As captured February 4, 2025

3 files changed, 3625 insertions, 2011 deletions

diff --git a/62694-0.txt b/62694-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..df326f9
--- /dev/null
+++ b/62694-0.txt
@@ -0,0 +1,1614 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 62694 ***
+
+KUINKA VAIMON SAIN
+
+Leikillinen kertomus
+
+Kirj.
+
+FRITZ REUTER
+
+Suomentanut
+
+Juho Ahava
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1909.
+
+
+
+
+    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.
+    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.
+
+Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin
+heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne.
+Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt
+ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa
+kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin
+ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään
+syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään.
+
+Ihmiset sanoivat:
+
+-- Mene naimisiin! Minä sanoin:
+
+-- Sitä sietää tuumia!
+
+Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu
+hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin:
+
+Kyllä kai sinulla oikeastaan pitäisi olla joku. Ainahan pääset
+sisälle. Mutta kun olet pyytänyt yhden niistä hauskempaan tanssiin,
+tuletkohan uloskin yhtä helposti?
+
+Mutta kun toiselta puolen ajattelin kellarimestarin ikuista silavaa ja
+lammaspaistia ja että huoneeni näytti samanlaiselta kuin kunniallinen
+maailmamme _ennen_ ensimäistä luomispäivää ja kirottuja nappeja, jotka
+eivät koskaan ottaneet pysyäkseen kiinni, silloin sanoin itsekseni:
+
+-- Mene naimisiin!
+
+Mutta silloin tuhmat ihmiset vuorostaan sanoivat:
+
+-- Sitä sietää ajatella.
+
+Ja niin istuin minä yhä kuin puun ja kuoren välissä, ja ne pulmalliset
+vuodet alkoivat jo tehdä pääni harmaaksi, kun muutamana iltana piippuni
+sytytettyäni seisoin ja tirkistelin ilmaan.
+
+Lumi putoili niin hiljaa taivaasta, ulkona oli niin hiljaista,
+ainoatkaan vaunut eivät rämisseet, ainoastaan jostakin kaukaa kuului
+tiukujen kilinä, ja minusta tuntui niin yksinäiseltä ja painostavalta.
+Ja lisäksi oli vielä joulunaatto.
+
+Niin seistessäni ja tuijottaessani ruudun lävitse ilman mitään määrää
+harhailevalla katseellani, tuli suutarini, Linsen, vetäen kelkalla
+havukuormaa, jonka hän oli käynyt keräämässä kaupungin metsästä, ja
+kuorman päällä oli kaunis kuusi.
+
+-- Ei, katsos kanaljaa! -- jupisin minä. -- Hänen piti laittaa toinen
+saapasparini, mutta siihen sijaan menee hän metsään. Hän on jo
+suutaroinut minulle känsät jalkoihini. Hän ei saa enää koskaan minulta
+työtä.
+
+Niin seison siinä vielä hetkisen. Koko ruumiini värisee ja kylmä
+tuulenviuhka humajaa selkärankaani myöten alaspäin, jolloin sanon
+itsekseni:
+
+-- Tietysti saat nuhan, kelpo nuhan! Kuinka sitä muuten voisikaan
+välttää? Saappaat ovat siekaleina, ja langalla, jonka olet antanut
+Bütowin eukolle, parsii hän omia sukkiaan; minun jalkani ovat pian
+mennyttä kalua. Niinhän aina käy tässä maailmassa.
+
+Niin seisoin siinä aivan iltapimeään.
+
+Kun minun piti sytyttää valkea, en saanut mistään käsiini tulitikkuja,
+ja kun vihdoin ne löysin, ei lamppu ottanut syttyäkseen. Bütowin eukko
+ei ollut puhdistanut sydäntä. Kun vihdoinkin suurella vaivalla sain
+sen kuntoon, sammui se äkkiä uudestaan. Mummo ei ollut pannut lamppuun
+lainkaan öljyä.
+
+Sellaisissa tilaisuuksissa on oikein tyynnyttävää, jos on saapusalla
+joku, jolle purkaa sisunsa. Mutta minulla ei ollut ketään saapusalla,
+ja mitä oli minun nyt tehtävä? Menin ikkunan luo ja tuijottelin jälleen.
+
+Suutarilla oli sillä välin sytytelty kynttilät, ja siellä nousi ilo
+kattoon saakka, sen voin kuulla, sillä nähdä en sinne voinut, koska
+uutimet olivat lasketut alas.
+
+-- Kas vain suutaria! -- ajattelin. Oikeat uutimet!
+
+Minulla ei ollut mitään uutimia, sillä sellaista ei Bütowin eukko
+ymmärtänyt. Ensi aikoinaan oli hän kyllä kyhäissyt parisen riepua,
+mutta ne revin pois, koska minulta tultiin kysymään, kuivailinko
+lapsenpaitoja ikkunassani.
+
+Luonnollisesti raivostuin suutaria kohtaan.
+
+-- Se miekkonen ei valmista saappaitani ja kuitenkin elää hän kuin
+kreivi, minun istuessani täällä pimeässä ilman uutimia ja nuhan
+pihistessä ruumiissani.
+
+Alan tallustaa suoraan poikki kadun ja mietin:
+
+-- Odotas vain! Kyllä minä luen hänelle lakia, minä!
+
+Suutarille saavuttuani seisoi joulukuusi pöydällä ja sen kynttilät
+olivat sytytetyt, ja suutarin Kallella oli leluhuilu ja Kristianilla
+torvenräikkä ja he puhalsivat kaikin voimin, pikku Marian huitoessa
+käsivarsiaan päästäkseen käsiksi kynttilöihin ja sätkyttäessä sääriään
+äitinsä sylissä, sillä hän ei osannut vielä kävellä.
+
+Suutarin muija oli siirtänyt syrjään rukkinsa, hänellä oli puhdas
+esiliinansa edessään, hienoinen pyhäinen kaulahuivinsa kaulassaan
+ja pyhäinen ilmeensä kasvoillaan, hän hymyili lapsukaisilleen ja
+kuivaili pikku Marian suuta, kun tämä nakerteli aivan liian paljo
+piparpähkinöitään.
+
+Suutari oli pannut puhtaan lakanan työpöydälleen, pistänyt tohvelit
+jalkaansa ja istui nyt pitkävartisine piippuineen uunin ääressä ja
+maisteli oluthaarikastaan.
+
+No, eipä täällä juuri johtunut mieleen päästää suustansa haukkumasanoja.
+
+Sanoin sentähden vain:
+
+-- Hyvää iltaa! Ajattelin vain piipahtaa katsomaan iloanne.
+
+Nyt näyteltiin minulle kaikkityyni; piparpähkinät ja omenat,
+piparkakkusydämet ja piparkakku-ukot ja sokeriukko, joka riippui
+yksinään ylhäällä kuusen latvassa.
+
+-- Ne ovat hauraita olentoja nuo, sen voin sanoa, selitti suutari.
+-- Kolme vuotta olemme ne onnellisesti säilyttäneet, paitsi että
+Kristian kerran haukkasi hännän husarin hevoselta, kun äiti päästi
+hänet hetkiseksi näkyvistään. -- Niin, sinusta juuri puhun, lisäsi hän
+sormellaan heristäen pojalle.
+
+-- Luulen sentään, että hän saa suutaroida minulle, tuumin itsekseni,
+ja tunsin olevani mitä sävyisimmällä tuulella, vaikka minulla oli
+katalin päänsärky.
+
+Mutta kun Linsen näytti ja selitti heidän kaikkein hienoimman
+taideteoksensa -- se oli Aatami ja Eva _ennen_ syntiinlankeamista,
+taikinasta kauniisti muovattu ja keltaiseksi maalattu munalla
+ja safranilla -- ja kun molemmat pikku Linsenit asettuivat
+kunnioitettavain kantaesivanhempaimme oikealle ja vasemmalle puolelle
+ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, silloin tuntui minusta
+aivan siltä kuin vanha pyörtehtailijamme Pitkäkuitu olisi kaivanut
+tylsällä käsikairallaan hiljanverkkaan, lakkaamatta hiljanverkkaan
+kallossani, jotta kitisi ja vinkui vain, samalla kuin hän kysyi minulta
+eikö se käynyt mainiosti.
+
+Suutari oli mahtanut huomata, että minua vaivasi jokin tauti, sillä kun
+hänen molemmat pikku kerubinsa olivat oikein olan takaa toitottaneet
+minut ulos hänen paratiisistaan, saattoi hän minut kotiin ja tahtoi
+sytyttää lamppuni, jonkatähden hän myös kysyi missä tulitikut olivat.
+
+-- Kyllä minulla on kaikkea mitä tarvitaan, vastasin minä. Mutta
+ainoastaan meidän herramme ja Bütowin eukko tiesi missä kaikki oli
+tallessa.
+
+Suutari riisui avuliaasti saappaani ja sanoi:
+
+-- Kosteat jalat! Ja minä kun en tullut tehneeksi toisia saappaitanne
+valmiiksi!
+
+Sitte auttoi hän minut vuoteeseen ja jatkoi:
+
+-- Odottakaas vähän! Vaimoni tulee ja keittää teille teetä.
+
+Niin tapahtui.
+
+Mutta mitä sitte tapahtui lähimpinä neljänätoista päivänä, siitä ei
+minulla ole aavistustakaan.
+
+Makasin raskaassa unessa. Koko huoneeni oli olevinaan täynnä
+joulukuusia, jotka paloivat ja loistivat, ja jokaisessa niistä riippui
+Aatami ja Eva ja koko paratiisi, ja kun menin niiden luo ja tahdoin
+sivaltaa ne sen kattilaan, oli minulla ainoastaan rikkinäinen saapas
+kädessäni, ja Kristian ja Kalle seisoivat minun ja komean kuusen
+välillä ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, jotta kallossani
+kitisi ja vinkui vain, ja tuhannet kynttilät tanssivat silmissäni,
+ja kun minä huusin: Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Annan
+taasen työtä isällenne, ja ojensin käteni tavottaakseni kaunista
+piparkakku-ukkoa, silloin vetivät he minut takaisin ja tuuttasivat ja
+toitottivat korviini:
+
+    -- Suutaroida, suutaroida,
+    kell' on aikaa suutaroida?
+    Vanha poika, ei oo sillä
+    sijaa kuusen ympärillä.
+
+Silloin alkoi vanha punaiseksi silattu malja, joka oli päänaluseni
+vieressä, nauraa koko leveällä, kiiltävällä naamallaan, ja koko huone
+oli täpötäynnä rikkinäisiä saappaita, jotka irvistelivät minua kohden,
+ja suutari Linsen sieppaili niitä kiinni yhden toisensa jälkeen, köytti
+ne kiinni nuoraan ja ripusti ikkunani eteen uutimien sijaan.
+
+Vuoteeni jalkopäässä seisoi kaksi kuvatusta ja sahasivat puita
+vuoronperään, yksi sahasi pieniä kahvipuita, toinen kihnutteli
+tammenkantoa, ja kun kahvipuita sahattiin, hyppeli Bütowin eukon
+yömyssy ylös ja alas silmieni edessä, ja kun tammenkannon kera
+touhuttiin, oli minusta suuri hyötymansikka pilkottavinaan viheriästä
+turpeesta, mutta kun katsoin tarkemmin, olikin se enoni Mathiaksen
+punainen nenä, joka pilkotteli viheriästä jalkapussistani.
+
+Eräänä päivänä, kun tammenkannon kera touhuttiin oikein hauskasti,
+tuntui minusta kuin pääsisin pimeydestä valoon. Tunnustelin, missä
+olin. Makasin vuoteessa, yölamppu paloi himmeästi, ja nojatuolissa
+suurten tyynyjen keskellä makasi tosiaankin itse eno Mathias viheriässä
+jalkapussissani ja kuorsasi kerrassaan kauheasti.
+
+-- Eno Mathias! huusin minä. Ensin ei hän kuullut huutoani, mutta
+vihdoin väänsihe hän pystyyn ja hieroi silmiään.
+
+-- Eno Mathias, -- toistin minä, -- missä on suutari Linsen!
+
+-- Poikani, -- vastasi eno, sillä hän puhutteli minua yhä "pojaksi",
+jokseenkin samalla oikeudella kuin naapuri Hamann yhä puhuttelee
+kaksikymmentalviasta juhtaansa "varsaksi". -- Alatko jälleen! Mitä
+sinulla on suutari Linsenin kera tekemistä. Hän ei tee sinulle mitään,
+ei niin mitään.
+
+-- Eno, -- sanoin minä, kun hän jälleen laittautui alottaakseen
+sahaamisensa, -- onko totta vai olenko nähnyt vain unta, ettei
+vanhoilla pojilla ole mitään sijaa joulukuusen ympärillä?
+
+-- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Makaa vain hiljaa!
+
+-- Minun on siis täytynyt olla sangen sairas? -- kysyin minä.
+
+-- Kyllä, Jumala sen tietää, vastasi eno, ryömien esiin
+jalkapussistani, sytyttäen kynttilän ja valaisten sillä kasvojani. --
+Mutta enpä totisesti usko, että olet vielä retustanut pahimman ohi,
+sillä ulkonäkösi, poikaseni, -- tässä taputteli hän minua, -- ei ole
+ollenkaan entisensä näköinen. Etkö nyt tosiaan voi nähdä, että olen eno
+Mathias ja että tämä tässä on minun nenäni eikä mikään hyötymansikka?
+Ja etkö tästälähin tahtoisi jättää hyötymansikan rauhaan? Sillä,
+näetkös, viime yönä nipistit nenästäni vallan kauheasti parikin kertaa,
+kun nukahdin.
+
+Lupasin hänelle, että nyt käyttäytyisin paremmin, sillä olin jälleen
+selvällä päällä.
+
+Olin niin hellänarka ja runneltu koko ruumiiltani, että voin tuskin
+liikahtaa, ja milloin avasin silmäni, seisoi Bütowin eukko edessäni
+toisessa kädessään punaiseksi silattu malja ja toisessa lusikka ja
+antoi minuun jotakin sairassoppaa, joka oli sitkeää kuin kirjansitojan
+liisteri ja maistui aivan samanlaiselle, ja samalla mummo hoputti:
+
+-- Syökää! Syökää! -- Jollette syö, ette parane.
+
+Ja näin sanoessaan katsoi mummo niin myötätuntoisesti
+liisterimaljaansa, että minun täytyi särpiä sen sisältö, tahdoinpa tai
+en.
+
+Kaikki päättyy kerran, paitsi makkara, joka päättyy molempiin päihinsä.
+Nousin vihdoin vuoteestani ja istuin nyt tuntikausia jutellen eno
+Mathiaksen kera.
+
+-- Eno, -- sanoin kerran, sillä uneni joulukuusesta ja vanhoista
+pojista istui yhä hievahtamatta kallossani, -- eno, meidän olisi
+oikeastaan pitänyt mennä naimisiin.
+
+-- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Luuletko sinä että itävaltalaisena
+vääpelinä vuodelta 13 omaisin samat taipumukset kuin pieni unkarilainen
+husarinnalkki?
+
+-- Oh, ei juuri sitä, sanoin minä. -- Puhuin ainoastaan itsestäni.
+Näetkös, ajattelen niinikään, että jos minulla olisi vaimo, tarkotan:
+kunnon vaimo ja hyvä vaimo ja sievä ja hauska pikku vaimo, jos sinä
+silloin muuttaisit kotiimme ja...
+
+-- Ja hoitaisin teidän lapsianne? Kiitoksia paljo! -- keskeytti eno
+Mathias minut.
+
+-- Sellainen ei ollut tarkotukseni, väitin. -- Mutta naida minä haluan,
+sillä vaikkapa Bütowin eukon hoito sairauteni aikana olkoonkin kaikessa
+kunniassaan, niin...
+
+-- Minä muuten luulen, -- puuttui hän puheeseeni, -- että sait aika
+hyvän hoidon. Minä itse...
+
+-- Niin, eno kyllä teki parastaan, -- myönsin minä, -- mutta vaimo...
+
+-- No, onko sulla jo joku tähtäimessä? kysyi eno.
+
+-- No, eipä muutenkaan, myönsin minä.
+
+-- No, tahtooko hän? kysyi hän.
+
+-- Sitä en vielä tiedä, sanoin minä.
+
+-- Se on varmaankin upea tytön typykkä, voin mä uskoa, sanoi hän
+juonikkaasti silmää vilkuttaen.
+
+-- Oh, eipä juuri!
+
+-- Hän kai on jo aikoja sitte asevelvollisuusijän ohitse? kysäsi hän ja
+vilkutti uudelleen.
+
+-- Ei, ei suinkaan, vastasin minä. -- Mutta voithan kyllä tarkastella
+häntä itsekin. Hän kävelee aina iltapäivällä tuossa kolmen neljän
+korvilla kaupunginportin edustalla ylöspäin myllyä kohden, ja et juuri
+voi helposti erehtyä, sillä hän on kaunein kaikista niistä, joilla on
+tapana olla siellä huvikävelyillä.
+
+-- Tietysti! sanoi eno.
+
+-- Ja sitte on hänellä pieni tupsu kapassaan ja hän taluttaa pientä
+poikasta kädestä, lisäsin minä.
+
+-- Aiotko sitte saada pojan päällisiksi? kysyi eno.
+
+-- Oh, mitä voitkaan lörpötellä! puuskahdin. -- Sehän on hänen
+sisarenpoikansa.
+
+-- Ooho! -- Älähän nyt kiivastu! Kuinka minä voisin sen tietää?
+Voisihan hän olla leskikin, tietääkseni. Tahdon siis häntä hieman
+tarkastella, kuten sanottu.
+
+Ja niin lähti hän.
+
+Iltapäivällä viiden korvilla tuli hän takaisin, sytytti piippunsa ja
+istui tuppisuuna.
+
+Savusimme molemmat kuten lakeistorvet. Mutta minä olin siksi utelias,
+etten kauvan voinut pitää suutani. Nousin ja asettausin niin, ettei hän
+voinut nähdä kasvoihini vanhoilla viirusilmillään, jonka jälkeen kysyin.
+
+-- Noo, oletko ollut kaupungin portin edustalla?
+
+-- Joo, olen kyllä, vastasi hän.
+
+-- Noo? kysyin minä.
+
+-- Joo, vastasi hän,
+
+-- Oletko nähnyt hänet? kysyin minä.
+
+-- Joo, olen kyllä, ja olenpa häntä puhutellutkin, vastasi hän.
+
+-- Tuhattulimainen! huudahdin kääntyen ympäri. -- Mitä olet puhunut
+hänelle? Enhän minäkään ole vielä häntä puhutellut.
+
+-- Juuri siksi, sanoi hän. Sillä täytyyhän yhden meistä alottaa, ja
+totta kai voin puhutella sisarenpoikani morsianta?
+
+-- Oh, niin pitkälle emme ole vielä tulleet, sanoin minä.
+
+-- Mitä ei olla, voidaan tulla, sanoi hän, samalla istuen mukavasti
+vanhaan nojatuoliin ja ojentaen säärensä. -- Maltas, jahka nyt kerron
+koko jutun. Kun kävelin tietä eteenpäin, tulla tepsutteli hän takaani,
+ja minä asetuin häntä katselemaan, sillä hän talutti pientä poikaa
+kädestä. Tupsua en voinut nähdä koska se riippui hänen selkäpuolellaan.
+
+-- On kuin näkisin sinut, -- sanoin minä, -- kuinka töllistelit
+töllistelemistäsi, jotta silmäsi olivat maalle muljahtamaisillaan.
+
+-- Kun minun tulee jotakin katsoa, on tapani pitää silmäni auki, sanoi
+eno. -- Mutta hän painoi silmänsä maahan, juuri niin kuin tekee, kun
+laskee sängynuutimensa alas, voin ajatella. Ja kun hän oli mennyt
+ohitseni, näin myös tupsun.
+
+-- No, kyllä sinä olet tainnut mulkoilla häntä oikein aika tavalla,
+sanoin minä.
+
+-- Niin tein, vastasi hän. Mutta nyt tulee itse juttu.
+
+-- No, mitä pidit hänestä? kysyin minä.
+
+-- Onhan hänellä kyllä hyvät puolensa, poikani: ensiksikään ei hän
+ollut kokonaan päähupussa korujen sisällä, ja toiseksi ei hän lakaissut
+katua hameillaan, ja nämä kaksi hyvettä merkitsevät enemmän kuin
+tavallisesti luullaan. Sillä kenellä on paljo pään ulkopuolella,
+hänellä on tavallisesti vähän päässä pidettävää, ja niillä, joilla
+ovat pitkät hameet, ovat enimmäkseen huonot jalat tai, mikä on vielä
+pahempaa, huonot kengät. Poikani, kun on kysymys naisväestä ja
+hevosista, on ensin tarkastettava jalkoja, sillä jos kävelimet ovat
+asianomaisessa kunnossa, jalkojen asento hyvä ja kengät puhtaat,
+silloin voit uskoa niiden omistajan ahkeruuteen, säällisyyteen ja
+puhtauteen.
+
+-- Luulet siis...? alotin minä.
+
+-- En luule kerrassaan mitään, keskeytti hän. Annas minun nyt ensin
+kertoa, mitä vielä tapahtui. Kun hän nyt kulki edelläni myllyä kohden
+ja minä hänen jälessään, täytyi minun todellakin sanoa itsekseni:
+tosiaan et näytä oikein sievältä. Keikahuttelet kyllä vähän päätäsi,
+mutta siitä ei vaaraa. Miksei hän vääntelisi päätään? Onhan hän
+naisihminen, tietääkseni. Mutta ajattelin edelleen -- puhuminen? Se
+on sentään pääasia. Voithan puuttua viattomaan pikkupakinaan hänen
+kanssaan. No niin, kun hän kääntyi takaisin, asetuin selkä puuta
+vasten ja olin puuhailevinani tupakkavehkeineni, ja kun hän oli tullut
+minusta noin viiden askeleen päähän, vetäisin tulukset taskustani
+ja tempasin niiden mukana kasan kolikoita -- ymmärrätkö, poikani?
+Kaikki tapahtui aivan tahallaan! -- Ja niin minun groschenini kierivät
+pitkin jäätynyttä polkua. Nyt kumarruin maahan ja puhkuin kerrassaan
+kauheasti, ikäänkuin minun olisi ollut tulimaisen vaikea saada ne
+maasta ylös, ja kun hän näki tämän, käski hän aivan oikein pikku pojan
+auttamaan minua poiminnassa, ja hän itsekin auttoi, ja näetkös, sitä
+juuri odotinkin. Minä kiitin ja me jouduimme juttusille keskenämme ja
+kulimme yhtä matkaa kaupungin portille.
+
+-- No, mistä te puhuitte?
+
+-- Oh, emme juuri mistään erityisesti. Sanoin, että olin sinun enosi
+ja kysyin, eikö hän sinua tuntenut, sillä sinunkin oli tapana kävellä
+täällä joka päivä, johon hän vastasi, että "hänellä ei ollut sitä
+iloa". -- Hän sanoi todellakin "iloa", näetkös. Sitte kysyin, eikö
+hän ollut nähnyt täällä nuorta miestä, jolla oli keltaisenharmaa
+hattu ja keltaisenharmaa päällystakki ja keltaisenharmaa tukka ja
+keltaisenharmaat housut. Ei, sanoi hän, mutta hän oli nähnyt vanhemman
+herran sellaisessa puvussa. -- No, sanoin minä, se vanhempi herra on
+juuri sama nuori mies, josta puhuin, toisin sanoen juuri sinä. Silloin
+teki pieni pojannulikka hypähdyksen ja huusi: "Täti, se on sama herra,
+josta sinä aina sanot, että hän muistuttaa kahviin pistettyä rinkeliä".
+Silloin tulivat tytön kasvot tulipunaiseksi, ja minä nauroin täyttä
+kurkkua ja sanoin, että se olit juuri sinä.
+
+Minäkin tulin nyt yhtä punaiseksi -- sillä tuo lörpötys ei voinut olla
+minua harmittamatta ja sanoin enolle:
+
+-- Jos tahdoit ainoastaan tehdä siskosipojan naurettavaksi ihmisten
+silmissä, olisit kernaasti saanut pysyä kotona.
+
+-- No, niinpä tosiaankin olisin voinut, mutta tahdoinkin jotakin aivan
+toista, tahdoin näet mielelläni tietää, tahtoiko hän tulla sinulle.
+
+-- Älä hitolla! huudahdin minä. -- Et suinkaan sinä koskaan ole häneltä
+sitä suoraan kysynyt?
+
+-- Poikani -- sanoi eno ja tuprutteli savua suun täydeltä -- kun minä
+puutun asiaan, vien sen myöskin satamaan -- mutta _hienosti!_ Kysyin
+häneltä siis, tiesikö hän, mikä sinä olit miehiäsi? -- Ei, sanoi hän,
+kentiesi tohtori. -- Oh, herra varjelkoon, sanoin minä, kuinka hän
+olisi voinut tulla siksi? -- Asianajaja sitte? -- Ei sitäkään. --
+Mutta sitä tai sitä sitte. Ja niin arvaili hän aina raatimieheen ja
+parturiin saakka, mutta minä pudistelin vain päätäni ja sanoin lopuksi:
+Ette voi arvata sitä kuitenkaan. Hän ei ole kerrassaan mitään! --
+Se näytti hänestä olevan hyvin vähän, ja hän arveli sentähden, että
+sinä kai elit rahoillasi. Niin, sanoin minä, siinä saattoi hän olla
+oikeassa, siihen oli sinulla nuoruudestasi saakka ollut suurin halu,
+mutta en juuri voinut sanoa, että olisit siltä tullut mihinkään asemaan
+elämässä. Nyt olit kuitenkin alkanut ajatella toista säätyä kuin
+missä olet elänyt. -- Mitä sitte? tahtoi hän tietää. -- Aviosäätyä,
+vastasin minä ja kysyin samassa, mitä hän ajatteli siitä asiasta.
+Olin ennakolta tuuminut itsekseni: jos hän vaalenee tämän kysymyksen
+kuultuaan, niin ei hän pidä sinusta, jos hän sitävastoin punastuu, niin
+pitää hän sinusta. Ja aivan oikein hän punastelihe moneen kertaan ja
+kumartui alas ja sai jotakin puuhattavaa pikku pojan hatun kera, ja
+kun hän ojensihe jälleen, kääntyi hän puoleksi minuun päin ja niijasi
+omituisella tavallaan, ja niin oli hän poissa! Kysymystä, jonka omasta
+puolestani olisin tahtonut hänelle tehdä, en ehtinyt lainkaan saada
+suustani.
+
+-- Joo, se mahtoi kyllä olla hauska kysymys, sen voin arvata, sanoin ja
+purasin harmissani piipunvarteni hammasluun poikki.
+
+-- Ei lainkaan, sanoi eno. -- Ajattelin vain kysyä häneltä, osasiko hän
+oikein hyvin keittää kalaa, sillä silloin muuttaisin teidän luoksenne.
+
+Ja samalla tämä vanha poika näytti niin tärkeältä ja vakavalta kuin
+minun kosimiseni olisi koskenut häntä enemmän kuin minua itseäni.
+
+Mutta oli tuleva vieläkin hullumpaa. Lähimpinä päivinä, kun minä aloin
+voida lynkata hieman ympärinsä, en mielelläni mennyt myllylle päin,
+koska minusta oli hieman ilkeää näyttäytyä hänelle.
+
+-- Sinun on mentävä kerrankin jäälle, -- ajattelin, -- ja katseltava
+luistelijoita ja kelkkoja.
+
+Sanottu ja tehty!
+
+Tultuani lähelle kojua, jossa tarjoiltiin olutta ja viinaa ja punssia
+ja kylmää totia, suuntasin kulkuni sinne ja ennätin juuri näkemään,
+kuinka eno Mathias panee kahdeksan groschenin rahan tiskille ja pyytää
+neljällä groschenilla leivoksia ja neljällä punssia. Tuo näytti minusta
+hieman omituiselta, koska tiesin, että hän mieluummin joi kylmää
+totia kuin punssia, ja mitä leivoksiin tuli, ei hän koskaan maistanut
+sellaisia.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? ajattelin. Mutta kentiesi hän tahtoo kestitä
+lapsia.
+
+Eikös mitä! Huomaamatta minua, meni hän leivosvuorineen ja täysine
+punssipulloineen suoraapäätä eräälle kelkalle, jossa istui naishenkilö
+viheriä harso silmillään, ja siellä alkoi hän kumarrella, jotta ruumis
+aivan aaltoili, ja raapia jaloillaan jäätä, jotta pelkäsin vanhan
+kunnon miehen menettävän tasapainonsa. Olin juuri juoksemaisillani luo
+ja tarttumaisillani hänen kainaloihinsa pitääkseni häntä pystyssä, kun
+nainen samassa heitti harson syrjään -- ja mitä saankaan nähdä? Joo,
+kalliin aarteeni, suloisen silmänruokani!
+
+Seisoin päästäni pyörällä kuin olisin saanut navakan korvatillin
+molemmille puolille.
+
+-- Helkkarin tuhattulimainen -- ajattelin -- nyt ukko menee ja tärvelee
+koko kosintahommani.
+
+Ja päätä pahkaa hölkkäsin minä kotiin, niin suutuksissani kuin ihminen
+ikinä voi olla.
+
+Istuessani kotona ajatellen itsekseni, aukeni ovi ja eno kömpi sisään.
+
+-- Hyvää iltaa! sanoi hän. Miksi istut pimeässä? Tee tulta hitolla!
+
+Ensi kerran elämässäni jätin vastaamatta enoni tervehdykseen. Nousin
+ainoastaan ja tein tulta ja näytin niin happamelta kuin suolattu silli,
+joka on neljätoista päivää maannut etikassa.
+
+-- Mikä sinua vaivaa? kysyi hän.
+
+-- Ei mikään! vastasin ynseästi, mutta sitte ajattelin, että hän
+sentään oli lihallinen enoni, ja sentähden lisäsin: en voi oikein hyvin.
+
+-- Mutta minä voin, sanoi hän ja näytti niin hilpeältä kuin vanha aasi,
+joka neljätoista päivää on seissyt tallissa ja syönyt pelkkiä kauroja.
+-- Olen jälleen puhutellut häntä.
+
+-- Kernaasti minusta nähden, mumisin minä.
+
+-- Kuinka minun on se ymmärrettävä? sanoi hän ja näytti sangen
+juhlalliselta.
+
+-- Unelma on mennyt kuten unelma ainakin, sanoin.
+
+-- Kuinka! Etkö tahdo? kysyi hän, laski molemmat kätensä nojatuolin
+selustalle, pisti niiden ylitse nenänsä etunojaan ja tähysteli minua
+terävästi. -- Ja minä kun olen alustanut asiaa niin hienosti! Minusta
+tosiaankin olisi sääli, jos siitä ei tulisi mitään. -- Mitä? Etkö siis
+tahdo?
+
+-- Ei, eno, minä _en_ tahdo. Luuletko sinä, että minä jätän kerman
+sinun kuorittavaksesi ja itse tyydyn pelkkään piimään? Ei, kiitos
+kaunis! Siitä ovat kaikki yhtä mieltä -- näetkös: Amalia Schoffe, omaa
+sukua Weise, ja Elise von Hohenhausen, omaa sukua von Ochs, ja kaikki
+muut, jotka ovat kirjottaneet tällaisista asioista -- että kauneinta
+koko avioliitossa on rakastavaisten seurustelu ennen häitä, ja tämän
+seurustelun viet sinä minulta, ja minä saan vain seistä katsellen, kun
+sinä kestitset morsiantani punssilla ja leivoksilla.
+
+Eno sieppaa käsiinsä rouva Schoffen, omaa sukua Weise, ja rouva
+Hohenhausenin, heittää ne sohvannurkkaan, asettuu eteeni ja sanoo:
+
+-- Kysyn sinulta viimeisen kerran: tahdotko naida tytön vai etkö tahdo?
+
+-- En! vastasin minä.
+
+-- No -- sanoi hän ja katsoi minuun kauvan niin juhlallisen näköisenä
+kuin olisi äsken tehnyt testamenttinsa ja nyt aikonut vain panna
+nimensä alle -- no, en tahdo, että tyttö joutuu kärsimään minun
+vaikutuksestani. Otan hänet itse.
+
+Ja niine hyvineen marssi hän ylpeästi ulos ovesta.
+
+Joo, sepäs vasta olikin ihana hanke!
+
+Seisoin aluksi aivan ällistyneenä, mutta sitte heittäysin
+sohvannurkkaan rouva Schoffen päälle ja aloin nauraa oikein
+hartiavoimalla.
+
+Enoni, joka oli runsaasti kaksikymmentä vuotta vanhempi minua, luuli
+olevansa jotakin, johon minulla ei ollut ryhtiä.
+
+Tahdoin nauraa uudelleen, mutta se ei ottanut luonnistuakseen, sillä
+sydämeni oli aika lailla hämmentynyt.
+
+Vaikka minä pinnistinkin suupieleni mitä leveimpään irvistykseen,
+katkesi nauru puolitiehen, ja kun näin itseni peilissä ja näytin
+tyhmimmän näköiseltä maailmassa, hypähdin pystyyn ja kulin pitkin
+askelin huoneessa edestakaisin, löin nyrkkini pöytään ja puuskahdin
+itsekseni:
+
+-- Hän tekee sen! Hänessä on miestä siihen!
+
+Kun Bütowin eukko tuli sisään, sai hän tietysti kiroja pitkät rivit,
+ja kun se oli suoritettu loppuun, menin klubiin ja pelasin l'hombrea.
+Tuumin lakkaamatta itsekseni: sitä et toki sentään voi sietää. Pelasin
+suurempia summia kuin koskaan, hävisin ne ja tuumin taasen ja taasen:
+Et toki sentään voi menettää sitä sydäntä! Sain kaksinkertaisen pietin.
+
+Suuttuneena menin kotiin ja panin maata, mutta en voinut nukkua.
+Kuohuin kiukusta koko yön, sillä minun oli mahdoton olla ajattelematta
+suloista tyttöä -- olin jo rakastunut häneen -- ja tulin ajatelleeksi
+joulunaattoa ja sitä, etten koskaan elämässäni saisi olla mukana
+joulukuusta koristelemassa.
+
+Kun sitte sanoin itsekseni: "Eteenpäin mars!" niin alkoivat kaikki
+epäröimiseni surista päässäni kuin mehiläisparvi, ja silmieni edessä
+häämötti suuri kysymysmerkki, ja kun koetin sitä selittää, merkitsi se
+aina: "Niin, mutta tahtooko hän tulla sinulle?"
+
+No, siihen kysymykseen ei kukaan voinut vastata paremmin kuin hän itse
+-- sen kyllä käsitin -- ja kun harmaan talviaamun valo virtasi kylmään
+huoneeseeni ja minä tutisin vilusta kahvia keittäessäni, tuumin minä:
+
+-- Nyt on aika! Mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua!
+
+Kutsuin Bütowin eukon sisään ja sanoin hänelle:
+
+-- Matami Bütow! Mene kauppias Bohnsackille ja osta minulle pari
+sellaisia hienoja keltaisia hansikkaita, jollaisia nuorten asianajajain
+on tapana käyttää, kun he tahtovat olla oikein soreita -- mutta oikein
+keltaisia, muista se!
+
+Yhdentoista korvilla pukeuduin mustaan hännystakkiini, mustiin
+housuihini ja kiiltokenkiini ja uusiin keltaisiin hansikkaihini,
+ja ennenkuin panin hatun päähäni, asetuin peilin eteen ja sanoin,
+tosiaankin täydellä syyllä:
+
+-- Onko tämä todellakin mahdollista! Sitäpä en olisi voinut uskoa!
+
+Heitin vielä katseen ympäri huonettani ajatellen:
+
+-- Tällaiselta ei täällä enää kauvan näytä. Sen jälkeen tirkistelin
+vanhoihin tohveleihini, jotka olivat vuoteen edessä ja sanoin:
+
+-- Niin, tekin kummastutte, jos se onnistuu ja jos ennen pitkää pari
+pieniä sieviä tohveleita tulee tänne vieraisille.
+
+Astuskelin nyt katua eteenpäin ja kulin eno Mathiaksen asunnon ohitse,
+jolloin ajattelin:
+
+-- Ensin sovinto koko maailman kanssa, kun sinulla on sellainen taival
+tehtävänä!
+
+Sillä minun mielestäni tuntui kuin olisin lähtenyt viimeiselle
+taipaleelleni. Koputin ovelle ja astuin sisään.
+
+Olen kyllä nähnyt paljo elämäni päivinä: olen nähnyt miehen, joka söi
+tulta, toisen, joka söi tappuroita ja veti ne takaisin kurkustaan
+kauniina silkkinauhana, mutta koskaan en ole seissyt niin hölmistyneenä
+kuin sinä hetkenä, jona samaisena päivänä seisoin vastatusten eno
+Mathiaksen kanssa.
+
+Hän seisoi huoneessaan aivan samoissa pukimissa kuin minäkin, sillä
+erotuksella vain, että hänen musta hännystakkinsa oli viheriä
+metsästystakki ja että hänen keltaiset hansikkaansa olivat hirven
+nahkasta, kun minun siihen sijaan vuohennahkasta, ja että hänen valkeat
+viiksensä riippuivat suupieliä myöten alas oikealle ja vasemmalle kuin
+jääpuraat, kun minun siihen sijaan olivat vaksatut pystyyn taivasta
+kohden ja vivahtivat kaikenkarvaisiin väreihin.
+
+-- Eno! huudahdin minä ja samalla vieri hattuni edelläni huoneeseen.
+
+-- Poika! huusi hän vastaan. -- Mitä tahdot?
+
+-- Mitäs _sinä_ tahdot? vastasin minä.
+
+-- Minä tahdon, mitä sinä _et_ tahdo, sanoi hän.
+
+-- Kyllähän minä tahdon, sanoin minä. -- Olenhan tullut tänne näissä
+pukimissani sanoakseni sinulle, että olen nyt lujasti päättänyt ja
+pyytääkseni sinua jäämään rakkaaksi, vanhaksi enokseni.
+
+-- Soo! sanoi hän ja istuutui nojatuoliinsa, terävästi tähystellen
+minua. -- Silloin tahdon sanoa sinulle, että aijoin tulla juuri
+luoksesi näissä pukimissani pelotellakseni sinua. Tunnen moiset asiat
+sotilasajoiltani. Pieni pelästys tempaa ihmisen pystyyn, sillä näetkös,
+silloin on häpeä mukana leikissä. Ja sen tahdon sanoa sinulle, poikani
+-- lisäsi hän nousten ja laskien kätensä käsivarrelleni, -- en millään
+muotoa tahdo olla sinun tielläsi. Tyttö on kuin luotu sinulle, ja hän
+on hyvä tyttö. Ja samalla hän kouristi käsivarttani vanhalla leveällä
+kourallaan, ja minä ajattelin: Jos hän on _sellainen_, niin on hän
+_enemmän_ kuin hyvä.
+
+Eno meni nyt ja kaatoi lasiin vanhaa hyvää portviiniään.
+
+-- Tule tänne, poika -- sanoi hän -- ja ota pieni vahvistustippa! --
+Kuinka olet tuuminut alkaa?
+
+-- Niin -- sanoin minä -- jospa vain tietäisin!
+
+-- Nosta jalkasi tähän tuolille! sanoi hän.
+
+-- Miksi niin? kysyin.
+
+-- No, eipä juuri miksikään, sanoi hän ja päästeli housunlahkeideni
+kantanauhat napeistaan. -- Sinun on luonnollisesti alettava lankeamalla
+polvillesi, ja silloin nämä saattaisivat joutua kireälle.
+
+-- Sepä olisikin kaunis alku! sanoin minä.
+
+-- Mikä kuuluu asiaan, täytyy tehdä, sanoi hän. -- Itse en ole koskaan
+koettanut tätä asiaa, mutta olen nähnyt sen kuvattuna. Mutta mitä olet
+aikonut sanoa? Odotas, niin tahdon sinua auttaa jälille.
+
+Ja nyt avasi hän kiireimmittäin kaapinlaatikon, jossa säilytti vanhoja
+muistojaan.
+
+Oikein! Nyt tuli sukukirja esiin! Se tapahtui ani harvoin, ja
+silloinkin vain iltaisin, kun kaikki oli hiljaista ja tyyntä.
+
+Silloin pukeutui hän puhtaaseen kaulukseen ja parhaaseen pukuunsa,
+asetti parin kynttilöitä pöydälle, käänsi lehden toisensa jälkeen
+syvissä ajatuksissaan, luki kaikki värssyt ja piti kuolleiden luettelon
+järjestyksessä mustilla risteillä.
+
+Seuraavana aamuna oli hän aina sangen alakuloisella tuulella, ja viime
+kerralla tuli hän luokseni ja sanoi:
+
+-- Tietääkseni on enää yksi ainoa elossa, nimittäin Kristian Bünger,
+vanhan räätäli Büngerin poika, hänen, joka asui vanhempaini taion
+vastapäätä. Hän lienee tullikirjurina Parchimissa, ja jos elän ja
+tervennä olen, menen häntä tervehtimään ensi kesänä.
+
+-- Kas tässä, sanoi hän pantuaan sukukirjan pöydälle, istu tähän ja
+etsi joku värssy, ja lue se sitte muistiisi! Siinä on monta, joilla
+voisit rukoilla itse taivaallista isäämmekin. Silloin kyllä löytynee
+sellainenkin, joka sopii parhaimmalle tytölle maailmassa.
+
+-- Eno, sanoin sukukirjaa selaillen, nyt tiedän mitä teen. Puhun mitä
+tunnen sydämessäni, ja tänään sydämeni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä.
+
+-- No, sitäpä kelpaa kuulla, poikani, sanoi eno, ja kentiesi onkin
+siten paras. Mutta lähde nyt! -- Seis! huusi hän, kun minä käännyin
+mennäkseni. -- Rintapaidan nauhahan riippuu puolta kyynärää pitkältä
+selkää alaspäin. Kas niin, mene nyt herran nimeen! sanoi hän antaen
+minulle siunauksensa ja pistäen nauhan kaulahuivin alle.
+
+Minä menin, mutta tultuani portin edustalle, ryki joku yläpuolellani,
+ja kun kohotin katseeni, nojasi eno Mathias ulos ikkunasta ja nyökytti
+ja vilkutti minua kohden, ja joka kerta kun pitkää katua alaspäin
+mennessäni vilkasin taakseni, nyökytteli hän siellä ja viuhtoi
+punaruutuisella nenäliinallaan, jotta minä aloin pelätä ihmisten
+keksivän, mitä meillä oli tekeillä.
+
+Voisin nyt tässä kertoa pienen jutun, mutta sitä kyllä varon tekemästä.
+Niin helposti kuin romaaneissa, ei tällainen tapahdu todellisuudessa.
+Sadasta tekevät yhdeksänkymmentä mitä hullunkurisimpia tuhmuuksia, ja
+vaikkapa kaikki sata palaisivat kotia mitä onnellisimpina sulhasina,
+niin sittekin yhdeksänkymmentä sanoisivat itsekseen:
+
+-- Herra varjelkoon minua vasta moisesta rehkimisestä! Mutta _jos_
+niin täytyisi tapahtua vielä kerran, käyttäytyisin kyllä hieman
+ymmärtäväisemmin.
+
+Ja minä sanon:
+
+-- Herra suokoon, etten enää joutuisi sellaiseen asemaan!
+
+Puolentoista tunnin jälkeen palasin takaisin niin onnellisena kuin
+kukaan ihminen voi toivoa tulevansa, ja siltä mahdoin näyttääkin. Ja
+koska yksinäisessä poikamiehen elämässäni olen saanut tuhman tavan
+jutella yksikseni, niin en tyynemmin mietittyäni juuri voi panna
+pahakseni ihmisille, vaikkapa he, minun kulkiessani katua eteenpäin,
+väistyivät syrjään tieltäni ja tirkistelivät jälkeeni nähdäkseen,
+huidoinko yhtä innokkaasti jaloillani kuin käsillänikin.
+
+Lähetessäni enoni asuntoa, syöksähti hän kadulle vastaani ja lankesi
+kaulaani, sillä hän oli puolitoista tuntia seissyt ovensa takana ja
+väijynyt minua, ja nyt huusi hän:
+
+-- Suu kiinni! Suu kiinni! Tiedän kaikki tyyni. Milloin saamme häitä?
+
+Minä tyynnytin häntä:
+
+-- Mutta vaikenehan toki ainakin kadulla! Samalla tartuin hänen
+kyynäskoukkuunsa ja vedin hänet mukaani kotiini. Mutta päästyämme
+huoneeseeni, jossa Bütowin eukko parhaallaan kattoi päivällispöytää,
+ei hän enää voinut hillitä itseään, hänen sydämensä pelasi soloa
+korkeimmissa väreissä, ja kun mummo kummissaan katsoi häneen, loisti
+hänen silmistään vain pelkkiä valtteja. Hän viittasi peukalollaan
+olkansa ylitse minuun ja sanoi:
+
+-- Kas siellä, rouva Bütow, siellä seisoo hän -- sisarenpoikani! Ja nyt
+hänkin on sulhasmies ja yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa!
+
+Kun eukko nyt tuli ja onnitteli ja tahtoi tietää, kuka se onnellinen
+oli, oli minulla kylliksi tekemistä hänen suunsa tukkimisessa, ja kun
+eukko vihdoin oli poissa, sanoi hän katsoen suuttuneena minuun:
+
+-- Oletpas sinä teeskentelijä! Paatunut ihminen! Sinulla täytyy olla
+oikein musta sydän, kun niin kauvan voit salata sellaista onnea.
+
+Minun täytyi siis istua kertomaan hänelle koko asia. Silloin tuli hän
+taasen ystävällisemmäksi minua kohtaan, nyökkäsi ja sanoi:
+
+-- Hyvä! Oikein hyvä!
+
+Mutta sitte alkoi hän uudestaan pudistella päätänsä.
+
+-- Hm! Se ei käynyt aivan minun mieleni mukaan.
+
+Ja kun olin vihdoin päättänyt kertomukseni, nousi hän ja hänen kasvonsa
+olivat samannäköiset kuin taivas heinänkorjuuaikaan, kun ei oikein
+tiedä, onko tuleva sade vai päiväpaiste. Hän pudisti päätään, ja
+vihdoin sanoi hän:
+
+-- Tuon olisin aivan varmaan tehnyt paljo paremmin.
+
+Ja sitte kysyi hän:
+
+-- Minkä värssyn kohdalla sinä lankesit polvillesi?
+
+Nyt oli minun pakko tunnustaa, etten lainkaan ollut langennut
+polvilleni.
+
+-- Vai niin -- sanoi eno tarttuen hattuunsa -- silloin toivotan
+sinulle maukasta ateriaa! -- Olet raakkunut liian aikaisin saaliisi
+johdosta, poikani! Asia ei ole vielä läheskään selvillä. Jokaiseen
+kihlaukseen kuuluu polvistuminen, ja asia ei pidä kutiaan, ennenkuin se
+on vahvistettu molemmilla polvilla. Minua ainakaan ei kummastuttaisi,
+vaikka kaikki raukeaisi tyhjiin jo huomispäivänä Noudata neuvoani
+toisella kertaa!
