diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62554-8.txt | 4308 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62554-8.zip | bin | 83583 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4308 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c917629 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62554 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62554) diff --git a/old/62554-8.txt b/old/62554-8.txt deleted file mode 100644 index b2ef410..0000000 --- a/old/62554-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4308 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Puoli-luonne, by K. A. Järvi - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Puoli-luonne - Kuvaus - -Author: K. A. Järvi - -Release Date: July 4, 2020 [EBook #62554] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUOLI-LUONNE *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -PUOLI-LUONNE - -Kuvaus - - -Kirj. - -K. A. JÄRVI - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1897. - - - - -I. - - -Oli autettava varattomia tovereita, jotka nyt siirtyivät pois koulun -rakkaaksi käyneestä piiristä. Nuo lähtevät, "kokelaat", kuten heitä -kaupungissa nimitettiin, olivat kaikkien huomion esineenä. Heistä -puhuttiin syrjäisemmissäkin piireissä ja heidät tunnettiin laajoissa -kerroksissa. Huomiota he vetivätkin puoleensa, kun he lomahetkinään -risteilivät kaduilla tavallista suuremmissa parvissa. - -Joukossa oli varattomiakin. Ja heidän avustamiseksi pantiin toimeen -näytelmä-iltama, jossa yksi toveri puhui, toinen lausui, muut lauloivat -ja näyttelivät. - --- Mutta mistä saadaan näytelmäkappale? - -Siinä olikin pulma. Sen pitäisi olla sellaisen, mikä olisi suuren -yleisön maun mukainen. Ei sen tarvitsisi niin täyttää taiteen -vaatimuksia, vaan siinä pitäisi olla kauniit puvut, runollinen -vuoropuhelu, rakkautta ja vastarakkautta, sieviä tyttöjä, mutta vielä -sievempiä lauluja. Kaikkien sitä pitäisi ymmärtää ja kaikkien siitä -innostua. Lopulta sellainen löydettiinkin. - --- Mutta naisnäyttelijöitä? - -Niitäkin piti saataman. Tarkastettiin kaikki kaupungin tytöt, mutta -sopivia ei tahtonut löytyä. Tarkastettiin vielä toiseen kertaan ja jo -keksittiin sopivat. Mutta oli niilläkin yksi vika: puhuivat huonosti -Suomen kieltä. Ja lähtisivätkö sitte? - -Valittiin koulun komeimmat herraspojat tekemään kumarrusmatkaa heidän -luokseen. Joku oli jo ennestäänkin tuttu, jotta oli toivoa. Ja toivo -täyttyi. Tytöt kuuntelivat posket punaisina pyyntöä ja kahvettivat -lähetystöä kotonaan. Ja siinä innostuttiin yhteistyöhön. - -Mutta vieläkin oli voitettavana nikara. Risto Mustaparran johdolla, -joka oli yksi lähteviä ja tulinen suomenmielinen, syntyi vastapuolue, -joka ei tahtonut tietää mitään ruotsalaisista tytöistä suomalaisten -"kokelaiden" iltamassa. - --- Puhdas, sointuva Suomi pitää lavalta kaikua!, huusi Risto. - --- Tai näyttelemme me itse naisina, lisäsi hän hetken takaa tuolla -hänelle tällaisissa tilaisuuksissa omituisella äänellä, jota -vastustajat "hävittömäksi" nimittivät. Ja se kuului kyllä yli syntyneen -rähinän, se kun tapaili karjumista. - -Lopuksi saatiin aikaan kompromissi sellainen, että oli vaadittava -tytöiltä ensin kielinäyte, ja jos se ei ollut kelvollinen, niin -edelläkäypää, tarpeellista Suomen kielen opetusta. - --- Mutta kuka menee tuollaisia esityksiä tekemään tytöille?, kysäsi -itsetietoisen röyhkeästi komein herraspoika ja kumarsi samassa, jotta -rillit nenältä hypähtivät. - --- Siitä tulee skandaali!, huusivat herraspojat. - --- Minä menen, vastasi Risto. Minä en häpeä äidinkieltäni. - --- Kuka tässä häpeää? - --- Te juuri! - -Kinastus päättyi siten, että tuo komein herraspoika annatti koko -toverikunnan pyytää itseään sanoman viejäksi tytöille. Ja hän osasi -esittää asian heille sen keveimmässä värityksessä. Hehän tietysti eivät -osaisi kirjakieltä, milloin he sitä olisivat oppineet -- ja samassa tuo -komea herraspoika, Alvar Antman, nauroi valkeat hampaansa näkyviin --, -jotta nyt olisi parasta edeltä vähän harjoitella kirjakielen mukaista -Suomea. Voitaisiin aina välipalaksi tanssia, ettei tulisi ikävä. - -Tytöt ottivatkin esityksen omantunnon kannalta. Eivät he olleet -muistaneetkaan, ett'eivät he "oikein" osaisi Suomea. Ja he uhrasivat -kirjakielen harjoittelemiseen monta tuntia, sillä aikaa oli vielä -runsaasti. - -Vihdoin alkoi itse näytteleminen. Muuan taidesielu opettajatar saatiin -ohjaajaksi. Ja se näytelmä kiinnitti mielet. Kun viikkokausia oli -harjoitettu, oli tuo näytelmä muodostunut nauhaksi, joka yhdisti -toisiinsa sydämmiä ja niiden muassa palavia tunteita, väkeviä unelmia -ja rajuja haaveita. Eivätkä rakastuneet päähenkilöt näytelleet, vaan -puhuivat totuuksia toisilleen ja kun aina väliin laulu helähti, sulatti -laulaja siihen oman tunteensa salatun tuskan. - -Tulipa viimein iltamapäivä. Silloin vielä erityiset miehet -harjoittelivat tyttöineen viimeisen kerran muuatta kansallistanssia. -Näytelmän pääharjoitus pidettiin samoin. Laulajat soinnuttivat -yhteen äänensä ja juhlapuhuja teki monemmoisia liikkeitä kotonaan -vesilasin ääressä ensi kerran päällä olevassa, kankealle tuntuvassa -hännystakissa. Lausuja huusi, että huoneet vapisivat, ja erityiset -miehet kulkivat kutsumassa juhlavieraita. Itse luontokin oli -laskenut purjeensa lepoon ja vietti kevätiltaansa sunnuntain koko -tyyneydessä. Juhlaa puuhaavien mieltä innosti vielä se, että kaikki, -mitä oli tarvittu iltamaan, oli annettu ilmaiseksi ja erityisellä -mielenosotuksella. - -Risto Mustaparta saneli suustaan iltamassa tuorekkaat tunteensa -isänmaasta. Hänhän se oli juhlapuhuja. Hänen sanansa eivät olleet -syviä, mutta niiden takana oli sydän, ja se se lämmitti vanhempaakin -kuulijaa, Rajaton myötätuntoisuus tuli näytelmän osaksi, sillä -yksimielinen hyväksyminen annettiin sille alttiudelle ja sievälle -tunteellisuudelle, jolla esiintyjät veivät yleisön mukaansa. - -Illan sankareita oli Risto Mustaparta. Kun hän kalpeana, ainoastaan -poskien hymykuopissa verinen hehku oli heittänyt ensimmäisen aran -katseen yleisönsä yli näyttämölavalta, jossa hän puhui, olivat toverit -kummastelleet, mistä jänis nyt oli mennyt hänen housuihinsa. Sillä -hän näytti ensin melkein vapisevan. Toiset olivat ymmärtäneet hänen -mielenliikutuksensa syyksi sen, että hän ensi kertaa esiintyi suuren, -oudon yleisön edessä. Mutta hänen ihailijansa toverit sanoivat hänen -olevan niin liikutetun oman innostuksensa suuruudesta, siitä että -hän sai suurelle yleisölle puhua isänmaan rakkaudesta. Liikutuksensa -syyn ainoastaan Risto itse tiesi. Tuossa ensi penkillä osui heti -hänen silmänsä lavalle tullessaan Suoma Moliniin, joka siinä istui -omaistensa keskuudessa. Ja sen silmien kääntyminen häneen tärisytti -hänen hermojaan. Hän ujostui, tunsi itsensä kömpelöksi ja kädessä -vavahti siinä oleva paperi. Ensi kerran tällainen hämmästys häntä -rasitti. Mutta hän päätti olla katsomatta Suomaan, ja niin voitti -hän pian liikutuksensa. Tuo Suoman katse oli ollut niin kovin terävä -ja tarkastava. Mutta kun Risto pääsi puheensa loppuun, oli hän jo -aivan tyyni. Lavalta poistuessaan toverinsa häntä jo taas ihailivat -ja vanhemmat ihmiset kyselivät, kuka se puhuja oli. Ja päästyään -muiden joukkoon tuli Suomakin häntä kiittämään puheestaan, vaikka -olikin mahtavan kauppaneuvos Köllerin konttorinjohtajan tytär ja vain -satunnaisesti tuttava hänelle: viikko takaperin esitetty hänelle -näissä saman iltaman valmistuspuuhissa, sillä Suomakin oli yksi -illan pukutanssin suorittajia. Ja sitä paitsi luettiin hän kaupungin -ruotsalaisiin tyttöihin. Miksi hän liekin Ristoa tarkastellut hänen -lavalle tullessaan? Ehkä hakeakseen ryhdittömyyttä ja epävarmuutta -talonpoikaisnuorukaisen esiintymisessä ja sillä sitte nauraakseen. -Niin se oli Risto peljännyt ja siitä aristanut, sillä tyttöä pidettiin -suuressa arvossa poikien kesken. - -Kun virallinen illan puoli oli loppunut, poistuivat vanhemmat ihmiset, -mutta nuoret vielä jäivät. Tuo näytelmä ja sen harjoitukset, koko -iltaman moniviikkoinen edeltäpäinen puuhaaminen oli niin yhdistänyt -mielet, että nyt erotessa tuntui kuin rikottaisiin vanha ystävyys, -jota jo oli kestänyt niin kauvan. Mutta joku oli jo keksinyt keinon. -Siirryttiin näytelmähuoneen lampun valosta kosken ranteelle hyppimään -piiriä ja "esiliinaksi" saatiin nuori apulaisopettaja ja tuo taidesielu -opettajatar. Nuori mieli kuohui kohta väkevimmässä hurmauksessa ja -sydänalassa asusti tyydyttävä ikävä. - --- Tätä tällaista! Juuri tätä tällaista! huudahdeltiin piirin keskeltä. - -Kosken kuohu tohisi ilmassa kuin humu jostain kaukaisesta -kansanjuhlasta metsien takaa. Vellovan virran tasasen pinnan riento -sattui silmään etäämmältä ylempänä ja aallottoman avaran meren näkö -alempana. Siinä keskellä kuohui leveä koski tuhansissa aallokoissa. -Saaria oli keskellä, kallioita ja louhikoita sekasin ylempänä, ja -jalkain juuressa yhdellä saarella vanhan historiallisen linnan jätteet. -Sellainen oli paikka, jossa tämä tunteissaan haltiutunut nuoriso vietti -juhlaa kevään toivojoukolleen valoisassa Pohjolan suviyössä. - -Erityiset kyökkimestarit hääräsivät teen valmistamisessa. Ilmaan -kevyesti pystysuoraan kohoava pehmyt savu oli kuin pyhä uhri tälle -toimitukselle. Sen ääressä pysyttelivät ujoimmat pojat ja katselivat -kuin kurkalta vapaampien toveriensa hauskuutta. Laulu läikkyi. Piiri -suureni suurenemistaan. Innostuksen virta irroitti aina yhden ja toisen -pojan tuosta ruuhkasta teekyökin ääressä ottamaan osa piiriin. - -Kun oli juotu tee, ilmoitti apulaisjohtaja juhlallisesti voiton -suuruuden ja miten se oli jaettu. Risto Mustaparralle oli määrätty -suurin osa. Hän nousi kiittämään itsensä ja toisten saaneiden puolesta. -Hän selitti posket punaisina ja silmissä ennustajan kiilto ei ottavansa -tuota lahjaa minään armopalana, ei minään almuna, joka kerjäläiselle -kadulle viskataan, ei hän eivätkä hänen toverinsa, vaan veljellisen -rakkauden osotuksena. Hän ymmärsi, että se velvoitti paljon. Mutta -samalla se rohkaisi. Nuori mieli on oleva kaikkea muuta, vaan ei -taipuva vitsa. - -Viimeistä sanoessaan osui hänen katseensa Suomaan, jonka silmissä oli -jotain sellaista lemmen sähköä, mikä väkiselläkin koskettaa nuorukaisen -sieluun. Tyttö silmäili häntä innostuneella katseella ja näytti kaikin -puolin hyväksyvän hänen puheensa, jolle jotkut taputtivat käsiään, -jotkut eivät. Toiset pitivät sen epähienona ja sanoivat, että se oli -sitä tavallista "mustapartamaista". - -Mutta Suoma vielä jälestäpäinkin katseli Ristoa, kun hän hävisi -poikajoukkoon. Kun piiri alettiin, oli Risto siellä myös pyörimässä. -Suoma jäätyään piirin sisään otti Riston ja taas heidän katseensa -kohtasivat toisensa. He pyörivät kolmeen neljään kertaan yhdessä. Ja -kun hajauduttiin kotiin lähtemään, olivat he jo hyvät tuttavat. Risto -saattoi hänet kotiinsa. Suoma oli kookas tyttö, ijältään yhdeksäntoista -vuotias. Kun hän painoi huulensa kiinni ja otti silmiinsä, suuriin, -pikimustiin silmiinsä lujan katseen, niin oli hän kuin sinetöity -raha-arkku, jonka kalleuksia ei ole hyvä mennä väkivallalla anastamaan. -Hyvästellessään Ristoa pudisti hän hänen kättään lujasti. Poistui -sitte vitkallisin askelin katselematta taakseen tai tekemättä muita -luikerruksia, joita nuoret tytöt ovat niin auliit jakelemaan. - -Riston mieli oli pehmeän hellä mennessään kotiin. Tänä iltana oli hän -mielestään onnistunut enemmän kuin mitä ennen yhteensä koko elämässään. -Suurempikin yleisö oli jo hänet huomannut ja sitte -- miksi Suoma Molin -oli niin paljon hänen kanssaan seurustellut? - -Päästyään kotiinsa koetti hän laskeutua levolle. Risto makasi -peräkamarissa, äiti kyökissä. Hän kuuli äidin kuorsaavan, nukkuvan -raskaasti, raukeasti ja huoletonna. Mutta Risto ei saanut unta. -Verekset tapahtumat olivat silmissä vain ja mieli jännittynyt -kuvittelemaan kaikellaista. Ajatukset, väkevät mielikuvitelmat -työnsivät verta aivoihin ja ruumis hikoili palavasta. Hän hyppäsi -ylös, meni ulos alusvaatteisillaan ja istui rannan kivelle. Se kivi -oli häneen ennen aina luonut kaihomielisen tunnelman, sillä siltä -kiveltä oli hän pienenä poikana katsonut isänsä hukkumista tähän -kotirannikon äkkipoukamiin. Aina kun hän tahtoi saada ajatuksilleen -syvyyttä, meni hän sille kivelle, sillä sen ympärillä oli hänen -mielestään jotain kirkkomaan äänetöntä vakavuutta. Sillä istuessa -miete sai kärjen ja tunne tumman pohjan. Mutta nyt ei sekään jaksanut -tenhota. Teaatterimaisesti kädet ristissä rinnalla koetti hän silmäillä -vettä, mutta näki vaan sen tyynessä kalvossa silmäparin, joka välkkyi -itsetyytyväisyyttä. Juhlallisuus katosi mielestä ja hän rupesi -tarkastelemaan luontoa. Ei ollut enää kasvistossa kiiltelevää hohtoa -eikä tyynen veden sineissä kultaista heijastusta. Ei lintu laulanut -eikä kala hypähdellyt. Koko maisema oli kuin suuri soitinkone, jonka -ääniin ei kosketettu: mykkä ja sanaton. Kylmää usvaa kohousi vain -tuolla etempänä ruohottuneelta matalikolta. - -Sisälle mennessään tunsi Risto sen, että hänen ajatuksensa olivat -saaneet uuden suunnan tänä iltana. Aatteellisuutta ajatuksilleen oli -hän ennen hakenut ja löytänyt tuolta murhe-kiveltä. Nyt tuntui se -sen karkottavan niistä. Häntä lämmittivät nyt toiset tunnelmat kuin -murheelliset isän muistelut. Edessään oli hänellä uusi tulevaisuus, -joka lupasi paljon. Elämää hän nyt tahtoi ajatella eikä kuolemaa. -Elämää! Elämää! - -Tätä ennen oli hän halunnut olla kaihomielinen, sillä olihan se hänen -mielestään hienoa runollisuutta. Ja juuri tuolla kivellä oli hän surrut -ja itkenyt -- olemattomia tuskia. Hän oli uskotellut itseään, että joku -säe oli särkynyt hänen sielunsa sopusoinnussa ja että sen pakostakin -täytyisi valittaa kuin kipeän ainakin. Hän oli ollut näkevinään, ettei -kukaan häntä ymmärtänyt ja ettei sentähden hänenkään tarvinnut ketään -ymmärtää. Tukkiaksensa turhamielisyytensä karvaimman ruosteen oli -hän tahtonut uskoa, ettei elämässä voi olla mitään tosi onnea, vaan -että kaikki on vaan näköhäiriötä. Ja tuon tähden surra, mutta osata -se tehdä hillitysti ja salatusti, se oli hänen mielestään hienoimpien -ihmishenkien perusominaisuus, sillä miksi muuten runoilijat saisivat -surusta ihmishenkeen välittömimmästi vaikuttavat luomuksensa. Siksi -hänkin oli yksinäisyydessä huokaillut ja haaveikkaassa kuutamo-yössä -kaihonnut. - -Mutta nyt hän tunsi, että elämässä on onnea, tunsi, että on paljon -hurmaavampaa uneksia elämää kuin kuolemaa. Tämä ilta oli hänestä, -parinkymmenenvuotiaasta elämän halveksijasta, tehnyt sen ihailijan, -sillä ensi kerran oli hänellä mielestään tosi onnea tarjolla, johon hän -myös tahtoi tarttua koko nuoren sydämmensä voimalla. Ja nyt vasta hän -näyttäisi tovereilleen ja muille, mitä kaikkea _hän_ voi toimittaa. - - - - -II. - - -Kun suomalainen kansallisuus viho viimeinkin oli murtaunut historian -näyttämölle luomaan uutta alkuperäistä kulttuuria, niin oli ensimmäinen -ehto, että löytyi suomenkielisiä kouluja, ahjoja, joissa taottaisiin -se täysilukuinen pyhä falangi, mikä teossa uskaltaisi toteuttaa -aatteet. Eri kaupunkeihin puuhasivat sellaisia kansallismieliset -miehet, jotka itse olivat saaneet sivistyksensä Ruotsin kielellä. -Ristonkin kotikaupunkiin oli sellainen saatu pystöön yksityisillä -varoilla ja suurin osa sen koulun oppilasmäärästä oli maaseutujen -pimeistä talonpoikaispirteistä ja laitakaupungin ahtaista kammioista. -Talonpoikaisylioppilaita täältä lähetettiin parvi joka vuosi -yliopistoon. Se houkutteli varsinkin kaupungin vähävaraisia työntämään -poikiaan kouluun eivätkä opettajatkaan olleet välinpitämättömiä -haaliessaan niitä sinne, varsinkin lahjakkaimpia. - -Riston koti oli kaupungin merenpuoleisessa laidassa. Siellä oli hän -ollut juuri tukilla seilailemassa, kun hän avojaloin oli lähtenyt äidin -käskystä ja hänen kanssaan koetutkintoon päästäkseen suomalaiseen -lyseoon. Äidinkin päähän oli ajautunut tuollainen omituinen pisto -laittaa Risto lyseoon, kun se kansakoulussa oli niin hyvin edistynyt. - -Tuolla Riston kodin luona kaupungin laidassa oli semmoinen -varsinaisesta kaupungista ulkoneva niemeke ikäänkuin aallonmurtaja, -jonka molemmille kupeille laineet löivät. Se niemeke oli täynnä -merimiesten asuntoja, niiden vallassa se oli ollut monet miesmuistit. -Siellä olivat ihmiset keskenään kuin veljiä ja sisaria, joskin väliin -riitaiset ja toraiset, mutta hetkeksi vain. Tämän niemen asujamet -olivat yhteisellä mielihyvällä seuranneet Riston menestystä koulussa. -Merimiehet, joiden kaikkien kanssa Risto oli kuin omainen, ilveilivät -vielä maailmassa hakevansa niemekkeelleen kaupungin oikeudet ja silloin -anovansa Riston pormestariksi. Suvisen illan suussa oli usein sellaista -leikkiä laskettu. Ja nyt kun Risto seisoi yliopiston kynnyksellä, -ymmärsivät merimiehet niin paljon, että Risto oli tuottava kunniaa koko -niemekkeelle. - -Seuraavana päivänä lisääntyi vielä Riston arvo hänen omissakin -silmissään. Etevinnä laskettiin hän ulos koulusta. Pari poikaa oli -hän siinäkin suhteessa lyönyt pois laudalta. Ja kun lähtevät kävivät -heittämässä hyvästejä opettajilleen, kääntyi niistä itsekukin -erityisesti kysymään Ristolta, mitä hän aikoi lukea yliopistossa. -Lakitiedettä, vastasi hän. Hän aikoi tulla asianajajaksi. Hän oli -tunnettu väittelytaidostaan, jotenka hänellä asianajajana olisi varma -menestys. Niin uskoi Risto ja niin uskoivat Riston toveritkin. Ja nämä -pari viime päivää olivat lisänneet Riston itseluottamusta tavattomasti. - -Risto tuli kotiinsa hyvästijätöltä opettajien luota. Siellä kotona -olisi laitettava vaatteet matkakirstuun ja tehtävä muut valmistelut, -sillä huomenna oli lähdettävä kohti Helsinkiä. Kotona oli äidin luona -muutamia naapuriston vaimoja vieraina, sillä äiti oli heitä erityisesti -kutsunut Riston lähtijäisille. Kahvea juotiin kolmenlaisen leivän -kanssa. Risto näytteli heille todistustaan ja kaikki sitä ihmettelivät. - -Siklanterska, joka oli joukosta varakkain, aukasi säämiskäkukkaronsa -ja pyysi saada tarjota Ristolle viisi markkaa lahjana. Saisi Risto -käydä Helsingissä jossain hupipaikassa. Toiset vaimot seurasivat samaa -esimerkkiä, paitsi että kipeäsilmäinen Ervastin emäntä antoi kolme -markkaa, hänellä kun ei sattunut olemaan enempää. Risto otti lahjat -kiitellen vastaan. Mustaparran leski oli sydänjuuriinsa asti liikutettu -ja kertoi vesissä silmät, ettei se Jumala silti ole häntä kokonaan -hyljännyt, joskin niin surullisella tavalla otti häneltä pois miehen. - --- Onpa hyvä poika kasvamassa ja kyllä se teidät elättää, puhui -Siklanterska. - --- Eipä ole sellaista muuta näidenkään toisten joukossa, vaikka on -rovastin, jos tuomarinkin lapsia, lisäsi Ervastin emäntä rääsäten -nuuskansa kanssa. - -Risto meni kammariin laittelemaan matkakirstua valmiiksi. Tuolin -selustimella lepäsi frakkipuku. Risto melkein häpesi sitä ja kuvitteli -mielessään olevansa naurettavin olento siinä asussa. Mutta kun se -sellainen maailman tavan mukaan kuuluu pitävän olla, niin olihan -se pitänyt laittaa, niin kallis ja vastenmielinen kummitus kuin se -olikin. Ja siinä tuolilla oli kolme kappaletta kiiltopaitaakin kovassa -tärkkelyksessään pinta maidon valkoisena. Oli se koko herrastavaraa, -jota nyt ensi kerran piti laitella matkakirstuun. Äiti käväsi toisesta -huoneesta tarkastamassa Riston puuhaa ja toi sitte toisetkin vaimot -kammariin ihmettelemään frakkipukua. - --- Kun maksaa sata markkaa tuommoinen puku, jossa ei ole takissa -etuakaan! päivitteli Ervastin emäntä ja vihelsi kahta kättä yhteen -lyöden. - --- Niin ne maksaa, kyllä minä tiedän, puheli vakuuttavasti Siklanterska -ja kehui verkaa hyväksi, sillä hän oli asiantuntija, kun oli ennen -nuorempana ollut puotineitinä muutamalla kauppiaalla. - -Vaimot menivät ottamaan lisää kahvea toiseen huoneeseen. Huoltaen -etteivät kiiltopaidat ryvettyisi, koetti Risto sovitella ne -matkakirstuun niin mukavasti kuin tila salli. Lomiin asetti hän -nenäliinoja ja päälle muuta tavaraa. Kohta olikin pari viikkoa viipyvän -matkailijan kirstu täydessä kunnossa. - -Nyt minä menen sanomaan "muffalle" hyvästiä, puhui Risto mennessään -ulos ovesta. - -"Muffaksi" nimitettiin yleensä Mustaparran perheen tuttavien -keskuudessa Riston äidin isää, joka eli vielä. Hän oli vuosikymmenet -harjoittanut pienoista kauppaa ja hänen talonsa, vanha ränstynyt -rakennus, jonka kohdalla kulkiessa katuristikin tuntui pitemmälle -tavallista, oli kokonaan toisessa puolessa kaupunkia. Hän oli jo -vanha mies ja yksinään eläjä, sillä hänen vaimonsa oli vuosikymmeniä -jo maannut turpeen alla. Itse toimitti "Murron ukko", joksi kansa -"muffaa" nimitti, talousaskareensa. Hän oli nuorena miehenä ollut -kokkina merellä, mutta sitte ruvennut pienoista kauppaa pitämään. -Hänellä ei ollut muuta lasta ollutkaan kuin Ulla, Riston äiti, joka oli -mennyt naimisiin jo elähtäneelle Mustaparralle, merimiehelle, jonka -tuoni oli korjannut vuosia sitte hänen mennessään omassa rannassaan -liian heikolle jäälle. Siinä oli semmoinen nielevä kuoppa, kuten kansa -kertoi, ja sinnepä se oli Mustapartakin suistunut, vaikka oli aina -ivaillut kaikkia kansan juttuja. "Muffa" oli kerettiläinen, joka luki -ja veisasi ja kävi kirkossa. Ensi leskimiehen vuosinaan piti hän verhon -takana puodissaan uunin aukossa päivittäin alituista tulta pienen -viina-astian alla, josta hän silloin tällöin naukkasi ryypyn suolasen -lihan kanssa, puoti kun muka oli kovin kylmä. Mutta sittemmin oli hän -siitäkin tavasta luopunut. - -Täällä se "muffa" istui puodissaan Riston tullessa. Pysyvä hajunsa -oli siinä: tupakan, ryytein, petroolin ja maalin yhteen seottunut, -pistävä tuoksu. Tavallisesti näki siellä samoja naamoja lähiseudun -työmiesluokasta ja ostajat tekivät melkein aina samat kaupat: puoli -naulaa kahvia ja sokeria yhteensä, yksi pötky purutupakkaa, viiden -pennin edestä lakritsaa j.n.e. Mutta silloin tällöin osui puotiin aivan -outokin ja se ikäänkuin virkisti ukkoa. - -Hänen vartalonsa ei ollut vielä kovin käyrä, mutta hiukset olivat -jäkälän väriset ja päälaelta pois varisseet. Silmissä oli paksu, tylsä -katse ja koko leuka aivan sileäksi ajettu. Pukuna oli hännystakin -malliin tehty nuttu, jossa napit retkottivat kohonneina ompeluksistaan -ja kaulassa kaunistin, molemmat likaiset kuin hänen puotinsa lattia. - -"Muffan" talossa oli useita hyyryläisiä ja hänen omassa hallussaan yksi -suurempi huone, kyökki ja puoti. Ei hän ollut varaton. Elämänsä pitkään -oli hänellä aina ollut toinen käsi kiinni rahassa. Puodin tulot olivat -kyllä olleet päivässä muurahaisen kantamuksia, mutta vuosikymmenien -kuluessa oli niistä karttunut aimo mätäs, jonka kupeet olivat hopeaa -ja huippu väärentämätöntä kultaa. Muuten oli hän itse aina puotinsa -hoitanut. Suuremmilta kaupungin kauppiailta hän ottikin käteisellä -rahalla tavaransa ja antoi köyhän kansan maksaa hänelle tavarain -pienentelemisestä. - -"Murron ukko" tunnettiin laajalti kaupungissa. Hänellä oli omat -mieltymyksensä ja niistä tiesi moni kertoa. Jos kaupungissa kuoli -joku herrassäätyläinen, niin varmasti puikkelehti ukko jossain -katuristeyksessä ruumissaattoa katsomassa. Joka sunnuntai kävi hän -kirkossa ja tiesi sentähden aina tarkasti luetella kuolleet, kuulutetut -ja syntyneet. Ruotsia hän mielellään puhui, niin töykeästi kuin se -kävikin häneltä, eikä hän suvainnut yhtään kissoja. Kerran pimeässä -oli hän sellaista elukkaa hirveästi säikähtänyt ja siitä saanut niihin -ikuisen kammon. Muutenkin oli hän kovasti taikauskoinen. Kaupungissa -ei pidetty yhtään huutokauppaa, jossa ei ukko olisi ollut saapuvilla -ja "Murron markasta" niissä tavallisesti alettiin huutamaan. Hänellä -oli alahuoneet täynnä kamaa, jota hän niistä oli ostanut. Siellä oli -tavaraa herrasneitien hienoista silkkisistä tanssikengistä rikkinäiseen -pataraniin saakka. Voipa sanoa, että ukolla oli erityinen makasiini -oman kaupunkinsa viimeisen parin kolmenkymmenen vuoden muodeista ja -käytetyistä tavaroista. Usein sai hän niitä hirveän kasan yhdellä -markalla ja tavallisesti huusikin hän sellaista, mikä ei muille -kelvannut. Hänen luonteessaan oli jotain vanhojen kalujen kokoilijan -kiihkoa. - -Silmälasit nenällä istuskeli "muffa" avattu virsikirja edessään Riston -tullessa puotiin. - --- Tulin sanomaan "muffalle" hyvästiä, kun tässä tulee huomenna -Helsinki-matka. - --- Joko ovat paperit selvinä? - --- Tässä on pesti. - --- Vai tämmöinen. Osaako tätä meikäläinen lukea? Ohoo. Hyviä numeroita --- neljä kymmenistä -- viisi yhdeksäistä... Mutta matkarahat -- mistä -ne? - --- Ovat valmiit, kun vaihdetaan vain pienemmiksi. - --- Käypä tänne sisälle, puhui ukko, viimeisen sanan kahdenkertaisella -pehmennyksellä, sillä häneltä olivat hampaat poissa edestä. - -Risto tuli sisälle suureen huoneeseen, johon ei ollut hienostusta -laitellut mikään naiskäsi. Päällystetyn sohvan vaate oli hajalla ja -pisti niin ärsyttävästi silmiin. Ikkunoilla kitui pari kukanruokoa -eikä toisia ikkunoita vielä oltu otettu pois. Ilman havuja oleva -sylkilaatikko oli uunin edessä täynnä kaikkea pientä heittotavaraa ja -katto oli hämähäkin verkoista yltäkylläinen. - --- Istupa nyt, niin minä keitän kahvea. - -Ukko köpyytti puotiin verhon taakse ja pisti tulen petrooli-keittiöön -kahvipannun alle. Kyökkiä ei hän koskaan käyttänyt, vaikka se olikin -hänellä, vaan piti kylmillään kauppatavaran säilytyspaikkana. - -Kohta tarjoskeli ukko vieraalleen kahvia, jonka hän tapansa mukaan -höysti voilla itselleen. - --- No tuota -- minä olen tässä miettinyt, että se kai on parasta, että -sinä rupeat papiksi puhui "muffa" ja työnsi aivasteltuaan nuuskaa -nenäänsä. - --- Miksi niin parasta? - --- Niinpä sitä minä olen arvellut. - --- Mutta miksi? - --- Monestakin syystä. Sinä sovit papiksi: sinulla on hyvä messuääni ja -hyvä ulostuonti. - -Vaikkapa olisikin. - --- Ja muisteleppa, miten Jumala sinulta otti pois isän! Voi Risto, kun -sinä et osaa ajatella, että jo silloin sinua kutsuttiin papiksi. - --- Mistä "muffa" sen niin tietää? Ja tehän olette muuten olleet kovasti -vastaan minun koulunkäyntiäni ja nyt noin puhutte! - --- Sinä oot vielä liian nuori etkä ymmärrä. Lapsille on hyvä neuvo -aina tarpeen. Luulin sinua ennen pölkkypääksi, ja sentähden vastustin -sinun kouluun panemistasi, sinä kun kävit täällä puodissa tekemässä -kaikellaista ilkeyttä. Muistatko, että kerrankin kokonaisesta -sillitynnyristä laskit suolaveden maahan? Ja jotka ovat sellaisia -lapsina, eihän niistä kukaan uskoisi oikeaa miestä tulevan, ei ainakaan -pappia. - -Risto naurahti ja tuumi: - --- Mutta lakimiehiä niistä tulee hyviä. - --- Vai lakimiehiä -- soo -- oh! - -Risto koetti vakuuttavasti selittää ukolle, miten hän itse, toverit ja -opettajat uskovat hänen parhaiten soveltuvan lakitieteen alalle. - --- "Elkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi", vastasi vain ukko, otti -hurskastelijan aseman ja oli pyyhkivinään kyyneltä silmistään. - --- Mutta eikö se todella ole yksistään minun päätettävä, miksi minä -rupean? kysyi Risto varmasti. - --- Olkoon! Mutta ellet rupea papiksi, niin en minä anna penniäkään, en. -En uskalla antaa! Muut ylioppilaat juovat, mässäävät kuin Beliaalin -palvelijat. Ja sellainen tulee sinustakin, jos et rupea papiksi. Ja -minä käytän rahani uskonnon tarkoituksiin. Ennen rakennan vaikka -hihhuleille kirkon kuin heitän niitä Helsingin kapakoihin. Nii-in minä -teen. Hiellä ja väellä olen niitä koonnut, valvonut öitäkin ja nytkö... - -Vesiä pursuili ukon silmistä. - --- Minulle tekee niin pahaa, ettet sinä tottele minua. Mutta -uppiniskainen sinä olet aina ollut... Aina ennen minä tahdoinkin, että -sinut olisi ajettu merelle, niin siellä sinusta olisi mies tullut. -Tai laitettu sinulle hevonen ja kärryt ja pantu sinut vedättämään -kauppiaille jauhoja ja muuta tavaraa. Kovassa työssä oppii kyllä -nöyräksi, mutta kun saa vuosikymmeniä laiskuudessa herrastella, niin -sitte ei tottele ketään -- ei vanhaa "muffaakaan", joka kuitenkin aina -sinun parastasi tarkoittaa... - -Risto ojensi sanaa puhumatta kylmästi kättänsä ukolle hyvästiksi ja -aikoi poistua. Mutta ukko ei siihen tarttunut. Risto otti askeleen, -pari, mennäkseen. Silloin ukko hypähti ylös ja tarttui häneen kiini -pajattaen hengästyneenä: - --- Minulla on Risto kymmenen tuhatta markkaa ja kaikki saat, kun rupeat -papiksi. Muuten et mitään. - -Risto koetti melkein työntää ukkoa ulommaksi itsestään, sillä hänen -kuuma hengityksensä ja nuuskahajunsa teki häneen noin likeltä ilettävän -vaikutuksen. Ja hän lähti, sillä ukko oli hänen mielestään sietämätön. - -Päästyään ulos puistatti häntä koko kohtaus. Mutta ikuiseksi jäi -hänelle mieleen se katse, jonka ukko heitti häneen hänen lähtiessään. -Siinä oli vihaa, uhkaa, oikeaa karvasta sappea. Se katse oli vainoava -ja se poltti vieläkin häntä. - -Papiksi! Hän papiksi! Sellaista ei hän ollut edes koskaan johtunut -ajattelemaankaan. Ja nyt ukko tahtoi ostaa hänet papiksi! Jos se olisi -ollut joku toinen, niin korvalle olisi hän häntä antanut. Nyt toki -pitäisi olla vapaa ja itsemäärääväinen olento, mietti Risto. - -Kohtauksestaan "muffan" kanssa selitti Risto vain äidilleen sen, että -ukko olisi halunnut hänen papiksi rupeavan. - - - - -III. - - -Huomenna keskipäivällä piti lähtevien kokoontua muutaman toverin -asuntoon, josta sitte juhlakulkue kumppanien ja muiden ystävien -saattamana oli marssiva läpi kaupungin Hietatorille, missä noustaisiin -kärryihin maantie-matkaa varten parikymmentä penikulmaa ennenkun -päästäisiin rautatietä ajamaan, sitä kun vasta tehtiin tänne ylöspäin. - -Aamulla varhain oli jo Ristokin ylhäällä, sillä ei sitä saanut -nukutuksi. Muuan piikaihminen toi hänelle tuoreen kukkakimpun, missä -valkoiset ruusut hohtivat ja sen silkkisiin nauhoihin oli kirjoitettu: -"Uupumaton työ ja järkkymätön mieli kasvattavat suuria". Kimpun seasta -löysi Risto Suoman nimikortin. - -Loistivat Riston silmät kimppua katsellessa, mutta loistivat äidinkin. -Herrasneiti se oli Ristolle kukkakimpun lähettänyt, oli tuo tuoja vain -sanonut ja se jo kutkutti hyvälle äidin naisellista turhamaisuutta. -Tutkaili Ristolta, kuka lähettäjä oli, mutta eipä saanut tietää. - --- En osaa itsekään arvata, kuka niistä nyt... sanoi Risto hymyellen. - --- Etkö arvatakaan? - --- En. - --- Niinkuin olisi montakin lähettäjää? - --- Voi niitä on niin monta! kehasteli Risto. - --- Älä mua petkuta! - --- Ei äiti! Tässä on aivan tosi. - -Risto oli niin hyvillään, että hänen täytyi kääntyä poispäin naurua -äidiltä salatakseen. - -Äiti alkoi laitella Ristolle eväitä. Oli ostanut makkarakauppiaalta -parasta, mitä oli saanut: monenlaista leikkelystä ja säilykettä. Kun -siellä oli niin paljon herraspoikiakin mukana, niin pitihän Ristollakin -äidin mielestä olla sellaista syötävää, että voi rennosti vetää eväänsä -toveriensa nähtäväksi. Oli niitä keitettyjä muniakin pari tivua -eikä äiti ollut unohtanut edes makeisiakaan. Niin tarkkaan olikin -äiti tyhjentänyt kassansa Riston lähtöön, ettei jäänyt kuin muuan -kuparikolikko hänen kukkaronsa pohjalle taas tällä kertaa. - -Risto oli ostanut itselleen sievosen, olalla kannettavan matkalaukun, -jonka lukot ja soljet hopealle hohtivat. Sen asetti hän nyt olalleen -ja otti kukkakimppunsa käteen. Sitte heitti hän äidille väliaikaiset -hyvästit, sillä hänen oli määrä tulla matkakirstun kanssa Hietatorille -lopullisille hyvästeille. Ja niin hän lähti astumaan määrättyyn -kokouspaikkaan. Äiti silmillään seurasi häntä ylpeänä, ylevänä, että -hänellä on tuollainen poika. - -Siellä yhteisessä kokouspaikassa oli määrä pitää kekkerit opettajille -ja tovereille. Mennessään teki Riston kovasti mieli poiketa Molinin -taloon hyvästelemään ja kiittelemään Suomaa, mutta ei hän rohjennut, -sillä Molinin rouvaa sanottiin kovasti ylpeäksi naiseksi. - -Mutta kas! Suoma sattui olemaan avatussa ikkunassa hänen ohi -mennessään. Hän nosti lakkiaan huolekkaammin kuin koskaan ennen ja -kiitokseksi lähetti Suoma hänelle lämpimän katseen. Yhtään sanaa eivät -he vaihtaneet. - -Kun Risto pääsi kokouspaikkaan, oli siellä ilo ylimmillään. "Kaikukohon -laulu maamme" vyöryi täysinäisenä kadulle ja punssilasit kilisivät -vanhempien käsissä. Itse rehtorikin oli saapunut. Koko koulu oli -hänelle kuin oma perhe, niin rakas ja mieluisa. Ja kun hän taas laski -pois siipiensä suojasta yhden sarjan nuorukaisia, niin teki hän sen -samoilla tunteilla kuin jos lähettäisi maailmalle oman poikansa. -Hän alkoi pitää puhetta lähteville, hän muistutti heille, kuinka -tuo koulu, jossa he olivat saaneet ensimmäisen opillisen kylpynsä, -oli kansan perustama ja kuinka heidän suurin velvollisuutensa oli -kansan oikeuksien vastaisessa huoltamisessa. Yksilön menestys on -kyllä otettava huomioon, mutta kansan kahta enemmän. Uhraavaisuus -isänmaalle, rakkaus omaisiin ne ovat saattavat heidät onnellisiin -persoonallisiinkin menestyksiin. Risto kiitti puheesta, hyvistä -neuvoista ja sitte otti rehtori hyvästit ja poistui. - -Lähdön aika tuli. Kulettiin juhlasaatossa Hietatorille, jossa -laulettiin "Maamme" ja otettiin lopulliset hyvästit. Risto haki -äitinsä, jonka pienosen, mustaverisen muodon saaliin käärittynä hän -jo kaukaa huomasi Ja ilmestyi siihen Suomakin. Tahallaan näytti hän -pysyttelevän Riston läheisyydessä. Risto heitti hänelle hyvästit ja -nyt arvasi äiti, keltä tuo kukkakimppu oli Ristolle tullut. Äidillä -oli vielä kaikellaista huomauttamista ja hän silmäsi poikaansa jotain -anovalla katseella. Risto sai tavaransa, kohousi kärryihin muutaman -toverinsa kanssa, heilautti vielä lakkia hyvästiksi ja kohta oli hänen -hevosensa yhtenä siinä matkueessa meneviä, mikä työntyi puolijuoksussa -ulos eteläisestä tullista. - -Mutta äidillä tultuaan kotiinsa oli melkein paha olla. Pienosessa -kyökissään ja kammarissaan saisi hän nyt olla aivan yksin. Hän koetti -muistella niitä herkkuja, joita hän oli laittanut Ristolle eväiksi ja -joista hän hyvin pienen osan oli jättänyt itselleen. Sitte laittoi hän -kahvin tulelle. Juomatta jäi sekin. Rinnassa oli pala, jota ei saanut -alas menemään ei herkut, ei kahvit. Hänestä tuntui hellaraudatkin -rämisevän nyt niin oudosti ja kun hän tuli kammariin, minkä lattialla -lepäili muutamia rikkinäisiä sanomalehtiä, jätteinä Riston lähdöstä, -niin painautui hän kyynäspäätänsä vasten ja jäi miettimään. Taisipa -siinä silmä käydä kosteaksikin. - - - - -IV. - - -Oli kulunut viisikymmentä vuotta siitä, kun Kalevala ensi kerran -ilmestyi kirjan muodossa. Sen johdosta vietettiin Kalevala-juhlia -ympäri maan. Ristonkin kotiseudun ylioppilaat panivat semmoisen -kansanjuhlan toimeen omalla paikkakunnallaan. Täällä ylhäällä -pohjoisessa olivat kansanjuhlat vielä aivan tuntemattomia. -Vapaaehtoinen palokunta oli vain tätä ennen pannut toimeen -vuosijuhliaan luonnon helmassa suurten olutkorien ja sirkusmaisen -ohjelman kanssa. Mutta nämä juhlat olivat tuntuneet kaupungin -sivistyneistä raskailta ja raaoilta. Käsityöläinen aines ne väritti ja -niiden ohjelma päättyi osaa ottavien humaltumiseen. Sivistynyt yleisö -olikin sentähden niistä poissa, vaikkapa siellä aina tavallisesti -esiytyikin juhlapuhujana, vaikka tosin hyvin kansanomaisena, kaupungin -ainoa valtioneuvos. - -Ylioppilaat tahtoivat antaa kansanjuhlalleen toisen muodon. Eivät he -suostuneet pitämään sitä edes samalla saarellakaan, millä palokunta oli -juonut juhliensa muistoksi. He etsivät uuden paikan, vaikkapa se olikin -etäämmällä. Santasaarella oli mainio nurmikko, tasanen kenttä, vereksiä -havu- ja lehtipuita ympärillä sekä matka sinne sievää vesitietä. -Siellä se oli oikea Kalevalan juhlan viettotanner, häpäisemätön ja -neitseellinen. Siellä sopi esi-isien koruton runous isännöidä ja siellä -nuori polvi ihmetellä sen ihanuutta. - -Juhlapuhujaksi oli valittu Risto, vaikkapa hän olikin vasta ensi -kesän ylioppilas. Mutta hän sopi siksi erinomaisesti. Ulkomuoto oli -hänellä edullinen, ääni kantava ja tottumusta esiintymään puhujana. -Viime aikojen yhtenäinen menestys oli puristanut hänestä aivan kuiviin -kaiken entisen kaihomielisyyden. Hän oli mies, joka kulki silmät auki -ja korvat hereillä. Hän oli sellainen ensi kesän ylioppilas, jossa ei -ole mitään keltanokkaa: varma, leikkiä lasketteleva ja arvosteluissaan -osaava oikeaan naulaan. - --- Antaapa pojan esiintyä, tuumivat vanhemmat ylioppilaat juhlaa -valmistettavassa kokouksessa ja menivät esitteleytymään sinuksi -Ristolle. - -Risto otti tuon toimen ilolla vastaan. Ei hän pukeutunut frakkiin, -sillä se olisi ollut kokonaan ylimyksellistä kansan ja Kalevalan -juhlassa. Veti sen sijaan pieksut jalkaansa, varret housujen päälle, -suuren tuppivyön puukkoineen uumilleen ja Suomen villaa päälleen -vaatteet. Mutta ohimoilleen hän asetti valkoisen ylioppilaslakin, jossa -sädehti auringon paisteessa kultainen lyyra. Astuessaan puhujalavalle, -sammalilla ja metsäruusuilla köynnöstetylle, herätti hän tällä puvullaan -toisissa rajatonta myötätuntoisuutta, mutta toisissa ivahymähdyksiä. - --- Taas on Mustaparta konstailemassa, tuumi toverilleen se komea -herraspoika, Alvar Antman, sieltä koulun viime luokilta. - --- On kuin tervajätkä, ensi karaatin tervajätkä, kun ottaisi pois tuon -valkoisen lakkinsa, myönnytteli toinen, joka siinä oli saapuvilla -ulkomaisessa urheilupuvussaan, polvihousuissa ja sääryssukissa. - -Risto puhui ujostelematta, vapaasti. Kertoi, ett'ei Suomen kansan -tarvitse muilta kerjätä oman sivistyksensä perustuksia, sillä sillä -on Kalevalansa, Kantelettarensa. Siinäkin on se onnellisempi ja -itsenäisempi monia muita maailmassa. Jo kaukaisessa muinaisuudessa, -ehkäpä kohta silloin, kun sumuinen kaaos oli selvennyt ihanaksi -luomakunnaksi, oli Suomen suvulla oman sivistyksen edellytykset -- -tässä hän itsekin tiesi laskevansa liikoja, mutta tahtoi silti niin -puhua -- ja nämä edellytykset ne ovat ikihongikoissa kajahdelleet -niinä tunteen ilmauksina, iloina ja suruina, joita me nimitämme -Kalevalaksemme, Kantelettareksemme. Suomen sivistyksen juuret ovat -vuosituhansien vanhat. Se sivistys, jonka me saimme Ruotsista -kristinopin muassa ja joka tässä maassa yksinomaan isännöi ennen -Kalevalan ja Kantelettaren tulemista koko sivistyneelle maailmalle -ihailtavaksi ja meille suomalaisille siksi kultaiseksi kulmakiveksi, -jolla lepäävät nuoren sivistyksemme tanakat nurkkapylväät, ei ollut -meidän, vaan muiden. (Kuului nurinaa kuulijajoukosta.) Suomen -oman kansallisen sivistyksen tosi historia alkaa vasta Kalevalan -ilmestymisestä... - -Joukko silkkihattuisia herroja ja naisia, hienoja ja hoikkia, oli jo -siirtynyt kentän toiseen laitaan ja sinne parveilu myötään kasvoi. - -... Vieraat ja oudot harrastukset pääsivät muutamiksi vuosisadoiksi -temmeltämään meidän rakkaassa isänmaassamme ja seottamaan käsityksiä -omasta isänmaasta ja omasta kansasta. Se ilma oli paksumpaa kuin tuon -tähän näkyvän Pohjanlahden sumu. Mutta nämä usvat karkoitti Kalevala. -Alussa tosin vain vähän syrjemmäksi. Mutta se tuuli, joka alkoi yhä -voimakkaammin liehtomaan tuosta maailman mainiosta Kalevalasta, on -puhaltanut ja yhä puhaltaa aina kauvemmaksi ne, kunnes ne yön pahoina -aaveina kaikkoavat pois kuin varjot aurinkoa pakoon. Silloin on Suomen -nuorella niemekkeellä selkeä, kirkas, kuultava, kesäinen aamu. - -Mutta meiltä vaaditaan tahtoa ja työtä tämän tuulen lietsomiseen -Kalevalasta aina voimakkaammaksi, jotta kerran Suomen itsenäiselle, -vapaalle kansalle koettaisi satoisa, hedelmärikas kesän korjuuaika. -Nyt on jo Suomella ja suomalaisuudella kevyt keväinen ilma, jonka -läpi niin kuuluvasti lainehtii suomalaisen ja kansallisen sivistyksen -ehtymättömän, eteenpäin rientävän kosken kohina... Samoin kuin -itsenäinen yksilö on kunnioitettavin ihmisistä, samoin itsenäinen kansa -kansoista -- - -Siihen suuntaan se puhe juoksi, kunnes lopulta puhujan huulilta -ryöpsähti voimakkaaksi eläköön-huudoksi Suomelle. Puhujan kuulijakunta -oli harvennut harvenemistaan ja kiitokseksi kuului vain vähälukuisen -joukon hartaat käsien paukutukset pitkän aikaa. - -Esitettiin Kalevala-laulua entisen ajan tapaan, annettiin kuvaelmia -Kalevalasta ja muuta ohjelman täytettä. Nuokin hienot sielut, jotka -puheen aikana siirtyivät kentän toiseen laitaan eri ryppääksi, -uskalsivat jo tulla keskemmälle juhlatannerta ja seottuivat muihin -juhliviin. - -Mutta yht'äkkiä tuonne nurmikon yhteen kulmaan rakentui piiri ja siellä -ruvettiin tanssimaan. Laulettiin ruotsalaisia piirilauluja ja nuoret -rilliniekka-herrat, äskeiset hienot sielut, siellä pyörittelivät -neitejä, joiden kesäisten pukujen värien kuumuus huikasi silmiä. Tuo -piirijoukko näytti tahtovan pysyä niin rajoitettuna ja erillään muista. - -Suomenmieliset ylioppilaat lähettivät sinne pyrkimään muutaman kansan -nuorukaisen, mutta sitä ei huolittu piiriin. Silloin kohosivat -heleät veret Riston poskille. Suoma seisoi siinä hänen vieressään -kansallispuvussaan. Hän oli ollut yksi innokkaimmista taputtamaan -käsiään Riston puheelle. Risto tarttui häneen toisella kädellään, -toisella kahmasi muuatta pojantorveloa ja alkoi laulamaan suomalaista -piirilaulua. Tuossa paikassa oli laaja, suuri piiri käynnissä ja -suomalainen laulu peitti kokonaan ruotsalaisen. - -Iloja pitäessä oli jo hiostuttu läpimäriksi, niin että ruumis illan -tullen vavahteli uupumusta. Mutta silti hypittiin vielä sydän -väsyksissä. Jo alkoi laumoittain nuoriakin lähteä pois, sillä olikin jo -yö alkamassa. - -Höyryaluksella lähtivät Risto ja Suomakin jo kaupunkiin. He olivat -jo täydet tutut. Yhteinen seurustelu oli alkanut aina siitä saakka, -kun Risto ylioppilaana palasi pääkaupungista. Karsain silmin sitä -seurustelua kyllä katseltiin Suoman kotona, mutta molemmat antoivat sen -asian olla semmoisenaan. - -Kun he pääsivät kaupungin rantaan, erkautuivat he joukosta aivan -kahden kesken. Suoma oli pukeutunut yön kolakkuutta vastaan ohueen -sadetakkiin, joka kokonaan peitti hänen kauniin kansallispukunsa, mutta -sen sijaan esitti hänen vartalonsa kaikessa pehmeässä pyöreydessään. - -He eivät vielä menneet suoraan kotiinsa, vaan nousivat kosken parrasta -ja kävelivät hiljalleen ruohoista puistoa. Kesäinen auer leijaili -lehdikkokankailla tuolla ulompana. Kalojen pyydystäjiä souteli vielä -kosken alapuolella, vaikka juuri kirkon kello helähdytti kahtatoista. -Kohta perästä löi vartija kolmikulmaan lyhyeen ja kiirehtivästi. - --- Sinä Suoma et uskaltaisi lähteä kävelemään nyt yöllä tuota -jokiviertä ylös, puhui Risto ja katsoi veitikkasilmällä Suomaa. - --- Jopa nyt! Miksi en uskaltaisi? - --- Mutta etkö sinä kunnioita isiltä perittyjä hyviä tapoja ja pelkää -huhuja? - --- Luuletko nyt? Minä nyt uskaltaisin lähteä sinun kanssasi vaikka -pimeimpään metsään. Ja vaikka kenen kanssa. - --- Oho! - --- Minä olen varma itsestäni -- ja muistakin. - --- Niin sinä sanot. Koetetaanpa, uskallatko! - --- Koetetaan vain! Vaikka ei silti nyt, kun minä tulen olleeksi poissa -kotoa kohta kaksitoista tuntia. - --- Katsos nyt! Jänestyspä kohta tulikin! - --- Minulleko? Tule vain! - -Ja Suoma hyppäsi lähdön merkiksi muutaman askeleen etemmäksi Riston -edelle, joka nauraen seurasi perässä. Mentäessä piti Suoma Ristolle -pienen, naisia koskevan siveellisen esitelmän, jossa hän tuli siihen -loppupäätökseen, että nainen on yhtä vapaa kulkemaan mielensä mukaan -kuin mieskin, jos hän vain luottaa itseensä. Risto huomasikin jo, että -tällä tytöllä ovat hermot jotain toista ainetta kuin tavallisilla. - -He kävelivät aina ylemmäksi jokivierustaa. Tulivat viimein pieneen -kuusikkoon, missä ranta putosi alas jyrkkänä kuin seinä. Siinä oli -penkki ja siihen he istahtivat. Risto sytytti paperossin ja siihen he -jäivät hetkeksi äänettöminä katsomaan jokea. Se virta kulki mahtavasti -kuin vallat ajaen nelipyöräisillä. Ei se puikkelehtanut kuin puronen -aina jostain sopivasta kolosta, vaan suoraan ja varmasti suunnitti -kulkuaan mereen. - --- Menetkö sinä, Risto, syksyllä Helsinkiin?, alotti Suoma puheen. - --- Niinhän olisi aikomus. - --- Miksi sinä oikein aiot lukea? - --- Olen tässä vähän kahdella päällä. Kotiväki tahtoisi, että minun -pitäisi ruveta papiksi, mutta minä itse lukisin mielelläni lakitiedettä. - --- Lue lakia! - --- Niinkö sinäkin ajattelet?, kysäsi Risto nopeasti, silmissä elävä -kirkkaus. - --- Kuka nyt papiksi?, ja Suoma nauraen katsahti häneen. - --- Luuletko, ett'en siksi sopisi? - --- En juuri luule sitäkään, mutta -- - --- Mitä mutta? - --- Onhan niitä muita papiksi rupeavia. Elä nyt sinä...! - --- En todella minä itse tahtoisikaan, mutta kun muut --. - --- Muutko määräävät _sinun_ elämän suuntasi? Risto punastui. - --- Ei nyt niinkään. Mutta on niillä muillakin sanomista --. - --- Etpä sinä enää muista edes äskeistä puhettasikaan. -Itsenäisyydestähän sinä siinä niin erinomaisesti puhuit. - -Risto ei vastannut sanaakaan. Tuntui siltä hänestä, että hän oli -joutunut alakynteen. - --- Ethän sinä pahastune, että minä sekaun asioihisi. Eikähän minulla -ole siihen oikeuttakaan, mutta tulin leikin vuoksi vaan kysyneeksi. - --- Kyllä sinulla on, Suoma, oikeutta... - -Risto siirtyi lähemmäksi tyttöä, joka punastui ja katseli -hajamielisesti. - --- Lupaatko, Suoma, minulle tämän kätesi? - --- En minä tule papin rouvaksi, nauroi Suoma vastaan posket -verenhelakkaina. - --- No jos et papin, niin muun --. - --- Kylläpä minä kerkeän lupautua toiste, sitten kun sinäkin olet -_jotain_. - --- Mitä sinä tuolla "jotain" tarkoitat? - --- Kyllä sen sinulle vielä selvitän. - --- Mutta on minulla kuitenkin toivoa. - --- On, vastasi Suoma nauraen. - --- Mutta tätä vartenko sinä minua tänne viekottelitkin? - --- Juuri tätä. - -Suoma silmäsi pieneen kultakelloonsa, rippikoululahjaan. - --- Voi et arvaa, kuinka paljon kello on jo. - --- Neljä, nauroi Risto. - --- Alottaa kahta. - -Suoma hypähti kiivaasti ylös ja alkoi mennä rientoaskelin. Risto -pysytteli muassa. - --- Tämä on jo liikaa, puhui Suoma. - --- Taidat saada nuhteita. - --- Olisiko kumma, jos saisinkin. Ja saankin --. - --- Kyllä minäkin saan olla vielä kontrollin alla tänä iltana, nauroi -Risto. - --- Kenen? - --- Äitini. Ei hän pane koskaan ennen maata senjälkeen kun tulin -ylioppilaaksi, ennenkun minä olen tullut kotiin. Arvaathan mitä varten? - -Suoma naurahti. - --- Hän rakastaa sinua niin paljon. - --- Ei kai se valvominen vihasta lähde, myönsi Ristokin. - - - - -V. - - -Tuittuisena palasi Risto vaarin luota. Siellä oli nyt oikein väellä -oteltu, miksi mieheksi Risto vasta maailmassa rupeaisi. Lakimieheksi! -Lakimieheksi!, oli Risto huudahdellut. - --- Mutta minä en anna penniäkään, ell'et ala papiksi lukea, sanoi vaari -varmaan ja lujasti kuin olisi lapiolla tyyneesti asettanut viimeisen -leivän uuniin ja sitte pistänyt pellin kiinni yhtä tyyneesti ja -tasaisesti. - --- Minäkö papiksi? En koskaan --!, oli Risto huutanut lähtiessään. - -Ja hän tuli vihaisena kotiinsa, viskasi lakkinsa jonnekin syrjään, -paneutui pitkälleen sohvalle ja sanoi: - --- Äiti! Tuo teidän isänne on lurjus. Minä en tästä lähtien tunnusta -häntä enää sukulaisekseni. Hyi! Hän on puistauttava kuin sillit hänen -puotinsa tynnyrissä. Hän on --, niin hän on sanalla sanoen lurjus. - --- Etköhän nyt silti liiaksi parjaa? Jumala sen tiennee, eiköhän hän -liekin oikeassa. - --- Äiti! Tekin? Mistä se ukko näitä asioita ymmärtää? Ei niin mistään! -Olisi edes päivänkään ollut koulussa. - --- Mutta näkee sitä elämässä paljon syrjästäkin. - --- Tekin olette niin pelkuri, niin saamarin pelkuri! Enkä minä tahdo -vaarilta kopeikkaakaan, en killinkiäkään. Pitäköön markkansa! Ne ovat -homeessa ja liekö, tuo niitä rehellisesti ansainnutkaan. - --- Mutta millä sinä luet? Ei suinkaan minulla ole antaa. - --- Kyllä nerokas mies saapi. Minä puhallan kultaa kouristani, noin -kämmenistäni. On maailmassa kultaa, mutta ei niinkään kykyä. - --- On sitä, mutta harvoilla sitä on. - --- On sitä monella -- jokaisella lurjuksella. Ja lurjuksista ei tässä -maailmassa ole suinkaan puutetta. - --- Minä olen tässä uskonut ja luulotellut, että sinä minut vanhoilla -päivilläni elätät. Mutta taitaa kohta saada ruveta epäilemään. Kuka -sinua auttaa, kun sinä hylkäät ensimmäisen tarjouksen? - --- Äiti näkee aina parhaakseen kajota tuohon elättämiseen. Luuletteko -sitten, ett'en vielä pysty elättämään? Kyllä sen teen. Hankin -teille patjat haahkan untuvista, jott'ei ota vuoteessa kipeälle -raihnautuneessa ruumiissanne. Ja siihen kannan teille pannukakkua ja -piirakaisia. Eikö sovi sitte lökötellä, kun poika on herra? - -Risto nauroi jäi äidin suukin jo kääntyi hymyyn. - --- Kyllä kai sinä puhua osaat, kunhan osaisit muutakin. - --- Osaan minä tehdä rahaakin. - --- Väärää taitaa tulla. - --- Eipä vain. Oikeaa Suomen mynttiä. Sellaista jossa on keisarin kotka. -Minä kirjoitan velkakirjoja ja vaihdan ne joillekin hupsuille rahaksi. - --- Vai sillä tavalla. Lue, Risto-rakas, sitte papiksi! Minunkin on -sitte hauska pastorin äitinä laskea juustoja ja munia, punnita voita ja -läskiä, kun sinulle anteja tuodaan. Ja papiksi kun luet, pääset aivan -velatta. - --- Olisihan se, äiti, mojoa sekin, kun ei olisi ollenkaan sydäntä, vaan -suuri vatsa, noin suuri vatsa, niin silloin täyttäisi Limingan rovastin -leveän tuolin. - -Risto osotti kädellään kyynärän verran ulos vatsastaan. Äiti nauroi -vedet silmissä. - --- Juopa nyt tässä kahvia, hunsvotti, sitten! - --- Te sitä saatte lähteä sinne Helsinkiinkin minulle kahvin keittoon. -Lähdettehän? - --- Kun olisikin tilaisuutta lähteä, niin sen tekisin mielelläni. - --- Myödään tämä pöksä ja muutetaan pääkaupunkilaisiksi! Lähtekää te -pitämään sinne ylioppilaita ruokavieraina ja kiskotaan niiltä niin -paljon, jotta molemmat elämme kaupantekijäisiksi! - --- Eipä minusta ole herroille ruuan laittajaksi. - --- Vai ei! Osaattehan te keittää; kahven varsinkin niin erinomaisen. - --- Kun en olisi niin vanha, niin lähtisin koettamaan. - --- Ei vanhuus haittaa. Ei vanhoja tapeta Helsingissäkään. - --- Mutta mitähän sitte, jos lähtisinkin. - -Äiti istuutui miettimään käsi poskelle sitä asiaa, taisihan sitte olla -Riston parissa, tarkastella hänen elämätään ja varoittaa, jos on syytä. -Ehkä sitte vaarikin saisi oikean pitkän nenän. - --- Lähdetään vain me kaksi! Käytäisiin sanomassa "muffalle" hyvästit ja -valitettaisiin, että on niin paljon rahaa, jotta täytyy lähteä kahden -hengen sitä Helsinkiin kuluttamaan, kun täällä ei ole tilaisuutta. -Sopisi ehkä ukolle tarjota samalla pientä summaa lainaksi. Mainiota! -huudahti Risto lopuksi ja näpsäytti sormeaan. - --- Mutta minäpä mietin sitä asiaa. - --- Miettikääpä! Milloin saa odottaa päätöstä? Risto seisahti -juhlallisesti äidin eteen, joka ei voinut olla nauramatta hänen -tempuilleen. - --- Näin sitä, äiti, pian keinot keksitään, kun on älyä tuolla! - -Risto naputti osottaen sormellaan otsaansa. - - * * * * * - -Äiti oli päättänyt seurata Riston neuvoa. Varsinkin mielistyi hän -tuumaan sentähden, että saisi heti alussa olla Riston kintereillä -siellä suuressa pääkaupungissa. Ukko oli häntä viime aikoina niin -paljon pelotellut Riston tähden, että hän oli aivan tuskautunut -päästämään yksinään Ristoa Helsinkiin. Eihän sitä kehtaisi enää -elääkään, jos tuosta pojasta roivaaja tulisi ja saamaton epatto, -tuosta, jota niin ainoilla penneillään on koettanut viedä eteenpäin -koulussa ja vielä ensi alussa naapurin akkojen pilkatessa. Olisipa -niillä sitte tilaisuutta soittaa suutaan ja hivoa hampaitaan hänen -kustannuksellaan, jos Ristostakin tulisi sellainen kuin Kaikkosen -Konstusta. Ja olisihan se tukalaa kuin lienteästi oman lihansa -kärventäminen istua pitkä talvi ilman Ristoa yksinään ja aina olla -murheissaan sentähden, kun se on poissa silmistä. Eikä sitte Risto -olisi laskemassa sukkeluuksiaan, nauramassa ja laulamassa! Ei muuta -kuin syys- ja talvipimeässä aina silmien edessä tuo rannan äkkisyvyys, -jonka päällä väikkyy Riston isän haamu ja joka talvellakaan ei tahdo -jäähän sulkeutua. Hyi! Sehän olisi hänelle yksinäisyydessään alituinen -kyynelten silmäke, mistä lakkaamatta uhoisi murheen usvaa hänen -sieluunsa. Teki hyvää jo ajatellakin, että pääsee Riston mukaan sinne -ihmisten seuraan, nukkumaan yönsä lähellä oman poikansa sänkyä. - -Risto oli tehnyt velkakirjan ja kulki sen kanssa kaupungin herroissa. -Muutamat katselivat kultasankasten silmälasiensa takaa ihmetellen -häntä, että hän tuollaisissa asioissa kulkee heidän luonaan: Ikäänkuin -he olisivat velkapäitä jokaista auttamaan. Muuan ruotsikko-pohatta -huomautti jo Ristolle, että sellainen mies, joka pitää niin itsenäisiä -puheita suomalaisesta sivistyksestä kuin Risto siellä Kalevalan -juhlassa, kai häpeäisikin ottaa lainaa _häneltä_. - -Se pisto otti kipeälle. Mutta Risto purasi hammasta, lähti hyvästiä -heittämättä ja iski rämisten oven kiinni. - --- Huonon kasvatuksen merkki, arveli, pohatta vihaisena. - -Risto meni entisten opettajiensa luo. Ne olisivat auttaneet, mutta -eivät voineet. Suuret perheet -- paljon ennestään takuita -- hirveitä -maksuja tätä nykyä, ja lopuksi makeita sanoja. Risto kiitteli, kosteli, -kumarteli ja pyysi anteeksi. - -Tästä ympärikulustaan ei Risto puhunut sanaakaan äidilleen, joka -par'aikaa oli talonkauppojen hieromisessa ja oli sitä mieltä, ettei -Risto tarvitsisikaan nyt ensi hädäksi hakea velkaa. Risto oli taas -niissä ajatuksissa, ett'ei hän enää Helsingissä kuluta penniäkään -äidiltään, vaan suorittaa hänelle asunnostaankin ja ruuastaan kuin -vieras ikään. Hän aikoi lähteä vielä toiselle kiertokululle. - -Parin viikon takaa sonnusti hän itsensä uudelleen. Hän meni muutaman -vanhan merikapteenin luo, jota isä ennen merellä oli palvellut jonkun -vuoden. Ei se ollut mikään pohatta, vaan kuitenkin omistaan elävä. -Hän otti koko asian kevyeltä kannalta, kirjoitti empimättä nimensä -viidensadan markan velkakirjan alle ja tarjosi vielä rommia Ristolle. -Meri-ilma lehahti niin tuorekkaana ja raittiina tuosta miehestä, se -pudotteli suustaan sanoja tulvimalla ja oli iloinen kuin käki. Se -käsitti elämän laajalta, ei takertunut pikkumaisuuksiin eikä valitellut -asioitaan. Koko miehen ympäristö virvotti Ristoa kuin suolanen -merituuli ja sen huomasi, että tuo mies oli tinkinyt elämässään paljon -suurempien pulmien kanssa kuin yhden viidensadan markan takuun. -Lähtiessä toivotti hän onnea Ristolle, käski tulla vastakin tarpeessa -eikä ujoilla köyhyyttään. - -Siinäpä oli mallimies! Tuollaisia se Atlantin aalto muovailee, täysiä, -kokonaisia luonteita, joista ei irvistele vastaan joka puolelta -pikkumaisuus, mietti Risto pois tullessaan. - -Tässähän oli muuan rikas poikamies, kauppias, joka oli ollut hänen -kumminsa. Sillähän kerrotaan olevan satoja tuhansia, mitähän jos -koettaisi saada toiseksi takaajaksi. - -Risto puikahti sisälle konttoriin. Siellä se ukko istuskeli kalotti -päässä ja tohvelit jaloissaan. Yksinään souti keinutuolissa. Huoneessa -oli pehmeä hämärä ja hiostavan raskas ilma. Ikkunan verho oli alhaalla -suojaamassa päivän kilolta. Väsyneesti visersi kanarialintu häkissään -heikkoja liverryksiä. Täällä oli tuohon äskeiseen verraten kuin -lastiruumassa, jossa ilma on huonoa ja päivän valo niukkaa. Ukko oli jo -elämän pilalle potkaisema rahjus ja kanarialintu vankilassaan äänensä -pilalle soittanut. Ukko kaipasi terveyttä, mutta lintu viileää metsää. - -Risto kumarteli. Ukko tähtäsi häntä. Sitte otti hän pois silmälasinsa, -kohousi ylös tuolistaan ja tuli oikein likeltä katsomaan kuin -kädestään. Ristoa mieli naurattamaan kohtaus. Hän ihmetteli ukkoa ja -kanarialintua. - --- Kuka sinä o'ot? sai ukko viimein kysyneeksi. - --- O'onpa häntä muuan ylioppilas. - --- Jassoo studentti. Täällä on tuolia. Minä vanha mies en osaa olla -kohtelias nuorille... -- - -Ukko koetti saada kasvoihinsa nauruntapaista. - --- Ja tupakkaa on tuolla pulpetilla. - --- Kiitoksia. - -Risto paneutui taloksi ja veteli haikuja. -- Vai olette te Mustaparran -poika. - --- Olen. - --- Mustaparta oli kelpo merimies. - --- Herra patruuni suo anteeksi, mutta minä pyytäisin vähän avustusta ---, alotteli Risto. - -Ukko pysähtyi kuin säikäyksen lyömänä kävelystään. Ei ollut sitte -kuulevinaan, vaan jatkoi kävelyään. Risto mietti mennä huutamaan -hänelle korvaan, että rupeaako se herra patruuni takuuseen. - -Ukko käveli. Risto oli vaiti ja mietti uutta alkua. Ukko toi -juomapöydältä pallean vesikarahvin ja sanoi Ristolle: - --- Menisitkö hakemaan vettä tähän? - --- Mistä? kysyi Risto ehdottomasti. - --- Sieltä jostain kartanolta. - -Risto lähti. Ehkä tuo sitte rupeaa takuuseen, kun näkee, että hän on -nöyrä. Risto meni kyökkiin, iski karahvin vanhan palveluspiian nenän -eteen ja tuumi, että patruuni tarvitsee vettä. Piika toimitti Ristoa -laskemaan kartanolta vesitynnyristä. - --- Mutta, hyvät ihmiset, enhän minä ole teidän palvelijanne. - --- Ka, minä en huomannutkaan. - -Piika juoksi laskemaan vettä. Vei sen sitte sisälle patruunille. Risto -seurasi perässä ihmetellen huoneiden vanhaa rakennusmallia ja niiden -viimevuosisataista sisustamista. - -Kohta jäivät taas kahden patruuni ja Risto. Ukko maisteli vettä, -valitti sitä kylmäksi ja taas imasi. - --- Minulla on aikomus lähteä syksyllä Helsinkiin jatkamaan lukujani ja -minä pyydän patruunia toiseksi takaajaksi viiden sadan markan summalle, -puhui Risto palavissaan, sillä huoneessa oli niin tuskauttavan kuuma. - -Jo kuuli ukko. Mutta lähti taas kävelemään. Harppaili moneen kertaan -lattian kuin kuumilla hiilillä ja tuumi sitte kärsimättömästi: - --- Ei se passaa. - --- Miks'ei? - --- Ei se passaa. Minä olen jo niin vanha, ett'ei minun nimeni kelpaa -pankkiin. - --- Patruuni antaa sitte puhdasta rahaa. - --- Ei minulla ole kuin viisi markkaa. Patruuni näytti kukkaroaan -Ristolle. - --- Kyllä patruunin nimi kelpaa. Sopiihan koettaa. - --- Ei se passaa. Kuka on toinen takuumies? - --- Kapteeni Hanka. - --- Ei se passaa. - -Ukko lähti taas kävelemään. Kääntyi sitte Ristoon päin ja sanoi: - --- Ei se passaa. - --- Hyvästi sitte. - -Risto lähti. Hän pääsi ulos vähän matkaa katuristiä, kun patruuni avasi -ikkunansa ja huusi takaisin. Risto meni, oli hyvillään, että jo heltyi. - --- Kuinka suuri summa oli? - --- Viisi sataa. - --- Ei se passaa. - --- Hyvästi sitte toistamiseen! - --- Mutta kuule! - --- Kyllä. - --- Sata markkaa minä voisin sinulle taata. - --- Miksikä minä sillä tulen? - --- Mutta jos kapteeni Hanka kirjoittaa minulle kahden sadan -propri-takauksen, niin minä annan sen sinulle pariksi vuodeksi lainaan. - --- Ei se passaa, sanoi nyt vuorostaan Ristokin ja läksi. - -Risto oli jo tullut ukosta siihen vakuutukseen, että se on ensi luokan -saituri. Istui vain kultainsa päällä ja lämmitteli siinä itseään -kanarialintuparan laulaessa itsensä näännyksiin hänen huvikseen. Saisi -rosvo hangessa mokomaa kävelyttää paljain jaloin jonakuna hyvin, -hyvin kylmänä pakkasyönä, jotta oppisi tietämään hänkin, mimmoinen on -hätä-huuto, nöyrä avunpyyntö lähimmäiseltään. - -Olihan se jo yksi takaaja, mutta mistä sieppaa hän toisen. Hän meni -takaisin Hangalle ja kertoi hänelle koko jutun. Kapteeni nauroi ukolla -vesissä silmät ja tuumi: - --- Paraalta se herra Mustaparta kävikin pyytämässä. - --- En todella tiedä, mitä minä teen, päivitteli Risto. - --- Jaa -- se on tosi, sanoi kapteenikin vakavasti. - -Hän seisoi ikkunassaan, helisti avaimia taskussaan ja katsoi -ajattelevasti ulos kadulle. - --- Jos herra Mustaparta jättää sen velkakirjan tänne, niin minä -koetan hankkia toisen takuumiehen. Täytyyhän nuorukaista auttaa, -joka par'aikaa purjehtii kovimmassa Atlantissa. Ehkäpä ne tulevat -pasaadi-tuulet vielä teillekin. - --- Herra kapteeni on liian hyvä, suoraan sanoen, minulle. - --- Mustaparta, isänne, oli kelpo mies. Tuleeko pojasta samallainen? -Syytä on toivoa, kun annetaan hänelle tilaisuutta tulla sellaiseksi. -Mutta murtumaton teidän pitää olla kuin tammilaivan kuve. Elämä on -väliin kovaakin... - -Risto jätti velkakirjan ja lähti. Tultuaan kotiinsa ei hän taaskaan -puhunut äidilleen mitään. Kahden päivän takaa saisi hän kapteenilta -lopullisen vastauksen. - -Äiti oli jo myönyt talonsa. Hänelle jäi ylitse lähes tuhat markkaa, kun -hän suoritti pois velkansa. Sillä hän nyt mietti alkaa uuden elantonsa -Helsingissä. Liiat irtaimetkin hän möi. - -"Muffa" ei ollut pitänyt äidin aikeesta yhtään. Oli sättinyt Riston -siellä kotonaan pahanpäiväiseksi ja vakuutellut äidille, että -turmiotasi kohden nyt menet Mutta äiti oli pannut korvansa tukkoon -hänen puheilleen. Hänellä oli oikein hyvä mieli, kun nyt pääsi Riston -kanssa yhdessä lähtemään. - -Muutamana päivänä tuli Risto kotiin ja ihmetteli, että hän on löytänyt -kummasti suuren rahasumman. Samassa painoi hän pöydälle äidin nenän -eteen viiden sadan markan setelin. - --- Onko tämä raha vai onko tämä jonkinlainen liinapakan merkki? Minä en -sitä oikein ymmärrä, mutta rahaksi luulen, puhui hän naama totisena. - --- Tämähän on, hyvä Risto, viiden sadan markan seteli! - --- Siksi minäkin sitä katselin. - --- No, hyvä isä, mistä sinä tuon löysit. Kopeutitko kadulta vai mistä? - --- Kai se on suurempien herrain rahoja. - --- Pitää ilmoittaa siitä sanomalehdessä. - --- Elkää! - --- Aiotko salata? Hyi sinua! - --- Omiksi tarpeikseni murennan sen. - --- Et se soi murennakaan! Äiti jo kiivastui. - --- Murennanpa tietenkin! Katsokaa, äiti, miten minä puhalsin rahoja -kämmenistäni! - --- Mutta löysitkö sinä tuon sitte? - --- En tiedä muuta, mutta helposti se lähti. En olisi koskaan uskonut, -että rahoja saa niin helposti, aivan vaivatta ja noin vain niin -sanoakseni ilmaiseksi. - --- Ota sinusta taas selvä! Mistä se on tuo raha? - --- Se on, äiti, pankista. Mutta keittäkääpä nyt sitä teidän mainiota -kahvianne, kun löydettiin näin suuri rahakin! - --- En keitä ennen mitään kuin saan tietää, mistä se tuo raha on. - -Risto sytytti paperossin, paneutui sohvalle nojalleen ja tuumi -vakavasti savun sekaan: - --- Se on, äiti, minun ensimmäinen velkani. Minä tässä kävin vaihtamassa -velkakirjalla. Takaajat ovat Hangan ja Björkqvistin kapteenit. - --- Ja uskoivat? - --- Vielä tuota kysytte! - --- Mutta eihän sinun olisi tarvinnut nyt vielä ottaa velkaa? - --- Omasta takaa on aikomus tästä puoleen elää. - --- Etkä minulle puhunut mitään. Taisit pelätä, ett'et saakaan. - --- Oho! Se ei koskaan johtunut mieleenikään. Mietin vain, otanko viisi -tuhatta vai viisi sataa, keksi Risto leveästi. - -Äidille oli mieluista kuulla ja nähdä Riston puuhia. Osottihan tuo -oikeaa miehen kuntoa, yritteliästä mieltä. - -Syyslukukauden alussa matkusti Risto äitineen Helsinkiin, hän itse -lukemaan lakitiedettä, mutta äiti pitämään täyshoitolaisia. Taas sai -hän lähtiessä Suomalta kukkakimpun, mutta ei mitään muuta, vaikkapa hän -olikin koettanut tinkiä tytöltä ikuista rakkauden valaa itselleen. - - - - -VI. - - -Helsingissä vuokrasi Mustaparran leski itselleen kolme huonetta ja -kyökin muutaman laitakadun varrella, huoneiden vuokrat kun olivat -keskemmällä kaupunkia kovin kalliit. Katu loppui siinä pian suureen -kivilouhokseen. Näköala huoneista oli pimeä ja iloton. Työkansan -olutpuoteja ja ruokakauppoja oli läheisyydessä, joista ympäristöön -levisi oma hajunsa ja ilmaan oma raskautensa. Talo missä hän asui, oli -suuri puutalo, joka sisälsi noin kolmekymmentä huonetta. Ihmisiä siinä -oli kaikellaisia, mutta paraasta päästä sellaisia puoliherramaisia -käsityöläisiä, joiden puvuissa, niin pääkaupungin mallisia kuin -olivatkin, loinen elukka ei ollut tapaamaton olento. He lemusivat omaa -kotoista löyhkäänsä ja puhuivat paksuja tyhmyyksiä, mutta aina muistaen -herrasarvonsa muka. - -Väliin soi koko kartano riidasta ja torasta, huudoista ja -kirouksista, kun eukkojen kesken oli syntynyt kina lapsistaan. Niitä -olikin kokonainen armeija kartanossa, paljasjalkaisia, kuluneissa -koristelluissa ketineissä, naamat liassa ja suut täynnä huutoa tai -rumia sanoja. Se oli hirveää mellakkaa silloin, toinen ei kuullut -toistaan, sähistiin vain vihasta punaisina, karjuttiin, poljettiin -jalkaa ja syljettiin ikäänkuin he olisivat tahtoneet syödä toisensa. -Ja silloin muuttuivat rouvattelemiset kamalimmaksi herjaukseksi ja -muistettiin toistensa pahimmatkin synnit. - -Riston äiti kuunteli rintojaan painellen tätä elämää. Mutta hänet -sekotettiin joukkoon, kun oli ensi alussa joskus heidän kanssaan -muutaman sanan vaihtanut. Lopulta näki hän paraaksi olla heille mykkä -kuin kivi. - -Heidän talonsa omisti eräs leski, joka miehensä kuoltua oli lisännyt -maailmaa parilla uudella tulokkaalla. Se oli pulska ja lihava ihminen, -verevä ja väkevä, joi olutta ja kulki erinomaisen koreassa puvussa. -Oikein hakemalla etsi hän miesten seuraa, eikä niitä puuttunutkaan: -nuoria kisälliä taskussa punssipullo, merimiehiä sievässä humalassa, -lakki takaraivalla, ja elähtäneitä leskimiehiä huulilla tehty hymy. Ja -aina oli leski rahan puutteessa. Riston äidiltäkin oli hän kerjennyt -noplia hyvän summan edeltäpäin ja välillä oli olemassa kova vuoden -vuokrasopimus, ett'ei päässyt hän pois muuttamaan, vaikka olisi sitä -sydämmestään halunnut opittuaan tuntemaan talon tavat, sillä kaiken -hyvän lisäksi asui vielä talossa muutamia sellaisia naisia, joiden luo -issikat öisin toivat vieraita. - -Äiti oli sanomalehdissä ilmoitellut itselleen ruokavieraita, -ylioppilaita, jotka ovat vaatimattomia, mutta tahtovat puhtaan asunnon. -Tulihan niitä katsomaan, moittivat huoneita pimeiksi, seutua ikäväksi -ja menivät tiehensä. Tuli toisia, tinkivät maksusta ja tekivät -samoin. Viimein sai hän neljä papiksi lukevaa, jotka tinkivät niin -vähään, ettei hän voittaisi mitään, mutta pelosta, ettei hän saisi -ketään, otti hän kuitenkin heidät. Saisihan edes huoneille vuokran. -Ne asuivat puoli kuukautta, kauhistuivat kartanon elämää ja muuttivat -pois. Pois olisi muuttanut Riston äitikin, mutta sitä tekemästä -esti vuoden hyyrysopimus. Viimein sai Risto houkutelluksi pari omaa -ylioppilastoveriaan heille asumaan. Äiti tiesi ne köyhiksi eikä hänen -hellä sydämmensä sallinut ottaa niiltä enempää kuin että juuri tuli -omilleen. Ne olivat vielä varattomampia kuin Risto. Kuinka hän sitte...? - -Parikin huonetta jäi asukkaitta. Niiden tyhjyys pelotti äitiä, kun -hän ajatteli, että aivan hukkaan menee kallis hyyry. Hän ilmoitti -taas sanomalehdissä: konttoristeille tai muille siivoille nuorille -herroille. Sydän ahdistuksessa odotti hän uusia vuokralaisia. Kohta -tulikin muuan nuori mies. Hän puhui huonosti Suomen kieltä, sanoi -olevansa insinööri ja teki varsin vaativia huomautuksia huoneista ja -niiden sisustuksesta. Kysyi, onko ilmanvaihdostorvia, ovatko lattiat -kylmät ja kuinka monenlaista lajia on päivällisessä. Äiti koetti -selittää, kaunistellakin, vaikka olikin varma, ettei noin suuri herra -tulisi hänen luokseen asumaan eikä hän osaisi sitä majoittaa. Mies oli -hyvin arvosteleva, sanoi maksavansa vähän enemmänkin, kunhan hän saa -kelpo hoidon ja puhalteli huoneet täyteen sikaarin savua. Sitte hän -lähti. Ensi näkemältä näytti insinööri Punkt, jonka hän sanoi nimensä -olevan, hienolta herralta äidistä, sillä hänen pukunsa oli muotikas ja -koko hänen olentonsa käskevän ylimyksellistä. Eikä äiti uskonut, että -hän tulisi uudeksi asukkaaksi, vaikka hän lähtiessään lupasikin ottaa -yhden kammarin ja tulla tavaroineen huomenna. Mieliksi hän lie vain sen -sanonut, mietti äiti. - -Mutta seuraavana päivänä hän tuli ja talottui. Äiti ihmetellen -katseli hänen tavaroitaan, joita oli pienonen, höyläämätön laatikko, -jollaisessa lasitehtaat lähettävät tuotteensa maailmalle, tyhjä -sikaarilaatikko ja muutamia poria, meisseleitä ja pistimiä siinä. - -Sillä aikaa kun äiti oli valmistelemassa kahvia uudelle tulokkaalle, -kerkesi tämä asettaa koko ammattinsa ikkunalle: pari suurta mustaa -pulloa, joissa oli jotain hapon seotusta, niissä nauhoilla ympäröittyjä -metallilankoja, jotain sähkön valmistamiskommervenkkiä, muutamia -posliinisia telefooninastoja, pari sähkösoittokelloa ja telefoonin -kuulostin. Ja ikkunaan oli tuota pikaa liisteröitynä valkonen -paperikaistale seuraavalla kirjoituksella: "Telefonmekanikern -ingeniören Agis Punkt uppsätter och reparerar alla slags elektriska -apparater. Stort lager af elektriska varor." - -Ja kun Mustaparran leski toi kahvea, tuumi herra insinööri osottaen -laitoksiaan: - --- Eikö se otta kaunis ulos? - -Äiti oli valkonen ja punanen, tuskin pysyi tarjotin hänen kädessään ja -kun hän pääsi kyökkiinsä, päästi hän ilmoille kaikella jännityksellä -tukahduttamansa naurun, jotta seinät järisivät. Ihmetellen hän kertoi -miehestä Ristolle hänen tultua luennolta. Risto otti hiivoja asiaksi, -meni esitteleimään hänelle ja palasi kohta sydänalaansa naurusta -pidellen. - -Kyllä nyt olemme saaneet oikein sankari Agiksen asukkaaksemme, nauroi -Risto äidille palattuaan kyökkiin mahtavassa honotuksessa, jonka -äärimmäiset ääniaallot heikkona hyminänä kuuluivat herra Agiksenkin -huoneeseen, joka paraikaa galvanoi -- kuten hän Ristolle sanoi. - -Mutta herra Agis oli hyvin mieltynyt asuntoonsa, haki taskuistaan -jotain paperossin päätä ja asettui sitä sitte tyytyväisenä imemään. -Nyt alkoi hän asettaa kaappiin vaatteitaan tuosta omituisesta -lautalaatikosta ja syventyi hetkeksi niiden kehnoutta tutkimaan. Mutta -murheen hän ei antanut rasittaa mieltänsä, vaan vihelsi iloista marssia -ja asteli huoneen lattiaa kuin onnellisin olento maailmassa. - --- Jasso pöytä olla valmis! sanoi hän iloisesti äidin kutsumukseen -ruoalle ja astui saliin aterioimaan yhdessä Riston ja hänen -tovereittensa kanssa. Risto esitteli herra insinööri Agis Punktin -tovereilleen, jotka katselivat miestä arvonannolla, sillä hänen -ulkomuotonsa oli sievä ja päällä oleva puku soma. Sen lisäksi oli -käytöksessä kaunis pyöreys ja hänen tapansa syödä ylimyksellinen. -Herra Agis oli käytöksellään pannut nuo talonpoikaisylioppilaat -ujoilemaan itseään, mutta Risto tuskin voi olla nauramatta muistaessaan -hänen purkkejaan ja yli olkansa hän kohteli herra Agista. Kun sitte -päivällisen jälkeen Risto kertoi tovereilleen sen ympäristön, jossa -tämä hieno sielu majaili, niin nauroivat he yhdessä, mille herra Agis -varmaan olisi suuttunut. Itseään häntä ei enää nähty sinä päivänä. Oli -vain varoittanut äitiä, ettei hänen tavaroihinsa saataisi koskea, sillä -ne olivat hengenvaarallisia ja kuolema voisi olla seurauksena. - -Sitten oli hän mennyt ulos. Ja kun äiti seuraavana aamuna meni viemään -kahvia hänelle, tapasi hän matot lattialla kummallisesti läjässä, -yhden vaatekappaleen siellä ja toisen täällä, itse herra Agiksen -poksahtelemassa syvintä unta sängyssään ja tyhjän pullon sängyn -vieressä. Äiti ymmärsi jo, kummoinen on hänen uusi asujamensa. - -Mitään kauppaystäviä ei herra Agiksella näkynyt. Risto niitä odotteli -hartaimmalla halulla ja käski äidinkin osottaa hänellekin, jos hän -sattuisi huomaamaan. Mutta ei tullut ketään. Päivillä herra Agis jotain -viilaili huoneessaan, mutta yöt hän oli melkein aina poissa. "Karhuja" -hänen luonaan kävi ja renttumaisia herrasmiehiä. Äiti odotti maksoa -huoneesta ja ruoasta puoli toista kuukautta, ennenkun meni velkomaan. -Herra Agis ei ollut muistanutkaan, että on jo kulunut kuukausi. Hän -lupasi viikon takaa maksaa, söi ja joi rentona vain. - -Sitte muutamana päivänä tuli hänen luokseen hirveän äkäisenä eräs -kaupungin räätäleistä. Ja hänen käyntinsä päättyi siihen, että hän -vei mennessään herra Agikselta päältä hänen uuden muodikkaan pukunsa. -Nyt otti äitikin hänet lujemmalle. Mutta sitte eräänä iltana hän -lähti ulos eikä enää palannut. Sinne hän oli jättänyt huoneeseensa -purkkinsakin isännättömiksi ja tuon melankoolisen lautalaatikon. -Risto työnsi suutuksissaan purkit ja muut resut lautalaatikkoon, niin -hengenvaarallisia kuin ne olivatkin, otti ikkunasta siihen liisteröidyn -paperin ja painoi sen liistereineen ilmoituksineen laatikon kylkeen -ja muutamana pimeänä iltana kuletti laatikon asiaankuuluvilla -tiedonannoilla poliisikammariin. Sinne se jäi, mutta miehestä ei -kuulunut sen enempää kuin että hän oli muutaman överstin poika ja -ollut ennen teknillisen koulun oppilaana, mutta että kotonsa oli hänet -hyljännyt. - -Silloin saivat huoneet taas olla tyhjinä. Koko ympäristö kidutti äitiä -päivä päivältä. Hän olisi jo mielellään lähtenyt pois koko kaupungista, -mutta vuoden vuokrasopimus pidätti. Outo hän oli kaupungissa, ei -tuntenut sen oloja ja tapoja ja sentähden hän ei voinut menestyä. - -Vielä sai äiti asukkaikseen toisia: konttoristeja, virkaheittoja ja -palkattomia, jotka syötyään aikansa näkivät paraaksi jättää maksamatta. -Lopullinen tieto, minkä hän useastakin kuuli sitte, oli se, että nyt -ovat jättäneet kaupungin. Äiti istahti silloin itkemään, mutta Risto -puri hammastaan. - -Seuraavan kesän loppupuolella oli mennyt sekä äidin säästö tuhat -että Riston viisisataa markkaa. Eläneet he nyt olivat melkein vuoden -pääkaupungissa ja Risto saanut hyvän alun luvuissaan. Mutta kun he -sitte molemmat tulivat kohti pohjoista kotiaan, oli heidän käsityksensä -Helsingin ruokavieraista kokonaan vastakkainen kuin heidän sinne -mennessään. - -"Muffa" veret laihoilla poskillaan pauhasi, että niinhän hän oli -ennustanutkin. Mutta ei uskottu häntä, mentiin vain sinne. - --- Joko nyt oot päässyt tuon pojan tuumien perille?, ärhenteli hän -äidille. - -Taloonsa hän otti heidät asumaan, sillä äiti saisi alkaa pitää huolta -kaupasta. Ja mihinkäpä se Ristokaan meni. Hänet otti vaari luokseen -asumaan melkein samoilla tunteilla kuin pelkuri ottaa verimadon -ikeniinsä. Ensi viikkona ei hän puhunut mitään Ristolle, katseli häntä -ilkeästi syrjäkareittain ja koetti pysytellä loitolla hänestä. Äidin -asema oli talossa kuin hienosen lastun kahden järeän myllykiven välissä. - -Salaa ukolta koetti hän taivuttaa Ristoa kääntymään papin uralle, niin -ukko leppyisi ja antaisi rahojakin. Risto ei kieltänyt, ei myöntänyt, -kulki hajamielisenä päivät pitkät, eikä hänkään etsinyt ukon seuraa. - -Itsekseen hän mietti papiksi rupeamista. Mielikuvituksessaan puki -hän itsensä mustaan, polviin ulottuvaan papin takkiin ja valkoiseen -kaulahuiviin. Niin -- pianhan tuon puvun voisi hankkia itselleen: pian -papillisen opinarvon. Mutta, entäs papin sydämmen? Mistä sellaisen -mielen hän saisi, että itse täydellä vakaumuksella uskoisi ja voisi -muita saattaa uskomaan yliluonnollisia. Se ei ollut luettavissa, ei -ostettavissa. Se oli lahja niille, joilla se oli, jostain hänelle -tuntemattomasta maailmasta. Leivän tähden alkaa lukea papiksi, häntä -kauhistutti. - -Oli ollut aika, jolloin hän oli ollut jyrkkä jumalankieltäjäkin. Se oli -tuossa koulun viime luokilla, jolloin lapsuuden viimeiset ja vitkaimmat -jätteet olivat hänestä irtautuneet. Umpeen oli painunut viimeinenkin -hatara jäännös uskonnollisuuden läpitunkemasta lapsuudesta, jolloin -äiti oli opettanut häntä rukoilemaan. Ja miten palavasti hän oli -rukoillut Jumalalta isää eloon, kun vainaja tönkkänä ruumiina -nostettiin jäävedestä horneaan huoneeseen ja häntä koetettiin henkiin -virvoittaa! Hän oli itkenyt ja vapissut ja rukoillut. Ja miten hän -lapsena oli rakastanut Jumalaa persoonallisella rakkaudella, koonnut -hänelle erityistä joululahjaakin, minkä hän sitte jouluna kirkkoon -mennessään oli pannut "säästölaatikkoon köyhille" kirjakaupan puodin -oven kupeessa! - -Näitä hän nyt muisteli ja koetti kasvattaa sydämmeensä uuden -uskonnollisen elämän itua. Mutta noita lapsuuden yleviä uskonnollisia -tunnelmia ei hän enää saanut kodittumaan sieluunsa. Niitä ei voinut -tekemällä tehdä. Kyllä hän voi erityisellä nautinnolla lukea -"Vuorisaarnan" ja "Jeesuksen hyvästijätön opetuslapsilleen", mutta vain -sentähden, että niissä oli niin paljon runollista lämpöä. Kun äiti joka -ilta vuodetta hänelle valmistaessaan sanoi "Jeesus siunaa", kuulosti -se Ristosta joltain taikasanalta, jota tuskin äiti itsekään ajatteli. -"Muffan" jumalisuus ei ollut elävää, siitä oli Risto olevinaan varma. - -Kaiken tuon tähden se lämmin uskonnollinen tunnelma-elämä, jossa hän -väliin lapsena oli oikein uimalla uinut, ei enää palannut häneen. Se -tuntui paenneen ijäksi pois samaten kuin se ihana satumaailmakin, jossa -hän lapsena oli elänyt hiiloksen hohteessa ikäistensä parissa. Elämä -oli varistanut sen niinkuin uskonnollisuudenkin. - -Lopulta turvautui Risto hiljaiseen yksinäisyyteen. Hän viihtyi -luonnossa ja koetti sen monemmoisissa ihanuuksissa oppia tuntemaan -Jumalaa, sillä omissa teoissaanhan pitäisi Luojan välittömämmin -ilmestyä. Hän käveli kauvan yksinään etäällä meren hiedikkorannalla, -kuuli aaltojen kohinan korvissaan, tunsi niiden vilvottavaa koskettelua -hiestyneissä jaloissaan ja katseli ihastellen laineiden yhtäjaksoista -johdonmukaisuutta. Hän hautautui metsän synkkään syliin, tarkasteli -eri puulajien kaavamaista samankaltaisuutta, vertaili lintujen lauluja -ja miten samoilla marjoilla oli samallainen maku. Hän lepäili etäisten -ahojen kukkaisilla rinteillä, tutki niiden kasvistoa ja uuvutti itsensä -niiden tuoreeseen tuoksuun. Miksi kaikki oli noin kuin se oli, siihen -luonnontieteet tiesivät hänelle vastata. Jumalaa ei hän niiden takaa -löytänyt. - -Muutamana suviyönä pakeni hän kalmiston rauhaan rukoilemaan isän -haudalle. Tämä hauta oli äidin lempipaikka ja joka kesän alussa hän -sitä laittoi, istutti siihen kukkasia, kävi niitä kastelemassa usein ja -hoiti niitä yhtä huolella kuin monikymmenvuotista mustaa juhlapukuaan. -Kirkkomaan tyyni rauha vallitsi kaikkialla, jokainen hautakivi kertoi -kuolemasta. Haudoilla kasvavat kukat vain tuoksuivat nuoruutta ja -elämää. - -Risto istahti syvissä mietteissä isän haudan luona olevalle penkille. -Hänen päällään oli musta puku ja kasvoilla vakava väsymys. Hän istui -siinä kauvan, sillä mikään ei häntä herättänyt mietteistään. Ja siinä -hän rukoili, että Jumala todella ilmoittaisi itsensä hänelle. Sanoja ei -ollut paljon, mutta ne olivat syviä ja ne putoilivat vitkaan hiljaisina -hänen huuliltaan. Yö ne kuuli, mutta ei Jumala. Mitään vastausta -rukoukseensa ei Risto tuntunut saavan. Ei se häntä virkistänyt. -Toiveissaan oli hän nytkin pettynyt. - -Kuitenkin tahdottiin häntä rupeamaan papiksi, sen olemassaolon -julistajaksi, jota hän ei itsekään tuntenut eikä päässyt tuntemaan -parhaimmallakaan tahdolla. Äitikin niin tahtoi. Mutta Risto antoi sen -hänelle anteeksi. Ja lopputuumailuissaan tuli hän siihen päätökseen, -että hän on papiksi liian intohimoinenkin ja kiihkoilija. Häneltä -puuttuu peräti se jumalallinen tyyneys, mikä oli pääominaisuus -hänelle, joka asetti myrskyn ja rajuilmat. Kylmä maallinen laki se -häntä taltuttaa ja asianajajan toimessa saa hän tyhjentää kaiken -väittelytaitonsa. Hän aikoi seurata omia taipumuksiaan. - - - - -VII. - - -Suoman isä, konttorinhoitaja Molin, oli päättänyt siirtyä perheineen -Amerikkaan. Hänen asemansa oli käynyt ikäväksi kotimaassa ja Amerikkaa -oli hän aina pitänyt mielikuvituksessaan sinä toivojen maana, missä ei -ole mikään liian rohkeaa. Siellä on tilaisuutta yritteleväisyydelle -ja siellä on luonto auliimpi palkitsemaan työntekijää. Tuolla Lännen -suurilla ruohomailla uskoi hän onnensa kukan istuttavansa pehmosempaan -multaan, jossa se on puhkova uusia silmuja ja syöttävä juuriinsa -uuden elämän voiman. Hän aikoi ryhtyä Amerikassa maanviljelykseen, -ruveta farmariksi. Köllerin palveluksesta oli hän joutunut pois vanhan -Köllerin kuoltua. Vielä lisäksi oli hänen nimensä joutunut ilkeiden -huhujen esineeksi. Ihmisillä oli paljon puhumista hänestä ja asiata -katseltiin puolelta jos toiseltakin. - -Hänen poikansa olivat huonosti onnistuneet koulussa ja olivat nyt -apteekkipalveluksessa. Siinä toimessa saisivat ne edullisia paikkoja -Amerikassa. Suoma oli käynyt kotikaupungissaan naisten käsityökoulun -ja siellä saadulla taidollaan uskoi hänkin Amerikassa jotain -ansaitsevansa. Kaikilla heillä oli toivoja ja uusia harrastuksia. He -olivat koettaneet niitä oikein tekemällä tehdä, sillä ihmisten kylmä -pilkka oli heitä viime aikoina ympäröinyt. - -Noita huhuja oli kuullut Ristokin, mutta ei hän niitä uskonut tai -paremmin sanoen ei tahtonut niitä uskoa. Suomaa ei hän ollut tavannut -hyvään aikaan ja siitä hän epäili kyllä perheessä jotain erinomaista -tapahtuneen. Köllerin palveluksesta tiesi hän Molinin olevan poissa, -mutta uskoi hänen itsensä eronneen, nuori Köller kun yleensä oli -tunnettu kelvottomaksi mieheksi. - -Mutta muutamana iltana sai Risto kirjeen Suomalta, jossa hän pyysi -Ristoa tulemaan määrätyllä ajalla kaupungin ulkopuistoon hyvästeille, -sillä hän seuraavana päivänä lähtisi -- Amerikkaan. Risto hämmästyi. -Hän kulki huoneessaan, mietti ja kulki odottaessaan määrättyä aikaa. -Kirje oli aivan lyhyt; ei se selittänyt mitään. Pitäisikö heidän erota ---? Sekin vielä lisäksi tulla kuorman päälle hänelle! - -Tuumailuissaan sai Risto lopulliseksi päätökseksi sen, että hän -esiintyy reippaana ja huoletonna. Sellaisesta käytöksestä Suoma -kuitenkin pitää ja tämä ilta voi olla aivan ratkaiseva heidän -suhteessaan. Risto oli jo tullut siihen elämänkokemukseen, että naiset -varsinkin, sellaisella parhaiten voitetaan. Ja kun vain _jaksaa_ -esiintyä sellaisena, niin se on parasta, mitä voi elämässä omaksi -onnekseen tehdä. - -Huolekkaana, mutta silti iloisuutta teeskennellen meni Risto kaupungin -ulkopuistoon. Hän tapasi siellä heidän lempipaikallaan Suoman -nyyhkimässä nenäliinaansa syrjäisellä penkillä. Suoma ei vielä häntä -huomannut. Hän jäi pehkon siimekseen. Ja piilopaikastaan katseli -hän Suomaa kuin näyttelijätärtä teaatterilavalla jonkun suuren -murhenäytelmän jännittävimmässä kohtauksessa: sydän kovasti lyöden -ja hengitys ahdistuneena kohtauksen välittömästä vaikutuksesta. Hän -voi hyvin tarkastella Suomaa, joka oli puettuna mustaan vaatteukseen. -Suoman silmissä helmeili kirkkaita kyyneleitä ja niiden tummissa -terissä oli itkun verho. Rinta, täyteläinen ja pyöreä, eli ja hän -nojasi väsyneesti selkäänsä penkin nojaa vasten. Leningin korkea kaulus -esitti silti hartiat vielä voimakkaampina ja suupielten päättävät -viivat veti itku kaksinkertaisiksi! Otsatukka oli huolella käherretty -ja pitkä palmikko lepäsi etupuolelle heitettynä leveällä silkkinauhalla -solmittuna helmassa. Hänen varjonsa kuvastui auringon paisteessa -kokonaisena hiedikkoon ja se oli kuin tumma piirros jostain sadun -prinsessasta, joka on eksynyt korpeen peikkojen pariin ja nyt itkee -huolensa yksinäiselle metsälle. - -Suoma katsoi kelloaan. Hän kohousi hopusti ylös, oikasi pukuaan, -laittoi hattuaan ja kuivasi huolella kasvonsa. Veti sitte pari syvää -henkäystä keuhkoihinsa tuoretta ilmaa ja lähti kävelemään. - -Samassa kohosi Risto piilopaikastaan. Suoma kovissa ajatuksissaan -säikähti häntä, mutta tyyntyi pian, naurahti ja sanoi: - --- Sinä olet nähnyt kaikki, nähnyt minun _heikkoudessani?_ - --- Onko se pahoin? - --- Ei silti. Mutta itse asiassa minä _vihaan_ kyyneleitä. - --- Et usko, Suoma, miten kaunis sinä olit tuossa surressasi! - --- Tahdotko tulla tänne vielä istumaan? Tämä paikka on niin yksinäinen -ja hiljainen ja puiden ympäröimä. Ei kai tuolla puistossakaan ole -ketään kävelijöitä. - --- Ei ole. - --- Tule tänne sitte! - -He istuivat. Risto tarttui Suomaa kädestä ja kysyi häneltä tähdäten -silmästä silmään: - --- Miksi sinä itkit? - --- Se on salaisuus. - --- Itkitkö itsesi tähden? - --- En. - --- Muiden? - --- Äitini tähden. Minä rakastan häntä niin sanomattomasti, mutta isääni ---. - --- Minä tiedän, Suoma. - --- Ei hänkään ole syyllinen, mutta heikko ja pelkuri. Pakenee ennemmin -kuin asettuu avoimin kasvoin rehelliseen taisteluun. Mutta tämä on -perhesalaisuus. - --- Ja sinä seuraat häntä myös tuonne Atlantin taakse? - --- Seuraan äitinikin vuoksi. Ja haluan minä itsekin päästä näkemään -maailmaa, kiitämään yli suuren meren oloihin, jotka eivät ole niin -pieniä kuin täällä. - --- Jätät kaikki -- minutkin? - --- Niin. - --- Minäkin olen ollut kovissa mietteissä seurata äitini pyyntöä ja -ruveta papiksi. - --- Niinkö? Sinäkin olet heikko! - --- Mutta tahdothan sinäkin noudattaa äitisi mieltä. - --- Minä voin sen tehdä ilman erityistä uhrausta. - --- Mutta eikö rakkaus äitiin kyllä kannata uhrauksia? - --- Kyllä, jos se on oikea. Mutta äitikin voi erehtyä. - --- Sinä et tahtoisi minun rupeamaan papiksi. - --- Eihän minulla ole oikeutta määrätä, miksi sinun pitää ruveta. Puhun -vain yleisiä ajatuksia. Jos minun äitini tahtoisi viedä minut vastoin -tahtoani vaimoksi jollekin pohatalle tuonne suureen länteen, niin -silloin en seuraisi. Ymmärrätkö? - --- Sinä olet ajatellut tuota asiaa paljon? - --- Tietysti kun on elämänsä risteyksessä. - --- Niin minäkin olen päättänyt, että minä _en_ rupea papiksi. Minä en -tunne Jumalaa... - --- Vai niin. - --- Kerran sinä lupasit antaa minulle rakkautesi, jos minä olen -"jotain". En ymmärrä, mitä tuolla tarkoitit. - --- Sitä että jos sinä olet itsenäinen. Alku on sinulla ollut hyvä. Sinä -olet seurannut taipumustasi tähän asti, mutta -- - --- Ja seuraan vastakin. - --- No sitte sinä olet "jotain". - --- Ymmärrän. Saanko pyytää --? - -Risto silmäsi innostuneena Suoman alasluotuihin silmiin. - --- Saat, jos et rupea papiksi, vastasi Suoma hiljaan. Raivokas ilo -valtasi Riston. Hän yritti vetämään Suomaa syliinsä, mutta tämä hypähti -ylös ja sanoi vakavasti: - --- Et sinä ole mikään sulhanen! Hyi sinua! - --- Sinä nyt vasta olet ihmeellinen! Enkö minä ole mikään sulhanen, kun -juuri lupauduit minulle? - --- Et. Sinä olet vasta ehdokas. Jos täytät ne ehdot, mitkä minä olen -sinulle pannut, niin sitte, -- mutta ei muuten. Minusta ei pidä koskaan -tulla papin rouvaa. - --- Istu nyt kuitenkin tähän! - --- Ehdolla, että annat minun olla rauhassa. - --- Minä istun kyynärän päähän. Suoma naurahti ja istui. - --- Me eroamme pitkäksi aikaa, alkoi Risto. - --- Vuosiksi. Mutta sittepä voimmekin kypsyä. - --- Sinä otat tämän lähdön aivan kylmältä kannalta. - --- Kylmältä? Voi, elä sano niin! - --- Itkitkö sinä äsken sentähden? - --- Sen ja muun. Tämä sydän, vaikka se on tytön sydän, on oikea huolien -pesä. - --- Mitäs tyhjää. Ei siellä ole muuta kuin jähmeitä tunteita. - --- Niinkö? Suoma kiivastui. - --- Mistä sinulla olisi niitä huolia niin? - --- Siitä että näkee ympärillään vain heikkoutta ja että kaikki menee -alaspäin, luisuu luisumistaan, kunnes tulee -- perikato. - --- Elä nyt puhu noin syvästi! Et sinä ymmärrä, mitä sinä puhut. - -Suoma teki ylpeän liikkeen, mutta oli vaiti. - --- Sinusta tulisi, Suoma, mainio opettajatar, sellainen pienten lasten -tukistelija. Sinä otat kaikki asiat niin sanoakseni periaatteen -kannalta ja sinussa on jotain tehtyä ankaruutta, mikä muistuttaa -koulumamsellia. Etkö otakin? En uskalla tarjota sinulle leivoksiakaan. - --- Niitä minä en haluakaan. Minulla on kyllä leivoksia pureksittavina, -mutta ne ovat toisellaisia paloja. - --- Sinä puhut niin salaperäisesti. Kuinka sinä noin? - --- Luuletko, ettei minulla voi olla salaisuuksia ja taisteluja, -suurempia kuin sinulla? - --- Enpä minä sitä oikein usko. Mistä niitä sinulla? Sanot isäsi olevan -viattoman ja itsekin haluavasi Amerikkaan suurempiin oloihin. Miksi -sitte suret? - --- Voi et sinä tiedä, Risto, kummoista se voi olla elämä minullekin! - --- Sielläkö Amerikassa? Menet sinne kauniisti suurella, pulskalla -laivalla, jossa on kaksi savupiippua ja neljä mastoa. Pääset aivan -onnellisesti valtameren poikki. Isäsi ostaa viljavan maatilan Amerikan -lakeuksilla. Sinä siellä kuljeskelet lehtoloissa ja kun tulee -surullinen mieli, niin muistelet minua --. - --- Huh! Oletko sinä noin itserakas? - --- Kuinka sitte? Kai sinä minua siellä muistelet? - --- Pitääkö sinun siitä tässä oikein itse kehua? Minä muistelen ennen -kaikkea sitä, että onkohan sinussa sanasi pitäjää. - --- Voitko epäillä, ett'en minä olisi mies? Minä vannon --. - --- Voi niitä on elämässä sellaisia pyöryttäviä hetkiä, jolloin koko -olemus tuntuu raunioituvan! Lieneekö sinusta, Risto, koettelemusten -mieheksi, lienetkö sinä syntynyt ritariksi, joka ei sorru olevien -olojen taistelussa? Voi elä mitään rupea vannomaan! Pyri, koe vain -olla se, mikä tahdot, ja vakuuta sitä itsellesi, mutta elä muille! -Silloin sinä olet se Risto, joksi minä olen sinua kuvitellut, silloin -sinä ansaitset sen naisen rakkauden, joka sinun tähtesi sallii koko -oman perheensä ja kotinsa joutuvan parjattavaksi. Kuule, Risto! Ole -luja! Taistele, voita! Minä seuraan aina sinun elämäsi pyrintöjä tuolla -Atlantin toisella puolella niin lämpimästi, niin myötätuntoisesti, niin -osaa-ottavasti --. - -Kuuma kyynel vierähti Suoman poskelle ja hänen äänensä sortui. Mutta -pian oli hän voittanut mielenliikutuksensa ja jatkoi: - --- Kun minä tein päätöstäni, viimeistä ja lujaa, niin muisto sinusta -silloin puhujana siellä Kalevalan juhlassa sai minut tekemään sen -sellaisen kuin tein ja josta nyt tämä kaikki on seurausta. Päätöstä -punnitessani minä itkin katkerasti, häpesin sitä itsekin, mutta -kyyneleet vuotivat vastoin tahtoani. Yöni olivat unettomia ja päivät -kuluivat kuin kynttilä ristituuleisessa eteisessä. Milloin kärventi -rintaa toiselta puolelta, milloin toiselta. Mutta nyt minä olen -lujasti todistanut, että minä rakastan sinua, Risto, enimmän kaikkea -maailmassa. Näytä, että sinä olet sen ansainnut! - --- Sinä puhut kuin yksinäsi! Enhän minä sinua yhtään ymmärrä. Kenelle -sinä olet todistanut? - --- Omalle itselleni! - --- Mutta missä taistelussa ja missä asiassa sinä olet päätöksen tehnyt? - --- Kauppaneuvos Köllerillä on isäni ollut jo toista kymmentä vuotta -konttoripäällikkönä. - --- Tiedänhän minä sen. - --- Tunnet myös nuoren Köllerin? - --- Tunnen. Hieno naama, mutta huonot tavat. - --- Kun vanha kauppaneuvos kuoli vuosi takaperin, uskoi hän poikansa -erityisesti isäni huostaan. Sitäpaitsi antoi hän isälle kahden kesken -muutamia lahjoja, arvopapereita ja joitakin kalleuksia kiitokseksi -uskollisesta palveluksesta. Näitä ei silti mainittu testamentissa. Nyt -on nuori Köller suuttunut isään, pannut hänet pois palveluksesta ja on -levittänyt huhua, että isä on nuo arvopaperit ja kalleudet varastanut -kauppaneuvoksen sairastaessa talosta. Muutamana päivänä lähetti isäni -ne kaikki takaisin Kölleriin. - --- Häpeä sellaista lurjusta! Olen minä hänestä kuullut -- - --- Hän pääsi suuttumaan isään siitä, että minä en ruvennut hänelle -vaimoksi. Kyllä isä ja äiti puhuivat minulle siihen suuntaan, että -minä menisin hänen kanssaan naimisiin, mutta minua inhotti koko mies. -Viime talvena tuli hän kerran meille, näki minut ja oli sitte alituinen -vieras. Hän lähetti lahjoja, kävi hakemassa ajelemaan ja konsertteihin -minua, mutta minä pysyin kylmänä. Ja lopullisen vastauksen sai hän -kieltävän. Siitä hänen ylpeytensä meni niin yli äyräiden, että pani -isän pois ja levitti kaikki valeet. Muuan rouva, joka hänelle tyttöään -kauppaa, on ollut hänelle tässä salainen kiihottaja. Nyt onkin hän -kihloissa sen tytön kanssa. Mutta meidät on häväisty, meitä on -haukuttu, pilkattu. Minä olisin voinut tämän kaiken torjua, mutta minä -kieltäydyin, sillä minä rakastin sinua, ja viime päätöstä tehdessäni -johtui mieleeni erityisesti sinun puheesi Kalevalan juhlassa, kuinka -sinä olit rohkea ja miehevä. Nyt äiti itkee tuota häpeää ja minun käy -häntä kovasti sääliksi. Ei hän silti suinkaan soimaa minua. Tulihan se -tuo koko tapaus vain pahana sattumana. Isä tahtoo paeta Amerikkaan, ei -rupea julkiseen vastarintaan, sillä hän kunnioittaa Köllerin nimeä eikä -hänellä ole riittäviä todistuksia. Mutta miksei hän rupea? Hän on liian -heikko. - --- Oletko sinä todella tehnyt noin suuria uhrauksia minun halvan, -köyhän, vähäpätöisen ylioppilaan tähden? - -Ristolle tulivat vedet silmiin. - --- Olen. Minä olen aina uskonut sinua jalommaksi muita. - --- Mutta, kallis Suoma, en minä ole tuollaista ansainnut. Olisit -ottanut rikkaan pohatan, pelastanut omaisesi ja elänyt lengosti kuin -ylimys ainakin. En minä ole ansainnut tuollaista rakkautta. -- - --- Tähän asti olet sen tehnyt. Mutta miten käynee vastedes. Sentähden -en minä rupea papin rouvaksi, että vanhin sisareni on ollut kihloissa -muutaman papin kanssa ja saatuaan häneltä rukkaset surrut itsensä -mielipuoleksi. Hän on ollut jo Lapinlahden sairashuoneessa kuusi vuotta -ja on parantumaton hullu. - --- Sehän on hirveää! - --- Sentähden en minä suosi pappeja enkä tahdo heistä kuulla -puhuttavankaan. Kun olemme lupautuneet tässä toisillemme, niin olen -sinulle kaikki kertonut. Me lähdemme Amerikkaan aivan varattomina. Isä -aikoo siellä ostaa maatilan, mutta hänellä on vähän rahoja. Meillä on -ollut niin suuri perhe. Mutta pääasia on, että me pääsemme täältä pois, -kun kerran isä ei rupea repimään alas Köllerin nimeä. Minullakin tulee -tuolla uudessa kotimaassa kova työnteko, mutta olenhan minä nuori ja -voimakas. Ja siellä teen minä työtä kahta suuremmalla halulla kuin -täällä, jos sen merkitystä ei kuitenkaan tahdottaisi ymmärtää. - --- Huomenna sinä lähdet? - --- Huomenna laivalla. Mutta elä tule minua saattamaan. Elä ainakaan -tee sitä julkisesti, sillä se on eduksi meidän liitollemme. Antaa sen -hiljaisuudessa kypsyä, antaa sen olla salaisuus, josta ei tiedä muut -kuin me kaksi. - --- Minä olen vakuutettu, että sinä, joka olet täällä kestänyt moisia -otteluja minun tähteni, olet minulle siellä Amerikassakin uskollinen. -Kirjeissä saadaan puhua. Minä tulen huomenna heiluttamaan sinulle -nenäliinallani viimeistä hyvästiä jostain syrjästä, mitä ei kukaan -huomaa, lausui Risto. - --- Niin. Ja nyt, Risto, hyvästi. Emme saa lähteä yhdessä pois täältä. -Se voisi herättää huomiota. - -Heidän hyvästinsä oli näennäisesti kylmä. Lyhyt, mutta luja käden -puristus ja silmät kyynelettöminä -- niin he erosivat. Suoma lähti, -mutta Risto jäi puistoon. Tuomen tertun olivat he antaneet toisilleen -viimeiseksi lahjaksi. - -Kun Suoma oli kadonnut näkyvistä puiden taa, valtasivat Riston -ristipäiset tunteet. Toiselta puolelta hurmasi häntä rajattomasti ja -häneen iski kiihkeä ajatus juosta perästä, temmata Suoma raivokkaaseen -syleilyyn ja suudelmien seasta huutaa hänelle: "Elä mene, jää tänne! -Minä kannan sinut korkeimmankin vuoren, kovimmankin kosken yli, kunhan -vaan olemme yhdessä! Elkäämme erotko, vaan yhdessä rakentakaamme -rakkautemme tulevaisuuden maja! Meidän rakkaudellemme ei ole mikään -mahdotonta! Ei mikään! Ei mikään!" Ja hänestä tuntui, että sitä se oli -Suoma häneltä odottanutkin, tuollaista rajatonta antaumista lemmelle, -kaikki-luottavalle ja kaikki-voittavalle lemmelle. Mutta hän oli -nahjus, ei ymmärtänyt tulevaisuuttaan eikä tytön mielialoja... - -Mutta samalla hän muisti, miten tiukasti tyttö oli kieltänyt häneltä -ensimmäisenkin suudelman ja tuo lemmen raivo, joka oli hyökynä -kuohahtanut hänen päälleen, väsähti. Jännitys hänestä laukesi ja -hänen mielensä herpautui. Hän tunsi nyt kaipuuta, hellää ja vienoa. -Hänen mielensä kävi suruisaksi ja hän lähti kävelemään vastakkaiseen -suuntaan kuin mihin Suoma oli mennyt. Ja kaipuu suureni, suureni, se -jäyti hänen sydäntään ja painui alas hänen jäseniinsä. Se ikäänkuin -laskeutui ympärillä olevaan luontoonkin, väritti kaikki ja sitä huokui -kaikkialta. Kaipuusta haapa tuossa värisi, kaipuusta lauloi koski -kupeella ja iltakaste, joka helmeili ruohistossa, kyynelöi kaipuuta... - -Ja huomenna olisi Suoma jo menossa pois... pois... - -Tällaisia tunnelmia seurasivat taas uudet, voimakkaammat. Siten hän voi -näyttää Suomalle lempensä lujuuden ja päästä toiveittensa perille, että -hän syöksyy suin päin työhön ja puuhaan, lukee yöt päivät, suorittaa -tutkinnot ja sitte naipi hänet. Sieltä Amerikasta hän hänet noutaa, se -paluu on oleva yhtenäistä naurua ja laulua, sillä silloin on kaikki -saavutettu... - -Nyt häntä ei mikään murra, eivät rautaiset siteet, eivät teräksiset -kahleet. Hän panee liikkeeseen kaiken tarmonsa, kaiken tahtonsa, -jokaisen veripisaransa, jokaisen hermosäikeensä, kaikki luomaan -toiveiden suurta tulevaisuutta. - - - - -VIII. - - -Kapteeni Hanka oli kuollut. Riston oli hankittava toinen takaaja -tuohon viime kesänä tekemäänsä viiden sadan markan velkaan. "Muffa" -taas heittäytyi puhumattomaksi, sillä hän pelkäsi, että Risto häntä -pyytäisi. Mutta Risto kylmästi sivuutti hänet. Hän meni entisen -rehtorinsa luo, puhui hänelle asiansa ja niin oli hän autettu. - -Mutta nyt oli ruvettava puuhaamaan uutta velkaa. Äidilleenkin oli hän -kieltäytynyt jyrkästi rupeamasta papiksi. Jos hän sen tekisi, niin -tekisi hän samalla henkisen itsemurhan, oli hän sanonut. Ja ei suinkaan -äitikään sitä häneltä tahdo. - -Nyt turvausi Risto noihin merimiehiin siellä niemekkeellä, jossa vanha -koti oli ollut. Hän kävi kysymässä lainaa pankista ja sieltä luvattiin, -kun on vain kelvolliset takuumiehet: Olihan niillä pienet talot noilla -merimiehillä ja omistaan olivat eläviä. Mutta pankki vaati niitä -kymmenen takuuseen, ennenkun antoi tuhannen markan lainaa. Tosissaan -piirsivät merimiehet velkakirjaan puumerkkinsä ja varoittelivat -kymmeneen kertaan Ristoa säännöllisten korkojen maksamisesta. Risto -marssitti kymmenen takaajaansa pankkiin, jätti velkakirjan ja sai tuhat -markkaa. - -"Muffa" jäi vähän nolona katsomaan häntä, kun hän heti suoriutui -pääkaupunkiin. Yksin sinne nyt Risto meni. - - * * * * * - -Juna työntyi kohti pääkaupungin asemaa. Se toi tullessaan Ristoakin -tuolta etäisestä maaseutukaupungista. Rauhallisena meni hän väkivirran -muassa asemahuoneeseen, painui sieltä issikkaan ja katosi pian -valkolakkineen pääkaupungin hämärään syysiltaan. Hotelliin hän -ajoi, tilasi huoneen, jätti käsistään kantamuksensa ja lähti ulos. -Siinä kävellessään mietti hän, että hänen pitää saada siisti ja -hiljainen asunto, ikkuna mieluummin kartanolle päin. Mutta sen täytyy -olla kodikkaan, että siellä hyvin viihtyy eikä mieli yhtään pala -hupipaikkoihin, sillä pitää olla varovainen. Seuran takia rupeaa -hän asumaan jonkun toisen kanssa. Kovin tulee ikäväksi olla paljon -kotona yksinään. Mutta hänen huonekumppaninsa tulee olla siivon ja -säädyllisen. Risto mietti entisiä koulutovereitaan, asetteli niitä -ajatuksissaan riveihin ja tarkasteli kiireestä kantapäähän. - -Mutta tuossahan menee mies, joka sopii huonekumppaliksi. Se oli Sakke -Auma, puhdasverinen teoloogi ja kotikaupungin kaikkien hurskasten -naisten suosikki. Oli saarnannut jo siellä kirkossa viime kesänä pari -kertaa. Se ei välittänyt ilomielisestä maailmasta, eikä se Sakesta. -Tuon miehen kanssa olisi turvallista. Hän kiiruhti askeleitaan -puolijuoksuun miehen perään, joka mennä viiletti kuin kaupungin -lähetti. Sakke oli varaton ja ulkomuodostaan hyvin vähän huolta pitävä -nuori mies. - -Viimein sai Risto hänet kiinni hengästyneenä ja veret poskilla. -Hän veti hänet istumaan viereensä esplanaadipenkille. Siinä kuhisi -hämärässä, millä ei kuitenkaan ollut pimentävää voimaa, väkeä -monellaista läpi puiston. - --- Vai olet jo sinäkin täällä? tuumi Sakke. - --- Olenhan minä. - --- Mutta minulla ei ole aikaa tässä olla. Enkä minä pidä muutenkaan -istumisesta esplanaadipenkeillä näin hämäröissä. - --- Et sinä nyt tässä pahene. Minulla on sinulle vähän asiaa. - --- Sano sitte heti! - --- Missä sinä asut? - -Sakke ei puhunut ensin mitään, mutta sitte tuumi: - --- Olen päättänyt sitä olla näin lukukauden alussa ilmoittamatta, -kun sen voi salassakin pitää. Käyvät juoksemassa ja mankumassa nimeä -osakunnan rahastoon. Niistä on tuskallista päästä erilleen. Mitä sinä -minun asuntoni tiedolla teet? - --- Aivoin tässä pyrkiä sinun kanssasi yhdessä asumaan. - --- Sinäkö? Elä nyt! - --- Etkö ota? - --- Et sinä pääse. - --- Et ota? - --- Ei se ole minun vallassani. Minä asun "himmelissä". - --- Eivät kai ne ole aivan hupaisia asuntoja, kun niin ylhäällä ovat -- -onhan siellä jo ikuinen talvi, nauroi Risto. - --- Ei -- paremminkin ikuinen kesä. Sinne kokoontuvat kaiken maailman -höyryt. - --- Sinä et siis suosi asuntoasi? - --- Mutta hyvä se on ilmaiseksi. - --- Se on sen rikkaan pohatan kivitalon viidennessä kerroksessa? - --- Niin. - --- Ruvetaan asumaan yhdessä! Ei se tule kalliiksi! ehdotteli Risto. - --- Mitenhän olisi? Olisihan hauskempaa kuin olisi vapaa, kunnon asunto. - --- Niin minäkin arvelen. Huomenna me hankimme asunnon. - -Taidan suostua. Eihän sitä ruokaa saa tuollakaan ilmaiseksi. Ja on se -niin poikkipuoleista. - --- Suostuthan sinä? - --- Suostun. Hankitaanpa vain yhdessä! - -Sakke oli Ristoa vanhempi ylioppilas. He saivat hiljaisen asunnon -laitapuolella kaupunkia. Ja nyt alettiin uuttera elämä kirjain ääressä. -Kummallakin oli oma ikkunansa ja oma pöytänsä. Ainoa maallisten -nautintojen tuoksu oli huoneessa vain alati leijaileva paksu savu, niin -merkitsevä ja ominainen huoneessaan pysyvien ylioppilaiden asunnossa. -Uutterasti käytiin luennoilla, mutta harvoin osakunnan kokouksissa. -Ristokin oli sitä mieltä, ett'ei hänellä ole aikaa ruveta tuolla -osakunnassa jahkailemaan poikamaisuuksia, sillä sellaisiahan ne kiistat -siellä paraasta päästä olivat. Ja hänellä, jolla jo oli morsian ja -kynsin hampain taisteltava tulevaisuutensa eteen, ei ollut haluakaan -antautua kaikemmoisten pikkumaisuuksien ritariksi. Näin hän koetti -itselleen tehdä esteitä pysyäkseen kirjain ääressä, mutta silloin -harvoin, kun osakunnassa oli jotain tärkeämpää, oli hän siellä nuorista -ylioppilaista ensimmäisiä. - -Yksitoikkoiselta alkoi ajan pitkään tuntua Ristosta tämä olo. Tuntui -kuin hengityskin kävisi vain omaan poveen, ei sen edemmäksi, tuntui -kuin tahallaan tuhlaisi hän nuoruutensa iloiset mielialat ikävään -yksitoikkoisuuteen. Hänen vilkas mielensä ei voinut olla tyytyväinen -näissä oloissa. Kun olisi täällä edes äiti tai Suoma! Niin -- Suoma! -Häntä muistaessa pehmeni Riston mieli tunnelmiin, suloisiin haaveisiin, -mutta ne kohta karkotti Sakke häneltä löyhyyttämällä suuresta -piipustaan hänet savupilven keskelle, jotta kurkkua karvasteli. - -Varsinainen ja ainoa nautinto tässä kovassa työssä oli Ristolla -haaveksiminen. Kun hän oli sytyttänyt paperossin ja heittäynyt vähän -levähtämään keinutuoliin ja hän oli huoneessa yksin, antautui hän -kokonaan haaveiden valtaan. Hän ikäänkuin nukkui haaveihinsa tuossa -keinutuolissa, mikä hiljalleen väsyi liikkeessään yhteen kohti. Yhden -voimakkaan mielikuvan toisensa perästä vieritteli sieluun kuvitusvoima. -Milloin hän nuorena sulhasmiehenä ihaili Suoman kanssa valtameren -kuutamoa suuren Atlantilaivan peräkannelta, milloin istui hän omassa -sievässä ja maukkaassa kodissaan pehmosella salin sohvalla varjostetun -lampun valossa ja kuunteli, miten äiti viereisessä huoneessa opetti -hänen -- heidän -- esikoistaan puhumaan. Suoma nauroi -- hän nauroi -- -äiti nauroi -- kaikki he nauroivat. Ja häntä ympäröi kodin rauha ja -sulo ja omaistensa rakkaus. Äiti ei ainoastaan rakastanut Suomaa, mutta -kunnioitti häntä. Ja molemmat he olivat niin sanomattoman onnelliset. -Tuon onnen hän oli luonut, entinen Risto-nulikka, joka paljasjalkaisena -meni lyseoon pyrkimään... - -Toisinaan kuvitteli hän olevansa oikeudessa puolustamassa turvatonta -syytettyä. Asia oli sekava ja hämärä. Hän pani liikkeelle kaiken -puhekykynsä ja syvän oppinsa. Ja hän pelasti syytetyn, jota -jokainen oli epäillyt ja josta sanomalehdet olivat kertoneet pitkiä -rikoshistorioita... - -Niinkuin väsynyt peltomies saa uusia voimia unesta ja ravitsevasta -illallisesta seuraavan pitkän päivän uuvuttavaan työhön, niin sitä imi -Ristokin näistä mielikuvistaan. Haaveksittuaan alkoi hän uudelleen -kahta lujemmin lukemaan ja usein luki itsensä niin uuvuksiin, että -nukkui vaatteet päällä tuolilleen pöydän ääreen. - - - - -IX. - - -Oli joulun aatto. Sakke oli matkustanut pois, mutta Risto ei ollut -lähtenyt, sillä matka oli kovin pitkä, talvi kylmä ja loma-aikaa oli -siksikin vähäisen. Ja eipä siellä vaarin läheisyydessä kotona ollut -niin erin hauska. Hyvin hän oli käyttänyt lukukautensa, ollut kovassa -puuhassa ja ahkeruudessa, jotta mieli nyt oikein kaipaamalla kaipasi -jotain virvoitusta ja iloa, sillä tuo syystalvi oli ollut niin kovin -yksitoikkoinen taival. - -Nytkin hän istui asunnossaan. Kirja oli nenän edessä, mutta silmät -eivät siihen katsoneet. Ne haaveksien tähtäsivät kartanolla muutamaa -miestä, joka siellä laittoi jalkaa joulukuuseen. Se oli tuuhea, -pitkä kuusi, talven vihannoiva kasvi Pohjolan lumisilta kankailta. -Se asetettaisiin illalla valaistuun saliin, lapsia, kiharatukkaisia -poikia ja tyttöjä, tanssisi kuin pienet enkelit sen ympärillä. Se olisi -koristettu monenvärisillä paperileikkauksilla, vahakynttilöitä palaisi -sen oksilla, joista kuultelisi makeiset ja punervat omenat. Vanhemmat -ihmiset sitä kauvempaa ihaileisivat teetä juodessaan ja kuullessaan -lasten helläsointuista laulua, mikä kertoisi Bethlehemin tähdestä -ja äsken syntyneestä Vapahtajalapsesta. He olivat kaikki iloisia, -onnellisia: heillä oli joulu. - -Mutta hänellä olisi ikävä. Ei ystäviä, ei toveria, ei joulukuusta, -ei niin mitään. Hänen emäntänsä oli vain vanhapiika, yksinäinen ja -iloton. Ja ehkä sekin menee jonnekin jouluaattoa viettämään jonkun -toisen samallaisen yksinäisen tuttavansa luo. Silloin hän jää yksin, -niin yksin koko rakennukseen, sillä tuokin joulukuusi kuului saman -kartanon toisen rakennuksen väelle. Kaamea tyhjyyden tunne laskeusi -Riston sieluun. Tulisiko todella hänen jouluaattonsa ikävämmäksi -kuin kuritushuoneen vangin? Olisiko se arkipäiväisempi kuin harmain -arkipäivä. Siltä se tuntui. Siksi se uhkasi tulla. - -Outo ajatus ryöstäysi väkisten Riston mieleen. Jos ostaisi viiniä ja -viettäisi sen ääressä hetkensä. Tekisi se ne lyhyemmiksi ja tarjoaisi -nautintoa ikävässä. Tukkisi se surumieliset tunteet ja huuhtelisi -se pois mielen karvaat mietteet. Koko lukukauden hän oli paastonnut -huvituksista kuin vesileipäläinen ja antanut rauhassa ilojen vyöryä -mahtavissa kuohuissa jalkainsa ohitse maistamatta niistä niin -pisaratakaan. Mitä hän paastosi ja mitä kiusasi itseään kieltäymyksillä -kovemmin kuin munkki? Mikä oikeus oli muilla nauttia elämästä? Miksi se -häneltä olisi paremmin kielletty kuin muilta? Ehkä hän itse kiusasikin -vain itseään luulotteluilla ja turhilla puhtauden intohimoilla? Eivätkö -nautinnot ole pantu maailmaan ilahduttamaan murheellista mieltä ja -hävittämään surulta sen kalvavimman kivun? Ikävyyttä ne on luotu -poistamaan ja yksinäisyydelle seuraa luomaan. Nauti siis sinä elämän -suloista erotettu sielu sen, mitä voit; juo väkevimmässä viinassa -kaikkien yksinäisten kuohuton malja! - - "Nauti, nauti nuorena; - sydän jähtyy vanhana!" - -Joulun hämärä alkoi laskeutua maan päälle; talvinen varjoisa iltahämy -oli tulossa. Emäntänsä toi hänelle iltapäiväkahvia ja tuumi samalla, -että hän laittaa illallisen valmiiksi saliin, jotta Risto saa syödä, -milloin haluaa. Itse hän menee sukulaistensa luokse viettämään -jouluaattoa. - -Eikö hän ollut arvannut oikein? Hänkin menisi sukulaistensa luo. Niillä -on sukulaiset ja tuttavat; niillä on seuraa ja ystäviä. Hän on vain -yksin seuraton ja lemmetön. - -Risto sivalsi palttoon selkäänsä, potkasi kalossit jalkaansa. Suoraa -päätä oli hän menossa läheiseen viinipuotiin. Vastaan tuli ihmisiä, -kaikki joulutouhussa paketteja käsissä ja muita kantamuksia. Ne antavat -ja saavat joululahjoja. Hän antaa ja saa itselleen pullon hyvää -Espanjan viiniä. - -Ristoa nauratti tuo ajatuksensa. Tehtyään puodissa ostoksensa viillätti -hän takaisin ja asetti saaliinsa kauniisti loukkoon odottamaan -illan tuloa. Kun rikkaiden ja onnellisten ensimmäiset joululahjat -lenteleisivät, niin silloin pistäisi hän poskeensa ensimmäiset pikarit. -Hän tahtoi pilkata tätä elämää, joka toisille on niin antelijas ja -toisille pahin saituri. Miksi esim. hänen piti syntyä köyhässä kodissa, -miks'ei jossain hyvin arvokkaassa perheessä kaikkien hellimänä ja -hoivaamana? - -Kun kello lähenteli seitsemää, avasi Risto viininsä. Hän sytytti -kynttilät pöydällä palamaan ja asetti vielä lampun niiden keskelle -valaisemaan. Pitäisi olla häikäisevää ja iloisaa kuten suurissa -juhlissa. Hän imasi lasillisen voimakasta. Espanjan mehua. Sytytti -sitte hyvälle tuoksuvan sikarin. Nakkausi keinutuoliin keinumaan ja -koetti oikein tekemällä tehdä hauskaa. Hän taas maistoi ja juoma alkoi -jo tehdä tuntuvan kiertokulkunsa ruumiissa: se uuvutti ja virkisti -samalla kertaa. Se lamasi lihaksia, mutta kiihotti hermoja. Ja hän -hyräili: - - "Niin paljon, niin paljon on riemuja maan; - ken hullu siis huolista huolisikaan!" - -Mutta silti tuntui yksinäiseltä tämä ryypiskely. Menisikö hakemaan -seuraa? Ajatus oli varma päätös. Hän lähtee koluamaan Helsingin kapakat -jouluaattoiltana. Juoman jätti hän kotiin, mutta sikareja kourasi hän -mukaansa. Ei hän viitsi kävellä. Hän huutaa issikan ja käskee ajaa -ravintolasta ravintolaan, minne vain sisälle pääsee. - -Ajaessaan pitkin katuja näki Risto selvästi kuin näyttämöltä Helsingin -rikkaiden joulun loistoisuutta. Akkunoista säteili valot kruunuista ja -joulukuusista. Siellä sisällä puikkelehti ilosta loistavia kasvoja. Ne -olivat seitsemännessä taivaassa, ne omaistensa ja sukulaistensa parissa -verrattuina häneen, joka issikan reessä matkaili kapakasta kapakkaan -hakemaan jotain ihmisen tapaista, jolle voisi jonkun sanan puhua, edes -kuiskata, että kyllä on kuiva jouluaatto. Tekisikin hyvää löytää, yhtä -yksinäinen kuin hän itsekin. He ymmärtäisivät toisensa, sopisivat -toisilleen sellaisessa vuorovaikutuksessa kuin kastenoppa janoavan -kasvin kuvulle. - -Tässä oli auki muuan ravintola. Ei erin hieno, mutta ei aivan -huonoimpiakaan. Samapa se, kunhan on joku. Risto työntyi sisään ja -maksaessaan antoi issikalle juomarahaa. Hän tahtoi olla rennolla -tuulella; ehkä sekin kasvattaisi sisäistä tyytyväisyyttä. Ravintolassa -oli muutamia nuoria miehiä, jotka joivat olutta. Hyi! Min proosallista -juomaa jouluaattona! Risto tilasi puoliskon viiniä ja asettui sen -viereen muutaman pöydän ääreen. Sitte rupesi hän tarkastelemaan noita -nuoria miehiä, kenen niistä saisi tämän illan toveriksi. - -Mutta niidenkin puheista kuului, että niillä oli meno sinne ja -sinne. Eivät ne olleetkaan yksinäisiä ja toveria vailla. Kohta ne -lähtivätkin, mutta yksi jäi tuonne huoneen loukkoon tuutingin ääreen. -Ja se näytti miettivältä ja raskaalta kuin tuntisi sisässään maailman -kauheimmat tuskat. Se oli hänen miehiään, se kuului samaan yksinäisten -komppaniaan tänä jouluaattoiltana kuin hänkin. Yhtään aivan yksinäistä -ei silti ole maailmassa, mietti Risto, kohosi paikaltaan ja meni miehen -luo. Se oli vanhempi kuin hän, täyteläinen, velttokasvoinen nuori mies. -Risto esitteleihe hänelle ja kuuli nimen olevan Kotisaari, hämäläinen -ylioppilas. Risto pyyteli häntä tulemaan omaan pöytäänsä. Miehen silmät -kirkastuivat, hän katseli mielihyvällä Riston paremmin hienonpuoleista -pukua ja antoi katseensa nautinnolla viivähtää hänen komeassa -kellonperässään. Heistä tuli pian hyvät tuttavat, sinut, veljet. - --- Sinä kai olet vasta nuori civis? puheli Kotisaari ja imasi kuiviin -viinilasinsa. - --- Paremmin nuori. Toista vuotta. - --- Ja olet joulua täällä Helsingissä? Taidat olla pohjolainen, kun et -ole mennyt kotiisi? - --- Niin olen. - --- Olet varmaan juristi? - --- Olen. - --- Juristit ovat miehiä. Ja varsinkin pohjolaiset juristit, ihanteli -Kotisaari. - --- Oletko sinäkin juristi? - --- Olen. - --- Tutkinnot jo suorittanut? - --- Par'aikaa suorittelen. Minulla on ollut vähän vastoinkäymisiä, että -on viivähtänyt, selitti Kotisaari ja solautti viiniä suuhunsa. Minulla -oli näet morsian ja se petti minut. Surussani minä hullausin juomaan, -että on mennyt aikaa turhaan. - --- Vai semmoisia vastoinkäymisiä? - --- Niin -- noihin naisiin ei tarvitseisi luottaa. - --- Ovat yhtä pettäviä kuin yhden yön jää, säesti Risto. - --- Niin ovat. - --- Mutta sinulla on hyvää viiniä. Tämmöistä sen olla pitää joulujuoman. - -Kotisaari kuivasi taas huulillaan yhden lasin putipuhtaaksi. Ristoa -hiukan nauratti miehen viinin halu. Pian kosti viini surmaajalleen. -Kotisaaren kieli alkoi ennen pitkää sammaltaa. - --- Etkö sinä, nuori ystävä, tilaa illallista? Minulla on hiukan ahtaat -raha-asiat tällä kerralla. - -Risto jo ymmärsi, mitä lajia tämä mies oli. Mutta samapa se nyt tälle -illalle. Onhan tuolla kuitenkin suu, jolla puhuu ja aivot, joilla -ajattelee. Enempää ei Risto vaatinutkaan nyt toveriltaan. - --- Tilataanpa vain? - --- Tilaa kotlettia ja ryypyt! Ryyppy on erinomainen sen kanssa, kehotti -Kotisaari ja hänen pienet silmänsä nauroivat tyytyväisyydestä. - -Risto huomasi, että Kotisaarelle oli tällainen jouluilta erinomainen -onnen sattuma: ylempänä toivojen. Ja kun Risto vielä veti taskustaan -hänen nenänsä eteen sikareja, niin nauroi Kotisaari ääneen. Miehen -tyytyväisyys teki hyvää Ristolle ja hänet valtasi vastustamaton halu -ruokkia sitä kaiken maailman hyvyyksillä kuin syöttöporsasta. On -nautintoa nähdä, kun se sitte säteilee hyvinvoinnista. Ja Kotisaari ei -antanut itselleen kahdesti tarjota. - -He söivät illallisen viinan ja oluen kanssa. Kotisaari jo heltyi hyvin -tunteellisiin mielialoihin. Hän kertoi syntynsä, kotinsa ja kaikki. -Itki, että on tullut aikaa tuhlatuksi, mutta pian potaltaa hän nyt -hovioikeuteen ja varatuomariksi. - --- Mitä tutkinnoita hän nyt oli suorittanut? - --- Ei vielä mitään, mutta juuri aikoi. Ja kun hän saisi raha-asiansa -reilaan, niin menisi hän naimisiin. Hänellä on jo uusi morsian. Se on -nuori leski täällä pääkaupungissa. - -Risto ei saanut selvää, puhuiko mies totta vai valetta. Mutta aika -kului silti ukkoa kuunnellessa ja hän huomasi pian, että kyllä tuo mies -on sentään häntä paljon, paljon onnettomampi. - -Kohta saivat he kolmanneksi seuralaisekseen ravintolaneidin, sillä hän -oli huomannut Riston anteliaisuuden ja tahtoi hänkin hyötyä pojasta. Ja -nyt heille vasta hauskuus alkoi. He siirtyivät piaanohuoneeseen. Neiti -sulki kapakan. - -Nytpä Kotisaari vasta näytti suuruutensa. Hän istahti piaanon ääreen -ja antoi yhden sävellyksen toisensa jälkeen helähtää sormiensa -kosketuksesta tangetteihin. Ja hän lauloi samalla. Hänellä olikin -kirkas tenoori, vaikka vähän ruostunut. Risto katseli hiukan ihastellen -miestä. Hän saikin kuulla, että Kotisaari on säveltäjäkin ja vanha -ylioppilaslaulaja. Se oli koko nero mieheksi. Risto ja ravintolaneiti -tanssivat. Oo -- tämä oli hauskaa! - -Mutta sitte tuokion takaa nousi Kotisaari ylös piaanon äärestä ja -kuiskutti Riston korvaan: - --- Nyt sinun, nuori ystävä, arvosi vaatii ottamaan samppanjaa. Etkö -huomaa tytöstä? - -Risto ei mitään huomannut tytöstä, mutta Kotisaari viskutteli hänelle -korvaan. Hän olikin perin pohjin syventynyt Helsingin ravintolaelämän -salaisuuksiin. Mutta silloin välähti kuin kirkas salama Riston -pimittyneissä aivoissa. Hän haki lakkinsa, päällysnuttunsa ja -kalossinsa. Riensi sitte juoksujalassa kotiinsa pakoon jotain likaista -ja ilettävää. - - - - -X. - - - New York 1 p:nä tammik. 18--. - - Kelpo Ristoni! - - Kun sain sinun neljännen eli viimeisen kirjeesi tänne matkamme - jälkeen, niin olimme juuri lähdössä tänne suureen maailman - kaupunkiin viettämään täällä joulua sedän luona, jonka laiva - parasta aikaa on New Yorkin satamassa. Hän kutsui meitä - erityisesti tulemaan ja koska rautatiematka ei ollut kovin - pitkä, suostui isä lähtemään sittenkuin setä oli ilmoittanut - maksavansa matkakustannukset -- huomaat, että isä noudattaa - ankarinta säästäväisyyttä. Lähdimmekin isä, äiti, Aloys ja Fretu - ja minä. Aloys ja Fretu ovat nyt päässeet apteekkipalvelukseen - ja he kovasti uskovat vielä olevansa apteekkareita täällä - suuressa lännessä. Niin -- me tulimme tänne suureen pesään, - jonka läpi jo kerkesimme aika paljon kuljeskella Suomesta tänne - saavuttuamme. Setä oli ottamassa asemalla vastaan ja vei meidät - laivaansa. Siellä oli juuri jouluvalmistukset. Meri loiskahteli - vapaana laivan kuvetta vasten. Heillä oli joulupuukin. Ei se - ollut Suomen havupuu, vaan Amerikan lehtevä saarni. Sen olivat - merimiehet koristelleet parhaan taitonsa mukaan. Ja jouluaattona - oli juhlallista. Setä tarjosi merimiehilleen lasin totia munalla - höystettynä. Miehet lauloivat jouluvirren ja toverillinen - mieliala oli vallannut kaikki. Se oli silti hauska joulu. Söimme - riisiä, porsasta ja torttuja. Voi täälläkin viettää joskus - hauskan hetken, kun unohtaa kaikki ja vaipuu vain nykyisyyteen. - Mutta eipä Amerikan luonnossa ole Suomen runollisuutta eikä - ihmisissä kotiseudun tuoksua. Lunta on tullut hiukan, mutta se - on likaista ja pian häviävää. Ei täällä kilise joulukulkuset - eikä ajeta reellä koristeltu ketunnahka heitettynä reen perälle - niinkuin siellä kotona. Siellä maalla meillä on ilma tuoreempaa - kuin täällä, mutta olo on silti yksitoikkoista. Ja voi niitä - kauheita sikalaumoja, joita isä täällä on ruvennut kasvattamaan! - Ne ovat minulla aina silmissä ja niiden ärinä kiusaa minua. - Suo anteeksi mauton kirjeeni, mutta en voi niistä olla - kirjoittamatta, kun ne alituisesti minua vaivaavat! - - Teen työtä siellä kotona aamusta iltaan. Kauppala siellä - maatilamme läheisyydessä kasvaa aika vauhtia ja yhtä suuressa - määrässä minun ompelukouluni. Minulla on jo kuusi oppilasta. - Ne ovat talonpoikaistyttöjä suomalaisista siirtolaisperheistä - kauppalasta. Minä saan heille antaa henkistäkin opetusta ja - siihen olen erinomaisesti innostunut. Ajattele että suomalainen - kansallisuus täällä voisi vielä maailmassa yletä upeampana kuin - kotimaassa! - - Täällä Amerikassa minä olen tehnyt sen huomion, ett'eivät ihmiset - täällä koeta niin kaikemmoisia salateitä tunkeutua toistensa - olosuhteisiin. Itsekullakin on tekemistä omain asiansa kanssa. - Ja se on kaunis havainto. Se tyynnyttää entisetkin pahat mielet - ja arpeuttaa vanhat haavat. Luulen että kun olisi Amerikassa - pienestä lapsesta elänyt tai kun olisi Amerikassa syntynyt, niin - viihtyisi täällä mainiosti. Mutta se kotimaa --! - - Mutta tämän maan politiikka on Merenpuoleista. Se on liian - vapaata, niin sanoakseni siveetöntä. Minä olen aina ihaillut - suoraa ja rehellistä politiikkaa, semmoista kuin meillä siellä - Suomessa. Siellä pysähdytään kiistoihin ja väittelyihin, mutta - täällä mennään pahimpiin herjauksiin ja tahdotaan vastustaja - lyödä lauvalta hinnalla millä tahansa. Äskettäin julisti muuan - sanomalehti vastapuolueen presidenttiehdokkaasta, että se on - ollut jossain kaupungissa kadulla humalassa, kun se oli saanut - äkkinäisen pahoinvointikohtauksen. Mutta vaalitilaisuudet ovat - täällä kadehdittavia. Usein menen läheiseen kaupunkiin, kun - tiedän siellä olevan jonkun vaalin. Voi sitä pyhää innostusta! - Jos ei siihen samaan jossain määrin seottuisi keinottelua, niin - olisi se jotain sellaista, jollaiseksi aina olen kuvitellut valan - keilihuoneessa Versaillesissa suuren vallankumouksen aikana. On - täällä naisillakin vaikutusta vaaleihin. Senkin huomion olen - tehnyt, että naisena täällä on paljon parempi olla kuin miehenä. - Mies on täällä kuluva remeli suurteollisuuden palveluksessa, - mutta naisen asema on mallikelpoinen sekä kodissaan että - ulkona sitä. Amerikkalaisessa miehessä ei olekaan tuon tähden - ihanteellisuuksia, mutta sitä enemmän intohimoja. Nainen on - osannut yhdistää itseensä tunteellisuuden ja älyn, ja hän on - monessa suhteessa miehen herra. Muutenkin täällä kaunis silmäpari - on paljon, paljon suuremmasta arvosta kuin siellä Suomessa. - Täällä olisikin tilaisuutta rakastua vaikka mustaan neekeriin... - - Lienet paljon edistynyt luvuissasi? Kerrot olevasi välinpitämätön - kaikesta ympärilläsi olevasta. Miksi niin? Onko sinustakin tullut - itsekäs? Enpä sitä uskoisi. Itsenäisyyden ja itsekkäisyyden väli - on pitkä, mutta voi yhteenkin sattua. Onko sinulle käynyt niin? - Minä päinvastoin seuraan erinomaisella tarkkuudella ympäristöäni - -- luontoakin, vaikka siitä puuttuu runollisuutta. Äsken - lahjoitti pappa minulle ponyn ja sillä minä ajelen katselemassa - ympäristön elämää. Väliin on pienonen neekeripoika kuskina ja - hän sanoo sydämmestään pitävänsä "missistä", joka on opettanut - hänet lukemaan. Oletko sinä saanut tuollaista aikaan? Uhrauksia - tehdä muille, mutta silti olla itsenäisenä ja vapaana, se on - tässä maassa aivan mahdollista ja siinä minä aina näen korkeimman - onneni täällä, vaikka minua silti rasittaakin alituinen kaipuu -- - ketä, arvaa! - - Kirjeistäsi ei täällä kukaan tiedä ja minä koetan ne - huolellisesti salata. Tämä kirje tuopi sinulle kai leuhauksen - prääri-ilmaa täältä. Haluaisin vastaukseksi tuoksahduksen Suomen - täysinäistä talviluontoa. Kirjeesi saat osottaa maatilallemme. - - Suomasi. - - -- -- -- - - Helsingissä 1 p:nä helmik. 18--. - - Sulo Suomani! - - Sinun viimeinen kirjeesi tuli kuin palsami oikeaan aikaan. Olin - viime aikoina vaipunut äärettömään raskasmielisyyteen. Luonteeni - on tekemäisillään koko käännettä, se on laskeutumaisillaan - nolla-pisteen alapuolelle mielialojen lämpömittarissa. Ennen se - kohosi ylös iloisuuteen kuin vikkelä elohopea, nyt se painuu - alas -- minne painuneekaan. Pääasia on vain, että suuret ilman - muutokset ovat tulossa. Ei ole vielä vettä satanut, ei kyyneltä - tipahtanut, mutta ilmassa on syksyn raskaus. Sinun kirjeesi - virkisti silti aika paljon, luin sen moneen kertaan, luin - vieläkin ja olin tyytyväinen. Siinä esiinnyt sinä ehyenä ja - kokonaisena, jokainen piirre on selvänä ja jokainen mieliala - tuttuna -- sellainenhan sinä olit ennenkin, vaikka en niin - läheltä huomannut jokaista avuasi kuin nyt etäämpää. Ja - kirjeesi vaikutti sen, että minä heti menin ja ilmoittauduin - opettajaksi Antipoffin kurjuuden asukkaille. Luulen että se on - minua virkistävä. Olin todellakin kehittymäisilläni ensi luokan - itsekkääksi. Täällä Helsingissä rupesin asumaan muutaman, papin - kokelaan kanssa, minulla oli aikomus repäsemällä ottaa tutkinnot - ja päästä niillä ylpeilemään ja jonkun asteen lähemmäksi sinun - lopullisessa saavuttamisessa. Kuinka pikkumaista! Huomaankin - kirjeestäsi, että sinä inhoot tuollaista egoismia. Sinähän - työskentelet niin paljon muita varten. Minä istuin vain päivät - päästään huoneessani, luin ja ahkeroin. Mutta samalla kävi - sieluelämäni tyhjäksi ja raskasmieliseksi. Minä vaivuin aina - enemmän sisäänpäin -- jouduin ennenvanhalle kouluaika-asteelleni - -- ja kerran jo tein moraalisen lankeemuksen, joka olisi - voinut päättyä huonosti rakkaudellemme. Tulipa sitte sinun - kirjeesi! Miten paljon se taas kohotti minua! Ja minä toivon, - että se on vielä enemmän sitä tekevä. Minulla on aikomus alkaa - osakunnassakin enemmän esiintyä ja muuten hengittää ulos - enkä omaan poveeni. Meidän köyhien ylioppilaiden olo täällä - Helsingissä on kaikkea muuta, vaan ei hauskaa. Meiltä on kaikki - kielletty --, esteet panevat köyhyys, alhainen syntyperä ja oma - pikkumaisuus. Ja voisiko siellä meidän pikkuisessa pohjoisessa - kylässämme, jossa synnyimme, kehittyä sellaiseksi, että täällä - voisi varmoilla edellyksillä nauttia elämästä? Se oli pikku - sielujen kotipaikka ja minussakin on liian paljon tuota - pikkumaisuutta. Ilmeisesti näen monen ylioppilastovereistani - aivan tuon tähden vajoavan yhä pitemmälle kapakkaelämään. He - tahtovat virkistystä ja tarttuvat siihen, mikä on helpommin - saatavissa. Ja ikävä kyllä, että paraimmat sydämmet ovat - heikoimmat, jos niin voi sanoa. On sallimuksen siunaus, että - kohtalo on antanut sinut minulle neuvojaksi. Valtamerenkin - takaa sinä ohjaat minua ja jos sinä olisit saapuvilla täällä, - puhaltaisin minä raskasmielisyyden itsestäni kuin kevyen savun - kauvas, olemattomiin. - - Sinun kirjeesi huokuu puhtainta ja terveintä tunnelma-elämää. - Jospa minullakin olisi sinulle kirjoittaa sellaista. Mutta toivon - toipuvani ja tästäkin mielentilasta luonne vain on syventyvä - vastaiseksi. - - Sinä kehuit Suomen talvea. Menin sen johdosta Alppilaan täällä - ja koetin sitä sydämmestäni nauttia. Mutta luonnon kuvaajaksi ei - minusta nyt ole. Liikun mieluummin sieluelämän alalla. Kirje on - kirjoitettu Alppilassa, vaikka siinä ei ole muuta talvenomaista - kuin sielullinen pimeä raskaus. Kun tiedät, miten suuresta - merkityksestä kirjeesi ovat minulle täällä, miten minä punnitsen - niissä jokaisen sanan ja koen sen oikein ymmärtää sekä samalla - hyötyä siitä, niin toki kirjoitat minulle tiheään, hyvin tiheään. - - Tulee juuri lumisade. Suomen luonto on raskas, niinpä sen - ylioppilaankin mieli sysinen. Tätä kirjettä seuraa Ristosi henki - yli valtameren sinne ponyn kuskiksi. Tuhannet hyvästit! - - Ristosi - - -- -- -- - - Mich. U. S. of America toukok. 3 p:nä 18--. - - Risto-parka! - - Kirjoitatpa sinä kuin mustalainen. Tehnyt siveellisen - lankeemuksen, raskasmielinen ja kova myrsky tulossa - sieluelämässäsi, jonka lämpömittari on luisumassa nolla-asteen - alapuolelle! Onhan siinä kerraksi sulattamista minullekin. Mutta - lienet nyt silti viettänyt hauskan Vapun rakkaiden toverien - seurassa, toverien, jotka ymmärtävät, mikä on Suomen ylioppilas. - Varista, nuori mies, itsestäsi untelo sielun usva, terästä - katseesi ja rynnistä mukaan elämään! Vaikka lienet jo niin - tehnytkin; lupaathan niin kirjeessäsi. - - Me vietimme täällä Vappuna yhden oppilaani häät. Minä puin - morsiamen ja onnistui se mainiosti. Sulhanen oli neekeri, suutari - ammatiltaan, minun kuskini vanhempi veli. Hän on erinomaisen - hieno, mielisipä sanoa elegantti, kun hän on juhlapuvussaan: - mustassa frakissa, paidan edus lumivalkoinen, kalvosimet - parkinkarvaisissa käsivarsissa ja kiiltävä silkki kähäräisessä - tukassa. Ainoastaan lihanväriset huulet ovat liiaksi paksut. - Ne olivat hauskat häät. Minä tanssin sulhasen kanssa ja koetin - parhaimmalla taidollani sulautua heidän iloonsa, mikä oli - seottamaton ja terve. Äiti nauroi sulhaselle salaa ja siitä minä - olin pikastua häneen. Äiti puolusteli itseään sillä, että onhan - se ihmeteltävää, kun valkoinen tyttö huolii neekeristä. Siitä - minä enemmän pikastuin. Onhan rakkaus sielullinen ominaisuus eikä - se tunne mitään raja-aitoja ollessaan säädyllinen. Mutta silti - siellä Suomessa ei varmaan syntyisi tällaisia avioliittoja. On - Amerikassakin jotain kadehdittavaa. Tosin tällainen tapaus näillä - paikkakunnilla Amerikassakin on harvinainen. Mutta etelävalloissa - kuuluu se olevan tavallinen. - - Sinä olet ruvennut taas harrastamaan asioita ulkopuolella - itseäsi. Se on hyvän luonteen merkki ja se on tuova sinulle - puhdasta virkistystä työssäsi. Olet huomannut oikean pelastuksen - keinon, millä karkottaa ikävyyttä ja raskautta. Ja siinä voitte - tekin, talonpoikaisylioppilaat, onnistua. Ettehän te ole - seuraelämän ritareja, joista sinä tunnut kateudella puhuvan, - vaan kansan ja rahvaan valistajia. Tuo voi kyllä väliin tuntua - ikävältäkin, mutta pitäisihän teissä olla tuoretta voimaa, mikä - kestää. - - Muuten ehtymätön elämän lähde on itsekunkin omassa itsessään. - Sieltä se kyllä pulppuaa, jos ei sitä tahallaan keskeytetä. - Voi sekin kyllä väliin pakostakin jäätyä umpeen, mutta vain - satunnaisesti. Yksi ainoa kevätpäivä sen lämmöllään sulattaa ja - sellaisia kevätpäiviä ei silti puuttune keneltäkään. Se paha vika - meissä ihmisissä on, että me annamme ympäristön liiaksi vaikuttaa - itseemme. Emme voi olla vapaita, vaikka kuinkakin siihen - pyrkisimme. Individualiteettimme on aina saamassa iskuja yhdeltä - ja toiselta puolelta. - - Minua on täällä kehotettu perustamaan koulua siirtolaistemme - lapsille. Siinä olisi suuri tuuma, mutta siihen ei minulla ole - voimia. Kotimaa lähettää tänne kyllä paljon hukkaan joutunutta - kykyä, mutta sillä ei täällä tehdä mitään. Amerikka on tavallaan - haaksirikkoutuneiden Siperia. Ja se on suuri vika. Kotimaani - sivistyneet naiset kauhistuvat Amerikkaan asettumista. Mutta se - ei ole mitään muuta kuin heikkoutta. - - Ehtineekö tämä kirje enää sinulle Helsinkiin. Mutta kyllä kai se - sinut tapaa. Kirjoita nyt, miten aikomuksiesi kanssa on käynyt! - Muistelusi on minulle mieluisa. Jos menet suveksi kotikaupunkiin, - niin vie minulta sille äänetön tervehdys! - - Suomasi. - - -- -- -- - - Turussa kesäk. 15 p:nä 18--. - - Armas Suoma! - - Kiitos kirjeestäsi! Sain sen tänne Turkuun. Olen täällä - sanomalehtimiehenä -- kesätoimittajana. Poissa on unteluus ja - raskaus. Kaikki on taasen hyvin. Opettajatoimeni Helsingissä - ja suurempi osanottoni osakunnan elämään virkisti minut heti. - Olen taas mies, jolla on uskallusta ja rohkeutta. Iloinen olen - sanomattomasti siitä, että sain hankituksi itselleni kesätuloa. - Saan koko paljon palkkaa, sillä kirjoituksistani pidetään - erinomaisesti. - - Sinä kirjoitat paljon ympäristöstäsi. Suonet minunkin piirtää - jonkun sanan. Ei täällä ole tosin neekerihäitä eikä paljon - muutakaan. On silti jotain. Täällä on Suomen entisyys eikä kukaan - suomalainen saisi olla Turkua tuntematta. Kupittaan puistossa - olen käynyt läpi Suomen historian ja juonut kesäkuumassa - vettä Pyhän Henrikin lähteestä. Mutta varsinaisen huvin - tähden astelen usein Ruissaloon Choraeuksen lähteelle. Siellä - voi istua ja nauttia kesäisestä luonnosta. Täällä ovat nuo - kuuluisat satavuotiset tammet ja täältä pääsee höyryaluksella - kaupunkiin pitkin juhlallisen tyyntä Auraa. Se matka on nautintoa - oudolle. Aina sunnuntaisin käyn Turun vanhassa linnassa ja - sen historiallisessa museossa. Linnan komeroissa saa siirtyä - monta sataa vuotta takaperin ajassa. Sitte tuo juhlallinen - tuomiokirkko, mikä varsinkin Aura-sillalta katsoen näyttää - ylevältä ympäristössään, Samppalinnan ja Observatoorion mäet sekä - viileät puistot -- kaikki virkistävät erinomaisesti. Melkein - jokainen kivi lähiseudulla on historiallisesti merkillinen. - Ainoastaan sitä valitan, että meren aavan ulapan sulkee kaikilta - puolilta tiheä saaristo. - - Mutta ihmiset ovat täällä liian vanhoillisia. Se on heille - anteeksi annettavaa, sillä eläväthän he muistojen pyhässä - kylässä. Kun täällä olen suven ansainnut, menen taas Helsinkiin - syksyllä. - - Ristosi - - -- -- -- - - Mich. U. S. of America elok. 15 p:nä 18--. - - Kun kuulin sinun olevan sanomalehtimiehenä, innostuin minäkin - niin yhteisen hyvän palvelukseen, että nyt olen koulumamselli, - kasvattaja, opettaja ja mitä kaikkea lienenkään. Olen perustanut - pienten lasten koulun, mutta on minulla yksi suurikin oppilas, - joka samalla on opettajana koulussani, ja itse asiassa pitäisi - tietää enemmän kuin minä. Mutta elämän ensimmäisistä alkeista - hän ei ole ollut oikein selvillä omaan itseensä nähden. Hän on - ylioppilas sieltä kotimaasta sivistyneestä perheestä. Hänkin on - täällä hakemassa onneaan, jonka hän itse on hävittänyt. Minä - isken häneen siveyslain yksinkertaisia pykäliä kahden kesken. Hän - kuuntelee ja -- itkee. Tuo tekee minuun omituisen, kaihomielisen - tunnelman ja minä muistan -- sinua. Voiko ihmisellä olla niin - vähän arvostelukykyä, ett'ei huomaa, ennenkuin kaikki on lopussa: - unelmat, toiveet ja omantunnon puhtaus? Minulla olisi hänestä - apua koulussani, mutta suurin tuskani on vain pitää häntä - erillään väkijuomista. - - Suurin onni, Ristoni, elämässä on saada toimia. Ja korkein - onni on voida toimia muiden eduksi silti pysymällä omana - itsenään. Itsensä säilyttäminen on jokaisen elävän olennon - luonnollinen vaisto, mutta tämä säilyttäminen ei suinkaan saa - ihmisessä tapahtua toistaan vahingoittamalla. Se ihminen on - onnellinen, joka voi ehyenä ja kokonaisena säilyttää itsensä - _hyödyttämällä_ muita. Tässä nykyisessä asemassani minä tunnen - itseni sellaiseksi, vaikkakin ympärilläni kotoisissa oloissani - näen murheen usvien kohoavan kammottavassa määrässä. Isän - taloudellinen asema heikkonee --. - - Täälläkin voisin minä uhrautua perheeni eduksi, kotilaisteni - hyväksi. Saisin vaikka milloin myödyksi itseni sieluineni ja - ruumiineni itsenipainoisesta kultamöhkäleestä. Muuan rikas - leskimies maanomistaja on saanut minut horisonttiinsa ja varmana - kaikesta on hän minua oikein ylimysten tavalla kosinut ensiksi - isältäni. Sieltä tuli tietysti myöntymys, mutta täältä --. Minä - olisinkin täällä jotenkin onnellinen, ell'en olisi alituisesti - jonkun hännystelijän kiusattavana. Uhrautua on kyllä jaloa, mutta - usein on se heikkouttakin. Ainoastaan yhdessä suhteessa tunnustan - minä oikeaksi uhrautumisen. Siinä käy jo luontokin edellä - esimerkillä. - - Suomasi. - - - - -XI. - - -Oli tullut taas kevät ja ylioppilaiden lukuvuosi oli loppumaisillaan. -Risto seisoi pääkaupungin satamassa ja katseli kun laivoja siellä -laitettiin. Niiden luona hän hyvin viihtyi. Usein hän ohjaili -askeleensa sinne, seisoi nojaillen pitkän aikaa keppiään vasten -yhdessä kohdassa ja katsoi miesten toimia. Nuo laivat kohta lähtisivät -vellomaan vetisiä väyliä. Niitä nyt maalattiin, putsattiin ja -laitettiin. Niiden piti olla juhlallisessa asussa ja hyvässä voinnissa -vihkiytyessään kesäiseen toimintaansa. Joku purjelaivakin oli joukossa. -Niissä kävi Risto sisälläkin, tarkasteli jokaisen kolon ja kaikki oli -niin vanhaa tuttua. - -Satamasta meni Risto Kaivopuistoon ja nousi valleille. Silmien eteen -aukeni varhaisen kevään kylmä meri. Mutta siinä oli outo, tuores voima, -joka hurmasi häntä. Se veti niin omituisesti häntä puoleensa. Se kohisi -ja pauhasi, räiskyi ja pärskyi, kihisi kivien päällä ja roiskautti -louhikkoa vasten korkealle pisaroivan suihkeen. Tuolla missä taivas -loppui, kiiti valkoisena pilkkuna muuan purje. Jospa hän olisi siellä -menossa... Suoman luokse. - -Hänellä oli ollut kova lukuvuosi Helsingissä. Yötä päivää oli hän -tehnyt työtä, sillä raha-asiat siihen pakottivat. Kotikaupungista -ei hän ollut enää saanut lainaa, sillä hänessä arveltiin siellä -olevan jotain vinossa, kun Murron ukko ei häntä auttanut, vaikka oli -rahaa kyllä ja oli niin likeinen sukulainen. Ukon olikin onnistunut -verhoa Risto siellä jonkinlaiseen salaperäiseen hämärään. Kun häneltä -Ristosta tiedusteltiin, ei hän ollut tietävinään koko pojasta mitään. -Ja äitiä ei uskottu, sillä tiedettiin hänen niin kovasti rakastavan -poikaansa, että hän sen suurimmatkin viat kauneimmiksi hyveiksi -kuvaileisi. Säälivä kyynel joskus hänen tähtensä vuodatettiin. Mutta -sitä innokkaampi oli äiti Riston eduksi puuhaamaan. Kirjoitti hänelle -lempeitä kirjeitä, joissa oli aina pieniä rahalähetyksiä. - -Koko talven oli Risto iltayön työskennellyt muutamassa pääkaupungin -aamulehdessä ja päivisin hän luki. Mutta että hän oli väsynyt ja -hermostunut, sen huomasivat kaikki hänen toverinsa. Suomalta tuli -aina kirjeitä, joissa oli korkeaa filosofiaa ja uudenaikaisia oppeja. -Mutta ne virkistivät häntä, ne olivat kuitenkin _hänen_ kirjoittamat, -vaikka niissä puhuttiinkin niin kovin vähän rakkaudesta. Ja kun Risto -muisti sen suuren uhrauksen, minkä Suoma oli hänen tähtensä tehnyt, -niin olisi hän ollut valmis menemään tuleen, jos vain hän olisi -tuolla hänelle omituisella lujalla katseellaan sinne osottanut. Äidin -kirjeet toivat aina muassaan hänelle levollista unta, mutta Suoman -rauhatonta toimintaa. Äiti varoitti häntä kovin rasittamasta itseään ja -olemaan nöyrän, että ihmiset hänestä pitäisivät. Suoma puhui aina ja -ijankaikkisesti itsenäisyydestä, kehoitti häntä tulikuumilla sanoilla -puuhaamaan ulkopuolella omaa itseään eli osasi aina niin kirjoittaa, -että Risto niitä lukiessaan oli sydänjuuriinsa asti innostunut. - -Mutta nyt kuukausi toista takaperin oli äiti lähettänyt hänelle uuden -testamentin, kirjoittanut tulleensa jumaliseksi ja nyt kyynelissä -silmät rukoili Ristoa, että hän rupeaisi papiksi. Sivumennen oli -hienosti sanottu, että hän ei enää voinut mitään lähettää. Ja nuoren -apulaisen, jonka hengen heimokuntaan hänkin kuului, oli hän antanut -kirjoittaa kirjeen loppuun näin: "Kallis poikani! Jospa sinäkin -pääsisit siihen ylevään ilmakehään, siihen tunnelmien juhlasaliin, -jonka yksin ja ainoastaan uskonto voi luoda! Sinun katseesi on vielä -suunnattu maahan, mutta nosta se ylös arkipäiväisyydestä kohti tähtiä, -missä Jumala asuu! Siellä se on ikikirkkaus, armo ja rakkaus! Siellä on -lunastus ja vapautus!" - -Tuo kirje vei peräti Ristolta kaiken halun työhön ja toimintaan. Mieli -oli hänellä lytyssä kuin tyhjä säkki. Osakunta-elämä ei häntä enää -jaksanut virvoittaa. Hän alkoi tiheään kuleksia kaduilla ja loikoa -kahviloissa. Hetkeksi oli hän muuttunut oikeaksi katusankariksi. -Luennoilla kävi hän kun muisti ja alkoi ajan kuluksi hakemaan -ylioppilaskirjastosta kaunokirjallisuutta. Kun hän näki varakkaita -ylioppilastovereitaan, tunsi hän persoonallista vihaa heitä kohtaan. -Sitte hän alkoi pysyä asunnossaan ja mietti siellä, mitä lie -miettinytkään. Suomalle oli hän kohta kirjoittanut ja paljastanut -siinä koko tilansa. Satamassa hän vain kävi ja katse kaihoavana aina -tähtäytyi länttä kohti. Björkqvistin kapteeni sieltä kotikaupungista -oli tullut myös laivaansa laittelemaan ja sitä Risto kävi tiheään -tervehtimässä. Yhdessä he joivat iltasin laivan kajuutassa totia ja -polttelivat tupakkaa savipiipuista. Ja meri ja sen monemmoinen elämä -oli yhtenäinen keskusteluaine. - -Aamuisin makasi Risto pitkään; venyi väliin vuoteessaan puolille -päivin. Hän odotti nyt Suomalta kirjettä. Se löisi ratkaisevan naulan -ja sentähden oli hän jättänyt äitinsäkin kirjeeseen vastauksen -avonaiseksi. Päivisin luki hän aikansa kuluksi kaunokirjallisuutta ja -iltasin meni Björkqvistin kapteenin luokse. - -Muutamana päivänä oli hän taas käynyt hakemassa kaunokirjallisuutta -ylioppilaskirjastosta. Hän asettui kotonaan makuulleen lukemaan. -Ensiksi sai hän käsiinsä kirjan, mikä oli uusinta Tanskan -kirjallisuutta. Hän luki ahmimalla: "Abel -- kyttyräselkäinen raukka -verestävine silmineen ja väsyneine piirteineen -- oli tässä yhtenä -päivänä ylioppilasyhdistyksessä. Hän istui muutamassa loukossa -kokoonkyyristyneenä kuin variksenpelotin, jolta selkänä oleva sauva on -alkanut höltyä ja oljet työntyvät ulos joka puolelle. Hän näytti aivan -hengettömältä kuin jos vaatteet olisivat putoamassa hänen päältään -eikä hänellä enää olisi mitään, mikä pitäisi häntä ko'ossa. En ole -koskaan nähnyt mitään niin toivotonta. Sitte olen huomannut hänet joka -päivä. Hän istuu aina samassa nurkassa, mistä aurinko paistaa sisään. -Hän tulee kello kolme syömään päivällistä ja sitten istuu hän siellä -koko päivän puhumatta mitään kenellekään. Väliin on hänellä kasa -sanomalehtiä toisessa kainalossaan, mutta en ole koskaan nähnyt hänen -niitä lukevan. Muutamana iltana pelasi hän shakkia erään kuuron herran -kanssa, jota ei kukaan jaksa saada kuulemaan. Muuten vaipuu hän uneen -ja vahtimestari herättää hänet, kun huoneusto suljetaan. Tuota nimittää -hän elämiseksi. - -"Gerson, joka kaikki tietää, sanoo hänen aikoneen taidemaalariksi. Nyt -on hän piirustuksen opettaja. Ei hän ole juuri kovin vanha. Ehk'ei -yli neljänkymmenen vuoden, mutta hän on elänyt ulos. 'Kaikki on -kaikki hänessä'. Minä ymmärrän tuon niin hyvin. Hän on luonnollisesti -elänyt tuosta ainoasta aatteesta, tuosta ainoasta ajatuksesta, että -hän on taidemaalari. Se ajatus on hänet vallannut. Se on ollut hänen -elämänsä epäjumala. Mutta tuo kaikki on ollut vain mielikuvitusta ja -niin hänestä on tullut -- piirustuksenopettaja. Tuolla tavalla se -tietysti on tapahtunut. Ajatus aivan yksinkertaisesti on ollut vain -hieno aate! -- -- -- Hän on uskonut sitä ja uskonut sillä tavalla, että -hän on pannut koko olemuksensa sen väliasteeksi. Niin voimakas oli -hänen uskonsa, että se haarautui koko hänen elämäänsä, kaikkiin hänen -ajatuksiinsa, piti ne silloin ja vastaisuudessa kahlehdittuina. Mutta -vihdoin äkkiä selvisi, että kaikki oli vain hieno aate. Mutta millä -tavalla voipi arvata totuuden? Hänellä ei siis ollut mitään kykyä. -Kyky on usko ja tahto, usko että voi, ja tahto voida usko toteuttaa --- -- ja sen lisäksi ehkä kolmas, se, johon uskotaan -- -- --. Mutta se -on varmaa, että tuon miehen kanssa on loppu käsissä. Hän uskoi koko -sielustaan ja erehtyi -- -- --. - -"Kun minä eilen näin hänet, tulin minä, jumal ties, miten, ajatelleeksi -nälistynyttä koiraa, ei, en nälistynyttä, vaan väsynyttä, laihtunutta, -joka makaa hiljaan raskain korvin herransa haudalla ja kuolee siihen. -En tiedä, mutta nyt minusta tuntuu kuva sopivan: Ajatus, tuo kaikki -hänessä hallitseva ja vallitseva, on jo kuollut hänessä, mutta nyt hän -nälistyy kuoliaaksi herransa -- tuon ajatuksen -- haudalla." - -Ristoa värisytti jatkaa. Kylmät väreet luikkivat hänen selkärankaansa -pitkin. Hän hypähti ylös ja viskasi kirjan kauvas luotansa. Sitte -asettui hän kuvastimen eteen; tarkasteli siinä kauvan ja tarkkaan -itseään. Väsyneet olivat kyllä silmäterät ja muoto kalvakka, mutta -olennossa oli nuoruuden pyöreys. Mutta silti ei kirjan vaikutus -lähtenyt hänestä. Ehkä hän itse kulki samaa polkua kuin tuo kirjan -sankari, mutta ei vielä ollut kerjennyt niin kauvas... Ehkä hänkin vain -luulotteli itseään ja muita otaksutuilla lahjoillaan asianajajana... - -Hirvittävä alakuloisuus laskeutui hänen sieluunsa. Hän ei voinut olla -nyt huoneessa. Hän lähti ulos, meni satamaan ja istui siellä muutamalle -penkille. Aavan meren näkö häntä virkisti ja sinne viekotteli häntä -joku outo voima. Hän oli rehellisen merimiehen poika. Miks'ei hän -huomannut heti alaansa? Miksi rimpuili hän naurettavasti kuin sirkuksen -klovni köysissä, jotka eivät olleet häntä varten? Tuolla on laiva, -ehytpurjeinen ja tuorekylkinen, ja lapsuudestasi sinä jo tunnet meren -suolaisen aallon. Mene merelle; anna palttua herrastelemiselle! - -Risto lähti suoraa päätä astumaan Björkqvistin laivaan. Sinne oli hän -tervetullut vieras. Kohta höyrysi kajuutassa kuuma toti hänen nenänsä -edessä. Hän kilisti tiheään kapteenin kanssa. Eläissään ei hän ollut -koskaan juonut niin paljon kuin sinä iltana. - -Aluksi leikillä pyysi Risto päästä mukaan "Ahkeraan". Björkqvistin -punainen naama ilostui ja hän kohta löi kättä sen päälle. Kapteeni -käsitti Riston merimatkan vain huvitukseksi, jonka hän tahtoi tehdä -kovan talvityön jälkeen. Erotessa sovittiin, että Risto laittaupi ensi -päivinä valmiiksi ja sitte sitä lähdettäisiin. - -Seuraavana päivänä kun Risto heräsi, löysi hän pöydällään kirjeen --- Amerikasta. Suomalta se oli. Ensin oli pitkä selonteko hänen -koulustaan, uudesta opetusjärjestelmästä, jota hän siinä käytti ja -jonka hän itse oli keksinyt. Välillä oli lyhyesti mainittu, että isä on -häviön partaalla ja ensi tilassa luovuttaa omaisuutensa velkojilleen. -Itse hän uhraa nyt kaiken toimintavoimansa koulussaan. Lopuksi oli -kehoitus, että Risto ei rupeaisi papiksi, vaan tulisi Amerikkaan hänen -koulunsa opettajaksi. - -Kirje oli kylmä. Siltä se tuntui Ristosta. Mutta ennenkuin hän pääsi -loppuun, oli siinä seuraava pala, joka lämmitti ylenluonnollisella -voimalla Riston kohmettunutta sydäntä: "Minut tyydytät sellaisenakin -kuin olet, sillä tutkinnot ovat pieniä puolia; mies on pääasia. Minä -olen jo siihen määrään amerikkalaistunut ja sinua kuitenkin yksinään -olen rakastanut ja rakastan. On täällä työtä ja on palkkaakin." - --- -- -- Niin, siellä odotti uusi maailma vereksine harrastuksineen -häntä! Siellä oli hänellä saatavana timantti ainokainen lajiaan koko -maan päällä! Sinne! Sinne! - -Risto ei enää epäillyt. Hän oli päätöksensä tehnyt. Koskapa omaiset -olivat hänet hyljänneet, niin hänkin hylkää ne. Valtamerelle -- ja -sitte -- Suoman syliin! Rajaton vilkkaus hänet taasen valtasi. Hän -heitti lakkinsa kattoon ja huusi "hurraa" moneen kertaan. Juoksi -Björkqvistin luo satamaan ja ilmoitti jo tänä iltana tulevansa laivaan. -Mutta matkansa lopullisista tarkoituksista oli hän vaiti. Suoraan New -Yorkiin ei hän kyllä pääsisi, mutta olikin hyvä, että hän saa välillä -virkistyä kaikista kotimaan tuskista. - - - - -XII. - - -Oltiin Itämerellä. Aurinko oli laskeutumaisillaan. Ruskotti kovasti -ja tuulenhenki oli aivan lienteä, mutta ilmapuntari osotti myrskyä -tulevaksi. Keväinen vesi on raatelevaa vanhalle alukselle, jollainen -"Ahkera" oli. Sitä paitsi oli vielä liikkeessä ajojäitä, jotka -päivisin kummittelivat kristallivuorilta. Kapteeni aikoi valvoa, -mutta kehoitti Ristoa menemään levolle. Tavan mukaan oli Risto -jungmannista kirjoitettu laivan kirjoihin, mutta itse asiassa oli hän -kuin huvimatkustaja. Kun Risto leikin päältä oli koettanut ottaa osaa -merimiehen varsinaisiin tehtäviin, oli kapteeni hänet karkottanut -niistä kuin vaimoväki karkottaa pienen lapsen kyökistä sotkemasta -ruokia. Ja Risto oli tyytyväinen kohtaloonsa, muisteli Suomaansa, jos -missä hetkeksi jäi yksiksensä ja ihmetteli meren yksitoikkoisuutta, -tuon saman meren, jota hän mielikuvituksessaan ennen oli niin kovasti -ihaillut. Ilman kapteenin juttuja olisi hänelle pian aika käynyt aivan -ikäväksi. - -Risto meni kajuuttaan paneutuaksensa levolle. Mutta hän aavisti -sielussaan jotain outoa, jota nyt ensi kerran olisi kestettävä merellä. -Ei häntä tuntunut nukuttuvan. Hän silmäsi kirjoihinsa ottaakseen niistä -jonkun makuullaan lukeakseen. Silmä osui siinä äidin lähettämään -testamenttiin, sillä sekin oli tullut mukaan muiden joukossa. Hän otti -sen käteensä ja hypisteli sitä moneen kertaan. Sitä tehdessään tuntui -hänestä kuin syleilisi hän äitiänsä ja hän nyt ensi kerran tunsi outoa -ikävää, heikkoa ensin, mutta muistojen avulla se alituisesti suureni. -Tuo kirja oli ollut äidin käsissä, siinä oli hänen lämmintä henkeänsä, -hänen suurta rakkauttaan ainoaan poikaansa... - -... Miten se olikaan kuin hän oli lähtiessään merelle kirjoittanut -vain lyhyesti äidilleen... "Koska omaiset ovat hyljänneet minut, -niin hylkään minäkin heidät. Kun kotimaa ei huoli minusta, niin en -minäkään huoli kotimaasta. Mutta löytyy maa, jossa ihmisellä on -tilaisuus näyttää kykyään. Ja se maa on Amerikka. Sinne olen minäkin -nyt matkalla, en suinkaan minään haaksirikkoisena, sillä menen -omistamaan siellä itselleni suurimman onneni maan päällä, Suoma -Molinin, jonka kanssa olen ollut lemmenliitossa siitä asti, kun hän -lähti sieltä Teidän pikkusielujen kaupungistanne; hänkin siellä sai -kärsiä ihmisten halpuuden tähden. Pappia ei minusta tule, niin ikävää -kuin se ehkä teistä lieneekin. Ja kun minusta ei kerran sitä tule, -jota sydämmestänne halajatte, niin lienee yksi ja sama millä puolella -maanpalloa minä taivallan. Kirjeitä, jotka mielestänne lienevät köyhiä -ja kylmiä, saanen lähettää periltä..." Sellainen se oli ollut se kirje, -niin jähmeä tunteista ja pistelevän ärtynen... Millä äiti oli sellaisen -kirjeen häneltä ansainnut? juolahti nyt hänelle mieleen. Hän huudahti -tuskaisasti, heitti testamentin kädestään ja rupesi levotonna astumaan -ahtaan kajuutan lattiaa. - -Kajuutan lautaseinien läpi kuuli hän, miten meri jo lotisi laivan -kupeita vasten. Sen ääni oli vielä lyhyen tahdikas kuin kellon käynti, -mutta aaltojen lyönnin väliaika piteni alituisesti. Tuulen humunkin jo -tunsi hän aristuneissa korvissaan. Kajuutan lattiakaan ei enää hänen -kävellessään tuntunut vaakasuoralta ja katossa oleva lamppu ei ollut -tasapinnassa itse katon kanssa. - -... Nyt siellä kotikaupungissakin jo ovat nurmet paljaat lumesta. Ehkä -jo vihertävätkin. Pari viikkoa vielä, niin Caltha palustris siellä jo -kukkii, tuo aikainen kasvi, joka seuraa hankien liepeiden häviämistä -siellä. Siellä on valoisa. Pohjolan juhlallinen suviyö siellä on jo -alkanut... muisteli Risto kävellessään. - -Hän silmäsi samalla hajamielisesti katossa roikkuvaan öljylamppuun, -mikä heikosti valaisi ympäristön ja aina väliin sädehti tuulen tähden. - -... Toista se olisi kun olisi siellä soutelemassa! Kaikki niin -tutunomaista, jott'ei rannikon merikään ilkeäisi vanhaa tuttuaan -hukuttaa. Puut jo siellä vihertävät. Tähän vuoden aikaan hän ennen -kävi kirkkomaalla äidin kanssa laittamassa isän hautaa... myöhäseen -illalla siellä aina oltiin, sillä silloin oli vilposempi. Isän hautaa -äidin kanssa... Voi jos äiti kuolisi... siellä kotona nyt hänen poissa -ollessaan...! - -Laiva omituisesti venähti. Tuuli koetteli kovasti sen sivuja. -Sekalaisia ääniä kuului ulkoa kannelta. Ne olivat komentokäskyjä, jotka -toistuivat miehestä mieheen. Jotain raskasta siellä nyt putosi. Risto -avasi kajuutan ovea. Raakaa, suolaista, kosteaa ilmaa lehahti hänelle -vastaan. Hän erotti kannella möhkäleitä, jotka liikkuivat. Hän tunsi ne -miehistöksi. Hän kuuli kapteenin huutavan: - --- Pram-purje on rikki ja raaka vioittunut. Miehiä ylös pärjäämään! - -Risto säikähti. Samalla suuri hyöky huuhteli yli laivan. - --- Perkele! Kuka siellä kajuutan ovea pitää auki? Ovi kiinni! huusi -raa'asti perämies. - -Risto veti oven kiinni arkana kuin olisi hänet juuri pahan teosta -tavattu. Sydän kovasti lyöden jäi hän kuuntelemaan ulkoisia ääniä. -Sieltä kuului kiroussanoja, käskyä ja uhkaa. - --- Jumalattomat kun vielä kiroilevat! ajatteli Risto itseksensä ja -mietti, uskaltaisiko mennä joukkoon, sillä ehkä hänen apunsa olisi -tarpeen. - -Kuului askeleita kajuutan ovea kohti. Se avattiin. Risto kerkesi -huomata vain kapteenin, jonka koko alapuoli oli saappaina, kun samalla -lamppu sammui. Risto sytytti tulen siihen. - --- Pelkäättekö? kysyi kapteeni ja pani tyyneesti piippuun. - -Risto ei tiennyt, miten olisi vastannut. - --- Tuntuuhan se vähän oudolta, sanoi hän lopulta miedosti. - --- Itämerikin on näin keväällä pahankurinen. Ja purjelaivoissa ei -matkusteta sillä ensi luokan mukavuudella, millä höyrylaivoissa. Ei -saamari teistä latinanlukijasta tulisi merimiestä, sanoi kapteeni -lopuksi ja kääntyi naama naamaa vasten suoraan Ristoon. - -Risto tunsi melkein häpeävänsä. - --- Mutta nyt se tuntuu alkavan vähän moijata. Liekö sitte se uuden -paremman puuskan valmistusta vai mitä? puheli kapteeni polttaen ja -kaataen rommia kahteen lasiin, itselleen ja Ristolle. - --- Kippis, herra latinanlukija. Tämä on myrskyssä parempaa ainetta -kuin gramatiikka. Mutta yhden neuvon minä teille annan. Elkää lähtekö -koskaan merelle, jos teillä on paha omatunto! Myrskyssä on sellaisen -ihmisen kauhea olla. - -Risto punastui ja käänsi pois katseensa, mutta ei kapteeni sitä -huomannut, sillä tarkka havaantojen tekijä ei hän ollut ollut koskaan, -sitä vähemmän nyt. - -Taas kuulosti tuulen voima yltyvän ja kajuutan katto ropisi sateen -putoamisesta siihen. - --- Nyt se vasta myrsky alkaakin, koska se tulee sateen muassa. Nukkukaa -te, jos vaan voitte, minun pitää mennä ulos kannelle, sanoi kapteeni -mennessään. - -Risto tunsi hermostuvansa. Kapteenin puhe oli kuin ilkkunaa hänen -korvissaan. Jos hän nyt olikin tottumaton merielämään, niin ei siltä -häntä tarvinnut kohdella kuin kuustoistavuotiasta tyttöä. Uskaltaa -hänkin tulla ulos... - -Risto lähti kapteenin jälkeen. - --- Minne te? kääntyi kapteeni kysymään. Risto ei kerjennyt mitään -vastata. - --- Pysykää vain siellä, sillä meillä on täällä kannella nyt muutakin -tekemistä kuin pitämistä huolta teidän hengestänne. Toiste, kauniilla -päivällä sitte kannelle! kapteeni sulki hänet kuin linnun häkkiin. - -Risto purasi hammasta. Tällaisessa asemassa ei hän vielä ollut ollut. -Hän koetti uudelleen avata kajuutan ovea, mutta tunsi, että se oli -ulkopuolelta haassa. Tämä kohtelias lukitseminen oli kai seuraus siitä, -että hän äsken oli pitänyt auki kajuutan ovea, mietti Risto. Olipa tämä -miehelle alentavaa! Akkaväelle ehkä sopisi, mutta hänelle! Nyt ymmärsi -Risto, kummoiset ajatukset merimiehillä on latinanlukijoista. Ensi -iltoina kun oli istuttu totilasin ääressä kannella kapteenin kanssa -pääkaupungista lähdettäessä miedon myötätuulen leikkiessä purjeissa, -oli hän niin miehevänä lausunut kapteenille Horatiuksen runoa sille -laivalle, joka lähti kuljettamaan Virgiliusta Välimerellä. Leikillään -hän oli sitä lausunut, mutta samalla itsetunnolla tuolle punakalle -merikarhulle, joka joskus maailmassa oli taivuttanut "amo" verbiä -lyseon ensi luokalla. Mutta nyt se vuorostaan näytti suuruutensa -Ristolle ja näytti tavalla, että tuntui. - -Risto kuuli, miten rautaiset vantit ratisivat, miten sinkkiköydet, -joilta toinen halkaisiapurje oli pärjätty, vihelsivät tuulessa ja miten -koko elämä laivassa oli vain yhtä ainoaa suurta ääntä, johon yhtyi -pieniä sivusointuja. Ja väliin nykäsi laivaa kupeista kuin olisi se -katkennut. - -Kapteeni tuli hakemaan jotain kajuutasta ja tuumi tullessaan: - --- Mistä ihmeestä tällainen myrsky meillä on Itämerellä? - --- Minä olen teillä Joonas, heittäkää minut mereen ja se tyventyy, -puhui Risto ja oli kohta aukaisemaisillaan koko sydämmensä kapteenille. - --- Ette te aivan saamaton ole, kun voitte tällaisessa myrskyssä leikkiä -laskea, vastasi kapteeni, sillä ei hän yhtään osannut käsittää Riston -mielialoja. - -Tuo kapteenin puheelle antama käänne sinetöi kohta Ristonkin suun, joka -jo oli tekemäisillään täyden tunnustuksen. - -Kirkas salama valaisi samalla kajuutan joka loukon ja kohta oli koko -taivas yhtenä jyrinänä. - --- Yhä parempaa! mutisi kapteeni partaansa ja meni kiiruusti kannelle. -Ja nyt seurasi Risto jälessä. - --- Tuletteko tekin? - --- Tulen. - --- Nyt näette sitte meren silmästä silmään. - -Ensi askeleillaan horjahteli Risto kannella, sillä niin epävakaista -siinä oli olo. Salaman valaistessa kiilsivät likomärät miehet kuin -olisivat he olleet gummivaatteissa. Toisten kasvoilla oli pelkoa, -toisten ylimielistä rohkeutta. - -Tuli ankara myrskyn tuoma tuuliaispää. Se repäsi alas takamaston -huipun, minkä tuuli heitti laivan etupuolelle. - --- Pärjätkää takamaston iso purje! komensi kapteeni. - -Pari miestä kiipesi mastoon. Risto meni perässä. Hänkin tahtoi näyttää -olevansa mies. Naurua kuuli hän jälkeensä. Mutta hän kapusi muiden -muassa nuorarappuja, pääsi raa'alle ja alkoi kääriä purjetta kuten -toisetkin. Hän näki allaan kauhean syvyyden, mustan meren, jota hän -melkein jaloillaan kosketti laivan kallistuessa. Hän oli pyörtyä -ja unohtaa kokonaan asemansa. Tottumaton oli hän purjetta sitomaan -kiini. Hän antoi tuulelle tilaisuutta päästä sen poimuihin ja se olisi -viskannut hänet suin päin mereen, ell'ei samalla varma käsi olisi -tullut avuksi. Se sai purjeen vedästyksi kokoon ja Risto oli pelastettu -kuolemasta. Risto silmäsi pelastajaan. Se oli Yrttiaho, nuori, laivan -sukkelin mies ja kapteenin erityinen suosikki. Purje saatiin pärjätyksi -ja Risto palasi alas muiden muassa. - -Myrskyä kesti, mutta tyyntymään päin se oli. Kun aamu valkeni, oli jo -tavallinen ilma. Laiva oli kuin pesty, niin oli kaikki veden liottamaa -ja huuhtelemaa. Kapteeni jakoi miehille rommia. Kajuutassa kaataessaan -Ristolle lasin sanoi hän vain lyhyesti: - --- Poika näkyy silti perineen isänsä verta. - -Risto oli niin väsynyt, että tuo vähäinen rommitilkka meni hänen -jäseniinsä. Hän meni levolle ja näki unta, että hän kotonaan ylpeydellä -kertoi äidilleen ensimmäisestä merimiehen kasteestaan. Mutta äiti vain -itki... - -Siitä myrsky-yöstä alkaen vaivasi Ristoa omantunnon pistokset. -Syyttäjänä oli hän itse ja mielikuvituksessaan näki hän joka päivä -äidin huolekkaat silmät seuraavan hänen askeliaan. Koko äidin runsas -rakkaus, jota hän pitkin elämää oli jakanut ainoalle pojalleen, oli nyt -soimaavana, alaspainavana taakkana hänen hartioillaan. Hän koetti sitä -Suoma-muisteluilla viskata pois, mutta silti se painoi, oli lähtemätön -ja kidutti häntä. - -Joka toinen tunti muisti hän kotinsa vilkkaankin keskustelun aikana. -Mutta joka tunti poistui hän yhä etemmäksi tuosta kodista. Millä -oikeudella? Se koti oli uhrannut hänelle kaikki; hän ei sille mitään. -Se koti oli hänet kasvattanut, kouluttanut, tehnyt itsekieltäymyksiä -hänen tähtensä; mitään vastapalvelusta ei hän ollut sille osottanut. -Hän pakeni velvollisuuksiaan kuin kurjin raukka, pakeni äitiään, joka -kuitenkin minä hetkenä tahansa odotti häntä ojennetuin käsin luoksensa. -Hän oli kiini kasvanut äitinsä sydämmeen -- sen hän kyllä tiesi -- ja -siitä irti reväistäksensä itsensä, täytyi hänen samalla repiä tuota -sydäntä. Ja millä oikeudella? kuuluivat alituisesti hänen korvissaan -syyttäjän soimaukset. - -Päivä meni toisensa perästä, kuukausia meni, käytiin monessa ulkomaan -kaupungissa, joista kyllä Risto olisi voinut kirjoittaa äidilleen -ja ilmoittaa kohta tulevansa hänen luoksensa, mutta kun hän tunsi -kaupungin maaperän jalkainsa alla, oli hän jälleen sama uppiniskainen -Risto, joka syytti omaisiaan, että ne ovat hänet hyljänneet, haaveksi -ravintoloissa viinilasin ääressä Suomasta, joka kaiken lopuksi hänen -mielestään kuitenkin oli hänen pelastajansa, ainoa ihminen, joka häntä -rakasti, joka häntä _ihaili_. - -Ja kun ulkomaan viini väärentämätönnä kihelmöi hänen ohimoitaan, kun se -laski ohuen haaveiden harson hänen silmiensä eteen, niin silloin näki -hän ruusut Suomansa poskilla kahta kauneimpina, tytön silmien säihke -oli hänestä pyhää innostuksen tulta, mikä paloi ihmishyväntekeväisyyden -alttarilla ja hänen huuliensa luja ja hekumaton ilme ehkäisi häntä -joutumasta likaisempiin kiusauksiin, joita näissä ulkomaan kaupungeissa -olisi ollut muuten pahakin välttää, sillä laivatoverien ajatukset -uiskentelivat useinkin niissä. - -Mutta kun päästiin merelle, missä ajatukset kävivät arkipäiväisemmiksi, -elämä yksitoikkoisemmaksi ja ympäristö vereksiä vaikutuksia -luomattomaksi, niin silloin palasi entinen soimaaja. Se palasi eikä -lähtenyt pois, ennenkun ensimmäisessä satamakaupungissa, jossa -hän taas viinillä kasteli murheisen sydämmensä juuria ja näki -mielikuvituksessaan Suomansa suuret silmät niin kirkkaina ja hänen -povensa aaltoilevan lemmen yltäkylläisyydestä häneen. - -Mutta merellä myrskyn alkaessa oli hänen aina hirveä olla. Vielä -kauheammaksi olisi käynyt hänen sieluelämänsä sen kestäessä, ell'ei -hän olisi koettanut hääriä kannella muiden mukana, joll'ei muuna -niin kapteenin apulaisena, minä oli valmis hakemaan yhtä ja toista -tarvittavaa kajuutasta. - - - - -XIII. - - --- Voi saamari, että tuon Yrttiahon piti tulla kipeäksi! Niin mainio -mies, kerrassaan verraton! päivitteli kapteeni Ristolle kajuutassa -heidän syödessään päivällistä. - -Risto ei vastannut mitään. Kaatoi vain viinaa jo toisen pikarin -itselleen ja kulautti kurkkuunsa. - --- Mutta tekään ette ole sama kuin ennen. Te näytätte väliin minusta -siltä kuin te kärsisitte ja vielä kovasti kärsisitte. -- Antakaapa -minullekin viinaa! Mikä teitä vaivaa? - --- Arvattavasti merielämän outous. Minua kyllästyttää jo tämä -yksitoikkoisuus. Ei viikkoihin näe muuta ympärillään kuin vettä, vettä -ja vielä sittenkin vettä. - --- Niin -- meri ei rakasta pikaista veljeyttä. Vasta vuosien päästä -tullaan sen kanssa siksi, vakuutti kapteeni. - --- Oletteko te mieluummin merellä kuin maalla? - --- No kymmentä kertaa! Maalla nukutaan; merellä -- täällä tehdään sitä -silloin kuin sopii. - --- Täällä tuota vasta saisikin nukkua. - --- Niin tyhjäntoimittajat, sellaiset kuin te -- suokaa anteeksi, minä -sanon leikillä. - -Tuo kapteenin leikki pisti taas Ristoa liian syvälle. Hän oli loinen -_tässä_ elämässä, tarkoitukseton ja hyödytön. Hän söi ilman ansiota -toisen leipää, joi toisen juomaa. Se häntä vielä rasitti, vaikka hän -hyvin kyllä tiesi, ett'ei kapteeni tuolle vieraanvaraisuudelleen mitään -arvoa pannut. Hän oli rikas poikamies, kuletti omaa laivaansa ja elätti -kotikaupungissa vanhaa äitiään kuin ruhtinatarta. - --- Minäpä vien tuosta vähän Yrttiaholle portviiniä. Se ei tee pahaa -sairaalle ja väkijuomista hän on aina pitänyt, tuumi kapteeni, otti -viinipullon ja pikarin ja lähti kajuutasta. - --- Viinasta se on Yrttiaho pitänyt jos pitänytkin. Eikö lie sillä -itsensä heikontanutkin. Aina kun hän on satamassa, elää hän kuin sika -maihin päästessään. Juo ja mässää, puuttui puheeseen kapteenin mentyä -perämies, joka oli aivan ehdottomasti raitis ja vihasi juoppoa kuin -kuoleman ruttoa. - --- Yrttiaho on vielä nuori. Mies on pulska ja toverien suosikki. Ottaa -lasin sieltä, toisen täältä. Tahtomattaankinhan sellainen pidetty mies -humaltuu, puolusteli Risto. - --- Kyllä saakeli se osaa itsekin ostaa. Saisitte tulitikun kanssa etsiä -penniä häneltä, kun hän on kaupungissa ollut, ettekä löytäisi. Miehellä -on kotona vanha äiti, joka saa sikareja ja nisusisia kaupitella pitkin -porvarien pirttejä hengissä pysyäkseen. Poika juo kaikki, mitä irti -saa, puhui tuimasti perämies ja katsoi vihaisesti Ristoa, joka jo -kolmatta ryyppyä itselleen laitteli. - --- Mutta merimies hän on mainio. - --- Ensi sijassa hän on suuri juoppo. Ja joka kerran on sitä, on vähän -muuta, sanoi perämies ja nousi ylös pöydästä mennäkseen omaan koppiinsa. - -Tuo perämiehen puhe sai Riston vähän ajattelemaan omaa itseään. -Tässähän hänkin tillikoi viinan kanssa kuten luuvaloinen matruusi -- -hän, joka oli naimaretkellä! Eikä Risto voinut kieltää sitä itseltään, -että hän viime aikoina aina koetti päivällispöydässä saada itselleen -pientä humalaa, sillä siten kului iltapäivä hauskemmin joko hereillään -tai nukkumassa. Merellä tarjosi kapteeni harvoin iltasin totia. - -Kapteeni tuli takaisin, valitti, että Yrttiahon tila käy vain -pahemmaksi. Kuume nousee pelottavassa määrässä ja lääkäriä puuttuu. -Hänen oma taitonsa on siinä suhteessa kovin vähäinen ja lääkkeetkin -ovat vanhanaikuisia, mitä laivassa on. Sääli miestä! Sääli nuorta -miestä, sellaista merimiestä! päivitteli kapteeni. - -Risto imasi vielä lasin viiniä, sytytti sikarin ja meni koppiinsa -pitkälleen. Siinä maatessa tunsi hän, miten hänen henkensä tuoksahti -väkevälle paloviinalle ja sikarille. Siitä ei varmaan Suoma pitäisi, -juolahti hänelle mieleen. Sitä lemua juoksisi hän pakoon kuin tallin -tuoksua. Mutta mietteissään luki Risto kaiken tuon hajun yksinomaan -meren syyksi. Miksi se kiusasi ja kidutti häntä? - -Riston ajatukset kävivät tuossa maatessaan alituisesti raskaammiksi. -Hän näki vain edessään paksua tupakan savua ja tunsi nenässään -paloviinan hajua, kunnes hän nukahti siihen päivällisen päälle. - -Seuraavana päivänä sai elämä laivalla yleensä surullisemman muodon, -sillä kaikki kumppanit ottivat osaa Yrttiahon kovaan kohtaloon. Tuo -nuori mies, jonka kasvot olivat niin tumman väkevät kuin olisivat -ne olleet pronssia, jonka huulet olivat niin täyteläiset, melkein -lihalliset ja silmät vilkkaat ja kirkkaat kuin kauriilla, oli -muutamassa päivässä muuttunut laihaksi, kalvakaksi olennoksi, jonka -huulet olivat kiini hampaissa ja posket kuopalla. Sysimusta tukka, -joka valui alas otsalle, oli ikäänkuin mustana hautatauluna tuon -raunioituneen naaman päällä. Koko viime yön oli hän hourannut, puhunut -hirveitä itsestään ja nakellut ruumistaan, jotta koppi oli ruskannut. -Kapteeni viihtyi melkein isällisellä hellyydellä hänen luonaan ja tunsi -Ristokin sääliväisyyttä miesparkaa kohtaan, sillä olihan se kerran -pelastanut hänen henkensä. - -Risto oli jotain puuhailemassa kajuutassa, kun kapteeni tuli sinne. - --- Teidän pitää tulla lukemaan hänelle Jumalan sanaa. Hän sydämmestään -pyytää sitä ja te olette siihen sopivin mies koko laivalla. Ei minusta -ole eikä perämiehestä, tuskin muistakaan virren lukijaksi. Joutuun nyt! -Teitä nyt todella täällä tarvitaan, puhui kapteeni. - -Risto seisoi vaiti ja oli kuin hätääntynyt. Tuo oli outo pyyntö hänelle. - --- Joutuun nyt! Eikö teillä ole uskonnollista kirjaa? - -Kapteeni ja Risto kuulivat samalla laivan keulapuolelta kajuuttaan, -jonka oven kapteeni tullessaan oli jättänyt auki, Yrttiahon tuskan -huudahduksen. Risto vavahti. Hän rupesi selailemaan kirjojaan ja löysi -niiden joukosta äidin lähettämän uuden testamentin. Sen kanssa he -lähtivät, kapteeni ja Risto, Yrttiahon koppiin, mutta jokainen askel, -jonka Risto sinne päin otti, oli hänelle vastenmielinen ja mielellään -olisi hän sen peruuttanut. Yrttiaho oli muutettu kirvesmiehen -erityiseen hyttiin pois muista miehistä jo sairautensa alussa. Siellä -haisi kova kamvertti, johon seottui puusepänlakan löyhkä. Sinne nyt -istuutuivat kapteeni ja Risto jonnekin sopivaan koloon. - --- Voi, herra maisteri, lukekaa minulle Jumalan sanaa! Minua riivaa -paholainen, minä olen jo kuin tulisilla hiilillä, ruumistani polttaa, -sieluani karvastelee ja minä näen outoja näkyjä, hirveitä, mustia -ja muodottomia olentoja, jotka minua ilkkuvat, läähätti Yrttiaho -vuoteeltaan, jossa hän makasi likaisten merimiesriepujen seassa laivan -isolippu peittonaan, sillä parempaa peitettä hän ei tarvinnut, kun -hänellä muutenkin oli niin hirveän kuuma. - -Risto alkoi lukea ääni melkein vavisten kohtauksen outoudesta: "Sillä -jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämmessäs, että -Jumala on hänen kuolleista herättänyt, niin tulet sinä autuaaksi. Sillä -sydämmen uskolla me vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella me -autuaiksi tulemme. Sillä Raamattu sanoo: jokainen kuin uskoo hänen -päällensä, ei pidä häpiään tuleman. Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen -ja Greekiläisen välillä, sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein -kohtaan, jotka häntä rukoilevat. Sillä jokainen kuin Herran nimeä -avuksensa huutaa, tulee autuaaksi." - -Risto keskeytti. Hänen oli melkein tuskallista jatkaa. Oma sydän -raivosi rinnassa ja tuolla lavitsalla läähätti toinen sydän. Se janosi -Jumalan sanaa. Hänestä itsestään tuntui, että sen kalleus hänen -huuliltaan hupeni mitättömiin; hän saastutti sen kelpaamattomaksi kuin -myrkkyhappo terveen ilman. - --- Lukekaa lisää, pyysi sairas. - --- Lukekaa lisää, säesti kapteeni hytin yhdestä loukosta, jossa hän -istui kädet ristissä polvillaan. - -Risto jatkoi. Hytissä oli äänettömyys, koko laivassa äänettömyys, -sillä kaikki tiesivät, mitä tehtiin kirvesmiehen hytissä. Ja tuo pieni -hytti oli tuota pikaa muuttunut vähäiseksi kirkoksi, jossa Jumalan -sana kaikui seinästä seinään ja vielä uloskin siitä. Se kokosi hytin -ovelle merimiehiä, jotka hartaina kuuntelivat lukemista. Risto lämpeni -lukiessaan. Hänen äänensä kohosi. Hartaushetkelle antoi syvempää -arvoa sairas tuossa, joka minä hetkenä tahansa voi olla ruumiina. Se -oli silmien edessä oleva todistus elämän arvottomuudesta ja kuoleman -voimasta. He pitivät hartaushetkeään kuin vereksellä haudalla, jolla -olevat kaikki äsken ovat saaneet tuntea piston siitä, kuinka lyhyt on -ihmiselämä. Enin liikutettu oli sairas. Hän nyyhkytyksillään säesti -lukua, kyynel tipahti jo jonkun toisenkin hellätuntoisemman merimiehen -silmästä. - -Yrttiaho pyysi saada puhua kahden kesken Riston kanssa. Muut -poistuivat. Kapteeni lähti vitkastellen kuin karhu pesästään, sillä hän -ihmetteli, mitä tämä merkitsisi. Oliko heillä ollut joitakin yhteisiä -tuumia? Vai tahtoiko Yrttiaho laivassa asettaa Riston ensimmäiseen -sijaan ja hänen toiseen? Mutta äkkiä valkenikin kapteenille. Se -uskottelee Ristoa papiksi lukevaksi ja pyytää synninpäästöä. Ristolta -synninpäästöä, joka ei suvainnut papeista puhuttavankaan! - -Ristoa itseäänkin vaivasi jääminen yksin Yrttiahon kanssa. Sairas -ei aluksi puhunut mitään. Katsoi vain ajattelevasti hyvin matalaan -kattoon, jossa roikkui pieni, nuoritettu puulaiva, siirsi siitä sitte -silmänsä jalkapohjiinsa ja oli vaiti. Mutta jotakin hän aikoi puhua. -Kasvojen piirteet olivat levottomat ja ulkomuoto hermostunut. Nyt -katsahti hän arasti Ristoon, jonka silmät olivat lattiassa ja joka -odotti Yrttiahon puhuvan hänelle jotain ahdistavaa kuulla. - -Jo rohkeni Yrttiaho alkaa puhua. Hän paljasti Ristolle kuin -sielunpaimenelle ainakin koko syntisen elämänsä, kertoi hänelle -historioita sen yksityiskohdista, miten hän oli valhetellut, pettänyt, -juonut... - -Risto havahti. Kohtaus alkoi pian tulla liian painavaksi hänelle. - --- ... ja... ja äidistään ei hän ollut ollenkaan pitänyt huolta... Nyt -hän kuolee... mutta saako hän anteeksi syntinsä...? - -Risto ei voinut vastata. Mielellään olisi hän karannut ulos koko -hytistä. - --- Niin... en... minä... saa... anteeksi! vaikeroi Yrttiaho. - -Nyt Risto lähti pakostakin. Tuossa hytissä oli hän kuin elävältä -ruumisarkussa. Hän ei voinut siinä hengittää, hän tukehtui... - --- Voi elkää jättäkö minua yksin! kuuli hän mennessään Yrttiahon -vaikeroimisen. - -Kiireen pikaa kävi hän hakemassa kapteenin Yrttiahon luo. Itse hän -pakeni kajuutan syrjäisimpään soppeen ja purskahti siellä valtavaan, -äänekkääseen itkuun. - -Siellä viipyi hän kauvan oman itsensä tutkistelemuksissa. Kun hän meni -sitte kajuutan ruokasaliin, tuli sinne juuri kapteeni ja ilmoitti, että -Yrttiaho on kuollut. Tuliko hän millään tavalla lohdutetuksi, ei Risto -uskaltanut kysyä. - -Ei tänä päivänä olla syöty, ei juota, vaikka oli jo iltaan päästy. -Laivan keittäjä alkoi laitella kajuuttaan illallista ja valmisti sen, -mutta yksinään sai perämies nyt sitä syödä. Kapteeni ja Risto eivät -huolineet ruuasta. - -Olisi ollut Yrttiahon vuoro olla vahtina kannella. Risto tarjoutui -hänen sialleen, sillä nukkua ei hän kuitenkaan saattaisi. Ennen ei hän -ollut ollut vahdissa, mutta nyt hän tahtoi olla. Se oli pyhä palvelus -vainajalle, joka oli kerran pelastanut hänen henkensä. Kun oli aivan -rasva tyven, laittautui vahti-vuorossa oleva toinenkin puoli miehistöä -pitkälleen ja Risto jäi yksikseen valvomaan, sillä tuulta ei tulisi -arvattavasti ennenkuin auringon noustessa. - -Oli pimeä kuin pussissa. Signaalilamput kiiluivat laivan kupeilla, -mutta niiden hehku oli kuin kiiltomadon hohde öisessä, pilkkopimeässä -seudussa. Ne vilkkuivat kyllä kauvas yön silminä, mutta ympäristöään -ne eivät päässeet valaisemaan. Kaikki oli laivassa niin hiljaan, -jotta Risto kuuli oman sydämmensä lyönnin. Koko ympäristö oli niin -hengetön ja sanaton, ett'ei kuulunut edes yhtään huokausta, ei nukkuvan -kuorsaustakaan. Meri oli vaiti, ja vaiti olivat laivan purjeet. Ei edes -nuorat vavahtaneet. Eikä näkynyt mitään muuta kuin signaalilamppujen -hienon hieno valojuova, mikä heijastui kohdalle meren pintaan. Oli kuin -kuoleman ja tyhjyyden henkäys olisi käynyt yli koko ympäristön. Ja -sitte vielä tiesi Risto kirvesmiehen hytissä olevan kylmän ruumiin... - -Ääntä saadakseen kulki hän laivan kannella. Hän kuuli nyt omien -saappaidensa tahdikkaan astunnan. Sekin tuntui vieraalta ja vaivasi -häntä. Hän jäi yhteen kohti hyräilemään laulua. Mutta äänessä kajahti -kummallinen, vieras sointu. Risto mietti, että on parasta olla hiljaa -tässä läpinäkymättömässä pimeydessä, jossa itse voi itseään pelotella. - -Hänestä tuntui kuin joku näkymätön paha henki vaanisi häntä ja tuossa -paikassa heittäisi verkkonsa hänen päälleen. Rintaan nousi hänellä -pelokas alakuloisuuden tunne. Hän oli kuin vieras itselleen ja hänen -sielunsa tuntui karkaavan pimeyteen, hajoavan tuohon sanattomaan ja -kaameaan ympäristöön. Kaikki paha, mitä hän oli tehnyt, alkoi elää -hänen silmissään. Se kouristeli hänen sydänraukkaansa, mikä oli pelosta -kitistynyt, sillä Yrttiahon haamu oli takaapäin kuiskaavinaan hänen -korvaansa: "En saanut anteeksi minä, etkä saa sinäkään!" Risto vapisi -kuin pakkasessa. Hänen mielensä teki huutaa pelosta, sillä joka hetki -oli hänen päälleen putoavinaan joku raskas paino, joka uhkasi lytistää -hänet hengettömäksi. Nyt varmaan joku kuiskutteli hänen korvaansa. Hän -huudahti säikähdyksestä ja kaatui pyörtyneenä laivan kannelle... - -Kun hän tointui, löysi hän itsensä seljällään makaamassa kannella -silmät kohti nousevaa kuuta, joka virtanaan valoi hopeaa äänettömälle -merelle. Kaikki oli vielä laivassa hiljaa. Kukaan ei siis tiennyt, mitä -hänelle oli tapahtunut. Hän hypähti ylös, tunsi voimainsa palautuvan ja -asettui nuoritusta vasten katsomaan kuuta, jonka kylmä hohde virkisti -häntä. - -Seuraavana päivänä laskettiin Yrttiahon ruumis laivan isoon lippuun -käärittynä kirvesmiehen kokoonkyhäämässä, höyläämättömässä arkussa -mereen. Kapteeni pakotti Riston lukemaan hautausluvut. Sen teki hän -kuin unissaan. Hänen piti olla pappina -- _vastoin tahtoaan_. - -Koko loppumatkan oli Risto murrettu mies. Hän rakasti yksinäisyyttä ja -puhui vähän. - - - - -XIV. - - -Oli päästy New Yorkiin. Risto oli majoittunut yhteen kaupungin -hotelleista, jonne kapteeni oli hänet saattanut. Laivasta lähdettäessä -oli hän uskonut kapteenille, millä matkalla hän oli. Kapteeni oli -pudistanut päätään, mutta ei ollut puhunut mitään. Auliisti oli hän -antanut rahat, jotta Risto kohta voisi matkustaa Suoman luokse. Tuossa -suuressa kaupungissa tunsi Risto itsensä hyttyseksi, joka räpäköi -avaruudessa. Sen kummallisuuksille oli hän kuollut. Jo seuraavana -päivänä aikoi hän matkustaa, sillä hänen täytyi päästä matkansa -määrään, jotta loppuisi tuo sielun sairaus, mikä viime aikoina oli -häntä niin hirveästi rasittanut. - -Mutta kun hän illalla asettui maata yksinään ravintolan puhtaan -kylmälle vuoteelle, kohousi alakuloisuus kahta kamalampana mieleen. Se -pimensi hänen sieluaan, jotta itku mieli nousta kurkkuun. Ja huoneessa -oli niin kovin pimeä. Ainoastaan jostain vastaisesta korkeammalla -olevasta ikkunasta hämyinen valon läikkä leikkautui seinään hänen -huoneensa ylimmäisen ikkunaruudun lävitse. Mutta se oli niin heikko. -Toi vain mieleen signaalilampun vienon kajanteen silloin vahtiyönä -pimeällä Atlantilla. - -Ja miksikä taas tuo raskaus painoi hänen sieluaan? Miksikä silmät -olivat näkevinään nousevan kaikellaista kamalaa tuolta pimeästä huoneen -loukosta, missä hän tiesi olevan kulmittain sohvan ja pöydän sen edessä -parine nojatuolineen? Miksikä sydän löi tavallista kovemmin ja vieno -värisy karsi selkärankaa? - -Hän koetti olla ajattelematta. Mutta häntä vaivasi luulo, että joku -vieras oli huoneessa. Hän oli kuulevinaan sen salaperäistä hengitystä -ja tuntevinaan pehmeää kosketusta peitossa. Se oli sellainen näkymätön -ja ruumiiton, mutta kuitenkin tunnettava olento. Se nyt maistoi -vettä juomalasista tuosta tuolilta, minkä hän oli nostanut itseään -varten vuoteensa viereen riisuutuessaan. Ja nyt se hengitti hänen -kasvoilleen... - -Kuuma hiki tiukkui Riston ruumiista. Ei! Hänen täytyi ottaa tuli. -Ripeästi ja ikäänkuin peljäten omia askeleitaan hyppäsi hän pöydän -ääreen ja raapasi tulen. Sen valossa hän silmät suurina katsoi ympäri -huoneen vainuten jotakin. Mutta ravintolan suuri huone oli tyhjä ja -vähine huonekaluineen jotenkin autio. Risto nosti palavan kynttilän -tuolille vuoteen viereen. Sitte taas hän paneutui maata. Mutta aina -väliin täytyi hänen aukaista silmänsä ja tarkastaa perin pohjin, -ett'eihän huoneessa ollut vain ketään muuta. - -Lopulta hän nukahti ja hän näki unta olevansa kotona äidin luona. -Siellä oli kaikki iloista ja valoisaa. Vaarikin oli niin hyvä ja -väkisellä painoi kultarahaa Riston kouraan. Ja äiti suuteli ja syleili, -iloitsi ja riemuitsi. - -Tuo uni virkisti Ristoa. Hän tilasi aamulla kahvia ja joi sitä. Ja sitä -tehdessä iskeytyi outo tuuma hänen päähänsä: hän lähtee kotiin Suomeen. -Hän oli jo kylläksi kärsinyt, enempää ei hän tahtonut. Jo viime aikoina -merellä ollessaan oli Suoma hänen silmissään tummunut naisena äitiin -verrattuna. Se vaati paljon, mutta antoi vähän. - -Ja mitä oli tuo nainen äitiin verrattuna hänelle antanut? Hyviä -opetuksia, ei muuta. Mutta olihan se kieltäytynyt mahtavista naimisista -hänen tähtensä. Niin itselleen vastenmielisistä naimisista. Eikä hän -ollut häneltä mitään ryöstänyt. Tyttö oli kaikin puolin vapaa tekemään -uusia liittoja. Mitään ei hän ollut häneltä ottanut, mikä kahlehtisi -tytön vapautta. Ei edes kihlasormusta oltu vaihdettu. Ja yht'äkkiä -selvisi hänelle, ett'ei hän tulisi onnelliseksi Suoman kanssa. Mistä -se nyt tuo tunne tuli, sitä hän ei voinut selittää, mutta niin -vakuuttavana se iskeytyi mieleen. - -Nyt oli päätös tehty. Hän lähtee Suomeen. - -Taas monen pitkän kuukauden takaa mieli tyyntyi. Oneuden tunne -vähitellen irtautui pala palalta Riston rinnasta. Sinne valui -tuollaista viileää tyytyväisyyttä, sellaisen sydämmen kevätilmaa, -jossa talven tuimuus on pitkät pimeät tapellut eikä kesän tulosta -ole ollut tietoa. Tuollainen tunnelma ei pane päätä ilosta pyörälle, -sillä ei sillä ole voimaa veriä kiihottaa, mutta silti se luo sieluun -jonkinlaisen kalpean kangastuksen onnesta ja sen tuomista mielialoista. - -Ensimmäisessä höyrylaivassa, mikä meni Europpaan, matkusti Risto -takaisin kotimaahansa. Suomalle oli hän jo kirjeessä antanut ikuiset -hyvästit. - - - - -XV. - - -Risto istui nyt taas kotimaansa pääkaupungin muutamassa -matkustajahotellissa. Hän oli saanut itsellensä rauhaisan huoneen -ja hän koetti siellä oikein keinotekoisesti luoda mieleensä onnen -kuvia. Hän kuvitteli, miten suuresti äiti ja vaari ihastuisi, kun -näkevät hänet taas. Hän rupesi suunnittelemaan herttaista sähkösanomaa -kotiinsa, missä ilmoittaisi tulonsa. Kahden kesken hän sitte oikein -lämpimästi kertoisi äidilleen ne kaihomieliset mielentilat, joita hän -oli tuntenut merellä ollessaan sentähden, että oli hyljännyt äitinsä. -Ja kyllä äiti antaisi anteeksi, kun kuulisi, miten paljon Risto oli -surrut ja kärsinyt. - -Risto kuletti sähkösanoman asianomaiseen konttoriin. Vilvoitellaksensa -hän sitte asteli ulkona. Oli syystalvi ja ilma raitis. Se tyynnytti -Ristoa. Kotona oli kaikki hyvin niinkuin ollakin piti. Risto koetti -vakuuttautua, että niin oli. - -Tuossa tuli muuan ylioppilastoveri vastaan. Se hämmästyi nähdessään -Riston ja kääntyi mukaan. Kohdattiin toisiakin ja kaikki tervehtivät -Ristoa erinomaisella lähentymisellä. Häneltä kyseltiin merimiesasioita. -Risto kertoi kaikesta paksulla sukkeluudella kuin merimies konsanaan. -Hänellä oli todellakin tässä suhteessa elämän kokemusta, jonka rinnalla -noiden toisten eletty elämä oli aivan väritön. Eivät ne olleet koskaan -käyneet etempänä tätä länsieuroppalaisuuden etuvartiota napapiirin -seuduilla, eivät koskaan hengittäneet ilmaa, johon seottui maailman -hyvähajuisimman kasviston tuoksu. Eivät he edes tienneet, kummoinen -on valtameren aalto tai miten Atlantin maininki murtuu louhikoille; -mimmoista on Lontoon ilma tai miltä näyttää sähköliekeissä yön -pimeydessä Vapauden patsas New Yorkin edustalla. He ovat nähneet -vain Suomen hedelmättömän kuusen, mutta hän Espanian kastanjat ja -oranssilehdot. Sisiliassa oli hän omin käsin ottanut appelsiinin -kasvuoksastaan; nuo tuossa sen silkkipaperiin käärittynä jonkun -venäläisen hedelmäkauppiaan kädestä. Ja tutkailuillaan ne ikäänkuin -huomaamattaan paljastivat Ristolle oman vähäpätöisen maailmallisuutensa. - -Tultiin puistoon. Toverit kääntyivät siinä sijaitsevaan ravintolaan -ja saivat Riston mukaansa. Puhetta siellä pitkitettiin. Koko ajan -hienosesti ylisteltiin Ristoa luokkansa yrittävimmäksi ja kokeneimmaksi -mieheksi. Lähteäpä merelle jungmannista nuori ylioppilas! Sehän oli -suuremmoista ja monipuolista elämän käsitystä. Miksi hän oli lähtenyt -merelle, sitä ei häneltä kukaan kysynyt. - -Jokainen tahtoi kilistää Riston kanssa. Yksi joukosta alkoi hänelle -nyt pitää puhetta. Etupäässä hän ihasteli sitä uskallusta, että Risto -oli tohtinut vaihtaa ylioppilaselämän riemut merimiehen vaivoihin -tutustuakseen monipuolisemmin elämään. Uutta tarmoa oli hän varmaan -tuonut taskut täynnä mereltä. Lopuksi esitti hän merimiesylioppilaan -maljan lopettaen sen säkeillä: - - "Laer mig at blive en Mand, - haardt proevede Hav! - Laer mig at kaempe utraettet som Du, - laer mig at blive Dig lig, - dybtrullende Hav!" - -Sitte pyydettiin Ristoa tanssimaan näytteeksi espanialaista -merimiestanssia. Tuota ei ollut Risto kuulevinaan. Hän kaatoi itselleen -täysinäisen lasin ja pyysi sananvuoroa. Siihen oltiin heti valmiit. Ja -hän puhui melkein näin: - --- Te, hyvät toverit, pikkumaisesti ihastelette muka minun rohkeuttani, -että minä uskalsin merelle lähteä. Ei se ollut mitään rohkeutta, vaan -heikkoutta läpeensä. Eikä minusta edes olisikaan merimieheksi, -- yhtä -vähän, luulen, teistäkään. Siihen vaaditaan jotain, mitä ei ole meillä, -jotka kirjat ovat pilanneet. Maljanne! Viimeinen, minkä minä juon. - -Samalla painoi hän lasinsa pöytään, heitti hyvästit ja poistui. Häntä -ei saatu millään hinnalla viipymään. Tuolta itsensä ihailemisen -korkealta huipulta, jonne toverit olivat ikäänkuin keinotekoisesti -hänet asettaneet, lysäytti yhdellä kerralla alas toverin hänelle -lausuma runo, joka piti muka olla hänen ylistystään. Mutta -päinvastainen oli sen vaikutus. Se muistutti hänelle mieleen Suoman -viimeisen hyvästin siellä kotikaupungin puistossa. Suoma oli myös -silloin puhunut niin kauniisti taistelemisesta elämässä. Tulenhehkuvina -väikkyivät nyt hänen silmissään hänen sanansa: "Lieneekö sinusta, -Risto, koettelemusten mieheksi; lienetkö sinä syntynyt ritariksi, joka -ei sorru olevien olojen taistelussa?" Ja mitä hän voi vastata? Min mitä? - -Laittaessaan eteisessä päälleen päällystakkiaan kuuli hän salista -toveriensa laulavan: - - On tyyni nyt, yön hellä henki - se povellensa painaa maan; - nyt vait'on lehdon lintunenkin - se oksalleen käy nukkumaan. - - On tyyni nyt, jo rantamilla - käy tuuli uupuen levolleen, - pää kaino vaipuu kukkasilla, - ne uinahtavat rukoillen. - - On tyyni nyt, niin kutsuvasti - nuo tähdet taivaan välkähtää; - oi rauhallisna ollos rinta, - sa kohta saat myös levähtää! - -Laulun loputtua lähti Risto eteisestä ja tuumi mennessään: - --- Lepoa minäkin tarvitsen sekä henkistä että ruumiillista. - -Hän tuli hotelliinsa ja siellä jäi hän yksinäisyydessään miettimään. -Ja hän teki johtopäätöksiä, että elämä oli häneltä ryövännyt oman -itsenäisyyden, taipumukset, lahjat eli kaiken sellaisen, josta hän -ennen oli ylpeillyt. Hänessä vuosi jokin kohta. Ei hän enää ollut se, -mikä ennen. Hän ei ollut sellainen luonne, joka näyttää suuruutensa -vastuksien vaikeassa taistelussa. Myötäkäymisessä hänestä ehkä olisi -voinut tulla jotain yli jokapäiväisyyden --, mutta kaiken tuon hän jo -karisti pois haaveina. - -Mutta isänmaa ja yhteiskunta! Eikö hänellä olisi velvollisuuksia niitä -kohtaan? Risto naurahti ivallisesti. Suurta hänestä nyt ei koskaan -tule ja pienille on parasta, ett'eivät milloinkaan haaveksikaan niistä -kovin paljon. Kaikki sellainen yltiöpäisyys herättäisi naurua, kun ei -ole takana vankkaa toimintaa. Noiden pienten on parempi, että tyytyvät -kunnolla täyttämään sen, mikä on _sattunut_ heidän kohdalleen. Ja pieni -olisi hänkin oleva. Eturivin mieheksi hänestä ei enää olisi. Joukon -jatkona ehkä vielä jossain menisi. Ja onhan sitä siinäkin. Ehkä voi hän -vielä jouluna ja juhannuksena innostuakin. - -Mutta oliko hän sitte väsynyt? Lepoa hän tarvitsi, lepoa, lepoa --. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna kun Risto heräsi, oli häntä jo sähkösanoma -odottamassa. Se oli lyhyt. Hän luki: "Äitisi kuollut kolme päivää -sitte. Ruumiina maan päällä. Tule heti kotiin. Muffa." - -Riston päässä meni kaikki ympäri. Hän solahti sohvalle taaksepäin, -pyörtyi siihen ja oli tainnoksissa pari kolme minuuttia. Sitte hän -virkosi. Mutta jänteistä tuntui olevan poissa kaikki luja aines ja -ruumiista voiman tenho: Hän rupesi nousemaan, mutta putosi uudelleen -sohvalle. Hän laskeutui makuulleen ja päässä särki kuin olisi siellä -veitsellä ratkottu. Hän makasi liikkumatonna muutaman kymmenen -minuuttia, kunnes kohtaus oli ohitse. Ja se menikin pois. Hän tilasi -rautavettä ravintolasta, ryyppäsi sitä ja alkoi laitella tavaroitaan -järjestykseen kerjetäkseen vielä tänä aamuna pohjoiseen junaan. Pian -oli kaikki tehtynä. Palvelijan antoi hän toimittaa tavaransa asemalle. -Itse hän lähti sinne, kävelemällä. Ulkona oli kostea sää, sillä yöllä -oli satanut nuoskeaa lunta. Kalossi litisi astuessa käytävää. Risto -kulki kuin ruumissaatossa, veltosti ja hitaasti. Mitään repäisevää -voimaa ei hänen kävelyssään ollut, sillä se olisi vaivannut häntä. - -Hän oli junassa menossa kohti pohjoista kotiaan. Ilma oli kylmenemään -päin. Sen kylmemmäksi se kävi, kuta pohjoisemmaksi tultiin. Vastaan -tuli lunta, pakkasta, pyryä ja hyydettä. Oltiin menossa kohti -viluja ja pimeyttä. Junan kiitäessä kinosten halki, ohitse lumisten -korpikankaiden ja jäätyneiden vesien istui Risto jäykkänä ja sanatonna -vaununsa penkillä. Hän oli harmaa kasvoiltaan ja silmissä värehti -jotain surumielistä. - -Jo häämöitti toisen päivän illalla rauhallinen kotikaupunki lumisten -risukkojen takaa. Sen kellotapuli kohosi hänen mielestään kohti -valjua taivasta kuin hyyteinen, kylmä risti talvisen haudan kummulla. -Rakennusten savupiiput ympäröivät sitä alempana tyynen hiljaisina -kuin kummun syrjiin työnnetyt mustat kasvien tynget, jotka talvi on -vikuuttanut ja joissa ei ole mitään voimaa eikä elämää. Näytti kuin -natajava pakkanen olisi laskeunut taivaasta kangistavana sen päälle, -kuolettanut kaikki ja ripotellut sitte kalman päälle valkoista lunta. -Koko kaupunki oli Ristosta kuin suuri hautakumpu. Ja tuo hautakumpu -säilytti hänen äitinsä mustan ruumisarkun, jonka kääreliinat eivät -olleet saaneet kyynelpisaratakaan häneltä...! - --- Huu -- vii -- vih! vihlasi juna mennessään pienen sillan poikki. - -Risto koetti tyyntyä näennäisesti: Hän antoi junan viedä, viilettää -hiljalleen, hyssytellen. Se ikäänkuin potkasi aina itselleen uutta -vauhtia ja taas luisui talvisissa kiskoissaan. Tuo veturikin täällä -pohjoisessa, jossa se pian laskisi viimeiselle tallilleen maan päällä, -ei tahtonut niin ilmaa repiä eikä ihmisiä häiritä kuin eteläisemmillä -syntymäpaikoillaan. Se ymmärsi mukautua ympäristöönsä, antaa arvoa -Pohjolan palelluttavan talven tainnoksissa olevalle luonnolle. Harvoin -se vihelteli eikä viiltävässä vihunnassa sanottavasti rautojaan -rämistellyt. Se toi vain hiljalleen muassaan paria kolmea matkustajaa, -samallaisella melulla kuin kaupungin porvarin renki ajoi syöttiläällä -suoloja kotiin rantamakasiinista. - -Se tekikin hyvää Ristolle tällainen hiljainen tulo. Siinä voi koota -itsensä ja hengittää varalle syvä henkäys. Ja kun juna pysähtyi -asemalle, pysähtyi se sellaisella vauhdilla, että sitä tuskin huomasi. -Se ikäänkuin uupui vähitellen väsymystään siihen. - -Risto ei välittänyt ihmisistä, ei katsellut sivulleen eikä etsinyt -tuttavia. Joku katse häneen ohjattiin, mutta sen pohjaa hän ei ruvennut -tarkastamaan. Hän väitteli katsella ihmisiä kuin kipeäsilmäinen -aurinkoa. Hän painui pimeään kaupunkiin ja astui riehuvin askelin sen -lumisia katuja. Päälaella leiskahtelivat teaatterimaisesti revontulet -ja niiden läikkyvä hohde väliin hulmahti täyteen paloonsa. Tähdet -istuivat kiinteinä taivaalla ja olivat silmiä, joiden elämän syvyyttä -ihmisen ajatus turhaan tarkasteli. Pakkanen vongahteli ilkeästi ja -merijää väliin paukahti kuin olisi kanuunalla laukaistu. Pohjola -eli omaa, täysinäistä elämäänsä. Muutamien penikulmien takana oli -napapiiri. Hyinen Puhuri oli täällä kotonaan ja käytti täysiä isännän -oikeuksiaan. Kun se nauroi, niin luonto vavahti ja kun se itki, niin -itki se jäätä. Europpalainen elämän vilkkaus saapui ikäänkuin väsyneenä -maininkina näille jäisille rannoille, tyrskähti niillä vielä heikosti -viime kerran ja kohmettui lumiseen louhikkoon. - -Risto ohjasi askeleensa vaarin taloon. Hän höyrysi sisäistä palavaa -kylmässä ilmassa ja hänen sydämmensä lyönti kuului aina korviin asti. -Valo tuikahteli pimeän tuijun liinasydämmessä ukon asunnon ikkunalla. -Puoti oli kiinni ja luukuilla suljettu. Riston astuessa sisälle -kartanoon kopautti juuri pakkanen tervehdykseksi rakennuksen nurkkaan. -Olihan tämä silti kotoista, vaikka niin sanomattoman pikkumoista elämää. - -Päästyään portaille tarttui Risto ravakasti ulko-oven ripaan, nykäsi -ja kuuli sisällä eteisessä putoavan jotain seinältä, mutta auki ei ovi -lähtenyt. Se oli säpissä. Risto nykäsi toisen kerran. Sisältä tuli -joku äänettömin askelin, kysyi, kuka oli, ja päästi sisälle. Päästäjä -oli vaari avojaloin ja liinavaatteissaan. Ei ukolla ollut mitään -sydämmellistä tervetulosanaa Ristolle lähettää vastaan; pakeni vain -kiiruusti ulkoista pakkasta sisälle vuoteeseensa. - --- Oletteko jo levolla? kysyi Risto, riisui turkkinsa ja istahti -hengästyneenä tuolille. - -Hänestä tuntui kuin olisi hän saapunut perille autiolle arolle, josta -puhalsi vastaan kylmä tuuli ja jossa silmä sairastaa näkemisistään. - --- Viime päivät minä olen maannut läpeensä, puhui ukko ja vetäsi -syvältä henkeä, jotta peitto eli. - --- Ja äiti se on kuollut? puhui Risto nöyrän hiljaisesti. - --- Kuolee ihminen vähemmästäkin surusta! ärähti ukko. - --- Oliko se vihainen minulle? - --- Vihainen! Säälitteli vain, ett'ei sinusta tullut miestä. Siitä asti -kuin sinä olit muka Amerikkaan mennyt, kitui se, kunnes katkesi. Voi -sentään, Jumala paratkoon, ihmislapsia! Miksi se tuli sinne merellekin -lähtö? - -Ukko kääntyi valittaen toiselle kyljelleen aivan välinpitämätönnä -Ristosta. - --- Sinne ajoi sisäinen tuska ja toivottomuus. Ja ehkä isältä peritty -verikin. Mutta missä äidin ruumis on...? - --- Puotikamarissa hän on hankittuna. Odotin sinua tulevaksi, ennenkun -laitoin ruumiin siunattuun multaan. Kohta tästä minäkin pääsen sinne -- -kuka hänet sitte minut haudanneekin... - -Risto sytytti kynttilän ja meni puotikammariin. Hänestä tuntui kuin -olisi hän maan alla matkalla jonnekin hautaan. Hän tuli perille, valasi -kynttilällä äidin kasvot ja tunsi silmiensä käyvän kosteiksi. Kädessä -oleva kynttilä vavahti. Hän laski sen tuolille ja polvistuen painoi -otsansa ruumisarkkua vasten ja jäi siihen. - -Mutta ennenkun hän siitä nousi, oli hän tehnyt päätöksen, että hän -rupeaa papiksi. Nyt tunsi hän kutsumusta. Kaikki oli ollut hänen -mielestään vain edeltäkäypää valmistusta; hänen kova sydämmensä oli -pitänyt nöyrtyä ja hänen itsensä saada kärsiä luihin ja ytimiin asti. --- -- -- - - * * * * * - -Muutaman viikon takaa sai hän kirjeen Suomalta. Hän luki siitä vain -seuraavan: "Sinä heikko! Erehdyin sinun suhteesi. Olitkin vain -_puoliluonne_..." - -Risto työnsi kirjeen palamaan, mutta kuitenkin hänestä tuntui kuin -toinen puoli hänen sydäntään palaisi yhdessä kirjeen kanssa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Puoli-luonne, by K. A. Järvi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUOLI-LUONNE *** - -***** This file should be named 62554-8.txt or 62554-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/5/5/62554/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62554-8.zip b/old/62554-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 63a96c6..0000000 --- a/old/62554-8.zip +++ /dev/null |