diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62543-8.txt | 4956 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62543-8.zip | bin | 96094 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4956 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d2f7b0f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62543 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62543) diff --git a/old/62543-8.txt b/old/62543-8.txt deleted file mode 100644 index 5ede1de..0000000 --- a/old/62543-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4956 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Siirtolaisia, by Konni Zilliacus - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Siirtolaisia - Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - - -Author: Konni Zilliacus - - - -Release Date: July 2, 2020 [eBook #62543] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SIIRTOLAISIA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -SIIRTOLAISIA - -Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - -Kirj. - -KONNI ZILLIACUS - -Suomentanut - -Juhani Aho - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström. -1897. - - - - -SISÄLLYS:: - -Lukijalle. -Eenokki Muponen intiaanisodassa. -Kuinka Pekka sai anteeksi hevosen kuoleman. -Naimiskauppa uudessa maailmassa. -"Valkoinen valo". -Juho Penttinen. -Aatami Urola, isä ja poika ja the Unknown. - - - - -LUKIJALLE. - - -Näitä kertomuksia vastaan voidaan kenties tehdä se muistutus, -ett'ei niissä kaikissa puhuta semmoisista siirtolaisista, joiksi me -siirtolaisia yleensä ajattelemme. - -Mutta siirtolaisia eivät ole ainoastaan ruumiillisen työn tekijät, -ne, jotka uupuvat taistelemasta kotimaan karua luontoa vastaan ja -vaeltavat suureen länteen hakemaan helpompaa toimeentuloa itselleen -ja perheelleen. Nuo sydänmaalaiset, jotka tulevat suoraan soiltaan -ja saloiltaan Pohjois-Suomessa, ovat kyllä siirtolaisistamme -miellyttävimmät, mutta ovat kuitenkin vaan osa heistä. - -Paitsi heitä on siirtolaisten joukossa paljon muitakin aineksia, -jotka eivät tuota isänmaalle mitään tappiota poistumisellaan. On -ylioppilaita, jotka ovat Helsingissä turmelleet tulevaisuutensa; -kaikellaisia nuorukaisia, jotka ovat saaneet rahaa liika helposti -lainaksi tai päässeet kaivamaan liika huonosti lukituita -kassalaatikoita; pappeja, jotka ovat eläneet liika hurjasti -kelvatakseen edes maaseutupapeiksi; käsityöläisiä tai liikemiehiä, -jotka ovat lentäneet korkeammalle kuin siivet kantoivat; lopuksi -suuri joukko epämääräisiä hunningolle joutuneita olentoja, jotka -ovat joutuneet rappiolle ilman todellisia syitä, enemmän huolettoman -saamattomuutensa kuin huonojen ominaisuuksiensa vuoksi. Silloin -tällöin tapaa tuossa kirjavassa laumassa jonkun semmoisenkin, joka -itse on ajanut itsensä maanpakoon, kuta kauvemmas sitä parempi, -päästäkseen irti siitä tuhansien säikeiden verkosta, johon hän on -antanut jokapäiväisen elämän pikkutapausten kietoa, itsensä ja jonka -kierroksessa hänen on ollut mahdoton tulla toimeen. - -Helpommin tulevat salolaiset toimeen uudessa maailmassa. He eivät muuta -pyydä, kuin päästä pinnistämään jänteidensä ja jäseniensä sitkeää -voimaa dollarien hankkimisessa. Ja dollari on herra, joka tietää, -missä arvossa on tuo monien sukupolvien lakkaamattomassa, rehellisessä -ulkotyössä koottu voima, ja maksaa siitä hinnan, joka ainakin alussa -tuntuu sydänmaan miehestä ruhtinaalliselta. - -Verrattuna rukiiseen leipään, joka ei aina ole edes selvää, ja -happameen suolakalaan, on puhdas vehnäleipä ja läski heille -kuninkaallista ruokaa ja sen halvempaa ruokaa he eivät voi saada -Ameriikassa. Heidän ei ole ollenkaan vaikea panna rahoja säästöön ja -verrattain lyhyessä ajassa päästä omiksi isännikseen, jos eivät näet -opi liiaksi whiskyä rakastamaan. - -Heidän jälkeensä parhaiten suoriutuvat uusissa oloissa nuo kotimaassaan -hunningolle joutuneet ja ne, joita halu maata maailmaa kiertämään -on houkutellut yli Atlantin. Useammat kuin luulisikaan edellisistä -ja melkein kaikki jälkimmäisistä tarvitsevat sitä herätystä, jota -puute ja nälkä ovat omiansa antamaan, huomatakseen omistavansa paljoa -enemmän miehuutta ja voimaa kuin olivat osanneet toivoakaan. Hyvinkin -moni heistä, jolla on ollut uskallusta asettumaan ruumiillista työtä -tekevien joukkoon, on pian huomannut olevansa kohoamassa ylöspäin -yhteiskunnassa, varallisuuteen ja hyvinvointiin, ja ne, jotka kerran -ovat sen koulun läpikäyneet eivät koskaan enää vaivu takaisin -entisyyteensä. - -Vaikein on niiden monien asema, jotka ovat "valmiit tekemään mitä -tahansa", mutta jotka eivät ennen ryhdy todellisesti kovaan työhön -kuin se on välttämättömän tarpeellista. He eivät ymmärrä, että päivät -päästään kaduilla harhaileminen, kun vatsa on vaan puolillaan ja -usein vähemmilläänkin eikä kukkarossa muuta kuin muutamia joltain -satunnaiselta tuttavalta lainattuja centtejä, oikeastaan on paljoa -vaikeampaa työtä kuin tiilien kantaminen, ojan kaivu tai melkein -mikä muu työ tahansa. Nämä siirtolaiset -- ja niitä on lukemattomia -kaikista maailman ääristä -- eivät pääse koskaan sen pitemmälle uudessa -maailmassa kuin vanhassakaan. He ovat työssä vaan niin kauvan, kunnes -ovat saaneet taskuunsa niin monta dollaria, että taas voivat alkaa -kulkulaiselämänsä ja ruveta etsimään jotain helpompaa ansiota -- tai -oppivat he uskomattoman pian käyttämään jokaisen liikenevän lantin -semmoiseen, joka huumaa ja antaa unhoa. Ja se on vielä pahempi. - -Mutta siirtolaisia ovat he kaikki ja lisäävät kukin kohdaltaan -siirtolaiselämän kirjavuutta nykyisessä Ameriikassa. Heihin kuulumme -me kaikki, jotka olemme lähteneet kotimaan turvallisesta satamasta ja -antautuneet sen mahtavan ihmisvirran vietäväksi, joka yhä vieläkin -lakkaamatta vuotaa idästä länteen, tuonne kauvas meren takaiseen -maahan, joka niin harvoille meistä on ollut kultamaa. Me olemme kaikki -kauvan olleet kahdella päällä, ennenkun lähdimme liikkeelle ja astuimme -tuon vaikean askeleen, me olemme jokainen, kukin tavallamme ja kukin -alallamme ja vaihtelevalla menestyksellä ottaneet osaa tuohon usein -äärettömän katkeraan otteluun jokapäiväisestä leivästämme. Ja sentähden -sopii kaikkien meidän muistojamme, huomioitamme ja kokemuksiamme -käsitellä kertomuksissa "Siirtolaisia". - - - - -Eenokki Muponen intiaanisodassa. - - -Ennen muinoin omistivat intiaanit Ameriikan, mutta meidän päivinämme -omistaa Ameriikka intiaanit. Ruohoaavikoiden ja metsien vapaita -poikia pidetään tätä nykyä saarrettuina aidatuilla alueilla, joita -hallituksen sotamiehet vartioivat niin kuin mitäkin rotukarjaa -suosiollisesti sallien heidän nääntyä nälkään, paleltua, elää tai -kuolla kuinka vapaasti tahansa niin kauvan kuin he vaan eivät yritä -liikkua piiristään ja ruveta uudistamaan vanhoja puhvelinajo-muistojaan -metsästämällä suurten karjakuninkaitten härkiä, lehmiä ja vasikoita, -joita tuhansittain kulkee laitumella intiaani-piirien ulkopuolella. -Jos he sen tekevät, alkaa soida toinen ääni kellossa. Sotajoukko -asetetaan sotajalalle, ruoka- ja ampumavarasopimuksia tehdään ja rahaa -varastetaan valtiolta niin kuin ainoastaan ameriikkalaiset urakoitsijat -osaavat varastaa. - -Sillä ei nyt kuitenkaan ole sanottu, ett'ei rahoja valtiolta -Ameriikassa varastettaisi muulloinkin kuin sota-aikoina. Päinvastoin -varastetaan siellä aina suuria summia ja varsinkin varastavat siellä -ne, jotka valtion puolesta jakavat ruokaa ja vaatteita Ameriikan -entisille omistajille. Sillä niin pitkälle eivät intiaanitkaan -pitkällisestä ja uutterasta harjoituksesta huolimatta ole tulleet, -että voisivat elää ruohoista ja juurista, ja sentähden on hallitus -pakotettu hankkimaan heille hiukan muutakin purtavata. Kaksi kertaa -kuussa kokoontuvat sotilaat siihen paikkaan piirissä, jota kutsutaan -"agenturiksi" eli asioimistoksi, ja siellä antaa Yhdysvaltain edustaja -punaihoisille sen, mitä arvelee heidän seuraavan kahden viikon kuluessa -tarvitsevan pitääkseen sielua ja ruumista koossa. - -Mutta nyt ovat mielipiteet tästä asiasta valitettavasti hyvin -vaihtelevat. Asiamiehen mielestä kelpaavat härät, joissa ei ole muuta -kuin luuta ja nahkaa, hyvin kyllä punanahkaisten jyrsittäväksi, -jota vastoin nämä taas puolestaan ovat sitä mieltä, että ainoastaan -asiamies lihoo moisesta ravinnosta -- ja niin on kina valmis. Joskus -onnistuu asiamiehen rauhoittaa elättejään muutamilla kiloilla -mädänneitä jauhoja, mutta aina ei hän onnistukaan, ja silloin lähtevät -punaihoiset soturit tiehensä, varastavat hevosia ja karjaa ja tappavat -jonkun kalpeanaamankin ilmaistakseen siten tyytymättömyytensä oikein -tuntuvalla tavalla. - -Silloin on ilveily valmis. Yhdysvaltain ylikenraali lähtee sotaan -armeijansa kanssa, sanomalehdet ovat täynnä kertomuksia "punaisten -pirujen" julmuuksista, verenhimosta, viekkaudesta ja urheudesta --- he ovat muka päättäneet kaatua viimeiseen mieheen ennen kuin -antautua. Sotaväki syö tavattomia määriä muonavaroja ja ampumavaroja -kuluu urakkasopimusten mukaan semmoiset määrät, että niiden olisi -pitänyt riittää jokaisen intiaanin lähettämiseen heidän autuaille -metsästysmailleen. Joidenkuiden viikkojen kuluttua saadaan sitten -intiaanit ahdistetuiksi takaisin asioimistoon, jossa heidät otetaan -vastaan avoimin sylin kadotettuina, mutta katuvina tuhlaajapoikina. Ja -kun he sodan aikana ovat nähneet nälkää niin tarpeeksi, että heille -nyt maistaa urakkahärätkin, niin ovat he taipuvaisia sytyttämään -rauhanpiipun, varsinkin kun he päivän kunniaksi saavat tupakan -ilmaiseksi. Jotakuinkin siihen tapaan käydään tätä nykyä intiaanisotia. - -Äskettäin käytiin taas muuan semmoinen sota South Dakotassa. Sillä -kertaa olivat Sioux-intiaanit kyllästyneet valtion muonaan ja kun -edellisillä kerroilla olivat tehneet jotenkin sitkeää vastarintaa, -odotettiin tästä tulevan jotain tavallista hauskempaa, jonka vuoksi -sotatantereelle saapui suuri joukko sanomalehtien kirjeenvaihtajia -- -ja olinhan siellä minäkin. En tahtonut jättää tilaisuutta käyttämättä -nähdäkseni elämää rajamailla erityisesti jännittävissä olosuhteissa ja -sentähden lähdin liikkeelle ja nousin eräänä kylmänä tammikuun aamuna -rautatievaunusta Rushwillen asemalla Nebraskassa, aivan lähellä Dakotan -rajaa, ja aloin heti erään toiseen kirjeenvaihtajan kanssa etsiä -käsiini miestä, joka haluaisi myydä tai vuokrata meille pari hevosta -ratsastaaksemme niillä Pine Ridgen asioimistoon ja käyttääksemme niitä -sotaretkellä. - -Tuo pieni kylä ruoho-aavikon keskellä oli täynnä kansaa: sotaväkeä, -joka oli tullut tänne estämään intiaaneja tunkeutumasta Nebraskaan -ja ahdistamasta uudisasutuksia piirin eteläisellä rajalla, -kuorma-ajureita suurine vaunuineen, joilla heidän tuli kulettaa -tarpeita pääkortteeriin, cowboyta (ratsumiehiä), jotka palvelivat -sanansaattajina ja vakoojina, sekä kaikellaisia muita ihmisiä, jotka -olivat paenneet uhatuista uudisasutuksista lapsineen ja tavaroineen ja -nyt parhaansa mukaan elustelivat kylän harvalukuisissa lautavajoissa -tai sen ainoalla kadulla. Olihan se oikein sotaisen näköistä, vaikk'en -minä vieläkään oikein uskonut, että tosi-sota oli tekeillä. - -Enkä minä sittenkään, kun olimme saaneet hevosemme ja vihdoinkin -olimme matkalla, tahtonut saada päähäni, että tämä oli muuta kuin -huviratsastusta, sillä seutu oli autio ja tyhjä ja näytti perin -rauhalliselta. Maa oli mättäistä ja kasvoi harmaan keltaista heinää, -jonka välistä näkyi jäätynyt savi ja siellä täällä vähän likaista -lunta; alhaalla laaksossa kasvoi joku pajupensas ja näivettynyt, tuulen -tuivertama petäjä. - -Olimme ratsastaneet noin 15 englannin peninkulmaa ja vähitellen -saapuneet seutuun, jossa oli satanut lunta maan valkeaksi -- seutu -oli harjuista ja autiota ja kuului jo intiaanien alueesen -- kun -erään matalan harjun selältä näimme miehen, joka laakson pohjassa -pyrki samaan suuntaan kuin mekin. Kohta olimme niin lähellä, että -voimme tarkemmin tutkia tuota olentoa antaessamme hevostemme hiljentää -vauhtiaan seuraavalle harjulle noustessa. - --- Oudon näköinen olento tuo, virkkoi toverini, samalla kun minä -turhaan koetin pinnistää aivojani saamaan selkoa siitä vaikutuksesta, -jonka tuo neliskulmainen, harmaapukuinen mies teki minuun. Nuo leveät -olkapäät, joiden yli oli heitetty hevosen suitset, tuo lyhyt niska -ja pyöreä puuhkalakin peittämä pää, mutta ennen kaikkea tuo varma ja -vakava käynti -- minä olin varmaankin nähnyt ne jossain tätä ennen. - -Mies oli nähtävästi huomannut meidät jo laskeutuessamme alas laaksoon -eikä sentähden kääntänyt edes päätään, vaikka kyllä kuuli hevosten -kavioiden kopseen rautaiseen maahan. Hän vaan tallusteli tasaisesti -ja tyynesti edelleen ja vihdoin alkoi minulle asia selvitä. Kotona -Suomessa olin minä monena pakkaispäivänä nähnyt samanlaisia leveitä -selkiä, nähnyt samanlaisia vakavia astujoita maantien vieressä, kun -itse kävelytin hevostani vastamäessä ja huuru sen sieramista tuprusi -kylmän kirkkaasen ilmaan. - -Kiirehdin hevostani tarkastellakseni miestä edestäpäinkin, mutta jo -silloin kun tulin hänen kupeelleen, haihtuivat kaikki epäilykset miehen -kansallisuudesta, sillä hänen vasemmasta housuntaskustaan riippui -hienossa mustassa nahkanauhassa messinkinen piipunrassi, tuo tuommoinen -vähän koukistettu kapine, joita ei koko avarassa maailmassa saa ostaa -muualta kuin jonkun valurin reestä joillain markkinoilla Suomessa. - --- Hyvää päivää, sanoin minä. - --- Jumal' antakoon, vastasi mies ja katsoi minuun niin -välinpitämättömästi kuin olisi hänelle tapahtunut ainakin kerran -päivässä, että häntä täällä intiaanien alueella puhutellaan hänen -omalla kielellään. Pysähtyi hän nyt kuitenkin ja pisti säyseästi kättä, -kun minä hänelle käteni ojensin. - --- Mistäs herra tulee? kysyi hän sitten ja veti povitaskustaan esiin -pienen luuvartisen visapääpiipun ja ryhtyi panemaan kävellessään -tupakan. - -Sanoin hänelle tuloni ja menoni ja kysyin sitten vuorostani, minne hän -oli matkalla ja kuinka hän noin ypöyksin tallusteli täällä intiaanien -maassa. Eikö hän tiennyt, että oli sota! - --- Kyllähän täällä taitaa olla jotain semmoista tekeillä ja sen syyn -tähdenhän tässä minäkin olen liikkeellä, sanoi hän. Eilen illalla -ne mustilaiset varastivat hevoseni. Minulla on pieni paikka näillä -tienoin, mutta nyt olen hevoseni haussa. - --- Luuletteko sitten, että intiaanit noin vaan mielisuosiolla antavat -teille hevosen takaisin, vaikka saisittekin heidät käsiinne? - --- Joitain vallesmanneja kai niillä pitänee olla tässäkin maassa, -vastasi hän tyynesti, raapasi tulta tikulla ja suojeli koppaa -kourallaan, koettaen saada sen sisältöä syttymään. Kun koe oli -onnistunut, puhalsi hän suun täydeltä savua ja tuumaili: - --- Mahtanee kai se nyt toki vallesmanni semmoisen sotaväen avulla saada -yhdestä hevosesta selvän, jos tahtoo. Eivät kai ne mustilaiset -- s.o. -intiaanit -- mihin pääse. - -Sitä vastaanhan ei voinut mitään sanoa, sen kyllä ymmärsin, vaikk'en -ymmärtänytkään, mitenkä ei miehellä ollut sen selvempää käsitystä -maan oloista, jossa hän jo oli maanomistaja. Kysyin häneltä, kuinka -hän oli tullut tähän seutuun asettuneeksi ja kuinka kauvan oli ollut -Ameriikassa. - --- Puolitoista vuotta, sanoi hän. Heitä oli ollut iso joukko -suomalaisia, jotka heti New-Yorkiin tultua oli värvätty rautatietyöhön -eräälle radalle vähän matkaa täältä, ja kun työ loppui, oli hän -seuraavana kevännä perannut vähän valtion maata, joka ei maksanut -mitään ja koettanut ruveta maata viljelemään. Toiset miehet olivat -menneet lännemmäksi. - -Nyt aloin minä aavistaa, mitenkä oli mahdollista, ett'ei hän paremmin -tuntenut oloja, ja vaeltaessamme rinnatusten eteenpäin muuttui -aavistukseni varmuudeksi. Hän ei ollut tekemisissä kenenkään muun -kuin Rushwillen kauppiaan kanssa, jolle silloin tällöin vei muutamia -bushelia vehnää ja vaihtoi sen välttämättömimpiin tarvekaluihin, ja -siitä syystä ei hän myöskään ollut oppinut englanninkieltä. Hevosen oli -hän ostanut palkkasäästöillään, auran ja karhin oli hän tehnyt itse ja -asui hän maamajassa, jonka oli omin käsin kaivanut ja sisustanut. Viime -kevännä ei hän ollut ehtinyt saada paljon kylvetyksi, mutta se, minkä -oli kylvänyt, oli kasvanut hyvin ja nyt oli hän kyntänyt niin paljon, -että ensi kevännä toivoi saavansa kylvetyksi kymmenen tai kaksitoista -tynnöriä -- siemenestä ei ollut puutetta. Se oli hänen elämäkertansa -Ameriikassa ja sen kertoi hän mielellään, kerran alkuun päästyään. - -Pitkäksihän tahtoi aika välistä käydä tuolla yksinäisyydessä, mutta -minkäpähän sillekään nyt mahtoi. Kaikki oli käynyt hyvin, kunnes -mustilaiset olivat vieneet hevosen, joka päivillä sai kulkea vapaana, -mutta yöksi tuotiin maamajaan. Kunhan tuon nyt vaan saisi takaisin. Se -oli ruskea ruuna, sukka vasemmassa takajalassa. Aivan nuori hevonen. - -Koetin saada hänet käsittämään, kuinka ylen vähän toivoa hänellä -oli saada ruskonsa takaisin, mutta se oli turhaa vaivaa, ja yhtä -vähän vaikuttivat häneen pelotukseni, että hän voisi joutua pahaan -pulaan mennessään yksin ja aseetonna Pine Ridgeen. Hän vaan -hymyili ylenkatseellisesti ja sanoi kyllä siitä selviävänsä. Noita -intiaanimustilaisia oli hän nähnyt melkein joka päivä, ennenkun tämä -meteli alkoi eikä hän pelännyt heitä vähääkään. Jos ne olisivat -tahtoneet tehdä hänelle pahaa, niin olisivat kai ne voineet sen tehdä -jo silloin kuin varastivat ruunan. Vaan useita oli heitä pitänyt olla -hevosta kiinni ottamassa. Se ei toki antautunutkaan joka miehelle. - -Ei siinä auttanut intteleminen ja minä toivotin hänelle sentähden onnea -matkalle ja me ratsastimme edelleen, minä ja matkatoverini, joka oli -ylen huvitettu siitä, mitä kerroin hänelle Eenokki Muposesta. Yhden -ainoan intiaanin näimme matkallamme ja kun hän näkyi olevan vielä -halukkaampi välttämään meitä kuin me häntä, saavuimme me ilman sen -enempiä seikkailuja asioimistoon. - -Ja seuraavana päivänä saapui sinne Eenokkikin. Hän oli tullut jo -yöllä ja heti päivän vaietessa mennyt siihen leiriin, jonka n.k. -ystäväintiaanit olivat tehneet itselleen laaksoon lähelle asioimistoa -nähdäkseen, oliko rusko mahdollisesti heidän hevostensa joukossa. Mutta -ei ollut näkynyt jälkeäkään ruskosta ja sen vuoksi tuli hän nyt minun -luokseni. Minun pitäisi neuvoa hänelle, missä muut mustilaiset olivat. -Nyt oli hän vielä varmemmin vakuutettu siitä, että sota oli vaan jonkin -joutavata peliä, kun puna-ihoiset käyskentelivät täällä parhaina -ystävinä sotamiesten keskessä. - -Mutta kävi hän kuitenkin vähän mietteihinsä, kun kuuli, että intiaanit -pysyttelivät erämaassa ainakin viisi tai kuusi kertaa niin kaukana kuin -se matka, minkä hän jo oli tullut, ja ett'ei kukaan voi sanoa tänään, -missä he jo huomenna ovat. - --- Silloinhan täytyy ottaa evästä mukaan, sanoi hän. Saakeli sentään, -ett'en tiennyt tuota lähtiessäni. Minulla ei ole evästä kuin pariksi -päiväksi ja nyt täytyy palata kotiin. Hitto kaikkiakin! - -Koetin vakuuttaa hänelle, että oli paljoa parempi odottaa, kunnes -sota oli lopussa ja sitten oikein todenteolla ruveta ottamaan selkoa -ruunasta. - --- Jako odottaa, että ne ratsastavat sen pilalle! virkkoi hän jotenkin -kiivaasti. Kyllä on parasta tehdä mitä voipi niin kauvan kuin se vielä -on elossa. - -Sen sanottuaan lähti hän noutamaan evästä ja tuli takaisin seuraavana -päivänä, päitset olalla niinkuin ennenkin. Mutta silloin oli jo liika -myöhä. Samana aamuna oli annettu käsky, ett'ei kukaan saa poistua -asioimistosta etuvartijalinjaa ulomma ja yritykseni hankkia Eenokki -Muposelle lupaa lähteä etsimään hevostaan ei tietysti onnistunut. - --- Hullutuksia! vastasi esikunnan upseeri, jonka vallassa luvan -antaminen oli, -- mies mahtaa olla järjeltään. Ja samalla katsoi hän -minua silmiin tavalla, joka osoitti, ettei hän ollut aivan niin varmaa -minunkaan mielentilastani. - -Muponen suuttui, kun kuuli vastauksen, mutta kun hän omasta puolestaan -oli tehnyt voitavansa turhaan koettamalla lähteä leiristä pois, -niinkuin ei mitään etuvartijoita olisi ollut olemassakaan, muuttui -hänen suuttumuksensa alakuloisuudeksi. - --- Kyllä minä en nyt saa sitä enää milloinkaan takaisin, huokasi hän -toivottomasti, ja mistä minä elän täällä, kun eväs loppuu? - -Jälkimmäiseen kysymykseensä sai hän onneksi vastauksen jo samana -päivänä, sillä kun muutamat virkaveljistäni olivat sattuneet saamaan -tietoonsa ne syyt, joihin kaikkia koskeva poistumiskielto perustui ja -he tietojen lähettämistä varten tarvitsivat sanansaattajan Rushwillen -sähkölennätinasemalle, tarjosin minä Muposen siihen toimeen paria -dollaria halvemmasta kuin minkä herrat cowboyt vaativat. Ja kun minä -sen lisäksi menin takuusen hänen luotettavaisuudestansa lainaamalla -hänelle hevoseni, niin suostuttiin tarjoukseeni mielihyvällä. - -Vielä suurempaa iloa tuotti se Eenokille, jonka mielestä kahdeksan -dollaria matkasta Rushwilleen oli paksu päiväpalkka, ja ilmoitti hän -olevansa taipuvainen tästälähtien kulettamaan sähkösanomia puolesta -hinnasta eli sitäkin vähemmästä, jos niiksi tuli. - --- Enkä minä hevosta tarvitse, ehdin minä sinne huomiseksi jalankin. - -Minä selitin kuitenkin, että ne, jotka lähettävät sähkösanoman, -tahtovat, että se on jätettävä sisään ennen kello 12:sta yöllä, ja -silloin synkkenivät hänen kasvonsa melkoisesti, kun hän kysyi, kuinka -paljon minä tahtoisin vuokraa hevosesta, mutta valkenivat taas, kun -minä vastasin, että koni tarvitsee jaloitella eikä siis maksa mitään. - -Ja jaloitella se saikin, vieläpä enemmän kuin olin aikonutkaan, sillä -kun me seuraavana aamuna varhain tulimme ulos lautamajastamme, oli uusi -sanansaattajamme jo palannut retkeltään ja minun hevoseni riiputteli -päätään niin alakuloisesti, että minä suutuksissani kävin selittämään -Muposelle, että on suuri eroitus ajaa hevonen piloille ja antaa sen -jaloitella. - -Mutta kun hän hyvin kummissaan sanoi luulleensa, että herrat tahtovat -sähkölennätinlaitoksesta annetun paperin yhtä pian takaisin kuin oli -ollut määrä viedä se toinen paperi perille, niin en voinut enää muuta -kuin nauraa hänen käsitykselleen sähkösanomakuitin merkityksestä ja -tärkeydestä -- varsinkin kun hevosenikin päivemmällä virkistyi ja -hyvällä ruokahalulla pureskeli apettaan. - -Eenokki sai kahdeksan dollariaan ja kun ystävä-intiaanit kaksi päivää -senjälkeen yhtäkkiä jättivät leirinsä ja ilmaisivat mielensä muutoksen -siten, että alkoivat ruiskutella kiväärinkuulia asioimiston yli, -tarjoutui hänelle taas uusi tilaisuus rahanansioon. Kun ei kukaan -tiennyt oliko tie Rushvilleen vapaa vai ei, tarjoutui ainoastaan yksi -cowboy viemään sähkösanomia perille ja hän vaati viisikymmentä dollaria -vaivoistaan. - -Vaatimus oli ylenmääräinen, mutta luultavasti olisi kuitenkin käynyt -välttämättömäksi suorittaa pyydetty summa, kun suurien lehtien täytyi -saada tietonsa viimeisistä tapahtumista maksoi mitä maksoi. Kutsuin -taas puheilleni Eenokki Muposen, joka päivät päästään oli kierrellyt -meidän pääkortteerimme ympärillä ja joka mielellään suostui viemään -sähkösanomat viidestä kolmatta dollarista. - --- En tuota tahtoisi noinkaan paljoa, sanoi hän vähän hämillään, mutta -täällä on mies, jolla on hyvä hevonen kaupaksi viidestä kolmatta -taalasta ja sen tahtoisin ostaa. Ruunaa en nyt enää saa takaisin. - -Ilmoitin toisille asian ja he olivat niin tyytyväisiä, että lupasivat -hänelle vielä viisi dollaria kaupan päälle, jos hän palaisi takaisin -Pine Ridgeen, ja niin lähti Muponen noutamaan miestä, jolla oli hevonen -kaupan. - -Hetken kuluttua tuli hän takaisin miehen kanssa, joka huomattiin -olevan pääkortteerimme palveluksessa oleva vakoilija-intiaani. Miten -he olivat osanneet ymmärtää toisensa, sen tietää vaan se jumala, joka -auttaa suomalaista sydänmaan asukasta tulemaan toimeen kaikkialla -maailmassa ainoastaan omalla kielellään. Mutta intiaanilla oli kuin -olikin hevonen, jonka hän oli taipuvainen myymään viidestä kolmatta -dollarista, ja neljännestunnin kuluttua ratsasti Eenokki tiehensä -omalla melkoisen laihalla satulattomalla hevosellaan, jonka päähän hän -oli mielihyvästä irvistellen pannut omat päitsensä. - -Olimmehan hiukan levottomat, miten hän tulisi perille, mutta jo -seuraavana päivänä puolen päivän aikaan saapui hän kuitti kourassa -retkeltään, sai viisi dollariaan ja näytti herttaisen tyytyväiseltä, -vaikka jalkansa olivatkin kankeat ja hänellä näytti olevan jotenkin -vähän halua pysytellä istuvassa asennossa. - -Sen urotyön jälkeen käytettiin häntä sanansaattajana niin usein kuin -hevosensa jaksoi -- itse oli hän aina valmis lähtemään -- ja tuli hän -niin hyvin tunnetuksi, että esikunnan päällikkökin, niinpiankun Muponen -tuli näkyviin ja sanoi: "pass... telekram... Rössville", ilman mitään -kirjoitti sähkösanomansa valmiiksi ja virkkoi: "here old boy, look out -for your skalp" -- tai jotakin sentapaista. - -Päivät kuluivat hyvin yksitoikkoisesti sotajoukkojen alinomaa tehdessä -liikkeitään sinne ja tänne voidakseen ilman veren vuodatusta pakoittaa -punatukkaiset takaisin asioimistoon. Meille sanomalehtimiehille oli -siitä varsin vähän iloa, kun saimme tietoja ainoastaan pääkortteerin -välityksellä, kunnes intiaanien pääjoukko vihdoin viimeinkin asettui -leiriin ainoastaan muutamia peninkulmia Pine Ridgestä ja heidän -päällikkönsä ryhtyivät keskusteluun lopullisesta antautumisesta. -Silloin muuttui asema jännittäväksi, sillä elleivät rauhan hieromiset -onnistuisi, niin voivat nuo monta vertaa lukuisammat intiaanit milloin -tahansa käydä asioimiston ainoastaan muutamiin satoihin miehiin -nousevan vartijaväen kimppuun. Eenokki Muponenkin alkoi näyttää vähän -hermostuneelta ajatellessaan, että hän mahdollisesti ehkä piankin -saisi nähdä rusko ruunansa, ja saatiin hänet vaan vaivoin estetyksi -hiipimästä intiaanileiriin, jonne meno oli ankarasti kielletty. - -Saatiin viimeinkin toimeen suuri neuvottelu päällikköjen kanssa ja -määrätyllä kellon lyönnillä tulivat he ratsastaen asioimistoon -maalattuina, höyhenillä koristettuina ja arvokkaampina kuin ainakaan -minä olin luullut mahdolliseksi. - -Kahden sotilasrivin välissä, katsomatta oikeaan tai vasempaan ja -kasvojaan vähääkään värähyttämättä ratsastivat nuo kuusitoista -päällikköä asioimiston pihaan, jossa he yhtä tyynesti ja yhtä totisina -laskeutuivat hevostensa selästä ja sitoivat ne aitaukseen, jonka -jälkeen he pitkässä rivissä arvokkaasti astuivat siihen suureen -telttaan, jossa rauhankeskustelut olivat pidettävät. Siinä olivat heitä -vastassa kenraali, hänen esikuntansa päällikkö ja ajutantit täysissä -univormuissa sekä kaikki sanomalehtimiehet. Vastaanotto tapahtui -hiljaisuuden vallitessa ja yhtä juhlallisesti asettuivat päälliköt -paikoilleen piiriinsä maahan, kenraalin istuutuessa tuolille ja meidän -muiden jäädessä seisomaan. - -Keskustelun alkoi kenraali tulkin avulla kehoittaen puna-ihoisia -esiintuomaan valituksensa Washingtonissa asuvan suuren isän -edustajille. Ja toinen toisensa perästä nousivat päälliköt ylös -vastaten sanoin ja liikkein, jotka olivat sekä arvokkaita että -kauniita. Useimmat heistä olivat nähtävästi tottuneita puhujia ja -esittivät he asiansa niin taitavasti, että me mitä suurimmalla -mielenkiinnolla seurasimme keskustelua. Se oli kestänyt jo jonkun -aikaa, kun me yhtäkkiä kuulimme kompuroimista teltan ulkopuolelta ja -oven vartijan sanovan, ett'ei kukaan päässyt sisään. - --- No, no... telekram -- Rössville, kuulimme äänen inttävän vastaan -tavalla, joka sai meidät kaikki, yksin esikunnan päällikönkin -hymähtämään. Pari kertaa uudistuivat nuo taikasanat yhä vilkkaammalla -äänen painolla, mutta tällä kertaa ei niistä ollut lainkaan mitään -apua. Menin ulos katsomaan, mikä oli hätänä, sillä sen tiesin vallan -hyvin, ett'ei ystäväni Eenokki turhan tähden koettanut tunkeutua -sisään. - -Hän loisti tyytyväisyydestä, kun näki minut ja sanoi tavallista -vilkkaammalla käden pyöräyksellä: - --- Ruuna on täällä nyt! - --- Mitä? kysyin minä. - --- Ruuna on täällä... se seisoo tuolla aidan luona muiden hevosten -joukossa. Minä sitä jo katselin, kun mustalaiset tulivat, mutta kun se -oli siellä toisten keskessä, niin en ollut varma, ja nyt vasta pääsin -minä tänne pihaan. - -Näin puhuessaan oli hän vienyt minut aitauksen luo ja näytti hyvää -ruskeaa hevosta, jolla oli intiaanisatula selässä ja saman suitset -suussa ja kaikenlaista korukalua vähän itsekussakin paikassa. - --- Lienee parasta, että otan sen pois samalla, sanoi hän. Kunhan herra -vaan sanoo vartijalle, että hevonen on minun, niin pääsen kyllä ulos. - -Epäsin häntä sitä tekemästä, mutta en kuitenkaan voinut estää häntä -riisumasta pois satulaa, suitsia ja noita muita koristuksia, ja -kiinnittämästä housujensa remmiä hevosensa kaulaan. - -Keskustelua kesti vielä jonkun aikaa. Ulkopuolella olevat olivat -nähneet, mitä Muponen pihassa hommaili, ja ymmärtäneet heti, mistä oli -kysymys. Nyt katselivat he aidan takaa, kuinka hän tarkasteli ruunaansa -joka puolelta, tunnusteli sen jalkoja ja kavioita ja viimein ilmaisi, -että se oli kuin olikin "oll raitt". - -Viimein tulivat intiaanipäälliköt teltasta tulkkien ja -sanomalehtimiesten seuraamina ja marssivat juhlallisesti