+
+Ja niin lähti hän.
+
+Siitä huolimatta seurasi minulle ihana aika, niin, oikein ihana! Siitä
+voisin kertoa koko joukon, mutta sitäkin varon tekemästä. Suurin ilo
+ja syvin suru on kunkin säilytettävä omiksi hyväkseen, ja vaikka
+mielelläni uskon, että kaikki, jotka lukevat tämän, ovat kilttejä ja
+siivoja ihmisiä, niin voisi kuitenkin sattua, että joukkoon pujahtaa
+yksi tai toinen pilkkakirveskin ja mahdollisesti huvittelisi minun
+kustannuksellani, joka suurimmassa määrin harmittaisi minua.
+
+Mutta jokaisessa piparkakussa on luonnollisesti hieman pippuria, ja
+luonnollisesti en minäkään jäänyt sitä ilman.
+
+Ensin sirotti eno silloin tällöin jyväsen, mutta kun hän oli tullut
+vakuutetuksi; että asia oli luja ja varma, ja vieraillut morsiameni
+kotona ja saanut siinä tilaisuudessa kalakysymyksen tyydyttävästi
+järjestetyksi, säästi hän höysteitään, mutta meni siihen sijaan liian
+syvälle siirappipulloon -- aivan liian syvälle, sanon minä -- sillä nyt
+kuvaili hän kaikille ihmisille, jotka tahtoivat kuulla häntä, onneani
+niin imeläksi ja suloiseksi, että piparkakkujeni ympärillä surisi
+pian niin paljo kärpäsiä, etten enää kauvemmin voinut sietää sitä, ja
+että monia hauskoja kaskuja pantiin minusta liikkeeseen, ainoastaan
+tehdäkseen minut naurun esineeksi. Minua pitivät ihmiset pilanaan
+mihin meninkin. Jokikinen nulikka irvisteli minulle viiden askeleen
+päässä kadulla, ja kun minä silloin kysyin, mitä ne virnistelivät, niin
+vastasivat kaikki ikäänkuin olisivat siitä sopineet:
+
+-- Oh, ei juuri mitään!
+
+Kun iltaisin menin nuorenmiehenklubiini -- sillä olin päättänyt,
+etten jättäisi tätä seuraa, ensiksikin siksi, että se sointui yhteen
+mielensuuntani kera, toisekseen, koska katsoin sen hyödyttävän
+sivistystäni -- no, kun siis menin sinne, syntyi siellä aivan kauhea
+sipatus ja supatus, ja niin kertoivat he jutun toisensa jälkeen siitä,
+mitä se ja se oli sanonut _ennen_ häitä ja mitä hän oli sanonut häiden
+_jälkeen_ ja mitä lammaspaimen oli sanonut koiralleen j.n.e. Kun minä
+silloin tuohduin ja kysäsin, mitä he sillä kaikella tarkottivat,
+vastasivat he yhteen suuhun:
+
+-- Oh, herra varjelkoon, emmehän tarkottaneet niin mitään.
+
+Jollen näistä syistä mennyt klubiin, olivat Bütowin eukolla omat
+piparkakkunsa valmiina, joista hän antoi minulle silmiä ja korvia
+myöten: pitikö sen ja sen olla _niin_ vai pitikö sen olla _niin?_ Eihän
+hän voinut tietää, kuinka minä muka _nyt_ tahdoin kaiken olemaan,
+sillä vaikka hän olikin vanha mummo ja oli palvellut niin monta herraa
+elinpäivinään, niin ei hän ollut kauvaa palvellut ketään, joka kuului
+sulhassäätyyn. Minun olisi kuitenkin oltava kärsivällinen häntä
+kohtaan, sillä tulisihan kaikki pian olemaan toisin j.n.e., j.n.e. Ja
+mitä tuli pesuun ja puhtauteen, myönsi hän minun olevan aivan oikeassa
+siinä, ettei se ollut läheskään riittävän hyvää minun morsiamelleni,
+sillä mikäli hän oli kuullut, oli morsiantani kasvatettu aivan kuin
+prinsessaa eikä tämä ollut koskaan pistänyt sormiaan kylmään veteen,
+mutta _hänen_ silmänsä olivat liian vanhat voidakseen keksiä jokaista
+tomuhiukkasta takissani. Ja jos morsiameni tahtoi käydä luonani, niin
+olihan se hänen oikeutensa -- hänellä, Bütowin eukolla, ei ollut
+mitään sitä vastaan -- eikä hänen tarvinnut kaatua hämähäkinverkkoihin
+katossa eikä tomukasoihin piirongin päällä eikä hänen tarvinnut
+taittaa jalkojaankaan siihen pieneen yksityiseen rikkaläjään, jonka
+hän mukavuutensa vuoksi oli lakaissut huoneen nurkkaan. Ja jos tahdoin
+tulta uuniin iltaisin, niin saatoinhan sanoa sen -- eihän hän voinut
+sitä muuten tietää -- ja ennen olin aina mennyt klubiin, miksi en
+tehnyt nyt samoin?
+
+Nyt istuutui hän lattialle uunin eteen ja puhalsi puhaltamistaan, ja
+hiilet hohtivat hänen paksuille puhalluspalkeilleen, ja minä ajattelin
+itsekseni:
+
+-- Jumala antakoon minulle syntini aneeksi! Tiedän sangen hyvin, että
+hän on _minun_ rouva Bütowini ja kristillinen kankurinleski, mutta
+mistä sitte tulee, että minun alituiseen täytyy ajatella niitä korkeita
+herrasväkiä, jotka asuvat syvällä, syvällä allamme, paikassa, jossa
+sanotaan olevan aivan hirvittävän kuuma? Ja miksi tulen aina, kun näen
+hänen puhaltavan noinikään, ajatelleeksi, että kentiesi tuossa samassa
+paikassa istuu kerran olento, joka puhaltaa puhaltamistaan samalla
+tavoin, puhaltaakseen hieman lämpöä aviolliseen onneeni?
+
+Tästä voi jokainen nähdä, etteivät kaikki arveluttavuuteni vielä olleet
+voitetut. Mutta se oli tuleva vieläkin pahemmaksi, kun eräänä päivänä
+iltapuoleen palasin takaisin morsiameni luota.
+
+Kun nimittäin kävelin katua eteenpäin, kuulin jo kaukaa kauheaa melua.
+Ihmiset pilkistelivät ulos ikkunoistaan ja erään porttikäytävän
+edustalle oli kerääntynyt väkijoukko, joka seisoi eteiseen tirkistellen.
+
+Juuri kun minun piti mennä portin ohitse, pomppiloi turkkuri Obst
+portista ulos kuin mikäkin biljardipallo, joka on kimmahtanut vallin
+ylitse, ja istuttaa leveät istuinlihaksensa keskelle katuojaa.
+
+-- Kuinka on laita, naapuri? kysyy ukko Grün.
+
+Niin, sanokoon ken voi, vastaa turkkuri. Vaimoni heitti minut kadulle.
+
+-- Miksi niin? kysyy toinen.
+
+-- Joo, sen kyllä sanon sinulle, naapuri, sanoo turkkuri kömpien
+katuojasta pystyyn. -- _Vaimoni_ tahtoo, mitä _minä_ tahdon, ja sitä
+_minä_ en tahdo.
+
+Kun tämä juttu ei vähimmässäkään määrin koskenut minua, jatkoin minä
+matkaani ja ajattelin itsekseni:
+
+-- Sepäs oli ihmeellistä. Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa: "vaimoni
+tahtoo, mitä minä tahdon ja sitä minä en tahdo". -- Sitäpä täytyy kysyä
+enolta.
+
+Menin siis hänen luoksensa, kerroin koko jutun hänelle ja kysyin:
+
+-- Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa?
+
+-- Hm! sanoi eno ja käveli mietteissään huoneessa edestakaisin. -- Vai
+niin, vaimo oli heittänyt miehensä kadulle, sanot sinä?
+
+-- Niin sanoi hän itse.
+
+-- Ja hän istui katuojassa.
+
+-- Niin teki hän.
+
+-- No, sanoi eno kotvan mietittyään, silloinhan kaikki on oikein;
+silloinhan on hänen vaimonsa ajanut hänet ulos, ja silloinhan on totta
+vanha sananparsi, joka sanoo: Vaimoni tahtoo olla herra talossa, ja
+minä myös tahdon olla herra talossa, ja minä en tahdo myöntyä vaimoni
+tahtoon. Mutta koska vaimo nyt oli sisällä talossa, ja mies istui
+ulkona katuojassa, niin silloin täytyi _vaimon_ olla _herrana_ talossa.
+En tiedä, mistä se tuli, mutta tämän keskustelun jälkeen tuntui mieleni
+sangen kolealta. Siltä puolelta en vielä ollut katsellut avioliittoa.
+-- Eno -- sanoin minä -- tunnethan minut, ja tunnethan hänetkin. Sanos
+minulle nyt, kummanko meistä luulet tulevan herraksi talossa?
+
+-- Joo, sanoi hän, minusta hän ei näytä lainkaan siltä, että hän
+haluaisi istua ulkona katuojassa. Luullakseni hän mieluummin pysyy
+sisällä talossa.
+
+-- En hitolla minäkään, sanoin minä.
+
+-- No, niin hullusti ei sentään käynekään, lohdutti hän minua.
+Mutta luulen kyllä, että hän kyllä tulee harjottamaan sinuun nähden
+tuollaista "rakastettavaa, naisellista hallitusta", kuten on tapana
+sanoa. Joudut kyllä jokseenkin piukalle sidotuksi hänen esiliinansa
+nauhaan, ja kuinka pienet hänen tohveliensa kannat lienevätkin, tulevat
+ne kyllä jättämään näkyvät jälkensä.
+
+-- Ei mitään pelkoa, usko pois, tuumin minä. -- Minä kyllä häiden
+jälkeen näytän hänelle, _missä_ kaapin on seistävä.
+
+-- Älä luota siihen, sanoi eno. Etkö tunne vanhaa sananpartta:
+
+    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.
+    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.
+-- En, se oli jotakin aivan uutta minulle -- sanoin minä ja koetin
+näyttää siltä kuin minusta olisi tehty paavi.
+
+-- Istu nyt -- sanoi hän -- niin kerron sinulle opettavaisen jutun.
+
+-- Antaa hurista vaan! sanon minä. -- Mutta pidä sen opetus omina
+hyvinäsi! Minä olen liian vanha sellaiseen.
+
+-- Ole huoletta, vastasi hän. Opetuksen tulee kyllä vaimosi antamaan
+sinulle, jollet seuraa minun neuvoani.
+
+Istuin enoni viereen, ja hän alkoi kertoa seuraavaa:
+
+-- Rumpelmannshagenissa, jossa kävin ensimäiset maanmiehen oppivuoteni,
+asui kaksi nuorta, reipasta miestä. Yhden nimi oli Wulf ja hän oli
+kylänseppä, toisen nimi oli Kiwitt ja hän oli mylläri. Seppä oli
+nokkela mies ja ymmärsi ammattinsa, kun mylläri taasen oli tuhmajussi,
+mutta rahaa hänellä oli.
+
+Muuanna hyvänä päivänä jutellaan: -- Oletkos kuullut uutisia? Seppä ja
+mylläri kulkevat kosimassa voudin Fiinaa ja Maijaa. Sanotaan, että häät
+pidetään jo Martinpäivän iltana.
+
+Ja aivan oikein. Martinpäivän iltana menivät molemmat parit naimisiin,
+ja vanha vouti piti oikein jyryt häät. Me herraskartanon nuoret olimme
+mekin kutsutut, ja muistan vielä tänään, kuinka iloisesti kaikki kävi,
+sillä kirjurimme Ludvig Brookmann kaatoi aamupuoleen kannun väkevää
+olutta päähäni ja kun minä suutuin, sanoi hän, että se oli vain leikkiä.
+
+Häiden jälkeen oli kuten pitikin. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin
+alettiin hieman supatella:
+
+-- Oletko kuullut, naapuri? Myllärin vaimo lyö miestään. -- Ja niin se
+tekikin.
+
+Eräänä sunnuntaina iltapuoleen, kun seppä istui kapakassa ja pelasi
+korttia, tulee mylläri hänen luoksensa ja sanoo:
+
+-- Tiedän kyllä mitä tapahtuu illalla, tiedän kyllä.
+
+-- Mitä sitte? kysyy seppä ja nousee ja menee ulos lankonsa kera.
+
+-- Oh, älä nyt ole olevinasi, sanoo mylläri. Me molemmat olemme kyllä
+joutuneet kauniiseen kiipeliin.
+
+-- Jos tarkotat minun vaimoani -- vastasi seppä -- niin minusta on
+kaikki hyvä sellaisena kuin on.
+
+-- Niin, kun hän ei ole kotona, sanoo mylläri.
+
+-- Tules mukaan! sanoo seppä. Minä teurastin eilen sian, ja tiedäthän,
+että vaimoni pitää verimakkarasta. Nyt saat todisteen.
+
+He menevät sepän kotiin ja kun he pääsevät sinne, huutaa seppä:
+
+-- Fiina!
+
+Hänen vaimonsa vilkasee ulos ikkunasta ja kysyy:
+
+-- Mitä nyt?
+
+-- Fiina -- sanoo seppä -- ota iso makkarakuppi ja heitä se ulos
+ikkunasta!
+
+-- Mitä ihmettä? kysyy vaimo.
+
+-- Sinun on vain heitettävä kuppi makkaroineen kadulle -- sanoo seppä.
+
+-- Heti! sanoo Fiina, ja ykskaks kimmahtavat makkarat kadulle kuten
+turkkuri tänä aamuna.
+
+-- Hyvä on! sanoo mestari Wulf. -- Ja toimitetaan toinenkin kuppi samaa
+tietä!
+
+No, se meni samaa tietä kuin ensimäinenkin, ja seppä sanoi:
+
+-- Hyvä kaikki, Fiina! Ja älä nyt pitkästy, vaikka tulisin kotiin
+illalla hieman myöhempään.
+
+Hän meni myllärin kera kapakkaan jälleen. Tiellä sanoi hän myllärille:
+
+-- No, näitkös nyt?
+
+-- Kyllä, vastasi mylläri, tuo oli hyvin tehty. Kuinka olet menetellyt?
+
+-- Oh, aivan yksinkertaisesti, sanoi seppä.
+
+-- Oletko sulkenut hänet huoneeseen.
+
+-- En!
+
+-- Oletko antanut hänelle selkään?
+
+-- En, en sitäkään!
+
+-- No, mitä hittoja olet sitte tehnyt?
+
+-- Joo, sen kyllä sanon sinulle vastasi seppä. Vielä kihloissa
+ollessamme vaanin selville, mistä vaatekappaleestaan hän piti enimmän,
+ja kun pääsin tietämään, että se oli pieni kaunis punainen silkkihuivi,
+pidin varani, kun kerran olimme syöneet aamiaista ja pöytä oli pahasti
+ryvettynyt hanhenrasvaan, ja kuivasin sen hänen kauniilla huivillaan.
+Voit hyvin arvata, kuinka hän kävi kimppuuni! Minä sitä vastoin
+otin häntä vyötäröltä ja suutelin häntä ja sanoin: "Fiina, olethan
+_minun!_ Mitä silloin tarvitset välittää tuollaisesta rihkamasta?
+Huivin kyllä voit saada uudenkin, mutta kautta sieluni et voi saada
+ketään, joka pitää sinusta yhtä paljo." Hän myöntyi silloin, ja kun
+olimme ampumajuhlassa Peterowissa, voitti hän vaasin, oikein kauniin
+kappaleen. Kun hän oli ehtinyt kiintyä siihen, otin eräänä hyvänä
+päivänä vaasin, käsittelin sitä hieman huolimattomasti ja -- rauskis!
+-- se putosi kiveen pirstaleiksi. Nyt alkoi hän itkeä, mutta minä
+suutelin häntä ja sanoin: "Nono, Fiina! Olihan sentään paljo parempi,
+että vaasi meni rikki kuin että minä olisin tehnyt niin, sillä minunhan
+kuitenkin täytyy ansaita leipää meille molemmille koko iäksemme."
+Kun sitte katkaisin kolme piitä hänen kammastaan, nauroi hän vain ja
+sanoi: "Toivon että ostat minulle uuden Petrowin syysmarkkinoilta."
+Sen teinkin, ja siitä pitäen on hän tyytyväinen kaikkeen eikä koskaan
+näytä hapanta naamaa. -- Mutta nyt täytyy minun mennä sisälle peliä
+lopettamaan.
+
+Seppä meni sisälle, mutta puolen tunnin perästä tuli kapakoitsija hänen
+luoksensa ja sanoi:
+
+-- Tule ulos, seppä! Mylläri Kiwitt seisoo ulkona ja näyttää aivan
+kauhealta.
+
+No, seppä Wulf meni ulos ja tapasi lankonsa, joka seisoi siellä kasvot
+revittynä ja toinen silmä turvoksissa. Seppä tuli aivan hämilleen ja
+kysyi:
+
+-- Lanko Kiwitt, kuinka olet käyttäytynyt?
+
+-- Niin, voit vielä kysyä, vastasi mylläri. Se tulee vain kirotusta
+jutustasi.
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Tuumin ja tuumin vain tuhmaa juttuasi, ja niin ajattelin itsekseni,
+että mikä on tepsinyt yhteen siskoon, se kai tepsinee toiseenkin.
+Ainakaan ei ollut siitä vahinkoa, jos koetti. Menin siis kotiin.
+Vaimoni seisoi juuri peilin edessä ja laittautui parhaallaan nätiksi,
+mennäkseen kahvikekkereihin meijerirouvan luo, ja pöydällä oli hänen
+paras lakkinsa. No, ajattelin minä, sehän käykin aivan mainiosti.
+Jos nyt vain otat ja pistät sen pesuvatiin, likaiseen saippuaveteen,
+niin kylläpä siitä tulee kaunis! -- Sanottu ja tehty, mutta hän oli
+mahtanut nähdä peilistä, mitä köhnystelin, ja ennenkuin olin ehtinyt
+varustautua puolustukseen, tarrasi hän naamatauluuni. "Maija", huusin
+minä, "olethan _minun_, ja lakin kyllä voit saada helposti takaisin."
+-- "Niin", huusi hän "sinun olen! Ja sieluni kautta, saat kalliisti
+maksaa lakkini." -- Ja näetkös, tällaiseksi on hän minut mukiloinut ja
+ryvetellyt! Kaikkeen on kirottu juttusi syypää!
+
+-- Pöllöpää! huudahti seppä. Enkö sanonut sinulle, että tuollaiset
+suoritin valmiiksi _ennen_ häitä. _Jälkeenpäin_ ei se enää käy.
+
+-- Niin kuului _se_ juttu, poikani, sanoi eno Mathias ja nousi. -- Jos
+nyt olet ymmärtäväinen, niin tiedät, mitä sinun on otettava varteen.
+
+Minäkin nousin ja asetuin ikkunan ääreen, jossa annoin koko jutun
+kohtausten kulkea pääni lävitse. Vihdoin käännyin ja sanoin:
+
+-- Tuhma juttu, eno! Tavallisesti keksit hauskempia sellaisia.
+
+-- Niin, sanoi eno nauraen, sentähden, että tavallisesti kerron myös
+jutun opetuksen, mutta tällä kertaa saat sen itse keksiä.
+
+-- Et suinkaan luulottele, että ajattelen koskaan pistää morsiameni
+hattua pesuvatiin tai kuivata pöytää hänen silkkihuivillaan?
+
+-- Voithan koettaa, naureskeli vanha veitikka.
+
+-- No niin -- sanoin minä -- silloin minulle kyllä kävisi kauniisti.
+
+Ukko seisoi vain virnistellen, ja juuri kun ajattelin itsekseni, että
+vanhat ihmiset ovat koko konstikkaita kappaleita, kysyi hän:
+
+-- Kuinka vanha olet oikeastaan, poikani? En ollut juuri halukas
+kuulemaan ijästäni puhuttavan itse sulhasaikanani, ja kun näin
+hänen naamastaan, että hän ainoastaan tahtoi huvitella minun
+kustannuksellani, vastasin minä:
+
+-- Miksi sitä kysyt?
+
+-- Oh -- sanoi hän -- pistipähän vain päähäni.
+
+-- Siinä tapauksessa tahdon sanoa sinulle, sanoin jokseenkin tuikealla
+äänellä, että marraskuun 7 päivänä täytin neljäkymmentäyksi vuotta.
+
+-- Vai niin -- sanoi hän -- olet siis yli neljänkymmenen.
+
+-- Niin, onko sulla mitään muistutettavaa sitä vastaan?
+
+-- Ei, kernaasti minusta nähden! Tulin vain ajatelleeksi
+vanhaa sananpartta: ken ei kaksikymmenvuotiaana ole kaunis,
+kolmikymmenvuotiaana väkevä, neljänkymmenvuotiaana viisas ja
+viisikymmenvuotiaana rikas -- se ei konsaan kelpaa mihinkään
+maailmassa. Ja sinä et näytä ehtineen kovinkaan pitkälle viisaudessa
+nelinekymmenine vuosinesi.
+
+-- Eno Mathias! huudahdin minä ja ojentausin suoraksi. Ken minua pitää
+tuhmana, hän pettyy perinpohjin.
+
+Mutta nyt juuri mahdoin näyttää sangen tuhmalta, sillä eno nauroi ja
+sanoi:
+
+-- Etkö kuitenkaan osaa juttuani ottaa opiksesi! -- Kuules, poikani,
+sehän on vain vertaus. Mitä seppä teki huiville, vaasille ja kammalle,
+se ei sovi sinulle. Sinun on luonnollisesti keksittävä jotakin muuta.
+Uskallatko vielä sinun iälläsi tehdä kolme oikein hullua kepposta
+_ennen_ häitä?
+
+-- Hullua kepposta? kysyin minä.
+
+-- Niin, vastasi hän.
+
+Aloin nyt kävellä huoneessa edestakaisin, miettien asiaa.
+
+Vihdoin pysähdyin hänen eteensä ja sanoin:
+
+-- Joo. Luulen kyllä, että voisin miettiä kokoon muutaman.
+
+-- Tee se sitte!
+
+-- Mutta luuletko, että silloin voin olla varma pääsystäni herraksi
+talossa?
+
+-- Kyllä, siitä olen aivan varma, poikani. -- Mutta muista, _hulluja_
+kepposia, ei _ilkeitä_. Näetkös, jos hän silloin alkaa riidellä,
+silloin on sinun langettava hänen kaulaansa ja suudeltava häntä
+kelpolailla ja sanottava:
+
+-- Hiljaa! Hiljaa! Älä huoli siitä, vaan ainoastaan siitä sydämestä,
+joka kuuluu sinulle ja on iätkaiket sykkivä sinulle.
+
+-- Ja sitte, -- lisäsi hän pienen äänettömyyden jälkeen, -- voit
+kernaasti tehdä tuon pienen polvistumisen, sillä sano mitä tahdot, niin
+se kuitenkin kuuluu asiaan.
+
+Otin nyt lähemmin harkitakseni asian ja tuumin vihdoin itsekseni:
+
+-- Kun enosi kerran neuvoo sinua, on sinun kai tehtävä hänen mielikseen
+noihin kepposiin nähden.
+
+Ja minä teinkin ne aivan oikein.
+
+Voisin kertoa ne kujeet, joihin ryhdyin, mutta varon sitä tekemästä.
+Onnettomuus ei tule kello kaulassa, ja kertomus saattaisi joutua
+vaimoni käsiin, ja jos hän silloin pääsee perille, että häntä on
+vedetty nenästä, voisi hän sanoa:
+
+-- Seis tykkänään! Se peli ei vetele. Nyt olet hutiloinut kortteinesi,
+ukkoseni. Nyt sekotan ne _minä_. -- Kas niin, nyt olen minä etukädessä,
+ja nyt pelaan minä. Tunnusta tätä ja tätä! Noin, nyt saadaan nähdä,
+kuka voittaa.
+
+Mutta monta kertaa, kun hän nyt vaimonani hyörii ja puuhailee kotona ja
+aina ystävällisesti myöntyy minun tahtooni, ajattelen minä itsekseni:
+
+-- Sinun pitäisi hävetä, kun olet kehdannut menetellä niin viekkaasti!
+
+Ja äskettäin sanoin enolleni;
+
+-- Tiedätkös mitä? Minulla on hyvä halu puhua kaikki tyyni hänelle.
+
+-- Oletko hullu, poika? puuskahti eno. Jokaisen kunnon miehen täytyy
+silloin tällöin keksiä joku kepponen tai sanoa jotakin hauskaa, mutta
+hän ei saa itse kertoa niistä kenellekään, sillä silloin menettävät ne
+molemmat voimansa. Elätte onnellisina ja sillä hyvä!
+
+-- Niin -- vastasin minä -- niin sinä sanot. Mutta minusta tuntuu
+usein, että voisimme elää vieläkin onnellisempina, jos hänellä olisi
+valta.
+
+-- Poikani, sanoi eno ja pani kätensä olalleni, -- kaikki onni, mikä
+on mahdollinen saavuttaa täällä maailmassa, ei ole koskaan tullut
+yhden ainoan ihmisen osalle. Tyydy siihen, mitä olet saanut. -- Ja
+koska puhumme aviosäädystä, niin tunsitko vanhaa Jockum Smittiä?
+Tarkotan vanhaa Jockum Smittiä ja hänen vaimoaan, jotka molemmat
+elivät 80 vuoden vanhoiksi ja lopuksi haudattiin yhdessä samana
+kauniina sunnuntaiaamuna. -- No, hän sanoi minulle kerran -- sillä
+minä en itse ymmärrä niitä asioita -- "Herra vääpeli", sanoi hän,
+"aviosääty on omenapuu. Sen oksilla voi istua ja poimia omenia, mutta
+kauneimmat ja punaisimmat omenat riippuvat latvassa, ja niitä ei voi
+kukaan ylettää, sillä siihen on ihminen liian lyhyt. Jos nyt joku on
+niin varomaton, että tahtoo keinolla millä tahansa saada nämä kauniit
+omenat käsiinsä, sieppaa hän seipään ja kopistelee ne maahan, mutta
+kolhii ne samalla piloille. Ja ne oksat, joissa parhaita omenia kasvaa,
+tärveltyvät samalla iskulla. Järkevä mies antaa niiden siihen sijaan
+täydessä rauhassa istua oksissaan ja odottaa syksymyöhään, jolloin ne
+itsestään putoilevat hänen syliinsä, ja silloin ne sitäpaitsi maistuvat
+kaikkein maukkaimmilta. -- Ja sentähden, poikani, lisäsi ukko ja hänen
+kasvoilleen levisi samalla sangen vilpitön ilme -- älä ennen aikaansa
+kopistele omenia puusta, vaan odota syksyyn -- sinun syksysi ei ole
+kaukanakaan -- ja kun silloin jätät vaimollesi viimeisen parhaan
+omenasi, kerro hänelle _silloin_ kepposesi ennen häitä -- silloin saat
+nähdä, että hän nauraa niille oikein makeasti."
+
+
+
+
+HEVOSEN SELÄSTÄ PÄINMÄNTYYN.
+
+
+Vanha kaapu lämmittää paljo paremmin kuin kaikki uusimuotiset
+vaatekappaleet, vanha kunniallinen nuttu näyttää paljo kauniimmalta
+kuin kaikki riivatun hetaleet, joissa nykypäivinä heiskutaan --
+ne eivät ole mitään edestä eivätkä mitään takaa -- ja vanhalla
+saapasparilla kävelee paljo mukavammin kuin uusilla, varsinkin jos
+ihmistä rasittavat liikavarpaat. Ja liikavarpaita on tähän aikaan
+kaikilla ihmisillä; ne likistävät yhtä siellä, toista täällä.
+
+Niin ajattelen nykyään, mutta ollessani tuollainen kaksitoistavuotias
+muskula, olin minä yhtä maata kuin kaikki muutkin pojat: olin
+kiihkeästi mieltynyt kaikkeen uuteen.
+
+Jos olin saanut uuden lakin tai uuden jousen, silloin maleksin niiden
+kera ympärinsä, ikäänkuin olisimme olleet siamilaiset kaksoset, mutta
+sitte jätin ne oman onnensa nojaan tai hukkasin ne tai vaihdoin, sillä
+silloin sain aina jotakin uutta jälleen.
+
+Ja uutuuksien havittelemisesta sain minä halun vaihtelemiseen ja
+vaihtamisesta ja viuhtomisesta olisi voinut koitua jotakin vielä
+pahempaa, jollei meidän herramme olisi katsahtanut puoleeni ja
+annattanut minulle hyvissä ajoin enollani pari kunnon korvapuustia.
+
+Jokaiseen oikeaan vaihtokauppaan tarvitaan kaksi henkilöä, viisas ja
+tuhma.
+
+Molemmille saattaa asia saada huonon käänteen. Viisaan vie se helposti
+konnankoukkuun ja tuhman kerjuusauvaan.
+
+No, minulle puolestani viittoi tietämättäni viimeksi mainittu vähemmän
+ilahduttava tulevaisuus, sillä minut on aina mielellään luettu tuhmien
+joukkoon, ja kun luon katsauksen omaisuussuhteihini, en juuri voi sitä
+kieltää.
+
+No, "olkoonpa sen laita kuinka tahansa", kuten ystäväni Gollenreiderin
+majatalon isännän Treptowissa on tapana sanoa -- korvapuustit olin
+saanut, ja koska kotikaupungissani vallitsi lyypekkiläinen oikeus, niin
+täytyi minun pitää ne hyvänäni.
+
+Mutta mitä tulee syyhyn, josta ne sain, on niiden laita seuraava:
+
+Minulla oli ihmeen kaunis kaniini, sininen ja valkeapilkkuinen, jonka
+paras ystäväni, Fritz Risch, tahtoi saada omakseen.
+
+Fritz Rischin ja minun oli tapana aina vaihtaa keskenämme. Olin jo
+häneltä saanut koko joukon harvinaisuuksia -- vahinko vain, etten
+oikein tiennyt, mitä niillä tekisin.
+
+Tällä kertaa tahtoi hän minulle antaa kaniinistani kahdeksan
+shakkinappulaa, kolme tyhjäksi puhallettua kananmunaa ja
+kynttiläsaksien puolikkaan, ja sitte saisin vielä kaupan päällisiksi
+hänen tätinsä koiran pennun, jahkahan se tekisi pentuja, joka
+kuitenkaan ei ollut niinkään helppoa, koska, kuten jälkeenpäin sain
+kuulla, koira olikin koiras eikä mikään narttu.
+
+No, olipa toisten laita miten tahansa, niin kynttiläsaksien puolikasta
+en oikein saanut mahtumaan päähäni, ja minä sanoin hänelle:
+
+-- Fritz, mitä teen minä saksien puolikkaalla?
+
+-- Oh -- sanoi hän -- sen löysin eilen, kun kaaduin pihalle, kentiesi
+sinä löydät toisen puolikkaan ja myyt sitte koko sakset kahdeksasta
+groschenista.
+
+No, se oli mahdollista. Mutta koska olin usein kaatunut löytämättä
+mitään, oli minusta asia hieman arveluttava.
+
+Silloin sanoi hän:
+
+-- Fritz -- sillä minun nimeni on myös Fritz -- näetkös, minun isäni
+on ainoastaan seppä, kun sinun isäsi on pormestari, mikset sinä voisi
+löytää yhtä hyvin kuin minäkin?
+
+No, sehän oli totta. Kauppa tehtiin ja hän lähti.
+
+Mutta juuri kun hän meni portista minun kaniinini kera ja minä seisoin
+pihalla katsellen tyhjäksi puhallettuja kananmuniani ja kynttiläsaksien
+puolikasta, sain minä äkkiarvaamatta molemmat korvapuustini, ja kun
+katsoin taakseni, näin enoni, Mathias-enon, joka oli istunut omenapuun
+takana ja kuullut koko kaupanteon.
+
+Mathias-eno oli vanha sotilas ja hänellä oli aina omat omituiset
+aatteensa. Muunmuassa hän aina ensin löi ja vasta jälestäpäin sanoi,
+_miksi_ hän löi.
+
+Hän oli ollut Unkarissa ja Puolassa ja osasi kertoa monia juttuja,
+mutta pahinta hänen jutuissaan oli, että niissä aina piili joku opetus,
+ja kun hän tuli _siihen_, niin silloin useinkin läiskähti uudelleen,
+jotta se paremmin säilyisi muistissamme.
+
+Kun minä olin saanut korvapuustini, istuutui Mathias-eno penkille
+omenapuun juurelle ja sanoi:
+
+-- Poika, tiedätkös, miksi sait tämän muistiaisen?
+
+-- En, eno -- vastasin minä -- ethän ole vielä kertonut mitään tarinaa.
+
+-- Se tulee luonnollisesti jälkeenpäin -- sanoi hän. -- Muistiaisen
+sait vaihtamisestasi ja viuhtomisestasi, sillä tietääkseni ei isäsi
+tahdo saada mitään schakkijuutalaista pojastaan. Mutta tule nyt tänne,
+niin saat kuulla tarinan!
+
+Palvellessani vielä unkarilaisessa ulaaniväessä oli meidän
+eskadroonassamme ratsumestari, pieni ja pyöreä mies, jolla oli pieni
+kyttyrä olkapäiden välissä. Hän oli kuin sytytetty ruuti, ja hänellä
+täytyi aina olla jotakin uutta. Hän oli niin täynnä oikkuja kuin aasi
+harmaita karvoja, ja jos hän kaatui katukäytävälle, ei hän saanut
+rauhaa, ennenkuin hän makasi katuojassa, ja jos hänellä tänään oli
+saappaat, täytyi hänellä huomenna olla puolikengät ja ylihuomenna
+tohvelit. Pikku herra oli kuitenkin rikas, ja ne tuhmuudet, jotka hänen
+hanhenaivonsa keksivät, saattoi hänen rahakukkaronsa sangen hyvin
+kestää, ainakin jonkun aikaa.
+
+Mikä olikaan siis luonnollisempaa kuin että meidän epäluonnollisella
+pikku ratsumestarillamme aina oli ympärillään parvi nälkäisiä
+tovereita, jotka tarrasivat häneen kiinni kuin kaartilaisen kannukset
+ja imivät häntä kuin iilimadot, mutta hänen selkänsä takana nauroivat
+hänelle kuin lurjukset ainakin?
+
+No, tämän arvoisan veljeskunnan muuan jäsen uskotteli hänelle nyt, että
+hauskinta koko maailmassa oli istua hyvin suletuissa lasivaunuissa,
+palvelija edessä ja toinen takana, ja sitte ajella neljällä hevosella
+maantietä edestakaisin.
+
+Se oli jotakin uutta pikku ratsumestarillemme; sitä ei hän ollut vielä
+tehnyt, ja kuten ystäväni suutari Samckowin Rostowissa on tapana sanoa,
+"niinmuodoin" hankittiin lasivaunut ja hevoset, ja suurin huvi tässä
+maailmassa otti alkunsa, mutta pian loppunsakin, sillä kun meidän pikku
+västäräkkimme ratsumestari istui lasivaunuissa ja hyppeli ympärinsä
+ikkunasta toiseen, kuten paholainen apteekkipullossa, silloin pysähtyi
+kaikki kansa nauramaan, kuten olisi nähty apina.
+
+Kolmen päivän kuluttua kävi tämä huvi jo vanhaksi, ja oli todellinen
+onni, että rykmentin eversti otti nuoren rouvan ja tämä sai päähänsä,
+että hänellä piti olla lasivaunut, edessä neljä hevosta ja palvelija
+edessä ja takana.
+
+Mutta eversti ei omistanut muuta mitään kuin päivärahansa, ja hän oli
+istunut vuodesta vuoteen vapaahetkinään illoin laulellen kaunista,
+laulua:
+
+"Päivärahat meillä liian pienet on."
+
+Hän oli kuitenkin aina pyrkinyt parantamaan tulojaan, ja niin oli
+hän kolme päivää ennen häitään muutamalta unkarilaiselta kreiviltä
+voittanut rahvelipelissä vaunut ja kaksi hevosta, joista toinen oli
+äksy.
+
+Hän meni nyt pikku ratsumestarimme luo ja kuvaili hänelle, kuinka
+hauskaa olisi, jos itse rupeaisi kuskiksi ja ajaisi itse, ja
+koska tässä olivat saapuvilla molemmat, jotka tarvittiin oikeaan
+vaihtokauppaan, niin kauppa päätettiin, ja armollinen rouva sai
+lasivaunut, palvelijoineen edessä ja takana, ja ratsumestari sai
+kaleissin ja äksyn konin.
+
+Eräänä hyvänä huomenna, kun kukaan ihminen koko Peterwardeinissa
+ei aavistanut mitään pahaa, istuutui pikku ratsumestarimme uuteen
+kaleissiinsa ja ajoi äksyn koninsa puoleisen aisan suoraan
+everstinrouvan ikkunaan.
+
+Nytkös nousi oikea helkkarin metakka, ja se, jonka piti olla everstin
+ajutantti, mutta siihen sijaan olikin everstin rouvan, tuli ulos ja
+kysyi ratsumestarilta, oliko itse hittolainen mennyt häneen karvoineen
+ja kavioineen.
+
+-- Ei -- sanoi kyttyräselkä pikku ratsumestari -- ei minuun, vaan
+kirottuihin koneihin.
+
+Ja nytkös seurasi jupakoimista ilman päätä ja perää, ja tästä
+jupakoimisesta tuli kaupanhieronta ja kaupanhieronnasta vaihtokauppa,
+ja ajutantti oli yksi niistä teräväpäistä, jotka osaavat leikata
+hihnoja toisten nahasta. Kyttyräselkä pikku ratsumestarimme sai
+kaleissistaan ja molemmista hevosistaan päistärikön ratsuhevosen, joka,
+jos se olisi ollut edestä sellainen kuin oli takaa, ei olisi jättänyt
+mitään toivomisen varaa.
+
+Tämän päistärikön tunsin minä muuten sangen hyvin, sillä minä olin
+vuotta aikaisemmin noutanut sen remonttihevosten mukana Bukovinasta,
+ja joskin pikku ratsumestarin molemmissa vaunuhevosissa oli istunut
+_yksi_ äksy piru, niin istui tässä päistärikössä varmaan kymmenen
+tulta leiskuvaa ja tulta syövää pirua, ja ratsastusradalla kimmahteli
+se ilmassa hiekkasäkkeineen ja kaikkine neljine kavioineen yhtaikaa.
+Itse isä Jumalakaan ei olisi sitä voinut käyttää muuhun kuin antaa sen
+seistä tallissa, syödä kauroja ja potkia tallirenkejä.
+
+No niin! Tämän samaisen päistärikön ostaa nyt pieni kyttyräselkä
+ratsumestarimme, ja eräänä hyvänä päivänä istuutuu hän sen selkään ja
+ratsastaa pitkin katuja Peterwardeinista ulos kentälle, ja kymmenen
+pahaa henkeä seuraavat mukana päistärikön sisällä, mutta uinailevat.
+Päistärikkö juosta hölkkäsee tietä eteenpäin yhtä tyynesti kuin kirjuri
+Bloch'in vanha musta tamma.
+
+Kyttyräselkä ratsumestarimme ratsastaa eikä ajattele mitään. Silloin
+kävelee vastaan muuan metsästäjä koirineen, ja pikku ratsumestarimme
+mietiskelee juuri sitä, miksi metsästäjä kulki täällä, ja miksi koira
+kulki täällä ja miksi metsästäjä kulki koiran kera ja koira metsästäjän
+kera, ja hän syventyy lähemmin näihin merkillisiin seikkoihin, ja kun
+hän on onnellisesti päässyt niistä selville, hierovat päistärikön
+kymmenen pahaa henkeä silmiään ja heräävät ja yhtäkkiä makaa pikku
+ratsumestarimme ojassa.
+
+-- Ja tästä, poikaseni -- sanoi Mathia-seno minulle -- tästä...
+
+-- Nyt, ajattelin minä, nyt tulee kirottu opetus, ja samalla
+kyyristäysin.
+
+-- Ei -- sanoi hän -- ei vielä! Tarina ei ole vielä lopussa. -- Tästä,
+poikaseni, on saanut alkunsa arvotus: _Milloin tulevat vuori ja laakso
+yhteen?_ Ja vastaus kuuluu näin: _Kun kyttyräselkä putoaa ojaan_.
+
+Riivattu päistärikkö hyppeli nyt lakkaamatta sen paikan ympäri, missä
+ratsumestari makasi potkien. Se kelvoton elukka korskui ja hirnui, ja
+kymmenen pahaa henkeä sen sisällä nostivat hännän pystyyn.
+
+Pikku ratsumestarimme kokosi nyt luunsa niin hyvin kun voi ja kömpi
+ylös ojasta ja puuskui suutuksissaan pelkkää tulta ja liekkejä.
+
+Hän tempasi pyssyn metsästäjältä ja huusi, kuten kalkkunakukko sanoi
+kastemadolle, kun tämä sätkytteli kukon nenällä:
+
+-- Odota vain, lurjus! Me emme ole vielä selvittäneet laskujamme
+keskenämme.
+
+Hän tahtoi päätä pahkaa ampua hevosen kuoliaaksi.
+
+Mutta metsästäjä tarttui hänen käsivarteensa ja pyysi häntä säästämään
+elukkaa. Sehän oli järjetön elukka, tuumi hän, eikä sillä ollut
+parempaa ymmärrystä.
+
+Ja kun pikku ratsumestarimme kirosi ja vannoi, ettei hän sietänyt nähdä
+päistärikköä silmiensä edessä, niin vannoi metsästäjä kolmeen kertaan,
+että hän pääsisi siitä, sillä hän tahtoi ottaa hevosen mukaansa ja
+antaa siitä metsäkoiransa, ja siihen vaihtokauppaan ratsumestari
+lopulta suostui.
+
+Niin päätettiin nyt tämäkin kauppa.
+
+Uutuudenhimossaan ja vaihtohalussaan oli ratsumestari siis päässyt jo
+koiraan saakka. Mutta hän oli menevä vielä pitemmälle.
+
+Pikku ratsumestarimme ymmärsi metsästyksestä jokseenkin yhtä paljo
+kuin lehmä sunnuntaista, mutta ruskeapilkkuisen koiran tähden tuli
+hänestä suuri metsämies, hän ryömi jättiläiskokoiseen saapaspariin,
+ampua paukutteli kaksipiippuisella pyssyllään koko aamun linnan
+vieressä, ampuipa molemmilla piipuilla hattunsa reunuksenkin lävitse
+koko eskadroonan edessä, joka nauroi täyttä kurkkua, minkä jälkeen hän,
+ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, lähti peltopyitä ampumaan.
+
+No, minä olin silloin jo vääpeli ja sellaisena olin kuin eskadroonan
+äiti. Minun käsissäni olivat rahat ja minä saatoin auttaa herroja
+etumaksuilla, kun he olivat pulassa, jonka tähden he monta kertaa
+ottivat minut mukaan metsästysretkille. Minä olin siksi tuhma, että
+raahustin mukana, vaikken siitä saanut muuta kuin väsyneet jalat.
+
+No, pikku ratsumestarimme ja minä lähdimme sentähden yhteen matkaan,
+ja siksi viisas minä olin, että aina annoin hänen mennä kolme askelta
+edeltäpäin, sillä ajattelin noinikään: minun pohkeeni ja mitä niiden
+yläpuolella on eivät ole samaa maata kuin hänen hatunreunuksensa.
+
+Pikku ratsumestarimme huuteli koiraansa ja vihelteli sille, houkutteli
+sitä, antoi sille selkään, tempoi sitä korvista ja antoi sen etsiä
+otuksia ja noutaa saaliin ja temppuili sen kera kaikin ajateltavin
+tavoin, niin että oikea enkelikin koiraksi olisi lopulta menettänyt
+kärsivällisyytensä ja ymmärryksensä.
+
+Koiran pää menikin niin sekaisin, että se juoksi, kun sen olisi pitänyt
+seistä ja seisoi, kun sen olisi pitänyt juosta, ja ratsumestari ampui
+alinomaa ohitse, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ja koira
+sai aina syyn niskoilleen. Lopulta suuttui pikku Nimrodimme niin
+silmittömästi, että hän tahtoi ampua koiran, kuten ennen oli tahtonut
+ampua hevosen.
+
+Minun kävi sääliksi eläintä, ja minä sanoin:
+
+-- Herra ratsumestari, -- sanoin minä, -- koira on vielä nuori, se ei
+ole riittävästi harjaantunut. Antakaa se minulle, niin annan minä siitä
+tämän piipun. Näettekös, siihen on maalattu kuuluisa Griwitzin kaupunki
+Meklenburgissa. Tämä täällä vasemmalla esittää kirkontornia ja tämä
+kukkula oikealla on viinimäki.
+
+Mutta hänellä nyt oli suuri kokoelma piipunkoppia -- sen tiesin -- ja
+muutamiin niistä oli maalattu Wien ja Ofen ja Triest -- enkä tiedä
+mitä kaikkia kaupunkeja -- mutta Griwitziä ei hänellä vielä ollut, ja
+sentähden oli se uutta hänelle ja me vaihdoimme.
+
+Lähdimme nyt kotia kohden, hänen polttaessaan uudella piipullaan.
+
+Mutta kun me menimme Peterwardeinin portista sisään, aloin minä tuntea
+taipumusta pieneen leikinlaskuun ja sanoin:
+
+-- Herra ratsumestari, tiedättekö millä oikeastaan poltatte?
+
+Hän katsoi minuun ällistyneenä ja sanoi:
+
+-- Piipulla.
+
+-- Ei, sanoin minä, vaan vaunuilla, joita vetää neljä hevosta ja joissa
+on palvelija edessä ja takana.
+
+Ja minä valaisin hänelle koko vaihtokaupan, niin että hän sai oikein
+kuvastella itseään tyhmyytensä jättiläispeilissä.
+
+Silloin otti hän lasivaunut neline hevosineen ja kaleissin äksyine
+hevosineen ja päistärikön kymmenine pahoine henkineen ja nuoren koiran
+ja piipun kopan Griwitzineen ja iski koko kimpun kiveen huudahtaen:
+
+-- Helvettiin koko roska!
+
+Ja niin jatkoi hän entistä elämäänsä, kunnes hänellä muutamana hyvänä
+päivänä ei ollut jälellä edes pahanpäiväistä rihkamaa lyötäväksi
+murskaksi. Koko hänen onnettomuutensa johtui uutuuksien himosta ja
+hänen vaihtamisestaan ja viuhtomisestaan.
+
+Näin sanoen nousi äitini veli, Mathias-eno, ja kun minä taasen
+kyyristyin odottaen opetusta, sanoi hän:
+
+-- Ei, tällä kertaa annan jäädä silleen. Mutta katsele tarkoin tätä
+rihkamaa, jonka sait kauniista kaniinistasi, ja mitä tulee täti
+Rümplerin mäyräkoiran pentuun, niin muista sananlaskua: Susi syö
+jälelle jääneen.
+
+Näin sanoen lähti hän puutarhasta.
+
+Seisoin nyt siinä ja katselin ihanuuksiani ja älysin, että olin ollut
+suuri nauta. Siitä hetkestä lähtien en ole enää vaihtanut mitään, mutta
+halu "saada aina jotakin uutta", se istui nahoissani -- kauvan. Monta
+tuhmuutta ja harmia on ryöminyt ulos siitä munasta.
+
+Nyt -- luullakseni -- on se lopussa. Nyt puristavat minua uudet
+saappaat, nyt on uusi takki aina kireä, nyt kiusaavat minua uudet
+kasvot.
+
+Niin, nyt tahtoisin taasen istua vanhan omenapuun alla ja uudelleen
+kuulla vanhat jutut.
+
+Nyt tahtoisin, että Mathias-eno antaisi minulle vielä kerran
+muistomarjan, sillä nyt voisin paremmin ottaa sen opikseni.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 62694 ***
diff --git a/62694-8.txt b/old/62694-8.txt
index b971eed..c0823d6 100644
--- a/62694-8.txt
+++ b/old/62694-8.txt
@@ -1,2011 +1,2011 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kuinka vaimon sain, by Fritz Reuter,

