diff options
Diffstat (limited to 'old/64951-0.txt')
| -rw-r--r-- | old/64951-0.txt | 7572 |
1 files changed, 0 insertions, 7572 deletions
diff --git a/old/64951-0.txt b/old/64951-0.txt deleted file mode 100644 index 2fe120e..0000000 --- a/old/64951-0.txt +++ /dev/null @@ -1,7572 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Elämäntarinoita syrjäkadulta, by Ricarda -Huch, Translated by Hilja Walldén - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Elämäntarinoita syrjäkadulta - - -Author: Ricarda Huch - - - -Release Date: March 28, 2021 [eBook #64951] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen - - - -ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA - -Kirj. - -Ricarda Huch - -Tekijän luvalla suomentanut - -Hilja Walldén - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1904. - - - - -1 - - -Unessa olen nähnyt jälleen Riemuportinkadun. Nousin tuota jyrkkää, -koleista katua ylös, jota niin usein olen kulkenut todellisuudessakin. -Mutta nyt en pysähtynyt pyhän Antoniuksen talon edustalla; vasta -ylhäällä, kadun päässä, seisahduin ja katsoin taakseni. Kulmatalon -vieressä oleva lyhty paloi, sillä oli yö; tuttu oli minulle tuo -likaisenpunainen liekki, joka tomuisen, yhdeltä sivulta rikkinäisen -lasin takaa tuskin kykeni valaisemaan puoltakaan jyrkästi alenevasta -kadusta. Taivas oli synkkä ja tähdetön, ilmanrannalla vain hohti -häikäisevän valkoinen viiru ja sen alapuolella kohtasi katseitani pala -merta, joka näkyy tältä paikalta. Nyt vasta kiintyi huomioni siihen, -että kadulla vallitsi kuolonhiljaisuus. Kuinkahan myöhäistä olikaan? -Paloihan lyhty vielä, ja sitä paitsi taukosi touhu Riemuportinkadulla -vasta kotvasen keskiyön jälkeen; kuuluipa läheisistä kapakoista usein -hälinää melkein aamuun saakka. Nyt en kuullut naurua, en laulua, en -mandoliininsoittoa, en edes kaivonkaan lirinää. Kerran olin kuulevinani -Riccardon kainalosauvan tuttuun tapaansa iskevän katukiviin ja yritin -huudahtaa: "Riccardo, missä olet? Missä olet ollut kaiken tämän aikaa?" --- mutta en saanut ääntä esille kurkustani. Pyrkiessäni pääsemään -ääneen sammui äkkiä vieressäni oleva lyhty, ja kammo valtasi mieleni, -sillä ohitseni ei ollut kulkenut yövahtia eikä ketään muutakaan. Kun -nyt katsahdin pitkin tuota pimeätä katua, näin maassa hiipivän, matavan -jotakin, joka minussa herätti pelkoa, jo ennenkuin oikein käsitinkään, -mitä se oli. Yhä selvemmin aloin pimeässä erottaa pantterinkaltaisia -olentoja, joiden häntä hitaasti heilui puolelle ja toiselle, ja -vihreät, hehkuvat pisteet, jotka minua lähenivät, tunsin nyt ahnaiksi, -julmiksi pedonsilmiksi. Huolimatta vaarasta, johon olin joutunut, -ja sen herättämästä tuskasta ihmettelin sitä, etten kuullut petojen -ulvovan, vaikka ne aukoivat kitaansa, niin että voin nähdä niiden -terävät hampaat. Silloin kajahti kimeä, kauhea huuto taloista, joissa -tähän saakka oli ollut aivan hiljaista. Sinne olivat siis hiipineet nuo -pedot, joita en enää nähnyt missään, ja ne olivat käyneet nukkuvien -asukasten kimppuun. Akkunat ja ovet olivat kaikki tyyni suljetut, mutta -kun jännitin katsettani, näytti minusta siltä kuin muurin raoista olisi -virrannut verta. Ei epäilemistäkään, -- suurina, tummina pisaroina -tulvi sitä kivien välitse esiin yhä nopeammin ja vuolaammin, valuen -muuria pitkin maahan. Nyt kuului taas räikeä kirkaisu, ja se herätti -minut: todellisuudessa kuului kadulta huutoa, vaikkei niin kovaa ja -kammottavaa, kuin miltä se minusta unessa oli kuulunut. - -Nähdessäni ensimäisen kerran pyhän Antoniuksen talon, olin jo kymmenen -vuotta ollut sen omistaja. Isäni oli ostanut sen, ja hänen kuoltuansa -olin minä perinyt sen, mutta sen hoito oli yhä edelleen uskottu -samalle miehelle kuin ennenkin, joten en katsonut tarpeelliseksi -huolehtia siitä sen enempää. Perintätarun mukaan oli tuon talon -rakentanut keskiajan alkupuolella Hugo von Beiwatsch, ensimäinen näillä -tienoilla asuneista esi-isistämme; siksi isäni, joka piti arvossa -sukumuistoja ja myöskin oli ristittänyt minut, ainoan poikansa, tuon -esi-isän kaimaksi, hankki talon itselleen, sijoittaen siihen osan -omaisuudestaan epäedullisella tavalla. Että minä en koskaan ollut -nähnyt tuota muistoista rikasta taloa, johtui ensiksikin siitä, etten -ollut perinyt isäni edellämainittua sukulaisrakkautta, toiseksi siitä, -että "Roomalaiskaupungissa", joka on vanhin, ahtain ja rappeutunein -kaupunginosa, asuu vain alhaista kansaa, josta syystä varakkaammat sitä -karttavat, heitä kun ei haluta nähdä siellä vallitsevaa kurjuutta eikä -kuulla repaleisiin puettujen lasten kerjuuta -- ja mitäpä heillä siellä -olisikaan tehtävää. Tosin tuolla alueella, jossa monet eri kansat ja -sukupolvet ovat pitäneet asuntoa, on nähtävänä paljon muinaismuistoja -sekä pakanuuden että kristinuskon ajalta, ja muualla olisin niitä kyllä -tarkannut, mutta kun ne löytyivät kotiseudullani, en niistä välittänyt, -kuten tavallista on. Kun sitä paitsi olin usein matkoilla ja sillä -välin tyydyin noihin säännöllisiin kävelyretkiin, jotka veivät minut -asunnostani konttoriin tai kahvilaan, niin "Vanhakaupunki" oli minulle -oudompi kuin Mekka ja Jerusalem, joista minulla kumminkin oli kuvien -avulla luotu jokseenkin selvä käsitys. - -Silloin, eräänä kevätpäivänä, ilmoitti taloni hoitaja että hänen -oli ollut mahdoton saada kootuksi vuokrarahat, jotka olivat -maksettavat viikottain. Vuokralaiset, joita ei muutoin voinut moittia -huolimattomiksi, kieltäytyivät nyt maksamasta vuokraa, -- ja niin -yksimielisesti, että voi luulla vallankumouksen olevan tekeillä; minun -oli välttämättömästi itseni tultava uhkaamaan jyrkän ankarasti, että -jos vastahakoisuus jatkuisi, heittäisin heidät kaikki tyyni kadulle. -Minua ei haluttanut ryhtyä tuohon epämiellyttävään tehtävään ja kehotin -talonhoitajaa joko suomaan noille ihmisille kuukauden odotusaikaa -tai Jumalan nimessä jättämään osan saatavistani perimättä. Mutta -suuttuneena hän kieltäytyi noudattamasta kehotustani. Häntä pidettiin -sävyisänä miehenä ja sellainen hän olikin, -- aivan rajattomiin -mukautuva niitä kohtaan, joilla oli korkeampi asema kuin hänellä; mutta -kumarteleva tai omaa etuansa katsova hän ei ollut, vaan perinpohjin -rehellinen. Köyhille hän väliin oli tyly ja kova, ei juuri siksi, -että hänen mielenlaatunsa tai taipumuksensa olisivat häntä siihen -yllyttäneet, vaan siksi että niitä hänen mielestänsä oli siten -kohdeltava, ja hän katsoi velvollisuudeksensa menetellä sen mukaan. -Ollen itse kansan riveistä lähtenyt, ei hän sitä liioin tarkannut -eikä hänellä sen suhteen ollut mitään itsenäistä katsantokantaa, vaan -hän edellytti vain, että köyhien ja kurjuudessa elävien ihmisten -laita ei voinut olla oikein, että syy oli heissä itsessänsä ja -ettei ainakaan ollut aihetta sääliä heitä tai tehdä jotakin heidän -hyväksensä. Varakasten puolta hän aina piti, ja nytkin hän mainitsi -joukon esimerkkiä vuokralaisteni laiskuudesta, kavaluudesta ja -häpeämättömyydestä, huomauttaen että hyvyyteni vain saattaisi heidät -viekastelemaan ja minua petkuttelemaan. Erittäinkin oli vanha Farfalla, -toisten johtaja ja yllyttäjä, niin julkea ja ovela, että hänen -onnistuisi naureskellen ja kokkapuheita lasketellen, naama viattoman -näköisenä, pettää niin hyvä Jumala kuin paholainenkin. -- Lyhyesti -sanoen, minulla ei ollut muuta neuvoa päästä tuosta miehestä rauhaan, -kuin että lupasin itse mennä asiaa tutkimaan. En kumminkaan suostunut -ottamaan häntä seuralaisekseni, vaikka hän siksi tarjoutui, nähtävästi -arvellen minulta puuttuvan tuota tyrannimaista verenhimoa, jota hänen -mielestänsä nyt olisi tarvittu; en näet halunnutkaan jäljitellä keisari -Venzeslawia tai esiintyä kuten Juhana Leydeniläinen, teloittaja -Knipperdolling sivullani. - -Seuraavana päivänä läksin iltapäivällä liikkeelle ja aloin nyt nousta -kukkulaa ylös Roomalaiskaupunkia kohden. Aluksi olin huonolla tuulella -vastenmielisen tehtävän takia, joka oli suoritettavanani; mutta pian -kävin kaikesta huolimatta iloisemmaksi, niin miellyttävästi vaikutti -minuun ympäristö. Alhaalla kaupungissa oli painostava ilma ahdistanut -mieltä, mutta kuta ylemmäs tulin, sen raittiimpia olivat hymisevät -tuulenhengähdykset, jotka toivat muassaan siellä täällä puutarhoissa -kukkivien kilsepensaiden lemua. Kun nyt katseitani äkkiä kohtasi meri, -tummanvihreänä kuten aina rajuilman edellä sekä liikkumatonna kuin -nukkuva jättiläiseläin, jonka nahka vain väliin unessa värähtelee, -silloin oli minusta kuin minulle olisi ilmennyt iäisyyden maailma, -syrjäyttäen voittohikkaasti tieltään tämän kirjavasta pahvista -rakennellun kurjan maailmamme, ja pysähdyin ehdottomasti, vetääkseni -syvään henkeä. Tällä paikalla oli ehkä vuosisatoja sitten roomalainen -valloittaja pystyttänyt keihäänsä raivaamattomaan maahan ja säihkyvin -silmin tarkastellut vuoria ja laaksoja; ilmaan oli suhahtanut kotkia, -joiden lento saattoi ilmi tulevia asioita, ja ikuisia muureja oli -pystytetty, joille nyt kerjäläispojat piirtelevät kuvia punaisella -tiilillä. Kulkiessani uuden linnanmuurin vieritse, josta osa kuuluu -olevan jätteitä roomalaisajoilta, näinkin todella lasten tapaan -piirretyn, vain muutamien viivojen muodostaman, pyöreän pojannaaman -ojennettuine kielineen ja kuvan alla seuraavan runon: - - "Nää seikat tiedä sä: - Ett' Berengar oon mä - Ja kymmenettä käyn. - Sä, narri, luit tään!" - -Tuo pani minut nauramaan, -- juuri siksi ettei siinä ollut mitään -erikoista tai nerokasta, vaan että niin kuvassa kuin runossa vain -esiintyi tuota tavallista katupojan sukkeluutta, sellaisena kuin se -aina on ollut ja aina pysynee. Huomaamattani olin joutunut kapealle -kadulle, jonka molemmin puolin kohosi korkeat muurit, ja siellä näin -köyhän kansan muodostaman ruumissaaton, joka nousi hitaasti tuota -vähitellen kohoavaa tietä ylös. Nyt vasta kohdistui huomioni siihen, -että jonkun aikaa oli kuulunut kellonsoittoa "Pakanakirkosta", jonne -ruumis nähtävästi aiottiin viedä. Arkku oli koristettu tuollaisilla -mauttomilla vaate- ja vahakukkaseppeleillä, jommoisista kansa -pitää, ja päättäen surevista, jotka olivat huonosti puettuja, -toiset repaleissakin, oli vainaja ollut kaikkein köyhimpiä. Saaton -edellä kulki Roomalaiskaupungin kirkkoherra, nuori mies, jonka -ulkomuoto niin suuresti kiinnitti huomiotani, etten saanut silmiäni -hänestä käännetyiksi. Sen sijaan kuin pienten seurakuntain papeista -tavallisesti ulkomuodon epähienouden ja liikkeiden kömpelyyden nojalla -voi huomata heidän olevan talonpoikaista syntyperää, ilmeni tämän -miehen kauneilla, hienopiirteisillä kasvoilla, hänen notkeassa, -ryhdikkäässä käynnissänsä, yksin tavassa, millä hän liehautti mustaa -puintansa, luontaista ylevyyttä ja mielen hienoutta. Koko hänen -olennossaan oli jotakin sanoin selittämätöntä, joka hänet erotti -tavallisista ihmisistä, jotakin sellaista, josta entisaikojen ihmisten -haaveksivassa mielessä lienee muodostunut pyhimysten sädekehä. -Vahakynttilöitä kantavat kuoripojat ja hänen jälkeensä astelevat -viheliäisen näköiset ihmiset muodostivat kuin kunniasaaton, joka -nöyrän alamaisena suri hänen kanssansa. Seurasin surusaattuetta -kirkolle saakka, jota rakennusta en koskaan tätä ennen -- se minun -täytyy tunnustaa -- ollut lähemmin tarkastanut. Tuota ikivanhaa, -vähän kömpelöä, mutta ilmeikästä tuomiokirkkoa nimitettiin yleisesti -Pakanakirkoksi, koska samalla paikalla ennen muinoin oli sijainnut -roomalainen Venuksen temppeli. Sen jätteitä oli aivan valikoimatta -sijoitettu kirkkorakennukseen, joka siitä oli saanut omituisen, -mutta silmää viehättävän näön. Varsinkin kiintyivät katseeni yhä -uudelleen korinttilaiseen marmoripatsaaseen, joka vangin tavoin -suljettuna valtavan suureen nelikulmaiseen torniin, seisoi viehättävän -surumielisenä noiden harmaiden kivimuurien ympäröimänä. Sillä aikaa -kuin arkku nostettiin vaunuista, katsahdin basilikan pitkänkapeaan, -matalaan sisäosaan ja näin siellä himmeässä valossa mustiin verhotun -alustan, jolle arkku piti asetettaman juhlatoimituksen ajaksi. Samassa -silmänräpäyksessä kuin miehet, jotka sitä kantoivat, astuivat kynnyksen -yli, lakkasi kellonsoitto ja sen sijaan värähdytti ilmaa urkujen kumea -ääni. - -Pysähdyin auki olevalle ovelle, kuullakseni tuon kauniin papin puhuvan. -Hänen sanoistaan kävi selville että vainaja oli ollut köyhä kunnon -työmies, ja että joku oli hänet murhannut. Pappi puhui murhatusta, joka -ei ollut sääliteltävä, sillä Jumala oli saattanut hänet korkeampaan -olotilaan, hän puhui leskestä, jolla oli lapsi elätettävänä ja toinen -juuri odotettavissa, ja lopuksi hän puhui murhaajasta, joka oli -onnettomin kaikista, koska oli tahrannut sielunsa verellä, niin että -häntä jo täällä maan päällä rasitti kirous, josta ainoastaan Jumalan -kaikkivaltius ja ihmisten esirukoukset voivat hänet vapahtaa. Tuo -kaikki oli paljoa jokapäiväisempää kuin mitä olin odottanut kuulevani -tuon miehen suusta, jonka ulkomuoto oli niin hieno ja tavallisuudesta -poikkeava; mutta hän kävi puhuessaan vielä entistään miellyttävämmäksi, -sillä hänen surumielinen hymyilynsä tuntui kuin hyväilyltä, jonka piti -avata kuulijain sydämet ottamaan vastaan hänen sanansa. - -Kirkkotorin toisella puolen alkaa varsinainen Vanhakaupunki, kapeiden -ja likaisten katujen muodostama ruma sokkelo, jonne haluaa mennä yhtä -kernaasti kuin päivänpaisteisilta kukkuloilta laskeutuu onkaloon tai -maanalaiseen kellariin. Kun pienelle torille saavuttuani aloin tutkia -siihen päättyvien katujen nimiä, huomasin kahden pienen, ränstyneen -talon välissä roomalaisen riemuportin vakavine, ankaroine piirteinensä. -Tuntui kuin talot olisivat takertuneet siihen kiinni ja jo painaneet -sitä kappaleen matkaa maan sisään. Muutoin oli riemuportti säilynyt -joltisenkin hyvin, eivät friisiä koristavat hedelmäoksatkaan runsaine -muhkeine hedelminensä olleet sanottavasti mustuneet tai murentuneet; -hienolehtinen köynnöskasvi, joka tunki esiin ylhäältä raoista, upeili -viehkeässä kevättuoreudessaan, tuuheana mutta sirona, noiden kivisten -eduskuvien rinnalla. Toisen patsaan ympärillä, joka tuntuvasti -loittoni muurista, -- päinvastoin kuin sen pari, joka näytti melkein -tunkeuneen viereiseensä seinään, -- tepasteli horjuvin askelin muutamia -pienokaisia, jotka olivat hippasilla tai piilosilla. Tuon voittokaaren -alatse kulki, vaivoin vuorta kohden kohoten, Riemuportinkatu. - -Kauempana, noin keskipaikoilla katua, oli minun taloni. Se oli -kapea, korkea rakennus, jonka lika ja ikä olivat tummentaneet, mutta -jonka paksuista muureista ja pääovelle johtavista, kahdella suurella -kivipallolla koristetuista kiviportaista kumminkin voi huomata, että -se oli ylhäistä alkuperää. Turhaan kolkuteltuani useita ovia, saavuin -vihdoin kolmannessa kerroksessa eräälle avoinna olevalle, ja heikko -mutta soinnukas ääni tiedusteli minulta, ken olin ja mitä halusin. -Siinä asui tuo Farfalla, joka taloni hoitajan mielestä oli niin -vaarallinen henkilö. Häntä en kumminkaan tavannut kotona; hän, joka -minua oli puhutellut, oli hänen nuorin poikansa Riccardo. Tämä makasi -puoliksi riisuttuna leveällä vuoteella ja viittasi selitykseksi siihen, -ettei tullut minua vastaan, vuoteen päässä seisovaan kainalosauvaan. -"Väliin minun on niin helppo käydä, että tuskin huomaakaan että minulla -on kainalosauva, mutta tänään olen huonompi", sanoi hän, kääntäen -minua kohden kalpeat, laihat kasvonsa ja tummat, tavattoman vilkkaat -silmänsä. Nuo loistavat silmät tekivät hänen riutuneisiin kasvoihinsa -verrattuina saman vaikutuksen kuin jalokivet, jotka on asetettu muumian -silmäkuoppiin; oli kuin ne eivät olisi tienneet mitään kärsimyksistä, -olisivat kuolemattomina majailleet murtuvassa, luisessa asunnossaan ja -levollisina ja varmoina nauttineet varmasta olemassaolostaan. Niiden -katseessa kuvastui puhtauteen perustuvaa varmuutta: oli kuin niiltä -ei voisi jäädä mikään huomaamatta eikä mikään voisi niitä pettää. -Minustakin näytti Riccardo pian päässeen selville ja muodostaneen -itselleen mielipiteen; ainakaan hän ei hämmästynyt kuullessaan nimeni, -vaan sanoi ystävällisesti, kuin olisi minua odottanut ja tuntenut minut -ennestään, että oli hyvä että kerran tulin itse talonhoitajan asemesta; -pian kävisi minulle selväksi, että lempeydestä olisi minulle enemmän -hyötyä kuin haittaa. Kysyin, mitä oli tekeillä, kun vuokralaiseni, -jotka tähän saakka olivat olleet säntillisiä, nyt äkkiä kieltäytyivät -maksamasta vuokraa. Hänen äitinsä ja monet muut samassa talossa tai -saman kadun varrella asuvat ihmiset, sanoi hän, olivat päättäneet -tehdä toivioretken pyhälle vuorelle, ja siitä koituisi paljon menoja. -Kun nimittäin eräällä jonkun matkan etäisyydessä olevalla vuorella -palveltiin armorikasta neitsyt Mariaa, ja toukokuu on hänelle pyhitetty -kuukausi, ja tuo taivaallinen olento silloin kumartuu tavallista -syvemmälle maata kohden, kuullaksensa ihmislasten rukoukset, niin oli -vanhastaan tapana silloin tehdä hänelle lupaus tai laulaa joka päivä -kirkossa laulu hänen kunniaksensa tai tehdä toivioretki, saadaksensa -palkinnoksi jonkun määrätyn toivomuksen toteutetuksi. - -Talo oli tyhjänä, kertoi Riccardo, siksi että kaikki olivat saattamassa -hautaan Benvenutoa, nuorta työmiestä, jota kaikki olivat rakastaneet -ja pitäneet arvossa hänen hyväsydämisyytensä, rehellisyytensä ja -kuntonsa takia, mutta jonka juopunut heittiö oli veitsellään pistänyt -kuoliaaksi. Tuota kuunnellessani tarkkasin etupäässä Riccardoa itseään -ja hänen kertomistapaansa: hänen kasvonsa ja kätensä vaikuttivat minuun -niin elävästi, että minusta tuntui siltä kuin niiden liikkeet yksin -olisivat riittäneet ilmaisemaan hänen ajatuksensa. Olin näkevinäni -edessäni Benvenuto paran, hänen alati hymyilevät silmänsä, hänen suuren -suunsa, joka ei koskaan voinut evätä anomusta, -- sitten kurjan, -kammottavan murhaajan kotkankasvoineen, vilkuilevine katseineen -- -ja lopuksi itse murhan niin selvästi, että hämmästyksissäni kysyin -häneltä, oliko hän sitten ollut saapuvilla. Hän katsoi minuun yhtä -hämmästyneenä kuin minä häneen, ja vasta hetken perästä hän selitti -minulle, ettei ketään ollut saapuvilla murhan tapahtuessa ja ettei -edes tiedetty, ken murhaaja oli; teko oli tehty myöhään yöllä, ja -oli ainoastaan kuultu kiistaa ja nähty mieshenkilön pakenevan, mutta -häntä ei ollut tunnettu. Sitten hän vaikeni ja lisäsi hetken kuluttua -ikäänkuin selitykseksi: "Kun yöllä en voi nukkua, näin kuvastuksia -kaikesta, mitä päivällä olen nähnyt taikka vain ajatellutkin, ja niin -selvästi kuin unta nähdessä, vaikka olenkin valveilla; sentähden -minusta usein tuntuu siltä kuin olisin todella nähnyt jotakin, jota -vain olen kuvaillut mielessäni." Kun hän samalla vaieten katsoi minuun, -kammotti minua, sillä minusta tuntui kuin hän olisi irroittanut minusta -näkymättömän kuoruksen, pannaksensa sen sitten esiintymään Jumala tiesi -missä oudoissa ja pelottavissa näytelmissä. - -Pian sen jälkeen alkoi talossa kuulua ääniä, ja Farfalla tuli -huoneeseen, kädessään suuri sypresseistä ja ruusuista palmikoitu -hautaseppele, jonka hän nyt laski Riccardon vuoteelle. Hän lausui: -"Anetta lähetti sen sinulle, koska se tuottaisi iloa sinulle, mutta -ei Benvenutolle." Lahja ei näyttänytkään kammottavan Riccardoa, vaan -olevan hyvin tervetullut, sillä hän huudahti ihastuksesta ja hän -käsitteli kukkasia ikäänkuin ne olisivat olleet pieniä lapsia. Hänen -äitinsä tervehti nyt minua. Aluksi en Farfallan suhteen tehnyt muuta -huomiota, kuin että hän oli vanha, ruma, jokseenkin huonosti puettu -nainen, jolla oli iso nenä ja jonka kasvoilla kuvastui älyä, mutta ei -juuri lämpöä, mutta minua miellytti kirkas katse, jonka hän minuun -loi, samaten kuin luonteva tapa, millä hän minua kohteli. Häntä -pahoitti että minun oli täytynyt odottaa, vaan hän arveli Riccardon -auttaneen minua saamaan ajan kulumaan, sillä hänen ajatuksensa ja -kielensä ehtivät viidesti maan ympäri sillä aikaa kuin hän itse yhteen -kertaan nilkutti huoneen poikki. Otin heti puheeksi asiani ja sanoin -että olin taipuisa vuokranmaksuun nähden suomaan lykkäystä, mutta -lisäsin, koska talonhoitajan sanat kumminkin olivat vaikuttaneet -minuun, ettei heidän siltä pitäisi luulla voivansa väärinkäyttää -hyväntahtoisuuttani pettääksensä minua, vaan oli heidän vastedes -noudatettava vanhaa järjestystä, sillä muutoin olisi kärsivällisyyteni -pian lopussa. Farfalla kiitti minua kaikkein puolesta sydämellisesti, -mutta ilman mitään tunteenpurkauksia. Kaikkihan tiesivät, sanoi hän, -että vuokranmaksamisesta ei päässyt mihinkään, ja heillä oli tapana -panna joka päivä, ennenkuin edes olivat ostaneet ruokaakaan, erilleen -vuokraksi menevät rahat. Kysyin, miksi toivioretki kävi niin kalliiksi, -ja hän luetteli monenmoisia menoja, sanoen almujen, joita kappelissa -vaaditaan jokaiselta, tuottavan suurimmat niistä. "Kirkossa", huomautti -hän, "on kaikki kaupantekoa, ja lisäksi varsin tuottavaa." - -"Miksi sitten lähdette toivioretkelle, jos teillä on sellaiset -mielipiteet kirkosta?" kysyin minä. - -"Niin", sanoi hän, "mieletöntähän se oikeastaan on. Mutta kun elää -kurjuudessa, niin kurottaa kätensä ja kohottaa rukouksen taivaan -puoleen, kuten hukkuvatkin huutavat apua ja kohottavat käsivartensa -ylös, vaikkei lähellä, ei kaukana ole ketään, joka voisi auttaa." - -Enemmän vielä kuin tuo sattuva selitys, hämmästytti minua tapa, -millä Farfalla sen lausui, sekä hänen siitä aiheutunut hymyilynsä. -Ei kuulunut siltä kuin hän itse olisi tuollainen kurja olento, joka -epätoivoisena rukoili apua, vaan olisi luullut hänen tehneen tuon -huomion muiden suhteen, joita kohtaan tunsi vain laimeata ihmisellistä -osanottoa. Kiinnitin katseeni vähän tarkkaavaisemmin kuin ennen noihin -silmiin, jotka katselivat omaa hätää noin puolueettomasti, noin -välinpitämättömästi: ne olivat hyvin hänen poikansa silmien kaltaiset, -vaikka ne olivatkin kirkkaammat ja kylmemmät ja niiden katseesta -puuttui tuo kiihkeä, sairaloista selvänäköisyyttä osottava ilme. Hän -puhui sujuvasti ja jutteli nähtävästi mielellään, mutta hänen puheensa -ei ollut tungettelevaa, vaan niin hupaista kuulla, että melkein vastoin -tahtoani tulin lykänneeksi lähtöni hetkestä hetkeen. - -Halusin kuulla jotakin nuoresta papista, jonka kauneus oli herättänyt -huomiotani, ja Farfalla kertoi, että hän oli köyhäin ihmisten -kasvattama löytölapsi, jonka vanhemmat luultavasti olivat hyvin hienoja -ja ylhäisiä ihmisiä. "Että hän on kaunis", sanoi hän, "sitä mieltä -ovat myös Roomalaiskaupungin naiset; ei ole ainoatakaan, ei nuorta, ei -vanhaa, joka ei olisi häneen rakastunut. Yksin miehetkin syöksyisivät -vaikka tuleen hänen tähtensä." Kun kysyin, rakastiko hänkin puolestaan -naisia, vastasi Farfalla tyynesti, että sitä ei tiedetty, mutta että -hänellä ainakin riitti leikkipuheita ja hymyilyjä jokaiselle. Yksin -Gradellaakin, joka oli vanha, inhottava ja kammoksuttava nainen, -tervehti hän katseella, joka tyttöjen sanain mukaan oli suloisempi -kuin muiden miesten suutelo. Tuo Gradella oli koronkiskuri, joka -oli saanut kynsiinsä monet Vanhankaupungin asukkaista ja saattanut -monet heistä perikatoon; hän ei ollut ainoastaan säälimätön uhrejansa -kohtaan, vaan iloitsi suorastaan heidän turmiostansa, ja hänellä oli -tapana sanoa, että jokaisen kävi ansion mukaan; hän itse oli köyhä, -mutta eli hurskaasti, ja siksi hän hyötyi enemmän leivänmurusesta, -kuin jumalaton pohatta juottoporsaastaan ja syöttöhanhestaan. Itse -teossa oli Gradella upporikas, mutta hän pukeutui huonosti, jotteivät -kerjäläiset häntä ahdistelisi, ja hänelle tuotti huvia kertoa muille, -kuinka ihmeellisesti Jumala ravitsi ja ylläpiti häntä, jolla ei ollut -mitään. Päivällislomaa lukuunottamatta hän, sukankudin kädessä, aamusta -iltaan istui kirkossa; siihen ei ollut syynä ainoastaan hurskaus, vaan -myös haaveksivainen rakkaus kirkkoherra Jurewitschia kohtaan, -- mitä -seikkaa hän ei salannut häneltä itseltään eikä muiltakaan. Toiset -väittivät että pappi tiesi Gradellan aikovan jättää hänelle perinnöksi -täydet raha-arkkunsa ja että hän siksi kohteli niin herttaisesti -tuota syntiin vajonnutta vaimoa. Farfalla puolusti Jurewitschia tässä -suhteessa; rahanhimoinen hän ei ollut, hänen vain oli, kuten kaikkein -miesten, mahdoton katsoa vihaisesti naiseen, joka häntä ihaili. - -"Minusta pikemmin tuntui siltä", sanoin minä, "kuin hänen ajatuksensa -yleensä pysyttelisivät erillään maallisista asioista, joko siksi että -hän luonnostaan on surumielinen tai että hänen mieltänsä ahdistaa -jokin haikea huoli." Farfalla sanoi, että olin oikeassa ja että -juuri tuo surumielisyys saattoi naiset aivan hulluiksi. Syystä hänen -alakuloisuuteensa, josta kaikki tiesivät, hän kertoi seuraavaa: Kun -Jurewitsch ensi kertaa saarnasi Pakanakirkossa, pysähtyi hän yhteisen -rukouksen lopussa hetkeksi ja sanoi sitten hiljaa, mutta kumminkin -kuultavasti nuo ihmeelliset sanat: "Ystäväni, rukoilkaa minun kanssani -kahden sielun puolesta, joita ajattelen." Hän oli ollut niin kaunis, -kun hän ensin loi katseensa maahan, mutta sitten kohotti ne ja katsoi -apua anoen, arasti, mutta samalla arvokkaasti seurakuntaan, että hän -voitti kaikkein sydämet. Aluksi luultiin hänen esittäessään tuota -pyyntöä, jonka toisti joka sunnuntai, tarkoittavan tuntemattomia -vanhempiansa tai kasvatusvanhempiansa, jotka eivät enää olleet elossa. -Vähitellen kumminkin kävi selville, ettei ollut puhe vainajista, vaan -hänen kurjista kasvatussisaruksistaan, Galantasta ja Torquatosta, -jotka antoivat hänelle surun aihetta. Heidän isänsä oli ollut juoppo, -Galantan maine ei ollut kehuttava, ja Torquato oli niin katala olento -kuin vain voi olla. "Jurewitsch on", sanoi Farfalla, "kohonnut kuin -lilja rikkaläjän keskeltä, mutta hänen sisaruksensa ovat luonnostaan -rikkaruohoja ja pysyvät sellaisina. Moni on tosin ottanut tavaksi -rukoilla heidän puolestansa, mutta mitäpä apua siitä on, kun ne kerran -ovat inhottavia likakasveja ja viihtyvät vain loassa. Yleensä eivät -rukoukset ole likimainkaan niin tehokkaita kuin kiroukset. Ei ainoakaan -kirous jää kuulematta, ja jota monet kiroilevat, sen Jumala kukistaa, -olkoonpa hän sitten vaikka keisari tai paavi; mutta esirukouksia hän -ei kuule, ehkä siitä syystä, että ne yleensä lausutaan hiljaisemmalla -äänellä kuin kiroukset." - -Olin kuunnellut osanottavaisesti, mutta voimatta vapautua inhosta, -jota ympäristön kurjuus minussa herätti. Mietin mielessäni, että -mikähän mies tuo Hugo von Beiwatsch, esi-isäni, oikein olikaan, -kun voi asustella tällaisessa kurjuuden pesässä, ja kävin ylpeän -tyytyväiseksi siitä että minä olin minä ja elin nykyaikana. Säälin -tosin Farfallaa ja hänen poikaansa, mutta samalla halusin kiihkeästi -päästä heistä erilleni ja pois näistä sopukoista. Korkea, raskailla -verhoilla koristettu huone, jota himmeästi loistava amppeli valaisi -vain sen verran, että voi nähdä sen kodikkaat tummat värit, kuvastui -nyt mieleeni, ja siellä odotti minua vielä tänä iltana vaaleaverinen -nainen, jolla oli täyteläiset posket ja hymyilevät rusohuulet. Kuten -läpimärästä ja likaisesta puvusta, joka ruumiiseemme takeltuneena on -meitä hetken aikaa rasittanut ja kiusannut, halusin nyt päästä erilleni -tuosta minua ympäröivästä köyhyydestä. Sillä välin oli jo tullut -pimeäkin ja rajuilma, josta koko päivän oli näkynyt enteitä, oli nyt -pääsemäisillään valloillensa. Lausuin nopeasti jäähyväiset ja riensin -niin kiiruusti kuin saatoin koleista katua alas. Silloin tällöin -tipahteli suuria sadepisaroita ja kaukaa olin kuulevinani lähenevän -myrskyn ulvovan puoleksi tukahtuneella äänellä. 'Mutta entä jos noissa -pimeissä porttikäytävissä olisi väijyksissä ihmisiä, jotka vartioivat -minua?' ajattelin minä, ja minua kammotti aika lailla. Olisivathan -nuo puutetta kärsivät, nuo yhteiskunnan hylkäämät olennot voineet -saada vainua siitä, että valon valtakunnasta oli saapunut joku tähän -pimeyden pesään. Ja olisiko ollut ihme, jos he olisivat liittoutuneet, -ottaaksensa minulta kullan, jota he tietysti arvelivat minulla olevan -taskut täynnä, voidaksensa sillä parantaa kurjaa tilaansa? Päästin -kevennyksen huokauksen, kun näin Pakanakirkon tornin koruttomana ja -kömpelönä kohoavan kohden taivasta, joka mustan, omasta painostaan -halkeamaisillaan olevan laviinin kaltaisena hitaasti laskeutui -alaspäin. Samassa silmänräpäyksessä kuin käännyin tuolle kapealle, -muurien reunustamalle kadulle, alkoi myrsky mellastaa, ikäänkuin se -olisi ollut nurkan takana piilossa, karataksensa sieltä kimppuuni. -Kuten kammottava jättiläislintu se huuhkaillen suhahteli edelleen aivan -pääni yläpuolella, sipaisten väliin kynnellään tukkaani tai olkaani. -Vasta kaukana, ehdittyäni alemmas kaupunkiin, jäi hirviö minusta -jäljelle, ikäänkuin se ei olisi uskaltanut lähestyä sitä pyhää aluetta, -jonka nyt olin saavuttanut; mutta tuolta ylhäältä kuului aamuun saakka -sen uhkahuutoja ja vihaisia siivenlyöntejä, joita pakoon ilma vonkuen -luikerteli talojen turviin. - - - - -II - - -Tuona myrsky-yönä auttoi Farfalla, jonka ominaisuuksia oli osata -kaikkea mitä hetki juuri vaati, Anetta'n isättömän lapsen valkeuteen, -ja mielihyvällä hän huomasi, että se tosin ei ollut kuollut, mutta -kumminkin pikemmin kuolemaisillaan kuin aikeissa ruveta elämään, mitä -seikkaa hän katsoi erinomaiseksi onneksi sekä lapselle itselleen -että sen äidille. Kurjan tilansa takia oli pienokainen kastettava -mitä pikimmiten, ja kaikkein mieluimmin olisi Farfalla itse ollut -sen kummina; mutta köyhäksi tultuaan ei hän enää ollut voinut tehdä -tuttavilleen tuota runsaskuluista palvelusta. Mutta neuvon hän -kumminkin keksi: päivän valjetessa hän kiiruhti lihakauppias Tonin -luo, joka ei koskaan kieltäytynyt rupeamasta kummiksi; hänellä oli -Roomalaiskaupungissa pari tusinaa kummilapsia, jotka kaikki tyyni -olivat rutiköyhiä, koska juuri kaikkein avuttomimmat ja suurinta -puutetta kärsivät vanhemmat turvautuivat häneen. Ihastuneena muutoin, -mutta tyytymätönnä äskensyntyneen kurjaan tilaan, hän nytkin heti -suostui Farfallan pyyntöön, ja kun asia oli kiireellistä laatua, -pyyhkäisi hän vain nopeasti käsiänsä ja läksi, ottamatta edes vyöltänsä -veristä esiliinaansa, Farfallan kanssa kirkkoon. Siellä kastettiin, -Tonin alinomaa surullisesti pudistellessa päätänsä, tuo pieni -ihmisolento, ja runsaan kumminlahjankin se sai, vaikka joka hetki -odotettiin sen kuolemaa. - -Toni ei suinkaan ollut rikas, joskin hänen toimeentulonsa oli hieman -parempi kuin muiden Vanhankaupungin asukasten; mutta hänellä oli pieni -poika, jota hän rakasti hellästi ja jonka takia hän oli ainaisessa -tuskassa ja pelossa, se kun oli hänen ainoa lapsensa. Siksi oli hän -alkanut holhota köyhiä lapsia, toivoen että Jumala suojelisi pikku -Berengaria samaten kuin tämän isä piti huolta Jumalan holhoteista, -köyhistä. Tähän tapaan selitteli Toni asiaa muille ihmisille -ja erittäinkin vaimollensa, joka ei oikein hyväksynyt miehensä -anteliaisuutta; mutta Farfalla sanoi pääasian olevan että hän rakasti -lapsia ja että hänellä oli armahtavainen sydän. Nytkin oli hän ainoa, -joka todella iloitsi, kun uusi kummilapsi, lainkaan välittämättä -ennustuksista, näytti päättäneen jäädä elämään. Pikku Anetta puolestaan -oli niin kokonaan surunsa vallassa, ettei siitä välittänyt. Farfalla -avusti häntä kyllä, mutta ei liioin ottanut osaa hänen suruunsa, sillä -hän arveli, että niin intohimoisesti kuin Anetta nyt halajikin kuolla -ja päästä miehensä luo, niin hän kumminkin pian rauhoittuisi. "Hän on -nuori ja terve", sanoi hän, "pitää työstä ja naurusta, ja niin hän voi -kestää koko joukon suruja murtumatta." - -Anetta parka, rakas, tyhmä olento! Häneltä puuttui luonteenpontta ja -periaatteita, puuttui jaloutta ja ylpeyttä, vakavuutta ja mieltä, --- mutta mitä hänessä olikaan, kun en koskaan voinut ajatella häntä -ilman että mieleni lämpeni ja kävi surulliseksi? Kevytmielisenä -häntä pidettiin, ja sitä hän olikin, jos tahtoo siksi nimittää tuota -lapsellista elämänhalua, lapsellista hilpeyden ja ilon tavottelemista, -joka hänet aina houkutteli turvapaikasta vaaraan ja kärsimyksiin. -Hänet olisi sadoin kerroin voinut panna sievään, mukavaan häkkiin, -- -ja hän olisi yhä uudelleen, uteliaana ja kaihoisana, lentänyt sieltä -vapauteen, ajattelematta että ulkona kuolisi nälkään tai joutuisi -kissan saaliiksi. Vilpitöntä oli rajaton suru, johon hänen miehensä -kuolema oli hänet saattanut, mutta kumminkin minusta tuntui siltä, kuin -hän olisi kärsinyt yhtä paljon alakuloisuudestaan kuin siitä, että -häneltä oli riistetty hänen kelpo Benvenutonsa. Varmaankin hän kaipasi -hänen rakkaita kasvojansa ja hänen huolenpitoansa, mutta samassa -määrin mieleniloisuutta ja naurua, jota heidän talostansa, köyhyydestä -huolimatta, ei ennen ollut puuttunut. Hänen murheellisuutensa oli -kuin hänelle soveltumaton puku, ja se teki vielä liikuttavammaksi -tuon pienen, hennon olennon, joka näytti yhtä avuttomalta kuin -häneen turvautuva kaksivuotias poikanen ja kätkyessä makaava -lujasti kapaloitu, maailmaa kummasteleva pienokainen. Mitä hänen -toimeentuloonsa tulee, oli se pikemmin parempi kuin ennen, sillä paitsi -lihakauppias Tonia, joka ollen hänen lapsensa kummi teki voitavansa -hänen hyväksensä, oli hän odottamatta saanut toisenkin suojelijan, -nimittäin kirkkoherra Jurewitschin. - -Huolimatta vastenmielisyydestäni ja tekemästäni vastakkaisesta -päätöksestä, menin jo ensimäisen käyntini jälkeisenä päivänä jälleen -Vanhaankaupunkiin, -- lieneekö siihen sitten ollut syynä sääli pikku -Anettaa kohtaan vai halu rakentaa tuttavuutta tuon kauniin papin -kanssa. Muutoin ei tämä minusta näyttänytkään nyt, kun näin hänet -hänen huoneessaan, kun hän nousi istuimeltaan ja tuli minua vastaan, -niin kauniilta, niin ylevältä eikä niin nuoreltakaan kuin ennen, mutta -sen sijaan lapsellisemmalta ja herttaisemmalta, niin etten juuri -kaivannutkaan tuota, mitä nyt puuttui. Hänen viehättäväisyytensä tuntui -tyttömäiseltä, siinäkin suhteessa, että hän näytti siitä itse tietävän -ja iloitsevan. Hänen silmissään kuvastui nöyrä mutta harras pyyntö, -että häntä pitäisi kauniina ja että hänestä pitäisi, mitä tuskin kukaan -olisikaan voinut olla tekemättä; keikailevalta tai narrimaiselta ei -minusta ainakaan lainkaan tuntunut tuo turhamielisyys, joka ilmeni noin -luontevalla tavalla ja jota hän itse vienon surumielisellä hymyilyllään -osotti pitävänsä lapsellisena. Voin kyllä uskoa, että hän oli -inhottavalle Gradellallekin kiitollinen hänen ihailustaan eikä voinut, -periaatteistaan huolimatta, olla luomatta häneen lempeitä katseita. -Ennen kaikkea ilmeni hänen kasvoillaan ja hänen ruumiinrakennuksessaan, -hänen käytöksessään ja olennossaan sellaista hienoutta, että tuiki -yksinkertainen huone, jossa hän oleskeli, teki puoleksi naurettavan, -puoleksi vastenmielisen vaikutuksen, niin soveltumattomalta se tuntui -hänelle. Varmaankaan ei ollut erehdytty sen suhteen, mitä kerrottiin -papin ylhäisestä syntyperästä: nuokin selvämuotoiset ja samalla -veltot kasvojenpiirteet, hänen ahdasjärkisyytensä ja hienosti salattu -ylpeytensä todistivat hänen polveutuvan ylhäisestä suvusta, jota ei -koskaan ollut virkistänyt kansan raikas veri. - -Kun mainitsin asian, jonka johdosta tulin hänen luoksensa, ja annoin -hänelle Anettaa varten pienen rahamäärän, pyytäen häntä käyttämään -sen hänen hyväksensä, kävi hän hämillensä, ja näytti siltä kuin häntä -olisi haluttanut kieltäytyä ottamasta sitä vastaan; oli silminnähtävää -ettei hän kernaasti puhunut siitä mitä oli tapahtunut. Päähäni tuli -monenmoisia ajatuksia: 'Käyttikö hän ehkä kumminkin hyväksensä naisten -ihailua? Ehkäpä hän koetti sitä herättääkin? Aikoiko hän ehkä voittaa -itselleen Anetta'n, jota pidettiin ajattelemattomana ja kevytmielisenä? -Omistiko hän ehkä jo hänet? Entä jos tuo äskensyntynyt lapsi raukka -olisikin hänen?' Katselin tutkivasti hänen kauneita kasvojansa; mutta -hänen hienoutensa ja sivistyksensä teki niin valtavan vaikutuksen, -että se pakotti välttämään kaikkea mikä voisi loukata tai saattaa -puheen tyrehtymään. Tuo tunne saattoi minut johtamaan keskustelun -toiselle tolalle ja tiedustelin hänen köyhän seurakuntansa elämän -suhteita, mutta huomasin ihmeekseni, ettei hän niistä paljoa tiennyt. -Hoitihan hän tietenkin sielunpaimenen tehtäviä, mutta ottamatta -huomioon olevia oloja; köyhyyden tuottamat kärsimykset eivät tehneet -häneen mitään vaikutusta, mikä johtui joko siitä että hän pienestä -pitäen oli niihin perehtynyt tai siitä että hän piti noita toisia -niin paljon alhaisempina olentoina kuin itseään, että hänestä oli -luonnollista että ne olivat köyhiä ja kärsivät puutetta. Vähitellen -minulle selveni, että jälkimäinen otaksuminen oli oikea: itse teossa -hän halveksi noita kaikkia, joita viehättäväisyydellään houkutteli -luoksensa ja joiden kernaasti salli häntä jumaloida. Annetta'stakaan -hän ei välittänyt muusta syystä kuin siksi, että hän tiesi tai aavisti, -että Benvenuton oli surmannut hänen veljensä; kansannaiseen hän ei -olisi voinut rakastua. Seurakuntaansa hän ei rakastanut, eikä hänellä -yleensäkään ollut ihmisrakkautta. Mutta hän halaji rakkautta, eikä -häntä lainkaan tyydyttänyt Vanhankaupungin miesten ja naisten ihailu ja -kunnioitus ja jumaloiminen. Hänen hienoutensa, hänen otaksuttu ylhäinen -sukuperänsä ja sittemmin hänen pappisarvonsa olivat kaiken hänen -ikänsä pitäneet siinä piirissä, missä hän liikkui, hänestä erillään -sellaisen rakkauden, jota hän kaihosi. Hillittömän voimakkaalle, -häntä omavaltaisesti hallitsevalle rakkaudelle, joka kuten lämmin -tuulenpuuska olisi hänet yllättänyt ja temmannut hänet mukaansa, -sellaiselle rakkaudelle olisi hän tahtonut antautua, sen valtaan -vaipua. Ei hän koskaan sitä lausunut eikä viitannutkaan siihen, mutta -pian minulle kävi selväksi että siinä oli hänen elämänsä olennaisin, -syvällisin suru, ja minusta oli liikuttavaa nähdä, kuinka minun lämmin, -mutta arastelematon ja toverillinen sekä luotettava ystävyyteni ja -tapa, millä olin vallannut hänen luottamuksensa, häntä virkisti, ja -kuinka hyvin hän viihtyi seurassani. - -Kerran illan suussa tapasin häntä yleisellä paikalla, jossa musiikki -soi ja hieno maailma istui jutellen kahviloiden edustalla. Kysyin -häneltä, pitikö hän musiikista, mutta hän vastasi kieltävästi eikä -näyttänyt sitä huomanneenkaan. Hän mietiskeli erästä jumaluusopillista -kysymystä, jota aikoi käsitellä kirjallisesti, mutta jota minä, -kuultuani hänen esityksensä siitä, en voinut pitää mieltäkiinnittävänä -enkä edes tärkeänäkään. Olimme kulkeneet yhdessä vähäisen hetken, -kun meille tuli vastaan sotamiehen rinnalla asteleva tyttö, -johon katseeni kiintyivät jo kaukaa, sekä hänen mustalaismaisen, -silmiinpistävän pukunsa takia että siksi etten vielä koskaan ollut -nähnyt sellaista ilmiötä. Kun ensiksi hänet havaitsin, nauroi hän, -ja se teki hänen kasvonsa lapsellisemman näköiseksi kuin ne muutoin -olivat; kapeat, säteilevät lapsenkasvot ne olivat, joiden hymyilyyn -olisi tahtonut yhtyä, joita olisi halunnut suudella, iloiten niiden -onnesta ja viattomuudesta. Mutta ihmeellisintä niissä oli niiden tumma -kullanruskea hohde, jommoista en vielä koskaan ollut nähnyt luonnossa. -Varreltaan oli hän solakka ja suora kuin kaisla, sekä myös yhtä notkea; -näytti siltä kuin hän olisi lähestynyt meitä tuulen liidättelemänä. -Samalla ilmeni hänen ryhdissään kiihkoisaa ylpeyttä, kuten siinä, joka -ei koskaan ole talttunut noudattamaan mitään yhteiskunnan asettamaa -sääntöä ja aina on elänyt rajattomassa vapaudessa, mutta ei paheissa. -Aioin juuri virkkaa jotakin tuosta ihmeellisestä tytöstä, kun näin että -hän oli huomannut rinnallani kulkevan papin ja että hänen kasvojensa -ilme samassa muuttui hämmästyttävässä määrässä. Hän tuijotti häneen -ylimielisellä, loukkaavan ivallisella katseella, eikä hän enää -näyttänyt lainkaan niin viehättävältä ja lapselliselta, tuntuipa hänen -käytöksensä suorastaan raa'altakin, kun hän kulkiessaan aivan läheltä -meidän ohitsemme katseellaan ikäänkuin löi pappia vasten silmiä, -Jurewitsch, jota hämmästyneenä ja pelästyneenä tarkastin sivultapäin, -oli käynyt vallan kalpeaksi, ja hän lausui minulle hieman vapisevin -huulin selitykseksi: "Se oli sisareni Galanta." En olisi luullut -minkään voivan niin järkyttää hänen mieltänsä; minusta oli kuin hänen -polvensa olisivat horjuneet, kuin minun täytyisi tehdä jotakin hänen -hyväksensä, ja vedin hänet mukaani eräälle penkille, joka oli hieman -syrjässä istutusten suojassa. Lausuin hänelle: "Rakas ystäväni, tämä on -kovin, kovin surullista, -- sekä se että teillä on tuollainen sisar, -kuin myös että hän, joka on noin viehättävä, noin ihana ja haluaisin -sanoa -- noin viaton, on joutuva perikatoon, jos jatkaa tietänsä -samaan suuntaan; jos niin käy, niin on pimeyden ruhtinas siinä todella -päässyt voitolle Jumalasta." Tarmokas tapa, millä vaadin, ikäänkuin -oikeutenani, päästä hänen uskotuksensa, vaikutti häneen, ja luulen -että hän tuona hetkenä puhui itsestänsä niin avomielisesti, kuin hänen -yleensä oli mahdollista. - -Kuten Farfallalta jo olin kuullut, oli hän löytölapsi, jonka arveltiin -olevan ylhäistä syntyperää, siksi että sen ympärille kiedotussa -liinassa nimikirjaimen yläpuolella oli ollut kruunu. Ihmiset, jotka -hänet löysivät, -- muuan kirjeenkantaja vaimoinensa -- olivat, kuten -rahvas yleensä, olleet varsin kärkkäät uskomaan asian vielä selviävän -jollakin satumaisella tavalla, joka heille tuottaisi palkinnon heidän -hyvästä työstänsä. Mutta tosin myöskin heidän hellä, armelias mielensä -ja, mitä vaimoon tulee, hurskas usko Jumalan kaitselmukseen oli ollut -syynä siihen että he ottivat huostaansa tuon hylätyn lapsukaisen. -Siihen aikaan he vielä olivat lapsettomia, heillä oli jokseenkin hyvä -toimeentulo, ja pientä löytölasta, jota he arvelivat prinssiksi, -kohdeltiin hellästi, jopa kunnioituksellakin. Mutta vähitellen -huonontuivat heidän olosuhteensa, -- mikä oli miehen syy. Tämä oli -kaunis ja lämminsydäminen, mutta hillitön ihminen, yleensä luotettava -ja ahkera, mutta väliin käsittämättömän huolimaton toimissaan. Lopuksi -hänet sitten törkeän huolimattomuuden takia erotettiin joksikin -aikaa toimestaan, mutta se ei saanut hänessä aikaan parannusta, -vaan hänen mielensä katkeroitui, hän rupesi juopottelemaan, ja -salainen tyytymättömyys omaan itseensä teki hänet oikulliseksi ja -vallanhimoiseksi omaisiansa kohtaan. - -Siihen aikaan syntyi Galanta, ja niiden viiden vuoden kuluessa, jotka -nyt seurasivat ennen Torquaton syntymää, perheen tila huonontui -huonontumistaan, ja lopuksi se joutui suureen kurjuuteen. Mies -menetti toimensa ja samalla tähänastiset tulonsa, ei saanut enää -mitään vakinaista työnansiota ja rasitti ärtyisyydellään, itsekkäillä -mielijohteillaan ja vihanpurkauksillaan vaimoaan ja lapsiaan. -Vaimo, joka kesti tuon kaiken hurskaalla nöyryydellä, toivoi yhä -edelleen löytölapsen vanhempain ilmestyvän tuomaan pelastusta, ja hän -kasvatti poikasta sen mukaan, istuttaen häneen jonkunmoista harrasta -kunnioitusta hänen ylhäistä syntyperäänsä ja samalla häntä itseäänkin -kohtaan. - -Oli helppo ymmärtää, vaikkei Jurewitsch siitä sanonut mitään, että -kaiken tuon raakuuden ja kurjuuden, jonka keskellä hän oli elellyt, -oli täytynyt tuottaa hänelle sanomattomia kärsimyksiä. Mutta siitä -huolimatta hän kumminkin rakasti kasvatusvanhempiansa. Varsinkin -näytti hänen mieleensä jääneen kasvatus-isästä, tuosta lahjakkaasta -ja luonnostaan hyvästä miehestä, joka oli joutunut hillittömyytensä -uhriksi, sellaisiakin muistoja, joita tämän sittemmin valtaan päässyt -raakuus ei ollut voinut täydelleen haihduttaa. Mutta hänen rakkautensa -oli aina ollut alentuvaista, ja aina hän oli ollut selvillä siitä, että -hänen oli kiittäminen Jumalaa siitä, että voi pitää noin alhaisista -ihmisistä. Hänen kertomuksestansa huomasin että hän oli mielestään -ollut kuin laillinen kuningas, joka vihollisten tai kapinoitsijoiden -karkottamana on saanut piilopaikan ja suojaa metsässä köyhien -puunhakkaajien tykönä. Näitä hän alentui rakastamaan -- vaikka muut -Vanhankaupungin asukkaat häntä oikeastaan inhottivat -- suureksi osaksi -juuri siksi että hän katsoi heidän uskollisuutensa häntä kohtaan -heitä jalostaneen. Hän se kumminkin oikeastaan oli, joka soi heille -arvoa ja merkitystä, ja kaikkien hänen unelmiensa pääsisältönä oli, -että hän tuottaisi heille ajallista ja iäistä onnea. Toiveet, joita -kasvatusäidillä oli häneen nähden, miellyttivät häntä etupäässä siksi -että hän olisi halunnut yltäkylläisesti, kuninkaallisesti palkita -noita köyhiä, jotka olivat suoneet hänelle turvapaikan luonansa. Ei -mikään heidän tekonsa olisi voinut tukahduttaa hänen kiitollisuuttansa, -sillä se ei lähtenyt ainoastaan hänen sydämestänsä, vaan hän piti -sitä myöskin tärkeimpänä niistä velvollisuuksista, jotka johtuivat -hänen aateluudestansa. Kuten hän nyt vähistä varoistaan jakeli -kasvatussisarilleen ja olisi ollut valmis uhraamaan asemansa ja -tulevaisuutensa heidän tähtensä, niin olisi hän lapsenakin, vaikka -olikin hento ja arka, epäröimättä pannut henkensä alttiiksi heidän -puolestansa. Tosin olikin hän rakastanut pieniä sisaruksiansa; ainoan -kerran elämässänsä oli hän silloin tuntenut rakkautta, joka oli -hänen veressänsä, joka oli juurtunut hänen luontoonsa, eikä ollut -hänen tahtoonsa perustuvaa ja pintapuolista kuten se mielisuosio, -mitä hän myöhempinä aikoina piti sydämessään hereillä. Tuo rakkaus -yksin oli kerran voinut kokonaan täyttää hänen kaihoavan, alakuloisen -mielensä, ja sen muistelemisessa hän nytkin vielä haki sille lämpöä ja -virkistystä. - -Kasvatusäiti oli työhön mennessään uskonut kasvatussisarukset hänen -huostaansa ja vielä kiihottanut hänen ylpeätä velvollisuudentuntoansa -huomauttamalla että paitsi pienokaisten ruumista heidän sielunsakin -oli hänen käsissänsä. Tuo tunne, ettei ollut ainoastaan etevämpi noita -viattomia pieniä olentoja, jotka kaikessa tarvitsivat hänen apuansa, -vaan suorastaan heidän herransakin, avasi hänen sydämensä heille, -varsinkin kun heidän lapsellinen viehättäväisyytensäkin oli omansa -herättämään rakkautta. - -Ainakin oli Galantan täytynyt olla kaunis ja huomiota kiinnittävä; hän -oli ollut kuin kullasta, kertoi Jurewitsch. Hän oli kuullut neitsyt -Mariasta tarun, että hän lapsena oli pistänyt sormensa avaimenkolosta -saliin, jossa pyhä kolmiyhteys istui, ja kun hän sen vetäisi takaisin, -oli se kullattu. Sellainen oli Galantan koko pikkuinen ruumis ollut, ja -varsinkin oli hänen ruskeilla silmillään ollut sellainen kullanhohde -että Jurewitsch, joka itse vielä oli lapsi, oli ajatellut, kun hän -unesta herätessään loi ne auki, hänen palaavan tuosta taivaallisesta -salista jälleen maan päälle. Kauan oli hän luullut hänen todella olevan -enkelilapsukaisen, ja jumaloiden oli hän suudellut hänen hohtavia -jalkojansa, ja kun pienokainen katsoi häneen ystävällisesti, lämpeni -hänen sydämensä kuin auringon suudelmasta. Kiihkeätä ja hillitöntä -oli aina ollut niin tyttösen riemu ja hellyys, kun hän kietoi hennot -käsivartensa Jurewitschin kaulaan, kuin hänen surunsa, itkunsa ja -parkunsa, kuin tämä vain yrittikään ilman häntä lähteä huoneesta. - -Torquaton sanoi Jurewitsch lapsena olleen vielä kauniimman kuin -Galantan, mutta hän oli ollut tumma ja hohteeton. Hän oli syntymästään -saakka ollut sairaloinen ja enimmäkseen tyytymätön, vaikkei koskaan -itkenyt; hän tarvitsi siis alituista hoitoa, eikä Jurewitsch enää -juuri voinut pitää huolta Galantasta. Aluksi siitä syntyi kiihkeitä -mustasukkaisuuden tuskia, mutta vähitellen heräsi tyttösen mielessä -äidillisiä tunteita kehdossa lepäävää tummaa, surumielistä olentoa -kohtaan, ja kaikki hellyys, mitä hän tähän saakka oli omistanut -vanhemmalle veljelle, kohdistui nyt nuorempaan. Muudan seikka oli, -joka tuotti Jurewitschille ainaista päänvaivaa ja huolta, nimittäin se -että Torquato ei nauranut koskaan; hän oli jo toisella vuodella, ja -yhä vain pysyi hänen pikku suunsa äänetönnä ja sen ilme surumielisenä. -Eräänä lämpimänä, mutta synkkänä ja myrskyisenä kevätpäivänä hän -vei pienokaisen, joka ei vielä voinut kulkea niin pitkää matkaa, -merenrannalle saakka, arvellen purjealusten ja höyrylaivojen -katselemisen sekä rannalla vallitsevan melun ja touhun tuottavan -hänelle huvia. Hyvillään siitä että lasta näytti miellyttävän mitä -näki, kuljetti toinen, niin rasittavaksi kuin taakka kävikin, sitä -yhä kauemmaksi, aina siihen saakka, missä kapea valkoinen maakieleke -pistäikse aukealle merelle. Siellä kohoeli meri tuona päivänä -mahtavina, tummanvihreinä laineina, kohisten ja vaahdoten ja -heitellen ilmaan kimaltelevia vesipisaroita, niin että luuli näkevänsä -komeata riemukarkeloa esitettävän leijailevan tuulen säistäessä sitä -voittolauluillaan. Silmät avo auki tuijotti Torquato hetken sähiseviin -aaltoihin, levitti sitten äkkiä pienet käsivartensa ja nauroi, nauroi -äänekästä, kirkuvaa, rajua, soinnutonta naurua. Mutta kun Jurewitsch -nyt, kuten tavallisesti käy, ei ollut lainkaan ajatellut tuota naurua, -joka muutoin oli tuottanut hänelle niin paljon miettimistä, joutui -hän niin kokonaan hämmästyksensä ja ilonsa valtaan, että hän, joka ei -juuri koskaan tavannut näyttää tunteitansa, heittäytyi pienokainen -mukanaan valkoiseen hiekkaan ja oli vähällä pyörähtää hänen kanssansa -loiskehtivaan mereen. - -Hänen tuskin tarvitsi selittää minulle, kuinka nuo lapset, jotka olivat -hänen kaikkensa, vähitellen olivat ruvenneet häntä vihaamaan. Jo -heidän äitinsä oli saattanut hänet heille vastenmieliseksi, siten että -alinomaa oli esittänyt hänet heille heitä ylhäisempänä ja jalompana ja -heille esikuvaksi kelpaavana olentona; he näet eivät lainkaan tahtoneet -ottaa uskoaksensa, että heidän arka veljensä, joka noudatti heidän -tahtoansa ja heistä tuntui heitä nuoremmalta, olisi parempi heitä. Kun -sitten hänen kauneutensa, hienoutensa ja miellyttäväisyytensä kiinnitti -ihmisten huomion häneen, ja hän vierasten avulla sai tilaisuutta -käydä seminaaria, antautuakseen kirkon palvelukseen, silloin kävivät -heidän välinsä yhä kireämmiksi. Kuta enemmän hän kehittyi ja edistyi, -sen loukkaavammalta hänestä tuntui heidän hurja elantonsa, ja he -puolestansa halveksivat häntä nyt entistä enemmän siksi että hän -kökötti kirjojensa ääressä ja tekeytyi hurskaaksi ja siveäksi -- -sillä siten he asiat käsittivät -- voittaaksensa suosijoita. Pahinta -oli, että hänen hellä rakkautensa, joka ei vieläkään ollut sammunut, -saattoi hänet yhä heikommaksi heihin nähden. Hän huomasi pahojen, -vaarallisten taipumusten uhkaavan viedä heidät turmioon; mutta pelko, -että he alkaisivat häntä vihata, esti häntä varoittamasta heitä -vakavasti. Jos hän joskus lausui nuhtelevan sanan, tuntui se heistä, -katsoen siihen asemaan, minkä he häneen nähden olivat itsellensä -anastaneet, naurettavalta röyhkeydeltä, ja heidän pilkkansa ja raa'at -puheensa pakottivat hänet pian ääntymään. Lopuksi vielä pappispuku -heidän mielestänsä saattoi hänet tekemään niin naismaisen vaikutuksen, -että sen täytyi herättää ivaa, ja heitä olisi hävettänyt noudattaa -hänen neuvojansa, olipa heistä suorastaan ansiokasta tehdä sellaista, -mitä tiesivät hänen paheksuvan. Heidän käsityksensä mukaan hän oli -teeskentelijä ja tyhjäntoimittaja, joka kantoi valtiolta palkkaa siitä -että oli liittynyt köyhän kansan vastustajiin. - -Hän ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut juuri missään suoranaisessa -tekemisessä heidän kanssansa. Torquato tosin väliin käytti hyväksensä -hänen kukkaroansa, mutta salasi sen huolellisesti Galantalta, josta -olisi ollut häpeällistä ottaa häneltä vastaan rahaa. Herkeämättä -muistutteli Jurewitschia hänen omatuntonsa että hänen oli tunkeuduttava -heidän pariinsa, käännytettävä heidät, pakotettava heidät parannukseen, --- mutta hän ei rohjennut ryhtyä toimeen, sillä hän tahtoi esiintyä -heitä ylhäisempänä, saavuttamattomissa olevana olentona ja tunsi -kumminkin että he olivat häntä voimakkaammat ja että hänellä olisi -täytynyt olla paljoa enemmän tarmoa ja rakkautta voidaksensa vaikuttaa -heihin. He eivät enää olleet nuo pienet lapset, jotka olivat -lämmittäneet hänen sydäntänsä ja joilla oli ollut siellä niin varma -sija, ja varmaankin hän pikemmin rakasti heidän muistoansa kuin heitä -itseänsä. Mutta äidin huomautus, että heidän sielunsa olivat hänen -kädessänsä, oli hänen mielessänsä yhtä elävänä kuin muinoin, eikä se -suonut hänelle rauhaa. Kun hän nuorukaiseksi tultuaan oli luopunut -toivosta, että hänen isänsä tai äitinsä saapuisi ylhäisenä ja rikkaana -ja soisi hänelle tilaisuutta palkita ylenpalttisesti noita, jotka -olivat tehneet hänelle hyvää, silloin oli tämän unelman sijan anastanut -toinen: haudan tuolla puolen hän toisi kirkastetulle kasvatusäidilleen -hänen lastensa sielut. "Uskoit ne minulle, ja katsos, tässä tuon ne -sinulle molemmat", sanoisi hän, peräytyen vaatimattomana. Mutta hän se -kumminkin oli, joka loi valoa tuohon kuvaan, hän oli kuin Jumala, joka -katseli luotujansa, heihin yhtymättä. Mutta kumminkin koski sydämeeni, -kun hän sanoi: "Minulla täytyy olla nuo molemmat sielut muassani; ne -ovat minulle uskotut, ja minä olen kadotettu, ellen niitä tuo Jumalan -eteen." Ja hän oli saman näköinen kuin lienee ollut ennen pikku poika -raukkana, kun äiti uskoi lapsensa hänen huostaansa, vedoten hänen -arkaan omaantuntoonsa, ja hänen sydämensä valtasi ylpeys ja suuri pelko. - -Sanoin hänelle: "Olette todellakin kadehdittava. Teillä on mitä jaloin -elämäntehtävä, ihmisten johdattaminen hyvään, ja juuri niiden, jotka -ovat teille rakkaimmat maailmassa. Ei ainoakaan hetki elämässänne ole -sisällyksetön, arvoton, ikävä, sillä tuo puhdas toivo innostuttaa -teitä, eikä teistä voi koskaan tuntua siltä että olisitte hyödytön." -Tarkoitukseni oli lohduttaa häntä, mutta sanani näyttivät tuottavan -hänelle tuskaa, vaan ennenkuin se kävi minulle selväksi, olin jo -ehtinyt kysyä, oliko hän jo voinut vaikuttaa sisaruksiinsa ja mitä -hän oli tehnyt, kehittääksensä heitä työteliäiksi, rehellisiksi ja -siveellisiksi ihmisiksi. Hän punehtui kovin, mutta oli liian ylpeä -kiertääksensä kysymystäni, ja hänen vastauksessaan ilmeni vivahdus -papillista arvokkaisuutta, jota hän ei tähän saakka ollut antanut -minun lainkaan tuta. "En seurustele ollenkaan heidän kanssansa", -lausui hän, "muutoinkuin jos he tulevat luokseni; mutta rukoilen -heidän puolestansa." Silloin hän minusta äkkiä tuntui vilpistelevältä, -ulkokullatulta, tyhjältä ja narrimaiselta; minusta oli ikäänkuin hänen -surumielisyytensä olisi ollut teennäistä, kuin hän olisi käyttänyt -hyväksensä kanssaihmistensä kurjuutta ja häpeätä, voidaksensa esiintyä -pyhimyksenä häikäisemiensä ihmisten edessä. Tuon tunteen valtaamana -lausuin: "Te rukoilette? Jos teidän sananne eivät voi käännyttää -ihmisiä, kuinka luulette voivanne niillä taivuttaa Jumalaa?" Mutta -kysymykseni kadutti minua heti. Kaikkein selvimminhän hän itse tunsi -kykenemättömyytensä, kuinka voin vaatia häntä ilmaisemaan minulle, -oudolle ihmiselle, koko sisällisen puutteellisuutensa? Mutta mitä -sanoinkin sovittaakseni ajattelemattomuuttani ja kovuuttani, niin -en enää saanut häntä jatkamaan puhettansa äskeiseen tuttavalliseen -tapaan. Hän oli päästänyt minut niin lähelle itseänsä, että olin voinut -häntä syvästi loukata, ja kun nyt koetin tuottaa hoivaa, oli hän jo -äärettömän kaukana minusta, enkä voinut häntä saavuttaa. - -Lausuimme vielä muutaman kohteliaan sanan toisillemme ja heitimme -sitten jäähyväiset; kun nyt näin hänen illan hämärässä kadulla katoavan -tungokseen, tuntui minusta siltä kuin minun olisi pitänyt kiiruhtaa -hänen jälkeensä ja jäädä hänen luoksensa, koska hänen henkensä oli -yksin erämaassa. - - - - -III - - -Farfalla oli seitsentoistavuotiaana mennyt naimisiin kellosepän -kanssa; tämä oli kaunis mies ja hän ansaitsi hyvin, joten Farfallan -elämänsuhteet, siihen katsoen mihin hän oli tottunut, aluksi olivat -olleet kylläkin mukavat. Mutta sitten, kun syntyi lapsi toisensa -jälkeen ja menot lisääntyivät, niin mies, joka ei yleensäkään -välittänyt kotielämästä, rupesi irstailemaan, tuhlasi rahansa -ravintolassa naisten ja toveriensa kanssa, joten hänen perheellensä -jäi yhä vähemmän, vaikka tarpeet olivat entistä suuremmat. Alkoipa hän -myöskin käydä nurjamieliseksi vaimoansa kohtaan, joka hänen mielestään -oli syypää tuohon rasittavaan lasten paljouteen, jätti hänet aina -enemmän oman onnensa nojaan ja läksi lopuksi ainiaaksi hänen luotansa, -aikana sellaisena, jolloin vaimolla jälleen oli lapsi odotettavissa. -Farfalla jäi aivan varattomaksi, ja sen lisäksi olisi hänen vielä ollut -maksettava miehen jättämät velat, ja käsittämätöntä minusta vieläkin -on, kuinka hän silloisessa tilassaan voi pidättää hengissä itsensä -ja seitsemän lastansa. Eräs seikka oli vieläkin, kertoi hän minulle, -joka vaikeutti hänen toimeentuloansa, nimittäin ettei hän osannut -herättää ihmisten sääliä. Jos hänen luoksensa väliin tulikin rikkaita -naisia, jotka olivat lääkäriltä kuulleet tuosta