diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63732-8.txt | 3625 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63732-8.zip | bin | 61442 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3625 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e837a18 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63732 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63732) diff --git a/old/63732-8.txt b/old/63732-8.txt deleted file mode 100644 index c6ad3dd..0000000 --- a/old/63732-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3625 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Elina, by Eino Leino - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Elina - Murroskauden kertomus - - -Author: Eino Leino - - - -Release Date: November 13, 2020 [eBook #63732] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELINA*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -ELINA - -Murroskauden kertomus - -Kirj. - -EINO LEINO - - - - - -Helsingissä, -kustannusliike Minerva Oy, -1919. - - - - -I. - - -Hän tiesi sen tulevan. Hän tunsi sen tulevan. Hän oli kuullut sen -kohinan jo koulupojasta saakka korvissaan. - -Silloin kun muut hänen ympärillään eivät vielä mitään aavistaneet, -kun muut puhuivat isänmaasta ja ihmisyydestä täysin porvarillisen -maailmankäsityksen puitteissa, toiset nähden niissä osittaisia -parannuksia kaipaavia puutteellisuuksia, toiset katsoen, että kaikki -oli hyvin eikä mikään tulisi ainakaan lähimpien sukupolvien ijässä -muuksi muuttumaan, -- silloin hän oli jo tuntenut sen tulevan, silloin -hän oli jo kuullut sen kohinan, silloin hän oli nähnyt jo sielunsa -silmien edessä pelkkiä kauhunkuvia sekä peljännyt ja vavissut kuin -haavanlehti. - -Minkä tulevan? Minkä kohinan? - -Yhteiskunnallisen vallankumouksen. - -Mistä hän oli saanut sen ajatuksen jo miltei lapsena aivoihinsa, hän ei -tiennyt itsekään. Mutta ehkä se johtui osaksi hänen syntyperästään ja -jokapäiväisistä olosuhteistaan. - -Hän oli torpanpoika Etelä-Hämeestä. Lahjakkuudellaan kansakoulussa hän -oli pitäjän herrasväen, mutta varsinkin papiston erikoista huomiota -herättänyt. He hommasivat hänet oppikouluun, mutta vasta sitten, kun -hän kansakoulukurssinsa päätettyään oli muutamia vuosia raatanut -raskaan ruumiillisen työn tekijänä isänsä torpan mailla. - -Ensimmäiselle luokalle hän oli jo liian vanha luonnollisesti. Mutta hän -sai lukea yksityisesti pappilan nuoren maisterin edessä ja suoritti -siten pääsytutkinnon suorastaan kolmannelle. - -Samainen maisteri tuli muutenkin määrääväksi koko hänen sielulliselle -kehitykselleen. - -Hän ei ollut mikään tavallinen pappilan maisteri eikä rovastin -apulainen, vaan rovastin nuorin poika, joka kandidaattilukunsa -pääkaupungissa suoritettuaan oli päätynyt pariksi vuodeksi tänne -maalle isänkotiinsa kaikessa rauhassa lukujaan jatkamaan ja pitkälle -ulkomaiselle opintomatkalle hankkiutumaan. - -Hän ei aikonutkaan antautua vain vähäpätöiseksi koulunopettajaksi -eikä myöskään isänsä ammattiin, vaan oli jo varhain viitoittanut -itselleen tien filosofiantohtoriksi, dosentiksi ja professoriksi. Kun -ei isältä puuttunut varoja eikä häneltä itseltään innostusta, ei tuo -suunnitelma, jonka vertaista rohkeudessa ei ollut vielä kenenkään sen -pitäjän virkamiehen pojan päähän pälkähtänyt, näyttänytkään ollenkaan -mahdottomalta. - -Hän oli koko kirkonkylän silmäterä, enin kuitenkin ukko rovastin, joka -suorastaan jumaloitsi häntä. - -Hän näki parhaat unelmansa pojassaan toteutuvan. Hänellä -itselläänkin oli ollut nuoruudessaan paljon tieteellisiä ja -humanistisia harrastuksia ja oli hän alkuaan yliopistossa -historialliskielitieteelliseen osastoon kirjoittautunut, vaikka -taloudelliset vaikeudet olivatkin sittemmin pakottaneet hänet -leipäpapin leveämmälle ja keveämmälle uralle antautumaan. Nyt oli hänen -poikansa jo päässyt siihen, mihin hän itse ei ollut koskaan päässyt, ja -oli kaiken todennäköisyyden mukaan menevä vielä paljon pitemmällekin. - -Ihmekös, jos ilo paistoi pappilan vanhoissa saleissa ja muhoili -tyytyväisyys rovastin ryppysissä silmäkulmissa, kun hän pitkä piippu -suussaan nuorimman ja toivorikkaimman poikansa kera kylätietä -käyskenteli! - -Muut lapset olivat jo aikoja sitten kotinsa jättäneet, pojat mikä -millekin virka-uralle antautuneet, tyttäret naimisiin työntyneet. - -Tämä ainoa oli heillä jäljellä enää. Siksi ei ruustinna tiennyt, miten -häntä hyvänä pitää, eikä rovasti, kuinka häntä näytellä ja kehua -ystävällisille kylänmiehilleen, sekä herroille että talonpojille. - -Mutta mitä ukko rovasti ei voinut ymmärtää, oli se, että hänen poikansa -pääaineena ei ollut suomenkieli eikä pohjoismaiden historia, vaan -tilastotiede ja kansantalous, joista kummastakaan ei ollut edes puhuttu -hänen nuoruudessaan. Tosin oli pojalla arvosanat noissa edellisissäkin, -mutta väitöskirjansa hän aikoi kirjoittaa Suomen torpparikysymyksestä, -Europan eri maiden maanvuokra-olojen yleistä taustaa vasten katsottuna. - -Tuokos oli ihme ukko rovastin mielestä! Eipä sillä, ettei ne olleet -tärkeitä nuo maanvuokra-olotkin niinkuin muutkin taloudelliset -kysymykset, olivat tietystikin, sillä lepäsihän niiden pohjalla valtio -ja yhteiskunta. Hänestä oli vain kumma, että nuori mies, sellainen kuin -hänen poikansa, jolla oli tilaisuus ihanteellisempiinkin harrastuksiin, -saattoi löytää ilonsa ja tyydytyksensä niin tuiki arkipäiväisistä -asioista. - -Se oli hänen mielestään suoraan kuin olisi käynyt tunkiota perkkaamaan. - -Mutta ukko rovasti lohduttausi sillä, että hänen poikansa kaikesta -päättäen tahtoi uhrautua kansan hyväksi, ja siinähän piili aina se -ihanteellisuuden siemen, jolla hänen mielestään ihmisen maallinen -elämänpolku oli joka tapauksessa jyvitettävä. - -Hän oli itsekin omasta mielestään monella muotoa uhrautunut. - -Hän oli ensiksikin uhrautunut Jumalalle, kääntäessään katseensa pois -maallisista harrastuksistaan ja antautuessaan papin-uralle, jolle hän -ei vielä silloin ollut tuntenut vähintäkään kutsumusta. Että hänet -olivat siihen aikoinaan pakottaneet hänen sekavat rahaseikkansa, sitä -hän ei ollenkaan ottanut huomioon, sillä nehän kuuluivat juuri niihin -maallisiin, jotka hän oli laskenut uhrilahjana taivaallisten alttarille. - -Myöskin hän katsoi uhrautuneensa seurakunnalleen suostuessaan aikoinaan -sen sielunpaimeneksi ja tätä tärkeätä virkaa jo kolmattakymmentä -vuotta, enimmäkseen nuorten, pienipalkkaisten apupappien avulla, -toimitellessaan. - -Tosin seurakunta sen oli maksanut hänelle runsain kymmenyksin, mutta -senhän se oli tehnyt vain sielunsa autuuden vuoksi ja maan lakien -täyttämiseksi, jotka tässä pitivät yhtä myös apostoli Paavalin -asettaman jumalallisen järjestyksen kanssa: joka evankeliumia saarnaa, -sen on myös evankeliumista elettävä. Sitäpaitsi hän oli tehnyt paljon -palkatontakin työtä lammashuoneensa hyväksi, kirjoittanut m.m. täysin -moitteettoman pitäjänkertomuksen, jonka hän oli omalla kustannuksellaan -painoon toimittanut, harrastanut seurakunnassaan sekä maanviljelystä -että karjanhoitoa että muidenkin elinkeinojen parantamista, -tavallisesta kirkollisesta ja epäkirkollisesta valistustyöstä -puhumattakaan, kuten esim. kansakoulujen johtokuntiin kuulumisesta. - -Sitähän ei kaikkea voitu maksaa rahalla, ja siksi ei -kiitollisuudenvelka hänen ja hänen seurakuntansa välisessä viimeisessä -tilinteossa missään tapauksessa hänen mielestään voinut jäädä hänen -puolelleen. - -Mutta kaikkein enimmän hän katsoi uhrautuneensa kansalleen. - -Hän oli sitä tehnyt sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsenenä -paikkakunnallista murresanastoa, satuja, sananlaskuja ja arvoituksia -kootessaan että etenkin säätynsä edustajana useilla valtiopäivillä, -missä hän ei suinkaan ollut pannut kynttiläänsä vakan alle ja oli -vapaamielisessä sanomalehdistössä saanut pysyvän maineen yhtenä maamme -papiston vanhoillisimmista ja taantumusmielisimmistä jäsenistä. - -Luonnollisesti häntä oli sitten tuossa samaisessa sanomalehdistössä -maalattu jos tervattukin niin, että joku toinen vähemmän lujaluonteinen -mies olisi siitä jo aikoja säikähtänyt ja vetäytynyt jo pelkän rauhansa -vuoksi takaisin omaan syrjäiseen Tuskulumiinsa. Niin ei ukko rovasti, -sillä se olisi hänestä ollut hänen virkatoveriensa hyvän luottamuksen -pettämistä. Edustajan toimi oli pyhä toimi hänelle ja hän otti vastaan -sen tuomat tuulet kuin tuiskutkin kristityn kärsivällisyydellä, katsoen -niiden kuuluvan kansalliseen asiaan, joka tässä tapauksessa oli -kirkollisen asian kanssa erottamattomasti yhdistetty. - -Hän oli suomalaisen kansankirkon pappi siis ja sellaisena yhtä -loukkaantumaton kuin haavoittumaton. - -Oli sentähden aivan suuremmoista, kuinka pitkälle kohti kammoamaansa -nykyaikaisuutta hän katsoi voivansa mennä vain rakkaudesta poikaansa ja -tämän valitsemaan elämäntehtävään, niin outo ja eriskummallinen kuin se -epäilemättä olikin hänen mielestään. - -Kun hänen poikansa oli ilmoittanut hänelle harrastavansa -torpparikysymystä ja aikovansa siitä yliopistollisen väitöskirjan -kirjoittaa, hän oli hämmästynyt tosin ensin sanattomaksi, mutta -koettanut sittemmin olla neuvoillaan ja käytännöllisillä kokemuksillaan -siinä kaikin tavoin avuliaana, jopa jättänyt hänen käytettäväkseen myös -kaiken asiaa koskevan kirjanpitonsa. - -Suuren seurakunnan rovastina hänellä luonnollisesti oli itsellään -paljon torppareita, joita hän ei kohdellut paremmin eikä huonommin -kuin muutkaan hänen virkaveljensä. Haki ulos saatavansa useimmiten -sangen tarkasti ja tunnollisesti, mutta antoi myös usein armon oikeuden -sijasta käydä eikä missään tapauksessa irtisanonut alustalaisiaan -heidän laiminlyönneistään huolimatta milloinkaan. - -Koko tuo kysymys kuului hänen mielestään siihen alempaan, aatteettomaan -ja ihanteettomaan maailmaan, jonka kanssa hän ei mielellään liikoja -askarrellut. - -Mutta koska hänen poikansa harrasti sitä, niin oli menneeksi! Myöskin -ukko rovasti tahtoi tietysti tehdä voitavansa asioiden esittämiseksi -niin oikeassa valossa kuin mahdollista ja ohjata isällisesti häntä -näiden seikkojen perinpohjaiseen käytännölliseen tuntemukseen. - -Niin nähtiin sekin ihme, että arvon rovasti omassa persoonassaan tuli -poikansa kera käyneeksi ensin läheisemmissä, sitten etäisimmissäkin -torpissaan. - -Siellä se luonnollisesti herätti tavatonta, sydänalaa sykerryttävää -hämmästystä. Eukoille tuli tulinen kiire kahvipannujen kanssa, -ukot kutsuttiin kotiin ulkotöistään, lapsilta niistettiin nenät ja -lähetettiin toiset kaivolle peseytymään. - -Mutta vielä suuremmaksi kasvoi tuo pelonsekainen hämmästys, kun nuori -maisteri otti esille muistikirjansa ja rupesi tekemään tunkeilevia -kysymyksiä torpan tuloista ja menoista, uutisviljelyksistä ja viime -vuosien viljasadoista. - -Onkohan nyt joku asia rempallaan? he ajattelivat. - -Lie jäänyt hyvinkin joku päivätyö jonakuna vuonna suorittamatta? Tai -lie kysymys vuokran korottamisesta? Täytyy pitää siinä tapauksessa -kieli keskellä suuta tai tässä vielä puhuu surman länget olkapäilleen... - -Ja he vilkaisivat varovasti alta kulmiensa rovastiin ikäänkuin -kysyäkseen, mikä oli tarkoitus ja liikkuiko nuori maisteri oikein -luvallisilla asioilla. - -Mutta kun he näkivät rovastin vain hyväntahtoisesti muhoilevan ja -rohkaisevan heitä ystävällisillä päännyykähdyksillä ja kun he eivät -nuoren maisterinkaan piirteissä huomanneet mitään epäilyttävää, he -alkoivat vähitellen aukoa sanaista arkkuaan, alkuperäisiä lähtökohtiaan -silti hetkeksikään unohtamatta. - --- Tämä poikani, joka on viisaustieteen majisteri, harrastaa köyhän -kansan parasta, huomautti rovasti ikäänkuin selitykseksi. Hän tahtoo -kuulla, olisiko kenellä mitään valitettavaa, jota hän voisi korjata, -kun hänestä kerran tulee Suomen suurimpia virkamiehiä, yliopiston -tohtori ja rohvessori. - -Eihän kenelläkään ollut mitään valitettavaa. - -Mutta maisteri teki innokkaasti muistiinpanojaan, rovasti -hörppi tyytyväisenä kahvikuppiaan ja nämä käynnit päättyivät -molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi moniin lämpimiin kättelyihin, -Jumalan siunauksen toivotteluihin ja sydämellisiin terveisiin -ruustinnalle. - -Eräällä tällaisella tutkimusmatkalla tapasi maisteri eräässä torpassa -jo miltei miehenkokoisen pojan, jonka terävät, täsmälliset vastaukset -erikoisesti kiinnittivät hänen huomiotaan. - -Hän otti selvää pojasta, kuuli tämän erinomaisesta menestyksestä -kansakoulussa ja lupasi hänelle kirjoja ja yksityistunteja, jos hänellä -oli halu jatkaa lukujaan. - -Tietysti pojalla oli. - -Kun ei ukko rovastillakaan ollut mitään sitä vastaan, vaan -hän päinvastoin väläytti mahdollisuutta pojan kustantamisesta -oppikouluunkin, oli asia selvä. Matkaa torpasta pappilaan ei ollut -kuin pari kilometriä, jonka poika mielelläänkin hiihti niin uusien ja -houkuttavien tulevaisuuden näköalojen hänelle avautuessa. - -Luvut kävivät kuin leikillä. Mutta niiden alussa lainaili maisteri -hänelle paljon muitakin kirjoja, etupäässä historiallisia, mutta -myöskin yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia, kun hän huomasi pojan -erikoisen mielenkiinnon niihin. Pitkät keskustelut samoista aineista -olivat omiaan tuota mielenkiintoa vielä enemmän syventämään. - -Muutenkin kohteli maisteri häntä melkein kuin vertaisenaan. Puhui -milloin totta, milloin pilaa hänen kanssaan ja vaikutti siten -kaikinpuolin kasvattavasti ja kehittävästi häneen. - -Itse hän oli oikein ylpeä oppilaastaan, vei hänet mukanaan kaikkiin -kirkonkylän seurapiireihin ja tasoitti silläkin tapaa hänen tietään -opin kukkuloille aurankurjesta. - -Tuo maisteri oli muuten sangen merkillinen mies. - -Aikana, jolloin meillä vain harvat yhteiskunnallisia asioita -harrastivat, hän oli niihin kaikella sielullaan ja sydämellään -syventynyt, kirjoitteli niistä jo sanomalehtiin ja piti valaisevia -esitelmiä Helsingin Työväenyhdistyksessä. - -Mitä varsinaiseen sosialistiseen liikkeeseen tuli, ei siitä Suomessa -ollut vielä jälkiäkään, jonka takia sitä oli seurattava vain muiden -maiden, etupäässä Saksan taloudellisia oloja silmälläpitäen. Mutta -torpparikysymys täällä oli, joskaan ei vielä päivänkysymykseksi -kärjistyneenä, mutta joka tapauksessa yhteiskunnallisena epäkohtana, -josta jo edistysmielisimpien nuorten poliitikkojen parissa -keskusteltiin. - -Siksi oli maisteri siihen kotkansilmänsä iskenyt ja aikoi tehdä sen -sekä tieteelliseksi että sosialipoliittiseksi erikoisalakseen. - -Häneltä imi torpanpoika -- Heikki Takaharju oli hänen nimensä --- ensimmäiset käsityksensä yleisestä maailmanmenosta ja siitä -yhteiskunnallisesta vallankumouksesta, joka maisterin varman -vakaumuksen mukaisesti uhkasi kaikkia maailman valtakuntia. - -Nämä ajatukset syventyivät Heikissä yhä enemmän koulunpenkillä. - -Ijältään tovereitaan vanhempana, tiedoiltaan, harrastuksiltaan eikä -suinkaan vähimmän ruumiinrakenteeltaan heitä paljon vankempana ja -kehittyneempänä, hänelle olisi ollut mitä helpoin asia kohota heidän -itseoikeutetuksi johtajakseen niin luokalla kuin toverikunnassa että -vapaan urheilun tanterilla. - -Mutta hän ei viitsinyt. Hänellä ei ollut aikaa. Hänenhän tuli -valmistautua tuohon toiseen tärkeämpään johtajatoimeen, joka pian -oli vaativa kaikki hänen voimansa ja ajatuksensa: yhteiskunnalliseen -vallankumoukseen. - -Sen pääjohtaja oli luonnollisesti oleva hänen oppi-isänsä maisteri -itse, mutta sen pienessä, uskollisessa esikunnassa oli myöskin hänellä, -Heikki Takaharjulla, oleva varmaan oma vaatimaton asemansa. - -Siksi hänellä ei ollut aikaa turhuuksiin. - -Siksi pysyttelihe hän erillään muista tovereistaan, autellen vain -heitä heidän opinnoissaan vähäistä raha- tai ruokapalkkaa vastaan, -joka kaikissa tapauksissa oli riittävä tekemään hänet kotipitäjänsä -herrasväestä, myöskin rovastista, riippumattomaksi. Ja siksi suoritti -hän koko koulukurssin muutamissa vuosissa, lukien aina kesällä -seuraavan luokan yli, joten hän myöhäisestä opintojen alkamis-ijästään -huolimatta kuitenkin tuli verrattain nuorena ylioppilaaksi. - -Mitä hän nyt tekisi? - -Nyt oli aika hengähtää ja katsahtaa ympärilleen, missä kulki maa ja -yhteiskunta. - - - - -II. - - -Ensimmäinen vaikutus oli varsin lamauttava. Heikki Takaharjun täytyi -tunnustaa itselleen, että niissä oloissa ja siinä ympäristössä, -johon hän oli joutunut, elettiin vielä sangen kaukana kaikista -yhteiskunnallisista kysymyksistä, saati sitten vallankumouksesta. - -Hän oli joutunut varsin vanhoilliseen ja virkavaltaiseen yhteiskuntaan. - -Ylioppilaat, joiden kanssa hän yritti seurustella, olivat innostuneita -korkeintaan kielikysymyksestä, vain harvat kirkon ja valtion erosta, -valtiollisen ja kunnallisen ääni-oikeuden laajentamisesta tai muista -samantapaisista vapaamielisistä ja kansanvaltaisista uudistuksista -Useimmat olivat innostuneita vain tutkinnoistaan ja leipäluvuistaan. - -Kaikista heistä oli jo tavallinen parlamenttaarinen sosialidemokratia -niin kaukana, ettei siitä kannattanut edes puhua heidän kanssaan. - -Samasta syystä hän jäi vieraaksi myös osakunta-elämälle. - -Hänelle jäi vain hänen luentonsa ja opintokammionsa. - -Alkuaan hän oli kandidaattitutkintoa suunnitellut. Mutta hänen -ahtaat taloudelliset olosuhteensa, yhdessä hänen oman käytännöllisen -ymmärryksensä kanssa, tekivät pian lopun niistä unelmista ja ohjasivat -hänet miltei automaattisesti lainopilliselle alalle, millä turvattu -toimeentulo näytti lähimmältä ja varmimmalta. - -Odottamaton onnenpotkaus saattoi hänet erään suuren suomenkielisen -aamulehden