-Translated by Juho Ahava

-

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

-

-

-

-

-Title: Kuinka vaimon sain

-       Leikillinen kertomus

-

-

-Author: Fritz Reuter

-

-

-

-Release Date: July 18, 2020  [eBook #62694]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-

-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN***

-

-

-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

-

-

-

-KUINKA VAIMON SAIN

-

-Leikillinen kertomus

-

-Kirj.

-

-FRITZ REUTER

-

-Suomentanut

-

-Juho Ahava

-

-

-

-

-

-Hämeenlinnassa,

-Arvi A. Karisto,

-1909.

-

-

-

-

-    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.

-    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.

-

-Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin

-heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne.

-Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt

-ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa

-kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin

-ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään

-syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään.

-

-Ihmiset sanoivat:

-

--- Mene naimisiin! Minä sanoin:

-

--- Sitä sietää tuumia!

-

-Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu

-hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin:

-

-Kyllä kai sinulla oikeastaan pitäisi olla joku. Ainahan pääset

-sisälle. Mutta kun olet pyytänyt yhden niistä hauskempaan tanssiin,

-tuletkohan uloskin yhtä helposti?

-

-Mutta kun toiselta puolen ajattelin kellarimestarin ikuista silavaa ja

-lammaspaistia ja että huoneeni näytti samanlaiselta kuin kunniallinen

-maailmamme _ennen_ ensimäistä luomispäivää ja kirottuja nappeja, jotka

-eivät koskaan ottaneet pysyäkseen kiinni, silloin sanoin itsekseni:

-

--- Mene naimisiin!

-

-Mutta silloin tuhmat ihmiset vuorostaan sanoivat:

-

--- Sitä sietää ajatella.

-

-Ja niin istuin minä yhä kuin puun ja kuoren välissä, ja ne pulmalliset

-vuodet alkoivat jo tehdä pääni harmaaksi, kun muutamana iltana piippuni

-sytytettyäni seisoin ja tirkistelin ilmaan.

-

-Lumi putoili niin hiljaa taivaasta, ulkona oli niin hiljaista,

-ainoatkaan vaunut eivät rämisseet, ainoastaan jostakin kaukaa kuului

-tiukujen kilinä, ja minusta tuntui niin yksinäiseltä ja painostavalta.

-Ja lisäksi oli vielä joulunaatto.

-

-Niin seistessäni ja tuijottaessani ruudun lävitse ilman mitään määrää

-harhailevalla katseellani, tuli suutarini, Linsen, vetäen kelkalla

-havukuormaa, jonka hän oli käynyt keräämässä kaupungin metsästä, ja

-kuorman päällä oli kaunis kuusi.

-

--- Ei, katsos kanaljaa! -- jupisin minä. -- Hänen piti laittaa toinen

-saapasparini, mutta siihen sijaan menee hän metsään. Hän on jo

-suutaroinut minulle känsät jalkoihini. Hän ei saa enää koskaan minulta

-työtä.

-

-Niin seison siinä vielä hetkisen. Koko ruumiini värisee ja kylmä

-tuulenviuhka humajaa selkärankaani myöten alaspäin, jolloin sanon

-itsekseni:

-

--- Tietysti saat nuhan, kelpo nuhan! Kuinka sitä muuten voisikaan

-välttää? Saappaat ovat siekaleina, ja langalla, jonka olet antanut

-Bütowin eukolle, parsii hän omia sukkiaan; minun jalkani ovat pian

-mennyttä kalua. Niinhän aina käy tässä maailmassa.

-

-Niin seisoin siinä aivan iltapimeään.

-

-Kun minun piti sytyttää valkea, en saanut mistään käsiini tulitikkuja,

-ja kun vihdoin ne löysin, ei lamppu ottanut syttyäkseen. Bütowin eukko

-ei ollut puhdistanut sydäntä. Kun vihdoinkin suurella vaivalla sain

-sen kuntoon, sammui se äkkiä uudestaan. Mummo ei ollut pannut lamppuun

-lainkaan öljyä.

-

-Sellaisissa tilaisuuksissa on oikein tyynnyttävää, jos on saapusalla

-joku, jolle purkaa sisunsa. Mutta minulla ei ollut ketään saapusalla,

-ja mitä oli minun nyt tehtävä? Menin ikkunan luo ja tuijottelin jälleen.

-

-Suutarilla oli sillä välin sytytelty kynttilät, ja siellä nousi ilo

-kattoon saakka, sen voin kuulla, sillä nähdä en sinne voinut, koska

-uutimet olivat lasketut alas.

-

--- Kas vain suutaria! -- ajattelin. Oikeat uutimet!

-

-Minulla ei ollut mitään uutimia, sillä sellaista ei Bütowin eukko

-ymmärtänyt. Ensi aikoinaan oli hän kyllä kyhäissyt parisen riepua,

-mutta ne revin pois, koska minulta tultiin kysymään, kuivailinko

-lapsenpaitoja ikkunassani.

-

-Luonnollisesti raivostuin suutaria kohtaan.

-

--- Se miekkonen ei valmista saappaitani ja kuitenkin elää hän kuin

-kreivi, minun istuessani täällä pimeässä ilman uutimia ja nuhan

-pihistessä ruumiissani.

-

-Alan tallustaa suoraan poikki kadun ja mietin:

-

--- Odotas vain! Kyllä minä luen hänelle lakia, minä!

-

-Suutarille saavuttuani seisoi joulukuusi pöydällä ja sen kynttilät

-olivat sytytetyt, ja suutarin Kallella oli leluhuilu ja Kristianilla

-torvenräikkä ja he puhalsivat kaikin voimin, pikku Marian huitoessa

-käsivarsiaan päästäkseen käsiksi kynttilöihin ja sätkyttäessä sääriään

-äitinsä sylissä, sillä hän ei osannut vielä kävellä.

-

-Suutarin muija oli siirtänyt syrjään rukkinsa, hänellä oli puhdas

-esiliinansa edessään, hienoinen pyhäinen kaulahuivinsa kaulassaan

-ja pyhäinen ilmeensä kasvoillaan, hän hymyili lapsukaisilleen ja

-kuivaili pikku Marian suuta, kun tämä nakerteli aivan liian paljo

-piparpähkinöitään.

-

-Suutari oli pannut puhtaan lakanan työpöydälleen, pistänyt tohvelit

-jalkaansa ja istui nyt pitkävartisine piippuineen uunin ääressä ja

-maisteli oluthaarikastaan.

-

-No, eipä täällä juuri johtunut mieleen päästää suustansa haukkumasanoja.

-

-Sanoin sentähden vain:

-

--- Hyvää iltaa! Ajattelin vain piipahtaa katsomaan iloanne.

-

-Nyt näyteltiin minulle kaikkityyni; piparpähkinät ja omenat,

-piparkakkusydämet ja piparkakku-ukot ja sokeriukko, joka riippui

-yksinään ylhäällä kuusen latvassa.

-

--- Ne ovat hauraita olentoja nuo, sen voin sanoa, selitti suutari.

--- Kolme vuotta olemme ne onnellisesti säilyttäneet, paitsi että

-Kristian kerran haukkasi hännän husarin hevoselta, kun äiti päästi

-hänet hetkiseksi näkyvistään. -- Niin, sinusta juuri puhun, lisäsi hän

-sormellaan heristäen pojalle.

-

--- Luulen sentään, että hän saa suutaroida minulle, tuumin itsekseni,

-ja tunsin olevani mitä sävyisimmällä tuulella, vaikka minulla oli

-katalin päänsärky.

-

-Mutta kun Linsen näytti ja selitti heidän kaikkein hienoimman

-taideteoksensa -- se oli Aatami ja Eva _ennen_ syntiinlankeamista,

-taikinasta kauniisti muovattu ja keltaiseksi maalattu munalla

-ja safranilla -- ja kun molemmat pikku Linsenit asettuivat

-kunnioitettavain kantaesivanhempaimme oikealle ja vasemmalle puolelle

-ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, silloin tuntui minusta

-aivan siltä kuin vanha pyörtehtailijamme Pitkäkuitu olisi kaivanut

-tylsällä käsikairallaan hiljanverkkaan, lakkaamatta hiljanverkkaan

-kallossani, jotta kitisi ja vinkui vain, samalla kuin hän kysyi minulta

-eikö se käynyt mainiosti.

-

-Suutari oli mahtanut huomata, että minua vaivasi jokin tauti, sillä kun

-hänen molemmat pikku kerubinsa olivat oikein olan takaa toitottaneet

-minut ulos hänen paratiisistaan, saattoi hän minut kotiin ja tahtoi

-sytyttää lamppuni, jonkatähden hän myös kysyi missä tulitikut olivat.

-

--- Kyllä minulla on kaikkea mitä tarvitaan, vastasin minä. Mutta

-ainoastaan meidän herramme ja Bütowin eukko tiesi missä kaikki oli

-tallessa.

-

-Suutari riisui avuliaasti saappaani ja sanoi:

-

--- Kosteat jalat! Ja minä kun en tullut tehneeksi toisia saappaitanne

-valmiiksi!

-

-Sitte auttoi hän minut vuoteeseen ja jatkoi:

-

--- Odottakaas vähän! Vaimoni tulee ja keittää teille teetä.

-

-Niin tapahtui.

-

-Mutta mitä sitte tapahtui lähimpinä neljänätoista päivänä, siitä ei

-minulla ole aavistustakaan.

-

-Makasin raskaassa unessa. Koko huoneeni oli olevinaan täynnä

-joulukuusia, jotka paloivat ja loistivat, ja jokaisessa niistä riippui

-Aatami ja Eva ja koko paratiisi, ja kun menin niiden luo ja tahdoin

-sivaltaa ne sen kattilaan, oli minulla ainoastaan rikkinäinen saapas

-kädessäni, ja Kristian ja Kalle seisoivat minun ja komean kuusen

-välillä ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, jotta kallossani

-kitisi ja vinkui vain, ja tuhannet kynttilät tanssivat silmissäni,

-ja kun minä huusin: Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Annan

-taasen työtä isällenne, ja ojensin käteni tavottaakseni kaunista

-piparkakku-ukkoa, silloin vetivät he minut takaisin ja tuuttasivat ja

-toitottivat korviini:

-

-    -- Suutaroida, suutaroida,

-    kell' on aikaa suutaroida?

-    Vanha poika, ei oo sillä

-    sijaa kuusen ympärillä.

-

-Silloin alkoi vanha punaiseksi silattu malja, joka oli päänaluseni

-vieressä, nauraa koko leveällä, kiiltävällä naamallaan, ja koko huone

-oli täpötäynnä rikkinäisiä saappaita, jotka irvistelivät minua kohden,

-ja suutari Linsen sieppaili niitä kiinni yhden toisensa jälkeen, köytti

-ne kiinni nuoraan ja ripusti ikkunani eteen uutimien sijaan.

-

-Vuoteeni jalkopäässä seisoi kaksi kuvatusta ja sahasivat puita

-vuoronperään, yksi sahasi pieniä kahvipuita, toinen kihnutteli

-tammenkantoa, ja kun kahvipuita sahattiin, hyppeli Bütowin eukon

-yömyssy ylös ja alas silmieni edessä, ja kun tammenkannon kera

-touhuttiin, oli minusta suuri hyötymansikka pilkottavinaan viheriästä

-turpeesta, mutta kun katsoin tarkemmin, olikin se enoni Mathiaksen

-punainen nenä, joka pilkotteli viheriästä jalkapussistani.

-

-Eräänä päivänä, kun tammenkannon kera touhuttiin oikein hauskasti,

-tuntui minusta kuin pääsisin pimeydestä valoon. Tunnustelin, missä

-olin. Makasin vuoteessa, yölamppu paloi himmeästi, ja nojatuolissa

-suurten tyynyjen keskellä makasi tosiaankin itse eno Mathias viheriässä

-jalkapussissani ja kuorsasi kerrassaan kauheasti.

-

--- Eno Mathias! huusin minä. Ensin ei hän kuullut huutoani, mutta

-vihdoin väänsihe hän pystyyn ja hieroi silmiään.

-

--- Eno Mathias, -- toistin minä, -- missä on suutari Linsen!

-

--- Poikani, -- vastasi eno, sillä hän puhutteli minua yhä "pojaksi",

-jokseenkin samalla oikeudella kuin naapuri Hamann yhä puhuttelee

-kaksikymmentalviasta juhtaansa "varsaksi". -- Alatko jälleen! Mitä

-sinulla on suutari Linsenin kera tekemistä. Hän ei tee sinulle mitään,

-ei niin mitään.

-

--- Eno, -- sanoin minä, kun hän jälleen laittautui alottaakseen

-sahaamisensa, -- onko totta vai olenko nähnyt vain unta, ettei

-vanhoilla pojilla ole mitään sijaa joulukuusen ympärillä?

-

--- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Makaa vain hiljaa!

-

--- Minun on siis täytynyt olla sangen sairas? -- kysyin minä.

-

--- Kyllä, Jumala sen tietää, vastasi eno, ryömien esiin

-jalkapussistani, sytyttäen kynttilän ja valaisten sillä kasvojani. --

-Mutta enpä totisesti usko, että olet vielä retustanut pahimman ohi,

-sillä ulkonäkösi, poikaseni, -- tässä taputteli hän minua, -- ei ole

-ollenkaan entisensä näköinen. Etkö nyt tosiaan voi nähdä, että olen eno

-Mathias ja että tämä tässä on minun nenäni eikä mikään hyötymansikka?

-Ja etkö tästälähin tahtoisi jättää hyötymansikan rauhaan? Sillä,

-näetkös, viime yönä nipistit nenästäni vallan kauheasti parikin kertaa,

-kun nukahdin.

-

-Lupasin hänelle, että nyt käyttäytyisin paremmin, sillä olin jälleen

-selvällä päällä.

-

-Olin niin hellänarka ja runneltu koko ruumiiltani, että voin tuskin

-liikahtaa, ja milloin avasin silmäni, seisoi Bütowin eukko edessäni

-toisessa kädessään punaiseksi silattu malja ja toisessa lusikka ja

-antoi minuun jotakin sairassoppaa, joka oli sitkeää kuin kirjansitojan

-liisteri ja maistui aivan samanlaiselle, ja samalla mummo hoputti:

-

--- Syökää! Syökää! -- Jollette syö, ette parane.

-

-Ja näin sanoessaan katsoi mummo niin myötätuntoisesti

-liisterimaljaansa, että minun täytyi särpiä sen sisältö, tahdoinpa tai

-en.

-

-Kaikki päättyy kerran, paitsi makkara, joka päättyy molempiin päihinsä.

-Nousin vihdoin vuoteestani ja istuin nyt tuntikausia jutellen eno

-Mathiaksen kera.

-

--- Eno, -- sanoin kerran, sillä uneni joulukuusesta ja vanhoista

-pojista istui yhä hievahtamatta kallossani, -- eno, meidän olisi

-oikeastaan pitänyt mennä naimisiin.

-

--- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Luuletko sinä että itävaltalaisena

-vääpelinä vuodelta 13 omaisin samat taipumukset kuin pieni unkarilainen

-husarinnalkki?

-

--- Oh, ei juuri sitä, sanoin minä. -- Puhuin ainoastaan itsestäni.

-Näetkös, ajattelen niinikään, että jos minulla olisi vaimo, tarkotan:

-kunnon vaimo ja hyvä vaimo ja sievä ja hauska pikku vaimo, jos sinä

-silloin muuttaisit kotiimme ja...

-

--- Ja hoitaisin teidän lapsianne? Kiitoksia paljo! -- keskeytti eno

-Mathias minut.

-

--- Sellainen ei ollut tarkotukseni, väitin. -- Mutta naida minä haluan,

-sillä vaikkapa Bütowin eukon hoito sairauteni aikana olkoonkin kaikessa

-kunniassaan, niin...

-

--- Minä muuten luulen, -- puuttui hän puheeseeni, -- että sait aika

-hyvän hoidon. Minä itse...

-

--- Niin, eno kyllä teki parastaan, -- myönsin minä, -- mutta vaimo...

-

--- No, onko sulla jo joku tähtäimessä? kysyi eno.

-

--- No, eipä muutenkaan, myönsin minä.

-

--- No, tahtooko hän? kysyi hän.

-

--- Sitä en vielä tiedä, sanoin minä.

-

--- Se on varmaankin upea tytön typykkä, voin mä uskoa, sanoi hän

-juonikkaasti silmää vilkuttaen.

-

--- Oh, eipä juuri!

-

--- Hän kai on jo aikoja sitte asevelvollisuusijän ohitse? kysäsi hän ja

-vilkutti uudelleen.

-

--- Ei, ei suinkaan, vastasin minä. -- Mutta voithan kyllä tarkastella

-häntä itsekin. Hän kävelee aina iltapäivällä tuossa kolmen neljän

-korvilla kaupunginportin edustalla ylöspäin myllyä kohden, ja et juuri

-voi helposti erehtyä, sillä hän on kaunein kaikista niistä, joilla on

-tapana olla siellä huvikävelyillä.

-

--- Tietysti! sanoi eno.

-

--- Ja sitte on hänellä pieni tupsu kapassaan ja hän taluttaa pientä

-poikasta kädestä, lisäsin minä.

-

--- Aiotko sitte saada pojan päällisiksi? kysyi eno.

-

--- Oh, mitä voitkaan lörpötellä! puuskahdin. -- Sehän on hänen

-sisarenpoikansa.

-

--- Ooho! -- Älähän nyt kiivastu! Kuinka minä voisin sen tietää?

-Voisihan hän olla leskikin, tietääkseni. Tahdon siis häntä hieman

-tarkastella, kuten sanottu.

-

-Ja niin lähti hän.

-

-Iltapäivällä viiden korvilla tuli hän takaisin, sytytti piippunsa ja

-istui tuppisuuna.

-

-Savusimme molemmat kuten lakeistorvet. Mutta minä olin siksi utelias,

-etten kauvan voinut pitää suutani. Nousin ja asettausin niin, ettei hän

-voinut nähdä kasvoihini vanhoilla viirusilmillään, jonka jälkeen kysyin.

-

--- Noo, oletko ollut kaupungin portin edustalla?

-

--- Joo, olen kyllä, vastasi hän.

-

--- Noo? kysyin minä.

-

--- Joo, vastasi hän,

-

--- Oletko nähnyt hänet? kysyin minä.

-

--- Joo, olen kyllä, ja olenpa häntä puhutellutkin, vastasi hän.

-

--- Tuhattulimainen! huudahdin kääntyen ympäri. -- Mitä olet puhunut

-hänelle? Enhän minäkään ole vielä häntä puhutellut.

-

--- Juuri siksi, sanoi hän. Sillä täytyyhän yhden meistä alottaa, ja

-totta kai voin puhutella sisarenpoikani morsianta?

-

--- Oh, niin pitkälle emme ole vielä tulleet, sanoin minä.

-

--- Mitä ei olla, voidaan tulla, sanoi hän, samalla istuen mukavasti

-vanhaan nojatuoliin ja ojentaen säärensä. -- Maltas, jahka nyt kerron

-koko jutun. Kun kävelin tietä eteenpäin, tulla tepsutteli hän takaani,

-ja minä asetuin häntä katselemaan, sillä hän talutti pientä poikaa

-kädestä. Tupsua en voinut nähdä koska se riippui hänen selkäpuolellaan.

-

--- On kuin näkisin sinut, -- sanoin minä, -- kuinka töllistelit

-töllistelemistäsi, jotta silmäsi olivat maalle muljahtamaisillaan.

-

--- Kun minun tulee jotakin katsoa, on tapani pitää silmäni auki, sanoi

-eno. -- Mutta hän painoi silmänsä maahan, juuri niin kuin tekee, kun

-laskee sängynuutimensa alas, voin ajatella. Ja kun hän oli mennyt

-ohitseni, näin myös tupsun.

-

--- No, kyllä sinä olet tainnut mulkoilla häntä oikein aika tavalla,

-sanoin minä.

-

--- Niin tein, vastasi hän. Mutta nyt tulee itse juttu.

-

--- No, mitä pidit hänestä? kysyin minä.

-

--- Onhan hänellä kyllä hyvät puolensa, poikani: ensiksikään ei hän

-ollut kokonaan päähupussa korujen sisällä, ja toiseksi ei hän lakaissut

-katua hameillaan, ja nämä kaksi hyvettä merkitsevät enemmän kuin

-tavallisesti luullaan. Sillä kenellä on paljo pään ulkopuolella,

-hänellä on tavallisesti vähän päässä pidettävää, ja niillä, joilla

-ovat pitkät hameet, ovat enimmäkseen huonot jalat tai, mikä on vielä

-pahempaa, huonot kengät. Poikani, kun on kysymys naisväestä ja

-hevosista, on ensin tarkastettava jalkoja, sillä jos kävelimet ovat

-asianomaisessa kunnossa, jalkojen asento hyvä ja kengät puhtaat,

-silloin voit uskoa niiden omistajan ahkeruuteen, säällisyyteen ja

-puhtauteen.

-

--- Luulet siis...? alotin minä.

-

--- En luule kerrassaan mitään, keskeytti hän. Annas minun nyt ensin

-kertoa, mitä vielä tapahtui. Kun hän nyt kulki edelläni myllyä kohden

-ja minä hänen jälessään, täytyi minun todellakin sanoa itsekseni:

-tosiaan et näytä oikein sievältä. Keikahuttelet kyllä vähän päätäsi,

-mutta siitä ei vaaraa. Miksei hän vääntelisi päätään? Onhan hän

-naisihminen, tietääkseni. Mutta ajattelin edelleen -- puhuminen? Se

-on sentään pääasia. Voithan puuttua viattomaan pikkupakinaan hänen

-kanssaan. No niin, kun hän kääntyi takaisin, asetuin selkä puuta

-vasten ja olin puuhailevinani tupakkavehkeineni, ja kun hän oli tullut

-minusta noin viiden askeleen päähän, vetäisin tulukset taskustani

-ja tempasin niiden mukana kasan kolikoita -- ymmärrätkö, poikani?

-Kaikki tapahtui aivan tahallaan! -- Ja niin minun groschenini kierivät

-pitkin jäätynyttä polkua. Nyt kumarruin maahan ja puhkuin kerrassaan

-kauheasti, ikäänkuin minun olisi ollut tulimaisen vaikea saada ne

-maasta ylös, ja kun hän näki tämän, käski hän aivan oikein pikku pojan

-auttamaan minua poiminnassa, ja hän itsekin auttoi, ja näetkös, sitä

-juuri odotinkin. Minä kiitin ja me jouduimme juttusille keskenämme ja

-kulimme yhtä matkaa kaupungin portille.

-

--- No, mistä te puhuitte?

-

--- Oh, emme juuri mistään erityisesti. Sanoin, että olin sinun enosi

-ja kysyin, eikö hän sinua tuntenut, sillä sinunkin oli tapana kävellä

-täällä joka päivä, johon hän vastasi, että "hänellä ei ollut sitä

-iloa". -- Hän sanoi todellakin "iloa", näetkös. Sitte kysyin, eikö

-hän ollut nähnyt täällä nuorta miestä, jolla oli keltaisenharmaa

-hattu ja keltaisenharmaa päällystakki ja keltaisenharmaa tukka ja

-keltaisenharmaat housut. Ei, sanoi hän, mutta hän oli nähnyt vanhemman

-herran sellaisessa puvussa. -- No, sanoin minä, se vanhempi herra on

-juuri sama nuori mies, josta puhuin, toisin sanoen juuri sinä. Silloin

-teki pieni pojannulikka hypähdyksen ja huusi: "Täti, se on sama herra,

-josta sinä aina sanot, että hän muistuttaa kahviin pistettyä rinkeliä".

-Silloin tulivat tytön kasvot tulipunaiseksi, ja minä nauroin täyttä

-kurkkua ja sanoin, että se olit juuri sinä.

-

-Minäkin tulin nyt yhtä punaiseksi -- sillä tuo lörpötys ei voinut olla

-minua harmittamatta ja sanoin enolle:

-

--- Jos tahdoit ainoastaan tehdä siskosipojan naurettavaksi ihmisten

-silmissä, olisit kernaasti saanut pysyä kotona.

-

--- No, niinpä tosiaankin olisin voinut, mutta tahdoinkin jotakin aivan

-toista, tahdoin näet mielelläni tietää, tahtoiko hän tulla sinulle.

-

--- Älä hitolla! huudahdin minä. -- Et suinkaan sinä koskaan ole häneltä

-sitä suoraan kysynyt?

-

--- Poikani -- sanoi eno ja tuprutteli savua suun täydeltä -- kun minä

-puutun asiaan, vien sen myöskin satamaan -- mutta _hienosti!_ Kysyin

-häneltä siis, tiesikö hän, mikä sinä olit miehiäsi? -- Ei, sanoi hän,

-kentiesi tohtori. -- Oh, herra varjelkoon, sanoin minä, kuinka hän

-olisi voinut tulla siksi? -- Asianajaja sitte? -- Ei sitäkään. --

-Mutta sitä tai sitä sitte. Ja niin arvaili hän aina raatimieheen ja

-parturiin saakka, mutta minä pudistelin vain päätäni ja sanoin lopuksi:

-Ette voi arvata sitä kuitenkaan. Hän ei ole kerrassaan mitään! --

-Se näytti hänestä olevan hyvin vähän, ja hän arveli sentähden, että

-sinä kai elit rahoillasi. Niin, sanoin minä, siinä saattoi hän olla

-oikeassa, siihen oli sinulla nuoruudestasi saakka ollut suurin halu,

-mutta en juuri voinut sanoa, että olisit siltä tullut mihinkään asemaan

-elämässä. Nyt olit kuitenkin alkanut ajatella toista säätyä kuin

-missä olet elänyt. -- Mitä sitte? tahtoi hän tietää. -- Aviosäätyä,

-vastasin minä ja kysyin samassa, mitä hän ajatteli siitä asiasta.

-Olin ennakolta tuuminut itsekseni: jos hän vaalenee tämän kysymyksen

-kuultuaan, niin ei hän pidä sinusta, jos hän sitävastoin punastuu, niin

-pitää hän sinusta. Ja aivan oikein hän punastelihe moneen kertaan ja

-kumartui alas ja sai jotakin puuhattavaa pikku pojan hatun kera, ja

-kun hän ojensihe jälleen, kääntyi hän puoleksi minuun päin ja niijasi

-omituisella tavallaan, ja niin oli hän poissa! Kysymystä, jonka omasta

-puolestani olisin tahtonut hänelle tehdä, en ehtinyt lainkaan saada

-suustani.

-

--- Joo, se mahtoi kyllä olla hauska kysymys, sen voin arvata, sanoin ja

-purasin harmissani piipunvarteni hammasluun poikki.

-

--- Ei lainkaan, sanoi eno. -- Ajattelin vain kysyä häneltä, osasiko hän

-oikein hyvin keittää kalaa, sillä silloin muuttaisin teidän luoksenne.

-

-Ja samalla tämä vanha poika näytti niin tärkeältä ja vakavalta kuin

-minun kosimiseni olisi koskenut häntä enemmän kuin minua itseäni.

-

-Mutta oli tuleva vieläkin hullumpaa. Lähimpinä päivinä, kun minä aloin

-voida lynkata hieman ympärinsä, en mielelläni mennyt myllylle päin,

-koska minusta oli hieman ilkeää näyttäytyä hänelle.

-

--- Sinun on mentävä kerrankin jäälle, -- ajattelin, -- ja katseltava

-luistelijoita ja kelkkoja.

-

-Sanottu ja tehty!

-

-Tultuani lähelle kojua, jossa tarjoiltiin olutta ja viinaa ja punssia

-ja kylmää totia, suuntasin kulkuni sinne ja ennätin juuri näkemään,

-kuinka eno Mathias panee kahdeksan groschenin rahan tiskille ja pyytää

-neljällä groschenilla leivoksia ja neljällä punssia. Tuo näytti minusta

-hieman omituiselta, koska tiesin, että hän mieluummin joi kylmää

-totia kuin punssia, ja mitä leivoksiin tuli, ei hän koskaan maistanut

-sellaisia.

-

--- Mitä tämä merkitsee? ajattelin. Mutta kentiesi hän tahtoo kestitä

-lapsia.

-

-Eikös mitä! Huomaamatta minua, meni hän leivosvuorineen ja täysine

-punssipulloineen suoraapäätä eräälle kelkalle, jossa istui naishenkilö

-viheriä harso silmillään, ja siellä alkoi hän kumarrella, jotta ruumis

-aivan aaltoili, ja raapia jaloillaan jäätä, jotta pelkäsin vanhan

-kunnon miehen menettävän tasapainonsa. Olin juuri juoksemaisillani luo

-ja tarttumaisillani hänen kainaloihinsa pitääkseni häntä pystyssä, kun

-nainen samassa heitti harson syrjään -- ja mitä saankaan nähdä? Joo,

-kalliin aarteeni, suloisen silmänruokani!

-

-Seisoin päästäni pyörällä kuin olisin saanut navakan korvatillin

-molemmille puolille.

-

--- Helkkarin tuhattulimainen -- ajattelin -- nyt ukko menee ja tärvelee

-koko kosintahommani.

-

-Ja päätä pahkaa hölkkäsin minä kotiin, niin suutuksissani kuin ihminen

-ikinä voi olla.

-

-Istuessani kotona ajatellen itsekseni, aukeni ovi ja eno kömpi sisään.

-

--- Hyvää iltaa! sanoi hän. Miksi istut pimeässä? Tee tulta hitolla!

-

-Ensi kerran elämässäni jätin vastaamatta enoni tervehdykseen. Nousin

-ainoastaan ja tein tulta ja näytin niin happamelta kuin suolattu silli,

-joka on neljätoista päivää maannut etikassa.

-

--- Mikä sinua vaivaa? kysyi hän.

-

--- Ei mikään! vastasin ynseästi, mutta sitte ajattelin, että hän

-sentään oli lihallinen enoni, ja sentähden lisäsin: en voi oikein hyvin.

-

--- Mutta minä voin, sanoi hän ja näytti niin hilpeältä kuin vanha aasi,

-joka neljätoista päivää on seissyt tallissa ja syönyt pelkkiä kauroja.

--- Olen jälleen puhutellut häntä.

-

--- Kernaasti minusta nähden, mumisin minä.

-

--- Kuinka minun on se ymmärrettävä? sanoi hän ja näytti sangen

-juhlalliselta.

-

--- Unelma on mennyt kuten unelma ainakin, sanoin.

-

--- Kuinka! Etkö tahdo? kysyi hän, laski molemmat kätensä nojatuolin

-selustalle, pisti niiden ylitse nenänsä etunojaan ja tähysteli minua

-terävästi. -- Ja minä kun olen alustanut asiaa niin hienosti! Minusta

-tosiaankin olisi sääli, jos siitä ei tulisi mitään. -- Mitä? Etkö siis

-tahdo?

-

--- Ei, eno, minä _en_ tahdo. Luuletko sinä, että minä jätän kerman

-sinun kuorittavaksesi ja itse tyydyn pelkkään piimään? Ei, kiitos

-kaunis! Siitä ovat kaikki yhtä mieltä -- näetkös: Amalia Schoffe, omaa

-sukua Weise, ja Elise von Hohenhausen, omaa sukua von Ochs, ja kaikki

-muut, jotka ovat kirjottaneet tällaisista asioista -- että kauneinta

-koko avioliitossa on rakastavaisten seurustelu ennen häitä, ja tämän

-seurustelun viet sinä minulta, ja minä saan vain seistä katsellen, kun

-sinä kestitset morsiantani punssilla ja leivoksilla.

-

-Eno sieppaa käsiinsä rouva Schoffen, omaa sukua Weise, ja rouva

-Hohenhausenin, heittää ne sohvannurkkaan, asettuu eteeni ja sanoo:

-

--- Kysyn sinulta viimeisen kerran: tahdotko naida tytön vai etkö tahdo?

-

--- En! vastasin minä.

-

--- No -- sanoi hän ja katsoi minuun kauvan niin juhlallisen näköisenä

-kuin olisi äsken tehnyt testamenttinsa ja nyt aikonut vain panna

-nimensä alle -- no, en tahdo, että tyttö joutuu kärsimään minun

-vaikutuksestani. Otan hänet itse.

-

-Ja niine hyvineen marssi hän ylpeästi ulos ovesta.

-

-Joo, sepäs vasta olikin ihana hanke!

-

-Seisoin aluksi aivan ällistyneenä, mutta sitte heittäysin

-sohvannurkkaan rouva Schoffen päälle ja aloin nauraa oikein

-hartiavoimalla.

-

-Enoni, joka oli runsaasti kaksikymmentä vuotta vanhempi minua, luuli

-olevansa jotakin, johon minulla ei ollut ryhtiä.

-

-Tahdoin nauraa uudelleen, mutta se ei ottanut luonnistuakseen, sillä

-sydämeni oli aika lailla hämmentynyt.

-

-Vaikka minä pinnistinkin suupieleni mitä leveimpään irvistykseen,

-katkesi nauru puolitiehen, ja kun näin itseni peilissä ja näytin

-tyhmimmän näköiseltä maailmassa, hypähdin pystyyn ja kulin pitkin

-askelin huoneessa edestakaisin, löin nyrkkini pöytään ja puuskahdin

-itsekseni:

-

--- Hän tekee sen! Hänessä on miestä siihen!

-

-Kun Bütowin eukko tuli sisään, sai hän tietysti kiroja pitkät rivit,

-ja kun se oli suoritettu loppuun, menin klubiin ja pelasin l'hombrea.

-Tuumin lakkaamatta itsekseni: sitä et toki sentään voi sietää. Pelasin

-suurempia summia kuin koskaan, hävisin ne ja tuumin taasen ja taasen:

-Et toki sentään voi menettää sitä sydäntä! Sain kaksinkertaisen pietin.

-

-Suuttuneena menin kotiin ja panin maata, mutta en voinut nukkua.

-Kuohuin kiukusta koko yön, sillä minun oli mahdoton olla ajattelematta

-suloista tyttöä -- olin jo rakastunut häneen -- ja tulin ajatelleeksi

-joulunaattoa ja sitä, etten koskaan elämässäni saisi olla mukana

-joulukuusta koristelemassa.

-

-Kun sitte sanoin itsekseni: "Eteenpäin mars!" niin alkoivat kaikki

-epäröimiseni surista päässäni kuin mehiläisparvi, ja silmieni edessä

-häämötti suuri kysymysmerkki, ja kun koetin sitä selittää, merkitsi se

-aina: "Niin, mutta tahtooko hän tulla sinulle?"

-

-No, siihen kysymykseen ei kukaan voinut vastata paremmin kuin hän itse

--- sen kyllä käsitin -- ja kun harmaan talviaamun valo virtasi kylmään

-huoneeseeni ja minä tutisin vilusta kahvia keittäessäni, tuumin minä:

-

--- Nyt on aika! Mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua!

-

-Kutsuin Bütowin eukon sisään ja sanoin hänelle:

-

--- Matami Bütow! Mene kauppias Bohnsackille ja osta minulle pari

-sellaisia hienoja keltaisia hansikkaita, jollaisia nuorten asianajajain

-on tapana käyttää, kun he tahtovat olla oikein soreita -- mutta oikein

-keltaisia, muista se!

-

-Yhdentoista korvilla pukeuduin mustaan hännystakkiini, mustiin

-housuihini ja kiiltokenkiini ja uusiin keltaisiin hansikkaihini,

-ja ennenkuin panin hatun päähäni, asetuin peilin eteen ja sanoin,

-tosiaankin täydellä syyllä:

-

--- Onko tämä todellakin mahdollista! Sitäpä en olisi voinut uskoa!

-

-Heitin vielä katseen ympäri huonettani ajatellen:

-

--- Tällaiselta ei täällä enää kauvan näytä. Sen jälkeen tirkistelin

-vanhoihin tohveleihini, jotka olivat vuoteen edessä ja sanoin:

-

--- Niin, tekin kummastutte, jos se onnistuu ja jos ennen pitkää pari

-pieniä sieviä tohveleita tulee tänne vieraisille.

-

-Astuskelin nyt katua eteenpäin ja kulin eno Mathiaksen asunnon ohitse,

-jolloin ajattelin:

-

--- Ensin sovinto koko maailman kanssa, kun sinulla on sellainen taival

-tehtävänä!

-

-Sillä minun mielestäni tuntui kuin olisin lähtenyt viimeiselle

-taipaleelleni. Koputin ovelle ja astuin sisään.

-

-Olen kyllä nähnyt paljo elämäni päivinä: olen nähnyt miehen, joka söi

-tulta, toisen, joka söi tappuroita ja veti ne takaisin kurkustaan

-kauniina silkkinauhana, mutta koskaan en ole seissyt niin hölmistyneenä

-kuin sinä hetkenä, jona samaisena päivänä seisoin vastatusten eno

-Mathiaksen kanssa.

-

-Hän seisoi huoneessaan aivan samoissa pukimissa kuin minäkin, sillä

-erotuksella vain, että hänen musta hännystakkinsa oli viheriä

-metsästystakki ja että hänen keltaiset hansikkaansa olivat hirven

-nahkasta, kun minun siihen sijaan vuohennahkasta, ja että hänen valkeat

-viiksensä riippuivat suupieliä myöten alas oikealle ja vasemmalle kuin

-jääpuraat, kun minun siihen sijaan olivat vaksatut pystyyn taivasta

-kohden ja vivahtivat kaikenkarvaisiin väreihin.

-

--- Eno! huudahdin minä ja samalla vieri hattuni edelläni huoneeseen.

-

--- Poika! huusi hän vastaan. -- Mitä tahdot?

-

--- Mitäs _sinä_ tahdot? vastasin minä.

-

--- Minä tahdon, mitä sinä _et_ tahdo, sanoi hän.

-

--- Kyllähän minä tahdon, sanoin minä. -- Olenhan tullut tänne näissä

-pukimissani sanoakseni sinulle, että olen nyt lujasti päättänyt ja

-pyytääkseni sinua jäämään rakkaaksi, vanhaksi enokseni.

-

--- Soo! sanoi hän ja istuutui nojatuoliinsa, terävästi tähystellen

-minua. -- Silloin tahdon sanoa sinulle, että aijoin tulla juuri

-luoksesi näissä pukimissani pelotellakseni sinua. Tunnen moiset asiat

-sotilasajoiltani. Pieni pelästys tempaa ihmisen pystyyn, sillä näetkös,

-silloin on häpeä mukana leikissä. Ja sen tahdon sanoa sinulle, poikani

--- lisäsi hän nousten ja laskien kätensä käsivarrelleni, -- en millään

-muotoa tahdo olla sinun tielläsi. Tyttö on kuin luotu sinulle, ja hän

-on hyvä tyttö. Ja samalla hän kouristi käsivarttani vanhalla leveällä

-kourallaan, ja minä ajattelin: Jos hän on _sellainen_, niin on hän

-_enemmän_ kuin hyvä.

-

-Eno meni nyt ja kaatoi lasiin vanhaa hyvää portviiniään.

-

--- Tule tänne, poika -- sanoi hän -- ja ota pieni vahvistustippa! --

-Kuinka olet tuuminut alkaa?

-

--- Niin -- sanoin minä -- jospa vain tietäisin!

-

--- Nosta jalkasi tähän tuolille! sanoi hän.

-

--- Miksi niin? kysyin.

-

--- No, eipä juuri miksikään, sanoi hän ja päästeli housunlahkeideni

-kantanauhat napeistaan. -- Sinun on luonnollisesti alettava lankeamalla

-polvillesi, ja silloin nämä saattaisivat joutua kireälle.

-

--- Sepä olisikin kaunis alku! sanoin minä.

-

--- Mikä kuuluu asiaan, täytyy tehdä, sanoi hän. -- Itse en ole koskaan

-koettanut tätä asiaa, mutta olen nähnyt sen kuvattuna. Mutta mitä olet

-aikonut sanoa? Odotas, niin tahdon sinua auttaa jälille.

-

-Ja nyt avasi hän kiireimmittäin kaapinlaatikon, jossa säilytti vanhoja

-muistojaan.

-

-Oikein! Nyt tuli sukukirja esiin! Se tapahtui ani harvoin, ja

-silloinkin vain iltaisin, kun kaikki oli hiljaista ja tyyntä.

-

-Silloin pukeutui hän puhtaaseen kaulukseen ja parhaaseen pukuunsa,

-asetti parin kynttilöitä pöydälle, käänsi lehden toisensa jälkeen

-syvissä ajatuksissaan, luki kaikki värssyt ja piti kuolleiden luettelon

-järjestyksessä mustilla risteillä.

-

-Seuraavana aamuna oli hän aina sangen alakuloisella tuulella, ja viime

-kerralla tuli hän luokseni ja sanoi:

-

--- Tietääkseni on enää yksi ainoa elossa, nimittäin Kristian Bünger,

-vanhan räätäli Büngerin poika, hänen, joka asui vanhempaini taion

-vastapäätä. Hän lienee tullikirjurina Parchimissa, ja jos elän ja

-tervennä olen, menen häntä tervehtimään ensi kesänä.

-

--- Kas tässä, sanoi hän pantuaan sukukirjan pöydälle, istu tähän ja

-etsi joku värssy, ja lue se sitte muistiisi! Siinä on monta, joilla

-voisit rukoilla itse taivaallista isäämmekin. Silloin kyllä löytynee

-sellainenkin, joka sopii parhaimmalle tytölle maailmassa.

-

--- Eno, sanoin sukukirjaa selaillen, nyt tiedän mitä teen. Puhun mitä

-tunnen sydämessäni, ja tänään sydämeni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä.

-

--- No, sitäpä kelpaa kuulla, poikani, sanoi eno, ja kentiesi onkin

-siten paras. Mutta lähde nyt! -- Seis! huusi hän, kun minä käännyin

-mennäkseni. -- Rintapaidan nauhahan riippuu puolta kyynärää pitkältä

-selkää alaspäin. Kas niin, mene nyt herran nimeen! sanoi hän antaen

-minulle siunauksensa ja pistäen nauhan kaulahuivin alle.

-

-Minä menin, mutta tultuani portin edustalle, ryki joku yläpuolellani,

-ja kun kohotin katseeni, nojasi eno Mathias ulos ikkunasta ja nyökytti

-ja vilkutti minua kohden, ja joka kerta kun pitkää katua alaspäin

-mennessäni vilkasin taakseni, nyökytteli hän siellä ja viuhtoi

-punaruutuisella nenäliinallaan, jotta minä aloin pelätä ihmisten

-keksivän, mitä meillä oli tekeillä.

-

-Voisin nyt tässä kertoa pienen jutun, mutta sitä kyllä varon tekemästä.

-Niin helposti kuin romaaneissa, ei tällainen tapahdu todellisuudessa.

-Sadasta tekevät yhdeksänkymmentä mitä hullunkurisimpia tuhmuuksia, ja

-vaikkapa kaikki sata palaisivat kotia mitä onnellisimpina sulhasina,

-niin sittekin yhdeksänkymmentä sanoisivat itsekseen:

-

--- Herra varjelkoon minua vasta moisesta rehkimisestä! Mutta _jos_

-niin täytyisi tapahtua vielä kerran, käyttäytyisin kyllä hieman

-ymmärtäväisemmin.

-

-Ja minä sanon:

-

--- Herra suokoon, etten enää joutuisi sellaiseen asemaan!

-

-Puolentoista tunnin jälkeen palasin takaisin niin onnellisena kuin

-kukaan ihminen voi toivoa tulevansa, ja siltä mahdoin näyttääkin. Ja

-koska yksinäisessä poikamiehen elämässäni olen saanut tuhman tavan

-jutella yksikseni, niin en tyynemmin mietittyäni juuri voi panna

-pahakseni ihmisille, vaikkapa he, minun kulkiessani katua eteenpäin,

-väistyivät syrjään tieltäni ja tirkistelivät jälkeeni nähdäkseen,

-huidoinko yhtä innokkaasti jaloillani kuin käsillänikin.

-

-Lähetessäni enoni asuntoa, syöksähti hän kadulle vastaani ja lankesi

-kaulaani, sillä hän oli puolitoista tuntia seissyt ovensa takana ja

-väijynyt minua, ja nyt huusi hän:

-

--- Suu kiinni! Suu kiinni! Tiedän kaikki tyyni. Milloin saamme häitä?

-

-Minä tyynnytin häntä:

-

--- Mutta vaikenehan toki ainakin kadulla! Samalla tartuin hänen

-kyynäskoukkuunsa ja vedin hänet mukaani kotiini. Mutta päästyämme

-huoneeseeni, jossa Bütowin eukko parhaallaan kattoi päivällispöytää,

-ei hän enää voinut hillitä itseään, hänen sydämensä pelasi soloa

-korkeimmissa väreissä, ja kun mummo kummissaan katsoi häneen, loisti

-hänen silmistään vain pelkkiä valtteja. Hän viittasi peukalollaan

-olkansa ylitse minuun ja sanoi:

-

--- Kas siellä, rouva Bütow, siellä seisoo hän -- sisarenpoikani! Ja nyt

-hänkin on sulhasmies ja yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa!

-

-Kun eukko nyt tuli ja onnitteli ja tahtoi tietää, kuka se onnellinen

-oli, oli minulla kylliksi tekemistä hänen suunsa tukkimisessa, ja kun

-eukko vihdoin oli poissa, sanoi hän katsoen suuttuneena minuun:

-

--- Oletpas sinä teeskentelijä! Paatunut ihminen! Sinulla täytyy olla

-oikein musta sydän, kun niin kauvan voit salata sellaista onnea.

-

-Minun täytyi siis istua kertomaan hänelle koko asia. Silloin tuli hän

-taasen ystävällisemmäksi minua kohtaan, nyökkäsi ja sanoi:

-

--- Hyvä! Oikein hyvä!

-

-Mutta sitte alkoi hän uudestaan pudistella päätänsä.

-

--- Hm! Se ei käynyt aivan minun mieleni mukaan.

-

-Ja kun olin vihdoin päättänyt kertomukseni, nousi hän ja hänen kasvonsa

-olivat samannäköiset kuin taivas heinänkorjuuaikaan, kun ei oikein

-tiedä, onko tuleva sade vai päiväpaiste. Hän pudisti päätään, ja

-vihdoin sanoi hän:

-

--- Tuon olisin aivan varmaan tehnyt paljo paremmin.

-

-Ja sitte kysyi hän:

-

--- Minkä värssyn kohdalla sinä lankesit polvillesi?

-

-Nyt oli minun pakko tunnustaa, etten lainkaan ollut langennut

-polvilleni.

-

--- Vai niin -- sanoi eno tarttuen hattuunsa -- silloin toivotan

-sinulle maukasta ateriaa! -- Olet raakkunut liian aikaisin saaliisi

-johdosta, poikani! Asia ei ole vielä läheskään selvillä. Jokaiseen

-kihlaukseen kuuluu polvistuminen, ja asia ei pidä kutiaan, ennenkuin se

-on vahvistettu molemmilla polvilla. Minua ainakaan ei kummastuttaisi,

-vaikka kaikki raukeaisi tyhjiin jo huomispäivänä Noudata neuvoani

-toisella kertaa!

-

-Ja niin lähti hän.

-

-Siitä huolimatta seurasi minulle ihana aika, niin, oikein ihana! Siitä

-voisin kertoa koko joukon, mutta sitäkin varon tekemästä. Suurin ilo

-ja syvin suru on kunkin säilytettävä omiksi hyväkseen, ja vaikka

-mielelläni uskon, että kaikki, jotka lukevat tämän, ovat kilttejä ja

-siivoja ihmisiä, niin voisi kuitenkin sattua, että joukkoon pujahtaa

-yksi tai toinen pilkkakirveskin ja mahdollisesti huvittelisi minun

-kustannuksellani, joka suurimmassa määrin harmittaisi minua.

-

-Mutta jokaisessa piparkakussa on luonnollisesti hieman pippuria, ja

-luonnollisesti en minäkään jäänyt sitä ilman.

-

-Ensin sirotti eno silloin tällöin jyväsen, mutta kun hän oli tullut

-vakuutetuksi; että asia oli luja ja varma, ja vieraillut morsiameni

-kotona ja saanut siinä tilaisuudessa kalakysymyksen tyydyttävästi

-järjestetyksi, säästi hän höysteitään, mutta meni siihen sijaan liian

-syvälle siirappipulloon -- aivan liian syvälle, sanon minä -- sillä nyt

-kuvaili hän kaikille ihmisille, jotka tahtoivat kuulla häntä, onneani

-niin imeläksi ja suloiseksi, että piparkakkujeni ympärillä surisi

-pian niin paljo kärpäsiä, etten enää kauvemmin voinut sietää sitä, ja

-että monia hauskoja kaskuja pantiin minusta liikkeeseen, ainoastaan

-tehdäkseen minut naurun esineeksi. Minua pitivät ihmiset pilanaan

-mihin meninkin. Jokikinen nulikka irvisteli minulle viiden askeleen

-päässä kadulla, ja kun minä silloin kysyin, mitä ne virnistelivät, niin

-vastasivat kaikki ikäänkuin olisivat siitä sopineet:

-

--- Oh, ei juuri mitään!

-

-Kun iltaisin menin nuorenmiehenklubiini -- sillä olin päättänyt,

-etten jättäisi tätä seuraa, ensiksikin siksi, että se sointui yhteen

-mielensuuntani kera, toisekseen, koska katsoin sen hyödyttävän

-sivistystäni -- no, kun siis menin sinne, syntyi siellä aivan kauhea

-sipatus ja supatus, ja niin kertoivat he jutun toisensa jälkeen siitä,

-mitä se ja se oli sanonut _ennen_ häitä ja mitä hän oli sanonut häiden

-_jälkeen_ ja mitä lammaspaimen oli sanonut koiralleen j.n.e. Kun minä

-silloin tuohduin ja kysäsin, mitä he sillä kaikella tarkottivat,

-vastasivat he yhteen suuhun:

-

--- Oh, herra varjelkoon, emmehän tarkottaneet niin mitään.

-

-Jollen näistä syistä mennyt klubiin, olivat Bütowin eukolla omat

-piparkakkunsa valmiina, joista hän antoi minulle silmiä ja korvia

-myöten: pitikö sen ja sen olla _niin_ vai pitikö sen olla _niin?_ Eihän

-hän voinut tietää, kuinka minä muka _nyt_ tahdoin kaiken olemaan,

-sillä vaikka hän olikin vanha mummo ja oli palvellut niin monta herraa

-elinpäivinään, niin ei hän ollut kauvaa palvellut ketään, joka kuului

-sulhassäätyyn. Minun olisi kuitenkin oltava kärsivällinen häntä

-kohtaan, sillä tulisihan kaikki pian olemaan toisin j.n.e., j.n.e. Ja

-mitä tuli pesuun ja puhtauteen, myönsi hän minun olevan aivan oikeassa

-siinä, ettei se ollut läheskään riittävän hyvää minun morsiamelleni,

-sillä mikäli hän oli kuullut, oli morsiantani kasvatettu aivan kuin

-prinsessaa eikä tämä ollut koskaan pistänyt sormiaan kylmään veteen,

-mutta _hänen_ silmänsä olivat liian vanhat voidakseen keksiä jokaista

-tomuhiukkasta takissani. Ja jos morsiameni tahtoi käydä luonani, niin

-olihan se hänen oikeutensa -- hänellä, Bütowin eukolla, ei ollut

-mitään sitä vastaan -- eikä hänen tarvinnut kaatua hämähäkinverkkoihin

-katossa eikä tomukasoihin piirongin päällä eikä hänen tarvinnut

-taittaa jalkojaankaan siihen pieneen yksityiseen rikkaläjään, jonka

-hän mukavuutensa vuoksi oli lakaissut huoneen nurkkaan. Ja jos tahdoin

-tulta uuniin iltaisin, niin saatoinhan sanoa sen -- eihän hän voinut

-sitä muuten tietää -- ja ennen olin aina mennyt klubiin, miksi en

-tehnyt nyt samoin?

-

-Nyt istuutui hän lattialle uunin eteen ja puhalsi puhaltamistaan, ja

-hiilet hohtivat hänen paksuille puhalluspalkeilleen, ja minä ajattelin

-itsekseni:

-

--- Jumala antakoon minulle syntini aneeksi! Tiedän sangen hyvin, että

-hän on _minun_ rouva Bütowini ja kristillinen kankurinleski, mutta

-mistä sitte tulee, että minun alituiseen täytyy ajatella niitä korkeita

-herrasväkiä, jotka asuvat syvällä, syvällä allamme, paikassa, jossa

-sanotaan olevan aivan hirvittävän kuuma? Ja miksi tulen aina, kun näen

-hänen puhaltavan noinikään, ajatelleeksi, että kentiesi tuossa samassa

-paikassa istuu kerran olento, joka puhaltaa puhaltamistaan samalla

-tavoin, puhaltaakseen hieman lämpöä aviolliseen onneeni?

-

-Tästä voi jokainen nähdä, etteivät kaikki arveluttavuuteni vielä olleet

-voitetut. Mutta se oli tuleva vieläkin pahemmaksi, kun eräänä päivänä

-iltapuoleen palasin takaisin morsiameni luota.

-

-Kun nimittäin kävelin katua eteenpäin, kuulin jo kaukaa kauheaa melua.

-Ihmiset pilkistelivät ulos ikkunoistaan ja erään porttikäytävän

-edustalle oli kerääntynyt väkijoukko, joka seisoi eteiseen tirkistellen.

-

-Juuri kun minun piti mennä portin ohitse, pomppiloi turkkuri Obst

-portista ulos kuin mikäkin biljardipallo, joka on kimmahtanut vallin

-ylitse, ja istuttaa leveät istuinlihaksensa keskelle katuojaa.

-

--- Kuinka on laita, naapuri? kysyy ukko Grün.

-

-Niin, sanokoon ken voi, vastaa turkkuri. Vaimoni heitti minut kadulle.

-

--- Miksi niin? kysyy toinen.

-

--- Joo, sen kyllä sanon sinulle, naapuri, sanoo turkkuri kömpien

-katuojasta pystyyn. -- _Vaimoni_ tahtoo, mitä _minä_ tahdon, ja sitä

-_minä_ en tahdo.

-

-Kun tämä juttu ei vähimmässäkään määrin koskenut minua, jatkoin minä

-matkaani ja ajattelin itsekseni:

-

--- Sepäs oli ihmeellistä. Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa: "vaimoni

-tahtoo, mitä minä tahdon ja sitä minä en tahdo". -- Sitäpä täytyy kysyä

-enolta.

-

-Menin siis hänen luoksensa, kerroin koko jutun hänelle ja kysyin:

-

--- Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa?

-

--- Hm! sanoi eno ja käveli mietteissään huoneessa edestakaisin. -- Vai

-niin, vaimo oli heittänyt miehensä kadulle, sanot sinä?

-

--- Niin sanoi hän itse.

-

--- Ja hän istui katuojassa.

-

--- Niin teki hän.

-

--- No, sanoi eno kotvan mietittyään, silloinhan kaikki on oikein;

-silloinhan on hänen vaimonsa ajanut hänet ulos, ja silloinhan on totta

-vanha sananparsi, joka sanoo: Vaimoni tahtoo olla herra talossa, ja

-minä myös tahdon olla herra talossa, ja minä en tahdo myöntyä vaimoni

-tahtoon. Mutta koska vaimo nyt oli sisällä talossa, ja mies istui

-ulkona katuojassa, niin silloin täytyi _vaimon_ olla _herrana_ talossa.

-En tiedä, mistä se tuli, mutta tämän keskustelun jälkeen tuntui mieleni

-sangen kolealta. Siltä puolelta en vielä ollut katsellut avioliittoa.

--- Eno -- sanoin minä -- tunnethan minut, ja tunnethan hänetkin. Sanos

-minulle nyt, kummanko meistä luulet tulevan herraksi talossa?

-

--- Joo, sanoi hän, minusta hän ei näytä lainkaan siltä, että hän

-haluaisi istua ulkona katuojassa. Luullakseni hän mieluummin pysyy

-sisällä talossa.

-

--- En hitolla minäkään, sanoin minä.

-

--- No, niin hullusti ei sentään käynekään, lohdutti hän minua.

-Mutta luulen kyllä, että hän kyllä tulee harjottamaan sinuun nähden

-tuollaista "rakastettavaa, naisellista hallitusta", kuten on tapana

-sanoa. Joudut kyllä jokseenkin piukalle sidotuksi hänen esiliinansa

-nauhaan, ja kuinka pienet hänen tohveliensa kannat lienevätkin, tulevat

-ne kyllä jättämään näkyvät jälkensä.

-

--- Ei mitään pelkoa, usko pois, tuumin minä. -- Minä kyllä häiden

-jälkeen näytän hänelle, _missä_ kaapin on seistävä.

-

--- Älä luota siihen, sanoi eno. Etkö tunne vanhaa sananpartta:

-

-    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.

-    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.

--- En, se oli jotakin aivan uutta minulle -- sanoin minä ja koetin

-näyttää siltä kuin minusta olisi tehty paavi.

-

--- Istu nyt -- sanoi hän -- niin kerron sinulle opettavaisen jutun.

-

--- Antaa hurista vaan! sanon minä. -- Mutta pidä sen opetus omina

-hyvinäsi! Minä olen liian vanha sellaiseen.

-

--- Ole huoletta, vastasi hän. Opetuksen tulee kyllä vaimosi antamaan

-sinulle, jollet seuraa minun neuvoani.

-

-Istuin enoni viereen, ja hän alkoi kertoa seuraavaa:

-

--- Rumpelmannshagenissa, jossa kävin ensimäiset maanmiehen oppivuoteni,

-asui kaksi nuorta, reipasta miestä. Yhden nimi oli Wulf ja hän oli

-kylänseppä, toisen nimi oli Kiwitt ja hän oli mylläri. Seppä oli

-nokkela mies ja ymmärsi ammattinsa, kun mylläri taasen oli tuhmajussi,

-mutta rahaa hänellä oli.

-

-Muuanna hyvänä päivänä jutellaan: -- Oletkos kuullut uutisia? Seppä ja

-mylläri kulkevat kosimassa voudin Fiinaa ja Maijaa. Sanotaan, että häät

-pidetään jo Martinpäivän iltana.

-

-Ja aivan oikein. Martinpäivän iltana menivät molemmat parit naimisiin,

-ja vanha vouti piti oikein jyryt häät. Me herraskartanon nuoret olimme

-mekin kutsutut, ja muistan vielä tänään, kuinka iloisesti kaikki kävi,

-sillä kirjurimme Ludvig Brookmann kaatoi aamupuoleen kannun väkevää

-olutta päähäni ja kun minä suutuin, sanoi hän, että se oli vain leikkiä.

-

-Häiden jälkeen oli kuten pitikin. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin

-alettiin hieman supatella:

-

--- Oletko kuullut, naapuri? Myllärin vaimo lyö miestään. -- Ja niin se

-tekikin.

-

-Eräänä sunnuntaina iltapuoleen, kun seppä istui kapakassa ja pelasi

-korttia, tulee mylläri hänen luoksensa ja sanoo:

-

--- Tiedän kyllä mitä tapahtuu illalla, tiedän kyllä.

-

--- Mitä sitte? kysyy seppä ja nousee ja menee ulos lankonsa kera.

-

--- Oh, älä nyt ole olevinasi, sanoo mylläri. Me molemmat olemme kyllä

-joutuneet kauniiseen kiipeliin.

-

--- Jos tarkotat minun vaimoani -- vastasi seppä -- niin minusta on

-kaikki hyvä sellaisena kuin on.

-

--- Niin, kun hän ei ole kotona, sanoo mylläri.

-

--- Tules mukaan! sanoo seppä. Minä teurastin eilen sian, ja tiedäthän,

-että vaimoni pitää verimakkarasta. Nyt saat todisteen.

-

-He menevät sepän kotiin ja kun he pääsevät sinne, huutaa seppä:

-

--- Fiina!

-

-Hänen vaimonsa vilkasee ulos ikkunasta ja kysyy:

-

--- Mitä nyt?

-

--- Fiina -- sanoo seppä -- ota iso makkarakuppi ja heitä se ulos

-ikkunasta!

-

--- Mitä ihmettä? kysyy vaimo.

-

--- Sinun on vain heitettävä kuppi makkaroineen kadulle -- sanoo seppä.

-

--- Heti! sanoo Fiina, ja ykskaks kimmahtavat makkarat kadulle kuten

-turkkuri tänä aamuna.

-

--- Hyvä on! sanoo mestari Wulf. -- Ja toimitetaan toinenkin kuppi samaa

-tietä!

-

-No, se meni samaa tietä kuin ensimäinenkin, ja seppä sanoi:

-

--- Hyvä kaikki, Fiina! Ja älä nyt pitkästy, vaikka tulisin kotiin

-illalla hieman myöhempään.

-

-Hän meni myllärin kera kapakkaan jälleen. Tiellä sanoi hän myllärille:

-

--- No, näitkös nyt?

-

--- Kyllä, vastasi mylläri, tuo oli hyvin tehty. Kuinka olet menetellyt?

-

--- Oh, aivan yksinkertaisesti, sanoi seppä.

-

--- Oletko sulkenut hänet huoneeseen.

-

--- En!

-

--- Oletko antanut hänelle selkään?

-

--- En, en sitäkään!

-

--- No, mitä hittoja olet sitte tehnyt?

-

--- Joo, sen kyllä sanon sinulle vastasi seppä. Vielä kihloissa

-ollessamme vaanin selville, mistä vaatekappaleestaan hän piti enimmän,

-ja kun pääsin tietämään, että se oli pieni kaunis punainen silkkihuivi,

-pidin varani, kun kerran olimme syöneet aamiaista ja pöytä oli pahasti

-ryvettynyt hanhenrasvaan, ja kuivasin sen hänen kauniilla huivillaan.

-Voit hyvin arvata, kuinka hän kävi kimppuuni! Minä sitä vastoin

-otin häntä vyötäröltä ja suutelin häntä ja sanoin: "Fiina, olethan

-_minun!_ Mitä silloin tarvitset välittää tuollaisesta rihkamasta?

-Huivin kyllä voit saada uudenkin, mutta kautta sieluni et voi saada

-ketään, joka pitää sinusta yhtä paljo." Hän myöntyi silloin, ja kun

-olimme ampumajuhlassa Peterowissa, voitti hän vaasin, oikein kauniin

-kappaleen. Kun hän oli ehtinyt kiintyä siihen, otin eräänä hyvänä

-päivänä vaasin, käsittelin sitä hieman huolimattomasti ja -- rauskis!

--- se putosi kiveen pirstaleiksi. Nyt alkoi hän itkeä, mutta minä

-suutelin häntä ja sanoin: "Nono, Fiina! Olihan sentään paljo parempi,

-että vaasi meni rikki kuin että minä olisin tehnyt niin, sillä minunhan

-kuitenkin täytyy ansaita leipää meille molemmille koko iäksemme."

-Kun sitte katkaisin kolme piitä hänen kammastaan, nauroi hän vain ja

-sanoi: "Toivon että ostat minulle uuden Petrowin syysmarkkinoilta."

-Sen teinkin, ja siitä pitäen on hän tyytyväinen kaikkeen eikä koskaan

-näytä hapanta naamaa. -- Mutta nyt täytyy minun mennä sisälle peliä

-lopettamaan.

-

-Seppä meni sisälle, mutta puolen tunnin perästä tuli kapakoitsija hänen

-luoksensa ja sanoi:

-

--- Tule ulos, seppä! Mylläri Kiwitt seisoo ulkona ja näyttää aivan

-kauhealta.

-

-No, seppä Wulf meni ulos ja tapasi lankonsa, joka seisoi siellä kasvot

-revittynä ja toinen silmä turvoksissa. Seppä tuli aivan hämilleen ja

-kysyi:

-

--- Lanko Kiwitt, kuinka olet käyttäytynyt?

-

--- Niin, voit vielä kysyä, vastasi mylläri. Se tulee vain kirotusta

-jutustasi.

-

--- Kuinka niin?

-

--- Tuumin ja tuumin vain tuhmaa juttuasi, ja niin ajattelin itsekseni,

-että mikä on tepsinyt yhteen siskoon, se kai tepsinee toiseenkin.

-Ainakaan ei ollut siitä vahinkoa, jos koetti. Menin siis kotiin.

-Vaimoni seisoi juuri peilin edessä ja laittautui parhaallaan nätiksi,

-mennäkseen kahvikekkereihin meijerirouvan luo, ja pöydällä oli hänen

-paras lakkinsa. No, ajattelin minä, sehän käykin aivan mainiosti.

-Jos nyt vain otat ja pistät sen pesuvatiin, likaiseen saippuaveteen,

-niin kylläpä siitä tulee kaunis! -- Sanottu ja tehty, mutta hän oli

-mahtanut nähdä peilistä, mitä köhnystelin, ja ennenkuin olin ehtinyt

-varustautua puolustukseen, tarrasi hän naamatauluuni. "Maija", huusin

-minä, "olethan _minun_, ja lakin kyllä voit saada helposti takaisin."

--- "Niin", huusi hän "sinun olen! Ja sieluni kautta, saat kalliisti

-maksaa lakkini." -- Ja näetkös, tällaiseksi on hän minut mukiloinut ja

-ryvetellyt! Kaikkeen on kirottu juttusi syypää!

-

--- Pöllöpää! huudahti seppä. Enkö sanonut sinulle, että tuollaiset

-suoritin valmiiksi _ennen_ häitä. _Jälkeenpäin_ ei se enää käy.

-

--- Niin kuului _se_ juttu, poikani, sanoi eno Mathias ja nousi. -- Jos

-nyt olet ymmärtäväinen, niin tiedät, mitä sinun on otettava varteen.

-

-Minäkin nousin ja asetuin ikkunan ääreen, jossa annoin koko jutun

-kohtausten kulkea pääni lävitse. Vihdoin käännyin ja sanoin:

-

--- Tuhma juttu, eno! Tavallisesti keksit hauskempia sellaisia.

-

--- Niin, sanoi eno nauraen, sentähden, että tavallisesti kerron myös

-jutun opetuksen, mutta tällä kertaa saat sen itse keksiä.

-

--- Et suinkaan luulottele, että ajattelen koskaan pistää morsiameni

-hattua pesuvatiin tai kuivata pöytää hänen silkkihuivillaan?

-

--- Voithan koettaa, naureskeli vanha veitikka.

-

--- No niin -- sanoin minä -- silloin minulle kyllä kävisi kauniisti.

-

-Ukko seisoi vain virnistellen, ja juuri kun ajattelin itsekseni, että

-vanhat ihmiset ovat koko konstikkaita kappaleita, kysyi hän:

-

--- Kuinka vanha olet oikeastaan, poikani? En ollut juuri halukas

-kuulemaan ijästäni puhuttavan itse sulhasaikanani, ja kun näin

-hänen naamastaan, että hän ainoastaan tahtoi huvitella minun

-kustannuksellani, vastasin minä:

-

--- Miksi sitä kysyt?

-

--- Oh -- sanoi hän -- pistipähän vain päähäni.

-

--- Siinä tapauksessa tahdon sanoa sinulle, sanoin jokseenkin tuikealla

-äänellä, että marraskuun 7 päivänä täytin neljäkymmentäyksi vuotta.

-

--- Vai niin -- sanoi hän -- olet siis yli neljänkymmenen.

-

--- Niin, onko sulla mitään muistutettavaa sitä vastaan?

-

--- Ei, kernaasti minusta nähden! Tulin vain ajatelleeksi

-vanhaa sananpartta: ken ei kaksikymmenvuotiaana ole kaunis,

-kolmikymmenvuotiaana väkevä, neljänkymmenvuotiaana viisas ja

-viisikymmenvuotiaana rikas -- se ei konsaan kelpaa mihinkään

-maailmassa. Ja sinä et näytä ehtineen kovinkaan pitkälle viisaudessa

-nelinekymmenine vuosinesi.

-

--- Eno Mathias! huudahdin minä ja ojentausin suoraksi. Ken minua pitää

-tuhmana, hän pettyy perinpohjin.

-

-Mutta nyt juuri mahdoin näyttää sangen tuhmalta, sillä eno nauroi ja

-sanoi:

-

--- Etkö kuitenkaan osaa juttuani ottaa opiksesi! -- Kuules, poikani,

-sehän on vain vertaus. Mitä seppä teki huiville, vaasille ja kammalle,

-se ei sovi sinulle. Sinun on luonnollisesti keksittävä jotakin muuta.

-Uskallatko vielä sinun iälläsi tehdä kolme oikein hullua kepposta

-_ennen_ häitä?

-

--- Hullua kepposta? kysyin minä.

-

--- Niin, vastasi hän.

-

-Aloin nyt kävellä huoneessa edestakaisin, miettien asiaa.

-

-Vihdoin pysähdyin hänen eteensä ja sanoin:

-

--- Joo. Luulen kyllä, että voisin miettiä kokoon muutaman.

-

--- Tee se sitte!

-

--- Mutta luuletko, että silloin voin olla varma pääsystäni herraksi

-talossa?

-

--- Kyllä, siitä olen aivan varma, poikani. -- Mutta muista, _hulluja_

-kepposia, ei _ilkeitä_. Näetkös, jos hän silloin alkaa riidellä,

-silloin on sinun langettava hänen kaulaansa ja suudeltava häntä

-kelpolailla ja sanottava:

-

--- Hiljaa! Hiljaa! Älä huoli siitä, vaan ainoastaan siitä sydämestä,

-joka kuuluu sinulle ja on iätkaiket sykkivä sinulle.

-

--- Ja sitte, -- lisäsi hän pienen äänettömyyden jälkeen, -- voit

-kernaasti tehdä tuon pienen polvistumisen, sillä sano mitä tahdot, niin

-se kuitenkin kuuluu asiaan.

-

-Otin nyt lähemmin harkitakseni asian ja tuumin vihdoin itsekseni:

-

--- Kun enosi kerran neuvoo sinua, on sinun kai tehtävä hänen mielikseen

-noihin kepposiin nähden.

-

-Ja minä teinkin ne aivan oikein.

-

-Voisin kertoa ne kujeet, joihin ryhdyin, mutta varon sitä tekemästä.

-Onnettomuus ei tule kello kaulassa, ja kertomus saattaisi joutua

-vaimoni käsiin, ja jos hän silloin pääsee perille, että häntä on

-vedetty nenästä, voisi hän sanoa:

-

--- Seis tykkänään! Se peli ei vetele. Nyt olet hutiloinut kortteinesi,

-ukkoseni. Nyt sekotan ne _minä_. -- Kas niin, nyt olen minä etukädessä,

-ja nyt pelaan minä. Tunnusta tätä ja tätä! Noin, nyt saadaan nähdä,

-kuka voittaa.

-

-Mutta monta kertaa, kun hän nyt vaimonani hyörii ja puuhailee kotona ja

-aina ystävällisesti myöntyy minun tahtooni, ajattelen minä itsekseni:

-

--- Sinun pitäisi hävetä, kun olet kehdannut menetellä niin viekkaasti!

-

-Ja äskettäin sanoin enolleni;

-

--- Tiedätkös mitä? Minulla on hyvä halu puhua kaikki tyyni hänelle.

-

--- Oletko hullu, poika? puuskahti eno. Jokaisen kunnon miehen täytyy

-silloin tällöin keksiä joku kepponen tai sanoa jotakin hauskaa, mutta

-hän ei saa itse kertoa niistä kenellekään, sillä silloin menettävät ne

-molemmat voimansa. Elätte onnellisina ja sillä hyvä!

-

--- Niin -- vastasin minä -- niin sinä sanot. Mutta minusta tuntuu

-usein, että voisimme elää vieläkin onnellisempina, jos hänellä olisi

-valta.

-

--- Poikani, sanoi eno ja pani kätensä olalleni, -- kaikki onni, mikä

-on mahdollinen saavuttaa täällä maailmassa, ei ole koskaan tullut

-yhden ainoan ihmisen osalle. Tyydy siihen, mitä olet saanut. -- Ja

-koska puhumme aviosäädystä, niin tunsitko vanhaa Jockum Smittiä?

-Tarkotan vanhaa Jockum Smittiä ja hänen vaimoaan, jotka molemmat

-elivät 80 vuoden vanhoiksi ja lopuksi haudattiin yhdessä samana

-kauniina sunnuntaiaamuna. -- No, hän sanoi minulle kerran -- sillä

-minä en itse ymmärrä niitä asioita -- "Herra vääpeli", sanoi hän,

-"aviosääty on omenapuu. Sen oksilla voi istua ja poimia omenia, mutta

-kauneimmat ja punaisimmat omenat riippuvat latvassa, ja niitä ei voi

-kukaan ylettää, sillä siihen on ihminen liian lyhyt. Jos nyt joku on

-niin varomaton, että tahtoo keinolla millä tahansa saada nämä kauniit

-omenat käsiinsä, sieppaa hän seipään ja kopistelee ne maahan, mutta

-kolhii ne samalla piloille. Ja ne oksat, joissa parhaita omenia kasvaa,

-tärveltyvät samalla iskulla. Järkevä mies antaa niiden siihen sijaan

-täydessä rauhassa istua oksissaan ja odottaa syksymyöhään, jolloin ne

-itsestään putoilevat hänen syliinsä, ja silloin ne sitäpaitsi maistuvat

-kaikkein maukkaimmilta. -- Ja sentähden, poikani, lisäsi ukko ja hänen

-kasvoilleen levisi samalla sangen vilpitön ilme -- älä ennen aikaansa

-kopistele omenia puusta, vaan odota syksyyn -- sinun syksysi ei ole

-kaukanakaan -- ja kun silloin jätät vaimollesi viimeisen parhaan

-omenasi, kerro hänelle _silloin_ kepposesi ennen häitä -- silloin saat

-nähdä, että hän nauraa niille oikein makeasti."

-

-

-

-

-HEVOSEN SELÄSTÄ PÄINMÄNTYYN.

-

-

-Vanha kaapu lämmittää paljo paremmin kuin kaikki uusimuotiset

-vaatekappaleet, vanha kunniallinen nuttu näyttää paljo kauniimmalta

-kuin kaikki riivatun hetaleet, joissa nykypäivinä heiskutaan --

-ne eivät ole mitään edestä eivätkä mitään takaa -- ja vanhalla

-saapasparilla kävelee paljo mukavammin kuin uusilla, varsinkin jos

-ihmistä rasittavat liikavarpaat. Ja liikavarpaita on tähän aikaan

-kaikilla ihmisillä; ne likistävät yhtä siellä, toista täällä.

-

-Niin ajattelen nykyään, mutta ollessani tuollainen kaksitoistavuotias

-muskula, olin minä yhtä maata kuin kaikki muutkin pojat: olin

-kiihkeästi mieltynyt kaikkeen uuteen.

-

-Jos olin saanut uuden lakin tai uuden jousen, silloin maleksin niiden

-kera ympärinsä, ikäänkuin olisimme olleet siamilaiset kaksoset, mutta

-sitte jätin ne oman onnensa nojaan tai hukkasin ne tai vaihdoin, sillä

-silloin sain aina jotakin uutta jälleen.

-

-Ja uutuuksien havittelemisesta sain minä halun vaihtelemiseen ja

-vaihtamisesta ja viuhtomisesta olisi voinut koitua jotakin vielä

-pahempaa, jollei meidän herramme olisi katsahtanut puoleeni ja

-annattanut minulle hyvissä ajoin enollani pari kunnon korvapuustia.

-

-Jokaiseen oikeaan vaihtokauppaan tarvitaan kaksi henkilöä, viisas ja

-tuhma.

-

-Molemmille saattaa asia saada huonon käänteen. Viisaan vie se helposti

-konnankoukkuun ja tuhman kerjuusauvaan.

-

-No, minulle puolestani viittoi tietämättäni viimeksi mainittu vähemmän

-ilahduttava tulevaisuus, sillä minut on aina mielellään luettu tuhmien

-joukkoon, ja kun luon katsauksen omaisuussuhteihini, en juuri voi sitä

-kieltää.

-

-No, "olkoonpa sen laita kuinka tahansa", kuten ystäväni Gollenreiderin

-majatalon isännän Treptowissa on tapana sanoa -- korvapuustit olin

-saanut, ja koska kotikaupungissani vallitsi lyypekkiläinen oikeus, niin

-täytyi minun pitää ne hyvänäni.

-

-Mutta mitä tulee syyhyn, josta ne sain, on niiden laita seuraava:

-

-Minulla oli ihmeen kaunis kaniini, sininen ja valkeapilkkuinen, jonka

-paras ystäväni, Fritz Risch, tahtoi saada omakseen.

-

-Fritz Rischin ja minun oli tapana aina vaihtaa keskenämme. Olin jo

-häneltä saanut koko joukon harvinaisuuksia -- vahinko vain, etten

-oikein tiennyt, mitä niillä tekisin.

-

-Tällä kertaa tahtoi hän minulle antaa kaniinistani kahdeksan

-shakkinappulaa, kolme tyhjäksi puhallettua kananmunaa ja

-kynttiläsaksien puolikkaan, ja sitte saisin vielä kaupan päällisiksi

-hänen tätinsä koiran pennun, jahkahan se tekisi pentuja, joka

-kuitenkaan ei ollut niinkään helppoa, koska, kuten jälkeenpäin sain

-kuulla, koira olikin koiras eikä mikään narttu.

-

-No, olipa toisten laita miten tahansa, niin kynttiläsaksien puolikasta

-en oikein saanut mahtumaan päähäni, ja minä sanoin hänelle:

-

--- Fritz, mitä teen minä saksien puolikkaalla?

-

--- Oh -- sanoi hän -- sen löysin eilen, kun kaaduin pihalle, kentiesi

-sinä löydät toisen puolikkaan ja myyt sitte koko sakset kahdeksasta

-groschenista.

-

-No, se oli mahdollista. Mutta koska olin usein kaatunut löytämättä

-mitään, oli minusta asia hieman arveluttava.

-

-Silloin sanoi hän:

-

--- Fritz -- sillä minun nimeni on myös Fritz -- näetkös, minun isäni

-on ainoastaan seppä, kun sinun isäsi on pormestari, mikset sinä voisi

-löytää yhtä hyvin kuin minäkin?

-

-No, sehän oli totta. Kauppa tehtiin ja hän lähti.

-

-Mutta juuri kun hän meni portista minun kaniinini kera ja minä seisoin

-pihalla katsellen tyhjäksi puhallettuja kananmuniani ja kynttiläsaksien

-puolikasta, sain minä äkkiarvaamatta molemmat korvapuustini, ja kun

-katsoin taakseni, näin enoni, Mathias-enon, joka oli istunut omenapuun

-takana ja kuullut koko kaupanteon.

-

-Mathias-eno oli vanha sotilas ja hänellä oli aina omat omituiset

-aatteensa. Muunmuassa hän aina ensin löi ja vasta jälestäpäin sanoi,

-_miksi_ hän löi.

-

-Hän oli ollut Unkarissa ja Puolassa ja osasi kertoa monia juttuja,

-mutta pahinta hänen jutuissaan oli, että niissä aina piili joku opetus,

-ja kun hän tuli _siihen_, niin silloin useinkin läiskähti uudelleen,

-jotta se paremmin säilyisi muistissamme.

-

-Kun minä olin saanut korvapuustini, istuutui Mathias-eno penkille

-omenapuun juurelle ja sanoi:

-

--- Poika, tiedätkös, miksi sait tämän muistiaisen?

-

--- En, eno -- vastasin minä -- ethän ole vielä kertonut mitään tarinaa.

-

--- Se tulee luonnollisesti jälkeenpäin -- sanoi hän. -- Muistiaisen

-sait vaihtamisestasi ja viuhtomisestasi, sillä tietääkseni ei isäsi

-tahdo saada mitään schakkijuutalaista pojastaan. Mutta tule nyt tänne,

-niin saat kuulla tarinan!

-

-Palvellessani vielä unkarilaisessa ulaaniväessä oli meidän

-eskadroonassamme ratsumestari, pieni ja pyöreä mies, jolla oli pieni

-kyttyrä olkapäiden välissä. Hän oli kuin sytytetty ruuti, ja hänellä

-täytyi aina olla jotakin uutta. Hän oli niin täynnä oikkuja kuin aasi

-harmaita karvoja, ja jos hän kaatui katukäytävälle, ei hän saanut

-rauhaa, ennenkuin hän makasi katuojassa, ja jos hänellä tänään oli

-saappaat, täytyi hänellä huomenna olla puolikengät ja ylihuomenna

-tohvelit. Pikku herra oli kuitenkin rikas, ja ne tuhmuudet, jotka hänen

-hanhenaivonsa keksivät, saattoi hänen rahakukkaronsa sangen hyvin

-kestää, ainakin jonkun aikaa.

-

-Mikä olikaan siis luonnollisempaa kuin että meidän epäluonnollisella

-pikku ratsumestarillamme aina oli ympärillään parvi nälkäisiä

-tovereita, jotka tarrasivat häneen kiinni kuin kaartilaisen kannukset

-ja imivät häntä kuin iilimadot, mutta hänen selkänsä takana nauroivat

-hänelle kuin lurjukset ainakin?

-

-No, tämän arvoisan veljeskunnan muuan jäsen uskotteli hänelle nyt, että

-hauskinta koko maailmassa oli istua hyvin suletuissa lasivaunuissa,

-palvelija edessä ja toinen takana, ja sitte ajella neljällä hevosella

-maantietä edestakaisin.

-

-Se oli jotakin uutta pikku ratsumestarillemme; sitä ei hän ollut vielä

-tehnyt, ja kuten ystäväni suutari Samckowin Rostowissa on tapana sanoa,

-"niinmuodoin" hankittiin lasivaunut ja hevoset, ja suurin huvi tässä

-maailmassa otti alkunsa, mutta pian loppunsakin, sillä kun meidän pikku

-västäräkkimme ratsumestari istui lasivaunuissa ja hyppeli ympärinsä

-ikkunasta toiseen, kuten paholainen apteekkipullossa, silloin pysähtyi

-kaikki kansa nauramaan, kuten olisi nähty apina.

-

-Kolmen päivän kuluttua kävi tämä huvi jo vanhaksi, ja oli todellinen

-onni, että rykmentin eversti otti nuoren rouvan ja tämä sai päähänsä,

-että hänellä piti olla lasivaunut, edessä neljä hevosta ja palvelija

-edessä ja takana.

-

-Mutta eversti ei omistanut muuta mitään kuin päivärahansa, ja hän oli

-istunut vuodesta vuoteen vapaahetkinään illoin laulellen kaunista,

-laulua:

-

-"Päivärahat meillä liian pienet on."

-

-Hän oli kuitenkin aina pyrkinyt parantamaan tulojaan, ja niin oli

-hän kolme päivää ennen häitään muutamalta unkarilaiselta kreiviltä

-voittanut rahvelipelissä vaunut ja kaksi hevosta, joista toinen oli

-äksy.

-

-Hän meni nyt pikku ratsumestarimme luo ja kuvaili hänelle, kuinka

-hauskaa olisi, jos itse rupeaisi kuskiksi ja ajaisi itse, ja

-koska tässä olivat saapuvilla molemmat, jotka tarvittiin oikeaan

-vaihtokauppaan, niin kauppa päätettiin, ja armollinen rouva sai

-lasivaunut, palvelijoineen edessä ja takana, ja ratsumestari sai

-kaleissin ja äksyn konin.

-

-Eräänä hyvänä huomenna, kun kukaan ihminen koko Peterwardeinissa

-ei aavistanut mitään pahaa, istuutui pikku ratsumestarimme uuteen

-kaleissiinsa ja ajoi äksyn koninsa puoleisen aisan suoraan

-everstinrouvan ikkunaan.

-

-Nytkös nousi oikea helkkarin metakka, ja se, jonka piti olla everstin

-ajutantti, mutta siihen sijaan olikin everstin rouvan, tuli ulos ja

-kysyi ratsumestarilta, oliko itse hittolainen mennyt häneen karvoineen

-ja kavioineen.

-

--- Ei -- sanoi kyttyräselkä pikku ratsumestari -- ei minuun, vaan

-kirottuihin koneihin.

-

-Ja nytkös seurasi jupakoimista ilman päätä ja perää, ja tästä

-jupakoimisesta tuli kaupanhieronta ja kaupanhieronnasta vaihtokauppa,

-ja ajutantti oli yksi niistä teräväpäistä, jotka osaavat leikata

-hihnoja toisten nahasta. Kyttyräselkä pikku ratsumestarimme sai

-kaleissistaan ja molemmista hevosistaan päistärikön ratsuhevosen, joka,

-jos se olisi ollut edestä sellainen kuin oli takaa, ei olisi jättänyt

-mitään toivomisen varaa.

-

-Tämän päistärikön tunsin minä muuten sangen hyvin, sillä minä olin

-vuotta aikaisemmin noutanut sen remonttihevosten mukana Bukovinasta,

-ja joskin pikku ratsumestarin molemmissa vaunuhevosissa oli istunut

-_yksi_ äksy piru, niin istui tässä päistärikössä varmaan kymmenen

-tulta leiskuvaa ja tulta syövää pirua, ja ratsastusradalla kimmahteli

-se ilmassa hiekkasäkkeineen ja kaikkine neljine kavioineen yhtaikaa.

-Itse isä Jumalakaan ei olisi sitä voinut käyttää muuhun kuin antaa sen

-seistä tallissa, syödä kauroja ja potkia tallirenkejä.

-

-No niin! Tämän samaisen päistärikön ostaa nyt pieni kyttyräselkä

-ratsumestarimme, ja eräänä hyvänä päivänä istuutuu hän sen selkään ja

-ratsastaa pitkin katuja Peterwardeinista ulos kentälle, ja kymmenen

-pahaa henkeä seuraavat mukana päistärikön sisällä, mutta uinailevat.

-Päistärikkö juosta hölkkäsee tietä eteenpäin yhtä tyynesti kuin kirjuri

-Bloch'in vanha musta tamma.

-

-Kyttyräselkä ratsumestarimme ratsastaa eikä ajattele mitään. Silloin

-kävelee vastaan muuan metsästäjä koirineen, ja pikku ratsumestarimme

-mietiskelee juuri sitä, miksi metsästäjä kulki täällä, ja miksi koira

-kulki täällä ja miksi metsästäjä kulki koiran kera ja koira metsästäjän

-kera, ja hän syventyy lähemmin näihin merkillisiin seikkoihin, ja kun

-hän on onnellisesti päässyt niistä selville, hierovat päistärikön

-kymmenen pahaa henkeä silmiään ja heräävät ja yhtäkkiä makaa pikku

-ratsumestarimme ojassa.

