta kahden pirtin karsinassa
-    Kuisma keimaeli Helin kanssa
-    soudatellen häntä polvellansa,
-    sinne Isma kasvot tulessa
-    katsoi synkkä leimu katseessansa.
-
-    "Heijaa, Isma, heitä musta muoto,
-    hiisi vieköön kaikki kauniit noidat,
-    kiitos kaikesta ja muista joskus
-    vanhaa Mishkaa maita käydessäs
-    tai kun tallissa sa ruunaas hoidat!
-
-    Ilo soikoon, tänne jano jääköön,
-    terveeks Sankola, sen maat ja mannut,
-    kuolkoot sotakirput, heinähiiret,
-    terveeks vajat puhki järsityt,
-    piiskaryypyt, Tiitan rakkaat pannut!"
-
-    Lauloi Mishka, mutta siihen Isma:
-    "soita Mishka, älä heitä kesken,
-    enemmän kuin hyvät erovirret
-    viina virvoittaa, siis terve, juo,
-    Darjan muistoks, kauniin kotilesken!
-
-    Sentään remutaan tää viime ilta,
-    nyt ei enkelitkään saisi unta,
-    peli käy ja sydän kurkkuun kiipee,
-    katsos, kasakat jo hoipertaa,
-    nurkass' supattavi pariskunta!
-
-    Mennään ison turkin uskoon, Mishka,
-    yksi vaimo tekee usein hallan,
-    tataarill' on vara valitessa,
-    eikä Kuisma tyydy kahteenkaan,
-    me, me, Mishka, jäätiin ilman vallan.
-
-    Kuisma veikeilee kuin sudenpoika,
-    silmänvalkuainen yöhön vilkkuu,
-    papin kauhtanassa vieress' seisoo
-    itse paholainen vihkien,
-    hiljaa hihittää ja meitä ilkkuu.
-
-    Sinä Mishka, laula vihkivirttä,
-    minä kumarran ja solkkaan saksaa:
-    rahaa, rakkautta toivon teille,
-    parikunta kauvan eläköön,
-    saisko tietää, kuka viulut maksaa?!
-
-    Täyden kukkaron ma pöytään heitän:
-    'pistä, sulho, lykky lakkariisi,
-    kiitos kunniasta, iltarahvas!';
-    paholainen lausuu aamenen, --
-    minä päihdyn, Mishka, siitä viisi.
-
-    Kirous ja tuska, tuho tulkoon,
-    hurja aatos sydänpohjaa huumaa,
-    ei oo rajaa, rantaa sillä missään,
-    sano, onko kurjaan sydämmeen
-    lyhyin matka, onko kahta tuumaa?
-
-    Voinko helvetin ma taivaaks muuttaa,
-    voinko tehdyn tyhjään puoleen siirtää,
-    katsos, kavaluus käy kuninkaana,
-    Kuisman kalloon sydänverellään
-    mustan tahransa nyt tahdon piirtää!"
-
-    "Isma, Isma, miss' on selvä järkes!"
-    sanoi Mishka, "heitä puhe tyhmä!"
-    Isma mumisi ja sarkkaan tarttui,
-    pöydän ympärillä mellastain
-    lauloi kasakoitten raju ryhmä.
-
-    "Älä itke, Heli, turhan tähden,
-    täytyy mennä, käskee isä tsaari,
-    taattokin on kuolinvuotehella,
-    papin palkkaan, kylän tsasovnaan
-    vien ma siunattuhun multaan vaarin."
-
-    "Lupasithan, Kuisma, viikko sitten
-    kotimaahasi mun viedä mukaan,
-    täällä kylän silmät mua seuraa,
-    sormet osoittaa, oi, tuskiain,
-    niit' et tiedä sinä eikä kukaan."
-
-    "Enhän ijäksi ma täältä lähde,
-    luokses palaan ennen kahta kuuta,
-    Piiteristä ostan silkkikengät,
-    kultarenkaat, ristit hopeiset,
-    kuivaa kyynel, Heli, anna suuta!"
