diff options
Diffstat (limited to 'old/62953-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/62953-8.txt | 2726 |
1 files changed, 0 insertions, 2726 deletions
diff --git a/old/62953-8.txt b/old/62953-8.txt deleted file mode 100644 index 8cce596..0000000 --- a/old/62953-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2726 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hädän hetkellä, by J. O. (Johan Olof) Åberg - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Hädän hetkellä - - -Author: J. O. (Johan Olof) Åberg - - - -Release Date: August 17, 2020 [eBook #62953] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄDÄN HETKELLÄ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -HÄDÄN HETKELLÄ - -Kertonut - -J. O. ÅBERG - - -Mukailtu suomennos. - - - - - -Tampereella, -Isak Julin'in Kustannusliike ja Kirjakauppa. -1909. - - - - -1. - - -Suuren Otterylängön korkeimmalla kohdalla, joka on Göteborgin -läheisyydessä, oli v. 1788 mökkipahanen, jonka omisti vanha sotilaan -leski Briitta Kron. Hän ei asunut siinä aivan yksin. Poikansa tytär -Agda oli hänen ainoana kumppaninaan, ja tuo kaunis tyttö teki parhaansa -saadakseen vanhan isoäidin viimeiset elinvuodet niin levollisiksi ja -mukaisiksi kuin suinkin, Agdaa pidettiin kaupungin kauneimpana tyttönä, -ja syystä kyllä. - -Mutta huolimatta auliudestaan ja huolenpidostaan vanhaa isoäitiään -kohtaan, ei tämä kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen sukulaiseensa. -Syynä siihen oli se, että nuori tyttö oli rakkaussuhteissa erääseen -nuoreen Granmar nimiseen seppään. Granmar ei ollut kuitenkaan mikään -tavallinen seppä; hänen tehtävänään oli nimittäin aseitten laittaminen, -jossa toimessa hän oli kaupungin kuuluisin. Hän ei asunut aivan kaukana -lujasti vallitetusta Gullbergin linnoituksesta, jolla Ruotsin -historiassa on ollut tärkeä osansa. - -Eräänä päivänä oli Briitta-muori tullut kovin touhuissaan Granmarin -pajaan, ja alkanut sadatella nuorta seppää. Granmar ei aluksi huolinut -vastata, mutta kun Briitta hävyttömyyksineen meni liian pitkälle, antoi -hän hänelle hyvät nuhteet, tarttui häntä käsivarresta ja talutti ulos. -mutta niin kauvan kun saattoi kuulla, purki eukko ilkeätä sisuaan. Ja -kun hän palasi kotiin, mitä kaikkea saikaan Agda kärsiä! Ei auttanut, -vaikka hän itki ja rukoili. Briitta jatkoi kaikesta huolimatta suunsa -pieksemistä siksi, kunnes itsepintainen yskänkohtaus pakoitti hänet -lopettamaan, ainakin siksi kerraksi. - -Muutamana päivänä karautti eräs ratsastaja hiessäpäin kaupunkiin, ja -heti senjälkeen levisi sellainen tieto, että tanskalaiset olivat -ryntäämässä maahan. Joka taholta kokoontuivat ihmiset yhteen ja -kaikkien katse oli levoton. Vaara olikin lähellä, sillä kaupunki oli -kokonaan kykenemätön puolustautumiseen. Eikä löytynyt edes -minkäänlaista säännöllistä puolustusväkeäkään, eikä kukaan tietänyt, -tokko sellaista tulisikaan. Ja kuningaskin oli Suomessa, jossa hänellä -venäläisten kanssa kamppaillessaan oli täysi työ. Miten nyt siis oli -puolustauduttava? - -Juuri kun sitä kysymystä paraillaan pohdittiin, hyppäsi eräs eloisan -näköinen nuorukainen yhdelle vallin kulmakivelle ja sanoi voimakkaalla, -hyvin sointuvalla äänellä: - -"Elkäämme joutuko epätoivoon. Pelkurit olkoot tuhonsa omat! -Tarttukaamme aseisiin ja 'mies talosta, kaks' parhaasta' vihollista -vastaan! Pajani on täynnä aseita, Annan niistä jokaiselle, niin kauvan -kuin riittää!" - -Puhuja oli Granmar, joka lausui nuo miehekkäät, suurella riemulla -vastaanotetut sanat. - -"Eläköön Granmar!" kuului kaikilta tahoilta, ja eräs kaupungin -yleisesti tunnettu ja kunnioitettu mies, silkinkutoja Gorm, astui hänen -eteensä, tarttui häntä kädestä ja lausui niin kovaa, että melkein -kaikki kuulivat: - -"Kiitos siitä, poika! Jos vielä vaaran ohimentyä elämme, niin saat olla -vakuutettu siitä, että me kaikki sinua sydämestämme kiitämme, ja -- --" - -Ratsastaja, joka oli tuonut tiedon tanskalaisten tulosta, ja joka tähän -saakka oli ollut aivan voimaton pitkästä ratsastamisesta, oli nyt -virkistynyt niin paljon, että saattoi nousta Granmarin sijalle ja -lausua: - -"Kuningas on matkalla tänne", keskeytti hän Granmarin puheen. "Eilen -leiriytyi hän Lerjeen. Hänellä on mukanaan suuri joukko ruotsalaisia, -ja -- --" - -Huumaava riemunhuuto katkaisi ratsastajan puheen. - -Väkijoukossa olivat myöskin Briitta Kron ja Agda. Ensinmainitun kasvot -kävivät harmaiksi vihasta Granmarin esiintyessä puhujana, mutta Agdan -laita oli aivan toinen. -- Nuoren tytön silmät näyttivät iloisemmilta -ja posket punakammilta kuin tavallisesti. Hänen rintansa aaltoili, eikä -hän voinut olla huudahtamatta: - -"Nyt minä rakastan sinua vieläkin enemmän, ja -- --" - -"Ole vait', tyttö!" ärjäsi Briitta samassa. "En tahdo enää kuulla -sellaisesta puhuttavankaan!" - -Nuori tyttö ei vastannut mitään, mutta huomattuaan, että hän salaa voi -poistua, riensi hän etsimään Granmaria. Hänen tarvitsi ainoastaan -lyöttäytyä ihmisvirtaan tullakseen Granmarin asunnolle. - -Briitta etsiskeli kauvan kadonnutta poikansatytärtä, mutta kun ei hän -häntä löytänyt, kiiruhti hän kotiinsa. Vaikka hän aavistikin, että Agda -oli mennyt Granmarin luo, ei hän kuitenkaan uskaltanut mennä perässä, -sillä hän tiesi paremmin kuin hyvin, että kaikki häntä inhosivat -suhteistaan poikansa tyttäreen. Ja mihin kaikkiin toimenpiteisiin -saattaisikaan kiihtynyt väkijoukko ryhtyä? Mutta Briitta teki itselleen -sen lupauksen, että Agda kyllä aikanaan saisi niittää, mitä oli -kylvänytkin. - - - - -2. - - -Se salaliitto, jonka Göran Magnus Sprengtporten, eversti Hästesko ja -suomalaiset majurit Johan Anders Jägerhorn ja Karl Henrik Klick v:nna -1788 olivat tehneet Anjalassa, ja jonka tarkoituksena oli eroittaa -Suomi Ruotsista ja tehdä se itsenäiseksi Venäjän suojeluksen alaiseksi -valtioksi, oli saattanut Kustaa III:n sangen tukalaan asemaan. Ei -yhtenäkään päivänä voinut hän olla varma hengestään eikä vapaudestaan. -Sellaisina hetkinä tarvitaan todellakin rohkeutta ja kylmäverisyyttä ja -Kustaa kuninkaalta ei puuttunutkaan näitä ominaisuuksia. - -Mutta kuitenkin oli kuningas jokseenkin neuvoton siitä, miten olisi -paras menetellä. Niin saapui eräänä päivänä sellainen tieto, että -Tanska oli julistanut sodan Ruotsia vastaan. Kun kuningas sai siitä -tiedon, kerrotaan hänen huudahtaneen: - -"Minä olen pelastettu!" - -Pian sen jälkeen riensi hän meren yli Ruotsiin, jossa suomalaisen -sotajoukon käytös oli herättänyt suuttumusta ja katkeruutta aatelia -kohtaan, jonka kansa luuli yllyttäneen ja tukeneen armeijaa sen -selkkauksissa. Tämä katkeroituminen ilmeni monin paikoin sangen -arveluttavina mielenosoituksina ja ei ollut kaukana, ett'ei yleistä -järjestystä arveluttavalla tavalla häiritty. - -Jo ennenkuin Kustaa III nousi maihin Ruotsin rannikolla, oli hänellä -valmiina selvä suunnitelma. Hän päätti vedota kansaan. Siinä -tarkoituksessa lähti hän matkustelemaan ympäri valtakuntaa. Tunnetulla -kaunopuheliaisuudellaan keskusteli hän kansan kesken siitä polttavasta -kysymyksestä ja niin kuin Kustaa Waasakin ennen, puhui hän kansalle -kirkkojen valleilta. Hänen puheensa ei kaikunut kuuroille korville, -melkein kaikkialla saivat hänen sanansa vastakaikua ja vapaaehtoisia -joukkoja asestautui vihattua vainolaista nastaan, niiden etunenässä -marssi kuningas viipymättä uhattua Göteborgia puolustamaan. - -Tanskan ylipäällikkö, Hessenin prinssi, oli sillä välin samonnut -Norjasta Ruotsin puolelle noin kymmenentuhannen miehen suuruisen joukon -etupäässä. Hän lähti heti marssimaan Göteborgiin, jonka kaupungin -helposti toivoi valloittavansa, koska se, hänen mielipiteensä mukaan, -oli varustamaton. - - * * * * * - -Sillä tilapäisesti rakennetulla yöleirillä, joka oli Lerjessä -eteläpuolella erästä Göta joen haaraa, kiilloitettiin aseita ja -miehistö ja päällystö vahvisti itseään ruualla ja juomilla, joita sinne -oli runsaasti tuotu lähiseuduilta. Siellä oli edustajia melkein -kaikista Ruotsin maakunnista ja erilaiset kielimurteet muistuttivat -Babylonin sekamelskasta. Oli suuremmoinen näky, kun katseli niitä -lukemattomia tulia, jotka tuikahtelivat puiden välistä, ja loistivat -liekehtivää valoansa pimeään vedenkalvoon. Syysilta oli aivan tyyni. - -Useammat korkeammat upseerit olivat kokoontuneet kuninkaan telttaan. -Keskustelu koski etupäässä päivän tapahtumia; lähetit juoksivat -edestakaisin. Oli sellainen elämä ja liike, että sen katselijaan täytyi -vaikuttaa erikoisella tavalla. - -"Miehistö on kait valmis milloin tahansa marssimaan?" uteli kuningas -lopuksi, samalla silmäillen luokseen kokoontuneita. - -"Kyllä, teidän majesteettinne", vastasi eräs vanhempi upseeri. -"Miehistö on valmiina lähtöön milloin tahansa." - -"Minun täytyy päästä kuninkaan puheille", kuului kova ääni, johon -toinen vastasi: - -"Minua on ankarasti kielletty laskemasta ketään sisään, ilman kuninkaan -nimenomaista lupaa." - -"Mutta minä tulen suoraa päätä Göteborgista, ja -- --" - -Samassa aukasi kuningas itse teltanoven. - -"Astu sisään raporttinesi", sanoi hän. - -Tulija oli se sama ratsastaja, joka oli ilmoittanut Göteborgin -asukkaille tanskalaisten aikeista ja kuninkaan saapumisesta. Kun hän -nyt kertoi seuralle kaupungin tilasta ja kuinka Granmar puolustusta -varten oli tarjoutunut jakamaan hallussaan olevat aseet, loistivat -kuninkaan silmät ilosta. - -"Otitko selvän siitä, missä nuori aseseppä asuu?" kysyi hän. - -"Kyllä, Götan leijonan vallituksen lähellä." - -"Hyvä! Saat mennä." - -Kun ratsastaja oli poistunut, jatkoi kuningas: - -"Äsken saamani ilmoitus oli ilahuttava. Älkää unhoittako muistuttaa -minulle nuoresta asesepästä Göteborgiin tultuamme." - -Tuskin oli seuraava päivä alkanut kajastaa, kuin jo ruotsalainen -sotajoukko oli marssijärjestyksessä. Ja että se valmistautui -tehtäväänsä iloisin mielin, osoitti se rattoisa keskustelu, joka -tapahtui tuolla lyhyellä matkalla. Pääasiallisesti oli se sisällöltään -seuraavanlaatuista: - -"Tuhat tulimmaista! kuinka pehmitämmekään vihollisen." - -Kustaa III:tta ja hänen joukkojaan tervehdittiin luonnollisesti mitä -suurimmalla ilolla heidän saapuessaan Göteborgiin. Ja silloin alkoi -toden teolla valmistukset niin voimakkaaseen puolustautumiseen, kuin -lyhyt aika salli. - -Sitten kun kuningas oli mennyt päämajaansa, ja antanut joukoille -ensimäiset tarpeelliset määräykset, lähetti hän erään adjutanttinsa -etsimään nuorta aseseppää Granmaria, ja tuomaan hänet mukanaan -kuninkaan luokse. - -"Hän ei ole nyt kotona", vastasi eräs kisälleistä adjutantin astuessa -pajaan kysyäkseen Granmaria. - -"Missä minä voin häntä tavata?" - -"Varmaankin vanhan sotilaan lesken Briittan luona, jonka tupa on -suurella Otterkummulla." - - - - -3. - - -Kun Agda illemmalla oli tullut kotiin, huomasi hän, että ovi olikin -lukossa. Turhaan hän sitä kolkutti, ja yhtä turhaan naputteli hän -senjälkeen pientä ikkunaruutua. - -"Mahtaakohan isoäiti olla ulkona", ajatteli hän kävellessään muutaman -kerran tuvan ympäri. "Sen minä kyllä tiedän, että hän on minulle -vihainen." - -Enemmän kuin tunnin sai nuori tyttö sipsutella kotinsa edustalla, -merkilliset ajatukset risteilivät hänen mielessään, ja eihän se niin -ihmeellistä ollutkaan. Ketä hän oli loukannut, koska häntä niin -kohdeltiin? Oliko se ehkä rikos, että hän rakasti Granmaria? Sitä hän -ei koskaan voinut uskoa. - -"Hyvä Jumala", rukoili hän itsekseen samalla liittäen kätensä ristiin -rinnoillensa, "älä anna isoäidin ajaa tahtoaan perille, ja suojele -Granmaria kaikesta pahasta, jolla häntä mahdollisesti koitetaan -vahingoittaa! Miks'emme voi tulla yhtä onnellisiksi, kuin toisetkin?" - -Väsymyksestä ja mielenliikutuksesta uupuneena vaipui nuori tyttö tuvan -vieressä olevalle kivelle, peitti kasvot käsiinsä ja nyyhkytti -ääneensä. Hän ei ehtinyt istua montakaan minuttia, ennenkuin -kiireelliset askeleet herättivät hänet. Kun hän loi katseensa ylös, -seisoi silkinkutoja Gorm hänen edessään. - -"Miksi itket, tyttöseni?" kysyi silkinkutoja osaaottavasti. - -"Siksi, että isoäiti on niin häijy." - -"Vai niin! Niin, kyllä arvaan syyn. Se on kait Granmarin tähden?" - -"Niin