surkuteltavasta, -lujaluontoisesta vaimosta, niin niistä tuntui, nähdessään hänen -asuntonsa, siltä kuin hän ei olisikaan ollut niin tarvitsevainen kuin -muut. Huone, jossa hän asui, oli -- jo siitäkin syystä että se oli -melkein tyhjä -- aina järjestyksessä ja myöskin siisti, vaikka siinä -elosteli seitsemän lasta; värillinen madonnankuva, joka hänelle oli -jäänyt entisiltä paremmilta ajoilta, oli kesällä usein koristettu -kukilla, joita hänelle oli antanut joku torivaimo tai puutarhuri tai -kukkivissa puutarhoissa leikkivät onnelliset lapset. "Olisin muutoin -ennen kuollut lapsineni nälkään", sanoi hän, "kuin kerjännyt. Mutta -minua ei koskaan ole hävettänyt kerjätä kukkia. En voinut antaa -lapsilleni leikkikaluja, muuta kuin mitä itse voin valmistaa puusta, -pahvista tai vanhasta vaatteesta, mutta he tyytyivät kukkiin, ja siksi -heidän täytyi saada kukkia, vaikka minun sitten olisi täytynyt niitä -varastaa. Mutta", lisäsi hän hymyillen, "niin pahoja eivät ihmiset ole; -olen aina tavannut sellaisia, jotka ovat antaneet minulle kukkia." - -Kun nyt ihmisystävät, jotka -- kuten minä itsekin -- aina -pelkäävät tuhlaavansa hyviä töitänsä, näkivät tuon puhtaan huoneen -kukkavihkoineen, ja kun he sitten vielä joutuivat keskusteluun -Farfallan kanssa, jolla aina oli iloinen ilme kasvoillaan ja -leikkipuheita kielellään, eivät he oikein uskoneet hänen tilaansa -niin kovin kurjaksi. "Kyllähän minä sen huomasin", sanoi hän minulle, -"mutta minun oli kerran kaikkiaan mahdotonta koettaa herättää sääliä. -Vaikka olisin ollut menehtymäisilläni kurjuuteen, niin minusta -tuntui maailma kirkastuvan ja tilani kävi siedettävämmäksi, kun vain -näin ystävällisiä ihmisiä ja voin puhella heidän kanssansa; aivan -tahtomattani pyörähteli kieleltäni leikillisiä kokkapuheita, jotka -panivat itsenikin nauramaan." Siksi, sanoi hän, oli hän ollut miehille -mieleen, ja häntä olivat tavotelleet monet, sekä hänen omaan säätyynsä -kuuluvat että ylhäiset; mutta vaikka hän silloin vielä oli nuori, ei -hänessä koskaan ollut herännyt halua noudattaa heidän tahtoansa. Väliin -oli tapahtunut, että joku oli häneen erityisesti ihastunut ja tarjosi -hänelle rahasummaa, joka olisi pitkiksi ajoiksi poistanut suurimman -puutteen; silloin vei hän ihailijan huoneeseensa, asetti seitsemän -lastansa pituuden mukaan riviin hänen eteensä ja sanoi: "Ettekö usko, -että näissä jo on minulle kylliksi?" Silloin täytyi toisen nauraa, -pudistella sydämellisesti hänen kättänsä ja jättää hänet rauhaan. Jos -hän vaikka olisi saattanut mennä uusiin naimisiinkin, sanoi hän, niin -hän olisi sitä tehnyt; hänen kokemuksensa olivat tuottaneet hänelle sen -mielipiteen, että niiden avioliitot, jotka elävät suuressa köyhyydessä, -harvoin ovat onnellisia, ja sitä hän ei ainakaan olisi voinut uskoa, -että kukaan mies ottaisi elättääksensä seitsemää vierasta lasta. - -Ettei miehillä ollut todellakaan ollut suurta vaikutusvaltaa -häneen nähden, sen voi huomata hänen kasvoistaankin, joiden -tarmoa, selväjärkisyyttä ja siveyttä kuvastava ilme erotti hänet -useimmista muista kansannaisista. Kuinka paljon kurjuutta, vaivaa, -hätää ja salattua tuskaa olikaan Farfallan täytynyt kestää, -kun ne olivat voineet käydä noin riutuneiksi! Sillä tuskinpa -seitsenkymmenvuotiaankaan kasvot olisivat voineet olla sen -ryppyisemmät, valjummat, kuihtuneemmat, ja hän oli vasta viidenkymmenen -tienoilla. Hänen varteensa vain ei hävitystyö ollut ulottunut; joskaan -se ei näyttänyt nuorekkaalta, oli se kumminkin notkean, voimakkaan, -murtumattoman näköinen. Kaikki hänen liikkeensä olivat nopeita ja -tarmokkaita ja näppäriä, ja liikkuminen näytti tuottavan hänelle huvia; -kuinka paljon hän kumartuikin tai nosteli ja kantoi, ei se näyttänyt -häntä rasittavan, -- olivatpa hänen liikkeensä miellyttäviäkin. Mutta -ei hänen kasvojensakaan kukoistus ollut hävinnyt aivan jäljettömiin: -kuten kerrotaan muutamista pyhimyksistä, että Jesuksen kasvot -kuvastuivat heidän kasvoillansa, niin näytti minusta, ainakin väliin, -hänen vanhojen, riutuneitten kasvonpiirteittensä takaa hohtavan esiin -hänen nuoruudenmuotonsa suurine, vilpittömine, levollisine silmineen -ja kapeine huulineen, jotka eivät olleet mitenkään hurmaavia, vaan -joiden sydämellisen, hyväntahtoisen, ystävällisen hymyilyn täytyi -miellyttää jokaista. Minusta oli yleensäkin lohdullista nähdä, että se, -mikä tuossa muinoisessa nuoruudenkukoistuksessa oli ollut hienointa, -jalointa, kumminkin oli vielä jäljellä, ei oikeastaan silmin nähtävänä, -vaan salaperäisesti tuntoon vaikuttavana; se ehkä myöskin ilmenisi -tuossa taivaallisessa ruumiissa, joka raamatunsanan mukaan iäisyyden -valtakunnassa on sielumme asuntona. Ei hänen hampaattomuutensakaan -sanottavasti häirinnyt hänen muotonsa kaunista sopusuhtaa, joka loi -hänen kasvoillensa levollisuuden, mielenrauhan ja ylevyyden leiman; -mutta tuonkin ilmeen huomasi tosin vain se, joka häntä kauan tarkasteli -hellästi tutkivin silmäyksin. - -Kysyin eikö hän sitten ollut enää koskaan kuullut mitään miehestään. -Oli kyllä, hän oli sattumalta saanut tietää, millä paikkakunnalla -hän oleskeli Amerikassa; hänen tyttärensä Nanni, joka oli syntynyt -maailmaan kahta kuukautta liian aikaiseen ja aina oli pysynyt hentona -ja nukkemaisena, oli siihen aikaan ollut kymmenvuotias, ja hän ei -ollut jättänyt äitiä rauhaan, ennenkuin tämä lupasi että hän saisi -kirjoittaa isälle, johon lapsukaisen ajatukset alati olivat kiintyneet, -ja lähettää hänelle valokuvansa. "Kuinka meidän täytyikään säästää ja -nähdä puutetta, että hän voisi otattaa valokuvan", sanoi Farfalla. -"Ja kun ei tullut vastausta ja hän viikkomääriä öisin nyyhkytteli -vuoteellansa, niin kykenin tuskin häntä lohduttamaan, sillä hän oli -saattanut minussakin toivon hereille." - -"Mutta tuo ihminenhän oli eläintä pahempi", huudahdin kiukustuneena, -"kun ei hän rakastanut lapsiansa. Kuinka te voitte mennä naimisiin -sellaisen ilkiön kanssa?" - -Hän vastasi samaan maltikkaaseen tapaan, jota jo ennen olin ihaillut, -ikäänkuin olisi puhunut hänelle vieraasta asiasta: "Ei hän ollut niin -huono, kuin te arvelette, mutta hän rakasti liiaksi iloa, ja siitä -koitui kaikki onnettomuus. Iloista elämöimistä hän kaipasi, hiljainen, -rauhaisa kotielämä ei häntä tyydyttänyt. Melua ja äänekästä naurua -hän tahtoi kuulla, tahtoi nähdä paljon ihmisiä läheisyydessään, ja -viiniä täytyi myöskin runsaasti olla tarjolla, ja mieluimmin hänen -kustannuksellaan. Hän tuhlasi nimittäin mielellään rahaa, mutta -ei hiljaisuudessa perheensä hyväksi, vaan niin että se kilisi ja -kalahteli. Lasten kanssa hän myöskin leikki kernaasti, kun oli -juhlapäivä ja hän voi esiintyä pyhänä Nikolauksena tai joulu-ukkona -tai muutoin oli kovaa mellakkaa. Olisittepa vain nähnyt, kuinka hänen -kasvonsa silloin loistivat ja kuinka hänen naurunsa kajahteli, -- -melkein liiankin helakasti meidän pienessä asunnossamme. Mutta kuten -tiennette eivät lapset siedä paljoa tuollaista hillitöntä riemastelua, -heidän pikku sydämensä käy helposti liian täydeksi ja vuotaa ylitse, -ja itku tulee pitkästä ilosta. Mutta itkua ja parkua mieheni ei -lainkaan voinut sietää ja sitäkin vähemmän sairautta ja puutetta ja -alakuloisuutta; jos hän näki sellaista, kääntyi hän ovelta takaisin, -meni juomalaan ja joi viiniä, kunnes oli kokonaan unohtanut kaiken -alakuloisuuden. Sitten hän piti hauskoja päiviä, oli vuorokausia poissa -kotoa, ja kuta kauemmin tuota menoa jatkui, sen vaikeampaa hänestä oli -palata kotiin. Kun hätämme vain kasvamistaan kasvoi ja meidän seuramme -hänestä kävi yhä ikävämmäksi, tuli hän aina harvemmin kotiin ja lopuksi -ei ollenkaan, -- eikä se enää minua suuresti hämmästyttänyt." - -Minä sanoin: "Tuollainen iloisuus on pahasta. Hän oli minun mielestäni -kuin pahasisuinen pojan nulikka, joka huvikseen lyö lasta ja -raivostuu, kun se alkaa parkua, ja lyö yhä kovemmin. Jos hän olisi -pitänyt parempaa huolta perheestään, niin ei kotona olisi ollut niin -surkeata, eikä hänen olisi tarvinnut lähteä sieltä." Farfalla nauroi, -mutta ei näyttänyt olevan samaa mieltä kuin minä. "Olihan se minunkin -syyni", sanoi hän. "Kun hän alkoi seurustella muiden naisten kanssa, -varoittivat hänen toverinsa minua ja kohottivat minua vaatimaan häntä -tilille teoistansa. Mutta en minä voinut sitä tehdä; päinvastoin -koetin salata että tiesin siitä mitään, enkä koskaan kysynyt häneltä, -missä hän oli ollut ja mitä toimiskellut. Ehkä olisi käynyt toisin, -jos hänen olisi täytynyt pelätä valituksiani ja nuhteitani. Mutta -en olisi kumminkaan voinut mitään siihen, mikä hänestä oli kaikkein -vastenmielisintä, nimittäin että meille melkein joka vuosi syntyi -lapsi. Koetin aina pitää häneltä tilani salassa niin kauan kuin -suinkin, osaksi siksi etten tarvitsisi kuulla hänen haukkumisiansa -ja kiroilemisiansa, osaksi myös siksi että häpesin, -- sillä häpesin -ikäänkuin olisin tehnyt jotakin pahaa, enkä koskaan tullut ajatelleeksi -ettei syy oikeastaan ollut minun." Hän nauroi noin sanoessaan, mutta -ei katkerasti, vaan säveästi, kuten se, joka nauraa viattomalla -nuoruudenhulluudelleen. - -En tiennyt oikein pitikö minun harmistua tuollaisesta mielenlaadusta -vai ihailla sitä, ja katselin ihmeissäni hänen lempeitä mutta -tarmokkaita kasvojansa. "Ettekö te sitten koskaan ollut loukkaantunut, -vihastunut, raivoissanne?" kysyin minä. "Eikö teitä haluttanut sanoa: -'Vihaan sinua, inhottava olento?' Ettekö halunnut häntä lyödä, kuristaa -kuoliaaksi?" "Mitä minua halutti tehdä", sanoi hän nauraen, "en tiedä -niin tarkoin; mutta ainakaan en tehnyt mitään tuosta kaikesta, -- en -nuhdellut enkä lyönyt. Ennen kaikkea koetin karttaa riitaa, sillä minun -luontoni on sellainen, etten voi sietää epäsopua ja kinailua. Kun hän -lapsia haukkui tai potkaisi heitä, silloin puolustin heitä ja pyysin -häntä menemään pois kotoa pahaa tuultaan haihduttamaan." - -Ei ollut ketään, joka olisi puolustanut häntä tuota hirviötä vastaan -tai edes ottanut osaa hänen huoliinsa. Eivät edes hänen omaisensakaan -hänestä välittäneet. Hänen äitinsä, joka uhkui oikeudentuntoa, -jumalanpelkoa, siveyttä ja muita hyveitä ja periaatteita, ei ollut -voinut antaa anteeksi tyttärellensä, että tämä meni naimisiin vasten -hänen tahtoansa, ja iloitsi salaa nähdessään ennustuksiensa käyvän -toteen. Jos Farfalla olisi tehnyt jotakin pakottaaksensa miehensä -täyttämään velvollisuutensa, olisi valitellut tilaansa ja tuon -tuostakin nimenomaan maininnut äidin olleen oikeassa, silloin olisi -tämä ehkä heltynyt; sanatonna kärsivän lapsensa ylpeätä uljuutta hän -ei ymmärtänyt pitää arvossa. Kun Farfalla joskus nöyrästi valitti -sitä että äiti kävi vain hänen sisarensa eikä koskaan hänen luonansa, -vastasi äiti, että sisarella oli vain kaksi lasta ja Farfallalla -seitsemän, ja hänestä olisi käynyt liian kalliiksi hankkia niille -kaikille tuomisia; sitä hän ei ajatellut että juuri heille olisi -ollut syytä antaa jotakin, ja että he olisivat iloinneet oivasta -leipäpalastakin, he kun eivät koskaan saaneet syödä kylliksensä. Itse -teossa johtui hänen menettelynsä siitä, että toinen sisar oli hyvissä -varoissa ja äiti käytti sitä eduksensa, jota vastoin hän tietysti ei -voinut mitenkään toivoa hyötyvänsä onnettomasta Farfallasta. - -Farfallan sisar oli naimisissa erään hänen miehensä toverin kanssa, -joka ensin oli kosinut häntä, mutta jonka hän oli hylännyt, katsoen -häntä mitättömäksi, kuivaksi ja jo vähän vanhahkoksi. Hän tyytyi -sitten hänen sisareensa ja osotti olevansa erinomaisen ahkera ja -säästäväinen ihminen, ja vähitellen hän kokosi sievoisen varallisuuden. -Noiden ihmisten olisi ollut helppo auttaa Farfallaa, mutta sisarta -kiusoitti yhä vieläkin se, että hänen miehensä oikeastaan oli pitänyt -Farfallasta, ja mies taaskin samasta syystä pelkäsi kiihottavansa -vaimonsa mustasukkaisuutta, jos osottautuisi kovin osanottavaiseksi. -Kumminkin he kernaasti näkivät Farfallan luonansa, sillä voivathan -he hänelle havainnollisella tavalla osottaa, kuinka ahkeruus -ja säntillisyys ja vaatimattomuus saa palkkansa, jota vastoin -kevytmielisyys vie turmioon. Kun Farfalla myöskin oli harvinaisen -toimelias ja kätevä, hyväntahtoinen ja käytännöllinen, teettivät -he hänellä jonkun aikaa kaikki kotiaskareensa ja antoivat hänelle -korvaukseksi ruuan ja vanhoja vaatteita, rikkinäisiä leluja, lyhyesti -sanoen kaikkea, mitä eivät enää voineet käyttää. Ei hän silloin -ollut tullut ajatelleeksi, kumpiko heistä oikeastaan enemmän hyötyi -toisestaan; mutta se loukkasi häntä, että hänen sisarensa salasi -tuttaviltaan heidän sukulaisuutensa ja esitti hänet heille palvelijana. -Kun Farfalla sitten kuuli että hänen lankonsa ja sisarensa kerran -olivat valittaneet pelkäävänsä, että tuo huonosti puettu sisar -saattaisi heille häpeätä, ei hän enää mennyt heille, vaan haki työtä -muualta. Hänen sisarensa nuhteli nyt häntä kiivaasti siitä, että -hän oli antautunut noiden alhaisten työläisnaisten joukkoon, jotka -istuskelivat kirkonrappusilla odottamassa, että joku tulisi palkkaamaan -heidät työhön, ja lapsiansa, jotka olivat hyvin kiintyneet tätiin, -käski sisar kääntämään päänsä toisaanne, kun Farfalla tulisi vastaan, -niin ettei heidän tarvitsisi tervehtiä häntä. - -Tähän saakka oli Farfalla puhunut äidistään ja sisarestaan säyseästi -hymyillen, ikäänkuin he olisivat olleet sääliteltäviä, maailman -tyhmyyden ja turhamaisuuden sokaisemia ihmisiä; mutta tuo, mitä hän -viimeksi kertoi, saattoi hänen huulillensa surumielisen ilmeen ja hänen -kasvojensa rypyt synkän syviksi. "Sen jälkeen en enää kulkenut sitä -tietä, jota lapset menivät kouluun", sanoi hän. - -'Oi sinua', ajattelin minä, 'enkelit vielä kumartavat sinua ja -kantavat sinua käsillään ja kirkastavat rakasta, vanhaa väsynyttä -päätäsi kultaisella päivänpaisteella. Ja niinhän on jo nytkin! Ovathan -pahimmassakin hädässäsi lapsesi sinua ympäröineet ja hymyilleet -sinulle, ja lastesi lasten säteilevistä silmistä kohtaavat sinua -jälleen enkelein katseet!' - -Kolme hänen lapsistansa oli vieraalla maalla, eivätkä he vielä olleet -voineet käydä häntä tervehtimässä, vaikkei heidän toimeentulonsa -ollutkaan aivan huono. Minua ihmetytti että hän, vaikka niin nuorena -oli jäänyt yksin pitämään huolta lapsistaan ja oli ollut pakotettu -olemaan työssä kodin ulkopuolella, kumminkin oli voinut kasvattaa -lapsensa kunnon ihmisiksi, ja kysyin, oliko hänen täytynyt olla kovin -ankara. Ei hän ollut lyönyt heitä, sanoi hän, muuta kuin yhden ainoan -kerran yhtä heistä, nimittäin Carmeloa, esikoistaan, joka oli saanut -nauttia hyvistä päivistä enemmän kuin muut, mutta sitten myöskin sai -kovinta kokea. Kun äiti oli poissa kotoa, täytyi hänen pitää silmällä -pienempiä sisaruksiaan, varustella heille maitopullot ja valmistaa -keitot, syötellä, pestä ja pyyhkiä heitä, kannella heitä -- sanalla -sanoen, pitää heistä huolta joka suhteessa. Vaikka hän tietysti olisi -mieluummin mellastellut ulkona ikäistensä kanssa, ei hän kumminkaan -valittanut koskaan, koska käsitti ettei voinut olla toisin, ja hän sitä -paitsi oli terve ja voimakas sekä hyväntahtoinen ja taipuisa holhoamaan -heikkoja ja avuttomia, niin lapsia kuin eläimiäkin, ja myös kernaasti -leikiskeli niiden kanssa. Mutta sen suurempi oli Farfallan hämmästys -ja kauhistus, kun poika eräänä päivänä oli kadonnut, jättämättä mitään -tietoa olopaikastaan. Farfalla haki häntä koko päivän ja yön, ja -hänen tuskansa lisääntyi lisääntymistään, kunnes vihdoin eräs vaimo, -joka vuorilta päin tuli tuomaan maitoa kaupunkiin, toi hänet kotiin. -Tämän huomio oli kiintynyt nälästä nääntymäisillään olevaan sievään -poikaan; hän oli kysynyt häneltä, minne hän oli matkalla, ja saatuaan -kuulla hänen aikovan metsään ruvetakseen ryöväriksi, arvasi hän millä -kannalla asiat olivat eikä jättänyt häntä rauhaan, ennenkuin sai hänet -taivutetuksi tulemaan mukaansa. "Niin iloissani kuin olinkin saadessani -hänet takaisin, kuritin häntä kumminkin", sanoi Farfalla, "sillä kuin -salamanisku sattui mieleeni ajatus, että hänestä ehkä täyttä totta -vielä voisi tulla ryöväri tai jotain vielä pahempaa; sellaista on -Vanhassakaupungissa saanut kokea monikin äiti, jonka olosuhteet ovat -olleet paremmat kuin minun." - -Muutoin eivät hänen lapsensa olleet tuottaneet hänelle mitään -ikävyyksiä, lukuunottamatta lapsenluontoon kuuluvasta rajuudesta ja -itsepintaisuudesta johtuvia. Tyttäret, joista vanhimmat nyt olivat -vieraalla maalla naimisissa, olivat varakasten naisten toimesta -joutuneet kasvatettaviksi luostareihin, missä tosin eivät olleet -oppineet paljon muuta kuin valmistamaan käsitöitä, mutta olivat -tottuneet hyviin tapoihin ja saaneet sievän käytöksen. Odotettiinpa -pikku Nannin saavan "hyveenpalkinnonkin". Siten nimitettiin muutaman -sadan guldenin suuruista rahamäärää, joka vuosittain annettiin -erään kaupunginisän jälkeenjättämästä lahjoituksesta myötäjäisiksi -jollekin käytökseltänsä nuhteettomalle köyhälle tytölle. Tuollaista -nuhteettomuutta ei hevillä tavannut Vanhassakaupungissa, jossa -useimmilla tytöillä jo kuudentoistavuotiaina oli rakastelija ja -lapsi, ja minusta tuntui siltä kuin ei myöskään Farfallan vanhemmilla -tyttärillä olisi ollut syytä vaatia itselleen hyveenpalkintoa. -Toimelias Farfalla oli nyt käynyt kaikkein luona, joista asian -ratkaisu riippui, puhumassa tyttärensä puolesta, ja hänelle oli -annettu ystävällisiä lupauksia, joten voitiin jokseenkin varmasti -odottaa tuon toiveen toteutuvan. Nannin sulhanen, hyvä, hiljainen -mies, oli lämmittäjänä eräässä suuressa Intiaan saakka kulkevassa -laivassa eikä voinut oleskella kaupungissa kuin aina muutaman päivän -vain. Kaiken muun lisäksi sanoi Farfalla nyt vielä menevänsä pyhälle -vuorelle, laskeaksensa asian neitsyt Marian sydämelle; jos Nanni saisi -hyveenpalkinnon, voisi hän mennä naimisiin ja laittaa kuntoon talouden, -ja kun miehellä oli hyvä ansio ja hän oli säästäväinen, olisi heidän -toimeentulonsa turvattu. - -Huomautin nyt että Jumala kumminkin palkitsee uskollisuuden -velvollisuuksien täyttämisessä, ja että Farfalla varmaankin vielä saisi -nauttia työnsä hedelmistä. Surumielisesti hymyillen hän katsoi minuun -ja lausui: "Ei, Jumala ei rakasta köyhiä. Kaiken ikäni minun täytyy -olla kovassa työssä ja kärsiä puutetta, ja kun en enää jaksa tehdä -työtä, joudun vaivaishuoneeseen päättämään päiväni. Enkä ole kumminkaan -koskaan ehdon tahdon tehnyt pahaa, -- en ainakaan enemmän kuin tuhannet -muut, jotka kaiken ikänsä elävät onnellisina." - -Kun nyt olin ottanut toimekseni esiintyä Jumalan puolustajana, -saarnasin edelleen jotenkin tähän tapaan: "Eihän onni ole pääasia, -ei ainakaan sellainen onni, jota te tarkoitatte. Se on tärkeintä, -että kehitymme täydellisyyttä kohden, ja usein hätä ja taistelut -ja vaivat ovat paljoa hyödyllisempiä, kuin tuo niinkutsuttu onni, -joka ei ole minkään arvoinen. Jos tahtoo käsittää Jumalan ohjauksen, -niin täytyy siis ymmärtää että hän enin rakastaa juuri niitä, joiden -tielle on asettanut runsaasti kivimöhkäleitä ja orjantappurapensaita -raivattavaksi pois." Lopuksi kysyin, eikö häntä koskaan ollut vallannut -iloinen onnentunne, katsellessaan lapsiaan, jotka yksin, ilman Jumalan -ja ihmisten apua, oli elättänyt ja kasvattanut terveiksi kunnon -ihmisiksi. - -Puhuessani oli hän katsonut minuun tarkkaavasti, ja aivan ensi kerran -näin hänen vilpittömissä, kirkkaissa silmissään haaveellisen katseen. -"Minulla ei ole koskaan ollut aikaa miettiä, olenko onnellinen vai -onneton", sanoi hän. "Siitä saakka kuin jouduin köyhyyteen, on -elatuksen hankinta lapsille antanut minulle niin paljon ajattelemisen -aihetta, etten ole ehtinyt tarkastella omaa tilaani. Ja se onkin -hyvä. Jos minulla siihen ollut siihen aikaa, niin en ehkä olisi -voinut ollakaan niin iloinen kuin nyt näette minun olevan. Siksi en -myöskään mene, kuten muut, koskaan kirkkoon rukoilemaan. Muistan niin -selvästi kuin se olisi ollut eilen, kuinka kerran iltahämärissä työstä -palatessani menin kirkkoon. Oli maaliskuu, ja ilma oli ensi kerran -talven jälkeen keveä ja lenseä, ja se saattoi minut ehdottomasti -hiljentämään kulkuani. Silloin kuulin avoimesta ovesta hiljaista -urkujensoittoa ja menin sisään. Ovesta astuessani ajattelin vielä: -'Ehdinköhän vielä pestä Riccardon vaatteet? Ovatkohan ne huomisaamuna -jo kuivat? Mahtaisinkohan saada naapurin vaimolta vähän hehkuvia -hiiliä, keittääkseni munan Riccardolle? Riittävätköhän rahani koroiksi -panttilainaajalle, jos ostan tuoreita munia?' -- Tuolla tavalla -minä näet lasken ja tuumin päivät pitkät ja väliin yöllä unessakin. -Mutta kun polvistuin puolipimeässä sivukomerossa ristin juurella -seisovan madonnan eteen, pysähtyi tuo ajatuksenjuoksu äkkiä, aivan -huomaamattani, ja minusta tuntui siltä kuin sisimmässäni olisi auennut -ovi, jota muulloin aina olin pitänyt lukittuna, ja siitä tunki nyt -esiin joukko mietteitä ja mielikuvia ja muistoja. Kaikki ne olivat -minulle ennestään tuttuja, mutta ainainen kiire ja mielenahdistus -oli estänyt minua kiinnittämästä niihin huomiota. Näin edessäni, -kuinka synnytettyäni nuorimman lapseni puoleksi tiedotonna nousin -sitä pesemään ja kapaloimaan, kuinka seuraavana aamuna näännyksissä, -nälkäisenä ja hylättynä keitin paksua jauhopuuroa itselleni ja -lapsille; sitten tulivat oikeudenpalvelijat vaatimaan minulta panttia -mieheni veloista, ja minua hävetti, kun he näkivät minut makaamassa -tuossa siivoamattomassa huoneessa. Sitten menin pyytämään Gradellalta -lainaa, ja hän istui edessään lautasellinen hyvää höyryävää lientä, -ja minä ajattelin yhtä mittaa: 'Jospa hän toki antaisi minulle -lusikallisen, yhden ainoan lusikallisen!' -- sillä voin pahoin nälästä. -Mutta hän tyhjensi hitaasti silmieni edessä tuon täyden lautasen, -minulle tarjoamatta. -- Olin vielä näkevinäni Riccardon pienenä, -kuinka hänen turpeat, kalpeat poskensa hieman punastuivat ilosta, kun -minä tulin kotiin, kuinka hän kurotti kätensä minua kohden ja hänen -silmiinsä herahtivat suuret kyynelkarpaleet ja hänen pieni suunsa -alkoi vavista, kun hän näki etten tuonut hänelle mitään muassani, -- -ja kuinka hän sitten pelkästä voimattomuudesta nukahti, kun laskin -hänet rinnoilleni, joissa ei ollut enää tippaakaan maitoa. Selvään olin -vieläkin kuulevinani heikon, mielihyvää ilmaisevan äänen, jonka hän -päästi, kun tarjosin hänelle tuota tyhjää rintaa, ja näin kiitollisen -katseen, jonka hän minuun loi. Näin myöskin itseni kulkemassa ihmeen -ihanan puiston ohitse, jossa nuori äiti, yllään höllä valkoinen puku, -lepäsi päivänpaisteisella nurmikolla ja kaksi tai kolme kirjailtuihin -paitoihin puettua pienokaista riemuiten mellasteli hänen ympärillään. -Ja nyt vasta, pitkien aikojen kuluttua, tuli mieleeni joukko ajatuksia, -joita ei silloin ollut pälkähtänyt päähäni: 'Miksi minä en koskaan ole -saanut pukea lasteni päälle kauniita uusia vaatteita, niin kilttiä -ja sieviä kuin he olivatkin? Miksi en koskaan ole saanut naureskella -ja leikkiä heidän kanssansa? Miksi en yhtenäkään ainoana, aamuna ole -saanut nukkua kyllikseni ja jäädä heidän kanssansa lepäämään, miksi -minun täytyi joka ikinen aamu ennen päivänkoittoa lähteä kotoa ja -jättää pienokaiseni, vaikka he unesta heräten kurottivat käsivartensa -minua kohden ja huusivat itkien: elä mene luotamme!?' -- Kaikki nuo -kuvat ja ajatukset seurasivat toisiaan mitä suurimmalla nopeudella, -ja yhä enemmän alkoi mieltäni ahdistaa, ikäänkuin minua olisi uhannut -suuri vaara. Minua halutti itkeä, mutta samalla minusta tuntui siltä, -että jos alkaisin itkeä, niin en voisi lakata ennenkuin olisin itkenyt -itseni kuoliaaksi, ja minun täytyi kiiruhtaa ulos. Kun sitten ulkona -katseeni sattuivat tornikelloon ja näin kuinka myöhäistä jo oli, -ja tulin ajatelleeksi etten ehkä enää saisi tavata vaimoa, jolta -tavallisesti ostin munia, ja että tuskin enää ehtisin sinä iltana pestä -vaatteita, silloin haihtuivat äkkiä kaikki nuo kuvat, jotka olivat -saattaneet mieleni rauhattomaksi, ja minun oli parempi olla." - -Niin, niin kerrassaan olivat nuo muistot haihtuneet hänen mielestänsä, -ettei hän ollut ajatellut koko asiaa ennenkuin nyt kun minun puheeni -muistutti häntä siitä ja hän kertoi siitä minulle. Varsinkin sen -jälkeen oli minun mahdoton käsittää, kuinka ensi silmäyksellä en ollut -nähnyt hänessä muuta kuin mitättömän, ruman vanhan naisen ja huomannut -hänen katseessaan vain samaa vilpittömyyttä ja tyyntä ilomielisyyttä -kuin hänen kasvoillaankin. Kun tarkasti noita silmiä kauemmin, niin -tuntui pikemmin siltä, kuin kasvot olisivat olleet vain naamari, jonka -takaa ne katselivat esiin, kuin ne olisivat olleet kaksi itsenäistä -olentoa, jotka puhuivat omaa kieltänsä. 'Meillä ei ole koskaan ollut -aikaa itkeä', sanoivat ne, 'ei koskaan aikaa nukkua! Milloinka saamme -itkeä kylliksemme? Milloin paneudut hautaan, että saisimme nukkua -kylliksemme?' Kaikkein syvimmällä noissa levollisissa ja kirkkaissa -silmissä näki, kun silmäili niihin kauan, aina tukahdutetun, aina -tyydyttämättömän unen ja kyynelten kaihoamisen. - -Mutta siitä huolimatta ei häneltä kuitenkaan kokonaan puuttunut -elämänhalua, ja unelma, jota hän salasi itseltäänkin, nimittäin että -jollakin tavalla, hänen lastensa tai hänen kadonneen miehensä kautta, -onni vielä voisi hänelle koittaa, auttoi häntä kestämään jokapäiväisiä -vaivojansa. Varsinkin erästä seikkaa hän odotti yhtä hartaasti kuin -nääntymäisillään oleva matkamies odottaa keidasta tai majataloa, jossa -voi heittää matkarepun olaltaan ja levähtää, -- nimittäin Riccardon -kuolemaa. Siihen pysähtyivät aina hänen ajatuksensa, sitä seuraisi -taivaallisen levon ja huolettomuuden aika. Mutta noista tunteista -huolimatta hän teki kaiken voitavansa, haluttaisi sanoa enemmän kuin -voi, vahvistaaksensa Riccardon heikkoa henkeä ja pidentääksensä hänen -elämäänsä. - - - - -IV - - -Tuota Vanhassakaupungissa sijaitsevaa taloani nimitettiin pyhän -Antoniuksen taloksi, koska sen oven yläpuolella oli mainittua -pyhimystä esittävä koristus, kuten sanottiin alkuaan kahdenneltatoista -vuosisadalta. Oli kumminkin helppo huomata että se oli tuskin kahtakaan -sataa vuotta vanha ja syntynyt jesuiittityylin vallitessa; sitä -todisti sekä pyhimyksen että hänen jalkoihinsa painautuvan karitsan -asennossa ja ilmeessä kuvastuva liioiteltu hartaus ja pyhimyksen -oikealla käsivarrella istuvan Jesus-lapsen teeskennelty suloisuus; -vasemmassa kädessään oli Antoniuksella solakka, hempeästi nuokkuva -lilja. Mutta juuri tuo ylenmääräinen tunteellisuus viehätti kansan -lapsellista mieltä, ja kirjavine kukkineen, joilla kuva melkein aina -oli runsaasti koristettu, vaikuttikin se hieman miellyttävästi tumman -muurin rinnalla. Ettei kukkia koskaan puuttunut, johtui siitä, että tuo -erityisen runsasarmoinen pyhimys oli yleisesti suosittu. Erittäinkin -piti Riccardo huolta siitä, että sillä oli niitä yltäkyllin; Farfalla -sanoikin etupäässä poikansa tähden muuttaneensa tuohon taloon, -jonka tunnus tätä niin viehätti. 'Kenties tuottaa pyhä Antonius -meille onnea', oli hän ajatellut, kun Riccardo ahdisteli häntä -pyynnöillään, 'voimmehan koettaa!' Ja niin he olivat jo vuosikausia -olleet vuokralaisiani, eikä pyhimys ollut vieläkään palkinnut heidän -luottamustaan -- eikä Riccardo väsynyt häntä kukittamasta. Hän kertoi -minulle itse, mistä syystä hän erityisesti rakasti pyhää Antoniusta, -nimittäin siksi että hän pikemmin oli ollut eläinten kuin ihmisten -pyhimys. "Ihmiset eivät välittäneet hänestä, Vaan nauroivat hänelle", -sanoi hän, "mutta eläimet juoksivat hänen jälkeensä, -- eivätkä -ainoastaan karitsat ja koirat ja muut kotieläimet, vaan myöskin -metsänelävät, -- viisaat, nopsaliikkeiset ketut ja sukkelat jänikset; -yksin pienet käärmeetkin kohottautuivat, pystyyn ja lekuttivat -mielihyvästä kieltänsä hänen lähestyessänsä. Ja kun hän kulki -merenrannalla, kokoontuivat kalat, rapisuttivat kiiltäviä suomujansa -ja aukoivat pyöreätä suutansa, ikäänkuin hänen sanansa olisivat -olleet ravintoa. Heille hän näet kertoi sydämensä ylevät ajatukset, -joita ihmiset eivät ymmärtäneet." Samaten kuvaili Riccardo innolla, -kuinka Jesuslapsi, nähdessään pyhimyksen ylenpalttisen rakkauden, oli -laskeutunut hänen syliinsä. Riccardo rakasti nimittäin itse lapsia ja -eläimiä yli kaiken ja ne samaten häntä. "Ei ole Vanhassakaupungissa -ainoatakaan lasta", sanoi Farfalla, "joka ei häntä tuntisi ja -rakastaisi. Kun hän illoin istuu kaivon luona, soittaa harmonikkaa ja -laulaa: 'tuu, ystävän', tuu tanssimaan!' Niiloin he paukuttavat käsiään -ja hyppelevät hänen ympärillään eivätkä tahdo erota hänestä, niin että -vanhempain usein yön tullessa täytyy väkisin viedä heidät sisään." - -Aivan pienenä oli Riccardo alinomaa itkenyt ja tuottanut äidilleen -enemmän vaivaa kuin kukaan muu lapsista. Mutta töin tuskin hän oli -alkanut jotain ymmärtää, kun asiat kerrassaan muuttuivat. Silloin oli -näet äiti ostanut hänelle kauniin keltaisen kanarialinnun ja ripustanut -sen häkin hänen vuoteensa yläpuolelle, ja lintunen saattoi hänet -unohtamaan kaiken mikä häntä vaivasikin. Ei hän näyttänyt koskaan -väsyvän katselemasta sitä, kuinka se hyppi toiselta puikolta toiselle, -ja hän säisti heikolla äänellään pienen laulajan liverryksiä ja -helkytyksiä, niin että todella näytti siltä kuin he olisivat jutelleet -keskenänsä. - -'Niin me teimmekin', sanoi Riccardo, ja hänen silmänsä alkoivat loistaa -kirkkaammin; 'en muista enää mistä me keskustelimme, mutta kyselin -siltä kaikenmoista ja se vastasi minulle. Ymmärsin myös kaikki sen -laulut, ja minulle on jäänyt muistiin yksi niistä, joka oli tällainen: - - Kultaa siipen' välkkyy, - Kultaa laulun' helkkyy, - Kultaa, kultaa syömmen' on! - -Ja minä kuvailin mielessäni sen sydäntä pienen auringonkukan -kaltaiseksi, ja kun se lauloi, olin näkevinäni, kuinka nuo lukemattomat -keltaiset kukkalehdet värisivät sen rinnassa. - -Nyt oli Riccardolla huonetoverina oleanderi, joka ulottui melkein -lakeen, ja kerttu ja sirkka, jotka asustivat Carmelon niille -valmistamissa häkeissä. Kissa hänellä myöskin oli ollut, vaan sen -oli äskettäin myrkyttänyt eräs naapureista, jolta se oli varastanut -makkaran. Tuon kissan hengen oli Riccardo kerran pelastanut, kun -lapsijoukko, joka oli kokoontunut talon edustalla olevan kaivon luo, -oli aikonut huvikseen hirttää sen. Farfalla kertoi että hän oli -kompuroinut, ettei tulisi liian myöhään, kainalosauvoilleen niin -nopeasti jyrkkiä portaita alas, että helposti olisi voinut pudota niin -että olisi kuollut. Hän oli sitten ruokkinut pelastettua kissaa, joka -oli pienen pieni ja kurjan laiha, huolellisesti kuin pientä lasta, -niin että se vähitellen kävi pyöreäksi, sileäksi ja kiiltäväksi. He -olivat olleet keskenään hyvät ystävät ja toverit, ja, tuntiessaan -myrkyn vaikutusta oli uskollinen kissa, jännittäen viimeiset voimansa, -hiipinyt Riccardon luo, kuollaksensa hänen sylissänsä. - -Ajan pitkään huomasin että helläsydäminen Riccardo, joka olisi ollut -valmis itse näkemään nälkää, voidaksensa leivällänsä ravita nälkäisiä -varpusia tai köyhää lasta, ja yleensä oli lapsellisen vaatimaton, -kumminkin äitiänsä kohtaan esiintyä vallan vaateliaana. Hänen pukunsa -oli varsin huono, mutta siihen hän kumminkin tyytyi, käsittäen ettei -asia ollut autettavissa; mutta pilkkuja ei siinä olisi saanut olla -eikä olletikaan paikkoja toisenlaisesta kankaasta. Mutta kun hänen -täytyi käyttää samaa pukua vuosimääriä ja se aina varsin pian meni -rikki siitä paikasta, jota kainalosauva hankasi, niin nuo seikat eivät -olleet kartettavissa. Tiukka oli hän ruokaankin nähden, jossa aina -keksi jotakin moitittavaa, ehkä siitäkin syystä, että oli liian heikko, -voidaksensa sietää hyvin mitään ruokaa. Huoneen siisteyden suhteen oli -hänellä myös kovin ankarat vaatimukset, joita kumminkin oli ylen vaikea -täyttää siellä asustelevain holhoeläinten takia. Niinä päivinä, jolloin -hän voi paremmin, siisti, pesi ja keitti hän itse innolla ja taidolla, -mutta voidessaan huonommin -- ja sellaisia päiviä oli paljoa runsaammin --- oli äidin oltava kaikkialla läsnä ja kaikkivaltias. Yleensä vaikutti -äidin läsnäolo häneen varsin huomattavasti; tämän tarvitsi vain tulla -huoneeseen, niin Riccardon kasvot kävivät lapsellisen näköisiksi, -näyttivätpä ne pyöristyvänkin, ja kun hän nojautui äitiinsä, kuvastivat -hänen liikkeensä tyytyväisyyttä ja turvallisuudentunnetta. Hän ei -silloin juuri ottanut osaa keskusteluun, vaan antoi äitinsä puhua ja -kuunteli häntä lapsen kaltaisena, josta vanhemmat ovat erehtymättömiä. -Mutta kun äiti oli poissa, otti hän usein samat asiat puheeksi, -lisätäkseen jotakin Farfallan puheisiin tai oikaistakseen niitä, ja hän -osottautui silloin varsin sukkelaksi ja terävä-älyiseksi sekä oikeutta -harrastavaksi. - -Carmelo rakasti myöskin eläimiä ja lapsia, mutta ei hän seurustellut -niiden kanssa veljellisesti ja tuttavallisesti kuten Riccardo. Carmelo -oli maailmaan syntyessään ollut varustettu onnenhampaalla, ja Farfalla -kertoi minulle, kuinka hänen luonaan silloin oli käynyt lääkäreitä, -professoreja ja ylhäisiä naisia katsomassa tuota pientä kiiltävän -riisijyvän näköistä ihmehammasta, joka oli hänen esikoisensa suussa -ja saattoi naapurit ennustamaan lapsukaiselle onnea ja mahtavuutta. -Hymyillen vertasi hän silloisia toiveitansa siihen, miten oli käynyt, -mutta hänen tarkka oikeudentuntonsa saattoi hänet kumminkin lisäämään, -että Carmelon elo varmaankin olisi voinut muodostua onnekkaammaksi, jos -hän itse vain olisi siitä välittänyt. Hän oli voimakas eikä suinkaan -laiska, mutta hän jätti usein työnsä, lähteäksensä tuntimääriksi -kävelyretkelle tai soutaakseen aukealle merelle, ja nuo huvit olivat -hänestä paljoa tärkeämpiä kuin rahan ansaitseminen. Kumminkaan hän ei -ollut haaveksija, kuten Riccardo, ja siksi oli äidistä käsittämätöntä, -kuinka hän voi käyttää niin paljon aikaa tyhjäntoimittamiseen. Siinä -suhteessa hän kumminkin oli onnellinen, sanoi Farfalla, ettei hän -lainkaan voinut sietää naisia. Riemuportinkadun kursastelemattomat, -luonnolliset tyttöset, jotka parveutuivat Riccardon ympärille, missä -hänet vain näkivät, tunsivat niin selvästi, kuinka vastenmielisiä -he olivat Carmelosta, että kuin pelästyneet linnut heti pyrähtivät -tiehensä, kun näkivät hänen tulevan. Siis ei hän varmaankaan menisi -naimisiin, ja se se juuri olisi onneksi; rikkailla olivat lapset, -sanoi Farfalla, hauskana leikkikaluna, niillä kun ei koskaan ollut -niitä enempää kuin yksi tai kaksi; mutta köyhän lapset, joita oli kuin -hiekkaa meren rannalla, olivat kuin hyttysparvi, joka imi vanhempien -veren. - -Carmelo ei ollut äitinsä eikä veljensä näköinen: hän oli rotevampi, -hänen päänsä karkeatekoisempi ja kasvonsa leveämmät. Hän ei ollut hieno -eikä kaunis eikä huomiota kiinnittävä, mutta hänen uhkuva voimansa -ja terveytensä teki miellyttävän ja raikkaan vaikutuksen. Koko hänen -olennossaan ilmeni lapsellista itseensätyytyväisyyttä, ja joskin -onnenhammas oli mennyt menojaan, niin oli hänellä sen sijaan onnea -tuottavat silmät; suuret ja kauniit ne eivät olleet, mutta tyydytetyt, -juopuneet katselemastaan kaikkia ympäröiviä ihania esineitä: puita, -niittyjä, lähteitä, kaloja ja lintuja. Hän oleskeli kernaasti luonnon -helmassa, missä oli niin paljon katseltavaa ja silmillä nautittavaa; -puhelemisesta ei hän välittänyt eikä kuuntelemisestakaan niin kuin -katselemisesta. - -Vähät olivat hänen puheensa silloinkin, kun tervehdin häntä nähdessäni -hänet ensi kerran; äänetönnä hän asetti Riccardon vuoteelle lasitölkin, -jossa istua kökötti kaksi pientä lehvisammakkoa. Riccardo kohottautui -nopeasti istumaan, hänen kalpeat poskensa punehtuivat, ja ilo sytytti -hänen silmissään sellaisen yliluonnollisen hehkun, kuin olisivat -taivaanportit auenneet hänen edessään ja jumalalliset salaisuudet -ilmenneet hänelle. Nuo vihreät, hartaasti kurnuttelevat olennot -olisivat voineet luulla aamukoin hohtavan heidän päänsä yläpuolella. -Hän sulki astian lujasti laihoihin käsiinsä, ikäänkuin ilmaistakseen -siten hellyytensä sammakoille, ja hän kertoeli niille, kuinka hyvä -niiden olisi olla hänen luonansa, kuinka hän joka päivä antaisi niille -lukemattomia kärpäsiä ja niille hankittaisiin tuoretta ruohoa, niin -etteivät ne tietäisi mitään koti-ikävästä. Sitten hän pyysi Carmeloa -kertomaan, kuinka tämä oli saanut ne kiinni ja seurasi huomaavasti -tuota lyhyttä mutta tarkkaa selontekoa; samalla näkyi kumminkin hänen -huomionsa kohdistuvan myös sisäänpäin, missä mielikuvitus lienee saanut -uutta kiihdykettä. - -Hän alkoi nimittäin nyt äkkiä vilkkaasti kuvata paikkoja, missä itse -oli hakenut sammakoita; sitten rupesi hän kertomaan merimatkasta, -jonka kerran vuosia sitten oli tehnyt veneellä muutamien ystävien -kanssa, pyytääksensä kaloja. Hän kuvasi näkemiänsä laivoja, niiden -valkoisia, keltaisia ja ruskeanpunaisia purjeita, vihreätä merta ja -sinistä taivasta, laskevan auringon punertavaa hohdetta ja hämäriin -piiloutuvan meren suloisen viileätä ilmaa niin valtavalla ihastuksella, -että tuo kuva, jonka olimme nähneet joka päivä, kävi meistä oudon -viehättäväksi, ja minusta tuntui siltä kuin tuo aikoja sitten ollut ja -mennyt ilta olisi ollut maailman tärkein, ihmeellisin ja onnellisin -ilta. Sitten alkoi Farfalla jutella ja kertoi, millaisessa tuskassa hän -tuona päivänä oli ollut Riccardon tähden ja kuinka iloiseksi hän tuli, -kun keskiyön jälkeen kaukaa kuuli poikansa kainalosauvan säännölliseen -tapaansa iskevän katukiviin. Vaikkei Riccardo koko päivänä ollut syönyt -muuta kuin palan leipää, ei hän kumminkaan mielenkiihkolta voinut syödä -mitään eikä nukkua, vaan makasi melkein aamuun saakka silmät auki, -pitäen kädessään pikku kalaa, joka oli ainoa minkä hän oli saanut. - -Kun hänen äitinsä nyt huomautti, että ehkä kävisi vaikeaksi aina -hankkia sammakoille tuoretta ruohoa, ja että siksi olisi parempi -päästää ne irti, joutui hänen mielensä aivan kuohuksiin; hän veti -tölkin lähemmäksi itseään ja selitti kiivaasti, että niin kauan -kuin hän eläisi, täytyisi sammakoiden olla hänen tykönänsä hänen -tovereinansa. 'Ja kun sinä kuolet', sanoi Farfalla, 'niin panen ne -haudallesi; siellä ei puutu ruohoa, ja ne voivat pitkinä kevätöinä -ilahduttaa sinua laulullansa, josta niin pidät.' - -"Niin", jatkoi Riccardo innokkaasti, "mutta ennen kaikkea on teidän -muistettava istuttaa sinne tuo oleanderi, johon sitten voitte ripustaa -lintujeni ja sirkkani häkit." Minä huomautin että siten ehkä hänen -hautapaikastansa saisi alkunsa eläintarha, jota kaupunkimme jo kauan -oli toivonut, ja se pani kaikki sydämellisesti nauramaan; mutta -oikeastaan pilanteko hänen kuolemastaan, jonka sekä hän itse että -muut voivat huomata hiljaa lähenevän lähenemistään, teki minuun -varsin tuskallisen ja vastenmielisen vaikutuksen. Vasta vähitellen -rupesin käsittämään, että niin selvillä kuin hän olikin tilastaan, -hänen mielessään kumminkin vielä oli sijaa hämärille elämänunelmille -ja tulevaisuudentoivoille. Melkein koko ikänsä hän oli oleskellut -sairashuoneessa, mutta lapsena oli hän viettänyt muutamia vuosia -eräässä kauniilla paikalla merenrannalla sijaitsevassa lastenkodissa, -jossa sairaita lapsia hoidettiin ja he saivat merikylpyjä. Taloa -oli ympäröinyt äärettömän suuri puutarha, ja siellä hän oli istunut -kukkivien puiden varjossa, katsellen merelle, ja ystävälliset -hoitajattaret olivat tuoneet heille maitoa ja viiniä, ja siellä olivat -ne lapset, jotka eivät olleet kovin sairaita, -- niihin hän tosin ei -ollut kuulunut -- olleet piilosilla, hippasilla ja pallosilla. -- -Hänelle oli käynyt tarpeeksi usein uudistaa mielessään noita muistoja, -luullakseni siksi että ne todistivat, että hänenkin elämässään voisi -olla sijaa onnelle, ja soivat hänelle oikeuden sanoa: "Minäkin olen -kerran ollut onnellinen ja iloinnut päivänpaisteessa!" - -Hänen tulevaisuudentoiveensa perustuivat harmonikkaan, jota hän, -äitinsä puheen mukaan, osasi soittaa oivallisesti: hän aikoi ruveta -soittoniekaksi ja soittaa kaduilla ja ravintoloissa, häissä ja -tanssiseuroissa ja siten ansaita rahaa. Mutta paitsi sitä että hän -oli liian heikko pannakseen koskaan tuota tuumaa täytäntöön, olisi -siihen myöskin täytynyt hankkia poliisilta lupa, ja sen saamiseksi -oli tarpeen siksi suuri rahamäärä, että Farfalla ei mitenkään voisi -saada sitä kokoon, -- joten aie siis joka suhteessa oli mahdoton -toteuttaa. Vaeltavan soittoniekan kurjaa elämänosaa pidettiin täällä -kadehdittavana, sen saavuttamista olisi Riccardo katsonut huimaavaksi, -rajattomaksi onneksi. Yleensä hän olisi käyttänyt joka tilaisuutta -ansaitaksensa rahaa, vaikkei hänellä itseensä nähden ollutkaan muita -mielihaluja kuin että voisi pukeutua siististi ja sievästi ja saisi -mielin määrin polttaa paperossia. Mutta hänen mielessänsä kuvastui -korkeimpana maallisena onnena se, jos voisi lähteä ulos maailmaan -harmonikka selässä, ehkäpä kulkea suurilla, valtamerta lohkovilla -laivoilla toisiinkin maanosiin ja sieltä lähettää äidille rahaa, niin -että tämä vanhoillaan saisi levätä, ajatellen: 'Riccardo tekee työtä -minun edestäni'. Tuon unelman toteutumista ei hän tosin itsekään -pitänyt mahdollisena, vaan siitä hän kumminkin alati haaveksi ja puhui. - -Hän käsittelikin todella harmonikkaa taitavasti, vaikkei ollut saanut -mitään ohjausta siihen, ja hänen esittämistavassaan ilmeni luontaista -soitannollista aistia. Voi huomata hänen soittavan korvakuulolta, -esittävän sävelmät sen mukaan kuin oli ne kuullut jonkun ohikulkijan -suusta tai naisilta ja lapsilta, jotka niitä hänelle laulelivat, -sillä niissä oli joukko muutoksia ja muovailuja. Erityisesti viehätti -minua laulu, jolla hän säisti soittoansa, sekä se, että hän sanojen -suhteen menetteli samaten kuin säveleenkin nähden, nimittäin muutellen -ja koristellen muistinsa runsaita varastoja. Hänellä oli erinomaisen -kirkas ääni, joka kajahteli kauas, vaikka hän lauloikin hiljaa, ja -hänen laulunsa tunki ehdottomasti sydämeen; oli kuin yksinjätetty lapsi -olisi pukenut haaveensa lauluun ja kuunnellut sitä, itse käsittämättä -itseänsä. - -Kun ensimäisen kerran kuulin hänen soittavan, valtasi minut niin -voimakas liikutus, että menin akkunan luo, salatakseni sitä. Silloin -katseeni sattumalta kohdistuivat riemuporttiin, jonka siitä kohden voi -nähdä. Luullen minun todella vaipuneen katselemaan tuota muinaisaikojen -jätettä, jota usein oli nähnyt muukalaisten ihailevan, sanoi Farfalla: -"Pakanoille lienee ollut suotu enemmän onnea kuin meille, koska ne -pystyttivät tuollaisia voittoportteja. Me taistelemme kurjuutta -vastaan ja se pääsee meistä aina voitolle. Mutta sen sijaan on meille -pystytetty riemuportti taivaassa." Viime sanat oli hän selvästi -lausunut ivalla, vaikkakin lempeästi hymyillen, enkä heti keksinyt mitä -vastata. Mutta Riccardo laski harmonikan kädestään ja sanoi hitaasti: -"Minä tiedän vieläkin yhden riemuportin; se on siinä, mistä mennään -unen laaksoon." Siihen virkahti Farfalla nauraen: "Sellaisilla kuin -sinulla on aikaa uneksia; Carmelo ja minä nukumme niin sikeästi että -Jumalan joka aamu täytyy uudelleen herättää meidät eloon." - -Nuo Riccardon sanat selvittivät minulle monta seikkaa. 'Vaellatko sinä -kenties', ajattelin katsoessani häneen, 'joka yö elämän puutarhoissa, -kevein askelin, sauvatta, -- ja siksikö voit niin tyynesti ja -välinpitämättömästi tarkastaa eloa täällä kyynelten laaksossa? Sielläkö -olet kuullut nuo laulut, joilla mieltämme liikutat?' Minusta oli kuin -olisin nähnyt hänen menevän sisään kukitetusta portista ja nuokkuvien -kukkasten kuvusta tipahtelevan hänen päällensä kullalla kimmeltävää -kastetta. Siitä johtui hänen silmiensä yliluonnollinen loiste! Olin -vähällä käydä kateelliseksi häntä kohtaan. Mitä olisi minulle jäänyt, -jos minulta olisi otettu omaisuus ja terveys, niin että olisin ollut -köyhä ja sairas kuten hän? Tuskaa, mielenkarvautta, katkeruutta ja -vihaa elämää kohtaan. Mutta hän koristeli rakkautensa kukkaseppeleillä -tämän julman maan ja yksin tuonkin ainoan lahjan, joka sillä -ylenpalttisuudestansa oli varattuna köyhälle pojallensa, -- haudan! - - - - -V - - -Eräänä lämpöisenä yönä toukokuussa läksivät toivioretkeläiset -liikkeelle. Kun vaelluksen kestäessä ei saanut nauttia mitään, -aterioivat pyhiinvaeltajat ennen lähtöänsä yhdessä lukuisan tuttavien -kanssa, jotka heitä saattoivat, ja asettuivat sitä varten aukealle -kentälle, jota osaksi peitti kaikenmoinen roska, osittain korkea ruoho. -Toisella puolen rajoitti sitä linnanmuuri, toiseen suuntaan voi nähdä -meren ylitse aina sinne saakka, missä se suli yhteen sinipunaisena -häämöttävän taivaan kanssa. - -Useimmat läsnäolijat tunsivat minut jo ennestään ulkonäöltä, ja -voitin pian heidän suosionsa kartuttamalla yhteisiä ruokavaroja -lihalla, hedelmillä ja muilla herkuilla, joita olin tuonut mukanani. -Aluksi pysyttelin syrjässä Farfallan kanssa, joka muurin suojassa -kivien ääressä valmisteli kahvia ja salaattia; en näet voinut keltään -saada niin tarkkoja tietoja seurueeseen kuuluvain henkilöiden -elonvaiheista, kuin häneltä. Katsellessani hänen taitavaa ja joutuisaa -askartelemistaan, esitti hän minulle kuvia muutamain hänen apunaan -ja johdollaan toimiskelevien naisten luonteesta ja elämästä. Näiden -joukossa oli kaksi vuokralaistani, joista toinen oli keuhkotautinen ja -peljättävän laiha, ja jonka toivo, että voisi rukouksillaan hankkia -madonnalta itselleen terveyden, mutta myöskin halu nähdä ihmisiä ja -kuulla puhetta ja naurua, oli saattanut liittymään pyhiinvaeltajiin. -Hän oli Riccardon hyvä ystävä sekä yhtä väsymättömän vilkas ja -taipuisa leikinlaskuun ja ilkasteluun kuin tämäkin. Heillä oli tapana -sairautensa ja hiutumisensa johdosta kilvan pistellä toisiansa, ja -keuhkotautinen oli ehdottanut, että löisivät vetoa siitä että Riccardo, -joka kerskaili olevansa häntä terveempi, kuolisi ennen häntä. "Mutta -kuinkas minä saan sinulta maksun, jos voitan?" sanoi hän. Riccardo -sanoi että hän voisi olla huoletta, sillä jos tuo uskomaton seikka -tapahtuisi, niin tulisi hän keskiyöllä panemaan hänen vuoteellensa -maksun tähtitaalereissa. - -Toinen nainen oli lihava muori, joka joka kevät virkansa puolesta otti -osaa toivioretkeen, vaikka muutoin kernaimmin pysyttelihe paikoillaan -ja nytkin katseli Farfallan toimia muutoin liikkumatonna, paitsi että -yhtä mittaa soluutteli sormiensa välitse hyvin pitkää ja muhkeata -rukousnauhaa, mutta kasvoilla ilme sellainen, kuin aterian onnistuminen -olisi riippunut hänen silmälläpidostaan. Hänen toimenansa oli istua -kirkossa varakasten naisten edestä, joilla ei itsellään ollut siihen -aikaa, samaten muiden hartaudenharjoitusten, kuten pyhiinvaellusten, -rukousten lukemisen ja laulamisen suorittaminen. Hänen vyöstänsä -riippui rukousnauha ja läkkipullo, jossa hänellä oli tapana säilyttää -kahvia, ja häntä nimitettiin Vanhassakaupungissa kirkkomuoriksi sekä -myöskin kirkkosammakoksi, siksi että hänellä oli pyöreät, tuijottavat -silmät, pullistuneet kuten sammakolla, ja hän liikkui eteenpäin -pitkillä hyppäyksillä, kun luuli ettei kukaan häntä nähnyt -- niin -kerrottiin. Tuosta pilanteosta huolimatta häntä kumminkin pidettiin -suuressa arvossa, sekä siksi että hänellä oli taitoa ansaita rahaa, -että myöskin sentähden, että hän osasi esiintyä arvokkaasti ja puhui -pyhistä ja kaikkein pyhimmistäkin asioista varsin tutunomaisesti. - -Kaksi naista esitti Farfalla minulle erittäin sääliteltävinä, siksi -että he olivat alkaneet elämänsä joltisenkin suotuisissa olosuhteissa. -Toinen heistä, Apollonia nimeltään, oli puvusta päättäen kaikkein -köyhimpiä, ellei ollut tavattoman huolimaton; hän oli nimittäin -suorastaan puettu ryysyihin. Hänen matalaotsainen, aistillista -intohimoa kuvastava muotonsa ei ollut kaunis, vaan kumminkin huomiota -kiinnittävä; sen ilme oli levoton, melkein tajuton, kuten hänen -liikkeensäkin. Myötätuntoisuutta ei hän voinut herättää ainakaan -muutoin kuin siksi että teki niin tavattoman säälittävän vaikutuksen. -Hänen elämäntarinansa oli tällainen: Hän oli virkamiehen tytär ja -oli mennyt naimisiin jonkun alhaisen virkamiehen kanssa, ja heillä -oli ollut hyvä toimeentulo; kuollessaan ei mies tosin jättänyt -hänelle mitään varoja, mutta hän olisi voinut tulla hyvin toimeen -eläkkeellään, kun oli lapseton. Mutta jo vuoden kuluttua hän meni -naimisiin erään lihakauppiaan kanssa, joka tosin ei luonnostaan ollut -paha, vaan oli kiivas ja väkeviin menevä. Hän joi, siksi että kauppa -kävi huonosti, tai lieneekö ehkä ollut päinvastoin; pian ilmestyi -sitten huolia ja vastuksia sellaisia, joista vaimolla ei ollut ennen -ollut aavistustakaan. Mies sairastui, ja se vei viimeisetkin varat; -kuta heikommaksi hän kävi, sen vähemmin hän kykeni vastustamaan -juomishimoaan, ja lopuksi hän hirttäytyi selvitessään pitkällisestä -humalasta. Avuttomalle vaimolle hankkivat hänen entiset tuttavansa -kauppakojun torilla, ja hän tuli nyt joltisestikin toimeen ja olisi -ehkä pian tullut siedettäviin olosuhteisiin, mutta hän rakastui -pian erääseen kuormankantajaan, jonka seisontapaikka oli lähellä -hänen kojuansa. Hän antautui yhteyteen hänen kanssansa, solmimatta -avioliittoa, ja synnytti nyt, ollessaan neljänkymmenen tienoilla, -viisi lasta peräkkäin, kadottaen samalla kadottamistaan voimansa. -Kolmas mies oli laiskin ja pahaluontoisin kaikista; hän väsyi -pian tuohon rasittavaan joukkueeseen, hankki itselleen nuoren -rakastajattaren ja muutti hänen kanssaan toiseen asuntoon, välittämättä -lainkaan Apolloniasta ja hänen lapsistansa. Niin oli tämä joutunut -Roomalaiskaupunkiin, missä käytännöllinen ja kokenut Farfalla oli -auttanut tuota neuvotonta olentoa hankkimaan työtä. - -Toinen nainen lienee ollut yhtä vanha kuin Apollonia, mutta vaikka -surut ja huolet olivat jättäneet jälkiä hänen kasvoillensa, ilmeni -niillä kumminkin vienoa suloutta, joka teki hänet paljoa nuoremman ja -miellyttävämmän näköiseksi. Farfalla kertoi, että hän vielä kymmenen -vuotta sitten oli ollut nuori ja ihmeen kaunis; 'hänen miehellänsä, -joka myös oli kaunis ja luonnoltaan ilomielinen, oli paikka eräässä -hattukaupassa, ja he tulivat hyvästi toimeen. Eräänä päivänä oli mies -mennyt kovaa ukkossadetta pakoon muutamaan jalokivikauppaan ja pistänyt -siellä kenenkään huomaamatta kainaloonsa laatikon, joka sisälsi joukon -jalokiviä, ja vienyt sen kotiin. Kotona heitti hän kivet laatikosta, -pani siihen äskensyntyneen lapsensa ja sanoi hämmästyneelle vaimollensa -että pienokaisen vastedes olisi nukuttava siinä. Eräs tyttö, joka näki -tuon kaiken avoinna olevasta ovesta, ilmaisi asian muille, ja mies -parka joutui vankeuteen, kun tuomarit eivät voineet uskoa hänen noin -äkkiä joutuneen järjiltään. Vankilassa hän, jonkun aikaa raivottuaan, -kävi yhä tylsämielisemmäksi, mutta lihoi samalla, ja häntä rasitti -ainainen kalvava nälkä. Hänen vaimonsa, joka tuskin kykeni elättämään -itseänsä ja lapsiansa, kävi kumminkin usein miehensä luona viemässä -hänelle ruokavaroja, jotka sai kokoon näkemällä itse nälkää, joten -hän kuihtui kuihtumistaan samassa määrässä kuin vanki lihoi ja kävi -kankeammaksi. - -Sanoin Farfallalle kuultuani tämän ja muita samanlaisia juttuja: -"Näyttää siltä kuin te naiset tulisitte paremmin aikaan ilman miehiä, -ja kumminkin te aina niitä tavottelette? Mikä teidät siihen saattaa? -Tyhmyyskö vai mielettömyys vai rakkaus?" - -"Kohtalo", sanoi hän, yrittämättäkään kumota väitettäni. "Kaikki on -edeltäpäin määrättyä, on Riccardolla tapana sanoa, ja luulen hänen -olevan oikeassa." - -Väliin, sanoi hän, saivat kumminkin miehetkin kärsiä teoistansa, ja -hän huomautti minua, sitä todistaakseen, suutari Bonalmasta, joka -aivan äskettäin oli antanut Roomalaiskaupungille paljon puheen ja -naurun aihetta. Tämä oli istuutunut muista erilleen, merelle päin, ja -tuijotti katse tylsänä eteensä; hän näytti nuorelta, mutta oli kalpea -ja laiha ja ikäänkuin tuskasta kokoon kutistunut, niin että minun oli -mahdoton kuvailla häntä mielessäni iloiseksi ja pulskaksi, jommoinen -hän vielä äskettäin oli ollut. Hän oli mennyt naimisiin hyvin nuorena, -noin kymmenen vuotta sitten, hänellä oli monta lasta, ja hän oli elänyt -tyytyväisenä, kunnes hänen vaimonsa alkoi käsittämättömällä tavalla -laimiinlyödä taloutta ja tuhlata rahaa. Syyksi tuohon omituiseen -muutokseen huomattiin mielenhäiriö, josta syystä hänet täytyi viedä -hulluinhuoneeseen. Bonalma otti taloutta ja lapsia hoitamaan taloonsa -nuoren, tarmokkaan ja voimakkaan tytön, joka sittemmin synnytti hänelle -kaksi lasta, katsoi itseään hänen vaimoksensa ja käyttäytyi joka -suhteessa sen mukaan. Kumminkaan ei Bonalma ollut suinkaan unohtanut -mielisairasta vaimoansa, vaan kävi väliin häntä tervehtimässä, lähetti -hänelle vaatteita ja ruokaa ja muuta mitä hän voi tarvita. Hän ei -ollut pitkään aikaan käynyt laitoksessa, mutta pääsiäisen aikaan hän -tunsi kiihkeätä halua tavata vaimoansa. Heidän häänsä olivat nimittäin -olleet siihen aikaan vuodesta, ja silloin oli heillä ollut kimputtain -esikkoja ja orvokkeja vyöllä ja napinlävessä; siksi valtasi hänet joka -kevät, kun hän missä tunsi noiden kukkasten lemua, halu tavata sairasta -vaimoansa, ja hänen täytyi noudattaa tuota haluansa ellei tahtonut -menettää järkeänsä hänkin. Niinpä oli hän tehnyt tänäkin keväänä. -Lääkäri, joka hoiti hänen vaimoansa, ilmoitti hänelle silloin että hän -nyt toivoi, päinvastoin kuin ennen oli arvellut, voivansa parantaa -sairaan, ja hän kehotti Bonalmaa palaamaan muutaman viikon kuluttua, -viemään vaimonsa täysin parantuneena kotiin. Tuo tiedonanto vaikutti -Bonalmaan kuin isku päähän, ja puoleksi tajutonna hoiperteli hän -kotiin. Ollessaan tuossa tilassa, kuin päihtyneenä tai huumaantuneena, -rohkeni hän ilmaista rakastajattarellensa uutisen ja kehottaa häntä -lähtemään pois, suodaksensa sijansa hänen lailliselle vaimollensa. -Mutta toinen vakuutti heti että pysyisi paikallansa, mihin olikin -tavallaan oikeutettu, kun hänellä oli muutaman kuukauden jälkeen -jälleen lapsi odotettavissa. Bonalmassa ei ollut miestä käyttämään -väkivaltaa, varsinkaan, kun hänen omatuntonsa häntä soimasi, hänen -sydämensä oli kiintynyt lapsiin, ja tuo tarmokas, häikäilemätön nainen, -joka ei lainkaan välittänyt siitä, kuinka hän selviäisi asiasta, -saattoi hänet tavallista pelokkaammaksi. Naapurit odottivat varsin -uteliaina, miten kävisi, kun vaimo parin päivän perästä palaisi -kotiin. Ei kukaan tiennyt muuta neuvoa kuin sen, minkä Riccardon -kyttyräselkäinen ystävä oli keksinyt, että nimittäin Bonalma nyt -vuorostaan asettuisi asumaan koppiin, jonka hänen vaimonsa oli jättänyt. - -Tosin Bonalman ulkomuoto olikin omiansa herättämään tuon ajatuksen. -Hänen kasvoistansa voi huomata että yksi ainoa kalvava ajatus tai -pikemmin epäselvä pelontunne raskaana ja hervostavana ahdisti häntä. -Hänen tuijottavassa, hehkuvassa katseessaan oli uhkaava ilme; hän oli -minusta kuin kamalia tuskia kärsivä eläin, joka on luonnostaan tuiki -leppeä, mutta alkaa kuoleman tuskan kurkkua kuristaessa umpimähkään -haukkoa ilmaa ja epätoivoissaan voi purra kuoliaaksi mitä vain lähelle -sattuu. - -Hän piti, kertoi Farfalla, paljoa enemmän vaimostaan kuin -rakastajattarestaan, joka kumminkin oli nuorempi ja muhkeampi. -Luonnostaan oli hän taipuva kiintymään kotiinsa, hellä ja tunteellinen, -ja hän oli, ehkä tietämättänsä, koko ajan rakastanut vaimoansa; -tosin tämä olikin ollut sekä hyvä että kaunis, niin ettei ollut -monta hänen vertaistansa. Farfalla, joka aina halusi mihin hintaan -hyvänsä lohduttaa murheellisia, oli neuvonut Bonalmaa lähtemään mukaan -toivioretkelle, mutta mitä ihmeitä madonnan oikeastaan oli tehtävä -hänen hyväksensä, sitä he tuskin kumpikaan tiesivät. Kun nyt katselin -häntä kaukaa, tulin vakuutetuksi siitä että olisi parasta hänen -rakastajattarellensa, jos pysyttelisi hänestä kaukana, niin avuttomalta -ja aralta kuin hän näyttikin, ja tuo ajatus, että hän oli murhaaja, -vaikkei itse sitä tiennyt vaan ehkä vain tuskalla sitä aavisti, -vaikutti minuun niin valtavasti ja tuskallisesti, etten voinut pakottaa -itseäni häntä puhuttelemaan. - -Virkistyäkseni käänsin nyt katseeni matkueeseen kuuluviin vanhoihin -aviopuolisoihin, jotka olivat pieniä, vilkkaita, iloisennäköisiä -olentoja ja joita pikeimmin olisi luullut sisaruksiksi kuin -aviopariksi. Heillä oli ollut kaksi tytärtä, jotka olivat kauniita, -terveitä ja hilpeitä, mutta myöskin hillittömiä ja ajattelemattomia, -ja niillä oli ollut rakkaudenseikkailuja rikasten herrojen kanssa. -Vanhemmat olivat aluksi heitä siitä nuhdelleet, mutta lempeästi vain, -sillä he rakastivat pulskia tyttäriänsä liiaksi, ja sitä paitsi he -rohkenivat kuvitella mielessään, että nuo herrat menisivät naimisiin -heidän lastensa kanssa, saattaen nämät loistoon ja kunniaan; olihan -muinoisina aikoina usein tapahtunut sellaista. Mutta sen sijaan -synnytti vanhempi tytär kaksi lasta peräkkäin vanhusten elätettäviksi, -ja kun rakastelija, joka ei ollenkaan pitänyt huolta lapsistaan, kävi -kylmäksi niiden äitiäkin kohtaan, läksi tämä maille maailmoille, -ettei tarvitsisi kestää sitä, että tulisi kokonaan hylätyksi; vaikka -hän olikin laiska ja kevytmielinen, ei häneltä kumminkaan puuttunut -ylpeyttä ja rohkeutta. Molemmat lapsensa jätti hän vanhempiensa -huostaan, luvaten lähettää rahaa, niin pian kuin saisi sitä ansaituksi; -mutta sen koommin ei hänestä ollut kuulunut mitään, ja vanhemmilla -oli nyt jälleen tilaisuutta kuvailla mielessään, kuinka hän palaisi -tarumaisen onnellisissa olosuhteissa. Toisen tyttären oli sillä välin -käynyt kuten hänen sisarensakin, mutta hän oli toista laatua ja suri -paljoa haikeammin tekonsa seurauksia. Sen jälkeen kuin tiesi tulevansa -isättömän lapsen äidiksi, ei hän enää liikahtanutkaan ulos vanhempiensa -asunnosta, ja kun synnytys oli ohi, läksi hän sieltä ainaiseksi. Ei -tiedetty oliko hän sisarensa tavoin lähtenyt maailmalle vai mennyt -kuolemaan. Nuo pienet vanhat ihmiset, ammatiltaan saviastioiden -korjaajia, näkivät paljon huolta ja vaivaa hankkiessaan elatusta -kolmelle kukoistavalle kasvatilleen, mutta eivät luopuneet toivosta, -vaan vaelsivat joka vuosi toukokuussa pyhälle vuorelle, rukoillakseen -armorikasta neitsyttä kadonneitten lastensa puolesta. - -Farfallan lapsista oli saapuvilla ainoastaan hänen nuorin tyttärensä -Vittoria, ja tämä otti toivioretkeen osaa oikeastaan vastoin äitinsä -tahtoa. Oli nimittäin kysymyksessä rakastaja, josta Farfalla ei olisi -tahtonut kuulla puhuttavankaan, vaikka hän muutoin lapsiinsa nähden oli -pikemmin liiaksi kuin liian vähän myöntyväinen. Siihen hän vielä tyytyi -että tyttö, jota yleisesti suosittiin kauneutensa ja iloisen mielensä -takia, oli hylännyt monta kunnollista ja hyvästi toimeentulevaa -kosijaa; mutta Vittorian avioliittoa tuon ainoan kanssa, jonka tämä -olisi tahtonut, hän vastusti tavattoman tarmokkaasti, ja Carmelo -ja Riccardo avustivat häntä siinä. Olipa Carmelo kerran vihoissaan -lyönytkin sisartansa, kun eivät pyynnöt ja varoitukset saattaneet -tätä luopumaan aikeestaan, ja hän oli sanonut, ettei Vittorian enää -pitäisi pitää häntä veljenänsä, jos menisi naimisiin tuon miehen -kanssa. Rakastaja oli nimeltään Pasquale, ja hän oli hyvää sukua. -Vastahakoisuutensa syistä ei Farfalla ilmaissut minulle muuta kuin että -tuo mies oli hänestä kovin vastenmielinen ja että hän oli laiska. Mutta -laiskan miehen hitto perii ja hän saattaa vaimonsakin helvettiin. - -Kun oli aterioitu ja ihmiset käyneet vilkkaammiksi, kääntyi Farfalla, -joka mieltäkiinnittävällä tavalla oli kertonut minulle nämä nyt -muistista esittämäni seikat, muun seurueen puoleen, joka näytti -tietävän hänellä olevan muistissa varattuna runsaasti kertomuksia -ja lauluja. Kun hän nyt istui mukavasti keskessä ja katseli -kuulijakuntaansa kirkkailla sinisillä silmillään, hartaasti, mutta -samalla, etevämmyytensä tuntien, leikillisen ylpeästi, valaisten -silloin tällöin esitystään vilkkailla kädenliikkeillä, muistuivat -mieleeni vaeltavat laulajat, jotka muinaisaikoina kokosivat ympärilleen -kansaa aukeille kentille lehmusten alle. Ei kukaan keskeyttänyt häntä -muutoin kuin suosiollisella naurulla tai hämmästyksen huudahduksella, -ja minustakin tuntui siltä etten väsyisi häntä kuuntelemaan, niin -huvittavalla tavalla hän esitti kuvan toisensa jälkeen menneestä -ilottomasta ja kurjasta elämästänsä. Välillä hän myöskin kertoi satuja -ja pyhimystaruja, todistaakseen jonkun väitteen tai valaistakseen -jotakin elämänkokemusta, lauloipa hän muutamia säkeistöjä vanhoista -lauluistakin, -- ja minulla on niistä sekä sanat että sävel vielä -muistissa, vaikkei hänellä ollut ääntä eikä korvakuuloa. Hänen -kertomistavastaan kävi selvästi esiin, ettei hän suinkaan ylen vakaasti -uskonut pyhimyksiin, ja madonnastakin hän puhui lempeällä ivalla, -vaikka vaelsikin jo kolmatta kertaa pyhälle vuorelle hänelle huoliansa -ja pyyntöjänsä esittämään. - -Ensi kertaa hän meni sinne seitsentoistavuotiaana tyttönä rukoilemaan -tuota taivaallista olentoa pehmittämään hänen äitinsä sydämen; äiti -nimittäin vaati häntä luopumaan kauniista kellosepästä, josta sitten -tuli hänen miehensä ja johon hän silloin oli rakastunut, ja menemään -naimisiin tuon vanhemman, työteliään kosijan kanssa, jonka hänen -sisarensa sitten otti ja tuli varakkaaksi porvarirouvaksi. Pelko oli -silloin vallinnut hänen mielessään, sillä itse teossa hän piti äitiänsä -paljon mahtavampana kuin madonnaa, ja nyt hän oli äidin tietämättä -lähtenyt koko päiväksi kotoa pois. Suureksi hämmästyksekseen hän kotiin -tullessaan huomasi tuon itsepintaisen olennon muuttaneen mieltä. Äiti -oli näet luullut, kun tytärtä ei ruvennut näkymään kotiin palaavaksi, -että tämä joko oli surmannut itsensä tai lähtenyt rakastajansa tykö, -eikä hän olisi tahtonut kumpaakaan noista häpeäpilkuista tahraamaan -perheensä kunniaa. Sentähden hän oli päättänyt antaa tyttärensä tehdä -mielensä mukaan ja ajatteli jo tyydytyksellä siitä johtuvia seurauksia, -ja kun hänen ennustuksensa sittemmin toteutuivat, ei hän suonut -Farfallalle mitään apua. "Siis", sanoi Farfalla, "on minun kiittäminen -madonnaa miehestäni, joka kahdeksan vuoden perästä jätti minut ja teki -minusta kerjäläisen; nähtävästi ei pyhä neitsyt tuntenut häntä niin -hyvin kuin äitini." - -Toisella kertaa Farfallan rukousta ei ollut kuultu. Silloin oli hän -ollut vuorella vähän aikaa sen jälkeen kuin hänen miehensä oli lähtenyt -maailmalle, kaksi kuukautta ennen nuorimman lapsensa syntymistä. -Hylättynä ja hädissään, kuten oli, kammotti häntä ajatellessa että -saisi vielä yhden lapsen lisää elätettäväksi, vaikka tuskin kykeni -hankkimaan toisillekaan leipää, ja hänestä tuntui siltä kuin hänen -olisi täytynyt pakottaa taivas ottamaan asuntoihinsa tuo vielä -syntymätön sielu. Kankeasti liikkuen ja sydän toivotonna nousi hän -vuorta ylös, ollen menehtymäisillään kesän kuumuuteen, sillä hän -oli päättänyt ettei matkalla nauttisi tippaakaan vettä. Saavuttuaan -ylös vuorelle oli hän niin väsynyt ja voi niin pahoin, ettei kyennyt -pitämään ajatuksiaan koossa ja sitäkin vähemmin esittämään asiaansa -rukouksessa; mutta luottaen siihen että tuo jumalallinen olento -ymmärtäisi häntä sanoittakin, heittäytyi hän madonnan kuvan eteen ja -itki niin että alttarivaate kostui ja kävi raskaaksi ja kyyneleet -virtasivat kivilattialle. Mutta siitä huolimatta syntyi lapsi -maailmaan oikeaan aikaan ja oli, kuten Farfalla lausui, kukoistavampi, -voimakkaampi, kauniimpi ja vilkkaampi kuin toiset, juuri kuin sillä -olisi ollut kaksi henkeä. - -Vittoria oli syntynyt eräänä sunnuntaina, auringon ollessa -korkeimmillaan ja iloisen soiton kajahdellessa. Joukko sotamiehiä oli -nimittäin kulkenut sitä katua pitkin, jonka varrella Farfalla asui, ja -kun hän kuuli tuttua marssia puhallettavan, juoksi hän työnsä jättäen -akkunan luo, katsoaksensa ulos. Kun hän kumartui ulos akkunasta ja -juuri näki kullankeltaisten torvien säihkyvän auringonpaisteessa, -alkoivat synnytystuskat, ja synnytys tapahtui sitten niin nopeasti, -että hän vielä kaukaa kuuli muutaman hiljaisen sävelen, kun jo kaikki -oli ohi. "Jos se olisi ollut poikalapsi", huomautti lihava vanha muori, -Farfallan lopetettua tämän kertomuksen, "niin siitä olisi tullut -mahtava sotapäällikkö." "Luulin lapsen tuottavan minulle onnea, vaikka -olikin tyttö", sanoi Farfalla, luoden kirkkaat silmänsä Vittoriaan, -joka istui kaukana hänestä, "mutta nyt en enää usko sitä." - -Ulkomuodosta päättäen oli tuo ihana olento syntynyt kantamaan onnen -purppuraa. Täysin mitoin oli luonto suonut hänelle antimiaan; kaikki -se viehättäväisyys mitä väri, ihon hohde, muotojen sulavuus ja -täyteläisyys voi suoda, koristi hänen kasvojansa ja varttansa, niin -että yhtä vähän tuli hänessä kaivanneeksi mielen ja hengen sisältöä, -kuin sitä kaipaa ruusu- tai tulppaanikimpussa. Hänen suurista avo -auki olevista silmistänsä säteili lämmin hehku, joka oli viehättävä -kuin päivänpaiste, mutta johon ehkä lopuksi voi kyllästyäkin, kuten -päivänpaisteeseenkin; sanottavaa ei hänellä varmaankaan ollut mitään -eikä mitään muuta toiselle antaa kuin nuoruutta, mieleniloisuutta -ja rakkaudenhehkua, mikä tosin onkin runsas ja valtava anti. Äidin -kertoessa oli hän kuunnellut äänetönnä, sanaakaan lausumatta, katseet -luotuina merelle päin, mutta kuullessaan Farfallan viime sanat käänsi -hän hitaasti päänsä ja lausui levollisesti: "En ole pahempi sinulle, -kuin sinä olit äidillesi", käännähti jälleen ja suuntasi katseensa -kauas etäisyyteen. 