-
-    "Älä heitä mua, Kuisma, yksin,
-    tääll' on elämä niin mustaa, mykkää,
-    korpi kohisee ja paha painaa,
-    virta viekas on, oi, tiedäthän,
-    synnin tähden mulla sydän sykkää.
-
-    Kuule, kulkukoirat tiellä ulvoo,
-    ota, hyvä Kuisma, ratsun selkään,
-    sua seuraan vaikka ilman ääriin,
-    otathan mun... sua rukoilen,
-    kuule Kuisma... minä pelkään, pelkään!"
-
-    Heli päänsä kätki käsihinsä,
-    vaipui sanattoman surun valtaan,
-    pirtin perällä vain yltyi melu,
-    Isma nousi, kaatoi kannunsa,
-    kumoon pöydän heitti kauvas altaan.
-
-    Tasajalkaa hyppi hän ja hihkui:
-    "joko annoit, Kuisma, viime suukon,
-    nyt saat kerran maistaa surman suuta!"
-    niin hän huusi vihaa sähisten,
-    veti tupestansa pitkän puukon.
-
-    Iskuun valmiina hän aseen nosti,
-    vitkastellen kohden Kuismaa horjui,
-    kasakat ne laukes seisaallensa,
-    Mishka takaa iski nyrkillään,
-    puukko putos, Mishka iskun torjui.
-
-    Mellakassa päreen tuli sammui,
-    kasakat ne Isman pihaan raastoi,
-    läävän kytkyimeen ne hänet köytti
-    kutitellen häntä keihäillään,
-    mutta jälkeen jääden Mishka haastoi:
-
-    "Älä vihaa kanna! Kotimaille
-    Kuismaa väijyen ma kostoon lähden,
-    aro luita kätkee, yö on mykkä, -- --
-    sua estin... hyvästi nyt jää,
-    itse tapan Kuisman Darjan tähden!"
-
-    Mishka läksi, huokas kynnyksellä
-    niinkuin veljen tähden huokaa veli,
-    kasakat jo istui satulassa,
-    Kuisma vihelteli ratsuaan,
-    viereen pimeässä hiipi Heli.
-
-    Kuisma hoputteli ratsuansa,
-    alla Heli riippui ohjaksissa,
-    riehui, rukoili ja itki, pyysi,
-    hajahapsin maassa laahustain
-    kiljui hän kuin villi metsäkissa.
-
-    Lumi pihamaalla ilmaan ryöppyi,
-    hevot korskuivat ja pamput vinkui,
-    Kuisman kannustaissa ratsun pystyyn
-    hennot käsivarret heltisi,
-    Heli kinokselle kauvas sinkui.
-
-    Tulta iski alta kavioitten,
-    tähdet tuikki yli talvi-illan
-    mustan joukon yöhön kadotessa
-    niinkuin kaarneet aaveet paeten
-    yli jytisevän myllysillan. --
-
-    Tähti yksinäinen lentoon lähti
-    hetken kirkastaen avaruutta,
-    Heli taivasalla tajutonna
-    katsoi tähtitarhan tulia,
-    ilotonta, kylmää ikuisuutta.
-
-
-
-
-KYMMENES LAULU.
-
-
-    Illoin rukit hyrräs Sankolassa,
-    iloisesti räiskyi takkavalkeet,
-    vaan ei laulu soinut niinkuin ennen,
-    parhain puuttui rukinpolkijoista,
-    työtä säesti vain pohjan palkeet.
-
-    Sairasvuoteellansa pitkät puhteet
-    oveen tuijotellen Heli valvoi,
-    taudin tuli riisti posken ruusut,
-    silmän siness' oli kumma kiilto,
-    kuume, odotus, ne rintaa kalvoi.
-
-    "Kiltti Sanni, katso akkunasta,
-    eikö ratsumiestä näy jo siellä,
-    tähän aikaan lupas Kuisma tulla,
-    nyt on ummessa jo kaksi kuuta,
-    nyt hän varmaan on jo valtatiellä.