on." - -"Kuulehan tyttöseni", sanoi silkinkutoja Gorm hetkisen ajateltuaan, -"ole sinä vain levollinen, minä kyllä saatan asiat oikealle tolalle. Ei -sinun tarvitse enää surra, ei myös luopua Granmarista, jollei kuolema -tapaa häntä niissä taisteluissa, jotka -- --" - -"Taisteluissako?" keskeytti Agda ja hypähti ylös. "Taisteluissako?" - -"Niin, luuletko sinä, ett'ei Granmar, urhea poika, seuraisi meitä -taisteluun vihollista vastaan? Kun hän nyt on jakanut koko -asevarastonsa, pettäisi hän sekä itsensä että isänmaansa, jos ei hän -ottaisi sotaan osaa. Minä tunnen Granmarin ja tiedän, ett'ei hän luovu -velvollisuuksistaan." - -"Mutta jos hän kaatuu taistelussa", keskeytti Adga surullisena. - -"Paha kyllä sinulle, lapseni, jos niin kävisi, mutta sinulla on -kuitenkin se lohdutuksenasi, että hän on kaatunut puolustaessaan -syntymäkaupunkiaan." - -Nämät sanat kuullessaan alkoi Agda itkeä vielä tuskallisemmin kuin ensi -kerralla. - -"Ole huoleti, tyttö", sanoi Gorm kädellään hyväillen Agdan päätä, "Minä -tiedän kyllä, että nuoruuden suru on vaikeaa, mutta jos muistat Jumalaa -ja luotat hänen apuunsa, niin voit olla varma siitä, että kaikki käy -hyvin, ja -- --" - -"Mutta isoäiti", keskeytti nuori tyttö nyyhkyttäen, "pelkään niin -kovasti häntä." - -"Pelkäät?" toisti Gorm kovin hämillään. "Pelkäät? Minkätähden tarvitsee -sinun pelätä?" - -"Isoäiti on uhannut mieluummin surmata minut, kuin luovuttaa minut -vaimoksi Granmarille." - -"Ahaa! Onko asian laita niin?" kysäsi Gorm. "No, silloin minä kyllä -tiedän neuvon." - -Agda katseli vanhusta ikäänkuin lohdutusta saadakseen ja sanoi: - -"Sanokaa se minulle, Gorm-isä." - -"Helposti sanottu, lapseni. Sinä seuraat minua, ja siinä kaikki." - -"Voi Gorm-isä, mitenkä iloiseksi minut saatattekaan!" huudahti nuori -tyttö ja hypähti ylös. "Saanko seurata teitä kotiinne?" - -"Minähän olen sen jo sanonut, lapseni. Seuraa minua!" - -Poistuessaan eivät Gorm eikä Agda huomanneet, että Briitta Kron seisoi -pienen ikkunan luona. Hän näytti synkältä ja uhkaavalta, ja siitä -ilmeestä, joka oli hänen kasvoillaan, saattoi lukea: - -"Odotahan, senkin riekale! Kyllä minä näen, että seuraat Gormia ja -aavistan, että hän aikoo ruveta suojelijaksesi, mutta Briitta Kron ei -luovu päätöksestään. Et eloissani saa Granmaria mieheksesi." - -Mieleltään vähän iloisempana, kuin ennen, seurasi nuori tyttö -silkinkutoja Gormia, ja kun hän astui sisään hänen huoneeseensa, tunsi -hän itsensä rohkeammaksi entistään. Hänen aivoissaan syntyi seuraava -ajatus: - -"Tulkoon isoäiti koska häntä vaan haluttaa! Tiedän kyllä miten -puolustaudun." - -Pitkien etsiskelyjen jälkeen löysi adjutantti vihdoinkin Briitta Kronin -tuvan. Kun hän kovasti jyskytettyään vihdoinkin pääsi sisälle, huudahti -Briitta, samalla kun hän hämmästyneenä löi kätensä yhteen: - -"Voi, minkä vierailun minä nyt saan osakseni?" - -"Oletko sinä Briitta Kron?" - -"Kyllä, minä se olen." - -"Tunnetko erästä Granmar nimistä aseseppää?" - -Briitta Kronin kasvot, jotka tähän saakka olivat olleet kirkkaat ja -iloisat, kävivät nyt synkän näköisiksi. Hetken ajateltuaan vastasi hän: - -"Kyllä minä hänet tunnen, mutta -- --" - -"Minä tahdon tietää, missä hän asuu", keskeytti adjutantti hänet -ankarasti. - -"Minkätähden", vastasi Briitta Kron ärtyisästi. - -"Minkätähden?" toisti adjutantti. "Sen sinä kyllä saat tietää, etsin -häntä kuninkaan käskystä." - -"Kuninkaanko?" matki sotilaan leski samalla kun häntä kohdannut yllätys -selvästi kuvastui kasvoillaan. "Mitä kuningas hänestä tahtoo?" - -"Sinä olet utelias, eukko", sanoi adjutantti, "mutta enpä todellakaan -voi uteliaisuuttasi tyydyttää. On parasta, että itse utelet sitä -kuninkaalta. Sano minulle nyt oitis, missä Granmar asuu!" - -"Ei!" kuului Briittan äkäinen vastaus. - -"No, seuraa sitten minua!" - -"Minäkö?" - -"Niin, juuri sinä ja heti paikalla!" - -"Mihinkä minä sitten seuraisin teitä?" uteli Briitta huomattavan -arasti. - -"Sittenhän sen näet." - -"Minä en seuraa teitä vapaaehtoisesti." - -Tuskin oli Briitta saanut lausutuksi viimeisen sanan, ennenkuin -adjutantti aukaisi oven ja viittasi ulos. Muutaman silmänräpäyksen -kuluttua seisoi ovella kaksi sotamiestä. - -"Ottakaa tuo välillenne!" komensi upseeri lyhyellä ja käskevällä -äänellä. - -Nyt lannistui Briittan ylpeys kokonaan. - -"Herra", lausui hän huomattavasti muuttuneella äänen sävyllä, "mitä -minä olen tehnyt, että minua tällä tavoin kohdellaan?" - -"Sinä olet vastustanut kuninkaan tahtoa." - -Briitta, joka nyt huomasi, että kaikki vastusteleminen olisi turhaa, -ilmoitti Granmarin asunnon ja, saatuaan vakavan muistutuksen ylpeän -käytöksensä johdosta, poistui adjutantti. - -"Mitähän kuningas Granmarista tahtoo", mutisi Briitta itsekseen, kun -adjutantti ja sotilaat olivat menneet. - - - - -4. - - -Aivan linnoitusten edustalla Götan joen seutuvilla Pienen Otterkukkulan -juurella asui tuo karski ukko Stehn, kaupunkilaisten kesken yleisesti -tunnettu nimellä Stehn-Jan. Hän oli ylen juro ukko, joka hyvin harvoin -lyöttäytyi kenenkään kanssa puheisiin, paitsi silloin, kun asiat -välttämättä vaativat. Mutta jos Stehn-Jan joskus avasikin suunsa osasi -hän aina oikeaan. - -Ja tuo harvapuheisuus, mistähän se mahtoi johtua? Oliko ukko koko -ilmeisen ikänsä ollut yhtä tyly ja itseensä sulkeutunut? Eipä suinkaan. -Nuoruudessaan oli hän kaupungin hilpein poika, ja kaikkien tyttöjen -huomion esine. Hänen mielensä paloi sotilaselämään, ja kun Hattupuolue -v. 1741 julisti sodan Venäjää vastaan, ei hän suinkaan myöhästynyt -värväystilaisuudesta. Iloisin mielin, äidin siunaukset muassaan, riensi -hän rintamaan. -- Mutta palattuaan takaisin, mitenkä olikaan hän -muuttunut! Noissa nuorekkaissa kasvoissa ei ollut iloisuuden -jälkeäkään. Hiljaisena ja alakuloisena samosi hän tunnittain joella ja -usein saattoi vastaantulija kuulla hänen mutisevan itsekseen: - -"Mikä hävytön petos! Kun ei saa tapella venäläisten kanssa ja häntä -nylkeä." Ja kun joku ystävä uteli häneltä, mitä hän sillä tarkoitti, -vastasi hän kiukun punan hohtaessa poskipäillään: "Niin, ajatelkaapas, -kun ryntäsimme Lappeenrantaa vastaan kenraalimajuri Wrangelin johdolla. -Koko miehistö oli haltioissaan saada tapella vihollisen kanssa, ja -kaikki olivat tehneet lujan päätöksen, ett'ei väistetä, kun tosi on -kysymyksessä. Mutta juuri ratkaisun hetkellä petettiin meidät -toiveissamme ja juuri ne pettivät, joihin eniten luotimme. Ne olivat -osaston upseerit, jotka alensivat ruotsalaisen kunniansa niin, että -juuri silloin, kun olisivat voineet kunnioittaa Ruotsin nimeä, -peräytyivät. Raukkoja he olivat, niin paljon voin sanoa ja sanon sen -niin kovaa, että koko maailma sen kuulee. Raukkoja he olivat", niin -lopetti ukko Stehn-Jan aina puheensa ja puristi vihanvimmassa laihoja, -mutta suonikkaita käsiään. - -Ja surullisempaa sotaa kuin se, joka Hattupuolueen toimesta -syttyi sanottuna vuonna, ei Ruotsi milloinkaan ole käynyt. Onni -onnettomuudessa oli se, että venäläiset, Lappeenrannan voitosta -huolimatta, olivat liian heikkoja tekemään rynnäkköä. Vastaisessa -tapauksessa olisi ruotsalaisten häviö käynyt vieläkin tuntuvammaksi, ja -Suomen menettäminen olisi ollut välttämättömänä seurauksena. - -"Pommeja ja granaatteja", oli ukko Stehnillä toisinaan tapa sanoa, -silloin, kun hän oikein innostui, "jos minä olisin ollut mahtimiesten -paikalla, ei ainoakaan kunniaton upseeri olisi päässyt elävänä -takaisin, muitten sovintouhreina täytyi ainoastaan Lewenhauptin ja -Buddenbrockin kärsiä kuolemanrangaistus." - -Ukko Stehn lauloi tätä valitusvirttään niin usein, ett'ei kaupungissa -monta sellaista henkilöä löytynytkään, joka ei olisi sitä tuntenut, -muutamat nauroivat hänelle, mutta useimmat olivat ukon kanssa samaa -mieltä. Usein sattui kaupunkilaisten kesken kovin kiivas sanasota -Stehn-Janin tähden ja toisinaan yltyi se niin, että kaupungin -järjestysvalta oli pakoitettu sitä välittämään. - -Illalla, samana päivänä, jolloin ennenmainittu adjutantti kävi Briitta -Kronin luona, koputettiin voimakkaasti Stehn-Janin ovelle. Vanha soturi -oli juuri mennyt levolle, mutta kavahti nyt ylös ja huusi mahtavalla -äänellään: - -"Kuka siellä? Miks'en saa olla yöllä rauhassa?" - -"Haluan puhutella teitä, isä Jan", kuului nuori, mutta miehekäs ääni. - -"Onko se Granmar?" - -"On." - -Muutaman minutin kuluttua avattiin ovi ja nuori seppä kutsuttiin -sisään. - -"Sinulla täytyy olla jotain tärkeätä puhuttavaa, koska tulet näin -myöhään", sanoi vanha soturi. - -"Niin on, siitä saatte kyllä olla varma, isä Jan", vastasi nuori seppä. -"Nyt saatte tapella tarpeeksenne, ja -- --" - -"Mitä sanoitkaan, poika?" keskeytti ukko Stehn melkein kirkuen. "Keitä -vastaan saamme sitten tapella?" - -"Juuttilaisia." - -"Kunhan et vaan laskisi leikkiä?" - -"En" - -"No, Jumalalle kiitos siitä!" sanoi vanha soturi ja asetti kätensä -ristiin rinnalleen. "Minä olen heti valmiina. Minne menemme?" - -"Valleille." - -"Pian sitten! Tässä on muskettikiväärini. Tosin on se jo vanha, mutta -kyllä se vieläkin tulta syöksee, siitä voit olla varma. Ja tämä", -jatkoi ukko samalla ojentaen vielä vanhanakin suonikkaan käsivartensa, -"kyllä se on vieläkin tarpeeksi vahva antamaan juuttilaiselle -muistomerkin pitkästä aikaa." - -"Niin, kyllä minä sen näen, isä Stehn, ja kun saa mukaansa niin -kokeneen soturin kuin te, niin olempa varma, että se kyllä poikia -innostuttaa. Mutta", jatkoi hän vältellen, "minulla on eräs toinenkin -asia, jonka johdosta aijon kysyä mielipidettänne, ja tahtoisin -mielelläni esittää sen teille, jos vaan olisin varma siitä, ett'ette -tule pahoillenne." - -"Sano suoraan, mitä on sydämmessäsi! Jos voin, niin tahdon auttaa -sinua." - -Hetkisen mietittyään sanoi Granmar: - -"Tehän tiedätte, isä Stehn, että minä ja Agda, joka asuu Suurella -OtterkummuUa, olemme rakastuneet, ja että -- --" - -"Kyllä, kukapa ei sitä tässä kaupungissa tietäisi", sanoi väliin ukko -Stehn. "Ja kaikki tietävät senkin, että juoruakka Briitta, Agdan -isoäiti, tahtoo ehkäistä naimisiin menoanne. Kyllä minä ymmärrän, että -tahtoisit minun apuani, ja minä teenkin kaikki, mitä suinkin hyväksesi -voin saada aikaan, siihen voit huoletta luottaa." - -"Kiitos, kiitos, isä Stehn", huudahti Granmar. "Saanko sitten, kun -vaara on ohi, tehdä teille jotain vastapalvelukseksi, jota niin -sydämellisesti tahtoisin?" - -"Minä tiedän sen, poikaseni", vastasi Stehn-Jan. "Menkäämme heti -työhömme! Kulunee kauvan, ennenkuin tämä juttu selviää, sinä tiedät -kyllä, että Briitta ja Saituri-Pelle ovat sangen itsepäisiä ja että -heidän kanssaan on vaikea tulla toimeen." - -"Saituri-Pellekö", sanoi Granmar hämmästyneenä. "Mitä tarkoitattekaan, -isä Stehn?" - -"Etkö tiedä, että se saita ukkorähjä kosii Agdaa?" - -"Sitä minä en ole tietänyt." - -"Muistaakseni on tyttö sellaista itsekin kertonut", sanoi Stehn. "Tule! -niin menemme Pellen luokse ja pakoitamme sen itaran ukkopahasen -kantamaan aseita. Tulempa oikein iloiseksi nähdessäni, minkä ilmeen -ukon kasvot saavat, kun panen toisen muskettikiväärini hänen käteensä, -Katsos, minulla on vielä toinenkin", jatkoi Stehn ja veti esille -eräästä nurkasta puoliksi ruostuneen kiväärin. Hän viritti hanan ja -tarkasteli kivääriä. - -"Kyllä se vielä tulta antaa, niin paljon voin nähdä." huudahti Stehn. -"Ja kyllä minä pidän huolen siitä, että Saituri-Pelle pannaan -kuumimpaan paikkaan. Luulempa", jatkoi hän vähän vahingoniloisena, -"ett'ei löydy montakaan göteborgilaista, joka ei toivoisi sen kurjan -ukkopahasen saavan otsaansa vähintäin tusinan kuulia!" - -Muutaman minutin kuluttua olivat ukko Stehn ja Granmar täysissä -tamineissaan matkalla Pellen asunnolle, joka sijaitsi sen kaupunginosan -laidassa, jota vieläkin kutsutaan Stampeniksi, ja joka muodostaa -Göteborgin lounaisimman kolkan. - - - - -5. - - -Koko Göteborgissa ei löytynyt ainoatakaan niin ylenkatsottua miestä -kuin Saituri-Pelle. Mitä suurin saituri ja sitäpaitsi niin siivoton, -että oikeen haisi pitkien matkojen päähän, ei hän juuri voinut kaduilla -liikkuakaan ilman, ett'eivät suuret poikajoukot ja joella -työskentelevät henkilöt olisi häntä pilkaten seuranneet. Kaikki -tiesivät, että Saituri-Pelle oli rikas, mutta samalla myös tavattoman -itara. Sentähden olikin luonnollista, ett'ei kukaan hänestä pitänyt. Ja -kun oli tullut tiedoksi, että hän rakasteli kaunista Agdaa, -purskahtivat kaikki pilkalliseen nauruun. - -Päivää myöhemmin edellisessä kerrottua ukko Stehnin ja Granmarin -välistä keskustelua, oli Saituri-Pelle käynyt Agdaa kosimassa. Ei -kuitenkaan kestänyt kaunan, ennenkuin kaikki Otterylängön asukkaat -saivat tietää, että köyhä Agda oli antanut rukkaset rikkaalle -Saituri-Pellelle. Se oli tapahtunut seuraavalla tavalla: - -Varhain aamulla heräsi Briitta Kron kovaan kolkutukseen. Hän pukeutui -kiireesti ja avasi oven. - -"Onko Agda kotona?" kysäsi Saituri-Pelle ylpeänä. - -"Kyllä hän on", vastasi Briitta ja kumarsi syvään, "mutta hän ei ole -vielä noussut ylös." - -"Sitten minä odotan, sillä tahdon mielelläni puhutella häntä." - -Agda, joka kyllä tiesi, mistä oli kysymys, ei pitänyt kiirettä. -Kiusatakseen saitaa ukkoa, pukeutui hän niin vitkaan kuin suinkin ja -ollessaan ikkunan ääressä, kuuli hän, kuinka ukko tallustellessaan -ulkona itsekseen kiroili. Vihdoinkin tuli hän valmiiksi ja meni itse -avaamaan ukolle oven. - -"Hyvä, että tapasin sinut, tahtoisin puhua kanssasi." - -"Käykää sisään, Pelle herra", sanoi Briitta eukko syvään kumartaen, -"Astukaa matalan kattoni alle! Ihmettelen juuri, mikähän mahtaa olla -syynä herra Pellen varhaiseen käyntiin." - -"Miellyttävä asia", vastasi Saituri-Pelle samalla kun hän raskain -askelin tallusteli huoneeseen. "Mutta haluaisin mieluimmin puhua kahden -kesken Agda neidon kanssa." - -"Minunko kanssani?" huudahti nuori tyttö hämmästyneenä. "Mitä te -minusta tahdotte?" - -"Tahdon puhella kanssasi", toisti Saituri-Pelle ylpeästi. "Kuulithan, -mitä sanoin." - -"Voittehan sen yhtä hyvin sanoa isoäidinkin aikana", sanoi Agda. - -"Tottele minua", tokasi Briitta vielä ylpeämmin, kuin Saituri-Pelle. -"Kuuletko, mitä minä sanon?" - -"Minä en mene Pellen kanssa toiseen huoneeseen", sanoi nuori tyttö -päättävästi. - -"Etkö mene?" - -"En." - -"No, kyllä minä keinon tiedän, mitenkä pakoitan sinut menemään." - -"Sitä te ette voi tehdä, isoäiti." - -Ilkeä Briitta mummo tarttui Agdaa käsivarresta ja olisi epäilemättä -vienyt hänet väkisin, ellei Saituri-Pelle olisi tullut väliin. - -"Minä en tahdo, että Briitta käyttäytyy väkivaltaisesti tyttöä -kohtaan", sanoi hän. - -"Mitä en voi voittaa tänään, sen toivon voittavani jonain toisena -päivänä, ja -- --" - -"Se ei onnistu", keskeytti Agda hänet. "Minä olen luvannut olla -uskollinen Granmarille ja tulen aina pysymään sanoissani." - -Saituri-Pellen kasvot synkistyivät, kun hän kuuli sellaisen vastauksen -nuoren tytön huulilta. Hänen raivonsa oli juuri purkautumaisillaan -esille ja huulensa höpisivät jotain karkeaa, kun ulkoa kuului huuto: - -"Kuningas on täällä!" - -"Jumalan kiitos!" ajatteli Agda. "Nyt pääsen ainakin vähäksi aikaa -rauhaan tuosta tungettelevaisesta narrista." - -Suuria ihmisjoukkoja riensi Briittan asunnon ohi ja yht'mittaa kuului -huuto: - -"Kuningas tulee! Kuningas tulee!" - - * * * * * - -Skaraborgin jalkaväen, Bohusläänin rakuunain ja Nerkenin ja Värmlannin -rykmenttien etunenässä saapui Kustaa III lokakuun alkupäivinä -Göteborgiin. Vähän jälkeenpäin saapuivat jämtlantilaiset, osa -henkivartioväkeä, kaksi saksalaista rykmenttiä ynnä monia muita -joukkoja. - -Ne väkijoukot, jotka menivät kuningasta vastaan, toivottivat suuresti -riemuiten hänet tervetulleeksi. Töintuskin oli hän ehtinyt tulla -kaupungin portille, kun jo postimestari astui hänen luoksensa ja jätti -hänelle kirjeen. Kuningas Kustaa loi siihen pikaisen silmäyksen ja -huudahti sitten: - -"Rajanko yli?" - -Pieni kirje oli Strömstadin postimestarin lähettämä, ja se oli -ensimäinen tieto siitä, että tanskalainen armeija oli marssinut rajan -yli. - -Kokoontuneiden upseerien kesken syntyi yleinen hämminki, kun kuningas -oli lausunut äskeiset sanat ja monen kasvoilta saattoi lukea, että -heidät valtasi arka tunne, joka ei kuitenkaan johtunut pelosta. Syynä -alakuloiseen mielialaan oli se, että kaupungin puolustautumisneuvot -olivat mitä huonoimmassa kunnossa, eikä valleilla ollut ainoatakaan -sotakelpoista kanuunaa. Tämän johdosta olikin suuri joukko -kaupunkilaisia muuttanut maaseudulle, erittäinkin Boråseen, joka -kaupunki erinomaisen huonojen teiden tähden oli jokseenkin turvattu -vihollisen hyökkäyksiltä. - -Muiden muassa olivat kuningasta menneet ottamaan vastaan myöskin -Saituri-Pelle ja Briitta Kron. He olivat asettuneet mahdollisimman -lähelle majesteettia. Granmar ja Agdakin olivat tavanneet toisensa. Oli -luonnollistakin, että he pysyttelivät ensinmainituista niin etäällä -kuin suinkin. - -"Minulla on sinulle eräs ehdotus, rakas Agda", kuiskasi nuori aseseppä -samalla hellästi puristaen nuoren tytön kättä. - -"Mikä ehdotus se on?" - -"Sinähän tiedät, että Anna-täti mielellään tahtoo pitää sinua -silmällä näin levottomina aikoina. Onko sinulla mitään sitä vastaan, -että -- --?" - -"Kuningas tulee! Kyllä se on varmaankin hän, joka tuolla ratsastaa", -kuului samassa huudettavan väkijoukosta. "Eläköön Kustaa kolmas!" - -Ja suuresta kansanjoukosta kuului yht'aikaa valtava innostuksen huuto, -joka mahtavana jyrinänä levisi kauvas joelle ja kaupungin kaduille -saakka. Riemuhuutojen raikuessa marssi Kustaa III joukkojensa etupäässä -kaupunkiin. - -Mutta juuri silloin kun Granmar oli aikeissa viedä rakastetun Agdansa -joen yli, tapasivat Briitta ja Saituri-Pelle heidät. - -"Sinä naisryöstäjä!" kirkui Briitta ja näytti siltä, kuin hän olisi -tahtonut hyökätä nuoren asesepän kimppuun, "olipa hyvä, että sinut -tapasin, jotta -- --" - -"Minä seuraan Granmaria!" lausui Agda äkisti, keskeyttäen hänen -puhetulvansa. - -"Et seuraa", sanoi Briitta. "Kyllä minä sinut vielä aisoissa pidän, sen -saat kyllä vielä nähdä!" - -Saituri-Pellekin puuttui nyt puheeseen ja lopullisena seurauksena -siitä oli se, että nuoren tytön täytyi seurata iso-äitiään. Vahingonilo -kuvastui selvään Saituri-Pellen kasvoilta, kun hän sanoi: - -"Kyllä se oli viimeinen kerta kun puhuit Agdan kanssa, Granmar. Saat -olla varma siitä, että hän kuukauden kuluttua on minun vaimonani." - -Granmar ei huolinut vastata. Mutta niistä silmäyksistä päättäen, joita -Agda ja Granmar loivat toisiinsa, saattoi päättää, että Saituri-Pellen -sanat eivät suinkaan olleet niin luotettavia, kuin hän itse uskoi. - - - - -6. - - -Kun Granmar vihdoinkin seisoi kuninkaan edessä, tunsi hän itsensä kovin -araksi. Hän ei vielä koskaan ennen ollut katsonut kuningasta silmästä -silmään. Merkilliset tunteet valtasivat hänen mielensä ja hän oli -tuntevinaan kuinka hän toisinaan punastui, toisinaan kalpeni. Kuningas, -joka huomasi nuoren asesepän mielenliikutuksen, taputti häntä -ystävällisesti olkapäälle ja sanoi: - -"Älä pelkää, poikani! Olen saanut kuulla, että olet luovuttanut -koko asevarastosi kaupunkilaisten käytettäväksi. Tämä sinun -isänmaallisuutesi miellyttää minua, ja kun hyvin olemme torjuneet -vihollisen hyökkäyksen, pidän sinut kyllä mielessäni. Missä pajasi -sijaitsee?" - -"Götan Ceijonan vallituksen lähellä", uskalsi Granmar vihdoinkin -vastata. - -"Ja tunnetko sinä nämä seudut hyvin?" - -"Ei valleissa ole ainoatakaan soppea, jota en löytäisi, vaikka olisi -miten pimeä tahansa", vastasi Granmar. "Minä olen täällä syntynyt ja -pienenä poikasena juossut ympäri kaupunkia, ja -- --" - -"Hyvä!" keskeytti kuningas. "Sitten saat tulla oppaakseni, kun teen -kierrokseni valleilla. Te seuraatte minua, herrani!" jatkoi hän -kääntyen upseereihin. - -Missä kuningas vaan ratsasti, tervehti kansa häntä ihastuksella ja -eläköötä huutaen. Toisinaan hän pysähtyi ja piti mukaansatempaavalla -tavalla innostuttavia puheita kansalle, joka tungeskeli hänen hevosensa -ympärillä. Kustaa III oli, niinkuin tiedetään, erinomainen kaunopuhuja, -ja saavutti sen kautta kansan luottamuksen. - -Joukot ja ne, jotka vapaaehtoisesti olivat asestautuneet, olivat -muutaman tunnin kuluttua sijoitetut kaupunkiin ja sen valleille. Joka -tunti kulki adjutantteja kaduilla vieden joukko-osaston toisensa -jälkeen määrätyille paikoille. Sellaista liikettä ja elämää ei -Göteborgissa miesmuistiin ole ollut. - -Kun Granmar oli tehnyt tehtävänsä näyttämällä kuninkaalle -huomattavimmat paikat, riensi hän taasen ukko Stehnin luokse, joka -juuri oli lähtemäisillään ulos, kun nuori aseseppä astui sisään. - -"Mitä on tekeillä?" kysäsi ukko, ja loi hämmästyneen katseensa -Granmariin. - -"Tiedättekö missä Agda on?" kysyi Granmar kiihkoisasti. - -"Eikö hän ole Briitta Kronin luona?" - -"Oletko käynyt siellä?" - -"Kyllä." - -Ukko Stehn mietti hetkisen, sitten hän sanoi: - -"Sitten se ilkeä muija on kait vienyt hänet joen yli." - -"Joen yli!" huudahti Granmar. "Mutta tiedättehän, että vihollinen on -siellä." - -"Totta kyllä; mutta luuletko sinä, että Briitta Kron siitä välittää? -Jos hän vain voi ehkäistä teidän naimistanne, ei hän lainkaan pidä -teoistaan lukua. Kyllä minä hänet tunnen." - -Puolituntia myöhemmin olivat ukko Stehn ja nuori aseseppä matkalla -Saituri-Pellen asunnolle. - -"Mitä sanoinkaan?" lausui Granmar hyvän aikaa kolkutettuaan ovelle, -jota ei kuitenkaan tultu avaamaan. "Se ukkolurjus on varmaankin lähtenyt -pakosalle." - -"Niin on, olet kyllä oikeassa", säesti ukko Stehn. "Katsohan tuonne -joelle! Luulen siellä näkeväni Saituri-Pellen veneen, jossa -- --" - -"Siinä näkyy olevan kolme henkilöä", keskeytti Granmar. "Kaksi naista! -Voi! Ne eivät saata olla ketään muita, kuin Agda ja Briitta Kron." - -"Sinä olet oikeassa! Mitä nyt on tehtävä?" kysyi ukko Stehn. - -"Luonnollisesti lähdemme ajamaan heitä takaa!" huudahti Granmar. "Mutta -mistä saamme veneen?" - -Vähän aikaa etsittyään löysivät he pienen, mutta käyttökuntoisen -veneen, jolla rohkeasti lähtivät matkalle. - -"Käyköön miten tahansa!" lausui Granmar tarttuen airoihin, "mutta kyllä -minä teen voitavani saadakseni Agdan takaisin." - -"Ja minun apuuni voit huoleti luottaa", sanoi ukko Stehn. "Pellen -kanssa on minulla useampi kuin yksi hanhi höyhennettävä. -- Souda -rivakasti!" - -Takaa-ajettava vene oli kuitenkin niin paljon edempänä, ett'ei sitä -voinut saavuttaa. - -Haikein mielin näkivät ukko Stehn ja Granmar, kuinka Saituri-Pelle ja -Briitta Kron väkisin raahasivat Agdaa Hisingenin vuoren rinnettä -ylös. Airot notkahtelivat voimakkaista vedoista ja pian olivat -takaa-ajajatkin vastakkaisella rannalla. - - * * * * * - -Vaikka kaupunkia varustettiinkin kaikella sillä innolla, joka suinkin -oli mahdollista ja vaikka työhön osallisiksi kutsutut talonpojat eivät -ponnistuksissaan uupuneetkaan, oli vaara kuitenkin hyvin suuri, koska -vihollisen armeija kaupungin puolustajiin verraten oli suurempi ja -sitäpaitsi paremmin harjaantunut ja asestettu. Eikä ilman suurta ja -oikeutettua syytä kuningas Kustaa ajatellutkaan, miten saattaisi käydä, -jos vihollinen rynnäköllä yrittäisi valloittaa kaupunkia. - -Päästäkseen tästä pälkähästä kääntyi kuningas Englannin ja Preussin -ministerien puoleen pyynnöllä saada heidän välitystään. Erittäinkin -Englannin ministeri, jona siihen aikaan oli Elliot, työskenteli -täydellä todella saadakseen aikaan rauhallisen ratkaisun, sillä -sellaiseen oli kuningas Kustaa ennenkin ollut hyvin taipuisa. -Tanskalaiset täytyi ehkäistä, hinnalla millä tahansa, valloittamasta ja -hävittämästä Göteborgia, jossa englantilaiset harjoittivat melkoista -kauppaa ja jonne paljon saarivaltakunnan poikia oli asettunut asumaan. -Elliot'in tehtävänä oli siis suojella omankin maansa etuja, jotka eivät -suinkaan olleetkaan aivan vähäpätöisiä. - -"Uskon voivani vakuuttaa, että teidän majesteettinne voi olla täysin -levollinen", sanoi Elliot suuresti huolestuneelle kuninkaalle, "sillä -minä olen äskettäin saanut hallitukseltani sellaiset määräykset, että -tanskalaiset, jos ovat viisaita, eivät uskalla tulla rintavarustusten -yli, ja -- --" - -"Todellakin?" keskeytti kuningas silminnähtävästi kovin hämillään. - -"Olen, teidän majesteettinne." - -"Ette voi uskoa miten tämä ilahuttaa minua. Mutta mitä tehdään, se -täytyy tehdä pian." - -"Minä