'Mitä hän tuolta hakee?' ajattelin minä. 'Kuuleeko -hän ehkä meille muille kuulumatonta voittomarssia, rumpujen pärinää, -torvien uljasta toitotusta ja kaihoisaa valitusta, joka kutsuelee häntä -täältä yhteiskunnan kukkuloille?' Kuvailin häntä mielessäni diadeemi -otsalla imperaattorin vaunuissa; valkoiset hevoset, joilla oli pitkä -harja ja häntä, vetivät sitä rinnettä ylös Kapitoliumiin, ei -- onnen -kukkuloille! Tiellä tunkeili hopeavitjoista talutettuina kiljuvia ja -karjuvia leopardeja, tiikereitä, norsuja ja muita vierasten maiden -eläimiä, mutta tarkkaamatta tuota melua ja loistoa katsoi hän suurilla, -mustilla silmillänsä kauas etäisyyteen, ylpeänä ja levollisena. Kerron -tästä antaakseni kuvan hänen kauneudestansa ja ihanuudestansa; itse -teossa kyllä käsitin että hänen ajatustensa ja toiveittensa esineenä -olivat vain ruskeat miehenkasvot, ja kun istuuduin hänen viereensä -ja aloin jutella hänen kanssansa, huomasin kohta arvostelleeni häntä -oikein. Puhuessa tuli hänen kasvoillensa leikillisen iloinen ilme, ja -silloin haihtui heti hänen juhlallinen mahtavuutensa melkein kokonaan -ja hän siirtyi tavalliseen jokapäiväiseen elämään. Sen kautta ei -hänen viehätysvoimansa suinkaan vähentynyt, muuta kuin mahdollisesti -mielikuvitukseen nähden; herttaisemmalta hän minusta tuntui, sitten -kuin olin puhellut hänen kanssansa. Kysyin miksi hän oli hylännyt -kaikki nuo kosijat, jotka olivat hänen äidillensä mieleen. "Ne eivät -minusta ole olleet kyllin kauniita", vastasi hän, katsoen minuun -hymyillen, niin että ehdottomasti punastuin, ikäänkuin minun olisi -ollut hävettävä sitä etten ollut enää aivan nuori ja hänestä ehkä kovin -mitätön näöltäni. "Ja Pasquale on kyllin kaunis?" kysyin edelleen, ja -hän vastasi nyökäyttämällä päätänsä ja vielä selvemmin punehtumalla -äkkiä, -- joten tulin vakuutetuksi siitä että tuon rakastetun miehen -muhkeus ja kauneus oli verraton. - -Olisin kumminkin halunnut kuulla hänestä puolueettoman arvostelun ja -menin Riccardon tykö, arvellen häntä pikimmin kykeneväksi lausumaan -sellaisen. "Minkä näköinen on tuo mies, jota sisaresi rakastaa?" -kysyin häneltä. "Hän näyttää aivan sellaiselta pedolta, jollainen -onkin", sanoi Riccardo halveksivasti, keskeyttämättä soittoansa, -joka hänestä nähtävästi oli kysymystäni tärkeämpää. "Katsokaas", -jatkoi hän heti, "tuosta, jossa näette vedessä valkeahkon viirun, -on juuri kulkenut suuri höyrylaiva, joka on matkalla Intiaan, ja -siellä on lämmittäjänä eräs ystäväni, jonka saan periä." Perintönä -oli hyvänhajuinen santelipuinen laatikko ja papukaija, joka Riccardon -puheen mukaan oli ihmeellisen ihana olento; väriltään oli se sininen -ja vihreä kuin riikinkukonpyrstö, mutta sillä oli myöskin muutamia -tulipunaisia höyheniä, ja koko sen ruumis hohti, ikäänkuin joku olisi -voidellut sen liimalla ja pistänyt kiillekultaan. Puhua ei se nyt tosin -osannut muuta kuin: "Näkemiin!" ja "Hyvästi!" "Mutta opetan sille vielä -paljon muuta", sanoi Riccardo, "sillä kuukauden kuluttua se on minun." -Kysyin, kuinka se oli käsitettävä, ja Riccardo sanoi levollisesti: -"Ehkä ystäväni kuolee ruttoon, joka nyt juuri raivoaa Intiassa; kotiin -hän ei ainakaan palaa missään tapauksessa." Kun hän lausui tuollaisia -seikkoja, kävivät hänen silmänsä ja katseensa ja äänensä sellaisiksi, -että selkäpiitä karmi, vaikkei hän itse lainkaan huomannut puheidensa -kuuluvan kammottavilta tai edes salaperäisiltäkään. Ei hän päättänyt -ulkonaisista merkeistä, sanoi hän, jonkun ihmisen kuolevan, vaan hän -tunsi ja tiesi sen samalla tavalla kuin unessa tietäisi jostakin, -että tuo on minun isäni, tai jostakin maisemasta, että tuo on Intia, -vaikkei unikuva vastaisikaan todellisuutta. Tuollainen aavistamiskyky -ei muutoin ollut mitään harvinaista, arveli hän, vaan sitä tapasi -eläimissäkin; niinpä esimerkiksi hänen ystävänsä papukaija ei erotessa -mitenkään suostunut sanomaan "Näkemiin", vaikka sen omistaja huusi -sille tuota sanaa moneen kertaan, vaan rääkkyi vain yhtä mittaa -"Hyvästi", niin että omistaja arveli papukaija paran ennustavan omaa -kuolemaansa ja pyysi Riccardon lupaamaan että täyttäisi sen, niin että -hän vielä saisi nähdä sen kirjavan, koreavärisen ruumiin. "Se ei tuolle -tyhmyrille pälkähtänyt päähän, että hänen itsensä täytyisi kuolla", -sanoi Riccardo hymyillen. - -Kysyin miksi hän ei ollut varoittanut ystäväänsä ja estänyt -häntä lähtemästä matkaan. "Mitä se olisi hyödyttänyt?" kysyi hän -hämmästyneenä. "Silloin olisi hän kotona tukehtunut riisinjyvään -tai kuollut ilman mitään aihetta. Kaikki on edeltäpäin määrättyä. -Lapsena oli minulla kerran vaarallinen, hyvin tarttuva tauti, ja -lääkäri käski äidin pitämään minua erilläni toisista, mikä tietysti -oli mahdotonta, kun meillä oli vain yksi huone. Hän asetti siis minut -keskelle leveätä vuodettamme ja toiset ympärilleni sekä paneutui itse -jalkopäähän, arvellen ettei olisi pahaksi, jos kaikki tyyni kuolisimme -yhdessä; mutta ei yksikään heistä sairastunut ja minäkin paranin. -Sinä päivänä, jona minusta tuli raajarikko, syöksyi Carmelo korkealta -muurilta maahan, ja häntä luultiin kuolleeksi, kun hänet tuotiin -kotiin; hän tointui kumminkin, ja pian hän temmelsi toveriensa kanssa -yhtä reippaana kuin ennenkin. Minä sitä vastoin, joka unessa pyörähdin -matalasta sängystä maahan, en koskaan enää toipunut entiselleni, ja tuo -putoamiseni noin mitättömän matkan korkeudesta on pian saattava minut -hautaan." - -Ryhtymättä arvostelemaan hänen lausumiansa mielipiteitä ja hänen -käsitystänsä maailman menosta, koetin vain saada hänet siitä uskosta, -että hänen olisi pian kuoltava; sanoin että hänen päinvastoin olisi -elettävä toivossa voivansa tulla paremmaksi, joskaan ei aivan -terveeksi. Hän pudisti päätänsä ja sanoi kuiskaten: "Tiedättekö, -miksi äitini menee pyhälle vuorelle? Luuletteko hänen tekevän sen -tuon hyveenpalkinnon tähden, jonka Nanni kyllä muutoinkin saisi? Hän -rukoilee minun kuolemaani, sillä se tuottaa hänelle enemmän hyötyä, -kuin Nannin myötäjäisrahat." - -Koetin saada hänet luopumaan tuosta arvelusta, joka minusta tuntui -mielettömältä ja tuulesta temmatulta, ja nuhtelinkin häntä vakavasti -siitä, että hänellä oli sellaisia ajatuksia uskollisimmasta, -uhraantuvaisimmasta ystävästänsä, -- jota hänellä muutoin ei näyttänyt -olleen tarkoitus mitenkään moittia tai alentaa tuolla mitä oli sanonut. -Hän vaikeni ja haki häntä silmillänsä ihmisjoukosta, ja löydettyään -hänet katsoi hän häneen kauan, hymyillen, mutta kumminkin hieman -nurjamielisenä, ja hän näytti täydellisesti unohtaneen minun läsnäoloni. - -Täysikuu, joka nyt jo paistoi koko kirkkaudessaan, valaisi laajaa -kenttää, niin että selvästi voi nähdä kaikki mitä siellä tapahtui, -ja muistan että nuo valjut olennot, jotka liikkuelivat edes -takaisin kuivilla, hiedoittuneilla romuläjillä, olivat minusta kuin -kuolleista nousseita, jotka halajivat tuntea maan lämpöisen ilman -hivelevän heidän kolkonnäköisiä kasvojansa ja koettivat kulmikkailla, -luonnottoman kiihkeillä liikkeillä matkia eläviä. Viiniä ei ollut -juotu, ja kumminkin kävi iloisuus yhä meluavammaksi; kaupungista tuon -tuostakin kuuluvat vienot laulun tai mandoliinin sävelet saattoivat -tuon riemastelun tuntumaan yhä räikeämmältä, raaemmalta. Suurinta -ääntä piti nyt kolme viallista olentoa, kaksi miestä, joista toinen -oli kyttyräselkäinen, toinen silmäpuoli, ja inhottavan näköinen -heikkomielinen tyttö, jonka rumuus kävi vielä huomattavammaksi sen -kautta että hän oli koristautunut kirjavilla retaleilla. Nuo molemmat -nuoret miehet olivat Riccardon hyviä ystäviä, mutta hän syytti -kyttyräselkäistä uskottomuudesta, sillä tämä oli eräänä iltana, kun -kaikki olivat kokoontuneet kaivolle juttelemaan, mennyt kihloihin -heikkomielisen tytön kanssa. Tyttö luuli kihlauksen olleen tarkoitetun -täyttä totta ja huvitti nyt hellyydenosotuksillaan toisia, joiden -törkeät pilapuheet, häntä lainkaan loukkaamatta, vain saattoivat -hänet nauraa kikattamaan. Farfalla keskeytti mellakkaa ja naurua -huudahtamalla: "Jos kyttyräselkä ja höpsäkkö menevät naimisiin, niin -ei Riccardonikaan enää huoli odottaa; annan hänelle kaksi olkisäkkiä -vuoteeksi ja tusinan kiviä liedeksi. Kuka tytöistä tahtoo hänet -näine myötäjäisineen?" Nyt joukko nauravia tyttöjä ensin kiiruhti -Farfallaa kohden huutaen: "Minä tahdon hänet, minä, minä!" -- sitten he -juoksivat Riccardon tykö, nykivät hänen mustia kiharoitaan ja jatkoivat -vallatonta pilaansa, tarjoutuen hänelle vaimoksi. Hän vastaeli heille -ensin samaan tapaan, mutta otti sitten harmonikkansa ja alkoi soittaa -tanssisävelmää, jolloin tytöt heti rupesivat laulamaan ja tanssimaan, -ja muutamat miehet ja vanhat naiset säistivät heitä puoliääneen -rytmillisellä hyräilyllä. Keskellä tuota temmellystä kuultiin -Pakanakirkosta kellon ilmoittavan syvällä, vakavalla äänellään keskiyön -olevan käsissä, -- ja se oli sopimuksen mukaan oleva lähdönmerkki. -Hälinä vaikeni heti, lähtijät lausuivat nopeasti hyvästit jääville ja -asettuivat parittain tai kolmittain jonoon. Lähtiessään liikkeelle -virittivät he laulun, jonka voi huomata olevan hyvin vanhoilta ajoilta -ja jota lienevät laulaneet jo ensimäiset toivioretkeläiset, mitkä -vuosisatoja sitten vaelsivat pyhälle vuorelle. Ensi äänessä oli -jotakin kiihkeästi hillittyä; syvä, yksitoikkoinen säistys muodosti -kuin ahdistavan muurin, josta tuo yksinkertainen sävel, sinne tänne -harhaillen, epätoivoissaan haki aukkoa, pyrkien apua anoen valoa -kohden. Kun vaeltajat jo olivat kadonneet näkyvistä, kuului vielä kauan -heidän kenkiensä kopinaa sekä joka värsyssä toistuva loppusävel, joka -oli kuin hukkuvan hätähuuto, kun hän uudelleen ja yhä uudelleen kohoaa -vedenpintaan, mutta lopuksi anoo apua vain heikolla äänellä, sitten käy -tiedottomaksi ja menehtyy. - - - - -VI - - -Sama kellonääni, joka antoi toivioretkeläisille lähdönmerkin, keskeytti -Riemuportinkadulla rakastavaisen parin hyväilyt, karkottaen pikku -Nannin luota hänen sulhonsa, jonka laiva juuri oli palannut Smyrnasta -ja muutamiksi päiviksi asettunut satamaan. Rakastavaiset olivat -käyttäneet hyväkseen sitä seikkaa, että katu pyhiinvaelluksen johdosta -oli melkein autiona, tavatakseen toisiansa vinnikamarissa, jossa Nanni -asui yhdessä Vittorian kanssa, ja tuossa tilaisuudessa olivat he -kerrassaan unohtaneet hyveenpalkinnon ja Farfallan siihen kohdistuvat -toiveet. Kello kaksitoista oli sulhon jälleen oltava laivalla, ja hän -lausui nyt nopeasti hyvästit ja kiiruhti pitkin, varovaisin askelin -Riemuportinkatua alas, jolla aikaa tyttö pari kertaa painoi kasvojansa -tyynyä vasten, mutta nukahti sitten, niin että tuo yksinäisyydessä -syttynyt rakkaudenliekki jo oli palanut loppuun ja lakannut hehkumasta, -kun vähää jälkeen keskiyön saatoin Riccardon hänen asunnollensa. - -Kohta sen jälkeen tapahtui aivan toisenlainen seikkailu. Riccardo, joka -varsinkin kesäkuukausina usein kärsi unettomuudesta, makasi silloin, -välttääksensä tuon matalan huoneen tukahduttavaa ilmaa, ulkoeteisessä, -jonne sitä varten oli varattu maissintupsuilla täytetty säkki. Niin -sanoi hän nytkin aikovansa tehdä, kun yritin auttaa häntä nousemaan -noita jyrkkiä portaita ylös, ja kun tunsin hänen tapansa, niin jätin -hänet vuoteellensa eteiseen, ilman että päähäni oli pälkähtänytkään, -että se voisi olla arveluttavaa. Pieni joukko, joka oli lähtenyt -kotiin yhtaikaa meidän kanssamme, oli pian hajaantunut, ja hiljaisuus -vallitsi jo, kun aloin laskeutua kaupunkiin päin. Riccardo vaipui -heti sikeään uneen, josta kumminkin pian heräsi, kuten arveli, jo -muutaman minuutin jälkeen. Hänestä tuntui siltä kuin olisi herännyt -melusta, ja hän kuunteli, kuuluisiko ylhäältä mitään, mutta siellä -oli aivan hiljaista. Kun hän sitten nousi vuoteeltaan ja katsoi -ovesta ulos, näki hän toisella puolen katua, aivan seinän vieritse, -jotakin luikahtavan eteenpäin pimeässä; kuu oli näet jo laskenut -talojen taakse. Ensiksi hän teki ristinmerkin, arvellen nähneensä -rauhattoman sielun, joka haki muinoisten hairahdustensa tyyssijaa; -mutta kun hän kurottautui kauemmaksi ja jännitti katsettansa, tunsi hän -tuon olennon Torquatoksi, Jurewitschin veljeksi. Tämä oli varmaankin -saanut tietää suutari Bonalman lähteneen kotoa toivioretkelle ja -aikoi nyt käyttää tilaisuutta hyväksensä, tyhjentääksensä hänen -puotinsa; ainakin pysähtyi hän juuri sen edustalle ja heilautti itsensä -matalaa akkunaa kohden. Riccardo kertoi minulle kerran muutamassa -eläintarhassa nähneensä mahdottoman suuren petolinnun, jolla oli -leveät, mustat siivet ja pitkä, paljas, lihakas kaula sekä pieni, -höyhenetön pää, joka päättyi ahmailevaan nokkaan ja jossa säihkyivät -saaliinhimoiset silmät. Sen näköinen, sanoi hän, oli Torquato ollut, -kun hän, pitäen kiinni akkunasta, katsoi katua pitkin ja kuunteli. -Silloin oli Riccardo hiljaa huutanut häntä nimeltä, jolloin Torquato -säpsähti ja tuntiessaan raajarikon pui raivoissaan hänelle nyrkkiä, -epäröiden luopuisiko yrityksestään tuon avuttoman ihmisen takia. -Riccardo käsitti, mitä hänen mielessänsä liikkui, ja sanoi noudattaen -äkillistä mielijohdetta, vielä hiljemmin kuin ennen: "Ilmaisenko, -ken Benvenuton murhasi?" Noiden sanojen vaikutus oli odottamattoman -voimakas, luultavasti etupäässä siksi, että tämän yön pimeydestä -äkkiä ilmestyvän henkilön oli täytynyt jollakin käsittämättömällä, -melkeinpä mahdottomalla tavalla saada tieto tuosta rikoksesta, joka -oli tapahtunut kenenkään näkemättä, jota ilmiantamaan ei ollut -löytynyt ainoatakaan ihmistä. Siihen saakka oli Riccardo tuntenut vain -jonkunmoista uteliaisuuden sekaista kammoa rikoksentekijää kohtaan, -mutta nyt, kun Torquato hypähti maahan, selvisi hänelle äkkiä, että -murhaaja nyt syöksyisi hänen kimppuunsa ja tappaisi hänet, ja hänet -valtasi hurja kuolemanpelko. Salaman tavoin välähti hänen mielessänsä -yhtaikaa tuhansia eri mietteitä: että äiti kotiin palatessaan huomaisi -rukouksensa jo kuulluksi, että Carmelon ei vain pitäisi unohtaa -istuttaa hänen haudallensa oleanderia, ja että hän kuolisi, ennenkuin -oli saanut nähdä saaren -- -- -- Mutta kiivas pelkoko sen lienee -vaikuttanut vai mikä, mutta Torquato ei enää tarkannut Riccardoa, vaan -kiiruhti katua alas ja oli silmänräpäyksen kuluttua kadonnut näkyvistä. - -Riccardo oli siis todella ollut selvillä Benvenuton kohtalosta. -Eräänä unettomana yönä, kun oli tavattoman hiljaista ja tuuli kävi -Kulmakadulta päin, missä murha tapahtui, oli hän kuullut kiistaa ja -erottanut Torquaton äänen. "Semmoista ääntä ei ole kenelläkään muulla, -eikä sitä unohda, kun on sen kerran kuullut", sanoi hän; "silloin -koetti hän sitä hillitä, mutta kun hän ei osaa puhua hiljaa, kuului -se kuin käheä-ääniseltä haukunnalta." Kun Riccardo sitä paitsi tiesi -että hyväntahtoinen Benvenuto oli lainannut Torquatolle rahaa, mutta -oli itse joutunut pulaan ja ollut pakotettu vaatimaan sitä takaisin, -niin oli hänellä myöskin selvillä riidan ja siitä seuranneen rikoksen -alkuaihe, ja hänen epäilyksensä olivat siis olleet täydelleen -oikeutetut. - -Lausuin nyt etten voinut hyväksyä sitä että Riccardo Jurewitschin -vuoksi piti salassa, mitä tiesi murhasta. "Monet tietävät Torquaton -rikoksista", sanoi Riccardo, "mutta kukaan ei anna häntä ilmi, vaikka -me emme koskaan ole siitä sopineet." - -"Luuletteko sitten", kysyin hämmästyneenä, "sillä tekevänne palveluksen -tuolle hurskaalle miehelle? Voiko hänelle olla mieluista se, että -toiset saavat kärsiä hänen kunnottoman veljensä takia? Eiköhän hän -pikemmin toivoisi että hän saisi kärsiä rangaistuksen ja mahdollisesti -huomaisi rikollisuutensa, tai että häntä ainakin estettäisiin -jatkamasta synnillistä menoansa?" - -Riccardo pudisti päätänsä ja lausui: "Jurewitsch on selvillä -kaikista veljensä teoista ja tietää senkin että hän on murhannut -Benvenuton, ehkäpä paljon muutakin, jota me emme tiedä, mutta hän -tekee voitavansa salatakseen sen ja estääksensä veljeänsä joutumasta -epäluulonalaiseksi." Kuinka pappi voisi tietää veljensä teoista, joita -toinen ei tietenkään ollut hänelle tunnustanut eikä kukaan muukaan -saattanut hänen tietoonsa, sitä ei Riccardo voinut minulle selittää, -mutta hän arveli että samaten kuin käsialasta voi päättää, kenen -kädestä jokin kirjoitus on lähtenyt, samaten tuntisi hän teoista -tekijän. - -"Ja niin saa siis", sanoin minä, "vaarallinen pahantekijä esteettömästi -ja rangaistuksetta jatkaa ilkitöitänsä, siksi että on arvossa pidetyn -ja rakastetun miehen veli?" Siihen vastasi Riccardo: "Ilmiantaminen on -aina katalaa, vaikka se tapahtuisikin mitä paraimmassa tarkoituksessa. -Ja mitäpä asiat siitä muuttuisivat, joskin Torquato joutuisi -vankeuteen? Niin kauan kuin on olemassa köyhyyttä ja kurjuutta, tehdään -kaikenmoisia epätoivoisia tekoja; meistä jokainen varoo itseään -ilmiantamasta Torquatoa tai ketään muutakaan rikoksentekijää tai edes -tuomitsemasta heitä ankarasti, sillä emmehän tiedä vaikka huomispäivänä -jo olisimme itse samassa asemassa." - -Olin hämmästyksissäni ja tunsin pettymystä ja vihaa kuullessani -tuollaisia mielipiteitä esitettävän, ja varsinkin minua pahoitti se, -että minun täytyi kuulla tuollaista Riccardolta, jota olin taipuisa -pitämään viattomana, siveellisen ylpeänä ihmisenä. "Oletteko te -sitten palloja", huudahdin aivan raivostuneena, "joita pahat henget -heittelevät mielensä mukaan? Kuljetteko te sokeina haparoiden läpi -elämän, tietämättä tallaatteko ruohoa vai matoja? Paneeko teille -paholainen veitsen käteen sanoen: sysää! ja te ette voi vastustaa? Eikö -kukaan teistä ole niin varma itsestänsä, että voisi taata ettei hänestä -tule lurjusta eikä murhaajaa?" - -"Voisittekos te sitä tehdä?" kysyi Riccardo ja loi minuun hymyhuulin -vilpittömän, vakavan katseensa. - -"Kerron teille mitä Galantalta kuulin Torquatosta. Hän läksi -kuudentoista vanhana muuraajana vaellusretkelle eikä ollut silloin, -jos kohta olikin raju ja tuittupäinen, vielä tehnyt mitään varsinaista -rikosta. Silloin kulki hän kerran syysiltana erään kentän poikki kohden -kaupunkia, josta valot jo tuikkivat kaukaa, ja äkkiä hän huomasi -olevansa lähellä hirsipuuta, jossa riippui ruumis. Hän ei pelännyt -Jumalaa eikä paholaista, ja kun hän ei vielä koskaan ollut nähnyt -hirsipuuta, pysähtyi hän ja katseli tarkoin kaikkea, myöskin kuolleen -kasvoja, niin hyvin kuin voi hämärässä. Vielä vuosien kuluttua muisti -hän että taivaalla oli kiitänyt pieniä, mustia pilviä, jotka olivat -hänestä kuin teloituspaikalle lentäviä äänettömiä ahnaita korppia. -Sitten hän jatkoi rauhallisesti matkaansa, mutta kuljettuaan noin sata -askelta kuuli hän takanansa vihellyksen, sellaisen, jolla toverit -kutsuvat toisiansa. Hän tiesi ettei likimaillakaan ollut ainoatakaan -ihmistä, sillä hän oli juuri silmäillyt joka suuntaan, ja linnun -huuto ei se myöskään ollut. Hänen selkäpiitänsä karmi ja hänen täytyi -seisahtua hetkeksi paikoilleen, sillä hän oli kuin lamautunut. Tuskin -oli hän hoiperrellut muutaman askeleen eteenpäin, kun kuuli uudelleen -samanlaisen vihellyksen takanansa, nyt selvästi hirsipuulta päin, -ja hänen täytyi jännittää kaikki voimansa päästäksensä paikaltaan, -niin värisi hän kauhusta. Kun vihellys kuului kolmannen kerran, -kääntyi hän pelostaan huolimatta katsomaan taaksensa ja näki että -ruumis riippui yhtä tönkkönä ja liikkumattomana kuin ennenkin, vaan -että se oli kääntynyt niin että kasvot olivat häneen päin; äsken ne -olivat olleet toisaanne. Nyt oli hän vakuutettu siitä, että vainaja -oli hänelle viheltänyt, ja hän meni pelästyksestä tainnoksiin ja -sai kouristuskohtauksen, jommoisia hänellä sen jälkeen on ollut -tuon tuostakin. Hän on vakuutettu siitä että hirtetty riivasi -hänet, ja kohta hän tekikin ensimäisen rikoksensa. Kun nimittäin -aamun hämärtäessä eräs mies kulki kärryinensä ohitse ja kumartui -hengettömältä näyttävän Torquaton ylitse, suodaksensa, jos olisi -tarpeen, hänelle apua, silloin hypähti tämä äkkiarvaamatta pystyyn, -pisti veitsensä hänen rintaansa ja ryösti kaikki hänen tavaransa. Hän -oli tehnyt sen ikäänkuin tahtomattansa, kuin äkillisen mielijohteen -yllättämänä ja oli aluksi hämmästynyt ja kauhistunut teostansa, mutta -vähitellen hänen tunteensa tylsistyivät, eikä hän enää voinut tulla -toimeen tekemättä tuollaisia ilkitöitä, samaten kuin monet muut ihmiset -eivät voi tulla toimeen ilman viiniä tai tupakkaa." - -Kuultuani tuon kamalan kertomuksen, jonka Riccardo esitti niin -vakuuttavasti, etten luullut kannattavan lausua epäilyksiä sen -todenperäisyyden suhteen, valtasi minut kammo sekä Torquatoa että -hänen sisartansa kohtaan, ja katsoin parhaaksi koettaa saada Riccardon -lakkaamaan seurustelemasta Galantan kanssa. - -Riccardon ja Torquaton yöllisestä yhtymisestä oli nimittäin aiheutunut -Riccardon tutustuminen Galantaan. Galanta, joka asui yhdessä veljensä -kanssa, tiesi kaikista tämän hankkeista ja sai myöskin kuulla kuinka -hän oli tullut estetyksi murtautumasta suutarin asuntoon. Kun Torquato -nyt aikoi jälkeenpäin panna täytäntöön, mitä oli laimiinlyönyt, ja -kostaa Riccardolle, taivutti Galanta hänet luopumaan tuosta aikeesta, --- mikä ei suinkaan ollut helppoa ja saattoi Galantan menettämään osan -veljensä suosiosta. Tätä ennen oli Torquato helposti saanut sisarensa -vakuutetuksi ilkitöittensä välttämättömyydestä tai oivallisuudestakin, -ja varsinkin miehiä vihasi ja halveksi Galanta niin suuresti, että -empimättä olisi luovuttanut jokaisen rakastelijansa Torquatolle, -suodakseen hänelle tilaisuutta tyydyttämään murhanhimoaan. Mutta -Riccardo, jota hän tunsi vain hieman, ulkonäöltä, ei hänestä ollut -mikään mies, ja jonkunmoinen ritarillisuus, jota hän tunsi veljensä -puolesta, saattoi hänet kammoksumaan sitä ajatusta, että Torquato voisi -satuttaa kätensä tuohon kalpeaan, rampaan ihmiseen, jolla oli sellaiset -viattomat lapsensilmät. Sen sijaan lupasi hän pitää huolta siitä, ettei -Riccardo antaisi ilmi Torquatoa, sillä hän piti vaikutusvaltaansa -miehiin nähden rajattomana eikä luullut Riccardonkaan voivan sitä -vastustaa. - -Tuttavuus alkoi siten että Galanta eräänä päivänä näki Riccardon -harmonikka kädessä istuvan ovellansa ja pyysi häntä tulemaan hänen -asuntoonsa, jonne iloisa seurue oli kokoontunut ja josta vain puuttui -tanssimusiikkia; siellä voisi hän ansaita taskut täyteen rahaa. -Sellaiset toiveet olisivat saattaneet Riccardon seuraamaan vaikka -itse pääpaholaista helvettiin, tarjoamaan sikäläiselle nuorisolle -tilaisuutta tanssia soiton mukaan, -- ja nythän oli täytettävä kauniin -naisen pyyntö; hyvillä mielin nousi hän siis ja läksi nilkuttamaan -Galantan mukana. Mutta niin hyvin kuin viihtyikin tämän luona, ei -hän kumminkaan suostunut antamaan Galantalle mitään varmaa lupausta; -tosin ei hän aikonutkaan antaa ilmi Torquatoa, mutta hän ei myöskään -tahtonut sitoutua mihinkään, varsinkaan kun tuolla pahantekijällä ehkä -oli jotakin mielessä häntä itseänsä vastaan. Sittemmin oli Riccardo -ollut usein Galantan luona, vaan tämä vielä useammin hänen luonansa, -sillä kun Galanta halveksi niin teeskentelemistä ja ulkokultaisuutta -kuin häveliäisyyttäkin, juoksi hän aivan empimättä kaikkialla hänen -perässänsä ja seurasi häntä hänen asuntoonsakin, jossa usein, -naapureista välittämättä, vietti tuntimääriä hänen luonansa. Yleensä -ei Riccardolla ollut tapana puhua mitään noista käynneistä, mutta -minulle hän kertoeli tutunomaisesti ja perinpohjaisesti kaikesta mitä -tapahtui, arimmistakin seikoista, ja varsinkin hän kuvaili uudelleen -ja aina uudelleen, minkä näköinen Galanta oli, ja hän teki sen aivan -ujostelematta, hellän ihailevasti, kuten lapsi kuvailisi alastonta -marmoriolentoa, jonka se sattumalta on nähnyt jossakin puistossa tai -salissa. - -Galanta ei ollut koskaan alaston sillä tavalla kuin muut naiset, sanoi -hän, sillä hänen sametinkaltainen ruskea ihonsa verhosi häntä, ja -hävetä hänen tarvitsi yhtä vähän kuin metsävuohen. Hänen kasvoistansa -ei Riccardo pitänyt, sillä ne johdattivat mieleen Torquaton ja paljon -rumaa, mitä Galanta oli tehnyt, mutta häntä miellytti hänen lämmin, -hohtava pintansa, joka tuntui siltä kuin äskensyntyneitten lasten -haivenpeitteinen päänahka. "Mutta miksi hällä on sellaiset kasvot kuin -varastelevaisella mustalaisnaisella?" sanoi hän. "Maallinen taiteilija -olisi katsonut tuollaiseen kaulaan kuuluvan kasvot, loistavan kirkkaat -kuin tähtöset, mutta Jumala tekee sellaisia käsittämättömiä tekoja, -jommoisia ihminen ei uskaltaisi." - -Hänen kasvojensa kesytöntä kauneutta ei Riccardo oivaltanut. Kerran -satuin Riccardon tykönä yhteen hänen kanssansa ja silloin huomasin -että hän todella olikin ränstyneemmän ja turmeltuneemman näköinen, -kuin miltä minusta oli näyttänyt edellisellä kerralla, jolloin näin -hänet vain pikimmiltään. Tapa, millä hän minua tervehti, hänen rohkea, -viehättelevä hymyilynsä, jolla hän tavallisesti lienee voittanut -herrasmiesten suosiota, hänen tuttavalliset katseensa tekivät melkein -inhottavan vaikutuksen minuun ja vieläkin enemmän Riccardoon; vaikka -hän sisääntullessani oli istunut onnellisena ja autuaallisena tyttöön -nojaten, sysäsi hän nyt äkkiä, kuten ärtyinen lapsi, tyytymätönnä hänet -luotansa, nuhteli häntä ankarin sanoin ja käski hänen heti paikalla -mennä ainaiseksi tiehensä. Galanta vastasi samaan tapaan, tehden -hänestä pilkkaa, mutta näyttäen kumminkin olevan enemmän suutuksissaan -itselleen kuin Riccardolle ja samalla myöskin alakuloinen, sitten hän -syöksähti ulos kuin hurjistunut, kesytön eläin; mutta tuossa hänen -esiintymisessään ilmeni niin paljon voimaa, suloutta ja lämpöä, että -jälleen lepyin ja olisin vaikka puolustanut häntä Riccardollekin, ellei -se olisi ollut vastoin aikeitani -- ja tosin tarpeetontakin. - -Vaikka olin täydellisesti vakuutettu siitä että heidän suhteensa -oli vienon viaton ja, mitä Galantaan tulee, johtui kiitettävistäkin -tunteista, nimittäin säälistä ja -- vaikkei hän itse sitä selvästi -tajunnut -- mieltymyksestä seurusteluun nuoren miehen kanssa, joka ei -vedonnut hänen aistillisuuteensa, koetin kumminkin alinomaa parastani, -saadakseni Riccardon pysymään hänestä erillään, osaksi siksi, että -arvelin seurustelun noiden sisarusten kanssa kumminkin voivan jollakin -tavoin käydä hänelle vahingolliseksi, ja toiseksi siksi, että hänen -tuttavansa sen johdosta voivat saada huonoja ajatuksia hänestä. Yhtä -lempeästi kuin Pakanakaupungissa arvosteltiin kaikkia rakkaudensyntejä, -yhtä ankarasti siellä tuomittiin naisia, jotka antautuvat miehille -rahan- taikka nautinnonhimosta tai ammattimaisesti. Sitä paitsi -pidettiin Galantaa sydämettömänä ja ylpeänä, ja Riccardokin myönsi -hänen olevan kopean, mutta se miellytti häntä. Pahinta kaikesta oli -se, että Carmelo, joka ei yleensä voinut sietää naisia ja suorastaan -inhosi sellaisia kuin Galanta, oli suutuksissaan tuosta veljensä -seurustelusta ja alkoi pysytellä hänestä erillään, joten näytti siltä -kuin rauhasta, joka tähän saakka oli vallinnut tuossa talossa, pian -tulisi loppu. Mutta Riccardo ei ottanut korviinsakaan varoituksiani, -eikä edes lupaukseni että varustaisin hänet koko hänen elämänsä ajaksi -paperosseilla, tehnyt häneen mitään vaikutusta; eräs toisenlaatuinen -mielijohteeni osottautui tehokkaammaksi. Eräs nainen, jota rakastin, -oli antanut minulle vähän rahaa käytettäväksi holhottieni hyväksi, enkä -siksi katsonut poikkeavani kovin liiaksi totuudesta, kun väliin toin -Riccardolle jotakin, jonka tiesin häntä ilahduttavan ja sanoin: "Tämän -on Lisabella lähettänyt." Ei tuo tosin ollut lemmittyni nimi, mutta se -sopi hänelle hyvästi, enkä luullut jokapäiväisemmästä olevan apua. Kun -hän kysyi kuka Lisabella oli, niin sanoin että hän oli veljentyttäreni -ja että olin kertonut hänelle Riccardosta ja siten herättänyt hänessä -myötätuntoisuutta häntä kohtaan. Juttelin nyt hänestä yhä useammin -Riccardon kanssa, ja pian tuo kuvaamani vaaleaverinen kaunotar kokonaan -täytti hänen mielensä. - -Väliin hän väitti kävelyretkellä ollessaan nähneensä hänet, ja kun -kerran eräs nainen oli mennyt hänen ohitsensa, katsahtanut sitten -taaksensa, tullut hänen luoksensa ja pistänyt rahan hänen käteensä, -oli hän vakuutettu siitä, että se oli ollut Lisabella. Siitä pitäen -hän vähemmin välitti Galantasta, haaveillen nyt Lisabellasta, jonka -varusti kehittymättömän makunsa mukaan kaikella naisellisuuden, -hienouden ja rikkauden suomalla lumousvoimalla. Ei hänen päähänsä -koskaan pälkähtänyt kysyä -- kuten monesti pelkäsin -- miksi Lisabella -ei joskus tullut mukanani tervehtimään häntä tai hänen äitiänsä, --- mihin minun itse teossa olisi ollut mahdoton taivuttaa tuota -oikeata "Lisabellaa". Kovasydäminen hän ei ollut, mutta välttääksensä -liikutusta ja epämiellyttäviä tunteita hän karttoi kurjuuden näkemistä -eikä tahtonut edes kuulla siitä puhuttavankaan. "Onko onnettomuus -sitten hyve?" sanoi hän. "Pitäisikö kaikkein olla onnettomat, siksi -että muutamat ovat? Minun kutsumukseni on olla onnellinen; salli minun -rakastaa sinua ja nauttia onnestani." - -Väliin tapahtui, kun muistelin Riccardon jumalallista -epäitsekkäisyyttä, joka teki hänelle mahdolliseksi nauttia Lisabellan -onnesta autuaallisena kuin omastaan, ja sitten näin lemmittyni -tyynen, alati kirkkaan otsan, että minut valtasi mielenkarvaus ja -tyytymättömyys. Mutta hänen rusohuultensa hymyily karkotti pian kaikki -katkerat tunteet, ja kun tunsin hänen sydämensä sykkivän rintaani -vastaan, oli minusta kuin olisin oivaltanut Kaikkivaltiaan aivoitukset -ja huomannut rakkauden ja rakkaudenonnen nauttimisen ainoaksi, mikä suo -elämällemme todellista arvoa. - - - - -VII - - -Tulin sattumalta pyhän Antoniuksen päivänä, joka on kesäkuussa, -Riemuportinkadulle, ja näin joukon ihmisiä kokoontuneena taloni -edustalla olevan kaivon ympärille. Kun Farfallakin oli joukossa, -istuuduin hänen viereensä, vaikka Riccardo ei ollutkaan siellä: hän -oli nimittäin huonompi sinä päivänä ja makasi selällään suorana -vuoteellaan, tuijottaen matalaan kattoon, sanoi Farfalla, ja silloin -oli parasta jättää hänet yksin. - -Vallitsi tuollainen kesäillan hämärä, joka lepää esineillä niin -keveänä ja kylmähkönä kuin harmaa hohde kirjavilla perhonsiivillä. -Minusta se ikäänkuin sekaantui liljantuoksuun, joka oli levinnyt -pyhimyksenkuvan komeroon asetetuista tuuheista liljakimpuista -kaikkialle pitkin kapeata katua. Tuo väritön, sulotuoksuinen suitsutus, -jota ei nähnyt vaan kumminkin huomasi, leijaili kevyinä pilvinä ja -laineina riemuporttia kohden, likaisten, ränstyneiden talojen ja kaivoa -koristavan lujajäntereisen Herkuleen ympärillä. Vinninakkunasta, joka -oli seinäkomeron yläpuolella, kumartuivat Farfallan molemmat tyttäret, -Nanni ja Vittoria, ulos ja panivat pyhimyksen käteen pari pitkävartista -liljaa, jotka olivat täynnä nuppuja, läkkililjan rinnalle, joka -sillä ennestään oli kädessä. Kohta sen jälkeen tulivat he hiljaa -naureskellen ja kuiskaillen kadulle ja istuutuivat vieretysten taloni -portaille. Huusin heille ilkamoiden: "Tuota te ette tehneet ilmaiseksi! -Tunnustakaa pois, mitä pyysitte tuolta pyhältä mieheltä?" "Hänen -täytyy toimittaa meiltä kesakot pois", huusi pikku Nanni nopeasti, ja -häneltä pääsi kimakka nauru, johon Vittoria yhtyi vähän pehmeämmällä, -syvemmällä äänellä. Nannin nukkemaiset kasvot olivatkin todella yltä -yleensä täynnä kesakoita, mutta kun hän ei muutoinkaan ollut kaunis, -niin ei se lainkaan haitannut, vaan vahvisti vain hilpeätä ilmettä, -jonka hänen pyöreät, loistavat silmänsä ja kiiltävät hampaansa soivat. - -Toinen sisar oli minusta melkein vieläkin kauniimpi kuin edellisellä -kerralla; vaikka hänen suuret silmänsä säihkyivät onnesta ja nuoruuden -ylpeydestä ja hänen naurunsa kaikui täyteläisenä, lämpöisenä -ja sydämellisenä, oli hän kumminkin kuin vienon hekumalliseen -surumielisyyteen verhounut, -- ja tuo herätti minussa arvelun, että hän -äidin vastarinnasta välittämättä oli antaunut kauniille ihailijallensa. -Mutta Farfalla ei näyttänyt huomaavan muutosta, jota minä tarkkasin, -vaan katsoi tyytyväisenä kirkkailla silmillään tyttöjen jälkeen, kun he -lausuttuaan jäähyväiset käsi kädessä läksivät nopeasti kulkemaan katua -pitkin satamaan päin, Nannin sulhasta tapaamaan, ja hän kertoi minulle -että Nanni pian viettäisi häät, ja että Vittoria ehkä vielä joutuisi -yhtä hyviin naimisiin tai ehkä parempiinkin, sillä hän oli nyt luopunut -Pasqualesta eikä maininnut enää hänen nimeäänkään, eikä Pasquale ollut -enää näyttäytynytkään Riemuportinkadulla. - -Meidän jutellessamme kulki ihmisiä yhtä mittaa katua ylös ja alas, -ja muutamat heistä tulivat luoksemme, polvistuttuaan ensin hetkeksi -pyhän Antoniuksen eteen rukoilemaan, istuutuivat kaivon reunalle -tai portaille, jopa toiset epätasaiselle kivityksellekin. Kun oli -tullut hämärämpi, hiipi vastapäätä olevasta talosta suutari Bonalma -ja istuutui kaivon reunalle kalpean naisen viereen, jolla oli -leveänlaiset, levolliset kasvot, mutta ilme niillä kovin kärsivä. -Naisella oli sylissään lapsi, ja kaksi suurempaa istui hänen jalkojensa -juuressa, puhellen arasti keskenänsä. Farfallalta sain tietää hänen -olevan suutarin vaimon, joka todella oli palannut hulluinhuoneesta ja, -kun hänen miehensä rakastajatar ei millään ehdolla suostunut lähtemään -tiehensä, asettunut asumaan läheisyyteen erääseen vinnikamariin sekä -nyt ansaitsi työllään niukan elatuksen itselleen ja lapsilleen. -Aluksi oli Bonalma vienyt hänelle vähän rahaa avuksi, mutta hänen -rakastajattarensa, jolta ei mikään jäänyt huomaamatta, oli saanut -riidoillaan hänet pelästytetyksi, niin ettei hän enää uskaltanut -uudistaa avunantoaan. Mutta niin usein kuin voi, pistäytyi hän vaimonsa -luokse, ja hänen pääsöänsä helpotti se seikka, että rakastajattaren -tuon tuostakin täytyi käydä tervehtimässä sairasta äitiänsä, joka asui -eräällä läheisellä paikkakunnalla. Minusta tuo kokoonkutistunut mies -hiipivine liikkeineen tuntui melkein inhottavalta, mutta kumminkin -oli liikuttavaa nähdä, kuinka vieno hymyily hetkeksi kirkasti hänen -valjut, jäykät kasvonsa, kun hän näki vaimonsa, joka nyökäytti -hänelle päätänsä, kuinka hän sitten istuutui aivan hänen viereensä, -nosti molemmat leikkivät lapset polvillensa ja puristi niitä lujasti -rintaansa sekä tuijotti äänetönnä väliin pienokaisiin, väliin -vaimoonsa, joka puhui hänelle hiljaa. He eivät sekaantuneet toisten -vilkkaaseen keskusteluun, ja nämät puolestaan jättivät heidät rauhaan, --- minkä luin heille erityiseksi ansioksi, he kun olivat enimmäkseen -vanhanpuoleisia, tavattoman puheliaita naisia. Joukossa oli myöskin -keuhkotautinen ja tuo lihava vanha muori, joihin molempiin olin -tutustunut heidän lähtiessään toivioretkelle ja joista edellinen oli -lyönyt Riccardon kanssa vetoa siitä, kumpi heistä ensiksi kuolisi. -Levottoman vilkkaasti katselivat hänen silmänsä nytkin kuopistaan, -hakien Riccardoa, ja kun hän ei häntä nähnyt, huusi hän avonaiseen -akkunaan päin moneen kertaan hänen nimeänsä. Kuultuaan Farfallalta -että Riccardo sinä päivänä oli huonompi, nyökäytti hän hermostuneesti -päätänsä ja huusi: "Minä voitan vedon!" nauraen ja niin kovalla -äänellä, että hänet valtasi ryintäkohtaus, josta ei lainkaan ollut -tulla loppua. Ylhäältä ei tullut mitään vastausta. "Viime yönä minä -näin unta kirkkoherra Jurewitschistä", sanoi tyttö, lakattuaan -rykimästä; "hänellä oli suuret siivet ja hän tuli minun vuoteeni ääreen -ja siunasi minua. Tunsin niin selvästi hänen siipiensä synnyttämän -vedon, että siitä heräsin." Lihava vaimo, joka ristissä säärin istui -maassa, lausui: "Papeista uneksiminen merkitsee varmaa kuolemaa, -nimittäin kun ne ovat eläviä. Kuollut pappi ennustaa pitkää ikää. -Numero on 47, siiven numero 60 ja tuulen 9." Keuhkotautinen toisti -nuo kolme lukua moneen kertaan, painaaksensa ne mieleensä seuraavaksi -päiväksi raha-arpajaisten varalta. Farfalla kertoi uneksineensa -kyttyräselästä; tämä oli istunut Riccardon vuoteella, ja hänen -kyttyränsä oli kasvanut kasvamistaan, niin että Farfalla oli pelännyt -sen puhkaisevan katon. "Se uni tietää hyvää", sanoi kirkkovaimo -hyväksyvästi; "kyttyräselkä on 17, kyttyrä 33, pelko 52." Kun Farfalla -sanoi ettei hän koskaan ottanut arpoja, pani eräs toinen vaimo nuo -numerot mieleensä, kun voi olla aivan varma siitä, että kyttyräselkä -tuottaisi voiton. Katselin kummastuneena vaimoa, joka singahutteli -noita numeroita, hetkeäkään miettimättä, kuten nuolia, tähtäämättä, -mutta varmana siitä että osaisi oikeaan. Kysyin, tiesikö hän sitten -kaikesta mitä taivaan ja maan välillä on, mitä arpajaisnumeroa se -merkitsee. "Tiedän", sanoi hän levollisesti, luoden raolla olevista -silmistään minuun ylpeän katseen. "Voitetaanko sitten aina tuolla -tavoin?" kysyin edelleen. "Tietysti ei", sanoi hän yhtä levollisesti, -"sillä ei tarvita taitoa ainoastaan unien selittämiseen, vaan myöskin -niiden kertomiseen, ja usein mainitaan vähäpätöisemmät seikat ja -jätetään tärkeämmät mainitsematta. Kierosilmäinen nainen merkitsee -toista kuin se, joka ei katso kieroon, syövällä sialla on eri merkitys -kuin röhkivällä tai loassa rypevällä, ja samaten on kaikkien unien -laita." Noiden vaikeuksien takia olikin kaikista läsnäolevista naisista -vain yksi ainoa voittanut kerran -- kaksi guldenia -- vaikka useimmat -heistä joka viikko ottivat arpoja. Farfalla oli ainoa, joka ei sitä -tehnyt, hänellä kun ei ollut ainoatakaan kreutseriä hukata, ja hän, -kuten nauraen lisäsi, toivoi suurempaa voittoa, nimittäin aarretta, -jonka sanottiin olevan kätketyn minun talooni. Hän kääntyi nyt puoleeni -kysyen, vaatisinko minä talonomistajana aarretta itselleni, jos se -löytyisi, mutta minä vakuutin varmasti etten sitä tekisi, vaan että -löytäjä saisi pitää sen hyvänänsä. "Voisihan sen jakaakin", sanoi -tietäjävaimo, "mutta kun herra on rikas ja me köyhiä, niin sopiihan -paremmin sillä lailla." - -Minulle kerrottiin nyt että minun taloni oli erityisen ihmeellinen -ja muistorikas, ensiksikin siksi että siinä noin kolmesataa vuotta -sitten oli asunut Luu-Jooseppi, jolla oli kyky huomata, jos maassa -oli kätkettynä kultaa tai muita jaloja metalleja tai myös ruumiita. -Kun hän seisoi sellaisella paikalla, alkoi hän vavista niin kovasti -että voi nähdä hänen kättensä liikkuvan puolelle ja toiselle ja kuulla -hänen hampaidensa kalisevan, joten muutkin voivat tietää, missä kohden -jotakin oli. Sadoittain ihmisiä tuli hänen luoksensa, ja ne tarjosivat -hänelle rahaa, jos hän näyttäisi heille paikan, missä oli kultaa, ja -hän suostuikin kernaasti näyttämään, mutta ainoastaan sillä ehdolla, -että he hakisivat itse eivätkä suuttuisi häneen, jos kullan asemesta -löytäisivät ihmisluita, sillä siihen hän ei tainnut mitään. Lopuksi, -kun kukaan ei löytänyt muuta kuin luita tai inhottavia mätäneviä -ruumiita, joutuivat he raivoihinsa ja murhasivat Luu-Joosepin, luullen -löytävänsä hänen kätköistänsä kasoittain kultaa. Mutta he eivät -löytäneetkään muuta kuin puhtaasta kullasta valmistetun eriskummaisen -lohikäärmeen, ja sen he anastivat ja korvasivat sen pyhän Antoniuksen -kuvalla, joka nyt oli tuossa seinänkomerossa, mutta joka siihen aikaan -oli ollut paljoa runsaammin koristettu ja paljoa muhkeampi kuin nyt. - -Kaikki kuuntelivat vakavina ja tarkkaavina Farfallan kertomusta; yksin -suutari Bonalmakin oli kumartunut eteenpäin, ja hänen tuijottavissa -silmissään kuvastui kiihkeä, melkein tuskallinen jännitys. Lihava -muori yksin ei näyttänyt muutoin välittävän koko kertomuksesta, -kuin että halusi lausua arvostelunsa sen totuudenmukaisuudesta, ja -kyttyräselkä huojutteli koko ajan ruumistansa levotonna edes takaisin, -hieroi käsiänsä ja kysyi heti kun Farfalla vaikeni, eikö hän tiennyt -että ihmiset silloin olivat polttaneet koko talon, peläten että sinne -voisi jäädä jotakin kätköön. "Luuletteko Luu-Joosepin aarteiden olevan -kätkettyinä taloon, joka on rakennettu vasta hänen kuoltuansa?" -huudahti hän, nauraen niin sydämellisesti, että kyyneleet juoksivat -pitkin poskia. - -Farfalla yhtyi suopeasti hänen nauruunsa ja vastasi että talo tietenkin -oli ollut kivestä, koska ympäristössä oli enemmän kiviä kuin puita, -eikä se siis luultavasti ollut tykkänään palanut poroksi. Mutta jos -se olisi palanutkin, niin voisi toivoa väärän rahan tekijän, joka -oli asunut siellä sata vuotta myöhemmin ja arvatenkin ollut paljon -rikkaampi kuin Luu-Jooseppi, jättäneen sinne aarteita. Kyttyräselän -huomautus, että hänen jättämänsä rahat varmaankin olisivat vääriä, -ei tehnyt Farfallaan mitään vaikutusta; tuo mies oli, sanoi hän, -valmistanut rahansa niin ylen taitavasti, ettei kukaan voinut erottaa -niitä oikeista. Kun hänet vedettiin oikeuteen, olivat tuomarit olleet -pahassa pulassa, heidän kun oli mahdoton tuntea mitkä olivat hänen -rahojansa; hän itse sitä vastoin löysi heti ensi katseella omansa -tuhansien joukosta. Kun hän ei tahtonut ilmaista salaisuuttaan eikä -myöskään suostunut lupaamaan lakkaavansa väärää rahaa tekemästä, -hirtettiin hänet Riemuportin patsaaseen, -- sillä, sanoi Farfalla, -samalla tavallahan on kohdeltu myös Jesusta Kristusta ja kaikkia muita, -jotka ovat pitäneet köyhän kansan puolta. - -Tuo huomautus johtui siitä, että väärän rahan tekijä oli harjoittanut -taitoansa vain auttaaksensa köyhiä, ja se oli myöskin saattanut hänet -onnettomuuteen. Hän oli nimittäin antanut kolmesataa taaleria eräälle -köyhälle vaimolle, jonka kovasydäminen talonomistaja olisi ajanut -kadulle, ja hämmennyksissään oli vaimo, kun häneltä kysyttiin, mistä -hän äkkiä oli saanut sellaisen rikkauden, antanut ilmi hyväntekijänsä. - -Tuohon juttuun liittyvistä keskusteluista huomasin, että he kaikki -tyyni olivat vakuutetut siitä, ettei maailmassa enää olisi mitään -hätää, jos löytyisi ihmisiä, jotka ryhtyisivät ahkerasti tekemään -väärää rahaa ja sitten tuon satumaisen ihmisystävän esimerkkiä seuraten -jakaisivat sitä köyhille. Kyttyräselkä tiedusteli, eikö tuo mies -todellakaan ollut opettanut kellekään salaperäistä taitoansa, mutta -kirkkomuori vakuutti varmasti ettei hän ollut sitä tehnyt. Monet -olivat koettaneet ottaa siitä selkoa, mutta tähän saakka se ei ollut -onnistunut kenellekään. "Näillä tienoin on eräs", sanoi hän, "joka -tekee paraikaa kokeita; mutta varmaankaan siitä ei tule valmista." -Nähtävästi ei kukaan rohjennut tuon salaperäisen viittauksen johdosta -urkkia muorilta lähempiä tietoja asiasta; sen sijaan he kääntyivät -Farfallan puoleen, kysyen, tokko hän todella toivoi löytävänsä aarteen -tai oliko hän ehkä jo nähnyt jotakin sellaista. "Se on varmaa, -että tässä talossa kummittelee", sanoi Farfalla. "Olemme kuulleet -kaikenmoista, ja aivan äskettäin eräänä yönä Carmelokin, joka ei -koskaan ole ottanut uskoaksensa sellaiseen, tuli siitä vakuutetuksi. -Keskiyöllä kolkutettiin nimittäin ovea, niin että siitä heräsimme, ja -Carmelo nousi vuoteessaan puoleksi istualleen ja huusi: 'Kuka siellä -kolkuttaa?' Sitten oli taas hiljaista, mutta hetken kuluttua kuului -jälleen kolkutusta, kolme kertaa peräkkäin, aivan kuin joku olisi -ollut ovella. Carmelo huusi vielä kerran, ja nyt kävi samaten kuin -ensi kerrallakin; mutta kun kolkutus toistui vielä kerran, hyppäsi hän -vuoteeltaan, tempaisi oven auki ja huusi lujalla äänellä eteiseen: 'Ken -siellä kolkuttaa?' Ulkona oli pimeä ja vallitsi kuolonhiljaisuus, niin -että kuulimme sydämemme sykinnän. Carmelo oli niin pelästynyt, että -nopeasti sulki oven ja vielä puolen tunnin perästä värisi kuin kuivunut -lehti tuulessa." - -"Kun seuraavana aamuna kysyin Riccardolta, eikö hän ollut tuota -kuullut, sanoi hän kyllä kuulleensa sen ja ettei se ollut ensi kerta; -mutta jos vastedes vielä kuuluisi kolkutusta, ei meidän pitäisi huutaa -eikä myöskään mennä katsomaan, mistä se kuului." Farfalla kertoi -edelleen, että niin puhelias kuin Riccardo muutoin olikin, ei hän -puhunut paljoa tuollaisista asioista, mutta kumminkin oli hän maininnut -että toivoi löytävänsä heidän talostansa aarteen ja oli tuuminut -että sillä tavoin useinkin köyhät ihmiset olivat tulleet rikkaiksi -ja onnellisiksi. Farfalla mainitsi siitä sitten useita esimerkkiä, -jotka oli kuullut isoäidiltään, ja hän kertoi vielä aavejuttuja ja -salaperäisiä tapahtumia Riccardon lapsuuden ajoilta, jolloin tämä ei -vielä tietänyt erotusta elävitten ja aaveitten välillä, vaan kertoi -viattomuudessaan kaikesta mitä havaitsi. - -Kyttyräselkä, joka ei koskaan väsynyt puhumasta Riccardosta, oli sillä -välin istuutunut aivan minun viereeni ja kertoi minulle kuiskaten, -kuinka hän vuosia sitten oli tutustunut Riccardoon. Riccardo, -joka oli monta vuotta nuorempi häntä, oli kuullut äidiltään, että -kyttyräselkäisille ei saanut nauraa, sillä heillä oli viaton sydän, -josta syystä myöskin kadulla kyttyräselkäisen edellä aina tuli -valkoinen hevonen. Tuo oli tehnyt Riccardoon niin syvän vaikutuksen, -että hän siitä saakka, mennessään kaupungille äitinsä kanssa, alinomaa -tähysteli valkoisia hevosia ja kyttyräselkäisiä ihmisiä. Kun sitten -eräänä päivänä sattui niin että hänelle ensin tuli vastaan vaunut, -joita veti kaksi valkoista hevosta, ja heti sen jälkeen kyttyräselkä, -nimittäin juuri hän, tempaisi hän kätensä äitinsä kädestä, juoksi -vastaantulijaa kohden, suuteli häntä ja vastasi, kun tämä ihmeissään -kysyi, miksi hän niin teki: "Siksi että sinulla on viaton sydän." --- "Yksin ja alakuloisena olin tuona päivänä lähtenyt kotoa", sanoi -tuo pieni, vaivainen olento, "ja kotiin tullessani oli sydämeni -pakahtumaisillaan ilosta, sillä olinhan löytänyt ystävän." Siitä saakka -oli hän aina huolinensa tullut Riccardon tykö, eikä tämä, vaikka olikin -sairas ja rutiköyhä kuten hän itse, ollut koskaan lähettänyt häntä -luotansa lohdutonna. - -Yhä matalammalla äänellä sorisivat Farfallan aavejutut yön -hiljaisuudessa, kuten kätkössä virtaava puronen, ja ehdottomasti oli -myöskin vieressäni istuva kyttyräselkä alentanut äänensä kuiskaukseksi. -Tuo kaikki yhdessä kuului, kun hetkiseksi lakkasin sitä erityisesti -tarkkaamasta, kuin kaukaiselta yksitoikkoiselta pauhinalta, enkä -koskaan unohda, minkä vaikutuksen minuun teki, kun noihin himmeihin -ääniin äkkiä sekaantui muutamia kajahtavia soinnoksia ja sitten -hiljaista laulua. Oli kuin loitsulukujen hymistessä jotakin elotonta -olisi herännyt henkiin ja alkanut suloisesti soida, niin oudosti ja -valtavasti vaikutti tuolla hetkellä Riccardon harmonikan ääni ja -hänen hiljainen mutta sointuisa laulunsa. Pitkästä laulusta, jonka -hän lauloi, en muista muuta kuin ensi rivit, ja ne kuuluivat: "Jo -kuollako? Luojani! oi, Mull' elo vain tuskia soi!" Kuuntelinhan tosin -edelleenkin, mutta en enää tarkannut sanoja. Kaikki värsyt laulettiin -samalla sävelellä, joten laulu kokonaisuudessaan vaikutti kuin luonnon -synnyttämät yksitoikkoiset soinnut, kuin lehtien putoaminen tai kosken -kohahdukset etäisyydessä -- tai kuten pienen lapsen loppumaton, yhäti -uudestaan alkava itku. - -Heti kuvastui mieleeni, kuinka hän tuolla ylhäällä makasi kovalla -vuoteellansa ja tuijotti harmaaseen kattoon, joka oli niin kovin -lähellä häntä, ja mietin mitä ajatuksia oli mahtanut liikkua hänen -mielessänsä, meidän alhaalla jutellessamme, ennenkuin hän otti -harmonikkansa ja alkoi laulaa tuota surullista laulua. Kohdistin -ajatukseni hänen muistoihinsa, eivätkä ne voineet, sen mukaan kuin -minulla oli niistä tietoa, kertoella muusta kuin puutteesta, nälästä, -sairashuoneessa vietetyistä pitkän pitkistä vuosista, haavoista, -kärsimyksistä ja yksinäisyydestä. Kaikki nuo mielikuvat alkoivat -ahdistella minua kuin ilkeät kummitukset, ikäänkuin niillä olisi ollut -jotakin minulta vaadittavaa tai minulle kostettavaa, ja ihme kyllä -minusta tuntui siltä kuin minun olisi täytynyt paljastaa niille rintani -ja sanoa: "Käykää kimppuuni, imekää vereni kuiviin, hakekaa täältä -itsellenne tyydytystä!" - -Toiset olivat vaienneet heti laulun alkaessa; suutarin lapset -olivat vaipuneet uneen, niin että voi kuulla heidän hiljaisen -hengityksensä. Kyttyräselän suuret silmät olivat kosteat ja hohtivat -hänen rumassa, laihassa, ennen aikojaan ryppyyntyneessä muodossansa -kuin tumma vedenpinta kuuvalossa; Farfallan silmät olivat sitä -vastoin kyyneleettömät ja tuijottivat omituisen uupuneine katseinensa -herkeämättä avonaiseen akkunaan, josta sävelet tulivat. Suutari -vaimoinensa istui takanani, joten en kääntymättä voinut nähdä -heitä. Laulua ei voinut kestää kuin viisi tai kymmenen minuuttia, -mutta minusta tuntui silloin ja minulla on nytkin vielä sellainen -muisto kuin sitä olisi kestänyt sata vuotta. Kun se oli lopussa, -kuulin muutamia raskaita huokauksia tai henkeä vedettävän syvään, -itsetiedottomasti kuten lapset, kukaan ei puhunut enää sanaakaan, vaan -he nousivat hitaasti toinen toisensa