-
-    Kirkkolahden poikki hepo laukkaa,
-    mustat railon silmät väijyy jäässä,
-    talviviittain yli tuuli tanssii,
-    hevon kupehilla huurut hyytyy,
-    kohta Kuisma on jo virstan päässä!
-
-    Taaton peijaisista palaa Kuisma,
-    nyt hän herttaisesti päällään nyökkää:
-    'sanokaatte vanhat huonemiehet,
-    kuin on Helinäisen?' -- 'Sairas, sairas!'
-    Tuulta tuimemmin nyt Kuisma hyökkää.
-
-    Mitä, kuulitko? Ma kopseen kuulin,
-    miksi kartanolla Halli haukkuu,
-    vieras on jo riihen veräjällä?"
-    -- "Nuku Helinä, niin mieles viihtyy,
-    tuuli ullakolla parsiin paukkuu!"
-
-    "Ei, ei, Sanni, nyt en unta saisi,
-    en sun silmihisi saata luottaa,
-    kuules... lumella jo saappaat narskuu,
-    hepo hirnahtaa ja talliin tahtoo,
-    nyt hän kaivon luona varsaa juottaa!
-
-    Tulee, tulee... voi, jo Kuisma tulee!"
-    Heli säikähti kuin pahaa unta
-    alas hervahtain kuin raskas tähkä...
-    Tukka huurteess' seisoi ovell' Isma,
-    päältään hämillään hän puisti lunta.
-
-    Sanni pirtin lintu pikkarainen
-    Helin otsaan painoi kylmän kääreen.
-    "Miksi siellä seisot?" Heli houri,
-    "tule tänne... anna kätes mulle!"
-    Isma varpain astui vuoteen ääreen.
-
-    "Kovin viivyit... mun on vilu ollut,
-    miksi yksin heitit mustiin metsiin;
-    älä koske... Kuisma!.. kätes polttaa,
-    huudan Ismaa... päästä, päästä, päästä,
-    mua tanssihin jo tytöt etsii!
-
-    Hiljaa... kas kuin hurjat silmäs hehkuu...
-    Sanni nukkuu -- tule, hiivi luokse,
-    Kiesus, kuulitkos sä rasahdusta,
-    luhdin tuomen taakse Isma piili,
-    väki herää, heitä... juokse, juokse!
-
-    Älä naura... mua Isma kosi,
-    sinä aina olet rakkain sentään!
-    Mishka kuiskaa... älä jätä, Kuisma,
-    ratsus rikki potkii kylkiluuni,
-    harakat ja keihäät ilmaan lentää!
-
-    Pidä kiinni, putoon satulasta,
-    sudet seuraa meitä järven jäällä,
-    ammu Kuisma, kas, kun kidat hohtaa,
-    lyö jo, lyö jo, nythän yli päästiin,
-    tuoll' on pappila ja kirkko täällä!
-
-    -- -- Varo pappia, se ei oo pappi,
-    messupaitaan kätki Isma veitsen!
-    Voi, jo iski! Kuisma kaatuu, kuolee,
-    -- nouse äiti, kohta taloon tullaan --,
-    Isma onneton, sä miksi teit sen?"
-    -- -- -- -- --
-
-    Houreen varjot häipyi, Heli tyyntyi
-    niinkuin kuunnellut ois säveleitä,
-    vielä maininkina povi laikkui,
-    kuumeen hyöky oli yli käynyt,
-    sentään aatos harhas unen teitä.
-
-    "Missä Kuisma?... sinä siinä Isma,
-    pääni humisee... on kaikki kummaa,
-    nyt ma muistan... mitä tahdot multa,
-    niinkuin kaivosta sun silmäs kiiltää,
-    voi, sun tekoasi, Isma, tummaa!"