ilmoitan jo tänään Hessenin prinssille siitä päätöksestä, jonka -hallitukseni peruuttamattomasti on tehnyt." - -Ministeri Elliot pitikin sanansa. Vihollisarmeijan ylipäällikkö, -Hessenin prinssi, istui paraillaan päivällispöydässä, kun hänelle -ilmoitettiin, että eräs lähetti, joka juuri oli tullut kaupungista, -halusi häntä puhutella. Lakeija ilmoitti lisäksi, että lähetillä oli -kirje Englannin ministeriltä ja että hän oli saanut ankaran käskyn -omakätisesti jättämään se prinssille. - -"Hyvä! Tuokaa hänet sisään!" kuului käsky. - -Tuskin oli prinssi ehtinyt lukea kahtakaan riviä, ennenkuin hänen -muotonsa muuttui. Luettuaan kirjeen loppuun rypisti hän sen vihaisesti, -käveli kiihkeästi huoneessa ja kääntyi sitten lähetin puoleen sanoen: - -"Vie ministerille terveiseni ja sano, että hän huomenna aamupäivällä -saa vastaukseni!" - -Töin tuskin oli lähetti poistunut ja ehtinyt sulkea oven jälkeensä, -ennenkuin prinssi kiukustuneena heitti kirjeen lattialle ja polki sitä -jaloillaan samalla huudahtaen: - -"Niin lähellä päämäärää kun jo olin ja silloin ehkäistään! Löytyykö -enään mitään kiusallisempaa? Mitä hyödyttääkään minua enää kaikki tähän -saakka saavuttamani menestys? Häpeällisellä tavalla temmataan saalis -käsistäni juuri ratkaisun hetkellä ja samalla vielä uhataan. Tuntuupa -melkein siltä, kuin halkeisi harmista." - -Kirje sisälsi todellakin sellaisia uhkauksia, että Englanti julistaisi -Tanskalle sodan, ellei Hessenin prinssi heti tekisi aselepoa ja -palauttaisi joukkojaan Norjan rajojen sisäpuolelle. - - - - -7. - - -Nykyisen Hisingesillan läheisyydessä vuoren rämeikköön kätkeytyneenä -sijaitsi ränsistynyt hökkeli, jossa tuskin kukaan ihminen olisi voinut -asua. Saituri-Pelle ja Briitta Kron veivät Agdan sinne siinä luulossa, -ett'ei Granmar häntä sieltä löytäisi. Nuori tyttö huomasi, että kaikki -vastusteleminen olisi ollut turhaa ja sentähden alistuikin hän -kohtaloonsa ajatellen: - -"Ehkäpä onni minua vielä suosii niin, että Granmar löytää minut. -Suokoon sen Jumala!" - -Agda ei suinkaan pelotta astunut sisälle hökkeliin, jonka ovi riippui -ja heilui edestakaisin yhden saranan varassa. Hökkeli oli kaikkea -muuta, vaan ei suinkaan miellyttävä. - -"Täällä saat olla siksi, kunnes täytät toivomukseni", sanoi -Saituri-Pelle uhmaillen. "Kuulitko mitä sanoin?" - -Agda ei vastannut mitään, vaan kääntyi inholla pois tuosta itarasta, -häijystä ja siivottomasta ukosta, joka kuitenkin itsepintaisesti vaati -vastausta, jonka tähden hän jankutti niin paljon kuin jaksoi. - -Vihdoin huudahti Agda: - -"Tehän olette jo kuullut, mitä olen sanonut, nimittäin, ett'en -milloinkaan tule kuulumaan kenellekään toiselle kuin Granmarille. Te -ette voi minua pakoittaakaan, minä tulen, niin totta kuin nimeni on -Agda, panemaan kovan kovaa vastaan!" - -"Kuulehan", puuttui Briitta puheeseen, "minkätähden vastustat omaa -onneasi, jonka -- --" - -"En milloinkaan voi Pellen kanssa tulla onnelliseksi", keskeytti Agda. - -"Mikä hävytön tyttö!" kirkui ukko. "Etkö sinä tiedä, että olet minun -vallassani? Ilman minun tahtoani et milloinkaan pääse täältä hengissä -pois!" - -"Ja minä kyllä autan sinua, Pelle", lisäsi Briitta. "Ei löydy -ainoatakaan ihmistä, jota vihaan niin kovin kuin Granmaria." - -"Mutta minkätähden? sitä minä en käsitä", lausui Agda ja lisäsi: "Enhän -minä voi uskoa, että hän on tehnyt teille mitään pahaa." - -"Kyllä hän on tehnyt!" - -"Mitenkä?" - -"No etkö sinä sitä muista?" - -"En." - -"No, sittenpä tahdon virkistää muistiasi. Älä mene pois Pelle, niin -saat kuulla ja tuomita sitten." - -Kun ovi oli suljettu mahdollisimman tarkoin, painoi Briitta Kron -poikansa tyttären kosteaan maahan ja alkoi kertoa, samalla kun hän -ylpeästi asetti kätensä lanteilleen: - -"Oletko unhoittanut, että olen kertonut sinulle rakastaneeni Granmarin -iso-isää? Niin tiedätkös! niin minä olen tehnyt, Alussa luulin, että -rakkauteni saisi vastarakkautta, mutta pian tulin kuitenkin huomaamaan, -että hän sen sijaan olikin alkanut helliä Marttaa. Ja silloin minä -vannoin heti ensi tilassa kostavani hänelle, jonka tilaisuuden nyt olen -saanutkin. Älä koskaan usko, että päästän sitä käsistäni. En koskaan!" -jatkoi hän silmiensä kiukusta liekehtien. - -"Älkää saattako minua onnettomaksi, iso-äiti!" rukoili Agda samalla -vaivalloisesti nousten ylös. "Minä tunnen olevani jo kylliksi onneton, -ja -- --" - -"Haa! senkin riekale!" keskeytti ilkeä vaimo, samalla kun hän -vihaisesti polki jalkaansa. "Sinä koetat saada minut myöntymään -pyyteisiisi, mutta se ei onnistu, siitä voit olla vakuutettu!" Sitten -kääntyi hän Pellen puoleen sanoen: "Pidä häntä silmällä siksi, kunnes -palaan kaupungista! minä tulen pian!" - -Ja ennenkuin Saituri-Pelle tai Agda ehtivät lausua sanaakaan, oli -Briitta Kron poistunut. - -"Tämäpä ei ole niinkään hauskaa", mutisi Saituri-Pelle päätään raapien. -"Mitä minun nyt on tehtävä?" - -Alkoi hämärtää ja Saituri-Pelle oli jokseenkin pahalla tuulella. - -"Mitähän, jos Granmar tulisikin urkkimaan Agdan olinpaikkaa", ajatteli -ukko itsekseen, "silloin en todellakaan tiedä mitä tehdä. Ja jos Stehn -saa minut kynsiinsä, niin olenpa totta tosiaan hukassa." - -Kun hän oli kävellyt muutamia kertoja lahoomaisillaan olevan hökkelin -ympäri ja tullut vakuutetuksi siitä, että ovi ja ikkunat olivat -mahdollisimman hyvin suljetut, ryömi hän siilin tavoin hökkelin -toisessa päässä olevaan vuorenonkaloon, josta häntä tuskin päivälläkään -olisi voinut löytää. - - * * * * * - -Mäen kirkon viereen Hisingenissä oli leiriytynyt noin satamiehinen -joukkue norjalaisia. Väsyneet jalkasotamiehet, jotka pari päivää olivat -ponnistelleet pikamarsseissa, ottivat mielihyvällä tilaisuudesta vaarin -levätäkseen muutamia tunteja. Makuusijansa valmistivat he kylmästä ja -kosteasta maasta ja rensselit saivat olla päänalaisina, mutta siitä -huolimatta nukkuivat he pian melkein kaikki, huolettomina, mitä -saattaisi tapahtua. Vieläpä vartijasotilaidenkin oli sangen vaikea -pysyä hereillä, Siihen vaikutti vielä ruma sääkin, joka painoi heidän -mieliään. - -Siellä täällä valvoi kuitenkin yksi ja toinen, erittäinkin muutamat -upseerit ja osa alipäällystöstä. He olivat luonnollisesti ottaneet -huolehtiakseen miehistön turvallisuudesta ja pitivätkin itsensä -suuresti vastuunalaisina siitä, ja se seikka vaikutti niin, että uni ei -tullut heille vieraaksi. Myöskin ajatus siitä vaarasta, joka heitä -mahdollisesti uhkaisi, jos he olisivat vähemmän tarkkoja, sai heidät -olemaan vieläkin varovaisempia. - -Erittäinkin oli joukon johtaja, nuori kapteeni Sverre Haraldinpoika, -alituisesti liikkeellä. Ollessaan Sekkelannissa, Ise järven -pohjoispäässä, oli hän saanut Hessenin prinssiltä ankaran käskyn -uupumatta ja antamatta minkään itseään pidättää päivin ja öin -jatkamaan marssia Göteborgia vastaan. Jos häntä tavalla tai toisella -koetettaisiin estää, oli hänen tehtävä kiertoliikkeitä, mutt'ei missään -tapauksessa antaa peloittaa itseänsä. Vielä oli prinssi mahtipontisesti -lisännyt, että ruotsalaiset olivat osaksi niin pelkoja, osaksi niin -harvalukuiset, ett'ei hänellä, Sverrillä, ollut kerrassaan niin mitään -pelättävänä. - -Marssimisen aikana oli kuitenkin käynyt selville, ett'ei prinssin -otaksumat olleet aivan luotettavat. Sillä tuskin oli kapteeni Sverre -ehtinyt marssia Ruotsin rajan yli, ennenkuin joukko Bohusläänin -rahvasta yhteisvoimin, eikä menestyksettä, oli saattanut hänen kulkunsa -sotaiseksi. Ja samoin kävi Bohusläänin tunturiseuduillakin, sillä alas -rannikolle ei hän vähäisen joukkonsa kanssa uskaltanut marssia. Monta -kertaa noudatti hän Hessenin prinssin antamaa neuvoa kulkien -kiertoteitä, mutta niistä oli aina se seurauksena, että maan väestö, -joka hyvin tunsi seudut, työnsi hänet takaisin ja silloin kun hän -vähimmin odotti, hyökkäsi esiin metsistä ja nuorten onkaloista. - -Mitä suurimmalla vaivalla onnistui hän vihdoinkin pääsemään Mäen -kirkolle. Niistä kahdestasadasta miehestä, jotka hän oli tuonut -mukanaan Sekkelannista, oli jäljellä, kuten äskettäin mainittiin, vain -noin sata. Muut olivat joko kaatuneet bohuslääniläisten luodeista ja -miekoista tai myöskin joutuneet vangeiksi. Noin kymmenisen miestä, -jotka Rajakylän kirkolla olivat onnistuneet pääsemään pakoon, olivat -yön pimeydessä tulleet Pohjan joen yli. Heidän johtajanaan oli vanha -Gudmar-korpraali, sotakarhu, joka kunniakkaasti oli ottanut osaa -kaikkiin viime vuosien sotaretkiin. Hän oli ennenkin oleskellut näillä -main, ja tunsi sentähden jokseenkin hyvin paikat. - -Kun tuo pieni joukko läpimärkänä ja uupuneena oli vihdoinkin päässyt -joen yli sanoi Gudmar tovereilleen: - -"Nyt marssimme suoraan etelään, näillä seuduilla meidän täytyy tavata -toisetkin." - -Ja väsymyksestä huolimatta lähti tuo pieni joukko varovaisesti -marssimaan etelää kohti. - -Suuresti levottomana astuskeli Sverre Haraldinpoika Mäen kirkkomaalla. -Vanha kellotapuli näytti hänestä entisajan peloittavalta kummitukselta -ja hänen mieleensä juolahtivat kaikki ne salaperäiset kertomukset, -joita hän lapsena oli kuullut sellaisista paikoista juteltavan. Lopuksi -alkoi häntä oikein peloittaa. Tämän tunteen lisäksi muisti hän myöskin -ne lapsena kuulemansa kertomukset, jotka koskivat niin kutsuttuja -Hannibalin eli Balsefeidin sotia, joita oli käyty näillä seuduilla. -Vuonna 1644 oli nimittäin Norjan käskynhaltija Hannibal Sehested -koettanut valloittaa Göteborgia. Juuri Hisingenin tähän päähän oli hän -antanut rakentaa vallituksia, jotta hän niiltä käsin olisi voinut -piirittää kaupungin. Mutta 1 p:nä elokuuta samana vuonna hyökkäsi -odottamatta urhea soturi Lars Kagg tanskalaisten kimppuun ja ajoi -vihollisen päistikkaa Bohusen linnoitukseen. - -Tätä tapausta ja paljon muuta mietiskeli nuori kapteeni, samalla kun -hän harvakseen astuskellen harhaili eteenpäin pimeällä kirkkomaalla. Ja -lopuksi saivat hänen ajatuksensa enemmän pontta päättäen hänen puoli -ääneen lausutuista sanoistaan: - -"Eiköhän meille mahda käydä samoin kuin esi-isillemmekin, jotka -- --" - -Vahtisotamiesten huuto keskeytti hänen yksinpuhelunsa. Niin pian kuin -suinkin pimeässä saattoi, juoksi hän sille suunnalle, jolta ääni -kuului. - -"Oletko huomannut mitään epäiltävää?" kysyi hän vahtimieheltä, joka -seisoi kivääri valmiina ampumaan. - -"Kyllä kapteeni, kuulin joelta päin jotain ritinää." - -"Anna rummun soida!" käski Sverre Haraldinpoika erästä luokse rientävää -sotilasta. Tämä aikoi juuri kiirehtää takaisin leiripaikalle, kun -karhea ääni lausui: - -"Ne ovat tovereita. Korpraali Gudmar ja kymmenen miestä." - -"Ahaa!" huudahti kapteeni Sverre iloisena. "Hyvä lisä kuitenkin." - -Suuri osa nukkuvia sotamiehiä oli herännyt, ja heille sai reipas -korpraali kertoa niistä seikkailuista, joissa hän miehinensä oli ollut -Rajakylästä paettuaan. - -Monet parrakkaat ja parrattomat huulet lausuivat ihmetyksen huutoja ja -pian oli, äsken vielä niin raskas uni, ikäänkuin poispuhallettu. Noin -tunti keskiyön jälkeen oli nuori ja reipas kapteeni järjestänyt -miehensä ja pian oli hän marssimassa sitä vuoristoa kohti, jossa -Saituri-Pelle vartioitsi Agda raukkaa kuin lohikäärme aarretta. - -"Näillä seuduilla tapaamme kyllä pian ystävämme", mutisi Sverre -Haraldinpoika itsekseen. "Muussa tapauksessa käy meidän huonosti." - -"Siitä Jumala varjelkoon!" keskeytti korpraali Gudmar, joka oli kuullut -kapteenin sanat. "Tunnen itsessäni, että tästä pälkähästä kyllä -suoriudumme." - - - - -8. - - -"Niin, mitä nyt on tehtävä?" kysyi ukko Stehn, kun maihinnousu oli -käynyt hyvin päinsä. - -"Etsimme vuoristosta, luullakseni", sanoi Granmar, "mutta ensin tulee -meidän vetää vene maalle, niin ett'ei kukaan sitä meiltä varasta, sillä -aikaa kun olemme poissa." - -"Luuletko niin?" - -"Kyllä, isä Stehn. Kuka tietää, vaikka Pellellä ja Briitta Kronilla -olisi urkkijoita, jotka seuraavat jälkiämme, ja -- --" - -"Sitä minä en usko", keskeytti ukko Stehn päättävällä ja varmalla -äänellä. - -"Sitä parempi, jos ei olisi", sanoi Granmar. "Joka tapauksessa pidän -kuitenkin parhaana olla mahdollisimman varovainen. Se ei meitä ainakaan -vahingoita." - -"No niin, siinähän voit kyllä olla oikeassa. Mutta mihin varmaan -paikkaan piilottaisimme veneen?" - -"Etsikäämme jokin sopiva vuorenonkalo. Tuulenpa että täällä sellainen -kyllä löytyykin." - -Jonkun aikaa etsittyään huudahti ukko Stehn: - -"Tule tänne, niin saat nähdä!" Ja kun Granmar tuli paikalle, jatkoi -ukko, osoittaen vuorenonkaloon: "Etkö luule, että se tuolla voi olla -piilossa?" - -"Erinomainen piilopaikka, isä Stehn!" puuttui nuori aseseppä puheeseen. -"Onkalohan on mutkikas, ja jos voimme vetää veneen mutkan sisään, -niin -- --" - -"Mutta", keskeytti ukko Stehn miettivän näköisenä, "jos meidän -täytyisi lähteä täältä tavallista pikemmin, niin kuinka saisimme -tarpeeksi joutuun veneen takaisin veteen?" - -"Mitä tarkoitattekaan, isä Stehn?" uteli Granmar hämmästyneenä. -"Kyllähän me kahteen mieheen voitamme ukko Pellen ja Briittan." - -"Voi! Sinä et näytä minua ymmärtävän." - -"En ymmärräkään, se minun täytyy sanoa. Tehän puhutte arvoituksia." - -"Arvoituksiako? No, entä tanskalaiset ja norjalaiset sitten? Ovatko -hekin arvoituksia?" - -"Tanskalaiset ja norjalaiset?" - -"Niin juuri, etkö sinä tiedä, että juuri tältä puolelta heitä -odotamme?" - -Granmar löi otsaansa samalla huudahtaen: - -"Suokaa anteeksi, isä Stehn, sitä en tullut ollenkaan ajatelleeksi. -Mutta", jatkoi hän jonkun aikaa ajateltuaan, "minä kyllä luulen, että -ehdimme löytää Agdan, ennenkuin vihollinen tulee. Koettakaamme vaan! -Rohkea rokan syöpi, oli isälläni aina tapana sanoa." - -"Olkoon menneeksi", sanoi ukko Stehn. "Tahdonpa minäkin koettaa." - -Veneen maalle vetäminen oli kovaa työtä, mutta vihdoin oli se kuitenkin -mutkikkaassa vuorenonkalossa. Kun he olivat peittäneet sen oksilla ja -lehvillä, lähtivät ukko Stehn ja nuori aseseppä etsimään ryöstettyä -tyttöä. - -Retki, jolle he lähtivät, oli mitä suurimmassa määrin vaivalloinen, -olletikkin kun he eivät tietäneet mille suunnalle menisivät. Monta -kertaa luiskahti jalka ja ne kivet, joihin he tarttuivat vetääksensä -itsensä vuoren rinnettä ylös, irtaantuvat. Mutta vastuksista huolimatta -ei heidän rohkeutensa eikä kestävyytensä lannistunut. Eivät he myöskään -säästäneet lausumasta innostuttavia sanoja toisilleen. - -Alkoi tulla pimeä ja kulku oli senkin tähden vaikeaa. Ukon hätähuuto -sai Granmarin, joka kapusi edellä, kääntymään ympäri. - -"Auta, auta!" vaikersi ukko. "Mutta pian!" - -Hän ei todella ollutkaan hauskassa asemassa. Juuri silloin, kun hän oli -tarttunut erääseen kallionkielekkeeseen, vieri se paasi, jonka päällä -hän vähää ennen oli seisonut, jalkojensa alta, ja hän jäi -sananmukaisesti riippumaan taivaan ja maan välille. - -Vikkelä kun oli, kiirehti Granmar heti vanhuksen avuksi. Hän ehtikin -"kreivin aikaan." Vanhus oli juuri päästämäisillään itsensä irti, -käsivartensa vapisivat ja pari vasemman käden sormea oli jo irroittunut -kivestä. - -"Pitäkää kiinni vielä pari minuttia, isä Stehn!" kehoitti Granmar. - -"Minä koetan, mutta niinkuin näet, on se vaikeaa", ähkyi ukko Stehn. -"Mi-- -- nä -- -- koe -- -- tan -- -- kuit -- --" - -Aivan viime hetkellä sai nuori seppä tartuttua häntä lujasti -käsivarteen. Ponnistamalla kaikki voimansa, onnistui hänen lopuksikin -vetää ukko kielekkeen päälle. - -"Ettekö tahdo palata takaisin, isä Stehn?" sanoi Granmar. "Ajanpitkään -käy tämä teille liian vaikeaksi. Kyllä minä suoriudun yksinkin." - -Kun ukko Stehn oli vähän levähtänyt, vastasi hän kiukkuinen ilme -kasvoillaan: - -"Mitä roskaa sinä puhut? Luuletko sinä, että tämä pieni seikkailu -oli -- --" - -"Anteeksi, isä Stehn", keskeytti nuori aseseppä, "mutta ikänne -- --" - -"Ikäni! Mitä sinä iästä puhut? Vai etkö luule minulla olevan vielä niin -paljon voimia, että voin seurata sinua?" - -"Kyllä minä sen uskon", sanoi Granmar arasti. "Mutta teidän tulee -muistaa, isä Stehn, että olette jo vanha, ja että voimanne pian -loppuvat. Palatkaa sentähden takaisin, kyllä minä tulen yksinkin -toimeen?" - -Nyt vasta ukko oikein äkämystyi. - -"Sinähän kuulit, mitä olen sanonut!" huudahti hän vihaisesti. -"Luuletko, että olisin sinua seurannut, ellen tahtoisi minäkin -puolestani vähän löylyttää Saituri-Pelleä ja, niin hyvin kuin osaan, -antaisi hänelle hyvin ansaittua palkkaansa? Niin poikaseni, siitä voit -kyllä olla varma. En tiedä mitään pahempaa kuin -- --" - -"No älkäähän toki olko minulle vihainen, isä Stehn!" keskeytti Granmar. -"En tarkoittanut mitään pahaa äskeisillä sanoillani." - -"Etpä tietenkään, sen minä kyllä ymmärrän", sanoi ukko Stehn -leppyneenä. "Mutta älkäämme nyt seisoko tässä ja kuluttako aikaamme -turhiin puheisiin, eteenpäin!" - -Etsiminen alkoi uudestaan. Parin tunnin kuluttua otti ukko Stehn -seuralaistaan yht'äkkiä käsivarresta ja kuiskasi samalla: - -"Näetkö tuota tuolla kaukana? Lieneekö se jokin tupa?" - -"Missä?" - -"Tuolla, oikealla vuorenrinteellä." - -"Kyllähän se tuvalta näyttää." - -"Ajattelehan, jos Agda onkin viety sinne!" - -"Niin, eihän sekään voi olla mahdotonta", sanoi Granmar. "Jos tahdotte, -isä Stehn, niin menemme katsomaan." - -"Tietysti! Nopea päätös ja nopea toiminta! Mutta on välttämätöntä, että -olemme mahdollisimman varovaiset." - -Sillä aikaa kun ukko Stehn ja Granmar hapuilivat tuvalle päin, lähestyi -Sverre Haraldinpoika joukkoineen pohjoisesta. - - - - -9. - - -Sen ikkunan ääressä, joka oli vuorelle päin, seisoi Agda. Surullinen -tilansa ei antanut hänen hetkeäkään nukkua. Sitäpaitsi oli hän lujasti -päättänyt hinnalla millä tahansa koettaa paeta. Hän koetti hiljaa ovea, -mutta se oli kiinni. - -"Granmar, Granmar!" huokasi hän ja peitti kasvonsa käsillään, -"minkätähden olet minut unhoittanut? -- Unhoittanutko?" toisti hän -tuskallisella äänellä. "Ei", jatkoi hän sitten, ja toivon valoisa säde -loisti hänen silmistään, "hän ei voi minua unhoittaa, yhtä vähän kuin -minäkään häntä. Hän ei tiedä missä olen, muuten hän kyllä -- --" - -Yht'äkkiä lopetti hän yksinpuhelunsa ja kuunteli. Hän kuuli merkillisen -äänen, "mikähän se mahtoi olla?" - -"Jos koettaisin paeta", ajatteli nuori tyttö. "Ellen onnistu, niin ei -suinkaan käyne pahemmin, kuin että -- -- mutta hiljaa!" niin äännähtäen -katkaisi hän itse ajatustensa juoksun, "luulen kuulevani ulkoa -askeleita." - -Agda ei ollut kuullutkaan väärin. Askeleet, jotka olivat niin -varovaisesti otetut, että Agda tarkan kuulonsa avulla oli ne tajunnut, -olivat ukko Stehnin ja Granmarin, jotka hiljaa kuin kissa olivat -hiipineet niin lähelle hökkelin seinää, kuin suinkin. Ukko Stehn ei -voinut kuitenkaan kauvaa pidättäytyä. - -"Granmar!" kuiskasi hän niin matalalla äänellä kuin mahdollista, "etkö -näe tai kuule mitään, joka -- --" - -"Hiljaa!" keskeytti nuori aseseppä myöskin kuiskaten, samalla asettaen -toisen kätensä ukon huulille, "hiljaa! ja kuunnelkaa tarkoin." - -Jonkun hetken kuluttua jatkoi hän: - -"Ettekö kuule mitään?" - -"Kyllä, aivan niinkuin joku tässä lähellä nukkuisi." - -"Niin, siltä se minustakin kuulostaa. Tutkikaamme paikkaa!" - -Tämä kuiskaava keskustelu tapahtui juuri sen ikkunan alla, jonka -ääressä Agda seisoi. Hänen tarkka kuulonsa tajusi jokaisen sanan ja -hänestä tuntuivat äänet tutuilta. - -Voimatta itse saada selville, mitä oli tekeillä, alkoivat hänen -sormensa niin kovasti liikkua ikkunan ruudulla, että kuului siltä kuin -sitä olisi koputettu. - -Granmar ja ukko Stehn ryömivät niin likelle toisiaan kuin mahdollista. - -"Mitähän se mahtoi merkitä? Jokin pahaa ennustava salamerkkikö?" -Arvoitus selvisi pian, kun kuului puoliksi ääneen lausuttu: - -"Granmar!" - -Tähän vastasivat ukko Stehn ja nuori aseseppä yht'aikaa: - -"Agda!" - -Silloin unohti nuori tyttö varovaisuuden. Nopeasti kääri hän esiliinan -toisen kätensä ympäri ja parin sekunnin kuluttua olivat hökkelin -ikkunat, jotka jo ennestäänkin olivat särössä kappaleina. - -Siitä syntynyt helinä herätti ukko Saituri-Pellen, joka koko ajan oli -nukkunut. Hän nousi kiireesti ylös ja huusi: - -"Mitä se on?" - -"Ottakaa hänet kiinni, isä Stehn", kehoitti Granmar, "sillä aikaa minä -vapautan Agdan." - -Ukko Stehn ei viivytellytkään hyökätäkseen vanhan saiturin kimppuun. -Rivakasti heittäysi hän Saituri-Pellen päälle, joka hyökkäystä -odottamatta kaatui selälleen. Ukko Stehn painoi polvensa hänen -rintaansa vasten ja sähisi: - -"Jos vähääkään liikutat itseäsi, senkin saituri ja naisryöstäjä, niin -olet kuoleman oma." - -"Päästä minut irti!" vaikeroi Saituri-Pelle. "Minä tukehdun." - -"Niinkuin sitä muka kukaan surisi", sanoi ukko Stehn uhmaavasti. - -Saituri-Pelle oli kylliksi viisas huomaamaan, ettei tällä kertaa -auttanut mikään muu kuin pysyä hiljaa. Tässähän oli kysymys elämästä ja -kuolemasta, eikä hän tahtonut vielä luopua rakkaista rahoistaan, jotka -olivat hänelle kaikki kaikessa. - -Sillä aikaa kun tämä tapahtui vuorenonkalossa, riensi nuori aseseppä -vapauttamaan rakasta Agdaansa, mikä vaikeudetta onnistuikin. Kun -ensimmäiset ilonkohtaukset olivat tapahtuneet, sanoi Granmar: - -"Nyt menemme katsomaan, kuinka ukko Stehnin ja Saituri-Pellen laita -on." - -Kun molemmat rakastetut tulivat vuorenonkalon lähelle, eivät he ensiksi -huomanneet mitään, mutta heti kun silmänsä olivat tottuneet hämärään, -näkivät he aivan aukeaman suulla muodottoman möhkäleen, joka liikkui -edestakaisin. - -"Hoi, isä Stehn", huusi Granmar, "oletteko te siellä?" - -"Kyllä", vastasi Stehn, "ja saituri on varmasti käsissäni." - -"Tuokaa hänet tänne!" huudahti nuori aseseppä. "Kyllä minä näytän -hänelle, mitä -- --" - -"Armoa! armoa!" rukoili Saituri-Pelle samassa. "Minä tahdon -- --" - -"Älkää välittäkö siitä, mitä hän lörpöttelee!" keskeytti Granmar. "Ei -löydy ainoatakaan petollisempaa ihmistä, kuin hän." - -"Eikä ilkeämpää", lisäsi Agda. - -Vaikk'ei Saituri-Pellen kasvot tarkoin näkyneetkään, niin saattoi hänen -kokoon menneestä ja vapisevasta ruumiistaan kuitenkin varmasti päättää, -ettei hänen tilansa ollut kadehdittava. Se ilmeni hänen vapisevasta, -hampaiden välistä puristetusta äänestäänkin. - -"Nyt veneelle!" lausui Granmar, senjälkeen kun hän oli raahannut -Saituri-Pellen vuorenonkalosta. "Aika on täpärällä." - -Alkoi vaivaloinen ja raskas marssi, mutta se ei kestänyt kauvan. Tuskin -olivat hökkelin piirteet hävinneet heidän silmistään, ennenkuin -yht'äkkiä kuului jyrisevä ääni: - -"Seis!" - -Hämillään katsoivat nuo neljä kulkijaa toisiinsa, eivätkä ehtineet -lausua sanaakaan, ennenkuin kauhukseen huomasivat, että tiheä -sotamiesketju oli heidät piirittänyt. Siitä kielestä päättäen, jota -sotamiehet keskenään käyttivät, ymmärsivät he heti, että olivat -joutuneet norjalaisten ja tanskalaisten käsiin, Granmar koetti -kuitenkin seuralaisineen päästä tästä vaarallisesta asemasta. Sentähden -hän sanoi: - -"Me olemme rauhallisia kansalaisia, emmekä tahdo tehdä kenellekään -pahaa, jonkatähden -- --" - -Odottamattaan keskeytti hänet Saituri-Pelle, joka huomattavalla -vahingonilolla huudahti: - -"Älkää häntä uskoko! Hän on aseseppä, joka on jakanut kaikki aseensa -kaupungin puolustamiseksi." - -Tästä ilmiannosta oli se seuraus, että heidän kaikkien täytyi antautua -vangeiksi. Saituri-Pelle oli toivonut pääsevänsä vapaaksi, mutta siinä -hän kokonaan erehtyi. Pyyntöönsä, saada palata takaisin kaupunkiin, -vastasi Sverre Haraldinpoika: - -"Kyllä sinä kuulut samaan joukkoon kuin toisetkin, muuten et olisi -ollut heidän seurassaan." - -"Ei, herra, minä olen -- --" - -"Vait'!" keskeytti kapteeni. "Sen, että sinä olet oikea hirtehinen, -olen jo kyllä tietänyt, ja kuka tietää, mitä tekisitkään, jos pääsisit -vapaaksi? Korpraali Gudmar", jatkoi hän sitten kääntyen vanhaan -sotamieheen, "pidä tarkoin silmällä erittäinkin tuota vanhaa kettua! -Häneen ei ole luottamista." - -Kun vangit kuulivat nämä kapteenin sanat, huomasivat he, että olisi -turhaa pyytää kapteenia laskemaan heidät vapaaksi. Hiljaa ja -alakuloisina seurasivat he sotamiestä, mihin kaikkiin kohtaloihin vielä -joutuisivatkaan, eivät he luonnollisesti tietäneet. - -Silmäys, minkä Saituri-Pelle loi vihollisiinsa, merkitsi enemmän kuin -tuhannen sanaa. - - * * * * * - -Aikaisin aamulla tuli Briitta Kron takaisin. Kauvan etsi hän tuvasta ja -sen ympäriltä poikansa tytärtä ja Saituri-Pelleä, mutta kun ei hän -kumpaistakaan löytänyt ja koska hän sitäpaitsi sai pakolaisilta kuulla, -että vihollisarmeija oli jo Hisingenillä, palasi hän niin nopeasti kuin -taisi takaisin kaupunkiin, jossa hänen kertomuksensa tuntuvasti lisäsi -yleistä hämminkiä. - - - - -10. - - -Silkinkutoja Gorm oli mielikarvaudella kuullut, kuinka Agda oli viety -pois. Innokas kun oli, vapauttaakseen nuoren tytön Briitta Kronin -käsistä, juoksi hän ympäri kaupunkia etsien Granmaria ja ukko Stehniä. -Sattumalta sai hän tietää, että molemmat olivat lähteneet salmen yli -Hisingenille. Silloin lähti vitkastelematta Gormkin mainitulle -saarelle. - -"Hm, hm", yski hän tultuaan kurjaan hökkeliin. "Kun viimeksi kävin -täällä, olivat ikkunat eheät, mutta nyt -- --" - -Takaa kuuluva kolina keskeytti hänen ajatuksensa. Juuri kun hän oli -kääntymäisillään ympäri, tarttui häneen takaapäin pari voimakkaita -käsiä, ja ennenkuin hän ehti vähääkään vastustaa, oli hänkin -norjalaisten vankina. - -Sverre Haraldinpoika oli laittanut leirinsä noin penikulman päähän -ränsistyneestä hökkelistä. Leiripaikka oli joka puolelta näreikön -ympäröimä, ja ilman erinomaisen suuria ponnistuksia olisi ollut -mahdotonta tunkeutua sen läpi. - -Noin leiripaikan keskelle jätettiin vangit, Granmar, ukko Stehn ja -Agda. - -"Sinun täytyy saada levätä, tyttö", virkkoi kapteeni Sverre -ystävällisesti. "Kuulehan Gudmar, valmista tuolle nuorelle tytölle -vuode, että hän saa vähän levätä." - -"Herra", lausui nyt Granmar, "en koskaan olisi uskonut tapaavani noin -ystävällistä vihollista, ja -- --" - -"Sinun kanssasi tahdon puhua erikseen", keskeytti kapteeni pikaisesti. -"Seuraa minua!" - -"Ei minulla ole mitään teille sanottavaa." - -"Siitä myöhemmin. Tule!" - -"Hyvä Jumala! Kunhan hän ei vaan tekisi sinulle mitään pahaa", kuiskasi -Agda Granmarin lähtiessä seuraamaan kapteenia. - -"Älä sitä pelkää! Hänhän näyttää niin hyvältä", sanoi nuori aseseppä. - -Jonkun matkan päässä joukosta tutki Sverre suoraan ja miehekkäästi -vankiaan. - -"Onko totta, mitä se toinen vanki sanoi, nimittäin, että sinä olet -jakanut aseita kaupunkilaisille." - -"On", vastasi Granmar yhtä suoraan. - -Kapteeni Sverre, joka oli oikea miesten mies, katseli jonkun aikaa -hiljaa Granmaria. Sitten hän virkkoi: - -"Sinä olet yhtäkaikki oiva poika. Minun täytyy avomielisesti myöntää, -että olisin tehnyt niinkuin sinäkin. Jos voisin, laskisin sinut -vapaaksi, mutta -- --" - -"Jos te olette oikea kunnon sotilas, herra, jonka minä kyllä uskonkin, -niin te ette minua toistaiseksi päästäisi, mutta -- --" - -Nuori aseseppä keskeytti itse puheensa. Kapteeni huomasi hänen -alakuloisuutensa ja kysyi sentähden: - -"Mitä aijoit lisätä?" - -"Kyllä minä tahtoisin, että Saituri-Pelle -- --" - -"Kuka hän on?" keskeytti Kapteeni Sverre hätäisesti. - -"Se, joka sanoi, että -- --" - -"Ahaa! Nyt minä ymmärrän ketä tarkoitat", keskeytti norjalainen -kapteeni uudelleen. "Minä tiedän, mitä tahdot sanoa, mutta silloin -sinun täytyy luvata minulle, ett'et yritä paeta." - -"Sitä minä en voi luvata", vastasi Granmar yhtä reippaasti kuin -ennenkin. "Vapaushan on hyvä kaikille, ja sitä, joka ei tahdo saada -vapauttaan takaisin, en pidä äyrinkään arvoisena." - -Kapteeni Sverre astui pari askelta taaksepäin, hänen kasvonsa -synkistyivät ja hän huusi leiriin: - -"Gudmar!" - -Muutaman sekunnin kuluttua seisoi vanha korpraali kapteenin edessä. - -"Ota hänet huostaasi!" käski kapteeni osoittaen Granmaria. "Mutta ole -varuillasi, ett'ei hän pääse karkaamaan." - -"Kaikkea vielä!" huudahti Gudmar samalla sivellen partaansa, "vai ovat -asiat niin? Kahdenkymmenen vuoden kuluessa ei vielä kukaan, joka on -uskottu minun haltuuni, ole päässyt karkuun, ja olisipa todellakin -merkillistä, jos -- --" - -Marssivan joukon töminä keskeytti hänen. - -"Tämän me saimme kiinni ylhäällä vuorella", ilmoitti komentava -aliupseeri, samalla yhdessä kahden muun sotamiehen kanssa tuupaten -silkinkutoja Gormin esiin. - -"Oletko sinäkin kaupungista?" kysyi kapteeni Sverre. - -"Ei se sinulle kuulu!" ärjäsi Gorm kiukkuisesti ja sinutteli -norjalaista kapteenia. - -"Kyllä minä opetan sinut kohteliaaksi!" huudahti tämä, joka tunsi -itsensä loukatuksi Gormin vastauksesta. Sitten kääntyi hän Gudmariin ja -sanoi: - -"Vie hänet heti pois ja pidä tarkoin silmällä, ett'ei hän karkaa! Tässä -on yksi lisää, jonka suhteen voit olla yhtä varovainen. Pidä heitä -molempia tarkoin silmällä!" - -"Ennen putoavat silmät päästäni, kuin päästän heidät käsistäni", -vastasi Gudmar. - - - - -11. - - -Noin penikulman päässä pohjoiseen siitä paikasta, johon kapteeni Sverre -Haraldinpoika oli laittanut leirinsä, löytyi laakso, jonka toisella -rinteellä oli puoliksi alasrevitty lato, jonne vangit oli viety. Kaikki -työnnettiin yhteen joukkoon, ja ladon oven ulkopuolelle asettui Gudmar -parin muun sotamiehen kanssa. - -Saituri-Pelle oli yksistään kokoon vaipuneena toisessa nurkassa. Pelko -kun oli, ei hän uskaltanut lausua sanaakaan, sillä hän pelkäsi -Granmarilta saavansa hyvin ansaitun palkkansa. Mutta itsekseen hän luki -monta kallista valaa asesepän tähden ja lupasi itselleen heti -ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa hänet kyllä "höyhentää", niinkuin -hän ajatuksissaan mumisi. - -Ladon vastakkaiseen kulmaan olivat asettautuneet Granmar, ukko Stehn ja -Gorm sekä Agda. He kuiskailivat toisilleen: - -"Etkö luule, että pääsemme pois täältä?" kysyi ukko Stehn hiipien niin -lähelle Gormia kuin suinkin. - -"Kyllä", vastasi puhuteltu, "mutta meidän täytyy odottaa siksi, kunnes -tulee yö." - -Nuo matalalla äänellä keskustelevat vangit eivät huomanneet, kuinka -Saituri-Pelle silläaikaa oli puhunut erään vartioivan sotamiehen -kanssa. Kun tämä hetken kuluttua oli poistunut, mumisi Pelle yksikseen: - -"Teidän loppunne on hyvin lähellä. Ennenkuin huomenaamu valkenee, -olette minun vallassani." - -Tuli yö ja sen mukana pilkkosen pimeä. Ainoa ääni, joka häiritsi -ladossa vallitsevaa hiljaisuutta, oli ulkona vinkuva myrsky. - -Hiljaa kuin kissa, hiipi korpraali Gudmar vanhan ladon ympärillä, aina -tuon tuostakin asettaen korvansa seinää vasten kuunnellakseen, jos -sattuisi saamaan selville jotain epäilyttävää. - -"Ei", sanoi hän itsekseen, "sieltä ei kuulu mitään, joka tuntuisi -epäilyttävältä. Luulenpa sentähden voivani vähän levähtää. Olisipa -todellakin ihmeellistä, jos heidän onnistuisi paeta. Mutta mieheni ovat -luotettavia ja pitävät kyllä heitä silmällä, jotenka minä voin -- --" - -Korpraali Gudmar keskeytyi ajatuksissaan ja kääri paksun viittansa -tiukempaan ruumiinsa ympäri ja meni nopeasti erääseen lähellä olevaan -näreikköön, josta kova kuorsaus pian ilmaisi, että väsynyt soturi oli -vaipunut sikeään uneen. - -"Pelkäänpä Saituri-Pellen mietiskelevän jotain uutta konnanjuonta", -kuiskasi Granmar ukko Stehnille parin tunnin kuluttua. - -"Silloin on parasta, että saatamme hänet vaarattomaksi", vastasi ukko. - -"Niin, sitä samaa olen minäkin ajatellut." - -"Tuumasta toimeen! Mutta pian!" - -"Mutta", jatkoi Granmar, "meidän tulee olla niin varovaiset kuin -suinkin. Olettehan huomannut isä Stehn, kuinka itsepintaisesti -viholliset meitä vartioitsevat?" - -"Kyllähän minä olen sen nähnyt." - -"Varsinkin minuun nähden ovat he erinomaisen tarkkoja", lisäsi Granmar. -"Se norjalainen päällikkö on oikea miesten mies, sen minä olen -huomannut ja se, ettei hän tahdo tai voi laskea meitä vapaaksi on aivan -luonnollista, ja -- --" - -"Juuri senpätähden meidän täytyy itse koettaa saada vapautemme -takaisin", keskeytti ukko Stehn. "Seuraa minua, mutta ole hiljaa kuin -hiiri!" - -Teko, jonka he olivat päättäneet suorittaa, oli hyvin vaarallinen. -Stehn oli sattunut huomaamaan sen nurkan, jonne Saituri-Pelle oli -asettunut ja juuri sinne he nyt nelinryömin hiipivät. - -"Mitenkähän minun tulee menetellä päästäkseni kilpakosijastani?" -ajatteli Saituri-Pelle kiemurrellen kuin mato nurkassaan. "Minun täytyy -hinnalla millä tahansa toimia niin, että pääsen hänestä erilleen, sillä -silloinhan ei enää kukaan estä minua saamasta Briitta Kronin -sukulaista, kaunista Agdaa, omakseni." - -Mutta siinä samassa peitti suonikas ja karhea käsi hänen huulensa, ja -tukahdutti pienimmänkin äänen. Se oli ukko Stehn, joka niin odottamatta -ja oivalla tavalla oli hyökännyt hänen kimppuunsa. - -Ei ollut kulunut minuttiakaan ennen kun ukko Stehn ja Granmar olivat -tupanneet rievun Saituri-Pellen suuhun ja sitoneet lujasti hänen -molemmat kätensä ja jalkansa. Ulkopuolella vartioitsevat sotamiehet -eivät olleet kuulleet eivätkä nähneet rahtuakaan koko hommasta. - -"Agda!" lausui Granmar hiljaa, "tulehan nyt tänne, sillä nyt se vasta -alkaa." - -"Mitä meidän sitten pitäisi tekemän Saituri-Pellelle?" kysyi ukko Stehn -kuiskaten, samalla kun hän tarkkaan kuunteli ovelle päin. - -"Ripustamme hänet johonkin noista kattohirsistä", vastasi ukko Gorm, -joka kuultuaan hiljaista kolinaa, oli hiipinyt toisten joukkoon. - -Kuoleman kielissä oleva Saituri-Pelle koetti huutaa, mutta turhaan. -Ponnistaen kaikki voimansa, tempoi hän niitä nuoria, joilla hänen -kätensä ja jalkansa olivat sidotut, mutta kaikki yritykset olivat -turhat. Hän kiemurteli kostealla maanpinnalla kuin käärme, mutt'ei -sekään auttanut. Nuora ja lujasti sidotut solmut pitivät. - -"Nyt", huudahti Granmar, sittenkuin hän oli tullut vakuutetuksi siitä, -että ladon ulkopuolelta ei mitään kuulunut, "nyt pitää meidän koettaa, -onko täältä mahdollista paeta. Kuunnelkaa tässä aukon vieressä, isä -Stehn!" - -Nuori aseseppä lähestyi senjälkeen ovea, ja alkoi sitä hiljaa painaa -ulospäin. Ovi ei kuitenkaan vähään aikaan antanut myöden, mutta -vihdoinkin tunsi Granmar, että se oli aukeamaisillaan. - -"Nyt se on pian auki", kuiskasi hän ukko Stehnille ja Gormille. "Onko -teillä aseet käsillä?" - -"On", vastasivat molemmat, hekin kuiskaten, johon Gorm vielä lisäsi: -"Emmekö ota Saituri-Pelleä mukaamme, ja -- --" - -"Hiljaa! minä olen kuulevinani hiipiviä askeleita", keskeytti ukko -Stehn. - -Heti kun askeleet olivat lakanneet kuulumasta, raotti Granmar -varovaisesti ovea. Ulkona ei näkynyt ainoatakaan elävää olentoa, eikä -Granmar tarkan kuulonsakaan avulla havainnut mitään sellaista, joka -olisi ilmaissut vartijoiden olevan läheisyydessä. Tämä lisäsi hänen -rohkeuttaan, vaikka hän varovaisuuden vuoksi kehoitti silkinkutojaakin -kuuntelemaan. - -"En minäkään kuule mitään epäilyttävää", sanoi Gorm hetken kuluttua. -"Lähtekäämme!" - -Käskyä ei ollutkaan tarvis toistaa. Mutta ennen lähtöä sanoi Granmar -tuskissaan rimpuilevalle Saituri-Pellelle: - -"Sinä saat maata täällä niin kaunan. Mutta kun ensikerran tapaamme, -saat tuntea jotain vakavampaa." - -Jonkun hetken kuluttua olivat vangit ladon ulkopuolella, ja suuntasivat -heti askeleensa alhaalla vuoren rotkoissa kasvavien vaivaiskoivujen ja -pensaiden sekaan. Kohtalo, jos sitä siksi tahdomme nimittää, ohjasi -heidät suoraa päätä samaan näreikköön, jonka suojassa korpraali Gudmar -rauhallisesti nukkui. - - - - -12. - - -Mieliala jännittyi Göteborgissa yhä enemmän ja enemmän, aina sen mukaan -kun tuli tiedoksi, että vihollinen lähestyi kaupunkia. Voimme hyvin -ymmärtää, ett'ei monikaan saanut unta pitkällisinä ja kiusallisina -öinä. Miehet kiirehtivät asestautumaan ja riensivät ylös valleille, -joille tuotapikaa oli kokoontunut suuri joukko vapaaehtoisia. Kaikki -tahtoivat palavalla innolla ottaa osaa puolustukseen ja kun kuningas -Kustaa III saapui itsekin paikalle joukkoja järjestämään, ei riemu -ollut ollenkaan loppua. - -"Eläköön kuningas! Eläköön Kustaa III!" kaikui kaikkialla missä -hallitsija näyttäytyi. - -Ja hänen miellyttävä olentonsa, jolla hän aina oli saavuttanut kansansa -suosion, sai aikaan nytkin, että tuo suunnattoman suuri ihmisjoukko -innokkaasti tervehti häntä, joka näytti olevan näkemäänsä tyytyväinen. - -Sittenkun kuningas oli tehnyt kierroksensa valleilla, lähti hän n.s. -laivasillalle, jonka pohjoispuolella sijaitsi muuan "Ankkuri" niminen -olutkapakka. Yhteen sulloutunut väkijoukko sulki häneltä yht'äkkiä -tien, eikä kuningasta seuraavien adjutanttien ankarista käskyistä -huolimatta saatu sitä väistymään. Kuningas Kustaa ymmärsi heti, että -jotain erikoista oli tekeillä. Kun hän huomasi, ett'ei adjutanttien -antamia käskyjä toteltu, kannusti hän hevostaan ja ratsasti muitta -mutkitta keskelle väkijoukkoa. - -Se vaikuttikin. Vähitellen annettiin hänelle tietä ja pian oli kuningas -"Ankkuri"-kapakan edustalla, josta laivasillalla kävelevä yleisö kuuli -hirveätä melua. - -"Mistä on kysymys?" kysyi kuningas käskevällä äänellä. "Mitä on -tapahtunut?" - -"Ankkuri"-kapakan isäntä, pitkä ja roteva Rolf Krook, joka kerran -ennenkin oli nähnyt kuninkaan Tukholmassa ja nytkin tunsi hänet, astui -rohkeasti esiin, tempaisi hatun päästään ja vastasi, samalla kumartaen -niin syvään kuin taisi: - -"Tuolla sisällä on pidetty mitä kauheinta meteliä, teidän -majesteettinne. Eräs hullu nainen -- --" - -"Tuki suusi, senkin lurjus!" keskeytti samassa ilkeä naisen ääni ja -Briitta Kron hyökkäsi esiin. Ainoastaan suurella vaivalla pääsi Rolf -Krook pakoon hänen teräviä kynsiään. Välittämättä kuninkaan -läsnäolosta, jatkoi ilkeä nainen: "Sinä olet myöskin viekoitellut -poikani tytärtä menemään Granmar-lurjuksen vaimoksi, vaikka oletkin -tietänyt, että hänet piti Pellen saada, minä uskon, että kaikki ihmiset -juonittelevat minua vastaan. Niin on tehnyt silkinkutoja Gormkin ja -Stehn ja monet muut, mutta, niin totta kuin elän, teen heidän aikeensa -tyhjiksi. Niin kauvan kuin elän, ei aseseppä Granmar milloinkaan saa -Agdaa vaimokseen. Muista, että Briitta Kron on sen sanonut!" - -Ja kun tuo ilkeä nainen oli lausunut nämät sanat, astui hän aivan Rolf -Krookin nenän eteen ja pui uhkaavasti luisia käsiään samalla sadatellen -itsekseen. - -Sillä aikaa oli kuningas viitannut luokseen pari mukanaan olevaa -ratsastajaa, jotka ajoivat naisen pois. Sitten lausui hän sointuvalla -äänellään: - -"Unhottakaa näiksi päiviksi kaikki keskinäiset riitanne. Isänmaan etu -ennen kaikkea! Tehän tiedätte, että viholliset ovat tämän kaupungin -vallien edustalla. Jos heidän onnistuu nousta valleille ja -etuvarustuksille, niin mitä luulette siitä koituvan seuraukseksi? Sen, -että jo vajaan tunnin kuluttua olisi kaupunki liekkien vallassa ja -sellaisina kauhun hetkinä valtaisivat voittajat talot, kadut ja torit. -Voitte kyllä kuvitella mielessänne, minkälaisia hirmutöitä silloin -tehtäisiin. Vaimo ryöstettäisiin mieheltään, lapset vanhemmiltaan, -rakastavat ja sisarukset toisiltaan, ja miten raa'at sotamiehet sitten -heitä kohtaan käyttäytyisivätkään, sen voi jokainen teistä hyvin -ymmärtää! -- Liittykää kaikki yhteen ja ottakaa minun kanssani osaa -puolustukseen, jättäkää siksensä keskinäiset riitanne ja näyttäkää, -että rakastatte isänmaatanne ja uhraatte vaivanne sen puolustamiseen! -Kun vihollinen sitten on pakoitettu peräytymään, niin silloin on ilonne -todellista ja oikeutettua ja silloin voitte, jos tahdotte, jatkaa -kinastelujanne, mutta unhottakaa ne toistaiseksi, se on minun tahtoni ja -käskyni!" - -Tuskin oli kuningas Kustaa ehtinyt lopettaa puheensa, ennenkun kansa jo -ilmaisi riemuaan huutamalla yhteen ääneen: "Eläköön kuningas Kustaa! Me -seuraamme häntä!" - -Briitta Kron piti parhaana, ainakin tällä kertaa, hillitä ilkeätä -sisuaan. Hän nimittäin huomasi, että muuten koko kaupunki olisi -sotajalalla häntä vastaan, sillä uhkauksia ei suinkaan säästetty. Mutta -ennen poistumistaan "Ankkuri"-kapakan edustalta, pui hän molempia -nyrkkejään Rolf Krookille ja sanoi harmistuneena: - -"Odotahan! Pidän sinut ja kaikki toisetkin kyllä muistissani." - -"Ha, ha, haa!" nauroi ukko Krook ja katsoi uhkaavasti vanhaa eukkoa. -"Uskottavastikin sinut sitä ennen lannistetaan niin, että itsekin pidät -parhaana nöyrtyä. Minä puolestani teen kaiken voitavani edistääkseni -Agdan ja Granmarin naimisiin menoa, siitä voit kyllä olla varma." - -Kuninkaan puheen innostuttaman kansanjoukon suhde Briitta Kroniin -vaikutti niin, että hän katsoi itselleen sopivammaksi väistyä. -Luonnollisesti ei hän ollut ollenkaan hyvillään Rolf Krookille eikä -hänen samoin ajatteleville tovereilleen ja lupasikin itselleen heti -ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa panna tahtonsa täytäntöön. - -Kiukusta sähisten meni hän nopein askelin kotiinsa, jonne sulkeutui -yksinänsä miettimään, mitenkä hänen tulisi menetellä saavuttaakseen -tarkoituksensa mitä pikemmin. - -"Niin se kyllä käy hyvin", huudahti hän lopuksi. "Siinä sekamelskassa, -joka pian syntyy, uskon kyllä vieväni asiani voittoon. Minä en anna -perään, ennen kuin olen saanut tahtoni perille!" - - - - -13. - - -Kapteeni Sverre Haraldinpoika koetti nukkua, mutta turhaan. Painajaisen -tavoin kiusasivat kaikennäköiset ilvekuvat hänen mieltään niin, että -hänen täytyi jättää tilapäinen lepopaikkansa ja mennä raittiiseen -ilmaan. - -"Tekeepä mieleni käydä Gudmaria tervehtimässä nähdäkseni, mitenkä hänen -asiansa ovat", ajatteli hän. - -Muutaman minutin kuluttua oli kapteeni Sverre puoliksi lahonneen ladon -edustalla. - -"Mitä?" huudahti hän. "Ovi on auki ja -- --" - -Molemmat sotamiehet, jotka omin lupinsa olivat poistuneet -vartiopaikaltaan juuri silloin kun vangit olivat paenneet, palasivat -nyt takaisin. - -"Mitä tämä tahtoo sanoa?" ärjyi kapteeni Sverre. "Kuinka olette -vartioinneet?" - -Toinen sotamies vastasi vapisten: "Me emme voineet uskoa, että -- --" - -"Te ette saa uskoa, vaan ainoastaan totella", keskeytti kapteeni. -"Sytytä soihtu, jotta voimme tutkia ladon!" - -Kesti kuitenkin kauvan, ennenkun soihtu syttyi. Kun se vihdoinkin -rupesi palamaan, meni kapteeni Sverre molempain sotamiesten seuraamana -latoon. Siellä ei ollut ainoatakaan olentoa lukuunottamatta surkeasti -valittelevaa Saituri-Pelleä. Kapteeni silmäili hetkisen hänen -pöhöttyneitä kasvojaan, tempaisi sitten rievun hänen suustaan ja -kysäsi: - -"Tässä kaikessa piilee petos. Kuka on sinua noin kohdellut? Vastaa -heti!" - -Saituri-Pelle kohosi voimakkaasti, kun hän nyt vihdoinkin oli saanut -tilaisuuden täysin siemauksin ahmia raitista ilmaa. - -"Herra, minut on vangittu", sai hän vaivalla sanotuksi. - -"Vangittu? Mitä se tahtoo sanoa?" - -"Toiset vangit sitoivat minut." - -"Tiedätkö, mihin he pakenivat?" - -"Luonnollisesti kaupunkiin." - -"Mutta", sanoi kapteeni Sverre samalla hämmästyneesti katsellen -ympärilleen, "missä on korpraali Gudmar?" - -"Gudmar?" toisti toinen sotamiehistä. "Häntä en ole nähnyt pitkään -aikaan." - -"Onkohan täällä lähistöllä vihollisia?" - -"Emme me ainakaan ole huomanneet." - -Muutaman silmänräpäyksen mietittyään sanoi kapteeni Sverre kääntyen -siihen sotamieheen, joka viimeksi oli puhunut: - -"Mene nopeasti hakemaan tänne kaksikymmentä miestä!" - -Sotamies riensi pois. - - * * * * * - -Kun pakolaiset olivat tulleet sen viidakon lähelle, johon korpraali -Gudmar oli nukahtanut, pitivät he neuvoa keskenään siitä, miten -vast'edes tuli menetellä. Silkinkutoja Gorm oli sitä mieltä, että olisi -parasta lähteä heti joen yli Lerjeen, ja ehdotuksensa tueksi lausui -hän: - -"Minä olen täysin vakuutettu siitä, että vihollinen on jo ottanut -haltuunsa kaupunkia vastapäätä olevan joenrannan, ja silloin kävisi -luonnollisesti hyvin vaikeaksi, milt'eipä mahdottomaksikin, huomaamatta -tunkeutua vihollisen joukkojen läpi. Minä siis ehdotan, että valitsemme -sen tien kuin äsken mainitsin." - -Agdakin puuttui puheeseen ja sanoi: - -"Minä en luule, että isä Gorm on oikeassa. Vihollinen ei vielä -luultavastikaan ole kerinnyt niin pitkälle -- --" - -"En minäkään", keskeytti ukko Stehn, "minä kannatan Agdaa ja ehdotan, -että heti menemme sinne, minkä veneenkin piiloitimme. Se on kyllin -suuri kannattamaan meidät kaikki, ja -- --" - -Nyt keskeytti Granmar vuorostaan ukko Stehnin ja sanoi: - -"Joutuun veneelle, meillä ei ole aikaa viivytellä!" - -"Hiljaa!" kuiskasi samassa nuori tyttö. "Minä kuulen hiipiviä askelia." - -Pakolaiset piiloutuivat nopeasti kahden tiheän pensaan taakse. - -Hiipivät askeleet alkoivat kuulua yhä selvemmin ja pian voivat -pakolaiset eroittaa ihmisen hahmon, joka hiipi heidän edessään olevia -pensaita kohti. Tulija ei ollut kukaan muu kuin kapteeni Sverre -Haraldinpoika, joka oli lähtenyt etsimään korpraali Gudmaria. - -"Mihinkähän hän on mahtanut joutua", lausui hän itsekseen. "Onko hän -ehkä joutunut surman suuhun?" - -"Hän on se norjalainen kapteeni", kuiskasi Granmar ukko Stehnille. -"Jospa voisimme saada hänet kiinni!" - -Granmarin ehdotus toteutettiin heti paikalla. Kapteeni Sverre ei enää -ehtinyt ottaa montaakaan askelta, ennenkuin hän tunsi olevan kolme -lujakouraista miestä kimpussaan. - -"Antautukaa!" kuiskasi Granmar. "Teidän ei tarvitse mitään pelätä, -ellette tee vastarintaa." - -Yllätys oli niin odottamaton, että norjalainen kapteeni oli aivan -neuvoton. Ennenkuin hän selvisi ensimmäisestä hämmästyksestään, huomasi -hän, että kätensä olivat sidotut. - -"Joutuun nyt veneelle!" huudahti Granmar. "Meillä ei ole aikaa -viivytellä!" - -Tuskin olivat pakolaiset saaliineen ehtineet poistua, ennenkuin -korpraali Gudmar oli herännyt ja melkein äänettömästi noussut ylös. - -"Mitähän tästä mahtaa tullakaan?" mumisi korpraali Gudmar itsekseen. -"Se on minun syyni, että vangit ovat päässeet karkuun ja että kapteeni -itse on joutunut vangiksi, mikä höperö olinkaan? Mitä nyt teen?" - - - - -14. - - -Kun Saituri-Pelle tunsi olevansa vapaa, oli hän oitis tehnyt -päätöksensä. - -Tuskin oli kapteeni Sverre poistunut, ennenkun Saituri-Pelle epätoivon -yllättämänä hyökkäsi jälellä olevan sotamiehen kimppuun. Tämä, jolle -hyökkäys oli aivan odottamaton, kaatui taaksepäin samalla lyöden -päänsä niin voimakkaasti seinään, että pyörtyi. Nuolena ryntäsi -Saituri-Pelle ulos. Itsensä puolustamisinto teki hänet kaksin kerroin -voimakkaammaksi. Hän melkein lensi loppumattomien mantereiden yli -ohjaten kulkunsa suoraa päätä Pohjan joelle. - -Toisetkin pakolaiset kiiruhtautuivat niin hyvin kuin voivat sille -veneelle, jonka ukko Stehn ja Granmar olivat piiloittaneet lähelle -rantaa. Mahtoikohan se olla paikoillaan? Jos ei niin olisi, olisi -viimeinen villitys ensimäistä pahempi! Se huolestutti vielä heitä -enemmän, kun kapteeni Sverre ontumisen tähden viivästytti heidän -pakoaan. Ja tätä vankia, joka niin odottamatta oli joutunut heidän -käsiinsä, eivät he hevillä tahtoneet jättää. Pakolaiset uskoivat, että -kapteeni Sverre oli todellakin loukannut jalkansa, eivätkä siis -laisinkaan osanneet häntä epäillä. Eikä ollut aikaakaan ruveta sitä -seikkaa lähemmin tutkimaan. - -Ja kuitenkin oli ontuminen norjalaisen kapteenin itse keksimä viekas -juoni. Hän ajatteli itsekseen: - -"Jos minä nyt onnistun viivyttämään tätä menoa, niin on hyvinkin -luultavaa, että mieheni piankin ehtivät ladolle, ja kun eivät tapaa -minua siellä, -- -- mutta", keskeytti hän ajatuksensa, "miten saavat -sotamiehet tietää minun joutuneen vangiksi? Heidän täytyy kai hakea -minua niin kauvan, että kaikki on jo myöhäistä. Mutta minun täytyy kai -mukaantua kohtalooni. Tapahtukoon mitä tahansa, minä koetan olla -levollinen." - -Mitä vaivalloisimman matkan jälkeen saapuivat pakolaiset vihdoinkin -joelle. He olivat kuitenkin ison matkaa kulkeneet toiselle suunnalle ja -olivat nyt koko kaukana siitä mutkikkaasta vuorenonkalosta, jonne vene -oli piiloitettu. Alkoi jo hämärtääkin, jotenka matkan jatkaminen kävi -epävarmaksi. Sen lisäksi alkoi kapteeni Sverre valitella kipeätä -jalkaansa ja sanoi ei enää voivansa jatkaa matkaa. - -"Sitten me kannamme häntä", sanoi Granmar painokkaasti. "Minä luulen -tuntevani paraiten tien ja kuljen sentähden edellä." - -Tosin koetti kapteeni Sverre tehdä vastarintaa, mutta se ei mitään -auttanut. Ukko Stehn tarttui häntä hartioista ja Gorm jaloista ja niin -kulki seurue hiljalleen kohti vuorenonkaloa. He eivät olleet ehtineet -kuitenkaan kauvaksi, ennenkuin Granmar pysähtyi ja viittasi toisia -olemaan varuillaan. Sen jälkeen hiipi hän hiljaa erästä kiviröykkiötä -kohti, jonka takana hänen tarkka silmänsä oli huomannut jotain -liikkuvan. Hän piti aseensa valmiina milloin tahansa niitä -käyttääkseen. - -Stehn ja Gorm olivat laskeneet kapteenin maahan, jonka luota he eivät -kuitenkaan poistuneet, vaan pitivät häntä silmällä. - -Kun Granmar oli tullut suuren kiviröykkiön luokse, jonka takana oli -niin kapea käytävä tai polku, ett'ei kaksi ihmistä olisi voinut -toisiaan sivuuttaa, teki hän rohkean hyppäyksen ja seisoi parin -silmänräpäyksen kuluttua käytävän toisessa päässä. Samassa riensi jokin -mustalta näyttävä olento vastakkaiselle suunnalle, mutta kompastui -keskelle tietä. Nopeasti heittäytyi nuori aseseppä kompastuneen päälle -ja huusi: - -"Saituri-Pelle!" - -Saituri-Pelle oli todellakin joutunut vihamiehensä käsiin. - -"Nyt olen saanut sinut vihdoinkin kiinni", riemuitsi nuori aseseppä. -"Et enää koskaan tee Agdalle etkä minulle mitään konnanjuonia. Nouse -ylös!" - -Oikein säälitti katsella Saituri-Pelleä. Kaatuessaan oli hän loukannut -kasvonsa niin pahoin, että veri vuoti virtanaan. Hän tahtoi puhua, -mutta ääni tarttui kurkkuun. Hän sai lausutuiksi ainoastaan katkonaisia -sanoja. - -Vahvalla kädellään piti Granmar hänestä kiinni, sillä Pelle koetti -päästä irti, mikä ei kuitenkaan onnistunut. - -"Nyt taasen eteenpäin!" komensi nuori aseseppä ja kulkua jatkettiin -tosin hitaasti, mutta varmasti kuten ennenkin. Yht'äkkiä katkaisi -pakolaisilta tien musta rivi. - -"Takaisin!" kuiskasi Granmar. "Nyt eivät ole asiat niinkuin pitäisi." - -Peräytyminen alkoikin heti, mutta tuskin olivat he ehtineet ottaa -viittäkäänkymmentä askelta, ennenkun sekin tie oli suljettu. - -Tuskin olivat pakolaiset ehtineet tointua ensi hämmästyksestään kun -kuului karhea ääni: - -"Nyt olemme saaneet heidät kiinni ja voimme pelastaa kapteenimme." - -Korpraali Gudmar lausui nämät sanat. - -"Hyvä Jumala! Olemmeko taasenkin vankeina?" huokaili Agda -huolestuneena. - -"Olemme, ja juuri kun olimme vapaaksi pääsemäisillämme", huudahti -silkinkutoja Gorm katkerasti. - -Ruori aseseppä oli sillävälin tehnyt nopean päätöksen. Kovalla äänellä -lausui hän: - -"Niin pian kuin yksikin teistä lähestyy, on kapteeninne kuoleman oma!" - -Ja nämät sanat lausuttuaan, asetti hän leveäteräisen, terävän miekkansa -Sverre Haraldinpojan rinnalle. - -Norjalaiset, jotka sillä aikaa olivat tulleet lähemmäksi, juoksivat -nopeasti takaisin nähdessään Granmarin uhkauksen. Miten nyt tuli -menetellä. - -Kului muutamia minuutteja. Granmar, Agda, Stehn ja Gorm olivat piirinä -kapteeni Sverren ja Saituri-Pellen ympärillä ja he olivat lujasti -päättäneet puolustautua viimeiseen asti. - -"Päästäkää minut hyvällä irti, niin teitä kohdellaan hyvin", ähkyi -norjalainen kapteeni. "Muuten -- --" - -"Mitä muuten?" huudahti Granmar vihaisesti. - -"Muuten olette tuhonne omat", lisäsi kapteeni. "Minä tunnen kyllä -mieheni." - -Tämän lyhyen keskustelun aikana oli korpraali Gudmar huomaamatta -hiipinyt nuoren asesepän taakse, ja juuri kun tämän piti vastata -kapteenin sanoihin, sai hän yht'äkkiä niin voimakkaan iskun -takaraivoonsa, että pyörtyi. Muut hämmästyivät siitä niin, ett'eivät -ehtineet tehdä vastarintaa, vaan olivat parin minuutin kuluttua jälleen -norjalaisten vankeina. - -Kun kapteeni Sverre Haraldinpoika tunsi taasen olevansa vapaana, oli -teeskennelty ontuminenkin kuin pois puhallettu. Ojentaen koko pitkän -vartalonsa, huusi hän voimakkaalla äänellä: - -"Takaisin, ylös vuorelle samaan paikkaan! Tällä kertaa pidämme heitä -tarkemmin silmällä." - - - - -15. - - -Kun Briitta Kron oli vähän rauhoittunut, alkoi hän entistä innokkaammin -miettiä, mitenkä voisi ikipäiviksi eroittaa Agdan ja Granmarin -toisistaan. Parin tunnin kuluttua lähti hän kaupungille, jossa hän -useammalta taholta sai kuulla, että nuori aseseppä oli kateissa. Toivon -kirkas säde loisti silmissään kun hän ajatteli: - -"Mahtaakohan hän olla kuollut? Mitään sen onnellisempaa tapahtumaa en -koskaan saisi kuullakaan! Mutta", jatkoi hän ajatuksissaan, "ei -suinkaan ole sentään mahtanut käydä niin hyvin." - -Kierrellessään kaupungilla tuli hän lopuksi sille kohdalle, mihin nyt -on rakennettu joen yli Hisingenille johtava silta, jolle oli -kokoontunut suuri joukko väkeä. Briitta Kron tunkeutui joukkoon ja sai -kuulla, että noin puolisensataa kaupungin porvareita ja käsityöläisiä -aikoi lähteä etsiskelyretkelle mainitulle saarelle. Veneitä haalittiin -juuri kokoon. - -Briitta Kron oli silmänräpäyksessä tehnyt päätöksensä. Hän tahtoi -päästä mukaan henkensäkin menettämisen uhalla, sillä hänen täytyi, sen -hän itsekseen vannoi, saada selville poikansatyttären olinpaikka. Entä -Saituri-Pelle sitten? Mitenkähän voisi hänet löytää? - -Pian saatiin hankituksi tarpeellinen joukko veneitä, jotka ennen pimeän -tuloa olivat täydellisesti miehitetyt. Kun viimeistä venettä -irroitettiin rannasta, hyppäsi siihen rohkeasti eräs nainen, joka -kirkui: - -"Minun täytyy päästä mukaan! ehkäpä voin olla teille hyödyksi." - -"Briitta Kron! Sehän on Briitta Kron!" kuului pari matkalaista -huutavan, johon eräs kolmas lisäsi: - -"Ajakaa hänet takaisin rannalle! Hän ei ennusta mitään hyvää, sen -tiedän jo vanhastaankin." - -Pari soutajaa oli jo laskenut airot pois käsistään, kun kuului voimakas -ääni: - -"Antakaa hänen tulla mukaan!" - -"Mutta minä vakuutan, että se tietää onnettomuutta", väitti edellinen. -"Minun isäni merimatkat olivat vuosien kuluessa onnistuneet aina hyvin, -mutta eräänä päivänä purjehtiessaan Lintusaaresta, sai hän naisen -alukseensa, eikä hän ollut vielä ehtinyt Älfsborgiin ennenkuin hän itse -ja nainen joutuivat Ahdin saaliiksi." - -Hän ei saanut kuitenkaan kannatusta ja Briitta sai seurata mukana. - -Pistosanat, joita ensi alussa oikein satoi hänelle, loppuivat kuitenkin -vähitellen. Pian lakattiin soutamasta ja veneitä laski maihin -Hisingenin rannalle. Heti sen jälkeen, kun kaikki olivat nousseet -veneistä, jakoi se upseeri, joka oli joukon etumainen ja siitä syystä -myös joukon itseoikeutettu johtaja, sen kahteen osastoon. Toisen joukon -johtajaksi rupesi hän itse, toisen johtajaksi määräsi hän ymmärtäväisen -porvarin, nimeltä Ring Grimson. Sen jälkeen piti hän miehilleen -lyhyen puheen kehoittaen heitä yksimielisyyteen. Juuri kun hän oli -lähettämäisillään matkaan sen osaston jota Rings johti, sanoi Briitta -Kron: - -"Herra! Tuolla ylhäällä kalliolla on muuan puoliksi lahonnut lato. Minä -tiedän tien sinne ja haluan näyttää sen teillekin. Ehkäpä löydämme -sieltä jotain, joka -- --" - -"Kyllä minäkin sinne osaan!" keskeytti joku Ringsin osastoon kuuluva. -"Minä olen ollut siellä monta kertaa." - -"Sehän on hyvä", lausui upseeri. "Sinä eukko, näytät minulle oikotien -ja sinä", jatkoi hän kääntyen toiseen tientuntijaan, "menet sen osaston -etunenässä, johon kuulut, kiertoteitä, siten saamme vihollisemme kahden -tulen väliin." - -Pian senjälkeen marssivat molemmat joukot eri teitä pitkin ladolle. - - * * * * * - -Ne hetket, joita pakolaiset jouduttuaan toistamiseen norjalaisten -vangeiksi, saivat viettää, olivat todellakin hyvin vaikeita. Heidän -mielensä oli alakuloinen ja kun he saapuivat takaisin vanhalle ladolle, -tunsivat he itsensä niin onnettomiksi, ikäänkuin kaikki maailman huolet -olisivat raskaasti painaneet heidän hartioillaan. Tosin koettivat he -rohkaista toisiaan, mikä ei kuitenkaan tahtonut oikein onnistua. - -Mutta löytyi kuitenkin yksi, joka oli levollinen. Saituri-Pelle -nimittäin tiesi, ett'ei hänen tarvinnut ollenkaan pelätä kapteeni -Sverreä. Ja sitäpaitsi olihan hän aivan erillään tuosta vihatusta -asesepästä Granmarista. Tosin häntä harmitti nähdessään, että Agdakin -oli norjalaisten vankina, mutt'eiväthän he hänelle saattaneet aikaan -mitään pahaa. - -Kapteeni Sverre Haraldinpoika pysyikin uhkauksessaan ja vartioitsi mitä -ankarimmin vankejaan. Ladon ympäri asetti hän kaksinkertaisen rivin -sotamiehiä, niin ett'ei kissakaan olisi voinut huomaamatta hiipiä -ladosta. Kapteeni Sverre tarkasti joka tunti, että kaikki oli hyvässä -järjestyksessä samalla kun Gudmar lakkaamatta kiersi latoa. - -"Tällä kertaa eivät he ainakaan pääse karkuun", mumisi hän itsekseen. -"Sillä ennemmin ammun heidät jokaisen." - -Molemmat vapaaehtoiset osastot olivat lähettien avulla toistensa kanssa -yhteydessä, jotenka he hyvin saattoivat antaa toisilleen tarpeelliset -tiedot ja käskyt. Hiljaa ja varovaisesti kulkivat he eteenpäin. Aamu -alkoi jo sarastaa, kun he vihdoinkin saapuivat perille. - -Kapteeni Sverre oli paraillaan katsomassa vankejaan. - -"Miten nyt jaksat?" kysyi hän uhkaavasti nuorelta asesepältä, pysähtyen -aivan tämän nenän eteen. "Osamme ovat luullakseni vaihtuneet." - -"Kuka tietää vaikka ne vieläkin vaihtuisivat!" vastasi Granmar -rohkeasti. - -"Ho, hoo!" nauroi kapteeni pilkallisesti. "Minä pidän kyllä huolen -siitä, ett'eivät vaihdu." - -Näin sanoen kiirehti hän pois ladosta. Töin tuskin oli hän ehtinyt -pistää päänsä ovesta, ennenkun metsästä kuulunut laukaus sai hänet -nopeasti vetäytymään takaisin. Yksinäistä laukausta seurasi tuota pikaa -yhteislaukaus, ja ennenkun kapteeni Sverre ehti toipua ensi -hämmästyksestään, ryntäsivät molemmat vapaaehtoiset joukot kahdelta -taholta. - -Norjalaiset suoriutuivat kuitenkin yllätyksestä ja järjestäytyivät -tappeluun. - -"Ahaa! Mehän saamme apua!" huudahti Granmar ja vetäisi nuoren tytön -rintaansa vasten. "Jumalan kiitos!" - -Sillä aikaa kun ulkona oteltiin, rikkoivat vangit ladon oven. Samalla -hetkellä ryntäsi Rings Grimson joukkoineen esiin. Gudmar asettui heitä -vastaan. Kun hän huomasi, että vangit olivat päässeet irti, alkoi hän -muutamien miestensä kanssa heitä ahdistaa. - -Vangit eivät olleet kuitenkaan aseettomia. Kaatuneilta sotamiehiltä oli -heidän onnistunut ottaa aseita, joihin monta norjalaista kaatui -voimakkaista ja hyvin osatuista iskuista. - -Granmar ja Stehn olivat asettuneet ovelle. Heidän takanaan seisoivat -silkinkutoja Gorm ja Agda, viimeksimainitulla sanomaton tuska kauniilla -kasvoillaan. - -Taistelu oli ankara. Stehn oli jo lievästi haavoittunut ja eräs luoti, -joka lensi hänen ja nuoren asesepän väliltä, oli lävistänyt nurkassaan -vapisevan Saituri-Pellen rinnan, kun aivan yht'äkkiä kuului taistelun -tuoksinasta huuto: - -"Missä on Agda? Missä on poikanitytär? Sinä kurja! Mitä olet hänelle -tehnyt?" - -Näin huutaen ryntäsi Briitta Kron nyrkit sojossa nuoren asesepän eteen. -Hopeasta vauhdistaan huolimatta ei hän kuitenkaan ehtinyt perille, vaan -kaatui kuulan lävistämänä maahan, Agda tahtoi juosta ulos, mutta -Granmar pidätti hänet sanoen: - -"Sinä et saa antautua tuollaiseen silminnähtävään hengenvaaraan. Me -odotamme siksi, kunnes tappelu on loppunut." - -Samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi korpraali Gudmar hänen kimppuunsa. -Alkoi tuima käsikähmä. Gudmarilla tuntui olevan tavattomat voimat ja -aluksi oli Granmarin vaikea puolustautua. Lopuksi sai hän entisen -levollisuutensa takaisin ja torjui mitä kylmäverisemmin hyökkäykset. - -Vapaaehtoiset göteborgilaiset taistelivat tavattoman urhoollisesti ja -työnsivät vähitellen norjalaiset yhteen läjään. Kun Gudmar näki sen, -aikoi hän rientää heille avuksi, mutta menetteli niin varomattomasti, -että Granmarin pitkä miekka tunkeusi hänen rintaansa. Parahtaen kaatui -Gudmar kuolon kamppailussa olevan Briitta Kronin viereen, joka -taistelun vihdoinkin päätyttyä veti viimeisen henkäyksensä Agdan -sylissä. - -Norjalaisten onnistui lopuksi päästä pakoon, menetettyään taistelussa -nuoren kapteeninsa. - -Sitä riemua, joka syntyi, kun vapaaehtoiset palasivat sotavankeineen -takaisin kaupunkiin, voi tuskin sanoin kuvata. Kuningas kiitti -mieskohtaisesti vapaaehtoisia sankareja ja Rolf Krook kestitsi heitä -yltäkylläisesti luonaan pari tuntia. Kuningas Kustaa lahjoitti nuorelle -asesepälle suurehkon rahasumman ja vähän sen jälkeen kun norjalaiset -lopullisesti vetäytyivät rajan yli, vietti nuori aseseppä Agdan kanssa -häitä. Ja onni oli aina edelleenkin nuorikkojen jokapäiväisenä -vieraana. He juhlivat yhdessä toisten norjalaisten vankeina olleiden -ystäviensä kanssa sitä päivää, jolloin heidät hädän hetkellä niin -onnellisesti pelastettiin. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄDÄN HETKELLÄ*** - - -******* This file should be named 62953-8.txt or 62953-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/9/5/62953 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |