diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62980-8.txt | 2960 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62980-8.zip | bin | 47800 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2960 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bd16fd0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62980 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62980) diff --git a/old/62980-8.txt b/old/62980-8.txt deleted file mode 100644 index 70169e5..0000000 --- a/old/62980-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2960 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hänen poikansa, by Erkki Kivijärvi - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Hänen poikansa - Kolminäytöksinen hiljainen komedia - - -Author: Erkki Kivijärvi - - - -Release Date: August 19, 2020 [eBook #62980] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN POIKANSA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -HÄNEN POIKANSA - -Kolminäytöksinen hiljainen komedia - -Kirj. - -ERKKI KIVIJÄRVI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1923. - - - - -HENKILÖT. - - Kaarle Kaltimo. - Laina Kaltimo, hänen vaimonsa. - Irja Fiorini, laulajatar. - Kaarle Welle. - Asessori Edelman. - Berg, ministeriön kansliapäällikkö. - Ensimmäinen rouva. - Toinen rouva. - Kolmas rouva. - Säveltäjä Kaarto. - Ministeriön vahtimestari. - Palvelijatar. - -Tapahtuu Helsingissä joskus lähimmässä tulevaisuudessa, alkaen -muutamana torstai-iltana ja päättyen lauantaiehtoona. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Juhlapäivälliset. - -Tupakkahuone. Tausta avautuu käytävään, joka johtaa kummallakin -puolella oleviin saleihin. - -Huonekalut raskaat, tummat. Vasemmalla seinällä uuni, jossa palaa tuli; -sen yläpuolella antiikkinen seinäpeili. Vanhoja tauluja, gobeliinejä. -Katossa kristallikruunu, jossa täysi valaistus. Taustaseinällä palavat -kandelaaberit. - -Alhaalla etualalla -- molemmin puolin -- matalain metallisten -tupakkapöytäin ympärillä muutamia englantilaisia nahkatuoleja. -Kumpaisellakin pöydällä palava kynttilä ja tupakoimistarpeita. - -Silloin tällöin kuuluu saleista tanssisäveleitä ja äänten etäistä -sorinaa. Ilmassa on virallisen juhlan jäykkää sunnuntaitunnelmaa. - -Oikeanpuoleisen tupakkapöydän ääressä istuvat Edelman ja Berg sikarit -suussa. He ovat, tuhkakerroksen pituudesta päättäen, jo kotvan aikaa -siinä istuneet. - -Edelman on lihavahko ja kaljupäinen viisikymmenvuotias. Maailmanmies. -Älykäs ja eloisa. Huolellisesti puettu; valkoinen kukka hännystakkinsa -napinlävessä. Kriitillinen katse, vähän irooninen hymy suunpielissä. - -Berg kymmentä vuotta nuorempi. Kalpeahko, korrekti, mutta jokapäiväisen -näköinen. Vähän kulmikas liikkeissään, jotka hän kuitenkin koettamalla -koettaa saada sulaviksi. Kakkulat nenällä. Puku moitteeton muuten, -mutta yli valkoisten liivien kulkevat paksut kellonperät ja rusetti on -tehtaassa valmiiksi sidottu. - -EDELMAN. Omasta puolestani olen jo kotvan aikaa odottanut, että hänen -hetkensä tulisi. Hänellä on kaikki edellytykset: ei vikoja eikä -ansioita, ei ystäviä eikä vihamiehiä, ei mainittavampaa menneisyyttä -eikä sanottavampaa tulevaisuutta. Hän on siis sangen mallikelpoinen -ministeri, eikä kenenkään tarvitse peljätä hänen astuvan varpailleen. - -BERG. Veli on jo tuntenut hänet kauan --? - -EDELMAN. Aina hänen ylioppilasajoiltaan. Silloin hän tosin oli -kutakuinkin hunningolla, mutta ymmärsi peittää paheensa visummin ja -viisaammin kuin muut vertaisensa: osasi aina kulkea hyvissä vaatteissa -ja etevien kirjoissa, vaikkei tehnytkään mitään. - -BERG. Eikö hän ollut runoilija? Minulle on ainakin kerrottu... - -EDELMAN. Hm. Tavallaan. Mutta ei niin paljon, että siitä koskaan voisi -koitua vakavampaa haittaa hänen yhteiskunnalliselle asemalleen. -Olipahan vain joskus julkaissut jonkun laulunpätkän ja kirjoittanut -muutamia taidearvosteluja, kuten kaikki muutkin sen ajan kaunosielut, -jotka istuivat iltojaan taiteilijain piireissä. Ja antoi tietysti -kyypparien sanoa itseään kirjailijaksi, koska ajan tapa oli sellainen, -että tyhjäntoimittajia sanottiin joko kirjailijoiksi tahi insinööreiksi --- onhan näet tirehtööri-titteli siinä mielessä vasta sotateollisuuden -tuotteita. - -BERG. Mutta kuinka tämä minun tuleva päällikköni sitten oikeastaan -pääsi jaloilleen? Kun minä opin hänet tuntemaan, oli hän jo kiivennyt -jäseneksi muutamaan valtion komiteaan. - -EDELMAN. Kuinkako pääsi jaloilleen? Hm. Hänet pantiin pääsemään. Hän on -sitäpaitsi kissan sukua: putoaa aina käpälilleen. -- Katsohan, hänellä -oli rikas täti jossakin Kuopion takana, ja tämä täti kuoli... - -BERG. (Hiljaa viheltäen.) Ahaa: ystävämme siis peri. - -EDELMAN. Päinvastoin. Ei penniäkään. Sillä täti oli -kaukonäköisyydessään testamentoinut kaikki tyyni pelastusarmeijalle -tahi pakanalähetykselle taikka jollekin muulle sentapaiselle. Ja tästä -jalomielisestä teosta korjasi veljenpoika runsaan siunauksen. - - (Sytyttää sammuneen sikarinsa.) - -BERG. Anteeksi, mutta nyt minusta veli puhuu arvoituksissa. - -EDELMAN. En ensinkään. Ei mikään ole yksinkertaisempaa. Velkojat -pakoittivat pojan hyppäämään alas pääkaupunkilaisen etevyytensä -korkealta mutta karulta kukkulalta erään maaseutukaupungin viljavampaan -laaksoon: sanomalehden toimitukseen. Sieltä hänet tosin puolen vuoden -perästä potkittiin pois, mutta hän pääsi tietysti toiseen ja -parempipalkkaiseen. Kolmannessa paikassa hän vihdoin löysi onnensa -ruokarouvan salin sohvankulmasta. - -BERG. (Nauraa.) No, mutta ei suinkaan hän nainut ruokarouvaansa? - -EDELMAN. Ei. Mutta rouvan käytännöllinen ja tarmokas tytär teki hänet -ei vain miehekseen vaan myöskin mieheksi. Ja sen jälkeen on kehityksen -laki vaikuttanut aivan normaalisti. Kuljettuaan läpi maaseudun kaikki -mahdolliset asteet -- taksoituslautakunnan jäsenestä valtuuston -varapuheenjohtajaksi ja pankkikonttorin valvojasta sen päälliköksi ---, oli hänen aikansa täytetty: hän palasi esimieheksi samaan -pääkaupunkilaiseen rahalaitokseen, joka kahta vuosikymmentä aikaisemmin -oli tuhlaajapojalle matkarahat lainannut. - -BERG. Entä hänen rouvansa, onko hän sivistynyt? - -EDELMAN. Ei. Mutta hän on ylioppilas. Ja lyyrahan nykyisenä jalojen -metallien puutteen aikana käy aivan yleisesti puhtaasta kullasta. -Sitäpaitsi silkkikankaan laskoksiin ja muutamaan ranskalaiseen -lauseparteen saa piiloitetuksi melkein mitä tahansa. Ja punaisinkin -käsi peittyy valkoisiin hansikkaihin. - -BERG. (Ilmeisellä mielenkiinnolla.) Hän esiintyy siis mielellään -maailmannaisena? - -EDELMAN. Oletko koskaan nähnyt naista, joka ei avokaulaisessa -leningissä näyttelisi demimondea? - -BERG. (Hymyillen.) Niinpä niin... -- Mutta kuulehan, eihän Kaarle -Kaltimo koskaan oikeastaan ole ottanut osaa varsinaiseen valtiolliseen -elämään; miten hänet nyt sitten aivan äkkiä on havaittu valtiomieheksi? - -EDELMAN. Juuri sen vuoksi, ettei hän sitä ole! Sehän on hänen kaikkein -suurin ansionsa. Tottumusta tarvitaan vain johonkin ammattiin. Eikähän -hallitseminen ole käsityötä. Korkeintaan se on elinkeino, mutta harvoin -enää sitäkään, useimmiten vain harrastus. -- Katsohan, oikeat -poliitikot ovat liian viisaita mennäkseen hallitukseen, sillä he -tietävät, että siellä katoaa vaikutusvalta. He hailitsevat mieluummin -hallitusta. Se on paljon parempaa urheilua. - -BERG. No, siinä paha missä mainitaan! - -KALTIMO. (Tulee taustalta. Hän on vakavan ja oman arvonsa tuntevan -miehen näköinen. Huolellisesti puettu. Vähän hermostunut liikkeissään.) -Vai niin. Herrat istuvat täällä kaikessa rauhassa ja panettelevat minun -vähäpätöisyyttäni. - -EDELMAN. Päinvastoin! Puhumme sinun suuruudestasi. - -KALTIMO. (Kevyesti hymähtäen.) No, siitä ei ainakaan pitkältä puhetta -piisaa! - -EDELMAN. Älä ole vaatimaton! Ainakin yhden sikarin palamisajaksi. Ja -pian kai kahdenkin, jos huhuissa on perää... - -KALTIMO. Missä hiivatin huhuissa? - -EDELMAN. Älä huoli ruveta piilosille! Tietäähän jo koko maailma, että -sinusta nyt aiotaan tehdä ministeri. - -BERG. Niin, siitä puhutaan aivan yleisesti. - - (Viskaa pois sikarinsa.) - -KALTIMO. (Käy istumaan. Sytyttää savukkeen. Koettaa olla huolettoman -näköinen ja vaikuttaa välinpitämättömältä.) Maailma puhuu niin paljon -ja enimmäkseen joutavia. Minulla on sitäpaitsi tarpeeksi hyvä olla -siellä, missä nyt olen... - -BERG. Mutta hallitushan tarvitsee kokeneen finanssimiehen -rahaministerin tyhjälle tuolille. - -KALTIMO. Onhan niitä... onhan niitä. Finanssimiehiä on nykyään joka -oksalla. Ja oksia on enemmän kuin puita. - -EDELMAN. Mutta sopivista on puute. -- Myönnähän vain, ettei savua ilman -tulta! - -KALTIMO. No, entäpä jos myöntäisin, että puheissa tällä kertaa sattuu -olemaan vähän perää -- mitä mahtaisi maailma silloin sanoa? - -EDELMAN. Se sanoisi samaa, jota se aina sellaisissa tapauksissa sanoo. -Maailmalla on varmat ja vakiintuneet sanontatavat kaikkien tapahtumain -varalle: kihlausten ja konkurssien, kuolemantapausten ja -virkanimitysten. - -KALTIMO. Sinä tarkoitat --? - -EDELMAN. Että kun sinusta tulee ministeri, vievät vastustajasi sinulta -kunnian, puoluelaisesi kadehtivat sinua ja välinpitämättömät, joita on -enin, kohauttavat olkapäitään. Mutta ystäväsi, jos sinulla nimittäin -sattuu sellaisiakin olemaan, säälivät sinua sydämestään. - -KALTIMO. (Väkinäisesti naurahtaen.) Entä sinä? - -EDELMAN. Minä! No niin, joko... (Kohottaa olkapäitään ja levittää -käsiään.) Tahi, jos sallit, lukeuden ystäviisi. - -KALTIMO. (Ojentaa hänelle kätensä, johon toinen tarttuu.) Kiitos! -Rehellinen ja vilpitön sinä ainakin olet. - -EDELMAN. Se on minussa syntymävika. Sen pahempi! - -KALTIMO. Miksikä sen pahempi? - -EDELMAN. Siksi, ettei minusta ainakaan silloin voi tulla ministeriä. -(Naurahtaa.) Eikä maailma niin ollen saa minusta puheenaihetta. - -KALTIMO. Tiedätkö, enpä usko sen minustakaan saavan. Hyi hitto! -(Irvistää, kuin olisi saanut jotakin kitkerää suuhunsa.) Ei, ei. - -EDELMAN. Kyllä, kyllä. Jollei tänään, niin huomenna tahi ainakin -ylihuomenna. Mutta luultavasti jo tänään. - -KALTIMO. Mistä sinä sen päättelet? - -EDELMAN. Minulla on omat merkkini, jotka eivät petä. Sinun -sateenkaaresi on nyt noussut taivaalle, ja sateenkaari on liiton -merkki, kuten Sana vakuuttaa. - -KALTIMO. Oikeinhan saat minut uteliaaksi. Mitkä ovat siis merkit kuussa -ja auringossa? - -EDELMAN. Päivällispöydässä kohotti pääministeri kaksi kertaa -limonaadilasinsa rouvaasi kohti. Ja pöydästä noustua tarttui -kirkollisministerin moitteettomasti maalattu rouva tuttavallisesti -hänen käsivarteensa ja kuiskasi jonkun hävyttömän kaksimielisyyden -hänen korvaansa. - -KALTIMO. (Nauraa.) No, on sinullakin ilmapuntarisi. - -EDELMAN. Älä naura. Viimeksimainittua seikkaa voit pitää melkein yhtä -varmana todistuksena kuin tasavallan presidentin avointa kirjettä. - -BERG. Edelman on parantumaton. - -LAINA KALTIMO. (Tulee taustalta tuulispäänä. Hienosti, mutta -tyylittömästi puettu. Hengästynyt. Käyttelee viuhkaansa ahkerasti.) -Täältähän sinut vihdoin viimein löydän; olen etsinyt joka paikasta. - -KALTIMO. (On, samoin kuin toiset vaimonsa tullessa noussut seisomaan.) -Asessori Edelmaninhan sinä tunnet... (Laina Kaltimo nyökkää.) - -EDELMAN. Miten armollinen rouva jaksaa? (Puristaa hänen kättään.) - -KALTIMO. (Esitellen.) Tuomari Berg --. - -BERG. (Suudellen Laina Kaltimon hansikoitua kättä.) Minulla on kunnia! - -KALTIMO. Mutta mikä sinulla nyt oli hätänä? - -LAINA KALTIMO. Pääministeri tahtoo heti puhutella sinua; hän odottaa -sinisen salin vasemmanpuoleisen uunin luona. Joudu nyt! - -EDELMAN. (Rykäisten.) Mitä minä sanoin! - -LAINA KALTIMO. Sanoitteko jotakin? - -EDELMAN. En, minä vain rykäisin... savu on mennyt väärään kurkkuun. - -KALTIMO. Herrat suonevat anteeksi... - -EDELMAN. Totta kai. Virka ennen kaikkea! - -KALTIMO. (Vaimolleen.) Jäätkö sinä tänne? - -LAINA KALTIMO. Jos herrat minusta huolivat... Tule sitten heti kerto... -tarkoitan: hakemaan minua. - -KALTIMO. Näkemiin! (Menee.) - -BERG. (Vetää esille nojatuolin.) - -LAINA KALTIMO. (Heittäytyy huolettomasti selkäkenoon ja nostaa toisen -jalkansa toisen polven päälle.) Oikeastaan tällaiset päivälliset ovat -hirveän rasittavia; ei malta olla syömättä liikoja. Lohi oli mainiota, -mutta parsa vähän puisevaa. Pormestari moitti myöskin lientä liian -kitkeräksi. Mutta eikö se oikeastaan kuulukin häränhännän luonteeseen? -(Naurahtaa.) Vitsi ei ole minun, vaan karjanhoitohallituksen -ylitirehtöörin -- hän on aina sikamainen suustaan, se kuuluu tietysti -ammattiin. Eikö totta? -- Mutta, tuomari Berg, ettekö tarjoisi minulle -tupakkaa? (Berg ottaa kotelon taskustaan ja tarjoo, sytyttää ja pistää -itsekin palamaan.) Kiitos! Ei se hyvältä maistu, mutta jotakin -pahettahan täytyy harjoittaa, ja tämän jäljet haihtuvat ilmaan. -(Puhaltaa savukiehkuran.) - -EDELMAN. Toisten paheiden seuraukset ovat kiusallisempia. (Käy -istumaan.) - -LAINA KALTIMO. (Hymyillen ja teeskennellen vapaata maailmannaista.) -Niin, jollei osaa olla varovainen. -- Hyvä isä, mitä minä nyt taas -sanoinkaan! (Teeskennellen onnetonta.) On kai tuomari Berg naimisissa? - -BERG. (Keveästi.) En vielä, armollinen rouva. (Istuutuu nahkatuolin -laidalle.) - -EDELMAN. Mutta rippikoulun käynyt; ei siis enää punastumisen pelkoa! - -LAINA KALTIMO. Ajatelkaahan, kun muudan rouva juuri kertoi, että -neiti Fiorinilla, tiedättehän tuolla mustalaisnimen ottaneella -laulajattarella, joka myöskin on täällä tänä iltana alastomain -olkapäittensä hienoa nahkaa näyttämässä, on kuusitoistavuotias poika -jossakin ulkomailla. Kuka sitäkin olisi uskonut! - -EDELMAN. Onkohan tuo nyt sen kummallisempaa kuin että Teilläkin, hyvä -rouva, jos sattumalta jo olisitte kolmekymmentä ja viisi vuotta, -saattaisi olla yhtä vanha poika? Yhdeksäntoistavuotisia äitejä on -paljon maailmassa. - -BERG. (Hymähtäen.) Naiset eivät myöskään tainneet siihen aikaan -tupakoida niin ahkeraan kuin nyt. - -EDELMAN.. (Nauraa.) Siinä saitte, rouva ministeritär. - -LAINA KALTIMO. Saanko luvan kysyä, mitä herra asessori sellaisella -arvonimellä tarkoittaa? - -EDELMAN. (Katsoo kelloaan.) Vain sitä, että luulen sinisen salin -vasemmassa uuninnurkassa nyt, klo puoli 10, päästyn niin pitkälle, että -pääministeri vähitellen puristaa uuden virkaveljensä kättä täydellisen -yhteisymmärryksen merkiksi. - -LAINA KALTIMO. (Ilmeisesti ylen iloissaan.) Hui hai! Ja vaikkapa niin -olisikin, niin vähätpä tuosta! (Ei malta istua, vaan nousee pystyyn.) - -BERG. (Nousee myöskin. Kuuntelee. Etäältä kuuluu valssin tahteja.) Nyt -siellä soitetaan rehelIistä vanhaa valssia, jota minäkin osaan. -(Kumartaa.) Saanko luvan? - -LAINA KALTIMO. (Tarttuu hänen käsivarteensa.) Olkoon menneeksi. Samapa -tuo, mitä tässä tekee! Ja taitaapa se ruokakin paremmin painua, jos -ruumistaan vähän heiluttaa. (Menevät.) - -EDELMAN. (Katsoo heidän jälkeensä.) Hyi hitto! Siitä ei sitten koskaan -lähde ruokalan tuoksu! (Nyrpistää nenäänsä.) Kaltimo parka! Hän, jos -kukaan, on myynyt esikoisuutensa hernerokkaan. (Viheltelee: "Ack, i -Arkadien även jag har varit...") -- Vai on siitä jo niin kauan, kun -Irja Fiorini antoi loistavan ensikonserttinsa ja hupeni päistikkaa -ulkomaille. Kuka olisi uskonuti Herra Jumala, kuinka se aika sentään -kuluu! (Nousee, korjaa liivejään ja lähtee.) - -(Näyttämö on tuokion tyhjänä. Etäältä kuuluu soitto ja tanssin töminä.) - -ENSIMMÄINEN ROUVA. (Vaalea, lihavahko, tavallinen. Kurkistaa aukosta.) -Siiri ja Alma! Täällä ei ole ketään. (Tulee sisään ja pysähtyy -etualalle.) - -TOINEN JA KOLMAS ROUVA. (Edellinen laiha ja kutistunut, jälkimmäinen -rehevä ja kookas nelisenkymmenvuotias. Tulevat touhuten. Jälkimmäinen -vajoo heti istumaan.) - -ENSIMMÄINEN ROUVA. No, Siiri, mitä hän oikeastaan sanoi? - -KOLMAS ROUVA. Odottakaahan toki! -- Hyvä Alma, eihän minun selkäni vain -ole auennut -- siellä tuntuu niin viileältä? (Kumartuu eteenpäin.) - -TOINEN ROUVA. (Tarkastellen.) Ei ole, hyvä Siiri; kaikki on kunnossa. - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Siiri on nyt hyvä ja kertoo ihan alusta asti. Minä -olen niin utelias. (Istuutuu.) - -KOLMAS ROUVA. No, niin. Kun me istuimme siinä keltaisen salin -sohvapöydän ääressä, niin tuli kenraali Talasmaa puhuttelemaan häntä. -En nyt muista aivan tarkalleen, mitä hän sanoi, mutta siihen suuntaan -se oli, että joko nyt nyt vihdoinkin isänmaa on omansa perinyt. Ja -siihen vastasi hän: "Niin, kenraali, ehtoopuolellahan aina pyritään -kotiin." Kenraali sanoi kohteliaasti: "Mutta ettehän toki Te, neiti -Fiorini, joka olette taiteenne ja maineenne ja elämänne korkeimmilla -kukkuloilla, vielä voi pitkään aikaan illan varjoista puhua." Silloin -se tuli. Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän katsoi kenraalia -suoraan silmiin ja sanoi: "Tiedättekö, kun naisella on poika, joka on -kuusitoista vuotta, on hänen elämänsä paras puoli auttamattomasti -takana päin." - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Sanoiko hän sen ihan kovalla äänellä? - -KOLMAS ROUVA. Korottipa vielä ääntään aivan kuin uhalla. - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Hävytöntä! Ja niin peräti mautonta. Vähemmästäkin -voi saada vatsanväänteitä. -- Entä mitä te muut silloin sanoitte? - -KOLMAS ROUVA. Kenraali vähän hätkähti, mutta malttoi maailmanmiehenä -mielensä ja kääntyi ranskaksi puhuttelemaan vieressä istuvaa -lähettilään rouvaa, joka -- Jumalan kiitos! -- ei tietenkään ollut -mitään ymmärtänyt. Ja me muut -- voittehan sen arvata -- olimme kuin -puusta pudonneet. Mutta diiva kääntyi aivan tyynesti eduskunnan -puhemiehen puoleen ja sanoi: "Olenkin ajatellut kohtapuoleen tuoda -poikani tänne -- onhan hänen jo aika oppia tuntemaan isänsä maa." - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Mitä, kehtaako hän todellakin vielä haalia häpeänsä -tännekin? Se ihminen luulee nähtävästi voivansa tehdä mitä tahansa. Ja -aivan julkisesti. -- Mutta kuulkaa, kuka sen pojan isä mahtaa olla? - -KOLMAS ROUVA. Hän hymyili niin merkillisesti sanoessaan: "isänsä -maa"... Mutta sen minä sanon, että meikäläisistä seurapiireistä tuo -naikkonen ainakin on saatava karkoitetuksi. - -TOINEN ROUVA. (On kuunnellut keskustelua pieni pilkallinen hymy -huulillaan.) Entäpä jos isä sattuisikin olemaan juuri "meikäläisistä -seurapiireistä"? - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Oletko sinä aivan suunniltasi! Ja mitä se sitäpaitsi -asiaa muuttaisi? - -TOINEN ROUVA. (Päättäväisesti.) Minusta se muuttaisi sitä koko lailla. -Silloinhan pitäisi kaiken oikeuden nimessä isäkin karkoittaa. - -KOLMAS ROUVA. (Heitellen niskojaan.) Almalla on aina niin omituiset -mielipiteet. (Viittilöiden.) Katsohan, ethän sinä toki voi mitenkään -tarkoittaa, että... Voi sentään! nyt ainakin aukesi selkäni... -(Ensimmäiselle rouvalle.) Viitsitkö ystäväiseni? - -ENSIMMÄINEN ROUVA. (Tarkastellen.) Ei se, Siiri hyvä, nytkään auennut. - -KOLMAS ROUVA. No, sepä kummaa. Kiitos! -- Niin, sitä minä vain -ajattelin sanoa, että pitäisihän Alman nyt, kun hänen miehestään on -tullut korkeimman oikeuden jäsen, vähän tinkiä... - -TOINEN ROUVA. (Terävästi.) Siitäkö, mikä on oikeaa? - -ENSIMMÄINEN ROUVA. No, mutta Alma! Myönnähän nyt toki... - -LAINA KALTIMO. (Tulee leyhytellen viuhkallaan ja menee istumaan -toiselle puolen näyttämöä kuin missä rouvat istuvat.) Huh-huh, kun tuli -taas tanssituksikin! - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Joko sinä, Laina-kulta, kuulit uutisen? - -LAINA KALTIMO. Nykyään hölytään niin paljon. Ei sitä pidä kaikkea -täydestä ottaa. Kerrottiinhan tässä tuonnottainkin, että Talasmaan -täytyisi erota jonkun jonninjoutavan intendenttuurijutun takia, vaikka -mies istuu lujemmin satulassa kuin koskaan ennen. - -KOLMAS ROUVA. Mutta minäpä kuulin tämän vastikään hänen omasta -suustaan. - -LAINA KALTIMO. (Kavahtaen pystyyn.) Pääministerinkö vai vieläkö -korkeammalta? - -ENSIMMÄINEN ROUVA. Ha-ha-haa! Eihän niillä suurilla herroilla toki ole -aikaa sellaiseen. Sitäpaitsi he äsken menivät pitämään valtioneuvoston -istuntoa; heillä ovat omat kiireensä. -- Ei, neiti Fioriinilta -itseltään se on kuultu. - -LAINA KALTIMO. (Paljon välinpitämättömämmin ja uudelleen istuutuen.) -No, mikä uutinen se sitten on? - -KOLMAS ROUVA. (Tärkeänä.) Että neiti Fiorinilla todellakin on elävä -poika. -- Mitäs sinä siitä sanot? - -LAINA KALTIMO. (Ärtyisästi.) Vanha uutinen; kuulin sen jo aikoja -sitten. Ja sitäpaitsi: muitten penikat eivät todellakaan minua liikuta! -Jopa tässä olisikin urakka, jos kaikkien ihmisten kakaroista täytyisi -henkikirjaa pitää! Onhan aikuisilla ihmisillä toki tärkeämpääkin -ajattelemista. - -TOINEN ROUVA. Eräillä on, eräillä ei... - -ENSIMMÄINEN ROUVA. (Happamasti.) Eiköhän lähdetä tanssia katsomaan? -(Kuiskaten kolmannelle ja nousten paikaltaan.) Menestys nousee aina -heikkoihin päihin. - - (Kaikki kolme menevät.) - -LAINA KALTIMO. (Katselee muutamia kertoja taakseen, nähdäkseen, eikö -ketään tule. Kun käytävä pysyy tyhjänä, nousee hänkin paikaltaan -lähteäkseen. Ennenkuin hän ehtii oviaukolle, tulee Irja Fiorini -huoneeseen.) - -IRJA FIORINI. (Elegantti, kaunis maailmannainen; avokaulaisen -leninkinsä rinnassa muutamia mitalleja ja kunniamerkkejä. Keveästi -kumartaen.) En suinkaan vain tullut karkoittamaan --? - -LAINA KALTIMO. (Kumartaa armollisesti, mutta tarkastaa samalla toista -kiireestä kantapäihin. Sanoo lyhyesti, melkein töykeästi.) Olin juuri -lähdössä. (Menee.) - -IRJA FIORINI. (Katselee hymyillen hänen jälkeensä ja puistaa päätään. -Menee sitten peilin luo, alkaa järjestellä tukkaansa ja puuteroi -kasvojaan. Hyräilee itsekseen. Kulkee ympäri huoneen katsellen tauluja -ja gobeliineja ja jää vihdoin uunin luo tuleen tuijottamaan.) - -KALTIMO. (Tulee ajatuksiinsa vaipuneena; huomaa Irja Fiorinin vasta, -kun jo on ehtinyt keskilattialle. Pysähtyy.) - -IRJA FIORINI. (Kuulee jonkun tulevan, kääntyy katsomaan. Hymyilee.) Et -tainnut osata odottaa, että tapaisit minut täällä... näin kahdenkesken. - -KALTIMO. (Ilmeisesti hämillään.) En... Minä etsin vaimoani... Luulin... -niin, hänen piti olla täällä. - -IRJA FIORINI. Hän lähti täältä, kun minä tulin... - -KALTIMO. (Tekee liikkeen kuin lähteäkseen.) Ehkäpä sitten löydänkin -hänet muualta... - -IRJA FIORINI. Löydät varmaan. Mutta ennen sitä tahtoisin minä vaihtaa -muutaman sanan kanssasi. - -KALTIMO. (Hermostuneena.) Emmekö voisi puhua joskus toiste ja jossakin -muualla, huomenna... milloin tahansa... mutta ei nyt... ei täällä... - -IRJA FIORINI. (Päättäväisesti.) Juuri nyt ja tässä paikassa! -(Kiivaasti.) Enhän minä sinua yleensä ole liiaksi häirinnyt. Enkä aio -vastakaan sitä tehdä. Mutta kun ensimmäisen kerran moneen pitkään -vuoteen tavataan, täytyy minun saada sanoa, mitä minulla on -sydämelläni. Eihän se toki liene kohtuuton vaatimus. - -KALTIMO. Mutta ajattele toki, että tänne millä hetkellä hyvänsä voidaan -tulla. Meidät voidaan yllättää... - -IRJA FIORINI. (Kovasti.) Yllättää? (Nauraa.) Luuletko, että minä aion -toimeenpanna jotakin hellää kohtausta? (Pehmeämmin.) Ei kai sellainen -kuulunut minun tapoihini ennenkään? Se sinun toki täytynee myöntää. - -KALTIMO. Enhän minä sitä... Mutta minun asemani on tällä hetkellä vähän -arka... Ymmärrätkö, saattaisi todellakin olla kiusallista, jos joku... - -IRJA FIORINI. Hyvä ystävä, älä pelkää. En minä asemaasi horjuta. -(Osoittaa kunniamerkkejään.) Kannanhan minä sitäpaitsi näkyvissä -kylttinikin, jotka todistavat, että minun kanssani voi mainettaan -menettämättä seurustella. (Naurahtaa pilkallIsesti.) Asemasi, sanoit -sinä. (Ankarasti.) Oletkohan sinä koskaan minun asemaani ajatellut? - -KALTIMO. Ei herätetä entisyyttä! Siitähän ei kuitenkaan ole hyötyä. - -IRJA FIORINI. (Hymyillen merkitsevästi.) Pelkäätkö sinä peikkoja -- se -on pahan omantunnon merkki. - -KALTIMO. (Vakavasti.) Ehkäpä minun omatuntoni ei niin aivan hyvä -olekaan... - -IRJA FIORINI. Niinkö? Sinulla on siis ainakin parempi sydän kuin -omatunto. Sitä minä muuten luulinkin. (Ystävällisesti.) Kas niin, nyt -käymme istumaan ja keskustelemme aivan tyynesti ja rauhallisesti, kuten -vanhat ystävät ainakin. (Käy istumaan ja osoittaa Kaltimolle viereistä -tuolia.) - -KALTIMO. (Seisoo hetkisen paikallaan, ilmeisesti järkytettynä.) No, -niin, kuten tahdot. (Istuutuu.) Minä kuuntelen. - -IRJA FIORINI. Tiedätkö, miksi minä tulin tänne tänä iltana? (Sulkee -tuokioksi silmänsä.) Tulin yrittääkseni herättää hetkeksi henkiin -lyhyen nuoruuteni muistot. Mutta kun näin sinut ja toiset tutut kasvot, -ymmärsin, ettei se onnistuisi. Kaikki olivat käyneet niin koviksi ja -sammuneiksi. Ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin olisin istunut varjojen ja -vainajien kanssa aterialla. Vilun väreet kävivät läpi ruumiini ja minun -täytyi purra huultani, etten olisi huutanut. - -(Eloisammin.) Tiedätkö, minusta näyttää, että koko elämä täällä kotona -on niin armottomasti kutistunut. Ehkä nuoriso on rikkaampaa kuin olette -te ihanteettomat ja unelmattomat aikuiset. Mutta nuorisoahan minä en -tunne. - -KALTIMO. En minäkään... minullahan ei ole lasta... - -IRJA FIORINI. (Merkitsevästi.) Sinä olet todellakin säälittävän köyhä. - -KALTIMO. (Katsoo häntä hetkisen ymmärtämättä hänen tarkoitustaan ja -sanoo sitten hiljaa:) Sano, kuinka kauan siitä on, kun meidän tiemme -erosivat? - -IRJA FIORINI. Tarkoitat: siitä tammikuisesta illasta, jona sinä minut -jätit, tahi oikeammin: viskasit pois... -- Niin, niin, minä tunsin -itseni todellakin tienoheen tallatuksi rikkaruohoksi. - -KALTIMO. (Nyökäyttää alistuvaisesti päätään.) - -IRJA FIORINI. (Pakottaen itsensä tyyneksi.) Siitä tulee kohta -seitsemäntoista vuotta. - -KALTIMO. (Ajatuksissaan.) Niin, niin. - -IRJA FIORINI. (Hetken kestäneen vaitiolon jälkeen.) Muistatko sinä sen -illan? Se oli minun suuren voittoni jälkeinen. Kuinka onnellinen minä -olinkaan -- siihen asti, kun sinä jäykkenit ja sanoit kylmän -soinnuttomasti, että "leikki" alkoi käydä liian vaaralliseksi. Silloin -minä ymmärsin, vaikka olinkin vain lapsi. (Hymyilee surunvoittoisesti.) -Ja kun sinä oveni suljit, vannoin itselleni, ettet minusta mitään -kuulisi, ennenkuin olin kuvasi kokonaan saanut sydämessäni särjetyksi. -Se oli aluksi vaikeata, mutta siellä ulkona maailmalla se lopulta -onnistui. -- Tiedätkö, minä luulen, että on paljon vaikeampaa tappaa -joku tunne sielustaan kuin surmata ihminen. Mutta valani minä pidin. -Ensimmäistä kertaa sen jälkeen vaihdamme nyt sanoja toistemme kanssa. - -KALTIMO. (Välittömästi.) Sinä olet kärsinyt... - -IRJA FIORINI. Kahdeksantoistavuotisena minun sydän-raukkani tuli -vanhaksi. Eikähän se ole aivan helppoa, kun elämä särkyy jo ennenkuin -se kunnolleen on ehtinyt alkaakaan. Mutta kun ei ole liiaksi -vaativainen, oppii vähitellen paikattuunkin elämään tyytymään. Ja minä -olen yrittänyt parhaani mukaan liimailla kokoon sirpaleita. Eihän