-
-    "Puukon virtaan heitin, anteeks anna,
-    älä entisistä enään soimaa,
-    usko Heli, kaikki hyväks kääntyy,
-    kevät toivon tuo ja rauha palaa,
-    rikas luonto vuotaa uutta voimaa!
-
-    Sinun kauttas, Heli, voin ma kaikki,
-    mulle rakas oot, en sitä salaa,
-    metsään konnun laitan, kynnän, kylvän,
-    siellä elämämme touvot tehdään."
-    -- "Ei, ei, Isma onnemme ei palaa.
-
-    Miksi pudistelet päätäs, Isma,
-    sydän häpeään ja suruun nääntyy,
-    etkö tiedä... täällä rinnan alla
-    lapsen sydän sykkii... mene Isma,
-    tästä kahtaalle nyt tiemme kääntyy!"
-
-    "Mulle raskas ei oo mikään taakka,
-    sinuun sellaisena, Heli, tyydyn,
-    erheet peittäköhön yö ja multa!"
-    -- "Min' en voi, en voi, vaan sano Isma,
-    palaakohan Kuisma, muuten hyydyn!"
-
-    "Ei hän palaa kuuna kulloinkana,
-    koita kestää, ole aivan tyyni,
-    Kuismalla on vaimo, -- nuori vaimo,
-    min' en vihassani varoitellut,
-    kova-onnesi on minun syyni."
-
-    "Vaimo? Kuinka? Nuori niinkuin päivä,
-    Kuisman kanssa... niinkö... sylityksin?
-    Sinä hulluttelet... mikset naura,
-    ei, nyt uskon, nään sen silmistäsi,
-    nyt ma vasta olen yksin, yksin!
-
-    Aatos sammuu, kauniit kuplat särkyy,
-    mit' on jälellä? Vain mykkä hauta.
-    Tie on poissa, minä yöhön eksyn,
-    missä olen... kuule... kuka nauroi,
-    Herra, taivaan Isä mua auta!"
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LAULU.
-
-
-    Viikot vieri, kuumeen kuohut uupui,
-    viel' ei tuoni vienyt nuorta viljaa,
-    sielun särkyneen se jätti vaan. --
-    -- Yöllä Heli nousi vuoteeltansa,
-    salaa luhtihinsa hiipi hiljaa.
-
-    Missä nuoren aatos askaroitsi,
-    mikä Helinällä oli työnä?
-    Tahtoi vielä nähdä sulhonsa
-    niinkuin peilistänsä onneansa
-    oottaa neidot uudenvuoden yönä.
-
-    Heli tulen otti talituikkuun,
-    valkeet suvivaatteet ylleen puki,
-    silkit, soljet kaivoi arkustaan,
-    etsi kirkkokengät pieneen jalkaan,
-    kullankellervätä päätä suki.
-
-    Sairas hymy liiti kasvoillansa
-    yksin istuessaan peilin eessä,
-    kuin hän kuvasarjan nähnyt ois
-    soilahtavan himmeen puitteen taakse
-    kultajuovaisessa vanaveessä.
-
-    Kummaa tuutuvirttä hyrähdellen
-    sormeen pujotti hän sormuksensa,
-    kietoi sukkelilla sormillaan
-    kultapaperisen kultakruunun,
-    katsoi, katsoi, nauroi kuvallensa.
-
-    "Ken se morsian on tänä vuonna?
-    Kukas muu kuin kuulu Sinisukka,
-    meidän sirkkusilmä prinsessa.
-    -- Ei saa tulla, en oo valmis vielä --,
-    tule peilin takaa Helirukka!
-
-    Ken on sulhaispoika? Meidän vouti,
-    aasintamman' ajaa kirkkotiellä,
-    pukinsarvella hän toitottaa:
-    tieltä pois, jo saapuu Sinisukka!
-    -- Ei saa tulla, en oo valmis vielä! --
-
-    Joko kellot soivat tapulista,
-    miksi Helinän on kyynel jäässä,
-    kyllä häihin pääsee Helinä?
-    -- En oo valmis, ei saa sulho nähdä,
-    ei oo kultakruunu oikein päässä. --
-
-    Vielä kolme neulaa kolmeen saumaan,
-    noin se lieve laahaa kirkkomaata,
-    onko musta ori valjaissa,
-    miss' on Sinisukan lasivaunut?
-    -- En oo valmis, viel' en tulla saata. --
-
-    Niijaa Heli meidän rovastille,
-    suntio jo haaviin kurkistaapi,
-    syvään rappusilla kumartaa;
-    -- ei saa tulla, en oo valmis vielä,
-    joko kulta-urut humajaapi? --
-
-    Katsos kuinka rahvas kirkkoon tunkee,
-    lehterill' on myöskin äiti vainaa,
-    äiti rakas, älä käänny pois!
-    hahhahhaa, kun tääll' on hauska olla,
-    sentään kultakruunu päätä painaa.
-
-    Ovet auki, pankaa pillit soimaan,
-    nosta varovasti, Heli, jalkaa,
-    maailmall' on liukas lattia,
-    miss' on sulho, sano, ken on sulho,
-    kaikki itkee... nyt se tanssi alkaa!"
-
-    Heli peilin rikkoi, tanssi, nauroi,
-    alas rantaan juoksi luhdistansa
-    yli kinoksien kahlaten
-    ratsukentälle ja läpi ryöpyn
-    ylkää huuteli hän houreissansa.
-
-    Lumipyry pieksi kasvojansa,
-    sakeana suitsui ilmapiiri,
-    hei, kun lumivarsat hyppivät,
-    vatsat vaahdossa ne piehtaroivat,
-    lumilaineissa ne kenttää kiiri.
-
-    Häntää huiskien taas ylös ilmaan
-    pystyyn ryöpsähtivät yli töyryn,
-    yli sillan, puidenlatvojen
-    turvat kuolassa ja täyttä laukkaa,
-    sieraimista suihki harmaa höyry.
-
-    Mutta valkoisessa halatissa
-    pitkää keihästänsä huitomalla
-    kosken niskan yli kannustain
-    lensi Kuisma kasvot kalpehina
-    ilmaratsullansa valkealla.
-
-    "Kuisma, Kuisma, minä tulen, Kuisma!"
-    Helin hourekuvat sumuun peittyi;
-    railon reunalle hän hoipersi,
-    riisui kengät, heitti helykruunun,
-    kiljahti ja mustaan virtaan heittyi.
-
-    Sinne suistui Heli, neito nuori,
-    kylän kukka, armain armahista. --
-    -- -- Sinä yönä Isma tuskissaan
-    kulki pihalle ja löysi jäljet,
-    juoksi huolimatta kinoksista.
-
-    Niinkuin mieletön hän yössä karjui,
-    suin hän syöksyi jylhää rantaa pitkin,
-    seisahtui ja peitti kasvonsa,
-    niinkuin lauvennut ois raskas sulku
-    ensi kertaa eläissään hän itki.
-
-    Siinä seisoi hän kuin kivettynyt,
-    katsoi kamalasti vaahtopäitä. --
-    Virta vallatonna hyppeli
-    tanssisairahana morsianna,
-    joka taukoomatta tanssii häitä.
-
-
-
-
-SELITYKSIÄ:
-
-
-Lamppaasit = punaiset raidat housuissa.
-
-Sukari = kansan nimitys kasakoitten tuomalle imelälle, kovalle leivälle.
-
-Brishakka = venäläinen tanssi.
-
-Tsasovna = kylän rukoushuone, kirkkomaa.
-
-Stanitsa = kasakoitten vanhoja linnoitusasemia.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kuisma ja Helinä, by Larin-Kyösti
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUISMA JA HELINÄ ***
-
-***** This file should be named 62522-8.txt or 62522-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/5/2/62522/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62522-8.zip b/old/62522-8.zip
deleted file mode 100644
index d900ff5..0000000
--- a/old/62522-8.zip
+++ /dev/null