-

--- Ja tästä, poikaseni -- sanoi Mathia-seno minulle -- tästä...

-

--- Nyt, ajattelin minä, nyt tulee kirottu opetus, ja samalla

-kyyristäysin.

-

--- Ei -- sanoi hän -- ei vielä! Tarina ei ole vielä lopussa. -- Tästä,

-poikaseni, on saanut alkunsa arvotus: _Milloin tulevat vuori ja laakso

-yhteen?_ Ja vastaus kuuluu näin: _Kun kyttyräselkä putoaa ojaan_.

-

-Riivattu päistärikkö hyppeli nyt lakkaamatta sen paikan ympäri, missä

-ratsumestari makasi potkien. Se kelvoton elukka korskui ja hirnui, ja

-kymmenen pahaa henkeä sen sisällä nostivat hännän pystyyn.

-

-Pikku ratsumestarimme kokosi nyt luunsa niin hyvin kun voi ja kömpi

-ylös ojasta ja puuskui suutuksissaan pelkkää tulta ja liekkejä.

-

-Hän tempasi pyssyn metsästäjältä ja huusi, kuten kalkkunakukko sanoi

-kastemadolle, kun tämä sätkytteli kukon nenällä:

-

--- Odota vain, lurjus! Me emme ole vielä selvittäneet laskujamme

-keskenämme.

-

-Hän tahtoi päätä pahkaa ampua hevosen kuoliaaksi.

-

-Mutta metsästäjä tarttui hänen käsivarteensa ja pyysi häntä säästämään

-elukkaa. Sehän oli järjetön elukka, tuumi hän, eikä sillä ollut

-parempaa ymmärrystä.

-

-Ja kun pikku ratsumestarimme kirosi ja vannoi, ettei hän sietänyt nähdä

-päistärikköä silmiensä edessä, niin vannoi metsästäjä kolmeen kertaan,

-että hän pääsisi siitä, sillä hän tahtoi ottaa hevosen mukaansa ja

-antaa siitä metsäkoiransa, ja siihen vaihtokauppaan ratsumestari

-lopulta suostui.

-

-Niin päätettiin nyt tämäkin kauppa.

-

-Uutuudenhimossaan ja vaihtohalussaan oli ratsumestari siis päässyt jo

-koiraan saakka. Mutta hän oli menevä vielä pitemmälle.

-

-Pikku ratsumestarimme ymmärsi metsästyksestä jokseenkin yhtä paljo

-kuin lehmä sunnuntaista, mutta ruskeapilkkuisen koiran tähden tuli

-hänestä suuri metsämies, hän ryömi jättiläiskokoiseen saapaspariin,

-ampua paukutteli kaksipiippuisella pyssyllään koko aamun linnan

-vieressä, ampuipa molemmilla piipuilla hattunsa reunuksenkin lävitse

-koko eskadroonan edessä, joka nauroi täyttä kurkkua, minkä jälkeen hän,

-ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, lähti peltopyitä ampumaan.

-

-No, minä olin silloin jo vääpeli ja sellaisena olin kuin eskadroonan

-äiti. Minun käsissäni olivat rahat ja minä saatoin auttaa herroja

-etumaksuilla, kun he olivat pulassa, jonka tähden he monta kertaa

-ottivat minut mukaan metsästysretkille. Minä olin siksi tuhma, että

-raahustin mukana, vaikken siitä saanut muuta kuin väsyneet jalat.

-

-No, pikku ratsumestarimme ja minä lähdimme sentähden yhteen matkaan,

-ja siksi viisas minä olin, että aina annoin hänen mennä kolme askelta

-edeltäpäin, sillä ajattelin noinikään: minun pohkeeni ja mitä niiden

-yläpuolella on eivät ole samaa maata kuin hänen hatunreunuksensa.

-

-Pikku ratsumestarimme huuteli koiraansa ja vihelteli sille, houkutteli

-sitä, antoi sille selkään, tempoi sitä korvista ja antoi sen etsiä

-otuksia ja noutaa saaliin ja temppuili sen kera kaikin ajateltavin

-tavoin, niin että oikea enkelikin koiraksi olisi lopulta menettänyt

-kärsivällisyytensä ja ymmärryksensä.

-

-Koiran pää menikin niin sekaisin, että se juoksi, kun sen olisi pitänyt

-seistä ja seisoi, kun sen olisi pitänyt juosta, ja ratsumestari ampui

-alinomaa ohitse, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ja koira

-sai aina syyn niskoilleen. Lopulta suuttui pikku Nimrodimme niin

-silmittömästi, että hän tahtoi ampua koiran, kuten ennen oli tahtonut

-ampua hevosen.

-

-Minun kävi sääliksi eläintä, ja minä sanoin:

-

--- Herra ratsumestari, -- sanoin minä, -- koira on vielä nuori, se ei

-ole riittävästi harjaantunut. Antakaa se minulle, niin annan minä siitä

-tämän piipun. Näettekös, siihen on maalattu kuuluisa Griwitzin kaupunki

-Meklenburgissa. Tämä täällä vasemmalla esittää kirkontornia ja tämä

-kukkula oikealla on viinimäki.

-

-Mutta hänellä nyt oli suuri kokoelma piipunkoppia -- sen tiesin -- ja

-muutamiin niistä oli maalattu Wien ja Ofen ja Triest -- enkä tiedä

-mitä kaikkia kaupunkeja -- mutta Griwitziä ei hänellä vielä ollut, ja

-sentähden oli se uutta hänelle ja me vaihdoimme.

-

-Lähdimme nyt kotia kohden, hänen polttaessaan uudella piipullaan.

-

-Mutta kun me menimme Peterwardeinin portista sisään, aloin minä tuntea

-taipumusta pieneen leikinlaskuun ja sanoin:

-

--- Herra ratsumestari, tiedättekö millä oikeastaan poltatte?

-

-Hän katsoi minuun ällistyneenä ja sanoi:

-

--- Piipulla.

-

--- Ei, sanoin minä, vaan vaunuilla, joita vetää neljä hevosta ja joissa

-on palvelija edessä ja takana.

-

-Ja minä valaisin hänelle koko vaihtokaupan, niin että hän sai oikein

-kuvastella itseään tyhmyytensä jättiläispeilissä.

-

-Silloin otti hän lasivaunut neline hevosineen ja kaleissin äksyine

-hevosineen ja päistärikön kymmenine pahoine henkineen ja nuoren koiran

-ja piipun kopan Griwitzineen ja iski koko kimpun kiveen huudahtaen:

-

--- Helvettiin koko roska!

-

-Ja niin jatkoi hän entistä elämäänsä, kunnes hänellä muutamana hyvänä

-päivänä ei ollut jälellä edes pahanpäiväistä rihkamaa lyötäväksi

-murskaksi. Koko hänen onnettomuutensa johtui uutuuksien himosta ja

-hänen vaihtamisestaan ja viuhtomisestaan.

-

-Näin sanoen nousi äitini veli, Mathias-eno, ja kun minä taasen

-kyyristyin odottaen opetusta, sanoi hän:

-

--- Ei, tällä kertaa annan jäädä silleen. Mutta katsele tarkoin tätä

-rihkamaa, jonka sait kauniista kaniinistasi, ja mitä tulee täti

-Rümplerin mäyräkoiran pentuun, niin muista sananlaskua: Susi syö

-jälelle jääneen.

-

-Näin sanoen lähti hän puutarhasta.

-

-Seisoin nyt siinä ja katselin ihanuuksiani ja älysin, että olin ollut

-suuri nauta. Siitä hetkestä lähtien en ole enää vaihtanut mitään, mutta

-halu "saada aina jotakin uutta", se istui nahoissani -- kauvan. Monta

-tuhmuutta ja harmia on ryöminyt ulos siitä munasta.

-

-Nyt -- luullakseni -- on se lopussa. Nyt puristavat minua uudet

-saappaat, nyt on uusi takki aina kireä, nyt kiusaavat minua uudet

-kasvot.

-

-Niin, nyt tahtoisin taasen istua vanhan omenapuun alla ja uudelleen

-kuulla vanhat jutut.

-

-Nyt tahtoisin, että Mathias-eno antaisi minulle vielä kerran

-muistomarjan, sillä nyt voisin paremmin ottaa sen opikseni.

-

-

-

-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN***

-

-

-******* This file should be named 62694-8.txt or 62694-8.zip *******

-

-

-This and all associated files of various formats will be found in:

-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/6/9/62694

-

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions will

-be renamed.

-

-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

-law means that no one owns a United States copyright in these works,

-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

-States without permission and without paying copyright

-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

-of this license, apply to copying and distributing Project

-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

-specific permission. If you do not charge anything for copies of this

-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

-performances and research. They may be modified and printed and given

-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

-trademark license, especially commercial redistribution.

-

-START: FULL LICENSE

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

-www.gutenberg.org/license.

-

-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

-Gutenberg-tm electronic works

-

-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or

-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

-1.E.8.

-

-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement. See

-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

-electronic works. See paragraph 1.E below.

-

-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

-works in the collection are in the public domain in the United

-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

-United States and you are located in the United States, we do not

-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

-displaying or creating derivative works based on the work as long as

-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

-you share it without charge with others.

-

-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

-in a constant state of change. If you are outside the United States,

-check the laws of your country in addition to the terms of this

-agreement before downloading, copying, displaying, performing,

-distributing or creating derivative works based on this work or any

-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

-representations concerning the copyright status of any work in any

-country outside the United States.

-

-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

-performed, viewed, copied or distributed:

-

-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-  most other parts of the world at no cost and with almost no

-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

-  United States, you'll have to check the laws of the country where you

-  are located before using this ebook.

-

-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

-contain a notice indicating that it is posted with permission of the

-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

-the United States without paying any fees or charges. If you are

-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

-posted with the permission of the copyright holder found at the

-beginning of this work.

-

-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

-any word processing or hypertext form. However, if you provide access

-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

-provided that

-

-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

-  within 60 days following each date on which you prepare (or are

-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

-  Literary Archive Foundation."

-

-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-  License. You must require such a user to return or destroy all

-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

-  works.

-

-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

-  receipt of the work.

-

-* You comply with all other terms of this agreement for free

-  distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

-electronic works, and the medium on which they may be stored, may

-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

-cannot be read by your equipment.

-

-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from. If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium

-with your written explanation. The person or entity that provided you

-with the defective work may elect to provide a replacement copy in

-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

-or entity providing it to you may choose to give you a second

-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

-without further opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of

-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

-violates the law of the state applicable to this agreement, the

-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

-remaining provisions.

-

-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

-Defect you cause.

-

-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of

-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

-from people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

-www.gutenberg.org 

-

-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

-Archive Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

-U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

-volunteers and employees are scattered throughout numerous

-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

-date contact information can be found at the Foundation's web site and

-official page at www.gutenberg.org/contact

-

-For additional contact information:

-

-    Dr. Gregory B. Newby

-    Chief Executive and Director

-    gbnewby@pglaf.org

-

-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment. Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements. We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

-state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations. To

-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

-

-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

-freely shared with anyone. For forty years, he produced and

-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

-volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

-edition.