se -aina ollut niin helppoa, mutta se oli välttämätöntä sekä taiteilijalle -että ihmiselle. Se opetti selvänäköiseksi, karisti herkkäuskoisuuden ja -poisti ennakkoluulot... Mutta mitäpä siitä, se aika on ollut ja mennyt -ja uusi on edessä! - -KALTIMO. Niin... olenhan minäkin koettanut seurata kulkuasi, minkä olen -voinut. Ja iloinnut voitoistasi. - -Ja kun viime konserttimatkallasi täällä kotimaassa satuit siihen -kaupunkiin, jossa silloin asuin, kuulin sinun laulavan ja lähetin -pienen nimettömän kielokimpun, samanlaisen kuin silloin ensimmäiseen -konserttiisi. - -IRJA FIORINI. Minä muistan... Mutta, tiedätkö, ne kukat minä vuorostani -tallasin jalkojeni alle. - -KALTIMO. (Nyökäyttää päätään.) Minä ymmärrän... Mutta sano, etkö -vieläkään voi antaa anteeksi minulle... - -IRJA FIORINI. Antaa anteeksi! (Naurahtaa.) Onkohan teillä miehillä -aavistustakaan siitä, mitä te teette leikkiessänne aikanne kuluksi -meidän kanssamme? - -Kun olin pikkuinen tyttö, oli minusta niin hauskaa ottaa kiinni -linnunpoikasia ja pidellä niitä kädessäni vain tunteakseni, kuinka -niiden pienet sydämet tykyttivät... Nyt en enää sitä tekisi, sillä -minua peloittaisi, että sydän voisi tuskasta pakahtua. Sinä opetit -minulle, mitä tuska on. Etkä vain sitä, vaan myöskin, mitä on kumea -tyhjyys, joka sitten tulee, kun tuska on turtunut... - -Mutta ei herätetä menneisyyttä -- sitähän sinä pelkäät. Enkä minä tahdo -kostaa. Pyysit anteeksi. Hyvä. Minä annan sinulle anteeksi. Miksipä en -sitä tekisi... - -KALTIMO. Sano, etkö koskaan ole tuntenut itseäsi onnelliseksi? - -IRJA FIORINI. (Merkitsevästi hymähtäen.) Olen toki, monetkin kerrat! -Varmaankin olen ollut elämässäni paljon onnellisempi kuin sinä -- -joskin myös paljon onnettomampi. - -KALTIMO. Sinä olet rakastanut --? - -IRJA FIORINI. Olen, olen... Kunpa vain tietäisit, kuinka täydellisesti -olenkin rakastanut! Mutta sitä et sinä voi koskaan ymmärtää... - -KALTIMO. (Katsoo häneen ymmärtämättä, mitä hän oikein tarkoittaa.) -Kuka --? - -IRJA FIORINI. (Ikäänkuin äkillisen uuden ajatuksen vallassa; -omituisesti hymyillen.) Sitä sinä et saa tietää. Siihen tietoon menetit -oikeutesi seitsemäntoista vuotta sitten. - -KALTIMO. Niin. Eihän minulla tietysti ole oikeutta udella sinun elämäsi -salaisuuksia. (Hetken vaitiolo.) Mutta joka tapauksessa toivon saavani -olla sinun ystäväsi; yhdistäähän meidät kuitenkin entisyys. - -IRJA FIORINI. Entisyydessä on yhteistä, mutta tuskinpa siitä mitään -yhdyssidettä meidän välillemme koskaan tulee... Entisyys on huono -yhdistäjä -- tavallisesti se pikemminkin eroittaa. (Hetken vaitiolo.) -Mutta sanohan nyt sinä, minkälaista elämäsi on ollut? - -KALTIMO. En oikeastaan tiedä itsekään... Tyyntä, tasaista arkista -työpäivää... - -IRJA FIORINI. Etkö sinä enää kirjoita mitään? - -KALTIMO. (Keveästi.) Nyt vastahan minä kirjoitankin: laskuja, kirjeitä, -sähkösanomia, vekseleitä, s.o. kaikkea, mikä muodostaa ihmiselämän. - -IRJA FIORINI. Mutta pahat kielet kertovat, että kynäsi jo on väsynyt -siihenkin eikä tästä puoleen enää aio ikuistaa muuta kuin herransa -nimikirjoitusta. Onko panettelussa perää? - -KALTIMO. Ainahan niissä panetteluissa jokunen totuuden hiven taitaa -olla. - -IRJA FIORINI. Ja minä, joka kerran uskoin, että sinusta oli tuleva -suuri runoilija! - -KALTIMO. Etkö sitten usko, että voi runoilla muutenkin kuin -kirjoittamalla säkeitä paperille? - -IRJA FIORINI. Uskon. Mutta sillä uralla, jolle sinä nyt lähdet, -kykenevät vain kaikkein suurimmat runoilemaan; muut saavat olla -iloisia, jos pystyvät oikolukuun. -- Totta puhuen, minä säälin sinua. - -KALTIMO. (Ojentaa kätensä.) Silloinhan sinä olet ystäväni; ainakin -asessori Edelman väittää, että hallituksen jäsentä säälivät hänen -ystävänsä, jos hänellä sellaisia on. - -IRJA FIORINI. (Tarttuu hänen käteensä.) Ehkä minä kerran voin tulla -ystäväksesi --. - -EDELMAN. (Tulee taustalta, pysähtyy keskilattialle, rykäisee.) - -KALTIMO. (Hypähtää pystyyn.) - -IRJA FIORINI. (Makeasti nauraen.) Kylläpä minun ritarini nyt pahasti -säikähti. - -EDELMAN. (Tullen heidän luokseen.) Anteeksi, Teidän armonne, mutta hän -ei vielä olekaan ritari. Vasta ministeri. Tähtitaivas aukeaa -ministerille tässä maassa vasta hänen kaatuessaan. - -IRJA FIORINI. No, hyvä asessori, eipä siihenkään taida niin perin -pitkää aikaa kulua. - -EDELMAN. Ei tiedä, ei tiedä... Se riippuu kokonaan siitä, kuinka on -pinta parkkiutunut. Onhan niitä sellaisiakin, jotka eivät lähde muuten -kuin kulumalla. - -KALTIMO. Älä pelkää! Minusta pääsevät, jos tahtovat, paljon vähemmällä. -Eikähän sitä nyt vielä niin pitkällä ollakaan; ehkäpä siitä ei mitään -tulekaan... - -EDELMAN. Mitä? Mies, etkö sinä sitten tiedä, mikä sinä olet? - -IRJA FIORINI. (Itsekseen, mutta kuitenkin kuuluvasti.) Sitä hän ei -todellakaan tiedä! - -KALTIMO. Mitä tarkoitat? - -EDELMAN. Äsken pistäysi armollinen hallituksemme pikimmiltään -keltaisessa linnassa ja piti pienen kymmenen minuutin istunnon, jossa -valtion päämies nimitti ja määräsi sinut ministeriksi ja -valtiovarainministeriön päälliköksi. Berg oli esittelijänä. - -KALTIMO. Onko se mahdollista? En ymmärrä, miksi sillä tuollaista -kiirettä täytyi pitää. - -EDELMAN. Totta puhuen: en minäkään. Mutta tietysti oli olemassa -painavia syitä, jotka tekivät viivytyksen vaaralliseksi. Hallituksen -syyt ovat aina painavat. Ja sitäpaitsi: käyhän hätäkastekin täydestä. -Nimitys kuin nimitys! - -IRJA FIORINI. (Nousten.) No niin: herra ministeri! Saanko olla -ensimmäinen puristamassa kättänne? (Ojentaa kätensä.) Ja kiitos siitä, -että uhrasitte viimeiset vapautenne hetket minulle ja menneisyydelle! - -KALTIMO. (Puristaa hänen kättään vaitiollen.) - -EDELMAN. Vai menneisyydessä herrasväki maleksi? - -IRJA FIORINI. (Kevyesti.) Yritimme vain pientä tilinpäätöstä, mutta -huomasimme, että molemmin puolin oli tehty niin suuret poistot, ettei -voitto- ja tappiotilille ollutkaan jäänyt mitään. - -LAINA KALTIMO. (Tulee Bergin seurassa.) Mitä minä sanoin: täällähän he -tietysti ovat! (Miehensä puoleen kääntyen.) Kaarle esitteletkö minut? - -KALTIMO. (Havahtuen.) Vaimoni -- neiti Fiorini. Ettekö te olekaan -toisianne tavanneet? - -IRJA FIORINI. (Nousten.) Vain kulkeneet toistemme ohitse. (Ojentaa -kätensä.) Hauska tutustua, rouva ministeritär. - -LAINA KALTIMO. Hauskuus on kokonaan minun puolellani. Olen kuullut -Teistä niin paljon puhuttavan. Muutamia vuosia sitten kuulin Teidän -laulavankin. Ja mieheni on kertonut Teidän ensimmäisestä -konsertistanne. Sehän oli kuin satua. Ylioppilaat riisuivat hevosen -reen edestä ja vetivät Teidät Seurahuoneelle, jossa Teitä juhlittiin -kuin kuningatarta... - -IRJA FIORINI. (Vähän hämmästyen.) Vai on herra ministeri säilyttänyt -minut niin ystävällisessä muistissa? Sitä en todellakaan ole rohjennut -uskoa. - -KALTIMO. (Merkitsevästi.) Siinä näette, että ihminen saattaa olla -mainettaan parempi. - -EDELMAN. Mutta eihän sinun maineessasi vikaa ole ollutkaan -- tähän -asti. Tästä puoleen en kylläkään mene siitä takuuseen, sillä nyt tuskin -voit sitä yhtä tarkkaan varjella. - - (Menee vihellellen näyttämön toiselle puolen.) - -LAINA KALTIMO. Pahan ilman lintu! (Katsahtaa suutahtaneena hänen -jälkeensä.) - -(Muuttaa äkkiä ilmeensä ystävälliseksi.) Nyt, kun Te, neiti Fiorini, -asetutte tänne Helsinkiin, toivon, ettette meidänkään taloamme unhoita. -Tästä lähtien olen kotona joka kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena -maanantaina... - -EDELMAN. (Rykäisee kovasti.) - -LAINA KALTIMO. (Vihaisesti tiuskaisten.) Menikö taas tupakansavu -väärään kurkkuun? - -EDELMAN. Ei. Mutta täällä on jotakin muuta käryä, paljon pahemmalta -tuoksahtavaa. - -LAINA KALTIMO. (Irja Fiorinille samassa äänensävyssä kuin äsken.) Niin, -joka ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina kello kolmesta viiteen -- -eikö se ollut niin, tuomari Berg? - -BERG. (Joka on seisonut taustassa, ottaa askeleen eteenpäin.) Neljästä -kuuteen, rouva ministeritär. - -LAINA KALTIMO. Aivan niin. Neljästä kuuteen -- kello viiden teelle. - -KALTIMO. Mutta en ymmärrä, mitä tekemistä Bergillä on sinun -teekutsujesi kanssa... - -LAINA KALTIMO. Muidenkin ministerien rouvilla on joku virkamies, joka -auttaa heitä edustusvelvollisuuksissa, ja tuomari Berg on -ystävällisesti tarjoutunut minun avukseni. - -KALTIMO. Vai niin. - -EDELMAN. (On edellisten vuorosanojen aikana lähestynyt Bergiä; osoittaa -nyt hänen hännystakkinsa rinnustaa.) Ensi uutena vuotena tulee tuohon -varmasti jotain! - -LAINA KALTIMO. Mutta, Kaarle-kulta, nythän minä vasta muistankin -asiani. Sinua kyseltiin äsken tuolla salissa. Muut ministerit ovat jo -tulleet takaisin. Ja pelkään, että sinun poissaolosi herättää huomiota. - -IRJA FIORINI. Älkää millään muotoa antako minun pidättää. Olisin kovin -onneton, jos meidän pieni... - -LAINA KALTIMO. Eihän se mitään... Sanon siis Teille, neiti Fiorini, -näkemiin; ette millään muotoa saa unhoittaa jour fixiäni. Lupaattehan? -(Kumartaa.) - -KALTIMO. (Koettaa tehdä äänensävynsä leikkisäksi.) Näette, että minut -viedään väkisin. Ja kun minun tietysti nyt vielä ehdottomammin kuin -ennen täytyy taipua esivallan tahtoon, sanon minäkin: näkemiin! -(Kumartaa.) - -LAINA KALTIMO. (Mennessään miehensä kanssa.) Tuomari Berg, saanko vielä -vaivata Teitä vähän? (Kumartaa; seuraa edellisiä.) - -IRJA FIORINI. No, mitä sanotte, herra asessori? - -EDELMAN. "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset!" - -IRJA FIORINI. Mutta miksikä niin on? - -EDELMAN. Siksi, että he osaavat asettaa taivaansa niin matalalle, että -voivat siihen hypätä milloin hyvänsä ja ilman tikapuita. - -(Väliverho.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ministerin virkahuoneessa. - -Tavallinen virastopäällikön huone. Iso kirjoituspöytä poikittain -keskellä, sillä vihreä verka, pöytäpuhelin, soittokello ja -kirjoitusvehkeet. Suomen kartta ja edellisten viranhaltijain kuvia -seinillä. Kirjoituspöydän molemmin puolin nahkatuoli kävijöitä varten. -Taustassa ja vasemmalla seinällä ovet; oikealla seinällä kirjahylly -asetuskokoelmineen. - -Kaarle Kaltimo istuu kirjoitustuolissa; selkä on kirjahyllyyn, kasvot -vasemman seinän oveen päin. Hän lukee "Hufvudstadsbladetia." - -KALTIMO. (Pannen lehden syrjään.) Olisihan tuo voinut olla paljon -pahempikin!... Ei muka "varmaa kantaa niissä suurissa ja -laajakantoisissa periaatteellisissa kysymyksissä, jotka hallituksen nyt -täytyy ratkaista". Hm! Tietenkään ei varmaa kantaa -- kenellä -ministerillä sellaista voisi olla! Mutta sanomalehdistä minä viis -veisaan! (Taustan ovelle koputetaan.) Sisään! - -BERG. Tulinko häiritsemään? - -KALTIMO. Et ensinkään, ajattelinkin juuri pyytää sinua tänne vähän -juttelemaan asioista. Paina puuta! (Osoittaa tuolia, johon Berg käy -istumaan.) Katsohan, kun sitä näin ensimmäistä kertaa astuu tällaisiin -aisoihin, niin tuntee itsensä aluksi vähän tottumattomaksi. - -BERG. Tietty se! Mutta vakuutan veljelle, ettei meno lainkaan -mutkikasta ole. Meitähän on sitäpaitsi täällä pari sellaista, jotka jo -olemme vanhoja talossa ja tunnemme muodot. Ja oikeastaan kulkevatkin -asiat virastossa aivan itsestään, omia varmoja latujaan. Totta puhuen -luulen, että ministeriö, jos niikseen tulisi, hoitaisi itsensä -päälliköttäkin. - -KALTIMO. Olen erittäin iloinen, että juuri sinä satuit lähimmäksi -miehekseni, ja toivon, että me tässä keskenämme tulemme hyvin toimeen. - -BERG. Veli voi täydellisesti luottaa minuun. Missä suinkin osaan olla -apuna, olen aina käytettävissäsi. Kyllä sinä ministerin tuolissakin -pian lämpenet. - -KALTIMO. Kiitos. -- No, kuulehan, miltä tuntuu mieliala muuten siellä -ulkona virkamiesten keskuudessa? - -BERG. Aivan rauhalliselta. Kamreeri Njuggelin ja vanha murjaani Spoof, -tiedäthän, meidän ainoat patasveesimme, eivät tietenkään malttaneet -olla vähän irvistelemättä. Ja konekirjoittajattarien päällikkö, -tohtorinna Mallenius, itkeä tillitti pienen värssyn, kun et kädestä -pitäen tervehtinyt, kuten muut ministerit ovat tehneet. Mutta muuten on -kaikki hyvin, ja tuliaispuhettasi arvosteltiin sangen suopeasti. -Sitäpaitsihan lehdetkin olivat koko siivoja -- ja se seikka vaikuttaa -huomattavasti täällä virastossa, jossa yleensä julkiselle sanaile -ollaan hyvin herkkiä, vaikka sitä virallisesti halveksitaankin. - -KALTIMO. No, tuohan toki on lohdullista kuulla. (Kirjoittaa muutaman -sanan.) Täytyy siis merkitä muistiin, että huomisaamuna on ojennettava -käsi tohtorinnalle ja kysyttävä terveydentilaa. - -BERG. Se on viisasta. Sillä Jumala varjelkoon sitä, joka saa viraston -naiset vastaansa! Se on paljon vaarallisempaa kuin miesten kanssa -tappeleminen. Katso, ei missään koko maailmassa juoruta niin paljon -kuin täällä. Jos tahtoo saada jonkun asian yleiseen tietoon, niin ei -ole varmempaa keinoa kuin pieni vihjaus kahvitunnilla. Kyllä se sitten -leviää kuin kulovalkea. - -KALTIMO. On parasta olla varuillaan. - -BERG. Se on suorastaan elinehto, varsinkin ministerille. - -Kaikki asiat ne osaavatkin kaivaa selville. Ajattelehan vain, että -esim. eilen istui luonani eräs lapsuudenystävä, joka juuri oli tullut -Amerikasta, missä oli ollut puolitoistakymmentä vuotta. Hän viipyi -huoneessani ehkä neljännestunnin ajan. Kun hän lähti, tiesi jo koko -virasto miehen nimen ja elämänvaiheet, vaikka ei häntä täällä yksikään -sielu ennestään tuntenut. - -KALTIMO. Älä nyt! Sehän on aivan uskomatonta. Ihan peloittavaa. - -BERG. Niin se on. Senpä vuoksi olenkin tahtonut sen sinulle kertoa, -että tietäisit, miten olla ja elää. Sillä täällä osataan tehdä tikun -puolikkaastakin kokonainen asia. - -Mutta asiasta toiseen: meillä on tänään annettava lausunto eräästä -määrärahaehdotuksesta. Se on kirkollis- ja opetusministeriön asia, -mutta meidän on sen finanssipuolta harkittava. Sukututkimusseura pyytää -viittäkymmentätuhatta julkaistakseen huomatuimpien taiteilijaimme -sukupuut. Summahan on niin mitätön, että sen aina jostakin voisi saada -irti. Mutta sinun edeltäjäsi oli sitä mieltä, että Suomen kansa voi -vahingotta elää ilman noita sukupuita, ja siksi minä kirjoitin -lausunnon siihen suuntaan, etteivät valtionvarat anna myöten... Mitä -sinä arvelet? - -KALTIMO. (Leikkii lyijykynällä.) Eiköhän sentään olisi sangen -mielenkiintoista saada nuo sukupuut selville? Minusta tuntuu, ettei -meidän sovi kulttuurimäärärahoissa kitsastella. Säästää mieluummin -muussa. Summahan on sitäpaitsi, kuten huomautit, niin pieni, ettei se -valtion asioissa oikeastaan mitään merkitse... Tiedätkö, kyllä minä -olisin sillä kannalla, että rahat on myönnettävä. Vai mitä sinä -arvelet? - -BERG. Minun kantani on tietysti aivan sama kuin sinun. Kirjoitinkin -hylkäävän lausunnon sellaiseksi, että siitä parilla pienellä -muutoksella saa lämpimästi puoltavan. Sukututkijathan sitäpaitsi -yleensä ovat helkkarin siivoa väkeä, ehkä toisinaan vähän -tungettelevia, mutta joka tapauksessa varsin vaarattomia. - -KALTIMO. No, pidämme sitten sen asian päätet... (Pöytäpuhelin soi.) -(Puhelintorveen.) Halloo... On... Vai niin. Terve, terve! No, siinähän -se menee. Työtä vain tahtoo olla niin vietävästi... Ei, hyvä mies, ei -tämä laiskan virkaa ole. Nytkin on tässä juuri kansliapäällikköni -esittelyllä, ja ties kuinka pitkä lista hänellä onkaan. (Iskee -hymyillen silmää Bergille.)