jälkeen paikaltaan ja nyökäyttivät -jäähyväisiksi äänetönnä päätänsä tai viittasivat kädellänsä. - -Yritin juuri toivottaa Farfallalle hyvää yötä, kun näin katua pitkin -vielä tulevan, jalkojansa väsyneesti laahaten, naisen, ja tunsin hänet -samaksi vaimoksi, jonka mies vuosia sitten omituisen varkauden takia -oli joutunut vankeuteen ja sieltä hulluinhuoneeseen. Hän pysähtyi -pyhän Antoniuksen kuvan eteen, pani kätensä ristiin ja mumisi jotakin; -sitten kumartui hän ottamaan pari liljaa, jotka olivat pudonneet -seinäkomerosta ja olivat nyt tallatut maahan. Huomasimme aran katseen, -jonka hän loi ympäristöön, ikäänkuin olisi ollut aikeissa tehdä -ilkityön, ja hän säpsähti meidät nähdessään ja teki sellaisen liikkeen -kuin olisi aikonut piilottaa kukat tai heittää ne luotansa. Farfalla, -joka tunsi hänet varsin hyvin, sanoi hyväntahtoisesti: "Pyhä Antonius -suo sinulle varmaankin kernaasti tuon mitä hänen ylellisyydestään on -varissut maahan; mutta mitä teet noilla kuihtuneilla kukilla?" -- "Ne -kuuluvat tuottavan onnea", vastasi toinen, puristaen liljoja itseänsä -vasten ja kääntäen meitä kohden kuihtuneet kasvonsa. Sitten hän läksi -käydä retuuttamaan samaa tietä takaisin. Hymyillen sanoi Farfalla: -"Kaikki ne rukoilevat Jumalalta onnea ja rikkautta eivätkä ajattele -sitä että Jesus syntyi seimessä ja ratsasti Jerusalemiin aasilla, eikä -hänellä ollut mihin päänsä kallistaa." - -Kotimatkalla väikkyivät edessäni valopilkun tavoin, jota ei saa -silmistänsä, tuon vaimoraukan kasvot, jotka olivat tehneet sitä -tuskallisemman vaikutuksen, kun niillä vielä voi huomata jälkiä -muinoisesta kauneudesta ja suloudesta, -- samaten hänen laihat, -kuihtuneet kätensä, jotka tarttuivat kiihkeästi kuin nälkäinen eläin -maahan tallattuihin likaisiin liljoihin. Jos hän olisi valittanut, niin -olisin ehkä unohtanut tuon näyn häntä hetkisen surkuteltuani, mutta -että hän vielä odotti onnea --! Minusta tuntui siltä kuin olisin nähnyt -jonkun juoksemistaan juoksevan synkässä metsässä toivoen saavuttavansa -kaukaa loistavan kirkkaan valon, kun itse teossa loppumattomiin -kierteli samaa paikkaa. Toivottomasti kurjuuteen vajonneena hän kurotti -kätensä katulikaa kohden siinä mielettömässä harhaluulossa, että hänen -täytyisi jostakin löytää onni! Lieneeköhän hänellä ollut tuosta onnesta -jonkunmoinen mielikuva? Tai ehkä vain epämääräinen, synnynnäinen -tunne, puoleksitajuttu halu päästä vapaaksi elämän tuottamista -vaikeuksista? Tai oliko hänellä siitä ehkä joitakin muistoja, kuin -sävelmästä, jonka kerran on kuullut ja jota halajaisi jälleen kuulla? -Oi tuota ihmisten surkeata järjettömyyttä, tuota mieletöntä sokeutta, -jolle ei kykene nauramaan, sillä se vihloo sydäntä! Köyhyytensä, -hätänsä, kurjuutensa ahdistamina he kurottavat kätensä pyhimysten, -noiden yliluonnollisten olentojen puoleen, joiden kidutetut ruumiit, -riutuneet kasvot ja hurskas katse osottaa, etteivät he ole maallisia -tavotelleet! Heiltä, jotka ovat kärsimyksiä rakastaneet ja niitä -hakeneet, toivovat he lievitystä kärsimyksissään ja tuota, mikä -heistä käsittää kaiken maallisen onnen: rahaa! Rahaa, rakkautta, -tunteiden huumausta! Tulisina, vaateliaina kohoavat sellaiset rukoukset -taivaaseen, ahdistelemaan noita kirkastettuja, autuaita olentoja, jotka -ovat kääntäneet päänsä maasta pois iankaikkisuutta kohden. Ja noiden -ihmisraukkojen luottaessa siihen, että taivaallinen äidinrakkaus tuolta -ylhäältä käsin heitä holhoo ja heistä huolehtii, korvaten lopuksi -heidän köyhyytensä runsailla rikkauksilla, riehuu kurjuus, vallitsee -nälkä, pakkanen, häpeä, viha noissa viheliäisissä majoissa, joissa he -avuttomina ja Jumalan hylkääminä elostelevat! - -Mutta mitä sitten on sanottava meidän mielettömyydestämme, jotka -kiitämme Jumalaa, henkeä, täysistä raha-arkuistamme, voitoistamme, -huolettomasta unestamme, mukavasta elämästämme, ikäänkuin hän olisi -suonut meille tuon kaiken palkinnoksi meidän hyvyydestämme tai -hellyydestä, kuten rakastava isä? - -Kuinka suloinen on lapsen viaton itsekkäisyys, se kun kuvailee -mielessänsä Jumalaa sokurileipuriksi, joka palkitsee hyvää lasta -makeisilla, meidän typeryytemme, vilpillisyytemme ja ahneutemme -rinnalla, kun me rukoilemme ääretöntä henkeä, kaiken alkua ja loppua, -kuten ääretöntä rahasäkkiä: "Maksa meille siitä että nimesi alituisesti -on meidän kielellämme! Anna meille rahaa, ja me varustamme sen sinun -kuvallasi!" - - - - -VIII - - -Pikku Berengarin laita oli täten. Minun piti erään niin sanotun -armeliaisuusasian takia saada puhutella lihakauppias Tonia, jota -Farfalla oli minulle kuvaillut kaikkein Roomalaiskaupungin köyhäin -ja turvattomain lasten hyväntahtoiseksi kummiksi. Tapasin hänet -hänen pienessä puodissansa, ja hän oli, päinvastoin kuin asianlaita -tavallisesti on, jokseenkin sen näköinen, jommoiseksi olin häntä -kuvaillut mielessäni, sen perusteella, mitä hänestä tiesin. Mitään -erikoisempaa vaikutusta eivät hänen kasvonsa tehneet; muodoltaan ne -olivat nelikulmaiset, ja ne loistivat hyvyydestä, terveydestä ja -ilomielisyydestä. Varreltaan oli hän paksu ja tanakka, ei tursistunut, -vaan paksuluinen, pituudeltaan keskikokoa ja leveydestään huolimatta -vikkeläliikkeinen. Kun hän oli kuullut asiani, kävivät hänen kasvonsa -entistään ystävällisemmiksi, ja voidaksemme keskustella rauhassa vei -hän minut pieneen, sievästi sisustettuun huoneeseen, jossa sijoitti -minut sohvaan ja istuutui itse nojatuoliin, likainen valkoinen esiliina -yhä edessään. Meidän keskustellessamme tuli huoneeseen pieni poika, -jonka voin siitä, että hän muitta mutkitta hyppäsi Tonin syliin, -huomata olevan tämän pojan; mutta hänen näköisensä ei hän lainkaan -ollut. Lapsukaisen olennossa ilmeni sellaista hienoutta, hilpeyttä ja -herttaisuutta, että, melkein kadehdin Tonia siitä, että hän oli hänen -isänsä -- mistä hän nähtävästi olikin ylpeä. Kuullessani hänen nimensä -Berengar muistin linnanmuuriin kirjoitetun runon, jonka olin nähnyt -käydessäni ensi kertaa Roomalaiskaupungissa, ja kysyin poikaselta, -hänkö sen oli sepittänyt ja piirtänyt sen yläpuolella olevan kuvan. -Istuen isänsä sylissä roikkuvin jaloin käänsi pienokainen minua kohden -soikeat, tummaripsiset silmänsä, vilkutellen niitä veitikkamaisesti -ja naurahtaen vähäsen, niin että näin hänen kiiltävän hammasrivinsä, -joka muistutti hiiren tai jonkun muun nakertajan purimia. Isän ääneen -nauraessa lausuin tuon runon, joka vielä oli muistissani: "Nää seikat -tiedä sä: Ett' Berengar oon mä, Ja kymmenettä käyn. Sä, narri, -luit tään!" Sitten sanoin leikilläni etten kumminkaan voinut ottaa -uskoakseni että tuollainen pikkuruinen mies jo kävisi kymmenettä; sitä -paitsi olin minä kyllä lukenut runon, mutta olin kumminkin vakuutettu -siitä etten ollut mikään narri. Poikanen loi minuun veitikkamaisesti -ilkamoivan katseen, jota sanat eivät pysty kuvaamaan. Oli kuin hän -olisi tahtonut sanoa: "Elä viisastele, tiedät varsin hyvin, ettei -viisauttasi kannata kehua", mutta sitähän hän itse asiassa ei mitenkään -olisi pystynyt ajattelemaan. Samalla ilmeni tuossa katseessa harrasta -sydämellisyyttä tai oikeastaan toverillista suopeutta, joka ei sekään -ollut hänen ikänsä mukaista. - -Isä, joka sillä välin oli ehtinyt nauraa kylliksensä, otti tuosta, -mitä olin lausunut, puheiksi vain sen, mikä koski hänen poikaansa, -ja vakuutti että tämä nyt jo oli kymmenen vuotta vanha. Vaikka hän -olikin ikäiseksensä harvinaisen pieni ja siro, oli hän kyllä voimakas -ja sitä paitsi vikkelä poika, joka jo auttoi isäänsä ansaitsemaan -rahaa. Ja nyt kertoi isä minulle että Berengar oli joka päivä monta -tuntia työssä erään suuren kauppahuoneen palveluksessa; hän toimitti -kaikenlaisia asioita, ja viime aikoina oli hän kuljettanut kirjeetkin -postiin ja postista, ja usein oli joukossa varsin tärkeitä kirjeitä -ja rahalähetyksiäkin. Kauppias oli nimittäin huomannut että Berengar -oli aika järkevä poika ja tuiki rehellinen. Noin jutellessaan laski -tuo roteva, voimakas mies käsivartensa poikasen ympärille, joka kuten -kesy lintu keinui isän polvella ja loistavilla silmillään katsoi -iloisesti ympärilleen, ylpeänä noista kehuskelemisista ja ylistyksistä, -mutta veitikkamainen, melkeinpä hyväntahtoisen suojeleva ilme -kasvoillaan, ikäänkuin olisi miettinyt mielessään: "Tuolle vanhalle -miehelle tuottaa niin suurta iloa, kun rehellisyyttäni kehutaan, -miksi en sitten olisi rehellinen? Voinhan muutoin mielin määrin pitää -ihmisiä narrinani, liikaa päänvaivaa ei se minulle tuota." Tuollaisia -puheita olin kuulevinani lapsukaisen kosteilta, mansikanvärisiltä -huulilta, jotka herättivät minussa, ikäänkuin olisivat olleet viehkeät -naishuulet, käsittämättömän halun suudella niitä, oikein tarmon -takaa. Tulin nyt ajatelleeksi että poikanen luultavasti oli äitinsä -näköinen, joka varmaankin oli miellyttävä olento, ja tuon ajatuksen -myöskin lausuin ilmi. Vasta kun näin, kuinka tuon kelpo miehen kasvot -synkistyivät, samalla kuin hän myöntävästi nyökäytti päätänsä, muistin -mitä Farfalla oli kertonut minulle hänen vaimonsa paranemattomasta -kevytmielisyydestä, ja kaduin että olin tehnyt tuon kysymyksen. Nyt -voin saada varsin selvän käsityksen heidän suhteestansa; kuvailin -mielessäni että vaimo oli samanlainen pirteä ja nokkela lintu kuin -pikku Berengar sekä kylläkin halukas laulullaan ja viserryksillään -palkitsemaan luotettavaa ja tukevaa puuta, jonka turvissa eleli, mutta -lentäväksi luotuna kykenemätön alati pysyttelemään saman puun oksilla. -Siten kävi minusta käsitettäväksi, kuinka mies uudelleen ja aina -uudelleen soi vaimollensa anteeksi, joskin murheen murtamalla mielellä -ja salaa kyyneleitä vuodattaen. Vasta nyt minulle oikein selvisi, -kuinka hellästi tuon miehen täytyi rakastaa lastansa. Ehkäpä hän aina -näki edessänsä pahan vihollisen odottamassa että perisynti saattaisi -sen hänen kynsiinsä, ja olikin kuin isä olisi tahtonut suojella -poikaansa, kun hän laski molemmat käsivartensa hänen ympärillensä, -mutta voitonriemuiselta hän samalla näytti, ikäänkuin olisi arvellut -että hänessä kyllä oli miestä varjelemaan lemmikkiänsä kaikelta -pahalta. Noiden ajatusten seuratessa toisiansa päässäni salaman -nopeudella katselin pienokaista yhä suuremmalla mielenkiinnolla; -itse teossa hän varsin suuresti muistutti katupoikaa, jonka päässä -pyörii vain vallattomuuksia ja kujeita, mutta hänen kasvojensa ilme -oli puhdas, ja siinä oli jotakin, josta sai varman käsityksen hänen -mielenlaadustansa. Ehdottomasti ojensin käteni tuota siroa pientä päätä -kohden ja suljin sen hetkeksi niiden väliin; minusta tuntui siltä kuin -minun olisi täytynyt sitä siunata, vaikka en yleensä tiedäkään olevani -mitenkään oikeutettu tai valtuutettu siunauksia jakelemaan. Silloin -katsoi tuo virkeä veitikka minuun silmänräpäyksen ajan vakavasti, pyhän -vakavasti, kuten vain lapset voivat katsoa, kun heidän sielunsa -- -niin haluttaisi uskoa -- väliin äkkiä muistaa taivaallisen kotinsa, -muistaa synnin, jonka tähden sen täytyy kärsiä, ja vaikean tehtävän, -mikä sillä täällä on suoritettavana. Lämmin liikutus valtasi mieleni, -kun nuo vilpittömät, tutkivat silmät niin läheltä katsoivat minuun, -mutta mitään aavistusta ei minulla ollut, ei hämärintäkään, siitä että -lapsukaisen puhtaalla isolla otsalla jo oli näkymätön merkki, joka -sen määräsi haamujen maailmaan. Kohta sen jälkeen hän hypähti isänsä -sylistä, kun jo lienee väsynyt hiljaa istumiseen, ja juoksi ulos -nauttimaan joutohetkistään. - -Tuo käyntini Tonin luona oli tapahtunut keväällä; elävänä en pikku -Berengaria nähnyt sen jälkeen kuin kerran vain, syksyllä, kohta -palattuani vuotuisilta kesämatkoiltani. Mieleni oli silloin täynnä -monenmoisia uusia vaikutteita ja minulle oli kasaantunut runsaasti -työtä, joten olin tuskin ainoallakaan ajatuksella muistellut -Riemuportinkatua, enkä tuntenut poikaa, jonka erään pankkirakennuksen -vieritse kulkiessani näin tulevan siitä ulos. Vasta kun hän -ohikulkiessaan tervehti minua lyhyesti ja kunnioittavasti heleällä -visertävällä äänellään, johtui mieleeni tuo kevätilta ja muistin kuinka -pienokainen oli minua miellyttänyt. Käännyin nopeasti häntä katsomaan -ja näin että hän oli tehnyt samaten ja että hänen viattomat kasvonsa -olivat jälleen vetäytyneet tuollaiseen hymyyn, jota ei käynyt sanoin -kuvaaminen, ja tällä kertaa se aivan selvästi näytti merkitsevän: -'Ja sinäkö et myönnä olevasi narri? Ja kumminkin vaellat siinä niin -arvokkaan näköisenä, kuin pitäisi sinun olla Jumalan apuna maailmaa -hallitsemassa, vaikka päässäsi vain pyörii kahvinhintoja, öljynhintoja, -tulliasetuksia, teaatterikappaleita tai muita turhanpäiväisiä -seikkoja'. Muutoin hän käänsikin nopeasti päänsä minusta poispäin ja -kulki nyt eteenpäin lyhyillä, nopeilla, itsetietoisilla askelilla, -niska suorana ja katsomatta oikealle tai vasemmalle, tietäen olevansa -tärkeissä toimissa. Seisoin vielä paikallani, katsoen hajamielisenä -hänen jälkeensä ja tuumiskellen, kuinka tuon poikasen hymyilevässä -katseessa voi ilmetä niin monenmoista, jota hänen mielessään -varmaankaan ei liikkunut, kun näin jotakin, sitä tarkkaamatta, -- -kuten väliin käy -- jotakin, joka vasta jälkeenpäin tuli ihmeellisen -selvästi tajuntaani. Kun katsoin pikku Berengarin jälkeen, näin -nimittäin miehen, jonka koko olento teki minuun tuskallisen inhottavan -vaikutuksen ja samalla muistutti minua jostakin; mutta, kuten sanoin, -tuo kaikki tapahtui huomiotani liioin kiinnittämättä, ja muistin sen -vasta kun kuulin lapsi raukan murhasta ja sain tietää että murhaajaksi -luultiin Torquatoa, Jurewitschin ja Galantan veljeä. Silloin kuvastui -äkkiä mieleeni tuo mies, joka katsoi pojan jälkeen omituisen ahnaalla, -melkein sairaloisella katseella, ja nyt tiesin myöskin, mitä hänestä -oli johtunut mieleeni, nimittäin Riccardon kuvaus Torquatosta, -kuinka tämä oli muistuttanut suurta petolintua, jolla oli pitkä, -höyhenetön kaula, pieni pää ja hirvittävä koukistunut nokka. Ehkäpä -hänen ulkomuotonsa vaikutti vielä kammottavammin siksi, että siinä -turmeluksen jättämistä jäljistä huolimatta voi huomata niin sanoakseni -mätänemässä olevaa kauneutta. - -Tapauksen meno oli luultavasti täten: Torquato, joka oli selvillä -pikku Berengarin toimista ja tiesi että lapsukaiselle usein uskottiin -suuriakin rahamääriä, oli päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen -ryöväämiseen. Sitä varten oli hän jo aikaisemmin vuokrannut itselleen -huoneen hänen tarkoituksiinsa soveltuvassa kaupunginosassa, jossa -esiintyi hienona herrana. Roomalaiskaupungissa ei hänen katoamisensa -herättänyt huomiota, kun ei häntä kukaan liioin kaivannut ja hän aina -oli elänyt kulkulaiselämää. Viikkomääriä hän oli toimessa, päästäksensä -selville kaikista uhrinsa teistä; muutamia päiviä sen jälkeen kuin olin -nähnyt heidät toistensa läheisyydessä murhasi Torquato Berengarin. -Tunnettujen tosiasioitten ja todistajien kertomusten perusteella -arveltiin murhan tapahtuneen täten: Torquato oli nähnyt tai saanut -muutoin tietää, että pienokaiselle oli uskottu melkoinen rahasumma; hän -seurasi häntä jonkun matkaa ja houkutteli hänet sitten huoneeseensa -jollakin tekosyyllä, luultavasti siten että sanoi olevansa asioissa -hänen isäntänsä kanssa ja haluavansa lähettää tälle kirjeen hänen -mukanansa. Oliko lapsi ennen nähnyt Torquaton Vanhassakaupungissa ja -nyt tuntenut hänet, ja kuinka tuon kammottavan miehen oli onnistunut -voittaa hänen luottamuksensa, siitä ei tarkoin voitu saada selkoa. -Huoneessaan kävi Torquato pienokaisen kimppuun, joka ei aavistanut -mitään pahaa, ja surmasi hänet terävällä veitsellä, kätki verisen -ruumiin seinäkaappiin, laittoi huoneen täyteen karboolinhajua, lukitsi -sen ja läksi tiehensä, sanoen emännälle että hänen täytyi lähteä -matkoille muutamaksi päiväksi. Kun ei tuo ollut ensi kerta, ja Torquato -aina oli tahtonut, ettei kukaan hänen poissaollessaan menisi hänen -huoneeseensa, ei emännässä herännyt mitään epäluuloa, vaan vasta -kun suljetusta huoneesta rupesi leviämään inhottava haju, alkoi hän -aavistaa pahaa. Koko asia tuntui hänestä niin oudolta ja kammottavalta, -että hän antoi poliisin avata huoneen, ja nyt nähtiin että sen -lattia oli tahrattu verellä, ja kaapista löydettiin pahoin runneltu -lapsenruumis. - -Tämä tapahtui monta päivää murhan jälkeen; mutta tietysti pikku -Berengaria oli kaivattu heti. Ei kukaan ajatellut hänen joutuneen -onnettomuuden uhriksi; kun ei häntä vielä illallakaan alkanut näkyä, -ruvettiin epäilemään että hän oli karannut tiehensä rahat muassaan. -Siten esitettiin asia sanomalehdillä, ja myönnän että minuunkin, -vaikka kohta olenkin kuuluvinani sivistyneisiin, ensiksi vaikutti -painetun sanan tenhovoima, niin että pidin itsestänsä selvänä että -tuo, minkä olin lukenut, oli totta. Mieleeni kuvastui siro poikanen, -jonka aivan äskettäin olin nähnyt niin reippaana kulkevan kadun -poikki, ja mielipaha ja suuttumus valtasi minut. Että hän oli voinut -sen tehdä! Ehkäpä hän tuona aamuna kääntyessään hymyillen katsomaan -minuun oli ajatellut: 'Et luule olevasi narri ja kumminkin luotat -minun rehellisyyteeni! Et aavista, mitkä kepposet minä aion teille -tehdä!' -- Sellainen on ihmisluonto, että synti ja heikkous menee -perintönä sukupolvesta sukupolveen, ja että voimakkainkin rakkaus -taistelee turhaan tuollaisia taipumuksia vastaan. Puutetta ei tuo lapsi -ollut koskaan kärsinyt minkäänlaista, siis ei sitä ollut tuollaiseen -tekoon voinut saattaa mikään muu kuin perinnöllinen kevytmielisyys ja -seikkailemishalu. Vihollinen oli kumminkin saanut sen kynsiinsä ja -pitänyt saaliinaan lapsi raukan, joka tuskin oli puolustautunutkaan, -kun ei se tuntenut ahdistelijaansa eikä hänen aikeitansa. Myöhemmin -tuotti minulle lohdutusta se, etten ainakaan ollut tuominnut onnetonta -pienokaista ankarasti ja ajattelemattomasti; nousivatpa kyyneleetkin -silmiini, kun mielessäni kuvailin, kuinka hän riutuisi koti-ikävään -ja omantunnontuskiin, kuinka rikollisuus rumentaisi ja tahraisi hänen -viattoman muotonsa, hänen hymyilevät silmänsä, hänen hienopiirteisen, -ilmeikkään suunsa. Melkein vielä enemmän säälitti minua onneton isä, -joka turhaan oli koettanut ylenpalttisella rakkaudellaan pelastaa -heikkoluonteisen vaimonsa lapsen ja nyt ehkä epätoivoissaan katui -sitä että oli niin aikaiseen saattanut tuon pienen olennon elämän -moninaisille kiusauksille alttiiksi. - -Menin herran tykö, jonka palveluksessa Berengar oli ollut. Hän oli -joltisenkin ymmärtäväinen ja hyvänluontoinen mies, ja hän oli varsin -pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut, eikä suinkaan etupäässä -kadottamansa rahan takia. Hän puhui jotenkin tähän tapaan: Tuollaisiin -ihmisiin ei saa luottaa, se olisi aina muistettava; ennemmin tai -myöhemmin pääsee heissä pahe voitolle. Kurjuus turmelee ihmiset; -jokaisesta köyhästä voi tulla varas, ja jos hänestä ei sitä tule, -niin ei hänellä ole ollut tilaisuutta tulla siksi. Kun huomautin -ettei lihakauppias Tonin perhe ollut kärsinyt puutetta, kohautti hän -olkapäitänsä ja sanoi: "Noissa suvuissa kulkee perintönä liian paljon -paheita. Jos on joukossa jokin kunnollisempi ja hänen käy hyvin, niin -pääsee kumminkin pian äkkiarvaamatta jokin isoäidiltä tai tädiltä tai -joltakin muulta sukulaiselta periytynyt paha taipumus taas valtaan." - -Sanoin siihen, että jos niin oli, eikä köyhyys siis turmellut -ainoastaan ruumista, vaan myöskin sielun, niin olimme sen enemmin -velkapäät taistelemaan sitä vastaan. Siitä hän nähtävästi ei halunnut -keskustella, vaan alkoi jälleen puhua pikku Berengarista ja sanoi: -"Tuolle poikaselle olisin voinut uskoa kaiken omaisuuteni, niin -täydellisesti luotin häneen; toiste eivät tunteeni enää saa minua -pettää." Nyt yhtyi puheeseen eräs vanhempi apulainen, ylpeästi ja -innokkaasti muistuttaen, että hän jo oli ennustanut niin käyvän ja aina -huomauttanut siitä, millainen viekas katse tuolla pienellä veijarilla -oli, ikäänkuin hän olisi pitänyt kaikkia ihmisiä narrinansa. Sitten hän -alkoi kertoa juttua samanikäisistä pojista, jotka elelivät ryöväreinä -jonkun kaupungin läheisyydessä ja tekivät törkeitä ilkitöitä, -- mutta -sitä en kuunnellut loppuun. - -Vanhassakaupungissakin oltiin vakuutetut pienokaisen syyllisyydestä, -ja vaikka rikoksia, mitä laatua olivatkaan, siellä yleensä -arvosteltiin lempeästi, puhuttiin tästä tapauksesta jonkunmoisella -rakkaudettomuudella, mikä johtui siitä, että vastenmielisyys äitiä -kohtaan ulotettiin lapseenkin, heidän ulkonaisen yhdenkaltaisuutensa -takia. Sitä vastoin säälittiin Tonia, sen mukaan kuin minä voin -huomata, sydämellisesti ja vilpittömästi; minulle sanottiin, kun -olin menossa hänen luoksensa, ettei hän ollut autettavissa, isku oli -sattunut sydämeen, -- hän oli sulkeutunut huoneeseensa eikä tahtonut -kuulla mitään lohdutteluja. - -Kumminkin päästi tuo onneton mies minut luoksensa, ja se tapahtui -siksi, että johtui mieleeni, häntä oven takaa puhutellessani, sanoa -hänelle, että eihän Berengarin syyllisyyttä vielä ollut näytetty -toteen, vaan että tulin häntä rohkaisemaan ja hänessä toivoa -herättämään. Sydäntäni vihloi nähdessäni tuon kunnon miehen lapsellisen -avutonta epätoivoa kuvastavat rehelliset kasvot ja punaiset, -pöhöttyneet silmät, joista vielä lakkaamatta vuoti kyyneleitä, ja -huomatessani tuon itsessään vähäpätöisen seikan että hänellä nyt ei -ollut edessään tuota likaista esiliinaa: arkipuuhat oli hän jättänyt -siksensä, katsoaksensa silmästä silmään kohtaloa, johon hänen nyt oli -tutustuminen. Päästettyään minut sisään hän istuutui heti jälleen -ja tuijotti minuun turvonneilla, kyynelisillä silmillänsä sanaakaan -lausumatta. Pyrkien häntä lohduttamaan puhuin poikasen viehkeydestä, -hänen vilpittömistä kasvoistansa, jotka unhottumattomasti olivat -painuneet mieleeni, kerroin kuinka vakaalta ja samalla hilpeältä hän -oli näyttänyt, kun äskettäin kohtasin häntä kadulla, ja sanoin että -siltä ei näyttänyt ihminen, joka oli aikeissa tehdä pahaa. Aivan -tehottomia eivät puheeni olleet; hän veti pari kertaa peräkkäin syvään -henkeä ja laski kätensä ehdottomalla liikkeellä käsivarrelleni, -ikäänkuin pidättääksensä minua tykönänsä. Minusta tuntui siltä -kuin hänen silmänsä ja kätensä olisivat pakottaneet minua puhumaan -edelleen, sillä melkein kuin itsestään tulivat sanat huulilleni. Sanoin -että olihan pienokaista voinut kohdata tapaturma, hän oli voinut -pudota mereen tai avonaiseen kellariin. Mutta jos hän todellakin oli -tehnyt jotakin väärää, niin olivat varmaankin pahat ihmiset hänet -siihen houkutelleet; lapsethan ovat enemmän alttiit kaikenmoisille -vaikutuksille kuin täysi-ikäiset. Siihen tapaan jatkoin puhettani, -kunnes huomasin että tuon surevan miehen suuri pää vaipui rinnalle ja -hänen hiljaista itkuansa seurasi äänekkäät nyyhkytykset; nähtävästi hän -oli unohtanut minut taikka ei voinut enää kiinnittää huomiotansa minuun -ja minun puheisiini. Kun kysyin, olisiko hänelle mieleen, jos palaisin -seuraavana päivänä, vastasi hän nyökäyttämällä päätänsä vakuuttavasti. - -Mutta kun tulin seuraavan kerran, tapasin kotona ainoastaan vaimon, ja -tämä kertoi että hänen miehensä oli mennyt kirkkoon, mikä tapahtuma, -arvatenkin harvinaisuutensa takia, nähtävästi oli tehnyt valtavan -vaikutuksen häneen, sillä hän tuijotti minuun pelästyneenä, luoden avo -auki soikeat, mustaripsiset silmänsä, jotka olivat aivan samanlaiset -kuin nuo ihailemani lapsensilmät. Muutoin ei hän ollut aivan niin -viehättävä kuin tuonoin olin otaksunut hänen olevan; vanha ei hän vielä -ollut, vaan jo vähän paksunläntä ja kömpelö, ja hänen kasvonsa, vaikka -olivatkin hienopiirteiset ja sievät, eivät olleet enää nuorteita, -eivät kukoistavia. Mutta ennen kaikkea puuttui häneltä tuo hyvyyttä -osottava, luottamusta herättävä ilme, joka piili syvinnä Berengarin -veitikkamaisissa silmissä ja epäilemättä oli perintöä isältä. -Rietasmaista keikistelyä ei hänen käytöksessään ollut; hän oli kai -pikemmin, jos jutut hänen kevytmielisyydestään ja uskottomuudestaan -olivat tosia, sitä laatua kuin herkkusuu kissa, jonka pitää saada -maistella joka vadilta, liiatenkin kielletyiltä. - -Kun olin sanonut haluavani odottaa hänen miestänsä, kulki hän hetkisen -huoneessa arasti edes takaisin, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi -minulta, oliko alhaalla kaupungissa ehkä jo saatu uusia tietoja -Berengarista. Kun vastasin kieltävästi, sanoi hän salaperäisesti -hymyillen, että sitä hän oli ajatellutkin ja että se olikin parasta. -Äidilleen hän kyllä vielä antaisi tietoja itsestänsä, ja ellei hän sitä -tekisikään, niin hän varmaan kumminkin muutaman vuoden kuluttua palaisi -Amerikasta, taskut täynnä kultaa ja hopeaa. Kysyin kauhistuneena, oliko -hän sitten todella lähtenyt sinne. "Minnekäs muuanne hän olisi mennyt?" -vastasi hän. "Tyhmä hän ei ollut; sitä olen aina ajatellutkin, että -hänestä tulisi jotakin erikoista ja että hän tuottaisi vanhemmillensa -onnea ja siunausta." Samalla hän katsoi minuun vilkauttaen silmiänsä -veitikkamaisesti, kuten olin nähnyt pienokaisenkin tekevän, mutta nyt -tuo elje vaikutti minuun melkein kammottavasti. - -Ryhtymättä itse asiaa arvostelemaan sanoin hänelle ettei hänen -pitäisi sanoa miehellensä mitään arvelustaan, sillä varmaankaan tämä -ei kernaasti kuulisi siitä puhuttavan. Hän nauroi ja tuumaili, että -pidinkö minä häntä niin tyhmänä. Ensiksi hän oli yrittänyt ruveta -siitä puhumaan, mutta silloin oli hänen miehensä joutunut hurjaan -raivoon, ja nyt hän ei enää virkkanut siitä mitään. Aikaa myöten Toni -kyllä tyytyisi asiain tilaan, varsinkin jos minä koettaisin vaikuttaa -siihen suuntaan. Minua ei haluttanut luvata sitä, mutta en virkkanut -mitään, ja hän lienee pitänyt sitä myöntymisen merkkinä. Hän oli -vielä varmempi asiastaan, sanoi hän, kun hänen miehensä edellisenä -yönä oli nähnyt tällaisen unen: Berengar oli mennyt veneellä meren -ylitse, ja meri oli ollut ikäänkuin sulaa tulta ja pursi kuin avo auki -oleva suuren suuri liljankukka. Kun tuulenhenki vienosti puhalteli -aukean meren ylitse, olivat korkeat laineet eli liekit, hohtaen -purppuranvärisinä, sinipunaisina ja keltaisina, kohonneet ja laskeuneet -hiljaa, niin taivaallisen levollisesti, ettei hän edes ollut tullut -ihmetelleeksi sitä, kuinka ne eivät tuhonneet liljavenosta, vaikka se -oli aivan niiden keskellä; eivät ne olleet sitä edes kärventäneetkään. -Purjeitta ja soutimetta ensi pursi nopeasti eteenpäin, vieden muassaan -pikku Berengarin, joka nyökytteli päätänsä ja heitti jäähyväisiksi -lempeän surumielisiä katseita. Kun nyt veno eteni etenemistään ja -pian näytti kuin pilvekkeeltä vain ja sitten kuin himmeältä tähdeltä -taivaanrannalla, ei isä enää voinut hillitä kaihoansa, vaan heittäytyi -liekehtivään mereen, mutta heräsi samassa. - -Vaimo oli kertonut tuon unen seikkaperäisesti ja nähtävästi nauttien -esittämiensä kuvien värittämisestä. Ehdittyänsä loppuun sanoi hän -nopeammin ja tavallisella äänellä: "Uni on helppo selittää, sillä -pursi merellä merkitsee matkaa Amerikkaan, ja savuttomat liekit -merkitsevät onnea, erittäinkin kultaa. Olisin puhunut siitä erään -naapurivaimon kanssa, joka osaa selittää unia, jos se ei olisi ollut -niin tuiki helppo käsittää. Sitä paitsi arvelin että olisi parempi -etten puhuisi siitä kenenkään kanssa." Vakuutin hänelle että niin oli -ja otin häneltä sitä paitsi lupauksen, että jos hän todella joskus -saisi kirjeen Berengarilta, hän tulisi puhumaan siitä minun kanssani -ennenkuin näyttäisi sen miehellensä. Sitten minun täytyi lähteä, Tonia -tapaamatta, kun ei minulla enää ollut aikaa odottaa. - -Seuraavana päivänä tehtiin tuo kammottava löytö, josta jo kerroin. -Tieto siitä levisi nopeasti ja herätti kaikkialla harrasta osanottoa. -Pienokaisen kuva oli ollut aikaisemmin, hänen olinpaikkansa -ilmisaamista varten, sanomalehdillä julaistuna ja muureillakin -nähtävänä, joten kukin oli luonut itselleen käsityksen hänestä. Nuo -kammottavat, salaperäiset erityisseikat, rikoksen julmuus ja tuo -että lapsi oli joutunut sen uhriksi, kaikki oli omansa saattamaan -tunteet kuohuksiin, ja jos ihmiset olivatkin olleet ylen kärkkäät -uskomaan poika parasta kaikkea pahaa ja, mikäli mahdollista, -heittämään syyn vanhempien niskoille, niin oli heidän osanottonsa -nyt sitä intohimoisempaa. Pian olivat he poika raukasta tehneet -pyhän marttyyrin, ja mitä viehättävimpiä kuvia he loivat mielessään -hänestä, jonka runneltu ruumis oli niin kammottavassa tilassa, -ettei voitu sallia yleisön sitä nähdä. Runsaasti tuotiin kukkia -ja rahalähetyksiä Vanhaankaupunkiin Tonin taloon yleisen säälin -osotteeksi. Kukkaisloiston ympäröimänä istui isä pöydän ääressä tuossa -sievässä, siistissä huoneessa, jossa olin tullut hänen tuttavuuteensa; -hän näki ihmisiä tulevan lukuisasti surua valittamaan ja kuunteli mitä -hyvää ja kaunista heillä oli sanottavaa pikku Berengarista, mutta -itse hän ei puhunut sanaakaan. Luulen ettei hän oikeastaan selvästi -tajunnut kenenkään muun läsnäoloa kuin minun, ja minut hän huomasi -siksi että hänen mieleensä oli jäänyt sellainen muisto, että minä olin -ainoa, joka en ollut koskaan epäillyt hänen poikaansa syylliseksi. Nyt -tuntui minusta käsittämättömältä, kuinka oli koskaan voitu ajatella -mitään muuta tapahtuneeksi kuin mitä todella oli tapahtunut ja mikä -olisi ollut lähinnä otaksuttavissa, jopa suorastaan ainoa mahdollinen -selitys. Pitkät ajat oli minulla mielessäni pienokainen, jonka olin -nähnyt vain muutamia päiviä ennen hänen surullista loppuansa aivan -hänen murhaajansa läheisyydessä, ikäänkuin kohtalo olisi halunnut -antaa minulle viittauksen, tarjota vielä pelastumisen mahdollisuutta. -Mutta minä en ollut aavistanut mitään, en pelastanut hänen henkeänsä -enkä edes hänen kuoltuansa puolustanut hänen kunniaansa. Selvästi -näin edessäni nuo salaperäiset lapsensilmät, kuinka ne pelästyneinä -hakivat ystävää, puolustajaa, kuinka ne vähitellen kyyneltyivät -- -ja sitten äkkiä kääntyivät minua kohden, pelokkaina, mutta kumminkin -minuun luottaen, -- ilme niin yliluonnollisen vakavana kuin tuona -kevätiltana, -- kuinka niiden kysyvä katse kävi hämmästyneeksi ja -surulliseksi, haikean, mieltä vihlovan, katkeran surulliseksi. Luulen -että jos tuona päivänä olisi haudattu tyttö, jonka minä olisin -vietellyt, hylännyt ja syössyt häpeään ja kuolemaan, ei mieltäni -olisi voinut kalvaa tuskallisempi katumus kuin nyt tuon lapsen takia, -joka oli minulle varsin vieras ja jolle itse teossa en ollut tehnyt -mitään pahaa. Melkein kadehdin onnetonta, kaikkein surkuttelemaa isää, -sillä hänen mielessänsä liikkui nähtävästi toisenlaisia kuvia. Hän -ei näyttänyt tietävän mitään siitä mitä hänen ympärillään tapahtui, -mutta kuten kauhusta kivettynyt hän ei ollut, vaan kuten haltioihinsa -joutuneet, joille jokin jumalallinen salaisuus on ilmaistu; niin -rumiksi kuin lakkaamaton itku oli tehnytkin hänen kasvonsa, jotka -eivät ennestäänkään olleet kauniit, täytyi niiden kumminkin herättää -jokaisessa nöyrää kunnioitusta. Kukin tunsi, etteivät tänä hetkenä -mitkään maalliset, mitkään jokapäiväiset asiat voineet vaikuttaa tuohon -mieheen. Ei hän surrut Berengarin kuolemaa, sillä hän näki hänet -edessään eloon elpyneenä, -- hänet oli lahjoitettu hänelle jälleen, -ihanampana ja puhtoisempana kuin silloin, kun hänet ensi kerran oli -laskettu hänen vapiseville käsivarsillensa. Ehkä hän nyt hengessä -autuaallisena ja nöyränä oli polvistunut lapsensa kirkastetun kuvan -eteen ja painoi suurta, lempeätä suutansa noita läpikuultavia kätösiä -vasten; ehkäpä hän, kuten unessaan, näki Berengarin liljapurressaan, -Herran hengen vienosti puhaltaessa, saapuvan taivaan satamaan, mistä -hänelle hymyili ja viittaili. - -Sen sijaan vaikeroi ja nyyhkytteli nyt vaimo surkeammin ja kiihkeämmin -kuin olisin luullut hänelle mahdolliseksi. Epäilin hänen surunsa osaksi -aiheutuvan amerikkalaisten pilvilinnojen kukistumisesta, joita hän oli -Berengarille rakennellut; mutta varmaan se pääasiallisesti oli ainoan -lapsen kuolemasta johtuvaa äidinsurua. Niitä tunteita, joita hänen -miehensä mielessä oli liikkunut ja nyt liikkui, oli hänen mahdoton -ollenkaan ymmärtää; sen hän vain oli käsittänyt ja se koski hänen -sydämeensä ja pöyristytti häntä: että hänen lapsensa oli kuollut, -oli murhattu kammottavalla tavalla eikä palaisi enää koskaan; ettei -hän enää koskaan saisi kuulla hänen livertelevää nauruansa, ei nähdä -hänen helliä katseitansa, ei ottaa häntä syliinsä ja hyväillä häntä -ja pusertaa vasten rintaansa, ei koskaan enää suudella hänen kosteita -huuliansa ja vereviä poskiansa. - -Mietin mielessäni: 'Entä kun nuo pitkät, yksitoikkoiset arkipäivät -tulevat, ja asterit ja ruusut, jotka nyt täällä täyttävät ilman -tuoksullaan, ovat poissa, ja niiden viimeiset kuihtuneet lehdet -lakaistaan kokoon ja viedään ulos -- ja Toni seisoo jälleen -teuraspöydän ääressä, verinen esiliina vyöllään, viikon, kuukauden, -vuoden toisensa jälkeen!' -- Silloin ovat myöskin hänen tämänpäiväiset -haikeansuloiset tunteensa haihtuneet, ja toivoton yksinäisyydentunne -täyttää hänen mielensä hänen lapsettomassa, ilottomassa talossansa. -Ja jos hänen vaimonsa vuosien kuluttua joskus kertoo, kuinka tuo -uni hänet petti, ja puhuu siitä, kuinka olisi, jos Berengar nyt -tuolta kaukaa palaisi kotiin ja solakkana ja iloisena kiiruhtaisi -katua ylös, vanhempiensa syliin, ehkei hän silloin enää joudu -raivoihinsa, vaan kuuntelee äänetönnä ja hautoo mielessään tuota -ajatusta ja säpsähtää, kun lattia sattuu narahtamaan. Miksi taivasta -ei voi saavuttaa syöksemällä purppuramereen, ei voittaa kiihkeällä -hyökkäyksellä? Se olisi helpompaa kuin selkä kumarassa vaeltaa sinne -hietaista, yksitoikkoista, silmän siintämättömiin ulottuvaa maantietä. -Mutta varmaankaan se, joka ei voisi kestää jokapäiväisen elämämme -yksitoikkoisuutta, ei myöskään kestäisi iankaikkisen taivaallisen levon -juhlallista muutteettomuutta. - - - - -IX - - -Aika ajoin minusta tuntui siltä kuin Farfalla olisi ollut ilkeäjuoninen -petturi ja minä itse aika hölmö. Niinpä hän muutamana päivänä mainitsi -jutellessamme, että minä hänestä muistutin erästä herraa, joka oli -johtajana suuressa öljytehtaassa, missä hän muinoin oli työssä. -Mainittu herra oli erinomaisen hyvä työväelle, ja sen takia oli -tehtaan omistaja lyhyen ajan kuluttua asettanut hänet toiseen toimeen -ja hänen sijallensa ankaran, tylyn miehen. Joka päivä säännöllisesti -meni eräs vaimoista päivällisloman tultua hänen tykönsä ja pyysi -saada noutaa vähän öljyä ruuan valmistamiseksi, ja siihen hän aina -sai luvan, sillä ehdolla ettei ottaisi enempää kuin tarvitsi itseänsä -varten. Silloin täytti vaimo joukon pulloja toisillekin ja piilotti ne -vaatteisiinsa, mutta piti kädessään pienen pullon, jota ohi kulkiessaan -näytti herralle. "Julkisesti ja rehellisesti, siitä minä pidän", -sanoi tämä silloin, taputtaen häntä olalle. Farfalla kertoi tämän -jutun sydämellisesti nauraen, ja hän näytti tuntevan jonkunmoista -säälinsekaista hyvänsuopuutta tuota älyä vailla olevaa miestä kohtaan, -jota minä arvatenkin muistutin juuri typeryyden puolesta. Vähän -loukkaantuneena ja hämmästyneenä lausuin: "Te näette että Jumala -on oikeassa ollessaan kova teitä kohtaan; jos hän olisi lempeä ja -armelias, niin te kohtelisitte häntä kuten tuota liian hyväsävyistä -herraa, pettäisitte häntä parhaanne mukaan, ettekä vähääkään välittäisi -hänen käskyistänsä." Nauraen myönsi Farfalla minun olevan oikeassa, -mutta lisäsi että olihan olemassa ihmisiä, jotka eivät noudattaneet -Jumalan käskyjä enemmän kuin köyhätkään ja joille Hän kumminkin suo -runsaasti armoaan. Vastasin lyhyesti että köyhät valitettavasti -pitivät rikkautta ainoana kiitosta ansaitsevana armolahjana, mutta -ettei pitänyt kuvailla Jumalaa mielessään mahtavaksi taikuriksi, -joka tyhjentymättömästä rahakukkarosta jakelee kultaa lemmikeilleen, -vaan että kiiltävän kullan laita usein on kuten kauniiden omenoiden, -joiden sisässä on inhottava mato, -- jota vastoin sairaus, köyhyys ja -muut sellaiset kärsimykset ovat kuin nuo huononnäköiset omenat, jotka -ryppyisestä kuorestaan huolimatta ovat varsin mehukkaita ja maukkaita. - -Seuraava seikka herätti minussa vielä enemmän tyytymättömyyttä -Farfallaa kohtaan: Taloni pohjakerrassa asui eräs parturi, joka oli -erinomaisen hyväluontoinen ja rehellinen ihminen, mutta taipuisa -lörpöttelemään ja loukkaamaan toisia terävällä kielellänsä. Hänen -vaimonsa, joka oli pulska, verevä ja kaunis olento, oli muinoin -pitänyt yhteyttä erään uskottoman heittiön kanssa, ja tuloksena siitä -oli lapsi, herttainen, sievä poikanen, joka aviopuolisoilla nyt oli -luonansa. Parturi rakasti sitä nimittäin, sen syntyperästä huolimatta, -varsin hellästi, niin ettei hän edes olisi tahtonut suostua siihen -että isä maksoi kuukausittain määrätyn rahasumman sen ylläpidosta. -Mutta vaimo pysyi lujana vaatimuksessaan. "Mitäpä varten me sen -lahjoittaisimme tuolle kelvottomalle ihmiselle?" sanoi hän, ja hän -lähetti joka kuukausi pienokaisen itsensä noutamaan rahat. - -Farfalla oli elänyt noiden ihmisten kanssa mitä paraimmassa sovussa, -kunnes turhanpäiväisestä asiasta syttynyt riita siitä teki lopun. -Parturi oli joillakin kokkapuheilla, joilla ei sanonut tarkoittaneensa -mitään pahaa, niin katkeroittanut hänen mielensä, että hän suorastaan -vaati minua sanomaan irti nuo vuokralaiseni, joita en voinut syyttää -mistään pahasta. Ei lähtenyt mitään apua siitä että huomautin hänelle, -kuinka halpamainen hänen kostonhimoinen menettelynsä oli ja millaista -vääryyttä hän tahtoi saada minut tekemään, -- en saanut häntä -järjillensä, vaan hän selitti lyhyesti, että jos nuo toiset jäisivät -talooni, niin hän muuttaisi. Varsin kernaasti olisin antanut hänen -lähteä tiehensä, niin minua kiukustutti hänen pikkumainen, inhottava -kostonhalunsa; mutta rakkauteni Riccardoon esti minua siitä. Pahoilla -mielin päätin pyytää parturinväkeä muuttamaan, ja he käyttäytyivät -varsin hienotunteisesti, osottaen käsittävänsä menettelyni ja -helpottaen vastenmielistä tehtävääni suopealla myöntyväisyydellään. -Vaikka Farfalla tosin itsekin oli pahoillaan siitä mitä oli tapahtunut, -kun se ei enää ollut autettavissa, oli se kumminkin tuottanut minulle -niin paljon ikävyyttä, etten voinut sitä hevillä unohtaa, ja sattui -sitten yhä uudelleenkin kaikenmoista, mikä pani minut hämmästymään. - -Tapahtui useita kertoja, että muutamat vuokralaisistani, aivan -kuten talonhoitaja oli ennustanut, pyrkivät käyttämään eduksensa -hyvänluontoisuuttani maksamalla ainoastaan osan vuokrasta tai ei -mitään. Silloin Farfalla tosin piti puoltani ja tarjoutui itsestään -saattamaan heitä järjilleen, mutta ei huomauttanut heitä siitä, että -oli väärin että he kieltäytyivät maksamasta hyvälle isännälle sitä -vähää, minkä hän vaati, vaikka kyllä olisivat olleet säntillisiä -ja nöyriä, jos heitä olisi kohdeltu armottomasti, vaan hänen -järki- ja siveyssaarnansa sisältönä olivat sellaiset lauseet kuin: -"Ymmärtäväisemmän tulee mukaantua" tai: "Ei köyhä kumminkaan kykene -rikasta vastustamaan." Kun kerran sattumalta kuulin hänen puheensa -ja vaadin häntä niistä tilille, ei hän lainkaan joutunut hämilleen, -vaan sanoi huolettomasti, ikäänkuin siitä tuskin olisi kannattanut -puhuakaan: "Eikös sitten ole niin? Teillä on ja pysyy valta. Minun -täytyy puhua heille heidän ymmärryksensä mukaisesti; näettehän että se -on auttanut, sillä maksaneethan he ovat." - -Minä mietin mielessäni: 'Mitä varten antaudun ihmisten pariin, jotka -ovat kuin vierasta kansaa omine uskoinensa ja lakinensa? Meidän ja -heidän välillänsä ei voi syntyä ystävyyttä, ei mielten sopusointua. -On tapahtunut että ihmiset, jouduttuaan merellä tuuliajolle tai -kuljeskellessaan jäävuorilla tai erämaassa, ruokavarojen loputtua ovat -tappaneet ja syöneet toverinsa, eikä heidän tekoansa ole katsottu -rangaistavaksi; niitä, jotka puolikuolleina nälästä taistelevat -henkensä puolesta, ei sovi arvostella ihmisellisten siveyskäsitteiden -perusteella, vaan samaten kuin petoeläimiä. Niitä täytyy joko vainota -tai -- ellei tahdo niitä jättää oman onnensa nojaan -- auttaa -perinpohjaisesti; mutta mieletöntä on antautua muutoin niiden kanssa -tekemisiin. - -Mutta tuskallisempi kuin kaikki edelliset kokemukseni oli tämä: Näin -eräänä päivänä puodinakkunassa tahotun topaasin, joka oli hyvin suuri -ja niin taitavasti juotettu, että se näytti irtonaisena pysyttelevän -neulan varassa. Heti näin mielikuvituksissani tuon kiven Lisabellan -tuuheassa, pehmoisessa vaaleassa tukassa, ja tunsin niin voimakasta -halua todella pistää sen sinne, että punnitsematta asiaa sen pitemmältä -tartuin ovenripaan, mennäkseni puotiin ostamaan sen. Mutta silloin -muistin Riccardon, en tiedä miksi, ja käteni vaipui alas ja läksin -kulkemaan edelleen. - -Kuvailin mielessäni, mitä hän sanoisi, jos panisin hänen vuoteellensa -topaasin hinnan suuruisen rahasumman; tulin ajatelleeksi että sillä -voisin ostaa hänelle sievän puvun, eikä hänellä ollut vielä koskaan -ollut uusia vaatteita, vaikka hän niin kernaasti olisi halunnut -olla siististi ja somasti puettuna. Sitten näin jälleen edessäni -Lisabellan kultakutrisen pään, kuulin hänen päästävän riemuhuudon -nähdessään kiven, ja näin hänen pistävän sen kiharoihinsa ja posket -punoittavina lähestyvän peiliä. Kuten suuri, raskas pisara makeata -kreikanviiniä se kimalteli hänen pehmeässä, punertavassa, ruskeassa, -kullanhohtavassa tukassaan. 'Miksi en saa antaa sinulle tuota lelua?' -ajattelin. Melkeinpä jo yritin lähteä hänen luoksensa, heittäytyäkseni -hänen jalkojensa juureen ja pyytääkseni häntä ratkaisemaan, antaisinko -hänelle topaasin vai Riccardolle rahat; mutta jätin sen kumminkin -tekemättä, sillä tiesin että hän nauraisi ja sanoisi: "Osta minulle -topaasi ja anna Riccardolle rahat!" Sillä välin olin, katuja pitkin -rientäen, tahtomattani tullut takaisin kultasepän puodin luo, ja -nyt menin sisään ja ostin kiven. Inhottava tunne, ikäänkuin olisin -varastanut, kuristi kurkkuani ja ahdisti rintaani; samalla pisti -päähäni että menisin näyttämään topaasin Riccardolle ja sanoisin että -se oli aiottu Lisabellalle. Sadoin kerroin vakuutin itselleni että se -olisi paheksuttava, tarkoitukseton, ruma teko, mutta kumminkin minusta -tuntui siltä että minun oli mentävä ja minä meninkin. Riccardo oli -sinä päivänä jälleen heikompi ja lepäsi valjuna ja hintelänä karkealla -lakanallaan, jonka rinnalla kiven tumma hohde teki surullisen ja -omituisen vaikutuksen. Aluksi hän sitä tuskin tarkkasikaan, vaan kysyi -vain välinpitämättömästi, oliko se merikivi. Mutta kun kerroin että -se oli topaasi ja että se oli määrätty Lisabellalle, vilkastui hän, -otti sen käteensä ja kysyi mitä se maksoi; kun mainitsin tuon hänen -kannaltansa arvostellen kylläkin korkean hinnan, lisääntyi hänen -kunnioituksensa niin kiveä kohtaan, kuin minua ja Lisabellaa kohtaan, -joka sen tulisi omistamaan. "Tahtoisinpa nähdä hänet", sanoi hän, -laskien vallan väsyneenä päänsä tyynylle ja sulkien silmänsä. - -Pitkät ajat meni tuskin päivääkään ilman että tunsin samaa tuskaa -kuin näyttäessäni Riccardolle kiveä, ja kuumana kohosi silloin veri -poskilleni; en tiedä häpesinkö ostostani vaiko kurjaa sääliäni. - -Enemmän kuin koskaan ennen tunsin mieleni kevenevän, kun kesä tuli ja -voin ottaa esille matkalaukkuni; mutta muistot Vanhastakaupungista -seurasivat mukana, niistä ei ollut helppo päästä erilleen. Väliin, -kulkiessani varjoisaa polkua tuoksuvassa metsässä tai jonkun vieraan -kaupungin leveitä, valoisia katuja pitkin, taivaan hymyillessä, -ihanoiden joutopäivien väikkyessä edessäni kuin parvi viehkeitä -luonnottaria, kuvastui äkkiä mieleeni Riemuportinkatu, kuinka se -likaisena ja kuumana kompuroi mäkeä ylös, haiskahtaen hieltä ja -viinalta, öljyltä ja sipulilta. - -Silloin oli iloni muutamaksi aikaa mennyttä; kärsin tuosta kuvasta -kuten ruuasta, jota ei voi sulattaa, ja olin pari päivää alakuloinen ja -raskasmielinen. Riccardo oli kerran kuvaillut minulle ainoata retkeänsä -ulos maailmaan; palattuaan äitinsä tykö sairashuoneesta, jossa oli -viettänyt kymmenen vuotta, turhaan toivoen parannusta, ilmoitti hän nyt -haluavansa oppia tuntemaan synnyinkaupunkiansa ja läksi varoituksista -huolimatta yksin vaeltamaan kainalosauvansa nojassa. Hän läksi -kaupungista ulos, sillä häntä houkuttelivat vuoret, jotka näyttävät -olevan lähempänä kuin ne ovatkaan, mutta pian alkoi häntä pyörryttää, -kun ei hän vielä koskaan ennen ollut kulkenut niin pitkää matkaa -eikä ollut niin kauan ulkoilmassa. Kun hän nyt yritti mennä sisään -erääseen taloon pyytämään lasillista vettä, paiskasi muuan naishenkilö, -varmaankin luullen maankulkijoita olevan tulossa, aivan hänen edessänsä -sisäoven kiinni; talo oli nimittäin jokseenkin erillänsä muista, -maantien varrella. Siten päättyi ainoa varsinainen kävelyretki, -minkä hän eläissänsä oli tehnyt; sen jälkeen hän aina pysytteli vain -Vanhankaupungin kaduilla tai laskeutui merenrannalle. - -Alkupuolella matkaani muistui tuo retki sadoin kerroin mieleeni ja -turmeli minulta jokaisen nautinnon, niin että se, minkä olisi pitänyt -herättää miellyttävimmät tunteet, nyt herätti katkerimmat. Ajattelin -että nyt hän ehkä seisoo ylhäällä Riemuportinkadun päässä, nojaten -kalpeana, käynnistä väsyneenä, johonkin seinään ja pitäen lujasti -kiinni kainalosauvastaan sekä katsoen aavalle, aaltoilevalle merelle, -jota pitkin laivat rientävät pois, ottamatta häntä mukaansa noihin -kaukaisiin ihmemaihin. Sitten arvelin taas että ehkä tuollaisia -ajatuksia herää vain sen päässä, joka on rahanrakastaja, aineellisuuden -orja, kultaisen vasikan palvelija, ja että Riccardolle ehkä pala merta, -kallionseinä taustana, tai epäaistikas Mariankuva Pakanakirkossa -tuottaa enemmän henkistä tyydytystä ja nautintoa kuin minulle mitä -suurenmoisimmat maisemat, museot ja teaatterit. - -Nuo kysymykset, joihin en kyennyt vastaamaan, kävivät rasittaviksi ja -harmittivat minua, ja olisin halunnut ainaiseksi päästä niiltä rauhaan. -Lukuisain uutten mielivaikutteiden avulla onnistuikin minun vähitellen -kääntää ajatukseni tuosta tuskastuttavasta aineesta, enkä kotiin -palattuanikaan arvellut lainkaan mennä noita tuttaviani tapaamaan. -Kun menin pikku Berengarin takia tapaamaan Tonia, tein kierroksen, -välttääkseni Riemuportinkatua, ja riensin sitten nopeasti tieheni, -katsomatta puolelle tai toiselle, enkä todella kohdannutkaan Farfallaa -tai ketään hänen tapsistansa. - -Talven suussa tuli Vittoria minulle kerran vastaan kadulla, mutta -en tuntenut häntä ennenkuin hän tervehtiessään loi silmänsä minuun. -Silloin muistin että nuo silmät ne olivat, jotka kuutamoyönä katselivat -merelle toivehikkaina, voitonriemuisina; tuskin voisin kumminkaan -sanoa, mitä niissä enää oli, joka sitä muistutti. Nyt niissä oli -kuumeentapainen kiilto, ja hänen raskas käyntinsä, koko hänen olentonsa -kuvasti toivottomuutta. Huomasin tosin myöskin heti, että hänellä oli -lapsi odotettavissa, ja sehän kyllä teki koko muutoksen käsitettäväksi -ja antoi myöskin syytä uskoa, että tuo kaunis mies, jota hän rakasti, -kaikesta vastarinnasta huolimatta oli saanut hänet vaimoksensa. -Koetin salata häneltä, kuinka surkealta hän minusta näytti, ja -toivotin hänelle onnea sen johdosta että hän, kuten otaksuin, oli -saanut tahtonsa täytetyksi ja omaksensa sen, jota oli toivonut. Hän -vastasi lyhyesti että niin oli ja silmäili minua, ikäänkuin koettaen -johtaa mieleensä tuon kaukaisen ajan, jolloin hänestä oli tuntunut -toivottavalta se, mitä nyt omisti. Antoniuksenpäivänä, kun hän ja -hänen sisarensa koristivat pyhimyksen kuvaa liljoilla, olivat he -pyytäneet häneltä palkinnoksi sitä, että Nanni ei saisi lasta, koska -muutoin hyveenpalkinto jäisi häneltä saamatta, mutta että Vittoria -sen sijaan saisi, niin ettei äidille jäisi muuta neuvoksi kuin antaa -hänen mennä naimisiin Pasqualen kanssa. Pyhimys soi summakaupalla -hedelmällisyyttä, mikä aluksi pani Nannin pahasti kauhistumaan; mutta -tuon kekseliään pikku olennon onnistui kumminkin välttää vaarat ja -saada hyveenpalkinto. Vittoriasta sitä vastoin, jonka rukous oli -tullut kuulluksi, oli avioliitto pian tehnyt onnettoman, työssä -rasittuneen, vaieten kärsivän vaimon. Muutoin ei hänellä lainkaan ollut -tarkoituksena moittia pyhää Antoniusta, päinvastoin hän kertoessaan -lystikkäällä tavallaan noista seikoista kävi vilkkaammaksi, niin -että hän vähän punehtui ja jälleen kävi kauniiksi kuten muinoin. -Sanoin hänelle, että kun hän oli mennyt naimisiin salaa minulta, -niin en ollut voinut antaa mitään häälahjaa, vaan että jos hän -suostuisi siihen, niin antaisin sen sijaan kumminlahjan ja katsoin -täten olevani kutsuttu ristijäisiin. Odotetulle pienokaiselle, sanoi -Vittoria, pantaisiin nimeksi Antonio tai Antonia, pyhimyksen kunniaksi, -jonka lahja se oli; siksi saisin kummitoverikseni hänen Antonietta -nimisen ystävättärensä. Häpesin nähdessäni kuinka ihastuksissaan -Vittoria oli tarjouksestani, sillä minun täytyi tunnustaa että tuon -ilon tuottamisesta koituisi minulle vain varsin vähän vaivaa ja -kustannuksia, -- ja kumminkin olin tahallani pysytellyt erilläni ja -koettanut vieraantua noista ihmisraukoista, peläten että jos osottaisin -heille vielä rahtusenkaan hyväntahtoisuutta, saisin maksaa heidän -ilonsa liian kalliisti. Päästäen muutamia huokauksia päätin siis -jälleen antautua. Riemuportinkadun vaikutuksille alttiiksi ja menin -tapaamaan Farfallaa, joka heti kertoi minulle kaikesta, mitä halusin -saada tietää Vittoriasta. Äidin ennustukset olivat kaikki tyyni -toteutuneet aivan pian häiden jälkeen; nuoren vaimon täytyi kärsiä -puutetta, nälkää, vilua, pahoinpitelyä ja jos jonkinlaista nöyryytystä. -Tosin ei Vittoria koskaan valittanut, ja ennen hän olisi temmannut -kielen suustansa kuin tunnustanut millaisessa kurjuudessa eleli; mutta -kaikkea ei hän kumminkaan voinut salata, ja naapureilta oli Farfalla -kuullut lisää. Pasquale teki vain harvoin työtä, joten hänen vaimonsa -täytyi olla tehtaantyössä hankkimassa jokapäiväistä leipää, sillä -välin kuin hän vetelehti kaupungilla tai satamassa ja illoin istuskeli -ravintoloissa. Aluksi oli Vittoria koetteeksi mennyt noutamaan häntä -kotiin, mutta siitä mies vain yltyi vihaan, jota antoi vaimonsa tuntea -mitä halpamaisimmalla tavalla; niinpä täytyi Vittorian puolet yöt -kyyryttää talon edustalla odottamassa miestänsä palaavaksi, kun tällä -oli hallussansa avain eikä hän suostunut antamaan sitä. - -Kiukustuneena kysyin nyt Farfallalta, miksi hän ei pitänyt tyttärensä -puolta tai, jos hän ei uskaltanut antautua tekemisiin Pasqualen -kanssa, miksi Carmelo, joka oli kylläkin voimakas, ei vaatinut häntä -tilille teoistansa. "Jos Vittoria tulisi luokseni", sanoi Farfalla, -"jakaisin hänen kanssansa sen vähän, mitä minulla on; mutta hän -on liian ylpeä tunnustaaksensa kurjuutensa, ja sitä paitsi hän -vieläkin on rakastunut tuohon heittiöön." Carmelo oli sitä vastoin jo -aikaisemmin uhannut, ettei enää katsoisi Vittoriaa sisareksensa, jos -hän menisi naimisiin tuon miehen kanssa, ja hän pysyi nyt sanassansa ja -vakuutti, että vaikka tietäisi Vittorian makaavan vuoteessansa nälkään -kuolemaisillaan, niin hän ei kumminkaan menisi hänen luoksensa edes -tarjoamaan leivänpalaa. Ikäänkuin poikaansa puolustaaksensa lisäsi -Farfalla: "Onhan totta että Vittorialla on ollut tarjona moni kunnon -mies, joka olisi valmistanut hänelle varsin mukavan elannon. Mutta -kunnosta hän vähät välitti, hän ei suostunut ottamaan ketään muuta kuin -tuon paholaisen, siis lienee ollut sallittu että hänen jo täällä piti -kärsiä helvetin tuskia, ja tekisimme turhaa työtä, jos koettaisimme -päästää hänet niistä." - -Maaliskuun alussa synnytti Vittoria tytön, jolle jo aikoja ennen -olin rakastettuni avulla hankkinut runsaat vaatevarat, kaikki tyyni -siihen tapaan kuin varakkaissa perheissä käytetään. Siinä olin osannut -oikeaan: Vittoria oli ihastuksissaan eikä väsynyt katselemasta noita -pikkuisia vaatekappaleita, ja hänen mieheensä teki tuo arvokas lahja -sellaisen vaikutuksen, että hän kohteli häntä paremmin. Ajatus, -että tulisin tuntemaan tuon miehen, josta olin kuullut niin paljon -puhuttavan, teki minulle helpommaksi tyytyä siihen että minun oli -mentävä ristijäisiin; enhän näet, kun kerran ajattelemattomasti olin -kutsuttanut itseni niihin, voinut Vittoriaa syvästi loukkaamatta -peruuttaa puheitani ja kieltäytyä tulemasta. Minkähän näköinen olikaan -oikein tuo Pasquale, jota virkeä, vertaistensa miesten suosima tyttö -piti maailman kauneimpana, mutta jota hänen leppeät veljensä ja -hyväluontoinen äitinsä kiihkeästi inhosivat? Kuvailin mielessäni että -hän olisi jokseenkin sellainen, jommoisena näyttämöillämme esitetään -vampyyrejä ja muita sentapaisia sankareita: musta, kalpea, silmät -hehkuvat ja niiden katse salaperäisen synkkä. Mustuuden suhteen en -ainakaan ollut erehtynyt. Ei voi olla olemassa mitään mustempaa kuin -hänen tukkansa, joka kiemurteli lukemattomina pehmeinä, harvinaisen -kauniina kiharoina, sekä hänen tuuheat viiksensä; sen lisäksi oli -hänen poskillaan tuollainen sinertävä parranjälki, joka naisten -silmissä kuuluu olevan niin vietteleväinen. Hänen silmänsä olivat -myöskin pikimustat ja kiilsivät kuin tallottu hiili -- mitä yleensä -pidettäneen kauniina; minä puolestani pidän enemmän sellaisista -silmistä, joiden hohde on himmeämpi, niin että niihin voi katsoa. Mutta -synkkämielisyyttä ne eivät kuvastaneet, vaan ainoastaan velttoutta -ja ikävystymistä. Kalpea ei hän myöskään ollut, vaan päinvastoin oli -hänen kasvojensa pinta verevä, ruskeahtava. Suuta voi tuskin nähdä -viiksiltä; mutta siitä kumminkin läksi tuo epämiellyttävä ilme, joka -olisi tehnyt minuun vastenmielisen vaikutuksen, vaikka en olisi -tiennytkään mitään hänen luonteestansa. Kun hän joskus hymyili, -oli hänen hymyilyssään jotakin julmaa ja hyeenamaista, niin että -minusta tuntui kuin hän olisi irvistellyt uhataksensa kiiltävillä -hampaillansa; hän näytti minusta silloin kuin pedolta, joka äkkiä on -muuttunut ihmiseksi eikä enää syö raakaa, höyryävää lihaa, mutta on -säilyttänyt pedon luonnon ja nauttii ajatellessaan raatelua. Kuvailen -mielessäni että samanlaisen vaikutuksen kuin hän teki kansa, joka -muinoin täytti keisarillisen Rooman sirkukset ja riemuitsi nähdessään -verisiä gladiaattoritaisteluita ja kristittyjen kiduttamista, itse -lyykistyneenä tyrannin jalkojen juureen, laiskana ja veltostuneena. - -Tuon miehen omaiset eivät kuuluneet Roomalaiskaupungin asukkaisiin. -Hänen isänsä oli ollut jokin alhainen virkamies, äiti eli eläkkeestä, -jonka sai hänen jälkeensä, ja sitten oli vielä olemassa vanhempi -veli, joka kuljetti jotakin likiseuduilla käyvää laivaa ja jota siksi -kohdeltiin ylen kunnioittavasti ja nimitettiin kapteeniksi. He pitivät -Vittoriaa hänen köyhyydestänsä huolimatta suuressa arvossa, ilmenipä -heidän käytöksessään häntä ja Farfallaa kohtaan ujoa arkuuttakin, sillä -heidän oikeudentuntonsa sanoi heille, että tuossa naimiskaupassa oli -tyttö joutunut tappiolle. Hänen tähtensä olisivat he muutoin panneetkin -avioliittoa vastaan, mutta he toivoivat että Vittorian onnistuisi -saattaa tuo kunnoton mies paremmalle tolalle; olihan varsin usein -nähty heikkojen naisten kykenevän ohjaamaan mitä hillittömimpiäkin -miehiä. Tuo toivo, joka aluksi ei ollut toteutunut, heräsi nyt lapsen -synnyttyä uudelleen; heistä ei näet muuta ollut ajateltavissakaan, kuin -että isänrakkaus saisi hänessä hereille työhalua ja kiinnittäisi häntä -kotiin. He antoivat nuorelle äidille ylen paljon lahjoja, sellaisiakin, -jotka heidän olosuhteisiinsa katsoen olivat vallan suurenmoisia, ja -kapteeni lupasi toimittaa ristijäisaterian, joka pitäisi kylläisenä -vielä koko viikon. Vittoria itse oli vuoteessa jokseenkin sairaana, -mutta sen ei katsottu mitenkään tarvitsevan estää riemuitsemista ja -mässäämistä. - -Kirkollisen toimituksen kestäessä, jota tällä kertaa ei suorittanut -Jurewitsch, vaan eräs toinen pappi, vallitsi vakava, juhlallinen -mieliala; varsinkin tuohon pieneen, paksuun, päivettyneeseen kapteeniin -vaikutti Jumalan näkymättömän läsnäolon tunteminen, niin että hän -pysytteli jäykkänä ja vakavana ja osotti käytöksessään enemmän -arvokkaisuutta kuin pappi, joka näytti käsittävän tehtävänsä jokseenkin -jokapäiväiseltä kannalta. Juhlatoimituksella oli vähän surunvoittoinen -leima kastettavan tilan takia, sillä kokematonkin voi huomata, ettei -lapsukaisesta olisi eläjäksi. Se oli pienen pieni, ryppyinen olento, -joka ehkä vastasyntyneeksi lienee ollut kylläkin kaunis -- ainakin -vakuutti kapteeni sitä niin varmasti, etten uskaltanut sanoa sanaakaan -vastaan, vaikka se minusta oli kuin karvaton ja hännätön apina. -Epäilemättä oli ainakin sen muodotonta päätä peittävien silkiltä -kiiltävien mustien kiharoiden katsottava voivan käydä kauneudesta. -Tuskallista oli kuulla, kuinka se alinomaa päästi hiljaisia -itkuntapaisia valitusääniä, jotka muistuttivat meren pulpahtelua, kun -se on tyyni ja vain hiljaa, melkein huomaamattomasti, tuon tuostakin -hieman huuhtaisee rantaa. Sietämättömiä