korjauslukijaksi. - -Jollekin toiselle olisi opintojen jatkaminen tuon rasittavan toimen -ohella käynyt ylivoimaiseksi, mutta ei hänen rautaiselle fysiikalleen. -Muutamien tosin raskaiden vuosien perästä hänellä oli ylempi -hallintotutkinto takanaan. - -Sattuivat samoihin aikoihin venäläisyyden ensimmäiset suuret -hyökkäykset maatamme kohtaan. - -Ruvettiin myöskin entistä runsaammalla kädellä jakelemaan venäjänkielen -stipendejä virkamiehille ja virkamiehiksi aikoville. Heikki Takaharju, -joka sillä välin oli saanut pienen viran lääninhallituksessa, haki heti -sellaista apurahaa ja saikin. Virkatoveriensa vieromana, mutta omasta -mielestään aivan oikein menetelleenä hän nyt muutti pariksi vuodeksi -Moskovaan. - -Olisi väärin sanoa, että hän teki sen nopeamman virkaylennyksen -toivossa. - -Kaikkein vähimmän oli Heikki Takaharju mikään karrieristi. Hän oli -yksinkertaisesti vain välinpitämätön isänmaan suuressa asiassa. - -Hänelle, joka oli sosialisti ja internatsionalisti ja joka vain -odotti yhteiskunnallista vallankumousta, oli luonnollisesti jotenkin -samantekevää, ketkä vallanpitäjät tuon joka tapauksessa kuolemaan -tuomitun kapitalistisen järjestelmän ruorissa istuivat, vaikkapa ne -sitten olisivat olleet hänen oman isänmaansa vihollisia. - -Nehän olivat aivan ohimeneviä ilmiöitä. Tulisihan yhteiskunnallisen -vallankumouksen myrsky ne niinkuin syksyiset lehdet tieltään -lakaisemaan. - -Venäjälle oli hänen mielensä jo kauan palanut. - -Siellä hän tiesi tapaavansa todellisia vallankumouksellisia. Ja hänen -Venäjän-matkansa tulikin todella määrääväksi koko hänen vastaiselle -kehitykselleen ja kohtalolleen. - -Hän tapasi vallankumouksellisia, akateemisen sivistyksen saaneita, -kuten hän itsekin oli. - -Hän joutui seurapiireihin, joissa ei puhuttu muusta kuin -vallankumouksesta, ei ajateltu, ei suunniteltu muuta kuin -vallankumousta. Noiden nuorten ihmisten, miesten ja naisten, -innostus, uhrautuvaisuus, itsensä unohtaminen ja vain tuon yhden -suuren, huikaisevan päämäärän silmälläpitäminen teki syvän ja pysyvän -vaikutuksen häneen. - -Toisia heistä vangittiin, toiset olivat istuneet vuosikausia -vankilassa, eräät saaneet maistaa kasakanpamppua, eräät olleet -karkoitettuja Venäjän syrjäisimpiin kuvernementteihin. - -Mikään ei ollut murtanut heidän sisäistä mahtiponttaan. Mikään ei ollut -heidän varmaa, elämän-iloista vakaumustaan lannistanut. - -He olivat sankareita, he olivat uuden ajan airueita! - -Noiden kalpeiden, tulisilmäisten nuorten miesten, noiden -kapeahuulisten, terävänokkaisten, huolimattomasti puettujen naisten -kera seisoi ja kaatui ihmiskunnan tulevaisuus. - -Itse hän hiukan häpesi alussa kuulua heidän joukkoonsa, sillä hänhän -oli omasta mielestään melkein kuin "burshui", hänhän oli valtion -stipendiaatti. - -Mutta pian huomasi hän hämmästyksekseen, että sitä ei suinkaan -minään häpeänä hänelle pidetty, pikemmin päinvastoin. Venäjän -vallankumouksellisten joukkoon kuului paljonkin porvarillisia aineksia, -vieläpä valtion virkamiehiäkin, jotka kukin kohdaltaan koettivat -kaikessa hiljaisuudessa edistää ja avittaa yhteistä propagandaa. - -Toista oli varsinaisten taistelujärjestöjen laita. Niiden jäsenet -olivat enimmäkseen nuorta väkeä ja ammattirevolutsionäärejä, jotka -matkustivat maasta maahan, olivat tänäpäivänä Tukholmassa, huomenna -Sveitsissä, ja saapuivat Venäjälle vain jotakin terroristista tekoa -suunnittelemaan ja toimeenpanemaan. - -Mutta juuri sellaisen järjestön jäseneksi olisi tahtonut päästä -Heikki Takaharju, ei senvuoksi, että hän heti olisi ollut valmis -heittämään pommia ensimmäisen vastaantulevan ministerin jalkoihin, -vaan valmistuakseen tulevaan tehtäväänsä Suomessa, tutustuakseen -sen menettelytapoihin ja ottaakseen oppia sen kumouksellisista -suuntaviivoista. - -Mahdollisesti se olisi hänelle onnistunutkin. Mutta juuri kun hän -oli toiveittensa perille pääsemäisillään, veti poliisi tavallista -suuremman apajan sekä Moskovassa että Pietarissa, vangitsi satoja -vallankumouksellisia, niiden joukossa myös sen järjestön pääkomitean, -jonka puoltosanalla Heikin oli määrä tuohon kumouksellisen propagandan -kaikkein pyhimpään tunkeutua. - -Itsekin epäiltynä hän katsoi silloin parhaaksi palata kiirevilkkaa -kotimaahan, missä hänet -- venäjänkielen taitonsn perusteella -- -nimitettiin aivan ansiottoman korkeaan virkaan senaatissa. - -Sitä laiskansitkaasti hoidellessa ja valtiollisen taivaan merkkejä -tähystellessä vierähti jälleen vuosi, pari. - -Taantumus lepäsi raskaana ja liikkumattomana ei vain Suomen ja Venäjän, -vaan koko maailman yllä. Kapitalistinen yhteiskuntajärjestys näytti -lujemmalta kuin milloinkaan ja vallitsevien luokkien "häikäilemätön -riistäjävalta" kuin vuosisadoiksi maaperään paalutetulta. Täytyi olla -Heikki Takaharjun vuorenvankka usko oikean asian voittoon, jos mieli -tällaistenkin tunnustähtien alla säilyttää toivonsa yhteiskunnallisesta -vallankumouksesta. - -Mutta hän säilytti. Kesti urhoollisesti ajan ahdistukset ja myöskin sen -moraalisen kujanjuoksun, minkä hänen asemansa venäläisen sortovallan -kätyrinä oli omiaan hänelle toisin-ajattelevien puolelta tuottamaan. - -Tuli sitten Japanin sota ja Venäjän vallankumous v. 1905, jota vastasi -suurlakko Suomessa ja perinjuurinen hallitussuunnan muutos. - -Tuokioksi näki Heikki Takaharjukin silloin pyhimpien toivojensa kipinän -tuleen leimahtavan. - -Suurlakon aikana hänet nähtiin kaikissa julkisissa -kansalaiskokouksissa, mutta vielä enemmän niissä salaisissa, joista -hänen toveriensa sosialidemokraattisten puoluepäälliköiden kesken -pidettiin. - -Hän ajoi luonnollisesti sitä jyrkempää suuntaa, joka tahtoi -poliittiseen vallankumoukseen myöskin yhteiskunnallisen yhdistää, -miehittää senaatin, takavarikoida pankkien omaisuuden j.n.e. Mutta hän -jäi vähemmistöön ja oli pakotettu vain syrjästäkatsojana suurlakon -hänen mielestään laihoihin parlamenttaarisiin tuloksiin, yksikamariseen -eduskuntaan sekä yleiseen ja yhtäläiseen ääni-oikeuteen tyytymään. - -Suomenlinnan kapina seuraavana kesänä sai hänet vielä kerran korviaan -höröstämään, joskin hänen käytännöllinen järkensä jo heti alussa sanoi, -että se oli tuomittu auttamattomasti epäonnistumaan. - -Mutta sitten hän vaipuikin täydelliseen, alakuloiseen apatiaan. - -Uusien tuulten puhaltaessa hänen oli ollut pakko luopua virastaan -ja yhtyä eräiden samanmielisten laittomien lakimiesten perustamaan -asianajoliikkeeseen, jossa hän tuskin ansaitsi, mitä hän kulutti, -ja oppi sitäpaitsi ottamaan tuikun murheeseensa. Oltuaan jonkun -aikaa kokonaan resuperällä hän jälleen uusien tuulten puhaltaessa -kiipesi virkaan, vieläpä niin korkeaan kuin v.t. esittelijäsihteerin, -jälleen kiitos olkoon todistetun kielitaitonsa ja yleisen poliittisen -kannattomuutensa. - -Nyt oli hän siveellisesti kokonaan rappiolla. - -Itse yläluokkaan kuuluvana, sen etuoikeuksia nauttivana ja myöskin -kaikkia sen nautinnoita hyväkseen käyttävänä hän itse vielä vähemmän -kuin ennen luonnollisesti saattoi tuntea itseään kapitalistisen -yhteiskuntajärjestelmän marttyyriksi, eipä edes niiden marttyyrien -asianajajaksikaan, joita hän todella tiesi olevan tässä yhteiskunnassa -niinkuin niitä oli koko maailmassa. - -Päinvastoin hän tunsi itsensä vaivaiseksi syntiseksi heidän edessään. -Siitä johtui hänen nyttemmin ainainen paha omatuntonsa, sillä yhtä -varma kuin hän edelleenkin oli yhteiskunnallisen vallankumouksen -välttämättömyydestä, yhtä epävarma hän oli jo siitä, mitä osaa hän -tuossa tulevassa maailmanmullistuksessa näyttelisi. - -Kuuluihan hän itse juuri noihin riistäjiin, noihin veren-imijöihin, -joita vastaan oli noustava ja pauhattava. Olihan hänellä itsellään -kaikki saman yläluokan, saman kapitalistisen yhteiskunnan paheet, joka -juuri oli kumottava ja maan tasalle tasoitettava. - -Eikö hän itse oman ympäristönsä kanssa kilpaa mätänemällä ollut -tehnytkin itseänsä solidaariseksi sen kanssa ja samalla tuominnut -itsensä menemään sen keralla perikatoon? Eikö tuo uudistava, -tuorestuttava maailmanmyrsky ollut hänetkin kuin kuivan oksan, kuin -mädän omenan tieltään karistava? - -Hän koetti pessimistisellä tuulella ollessaan myös ystävilleen -sosialistisille puoluejohtajille noita pahan omantuntonsa tuskia -esittää. Mutta nämä vain nauroivat hänen epäilyksilleen, kehoittivat -häntä karkaisemaan kurkkuaan ja ennen kaikkea luontoaan sekä olemaan -muuten tyytyväinen asemaansa isänmaassa ja ihmiskunnassa. - -Merkillistä väkeä muuten nuo sosialistiset puoluejohtajat! Mitä enemmän -Heikki heitä tarkasteli, sitä enemmän hän oppi kammoamaan heidän -pohjatonta ihanteettomuuttaan ja kyynillisyyttään. - -He olivat sosialisteja yksinkertaisesti siksi, että he eivät voineet -olla muuta, että se oli käytännöllinen pakko heille ja heidän -toimeentulolleen. He olivat leipäpappeja, useimmat vielä paljon -suuremmassa määrin kuin ne valtiokirkon papit, joita vastaan he -pauhasivat. Jos kenellä vain olisi mitä mahdollisuuksia ollut, -he olisivat olleet ensimmäiset kiroamaansa ja sadattelemaansa -kapitalistiseen yläluokkaan lukeutumaan. - -Mitä enemmän Heikki myös heidän kanssaan seurusteli, sitä enemmän häntä -ihmetytti se kunnioittava, miltei ihaileva ja kadehtiva sävy, jolla he -puhuivat suurkapitalisteista, suurviljelijöistä ja suurteollisuuden -harjoittajista. - -Niitähän hänen mielestään olisi pitänyt vihata juuri. Nehän ne nyt -juuri olivat niitä pääroistoja, nehän ne nyt juuri olivat maasta -juuritettavat! - -Mutta hänen ystävänsä sosialistijohtajat vain hymyilivät viekkaasti -hänelle, sanoivat, että hän oli naivi ja että hän ei ymmärtänyt -sosialismia ollenkaan. - -Suurkapinalismihan juuri oli sosialismin ainoa tuki ja turva, sen ainoa -elämän-oikeutus. Ilman suurviljelystä ja suurteollisuutta oli turha -mitään sosialismia ajatellakaan. - -Heikki ymmärsi tästä sen verran, että he eivät itse ollenkaan viskoneet -siihen sosialistiseen ihannevaltioon, joka oli ja oli aina ollut hänen -oma uskontonsa ja jota hekin joukoille saarnasivat. Heidän mielestään -kuuluivat yhteiskunnalliset epäkohdat ja niitä seuraava tyytymättömyys, -sorretut ja sortajat, riistäjät ja riistetyt, suorastaan asioiden -luonnolliseen järjestykseen. - -Nyt hän oli myöskin ymmärtävinään, miksi he niin monia hyödyllisiä -parannuksia aivan intohimoisesti jarruttivat, sillä nehän olisivat -olleet omiaan tuota terveellistä tyytymättömyyttä poistamaan, -tasoittamaan juopaa eri kansanluokkien välillä ja siten itse sosialisen -kiihoituksen juuria uhkaamaan. - -Heikin mielestä tuo tyytymättömyys olisi ollut poistettava, tuo juopa -tasoitettava. Näiden tunnussana taas kuului: luokkarajat selviksi! - -Ei syntynyt mitään keskinäistä ymmärrystä heidän välilleen. - -Maailmansota oli Heikin aivan musertaa. - -Hän ei olisi ikinä uskonut sitä mahdolliseksi. Missä nyt oli kaikkien -kansojen sosialidemokratia, koko maailman "Internatsionale", joka vielä -äsken oli ollut niin valtava, niin varteen otettava mahti kaikkialla? - -Se oli kuin pois puhallettu. - -Missä oli kaikkien maiden köyhälistöjen yhtyminen, jonka piti tehdä -sodat mahdottomiksi? Missä kauniit lupaukset ja kongressipuheet, -missä kansainväliset komiteat ja sosialistisopimukset, missä kansojen -veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus? - -Tuosta kaikesta ei ollut jälellä enää jälkiäkään. - -Oli vain sota, oli vain ihmisten teurastus ja tappaminen, äärettömien -taloudellisten arvojen hävittäminen ja tuhoaminen, eikä minkään -vapauttavien yleisinhimillisten aatteiden tai esiinmurtautuvan -kansainvälisen edistyksen nimessä, kuten yhteiskunnallisissa -vallankumouksissa tapahtui, vaan aivan yksinkertaisesti natsionalismin, -imperialismin ja häikäilemättömän kapitalistisen kauppasodan merkeissä, -jotka tempasivat koko ihmiskunnan äkkiä kuin kymmeniä, niin, satoja -vuosia taaksepäin. - -Kiihkokansalliset, valloitushaluiset hallitukset riemuitsivat -kaikkialla. Kaikkien maiden köyhälistöjen edustajat olivat niille sokeaa -uskollisuuttaan vannoneet, kansainvälinen sosialidemokratia oli niiden -astinlaudaksi alentunut. - -Mutta samalla kun hän huomasi tuon, häntä rupesi yhä enemmän -pelottamaan. - -Täytyihän sodankin joskus loppua. Täytyihän kerran tulla tilinteonkin -päivän, jolloin kansat heräisivät verisestä, mielenvikaisesta -hurmiostaan ja kysyisivät, ketkä olivat heidät siihen saattaneet. - -Täytyi tulla suuren tuomionpäivän, sitä hirmuisemman, mitä kauemmin -sota kesti, mitä enemmän uhreja se vaati ja mitä tuimempaa tuskaa ja -kurjuutta se toi tullessaan. - -Venäjän suuri vallankumous ei sentähden tullut minään yllätyksenä -hänelle, joskin se sai hänet sydänjuuriin saakka vavahtamaan. - -Siinä se nyt oli, siinä se nyt jyrisi ja salamoi se suuri tuomiopäivä! - -Ettei se kasvaisi ja paisuisi yleismaailmalliseksi vallankumoukseksi, -hän ei epäillyt hetkeäkään. Häntä vain ihmetytti, ett'eivät ihmiset -hänen ympärillään näyttäneet sitä ollenkaan aavistavan. - -Ne askartelivat vain arkitoimissaan, keinottelivat tai päivittelivät -elintarpeiden kallistumista, puhuivat korkeintaan Saksan voitosta -ja iloitsivat Suomen itsenäisyydestä, samalla kuin hän tuskin -saattoi hengittää raudanraskaasta, turmanenteisestä ahdistuksesta ja -odotuksesta. - -Puhkesi sitten marraskuun punainen viikko täälläkin. Ja nyt hän -oli varma siitä, ettei mikään mahti maailmassa voinut estää enää -kansalaissotaa eikä bolshevismin myrskyä yli rajan mylvähtämästä. - -Hän pyysi ja sai nopeasti eronsa senaatista, johon tällä välin olivat -jälleen uudet, maan laeille uskolliset kansan luottamusmiehet astuneet. - -Hänellä piti olla vapaat kädet joka suuntaan ajan ankarimman hetken -koittaessa. - -Että hän menisi mukana tuohon myrskyyn, sen hän tiesi, sillä hän tiesi -myös, ettei kukaan voisi jäädä sen ulkopuolelle. Mutta hänen täytyi -olla vapaan senvuoksi, että hän voisi vapaasti valita paikkansa siinä -ottamatta enemmän edesvastuuta hartioilleen kuin minkä hän tiesi -voivansa kantaa ja minkä laatu parhaiten vastasi hänen synnynnäisiä -taipumuksiaan ja voimiaan. - -Kuten näkyy, hän tunsi vielä sangen huonosti vallankumouksen käytäntöä, -joka asettaa miehensä mihin sattuu, ja ryöppyää edelleen hurjistuneen -luonnonvoiman tavoin, käyttämiensä välikappaleiden kohtalosta ja -tarkoituksenmukaisuudesta vähääkään välittämättä. - - - - -III. - - -Ja niin myrsky mylvähti. Ja niin tuli punainen vallankumous. - -Heitti ihmiset hujanhajan, erotti perheet, rakensi raja-aidat -ystävien ja tuttavien välille. Pysäytti junat, asesti kansan, veti -kuin viivottimella rintamat kautta maan, sulki toiset punaiseen -piiritykseen, vangitsi toiset valkean vallan alaisuuteen. - -Päästi irti kaikki intohimot, pani kiväärit päin maan laillista -hallitusta ja eduskuntaa paukkumaan, kumosi kaikki oikeus-istuimet ja -virkakunnat, levitti verta ja kuolemaa, kalpeaa kauhua ja punaista -hävitystä Suomen syrjäisimpiinkin metsäseutuihin. Oli kuin piru itse -olisi päässyt irralleen. - -Mutta oli noussut myös sen valkea vastavoima. Aluksi sangen -tasaväkisinä ne iskivät yhteen ennenkuulumattomalla, fanaattisella, -metafyysillisellä uskolla ja kiivaudella. - -Hänet, Heikki Takaharjun, tuo äkillinen rajuilma paiskasi syrjään itse -suurten tapahtumien keskustasta, miliisipäälliköksi erääseen pieneen -lääninpääkaupunkiin. - -Hän oli joutunut sinne aivan sattumalta. Hän oli matkustanut -sinne erään vanhan koulu- ja ylioppilastoverinsa, sosialistisen -sanomalehdentoimittajan Pekka Piilosen luokse joulua viettämään, -mutta jäänytkin vähän pitemmäksi aikaa sinne tätä sanomalehtityössä -auttelemaan, kun hänellä itsellään ei nyt muutakaan tekemistä ollut -ja kun hänen ystävänsä sensijaan täytyi nyt liikkua ympäri lääniä -alituisilla agitatsionimatkoilla. - -Täten tuli Heikki seurustelemaan sangen paljon kahdenkesken hänen -nuoren rouvansa Elinan kanssa, jonka hän myös oli ylioppilas-ajoilta -saakka tuntenut, joskaan tämä ei tyttönä ollessaan ollut koskaan tehnyt -mitään syvempää vaikutusta häneen. - -Aivan lähellä hän ei ollut koskaan ollut Pekka Piilostakaan, yhtä -vähän kuin ketään muitakaan tovereitaan. Kuitenkin ne olivat tavanneet -toisensa aina silloin tällöin pääkaupungissa, jonne Pekan oli -ollut tapana saapua säännöllisesti pari kertaa vuodessa ja silloin -pääasiallisesti ryypiskelemään. - -Pekka Piilonen ei nimittäin koskaan ollut sylkenyt lasiin ja joskin -hän nyttemmin oli sekä kunnon kumouksellinen että tasavaltalainen, oli -hän viinakysymykseen nähden täysin yhteiskuntaasäilyttävä aines ja -monarkisti, kuningas Alkoholin merkkien alla. - -Myöskin kunnon kapitalisti hän oli ollut aikoinaan, perinyt isältään -maalaiskauppiaalta toistasataa tuhatta ja pannut ne menemään muutamina -iloisina ylioppilasvuosina hyvien toverien seurassa. Elina hänestä -sittemmin oli sosialistin tehnyt sekä hänet nykyiselle elämänuralleen -suunnittanut. - -Se olikin ollut aikoinaan sangen tarpeellista. Sillä Pekka Piilonen -ei ollut hyvinä päivinään tuhlannut ainoastaan rahaa, vaan myöskin -aikaa, joten hän oli herännyt takaisin jokapäiväiseen todellisuuteen -yli-ikäisenä ylioppilaana, taskut tyhjinä, tutkinnot suorittamattomina. - -Ettei kumpikaan näistä seikoista saattanut olla juuri minään -voittamattomana esteenä Elinan sosialidemokraattiselle käännytystyölle, -ei liene tarvis erikoisesti huomauttaa. - -Pekka liukui siihen -- ja samalla avioliittoon -- mukavasti ja -tasaisesti kuin taitavan koskenlaskijan pursi suvantoon. - -Joulun alla hän taas oli käynyt Helsingissä juopottelemassa. Tavannut -Heikki Takaharjunkin siellä, istunut jonkun illan yksissä hänen -kanssaan, juonut paljon, Heikki vähemmän, tullut liikutetuksi vanhoista -koulumuistoista, kyynelöitynyt ja taputtanut olalle häntä. - --- Olet sinä sentään hyvä mies, Heikki, hän oli vesissä silmin -vakuuttanut, oikein hyvä mies. Mutta miksi et sinä ole oikea -sosialisti? Me olemme usein jutelleet siitä asiasta vaimoni kanssa. -Sinä et vielä oikein tunne häntä, mutta sinun täytyy tulla hänet -tuntemaan. Hän on jalo nainen Ja hän ihailee suunnattomasti sinua. - -Samalla hän oli pyytänyt Heikkiä jouluksi heille. Heikki oli kiittänyt -eikä ollut tiennyt aluksi, mitä ajatella. - -Että hänestä juteltiin, että jollakin jossakin oli hänen suhteensa -mielenkiintoa, että joku ylipäänsä näki vaivan ajatella ja muistaa -häntä! - -Se oli uskomatonta. - -Hän oli aina ollut niin yksin. - -Jo ensimmäisinä ylioppilasvuosinaan hän oli vanhempiensa kuoleman -jälkeen myöskin kotikylästään täysin vieraantunut. Kukaan ei ollut -lähellä hänen sydäntään. Kuinka siis joku toinen olisi saattanut pitää -hänestä, vieläpä ihailla häntä? - -Eihän se voinut olla totta. Täytyihän sen olla vain sananparsia, vain -juopon jaaritusta. - -Kuitenkin kiinnitti se hänen mieltään. Ja kun kutsu myöhemmin, Pekan -kotikaupunkiin palattua, tapahtui myöskin kirjeellisesti ja molempien -puolesta ei hän epäillyt enää hetkeäkään, vaan matkusti. - -Hänellä ei mielestään ollut yksinkertaisesti varaa lykätä luotaan niin -paljoa henkilökohtaista ystävällisyyttä. - -Matkallaan junavaunussa hän koetti palauttaa mieleensä, mitä hän muisti -Elinasta. - -Paljoa se ei ollut, vain joku pilkahdus, vain joku ilme, ele tai -äänenväre silloin tällöin. He olivat sattuneet yhteen jossakin -ylioppilaskokouksessa. Elina olisi mielellään tahtonut puhua hänen -kanssaan yhteiskunnallisista asioista, Heikki vastaillut vain -harvakseen ja yksikantaan, sillä se oli tapahtunut ennen hänen -Venäjän-matkaansa, eikä Heikki vielä silloin ottanut uskoakseen oikein -naisten aatteellisiin harrastuksiin. - -Toisen kerran hän oli tavannut Elinan sattumalta kadulla Suomenlinnan -kapinan aikana, jolloin tämä oli ollut kuin poissa suunniltaan, puhunut -kuin kuumeessa, huitonut käsillään ja kääntynyt heti hänen kanssaan -kävelemään. - -Elina oli jo silloin ollut kiihkomielinen sosialisti. Hän tunsi -henkilökohtaisesti kapteeni Kockin, hän oli ihastunut Jean Boldtiin, -hän oli innostunut Krapotkiniin hän katsoi uuden ajan aamun juuri tällä -hetkellä Suomenlinnan pattereilta koittavaksi. - -Heikkiin oli hänen innostuksensa vaikuttanut yksinomaan -vastenmielisesti. Siinä ei ollut hänen mielestään järkeä pennin edestä -ja kaikki, missä ei ollut järkeä, oli uppo outoa hänen henkiselle -olemukselleen. - -Niin, ja sitten hän oli tavannut vielä pari kertaa Elinan... - -Mutta paljon pysyvämmin kuin nuo ohimenevät tapaamiset oli hänen -mieleensä jäänyt eräs tämän tummansinisten silmien vilpitön, -luottavainen katse ja hänen toverillinen kädenlyöntinsä, joka oli luja -ja kiinteä kuin hyvän kasvinkumppanin. - --- Tuo on luotu miehen toveriksi! hän oli jo silloin ajatellut -ja samalla ihmetellyt, miksi tuo punaposkinen, pellavatukkainen, -tanakkatekoinen ja hiukan pystynenäinen hämäläinen tyttö ei tehnyt -vähintäkään eroottista vaikutusta häneen. - -Mutta se mahtoi juuri johtua Elinan yhteiskoulumaisesta -toverillisuudesta, jota Heikki kammosi, sillä hänen oma nais-ihanteensa -oli vielä silloin romanttinen, diabolinen, daimoninen. Niin he olivat -jääneet eroottisesti aivan vieraiksi toisilleen. - -Elina oli mennyt naimisiin rappiolle menevän ylioppilaan Pekka -Piilosen kanssa ja Heikki jäänyt uskolliseksi haaveelliselle -nuorukais-ihanteelleen, jolle hän ei löytänyt mitään vastaavaisuutta -todellisuudessa. - --- On se aivan ikuinen ihme, hän oli tuossa junavaunussa -nyykytellessään ajatellut, miten vaikea tuo kysymys on minulle ollut ja -miten helposti sen toiset näkyvät ratkaisevan. - -Niinkuin esim. tuo Pekka Piilonenkin! Tuhlaapas ensin peritty -omaisuutesi, porsastapas ensin Helsingin ummet ja lammet, ja kun -tiukka paikka tulee, naipas sitten tuollainen kunnon tyttö, ei tosin -rikas, mutta kuitenkin ratsutilallisen tytär ja ainakin muutamien -kymmenientuhansien omistajatar! - -Miksi en minä häntä nainut? Miksi en minä olisi häntä saanut yhtä hyvin -kuin Pekkakin? - -Naama ei ole meillä kummallakaan toistaan koreampi, hän juo, minä -olen miltei raitis, hän on pelkkä riemu-ylioppilas, minulla taas on -lainopillinen tutkinto ja säädyllinen virka-ura takanani. Mutta se on -onni yksillä, kesä kaikilla, jos sitä nyt yleensä on minään onnena -pidettävä. - -Taitaa olla vika siinäkin, että rakkaus on ollut aina minulle vain -pelkkä ruumiillisten vaistojen ja älyllisen intohimon, ei koskaan -sydämen asia. - -Ymmärränhän minä, ett'eivät naiset voi sellaisesta pitää. - -He tahtovat aina sekoittaa rakkauden huumaavaan, siniliekkiseen, -tulikukkaiseen taikapataan sitä omaa imelää, tunteellista, -hentomielistä siirappiaan, ja sitä minä en tahdo. Siksi jäänenkin -ikuisesti vanhaksipojaksi... - -Mutta näin ajatellessaan hän ei kuitenkaan voinut olla toteamatta -nyt, kuten jo niin usein ennenkin viime vuosina pienen, hiuksenhienon -epäilyn hiipimistä aivoihinsa. - -Mitä jos hän kuitenkin oli erehtynyt? Mitä jos se sittenkään ei ollut -pelkkää siirappia tuo hänen niin halveksimansa tunteellisuus ja mitä -jos monet tärkeät, ehkä tärkeimmät elämän-arvot vielä olivatkin hänelle -tuntemattomia? - -Turhia! - -Hän puhalsi ne pois mielestään kuin saippuakuplat. - -Mutta ne tulivat takaisin, ne väreilivät kaikissa sateenkaaren -väreissä, ne keinuivat hänen sielunsilmiensä edessä, ne heijastelivat -aivan uudella, tarumaisella, pienoiskoristeellisella tavalla hänelle -ennaltaan hyvinkin tuttuja elämänilmiöitä... - -Ja tuon kaiken olivat saaneet aikaan vain nuo yksinkertaiset -lavertelevan juoppolallin sanat: -- -- "Hän on jalo nainen." -- -- -"Sinun täytyy tulla hänet tuntemaan." -- -- "Hän ihailee sinua." -- - -Heikki oikein harmistui tuon huomatessaan! - -Mokomakin koulupoika! Eikö tuo haaveksivan, kuutamoissa kuvahtelevan -toverikuntalaisen psykologia siis koskaan karissut pois hänestä? - -Hän koetti väkivalloin karkoittaa nuo ajatukset, sytytti savukkeen, ja -pakotti itsensä keskusteluun lähimmän matkakumppaninsa kanssa. - - - - -IV. - - -Mutta sitä kriitillisempänä hän sitten ilmestynytkin matkansa -päämäärään, tuohon pieneen lääninpääkaupunkiin, joka samalla oli hänen -vanha koulukaupunkinsa. - -Elina oli häntä asemasillalla vastaan-ottamassa. Vaikutus, minkä -hän heti ensi silmänräpäyksessä teki Heikkiin, oli odottamattoman -miellyttävä. - -Elina oli entisestään laihtunut, hoikistunut, hienostunut. Hän oli -ikäänkuin kasvanut, hänen tummansiniset silmänsä olivat entisestään -vain suurentuneet ja syventyneet, hänen kasvonpiirteensä älyllistyneet -ja täsmällistyneet. Sitäpaitsi hän oli hyvin puettu, osasi kantaa -pukunsa, käyttäytyi hillitysti ja puhui täsmällisesti. - -Koko hänen olennostaan uhosi niin sivistyneen, niin kehittyneen ja -itsetietoisen maailmannaisen varmuus, ettei Heikki, joka ei lähes -kymmeneen vuoteen ollut nähnyt häntä, voinut olla siitä iloisesti -hämmästymättä. - -Hän tulkitsikin parilla enemmän tai vähemmän sirostetulla sanalla julki -tuon vaikutuksensa. Elina taas otti vastaan hänen kohteliaisuutensa -aivan luonnollisella, vaivautumattomalla hymyllä, jolta ei puuttunut -toverillisuutta, mutta ei myöskään naisellista viehkeyttä ja -tyytyväisyyttä. - --- Tervetulemaan! hän virkahti. Toivon, että viihdytte täällä. Mieheni -on tosin poissa ja tulee vasta huomenna. Mutta minä olen sensijaan -valmistanut päivälliseksi erään toisen iloisen tapaamisen teille. - -Hänen kädenlyöntinsä oli luja ja kiinteä kuten ennenkin. Mutta hänen -äänensä oli entistä helakampi, hänen naurustaan niinkuin koko hänen -olennostaankin särmät pyöristyneet ja henkevöityneet. - --- Minulle oli tämä jo kyllin iloinen tapaaminen, Heikki siihen -kohteliaasti huomautti. Mutta saako olla utelias? - --- Ei. Se on yllätys. Näytätte epäilevältä? Saattepa nähdä, että -tulette olemaan tyytyväinen. - -Se oli todellakin yllätys Heikille. Sillä tuskin he olivat Elinan -kotiin saapuneet, kun sinne ilmestyi myöskin prof. Talvio, entinen -pappilan maisteri ja Heikin ensimmäinen opettaja ja ohjaaja opintielle. - -Hänkin oli matkalla joululomalleen, jonka hän oli tällä kertaa -päättänyt viettää vanhan isänsä luona kotipitäjässään. Hänen vaimonsa -ja lapsensa olivat jo viikko sitten sinne matkustaneet. - -Ukko oli jo vanha, kappaleen yli seitsemänkymmentä, mutta vielä terve -ja nuorekas kuin tervaskanto. Ei tiennyt kuitenkaan enää, milloin -oli elonmitta täyttyvä hänelle, ja siksi oli suku päättänyt viettää -tätä joulua vielä viimeisen kerran yhdessä hänen ympärillään kotoisen -kurkihirren alla. - -Hän oli vain läpimatkalla tässä kaupungissa, johon junamatka loppui ja -josta hevoskyyti alkoi. - -Hän oli tullut jo aamujunalla. Hän aikoi matkustaa vielä samana iltana. -Hän oli pysähtynyt tänne muutamaksi tunniksi vain toimittaakseen eräitä -asioitaan ja tavatakseen paria vanhaa tuttavaansa lyseonlehtoria. - -Heikki katseli häntä hänen puhuessaan. - -Paljon oli maisterikin muuttunut muinaisesta. Pois oli haihtunut -entinen hilpeä hymy hänen huuliltaan, kadonnut kasvojen reipas ja -avoin ilme, nenänvarsi ohennut, silmät pieniksi, teräviksi, pistäviksi -kultakakkuloittensa taakse siristyneet, koko mies ikäänkuin kellahtanut -ja kuivahtanut. - -Häntäkään ei Heikki ollut enää varmaan puoleenkymmeneen vuoteen -tavannut. Eikä oikein tavannut silloinkaan, kadulla vain hyväpäivä -sanottu ja pysähdytty hetkiseksi juttelemaan. - -Olivat kellahtaneet ja kuivahtaneet myös jonkun verran hänen ennen -niin iloisesti eteenpäin ryntäävät, taistovalmiit aatteensa ja -yhteiskunnalliset ihanteensa. - -Ennen hän oli kuulunut porvarillisten puolueiden äärimmäiseen vasempaan -siipeen, nykyään hän tuskin ollenkaan otti enää osaa politiikkaan. -Hänestä oli tullut kirjaimellinen "kateederisosialisti". - -Sellaisena hänelle oli jo kerran -- jossakin radikaalisessa -tähtiyhtymässä -- tarjottu senaattoripaikkaakin, mutta oli hän siitä -erään tilastotieteellisen tutkimuksensa vuoksi kieltäytynyt. - -Hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan nykyisestä tilanteesta. -Kun Heikki päivällisten kuluessa siitä huomautti, ja vaarasta, mikä -uhkasi sekä hallitusta että eduskuntaa, hän sai osakseen vain säälivän -silmäyksen noiden oppineiden ja itsetietoisten kultakakkuloin takaa. - --- Ei ne uskalla, selitti prof. Talvio. Heitä kohtaisi kuitenkin -kaikkien sivistyneiden piirien yksimielinen passiivinen vastarinta. - -Kuinka? Kumota hallitus ja eduskunta? Sen he jättäisivät kauniisti -tekemättä. Heidänhän täytyisi silloin itsensä ruveta maata -hallitsemaan, eikähän siihen kelvannut kuka tahansa. Siihen -vaadittiin tietoja ja taitoja, joita ei voinut otaksua olevan meidän -sosialisteillamme. - --- Mutta elleivät he välitä tiedoista eikä taidoista? uskalsi Heikki -siihen vielä huomauttaa. - -Elleivät he välittäisi myöskään sivistyneiden piirien passiivisesta -vastarinnasta? Jos he panisivat toimeen oman vallankumouksellisen -yhteiskuntajärjestyksensä? Jos he menettelisivät kuin Venäjän -bolshevikit? - --- Venäjällä se vielä voi käydä päinsä, mutta ei meillä, väitti prof. -Talvio järkähtämättömänä. Suomi on sentään kulttuuriyhteiskunta. - -Ja ketkä täällä sitten neuvostotasavallan muodostaisivat? Eivät -suinkaan Suomen työväki ja venäläiset sotilaat! - --- Ehkä nekin. Mutta sitäpaitsi on täällä vielä punakaartit olemassa. - --- Yhtyvät varmasti valkokaarteihin, jos tosi tulee. - --- Mikä tosi? - --- Kysymys venäläisen sotaväen maasta karkoittamisesta. - -Prof. Talvio kertoi jutelleensakin heidän johtomiestensä kanssa. Ei -ollut mitään pelkoa kansalaissodasta. Kaikki tulisivat olemaan isänmaan -suuressa asiassa yksimielisiä. - -Ja Heikki sai osakseen äskeistä vielä ylempää heitetyn, opettavaisen ja -poliittisesti kasvattavaisen katseen, jota mestaroiva, kuivakiskoinen -äänenpaino oli tarkoitettu vielä enemmän korostamaan. - -Kun ei hänkään omasta puolestaan tuntenut mitään syvempää halua ruveta -mielestään soaistua ja jälellejäänyttä yliopiston-opettajaa sen enemmän -ajan ankarasta jännityksestä valistamaan, kuivui keskustelu siitä -asiasta. Sammunut tulivuori! hän vain itsekseen ajatteli. Kalkkeutuneet -aivot, vanhoihin uriinsa lyöpyneet ajatukset! Tuota ei vallankumous -voi käyttää muuna kuin vaununrasvana tai raivaamiensa peltojen -väkevöittämiseksi. - -Mutta samalla johtui hänen mieleensä, ettei hän ollut itsestäänkään -enää niin aivan varma, mihin hän kelpasi ja mihin tuo suuri, huumaava, -huikaiseva juhlahetki saattoi käyttää häntä. - -Siksi hän pidätti kaikki pilkalliset huomautukset, jopa mahdollisuuden -mukaan ajatuksetkin, antaen vain kunnioittavilla päänliikkeillä pontta -entisen opettajansa mielipiteille ja vilkaisten vain silloin tällöin -Elinaan, joka oli ikäänkuin jättänyt heille näyttämön ja siirtynyt itse -kulissien väliin. - -Kaikesta päättäen nautti juuri Elina enemmän tästä tapaamisesta kuin -kumpikaan sen osalliset päivällisvieraat. - -Ja ensimmäistä kertaa Heikin elämässä välkähti silloin hänen -sielussaan, että tuossahan oli hänen edessään ilmi-elävänä -todellisuudessa ainakin osa sitä romanttista, diabolista naisihannetta, -jota hän nuoruudestaan saakka oli kantanut povessaan. - -Hehkuttajatar, hävittäjätär, miesten päänmeno, nauttijatar, -naurajatar, naaras-ilves heidän sukupuoli-surmaisten keskinäisten -sankarikamppailujensa! Eikö hän ollut tuossa? Eikö hän ollut -tahtonutkin tahallaan heitä kahta vastakkain omien silmiensä alla -taisteloon usuttaa? - -Eikö helkähtänytkin ilkamoiva ilo hänen äänessään. Eikö kareutinutkin -kaukaa viisas Monna Lisan hymy hänen silmissään ja hänen huulillaan, -kun hän teeskennellyn viattomana hoiteli moitteettomasti -emännäntehtäviään ja samalla valitsi heidän kummankin rauhalleen -vaarallisimmat puheen-aineet? - -Heti seuraavassa hetkessä Heikin kuitenkin täytyi noille lennähtäneille -mielikuvilleen herttaisesti hymähtää. - -Elinako daimoni? Elinako Monna Lisa? Elinako miesten päänmeno? Tuo -jäntterä, vaaleatukkainen hämäläistyttö, jonka hän hyvin tunsi, jonka -sukuperän ja sielullisen kehityskulun hän taisi kuin viisi sormeaan? - -Naurettavaa! Ei, eihän hänessä ollut eikä voinut olla mitään -salaperäistä, jännittävää, rikosromanttista. - -Kuinka hän, Heikki Takaharju, saattoi järkevänä miehenä edes -hetkeksikään antautua mokomiin kuvitelmiin! Mutta se mahtoi johtua -siitä, että hän ei niin pitkään aikaan ollut naisten kanssa -seurustellut ja että hän oli kuin korpien erakko, jonka sydän on altis -sykähtämään heti ensimmäisen eteentulevan helman heilahduksesta. - -Jotakin tuosta vaikutuksesta jäi kuitenkin pysyväksi Heikkiin. Eikä -hän voinut olla itselleen tunnustamatta, että sillä oli oma osansa -hänen merkilliseen viipymiseensä Piilosen perheessä, jonka vaivattomaan -ilmakehään hän tuudittautui, siksi kuin punainen vallankumous kuin -äkillinen pyörremyrsky hänet herätti siitä. - -Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli silloin luonnollisesti matkustaa -Helsinkiin ottamaan selvää tilanteesta, ja mikäli mahdollista, myös -vallankumouksen johtajille palveluksiaan tarjoomaan. - -Mutta Pekka pyyteli niin toverillisesti ja Elina katsoi niin kauniisti -häntä jäämään heille, että hän tahtomattaankin tuli heitä totelleeksi -ja päätti pysytellä vielä ainakin muutamia päiviä täällä ja täältä -syrjästä tapausten juoksua tarkastella. - -Täällä oli tilanne vielä epäselvä. Ei tiedetty, kenelle kaupunki -kuului oikein, punaisille vai valkoisille, jotka kulkivat vain -kyräten karsaasti toisiaan, kummankaan puolen ryhtymättä mihinkään -vihollisuuksiin tai väkivallantöihin. - -Parin päivän perästä oli tilanne siinä suhteessa selvä. Kaupunki kuului -punaisille. Mutta mitä enemmän se taas alkoi selvetä koko maahan -nähden, sen alemmaksi painui Heikin mieli ja sen onnellisemmaksi -salliman oikuksi hän katsoi sattumaa, että hän oli täällä eikä esim. -pääkaupungissa. - -Siellä hän olisi tietysti periaatteilleen uskollisena syöksynyt -suinpäin vallankumouksen kuohupäihin. Täällä hän sensijaan saattoi -pysyä rauhallisena syrjästäkatsojana ja sovittaa tilanteen mahdollisten -muutosten mukaan menettelytapansa. - -Mutta taaskin hän tunsi jo edeltäpäin, millaiseksi se käytännössä -tulisi muodostumaan. Samanlaiseksi kuin Suomenlinnan kapinan aikana! -Sillä taaskaan hän ei täysin luottanut asian onnistumiseen. - -Tämä ei sittenkään vielä ollut _hänen_ hetkensä, ei hänen suuri -hetkensä, tunsi hän. - -Vallankumouksen ensimmäinen ehto oli, että sen täytyi onnistua. Vain -silloin se merkittiin historialliseksi vapausliikkeeksi, jolla vielä -myöhäiset sukupolven tulisivat hurraamaan. - -Vallankumous, joka ei onnistunut, oli rikos, oli valtiopetos. -Sellaisessa ei ollut hyvä olla mukana kenenkään, joka edes hiukan -välitti nykyisestä ja varsinkin kuolemanjälkeisestä elämästään ja -kansalaiskunniastaan. - -Kuitenkaan ei Heikistä ollut aivan vastenmielistä, että hänelle -tarjottiin ja melkein väkipakolla tyrkytettiin miliisipäällikön paikka -tuossa rauhallisessa pikkukaupungissa. - -Virkahan oli hänen nähdäkseen verrattain viaton. Vaikka vallankumous -epäonnistuisikin -- kuten hän varmasti _luuli_ sen epäonnistuvan -- -ennättäisi siitä aina pujahtaa ajoissa piiloon, eikä siitä missään -tapauksessa arvattavasti kaula menisi. - -Mutta voihan olla, että hänen luulonsa pettäisikin ja vallankumous -onnistuisikin... - -Silloin oli aina hyvä, että oli ollut edes kannaksilla mukana siinä. -Sieltä oli aina helppo sitten sepipajulle tai itse kuskipukillekin -istahtaa. - -Aivan itsekkäisyydestä vapaat eivät olleet siis suinkaan -ne vaikuttimet, jotka saivat Heikin edes näin takalaidalta -vallankumoukseen osaa ottamaan. Kuitenkin ne olivat täysin -hänen sisäisen olemuksensa mukaiset, jossa kyllä piili eräät -suuret mahdollisuudet epäitsekkääseen uhrautuvaisuuteen, jopa -sankarillisuuteen ja marttyyriuteenkin, mutta ainoastaan kylmän, -kirkkaan järjen puitteissa eikä sokean, surmansuuhun syöksyvän -innostuksen. - -Hän tahtoi _voittaa_, ainakin että hänen asiansa voittaisi, samalla -kuin hän itse sortuisikin. Ja siksi hän otti vallankumoukseen osaa vain -toisella jalallaan, sillä hän tiesi, että jos se menisikin, hän vielä -toisellakin tulisi sangen hyvin tämän maailman läpi tanssahtelemaan. - -Mutta hypätä tasakäpälää iankaikkisuuteen, asian vuoksi, jonka -onnistumisesta tai oikeudesta -- Heikille ne kaksi käsitettä olivat -yksi -- ei ollut täysin vakuutettu? - -Ei kiitoksia. Siihen hänellä ei ollut vähintäkään halua, mutta koska -sitä näytti olevan sen enemmän muilla, teki hän mielellään tilaa -tuhmemmille. - - - - -V. - - -Jos Heikki oli ottamalla vastaan miliisipäällikön viran tarkoittanut -todellakin mukavan riippuverkon tai kaikille tahoille vapaan -tähtäystornin hankkimista itselleen, hän näytti ainakin aluksi siinä -täydellisesti onnistuneen. - -Virka ei tuottanut hänelle juuri mitään työtä eikä myöskään mitään -edesvastuuta. Kaupunki oli täysin rauhallinen, sotarintamat olivat -siitä kaukana, ei sattunut mitään epäjärjestyksiä ja miliisilaitoksella -kävi kaikki vanhan mallin mukaan. - -Porvaristo "kenkkuili" täällä tietysti niinkuin kaikkialla muuallakin, -työpaikat pysyivät lakossa, kuten virastot, koulut ja useimmat -kauppapuoditkin, mutta yleiselle järjestykselle oli niistä siten vain -sen vähemmän häiriötä ja muuhan ei Heikkiä viran puolesta liikuttanut. - -Kaikki valta kuului itse asiassa punakaartille, nimeksi -lääninvaltuutetuille. Heikillä ei ollut muuta tehtävää kuin katsoa -päältä, kuinka maata hallittiin, ja toimeenpanna Suomen sosialistisen -tasavallan määräyksiä. - -Eikä aluksi myöskään muuta edesvastuuta. - -Tietysti tapahtui täälläkin koko joukko valtiollisia vangitsemisia. -Mutta osaksi suoritti ne punakaarti itse, osaksi siirrettiin vangitut -heti lyhyen alustavan kuulustelun jälkeen lääninvankilaan, joten Heikin -vastattavina olevissa miliisikopeissa oli vain aina ohimennen muutamia -kaupungin porvarillisia mahtihenkilöltä. - -Hän puolestaan koetti tehdä oleskelun heille siellä niin mukavaksi -kuin suinkin, piti silmällä, ettei kukaan saanut loukata eikä tehdä -väkivaltaa heille, ja luovutti heidät hyvin mielellään vankilan -viranomaisten haltuun, milloin kaikkivaltias punakaarti katsoi hyväksi -niin. - -Myöhemmin muodostui täälläkin vallankumouksellinen oikeus-istuin, mutta -sen kanssa oli Heikillä vieläkin vähemmän tekemistä. - -Mitään murhia ei tapahtunut eikä varsinaisia ryöstöjäkään, paitsi -luonnollisesti yhden tai toisen omaisuuden ja tavaralajin, -"kansallistuttamista", mikäli punakaarti piti sitä omille tarpeilleen -välttämättömänä. - -Siinäkään suhteessa ei siis mikään miliisipäällikön syvää rauhaa -häirinnyt. Hän oli kaupunkiin ja kaupunki häneen sangen tyytyväinen. - -Heikillä oli nyt hyvää aikaa tarkastella ympäristöään. - -Ei niin, että hän olisi voinut taikka tahtonut edes jokapäiväistä -kanssakäymistään laajentaa: syvä juopa oli jo hänen virkansa takia -hänen ja kaikkien porvarillisiin puolueisiin lukeutuvien kansalaisten -välille kiinnitetty. Mutta kaupunkiin itsensä, missä hän ei ollut -käynyt sitten kouluvuosiensa, ynnä sen lähimpään ympäristöön liittyivät -tuhannet muistot hänellä, jotka nyt aina tuoreempina ja elävämpinä -alkoivat nousta esiin hänen sielunsa onkaloista. - -Jokaiselta kadulta ja kujalta kangastuivat pitkät kuvasarjat, joka -pihalta ja aukiolta, joka puusta ja puistikosta tulvehti häntä vastaan -muistoja ja toiveita, mielikuvia ja ajatuksia, joita hän tuskin olisi -omikseen tunnustanut, elleivät ne olisi olleet niin selvästi merkityt -hänen silloisella, kömpelöllä ja naivilla puumerkillään. - -Hyvä Jumala, mikä koulupoika, mikä maalaispoika, mikä mökinpoika hän -oli silloin ollutkaan! - -Ujo kuin unelma, ahmatti kuin ensipolvi, määrätön eteenpäin pyrkivässä, -suurtöihin tähtäävässä sankarillisuudessaan, mässääjä oman onnensa -kunnianhimoisten valloitusten ja haaveellisten, etäältä siintävien -pilvilinnojen, joiden itsevaltainen isäntä hän yksin oli. - -Mihin olivat ne nyt kaikki haihtuneet? Mitä oli hänestä tullut, mitä -oli jäänyt jälelle tuosta kaikesta elämän kovan todellisuuden sitä -koskettaessa? - -Ei mitään, taikka mikä oli melkein pahempi vielä, ei juuri mitään. -Vain siipirikko lintu, joka ei uskaltanut lentää enää, vain -vallankumouksellinen, joka ei uskaltanut tehdä enää vallankumousta, -ainoastaan katsoa syrjästä ja odottaa, siksi kuin muut tekisivät sen ja -poimisivat kastanjat valmiiksi tulesta hänelle. - --- Hyvä on toisen housuilla tuleen istua, hymähteli hän noissa -mietteissään katkerasti itsekseen. - -Mutta mitäs tehdä, kun ei omiakaan ollut, ei uskoa, joka vuoret -siirtää, ei innostusta, jolla juostaan vaikka päänsä seinään, eikä -yleensä niitä kannattavia elämän aatteita ja ihanteita, jotka kysyvät -vain tekoja eivätkä tuloksiaan! - -Silloin oli parasta istua miliisipäällikkönä koulukaupungissaan ja -miettiä kaiken katoavaisuutta. - --- Niin se käy, kun sydän kuolee, yritti hän vielä ajatella. - -Mutta sitten pälkähti hänen päähänsä, ett'eihän hänen sydämensä ollut -koskaan elänytkään. Hänessä oli elänyt aina vain pää ja mikä päästä -lähti, eivät koskaan sydämen syvemmät tunteet ja intohimot. - -Siinä suhteessa oli jo esim. Pekka Piilonen edellä häntä. Pekalla oli -ollut nuoruudestaan saakka ainakin juomisen intohimo, jonka hän on -ehkä sittemmin oli moniksi muiksi paljon henkevämmiksi vaistoiksi ja -mielihaluiksi, tunteiksi ja tunnelmiksi jalostanut. - -Ilmankos hän oli saanutkin niin kauniin ja kunnollisen elämänkumppanin, -joka tietysti hetkestä hetkeen, viikosta viikkoon, vuodesta vuoteen -jatkaa tuota jalostamista. - -Ja niin oli hänestä, tuosta juopporetkusta, lopuksi tuleva lämmin, -laaja, monipuolisesti kehittynyt personallisuus, sillä aikaa kuin hän, -Heikki, säännöllinen, säntillinen ihminen ja kunnon virkamies, kuihtui -ja kuivettui pois kuin mätä, madonsyömä oksa elämänpuussa. - -Oliko se oikein? - -Epäilemättä se ei ollut oikein. Mutta elämä olikin suurin väärintekijä, -arpajaisonnetar, rulettiruhtinatar, noppapelikuningatar, joka tuhlasi -suosiotaan tai epäsuosiotaan kokonaan asianomaisen arpojan sisäiseen -arvoon ja kunniaan katsomatta. Eikä sitä oikeutta tainnut saada sen -enempi tuonen tuollapuolenkaan, ei taivaassa eikä helvetissä. - -Se oli väärin, hyvin väärin. Mutta ne, jotka onnistuivat, pitivät sitä -korkeimpana jumalallisena viisautena. - -Aina hän ei kuitenkaan niin metafyysillisiä ajatellut. Varsinkin -silloin, kun hän yksin kierteli tuota vanhaa, autiota, tyhjäkatuista -koulukaupunkiaan -- olikin liikkumiskielto klo 8:n jälkeen -- -sulivat kaikki hänen vaikutelmansa ja mietelmänsä vain yhtenäiseen, -surunvoittoiseen mielialaan, jonka epämääräinen keskipiste oli Elina ja -joka siitä säteili ja sitä kiersi kuin tähtisumu. - -Rakastiko hän ehkä Elinaa? - -Eihän tiennyt edes, mitä rakkaus oli, kuinka hän olisi voinut sitä -määritellä? - -Mutta Heikki tunsi, että hänen oli hyvä olla hänen lähellään ja hänen -ilmakehässään, hyvä olla koko tässä kaupungissa ja tässä olotilassa. -Parempi kuin mitä hänellä oli ollut missään pitkään aikaan, ehkä -milloinkaan. - -Toivoiko hän ehkä Elinan rakastavan häntä? - -Mahdollisesti hänellä oli ollut tänne tullessaan ja vielä täällä-olonsa -ensi päivinä joku tuollainen salainen, tuskin hänen omille -sielunsilmilleenkään havaittava aamunkajo sydämensä syvimmässä. -Mutta se oli sikäli pimentynyt, mikäli hän oli tuon talon ainakin -ulkonaisesti kaikinpuolin onnelliseen ja kadehdittavaan perhe-elämään -tutustunut. - -Että se olisi ollut yhtä onnellista sisäisestikin, sitä hän ei -ollut ensin tahtonut millään myöntää hänen itserakkautensa, jolle -oli mieluista kuvitella Elinaa sisäisesti särkyneenä, traagillisen, -tummanylhäisen elämänmurheen täyttämänä, joskin syvän melankolian -taltuttamana poikkeusluonteena, kamppailevana liian ahtaan ja -arkipäiväisen ympäristönsä kanssa, onnettomana avioliitossaan. - -Mutta kun ei tuokaan mielikuva ollut saanut mitään tukea -silminnähtävästä, järjin jännitettävästä todellisuudesta, hänen oli -vähitellen täytynyt luopua siitäkin ja ottaa vastoin tahtoaankin -uskoakseen, ettei Elinaa vaivannut itse asiassa mikään, että hän -päinvastoin oli varsin tyytyväinen sekä sisäiseen että ulkonaiseen -elämäänsä ja ettei siinä missään tapauksessa ollut Heikille muuta kuin -korkeintaan hyvän ystävän sija valmistettu. - -Epäilemättä oli tuo huomio ollut aluksi hänelle jonkun verran -nöyryyttävä. - -Mutta järkevämmin ajatellen hänen oli kuitenkin täytynyt tunnustaa -itselleen, että oli hyvä niinkuin oli ja ettei voinut toisin ollakaan. - -Mikä oikeus hänellä oli pyytää enempää elämältä? - -Eihän hän ollut sille koskaan enempää antanutkaan. Hän ei ollut koskaan -sille antanut sydäntään, siksi hän ei ollut myöskään siltä koskaan -saanut sydäntä. Hän oli antanut vain järkensä ja mielikuvituksensa, -siksi oli myöskin elämä hajautunut hänelle vain pelkiksi älyllisiksi -ajatuksiksi ja mielikuviksi. - -Mutta arvoitukseksi hänelle joka tapauksessa jäi, kuinka Elina -sittenkään saattoi miestään täydellä olennollaan rakastaa ja olla -hänelle uskollinen elämässä ja kuolemassa. - -Siihenkin hän oli saapa eräänä päivänä selityksen. - -Pekka, joka ei vallankumouksenkaan aikana suinkaan ollut luopunut -tavallisista elämäntavoistaan ja piti sanomalehtensä toimituksessa -vakinaista punssivarastoa, oli kerran saanut houkutelluksi Heikinkin -paheenpoluille, joilta he olivat palailleet kotiin vasta kauan jälkeen -puoli-yön. - -Elina oli ollut eteisessä heitä vastaanottamassa. Heikki, joka oli -ollut ensikertaa mukana tällaisessa, oli pelännyt ikävää perhekohtausta. - -Mutta kaikkea muuta! Elina oli pistänyt vain kätensä herttaisesti Pekan -kainaloon ja johdattanut hänet sänkykamariin, missä heidän viisivuotias -tyttärensä oli herännyt juuri ja ojenteli unenpöppörössä pieniä, -valkeita kätösiään. Heikkikin oli saanut ikäänkuin armosta olla läsnä -tuossa kohtauksessa. - -Se oli kestänyt vain muutaman minuutin, mutta tehnyt Heikkiin pysyvän -ja miltei pyhän vaikutuksen. - -Lapsi? Niin, siinä oli mysteerio, jota hän ei tajunnut ja jonka takaa -saattoi aueta vielä monta samanlaista salaovea. - -Lapsi? Niin, arvattavasti se oli se, joka yhdisti heitä. - -Eikä Heikki voinut unohtaa, kuinka helakalta Elinan ääni oli -soinnahtanut hänen pyytäessään isää tuon pienen vuoteen ääreen -kumartumaan, eikä myöskään, kuinka Pekan hutikkaiset kasvot aivan kuin -sisäisestä valkeudesta kirkastuneet, kun hän oli kohottanut lasta -koholle ja sitä äidin kielloista huolimatta hetkisen edestakaisin -käsivarsillaan tuudittanut. - -Tuossa oli jotakin, joka meni hänen ymmärryksensä ulkopuolelle, tajusi -Heikki. Tuossa oli kappale sitä maailmaa, joka ei ollut järjellä eikä -epäilyllä, vaan uskolla ja autuudella mitattavissa. - --- Hän on hyvä vaimo, oli Pekka vakuuttanut heidän jälleen -sänkykamarista poistuessaan. Eikös olekin? Ei koskaan yhtään pahaa -sanaa. Ja minä olen suuri sika, mutta hän tietää sen ja siksi hän ei -suutu minulle. - -Kaivanut vielä sitten viimeisen punssipuolikkaan taskustaan, jonka -hän oli säästänyt kotitarpeikseen, hommannut lasit, istuttanut Heikin -salin sohvaan, saattanut vaimonsa hänen vierelleen ja pakottanut heidät -keskenään kilistämään. - --- Terve! hän oli sanonut. Teidän kahden pitää tulla lähemmiksi -tuttaviksi. - -Heikin ja Elinan silmät silloin sattuneet toisiinsa, Heikin -varovaisina, tarkastelevina, vähän epävarmoina, Elinan suurina ja -säteilevinä niinkuin itse avomielisyys. - --- Mielelläni, oli Heikki kumartanut. - --- Minä puolestani olen sitä jo kauan odottanut, siihen Elina -rakastettavasti vastannut. - --- Ja minä olen teille kummina, Pekka vielä ehdotustaan vahvistanut. -Ja se valehtelee, joka väittää, että kahta parempaa ihmistä olisi koko -maailmassa. - - - - -VI. - - -Noita ja muita asioita mietti Heikki nyt illalla Elinan kanssa pitkin -kuuraisen puiston polkua äänettömänä vaellellessaan. - -He olivat ruvenneet tekemään aina useammin yhteisiä kävelymatkoja -kaupungin läheimpään ympäristöön, toisen aamupäivällä heti kahvin -juotuaan, toisen ehtoopäivällä ennen illallista. Aamupäivällä seurasi -myöskin Pekka tavallisesti heitä, ei kuitenkaan etemmäksi kuin siihen -kadunkulmaan, mistä tie kääntyi hänen lehtensä toimitukseen. - -Illalla hän oli jo siihen aikaan toimituksessa, jossa oli nykyään -tavallista kiireellisempää, kuten hän väitti vaimolleen. - -Heikki tiesi kyllä nuo kiireet, vaikka hän visusti karttoi niistä -puhumasta. - -Kiireellistä juopottelua eikä mitään muuta! Ja missä seurassa? Parin -epäilyttävän, porvariston alimmalle asteelle lukeutuvan yksilön -kanssa, joista toinen oli entinen nimismies, toinen asemakirjuri, ja -jotka kumpikin olivat pienen viinatilkan vuoksi taipuvaisia senverran -poliittisista periaatteistaan tinkimään, että suostuivat näin -salavihkaa ja kenenkään näkemättä juomaan hänen punssiaan. Niin, ja -sitten vielä paikallisen punakaartin päällikkö Ryykkö Pällinkorva itse, -entinen kuritushuonevanki, joka jo marraskuun punaisen viikon aikana -oli johtamiensa joukkueiden väkivaltaisuuksien vuoksi tullut tunnetuksi -pitkin maakuntaa. - -Heikki oli ensi hetkestä saakka tuntenut syvää vastenmielisyyttä häntä -kohtaan. Hänen oli virkansa vuoksi tosin pakko tavata häntä silloin -tällöin, mutta hän kieltäysi ehdottomasti olemasta sen ulkopuolella -hänen kanssaan missään tekemisissä. - -Soma seura todellakin! Mahtoikohan Elina siitä tietää mitään? - -Tuskin, sillä siinä tapauksessa hän arvattavasti ei olisi sallinut -sitä. Eikä Heikki oikein ymmärtänyt Pekkaakaan, kuinka tämä, joka itse -sentään oli sivistynyt ja selvänä ollessaan sangen hienotunteinenkin -mies, saattoi ollenkaan tulla toimeen mokoman sakin kanssa. - -Muuten ei Heikillä henkilökohtaisesti suinkaan ollut noita Pekan -elämäntapoja vastaan mitään valittamista. - -Juuri täten hän pääsi vaivattomasti näille kahdenkeskisille -kävelyretkilleen Elinan kanssa, mikä kaikesta heidän suhteensa -epäeroottisesta toverillisuudesta huolimatta oli sittenkin hauskempaa -hänen mielestään kuin kolmisin, sillä silloin tunsi Heikki aina -vaistomaisesti ikäänkuin alakynteen joutuvansa. - -Heitä oli silloin kaksi ja hän oli yksin, siinä se oli. Ja tuolla -kotona heitä oli oikeastaan kolmekin ja silloin he muodostivat -voittamattoman ylivoiman, jota Heikki voi sietää vain siksi, että -elämäntyhjyys sen ulkopuolella oli hänestä vieläkin kammottavampi. - -Mutta täällä kaupungin laidassa kuuraisten puiden alla kaksin -kävellessään tunsi Heikki itsensä Elinan kanssa täysin tasaväkiseksi. - -Eipä silti, että heidän mieleensä olisi edes juolahtanut millään -tavalla mitellä voimiaan. He olivat päinvastoin tulleet jo niin -tuttaviksi, että he voivat vaietakin yksissä, eikä kumpikaan heistä -usein koko matkalla avannut suutaan muuta kuin johonkin tavalliseen, -yksinkertaiseen kysymykseen ja vastaukseen. Mutta Heikki tunsi, että he -täällä tulivat ikäänkuin lähemmä toisiaan, saattoivat vaivattomammin -puhua keskenään, minkä puhuivat, ja vaieta, minkä vaikenivat ja olivat -toisiinsa nähden vain mies ja nainen eivätkä äiti ja hänen miehensä -ystävä. - -Sopivampaa tilaisuutta pieneen lemmenleikittelyyn Heikki tuskin -olisi voinut toivoa itselleen. Mutta hän oli luopunut jo siitä -ajatuksestakin, osaksi häpeän tunteesta vanhaa toveriaan kohtaan, jonka -vieraana hän oli, osaksi todellisesta kunnioituksesta Elinaa kohtaan, -jonka lämpimän, hyväätekevän ystävyyden hän pelkäsi täten kadottavansa. - -Ja kuitenkin oli kuin olisi koko luomakunta heidän ympärillään tahtonut -houkutella heitä kielletyn lemmen poluille. Aamut olivat kauniita ja -aurinkoisia kuin synti, illat kalpeita ja kuutamoisia kuin katumus, öin -pakasti, minkä päivin sulatti, riite karskui kannan alla. - -Oli vaarallisin aika vuodesta, kevään ensimmäisten vienojen tuntujen ja -talvipäivän tasauksen aika, jolloin taivas on tummansininen ja korkea, -maa valkea ja neitseellinen, riippuvat suuret, pyhät pääsiäistähdet -härmäisten puiden oksilla, kimmeltävät toiset paljon pienemmät tähdet -pitkin hallavia hankia, järviä ja lakeuksia. - -Ja tällaisina iltoina, tällaisina päivinä ja öinä, jolloin koko -Luojan luomakunta näytti vain rakkauteen, vain suureen, komilliseen, -maailmoita-syleilevään hartauteen ja sopusointuun kehoittavan, -saattoivat ihmiset todellakin tappaa toisiaan, seisoa kahtena -vihamielisenä leirinä kiväärit ja kuularuiskut käsissä vastakkain, -väijyvinä, vaanivina, valmiina velisurmaan, milloin tulisi siihen -tilaisuus! - -Eikö se ollut hulluutta, eikö se ollut kaiken kauniin ja hyvän -herjausta ja raadollisuutta? - -Hän mainitsikin tuosta mielipiteestään Elinalle. Tämä katsahti häneen -hämmästyneenä: - --- Sinä et usko vallankumouksen onnistumiseen? hän kysyi. - --- En, vastasi Heikki vilpittömästi. - --- Suoraan sanoen, en minäkään, kuuli hän hetken perästä vierellään -yhtä vilpittömästi kuiskattavan. - -Ja jälleen he tulivat ikäänkuin lähemmä toisiaan. - -He eivät olleet koskaan ennen tätä asiaa kosketelleet. Puhuneet -kyllä paljonkin vallankumouksen yksityisseikoista ynnä sen tai tämän -rintaman voitto- ja tappiomahdollisuuksista, mutta eivät koskaan koko -asiasta, koko yhteisestä, suuresta, pyhästä asiasta, jonka kanssa -seisoi ja kaatui koko Suomen köyhälistö. He olivat suorastaan pelänneet -puhua siitä, sillä he olivat kammonneet vain täten vahvistavansa ja -kaksinkertaistavansa omat salaiset epäilyksensä. - -Nyt oli tuo sana sanottu! Heidän ei olisi enää milloinkaan siinä -suhteessa mahdollista pettää toisiaan. - -Heikki katsahti kupeelleen. - -Elinan silmäluomet olivat kiinni, hänen povensa aaltoili raskaasti, hän -kohotti käsipuuhkan kasvojensa eteen ja virkahti tukahtuneella, kuin -kauan pidätetyllä tuskalla ja ahdistuksella: - --- Herra Jumala, mitä tästä tulee? _Mitä?_ - -He pysähtyivät kumpikin. Näkyi, että Elinan oli vaikea estää -kyyneleitään ilmi pursumasta. - --- Pelkään, että tästä tulee suuri onnettomuus, koetti Heikki vastata -niin tyynesti kuin mahdollista. Omasta puolestani olen sen jo kauan -aavistanut. - --- Aavistanut? Mistä asti? - --- Siitä kun näin sanomalehdistä senaatin tehneen sopimuksen Saksan -hallituksen kanssa ulkomaisesta apuretkikunnasta. - --- Ne kurjat! Pettivät isänmaansa! - --- Me ensin, he sitten. Unohdat, että taistelee ulkomaalaisia meidänkin -rivissämme. - --- Niin ryssät. Nuo roistot, jotka ovat ensimmäisiä pakoon pötkimään! -Parempi, että heitä ei olisi ollutkaan. - --- Ilman heidän apuaan ei taas mikään vallankumous olisi ollut meillä -mahdollinen. - --- Ehkä olisikin ollut parempi niin. - -Elina kuiskasi sen tuskin kuuluvasti. - -Mutta sitten purskahti hän ääneen itkemään peittäen kasvonsa kokonaan -käsipuuhkallaan. Kun hän samalla näytti horjuvan, kiirehti Heikki häntä -käsivarrellaan tukemaan. - --- Ei, anna minun olla! nyyhkytti Elina. Minä olen niin onneton, niin -onneton... - -Hän istuutui valtoinaan lumihankeen ja itki niin, että koko ruumis -nytkähteli. - -Heikki ei tiennyt, mitä tehdä. Ensiksikin hän oli kokonaan tottumaton -tällaisiin tilanteisiin ja toiseksi hän pelkäsi, että joku tulisi ja -näkisi heidät. - -Hän ei siis osannut muuta kuin sangen koulupoikamainen hätä äänessään -änkyttää: - --- Ei, Elina, sinun täytyy nousta ylös, kuuletko, sinun täytyy. Sinä -vilustut. Kah, nousehan toki... - -Eikä hän pitkään aikaan saanut Elinalta muuta vastausta kuin tuon saman -itkunsekaisen soperruksen: - --- Anna minun olla! Anna minun jäädä tähän! Minä olen niin onneton. -Minä tahdon kuolla. Minä en jaksa enää... - -Vihdoin sai Heikki hänet suurella vaivalla jalkeilleen. - -Mutta jos hän samalla luuli saaneensa hänet järkiinsä, hän erehtyi, -sillä jo seuraavassa silmänräpäyksessä purskahti Elina jälleen -hillittömästi itkemään, nojasi päänsä Heikin olkaan ja kuiski -kyyneltensä lomasta: - --- Sinä yksin ymmärrät minua, sinä yksin! - --- Ja miehesi? uskalsi Heikki siihen sangen salakavalalla -moukkamaisuudella huomauttaa. - --- Oh, hän viihtyy paremmin "toimituksessaan", kuten hän sitä sanoo! -Hän uskoo vallankumouksen menestymiseen. Mutta hän tarvitsee melkoisen -määrän alkoholia siihen jatkuvasti ja sydämensä pohjasta uskoakseen. - -Heikki hämmästyi sitä viiltävää, ylenkatseellista säälimättömyyttä, -millä nuo sanat lausuttiin. - -Kuitenkin hänen täytyi tunnustaa itselleen, että ne itse asiassa eivät -olleet pelkästään epämieluisat hänelle. Ja saadakseen niitä enemmän -esille hän ryhtyi velvollisuutensa mukaisesti puolustamaan toveriaan. - --- Pekalla on omat vikansa, hän sanoi, mutta myöskin suuret ansionsa. -Tarkoitan hänen hyvää, suurta sydäntään ja varsinkin sitä palavaa -innostusta, millä hän on vallankumouksellisen aatteen palvelukseen -antautunut... - --- Pelkkää alkoholia, kuuli hän Elinan jääkylmän äänen vierellään. -Ilman alkoholia hän on kuin vuodon saanut ilmapallo: hän kutistuu, hän -pienentyy, hän raukeaa tyhjiin. Oh, jospa hän olisikin oikea lentokone, -joka kulkee omalla moottorillaan! Mutta me emme nyt tahdo puhua -hänestä. Puhukaamme mieluummin vallankumouksesta. - -Ja ikäänkuin se olisi luonnollisin asia maailmassa hän pisti kätensä -Heikin kainaloon ja veti hänet jälleen verkalleen kuuraisten puiden -kujaa vaeltamaan. - -He kulkivat kotvan vaieten käsi kättä vasten. Heikki tunsi järkensä -suloisesti sekoavan. Eikä tuota yleistä hämärtymistä hänen sielussaan -suinkaan ollut omiaan paljon seijastamaan se pieni lujempi ote, se -tuskin tuntuva puserrus, minkä hän silloin tällöin tunsi kädessään ja -käsivarressaan. - -Vihdoin pysähtyivät he jälleen. Elina katsoi häntä suoraan silmiin ja -virkahti: - --- Sinä väität siis, että nuo sadat ja tuhannet, jotka ehkä vieläkin -uhraavat elämänsä vallankumouksen hyväksi, tekevät sen turhaan ja -hyödyttömästi? - --- Minä en väitä mitään, vastasi Heikki hiljaisesti. Mutta minä olen -varma siitä, mikäli tarkoitat nykyisen Suomen sosialidemokraattisen -köyhälistön asiaa. - --- Niin, mitä minä sitten voisin muuta tarkoittaa? - --- Voisithan tarkoittaa esim. etäistä tulevaisuutta. Ja tiedäthän myös, -ettei tekoa eikä sen siveellistä arvoa ole suinkaan sen tuloksien -mukaan mitattava. - -Mutta Elinaa oli nyt mahdoton millekään rikkiviisauksien poluille -eksyttää. Hän tahtoi suoran selon suorasta asiasta. - --- Ei, ei, selitti hän nopeasti ja hermostuneesti, minä tarkoitan aivan -tavallisia, aineellisia arvoja ja näitä aivan todellisia, nykyisiä -taistelijoita. Heidän taistelunsa on siis turha? - --- On ollut jo kauan sitten. - --- Mutta sittenhän on hirmuinen rikos antaa tämän teurastuksen jatkua -enää silmänräpäystäkään! - --- Epäilemättä. - -Seurasi lyhyt vaitiolo. - -Elina hengitti raskaasti ja peitti jälleen kasvonsa käsipuuhkallaan. -Heikki pelkäsi uutta itkun kohtausta. - --- Eikö täällä sitten ole ketään miestä, joka uskaltaisi sen julki -kuuluttaa? puhkesi kuin epätoivon huokaus vihdoin Elinan väräjäviltä -huulilta? Täytyyhän se kuitenkin kerran sanoa heille... Eikö ketään, -joka uskaltaisi ehdottaa edes aselepoa ja tehdä selkoa toivottomasta -tilanteesta? - --- Tuskin, vastasi Heikki olkapäitään nykäyttäen. Jos joku sellainen -sankari olisikin, niin... - --- Niin, juuri sankari! Juuri sellaista me tällä hetkellä tarvitsisimme. - --- Niin he eivät kuitenkaan kuuntelisi häntä, vaan huutaisivat hänet -alas tai repisivät hänet kappaleiksi vallankumouksen ilmettynä -vihollisena. - --- No niin, entä sitten? No niin, entä senkin uhalla? Hän olisi joka -tapauksessa tehnyt velvollisuutensa. Ja enemmän kuin sen: hän olisi -pelastanut, mitä vielä on pelastettavissa, ja estänyt tuhansia eläviä -ihmisiä kurjuuteen ja kuolemaan syöksymästä. - --- Unohdat, että hän tuskin onnistuisi. - --- Unohdat, ettei "tekoa eikä sen siveellistä arvoa ole suinkaan sen -tuloksien mukaan mitattava". - -Elina katsoi uhmaten ja voitonriemuisasti häneen. - -Mutta Heikkikään ei kääntänyt pois katsettaan, vaan tunsi kautta -olentonsa virtaavan kaiken sen älyllisen ylemmyyden, jonka hän aina -vaistomaisesti sai liian ylitulvehtivan, epäkäytännöllisen innostuksen -edessä. - --- En luule, että on olemassa sellaista sankaria, hän virkahti -kuivasti. Ainakaan minä en ole nähnyt pienintäkään merkkiä sellaisesta. - --- Mutta vallankumouksen johtajat, kansanvaltuutetut? Mitä he tekevät? - --- Arvattavasti samaa kuin mekin. Toivovat sankaria. - --- Hekään eivät usko siis enää asiansa menestymiseen? - --- Mikäli olen kuullut, eivät monet heistä ole siihen alusta alkaenkaan -uskoneet. - --- Kuitenkin he ovat menneet siihen mukana? - --- Monet puolipakotettuina, olen kuullut. - --- Sitä pahempi. Kuitenkin he ovat ottaneet päälleen johtajan -edesvastuun? Kuitenkin he ovat kehoittaneet myöskin muita ottamaan osaa -kapinaan? - --- Virta vie myötään. Ja joka on sutten joukkoon joutunut, sen täytyy -ulvoa sutten kanssa. - --- Mutta sittenhän he ovat vuosisadan suurimpia rikollisia. - --- Tuskin. He ovat vain luonteettomia. - --- Siinäpä se! Ja nyt saavat suuret kansanjoukot kärsiä heidän -luonteettomuudestaan. - --- Tuskin sitäkään. Suuret kansanjoukot ovat tahtoneet tapella: he ovat -saaneet tapella. - --- Eivätkä vieläkään kylläkseen? - --- Siltä näyttää. Ainakaan minä en ole huomannut vielä vähintäkään -rauhankaipuuta heidän riveissään. - -He kääntyivät jälleen kävelemään. - -Heikin jääkylmä äänilaji teki nähtävästi tärisyttävän vaikutuksen -Elinaan, joskin tämä koetti koota itseään eikä enää pitkään aikaan -puhunut mitään. - --- Heikki, virkahti hän vihdoin puoliääneen. Miksi et sinä ole yksi -johtajista? - --- Kiitos kunniasta. Jo sellaisenaan se olisi aivan liian korkea -virka minulle, saati sitten, kun sitä nykyisissä olosuhteissa näyttää -seuraavan vielä aivan ylimääräinen virkaylennys. - --- Hirsipuu? - --- Niin. Kun sitä ajattelen, olen aivan tyytyväinen vaatimattomaan -asemaani miliisipäällikkönä kaupungissa, jossa ei tapahdu mitään ja -jossa ei senvuoksi ole myöskään mitään edesvastuuta. - --- Ja josta ei joudu hirsipuuhun? - --- Tuskin. Mutta miksi sinä minua sinne niin mielelläsi toivottelisit? - --- Kuinka niin? - --- Koska toivot, että olisin joku vallankumouksen johtajista. - --- Tiedätkö, miksi sen teen? - --- En. Sitä pyydän sinua juuri sanomaan. - --- Siksi, että sinä et varmasti menettelisi niinkuin nuo toiset. Siksi, -että sinä varmasti antaisit ennemmin repiä itsesi kappaleiksi kuin -rupeisit kansaa harhaan johdattamaan. - -Nyt oli Heikin vuoro hänet pysähdyttää. - --- Oletko aivan varma siitä? hän kysyi matalalla äänellä. - --- Kyllä, vastasi Elina katsoen suoraan silmiin häntä. Minähän _tunnen_ -sinut. - -Elina lausui nuo kohtalokkaat sanat niin keskitetyllä hermopaineella, -niin salaperäisellä, elämäntärkeällä korostuksella, että Heikki näki -sinisten ja punaisten kerien tanssivan silmiensä edessä. - -Häntä puistatti. Tuossako se siis oli se elämän mysteerio? Ei, se oli -siellä kotona pienen vuoteen ääressä, josta valkeat, lapselliset kädet -ilmaan ojentuivat. - -Mutta mikä Herran nimessä oli siis tämä? Oliko se ehkä joku toinen -mysteerio vai ainoastaan eri muoto samasta asiasta? - -Kuinka Herran nimessä voi noin vaan väittää tuntevansa toisen? - -Jos tämä oli rakkautta, oli rakkaus sitten jotakin sangen -kursailematonta ja häikäilemätöntä. Jos tämä taas ei ollut rakkautta, -niin se oli huonoa pilaa tai suoranaista häpeämättömyyttä, joka oli -rangaistavaa. - -Ja hän teki vielä heikon yrityksen tavalliseen, puolipilkalliseen -äänilajiinsa. - --- Tahtoisit siis niin mielelläsi sankariksi minut? hän sanoi. - --- En tahdo sinua muuksi kuin miksi itsekin tahdot, sai hän -vastaukseksi. Sillä täytyyhän sinun kuitenkin tunnustaa, että se on -ollut ja on vieläkin sinun palavin pyyteesi ja intohimosi. - -Heikki tunsi polviensa vavahtavan. - -Senkin tuo nainen tiesi siis, senkin! - -Seisoiko hän siis tässä alasti hänen edessään? Vai oliko hän -lasikaappi, josta kaikki näkyi läpi, avoin kirja, jota kuka hyvänsä -saattoi selailla iltikseen? - -Tietysti tuo nainen oli oikeassa. Mutta millä oikeudella hän oli -oikeassa ja millä oikeudella hän otti vapauden tunkeutua Heikin -kaikkein pyhimpään? - -Mutta jos se tapahtui rakkauden oikeudella? - -Niin, silloinhan ei hänellä, Heikillä, ollut mitään vastaan -väittämistä. Silloinhan hänellä ei ollut muuta tekemistä kuin avata -oman olentonsa ovet selkoselälleen, olla itse lakki kädessä portailla -ja kumartaa harvinaista vierasta kunniapaikalle astumaan... - --- Tahtoisit, että uhrautuisin muiden edestä? hän kysyi äänellä, jota -hän tuskin tunsi omakseen. - --- Tahtoisin, että voisin rakastaa sinua! hän kuuli helkähtävän -korvissaan kuin hopeatiuvun. Enkä vain rakastaa, vaan katsoa korkealle -ja kunnioittaa. - -Samassa hän tunsi kuuman suutelon huulillaan ja kahden käsivarren -kaulaansa kuin kahleen, kuin salliman vaskilukon sulkeutuvan... - -Nyt hän tiesi, ettei hänellä tulisi olemaan mitään vaalinvaltaa enää. -Hän menisi sinne, kuhun hän ei tahtoisi, vaan kuhun tahtoisi häntä -hänen tahtonsa tahto, ja toinen vyöttäisi hänet... - -Suuret, pyhät pääsiäistähdet riippuivat kuuraisten puiden oksilla ja -katsoivat kummissaan kahta ihmislasta, jotka keskellä ajan ankaran -pauhinaa, sen surkeutta ja mädätystä, saattoivat vielä sankarillista -rakkautta ja rakastavaa ihmisyyttä kuvitella. - - - - -VII. - - -Tätä iltaa seurasi sitten monia muita iltoja. Heillä oli nyt -sitäkin helpompaa olla yksissä, kun Pekka oli taas tavalliselle -pääkaupunkiretkelleen matkustanut. - -Hän tarvitsi tietoja, hän oli sanonut lähtiessään. - -Hänen täytyi muka tavata puoluejohtajia ja saada heidän kauttaan selvä -tilanteesta, jos hänen mieli voida toimittaa lehteään oikeaan suuntaan -ja yleensä ohjata vallankumouksen menoa omalla paikkakunnallaan. - -Mahdollisesti olikin asianlaita niin. Heikillä -- ja kenties -Elinallakin -- oli kuitenkin pieni epäilyksensä, ett'eivät yksin -poliittiset syyt hänen matkaansa aiheuttaneet. - -Ainakin sivutarkoituksena siinä täytyi olla myöskin juopottelu, jota -hän ei täällä kotikaupungissaan, vaimonsa silmäin alla, voinut tai -ei viitsinyt sentään aivan mielinmäärin harjoittaa. Sitäpaitsi hän -saattoi olla myös jo hiukan väsynyt Heikin seuraan, jolta hän vain -poikkeustapauksissa sai kannatusta näille pyrinnöilleen. - -Joka tapauksessa hän matkusti. Heikki lupasi sillä välin hänen lehteään -vähän huolestaa. - --- Ja kotia myös! oli Pekka iloisesti vielä vaununsillalta huutanut. -Muista se, Elina: minä nimitän Heikin nyt näiden päivien varaisännäksi -sinne. - --- Kiitos, kiitos! Elina nauranut kättään huiskuttaen. Mutta käske -myöskin, että varaisäntä ei saa karata niinkuin oikea isäntä. - --- Uskollinen saakka kuolemaan, Heikki tuohon käsi sydämellä -vakuuttanut. - -Pekan rajaton luottamus oli kuitenkin tehnyt kiusallisen vaikutuksen -häneen. - -Aina tuosta hänen ja Elinan molemminpuolisten selittäytymisten -illasta saakka hän ei ollut oikein hyvin viihtynyt Pekan orren alla. -Syyttäen erästä kirjallista työtään -- sosialipoliittista julkaisua -vallankumouksen syistä, jota hän muka oli täällä kirjoittavinaan --- hän oli heti seuraavana päivänä muuttanut hotelliin, missä hän -puolueettomalla alueella ollen tunsi myöskin toveruuden siteiden -vähemmän vaivaavan itseään. - -Kuitenkin ne vielä vaivasivat jonkun verran eikä Pekan lähtö siinä -suhteessa ollenkaan vaikuttanut vapauttavasti häneen. Hänhän tulisi -tietysti takaisin sieltä eräänä kauniina päivänä ja silloin oli Heikin -huolestettava, että saattoi katsoa silmiin häntä. - -Turhia huolia, joutavia epäilyjä! Nekin katkesivat kuin korsi lemmen -kaikkivallan niitä koskettaessa. - -Oikeastaan se oli Elinan ansio. Taitavasti ja, Heikin mielestä, -tahallaan tämä antoi hänen kaikessa ystävyydessä ymmärtää, ettei -Pekkakaan mikään uskollisuuden perikuva ollut, pikemmin päinvastoin, -sillä viina herätti hänessä näet myös eräitä toisia intohimoja, joita -tyydyttämästä häntä esti joskus tilaisuuden puute, mutta ei usein -sekään, koska hänestä silloin olivat kaikki naiset yhtä kauniita -niinkuin kaikki kissat yhtä harmaita pimeässä. - -Heidän avioliittonsa ensi aikoina olivat nämä ynnä muut seikat -antaneet aihetta moneen myrskyisään kohtaukseen, jolloin Elina oli jo -useamman kuin yhden kerran ollut valmis jättämään miehensä ja takaisin -vanhempiensa luokse muuttamaan. Pekan anteeksipyytelevä, lapsellinen -avuttomuus ja hänen oma häpeänsä, joka täten olisi tullut kaiken -maailman tietoon, oli kuitenkin aina estänyt hänet siitä, eikä vähimmän -hänen sisäinen ylpeytensä myöskin isän ja äidin suhteen, jotka olivat -olleet kovasti vastaan heidän avioliittoaan ja joille hänen täten olisi -ollut tunnustettava erehtyneensä vaalissaan. - -Niin oli hän edelleen jäänyt Pekan, taikka oikeammin, oman kattonsa -alle, sillä hänenhän ne varat olivat olleet, joilla heidän ensimmäinen -kotinsa oli perustettu. - -Nyt olivat kaikki myrskyt ja niiden mukana myös kaikki intiimi, -tuhatsäikeinen rakkaus-elämä olleet jo vuosia sitten ohitse ja -heidän keskinäinen suhteensa vain pelkälle toveruudelle ja vapaalle -suvaitsevaisuudelle perustettu. - -Kumpikin he tekivät, kuinka tahtoivat, joskin Elinaan nähden tuo -vapaudenkäyttö oli enemmän kielteiseksi kuin myönteiseksi muodostunut. - -Hänellähän oli lapsensa, niin, ja sitten hän oli viime vuosina -kovin innostunut lukemaan, ei niin paljon kansantaloudellista ja -sosialidemokraattista kirjallisuutta enää kuin yleisinhimillistä, -kuuluisain arvostelijain ja ajattelijain teoksia ja maailmanrunouden -mestareita. Näin oli hänen onnistunut tässäkin syrjäisessä maankolkassa -ja pikkukaupungin ummehtuneessa ilmakehässä pitää sielunsa virkeänä -ja yleensä henkisen elämänsä tasolla, josta Heikillä mielestään oli -yksinomaan oppimista. - -Ensi kertaa elämässään hän näki nyt naisen, jolta ei puuttunut hänen -ihailemiaan romanttisia ominaisuuksia, mutta joka ei silti säikkynyt -elämän realiteetteja, vaan sousi lujin, voimakkain, päämäärästään -tietoisin aironvedoin omaa uraansa ja ulappaansa. - -Ja mikä oli hänen, Elinan, päämäärä sitten? - -Siinä oli enää hyvin vähän mitään ulkopuolista, minkään varman, -määrätyn käytännöllisen tarkoitusperän saavuttamista tai esineellistä, -kouraantuntuvaa elämän-onnea. Pikemmin oli se erään henkilökohtaisen, -myötäsyntyneen sisäisen ihanteen jokapäiväistä toteuttamista ja toivoa -nähdä tuon ihanteen toteutuvan mahdollisimman paljon myös hänen -lähimmässä ympäristössään. - -Heikki ymmärsi kyllä, että tuo lähin ympäristö oli hän, Heikki, tällä -kertaa. Elina toivoi hänestä sankaria. - -Hän ei omien sanojensa mukaan voinut rakastaa muuta kuin sankaria, -ja koska tuo toivo oli pettänyt hänen miehensä suhteen, hän oli sen -nyt siirtänyt Heikkiin, jossa hän tapasi hyvinkin kiitollisen ja jo -lapsuudesta saakka valmiiksi muokatun maaperän tuolle sydäntaimelleen. - -Tarvittiin hänen suhteensa vain rikkaruohojen kitkijää. - -Heikki myönsi sen itsekin, myönsi, että siihen pitkän elämän varrella -oli kasvanut päälle kaikenlaista vahinkoheinää, kuten pikku-ivaa ja -pikku-itsekkäisyyttä, pikkujärkeilyä ja pikkukyynillisyyttä, jotka -estivät kaikkien jalompien kukkien siinä kasvamasta ja menestymästä. - -Niiden täytyi ensin pois! Ja ne nousivatkin pois juurineen tämän -myöhän, oudon ja salaperäisen lemmentunteen hänen olentonsa sisintä -koskettaessa. - -Kuin veitsi viilsi se hänen sydämensä syvimpään. - -Ei ollut niinkään helppoa hänelle aluksi tunnustaa, että koko hänen -henkinen elämänsä ensimmäisistä ylioppilasvuosista saakka oli ollut -oikeastaan vain yksi ainoa suuri harha-askel, että hän oli tuhlannut -niin paljon parastaan kaiken maailman turulla ja tyytynyt niin -mitättömän pieniin ja pintapuolisiin elämän-arvoihin, vaikka toiset ja -syvemmät olivat tuossa aivan hänen vierellään vilkuttaneet. - -Näihin jälkimmäisiin luki hän nyttemmin myös rakkauden, etupäässä -tietysti rakkauden Elinaa kohtaan, joka vain hänen väärän kehityksensä -vuoksi oli nyt niin myöhään hänessä ilmi leimahtanut. - -Liian myöhään! sanoi hän usein katkerasti itselleen. Mutta heti toisena -hetkenä hän sanoi; se ei ole totta! sillä hän tunsi vielä uudistumisen -ja nuortumisen ilon kuin keväisen, valtavan luonnonlaulun läpi -olentonsa laikahtavan. - -Totisesti hän tunsi kaikella sielullaan ja mielellään, että hän ei -tällaisenaan ollut kelvollinen Elinaa rakastamaan. - -Mutta hän tahtoi muuttua toisenlaiseksi, karistaa kaikki pienet -pyyteet itsestään, kasvaa sankariksi sotijaloksi, tulla todellakin sen -ihannekuvan kaltaiseksi, jonka Elina aivan selittämättömästä syystä -oli hänestä muodostanut ja jonka vastaavaisuudesta todellisuudessa hän -nyt niin tinkimättömästi vaati tilille häntä. Eivätkä tässä auttaneet -vain sanat ja selittelyt, eivät vain ajatukset ja mielialat, vaikka ne -sitten olisivat olleet medestä tehtyjä, sokerista sorvaeltuja. - -Tässä vaadittiin tekoja, taikka vain yhtäkin tekoa, mutta sellaista, -joka siinä silmänräpäyksessä paljastaisi koko hänen sisäisen -olemuksensa ja näyttäisi koko maailmalle, oliko hän ehyt vai madonsyömä. - -Tarvittiin sentähden oikeata suursiivousta hänen sydämessään. - -Paljon sinne olikin kaikenlaista vanhaa rojua, lukinlankoja, koita ja -basilleja kokoontunut. Kaikki rakkauden suuren, säteilevän auringon -alle! Kaikki lemmen kirkkaan, kuluttavan liekin puhdistettavaksi! - -Tätä sisäistä tilintekoaan teki Heikki nyt yöt ja päivät, yksin ja -kaksin Elinan kanssa. - -Myöskin Elina näytti jotakin samantapaista suorittavan, vaikka se -koskikin nähtävästi vain käytännöllisiä ulkoseikkoja. - -Hän puhui joskus pääkaupunkiin muuttamisesta. Sellaisilla ei taas -Heikki ollenkaan vaivannut päätään, sillä hänen mielestään ne kyllä -muodostuisivat itsestään, kunhan ensin vain saisi muodon heidän oma -sisäinen totuutensa. - -Elina vaati häntä Suomen köyhälistön hyväksi uhrautumaan, siten että -hän esiintyisi julkisuudessa rauhanrakentajana. Nythän hänellä oli -lehti hallussaan, nythän hän voisi paukauttaa siinä julki mitä tahansa! - -Heikki ymmärsi sangen hyvin, että se jäisi kyllä tuohon yhteen -kertaan, sillä tietysti lehti otettaisiin häneltä heti pois ja -varmasti miliisipäällikön virkakin, kuten ainakin epäluotettavalta -puoluetoverilta. - -Mutta siihen se hyvin luultavasti pysähtyisikin. Ei häntä arvattavasti -mikään sen pitempi vaino kohtaisi, ei siihen sen enempää sankaruutta -tarvittaisi. - -Hän tekisi itsensä vain mahdottomaksi vallankumouksen palvelukseen. -Ja sehän ei, Heikin nykyisiin mielipiteisiin nähden, suinkaan olisi -mikään uhraus. Pikemmin uhrautui hän nyt vallankumousta, vaikka -varovaisestikin, palvellessaan, sillä hänhän teki itsensä joka -tapauksessa siten solidaariseksi asian kanssa, jonka epäonnistumisesta -hän oli vakuutettu. - -Heikki tiesi, että Elina odotti tuota tekoa häneltä. Mutta juuri sen -vähäpätöisyyden vuoksi hän lykkäsi sen päivä päivältä tuonnemmaksi. - -Hänhän rakasti, hänellähän oli nyt toisia paljon tärkeämpiä kysymyksiä -ratkaistavanaan. Niistä ensimmäinen oli, kuinka Elina ollenkaan saattoi -pitää hänestä, vaikka hän itse uuden rakkautensa valossa oli mielestään -yksinomaan inhoittava. - -Hän kysyikin sitä joskus Elinalta, mutta sai vastaukseksi vain -suudelman, joka ei ollut mikään vastaus, ei ainakaan hänen -tarkoittamaansa kysymykseen. - -Toinen arvoitus, johon hän mielellään olisi tahtonut selitystä, oli se, -mitenkä Elina varakkaan ratsutilallisen tyttärenä oli aikoinaan tullut -sosialidemokraattisiin aatteisiin kiintyneeksi. - -Tähän hän saikin aivan herttaisen ja vilpittömän vastauksen. - --- Se oli sillä tapaa, selitti Elina hymyillen hänelle, että prof. -Talvio oli juuri silloin tullut dosentiksi ja piti ensimmäisiä -luentojaan kansantaloudesta. - -Heitä oli ollut siellä liuta tyttöjä, jotka olivat ihailleet häntä yhtä -paljon hänen uuden-aikaisten aatteittensa ja lennokkaan esitystapansa -kuin hänen muodinmukaisen pukunsa ja hyvinhoidettujen viiksiensä -vuoksi. Millainen leijona hän oli siihen aikaan ollutkaan! Kaikki -olivat häntä ihailleet. - --- Niin, hymyili Heikki hiukan surumielisesti. Olinhan siellä minäkin. - -Prof. Talvio oli todellakin vaikuttanut siihen aikaan -yläluokkalaisuudellaan paljon enemmän Suomen soialidemokratian hyväksi -kuin monet hänen lipunkantajistaan myöhemmin alaluokkalaisuudellaan. -Myöskin työmiehet olivat hänestä pitäneet. - --- Kyllä, myönsi Elinakin. Mutta enimmän pidimme hänestä me, -naisylioppilaat, sillä meille hän oli todellakin uuden ajan airut, -meidän sankarimme ja epäjumalamme... - --- Ja jos hän silloin olisi kosinut ketä hyvänsä teistä, hänen ei -nähtävästi olisi ollut tarvis pelätä rukkasia. - --- Ei. Mutta kyllä hän alenikin sitten meidän silmissämme, kun hän nai -tuon tuhman ja ruman professorintyttären... - --- Kierosilmäisen, kyttyräselkäisen! - --- En muista, että hänellä olisi ollut kyttyrää. Mutta henkisesti -mitätön hän oli ja siksi se oli meidän mielestämme oikea mesalliansi -meidän nerokkaalle taruprinssillemme. - --- Tuo professori oli rikas. - --- Vaikka! En voi sittenkään käsittää, kuinka Talvio saattoi naida -juuri hänen tyttärensä. - --- Hän oli mennyt silloin enemmän vasemmalle kuin mitä hänen -yhteiskunnallinen arvonsa ja henkinen rakenteensa sieti oikeastaan. -Hänessä tapahtui luonnollinen vastavaikutus, hän tahtoi taas oikealle. - --- Nyt en minä ymmärrä sanaakaan, mitä sanot. - --- Onhan se aivan yksinkertaista. Tuo professori nimittäin ei ollut -ainoastaan rikas, vaan myöskin vanhoillinen, vieläpä uskonnollinenkin, -joten liitto hänen perheensä kanssa merkitsi palajamista takaisin -vanhoihin, rakkaisiin pappilatraditsioneihin. - --- Pelkään pahoin, että olet oikeassa. Joka tapauksessa hän rupesi -siitä saakka tyyntymään ja talttumaan. - --- Hän astui jäseneksi samaan yhteiskuntaan, jonka perikatoa hän -juuri oli ennustanut. Arvaan, että hänen vanha isänsä on mahtanut -äärettömästi iloita tästä kokokäännöksestä. - --- Mutta onhan hän vielä sosialisti. - --- On, tietoperäisesti. Sosialidemokraattiset aatteet ovat hänellä -vieläkin päässä, josta ne eivät ole koskaan sydämeen saakka -ehtineetkään. Meillä on paljon sellaisia sosialisteja sivistyneessä -köyhälistössämme. - -Elina nyykäytti hänelle päätään ja vaikeni hetkiseksi. - --- Enköhän minäkin liene yksi niistä? virkahti hän sitten harvakseen. -Muistan, että minulle hämäläisen ratsutilallisen tyttärenä oli -aluksi hyvin vaikea tottua edes ajatuksissani esim. maanomistuksen -lakkauttamiseen. Nyt taas on koko vallankumouksen ajan ollut minulle -vaikea tottua tähän köyhälistön diktatuuriin. - --- Sehän ei ole mitään sosialidemokratiaa! Sehän on bolshevismia, -väitti Heikki. - --- Nimitä sitä miten tahdot, vastasi Elina hiljaisesti. Joka -tapauksessa on suomalainen sosialidemokratia sen hyväksynyt ja -toimiohjeekseen julistanut. Yhtä vähän minä olen voinut tottua näihin -murhiin ja väkivallantöihin... - --- Myöskin valkoiset murhaavat! - --- Sen pahempi, olen kuullut heidänkin surmaavan sotavankejaan. Missään -tapauksessa en usko, että uutta Suomea täten rakennetaan. - --- En minäkään. - -Elina ojensi kiitokseksi kätensä hänelle. - -He olivat Heikin hotellihuoneessa, jossa heidän myös oli tapana joskus -vaihteen vuoksi illallisen jälkeen tavata toisiaan. - -Olisi ollut aika jo erota heidän. Mutta nyt niinkuin usein ennenkin -tuntui heistä, vaikka he olivat tuntikausia keskenään keskustelleet, -että he eivät itse asiassa olleet sanoneet mitään ja että vaadittaisiin -vuosia ja vuosikymmeniä, ennen kuin he olisivat edes sadastuhannesosan -itsestään toisilleen ilmoittaneet. - -Elina nousi lähteäkseen. Heikki sai hänet lempeällä väkivallalla vielä -hetkiseksi sohvaan istumaan. - --- Viivy vielä! hän pyysi rukoilevalla äänellä. Tahdotko kupin kahvia -tai lasin viiniä ehkä? Meidän täytyy nyt kerrankin saada jutella -rauhassa keskenämme. - -Hän unohti, että he tapasivat toisensa monta kertaa päivässä ja että -heillä, jos kenelläkään, oli tilaisuus mielinmäärin, aamusta iltaan, -pohtia toistensa elämänkysymyksiä. - - - - -VIII. - - -Elina jäi. - -Tultiin pyytämään Heikkiä puhelimeen. - -Hän viipyi kauan poissa. Kun hän palasi, hän oli kalmankalpea -hahmoltaan. - -Elinan kysyessä syytä siihen, hän vain sopersi jotakin, että hänelle -oli soitettu miliisilaitokselta ja että hänen täytyi nyt heti, tällä -hetkellä, saapua sinne. - --- Odota! hän sanoi. Olen takaisin parin sekunnin perästä. Pelkään... - --- Mitä? Kerro Jumalan nimessä! - --- Pelkään, että on tapahtunut suuri onnettomuus. - -Hän tempasi lakkinsa ja palttoonsa ja syöksyi ulos. - -Miliisilaitos oli torin toisella puolen. Heikki harppasi juoksujalkaa -sinne, tapasi ovella pari miliisimiestä, tervehti hätäisesti heitä ja -tuli omaan virkahuoneeseensa. - -Siellä oli hänen apulaisensa, entinen ylikonstaapeli Tervo, vielä -puhelimen ääressä. - --- Onko se totta? kysyi Heikki oven suljettuaan. - --- Kyllä. Koetan tässä juuri saada lisätietoa asiasta. - --- Hän on murhattu? - --- On. Ja monta muuta. - --- Hyvä Jumala! - --- Niin, se tuntuu olleen oikea teurastusretki Pällinkorvan mielen -mukaan. Häpeäksi se koituu koko paikkakunnalle. - -Tervo oli siivo mies vanhoilta hyviltä ajoilta, joka ei missään -tapauksessa hyväksynyt väkivallantöitä. Heikki tiesi kaikessa voivansa -luottaa häneen kuin itseensä ja olikin jättänyt järjestyksenpidon -kaupungissa suureksi osaksi hänen hoteisiinsa. - -Hän oli vaipunut musertuneena pöytänsä ääreen. Äkkiä hän jälleen -ponnahti ylös. - --- Kuka siitä ilmoitti? hän kysyi. - --- Pällinkorva itse. Tuntui valittelevan vähän tapahtumaa... - --- Se konna! Hänet on heti saatettava minun puheilleni. - --- Taitaa olla vähän myöhäistä. Sitäpaitsi minä luulen, että hän on... -kuinka sanoisin... noin vähän toisellakymmenellä. - --- Juomassa? - --- Niin. Kuului vähän äänestä... - --- Hänet on joka tapauksessa nyt heti tänne noudettava. - --- Jos tulee. Se pyrkii olemaan vähän pahapäinen noin sillä tuulella -ollessaan. - --- On tultava. On käsky ylempää. - --- Se on eri asia. Mutta taitaa kuitenkin olla parasta, jos otan pari -miestä mukaani. Toisinaan se ei kuuntele ylhäisiä eikä alhaisia. - --- Tee kuin tahdot! Minä odotan. - -Tervo meni. Heikki nousi edestakaisin kiivaasti kävelemään. - -Hänen suonensa sykkivät kuin tulessa. Hänen silmänsä pyrkivät -hämärtymään. Hän tuskin tiesi, kuka hän oli, missä hän oli ja mikä oli -maailma heidän ympärillään. Sillä viesti, jonka hän oli hotelliin -saanut, kertoi että Elinan isä oli murhattu ja hänen äitinsä ajettu -vähissä hengin, paitasillaan pakkaseen. - -Oliko koko talo poltettu ja ryöstetty, sitä hän ei tiennyt vielä. Mutta -mitäpä sillä väliä enää! Jos oli totta edellinenkin, oli siinä kylläksi -kauhua ja onnettomuutta. - -Onnettomuuttako? Ei, turmantyötä, tihutyötä se oli, murhaa, mustaa -kuin hauta, rikosta, rietasta kuin synti, synkkää, järjetöntä kostoa -koko yhteiskuntaa vastaan, verenhimoista, pilkallista, pirullista -naurunhohotusta kaikkia lakeja ja asetuksia vastaan, kaikkea -inhimillistä ja jumalallista oikeutta vastaan, jota he nyt luulivat -voivansa uhmata, loukata, maahan tallata rankaisematta! - -Oli kuin kaikki pimeyden henget olisivat päässeet irralleen, -kuin katkaissut kahleensa pimeyden ruhtinas itse ja ylenannettu -polonalainen, rasitettu ihmisheimo hänen sokealle raivolleen ja -vihanvimmalleen. - -Ja ketkä olivat tehneet tuon rikoksen? - -Tietysti punakaartilaiset, tietysti Pällinkorvan miehet, jotka olivat -lähteneet joku päivä sitten jollekin retkikunnalle muka elintarpeita -läheisistä pitäjistä kokoamaan. - -Mahtoi sieltä pian ruveta muitakin kummia kuulumaan. Mutta tämä oli -Heikkiä lähinnä, tämä koski kipeimmin hänen sydäntään. - -Elinan isä murhattu! Kuinka ja missä muodossa hän voisi ilmoittaa tuon -asian Elinalle? - -Samassa muisti hän, että Elina odotti häntä hänen hotellihuoneessaan ja -että hän oli luvannut saapua sinne parin sekunnin perästä. Hän riensi -puhelimeen. - -Hotellista ilmoitettiin, että Elina joku hetki sitten oli lähtenyt -sieltä. - -Sekin oli omiaan hänen hätäänsä lisäämään, vaikka hänen järkensä sanoi, -että Elina luonnollisesti oli mennyt kotiinsa. - -Hän soitti sinnekin. Sieltä vastattiin, että Elina ei vielä ollut -saapunut sinne. - -Siis hän oli matkalla kotiin. - -Vaikka se olikin luonnollisin johtopäätös, ei se Heikin mielestä -tuntunut tällä kertaa ollenkaan todennäköiseltä. - -Elina oli hävinnyt, kadonnut! Hävinnyt niinkuin kaikki muukin hävisi, -kadonnut niinkuin kaikki muukin katosi ja meni perikatoon. - -Hän kuuli karkeita ääniä ja kirouksia esihuoneesta. Sieltä saapui -nähtävästi kaikkivaltias punakaartipäällikkö itse saattueineen. - - - - -IX. - - --- Mistä p--een ylempää? Mikä käsky? Minä olen ylin päällikkö tässä -kaupungissa! Häh? Missä se on tuo h--in helsinkiläinen? - -Pällinkorva riuhtaisi oven äreästi auki Heikin virkahuoneeseen. - -Hänen silmänsä verestivät, hänen tukkansa törrötti epäjärjestyksessä, -hänen ajamaton partansa pyrki joka suuntaan, kaikki hänen -kasvonpiirteensä olivat hujanhajan niinkuin kaikesta päättäen hänen -ajatuksensakin. Ei tarvinnut olla erikoinen elämäntuntija nähdäkseen, -että hän kuului niihin ihmisiin, jotka ovat kerran viikossa viikon -ryyppyreissulla. - -Miliisit painoivat hänen jälestään oven kiinni. Hän pysähtyi kuin -naulattu kynnykselle. - -Kuultuaan hänen äänensä oli Heikki vaistomaisesti temmannut esille -revolverinsa ja sen sanaa sanomatta pöytänsä takaa Pällinkorvan rintaa -kohden ojentanut. - -Näin seisoivat he pari silmänräpäystä vastakkain. - -Pällinkorva pyyhkäisi tukkaansa, siirsi jalkojansa, rykästeli ääntä -saadakseen ja vaikeni taas, vilkaisten välillä Heikkiin kahdella mitään -käsittämättömällä, kaatuvatautisella silmäparilla. Nähtävästi hän ei -oikein tiennyt, kumpi heistä oli viisas, kumpi hullu, ja koetti nyt -kaikin mokomin saada aikaan jotakin järjestystä aivokopassaan. - -Vihdoin päästi hän lyhyen, väkinäisen naurunhekotuksen, jonka oli -tarkoitus olla samalla kertaa peloton, tuttavallinen ja välittävä. - --- Heheh, sanoi hän, sinä sinä... helsinkiläinen! Leikit siinä aseen -kanssa. Lähetit, heheh, noutamaan minua. Onko totta, että tänne sitten -on tullut käsky jostakin ylempää? - --- On, vastasi Heikki juhlallisesti. Hyvä, että tulitte, sillä käsky -on... - --- Mistä, jos saan luvan kysyä? - --- Jumalalta. - -Taas seisoivat he pari sekuntia vaieten vastakkain. - -Heikki ei silmää räpäyttänyt, oli kuin hän olisi tahtonut tunkea -katseellaan tuon miehen sydämeen ja munaskuihin. Pällinkorva taas -vilkaisi varovasti pari kertaa häneen ja otti sitten askeleen -eteenpäin, nyt jo kokojoukon selvinneenä. - --- Hehheh, sanoi hän katsahtaen ympärilleen. Pane pois ase! Sattuu -vielä laukeamaan. Leikillisiä miehiä te helsinkiläiset. Säikytätte -meitä maalaisia ihan iltiksenne. - --- Istukaa! - -Heikki laski aseensa alas, mutta ei kuitenkaan jättänyt sitä kädestään. -Samalla istui hän itsekin virkatuoliinsa Pällinkorvaa vastapäätä häntä -kuitenkaan silmistään päästämättä. - -Se saattoi olla hyväkin, sillä hän oli nähnyt Pällinkorvan käden -menevän kuin itsestään pari kertaa kohti housun takataskua. Nähdessään -Heikin oivaltavan hänen tarkoituksensa hän oli heti nopealla liikkeellä -jälleen korjannut asentoaan. - -Huomattuaan, ettei leikistä sentään totta tullut, oli Pällinkorva -käynyt kuitenkin melkoista rohkeammaksi. Nyt hän veti leveästi -irvistäen viinapullon esille povitaskustaan ja asetti sen pöydälle. - --- Terve! hän sanoi, paino viimeisellä tavulla. Mitäs ne niistä -maallisista! Tahdotko ryypyn? - --- En, vastasi Heikki. Tämä huone ei ole mikään ryyppyhuone. Ja -toiseksi pyydän päästä kaikesta sinuttelemisesta. - -Heikki huomasi, miten Pällinkorvan pienet, punaiset juoponsilmät -kävivät kapeiksi kuin viiva pelkästä pidätetystä vihasta ja -kostonhalusta. Mutta hän vain hymyili, sillä hän tiesi revolverin -kädessään merkitsevän arvovaltaa, jota kohtaan tuolla entisellä -kuritushuonevangillakin oli ehdotonta kunnioitusta. - --- Pyydän anteeksi, pyydän nöyrimmästi anteeksi, herra helsinkiläinen, -virkahti Pällinkorva kaikkein pistävimmällä, pahansuopaisimmalla -äänenpainollaan. Täytyy antaa anteeksi meille maalaisille. Eihän me -niitä kaikkia herraskaisten tapoja... Ajattelin, kun ollaan toverit ja -ikäänkuin virkaveljet kerta... - --- Se ei estä meitä noudattamasta ihmistapoja. Mutta asiaan! Pyydän -tietoja tuosta rankaisuretkikunnasta, jonka te joku päivä sitten olette -lähettänyt ympäröiviin pitäjiin. - --- Kuka pyytää? - --- Minä. - -Heikin äänessä oli jotakin, joka ei sietänyt mitään vastaväitteitä. -Sitäpaitsi hänellä oli yhä kädessään tuo pieni taikakalu, joka vaati -vieläkin ehdottomampaa kuuliaisuutta. - -Pällinkorva katsoi parhaaksi tällä kertaa alistua. - --- No niin, mitä tietoja te tahtoisitte sitten? hän kysyi. - --- Tahdon tarkan luettelon kaikista niistä murhista, ryöstöistä, -rääkkäyksistä ja muista väkivallantöistä, joihin lähettämänne -retkikunta on tehnyt itsensä syypääksi eri paikkakunnilla. - --- Luettelon? Mitä varten? - --- Antaakseni raportin siitä päämajaan. Tehän tiedätte: ne ovat -ankarasti kielletyt ylimmän johdon puolelta. - -Pällinkorva veti suunsa leveään irvistykseen. - --- Eikö muun vuoksi! Ylin johto hyväksyy kaikki, minkä paikalliset -esikunnat määräävät... - --- Onko paikallinen esikunta siis määrännyt nuo murhat ja muut rikokset -toimeenpantaviksi? - --- E-ei, eipä siltä ja senvuoksi... - --- Siis te itse, herra Pällinkorva? - --- Minä? En suinkaan... - --- Mutta jonkunhan on täytynyt antaa määräys, ellette te tahdo väittää, -että on huono kuri teidän joukko-osastossanne. - -Pällinkorva puhkesi jälleen lyhyeen, sovinnolliseen naurunhekotukseen. - --- Hehheh, pojat ovat tainneet olla siellä täällä vähän kovakouraisia, -vaikka kyllähän minä varoitin lähtiessä... Mutta kun ne pyysivät niin -innokkaasti sieltä apua ja pojat olivat yhtä innokkaita lähtemään... - --- Apua? Mikä hätä siellä? - --- Sanoivat, ett'eivät maapomot anna elintarpeita ja käyttäytyvät -muutenkin julkeasti... Niin että olisi hyvä käydä niitä täältä -kaupungista pitäen vähän niinkuin potuuttelemassa... - -Heikki tiesi, että Pällinkorva puhui totta. - -Noinhan se juuri tapahtui! Missä kylässä tai pitäjässä paikallinen -punakaarti itse ei katsonut jostakin syystä voivansa ruveta riehumaan -ja hävittämään, sinne lähetettiin apua etempää. Ja nämä, vieraiden -paikkakuntien pahin roskaväki, eivät säästäneet ketään eivätkä mitään. - -Outoina ja tuntemattomina kauhuntuojina, jotka milloin hyvänsä -saattivat joko rintamalle tai toisiin maanääriin livahtaa, he katsoivat -olevansa kaiken mahdollisen vastaisenkin rangaistuksen ulkopuolella. - -Näin näkyi myöskin tässä tapahtuneen. - -Heikki sai raporttinsa. - -Sen mukaan oli murhattu eräitä talollisia ja talollisten poikia, -kidutettu kuoliaaksi pari pappia, ryöstetty puhtaaksi kymmeniä -kartanoita, otettu vankeja ja sotasaalista kuormittain. Ja tämä -tapahtui seuduilla, joissa ei tiedetty edes mistään valkokaarteista, -vaan jotka heti kapinan alusta rintaman punaiselle puolelle joutuen -olivat sen hirmuvaltaan täydellisesti ja vastaanpanematta alistuneet. - -Ryöstettyjen pitäjien joukossa oli myöskin Heikin kotipitäjä. Hänen -sydäntään kauhistutti jälki, minkä nuo roistolaumat olivat sinnekin -arvattavasti jättäneet. - -Ei, tämäntapaiseksi hän ei ollut koskaan vallankumousta kuvitellut, ei -edes varhaisimmassa nuoruudessaan. - -Mikäli hän muisti enää, oli hänen aivoissaan silloin liikkunut -hämäriä mielikuvia ihmisen oikeuksista, valtaluokkien maahan -masentamisesta, tyrannien kuolemasta, kaikkien viattomasti vangittujen -vapaaksi päästämisestä, Bastiljesta, barrikaadeista, kenties myöskin -giljotiineista. Mutta nuo mielikuvat olivat aina kohdistuneet hänelle -alkuperäisesti outoon kaupunkilais-elämään, kaduille, toreille -ja julkisiin rakennuksiin, väenkokouksiin, vapaaehtoisesti tai -pakkovoimalla asestettuihin armeijoihin, kansan tai hallituksen -asettamiin, mutta eivät koskaan yksinäisiin taloihin ja kyliin, -pimeneviin pirtteihin ja aseettomiin kansalaisiin, jotka ehkä juuri -olivat viattomassa unessa tai käymässä rauhalliselle ilta-aterialleen, -kun tuho lähestyi. - -Hän ei ollut koskaan kuvitellut vallankumousta maaseudulla, toisin -sanoen. - -Siksi hän oli sydänjuuriin saakka kauhistunut. Siksi hän -katsoi Pällinkorvaa tuossa edessään kuin pahinta murhamiestä, -kokonaan unohtaen, että tuollaiset yksilöt kuuluivat kaikkien -köyhälistövallankumousten olemukseen, että ne nousivat niiden kera -pinnalle ja painuivat niiden kera jälleen yhteiskuntien pohjavesiin. - -Jos hän olisi ollut entinen kylmäjärkinen, kyynillinen syrjästäkatsoja -Heikki, hän olisi voinut katsella tuota punakaartinpäällikköä -mieltäkiinnittävänä kulttuurihistoriallisena ilmiönä. - -Mutta nyt hän oli itse asian-osallinen, vieläpä siihen naiseen -intohimoisesti rakastunut, jonka isän kuolemasta hän nyt oli saanut -täyden varmuuden ja jonka kuolemaan hän piti tuota miestä edessään -ainakin välillisesti syypäänä. Siksi oli hänen vaikea hillitä itseään -ja revolveriaan, jonka suu Pällinkorvan puhellessa pyrki aina -päämäärästään tietoisemmin hänen rintaansa kohden kääntymään. - --- Jo riittää, sanoi Heikki. - -He nousivat molemmat ylös. - -Pällinkorva, joka oli tällävälin kovasti virallistunut, katsoi nyt -oikeudekseen ottaa pitkän kulauksen viinapullostaan, jonka hän sitten -pisti varovaisesti takaisin takkinsa povitaskuun. - -Samalla jolkahti hänen mieleensä jotakin, mikä sai hänen silmänsä -jälleen pistäviksi pienenemään, mutta hänen suunsa sitä leveämpään ja -ilkavoimampaan irvistykseen suurenemaan. - --- Sattuuhan sitä, sattuuhan sitä kaikenlaista, hän sanoi. Sattuu -erehdyksiäkin. Olisi joutanut tuo Pekka Piilosen appi jäädä -tappamatta... Nostaa ehkä kovankin metelin siitä, kun kotiin tulee... - -Kun ei Heikki siihen sanonut mitään, hän jatkoi: - --- Hyvä mies se Pekka Piilonen... Ja korea sillä on rouvakin, vaikka -vähän koppava luonnostaan... Tuomari taitaa olla siellä vähän niinkuin -kotimiehenä, hehheh... - -Heikki ei tiennyt oikein, pitikö hänen avata oma vai revolverinsa suu. -Mutta Pällinkorva käytti aikaa hyväkseen vielä kynnykseltä. - --- Mikäs siinä, onhan niitä kummempiakin nähty... Ei herra -helsinkiläisen tarvitse siitä olla ollenkaan nyrpeissään... Samaarassa -kuuluu kaikki naiset natsionalisoidun... - --- Ulos! jyrähti Heikki revolverinsa ojentaen. - --- Ha, ha, päästäänhän tästä vähemmälläkin!... Appi kuoli, jäihän -anoppi!... ja hyvä se on Pekankin tietää, miten täällä eletään hänen -kotikannoillaan... - -Viimeiset sanansa hän sanoi oven raosta, jonka hän sulki nopeasti. - --- Konna! ehti Heikki vielä hänen jälkeensä huudahtaa. - -Mutta Pällinkorva oli jo mennyt. Heikin jännitys herposi, hän vaipui -väsyneenä tuolilleen. - -Niin pitkälle oli tultu siis! - -Kuka hyvänsä katu-ojasta, mikä heittiö hyvänsä lokaviemäristä saattoi -siis osoittaa heitä ja heidän rakkauttaan tahmealla sormellaan, -pärskyttää heidän päälleen omaa iljetystään ja saastaisuuttaan! - -Mutta eikö heillä siis ollut oikeutta siihen? - -Ei, tuhatkertaa ei! Kuin aamurusko, kuin tulisäilän säde oli heidän -rakkautensa koko tämän hirmuisen, veljesverisen, mädän ja raadollisen -ajan ylitse kohotettu, sillä se viittasi korkeampaan ihmisyyteen. - -Tuosta jälleen itsensä vakuutettuaan nousi Heikki tyynempänä jälleen -kävelemään. - -Mitä hän nyt tekisi? Niin, tietysti, hänen oli Elinan luokse -riennettävä. - -Epäilemättä tämä vieläkin odotti häntä, olihan heidän eroamisensa ollut -siksi hätäinen ja tavallisuudesta poikkeava. Mutta missä? - -Arvattavasti kotonaan. Mutta missä muodossa, millä sanoin ilmaista -hänelle koko häntä kohdannut onnettomuus? - -Se tulisi olemaan vaikein tehtävä Heikin elämässä. - -Ja yhtä nopeasti kuin hän äsken oli lentänyt yli torin, yhtä hitaita -olivat hänen askeleensa nyt, kun hän Elinan kotia kohden taivaltaen -koetti virittää itseään ja ajatuksiaan edessäolevaa tuskallista -tapaamista varten mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. - - - - -X. - - -Heikki sai kauan soittaa Elinan ovella. Lopuksi tuli tämän palvelijatar -puolipuettuna hänelle avaamaan. - --- Rouva ei ole kotona, hän selitti säikähtyneellä äänellä. Minä -luulin, että hän oli herran kanssa! - -Heikin teki mieli antaa makea korvapuusti hänelle. Aina pitemmälle oli -tultu siis, kun talon palvelijatarkin piti aivan luonnollisena, että -Elina viettäisi öitään hänen kerallaan! - --- Kun hän saapuu, sanoi hän, pyytäkää häntä heti soittamaan minulle -hotelliin. - -Heikin täytyi pyörtää ympäri. Eihän hän muutakaan voinut. - -Mutta minne oli Elina mennyt siis? Ehkä hän oli palannut takaisin -Heikin hotellihuoneeseen? - -Heikki sitä kohden siis! - -Hotellin eteisessä hän tapasi portinvartian, joka oli viime päivinä -ottanut vapauden tervehtiä häntä hymyilevällä, hyväntahtoisella -hävyttömyydellä, mikä oli kuin suorastaan suuria juomarahoja varten -valmistettu. - --- Onko täällä käynyt joku nainen? alentui Heikki häneltä ohimennen -kysymään. - --- Ei muita kuin se, joka meni täältä heti herran poistuttua. Mutta -minä luulen, että hän jätti jonkun kirjeen... - --- Kirjeen? Missä se on? - -Se oli hänen pöydällään. Heikki repäisi sen auki hätäisesti. - -"Rakas ystävä!" hän luki. "Minun isäni on kuollut. Minä soitin -punakaartin päämajaan. Arvasin heti sinun kasvoistasi jotakin -sentapaista tapahtuneen. Olen nyt mennyt majataloon kyytiä kysymään. -Matkustan heti sinne. Tahtoisin kuitenkin niin mielelläni tavata sinua -ennen lähtöäni. -- Elina." - -Heikki tapasi hänet majatalossa. - -Elina oli ulkonaisesti aivan tyyni. Nähtävästi hän oli jo ehtinyt itkeä -itkettävänsä. - -Hän käveli edestakaisin majatalon ikävässä, karusti sisustetussa -kamarissa luvattua hevosta odotellen. Hänen hermojännityksensä näkyi -vain hänen kulmakarvojensa pingoitetusta kiristyksestä ja kuului hänen -äänestään, joka oli luonnottoman lyhyt, matala ja täsmällinen. - -Heikki riensi kädet ojolla häntä kohden. - --- Rakas Elina! sanoi hän. Sinä matkustat? Tänä yönä? - --- Niin. Täytyyhän minun saada tietää, kuinka äitiraukkani laita on. Ja -sitäpaitsi haudata isäni. Ajattelin pyytää muuten... - --- Mitä? Jos vain luulet jollakin voivani olla edes hiukan avuksi -sinulle suuressa surussasi... - --- Ajattelin, että matkustaisit minun kanssani. - -He viipyisivät vain muutamia päiviä siellä. Voisiko Heikki järjestää -itselleen virkalomaa? Mutta sitten sen pitäisi tapahtua pian, sillä -Elina luuli, että hevonen oli valmis tuossa tuokiossa. - -Heikki hätkähti. - -Matkustaa Elinan kanssa? Läpi huurteisten metsien, yli kuutamoisten, -kimmeltävien kenttien, ohi metsänlaidasta tuikahtelevien torpantulien, -kautta yksinäisten majatalojen? Nähdä jälleen kappale suurta, talvista -Suomenmaata, kuulla kulkusten helinää, nojata päänsä Elinan olkaa -vasten, tuntea hänen lujan, kiinteän kätösensä puristus pehmeän vällyn -alla? - -Sehän olisi taivas! Sehän olisi elämän autuus hänelle. - -Mutta samalla hän muisti, mitä tämä matka oikeastaan merkitsi ja että -se oli itse asiassa matka hautajaisiin. - -Hänen riemunsa haihtui, jättäen kuitenkin jälkeensä oudon, lämpimän ja -suloisen kiitollisuudentunteen siitä, että Elina juuri _tälle_ matkalle -tahtoi häntä seuralaisekseen ja että hän juuri _tällä_ hetkellä tahtoi -siis ikäänkuin tunnustaa koko sukunsakin edessä Heikin läheisimmäksi -ystäväkseen koko maailmassa. - -Mitä tuo suku siitä tulisi sanomaan ja missä valossa hän itse sen -edessä esiintymään, siitä hän nyt vähätteli. - -Tietysti suostui hän. - -Mitä hänen virkaansa miliisipäällikkönä tuli, oli hänen helppo -järjestää se asia apulaisensa kanssa puhelimitse. Sama oli laita hänen -tilapäisen asemansa Pekan lehdessä, johon nähden hän lohduttausi sillä, -että hyvä lehti aina itsensä hoitaa. - -Hän oli valmis. Heidän täytyi vain ensin ajaa Elinan asunnon kautta, -että tämä antaisi tarpeelliset määräykset siellä ja vahvistaisi hiukan -päällysvaatteitaan tuota puolenkymmenen peninkulman pituista rekiretkeä -varten. - -Kun he jo olivat reessä, kysyi Heikki arasti: - --- Et sinä ole aikonut mitään Pekalle ilmoittaa? - --- En, vastasi Elina kylmästi. Enhän tiedä edes hänen osotettaan. Hän -saa kyllä kuulla sen aikoinaan. - -Eikä Heikki taaskaan ollut pahoillaan Elinan vastauksesta. - --- Sanotaan muuten, että Tampere on valloitettu, virkahti hän hetken -perästä. - -Toimituspaikasta hän oli saanut tietää sen, jossa senvuoksi vallitsi -sangen painostunut mieliala. - --- Niinkö? kuului Elinan ääni hänen viereltään soinnahtavan. Sittenhän -se on pian lopussa. - --- Mikä? - --- Kaikki. "Näytelmä on päättynyt, on aika mennä illastamaan." - -Elinan ääni kertoi niin suurta ja lopullista sielun väsymystä, että -Heikki päätti olla häntä enempää häiritsemättä. Eikä kuulunut pitkään -aikaan muuta kuin kulkusten kilinää ja hevosen kavioiden yksitoikkoista -kopsetta kovaksi ajetulla viertotiellä. - -Heikki ajatteli omia aikojaan. - -Mitä mahtoi miettiä tuo nuori nainen hänen vierellään? Kuinka lähellä -he olivat toisiaan ja sentään kuinka kaukana! Ja miten vähän ihmiset -ylimalkaan tiesivät toisistaan! - -Tämä esim. oli hänen vanha koulutiensä. Tätä hän oli matkustanut -tuulessa jos tuiskussakin, mielialoissa ja mietelmissä niin -vaihtelevissa kuin ovat nuoruuden kirjokuvat. Myöskin Elinan vanha -koulutie se oli, mutta mitä oli hän mahtanut tällä taipaleella ajatella? - -Tuolla kauempana, kolmannen majatalon kohdalla, erosivat heidän -kotipitäjiensä tiet. Siinä oli iso kuusi. Oliko Elina mahtanut huomata, -että se oli karsittu latvasta ammoin jo manalle menneiden esivanhempien -uhripuuksi?... - -Esivanhemmat menivät menojaan niinkuin hekin, kuuset kaatuivat niinkuin -kuusten karsijatkin. Ei jäisi heistä edes pilkkaa polulle, ei lastua -laineille. Kaikki katoisivat he jäljettömiin... - -Myöskin heidän rakkautensa oli kerran, ehkä piankin, katoava. - -Sen muistokin oli mureneva. Oli tuleva aika, jolloin ei kukaan kysyisi -enää, kuka oli Heikki ja kuka oli Elina ja olivatko he rakastaneet vai -vihanneet toisiaan. Kumpu oli kaartuva heidän ylitseen. Ja samoin se -oli kaartuva kerran kaikkien niidenkin ylitse, jotka tässä yössä vielä -toisiaan vihasivat tai rakastivat... kaartuva yli heidän sekä vihansa -että rakkautensa... - -Turhuuksien turhuus! Se oli elämä. Mitä auttoi siinä maailman -parantaminen, mitä sodat, vallankumoukset ja niiden saavutukset? - -Eikö ollutkin parempi "iloita ja tehdä hyvää kaikkena elin-aikanansa", -kuten hän, Saarnaaja, joka oli kuningas Jerusalemissa?... - -Entä silloin kun oli elämästä erottava? - -Eivät sopineet siihen hetkeen ilo eikä suru, ei viha eikä rakkaus. Vain -kaipaava silmäys, vain ylhäinen kädenliike, vain hyvästijättö harras -ja vakaa, ilman uhmaa, ilman turhaa pelkuruutta, niinkuin pitkälle, -tuntemattomalle taipaleelle lähtiessä... - -Tummat kuuset tien kahdenpuolen näyttivät sen todeksi todistavan. - -Mutta saattaisiko hän itse, Heikki, niin erota kerran elämästä? Hän, -joka tosin ei vihannut ketään, vaan rakasti, ja joka rakkautensa kautta -vasta nyt, vanhana miehenä, oli ruvennut elämän aakkosia opettelemaan? - -Se riippui siitä, oliko hänellä hyvä omatunto... - -Ikäänkuin olisi arvannut hänen ajatuksensa, kuiskasi Elina, samalla -hiljaa hänen kättään peiton alla puristaen: - --- Heikki! Rakastathan sinä minua? - --- Tiedäthän sinä sen, Elina. - --- Mutta kuitenkin, sano se minulle! Tahtoisin niin mielelläni kuulla -sen sinulta ja juuri nyt kuulla. - --- Minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni ja sielustani ja mielestäni. - -Heidän huulensa yhtyivät. - -Kulkunen kulisi, reenjalas natisi, kuu katsoi kuusten lomasta. Eikä -kukaan niistä kysynyt, kenellä oli hyvä, kenellä paha omatunto. - - - - -XI. - - -Heti seuraavassa majatalossa heidät saavutti uusi jobinviesti. Isäntä, -joka oli heidän tuttaviaan, kertoi myöskin Elinan äidin kuolleen ja -koko talon tällä hetkellä olevan autiona. - -Elina ei sanonut mitään, lyyhähti vain istumaan kädet sylissään. - -Heikki kysyi matalalla äänellä: - --- Miten hän kuoli? - --- Ka, halvaukseen. Lie aikonut jonnekin naapuriin, niin olikin -portinpieleen kuupertunut. Eikä sinne nyt kukaan hitto lähde... - -Hänen mielestään oli turha ajatellakaan eteenpäin matkustamista. Siellä -olivat vaarassa sekä ihmiset että hevoset. Useimmat talot olivat -autioina. Ja kuka siellä hautaisi sitten? - --- Kuinka niin? kysyi Heikki. - --- Kun on pappi tapettu ja toinen pakosalla. Ja sen toisen pitäjän -rovastinhan ne oli oikein ristiinnaulinneet... - -Heikki kuunteli kauhistuneena. Olihan hänkin kuullut jo kaupungissa -parista papinmurhasta mainittavan, mutta se oli mennyt aivan ohi hänen -korviensa. Mutta nyt? Mitä tuo mies puhui? - --- Rovasti Talvioko ristiinnaulittu? hän kysyi. - --- Kuuluu olevan, tiesi majatalon isäntä. Miten lie käynyt sen pojan, -sen rohvessorin, joka tästä joulun alla matkusti?... - -Elinaan ei näyttänyt enää mikään vaikuttavan. Hän istui vain -avuttomana, kyynelettömänä, kädet sylissään ruumistaan edestakaisin -huojutellen ja äännähteli silloin tällöin: - --- Niinniin, niinniin... - -Eikä Heikki voinut olla kesken tilanteen sanomatonta traagillisuuttakin -toteamatta tuon äänen, tuon asenteen, tuon liikehtimisen tavatonta -maalaista alkuperäisyyttä. - -Kaikki se älyllinen, se nykyaikainen ja maailmannaisellinen, mikä -Elinassa ennen oli niin hurmannut häntä, tuntui tällä hetkellä olevan -kuin pois puhallettu. Suuri suru oli hänet äkkiä palauttanut kuin -takaisin kotikannoilleen. - -... Noin ne olivat kerran istuneet kyynelettöminä poski kyynärpään -varassa hänen äitinsä ja iso-äitinsä ja kaikki hänen sukunsa äidit -harmaasta muinaisuudesta... Noin istuneet karsinassa tai aitan -portailla päätä huolellista huojuttaen, elämän suurissa suruissa, -apeissa miel'aloissa... Noin helähdelleet kuin katkeava kannelkieli, -silloin kun vietiin vasten mieltä miehelään tai karhu karjan repeli -tai halla halmeessa kävi tai makasi lautsalla kylmenneenä miesi -mielitietty... - -Mutta jonkinlainen sotaneuvottelu oli nyt pidettävä. Sillä isäntä -näytti sangen haluttomalta enää tästä eteenpäin hevosta antamaan. - --- Ei tiedä vielä, mitä sattuu, hän sanoi, kun ne ovat sieltä -apteekilta vielä sitä pirtuakin saaneet... Olen itsekin aikonut tästä -joksikin yöksi vähän niinkuin piiloon pistäytyä. Kyllä se nyt on -parasta, että herrasväki vain kääntyy takaisin... - --- Eihän nuo nyt toki meille mitään pahaa tehne, huomautti Heikki, kun -me olemme itsekin sosialisteja. - -Majatalon isäntä hymyili leveästi ja hyväntahtoisesti. - --- Jaa, sanoi hän pitkään venyttäen, se nyt taitaa olla vähän ero -sosialisteilla ja sosialisteilla. Tunnenhan minä tuomarin ja tämän -tuomarinrouvan... - --- Rouva Piilosen, korjasi Heikki virallisesti. - --- Niin justiinsa, Piilosen rouvan, ihan lapsuudesta saakka. Herrasväki -on aina herrasväkeä. Mutta nämä toiset susilistit ne ovat vähän -toist'sorttia väkeä, kun niiden päämieskin kuuluu västingissä istuneen. - --- On istunut, myönsi Heikki. Mutta olenhan minä toki kaupungin -miliisipäällikkö ja sellaisena loukkaamaton. - -Majatalon isäntä hymyili entistä herttaisemmin. - --- Se nyt on sama, mitä tuomari on, myhähteli hän. Mutta kyllä ne vain -kaulan katkaisevat, jos sattuvat käsilleen saamaan. Se on parasta, -ettei niitä nyt mene ärsyttelemään... - -Hän oli kokolailla oikeassa, täytyi Heikinkin myöntää. Mitä he nyt -tekisivät? - -Heikki katsoi kysyvästi Elinaan. Mutta tämä istui vain yhä edelleenkin -entisessä asennossaan ja äännähteli niinkuin olisi ollut kaiken -olevaisen ulkopuolella: - --- Niinniin, niinniin... - -Talvipäivä sarasti. Johonkin suuntaan heidän nyt oli päätettävä. - --- Kyllä herrasväki vain nyt jää tänne, esitteli majatalon mielevä -isäntä, huomattuaan vierastensa silminnähtävän epätietoisuuden. Me -panemme tässä vähän lämmitä, juomme aamukahvit, teemme tilat ja -sitten herrasväki menee makuulle hiukan. Herättyä on sitten niin hyvä -aprikoida lähemmin asiaa. - -Niin tapahtuikin. He joivat kahvit ja menivät levolle. Ymmärtäväisenä -miehenä oli majatalon isäntä heidän vuoteensa samaan huoneeseen -valmistanut. - -Elina nukkui heti. Heikki poltteli savukkeitaan ja odotteli aamun -valkenemista. - -Hänen aivoissaan askartelihe ajatus, joka alkoi kypsyä päätökseksi -vähitellen. Hän veisi Elinan pois, kauas pois, pois miehen vieraan -sivulta, kauas, kauhuntöistä ja ajan ahdingoista... - -Elina kaipasi nyt ennenkaikkea lepoa. Hän saisi levähtää, nukahtaa -kuin nyt tuossa, unohtaen tuskansa ja murheensa ja herätä sitten -nuortuneena, nuortuneena uuteen ja onnellisempaan olotilaan, missä hän, -Heikki, häntä hellin vartioisi ja estäisi elämän orjantappuroiden liian -liki pistämästä... - -Tyttären he tietysti ottaisivat luokseen, se oli selvä. Ja saisihan -Pekkakin heillä käydä, miksei saisi, kun vain siivolla pysyisi eikä -liian tukkihutikassa tulisi. Mutta aivan liian usein ei se sentään -kävisi päinsä, eikä heidän missään tapauksessa sopisi julkisuudessa -yhteisesti näyttäytyä... - -Jo ihmisten takiakin se olisi mahdotonta. - -Muuten olisi Pekalla luonnollisesti oleva aina sija heidän pöydässään, -mutta ennen kaikkea heidän sydämissään, jossa he aina tulisivat häntä -suurella hartaudella ja kiitollisuudella muistelemaan. Hänellä oli omat -vikansa, mutta myös omat suuret ansionsa, joista suurin oli se, että -hän oli tutustuttanut Heikin Elinaan ja yleensä tehnyt heidän suhteensa -täten mahdolliseksi. - -Tuota ystävänpalvelusta ei Heikki todentotta tulisi ikinä unohtamaan... - -Hänen torkahtelevat ajatuksensa, jotka eivät olleet aivan vapaita -suloisesta ja sangen ymmärrettävästä itsekkäisyydestä, tulivat siinä -puolenpäivän edellä varsin ikävällä tavalla häirityksi. - -Kuului pihalta kulkusten helinää. Eikä aikaakaan, kun tupaan tunkeutuu -Pekka Piilonen omassa sangen tyytyväisessä personassaan, tuleepa -häikäilemättömästi kamariin saakka, tervehtii Elinaa rakkaasti poskelle -taputtaen ja istahtaa sitten Heikin vuoteen laidalle tarinoimaan. - -Hän oli tullut aamujunalla. Hänkin oli kuullut Elinan vanhempien -kuolemasta ja heidän eilisestä lähdöstään hautajaisiin. Hän oli ottanut -heti hevosen ja lähtenyt ajamaan perästä. Luullut saavansa ajaa koko -matkan yksin ja tavannutkin täällä heidät aivan äkkiarvaamatta. - -Heikki koettaa hiukan nolona selittää heidän tänne pysähtymistään. -Pekka hyväksyy tuskin kuunnellen häntä kaikki selitykset. - -Hän on nyt taas tuolla tunteellisella tuulellaan, jonka -pitempi-aikainen yönvalvokki ja viinanviljely hänessä ehdottomasti -herättävät. - -Vesissä silmin hän kulkee kummankin sängyn väliä, taputtelee -vuoroin heitä kumpaakin ja vakuuttaa toiselle rakkauttaan, toiselle -ystävyyttään. Elinan vuoteen edessä hän viipyy pitkän aikaa polvillaan -yhtämittaisessa itkun hytinässä. - --- Elina, orpo Elina, sanelee hän vain silloin tällöin. Kun minäkin -olen tämmöinen, mitä sinusta nyt tulee? - -Eikä Elinakaan osaa lopuksi muuta kuin ruveta hiljaa itkeä hyrrittämään. - -Heikki itkisi myöskin, jos hän osaisi. Hän tuntee hämärästi, että -Pekka noilla sydämensä pohjasta pulppuavilla kyyneleillä nyt juuri -lyö laudalta hänet. Mutta hänen silmänsä pysyvät kuivina ja hänessä -rupeaa kasvamaan salainen kauna Pekkaa kohtaan, jota hän jo pitää -onnellisempana kilpailijanaan ja jolla on tuo kadehdittava uhkarohkeus -ampua aina vesirajaan, vedota heti hellempiin tunteisiin. - -Jos Heikki sitä yrittäisi, hän varmasti epäonnistuisi. Hän tietää -sen ja kärsii syvästi alemmuudestaan tässä suhteessa. Hänen ei ole -mahdollista muuten kuin älyllisin keinoin naista lähestyä. - -Onnen myyrä tuo Pekka tuossa! Tulee, näkee ja voittaa siinä -silmänräpäyksessä. - -Ja tuoksuu vielä viinalta, senkin vietävä! Eiköhän Elina huomaa sitä? -Mitähän jos Heikki sopivalla tavalla huomauttaisi siitä, pyytäen -häneltä esim. tuikkua aamutuimaan? - -Mutta samalla on Pekka jo hänen vuoteensa ääressä, hakee hänen kätensä -ja pitää sitä lujasti kiinni omassaan. - --- Ja sinä, vanha ystävä! tulkitsee hän tunteitaan. Oli se sentään -hiton hyvä, että sinä edes olit täällä. Minua oikein puistattaa -ajatella, mihin Elina poloinen olisi yksin joutunut... - -Vaikea on hänelle pitää vihaa Heikinkin. Kuitenkaan hän ei malta olla -häntä hänen helmasynnistään nykäisemättä. - --- Kuulehan, Pekka, sanoo hän muka kuiskuttaen, mutta kuitenkin niin -kovaa, että Elinakin sen kuulisi. Ei sinulla ole minulle pientä -aamunaukkua? Tuntuu vähän päätä kivistävän. - -Pekan kasvot kirkastuvat kuin aurinko pilven takaa. - --- No niin mielelläni! huudahtaa hän vilpittömästi iloisena. Minulla on -kokonainen konjakkari tuolla turkintaskussa. - -Eikä Heikin auta nyt muuta kuin ottaa aika kulaus. Pekka tekee -kursailematta samoin ja tarjoo Elinallekin. Elina kieltää ensin, mutta -suostuu Heikin ihmeeksi sitten. Nyt näkyy olevan kaikki luvallista. - -Mutta konjakki virkisti heitä kuitenkin sen verran, että he rupesivat -nyt kiinnittämään huomiota hiukan ulkopuoliseenkin maailmaan. - -Elina, joka nyt oli saanut levähtää eilisten mielenliikutusten jälkeen, -tahtoi välttämättä jatkaa matkaa. Pekka kannatti häntä urhoollisesti. -Hänen läsnäolonsa oli kyllä takaava vapaan tien heille vaikka minkä -hulikaanilauman halki. - -Myöskin Heikille tarjottiin paikkaa samassa reessä, mutta hän -kieltäytyi loukkautuneena. - -Toinen oli tullut ja anastanut hänen sijansa Elinan vierellä, ottanut -raa'alla aviomiehen oikeudella eikä näyttänyt sitä huomaavan edes. -Missä hän, Heikki, istuisi sitäpaitsi? Kenties kuskipukilla tai -seisoisi kannaksilla suorastaan? - -Miksi ei yhtä hyvin juosta sivulla aisankannattajana! Sillä se hänestä -nyt aiottiin tehdä joka tapauksessa. - -Ei, hän kieltäytyisi ehdottomasti. - -Pekka ei siitäkään pahastunut, vaikka hän oli mitä innokkaimmin -kehoittanut Heikkiä mukaan tulemaan. Hän löysi joka asiasta aina jonkun -sovittavan momentin. - --- On se hyväkin ehkä, että sinä matkustat takaisin kaupunkiin, hän -sanoi. Pällinkorva riehuu kuin hullu. Kuuluu taas viime yönä vanginneen -siellä monia kymmeniä kaupungin arvohenkilöitä. - -Samalla saattaisi Heikki ehkä siellä vähän lehteäkin katsastaa. -Mahdollisesti ei olisi poissa paikalta, jos päästäisi jonkun -rauhan-äänenkin jo kuuluviin. Vallankumous oli kuitenkin jo -tosiasiallisesti lopussa. Pelkästään huonoja uutisia oli Pekka siinä -suhteessa saanut pääkaupungista. - -Heikki lupasi kaikki, mitä Pekka vain pyysi häneltä. Hänestä oli nyt -kaikki samantekevää. - -Hän jaksoi pysyä tyynenä siihen saakka kuin Pekka ja Elina lähtivät -ja hän oli saanut heidät lämpöisten vällyjen alle hyvin rekeen -peitellyksi. Mutta kun hän pian senjälkeen itse omaan rekeensä istui -ja lähti vastapäiseen suuntaan ajaa karettelemaan, vierivät suuret -kyyneleet pitkin hänen poskipäitään. - -Se oli lopussa, auttamattomasti lopussa. Mieli ei tervoa parempi, sydän -ei syttä valkeampi. - -Milloinkaan ei lemmen sininen lintu ollut laulava enää hänen -akkunallaan Ja samalla hän tunsi katkenneen niiden viimeistenkin -siteiden, jotka häntä enää elämään kiinnittivät. - - - - -XII. - - -Heti kaupunkiin tultuaan oli Heikillä pitkä virkakeskustelu -Pällinkorvan kanssa. - -Pekka oli puhunut totta. Pällinkorva oli todellakin edellisenä yönä -antanut vangita melkein koko kaupungin intelligensin ja passittanut -heidät lääninvankilaan. Kun Heikki oli lähemmin tiedustellut heidän -tulevasta kohtalostaan, hän oli saanut osakseen vain pilkallista -julkeutta ja pirullisuutta. - --- Täytyy olla panttivankeja, panttivankeja, oli Pällinkorva vain -nauraa hekotellut ärsyttävästi. Saksalaiset kuuluvat olevan jo Hangossa -ja valkoiset hyökkäävän pohjoisesta käsin. Koko Lounais-Suomen punainen -armeija jo pakenee tätä tietä. Meidän velvollisuutemme on laittaa vähän -lystiä heitäkin varten. - -Tarkoitus oli selvä. Pällinkorva aikoi ennen viimeistä loppuromahdusta -panna toimeen paikkakunnalla suuren verilöylyn. - -Mutta nyt oli myöskin Heikin päätös varmistunut. Hän ampuisi -Pällinkorvan ja vapauttaisi nuo vangitut kaupunkilaiset oman henkensä -uhallakin. - -Se olisi hänen uhrinsa vallankumouksen jumalille. - -Paitsi että hän tekisi hyvän työn täten ja pelastaisi lähes sata -ihmistä varmasta kuolemasta ja rääkkäyksestä, hän samalla olisi -kerrankin uskollinen itselleen ja menettelisi niinkuin hänen sekä -vaistonsa että omatuntonsa käski hänen menetellä. - -Tietysti hänet siitä hyvästä ammuttaisiin. Mutta sitenhän hän kerrankin -elämässään saisi toteutetuksi sen sankarillisen ihanteen, mikä -oli hänen nuoruusvuosiaan sähköttänyt, saisipa vielä todistetuksi -Elinallekin, ettei tämä ollut arvotonta hänessä rakastanut. - -Ja jos hän oikein Elinan tunsi, hän juuri siten sitoisi hänet itseensä -ainiaaksi. - -Hänen ei oltu sallittu uhrautua isänmaan eikä Suomen köyhälistön asian -hyväksi. No niin, siispä hänen oli sallittu uhrautua ihmisyyden asian -hyväksi, vieläpä niin selkeässä ja kouraantuntuvassa muodossa, ettei -mikään epäily asian oikeutuksesta ollut mahdollinen. - -Hän tunsi itsensä aivan tyyneksi tuon päätöksen tehtyään. Ja hän -pistäytyi Pekan lehden toimitukseen hetkeään odottamaan niinkuin ei -mitään olisi tapahtunut. - -Hänen juuri siellä istuessaan ja näön vuoksi jotakin käsikirjoitusta -katsellessaan kuulee hän etuhuoneesta jonkun äänen kysyvän "herra -toimittajaa". Ennen kuin hän ehtii mitään vastaamaan aukeaa ovi ja -siitä työntyy sisälle -- prof. Talvio, joku paperiliuska kädessään. - -Heikki nousee nopeasti tervehtimään. - -Prof. Talvio kumartaa päätään tuskin huomattavasti, aivan kuin näkisi -ensi kerran hänet. Koko hänen olentonsa uhoo keskitettyä, pidätettyä, -sanoin kuvailematonta kylmyyttä ja ylenkatsetta. - --- Anteeksi, että häiritsen, hän sanoo. Tahtoisin vain antaa lehteen -erään pikku-uutisen. - -Ja hän ojentaa paperiliuskan kädestään Heikille. Tämä vilkaisee siihen -ja näkee, että se on täysin objektivinen, karu ja kuiva esitys hänen -isänsä ristiinnaulitsemisesta kaikkine piinallisine yksityiskohtineen. - --- Eikö professori suvaitse istua? - --- Kiitos, minä seison mieluummin. Mutta minä olisin kiitollinen, -_hyvin_ kiitollinen, jos minä todella voisin olla varma siitä, että tuo -uutinen tulee sellaisenaan julkaistuksi huomispäivän lehdessä. - -Heikki tunsi luissaan ja ytimissään sen sarkastisen julmuuden, millä -prof. Talvio häntä kohtaan esiintyi. Mutta kun hän samalla tunsi -itsensä täysin viattomaksi asiaan, vieläpä äsken tekemänsä päätöksen -johdosta kokonaan väärien epäluulojen marttyyriksi, ei hänkään -katsonut itsellään olevan mitään syytä ruveta professoria hänen tässä -tapauksessa harhaan osuneesta käytöstavastaan valistamaan. - -Eikä hänen äänensä ollut vähemmän kireä eikä hänen kumarruksensa -vähemmän mittaeltu, kun hän liuskan tarkoin läpiluettuaan virkahti -vastaukseksi: - --- Herra professori saa olla aivan huoleti. Tämä tulee lehteen. - --- Sellaisenaan? - --- Sellaisenaan. Menen siitä takaukseen. - --- Olen kiitollinen, _hyvin_ kiitollinen. Sulkeudun suosioonne, herra -toimittaja. - -Hän meni, heittäen vielä ovessa häneen musertavan, suurinta mahdollista -halveksuntaa tulkitsevan katseen kultaisten nenäkakkulainsa takaa. - -Heikki kesti sen aivan tyynesti. Hän tunsi, että nyt tehtiin vääryyttä -hänelle. Mutta hän ei katsonut olevan itsellään mitään syytä enää -oikaista myöskään tuon toisen käsityskantaa hänestä. - -Olihan hän kaiken ulkopuolella. - -Ja saisipahan prof. Talviokin kuulla aikoinaan hänen urotyöstään ja -itseuhristaan. Mahtaisikohan hän edes silloin myöntää, että hänellä -sittenkin oli kunnia oppilaastaan? - -Nyt, kun kaikki oikeastaan oli jo ohitse, tunsi Heikki itsensä -merkillisen iloiseksi. Ja keveästi vihellellen työnsi hän kirjapainoon -prof. Talvion jättämän "pikku-uutisen", jonka hän oli merkinnyt -huomattavalle paikalle ja näkyvällä kirjasinlajilla painettavaksi. - -Epäilemättä tulisi se huomenna vähemmän tavallista huomiota sekä -punaisten että porvarillisten piireissä herättämään. Mutta silloin hän, -Heikki, tuskin eläisi enää... - -Sekin tuotti hänelle kummallista henkistä hekkumaa ja nautintoa. - -Iltapäivällä hän meni miliisilaitokselle. Hän kutsutti puheilleen -apulaisensa Tervon ynnä puolikymmentä miliisimiestä, joihin hän tiesi -voivansa luottaa ehdottomasti. Hän antoi heille käskyn mennä ja -vapauttaa vangit, jos ei muulla, niin asevoimalla. Samalla oli näille -jaettava hänen allekirjoittamansa passit pakomatkaa varten. - -Sitten hän lähti Pällinkorvaa tapaamaan. - -Satutti niin, että tämä tulikin häntä vastaan kadulla. Pyydettyään -vielä häneltä vankien vapauttamista ja saatuaan siihen yhtä röyhkeän ja -yliolkaisen kiellon kuin ennenkin, hän veti revolverinsa esiin ja ampui. - -Pällinkorva vaipui maahan sanaa sanomatta. - -Heikki ampui vielä varmuuden vuoksi pari laukausta häneen ja kiirehti -sitten lääninvankilaan. Siellä oli kaikki käynyt kuin nuottien mukaan. -Koppien ovet olivat auki, hämmästyneet vartiat eivät olleet mitään -vastarintaa edes yrittäneet. - -Melkein samassa saapui sinne punakaartilaisjoukko, joka huutaen ja -hoilaten julisti vangituksi hänet. - -Toiset tahtoivat hänet heti hengiltä kolistaa. Mutta toiset, jotka -olivat vielä hämmennyksissään tästä ennen kuulumattomasta ristiriidasta -miliisin ja punakaartin välillä, tahtoivat, että asiasta oli ensin -tarkka tutkimus pidettävä. - -Heikki pidätettiin ja suljettiin nyt vuorostaan lääninvankilaan. - -Tutkimusta kesti viikon. Vihdoin julisti vallankumouksellinen -oikeus päätöksensä, jonka mukaan Heikki tuomittiin elinkautiseen -kuritushuoneeseen. - -Käytännössä se merkitsi kuolemaa. Ja jo seuraavana yönä tulikin -punakaartilais-osasto häntä vankilasta noutamaan. - -Heikki oli siihen täysin valmistunut. Edellisenä yönä oli vankilan -pappikin käynyt hänelle Herran ehtoollista tarjoamassa. Sitä ei Heikki -epäuskoisena ollut voinut tosin vastaan ottaa, mutta oli muuten -jutellut tovin aikaa hänen kanssaan hartaasti ja vakavasti. - -Vankilan pappi oli kertonut koko kaupungin ihailevan hänen suuremmoista -itse-uhriaan ja olevan varmaa, että hänen haudalleen vielä toisten -aikojen tultua pystytettäisiin muistopatsas kansalaisten kiitollisuuden -osoitukseksi. - -Heikki oli vain hiljaa hymyillyt sen kuullessaan. - -Mutta kun vankilan pappi lähtiessään oli ojentanut hänelle pienen -kukkasen ja kirjelipun, jonka hän heti huomasi olevan Elinan käsialaa, -hän oli tuntenut kaiken veren kasvoiltaan pakenevan. - -Vasta papin mentyä hän mursi kirjeen: Siinä seisoivat vain sanat: -"_Minun_ sankarini!" - -... Hänet vietiin vaieten metsikköön vankilan takana. Pari -komennussanaa, yhteislaukaus, ja kaikki oli lopussa. Vain kuu ja tähdet -jäivät kunniavartioiksi hänen kuolinpaikalleen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELINA*** - - -******* This file should be named 63732-8.txt or 63732-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/7/3/63732 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63732-8.zip b/old/63732-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c4ba0ac..0000000 --- a/old/63732-8.zip +++ /dev/null |