... No, mikäs asia se on?... Kyllä me olemme -aikoneet Irja Fiorinin konserttiin, vaimoni on jo liput hankkinut... -Vai laakeriseppele... No, niin, enköpähän minäkin voisi olla mukana? -(Katsoo kysyvästi Bergiin, joka nyökäyttää päätään hyväksyvästi.) Kyllä -minä otan osaa... Sinä lähetät siis täältä hakemaan korttini; hyvä -juttu... Terve, terve; huomisiltanapa sitten tavataan. (Panee -kuulotorven paikalleen.) Mutta se on totta, eihän minulla sopivia -käyntikortteja olekaan! - -BERG. (Ottaa pahvirasian taskustaan ja ojentaa sen Kaltimolle.) Minä -olen ne hommannut, kun tiesin vanhastaan, etteivät uudet ministerit -tule ajatelleeksi sellaisia asioita, vaikka ne erittäin tärkeitä -ovatkin. Olen jo lähettänyt korttisi kaikille niille virallisille -henkilöille, joille sinun asemassasi olevan miehen tulee korttinsa -lähettää. Katsohan, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan lähetetyllä -käyntikortilla on moni mies laskenut varman perustuksen mitä -loistavimmalle tulevaisuudelle. - -KALTIMO. Mainio mies! (Aukaisee rasian ja lukee päällimmäisen kortin.) -Mutta mitä tämä on? "Madame Kaarle Kaltimo." Enhän minä toki mikään -matammi ole! - -BERG. Oh, suo anteeksi. Ne ovat vaimosi. (Ottaa toisesta taskustaan -toisen rasian ja ojentaa sen Kaltimolle.) Tässä ovat oikeat! - -Mutta palataksemme vielä pienempiin virka-asioihin, niin on sinun -huomenna klo 11 vietävä eduskunnalle hallituksen uusi esitys laiksi -aviottomien lasten aseman parantamisesta. Ja sitten on kello kahdelta -raha-asiainvaliokunnan istunto. Siinä kaikki. (Ovelle koputetaan.) - -KALTIMO. Sisään. - -VAHTIMESTARI. (Kultakaluunaiseen takkiin puettuna. Tuo käyntikortin -Kaltimolle ja jää ovensuuhun odottamaan.) - -KALTIMO. (Katsoo korttia ja hätkähtää. Koettaa tyyntyä ja sanoo -mahdollisimman välinpitämättömällä äänellä:) Kaipa minun täytyy ottaa -vastaan. - -BERG. (Nousten.) Niin, minä vetäydyn sitten omaan luolaani. Jos kävijä -käy pitkäpiimäiseksi, voin kymmenen minuutin perästä tuoda sisään -joitakin papereita muka allekirjoitettaviksi. Sitä tapaa noudatimme -aina edeltäjäsi kanssa. - -KALTIMO. Hyvä on. Ehkä se on varminta. - -BERG. (Vahtimestarille.) Sanoiko hän asiansa? - -VAHTIMESTARI. Yksityistä herra ministerille. - -BERG. Vai niin. (Menee vasemmasta sivuovesta.) - -KALTIMO. (Tuijottaen hyvin levottomana korttiin.) Onko hän jo vanhempi -mies? - -VAHTIMESTARI. Ei. Hän on aivan nuori. - -KALTIMO. (Hetken mietittyään ja pariin otteeseen päätään puistettuaan.) -Voitte antaa hänen tulla sisään. - -VAHTIMESTARI. (Kumartaen.) Ymmärrän, herra ministeri. (Menee.) - -KALTIMO. (Tuijottaa taas korttiin.) "Kaarle Welle" ja lyijykynällä -lisätty "Fiorini." Kuka Herran nimessä se voi olla? Ja mitä ihmettä hän -minusta tahtoo? (Nousee, kävelee pari kertaa edestakaisin. Kun ovelle -koputetaan, sanoo hän:) Sisään! - -KAARLE WELLE. (Astuu sisään ovesta, jonka vahtimestari sulkee hänen -jälkeensä. Kumartaa. Hän on 16-vuotias, hintelä ja lyhytvartinen -nuorukainen; polvihousut ja pehmeä kaulus. Mutta koko hänen -esiintymisensä on silmiinpistävän varhaisvanhaa.) Herra ministeri -lienee saanut korttini -- minä olen Kaarle Welle. - -KALTIMO. (Kaltimo menee häntä vastaan ja ojentaa kätensä.) Oletteko -helsinkiläinen? - -KAARLE WELLE. Tavallaan. Mutta vasta tästä aamusta alkaen. Tulen -Saksasta, jossa olen syntynyt ja elänyt tähän saakka. - -KALTIMO. Mutta Tehän puhutte aivan puhdasta suomea. -- -Welle-Fiorini... Oletteko ehkä sukua laulajatar Irja Fiorinille? - -KAARLE WELLE. Sangen läheistä. Hän on minun äitini. - -KALTIMO. (Tyrmistyy, ottaa askeleen taaksepäin.) Mi-i-tä? Ymmärsinköhän -oikein --? - -KAARLE WELLE. Kyllä, herra ministeri. Minä olen hänen poikansa. - -KALTIMO. (Verkalleen toipuen hämmästyksestään, änkyttäen.) Suokaa -anteeksi! Minä en osannut aavistaa... niin, en todellakaan tietänyt... -tarkoitan: en tiennyt, että neiti Fiorinilla oli... niin, oli poika... - -KAARLE WELLE. Minun syntymääni ei aikoinaan sanomalehdissä kuulutettu --- minunlaiseni tapauksethan tavallisesti "karttavat julkisuutta", -painetaan villaisella -- eikä painomusteella. - -KALTIMO. (Ei voi olla vähän hymähtämättä.) No niin... Mutta käykäähän -istumaan! Arvelen Teillä olevan minulle jotakin asiaa. (Menee -kirjoitustuolinsa luo ja osoittaa nuorukaiselle vierastuolia.) Olkaa -hyvä! - -KAARLE WELLE. Kiitän. (Istuutuu vasta, kun ministeri on istahtanut.) -Niin, minulla on todellakin asiaa, vieläpä hiukan -- uskallan sanoa -- -erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa. -- Asiani on aivan -yksityisluontoinen. Mutta pidin kuitenkin parempana tulla tänne -virastoon kuin kotiinne. Miksi -- se selvinnee keskustelumme kuluessa. -Heti aluksi on minun pyydettävä Teiltä, herra ministeri, ettei äitini -missään tapauksessa saa vähintäkään vihiä minun käynnistäni täällä. - -KALTIMO. (Uteliaana.) Äitinne ei siis tiedä, että olette tullut minua -tapaamaan? - -KAARLE WELLE. Ei. Hänellä ei ole siitä aavistustakaan. Olen aivan yksin -ottanut tämän jutun selvittääkseni. Se on parempi niin. Vaikka minulle, -joka ensimmäistä kertaa olen tässä kaupungissa, siitä onkin ollut -paljon haittaa ja vaikeuksia. Olen kuitenkin toiminut aivan -suunnitelmallisesti. Sitä seikkaa -- mutta ehkä vielä enemmän paria -onnellista sattumaa -- on minun kiittäminen siitä, että jo kuusi tuntia -tuloni jälkeen olen onnistunut tapaamaan Teidät, (Kumartaa -juhlallisesti) herra ministeri. - -KALTIMO. Mutta minä en todellakaan ymmärrä, miksi oli niin -välttämätöntä... - -KAARLE WELLE. Juuri siinä on asian ydin. Mutta ennenkuin niin pitkälle -pääsemme, pyydän saada tehdä muutamia kysymyksiä. Suostutteko siihen, -herra ministeri? - -KALTIMO. Olkaa hyvä! - -KAARLE WELLE. (Ottaa esille muistikirjansa ja panee kakkulat nenälleen. -Hänen äänensävynsä on aivan juhlallinen.) Saanko siis aluksi tietää, -kuinka vanha olette? - -KALTIMO. (Hermostuneesti.) 45 vuotta. Mutta sallikaa minun vuorostani -kysyä, mikä Te oikeastaan olette ammatiltanne? - -KAARLE WELLE. (Katsoo Kaltimoa.) Aa-aa. Minä ymmärrän. Olkaa huoletta, -herra ministeri, en ole sanomalehtimies enkä salapoliisi. Olen vain -koulupoika, lukiolainen, vasta kahden vuoden perästä ylioppilas. -Ja kuten minulla jo oli kunnia ilmoittaa, olen luonanne mitä -yksityisluontoisimmassa asiassa. Kysymykseni voivat tuntua Teistä -tunkeilevilta, ehkäpä suorastaan sopimattomiltakin, mutta, jos maltatte -hiukkasen mieltänne, täytyy Teidän kohta myöntää, että minulla -menettelyyni, jonka omituisuuden kernaasti itsekin tunnustan, on ollut -hyvin perustellut syyt. (Lyhyt vaitiolo.) Ehkä sallitte minun nyt -jatkaa? - -KALTIMO. (Tuskastuneena.) Jatkakaa vain! Kuta pikemmin pääsemme asian -ytimeen sitä mieluisampaa minulle. - -KAARLE WELLE. (Lukien kun pöytäkirjaa.) Seitsemäntoista vuotta sitten -opitte Te tuntemaan äitini, Irja Maria Nybergin, joka silloin oli -kahdeksantoistavuotias, hyvämaineinen, rippikoulun käynyt ja rokotettu --- eikö niin? (Kaltimo nyökäyttää päätään. Toinen tekee merkinnän -kirjaansa.) Seurustelitte hänen kanssaan ahkeraan aina seuraavan vuoden -tammikuun loppupuolelle, jonka jälkeen ette nähnyt äitiäni, ennenkuin -kahdeksan vuotta sitten, jolloin olitte hänen konsertissaan eräässä -maaseutukaupungissa, jonka sanomalehteä siihen aikaan toimititte. -- -Olenko oikeassa? - -KALTIMO. (On käynyt hyvin vakavaksi.) En voi kieltää sitä? - -KAARLE WELLE. No niin. Sitten minulla ei enää olekaan kuin kaksi -kysymystä, mutta koska ne minun asialleni ovat aivan erinomaisen -tärkeät, pyydän Teitä, herra ministeri, tarkoin harkitsemaan ennenkuin -niihin vastaatte. (Ei malta enää istua, vaan nousee paikaltaan ja menee -seisomaan vastapäätä Kaltimoa, toiselle puolen kirjoituspöytää.) -Lähetittekö Te, herra ministeri, äitini ensimmäiseen konserttiin kimpun -kieloja? - -KALTIMO. (Järkytettynä.) Lähetin... Mutta en todellakaan ymmärrä... - -KAARLE WELLE. Olkaa huoletta -- tulette ymmärtämään. - -Ja seuraavan päivän aamulehdessä julkaisitte sitä seuranneen runon, -alkukirjaimenne nimimerkkinä? - -KALTIMO. Taisin todellakin niin tehdä. - -KAARLE WELLE. (Ottaa kakkulat nenältään, panee muistikirjan taskuunsa, -tekee kumarruksen ja sanoo.) Niinpä ovat sen pidemmät sukututkimukset -turhat. Olen saanut tietää minkä tahdoin. Ja pyydän saada kiittää -Teitä, herra ministeri; vilpittömästi kiittää. (Ojentaa pöydän yli -kätensä, johon Kaltimo nousten seisomaan tarttuu.) - -KALTIMO. Mutta nyt lienee minulla oikeus saada tietää, mihin asiaan Te -luulette saaneenne selvityksen tästä merkillisestä kuulustelusta, joka -minusta tuntuu suorastaan tympäisevältä, etten sanoisi typerältä, jopa -mielettömältäkin. - -KAARLE WELLE. (Ankarasti.) Älkää käyttäkö niin väkeviä sanoja, herra -ministeri! Liikasanat lienevät yleensä sopimattomia hallitusmiehen -suussa -- niihinhän on vain asianajajilla ja kansanpuhujilla oikeus. -Sitäpaitsi: minä olen menetellyt aivan metoodisesti. Voin sen todistaa. -En ole suotta saanut saksalaista koulukasvatusta. - -KALTIMO. (Äkäisesti.) Älkää nyt viisastelko -- minun -kärsivällisyydellänikin on rajansa! (Kun huomaa Kaarle Wellen ilmeen -käyvän uhittelevaksi ja hänen asettuvan Napoleon-asenteeseen: -käsivarret ristiin yli rinnan, muuttaa hän äänensä ystävällisemmäksi.) -Pyydän Teitä sanomaan minulle, minkä elämänne salaisuuden nyt hiulette -selvittäneenne. - -KAARLE WELLE. (Hyvin juhlallisesti. Osoittaen kädellään Kaltimoa.) Tepä -sen sanoitte: elämäni salaisuuden. (Ottaa askeleen eteenpäin tullen -siten aivan pöydän luo.) Lyhyesti: olen saanut selville, _kuka on -äitini pojan isä_. - -KALTIMO. (Äärimmilleen jännittyneenä.) Tarkoitatteko Teidän isänne? - -KAARLE WELLE. Voihan sen sanoa niinkin, vaikka minä mieluummin käytän -toista lausetapaa. - -KALTIMO. (Kiihtyneenä.) Ja kuka hän sitten on? - -KAARLE WELLE. Ettekö Te todellakaan sitä tiedä? - -KALTIMO. (Melkein läähättäen.) En. Minä... minä vakuutan, etten sitä -aavistakaan. - -KAARLE WELLE. (Mahtiponnella.) Se olette Te, herra ministeri! - -KALTIMO. (Lennähtää istumaan.) Olisiko se todellakin mahdollista? - -KAARLE WELLE. Siitä ei enää ole pienintäkään epäilystä. Enkä ymmärrä, -kuinka ette Te jo aikaisemmin ole tullut sitä ajatelleeksi. - -KALTIMO. Mutta, hyvä Jumala, enhän minä vielä monta minuuttia ole -tiennyt Teidän olemassaolostannekaan! -- Tämä tuli niin äkkiä, aivan -kuin salama kirkkaalta taivaalta. - -KAARLE WELLE. Niin, meidänlaisemme yllätykset tulevat kai tavallisesti -odottamatta.... - -KALTIMO. (Ikäänkuin äkkiä havahtuen.) Mutta ehkäpä tämä onkin vain -erehdys. Olisi kai toki äitinne jollakin tavoin antanut minun tietää... - -KAARLE WELLE. Ei ikinä. Hän on liiaksi ylpeä. Eihän hän edes minulle -ole suostunut sanomaan, kuka on syypää olemassaolooni. Siellä ulkona -minä virallisesti olin hänen ottopoikansa. Itsekin luulin olevani -löytölapsi siihen päivään asti, jona täytin kuusitoista vuotta. Silloin -sanoi äitini minulle totuuden. Ja siitä asti olen minä koettanut -selvitellä elämäni arvoitusta. -- Äitini sanomalehtileikkeleiden -kirjasta löysin runonne ja arvostelunne. Kun kerran toin äidilleni -kieloja ja hän pyysi, etten koskaan hänelle niitä kukkia toisi, ne kun -vain herättivät katkeria muistoja, aloin jo päästä jäljille. Tänään -ovat jäljet johtaneet perille. - -KALTIMO. (Itsekseen tuskallisesti huokaisten). Enkä minä ole mitään -aavistanut! (Vasemmalla sivuseinällä olevalle ovelle koputetaan. -Kaltimo epäröi hetkisen, sanoo sitten päättäväisesti:) Sisään! - -BERG. (Tulee asiapaperi kädessään. Heittää