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search

-facility: www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

-

+The Project Gutenberg eBook, Kuinka vaimon sain, by Fritz Reuter,
+Translated by Juho Ahava
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
+
+
+
+
+Title: Kuinka vaimon sain
+       Leikillinen kertomus
+
+
+Author: Fritz Reuter
+
+
+
+Release Date: July 18, 2020  [eBook #62694]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN***
+
+
+E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
+
+
+
+KUINKA VAIMON SAIN
+
+Leikillinen kertomus
+
+Kirj.
+
+FRITZ REUTER
+
+Suomentanut
+
+Juho Ahava
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1909.
+
+
+
+
+    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.
+    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.
+
+Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin
+heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne.
+Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt
+ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa
+kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin
+ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään
+syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään.
+
+Ihmiset sanoivat:
+
+-- Mene naimisiin! Minä sanoin:
+
+-- Sitä sietää tuumia!
+
+Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu
+hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin:
+
+Kyllä kai sinulla oikeastaan pitäisi olla joku. Ainahan pääset
+sisälle. Mutta kun olet pyytänyt yhden niistä hauskempaan tanssiin,
+tuletkohan uloskin yhtä helposti?
+
+Mutta kun toiselta puolen ajattelin kellarimestarin ikuista silavaa ja
+lammaspaistia ja että huoneeni näytti samanlaiselta kuin kunniallinen
+maailmamme _ennen_ ensimäistä luomispäivää ja kirottuja nappeja, jotka
+eivät koskaan ottaneet pysyäkseen kiinni, silloin sanoin itsekseni:
+
+-- Mene naimisiin!
+
+Mutta silloin tuhmat ihmiset vuorostaan sanoivat:
+
+-- Sitä sietää ajatella.
+
+Ja niin istuin minä yhä kuin puun ja kuoren välissä, ja ne pulmalliset
+vuodet alkoivat jo tehdä pääni harmaaksi, kun muutamana iltana piippuni
+sytytettyäni seisoin ja tirkistelin ilmaan.
+
+Lumi putoili niin hiljaa taivaasta, ulkona oli niin hiljaista,
+ainoatkaan vaunut eivät rämisseet, ainoastaan jostakin kaukaa kuului
+tiukujen kilinä, ja minusta tuntui niin yksinäiseltä ja painostavalta.
+Ja lisäksi oli vielä joulunaatto.
+
+Niin seistessäni ja tuijottaessani ruudun lävitse ilman mitään määrää
+harhailevalla katseellani, tuli suutarini, Linsen, vetäen kelkalla
+havukuormaa, jonka hän oli käynyt keräämässä kaupungin metsästä, ja
+kuorman päällä oli kaunis kuusi.
+
+-- Ei, katsos kanaljaa! -- jupisin minä. -- Hänen piti laittaa toinen
+saapasparini, mutta siihen sijaan menee hän metsään. Hän on jo
+suutaroinut minulle känsät jalkoihini. Hän ei saa enää koskaan minulta
+työtä.
+
+Niin seison siinä vielä hetkisen. Koko ruumiini värisee ja kylmä
+tuulenviuhka humajaa selkärankaani myöten alaspäin, jolloin sanon
+itsekseni:
+
+-- Tietysti saat nuhan, kelpo nuhan! Kuinka sitä muuten voisikaan
+välttää? Saappaat ovat siekaleina, ja langalla, jonka olet antanut
+Bütowin eukolle, parsii hän omia sukkiaan; minun jalkani ovat pian
+mennyttä kalua. Niinhän aina käy tässä maailmassa.
+
+Niin seisoin siinä aivan iltapimeään.
+
+Kun minun piti sytyttää valkea, en saanut mistään käsiini tulitikkuja,
+ja kun vihdoin ne löysin, ei lamppu ottanut syttyäkseen. Bütowin eukko
+ei ollut puhdistanut sydäntä. Kun vihdoinkin suurella vaivalla sain
+sen kuntoon, sammui se äkkiä uudestaan. Mummo ei ollut pannut lamppuun
+lainkaan öljyä.
+
+Sellaisissa tilaisuuksissa on oikein tyynnyttävää, jos on saapusalla
+joku, jolle purkaa sisunsa. Mutta minulla ei ollut ketään saapusalla,
+ja mitä oli minun nyt tehtävä? Menin ikkunan luo ja tuijottelin jälleen.
+
+Suutarilla oli sillä välin sytytelty kynttilät, ja siellä nousi ilo
+kattoon saakka, sen voin kuulla, sillä nähdä en sinne voinut, koska
+uutimet olivat lasketut alas.
+
+-- Kas vain suutaria! -- ajattelin. Oikeat uutimet!
+
+Minulla ei ollut mitään uutimia, sillä sellaista ei Bütowin eukko
+ymmärtänyt. Ensi aikoinaan oli hän kyllä kyhäissyt parisen riepua,
+mutta ne revin pois, koska minulta tultiin kysymään, kuivailinko
+lapsenpaitoja ikkunassani.
+
+Luonnollisesti raivostuin suutaria kohtaan.
+
+-- Se miekkonen ei valmista saappaitani ja kuitenkin elää hän kuin
+kreivi, minun istuessani täällä pimeässä ilman uutimia ja nuhan
+pihistessä ruumiissani.
+
+Alan tallustaa suoraan poikki kadun ja mietin:
+
+-- Odotas vain! Kyllä minä luen hänelle lakia, minä!
+
+Suutarille saavuttuani seisoi joulukuusi pöydällä ja sen kynttilät
+olivat sytytetyt, ja suutarin Kallella oli leluhuilu ja Kristianilla
+torvenräikkä ja he puhalsivat kaikin voimin, pikku Marian huitoessa
+käsivarsiaan päästäkseen käsiksi kynttilöihin ja sätkyttäessä sääriään
+äitinsä sylissä, sillä hän ei osannut vielä kävellä.
+
+Suutarin muija oli siirtänyt syrjään rukkinsa, hänellä oli puhdas
+esiliinansa edessään, hienoinen pyhäinen kaulahuivinsa kaulassaan
+ja pyhäinen ilmeensä kasvoillaan, hän hymyili lapsukaisilleen ja
+kuivaili pikku Marian suuta, kun tämä nakerteli aivan liian paljo
+piparpähkinöitään.
+
+Suutari oli pannut puhtaan lakanan työpöydälleen, pistänyt tohvelit
+jalkaansa ja istui nyt pitkävartisine piippuineen uunin ääressä ja
+maisteli oluthaarikastaan.
+
+No, eipä täällä juuri johtunut mieleen päästää suustansa haukkumasanoja.
+
+Sanoin sentähden vain:
+
+-- Hyvää iltaa! Ajattelin vain piipahtaa katsomaan iloanne.
+
+Nyt näyteltiin minulle kaikkityyni; piparpähkinät ja omenat,
+piparkakkusydämet ja piparkakku-ukot ja sokeriukko, joka riippui
+yksinään ylhäällä kuusen latvassa.
+
+-- Ne ovat hauraita olentoja nuo, sen voin sanoa, selitti suutari.
+-- Kolme vuotta olemme ne onnellisesti säilyttäneet, paitsi että
+Kristian kerran haukkasi hännän husarin hevoselta, kun äiti päästi
+hänet hetkiseksi näkyvistään. -- Niin, sinusta juuri puhun, lisäsi hän
+sormellaan heristäen pojalle.
+
+-- Luulen sentään, että hän saa suutaroida minulle, tuumin itsekseni,
+ja tunsin olevani mitä sävyisimmällä tuulella, vaikka minulla oli
+katalin päänsärky.
+
+Mutta kun Linsen näytti ja selitti heidän kaikkein hienoimman
+taideteoksensa -- se oli Aatami ja Eva _ennen_ syntiinlankeamista,
+taikinasta kauniisti muovattu ja keltaiseksi maalattu munalla
+ja safranilla -- ja kun molemmat pikku Linsenit asettuivat
+kunnioitettavain kantaesivanhempaimme oikealle ja vasemmalle puolelle
+ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, silloin tuntui minusta
+aivan siltä kuin vanha pyörtehtailijamme Pitkäkuitu olisi kaivanut
+tylsällä käsikairallaan hiljanverkkaan, lakkaamatta hiljanverkkaan
+kallossani, jotta kitisi ja vinkui vain, samalla kuin hän kysyi minulta
+eikö se käynyt mainiosti.
+
+Suutari oli mahtanut huomata, että minua vaivasi jokin tauti, sillä kun
+hänen molemmat pikku kerubinsa olivat oikein olan takaa toitottaneet
+minut ulos hänen paratiisistaan, saattoi hän minut kotiin ja tahtoi
+sytyttää lamppuni, jonkatähden hän myös kysyi missä tulitikut olivat.
+
+-- Kyllä minulla on kaikkea mitä tarvitaan, vastasin minä. Mutta
+ainoastaan meidän herramme ja Bütowin eukko tiesi missä kaikki oli
+tallessa.
+
+Suutari riisui avuliaasti saappaani ja sanoi:
+
+-- Kosteat jalat! Ja minä kun en tullut tehneeksi toisia saappaitanne
+valmiiksi!
+
+Sitte auttoi hän minut vuoteeseen ja jatkoi:
+
+-- Odottakaas vähän! Vaimoni tulee ja keittää teille teetä.
+
+Niin tapahtui.
+
+Mutta mitä sitte tapahtui lähimpinä neljänätoista päivänä, siitä ei
+minulla ole aavistustakaan.
+
+Makasin raskaassa unessa. Koko huoneeni oli olevinaan täynnä
+joulukuusia, jotka paloivat ja loistivat, ja jokaisessa niistä riippui
+Aatami ja Eva ja koko paratiisi, ja kun menin niiden luo ja tahdoin
+sivaltaa ne sen kattilaan, oli minulla ainoastaan rikkinäinen saapas
+kädessäni, ja Kristian ja Kalle seisoivat minun ja komean kuusen
+välillä ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, jotta kallossani
+kitisi ja vinkui vain, ja tuhannet kynttilät tanssivat silmissäni,
+ja kun minä huusin: Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Annan
+taasen työtä isällenne, ja ojensin käteni tavottaakseni kaunista
+piparkakku-ukkoa, silloin vetivät he minut takaisin ja tuuttasivat ja
+toitottivat korviini:
+
+    -- Suutaroida, suutaroida,
+    kell' on aikaa suutaroida?
+    Vanha poika, ei oo sillä
+    sijaa kuusen ympärillä.
+
+Silloin alkoi vanha punaiseksi silattu malja, joka oli päänaluseni
+vieressä, nauraa koko leveällä, kiiltävällä naamallaan, ja koko huone
+oli täpötäynnä rikkinäisiä saappaita, jotka irvistelivät minua kohden,
+ja suutari Linsen sieppaili niitä kiinni yhden toisensa jälkeen, köytti
+ne kiinni nuoraan ja ripusti ikkunani eteen uutimien sijaan.
+
+Vuoteeni jalkopäässä seisoi kaksi kuvatusta ja sahasivat puita
+vuoronperään, yksi sahasi pieniä kahvipuita, toinen kihnutteli
+tammenkantoa, ja kun kahvipuita sahattiin, hyppeli Bütowin eukon
+yömyssy ylös ja alas silmieni edessä, ja kun tammenkannon kera
+touhuttiin, oli minusta suuri hyötymansikka pilkottavinaan viheriästä
+turpeesta, mutta kun katsoin tarkemmin, olikin se enoni Mathiaksen
+punainen nenä, joka pilkotteli viheriästä jalkapussistani.
+
+Eräänä päivänä, kun tammenkannon kera touhuttiin oikein hauskasti,
+tuntui minusta kuin pääsisin pimeydestä valoon. Tunnustelin, missä
+olin. Makasin vuoteessa, yölamppu paloi himmeästi, ja nojatuolissa
+suurten tyynyjen keskellä makasi tosiaankin itse eno Mathias viheriässä
+jalkapussissani ja kuorsasi kerrassaan kauheasti.
+
+-- Eno Mathias! huusin minä. Ensin ei hän kuullut huutoani, mutta
+vihdoin väänsihe hän pystyyn ja hieroi silmiään.
+
+-- Eno Mathias, -- toistin minä, -- missä on suutari Linsen!
+
+-- Poikani, -- vastasi eno, sillä hän puhutteli minua yhä "pojaksi",
+jokseenkin samalla oikeudella kuin naapuri Hamann yhä puhuttelee
+kaksikymmentalviasta juhtaansa "varsaksi". -- Alatko jälleen! Mitä
+sinulla on suutari Linsenin kera tekemistä. Hän ei tee sinulle mitään,
+ei niin mitään.
+
+-- Eno, -- sanoin minä, kun hän jälleen laittautui alottaakseen
+sahaamisensa, -- onko totta vai olenko nähnyt vain unta, ettei
+vanhoilla pojilla ole mitään sijaa joulukuusen ympärillä?
+
+-- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Makaa vain hiljaa!
+
+-- Minun on siis täytynyt olla sangen sairas? -- kysyin minä.
+
+-- Kyllä, Jumala sen tietää, vastasi eno, ryömien esiin
+jalkapussistani, sytyttäen kynttilän ja valaisten sillä kasvojani. --
+Mutta enpä totisesti usko, että olet vielä retustanut pahimman ohi,
+sillä ulkonäkösi, poikaseni, -- tässä taputteli hän minua, -- ei ole
+ollenkaan entisensä näköinen. Etkö nyt tosiaan voi nähdä, että olen eno
+Mathias ja että tämä tässä on minun nenäni eikä mikään hyötymansikka?
+Ja etkö tästälähin tahtoisi jättää hyötymansikan rauhaan? Sillä,
+näetkös, viime yönä nipistit nenästäni vallan kauheasti parikin kertaa,
+kun nukahdin.
+
+Lupasin hänelle, että nyt käyttäytyisin paremmin, sillä olin jälleen
+selvällä päällä.
+
+Olin niin hellänarka ja runneltu koko ruumiiltani, että voin tuskin
+liikahtaa, ja milloin avasin silmäni, seisoi Bütowin eukko edessäni
+toisessa kädessään punaiseksi silattu malja ja toisessa lusikka ja
+antoi minuun jotakin sairassoppaa, joka oli sitkeää kuin kirjansitojan
+liisteri ja maistui aivan samanlaiselle, ja samalla mummo hoputti:
+
+-- Syökää! Syökää! -- Jollette syö, ette parane.
+
+Ja näin sanoessaan katsoi mummo niin myötätuntoisesti
+liisterimaljaansa, että minun täytyi särpiä sen sisältö, tahdoinpa tai
+en.
+
+Kaikki päättyy kerran, paitsi makkara, joka päättyy molempiin päihinsä.
+Nousin vihdoin vuoteestani ja istuin nyt tuntikausia jutellen eno
+Mathiaksen kera.
+
+-- Eno, -- sanoin kerran, sillä uneni joulukuusesta ja vanhoista
+pojista istui yhä hievahtamatta kallossani, -- eno, meidän olisi
+oikeastaan pitänyt mennä naimisiin.
+
+-- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Luuletko sinä että itävaltalaisena
+vääpelinä vuodelta 13 omaisin samat taipumukset kuin pieni unkarilainen
+husarinnalkki?
+
+-- Oh, ei juuri sitä, sanoin minä. -- Puhuin ainoastaan itsestäni.
+Näetkös, ajattelen niinikään, että jos minulla olisi vaimo, tarkotan:
+kunnon vaimo ja hyvä vaimo ja sievä ja hauska pikku vaimo, jos sinä
+silloin muuttaisit kotiimme ja...
+
+-- Ja hoitaisin teidän lapsianne? Kiitoksia paljo! -- keskeytti eno
+Mathias minut.
+
+-- Sellainen ei ollut tarkotukseni, väitin. -- Mutta naida minä haluan,
+sillä vaikkapa Bütowin eukon hoito sairauteni aikana olkoonkin kaikessa
+kunniassaan, niin...
+
+-- Minä muuten luulen, -- puuttui hän puheeseeni, -- että sait aika
+hyvän hoidon. Minä itse...
+
+-- Niin, eno kyllä teki parastaan, -- myönsin minä, -- mutta vaimo...
+
+-- No, onko sulla jo joku tähtäimessä? kysyi eno.
+
+-- No, eipä muutenkaan, myönsin minä.
+
+-- No, tahtooko hän? kysyi hän.
+
+-- Sitä en vielä tiedä, sanoin minä.
+
+-- Se on varmaankin upea tytön typykkä, voin mä uskoa, sanoi hän
+juonikkaasti silmää vilkuttaen.
+
+-- Oh, eipä juuri!
+
+-- Hän kai on jo aikoja sitte asevelvollisuusijän ohitse? kysäsi hän ja
+vilkutti uudelleen.
+
+-- Ei, ei suinkaan, vastasin minä. -- Mutta voithan kyllä tarkastella
+häntä itsekin. Hän kävelee aina iltapäivällä tuossa kolmen neljän
+korvilla kaupunginportin edustalla ylöspäin myllyä kohden, ja et juuri
+voi helposti erehtyä, sillä hän on kaunein kaikista niistä, joilla on
+tapana olla siellä huvikävelyillä.
+
+-- Tietysti! sanoi eno.
+
+-- Ja sitte on hänellä pieni tupsu kapassaan ja hän taluttaa pientä
+poikasta kädestä, lisäsin minä.
+
+-- Aiotko sitte saada pojan päällisiksi? kysyi eno.
+
+-- Oh, mitä voitkaan lörpötellä! puuskahdin. -- Sehän on hänen
+sisarenpoikansa.
+
+-- Ooho! -- Älähän nyt kiivastu! Kuinka minä voisin sen tietää?
+Voisihan hän olla leskikin, tietääkseni. Tahdon siis häntä hieman
+tarkastella, kuten sanottu.
+
+Ja niin lähti hän.
+
+Iltapäivällä viiden korvilla tuli hän takaisin, sytytti piippunsa ja
+istui tuppisuuna.
+
+Savusimme molemmat kuten lakeistorvet. Mutta minä olin siksi utelias,
+etten kauvan voinut pitää suutani. Nousin ja asettausin niin, ettei hän
+voinut nähdä kasvoihini vanhoilla viirusilmillään, jonka jälkeen kysyin.
+
+-- Noo, oletko ollut kaupungin portin edustalla?
+
+-- Joo, olen kyllä, vastasi hän.
+
+-- Noo? kysyin minä.
+
+-- Joo, vastasi hän,
+
+-- Oletko nähnyt hänet? kysyin minä.
+
+-- Joo, olen kyllä, ja olenpa häntä puhutellutkin, vastasi hän.
+
+-- Tuhattulimainen! huudahdin kääntyen ympäri. -- Mitä olet puhunut
+hänelle? Enhän minäkään ole vielä häntä puhutellut.
+
+-- Juuri siksi, sanoi hän. Sillä täytyyhän yhden meistä alottaa, ja
+totta kai voin puhutella sisarenpoikani morsianta?
+
+-- Oh, niin pitkälle emme ole vielä tulleet, sanoin minä.
+
+-- Mitä ei olla, voidaan tulla, sanoi hän, samalla istuen mukavasti
+vanhaan nojatuoliin ja ojentaen säärensä. -- Maltas, jahka nyt kerron
+koko jutun. Kun kävelin tietä eteenpäin, tulla tepsutteli hän takaani,
+ja minä asetuin häntä katselemaan, sillä hän talutti pientä poikaa
+kädestä. Tupsua en voinut nähdä koska se riippui hänen selkäpuolellaan.
+
+-- On kuin näkisin sinut, -- sanoin minä, -- kuinka töllistelit
+töllistelemistäsi, jotta silmäsi olivat maalle muljahtamaisillaan.
+
+-- Kun minun tulee jotakin katsoa, on tapani pitää silmäni auki, sanoi
+eno. -- Mutta hän painoi silmänsä maahan, juuri niin kuin tekee, kun
+laskee sängynuutimensa alas, voin ajatella. Ja kun hän oli mennyt
+ohitseni, näin myös tupsun.
+
+-- No, kyllä sinä olet tainnut mulkoilla häntä oikein aika tavalla,
+sanoin minä.
+
+-- Niin tein, vastasi hän. Mutta nyt tulee itse juttu.
+
+-- No, mitä pidit hänestä? kysyin minä.
+
+-- Onhan hänellä kyllä hyvät puolensa, poikani: ensiksikään ei hän
+ollut kokonaan päähupussa korujen sisällä, ja toiseksi ei hän lakaissut
+katua hameillaan, ja nämä kaksi hyvettä merkitsevät enemmän kuin
+tavallisesti luullaan. Sillä kenellä on paljo pään ulkopuolella,
+hänellä on tavallisesti vähän päässä pidettävää, ja niillä, joilla
+ovat pitkät hameet, ovat enimmäkseen huonot jalat tai, mikä on vielä
+pahempaa, huonot kengät. Poikani, kun on kysymys naisväestä ja
+hevosista, on ensin tarkastettava jalkoja, sillä jos kävelimet ovat
+asianomaisessa kunnossa, jalkojen asento hyvä ja kengät puhtaat,
+silloin voit uskoa niiden omistajan ahkeruuteen, säällisyyteen ja
+puhtauteen.
+
+-- Luulet siis...? alotin minä.
+
+-- En luule kerrassaan mitään, keskeytti hän. Annas minun nyt ensin
+kertoa, mitä vielä tapahtui. Kun hän nyt kulki edelläni myllyä kohden
+ja minä hänen jälessään, täytyi minun todellakin sanoa itsekseni:
+tosiaan et näytä oikein sievältä. Keikahuttelet kyllä vähän päätäsi,
+mutta siitä ei vaaraa. Miksei hän vääntelisi päätään? Onhan hän
+naisihminen, tietääkseni. Mutta ajattelin edelleen -- puhuminen? Se
+on sentään pääasia. Voithan puuttua viattomaan pikkupakinaan hänen
+kanssaan. No niin, kun hän kääntyi takaisin, asetuin selkä puuta
+vasten ja olin puuhailevinani tupakkavehkeineni, ja kun hän oli tullut
+minusta noin viiden askeleen päähän, vetäisin tulukset taskustani
+ja tempasin niiden mukana kasan kolikoita -- ymmärrätkö, poikani?
+Kaikki tapahtui aivan tahallaan! -- Ja niin minun groschenini kierivät
+pitkin jäätynyttä polkua. Nyt kumarruin maahan ja puhkuin kerrassaan
+kauheasti, ikäänkuin minun olisi ollut tulimaisen vaikea saada ne
+maasta ylös, ja kun hän näki tämän, käski hän aivan oikein pikku pojan
+auttamaan minua poiminnassa, ja hän itsekin auttoi, ja näetkös, sitä
+juuri odotinkin. Minä kiitin ja me jouduimme juttusille keskenämme ja
+kulimme yhtä matkaa kaupungin portille.
+
+-- No, mistä te puhuitte?
+
+-- Oh, emme juuri mistään erityisesti. Sanoin, että olin sinun enosi
+ja kysyin, eikö hän sinua tuntenut, sillä sinunkin oli tapana kävellä
+täällä joka päivä, johon hän vastasi, että "hänellä ei ollut sitä
+iloa". -- Hän sanoi todellakin "iloa", näetkös. Sitte kysyin, eikö
+hän ollut nähnyt täällä nuorta miestä, jolla oli keltaisenharmaa
+hattu ja keltaisenharmaa päällystakki ja keltaisenharmaa tukka ja
+keltaisenharmaat housut. Ei, sanoi hän, mutta hän oli nähnyt vanhemman
+herran sellaisessa puvussa. -- No, sanoin minä, se vanhempi herra on
+juuri sama nuori mies, josta puhuin, toisin sanoen juuri sinä. Silloin
+teki pieni pojannulikka hypähdyksen ja huusi: "Täti, se on sama herra,
+josta sinä aina sanot, että hän muistuttaa kahviin pistettyä rinkeliä".
+Silloin tulivat tytön kasvot tulipunaiseksi, ja minä nauroin täyttä
+kurkkua ja sanoin, että se olit juuri sinä.
+
+Minäkin tulin nyt yhtä punaiseksi -- sillä tuo lörpötys ei voinut olla
+minua harmittamatta ja sanoin enolle:
+
+-- Jos tahdoit ainoastaan tehdä siskosipojan naurettavaksi ihmisten
+silmissä, olisit kernaasti saanut pysyä kotona.
+
+-- No, niinpä tosiaankin olisin voinut, mutta tahdoinkin jotakin aivan
+toista, tahdoin näet mielelläni tietää, tahtoiko hän tulla sinulle.
+
+-- Älä hitolla! huudahdin minä. -- Et suinkaan sinä koskaan ole häneltä
+sitä suoraan kysynyt?
+
+-- Poikani -- sanoi eno ja tuprutteli savua suun täydeltä -- kun minä
+puutun asiaan, vien sen myöskin satamaan -- mutta _hienosti!_ Kysyin
+häneltä siis, tiesikö hän, mikä sinä olit miehiäsi? -- Ei, sanoi hän,
+kentiesi tohtori. -- Oh, herra varjelkoon, sanoin minä, kuinka hän
+olisi voinut tulla siksi? -- Asianajaja sitte? -- Ei sitäkään. --
+Mutta sitä tai sitä sitte. Ja niin arvaili hän aina raatimieheen ja
+parturiin saakka, mutta minä pudistelin vain päätäni ja sanoin lopuksi:
+Ette voi arvata sitä kuitenkaan. Hän ei ole kerrassaan mitään! --
+Se näytti hänestä olevan hyvin vähän, ja hän arveli sentähden, että
+sinä kai elit rahoillasi. Niin, sanoin minä, siinä saattoi hän olla
+oikeassa, siihen oli sinulla nuoruudestasi saakka ollut suurin halu,
+mutta en juuri voinut sanoa, että olisit siltä tullut mihinkään asemaan
+elämässä. Nyt olit kuitenkin alkanut ajatella toista säätyä kuin
+missä olet elänyt. -- Mitä sitte? tahtoi hän tietää. -- Aviosäätyä,
+vastasin minä ja kysyin samassa, mitä hän ajatteli siitä asiasta.
+Olin ennakolta tuuminut itsekseni: jos hän vaalenee tämän kysymyksen
+kuultuaan, niin ei hän pidä sinusta, jos hän sitävastoin punastuu, niin
+pitää hän sinusta. Ja aivan oikein hän punastelihe moneen kertaan ja
+kumartui alas ja sai jotakin puuhattavaa pikku pojan hatun kera, ja
+kun hän ojensihe jälleen, kääntyi hän puoleksi minuun päin ja niijasi
+omituisella tavallaan, ja niin oli hän poissa! Kysymystä, jonka omasta
+puolestani olisin tahtonut hänelle tehdä, en ehtinyt lainkaan saada
+suustani.
+
+-- Joo, se mahtoi kyllä olla hauska kysymys, sen voin arvata, sanoin ja
+purasin harmissani piipunvarteni hammasluun poikki.
+
+-- Ei lainkaan, sanoi eno. -- Ajattelin vain kysyä häneltä, osasiko hän
+oikein hyvin keittää kalaa, sillä silloin muuttaisin teidän luoksenne.
+
+Ja samalla tämä vanha poika näytti niin tärkeältä ja vakavalta kuin
+minun kosimiseni olisi koskenut häntä enemmän kuin minua itseäni.
+
+Mutta oli tuleva vieläkin hullumpaa. Lähimpinä päivinä, kun minä aloin
+voida lynkata hieman ympärinsä, en mielelläni mennyt myllylle päin,
+koska minusta oli hieman ilkeää näyttäytyä hänelle.
+
+-- Sinun on mentävä kerrankin jäälle, -- ajattelin, -- ja katseltava
+luistelijoita ja kelkkoja.
+
+Sanottu ja tehty!
+
+Tultuani lähelle kojua, jossa tarjoiltiin olutta ja viinaa ja punssia
+ja kylmää totia, suuntasin kulkuni sinne ja ennätin juuri näkemään,
+kuinka eno Mathias panee kahdeksan groschenin rahan tiskille ja pyytää
+neljällä groschenilla leivoksia ja neljällä punssia. Tuo näytti minusta
+hieman omituiselta, koska tiesin, että hän mieluummin joi kylmää
+totia kuin punssia, ja mitä leivoksiin tuli, ei hän koskaan maistanut
+sellaisia.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? ajattelin. Mutta kentiesi hän tahtoo kestitä
+lapsia.
+
+Eikös mitä! Huomaamatta minua, meni hän leivosvuorineen ja täysine
+punssipulloineen suoraapäätä eräälle kelkalle, jossa istui naishenkilö
+viheriä harso silmillään, ja siellä alkoi hän kumarrella, jotta ruumis
+aivan aaltoili, ja raapia jaloillaan jäätä, jotta pelkäsin vanhan
+kunnon miehen menettävän tasapainonsa. Olin juuri juoksemaisillani luo
+ja tarttumaisillani hänen kainaloihinsa pitääkseni häntä pystyssä, kun
+nainen samassa heitti harson syrjään -- ja mitä saankaan nähdä? Joo,
+kalliin aarteeni, suloisen silmänruokani!
+
+Seisoin päästäni pyörällä kuin olisin saanut navakan korvatillin
+molemmille puolille.
+
+-- Helkkarin tuhattulimainen -- ajattelin -- nyt ukko menee ja tärvelee
+koko kosintahommani.
+
+Ja päätä pahkaa hölkkäsin minä kotiin, niin suutuksissani kuin ihminen
+ikinä voi olla.
+
+Istuessani kotona ajatellen itsekseni, aukeni ovi ja eno kömpi sisään.
+
+-- Hyvää iltaa! sanoi hän. Miksi istut pimeässä? Tee tulta hitolla!
+
+Ensi kerran elämässäni jätin vastaamatta enoni tervehdykseen. Nousin
+ainoastaan ja tein tulta ja näytin niin happamelta kuin suolattu silli,
+joka on neljätoista päivää maannut etikassa.
+
+-- Mikä sinua vaivaa? kysyi hän.
+
+-- Ei mikään! vastasin ynseästi, mutta sitte ajattelin, että hän
+sentään oli lihallinen enoni, ja sentähden lisäsin: en voi oikein hyvin.
+
+-- Mutta minä voin, sanoi hän ja näytti niin hilpeältä kuin vanha aasi,
+joka neljätoista päivää on seissyt tallissa ja syönyt pelkkiä kauroja.
+-- Olen jälleen puhutellut häntä.
+
+-- Kernaasti minusta nähden, mumisin minä.
+
+-- Kuinka minun on se ymmärrettävä? sanoi hän ja näytti sangen
+juhlalliselta.
+
+-- Unelma on mennyt kuten unelma ainakin, sanoin.
+
+-- Kuinka! Etkö tahdo? kysyi hän, laski molemmat kätensä nojatuolin
+selustalle, pisti niiden ylitse nenänsä etunojaan ja tähysteli minua
+terävästi. -- Ja minä kun olen alustanut asiaa niin hienosti! Minusta
+tosiaankin olisi sääli, jos siitä ei tulisi mitään. -- Mitä? Etkö siis
+tahdo?
+
+-- Ei, eno, minä _en_ tahdo. Luuletko sinä, että minä jätän kerman
+sinun kuorittavaksesi ja itse tyydyn pelkkään piimään? Ei, kiitos
+kaunis! Siitä ovat kaikki yhtä mieltä -- näetkös: Amalia Schoffe, omaa
+sukua Weise, ja Elise von Hohenhausen, omaa sukua von Ochs, ja kaikki
+muut, jotka ovat kirjottaneet tällaisista asioista -- että kauneinta
+koko avioliitossa on rakastavaisten seurustelu ennen häitä, ja tämän
+seurustelun viet sinä minulta, ja minä saan vain seistä katsellen, kun
+sinä kestitset morsiantani punssilla ja leivoksilla.
+
+Eno sieppaa käsiinsä rouva Schoffen, omaa sukua Weise, ja rouva
+Hohenhausenin, heittää ne sohvannurkkaan, asettuu eteeni ja sanoo:
+
+-- Kysyn sinulta viimeisen kerran: tahdotko naida tytön vai etkö tahdo?
+
+-- En! vastasin minä.
+
+-- No -- sanoi hän ja katsoi minuun kauvan niin juhlallisen näköisenä
+kuin olisi äsken tehnyt testamenttinsa ja nyt aikonut vain panna
+nimensä alle -- no, en tahdo, että tyttö joutuu kärsimään minun
+vaikutuksestani. Otan hänet itse.
+
+Ja niine hyvineen marssi hän ylpeästi ulos ovesta.
+
+Joo, sepäs vasta olikin ihana hanke!
+
+Seisoin aluksi aivan ällistyneenä, mutta sitte heittäysin
+sohvannurkkaan rouva Schoffen päälle ja aloin nauraa oikein
+hartiavoimalla.
+
+Enoni, joka oli runsaasti kaksikymmentä vuotta vanhempi minua, luuli
+olevansa jotakin, johon minulla ei ollut ryhtiä.
+
+Tahdoin nauraa uudelleen, mutta se ei ottanut luonnistuakseen, sillä
+sydämeni oli aika lailla hämmentynyt.
+
+Vaikka minä pinnistinkin suupieleni mitä leveimpään irvistykseen,
+katkesi nauru puolitiehen, ja kun näin itseni peilissä ja näytin
+tyhmimmän näköiseltä maailmassa, hypähdin pystyyn ja kulin pitkin
+askelin huoneessa edestakaisin, löin nyrkkini pöytään ja puuskahdin
+itsekseni:
+
+-- Hän tekee sen! Hänessä on miestä siihen!
+
+Kun Bütowin eukko tuli sisään, sai hän tietysti kiroja pitkät rivit,
+ja kun se oli suoritettu loppuun, menin klubiin ja pelasin l'hombrea.
+Tuumin lakkaamatta itsekseni: sitä et toki sentään voi sietää. Pelasin
+suurempia summia kuin koskaan, hävisin ne ja tuumin taasen ja taasen:
+Et toki sentään voi menettää sitä sydäntä! Sain kaksinkertaisen pietin.
+
+Suuttuneena menin kotiin ja panin maata, mutta en voinut nukkua.
+Kuohuin kiukusta koko yön, sillä minun oli mahdoton olla ajattelematta
+suloista tyttöä -- olin jo rakastunut häneen -- ja tulin ajatelleeksi
+joulunaattoa ja sitä, etten koskaan elämässäni saisi olla mukana
+joulukuusta koristelemassa.
+
+Kun sitte sanoin itsekseni: "Eteenpäin mars!" niin alkoivat kaikki
+epäröimiseni surista päässäni kuin mehiläisparvi, ja silmieni edessä
+häämötti suuri kysymysmerkki, ja kun koetin sitä selittää, merkitsi se
+aina: "Niin, mutta tahtooko hän tulla sinulle?"
+
+No, siihen kysymykseen ei kukaan voinut vastata paremmin kuin hän itse
+-- sen kyllä käsitin -- ja kun harmaan talviaamun valo virtasi kylmään
+huoneeseeni ja minä tutisin vilusta kahvia keittäessäni, tuumin minä:
+
+-- Nyt on aika! Mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua!
+
+Kutsuin Bütowin eukon sisään ja sanoin hänelle:
+
+-- Matami Bütow! Mene kauppias Bohnsackille ja osta minulle pari
+sellaisia hienoja keltaisia hansikkaita, jollaisia nuorten asianajajain
+on tapana käyttää, kun he tahtovat olla oikein soreita -- mutta oikein
+keltaisia, muista se!
+
+Yhdentoista korvilla pukeuduin mustaan hännystakkiini, mustiin
+housuihini ja kiiltokenkiini ja uusiin keltaisiin hansikkaihini,
+ja ennenkuin panin hatun päähäni, asetuin peilin eteen ja sanoin,
+tosiaankin täydellä syyllä:
+
+-- Onko tämä todellakin mahdollista! Sitäpä en olisi voinut uskoa!
+
+Heitin vielä katseen ympäri huonettani ajatellen:
+
+-- Tällaiselta ei täällä enää kauvan näytä. Sen jälkeen tirkistelin
+vanhoihin tohveleihini, jotka olivat vuoteen edessä ja sanoin:
+
+-- Niin, tekin kummastutte, jos se onnistuu ja jos ennen pitkää pari
+pieniä sieviä tohveleita tulee tänne vieraisille.
+
+Astuskelin nyt katua eteenpäin ja kulin eno Mathiaksen asunnon ohitse,
+jolloin ajattelin:
+
+-- Ensin sovinto koko maailman kanssa, kun sinulla on sellainen taival
+tehtävänä!
+
+Sillä minun mielestäni tuntui kuin olisin lähtenyt viimeiselle
+taipaleelleni. Koputin ovelle ja astuin sisään.
+
+Olen kyllä nähnyt paljo elämäni päivinä: olen nähnyt miehen, joka söi
+tulta, toisen, joka söi tappuroita ja veti ne takaisin kurkustaan
+kauniina silkkinauhana, mutta koskaan en ole seissyt niin hölmistyneenä
+kuin sinä hetkenä, jona samaisena päivänä seisoin vastatusten eno
+Mathiaksen kanssa.
+
+Hän seisoi huoneessaan aivan samoissa pukimissa kuin minäkin, sillä
+erotuksella vain, että hänen musta hännystakkinsa oli viheriä
+metsästystakki ja että hänen keltaiset hansikkaansa olivat hirven
+nahkasta, kun minun siihen sijaan vuohennahkasta, ja että hänen valkeat
+viiksensä riippuivat suupieliä myöten alas oikealle ja vasemmalle kuin
+jääpuraat, kun minun siihen sijaan olivat vaksatut pystyyn taivasta
+kohden ja vivahtivat kaikenkarvaisiin väreihin.
+
+-- Eno! huudahdin minä ja samalla vieri hattuni edelläni huoneeseen.
+
+-- Poika! huusi hän vastaan. -- Mitä tahdot?
+
+-- Mitäs _sinä_ tahdot? vastasin minä.
+
+-- Minä tahdon, mitä sinä _et_ tahdo, sanoi hän.
+
+-- Kyllähän minä tahdon, sanoin minä. -- Olenhan tullut tänne näissä
+pukimissani sanoakseni sinulle, että olen nyt lujasti päättänyt ja
+pyytääkseni sinua jäämään rakkaaksi, vanhaksi enokseni.
+
+-- Soo! sanoi hän ja istuutui nojatuoliinsa, terävästi tähystellen
+minua. -- Silloin tahdon sanoa sinulle, että aijoin tulla juuri
+luoksesi näissä pukimissani pelotellakseni sinua. Tunnen moiset asiat
+sotilasajoiltani. Pieni pelästys tempaa ihmisen pystyyn, sillä näetkös,
+silloin on häpeä mukana leikissä. Ja sen tahdon sanoa sinulle, poikani
+-- lisäsi hän nousten ja laskien kätensä käsivarrelleni, -- en millään
+muotoa tahdo olla sinun tielläsi. Tyttö on kuin luotu sinulle, ja hän
+on hyvä tyttö. Ja samalla hän kouristi käsivarttani vanhalla leveällä
+kourallaan, ja minä ajattelin: Jos hän on _sellainen_, niin on hän
+_enemmän_ kuin hyvä.
+
+Eno meni nyt ja kaatoi lasiin vanhaa hyvää portviiniään.
+
+-- Tule tänne, poika -- sanoi hän -- ja ota pieni vahvistustippa! --
+Kuinka olet tuuminut alkaa?
+
+-- Niin -- sanoin minä -- jospa vain tietäisin!
+
+-- Nosta jalkasi tähän tuolille! sanoi hän.
+
+-- Miksi niin? kysyin.
+
+-- No, eipä juuri miksikään, sanoi hän ja päästeli housunlahkeideni
+kantanauhat napeistaan. -- Sinun on luonnollisesti alettava lankeamalla
+polvillesi, ja silloin nämä saattaisivat joutua kireälle.
+
+-- Sepä olisikin kaunis alku! sanoin minä.
+
+-- Mikä kuuluu asiaan, täytyy tehdä, sanoi hän. -- Itse en ole koskaan
+koettanut tätä asiaa, mutta olen nähnyt sen kuvattuna. Mutta mitä olet
+aikonut sanoa? Odotas, niin tahdon sinua auttaa jälille.
+
+Ja nyt avasi hän kiireimmittäin kaapinlaatikon, jossa säilytti vanhoja
+muistojaan.
+
+Oikein! Nyt tuli sukukirja esiin! Se tapahtui ani harvoin, ja
+silloinkin vain iltaisin, kun kaikki oli hiljaista ja tyyntä.
+
+Silloin pukeutui hän puhtaaseen kaulukseen ja parhaaseen pukuunsa,
+asetti parin kynttilöitä pöydälle, käänsi lehden toisensa jälkeen
+syvissä ajatuksissaan, luki kaikki värssyt ja piti kuolleiden luettelon
+järjestyksessä mustilla risteillä.
+
+Seuraavana aamuna oli hän aina sangen alakuloisella tuulella, ja viime
+kerralla tuli hän luokseni ja sanoi:
+
+-- Tietääkseni on enää yksi ainoa elossa, nimittäin Kristian Bünger,
+vanhan räätäli Büngerin poika, hänen, joka asui vanhempaini taion
+vastapäätä. Hän lienee tullikirjurina Parchimissa, ja jos elän ja
+tervennä olen, menen häntä tervehtimään ensi kesänä.
+
+-- Kas tässä, sanoi hän pantuaan sukukirjan pöydälle, istu tähän ja
+etsi joku värssy, ja lue se sitte muistiisi! Siinä on monta, joilla
+voisit rukoilla itse taivaallista isäämmekin. Silloin kyllä löytynee
+sellainenkin, joka sopii parhaimmalle tytölle maailmassa.
+
+-- Eno, sanoin sukukirjaa selaillen, nyt tiedän mitä teen. Puhun mitä
+tunnen sydämessäni, ja tänään sydämeni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä.
+
+-- No, sitäpä kelpaa kuulla, poikani, sanoi eno, ja kentiesi onkin
+siten paras. Mutta lähde nyt! -- Seis! huusi hän, kun minä käännyin
+mennäkseni. -- Rintapaidan nauhahan riippuu puolta kyynärää pitkältä
+selkää alaspäin. Kas niin, mene nyt herran nimeen! sanoi hän antaen
+minulle siunauksensa ja pistäen nauhan kaulahuivin alle.
+
+Minä menin, mutta tultuani portin edustalle, ryki joku yläpuolellani,
+ja kun kohotin katseeni, nojasi eno Mathias ulos ikkunasta ja nyökytti
+ja vilkutti minua kohden, ja joka kerta kun pitkää katua alaspäin
+mennessäni vilkasin taakseni, nyökytteli hän siellä ja viuhtoi
+punaruutuisella nenäliinallaan, jotta minä aloin pelätä ihmisten
+keksivän, mitä meillä oli tekeillä.
+
+Voisin nyt tässä kertoa pienen jutun, mutta sitä kyllä varon tekemästä.
+Niin helposti kuin romaaneissa, ei tällainen tapahdu todellisuudessa.
+Sadasta tekevät yhdeksänkymmentä mitä hullunkurisimpia tuhmuuksia, ja
+vaikkapa kaikki sata palaisivat kotia mitä onnellisimpina sulhasina,
+niin sittekin yhdeksänkymmentä sanoisivat itsekseen:
+
+-- Herra varjelkoon minua vasta moisesta rehkimisestä! Mutta _jos_
+niin täytyisi tapahtua vielä kerran, käyttäytyisin kyllä hieman
+ymmärtäväisemmin.
+
+Ja minä sanon:
+
+-- Herra suokoon, etten enää joutuisi sellaiseen asemaan!
+
+Puolentoista tunnin jälkeen palasin takaisin niin onnellisena kuin
+kukaan ihminen voi toivoa tulevansa, ja siltä mahdoin näyttääkin. Ja
+koska yksinäisessä poikamiehen elämässäni olen saanut tuhman tavan
+jutella yksikseni, niin en tyynemmin mietittyäni juuri voi panna
+pahakseni ihmisille, vaikkapa he, minun kulkiessani katua eteenpäin,
+väistyivät syrjään tieltäni ja tirkistelivät jälkeeni nähdäkseen,
+huidoinko yhtä innokkaasti jaloillani kuin käsillänikin.
+
+Lähetessäni enoni asuntoa, syöksähti hän kadulle vastaani ja lankesi
+kaulaani, sillä hän oli puolitoista tuntia seissyt ovensa takana ja
+väijynyt minua, ja nyt huusi hän:
+
+-- Suu kiinni! Suu kiinni! Tiedän kaikki tyyni. Milloin saamme häitä?
+
+Minä tyynnytin häntä:
+
+-- Mutta vaikenehan toki ainakin kadulla! Samalla tartuin hänen
+kyynäskoukkuunsa ja vedin hänet mukaani kotiini. Mutta päästyämme
+huoneeseeni, jossa Bütowin eukko parhaallaan kattoi päivällispöytää,
+ei hän enää voinut hillitä itseään, hänen sydämensä pelasi soloa
+korkeimmissa väreissä, ja kun mummo kummissaan katsoi häneen, loisti
+hänen silmistään vain pelkkiä valtteja. Hän viittasi peukalollaan
+olkansa ylitse minuun ja sanoi:
+
+-- Kas siellä, rouva Bütow, siellä seisoo hän -- sisarenpoikani! Ja nyt
+hänkin on sulhasmies ja yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa!
+
+Kun eukko nyt tuli ja onnitteli ja tahtoi tietää, kuka se onnellinen
+oli, oli minulla kylliksi tekemistä hänen suunsa tukkimisessa, ja kun
+eukko vihdoin oli poissa, sanoi hän katsoen suuttuneena minuun:
+
+-- Oletpas sinä teeskentelijä! Paatunut ihminen! Sinulla täytyy olla
+oikein musta sydän, kun niin kauvan voit salata sellaista onnea.
+
+Minun täytyi siis istua kertomaan hänelle koko asia. Silloin tuli hän
+taasen ystävällisemmäksi minua kohtaan, nyökkäsi ja sanoi:
+
+-- Hyvä! Oikein hyvä!
+
+Mutta sitte alkoi hän uudestaan pudistella päätänsä.
+
+-- Hm! Se ei käynyt aivan minun mieleni mukaan.
+
+Ja kun olin vihdoin päättänyt kertomukseni, nousi hän ja hänen kasvonsa
+olivat samannäköiset kuin taivas heinänkorjuuaikaan, kun ei oikein
+tiedä, onko tuleva sade vai päiväpaiste. Hän pudisti päätään, ja
+vihdoin sanoi hän:
+
+-- Tuon olisin aivan varmaan tehnyt paljo paremmin.
+
+Ja sitte kysyi hän:
+
+-- Minkä värssyn kohdalla sinä lankesit polvillesi?
+
+Nyt oli minun pakko tunnustaa, etten lainkaan ollut langennut
+polvilleni.
+
+-- Vai niin -- sanoi eno tarttuen hattuunsa -- silloin toivotan
+sinulle maukasta ateriaa! -- Olet raakkunut liian aikaisin saaliisi
+johdosta, poikani! Asia ei ole vielä läheskään selvillä. Jokaiseen
+kihlaukseen kuuluu polvistuminen, ja asia ei pidä kutiaan, ennenkuin se
+on vahvistettu molemmilla polvilla. Minua ainakaan ei kummastuttaisi,
+vaikka kaikki raukeaisi tyhjiin jo huomispäivänä Noudata neuvoani
+toisella kertaa!
+
+Ja niin lähti hän.
+
+Siitä huolimatta seurasi minulle ihana aika, niin, oikein ihana! Siitä
+voisin kertoa koko joukon, mutta sitäkin varon tekemästä. Suurin ilo
+ja syvin suru on kunkin säilytettävä omiksi hyväkseen, ja vaikka
+mielelläni uskon, että kaikki, jotka lukevat tämän, ovat kilttejä ja
+siivoja ihmisiä, niin voisi kuitenkin sattua, että joukkoon pujahtaa
+yksi tai toinen pilkkakirveskin ja mahdollisesti huvittelisi minun
+kustannuksellani, joka suurimmassa määrin harmittaisi minua.
+
+Mutta jokaisessa piparkakussa on luonnollisesti hieman pippuria, ja
+luonnollisesti en minäkään jäänyt sitä ilman.
+
+Ensin sirotti eno silloin tällöin jyväsen, mutta kun hän oli tullut
+vakuutetuksi; että asia oli luja ja varma, ja vieraillut morsiameni
+kotona ja saanut siinä tilaisuudessa kalakysymyksen tyydyttävästi
+järjestetyksi, säästi hän höysteitään, mutta meni siihen sijaan liian
+syvälle siirappipulloon -- aivan liian syvälle, sanon minä -- sillä nyt
+kuvaili hän kaikille ihmisille, jotka tahtoivat kuulla häntä, onneani
+niin imeläksi ja suloiseksi, että piparkakkujeni ympärillä surisi
+pian niin paljo kärpäsiä, etten enää kauvemmin voinut sietää sitä, ja
+että monia hauskoja kaskuja pantiin minusta liikkeeseen, ainoastaan
+tehdäkseen minut naurun esineeksi. Minua pitivät ihmiset pilanaan
+mihin meninkin. Jokikinen nulikka irvisteli minulle viiden askeleen
+päässä kadulla, ja kun minä silloin kysyin, mitä ne virnistelivät, niin
+vastasivat kaikki ikäänkuin olisivat siitä sopineet:
+
+-- Oh, ei juuri mitään!
+
+Kun iltaisin menin nuorenmiehenklubiini -- sillä olin päättänyt,
+etten jättäisi tätä seuraa, ensiksikin siksi, että se sointui yhteen
+mielensuuntani kera, toisekseen, koska katsoin sen hyödyttävän
+sivistystäni -- no, kun siis menin sinne, syntyi siellä aivan kauhea
+sipatus ja supatus, ja niin kertoivat he jutun toisensa jälkeen siitä,
+mitä se ja se oli sanonut _ennen_ häitä ja mitä hän oli sanonut häiden
+_jälkeen_ ja mitä lammaspaimen oli sanonut koiralleen j.n.e. Kun minä
+silloin tuohduin ja kysäsin, mitä he sillä kaikella tarkottivat,
+vastasivat he yhteen suuhun:
+
+-- Oh, herra varjelkoon, emmehän tarkottaneet niin mitään.
+
+Jollen näistä syistä mennyt klubiin, olivat Bütowin eukolla omat
+piparkakkunsa valmiina, joista hän antoi minulle silmiä ja korvia
+myöten: pitikö sen ja sen olla _niin_ vai pitikö sen olla _niin?_ Eihän
+hän voinut tietää, kuinka minä muka _nyt_ tahdoin kaiken olemaan,
+sillä vaikka hän olikin vanha mummo ja oli palvellut niin monta herraa
+elinpäivinään, niin ei hän ollut kauvaa palvellut ketään, joka kuului
+sulhassäätyyn. Minun olisi kuitenkin oltava kärsivällinen häntä
+kohtaan, sillä tulisihan kaikki pian olemaan toisin j.n.e., j.n.e. Ja
+mitä tuli pesuun ja puhtauteen, myönsi hän minun olevan aivan oikeassa
+siinä, ettei se ollut läheskään riittävän hyvää minun morsiamelleni,
+sillä mikäli hän oli kuullut, oli morsiantani kasvatettu aivan kuin
+prinsessaa eikä tämä ollut koskaan pistänyt sormiaan kylmään veteen,
+mutta _hänen_ silmänsä olivat liian vanhat voidakseen keksiä jokaista
+tomuhiukkasta takissani. Ja jos morsiameni tahtoi käydä luonani, niin
+olihan se hänen oikeutensa -- hänellä, Bütowin eukolla, ei ollut
+mitään sitä vastaan -- eikä hänen tarvinnut kaatua hämähäkinverkkoihin
+katossa eikä tomukasoihin piirongin päällä eikä hänen tarvinnut
+taittaa jalkojaankaan siihen pieneen yksityiseen rikkaläjään, jonka
+hän mukavuutensa vuoksi oli lakaissut huoneen nurkkaan. Ja jos tahdoin
+tulta uuniin iltaisin, niin saatoinhan sanoa sen -- eihän hän voinut
+sitä muuten tietää -- ja ennen olin aina mennyt klubiin, miksi en
+tehnyt nyt samoin?
+
+Nyt istuutui hän lattialle uunin eteen ja puhalsi puhaltamistaan, ja
+hiilet hohtivat hänen paksuille puhalluspalkeilleen, ja minä ajattelin
+itsekseni:
+
+-- Jumala antakoon minulle syntini aneeksi! Tiedän sangen hyvin, että
+hän on _minun_ rouva Bütowini ja kristillinen kankurinleski, mutta
+mistä sitte tulee, että minun alituiseen täytyy ajatella niitä korkeita
+herrasväkiä, jotka asuvat syvällä, syvällä allamme, paikassa, jossa
+sanotaan olevan aivan hirvittävän kuuma? Ja miksi tulen aina, kun näen
+hänen puhaltavan noinikään, ajatelleeksi, että kentiesi tuossa samassa
+paikassa istuu kerran olento, joka puhaltaa puhaltamistaan samalla
+tavoin, puhaltaakseen hieman lämpöä aviolliseen onneeni?
+
+Tästä voi jokainen nähdä, etteivät kaikki arveluttavuuteni vielä olleet
+voitetut. Mutta se oli tuleva vieläkin pahemmaksi, kun eräänä päivänä
+iltapuoleen palasin takaisin morsiameni luota.
+
+Kun nimittäin kävelin katua eteenpäin, kuulin jo kaukaa kauheaa melua.
+Ihmiset pilkistelivät ulos ikkunoistaan ja erään porttikäytävän
+edustalle oli kerääntynyt väkijoukko, joka seisoi eteiseen tirkistellen.
+
+Juuri kun minun piti mennä portin ohitse, pomppiloi turkkuri Obst
+portista ulos kuin mikäkin biljardipallo, joka on kimmahtanut vallin
+ylitse, ja istuttaa leveät istuinlihaksensa keskelle katuojaa.
+
+-- Kuinka on laita, naapuri? kysyy ukko Grün.
+
+Niin, sanokoon ken voi, vastaa turkkuri. Vaimoni heitti minut kadulle.
+
+-- Miksi niin? kysyy toinen.
+
+-- Joo, sen kyllä sanon sinulle, naapuri, sanoo turkkuri kömpien
+katuojasta pystyyn. -- _Vaimoni_ tahtoo, mitä _minä_ tahdon, ja sitä
+_minä_ en tahdo.
+
+Kun tämä juttu ei vähimmässäkään määrin koskenut minua, jatkoin minä
+matkaani ja ajattelin itsekseni:
+
+-- Sepäs oli ihmeellistä. Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa: "vaimoni
+tahtoo, mitä minä tahdon ja sitä minä en tahdo". -- Sitäpä täytyy kysyä
+enolta.
+
+Menin siis hänen luoksensa, kerroin koko jutun hänelle ja kysyin:
+
+-- Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa?
+
+-- Hm! sanoi eno ja käveli mietteissään huoneessa edestakaisin. -- Vai
+niin, vaimo oli heittänyt miehensä kadulle, sanot sinä?
+
+-- Niin sanoi hän itse.
+
+-- Ja hän istui katuojassa.
+
+-- Niin teki hän.
+
+-- No, sanoi eno kotvan mietittyään, silloinhan kaikki on oikein;
+silloinhan on hänen vaimonsa ajanut hänet ulos, ja silloinhan on totta
+vanha sananparsi, joka sanoo: Vaimoni tahtoo olla herra talossa, ja
+minä myös tahdon olla herra talossa, ja minä en tahdo myöntyä vaimoni
+tahtoon. Mutta koska vaimo nyt oli sisällä talossa, ja mies istui
+ulkona katuojassa, niin silloin täytyi _vaimon_ olla _herrana_ talossa.
+En tiedä, mistä se tuli, mutta tämän keskustelun jälkeen tuntui mieleni
+sangen kolealta. Siltä puolelta en vielä ollut katsellut avioliittoa.
+-- Eno -- sanoin minä -- tunnethan minut, ja tunnethan hänetkin. Sanos
+minulle nyt, kummanko meistä luulet tulevan herraksi talossa?
+
+-- Joo, sanoi hän, minusta hän ei näytä lainkaan siltä, että hän
+haluaisi istua ulkona katuojassa. Luullakseni hän mieluummin pysyy
+sisällä talossa.
+
+-- En hitolla minäkään, sanoin minä.
+
+-- No, niin hullusti ei sentään käynekään, lohdutti hän minua.
+Mutta luulen kyllä, että hän kyllä tulee harjottamaan sinuun nähden
+tuollaista "rakastettavaa, naisellista hallitusta", kuten on tapana
+sanoa. Joudut kyllä jokseenkin piukalle sidotuksi hänen esiliinansa
+nauhaan, ja kuinka pienet hänen tohveliensa kannat lienevätkin, tulevat
+ne kyllä jättämään näkyvät jälkensä.
+
+-- Ei mitään pelkoa, usko pois, tuumin minä. -- Minä kyllä häiden
+jälkeen näytän hänelle, _missä_ kaapin on seistävä.
+
+-- Älä luota siihen, sanoi eno. Etkö tunne vanhaa sananpartta:
+
+    _Ennen_ häitä tyttö kesytä.
+    _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä.
+-- En, se oli jotakin aivan uutta minulle -- sanoin minä ja koetin
+näyttää siltä kuin minusta olisi tehty paavi.
+
+-- Istu nyt -- sanoi hän -- niin kerron sinulle opettavaisen jutun.
+
+-- Antaa hurista vaan! sanon minä. -- Mutta pidä sen opetus omina
+hyvinäsi! Minä olen liian vanha sellaiseen.
+
+-- Ole huoletta, vastasi hän. Opetuksen tulee kyllä vaimosi antamaan
+sinulle, jollet seuraa minun neuvoani.
+
+Istuin enoni viereen, ja hän alkoi kertoa seuraavaa:
+
+-- Rumpelmannshagenissa, jossa kävin ensimäiset maanmiehen oppivuoteni,
+asui kaksi nuorta, reipasta miestä. Yhden nimi oli Wulf ja hän oli
+kylänseppä, toisen nimi oli Kiwitt ja hän oli mylläri. Seppä oli
+nokkela mies ja ymmärsi ammattinsa, kun mylläri taasen oli tuhmajussi,
+mutta rahaa hänellä oli.
+
+Muuanna hyvänä päivänä jutellaan: -- Oletkos kuullut uutisia? Seppä ja
+mylläri kulkevat kosimassa voudin Fiinaa ja Maijaa. Sanotaan, että häät
+pidetään jo Martinpäivän iltana.
+
+Ja aivan oikein. Martinpäivän iltana menivät molemmat parit naimisiin,
+ja vanha vouti piti oikein jyryt häät. Me herraskartanon nuoret olimme
+mekin kutsutut, ja muistan vielä tänään, kuinka iloisesti kaikki kävi,
+sillä kirjurimme Ludvig Brookmann kaatoi aamupuoleen kannun väkevää
+olutta päähäni ja kun minä suutuin, sanoi hän, että se oli vain leikkiä.
+
+Häiden jälkeen oli kuten pitikin. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin
+alettiin hieman supatella:
+
+-- Oletko kuullut, naapuri? Myllärin vaimo lyö miestään. -- Ja niin se
+tekikin.
+
+Eräänä sunnuntaina iltapuoleen, kun seppä istui kapakassa ja pelasi
+korttia, tulee mylläri hänen luoksensa ja sanoo:
+
+-- Tiedän kyllä mitä tapahtuu illalla, tiedän kyllä.
+
+-- Mitä sitte? kysyy seppä ja nousee ja menee ulos lankonsa kera.
+
+-- Oh, älä nyt ole olevinasi, sanoo mylläri. Me molemmat olemme kyllä
+joutuneet kauniiseen kiipeliin.
+
+-- Jos tarkotat minun vaimoani -- vastasi seppä -- niin minusta on
+kaikki hyvä sellaisena kuin on.
+
+-- Niin, kun hän ei ole kotona, sanoo mylläri.
+
+-- Tules mukaan! sanoo seppä. Minä teurastin eilen sian, ja tiedäthän,
+että vaimoni pitää verimakkarasta. Nyt saat todisteen.
+
+He menevät sepän kotiin ja kun he pääsevät sinne, huutaa seppä:
+
+-- Fiina!
+
+Hänen vaimonsa vilkasee ulos ikkunasta ja kysyy:
+
+-- Mitä nyt?
+
+-- Fiina -- sanoo seppä -- ota iso makkarakuppi ja heitä se ulos
+ikkunasta!
+
+-- Mitä ihmettä? kysyy vaimo.
+
+-- Sinun on vain heitettävä kuppi makkaroineen kadulle -- sanoo seppä.
+
+-- Heti! sanoo Fiina, ja ykskaks kimmahtavat makkarat kadulle kuten
+turkkuri tänä aamuna.
+
+-- Hyvä on! sanoo mestari Wulf. -- Ja toimitetaan toinenkin kuppi samaa
+tietä!
+
+No, se meni samaa tietä kuin ensimäinenkin, ja seppä sanoi:
+
+-- Hyvä kaikki, Fiina! Ja älä nyt pitkästy, vaikka tulisin kotiin
+illalla hieman myöhempään.
+
+Hän meni myllärin kera kapakkaan jälleen. Tiellä sanoi hän myllärille:
+
+-- No, näitkös nyt?
+
+-- Kyllä, vastasi mylläri, tuo oli hyvin tehty. Kuinka olet menetellyt?
+
+-- Oh, aivan yksinkertaisesti, sanoi seppä.
+
+-- Oletko sulkenut hänet huoneeseen.
+
+-- En!
+
+-- Oletko antanut hänelle selkään?
+
+-- En, en sitäkään!
+
+-- No, mitä hittoja olet sitte tehnyt?
+
+-- Joo, sen kyllä sanon sinulle vastasi seppä. Vielä kihloissa
+ollessamme vaanin selville, mistä vaatekappaleestaan hän piti enimmän,
+ja kun pääsin tietämään, että se oli pieni kaunis punainen silkkihuivi,
+pidin varani, kun kerran olimme syöneet aamiaista ja pöytä oli pahasti
+ryvettynyt hanhenrasvaan, ja kuivasin sen hänen kauniilla huivillaan.
+Voit hyvin arvata, kuinka hän kävi kimppuuni! Minä sitä vastoin
+otin häntä vyötäröltä ja suutelin häntä ja sanoin: "Fiina, olethan
+_minun!_ Mitä silloin tarvitset välittää tuollaisesta rihkamasta?
+Huivin kyllä voit saada uudenkin, mutta kautta sieluni et voi saada
+ketään, joka pitää sinusta yhtä paljo." Hän myöntyi silloin, ja kun
+olimme ampumajuhlassa Peterowissa, voitti hän vaasin, oikein kauniin
+kappaleen. Kun hän oli ehtinyt kiintyä siihen, otin eräänä hyvänä
+päivänä vaasin, käsittelin sitä hieman huolimattomasti ja -- rauskis!
+-- se putosi kiveen pirstaleiksi. Nyt alkoi hän itkeä, mutta minä
+suutelin häntä ja sanoin: "Nono, Fiina! Olihan sentään paljo parempi,
+että vaasi meni rikki kuin että minä olisin tehnyt niin, sillä minunhan
+kuitenkin täytyy ansaita leipää meille molemmille koko iäksemme."
+Kun sitte katkaisin kolme piitä hänen kammastaan, nauroi hän vain ja
+sanoi: "Toivon että ostat minulle uuden Petrowin syysmarkkinoilta."
+Sen teinkin, ja siitä pitäen on hän tyytyväinen kaikkeen eikä koskaan
+näytä hapanta naamaa. -- Mutta nyt täytyy minun mennä sisälle peliä
+lopettamaan.
+
+Seppä meni sisälle, mutta puolen tunnin perästä tuli kapakoitsija hänen
+luoksensa ja sanoi:
+
+-- Tule ulos, seppä! Mylläri Kiwitt seisoo ulkona ja näyttää aivan
+kauhealta.
+
+No, seppä Wulf meni ulos ja tapasi lankonsa, joka seisoi siellä kasvot
+revittynä ja toinen silmä turvoksissa. Seppä tuli aivan hämilleen ja
+kysyi:
+
+-- Lanko Kiwitt, kuinka olet käyttäytynyt?
+
+-- Niin, voit vielä kysyä, vastasi mylläri. Se tulee vain kirotusta
+jutustasi.
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Tuumin ja tuumin vain tuhmaa juttuasi, ja niin ajattelin itsekseni,
+että mikä on tepsinyt yhteen siskoon, se kai tepsinee toiseenkin.
+Ainakaan ei ollut siitä vahinkoa, jos koetti. Menin siis kotiin.
+Vaimoni seisoi juuri peilin edessä ja laittautui parhaallaan nätiksi,
+mennäkseen kahvikekkereihin meijerirouvan luo, ja pöydällä oli hänen
+paras lakkinsa. No, ajattelin minä, sehän käykin aivan mainiosti.
+Jos nyt vain otat ja pistät sen pesuvatiin, likaiseen saippuaveteen,
+niin kylläpä siitä tulee kaunis! -- Sanottu ja tehty, mutta hän oli
+mahtanut nähdä peilistä, mitä köhnystelin, ja ennenkuin olin ehtinyt
+varustautua puolustukseen, tarrasi hän naamatauluuni. "Maija", huusin
+minä, "olethan _minun_, ja lakin kyllä voit saada helposti takaisin."
+-- "Niin", huusi hän "sinun olen! Ja sieluni kautta, saat kalliisti
+maksaa lakkini." -- Ja näetkös, tällaiseksi on hän minut mukiloinut ja
+ryvetellyt! Kaikkeen on kirottu juttusi syypää!
+
+-- Pöllöpää! huudahti seppä. Enkö sanonut sinulle, että tuollaiset
+suoritin valmiiksi _ennen_ häitä. _Jälkeenpäin_ ei se enää käy.
+
+-- Niin kuului _se_ juttu, poikani, sanoi eno Mathias ja nousi. -- Jos
+nyt olet ymmärtäväinen, niin tiedät, mitä sinun on otettava varteen.
+
+Minäkin nousin ja asetuin ikkunan ääreen, jossa annoin koko jutun
+kohtausten kulkea pääni lävitse. Vihdoin käännyin ja sanoin:
+
+-- Tuhma juttu, eno! Tavallisesti keksit hauskempia sellaisia.
+
+-- Niin, sanoi eno nauraen, sentähden, että tavallisesti kerron myös
+jutun opetuksen, mutta tällä kertaa saat sen itse keksiä.
+
+-- Et suinkaan luulottele, että ajattelen koskaan pistää morsiameni
+hattua pesuvatiin tai kuivata pöytää hänen silkkihuivillaan?
+
+-- Voithan koettaa, naureskeli vanha veitikka.
+
+-- No niin -- sanoin minä -- silloin minulle kyllä kävisi kauniisti.
+
+Ukko seisoi vain virnistellen, ja juuri kun ajattelin itsekseni, että
+vanhat ihmiset ovat koko konstikkaita kappaleita, kysyi hän:
+
+-- Kuinka vanha olet oikeastaan, poikani? En ollut juuri halukas
+kuulemaan ijästäni puhuttavan itse sulhasaikanani, ja kun näin
+hänen naamastaan, että hän ainoastaan tahtoi huvitella minun
+kustannuksellani, vastasin minä:
+
+-- Miksi sitä kysyt?
+
+-- Oh -- sanoi hän -- pistipähän vain päähäni.
+
+-- Siinä tapauksessa tahdon sanoa sinulle, sanoin jokseenkin tuikealla
+äänellä, että marraskuun 7 päivänä täytin neljäkymmentäyksi vuotta.
+
+-- Vai niin -- sanoi hän -- olet siis yli neljänkymmenen.
+
+-- Niin, onko sulla mitään muistutettavaa sitä vastaan?
+
+-- Ei, kernaasti minusta nähden! Tulin vain ajatelleeksi
+vanhaa sananpartta: ken ei kaksikymmenvuotiaana ole kaunis,
+kolmikymmenvuotiaana väkevä, neljänkymmenvuotiaana viisas ja
+viisikymmenvuotiaana rikas -- se ei konsaan kelpaa mihinkään
+maailmassa. Ja sinä et näytä ehtineen kovinkaan pitkälle viisaudessa
+nelinekymmenine vuosinesi.
+
+-- Eno Mathias! huudahdin minä ja ojentausin suoraksi. Ken minua pitää
+tuhmana, hän pettyy perinpohjin.
+
+Mutta nyt juuri mahdoin näyttää sangen tuhmalta, sillä eno nauroi ja
+sanoi:
+
+-- Etkö kuitenkaan osaa juttuani ottaa opiksesi! -- Kuules, poikani,
+sehän on vain vertaus. Mitä seppä teki huiville, vaasille ja kammalle,
+se ei sovi sinulle. Sinun on luonnollisesti keksittävä jotakin muuta.
+Uskallatko vielä sinun iälläsi tehdä kolme oikein hullua kepposta
+_ennen_ häitä?
+
+-- Hullua kepposta? kysyin minä.
+
+-- Niin, vastasi hän.
+
+Aloin nyt kävellä huoneessa edestakaisin, miettien asiaa.
+
+Vihdoin pysähdyin hänen eteensä ja sanoin:
+
+-- Joo. Luulen kyllä, että voisin miettiä kokoon muutaman.
+
+-- Tee se sitte!
+
+-- Mutta luuletko, että silloin voin olla varma pääsystäni herraksi
+talossa?
+
+-- Kyllä, siitä olen aivan varma, poikani. -- Mutta muista, _hulluja_
+kepposia, ei _ilkeitä_. Näetkös, jos hän silloin alkaa riidellä,
+silloin on sinun langettava hänen kaulaansa ja suudeltava häntä
+kelpolailla ja sanottava:
+
+-- Hiljaa! Hiljaa! Älä huoli siitä, vaan ainoastaan siitä sydämestä,
+joka kuuluu sinulle ja on iätkaiket sykkivä sinulle.
+
+-- Ja sitte, -- lisäsi hän pienen äänettömyyden jälkeen, -- voit
+kernaasti tehdä tuon pienen polvistumisen, sillä sano mitä tahdot, niin
+se kuitenkin kuuluu asiaan.
+
+Otin nyt lähemmin harkitakseni asian ja tuumin vihdoin itsekseni:
+
+-- Kun enosi kerran neuvoo sinua, on sinun kai tehtävä hänen mielikseen
+noihin kepposiin nähden.
+
+Ja minä teinkin ne aivan oikein.
+
+Voisin kertoa ne kujeet, joihin ryhdyin, mutta varon sitä tekemästä.
+Onnettomuus ei tule kello kaulassa, ja kertomus saattaisi joutua
+vaimoni käsiin, ja jos hän silloin pääsee perille, että häntä on
+vedetty nenästä, voisi hän sanoa:
+
+-- Seis tykkänään! Se peli ei vetele. Nyt olet hutiloinut kortteinesi,
+ukkoseni. Nyt sekotan ne _minä_. -- Kas niin, nyt olen minä etukädessä,
+ja nyt pelaan minä. Tunnusta tätä ja tätä! Noin, nyt saadaan nähdä,
+kuka voittaa.
+
+Mutta monta kertaa, kun hän nyt vaimonani hyörii ja puuhailee kotona ja
+aina ystävällisesti myöntyy minun tahtooni, ajattelen minä itsekseni:
+
+-- Sinun pitäisi hävetä, kun olet kehdannut menetellä niin viekkaasti!
+
+Ja äskettäin sanoin enolleni;
+
+-- Tiedätkös mitä? Minulla on hyvä halu puhua kaikki tyyni hänelle.
+
+-- Oletko hullu, poika? puuskahti eno. Jokaisen kunnon miehen täytyy
+silloin tällöin keksiä joku kepponen tai sanoa jotakin hauskaa, mutta
+hän ei saa itse kertoa niistä kenellekään, sillä silloin menettävät ne
+molemmat voimansa. Elätte onnellisina ja sillä hyvä!
+
+-- Niin -- vastasin minä -- niin sinä sanot. Mutta minusta tuntuu
+usein, että voisimme elää vieläkin onnellisempina, jos hänellä olisi
+valta.
+
+-- Poikani, sanoi eno ja pani kätensä olalleni, -- kaikki onni, mikä
+on mahdollinen saavuttaa täällä maailmassa, ei ole koskaan tullut
+yhden ainoan ihmisen osalle. Tyydy siihen, mitä olet saanut. -- Ja
+koska puhumme aviosäädystä, niin tunsitko vanhaa Jockum Smittiä?
+Tarkotan vanhaa Jockum Smittiä ja hänen vaimoaan, jotka molemmat
+elivät 80 vuoden vanhoiksi ja lopuksi haudattiin yhdessä samana
+kauniina sunnuntaiaamuna. -- No, hän sanoi minulle kerran -- sillä
+minä en itse ymmärrä niitä asioita -- "Herra vääpeli", sanoi hän,
+"aviosääty on omenapuu. Sen oksilla voi istua ja poimia omenia, mutta
+kauneimmat ja punaisimmat omenat riippuvat latvassa, ja niitä ei voi
+kukaan ylettää, sillä siihen on ihminen liian lyhyt. Jos nyt joku on
+niin varomaton, että tahtoo keinolla millä tahansa saada nämä kauniit
+omenat käsiinsä, sieppaa hän seipään ja kopistelee ne maahan, mutta
+kolhii ne samalla piloille. Ja ne oksat, joissa parhaita omenia kasvaa,
+tärveltyvät samalla iskulla. Järkevä mies antaa niiden siihen sijaan
+täydessä rauhassa istua oksissaan ja odottaa syksymyöhään, jolloin ne
+itsestään putoilevat hänen syliinsä, ja silloin ne sitäpaitsi maistuvat
+kaikkein maukkaimmilta. -- Ja sentähden, poikani, lisäsi ukko ja hänen
+kasvoilleen levisi samalla sangen vilpitön ilme -- älä ennen aikaansa
+kopistele omenia puusta, vaan odota syksyyn -- sinun syksysi ei ole
+kaukanakaan -- ja kun silloin jätät vaimollesi viimeisen parhaan
+omenasi, kerro hänelle _silloin_ kepposesi ennen häitä -- silloin saat
+nähdä, että hän nauraa niille oikein makeasti."
+
+
+
+
+HEVOSEN SELÄSTÄ PÄINMÄNTYYN.
+
+
+Vanha kaapu lämmittää paljo paremmin kuin kaikki uusimuotiset
+vaatekappaleet, vanha kunniallinen nuttu näyttää paljo kauniimmalta
+kuin kaikki riivatun hetaleet, joissa nykypäivinä heiskutaan --
+ne eivät ole mitään edestä eivätkä mitään takaa -- ja vanhalla
+saapasparilla kävelee paljo mukavammin kuin uusilla, varsinkin jos
+ihmistä rasittavat liikavarpaat. Ja liikavarpaita on tähän aikaan
+kaikilla ihmisillä; ne likistävät yhtä siellä, toista täällä.
+
+Niin ajattelen nykyään, mutta ollessani tuollainen kaksitoistavuotias
+muskula, olin minä yhtä maata kuin kaikki muutkin pojat: olin
+kiihkeästi mieltynyt kaikkeen uuteen.
+
+Jos olin saanut uuden lakin tai uuden jousen, silloin maleksin niiden
+kera ympärinsä, ikäänkuin olisimme olleet siamilaiset kaksoset, mutta
+sitte jätin ne oman onnensa nojaan tai hukkasin ne tai vaihdoin, sillä
+silloin sain aina jotakin uutta jälleen.
+
+Ja uutuuksien havittelemisesta sain minä halun vaihtelemiseen ja
+vaihtamisesta ja viuhtomisesta olisi voinut koitua jotakin vielä
+pahempaa, jollei meidän herramme olisi katsahtanut puoleeni ja
+annattanut minulle hyvissä ajoin enollani pari kunnon korvapuustia.
+
+Jokaiseen oikeaan vaihtokauppaan tarvitaan kaksi henkilöä, viisas ja
+tuhma.
+
+Molemmille saattaa asia saada huonon käänteen. Viisaan vie se helposti
+konnankoukkuun ja tuhman kerjuusauvaan.
+
+No, minulle puolestani viittoi tietämättäni viimeksi mainittu vähemmän
+ilahduttava tulevaisuus, sillä minut on aina mielellään luettu tuhmien
+joukkoon, ja kun luon katsauksen omaisuussuhteihini, en juuri voi sitä
+kieltää.
+
+No, "olkoonpa sen laita kuinka tahansa", kuten ystäväni Gollenreiderin
+majatalon isännän Treptowissa on tapana sanoa -- korvapuustit olin
+saanut, ja koska kotikaupungissani vallitsi lyypekkiläinen oikeus, niin
+täytyi minun pitää ne hyvänäni.
+
+Mutta mitä tulee syyhyn, josta ne sain, on niiden laita seuraava:
+
+Minulla oli ihmeen kaunis kaniini, sininen ja valkeapilkkuinen, jonka
+paras ystäväni, Fritz Risch, tahtoi saada omakseen.
+
+Fritz Rischin ja minun oli tapana aina vaihtaa keskenämme. Olin jo
+häneltä saanut koko joukon harvinaisuuksia -- vahinko vain, etten
+oikein tiennyt, mitä niillä tekisin.
+
+Tällä kertaa tahtoi hän minulle antaa kaniinistani kahdeksan
+shakkinappulaa, kolme tyhjäksi puhallettua kananmunaa ja
+kynttiläsaksien puolikkaan, ja sitte saisin vielä kaupan päällisiksi
+hänen tätinsä koiran pennun, jahkahan se tekisi pentuja, joka
+kuitenkaan ei ollut niinkään helppoa, koska, kuten jälkeenpäin sain
+kuulla, koira olikin koiras eikä mikään narttu.
+
+No, olipa toisten laita miten tahansa, niin kynttiläsaksien puolikasta
+en oikein saanut mahtumaan päähäni, ja minä sanoin hänelle:
+
+-- Fritz, mitä teen minä saksien puolikkaalla?
+
+-- Oh -- sanoi hän -- sen löysin eilen, kun kaaduin pihalle, kentiesi
+sinä löydät toisen puolikkaan ja myyt sitte koko sakset kahdeksasta
+groschenista.
+
+No, se oli mahdollista. Mutta koska olin usein kaatunut löytämättä
+mitään, oli minusta asia hieman arveluttava.
+
+Silloin sanoi hän:
+
+-- Fritz -- sillä minun nimeni on myös Fritz -- näetkös, minun isäni
+on ainoastaan seppä, kun sinun isäsi on pormestari, mikset sinä voisi
+löytää yhtä hyvin kuin minäkin?
+
+No, sehän oli totta. Kauppa tehtiin ja hän lähti.
+
+Mutta juuri kun hän meni portista minun kaniinini kera ja minä seisoin
+pihalla katsellen tyhjäksi puhallettuja kananmuniani ja kynttiläsaksien
+puolikasta, sain minä äkkiarvaamatta molemmat korvapuustini, ja kun
+katsoin taakseni, näin enoni, Mathias-enon, joka oli istunut omenapuun
+takana ja kuullut koko kaupanteon.
+
+Mathias-eno oli vanha sotilas ja hänellä oli aina omat omituiset
+aatteensa. Muunmuassa hän aina ensin löi ja vasta jälestäpäin sanoi,
+_miksi_ hän löi.
+
+Hän oli ollut Unkarissa ja Puolassa ja osasi kertoa monia juttuja,
+mutta pahinta hänen jutuissaan oli, että niissä aina piili joku opetus,
+ja kun hän tuli _siihen_, niin silloin useinkin läiskähti uudelleen,
+jotta se paremmin säilyisi muistissamme.
+
+Kun minä olin saanut korvapuustini, istuutui Mathias-eno penkille
+omenapuun juurelle ja sanoi:
+
+-- Poika, tiedätkös, miksi sait tämän muistiaisen?
+
+-- En, eno -- vastasin minä -- ethän ole vielä kertonut mitään tarinaa.
+
+-- Se tulee luonnollisesti jälkeenpäin -- sanoi hän. -- Muistiaisen
+sait vaihtamisestasi ja viuhtomisestasi, sillä tietääkseni ei isäsi
+tahdo saada mitään schakkijuutalaista pojastaan. Mutta tule nyt tänne,
+niin saat kuulla tarinan!
+
+Palvellessani vielä unkarilaisessa ulaaniväessä oli meidän
+eskadroonassamme ratsumestari, pieni ja pyöreä mies, jolla oli pieni
+kyttyrä olkapäiden välissä. Hän oli kuin sytytetty ruuti, ja hänellä
+täytyi aina olla jotakin uutta. Hän oli niin täynnä oikkuja kuin aasi
+harmaita karvoja, ja jos hän kaatui katukäytävälle, ei hän saanut
+rauhaa, ennenkuin hän makasi katuojassa, ja jos hänellä tänään oli
+saappaat, täytyi hänellä huomenna olla puolikengät ja ylihuomenna
+tohvelit. Pikku herra oli kuitenkin rikas, ja ne tuhmuudet, jotka hänen
+hanhenaivonsa keksivät, saattoi hänen rahakukkaronsa sangen hyvin
+kestää, ainakin jonkun aikaa.
+
+Mikä olikaan siis luonnollisempaa kuin että meidän epäluonnollisella
+pikku ratsumestarillamme aina oli ympärillään parvi nälkäisiä
+tovereita, jotka tarrasivat häneen kiinni kuin kaartilaisen kannukset
+ja imivät häntä kuin iilimadot, mutta hänen selkänsä takana nauroivat
+hänelle kuin lurjukset ainakin?
+
+No, tämän arvoisan veljeskunnan muuan jäsen uskotteli hänelle nyt, että
+hauskinta koko maailmassa oli istua hyvin suletuissa lasivaunuissa,
+palvelija edessä ja toinen takana, ja sitte ajella neljällä hevosella
+maantietä edestakaisin.
+
+Se oli jotakin uutta pikku ratsumestarillemme; sitä ei hän ollut vielä
+tehnyt, ja kuten ystäväni suutari Samckowin Rostowissa on tapana sanoa,
+"niinmuodoin" hankittiin lasivaunut ja hevoset, ja suurin huvi tässä
+maailmassa otti alkunsa, mutta pian loppunsakin, sillä kun meidän pikku
+västäräkkimme ratsumestari istui lasivaunuissa ja hyppeli ympärinsä
+ikkunasta toiseen, kuten paholainen apteekkipullossa, silloin pysähtyi
+kaikki kansa nauramaan, kuten olisi nähty apina.
+
+Kolmen päivän kuluttua kävi tämä huvi jo vanhaksi, ja oli todellinen
+onni, että rykmentin eversti otti nuoren rouvan ja tämä sai päähänsä,
+että hänellä piti olla lasivaunut, edessä neljä hevosta ja palvelija
+edessä ja takana.
+
+Mutta eversti ei omistanut muuta mitään kuin päivärahansa, ja hän oli
+istunut vuodesta vuoteen vapaahetkinään illoin laulellen kaunista,
+laulua:
+
+"Päivärahat meillä liian pienet on."
+
+Hän oli kuitenkin aina pyrkinyt parantamaan tulojaan, ja niin oli
+hän kolme päivää ennen häitään muutamalta unkarilaiselta kreiviltä
+voittanut rahvelipelissä vaunut ja kaksi hevosta, joista toinen oli
+äksy.
+
+Hän meni nyt pikku ratsumestarimme luo ja kuvaili hänelle, kuinka
+hauskaa olisi, jos itse rupeaisi kuskiksi ja ajaisi itse, ja
+koska tässä olivat saapuvilla molemmat, jotka tarvittiin oikeaan
+vaihtokauppaan, niin kauppa päätettiin, ja armollinen rouva sai
+lasivaunut, palvelijoineen edessä ja takana, ja ratsumestari sai
+kaleissin ja äksyn konin.
+
+Eräänä hyvänä huomenna, kun kukaan ihminen koko Peterwardeinissa
+ei aavistanut mitään pahaa, istuutui pikku ratsumestarimme uuteen
+kaleissiinsa ja ajoi äksyn koninsa puoleisen aisan suoraan
+everstinrouvan ikkunaan.
+
+Nytkös nousi oikea helkkarin metakka, ja se, jonka piti olla everstin
+ajutantti, mutta siihen sijaan olikin everstin rouvan, tuli ulos ja
+kysyi ratsumestarilta, oliko itse hittolainen mennyt häneen karvoineen
+ja kavioineen.
+
+-- Ei -- sanoi kyttyräselkä pikku ratsumestari -- ei minuun, vaan
+kirottuihin koneihin.
+
+Ja nytkös seurasi jupakoimista ilman päätä ja perää, ja tästä
+jupakoimisesta tuli kaupanhieronta ja kaupanhieronnasta vaihtokauppa,
+ja ajutantti oli yksi niistä teräväpäistä, jotka osaavat leikata
+hihnoja toisten nahasta. Kyttyräselkä pikku ratsumestarimme sai
+kaleissistaan ja molemmista hevosistaan päistärikön ratsuhevosen, joka,
+jos se olisi ollut edestä sellainen kuin oli takaa, ei olisi jättänyt
+mitään toivomisen varaa.
+
+Tämän päistärikön tunsin minä muuten sangen hyvin, sillä minä olin
+vuotta aikaisemmin noutanut sen remonttihevosten mukana Bukovinasta,
+ja joskin pikku ratsumestarin molemmissa vaunuhevosissa oli istunut
+_yksi_ äksy piru, niin istui tässä päistärikössä varmaan kymmenen
+tulta leiskuvaa ja tulta syövää pirua, ja ratsastusradalla kimmahteli
+se ilmassa hiekkasäkkeineen ja kaikkine neljine kavioineen yhtaikaa.
+Itse isä Jumalakaan ei olisi sitä voinut käyttää muuhun kuin antaa sen
+seistä tallissa, syödä kauroja ja potkia tallirenkejä.
+
+No niin! Tämän samaisen päistärikön ostaa nyt pieni kyttyräselkä
+ratsumestarimme, ja eräänä hyvänä päivänä istuutuu hän sen selkään ja
+ratsastaa pitkin katuja Peterwardeinista ulos kentälle, ja kymmenen
+pahaa henkeä seuraavat mukana päistärikön sisällä, mutta uinailevat.
+Päistärikkö juosta hölkkäsee tietä eteenpäin yhtä tyynesti kuin kirjuri
+Bloch'in vanha musta tamma.
+
+Kyttyräselkä ratsumestarimme ratsastaa eikä ajattele mitään. Silloin
+kävelee vastaan muuan metsästäjä koirineen, ja pikku ratsumestarimme
+mietiskelee juuri sitä, miksi metsästäjä kulki täällä, ja miksi koira
+kulki täällä ja miksi metsästäjä kulki koiran kera ja koira metsästäjän
+kera, ja hän syventyy lähemmin näihin merkillisiin seikkoihin, ja kun
+hän on onnellisesti päässyt niistä selville, hierovat päistärikön
+kymmenen pahaa henkeä silmiään ja heräävät ja yhtäkkiä makaa pikku
+ratsumestarimme ojassa.
+
+-- Ja tästä, poikaseni -- sanoi Mathia-seno minulle -- tästä...
+
+-- Nyt, ajattelin minä, nyt tulee kirottu opetus, ja samalla
+kyyristäysin.
+
+-- Ei -- sanoi hän -- ei vielä! Tarina ei ole vielä lopussa. -- Tästä,
+poikaseni, on saanut alkunsa arvotus: _Milloin tulevat vuori ja laakso
+yhteen?_ Ja vastaus kuuluu näin: _Kun kyttyräselkä putoaa ojaan_.
+
+Riivattu päistärikkö hyppeli nyt lakkaamatta sen paikan ympäri, missä
+ratsumestari makasi potkien. Se kelvoton elukka korskui ja hirnui, ja
+kymmenen pahaa henkeä sen sisällä nostivat hännän pystyyn.
+
+Pikku ratsumestarimme kokosi nyt luunsa niin hyvin kun voi ja kömpi
+ylös ojasta ja puuskui suutuksissaan pelkkää tulta ja liekkejä.
+
+Hän tempasi pyssyn metsästäjältä ja huusi, kuten kalkkunakukko sanoi
+kastemadolle, kun tämä sätkytteli kukon nenällä:
+
+-- Odota vain, lurjus! Me emme ole vielä selvittäneet laskujamme
+keskenämme.
+
+Hän tahtoi päätä pahkaa ampua hevosen kuoliaaksi.
+
+Mutta metsästäjä tarttui hänen käsivarteensa ja pyysi häntä säästämään
+elukkaa. Sehän oli järjetön elukka, tuumi hän, eikä sillä ollut
+parempaa ymmärrystä.
+
+Ja kun pikku ratsumestarimme kirosi ja vannoi, ettei hän sietänyt nähdä
+päistärikköä silmiensä edessä, niin vannoi metsästäjä kolmeen kertaan,
+että hän pääsisi siitä, sillä hän tahtoi ottaa hevosen mukaansa ja
+antaa siitä metsäkoiransa, ja siihen vaihtokauppaan ratsumestari
+lopulta suostui.
+
+Niin päätettiin nyt tämäkin kauppa.
+
+Uutuudenhimossaan ja vaihtohalussaan oli ratsumestari siis päässyt jo
+koiraan saakka. Mutta hän oli menevä vielä pitemmälle.
+
+Pikku ratsumestarimme ymmärsi metsästyksestä jokseenkin yhtä paljo
+kuin lehmä sunnuntaista, mutta ruskeapilkkuisen koiran tähden tuli
+hänestä suuri metsämies, hän ryömi jättiläiskokoiseen saapaspariin,
+ampua paukutteli kaksipiippuisella pyssyllään koko aamun linnan
+vieressä, ampuipa molemmilla piipuilla hattunsa reunuksenkin lävitse
+koko eskadroonan edessä, joka nauroi täyttä kurkkua, minkä jälkeen hän,
+ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, lähti peltopyitä ampumaan.
+
+No, minä olin silloin jo vääpeli ja sellaisena olin kuin eskadroonan
+äiti. Minun käsissäni olivat rahat ja minä saatoin auttaa herroja
+etumaksuilla, kun he olivat pulassa, jonka tähden he monta kertaa
+ottivat minut mukaan metsästysretkille. Minä olin siksi tuhma, että
+raahustin mukana, vaikken siitä saanut muuta kuin väsyneet jalat.
+
+No, pikku ratsumestarimme ja minä lähdimme sentähden yhteen matkaan,
+ja siksi viisas minä olin, että aina annoin hänen mennä kolme askelta
+edeltäpäin, sillä ajattelin noinikään: minun pohkeeni ja mitä niiden
+yläpuolella on eivät ole samaa maata kuin hänen hatunreunuksensa.
+
+Pikku ratsumestarimme huuteli koiraansa ja vihelteli sille, houkutteli
+sitä, antoi sille selkään, tempoi sitä korvista ja antoi sen etsiä
+otuksia ja noutaa saaliin ja temppuili sen kera kaikin ajateltavin
+tavoin, niin että oikea enkelikin koiraksi olisi lopulta menettänyt
+kärsivällisyytensä ja ymmärryksensä.
+
+Koiran pää menikin niin sekaisin, että se juoksi, kun sen olisi pitänyt
+seistä ja seisoi, kun sen olisi pitänyt juosta, ja ratsumestari ampui
+alinomaa ohitse, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ja koira
+sai aina syyn niskoilleen. Lopulta suuttui pikku Nimrodimme niin
+silmittömästi, että hän tahtoi ampua koiran, kuten ennen oli tahtonut
+ampua hevosen.
+
+Minun kävi sääliksi eläintä, ja minä sanoin:
+
+-- Herra ratsumestari, -- sanoin minä, -- koira on vielä nuori, se ei
+ole riittävästi harjaantunut. Antakaa se minulle, niin annan minä siitä
+tämän piipun. Näettekös, siihen on maalattu kuuluisa Griwitzin kaupunki
+Meklenburgissa. Tämä täällä vasemmalla esittää kirkontornia ja tämä
+kukkula oikealla on viinimäki.
+
+Mutta hänellä nyt oli suuri kokoelma piipunkoppia -- sen tiesin -- ja
+muutamiin niistä oli maalattu Wien ja Ofen ja Triest -- enkä tiedä
+mitä kaikkia kaupunkeja -- mutta Griwitziä ei hänellä vielä ollut, ja
+sentähden oli se uutta hänelle ja me vaihdoimme.
+
+Lähdimme nyt kotia kohden, hänen polttaessaan uudella piipullaan.
+
+Mutta kun me menimme Peterwardeinin portista sisään, aloin minä tuntea
+taipumusta pieneen leikinlaskuun ja sanoin:
+
+-- Herra ratsumestari, tiedättekö millä oikeastaan poltatte?
+
+Hän katsoi minuun ällistyneenä ja sanoi:
+
+-- Piipulla.
+
+-- Ei, sanoin minä, vaan vaunuilla, joita vetää neljä hevosta ja joissa
+on palvelija edessä ja takana.
+
+Ja minä valaisin hänelle koko vaihtokaupan, niin että hän sai oikein
+kuvastella itseään tyhmyytensä jättiläispeilissä.
+
+Silloin otti hän lasivaunut neline hevosineen ja kaleissin äksyine
+hevosineen ja päistärikön kymmenine pahoine henkineen ja nuoren koiran
+ja piipun kopan Griwitzineen ja iski koko kimpun kiveen huudahtaen:
+
+-- Helvettiin koko roska!
+
+Ja niin jatkoi hän entistä elämäänsä, kunnes hänellä muutamana hyvänä
+päivänä ei ollut jälellä edes pahanpäiväistä rihkamaa lyötäväksi
+murskaksi. Koko hänen onnettomuutensa johtui uutuuksien himosta ja
+hänen vaihtamisestaan ja viuhtomisestaan.
+
+Näin sanoen nousi äitini veli, Mathias-eno, ja kun minä taasen
+kyyristyin odottaen opetusta, sanoi hän:
+
+-- Ei, tällä kertaa annan jäädä silleen. Mutta katsele tarkoin tätä
+rihkamaa, jonka sait kauniista kaniinistasi, ja mitä tulee täti
+Rümplerin mäyräkoiran pentuun, niin muista sananlaskua: Susi syö
+jälelle jääneen.
+
+Näin sanoen lähti hän puutarhasta.
+
+Seisoin nyt siinä ja katselin ihanuuksiani ja älysin, että olin ollut
+suuri nauta. Siitä hetkestä lähtien en ole enää vaihtanut mitään, mutta
+halu "saada aina jotakin uutta", se istui nahoissani -- kauvan. Monta
+tuhmuutta ja harmia on ryöminyt ulos siitä munasta.
+
+Nyt -- luullakseni -- on se lopussa. Nyt puristavat minua uudet
+saappaat, nyt on uusi takki aina kireä, nyt kiusaavat minua uudet
+kasvot.
+
+Niin, nyt tahtoisin taasen istua vanhan omenapuun alla ja uudelleen
+kuulla vanhat jutut.
+
+Nyt tahtoisin, että Mathias-eno antaisi minulle vielä kerran
+muistomarjan, sillä nyt voisin paremmin ottaa sen opikseni.
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN***
+
+
+******* This file should be named 62694-8.txt or 62694-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/6/9/62694
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions will
+be renamed.
+
+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
+law means that no one owns a United States copyright in these works,
+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
+States without permission and without paying copyright
+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
+of this license, apply to copying and distributing Project
+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
+specific permission. If you do not charge anything for copies of this
+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
+performances and research. They may be modified and printed and given
+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
+trademark license, especially commercial redistribution.
+
+START: FULL LICENSE
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
+www.gutenberg.org/license.
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
+Gutenberg-tm electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or
+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
+1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
+electronic works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
+works in the collection are in the public domain in the United
+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
+United States and you are located in the United States, we do not
+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
+displaying or creating derivative works based on the work as long as
+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
+you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
+in a constant state of change. If you are outside the United States,
+check the laws of your country in addition to the terms of this
+agreement before downloading, copying, displaying, performing,
+distributing or creating derivative works based on this work or any
+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
+representations concerning the copyright status of any work in any
+country outside the United States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
+performed, viewed, copied or distributed:
+
+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+  most other parts of the world at no cost and with almost no
+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
+  United States, you'll have to check the laws of the country where you
+  are located before using this ebook.
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
+contain a notice indicating that it is posted with permission of the
+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
+the United States without paying any fees or charges. If you are
+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
+posted with the permission of the copyright holder found at the
+beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
+any word processing or hypertext form. However, if you provide access
+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
+provided that
+
+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
+  within 60 days following each date on which you prepare (or are
+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
+  Literary Archive Foundation."
+
+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+  License. You must require such a user to return or destroy all
+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
+  works.
+
+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
+  receipt of the work.
+
+* You comply with all other terms of this agreement for free
+  distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
+electronic works, and the medium on which they may be stored, may
+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
+cannot be read by your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium
+with your written explanation. The person or entity that provided you
+with the defective work may elect to provide a replacement copy in
+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
+or entity providing it to you may choose to give you a second
+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
+without further opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of
+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
+violates the law of the state applicable to this agreement, the
+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
+remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
+Defect you cause.
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of
+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
+from people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
+www.gutenberg.org 
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
+Archive Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
+U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
+volunteers and employees are scattered throughout numerous
+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
+date contact information can be found at the Foundation's web site and
+official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+
+    Dr. Gregory B. Newby
+    Chief Executive and Director
+    gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
+state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations. To
+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
+freely shared with anyone. For forty years, he produced and
+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
+volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
+edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search
+facility: www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/62694-8.zip b/old/62694-8.zip
index eb68505..eb68505 100644
--- a/62694-8.zip
+++ b/old/62694-8.zip