hevostensa -luo. Toiset eivät olleet näkevinään mitään eriskummaisempaa, päästivät -vaan irti ratsunsa ja nousivat selkään, mutta oli siinä muuan pitkä, -komea mies, jolla oli koristuksenaan kaksi puhvelin sarvea otsassa ja -selässä pitkä höyhenheltta, ja hän näkyi olevan hyvin kahdella päällä, -mitä hänen olisi tekeminen, kun näki Eenokki Muposen pitelevän hevosta, -jolla hän oli ratsastanut neuvottelupaikalle. - -Hetken aikaa tuijottivat he tiukasti toisiaan silmästä silmään ja -intiaanin naama kävi yhä tuimemmaksi, kun meidän mies otti piipun -suustaan, sylkäsi kupeelleen ja sanoi: - --- Muljota mitä muljotat, sen murjaani, mutta hevonen on minun. - -Minä huusin tulkkia ja kysyin häneltä, mistä intiaani oli saanut -hevosensa. Mutta intiaani ei vastannut mitään, katseli vaan muiden -päällikköjen jälkeen, jotka poistuivat verkalleen ratsastaen, -katseli ympärillä seisovia, arveli vielä vähän aikaa -- ja näkyi -tulevan selville siitä, että tässä ei nyt mikään enää auttanut, -kokosi kapineensa maasta ja riensi pitkin askelin ja höyhenheltta -epäjuhlallisesti selässä heiluen toveriensa jälkeen katselijain -pilkatessa ja nauraessa. - --- Selkään sille olisi pitänyt antaa, tuumaili vielä Muponen, mutta -heitti kuitenkin tyytyväisenä siitä, että oli saanut hevosensa -takaisin, kaikki mielenosoitukset sikseen ja talutti ruunansa ulos -asioimiston portista sanoen, että nyt hän lähtee ajamaan suoraa päätä -kotiin. - -Ja kun me sanomalehtimiehet hetken kuluttua istuimme syömässä -päivällistämme, tuli hän molempia hevosiaan taluttaen meidän luoksemme, -sitoi ne lautamajamme oven pieleen, astui sisään, kulki miehestä -mieheen pistäen kättä meille kullekin ja joka kerta virkkaen: - --- Hyvästi nyt vaan ja kiitoksia paljon! - - - - -Kuinka Pekka sai anteeksi hevosen kuoleman. - - -Asema oli vähän huolettava, siitä ei päässyt niin mihinkään, se oli -ihan päivän selvä asia sekä Matti Isolalle että Pekka Tarvaiselle, -heidän istuessaan kukin säkkinsä päällä päiväpaisteessa rautatieaseman -ulkopuolella. He olivat tulleet junalla idästä päin noin tunti sitten, -ja silloin oli konduktööri sen pitemmittä mutkitta kantanut säkit ulos -ja monin sanoin, joista eivät mitään ymmärtäneet, ja monin liikkein, -joita heidän ei ollut vaikea käsittää, antanut heidän tietää, että -heidän itsensä tuli seurata säkkien mukana. Sen olivat he tehneetkin, -mutta mitä he sitten tekisivät, siitä eivät he kumpikaan olleet sen -selvemmällä, sillä asemalta ei ollut tietä eikä polkua minnekkään päin; -kaikkialla oli vaan harmaan keltaista, auringon polttamaa tasankoa, ja -asemamies oli vaan töllöttänyt heitä vasten naamaa, kun he puhtaalla -ja selvällä suomenkielellä olivat kysyneet, mitä kaikkea tämä nyt -oikeastaan tiesi ja merkitsi. - -Sen he nyt kumminkin ymmärsivät, että joku vika mahtoi olla pileteissä, -mutta mikä vika, siitä eivät he päässeet selville, vaikka olivat jo -tunnin verran sitä asiaa miettineet niin, että hiki päästä kihosi. Vaan -huolettavaa tämä vain oli kuin olikin. - -Piletit oli Isonkylän Antti, joka jo oli ollut muutamia vuosia -Ameriikassa, heille lähettänyt, ja olisihan hänen siis pitänyt tietää. -Pimeään asti olivat he edellisenä iltana pitäneet silmällä asemain -nimiä, joista yksi ja toinen näkyi pileteissäkin, niin että he -varmaankin vasta yön aikana olivat joutuneet harhateille. Mutta piletit -oli konduktööri ottanut ja pitänyt, niin ett'ei heillä nyt ollut muuta -turvaa kuin Antin kirje, jonka Matti, joka oli sekä vanhempi että -viisaampi, oli ottanut haltuunsa. - -Matti ja Pekka olivat veljeksiä, ja siis oikeastaan yksiä Tarvaisia, -mutta Matti oli Pohjanmaan tavan mukaan ruvennut nimittämään itseään -torppansa nimellä, kun hän muutamia vuosia sitten oli hullautunut -hankkimaan itselleen akan ja paikan samalla kertaa. Torpassa oli alussa -eletty kutakuinkin, mutta sitten marri muuan pieni Matti maailmaan ja -kun vaimo lähti liika pian jalkeelle, niin kääntyi siitä kipeäksi eikä -kyennyt hoitamaan taloutta eikä elukoita. Ja seurauksena siitä oli se, -että Matti sai pysytellä kotosalla eikä päässyt rahaa ansaitsemaan -tukkijoella niinkuin ennen. Pekkahan kyllä ajoi hevosta, mutta eihän -se ollut aikamiehen työn veroista, sillä "pojat ovat aina poikia", -oli Matin tapana sanoa. Ja Pekka oli vielä ikäänsä nähden poikanen, -seitsemännellätoista vaan, vaikka oli päätään pitempi kuin Matti ja -väkevä kuin aikamies. - -Ehkä olisi sentään tultu toimeen, jos ei olisi tullut muita vahinkoja -kuin se akkavahinko, mutta niinkuin jokainen tietää eivät pahat tule -yksitellen. Ja niinpä tapahtui eräänä päivänä pahimman kelirikon -aikana, että Pekka tuli kotiin itse rekeä metsästä vetäen ja kuorman -päällä oli hevosen nahka. Ruuna oli taittanut jalkansa ja ollut -tapettava. - -Kuinka onnettomuus oikeastaan oli tapahtunut, siitä ei koskaan saatu -oikeata selvää, sillä ensi kiivaudessaan oli Matti mutissut jotain -semmoista kuin että se oli oikein hänelle itselleen, että niin kävi, --- mitäs oli jättänytkään hevosensa semmoiselle penikalle, jonka -korvantaukset eivät vielä ole kuivat! -- ja sen jälkeen ei oltu saatu -Pekkaa virkkamaan sanaakaan siitä asiasta. Niin pian kuin joku vaan -mainitsikaan hevosen, puristi hän huulensa yhteen yhdeksi viivaksi ja -vaalean harmaissa silmissä välähti tavalla, joka ei juuri kehoittanut -ketään jatkamaan puhetta siitä asiasta. Mutta että Pekka tavallaan -tunnustihe syylliseksi onnettomuuteen, sen näki siitä, että hän lumen -sulattua alkoi muokata peltoa kuokalla ja lapiolla, vaikk'ei kukaan -ollut häntä semmoiseen työhön kehoittanut. - -Silloin tuli Isonkylän Antin kirje. Hän oli Tarvaisten veljesten serkku -ja oli arvan noston lähestyessä vannonut, ett'ei mikään korpraali eikä -kukaan muukaan mies ruunun vaatteissa koskaan saisi häntä komennella, -ja lähtenyt Ameriikkaan. Siellä oli hänelle hyvin käynyt ja sentähden -lähetti hän nyt kaksi tikettiä, joilla pääsi Vaasasta aina sille -hiilikaivokselle Montanassa, jossa hän oli työssä ja jossa hän vakuutti -Matinkin voivan ansaita kaksi taalaa päivässä, jopa enemmänkin. "Pojan -voit ottaa mukaan", kirjoitti hän vielä lopuksi, "voihan se kasvaa yhtä -hyvin mieheksi täällä kuin sielläkin". - -Kun Matti tavaili tätä kirjettä, istui Pekka ja katseli, jonkunlainen -hymyn tapainen irvistys huulillaan, rystyisiä käsiään ja jykeviä -raajojaan, mutta kävi kohta taas totiseksi, kun vanhempi veli hitaasti -ja tukevasti asetti nyrkkinsä pöydälle ja virkkoi: sen minä teen. - -Sitten kääntyi Matti Pekan puoleen, katseli häntä arvellen ja sanoi -sitten erityisellä äänen painolla: -- "Mutta siitä sinun kohdastasi en -tiedä oikein mitä sanoisin. Työtä osaat kyllä tehdä, mutta onko sinulla -tarpeeksi älyä tulemaan niin pitkälle matkalle, sitä en tiedä. Siihen -nähden, miten lienet senkään hevosen kanssa menetellyt, en tiedä, -osanneeko sinuun oikein luottaa." - -Pekka punastui otsaansa myöten ja puristi huulensa tiukempaan kuin -koskaan ennen, mutta ei vastannut mitään, ennenkun veli taas virkkoi: --- "Mutta jos lupaat tehdä aivan niinkuin minä käsken sekä matkalla -että sitten siellä Amerikassakin, niin saanethan tulla mukaan". Silloin -sanoi Pekka päättävästi: -- "No, sen saat uskoa!" - -Sen enempää ei siitä asiasta puhuttu, mutta niin pian kun Matti oli -saanut torppansa vuokratuksi ja vähäiset matkavarustukset oli tehty, -lähtivät he taipaleelle. - -New-Yorkiin kävi matka helposti, kun aina oli joku, joka taisi suomea, -ja rautatielläkin kävi alussa hyvin, sillä he matkustivat suomalaisten -seurassa, jotka menivät Michiganiin. Vaan kuta lännemmäksi tultiin, -sitä vaikeampi oli selvitä, ja tässä istuivat he nyt Montanassa s.o. -oman luulonsa mukaan aivan lähellä Isonkylän Anttia ja hiilikaivosta, -tietämättä mitenkä nyt sinne osaisivat. Ja se oli sangen huolettava -seikka se. - -Matti veti esiin kirjeensä tutkiakseen vielä kerran kaivoskaupungin -nimeä. Hetken aikaa sitä tehtyään, nousi hän ylös ja meni -asemapäällikön luo, joka seisoi aukinaisessa ovessa ja puri tupakkaa, -silloin tällöin mulkoillen noita merkillisiä miehiä, jotka istuivat -auringon paahteessa sanaakaan toisilleen sanomatta. - --- Tirlots, sanoi Matti ja osoitti muuatta riviä kirjeessään. - -Asemapäällikkö katseli ensin Mattia ja sitten kirjettä: - --- Mitä helvettiä sinä sanot? kysyi hän sitten ylpeästi. Puhu jotain -oikeata kieltä, jos osaat! Ja sen sanottuaan aikoi hän kääntää -selkänsä, mutta näki samassa suuren kärpäsen, joka oli istahtanut -Pekan jalkojen väliin. Sitä tähysteli hän tarkkaan, mutisti huuliaan -ja ruiskautti pitkän ruskean sylen kärpäsparan niskaan, joka melkein -hukkui lammikkoon, ja turhaan koetti ponnistella irti. - -Matti peräytyi entiselle paikalleen ja huokasi huolissaan: ei tuo mies -näy mitään ymmärtävän. - --- Pöllö näkyy olevan, vahvisti Pekka tarkastellen ruskeaa lammikkoa -jalkojensa välissä, jossa kärpänen yhä räpisköi. - -Matti oli nähtävästi samaa mieltä eikä virkkanut sen enempää, lukihan -vaan vielä kerran Antin kirjeen, jonka jo osasi melkein ulkoa. - --- Tässä lukee, että Tirlots on eteläisessä Montanassa, sanoi hän -sitten hetken kuluttua Pekalle. - --- Niinhän siinä lukee, vastasi Pekka, arvellen, että hänenkin kai piti -ilmaista mielipiteensä. -- Ja koska se on kaivos, niin pitänee sen olla -noissa vuorissa, jatkoi hän osoittaen etelää kohti, jossa näkyi vuoria -niin kaukana, että niiden sinertävät piirteet melkein sulautuivat -päivän autereesen. - --- Näkyy sinne olevan matkaa, virkkoi Matti, joka kyllä ymmärsi -yskän, mutta ei tahtonut heti paikalla noudattaa neuvoa, ett'ei nuori -kansa pääsisi luulemaan itseään liika viisaaksi. Mutta hän kaivoi -kuitenkin esiin tupakkakukkaronsa ja alkoi pistää piippuunsa josta oli -seurauksena se, että mieli koheni. - --- Vaikka olkoonkin, vastasi Pekka ravakasti, mutta jos me menemme -vuorille asti ja sitten seuraamme niitä itään, niin täytyy kai meidän -kerran tulla jonnekin, jossa tietävät neuvoa Tirlotsiin. - --- Minkä tähden itään? - --- Sentähden, että me varmaankin jo olemme kulkeneet siitä sivu. -Konduktööri ei olisi jättänyt meitä tänne, jos eivät piletit olisi -olleet lopussa ja Antti laittoi kyllä semmoiset, joilla piti päästä -perille asti. - -Matti imasi pitkät savut piipustaan, tuprutteli vähän aikaa ja katseli -Pekkaa hämmästynein, jopa hiukan kunnioittavinkin silmin. Ja kun hän -oli tullut vakuutetuksi siitä, että veli oli täydessä järessään, -vaikkakin nero oli hänessä hiukan oudolla tavalla leimahtanut, nousi -Matti ylös, heitti säkkinsä olalleen ja virkkoi "Lähdetään!" Ja -huolimatta edes katsahtaakaan asemapäällikköön, joka yhä seisoi ovessa, -lähti hän taipaleelle. Pekka teki samaten, mutta näkyi muistavan jotain -samassa kuin heitti säkin olalleen. Hän oikasihe, seivästi silmänsä -asemapäällikköön, rykäsi, sylkäsi tuiman sylen herran jalkojen väliin -ja käänsi hänelle selkänsä. - -Kohta toisella puolen rautatieaseman alkoi ruoho-aavikko. Asemalta -katsoen näytti se kyllä tasaselta ja sileältä levitessään siinä -auringon paisteessa, joka paahtoi niin, että ilma väreili ruskeaksi -palaneen heinikon päällä. Mutta ei se ollut niinkään tasaista kuin -miltä näytti, varsinkin jos kulki suoraan eteenpäin mitään tietä -seuraamatta. Siitä tuli aika kuumentava kävelyretki varsinkin Matille, -jonka säkki oli raskaampi ja jonka jalat sitäpaitse olivat lyhemmät. -Mutta ei Matti mitään puhunut, pysyttelihe vaan Pekan mukana, joka -ei näkynyt huomaavankaan, että maa välistä oli melkoisen pehmeää -ja pensaat takertuivat jalkoihin. Hän vaan mennä huhtoi eteenpäin -pitkillä, tasaisilla askelilla, tuijottaen tuolla kaukana edessä -oleviin vuoriin, ja puristaen huulensa yhteen niinkuin olisi päättänyt -joko päästä perille tai tielle nääntyä. - -Aurinko oli paistanut melkein heidän päittensä päältä, heidän -lähtiessään liikkeelle, ja se oli jo alhaalla taivaan rannassa, kun -he olivat päässeet niin kauvas, että vuorten yksityiskohdat alkoivat -esiintyä -- ja kuta selvemmin vuoret näkyivät, sitä enemmän masentui -Matin mieli. Eihän se ollutkaan semmoinen pitkä, tasanen penger, joksi -hän oli luullut sitä, vaan näkyi siinä olevan kauheassa sekasorrossa -kallion kielekkeitä, kukkuloita, laaksoja ja vuoria, joita myöten oli -mahdoton kulkea mihinkään varmaan suuntaan, varsinkin kun jo yö alkoi -pimitä. - -Lopulta tulivat he ensimmäisten korkeain kukkulain juurelle, pienen -puron luo, joka oli poikkiteloin heidän tiellään, ja siihen pysähtyi -Matti laskien säkin selästään maahan. - --- Tämä vie suoraan helvettiin, sanoi hän. Jos me kerran joudutaan -tuohon louhikkoon, niin emme osaa siitä ikinä minnekkään, kun on näin -pimeäkin. Minä en kule enää askeltakaan tän' iltana. - -Pekka nakkasi säkkinsä maahan ja joi pitkän kulauksen vettä purosta, -jonka tehtyään hän ilmeisesti virkistyneenä aikoi pistää piippuunsa -- -sanaakaan virkkamatta. - -Mattikin kostutti kitalakeaan ja oikasihe sitten maassa, nojaten niskaa -ja selkää säkkiin. Mutta ei nyt maistunut Matille tupakka. Hänhän tässä -oli vanhempi mies ja olisi hänellä pitänyt olla siksi älyä, ett'ei -antanut poikasen vietellä itseään erämaita rämpimään. Kun olisivat -seuranneet rautatietä, tuumi hän, niin olisivat kai viimein tulleet -johonkin kaupunkiin tai kylään. Mutta kuta kauvemmin hän mietti, sitä -alemmaksi painui aurinko ja kävi yhä punasemmaksi, joka kai merkitsi -sitä samaa täällä Ameriikassa kuin kotona Suomessakin, että yö oli -tulossa. Mattia alkoi huolettaa yhä enemmän ja hän huokasi niin, että -maa kumahti, mutta Pekka ei ollut milläänkään; veti savujaan eikä -näkynyt aikovankaan vielä ruveta hätäilemään. - -Silloin pirskautti aurinko viimeisen hehkunsa säteet yli ruoho-aavikon -ja yli ruskean keltaisten kukkulain, jotka alkoivat siitä kuin -uudelleen elää, ja yli harmaiden vuorenseinien, niin että ne punaisilta -heloittivat ja viimein yli korkeiden, lumisten huippujen tuolla -kauvimpana ja pani ne heloittamaan keltaisina ja veren punaisina, niin -että palavan luuli. Ja samassa laskeutui tuo suuri, hehkuva pallo -taivaanrannan taa ja varjot alkoivat hiipiä ensin ylös kukkuloille -ja sitten vuorien rinteitä, yhä ylemmä ja ylemmä, kunnes saapuivat -lumisiin huippuihin ja sammuttivat tuon kauniin valon, niin että lumi -yhtäkkiä muuttui vaalean harmaaksi, kuolon kalpeaksi ja kylmäksi, jota -katsellessa ihan puistatti. - -Alhaalla puron rannallakin oli tullut pimeä. Pekan piippu kimmelteli -vielä niinkuin suuri, punanen kiiltomato, mutta Matin säännöllinen -hengitys ilmaisi, että hän siksi kerrakseen oli jo huolensa unohtanut. - -Sen sijaan alkoivat nyt huolet painaa Pekan mieltä. Tavallisesti oli -niin, että hän tarvitsi enemmän aikaa kuin Matti päästäkseen ajatusten -päähän, mutta sitten ajatteli hän sitä perinpohjaisemmin kerran alkuun -päästyään. Nyt oli hän käynyt tuumimaan oikein toden takaa, sillä hänen -ymmärtääkseen ei tässä muu auttanut kuin kääntyä takaisin kohta kun -päivä koitti. Niin oli Matti nähtävästi jo päättänytkin -- mutta eihän -sitä sitten tiennyt, osaisiko enää koskaan sille hiilikaivokselle, -jossa Antti ja ne muut niin hyvin rahaa ansaitsivat. Ja Pekka oli -aivan varmasti vakuutettu siitä, että hiilikaivos oli jossain tuolla -vuoristossa. - -Näissä mietteissään ollen katseli hän ylös tuonne pimeään ja silloin -oli hän vähän matkaa siellä kauvempana ja ylempänä näkevinänsä oman -piippunsa kuvastuksen, mutta suurempana ja kirkkaampana. Siellä oli -joku tuli, joka paloi, siitä ei ollut epäilystäkään. - -Hän ojensi jalkansa, kopasi sillä Mattia ja virkkoi, kun Matti avasi -silmänsä: - --- Tuolla vuorella on ihmisiä, jotka ovat tehneet tulen. - -Matti nousi istumaan ja katsomaan. Jopa joo! Tulta siellä näkyi olevan -eikä se voinut merkitä muuta kuin että siellä myöskin oli ihmisiä, -jonka sanottuaan hän sen pitemmittä puheitta heitti säkin selkäänsä ja -lähti liikkeelle puron vartta pitkin, Pekan perästä tallustaessa. - -Siitä tuli hyvin vaivaloinen matka, yli kivien ja kantojen, läpi -pensaiden ja murtojen ylös kukkulalle, joka paikotellen oli niin -jyrkkä, että he vaan vaivoin voivat pysytellä pystyssä. Kun he vihdoin -hengästyksissään ja hikeä valuen saapuivat tulen luo, huomasivat he, -että tuli loisti jonkunlaisen huoneen ikkunasta, joka oli puoleksi -maahan kaivettu, ja kun he silmäilivät alas laaksoon, niin näkivät he -samanlaisia tulia sieltäkin tuikkavan. - -Matti avasi vanhemmakseen oven, niinpian kun rintansa oli vähän -rauhoittunut, ja astui sisään. - -Keskellä pientä huonetta oli pari tyhjää puulaatikkoa, ja niiden -ympärillä istui viisi miestä hatut päässä korttia pelaamassa pienen -lasittoman lampun valossa. Huoneessa oli muutamia villapeitteitä -eräässä nurkassa, lattialla puulaatikkojen luona oli sisältörikkaan -näköinen saviruukku ja muutamia rautapellistä tehtyjä keittoastioita -huolettomasti laitetun tulisijan päällä. Siinä talon koko irtaimisto. - --- Hyvää iltaa! sanoi Matti kohteliaasti suomeksi. - --- Hello boys! vastattiin. Snalk in! Mutta kun pelaajat eivät näkyneet -sen enempää välittävän vastatulleista, laskivat nämä säkkinsä nurkkaan, -kalvoivat piippunsa esiin ja alkoivat tupruttaa savua jo ennestäänkin -paksuun ilmaan. - -Hetken kuluttua päättyi peli ja silloin rupesivat pelurit vieraita -vähän lähemmin tarkastamaan. - --- Ottakaa ryyppy! kehoitti isäntä ja työnsi jalallaan saviruukun vähän -lähemmäksi Pekkaa, joka istui etumaisena. - -Kun Pekka heti käsitti, mistä oli kysymys, pyyhkäsi hän kohteliaasti -suutaan käsiselällään ja nosti astian huulilleen. - --- Kiitoksia, sanoi hän suomeksi, sitten kun oli osansa ottanut. - --- Halloo! huusi isäntä. Mitä te sanoitte? - -Pekka irvisti ystävällisesti vastaan, mutta ei virkkanut mitään. - --- Ettekö puhu englantia, pojat? kysyi muuan miehistä. - --- Ei ymmärrä, vastasi Matti, kun kysyjä puhuessaan oli katsonut häntä -silmiin. - --- Nämä ovat hauskoja elukoita nämä, sanoi mies toveriensa puoleen -kääntyen. Nyt pannaan ilo käymään ja katsotaan, mistä aineesta ne ovat -valetut. - -Sen sanottuaan kääntyi hän uudelleen vieraiden puoleen ja alkoi -syytää heidän silmilleen sukkeluuksia semmoisia, joita ei saa kuulla -juuri muualta kuin lännen kaivosmiesten ja cowboy'ien suusta. Toiset -nauroivat ja säestelivät parhaansa mukaan, mutta Matti ja Pekka -koettivat olla niin ystävällisiä kuin suinkin ja pitäytyä niin -hyvänsuopien näköisinä kuin mahdollista. - -Mutta kun melu alkoi käydä yhä suuremmaksi eikä enää voinut olla -vähintäkään epäilystä siitä, että juuri he, eikä kukaan muu, olivat -pilanteon esineinä, muuttui Matin ystävällinen naama ja alkoi osoittaa -sekä suuttumusta että pelkoa, samalla kun hymy Pekan huulilla jäykistyi -irvistykseksi ja ilme hänen silmissään vaihtui siksi, mikä niissä oli -aina silloin kun kotimökillä tuli puhe hevosesta. - -Luullen vieraita rauhallisemmiksi kuin olivatkaan ja yltyneenä -toveriensa suosiosta yhä suurempiin ponnistuksiin, pisti sille, -joka oli pilan alkanut, päähän uusi tuuma. Hän vetäsi revolverin -vyöhystästään, tähtäsi ja ampui melkein samassa silmänräpäyksessä -piipun Matin suusta. - --- Herra varjelkoon! huusi Matti ja heittäytyi taapäin. Mutta Pekka -unohti samassa sekä siivoutensa että nuoruutensa, kavahti ylös ja -väänsi voimakkaalla liikkeellä revolverin miehen kädestä, samalla kun -hän toisella kädellään tarttui miestä kurkkuun ja heitti hänet maahan -kuin keilan. - -Mies hyppäsi ylös, mutta Pekka tarttui häneen uudelleen kiinni ja sanoi --- suomeksi tietysti: -- Ei pidä leikkiä pistoolien kanssa, saattaa -helposti tulla vahinko! - -Sopimattoman leikin laskija koetti tempoa itseään irti, mutta -toiset, joista pilanteko nähtävästi jo oli mennyt liikoihin, kävivät -väliin. Ja kun Pekkakin, huomattuaan että vaara oli ohitse, ojensi -revolverin takaisin omistajalleen, pudisti tämä Hänen kättään mitä -sydämmellisimmästi ja vakuutti, ett'ei hän pitkiin aikoihin ollut -saanut kokea niin komeita nyrkkejä. Eikä siitä muuta kuin saviruukku -kiertämään miehestä mieheen. - --- Eiköhän meidän pitäisi lähteä tiehemme nyt? arveli Matti oman osansa -nielaistuaan. Ne ovat vaarallisia miehiä nuo, kun vaan huvikseen -ampuvat piippuja ihmisten suusta. - --- Nyt minä tiedän, mitä ne puhuvat, huudahti muuan -ameriikkalaisista, joka oli tarkkaan kuunnellut Matin puhetta. Se on -suomea, niitä on koko joukko Deer Lodgessa. - --- Tirlots! huudahti Matti mitä suurimman ihastuksen vallassa. -- -Tirlots! -- ja samalla astui hän miehen luo ja pudisti hänen kättään, -samalla tavalla kuin joku toinen käyttelee pumpun vartta. - --- Tarkoitatteko Deer Lodge? kysyi ameriikkalainen. Aiotteko sinne? -Mitä varten olette tulleet tätä tietä, kun olisitte päässeet junalla -perille asti? Täältä on sinne vielä kuuden tunnin matka vuoristossa -eikä tie ole juuri mitään vierotietä. - -Se oli tietysti hepreaa Matille. Mutta sen hän käsitti, että he -viimeinkin olivat saaneet käsiinsä jonkun, joka osasi neuvoa -Tirlotsiin, ja kun seurue hetken kuluttua katosi, niin paneutui -hän maata paljaalle lattialle niin rauhallisella mielellä kuin ei -maailmassa olisi milloinkaan mitään murheita ollut. - -Aamulla vei ameriikkalainen heidät oikean tien suuhun, osoitti ylös -vuorille, jonne tie vei, ja sanoi pari kertaa: Deer Lodge, Deer Lodge! - --- Hyvä on, hyvä on! vastasi Matti, nyökäytti vimmatusti päätään -merkiksi siitä, että hän tajusi toisen tarkoitukset, ja kun he vielä -kerran olivat pudistaneet oppaansa kättä, lähtivät veljekset iloisin -mielin vaeltamaan Tirlotsiin ja Isonkylän Antin luo. - -Mutta kun he olivat kulkeneet pari neljännestä tai niille paikoin ja -kun Matti oli saanut mietityksi, mitä kaikkea tällä viime vuorokaudella -oli tapahtunut, kääntyi hän Pekan puoleen ja virkkoi painavasti: - --- Niin minä nyt kuitenkin luulen, ett'ei se hevosen kuolema sittenkään -tainnut olla sinun syysi. - -Ja Pekka ei puristanutkaan huuliaan yhteen, vaan avasi ne niin leveään -hymyyn kuin hänelle suinkin oli mahdollista. - - - - -Naimiskauppa uudessa maailmassa. - - -Taneli Tuominen seisoi ajatuksiinsa vaipuneena Castle Gardenin -edustalla New-Yorkissa. Castle Garden on se paikka, johon -siirtolaislaivat laskevat maihin. Hän tarkasteli toisia odottelijoita, -jotka samoin kuin hänkin vartoivat porttien avautumista saadakseen heti -karata niiden lampaiden kimppuun, jotka puoli tuntia sitten olivat -saatetut laivasta maihin. - -Hävytöntä se oli, ett'ei nyt enää saanut mennä sisään niinkuin entisinä -hyvinä aikoina, jolloin pääsö sinne oli vapaa kenelle tahansa. Mutta -nyt sinne pääsivät vaan suurten firmain runnarit ja köyhät saivat -seista ulkopuolella. Konttori olisi pitänyt olla jonkun paremman kadun -varrella ja tarjota niille aina pitäisi jotain noille, jotka olivat -tuolla sisällä, ja sen lisäksi vielä silloin tällöin painaa seteli -kouran pohjaan -- sitten olisivat ovet auvenneet! - -Se talo, missä Tuominen liikettään harjoitti, ei ollut hienoimpia. -Eikä se ollut minkään ylen hienon kadunkaan varrella, olihan vaan -Chenystreetin varrella, joka suoraan sanoen oli hampuusien ja sen -semmoisten tyyssija. Liikettä kutsuttiin hotelliksi ja oli siinä n.k. -makuuhuoneita likaisen salin päällä, jonka huomattavin huonekalu -oli pitkä tiski. Sen alla oli sijaa muutamille lekkereille ja -pienemmille olutastioille, sen takana oli seinäkaappi täynnä mitä -eriskummallisimpia pulloja, jotka olivat siinä vaan koreuden vuoksi, -sillä kaikki se aine, jota täällä nautittiin, tuli lekkereistä ja -olutastiasta. - -Mutta vaikka paikka oli pahamaineinen ja talo vaatimaton, oli talon -isäntä ansainnut hyviä rahoja "pussinessillaan", niinkuin hänen oli -tapana sanoa. Kaikki suomalaiset merimiehet tulivat kuin vaistomaisesti -Chenystreetin kapakkaan kohta kuin olivat päässeet irti laivoistaan -ja saaneet muutamain kuukausien palkan taskuunsa. Ja silloin oli -Tuomisella hyvät ansiot. Hän oli yhtäaikaa pankkiiri, kassööri ja -kirjanpitäjä ja otti sentähden heti haltuunsa vierastensa rahat, -ett'eivät menettäisi kaikkia yhteen menoon -- ja antoi heille vaan sen -verran kuin kukin päiväkseen tarvitsi, senkin pitkän kärttämisen -perästä. Mutta sen ohella piti hän tietysti huolta siitä, että suurin -osa rahoista juotiin hänen tiskinsä ääressä ja kun vieraan konttokirja -ja kontantit alkoivat olla tasapainossa, ajettiin hänet kadulle, ell'ei -hänen merimiesarkkunsa sattunut olemaan niin hyvin varustettu, että sen -voi ottaa luoton vakuudeksi vielä joksikin aikaa. - -Liike oli mainio, mutkaton ja helposti hoidettava eikä sillä ollut kuin -yksi vika -- se, ett'ei aina ollut rahakkaita merimiehiä. Silloin -saivat siirtolaiset astua aisoihin. Rahaa heillä tavallisesti oli -vähän, mutta sitä enemmän vaatteita. Ja sitten kelpasi heille mikä -hyvänsä. Heitä voi sulloa kuinka paljon tahansa samaan huoneesen ja kun -he olivat juoneet kaikki tavaransa, voi heiltä ansaita vielä jonkun -äyrin toimittamalla heille työnansiota. Toistakin taalaa voi välistä -saada miestä kohti runnareilta, jotka värväsivät väkeä seutuihin, jonne -ei kukaan työmies hyvällä lähtenyt, ja karttuihan siitäkin jotain -vuoden pitkään. Helppo oli saadakin siirtolaisia verkkoihinsa niin -kauvan kuin sai viritellä niitä Castle Gardenissa hetikohta kuin -siirtolaiset astuivat maihin. Mutta se ansio oli nyt lopussa ja suurten -yhtiöiden runnarit poimivat nenän edestä jokaisen, jonka saivat -käsiinsä. Köyhät saivat olla välikädessä täällä Amerikassa niinkuin -siellä Suomessakin, päivitteli Tuominen, eikä hänen päähänsä -pälkähtänytkään, että hän itse oikeastaan oli juuri niitä, jotka -tahtovat, vaikkeivät aina voikaan, saattaa köyhää kansaa välikäteen. - -Ikävintä oli, että merimiesliikekin alkoi huonota. Kilpailija -oli avannut paljoa hienomman huoneuksen saman kadun varrella ja -oli hotellin, kapakan ja ravintolan yhteydessä pannut toimeen -jonkunlaisen toimituskonttorin hankkiakseen vierailleen taas uusia -paikkoja laivoissa, sittenkun he olivat ryypänneet kaikki tavaransa. -Sillä tavoin saavutti hän sen kahtalaisen tarkoituksen, että ensin -nylki merimiehiltä heidän säästönsä ja pääsi vielä käsiksi heidän -pestirahoihinsakin ja etukäteen otettuun vuosipalkkaan. Etuannin -suuruuden määräsi hän itse ja sen mukaan luotonkin suuruuden -- se oli -kaikin puolin tuottava liike eikä tappiosta ollut vähintäkään pelkoa. - -Tuominen kiroili mielessään omaa tyhmyyttään, kun ei ollut itse -keksinyt tuota keinoa. Mutta nyt ei hän enää aikonut istua kädet -ristissä katselemassa liikkeensä rappeutumista. Hänkin oli saanut -loistavan aatteen ja sen toteuttamista varten oli hän nyt useita päiviä -peräkkäin kävellyt Castle Gardeniin, sillä nyt oli juuri se aika -vuodesta, jolloin siirtolaiset vanhasta emämaasta tulvivat New-Yorkiin. - -Taneli Tuominen ei ollut enää mikään härkäpoika ja oli hän nähnyt vähän -muitakin kuin pelkkiä talonpoikia jo kotona Suomessakin. Maakauppiaana -ollessaan oli hän ollut monilla markkinoilla ja nähnyt, kuinka -talonpoikain päät menivät pyörälle, kun tulivat paikkoihin, joissa -laulettiin ja soitettiin. Silloin eivät enää oluet riittäneet, vaan -piti olla sekä punssia että portviiniä ja Tuominen oli nähnyt heidän -heittelevän markankin rahoja lautaselle, kun laulajatyttö kuletteli -sitä ympäri ja katsoi heitä oikein hellästi silmiin. - -Nämä muistot ne olivat idättäneet hänessä sen aatteen, joka tulisi -pelastamaan Chenystreetin hotellin häviöstä ja hämmästyttämään -kilpailijoita. Hän päätti hankkia itselleen "puhvetsikan", jolla -komealla nimellä hän nimitti uutta kultalintuaan. Mutta suomalaisen -sen pitäisi oleman, sillä hänen vieraansa eivät tainneet juuri -maailmankieliä ja sen tiesi Tuominen omasta kokemuksestaan, että -rakastelu, jota täytyy sanan puhumatta toimittaa, käy ajan pitkään -ikäväksi. - -Siirtolaisten mukana tuli silloin tällöin myöskin nuoria tyttöjä -kotimaasta ja semmoisen hän värväisi. Kun hän vaan saisi oikean -neitosen niin maksaisi hän kernaasti, jos niiksi tulisi, tavallista -piian palkkaa isomman palkan, sillä eihän tyttö tulisi tekemään -ainoastaan tavallista piian työtä, vaan myöskin vetämään vieraita -taloon ja siitä sopisi aina maksaa pari taalaa enempi viikossa. Kun -hän nyt vaan onnistuisi saamaan oikein sopivan. Se kyllä ajan oloon -kannattaisi. - -Tuomisen kalpeat, oluen juonnista pöhöttyneet kasvot kirkastuivat, -kun hän ajatteli loistavia tulevaisuuden toiveitaan, vaikkakin hän jo -monet kerrat oli seisonut samalla paikalla ja turhaan tarkastellut -siirtolaisnaisia, jotka uteliain, vaikkakin vähän pelokkain kasvoin -astuivat luvattuun maahan. Varovasti veti hän povitaskustaan esiin -melkein mustan sikarin, purasi pään poikki ja alkoi juuri sytyttää -toisen pään, kun Castle Gardenin ovet avautuivat ja ensimmäiset -tulokkaat tulivat näkyviin. Nopeasti sukasi hän sikarin takaisin -taskuunsa ja astui pari askelta eteenpäin voidakseen niin läheltä kuin -suinkin tarkastella tulevia. - -Oli se kirjavaa joukkoa, joka hitaasti vyöryi alas Castle Gardenin -porteista, joista jo niin monet korkealle tähtäävät toiveet, niin monet -pettyneet unelmat ja niin moni murtunut ja häviöön joutunut elämä oli -vaeltanut tuntematonta tulevaisuutta