tutkivan katseen ensin -Kaarle Welleen sitten Kaltimoon. Huomatessaan viimeksimainitun olevan -ylen hämillään pysähtyy hän epätietoisena keskilattialle.) Anteeksi... -ehkä tulinkin häiritsemään... - -KALTIMO. Oliko jotakin hyvin kiireellistä? - -BERG. Ei muuta kuin allekirjoitus sukututkimusseuran määrärahan -puoltoon. - -KALTIMO. (Hyvin päättäväisesti, melkein äkäisesti.) Ei tule -kysymykseenkään! Siinä asiassa olen saanut lisäselvitystä, jonka -johdosta olen kokonaan muuttanut kantani. Seuran suunnittelema julkaisu -on aivan tarpeeton. Mokomaan eivät valtionvarat todellakaan riitä. -Kirjoitamme jyrkästi epäävän lausunnon. - -BERG. Tarkemmin asiaa ajatellen olen tietysti minäkin aivan samaa -mieltä. Kirjelmä on erinomaisen helposti muutettavissa. (Kumartaa, -menee, tarkastelee vielä mennessään tutkivasti Welleä, joka keskustelun -kuluessa on siirtynyt peremmäksi taka-alalle.) - -KALTIMO. (Bergin mentyä.) Niin, koska nyt todennäköisesti Te... -tuota... koska nyt kerran sinä olet... - -KAARLE WELLE. (Äkkiä keskeyttäen ja nostaen kättään torjuvasti.) Herra -ministeri, minä pyydän: ei mitään tuttavallisuuksia! Te olette kyllä -niin sanoakseni minun ruumiillinen isäni, se on tosiasia, josta ei -valitettavasti mihinkään päästä. Mutta Te ette ole ollut ettekä -myöskään tule olemaan mitään muuta. Pyydän Teitä pitämään se -muistissanne. Minä olen yksinomaan äitini poika! - -KALTIMO. Luulin toki, että se into, millä äskeinen sukututkimus -suoritettiin, johtui muustakin kuin pelkästä uteliaisuudesta. - -KAARLE WELLE. (Varmasti.) Täydellinen erehdys ja valitettava -harhaluulo! Tahdoin aivan yksinkertaisesti saada selville -historiallisen tosiseikan. Ei mitään muuta. Ja nyt kun se asia on -selvitetty, pyydän anteeksi, että olen vaivannut Teitä ja riistänyt -valtiolta Teidän kallista aikaanne. (Kumartaa.) Rohkenen pyytää saada -sulkeutua suosioonne. (Kumartaa taas ja lyö yhteen korkonsa.) Hyvästi. - -KALTIMO. (Aivan hämillään.) En todellakaan tiedä... Suoraan sanoen tämä -tuntuu minusta hiukan nololta... - -KAARLE WELLE. Pyydän, ettei herra ministeri ottaisi tätä sangen -luonnollista asiaa silta kannalta. Olkaa... niin... olkaa olevinanne -aivan... (Etsii sanoja.)... aivan niinkuin sataisi! - -KALTIMO. (Ojentaa kätensä.) No niin... kaipa me vielä tapaamme. - -KAARLE WELLE. Toivon sitä hartaasti. (Kumartaa, menee.) - -KALTIMO. (Vaipuu tuoliinsa; pää käsien varaan; huokaisee syvään.) Tämä -vielä! Ja juuri nyt... juuri nyt! (Hetken vaitiolo, jonka jälkeen -taustan ovelle koputetaan. Kaltimo suoristaa itsensä äkkiä, -säikähtäen.) Sisään! - -EDELMAN. (Kurkistaa ovesta.) Onko reitti vapaa? Tulen ilmoittamatta, -sillä vahtimestareillasi näkyi olevan jokin ylen tärkeä neuvottelu -käytävän päässä. - -KALTIMO. Käy peremmälle! Ei täällä ole ketään. - -EDELMAN. (Astuu huoneeseen ja vetää oven kiinni.) Sepä mainiota! Mutta -samalla ihmeellistä. (Kättelee Kaltimoa.) Tavallisesti on uusien -ministerien odotushuoneissa väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Sillä -ihmiset arvelevat, että uudet tottumattomuudessaan ottavat vastaan -kenen hyvänsä -- vanhemmat ovat viisastuneet, heidän luokseen on -vaikeampi päästä. (Istuutuu tuoliin, jota Kaltimo kädellään osoittaa.) -Näkyi täältä sentään yksi tulevan: nuori pojan nallikka... - -KALTIMO. (Pelästyen.) Tunsitko... tarkoitan: tiedätkö, kuka se oli? - -EDELMAN. En osaa aavistaakaan. - -KALTIMO. (Ajatuksissaan.) No, sepä hyvä! - -EDELMAN. Mitä hittoa! Jopa tämä kuulostaa salaperäiseltä. Joko veli on -kiinni valtiosalaisuuksissa? - -KALTIMO. (Huomaa tyhmyytensä.) En toki. Se oli aivan yksityistä... - -EDELMAN. No vielä parempaa! Jos se todellakin oli yksityistä, niin sano -nyt ainakin, ettei se sitä ollut. Sillä muussa tapauksessa tietää -huomenna koko maailma, kuka se oli ja mitä hän sanoi ja aikoi sanoa ja -olisi voinut sanoa ja mitä hänen olisi pitänyt sanoa... ja vielä paljon -muutakin. - -KALTIMO. Niinkö sinä todellakin uskot? - -EDELMAN. Minä en usko mitään, mutta minä tiedän. Uskaltaisinpa lyödä -vetoa, että huhut jo kiertelevät käytäviä... - -KALTIMO. (Aivan peljästyksissään.) Mitä sinä tarkoitat? - -EDELMAN. En todellakaan mitään erityistä. (Katselee ministeriä -tarkkaavaisesti.) Mitä syytä minulla siihen olisi? -- Tulin tästä -ohikulkiessani vain hakemaan nimikorttiasi siihen Irja Fiorinin -laakeriseppeleeseen. - -KALTIMO. (Hyvin hermostuneesti.) Kuulehan... en oikein tiedä... -ehkäpä en sittenkään ole siinä mukana... On näet ilmennyt eräitä -asianhaaroja... Voi, hyvä isä sentään! (Laskee onnettomana pään -käsiensä varaan.) - -EDELMAN. Kuule, mitä hittoa tämä nyt on! Joko sinä odotat -epäluottamuslausetta eduskunnalta? - -KALTIMO. (Ajatuksissaan.) No, se nyt ei todellakaan olisi mitään! - -EDELMAN. (Katsoo häntä tutkivasti kotvasen.) Veliseni, kevennähän nyt -sydämesi ja sano suoraan, minkälainen piru on merrassa! Melkeinhän -näyttää siltä kuin pelkäisit jotakin skandaalia. - -KALTIMO. (Tarttuu tuskaisesti Edelmania käteen.) Sinäpä sen sanoit. -Juuri skandaalia. Loistava juttu katulehtien lorunlaskijoille ja -kahvipöytien juorukelloille. Tietysti se jo huomenna kuljetetaan ylös -linnan rappusia ja sähkötetään ulkomaille. (Nousee.) Eikö se ole aivan -kirottua, että ihmisen kerran on täytynyt olla nuori. (Kävelee -levottomasti edestakaisin.) - -EDELMAN. No, tyynnyhän toki! Lyönpä vetoa, että sinä nyt teet -kärpäsestä härkäsen. Se on aina suurten herrain tapa. Kunnian -kukkuloilla kadottaa liian helposti arki-ihmisen normaaliset -mittasuhteet: kaikki asiat kasvavat niin sanomattoman suuriksi, etenkin -ne, joissa rakas oma minä näyttelee jotakin osaa, joko sankarin tahi -konnan. - -KALTIMO. Kunpa tietäisit, niin et puhuisi noin keveästi! (Jatkaa -kävelyään.) - -EDELMAN. (Nousee.) Usko minua: Niin kauan kuin eivät ihmisen nuoruuden -hairahdukset juoksentele pitkin katuja, on vaara melkein olematon. -Vasta kun entisyys alkaa tulla rippikouluikään, käy asema -arveluttavaksi, sillä silloin äkkäävät sen likinäköisetkin. - -KALTIMO. (Pysähtyy.) Sepä se! - -EDELMAN. (Hämmästyen.) Mitä? Tarkoitatko todellakin, että sinullakin -olisi jokin _sellainen_ historia selkäsi takana. - -KALTIMO. Sen pahempi minulla on. Ja tänään se jo astui rinnalleni... - -EDELMAN. Hyvä kun ei astunut varpaillesi! (Menee Kaltimon luo.) Mutta -salli minun joka tapauksessa puristaa kättäsi. (Ojentaa kätensä.) - -KALTIMO. Kiitos osanotostasi! - -EDELMAN. Ei se sitä ollut. Pikemminkin onnittelu. Ainakin -anteeksipyyntö. - -KALTIMO. Mitä tarkoitat? - -EDELMAN. Katsohan, vielä muutama minuutti takaperin uskoin, ettei -sinunlaisellasi miehellä entisyyttä ollutkaan... - -KALTIMO. (Keskeyttäen.) Kunpa niin onnellisesti olisikin! - -EDELMAN. Älä sano niin! Mieheltä, jolla ei ole ollut kykyä tehdä edes -ainoatakaan tyhmyyttä elämässään, isänmaa hyvin harvoin voi odottaa -mitään hyvääkään. -- Mutta mikä on nyt oikeastaan tämä sinun -skandaalisi? - -KALTIMO. Minulla on lapsi. - -EDELMAN. Isälläni oli kaksi. Ja kotipitäjäni kunnianarvoisella -kirkkoherralla kaksitoista. Onpa tämäkin nyt sitten rikos! - -KALTIMO. Niin mutta... (Ovelle koputetaan.) No mikä... (Hätkähtää.) - -EDELMAN. Käske sisään! Sinun pitää muistaa, ettet saa näyttää -maailmalle isänhuoliasi. Ministerin pitää aina olla olevinaan aivan -kuin sataisi! - -KALTIMO. (Omituisen tuskallisesti hymähtäen.) Saman neuvon on tänään jo -antanut eräs toinenkin. - -EDELMAN. Kuka? - -KALTIMO. (Kuten edellä.) Minun poikani. - -EDELMAN. Järkevä miehenalku! (Itsekseen.) On mahtanut tulla äitiinsä. -(Koputetaan uudelleen.) - -KALTIMO. Sisään! - -VAHTIMESTARI. (Tulee. Hän on aivan hämillään. Ei tiedä, mitä sanoa.) - -KALTIMO. No, mikä on? - -VAHTIMESTARI. (Änkyttäen hätäytyneenä.) E-e-n tiedä, en oikein tiedä... - -KALTIMO. Mitä vahtimestari ei tiedä? - -VAHTIMESTARI. Täällä ei ole käynyt ennen sellaisia, ei koskaan minun -aikanani niin hienoja... - -KALTIMO. Minkälaisia? Kuka siellä on? - -VAHTIMESTARI. En tiedä. - -EDELMAN. Oletteko Te Sysmästä? - -VAHTIMESTARI. En oo ku' Rautalammelta, ja ihan kirkolta. - -EDELMAN. Näkyy olevan suunnilleen sama asia! - -KALTIMO. Mutta sanokaa toki viimeinkin, kuka siellä on! - -VAHTIMESTARI. Eräs nainen. Tässä on kortti. (Tuo kortin Kaltimolle ja -palaa sitten ovensuuhun.) - -KALTIMO. (Vilkaisee korttia, hätkähtää, ojentaa sen sitten -Edelmanille.) - -EDELMAN. (Katsahdettuaan korttiin viheltää.) Vai niin hänkö? - -KALTIMO. (Nyökäyttää merkitsevästi päätään.) Hän... - -EDELMAN. (Vahtimestarille.) Sanokaa, että ministeri on vapaa -- minä -olin tässä juuri lähtemässä. - -VAHTIMESTARI. (Katselee tyhmännäköisenä vuoroin ministeriä, vuoroin -Edelmania.) - -KALTIMO. Niin, olkaa hyvä ja menkää pyytämään sisään. - -VAHTIMESTARI. (Kumartaa.) Ymmärrän, herra ministeri. ( Menee.) - -KALTIMO. Mikä tästä nyt tulee? - -EDELMAN. Ei ainakaan skandaalia. Sellaisia ei neiti Fiorinin tapainen -nainen koskaan tee. Mutta minäpä pistäydyn kansliapäällikkösi luo. -(Osoittaa sivuovea.) Voin kai mennä tästä suoraan? - -KALTIMO. (Hermostuneena.) Voit kai. Niin, Berg on kyllä huoneessaan... -Sinä voitkin estää häntä tulemasta tänne --. - -EDELMAN. Näkemiin! (Kääntyy mennessään.) Katsohan, minä lukeudun Irja -Fiorinin ystäviin, ehkä kaikkein läheisimpiin, ja olen jo kauan -tiennyt, että hänellä on poika, mutta ei edes minun ole hän koskaan -puolella vihjauksellakaan antanut aavistaa, kuka isä on. Sinun ei siis -tarvinne ollenkaan olla peloissasi... (Ovelle koputetaan; Edelman -kiiruhtaa sivuhuoneeseen.) - -KALTIMO. Sisään! - -IRJA FIORINI. (Tulee. Hän on hienosti ja tyylikkäästi, mutta ei -silmiinpistävästi puettu.) Anteeksi, että tulen häiritsemään, mutta -minulla on mielestäni varsin tärkeä asia ministerille. - -KALTIMO. (Menee häntä vastaan ja ojentaa kätensä. On edelleen -hermostunut.) Luulen sen jo tietäväni... - -IRJA FIORINI. (Hämmästyen.) Sepä ihmeellistä! (Istuutuu Kaltimon -osoittamaan tuoliin.) Eipä siitä pitäisi olla kenelläkään vihiä. En ole -vielä maininnut siitä tietääkseni yhdellekään ihmiselle. - -KALTIMO. Eiköhän sovitakin, että se pidetään aivan salassa? - -IRJA FIORINI. (Aivan ihmeissään.) Ei missään tapauksessa! En -todellakaan ymmärrä! Eihän sitä mitenkään voi salassa pitää. Eihän -siitä silloin tule kerrassaan mitään. Päinvastoin täytyy saada -sanomalehdet pitämään siitä ääntä ja ihmiset puhumaan. - -KALTIMO. (Ällistyneenä.) Hyvä jumala! - -IRJA FIORINI. (Innoissaan.) Vanhan ystävyyden takia tulin ensin tänne, -vaikka kai olisikin ollut asiallisempaa mennä suoraan pääministerin -luo... - -KALTIMO. (Kadottaen malttinsa. Hypähtää pystyyn.) Tietysti! Olisihan -minun pitänyt se aavistaa! - -IRJA FIORINI. (Ikäänkuin huomaamatta välihuudahdusta.) Niin, sillä -eihän toki itseään tasavallan presidenttiä sentään voine sellaisilla -asioilla vaivata. - -KALTIMO. Se vielä puuttuisi. (Onnettomana.) Kyllä se sitäpaitsi viedään -hänenkin korviinsa. - -IRJA FIORINI. (Riemastuen.) Niinkö todellakin? - -KALTIMO. (Synkästi.) Siitä ei ole epäilystäkään... Mutta onko se nyt -ihan välttämätöntä? - -IRJA FIORINI. Kuinka niin? Totta kai! -- Mutta puhummekohan me nyt -samasta asiasta? Minä tarkoitan sitä uutta suomalaisten taiteilijain -sukukirjahanketta... - -KALTIMO. (Huokaisten helpoituksesta, vajoaa tuoliinsa, ei tahdo oikein -jaksaa käsittää.) Sii-tä-kö? Ainoastaanko siitä? - -IRJA FIORINI. (Suutahtaen.) Onko se "ainoastaan"? Mistä muusta minä -sitten olisin puhunut? - -KALTIMO. (Tyyntyen.) Suo anteeksi, Irja, mutta minä luulin sinun kaiken -aikaa puhuvan -- pojastasi. - -IRJA FIORINI. (Nousten.) Pojastani? Ja mitä hänestä? Ei. Nyt ministeri -ei tiedä, mitä hän sanoo. Mitä on sinulla ja pääministerillä ja -presidentillä, mitä yleensä kenelläkään ihmisellä tekemistä minun -poikani kanssa? Sitä en jaksa käsittää. Minun yksityiset asiani ovat -kokonaan minun asioitani, niihin en laske vierasta sekautumaan. -(Ylpeästi.) Vai minäkö muka juoksisin virastoissa, hallitusmiesten -luona perhejutuillani! Ei kiitoksia. Sellaista ei ole oikeus uskoa -- -edes sinullakaan! -- Ollaanko tässä maassa totuttu siihen, että -konttorit ja virkahuoneet ovat ihmisten yksityisasiain selvittämistä -varten? Enpä silloin todellakaan ihmettele, että tarvitaan komiteoja ja -toimenpiteitä virastojen työtehon parantamiseksi. -- Mistä saattoikaan -johtua mieleesi, että tulisin puhumaan pojastani sinulle? Luulin jo -eilisiltana kyllin selvästi osoittaneeni, etten hänestä sinun kanssasi -keskustele. - -KALTIMO. (Tointuen.) Etkö istuisi, hyvä Irja? (Irja Fiorini istuutuu.) -Olen kiitollinen siitä, että tulit tällaiselle asialle luokseni. -(Teeskennellyn keveästi.) Sattuukin niin, että ensimmäinen -virkatoimeni oli antaa määräys puoltavan lausunnon kirjoittamisesta -sukututkimusseuran tätä asiaa koskevan anomuksen johdosta. - -IRJA FIORINI. Niinkö todellakin? (Katsoo häntä tutkivasti.) -Ehkäpä olet ystävällinen ja selität, mistä sitten johtuu, että -valtiovarainministeri on antanut määräyksen kansliapäällikölleen -kirjoittaa jyrkästi epäävä lausunto. - -KALTIMO. (Hämmästyen.) Saanko vuorostani kysyä, mistä sen tiedät? - -IRJA FIORINI. Kansliapäällikkösi on parikymmentä minuuttia sitten -antanut sellaisen vastauksen hänelle tehtyyn puhelinkyselyyn. - -KALTIMO. (Hämillään.) Niin... tosiaankin. Minun on, ikävä kyllä, -täytynyt muuttaa aikaisempi päätökseni, olen ollut siihen pakotettu... - -IRJA FIORINI. Onko valtionkassa yhden aamupäivän kuluessa niin perin -köyhtynyt? - -KALTIMO. Ei. Mutta on ilmennyt muita seikkoja, jotka... niin... jotka -suorastaan tekevät mahdottomaksi anomukseen suostumisen... seikkoja, -joita minä hallitusmiehenä, sen pahempi, en ole oikeutettu saattamaan -julkisuuteen... - -IRJA FIORINI. (Lyhyesti.) Vai niin. Valitan, että minun täytyy ryhtyä -taisteluun sinua vastaan. (Nousee.) - -KALTIMO. Tarkoitatko ihan totta? - -IRJA FIORINI. En laske leikkiä. Tämä asia on minulle kunnia-asia. Teen -sen eteen minkä suinkin voin. Sanon sinulle sen aivan rehellisesti, -että en usko noiden "ilmenneiden seikkojen" pätevyyteen, ennenkuin sen -todistat... - -KALTIMO. (Hätääntyen.) Mutta jos tehtäisiin... niin, no... pieni -vaihtokauppa. - -IRJA FIORINI. (Jyrkästi.) "Lehmän kauppoja" tekevät poliitikot. Minä -olen kunniallinen kansalainen... - -LAINA KALTIMO. (Tulee äkkiä sivuovesta, hattu päässä.) Ah, anteeksi... -en tiennyt, että täällä oli vieraita... (Kumartaen kylmän -kohteliaasti.) Kaikkein vähimmin osasin odottaa, että Te, nti -Fiorini... - -IRJA FIORINI. (Kumartaen.) Virka-asioilla, rouva ministeri. Ei muuta. -Ja sen pahempi huonolla menestyksellä. Herra ministeri on aivan -taipumaton eräässä sydäntäni lähellä olevassa asiassa... - -LAINA KALTIMO. Hän on vakaumuksen mies, kuten miehen hänen paikallaan -pitääkin olla. - -IRJA FIORINI. Sitä en lainkaan epäile. Ja juuri siihen olenkin toivoni -perustanut. - -KALTIMO. Onko Berg huoneessaan? - -LAINA Kaltimo. On. Istuimme juuri tekemässä listaa niistä henkilöistä, -joille minun on lähetettävä iltapäivä teekutsut, kun tuo hirveä Edelman -romahti ovesta sisään. Sietämätön mies. Kerrassaan. Tunnettehan hänet, -neiti Fiorini? - -IRJA FIORINI. Kyllä. Mutta en samalta puolelta kuin rouva ministeri. -Minusta hän on erittäin hyvä ja kokonainen ihminen. - -LAINA KALTIMO. (Nauraa pilkallisesti.) Ha-haa. No, siinä tapauksessa, -ette tunne häntä kyllin hyvin. Hänkö hyvä? Oikein hirmuinen mies, -kyynikko, jolle ei mikään ole pyhää. Ei. Te ette vielä tunne häntä. - -IRJA FIORINI. Mutta ehkäpä minä tunnenkin hänet paremmin kuin rouva -ministeri. - -Nähkääs, hän on niitä ihmisiä, jotka ottavat elämän sellaisena kuin se -on, eivät kaunistele sitä ja sanovat kaikki asiat niiden oikeilla -nimillä. He eivät pyri taivaisiin, vaan tyytyvät pysymään maan -kamaralla. (Lämpimästi.) Mutta heillä on usein hyvä sydän rosoisen -pinnan alla. He saattavat, kun tarvitaan, taputtaa pientä turvatonta -lapsenpäätä ja rohkaista masentunutta mieltä hyvällä sanalla... - -LAINA KALTIMO. (Ylenkatseellisesti.) Minulle hän ei ainakaan ole -taivaita aukaissut! (Edelman ja Berg tulevat huomaamatta sisään.) Mutta -minäpä en lienekään herra Edelmanin silmissä enkeli. - -EDELMAN. (Hyväntuulisesti.) Mitä ei vielä ole, siksi voi kerran tulla! -(Menee kättelemään Irja Fiorinia.) No, onko ministerin kanssa päästy -yksimielisyyteen? - -IRJA FIORINI. Sen pahempi ei. Herra ministeri on aivan eri mieltä kuin -minä. - -KALTIMO. (On edellisen kohtauksen aikana hermostuneesti hypistellyt -papereita pöydällään.) Tekisipä mieleni kysyä sinun valistunutta -mielipidettäsi tässä asiassa. Saanko lyhyesti selittää asian? - -EDELMAN. Aivan turhaa! Olen joka tapauksessa nti Fiorinin puolella. - -KALTIMO. No niin... kun nyt olen asiaa tarkemmin ajatellut, niin -luulenpa melkein, että sittenkin voin suostua... Berg, oletko hyvä ja -muutat sen lausuntomme sukututkimusasiassa puoltavaksi. - -BERG. En ehtinyt sitä vielä muuttaa hylkääväksikään. Se on siis -valmiina. Tuonko heti allekirjoitettavaksi? - -KALTIMO. Ole hyvä! (Berg menee.) - -IRJA FIORINI. (Hymyillen.) Kas niin. Nyt olemme siis liittolaiset. Ja -nyt on asiani suoritettu. Pyydän kiittää herra ministeriä. (Puristaa -hänen kättään. Katsoo rannekelloaan.) Nyt olenkin jo myöhästynyt -harjoituksestani, säestäjäni on jo varmaan tuskastunut. (Kumartaa.) -Hyvä rouva, hyvät herrat! (Menee Kaltimon saattamana ovelle.) - -BERG. (Tulee paperi kädessään.) Kas tässä! (Panee paperin pöydälle, -jonka ääreen Kaltimo istahtaa kirjoittamaan nimensä.) - -KALTIMO. (Ojentaa paperin Bergille.) No niin, nyt on se asia sitten -selvä! - -BERG. (Kevyen leikillisesti.) Mitä nainen tahtoo, sitä tahtoo myöskin -jumala. - -LAINA KALTIMO. (Happamasti.) Ja jumala on tässä tapauksessa herra -Edelman. - -EDELMAN. Sitä en ole koskaan luullut olevani. - -LAINA KALTIMO. No mikä sitten? - -EDELMAN. Vain jumalan kuva -- joksi raamattu vakuuttaa armollisen -rouvankin luoduksi! - -(Väliverho.) - - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -Irja Fiorinin vierashuoneessa. - -Eteiseen johtava ovi taustaseinällä, ovi myöskin vasemmalla ja toinen -oikealle. Flyygeli. Valokuvia ja muistoesineitä esillä. - -Ilta. Sähkökruunussa tuli. Myöskin eteisessä, jonne ovi on auki, valoa; -eteisen seinällä vastapäätä vierashuoneen ovea puhelin. - -KAARLE WELLE. (Tulee vasemmalta, menee eteiseen, jonka ulko-oven -aukaisee ja sulkee. Palaa sitten arkihuoneeseen.) Ihmeellistä! Minusta -kuulosti aivan kuin olisi ovikello soinut. (Katsoo kelloaan.) -Neljännestä yli yhdeksän... johan pitäisi ohjelman ensi osan olla -lopussa! Kaipa hän nyt vain tulee! (Istahtaa tuoliin.) Minun täytyy -saada tämä asia järjestykseen... siinä ei auta mikään... maksoi mitä -maksoi! (Ovikello soi.) - -PALVELIJATAR. (Tulee vasemmalta.) - -KAARLE WELLE. Jos se on eräs vanhempi herra, joka kysyy minua, niin on -Anni hyvä ja pyytää sisään. Muille en ole kotona. - -PALVELIJATAR. (Ei voi pidättää nauruaan.) Ymmärrän herra Nuoriherra. - -KAARLE WELLE. Ei siinä, hyvä Anni, mitään nauramista ole! Kun ei haluta -tavata ketään, niin ei olla kotona. - -PALVELIJATAR. Nuoriherra saa antaa anteeksi, mutta se kuulosti vain -niin hullulta. (Nauraa taas.) - -KAARLE WELLE. Jos Anni tietäisi, kuinka vakava asia nyt on -kysymyksessä, niin ei Anni nauraisi... vaan ehkä pikemminkin itkisi... - -PALVELIJATAR. Sus' siunatkoon! Aivanhan Nuoriherra peloittaa. (Ovikello -soi uudelleen.) - -KAARLE WELLE. (Nousee.) Kas niin. Anni kiirehtii nyt! - - (Palvelijatar menee eteiseen avaamaan. Kaarle Welle - lähtee hermostuneesti kävelemään edestakaisin.) - -EDELMAN. (Eteisessä.) Nuoriherra lienee kotona yksikseen... - -PALVELIJATAR. (Eteisessä.) Kyllä Nuoriherra on kotona -- herralle. -(Tulee sisään hetkisen kuluttua.) Siellä on nyt se herra. - -KAARLE WELLE. Anni on hyvä ja pyytää sisään. - -PALVELIJATAR. (Menee eteiseen; sanoo siellä.) Herra on hyvä ja käy -sisään! - -EDELMAN. (Tulee sisään; hänen jäljessään palvelijatar, joka jatkaa ulos -vasemmalle.) Hyvää iltaa! - -KAARLE WELLE. Hyvää iltaa! (Menee häntä vastaan, ojentaa kätensä.) -Niin... minä olen... äitini poika! - -EDELMAN. (Taputtaa häntä olalle isällisesti.) Sitä me, herra paratkoon, -kai olemme vähän jokainen! - -KAARLE WELLE. (Hiukan epäröiden.) Niin... tietysti... tarkoitin vain, -että minä olen oman äitini poika... Sitäpaitsi ehkä aivan erityisesti... - -EDELMAN. (Sydämellisesti.) Ymmärrän, nuori ystäväni! Minusta on oikein -hauska jutella kanssanne vähän, ennenkuin toiset tulevat... - -KAARLE WELLE. Ettekö ole ystävällinen ja istu? (Osoittaa tuolia, jolle -Edelman käy istumaan; istuutuu itse vastapäätä.) Niin, äitihän on -kutsunut tänne muutamia tuttaviaan konsertin jälkeen. Ja juuri -senvuoksi tahdoin... tarkoitan: rohkenin pyytää Teitä tulemaan -aikaisemmin. Olen pahoillani, että riistin Teiltä täten äitini ohjelman -jälkipuoliskon. Mutta asiani on sekä vakava että kiireellinen... - -EDELMAN. Toivon saavani kuulla äitinne laulavan vielä useastikin. Siitä -innostuksesta päättäen, joka salissa vallitsi, ei hän voi lopettaa -yhteen eikä kahteen kertaan. Mutta ettekö Te ollut lainkaan siellä? - -KAARLE WELLE. En. Tavallisesti olen... mutta täällä en tahtonut... -Ihmiset olisivat kai katselleet minua yhtä paljon kuin äitiäni... Enkä -minä tahtonut häiritä heidän taidenautintoaan. Äitini on kyllä siinä -uskossa, että olen konsertissa... Hän ei tiedä tästä meidän -kohtaamisestamme mitään. - -EDELMAN. Niinkö? - -KAARLE WELLE. Niin. (Varhaisvanhasti.) On asioita, joita minun -toistaiseksi täytyy hoitaa hänen selkänsä takana. Se on -yksinkertaisesti velvollisuuteni perheen päämiehenä. - -EDELMAN. (Hymähtäen.) Näyttää siltä kuin perheenpään huolet Teitä -painaisivat... ne tuntuvat tulevan toisille jo hyvin aikaiseen... -toisille ne eivät tule koskaan... - -KAARLE WELLE. Oletteko siitä aivan varma? - -EDELMAN. (Naurahtaen.) Yhtä varma kuin siitä, että minusta ei tule -- -ministeriä. - -KAARLE WELLE. (Säpsähtäen.) Tarkoititteko sillä jotakin erityistä? - -EDELMAN. Ehkä... (Katsoo häntä kotvan.) Tiedän, että Te, nuori mies, -olette tänään käynyt erään ministerin luona, joka tulee tänne tänä -iltana. - -KAARLE WELLE. Tiedättekö myöskin, miksi hänen luonaan kävin? (Edelman -nyökäyttää päätään.) No, niin. Se helpoittaa minun selitystäni ja tekee -pidemmät esipuheet turhiksi. Oletan, että tunnette tuon ministerin. -(Edelman nyökkää taas hyväntahtoisesti ja herttaisesti hymyillen.) -Silloin käsittänette myöskin, etten sellaiseen mieheen voi olla -minkäänlaisessa... kuinka nyt sanoisinkaan?... persoonallisessa -suhteessa... (Edelman puistaa hymyillen päätään)... etenkin, kun ei -äitinikään sitä tahdo... Äitini ei ole pitänyt häntä edes sen -arvoisena, että olisi vihjannut hänelle mitään minun olemassaolostani. - -EDELMAN. Ehkäpä hän ei ole tahtonut repiä rikki jo arpeutuneita -haavoja. - -KAARLE WELLE. Ehkä niinkin. Se saattaa olla mahdollista. En tiedä. -Mutta sen tiedän, että minä olen niin ylpeä, etten tahdo millään -tavalla lähestyä ministeri Kaltimoa. - -EDELMAN. Eihän se toki liene tarpeellistakaan. - -KAARLE WELLE. Se riippuu nyt kokonaan Teistä. - -EDELMAN. (Hämmästyen.) Minustako? Nyt en todellakaan käsitä -rahtuistakaan. - -KAARLE WELLE. Uskallan pyytää Teitä äitini vanhana ja hänen täydellistä -luottamustaan nauttivana ystävänä kuuntelemaan minua hetkisen. - -EDELMAN. Rakas nuori ystävä, sen teen suurimmalla mielihyvällä. - -KAARLE WELLE. No niin. Koetan heti käydä asian ytimeen. - -Nähkääs, siitä lähtien kun opin ajattelemaan -- ja meikäläisethän -lienevät yleensä säännöllisten avioliittojen hedelmiä varhaisvanhempia ---, olen ymmärtänyt olemassaoloni kierouden. Ja minua on painanut -tietoisuus siitä, että olen sellainen, jollaisille nykyinen moraali ei -tahtoisi suoda kotipaikkaoikeutta ainakaan paremmissa seurapiireissä. -Tuo tieto on ahdistanut minua siinä määrin, että vuosi sitten päätin -vakavasti vapauttaa yhteiskunnan itsestäni. Päätöstäni tuki se -kieltämätön tosiasia, että olin syypää myöskin jumaloimani äidin -isänmaattomuuteen ja maanpakoon. Ymmärsin, että minun elämäni oli -tärvellyt koko hänen elämänsä. - -EDELMAN. Mutta tiedättehän, että juuri äidillenne olette hänen elämänsä -suurimpana ja kalliimpana ilona. - -KAARLE WELLE. Tiedän, että olen sinä hänen tärveltyneessä elämässään. -Syypää onnettomuuteen -- ja onni onnettomuudessa. Siinä kohtaloni ja -elämäni ristiriita! - -No niin, vuosi sitten olin päättänyt lopettaa päiväni. Menin rannalle. -Mutta talvi oli kylmä ja vesi niin kammottavan mustaa, että minulla, -vaikka olinkin päättänyt tilini ja kirjoittanut jäähyväiset äidilleni, -ei ollut rohkeutta hypätä syvyyteen. Päätin siirtää aikeeni kesään -- -silloinhan täytyy olla helpompi hukkua. Niin elin koko talven ja kevään -siinä ajatuksessa, että viimeistä kertaa näin lumen sulavan ja lehtien -puihin puhkeavan ja kukkien terälehtien aukeavan... Se oli surullista, -mutta samalla sisältyi tuskaan jonkinlainen tyydytys, sillä tuo -uhriajatus oli muuttunut velvollisuuden täyttämisen vakaumukseksi... -(Pyyhkäisee puoleksi salavihkaa silmästään kyyneleen.) - -EDELMAN. (Lämpimästi.) Elämä ei ole helppoa sille, jonka se tekee -lapsena mieheksi... Ja Te, nuori mies, olette kammottavan varhain -tullut vanhaksi. - -KAARLE WELLE. Niin olen. -- Mutta jos sallitte, jatkan. Kun äitini -sitten keväällä ilmaisi minulle päätöksensä lähteä syksyllä Suomeen ja -ottaa minut mukaansa, heräsi uusi ristiriidan sovitusmahdollisuus -mieleeni. Ja nyt alamme tulla asiaan. Olin jo aikaisemmin aloittanut -järjestelmälliset tutkimukset, saadakseni selville, kuka oli isäni, -jota äitini ei millään suostunut minulle ilmaisemaan, ja kun Suomeen -lähtö tuli eteen, aloin miettiä, että mahdollisesti voisin oikaista -kohtaloni kierouden hankkimalla itselleni isän. Niin menin ensi -töikseni tänne tultuani luonnollisen isäni luo... - -EDELMAN. (Viheltää hiljaa.) - -KAARLE WELLE. Jo saadessani tietää, kuka hän oli, olin ollut -kutakuinkin selvillä siitä, ettei minulla siltä taholta olisi mitään -odotettavissa, mutta pidin kuitenkin velvollisuutenani käydä katsomassa -häntä silmistä silmiin. Kävi niin kuin olin odottanut: me emme -ymmärtäneet toisiamme ollenkaan, tunsimme vain molemmat olevamme -toistemme tiellä. Ja suoraan sanoen minä siitä iloitsin. Se oli kuin -vahingoniloa, kostoa siitä, että hän, tuo mitätön ministerisielu, oli -pettänyt minun ihanan äitini... Nautin, kun hän kiemurteli kuin -hyönteinen neulassa... - -EDELMAN. Tuon minä ymmärrän niin hyvin, poikani! - -KAARLE WELLE. Anteeksi, sanoitteko todellakin: poikani? - -EDELMAN. (Ojentaa hänelle kätensä.) Sanoin. - -KAARLE WELLE. No, jos niin on, käyn heti asiaani. -- Jo siellä ulkona -puhui äitini aina Teistä enemmän ja lämpimämmin kuin kenestäkään -toisesta. Huomasin, kuinka suuressa arvossa hän piti ystävyyttänne. Ja -niin muutuitte Te minullekin isälliseksi ystäväksi. Siihen tosiasiaan -rakentui se suunnitelma, jonka vuoksi nyt olen rohjennut vaivata -Teitä... - -EDELMAN. Ja mikä se on, nuori ystäväni? - -KAARLE WELLE. (Nousee. Menee Edelmanin eteen. Katsoo häntä vakavasti -silmiin.) Sanoitte äsken: poikani. Nyt minä pyydän: ottakaa minut siksi --- _ruvetkaa isäkseni!_ - -EDELMAN. (Nousee. Sisäisen liikutuksen vallassa.) Tarkoitat... - -KAARLE WELLE. Sitä, mitä sanoin. - -EDELMAN. Entä äiti? - -KAARLE WELLE. Hän ei tosin vielä tästä tiedä mitään. Mutta olen -varmasti vakuutettu, ettei hän parempaa isää pojalleen osaisi -ajatella... niin, sen hän on muutoin kerran sanonutkin... - -EDELMAN. (Yhä järkytetympänä.) Onko hän todellakin sen sanonut? - -KAARLE WELLE. On. Muistan sen niin elävästi. Hän puhui usein -uskollisimmasta ystävästään. Ja aina niin rajattomalla luottamuksella. - -EDELMAN. (Seisoo hetkisen vaiti tuijottaen eteensä. Levittää sitten -käsivartensa ja syleilee nuorukaista.) Lupaan olla sinun isäsi. Jos se -käy päinsä, olet sinä oleva minun poikani myöskin maailman ja ihmisten -edessä; joka tapauksessa olet se minun sydämessäni. - -KAARLE WELLE. Kiitos, isä! (Liikutettuna.) Kuinka ihana onkaan sana: -isä! En ole sitä koskaan ennen saanut lausua -- tämä oli ensimmäinen -kerta elämässäni. (Puristaa Edelmanin molempia käsiä.) - -EDELMAN. Istuhan nyt tähän vierelleni, poikani, niin sanon sinulle -muutaman asian, jota ei kukaan vielä ole kuullut. (Molemmat -istuutuvat.) Katsohan, kerran maailmassa oli minunkin sydämessäni -jonkinlainen kesä, joka sai sen kukkimaan muutamalle nuorelle tytölle, -joka oli kuin satujen kuninkaantytär. Mutta elämän sadut ovat -toisenlaiset kuin oikeat sadut. Enkä minä koskaan uskaltanut -kuninkaantyttärelleni näyttää edes vilahdukseltakaan sydänparkani -kukkasia. Hän etsi toisaalta prinssiään, ja luuli hänet löytäneensä. -Minun kukkani lakastuivat, kun päivä meni pilveen. Ja sitten tuli -minusta yksinäinen mörökölli ja hapannaamainen koiranleuka... Sydän -kuivui ja kutistui... - -KAARLE WELLE. (Katsoo hetken kertojaa.) Oliko se... oliko se?... - -EDELMAN. (Hetken vaitiolon jälkeen.) _Se oli sinun äitisi_. - -KAARLE WELLE. (Lapsellisen välittömällä riemulla.) Olisihan minun -pitänyt osata se arvata! -- Mutta nythän vasta isäni muuttuukin -oikeaksi isäkseni! Nyt kukkii minun sydämeni! - -EDELMAN. (Ojentaa kätensä. Surunvoittoisesti hymyillen.) Ja minun -kuihtuneet kukkani kantavat hedelmän! Se on jotain sekin! - - (Ovikello soi.) - -PALVELIJATAR. (Tulee vasemmalta.) Kenelle Nuoriherra nyt on kotona? - -KAARLE WELLE. (Poikamaisella ilolla ja ylimielisyydellä.) Koko -maailmalle, Anni, vaikka ministereistä alkaen ja kadunlakaisijoihin -saakka! - -PALVELIJATAR. Herranen aika! (Menee aukaisemaan eteisen oven.) - -KALTIMO. (Eteisessä,) Joko täällä ollaan kotona? - -PALVELIJATAR. (Eteisessä.) Kyllä Nuoriherra on kotona. - -KALTIMO. (Eteisessä.) Onko jo muita vieraita? - -PALVELIJATAR. (Eteisessä.) Eräs herra... - -KALTIMO. (Eteisessä.) Olkaa sitten hyvä ja ilmoittakaa ministeri -Kaltimo. - -PALVELIJATAR. (Sisään ovensuuhun.) Nuoriherra, nyt siellä jo on -ministeri... - -KAARLE WELLE. (Naurahtaen. Puoliääneen.) Mutta ei vielä kadunlakaisijaa --- kaipa sekin tulee myöhemmin. (Ääneen.) Anni pyytää sisään. - -PALVELIJATAR. (Ulos eteiseen.) Herra ministeri on hyvä. - -KALTIMO. (Tulee sisään. Kaarle Welle nousee häntä vastaanottamaan.) -Hyvää iltaa. Tulen aikaiseen. En päässyt ensinkään konserttiin -- -tärkeä ministerivaliokunnan istunto. Se oli tavattoman harmillista, -mutta näkyy olevan niin, että niiden, jotka keltaisen linnan portista -sisään astuvat, on uhrattava ilonsa. (Edelmanille.) Vai sinä, vanha -veijari, et myöskään ole konsertissa. (Tervehtii häntä.) No, sinulla -eivät ainakaan ole olleet esteenä valtion asiat... - -EDELMAN. Eivät. Mutta monin verroin tärkeämmät. - -KALTIMO. (Naurahtaen.) No, mitkähän asiat ne nyt lienevät valtion -asioitakin tärkeämmät? - -EDELMAN. Omani. Ja ehkä sitäpaitsi vielä erään toisen, joka ei itse -osaa asioitaan hoitaa. - -KAARLE WELLE. Eikö herra ministeri suvaitse istua? - -KALTIMO. Kiitän. (Istuutuu. On ilmeisesti sangen hermostunut.) - -KAARLE WELLE. Saanko ehkä toisia odoteltaessa tarjota herroille lasin -whiskyä? - -KALTIMO. Kiitos, ei millään muotoa! - -EDELMAN. Mitä? Oletko sinä sairas? - -KALTIMO. En. Mutta minä olen -- ministeri. - -EDELMAN. Se näkyy totta tosiaankin olevan sama asia! - -KAARLE WELLE. Pyydän anteeksi: en todellakaan tahtonut panna herra -ministerin velvollisuudentuntoa koetukselle. Enhän ole ollut täällä -vielä niin kauan, että tuntisin tarkalleen maan tapoja, mutta tulin -vain ajatelleeksi, että näin yksityisessä kodissa ja aivan ahtaassa ja -uskotussa piirissä... - -KALTIMO. Hm. (Hieroskelee vähän käsiään ja ravistelee olkapäitään.) Hm. -Tuli tosin vähän kylmä, niin että ehkä pieni lasi puhtaasti -terveydelliseltä kannalta... (Kaarle Welle nousee.) Mutta uskallanko -pyytää, ettei missään tapauksessa palvelijatar... vaan että Te itse -vaivautuisitte tuomaan sen... - -EDELMAN. Ja maitokannussa! (Nauraa.) - -KAARLE WELLE. Olkaa aivan rauhassa, herra ministeri! (Menee -vasemmalle.) - -KALTIMO. Minä pyydän sinua, vanha veli, ottamaan vähän huomioon minun -asemani. Ajattelehan, kuinka kärkkäitä ihmiset ovat meikäläisistä -juoruja sepittelemään... Totta puhuen minua epäilytti aivan -tavattomasti koko tänne tulokin, mutta vaimoni tahtoi välttämättä ja -olisi tietysti voinut ruveta epäilemään jotakin, jos olisin -itsepintaisesti pannut vastaan. - -EDELMAN. Voi, voi niitä virkamiehen vaivoja! - -KALTIMO. Älä viitsi olla pilkallinen! Sinähän tiedät, kuinka kauhea -tilanteeni tällä hetkellä on. Olenhan sinulle uskonut koko jutun -toivossa, että sinä ymmärtäisit ja auttaisit minua. -- Muuten pidin -viisaimpana äskettäin sanoa pääministerillekin, että olin kutsuttu -tänne tänä iltana... Eikö se sinustakin ole omansa katkaisemaan kärjen -niiltä juoruilta, jotka mahdollisesti jälkeenpäin kannetaan hänen -korviinsa? - -EDELMAN. Se oli epäilemättä valtioviisain teko, minkä koko lyhyellä -hallituskaudellasi olet tehnyt! Edeltäjäsi koetti pitää pääministeriä -syrjässä kaikista perheasioistaan ja joutui pois radalta! Sopii siis -koettaa päinvastaista menetelmää. - -KAARLE WELLE. (Tulee kädessään tarjotin, jolla on kaksi whiskylasia ja -yksi viinilasi. Asettaa tarjottimen pöydälle. Tarttuu viinilasiin.) -Herrat sallinevat minun olla "eriuskolaisen" -- lukekaa se minun -nuoruuteni syyksi. (Kohottaa lasinsa.) Terve tuloa! - -EDELMAN. (Kaarle Wellelle.) Minä sanon samat sanat! - -KALTIMO. Niin, tervetuloa isänmaa... (Hämmentyy.) Uuteen -kotimaahanne... - -KAARLE WELLE. Sanokaa vain: isänmaa, herra ministeri. Sillä isäni -maahan tämä on -- ja juuri siksi olen iloinen siitä, että olen tänne -päässyt. - -KALTIMO. (Hermostuneesti.) Niin... niin... - -EDELMAN. (Hymyillen merkitsevästi.) Ja isä on tietysti iloinen, kun hän -saa poikansa kotiin! - -KAARLE WELLE. (Hymyilee Edelmanille.) Toivokaamme niin! - -KALTIMO. (Tarttuu hermostuneesti lasiinsa, juo sen pohjaan, etsii -jalallaan Edelmanin jalkaa antaakseen hänelle varoittavan merkin. -Juotuaan alkaa yskiä kovasti.) - -EDELMAN. (Naurahtaen.) Veljelle taisi mennä isänmaa vähän väärään -kurkkuun! - - (Ovikello soi.) - -KAARLE WELLE. (Nousee, menee aukaisemaan, eteisen oven.) Nyt ne -tulevat! (Sulkee mennessään oven eteiseen.) - -PALVELIJATAR. (Tulee vasemmalta.) - -EDELMAN. Nuoriherra meni itse -- kadunlakaisijoita vastaan. -(Naurahtaa.) - -PALVELIJATAR. (Nauraa ymmärtäväisesti; menee takaisin vasemmalle.) - -KALTIMO. (Panee kiireellä lasinsa pöydän alle. Levottomasti.) Tuleeko -tänne todellakin... - -EDELMAN. Kadunlakaisijoitako? (Nauraa.) Eikö niitä aina liiku -ministerien liepeillä? - -KALTIMO. Mitä sinä tarkoitat? - -EDELMAN. En nyt tietysti kirjaimellisesti puhtaanapitolaitoksen -palvelusväkeä... - - (Eteisen ovi aukeaa. Sisään astuu Irja Fiorini kädessään - kimppu ruusuja. Sitten hänen säestäjänsä, joka kantaa - kukkavihkoja. Viimeksi Kaarle Welle onnesta säteillen. - Ovi jää auki heidän jälkeensä.) - -IRJA FIORINI. (Menee Edelmanin luo.) Kiitos, rakas vanha ystävä! Nämä -ihanat ruusut ilahduttivat minua sanomattomasti. (Puristaa hänen -kättään. Siirtyy sitten Kaltimon luo.) Ja kiitos laakereista -- ne ovat -kai meidän taiteilijain Valkoiset ruusumme. (Kääntyy poikansa puoleen.) -Mutta, Kaarle, minkälainen isäntä olet ollut? Ministerillähän ei ole -lasia! - -KAARLE WELLE. Äiti, kyllä hänellä äsken oli -- se on ehkä... vain -tilapäisesti kadonnut. - -KALTIMO. (Koettaen lyödä asian leikiksi.) Niin todellakin... sen täytyi -kadota, kun ei ollut tietoa, kuka tulisi... Mutta nyt se jo voi päästä -piilostaan! (Kumartuu nostamaan lasin pöydälle.) - -IRJA FIORINI. (Hymähtäen.) A-haa! Valtioviisas -- lasinpuhaltaja! -(Kääntyy säestäjänsä puoleen, joka on järjestänyt kukat flyygelille.) -Saanko esittää herroille oivallisen säestäjäni? Ministeri Kaltimo -- -taiteilija Kaarto, asessori Edelman... (Kaarto käy herroja -kättelemässä.) Kas niin! Nyt ei puutu muita kuin ministerin rouva -kansliapäällikköineen... - -EDELMAN. (Kaarle Wellelle, joka seisoo hänen vierellään, puoliääneen.) -Kadunlakaisijat! - -IRJA FIORINI. Mutta, Kaarle, tuohan nyt lasi whiskyä herra -Kaarrollekin! Kai se maistaa? - -KAARTO. Kiitän. - -KAARLE WELLE. (Menee vasemmalle.) - -KALTIMO. Ja miltä tuntui laulaa kotikaupungissa? - -IRJA FIORINI. Miten sanoisinkaan? "Katkeransuloiselta" olisi kai oikea -sana, jollei se maistuisi tusinaromaanilta. Vanhat muistot... tahtoivat -väkisinkin herätä... Mutta hirveän ystävällisiä ne olivat minulle, -aivan liiaksi... - -EDELMAN. Kukapa olisi paremmin lämmintä vastaanottoa ansainnut kuin se, -joka jäähyväisittä lähti! - -IRJA FIORINI. (Keveästi.) No, joko Tekin, vanha ystävä, rupeatte -imartelemaan? - -KAARLE WELLE. (Tulee vasemmalta, tuo lasin Kaarrolle.) Olkaa hyvä! - -KAARTO. Kiitos! (Kohottaa lasinsa vasemmalla kädellä.) Madame! Suokaa -anteeksi, että vien lasin huulilleni vasemmalla kädelläni, mutta -oikealla olen kerran säveltänyt: "En viiniä juo, en rypäleverta..." -(Juo lasinsa pohjaan.) - -KAIKKI. (Nauravat.) - -EDELMAN. Te, nuori mies, taidattekin elää Sanan mukaan. Ettekö koskaan -anna vasemman käden tietää, mitä oikea tekee? - -KAARTO. Kyllä silloin, kun teen jotakin molemmin käsin. Ja sellaista -tapahtuu hyvin usein! - - (Ovikello soi.) - -PALVELIJATAR. (Tulee vasemmalta ja menee eteiseen.) - -IRJA FIORINI. Nyt herrat suonevat minulle anteeksi, että hetkeksi menen -pitämään huolta emännän velvollisuuksistani, meidänhän täytyy ajatella -vähän ruumiinkin ravintoa. (Menee vasemmalle.) - - (Eteisessä vilahtavat Laina Kaltimo ja kansliapäällikkö. Hetken - kuluttua tulevat he sisälle. Palvelijatar menee vasemmalle.) - -KAARLE WELLE. (Menee vieraita vastaan.) Herrasväki on hyvä... äitini -tulee heti... Tervetuloa rouva ministeri! (Suutelee Laina Kaltimoa -kädelle. Esittäytyy sitten kansliapäällikölle.) - -LAINA KALTIMO. (Kumartaen kaikille.) Hyvää iltaa, hyvät herrat! -- Mikä -ihana konsertti -- sellaista ei kuule usein. Ja yleisö aivan -haltioissaan... - -BERG. (Menee Kaarron luo.) Terve, terve! Kuinka hurisee? Kyllä sinä -poika sitten osaat pianoa käsitellä. Mutta annahan, kun esittelen sinut -ministeri Kaltimon rouvalle, hän tahtoo niin mielellään tehdä -tuttavuutta kanssasi. - -KAARTO. Pelkään, etten osaa käsitellä hänen laisiaan yhtä hyvin kuin -pianoa. - -BERG. (Vetää hänet Laina Kaltimon luo.) Älä pelkää! Kyllä hän -käsittelee sinua! Tule nyt. Saanko esitellä rouva ministerille -säveltäjä Kaarron? - -LAINA KALTIMO. (Ojentaen kätensä Kaarrolle.) Erittäin hauska tutustua. -Olen kuullut Teistä niin paljon ja tänä iltanahan sain kuulla Teitä -itseännekin. Se oli aivan erinomaisen kaunis se "Kuutamolaulu"... - -KAARTO. Rouva ministeri on aivan liiaksi rakastettava... - -LAINA KALTIMO. En ensinkään. Tiedättekö, takanani istui eräs -musiikkiarvostelija. Ja hän käytti aivan minun sanojani... Uskokaa tahi -olkaa uskomatta. Olisi erittäin hauskaa, jos joskus tulisitte viiden -teelle vastaanottopäivänäni. Minusta taiteilijat aina ovat -valtiollisten salonkien kaunistuksena -- ja ehkäpä Te vielä -vaivautuisitte vähän soittamaankin... - -IRJA FIORINI. (Tulee vasemmalta suoraan Laina Kaltimoa kohti.) Hyvää -iltaa, rouva Kaltimo. Tuotitte minulle suuren kunnian, kun tahdoitte -tulla luokseni. Olen erittäin iloinen... - -LAINA KALTIMO. Kunnia on kokonaan minun puolellani. Kuinka suuri -taiteilija Te olettekaan! Sallikaa minun kiittää Teitä sydämeni -pohjasta tämän illan verrattomasta nautinnosta. Ja luvatkaa tulla ensi -teekutsuihini, pääministerinkin rouva tahtoisi niin mielellään tutustua -kuuluisimpaan laulajattareemme. - -IRJA FIORINI. Sehän on kovin mairittelevaa. Tuhannet kiitokset. Mutta -nyt pyytäisin herrasväkeä tulemaan pöydästä ottamaan hiukan teetä ja -voileipiä. (Osoittaa auki jätettyyn oveen vasemmalla.) Olkaa hyvät! - -KAIKKI. (Kumartavat ja lähtevät; viimeisinä Kaarle Welle ja Kaarto.) - -KAARLE WELLE. Sanokaa suoraan, lauloiko äiti todellakin suurenmoisesti? - -KAARTO. Suurenmoistakin suurenmoisemmin! Sellaista laulua eivät ihmiset -täällä ole ennen kuulleetkaan. - - (Menevät ruokasaliin. Näyttämö jää hetkeksi tyhjäksi.) - (Kaarle Welle ja Palvelijatar. Tulevat vasemmalta.) - -PALVELIJATAR. (Ryhtyy korjaamaan Kaarle Wellen avustamana tyhjiä laseja -ja järjestelemään esineitä.) Kyllä se on hassu, se herra, joka tänne -ensiksi tuli! (Nauraa.) Mutta hyvä ihminen se mahtaa olla. - -KAARLE WELLE. Hyvä hän on. Niin hyvä, ettei Anni voi sitä aavistaakaan. -Ja niin tavattoman viisas. - -PALVELIJATAR. Voipi olla viisaskin. Sillä kerran sanottiinkin Suomen -Kuvalehdessä, ettei tavallisen ihmisen aina ole helppo eroittaa hyvin -viisasta miestä pähkähullusta. - -KAARLE WELLE. Niin, niin... Ei Anni vielä kaikkea tiedäkään! - - (Menevät vasemmalle.) - (Näyttämö on taas hetken tyhjänä.) - -EDELMAN. (Tulee vasemmalta teekuppi kädessään ja toisessa -voileipä-lautanen. Viheltelee hiljaa tullessaan. Istuutuu pöydän -ääreen. Kuuntelee silloin tällöin ja katsahtaakin ruokasaliin päin.) - -IRJA FIORINI. (Tulee vasemmalta.) Ihanko ypöyksin? En voinut käsittää, -mihin olitte kadonnut. - -EDELMAN. Minulla olisi Teille, nti Fiorini, eräs vakava asia... Enköhän -voisi sitä nyt sanoa? - -IRJA FIORINI. (Istuutuu.) Ihan kuin joku juhlallinen pyyntö... -(Naurahtaen.) Jollen tuntisi vanhaa ystävääni, saattaisin jo ruveta -pelkäämään kosintaa... - -EDELMAN. Niin. Hyvin juhlallinen pyyntö minulla onkin, paljon -juhlallisempi kuin koskaan kosinta. - -IRJA FIORINI. Ja mikä se on? - -EDELMAN. Pyydän Teidän lastanne omaksi pojakseni. - -IRJA FIORINI. (Kavahtaa säikähtäneenä pystyyn.) En ymmärrä... Ei -koskaan! -- Oletteko menettänyt järkenne? - -EDELMAN. Pyydän Teitä kuulemaan minua aivan rauhallisesti. Selitän -lyhyesti kaikki. (Irja Fiorini tyyntyy vähitellen ja istuutuu.) -Ensiksikin: ehdotus ei lähde minusta, jolla sellaiseen ei ikinä olisi -ollut rohkeutta, ellei nuorukainen itse olisi pannut sitä alulle. Hän -kutsui minut tulemaan tänne muita aikaisemmin ja avasi minulle koko -sydämensä. En olisi uskonut, että nuori mieli voi ottaa asiat niin -raskaalta kannalta kuin hän on isättömyytensä ottanut. - -IRJA FIORINI. Mutta minulle ei hän koskaan ole mitään sanonut. - -EDELMAN. Ei. Se on ollut nuoruuden vaistomaista hienotunteisuutta. "On -asioita, jotka 'perheenpään' täytyy yksin hoitaa". Hän ei ole tahtonut -lisätä jumaloimansa äidin taakkaa omalla orpouden tunteellaan. Siksi on -hän toiminut selkänne takana. Katsokaa, nuoruusiällä ovat omat -sielullisen hienouden vaistonsa, jotka kulkevat meille vanhemmille -oudoilta näyttäviä polkuja, mutta sittenkin johtavat ehkä ylevämpiin -päämääriin kuin meidän kaikille tutut tiemme. - -IRJA FIORINI. Hänhän on ainoa, mikä minulla elämässä on, ainoa, minkä -elämä minulle on suonut tähteeksi, kun se kaikki muut onnen murusensa -kielsi... Se on mahdotonta: minä en voi luopua hänestä millään. - -EDELMAN. Eihän Teidän tarvitsekaan hänestä luopua. - -IRJA FIORINI. (Katsoo häntä ihmetellen.) Kuinka tarkoitatte? Ette -suinkaan... - -EDELMAN. (Vakavasti ja yksinkertaisesti.) Tarkoitan vain sitä, että hän -jää luoksenne, kuten ennenkin, ja minä annan hänelle nimeni, hänen -silmissään kieron yhteiskunnallisen aseman oikaisemiseksi, ja olen -muuten vain hänen isällinen ystävänsä -- kysymys ei ole muusta kuin -pienestä juriidisesta muodollisuudesta, joka ei itsessään merkitse -mitään, mutta joka hänen herkässä mielessään on saanut niin suuret -mittasuhteet, että, jollei hänen suunnitelmansa toteudu, hän katsoo -koko elämänsä särkyneeksi... - -IRJA FIORINI. Luuletteko niin? - -EDELMAN. Minä tiedän sen. - -IRJA FIORINI. Oi, kuinka vaikeata tämä: on! (Nousee ja menee -nyyhkyttäen peremmälle.) - -EDELMAN. (Katsahtaa hänen jälkeensä, juo sitten teekuppinsa loppuun ja -sytyttää savukkeen.) - -BERG. (Tulee kiireellisesti touhuten vasemmalta; huomaa Edelmanin, -naurahtaa.) Täälläkö veli maleksii? Tuolla ruokasalissa on hiivatin -hauskaa -- se Kaarto on helkkarin hassu heppu! - -EEDELMAN. Kuulehan sinä lainlukija -- mikä on yksinkertaisin keino -ottaa omakseen poika, jonka isä on... kuollut? Onko se yleensä hyvin -monimutkaista. - -BERG. (Katsoo häntä hetken ihmetellen. Purskahtaa sitten nauruun.) -Yksinkertaisin keino on mennä naimisiin hänen äitinsä kanssa. Ja -kokeneet ihmiset vakuuttavat, ettei se juuri ole monimutkaisempaa kuin -kaivoon hyppääminenkään. Mutta minun täytyy mennä katsomaan, joko -valtioneuvoston auto on tullut. (Menee eteiseen, sulkee oven -jälkeensä.) - -IRJA FIORINI. (Tulee taustalta. Menee suoraan Edelmanin luo, istuutuu -hänen viereensä ja ojentaa hänelle kätensä.) Antakaa minulle anteeksi --- äsken en vielä oikein tajunnut ehdotuksenne jaloa epäitsekkyyttä, ja -ehkä minä myöskin ajattelin, että ihmiset siitä vetäisivät aivan väärät -johtopäätökset... - -EDELMAN. Siitä saakka kun kantavanhempamme söivät tiedon puusta, eivät -ihmiset yleensä ole tehneet muita kuin vääriä johtopäätöksiä... - -IRJA FIORINI. (Hymähtäen surunvoittoisesti.) No niin. Kai se niin on. -Enkähän minä juuri ihmisistä välitä. -- Joka tapauksessa tahdon kiittää -Teitä, vanhin ja paras ystäväni... - -BERG. (Tulee eteisestä; jättää oven auki jälkeensä.) Kas niin! Mutta -eikö armollinen emäntämmekään saa tätä vanhaa veijaria tulemaan muiden -mukaan? - -IRJA FIORINI. (Hymyillen.) Kyllä saan -- saattepahan nähdä. - -BERG. Sitä toki minäkin. Eihän Teitä kukaan voi vastustaa. (Menee -vasemmalle.) - -IRJA FIORINI. Kiitän Teitä tästä uudesta todistuksesta Teidän suuresta -ja lämpimästä ystävyydestänne, joka jo vaikeimpina vuosinani oli -minulle niin suureksi avuksi -- niin, en tiedä, miten ilman sitä -ollenkaan olisin päässyt eteenpäin, kun kaikki oli niin lohduttoman -pimeää... - -KAARLE WELLE. (Tulee vasemmalta; rientää äitinsä luo.) Äiti, onko hän -jo sanonut sinulle? - -IRJA FIORINI. On, poikani. - -KAARLE WELLE. Entä sinä äiti? - -IRJA FIORINI. Minun täytyy vähän miettiä... - -KAARLE WELLE. Ei hän sitten olekaan kaikkea sanonut! Onko hän kertonut, -mitä sinä olet ollut hänelle? - -EDELMAN. No no, poikani! - -KAARLE WELLE. Arvasinhan minä. Ei hän sitä tietysti koskaan olisi -sanonut. - -IRJA FIORINI. (Ikäänkuin jokin hänelle äkkiä valkenisi; katsoo -kysyvästi poikaansa.) Niinkö --? - -KAARLE WELLE. Niin, äiti. - -IRJA FIORINI. (Nousee.) Niinpä olen tehnyt päätökseni. Minä suostun... - -KAARLE WELLE. Äiti! - -IRJA FIORINI. Mutta yhdellä ehdolla. - -KAARLE WELLE. Äiti, mikä se on? - -IRJA FIORINI. Se, että hän ottaa omakseen -- _minutkin_. - -LAINA KALTIMO. (Tulee vasemmalta Bergin kanssa.) "Kun ei Muhamed tule -vuoren luo, niin tulee vuori Muhamedin luo." Eikö se ollut niin? - -BERG. Joko niin tahi päinvastoin -- kyllä asessori joka tapauksessa -älyää, että hän on Muhametti. - -LAINA KALTIMO. Mutta sopiiko se nyt oikein? Muhamettilaisillahan on -monta vaimoa eikä arvon asessori ole kyennyt hankkimaan itselleen -ainoatakaan. - -KALTIMO. (On viime vuorosanan aikana Kaarron seurassa ilmestynyt -ovelle.) Ei sitä tiedä, mitä tässä vielä tapahtuu! - -EDELMAN. Niin, eihän sitä koskaan voi tietää aamulla, mitä iltaan -mennessä on tapahtunut. - - (Telefooni soi eteisessä.) - -KAARLE WELLE. (Rientää vastaamaan.) Halloo... Kyllä, mutta saanko -pyytää herra pääministeriä odottamaan hiukan, pyydän isäni -puhelimeen... Olkaa hyvä. (Laskee kuulotorven; kääntyy.) - -KALTIMO. (Äärimmilleen säikähtyneenä, horjahtaa, yrittää ottaa askeleen -puhelinta kohti, mutta vaipuu tuolille.) - -KAARLE WELLE. Isä olisi hyvä ja tulisi puhelimeen. - -KALTIMO. (Liikahtaa tuskaisesti.) - -EDELMAN. (Menee tyynesti puhelimeen.) Asessori Edelman puhuu... Päivää, -herra pääministeri... Se oli _minun poikani_... Milloinkako sain pojan? -Noin tunti sitten... Milläkö tavoin? Kyllä sen sanon: kaikkein -laillisimmalla... Sen lain mukaan, joka lapsen omaksi ottamisesta on -säädetty... Ei mitään... Kyllä... Sanon... Ministeri Kaltimon on siis -oltava puolen tunnin kuluttua pääministerin luona... Hyvää iltaa... - -KAIKKI. (Ovat kuunnelleet puhelinkeskustelua äärimmäisen jännitettyinä -ja katselleet tuon tuostakin toisiinsa. Sen päätyttyä syntyy yleistä -liikettä.) - -LAINA KALTIMO. (Menee Irja Fiorinin luo.) Onko se totta? - -IRJA FIORINI. Joka sana -- ja vielä vähän lisääkin... - -KALTIMO. (Menee Edelmanin luo, ojentaa kätensä.) Sinä olet nimesi -arvoinen: jalo mies. - -EDELMAN. Eiköhän tämän hallituksen asema nyt vähitellen ala vakiintua -varsin lujaksi. - -BERG. Onko se sitten horjunut? - -EDELMAN. Se horjui kovasti aamupäivällä. - -BERG. Siitäpä minä en ole mitään tiennyt! - -EDELMAN. Ei sitä tiennyt moni muukaan! - -KALTIMO. (Menee Kaarle Wellen luo ja ojentaa hänelle kätensä.) Minä -onnittelen -- parempaa isää ette olisi voinut saada. - -KAARLE WELLE. Siitä olen vakuutettu. Ja erittäin hauska on minun kuulla -se... (hiljaa:) juuri herra ministerin suusta. (Ääneen.) Ja nyt minulla -ei enää ole mitään sitä vastaan, että sanotte minua sinuksi. - -IRJA FIORINI. Mutta, mitä sinä Kaarle... Aivanhan minun täytyy sinua -ihmetellä. - -KAARLE WELLE. Äiti, hän tahtoi sitä itse niin hartaasti joku aika -sitten. - -LAINA KALTIMO. (Nyrpeästi.) Minun miehelläni on toisinaan niin -merkillisiä päähänpistoja! - -EDELMAN. On aina ollut! Päähänpistot ovat hänellä veressä. (Katsahtaa -Kaarle Welleen.) Toisilla ne saattavat olla sydämessäkin! - -KAARTO. Ja kolmansilla sormenpäissä! - -KALTIMO. Pääasia on, että on päähänpistoja -- olkootpa ne sitten missä -tahansa. Eikö ollut aivan loistava päähänpisto sekin, että meidän -rakastettava emäntämme tänä iltana kutsui meidät tänne miten minä nyt -sanoisinkaan -- --? - -LAINA KALTIMO. Sano ristiäisiin! - -EDELMAN. Olkoon menneeksi, jos rouva ministeritär välttämättömästi niin -tahtoo! Siis: ristiäisiin. Vai mitä ministeri siihen sanoo? - -BERG. (Koettaa olla vitsikäs.) Hän suostuu varmaankin. -Muistaahan herrasväki toki, millä suopeudella hän eilen kohteli -sukututkimusseuraa... - -KALTIMO. Hyvä veli, pyydän, ettette tuo virka-asioita yksityisiin -tilaisuuksiin... - -IRJA FIORINI. (On edellisen keskustelun aikana kuiskannut jotakin -pojalleen, joka sitten on hiipinyt viereiseen huoneeseen. Tarttuu nyt -puheeseen maailmannaisen keveässä äänilajissa, mutta silti -- hymystään -huolimatta -- alleviivaten eräitä lauseita.) - -Ehkäpä sentään hylkäämme ristiäisnimen, sillä edellyttäväthän toki -ristiäiset säädyllisten ihmisten keskuudessa häitä -- eikö totta, herra -ministeri? -- ja vihkiäiset ovat vielä viettämättä... - -LAINA KALTIMO. (Pisteliäästi.) Te näytte, neiti Fiorini, nyttemmin -ruvenneen hyvin tarkkaan pitämään kiinni muodoista. - -IRJA FIORINI. Täytyyhän minun, kun minulla on ministeri vieraana. Se -velvoittaa. - -BERG. Mutta miksi tahtoo emäntämme sitten tätä tilaisuutta nimittää? - -IRJA FIORINI. Sanon sen heti paikalla, kun herrasväki vain ensiksi on -saanut lasit käsiinsä. (Taputtaa käsiään. Kaarle Welle ja palvelijatar -tuovat tarjottimilla täytettyjä shampanjalaseja. Vieraat katsovat -vuoroin toisiinsa, vuoroin emäntäänsä, joka hymyilee herttaisen -salaperäisesti.) Tämä tilaisuus on yksityisluontoinen -- siinä on herra -ministeri aivan oikeassa --, mutta juuri hänen läsnäolonsa antaa sille -sittenkin pienen virallisen vivahduksen. Sen vuoksi katson -velvollisuudekseni parilla sanalla selittää, miksi tänä iltana olen -tahtonut nähdä ystäviä ympärilläni. (Kaltimo ilmeisesti hermostunut; -Edelman hiukan hämillään; Berg ja Laina Kaltimo äärimmilleen -uteliaina.) Poikani ja minun elämässäni on tapahtunut käänne, kuten -herrasväki jo tietää. Mutta ette kuitenkaan vielä tiedä kaikkea. On -eräs asia... - -LAINA KALTIMO. (Bergille.) Nyt minä kohta halkean! - -KALTIMO. (Huokaa, pyyhkii hikeä otsaltaan.) - -IRJA FIORINI. Niin, hyvä herrasväki, tänä iltana vietätte _minun -kihlajaisiani_... Senvuoksi olen kutsunut teidät tänne. - -KAIKKI. Aa... Niinkö? .. Senkö vuoksi?... - -IRJA FIORINI. (Tarttuu asessori Edelmanin käsivarteen. Vieraat -onnittelevat kilistäen.) - -EDELMAN. (Kaltimolle, kun tämä tulee onnittelemaan.) Päähänpisto -saattaa toisinaan olla pisto sydämeen... Olen iloinen, ettet sinä ole -haavoitettujen joukossa... - -IRJA FIORINI. (Hymähtäen.) ... Vaan _kaatuneitten_, joiden tuskat jo -ovat loppuneet. - -LAINA KALTIMO. (Edelmanille kilistäen.) Kaksi kärpästä yhdellä -iskulla... - -EDELMAN. Kolme... Mutta kolmatta saatte udella ministeriltä... - -LAINA KALTIMO. Hyvänen aika! Eihän vain hallituksen asema taaskin ole -ruvennut horjumaan? - -IRJA FIORINI. Olkaa huoleti. Finanssiministeri on tänä iltana saanut -loistavan luottamuslauseen. - -LAINA KALTIMO. Vai sitä siis pääministerin asia koskikin... - -EDELMAN. Sitä. - -KALTIMO. (Kohottaen lasinsa ja asettuen puhuja-asentoon.) Hyvä -herrasväki! Tänä iltana tunnen tarvetta lausua muutaman sanan. -- -Elämässä sattuu toisinaan... - -EDELMAN. Älä Herran nimessä rupea pitämään puhetta. Säästä lahjojasi. -Tarvitset niitä vielä eduskunnassa ja vaalikokouksissa... siellä ne -pääsevätkin paremmin oikeuksiinsa... Täällä riittää, kun vain kohotat -lasisi... - -KALTIMO. No niin... Niinpä ehdotan siis emäntämme maljan... (Kohottaa -lasinsa; muut tekevät samoin.) - -IRJA FIORINI. Ja emäntä uskaltaa pyytää, että myöskin joisitte toisen -maljan: hänen poikansa. - - (Vieraitten kilistäessä laskee esirippu.) - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN POIKANSA*** - - -******* This file should be named 62980-8.txt or 62980-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/9/8/62980 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62980-8.zip b/old/62980-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3772b47..0000000 --- a/old/62980-8.zip +++ /dev/null |