olivat nuo äänet, ja kumminkin -haluaisin sanoa että niistä syntyi surullisin, unohtumattomin sävel, -minkä koskaan olen kuullut. Ei kukaan sanonut mitään tuosta seikasta, -vaikka se näytti rasittavan pappiakin ja saattavan hänet jouduttamaan -toimitusta; tämän kestäessä oli kapteenin arvokkaisuus ja hartaus -lisääntymistään lisääntynyt, muuttuen lopuksi synkkämielisyydeksi, ja -hän katsoi vaikeroivaa myttyä yhtä mittaa läpitunkevalla katseella, -mutta apua ei siitä lähtenyt. Silloin sattui lystikäs tapaus: Kun -nimittäin lapsi annettiin vieressäni seisovan kumminsa, Vittorian -ystävättären Antonietta'n syliin, vaikeni se äkkiä, päästi syvän, -syvän kevennyksen huokauksen, koetti avata pikku silmänsä selki -selälleen ja katseli ylitsensä kumartuneen nuoren tytön ystävällisiä -kasvoja. Tuo sai aikaan suuren vaikutuksen, varsinkin siksi, kun -Antonietta oli erinomaisen miellyttävä olento -- kookas ja solakka, -hilpeä, hyvä ja lempeä, niin että oli helppo kuvailla mielessään -hänestä virtaavan rauhoittavaa, parantavaa voimaa. Samoin kuin lapsen -keveni nyt muidenkin läsnäolevain mieli; kapteenikin hymyili, mutta -pysyi kumminkin entisessä juhlallisessa asennossaan. Kauan emme -kumminkaan saaneet nauttia helpotuksesta, sillä heti kun lapsi otettiin -Antonietta'n sylistä, alkoi se vaikeroida uudelleen -- mikä tosin -soveltuikin jatkoksi edelliseen näytelmään. Tuskin olimme päässeet -ulos kirkosta, kun kaikki alkoivat laskea sukkeluuksia Antonietta'sta; -varsinkin teki kapteeni parastansa, pannen pilojansa, jotka tosin -olivat jokseenkin typeriä ja väliin epähienojakin, mutta eivät koskaan -rivoja, ja joille täytyi nauraa, vaikkei niissä olisi ollut mitään -sukkelaa tai edes naurattavaa. Antonietta nauroikin heti kun hän vain -alkoikaan lauseen, mutta ei tuollaista typerää ja vastenmielistä -naurua, jolla monet naiset pyrkivät viehättämään miehiä, vaan naurua, -jolla oli tarkoituksensa itsessänsä. Se ei ollut äänekästä, eikä -hiljaista, -- se lirisi ja lorisi kuin päivänpaisteinen lähde, ja -jokaista täytyi sen raikkauden miellyttää. Antoniettaa nimitettiinkin -Roomalaiskaupungissa naurukyyhkyseksi, niin vaikutti hänen naurunsa -omituinen viehättäväisyys kaikkiin. Iloisuus oli hänellä elinehto; -mutta ihme kyllä oli hänen kasvojensa ilme, kun ne olivat levossa, -pikemmin surumielinen, ja vasta kun ne joutuivat liikkeeseen levisi -niille päivänpaisteinen hohde. Tukahduttava ilma, kuumuus, melu, joka -minua rasitti ristijäisaterialla ollessamme, kävi siedettävämmäksi, kun -hän oli mukana: kun katsoin häneen tai kuulin hänen naurunsa, tuntui -minusta siltä kuin olisin molemmin käsin ammentanut vettä lähteestä ja -valanut sitä ylitseni. Hänen elämänsuhteistansa sain tietää sen verran, -että hän elätti itsensä liinaompeluksella ja että hän oli harvinaisen -säntillinen ja säästäväinen. Hän oli antanut kummityttärelleen lahjaksi -kauniit kultavitjat, ja niiksi oli hän alkanut säästää rahaa heti kun -oli saanut tietää Vittorian odottavan lasta. Kuten itse kertoi oli hän -kuukausimääriä päivä päivältä syönyt vain paljasta leipää, vieläpä -väliin ollut jonkun päivän aivan syömättäkin, saadaksensa tarvittavat -rahat kokoon, mikä seikka ei lainkaan näyttänyt hämmästyttävän muita -läsnäolevia kuin minua. Hän oli kihloissa erään nuoren miehen kanssa, -jolla jo oli vakinainen paikka ja johon hän lienee ollut kovin -rakastunut, toisten pilapuheista päättäen. Luonteva ja hilpeä tapa, -millä Antonietta yhtyi tuohon leikinlaskuun, sekä hänen ulkomuodossaan -ja koko olennossaan ilmenevä rauhallisuus erottivat hänet huomattavasti -noista kiihkeäluontoisista naisista, joita Vanhassakaupungissa yleensä -olin oppinut tuntemaan. Pasqualea kohtaan ei hän näyttänyt tuntevan -mielisuosiota eikä vastenmielisyyttä, ja yhtä välinpitämätön näytti -tämäkin olevan häntä kohtaan -- samaten kuin koko seuruettakin kohtaan. -Hän näet ei lainkaan yhtynyt keskusteluun eikä nauruunkaan, nähtävästi -siksi ettei tuollainen ajanvietto häntä huvittanut. Käsittämätöntä oli -kuinka paljon hän voi juoda muuttumatta sisällisesti tai ulkonaisesti; -ei hän käynyt kalpeammaksi eikä punaisemmaksi, ja hänen mustien -silmiensä ilme pysyi yhä vain yhtä alakuloisena ja ikävystyneenä. -Kerran vain, kun juotiin lapsen malja ja hän kilisti lasia Antonietta'n -kanssa, loi hän häneen katseen, niin omituisen kiihkeän ja palavan, -että tuntui kuin sen olisi täytynyt polttaa. Mutta Antonietta ei -huomannut sitä, ja nähtävästi Pasquale ei ollut sillä tarkoittanutkaan -mitään; ainakin huomasin sittemmin, että hänellä yleensä oli tapana -äkkiarvaamatta singahuttaa tuollaisia katseita keneen milloinkin sattui. - -Ei voinut kyllin ihmetellä sitä että Pasquale ja kapteeni olivat -veljekset, niin miellyttävästi, jopa suorastaan viehättävästi vaikutti --- ainakin minuun -- kapteenin sydämellisyys, suopeus ja vilpittömyys. -Nuo ominaisuudet täyttivät niin runsaissa määrin hänen mieltänsä, että -ne lakkaamatta tulvehtivat esiin ja pitivät hänen ympäristössänsä -mielihyvän tunnetta vireillä. Vaikka pöytäkeskustelu nähtävästi -tuotti hänelle suurta huvia, käväisi hän kumminkin alinomaa Vittorian -vuoteen ääressä kehuskellen tarjoamassa tälle parhaita herkkupaloja, --- joita tämä tietysti ei saanut syödä. Palatessaan toi hän aina -lapsukaisen mukanansa sylissään, mutta hän ei pidellyt sitä vanhain -poikain tapaan kömpelösti ja pelokkaasti, vaan niin taitavasti kuin -mitä harjaantunein hoitajatar. Kuinka kurjalta lapsukainen näytti, -jonka vavahtelevat kädet muistuttivat läpikuultavia valkoisia -hämähäkkiä, sitä hän ei näyttänyt huomaavan, ja oli liikuttavaa kuulla -hänen esittävän tuolle pikku olennolle, joka töin tuskin vielä oli -elpynyt eloon ja nähtävästi jo oli sen jättämäisillään, kuinka ihanan -tulevaisuuden hän sille valmistaisi. Näytti aivan siltä kuin hän olisi -ollut sen isä, eikä Pasquale, ja kun yhdessä menimme kotiin, lausuin -ilmi mielipahani siitä, ettei todella ollut niin. "Ei", sanoi hän, -"naimisiin minä en mene, sillä vaikka en olekaan ihmisvihaaja, niin -vihaan kumminkin naisia." Lausuin hyvin hämmästyneenä, että olinhan -kumminkin nähnyt kuinka ystävälliseen tapaan hän oli pitänyt huolta -Vittoriasta, ja hänen lastansa, joka oli tyttönen sekin, näytti hän -rakastavan hellästi. "Lapset", sanoi hän tarmokkaasti, "eivät ole -naisia, vaan paratiisin enkeleitä, pieniä Jumalan holhotteja. Mitä -Vittoriaan tulee, niin täytyisi olla kivestä ja raudasta, ellei säälisi -häntä, kun hänellä on miehenä sellainen lurjus kuin veljeni on. Ja jo -tässäkin voitte huomata yhden syyn, miksi vihaan naisia. On näet jo -hullua sekin, kun miehet rakastuvat noihin apinoihin, joita nimitetään -tytöiksi; mutta miksi rakastuvat tytöt meihin miehiin? Eikö heille -siedä olla suuttunut tuosta mielettömyydestä, jonka suhteen he ovat -niin itsepintaisia?" Sanoin että jos joku tyttö rakastuisi häneen, -niin se ei minusta suinkaan olisi tyhmää eikä käsittämätöntä, vaan -päinvastoin sangen järkevää. Hän sanoi: "Jos sellaista huomaisin, -olisi ensi tunteeni halu antaa hänelle aika selkäsauna." Samassa hän -pysähtyi paikalleen ja kääntyi katsomaan minuun, niin että näin aivan -edessäni hänen ruskeat, hyvyydestä loistavat, luottamusta herättävät -kasvonsa. Kun hän itse oli puhunut totisena ja vakuuttavasti, niin -en minäkään nauranut, vaan lausuin vain että olin pahoillani hänen -naimattomuudestansa, kun hän nähtävästi piti lapsista eikä niitä -voinut saada vaimotta. "Niin", sanoi hän miettiväisesti, "lapset ovat -Jumalasta, mutta naiset pahasta." - -"Entä me miehet?" kysyin minä. "Me miehet olemme maata, pelkkää -maata", sanoi hän, pudistaen paheksivasti päätänsä, jota peittivät -tuuheat kiharat, kiiltävän mustat kuten hänen veljensäkin; "toiset -hietaa, toiset savea, toiset lokaa. Mutta onhan jalompiakin kivilajeja -piisorassa", lisäsi hän hymyillen, luoden minuun suopean katseen. -Vaikka hän oli monta vuotta nuorempi minua, kohteli hän minua -hyväntahtoisen opettavaisesti, kuten kehittymätöntä nuorukaista. Olisin -kernaasti sanonut hänelle, että hän mielestäni oli puhdasta kultaa, -mutta en sitä kumminkaan tehnyt, koska pelkäsin saattavani hänet -hämilleen. - -Ja kumminkin olisivat ehkä kaikki Vanhankaupungin naiset pikemmin -rakastuneet hänen veljeensä kuin häneen. Niin -- niin kummallista -ja kammottavaa kuin se onkin, niin voin kuvailla mielessäni, että -Lisabella huumauksissa ollen voisi suudella Pasqualen julmaa suuta, -mutta en, että hänen povessansa voisi edes hetkeksikään herätä -lemmentunne kapteenia kohtaan, puhumattakaan siitä että hän voisi -mennä naimisiin hänen kanssansa. Kuinka tuo on käsitettävä? Onko se -mielettömyyttä, kuten kapteeni sanoi? Pahansuopuuttako vaiko viisautta -luonto osottaa saattaessaan naiset hylkäämään hyvän puutarhurin -huolenpidon ja vaalinnan ja valitsemaan kiduttajan ja vitsauksen? -Mutta siihen, miten Antonietta'n pian sen jälkeen kävi, oli varmaankin -toiset, joskin yhtä salaperäiset syyt. - - - - -X - - -Käsittämätön oli kohtalo, joka pian saattoi hänet perikatoon. Mahdoton -olisi minun sanoa mistä se oikeastaan aiheutui tai katsoa hänen -ansainneen sen: se ei johtunut hänen luonnostaan ja kumminkin hän itse -sen loi, se yllätti hänet kuin katolta putoava tulikivi, eikä sitä -kumminkaan voisi sanoa sattumaksi. Kuten jo mainitsin, oli Antonietta -jo kauan ollut kihloissa nuoren, kelvollisen, työteliään miehen kanssa, -jota hän rakasti hellästi. Nyt mies äkkiä hylkäsi hänet, kuten sanoi -siksi, että Antonietta seurusteli liian hilpeästi ja vapaasti jokaisen -kanssa. Varsinainen mustasukkaisuus ei voinut olla kysymyksessä, -kun Antonietta ei ollut suosinut ketään erityisesti eikä suinkaan -pitänyt salassa että rakasti sulhastansa, ja hän maineeltansa oli -niin nuhteeton kuin tuskin kukaan muu Roomalaiskaupungin tytöistä. Ei -sulhanen ollut häntä soimannutkaan muusta kuin hänen iloisuudestansa, -erittäinkin tuosta viehättävästä kyyhkysnaurusta, joka houkutteli -kaikki muutkin nauramaan hänen mukanansa ja pitämään hänestä. Häneltä -puuttui vakavuutta, oli mies sanonut, ja ilman sitä ei tytöstä voinut -tulla kelpo vaimoa; eihän avioliitto ollut naurun asia, kaikki -aikanansa -- eikä ole sopivaa että tytöllä on joka ikiselle varattuna -pilapuheita ja nauraa ja suopeita sanoja, sillä silloin kaikki ihmiset -ovat hänelle yhdenarvoisia, ja samanlaisia katseita kuin hän luo -mieheensä suo hän myöskin räystäspääskyselle ja kirkonovella seisovalle -vaivaiselle kerjäläiselle. - -Vaikka tuo kaikki minusta tuntui jokseenkin typerältä, tein kumminkin -parastani voidakseni sitä käsittää, ja lopuksi minusta tuntui siltä -että tuollaisessa mustasukkaisuudessa kumminkin oli jotakin hienoa, -jonka täytyi hämmästyttää, kun sitä tapasi tuohon säätyyn kuuluvissa -ihmisissä. Olihan tässä kumminkin kysymyksessä toisenlainen, ylevämpi -rakkaus, joka ei tyytynyt ruumiilliseen uskollisuuteen, vaan tahtoi -myöskin yksin omistaa sen, mikä rakastetussa oli hienointa, hänen -henkensä sisällyksen, hänen suopean hellyytensä. Kun ilmaisin -Farfallalle nuo ajatukseni, mahdollisimman helppotajuisessa -muodossa, loi hän minuun hymyilevän katseen, joka selvästi osotti -hänen mielessänsä nauravan minulle. Hän sanoi että joko sulhanen -oli juropää ja äkämys, joka todella piti Antonietta'n hilpeyttä -kevytmielisyytenä, taikka piili kaikkien noiden puheiden takana vain -miehen äärimmilleen kiihtynyt intohimo. Ja jälkimäinen olettaminen -hänestä näytti todenmukaisemmalta. Antonietta oli hyvin säädyllinen, -siveä tyttö, jommoisia ei enää usein tavannut; niin sydämellisesti kuin -hän rakastikin sulhastansa, ei hän kumminkaan ollut tahtonut pitää -luvatonta yhteyttä hänen kanssansa, ja se ärsytti sulhasta niin, että -hän lopuksi purki kihlauksen. "He olivat nimittäin", sanoi hän, "olleet -melkein vuoden kihloissa, ja yhä olivat asiat samalla kannalla, -- ja -tuo on enemmän kuin mieheltä voi odottaa. Jos nykyaikoina tyttö tahtoo -mennä avioliittoon, niin täytyy hänellä ensin olla armastelija; mutta -kauemmin kuin muutamia viikkoja ei yksikään heistä välitä hänestä, -ellei hän suostu täyttämään hänen tahtoansa. Se on luonnossa, eikä sen -vastustamisesta ole apua." - -Nuo Farfallan puheet minua harmittivat -- tuo, mitä hän sanoi miehistä, -ja hänen avulias puolustelunsa. Huomautin, että hän oli sanonut, -että niin oli nykyaikoina, ja kysyin, olivatko miehet sitten ennen -olleet toisenlaisia. "Nähkääs", sanoi hän, "me olimme vielä tyhmiä -ja kokemattomia; nykyajan ihmiset eivät enää pelkää syntiä. Emme -me, mieheni ja minä, ennen häitä pitäneet yhteyttä, ja senhän kyllä -tiedätte, ettei hän ollut paraimpia." - -Kysyin nyt, luuliko hän että hänen miehellään oli ollut toisenlainen -luonto kuin nykyajan miehillä. Hän mietti hetken ja sanoi sitten: -"Asianlaita oli siten, että hän kihlausaikanammekin kävi muiden naisten -luona eikä siis katsonut olevan syytä yllyttää äitini vihaa, sillä hän -oli varsin ankara. Siis toistan sen mitä alussa sanoin, että luonto on -sellainen ja siihen täytyy tyytyä." - -Mietin mielessäni että niin kauan kuin hyväksyy kaiken, mikä johtuu -luonnosta, niin saa nähdä vain turmelusta ja halpamaisuutta, mutta -en lausunut tuota ajatustani ilmi, kun Farfalla kumminkin joka -sanakiistassa osasi viedä voiton, vaan sanoin vain, ettei ollut -uskottavissa että mies semmoisesta syystä hylkäisi tuollaisen -herttaisen kunnon tytön. Olisivathan he voineet mennä avioliittoon. -Kysyin, miksi he eivät olleet sitä tehneet ja mitä he oikeastaan olivat -odottaneet. - -"Täällä Vanhassakaupungissa", selitti Farfalla, "ei kukaan mene -naimisiin, ennenkuin lapsi on tiedossa. Sitä ennen he epäröivät; -kummallakin on rahanansionsa ja joltinenkin toimeentulo. Miksi he -panisivat sen alttiiksi? Mutta jos lapsi on odotettavissa, niin on -asia ratkaistu, ja heidän täytyy tyytyä kohtaloonsa ja tulla toimeen, -olkoonpa heillä rahaa tai ei." - -Siihen sanoin: "Mutta tässähän asiat olivat toisella kannalla. -He rakastivat toisiansa, tyttö ei tahtonut antautua täydelleen -rakastetullensa ennen häitä, ja kun miehellä oli palkkansa ja -Antonietta oli säästäväinen ja järjestystä rakastava, niin olisivat he -paljoa pikemmin voineet uskaltaa mennä naimisiin kuin monet muut, jotka -jättävät asian Jumalan tuomion ratkaistavaksi. Miksi he sitten eivät -valinneet tuota keinoa, joka olisi molempia tyydyttänyt?" - -"Niin, niin", sanoi Farfalla, "kun vain jokainen olisi itse niin hyvin -selvillä itsestään, kuin muut! Varmaankin tuo mies todella luuli, ettei -hän voinut kärsiä Antonietta'n hilpeyttä. Ehkä hänen kuuma verensä oli -ärsyttänyt häntä jo kauan, jättämättä häntä lainkaan rauhaan; hän oli -huonolla tuulella ja häntä harmitti tytön hilpeys ja hänen iloinen -naurunsa. Hän nuhteli häntä, mutta Antonietta, joka ei käsittänyt hänen -nyreytensä todellista syytä, piti hänen nuhteitansa kohtuuttomina -ja mielettöminä; luontonsa mukaisesti hän ei niitä liioin pannut -sydämellensä, vaan nauroi niille, sitten seurasi sana sanasta, ja niin -he joutuivat erilleen, ilman että kumpikaan oikein tiesi, miksi." - -Vanhassakaupungissa arveltiin yleisesti ettei iloluontoinen Antonietta -kovin liiaksi surisi kihlauksensa purkamista, sillä voisihan hän -milloin tahansa saada toisen sulhasen, joka lisäksi ehkä paremmin -käsittäisi hänen arvonsa kuin edellinen. Mutta päinvastoin tyttö -antautui rajattoman surun valtaan, joka tosin ei ilmennyt äänekkäissä -valituksissa, vaan saattoi hänet sellaiseen tilaan kuin häntä olisi -kohdannut nuijanisku ja koko hänen elintoimintansa pysähtynyt. Hänen -ystävättärensä koettivat häntä lohduttaa ja johtaa hänen ajatuksensa -toisaanne, mutta kun ei siitä näyttänyt olevan apua, luopuivat he -yrityksistänsä, tuumien että olisi parasta antaa hänen jonkun aikaa -olla yksin, kunnes hänen onnistuisi kukistaa surun valta, ja hän taas -olisi sama iloinen Antonietta kuin ennenkin. - -Mutta nythän juuri hänen iloisuutensa oli tuottanut hänelle turmiota, -hänen naurunsa, tuo terveyden ja mielenrauhan raikas ilmaisu, se juuri -oli saattanut hänet kadottamaan lemmittynsä. Että tämä oli häntä -alkanut vihata syystä, joka saattoi kaikki muut häntä rakastamaan, sitä -hän ei voinut käsittää, -- hän vain kammon valtaamana hämmästeli tuota -tuikeata tosiseikkaa. Kun hän sitten pyrki hakemaan selvitystä siihen, -mitä oli tapahtunut, menivät hänen ajatuksensa kokonaan sekaisin, ja -hän menetti luottamuksen omaan itseensä; ehkäpä hän todella olikin, -ajatteli hän, kevytmielinen, pintapuolinen, kykenemätön todellisesti -rakastamaan, vaikka tähän saakka olikin pitänyt itseänsä hyvänä ja -luotettavana ja vaikka sydäntä nyt niin kirvelsi. Varmaankin tuo -hänen kärsimänsä loukkaus oli niin turmiokas juuri siksi, että se oli -ensimäinen häntä kohdannut ja yllätti hänen vilpittömän, viattoman -mielensä kammottavan äkkiä kuin päällekarkaus. Hänen ensimäinen -taitamaton yrityksensä tunkea sydämensä sisimpiin sopukkoihin, tutkia -omaa itseänsä, tuntui hänestä kuin rikokselta, kuin tunkeumiselta -pyhäkköön, kirkon ryöstämiseltä ja häväisemiseltä, vaikkei hän tietysti -itse ollut täysin selvillä siitä. Järkytetty oli hänen mielensä, -hän oli poissa suunniltaan, ristiriitaisten tunteiden vallassa, -- -muutoin ei olisi ollut mahdollista se, mikä tapahtui seuraavana yönä: -että hän pimeässä myöhään illalla harhaili pitkin katuja -- mitä ei -vielä koskaan ollut tehnyt -- ja meni sitten ravintolaan Pasqualen -kanssa, joka sattumalta näki ja tunsi hänet ja juotettuaan hänet -juovuksiin vietteli hänet. Tuo oli noita tapahtumia, joita ei voi -selvittää mikään muu kuin juuri niissä ilmenevä ristiriitaisuus. -Äkillisen tuskan jähmettämä veri oli ehkä jälleen käynyt eloisaksi, ja -raivoisana kuin vesi, kun sen alaa rajoittavat tokeet on puhkaistu, -otti se valtaansa hänen sydämensä ja ajatuksensa. Ken voi koskaan -täydelleen tajuta kohtalon tarkoitusta? Miksi sattui hänen tiellensä -tuo mies, joka hyeenan tai haaskakotkan vainulla heti tunsi, että tässä -oli jotakin elinvoimansa menettänyttä, pilaantumaan tuomittua, tunsi -tuon heikon, vasta syntymäisillään olevan mädännyksenhajun? Väliin -saattaa rakkaudensuru ihmiset heittäytymään mereen; tämä lapsellinen, -naurusuinen tyttö heittäytyi inhottavaan liejuiseen lätäkköön. - -Tuon surullisen yön jälkeisenä päivänä kulki Antonietta hitaasti ja -hyvin suorana, mutta muutoin tavallisen näköisenä erästä sataman -lähellä olevaa vilkasliikenteistä katua pitkin. Äkkiä hän kuuli -nimeänsä huudettavan, ja tuntiessaan Pasqualen äänen vavahti hän -hieman, mutta ei katsahtanut taaksensa, vaan kulki edelleen, hieman -nopeammin vain kuin ennen. Silloin alkoi Pasquale, kulkien hänen -jälkeensä, laulaa nähtävästi hyvin tuttua, rivoa laulua, jonka sisältö -oli jotenkin tähän tapaan: Pullo viiniä oli Antonietta'n hinta. -Enemmänkin olisin maksanut tuosta viehättävästä tytöstä, mutta kun ken -pitää tavaransa halpana, niin ei kukaan tyrkytä hänelle lisää. - -Huviksensa hän sitten vihelsi luoksensa muutamia katupoikia, heitti -heille kuparirahoja ja käski heidän kulkea jonkun matkaa tytön -jäljessä, laulaen tuota häväistyslaulua. Sitä ei noille lurjuksille -tarvinnut kahdesti sanoa, vaan he juoksivat, laulaen räikeällä, -kirkuvalla äänellä, Antonietta'n jälkeen, joka ei luonut heihin -katsettakaan, ei jouduttanut kulkuansa, ei sanonut heille sanaakaan. -Eräs herra, jota tuo rähisevä poikaparvi vaivasi, karkotti heidät, ja -Antonietta kulki nyt kenenkään häntä häiritsemättä edelleen, kunnes -hänelle tuli vastaan kaksi hänen ystävättäristänsä, jotka edellisenä -päivänä olivat turhaan koettaneet häntä lohduttaa eivätkä olleet -sen jälkeen nähneet häntä. Vaikka tytöt eivät voineet odottaakaan -muuta kuin että hän olisi surullinen, pelästyivät he kumminkin hänet -nähdessään: hänen ulkomuotonsa oli kuin sen, joka on nähnyt aaveen -toisesta maailmasta. He olivat aikeissa kiiruhtaa hänen luoksensa -kysymään, mikä hänen oli, mistä hän tuli, mikä häntä oli pelästyttänyt, -mutta samassa Antonietta huomasi heidät ja hymyili heille, jolloin -hänen kasvojensa ilme muuttui, niin että edellinen havainto -heistä tuntui erehdykseltä ja he arvelivat varjon tai heidän oman -mielikuvituksensa pettäneen heidät. Antonietta puristi heidän kättänsä -ja kysyi vilkkaasti, minne he olivat matkalla, ja kun he vastasivat -olevansa menossa työhön, sanoi hän että oli juhlapäivä -- oli nimittäin -jonkun suositun pyhimyksen päivä -- ja heidän pitäisi siksi levätä -ja pitää hauskaa hänen kanssansa -- hän maksaisi kestit. Toiset -suostuivat siihen, varsinkin kun heitä ilahdutti nähdä Antonietta -jälleen noin reippaana. He lausuivat ilmi riemunsa siitä, että hän niin -pian oli vapautunut surusta, mutta ihmettelivät kumminkin mielessään, -kuullessaan hänen puhuvan siitä levollisesti kuin aivan vähäpätöisestä, -miltei unohdetusta asiasta. Se oli tullut niin äkkiarvaamatta, siksi -hän ei eilen ollut voida selvitä siitä, sanoi hän, ja siihen toiset -sanoivat että siihen saakkahan hänen aina oli käynytkin hyvin, vaan -että hän varmaan nytkin pian olisi entisellään, hän kun aina osasi -kääntää kaikki parhain päin ja ottaa asiat oikealta kannalta. - -Sillä välin olivat he saapuneet erääseen puutarharavintolaan, ja -Antonietta tilasi viiniä ja leipää; he istuivat yksin lehdettömässä -puutarhassa, -- kevät oli näet tuskin vielä alkanutkaan. Antonietta -tyhjensi nopeasti yhdellä kertaa koko lasin, mutta ei juonut sitten -enää ollenkaan ja puhui tuskin enää sanaakaan, mutta toiset eivät -sitä tarkanneet, kun viini oli saattanut heidät hilpeälle tuulelle ja -he itse naureskelivat ja juttelivat herkeämättä. Vasta noin puolen -tunnin kuluttua heidän huomionsa kiintyi siihen, että Antonietta -oli niin äänetön, ja he kysyivät häneltä syytä siihen. Mitään -vastaamatta tuijotti tämä heihin hetken, silmät avo auki, sitten -seurasi äänekäs nyyhkytys, hänen päänsä ja käsivartensa vaipuivat -pöydälle, ja hän tyrskähti sydäntä särkevään itkuun. Pelästyneitten -tyttöjen puheisiin ja kysymyksiin hän ei vastannut muutoin kuin vain -valittamalla katkonaisin sanoin, että kaikki oli niin viheliäistä -- -maailma, elämä, ihmiset, hän itse. Kun toiset, lainkaan ymmärtämättä -mitä hän tarkoitti, hartaasti pyysivät häntä hillitsemään itseänsä, -ettei ohikulkijani huomio kiintyisi häneen, nousi hän paikaltaan, -antoi heille rahakukkaronsa ja pyysi heitä menemään sisään maksamaan -isännälle hänen puolestansa sekä tuomaan hänelle sitten lasillisen -kylmää vettä. He menivät toimittamaan asian, mutta tulivat -viivähtäneeksi, kun jäivät vielä tuumimaan, kuinka Antonietta'n -omituinen käytös olisi käsitettävä. Sillä välin oli hän lähtenyt pois, -eivätkä he enää saavuttaneet häntä, varmaankin siksi että hän pian oli -kääntynyt sivukadulle, saadaksensa kulkea yksin. - -Myöhemmin kävi selville, että useat henkilöt olivat matkalla nähneet -hänet, ja heidän huomionsa oli kiintynyt häneen siksi että hän kulki -tietänsä katsahtamattakaan ylös ja itkien ääneen koko ajan. Toiset -olivat katsoneet solakan tytön jälkeen, joka kulki keskellä katua, -hitaasti, pää syvälle vaipuneena, ja he olivat tuumineet, olisiko -heidän kysyttävä syytä hänen suruunsa; mutta nähtävästi nuo äänekkäät -nyyhkytykset, jotka kuuluivat keskellä töllisteleväin ihmisten -meluamista ja naurua, olivat tehneet niin valtavan vaikutuksen yksin -raaimpiinkiin ja julkeimpiin, että hän sai kulkea tietänsä kuin -yöllinen haamu, jota kukaan ei uskalla puhutella ja jonka tieltä -eläimetkin vaistomaisesti väistyvät. - -Vanhankaupunginkin lävitse hän sai kulkea kenenkään häiritsemättä, -vaikka monet tuttavat näkivät hänet; jokaisesta oli -- niin eri -lailla kuin he ilmaisivatkin ajatuksensa -- tuntunut siltä, että -tuollaiseen suruun ei pitäisi sanoin kajota. Tuo oli sellainen -näky, kuin ensimäinen ihminen olisi vaeltanut paratiisista, jossa -ei suruja ollut, kurjuuden maahan, tehden kirouksen tien ikuisiksi -ajoiksi kyynelten laaksoksi. Pysähtymättä lainkaan nousi itkevä -tyttö, saavuttuaan Riemuportinkadun varrella olevalle asunnollensa, -viidennessä kerroksessa olevaan huoneeseensa, meni avoimen akkunan luo -ja heittäytyi siitä alas kadulle. Eräs vaimo, joka oli nähnyt hänen -tulevan sisään, sanoi että siitä hetkestä, jolloin hän meni sisään, -siihen kuin hän oli alhaalla kuolevana, oli voinut kulua korkeintaan -kaksi minuuttia. Ihmiset, jotka kiiruhtivat esiin ja kumartuivat häntä -katsomaan, näkivät että hän vielä kerran aukaisi silmänsä avo auki, he -kuulivat lyhyen, hiljaisen nyyhkytyksen, ja sitten oli kaikki lopussa. - -Antonietta'n surullinen kuolema ei lainkaan käynyt Pasqualen sydämelle, -vaan hän kertoi tovereillensa seikkaperäisesti, mitä oli tapahtunut -ennen hänen kuolemaansa; ilman tuota hänen suulauttansa olisi asia -pysynytkin salassa. Mutta kun kihlauksen purkaminen oli käynyt sen -edellä, oli helppo esittää asia siten, kuin itsemurha olisi johtunut -siitä, ja siinä muodossa se esitettiin varsinkin Vittorialle, jolta -tahdottiin salata, miten hänen miehensä oli siinä osallisena. Hänelle -oli äskettäin toimitettu tieto siitä, että Pasquale muinoin oli -asunut yhdessä rakastajattaren kanssa, joka sitten, kun Pasquale -oli kyllästynyt häneen, tämän pilkallisen ja julman kohtelun takia -oli hirttäytynyt. Nyt ei kumminkaan ollut tuossa juoruilevassa -Roomalaiskaupungissa ketään, joka olisi käyttänyt tilaisuutta -hyväksensä antaaksensa hänelle uuden pistoksen, ehkä siksi että -Antonietta oli ollut hänen rakkain ystävättärensä. Sitä paitsi hän oli -juuri tähän aikaan sairashuoneessa, sillä hänet oli täytynyt viedä -sinne, kun hänen tilansa, joka oli entisestään huonontunut kun hänen -lapsensa sittemmin kuoli, kävi yhä arveluttavammaksi ja häneltä kotona -puuttui hoitoa. - -Muutaman viikon kuluttua lääkäri, joka oli häntä hoitanut, päästi -hänet kotiin, koettaen samalla teroittaa Pasqualen mieleen, että -häntä vielä pitkät ajat olisi kohdeltava hyvin hellävaroin -- mitkä -puheet menivät aivan hukkaan. Varsin pian hänen täytyi jälleen palata -sairashuoneeseen, ja hän oli sellaisessa tilassa, että huomattiin -leikkaus välttämättömäksi. Mutta siihen ei tahdottu ryhtyä, ennenkuin -hän olisi vähän vahvistunut, sillä hänen heikkoutensa takia olisi -helpoinkin leikkaus voinut käydä vaaralliseksi. Tällä aikaa kävivät -sukulaiset ja tuttavat häntä tervehtimässä, ja hän kuunteli heidän -puheitansa ja lohdutuksiansa heikosti hymyillen, mutta ei valittanut -koskaan kärsimyksiänsä. - -Kerran vain hän erään ystävättären kuullen sanoi, siihen tapaan -kuin se, joka herää sikeästä unesta ja hämmästelee itseänsä ja -ympäristöänsä: "Minulla on ollut niin paljon kärsimyksiä", monta -kertaa peräkkäin ja sellaisella äänenpainolla, että toinen, joka oli -melkein lapsi vielä, kauhistui elämän synkkiä mahdollisuuksia. Muutoin -ei hän koskaan valittanut, ei koskaan lausunut moitesanaa miehestään, -ei edes maininnut kärsineensä loukkauksia hänen puoleltansa. Siitä -syystä luultiin aluksi että Vittoria vielä oli häneen rakastunut, -mutta kun mies, joka ei aluksikaan ollut käynyt kovin usein häntä -tervehtimässä, lakkasi kokonaan käymästä, huomattiin tuo otaksuminen -vääräksi. Oli silminnähtävää että Vittorialle oli mieleen, että hän -pysyi poissa, ja rauhallisena hän kuunteli Farfallan kertomuksia -Pasqualen viimeisistä hämmästyttävistä teoista. Hän oli näet myynyt -kappale kappaleelta kaiken heidän yhteisen omaisuutensa: liinavaatteet, -talouskalut, huonekalut, lopuksi vuoteetkin, ja näytti siis siltä -ettei hän enää aikonut jatkaa yhdyselämää. Ehkä hän toivoi Vittorian -kuolevan leikkauksen johdosta, tai ehkei hänellä ollut muita tuumia -eikä tarkoituksia kuin hankkia rahaa; työtä ei hän ollut tehnyt pitkiin -aikoihin, ja hän oleskeli ravintoloissa enemmän kuin koskaan. Minusta -oli käsittämätöntä, kuinka nuo ihmiset, jotka muutoin olivat niin -kiivaita ja kostonhimoisia, sallivat Pasqualen menetellä noin anteeksi -antamattomalla tavalla omaisuuden suhteen, joka vain varsin vähäiseksi -osaksi oli hänen, ja arvelin sen olevan selitettävissä vain siten, -että he tahtoivat päästä hänestä erilleen eivätkä halunneet antautua -mihinkään tekemisiin hänen kanssansa. - -Kun kävin tervehtimässä Vittoriaa sairashuoneessa, kohta sen jälkeen -kuin leikkaus oli suoritettu, näytti hän niin huonolta että tuskin -rohkenin onnitella häntä leikkauksen onnistumisen johdosta. Istuessani -hänen vuoteensa ääressä ja katsellessani tuota kituvaa, väsymyksestä -välinpitämätöntä vaimoa, joka vasta oli kahdenkymmenen tienoilla, tuli -mieleeni kaikenlaisia surullisia ajatuksia: mikä ihana, leimuileva -liekki tuossa olikaan tukehtunut tuhkaan; mitä olikaan ollut hänen -elämänsä sisällys: valtavia, epämääräisiä toiveita, intohimoista -tahtomista, ja toteutumisen jälkeen kaikki lopussa! Tuossa oli hän -kuihtuneena, rikkaläjään heitettynä, -- yksin tomussa kuin siipirikko -lintu, joka ei voi seurata tovereitansa. Ei hänelle ollut jäänyt edes -lastakaan, ei mitään muuta tuosta inhottavasta avioliitosta kuin -katkeria, tuskallisia muistoja. Ollen katoolilainen ei hän voisi -mennä uusiin naimisiin; siis täytyisi hänen viettää yksin elämänsä, -jonka olisi pitänyt vasta olla alkamaisillaan, -- ellei antautuisi -kevytmielisyyteen ja häpeään. - -Minun on heti lisättävä että pian huomasin että nuo surulliset -mielikuvani eivät olleet todellisuuden mukaisia. Hyvä hoito, -täydellinen sisäinen ja ulkonainen lepo saattoi Vittorian toipumaan -nopeasti, ja pian oli hän jälleen aivan terve. Sairashuoneen nuoret -lääkärit, joita hänen kauneutensa ja lystikkäät puheensa miellyttivät, -pysähtyivät usein hänen vuoteensa ääreen, joka taholta tuli hänen -osaksensa hyväntahtoisuutta ja ystävällistä huolenpitoa, ja tämä -päivänpaiste, jossa hänen oli niin hyvä olla, loi menneisyyteenkin -valoa ja saattoi sen tuntumaan vähemmin toivottomalta. Hän alkoi jo -vähitellen laskea leikkiä miehestään ja kaikesta mitä oli saanut kärsiä -hänen tähtensä ja sanoi että oli onni että hän oli kadonnut teille -tietymättömille -- eivät edes hänen omaisensakaan tienneet, missä -hän olosteli, -- ja iloitsi ajatellessaan että nyt asettuisi asumaan -yhdessä sisarensa Nannin kanssa, jonka mies oli suurimman osan vuotta -poissa kotoa. Hän kävi punaposkiseksi ja lihavammaksi kuin ennen; -Farfallasta hän oli kauniimpi kuin koskaan. Minusta sitä vastoin -hänessä ei ollut enää jäljellä sitä, mikä vielä vuosi sitten oli minua -niin viehättänyt: olihan hänellä vielä samat suuret, elämänhalusta -loistavat silmät ja kukoistava, kaunispiirteinen muoto, mutta sittenkin -minusta oli kuin jotakin olisi sammunut, muuttunut, kadonnut. Ehkä se -johtui vain siitä, että hän silloin tahtoi jotakin, kiihkeästi, mistä -hinnasta hyvänsä, valmiina uhraamaan kaikki, -- jota vastoin hän nyt -tahdotonna antautui tuulen ajeltavaksi, kuin lehdet, jotka kerran ovat -olleet vihreitä, mutta lopuksi heitetään kosteaan, ruskeaan kasaan, -missä mätänevät. - -Kapteeni oli niitä ihmisiä, joihin ei vaikuta ulkonainen kauneus eikä -myöskään sen katoaminen. Yhtä väsymättömästi hän kävi tervehtimässä -Vittoriaa leikkauksen edellä kuin sen jälkeen, toi hänelle lahjoja, -lohdutteli häntä, rohkaisi häntä. Hän lausui hänelle: "Kun menit -naimisiin veljeni kanssa, niin et ajatellut sitä, että joka pikeen -tarttuu, se tahraa itsensä. Nyt sinua täytyy puhdistaa kuin pientä -lasta, eikä se käy kyyneleittä; mutta sitten unohdamme kaikki -tyhmyytemme ja alotamme elämän uudelleen järkevämmin." Hän vaati -häntä sitten vakaasti lupaamaan, ettei enää koskaan antautuisi -tekemisiin hänen veljensä kanssa, jota vastoin itse lupasi olla isänä -hänelle. Ollessani yksin kapteenin kanssa sanoin hänelle, että oli -kumminkin vahinko ettei hän voinut mennä naimisiin Vittorian kanssa, -joka nähtävästi oli hänelle hyvin rakas. Mutta hän katsoi minuun -pelästyneenä ja huudahti: "Mieluummin saisi haikala minut nielaista! -Naiset ovat ainoat olennot maailmassa, joita vihaan!" -- mutta lisäsi -hetken kuluttua kyynelsilmin: "Tuon kauniin pienen lapsen olisin -kernaasti ottanut huostaani; miksi sen täytyi kuolla, ennenkuin oli -kertaakaan nauranut tässä maailmassa?" Vittoria sitä vastoin oli jo -tyytynyt lapsensa kuolemaan, pitipä sitä suorastaan onnenakin, koska -hänen nyt olisi helpompi tulla toimeen, kun tarvitsisi elättää vain -itsensä. - - - - -XI - - -Kuten tunnettua, on aikoja, jolloin kissat tepastelevat kuutamossa -katoilla, ja joka, kujasta ja sopukasta kuuluu niiden lemmennau'untaa. -Roomalaiskaupungin nuorison saivat tuollaiset tunteet valtaansa -varsinkin kahtena ensimäisenä lämpimänä kevätkuukautena, kuten -luonnollista oli, sekä keinotekoisten kiihdytysten avulla laskijaisen -aikoina, jolloin sydämen lämmittämiseen käytettiin auringonpaisteen -ja huumaavan kevätilman asemesta kuumia tanssisaleja, missä musiikki -soi. Tosin ei laskijaisena oikeastaan ollutkaan kysymyksessä sydän, -vaan ihmiset antautuivat huumauksen valtaan, karaistuaksensa kestämään -talven kurjuutta, kun tuima tuuli tunki kylmiin huoneisiin, jotka -olivat täynnä työttömiä, viinalta haisevia miehiä, huolestuneita -vaimoja ja kapaloissaan vaikeroivia, äskensyntyneitä lapsia. Väliin -tuli tähän aikaan vuodesta muutamia auringonpaisteisia, lämpimiä -päiviä, ikäänkuin ihanoita muukalaisia autioon saareen, missä heidät -seppelöidään ja hillittömään riemukarkeloon yhtynyt, heitä jumaloiva -kansa heidät piirittää, -- ja silloin oli huume sitä suloisempi. -Eräänä sellaisena päivänä tuli pikku Annetta parka Farfallan tykö -ja pyysi tältä paria kirjavaa silkkiliinaa, jommoisia Nannin mies, -laivanlämmittäjä, toi kaukaisilta matkoiltaan ja joita säästäväinen -Farfalla pitkät ajat oli säilyttänyt hallussansa. Anetta aikoi illalla -mennä naamijaistanssijaisiin ja koristautua liinoilla. Farfalla -ihmetteli sitä että Anetta, joka ei ollut vielä vuottakaan ollut -leskenä ja oli niin kiihkeästi surrut miestänsä, nyt halusi mennä -tanssijaisiin, sekä myöskin sitä että hän tuli kerjäämään toiselta, -lisäksi sellaiselta köyhältä vaimolta kuin häneltä, paria kurjaa -liinaa. Tiedettiin nimittäin yleisesti, että Anetta yhä vielä sai apua -kirkkoherra Jurewitschilta, niin ettei hänen olisi tarvinnut mennä -työhönkään, ellei se olisi ollut hänelle välttämätöntä ajan kuluksi. -Mutta Anetta parasta oli se vähän, mikä Farfallasta olisi ollut ääretön -rikkaus. Hän ei osannut järjestää elämäänsä järkevästi; sen sijaan -että olisi pysynyt kotona ja ylläpitänyt talouttansa sillä mitä sai -kirkkoherralta, hän maksoi eräälle naapurivaimolle siitä että tämä piti -vähän silmällä hänen lapsiansa ja katsoi että ne saivat ruokaa, ja -sitten hän osteli lapsille kaikenmoista, minkä ne yksin jätettyinä heti -turmelivat. - -Vanhassakaupungissa tiesivät kaikki että Jurewitsch antoi Anetta'lle -rahaa ja että hän lisäksi kävi usein häntä tervehtimässä ja viipyi -kauan aikaa hänen luonansa. Hän sanoi rahan olevan tulon keräyksestä, -jonka hän oli pannut toimeen Anetta'n hyväksi, mutta sitä ei -kukaan uskonut, sillä olihan usein ennenkin kuollut miehiä, jotka -jättivät jälkeensä lesken ja orpoja, eikä hän ollut osottautunut -noin toimeliaan avuliaaksi. Kun Anetta sitä paitsi, vaikka olikin -kansanmaun mukaan liian hento ja kalpea -- sillä ainoastaan suuri -ilo tai mielenkiihko kohotti hänen poskilleen punan, -- kumminkin -lapsellisessa avuttomuudessaan kieltämättä oli varsin suloinen, -niin oli otaksuminen, että kirkkoherran harras osanotto perustui -rakkaussuhteisiin, varsin lähellä. Anetta vakuutti joka tilaisuudessa -pontevasti, ettei sellaisesta ollut kysymystäkään, ja että Jurewitsch -oli mitä jaloin, epäitsekkäin, täydellisin ihminen, ja varsinkin naiset -olivat varsin valmiit häntä uskomaan. Usein nousivat, hänen kiivaasti -puolustaessaan Jurewitschin kunniaa, hänen silmiinsä kyyneleet, -mikä aiheutui siitä että hän puoleksi tietämättään suri sitä että -tuo mies oli sellainen eikä toisenlainen. Sielunpaimenen tehtävien -suorittaminen ei ollut Jurewitschille helppoa, ja taitamattomia olivat -myöskin hänen yrityksensä avustaa Anettaa niin aineellisesti kuin -henkisesti, -- mutta eivät ne muutoinkaan olisi olleet hyväksi. Kun -hän puhui, tuijotti Anetta suu avoinna hänen kauneisiin kasvoihinsa, -käsittämättä mitään hänen puheistansa ja odottaen vain sanoisiko hän: -"Rakastan sinua, ole omani!" Silmänräpäystäkään epäröimättä hän olisi -heittäytynyt hänen syliinsä, -- ja kun Jurewitsch ei suonut hänen -tunteillensa mitään muuta tyydytystä kuin että tullessaan ja mennessään -hieman kosketti hänen kättänsä pitkällä kapealla kädellänsä, joka aina -oli kylmä ja tuntui kuin täytetyltä sormikkaalta, niin kävi Annetta'n -kaiho ja hellyys vähitellen hillittömäksi ja muodostui sairaloiseksi -intohimoksi. - -"Mitäpä sinä naamijaisista", sanoi Farfalla lempeästi. "Minä olen -elänyt näin vanhaksi käymättä niissä koskaan. Seuraavana aamuna -on pääsi niin raskas ettet kykene työhön." Pikku Anetta istuutui -keittiönpöydälle, sillä Farfalla toimiskeli lieden ääressä, ja -tuijottaen säkenöiviin hiiliin hän sanoi: "Minun täytyy taas -kerran saada olla iloinen." "Mutta iloinenhan sinä aina olet", -vastasi Farfalla, "niin lastesi seurassa kuin työssä ollessasi." -"En minä sellaista iloa tarkoita", sanoi Anetta; "tarkoitan aivan -toisenlaista, -- hurjaa, huumaavaa iloa, joka panee pään sekaisin -ja saattaa unohtamaan itsensä ja koko maailman." "Ei sellaista iloa -ole olemassakaan", sanoi Farfalla nauraen. "Onpa kyllä", väitti -pikku Anetta, ja hänen suuret siniset silmänsä mustenivat sisällisen -hehkun vaikutuksesta; mutta ei hän selittänyt, missä tuo ilo olisi -löydettävissä ja mistä hän sen tunsi. - -Farfalla tuumaili että mitähän kirkkoherra, joka oli hänelle niin hyvä -ja jolle hän varmaankin oli hyvin rakas, tuosta sanoisi. Aluksi, sanoi -Anetta huoaten, oli hänkin sitä luullut, ja täytyihän hänen vieläkin -uskoa niin olevan, sillä miksikä hän muutoin antaisi hänelle niin -paljon rahaa. Mutta ehkä hän ei tahtonut sanoa sitä, kun oli pappi, -vaan meni siksi aina tiehensä mitään puhumatta ja jutteli enemmän -lasten kanssa kuin hänen kanssansa. Yleensä ei hänen seurassaan, -niin kaunis kuin hän olikin, voinut joutua tuollaisen huimaavan ilon -valtaan, kuin viini olisi kohonnut päähän. - -Naamijaisten jälkeisenä päivänä tuli Anetta vastaan Farfallalle, ja hän -näytti uniselta ja väsyneeltä, kuin pohmelossa olevalta. "No, oliko -sinulla hauska?" kysyi Farfalla. Anetta nyökäytti päätänsä hymyillen -ja suhahti ohitse. Muutaman viikon jälkeen tuli hän sitten kalpeana -ja kurjana ja alakuloisena Farfallan tykö, istuutui nurkkaan ja -itki, ja vasta pitkän ajan perästä Farfallan onnistui ystävällisillä -kehotuksillaan saada hänet puhumaan ja purkamaan sydämensä. Kaivolta -vettä noutaessaan oli hän kuullut toisten juttelevan eräästä miehestä, -jonka kanssa hän oli tanssinut naamijaisissa ja josta hän ei tiennyt -paljon muuta, kuin mikä hänen nimensä oli. "Se on viides", oli eräs -vaimo sanonut, tarkoittaen äskensyntynyttä lasta, "nimittäin viides, -jonka hänen vaimonsa on hänelle synnyttänyt, -- toisten lukua hän -ei tiedä." Siten sai Anetta tietää tuon, mitä ei ollut lainkaan -aavistanutkaan, nimittäin että hän oli nainut mies, -- mikä seikka -oli saattanut hänen mielensä kuohuksiin, siksi että hän oli toivonut -häntä itselleen. Farfalla kysyi, oliko mies antanut hänelle joitakin -lupauksia. Ei, ei hän ollut luvannut mitään, eikä hän edes tiennyt -Anetta'n nimeäkään, ja sattumalta oli Anettakin saanut tietää hänen -nimensä; mutta Annetta'lla oli odotettavissa lapsi, ja sen isä oli -tuo mies, jota hän ei ollut nähnyt koskaan muulloin kuin noissa -naamijaisissa. "Ja sinä luulit että hän menisi naimisiin sinun -kanssasi?" kysyi Farfalla hämmästyneenä. "En juuri luullut, vaan -toivoin", vastasi Anetta hiljaa. - -Farfalla nauroi hänelle ja nuhteli häntä, mutta hän olisi kumminkin -halunnut auttaa häntä jollakin tavalla, ja hän ehdotti että Anetta -koettaisi uskotella papille, että tuo naamijaislapsi oli hänen. Mutta -sitä sanoi Anetta mahdottomaksi; eihän heidän välillänsä ollut koskaan -ollut minkäänlaista rakkaussuhdetta. - -"Ja te kehotatte tuota heikkoluonteista olentoa sellaiseen -konnamaiseen, katalaan tekoon?" sanoin vihoissani. "Kehotatte häntä -pettämään hyväntekijänsä mitä hävyttömimmällä tavalla, ehkäpä -syöksemään hänet ainaiseen onnettomuuteen?" Farfalla purskahti ääneen -nauramaan ja sanoi: "No, mitä väärää siinä olisi? Jos kerran olisi -mahdollista että Anetta synnyttäisi hänelle lapsen, niin eikös olisi -hänelle parahiksi, jos hänelle uskoteltaisiin, että tuo lapsi on -hänen?" Sitä hän ei lainkaan hävennyt, että oli syyttömästi epäillyt -Jurewitschia. - -Sillä välin oli Vittoria päässyt pois sairashuoneesta ja toimitettu, -suureksi mielihyväksi itselleen ja sisarelleen, Nannin luo, jonka -mies oli melkein aina matkoilla. Sairashuoneessa oli häntä neuvottu -toistaiseksi pysymään erillään raskaammasta työstä, mutta muutoin -vakuutettu että hän oli yhtä terve kuin ennenkin ja pysyisikin -terveenä, sillä edellytyksellä ettei enää saisi lapsia. Sen suhteen -olivat sekä hän itse että hänen omaisensa aivan rauhalliset, sillä -hänen miehensähän oli kadonnut jäljettömiin, eikä Vittoriakaan -puolestaan enää ollenkaan välittänyt hänestä, vaan oli luvannut -Farfallalle, Nannille, anopillensa ja ennen kaikkea kapteenille, oikein -vakuudeksi kättä lyöden, ettei enää antautuisi mihinkään tekemisiin -hänen kanssansa, mitä ikinä hän lupaisikaan tai kuinka koettaisi -puolustautua. Uusiin naimisiinhan hän ei voisi mennä, ja sitä paitsi -hän sanoi olevansa kyllästynyt miehiin, eikä häntä myöskään enää -haluttanut uudistaa äitinä tekemiänsä kokemuksia. Farfalla, joka aina -pyrki mukaantumaan oleviin oloihin, oli erittäin tyytyväinen tuohon -asiain tilaan, ja hänellä oli varsin suuria toiveita Carmelosta -ja Vittoriasta, jotka olivat työteliäitä ja ansaitsivat hyvin, -mutta kuluttivat vähän, ja jotka siis pitäisivät hänestä huolta, -kun hän tulisi vannaksi ja työhön kykenemättömäksi. Ensi aikoina -hän alinomaa kertoeli Vittorian uuteen kukoistukseen puhjenneesta -kauneudesta ja hänen hilpeydestänsä, sekä hänen ja hänen sisarensa -mukavasta ja rauhallisesta elämästä, mutta sitten nuo puheet kuivuivat -kuivumistaan, ja kun alussa kesää kerran tiedustelin häneltä Vittorian -vointia, kohautti hän olkapäitään ja sanoi: "Hän on jo muutaman -viikon asunut yhdessä miehensä kanssa." En ollut vielä koskaan ennen -nähnyt Farfallaa häpeissään, mutta nyt hän loi katseensa maahan ja -halusi silminnähtävästi lopettaa tuon keskustelun. Nyt tulin myöskin -ajatelleeksi sitä, että hän viime aikoina oli ollut kalpea eikä niin -virkeä ja leikkisä kuin ennen. Kysyin, kuinka hän oli voinut sallia -tuon tapahtua ja miksi kapteenikaan ei ollut sitä estänyt. Ennen olisi -pitänyt vaikka panna Vittoria lukon taakse; ehkäpä mies oli käyttänyt -väkivaltaakin. Siihen Farfalla sanoi että Vittoria oli toiminut oman -tahtonsa mukaan, lainkaan välittämättä toisten vastustelemisista. -Pasquale oli äkkiä ilmestynyt Vanhaankaupunkiin; missä hän sillä -välin oli olostellut, sitä ei tiedetty. Hän oli saanut selville -Vittorian asunnon, oli kirjoittanut hänelle ja tavannut häntä sekä -helposti saanut hänet houkutelluksi muuttamaan luoksensa. Kaikki -sisarukset olivat nyt, kuten jo edeltäkäsin olivat uhanneet, lakanneet -seurustelemasta Vittorian kanssa; kapteenikin oli kovasti suutuksissaan -hänelle. Hän puolestaan, lisäsi Farfalla lyhyesti, tapasi häntä joskus; -mitäpä apua siitä olisi, jos hän olisikin vihoissaan? Jo oli myöskin -lapsi tiedossa. - -Carmeloon yksin pani nyt tuo vaimo parka toivonsa, tietämättä että, -tämäkin jo oli aikeissa käydä hänelle uskottomaksi. Riccardolta sain -tietää että tuo mies, joka ei koskaan ollut vähääkään välittänyt -naisista, nyt oli rakastunut mielettömästi ja silmittömästi -- ja -lisäksi vielä tyttöön, jota nähdessään ennen olisi syläissyt, nimittäin -Galantaan. Mustasukkaisuus Riccardoa kohtaan, suuttumus siitä että -tyttö ei hänestä välittänyt, täydelleen muuttunut mielentila, johon hän -huomasi joutuneensa, -- kaikki tuo oli saattanut hänet niin kokonaan -pois suunniltansa, että hän niistä, joilla ei ollut tietoa asiain -oikeasta tilasta, tuntui olevan päästä vialla tai sairasmielinen, kuten -oikeastaan olikin. Työhön hän ei mennyt enää juuri koskaan, mutta ei -tullut kotiinkaan, vaan harhaili kaupungin ympäristöissä ilman mitään -päämäärää tai istuskeli ravintoloissa juopottelemassa, niin että -lopuksi joutui niin kiihkeään mielentilaan, ettei vaaratta voinut häntä -puhutella. Farfallalle tuosta koitui paljon kärsimyksiä, vaan hän ei -kertonut siitä minulle mitään, vaan koetti salata sitä minulta, vaikka -puute, johon hän kyllä oli tottunut, nyt alkoi käydä sietämättömäksi, -kun hänellä ei ollut Carmelon raha-ansiota käytettävänään. - -Galantassa tapahtui sillä välin ihmeellinen muutos. Jo silloin kuin -Torquato suunnitteli hankkeita Riccardon henkeä vastaan, oli Galanta -vastustanut häntä, ja kun hän sai tietää hänen surmanneen pikku -Berengarin -- sillä sehän hänen oli helppo ymmärtää että murhaaja oli -Torquato -- nousi hänen sydämensä kapinaan. En tahtoisi sanoa että -hän vihasi Torquatoa, siksi että tämä oli tehnyt tuon rikoksen, -- -päinvastoin hän itse teossa rakasti häntä kuten ennenkin; mutta hänen -mielensä valtasi epätoivoinen kammo ja inho, ja kuten kuolemaisillaan -oleva eläin hän piiloutui ihmisiltä ja antautui yksinäisyydessä -rajun tuskan valtaan. Oikeudessa hän kieltäytyi lausumasta mitään -veljensä suhteista murhaan, olipa hänen eduksensa tai vahingoksensa, -ja pysyi vain koko ajan sanoissaan, että Torquato oli lähtenyt hänen -luotansa monta viikkoa sitten eikä ollut sen jälkeen antanut mitään -tietoa itsestänsä. Kun Galantan maine ei ollut hyvä, ja hän siihen -saakka oli asunut yhdessä Torquaton kanssa ja elänyt sovussa hänen -kanssansa, pidätettiin häntä hyvin epäluulonalaisena päivämääriä -tutkimusvankilassa, ja sillä ajalla hän eräällä ripeällä ja hurjalla -teolla voitti Vanhankaupungin asukasten suosion, vaikka nämä aina -olivat olleet hänelle vihamielisiä. - -Siihen aikaan oli nimittäin vireillä oikeudenkäynti erästä kreivitärtä -vastaan, jota syytettiin nelivuotisen tytärpuolensa murhaamisesta -taikka hänen kuolemansa tahallisesta tuottamisesta. Molemmat, kreivitär -ja lapsi, olivat varsin tutut Vanhankaupungin asukkaille. He asuivat -nimittäin siellä kreivittären puolison omistamassa sukutalossa, -ja tuo perhe muodosti muutamain muiden ohella Vanhankaupungin -harvalukuisen ylhäisön. Jos nuo ihmiset todella olisivat olleet -ylhäisiä ja varakkaita, niin olisivat köyhät epäilemättä rakastaneet ja -kunnioittaneet heitä; mutta väitettiin, että he omistivat vähemmän kuin -Pakanakaupungin kurjin roskaväki ja hankkivat elantoonsa tarvittavat -varat tekemällä velkaa, ja että kreivitär oli alhaista syntyperää, -- -mikä oli huomattavissakin huolimatta kaikesta hänen kauneudestansa, -joka oli saattanut kreivin naimaan hänet. Hän oli uhkea nainen, hänellä -oli verevät kasvot ja säihkyvät tummat silmät, mutta ilolla hän olisi -vaihtanut kaikki nuo edut, joista kyllä tiesi ja joilla ylvästeli, -tuohon sanoin kuvaamattomaan hienouteen ja sulouteen, jota huomasi -nelivuotisessa lapsipuolessaan ja joka puuttui häneltä itseltään. - -Luultavasti oli tuo kateus, kreivittären itsensä sitä tietämättä, -alkuaihe hänen vihaansa pienokaista kohtaan, ja vähäinen perintö, joka -tyttösen oli saatava äiti vainajansa jälkeen, sekä se seikka, ettei -kreivitär itse saanut lapsia, lienee vähemmässä määrässä ohjannut hänen -toimintaansa. Tuo hento, siro pikku tyttö, joka ei tiennyt mitään -ylhäisestä syntyperästään, oli Vanhankaupungin asukasten lemmikki. Niin -huonosti ja rumasti puettuna kuin äitipuoli pitikin lapsukaista, oli -siinä kumminkin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, ja yhtä viehkeitä -olivat sen puheet kuin sen liikkeetkin, kun se yritteli likaisen kadun -poikki ja moneen kertaan nosti jalkaansa ja pudisteli sitä kuin siisti -kissa sekä juoksi sitten varovasti ja nopeasti toiselle puolen. Kun -tuli tunnetuksi, että kreivitär piteli pahoin tytärpuoltansa, lisääntyi -ihmisten rakkaus lapseen, samassa määrin kuin viha ja halveksiminen -äitipuolta kohtaan. Ihme kyllä kohdistui viha ainoastaan äitipuoleen, -vaikka minun nähdäkseni kreivin menettely oli vielä kurjempaa. Tuo -mies oli niin mielettömästi rakastunut toiseen vaimoonsa, että hän, -huomattuaan kohta naimisiin mentyänsä, kuinka hänen vaimoansa ärsytti, -jos hän milläkään tavalla osotti pienokaiselle hellyyttä, tukahdutti -tunteensa ja sulki sydämensä lapseltansa; hän ei koskaan enää kysynyt, -missä se oli ja mitä toimiskeli eikä edes salaakaan pitänyt siitä -huolta, -- puhumattakaan siitä, että olisi sitä puolustanut. Niin oli -pieni tyttö raukka jätettynä raa'an äitipuolensa valtaan, ja tämä jätti -hänet aluksi omiin hoteisiinsa, mutta alkoi sitten kohdella häntä -kovuudella ja pidellä pahoin, kiusaten tuota hentoa olentoa nälällä ja -pakkasella, kaikenlaisilla puutteilla ja kärsimyksillä. Hämärissä tuli -kidutettu pienokainen usein lähellä olevaan leipurinpuotiin anomaan -- -pikemmin katsein kuin sanoin -- leivänpalaa, minkä kernaasti saikin. -Kuten kesy lintu, joka tarkoin tietää, millä hetkellä sille sirotellaan -ruokaa, tuli hän joka päivä samaan aikaan noutamaan murusensa, niin -että puodissa ihmeteltiin, kun häntä ei näkynyt moneen päivään. -Otaksuttiin että äitipuoli oli päässyt hänen jäljilleen ja pidätti -hänet kotona, mutta pelättiin pahempaakin, ja lopuksi joku teki asiasta -ilmiannon. Viranomaiset ryhtyivät tutkimaan onnettoman lapsen tilaa, -mutta se oli kuolemaisillaan eikä enää pelastettavissa; tarkastuksessa -kävi ilmi, että se oli vähitellen kidutettu kuoliaaksi, ja lukuisain -epäilyttävien seikkojen perusteella pantiin kreivitär syytteen -alaiseksi. - -Vankeudessa ollessaan oli kreivitär tutustunut kahteen kelvottomaan -olentoon. Toinen niistä oli punatukkainen kalpea tyttö, joka sovittuaan -asiasta henttunsa kanssa oli houkutellut huoneeseensa rikkaan -rakastelijan ja siellä leikannut häneltä kaulan poikki terävällä -partaveitsellä; toinen oli palvelijatar, jolla oli kauniit, mutta -julkeannäköiset kasvot, ja joka oli palveluksessa ollessaan mitä -ovelimmalla tavalla harjoittanut kotivarkautta. Hän oli vakuutettu -siitä että hän kauneudellaan pani kaikkien miesten pään pyörälle, -ja hänellä oli tapana kehuskella, kuinka rakastuneet tuomarit aina -tuomitsivat hänet lievimpiin rangaistuksiin tai julistivat syyttömäksi. -Nuo molemmat tekivät kreivittärelle palveluksia ja kohtelivat häntä -kievaan alamaisesti sekä saivat palkinnoksi siitä nauttia kaikesta -hyvästä, mitä kreivi toimitti puolisollensa, erittäinkin herkuista, -viineistä ja ruuista, joita tämä hänelle lähetti. Kreivittären -huoneessa he pitivät riemakkaita kemuja, ja silloin aina kreivitär ja -palvelustyttö pyrkivät juottamaan punatukkaisen murhaajan juovuksiin, -sillä päihtyneenä tämä aina näytteli kammottavalla, mutta samalla -hullunkurisella tavalla, kuinka kaulanleikkaus oli tapahtunut. Kun -Galanta tuli vankeuteen, koettivat he aluksi saada hänet seuraansa, -mutta kun hän teki tyhjäksi kaikki heidän yrityksensä lähestyä häntä -ja osotti julkisesti rajua vihaa kreivitärtä kohtaan, alkoivat -he ahdistella häntä pilkalla ja häväistyksillä, nauttien täysin -määrin tuosta heille harvoin tarjona olevasta tilaisuudesta osottaa -ylenkatsettansa olennolle, joka oli vielä huonompi ja halveksittavampi -kuin he itse, -- sillä sellainen oli Galanta heidän mielestänsä. -Tuo oli omansa kiihottamaan Galantaa, joka jo alun pitäinkin oli -ollut halukas käymään lapsenmurhaajaan käsiksi, tallaamaan hänet -jalkoihinsa, rusentamaan hänet, repimään hänet palasiksi, -- tekemään -kaikkea, millä hurja raivo saattaa ahdistelemaan vihattua olentoa. -Kun he kerran joutuivat kiistaan, syöksyi Galanta äkkiä kreivittären -kimppuun ja kuristi häntä kurkusta, niin että hän olisi ollut hukassa, -elleivät toisten huudot olisi saattaneet vartijoita tulemaan sisään -häntä vapauttamaan. Niin vihattu oli kreivitär, että vartijatkin -- -niin ainakin salassa väitettiin -- hidastelivat käydessään häntä -puolustamaan, eivätkä pelastaneet häntä oikeastaan hänen itsensä takia, -vaan varjellakseen Galantaa joutumasta syypääksi murhaan. Pian sen -jälkeen tuomittiin, ohimennen mainiten, kreivitär kahdeksaksitoista -vuodeksi pakkotyöhön luostarivankilaan, minkä johdosta hänen miehensä -anoi avioeroa, mutta ei saanut. Mies eleli sitten vielä muutamia vuosia -keinottelijana ulkomailla ja kuoli köyhänä ja jätettynä yksin kuin -sairas koira, joten tässä kerrankin, ihmisille tyydytykseksi, paha oli -saanut palkkansa varsin huomattavalla ja sattuvalla tavalla jo maan -päällä. - -Palattuaan vankilasta Vanhaankaupunkiin ei Galanta enää jatkanut -entistä elantoansa, vaan meni työhön, -- minkä toiset sanoivat -muka johtuvan siitä, etteivät miehet enää välittäneet tuosta -murhanhimoisesta olennosta ja että hän vankilassa oli kadottanut -kauneutensa. Jälkimäinen väite ei suinkaan pitänyt paikkaansa, -- -hänen pukunsa vain ei ollut enää niin korea ja huomiota herättävä kuin -ennen, sillä hänen mielensä oli nyt kiintynyt toiseen asiaan; hänen -vilpittömillä, ilmekkäillä kasvoillansa kuvastui sanaton, kiihkeä -kaipuu. Se saattoi minussa hereille otaksumisen, jonka myös ilmaisin -Riccardolle, että Galanta oli rakastunut täyttä totta, ja ehkäpä juuri -Carmeloon, joka nyt jälleen oli muuttunut käytökseltään ja käynyt -kiihottuneen iloiseksi sekä antoi siten tukea tuolle arvelulleni. Sain -vakuuden siitä että olin oikeassa, sattuman kautta, kun eräänä iltana -hämärän tullessa olin kävelemässä kaupungin lähellä olevissa tuuheissa -puistikoissa. Täällä näki aina keväisin varakasten lapsia hoitajineen, -siroissa lehahtelevissa puvuissa, jotka loistivat kirjavina tuoreen -vehreyden keskeltä, ja kauas kajahteli niiden heleä nauru, niiden -heitellessä höyhenpalloa tai vannetta. Syrjempänä puiden varjossa istui -hoitajattaria kirjoineen tai koruompeluksineen sekä rakastavaisia, -jotka keskeyttivät kuiskailunsa ja vetääntyivät erilleen toisistaan, -kun heidän ohitsensa hitaasti kulki joku koreapukuinen hoitajatar, -sylilapsi käsivarrellaan, tai kohtuisina olevia kalpeita vaimoja, -väsyneesti käyden ja taluttaen kädestä lapsiansa. Hain syrjäistä -paikkaa, saadakseni lukea rauhassa, ja olin menemäisilläni kahden -rakastavaisen ohi, jotka istuivat tien kivireunustuksella maailman -unohtaneina ja hyväilyihin vaipuneina, lainkaan tarkkaamatta tuota -jokapäiväistä ilmiötä, mutta tunsin Galantan hänen asennostaan. En -ole tavannut ketään muuta naista, joka olisi ollut ruumiiltaan niin -ryhdikäs ja samalla niin sanomattoman notkea, kuin hän, tuo tumma ja -kesytön kaunottareni, jonka liikkeet olivat niin sulavia ja viehkeitä -kuin tuulessa taipuvan kaislan. Carmelo oli puoleksi polvillaan -hänen edessään, ja Galanta katsoi hänen ylitsensä kauas etäisyyteen, -puristaen häntä lujasti ja kumminkin välinpitämättömästi itseänsä -vasten, kuten petoeläin saalista, jota siltä ei voida riistää. -Ajattelin jatkaessani heitä häiritsemättä matkaani, että Galanta -oli alkanut ikävöidä rehellistä nimeä, edes hiukkasen järjestettyä -taloutta ja miestä turvaksensa ja siksi ottanut armoihin tuon kosijan, -jonka aluksi oli hylännyt. Itse teossa eivät nuo seikat olleet -lainkaan olleet Galantan vaikuttimina, vaan hän ikävöi aivan muuta, -nimittäin lasta. Ken voi sanoa, mikä hänessä oli herättänyt tuon -ikävöimisen? Se valtasi hänen mielensä niin intohimoisena, että hän -olisi ollut valmis uskomaan että Jumala hänelle mieliksi tekisi ihmeen -ja lähettäisi hätätilassa pyhimyksen tai enkelin isäksi kaivatulle -pienokaiselle, ja se olisi ollutkin hänelle enin mieleen, sillä -sellainen olentohan olisi ilman muuta palannut taivaaseen, kun ei hän -enää olisi häntä tarvinnut. Carmelosta ei ollut niin helppo päästä -erilleen, varsinkaan kun hän ei voinut lainkaan käsittää, miksi Galanta -äkkiä, ilman mitään edelläkäypää riitaa tai epäsopua, tahtoi rikkoa -heidän välinsä. Kun hän ahdisteli häntä kysymyksillä ja pyynnöillä, -vastasi Galanta kylmäkiskoiseen tapaan, joka osotti mitä äärettömintä -välinpitämättömyyttä: "Olenko minä sitten koskaan luvannut sinulle -jotakin? Olenko koskaan sanonut rakastavani sinua? En ole sinulle -mitään velkaa, etkä sinä myöskään minulle. Jos sokea koira ulvoisi -ovellani, niin jakaisin sen kanssa leipäni; mutta sitä, mitä sinä -minulta tahdot, minulla ei ole, ja suljen oveni sinulta." - -Carmelo oli niin peräti epätoivoissaan, että Farfalla päätti mennä -Galantan luo rukoilemaan hänen puolestansa tai ainakin vaatimaan -selitystä, eikä Galanta kieltäytynytkään antamasta sitä hänelle. Aluksi -ei Farfalla tahtonut voida saada päähänsä, miksi ei olisi parempi saada -lapsellensa isä, joka tekisi työtä sen edestä, mutta aivan mahdoton -ei hänen kumminkaan ollut ymmärtää Galantan