kohti, joka kaikkein useimmilla -oli käynyt paljoa synkemmäksi kuin mitä he olivat ajatelleet. Oli -siinä vanhoja ihmisiä, jotka vasta pitkällisen ja totisen tuumailun -jälkeen olivat päättäneet astua tuon pitkän askeleen kotimaasta ja -ystävien luota; oli nuoria seikkailunhaluisia miehiä ja naisia, -jotka rinta täynnä valoisia tulevaisuuden toiveita vaan odottivat -päästäkseen uuteen kultalaan ja saadakseen siellä kaiken sen, mitä -ei kotimaa ollut kyennyt heille antamaan; miehiä, joiden kasvoissa -kuvastui heidän myrskyinen menneisyytensä ja jotka olivat pakoitetut -alottamaan uudelleen elämänsä toisessa osassa maailmaa, jossa -heidän tappionsa olivat tuntemattomat; sekä vihdoin tuo suuri lauma -todellisia työmiehiä, jotka olivat tulleet tänne ansaitsemaan parempaa -päiväpalkkaa kuin kotimaassa, syömään joka päivä vatsansa täyteen ja -jos mahdollista saamaan jotakin kokoon yli jokapäiväisten menojen -sekä tulevaisuuden varalle että kotiin jääneiden vaimojen ja lapsien -elatukseksi. - -Saapunut laiva oli yksi suurimpia siirtolaislaivoja, ja kauvan kesti, -ennenkun tuhansiin nouseva matkustajalauma oli selvinnyt kaikista -muodollisuuksista tuossa rumassa, vanhassa rakennuksessa ja päässyt -ulos lämpimään päiväpaisteesen, joka heloitti tuolta Batteryn puistossa -ja teki sen niin hauskaksi, iloiseksi ja rauhalliseksi kuin jos se -olisi ollut satain penikulmain päässä saaliinhimoisesta suuresta -kaupungista, jonka melu ja jyrinä vaan kaukaa kuului sinne puitten -välitse. - -Siirtolaiset tulivat, mitkä yksitellen, mitkä perheittäin tai -suuremmissa samanseutulaisista muodostuneissa ryhmissä, useimmat -uteliaasti tähystellen ympärilleen nähdäkseen ensimmäisen vilahduksen -tuosta ihmeellisestä maasta, jossa kaikki ihmiset voivat rikastua, -toiset taas välinpitämättöminä astellen ja hyvin tietäen, että -työ on työtä kaikkialla maailmassa ja että ainoastaan muutamat -onnenlapset pääsevät alkuvastuksitta vapaiksi. Itaalialaiset puhelivat -vilkkaasti ja viittilöivät käsillään ryhmissä kulkien; saksalaiset -perheenisät koettivat huolestunein kasvoin koota ympärilleen vaimonsa -ja lapsensa; ruotsalaisilla naisilla oli päässään kummallisen -koreita hattuja merkkinä pian alkavasta yhdenvertaisuudesta; -venäläis-puolalaiset juutalaiset olivat puetut pitkiin, kantapäihin -saakka ulottuviin kauhtanoihin ja heidän silmissään paloi väijyvä -nöyryys; irlantilaisten katseet ja käytös osoittivat uhkamielisyyttä -ja röyhkeyttä -- sanalla sanoen, Tuominen olisi voinut siinä nähdä -näytteitä kaikista Euroopan eri kansallisuuksista. Mutta hän ei nähnyt -muuta kuin joukon muukalaisia, joiden puvut ja kasvot olivat hänelle -vieraita. Sillä suomalaiset tulivat tavallisuuden mukaan viimeisinä. -He olivat oleksineet yhdessä koko matkan kestäessä ja odottivat -nyt rauhallisesti, kunnes kaikki muut olivat selvinneet lähtemään, -pysyäkseen yhdessä vielä viime hetkelläkin. Olihan heidän melkein -kaikkien mentävä konttooriin State Streetin varrella mikä millekin -asialle, tiedustelemaan kirjeitä, kyselemään työnansiota y.m.s., -niinkuin olivat kokeneilta ameriikkamiehiltä kuulleet pitävän tehdä. - -Viho viimein tulivat ensimmäiset suomalaiset esiin. Tuominen astui -vielä pari askelta eteenpäin, sillä ell'eivät hänen silmänsä -valehdelleet, niin vilahteli tuolla jo hame ovessa ensimmäisten miesten -takana. - --- Tervetuloa Ameriikkaan, pojat! huusi hän jo kaukaa heille, ikäänkuin -olisi hän aavistanut, että tänään ei hänen toivonsa tulisi häntä -pettämään. - -Tulokkaat katselivaf häntä ensin uteliaasti. Heitä oli paljon varotettu -kaikellaisista roistoista, joita vetelehtii New-Yorkissa ja he tiesivät -hyvin kyllä, että niiden joukossa oli omia kansalaisiakin. - -Tuo suupaltto oli varmaankin joku semmoinen; parasta olla hänen -kanssaan mihinkään puheisiin rupeamatta. - -Mutta Tuominen ei heittänyt niin hevillä, sillä tällä kertaa ei hän -ollut erehtynyt. Siellä tuli todellakin pullea, punaposkinen tyttö -kahden miehen seurassa. Tytön ulkomuoto teki valtavan vaikutuksen -Tuomisen mieleen. Eihän se tosin ollut sen tulevan "puhvetsikan" -näköinen, jota hän mielessään oli kuvitellut eikä näyttänyt liioin -laulajattareltakaan, mutta sen sijaan oli tytössä jotain muuta, joka -sykähytti miehen sydäntä ja sai hänen vetiset silmänsä kiilumaan. Siinä -oli se syötti, joka tulisi houkuttelemaan merimiehet takaisin hänen -kapakkaansa! - --- Hyvä päivä! Hyvä päivä! sanoi hän, kun seurue kulki ohi. Mistäpä -tulette, hyvät ystävät! - -Tyttö ja hänen seuralaisensa näyttivät arvelevan, mutta eivät -vastanneet. Heistä oli kovin outoa, että heti vieraalle maalle tultuaan -saivat jo kuulla omaa kieltänsä puhuttavan. - --- Minnekkä matka? jatkoi Tuominen samalla ystävällisen suojelevalla -äänellä ja seurasi heitä. Minä olen vanha new-yorkilainen ja voin -auttaa teitä, jos tarvitsette jotain. - --- Menemme kapteeni Jeanssonille, vastasi toinen miehistä -vastahakoisesti, -- työtä tietämään. - --- Entä tämä tyttö? Jos hän hakee työtä, niin voisin minäkin ehkä -antaa. - --- Totta kai työtä haen, vastasi tyttö lyhyesti. Uuden tuttavan -ulkomuoto ei lisännyt hänen luottamustaan new-yorkilaisiin. - --- No, jos niin on, niin ehkä voimme sopia heti kaupoista, sanoi -Tuominen, joka oli päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen niin paljon -kuin mahdollista. Minulla on hotelli täällä New-Yorkissa ja minä -tarvitsen kunnon tytön yhtä ja toista toimittamaan. Tässä maassa ei -palvelusväki kelpaa juuri mihinkään ja sentähden maksan minä mielelläni -hyvän palkan, kun vaan saan jonkun, joka kelpaa. Mitä arvelette -neljästä taalasta viikossa? oma huone ja vapaa ylöspito tietysti? ja -kaksi vapaata iltaa viikossa? Se on toista kuin kotona kolmekymmentä -markkaa vuodessa talon ruuassa! - -Matleena Jussila pysähtyi ja tuijotti silmät selällään kiusaajaan. -Neljä taalaa viikossa -- kaksikymmentä markkaa! Mies mahtanee olla -kauhean rikas -- mutta hänellä onkin hotelli. Eihän tuo näyttänyt -niin erittäin pulskalta päiväpaisteessa, joka sai hänen kasvojensa -harmaan keltasen, likaisen kalpeuden vielä selvemmin esiintymään -happamen kosteiden, punareunaisten silmien rinnalla. Mutta hän oli -hyvissä vaatteissa ja se seikka vaikutti, ett'ei Leena tehnyt itselleen -sen tarkempaa selkoa hänen ulkomuodostaan, vaikkakin vaistomaisesti -tunsi sen epämiellyttävän vaikutuksen. Eikähän se merkinnyt kerrassa -mitään sen tosiasian rinnalla, että hänelle tarjottiin kaksikymmentä -markkaa viikossa -- viikossa! Johan äiti ja sisaret voisivat siellä -kotimökillään elää puoli vuotta yhden kuukauden palkalla. - -Tuossa tuokiossa risteilivät nuo ajatukset hänen aivoissaan ja hän oli -jo valmis siinä paikassa vastaamaan myöntävästi, kun toinen miehistä -avasi suunsa kysyäkseen Tuomiselta, puhuiko hän totta ja oliko hän -todellakin se, joka sanoi olevansa. - --- Voin vaikka vannoa! vakuutti Tuominen, ja jos ette minua usko, niin -voittehan kuulustella Jaenssonin konttorissa. Herrat tuntevat minut ja -minä voin lähteä itsekin mukaan. - -Lähdettiin taas liikkeelle, Tuominen ja Leena etunenässä. -Tuominen tekeytyi oppaaksi ja kertoi Batterypuistosta ja näytteli -pilarirautatietä, jonka alatse he kulkivat ja rauhoitteli hyvin -suojelevalla äänellä Leenaa, kun tämä säikähti heidän päänsä päällitse -karkaavaa rautatiejunaa. - -Leena kuunteli häntä tarkasti ja sai hänen puheestaan hämärän -käsityksen hänen etevämmyydestään ja suurista tiedoistaan, mutta -koko ajan helisivät hänen korvissaan hopearahat ja surisivat hänen -korvissaan sanat: neljä, taalaa viikossa -- kaksikymmentä markkaa! -Tässähän tulisi rikkaaksi tuossa tuokiossa -- semmoisia tuloja ei ollut -monella rikkaalla talonisännälläkään kotona Suomessa. - -Tultuaan ulos puistosta kulkivat he kadun poikki ja astuivat -siirtolaiskonttoriin. Se oli täynnä vastatulleita siirtolaisia, jotka -olivat tulleet sinne samoissa asioissa kuin hekin ja nyt ihmeissään -katselivat seinillä olevien suurten höyrylaivain komeita kuvia ja -koreita aikatauluja ja ilmoituspapereita, joita oli kaikkialla, ja -noita ahkerassa toimessa olevia konttoriherroja, jotka paitahihasillaan -häärivät pitkien, hienosti maalattujen tiskien takana, kirjoitellen ja -ratuutellen, vastaten kysymyksiin ja tietoja antaen. - -Tuominen tunkeutui kursailematta joukon läpi vetäen Leenaa kädestä -niin lähelle tiskiä kuin suinkin, ja puhutteli erästä konttoristeista -suomenkielellä. - --- Olkaa hyvä ja sanokaa tälle tytölle, sanoi hän varmasti, onko -minussa miestä maksamaan hänelle neljä taalaa viikossa, jos rupee -palvelukseeni. - --- Viikossa, lisäsi Leena vielä varmemmaksi vakuudeksi. - --- Aiotteko ruveta tuon miehen palvelukseen? kysyi konttoristi -osoittaen vähän ylenkatseellisesti hotellin isäntää kynänsä varrella. - --- Aionhan minä, jos se vaan on se, mikä sanoo olevansa. - --- Kyllähän hänellä on varaa maksaa niin paljon ja vielä enemmänkin, -jos tarvitaan, mutta ei se ole mikään hyvä paikka. - -Tuominen muljautti äkäisen katseen happamista silmistään konttoristia -kohti, murahtaen samalla, ett'ei hän ollut tehnyt mitään pahaa -kenellekään, mutta Leenan mieleen iski salamana yksi niistä -varoituksista, joita hän oli matkalla saanut kokeneemmilta ihmisiltä. - --- Onko se... onko se semmoinen pahamaineinen paikka? kysyi hän niin -kauhistuneen näköisenä, ett'ei konttoristi voinut olla suutaan hymyyn -vetämättä. - --- Ei, ei, sanoi hän rauhoittaen. Semmoinen paikka se ei ole, mutta -miehiä käy siellä laumoittain kaikellaisia, ja ne juovat ja... - --- Sitä en pelkää, keskeytti Leena päättävästi niskaansa nykäisten. -Miehiä oli hän nähnyt ennenkin, sekä humalaisia että selviä. Ell'ei -siinä ole muuta mitään, sanoi hän, niin hän ottaa paikan. - -Asia oli päätetty. Konttoristilla oli muutakin tekemistä kuin pitää -puheita maailman pahuudesta itsepäisille talonpoikaistytöille, jotka -lopulta kuitenkin tekivät niinkuin itse tahtoivat. Hän kohautti -olkapäitään ja kääntyi toisen asiamiehen puoleen, joka oli kysynyt -jotain, sill'aikaa kuin Leena tiedusteli tulevalta isännältään, milloin -hänen olisi tultava palvelukseen, kuinka hän saisi kirstunsa Castle -Gardenista y.m.s. - -Kaiken sen aikoi Tuominen ottaa toimittaakseen. Leena vaan odottaisi -täällä niin kauvan kuin hän hankkii tavarain hakijan ja sitten voivat -he heti lähteä hotelliin. -- Mutta eikö hänellä ollut ketään tovereita, -joille tahtoi heittää hyvästinsä? - -Ei, ei muita kuin mitä oli laivassa tullessaan tavannut, hän oli aivan -yksin. Eikä ollut hänellä ulosseteliäkään, kun ei ollut ennen ollut -palveluksessa, mutta papinkirja hänellä oli ja passi kirstussa. - --- Niitä ei täällä kysytä, ilmoitti Tuominen mahtavasti. Tämä on vapaa -maa, jossa jokainen on oma herransa. - -Olihan se Leenasta vähän merkillistä. Aivan siis kuin löysäläisiä -kaikki. Mutta hänellähän oli kirjansa, olkootpa muut miten tahansa, se -ei häntä liikuttanut. - -Hän heitti hyvästinsä muutamille matkatovereilleen, jotka hekin olivat -tulleet konttooriin ja lähti sitten uuden isäntänsä kanssa takaisin -Castle Gardeniin. Siellä selvitettiin pian asiat ja lähdettiin -pylväsrautatien lähimmälle asemalle. - -Väkijoukko, joka kahtena yhtämittaisena jonona virtaili ylös ja alas -korkeita, likaisia rappuja, melu ja hälinä kadulla, junain jyminä, -jotka hurahtivat heidän päänsä päällä ilmassa, ennenkun Leena ja -hänen saattajansa ehtivät ylös asemalle, sanomalehtipoikain ja -kengänkiillottajain huudot, -- sanalla sanoen, tuo kuohuva, ahertava -elämä suuressa maailman kaupungissa, josta hänellä ei ollut ennen -aavistustakaan, alkoi pelottaa Leenaa ja huimata hänen päätään niin, -että hän tunsi itsensä melkein sairaaksi. Ja kun he sitten olivat -ahtautuneet täyteen rautatievaunuun ja lähtivät ajaa rämistämään -huonerivien ohi niiden kolmannen kerroksen ikkunain kohdalla, tehden -päätä pyörryttäviä mutkia katukulmissa, ja kun he pyyhältivät kattojen -yli ja näkivät jalkainsa alla kadulla myllertäviä ihmisiä, hevosia ja -vaunuja, -- silloin kalpeni Leena pelosta ja tarttui vaistomaisesti -Tuomista käteen, ikäänkuin turvaa hakien. - -Tuominen koetti rauhoittaa häntä sillä, ett'ei tässä ollut hätää -mitään, mutta omassa mielessään naurahti hän, hyvää onneaan ajatellen. -Juuri tuommoisen tyhmän raukan, joka ei mitään ymmärrä, hän tarvitsee. -Semmoisen saisi kyllä suostumaan vaikka mihin. - -Vihdoinkin saavuttiin määräpaikkaan ja noustiin junasta. Hetken -kuluttua oltiin Chenystreetin hotellissa. Yksi ja toinen mies tervehti -erittäin ystävällisesti Tuomista ja näkyi aikovan antautua puheihin, -mutta Leenan isäntä oli vaan viekkaan näköinen ja näkyi tahtovan sanoa: -toiste, nyt et minulla ole aikaa. - -Kapakan sali oli autio ja tyhjä, lukuunottamatta vanhaa Vehkalaista, -talon vartijaa, joka istui tiskin takana ja imi piippuaan, puoli -humalassa ja muuten tyytyväisenä osaansa. Hän oli asunut Tuomisen -luona maissa ollessaan aina siitä pitäen kuin hän kuusi vuotta -takaperin oli ensi kerran tänne tullut. Silloin oli hän juonut kaikki -palkkarahansa ja juonut yhä edelleen velaksikin, kunnes luottokin -loppui ja hän oli pakotettu uudelleen merelle lähtemään. Sen jälkeen -oli hän säännöllisesti joka matkan jälkeen tuonut rahansa Tuomiselle -maksaakseen velkaansa, mutta se ei ollut vielä tähän päivään saakka -onnistunut. - -Joka kerta kun hän otti uuden pestin, sai hän tietää olevansa velkaa -koko joukon taaloja asunnosta, ruuasta ja whiskystä ja sentähden tuli -hän aina takaisin. Ja kun ei hänellä ollut parempaakaan tekemistä, -suostui hän vartioimaan taloa ja hoitamaan liikettä Tuomisen poissa -ollessa. - -Leena katseli ympärilleen ja jonkunlainen kummastus kuvastui hänen -pyöreissä, pyylevissä kasvoissaan. Eihän hän ollut monta hotellia -eläissään nähnyt, mutta kyllähän hän oli kuvaillut ne mielessään vähän -hienommiksi sen mukaan, mitä niistä oli kuullut. - -Tuominen huomasi heti sen epäedullisen vaikutuksen, minkä hänen talonsa -teki. - --- Täällä tullaan korjaamaan ja siistimään, riensi hän sanomaan. - --- Kyllä sietääkin, sanoi Leena. Missä on kyökki? - --- Vielä tästä sinne ehditään, arveli Tuominen. Et sinä tule kuitenkaan -kyökissä seisomaan, vaan tulee sinun olla täällä sisällä passaamassa -vieraita ja huoneita siistimässä. Kokki hoitaa yksinään kyökkiasiat. - -Kokki! Se kuului komealta Leenan korvissa. Mistäpä hän tiesi, että -kokki oli vanha, juoppo matruusi, joka käveli puujalalla katkaistuaan -toisen jalkansa juopuneitten tappelussa ja joka sentähden oli iloinen, -kun sai hoitaa patoja Tuomisen hotellissa ja siitä hyvästä sai vapaan -asunnon ja ruuan ja silloin tällöin muutamia kuluneita vaaterepaleita. - --- No, entä huoneeni? kysyi Leena edelleen. - -Sen saattoi Tuominen näyttää. Hän oli itse liisteröinyt uusia tapetteja -pienen putkan seinille yläkerrassa ja Vehkalainen oli valkaissut katon, -ja nyt luuli hän, että Leena tulisi ihastumaan tuosta komeudesta. -Mutta hän oli unhottanut pesettämästä lattian ja ikkunan, jota ei -oltu avattu Tuomisen talossa ollessa, niin että vanhan tupakansavun, -huonon väkiviinan, happamen tapettiliisterin ja vanhan lian haju oli -aivan inhoittava, samalla kun lattian luonnollista väriä oli mahdoton -eroittaa lian ja tupakan sylen alta. - --- Tämähän on kuin sikopahna, sanoi Leena vihoissaan, niin pian kuin -näki huoneen. Eikä edes lukkoa ovessa. Täällä en nuku minä, jos en saa -lukkoa oveen. Ja lattia täytyy pestä heti paikalla, ennenkun sänky ja -kirstu kannetaan sisään. Saanko minä piironginkin? - --- Totta kai, vakuutti Tuominen, joka ei ollut vielä selvillä -puhvetsikkansa luonteesta, mutta oli kuitenkin päättänyt tehdä hänelle -kaikessa mieliksi. Saat keinutuolinkin ja maton lattialle. - -Leena naurahti ja hänen kasvonsa kirkastuivat. Keinutuolin ja maton! -Ei tämä sittenkään näkynyt olevan mikään köyhä paikka, vaikk'ei täällä -ollut ketään, joka olisi kyennyt pitämään taloa kunnossa. Mutta kohta -tässä kaikki paranee, kunhan hän vaan saa alkaa tehdä, mitä tahtoo. - --- Onko talossa pesusoikkoa? Ja sanokaa kokille, että panee vettä -kiehumaan. Täällä täytyy tehdä puhdasta jo ennen iltaa! - --- Lämmintä vettä ja kuumaa vettä on aina saatavana, sanoi Tuominen. -Täällä ulkona rappujen edessä on kaksi hanikkaa. -- Kas tässä -- eikä -tarvitse muuta kuin vääntää, niin saapi vettä kuinka paljo tahansa, -sekä kylmää että lämmintä. - -Leenan pyöreät silmät kävivät vielä pyöreämmiksi. Olihan hän kuullut -Ameriikkaa kummaksi maaksi kehuttavan, mutta että täällä oli vettä -seinissä, niin ett'ei muuta kuin panee vaan juoksemaan, sitä hän ei -ollut osannut arvata. Ja vielä lämpöistä vettä! - -Hänelle tuli vielä suurempi halu alkamaan siivousta heti paikalla, -hän riisui päällysnuttunsa ja huivinsa -- sen oli hän päättänyt -vaihtaa hattuun heti kohta kuin sai nostaa palkkaansa -- ja alkoi -riisua puolivillaista hamettaan aivan kuin olisi ollut kotimökillään. - --- Missä teillä on soikot ja pesurievut ja sen semmoiset? kysyi hän -Tuomiselta, joka ei oikein tiennyt miten olla. - --- Minä lähetän Vehkalaisen tuomaan mitä tarvitaan, sanoi hän -saadakseen vähän miettimisen aikaa, sillä semmoisia kapineita ei ollut -talossa vielä hänen aikanaan käytetty. - -Mutta Vehkalainen pani vastaan näitä uusia laitoksia. - --- Mitä konsteja sinä nyt olet keksinyt? kysyi hän äkäisesti, saatuaan -selville, mistä oli kysymys. Täällä tulee h--n hauska, jos akkaväki -pääsee komentelemaan -- hakekoon itse, mitä tarvitsee! - --- Niin hakeekin! keskeytti hänet Leena, joka jo seisoi ovessa -avojaloin ja paitahihasillaan, aivan niinkuin kotonaan. Odotus oli jo -käynyt hänelle pitkäksi. - -Vehkalaisen veret alkoivat jo vilkastua ja Leena seurasi häntä -kyökkiin, sill'aikaa kun Tuominen kaatoi poskeensa pitkän ryypyn -mielensä rohkaisemiseksi. Oli niinkuin olisi sisällinen ääni sanonut -hänelle, ett'ei tuon uuden puhvettineidin hallitseminen tulisi olemaan -niinkään helppoa kuin hän oli kuvitellut. - -Alussa antoi hän kuitenkin Leenan tehdä mitä tahtoi ja seurauksena -siitä oli, että hotelli muutamain päiväin kuluessa oli tavattomasti -muuttunut. Ikkunat olivat käyneet niin kirkkaiksi, että ihan voi -eroittaa ohi kulkevain kasvotkin, vanha kapakan tiski loisti puhtautta -ja astiatkin olivat vähitellen kadottaneet paksuimman iskoksensa. -Kapakan lattiakin pestiin ja sannoitettiin, sittenkun Leena surukseen -oli saanut kuulla, ett'ei New-Yorkissa kasvanut katajia. - -Täytyi jo Tuomisenkin myöntää, että hänen hotellinsa alkoi näyttää -aika somalta ja sentähden tukki hän suun Vehkalaiselta, joka näiden -siivoomispuuhain aikana kulki kuin eksyksissä, käskien hänen mennä -matkojaan, jos halutti. Kyökkiinkin saakka ulottui siivoomisinto ja -kokki sai kovan käskyn pitämään kaikkia puhtaana. Näytti melkein siltä -kuin hallitusohjat kokonaan olisivat siirtyneet Leenan käsiin. - -Mutta sitä ei hänen isäntänsä aikonut ajanoloon ollenkaan sietää. Sen -hän kyllä ymmärsi, että muutoksesta olisi liikkeelle hyötyä, mutta -omasta puolestaan oli hän kuitenkin sitä mieltä, että puhtaana pito on -niitä inhimillisiä heikkouksia, jotka hyvin pian vievät vaaralliseen -liiallisuuteen. Sitäpaitse oli hänellä täysi työ kapakan puolella, kun -kaikki naapuriston joutilaat merimiehet olivat rientäneet katsomaan -Tuomisen uutta "puhvetsikkaa", jonka tulosta maine oli levinnyt -uskomattoman nopeasti. - -Paljon eivät uteliaat kuitenkaan saaneet nähdä häntä ensi päivinä ja -ell'ei Tuominen olisi ollut siksi viisas, että vähitellen ja aivan -hitaasti kasvatteli häntä puhvettineidin tehtäviin, niin on hyvin -luultavaa, että hänen aikeensa eivät olisi ensinkään toteutuneet. -Tyttö ei varmaankaan olisi suostunut myöhään yöhön palvelemaan enemmän -tai vähemmän -- useimmittain enemmän -- juopuneita merimiehiä, -jotka tietysti kaikki tahtoivat osoittaa hänelle kohteliaisuuttaan, -useimmiten kouraan tuntuvassa muodossa. Mutta ensi aluksi tarvitsi -hänen vaan kolme neljä kertaa päivässä tulla sisään laseja pesemään, -jonka uudistuksen Tuominen oli keksinyt totuttaakseen tyttöä vähitellen -talon tapoihin, ja silloinhan saattoi häntä helposti pyytää auttamaan -vähän tarjoillessakin, kunnes avun tarve kasvamistaan kasvoi niin, että -Leena muutamien viikkojen kuluttua ei joutanut muuta tekemään kuin -kantelemaan olutta ja whiskyä vieraille aamusta iltaan. - -Sillä vieraiden tulva kasvoi päivä päivältä. Siinä kohden olivat -Tuomisen laskut toteutuneet. Mitkä tulivat Leenan pulleata kauneutta -ihailemaan, mitkä asettuivat taloon siinä vallitsevan puhtauden vuoksi, -jolla alalla muut saman kadun varrella olevat hotellit eivät ollenkaan -voineet kilpailla Tuomisen hotellin kanssa. - -Tuominen kulki päivät päästään myhähdellen mainiota aatettaan, otti -vastaan kaikki vieraidensa tarjoukset ja oli aamusta iltaan pikku -pihkassa, mulkoellen yhä hellemmin ihanata Leenaansa. Joka kerta -kun Leena kivahti jollekin ihailijoistaan, loisti Tuomisen naama -tyytyväisyydestä, ja kun Leena kerran läimäytti aika korvapuustin -liiaksi lähentelevälle matruusille ja matruusi aikoi antaa takaisin -samalla mitalla, kävi Tuominen väliin, vaikk'ei ollut epäilystäkään -siitä, että ottelu tulisi päättymään niinkuin päättyikin -- että -Tuominen sai selkäänsä. - -Sellaisiin kohtauksiin -- ja yleensäkin asemaansa talossa -- oli Leena -tyytymätön. Olivathan ne miehet kotonakin ahdistelleet ja tappelivathan -ne juovuspäissään, mutta ei toki niinkuin täällä. Ja oli siinä ero, -miten häntä kotipuolen pojat kohtelivat ja miten nämä. Jo tuumi Leena -välistä lähteäkseen toista paikkaa hakemaan, mutta joka kerta kun -muisti neljä taalaansa viikossa, haihdutti hän mielestään ne tuumat -Ne -- ynnä juomarahat, joita hän oli oppinut ottamaan -- nousivat -vähitellen summaan, joka varmaankin näyttäisi äidistä ja sisarista -käsittämättömän suurelta, kun hän ne joidenkuiden viikkojen kuluttua -lähettäisi kotiinsa. - -Sillä heidän tähtensähän hän oli lähtenyt maailmalle omin päinsä, kun -isän kuoltua olivat jääneet itse itsestään huolta pitämään. Eivät -riittäneet tulot kaikille siitä pienestä maatilkusta, joka oli tuvan -ympärillä. Silloin oli hän päättänyt tehdä niinkuin monet muutkin -tytöt hänen kotipitäjästään. Olivathan muutamat heistä säästäneet -joissakuissa vuosissa useita satoja dollareja Ameriikassa ja Suomen -rahassa karttui siitä suuret summat. Vaikk'ei hän saisikaan säästetyksi -kuin kaksisataa, niin ostaisi hän sillä jo pienen maatilan. Kelpaisi -sitten elellä! - -Hyvä onni oli hänellä ollutkin, kun jo ensi päivänä sai niin -suuripalkkaisen paikan, että yhdessä vuodessa saisi kokoon enemmänkin -kuin tuon summan. Sillä juomarahat riittivät kaikkiin hänen omiin -tarpeisiinsa, varsinkin kun isäntä tuon tuostakin lahjoitteli hänelle -semmoisia kaluja, joita muuten olisi täytynyt ostaa. - -Vaan sekään ei ollut hänestä oikein mieleen. Joka kerta kun se antoi -jotain, niin se taputteli ja oli niin ilkeän näköinen, että sydäntä -etoi. Mutta kun ei ollut tietävinäänkään, niin ehkä heittäisi rauhaan. -Sitä toivoen ja laskien, kuinka paljon hänellä mahdollisesti olisi -säästössä vuoden lopulla, nukkui hän aina iltasin. - -Kesä kului ja hotellin liike parani yhä. Leena tiuskahteli -hyvästelijöille yhtä äkäisesti kuin ennenkin, säästi, teki työtä ja -teki laskujaan niinkuin ennenkin ja oli ylpeä siitä, että oli jo -lähettänyt kotiinsa viisikymmentä taalaa. Tuominen ei enää juuri selvää -päivää nähnyt. Päivät istui hän kapakkahuoneessa, mutta ei tehnyt -muuta kuin joi vieraittensa kanssa. Ja Vehkalainen oli ottanut pestin -Brasiliaan menevään laivaan -- s.o. hänet oli melkein tiedotonna -jätetty erään kapteenin huostaan, joka ei muuten saanut miehistöä -Rio Janeiroon, missä keltakuume sinä vuonna raivosi pelottavalla -tavalla. Hän ei voinut palata sieltä ennen kuin syksymyöhällä, jos näet -ollenkaan palasi. Mutta jos hän säilyi kuumeelta, niin olisi siitä -kauppa mainio, sillä palkat Rion laivoilla olivat hyvät ja kapteenin -kanssa oli sovittu niin, ett'ei tuo vanha juoppo saisi centiäkään -palkkaansa ennen kuin New-Yorkissa. Kaikki näytti onnistuvan Tuomiselle -ja sentähden tunsi hän olevansa ystävällisellä kannalla koko maailmaa -kohtaan ja ennen kaikkia Leenaa kohtaan. - -Hänen ainoa surunsa oli nyt kuitenkin se, että Leena kohteli hyvin -epäystävällisestä kaikkia hänen lähestymisiään. Tuominen istui usein -pitkät hetket katsellen Leenan liikkeitä tiskin takana, jossa hän hääri -vikkelänä, pulleana ja hauskana niinkuin ainakin, ja kuta enemmän -Tuominen katseli, sitä enemmän hänen happamet silmänsä kiiluivat. Ja -jos Leena silloin meni ulos, niin seurasi hän heti jälestä, mutta jos -hän yrittikään lähestyä, niin sähähti tyttö kuin kissa ja käski toki -häpeämään. Tuomista se suututti päivä päivältä yhä enemmän. - -Ei ollut Leenakaan aivan yhtä hyvällä tuulella kuin ennen, sillä vaikka -suuret säästöt hänen mieltään lohduttivatkin, ei hän kuitenkaan voinut -salata itseltään, että hänen toimensa oli jotakuinkin ikävää. Isäntä -oli useamman kerran paljastanut tarkoituksensa ja muutamat nolatut -ihailijat olivat suutuksissaan sanoneet asioita, joista selvästi kävi -esiin, mitä he oikeastaan hänestä ajattelivat. Ei tarvittaisi muuta -kuin että joku hänen pitäjäläisistään, joita täällä oli kaksikin -jokapäiväisinä vieraina, kirjoittaisi kotiin ja kertoisi, mitä he -hänestä ajattelivat, niin olisi hänen hyvä maineensa pilalla. Ja -samalla olisivat myöskin lopussa kaikki hänen kauniit tulevaisuuden -toiveensa, kun hän kotiin tultuaan ostaisi itselleen oman tilan. -Monta kertaa oli hän jo todentakaa tuuminut lähteä uutta paikkaa -etsimään, mutta aina olivat nuo kaksisataa dollaria, jotka hän ainakin -tahtoi ennen sitä ansaita, estäneet hänet sitä tekemästä. Kohta olisi -hänellä taas viisikymmentä säästössä ja silloin aikoi hän itse viedä -ne Statestreetiin eikä antaakaan niitä Tuomisen vietäväksi niinkuin -edellisellä kerralla. Hän aikoi puhutella konttoriherroja ja kysellä -kaikenlaista, voidakseen tulla toimeen hotellista lähdettyäkin, sillä -siitä oli hän selvillä, että ell'ei Tuominen jättäisi häntä rauhaan, -niin menisi hän tiehensä, vaikka täytyisikin palvella puolesta -palkasta. - -Odotettu päivä, jolloin summa oli täysi, tuli ja Tuominen oli luvannut -seurata häntä konttooriin. Ensin oli Leena estellyt sanoen, että oli -joutavaa mennä kahden asialle, jonka hän itsekin voisi hyvin kyllä -toimittaa. Mutta kun isäntä tahtoi tulla, niin täytyi Leenankin -suostua, ja kun he lähtivät liikkeelle aamupäivästä, niin oli -Tuominenkin selvä ja sentähden ystävällinen eikä tehnyt kiusaa. - -Leenan asia toimitettiin pian ja hyvin ja Tuominen ehdotteli, että -he menisivät kävelemään Broadwaylle, jossa liikkui paljon ihmisiä -kauniissa syysilmassa. Leena ihmetteli ihmettelemästä päästyäänkin -koreita myymälöitä ja ikkunoissa olevia koreita tavaroita, kunnes alkoi -päätä pyörryttää ja hän tunsi olevansa enemmän uuvuksissaan kuin kuuman -kesäisen päivän niitettyään. Ja hän ihastui iki hyväksi, kun Tuominen -vei hänet konditoriin, joka oli hänestä aivan käsittämättömän -komea ja hieno, ja tarjosi hänelle jäätelöä ja lasin likööriä. Eikä -Leena tiennyt, mitä ihmettelisi enemmän, tuotako kaunista huoneustoa -ja tarjouksia vaiko isäntäänsä, joka liikkui täällä niin vapaasti ja -häikäilemättä näiden hienojen ihmisten keskessä, että Leena tunsihe -oikein moukkamaiselta semmoisen suuren herran seurassa. - --- Sääli sitä kuitenkin on, ajatteli hän, ett'ei kukaan ota huolta -pitääkseen semmoisesta miehestä. Jos vaan kuka saisi hänet pysymään -erillään viinasta, niin tulisi hänestä pian rikas, ja onhan se muuten -jo nyt aivan kuin herrasmies. - -Leena oli nyt tavattoman myöntyväinen, niin, melkeinpä ystävällinenkin -kotimatkalla, ja samoin kotona hotellissakin, josta oli seurauksena se, -että Tuomisen silmät loistivat tavallista enemmän, kun kaikki ne pikku -ryypyt, joita hän kotiin tultuaan oli kurkkuunsa keikautellut, alkoivat -vaikuttaa. - -Kapakka tyhjeni varhain sinä iltana. Ei ollut iltapäivällä saapunut -vieraita niin paljon kuin tavallisesti, osaksi luultavasti sentähden, -että liike oli ollut suljettuna aamupäivällä, osaksi taas siitäkin -syystä, että ilma oli tavattoman kuuma ja painostava, jonka vuoksi -ihmiset kernaimmin pysyttelivät ulkosalla. - -Leena istui avonaisen ikkunan ääressä ja tavaili varmaankin jo -kymmenennen kerran sitä kirjettä, jossa äiti kertoi saaneensa -ensimmäisen lähetyksen, viisikymmentä dollaria eli kaksi sataa -viisikymmentä markkaa! Kaksisataa oli pantu säästöpankkiin, ne -viisikymmentä riittäisivät kyllä kevääsen, kirjoitti äiti, hänelle ja -lapsille, sillä sekä rukiista että potaatista oli tullut hyvä vuosi -ja porsas näkyi hyötyvän ja kasvavan kauniiksi jouluun mennessä. -Leena hymähteli hyvillä mielin ajatellessaan hämmästystä ja iloa -siellä kotona, kun toinen rahalähetys, joka oli tänään pantu menemään, -saapuisi perille. Jos hän nyt vaan voisi kestää puoli vuotta lisää -samalla palkalla kuin tähän saakka, niin olisi hänellä kaksisataa -taalaa säästössä ja silloin voisi hän hakea itselleen hauskemman paikan -ja tyytyä vaikka puoleenkin palkkaan, ell'ei häntä vielä haluttaisi -matkustaa kotiin. Hän tunsi olevansa sovussa koko maailman kanssa ja -niin tyytyväinen itseensä, että vastasi ystävällisesti, kun Tuominen -rupesi puhelemaan. - -Mutta ei kestänyt kauvan, ennenkun Tuominen taas herkesi ilkeäksi. Hän -teki kaikellaisia viittauksia, yhä hävyttömämpiä, niin että Leenan -oli hyvin vaikea pysyä ystävällisenä, vaikka hän melkein katsoi -velvollisuudekseen osoittaa kiitollisuuttaan aamupäivällä annetusta -avusta. Viimein sanoi hän olevansa uupunut ja meni huoneesensa, mutta -ei voinut estää sitä, että isäntä ohimennen tarttui häntä vyötäisiin. -Leena kiskasihe irti ja sanoi: hyi, hävetkää! mutta ei saanut -sanotuksi sitä niin päättävästi kuin tavallista, -- oli niinkuin olisi -kiitollisuudenvelka hervaissut hänen vihastumistaan. - -Huoneesen tultuaan ja koettaessaan lukita oveaan, huomasi hän lukon -olevan epäkunnossa ymmärtämättä, kuinka se oli tapahtunut. Mutta kun -talossa ei ollut muita vieraita kuin pari vanhaa matruusia, jotka -jo aikoja sitten olivat nukkuneet iltahumalaansa, niin ei hän ollut -ollenkaan levoton, vaan alkoi rauhallisesti riisuutua. Mielihyvällä -oikasihe hän jo vuoteessaan, kun luuli kuulevansa askelia käytävästä. -Ja samassa tarttui joku varovasti lukkoon. - --- Kuka siellä? Ei saa tulla sisään! Hän kääräsi nopeasti hameen -hartiainsa ympäri. - --- Elä pelkää, minähän täällä vaan olen, sanoi Tuomisen ääni, samalla -kun hän pisti sisään punaisen naamansa. Hän oli nähtävästi rohkaissut -mieltään whiskyllä. - --- Mitä tahdotte? Menkää ulos! huusi Leena, kun Tuominen avasi oven ja -tuli sisään. - --- Olehan vaiti! Elähän! En minä mitään pahaa! Horjuvin askelin astui -hän lattian yli. - --- Menkää ulos! sanon minä. Antakaa olla! Ett'ette häpeä! - --- Kah, kah, elähän huuda noin! sanoi Tuominen ja koetti vetää hametta -tytön olkapäiltä, samalla kun tämä puristi sitä minkä jaksoi. - --- Minä huudan, jos ette anna minun olla rauhassa! Ja huomenna minä -lähden täältä. Ulos täältä tuossa paikassa eli minä näytän! - -Leena oli todellakin pelästynyt, mutta kun Tuominen riuhtasi hameen -pois, suuttui hän silmittömäksi. Hän tempasi tomuharjan nurkasta ja -antoi Tuomiselle, joka taas lähestyi, semmoisen iskun kynsille, että -käsi hervoten oikeni kupeelle. - --- Vai tappelet sinä sen --! kiukutteli Tuominen, mutta herkesi samalla -hyväksi ja jatkoi itkunsekaisella äänellä: -- minkätähden sinä olet -niin tyly minua kohtaan? On kai sinulla ollut ystäviä niinkuin kaikilla -muillakin, enkähän minä ole muita pahempi. - -Se vaikutti niinkuin olisi heittänyt tulta tappuroihin. -- Ulos täältä! -huusi Leena. Ett'ette häpeä sillä tavalla puhumasta. Kyllä minä tässä -tien näytän! Ja hän astui tomuharja ojona isäntää kohtaan niin -päättävästi, että tämä katsoi parhaaksi peräytyä. - --- Ka, menenhän minä, menen, sanoi hän. Se häntä tiesi sinut noin -äkäiseksi. Saat kai minulta olla rauhassa! Sinä pidät semmoista -meteliä, että kaikki naapurit kuulevat. - -Mutta Leena ei luottanut enää hänen lupauksiinsa, vaan sulki oven niin -hyvin kuin taisi, veti kirstunsa eteen ja istuutui hengästyneenä ja -vihasta punoittaen miettimään sitä, mitä oli tapahtunut. - -Vai niin! vai sitä ne siis hänestä ajattelivat! Luulivat, että kuka -tahansa voi tunkea hänen huoneesensa -- ja odottivat päälle päätteeksi, -että hän niiaisi ja kiittäisi kunniasta. Lukonkin oli se kelmi särkenyt -ja sitten tuli sisään kuin varkaat ja ryövärit. Tästä täytyi tulla -loppu jo heti huomenna! - -Leena oli niin kiukuissaan, että melkein teki mieli itkeä ja mieltänsä -rauhoittaakseen alkoi hän heti tyhjentää piirongin laatikoitaan -kirstuun. - -Työ tyynnytti häntä vähän, niin että hän voi ajatella selvemmin ja -silloin alkoi toinenkin puoli asiasta auveta hänen eteensä. Jopa -milt'ei vähän kaipaus kirpeli mieltä, kun hän tarkasteli huonettaan, -joka oli niin paljoa komeampi kuin kaikki ne, joissa hän ennen oli -asunut -- oikea herrasväen huone. Ja rahaa oli hän ansainnut oikein -ahneesti, sata dollaria vajaassa puolessa vuodessa lukuun ottamatta -kaikkea, mitä oli ostanut. Katkeraa oli luopua kaikesta tästä ja ehkä -odottaa kauvankin toista paikkaa. - -Sitten muisti hän vielä, ett'ei hänellä ollut paria dollaria enempää, -lähetettyään aamupäivällä pois tuon suuren summan äidilleen. Se teki -aseman vieläkin vaikeammaksi, mutta siitä huolimatta ei hän horjunut -päätöksessään. Seuraavana päivänä hän muuttaisi, maksoi mitä maksoi. -Koska tässä maassa ei kuuluttu ulosseteliä tarvittavan, niin ei häntä -myöskään voitaisi pakoittaa pysymään palveluksessa vuoden loppuun. - -Aamulla herätessään oli hän yhä yhtä varma päätöksessään. Kun hän -tuli alas kapakkaan, oli isäntä jo täydessä touhussa ja lakasi -kapakkahuoneen lattiata -- näytti siltä kuin tuo olisi tahtonut katua -eilistä tekoaan ja sitä osoittaakseen tarttunut luutaan. - --- Ethän sinä ole enää vihainen? kysyi hän ystävällisimmällä äänellään, -kun ei Leena vastannut hänen "hyvään huomeneensa". - --- Olinpa tai en, mutta sen minä sanon, ett'en ole enää päivääkään -tässä talossa, vastasi Leena äänellä, josta Tuominen säpsähti niin, -että oli pudottaa vastansa, sillä semmoisia seurauksia ei hän ollut -"leikistään" aavistanut. Nyt vasta huomasi hän, että Leenalla oli -yllään parhaat vaatteensa, niinkuin olisi aikonut lähteä ulos. - --- Elä ole hullu, sanoi hän vähän aikaa mietittyään ja koettaen -tekeytyä mahtavaksi. Mitä varten muuttaisit? Jos et tahdo, niin et -tahdo, siinä se, mutta en minä ymmärrä, mitä siitä minulle mutkotat. -Saatat niitä saada huonompiakin ystäviä. - --- Ehkä, mutta minä en ole semmoinen kuin te luulette ja sentähden -muutan minä jo tänä päivänä. - -Vihdoinkin käsitti Tuominen, että tyttö tarkoitti totta ja samassa -selvisi hänelle myöskin, mikä vaara tässä olisi tarjona. Sen hän tiesi -hyvin kyllä, kuka tässä veti vieraita hotelliin. Ja nyt tulisi se, joka -oli ylläpitänyt järjestystä talossa ja tuonut vieraita tänne aamusta -iltaan, jättämään hänet vaan sen vuoksi, että hän oli tullut vähän -leikkiä laskeneeksi hänen kanssaan! Ei, ennen olisi hän häneen vaikka -selin, jos niiksi tulisi. Kyllä täytyy saada tyttö järkiinsä. - --- Hyvä lapsi, sanoi hän isällisellä äänellä, totta kai ymmärsit, että -se vaan oli pilantekoa. Ei muistella enää koko asiaa ja sinä saat -hienon kapan talveksi, kun et nyt vaan konstaile. Kyllä minä saatan -pysyä erilläni, koska olet noin arka. - --- Minä viisi lahjoistanne, enkä usko minä lupauksiinnekaan! Pois -lähden. - --- Elä nyt ole järjetön! Tuomisen ääni kävi yhä lempeämmäksi. -Kuulethan, ett'en aio tehdä mitään pahaa. Sinä saat -- saat viisi -taalaa viikossa. Kas niin, tuohon käteen! - --- En, intteli Leena. Et petä minua jäämään, et rahoilla etkä hyvillä -sanoilla. Täällä pidetään minua kuin pahamaineista tyttöä ja vielä -saavat kuulla siitä kotiinkin. Elkää koettakokaan houkutella, minä en -jää. - -Vaan hänen äänensä oli Tuomisesta jo vähän epävarmempi kuin alussa, ja -luottaen siihen, että joka voittaa aikaa, se voittaa kaikki, sanoi hän -kuivasti: - --- Tee niinkuin tahdot. Vaan viikon loppuun täytyy sinun olla, oli -miten oli, laki on semmoinen tässä maassa. Jos et ole siihen mennessä -mieltäsi muuttanut, niin saat tehdä niinkuin tahdot. - --- Jos lie laki semmoinen, niin täytynee totella, sanoi Leena, niinkuin -olisi hänen ollut hyvin vaikea mukautua, mutta mielessään ei hän ollut -ollenkaan pahoillaan, että laki pakoitti hänet ansaitsemaan viikon -palkan ja hyvät juomarahat, ennenkun hän voi lähteä uutta paikkaa -etsimään. - --- Mutta lukko teidän täytyy laitattaa, sanoi hän kuitenkin jotain -sanoakseen. - -Tuominen oli kuin muuttunut sen opetuksen jälkeen, piti huolta siitä, -että vieraat jättivät Leenan rauhaan, pysyttelihe itse jotakuinkin -selvänä ja loitolla Leenasta. Häntä oikein kammotti joka kerta kuin hän -ajatteli, että tyttö ehkä pysyisi päätöksessään. Se olisi hänen varma -häviönsä, aavisti hän. Vaikka hän voisi saada toisenkin, joka nyt ei -ollut ollenkaan varmaa tähän aikaan vuodesta, niin ei ollut vähintäkään -toivoa Leenan laisesta. Hänellä oli melkein taikauskoinen ajatus siitä, -että Leena oli tuonut onnen taloon ja oli hän sentähden valmis mihin -tahansa saadakseen hänen jäämään. Ja kyllä hän jäisi, eihän tuo ollut -koko viikolla puhunut sanaakaan muutostaan. - -Mutta kun hän lauvantai-aamuna arveli Leenalle, että tämä jo kai oli -heittänyt kaikki lähtöpuuhat sikseen, sai hän vastaukseksi varman -vakuutuksen, että niin ei suinkaan ollut asian laita. - --- Tänä iltana tahdon palkkani ja huomenna muutan. - -Kiukku kuohahti Tuomisen rinnassa. Olisi tehnyt mieli karkaamaan hänen -kimppuunsa ja pieksämään häntä, kunnes antautuisi armoille ja alkaisi -rukoilla lupaa jäädäkseen. Mutta Tuominen hillitsi itsensä. Jos hän -nyt tekisi pienimmänkin hairahduksen, niin joutuisi hän ehdottomasti -tappiolle ja koko hänen alkava varallisuutensa olisi mennyttä kalua. -Jotain täytyi hänen keksiä pitääkseen Leenaa talossa, mutta mitä? - -Miettiessään, mitä hänen tulisi sanoa tai tehdä, katseli Tuominen -Leenaa, kun tämä liikkui tiskin takana näppärästi laseja pyyhkien. Ei -hän ollut selvillä, mikä se oli tytössä, joka häntä miellytti, mutta -kuta enemmän hän häntä katseli ja ajatteli, että tuo ehkä jo huomenna -olisi poissa, sitä enemmän tunsi hän vanhan rakkautensa päähänsä -nousevan. Ja samalla leimahti myöskin ilmiliekkiin se ajatus, että -tyttö olisi voitettava ja pysytettävä paikoillaan. Tyttö oli naitava --- muu mikään ei tässä auttanut. Eihän hän vielä ollut aikonut vaimoa -ottaa, ei ainakaan Ameriikassa, jossa miehen täytyi olla vapaan -johonkin tullakseen. Mutta aika keinot keksii. Tässä maassa ei ollut -kumminkaan vaikea päästä vaimosta erilleen, jos halutti -- jos ei -muuten niin voihan matkustaa toiseen päähän maata. Pääasia olisi nyt -vaan saada hänet pysymään paikallaan ja pitämään liikettä voimassa. - -Nämä mietteet risteilivät epäselvinä Tuomisen mielessä hänen -katsellessaan tulevata vaimoaan ja hajamielisyydessään tyhjensi hän -kaksi suurta lasillista whiskyä. Ja ikäänkuin olisi saanut niistä -rohkeutta heti paikalla päättämään asiansa, sanoi hän sen enemmittä -mutkitta: - --- Jos et jää paikoillesi entisillä ehdoillasi, niin voithan jäädä -emännäksi taloon? Mitä tuumit siitä, että menisimme naimisiin? - -Se oli odottamaton ratkaisu. Leena tarkasteli ihmeissään ja epäillen -isäntäänsä, mutta miehen kasvoissa oli ilme, joka sanoi, että hän -puhui täyttä totta. Oli kuin olisi Leenan silmiä huikaissut, kun hän -ajatteli, mitä kaikkea tämä kysymys oikeastaan sisälsi. Hänkö emännäksi -hotelliin, jossa ansaittiin hänen mielestään äärettömän suuria summia? -Mutta ei hän kuitenkaan tahtonut pitää liika kiirettä. - --- En tiedä, vastasi hän hiljaisesti, enhän ole tullut tuota ennen -ajatelleeksi. - --- Niinpä ajattele siten nyt, kehoitti Tuominen kuivasti. Hän oli -hyvillä mielin, mutta samalla myöskin kiukuissaan, etteivät vaikeudet -olleet muuten voitettavissa. Kuinka kauvan tarvitset ajattelemisen -aikaa? - --- Huomenna annan vastaukseni, sanoi Leena yhtä säyseästi kuin äsken. -Hänen kunnioituksensa isäntään, joka nyt esiintyi aivan uudessa -valossa, oli viime hetkien kuluessa kasvanut melkoisesti. - -Koko päivän kulki hän sitten niissä mietteissä, että hänen kohtalonsa -nyt oli ratkaistu, vaikk'ei hän suinkaan olisi ottanut Tuomista, -jos olisi ajatellut ainoastaan miehen ulkomuotoa. Mutta se nyt ei -paljoa merkinnyt. Olihan se tarpeeksi hyvä hänelle. Ehkä oli isäntä -jo alusta pitäin aikonut hänet ottaa. Eikähän tuo ollut pahankurinen -humalassakaan. Kun Leena vaan saisi hänet oikein käsiinsä, niin tekisi -hän juomisesta lopun ja silloin he pian rikastuisivat, niin että voivat -matkustaa kotiin ja ostaa oikein herrastalon. Kun se oli selvällä -päällä, niin olihan se nyt niinkuin oikea herrasmies. Hullu hän olisi, -jos semmoisen tarjouksen hylkäisi. - -Mutta oikein selville ei hän päässyt asiasta ennen kuin illalla, kun -oli yksin huoneessaan ja jouti askareiltaan miettimään. - --- Jos hän lupaa antaa minulle neljä taalaa viikossa kotiin -lähetettäväksi -- eli edes kaksikaan -- ja suostuu muuttamaan takaisin -Suomeen, kun olemme keränneet tarpeeksi rahaa, niin otan minä hänet. - -Mutta kun hän seuraavana aamuna ilmoitti päätöksensä Tuomiselle, niin -takertuivat sanat kurkkuun eikä hän voinut pyytää kuin kaksi taalaa -kotona oleville, ja sitäkin hän häpesi, vaikka Tuominen kernaasti -suostui kaikkeen. - -Ja niin päätettiin, että he menisivät naimisiin kolmen viikon kuluttua. -Ensin vaati Leena kuuden viikon lykkäystä, että heidät voitaisiin -rehellisesti kuuluttaa hänen kotipitäjänsä kirkossa, mutta kun Tuominen -varmasti vakuutti, että kuuluttaminen olisi tarpeetonta Ameriikan -lain mukaan, niin tinki hän odotusajan kolmeen viikkoon, mutta sen -vähempään ei hän suostunut. Hän tahtoi, että kirje ehtisi asiasta -äidille, ennenkun kaikki oli tehty tai ainakin samaan aikaan. Ja niin -päätetyinkin. - -Tuominen ei ollut hullumpi sulhaismies. Häntä kyllä aikatavalla -harmitti, että hänen oli täytynyt suostua naimisiin saadakseen tahtonsa -täytetyksi, mutta hän oli liika viisas sitä näyttääkseen ennen kuin oli -saanut ohjat käsiinsä. Niin kauvan kun Leena ei ollut tarpeeksi lujasti -sidottu, oli parasta pysyä aisoissa, ett'ei se pääsisi tyhmyyksiä -tekemään. Tuominen auttoi morsiantaan niin paljon kuin voi hänen -töissään, toi silloin tällöin pieniä lahjoja eikä lähestynyt enemmän -kuin sulhaselle oli luvallista ja soveliasta. - -Leena puolestaan ajatteli lakkaamatta, miten hänen tulisi käymään -naimisissa ollessa, sillä vaikka hänen tuleva miehensä nyt näyttikin -siivolta, vaivasi häntä lakkaamatta epämääräinen tunne siitä, ett'ei -Tuomiseen kuitenkaan voinut oikein luottaa. Vaan ehkäpä tuon kanssa -nyt sentään tulisi toimeen, kun oltaisiin oikein naimisissa, ja olihan -hän vielä vapaa siihen mennessä, koska ei täällä Ameriikassa kuulunut -tarvitsevan kuuluuttaakaan naimisiin menoa. Ei kuulutuksia eikä -ulosseteleitä! Se vasta oli merkillinen maa tämä Ameriikka! - -Ei tapahtunut mitään, joka olisi antanut hänelle aihetta peräytymään -päätöksestään ruveta Tuomisen emännäksi, päin vastoin. Hänen -epämääräinen vastenmielisyytensä häntä kohtaan heikkeni heikkenemistään -kuta enemmän Tuominen ponnisti voimiaan pysyäkseen siivolla, niin -että Leena, kun määräpäivä s.o. hääpäivä koitti, oli saanut itsensä -vakuutetuksi siitä, että hän oli toimittanut asiansa sekä oikein että -viisaasti. - -Oli perjantaipäivä loppupuolella lokakuuta, jolloin pyhä liitto -Taneli Juhonpoika Tuomisen ja Matleena Iisakintytär Jussilan välillä -oli solmittava. Leena oli noussut varhain ylös, oli siivonnut sekä -oman huoneensa että kaikki muutkin ja pukeutunut parhaisiinsa niin -ajoissa, että ehtisi tarjota päävieraille heidän aamuryyppynsä, -ennenkun lähdettiin vihille. Sen tehtyä sulettaisiin kapakka, kunnes -vastanaineet olivat palanneet takaisin, jolloin pantaisiin toimeen -suuret totikestit päivän kunniaksi. - -Tuominen ilmaantui vasta vähän myöhemmin. Hänkin oli laittautunut -parhaansa mukaan, oli ajanut partansa niin sileäksi kuin mahdollista -eikä suostunut ottamaan kuin kaksi "kuivaa", jonka jälkeen hän -kohteliaasti, mutta varmasti käski vieraitaan poistumaan, kehoittaen -heitä tulemaan takaisin iltapäivällä. - -Sill'aikaa kun Tuominen sulki yläkertaan vievää ovea, ähki ja puhki -Leena hiessä päin koettaessaan vetää häälahjaksi saamiaan valkoisiä -hansikkaita kankeihin käsiinsä. Juuri kuin he olivat valmiit lähtemään, -astui pitkä, luiseva mies merimiehen säkki olalla kadulta sisään. -Tuominen aikoi jo huutaa, että kapakka oli suljettu, kun mies heitti -säkkinsä maahan ja virkkoi: "terveisiä Riosta!" -- Mies oli -Vehkalainen. - -Tuomisen kasvot kirkastuivat ja hän otti vieraan erittäin -ystävällisesti vastaan, pyytäen häntä astumaan sisään. - --- Sinä voit heti istua tiskin taa. Leenan ja minun täytyy mennä ulos, -mutta kun sinä tulit, niin voimme jättää talon auki. - -Vehkalainen katseli ihmeissään perikuntaa. -- Mitä varten ne sulkevat -liikkeensä arkipäivänä? Ja ovat panneet päällensä parhaat vaatteensa? -ajatteli hän. - --- Mitäs nyt? kysyi hän. Eihän nyt liene mikä juhla? - --- Eipä tiedä, vaikka olisikin, arveli Tuominen salamyhkäisesti. Meillä -on ainakin juhla. Me menemme vihille. - --- Mitä helvettiä! huudahti Vehkalainen, mutta kun hän näki Leenan -käyvän hämilleen, ymmärsi hän, että tässä oli täysi tosi tekeillä ja -ett'ei Tuominen ollutkaan laskenut sopimatonta pilaa, niinkuin hän -ensin oli luullut. Ja silloin hän suuttui. - --- No, jo nyt on hullu pöllöä neuvonut, sanoi hän Leenalle. Kyllä -hyppäät hulluun kirnuun, jos tuon miehen otat! - --- Pidä suusi kiinni! karjasi Tuominen, käyden harmaaksi vihasta, eli -ajan minä sinut ulos heti paikalla! - --- Sinä! Minut ulos! Se sinulta taitaa jäädä tekemättä. Mutta voinhan -pitää suuni kiinnikin. Enhän tässä minä mene naimisiin Taneli Tuomisen -kanssa ja silloinhan tuo on samantekevä. - -Tuominen näytti aikovan lisätä jotain, vaikk'ei hänellä ollutkaan halua -kinasteluun matruusin kanssa, joka olisi voinut jauhaa hänet möyhyksi -kämmeniensä välissä ja jolla sitäpaitse mahtoi olla kauniit rahat -tallella pitkän matkansa jälkeen. Mutta Leena keskeytti kaikki riidat -tarjoamalla Vehkalaiselle lasin olutta, ja lähti heti sen tehtyään -ulos Tuomisen kanssa, joka riidasta huolimatta jätti talon matruusin -haltuun. Se oli aina tuottava affääri, sillä paitse sitä, että hän -möi ryyppyjä muille, piti hän itsekin whiskypulloa varina. Tuominen -merkitsi sitten kyllä jälestäpäin kirjaansa ryypyt -- silmätarkalta. - -Matka kaupungintalolle, josta naimalupakirja oli hankittava -- tämä -vastasi Leenan mielestä kuulutuksiin panoa -- ei kestänyt kauvan -eivätkä menot olleet perilläkään moninaiset. Herralle, joka tiskin -takaa kysyi, oliko hän Mägdälinä Djässilä, vastasi Leena ujosti "jees", -ja Tuominen suoritti pienoisen maksun todistuksesta, ja sen tehtyä -olivat he valmiit lähtemään rauhantuomarin luo, jonka tehtävänä oli -lopullisen siteen sitominen. - -Mutta tuskin olivat he ehtineet käytävään, kun eräs epäsiististi -puettu herra, jonka paidan kaulus oli kovin huonossa kunnossa ja jolla -suupielessä oli pahoin pureksittu sikarinpää, iski kiinni Tuomiseen ja -antoi hänelle tahraisen nimikorttinsa -- Joshua D. Sharky, justice of -peace -- ja sanoi olevansa valmis vihkimään heidät tuossa tuokiossa. -- -Sekä halvempaa että mukavampaa kuin jos menette jonkun muun luo -- yksi -dollari vaan! - -Tuominen tiesi, että sellainen vihkiminen oli yhtä hyvä ja laillinen -kuin mikään muukaan, se maksoi puolta vähemmän eikä tuottanut mitään -vaivaa. Ka, miksei! Parilla sanalla selitti hän Leenalle, että tuo -herra voi ja tahtoi vihkiä heidät. Ei ollut muuta tarvis kuin vastata -"jees", kun se kysyi jotain. - --- Eihän tuo ole mikään pappi, väitti Leena vastaan. Mutta Tuominen -sanoi mahtavasti, ett'ei Ameriikassa tarvittu pappia vihkimään, ja -lupasi selittää sen asian tarkemmin toisella kertaa. - -Ennenkun Leena ehti oikein ajatellakaan, sanoi tuo renttumainen -mies muutamia sanoja, Tuominen vastasi "jees" molempien puolesta, -sikariherra hoki taas jotain ja ojensi kätensä. Tuominen painoi siihen -setelin ja kääntyi sitten Leenan puoleen sanoen: tule nyt, se on -valmis. - --- Mikä on valmis? kysyi Leena, kun he olivat tulleet kadulle. - --- Vihkiminenpä tietenkin. Sehän vihki meidät. - --- Tuoko! Sekö mies? Uskottele sitä kenelle uskotellet, mutta elä -minulle. Leena tunsi jo aikovansa suuttua, vaikk'ei tiennyt miksi. - --- Ka, vihkihän se. Tässä maassa vihkii tuomari; pappia ei tarvita -ollenkaan, jos ei tahdo. Tällä kortilla seisoo sen nimi ja arvo. Kyllä -me olemme nyt yhtä laillisesti vihityt kuin kaikki muutkin Ameriikassa. - --- Ei ikäpäivänä, tenäsi Leena. Jos ei minua pappi ole vihkinyt, niin -en ole ollenkaan vihitty. Tuommoinen vihkiminen on häpeä Jumalan ja -ihmisten edessä. Olethan itse sanonut, että New-Yorkissa on suomalainen -pappi, ja hän vihkiköön meidät tai ei meidän naimisista tule mitäkään. - -Ja siihen se jäi. Vaikka Tuominen olisi kuinka tahansa koettanut -selittää siviliavioliiton merkitystä, väitti Leena vaan, että jota -pappi ei ole vihkinyt, se ei ole oikeissa naimisissa. Siihen ei ollut -mitään sanomista ja Tuomisen täytyi lopulta suostua siihen, että -huomenna mennään papin luo. Mutta loppusanakseen sanoi hän, että he -siitä huolimatta olivat kuin olivatkin jo laillisessa avioliitossa. - --- Vaikka kohta, vastasi Leena, mutta minä vähättelen heidän -lakiloistaan. Kotiin emme voisi kuitenkaan mennä näillä vihkimisillä, -vaikk' olisi kolme semmoista pappia meille posmittanut. - -Tuomista tosin vähän harmitti Leenan itsepäisyys, mutta olihan kaikki -oikeastaan kuitenkin käynyt toivon mukaan. Leena oli kiinnitetty -liikkeesen ja sehän nyt oli pääasia. Se ilahutti Tuomisen mieltä ja -hän laski kotimatkalla leikkiä Leenan kanssa ja alkoi Leenankin mieli -vähitellen sulaa. Olihan hänellä taskussaan se tärkeä paperi, jonka he -olivat saaneet ja huomenna mentäisiin pappilaan. Täyttä tottahan se -oli, vaikka tavat ja menot olivat vähän kummalliset täällä Ameriikassa. - -Hotellissa oli Vehkalainen sill'aikaa asettunut vanhalle paikalleen -nurkkaansa tiskin taa. Jokapäiväiset vieraat olivat saapuneet toinen -toisensa perästä ja olivat he, isännän lupaamia tarjouksia odotellen, -juoneet jo aika lailla omaan laskuunsa. Mutta vaikka kuinka olisi -koetettukin, ei Vehkalaista kuitenkaan saatu panemaan likoon niitä -rahoja, joita hänellä luultiin olevan säästössä. Hän oli kyllä juonut -pari lasia, sitten tarjonnut muillekin yhden annoksen vuorollaan, mutta -siihen olikin saatu tyytyä. - -Vehkalainen tuumi. Ei hän usein päätään vaivannut, kaikkein vähimmin -samana päivänä, jolloin oli palannut matkoilta useiden kuukausien -säästöt taskussa. Mutta tieto siitä, että Tuominen ja Leena olivat -melkein naimisissa, oli antanut hänelle kolahduksen, joka oli kokonaan -häirinnyt hänen tasapainonsa. Eipä sillä, että hän välitti Leenasta -enemmän kuin muistakaan, mutta tyttö oli ollut ystävällinen hänelle. -Hänen velkansa ei ollut koskaan ollut niin pieni kuin nyt, kun Leena -hoiti liikettä. Ja sitten tiesi hän paremmin kuin kukaan muu, millainen -mies Tuominen oli. Rosvo hän oli, pahempi kuin rosvo kaikkia kohtaan, -jotka kerran olivat joutuneet hänen kynsiinsä. Oli synti ja häpeä, että -min siivo ja hyvä tyttö menisi naimisiin sellaisen roiston kanssa. -Mutta Vehkalainen ei aikonut jäädä tänne katselemaan, miten Tuominen -rääkkää vaimoaan. Sitä hän ajatteli ja suurena päätöksenä kypsyi hänen -mielessään vähitellen se, että nyt hän vapautuu Tuomisesta ijäksi -päiväksi. Puolet palkastaan jättää hän velan maksuksi ja sitten muuttaa -hän toiseen paikkaan. Täällä tulisi vaan olemaan kurjuutta, sen hän -tiesi, sillä Tuominen ei voisi pysyä kauvan siivolla. - -Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä selvemmin näki hän, mitä hänen -tuli tehdä. Niin pian kuin Tuominen kysyisi hänen rahojaan, sanoisi -hän, ett'ei hän aio maksaa kuuttakymmentä dollaria enempää, ja -samassa hän lähtee. Hän tunsi tulevansa oikein sotaiselle tuulelle -ajatellessaan lopputiliä, ja toivoi vaan, että Tuominen heti paikalla -ottaisi raha-asian puheeksi, niin saataisiin kaikki samassa selväksi. - -Sitä ei nyt Tuominen kuitenkaan tehnyt, sillä kun hän ja Leena tulivat -kotiin, otettiin heidät vastaan yhteisellä riemun ulinalla ja kaikki -nuo tavattoman iloiset vieraat riensivät kaikki kilistämään ja -onnittelemaan. Tosin herätti se vähän ihmettelyä, kun Leena ei sallinut -kutsuttavan itseään mistressiksi, mutta kun Tuominen selitti asian, -muuttui ihmettely sukkeluuksiksi, joita sateli semmoisia, että Leena -niistä päästäkseen kernaammin otti vastaan tuon uuden nimensä kuin -antautui irvihampaiden maalitauluksi. - -Totilaseja sokerin ja rommin kanssa asetettiin esiin semmoisella -kiireellä, että Leena tuskin sai hatun päästään -- hansikkaat oli hän -pistänyt taskuunsa jo heti kaupungintalosta tultuaan -- kun kaikki -jo oli täydessä käynnissä. Ja elämä muuttui samassa niin vilkkaaksi, -ett'ei Tuominen joutanut ajattelemaankaan Vehkalaista ja hänen -rahojaan. - -Leena sai pian tarpeekseen tästä seurasta ja pujahti huoneesensa, -jossa hän alkoi kirjoittaa jytyyttää kirjettä äidilleen siitä, miten -ihmeellisesti täällä Ameriikassa häitä pidetään. Kirjoittamista kesti -aina maatamenoaikaan asti eikä siitä tullut valmista vielä sittenkään. -Hän aikoi lopettaa sen seuraavana päivänä ja kertoa, että he nyt olivat -oikein vihityt. - -Alhaalla kapakassa kasvoi vaan melu ja rähinä. Ei auttanut, vaikka -Tuominen selittikin, että hänen tarjouksensa jo olivat lopussa. Vieraat -olivat liiaksi iloisella tuulella huomatakseen, kuinka vähäiset ne -oikeastaan olivat olleet ja tilasivat muutamia pulloja lisää jatkaen -totin juontia ilman sekä sokeria että vettä. Ainoastaan Vehkalainen -pysyttelihe loitolla odotellessaan tiliä Tuomisen kanssa. Hän ei -tahtonut juoda, sillä hän tiesi, että silloin menettäisi hän taas -mielensä ja vanha kurjuus taas alkaisi. - -Mutta kun ei mitään tiliä tullut, päätti hän itse ottaa asiaa puheeksi. -Kun Tuominen tuli tiskin luo ja käski hänen kaatamaan hyvästi vettä -pulloihin, kun ne taas uudelleen täytettäisiin, sanoi Vehkalainen, -ett'ei hän aikonut istua tässä enää. Ja sitten kysyi hän yhtäkkiä: - --- Kuinka paljon olen minä velkaa tähän taloon? Maksaisin rahoissa -ollessani! - --- Anna tänne vaan, minä lasken yhteen huomenna. En nyt voi sitä tehdä. - --- Täss' on -- kuusikymmentä taalaa. - --- Eikö sinulla ole sen enempää? Tuominen ei ymmärtänyt, mikä mieheen -oli tullut, mutta tunsi kuitenkin vihansa alkavan kiehua. - --- En aio ainakaan maksaa sen enempää, vastasi Vehkalainen ja vaikka -Tuominen alkoi aavistaa, mitä mies tarkoitti, oli vanhan matruusin -katsannossa jotain, joka esti hänet kinaa alkamasta. Ei hän ainakaan -tahtonut tehdä sitä niin kauvan kuin sali oli täynnä miehiä, jotka -eivät suinkaan olisi estäneet häntä saamasta selkäänsä, ehkäpä olisivat -vielä auttaneetkin hiukan. - --- Voithan odottaa huomiseen litviikkiäsi, sanoi hän kiukkuaan -pidätellen, mutta pisti kuitenkin setelit taskuunsa. En minä muista -ulkoa tiliäsi. Mene maata, jos et tahdo istua täällä kauvempaa, niin -puhumme huomenna asiasta. - -Vehkalainen meni ylikertaan ja pani maata ensimmäiseen huoneesen, jonka -ovi oli auki ja se sattui olemaan Leenan huoneen vieressä. - -Tuomisen juhlatuuli oli pilalla. Mitä oli se mies tarkoittanut, kun -ei tahtonut jättää kaikkia rahojaan? Aikoiko hän todellakin ruveta -rettelöimään vanhoista laskuista? Suuttumus kohosi yhä enemmän Tuomisen -päähän, joka jo muutenkin alkoi olla sekaisin nautituista juomista. Hän -kieltäytyi maistamasta sen enempää ja alkoi käskeä pois vieraitaan. - --- Täällä on juotu jo tarpeeksi tänä iltana. Parasta kun menette -matkoihinne, niin saan sulkea. - -Eivät auttaneet houkutukset. Koetettiin vielä huutaa hurraata -morsiamelle ja sen tehtyä poistuivat ne, jotka eivät asuneet talossa, -samalla kun muut kompuroivat suurella vaivalla ja melulla yläkertaan -jättäen isännän sulkemaan ovia ja sammuttamaan kaasua. Sen tehtyään ja -sitä ennen vielä rohkaistuaan mieltään parilla lasilla whiskyä, lähti -vastanainut aviomies vaimonsa luo. - -Hetken kuluttua heräsi Leena siitä, että joku koetti avata hänen -oveaan. - --- Kuka siellä? - --- Kukas muu kuin minä, vastasi Tuominen kärsimättömästi. Häntä -suututti, että ovi oli lukossa. - --- Mitä te tahdotte? Menkää maata ja antakaa minun olla rauhassa! - --- Kas niin, elä nyt lörpöttele, vaan avaa ovi. Saanee kai mies tulla -vaimonsa luo milloin haluttaa! - --- Mieheni te ette vielä ole, ja niin kauvan pidän oveni lukossa. -Menkää nyt maata elkääkä riitaa rakentako! -- Leenan ääni oli -ystävällinen eikä hän oikeastaan ollutkaan suuttunut. Huomennahan -heidät jo vihittäisiin. - -Mutta Tuominen suuttui silmittömäksi. - --- Jos et avaa heti paikalla, niin potkasen minä oven rikki, piru vie -potkasenkin! kähisi hän. - --- Elkää nyt olko hullu! kuului Leenan ääni oven raosta. Hän oli -hypännyt ylös vuoteeltaan säikähtäen Tuomisen ääntä, josta kuuli, että -hän tarkoitti, mitä sanoi. -- Olkaa nyt siivolla ja menkää pois! - -Vastaukseksi sai hän vaan iskun oveen, ja se yllytti häntäkin -vastarintaan. - --- Vai niin, vai tällä lailla tässä aiotaan, sanoi hän nyt aivan -toisella äänellä. No, parempi on, että se tapahtuu tänään kuin -huomenna. Saatte odottaa minua pappilaan, jos näin rupeatte elämään. -Menkää heti pois sieltä tai lähden minä jo huomenna tästä talosta ja -jääköön vihkiminen silleen. - -Se sana sytytti tappurat tuleen. Vihasta läähättäen syyti Tuominen -suustaan kirouksia ja haukkumasanoja, samalla kun potki ovea, niin -että se natisi liitoksissaan. - --- Vai lähdet sinä? Et, piru vieköön, lähdekään! Nyt ovat juonesi -lopussa ja minä käsken ja komennan. Avaa heti paikalla, jos et tahdo -saada selkääsi enemmän kuin minkä kestät... - -Hän heittäytyi nyt koko ruumiinsa painolla heikkoa ovea vastaan, joka -lensi palasiksi. - -Leena juoksi pahasti parkaisten niin pitkälle kuin pääsi, mutta samassa -oli Tuominenkin hänessä kiinni ja löi häntä kasvoihin. Ei mies tuntenut -enää muuta kuin silmitöntä raivoa ja samalla tahtoi hän kukistaa kerta -koetuksella Leenan vastarinnan. Hän tarttui häntä toisella kädellä -tukkaan ja kohotti toisen uuteen iskuun, kun Vehkalaisen ääni samassa -kuului melun läpi. - --- Vai niin, vai lyöt sinä naisia, sen rakkari! Mutta nyt soipi sinulle -saakeli! - -Ja Vehkalaisen vuosia hautunut kiukku verenimijätä kohtaan puhkesi -selkäsaunaan, jommoista Tuominen ei vielä eläissänsä ollut saanut. -Alussa koetti hän kyllä asettua vastarintaan, mutta kohta oli hän -pitkällään maassa, rukoillen armoa ja sääliä, mutta iskut eivät -lakanneet eikä saunottaja ollut kuulevinaankaan. - -Viimein täytyi Leenan mennä väliin. Eihän hän voinut sallia miestä -tapettavankaan. - --- Anna tuon jo olla, sanoi hän. Kyllä se nyt antanee minun olla -rauhassa. - --- Olisi se sietänyt vielä vähän omastakin puolestani, virkkoi -Vehkalainen ja luopui ilmeisellä vastenmielisyydellä työstään, jota hän -näkyi vielä pitävän keski-eräisenä, vaikka krouvari voihkaen ja silmät -kiinni makasi lattialla pääsemättä liikahtamaankaan. - --- Ylös, koira! komensi matruusi, potkaisten häntä jalallaan. Ja -kun Tuominen vaivaloisesti nousi pystöön, tarttui Vehkalainen häntä -käsivarteen ja talutti hänet hänen omaan huoneesensa, lukitsi oven -ulkoapäin sillä kirouksella, että hän katkoo luut hänen ruumiistaan, -jos yrittää apua huutamaan. Sen tehtyään meni hän Leenan luo, joka -hautoi pahoin turpuneita kasvojaan kylmällä vedellä. - --- Mitä aiot tehdä? kysyi hän. Minun pitää lähteä täältä jo tänä yönä, -muuten panettaa se minut kiinni enkä tiedä kuinka sitten käy. Huomenna -matkustan minä New-Yorkista ja lähden merille toisesta kaupungista, -mutta sinun on pahempikin, se voi tehdä mitä hyvänsä. - --- En minäkään jää tänne, virkkoi Leena varmasti. Huomenna lähden minä, -vaikk'en saisi mitään paikkaa enää. - --- Et sinä voi lähteä niinkuin tahdot, kun olet naimisissa sen kanssa. - --- En minä ole naimisissa, intti Leena. Ja sitten kertoi hän kaikki, -mitä hänelle oli tapahtunut. - -Vanha matruusi kynsi korvallistaan. Olihan tämä sekava asia, sillä sen -verran oli hänelläkin aavistusta oloista ja asetuksista Ameriikassa, -että tiesi tuomarinkin voivan vihkiä avioliittoon ilman papin apua. -Kysymys oli nyt vaan siitä, oliko se renttumainen mies, josta Leena -puhui, todellakin ollut tuomari. - --- Kyllä minä pahoin pelkään, että sinä olet kuin oletkin naimisissa, -arveli hän lopuksi, enkä minä nyt todellakaan tiedä, mihin sinua -neuvoisin. - -Leena purskahti itkemään. Jos hän todellakin oli naimisissa Tuomisen -kanssa, niin oli hän onneton ihminen, nyt hän sen tiesi. Siitä -päättäen, mimmoinen hän oli osoittanut tänä yönä olevansa, voisi -hänestä ajatella mitä hyvänsä -- toissa kertana se tappaisi -- ja Leena -nyyhkytti yhä katkerammin. - --- Tahdotko karata? kysyi Vehkalainen. Hänelle oli iskenyt uusi tuuma -päähän. - --- Mutta minne? Enhän tunne yhtä ihmistä koko maassa. - --- En minäkään liioin. Mutta minä tiedän useita paikkoja Michiganissa -ja Minnesotassa myöskin, joissa asuu suomalaisia. Voithan mennä sinne. - --- Eikö se ole hirveän kaukana? - -Vehkalainen arveli, että saattoihan sinne tulla matkaa. - --- Mutta jos Tuominen saa tietää, että minä olen siellä, niin voiko -se toimittaa minut takaisin ruununkyydillä? kysyi Leena, joka oli -vakuutettu siitä, että niin kaunis laitos kuin "ruununkyyti" on -olemassa jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa. - --- Kai se voi sen tehdä, arveli Vehkalainen, jolle muistui mieleen, -miten poliisi kohtelee karanneita merimiehiä. Ja totta maar oli laki -vielä ankarampi karanneita vaimoja kohtaan. - --- Ei se sitten maksa vaivaa, puhkui Leena. Siitä olisi vaan vielä se -häpeä, että panevat kiinni. - --- Mitä vielä! sanoi matruusi. Hän oli karannut monet kerrat ja se oli -onnistunut mainiosti. - --- Saattaa olla niin miehille, huokasi Leena. Kyllä minun täytyy jäädä -tänne, vaikka tappaisi. Ja hän alkoi itkeä uudelleen. - --- Matkusta sitten kotiisi, sanoi Vehkalainen. Sinne eivät taida mitään -ja höyrylaivoja menee joka päivä. - --- Ei minulla ole rahaa, nyyhkytti tyttö. Ei ole kuin kaksi taalaa, se -ei ole vielä maksanut tämän viikon palkkaa. - --- Mutta minullapa on, huudahti Vehkalainen, joka oli päättänyt tehdä -Tuomiselle pahat kepposet. Sinä saat lainata minulta, kunnes taas -tapaamme toisemme, lisäsi hän naurahtaen. - --- En minä tahdo ottaa sinun rahojasi, intti Leena. Jumala tiesi, -tapaammeko toisiamme enää milloinkaan tässä maailmassa. - --- Ei se mitään. Minä vaan joisin ne suuhuni, jos et sinä niitä ota. -Lähdemme heti paikalla Castle Gardeniin ja odotamme siellä, kunnes saat -piletin, ja sitten voit lähteä ensimmäisellä laivalla. - --- Olinhan minä ajatellut viipyä niin kauvan, että olisin saanut kokoon -kaksisataa taalaa, mutta ennen minä lähden kotiin vähemmällä kuin jään -tähän taloon. - --- Ollreitt, sanoi Vehkalainen päättävästi. Ota minun säkkini -tavaroitasi varten. Kirstuasi en voi yksin kantaa, mutta parhaat -tavarasi mahtuvat kyllä säkkiin. - --- Elähän hätäile. Me jaksamme kyllä kantaa kirstun yhdessä ja ennen -heitän minä sen vaikka kadulle, sanoi Leena reippaasti. Oikein hänen -sydämmensä jo tykytti, kun hän ajatteli, että hän jo muutamien tuntien -kuluttua olisi kotimatkalla. - -Tuossa tuokiossa oli piirongin laatikkojen sisältö tyhjennetty -kirstuun, jonka he yhdessä kantoivat alas niin hiljaa kuin suinkin ja -kohta olivat matkalla Chenystreetiä pitkin, jossa tähän aikaan päivästä -oli autiota ja hiljaista. - -Kulku satamaan oli sekä pitkällistä että vaivaloista ja usein täytyi -heidän pysähtyä huokaamaan, jolloin Leena aina pälyi jälelleen -peläten Tuomisen tulevan. Mutta kaikki kävi hyvin. Kun he vihdoinkin -saapuivat Battery-puistoon, huokasi Leena helpotuksesta. Ja vielä -vapaammin hengitti hän, kun Vehkalainen, heidän nukuttuaan muutamia -tuntia eräällä penkillä Castle Gardenin edustalla ja odotettuaan -porttien avautumista, vähän ajan perästä tuli takaisin ja toi piletin, -jolla pääsi aina Vaasaan asti. Mukanaan oli hänellä mies, jonka oli -vuokrannut käsikärryillä kulettamaan kirstua laivayhtiön valkamaan. He -saapuivat sinne niin hyvään aikaan, että Leena jo alkoi pelätä Tuomisen -tulevan. - -Mutta Vehkalainen vakuutti, että se ei ollut luultavaa. Eikä hänen -tarvitsisi jäädä yksinkään, sillä tarkemmin mietittyään asiata, ja kun -rahatkin riittivät, oli hän ostanut itselleen piletin Liverpooliin. -Eihän sitä tietäisi Tuomista, arveli hän, mihin se ryhtyisi, kun näkisi -Leenan karanneeksi, ja voisihan hän ottaa pestin Liverpoolista yhtä -hyvin kuin New-Yorkistakin. Siitä herahti Leenan mieli niin hyväksi, -että hän sai kokonaan mielestään ne sata dollaria, jotka hän vielä oli -ajatellut pitävänsä ansaita, ennenkun voisi lähteä kotimatkalle. - -Mutta kun tuo mahtava höyrylaiva ulkousi sillasta ja hiljalleen -liukui ulapalle, tunki se ajatus taas mieleen kahta voimakkaammin. Ja -kun hetken kuluttua New-Yorkin huonerivit alkoivat sulaa toisiinsa -ja vapauden jumalattaren jättiläispatsas muuttui muuttumistaan -utukuvaksi syksyisessä autereessa, silloin kohosi katkeruus tuosta -suuressa pettymyksestä häntä kurkkuun. Ja se mieliala sekä kuvastui -hänen kasvoissaan että kuului hänen äänessään, kun hän vakuutuksen -varmuudella virkkoi Vehkalaiselle: - --- Olkootpa he kuinka rikkaita hyvänsä tässä maailmassa, niin se ei -toki merkitse mitään, kun niillä on niin kelvottomat lait ja asetukset, -ett'ei köyhä saa oikeutta. - -Vanha matruusi oli hyvin miettiväisen näköinen pyöritellessään -tupakka-puruaan, joka pullotti poskessaan kuin mikä kasvainnystyrä. - --- Ei se ole lakien syy, sanoi hän sitten, kun oli saanut mällin oikein -paikalleen. Ei se ole lakien eikä asetusten syy. Ne kyllä menevät -mukiin. Mutta ihmiset ovat kelvottomia, näetkös, ja silloin eivät -laitkaan kykene auttamaan. - - - - -"Valkoinen valo." - - -I. - -Iisakki Peltosella ei nyt oikeastaan ollut mitään niin erittäin -painavia syitä Ameriikkaan lähteäkseen. Hän oli nuori, terve, -voimakkaampi kuin monet muut ja kaikin puolin kunnon työmies, niin että -hän kyllä olisi voinut tulla toimeen kotonaankin. - -Mutta toisekseen oli hän nyt kuitenkin vaan tavallinen työmies ilman -mitään erikoista ammattia, vaikka olikin niin kätevä, että kykeni -tekemään vähän itsekutakin. Eikä hänen mielestään päiväpalkkalaisen -oikeastaan kannattanut mennä naimisiin, vaikka Heikkilän Anni, torpan -tyttö, kyllä olisi uskaltanut kauppoihin käydä. - -Iisakki oli itse kasvanut mäkitupalaisen töllissä ja tiesi siis omasta -kokemuksestaan, miten vaikeaa satunnaisesta ansiosta elävän miehen -on hankkia vaatetta ja ruokaa itselleen, vaimolleen ja suurelle -lapsilaumalle. Ja ettei lapsista tulisi puutetta olemaan, sen hän -tiesi, sillä kuta köyhempi, sitä enemmän lapsia. - -Hän keskusteli Annin kanssa asiasta, ja kyllähän Anni myönsi, että -Iisakki oli pääasiassa oikeassa. Olihan se kovaa elämää, kun ei -aina tiennyt, mistä huomispäivän leipä oli saatava -- varsinkin -kun lapsilauma nälissään huusi. Mutta Ameriikka oli Annin mielestä -kuitenkin vähän liika kaukana. - --- Emmekö voisi alkaa uudisasukkaina täällä kotona? Joutilasta maata -on täällä Alastarossakin ja ajan ollen ehkä voisimme laittaa mökin -itsellemme? - --- Se on vielä tukalampaa kuin päiväpalkkalaisena oleminen, väitti -Iisakki. Kun tekee työtä toisille, niin ei ainakaan tarvitse pelätä -hallaa ja katoa, jotka aina tulevat uudistorppiin ensimmäisiksi -vieraiksi. - -Ameriikassa oli paljon parempaa, -- siellä voi kunnon mies paljoa -pikemmin ansaita, mitä tarvitsi päästäkseen omaksi miehekseen. Kaikki, -jotka olivat olleet siellä, sanoivat, että kunhan ei vaan ryyppää, -niin rahaa kyllä keräytyy kirstun pohjalle. Eikä Iisakki ryypännyt. -He tunsivat omia pitäjäläisiäkin, jotka muutamissa vuosissa olivat -koonneet niin paljon rahaa, että tultuaan olivat maita ostaneet. Se -olisi toista se kuin ruveta uudisviljelijäksi toisen maalla. Sen, -minkä toiset olivat tehneet, sen kai hänkin voisi ja he voisivat kyllä -odottaa muutamia vuosia elääkseen sitten hyvästi loppuikänsä. - -Kyllähän Annilta pääsi aika haikea huokaus, kun hän ymmärsi, että -Iisakki oli jo tehnyt päätöksensä ja että hän oli vaan näön vuoksi -kysynyt Annin mieltä. Mutta ei ollut Annilla mitään päteviä syitä -vastaväitteihinsäkään ja sentähden sanoi hän vaan, että odottaisi -- -vaikka viisi vuotta. - --- Enhän silloin ole viittäkolmatta vuotta vanhempi, lisäsi hän, niin -että kyllä kelvannen jollekin toisellekin, jos et sinä tule. - -Sen lupauksen saatuaan lähti Iisakki Ameriikkaan. - -New-Yorkiin saapui hän hyvin sopivaan aikaan. Oli vähää ennen -syntynyt työlakko eräällä rautatiellä Chikagossa ja kun eivät -lähiseudun työmiehet uskaltaneet täyttää lakkolaisten paikkoja, olivat -asianomaiset lähettäneet asiamiehensä värväämään miehiä New-Yorkista. -He eivät aikoneet mitenkään taipua työväen vaatimuksiin ja vasta -tulleet siirtolaiset, jotka eivät olleet selvillä Ameriikan oloista, -olivat mielissään kun saivat työtä, sama se mitä. Heidän joukossaan oli -aina niitä, jotka olivat ennenkin olleet rautatietöissä ja joita siis -voi käyttää. - -Iisakki Peltonen ei kyllä ollut milloinkaan ennen ollut semmoisessa -työssä, mutta hän oli niin reippaan ja voimakkaan näköinen, että -värvääjä antoi hänen tulla mukaan. Värvääjän kannalta katsoen -oli tärkeintä saada pari vaunulastillista miehiä niin pian kuin -suinkin, sillä hän sai maksunsa pääluvun mukaan niin pian kuin oli -toimittanut heidät perille. Joskin joku tai jotkut myöhemmin huomattiin -kelpaamattomiksi, ei se häneen kuulunut. - -Siinä oli nyt syy siihen, että Iisakki heti luvattuun maahan tultuaan -sai työtä ja palkkaa puolitoista dollaria päivältä sekä ruuan ja -asunnon niin kauvan kuin lakkoa kesti. Matka Chikagoon oli tietysti -sekin vapaa. Se oli hänestä jo koko rikkaus -- seitsemän ja puoli -markkaa päivässä! Ei ollut hän uskoa omia korviaan. - -Alussa ei häntä tosin voitu käyttää muuhun kuin kaikkein karkeimpaan -työhön asemalla, mutta onneksi oli siellä sellaista työtä yli -tarpeenkin. Kaikki, joita suinkin vaan voitiin panna vetureja -kuljettamaan, tarvittiin niitä junia varten, joita vielä voitiin -pitää liikkeessä ja sentähden olivat ne pienet asemaveturit, jotka -tavallisesti kulettelivat tyhjiä ja lastatuita vaunuja edestakaisin -lukemattomilla sivuraiteilla, nyt veturitallissa. Kaikkien näiden -pikkuveturien työ oli sentähden tehtävä käsi- tai hevosvoimalla ja -semmoisessa työssä olivat Iisakin voimakkaat käsivarret ja selkä -verrattomat. Ei kestänyt kauvan, ennenkun esimiehet alkoivat kiinnittää -huomiotansa hänen työtapaansa, joka suuresti erosi siitä, mihin muut -tulokkaat kykenivät. - -Pian oppi Iisakki vähän muutakin kuin työntämään vaunuja edestakaisin -niillä raiteilla, joita hänelle osoitettiin. Ja parin viikon kuluttua -näkyi selvästi, että hän oli alkanut päästä selville asioista, joiden -kanssa oli tekemisissä, ja siitä oli seurauksena, että hän pääsi sen -työhyeen johtajaksi, johon kuului. Esimiehet voivat olla varmat siitä, -että siellä, missä hän oli mukana, suoritettiin työ säntilleen ja -hyvässä järjestyksessä. - -Sen vuoksi oli hän niitä harvoja, jotka pidettiin työssä sittenkin, kun -tuo ennenaikainen ja huonosti valmistettu lakko muutamien viikkojen -kuluttua oli päättynyt ilman pienintäkään myönnytystä yhtiön puolelta. -Useat lakkolaisista olivat pakoitetut hakemaan työtä muualta, kun -viimein olivat kyllästyneet taisteluunsa yhtiön kanssa, mutta Iisakki -Peltonen pääsi veturitalliin. Siellä pantiin hänet olemaan avullisena -veturien puhdistamisessa ja voitelemisessa. - -Alussa katselivat häntä karsain silmin sekä kulettajat että -konduktöörit, lämmittäjät ynnä muut, jotka olivat ottaneet osaa -työlakkoon. Heidän silmissään oli hän "scab" -- semmoinen, joka on -ruvennut lakkolaisten sijaiseksi, ja scabia katsoo jokainen työmies, -jolla on vähänkään käsitystä työlakosta, halveksittavimmaksi ihmiseksi -maailmassa. - -Mutta kun ei Iisakki osannut englanninkieltä tarpeeksi ymmärtääkseen, -että tuo sana oli edes haukkumasana ja vielä vähemmin käsitti sen -syvästi häpäisevän merkityksen, hoiti hän tointaan yhtä hiljaisesti ja -säntillisesti kuin ennenkin. Alussa ei hän käsittänyt edes sitä, että -toverit usein lausumallaan sanalla häntä tarkoittivat, mutta vaikka -hän sittemmin pääsikin sen perille, niin vastasi hän "scabiin" yhtä -nöyrästi kuin "Eisakkiinkin", joksi ne olivat hänen nimensä vääntäneet. -Tosin houkutteli hänen tyyneytensä eräänä päivänä, kun hän voiteli -erästä veturia, muutamata lämmittäjää ohi kulkiessa koskettamaan -häntä jalallaan ja sanomaan: "Pois tieltä, sen kirottu scab!" Mutta -kun Iisakki empimättä tarttui lämmittäjää kaulukseen, käänsi hänet -kaksinkerroin polvelleen ja antoi hänelle kämmeneen tuntuvaa opetusta, -niin että seinät kaikuivat, sai hän ehdottomasti naurajat puolelleen. - -Ja kun veturin kulettajille vähitellen alkoi selvitä, että se, jonka -koneen Iisakki oli voidellut ja puhdistanut, voi olla täysin varma -siitä, että kaikki oli parhaassa kunnossa, lakkasivat he vähitellen -puhuttelemasta häntä muuten kuin nimeltään. Jopa muuan heistä jonkun -ajan kuluttua kysyi, eikö hän tahtoisi ruveta lämmittäjäksi oppiakseen -sitten kerran juniakin kulettamaan. Ja kun ei Iisakilla ollut mitään -sitä vastaan, siirrettiin hänet pian tallista radalle. - -Eihän se tosin ollut muuta kuin tavaraveturi, jossa hän alkoi -lämmittäjätoimensa, mutta vähätpä siitä. Hänestä oli hauskempi olla -tavarajunissa, ne kun pysähtyivät useammin ja niin kauvan, että voi -vähän katsella ympärilleenkin. Matkustajavetureilla oli aina niin -kiire, ett'ei lämmittäjä joutanut muuta kuin lämmittämään. - -Jo silloin kuin hän astui uuteen virkaansa, ajatteli Iisakki kirjoittaa -Annille, että tulisi Ameriikkaan, niin mentäisiin naimisiin, ja ensi -päivinä oli hän kovassa kiusauksessa. Hän oli jo säästänyt aika sievän -summan ja hänen palkkansa oli niin suuri, että se hyvinkin riittäisi -kahdelle, jos vaan oltaisiin säästäväisiä. Jos nyt ei vielä aivan heti -paikalla voitaisikaan päästä ostamaan taloa Alastarossa, niin vähätpä -siitä, kun kerran jo nyt voitaisiin mennä yhteen. - -Vaan mietittyään asiata viikon, toista, päätti hän toisin. Eihän -tiennyt, kuinka kauvan hän saisi olla lämmittäjänä, koska usein -tapahtui, että miehiä erotettiin aivan mitättömistä erehdyksistä, -joille eivät olleet voineet mitään. Kun ei voinut olla sen varmempi -tulevaisuudestaan, oli kai parasta olla vielä yksin. - -Sen sijaan lähetti hän kokoamansa rahat Annille Heikkilään. Ja samalla -ehdotti hän, että panettaisivat itsensä kuulutuksiin, niin että Anni -milloin tahansa voisi tulla vihille, jos niikseen sopisi. Eihän täällä -Ameriikassa tosin kyllä olisi kuulutuksia tarvittu, mutta parempi oli -kuitenkin kuuluttaa. Oli siihen kuulutuksen ottoon Iisakilla toisetkin -syynsä, josta ei kuitenkaan Annille mitään kirjoittanut; oli hän näet -tullut tuumanneeksi Annin jäähyväissanoja noista viidestä vuodesta. Kun -oikein ajatteli, niin eihän hän oikeastaan voinut vaatia, että Anni -odottaisi niinkään kauvan, jos joku toinen sopiva kosija ilmaantuisi... -naiset olivat aina naisia... mutta kun oltiin kuulutuksissa, niin -oltiin melkein kuin naimisissa... - -Hän kirjoitti vaan, ett'ei hän vielä aivan varmaan tiennyt, milloin -kutsuisi häntä tulemaan, mutta jos tätä tienestiä jatkuisi vielä -muutamia kuukausia, niin ei kai se kauvankaan kestäisi. Mutta rahat -piti Annin panna pankkiin omalle nimelleen. - - -II. - -Ansio ei ainoastaan pysynyt entisellään, mutta paranikin vielä. Kuta -enemmän alettiin maailmannäyttelyä valmistaa, sitä enemmän suureni -liike, sitä useampia matkoja täytyi kulettajain ja lämmittäjäin -tehdä ja sitä enemmän he ansaitsivat. Ja sitä paremmin oppi Iisakki -Peltonenkin vetureita kulettamaan. - -Ja veturitallissa oli hän huolellisesti tarkastellut noiden -monimutkaisten koneiden eri osia ja niin paljon kuin voi ottanut -selkoa niiden merkityksestä ja eri tarkoituksista. Lämmittäjänä oli -hän sitten koneenkulettajan avulla oppinut kaikki mitä tarvitsi tietää -voidakseen milloin tahansa astua hänen sijalleen. Sentähden olikin hän -ensimmäisiä, jotka korotettiin veturin kulettajaksi, kun näyttelyyn -matkustavain luku viimein kasvoi niin suureksi, että matkustajajunain -lukua täytyi lisätä kahden- jopa kolmenkertaisesti. - -Niin hyvää onnea ja niin nopeaa edistymistä ei Iisakki Peltonen -koskaan ollut voinut uneksiakaan. Enintään oli hän osannut toivoa -saavansa pysyvää työtä lämmittäjänä muutamia vuosia eteenpäin. Jo sillä -palkallaan olisi hän voinut säästää niin paljon kuin tarvitsi oman maan -ostoon -- ja nyt tulisivat hänen tulonsa nousemaan toisen puolen! - -Vaan nyt ei hän vitkastellutkaan monta päivää, ennenkun lähetti -Heikkilän Annille vapaapiletin Vaasasta Chikagoon, samalla ilmoittaen, -että nyt oli aika tullut. Hänen pitäisi hetikohta laittautua valmiiksi -ja tulla Ameriikkaan niin pian kuin suinkin. Sillä nyt oli hänellä -- -kirjoitti hän -- semmoinen palkka, että he huoletta voisivat säästää -rahaa talon ostoon -- vaikka satuttaisiin lapsiakin saamaan! lisäsi hän -tyytyväisenä. Kahden kuukauden kuluttua voisi Anni olla Chikagossa. -Jos hän täällä siihen mennessä tekisi niin monta matkaa kuin voi, -niin saisi hän ehkä sitten muutamain päiväin loman häiden viettoon ja -talouden järjestämiseen, arveli Iisakki vielä. - -Mutta siinä asiassa päätti renki isännän mieltä kysymättä. Liike -muuttui kaikilla radoilla yhä suuremmaksi syksykesän kuluessa. Jo -silloin kuin näyttelyssä kävijäin lukumäärä oli sata tuhatta henkeä -päivässä, kulkivat matkustajajunat useinkin "kahdessa osastossa" s.o. -kaksi junaa seurasi toisiaan parin minuutin väliajalla. Ja joskus -kulki niitä kolmekin peräkkäin. Vaan kun kävijäin luku nousi sataan -viiteenkymmeneen -- seitsemäänkymmeneen -- kahteensataan tuhanteen -päivässä, kulkivat junat säännöllisesti ainakin kolmessa osastossa, -ja sunnuntaisin kuudessa, jopa kahdeksassakin osastossa. Kahdeksan -täpötäyttä junaa peräkkäin ainoastaan parin minuutin väliajalla! -Semmoisen liikkeen hoitamiseen tarvittiin rautatien kaikki voimat, -jonka vuoksi oli sula mahdottomuus, että yksi ainoakaan rautatien -henkilökunnasta olisi saanut vapautta yhdeksi ainoaksikaan päiväksi. - -Ainoastaan suurella vaivalla sai Iisakki sentähden asetetuksi niin, -että pääsi vastaan ottamaan morsiantaan, kun tämä vihdoinkin saapui -ummelleen kaksi viikkoa myöhemmin kuin hän oli laskenut. Ja kun hän -oli hädin tuskin saanut hänet viedyksi siihen ravintolaan, jossa -itsekin asui, täytyi hänen kiirehtiä pois ennättämättä ilmoittaa -morsiamelleen muuta kuin ett'ei heidän tällä haavaa ollut mahdollista -ajatellakaan talouden perustamista. Hänellä ei ollut yhtä ainoata -joutilasta hetkeä yli niiden muutamain tuntien, jotka hän silloin -tällöin sai nukkuakseen. -- Huomenna kun tulen takaisin, saamme puhua -tarkemmin siitä asiasta, sanoi hän. -- Mutta rahaa täällä tulee niin -tuhottomasti, ett'emme saa valittaa. - -Eikä Anni valittanutkaan kuultuaan, miten paljon Iisakki taas oli -pannut säästöön sen jälkeen kuin viimeksi lähetti Annille. Olihan -suorastaan käsittämätöntä, kuinka hän oli voinut ansaita semmoisen -rahan vähän enemmässä kuin kahdessa kuukaudessa! - --- Niin, -- ja yhtä paljon tulee sitä seuraavana kahtena, arveli -Iisakki. Näyttely kestää vielä kuusi viikkoa ja sitten alkavat ne -lähettää täältä pois tavaroitaan, niin että nämä hyvät ansiot voivat -kestää ainakin uuteen vuoteen. Silloin lienee meillä jo niin paljon, -että voimme matkustaa kotiin, jos tahdomme -- talon ostoon se kyllä -riittää! Mutta silloin meidän mielemme ehkä tekee lisää! - --- Tuskinpa! sanoi Anni. Tässä maassa saattaa kyllä tehdä työtä ja -ansaita rahaa, mutta ei täällä voi elää. Ihanhan täällä jo päätä -viipottaa, kun katsoo ulos ikkunasta! - --- No, siihen kyllä tottuu pian, vakuutti Iisakki. Sentähden juuri -täällä niin paljon ansaitsee, kun täällä on niin paljon ihmisiä, jotka -matkustavat ja puuhaavat niin kauheasti. -- Vaan ei meidän taida maksaa -vaivaa ruveta näitä miettimään ennen kuin tuonnempana. Mitäs siitä -semmoisesta naimisissa olosta, kun minun täytyy olla poissa yötä -päivää. - -Niin arveli Annikin. Kun ei edes voinut muuttaa omaan asuntoon, niin -oli parasta odottaa, varsinkin kun tämä kortteeri näytti olevan kuin -mikä kievari! Häntä jo pelotti lähteä pois huoneestaankin, sanoi hän. -Ja sentähden sanoi Anni ajatelleensa, että rupeisi palvelukseen, kunnes -voisivat saada kuntoon taloutensa, -- tai palata kotiin. - -Se tuuma ei nyt ensi hetkellä ollenkaan miellyttänyt Iisakkia. -Mutta kun Anni pysyi mielipiteessään ja puhui hänelle siitä, kuinka -järjetöntä olisi, että hän istuisi joutilaana ja kuluttaisi Iisakin -säästöjä, sen sijaan että auttaisi niitä voimainsa mukaan kartuttamaan, -niin taipui Iisakkikin tuumaan ja lupasi kuulustella tovereiltaan, -miten Annille olisi hankittava paikka siivojen ihmisten luona. Ensi -sunnuntaina luuli Iisakki saavansa kolme tuntia lomaa kahden junan -välillä ja silloin tulisi hän noutamaan Annia asemalle sitäkin elämää -näkemään. - -Siihen jätti hän taas Annin, ajaa höyrysi hetken kuluttua tiehensä -vetureineen ja toi sen takaisin vasta sunnuntai-aamuna. Hän oli taas -ollut aisoissa kolmekymmentä kuusi tuntia yhteen menoon ja levännyt -vaan kuusi tuntia radan päässä. Se oli vielä pahempaa kuin kotona -kiireimpänä heinäaikana, mutta sittenpä se kannattikin paljoa paremmin, --- myhäili hän pistäessään viime viikkojen palkan taskuunsa. - -Anni oli valmis Iisakin tullessa ja katseli ihmetellen maailmaa sekä -matkalla asemalle että asemalle tultua. Koko ajan oli hänellä sydän -kintaan peukalossa, kun Iisakki kuletteli häntä ympäri ja kiipeili -ratakiskojen yli, vaikka vetureja tusinoittain vihelteli ja kulkea -pauhasi edes takaisin kaikilla tahoilla, ja viimein vei hänet oman -veturinsa luo, jota parhaallaan puhdistettiin. - -Annin täytyi nousta siihen ja istuutua hytissä olevalle pienelle -tuolillekin, samalla kun Iisakki koko ajan selitti hänelle, miten -semmoista konetta hoidetaan ja mitä oikeastaan on junan kulettaminen -päivän valossa ja pimeässä ja kaikellaisissa säissä ja ilmoissa. Ja -kuta enemmän hän selitti, sitä enemmän ihmeihinsä meni Anni kaikesta -siitä, mitä Iisakki oli oppinut niin lyhyessä ajassa. Olihan siitä -tullut aivan toinen mies, joka tiesi niin paljon enemmän kuin kukaan -siellä kotona. Ei siltavouti, -- eikä edes vallesmannikaan! -- mitäpäs -ne, kun eivät olleet ikänä tämmöistä veturia kulettaneet! -- Eikö se -ole hirveän vaikeata ja vaarallista pimeän aikana? kysyi hän kuin -kaikkien mietteidensä lopuksi. - --- Vaarallista se kyllä on, jos ei pidä silmiään auki, varsinkin -suurille asemille tullessa. Tai kun sataa ja pyryttää ja myrskyää, -tai kun on niin kirkas kuutamo, että on vaikea nähdä, mitä tulia ne -näyttävät. - -Anni vaan katseli häntä ihmetellen ja Iisakki selitteli: - --- Kun näkee valkeaa valoa, niin merkitsee se, että saa antaa mennä -täyttä vauhtia, mutta kun sinistä, niin on jotain epäkunnossa radalla -tahi vaunuissa -- silloin pitää pysähyttää hiljalleen. Vaan kun ne -näyttävät viheriäistä valoa, niin pitää ajaa hiljaa, vaan jos on -punaista, niin pysähyttää heti paikalla, vaikka olisi millainen vauhti --- silloin on vaara edessä, jos ajaa. Vaan kaikkein suurin vaara on -silloin, kun ne ovat panneet patruuneja kiskojen päälle, niin että -alkaa paukkua pyörien alla. Silloin seisautetaan niin äkkiä, että kone -rutisee. - --- Herra Jumala! en kai minä uskaltaisi kulettaa veturia! - --- Niin minäkin ennen ajattelin -- ja nyt ajan sillä yöllä ja -päivällä. Ei voi koskaan tietää, onko kaikki kunnossa, ennenkun näkee -merkkitulet... ja vielä silloinkin saattaa välistä tapahtua, että -kaikki käy hullusti ja koko juna menee murskaksi. - -Annia puistatti ja hän olisi heti paikalla lähtenyt Alastaroon, -- -vaikka kuinka pienelle tilalle. - --- Halloo, Eisak! -- oletko saanut uuden lämmittäjän? tervehti häntä -suuren isopyöräisen matkustajaveturin kulettaja, joka juuri ajoi -koneineen viereiselle raiteelle. -- Kuka on hän tyttösesi? - --- Hän on kotimaastani ja on vasta tullut Ameriikkaan. -- Me -aiomme mennä naimisiin, jahka saamme vähän aikaa, täydensi Iisakki -esittelyään, kun toinen hyppäsi alas veturistaan ja tuli heidän -luokseen. - --- Aikaa, niin! Saatte odottaa, ennenkun täällä tulee aikaa muuhun -kuin rahan ansaitsemiseen yhtiön herroille. Me kyllä saamme kitua ja -kiusautua niin kauvan kuin henki keuhkoissa pihisee! Mutta onnea tykö! -Olettehan saaneet korean tytön! - -Iisakki myhäili hyvillä mielin toisen kiitoksesta. Olihan Johnston -ensimmäisiä miehiä radalla, kuletti lentävää pikajunaa eikä ollut juuri -erittäin kohtelias niille, jotka kulettivat vaan tavarajunia. Nyt -kätteli hän heitä molempia ja sanoi, että hän Iisakin sijassa ottaisi -viikon tai parin loman. - --- Ne ottavat teidät kyllä mielellään, kun tulette takaisin, vakuutti -hän. Tämmöisinä aikoina eivät he tiedä, mitä miehestä maksaisivat. - -Iisakki pudisti päätään. Ei olisi oikein hyvin tehty, arveli hän, -jättää tointansa juuri nyt, kun häntä enin tarvittiin. - --- Jopa tässä nyt yhtiötä säälimään! Eivät he suinkaan siekaile teitä -erottamasta, niin pian kuin eivät enää tarvitse. - --- Saattaapa olla niinkin, myönsi Iisakki, mutta kyllä minä nyt pysyn -työssä, kunnes pahin aika on ohi, niin voimme laittautua oikein -asumaan. Kun tämä tyttö nyt vaan pääsisi palvelukseen hyvään taloon -siksi aikaa, niin ei olisi mitään hätää. - --- Tahtooko hän ruveta palvelukseen? keskeytti Johnston. No, sehän -sopii mainiosti. Vaimoni lähetti juuri sanan, kun minun junani tuli, -että meidän palvelustyttömme oli mennyt tiehensä. Minun piti kotiin -mennessä pistäytyä eräässä konttorissa tietämässä uutta. Mutta ei -ole helppo nyt saada palvelijoita Chikagossa -- ehkä me voisimme sopia -asiasta? kysyi hän Annilta. - -Anni oli heti valmis, kun kysymys suomennettiin hänelle. Ja kun -Iisakilla vielä oli vähän aikaa, menivät he kaikki ravintolaan -noutamaan hänen tavaroitaan. Mutta sieltä täytyi Iisakin palata -asemalle voimatta enää seurata heitä länsipuolelle kaupunkia, missä -Johnston asui. - - -III. - -Sen jälkeen oli niinkuin eivät he enää olisi asuneet samassa -kaupungissakaan. Liike radalla kävi yhä vilkkaammaksi, kuta enemmän -näyttely läheni loppuaan. Ja samassa määrässä lisääntyi tietysti työkin --- samalla kuin ansiokin -- sekä radan palvelusväelle yleensä että -etenkin veturin kulettajille. - -Anni oli pian selvillä siitä, ett'ei hän viihtynyt Chikagossa. Se -varsinkin tuntui tukalalta, kun ei voinut oikeata sanaa vaihtaa -kenenkään muun kuin Iisakin kanssa, joka sekin tuli harvoin ja viipyi -vaan vähän aikaa. Kerran oli hänen emäntänsä tosin ottanut hänet -mukaansa näyttelyyn ja kyllähän siellä näkyi olevan kaunista, kun vaan -ei olisi ollut niin suunnattomasti ihmisiä. Tuskin voi nähdä muuta kuin -ihmisiä. Kun Anni tuli kotiin, kivisti ja paukutti hänen päätään niin, -että hän luuli tulevansa sairaaksi. Sen jälkeen ei hän enää lähtenyt -minnekään talostaan. Mutta Iisakille ei hän sanonut mitään ikävästään. -Sillähän oli vieläkin vaikeampi olla -- työssä sekä yöllä että -päivällä. Jo uudelta vuodelta pääsisivät he lähtemään kotiin, vakuutti -Iisakki aina. Jos kerran yksi kesti sen ajan, niin kesti kai toinenkin. - -Niin kuluivat päivät ja viikot semmoiset, joita ei Chikagossa ennen -oltu eletty eikä luultavasti vastakaan tulla elämään. Kaikissa -Yhdysvaltain valtioissa oli kansa viimein tullut siihen vakuutukseen, -että tuo mahtava näyttely sentään kannatti katsomista, huolimatta -kaikesta siitä, mitä kateelliset sanomalehdet idässä ja lännessä olivat -sitä vastaan kirjoittaneet. Ja sentähden tulvaili yhä lukuisampia -joukkoja maailmankaupunkiin Michigan järven rannalla, sitä lukuisampia -kuta lähemmä tultiin lokakuun 1 p:ää, jolloin näyttely oli sulettava. - -Kaupungin lukemattomat hotellit olivat täynnä kylpyhuoneita, -vaatesäiliöitä ja kaikkia muita kolkkiaan myöten, missä vaan vähänkin -voitiin saada vuoteille tilaa. Eteläpuolella kaupunkia, lähellä -näyttelykenttää, oli kokonaisia leirejä, joissa voi vuokrata yösijoja -teltoissa -- ja jokainoa paikka oli vuokrattu. Yksityiset perheet, -kahvilat, ravintolat, -- jopa poliisiasematkin ottivat vastaan -näyttelyvieraita, joiden muutoin olisi täytynyt viettää yönsä kadulla. - -Väen liike kaupungissa oli uskomaton viime viikoilla ja rahan liike -sitä mukaa. Kapakkain pitäjät ja pelihuoneiden isännät kokosivat -rahaa kahmaloittain. Pitkin kaikkia katuja, jotka menivät näyttelyyn, -parveili laumottain väkeä aamusta varhaisesta yöhön myöhään. Näyttelyn -ala, vaikka olikin niin suunnattoman suuri ja laaja, oli kuin yksi -ainoa muurahaispesä kuohuen levotonta, ahertavaa, myllertävää elämää --- niinkuin itsekukin olisi koettanut ponnistaa viimeiset voimansa -niinä muutamina päivinä, jotka vielä olivat jälellä. Ja rautatiejunat -jyskyivät lakkaamatta Chikagoon ja sieltä pois, aina täpö täynnä -matkustajia. - -Liike kasvoi kasvamistaan aina marraskuun 1 p:ään saakka. Silloin -loppui yhtäkkiä väentulva kaupunkiin tulevista junista. Parin päivän -kestäessä ei tarvinnut pitää liikkeessä kuin puolet lähtevistäkään -junista. Sitten seurasi lyhyt lepoaika, jolloin saatiin vähän hengähtää --- ja silloin syntyi tuo suuri työlakko. - -Chikago, Barlington & Quincy'n radalla -- G.B. & Q. joksi sitä -tavallisesti kutsuttiin -- jossa Iisakki Peltonen palveli, oli -Johnston, Annin isäntä, ottanut houkutellakseen miehistöä ottamaan osaa -lakkoon. - --- Ilman meitä eivät rautatieyhtiöt olisi viime vuosipuoliskolla -voineet ansaita penniäkään enemmän kuin tavallisesti, lopetti hän -puheensa, jonka oli pitänyt veturitallissa työmiehille, joiden joukossa -Iisakkikin oli. -- Me tässä olemme hikoilleet ja ahertaneet yötä päivää -täyttääksemme heidän rahakukkarojaan ja sentähden on meidän oikeutemme -myöskin vaatia osaa heidän voitostaan. Vaan jos ei saa oikeuksiaan -hyvällä, niin ottaa väkisin! - --- Emmeköhän mekin jo ole saaneet osaamme? huomautti Iisakki -hiljaisesti. -- Minä luulen, että muut, samoin kuin minäkin, ovat -ansainneet enemmän viime aikoina. - --- Olemmehan kyllä, myönsi Johnston -- mutta se ei ole muuta kuin -palkkamme ylimääräisestä työstä. Voiton ovat he vieneet kokonaan ja -sitä eivät he koskaan olisi saaneet ilman meitä. - --- Ja ilman heitä emme me olisi saaneet palkkaa ylimääräisestä yhtä -vähän kuin muustakaan työstä. - --- Puhuttu niinkuin scabin suusta! -- Teidän pitäisi kaikista vähimmin -vetäytyä pois, Iisak! Mutta ei meillä nyt ole aikaa turhia puhumaan. -Meitä on siksi monta, ett'ei meidän ole tarvis välittää siitä, mitä -muutamat tekevät, mutta parastahan olisi, jos kaikki olisivat mukana. -Kuka on meidän puolellamme ja kuka meitä vastaan? - --- Minä en rupea riitelemään leipäni kanssa, sanoi Iisakki lyhyesti. -Siitä pitäen kuin tulin yhtiön palvelukseen, olen saanut rehellisen -makson rehellisestä työstä ja niin kauvan kuin sen saan, pysyn -paikoillani. - --- Niin teen minäkin! -- ja minä myös! -- ja minä! -- ja minä kanssa! - -Useat niistä, jotka liittyivät Peltoseen, eivät olisi koskaan -uskaltaneet ruveta vastarintaan, vaikka kyllä olikin vastenmielistä -jättää työpaikat. Mutta kun jää kerran oli murrettu, seurasivat he -mielellään esimerkkiä. - -Johnston sekä hämmästyi että suuttui. Hän oli jo edeltäpäin vakuuttanut -muille johtajille, että kaikki miehet G.B. & Q.-radalla olivat varmoja, --- niin suuri oli muka hänen vaikutusvaltansa siellä. Ja nyt ei hän -taas uskaltanut sanoa loppuun sitä, mitä ajatteli, muistaessaan -lämmittäjää, joka oli mennyt liika lähelle Iisakkia. - -Seuraavana aamuna oli työlakko täydessä voimassa. Ja ennen iltaa olivat -eri rautatieyhtiöt liittyneet yhteen ja sopineet siitä, ett'eivät -millään ehdolla taipuisi, vaan pitäisivät puoliaan yhteisin voimin. - -Se osa miehistä, joka oli pysynyt työssä, sai taas asunnon ja ruuan -asemilla, joita sitä varten vuokratut, aseilla hyvin varustetut miehet -vartioivat. Kunkin junan mukana seurasi niinikään revolvereilla ja -repeterikivääreillä varustettuja vartijoita, joista osa oli sijoitettu -veturiin, osa konduktöörivaunuun. Työtä oli yli tarpeen ja tulot -suuremmat kuin koskaan ennen. Mutta kuitenkin oli se kamalata aikaa. - -Iisakki Peltonen ajatteli kuitenkin hyvin harvoin sitä, että hänen -henkensä oli vaarassa joka kerta kuin hän vei veturinsa asemalta tai -toi sen sinne takaisin. Mutta sitä useammin ajatteli hän junan ja -matkustajain kohtaloa, jos lakkolaiset panisivat uhkauksensa toimeen -ja ryhtyisivät väkivaltaan. Aseman alue oli kyllä jotenkin hyvin -vartioitu, mutta sen enempää ei yhtiö voinut tehdä, vaan täytyi -sen pääasiassa luottaa kulettajain huolellisuuteen. Ja kulettajain -puolestaan täytyi luottaa ainakin yhtä paljon omiin silmiinsä kuin -merkkeihin -- jotka voivat olla väärät. - -Iisakinkin kylmäverisyys tahtoi välistä loppua. Edellisten kuukausien -epätoivoiset ponnistukset olivat olleet huonoa valmistusaikaa siihen, -joka nyt seurasi, ja vaatineet joustavimpienkin hermojen ja jänteiden -kaiken voiman. - -Hermoista ei Iisakki tosin isosti tiennyt, mutta sen hän tiesi, -että häntä alkoi pelottaa joka kerta kuin hän nousi veturiinsa. Ja -joutohetkinään oli hän niinikään alakuloinen ja levoton, vaikkakin -säästöt yhä kasvoivat. - -Ei edes Annikaan voinut toivoa hartaammin kuin hän sitä päivää, jolloin -hän voisi kääntää Chikagolle ja Ameriikalle selkänsä. Omasta puolestaan -olisi hän tehnyt sen heti paikalla, jos ei olisi ollut vastenmielistä -lähteä palveluksesta juuri nyt -- niinkuin hän muka olisi pelännyt -Johnstonia ja noita muita. - -Annia ei hän ollut nähnyt muuta kuin kerran sen jälkeen kuin lakko -oli alkanut, eräänä iltana, kun hän toverien varoituksista huolimatta -oli poistunut vartioidulta asema-alueelta ja mennyt länsipuolelle -kaupunkia. Hänelle ei ollut mitään tapahtunut, mutta kun Anni -seuraavana päivänä vastasi kysymykseen, kuka oli ollut hänen luonaan, -kielsi Johnston vastedes sellaisia vieraita vastaan ottamasta. Hänen -ovestaan ei mokoma scab saanut astua sisään! - -Iisakki vaan hymyili, kun luki Annin kirjeen siitä asiasta. Eipä sillä -väliä -- voihan Anni lähteä tuosta talosta, jos niikseen tulisi. Mutta -juuri nyt oli vaikea hankkia hänelle oikeata asuntoa -- Iisakin vanha -ravintola oli täynnä lakkolaisia. - -No niin, kauvan ei tätä kurjuutta tulisi kestämään -- ja olihan tytöllä -toistaiseksi hyvä olla siellä, missä oli. - - -IV. - -Lakkoon osaa ottavien kiukku kasvoi kasvamistaan sitä mukaan kuin -toivo myönnytyksistä yhtiön puolelta yhä väheni ja vaikeudet lakon -jatkamiseen sitä mukaa suurenivat. Kun useimmat jo ensi viikkojen -kuluessa olivat syöneet ja juoneet hyvinä kuukausina kokoamansa -säästöt, alkoi kysymys jokapäiväisestä leivästä yhä kiihkeämmin vaatia -vastausta -- ja kuta vaikeammaksi vastauksen antaminen kävi, sitä -useammat liittyivät niihin, jotka vaativat väkivaltaan ryhtymistä. - -He saivat vihdoin tahtonsa läpi. Johtajat päättivät väkivallalla -pakottaa jonkun pääradoista lakkauttamaan myöskin posti- ja -matkustajajunat, ainoat, jotka vielä olivat käynnissä. Jos se -onnistuisi, täytyisi asianomaisten antautua armoille. - -Mutta Johnston esiintyi väliehdotuksella - -Ennenkun he ryhtyisivät keinoihin, jotka antaisivat sortajille -oikeuden saada sotaväkeä omaisuutensa suojelemiseksi, tahtoi hän -ehdottaa, että he koettaisivat pelottaa scab-miehistöä jollain radalla -luopumaan työstään. Jos ei se onnistuisi, niin olivathan väkivaltaiset -keinot vielä jälellä. Ja tätä koetta varten ehdotti hän G.B. & Q:n. -Siellä on muuan oikein itsepintainen scabi, jota muut seuraavat -- -kurja siirtolainen, joka oli tullut maahan vasta pari vuotta sitten -omistamatta centiäkään -- ja joka nyt oli heidän päämiehensä. Jos he -voisivat karkoittaa hänet, niin lupasi Johnston vastata muista. - -Johtajat suostuivat. Eihän missään tapauksessa haittaisi ensin kääntyä -jotain yksityistä henkilöä vastaan. - -Aikaisemmin keväällä olivat pikajunat saapuneet vähää ennen auringon -laskua, niin että voi erottaa kaikki esineet radalla ja sen -läheisyydessä. Mutta kuta syksympi tuli, sitä hämärämmäksi kävivät -illat pikajunan saapuessa, kunnes ne lopulta joulukuussa tulla -tohkasivat pilkkosessa pimeässä. - -Vähää ennen kuin rata tuli etukaupungin äärimmäisten huoneiden -kohdalle, oli siinä vekseli, johon kulettajat kiinnittivät tavallista -suurempaa huomiota. G.B. & Q. yhtyi siinä kolmeen muuhun rataan, jotka -käyttivät samoja raiteita asemalle tullakseen. Ennenkun lakko syntyi, -näytettiin siinä aina viheriätä, joka muuttui valkeaksi ainoastaan -viime hetkellä -- tai punaista, jos jotain odottamatonta tapahtui. -Mutta kun liike muilla radoilla oli melkein kokonaan lakannut, -näytettiin pikajunille tavallisesti aina valkoista, niin että ne voivat -ajaa vekselin yli vauhtiaan vähentämättä. - -Iisakki Peltonen on matkalla kotiin pikajunansa kanssa, ainoan -pikajunan, joka vielä on säännöllisessä liikkeessä. Muut junat kulkevat -enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti, mutta tämä pikajuna ei vielä -koskaan ole pettänyt. On huikasevan kirkas kuutamo ja sentähden -tähystelee Iisakki tavallista tuimemmin eteensä rataa pitkin ja sen -kummallekin kupeelle sinne päin, jossa hän odottaa suuren vekselin -merkkiä pian ilmaantuvaksi. - -Kun hän viimeinkin keksii lyhdyn, pääsee syvä helpotuksen huokaus hänen -rinnastaan. Lyhty näytti valkoista valoa. - --- Kaikki selvä! sanoo hän vartijalle, joka seuraa mukana veturissa. -Hän tuntee jo radan siksi hyvin, että tietää, kuinka helppoa -lakkolaisten olisi tehdä tyhmyyksiä juuri tällä paikalla. - -Muutamia silmänräpäyksiä jatkaa juna kulkuaan niinkuin ennenkin, -jolloin Iisakki yhä pitää tarkkaa vaaria tuosta valkosesta valosta, -joka lähenee lähenemistään. Silloin katoo se yhtäkkiä -- ja punanen -valo tulvahtaa samassa häntä vastaan rataa pitkin. - --- Punaista! Jotain on tekeillä! huutaa vartija. Ja Iisakki tarttuu -vaistomaisesti oikealla kädellä hätäjarruun, samalla kun hän vasemmalla -tekee liikkeen pysähdyttääkseen junan. - -Mutta samassa silmänräpäyksessä laskee hän täyden höyryn koneesen ja -päästää hätäjarrun avaimen. Kirkkaassa kuutamossa on hän nähnyt varjon -jostain hämärästä esineestä, joka on piiloutunut vekselimiehen majan -taa. - --- Seis! -- Seisota juna! Mitä helvettiä sinä ajattelet, mies? huutaa -vartija ja aikoo syöstä hänet syrjään pysäyttääkseen veturin. Mutta -sanaakaan sanomatta tarttuu Iisakki toisella kädellään häntä kurkkuun, -samalla kun toisella päästää lisää höyryä, niin että juna hurjaa -vauhtia karkaa vaarallisen paikan ohi asemaa kohti. - -Kuuluu moniääninen "damm the scab!" ja pari revolverin laukausta -pamahtaa heidän takanaan saamatta mitään aikaan. Mutta vasta sitten, -kun viimeinen vaunu on ehtinyt vekselin yli, päästää Iisakki vartijan, -joka on melkein tukehduksissa. - --- Minä näin miesten varjoja lumella ja arvasin, että merkki oli väärä, -mutta en joutanut selittämään, sanoi hän melkein kuin anteeksi pyytäen. -Ja kohta sen jälkeen ajoi pikajuna asemalle, eikä matkustajat olleet -aavistaneetkaan, että jotain tavatonta oli ollut tekeillä. - -Mutta niin pian kuin Iisakki voi jättää veturinsa lähti hän vekselille -ja siellä tapasi hän ratavartijan sidottuna, suu täynnä likaisia -pumpulia. - -Mies kertoi, että neljä naamioitua miestä oli karannut hänen kimppuunsa -niin odottamatta, ett'ei ehtinyt ajatellakaan, ennenkun oli sidottu. - -Mutta hän luuli melkein voivansa vannoa, että oli tuntenut Johnstonin -äänen. - -Iisakki meni takaisin asemalle ja ilmoitti asian konttooriin. - --- Vihdoinkin! sanoi asemapäällikkö. -- Jos ne vaan tekisivät vielä -hiukan enemmän samanlaista, niin saisimme aivan varmaan sotaväkeä, -mutta pyytää voimme jo tämänkin johdosta. - -Siitä ei nyt Iisakilla ollut mitään sanomista, mutta hän ilmoitti, -ett'ei hän tästä lähtien tahdo kulettaa matkustajajunia. Edesvastaus on -liika suuri. -- Tavarajunia kyllä, lisäsi hän. - --- Eihän teidän tarvitse välittää siitä, mitä junia kuletatte, väitti -päällikkö vastaan. Kuletittehan elävää tai kuollutta tavaraa, teidän -vaaranne on kuitenkin aina sama. - --- En minä itseäni pelkää, sanoi Iisakki. Mutta kun ajattelen niitä -monia ihmisiä vaunuissa, niin tekee mieleni pysähyttämään joka kannon -kohdalla, joka heittää varjonsa radalle. Ja tämän jälkeen ei tiedä, -mitä ne keksivät. - -Päällikkö ymmärsi, että Iisakki oli tulemaisillaan sille asteelle, -jossa veturinkulettaja lakkaa olemasta täysin luotettava -- hän oli -nähnyt esimerkkiä siitä ennenkin. Harvat olivat kestäneet näinkään -kauvan. - --- All right! sanoi hän hetken kuluttua, -- te pääsette kulettamasta -junia, kunnes olette vähän levähtäneet. Saatte viikon vapautta -kulkeaksenne täällä Jacksonin, ratamestarin apulaisen seurassa -oppimassa, mitä tarvitsette voidaksenne sitten vuorotella hänen -kanssaan. Tulette sitten olemaan puolet viikosta radalla ja puolet -täällä. Mutta huomenna täytyy teidän vielä viedä pikajunaa, ett'ei -minun tarvitse ruveta puuhaamaan toista kulettajaa näin myöhään -illalla. - -Siihen suostui Iisakki kernaasti. -- Melkein koko viikko vapautta! --- ja sitten vaan puoli viikkoa radalla! -- Nyt oli aika Annin sanoa -itsensä irti palveluksestaan. Olihan Jacksonin vaimo, joka keitti -heidän ruokansa, usein puhunut siitä, että tarvitseisi apua. Voisihan -Anni muuttaa sinne, niin saisi asua asemalla ja ehkä maksaisivat vielä -vähän palkkaakin! - -Mrs Jackson suostui riemulla ehdotukseen, mutta sanoi täytyvänsä -puhutella päälliköitä, ennenkun voi sanoa mitään varmaa palkasta. - -Iisakki kirjoitti heti kirjeen Annille. Annin pitäisi heti sanoutua -irti palveluksestaan. Iisakin juna saapui takaisin lauantai-iltana ja -sunnuntaiaamuna mentäisiin vihille. - -Työ tulisi olemaan paljoa helpompaa tästä puoleen ja niinkauvan -kuin lakkoa kesti, saivat he asua asemalla. Tulkoon Anni vaan tänne -lauantai-iltana ja tuokoon tavaransa tullessaan. -- Aamulla pisti -Iisakki itse kirjeensä postilaatikkoon, ennenkun lähti junaa viemään. - -Annilla oli iloinen hetki, kun lauantai-aamuna sai kirjeen ja luki sen. -Viipymättä meni hän isäntäväkensä puheille ja selitti niin hyvin kuin -taisi, että hän tahtoi erota palveluksestaan. - --- Miksi juuri nyt? - -Niin, se nyt oli vaikeampi selittää Annin vähäisen sanavaraston avulla. -Mutta ristiin rastiin kyseltyään käsittivät he vihdoinkin, että Iisakki -nyt menisi naimisiin ja että hän oli viimeisen kerran pikajunaa -viemässä. Ja silloin vannoi Johnston hammasta purren, että se todellakin -tulisi olemaan tuon kirotun scabin viimeinen retki! - -Anni oli koko päivän tehnyt niin paljon työtä kaikkea järjestäessään, -että hän vasta iltapuolella voi lähteä talostaan. Mutta asemalla tapasi -hän heti yhden Iisakin ystävistä, joka vei sekä hänet itsensä että -hänen kirstunsa Mrs Jacksonin asuntoon. - - -V. - -Ruohoaavikolla, noin puolikymmentä peninkulmaa Chikagosta, siinä, missä -C.B. & Q. rata pengertä myöten kulkee pienen puron poikki, oli muuan -mies ahkerassa puuhassa heti illan pimittyä. Vieressään oli hänellä -avonaisessa pussissa muutamia työkaluja, joita hän koetti milloin -mitäkin irtauttaakseen nauloja, jotka pitivät kiinni erästä ratakiskoa -juuri penkereelle päästessä. Hän oli nähtävästi tottunut käyttämään -työkaluja, mutta kesti kuitenkin kotvasen, ennenkun kisko irtautui. - -Viimein onnistui se. Mies nakkasi viimeisen naulan puroon ja pisti -työkalut takaisin pussiin, ripustaen sen sitten olalleen. Sitten sysäsi -hän vähän kiskoa koettaakseen, oliko se irti, mutta ei muuttanut sitä -paikoiltaan. Astuttuaan alas radan vieressä olevaan ojaan, otti hän -sieltä kangin ja työnsi nopealla sysäyksellä irtonaisen kiskon radalle -päin. Se kävi mainiosti. Hän pani kiskon paikoilleen ja laskeutui -takaisin ojaan kumartuen pienen pajupensaan suojaan. - -Valpas ja tarkkasilmäinen kulettaja olisi melkein varmaan huomannut -poisotetun kiskon niin ajoissa, että olisi ehtinyt pysähyttää junan. -Mutta jos kisko työnnettiin pois vasta sitten, kun veturi jo oli aivan -lähellä, täytyi sen joutua pois radalta. Ensi sekasorrossa tuskin -kukaan joutaisi ajattelemaan syyllistä, joka sitäpaitse voisi heti -paikalla pelastua yön pimeyteen. - -Puolen tunnin verran odotti mies ojassa, ennenkun pikajuna tuli -näkyviin -- sähisten ja jymisten ja mahtavan veturilampun valaistessa -rataa hyvän matkaa edelleen. - -Iisakki Peltonen seisoo paikallaan, alinomaa tähystellen veturin -edessä olevia kiskoparia. Yhä lähemmä tuota pientä pajupensasta hän -tulee osaamatta aavistaa vähintäkään vaaraa täällä kaukana tasasella -ruohoaavikolla. - -Nyt näkee hän penkereen -- niin kauvas kuin silmänsä kantaa, kulkevat -kiskot tasaisina kuluneet selät kiiluen kuin hopea kellahtavassa lampun -valossa -- neljännestunnin kuluttua on hän perillä -- ja huomenna -- -tänä iltana on hän vapaa -- ja Ann... - -Silloin näkee hän jotain mustaa -- mies nousee ojasta -- se työntää -kankia edellään kiskoja kohti -- yksi niistä vierähtää syrjään... - -Kulettajan käsi tarttuu nuolen nopeudella hätäjarruun -- musta olento -ottaa askeleen kuin paetakseen -- ja pitkällä harppauksella lentää -Iisakki suoraan häntä kohti, samassa silmänräpäyksessä kun veturin -etumaiset pyörät karahtavat ratapölkkyyn. - -Veturi repii rikki radan penkereen päällä ja vyöryy puroon vetäen -tenderin mukanaan. Pakaasivaunu kaatuu samassa sekin syrjälleen maahan, -mutta ensimmäinen matkustajavaunu jää seisomaan pystyyn, vaikka -toinen pää ajautuukin ojaan. Muut vaunut jäävät radalle hätäjarrun -pysähyttäminä, vaikka iskevätkin toisiinsa niin, että luulisi niiden -viimeisen hetken tulleen. - -Konduktööri ja pari jarrumiestä juoksee lyhdyt käsissä toisesta päästä -junaa. Vartija makaa maassa vähän matkaa veturista repeterikivääri -kädessä. - --- Luulen hänen olevan hengissä, sanoo lämmittäjä, joka on -pelastautunut hyppäämällä maahan tenderistä -- hän vaan hyppäsi hiukan -liika myöhään. Mutta kulettajaa ei näy -- vaikka hän hyppäsi ensiksi... - -He löysivät hänet pakaasivaunun luota, joka oli pudonnut hänen -alaruumiinsa päälle. Hänen allaan oli toinen ruumis, kasvot maata -vasten painettuina, Iisakin molemmat kourat kurkun ympärillä.... - -Konduktööri lähetti heti miehen lähimmälle asemalle sähköittämään apua. - - * * * * * - -Iisakin ystävä koetti pitää Annille seuraa niin hyvin kuin -taisi, sill'aikaa kuin Anni odotti asemasillalla, mutta kävi yhä -hajamielisemmäksi sitä mukaa kuin aika kului eikä pikajunaa kuulunut -tulevaksi. - --- Ei nyt oltu oikeassa -- ja tuolla tuli päällikkö itse juosten -konttoorista! - --- Juna n:o 708 ja korjausvaunut ja kolme matkustajavaunua ulos -radalle! käski hän. -- Pikajuna on joutunut pois radalta kuusi -peninkulmaa täältä -- ja sanokaa rautatielääkärille, että seuraa mukana --- pian! - --- Tulkaa mukaan, sanoi Annin seuralainen. - -Kun he tulivat perille, oli kaikki samassa kunnossa kuin ennen, paitse -että yhä useampia matkustajia oli keräytynyt pakaasivaunun ympärille. -Konduktööri ilmoitti tohtorille, ett'ei yksikään matkustajista ollut -pahasti vahingoittunut. - --- Mutta minä luulen, että kulettaja ja vielä eräs toinenkin -ovat saaneet lähtöpassinsa, lisäsi hän viitaten pään liikkeellä -pakaasivaunuun päin. - -Tohtori pisti kätensä Iisakin rinnan alle. - --- Ei vielä, sanoi hän, -- vaikk'ei taida paljonkaan enää puuttua. - -Pelastusvaunun nostokoneiden avulla saatiin pakaasivaunu pian kohoamaan -niin paljon, että molemmat ruumiit voitiin vetää esiin. - -Iisakki vavahti, kun hänen suuhunsa kaadettiin vähän whiskyä. Mutta -vasta sitten, kun he väkivallalla irrottivat hänen kätensä toisen -miehen kurkusta, heräsi hän. Toinen mies oli Johnston ja hän oli -kuollut -- kurkku oli kuin ruuvipenkein puristettu. - -Toinnuttuaan tunsi Iisakki ensiksi Annin, joka kasvot kauhusta jäykkinä -oli kumartunut hänen ylitsensä. Sitten katsahti hän tohtoriin, joka -parhaallaan tutki häntä. - -Tohtori nousi ylös ja pudisti päätään. - --- Olisiko... onko täällä... pappia junassa? kuiskasi Iisakki, kun -konduktööri tarjosi hänelle enemmän whiskyä. - --- Eihän meidän vielä tarvitse ajatella pappia... kyllä kai tohtori... - --- En minä, keskeytti Iisakki epäselvästi... vaan vihkimään... - -Konduktööri luuli hänen hourailevan ja käski pikajunan -neekeripalvelijan tuomaan matrassin sairaalle. - --- Ei... minulla on rahoja, koki Iisakki selittää. -- Hän saapi ne... -jos on leski... kysykää pappia... - -Hän loi silmänsä matkustajiin, jotka seisoivat ympärillä. Ja -konduktööri, joka vihdoinkin ymmärsi tarkoituksen ja selitti heille, -mitä mies tahtoi, kysyi sitten, oliko heistä kukaan pappi ja tahtoisiko -hän vihkiä tänään miehen ja tuon tytön tuossa. - -Muuan keski-ikäinen mies astui esiin. - --- Pappi en ole, mutta piirituomari ja oikeutettu vihkimään -- jos hän -ei muuta tahdo. - -Iisakki nyökäytti hyväksyvästi päätään, mutta Anni purskahti itkuun, -kun käsitti, mistä oli puhe. Ja niiden muutamien minuuttien kuluessa, -jotka lyhyt toimitus kesti, nyyhkytti hän niin, että hänen vastauksensa -tuskin kuului, vaikka ympärillä vallitsi haudan hiljaisuus. - --- Ja virkani nojalla julistan minä siis näiden todistajain -läsnäollessa teidät Iisak Peltonen ja Anni Heikkilä mieheksi ja -vaimoksi, lopetti tuomari juhlallisesti. - -Iisakki oli melkein tainnoksissa taas, kun toimitus oli lopussa. Mutta -kun he varovasti olivat nostaneet hänet matrassin päälle, kantoivat he -hänet lähimpään vaunuun ja virkistivät taas hänen voimiaan whiskyllä. - -Anni istui hänen viereensä lattialle. - --- Nyt... saat sinä... ostaa talon, virkkoi Iisakki hiljaa -- sitten --- ota paras Alastarosta... et vielä edes viiden kolmatta... - --- Voi, Herra Jeesus! nyyhkytti Anni -- ennätänhän minä vielä tuota... -ehk'et sinä vielä kuolekaan... - -Iisakki koetti hymyillä vastaukseksi. Ja kun juna sitten kohta lähti -liikkeelle, tuntui hän alkavan hourailla. - -Hän mutisi joitain epäselviä sanoja kauniista veturistaan, merkeistä, -Johnstonista... - --- Seisota! Seisota! Punanen paistaa! huusi hän kerran, mutta vaipui -samassa puoli horroksiin ja makasi silmät kiinni. - -Vasta kun hänet kannettiin ulos vaunusta ja pantiin sairaspaarille, -avasi hän taas silmänsä ja katseli ympärilleen, vaikk'ei enää näyttänyt -tuntevan ketään. Mutta kun paari lähti liikkeelle, sattui asemalla -olevan suuren sähkölampun valo hänen silmiinsä ja silloin ne tuokioksi -kirkastuivat. - --- Valkeata valoa! sanoi hän selvästi -- nyt saamme antaa mennä! - -Käsi haparoi jotain, -- sitten painuivat huulet kiinni. Hänen viimeinen -matkansa oli alkanut. - -Ja luultavaa on, että merkkitulet olivat valkoiset koko matkan -loppuasemalle saakka. - - - - -Juho Penttinen. - - -Olimme juuri lähtemäisillämme konsulin konttorista, jossa minä olin -käynyt häntä tervehtimässä ja josta minua oli pyydetty seuraamaan häntä -ja hänen kahta yhtiömiestänsä "lunchille", kun muuan poliisi astui -sisään, toi terveisiä esimieheltänsä ja pyysi konsulia kiireimmän -kautta tulemaan poliisiasemalle. - --- Olemme saaneet verkkoomme hyvin merkillisen kalan, lisäsi hän -selitykseksi, -- joka ei ymmärrä luotua sanaa, ei englannin, ei saksan -eikä espanjan kieltä, eikä liioin ole kiinalainen, niin kapteeni -lähetti minut kysymään, tahtoisiko herra konsuli vähän silmäillä sitä -otusta ja auttaa meitä määrittelemään mikä se on. - --- Taas tuo siunattu kielitaito! -- ärähti mr Bolse, vanhin osamies -konsulin liikkeessä. Jok'ikinen kerta kun Friscossa sattuu joku rähäkkä -ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä mitään kristittyä kieltä, pitää -konsulin auttaa. Ja ihmeellistä kylläkin, ett'ei hän näytä koskaan -väsyvän olemasta tulkkina. Ettekö voi odottaa jälkeen lunchin? -- kysyi -hän kääntyen poliisimieheen. - --- Oh! Se on tehty parissa minuutissa, keskeytti konsuli. -- Menkää te -kolme edellä ja tilatkaa lunchi. Minä tulen heti perässä. - --- Kiitoksia! sanoi mr Boise kuivasti, -- sitä juonta sopii koettaa -jonkun muun kanssa. Minä ainakin tulen mukaan, niin olen varma, ett'et -jää sinne koko iltapäiväksi niinkuin viime kerralla, kun satuit -löytämään kovin miellyttävän tulkin tarvitsijan. - -Konsuli nauroi mielissään, ja niin läksimme kaikki neljä -poliisiasemalle, joka oli siitä ainoastaan muutaman askeleen päässä. -Siellä tapasimme kiinniotetun, joka oli suuri, rotevaraajainen ja -pahoin pidelty mies, ympärillään joukko poliiseja, joista muutamilla -oli vereksiä jälkiä hiljan kestetystä, kiivaasta kahakasta. Mies oli -pantu käsirautoihin, ja hänen kasvonsa olivat niin paksussa liassa ja -veressä, ett'ei niissä voinut erottaa ainoatakaan selvää piirrettä. - --- Mitä kuuluu, konsuli? -- tervehti poliisikapteeni. -- Kiitos, -että tulitte apuun. En todella tiedä, mitä meidän on tekeminen tämän -kummallisen olennon kanssa, joka minusta näyttää tarvitsevan paremmin -hullujenhuonetta kuin mitään muuta laitosta. - --- Mitä on hän tehnyt? ja missä hänet vangittiin? - --- Nooh! tehnyt hän nyt ei ole juuri mitään, käyttäytynyt vaan niin -hullusti, että me päätimme ottaa hänet talteen. Hän on oleillut -kolmatta vuorokautta satamassa, istunut siellä päivät pääksytysten ja -maannut yöt, syömättä mitään muuta kuin hiukkasen kuivaa leipää, jota -hän on ostanut muutamasta kaupasta. Kun hänestä minulle ilmoitettiin, -käskin minä tuomaan hänet asemalle, mutta se oli helpommin sanottu kuin -tehty. Hän teki sellaista vastarintaa, ettei viisi minun miehistäni -saanut tolkkua hänestä, ennenkun olivat kolhineet hänet melkein -tunnottomaksi ja pistäneet käsirautoihin. Ja täällä häneltä ei ole -saatu sanaakaan, vaikka minä olen koettanut puhua hänelle englannit, -espanjat ja saksat. Joko hän ei ymmärrä niitä kieliä, tahi on hän -sellainen härkäpää, ettei vastaa. - -Poliisikapteenin pitkän, vaikka vähän epäselvän selityksen kestäessä -tarkastelin minä vähän lähemmin vangittua miestä. Hän tuijotti -väsyneen ja välinpitämättömän näköisenä eteensä, kiinnittämättä -huomiotansa erittäin mihinkään, aivan kuin hän jo kauvan sitten olisi -saanut kyllänsä koko jutusta eikä enää välittäisi vähääkään siitä, -mitenkä se päättyisi. - -Niinkuin sanoin, ei hänen kasvoistaan voinut saada selkoa hänen -syntyperästänsä. Mutta hänen ruskeat vaatteensa, jotka olivat tuttua -pohjalaista sarkaa, ja vielä tutummat lapikkaat ilmaisivat sen sijaan -sitä selvemmästi, mistä hän oli kotoisin. - --- Mistä te tulette? -- kysyin häneltä sentähden suomeksi, heti kun -kapteeni oli puheensa lopettanut. - -Hän loi silmänsä minuun, katseli minua hetkisen tarkasti, melkein -epäluuloisesti ja vastasi viimein: - --- Lappajärveltä. - --- Halloo! huudahti kapteeni. Johan se ääntelee! - --- Mitä nämä kujeet merkitsevät? -- kysyin minä. -- Miksi olette -tapellut poliisin kanssa? - --- Mitäkö merkitsee! -- toisti hän äreästi. Sen tahtoisin itsekin -tietää. Mitään pahaa en ole tehnyt, mutta kun ne hyökkäsivät päälleni, -tappelin tietysti, niinkauvan kuin jaksoin. Ja nyt ne ovat panneet -minut rautoihin niinkuin murhamiehen ja rosvon. - -Konsuli pyysi heti, että häneltä riisuttaisiin käsiraudat, ja kapteeni -suostui pyyntöön, ensin kumminkin varoitettuaan meitä seurauksista. - --- Mies on väkevä kuin karhu -- sanoi hän -- ja pahempi tappelemaan -kuin itse p--le. - -Miehellä ei kumminkaan ollut enään halua jatkaa käsikähmää, vaan pyysi -hän aivan rauhallisesti, että saisi peseytyä. Ja kun hän sen oli -tehnyt, näytti hän jo aika siistiltä, vaikka kyllä muutamat mustelmat -ja naarmut vielä selvästi osoittivat, ett'ei hän ollut ehjin nahoin -päässyt kahakasta järjestysvaltaa vastaan. - -Mutta meidän senjälkeen tekemiimme kysymyksiin vastasi hän niin -vastahakoisesti, että meille vasta pitkän tutkinnon pidettyä selvisi se -nähtävästi hänen mielestään hyvinkin yksinkertainen asiain meno, joka -kumminkin meistä kaikista oli vallan mutkallinen. - -Hänen nimensä oli Juho Penttinen ja oli hän kolmen toverinsa ja -pitäjäläisensä kanssa tullut tavallista tietä New-Yorkiin, kaikki neljä -matkalla Astoriaan Oregonissa, jossa heillä oli ystäviä ja tuttuja ja -jossa he senvuoksi toivoivat saavansa työtä kalastuspaikoilla. - -New-Yorkissa oli eräs "runnari" vietellyt heidät ostamaan piletit San -Fransiskon tietä, koska ne runnarin puheen mukaan sillä kertaa olivat -koko joukon huokeammat kuin suorat piletit. Mutta San Fransiskosta -eivät he niillä halvoilla pileteillään päässeetkään eteenpäin -höyrylaivalla. - -Siitä he kyllä olivat selvästi huomanneet syyn, miksi runnari voi -myydä heille piletit halvemmalla, mutta ei ollut hän antanut heille -pienintäkään viittausta, mitä heidän olisi tehtävä päästäksensä -eteenpäin, kun heidän kaikki rahansa yhteenpantuina eivät riittäneet -enempään kuin kolmeen kansipaikkaan höyrylaivalla Astoriaan. - -Pitkän ja perinpohjaisen harkinnan jälkeen olivat he sitten päättäneet, -että kolme seurueesta matkustaa eteenpäin. Vaan Penttinen, vanhimpana -ja enin kokeneena joukosta, odottaa San Fransiskossa, kunnes toiset -voivat lähettää hänelle rahoja palaavalla höyrylaivalla. - -Astoriassa voisivat he helposti lainata niin paljon rahaa kuin -Penttinen matkaan tarvitseisi, ja joku heidän ystävistänsä siellä -voisi kyllä puhua jonkun laivamiehen kanssa, niin että tämä ottaisi -tuodakseen rahat. Ainakin kolmen päivän päästä -- luulivat he -- voisi -Penttinen jo jatkaa matkaansa. Hänen tulisi vaan pitää vaari siitä, -milloin laiva palaa. - -Semmoinen oli koko juttu. Toiset olivat lähteneet, ja hän oli odottanut -San Fransiskossa. Hän oli saanut kaksikymmentä centiä eli kaiken, mikä -heille jäi selvää rahaa tähteeksi pilettien hinnasta, mutta siitä ei -riittänyt muuhun kuin kuivaan leipään, eikä luonnollisesti yösijan -maksoksi, jonkatähden hän oli maannut laiturilla. Ja voisipa vielä -helposti sattua, että laiva saapuisi yön aikaan. - -Kukaan ei ollut hätyyttänyt häntä, paitsi poliisit, jotka olivat pari -kertaa häntä puhutelleet, vaan menneet menojaan, kun hän ei heitä -ymmärtänyt. Tänä aamuna oli yksi niistä käynyt häntä käsivarteen kiinni -ja koettanut vetää mukaansa, ja kun hän luonnollisesti oli tehnyt -vastarintaa, oli poliisi viheltänyt toisia apuun, ja niin oli tappelu -alkanut. - -Hän oli tapellut heidän kanssaan niin kauvan kuin jaksoi, mutta kun -yksi oli saanut isketyksi häntä nuijallaan päähän, oli hän mennyt -tainnoksiin, niin että ne olivat voineet raastaa hänet "kammariin", -jossa hän toinnuttuaan oli huomannut olevansa käsiraudoissa. Eikä hän -tiennyt sitäkään, mihin ne olivat panneet hänen säkkinsä, jonka päällä -hän oli istunut tappelun alkaessa. - --- Mieshän on hullu -- päätti poliisikapteeni, kun juttu -kokonaisuudessaan oli hänelle käännetty. Ei kenenkään järjellisen -ihmisen päähän pistäisi odottaa yötä päivää avonaisella laiturilla. -Kyllä on parasta, että hän pysyy täällä niin kauvan kuin joku hänen -Astorialaisista ystävistään -- jos hänellä niitä on -- tulee Friskoon -ja ottaa hänet hoitoonsa. - --- Mitä se sanoo? -- kysyi Penttinen. - -Käännettiin hänelle kapteenin ehdotus, mikäli se koski hänen asuntoansa -poliisiasemalla, mutta loppu hänen lausunnostaan jätettiin omaan -arvoonsa. - --- Jos ne voivat sanoa, että minä olen tehnyt mitään pahaa, niin -pitäkööt minut täällä, virkkoi Penttinen tyynesti, vaikkakin -vihaisesti, -- mutta muuten en, piru vieköön, rupeakaan makaamaan -poliisikammarissa niinkuin mikä karkulainen. Siinä on jo häpeätä -kylliksi, että on ollenkaan joutunut poliisin käsiin. Ja kuka sitten -sillä aikaa pitäisi vaaria laivan tulosta? - -Me koetimme selittää hänelle, ett'ei hänen ollenkaan tarvitsisi luulla -olevansa poliisin tallennettavana, jos kohta hän suostuisikin olemaan -yötä asemalla, ja toisekseen, että siellä kyllä annettaisiin hänelle -tieto, milloin höyrylaiva Astoriasta saapuu. Mutta koko se puhe sattui -kuuroihin korviin. - -Hänellä oli kerta kaikkiaan oma mielipiteensä poliisista, emmekä sitä -voineet kumota millään tavalla. Ja yhtä vähän voitiin hänen päähänsä -saada sitäkään, että hän ajoissa saisi tiedon höyrylaivan tulosta. Hän -kyllä hoitaa itse itsensä, selitti hän, kunhan vaan saa olla rauhassa, -ja kernaammin odottaa hän laiturilla. Hän oli varma siitä, että rahat -tulevat ensi laivassa, ja silloin hän voi heti lähteä. - -Useimmat joukosta eivät voineet muuta kuin nauraa hänen -itsepäisyyttään, kun hänen viimeinen päätöksensä oli tulkittu, mutta -poliisikapteeni kohautti olkapäitään. - --- Herran nimessä! -- sanoi hän hiukan kärtyisesti -- antaa tuon hullun -mennä, mihin tahtoo. - --- Mutta missä minun säkkini on? -- kysyi Penttinen kuin vastaukseksi -siihen lupaukseen, että hän saisi lähteä. - -Se tuotiin esille ja huomattiin huolellisen tarkastuksen jälkeen kaikin -puolin hyvin säilyneeksi. - --- Saako täällä pistää piippuun? kysyi hän sitten. - -Ja nyt otti hän taskustaan piipun ja säkistään pussin, josta hän -täytti tupakkakukkaronsa, pantuaan ensin piippuun ja pistettyään sen -hampaihinsa. - --- Kotikasvuja! sanoi hän minulle, pistäessään kukkaroa taskuunsa ja -vetäessään suurimmalla huolella pussin suuta kiinni -- huomautus, jonka -ensimmäinen nysästä pullahtava savupilvi teki aivan tarpeettomaksi. - -Sitten nousi hän seisoalleen, heitti säkin selkäänsä, kiitti lyhyesti -"herroja, jotka olivat auttaneet häntä poliisin käsistä", ja teki -tyytyväisenä lähtöä palatakseen odotuspaikkaansa. - --- Odottakaa vähän, -- sanoi vanha mr Bolse, joka suurella osanotolla, -vaikka vaieten, oli seurannut asiain menoa. Emme voi laskea miestä -menemään sillä tavalla! - --- Eihän hän ole tehnyt mitään pahaa, -- sanoi hän meihin toisiin -kääntyen, -- ja yhtäkaikki on hänet vangittu niinkuin rikoksesta -tavattu roisto. Ja kun hän piti puoliaan -- miehekkäästi, -niinkuin muutamat herroista ovat vakuuttaneet -- iskettiin hänet -pitemmittä mutkitta tainnoksiin. Minä en moiti herrojen poliisien -kykenemättömyyttä käsittämään sitä, että joku muukin kuin hullu voi -siihen määrin luottaa ystäviinsä, että kernaammin makaa kadulla kuivaa -kannikkaa järsien kuin pyytää apua. Sellaista ei joka mies meidän -päivinämme kykene käsittämään. Mutta joku tuntuva hyvitys pitää hänen -saaman. Minä pidän hattua. - -Hän otti hattunsa vasempaan käteensä ja pudotti oikeasta kädestään -siihen kymmenen dollarin setelin. - --- Se on oikein! vahvisti kapteeni, veti lompakkonsa esiin ja antoi -setelinsä hänkin, -- se oli erehdys, vaikka tosin anteeksi annettava. --- Toiset seurasivat heti esimerkkiä, kukin varainsa mukaan, niin että -hatussa tuota pikaa oli yli kolmenkymmenen dollarin, jotka mr Boise -- -hattu vielä kädessään ja juhlallisesti kumartaen -- tarjosi -Penttiselle. - --- Mitä tämä on? kysyi hän ottamatta rahoja. Ja kun asia hänelle -selitettiin, kumarsi hän vastaan, ei niin muhkeasti tosin, mutta yhtä -arvokkaasti, ja sanoi kohteliaasti, mutta varmasti: - --- Paljon kiitoksia, hyvät herrat, mutta minä en voi ottaa rahoja -kerjäläisen tavoin. Mitä tarvitsen, se tulee höyrylaivalla, ja siihen -saakka tulen kyllä toimeen. Kiitoksia vaan hyvästä tahdostanne. - -En tiedä, kuinka paljon sitä näytin, mutta sen tiedän, että Penttisen -maanmiehenä tunsin itseni suorastaan ylpeäksi, kääntäessäni heille -hänen vastaustaan. - --- Yksi läksy lisää! -- sanoi mr Bolse. Oppia ikä kaikki. Minun olisi -pitänyt ymmärtää, että mies oli liiaksi gentlemanni ottaakseen vastaan -rahaa hyvitykseksi. Tässä on rahanne, hyvät herrat! - -Sitten kääntyi hän minuun pyynnöllä, että kysyisin "mister" -Penttiseltä, tahtoisiko tämä tehdä hänelle sen kunnian, että ottaisi -osaa lunchiin hänen ja kaikkien muiden läsnäolevien kanssa, jotka -olisivat tilaisuudessa häntä seuraamaan. Tämän hän lausui kumarruksella -toisille. - --- Miksikä ei? -- sanoi Penttinen. Kun vaan tietäisin, ett'ei laiva -sillä aikaa sattuisi tulemaan. - -Hänen pelkonsa haihtui, kun poliisikapteeni antoi käskyn -päivystäjäkonstaapelille satamassa että hän ilmoittaisi heti, kun -laiva tuli näkyviin, ja sitten menimme me, poliisikapteeni etunenässä, -lähimpään parhaasen ravintolaan, Penttinen kantaen kallisarvoista -säkkiään olallaan. - --- Mitä luulette hänen mieluimmin syövän? -- kysyi mr Bolse, sittenkun -hän oli omaan haltuunsa ottanut yhden pöydän ravintolasalissa, jossa -meidän seurueemme näytti herättäneen jonkunlaista kummastusta muissa -vieraissa. - -Minä lausuin mielipiteenäni, että Penttinen varmaan pitäisi kaikkein -parhaimpina herkkuina sianlihaa potattien ja ruisleivän kanssa, -sekä pannukakkuja jälkiruuaksi. Ja mr Bolse oli säikäyttää silmät -päästä ranskalaiselta ylikyypparilta tilaamalla käristettyä sianlihaa -rikottujen munien ja potattihaudikkaiden kanssa, kolme pulloa olutta ja -saman määrän samppanjaa. - -Rukiista leipää ei ollut ja yhtä vähän löydettiin pannukakkuja -hienolta ruokalistalta, mutta mr Boise pani hakemaan edellistä eräästä -saksalaisesta leipomosta, ja jälkimäistä sanoi kyyppari, hetken -epäiltyään, voivansa toimittaa. - -Tilaus koski meitä kaikkia. -- "Jos se kelpaa hänelle, kelpaa se -meillekin", selitti mr Bolse, vaikka Penttinen luultavasti ei olisi -pitänyt lukua siitä, mitä me söimme, kunhan vaan hänellä itsellään oli -tarpeeksi. - -Kinkku oli kuitenkin niin herkullista, että me emme ollenkaan -kaivanneet hienompia laitoksia. Ja kun meille yhtä makeiden -pannukakkujen kanssa tuotiin mansikoita, jommoisia ainoastaan -Kaliforniassa voidaan saada, veti jo Penttinenkin suutaan tyytyväiseen -myhäilyyn. - -Mutta samppanjaa häntä ei saatu juomaan, kerta sitä maistettuaan, -meidän juodessamme hänen terveydekseen. -- "Se pisti nenään", sanoi hän -ja sentähden joi hän mieluummin olutta myöskin mansikkain kanssa, jotka -syötyään hän nousi ylös hankkien lähtöä. - --- Höyrylaiva voi tulla millä hetkellä tahansa, sanoi hän -- ja minä -lupasin olla rannassa. Jos minä olen poissa, niin rahan tuoja ei tiedä, -mitä hän niillä tekee. Hyvästi nyt ja paljon kiitoksia. - -Me puristimme kaikki hänen kättään. Sitten otti hän säkkinsä, joka oli -ollut tuolin vieressä, ja läksi takaisin odotuspaikkaansa. - --- Se on miesten mies, sanoi mr Bolse, kun Penttisen leveä selkä oli -kadonnut ovesta, -- ehjä mies. Maailma olisi parempi, jos täällä olisi -enemmän semmoisia. - - - - -Aatami Urola, isä ja poika ja the Unknown. - - -Eräänä iltana, kun minä pahaisen päivällisen syötyäni olin vetäytynyt -halpaan huoneeseni muutamassa Chikagon "perhehotellissa", jossa silloin -asuin, koputti joku lujasti ovelleni. Minä vastasin "sisään", ovi -aukeni ja huoneesen astui översti Beckridge, jota en ollut moneen -kuukauteen nähnyt. - --- Mitenkä te voitte kavuta mokomia portaita myöten tällaiseen tyrmään, -se käy ylitse minun ymmärrykseni, -- sanoi översti tervehdykseksi, ja -näytti siltä, kuin olisi hän tahtonut saattaa minut edesvastuusen sekä -portaista että niistä asianhaaroista, jotka pakottivat minut tyytymään -siihen "tyrmään", johon ne johtivat. - --- Istukaa, översti -- sanoin minä, tarjosin hänelle ainoan tuolini ja -istuin itse vuoteeni laidalle -- ja polttakaa, jos teillä on halua ja -sikaareja. Vai poltatteko mieluummin minun piipputupakkaani? - -Raha-asiat tekivät silloin tällöin piipun polttamisen välttämättömäksi -Chicagossa ollessani. - -Översti nauroi. - --- Ette te ainakaan valita vaivojanne, sanoi hän. -- Mutta minä toivon, -että te vaihteen vuoksi poltatte sikarin. Nämä eivät ole hulluimpia. - -Hän otti taskustaan kourallisen pitkiä, paksuja ja muhkeita -pähkinänruskeita sikareja, valikoi niistä huolellisesti kaksi, ja -tarjoten toisen minulle, sytytti hän toisen itse. - --- Haluttaako teitä lähteä Independenceen yöjunalla? -- kysyi hän heti, -kun oli saanut savut suuhunsa. - -Independence on pieni kaupunki Iowassa ja siellä oli vuosi sitten -avattu kilpa-ajorata, joka oli tehty kolmikulman muotoiseksi siten, -että aseman siinä muodosti pitkä kaari ja molemmat sivut kulkivat -viimeiset parisataa kyynärää yhdensuuntaisesti. Kaikki entiset -ennätykset oli voitettu tällä uudella radalla, joka senvuoksi veti -puoleensa miestä ja hevosta kaikista Unionin ääristä, ja seuraavana -päivänä piti vuosikilpailujen alkaman. - -Minä tiesin kaiken sen ja vastasinkin empimättä, että halu kyllä on -hyvä, kunhan olisi rahaa. - --- Siitä ei huolta, -- vakuutti översti. -- Minä tarjoon. - -Ja kun minä estelin, lisäsi hän selitykseksi, ett'ei hän suinkaan -ainoastaan seuran vuoksi aikonut maksaa matkaani, vaan että hän -tarvitsi minun apuani eräässä kaupassa, jonka hän aikoi tehdä. - -Seikka oli se, että hän joku päivä sitten "sattumalta" oli joutunut -erääsen maanviljelyskokoukseen jossain Michiganin puolella, ja siellä -tavannut hevosen, joka kokouksen loppiaisiksi pidetyissä kilpa-ajoissa -oli erinomaisen keveästi jättänyt jälkeensä kaikki muut. - -Överstin urheilu-into vei hänet aina sattumalta sellaisiin paikkoihin, -missä voi siepata lupaavan näköisiä nuoria hevosia polkuhinnasta. -Mutta hänen urheilu-intonsa ei ollut koskaan niin suuri, ett'ei hän -olisi myönyt hevosta heti paikalla, kun siitä vaan kannattava hinta -tarjottiin. - -Tuotakin michinganilaista hevosta oli hän heti koettanut ostaa, mutta -ei ollut sopinut omistajan kanssa hinnasta. Ja silloin oli översti -houkutellut tämän viemään oriinsa Independenceen, jossa hän oli -ilmoittanut sen muutamiin alkavista kilpailuista. - --- Minä maksan matkakulut -- sanoi hän. Ja kun hän luultavasti huomasi -ihmettelyn ilmauksen minun kasvoillani, lisäsi hän voittaneensa -viisisataa dollaria lyömällä hevosesta vetoa kilpa-ajoissa. - --- Siellä oli eräällä raharikkaalla teurastajalla ruuna, joka heitti -hiukan hölkkäravia, jatkoi översti. -- Mutta hän luuli voivansa -höyhentää kaikki muut, ja tarjosi viisi yhtä vastaan. Ja sataa vähempää -en ole ikinä saanut "säkenestäni", kun olen pannut sen ruokolle. Hyvä -kauppa! -- lopetti hän, katsellen melkein hellästi suurta timanttia, -joka hänellä oli paidannappina. - --- Mukiin menee -- myönsin minä, ihmetellen itsekseni, oliko -Yhdysvalloissa yhtään ainoata panttilainaajaa, joka ei olisi tehnyt -tuttavuutta överstin viimeisen ystävän kanssa, joksi minä ensi kerran -miehen nähdessäni olin kuullut hänen nimittävän säkenöivää sormustaan. - --- Mutta eihän siitä kumminkaan selviä, -- lisäsin minä, -- miksi te -lähetitte hevosen Independenceen, jossa jokainen hevosmies on valmis -maksamaan täyden hinnan lupaavasta oriista. - -Översti hymähti. - --- Epäilemättä -- sanoi hän. -- Mutta jos minä tarjoan omistajalle -korkean hinnan maksettavaksi sitten kuin hänen hevosensa on täyttänyt -määrätyn ennätyksen, niin hän ei ryhdy kauppoihin kenenkään muun -kanssa, ennenkun kilpailut ovat ohitse. Ja olisipa ihme, joll'en minä -sillä summalla, mikä minulla nyt on puhdasta rahaa, voisi ansaita -enemmänkin kuin mitä tarvitsen konia ostaakseni. Minä olen ilmoittanut -sen ehdollisesti neljään luokkaan. - -Asia alkoi vähitellen selvitä. Översti oli suunnitellut tavallista -rohkeamman vedonlyöntituuman, luottaen michiganilaisen oriin -juoksijakykyyn, josta ei kukaan muu tiennyt mitään. Mutta vieläkään en -käsittänyt, millä tavalla minä voisin auttaa häntä. - --- Kyllä te voitte -- vakuutti hän. -- Omistaja on teidän -maanmiehenne, puhuu sangen huonosti englantia, ja luulee, että kaikki, -jotka eivät ymmärrä hänen omaa siansaksaansa, ovat lurjuksia ja -roistoja. Mutta jos te tulette mukaan Independenceen ja autatte minua -kaupan hieromisessa miehen kanssa, niin luulenpa siitä sovittavan ilman -sen suurempia vaikeuksia. - -En miettinyt asiaa sen kauvemmin. Överstiin en suinkaan rajattomasti -luottanut, vaan eihän asiakaan ollut sitä laatua, että minun olisi -tarvinnut siihen takertua pitemmältä kuin minkä katsoin soveliaaksi ja -tarpeelliseksi. - -Överstejä _in partibus infidelium_ tapaa Yhdysvalloissa niin runsaasti, -että se nimitys pikemmin antaa aihetta epäluuloon kuin mihinkään -muuhun. Ja översti Beckridgeen olin tutustunut Chikagon kilparadalla, -jossa hän oli tarjoutunut puolta voittoa vastaan osoittamaan minulle -palkinnon saajan eräässä kilpailussa, minkä yleisö luuli ehdottomasti -päättyvän yleisen suosikkihevosen hyväksi. - -Meidän hevosemme voitti kuin voittikin -- vetokurssi: kaksikymmentä -yhtä vastaan -- niin että ne kaksi dollaria, jotka minä överstin -vainun mukaan olin rohjennut panna vetoon, toivat meille kummallekin -kaksikymmentä dollaria, joita överstin päivän kuluessa onnistui vielä -lisätä siihen määrin, että hän tarjosi minulle päivällisen. Sitä -syödessämme esitti hän minulle juuri vähää ennen takaisin lunastamansa -"säkeneen", jota hän ei koskaan jättänyt tuntiakaan kauvemmaksi -panttiin kuin mikä oli välttämätöntä, ja esiintyi muuten sen verran -edukseen, ett'ei minulla ollut mitään tuon omituisen tuttavuuden -jatkamista vastaan. - -Tiesin hyvin kyllä, että översti eli hevoskaupoilla ja vedonlyönnillä, -mutta luulin myöskin tietäväni, ett'ei hän muulloin kuin -poikkeustapauksissa ollut astunut sen hienon rajan yli, joka on -hevoskauppaa käyvän urheilijan ja hevoshuijarin kilpa-ajo-pelaajan -välillä. Ja sentähden minä myöskin nyt pitemmittä mutkitta suostuin -seuraamaan häntä Independenceen. - --- Mutta ainoastaan sillä ehdolla, että te ainakin minulle ostatte -paluupiletin. - --- All right! -- nauroi översti. -- Varovaisuus ei ole koskaan -vahingoksi. Minä tapaan teidät asemalla kello yksitoista. Täytyy taas -jättää säkene täysihoitoon -- jokainen centi, minkä voin kokoon haalia, -on nyt tarpeen. - - * * * * * - -Independence oli yli äyräittensä täynnä, kun me saavuimme sinne. Mutta -översti, joka ei milloinkaan kitsastellut, kun hänellä oli yksikään -sentti taskussaan, oli tilannut huoneen sähköteitse, niin että olimme -varmassa korjuussa. Suuri ei huone suinkaan ollut, eikä siinä liioin -ollut kuin yksi kahdenmaattava vuode, mutta siinä ahdingossa, joka -kaupungissa vallitsi, voi olla iloinen, että oli päässyt edes katon -alle. Ja mitä vuoteesen tuli, ei siitä ollut mitään sanottavaa. -Ameriikassa tapahtuu helposti, että täytyy panna vuode kahtia kenen -kanssa tahansa, kenellä vaan on tarpeeksi varaa lunastaa siitä toinen -puoli itsellensä -- ja överstin siisteyttä vastaan ei ollut juuri -mitään muistuttamista. - -Hän lähti ulos heti, kun olimme matkan jälkeen vähän puhdistauneet, -vaan minä koetin ottaa takaisin jonkun osan yön kuluessa hukkaan -mennyttä unta. Mutta tunnin kuluttua tuli hän jo takaisin ilmoittaen, -että ori oli saapunut ja että se oli mitä parhaimmassa kunnossa. - --- Tässä on omistajan nimi -- lisäsi hän ja antoi minulle paperilapun. -Hän odottaa meitä ja tässä pitää takoa niin kauvan kuin rauta on kuuma, -niin että kiirehtikää vaatetta päällenne ja seuratkaa minua. - -"Aatami Urola", kulmikkailla ja vinoilla kirjaimilla paperille -kirjoitettuna osoitti selvää selvemmin, että oriin omistaja oli -suomalainen, mutta kun siitä ei käynyt mitään muuta esiin, riensin minä -laittamaan itseäni lähtökuntoon. - -Erään tallin edustalla radan laidassa tapasimme me ystävämme Urolan -polttamassa piippuaan ja tyynesti katselemassa liikettä ja hyörinää -ympärillään. Kaikki tallit olivat täynnä ja ainakin kolme hoitajaa -puuhaili jokaisen hevosen kanssa, tavallisesti yksi täysikasvuinen mies -ja pari neekeripoikaa, mutta muutamilla loistavimmista juoksijatähdistä -oli yli puolen tusinankin touhuavia palvelijoita ympärillään. - -Osa koulaajia ja ajajia oli hevosiaan jaloittelemassa radalla, toiset -taluttelivat kallisarvoisia elukoitansa edestakaisin, samalla kun vielä -toiset, jotka jo olivat lopettaneet aamuajelunsa, antoivat hoitajien -siivota ja sukia juoksijoitansa tallien edustalla. Kaikki olivat -innokkaassa toimessa, paitsi Urola, jolla ei näyttänyt olevan muuta -tärkeämpää tehtävää kuin imeä piippuaan. - -Hänen näennäinen välinpitämättömyytensä muuttui tuskin siitäkään, -että översti esitti minut hänelle hänen maanmiehenänsä ja minä häntä -suomeksi tervehdin. Piipun hän kyllä otti suustaan vastatessaan -tervehdykseeni, mutta pisti sen heti takaisin ja löyhytteli savuja. - --- Teillä kuuluu olevan täällä hyvä juoksija? -- alotin minä -keskustelun. - --- Tuossahan tuo menee. - --- Ja ehkä tahdotte myödä sen? - --- Miksikä en, jos tarjotaan hyvä hinta. - --- Millainen hinta teistä on hyvä? - --- Eihän tuota tiedä, -- vastasi Urola vältellen. -- Tässä maassahan -maksetaan suuriakin summia hyvistä juoksijoista, niin ett'ei maksa -vaivaa puhua kaupasta mitään, ennenkun nähdään, kuinka hyvin oriini -juoksee. - -Pitemmältä en kysellyt, vaan ilmaisin mielipiteeni överstille, joka -tavallista kiivaammin pureskeli viiksiään, että mies oli varsin -varovainen ja tietäisi kyllä panna hevoselleen korkeimman mahdollisen -hinnan. - --- Sitä parempi! Vaara on vaan vähempi, että joku muu sen minulta -sieppaa. Mutta nyt sen on annettava juosta kierros radalla, ett'ei se -iltapäivällä esiintyessään tee mitään tyhmyyksiä. Sitten voimme tuumia -asiasta omistajan kanssa. - -Urolalla ei ollut mitään vastaan näyttää hevostaan, vaan meni hän -talliin, josta parin minuutin kuluttua tavattoman hartiakas ja lyhyt, -valkotukkainen poika talutti ulos kauniin punasenruunin hevosen. - --- Tämä on pikku Aatami tämä, esitteli isä. - -Mutta minulla ei sillä kertaa ollut aikaa tarkastaa poikaa. Huomioni, -oli kiintynyt hevoseen, joka oli harvinaisen pitkä ruumiiltaan; lavat -olivat kauniisti kaarevat, jalat lyhyet ja matalat, ja kaula ja pää -sellaiset, että ne todistivat parasta rotua. Ja ihme kyllä, se ei ollut -laisinkaan liiaksi ruokittu, vaikka hiukkaista vähemmän siinä sentään -ehkä olisi voinut olla lihaa. - --- Well! -- sanoi översti. -- Mitä pidätte löydöstäni? - --- Onneksi olkoon! Jos se radalla pitää sen, mitä tallissa lupaa, niin -te olette tehneet hyvän kaupan. Mutta se on vähän liiaksi lihava. - --- Ei merkitse mitään -- vakuutti översti. -- Kaikki Wilken hevoset -juoksevat parhaiten silloin, kun niillä on koko joukon enemmän lihaa -kuin mitä muut jaksaisivat kantaa. Ja että tämä koni on Wilken rotua, -sen voin vannoa, vaikk'ei omistaja tiedä siitä muuta kuin että hän osti -tamman, joka seuraavana kevännä kantoi orivarsan. Jotensakin selvää on, -että hän osti varastetun tamman, mutta se ei liikuta meitä. - -Sillä välin olivat molemmat Aatamit saaneet oriin sangen -kummannäköisten ajopelien eteen, jotka olivat jonkunlainen -kaksi-istuiminen välimuoto ameriikkalaisen sulkyn ja suomalaisten -kärryjen välillä. Niiden hullunkurinen muoto oli tuota pikaa koonnut -ympärillemme joukon virnisteleviä neekeripoikia toisista talleista. - --- Tuolla samalla kalulla ajaen se tuo poika voitti kaikki -kilpailijansa maanviljelyskokouksessa, -- selitti översti. Siitä voitte -päättää, millainen meno konilla on. - -Hevonen oli valjaissa, ja nuorempi Aatami nousi rattaille ja tarttui -ohjiin. - --- Poika on kasvanut tallissa -- huomautti isä -- ja ajaa oritta -paremmin kuin minä. Se tottelee poikaa kuin koira. - -Pikku Aatami määrättiin ajamaan ainoastaan yhden kierroksen hiljaista -ravia. Saamaansa määräykseen ei hän vastannut mitään. Mutta heti kun -hän, neekeripoikain singahutellessa ilkkumasanoja hänen jälkeensä ja -siitä tulipunaiseksi vihastuneena oli ajanut radalle, antoi hän oriin -porhaltaa eteenpäin sellaisella voimalla, että se paikalla tukki -ilkkujilta suun ja saattoi överstin kiroilemaan. - --- Se p--leen poika pilaa koko pelin -- torui hän. Jos vaan joku -merkitsee ajan neljännespenikulmankaan matkalla, niin meidän toiveemme -hyvästä kurssista iltapäivällä ovat hukassa. - -Aatami nuoremman kiukku mahtoi sillävälin lauhtua, sillä ennenkun -hän vielä oli ehtinyt puolipeninkulma-patsaan luo, hiljensi hän -huomattavasti vauhtia, ja antoi vasta viimeisen parinsadan askeleen -matkalla oriin taas juosta lujemmin. - -Komeasti hevonen käyttihe. Mataloin, pitkin askelin ja kaula ojona -pyyhälsi se tavattomalla nopeudella eteenpäin; sen voi jokainen huomata -tarvitsematta ottaa sen aikaakaan lukuun. - -Seuraus olikin se, että kun poika palasi talliin, tuli heti luoksemme -eräs jotenkin epäiltävän näköinen olento ja kysyi, kenenkä hevonen oli. - --- Minun -- vastasi Urola, kun en minä eikä översti puhunut mitään. - --- Mikä sillä on hintana? - --- Minä olen kaupoissa siitä, -- ilmoitti översti kuivasti. - --- Kuka? Tekö? -- kysyi mies, heittäen överstiin katseen, joka ei -suinkaan ilmaissut mitään ylenmääräistä kunnioitusta häntä itseään tai -hänen varallisuuttaan kohtaan. Sitten kääntyi hän uudestaan Urolaan. - --- Jos hevosenne ennättää 2:30, maksan minä siitä kolmetuhatta käteistä -rahaa -- sanoi hän -- ja se on aina enemmän kuin kaksi sen vertaa -luvattuna. - -Mutta översti ei ollut mies kärsimään sellaista menettelyä. Hän kävi -miestä kaulukseen ja pyöräytti hänet ympäri, niin että he tulivat silmä -vasten silmää. - --- Korjatkaa luunne täältä! -- karjasi hän ja rytyytti miestä -armottomasti. Vielä saadaan tämän hevosen kauppa tehdyksi kunnon -miestenkin kesken. Vasta sitten, jos me luovumme siitä, voitte te -koettaa. - -Pahoin pidelty hevosen tavoittelija livisti tiehensä heti, kun översti -oli hellittänyt hänet, mutta lausui mennessään sen uhkauksen, että -översti hyvinkin pian saisi katua käyneensä käsiksi häneen. - --- Jos te vaan voitte tehdä jonkun konnankoukun, ette suinkaan jätä -sitä tekemättä, siitä olen varma -- vastasi översti ja ilmaisi -minulle, että mies, Jackson nimeltään, oli yksi konnamaisimpia -veto-asioitsijoita. Sentähden pyysi hän minua viemään Urolan kanssani -hotelliin ja tarjoomaan hänelle yhden eli pari cocktailia, koettaakseni -saada oriin kauppaa päätetyksi niin hyvin kuin mahdollista. - --- Puhdas peli on paras -- lopetti hän ohjeensa. -- Tarjotkaa hänelle -kuusituhatta, jos koni juoksee 2:25, jonka se varmaan tekee, ja -selittäkää, mitenkä asiat ovat. Meidän ei sovi kitsastella, jos -mielimme saada asiasta valmista, ja minun täytyy mennä sijoittamaan -viisisataseni iltapäivän kilpailuja varten, ennenkun tuo mies ennättää -nostaa kurssin. Paljoko te panette? - -Minä annoin hänelle viidendollarin setelin, selittäen, että siinä -oli kaikki, mitä minulta liikeni, ja kutsuin hänen mentyään Urolan -ravintolaan, johon hän paikalla oli suostuvainen. - -Hänellä ei ollutkaan mitään vastaan paria cocktailia, ja kun minä -arvelin parhaaksi käydä pitemmittä mutkitta asiaan, tarjosin hänelle -heti oriista kuusituhatta dollaria, jotka olivat maksettavat -kilpailujen jälkeen, jos hevosen ennätys olisi 2:25 eli siitä alle. -Rahapalkinnot yhdestä tai useammasta kilpailusta tulisivat myöjälle, -joka saisi pitää hevosen siihen saakka, kunnes kauppasumma olisi -maksettu. - --- Se on hyvä tarjous -- sanoi Urola hetken mietittyään -- parempi kuin -mitä ennen tänne tuloani voin aavistaakaan. Tiedän kyllä, että tässä -maassa maksetaan vieläkin enemmän parhaista juoksijoista, mutta suuret -palat repäsevät suun, vaan pienistä vatsa täyttyy. Överstihän minut -lähetti tänne, ennenkun vielä tiesinkään, miten hyvä oriini oli. - -Se oli iloinen uutinen överstille, joka hetken kuluttua saapui -paikalle. Mutta itsellään hänellä ei ollut erittäin hyviä uutisia -ilmoitettava. Kurssi "the Unknownia" vastaan, niinkuin hän oli oritta -ilmoituksessa nimittänyt, oli kohonnut kolmeen yhtä vastaan, vaikka -kaikki muut osanottajat, joilla ei ollut entistä ennätystä, merkittiin -iltapäivän kilpailuissa viiteen yhtä vastaan. - --- Se on Jacksonin elkiä -- sanoi hän. Se roisto ymmärsi kyllä yskän -kuultuaan, että minä halusin ostaa oritta. Se ei ole mikään salaisuus, -ett'ei minulla pitkiin aikoihin ole ollut varaa maksaa tuhansia -markkoja hevosesta. - -Hän oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kauppaansa Urolan -kanssa. Ja samalla hän ilmoitti tehneensä sopimuksen ajamisesta Ben -Carriganin kanssa, joka oli tunnettu taitavaksi, mutta epärehelliseksi -kilpa-ajajaksi, ja jonka tähti kaikenmoisten epäiltävien kujeiden -vuoksi oli jo jonkun ajan ollut laskemaan päin. - --- En voinut enään saada ketään muuta -- sanoi hän -- ja ajaa se mies -osaa siinä, missä toinenkin. - -Urola pudisti päätään ja arveli, ett'ei kukaan voisi ohjata oritta -paremmin kuin pikku Aatami, joka tunsi sen maitovarsasta pitäen. Mutta -översti ei ollut ollenkaan samaa mieltä siinä asiassa. - --- Sillä pikku pöllöllä ei ole mitään muuta ajatusta kulmikkaassa -kallossaan kuin että saisi näyttää oriin vinhaa menoa, -- sanoi -hän minulle. -- Ilman hänen tyhmyyttänsä tänään olisin minä saanut -rahoistani vähintään viisi yhdestä. - -Iltapäivän kilpailusta ei ollut suurta huvia muille kuin meille. -The Unknown saavutti koko joukon huomiota, kun se Aatami nuoremman -ohjaamana tuli tepastellen valjastuspaikalle, ja vielä enemmän, kun -Carrigan nousi sulkyyn ja ajoi sen radalle lämmittääkseen sitä vähän -laskemalla penikulman verran hölkkäjuoksua. Mutta muuten sisälsi -kilpailuohjelma vaan tuon laihan ilmoituksen: "The Unknown -- pedigree -Unknown -- omistaja: översti Beckridge, Kentuckystä -- ajaja: Benj. C. -Carrigan." - -Tämä pysyttelihe jokaisen kolmen ajon aikana, jotka vaadittiin -kilpailun ratkaisemiseen, kainosti ensimmäisten hevosten takana -aina radan viimeiseen kolmannekseen saakka, vaan siinä antoi hän -oriin parantaa vauhtiaan hiukan ja tuli ensimmäisenä perille, vaikka -ainoastaan parin hevosenmitan voitolla. Näkyi selvästi, että the -Unknown saattoi voittaa niinkuin vaan halusi. Paras aika oli kaksi -minuttia kaksikymmentä yhdeksän sekuntia ja kolmensadan dollarin -palkinto, jonka Urola tyytyväisenä pisti taskuunsa. - -Översti voitti vedossa tuhat viisisataa dollaria ja minä viisitoista, -jotka minä pyysin hänen paikalla asettamaan uudestaan peliin, pantuani -kumminkin ensiksi varovaisuuden vuoksi laihanpuoleiseen kukkarooni -takaisin sen viitosen, jonka olin sieltä ottanut. - -Satamalla satoi överstille kysymyksiä oriista ja hän katsoi parhaaksi -vastata todenmukaisesti sen vähän, minkä tiesi. - --- Ei ne sitä kumminkaan usko -- sanoi hän. Mutta kun ne ei puheillaan -voi mitään vahinkoakaan tehdä, niin uskokoot, mitä tahtovat. - -Sen verran vaikuttivat kuitenkin puheet, ett'ei seuraavan päivän -kilpailussa 2:30 luokassa voitu the Unknownia vastaan saada parempaa -kurssia kuin raha rahasta, niin että översti sai ainoastaan -kaksinkertaisena omansa -- ja minä myös. Viidensadan dollarin palkinto -lisäsi Urolan tyytyväisyyttä tähän Iowan matkaan. - -Ainoa, joka ei tuntenut itseään tyytyväiseksi, oli pikku Aatami. Hän -oli alusta pitäen sanonut, että ori oli "liian hyvä myytäväksi", -ja oli heti näyttänyt nurjaa mieltä Carrigania kohtaan, joka -hänkään puolestaan ei näyttänyt katselevan poikaa suopein -silmin. Ei hän ainakaan kohdellut häntä vähääkään paremmin kuin -neekeri-tallipoikiakaan. - -Mutta 2:30:n kilpailussa oli ori vähällä tärvellä meidän aikeemme. Hän -teki näet ensimmäisellä kierroksella itsensä syypääksi niin pahaan -sotkokseen, että kadotti sen. Ja seuraavalla kierroksella pakotti sama -kova onni, joka oli saattanut hänet rikkomaan, the Unknownin sellaiseen -vauhtiin, että aika ja siinä samassa hänen oma ennätyksensä laskeutui -2:21:een. Yksi sekunti lisää olisi estänyt hänet kilpailemasta luokassa -2:24, johon hänet oli ilmoitettukin, sillä 2:20:ssä oli raja seuraavaan -luokkaan. - -Mutta kun luokassa 2:24 esiintyi muuan ruuna, jonka jokainen tiesi -juosseen koepenikulman 2:16:ssa -- aika oli otettu yksityisesti, -eikä ollut siis ennätys -- laskeutui kurssi taas the Unknownia -vastaan, niin että översti voi asettaa 2,500 dollaria kurssin -mukaan neljä yhtä vastaan. Tämä koski kilpailua kokonaisuudessaan, -sillä oriin kestävyyteen luotti översti rajattomasti, mutta kun hän -piti mahdollisena, että ruuna voisi voittaa yhdessä tai parissa -kierroksessa, ei hän pannutkaan peliin enempää kuin sata ensimmäiseen -koetukseen. Minun rahani seurasivat överstin pääomaa. - -Pelättyä ruunaa oli sentään pidetty liian etevänä, sillä sen paras teko -oli se, että pakoitti oriin viemään voiton ensi kierroksessa tasan -2:20:ssä, yhdellä kaulanmitalla. - --- Luokassa 2:20, niin totta kuin minä olen syntinen ihminen! huudahti -översti ihastuksissaan, kun numerot pantiin näkyviin. Hänen oli -onnistunut saamaan ensi kierroksesta viisi yhdestä ja voi siis olla -tyytyväinen. - -Mutta kun mielipide äkkiä kääntyi ja teki the Unknownin suosikiksi -sekä ensi kierroksella että yleensä koko kilpailussa, niin että kurssi -huippasi yhteen kahdeksaa vastaan, vannoi översti karmean valan, ett'ei -hän sinä ilmoisna ikänä panisi kahdeksaa dollaria voittaakseen yhden. -Ja minä myönsin empimättä hänen olevan oikeassa. - -Se olisi kumminkin kannattanut, sillä seuraavalla kierroksella voitti -ori helposti 2:25:n matkalla, niin ett'eivät vedonvälittäjät tarjonneet -siitä mitään kurssia. - -Carrigan veti suunsa irvistävään hymyyn, kun översti lupasi hänelle -aimo lisäpalkinnon, jos hän voittaisi seuraavankin kierroksen ja sillä -koko kilpailun. - --- Perhana, ett'ei pitänyt olla rahoja vetoon -- sanoi hän vaan. -- -Tässähän olisi voinut ansaita pienen omaisuuden! - -Huolimatta miehen erinomaisesta taitavuudesta, en minä ollut mitenkään -voinut päästä siitä vastenmielisyydestä, jota hän heti ensi näkemällä -oli minussa herättänyt. Ja hänen huomautuksensa rahojen puutteesta -vaikutti minuun niin tympäisevästi, että minä purin epäilykseni -hänen rehellisyyteensä sanoiksi, kun överstin kanssa menin takaisin -valjastuspaikalle. - --- Kyllä se on roisto -- myönsi tämä. -- Mutta hän tietää, että on -jo kerran ollut kysymys hänen pois sulkemisestaan kaikilta yleisiltä -radoilta maassa. Yksi kepponen lisää veisi hänet perikatoon, kun -taas rehellinen peli the Unknownin kanssa antaa hänelle erinomaisia -toiveita. Sellaisia hevosia ei tavatakaan joka päivä, niin että me -luullaksemme voimme luottaa häneen. - -En sentään voinut olla mietiskelemättä Carriganin rehellisyyttä sekä -myötä että vastaan, odotellessamme kolmatta kierrosta. Ainoastaan neljä -kilpailijaa tuli huutoon. Toiset olivat heittäneet kaiken toivon. - -Johdon otti heti se nopea ruuna hurjalla vauhdillaan, mutta Carrigan -pysyttäysi sentään sen kintereillä, vaikk'ei ori näyttänyt suurestikaan -voimiaan ponnistavan. - --- Mainiota! -- mutisi översti, joka kiikarilla seurasi hevosia. Musta -(ruuna) ei voi millään tavalla kestää loppuun saakka tuota menoa, ja -silloin on meidän vuoromme. - -Niin kävikin -- osittain. Puolen penikulman päästä hiljeni vauhti -huomattavasti, niin että Carrigan pääsi kilpailijansa rinnalle. -Mutta ohitse hän ei näyttänyt pääsevän. Ja kun ruuna sadan askeleen -loppumatkalla teki viimeisen, suurenmoisen ponnistuksensa, pääsi hän -sen verran oriista edelle, että hyökkäsi voittajana perille, tuskin -päälle puolen päänmitan voitolla. Aika 2:18 1/2! - -Översti ei puhunut aluksi mitään, pureskeli vaan pitkiä viiksiään, -toista ja toista, aivan kuin olisi tahtonut juurineen nyhtää ne -irti. Vasta kun olimme tulleet alas katselijalavalta, rohkaisihe hän -ennalleen. - --- Sehän on vaan yksi ajo -- sanoi hän lohduttaen, -- ja me olemme -voittaneet kaksi. Enpä luule ruunan voivan toista kertaa tehdä sitä -kepposta. - -Sama mielipide tuntui olevan muillakin, sillä vedonvälittäjät eivät -vielä näyttäneet aikovan heittää the Unknownia suosiostaan, vaikka he -tarjosivatkin sitä vastaan vaan kolme yhdestä ja siten viettelivät -överstin uudestaan panemaan kuusisataa hevosensa puolesta. Carrigankin -näytti vielä yhtä rohkealta kuin ennen. - --- Yksi kierros ei merkitse mitään -- sanoi hän huolettomasti. -- Ori -ei ole vielä likimainkaan väsynyt, vaikka siltä kovin juoksuhalu on -mennyt. Mutta nyt minä aion koettaa ruoskaa, jos se ei viitsisi juosta. - -Pikku Aatami, joka parhaillaan hankasi hevosen jalkoja, samalla -kun hänen isänsä pyyhkieli sen kylkiä ja selkää, puri hammasta -kuullessaan ajajan uhkauksen, aivan kuin olisi väkisin koettanut niellä -sanottavansa. Mutta se oli hänelle nähtävästi mahdotonta, ja senvuoksi -oikasi hän itsensä, katsoi jäykästi Carriganiin ja virkkoi: - --- Se on vale, että tämä hevonen tarvitsee ruoskaa. Silloin kun isä -kerran koetti lyödä sitä, potkasi se rattaat pirstaleiksi, niin että on -parasta antaa olla lyömättä. - -Carrigania hämmästytti ja suututti moinen odottamaton neuvo. - --- Hoo, opeta sinä muoriasi munimaan -- sanoi hän halveksien. -- Se on -helpompaa kuin opettaa minua ajamaan. - -Aatami nuorempi punastui kiukusta, eikä vastannut. Sen sijaan selitti -hän minulle suomeksi, että hänestä oli yhdentekevää, kuinka juoksu -kävisi. -- Jos ori ei voita, niin pitää isä sen, ja minusta on niin -päin parempi. - -Ennenkun luokka 2:24 soitettiin uudestaan esiin, juoksivat erään -toisen luokan hevoset yhden kierroksen, mutta silloisten asianhaarain -vallitessa emme me kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Vasta kun the -Unknown ja sen kolme kilpailijaa taas ajettiin radalle, nousimme me -ylös lavalle. - -Ori näytti yhtä vilkkaalta ja voimakkaalta kuin ennenkin, huolimatta -siitä, että se jo oli tehnyt kolme kiivasta koetusta vajaassa kahdessa -tunnissa. Mutta ei tuntunut musta ruunakaan vielä saneen tarpeekseen, -niinkuin översti oli arvellut, vaan osoitti yhä suurta juoksunhalua. - -Carrigan ajoi tällä kertaa edellä, jota vastoin ruunan ajaja näytti -pysyvän odottavassa asemassa. Penikulmapuolisko meni 1:12:ssa, eli -koko joukon vähemmällä nopeudella kuin edellinen koetus. Ja nopeus -pysyi samana vielä seuraavan neljänneksen, mutta silloin pyyhälsi -ruuna yhtäkkiä edelle niin odottamatta, että se pääsi koko mittansa -Carriganin ohitse, ennenkun ori alkoi parantaa. - -Kymmenkunta sekuntia pysyi musta edellä, oriin voimatta päästä ohitse, -niin hurja kuin sen vauhti olikin. Silloin kohotti Carrigan ruoskansa -ja antoi navakan iskun the Unknownille, joka samassa silmänräpäyksessä -nosti päänsä pystyyn ja rikkoi. - --- Saatana! -- kirosi översti hammasta purren. Ja katseltuaan hetkisen, -mitenkä ori, sen sijaan että olisi asettunut, yhä pisti lyhyttä neliä, -jääden sillä menolla joka sekunti yhä enemmän jälkeen, laski översti -kiikarinsa alas ja sanoi sävyisästi: mennään pois. Tämäkin kilpailu on -mennyttä kalua, mutta meillä on vielä yksi toivo. - --- Odottakaahan! - -Ori laukkasi yhä vielä, eikä tuntunut pääsevän paikaltaan. Pari -sekuntia vielä ja ruuna tuli perille, monta mittaansa edellä n:o 2:ta, -ja the Unknown jäi viimeiseksi kaikista neljästä, eikä ollut vielä -päässyt määräpylvääsen, kun musta jo juoksi ohitse palkintotuomarien -lavan. Ori sulettiin pois kilpailusta. - -Översti ähki ja voihki. Hänen kaksituhatta viisisataansa (samalla kuin -minun kolmekymmentäni) oli mennyt ja samassa kaikki toivo päästä the -Unknownin omistajaksi. - -Me menimme talliin, mihin Carrigan oli ajanut hevosen, tulematta -ollenkaan lavan eteen. Hän näytti merkillisen tyyneltä, päinvastoin -kuin pikku Aatami, joka kiukusta tulipunaisena ja itkuun -puhkeamaisillaan koetti tyynnyttää oritta, joka vielä oli niin -hermostunut, että jok'ikinen jäsen vapisi. - --- Tällä kerralla hän tappasi tahallaan -- sanoi poika osottaen ajajaa. --- Minä näin, kuinka se kävi ja minä tunnen hevosen. - --- Mitä sinä rohkenet puhua, räähkä? -- karjasi Carrigan ja kohotti -kätensä lyödäkseen poikaa. Mutta vanhempi Aatami, joka oli seurannut -hänen liikkeitään, kävi hänen käteensä kiinni ja väänsi sitä niin, että -toinen kiemurteli kuin mato. - --- Jos tahdot tapella, niin käänny tänne päin, -- sanoi hän sävyisesti -suomeksi, mutta kumminkin niin helposti ymmärrettävällä äänenpainolla, -että Carrigan heti irti päästyään vetäytyi syrjään. - -Mutta hän koetti korvata tappionsa syytämällä suustaan semmoisen tulvan -haukkumasanoja, että överstin piti rientää väliin. - --- Mitään muuta en voinut tehdä, kun se ei tahtonut koettaa viimeistään --- piti ajaja äkäisesti puoliaan. -- Olkoon minun puolestani koskematta -tästä lähtien. - --- Niin saa ollakin -- vakuutti Aatami nuorempi, joka ei voinut -rauhoittua. -- Pidä vaan ohjakset tiukalla, niin se juoksee vaikka -henkimenoonsa ja juoksee milloin tahansa mustan ohitse. - -Carrigan ei suvainnut vastata hänelle mitään, vaan mutisi tahtovansa -katsella seuraavaa kilpailua ja läksi radalle. Mutta överstiä ja minua -ei ollenkaan huvittanut nähdä ruunan varmaa voittoa, vaan jäimme me -talliin katselemaan, kuinka poika nopeasti ja taitavasti sai oriin -tyyntymään. - --- Pojalla on sentään erinomainen vaikutusvoima hevoseen -- sanoi -översti puolittain minulle ja puolittain pikku Aatamille, joka -täydelleen ymmärsi hänen kiitoksensa. - --- Se tottelee minua aina -- vakuutti hän -- niin että minä voisin ajaa -sitä melkein ohjaksitta. - -Hetken päästä lähdimme pois, vaan översti sanoi tulevansa illalla -takaisin. - --- Se on tänään ponnistellut aimo lailla -- sanoi hän minulle -palatessamme kaupunkiin. Minun pitää katsoa, miltä se näyttää illalla, -ennenkun päätän mitään huomisesta kilpailusta. - --- Mitä arvelette tämän päivän tuloksista? - --- En mitään vielä -- vastasi hän äänellä, joka ilmaisi päinvastaisen -ajatuksen. Mutta minä tiedän, että se oli Carriganin viimeinen elki -muutamiin vuosiin, jos se oli tahalla tehty, eikä tapaturmasta. -Ja tiedänpä vielä, että kurssi the Unknownia vastaan on edullinen -huomenna, joll'ei olekaan juuri sellainen, että voisin voittaa -kuusituhatta muutamalla sadalla. - --- Minun alkuperäinen viitoseni on myöskin käytettävänänne -- sanoin -leikilläni ja onnistuin saamaan överstin alakuloiset kasvot -hymyilemään. - --- Se on oikein, me emme hätäile ensi tingassa! -- sanoi hän. - -Sen pitemmältä ei puhuttu tappiosta, ja kun pari muuta hevosmiestä -ravintolan kahvilassa ilmaisi epäilynsä, ett'ei kaikki ollut käynyt -rehellisesti, nauroi översti vaan, eikä sanonut uskovansa sitä -miksikään muuksi kuin huonoksi onneksi. - --- Tulkaa, herrat, juomaan lasi huomispäivän paremmaksi onneksi! -- -lopetti hän. -- Hoi, Carrigan! Käy esiin ja ota ryyppy. Elä istu huuli -torpallaan pikku asiain vuoksi! - -Ajaja, joka kahden vaiheilla oli istunut syrjemmässä, tuli esiin -ilkeästi hymyillen. - --- Oikein, översti! -- sanoi hän. -- Me emme lannistukaan ensi iskusta, -me kaksi. - -Illalla menimme me takaisin talliin ja tapasimme the Unknownin -syömässä kaurojaan parhaimmalla ruokahalulla. Siteet otettiin pois sen -jaloista, jotka eivät olleet ajetuksissa, eivätkä kuumatkaan, ja kun -me lopulta valjastimme sen matkarattaitten eteen lähteäksemme pienelle -ilta-ajelulle, puri se kuolaimiaan, hyppi ja tepasteli, juuri kuin ei -olisi muuta toivonut kuin päästäkseen juoksemaan yhden penikulman -lisää. - --- Kyllä se huomenna tekee parastaan, -- sanoi översti. -- Jos vaan -Carrigan tekee tehtävänsä, voimme me sillä vielä vähän hämmästyttää -katsojia. Ja minä luotan vielä siihen, että hän tekee sen. - -Mutta vielä kerran tuli översti tehneeksi väärän laskun. Kun me -seuraavana iltapäivänä runsaasti puolta tuntia ennen kilpailun -alkamista tulimme talliin, näimme Jacksonin, vedonvälittäjän, -keskustelevan Urolan kanssa. Hän poistui heti meidät nähtyään. - --- Mitä hän tahtoi? -- kysyin minä. - --- Tarjosi minulle kahdeksan tuhatta oriista -- vastasi Urola. - -Översti vihelsi, kun minä käänsin vastauksen. - --- Soo, vai sieltä päin tuuli nyt puhaltaakin -- sanoi hän. Nyt -ymmärrän Carriganin juonet. Se on mukana tässä kaupassa. -- Hänen -äänensä ei ennustanut hyvää ajajata kohtaan. - -Minä selitin lyhyesti asian Urolalle, joka varmalla vakuutuksella -lausui ainoastaan sanan: "rakkarit!" - --- Tähän se kaiketi nyt meidän kauppamme katkeaa -- sanoi översti -hammasta purren. -- Minä olen menettänyt niin paljon, ett'en voi ostaa -mitään hevosta nyt, niin että paras on teidän ottaa Jacksonilta rahat. - -Urola katseli häntä silmänräpäyksen kummastuneena, ja vastasi sitte -suurimmalla tyyneydellä: - --- Jos tahdotte koettaa jossain muualla, niin pysyköön meidän -kauppamme. Poika voi lähteä sinne oriilla. Minä en myy sitä roistoille. - -Joutuen nähtävästi hiukan hämilleen näistä nopeista käänteistä, joihin -asia parin minuutin kuluessa oli joutunut, yskähti översti pari kertaa. - --- Onko se tosi tarkoituksenne? sanoi hän lopulta. Jos te uskotte -hevosen minulle, jota tuskin tunnette, niin enpä, jumal'avita, heitä, -ennenkun olen haalinut teille kokoon kahdeksan tuhatta minäkin, ja -vielä jonkun summan palkinnoita kaupan päälle. Mutta nyt meidän täytyy -pyyhkiä the Unknown papereista. Carrigan ei saa enää kajota siihen, ja -toista ajajaa en tällä kertaa voi saada. - --- Minä voin ajaa -- sanoi Aatami nuorempi. - --- Poika voi ajaa -- vakuutti isä. Översti katseli ensin isää, sitten -poikaa, jonka harmaat silmät tarkastelivat häntä rävähtämättä. - --- Luulenpa, saakeli soikoon, että sinä voit -- sanoi hän viimein. -- -Valjasta ori, sill'aikaa kun minä riennän ilmoittamaan ajajan vaihtoa. -Minä tulen paikalla takaisin. - --- Tästä saisitte antaa Carriganin kärsiä -- sanoi palkintolautakunnan -sihteeri, heti kun me -- minä seurasin muassa -- tulimme -palkintotuomarien lavalle. - --- Kuinka niin? -- kysyi översti hämmästyneenä. - --- Ettekö tiedä? Carrigan oli juuri täällä ilmoittamassa, ett'ei -hän ajakaan the Unknownia, vaan Sandersonin tammaa, teidän ainoaa -vaarallista kilpailijaanne, jonka pitäisi oleman jonkun vedonvälittäjän -oma. Ettekö kuule rähinää vedonlyöntipaikalla? Tamma on tuota pikaa -tullut suosikiksi yli kaiken kurssin, eikä yleisö tahdo panna ainoata -centiä teidän hevostanne vastaan, jonka luullaan tulevan pois -pyyhityksi. - --- Vai niin! -- sanoi översti tyynesti. -- Olkaa hyvä ja huomatkaa -minun muistutukseni ajajan vaihdosta. The Unknownia ajaa Aa -- Aa -- -mikä lempo sen pojan nimi taas olikaan? -- Sen kysymyksen hän teki -minulle. - -Minä kirjoitin kiireesti pojan nimen paperille ja me riensimme sieltä -pois, kulkien vedonlyöntipaikan kautta, jossa oriista tarjottiin -monenmoista kurssia, vaikka ilman menestystä. - --- Viisikymmentä yhtä vastaan, the Unknown! -- huusi Jackson suoraan -överstin suuhun, kun me menimme hänen pöytänsä ohitse. - -Översti pysähtyi paikalla ja pisti kätensä povitaskuun. - --- Tässä on, kolmesataa viisikymmentä -- sanoi hän kylmäverisesti. - -Vedonvälittäjä nauroi. - --- Ei olla arkoja täällä! -- kerskui hän ja kirjoitti kuitin vedosta. --- Enemmän samaan kurssiin? Viisikymmentä yhtä vastaan! the Unknown! - --- Tässä on viitonen lisää -- sanoin minä ja sain kuitin niinkuin -överstikin. - --- Helposti ansaittuja rahoja! -- ilkkui vedonvälittäjä. - --- Saattaapa olla -- mutisi översti, rientäessämme eteenpäin. -- Mutta -vieköön minut h--vetti, jos joku voi sanoa, että översti Beckridge on -pelkuri! Olisin pannut viimeisen centini, joll'en olisi tarvinnut niitä -laskujeni suorittamiseen. - -Ori oli valmiina, kun me tulimme takaisin ja nähtävästi uljaimmalla -tuulellaan, kaapien maata sirojen sulky-ratasten aisoissa vuoron -toisella, vuoron toisella etukaviollaan, ja silloin tällöin hangaten -hienoa päätään pikku Aatamin olkaan. - --- Aja minkä voit -- sanoi översti -- ja aja parasta menoasi alusta -loppuun. Ei kellään toisista ole lähestulkoonkaan samaa kestävyyttä, -jos kohta Sandersonin Kentucky-tamma onkin nopeampi. Jos me voimme -väsyttää sen, niin ei kukaan vielä tiedä, kuinka käy. Elä siis hätäile -ollenkaan, jos se voittaakin pari ensimmäistä kierrosta. - --- Ja sen se tekeekin -- sanoi hän minulle, kun me lähdimme -valjastuspaikalta nähdäksemme pojan ajavan radalle. -- Minä en -ollenkaan hämmästyisi, vaikka tamma voittaisikin kolme kierrosta yhteen -kyytiin ja samalla koko kilpailun. - -Aatami nuorempi ajoi radalle niin tyynenä kuin ei olisi koskaan muuta -tehnytkään kuin ajanut tuhansien dollarien hevosia. Mutta yleisö -nauroi ja vihelsi pienelle, hullunkuriselle olennolle, jonka lyhyet -jalat olivat enemmän kuin suoran kulman levällään, ulottuakseen sulkyn -aisoille. - -Yhdeksän hevosta otti osaa kilpailuun, jonka tähden lähdön -järjestäjälläkin oli loppumaton vaiva saadakseen ne kaikki liikkeelle -jotakuinkin samaan aikaan. Kahdeksan kertaa peräkkäin soitti hän ne -takaisin väärän lähdön vuoksi, ja joka kerta oli Carriganilla kuuma -tuska Kentucky-tamman kanssa, jota ei tahtonut saada hillityksi, eikä -käännetyksi takaisin lähtöpaikkaan. Mutta niinpä olikin se hyppinyt -itsensä hikeen, kun the Unknown sen sijaan totteli joka kerralla heti -ja oli sen vuoksi yhtä pirteä kuin radalle tullessaankin. Yhdeksäs -lähtö oli tyydyttävä ja hevoset syöksähtivät eteenpäin kaikki yhdessä -rykelmässä. - -Huimaa vauhtia pölähtivät ne katsojaparvien ohitse, Aatami nuorempi -selkä vauhdin suunnassa, näyttäen enemmän jättiläis-sammakolta -kuin kilpa-ajajalta, ja ori niin täydessä menossa, että se jo -neljännes-patsaan kohdalla oli pari mittaansa toisten edellä. Ja -kun puoli penikulmaa oli tultu, oli se jo niin paljon edellä, että -poika voi vetäytyä sisäpuolisen aituuksen viereen. Silloin syöksyi -Kentucky-tamma, jota alussa tahallaan oli pidätetty jälessä, -joukosta ulos ja pääsi aina Aatamin sulkyn pyörän kohdalle, missä se -itsepintaisesti pysyttelihe tuskin mittaansa jälempänä. Vauhti oli -huima ja tuli toisella penikulman puoliskolla vielä sitäkin kovemmaksi, -vaan kumpikaan ei saanut toisestaan voittoa. - -Kolmannen neljännes-patsaan kohdalla räpäytti Carrigan tammaa ja -silmänräpäyksessä ponnahti se eteenpäin, kilpailijansa rinnalle. -Mutta poika hellitti ohjaksia tuuman tai pari ja oli seuraavassa -silmänräpäyksessä taas kaulanmitan edellä. - -"Ori voittaa! ori voittaa!" kuului huutoja katsojien joukosta, -jotka olivat hurjina innostuksesta, kun molemmat hevoset pyrynä -menivät määräpylvään ohitse. Carrigan kohotti vielä kerran ruoskaa -kädessään, ja tamma paransi, mutta rikkoi samassa. Ja seuraavassa -silmänräpäyksessä ajoi jo pikku Aatami voittajana palkintolavan ohitse, -jylisevien hurraahuutojen kaikuessa. Aika 2:18. - --- Hyvin tehty, niin totta kuin elän! -- sanoi översti käheällä -äänellä. Ja samassa menimme me alas radan portille tapaamaan Aatami -nuorempaa, joka pian oli punnittu ja itse johdatti oriin pois. - --- Olisi pitänyt yrittää jo ensimmäisestä kierroksesta! -- suututteli -översti. -- Olisi saanut minkä kurssin tahansa, mutta eihän kukaan -voinut aavistaa, että tamma rikkoisi ja se pelasti the Unknownin. - -Me emme kumpikaan pitäneet vähintäkään lukua seuraavasta kilpailusta, -vaan käytimme ajan 2:20:n luokan seuraavaan koetukseen saakka -hoitamalla oritta parhaamme mukaan. Översti itse pesi sen kokonaan -suurella sienellä, ennenkun silat taas pantiin sen selkään. - --- En rohkene toivoakaan -- sanoi hän, kun ilmoittaja nosti lippunsa, --- mutta hullummasti on sen lurjuksen laita, joka eilen lahjoi -Carriganin ja luuli voittavansa viisikymmentä yhdestä, kun minulla ei -ollut ajajaa. - -Lähtö onnistui jo toisella kerralla, ja tällä kertaa ajoi pikku Aatami, -joka voittonsa johdosta oli saanut paikan sisäpuolisen aitauksen -vieressä, heti muista edelle, Carrigan kintereillä. - -Tämä näytti selvästi päättäneen ajaa täydellä voimalla kierroksen -alusta loppuun. - -Mutta taas hän erehtyi laskuissaan. Ei kertaakaan onnistunut -hänen päästä tuuman vertaa oriin edelle, vaikka hän viimeisellä -neljänneksellä yhtenään ripautteli hevosta pitkällä ruoskallaan. Se -ei rikkonut, mutta ei voinut muutakaan tehdä kuin pitää paikkansa, -niin että nuo komeat juoksijat mennä jymistivät tuomarilavan ohitse -toisissaan kiinni, ori tuskin puolta kaulanmittaansa edellä. - --- Koetuksen voittanut the Unknown. Aika 2:15 1/2 -- julistettiin -lavalta. - -Översti siristi vasenta silmäänsä. -- Tämä alkaa näyttää joltakin -- -sanoi hän. -- Joll'en erehdy, on tamma saanut tarpeensa tästä lystistä. - -Vetopankissa vallitsi sanomaton melu, kun suuri joukko, ensimmäisen -koetuksen päätyttyä, oli pannut vetoa the Unknownista ja ne nyt -tulvivat kantamaan vetorahojansa. - -Jackson tuli meitä vastaan. -- Tahdotteko ottaa viisikymmentä -prosenttia ja peräytyä? -- sanoi hän hermostuneesti. - --- Eilen ehkä olisin sen tehnyt, ennenkun olin saanut vihiä Carriganin -elkeistä, mutta en tänään -- vastasi översti päättävästi. -- Tavataan -ensi koetuksen jälkeen! - --- Hän tarjosi enemmän kuin oriin hinnan -- sanoin minä vähän -säälitellen. - --- Se maksaa vielä enemmän, kun saa kiusata sitä lurjusta vielä puoli -tuntia. Ja toisekseen ei meillä ole koskaan ollut parempia toiveita -kuin juuri nyt. - -The Unknown oli yhä vielä sangen reipas, mutta hieman näkyi sentään -ponnistus alkavan vaikuttaa siihenkin, niin ett'en minä voinut päästä -jonkunlaisesta levottomuudesta. - --- Se kyllä kohennakse ennalleen taas -- lohdutti översti. Ja Aatami -nuorempi arveli varmaksi, ett'ei se missään tapauksessa ollut läheskään -niin uupunut kuin tamma. - --- Joll'ei vaan Carrigan tee mitään konnankoukkua, niin minä kyllä -voitan -- sanoi hän. -- Mutta mies on vaarallinen. - -Översti pureskeli hetken aikaa mietiskellen viiksiänsä. - --- Poika on oikeassa -- päätti hän lopulta. -- Luuletko, että ori -tekisi eilisen temppunsa, jos Carrigan antaisi sille ruoskan iskun? - --- Ei voi tietää -- vastasi Aatami epäillen. -- Se tottelee -tavallisesti laukan ottaissaan, kun minä vaan viehättelen sitä, mutta -en tiedä, mitä se tekee, jos Carrigan lyö sitä. - --- Hm! -- ymähti översti. -- Meidän pitää asettua siten, että näemme, -mitä hän tekee. Hoida nyt hevosta parhaasi mukaan, eläkä anna kenenkään -vieraan lähestyä sitä. Ja aja sitten niinkuin suinkin kavioista lähtee. -Me kaksi piiloudumme sill'aikaa häntä pitämään silmällä -- joll'ei -teillä ole mitään sitä vastaan. - -Minä suostuin ja seurasin häntä radan ulkopuolitse vievää syrjätietä -sen vastapäiselle puolelle. - --- Jos Carriganilla on mielessä jotain semmoista, kuin minä epäilen -olevan -- selitti översti tuumansa -- niin ei hän ole niin tyhmä, että -tekee mitään, ennenkun on tullut pois radan käänteestä. Silloin hän -on kauvimpana katsojista ja viimeisellä suoralla kohdalla, jossa jo -muutama hevosenmitta merkitsee paljon. - -Saavuttuamme sopivaan paikkaan, asetuimme niin mukavasti kuin -mahdollista muutamien pensasten suojaan aituuksen sisäpuolelle ja -tupakoimme vähän aikaa vaijeten. - --- Nyt ne tulevat! -- sanoi översti lopulta ja viskasi pois puoleksi -poltetun sikarin. - -Aluksi näytti kuin kaikki kilpailijat olisivat olleet yhdessä -rykelmässä, mutta kun ne tulivat lähemmäksi, näimme me, että kaksi jo -oli ratkaisevasti edellä. - -Ne lähenivät yhä, the Unknown etumaisena, tamma kintereillään, mutta ei -läheskään samalla vauhdilla kuin edellisessä kilpailussa. - --- Yksi ja kaksitoista! -- sanoi översti pitäen sekuntikelloa -kädessään, kun ne sivuuttivat puolipenikulman pylvään. -- Carrigan ei -kiirehdi tällä kertaa, niin että katsokaa tarkoin, mitä muuta hän -tekee. - -Noin viisikymmentä askelta ennen kuin ne ajoivat meidän ohitsemme, -näin minä Carriganin antavan tuiman lyönnin tammalleen. Se paransi -silmänräpäyksessä sellaisella voimalla, että se samassa oli puoli -mittaansa oriin edellä, mutta tämäkin paransi heti menoaan. Sekunnin -tai pari juoksivat ne rinnan, kun Carrigan taas heilautti piiskaansa, -löi hevostaan ja iskeä läimäytti samalla the Unknownia lanteille. - -Ori potkasi uskomattoman notkeasti ylös rattaiden tasalle ja alkoi -nelistää, vaan tamma juoksi ohitse ja oli seuraavassa sekunnissa jo -pari mittaansa edellä. -- "Sooh, poika! Sooh, poika!" kuului samassa -pikku Aatamin ääni, joka vaikutti kerrassaan ihmeellisesti oriisen. Se -otti enää vaan yhden laukka-askeleen, ravisti päätään ja mennä kääpäsi -eteenpäin tuiminta ravia. - --- Näittekö? -- kysyi översti, kun me juoksimme alas radalle päin. -- -Tätä kierrosta ei lueta hänen hyväksensä, siitä olen varma -- lisäsi -hän hengästyneenä, kun me juoksimme radalta kilpatuomarien lavalle -päin, heti paikalla panemaan vastalausettamme. - -Mutta sitä ei tarvittukaan, sillä emme olleet kauvas ehtineet, kun -jo katselijaparvelta kuului myrskyisä huuto:. -- "The Unknown! the -Unknown! the Unknown voittaa!" - -Viimeinen vimmattu ponnistus oli kokonaan lamauttanut tamman. The -Unknown tuli joka sekunti sitä lähemmäksi, pääsi viimeisten sadan -askeleen matkalla sen rinnalle, ja tuli perille niinkuin vihuri, -voittaen kokonaisen mittansa. - -Me riensimme suoraan valjastuspaikalle, johon ehdimme yhtaikaa Aatami -nuoremman kanssa. Hän oli valkea kuin palttina ja näytti ainoastaan -vaivoin pysyvän sulkyssään. - --- Nostakaa minut alas -- sanoi hän vaivaloisesti. -- Ori potkasi -sääreeni. Minä luulen, että se on poikki. - -Översti nosti hänet vaakaan ja tuki häntä, niin että hän punnitessa voi -seista toisella jalallaan. - --- Minä voitin sittenkin -- sanoi pikku Aatami, överstin kantaessa -häntä eräälle penkille ja kääriessä takkinsa palloon hänen päänsä alle. -Ja sitten hän pyörtyi. - -Översti ei vastannut mitään, ehkä sen vuoksi, että juuri samassa pari -suurta kyyneltä valahti hänen viiksiinsä. Mutta kun minä saavuin -takaisin lääkärin seurassa, joka oli katsojain joukossa, sanoi hän -jurosti: - --- Minä kutsuin tuota poikaa kerran pöllöksi, mutta pöllö minä olen -ollut itse, antaessani koskaan kenenkään muun ajaa the Unknownia. - -Sääri oli poikki ja pantiin viipymättä lastoihin, jonka jälkeen -Aatami nuorempi muutettiin hotelliin, jossa översti antoi hänelle -oman huoneensa ja maksoi etukäteen runsaan summan niistä viikoista, -jotka tapaturmaan joutuneen pienokais-ajajan täytyi viipyä siellä. -- -"Kaikkein paraskaan ei ole liiaksi hyvää hänelle", oli överstin määräys -ravintolan isännälle. - -Isä Aatami rauhoittui jotensakin pian ja helposti, kun kuuli, että -poika jo jonkun viikon kuluttua kykenisi jaloilleen. Onhan sekin -mahdollista, että ne kaksituhatta dollaria, jotka hän samalla sai -kilpailusta 2:20 luokassa, jossain määrin tyynnyttivät häntä pikku -Aatamin onnettomuudesta. - -Ja kun me tulimme takaisin Chicagoon, tarjosi översti voittonsa -kunniaksi komeat päivälliset, joissa juotiin yksin Jacksoninkin malja --- vaikka sitten vasta, kun ensin oli juotu kymmenkunnan kertaa Aatami -Urolain, isän ja pojan, sekä the Unknownin onneksi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SIIRTOLAISIA*** - - -******* This file should be named 62543-8.txt or 62543-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/5/4/62543 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62543-8.zip b/old/62543-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5fba728..0000000 --- a/old/62543-8.zip +++ /dev/null |