käsityskantaa. Galanta -myönsi että Carmelo oli jokseenkin kunnollinen ja mukiin menevä mies, -vaikka hänet väliin valtasikin juopottelukuume, josta parantuakseen -hänen täytyi ryypätä runsaat määrät viiniä, mutta joka sitten jätti -hänet pitkiksi ajoiksi rauhaan. Mutta ei kelvollisimmankaan miehen -vaimona olisi niin hyvä olla kuin ilman miestä. Lapsensa hän kyllä -voisi itsekin elättää, sen kanssa hän eläisi rauhassa ja rakkaudessa, -mutta suuri, roteva mies olisi ainakin aivan tarpeeton olemassa, ellei -hän suorastaan -- kuten tavallisempaa oli -- kömpelön, ruokottoman -eläimen tavoin tallaisi jalkoihinsa talon rauhaa ja siisteyttä ja -varallisuutta. Farfallalle muistui mieleen hänen oma nuoruutensa ja -hänen avioliittonsa, ja kun hän mietti kuinka toisenmoista hänen -elämänsä olisi voinut olla, jos hänen miehensä olisi lähtenyt hänen -luotansa ensi lapsen synnyttyä eikä vasta sitten kuin hänellä oli -seitsemän, alkoi hän ymmärtää Galantaa, jopa ihaillakin häntä. Galanta -ei ollut sitä laatua kuin tuo kunnottoman juopon kanssa elävä Pepi, -joka kärsi että mies, sen sijaan että olisi tehnyt työtä hänen ja -lastensa hyväksi, otti tai varasti häneltä senkin vähän, minkä hän -vaivoin sai ansaituksi, juodaksensa sen ja ehkäpä sitten pidelläksensä -häntä pahoin. Neljä vuotta sitten oli Farfalla häneltä kysynyt, -miksi hän ei lähtenyt tuon miehen luota, jonka kanssa ei ollut edes -naimisissakaan, ja Pepi oli vastannut, että jos sairaloinen poika, joka -heillä oli, kuolisi, niin hän läksisi vanhempiensa tykö ja hankkisi -itselleen sitten palveluspaikan tai muuta työtä. Puoli vuotta sen -jälkeen kuoli poika, mutta Pepi oli yhä vieläkin tuon miehen tykönä -ja oli synnyttänyt hänelle vielä kaksi tyttöä. Yleensä ei Farfalla -tuntenut kunnioitusta eikä myötätuntoisuutta naisia kohtaan, mutta -Galanta, joka oli yrittänyt tukevilla ruskeilla käsillään kuristaa -kreivittären kuoliaaksi ja hylännyt Carmelon, hänen komean poikansa, -teki valtavan vaikutuksen häneen, ja, ollen vilkas ja vaikutuksille -altis, hän lahjoitti empimättä sydämensä Galantalle. Galanta arveli -että Carmelo varmaan pian rauhoittuisi ja tulisi jälleen yhtä -hyväksi pojaksi kuin ennenkin, mutta jos hän yhä edelleen antautuisi -epätoivon valtaan ja laimiinlöisi työnsä, niin jännittäisi Galanta -kaikki voimansa -- ja niitä hän ei pitänyt vähäisinä -- auttaaksensa -Farfallaa. Farfalla luotti sokeasti siihen että kaikki onnistuisi, -mihin Galanta vain ryhtyi, ja välittämättä enää Carmelosta auttoi hän -Galantaa valmistamaan kaikki tuon kärsimättömästi odotetun lapsen -tulolle. Tuosta olennosta he alinomaa keskustelivat Riccardonkin -kanssa, ja unohtaen hetkeksi hiutuvan ruumiinsa heikkouden tämä jo -mielikuvituksissaan kuljetti pienokaista veneellä merta pitkin saareen -ja muille lempipaikoilleen, joita ei vielä koskaan ollut nähnyt eikä -ollut koskaan näkevä. - -Kerran kun olin saapuvilla lapsesta juteltaessa, pyrkivät kielelleni -sanat: 'Te mielettömät ja sokeat ihmiset! Huonomaineisen naisen isätön -lapsi! Ettekö tiedä yhtä hyvin kuin minä, että sen täytyy rusottavilla -jaloillaan, jotka sillä on maailmaan tullessaan, polkea teräviä kiviä -ja kahlata loassa, niin että ne käyvät kovanahkaisiksi ja likaisiksi ja -väsyneiksi kuten teidänkin?' Mutta tietysti en lausunut mitään tuosta, -vaan vetäydyin pimeimpään nurkkaan, ettei Riccardo vain huomaisi -kasvoistani, mitä julmia ajatuksia mielessäni liikkui, heidän edelleen -keskustellessa siitä, mahtaisiko lapsella olla kuopat poskissa. - -"Onhan Carmelollakin kuopat", sanoi Farfalla ja lisäsi kääntyen -Galantan puoleen: "Sinä et vain ole niitä nähnyt, siksi että hän nauraa -niin harvoin. Se johtuu siitä että hän on mies; jos lapsi on tyttö, -niin näemme kylliksemme sen nauravan." - -"Kun minä soitan harmonikkaa, nauraa se ja taputtaa käsiään ja -tanssii", sanoi Riccardo loistavin silmin, ja Galanta tuumaili: "Kun se -vain tuo kuopat tullessaan, niin kyllä minä pidän huolta siitä, että se -saa nauraa." - - - - -XII - - -Ensi kerran eläissäni vietin nyt koko kesän kotikaupungissani. Kaikilla -säätyyni kuuluvilla perheillä oli tapana lähteä kesä- tai heinäkuussa -muutamiksi kuukausiksi matkoille, enimmäkseen vuoristoon, kuumuutta -pakoon, jonka sanottiin olevan sietämättömän. Rasituksena oli tuo -kuuluisa helle tosin aina kuvastunut mieleeni, vaan olin arvellut -sen eroavan tavallisesta kesäkuumuudesta vain siinä suhteessa, että -oli korkeampi aste sitä -- ja aluksi olikin niin. Mutta vähitellen -alkoi minua ahdistaa painostava tunne, joka toisaalta väsytti, -mutta toisaalta piti minua alinomaisessa levottomassa liikkeessä, -ikäänkuin aina olisin ollut menossa sitä pakoon. Tuntui kuin olisin -ollut huoneessa, joka pitkät ajat on ollut lukittuna ja jossa ovia -ja akkunoita ei enää voida avata. Tutustuin myöskin uuteen lajiin -janoa: sisälmykseni tuntuivat minusta kuin palavalta sieneltä, -jossa valkea ilman puutteessa vain kyti hiljaa; mutta vesi ja muut -nesteet vaikuttivat siihen öljyn tavoin, kiihdyttäen palamista, ja -kuta enemmän kosteutta se imi itseensä, sen suuremmaksi se paisui, -kytöen yhä edelleen kytömistään. Uiminen ei minua virkistänyt, vaan -tuo lämmin seisova vesi, joka tarttui ruumiiseen kuin lima, lisäsi -vain väsymystäni. Kumminkin palasin aina uudelleen apua anoen aavan -meren rannalle, missä voi nähdä koko taivaankannen ja heti huomata, -vetäytyivätkö ehkä pilvet kokoon ja tihentyivät, niin että voisi -odottaa sadetta. Päästyäni vapaaksi päivän töistä, menin melkein aina -kävelemään, -- yksin, kun kaikki tuttavani olivat matkoilla, -- pitkin -erästä kapeata rantapolkua. - -Eräänä iltana tapasin siellä Farfallan. Ilma oli tuona päivänä ollut -tukahduttavan kuuma ja samalla tyyni, eikä yökään tuonut muassaan -virvoitusta. Liikkumatonna lepäsi meri kuin lohikäärmeen raato, joka -hitaasti mätänee ja hajoaa myrkyllisiin aineosiinsa, ilman että -kukaan kykenee toimittamaan pois tuota suunnatonta mustaa hirviötä, -joka penikulmittain peittää maata, saastuttaen ilman. Mieleeni tuli -kuvia, jotka minusta olivat kuin kuumehoureita: näin ihmiset maahan -polvistuneina, kädet taivasta kohden kohotettuina rukoilemassa sadetta, -joka huuhtoisi pois tuon kuolleenakin surmaavan jättiläispedon. -Rankkasadetta siihen tarvittiin, vesivirtoja, jotka yötä ja päivää -purkaantuisivat haljenneelta taivaalta maahan. Ensin niiden pitäisi -tulla liristen ja loristen, sitten kohahdellen aina voimakkaammin, -kuin äärettömät havumetsät tuulen raivotessa. Hopeanharmaana täytyisi -sateen täyttää ilma ja saattaa se riehumaan, ja sen pitäisi synnyttää -vedenpaisumus, joka tekisi lopun yleisestä kurjuudesta, tuosta -maata rasittavasta rutosta. Mutta ilma pysyi tyynenä. Vedenpinnalla -näkyi muutamia laivoja, jotka suurine purjeineen pysyivät niin -liikkumattomina että olisi voinut luulla niitä kivettyneiksi. Tosin -näkyi taivaalla kaikkialla tummia sinertäviä pilviä, mutta ne olivat -liiaksi hajallaan, voidaksensa saada ukkosilman syntymään. Väliin iski -tulta, ja silloin näytti siltä kuin taivas olisi väsymyksestä mennyt -hajalleen ja sen kipeät keltaiset sisälmykset tulleet näkyviin. - -Kun seisoin tuota katsellen, liian väsyneenä voidakseni päättää -lähteä kulkemaan eteenpäin, sattuivat katseeni Farfallaan, joka -istui veteen johtavilla jyrkillä kiviportailla, jalat ja alushameen -helmat vedessä. Hän oli huomannut minut jo hetkeä ennen, mutta ei -puhutellut minua, luultavasti siksi että minä en ollut käynyt pitkiin -aikoihin Vanhassakaupungissa, eikä hän tahtonut olla tungettelevainen. -Hänen kasvonsa olivat riutuneet ja raukeat ja hänen katseensa oli -kuin nääntymäisillään olevan. "Meressä on tilaa kaikelle loalle ja -kurjuudelle", sanoi hän, hymyillen herttaisesti kuten ennenkin; -"luulen etten enää olisi hengissä, jos en olisi saanut tulla joka yö -heittämään huoleni mereen." Carmelo ei saanut mitään työtä, tai ehkei -hän koettanutkaan hankkia, Galanta ei voinut nykyisessä tilassaan -ansaita paljoa, ja Riccardo kärsi kovin kuumuudesta; yöt päivät hän -makasi ulkoeteisessä, valittaen kuin kiirastulen tuskia kärsivä. -Farfallan oli täytynyt lainata rahaa eräältä koronkiskurilta ja nyt -oli joka viikko maksettava korkoa. "Jos minusta voisi neuloilla kaivaa -esiin rahaa, niin toimittaisin sitä riittämään asti", sanoi hän, "mutta -koronkiskureita on vaikeampi tyydyttää kuin itse paholaista, sillä hän -tyytyy muun maksun asemesta vereenkin." Ei ollut Vanhassakaupungissa -toista, jota olisi niin pelätty ja vihattu kuin tuota koronkiskuria, -joka oli saattanut joukon ihmisiä riippuvaisiksi itsestään kuin orjat. -Hän oli nuorena tehnyt ryöstömurhan ja tuomittu siitä viideksikolmatta -vuodeksi pakkotyöhön, ja tuon pitkän ajan kuluessa hän oli ansainnut -joukon rahaa, ja vapaaksi päästyään hän asettui Vanhaankaupunkiin -rahanlainaajana. Hän oli itara ja ahne kuten Gradella, mutta -säälimättömämpi kuin tämä. Hänen pahansuopuutensa ja häijyytensä -sanottiin johtuvan kammottavasta salaperäisestä taudista, jonka hän oli -saanut vankilassa ollessaan. "Tiettyähän on", sanoi Farfalla, "että -vankilanlääkärit sekoittavat vankien lääkkeisiin myrkkyä, niin että -nämät hiutuvat hiutumistaan, kenenkään ymmärtämättä syytä." Turhaan -koetin saada häntä käsittämään, kuinka mieletöntä tuo puhe oli, hän -pysyi itsepintaisesti väitteessään, ryhtymättä sitä perustelemaan. -Muinaisina aikoina, sanoi hän, oli vangeilta leikattu korva pois, -merkiksi että he olivat olleet vankeudessa, mutta nyt se ei enää ollut -tarpeen; ne harvat, jotka pääsivät hengissä kuritushuoneesta, erotti -heidän näivettynyt, vahankeltainen ihonsa, tuijottava katseensa, joka -muistutti kuolleita, ja silmävalkuaisen keltainen väri kaikista muista -ihmisistä. - -Nuhtelin Farfallaa siitä ettei hän ollut kääntynyt minun puoleeni -ennenkuin antautui tuon koronkiskurin käsiin. "Ken tietää, olisitteko -siinä tapauksessa enää tänään jutellut noin ystävällisesti kanssani", -sanoi hän, kiinnittäen kirkkaat, väsyneet silmänsä minuun vilpittömällä -katseella, joka pani minut punastumaan, vaikka olinkin vakuutettu -siitä, että hän arvosteli minua väärin. Muutoin oli keskustelu häntä -jälleen vilkastuttanut ja saattanut hänet iloisemmalle mielelle, ja hän -kertoi minulle joukon juttuja koronkiskurin elämästä, niin mielevästi -ja huvittavasti, että huomaamattani tulin kulkeneeksi hänen seurassansa -melkein Vanhankaupungin rajalle saakka. Minusta oli käsittämätöntä -ettei kukaan ollut pannut tuota miestä syytteeseen törkeästä -koronkiskomisesta, jota hän harjoitti uhrejansa kohtaan, mutta Farfalla -sanoi ettei kenellekään pälkähtäisi päähän sitä tehdä, kun he kaikki -tarvitsivat häntä, mikä ennemmin, mikä myöhemmin. Hän arveli että hän -tuskin oli jäänyt koskaan Vanhassakaupungissa saataviaan vaille. - -Kun seuraavana päivänä käännyin Riemuportinkadulle, näin että siellä -istui, lapsi käsivarrella, joukko vaimoja, joiden oli ollut liian kuuma -ahtaissa asunnoissaan. Muutamat heistä pelasivat lottoa ja katsoivat -ääneti ja tyytymättömän näköisinä korttiinsa, erään joukosta huutaessa -numerot kimakalla äänellä. Riccardo makasi matrassilla ulkoeteisessä ja -oli kalpea kuin haamu, mutta jutteli kumminkin vilkkaasti ja iloisesti -muutamain miesten kanssa, jotka seisoivat hänen ympärillään. - -Farfalla nauroi niin makeasti että sai kyyneleet silmiinsä. -Tervehdittyään minua selitti hän, mikä häntä nauratti. Riccardo oli -näet väittänyt, että jos tammikuun ensimäisenä päivänä panee yhden -kreutserin talteen, seuraavana päivänä kaksi kertaa niin paljon ja niin -yhä edelleen, niin omistaa vuoden viimeisenä päivänä niin ja niin monta -miljoonaa. Tuo oli kaikista tuntunut uskomattomalta, ja kyttyräselkä, -joka osasi laskea, oli noussut tikapuille, ottamaan asiasta selkoa -kerto- ja yhteenlaskun avulla, jota toimitti talon seinällä; suuri -osa siitä oli jo täynnä kömpelösti ja epävarmasti piirrettyjä -numeroita. Paitsi kyttyräselkää oli saapuvilla muuan kalpea, hintelä -nuorukainen, joka näytti lapselliselta ja typerämieliseltä, sekä -vanha, valkotukkainen mies, joka muinoin oli ollut opettajana -kansakoulussa, mutta ruvennut juopottelemaan, menettänyt paikkansa -ja joutunut Roomalaiskaupunkiin, missä oli vajonnut mitä suurimpaan -kurjuuteen. Vaikka hän jossakin jo unohduksiin joutuneessa sodassa -oli saanut puujalan ja oli puolisokea, ei häntä kumminkaan voinut -sääliä, tarkastettuaan häntä lähemmin; hänen kasvonpiirteissään -kuvastui raakuutta, hänen tuijottavassa katseessaan kavaluutta ja -ilkeyttä. Farfalla kertoi minulle, että ihmiset antoivat hänelle hänen -valkoisen tukkansa, sokeutensa ja korkean ikänsä takia runsaasti -almuja, vaan hän joi ne kaikki; hänen tyttärensä, joka teki ahkerasti -työtä, sai töin tuskin häneltä pelastetuksi pariakaan kreutseriä, -hankkiaksensa itselleen niukan elatuksen ja vaatetuksen, ja isä -pakotti hänet makaamaan paljaalla lattialla, kuten hän itsekin teki, -arvellen etteivät ihmiset häntä niin säälisi eivätkä antaisi niin -paljon almuja, jos hänellä olisi vuode. Noista seikoista huolimatta -pidettiin vanhusta kumminkin jommoisessakin arvossa sivistyksen takia, -jota hän muka omisti, ja hänelle uskottiin nytkin asian ratkaiseminen. -Lujalla, narisevalla äänellä hän toisti moneen kertaan, että Riccardo -oli ihmeolento ja suuri nero, kun hän, vaikkei ollut koskaan käynyt -koulua, omisti sellaisia tietoja, ja hän vakuutti kyttyräselälle, joka -ei kumminkaan ottanut korviinsa hänen puheitansa, ettei tämän enää -tarvitsisi jatkaa koettaan. Farfalla ja typerämielinen nuorukainen -nauroivat, puoleksi ihaellen, puoleksi epäuskoisina, ja seurasivat -jännityksellä kyttyräselän laskua, kunnes kävi selville että Riccardo -oli ollut aivan oikeassa. - -Riccardoa itseään näytti tuo asia suuresti hauskuttavan ja hän sanoi, -katsoen äitiinsä loistavin silmin: "Sinä aina valitat rahanpuutetta, -ja löytyy kumminkin niin yksinkertainen keino tulla rikkaaksi." -Farfalla nauroi, kuten aina leikkipuheita kuullessaan, mutta tunsin -selvästi ettei tuo nauru lähtenyt sydämestä. Ystävällisessä katseessa, -jonka hän kiinnitti Riccardoon, oli syvinnä jotakin, joka minua -kauhistutti: rajattoman, kuolettavan väsymyksen synnyttämää kalseata -epätoivoa. Johtui mieleeni, kuinka muinoisina aikoina, raakalaistapojen -vallitessa, tapahtui että vihollisia kidutettiin kuoliaaksi siten, -ettei heidän sallittu nukkua, vaan heidät herätettiin neulanpistoilla -tai sysäyksillä heti kun he yrittivätkään mennä horroksiin. -Tuollaiselta kidutetulta näytti Farfalla. Hänen silmänsä sanoivat: 'Jos -me emme voi nukkua, täytyy meidän kuolla'. Mutta kalvava huoli siitä, -kuinka voisi hankkia elantoon tarvittavat rahat, ei jättänyt häntä -hetkeksikään rauhaan. Se kuvastui niin selvästi hänen kasvoillaan, -etten voinut käsittää kuinka se jäi huomaamatta Riccardolta, joka -muutoin oli paljoa tarkkanäköisempi kuin minä. Äitiinsä nähden vain -hän oli sokea ja säälimätön. Hän valitteli kuin pilattu lapsi, ettei -ollut jäätä limonaadin jäähdykkeeksi, etteivät munat olleet tuoreita, -ettei hän saanut useammin muuttaa liinavaatteita, -- samaan tapaan -kuin kuulee ihmisten napisevan Jumalaa vastaan, ettei hän, vaikka on -kaikkivaltias, säntillisesti täytä heidän toivomuksiaan. - -Kysyin Carmeloa, mutta kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Minulle -kerrottiin että tuona kuumana aikana oli saatavissa vain varsin vähän -työtä taikka ei lainkaan. Miehet seisoivat aamuisin tuntimääriä -torin varrella päivänpaisteessa odottamassa, mutta kun ei kukaan -tullut palkkaamaan heitä työhön, menivät he läheiseen metsikköön -tai Pakanakirkon taakse varjoon, ja pahoja ajatuksia he hautoivat -mielessänsä. "He ovat puolikuolleita nälästä ja väsymyksestä", sanoi -Farfalla, "eikä heitä haluta mennä kotiinsa, missä hoidotta jätetyt -lapset itkevät ja kaikki on siivottomuuden vallassa, kun huolimattomat -vaimot, sen sijaan että pysyisivät kotona järjestystä pitämässä, -istuvat kadulla pelaamassa lottoa, koettaen siten lohduttaa mielensä -siitä ettei heillä ole mitään syödä." Vanha invaliidi puristi -kätensä nyrkkiin ja puhui vallankumouksesta ja yhteiskunnallisista -mullistuksista, jotka tekisivät lopun siitä että muutamat harvat -anastavat kaikille yhteiseksi aiotun ravinnon; jotakin hän myös -soperteli siitä, että kapinalliset jo olivat valmiit pistämään tuleen -tuon hekumallisen Babelin. Farfalla nauroi ja sanoi: "Voi sentään noita -kapinoitsijoita! Ei tarvita muuta kuin että poliisi ilmestyy kadun -päähän, niin ne pötkivät kaikki pakoon!" -- ja tuo pani Riccardon ja -kyttyräselän makeasti nauramaan, ikäänkuin asia ei olisi lainkaan -koskenut heihin. - -Palasin kotiin tammimetsikön kautta, joka reunustaa kaupungin yläpäätä, -mutta ei ole kyllin tiheä voidaksensa tarjota viileyttä. Lehdet olivat -niin tomuisia että näyttivät pikemmin harmailta kuin vihreiltä ja -mehuttomia ja kankeita, niin että muistuttivat läkkilehtiä, joita näkee -hautaseppeleissä. Liikettä ei näkynyt missään, muuta kuin että lintu -väliin lennähti puusta tai pensaasta toiseen, visertämättä, päästämättä -hiljaisintakaan ääntä kurkustaan. Ei ollut lähellä, ei kaukana -lähdettä, ei mistään kuulunut veden lirinää. Oli kuin tuo metsä olisi -ollut vuosisatoja loihdittuna, ja loitsusana, joka sen olisi päästänyt -lumouksesta, joutunut unohduksiin. Eräässä tien käänteessä näin maassa -istuvan joukon miehiä, jotka puvusta päättäen olivat päiväpalkkalaisia -ja nähtävästi juuri noita työttömiä, joista Farfalla oli puhunut. He -istuivat ääneti, ja kumminkin heillä näytti olevan jotakin tärkeätä -tekeillä; he olivat minusta kuin salaliittolaisia, jotka katseilla -neuvottelevat kammottavasta teosta, minkä nimeä eivät rohkene mainita. -Nähdessään minun tulevan katsoivat he kaikki minuun julkeasti, -pilkallisesti hymyillen, ja tunsin heidän vihamieliset katseensa koko -ajan kun olin heidän näkyvissänsä. Ehdittyäni kyllin kauas istuuduin -omituisen tuskallisessa mielentilassa penkille ja katsoin harvan -metsän lävitse kaupunkiin päin. Mietin mielessäni: 'Täällä istuvat -hylätyt, ihmisten ilmoilta karkotetut, viholliset, sekoittamassa -kurjuudestaan ja tietämättömyydestään ja epätoivostaan ainetta, jolla -voivat räjähdyttää ilmaan heidän kurjuutensa ja meidän loistomme -näyttämön'. Aurinko oli jo laskenut ja talot alkoivat peittyä tiheään -sinertävänharmaaseen usmaan; ehkäpä he odottivat yön tuloa ryhtyäksensä -tuhotyöhönsä, ja sitten he täältä katselisivat, kiristäen hampaitaan -raivosta ja mielihyvästä, kuinka palatsit sadoittain jymähtäisivät -kokoon, syöksähtäen mustina raunioina tulimereen. - -Mutta kaupungissa uinailtiin tai mässäiltiin rauhallisesti edelleen, --- suunniteltiinpa juuri tuona samana yönä työväkeä vastaan vähäinen -salaliittokin, jonka uhriksi he antautuivat vastarintaa tekemättä. Oli -nimittäin vastustettava erään vaarallisen kansanystävän ja kiillottajan -vaalia ja hankittava ääniä eräälle toiselle ehdokkaalle, joka oli -johtaville piireille mieleen, ja joukko vaikuttavia herroja, kauppiaita -ja virkamiehiä, piti kokouksen, jossa päätettiin lahjoa kansa, -tuhlimalla sille pian pidettävässä juhlassa viiniä ja ystävällisiä -puheita. - -Uuden koulun vihkiminen saatiin syyksi juhlan viettämiseen, mutta -vähemmin arveltiin apua lähtevän tuossa tilaisuudessa pidettävistä -puheista, kuin niitä seuraavasta huvittelusta teltoissa ja kojuissa, -joita oli pystytetty kaupungin edustalla olevalle isolle niitylle. -Varsin huonolla tuulella päätin illan suussa kulkea kentän poikki, -mutta ottamatta lainkaan osaa valtiolliseen vehkeilyyn, -- sen olin -varmasti päättänyt. Itse teossa ei siitä näkynytkään mitään merkkiä, --- yhtä vähän kuin hilpeästä ilomielisyydestäkään. Katsellessani -tuota juhlakenttää selveni minulle äkkiä, miksi Jumala aina uudelleen -lähettää ihmisille hätää ja kurjuutta, kurjuutta ja hätää, sillä -ylen kammottavaa oli nähdä, mitä vapaus ja nautinto heistä teki. -Nuo punaiset, hikiset naamat, hohotus ja kirkuna, tupakansavu ja -raskas, kuuma, tukahduttava ilma, sen lisäksi tunteiden kiihotukseksi -useampia soittokuntia soittamassa yhtaikaa, -- tuo kaikki yhdessä oli -omansa saattamaan mielen haikean alakuloiseksi ja herättämään inhoa -ihmiskuntaa kohtaan. Vihani kohdistui ennen kaikkea niihin, jotka -olivat panneet juhlan toimeen. Muutamat mustatakkiset herrat, jotka -nauharuusuista voi tuntea juhlatoimikunnan jäseniksi, hääräsivät -väsymättömästi kansanjoukossa, kehottaen juomaan viiniä, jota oli -tynnörittäin tarjona kaupungin varakkaimpien ja arvokkaimpien -miesten kustannuksella, sekä laskien leikkiä naisten kanssa, -niin hyvin juhlan tarkoituksen saavuttamista varten kuin omaksi -huvikseen. Erään heistä, joka oli vanhanpuoleinen, mutta muhkea -mies, näin vilkkaassa keskustelussa Farfallan ja muitten, nuorempain -naisten kanssa, joiden joukossa myös oli Farfallan tytär Nanni. -Myöhemmin sain tietää, että tuo herra oli sama, jonka puoltolausetta -Farfallan oli etupäässä kiittäminen siitä, että hänen tyttärensä sai -hyveenpalkinnon, ja hänelle he viinin päähän noustua kertoivat, kuinka -Nannin siveellisyyden laita oikeastaan oli ollut, ja kuinka paljon -kekseliäisyyttä ja rohkeutta tuon ennenaikaisen hedelmän salaaminen -oli vaatinut Nanniltä. Vanha herra nauroi niin että hänen vatsansa -ja pullakat, hehkuvat kasvonsa tutisivat, ja yhtä hillittömästi -hihittivät naiset. Olin vakuutettu, tietämättä oikein miksi, että tuon -epäkauniin iloisuuden aiheena olivat rivot pilapuheet. Varmaankaan ei -mielikuvitukseni ollut syynä siihen, että minusta Farfallakin oli nyt -toisennäköinen ja käyttäytyi toisin kuin tavallisesti ja minun kanssani -keskustellessaan. Hänen luonnottoman vilkkaat, melkein mielistelevät -liikkeensä, hänen kasvojensa hehkuva puna ja väsyneitten silmiensä -vilkuileminen turmelivat mielikuvan, mikä minulla hänestä oli, tehden -siitä inhottavan irvikuvan, ja ne saattoivat hänen itsensä tuntumaan -viekastelevalta, vanhalta parittaja-akalta. - -Mieleni oli käynyt vallan alakuloiseksi ja aioin poistua nopeasti, kun -näin sattumalta Riccardon, joka istui pitkällä penkillä purjevaatteesta -rakennetussa majassa. Hänen vieressänsä ja vastapäätä häntä istui -puisen pöydän ääressä nuoria miehiä ja tyttöjä, joiden kaikkien -katseet olivat tähdätyt häneen, hänen innokkaasti kertoessaan jotakin. -En tahtonut uskoa silmiäni nähdessäni hänet, jonka vielä äskettäin -olin nähnyt niin raihnaisena, nyt hilpeänä ja kuopalla olevista -poskistaan huolimatta melkein kauniina, -- mustine kiharoilleen, -jotka peittivät hänen valkoista otsaansa, ja somasti kaareutuvine -huulinensa. Tungoksessa voin helposti huomaamatonna jäädä seisomaan -hänen läheisyyteensä ja kuulla mitä hän sanoi. Hän oli selittämässä -kuulijoilleen, miten lentäminen kävisi mahdolliseksi ihmisille, mistä -asiasta lienee lukenut sanomalehdistä. Ensiksi hän puhui muutamista -tehdyistä kokeista ja selitti miksi ne eivät olleet voineet onnistua, -ja huomasin että hän oli jokseenkin hyvin käsittänyt, mikä vaikeuden -synnytti; sitten hän alkoi kuvailla, millaista olisi, kun lentämistaito -olisi tullut yleiseksi ihmisten keskuudessa. Silloin ei meidän -enää tarvitsisi mataa tomussa ja loassa ja joka askeleella tuntea -ruumiimme rasittavaa painoa, ei kenenkään enää tarvitsisi hengittää -kadun myrkkyä ja likaa, vaan kukin voisi nauttia samasta ilmasta kuin -linnut ja tähdet. Sitten tulisi hitaasti pilvien keskitse lentäen -suurisiipisiä laivoja kaukaisista seuduista, ja ne olisivat täynnä -vieraiden maiden ihmisiä ja eläimiä, ja toisilla laivoilla mentäisiin -niitä vastaanottamaan; ja öisin vilkkuisi pimeän keskeltä kaikkialla -kirjavia liekkiä, jotka osottaisivat, missä lentäviä matkamiehiä oli -liikkeellä. Kun tahtoisi olla yksin lemmittynsä kanssa, niin ottaisi -hänet vain selkäänsä ja levittäisi siipensä, ja hiljaa suhahdellen -ne kiidättäisivät rakastavaiset yläilmoihin, torninhuippujen ja -vuorten ylitse, merten poikki kauas pilviin. Ja kun rintamme ensin -olisi tottunut avaruuden jalompaan ilmastoon, alkaisi uusi löytöjen -aikakausi, ja rohkeat seikkailijat ohjaisivat matkansa eetterimeren -loistaviin tähtisaariin. - -Hänen kasvonilmeidensä, katseidensa ja liikkeidensä elähyttämänä kävi -tuo kuvaus niin lumoavaksi ja vakuuttavaksi, että minusta tuntui varsin -käsitettävältä, että toiset seurasivat äänetönnä ja jännityksessä noita -tarumaisia puheita, jotka vierähtelivät hänen kauneilta huuliltansa. -Mitä minuun tulee, niin joutuivat ajatukseni ja tunteeni liikkeelle -etupäässä katselemastani häntä itseänsä, tuota rampaa nuorukaista, -jolla kumminkin oli niin muhkean voimakas, korkea rinta, niin siro pää, -niin lämmin, tunteellinen sydän. Noita siivekkäitä olentoja oli hän, -jotka eivät koskaan voi tottua vaivaloiseen vaellukseen tomussa, jotka -kivisistä häkeistämme pyrkivät vapaampiin ja keveämpiin ilmapiireihin. -Kuinka kernaasti olisinkaan nähnyt hänen liitelevän purppurasiivillä -iltaruskoa pitkin, orvokkiseppele päässä ja kantaen selässään -riemahtelevaa poikasta, joka hennolla kätösellään tavottelisi laskevia -rusopilviä! Riccardo parka! Kainalosauvaan kahlehdittuna, tuomittuna -kärsimään kipuja, joille ei löytynyt lievitystä, alati avonaisten -haavojen hiuduttamana oli hän kumminkin henki, joka herätti noissa -surkastuneissa sieluissa hämäriä aavistuksia valon maailmasta, himmeätä -ikävöimistä pois turmeluksesta. - - - - -XIII - - -Juhlan toimeenpanijat saavuttivat tarkoituksensa siinä suhteessa, -että vaalin tulokset olivat heidän mielensä mukaiset. Nuo ihmiset, -jotka olivat nauttineet heidän auliudestansa ja juoneet heidän -viiniänsä, joskin mieli täynnä kiukkua ja katkeruutta, eivät katsoneet -voivansa toimia heidän tahtoansa vastaan. Työmiesten viha oli paljon -voimakkaampi kuin ennen, koska sitä nyt kiihotti tieto että he olivat -käyttäytyneet kuin koirat, jotka vihellettäessä nöyrästi matavat -esiin ottamaan niille heitettyä luupalaa, mutta tuo viha kyti salassa -ja ilmeni korkeintaan itsemurhina tai veitsenpistoina, joita nuo -onnettomat antoivat toisilleen. Näihin aikoihin murhattiin tuokin -koronkiskuri, joka oli ollut Vanhankaupungin rasituksena, ja murhasta -tuomittiin typerämielinen nuori mies, jonka olin nähnyt Riccardon -vuoteen ääressä taloni ulkoeteisessä. Hänen tuttavansa olivat selvillä -siitä, että murhaa ei ollut tehnyt hän, vaan eräs hänen ystävänsä, -jolla oli vaimo ja lapsia,ja joka olisi menehtynyt nylkyrin pauloihin, -ellei epätoivoissaan olisi vapautunut niistä väkivaltaisella tavalla. -Heikkopää raukka, joka sattumalta oli joutunut epäluulonalaiseksi, -ei ollut osannut puolustautua eikä lopuksi enää koettanutkaan; kun -hänen tarvitsi huolehtia vain itsestänsä, mutta hänen ystävällänsä oli -elätettävänä vaimo ja lapsia, oli hänestä luonnollista että hän kärsi -rangaistuksen hänen puolestansa. Hämmästyttävää oli minusta huomata, -kuinka välinpitämättömästi murhaa ja tuomiota sekä tuon viattoman -vapaaehtoista uhrautumista käsiteltiin Vanhassakaupungissa, pidettiinpä -murhaa oikeastaan kiitettävänä tekona. Valamiehetkin olisivat -kernaasti vapauttaneet syytetyn, jonka heti huomasivat olevan leppeän -ja hyväluontoisen ihmisen, jota vastoin vainaja oli ollut kavala, -häijy vanhus, jota ei kukaan rakastanut ja monet vihasivat, mutta kun -vapauttaminen ei käynyt mahdolliseksi, tuomitsivat he hänet, niinkuin -jos rikos olisi tapahtunut asianhaarain ollessa kaikin puolin mitä -lieventävimpiä, ainoastaan muutamaksi vuodeksi pakkotyöhön. - -Riccardo oli jälleen voimaton ja lisäksi alakuloinen ja ärtyinen. -Hän ei voinut nauttia enää juuri mitään, mutta väitti syyn siihen -olevan äidissä, joka ei osannut valmistaa maukasta ruokaa. Joka päivä -hänellä oli uusia mielitekoja, ja äiti hankki hänelle aina mitä hän -halaji, vaikka hän sitä tuskin kosketti huulillaankaan ja sitten -työnsi sen syrjään. Samalla hän valitteli lapsekkaaseen tapaan, että -äiti tahallaan ei keittänyt hänelle mitään hyvää, että hän kuolisi -nälkään ja hän pääsisi hänestä. "Sitähän minä toivoisin", sanoi -Farfalla, "sillä kaikki mitä minulla on, menee ruuaksi sinulle, -- -lopuksi nuokin rehut matrassistasi." "Mutta niistähän minä kuolen -ja sittenhän et niitä enää tarvitsisikaan", sanoi Riccardo. Samaten -antoi kiistanaihetta se, ettei Riccardo olisi suvainnut paikkoja -vaatteissaan, -- mutta reikiä ei myöskään, -- ja sitten se että hän -aina tahtoi käyttää uusia sukkia, ennenkuin oli kuluttanut entiset -loppuun. "Vanhat sukkani ovat niin täynnä parsimuksia", sanoi hän, -"että minusta on kuin minulla olisi perunankuoria jalan alla." - -"Pyhälle vuorelle vaeltajat panevat herneitäkin jalkansa alle", vastasi -Farfalla. "No, pannaan sitten nuo vanhat sukat talteen siksi kuin -minä lähden toivioretkelle", vastasi Riccardo, ja äiti sanoi siihen: -"Jos sinä aina vain käytät uusia, niin sinulla pian on vain vanhoja." -"Silloin kuin uudet ovat tulleet vanhoiksi, minä en enää lainkaan -tarvitse sukkia", virkahti siihen vielä Riccardo itsepintaisen lapsen -tapaan, niin että hänelle täytyi nauraa, vaikka näkikin että hän oli -oikeassa. - -Minun mieleni valtasi nyt levottomuus ja kiihkeä tuska, -- ei siksi -että rakastin häntä ja hänen täytyi kuolla, vaan sentähden että hänen -täytyi kuolla ilman että oli koskaan tuntenut onnea. Toin hänelle -kaikenmoista, minkä tiesin häntä ilahduttavan, kuten makeisia, -paperossia, kukkia, kirjoja ja kuvia, mutta vaikka hänen kasvonsa -silloin aina kirkastuivat, niin huomasin kumminkin lahjojeni tulevan -liian myöhään ja etten ollut osannut oikeaan, vaan että hän yhä -edelleenkin oli tuo sairas lapsi raukka, joka ei ollut koskaan kokenut -onnellisuuden tunnetta. Kerran pisti minulle päähän että veisin hänet -ajelemaan ja olin pahoillani siitä, etten ollut tullut aikaisemmin -sitä ajatelleeksi. Silloinhan hän voisi koota mieleensä loistavia -kuvia puutarhoista, palatseista, merestä ja laivoista, joista sitten -voisi, kuten leikkikaluista, rakennella mitä halusi. Silloin juuri -eräs ystäväni oli pyytänyt minua menemään katsomaan merenrannalla -sijaitsevaa kuuluisaa lastenkotiamme, kuvatakseni sitä sitten hänelle, -ja olin myöskin saanut luvan tulla sinne. Kun nyt Riccardo oli pienenä -lapsena viettänyt siellä useita kesiä ja kuvannut sitä minulle kuin -paratiisiksi ja kun ajamisen merenrantaa pitkin juuri hänestä täytyisi -olla erityisen viehättävää, niin ehdotin hänelle että hän tulisi -mukaan. Mielihyväkseni hän ihastui ehdotuksestani, ja niin suuresti, -että hämmästyin ja melkein pelästyin. Hän riemuitsi, sillä hänen -sydämensä ikävöi iloa, ja petollinen mielikuvitus uskotteli hänelle, -että hän saisi tyydytystä epämääräiselle koti-ikävälleen tuolta, -missä hänellä kerran oli ollut koti. Emme kumpikaan ajatelleet sitä, -ettei hän palannut parantuneena, joka voimaa uhkuvana tulee katsomaan -paikkaa, missä on kärsinyt muinaiset kärsimyksensä, vaan kuolevana, -joka vihdoinkin on käsittänyt ja tietää että kaikki toivo oli turhaa, -että hän jo muinoin, pienenä, tajuttomana, avuttomana lapsena, oli -tuomittu kärsimään tuskallisen kuoleman. - -Kova onni satutti että meille heti matkan alussa tuli vastaan -suuren saaton seuraamat ruumisvaunut, joita meidän täytyi pysähtyä -odottamaan, kun emme voineet eteenpäin tunkeuvan ihmisjoukon takia -ajaa edelleen. Vainaja oli ollut vanha, upporikas mies, joka oli -lahjoittanut kaupungille ja kaikenmoisille hurskaille laitoksille -melkoisia rahamääriä ja jota nyt siksi saatettiin hautaan varsin -korskeasti. Saaton etupäässä kulkivat eri seurakuntia edustavat papit, -sinipunaisissa ja keltaisissa, pitsikauluksilla koristetuissa puvuissa, -toiset uhkeina ja arvokkaina, mutta useimmat käydä löntystäen kuin -vanhat eukot ja kasvoilla jäykkä, umpimielinen ilme. Ruumisvaunuja -vetävällä kuudella hevosella oli pää koristettu korkealla mustalla -töyhdöllä ja jäljestä astelevat mustapukuiset pojat kantoivat -samettityynyillä vainajan kunniamerkkejä. Sitten tuli vaunuja täynnä -kukkia; kasoittain huojui niissä voimakkaasti tuoksuvia valkoisia ja -sinipunaisia syreeniä, valkoisia ruusuja ja kamelioita, hyasintteja ja -tuberoseja, matkalla mätänemään tuon vanhan hempuilijan haudalla, joka -kauan mässäiltyään ylellisen pöydän ääressä kylläisenä ja unisena oli -paneutunut levolle. Riccardo katseli tuota ilveilyä vilpittömän ihailun -valtaamana, ja minut olisi se vain pannut hieman hymyilemään. Mutta -silloin alkoi äkkiä kuulua soittoa. Kumeata, surullisen juhlallista -marssia seurasi sävelmä niin viehkeä, että tuntui kuin olisi kuullut -elämän sulon vaikeroivan, pyrkien kaihoten, rukoillen ja kohtaloansa -surren tavottelemaan vainajaa, jota ei enää kyennyt saavuttamaan. - -Mielialani muuttui äkkiä kokonaan. Unohdin, ken vainaja oli ollut, ja -elämän kauneuden katoavaisuus ja sen käsittämättömyys täytti mieleni -haikealla surulla. Miksi sen täytyy loppua, kun se on ihanaa, ja kun -se on kurjaa, niin mikä on sen tarkoitus? Vaivuin pitkäksi aikaa -ajatuksiini, ja kun käännyin jälleen katsomaan Riccardoa, huomasin -heti, että hänkin oli toisenlaisen mielialan vallassa kuin äsken; hän -tuijotti katse tylsänä mustapukuisiin ihmisiin, jotka kulkivat hitaasti -ohitsemme, ja sanoi, kun panin käteni hänen olallensa: "Tiedättekö, -millä tavoin minut viedään hautaan? Minut työnnetään yhdessä muiden -kanssa umpivaunuihin, sillä minä kuolen sairaalassa, ja kaksi vanhaa -hevoskonia kuljettaa minut syrjäkatuja pitkin hautausmaalle, niin -nopeasti että äitini tuskin pääsee perästä." - -Hilliten säälintunnetta, joka kuristi kurkkuani, lausuin hänelle: -"Riccardo, kun olet kuollut, niin kaikki meidän puuhamme ovat sinuun -nähden yhtä arvottomia kuin muurahaisten hyörinä pesässänsä. Mutta -lupaan kumminkin", lisäsin hymyillen, "että jos kuolet ennen minua, -toimitamme sinut hautaan juhlallisesti ja uhkeasti ja kauniimman soiton -kaikuessa kuin nyt; sävelmän voit itse määrätä." - -Nuo sanani karkottivat hänen mielestänsä edellisen synkän kuvan. Hän -nauroi hyvillään kuin lapsi ja hyräili minulle laulua, jonka tahtoi -haudallansa laulettavaksi ja joka kuului: - - Murhe murtuu, tuska taukoo - Kuolema kun luoksein saa. - Se mun johtaa kirkkauteen, - Mulle aukee elon maa. - Ahtaan maisen matkapuvun - Vaihdan valkosiipysiin, -- - Kuten äidin syliss' vaivun - Autuaisiin unelmiin! - -Hän nojasi samalla päätään taapäin ja huojutteli sitä haltioissaan -puolelle ja toiselle; edellisen hetken katkera alakuloisuus oli -nyt kokonaan haihtunut hänen mielestänsä. Ja kun sitten lähenimme -merenrantaa, houkutteli päivänpaiste ja ilo esiin kaikki viehättävät -muistot mitä hänellä oli. Hän kertoi kuinka kerran, hänen ollessaan -aivan pieni, eräs rikas rouva lupasi hänen äidillensä että tämä saisi -tuoda lapsensa päiväksi hänen puistoonsa leikkimään, ja siellä oli -ollut kumpu, joka oli täynnä sinisiä orvokkeja, ja kukkasarka, niin -suuri kuin puutarha, täynnä keltaisia ja punaisia tulpaaneja, jotka -heilahtelivat tuulessa kuin liekit. Sitten kertoi hän, kuinka hän -lastenkodissa kerran eräässä vuosijuhlassa oli lausunut runon ja -vastannut kaikenmoisiin kysymyksiin ja saanut kaikilta kiitosta; erään -toisen kerran oli siellä tapahtunut että kun hän istui yksin penkillä, -kun kipeiltä jaloiltansa ei voinut ottaa osaa toisten lasten leikkiin, -hänen luoksensa tuli ihmeen ihana nainen, joka kehotti häntä sanomaan, -mitä hän haluaisi kaikkein kernaimmin, ja sitten hänen pyynnöstänsä -lahjoitti hänelle laivan, joka oli aivan oikean laivan näköinen ja -lastattu makeisilla. Edelleen hän kertoeli pikku Guidosta, joka oli -ollut hänen äidillänsä hoidossa, kuinka tämä itki katkerasti, kun -Riccardo sulki silmänsä ja oli olevinansa kuollut, millaisia raikuvia -riemuhuutoja hän päästi, kun Riccardo jälleen heräsi eloon, otti hänen -päänsä kättensä väliin ja suuteli häntä. - -Sillä välin olimme lähestyneet lastenkotia, ja minä huomautin -Riccardoa komeasta rakennuksesta, odottaen uteliaana, tuntisiko hän -sitä ja mitä hän sanoisi. Silloin tapahtui hämmästyttävä seikka: ensi -hetkenä hän näytti ihastuvan ja katsoi hämmästyneenä, tutkivasti -taloa ja puutarhaa. Sitten valtasivat hänen mielensä toisenlaiset -tunteet; hänen kasvonsa, joille liikutus äsken oli kohottanut punan, -vaalenivat, ja niillä kuvastui tuskaa, jopa kammoakin, ja äkkiä, -juuri kun vaunut pysähtyivät, purskahti hän itkuun. Tarttuen lujasti -minuun hän nyyhkytti kiihkeästi: "pois! pois! pois!" niin että minä -pelästyneenä viittasin ajajalle että hän kääntäisi takaisin. Aavistin -jo mitä hänen mielessänsä liikkui ja koetin rauhoittaa häntä, tekemättä -mitään kysymyksiä, mutta hän sanoi itsestänsä selitykseksi, yhä itkien: -"Olen tuolla kärsinyt niin kovin", ja muuta en enää tarvinnutkaan -selitykseksi. Tuosta suuresta kivikartanosta olivat tulleet esiin hänen -lapsuudenvuotensa, valjuina, kärsivinä aaveina, olivat katsoneet häneen -ja kysyneet: "Etkö tunne meitä enää? Oletko unohtanut meidät tuskinemme -ja kieltäymyksinemme? Me olemme odottaneet sinua tervehtiäksemme sinua -vielä kerran ennenkuin lähdet pois ainaiseksi! Me ympäröimme sinua -tuolla suurella vihreällä kentällä, me istuimme öisin vuoteesi ääressä, -me olemme tallentaneet kaikki kyyneleesi." - -Nyt hän oli kadottanut tuon unelman, että oli kerran ollut onnellinen -tuolla puistossa meren rannalla; hän oli karkotettu muistojen -paratiisista ja seisoi vilusta väristen erämaassa. Maa, joka oli -hänelle niin rakas, oli aina ollut julma häntä kohtaan, -- niin, -se mikä saattoi hänet vuodattamaan noin katkeroita kyyneleitä, oli -tunne, että tuo käsittämätön olento, joka piti kädessään maailmat -ja ihmiskohtalot, ei rakastanut häntä, ei ollut koskaan hellästi -sulkenut häntä syliinsä, vaikka hänen sydämensä oli lämmin eikä hän -tiennyt mistään rikoksesta. Olin harmissani siitä että olin vienyt -hänet sinne, ja mieleni valtasi kiivas viha Jumalaa kohtaan ja kiukku -siitä etten kyennyt häntä käsittämään. Jospa minulla olisi ollut -hallussani salaisuus, joka selittää kaikki arvoitukset, jos olisin -voinut ainoallakaan sanalla todistaa Riccardolle, miksi täytyi olla -siten ja mitä hyötyä siitä oli. Nyt ajoimme vaieten samaa tietä -takaisin kuin olimme tulleet, kukkivien puiden, hohtavien talojen ja -harmaiden vuorten sivutse, jotka kohosivat keltaista taivasta kohden. -Eikö Riccardon täytynyt vihata tuota mahtavaa luontoa, joka soi hänelle -vain okaita ja kiviä ja kuin pilkataksensa häntä, kerjäläistä, näytteli -hänelle kauneuttaan ja ylellisyyttään? Mutta tuollaisia ajatuksia -ei liikkunut hänen mielessänsä, sen huomasin luodessani silmäni -häneen; hän näytti nyt rauhallisemmalta eikä luonut enää ympäristöön -pelästyneitä, vaan lempeitä katseita. Uskalsin nyt jälleen ruveta -keskustelemaan hänen kanssansa, ja lupaukseni että koettaisin hankkia -hänelle luvan soittaa harmonikkaa yleisillä paikoilla, saattoi hänet -jo hieman iloiselle mielelle. Kun hän sitten lepäsi jälleen kotona -vuoteellansa, kertoi hän väsymättömän innokkaasti äidillensä tuhansista -seikoista, joita minä en ollut huomannutkaan, kunnes sitten myöhään -yöllä vaipui uneen äkkiä kuin liiaksi rasittunut lapsi. - - - - -XIV - - -Muutamana lokakuun päivänä tuli Farfalla luokseni, muassaan kirje, -joka oli kirjoitettu englanninkielellä ja jota siis ei ymmärtänyt -hän eikä kukaan hänen tuttavistaan Vanhassakaupungissa. Niin harvoin -kuin sinne tuli postia, niin oli jo kirjeen saaminen sellaisenaankin -tapahtuma, joka saattoi hänen mielensä iloiseksi, ja kun tämä nyt -tuli niin varsin kaukaa, nimittäin Amerikasta, oli hän sitä valmiimpi -arvelemaan, että siinä tulisi tieto tuosta onnesta, josta oli ollut -niin paljon puhetta, auringonnoususta, joka karkottaisi sumut. -Salaisessa sopukassa oli hänen sydämessään jäljellä toivo, että -hänen kadonnut miehensä vielä kerran vaikuttaisi ratkaisevasti hänen -elämäänsä, palaamalla katuvaisena takaisin tuoden säkittäin kultaa tai -jättämällä perinnön tai jollakin muulla tavalla; mutta sitä hän ei -olisi koskaan myöntänyt edes itselleenkään, vaan hän teki aina pilkkaa -sellaisista tyhmistä haaveiluista. Tiesin kumminkin että hänen mielensä -nyt oli täynnä tuollaisia haavekuvia ja että hän vapisi jännityksestä -odottaessaan tietoa tuosta ihmeestä. Itse teossa koskikin kirje hänen -miestänsä ja sisälsi tiedonannon, että tämä oli hengenvaarallisesti -sairaana ja aivan varattomana erään pohjois-amerikkalaisen kaupungin -vaivaishuoneessa ja anoi omaisiltaan apua sekä pyysi että nämä, jos -suinkin mahdollista, toimittaisivat hänet kotimaahan. - -Ei voinut ollenkaan huomata Farfallan tuntevan pettymystä, ja itse -teossahan nyt vain olikin toteutunut se, mitä hänen ymmärryksensä -jo edeltäpäin oli hänelle sanonut; noin kävi aina elämässä, -kirjoissa vain toisin. Itsehän hän parhaiten tunsi miehensä ja -tiesi ettei hän välittänyt muusta kuin nautinnosta ja ettei mikään, -ei järjestyksenrakkaus, ei huolenpito muista tai kunnianhimo tai -kunniantunto, voisi taivuttaa häntä säästäväisyyteen. Niinkuin oli -käynyt, niin oli täytynyt käydä, ja luonnotonta, käsittämätöntä -olisi ollut, jos olisi käynyt toisin. Mutta siitä huolimatta oli -kumminkin kuin hänen povessansa olisi jotakin rauennut kokoon, hiljaa, -äänettömästi. Edellä käyneen mielenkiihkon jälkeen valtasi hänet taas -väsymys entistä tuskastuttavampana, rasittavampana; hänen elämässään -oli nyt taaskin jotakin lisäksi, jonka loppu oli ruma, tarkoitukseton, -toivoton. - -Kysyin, mitä hän vastaisi. "En mitään", sanoi hän; "hän ei säälinyt -lapsiansa, ja minä en sääli häntä." En voinut olla sanomatta: "Mutta -jos hän olisi palannut kotiin taskut täynnä kultaa, niin olisitte -ottanut hänet luoksenne." "Niin kyllä", vastasi hän levollisesti, -"lapsi raukkojen takia; minua hän ei enää olisi voinut auttaa." Ja niin -olikin; vaikka Farfallalla olisi ollut käytettävänään tynnörittäin -kultaa, niin ei se juuri olisi voinut sanottavasti sulostuttaa hänen -elämäänsä. Mitään ylevämpiä nautintoja hän ei kaivannut, hän toimitti -kaikki työnsä säntillisesti ja tarmolla, kuten ainakin ylpeämielinen -ihminen, joka empimättä suorittaa sen, minkä tietää välttämättömäksi, -ja suorittaa sen hyvin, hän söi paljon taikka vähän, kuivaa leipää tai -makupaloja ilman erotuksetta, hän oli totuttautunut kaikkeen ja nukkui -kovalla lattialla yhtä levollisesti ja raskaasti kuin vuoteessakin. - -Odottamattomasti selitti Nanni haluavansa lähettää vastauksen -isällensä. Hän ei ollut unohtanut, millainen suru oli täyttänyt -hänen pikku sydämensä, kun isällä, jota hän salaa jumaloi, ei ollut -sanaakaan hänelle vastaukseksi, kun hän lähetti hänelle kirjeen ja -valokuvansa, ja hän pani nyt, asiaa kauemmin punnitsematta, suurilla, -jäykillä, selvillä kirjaimilla paperille, mitä hänen kielellänsä pyöri. -"Vielä kuolinhetkelläänkin hänen isänsä on muistava, mitä hän hänelle -kirjoitti", sanoi Farfalla, silmäillen puoleksi ihaillen tuota siroa -olentoa hehkuvine poskineen, jotka harvinainen vakavuus teki vielä -lapsellisemman näköiseksi kuin muutoin. Kirje annettiin minullekin -luettavaksi ja se kuului: "Olen kerran ennen kirjoittanut sinulle, kun -vielä olin pieni ja luulin että rakastaisit meitä, koska olit meidän -isämme. Silloin et vastannut minulle, vaikka en pyytänyt sinulta rahaa, -vaan ainoastaan ystävällistä sanaa. Nyt en ole enää lapsi enkä enää -nimitä sinua isäkseni. Emme enää välitä sinusta; meillä ei ole sinulle -rahaa eikä rakkautta. Olemme äitimme lapsia, emmekä sinun. Jos kuolet -köyhänä ja hylättynä vaivaishuoneessa, niin on Jumala tuominnut sinua -oikeuden mukaan." - -Luin ääneen, molempain naisten katsoessa minuun silmät avo auki ja -tarkatessa miltä kirje oikein kuului. Hetken vaiettuani lausuin: "Tämä -on kauhea kirje vanhalle, sairaalle miehelle, joka on vieraassa maassa -kuolemaisillaan", enkä ollenkaan ajatellut sitä, että ennen olin -ollut harmissani siitä, ettei Farfalla vihannut ja inhonnut miestään -kyllin pontevasti. Hän loi minuun kirkkaista sinisistä silmistään -lujan, kylmän katseen ja sanoi: "Minä kuolen myöskin vaivaishuoneessa; -mutta en olisi kirjoittanut hänelle ainoatakaan pahaa sanaa, jos en -hyvääkään. Hänen tyttärensä on kirjoittanut, mitä hänen mielessään -liikkui, ja siksi se saa pysyä paikoillaan ja hän saa lukea sen." - -Riccardoon ei sanoma isästä, jota hän aina oli vain pelännyt ja -jonka katoaminen oli tuottanut hänelle helpotusta, tehnyt mitään -vaikutusta. Sitä paitsi tapahtui nyt jotakin, joka osui häneen -keskelle sydäntä, joka vaikutti häneen kuten ainoan lapsen kuolema -äitiin -- nimittäin että hän menetti harmonikkansa. Eräänä päivänä, -kun hän voi paremmin, houkutteli häntä pari hänen ystävistänsä, jotka -tahtoivat saada hänet iloisemmalle mielelle, mukaansa ravintolaan, -jossa vietettiin häitä ja jossa hän voisi soitollaan ansaita muutaman -kreutserin. Hyvillä mielin seurasi hän heitä, ja niin tuttu ja suosittu -kuin oli, sai hän runsaasti kiitosta ja rahaa. Kun hän, erääseen -ystävään nojaten, autuaallisena aikoi lähteä ravintolasta, lähestyi -häntä poliisisotamies, kysyen, oliko hänellä lupaa soittaa yleisellä -paikalla. Riccardo, jolle ei olisi voinut pistää päähän valehdella tai -vastata kierrätellen, sanoi ettei hänellä ollut lupaa, mutta lisäsi -nöyrästi, että tämä oli ensi kerta kun hän soitti ravintolassa ja -ettei hän sitä enää tekisi, sekä pyysi anteeksi. Poliisi, joka tuskin -kuunteli mitä hän sanoi ja vielä vähemmin tarkkasi hänen sulouttansa -ja miellyttävää avomielisyyttänsä, kirjoitti hänen asuntonsa muistiin -ja otti, noudattaen lain määräystä, hänen harmonikkansa takavarikkoon. -Siitä saakka oli Riccardo maannut vuoteellaan hiljaa, silmät luotuina -matalaan kattoon, syömättä ja puhumatta mitään. Huoneessa oli nyt -autiota ja kolkkoa, kuin sieltä olisi joku kuollut. "Se oli hänen -elinkumppaninsa", sanoi Farfalla minulle, "se jäi aina hänen luoksensa, -kun minun täytyi jättää hänet, sille hän ilmaisi kaikki tunteensa, -nekin, jotka salasi minulta, ettei tuottaisi minulle tuskaa." - -Muistin heti että olin luvannut hankkia Riccardolle luvan soittaa -julkisesti. 'Minua kurjaa olentoa', ajattelin itsekseni, 'soisin -hänelle siivet ja olen luvannut hänelle hautajaislauluja, mutta en -ole hankkinut leipää, vaikka olisin voinut tehdä sen parilla sanalla. -Ja jos hän ei olisikaan voinut ainoatakaan kertaa käyttää hyväkseen -tuota lupaa, niin olisihan hän kumminkin iloinnut siitä. Jos olisi -kysymyksessä Lisabellan huulten hymyily, niin olisin valmis asettamaan -tikapuut tähtiin, noutaakseni sieltä koristeen hänen tukkaansa, vaan -kun olisin voinut vuodattaa pisaran onnea tuon nöyrän, rakastavan sydän -raukan kyynelvirtaan, niin -- unohdin sen!' - -Nyt koetin saada harmonikan hankituksi takaisin, mutta se ei -onnistunut, -- enkö sitten liene käyttänyt oikeita keinoja, vai -lieneekö tehtävä todella ollut niin vaikea. Poliisivirkamies, jolla -oli päästä ulkonevat, leppeät silmät ja punainen naama, todisti -minulle mahtipontisesti ja pöytään iskien, että kaikki Vanhankaupungin -asukkaat olivat lurjuksia ja että niitä oli kohdeltava mitä suurimmalla -ankaruudella, ja hän kysyi minulta, olisiko minulle mieleen, jos -joka ovella olisi sokeita urkuineen, rampoja harmonikkoineen, -kuuromykkiä säkkipillineen. Nytkin jo yleisö alinomaa valitteli noiden -kirottujen posetiivien takia. Ellei pidettäisi kovaa komentoa, niin -täytyisi kaupunkilaisten, elleivät tahtoneet tulla hulluksi, maksaa -kerjäläisille veroa siitä että nämä väliin pitäisivät hetken lomaa. - -Pyysin että hän sillä kertaa antaisi armon käydä oikeudesta ja antaisi -harmonikan takaisin, koska kysymyksessä oli henkeänsä poteva ihminen, -ja minä sitä paitsi ottaisin vastatakseni siitä ettei hän enää koskaan -ilman lupaa soittaisi julkisesti. Siihen hän murisi vastaan, ettei -heikko sairas tekisi mitään harmonikalla ja että Riccardon ainakin -täytyisi tulla itsensä. Minulle ei siis jäänyt muuta neuvoksi kuin -tyytyä asiain tilaan ja lähteä tieheni tyhjin toimin. - -Kenpä vain tuntisi kohtaloa koskevat luonnonlait! Toiset ihmiset -näyttävät magneetin tavoin vetävän puoleensa onnettomuutta, -toiset onnea; väliin näyttää ylen valtava onni vetävän puoleensa -onnettomuutta, väliin näyttää siltä kuin onni ja onnettomuus -karkottaisivat toisiansa. Ja kun sadepisara on tipahtanut, niin tulee -toisia jälkeen, pilvet kasaantuvat ja valavat päivän toisensa perästä -maahan tuota mieltä synkistyttävää nestettä. Sillä kannalla olivat nyt -asiat Farfallan talossa. Nyt tuli näet vielä eräs Carmelon mieletön -teko, jota pikemmin voisi sanoa sattumaksi kuin teoksi, riistämään -heiltä nuhteettomuudenkin, ainoan, mikä vielä oli kirkastanut heidän -kolkkoa köyhyyttänsä. - -Kuuluu usein tapahtuvan että jokin salaperäinen vetovoima saattaa -murhaajat palaamaan yhä uudelleen paikalle, missä he ovat vuodattaneet -verta, ja se lienee myöskin ollut varsinaisena syynä siihen että -Torquato tuli takaisin kaupunkiimme. Tuosta seikasta saatiin kumminkin -tietoa vasta kun hänet löydettiin hengettömänä, hirmuisessa tilassa -maassa makaavana. Heti tultuansa oli hän mennyt Galantan luo, mutta -peläten että joku voisi hänet nähdä ja jättää oikeuden käsiin, käski -tämä kiivaasti häntä lähtemään pois ja saattoi siten tuon kurjan -ja rappeutuneen, kodittoman miehen vihan vimmoihin. Nähdessään -kuinka Galantan laita oli alkoi hän vastaukseksi hänen nuhteisiinsa -solvailla häntä, tietysti ei siksi että tuo seikka olisi loukannut -hänen siveellisyydentuntoansa, vaan siksi että hän arveli sitä syyksi -Galantan vihamielisyyteen häntä kohtaan. Kun Torquato tiedusteli -lapsen isää, mainitsi Galanta empimättä Carmelon, koska hän tästä -välitti liian vähän, ollaksensa levoton hänen puolestansa, eikä -tullut ottaneeksi huomioon että mustasukkaisuus, epätoivo ja muut -ristiriitaiset tunteet olivat saattaneet Torquaton sellaiseen tilaan, -että hän kaipasi uhria. Hän asettui väijymään Carmeloa, syyti sitten -häntä ja Galantaa kohtaan solvauksia ja uhkauksia, ja seuraus siitä -oli että Carmelo, joka nykyisin olisi paljoa vähemmästäkin joutunut -raivoihinsa, hyökkäsi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet, päästyään -voitolle hurjassa kamppailussa. Kuinka täydellisesti Carmelokin oli -joutunut pois suunniltaan ja vihansa valtaan, kävi siitä esiin, että -hän, joka luonnostaan oli peräti rauhallinen ja leppeä ihminen, -saatuansa käsikähmässä vastustajansa maahan heitetyksi, mielettömän -rajattomalla voimalla rusensi hänen päänsä katukiviin ja runteli -vielä ruumistakin. Ikäänkuin hän olisi ollut ihmissusi, oli hän äkkiä -muuttunut raatelevaksi pedoksi ja toimi hänelle vieraan luonnon mukaan. -Äkkiä seurasi sitten väsymys sellainen, että hän tuskin jaksoi mennä -kotiin, ja siellä hän heti vaipui uneen, ja herätessään hän tuskin -muisti mitä oli tapahtunut. - -Hänen pitkällinen, sikeä unensa ja veriset vaatteensa olivat jo ennen -hänen heräämistään saattaneet Farfallan aavistamaan että jotakin -tavatonta, kammottavaa oli tapahtunut. Kun Carmelo sitten oli kertonut -hänelle kaikki, alkoi hän miettiä keinoja torjuaksensa onnettomuuden -seurauksia ja salataksensa Carmelon syyllisyyden. Mutta tämä itse -halusi mennä ilmoittamaan niin pian kuin mahdollista, että oli tehnyt -tuon rikoksen, eikä ollut mahdollista saada häntä luopumaan aikeestaan. -Ei hänen vaikuttimenansa kumminkaan etupäässä ollut katumus, vaan -pikemmin tunto siitä, ettei hän kumminkaan kykenisi esiintymään -viattomana, kun murha joutuisi Vanhassakaupungissa puheenaineeksi, -sekä ennen kaikkea halu vapautua kaikesta, levätä viime kuukausien -tarkoituksettoman kidutuksen jälkeen, antautua toisten huostaan, kun ei -itse enää tiennyt, kuinka voisi jälleen päästä oikealle tolalle, alkaa -uuden elämän. - -Ensi päivinä hän itki alinomaa, vuodattaen runsaasti kyyneleitä -kuten lapsi, mutta ei Galantan eikä murhan takia, vaan siksi että -oli jättänyt niin pitkäksi aikaa äitinsä yksin huolinensa. Hänellä -oli jälleen entiset leveät, vilpittömät kasvonsa, ja hänen lempeissä -silmissään oli avuton ilme, ikäänkuin ne turhaan olisivat hakeneet -selitystä siihen, mikä oli ollut noiden pitkien, sekasortoisten, -raskaiden kuukausien tarkoitus. Yleensä hänen mielensä oli vankilassa -käynyt keveämmäksi. Hän oli kuin henkilö, jonka kirous on pakottanut -vaeltamaan lakkaamatta, mutta johon voimakas käsi on tarttunut, -pysähdyttäen hänet. Arasti hän nyt hämmästeli sitä, että oli voinut -joutua niin kokonaan murhanhimon valtaan, mutta mitään varsinaista -katumusta hän ei tuntenut, eivätkä muutkaan lukeneet tuota tekoa -hänelle viaksi. Se seikka, että Torquato oli tuo Jurewitschin veli, -jonka sielun puolesta pappi joka sunnuntai kehotti seurakuntaa -rukoilemaan, häiritsi hieman hänen mielenrauhaansa, -- mutta hieman -vain. Farfalla sai luvan käydä joka päivä häntä tervehtimässä, ja pian -hänen yrityksensä saattaa Carmelo lohduttavilla, hilpeillä puheillaan -iloisemmalle ja tyytyväisemmälle mielelle, tuottivat toivotun -vaikutuksen. - -Farfalla näytti nyt levollisemmalta ja eloisammalta kuin keskikesällä, --- mikä luullakseni vähemmässä määrässä johtui siitä, että ilmat nyt -olivat vilpoisemmat, kuin siitä että hänen nyt täytyi lastensa takia -entistä enemmän jännittää mieltänsä ja voimiansa. Melkein koko päivän -hän oli liikkeessä, kiiruhtaen toisen luota toisen luo ja pannen -parastansa herättääksensä vaikuttavissa henkilöissä myötätuntoisuutta -Carmeloa kohtaan. Siitä huolimatta oli hänen käyntinsä vielä illalla -yhtä jänteä kuin aamullakin, ja täytyi katsoa hänen silmiinsä kauan ja -tarkkaavasta, ennenkuin huomasi väsymyksen, joka niissä piili kaikkein -syvinnä. - -Kerran iltapäivällä tapasin Farfallaa kirkon edustalla, missä istuin, -merta ihaellen, matalalla kiviaidalla, joka yhdeltä puolen reunustaa -kirkkotoria. Meidän jutellessamme tuli kirkkomuori Pakanakirkosta -ulos, katsahti Farfallaan, tuli suoraa päätä hänen luoksensa ja kysyi -häneltä, minun läsnäolostani välittämättä, pitäisikö hänen mennä -Carmelon puolesta tunnustamaan tuo teko, johon hän oli tehnyt itsensä -syypääksi; ystävyyden ja naapuruuden takia hän tyytyisi puoleen -tavallisesta hinnasta. Tuo pani Farfallan nauramaan, ja hän sanoi -että kun Carmelo jo aikoja sitten oli itse tunnustanut kaikki, niin -muori näkisi turhaa vaivaa. Siihen vastasi toinen levollisen varmasti, -että Carmelon tunnustaminen ei ollut missään yhteydessä kirkollisen -synnintunnustuksen kanssa, sillä eiväthän tuomarit olleet pappia, ja -papit yksin voivat antaa synnit anteeksi. "En luule", sanoi Farfalla, -"että hän uskoo sinulle, mitä hänellä on omallatunnollaan, sillä kuten -tiedät, ei hän voi sietää naisia, ei nuoria eikä vanhoja." - -"Tarvitseeko hänen sitten tietää siitä?" sanoi muori. "Minä tunnustan -vuoronsa mukaan kunkin synnit, en liiaksi enkä liian vähän, ja -minä pidän kyllä huolta siitä, että saan Carmelollekin hankituksi -synninpäästön." - -Kysyin, tyytyvätkö papit tunnustukseen, jonka toinen toimittaa toisen -puolesta. - -"Tarvitseeko heidän sitten tietää sitä?" sanoi kirkkomuori, katsoen -minuun ankarasti ja nuhtelevasti. "Minä tunnustan synnit ja saan -synninpäästön, se on pääasia." Nuo sanat saattoivat mielestäni asian -pikemmin seoksiin kuin selvemmäksi. Sitä suurempi oli hämmästykseni, -kun huomasin Farfallan alkavan käydä myöntyväisemmäksi. Hän sanoi -äreästi, mutta kumminkin ikäänkuin puolustautuaksensa: "Minä en -välitä kirkossa käymisestä. Jos olisin alati polvillani rukoilemassa, -kuten niinsanotut hurskaat, niin en tiedä, mistä saisin aikaa -velvollisuuksieni täyttämiseen." - -"Siksipä juuri minä rukoilen toisten puolesta, niin että heille jää -aikaa velvollisuuksiensa täyttämiseen." - -Kääntyen pikemmin minun kuin muorin puoleen sanoi Farfalla: "Minä en -usko paaviin enkä Kristukseen enkä yleensä pyhimyksiinkään, mutta -Jumalaan itseensä minä uskon, vaikkei hän ole minua kohdellut oikeuden -mukaan; jos tietäisin että Hän kuulisi minua, rukoilisin Häntä vaikka -kokonaisen yön, ettei lukisi Carmelon tekoa hänelle synniksi." - -"Jätä se minulle tehtäväksi", sanoi kirkkomuori pontevan vakavasti. -"Jos tahdot, niin en ollenkaan sekoita pyhimyksiä koko asiaan, vaan -sovin siitä suorastaan Jumalan itsensä kanssa." - -Farfalla otti rahaa taskustaan ja kaupat tehtiin. "Lukisinko ehkä -Riccardonkin puolesta rukouksen?" kysyi kirkkomuori, pannen rahat -likaiseen pieneen pussiin. "No mitä varten?" kysyi Farfalla nauraen. -"Riccardolla on itsellään kyllä aikaa rukoilla, eikä hän ole koskaan -tehnyt pahaa ainoallekaan ihmiselle eikä eläimelle." - -"Sen kyllä tiedän", sanoi toinen, "mutta ajattelin että kun hän on -sairas, niin voisimme jo panna alulle kuolinrukoukset. Mutta jos niin -tahdot, niin voimmehan jättää sen vielä tuota tuonnemmaksi." - -Nuo puheet eivät nähtävästi ollenkaan loukanneet Farfallaa, vaan hän -läksi kulkemaan yhdessä muorin kanssa, heillä kun oli sama tie. - -Aurinko oli sillä välin jo ehtinyt laskea alemmaksi, ja sen säteiden -kosketus nostatti meren pinnalle hiljaisia hekumallisen suloisia -väreitä. Luonto ja ihmiset näyttivät pyrkivän viimeiseen saakka -nauttimaan tuosta ihanasta päivästä. Kirkon avonaisesta ovesta tuli -tuon tuostakin ihmisiä, jotka pysähtyivät hetkeksi, katsahtivat -ympärilleen ja kulkivat sitten hitaasti eteenpäin. Heidän joukossansa -tuli myöskin Jurewitsch, mutta hän lähestyi katseitansa kohottamatta -kiviaitaa, jolla minä istuin. Mieleeni muistui pitkä keskustelu, -johon kerran olimme joutuneet, ja muistin, minkä vaikutuksen se oli -tehnyt minuun, ja osanottoni heräsi, ajatellessani millaista tuskaa -hänen veljensä kammottavan kuoleman oli täytynyt tuottaa hänelle. -Hänen kauniit kasvonsa olivat raukean ja alakuloisen näköiset; -ajatuksiinsa vaipuneena hän silmäili merelle, tarkkaamatta minua tai -mitään muutakaan. Kun muistin että osanottoni silloin oli näyttänyt -miellyttävän häntä, menin lähemmäksi ja puhuttelin häntä, ja hän -tunsikin minut heti ja vastasi ystävällisesti tervehdykseeni. - -Sanoin että olin viime päivinä monesti muistellut häntä ja että -toivoin että hän nyt, kun hänen veljensä oli kuollut, oli päässyt -kovimmasta tuskasta, ja että hän huomasi, että niin oli parasta ja -oli saavuttanut rauhan. "Ei", sanoi hän, "rauhaa ei minulla ole, -enkä sitä saavuta koskaan, sillä nyt on kaikki lopussa ja toivo -mennyttä. Hän on kadotettu, rukouksemme eivät voi enää auttaa hänen -sieluansa, vaan se on heitetty pohjattomaan syvyyteen, vajotakseen -vajoomistaan kautta koko iankaikkisuuden." Hän oli tavannut veljeänsä -päivää ennen hänen kuolemaansa yksinäisellä paikalla merenrannalla, -minne Torquato oli hänet kutsuttanut, kiristääksensä häneltä rahaa. -Jurewitsch näytti minulle piikivikenttää rannalla, missä he auringon -laskun jälkeen olivat kulkeneet hetken yhdessä, hän rukoillen veljeä -kääntymään Jumalan puoleen ja menemään luostariin tai kääntymään -jonkun toisen papin puoleen ja noudattamaan niitä määräyksiä, mitä -tämä antaisi. Siinä tapauksessa lupasi hän omistaa hänelle rakkautensa -ja huolenpitonsa ja auttaa häntä. Kun he sattumalta tulivat sille -paikalle, missä lapsena olivat istuneet yhdessä ja toisella vuodella -oleva Torquato ensimäisen kerran oli nauranut, valtasi Jurewitschin -sydämen kiivas tuska hänen ajatellessaan, kuinka toisenlaista nyt oli -kuin silloin, ja antautuen hillittömästi surunsa valtaan hän lausui: -"Jospa olisimmekin silloin molemmat hukkuneet mereen, onnellisina ja -viattomina!" Nuo sanat lienevät herättäneet Torquaton mielessä hämärän -muiston viattoman lapsuuden salaperäisestä haavemaailmasta, sillä nyt -tapahtui tavaton seikka: hän tyrskähti rajuun, kiukkuiseen itkuun. -"Kapinallisia kyyneleitä ne lienevät olleet", sanoi kirkkoherra, "sillä -hän heittäytyi maahan, kiristeli hampaitansa ja huitoi käsivarsillaan, -kauhean kouristuskohtauksen tapaamana; mutta olivathan ne kumminkin -kyyneleitä sellaisia, jotka suuri tuska oli saanut vuotamaan, ja -minusta tuntui siltä että niiden täytyisi sulattaa ja kuljettaa -muassaan pois se, mikä oli erottamassa hänen sydämensä Jumalasta, ja -toivoin että kaikki vielä voisi kääntyä hyväksi. Heittäydyin hänen -viereensä maahan, laskin käsivarteni hänen hartioidensa ympärille ja -huusin nyyhkyttäen liikutuksesta: 'Torquato! Tule jälleen veljekseni! -Rukoilkaamme yhdessä! Kuule minua! Rukoilkaamme!' Hetken ajan näytti -siltä kuin hän olisi jäänyt kuuntelemaan jotakin tai muistellut -jotakin, joka tuotti lievitystä, mutta sitten hän äkkiä hypähti -puoleksi pystyyn, sysäsi minut molemmin käsin kiivaasti luotansa ja -sopersi: 'pappi!' -- niin täynnä vihaa ja inhoa, että se tuotti minulle -ruumiillista tuskaa enkä kyennyt häntä pidättämään, kun hän läksi -pois." Sen jälkeen ei Jurewitsch ollut enää tavannut tuota kammottavaa, -surkuteltavaa ihmistä. - -Haluten lohduttaa häntä lausuin hänelle: "Ken rohkenee lausua tuomion -sielun syyllisyydestä tai syyttömyydestä? Ken tietää mikä näkymätön -voima Torquatoa yllytti rikoksiin? Ehkei se, mitä raamattu kertoo -pahojen henkien riivaamista, ole pelkkää tarua." - -Hämmästyneenä hän käänsi minua kohden kosteat, suloiset silmänsä ja -sanoi: "Ei se ole mikään taru. Jumala tietää kuinka olen taistellut, -karkottaakseni pahan hengen hänestä. Olen koettanut jännittää tahtoani, -niin että ponnistuksesta kävin tiedottomaksi, kaiken voimani olen -vuodattanut rukouksiin, jotka haihtuivat tehottomina kuin huokaukset. -Joko paha oli takertunut liian lujasti hänen sieluunsa, tai minulta -puuttui voima, joka olisi sen tuhonnut." - -Katselin hänen kasvojensa kaunista, mutta heikkoluontoisuutta -kuvastavaa ääriviivaa. Ei tuo mies todellakaan näyttänyt -uskonsankarilta, joka masentaa vastarinnan ja jota paha arkana pakenee. -Väliin hänen silmissään tosin näkyi tuikahduksia, jotka voivat saattaa -otaksumaan että hänellä oli hehkuva mieli; mutta ne olivat vain -heijastuksia sammuneesta tähdistöstä eivätkä hänen omassa itsessään -olevan lämmönlähteen elähyttäviä säteitä. - -Koetin saada häntä vakuutetuksi siitä, että Jumala pitäisi hänen -hyvää tahtoansa teon arvoisena, mutta hän pudisti vain surullisesti -päätänsä. "Ei", sanoi hän, "ei Jumala tyydy pelkkään tahtoon. Jos -minulla olisi ollut hartaampi ja lujempi tahto, niin olisi minulla -myöskin ollut voimaa. Minun olisi hänen ja Galantan pienenä ollessa -pitänyt ankaruudella vastustaa sitä pahaa, mitä heissä huomasin. Mutta -sitä en tehnyt, koska pelkäsin että heidän rakkautensa laimenisi -siitä, jos olisin ankarampi. Vähitellen sitten huomasin, että he siitä -huolimatta käänsivät sydämensä minusta, mutta en sittenkään voinut -pakottaa itseäni käymään tarmokkaasti käsiksi. Minä olen menetellyt -kuin kuninkaanpoika, joka jätti prinsessan vapauttamatta, siksi ettei -tahtonut tuottaa hänelle tuskaa heittämällä hänet kaivoon. Näin heidän -kiiruhtavan perikatoa kohden, kuin mielettömät itsemurhaajat, ja koetin -pidättää heitä lempeillä sanoilla, sen sijaan että olisin käynyt heihin -käsiksi ja taistellut heidän kanssansa sekä pelastanut heidät -- tai -joutunut syvyyteen yhdessä heidän kanssansa. Nyt on toinen heistä -kadotettu, ja Jumala vaatii hänen sielunsa minulta." - -Melkein kärsimättömästi pyysin häntä lakkaamaan kiduttamasta -itseänsä tuolla tavoin ja muistamaan että Jumala on armon Herra -eikä tuomitse paatuneintakaan syntistä iankaikkiseen kadotukseen. -Mutta oli mahdotonta saada häntä luopumaan omasta käsityskannastaan. -"On olemassa synti, jota ei koskaan anneta anteeksi", sanoi hän. -"Jokainen voi valita valkeuden tai pimeyden, taivaan tai helvetin, -ja niin kauan kuin hänessä on jäljellä kipinäkään hyvää, on vielä -toivoa. Mutta joka tahallaan kuolettaa sen hyvän mitä hänessä on, se -joutuu pimeyden valtaan, eikä Jumalakaan enää voisi häntä pelastaa, -sillä hän ei ole enää mitään, hän on osa olemattomuutta, iäisyyteen -vajoavaa olemattomuutta." Kun hän samalla kauhun valtaamana katsahti -minuun, tunsin väristyksen, ikäänkuin olisin kuullut kaukaa kajahtavan -pasunanäänen, joka kutsui kuolleet viimeiselle tuomiolle. Ehkä tuo, -mitä hän sanoi, oli totta. Ehkäpä on itsemme valittavana, tahdommeko -kuolemattomuuden, ja ehkä henkien maailmassa, valon joukkojen pyrkiessä -elämää kohden, se, mistä valo on sammunut, jykeänä ja tajuttomana -vaipuu syvyyteen, iankaikkiseen kuolemaan. - -Sillä välin oli meidän lähellemme kokoutunut naisia, vanhoja ja nuoria, -jotka katselivat kirkkoherraansa kunnioittavasti ja uteliaasti ja -joista muutamilla näytti olevan hänelle asiaa. Tuskin oli hän huomannut -heidät, niin hänen kasvojensa ilme kävi viehkeän ystävälliseksi, -ja hymyily, millä hän heitä tervehti, oli melkein mielistelevä. -Lausuttuaan minulle lyhyesti jäähyväiset hän meni arasti lähestyvää -vaimoa kohden kevein askelin, kuin kuningas, joka tietää että hänen -kätensä kosketus tuottaa lievitystä ja jakelee siunauksia kuin ropoja -ylellisyydestään, sääliä tuntematta, mutta viehättävällä tavalla. -Kuulin hänen miellyttävän äänensä nousevan ja laskevan lempeästi -värähdellen. - -Käännyin toisaanne, katsomaan merta, joka nyt oli vaipunut hämyyn, -ja mietin tuota, mitä Jurewitsch oli sanonut. Kun nyt koetin -muodostaa mielessäni kuvan Torquatosta, jota olin nähnyt vain kerran -pikimmiltään, näinkin edessäni tahtomattani Lisabellan kasvot, -hymyilevinä, suloisina, ihanoina. Näin selvästi hänen kirkkaat, mustien -ripsien reunustamat silmänsä, nuo silmät, jotka eivät olleet sinisiä, -eivät vihreitä, eivät harmaita -- vaan kuin sadevesi värjätyssä -lasissa. Tuo vertaus tuli päähäni, ja vaikka se minusta oli ruma, -tyhmä ja epäaistikas, niin en kumminkaan päässyt siitä erilleni. Näin -nuo silmät yhä edessäni, ja minun täytyi katsoa niihin ja kysyä: -"Oletko sinä sielu, joka on vajoava olemattomuuteen? Oletko sielu, -joka irtaantuu Jumalan hengestä, menehtyäkseen jäljettömiin, pimeyteen -ja kuolemaan?" Minusta oli kuin olisin nähnyt hänen itsensä, hänen -ihanan ruumiinsa vaipuvan olemattomuuden syvyyteen ja olisin seisonut -kuilun partaalla, tuntien kammoa ja yli-inhimillistä sääliä, käsiäni -väännellen, mutta voimatta seurata häntä. - - - - -XV - - -Sielujen päivänä oli myrskysää. Tuuli kiisi hautuumaalle vievää tietä -pitkin mustapukuisten ihmisten ohi haudoille ja edelleen niiden -ylitse. Kun hämärässä, joka oli alkanut varsin aikaiseen, saavuin -Vanhaankaupunkiin, luikerteli se kuin suuri mato katuja pitkin, -vonkuen ja korskuen nälästä ja ahneudesta. Farfalla istui kirkkomuorin -kanssa lieden ääressä ja muori sanoi: "Nyt vanha Mukerutz sitoisi -talonsa kiinni, ettei tuuli heittäisi sitä kumoon." Vanha Mukerutz -oli hänen lapsena ollessaan asunut lähellä kirkkoa ikivanhassa, -epävakaisessa pienessä talossa, ja peläten että tuuli voisi kaataa -sen kumoon hän aina rajuilman lähestyessä kietaisi sen ympärille -paksun nuoran ja kiinnitti sen vieressä seisovaan tukevaan lehmukseen, -joka vieläkin oli nähtävänä. "Näin usein", kertoi muori, "kuinka tuo -valkotukkainen mies tulipunainen lakki päässä katsoi ulos akkunasta, -puiden nyrkkiä tuulelle ja nauraen ääneen, kun se ei voinut saada -hänen taloansa temmatuksi mukaansa." Puheltiin hiljaa, sillä Riccardo -makasi vuoteellaan uneen vaipuneena; hän oli sen näköinen, että häntä -olisi voinut luulla kuolleeksi. Edellisenä päivänä hän oli mennyt -poliisivirastoon toivoen voivansa saada harmonikkansa takaisin: mutta -hänen puheistansa ei ollut mitään apua, sitä ei annettu hänelle. Herra, -jonka kanssa hän puhui asiasta, ei ollut juuri epäystävällinenkään, -sanoi vain että eihän Riccardolla olisi mitään hyötyä harmonikastaan -ennenkuin saisi kerjäläiskirjan, ja sitä hän ei voinut saada ennenkuin -joku niistä, joilla niitä oli, kuolisi, sillä niitä annettiin vain -määrätty luku. Mutta kun joku kuolisi, niin otettaisiin Riccardon -pyyntö ensiksi huomioon. Sitä he eivät ottaneet uskoaksensa, että -Riccardo halusi saada harmonikkansa soittaaksensa sillä kotona omaksi -huviksensa. "Enin kaikesta loukkasi Riccardoa", sanoi Farfalla, "se, -että tuo herra sanoi: 'Sinä saat kirjan niin pian kuin joku toisista -suoriaa tiehensä tästä maailmasta'. -- 'Mitä kurjia olentoja me -olemmekaan', sanoi Riccardo, 'kun kuolemastammekin puhutaan tuolla -tavoin!' Ei hän puolestaan puhuisi elukastakaan sillä tavalla." - -Kirkkomuori, johon nuo puheet eivät tehneet mitään vaikutusta, lausui: -"Ensimäinen soittoniekoista, joka kuolee, on Vaivaiskreivi. Näin hänet -eilen ja sanoin hänelle: 'Sinä olet juonut niin paljon kuin sinuun -mahtuu, Vaivaiskreivi. Olet jo kaulaa myöten täynnä!' Siihen hän -sanoi: 'Minäkin luulen, että asiat ovat sillä kannalla. Siis tulppa -suulle ja alas kellariin, madot ovat jo odottamassa.'" Sitten kertoi -muori minulle että Vaivaiskreivi polveutui suvusta, joka oli kaupungin -vanhimpia aatelissukuja, ja että hänellä oli nimi, johon kuului -kruunukin ja jota hän, kuten sanoi, ei möisi miljoonastakaan. Kun -hänen vanhempansa olivat huonoissa varoissa, mutta hän oli suvultaan -perinyt rakkauden naisiin, korttipeliin ja ylellisyyteen, teki hän -velkaa, tuhlasi kaiken mitä käsiinsä sai, kunnes kukaan ei enää -tahtonut antaa hänelle lainaa. Sitten hän rupesi juopottelemaan, ja kun -hänellä oli kaunis ääni alkoi hän ansaita rahaa laulamalla kadulla, --- mihin oli saanut luvan ylhäisen nimensä takia ja millä ansaitsi -niin paljon, että voi joka päivä juoda itsensä juovuksiin. Nyt hän -oli jo niin vanha ja raihnainen, ettei voinut enää lainkaan liikkua -ilman poikansa apua. "Kun Riccardo odottaa vielä vähän, niin hänestä -voi tulla Vaivaiskreivin seuraaja", sanoi kirkkomuori ja lausui sitten -jäähyväiset, mennäksensä hautuumaalle, missä hänen piti lukea rukous -seitsemälläkolmatta haudalla. Kysyin Farfallalta, uskoiko hän, että tuo -keinottelevainen eukko todella menisi sellaisella säällä hautuumaalle -lukeaksensa seitsemänkolmatta rukousta toisten ihmisten asemesta, -joista ei voinut liioin välittää. Mutta Farfalla, vaikka ei muutoin -ollutkaan herkkäuskoinen, vakuutteli innokkaasti, että kirkkomuori -ei suinkaan ollut mikään petkuttelija, vaan että hän joka vuosi -sielujen päivänä istua kökötti aina myöhäiseen iltaan saakka haudoilla -rukoilemassa ja ansaitsi sillä paljon rahaa. Moni oli nähnyt kuinka hän -pimeässä hypähteli haudalta toiselle, kuin iso sammakko. - -Minä olin käynyt istumaan akkunalaudalle ja katsoin alas puolipimeälle, -autiolle kadulle, jonka tuuli näytti lakaisseen tyhjäksi, -valmistaakseen tilaa kuolleitten voittokululle. Näin siellä vain erään -naisen, joka tuulta vastaan ponnistellen tuli hitaasti katua ylös. -Hänellä oli kädessä lautanen ja hän huusi käheällä, väsyneellä äänellä -moneen kertaan: "Almuja sielu raukan hyväksi!" Almujen kokooja oli -tuon mielipuolen vaimo, joka vuosia sitten oli varkaudesta joutunut -vankeuteen ja nyt vihdoinkin oli kuollut; vaimo kerjäsi rahaa, -saadaksensa hänet sanallisesti ruumisarkkuun ja hautaan. "Tuollaiseen -tarkoitukseen antaa jokainen kreutserin", sanoi Farfalla, "mutta -hän ei sittenkään liene vielä saanut kylliksi, sillä hän tulee jo -kolmatta kertaa tälle kadulle." Annoin hänelle rahan, jonka hän -itse vei vaimolle; kun ulko-ovi aukeni, kuulin kuinka tuuli suhahti -sisään järkyttelemään haurasta porrasta. Farfalla meni vaimon luo -ja puhuttuaan muutaman sanan hänen kanssansa läksi tämä kulkemaan -edelleen, tuulen liehutellessa hänen ohueita vaatteitansa niin, että -pakkasen täytyi tunkea luihin ja ytimeen saakka. "On onneksi hänelle, -että mies kuoli", sanoi Farfalla tullessaan jälleen sisään. "Mutta hän -itse on niin riutunut työstä ja puutteesta, ettei hänkään varmaankaan -elä enää kauan." - -Ylhäällä nurkassa sytytettiin tuo himmeävaloinen rikkinäinen lyhty ja -sytyttäjä kiiruhti mahdollisimman nopeasti tikapuineen katua alas, -kulkien seinäviertä pitkin suojaa saadakseen. Hetken kuluttua aukeni -vastapäätä olevan talonovi, ja suutari Bonalman rakastajatar asetti -oven eteen suuren jykevän pytyn. Hän kurotti ovesta ulos kuuntelemaan -myrskyn suhinaa, katsahti ylös ilmaan, josta kadulle juuri kahisten -tuprahti joukko kuivuneita lehtiä, ravisteli itseänsä ja peräytyi -jälleen sisään. Farfalla selitti minulle että hänen äitinsä oli -kuollut ja että hän asetti ovelle vettä kuolleitten juotavaksi, jos -ne tulisivat. "Mutta jos kuolleille antaa juotavaa," sanoi hän, -"niin niille on annettava punaista viiniä, vaan hän on liian itara -tehdäksensä sen." Mieleeni muistuivat suutarin vaimon leveät kasvot ja -tuo mies, jonka olin nähnyt istuvan arkana, kalpeana, umpimielisenä -kuin se, jolla on murha omallatunnollaan. 'Ken tietää', mietin -mielessäni, 'eikö tuo nuori, upea olento ehkä vuoden kuluttua itse -lähesty tuota ovea verettömänä haamuna, ahnaasti hakien maallista -juomaa, joka soisi hetkeksi eloa.' - -Farfalla sanoi että hän kernaasti panisi kuolleille lampun palamaan, -mutta Riccardo ei sallinut sitä. Syytä ei Farfalla tietänyt -- -Riccardon päässä pyöri niin paljon omituisia ajatuksia, joita hän ei -ilmaissut muille. Mutta ensi vuonna hän varmaankin voisi panna lampun -palamaan Riccardon varalta, arveli hän, ja hän kysyi, enkö minäkin sitä -luullut. Kun näki tuon riutuneen olennon, joka kovalla alustallaan -leväten jo muistutti kuollutta, niin täytyi tulla vakuutetuksi siitä, -että hänen loppunsa oli lähellä, ja sen sanoinkin Farfallalle, joka -katsoi minuun kasvot omituisessa jännityksessä, ikäänkuin hän olisi -hartaasti toivonut että vahvistaisin hänen arveluansa. Minulle muistui -mieleen, kuinka Riccardo oli minulle kertonut, että äiti meni pyhälle -vuorelle rukoilemaan hänen kuolemaansa, ja kuinka hän väliin heidän -kiistellessään katsoi äitiin epäluuloisesti, ikäänkuin kysyen, toivoiko -tämä hänen kuolemaansa. - -Kääntyen äkkiä Farfallaan päin kysyin nyt häneltä, oliko Riccardo -oikeassa ja oliko hän käynyt rukoilemassa hänen kuolemaansa, ja hän -vastasi heti, aivan epäröimättä, myöntävästi, katsoen samalla lujalla -katseella minua silmiin. Hän lienee huomannut että minua hämmästytti, -melkeinpä kammotti tuo, että äiti voi toivoa lapsensa kuolemaa, sillä -hän lausui hetken kuluttua, vaikka en ollut virkkanut mitään: "Useinhan -näkee sanomalehdillä kerrottavan vanhemmista, jotka pelosta että heidän -täytyisi nähdä lastensa kuolevan nälkään, tappavat heidät ja itsensä. -Tappaa Riccardoa en voisi, mutta en käsitä, kuhunka hän joutuu, jos -kuolen ennen häntä. Tuo ainoa toivomus minulla vielä on: että saisin -nähdä hänet kuolleena. Sitten kuolen kernaasti heti hänen jälkeensä." -Tuona hetkenä minä ihailin ja rakastin Farfallaa. Sanoin hänelle että -minun mielestäni olisi parempi, jos Riccardo vietäisiin sairaalaan, -missä hän saisi sellaista hoitoa kuin hänen tilansa vaati; mutta hän -sanoi että kaikki hänen koetuksensa saada Riccardo siihen suostumaan, -olivat olleet turhat. Kun hän vain otti asian puheeksi, joutui Riccardo -pois suunniltaan, sillä hänen mieleensä johtuivat nuo sairashuoneessa -vietetyt kymmenen vuotta, ja äskenkin hän oli ruvennut itkemään ja -kysynyt nuhtelevasti, miksi äiti ei tahtonut sallia hänen kuolla -kotona. Nyt ei Farfalla enää maininnut koko asiaa. Minä lupasin tehdä -voitavani, saadakseni hänet lempeällä tavalla taivutetuksi suostumaan -ja aioin ryhtyä toimeen heti kun hän heräisi ja jäisin yksin hänen -kanssaan. Farfalla aikoi nimittäin mennä katsomaan pikku Anettaa, joka -näihin aikoihin odotti karnavaalilapsensa syntymistä. - -Muutama kuukausi sitten olin toimittanut Anetta'n erään seurapiiriini -kuuluvan ihmisystävälliseksi tunnetun naisen luo palvelukseen, -saattaakseni hänet ympäristöön, missä järjestys ja hyvät tavat -vallitsivat eikä hän olisi alttiina tehtaanväen vaikutukselle. Hänen -ei tarvinnut olla koko päivää työssä, vaan hän sai illan suussa -palata lastensa tykö, ja häntä kohdeltiin hyvin. Ei hän tosin ollut -kernaasti suostunut ehdotukseeni, sillä kuten useimmat muutkin -Vanhankaupungin naiset hän piti vapautta erinomaisen suuressa arvossa; -mutta kun kirkkoherrakin pyrki vaikuttamaan samaan suuntaan kuin -minä, antoi hän meidän toimiella ja menetellä kanssansa tahtomme -mukaan, panematta vastaan. Emäntä oli aluksi varsin ihastunut tuohon -sievään, lapsellisen miellyttävään palvelijaansa, mutta pian hän -alkoi valitella hänen huolimattomuuttansa ja epäsäntillisyyttänsä. -Varoituksia saadessaan Anetta tosin pelästyi pahanpäiväiseksi ja -lupasi vastedes panna parastansa, mutta seuraavana päivänä näytti -tuo kaikki jo haihtuneen hänen mielestänsä. Minun suositukseni takia -ja säälistä osotti emäntä lempeyttä tuota avutonta olentoa kohtaan, -toivoen Anetta'n lapsen synnyttyä parantavan tapansa, mutta pudistaen -kumminkin epäileväisenä päätänsä, koska arveli kaiken pahan oikeaksi -syyksi velvollisuudentunnon täydellistä puuttumista, eikä voinut -pitää minään lieventävänä asianhaarana sitä, että Anetta unohti ajan -juoksun ja luudat ja ämpärit ja pesurätit sen takia, ettei voinut olla -haaveksimatta onnenhuumauksesta ja hillittömästä riemusta. - -Farfallan lähdettyä istuin akkunan ääressä ajatellen tuota pikku -raukkaa, joka oli tanssijaisyön huumeen ja kuumeen tuloksena joutuva -tähän myrskyisään, kolkkoon maailmaan. Tuuli oli jo heikennyt ja -vaikeroi vain hiljaa katuja kierrellessään, niin että kuulin selvästi -Riccardon hiljaisen hengityksen ja narahtelevat äännähdykset, joita -hänen papukaijansa -- hänen vieraalla maalla kuolleen ystävänsä -holhotti, jonka hän oli perinyt, -- tuon tuostakin päästeli. -- Meidän -keskuudessamme näkee alabasterisen pikku Amorin sirona istuvan, -nuolillansa leikkien, hyväsävyisen vanhan jalopeuran selässä tai -veitikkamaisen nöyränä taivuttavan selkäänsä kevykäisen naisenkengän -kukistamana. Todellinen rakkaudenjumalatar tallaisi yhdellä ainoalla -askeleella tuon typerän olennon murskaksi. Tuolla olin hänet jo -näkevinänikin -- niin, näin hänen suuren valkoisen muotonsa tulevan -esiin hämäristä, näin hänen synkät silmänsä tuuheine kulmakarvoilleen, -hänen julman, säälimättömästi hymyilevän suunsa. Miekkako hänellä -oli tuon pitkän mustan viitan alla, joka tohisten kuin tumma virta -kiemurteli hänen jäljissään? Valkoisen, täyteläisen käden, joka -rinnalla piti sitä koossa, voi huomata olevan säälimättömän orjain -kukistajan käden. Tuijottaessani tuohon olentoon näin hänen rinnallensa -ilmestyvän petoeläimiä, pantteria, tiikereitä, hyeenoja, jotka kuten -tottelevainen koiraparvi seurasivat tuota taitavaa metsästäjää, --- maata kohden kyyristyneinä, häntää heiluttaen ja kiristäen -kiiltäviä hampaitansa ja vilkuillen ahnailla silmillään puolelle -ja toiselle. Hänen tyly katseensa on välinpitämättömänä kiintynyt -petojen ahdistelemiin verta vuotaviin ihmisiin, jotka vaikeroivat, -puolustautuvat, kiemurtelevat tuskissaan ja epätoivoissaan ja pyrkivät -yhä uudelleen pystyyn, murhanhimoisia eläimiä pakoon, ja väsynyt -hymyily näkyy hänen kopeilla huulillansa, kun he kohottavat kätensä -taivasta kohden ja rukoilevat apua jumalilta ja pyhimyksiltä, joita -heidän rukouksensa eivät koskaan saavuta. - -Olin istunut pitkän aikaa tuijottaen kadulle, kun Riccardo heräsi, -puhutteli minua ja saattoi minut palaamaan todellisuuteen. Olin tuonut -hänelle muutamia vähäisiä lahjoja, joiden tiesin ilahduttavan häntä, -ja sanoin kuten tavallisesti että Lisabella oli lähettänyt ne hänelle. -"Näin hänestä juuri unta", sanoi hän. "Olin hautuumaalla ja hain hänen -hautaansa, sillä hän oli kuollut. Silloin näin äkkiä kirkkomuorin -istumassa, pitkä rukousnauha kädessään, hautakummulla, jossa ei -kasvanut mitään. Kysyin, kenen puolesta hän rukoili, ja hän sanoi -rukoilevansa Lisabellan puolesta. Mutta juuri kun aioin kysyä, miksi -haudalla ei ollut mitään istutuksia, näinkin muorin asemesta Lisabellan -valkoisena kuin enkeli ja hehkuvat siivet hartioilla. Hän nojasi -päätään käteensä ja katsoi minuun hymyillen." Hän näytti iloiselta, -ikäänkuin onni olisi kohdannut häntä, enkä raskinut ruveta puhumaan -hänen kanssansa sairaalasta, sillä tiesinhän että tulisi vielä yllin -kyllin sellaisiakin hetkiä, jolloin hän muutoinkin olisi surullisella -mielellä. - -Kun pimeän tultua kuljin autioita katuja pitkin kotiin, suhahteli -tuulessa parvittain kuolleita, jotka käyttivät hyväksensä tuota lyhyttä -hetkeä, jolloin heidän oli suotu palata rakkaaseen elämään. Kuten -päivänkorennot ne leijailivat heille sytytettyjen himmeäliekkisten -lamppujen ympärillä sekä kohden ovia, jotka olivat suljetut heiltä. -Myrsky säisti heidän kaihoisaa lauluansa: "Ota meidät jälleen huomaasi, -oi elämä! Suo meille vielä valoasi, oi elämä! Suutele meitä tulisilla -suudelmillasi, huumaa meitä kimaltelevilla kyynelilläsi! Pane -ruususeppeleesi päähämme, joskin ruusut kuihtuvat ja okaat repivät -meidät verille! Pane päähämme orjantappuraseppeleesi, oi elämä, jos -vain yksikään ruusu kukoistaa okaiden välillä ja tuoksuaa kimaltaen -kastehelmistä!" - - - - -XVI - - -Minun onnistui helpommin kuin olin luullutkaan saada Riccardo -taivutetuksi muuttamaan sairaalaan, ja se johtui siitä, että hänessä -nyt, vähän ennen hänen loppuansa, elpyi toivo että voisi jäädä eloon, -vieläpä parantuakin, ja hän otaksui että paraneminen kävisi nopeammin -sairaalassa. Hänen toivonsa perustui suureksi osaksi siihen seikkaan, -että hänen kipeän jalkansa haavat olivat menneet umpeen, -- mitä -seikkaa hänen äitinsä päinvastoin piti huonona merkkinä. Ennen oli -Riccardo aina käynyt merenrannalla muutamalla syrjäisellä paikalla -pesemässä kipeätä jalkaansa, ja hän oli muutoinkin hoitanut sitä -sairaalassa saamiensa neuvojen mukaan. Kenenkään muun hän ei sallinut -nähdä haavojansa, ei edes äitinsäkään; lääkäri, joka oli toimittanut -leikkauksen, oli ainoa, joka oli saanut nähdä ne. Kuuman kesän aikana -hän oli ollut liian voimaton hoitaaksensa niitä, ja sitä arveli -Farfalla syyksi siihen, että ne olivat menneet umpeen ja tauti -kääntynyt sisäänpäin. Toisin ajoin minusta näytti siltä kuin Riccardo -olisi aivan selvästi tiennyt että hänen nyt täytyi kuolla, vaan joko -tuo ajatus välähti vain väliin, salaman tavoin tullen ja mennen, hänen -mielessänsä, taikka pyrki hän tietämättänsä siitä vapautumaan, sillä -ei hän koskaan maininnut siitä mitään. Kun tulin vaunuilla noutamaan -häntä sairashuoneeseen, oli hänen äitinsä panemassa myttyyn muutamia -pikku kapineita, jotka hänen piti saada mukaansa, ja hän itse puuhaili -levottomasti, järjestellen tavaroita, jotka aikoi jättää kotiin. Vaikea -oli hänen erota eläimistään, varsinkin kun Carmelo ei enää ollut -niitä hoitamassa ja ruokkimassa, ja hänestä äiti ei tässä suhteessa -ollut oikein luotettava. Mutta hän koetti, nähtävästi minun tähteni, -salata tunteensa eikä vastannut mitään papukaijallekaan, joka lujalla -ja kimeällä äänellä hyvästeli häntä. Ovella hän vielä kerran kääntyi -katsomaan taaksensa, ja kun hän näki kainalosauvansa seisovan nurkassa, -pyysi hän äitiä asettamaan sen hänen vuoteensa viereen, missä sen -paikka aina oli ollut. Farfalla kiiruhti täyttämään hänen pyyntönsä, -mutta ei osannut tehdä sitä aivan hänen mielensä mukaan, sillä hän -punastui harmista ja kärsimättömyydestä ja sanoi ärtyisesti: "Pään -puolelle, äiti, sen tavalliselle paikalle! Siitä otan sen, kun tulen -takaisin." Päivä oli synkkä ja sateinen, pilvet, linnut, ihmiset --- kaikki liikkuivat uneliaan hitaasti tuossa kosteassa ilmassa, -ja hitaasti, kuten olin määrännyt, vierivät meidänkin ajopelimme -riemuporttia kohden. Yksi ainoa lehti, punainen kuin veripisara, oli -enää jäljellä portista riippuvissa kuihtuneissa köynnöksissä, jotka -kuten ruoskansiimat iskivät vaunumme akkunoihin portista ajaessamme. -"Kun tulen takaisin, ovat ne vihreät", sanoi Riccardo, katsoen -voitonvarmana hymyillen äitiinsä, joka ei keksinyt mitään vastausta. - -Lääkäri, jonka valvonnan alaisena tuo sairaala oli, minne Riccardo -vietiin, oli miellyttävä mies. Ne, jotka tuotiin hänen hoidettavikseen, -olivat tavallisesti parantumattomia, enkä tiedä olivatko hänen -parannustapansa koskaan osottautuneet erityisen tehokkaiksi. Mutta hän -oli suopea ja järkevä ihminen, ja hän oivalsi heti ensi silmäyksellä -ihmisten ulkonaisen ja sisällisen tilan ja kohteli heitä sen mukaan, -vaivaamatta turhaan itseänsä taikka heitä. Siten kävi sairaille olo -hänen hoidossansa miellyttäväksi ja kodikkaaksi, eikä kuolokaan -tuntunut niin kolkolta kuin muutoin olisi ollut kotoa poissa. Hän -tutki Riccardoa vain pikaisesti, nähtävästi siksi ettei tahtonut -suotta tuottaa hänelle kipuja, kun lienee heti huomannut, että tässä -oli pikainen loppu odotettavissa. Mutta hän jutteli iloisesti hänen -kanssansa, pani hänet kertomaan sairautensa synnystä ja kehityksestä -ja siveli lopuksi ystävällisesti hänen mustia kiharoitansa lausuen: -"Mutta toiste et enää joudu meidän käsiimme. Pysy rohkealla mielellä, -poikaseni, niin että pian paranet. Sitten juomme yhdessä terveytesi -maljan, ja sinä käännät minulle selkäsi etkä enää koskaan tarvitse -meikäläisten apua!" - -Jäätyään yksin Farfallan ja minun kanssani sanoi hän ettei enää ollut -parantumisen toivoakaan. "Vahinko että tuon herttaisen poikasen täytyy -erota elämästä -- ja sellainen uhkea rinta ja sellaiset vahvat keuhkot -kuin hänellä on!" - -"Ettekö sitten enää koeta mitään keinoja hänen parantamiseksensa?" -kysyi Farfalla rukoilevasti, ja lääkäri vastasi ystävällisesti: "Koetan -kyllä, mutta emme voi toivoa niistä olevan apua. Sallikaamme poika -paran päästä lepoon pitkällisistä kärsimyksistänsä." - -Kaiken tämän tapahtuessa oli Farfalla ollut kiihkeässä jännityksessä, -jota koetti salata, vaan jonka helposti huomasin hänen silmistänsä. -Vaikka hän oli pyytänyt ettei lääkäri jättäisi mitään keinoja -koettamatta, jotka voisivat tuottaa apua, vapisi hänen sydämensä -pelosta, että kuolema voisi siirtyä tuonnemmaksi -- eikä ainoastaan -siitä syystä, minkä hän oli minulle maininnut, vaan siksi ettei hän -enää luullut voivansa kantaa taakkaansa. Hän toivoi Riccardon kuolemaa -päästäksensä vapaaksi ainaisesta huolesta, tokko voisi hankkia -sairaalle, mitä tämä tarvitsi. Nyt täytyi tapahtua sen, mitä hän oli -odottanut päivästä päivään, vuodesta vuoteen, nyt tulisi ratkaistuksi -hänen elämänsä tärkein kysymys, vapauttaisiko Jumala hänet hänen -kuormastansa, ottaen sen omiin voimakkaisiin käsiinsä. Hän oli usein -puhunut siitä, kuinka paljoa helpompi hänen olisi olla, jos Riccardo -olisi poissa. Varmaankin hänestä tuntui siltä, kuin rataslaitos, joka -pakotti hänet ainaiseen, kiduttavan rasittavaan liikkeeseen, silloin -pysähtyisi, ja hän pääsisi lepoon, -- rauhaan tuolta ajatukselta, että -Riccardo makasi kotona vuoteellaan ja odotteli häntä kysyäksensä: -"Mitäs sinä nyt tuot minulle, äiti?" - -Farfalla kävi kahdesti päivässä tervehtimässä Riccardoa, ja hänen -luonansa kävi myöskin Nanni ja monet hänen tuttavistaan; kyttyräselkä -vain ei tullut, vaan selitti Farfallalle, ettei hän voisi nähdä -Riccardon kuolevan, ja hän istui itkien tämän tyhjän vuoteen ääressä -hänen kotonansa. Yhdentekevää olikin yleensä Riccardoon nähden, -ketä hänen tykönänsä kävi, -- kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa -kohdistuivat hänen äitiinsä. Kun hän puheli muiden kanssa, menivät -hänen ajatuksensa pian sekaisin, ja hän kysyi, silmäillen ympärilleen -avuttomana kuin eksynyt lapsi: "Missä äiti on? Milloin äiti tulee?" -Ja kun tämä tuli, kysyi hän tosin oliko hänellä mitään mukanaan -hänelle, mutta ei sitten ollenkaan kiinnittänyt huomiotansa kukkiin ja -virvokkeisiin, joita hän asetti hänen eteensä, vaan oli tyytyväinen, -kun äiti kohotti hänet puoleksi istualleen, niin että hän voi nojata -päänsä hänen olkaansa. - -Tein vieläkin yrityksen, saadakseni hankituksi Riccardolle hänen -harmonikkansa takaisin, mutta poliisivirkamies, jonka kanssa jo kerran -olin puhunut asiasta, ei nytkään ollut taipuva myöntyväisyyteen. Asia -oli jo puolittain häipynyt hänen muististansa, hän sanoi osanottoni -johtuvan herkkäuskoisuudesta ja asiantuntemisen puutteesta, ja hän -joutui intoihinsa ja huusi, iskien nyrkkinsä pöytään: "Hirttää, -hirttää ne pitäisi, kaikki tyyni! Noiden ihmisten suhteen kursaillaan -liiaksi! Ne ovat kaikki tyyni juoppoja, varkaita, ryöväriä ja -murhaajia, ja jos on joukossa jokin poikkeus, niin siitä käy vain -selville että sääntö pitää paikkansa!" Onneksi ryhdyin, vastustamatta -hänen väitettänsä, puolustamaan noita ihmisiä heidän typeryydellään -ja tietämättömyydellään. Siitä hän näet sai aihetta ruveta puhumaan -papeista, joiden sanoi olevan syypäät kaikkeen, sillä istuessaan -kirkonpenkeillä töllistelemässä mielettömiä ilveitä tottui kansa -laiskottelemaan, ja synninpäästön kautta vaivutettiin se yhä syvemmälle -syntiin. Kun hän nyt oli saanut purkaa suuttumuksensa toiseen suuntaan, -oli hän taipuvaisempi kuuntelemaan kuvaustani Riccardosta, ja se -kohotti hänen pyöreisiin silmiinsä liikutuksen kyyneleet, ja minä sain -nyt muitta mutkitta ottaa harmonikan mukaani. - -Kun panin sen Riccardon vuoteelle, hymyili hän tosin, kuin olisi -iloinnut, mutta se ei näyttänyt herättävän hänessä mitään selviä -mielteitä. Kun kysyin, eikö häntä haluttanut soittaa, katsoi hän -minuun tutkivasti ja lausui: "Huomenna!" Lisabellan nimikään ei -enää tehnyt häneen mitään vaikutusta. Vaikka hän kuuli mitä sanoin, -näytti hän kumminkin kuuntelevan jotakin muuta, ikäänkuin maallinen -kieli ei enää olisi oikein voinut tunkea hänen tajuntaansa. Hänen -sukulaisensa ja ystävänsä olivat pyytäneet häntä sanomaan, haluaisiko -vielä jotakin virvoketta, niin he hankkisivat sitä, olipa se kuinka -kallista tahansa, ja hän oli pyytänyt sampanjaa, jota ei ollut vielä -koskaan maistanut; mutta kun tuo vaahtoava juoma lähennettiin hänen -huuliinsa, käänsi hän päänsä pois. Viime päivänä hän valitti, että -huoneessa oli niin pimeä, ja että heti kun hän jäi yksin kookas -mustapukuinen pappi tuli hänen vuoteensa ääreen eikä lähtenyt pois, -kuinka hän viittailikin häntä menemään. Mutta tietysti hän ei koskaan -ollut yksin, eikä sairashuoneessa edes ollutkaan pappia. Hän erosi -elämästä ilman kuolonkamppailua, nojaten puoleksi istuallaan, kuten -hänellä oli tapana, äitiinsä, joka oli kietonut käsivartensa hänen -ympärilleen, mutta jota hän ei enää tuntenut. "Missä äiti on?" kysyi -hän, ja kun äiti vastasi: "Tässä minä olen, Riccardo", oli hän hetken -levollinen, mutta kysyi sitten taas: "Missä äiti on?" Juuri ennenkuin -veti viimeisen syvän hengenvetonsa loi hän murtuvat silmänsä oveen, -josta äiti aina oli tullut hänen luoksensa. - -Farfalla oli yhä vielä yhtä kiihtyneessä mielentilassa kuin oli ollut -siitä saakka kuin Riccardo oli tuotu sairaalaan, ja sen lisäksi hänet -oli vallannut melkein sietämätön väsymys. Hänen silmänsä olivat -kuivat ja hehkuivat kuin kuumeesta, hän ei maininnut sanallakaan -että olisi tuntenut surua eikä suonut itselleen hetkeksikään lepoa, -vaan oli yhtä mittaa toimessa, valmistellen hautajaisia. Minulta hän -pyysi vanhaa paitaa pukeaksensa sen ruumiin ylle, mutta kun tarjosin -vanhaa pukuakin, sanoi hän että kun Riccardo ei eläessään ollut -koskaan saanut uutta, niin saisi hän ainakin nyt kuoltuansa. Noiden -valmistusten ohella piti myöskin murhe muista häntä alinomaisessa -puuhassa. Riccardon eläessä oli hän usein auttanut hoitajattaria ja, -ollen voimakas ja käytännöllinen, ollut heille suureksi hyödyksi. Nyt -koitui hänelle huolta eräästä vanhasta miehestä, joka oli kuollut -sairashuoneessa samoihin aikoihin kuin Riccardo ja jolla ei nähtävästi -ollut mitään omaisia, sillä ei kukaan ollut käynyt häntä katsomassa. -Hän ei ollut jättänyt jälkeensä ainoatakaan kreutseriä, ja Farfallaa -huolestutti nyt se, että vanhus pantaisiin arkkuun jalat paljaina. -"Pitääkö hänen, siksi että oli kerjäläinen eikä maan päällä omistanut -mitään, mennä paljain jaloin taivaaseen?" sanoi hän, ja hän pani -Vanhankaupungin naisten kesken toimeen rahankeräyksen ja sai jokaiselta -kreutserin, ja niillä ostettiin sitten tuohon tarkoitukseen soveltuvat -kengät. - -Vihdoin oli hän saanut Riccardon puetuksi mielensä mukaan, ja tämä -lepäsi nyt ruumisarkussa, kiharoillaan punaisista ja valkoisista -ruusuista sidottu jäykkä seppele, joka vaikutti varsin räikeästi hänen -riutuneiden, juhlallisten kasvojensa rinnalla. "Hän näyttää kuin -sulhaselta", sanoi Farfalla tyytyväisenä, katsoen minuun väsyneillä, -nääntyvillä, melkein elottomilla silmillään. - -Kuten olin luvannut Riccardolle, lauloi hänen hautajaisissaan -poikaskuoro tuon laulun, jonka hän itse onnettomalla ajeluretkellämme -oli valinnut: - - "Murhe murtuu, tuska taukoo - Kuolema kun luoksein saa!" - -Olin kuulevinani heidän heleihin ääniinsä kaukaa sekaantuvan hänen -hiljaista lauluansa, ja minusta oli kuin olisin nähnyt hänen -ihastuneena ja soiton hurmaamana haltioissaan huojuttelevan päätänsä, -katse luotuna ylöspäin. Seisoikohan hän nyt paratiisin suurella -riemuportilla, katsellen vihreitä oksia, jotka viittoellen kutsuivat -häntä sisään, ja ajatellen: 'Nyt olen kotona!' Mieleni oli vallannut -harras liikutus ja kaipaus ja katsahdin Farfallaan, peläten että -tuo sävelmä olisi tehnyt häneen liian valtavan vaikutuksen, sillä -varmaankin hän oli kuullut Riccardonkin laulavan sitä. Mutta näytti -siltä kuin hän ei olisi tiennyt mitään siitä mitä hänen ympärillään -tapahtui; hänen väsyneillä kasvoillaan ei näkynyt mitään liikutusta, -eivät edes hänen silmäluomensakaan värähdelleet. Kun tuo lyhyt -juhlatoimitus oli lopussa ja arkku kohotettiin alustalta, näin -ihmeellisen seikan: Farfalla kurotti kätensä häntä lähinnä olevaa -seppelettä kohden, joka oli sidottu sypresseistä ja valkoisista ja -sinipunaisista astereista, ja hän taittoi siitä kukaan, pikaisesti ja -ikäänkuin salaa. Vasta kirkon ovella hänelle näytti muistuvan jotakin -mieleen ja kukka putosi maahan; varmaankin hän oli aikonut viedä sen -kotiin Riccardolle. - -Kirkkotarhalta palatessa kuljimme äänetönnä yhdessä. Hän oli niin -voimaton että varmaankin olisi rauennut kokoon, jos häntä olisi -huomauttanut hänen väsymyksestänsä. Vanhassakaupungissa hän pysähtyi -pienen puodin edustalla ja sanoi menevänsä ostamaan öljyä lamppuun, -jonka pitäisi aina palamassa Riccardoa varten. Ihmettelin sitä että -niin järkevä ihminen kuin hän suotta hankkisi itselleen tuon turhan -menon ja neuvoin häntä ennen kaikkea suomaan itselleen lepoa, sillä -kovin oli hän sen tarpeessa. Hän vastasi puheisiini: "Kun lapseni vielä -olivat pieniä, oli minulla usein varsin niukalti rahaa, tullessani -illalla kotiin, ja silloin sanoin heille aina: 'Katsokaas, tässä on -kymmenen kreutseriä. Kumpaako tahdotte, leipääkö vai valoa?' -- ja he -huusivat aina yhteen ääneen: 'Valoa, valoa!' -- ja minä kävin rahallani -ostamassa öljyä lamppuumme. Samaten käytän nytkin mieluummin rahani -valoksi Riccardolle kuin leiväksi itselleni." - -Kertoessaan hymyili hän herttaisesti kuten aina, mutta kolean -vaikutuksen teki tuo hymyily hänen valjuilla, riutuneilla kasvoillansa. -Minun onnistui saada hänelle tyrkytetyksi rahaa leiväksi, mutta -minusta tuntui siltä kuin hänen myöntymisensä olisi johtunut vain -ruumiillisesta heikkoudesta. - -Kotimatkalla jaoin kaikki lantit, mitä minulla oli mukanani, likaisille -pienille lapsukaisille, joita näin kadulla unisina istua kököttämässä -tai leikin touhussa silmät suurina astua kompastelemassa. Mieleeni tuli -ajatus, että ehkä heidänkin täytyisi olla ilman valoa, kun aurinko, -joka oli laskemaisillaan, olisi ehtinyt mennä mailleen, ja sitten he -istuisivat jossakin pimeässä, matalassa suojassa, leivänkannikkaa -pureskellen, sykkivin sydämin ja pelosta kokoonkyyristyneinä. Mutta -en lainkaan pahastunut, kun sitten näin että muutamat noista pikku -olennoista heti juoksivat riemuhuutoja päästäen lähimpään puotiin -ostamaan rintasokuria ja Johanneksen leipää. - - - - -XVII - - -Löytyy ihmisiä, jotka kyllä voivat esiintyä ylevämielisinä, mutta -eivät nöyrinä, joille kuten kuninkaille sopivat armoa osottavat -liikkeet, vaan jotka käyvät kömpelöiksi ja tylyiksi, jos heidän -täytyy notkistaa polvensa. Köyhien joukossa juuri usein tapaa -olentoja, joista haluttaisi uskoa, että heidän sielunsa on muinoin -majaillut ruhtinaallisessa asunnossa ja nyt, unohtaen heidän -köyhyytensä, muinaisten muistojen valtaamana pakottaa heidät riisumaan -repaleensa yltään ojentaakseen ne köyhemmille, -- hymyillen ja -välinpitämättömästi, ikäänkuin heillä olisi äärettömiä aarteita -käytettävinään. Tuota laatua oli Galanta, joka oli vihannut -kasvatusveljeänsä, kirkkoherraa, oikeastaan vain siksi, ettei voinut -olla huomaamatta ja ihailematta hänen mielenpuhtauttansa, hienouttansa -ja sivistystänsä ja oivalsi, että Jurewitsch sekä oman olentonsa -että pappisvirkansa perusteella voi vaatia häneltä alistumista. -Mutta Galanta, jolla oli himmeä tunne oman luontonsa voimakkuudesta, -ei tahtonut alistua, ei ainakaan hänen tahtonsa alle. Mitä sitten -Carmeloon tuli, niin olivat he tosin toistensa vertaiset, vaan kun -Carmelo oli kunniallinen mies, mutta Galanta oli viettänyt sellaista -elämää ettei häntä pidetty kunniallisena naisena, niin olisi hän -joutunut kiitollisuudenvelkaan Carmelolle, jos tämä olisi ottanut hänet -vaimoksensa, ja sellaisella taakalla ei tuo hillitön olento tahtonut -rasittautua. Nyt oli Carmelosta tullut rangaistusvanki, ja heidän -keskenäinen asemansa oli sen kautta muuttunut niin, että voi melkein -katsoa Galantan tekevän uhrauksen, jos menisi hänen vaimoksensa. Tuo -seikka oli syynä siihen että Galanta äkkiä päätti mennä naimisiin -hänen kanssansa, kävi miten kävi. Hänen mielensä oli vallannut sääli -ja halu suoda heti lohtua ja apua. Hänen täytyi myöskin myöntää, -että oli itse suurissa määrin syypää Carmelon onnettomuuteen, ja hän -tunsi olevansa velvollinen sovittamaan syyllisyytensä ja korvaamaan -Carmelon kärsimykset; mutta pääasia oli kumminkin se, että tuo mies -oli onneton, ja hän voi tuottaa hänelle lohtua. Sitä seikkaa ei hän -lainkaan ottanut huomioonkaan, että Carmelo oli surmannut hänen -veljensä, ihmisen, jonka kumppanina hän oli elellyt ja jonka mieliksi -oli tehnyt paheksittaviakin tekoja. Sekoitettuja tunteita ei hänen -mielessänsä yleensä liikkunut, ja kun hän kerran oli alkanut paheksia -veljensä tekoja, niin rupesi hän häntä vihaamaankin, ja hänen vihaansa -kiihdytti vielä tieto että hän itse oli antaunut hänen pahan tahtonsa -vaikutuksille alttiiksi, -- eikä Torquaton kuolemakaan saattanut häntä -lainkaan sovinnollisemmalle mielelle. Tuo tunne, että voi tuottaa -toiselle onnea, opetti hänelle nopeasti nöyrtymisenkin taidon, opetti -hänet hellästi rukoilemaan. Aluksi ei näet Carmelo tahtonut ottaa -korviinsakaan hänen puheitansa avioliitosta, sillä hänen mielensä -oli varsin masentunut, ja hän suri haikeasti sitä että oli tuottanut -äidillensä niin paljon huolta, ja Galantan täytyi kuin kerjäläisen -kärttää hänen suostumustansa. - -Jurewitschistakin oli onni sillä välin luopunut, ja hänkin oli säälin -ja rakkauden tarpeessa. Kun nyt siis tuo hartaasti toivottu lapsi -joulun aikoina syntyi maailmaan, päätti Galanta, jonka mieli uhkui -onnea ja yleviä tunteita, pyytää kasvatusveljeään sitä kastamaan. -Esiintyessään Carmelon jutussa todistajana oli Jurewitsch viehättänyt -yleisöä lempeällä äänellään ja hienoilla, surumielisillä kasvoillaan, -mutta kirkon miehille ei hänen ja sellaisen miehen kuin Torquaton -veljeys -- josta hän myöskin huomautti useammin kuin olisi ollut -tarpeellista -- ollut mieleen. Sen lisäksi oli levitetty huhu, että hän -olisi Anetta'n äskettäin syntyneen lapsen isä, ehkäpä tuon toisenkin, -joka oli syntynyt kohta Benvenuton kuoltua, -- ja huonoissa kirjoissa -oli jo ennestäänkin ollut tuo ylpeä nuori pappi, joka veti yhtä -köyttä Vanhankaupungin roskaväen kanssa, mutta kohteli vertaisiansa, -jopa ylhäisemmässäkin asemassa olevia omituisen alentuvaisella -tavalla. Juuri siksi että kansalla -- syystä kyllä -- oli niin huonot -ajatukset pappien siveellisyydestä, oli varsin harmillista, jos jokin -heistä tuotti julkista pahennusta, ja siksi he tahtoivat väliin -sopivassa tilaisuudessa näyttää, kuinka vakavasti käsittivät säätynsä -velvollisuudet. Niinpä määrättiin nyt Jurewitsch papiksi pieneen -syrjäiseen vuorikylään, mikä oli jokseenkin sama kuin jos hänet olisi -tuomittu karkotettavaksi ihmisten ilmoilta tai elävänä haudattavaksi, -sillä se, joka sinne lähetettiin, joutui varmaan kokonaan unohduksiin, -unohti itse menneisyyden ja vaipui tuossa hiljaisessa yksinäisyydessä -täydelliseen välinpitämättömyyteen. Mutta Jurewitsch ei surrut -hänelle tapahtunutta vääryyttä eikä sitä että hänen täytyi erota -seurakunnastaan, sillä hän oli varma siitä että uudessakin paikassaan -voittaisi ihmisten sydämet, ihastuttaisi ja hurmaisi heitä. Sitä -paitsi hänestä tuntui siltä kuin Jumala olisi määrännyt hänelle tuon -vastoinkäymisen suodaksensa hänelle tilaisuutta kärsivällisyydellään -sovittamaan veljensä rikoksia, joten hän siis ehkä vielä nytkin voisi -tehdä jotakin tuon sielu raukan hyväksi. - -Kun hän jouluyönä luki messun, kokoontui Pakanakirkkoon vielä -tavallista enemmän väkeä häntä katsomaan. Rumasta, sateisesta ilmasta -huolimatta vallitsi koko Vanhassakaupungissa hillitön juhlariemu. -Noilla koukeroisilla, likaisilla kaduilla kuului kaikkialla harmonikan -ja mandoliinin säveleitä naurun, huudon ja laulun keskeltä, joka -kajahteli milloin äänekkäämmin, milloin hiljemmin. Kun tuli lähemmäksi, -teki tuo riemasteleminen vastenmielisen vaikutuksen. Kapakkain ovien -auetessa ihmisten tullessa ja mennessä virtaili kadulle kuumaa, -ummehtunutta ilmaa, sisältä kuului lasienkilinää ja rähinää, ja väliin -sulkivat tien juopuneet, jotka käsikynkässä käyden hoipertelivat -eteenpäin, loilotellen epävakaisella äänellä. Noilla ihmisillä oli -tapana juopoteltuaan kapakoissa mennä kirkkoon yö- ja aamumessuun, -ja siksi seisoi kirkon ovella poliisisotamies, joka esti sellaisia -pääsemästä sisään, joilla huomattiin olevan tarkoituksena saada -häiriötä aikaan. Siten syntyi kirkonovella usein äänekästä kiistaa, -jopa mellakkaa ja otteluitakin. Kaikesta huolimatta tapahtui kumminkin, -että kirkkoon pujahti rauhanhäiritsijöitäkin. - -Lähestyin kirkkoa torilta päin ja pysähdyin pieneen esihuoneeseen, -jossa oli vain muutamia ihmisiä ja josta tosin en voinut nähdä -kirkon sisäosaa, vaan jossa voin kuunnella soittoa ja vapaasti -katsella levotonta, synkkää taivasta ja kuuta, joka silmäili minuun -kaukaisuudesta, liitelevien pilvien takaa. Jonkun matkan etäisyydessä -näin ihmistungoksessa pikku Anetta'n suloisine kasvoineen. Muutama -päivä sitten oli hänet lähetetty pois palveluspaikasta, jonne oli -palannut, kun lapsensynnytys oli ohi. Hän oli muitta mutkitta pitänyt -lomaa sunnuntain ja maanantain eikä osannut selitykseksi sanoa muuta -kuin että oli halunnut taas kerran nauttia vapaudesta ja pitää hauskaa. -"Kun hän pelästyneenä katsoi minuun suurilla silmillänsä", sanoi hänen -emäntänsä minulle, "niin kävi säälikseni ajaa hänet pois, mutta minun -täytyi se tehdä toisten palvelijoideni takia, joiden en myöskään -sallisi tehdä tuollaisia kepposia. Ken ei voi käsittää, että elämä on -työntekoa eikä huvittelua, se saa kovaa kokea, ken ei kokemuksista -viisastu, se menköön menoansa ja joutukoon perikatoon -- niin jää -tilaa muille kelvollisemmille." Olihan tuo nainen oikeassa: joutukoon -pikku Anetta perikatoon, koskei voi tyytyä tilaansa, menehtyköön hän -unelmiinsa, koska ei tahdo herätä ja elää todellista elämää. Ja jos -hankkisimme hänelle vaikka valtaistuimen, niin ei hän välittäisi siitä, -vaan olisi yhä edelleen tuo sama ajattelematon pikku Anetta, -- ja hän -heittäisi kruununsa suohon ja joutuisi sittenkin perikatoon. - -Hän oli kalpea ja laiha, -- mihin äsken tapahtunut lapsensynnytyskin -lienee ollut syynä. Hänen siniset silmänsä eivät olleet niin kirkkaat -kuin ennen, ja hän katseli ihmisjoukkoa arasti ja pelokkaasti, -ikäänkuin suojaa hakien. Miten hänen nyt kävisikään! Ken ottaisi hänet -huostaansa ja lohduttaisi häntä tai ken naureskelisi hänen kanssansa -ja käyttäisi hyväksensä hänen ajattelemattomuuttansa ja jättäisi -hänet sitten taas yksin lapsinensa, jotka olivat vielä avuttomampia -kuin hän ja kurottivat hennot kätösensä häntä kohden! Tuollaisia -ajatuksiakohan lienee liikkunut hänen päässänsä, ja muistelikohan hän -ehkä kelpo miestänsä, joka oli kuollut, tai ehkä tuota toista, joka -oli huumaavana yönä ollut hänen toverinsa, tai kenties häntä, joka oli -aina ollut valmis antamaan, mutta ei tahtonut häneltä mitään. Mieleni -kävi surulliseksi häntä katsellessani, sillä minusta tuntui siltä -kuin minä ja kaikki muut olisimme tehneet hänelle suurta vääryyttä, -jota ei enää käynyt parantaminen. Kirkosta kajahteli ylistyslauluja -jumal'-ihmiselle, joka tuli maailmaan vapahtamaan meidät synnistä, -ja valitusvirsiä meidän petoksestamme ja hänen kuolemastansa. Laulu -suli tajunnassani yhteen kiitävien pilvien ja niiden takaa tuikkivien -tähtien kanssa, ja tuo kaikki muodostui joksikin, joka ikuisena, ylevän -korkeana ja salaperäisenä leijaili katoavaisuutta korkeammalla. Missä -olivat nyt nuo miljoonat ihmiset, jotka vuosisatojen kuluessa olivat -rukoilleet tällä paikalla, toiset mieli tylsänä, toiset sydän uhkuen -vakavuutta ja kuolemattomuuden toivoa? Riutuvia ja heikkoja olivat -he olleet ja toinen toisensa jälkeen kuoloon vaipuneet, ikuisen, -saavuttamattomissa olevan kuun yhä jatkaessa kulkuaan. Missä olivat -nuo olennot? Ehkäpä yhä vieläkin tällä samalla paikalla, ja ehkä minä -olin yksi heistä. Ehkä meidän tulemisemme ja poisentämisemme on vain -näennäistä kuin meren aaltojen, ja ehkä vain muistini oli liian heikko -voidakseni tietää, ken tuo pikku Anetta oli, jota katsellessa mieleni -kävi niin alakuloiseksi. - -Kun kansa kirkkomenojen päätyttyä oli hajaantunut, menin tervehtimään -Jurewitschiä, joka tuli ulos eräästä sivuovesta. Lausuin hänelle: -"Teidän sisarellenne Galantalle on myöskin syntynyt lapsukainen, joka -on hänet pahasta vapahtanut", mutta hän hymyili vain hieman mitään -vastaamatta ja kiiruhti nopeasti ohitseni, nähtävästi siksi ettei -halunnut antautua puheisiin kanssani. - -Yhden ainoan kerran oli minulla tilaisuutta nähdä nuo sisarukset -yhdessä, mutta silloin oli Galanta jäykkä käytökseltään ja -vähäpuheinen, eikä Jurewitschinkaan herttaisuus, jolla hän muutoin -liikuttavimpinakin hetkinä muisti pyrkiä viehättämään, tullut lainkaan -näkyviin. Tuosta kävi selville, että he molemmat olivat kiihkeän -mielenliikutuksen vallassa, ja olikinhan tämä sovinto ainakin -Jurewitschin mielessä väikkynyt mitä hartaimpien toiveitten päämääränä. -Mutta mahdotonta oli heidän yhdellä kertaa saada mielestänsä kaikki -epäluulo ja äkä ja kaikki väärinkäsitykset, mitä sinne oli kokoontunut, -ja tuttavallisesti lähestyä toisiansa. Ei Galanta enää ollut tuo -kullanhohtoinen, hillitön pienokainen, joka kiihkeällä hellyydellä -kietoi kätensä veljensä kaulaan, vaan hän oli köyhä vaimo, joka oli -elänyt kurjuudessa ja saastassa, jonka huulilta oli vierähtänyt -rumia sanoja, joka nyt usein teki karkeata työtä, oli rikkinäisissä -vaatteissa. Tuosta kaikesta huolimatta rakasti Jurewitsch häntä -kumminkin, ja kiihkeämmin kuin koskaan kaipasi hän hellyyttä, halaji -tuntea vahvojen, pehmoisten käsivarsien puristusta. Tuo tunne ilmeni -selvästi koko hänen olennossaan, siitä puhuivat hänen silmänsä -- -mutta Galanta ei sitä käsittänyt eikä uskaltanut häntä lähestyä, -- -hän puolestaan säilytti koko ajan juhlallisen arvokkaisuutensa, ja -muukalaisina he lausuivat toisilleen jäähyväiset, kylmästi ja mieli -haikeana. Ehkä heidän välinsä olisivat muuttuneet, jos he olisivat -jatkaneet seurusteluansa, mutta pian sen jälkeen täytyi Jurewitschin -lähteä kaupungista, ja oli otaksuttavissa etteivät he vuosimääriin -näkisi toisiansa. Hänestä tuntui vastenmieliseltä ajatella että Galanta -menisi Carmelon vaimoksi, ei etupäässä siksi että Carmelo oli surmannut -Torquaton, vaan pikemminkin siksi että hän yleensä oli murhannut -ihmisen ja ennen kaikkea siitä syystä ettei hän hänessä voinut nähdä -muuta kuin raakatapaisen rahvaan miehen; mutta kuten aina ennen pidätti -häntä nytkin pelko että voisi vieroittaa itsestänsä rakastetun olennon, -jos puhuisi tämän mieltä vastaan, lausumasta Galantalle ajatustansa. -Carmelon pyynnöstä hän kävi vankilassa häntä tervehtimässä ja vakuutti -hänelle ettei kantanut vihaa häntä kohtaan; mutta hänen sydämensä -pysyi vieraana Carmelolle, ja sen huomasi toinen, lapsellisesta -luottavaisuudestaan huolimatta. - -Eräänä päivänä kevään alkaessa läksin matkaan saarelle Carmeloa -tervehtimään. Sinisen taivaan ja meren loiste, rannalla kasvavien -alati vihreiden puiden tumma hohde ja raitis ilma virkisti mieltä, -ja sydämessä heräsi toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kaukaa -näkyi ylhäisellä paikalla sijaitseva kuritushuone, joka muhkeana -kuin linna kohosi muita rakennusryhmiä korkeammalle, mutta jossa -elämä aina päivästä päivään, vuodesta vuoteen pysyi yhtä kolkkona, -surullisena, muutteettomana, olipa sitten ulkona päivänpaiste tai -myrskysää. Tuskallinen tunne, joka oli vallannut mieleni tullessani -tuohon inhottavaan rakennukseen, lieventyi hieman, kun näin Carmelon, -joka hymyillen tervehti minua. Hänen kasvonsa kuvastivat selvästi -tyytyväisyyttä, ja sama tunne ilmeni hänen puheissaankin. Toivo, että -voisi vankeusajallaan ansaita rahaa ja sitten perustaa, oman kodin, -missä Galanta toimisi emäntänä, oli omansa helpottamaan vankinaoloa, -varsinkin ensi aluksi. Kysyin, eikö hän vapaanakin olisi voinut ansaita -samaa, jos olisi ollut yhtä ahkera kuin täällä. Mutta hän naurahti ja -sanoi: "Tuolla ulkona on tarjona hyvää viiniä ja meri ja metsät ja -kedot; täällä ei ole muuta kuin työtä." Ensi kerran näin nyt hänen -poskissaan nuo kuopat, joista Farfalla oli puhunut, ja ne tekivät hänen -kasvojensa ilmeen niin lapselliseksi, että sydäntäni vihloi, kun en -voinut ottaa häntä mukaani vihreälle nurmelle kukkasten ja kuoriaisten -keskelle, missä hänen paikkansa olisi ollut paljoa pikemmin kuin näiden -ruskeankeltaisten kosteiden muurien takana. Niin raittiin verevät kuin -ennen eivät hänen poskensa enää olleet, vaan niille alkoi jo ilmestyä -tuo kolkon sairaloinen väri, josta kansa sanoi että se oli hivuttavan -myrkyn synnyttämä ja jäi jokaisen vankilassa olleen tuntomerkiksi, --- jos kenen nimittäin onnistui päästä sieltä hengissä. Tiedustelin -häneltä millaista ruoka oli, mutta hän sanoi vain että oli kaikkeen -tyytyväinen; eihän olisi ollutkaan hänen tapaistansa ryhtyä pitkiin -puheisiin tai valittaa. Ainoa, mitä hän kaipasi, olivat nuo pitkät -retkeilyt luonnon helmassa, missä aika ensi kuin siivillä, ja huolta -tuotti hänelle vain se, ettei vielä ollut voinut täyttää lupaustaan -että istuttaisi oleanderipuun Riccardon haudalle. Äiti oli tarkoin -selittänyt hänelle miltä hauta näytti ja missä se sijaitsi, ja hän -tiesi millaista siellä oli aamulla, kun kaste vielä oli maassa, ja -iltaisin, kun lähellä kasvavien sypressien varjot lankesivat sille, -ja hän oli kuvaillut mielessään, kuinka miellyttäviltä nuo punaiset -kukat näyttäisivät, kun harmaa muuri olisi taustana. Lupasin heti -pitää huolta siitä että puu toimitettaisiin määräpaikalleen, ja hän -oli siitä suuresti hyvillään, ja kun sitten vielä, mielikuvitukseeni -turvaten, aloin kuvailla hänelle hänen pikku poikaansa, joutui hän -vallan ihastuksiinsa. Tuskin olin vielä koskaan nähnyt häntä niin -puheliaana. Vankilassa oli hän saanut ystäväkseen tuon typerämielisen -nuorukaisen, jota viattomasti syytettiin koronkiskurin murhasta. Ennen -ei hän ollut välittänyt hänestä enemmän kuin muistakaan tuttavistaan, -mutta vankilassa hän seurusteli ainoastaan hänen kanssansa, mikäli -mahdollista oli. Tuo sairaloinen ihminen hiutui hiutumistaan, vaikka -ystävä, jonka puolesta hän oli ottanut kärsiäksensä rangaistuksen, -joka sunnuntai kävi varustamassa häntä viinillä ja ravitsevilla -ruuilla. Siksi koetti Carmelo keksiä keinoja hänen vankilassaolonsa -helpottamiseksi, pyrki suojelemaan häntä rasituksilta ja tuottamaan -hänelle iloa, ja työn ohella auttoivat nuokin puuhat Carmeloa saamaan -ajan kulumaan. Hyvästellessäni häntä lausuin hänelle: "Carmelo, elämä -on myöskin vankila, ja kun sen kerran jätämme, saamme johtajalta, -nimittäin Jumalalta, palkan työstämme. Jos aina pidät sen mielessäsi, -niin menestyt vapaudessakin yhtä hyvin ja paremmin kuin täällä." Mutta -hän loi minuun kummastelevan katseen, ymmärtämättä mitä tarkoitin, ja -pudisti vain kiitollisena tarmokkaasti kättäni, tuntematta rahtuakaan -kateutta minua kohtaan, vaikka minä sain palata päivänpaisteeseen -avaruuden siintävään ilmaan. - -Jurewitschiakin kävin kerran myöhemmin tervehtimässä hänen -vuorikylässänsä. Pääsin rautateitse ylös vuorelle, ja sitten tarjottiin -pienet ajopelit käytettäväkseni. Mutta ne ratisivat niin pahasti -kivisellä tiellä että katsoin parhaaksi jatkaa matkaani jalkaisin. -En ollut vielä koskaan nähnyt sellaista erämaata: maa ja taivas, nuo -harvalukuiset pensaat ja kannot, kaikki tyyni oli harmaata, toivottoman -harmaata, mehutonta, hohteetonta. Matalat talot, joita oli siellä -täällä tien varrella, olivat kiviaitojen ympäröimiä muodottomia, -harmaita kiviröykkiöitä, joissa ovien ja akkunoiden asemesta oli vain -mustat aukot. En nähnyt kukkaa, en yrttiä, en hedelmiä, en kuullut -veden lirinää, -- tuntui siltä kuin ihmiset siellä olisivat eläneet -kivistä. Kylän, missä Jurewitsch asui, muodosti ryhmä samanlaisia -taloja kuin nuo toisetkin, mutta siellä oli joukossa muutamia -kaupunkilaisrakennuksia, jotka kumminkin olivat vielä rumempia kuin -toiset. Pappi itse oli tosin vielä yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta -tuntui siltä kuin hän ei enää olisi pitänyt väliä ulkomuodostaan, ja -kun hän tervehti minua, huomasin ettei hänellä enää ollut jäljellä -muinoinen suloutensa ja viehkeytensä. Tosin näin sitten, että hän -koetti hymyillä noille viheliäisille ja kolkonnäköisille olennoille, -joita meille tuli vastaan, mutta hänen hymyilynsä oli jäykkää ja -väkinäistä, ja toiset tuijottivat vain häneen alakuloisina kuin -ennenkin. Naisten joukossa lienee ollut kyllin rakastuneitakin, mutta -käsitin, ettei hänelle voisi tuottaa muuta kuin tuskaa, jos nuo mustat, -palavat silmät imeytyisivät häneen kiinni kuin nääntymäisillään olevat -kidutetut sielut. Kun iltapäivällä kuljimme kylän läpi, missä pidettiin -sunnuntailepoa, vallitsi kaikkialla haudan hiljaisuus. Noiden mustien -aukkojen ääressä istui vanhoja miehiä ja naisia, jotka tuijottivat -eteensä tylsän totinen ilme kasvoillaan, penkeillä istui nuoria miehiä -tupakoimassa, ja tiellä näkyi vaieten astelevia tyttöjä. Eräs pieni -talo, joka oli vähän syrjässä, näytti minusta vielä surkeammalta kuin -toiset; se oli puolittain kuin talli, puolittain kuin ruumisarkku, ja -sen oven edessä oli mätänemäisillään oleva kissanraato. Tuo itsessään -vähäpätöinen seikka teki minuun tuossa ympäristössä niin voimakkaan -vaikutuksen, että ehdottomasti pysähdyin ja kysyin Jurewitschilta, -oliko talo asumaton. Samassa huomasin kumminkin useiden ihmisten -sieltä töllistelevän minuun. Käänsin nopeasti katseeni toisaanne, -mutta olin kumminkin ehtinyt nähdä nuo olennot, jotka olivat kaikki -tyyni samannäköisiä. Nuoria miehiä ne olivat, joilla oli valju, ennen -aikojaan vanhentunut naama, likaisenkeltainen tukka, matala otsa, -hohteettomat silmät ja suuri; synkkäpiirteinen, irvottava suu. Siinä -asui viisi veljestä, joiden äiti, joka oli leski, äskettäin oli -tappanut vastasyntyneen lapsensa ja nyt oli sen takia vankeudessa. -Samassa huoneessa, missä pojatkin nukkuivat, oli hän yöllä, herättyään -kovissa tuskissa, synnyttänyt sen, ripsuttanut sen päälle vihkivettä, -kuristanut sen kuoliaaksi ja heittänyt vuoteensa alle sekä paneutunut -sitten levolle ja nukkunut aamuun saakka. Pojista ei yksikään -ollut herännyt, eikä kukaan heistä huomannut lasta, joka oli koko -viikkokauden vuoteen alla kätkössä. Lapsen isä oli eräs samassa kylässä -asuva naimisissa oleva nuorenpuoleinen mies, ja hänen tahdostansa oli -leski surmannut sen. Äiti kuului olevan samaa näköä kuin pojat ja -näyttävän hyvin vanhalta, paljon vanhemmalta kuin todellisuudessa oli. -Kun hänen tekonsa tuli tunnetuksi, oli häntä tuskin voitu suojella -muiden naisten raivolta. Nyt tuota taloa kartettiin, ja pojat viettivät -aikansa kotona vuoteessaan, kun ei heidän milloin tarvinnut mennä -työhön. - -Jurewitsch kertoi minulle tuon jutun jokseenkin välinpitämättömästi, -ohjatessaan minua kylän lävitse. Väliin kuului taloista huilunsoittoa -tai yksitoikkoista, surumielistä laulua, joka teki melkein kammottavan -vaikutuksen, sillä oli kuin se olisi tunkenut esiin kivisestä maasta, -joka vaikeroi. Matalan, leveän tornin edustalla, joka lienee jo -vuosisatoja seisonut tuossa paikallaan, oli vähäinen nurmikenttä, ja -siinä näimme joukon lapsia, jotka tanssivat piiritanssia. Ne olivat -puetut kirjaviin, likaisiin vaatteisiin, ja toiset niistä olivat niin -pieniä, etteivät vielä pysyneet oikein vakavasti jaloillaan, vaan -kupsahtivat alinomaa maahan suurempain heitä pyöritellessä. Eivät ne -silloin kumminkaan panneet itkuksi eikä nauruksi, vaan lallattivat -vain yhä edelleen tuota sisällyksetöntä vanhanaikuista laulua, -jota vanhemmat lauloivat. Tuo kenttä muodosti kuin kukkaissaaren -äärettömässä surumielisessä erämaassa. Mietin mielessäni että tässä -kolkossa tienoossa varmaankin oli tavattavana vielä muutakin kauneutta, --- mutta kauneutta sellaista, jota kammoaa, koska tuntuu siltä kuin -elämänilon täytyisi olla ainaiseksi mennyttä, jos se pääsisi mieleen -vaikuttamaan. Helppo oli minun huomata, ettei kirkkoherran ja hänen -seurakuntansa välillä ollut mitään yhdyssidettä. Hän vaelteli tämän -toivottoman viheliäisyyden keskellä kuin ruhtinas, joka on joutunut -kurjuuteen ja ylpeänä pakottaa vieraansa olemaan huomaamatta ympäristön -surkeutta, osottamalla ettei itse siitä välitä. En maininnut sanaakaan -tienoosta, en ihmisistä, -- puhumattakaan siitä että olisin häntä -surkutellut. Jos olisin sen tehnyt, niin minusta olisi tuntunut siltä -kuin olisin huomauttanut köyhää majatalon isäntää hänen kestityksensä -huonoudesta. Ja kumminkin tuo mies parka kärsi ihmisten tylsyydestä, -tuosta sanomattomasta yksinäisyydestä. Hän oli kuin ainoa elävä -kuolleitten keskellä, jotka mustista silmäaukoistaan tuijottivat häneen -kateellisina ja vihamielisinä tai vieraasti ja uteliaasti. Miksi oli -kohtalo heittänyt juuri hänet tähän kiviseen erämaahan? Ei hän ollut -tulisen innostuksen mies, joka pasunanäänellä olisi herättänyt henkiin -kuolleet, ei hänen sydämensä uhkunut rakkautta, joka olisi pehmittänyt -kivet. Päinvastoin pääsivät kuolleet hänestä vähitellen voitolle. - -Hän kuljetti minut kylän ulkopuolelle vuoriselänteen poikki eräälle -paikalle, jossa silmää äkkiä kohtasi meri, sinisenä, hohtoisana, -tyynenä, äärettömänä. Tuolle paikalle sanoi hän kävelevänsä joka -päivä. Siellä istuessamme lausuin hänelle: "Olen monesti miettinyt -keskusteluamme veljestänne, ja luulen että olette väärässä, ollessanne -toivoton hänen suhteensa. Olkoonpa niinkin että sielu, joka hylkää -valon, sammuu ja kuolee, mutta yhtä varmaa on, että rakkaus on valoa. -Ja joskaan Torquato ei rakastanut ketään muuta tai mitään muuta koko -maailmassa, niin rakasti hän kumminkin Galantaa. Missä vielä on -kipinäkään jäljellä, siinä ei voi vallita täydellinen pimeys, eikä -siinä myöskään, missä on rakkautta, -- olkoonpa se sitten kuinka -kaukana tahansa korkeimmasta, jumalallisesta rakkaudesta." - -Tuo ajatus, jonka olin lausunut ilmi, ei näyttänyt olevan hänelle outo. -Hän vastasi, ryhtymättä sitä sen enempää pohtimaan: "Siinä tapauksessa -olisi hänet pelastanut Galanta enkä minä. Kaikki rukoukseni, kaikki -tuskani olisivat olleet turhat, olisin palvellut harhaluuloa, ja koko -elämäni olisi ollut arvoton, kelvoton uhri!" - -Sääli ja hämmästys valtasi mieleni kuunnellessani hänen puheitansa. -"Voiko sitten yleensä", lausuin hänelle, "toista sielua hyödyttää -toisen hyvät teot? Ja toiseksi: voiko mikään, joka on todella hyvää, -mennä hukkaan? Kenellä on tietoa näistä salaperäisistä asioista? Ken -tietää, mistä kyyneleistämme, mistä teoistamme, mistä iloistamme meille -valmistetaan puku iankaikkisuutta varten?" - -Hän ei vastannut mitään, vaan katsoi liikkumatonna merelle päin, niin -synkän näköisenä, etten ollut vielä koskaan nähnyt häntä sellaisena. -Olivathan hänen kasvonsa kauniit kuin ennenkin, mutta tällä hetkellä -minusta niiden juonne näytti kovalta ja vieraalta, niin että katsoin -häneen hämmästyneenä, melkeinpä kammon valtaamana. Äkkiä hän kääntyi -minuun päin kuiskaten: "Ken tietää, enkö ole kaikkina näinä vuosina -ollut huonompi kuin nuo toiset, -- huonompi kuin sairas, pahan -hengen riivaama Torquato ja kuin Galanta, jonka rakkauden voima on -puhdistanut? Ehkä sieluni onkin aivan valoton, tyhjä ja jykeä ja vaipuu -jo nyt, tässä seistessäni, iankaikkiseen kuolemaan!" - -Olin hypähtänyt paikaltani niin kiihkeän kauhun valtaamana, että -itsekin sitä hämmästelin. Äkkiä muistui mieleeni, kuinka minusta -monesti oli tuntunut siltä, että Jurewitsch petti itseänsä, että hänen -herttaisuutensa oli vain teeskentelyä ja hänen rakkautensa vain halua -takertua kiinni elolliseen olentoon, josta voisi imeä itseensä eloa. -Mutta nuo tunteet haihtuivat heti, ja sitten istuuduin jälleen hänen -viereensä, kurotin käteni häntä kohden ja suljin hänet syliini, ja -hän laski syvään huoaten päänsä olalleni. Istuimme vielä pitkän aikaa -yhdessä mitään puhumatta, mutta sitten huomasin auringon asemasta -taivaalla, että minun jo oli aika lähteä. Kun palasimme kylään, alkoi -jo hämärtää, ja tanssivat lapset olivat jo poissa. Vanhukset istuivat -vielä ovillaan, tuijottaen synkkämielisinä eteensä tyhjään ilmaan. -Jurewitsch saattoi minua jonkun matkaa, ja huomasin että hänen oli -vaikea erota minusta, vaikkei hän sanonut siitä mitään. Minusta tuntui -melkein mahdottomalta jättää hänet yksin tuohon kolkkoon erämaahan ja -pysähdyin useita kertoja katsomaan hänen jälkeensä ja aioin huutaa -hänet luokseni, mutta jätin sen kumminkin tekemättä, koska käsitin että -se olisi tarkoituksetonta ja järjetöntä. Hän ei katsonut kertaakaan -taaksensa, vaan kulki hitaasti, pää alas painuneena, kyläänsä kohden, -joka sumuun verhoutuneena näytti suurelta, yksinäiseltä kalmistolta. - - - - -XVIII - - -Riccardon kuoltua eivät keskustelut Farfallan kanssa enää -ottaneet oikein luistaaksensa. Aluksi arvelin hänen olevan -jostakin suutuksissaan minulle, mutta sitten huomasin että hänen -vähäpuheisuutensa johtui väsymyksestä ja hajamielisyydestä. Hänen -sieluntoimintansa oli veltostunut, kun ei ainainen työ enää ollut -pitämässä sitä vireillä. Lopussa olivat leikkipuheetkin, joita hänellä -ennen aina oli ollut varalla, hän puhui välinpitämättömällä äänellä ja -vilkastui ainoastaan silloin kuin tuli puhe Riccardosta. Enimmäkseen -hän oleskeli Galantan tykönä, hoitamassa lasta Galantan ollessa -työssä, ja hautausmaalla hän myöskin vietti tuntimääriä, mutta kotona -hän ei viihtynyt. "Kun nousen portaita ylös", sanoi hän, "niin olen -kuulevinani Riccardon kysyvän: 'Mitäs sinä nyt tuot minulle, äiti?' --- ja kun sitten avaan oven ja huone on tyhjä, niin haluaisin kääntyä -kynnykseltä takaisin." - -Kerran iltapäivällä tapasin hänen tykönänsä kirkkomuorin, -keuhkotautisen tytön ja vielä kolmannen naisen, joka näytti -heikkomieliseltä, mutta jolla oli kauniit, loistavat silmät. -Puheenaineena oli heillä Riccardo. Keuhkotautinen sanoi usein -muistelleensa sitä että Riccardo oli luvannut että jos kuolisi -ennen häntä ja siten menettäisi vedon, niin tulisi suorittamaan -maksun tähtitaalereissa. "Äskettäin yöllä kuulin hänen askeleensa -porraskäytävästä", sanoi hän, "ja te tiedätte että hänet epätasaisesta -käynnistään ja kainalosauvan kopinasta voi erottaa kaikista muista. -Mutta ihmeellisintä oli, että askeleet sillä paikalla, mihin hänen -äitinsä aina ripusti lampun, ettei hän kompastuisi pimeässä, lakkasivat -hetkeksi, kuten aina ennenkin, kun hän pysähtyi sammuttamaan lampun. -Sitten kuulin hänen astuvan vielä pari askelta Farfallan ovea kohden, -ja sitten oli kaikki hiljaista." - -"Kuolleista uneksimisen numero on 87, porrasten 12 ja lampun 43", sanoi -kirkkomuori. - -"Ei se ollut unta", vastasi keuhkotautinen punehtuen suuttumuksesta, -"vaan kuulin sen valveilla ollen. Nukuin vasta pitkän ajan perästä, -- -niin sykki sydämeni mielenliikutuksesta." - -Kaunissilmäinen nainen sanoi: "Minä näin viime yönä unta, että kuljin -rotkotietä pitkin, jonka molemmin puolin kohosi taivaaseen saakka -ulottuva kallioseinä. Silloin näin Riccardon tulevan kaukaa minua -vastaan, enkä sitä ollenkaan ihmetellyt, vaan ainoastaan sitä, että -hän kulki ilman kainalosauvaa. Minun tuota seikkaa kummastellessani -ilmestyi hän äkkiä eteeni, loi silmänsä minuun ja kysyi: 'Mitä minun -äitini tekee?' Minä sanoin: 'Hän odottaa sinua!' ja tuskin olin saanut -sen sanotuksi, niin hän jo oli ehtinyt ohitseni." - -Farfallakin kertoi vielä, mitä oli uneksinut hänestä, ja kirkkomuori -pudisteli paheksivasti päätänsä ja lausui: "Täytyy lukea pari rukousta -hänen puolestansa, että hänen sielunsa saisi rauhan." - -Kaunissilmäinen nainen sanoi siihen arasti että hän aina iloitsi, kun -hän ilmestyi hänelle unessa, ja keuhkotautinen, joka näytti salaa -toivovan tuon ihmeellisen seikan tapahtuvan, että Riccardo toisi -hänelle nuo lupaamansa onnea tuottavat tähtitaalerit, tuumaili että -jos hän vaikka valveilla ollen näkisi Riccardon tulevan vuoteensa -ääreen, niin ei pelkäisi häntä kuten muita kuolleita. "Elämä on -täällä ollut niin surullista siitä saakka kuin Riccardo kuoli", sanoi -hän alakuloisesti. "Hänen eläessänsä kuului täällä aina soittoa, -puhetta ja naurua, lapset kokoontuivat tanssimaan kuullessaan hänen -harmonikkansa äänen, ja täällä kuuli viserrystä, nau'untaa, sammakoiden -kurnuttamista. Nyt vallitsee haudan hiljaisuus kaikkialla koko -Riemuportinkadulla." - -Toiset nyökäyttivät myöntävästi päätänsä, ja siltä minustakin tuntui, -ettei Vanhassakaupungissa ollut vielä koskaan ollut niin hiljaista. -Syynä siihen lienee ollut suureksi osaksi talvipakkanenkin, se kun -pidätti ihmiset kokoonsullottuina ahtaissa huoneissa, joita ei koskaan -tuuletettu ja joista ei kuulunut hiiskahdustakaan kadulle. Naiset -hytkähtivätkin pelästyksestä, kun äkkiä kuulimme hiljaiselta kadulta -raa'an äänen huutavan: "Riemuportinkatu numero seitsemän. Asuuko tässä -Farfalla nimistä vaimoa?" Farfalla oli käynyt tulipunaiseksi, ikäänkuin -olisi pelännyt joutuvansa kiinni törkeästä rikoksesta, mutta hillitsi -mielensä, avasi akkunan ja kysyi, mitä tuo mies tahtoi ja sanoi että -hänen nimensä oli Farfalla. "Poikanne Riccardon on maksettava viisi -guldenia sakkoa", huusi sama itsetyytyväinen, jymisevä ääni, "koska -on kerjäämisen aikeessa luvatta soittanut harmonikkaa ravintolassa." -"Menkää hautausmaalle", vastasi Farfalla, "toistamaan sananne Riccardon -haudalla; hän on sillä välin ehtinyt kuolla." Poliisi naurahti, mutta -hieman vain ja alentuvaiseen tapaan, ikäänkuin osottaakseen että -voihan hänkin ottaa osaa leikinlaskuun, mutta ettei sitä silti saisi -kestää ylen kauan. Nähtävästi hän luuli Farfallan keksineen verukkeen, -tehdäksensä hänestä pilkkaa. Että asia saataisiin selväksi nopeasti ja -ilman riitaa, menin minä akkunan ääreen, vakuutin muutamalla sanalla -että Farfalla oli puhunut totta ja huomautin poliisille lisäksi -jokseenkin tarmokkaasti, että olin tuttava hänen esimiehensä kanssa. -Silloin hän lausui kohteliaasti hyvästit ja läksi kohta tiehensä. - -Naiset olisivat nähtävästi halunneet pidättää häntä, purkaaksensa -vihansa hänen päällensä. Korkealla kimakalla äänellä huusi -keuhkotautinen, toivoen toisen vielä voivan kuulla hänen sanansa: -"Nuo iilimadot ja vampyyrit eivät tyydy siihen että saavat imeä veren -elävistä, vaan tahtoisivat vielä imeytyä kiinni kuolleisiinkin! Hyi -noita ruumiita raatelevia hyeenoja! Ne haluaisivat kutsua kuolleet -tuomioistuimensa eteen, ikäänkuin olisivat itse Herra Jumala. Mutta Hän -on kerran tuomitseva toisin, ja ne, jotka ovat täällä olleet mahtavia -mielestänsä ja lihottaneet itseänsä köyhän kansan hiellä, ne Hän panee -paikkaan, missä rasva heistä sulaa!" - -Farfalla lausui nauraen kirkkomuorille: "Sinun paikkasi on myöskin -siellä, missä rasva sulaa. Sinä olet vetänyt yhtä köyttä rikasten -kanssa ja rukoillut heidän puolestansa; siis on sinun myöskin oltava -helvetissä heidän kanssaan paistumassa." - -"Paholaisen voinee myöskin lahjoa juomarahoilla ja minulla on niitä -koko säkillinen muassani", sanoi toinen, lyöden rahapussiinsa ja nauraa -hihittäen niin että hytkähteli, -- mistä huolimatta hänen kasvonsa -kumminkin pysyivät aivan totisina. - -Myöhemmin, syksyllä, tapasin Farfallaa hautausmaalla, minne menin -katsomaan, oliko oleanderipuu toimitettu sinne, kuten olin määrännyt. -Hautausmaa oli joltisenkin matkan etäisyydessä kaupungista. Maanlaatu -oli siellä kiviperäistä, joten siellä menestyivät ainoastaan sypressit, -ja ne seisoivat kuin mustapukuiset kuolemanenkelit hautojen ja kivien -keskellä. Alempana sijaitsevasta kaupungista ei sinne näkynyt paljoa, -ja vastakkaisella puolella kohosi kukkula kukkulan takana, ja sitten -seurasi paljaita vuoriseiniä, joihin näköala rajaantui. Hautausmaan -muurin takana olevat kentät olivat tykkänään kivien vallassa, eikä -siellä voinut kasvaa mitään, ja siten teki koko tienoo varsin -kolkon vaikutuksen. Mutta vaalea, pilvetön kevättaivas kaareili sen -yläpuolella kevyenä ja lauheana. Tuossa suloisessa ilmassa vaikuttivat -yksitoikkoiset hautarivit, joiden välitse kuljin, rauhoittavasti kuin -kehtolaulu, niin että nuo ainaiset ratkaisemattomat kysymykset, jotka -muutoin pyrkivät sydäntä runtelemaan, täällä tulivat ja menivät tuskaa -tuottamatta. Riccardon hauta oli hautausmaan reunalla, ja, kuten -Carmelo oli arvellut, vaikuttivat vaaleanpunaiset oleanderinkukat -varsin miellyttävästi harmaan kiviaidan rinnalla. Mutta itse puu, -joka matalassa huoneessa oli tehnyt niin muhkean vaikutuksen, näytti -laajalla autiolla kentällä varsin vähäpätöiseltä. Leveällä kivellä, -joka oli Riccardon haudan viereisellä hautakummulla, näin Farfallan -istuvan. Hän näytti olevan paremmissa voimissa kuin pitkiin aikoihin, -ja ylpeästi hän osotti pientä valkoista muistokiveä, jonka Riccardon -sisarukset olivat pystyttäneet tämän haudalle ja jossa paitsi Riccardon -nimeä oli kultaisilla kirjaimilla kaiverrettuna raamatunlause: "Jotka -kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät." - -Olin hämmästyksissäni nähdessäni Farfallan reippaana ja puheliaana -kuin muinoin. Hän kertoi minulle kaikenmoista niistä, jotka lepäsivät -haudoissa, sekä heidän omaisistaan, joihin oli tutustunut haudalla -käydessään. "Tässä on äitien ilo haudattuna", sanoi hän, osottaen -lasten hautauspaikkaa, joka alkoi Riccardon haudan läheltä. Noille -kummuille pystytetyillä pienoisilla kivillä oli nähtävänä vainajan -etunimi vain, toisilla sen lisäksi kuolematonta sielua kuvaava -perhonen, muutamin jäykin piirtein kaiverrettuna. Melkein jokaisella -niistä oli koristeena kukka tai kirjava lasipallo tai lamppu palamassa. -Farfalla huomautti minua eräästä uudesta haudasta. Siinä lepäsi muuan -Vanhankaupungin lapsukaisista, pikku Nicoletto parka, jolla oli ollut -kyttyrä selässä ja rinnassa, mutta joka siitä huolimatta oli ollut -äitinsä lemmikki. Äskettäin, kun oli hänen nimipäivänsä, oli äiti -tahtonut antaa hänelle makeisia ja leluja kuten ennenkin, ja hän toi -ne hautausmaalle, kaivoi kuopan hautaan ja pisti ne sinne, ikäänkuin -kuollut poikanen olisi voinut kurottaa kätensä ottaaksensa ne. Farfalla -hymyili kertoessaan vaimo paran lapsellisuudesta, mutta hän oli -kumminkin liikutettu, ja luulen että häntäkin olisi haluttanut tuoda -pojallensa jotakin hänen kolkkoon asuntoonsa. "Iloitsen siitä, että hän -lepää täällä pienten leikkitoveriensa joukossa", sanoin minä, ja hän -nyökäytti hymyillen päätänsä ja lausui: "Lapsihan hän itsekin oli." - -Hänen silmänsä, jotka ennen aina vain olin nähnyt kuivina ja -jännityksessä, kostuivat samassa, ja vaikka hän näytti vanhalta -ja väsyneeltä, ilmeni hänen olennossaan kumminkin rauhaa ja -tyytyväisyyttä, mitä vailla hän ennen aina oli ollut. Riccardon -haudalla oli hänen hyvä olla, ja ensi kerran eläessänsä hän nautti -onnesta omistaa oman kodin. Hauta kivineen ja oleanderipuineen oli -hänestä puutarha, jonka hän omisti ja jota hänen oli hoidettava, jossa -hänen sairas lapsensa lepäsi turvassa tiheässä lehtimajassa, vaikkei -hän voinut häntä nähdä eikä herättää. Kun ihmiset tulivat juttelemaan -hänen kanssaan, otti hän heidät vastaan samaan tapaan kuin puiston -omistaja kutsuisi ohikulkevat ystävänsä luoksensa virkistäytymään. -Hän kertoi minulle, että Galanta aikoi lapsinensa muuttaa saareen, -ollaksensa lähempänä Carmeloa, ja pyyteli häntä tulemaan mukaan, mutta -ettei hän läksisi, sillä hän ikävöisi siellä Riccardon hautaa. - -Aurinko oli laskemaisillaan, ja jylhä vuoriseinä verhoutui vienoon -sinipunaan, hautausmaan ja sen viereisten kivikenttien hitaasti -vaipuessa hämyyn. "Täällä käy mieleni rauhalliseksi", sanoi Farfalla, -"eikä tulevaisuus enää tuota minulle huolta, ei menneisyys surua, ja -minä iloitsen ajatellessani että voin tulla tänne joka päivä katsomaan -auringonlaskua ja että tulen kerran tänne jäädäkseni." - -Kerran vielä tapasin Farfallaa, kun pitkälle matkalle lähtiessäni -menin lausumaan jäähyväiset Galantalle, joka palatessani jo olisi -muuttanut Vanhastakaupungista. Galanta oli laiha ja vanhemman näköinen -kuin ennen, mutta hänen katseensa oli lämmin ja voitonriemuinen. -Olihan hänellä nyt lapsi, ja hän tahtoi taistella sen puolesta ja -uskoi varmasti voivansa valmistaa sille ihanan tulevaisuuden -- vaikka -isä olikin vankeudessa ja hän itse köyhä. Hän oli noita olentoja, -jotka kohottavat päänsä sitä pystympään, mitä raskaampia tehtäviä -kohtalo heille määrää. Kun hän hoiteli pikku Riccardoa, ilmeni hänen -sulavissa liikkeissään niin kiihkeätä, hillitöntä hellyyttä ja riemua, -että minäkin jouduin ihastuksiini ja mieleni virkistyi. Kuoppia ei -poikasella tosin ollut poskissaan, mutta kaunis se oli kuten äitikin ja -niin tämän näköinen että mieleeni muistui Jurewitschin kuvaus, kuinka -hänen pikku sisarensa oli hohtanut kuin kulta. Pienokainen katsoi -minuun suurilla, vakavan ystävällisillä silmillään, ikäänkuin kysyen: -'Ken sinä olet ja missä tapasin sinut viimeksi? Mitäs sanot siitä, että -minä olen palannut tähän kolkkoon, hirmuiseen, ihmeelliseen maailmaan?' - -Farfallaan näytti pienokainen olevan enin mieltynyt, ja tämä vaalikin -sitä paljoa taitavammin ja järkevämmin kuin Galanta. Tuo ihmeellinen -olento täytyi nähdä yhdessä pikku lapsen kanssa, oppiaksensa hänet -oikein tuntemaan: kuten hänen liikkeensä ja olentonsa, muuttuivat -silloin hänen kasvonpiirteensäkin. Hän kävi äkkiä nuoreksi, ja kun hän -katsoi lapseen ja jutteli sille ja leikiskeli sen kanssa, katosi hänen -silmistään väsymyksen ilme ja ne alkoivat säihkyä kirkkaansinisinä -ja lempeinä. Kun poikanen näki hänet hymyili hän hänelle ja kurotti -kätensä häntä kohden, kuullessaan hänen äänensä koetti hän kohottaa -päätänsä ja jäi kuuntelemaan hyvillä mielin ja jännityksessä. Mutta -Galanta ei ollut tuosta lainkaan kateellinen, vaan tyytyi siihen että -voi laskea lapsukaisen rinnoillensa tyydyttämään nälkäänsä, -- mitä -tehdessään se potkimalla ja röhkymällä ilmaisi mielihyvänsä. Kun se -sitten yllinkylläisenä lakkasi syömästä, nikotti sitä, ja Farfalla -lausui silloin, toistaen puheparren, jonka oli kuullut isoäidiltään: -"Lapsen sydän kasvaa", sekä lisäsi hetken kuluttua, taputtaen sitä -hiljaa selkään: "Kasvakoon sydämesi vain ja tulkoon suureksi, niin -siihen mahtuu paljon iloa." - -En tiedä miksi nuo sanat äkkiä tekivät mieleni alakuloiseksi. -Katsellessani kaunista pienokaista, joka tyytyväisenä lepäsi äitinsä -käsivarrella, tämän kantaessa sitä ylpeänä kuin se olisi ollut -valtaistuimen perijä, täytyi minun ajatella: 'Pikku Riccardo parka! -Riemuportista vie sinun tiesi, mutta ei voittajana riemuvaunuissa, vaan -kahlehdittuna orjana elämän riemusaatossa! Heitetäänköhän sinutkin -petojen -- puutteen, kurjuuden, nälän, sairauden -- runneltavaksi? Kova -työ, lika, haavat saavat ehkä rumentaa nuo hennot, pyöreät, rusottavat -jäsenesi. Tomuun vaipuneena kohotat kätesi suljettua taivasta kohden -huutaen: Pelastakaa, pelastakaa meidät, enkelit ja pyhimykset! - -Sääli hohtavia kasvojasi ja iloista sydäntäsi! Jospa vain syvyydestä -löytäisit tien valoon ja saisit taistella jalompia taisteluita kuin -nälänpetoa vastaan. En toivota sinulle ylellisyyttä, mutta toivotan -voimaa ja valoa ja tilaa, voidaksesi hengittää ja liikkua vapaasti, -voidaksesi kehittyä!' - -Lapsi käänsi päänsä minua kohden ja katsoi minuun ikäänkuin olisi -käsittänyt ajatukseni, ja sen haaveksivista silmistä, jotka kuvastivat -muistoja toisesta maailmasta, kohtasi minua syvä katse. 'Oi sinua -ymmärtämätöntä miestä!' näytti se sanovan. 'Minähän olen valinnut -osakseni puutteen ja köyhyyden, kärsimisen ja maineettoman taistelon. -Orjantappuroita on kasvava elämäni tiellä. Kaikkivaltiaan kädestä otin -kovan kohtalon kuorman kannettavakseni!' - -Hetken ajan minusta tuntui siltä kuin tuo harras katse voisi minulle -ilmaista elämän syvimmän salaisuuden. Mutta äänetön keskusteluni ja -mietiskelyni oli kestänyt vain niin lyhykäisen hetken, etteivät toiset -kummastuneet, kun jatkoksi Farfallan puheisiin lausuin: "Niin, toivotan -sinulle iloista ja uljasta sydäntä ja hyvää sydäntä, sellaista kuin oli -Riccardo paralla, jonka kaima olet!" - -Sitten lausuin jäähyväiset, ja pian tuon käyntini jälkeen läksin -matkoille, jotka pidättivät minua melkein kolme neljännestä vuotta -poissa kotikaupungistani. - - - - -XIX - - -Ennen lähtöäni olin kysynyt Farfallalta, ottaisiko hän tehtäväksensä -poissa ollessani koota viikottain maksettavan vuokran. Tarkoitukseni -oli siten toimittaa hänelle tuloja, sillä tietysti palkitsin hänen -vaivansa. Samalla arvelin tekeväni toisillekin palveluksen, sillä -helpompihan heidän olisi selvittää asiansa hänen kanssansa, kuin -jonkun vieraan, säälimättömän miehen kanssa, jos milloin haluaisivat -maksupäivän lykkäystä tai muuta sellaista. Hän suostui ehdotukseeni, -mutta käänsi tapansa mukaisesti asian niin, että tuntui siltä kuin -minun olisi oltava kiitollinen hänelle. Muutoin hän vakuutti minulle, -että kaikki olisi palatessani hyvässä järjestyksessä, sillä olivathan -kaikki varsin tyytyväisiä, kun olin määrännyt vuokrankin niin -alhaiseksi. Olin siis matkalle lähtiessäni täydellisesti vakuutettu -siitä, että olin jättänyt noiden asioitteni hoidon mitä luotettavimpiin -ja taitavimpiin käsiin. - -Kun tiesin ettei hän osannut kirjoittaa, en lainkaan ihmetellyt sitä -etten matkalla ollessani saanut häneltä mitään tietoja. Rahan suhteen -olimme sopineet siten, että hän pitäisi sen hallussansa, kunnes minä -palaisin. Kun sitten kotiin palattuani menin häntä tapaamaan, tuli -hänen asemestansa ovea avaamaan tummaverinen, vähän huolimattomasti -puettu nainen, jota aluksi en tuntenut, vaikka hän minusta näyttikin -tuttavalta, vaan jonka sitten huomasin olevan Vittorian, Farfallan -nuorimman tyttären. Hän oli sairaloisen kelmeä, ja kadonnut oli hänen -muinoinen kauneutensa. Mutta suru ja huolet, pelko ja tuskat olivat -herättäneet hänen uinailevan henkensä, -- sen voi huomata hänen -kasvoistansa, joilla nyt näkyi aivan toisenlaista kauneutta kuin ennen, -kauneutta, joka vaikuttaa valtavasti, vaan jota kaikki eivät oivalla. -Tuo muutos oli helppo ymmärtää, sillä olihan ollut odotettavissa, että -hän palattuaan miehensä tykö joutuisi entiseen kurjuuteensa. Kun nyt -näin pienen vuoteen huoneen nurkassa, pidin itsestään selvänä, että -hän oli lapsinensa paennut äitinsä turviin. Mutta niin ei asianlaita -kumminkaan ollut, vaan Farfalla oli, kuten nyt sain tietää, jo kauan -aikaa sitten muuttanut Galantan tykö saareen, vaikka oli aikaisemmin -varmasti vakuuttanut ettei sitä tekisi. Muuttaessaan hän oli uskonut -huolenpidon talosta tyttärellensä ja määrännyt että tämän oli hänen -puolestansa kannettava vuokra ja sitten terveisten ohella toimitettava -se minulle. - -Olihan varsin ymmärrettävää että Farfalla oli muuttanut omaistensa -tykö, huomattuaan olevansa virkeämpi ja nuorempi mieleltänsä kuin oli -luullutkaan ja ettei seurustelu kuolleen kanssa voinutkaan tyydyttää -häntä. Ehkä Galanta myöskin todella oli tarvinnut hänen apuansa, ja -täytyihän hänen päätöstänsä, oli miten oli, pitää hyväksyttävänä -ja ilahduttavanakin. Kaikesta tuosta huolimatta seisoin kumminkin -tuskallisen hämmästyksen valtaamana rahat kädessä, ja ennenkuin edes -olin asian oikein käsittänytkään, aavistin että Farfalla oli minua -petkuttanut. Minun täytyi kahdesti laskea rahat, ennenkuin tajusin, -kuinka paljon niitä oli ja kuinka paljon olisi pitänyt olla: niistä -puuttui koko summaan verraten melkoinen määrä. Nyt seurasi pitkät -selitykset, miksi se ja se vuokralainen ei ollut voinut suorittaa -täyttä maksua, -- mutta pääasia oli nähtävästi se, että Vittoria -miehineen ei ollut maksanut lainkaan vuokraa, he kun muka vain -hyväntahtoisuudesta olivat muuttaneet tuohon tyhjäksi jääneeseen -asuntoon, voidaksensa Farfallan asemesta hoitaa asioitani. Farfalla -oli siis minun kustannuksellani harjoittanut jalomielisyyttä toisia -kohtaan tai korvannut heidän palveluksensa rahallani sekä hankkinut -tyttärelleen asunnon ilmaiseksi; pyrkipä hän nyt vielä lisäksi -uskottelemaan minulle, että siten menetellessään oli ennen kaikkea -pitänyt silmällä minun parastani. Saadaksensa minut pitämään hyvänäni -tuon kaiken, koetti Vittoria esittää asiat leikillisellä tavalla, -mutta kun hän oli varsin hämillään ja hänen muinoinen hilpeytensä oli -poissa, ei se oikein ottanut luonnistuaksensa. Minusta oli kuin olisin -kuullut Farfallan nauravan typerälle lauhkeudelleni, ja suuttuneena -lausuin: "Teidän äitinne on käyttäytynyt minua kohtaan petollisesti ja -kiittämättömästi. Hän on syypää siihen, jos en vastedes enää olekaan -ystävällinen ja luottavainen, vaan epäluuloinen ja tyly." Mutta tuskin -olin saanut tuon sanotuksi, kun mieleni valtasi katumus ja kammottava -tunne, ikäänkuin olisin antanut verta vuotavalle, kaakinpuussa -seisovalle uhrille vielä yhden raipanlyönnin. Ennenkuin Vittoria ehti -vastata mitään, pakotin itseni hymyilemään sekä sanoin että voisimme -nyt jättää tuon asian ja pyysin, johtaakseni puheen toisaanne, häntä -näyttämään minulle lapsensa. - -Vittoria otti nyt syliinsä pienokaisen, joka oli levännyt vuoteella -silmät auki, mutta aivan hiljaa, ja näytti sitä minulle. Se oli siro -tyttönen, ja sillä oli harvinaisen valkoinen iho ja suuret, loistavat -silmät, joissa kuvastui pelkoa, melkein kauhistusta, kun se näki -minut. Epämiellyttävän vaikutuksen tekivät sen silmien alla olevat -harmaanvihreät varjot, jommoiset näkee naisilla, jotka ovat kärsineet -paljon tai viettäneet hurjaa elämää. Vittoria sai hyväilyillään sen -kirsikanpunaisen, hampaattoman suun suloisesti hymyilemään, mutta -tuo hymyily oli arkaa ja epäröivää, ja turhaan odotin että siitä -kehkeytyisi raikas nauru. Tyttösellä oli samanlaiset silkiltä hohtavat -mustat kiharat kuin edellisellä, pienenä kuolleena lapsella; mutta -sen sijaan kuin tuo toinen minusta oli ollut kuin hännätön apina, -voin tätä empimättä sanoa kauniiksi, ja siitä oli Vittoria suuresti -hyvillään. Hän itse näytti nyt, pitäessään lasta sylissään ja -puristaessaan sitä rintaansa vienon hellästi, nuoremmalta, terveemmältä -ja onnellisemmalta -- tai oikeastaan vallan autuaalliselta. Kun nyt -kuulin että pienokaisen sievät vaatteet, nauhat ja koristeet olivat -sedän lahjoittamat, rauhoituin joltisestikin Vittorian kohtaloon nähden -ja katsoin nyt voivani lähteä tieheni. En ollut sellaisella tuulella, -että olisin halunnut antautua pitempiin puheisiin hänen kanssansa ja -tehdä jotakin hänen hyväksensä. Olinhan säälinyt häntä hartaasti, -mutta nyt olin saanut kyliäni talostani ja Riemuportinkadusta ja koko -Pakanakaupungista. - -Tuo vanha vaimo, jolle olin suonut niin paljon apua, jonka kohtalon -olin mitä hellimmästi sulkenut sydämeeni, kohteli minua kuin sitä, -jolle nauraa selän takana, jolle haluaisi tehdä kepposia, josta ei -vähääkään välitä. Niin, sepä se, hän ei välittänyt minusta muutoin, -kuin jos voi jollakin tavalla hyötyä minusta. Minun omasta olennostani -hän ei välittänyt hitustakaan, ja siis hänen sydämellisyytensä ja -ilmi lausumansa kiitollisuus oli ollut vain tahallista tai puoleksi -tiedotonta teeskentelyä. Ken tietää, eikö hän ollut käyttäytynyt -samalla tavalla muitakin kohtaan, ja eikö elämä vain ollut kostanut -hänelle sitä. Syyttä soimataan kohtaloa säälimättömäksi. Sen -toiminta ei ole käsittämätöntä, -- emme vain aina oivalla sen -johdonmukaisuutta. Ihmistä myöten ovat sen antimet, se suo meille -samaa, mitä me suomme muille. Enhän ollut tarvinnut tuon vaimon apua; -mutta jos olisin ollut sairaana ja avutonna, niin ei hänen päähänsä -olisi pälkähtänyt tulla itsestänsä minua lohduttamaan ja hoitamaan. -Hänellä ei ollut sydämessään varattuna minulle ainoatakaan lämpöistä -ja ystävällistä tunnetta, siksi että kuuluin vihollisiin, tuohon -suureen vastapuolueeseen, josta he pyrkivät hyötymään, vaan jota eivät -rakastaneet, joskaan eivät kaikki vihanneetkaan. - -Kun olin ehtinyt näin pitkälle, alkoi vihani vähitellen lauhtua. -Mitä syytä minulla oli vaatia mahdottomia, odottaa että tuo vaimo, -jonka sattuma oli heittänyt tielleni ja joka niin monessa suhteessa -oli ihmeellinen ja huomiota kiinnittävä, myöskin olisi täydellinen -ihminen, olisi pyhimys? Muistui mieleeni, mitä hän oli kertonut minulle -tuosta kirkossakäynnistään, jolloin hän ensi kerran loi silmäyksen -menneeseen elämäänsä, tuolta olennolta, jolla ei ollut aikaa ajatella -itseänsä, vaadin, että hän syventyisi minun, vieraan ihmisen, elämään. -Ja jos hän olisikin tehnyt sen, kuinka vähäpätöiseltä täytyikään minun -tuntua hänestä kammottavan puutteen rinnalla, joka vuodesta vuoteen -oli häntä ahdistellut! Näin edessäni hänen riutuneet kasvonsa, hänen -väsyneet siniset silmänsä, jotka eivät vaatineet elämältä muuta kuin -unta ja kyyneleitä, ja koetin sysätä syrjään kaiken, mikä vaikutti -häiritsevästi ja tahrasi tuota kuvaa. Kuinka monia satoja sääliteltäviä -olentoja -- köyhiä, avuttomia, sokeita, nälkää näkeviä -- olinkaan -kohdannut tielläni ja päästänyt heidät ohitseni auttamatta heitä tai -heittänyt heille almun ja unohtanut heidät jo seuraavana hetkenä, -- -ja nyt vaadin että Farfallan pitäisi muistella minua, pitää silmällä -etuani, ehkäpä tehdä uhrauksiakin minun hyväkseni! Oi tuota kurjaa -itsekkäisyyttä ja sokeutta! Me soimaamme köyhiä, jos he eivät ole -kiitollisia heille heitetystä almusta, mutta kohtelemme kunnioittavasti -ihmisiä, jotka palkitsevat vanhempien ja ystävien rakkauden ja -huolenpidon kiittämättömyydellä ja halveksimisellakin. Mitä erinomaista -olin sitten tehnyt Farfallan hyväksi? Jospa olisinkin luovuttanut -hänelle kaiken omaisuuteni ja sanonut: 'Ota sinä minun onneni, minä -otan sinun kuormasi kannettavakseni!' Mutta itsekkäisyyteni oli niin -suuri, että olin halukas myymään vanhan sukutaloni, päästäkseni -erilleni tuosta takaisesta, kammottavasta Vanhastakaupungista, mistä -katsoen maailma väliin näytti inhottavalta likalätäköltä, väliin -ukkospilvien uhkaamalta veriseltä taistelutantereelta. - -Kun sitten talven kuluessa ilmaantui ostaja, möin taloni tappiolla, -suosittelin vuokralaisia, erittäinkin Vittoriaa, uudelle omistajalle, -joka minusta tuntui hyväluontoiselta mieheltä, enkä pitkiin aikoihin -ohjannut askeleitani Vanhaankaupunkiin. Mutta sittenkin täytyi minun -vielä nähdä Riemuportinkatu ja pyhän Antoniuksen talo. - -Keväällä näin sanomalehdessä tapaturmain ja rikosten osastossa, -jota tavallisesti silmäilin vain pikimmiltään, kerrottavan eräästä -Vanhassakaupungissa tapahtuneesta kammottavasta murhasta: isä oli -murhannut oman pienen lapsensa. Eräs seikka saattoi minut lukemaan -tarkemmin tuosta asiasta. Ilkityön tekijän nimi oli nimittäin pistänyt -silmiini, ja se tuntui minusta tutulta ja herätti joitakin muistoja -mielessäni. Minulle selveni nyt että murhaaja oli Vittorian mies ja -että murhattu lapsi oli tuo valkoihoinen tyttö, jolla oli sellaiset -suuret pelokkaat silmät ja jota äiti oli puristanut rintaansa vasten -niin jumaloivan hellästi. Kerrottiin että isällä oli ollut tapana -huviksensa kiusata ja rääkätä sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, -ja että hän pakotti vaimonsa olemaan tuota näkemässä. Nyt oli hän -kurottanut sen ulos avoimesta akkunasta, ikäänkuin pudottaaksensa sen -maahan, oli nauttinut hetken Vittorian tuskasta ja sitten todella -heittänyt sen kadulle, missä pikku lapsi raukka heti heitti henkensä. - -Sanomalehdessä kerrottiin edelleen, että mies oli tunnettu laiskaksi, -huolimattomaksi ja raakatapaiseksi ja etteivät hänen omaisensakaan -voineet sanoa hänestä muuta. Naapurit todistivat kaikki yhtäpitävästi, -että hän oli aina kohdellut vaimoansa törkeällä tavalla, mutta entistä -pahemmin lapsen synnyttyä, sillä hän ei voinut kärsiä sitä, siksi että -se oli tyttö tai ehkä pikemmin siksi että siitä yleensä koitui hänelle -epämukavuutta. Naapurit eivät olleet voineet sekaantua asiaan, kun -vaimo aina väitti heidän arvelujansa vääriksi ja puolusti miestänsä, -luultavasti pelosta. Mies oleskeli paljon ravintoloissa, mutta ei ollut -oikeastaan juoppo. Oltiinko ehkä tekemisissä mielipuolen kanssa, siitä -ei vielä oltu selvillä. - -Huolimatta kammosta, joka täytti mieleni, läksin vielä samana -iltapäivänä Riemuportinkadulle. Oli kiirastorstai, ja ilma oli jo -muutamia päiviä ollut lämmin ja melkein kesäinen. Sade oli nopeasti -kehittänyt puiden lehtiä ja raittiin vihreinä hohtivat ne nyt sinistä -taivasta vastaan. Kaikkialla virtaili ihmisiä taloista ulos luonnon -helmaan, kaikkialla näki kukoistavia, viehättäväisyydestään iloitsevia -naisia sinipunaisissa, punakeltaisissa, tummanpunaisissa puvuissa sekä -pienokaisia, jotka reippaina tepastelivat päivänpaisteessa, valkoiset -kengät jalassa, vaaleanpunainen nauhavyö vyöllä, päässä valkoinen, -vaaleanpunaisella höyhenellä koristettu lakki. Vanhaankaupunkiin ei -kevät vielä ollut ehtinyt. Nauru, surina ja väriloiste jäi taakseni, -ja minua melkein puistatti, kun noiden synkkien katujen kylmähkö, -ummehtunut ilma löyhähti vastaani. - -Saavuttuani riemuportin luo pysähdyin hetkeksi. Minusta tuntui -siltä kuin tuo portti olisi johtanut kevään valtakunnasta kurjuuden -maahan. Sen tukevien patsaiden ympärillä temmelsi likaisiin -ryysyihin puettuja lapsia, jotka melkein kaikki olivat kalpeita ja -nälistyneen näköisiä, mutta joista toiset sitä paitsi näyttivät -lurjusmaisilta ja loivat minuun julkeita, mutta samalla pelokkaita -katseita vilkuilevista silmistänsä. Lokaan heitettyjä, runneltuja, -avuttomia olivat nuo lapset, eikä tulevaisuus toisi heille muuta -kuin puutetta, rikollisuutta, raakaa hekumaa. He olivat rumia ja -rajuja, mutta kumminkin lapsia, jotka kiihkeästi ikävöivät iloa; mutta -tiesinhän ettei heillä ollut odotettavissa muuta kuin mielenkarvautta, -loppumatonta vaivaa ja tuskaa. Ehdottomasti loin silmäyksen porttiin, -katsoakseni eikö siinä seisoisi, että sen, joka siitä meni sisään, -oli lakattava toivomasta. Niin, tässä oli tuo kammottava aukko, jota -ihmiset ovat hakeneet jylhistä vuoristoista ja kolkoista erämaista. -Lähellä meitä, niin lähellä että valitusäänet sieltä voivat tunkea -korviimme, on kadotukseen tuomittujen olinpaikka, ja siellä kiduttavat -heitä pahat henget, jotka ehkä myöskin ovat vain tuskaa kärsiviä sielu -raukkoja. Salaperäinen tuomio saattaa joka päivä uusia uhreja tuohon -helvetin kuiluun, jonka ohitse onnelliset kulkevat kuin vankilan tai -hulluinhuoneen ohitse, tarkkaamatta valitusääniä, pelastamatta niitä, -jotka Jumala on tuominnut. - -Ulkona, portailla ja käytävissä oli paljon ihmisiä, mutta menin ohitse -heitä tarkkaamatta. Sisässä olevat katselivat kaikki uteliaasti -ja kammon valtaamina Vittoriaa, joka makasi lattialla ja peitti -ruumiillaan lapsensa ruumiin, niin että siitä näki vain pienen -tönkön käsivarren. Huoneessa ei kuulunut mitään muuta kuin Vittorian -sydäntä särkevää valitusta, joka minusta oli kuin poikastansa surevan -erämaanpedon ulvomista ja kiljuntaa. Siellä, tummansinisen tähtitaivaan -alla, äärettömässä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa voi tuonlaatuinen -ilmiö ehkä olla kammottavan kaunis; mutta täällä, ahtaassa huoneessa, -teki se vain kamalan, pöyristyttävän vaikutuksen, niin että olin -menehtymäisilläni inhoon, mitä tunsin elämää kohtaan. Muistui mieleeni, -kuinka voitonvarmalta Vittoria oli näyttänyt, kuinka hänen silmänsä -olivat säihkyneet, kuinka uhkean kaunis hän oli ollut silloin kuin -kuutamoisena kesäyönä haaveisiin vaipuneena silmäili merelle. Mitä -yhteyttä olikaan olemassa tuon menneisyyden ja tämän nykyisyyden -välillä, mitä yhtäläisyyttä tuossa voitonvarmassa katseessa ja tässä -eläimellisessä ulvonnassa? Hän makasi muutoin liikkumatonna, mutta -silloin tällöin hänen ruumiinsa hytkähteli kuin kouristuksen tapaamana. -Kasvonsa oli hän painanut lujasti lattiaan; mutta kammo sellainen, -jommoista toiset tuntevat verta nähdessään, valtasi mieleni, kun -arvelin että hän ehkä kohottaisi päätänsä ja minun täytyisi katsoa -häntä silmiin. - -Vasta pitkän ajan kuluttua huomasin kapteenin, joka istui tuolilla -huoneen nurkassa, kokoonkyyristyneenä ja kädet silmillä, itkien aivan -hiljaa, mutta hillittömästi kuin lapsi, ikäänkuin ei enää koskaan -voisi lakata itkemästä. Vedin itselleni hiljaa tuolin hänen viereensä, -laskin käteni hänen käsivarrellensa ja kuiskasin hänen nimensä, ja -silloin hän käänsi minua kohden punaiset itkettyneet silmänsä ja katsoi -minuun. Sanoin hänelle että hän varmaankin oli hellästi rakastanut -tuota lapsukaista ja muutakin samaan tapaan, ja näytti siltä kuin -vasta nuo puheeni olisivat saattaneet hänet täysin tajuamaan, mitä -oli kadottanut, sillä nyt hän tyrskähti äänekkääseen itkuun. Pyrkien -hillitsemään liikutustani nousin paikaltani ja aloin kulkea edes -takaisin tuossa ahtaassa huoneessa. Sitten istuuduin jälleen hänen -viereensä ja lausuin hänelle, johtaakseni hänen ajatuksensa toisaanne, -että minulle tuotti lohdutusta se, että hän oli onnettoman Vittorian -tukena ja apuna. Mutta silloin hän hypähti pystyyn ja huusi lujalla -äänellä: "Onnettomanko sanoitte? Kirottu hän on, kirottu, kun voi -elää, vaikka hänen lapsensa on kidutettu kuoliaaksi! Hänen lastansa -kidutettiin ja hän ei estänyt sitä! Noiden käsien, jotka surmasivat -hänen lapsensa, on hän sallinut koskettaa itseänsä, hän on antautunut -tuon paholaisen syleiltäväksi, joka teurasti hänen lapsensa. Niin", -jatkoi hän yhä kiivaammin, kirkuvalla äänellä ja henkeä vetämättä, -"olisin häntä suojellut, jos hän olisi suojellut lastansa! Jos hän -olisi murhannut tuon pirullisen lurjuksen, pelastaaksensa lapsensa, -niin olisin häntä puolustanut, -- hänelle ei olisi saanut tapahtua -mitään pahaa, ja vaikka helvetistäkin olisin noutanut hänet ja -asettanut hänet valtaistuimelle kuin kuningattaren." Toinnuttuani -hieman pelästyksestäni tartuin tuon raivoavan miehen käsivarteen, ja -minun onnistui saada hänet ulos huoneesta ja portaita alas, ja sitten -kuljetin hänet samaa matkaa Riemuportinkatua pitkin aina kirkkotorille -saakka ja pysähdyin vasta siellä. Lausuin nyt hänelle: "Kapteeni, te -olette liian julma. Ken on niin onneton kuin hän, sitä ei meidän tule -tuomita, vaan voimme jättää tuomitsemisen Jumalalle." Sanoin hänelle -edelleen, että olihan Vittorian nähdessään lapsensa tuskat täytynyt -kärsiä enemmän kuin lapsi itse ja enemmän kuin me miehet voimme -aavistaakaan. Ja täytyihän sääliä häijyintäkin pahantekijää, jos hänen -täytyi kammottavalla tavalla sovittaa rikoksensa. - -Mutta hän keskeytti minua kiivaasti ja huudahti: "Ei, ei, en säälisi -häntä, vaikka hän saisi iankaikkisesti kärsiä helvetintuskia. Äiti -heittäytyy vaikka avonaiseen jalopeuran kitaan pelastaaksensa lapsensa, -ja eihän tuo ilkiö olisi voinut tehdä hänelle sen pahempaa kuin tappaa -hänet. Tuo pelkurimainen, halpa olento! Lastansa vartenhan hän oli -maailmassa, ja kun ei hän voinut uhrautua sen puolesta, niin ei hän ole -ihminenkään, on eläintäkin halvempi!" - -"Hävetkää", sanoin minä. "Luuletteko te että äiti rakastaisi -lastansa vähemmin kuin te?" Tuo pieni, tukeva mies oli nyt aivan -väsynyt raivonpuuskasta. Hänen silmänsä vain vielä välkkyivät ja -säihkivät tulta, mutta hän oli käynyt kalpeaksi ja pyyhki otsaansa -nenäliinallaan. "Sen vain tiedän", sanoi hän levollisesti, "että -henkeni uhalla puolustaisin jokaista avutonta lasta, jota näkisin -rääkättävän." Hetken kuluttua lisäsi hän vielä: "Odottakaapa vain pari -vuotta, niin näette tuon vaimon miehensä rinnalla tai, jos hän on -lukon takana, jonkun toisen miehen rinnalla. Minua ette enää näe." Hän -aikoi lähteä kaukaisiin maihin ja jäädä sinne. Kun kysyin: "Vihaatteko -nyt elämän ihanaa puutarhaa siksi että pieni kukka siellä on tallattu -maahan?" sanoi hän hiljaa: "Se oli _minun_ pieni kukkani", puristi -kätensä nyrkkiin ja katsoi kostein silmin merelle päin. Puhelimme -sitten vielä hetkisen ja hän kävi ystävällisemmäksi minua kohtaan, -mutta puheeni eivät tehneet häneen mitään vaikutusta. Muistan vielä, -että hän sanoi: "Maa on kammottava tiheikkö, joka on täynnä toisiansa -raatelevia petoja, ja sievät pikkuiset lapset tekevät sen viehättäväksi -päivänpaisteiseksi metsiköksi, missä linnut visertelevät ja kukat -kukkivat ja lähteet lirisevät." Sitten hän mietti hetken ja lisäsi -otsaansa rypistäen: "Mutta sitten heistäkin tulee petoja, jotka purevat -ja raatelevat toisiansa." - -Aioin seuraavana iltapäivänä mennä katsomaan, kuinka Vittoria voi, -mutta näin tultuani talon ovelle sinne tuotavan pientä, lumivalkoista, -kultaliistareilla koristettua ruumisarkkua, joka oli kuin kukkia ja -leikkikaluja sisältävä kotelo, vaan johon tuo lapsi parka oli pantava -itse, ja jossa se oli joutuva kammottavaan pimeyteen, jota kaikki -lapset pelkäävät, -- ja tuo näky saattoi minut kääntymään takaisin. -Nähdessäni juhlapukuisia ihmisiä kiiruhtavan kirkkoon, muistin että -oli pitkäperjantai ja että _miserere_ pian alkaisi. Menin sisään ja -minun onnistui päästä erääseen oven läheisyydessä olevaan sopukkaan, -jossa sain olla jokseenkin rauhassa. Kun kirkossa olijoista aina -tuon tuostakin joku tunki ulos ja ulkoapäin taas tuli toisia sijaan, -oli koko tiheä ihmisjoukko ainaisessa liikkeessä, ja minäkin, sain -väliin varsin tuntuvia sysäyksiä. Vähemmin kumminkin kärsin niistä, -kuin turmeltuneesta ilmasta, joka täytti kirkon, ja ihmisjoukon -katselemisesta, joka oli tullut sinne muka hartautta harjoittamaan. Jos -heidän kasvoillaan olisi kuvastunut iloinen juhlamieli, niin olisin -hymyillen tyytynyt siihen, -- mutta niillä ei ollut nähtävänä muuta -kuin turhamielisyyttä, tylsyyttä, ikävystymistä, töllistelemishalua. -Sinne tuli kahisevissa puvuissa nuoria naisia, joiden maalatuille, -elottomille kasvoille tuli typerän veikistelevä ilme, kun joku katsoi -heihin, tuli myös vanhoja vaimoja, jotka toraillen valmistivat -itselleen tietä kyynärpäillään, tuli tyhmän ylpeitä ylhäisiä herroja ja -kalpeita työmiehiä, joista toisilla oli tylsä katse ja toiset näyttivät -raa'oilta ja ilkeiltä. Kaikkialla vain ulkokullaisuutta, teeskentelyä, -tylyyttä, kurjuutta! - -Puolipimeässä rukouskammiossa riippui punaisen lampun valaisema kuva, -joka esitti ristiinnaulittua, ja sen edessä seisoi vahdissa kaksi -mustapukuista liikkumatonta olentoa. Alinomaa täytyi minun kääntää -katseeni sinne ja ajattelin: 'Jumal'-ihminen! He kokoontuvat, mutta -eivät sinua kunnioittamaan, vaan murhaamaan sinut toistamiseen. Jos -voit nähdä tuota kurjaa näytelmää, minkä ihmiskunnan historia tarjoaa, -niin sinun täytyy kärsiä katkerampia tuskia kuin kuolemantuskat. -Pahoilla teoillansa, röyhkeillä puheillansa, tylyillä katseillansa -he ristiinnaulitsevat sinut aina uudelleen, tuskasi lisääntyvät, ja -yhä mahdottomammalta näyttää että ne, jotka sinä olet vapahtanut, -koskaan vapahtaisivat sinut kärsimyksistäsi. Vuosisata vuosisadan -jälkeen vaipuu iäisyyteen, mutta ihmiset pysyvät yhä eläiminä! Niin, -kapteeni oli oikeassa, eläimiä ne ovat, mutta eläimiä, joilta puuttuu -viattomuus ja arvokkuus, -- ja mieletön se, ken heitä muuksi luulee. -Pari möhkälettä maata määrätyssä muodossa, aistillisuuden tyydyttäminen -pääpyrintönä, kituen palava öljylamppu päässä tuikehtimassa!' - -Koko tuon ajan kuluessa, kun minä inhon ja halveksimisen vallassa -olin katsellut yleisöä, olivat pappi ja kuoripojat laulaneet, mutta -huomioni ei ollut kiintynyt sävelmään. Mutta äkkiä laulu vahveni -käyden ylevän surumieliseksi, ja sitten seurasi valtava loppusoinnos. -Noissa viimeisissä säveleissä ilmeni kaihoa ja kauneutta niin -yliluonnollista, että ne syrjäyttivät mielestäni tämän saastaisen -ja halpamaisen maailman. Minusta oli kuin olisin, nähnyt tuon -loppusoinnoksen kultakukkana hitaasti aukeavan ja muodostuvan maljaksi, -josta armoa uhkui kurjille ihmislapsille. Minulle oli auennut toinen, -näkymätön maailma, joka oli yhtä turmeltumaton, ihana, kirkas ja -onnekas, kuin meidän on kavala, rietas, turmeltunut, synkkä. Oli siis -olemassa jotakin ylevää ja ihanaa, jotakin, joka on äärettömän paljon -korkeammalla minua, kuin minä noita inhoamiani onnettomia ihmisiä, ja -tuo jumalallinen olento lähestyy meitä kaikkia hellänä ja rakastavana. - -Väliin käy niin, että tietää jonkun asian, eikä kumminkaan ole sitä -täysin käsittänyt eikä tehnyt henkiseksi omaisuudekseen, -- mutta -sitten yhtäkkiä näkee sen sellaisessa valossa, että sen voi omistaa -itselleen. Niinpä minä tuona hetkenä ymmärsin kertomuksen Jesuksesta, -joka ryhtyi tuohon suureen suunnattomaan lunastustyöhön, että otti -rakastaakseen kaikkia ihmisiä, noita rumia, loassa rypeviä, halpoja -ja heikkoja olentoja. Jos olisi vaikka taruakin vain, että tuo -ihmisenkeli on elänyt, niin kumminkin se tosiseikka, että uskottiin -häneen ja sydämen kaikkivaltiuteen, että yleensä pidettiin mahdollisena -että kukaan voisi rakastaa kaikkia ihmisiä, tuntui minusta olevan -takeena Jumalan olemassaolosta ja siitä, että ihmistä odotti parempi -tulevaisuus. Olisin halunnut heittäytyä polvilleni ja ilokyyneleitä -vuodattaen julistaa tuon salaisuuden kaikille ketä kirkossa oli. - -Kun sitten tulin pian sen jälkeen tungoksessa ulos kadulle ja katseeni -sattuivat siellä seisoviin lörpötteleviin ihmisiin, haihtuivat -vähitellen edelliset suloiset tunteeni, ja sydäntäni, joka juuri oli -uhkunut iloa, kouristi inhottava tunne. Korvissani kaikuivat sanat, -mitkä kapteeni oli sanonut veljestään: 'Antakoonpa vain Jumala hänelle -anteeksi, mutta minä olen ylpeä siitä että vihaan häntä!' - - - - -XX - - -Talo, jossa tavallisesti tapasin Lisabellaa, sijaitsi kadulla, joka -muinoin oli ollut kaupungin hienoimpia, mutta jota nykyisin kartetaan -sen ahtauden ja pimeyden takia. Molemmin puolin katua kohoaa nimittäin -harmaita palatseja, joissa huoneet ovat suuria ja korkeita, mutta -juhlallisen synkkiä. Lisabella ei ollut vielä tullut, ja minä istuuduin -nojatuoliin ja aloin selailla erästä kirjaa, mutta silloin huomioni -kiintyi kadulta kuuluvaan lauluun. Kuulin matalalla äänellä laulettavan -surumielistä laulua, jonka sävelmä oli niin omituisen liikuttava että -heti jouduin tuollaisen ahdistavan tunteen valtaan, jommoinen mielessä -herää, kun keväällä kuulee kaukaa posetiivinsoittoa; mutta nyt tuo -tunne oli tavallista voimakkaampi ja selvempi. Menin akkunan luo, ja -kadulla näin miehen, joka oli joko sokea tai hyvin vanha, sillä häntä -tuki toinen, ja kumminkin hän kulkiessaan muutti hitaasti ja varovasti -toisen jalan toisen eteen. Molemmat olivat puetut mustaan pukuun, ja -varsinkin oli vanhuksella, joka lauloi, huomattavan arvokas ryhti ja -käytös. Tuon tuostakin aukeni akkuna ja kadulle heitettiin rahoja, ja -sillä aikaa kuin ohjaaja otti ne maasta, seisoi vanhus liikkumatonna -keskellä katua, nähtävästi kykenemätönnä käymään askeltakaan -yksin. Silmäillessäni hänen tanakkaa, vähän koukistunutta, mutta -jalorakenteista vartaloansa, tulin ajatelleeksi että tuo varmaankin oli -Vaivaiskreivi, josta kirkkomuori oli puhunut. Jos hän katsahtaisi ylös, -näkisin varmaankin edessäni vanhan juopon inhottavan punaisen naaman, -joka ei kuvastaisi mitään muuta tunnetta kuin kiihkeätä halua kuulla -rahan kilahtavan kadulle. Ei hän tiennyt mitään tuon jylhien palatsien -reunustaman yksinäisen, pitkän kadun äärettömästä surumielisyydestä, -ja ehkäpä hän, saatuansa laulunsa loppuun lauletuksi, jo seuraavana -hetkenä kiisteli almuista poikansa kanssa, peläten tämän pettävän hänet. - -Kun on istunut pitkän aikaa yksin pimeässä huoneessa, tuntuu usein -siltä kuin joku ihminen olisi läheisyydessä, vaikka tietää varmaan, -ettei ketään ole tullut sisään. Siten kävi minun tuona hetkenä. Minusta -oli kuin joku olisi katsonut minuun pitkän aikaa tai asettunut viereeni -seisomaan, enkä voinut heti vapautua tuosta vastenmielisestä tunteesta. -Kenties, ajattelin minä, ovat tuon vanhan kerjäläisen esi-isät asuneet -tässä talossa, sillä hänhän kuuluu olevan varsin ylhäistä syntyperää ja -hänen sukunsa kaupunkimme vanhimpia aatelissukuja. Ehkäpä joku noista -esi-isistä nyt seisoi vieressäni ja loi läpitunkevia katseita tuohon -sukunsa vesaan! Ken voi ratkaista arvoituksen, mikä suhde vallitsee -heidän sielujensa välillä, missä tekemisessä ne ovat toistensa kanssa! -Tai ehkä hän itse vuosisatoja sitten muhkeana, kopeana herrana asueli -näissä huoneissa, ja samaten kuin usein huomaamattansa lähtee kulkemaan -tuttua tietä taloon, jossa ennen on asunut pitkät ajat, niin tuli -hänkin tälle synkälle, juhlalliselle kadulle, purkaaksensa täällä -ilmoille epämääräisen koti-ikävän, jota ei itse tajua. - -Minut valtasi niin voimakas halu nähdä hänet, että heitin hänen -jälkeensä rahat, joita jo hetken aikaa olin pitänyt kädessäni, empien --- en tiedä miksi -- heittäisinkö ne maahan. Hän oli sillä välin, -hitaasti käyden, saapunut seuraavan talon luo. Hän kuuli rahojen -kilahtavan tai tunsi katseeni, sillä hän käänsi päätänsä ja katsahti -minuun, ja minä näin valjut ryppyiset kasvot ja suuret, tuijottavat, -vaaleat, vähän punertavat silmät. Nuo silmät olivat päästä ulkonevat, -mutta eivät oikeastaan rumat. Mielentylsyyttä niissä kuvastui pikemmin -kuin surumielisyyttä, mutta samalla ne kumminkin olivat rajattoman -surulliset. Minusta oli kuin ne olisivat olleet neljännestunnin ajan -luodut minuun, vaikka tuo aika tuskin lienee ollut minuuttia pitempi. -Sitten kulki hän laulaen edelleen. Hän ei koskaan muuttanut nuottia, ei -antanut sävelmän paisua eikä heiketä eikä käyttänyt mitään muutakaan -keinoa vaikutuksen vahvistamiseksi. Yhtä yksitoikkoisena virtaili tuo -surumielinen sävelmä aina hänen huuliltansa; laulu kokonaisuudessaan -vain kuului heikommalta, hänen edentymistään edentyessään. - -Seisoin yhä vielä paikallani kuunnellen, ja minusta oli kuin hän yhä -edelleen vain olisi tuijottanut minuun punaisilla silmillään, ja -oudoksi kävi tuosta mieleni... Eräässä merenrannalla sijaitsevassa -kaupungissa oli muinoisina aikoina tapana panna kesäisin toimeen juhla, -joka vietettiin sillä tavoin, että lautan tapaan rakennettu laiva läksi -kuutamoyönä aavalle merelle, täynnä miehiä ja naisia, jotka olivat -kyllin ylimielisiä ottaaksensa retkeen osaa. Keskellä laivaa oli puusta -veistetty kuva, joka alkuaan lienee esittänyt jotakin jumalallista -olentoa, ja sen jalkain juuressa istui soittajia ja sinne oli asetettu -kaikenlaatuisia ruokia, hedelmiä ja juomia, sen ympärillä laulettiin -ja pyörittiin tanssissa, niin että heikot laudat ryskähtelivät. Usein -sattui silloin että ne, jotka tuossa hyörinässä joutuivat lähelle -reunaa, syöksyivät veteen ja hukkuivat. Ei kukaan saanut olla sitä -huomaavinaankaan, ei kukaan saanut auttaa, ei ainoakaan valitusääni -saanut häiritä tuota hillitöntä juhlaa, vaan laiva kiisi eteenpäin -soiton kajahdellessa ja riemuhuutojen raikuessa, jättäen taaksensa -hukkuvat, jotka yksin ja hylättyinä taistelivat kuoleman kanssa. -Myöhempinä aikoina ei noihin vaarallisiin retkiin enää ottaneet osaa -muut kuin hurja roskaväki, ja lopuksi ne sitten kiellettiin; viime -aikoina on niitä jälleen pantu toimeen, mutta muutettuina viehättäviksi -yöllisiksi huviretkiksi, joilta puuttuu tuo muinoinen salaperäisyys ja -kammottavaisuus. - -Samana hetkenä kuin kerjäävä laulaja katsahti minuun, tuli äkkiä -mieleeni tuo tarumainen laiva, josta olin kuullut kerran vuosia sitten --- en muista missä. Seisoin purppuralla verhotussa laivassa laiteen -ylitse kumartuneena ja silmäillen kirkkaaseen veteen, josta hukkuneen -avo auki olevat silmät katsoivat minuun. Äsken juuri oli hän ollut -elävänä meidän keskellämme, ja nyt näin hänen hervottoman ruumiinsa -syvyyden inhottavien asujanten ja limaisten levien keskellä, ja hänen -tuijottavat silmänsä kertoelivat, millaista tuskaa hän kärsi. Kuuliko -hän ehkä laivastamme viulunsoiton ja riemakkaan hälinän, lasien heleän -kilinän? 'Kuinka voit', lausuivat nuo silmät minulle, 'juoda kirkkaista -kolpakoista vaahtoavaa juomaa, kuulla silkin kitinää, kun suljet -lemmittysi syliisi, vaikka olet nähnyt tuskani ja kurjuuteni ja tiedät -että menehdyn syvyyteen?' - -Oi tuota salaperäistä, kammottavaa ja hurmaavaa retkeä! Niin, käännän -katseeni pois syvyyden kauhuista, kiiruhdan tuonne, minne mua kutsuelee -soitto ja hymyilevät naiset, heittäydyn polvilleni epäjumalan eteen, -kuuntelen haltioissani lautojen ryskähtelyä ja aaltojen kohinaa, -välittämättä siitä että hukkuneet lokkiparven tavoin rientävät laivan -jälkeen, sekaantuvat meidän elävien joukkoon ja sysäävät vuorostaan -meidät syvyyteen! - -Olin niin täydelleen haaveitteni vallassa, etten lainkaan kuullut että -Lisabella tuli sisään ja huomasin hänet vasta kun hän laski kätensä -olalleni. Tiedätkös sen, että nyt juuri, sinua odottaessani, mieleni -valtasi huumaava halu heittäytyä tuonne hylättyjen joukkoon? Ja vanhan -juopon punaiset silmät ovat vaikuttaneet minuun valtavammin kuin -sinun katseesi! Sinä luot silmäsi minuun, ja huulesi henkivät tuota -onnen sävelmää, joka sadoin kerroin on minut syliisi houkutellut: -Rakastakaamme ja olkaamme autuaalliset! Mutta kuule! korviini tunkee -toinenkin sävelmä, ja minun täytyy kumartua yli laivan laiteen, -kuunnellakseni hukkuneitten suruvirttä elämästä. - -Oi Lisabella, mikä tuleekaan kohtaloksemme, jos äänesi ei enää voi -sydämeeni tunkea? En tiedä, mikä minua pidättää sulkemasta sinua -syliini, miksi minun täytyy itkeä ajatellessani sinua! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA*** - - -******* This file should be named 64951-0.txt or 64951-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/9/5/64951 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |