diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65154-0.txt | 6370 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65154-0.zip | bin | 151531 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6370 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..256e9fd --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65154 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65154) diff --git a/old/65154-0.txt b/old/65154-0.txt deleted file mode 100644 index 49c82e0..0000000 --- a/old/65154-0.txt +++ /dev/null @@ -1,6370 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä, -by Alma Söderhjelm, Translated by O. A. Kallio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - - -Author: Alma Söderhjelm - - - -Release Date: April 24, 2021 [eBook #65154] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RANSKAN VALLANKUMOUKSEN -SIVISTYSELÄMÄSTÄ*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - -RANSKAN VALLANKUMOUKSEN SIVISTYSELÄMÄSTÄ - -Kirj. - -ALMA SÖDERHJELM - -Suomentanut - -O. A. Kallio - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1903. - - - - -SISÄLLYS: - -Salongit -Klubit -Sanomalehdistö -Teatteri -Maalaustaide -Kirkko -Konventin reformit - - - - -SALONGIT - - -Vainottuna ja pilkattuna julkisessa elämässä oli valistusfilosofia -löytänyt turvapaikan 18:nnen vuosisadan henkevissä ja hienoissa -salongeissa. Täällä se otettiin innostuksella vastaan, eikä viipynyt -kauan, ennenkuin se vanhasta, ylimyksellisestä seurapiiristä muodosteli -aivan uuden, pienen yhteiskunnan, joka tosin oli yhtä kevytmielinen, -yhtä loistava kuin vanhakin, mutta jolla oli syvemmät harrastukset -ja vapaampi sekä oikeampi käsitys olosuhteista. Näissä salongeissa -valistusfilosofia raivasi tietä politiikalle, joka, myöskin vainottuna, -pakeni näiden rauhaisten liesien turviin, missä ei tarvinnut pelätä -mitään vainoomista. Korkeimman ylimystön naiset: markiisitar de Croy, -markiisitar d'Egmont, Kustaa III:nnen ystävätär kreivitär Boufflers ja -monet muut puuttuivat harrastuksella ja innolla uusiin kysymyksiin, -ensin filosofisiin ja taloudellisiin, sitten reformatoorisiin ja -vallankumouksellisiin, ja tällä innolla he tekivät vallankumoukselle -suuren palveluksen, he kun siten välittivät korkeampien luokkien -tutustumista vallankumouksellisiin aatteihin. Monelle ensi innostus jäi -pysyväksi, toisille taas sillä oli vain uutuuden ja outouden viehätys, -joka ei jaksanut pysyä pystyssä todellisuuden vaatimuksia vastaan. -Niinpä esim. M:me Boufflers osottautui reforminystäväksi siihen päivään -saakka, jona kansalliskokous päätti aatelisuuden lakkauttamisen, mutta -heti senjälkeen hän kirjoitti Kustaa III:nnelle, että tuo kokous oli -laittomin mitä milloinkaan oli ollut. - -Kuta enemmän lähestyttiin vallankumousta, sitä vakavammaksi kävi -mieliala salongeissa, ja säätyjen kokoonkutsumisen lähinnä edellisenä -aikana, vv. 1788-89, poliittiset kysymykset täällä yhä enemmän -astuivat etualalle. Etteivät herättäisi vallanpitäjissä epäluuloa, -että muka olivat kokouspaikkana hallitusta vastaan tähdätyille -salaliitoille, nämä salongit useinkin olivat olevinansa muuta kuin -mitä ne itse asiassa olivat. Niinpä kuultiin vuoden 1789 alussa paljon -puhuttavan eräästä salongista, jossa vastainen edusmies Bergasse piti -spiritistisiä ja magneettisia istuntoja, jotka vetivät puoleensa väkeä -ja olivat hyvin huudossa. Houkutuksena olivat kuitenkin vain nimeksi -henki-ilmestykset ja yliluonnolliset asiat; itse asiassa tultiin -tänne yhteen keskustelemaan polttavista valtiollisista kysymyksistä -ja neuvottelemaan niistä periaatteista, jotka oli pantava uuden -yhteiskunnan pohjaksi. - -Mutta ei viipynyt kauan, ennenkuin salongit voivat käsitellä näitä -kysymyksiä aivan peittelemättä. Valtiosäätyjen kokoonnuttua toukokuussa -1789, kolmannen säädyn muututtua kansalliskokoukseksi kesäkuussa ja -Bastiljin kukistuttua heinäkuussa ei enää löytynyt mitään kahleita tai -siteitä yhteiskuntaelämässä eikä valtiollisella alalla. - -Yleensä on se käsitys vallalla, että vallankumouksen aikana -salongit rappeutuivat siihen määrään, että niille tuskin voi -antaa "ranskalaisen" salongin nimeä. Veljekset Goncourt puhuvat -vallankumouksellisten salonkien naisesta suurella halveksimisella: -"Naiset ovat hylänneet", he sanovat, "entisen käytöstapansa; he ovat -luopuneet vanhasta, pukevasta vaatteuksestaan uuden sangen huonosti -pukevan hyväksi; he ovat kuurot niille äänille, jotka sanovat heille, -ettei luonto eikä kasvatus ole tehnyt heitä kypsiksi miehisille -keskusteluille ja huolille. -- -- -- Emäntä ei enää kuten ennen ole tuo -suhdallinen valtiatar, joka ystävällisellä hymyllä kuunteli kaikkea -mitä puhuttiin ja pysyi tarkasti puolueettomalla kannalla. Ei -- ja -tässä siteerataan erään samanaikaisen englannittaren todistus -- hän -on teepöytänsä ääressä istuva, ilkeydestä vapiseva Penthesilea, joka -keskellä kiihkeintä väittelyä polttaa sormensa ja kaataa teekupposen -puvulleen"-- -- -- - -Aivan varmaan sellainen päätelmä on liian nopea. Tosiasia on -- ja -sen kyllä itsestään ymmärtää -- että uudessa yhteiskunnassa toimivat -salongit eivät olleet entisen ajan salonkien kaltaisia, että naiset, -joiden ympärille kokoonnuttiin, kuten M:me Condorcet, M:me Roland, -erosivat entisen kuningasvallan naisista, ja että heidän luonaan -puhuttiin muusta kuin mistä oli puhuttu esim. M:me Deffandin luona. -Politiikka karkoitti tiehensä seurapuhelun; salongit eivät enää olleet -kouluja, joissa opittiin kohteliaisuuden kaikkia vivahduksia ja -mielistelyn keveätä kieltä -- ne muuttuivat kouluiksi, joissa opittiin -yhteiskuntafilosofiaa ja patriotismia, joissa opittiin, kuinka tuli -elää ja kuinka tuli kuolla isänmaan puolesta. Tapahtui perinpohjainen -muutos -- muutos, joka tosin monesti kävi tuon siloisen ja siron -seuratavan ja hienostuneen maun kustannuksella, mutta joka toi mukanaan -niin paljoa vakavamman ja syvällisemmän elämänkatsomuksen, että tuskin -voidaan valittaa sen tapahtuneen. Ja tokkopa lienee syytä olettaa, -että salonkeihin tunkeutuvan vakavan aineksen millään tavoin tarvitsi -sulkea sieltä hienosti sivistynyttä seurustelutapaa, tai että sen -seikan täytyi jotakin vaikuttaa naisten henkevyyteen, viehätykseen -ja kauneuteen, jos he aamupukeutumisensa ajalla luettivat itselleen -Sieyès'in kuuluisaa _Mikä on kolmas sääty?_ tai muita huomiota -herättäviä valtiollisia lentokirjoja? Päinvastoin voidaan useita -vallankumousajan salonkeja tänä aikana, jolloin seurustelutapa yleensä -kansanvaltaistui ja kaikki elämänsuhteet saivat vaikutelmia alempien -ainesten kohoamisesta yhteiskunnan pinnalle, samalla kertaa kun ne -muodostuivat uusien aatteiden pesiksi, pitää viimeisenä turvapaikkana -18:nnen vuosisadan hienolle henkevyydelle ja siloiselle sivistykselle. - -Jos tahdomme jakaa vallankumousajan salongit eri ryhmiin, on -luonnollisinta antaa niiden ensin jakautua kahteen osastoon: vanhat -salongit, jotka olivat olemassa jo ennen vuotta 1789, sekä uudet -salongit, jotka syntyivät vallankumouksen ajalla. Edellisessä ryhmässä -voidaan sitäpaitsi salonkien laatuun katsoen erottaa ne salongit, -jotka oikeastaan olivat kirjallisia, joihin politiikka vain vähitellen -tunkeutui, ja joista sen ei koskaan onnistunut kokonaan karkoittaa -kirjallisuutta, sekä ne salongit, joilla oli selväpiirteisempi -poliittinen luonne. Kirjalliset salongit olivat hyvin lukuisat; niihin -voidaan lukea melkeinpä kaikki ne valistuneemmat ja vapaamielisemmät -salongit, jotka vuoden 1789 paikkeilla perustivat arvonsa vanhoihin -sukujohtoihin tai kirjalliseen kuuluisuuteen. Sellainen oli se salonki, -johon M:me Helvétius, huomiota herättäneen _De l'Esprit_ kirjan tekijän -leski, pienessä talossaan Auteuil'issä kokosi ympärilleen kaikki mitä -oli jälellä encyclopedismin ystävistä ja ihailijoista. Sellainen oli -sekin salonki, jossa M:me Condorcet ja hänen kuuluisa miehensä ottivat -vastaan ei ainoasti mitä Ranskalla vaan myös kaikki mitä valistuneella -Europalla oli etevintä ja ylhäisintä. M:me Condorcetin luona saatiin -nähdä kaikki sen ikivanhan ylimystön kirjalliset ja etevät edustajat, -johon markiisi Condorcet itse kuului, ja joka ei kadottanut loistavaa -seurustelutapaansa ja hienoa sivistystänsä, vaikkapa kansalliskokous -pakoittikin sen luopumaan nimistään ja aatelisarvoistaan. Täällä -nähtiin filosofeja ja matemaatikkoja, kirjailijoita ja tiedemiehiä, -poliitikkoja ja filantrooppeja, ja kaikki he saivat kokea harvinaisen -rakastettavaa vastaanottoa nuoren suopean M:me Condorcetin puolelta, -kaikki he kohtasivat ymmärtämystä ja kuuloa, kehoitusta ja harrastusta -itsensä Condorcetin puolelta, jonka nero oli kyllin laaja ollakseen -toimelias ei ainoastaan filosofian ja matematiikan abstraktisella -alalla, vaan myös politiikan ja rauhallisen ja käytännöllisen työn -aloilla. M:me Condorcetin salongissa ei päähenkilönä ollut hän vaan -hänen miehensä, jolle hän oli ensimäinen myöntämään kunniasijan. Suuri -ero iässä -- hän oli 21 vuotta nuorempi kuin Condorcet -- ynnä miehen -suuremmat lahjat vaikuttivat, että hän luonnollisesti taipui ja omaksui -miehensä mielipiteet. Itse ei M:me Condorcet suinkaan ollut lahjoja -vailla; päinvastoin hänellä oli luonnostaan avoin mieli näkemään ja -oppimaan, ja alituinen yhdessäolo älykästen ja harrastuksellisten -ihmisten kanssa oli johtanut hänen lahjansa korkeimpaan mahdolliseen -kehitykseen. Mutta hänen älykkyydessään ei ollut mitään miesmäistä -ainesta; se oli pehmeä ja naisellinen, ymmärtävä ja vastaanottavainen. -Hänellä ei ollut vähääkään johtamiskykyä eikä hänen nimensä liity -mihinkään laajaperäiseen toimintaan tai merkittäviin tekoihin. -Kuitenkin hän vaikutti paljon ylhäisen personallisuutensa kautta, ja -on luultavaa että Condorcetin ihmisystävälliset aatteet saivat monessa -kohdin vaikutteita häneltä. Varmaan on ainakin sitä kaunista ajatusta -naisesta ja sitä luottamusta hänen kykyynsä toimia poliittisella -ja yhteiskunnallisella alalla, jonka Condorcet niin monesti julki -lausui, elähyttänyt se onnellinen ja luottamuksellinen yhteiselämä, -jota hän eli tämän älykkään ja hienosti sivistyneen naisen kanssa. -M:me Condorcetin salonki sai girondistisen leiman, sittenkuin -Condorcet oli liittynyt siihen ryhmään konventissa, jota kutsuttiin -girondisteiksi. Mutta se ei koskaan varsinaisesti muodostunut minkään -poliittisen yllyttelyn pesäksi. Se lakkasi kesäkuussa 1793, sittenkuin -girondistit olivat kadottaneet viimeisenkin vilahduksen poliittisesta -vaikutusvallastaan. - -Kokonaan naisellinen äly, joskin tuotteliaampi kuin M:me Condorcet, oli -tuo vallankumouksen puhjetessa 50-vuotias M:me Fanny de Beauharnais, -jonka kirjallinen salonki sekä ennen revolutsionia että sen aikana oli -suosituimpia ja kuuluisimpia. M:me Beauharnais oli naimisissa M. Claude -Beauharnaisin kanssa, mutta puolisot sopivat huonosti yhteen eivätkä -edes eläneetkään yhdessä. M:me Fanny oli vielä kaunotar vuosistaan -huolimatta, ja hänellä oli sellainen tapa ottaa vastaan vieraitaan ja -kuunnella heitä, jollaista ei kukaan voinut mukailla. Hänen tavassaan -ja käytöksessään oli jotakin toverimaista, häntä ympäröivässä ilmassa -jotakin vapauden ja tasa-arvoisuuden tuoksua, mistä oli seurauksena, -että hänen luonaan heti alusta tunsi itsensä kotiutuneeksi ja -hyvinvoivaksi. Hän oli ennen vallankumousta julaissut joukon ajan maun -mukaisia runollisia tuotteita, kukkaiskoruisia ja silosanaisia, mutta -vailla runollista intomieltä ja mitään varsinaista kykyä. Itse hän piti -kirjailijatartehtävätään suuressa arvossa, mutta oli kyllin viisas -ollakseen sitä näyttämättä, eivätkä kirjalliset harrastukset päässeet -hänessä koskaan tukahuttamaan hänen pikku huoliaan kodin kauneudesta -ja puvun somuudesta. Hänen turhamaisuutensa ei koskaan, vastakohtana -niin monelle muulle, ollut halunnut koota salonkiinsa vanhoja nimiä, -joista kajastaisi entisten aikain urhotöiden hohde -- niin, hän osotti -selvää halveksimista sekä vanhaa aatelia kohtaan, joka luuli loistavan -nimen vapauttavan sekä lahjakkuudesta että kyvystä, ja nuorta aatelia -kohtaan, jonka kopeus häntä suututti. Eivät sukujohdot, vaan kuuluisuus -se täällä sai kunniasijan, eikä M:me Beauharnaisin tarvinnut suinkaan -hävetä niitä miehiä, joita hän otti kotiinsa vastaan. Mably, Grimm, -Buffon olivat olleet hänen kantavieraitaan ennen vallankumousta, ja -myöskin Jean Jacques Rousseau oli joskus nähty hänen salongissaan. -Kirjailijoita hän erityisesti suosi. Dorat oli ennen vallankumousta -hänen salonkinsa päähenkilöitä, ja vallankumouksen aikana astui hänen -sijalleen hänen nuorempi virkaveljensä Cubières, joka ihmetellyn -oppi-isänsä kuoltua otti tämän nimen, kutsuen itseään nimellä -Dorat-Cubières, ja joka yhdessä ystävysten Mercier'in ja Restif de la -Bretonnen kera kuului M:me Beauharnaisin lähimpiin ystäviin. Mutta eipä -puuttunut valtiollisia uudistusmiehiäkään tästä salongista, joka ennen -muita sisälsi muisteloita vanhasta ja siemeniä uuteen yhteiskuntaan. -Täällä nähtiin eri mielipiteiden ja erilaisten valtiollisten -näkökantojen edustajia: rakastettava, vapaamielinen Rabaud S:t Etienne, -protestanttinen pappi, mutta samalla valistusaatteiden hehkuva ystävä, -Sylvain Bailly, jonka nimi ennen vallankumousta liittyi vakavaan työhön -ja tieteellisiin ansioihin, mutta vallankumouksen puhjettua sai uuden -loiston, joka oli yhtä silmiinpistävä kuin lyhytaikainenkin. Uuras -vieras M:me Beauharnaisin sinisessä salongissa oli eräs loistelias, -kalpea nuori mies, käytöksessään ja ryhdissään jotakin elähtänyttä -ja ukkomaista, mikä huonosti sopi yhteen hänen vallankumouksellisen -kiihkoilunsa ja korupuheisen isänmaallisuutensa kanssa. Se oli talon -sukulainen Alexandre de Beauharnais, joka vasten tahtoaan oli nainut -kreolittaren Joséphine de la Pagerien ja nyt vallan julkisesti -laiminlöi nuorta rouvaansa politiikan ja rakastajattariensa vuoksi, -joilla molemmilla tahoilla hänellä oli sangen huomattava menestys. -Täällä nähtiin myöskin monta niistä ulkomaalaisista, jotka olivat -kiiruhtaneet Ranskaan lahjoittamaan vallankumoukselle osanottonsa ja -myötävaikutuksensa: Salmin prinssi, tuo intomielinen ruhtinas, joka -ei voinut vastustaa revolutsionista intoaan, intoa, joka oli vievä -hänet mestauslavalle, hänen sisarensa Hohenzollernin prinsessa, joka -kiintymyksestä oli seurannut häntä Ranskaan, ynnä tunnetuin kaikista -vallankumousajan ulkolaisista, preussilainen Johann Baptista von -Cloots, joka todellakin otti työhön osaa ja oli vaikuttava henkilö -vallankumouksen aikana. - -Sill'aikaa kun M:me de Beauharnais itse yksinkertaisella ja -toverillisella, mutta sangen rakastettavalla tavallaan hoiti -emännän tehtäviä, täytti runoilija Dorat-Cubières kaikki isännän -tai pikemminkin juhlamenojen ohjaajan velvollisuudet. Ilkeät kielet -kuiskuttelivatkin häntä senvuoksi M:me de Beauharnaisin rakastajaksi, -mutta on epävarmaa, josko heitä koskaan liitti toisiinsa muut kuin -ystävyyden siteet. Myöskin Cubières oli ollut kukkaiskielinen runoilija -ja tottunut jakelemaan imartelevia säkeitä joka taholle, etupäässä -kuninkaallisille, mutta hän heittäysi heti vallankumouksen alussa -liikkeesen, pääsi kommuunin yleissihteeriksi ja sai istua korkealla -konttorituolilla ja kirjoittaa sen mukaan kuin eräs vallankumouksen -kehnoimpia miehiä, kommuunin yliprokuraattori Chaumette, jolla oli -tuo komea itseotettu etunimi Anaxagoras, hänelle saneli. Cubières -ei silti lakannut runoilemasta; päinvastoin hän oli tuotteliaampi -entistään, mutta hänen aineensa eivät enää olleet keveitä ja -leikitteleviä: perhosia, kukkia ja siroja silmiä, vaan vakavia ja -isänmaallisia. Kerrotaan hänen Bastiljin valloituksen aikana istuneen -sisällä M:me Beauharnaisin luona ja paraillaan sepittäneen siloista -lemmenlaulua; kuullessaan kanuunain jyskeen Bastiljista hän heti muutti -lemmenlaulunsa vapausdityrambiksi. Vaikkapa tuo jutelma olisikin -vain kärkevä satiiri, niin se sittenkin hyvin kuvaa noita sen ajan -nopeita kääntymyksiä. Tosiasia on kumminkin että Cubières Bastiljin -valloituksen jälkeen sepitti tapauksesta runopukuisen ja suorasanaisen -kertomuksen, jonka hän merkitsi nimellä: "Cubières, sotilas ja -kansalainen", ja että hän julkaisi herjausrunoja Marie Antoinettesta ja -Artois'in herttuasta, samalla kun hän revolutsionisessa innossaan meni -niin pitkälle, että hän Marat'issa huomasi "kummasteltavan sekoituksen -tarmoa ja suloa", sekä sepitti isänmaallisia runoelmia kaikkiin -mahdollisiin ja mahdottomiin tilaisuuksiin. Kumminkin Cubièresin -vallankumouksellinen runous ja vallankumouksellinen toiminta vieläpä -terrorismin epäluuloisena aikanakin piti kaikki epäluulot syrjässä -M:me de Beauharnaisin salongista -- ja se onkin ainoa salonki, joka -keskeymättä voi pysyä pystyssä koko vallankumouksen ajan. - -Ne salongit, joilla oli ilmeisempi poliittinen luonne, -erosivat suuresti toisistaan. Muutamissa työskenneltiin vanhan -yhteiskuntalaitoksen pysyttämiseksi koskemattomana entisellään, -toisissa, kuten esim. kaunokirjallisen ja pedagoogisen M:me de -Genlis'in luona, puuhattiin kuninkaan serkulle, kolmannen säädyn -jäsenelle Philippe-Egalitélle kansansuosiota ja vaikutusvaltaa, toiset -taas olivat lietenä vapaamielisten, perustuslaillis-yksinvaltaisten -aatteiden levittämiselle -- aatteiden, jotka vallankumouksen kahtena -ensi vuotena omaksui melkein koko se puolue, jota voitiin nimittää -edistyspuolueeksi. Ainoasti viimemainituilla oli varsinaista -poliittista vaikutusvaltaa, ja niiden joukossa etenkin kaksi salonkia -herätti huomiota ja oli huudossa -- ei senvuoksi että ne olisivat -voineet ylpeillä mistään loistavista traditsioneista, hienosta -mausta tai miellyttävästä seurustelutavasta, eipä niillä edes ollut -emännän puoleensa vetävää viehätystä, vaan johtui se yksinkertaisesti -itsekkäistä vaikuttimista, koska niiden kautta voitiin kiivetä ylöspäin -yhteiskunnan portaita. Ne olivat ne salongit, joissa emännöitsi M:me -Necker, rahaministerin rouva, ja M:me Bailly, Pariisin pormestarin -puoliso. - -Veljekset Goncourt kuvailevat M:me Neckeriä seuraavalla tavalla: -"Hän oli nainen, vailla korkeaa sukuperää, hyväätekeväinen mutta -myötätunteeton, hyveellinen mutta suloton, sangen turhamainen, mutta -ainoasti vähän ylpeä, henkevä, mutta tuota kylmää ja järkeilevää -lajia henkevyyttä, joka johtaa puhelua antamatta sille eloa, -vallanhimoinen nainen, halukkaampi omaamaan imartelijoita ja suojatteja -kuin ystäviä." Hänen salongissaan nähtiin perustuslakia säätävän -kansalliskokouksen vasemmiston kaikki johtajat: Sieyès, Talleyrand, -kreivi Clermont-Tonnerre, Alexandre de Lameth -- kaikki nuo miehet, -jotka vallankumouksen alussa kuuluivat vastustuspuolueesen, mutta -eivät, enemmän kuin Necker ja Baillykaan, voineet kyllin nopeasti -seurata oman herättämänsä vallankumouksen mukana, vaan jäivät jälelle -ja leimattiin kohta sen vastustajiksi ja vainottiin sen vihollisina. -Sitäpaitsi kokoontui tänne parvi nuoria runoniekkoja, jotka kuhisivat -Neckerin ympärillä ja lauloivat hänen ylistystään enemmän tai vähemmän -onnistuneissa säkeissä. Tässä salongissa ei isäntäväki hetkeksikään -unohtanut itseään vierasten vuoksi, ja ilmakin täällä tuoksui -ihmettelyä talon isäntää kohtaan. Sitä erityisesti tarkoittamattakaan -kääntyi kaikkien mielenkiinto hänen puoleensa; hänen aikeensa, -hänen menestyksensä ja hänen vastoinkäymisensä ne olivat etevimpänä -puhelunaiheena. Kun näki Neckerin pyöreät, hyvinvoivat kasvot, jotka -melkein yksinomaan todistivat mieltymystä pöydän nautinnoihin, -hänen kömpelön ruumiinsa, joka teki jokaisen liikkeen raskaaksi -ja vaivanperäiseksi, tuntui vaikealta käsittää, että edessä oli -toimelias järjestäjä, nerokas finanssimies ja väsymätön työihminen. -Torstai-iltoina oli virallinen vastaanotto M:me Neckerin salongissa; -seura oli silloin sekalaisempaa, käytöstapa juhlallista, ja puhelu ja -keskustelu koskivat kirjallisia kysymyksiä. Mutta tiistaipäivällisille -hän sensijaan kokosi pienen, läheisen piirin samoinajattelevia ja -silloinpa täällä politiikka hallitsi melkein rajattomalla vallalla. -Alkuillasta puhuttiin kirjallisuudesta, laskettiin leikkiä, naurettiin, -kirjoitettiin runonpätkiä ja koetettiin saada aikaan iloista mielialaa. -Mutta k:lo 11:n jälkeen, kun ovet oli suljettu ja palvelijat -kadonneet, siirryttiin pilasta toteen, kirjallisuudesta politiikkaan, -puhelusta keskusteluun. Nyt neuvoteltiin uusista esitettävistä -ehdotuksista, toimeenpantavista reformeista, murrettavista vanhoista -ennakkoluuloista. Ja kaiken lopuksi tapahtui, että joku puhuja astui -esiin ja luki koetteeksi julki sen puheensa, jonka hän seuraavana -päivänä aikoi pitää kansalliskokouksessa, samalla kun yleisö -jännityksellä kuunteli, puhjetakseen hänen lopetettuaan innostukseen -ja ylistyssanoihin tai lausuakseen asian johdosta mielipiteitään ja -muistutuksiaan, jotka useimmiten aiheuttivat vilkkaan keskustelun. - -Tähän väittelyyn otti aina innolla osaa eräs nainen, joka ei -voinut olla vetämättä puoleensa kaikkien huomiota ulkomuotonsa ja -esiintymistapansa kautta. Se oli talon tytär, kuuluisa Ruotsin -lähettilään rouva M:me de Staël, joka äskettäin 23 vuoden iässä oli -julaissut ensimäisen kirjallisen tuotteensa. M:me de Staëlilla ei ollut -nimeksikään sitä gallialaista viehätystä ja suloa, joka oli ominaista -useimmille hänen aikalaisilleen; hänen ruumiinsa samoinkuin hänen -sielunsakin oli suurisuhtainen, hänen liikkeensä kulmikkaat, vilkkaat -ja tuimat, ääni kova ja miesmäinen. Hänen karkeat, punakat kasvonsa -muodostivat yhtä jyrkän vastakohdan äidin ylväille ja säännöllisille -piirteille, kuin hänen kevyteleinen, pulppuava älynsä tämän -saivartelevalle ja kuivalle opille. Oli ilmeistä että hän nuoruudestaan -huolimatta oli tottunut siihen, että häntä kuultiin ja pantiin arvoa -hänen arvostelulleen. M:me Neckerin salongissa hän melkeinpä aivan -yksinään edusti kirjallista kritiikkiä ja valtiollista areopagia. - -Oli eräs aatelinen salonki, joka oli vain kaikua Neckerin salongista --- se oli M:me Beauvaun. Herra ja rouva Beauvau ihailivat sokeasti -Neckeriä ja hänen rouvaansa; he lekottelivat näiden loisteessa ja -koettivat esiintyä vaikuttavina henkilöinä sen auktoriteetin turvissa, -jonka ystävyys Neckerien kanssa heille antoi. Heidän salongissaan -punottiin kaikkia juonia Neckerin palaamiseksi; täältä lähti koko -yllyttelysotajoukko, joka levitti Neckerin aatteita, ja herra Beauvaun -onnistui tartuttaa moneen muuhunkin innostuksensa Neckeriä ja tämän -ansioita kohtaan. M:me Beauvau oli osallisena miehensä ihailussa -ja hänen laillaan suopea vallankumoukselle. Mutta kun tarvitsi -lähemmin tulla kosketukseen niiden ainesten kanssa, jotka edustivat -vallankumouksellista liikettä, arasteli useinkin hänen ylimyksellinen -vaistonsa, ja hänestä oli vaikeaa mukautua siihen, että hänen -läsnäollessaan rikottiin seuraelämän alkeissääntöjä vastaan. Niinpä -hän on esim. itse kertonut, että hän vain suurimmalla ponnistuksella -kerran kotonaan, kun edusmies Target sormillaan otti tupakkaa hänen -tarjoomastaan rasiasta, voi säilyttää mielenmalttinsa niin, ettei -pudottanut rasiaa lattialle. - -Paljoa enemmän nousukasmaista eli "robinokraattista" -- käyttääksemme -erästä ylimystön vallankumouksen aikana tekaisemaa sanaa -- kuin -M:me Neckerin luona oli sävy M:me Baillyn salongissa. "Pikku M:me -Bailly", joksi pariisilaiset häntä kutsuivat, ei ollenkaan pitänyt -salassa että hän oli tyytyväinen asemaansa ja että hän tunsi itsensä -entisiä vertaisiaan ylemmäksi. Miehensä tavalla, joka Pariisin -pormestariksi tultuaan jätti entiset puuhansa ja harrastuksensa, -kirjansa ja tähtitieteelliset kojeensa lekotellakseen omassa -loistossaan, antaakseen puheillepääsyjä ja tunteakseen itsensä -pieneksi kuninkaaksi, M:me Baillykin jätti kaikki vanhat ystävänsä -ja halusi enää vain saada salongissaan vastaanottaa suurimaineisia -tai helskyvänimisiä henkilöitä. Hänen ihailunsa miestään kohtaan oli -jos mahdollista vielä suurempi kuin M:me Neckerin omaansa kohtaan, ja -hänen koko pyrintönsä tarkoitti kaikin tavoin suojella häntä ja hänen -kallisarvoista terveyttään. Hän ei sallinut miehensä koskaan mennä -ulos paitsi kahden palvelijan seuraamana, ja miehensä aterioidessa -hän istui tämän vastapäätä varoakseen ettei mikään vaan sattuisi -häiritsemään miehen ruoansulatusta. Pikku M:me Bailly, joka yksin -ollessaan vanhasta tottumuksesta istui ja päärmesi nenäliinoja tai -askarteli kaikenlaisissa yksinkertaisissa toimissa, oli koko lailla -ylpeä saadessaan nukkua rikasveistoisessa sängyssä, ajella kauniissa -vaunuissa, asua koreassa ja mukavassa huoneustossa, jota kaikkialla -koristivat hänen miehensä eri ko'oissa ja asennoissa otetut rinta- -ja muotokuvat, pitää hienoja päivällisiä, joiden jälkeen Salmin -prinssi, loistelias Barère de Vieuzac y.m. ylhäiset suutelivat hänen -kättään, ja kirjoittaa ylpeästi kuin kuningatar nimensä teatterien -aitiopiletteihin. M:me Bailly parka! Hänelle oli loisto oleva -lyhytaikainen, ja sitä seuraavaa alennusta eivät koskaan voisi korvata -muistot menneiden aikojen loistavasta komeudesta ja korkeasta asemasta. -Kun Bailly vietiin mestattavaksi, vihasivat ja halveksivat häntä niin -kovasti nuo samat pariisilaiset, jotka 20 p. kesäk. 1789 pallosalissa -olivat innostuksella ja riemulla tervehtineet häntä uuden järjestyksen -johtajana, etteivät he enää katsoneet hänen ansaitsevan tulla -mestatuksi samalla paikalla kuin muut uhrit, vaan siirsivät giljotiinin -perkiökasoille Seinen rannalle. - -Ne salongit, jotka tähän saakka olemme maininneet, olivat kaikki -yhdessä uskollinen ilmaus siitä, mitä Ranskassa ajateltiin ja -tunnettiin kahtena ensimäisenä vallankumousvuotena 1789 ja 1790. -Niiden ryhdissä oli jotakin epävarmaa ja hapuilevaa: toiselta puolen -ei vielä ollut jaksettu täydelleen irroittua vanhan järjestyksen -katsantotavasta, toiselta puolen taas eivät uudet aatteetkaan vielä -olleet ennättäneet saada lujaa kiinnekohtaa. Politiikalla oli uutuuden -viehätys, joka toisissa salongeissa hitaammin toisissa nopeammin sai -jalansijaa, mutta se ei vielä missään ollut tullut elinharrastukseksi. -Se valtiollinen tehtävä, jonka näiden salonkien valtiattaret olivat -ottaneet omakseen, oli yksinomaan innostavaa laatua; he vallitsivat tai -johtivat yleistä mielipidettä, he harjoittivat vaikutusvaltaansa, mutta -he eivät näytelleet mitään poliittista osaa. Mutta kun vallankumouksen -ensi aika oli kulunut, kun puolueryhmät alkoivat monistua ja -tulla selväpiirteisemmiksi, ja politiikka oli muuttunut siksi -suureksi harrastukseksi, joka nieli kaikki muut ja painoi leimansa -yhteiskuntaelämän kaikille aloille, silloin syntyi salonkeja, joissa -ainoasti poliittiset harrastukset olivat edustettuina, salonkeja, -joiden vaikutus ei ollut ainoasti näkyväinen vaan kokonaan mullistava. - -Eräs niistä, ja voidaanpa aivan varmaan, näyttämättä liian -kategoriselta, sanoa juuri se, joka palveli vallankumousta paraiten -ja pysyväisimmin, oli M:me Robertin salonki, joka tosin ei missään -suhteessa ollut erityisesti huomattava, mutta josta lähti uudempia ja -yhteiskuntaa mullistavampia aatteita kuin mistään toisesta. Lopussa -vuotta 1790, aikana, jolloin tasavaltainen aate ei vielä ollut -herännyt, jolloin kaikki pyysivät tekemään parannuksia yksinvaltaisessa -hallitustavassa, mutta kenenkään päähän ei vielä juolahtanut pyytää -itse yksinvallan poistamista, alkoi Louise Robert, tunnetun tiedemiehen -Kéralion tytär ja naimisissa vastaisen konventinjäsenen Robertin, -huonolahjaisen mutta oikean ja syvällisen patriotismin elähyttämän -kunnonmiehen kanssa, koota kotiinsa pienen ryhmän patriootteja, jotka -sielultaan ja mieleltään olivat kansanvaltaisia, jotka unelmoivat -tasavaltaista Ranskaa eivätkä voineet ajatella kansan suverenisuuden -toteuttamista ilman kuningasvallan kukistusta. Tämä ryhmä oli -yhtä epäyhtenäinen kuin harvalukuinenkin. Paitsi Louise Robertia, -hänen isäänsä ja miestänsä, voitiin siihen lukea vain muutamia -kirjailijoita ja lentokirjain sepittäjiä, joista kahdella oli sittemmin -historiallisesti tunnettu nimi: Condorcet ja nuori nerokas Camille -Desmoulins, joka muutamilla ylen vallankumouksellisilla lentokirjasilla -oli kääntänyt huomion puoleensa ja vielä enemmän sillä innostuttavalla -puheella, jonka hän piti Palais-Royalin puutarhassa kaksi päivää -ennen Bastiljin valloitusta ja joka antoi aiheen kansallisen kokardin -valmistamiseen. Tämä pieni ryhmä, joka kohta kyllä kasvoi kokonaiseksi -puolueeksi, koetti kaikin tavoin ajaa tasavaltaisten aatteiden oppia ja -levittää niitä laajoihin piireihin. Tärkeänä välineenä siihen heillä -oli se sanomalehti, jota M:me Robert toimitti Kéralion ja Robertin -avulla, _Le Mercure national_, lehti, jota jälkimaailma vähän tuntee, -mutta joka ilmestyessään herätti jonkun verran huomiota ja ansaitsee -tulla mainituksi yhtenä ensimäisistä, jotka avoimesti julistivat -puhtaasti demokraattista katsantokantaa. M:me Robertilla oli suuri -määrä henkevyyttä ja oivallinen äly. Kun hän v. 1790 meni 33 vuoden -iässä naimisiin Robertin kanssa, oli hänen nimensä jo tunnettu, -hän oli näet kirjoittanut muutamia romaaneja, joita oli luettu. -Hänen aikalaisensa M:me Roland kuvailee hänet pieneksi, hennoksi ja -suloiseksi olennoksi ja naureskelee sitä jyrkkää vastakohtaa, jonka -pullea Robert pitkine mustine hiuksineen ja itseensätyytyväisine, -punakoine naamoineen muodosti hänen hentoiselle olemukselleen ja -hienoille, vaaleille kasvoilleen. M:me Roland tekee myös pilaa Louise -Robertin tavasta pukeutua ja hänen maun- ja arvostelunpuutoksestaan -näissä seikoissa, niin että tavallansa olemmekin taipuvaisia -ajattelemaan M:me Robertia vailla sitä viehätystä ja somuutta, joka oli -ominaista monelle hänen aikalaisistaan. Hänen kaikki harrastuksensa -suuntautuivat ulospäin, eikä politiikka ja sanomalehtityö jättänyt -hänelle yhtään joutoaikaa noudattamaan muoteja ja koettamaan käyttää -niitä parhaalla tavalla omaksi edukseen. Hän oli juurikuin sen uuden, -älykkään, yhteiskuntaa parantavan naistyypin lihaksituleminen, jonka -vallankumous oli luonut, ja hän edustaa tätä naistyyppiä paremmin kuin -kukaan muu, sillä hänen ollessa selvänäköinen ja selväjärkinen hänen -käsityksensä oloista ei millään tavoin tullut turhia haaveilevaksi -kuten monien muiden, eikä hänen toimintansa kuten esim. Théroignen, -Olympe de Gougen ja Rose Lacomben ollut meluavaa ja huomiota -herättävää, vaan vakavaa ja hedelmänkantoista laatua. - -Juuri M:me Robertin salongista ulkoni ensiksi se demokraattinen -liike, joka oli kärjistyvä kuningasvallan poistamiseen ja tasavallan -perustamiseen. Hänpä se ja hänen perustamansa n.k. "veljeysklubit" -muita tarmokkaammin työskentelivät Ranskan kansanvaltaistuttamiseksi -ja ranskalaisen yhteiskunnan uudestimuodostamiseksi sekä koettivat -lakaista pois niin suuressa kuin pienessä, niin ulkonaisesti kuin -sisällisesti, kaikki muistomerkit ylimystön ja kuninkuuden, s. t. -s. sorron ajalta. Vuosina 1791 ja 1792 tämä demokratiseeraava liike -tarttui kovin kourin kaikkiin vanhoihin tapoihin, jotka vanha järjestys -oli jättänyt perinnöksi, ja tempasi ne juurinensa ylös. Se hävitti sekä -sen, mikä oli vanhentunutta ja mädännäistä, että sen, mikä oli elävää -ja tuoretta, hienoa ja taiteellista, huolimatta ollenkaan erottaa -sellaista, joka oli tuomittu hävitykseen, sellaisesta, joka ansaitsi -tulla säilytetyksi. Pääasiana oli luoda uutta, yksinkertaistuttaa, -tasoittaa. Käytäntöön tulivat vallankumoukselliset muodit, siloiset -ja halpahintaiset; puuteri katosi, ja vanhat suurenmoiset hiuspukimet -korvattiin niskaan tehdyllä solmulla; alettiin kantaa vaatteita -"à la nation" ja "à la constitution" kansalliskokardin väreissä, -koristettuina yksinkertaisella, valkealla kaulaliinalla; vanhat perityt -perhekoristeet uhrattiin isänmaallisen innostuksen alttarille ja -korvattiin Bastiljista otetuilla hiotuilla kivillä tai emaljoiduilla -kokardeilla vallankumouksellisine vaalilauseineen. Huoneiden -sisustuksessa hylättiin kaikki se loisto ja kaikki se rakastettava -kokettisuus, jota vanha järjestys oli pitänyt niin suuressa arvossa. -Se kepeä, oikullinen ja kevytmielinen tyyli, joka vielä oli jälellä -perintönä Ludvig XV:nnen aikakaudelta, joutui pilkatuksi ja -halveksituksi; kaikki ornamentit ja koristukset poistettiin, kaikki -nuo taivutetut, käyrät viivat saivat väistyä antiikin vakavain, -yksinkertaisten ja puhdasten viivain tieltä. Mutta siihen antiikkiseen -tyyliin, joka nyt pääsi käytäntöön, sekoitettiin vallankumouksellisia -vertauskuvia, jotka tekivät sen vielä raskaammaksi ja vakaisemmaksi -kuin se itsessään olikaan. Istuttiin korkeaselustaisissa, kolkoissa -tuoleissa, kuultiin kellon lyövän n.k. yhteiskuntauunissa, joka -oli koristettu marmorista ja kullatusta pronssista tehdyillä -pilareilla, jotka esittivät Marskentän federatsionialttaria, nukuttiin -patrioottisissa sängyissä, joiden pielet loppuivat pieneen kimppuun -keihäitä, joissa vallankumouksellinen lakki riippui. Tapetit oli -juovitettu kolmivärisiksi tai kantoivat vapauden ja tasa-arvoisuuden -merkkejä; seinillä saivat paimenidyllit ja Ledaryhmät väistyä -vallankumouksellisten pilakuvien ja isänmaallisten kuvien tieltä, -ja osotukseksi siitä, että oltiin todella vallankumouksellisessa -talossa, naulattiin usein pääoven päälle suuria levyjä isänmaallisine -päällekirjoituksineen kuten esim.: "Yhteys, tasavallan jakamattomuus, -vapaus, tasa-arvoisuus, veljeys tai kuolema." - -Jo aikaisemmin oli alettu vaatia seuraelämän yksinkertaistuttamista. -Sanomalehdet ne ensinnä kävivät käsiksi tähän asiaan. Eräs -lehti, _Chronique de Paris_, esittelee, että "kaikki koneellinen -ja huolellisesti muovailtu etiketti, kaikki mielistely, kaikki -kunnioituksen, nöyryyden, tottelevaisuuden, palvelevaisuuden -vakuutukset" olisi pois pyyhittävä ranskan kielestä; eräs toinen -ehdottelee, ettei enää pitäisi suudella naisen kättä, koska muka -kumartuessa kadotti sen ylpeän ja arvokkaan ryhdin, joka kuului -hyvälle patriootille. Muutamat ehdottivat, että ainoasti silloin olisi -otettava hattu päästä, kun pää tuntui kuumalta tai valmistauduttiin -puhumaan jossakin kokouksessa; että olisi hylättävä tapa kumartaa, -koska muka kumarrukset olivat orjuuden merkkejä; ettei pitäisi -puheessa eikä kirjoituksessa käyttää sellaisia lausetapoja kuin -"minulla on kunnia", "Te teette minulle kunnian", ja että kirjeet, -sen sijaan että ne päättyivät noilla kuluneilla lauseparsilla -"sangen nöyrä" tai "sangen kuuliainen palvelijanne", olisi -yksinkertaisesti lopetettava sanoilla "hyvää päivää, hyvää yötä, -hyvästi", tai lausetavoilla sellaisilla kuin "olen maanmiehenne, -veljenne, toverinne, ystävänne, vertaisenne". Hiukan myöhemmin -oli lehdessä _Le Mercure national_ luettavana kirjoitus nimeltä -_Sanojen vaikutuksesta ja tavan voimasta_. Tässä kirjoituksessa -vaadittiin että, kun kerran vallankumous oli tehnyt kaikki veljiksi, -kielenkäytännöstä poistettaisiin kaikki, mikä muistutti vanhasta -tyranniudesta ja entisestä säätyerosta, ja sinutteleminen otettaisiin -käytäntöön yleisessä elämässä. Sellainen ehdotus oli tietysti sama -kuin rikkoa täydellisesti välinsä vanhan seuratavan kanssa ja ottaa -käytäntöön uusi, kansanvaltaisen tasa-arvoisuuden periaatteelle -perustuva tapa. Kirjoituksen tekijä, M:me Robert, ei uskaltanut sitä -merkitä nimellään pelosta että siten herättäisi sekä naurua että -suuttumusta. Mutta suureksi hämmästyksekseen hän huomasi, ettei hänen -kirjoituksestaan seurannut kumpaakaan, vaan että päinvastoin uusi -yhteiskunta piti hänen ehdotustaan sekä viisaana että loogillisena ja -täysin yhteensopivana niiden periaatteiden kanssa, jotka revolutsioni -oli omaksunut. Itse oli Louise Robert hyvin innostunut reformiinsa, -johon hän oli kääntänyt lähimmän ympäristönsä. Hän pani sen ensin -käytäntöön omassa salongissaan ja sitten "veljeysklubeissa", joiden -jäsenet jälkeen 10 p:n elok. 1792 yleisesti rupesivat sinuttelemaan -toisiaan. Kumminkin vasta syksyllä 1793 tämä tapa tuli viralliseksi. -Silloin näet menestysvaliokunta -- sittenkuin konventti monesti oli -kieltäynyt kuulemasta niitä, jotka vaativat sinuttelemisen tekemistä -pakolliseksi -- otti tavaksi virallisissa kirjoituksissaan käyttää -puhuttelusanaa "sinä", ja täältä samainen tapa siirtyi konventtiin, -hallinnollisiin virastoihin ja armeijaan, joka todellakin muodosti -suuren sotilaallisen veljeyskunnan. Virallisista kirjoituksista se -piankin siirtyi jokapäiväiseen seuraelämään, ja, kuuluttuaan alussa -sekä tavattomalta että oudolta, sinutteleminen vähitellen tuli niin -tavalliseksi, ettei kukaan enää sitä ajatellut. Palvelija sinutteli -herraansa, työmies päällikköänsä ja lapset vanhempiansa huomaamatta -siinä mitään luonnotonta. - -Mutta Louise Robert ei tahtonut ajaa ainoasti demokratian ulkonaisten -merkkien käytäntöön ottamista, vaan myös, ja ennen kaikkia, niitä -aatteita, jotka olivat demokratian ytimenä. Hän ja hänen ystävänsä -eivät lakanneet koettamasta herättää laajemmissa kerroksissa -harrastusta ja mieltymystä valtiolliseen toimintaan ja levittää niiden -keskuuteen ajatusta yleisestä äänioikeudesta. Tuskin tarvinne mainita -että M:me Robert tänä aikana, jolloin monet äänet kohosivat vaatimaan -naiselle valtiollisia ja kansalaisoikeuksia, myös innokkaasti taisteli -naisvapautuksen hyväksi. Kuitenkin hän enemmän oman esimerkkinsä -ja toimintansa kuin teoreettisten keskustelujen kautta työskenteli -tämän aatteen toteuttamiseksi, ja hänen vaatimuksensa naisen hyväksi -tarkoittivat enemmän hankkia naiselle oikeutta ottamaan osaa -isänmaalliseen työhön kuin antaa hänelle osaa tämän työn hedelmistä. -Todistuksena siitä on että "veljeysklubit" eivät koskaan ottaneet -naisen äänioikeutta ohjelmaansa. Kun tasavalta perustettiin, ei kukaan -vaatinut yleisen äänioikeuden ulottamista naiselle -- minkä edun hän -kuitenkin työllään vallankumouksen hyväksi olisi hyvin ansainnut. - -Joskin jälkimaailma vähän tuntee Louise Robertia, niin ei sensijaan -ole samoin hänen aikalaisensa M:me Rolandin laita. Tuskinpa löytyy -ainoatakaan vallankumouksen historiaa, kuinka pintapuolista ja -supistettua hyvänsä, joka ei omistaisi jonkun verran huomiota -hänen personallisuudelleen ja hänen osalleen valtiollisessa -elämässä. Ja harvinaista kyllä löytyy tuskin yhtäkään, joka ei -melkein yksimielisesti kiittäisi tätä naista; yksinpä Carlylekin, -joka muuten hyvin ankarasti arvostelee vallankumouksen aikana -toimineita henkilöitä, ei voi löytää kyllin kauniita sanoja hänestä -puhuessaan. "Kunnia suurelle äidille luonnolle, joka itse Pariisissa, -sentimentalisuuden ja pompadourismin aikakaudella, voi luoda Jeanne -Phliponin!" hän huudahtaa. Ja tuntuu aivan siltä, kuin se viehätys, -joka kahlehti, se sielunylevyys, joka väkevästi vaikutti omaan -aikaansa, on tehnyt vaikutuksensa myös jälkimaailmaan! - -Marie-Jeanne Phlipon, tavallisesti kutsuttu nimellä Manon, oli 26 -vuoden iässä mennyt naimisiin 20 vuotta vanhemman Roland de la -Platièren kanssa, joka oli teollisuustarkastajana Lyonissa. Lyonin -kaupungin asioissa Roland rouvineen oleksi Pariisissa helmikuusta -syyskuuhun 1791. Täällä he tulivat läheiseen yhteyteen Brissotin -kanssa, joka työllään neekeriorjuuden poistamiseksi, sanomalehdellään -_Le patriote français_ ja vallankumouksellisella mielellään oli saanut -sijan vallankumouksen tunnustettujen johtajain joukossa, ja hänen -kauttaan he olivat tutustuneet pieneen piiriin kansalliskokouksen -edusmiehiä ja jakobiiniklubin jäseniä, jotka kokoontuivat -neuvottelemaan tärkeistä asioista. "Sovittiin siitä", sanoo M:me Roland -muistelmissaan, "että kokoonnuttaisiin minun tyköni neljänä iltana -viikossa, koska minä asuin yhdessä kohdin, hyvin ja niin keskellä, -ettei asuntoni ollut kaukana kenestäkään niistä, jotka tulivat näihin -pieniin komiteoihin". Sellainen oli M:me Rolandin salongin alku. Niinä -seitsemänä kuukautena, jotka Roland-puolisojen ensimäinen oleskelu -Pariisissa kesti, kokoontui M:me Rolandin luo säännöllisesti neljästi -viikossa se pieni komitea, jonka etevimmät jäsenet olivat Brissot, -Robespierre, totinen, uneksiva Buzot ja rehellinen Petion, josta oli -tuleva Baillyn seuraaja Pariisin pormestarina. Täynnä uusien aatteiden -innostusta, vapautta rakastavana varhaisesta lapsuudestaan saakka, -Manon Roland oli onnellinen saadessaan siten tutustua johtaviin miehiin -ja läheltä seurata mukana noita tapauksia, joille hän omisti niin -elävän harrastuksen. Siitä huolimatta hän tähän aikaan ei ottanut -osaa keskustelemuksiin, vaan pysyi tunnollisesti vaatimattomana -kuulijana, koska katsoi sen yksin soveltuvan hänelle. "Minä tiesin", -hän sanoo, "mikä osa sopi minun sukupuolelleni, enkä sitä hylännyt. -Kokoukset pidettiin minun läsnäollessani, mutta ilman että minä millään -tavoin otin niihin osaa; istuen pöydän ääressä, varsinaisen piirin -ulkopuolella, minä tein käsityötä tai kirjoitin kirjettä keskustelun -aikana. Mutta vaikkapa olisin lähettänyt kymmenen kirjettä, niin en -silti kadottanut sanaakaan siitä mitä puhuttiin, ja tapahtuipa että -purin huultanikin ollakseni lausumatta mielipidettäni." - -Puolisot Roland olivat useita kuukausia poissa Pariisista, ja koko -tänä aikana he olivat vilkkaassa kirjeenvaihdossa sekä Robespierren -että Buzotin kanssa, varsinkin jälkimäisen, joka oli tullut lähempään -suhteesen heidän kanssaan kuin kukaan muu heidän ystävistään. -Kun he joulukuussa 1791 lopullisesti asettuivat Pariisiin, oli -perustuslakiasäätävä kansalliskokous hajoitettu ja lakiasäätävä -astunut sen sijalle. Tähän kokoukseen oli -- kun yleinen päätös -oli tehnyt uudestaanvalinnan mahdottomaksi -- tullut joukko nuoria -aineksia, jotka toivat siihen kiihkeän, leimuavan patriotismin ja -kiitetyn kaunopuheisuuden. Nämä nuoret kuuluivat kaikki äärimäiseen -vasemmistoon ja ryhmittyivät jo alusta pitäen Brissotin ympärille, -joka oli yksi Pariisin edustajia. Oma aikansa antoi heille sentähden -nimen "brissotistit", kun se vain harvoin ja tuskin koskaan muista kuin -Girondesta kotoisin olevista käytti historiallista nimeä "girondistit". -Osa näistä nuorista tehtiin tutuksi M:me Rolandin salongissa, niiden -joukossa kaunopuhuja Guadet, Louvet, tuon epäilyttävän kuuluisan -_Amours du chevalier de Faublas_ kirjan tekijä, ja nuori ylpeä -Barbaroux Antinouspäineen, pelottomin ja ehkäpä toimeliainkin kaikista -girondisteista. Brissot kävi siellä edelleen milloin hänen aikansa -myönsi, ja ahkera vieras oli yhäti vielä Buzot, jossa M:me Rolandin -niin etevä personallisuus oli herättänyt eloon lämpimämmänkin tunteen, -mikä, saaden vastatunnetta, tuotti heille kummallekin monia taisteluja, -mutta vahvisti heitä siinä kamppailussa elämästä ja kuolemasta, jonka -he olivat saavat kestää. M:me Rolandin salonki sai julkisemman luonteen -ja voitti melkoisesti vaikutusvaltaa, sittenkuin Roland maaliskuussa -1792 Brissotin välityksellä oli kutsuttu sisäasiain ministeriksi -ensimäiseen isänmaalliseen ministeristöön, joka silloin asetettiin. -Säännöllisesti kerta viikossa ministerit muutamain edusmiesten kanssa -olivat päivällisillä M:me Rolandin luona, minkä ohella tämä sillävälin -sekä määrättyinä että epämääräisinä viikonpäivinä otti vastaan lähemmän -ystäväpiirinsä. - -Oltuaan alussa ainoasti kuulijana alkoi M:me Roland vähitellen ottaa -aktiivisemminkin osaa ystävien kokoontuessa hänen luokseen, ja yhä -enemmän nämäkin alkoivat tuntea vaikutelmia hänen mielipiteistään -ja hänen käsityksestään. Ei ollut yhtäkään näiden ystävien, näiden -edusmiesten ja ministerien joukossa, joka ei olisi tiennyt, että -hän ei ainoasti yksityiskohdissa tuntenut ja seurannut miehensä -valtiollista ja hallinnollista toimintaa, vaan myös, kuten M:me Roland -itse muistelmissaan myöntää, työskenteli yhdessä hänen kanssaan, että -se oli hän, joka oli sepittänyt joukon niitä yleistä politiikkaa -koskevia kirjoituksia, jotka Roland ministerinä ollessaan julkaisi ja -joita voidaan pitää varsinaisina girondistisen puolueen julkaisemina -manifesteina. Ei kukaan epäröinytkään sitä julkisesti tunnustaa. Kun -syyskuussa 1792 konventissa oli kysymys Rolandin kehoittamisesta -pysymään ministeripaikallaan, virkkoi Danton hieman karkealla suoralla -tavallaan: "Ei kukaan voi tehdä Rolandille oikeutta enemmän kuin -minä, mutta minä pyydän teitä, jos lähetätte hänelle kehoituksen -pysyä paikallaan, lähettämään sellaisen myös hänen rouvalleenkin, -sillä kaikki ihmiset tietävät, ettei Roland ole yksin hoitanut -departementtiaan. Minä olen aivan yksin hoitanut omaani." - -Ne jotka kävivät Rolandin kodissa olivat myös tottuneet siihen, että -kaikki valtiolliset keskustelut tapahtuivat M:me Rolandin läsnäollessa. -Useimmat siihen myöntyivät mielellään, jopa joskus pyysivät häntä -antamaan käytettäväksi oman huoneensa, kun joku salainen neuvottelu -oli tarpeen; ja usein tapahtui, että ne, jotka tulivat keskustelemaan -tai hakemaan neuvoa jossakin tärkeässä asiassa, kääntyivät hänen -puoleensa, jos Roland itse oli estetty. Mutta oli niitäkin, joita M:me -Rolandin läsnäolo vaivasi. Niinpä kertoo meille esim. Barras, ettei hän -milloinkaan käynyt Rolandin luona, koska hän ei voinut suvaita että -tämän vaimo oli läsnä heidän yksityisissä puheluissaan. - -Ei ole syyttä sanottu että girondistista puoluetta johti nainen. Sillä -vaikkapa niin ei olisikaan laita sanan ankarimmassa merkityksessä, -niin on kuitenkin varmaa, että M:me Rolandin salonki Rolandin -ensimäisestä ministerikaudesta saakka oli lähtökohtana girondistien -politiikalle, joka, kuljettuaan ensin käsi kädessä robespierreläisen -politiikan kanssa, erosi tästä ja lähti omaa tietänsä muuttuakseen -kohta sen kiihkeimmäksi vastustajaksi. Juuri M:me Rolandin salongissa -pohditaan pohtimistaan sodanjulistusta, ja täälläpä kokoonnutaan -19 p. huhtikuuta, iltana ennen sen sodanjulistuksen julkaisemista, -joka tuli girondistien suureksi erehdykseksi ja yhdeksi epäsuorista -syistä hirmuvaltaan ja Robespierren diktatuuriin. Juuri täällä -kommuunin perustamisen jälkeen 10 p. elokuuta, kiivaan sisällisen -taistelun vallitessa girondistien ja jakobiinien välillä, girondistit -kokoontuvat neuvottelemaan keinoista voidakseen pysyä pystyssä -vuoripuolueen kasvavaa valtaa vastaan; juuri täällä valmistellaan -hyökkäykset ja järjestetään puolustus. Kun terrorismi voittaa, niin -tänneppä girondistit tulevat etsimään lohdutusta ja saamaan uutta -voimaa ja miehuutta. Ja girondistien radan lopussa, kun ei mitään -enää ole pelastettavissa, he silloin lähemmin sulkeutuvat tämän -naisen ympärille, joka ei koskaan ollut horjunut, joka ei koskaan -ollut neuvonut heitä alhaisiin tai edes varovaisiin tekoihin, ja joka -nyt sanoin ja esimerkein opettaa heitä kuolemaan arvokkaalla, jopa -suurenmoisella tavalla. - -Samoinkuin vuoripuolue usein julkisesti osotti M:me Rolandin salongin -siksi liedeksi, josta lähti se vastustus, jota vihollinen kutsui -milloin girondismiksi, milloin rolandismiksi, brissotismiksi tai -buzotismiksi, samoin merkittiin monesti girondistien kukistuttua -sitä pientä ystäväpiiriä, jonka Camille Desmoulins'in puoliso -Lucile kokosi luokseen, lähtökohdaksi vastarinnalle Robespierren -yhäti kasvavaa tyranniutta vastaan. Ja totta olikin että Lucile -Desmoulins'in salonki oli kokouspaikkana politikoille, etupäässä -cordelierien klubin jäsenille, että siinä vallitseva sävy oli -äärimäisen vallankumouksellista ja että Lucile uneksi vallan -haaveilevasti voivansa saada aikaan sovinnon noiden toisilleen -vihamielisten puolueiden välillä. Mutta Lucile ei ollut syntynyt -politikoitsijaksi, ja oikeastaan tänne ei tultukaan keskustelemaan -valtiollisista kysymyksistä. Tänne tultiin olemaan yhdessä hänen ja -Camillen kanssa, nauttimaan täällä vallitsevasta yksinkertaisesta -ja viihtyisästä mielialasta, tuntemaan mielihyvää siitä että oltiin -syrjäisessä loukossa yhdessä kahden onnellisen ihmisen kanssa, joiden -luota valtiolliset myrskyt ja uhkaava vaara eivät voineet pelottaa -pois suruttomuutta ja onnea. Kantavieraita täällä olivat Danton ja -hänen nuori rouvansa, Lucilen kaksi kaunista sisarta ja hurmaava M:me -Kéralio, vastainen marsalkka Brune ja ennen muita Camillen ja Lucilen -yhteinen ystävä Stanislas Fréron -- tuo julma Fréron, Marat'in ihailija -ja aseveli, väkivaltaisen _L'orateur du peuple_ lehden ulosantaja, -Fréron, Vendée-kapinan kukistaja, eteläisten maakuntain sortaja, -jonka me täällä näemme muuttuneena rakastettavaksi seuraihmiseksi, -tunteelliseksi ja hienoksi luonteeksi, koti- ja maalaiselämän -rakastajaksi ja -- Camillen luvalla -- Lucilen innokkaaksi ihailijaksi. - -Lucile Desmoulins'in kohtaloksi tuli sama kuin Manon Rolandinkin, -nimittäin mestauslavalla kuoleminen. Ja voisipa luulla että tämä pikku -Lucile, joka oikeastaan oli vain tavallinen ilotyttö, mutta jonka -vallankumous teki ajattelevaksi ja sankarilliseksi naiseksi, oli ollut -sangen tärkeä henkilö, jos häntä arvosteltaisiin vallankumousoikeuden -kuulustelupöytäkirjain mukaan. Hän seisoi näet syytettynä sen edessä -siitä, että oli muka vehkeillyt salaliittoja kansan turvallisuutta -vastaan, tahtonut hajoittaa konventin ja asettaa Ludvig XVI:nnen pojan -Ludvig XVII:nnen Ranskan valtaistuimelle! - - - - -KLUBIT - - -Salonkien ollessa liesinä, joista naiset voivat vaikuttaa -vallankumouksen kulkuun, klubit taas olivat miesten johtavan -vaikutuksen lähtöpaikkana. - -Ludvig XVI:nnen aikana oli klubilaitos Englannista tuotu Ranskaan. -Mutta sen sijaan kun englantilaisilla klubeilla melkeinpä kaikilla -oli seurallinen luonne, olivat ranskalaiset klubit alusta pitäen -kokonaan valtiollisia. Monta niitä ei ollut olemassakaan ennen -vallankumousta, ja niistä taas ei ollut monta, jotka jollakin tavoin -olivat merkittäviä. Tunnetuimmat ja huomattavimmat olivat Mustien -ystäväin klubi, Brissotin perustama neekeriorjuuden poistamiseksi, -sekä Orléansin herttuan perustama ylhäinen Valois-klubi, joka oli -hyvin muodissa ja luki jäsenikseen useat niistä miehistä, jotka -olivat tulevat tunnetuiksi vallankumouksen aikana eri aloilla ja eri -puolueissa. Mutta vallankumouksen puhjetessa syntyi valtiollisia -klubeja, joilla oli kokonaan toinen ja paljoa suurempi merkitys, -klubeja, joiden käytös oli pääsevä määräämään tapausten kulkua ja -jotka olivat ottavat käsiinsä vallankumouksen johdon. Tuskin tarvinnee -mainita, että kaikista näistä klubeista tuo n.k. Jakobiiniklubi näytteli -huomattavampaa osaa ja harjoitti suurempaa vaikutusvaltaa kuin -yksikään muu. Kun tämän klubin toiminta yleisesti on tunnettu ainoasti -sen myöhempinä vuosina, jolloin se ei ollut muuta kuin Robespierren -etevin tuki ja yksi hänen diktatoorisen hallituksensa tärkeimmistä -välikappaleista, lienee ehkä huvittavaa oppia tuntemaan klubin alku -sekä sen toiminta sen olemassaolon ensi aikana. - -Alkuna tähän jakobiinien klubiin, jonka nimi jälkimaailmalle on -jäänyt pysyväksi vallankumousaatteiden lihaksitulemisena, oli pieni, -vaatimaton bretagnelaisten edusmiesten yhdistys, jotka olivat -liittyneet yhteen ja yleisesti kutsuttiin nimellä bretagnelainen -komitea tai bretagnelainen klubi. Enemmän kuin muut maakunnat oli -Bretagne ollut hallitusta vastaan virinneen tyytymättömyyden lietenä; -täältä olivat kapinalliset aatteet levinneet maan muihin osiin, -ja täällä oli aikaisemmin, väkevämmin ja sitkeämmin kuin muualla -koetettu pudistaa niskoilta läänitysvallan iestä. Määrätymmin ja -selvemmin kuin useimmat muut olivat bretagnelaiset myös päässeet -selville siitä, mitä reformeja he tahtoivat toimeenpantaviksi ja mitä -toivomuksia he tahtoivat esittää tulevalle säätykokoukselle. Mutta -peloissaan siitä etteivät nämä toivomukset tulisi kyllin pontevasti -ilmituoduiksi, valitsijat käskivät edusmiestensä liittymään yhteen -ja yhteisesti neuvottelemaan, miten heidän tuli toimia ja mille -kannalle heidän tuli asettua. Edusmiehet, joista useimmat olivat -personallisesti tuttuja, noudattivat pyyntöä ja päättivät neuvotella -keskenään. Neuvottelut pidettiin eräässä kahvilassa, jonka isännällä -oli liberaaliset mielipiteet, n.k. Amauryn kahvilassa, joka sijaitsi -Versailles'in väkirikkaimmassa osassa ja lähellä sitä salia, missä -kansalliskokouksella oli istuntonsa. Klubin kokouksilla oli vallan -yksityinen luonne. Alussa siihen kuului ainoasti kolmannen säädyn -jäseniä -- "heitä oli", sanoo eräs samanaikuinen sanomalehtimies -Beaulieu, "kourallinen samoja miehiä, jotka ennen oli nähty -Bretagnessa nostamassa kapinalippua kuninkaan lähettejä vastaan". -Melkein heti paikalla heihin liittyi useita alemman papiston jäseniä. -Bretagnelais-klubin perustajain joukossa emme sitävastoin tapaa yhtään -aateliston jäsentä, siitä yksinkertaisesta syystä', että Bretagnen -aateli, ollen rutivanhoillinen, samoin kuin korkeampi papistokin oli -kieltäytynyt lähettämästä edusmiehiä säätykokoukseen. - -Jos ajattelemme, millainen uutuus kansanedustajain kokoonkutsuminen -oli kaikille ranskalaisille, voimme ymmärtää, että suuri häiriö, -epätasaisuus ja hajaannus vallitsi ei ainoasti samansäätyisten -vaan myös samanseutuisten edusmiesten kesken. Bretagnelaisilla oli -kokouksissaan lähestymiskeino, joka vahvisti heidän ennestäänkin -suurta solidarisuuttaan ja teki sen, että he säätykokouksessa -aina olivat yksimieliset, kun toisten maakuntain edustajat olivat -eripuraiset ja hajalliset eri mielipiteiden ja käsityskannan vuoksi. Ei -kestänytkään kauan ennenkuin bretagnelaisten voimakas ja yksimielinen -esiintyminen kansalliskokouksessa huomattiin, ja ennenkuin heidän -klubiaan alettiin pitää sinä lähteenä, josta he saivat voimansa. Pian -alkoi muiden maakuntain samoinajattelevia edusmiehiä pyrkiä klubiin. -Sitä bretagnelaiset katsoivat kunniakseen ja mielellään myönsivät -pääsyn. Siten astui klubiin Dauphinén, Franche-Comtén ja Anjoun sekä -myöhemmin muidenkin maakuntain edusmiehiä. Mihin aikaan tunnetumpia -nimiä, sellaisia kuin Mirabeau, Aiguillon, Sieyès, Barnave, Petion, -Grégoire, Lameth, Robespierre, olisi voitu tavata jäsenluettelossa, jos -sellaista olisi ollut, ei voida varmuudella sanoa; kuitenkin lienee -heidän pääsynsä klubiin varmaan laskettava sen olemassaolon kaikkein -ensimäisiltä kuukausilta. Se mitä tunnetaan bretagnelaisen klubin -eli komitean toiminnasta ei ole paljon, klubi kun ei pitänyt mitään -pöytäkirjaa kokouksissaan. Käsillä olevat samanaikuiset todistukset -osottavat toki täydelleen ei ainoasti että klubi otti tehtävänsä -vakavalta kannalta, vaan myös että se säätykokouksen alusta asti -harjoitti vaikutusvaltaa, joka päivä päivältä tuli yhä näkyväisemmäksi. -Bretagnelaisklubissa pohdittiin eri ehdotukset oikeusjulistukseksi, -ennenkuin ne esitettiin kansalliskokoukselle, ja juuri täällä -valmistettiin ensimäiset suuret vallankumouspäivät: 17 p. kesäkuuta, -jolloin kolmas sääty julistihe kansalliskokoukseksi, 20 p. kesäkuuta, -jolloin tämä kansalliskokous vannoi ei ennen eroavansa kuin oli antanut -Ranskalle hallitusmuodon, 14 p. heinäkuuta ja 4 p. elokuuta. - -Kun kansalliskokous lokakuunpäivien jälkeen siirtyi Versailles'ista -Pariisiin, hajosi luonnollisesti bretagnelaisklubi. Sen jäsenet -tapasivat toisensa jälleen Pariisissa, ja muutamat heistä päättivät -edelleen kokoontua neuvottelemaan. Uusi klubi ei, kun maakuntajako ei -enää mitään merkinnyt, ottanut vanhan nimeä. Se kutsui itseään ensin -Vallankumousseuraksi, mutta otti pian nimen Hallitusmuodon ystäväin -seura ja kokoontui Pariisin jakobiiniluostariin. Vihollispuolue nimitti -klubin Jakobiiniklubiksi tehdäkseen sen naurunalaiseksi, ja vaikka -klubin jäsenet eivät ollenkaan pitäneet tästä nimestä, tottuivat heidän -korvansa siihen vähitellen niin paljon, että he, sittenkuin tasavalta -oli julistettu syyskuussa 1792, eikä heidän enää käynyt laatuun kutsua -itseään hallitusmuodon ystäväin seuraksi, 21 p. syyskuuta päättivät -ottaa nimen Jakobiiniseura, vapauden ja tasa-arvoisuuden ystäviä. - -Klubin jäsenluku kasvoi sangen nopeasti, sittenkuin se oli avannut -ovensa ei-edusmiehillekin, ensin sanomalehtimiehille ja kirjailijoille, -jotka olivat osottautuneet samojen aatteiden elähyttämiksi kuin -jakobiinitkin, sitten kaikille niille, joita kuusi klubin jäsentä -suositti. Klubin sen ohella lisääntyvää vaikutusta todistaa selvästi -se suuri huomio, jonka klubi herätti. Sitä todistaa ehkäpä vielä -paremmin se seikka, että joulukuussa 1789 joukko maalaisia saapui -klubiin ja pyysi saada muodostaa siitä haaraosastoja kotiseuduillaan. -Näiden haaraosastojen kautta klubin arvo kasvoi ja sen aatteet nopeasti -levisivät maaseudulle, samalla kun se Pariisissa valmistelevain -keskustelujen ja äänestyksien avulla ja voimakkaalla yllyttelyllään -vähitellen yhä tehokkaammin pääsi vaikuttamaan kansalliskokouksen -keskusteluihin ja koko vallankumouksen kehitykseen. - -Paljon on puhuttu ja kirjoitettu Jakobiiniklubista, ja eri leirien -historioitsijat ovat sitä arvostellessaan osottaneet ilmeisempää -ristiriitaisuutta toisiaan vastaan kuin missään muussa asiassa. Monet -ovat ne, jotka kerta kaikkiaan leimaavat jakobiiniklubin kiihkoisien -yhteiskunnan-mullistajain, raakalaisten ja järjestelmällisten -murhamiesten yhdistykseksi ja jotka kuvittelevat, että heidän -politiikkansa oli muuttumaton, aina sama, ja että sillä oli yksi -ainoa tarkoitusperä silmämääränä: tasa-arvoisuus, ja yksi ainoa -keino sen saavuttamiseen: giljotiini. Ennen muita Taine esiintyy -tämän käsityksen puhetorvena. Ja vaikkapa ei tahtoisikaan mennä niin -pitkälle kuin eräs Tainen kiivaimpia vastustajia, historioitsija -Eugène Despois, joka vertaa Tainen katsahdusta vallankumoukselliseen -liikkeesen likinäköiseen, joka on kiivennyt Notre-Damen torniin -katsellakseen sieltä Pariisia lintuperspektiivissä, mutta ei näe -ylimmän tasasillan rintanojaa etemmäksi, niin ei voi kuitenkaan -muuta kuin hämmästyä nähdessään kuuluisan historioitsijan, _L'ancien -régimen_ nerollisen tekijän niin oman etuluulonsa sokaisemana, että -hän on kokonaan unhottanut tutkia mitä jakobiiniklubi oikeastaan -oli, sanoakseen meille ainoasti mitä hän itse on luullut sen olleen. -Yleistyttämisinnossaan hän on tuominnut klubin toimintaa alusta pitäen -niiden väkivaltaisten tekojen mukaan, joihin muutamat sen jäsenistä -myöhemmin tekivät itsensä vikapäiksi; niin, hän on melkein yksinomaan -tuominnut jakobiineja ainoastaan yhden jäsenen mukaan, joka ei suinkaan -ollut paras, mutta jonka vähitellen onnistui klubissa saada käsiinsä -johto: Maximilien Robespierren mukaan. Jos Taine olisi tutkimustensa -tueksi ottanut jakobiiniklubin toimittamat todistuskappaleet sekä -ne sanomalehdet, joissa jakobiinit julkaisivat keskustelemuksensa, -sen sijaan että rakensi tutkimuksensa lentokirjasten ja muistelmien -horjuvalle pohjalle, niin häneltä ei olisi voinut jäädä huomaamatta, -että jakobiiniklubi olemassaolonsa lopulla oli kokonaan jotakin toista -kuin mitä se oli ollut alussa, että se kaukana siitä että olisi ollut -muuttumaton, päinvastoin, kuten Aulard sanoo, oli "puhujalava, jota -vuorotellen käyttivät kaikki ne eri katsantokannat, jotka olivat -johtavia vallankumouksen aikana." Se oli yksinvaltainen niinkauan kuin -Ranska vielä oli yksinvalta, tasavaltainen, kun olosuhteet johtivat -tasavallan asettamiseen, robespierreläinen Robespierren diktatuurin -aikana. - -Se jakobiiniklubin ohjesääntö, joka Barnaven tekemänä painettiin -helmikuussa 1790, siis pari kuukautta klubin varsinaisen järjestämisen -jälkeen, osottaa selvemmin kuin mikään muu, ettei klubi olemassaolonsa -alussa ollut väkivaltainen eikä kapinallinen, ettei se suosinut -meteleitä eikä levottomuuksia, vaan tahtoi järjestystä ja laillisuutta, -ettei se tahtonut mullistaa yhteiskuntaa ja muuttaa hallitusmuotoa -yksinvaltaisesta tasavaltaiseksi, vaan oli mielipiteiltään puhtaasti -perustuslaillinen. - -Kas tässä muutamia kohtia siitä ohjelmasta, jonka jakobiinit omaksuivat: - -"Kaikki valta lähtee kansasta ja voi lähteä ainoasti siitä. - -"Ranskan hallitusmuoto on yksinvaltainen; Ranskassa ei löydy mitään -korkeampaa mahtia kuin laki; kuningas hallitsee ainoastaan lain -kautta, ja ainoasti lain nojalla hän voi vaatia kuuliaisuutta. Laki on -kuninkaan vahvistama kansakunnan edustajain toimenpide. - -"Kuninkaan persona on loukkaamaton ja pyhä, valtaistuin on jakamaton, -kruunu perinnöllinen hallitsevassa kuningashuoneessa. - -"Ei mitään veroa voida säätää muutoin kuin kansan edustajain päätöksestä. - -"Kuningas hoitaa toimeenpanevaa valtaa. - -"Ministerit samoinkuin muutkin toimeenpanevan vallan toimimiehet ovat -vastuunalaisia. - -"Lakiakäyttävää valtaa ei voi koskaan harjoittaa kuningas eikä -edusmiesten kokous." - -Tällainen on se ohjelma, jonka Taine ja muut hänen kanssaan leimaavat -anarkistiseksi ja fantastiseksi! - -On toinen kysymys, tokko jakobiiniklubi todellakin seurasi tätä näin -rauhallista ja perustuslaillista ohjelmaa. - -Vastaus tulee ehdottomasti myöntävä koko aikakaudelle syyskuuhun -1792, tasavallan julistamiseen ja konventin kokoonkutsumiseen saakka. -Koko tänä aikana klubin kanta oli perustuslaillis-yksinvaltainen. -Monet niistä lausunnoista, joita tänä aikana klubissa julkituotiin, -sekä monet sen teoista todistavat sellaista. Kun jakobiineille -oli tullut tunnetuksi että oli muodostunut klubi, joka kutsui -itseään monarkkiseksi klubiksi, herätti itse tuo nimi heidän kesken -kiivasta suuttumusta. "Naurettava nimitys", huudahtaa eräs klubin -jäsen, "ikäänkuin ei kaikilla isänmaallisilla klubeilla, varsinkin -hallitusmuodon ystäväin seuralla olisi tarkoituksena perustaa todella -yksinvaltainen hallitusmuoto, mutta laillinen yksinvalta, yksinvalta, -jonka pohjana on lait ja päämaalina kansakunnan onni." Klubissa ei -suvaittu epäperustuslaillisia sanoja tai mitään hyökkäyksiä Ludvig -XVI:nnen personaa vastaan. Kun kuninkaan pako 20 p. kesäk. 1791 oli -mennyt myttyyn, kun oli käynyt selville että Ludvig XVI vehkeili -ulkomaiden kera Ranskaa vastaan ja nousi kysymys, mitä hänen kanssaan -oli tehtävä, vaati jakobiiniklubi kuninkaan asettamista syytteesen, -mutta ei hänen erottamistaan vallasta. Se kiertokirje, jonka jakobiinit -tässä tilaisuudessa lähettivät riippuvaisille klubeille, puolestaan -osottaa heidän perustuslaillista kantaansa. Siinä näet mainitaan että -kuningas on "johdettu harhaan rikoksellisten kehoittelujen kautta", -ja se loppuu seuraavilla sanoilla: "Kansalliskokous, kas siinä teidän -johtajanne, hallitusmuoto, kas siinä se sana, joka yhdistää meitä." - -Niihin suuriin elinkysymyksiin nähden, joita tähän aikaan -pohdittiin, jakobiinit asettuivat maltilliselle kannalle; he -eivät olleet etunenässä eivätkä kuuluneet äärimäisyysmiehiin. -Kun jumalankieltämys alkoi voittaa alaa kaikilla tahoilla ja sai -kannattajia jakobiiniklubissakin, pysyi klubi kokonaisuudessaan -itsepintaisesti katolisena. Sen jäsenet protesteerasivat äänekkäästi -papiston sivilikonstitutsionia vastaan, koska he pelkäsivät sen -hävittävän kristillisen uskonnon; he vaativat reformeja kirkossa, mutta -eivät menneet pitemmälle. Valtiolliselta luonteeltaan jakobiiniklubi -tähän aikaan oli kokonaan porvarillinen eikä kansanvaltainen. Kun -kansanvaltaiset aatteet päivä päivältä voittivat yhä enemmän alaa -ja alettiin työskennellä valtiollisten oikeuksien hankkimiseksi -alemmalle kansalle, silloinkin jakobiiniklubi otti piiriinsä ainoastaan -aktiivisia kansalaisia. Sanaa "tasavalta" ei täällä mainittu ennenkuin -10 p. elok. 1792, ja tämän päivänkin jälkeen jakobiinit itsepintaisesti -kutsuivat itseään hallitusmuodon ystäviksi. Tarvittiin koko yleisen -mielipiteen paino saada heitä hyväksymään Pariisin vaalikokouksen -tasavaltainen julistus, ja kuten sanottu, vasta kun kuningasvalta -oli julkisesti poistettu, klubi muuttaa nimensä ja kutsuu itsensä -Jakobiiniseuraksi, vapauden ja tasa-arvoisuuden ystäviksi. - -Selaillessa läpi jakobiinien keskustelemuksia ei voi olla hämmästymättä -sitä hillittyä sävyä ja kantaa, jota klubi noudatti koko tänä aikana. -Kaikki heidän lausuntonsa ovat maltillisia, heidän esityksensä -asiallisia ja hyvin osuvia, heidän esiintymisensä tyyntä ja arvokasta. -Niistä konnuuksista ja salaliitoista, joista heidän vihollisensa -sadoissa lentokirjasissa heitä syyttivät, ei näy jälkeäkään; heidän -istuntonsa todistavat yksinomaan ahkerasta työstä, joka ansaitsee -suurinta kunnioitusta, selvästä vallitsevain olosuhteiden käsityksestä -ja hurjasta innosta parantaa yhteiskuntaa sen kaikilla aloilla. Että -jakobiinit sen ohella ajoivat voimakkaasti oppiaan levittääkseen -aatteitaan niin laajoihin piireihin kuin mahdollista, on kieltämätöntä; -kuitenkin tapahtui se vallankumouksen ensi aikana tyynellä ja -luonnollisella tavalla, eikä kuten myöhemmin mahtikäskyjen ja -väkikeinojen avulla. - -Jakobiinien työn menestystä kahtena ensimäisenä vallankumousvuotena -edisti melkoisessa määrin se seikka, ettei tänä aikana mitään -suurempaa erimielisyyttä vallinnut klubissa. Sopu ei kuitenkaan tullut -pitkäikäiseksi. Vuoden 1791 alusta osottihe selvästi että klubissa -oli vähemmistöpuolue, joka monissa kysymyksissä kannatti enemmistön -ajatuksesta poikkeavaa mielipidettä ja koetti ajaa läpi omaa, -maltillisempaa politiikkaansa. Tämä puolue tunnusti johtajakseen tuon -klubissa, kansalliskokouksessa ja seuraelämässä suositun ja arvossa -pidetyn, loisteliaan, nuoren Barnaven, joka lähinnä Mirabeauta oli -kansalliskokouksen loistavin kaunopuhuja, sekä Barnaven ohella hänen -virkaveljensä siinä triumviraatissa, joka vallankumouksen alussa johti -kansalliskokouksen politiikkaa ja josta sanottiin, että Barnave siinä -edusti puhuvaa kieltä, samalla kun Duport oli sen ajattelevana päänä -ja Alexandre de Lameth, ammatiltaan soturi, toimeenpanevana kätenä. -Puolueella oli jäsenensä niissä aineksissa, jotka vallankumouksen -alussa ratkaisevasti olivat kuuluneet edistyspuolueesen, mutta nyt, -pelosta että vallankumous johtaisi Ranskan anarkiaan, alkoivat -tyyntää intoaan ja hakea omaa tietänsä, jota myöten he yhä edelleen -voisivat saavuttaa vanhan ihanteensa: reformien toimeenpanon ja -perustuslaillis-yksinvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen pysyttämisen. - -Varennes-tapahtuman jälkeen, kun Barnave oli saanut tehtäväkseen tuoda -paenneen kuningasparin jälleen Pariisiin ja siinä toimessaan ruvennut -lämpimästi ottamaan osaa Maria Antoinetten ja koko kuninkaallisen -perheen kohtaloon, alkoi maltillisen puolueen politiikka yhä -enemmän kallistua monarkismiin päin, mistä oli seurauksena suuri -hajaannus jakobiiniklubissa. Heinäkuun keskivaiheilla huomasi puolue -asemansa klubissa kestämättömäksi, ja 16 p. heinäk. 1791 triumvirit -kannattajineen erosivat julkisella ja huomiota herättävällä tavalla. -Heti senjälkeen he muodostivat oman klubinsa, jonka he, koska he -mielestään juuri edustivat alkuperäisiä jakobiinisia aatteita ja olivat -varsinainen emäklubi, kutsuivat Hallitusmuodon ystäväin seuraksi, mikä -ennen muka kokoontui Jakobiini-, nyt feuillanttiluostarissa, mutta jota -kokouspaikkansa, vanhan feuillanttiluostarin mukaan yleiseen kutsuttiin -Feuillanttiklubiksi. - -Jonkun aikaa jakobiinit kerta toisensa jälkeen koettivat saada -feuillantteja sovintoon, mutta kun se ei onnistunut, jättivät he nämä -oman onnensa nojaan, ja heidän pyrintönsä tarkoitti tästälähin kaikin -tavoin vainota feuillantteja, saattaa heitä naurunalaiseksi ja vähentää -heidän arvoaan niin yleisön kesken kuin haaraklubeissakin. Kuitenkin -aiheutti riita feuillanttien kanssa jakobiiniklubin työssä häiriön, -joka yhdessä Marskentällä samaan aikaan sattuneesta joukkomurhasta -johtuneen rojalistisen reaktsionin kanssa ajaksi heikonsi jakobiinien -valta-asemaa. Sen takaisin voittaminen tuli nyt jakobiinien lähimmäksi -päämaaliksi, eikä kauan viipynytkään ennenkuin tämä päämäärä oli -saavutettu. Mutta tässä pyrinnössään jakobiiniklubi oli astunut tielle, -jota se tämän jälkeenkin oli seuraava, ja joka oli johtava sen vallan -kukkuloille saakka sysätäkseen sen tuokion kuluttua jälleen syvyyteen, -s. t. s. personallisen politiikan tielle. Yhä enemmän klubi alkoi -luopua entisistä aikomuksistaan ja periaatteistaan, ja yhä enemmän -alkaa yleisen hyvän harrastuksen sijaan astua huolenpito yksityisestä -hyvästä. Klubissa nähdään samaan aikaan erään pienen puolueen -yhä voimakkaammin tunkeutuvan esiin, ja tästä puolueesta erottuu -alituisesti yhä selvemmin tuo kylmillä, elottomilla kasvoilla ja -kylmällä, järkkymättömällä sielulla varustettu mies, korkeimman olennon -palvelija, pedantti ja tyranni -- Robespierre. - -Elo- ja syyskuusta 1792 alkaen lakkaa täydellisesti tyyni työ ja -maltillinen sävy jakobiiniklubissa. Puoluetaistelu girondistien ja -vuorelaisten tai kenties oikeammin brissotistien ja robespierreläisten -välillä raivoaa täällä yhtä kiihkeänä kuin konventissa ja -sanomalehdistössä ja lakkaa, sittenkuin Brissot kannattajineen syksyn -kuluessa on äänestetty ulos klubista, ainoasti muuttuakseen siksi -epäluulon politiikaksi, joka vakoovin silmin ja korvin väsymättä -etsi puolue- ja yhteiskunta vihollisia sysätäkseen ne turmioon. Yksi -toisensa perään näistä ystävistä, jotka olivat työskennelleet yhdessä -Robespierren kanssa isänmaan uudestisyntymiseksi, äänestetään ulos -klubista joutuakseen kohta senjälkeen mestauslavalle. Eipä edes hänen -ilmettyinen suosikkinsa Camille Desmoulins säästy, joka yhdessä -hänen kanssaan oli noussut koulun sortovaltaa vastaan ja nyt monta -vuotta samoin yhdessä hänen kanssaan oli taistellut yhteiskunnallista -sortovaltaa vastaan. Jokainen eri mielipiteen ilmaisu tukahutetaan -kapaloonsa, ja se julkisuus, josta klubi ylpeili ratansa alussa, -hävitetään sulkemalla sanomalehtilooshit ja karkoittamalla klubista -kaikki siihen kuuluvat sanomalehtimiehet. Robespierre on yksin -hallitsijana jakobiiniklubissa, ja sen avulla hän ohjaa muutamina -kuukausina konventtia ja Ranskaa, kunnes 9 p. thermidorkuuta tekee -lopun hänen urastaan. Jakobiiniklubin vaikutusvalta loppui Robespierren -kuolemaan; sen viimeinen istunto pidettiin 14 p. marrask. 1794. - -Cordelieriklubi, tuo toinen suuri vallankumouksellinen klubi, -perustettu heinäkuussa 1790, ei jakobiiniklubin tavoin voi kehua -kuljettaneensa talutusnuorassaan kolmea edusmieskokousta, mutta -sen vaikutus vallankumoukseen on kuitenkin ollut suuri. Sen sijaan -kun jakobiiniklubi edusti porvarillisia mielipiteitä ja oli -alussa perustuslaillinen, sitten muodollisesti tasavaltainen, oli -cordelieriklubi alusta pitäen kansanvaltainen, ensin tiedottomasti, -sitten avoimesti ja tietoisesti. Sen kanta samoinkuin sen kielikin oli -väkivaltaisempaa, sen innostus suurempaa. Se osotti usein puhtaasti -sosialistisia taipumuksia ja uskontokysymyksessä se oli melkein -ilmeisesti ateistinen. - -Klubi nimittihe cordelieriklubiksi, ihmisen ja kansalaisen oikeuksien -ystäviksi, ja kokoontui ensin cordelierien vanhassa luostarissa, mutta -Pariisin kunnallisneuvoston karkoittamana sieltä alussa toukokuuta -1791 se sitten muuttelihe paikasta toiseen. Tähän aikaan, jolloin -puolueet eivät olleet niin jyrkkärajaisia kuin meidän päivinämme, -olivat useimmat klubit ja seurat kokoonpantuja sangen erilaisista -aineksista, ja tapahtui monesti että samat henkilöt toimivat useissa -eri klubeissa. Niinpä kuului esim. suuri joukko cordelieriklubin -jäseniä samalla kertaa jakobiiniklubiin, jopa sen etumaiset johtajatkin -olivat viimemainitussa toimeliaita jäseniä. Nämä johtajat olivat -Danton ja nuori, intomielinen Camille Desmoulins. Danton oli etevä -personallisuus. Hänen jättiläisvartalonsa ja karkeat piirteensä -ilmaisivat valtaavaa voimaa, ja tarvitsi vain kuulla hänen puhuvan, -ymmärtääkseen että tämä voima oli hänen sielulleen yhtä ominainen -piirre kuin hänen ulkoasulleenkin. Dantonissa ei ollut jälkeäkään -tyrannista eikä onnenonkijasta; hän ei vähääkään himonnut valtaa ja -kunniaa. Siinä on selitys, miksi hän, jonka oikeastaan olisi tullut -olla itseoikeutettu vallankumouksen johtajaksi, luovutti tämän sijan -sellaiselle henkilölle kuin Robespierrelle, joka oli niin paljon -häntä vähäpätöisempi. Ei ketään vallankumouksen suurista henkilöistä -ole niin liattu kuin Dantonia, eikä kenestäkään ole panettelu ollut -hitaampi häviämään. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että Danton ei -koskaan koettanut millään tavoin puolustautua ja puhdistautua. Hänen -maineensa oli jotakin, josta hän ei koskaan huolehtinut. Sen sijaan kun -Robespierre painatti puheensa ja korjasi ne huolellisesti, Danton ei -hetkistäkään, astuttuaan kerran alas puhujalavalta, ajatellut omiaan, -täydellisesti huolettomana siitä, miten lehdet seuraavana päivänä -esittäisivät hänen lausuntonsa. Danton ei ollut kynän, vaan sanan -ja toiminnan mies. Hänessä yhdistyivät todelliset valtiomieslahjat -koskaan horjumattomaan huolenpitoon isänmaan menestyksestä. "Kun hänen -vihamiehensä leimasivat hänet", sanoo Aulard eräässä tutkielmassaan -Dantonista, "syyskuun murhien alkuunpanijaksi tai valtiokassan -tuhlaajaksi, osotti hän preussilaisiin, jotka samosivat Pariisia kohti, -ja sanoi: Meillä ei ole aikaa sellaiseen; lyökäämme vihollinen ja -pelastakaamme isänmaa." - -Cordelierien politiikka tarkoitti huolellisesti valvoa ministerien -ja kommuunin toimia, ja he symboliseerasivat tämän valvontansa -silmällä, jonka he piirsivät antamainsa kirjoitettujen säädösten -ylälaitaan. Huolimatta muuten niin erilaisista mielipiteistään olivat -useimmat cordeliereista yksimieliset tahtoessaan kukistaa alttarin -ja valtaistuimen sekä hävittää sen hallitusmuodon, jota jakobiinit -niin lämpimästi puolustivat. Kuninkaan paon jälkeen lähetti klubi -kansalliskokoukselle anomuksen pyytäen siinä kuninkuuden poistamista. -Sävy tässä anomuksessa oli hyvin uhitteleva: "Me kehoitamme teitä", -sanottiin siinä, "heti selittämään ettei Ranska ole yksinvalta, vaan -tasavalta, tai ainakin kuulustelijaan kaikkien departementtien ja -kaikkien primäärikokousten mieltä, ennenkuin ajatellaan uudelleen -upottaa maailman kaunein maa yksinvallan kahleihin." Sinä päivänä, -jolloin rojalistit kostivat vallankumouksellisille Marskentän -joukkomurhalla, 17 p. heinäk. 1791, oli suuttumus cordelieriklubia -vastaan niin suuri, että useain klubin jäsenten, jopa itse Dantoninkin, -täytyi piiloutua, että yksi heistä, kirjakauppias Momoro, vangittiin, -ja että klubi voi alottaa istuntonsa vasta kahdeksan päivää myöhemmin. -Eikä ollutkaan ihmeellistä että rojalistit katselivat tätä klubia -epäsuopein silmin, sillä cordelierit olivat vallankumouksen ensi -vuosina kaikkien sattuneiden kansanmetelien johtajat: sekä 20 p. kesäk. -1792, kun rahvas tunkeutui Tuilerioihin, että kommuunikapinan aikana 10 -p. elokuuta he olivat eturivissä. - -Elokuun 10 p:n jälkeen herkesivät Danton ja Camille käymästä klubissa, -mistä oli seurauksena että klubi yhä enemmän alkoi pitää kunnianaan -olla niin väkivaltainen ja huomiota herättävä kuin mahdollista. Sen -johtajaksi tuli nyt roskaväen sanomalehtimies Hébert, sen epäjumalaksi -roskaväen jumala Marat. Maratia palveltiin täällä sekä elävänä että -kuolleena. Kun hän oli kaatunut Charlotte Cordayn käden kautta, -ilmoittivat cordelierit lähetystöllä kansalliskokoukselle aikovansa -kokoussaliinsa pystyttää alttarin Maratin sydämelle, ja vähän myöhemmin -he laittoivat toisen lähetystön, joka kantoi sanottua sydäntä uurnassa -ja pyysi konventtia julkaisemaan kansallispainoksen Maratin teoksista. -Cordelierit ne juuri olivat järjenpalveluksen alkuunpanijoita ja v. -1794 vietetyn suurenmoisen järjenjuhlan järjestäjiä. Heidän toimintansa -tarkoitti pääasiallisesti lingota syytöksiä ja vainuta pettureita, -ja he pääsivät vihdoin niin pitkälle ylimielisyydessä, että he -uskalsivat syyttää kaikkivaltiasta Robespierreä, mikä syytös maksoi -sekä Hébertille että monelle muulle klubin jäsenelle pään. Päällikköjen -kuoltua cordelierit koettivat saada aikaan sovintoa jakobiinien kanssa, -mutta onnistumatta. Ei kauan senjälkeen lakkasi klubi; sen lähempi -hajoamisaika on epävarma, samoinkuin koko cordelieriklubin toiminta ja -kehitys on vähän tunnettu. - -Suurten vallankumouksellisten klubien ohella oli olemassa -joukko pienempiä, jotka osaksi ajoivat samoja mielipiteitä kuin -nämäkin, osaksi kantoivat erityistä leimaansa. Omituisin niistä -oli n.k. Cercle social, kirjailija Bonnevillen ja jansenistisen, -mystillis-revolutsionisen papin Fauchet'in perustama ja varsinaisesti -järjestynyt lokakuussa 1790 liiton muodossa, nimeltä Totuudenystäväin -maailmanliitto. Cercle social oli hyvin omituinen. Sen perustajat -varoivat kaikenlaatuista julkisuutta, ja he vaativat seuran jäseniltä -joukon vapaamuurarilupauksia, joista etevin oli pitää salassa kaikki -mitä piirissä tapahtui. Seurauksena tästä salaperäisyydestä on, -että jälkimaailma ei ole saanut paljonkaan tietoa koko klubista, -emme edes tiedä milloin se perustettiin tai keitä henkilöitä siihen -kuului. Tunnemme ainoastaan ne jotensakin häilyvät ja yleiset -periaatteet, jotka olivat sen perustamisen pohjana ja jotka yhdistyksen -äänenkannattaja, pieni sanomalehti _Bouche de fer_ julkaisi. Lehden -tiedonantojen mukaan oli Cercle socialin tarkoituksena muodostaa -suuri kansainvälinen veljeyskunta, joka perustuisi täydelliseen -tasa-arvoisuuteen ja pitäisi tehtävänään yhdistää ympäri koko maapallon -ne kansalaiset, jotka seisoivat toisiaan lähellä yhteisten pyrintöjen, -yhteisten harrastusten ja alituisesti kasvavan tarpeen kautta -"särkeä pirstaleiksi rautavaltikka sortovallan kädestä". Yhdistyksen -jäsenet eivät millään ehdolla suvainneet itsestään klubin nimeä -- -"le Cercle social ei ole klubi", he sanoivat, "sillä klubin jäsenet -kannattavat samoja mielipiteitä ja voivat kuitenkin vihata toisiaan, -kun sitävastoin Cercle socialin jäseniä yhdistää toisiinsa luja -personallinen ystävyysside." - -Cercle social sai kumminkin vallan toisen ja täysin julkisen luonteen, -sittenkuin se, kuten sanottu, lokakuussa 1790 oli laajentunut -Totuudenystäväin liitoksi. Ankara eristyminen, joka oli ollut ominaista -Cercle socialille, katosi nyt, ja uusi liitto otti jäsenikseen -kaikki ne, jotka halusivat ottaa osaa heidän neuvotteluihinsa, -sillä ainoalla ehdolla että he kuuluivat _Bouche de fer_ lehden -tilaajiin. Tasa-arvoisuuden periaatetta täällä yhä edelleen pidettiin -pohjana, ja sen nojalla ei katsottu voitavan sulkea pois naisia, -vaan myönnettiin heille alusta pitäen pääsy klubiin. Että jäsenluku -oli hyvin suuri, näkyy siitä seikasta, että klubi kokouksiaan varten -valitsi niin mahdottoman suuren salin kuin kokoussalin Orleansin -herttuan rakennuttamassa Cirque du Palais Royalissa, joka oli -senaikuisen Pariisin tunnetuimpia ja kuuluisimpia huvittelupaikkoja. -Klubi kokoontui kerran viikossa ja silloin aina joku sen jäsenistä -alusti jonkun kysymyksen antaakseen aihetta keskusteluun. Sen -kanta oli alusta pitäen kansanvaltainen, tasavaltainen, niin, -jopa siinä voitiin huomata selvää taipumusta sosialismiinkin. -Täällä pohdittiin erityisellä mielihyvällä maanjakoseikkoja sekä -kaikenlaisia yhteiskuntakysymyksiä, eikä Totuudenystäväin liitto ollut -cordelieriklubia huonompi innokkaissa pyrinnöissään yksinvaltaisen -hallitustavan hävittämiseksi. Liittoon kuului joukko huomattavia -henkilöitä, jotka samalla kertaa olivat jäseninä sekä jakobiinien että -cordelierien klubissa; hartaimpia ja toimeliaimpia oli Condorcet. -Ainoa nainen, jolla täällä oli vaikuttava osansa, oli hollannitar M:me -Palm-Aëlders. Vaatimalla alituisesti naisten vapautusta hän herätti -klubin harrastuksen naisemansipatsionin asian hyväksi ja tarmollaan sai -aikaan, että klubin keskuudessa muodostui erityinen naisyhdistys ja -että ryhdyttiin toimenpiteihin hyväntekeväisyyden ja terveydenhoidon -järjestämiseksi useassa Pariisin piirissä. Mikäli voimme pitää varmana, -lakkasi Totuudenystäväin liitto jo heinäkuussa 1791, osaksi seurauksena -Fauchetin nimityksestä Calvadosin perustuslailliseksi piispaksi, osaksi -samaan aikaan syntyneen kiivaan rojalistisen reaktsionin pakosta. Sen -viimeinen istunto pidettiin 15 p. heinäk. 1791. - -Puhtaammin kansanvaltaisia kannaltaan olivat n.k. Veljeysklubit, -jotka nekin syntyivät vuoden 1790 ajalla ja ovat jo mainitut M:me -Robertin salongin yhteydessä. Veljeysklubit eivät olleet mitään -filosofisten ja sosialisten spekulatsionien ja keskustelujen pesiä, -vaan niiden pyrintö oli laadultaan todellisempaa ja käytännöllisempää, -tahtoen etusijassa ja melkeinpä yksinomaan alimmassa kansanluokassa, -passiivisten kansalaisten, proletaarien, joukossa herättää harrastusta -ja halua valtiolliseen toimintaan, valistaa heitä oikeuksiensa suhteen -ja levittää heidän keskuuteensa ajatusta yleisestä äänioikeudesta. -Täällä vallitseva sävy olikin sentähden kansanvaltaisempaa laatua; -jäsenet kutsuivat toisiaan "veljiksi" ja "sisariksi", ja he olivat -heittäneet pois kaikki ne tavat ja menot, joita seuraelämä vaatii. -Näistä klubeista ei kukaan ollut poissuljettu; ne ottivat vastaan -M:me Robertin ehdotuksesta jopa palvelijoitakin, joita hän sanoi -"veljellisyyden avulla" tahtovansa kasvattaa miehiksi. Vaikkapa täällä -ei koskaan pohdittu naiskysymystä, toteuttivat veljeysklubit toki -tavallaan naisasian aatetta, sillä näissä klubeissa olivat naiset -täydelleen miesten vertaisia; he ottivat osaa työhön, toimivat samalla -tapaa ja nauttivat samoja oikeuksia ja samaa arvoa. Enemmän kuin sekä -cordelieriklubi että totuudenystäväin liitto edistivät veljeysklubit -kansanvaltaisten aatteiden kehittämistä ja levittämistä, ja suureksi -osaksi juuri heidän toimintaansa vallankumousmiehet saavat kiittää -siitä, että he jälkeen 10 p:n elok. 1792 voivat panna täytäntöön -ajatuksen kansan itsehallinnosta ja julistaa tasavallan. - - * * * * * - -Niistä klubeista, joita vastakohtana revolutsionisille klubeille on -kutsuttu antirevolutsionisiksi, mutta joita ehkä oikeammin pitäisi -nimittää oppositsioniklubeiksi, koska niillä kaikilla enemmän tai -vähemmän oli tarkoituksena ajaa vastavaikutusta jakobiiniklubia -vastaan, oli Feuillanttiklubi ainoa, joka on harjoittanut valtiollista -vaikutusvaltaa. - -Ensi kuukausina jakobiiniklubista eroamisensa jälkeen feuillantit -aluksi vain koettivat kerätä keskuuteensa suurimman mahdollisen luvun -jakobiineja ja tulla tunnustetuksi varsinaiseksi emäklubiksi. Kun se ei -onnistunut, niin he heittäysivät valtioelämään. Oltuaan ennen hieman -horjuva muuttui heidän kantansa nyt lujaksi ja varmaksi. Heidän koko -pyrintönsä tarkoitti estää vallankumousta kehittymästä kuningasvallan -kustannuksella ja palauttaa kuninkaalle valtansa, ja tietäessään ettei -se koskaan voinut tapahtua, niinkauan kuin Ludvig ei tunnustanut -hallitusmuotoa, he kävivät läheiseen yhteyteen kuninkaallisen perheen -kanssa ja koettivat kaikin tavoin saada Ludvigia toimittamaan sovintoa -vanhan ja uuden yhteiskunnan, kuninkuuden ja vallankumouksen välillä, -taipumalla vihdoinkin kansakunnan tahtoon. Se kuninkuudelle suotuisa -mieliala, joka vallitsi Ludvigin Pariisiin palauttamisen ja varsinkin -Marskentän tapahtumain jälkeen, edisti suuressa määrin feuillanttien -pyrinnöltä, ja niinpä monet katselivatkin tänä rojalistisen reaktsionin -lyhyenä aikana feuillantteihin juurikuin niihin, joilta voitiin toivoa -rauhaa ja pelastusta. Heidän arvonsa eneni vieläkin, sittenkuin Ludvig -XVI syyskuussa 1791 oli kansalliskokoukselle lähettänyt kirjelmän, -jolla hän vahvisti hallitusmuodon, ja sittenkuin oli tullut tunnetuksi -että tämä kirjelmä oli feuillanttien tekoa. - -Lakiasäätävässä kansalliskokouksessa feuillantit olivat oikeistona, ja -nojautuen klubiinsa, joka kokoontui eräässä itse kansalliskokouksen -sivuhuoneistossa, he tulivat sitä rohkeammiksi ja ylimielisemmiksi kuta -suuremmaksi heidän vaikutusvaltansa kasvoi. Itse klubissakin osottihe -tämä ylimielisyys. Sen kokoukset, jotka olivat olleet täysin salaisia, -tehtiin nyt julkisiksi, ja sen jäsenet kävivät päivä päivältä yhä -huolettomammiksi ja yhä varomattomammiksi lausunnoissaan. Lakiasäätävän -kokouksen enemmistö, girondistit, katselivat sangen epäsuopein silmin -tätä klubia, joka heidän lähimmässä läheisyydessään koetti levittää -oppiaan ja harjoittaa pakoittelua, ja joulukuussa 1791 kokous antoi -käskyn, että feuillanttiklubin tuli luopua kokoushuoneistostaan ja -valita itselleen toinen sellainen. Feuillanteilla ei ollut muuta neuvoa -kuin totella. Mutta siirtyminen vaikutti hyvin epäedullisesti klubin -työhön ja olemassaoloon; harrastus väheni ja samoin jäsenlukukin. Kuta -kauemmas vallankumous eteni, sitä vähemmäksi supistui feuillanttien -vaikutusvalta. Jälkeen 10 p:n elok. 1792 oli heidän enää mahdoton pysyä -pystyssä valtiollisena puolueena, ja silloin olikin feuillanttiklubin -rata lopussa. - -Paljoa enemmän todella kuningasmielinen kuin feuillantit oli -Monarkkinen klubi, joka ansaitsee tulla mainituksi ei senvuoksi, -että se olisi harjoittanut mitään varsinaista vaikutusvaltaa, -mutta sen huomion tähden, jota se herätti koko olemisensa aikana. -Tämän klubin synty on haettava melkein yhtä etäiseltä ajalta kuin -Jakobiiniklubinkin. Sen alkuna oli muudan Club de Viroflay, jonka -Malouet, Clermont-Tonnerre ynnä muutamat muut olivat muodostaneet -Versailles'issa. Kansalliskokouksen siirryttyä Pariisiin tämän klubin -jäsenet yhä edelleen yhtyivät toistensa luona tai ylimyksellisissä -salongeissa pohtimaan politiikkaa. Eikä viipynyt kauan, ennenkuin -näistä kokouksista sukeusi monarkkinen klubi; se kokoontui -Clermont-Tonnerren luona, joka koko sen olemassaolon aikana toimi sen -puheenjohtajana. -- Kreivi Stanislas de Clermont-Tonnerre, Ranskan -vanhan ylimyskunnan jäsen, oli alussa innolla omaksunut uudet aatteet, -ja hänpä se juuri oli johtanut sitä pientä aatelismiesten ryhmää, joka -25 p. kesäk. 1789 oli yhtynyt kolmanteen säätyyn. Kansalliskokouksessa, -missä hänen improvisatsionikykynsä herätti huomiota, hän kuitenkin -sangen pian oli liittynyt maltillisiin; hän oli äänestänyt kuninkaan -täydellisen kielto-oikeuden puolesta, ja hänen kehityksensä oli -samoinkuin Barnavenkin käynyt yhäti enenevään monarkkiseen suuntaan. -Clermont-Tonnerre ei siitä huolimatta kuitenkaan koskaan muuttunut -reaktsioniseksi, kuten esim. hänen henkiheimolaisensa Malouet. Hänen -aatteensa pysyivät vapaamielisinä; eikä hän lakannut jumaloimasta ja -puolustamasta vapautta, missä muodossa tahansa se ilmestyikään; hän -oli innokas kokoontumisvapauden, sanomalehdistön, protestanttien ja -juutalaisten vapauden ystävä. - -Monarkkinen klubi ei avoimesti julistaunut kuninkaan kannattajaksi -tai etuoikeutettujen säätyjen suosijaksi; päinvastoin tahtoivat sen -jäsenet, ottamalla vertauskuvakseen tasapainossa olevan vaa'an, -minkä toisella lautasella oli punainen lakki, vapauden symboli, ja -toisella Ranskan kruunu, osottaa että heidän tarkoituksensa oli -sovinto kansakunnan ja kuninkuuden välillä. Mutta pohjaltaan klubi oli -sekä ylimyksellinen että kuningasmielinen ja salasi huonosti näitä -taipumuksiaan. Jo se seikka, että se piiriinsä otti useita rojalismin -ilmeisimpiä esitaistelijoita, m.m. sanomalehtimiehet du Rozoyn ja -apotti Royoun, ultrarojalistisen _L'ami du roi_ lehden toimittajan, -on siitä riittävä todistus. Klubi harjoitti jakobiiniklubin tavalla -suurenmoista propagandaa. Monarkistit näet kirjoittivat, painattivat ja -jakelivat ilmaiseksi lentokirjasia ja -lehtisiä, perustivat maaseudulle -joukon pienempiä monarkkisia klubeja emäklubin haaraosastoiksi -ja pitivät niiden kanssa, jakobiinien esikuvan mukaan, vireillä -vilkasta kirjeenvaihtoa. Klubi ei laiminlyönyt mitään saavuttaakseen -kansansuosiota ja kootakseen ympärilleen kannattajia. Tänä nälänhädän -ja kehnon leivän aikana he ostivat leipää ja möivät sitä jälleen -mitättömän halvasta; niin, he jakelivat vaatteitakin, jopa rahaakin -kansan kesken. - -Varsinkin juuri nämä toimenpiteet ne yhdessä klubin rojalistisen -kannan kanssa herättivät vihaa ja katkeruutta vallankumouksellisissa -piireissä ja etupäässä jakobiiniklubissa. Koko olemassaolonsa aikana -monarkkinen klubi oli kiihkeimmän vainoomisen esineenä. Hyökkäykset -tulivat joka taholta; sanomalehdet selittelivät ja vääristelivät joka -päivä heidän keskustelemuksiaan ja toimenpiteitään; jakobiiniklubissa -ja piirikokouksissa syytettiin monarkkista klubia kaikkien sattuvien -epäjärjestysten alkujuureksi, ja kunnallisneuvosta kehoitti sitä monta -kertaa hajautumaan. - -Eikä vaino pysähtynytkään syytöksiin ja sanoihin. Eräänä päivänä -kävi kansanjoukko sen hotellin kimppuun, jossa Clermont-Tonnerre -asui. Eräänä toisena päivänä, kahta kuukautta myöhemmin, tapahtui -uusi mellakka, missä monarkkinen klubi keskellä kokoustaan sai -kestää kivillä pommitusta, ja Clermont-Tonnerre itse otettiin kiinni -sekä voi kiittää ainoastaan kansalliskokouksen säädöstä hengestään. -Hiukan myöhemmin, kun Clermont-Tonnerre eräänä päivänä palasi -kansalliskokouksen istunnosta, hyökkäsi muutamia henkilöitä hänen -päällensä hirttääkseen hänet lyhtyyn, ja ainoastaan töin tuskin hänen -onnistui pelastua. - -Mutta yhtä väsymättömiä kuin klubin viholliset olivat hätyyttämään, -yhtä väsymättömiä sen jäsenet olivat puolustautumaan ja suoraan ja -avoimesti pitämään yllä oikeuttansa saada vapaasti kokoontua ja -neuvotella. Kun heidän valituskirjoitustensa kohtaloksi tuli aina -äänetön sivuuttaminen, niin he painattivat ja julkaisivat ne. Saatuaan -käskyn hajoittaa klubinsa monarkistit vallan tyynesti muuttivat -toiseen huoneistoon ja jatkoivat kokouksiaan entiseen tapaan. Vuonna -1792 muuttui klubin asema vallan vaaralliseksi, eivätkä sen jäsenet -enää uskaltaneet kokoontua julkisesti ja säännöllisesti; he yhtyivät -vain silloin tällöin suurimmassa salaisuudessa Clermont-Tonnerren -luona. Jälkeen 10 p:n elokuuta, Clermontin kuoleman ja Malouetin -maastasiirtymisen, lakkasi monarkkinen klubi itsestään samoinkuin -kaikki muutkin kannaltaan maltilliset klubit. - -Oli toinenkin jakobiineja vastustava klubi, joka oli läheistä -sukua monarkkiselle klubille ja joka tämän lailla oli toimessa vv. -1789-1792, otti vastaan yleensä samoja henkilöitä ja pohjaltaan suosi -samoja aatteita ja samaa katsantotapaa. Se oli Malouetin perustama -Puolueettomien klubi, joka kokoontui vanhassa augustinolaisluostarissa -Pont-Neufin luona. Nimi on kylläkin kuvaava. Puolueettomat, pohjaltaan -ainakin täysin yhtä ilmettyisiä rojalisteja kuin monarkkisen klubin -jäsenet, eivät julkisesti liittyneet mihinkään puolueesen, vaan -koettivat, ottamalla vähän jokaisesta, pitää välittävää asemaa -revolutsionisen ja antirevolutsionisen leirin välillä. He ilmaisivat -puolueettomuutensa omaksumalla käytöstavan ja kannan, joka ei -loukannut patriootteja eikä rojalisteja, sulkemalla klubista, joka -keskuudessaan kätki kaikenkarvaisia aristokraatteja ja rojalisteja, -pahimmin komprometteeraavat ainekset, nuo neljä rojalistista johtajaa -d'Eprémesnilin, Cazalès'in, apotti Mauryn ja varakreivi Mirabeaun, ja -pysyttämällä julkaisemassaan sanomalehdessä alituisesti tasapainoa -kuninkaan suverenisuuden ja kansanedustajain oikeuksien välillä. Mutta -seurauksena kaikista heidän välittämis- ja tasapaino-yrityksistään -oli, että puolueettomat unhottivat ottaa vaaria hetken vaatimuksesta -ja ympäröivästä todellisuudesta ja sotkeutuivat sisällyksettömään ja -tyhjään tieteilyyn, joka teki että heidän toimintansa pysyi täydelleen -hedelmättömänä. - -Tarvitsemme lukea vain kolme klubin julkaisemaa kirjoitusta, nimittäin -_Esityksen_ niistä motiiveista, jotka aiheuttivat sen perustamisen, -sekä sen _Johtosäännön_ ja sen _Periaatteet_ nähdäksemme, kuinka vähän -klubi itse tiesi mitä se tahtoi. Suurin osa niissä on epämääräistä -ja paljon on ristiriitaista. Eräässä kirjoituksessa lausuttiin -toivomuksena, että kuninkaalle tuli niin pian kuin mahdollista antaa -korkein toimeenpanovalta; seuraava kirjoitus kuului: "Me tulemme -kaikella voimallamme, katsomatta arvoon tai henkilöön, puolustamaan -ihmisen ja kansalaisen oikeuksia, joita meidän aikanamme liiankin -usein on mitä julkeimmalla tavalla loukattu." Samalla haavaa siinä -puhutaan, ettei ketään pitänyt häiritä uskonnollisten mielipiteittensä -tähden, eipä edes silloinkaan, kun hän julkisesti tahtoi niitä osottaa, -ja että kokemus kautta vuosisatojen oli näyttänyt, että; katolinen -uskonto oli ainoa keino ylläpitämään rauhaa ja järjestystä valtiossa, -"minkätähden", sanotaan, "valtiolle on tärkeätä antaa katolisen -uskonnon yksin nauttia etua olla kansallis-uskontona ja julkisesti -palveltavana." Painovapaus oli julistettava, mutta samalla heti -toimitettava ankara painolaki estämään "itsevaltaisuutta pääsemästä -voitolle". Armeija oli pidettävä kurissa hallitusmuodon avulla, mutta -sen tuli olla kuninkaan ylimmän valvonnan alainen ja totella häntä -niinkuin kuningas totteli lakia. Koko olemassaolonsa aikana klubi -antoi ehtymätöntä aihetta vallankumouksellisten pilkalle ja ivalle; -nämä hätyyttivät sitä kaikin tavoin, polemiseerasivat sen kanssa ja -syyttivät sitä, että se muka oli aristokraattinen, monarkkinen ja -reaktsioninen kaikkein suurimmassa määrässä, samalla kun taas puhtaat -rojalistit leimasivat sen liian maltilliseksi. Itse sana "puolueeton" -herätti naurua ja riitaa; jokainen tulkitsi sen mielensä mukaan ja -suuttumus oli yleinen. Eräässä samanaikuisessa lentokirjasessa luetaan -m.m. seuraavaa: - -"Puolueettomat. Se on äskettäin keksitty sana, mitä täydellä syyllä on -käytetty eräästä innokkaiden patrioottien yhdistyksestä, jotka ovat -liittyneet yhteen yleisen hyvän tähden, pitäen sitä päämaalinaan. -Tätä yhdistystä on kutsuttu Puolueettomien klubiksi; se on -kokoonpantu jäsenistä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi ja kuuluisiksi -augustinolaisten nimellä. Heillä on muuttumattomat periaatteet, joita -he julkaisevat muuttumattomissa säännöissään; niissä he selittävät, -että aika on käsissä palauttaa rauha ja pelastaa Ranskanmaa sekä -säilyttää papistolle heidän maatiluksensa ja panna käytäntöön korkein -toimeenpaneva valta. M. de Malouet, niin edullisesti tunnettu -kansalaishyveistään, on tämän klubin presidentti. Ah! kuinka monia -yhdistyksiä onkaan, jotka tahtovat teidän parastanne!" - -Myös tunnettu _Moniteur_ lehti, vaikkapa itse olikin maltillinen tai -ainakin puolueeton, linkosi heitä vastaan syytöksen epävarmuudesta ja -epäselvyydestä. - -"Mitä puolueettomiin tulee", luetaan siinä, "niin en ollenkaan tahdo -kääntyä heihin; minä odotan, että he määräisivät puolueensa, sillä -'jaan' ja 'ein' välillä en näe mitään keskitietä." - -Puolueettomat vastasivat kaikkiin näihin syytöksiin kauneilla -lauseilla, jotka eivät kuitenkaan sanoneet mitään eivätkä millään -tavoin selittäneet heidän asemaansa. - -"Puolueettomuus ei ole siinä, että ollaan puoltamatta tai vastustamatta -vallankumousta tai kansalliskokousta, vaan siinä, että kunnioitetaan -hallitusmuotoa, totellaan lakia ja toivotaan ihmisten elävän rauhassa -niiden suojassa; ettei millään tavoin viritetä kansassa epäluuloa, -ettei sitä yllytetä epäjärjestyksiin, ettei sille yhä ja alituisesti -toitoteta että sillä on käsissään tuomari- ja hallitsijavalta." - -Nuo olivat tyhjiä sanoja ja häilyviä periaatteita aikana, joka vaati -voimakasta toimintaa, selviä periaatteita ja varmaa kantaa! - - * * * * * - -Vallankumouksen levottomalla ja melskeisellä ajalla nuo monet eri -klubit eivät olleet ainoita paikkoja, joihin kokoonnuttiin pohtimaan -päivän polttavia kysymyksiä. Vallankumouksen alusta asti klubit saivat -vahvaa tukea niiltä monilta kahviloilta, jotka tällöin syntyivät ja -sateisena kesänä 1789 houkuttelivat puoleensa paljon väkeä sekä senkin -jälkeen olivat ihmisiä tulvillaan. Kahvilat näet pian muuttuivat -valmistukseksi klubeille ja samalla niiden kaiuksi niin niistä tuli -klubeja pienoiskoossa, joissa pohdittiin asioita, tehtiin päätöksiä -ja lähetettiin adresseja ja lähetystöjä, joita ainakin kansanjoukot, -jollei hallitus, ottivat vakavalta kannalta. Joka kahvilalla oli oma -erityinen värinsä, ja samoinkuin meidän päivinämme voidaan päättää -jonkun henkilön mielipiteistä hänen lukemansa lehden mukaan, samoin -vallankumouksen aikana kukin kahvila oli varmana tuntomerkkinä -kävijänsä valtiollisesta kannasta. - -Palais Royal oli yllyttelyn valtakunnan pääkaupunki. Täällä vilisi -yötä ja päivää väkeä, joka tuli ja meni; täällä kansanpuhujat -seisoivat ja selittelivät viimeisiä tapauksia; milloin heidät otettiin -riemulla vastaan, milloin heidän sanansa hukkuivat yleiseen sorinaan. -Epäsiveellisyydellä, joka vallankumouksen puhjetessa oli katkonut -säädyllisyyden viimeisen hauraan kahleen ja astunut ulos piilostaan -näyttääkseen julkisesti turmelustaan, oli täällä etevin tyyssijansa. -Palais Royalin käytävissä nähtiin tämän epäsiveellisyyden papitarten -käyskentelevän edestakaisin päivät pitkään, alkaen niistä, jotka -elivät isoisesti ja koettivat esiintymisessään matkia vanhan ylimystön -naisia, ja loppuen niihin, jotka nunnahunnullaan ja kertomuksillaan -sisäänsulkemisesta ja marttyriudesta koettivat tehdä vaikutusta ja -herättää huomiota. Siellä täällä seisoi joku laulaja laulellen päivän -viimeisiä kupletteja, samalla kun kulkijaa tuon tuostakin pysäytti -joku mies antamalla kutsukortin erääsen klubiin, joka itse teossa -ei ollut muuta kuin salainen peliluola, missä ruletin ääressä voi -koettaa onneaan. Ja keskellä kaikkea tätä sekamelskaa vihloivat korvia -kolportöörien kimeät äänet, kun he mitä julkeimmalla tavalla koettivat -voittaa toisensa kirkumalla niin kimakasti ja kovasti kuin mahdollista -kaupaksi sanomalehtiään tai jotakin hävytöntä lentolehtistä, jossa -solvattiin kuningatarta, prinssejä ja kansalliskokouksen ylimyksellisiä -edusmiehiä. - -Täällä olivat myös useimmat kahvilat. Suuri joukko niistä oli -ainoastaan salaisia pelihuoneita, mutta oli toisia, jotka -omistivat kaiken harrastuksensa politiikalle. Niiden joukossa -olivat tunnetuimmat Café Caveau, yksi vallankumouksellisia pesiä, -Café Valois, feuillanttien kokouspaikka, Café Corazza, jossa -jakobiiniklubia valmisteltiin ja jatkettiin ja jossa monet suurista -vallankumouspäivistä suunniteltiin. Ennen muita on toki mainittava Café -Foy, ainoa, jolla jo vanhastaan oli etuoikeus pitää Palais Royalin -puutarhassa tuoleja ja pöytiä sekä paviljonkia, missä tarjottiin -virvokkeita. Oltuaan vanhan järjestyksen aikana koko hienon maailman -kokouspaikkana, tuli tämä kahvila vallankumouksen alusta yhdeksi -vallankumouksellisen yllyttelyn etevimpiä pesiä. Täällä seisoi puhujia -läpi vuorokauden marmorituoleilla ja marmoripöydillä lukien julki -sanomalehtikirjoituksia ja lentokirjasia lisäyksineen ja selityksineen; -täältä lähti esityksiä ja anomuksia; täällä odoteltiin jännityksellä -noiden vallankumouksen ensi vuosina niin suosittujen kaksintaistelujen -päättymistä, jotta tulos voitaisiin julistaa kaikella komeudella. - -Café Foylla oli siskokahvilana Faubourg Saint-Germainissa kuuluisa -Café Procope, revolutsionin aikana ristitty Zoppiksi, kirjailijain -ja näyttelijäin tyyssija, joka Foyn kahvilan tavoin jälkeen vuoden -1789 muodostui ahjoksi, mistä lähti liikkeelle mitä jyrkin ja -vallankumouksellisin propaganda. Usein yhtyivät kahvilan kantavieraat -oikeaksi neuvottelevaksi klubiksi, jonka päätökset sitten juhlallisesti -lähetettiin ulos maailmaan. He lähettivät myös sangen usein -sanomalehtien toimituksille ja kirjakauppiaille adresseja, joissa he -lausuivat mielipahansa milloin mistäkin lehdestä, jonka leviämistä -he tahtoivat estää. Itse he ryhtyivät käyttämään lakia virittämällä -kahvilan ulkopuolelle vitkaisen tulen ja heittämällä siihen jonkun -numeron rojalistista sanomalehteä, joka keskustelun ja äänestyksen -johdosta oli leimattu vastenmieliseksi. Kun sodanuhkasta näytti tulevan -tosi, kokosivat kantavieraat rahoja kassaksi aseiden ostoa varten, -jotka he aikoivat lahjoittaa synnyinmaalle. Mirabeaun ja Rousseaun -rintakuvat oli täällä asetettu erääsen saliin, jolla oli nimenä Suurten -miesten sali ja jonka seinät vallankumouksen kuluessa koristettiin -kaikkien vallankumouksen päämiesten muotokuvilla. - -Muita samantapaisia kahviloita olivat Café Marchand Saint-Honoré-kadun -varrella, Café des Arts Tournon-kadun varrella ja Café de la Victoire -Sèvres-kadun varrella. Viimemainitulla oli kuitenkin toisten -vastakohtana ei-jakobiininen luonne. Seinen oikealla rannalla oli -useita väriltään maltillisempia kahviloita, kuten esim. tuo jokaiselle -Pariisissa kävijälle tuttu Café de le Régence, joka jumaloi Lafayettea -ja jonka isäntä teoriassa suosi tasa-arvoisuusperiaatteita, mutta niin -huonosti toteutti teorioitaan käytännössä, että hän kahvilastaan sulki -pois kaikki huonosti puetut henkilöt. Samaa kantaa noudattivat yleensä -kahvilat Amelot, Conti ja Porte-Saint-Martin. Niissä kaikissa kävi -henkilöitä, jotka eivät hyväksyneet väkivaltaisia kohtauksia, vaan -moittivat kaikkia niitä, jotka puheessa tai kirjoituksessa kehoittivat -sellaisiin, ja mitä innokkaimmin vastustivat niitä, jotka pitivät -vallankumousta kaiken laillisuuden ja järjestyksen hylkäämisenä. - -Veisi liian pitkälle luetella edes pientä murto-osaa niistä -kahviloista, jotka olivat suosittuja ja muodissa; siihen oli niiden -luku aivan liian suuri. Joka puolueella, joka nurkkakunnalla, jopa -jokaisella pikku ryhmälläkin samoinajattelevia oli oma kokouspaikkansa -ja tyyssijansa, mihin he melkein säännöllisesti joka päivä -kokoontuivat. Vallan ominainen leimansa oli eräällä pienellä kahvilalla -nimeltä Café de Flore, jonka kantavieraat julkisuudessa kantoivat nimeä -Lainystäväin seura välttääkseen kaikkea epäluuloa, mutta keskenään -olivat sidotut lupauksella olla koskaan puhumatta politiikkaa. -Täällä vallitsi koko vallankumouksen aikana hieno seuratapa; -täällä naurettiin, puheltiin, lausuttiin sukkeluuksia eikä oltu -kuulevinansakaan melua kadulta ja puolueiden sotahuutoja. Turhaanpa -kumminkin sekin pieni ystäväpiiri, joka kävi tässä kahvilassa, koetti -välttää huomiota. Robespierren valpas silmä tunkeutui salaisimpiinkin -piilopaikkoihin. Hänelle ei riittänyt että vältettiin politiikasta -puhumista; itse vaitiolokin oli hirmuvallan aikana merkkinä -salaliittovehkeilystä isänmaata vastaan. - - - - -SANOMALEHDISTÖ - - -Samalla kun yhteenliittymisen tarve vallankumouksen alussa lähensi -toisiinsa samoinajattelevia joko hartaasen yhdessäoloon tai yleisten -kysymysten julkiseen pohtimiseen, samalla tuli sanomalehdistö siksi -välineeksi, jonka kautta kaikki, mistä puhuttiin salongeissa, -laverreltiin kahviloissa ja keskusteltiin klubeissa, saapui suuren -yleisön tietoon. - -Selvemmin ja paremmin kuin mistään historiallisesta esityksestä näkee -sen huutavan vastakohdan vanhan yhteiskunnan välillä, joka lahona -ja madonsyömänä oli hajoomaisillaan pirstaleiksi, ja uuden, joka -oli kasvamassa, raittiina, terveenä ja voimakkaana, jos lukee niitä -cahiers'eja eli valituksia, jotka jätettiin säätykokoukselle ja joista -lähes 500 löytyy painettuna hyvin tunnetussa _Archives parlementaires_ -julkaisussa. Ei tarvitse pitkälti lukea näitä ymmärtääkseen, että -sanomalehdistö ennen vallankumousta oli ollut kahleissa, sidottuna -tyhmähköön ja pikkumaiseen sensuuriin, joka teki kaikkensa tuhotakseen -filosofian ja kirjallisuuden edistyksiä; joka mitä törkeimmällä tavalla -paloitteli eteviä teoksia tahtoen siten vähentää niiden luultua -huonoa vaikutusta; joka koetti estää niiden ilmestymistä ja, kun se -ei onnistunut, rankaisi kirjailijoita ottamalla heidän teoksensa -takavarikkoon, kieltämällä niiden levittämistä tai juhlallisesti -polttamalla ne parlamentin pääporrasten juurella. Mutta samalla huomaa -yhtä selvästi, kuinka vihamielinen yleinen mielipide oli tätä sensuuria -vastaan, kuinka innokas se oli pudistamaan kahleensa ja vapauttamaan -painetun sanan kaikesta pakkovallasta. Melkeinpä kaikissa näissä -cahiers'eissa on kysymys painovapaudesta, ja papiston mielipiteiden -jakautuessa aatelisto osaltaan vaatii suurempaa tai pienempää määrää -vapautta, ja kolmas sääty pyytää avoimesti ja yksimielisesti vapautta, -jota eivät mitkään pidäkkeet sitoisi, vaan joka olisi täysin rajaton. - -Jo vuosi ennen säätyjen kokoontumista oli yleinen mielipide niin -ratkaisevasti painovapauden puolella, että, kun Ludvig XVI 5 p. -heinäk. 1788 kehoitti kaikkia "Ranskan oppineita ja tietorikkaita -miehiä" antamaan kuninkaalliselle sinetinvartijalle neuvoja ja ohjeita -tulevan säätykokouksen töitä varten, kaikki halulla tarttuivat -tähän kehoitukseen ja tulkitsivat sen siihen saakka vallinneen -etuoikeuslaitoksen ja ennakkosensuurin poistamiseksi. Kaikki ne, -jotka ennen pelosta tai arkaluontoisuudesta olivat pidättyneet -kirjoittamasta, korvasivat nyt vahinkonsa, niin että oikein satamalla -satoi lentokirjoja, täynnä toiveita, ohjeita ja reformiehdotuksia -kaikilta aloilta. Mutta siten julkilausuttua toivomusta ei suunnattu -kuninkaalliseen sinetinvartijaan, vaan suureen yleisöön; ei tahdottu -valistaa yksin kuningasta, vaan koko kansaa. Monissa lentokirjoissa -puhuttiin myös painovapaudesta, ja useimmissa pidettiin sitä yhtenä -vapaan yhteiskunnan tukipatsaista. Mirabeau otti selityksillä -varustettuna julaistakseen lentokirjan, jonka Milton 150 vuotta -aikaisemmin oli kirjoittanut, ja jonka aatteet nyt, lähes 100 vuotta -sen jälkeen kuin Englanti oli saanut painovapauden, valtiosäätyjen -kokoontuessa olivat uusia Ranskassa. Kuinka radikalinen Miltonin kirja -oli, voi ajatella kun lukee sen mottolauseen: "Tappaa ihminen on sama -kuin tuhota järjellinen olento, mutta tappaa kirja on sama kuin tuhota -itse järki". - -Sill'aikaa kun siten väiteltiin painovapaudesta ja leviteltiin oppia -sen hyväksi, syntyi mahti, joka paremmin kuin mikään muu oli kykenevä -ajamaan sen asiaa, joka oli vahvistava uusia aatteita ja pitävä -vireillä innostusta. Tämä mahti oli valtiollinen sanomalehdistö. -Vangittuna ja sorrettuna vanhan hallituksen aikana, joka ei pelännyt -mitään niin paljon kuin noita kahta sanaa "filosofia" ja "politiikka", -se ei kuitenkaan ollut lakannut taistelemasta olemassaolonsa puolesta. -Ja kun se tällä taistelulla ei ollut voittanut mitään, niin oli -se kärsivällisesti odotellut tilaisuutta pudistaakseen päältään -kahleensa. Kun vallankumouksen rynnäkkökello soi, astui valtiollinen -sanomalehdistö esiin, vakaana ja varmana, juurikuin se olisi vartonut -vain tätä merkkiä ryhtyäkseen Ranskan kohtaloita ohjaamaan. Ja se -murtautui esiin sellaisella häikäilemättömällä voimalla, ettei mikään -vakava vastarinta ollut mahdollinen. Lentokirjalla oli ollut aikansa; -sen työ oli nyt suoritettu. Uudet aatteet vaativat leveämpää muotoa -- -muotoa, joka nopeammin levittäisi niitä ja voimakkaammin ajaisi niiden -asiaa. Lentokirja oli kääntynyt vain yhteen osaan yleisöä, mutta vapaa -valtiollinen sanomalehti puhui kaikille ja -- mikä oli vielä tärkeämpää --- puhui kaikesta. Sensuuri ei voinut sitä vastustaa, vaan kukistui -lyhyen kuolintaistelun jälkeen. - -Kunnia sanomalehdistön vapauttamisesta sensuurin pakkovallasta -kuuluu etusijassa kahdelle miehelle, joiden nimet ansaitsevat tulla -muistetuiksi tässäkin yhteydessä -- Brissotille ja Mirabeaulle. - -Täytyy olla lukenut muutamia vanhan järjestyksen kehnoista -sanomalehdistä, jotka puhuvat tuulesta ja ilmasta, kuninkaallisten -töistä ja toimista, prinsessoista, näyttelijättäristä, laulajattarista, -ja suureksi osaksi ovat täynnä häväistysjuttuja, voidakseen ymmärtää -Brissotin ottaman askeleen tärkeyden, kun hän 16 p. maalisk. 1789 -julkaisi sanomalehtensä _Le Patriote français'in_ näytekaavan -varustettuna seuraavalla englannin kielestä lainatulla mottolauseella: -"Vapaa sanomalehti on vartija, joka lakkaamatta valvoo kansan yli." -Muutamat otteet tästä näytekaavasta osottavat sangen selvästi Brissotin -lehden hengen: - -"Ryhtyä nykyoloissa laajalti selittelemään Ranskan kansalle tämän -sanomalehden hyötyä olisi kansan loukkaamista. Kansalla on näet käsissä -hetki, jolloin se on saavuttamaisillaan hallitusmuodon, joka ikiajoiksi -on vahvistava sen vapauden. Tämä hallitusmuoto ei voi olla muuta kuin -hedelmä täydellisestä sopusoinnusta valtion kaikkien jäsenten kesken, -ja tämä sopusointu saadaan aikaan ainoasti kaikkien valistuksen avulla. - -"Se paljous lentokirjoja, joka on ilmestynyt jo ennen tätä -vallankumousta, on valmistanut tietä tälle valistukselle. Mutta -lentokirjoja eivät kaikki voi lukea; sitäpaitsi täytyy niistä tehdä -valikoima, mikä on mahdotonta ilman niiden lukemista. Vaan voidakseen -niitä lukea täytyy niitä ostaa, mikä taas käy niin kalliiksi, että -vain ani harvat siihen kykenevät. Sentähden on keksittävä toinen keino -pysähtymättä opettaakseen kaikkia ranskalaisia halvalla tavalla ja -muodossa, joka ei ole väsyttävä. Tämä keino on valtiollinen sanomalehti -eli gazette. Se on ainoa saatavissa oleva keino valistaa lukuista -kansaa, joka on estetty toimintainnossaan ja sangen tottumaton -lukemiseen, ja joka pyrkii vapautumaan tietämättömyydestään ja -orjuudestaan. - -"Ilman sanomalehtiä ei Amerikan vallankumousta, johon Ranska on -ottanut niin kunniakkaasti osaa, olisi koskaan voitu panna toimeen. -Sanomalehdet ne ovat vetäneet Irlannin esiin siitä alennuksesta ja -orjuudesta, jossa Englannin parlamentti sitä piti; sanomalehdet ne ovat -säilyttäneet sen rahdun vapautta, joka tavataan Englannissa. - -"Mutta näiden lehtien täytyy olla vapaat, riippumattomat eikä -minkäänlaisen sensuurin alaiset. Se virasto, joka hoitaa sensuuria, -poistaa tai (mikä on aivan sama) sen epäillään poistavan ne tosiasiat -ja mietteet, jotka voisivat valaista kansaa. Sen epäillään lausuvan -sekä moitetta että kiitosta. - -"Viranomaiset, jotka nykyään ovat valistuneempia, eivät enää tule -panemaan sulkuja ajatuksen tielle tai koettamaan johtaa sitä. Nerokas -mies, valistunut kansalainen, voi sentähden vapaasti kehittää -aatteitaan, ja asiain ollessa juuri näin onnellisella kannalla me -ryhdymme julkaisemaan sanomalehteä, joka tulee olemaan valtiollinen -ja kansallinen ja riippumaton kaikesta sensuurista ja vieraasta -vaikutuksesta." - -Brissotin hyvä ajatus viranomaisten valistuneesta arvostelukyvystä -oli ennenaikainen. Hänen prospektinsa joutui kiinni ja hänen lehtensä -estettiin ilmestymästä. Kaikkien painotuotteiden ylin tarkastusmies, -Maissémy, ollen vanhaa, konservatiivista perikantaa, oli niin -suutuksissaan, että hän ei ainoasti antanut käskyä alaisilleen -virkamiehille koettaa estää Brissotin lehden leviämistä, vaan myös, -hyvin tuntien horjuvan asemansa, kutsui poliisipäällikön kanssaan -yhteistyöhön tukahuttaakseen jokaisen yrityksen perustaa valtiollista -sanomalehdistöä. Brissot ei nähnyt mitään muuta keinoa kuin odottaa -parempaa aikaa, ja hän julkaisikin lehtensä ensi numeron vasta 2 p. -toukokuuta. - -Samana päivänä ilmestyi myös ensi numero Mirabeaun _États généraux_ -nimistä sanomalehteä, ja jo kolme päivää myöhemmin, toukokuun 5:ntenä, -säätykokouksen avauspäivänä, seurasi tätä ensi numeroa toinen. -Mirabeaun lehden sävy ei ollut niin rohkea ja niin radikalinen kuin -Brissotin, mutta kun se julaistiin ilman edelläkäypää tarkastusta -ja lisäksi Mirabeaun nimi vanhoillisten piireissä oli pelätty ja -kaikkialla tunnettu, oli siinä kylliksi syytä herättämään viranomaisten -suuttumusta vielä suuremmassa määrässä kuin _Le Patriote français_. -Toukokuun 6 p. säädettiin ensiksi yleinen asetus, suunnattuna -niitä painotuotteita vastaan, jotka ilmestyivät ilman myönnettyä -privilegiota ja ilman ennakkosensuuria. Se muistutti suuresti niitä -monia sensuuriasetuksia, joita oli säädetty vanhan järjestyksen aikana, -ja soveltui sangen huonosti siihen valistuneen reformiharrastuksen -aikaan, joka näki sen ilmestyvän. Toukokuun 7 p. sitä seurasi uusi -säädös, joka oli tähdätty yksinomaan Mirabeauta vastaan, tarkoituksella -kieltää kaikkia kirjanpainajia, kirjakauppiaita, kolportöörejä y.m. -millään tavoin edistämästä sen muka perin kelvottoman kirjoituksen -levittämistä, jonka nimi oli _États généraux_ ja jonka leimattiin -saarnaavan vapauden nimen varjossa pahinta mielivaltaa. Ja 19 p. -toukok. julkaisi Maissémy vielä yhden kiertokirjeen, joka sisälsi -kiellon sanomalehtimiehille ottaa lehtiinsä mitään valtiosäätyjä -koskevaa kirjoitusta. Yleisö protesteerasi lähetystöjen kautta, -Brissot julkaisemalla yksityiskohtaisen, selvän ja suoran _Memoarin -säätykokoukselle, koskeva sanomalehdistön vapautta_, ja Mirabeau itse -julkaisemalla täysin huolettomana edelleen lehteään muutettuaan sen -nimeksi _Lettres à mes commettants_. Brissot oli niin takertunut muihin -tehtäviin, että hän alkoi varsinaisesti antaa ulos sanomalehteänsä -vasta 28 p. heinäkuuta. Silloin oli jo vanhan sensuurijärjestelmän -viimeisetkin jäännökset poljettu jalkojen alle, ja Brissot voi syystä -huudahtaa: "Vihdoinkin on nyt painovapaus suotu meille; ei mikään siis -voi enää estää tämän lehden julkaisemista!" - -Kun kumminkaan mikään laki ei ollut poistanut sensuuria, pysyivät -vanhat muodollisuudet voimassa, ja viranomaiset -- kuvitellakseen kai -itselleen että heillä vieläkin oli käsissään valtaa -- huvittelivat -itseään yhä edelleen kieltämällä suostumuksensa uusien lehtien -ulosantoon. Mutta sanomalehtimiehet huolivat enää vähän tai ei -ollenkaan siitä että lupa heiltä kiellettiin; he selvisivät niin hyvin -ilmankin, he noudattivat vain Mirabeaun ja Brissotin esimerkkiä ja -julkaisivat lehtensä alistamatta niitä minkään tarkastuksen alle. Päivä -päivältä kasvoi lehtien luku, päivä päivältä ne houkuttelivat muita -mukaansa. Heinäkuun loppuun oli syntynyt 42 uutta poliittista lehteä; -elokuun lopussa oli niiden luku noussut jo 67:ään ja joulukuussa -192:een. Vuosina 1790, 1791 ja 1792 lisääntyi sanomalehtien luku -yleensä samassa suhteessa, niin että Ranska 10 p. elok. 1792 voi laskea -400:n ja 500:n uuden lehden välillä. Useimmat näistä olivat pientä -oktavikokoa, niin että ne, sidottuina kun ovat kirjastoissa, näyttävät -pieniltä kirjoilta. Muutamat, kuten esim. Brissotin sanomalehti, olivat -neljännesarkin kokoa, ainoastaan yksi, _Moniteur_, oli foliokokoa. -Melkein kaikki olivat painetut huonolle paperille ja huonolla -painolla ja erosivat lentokirjoista oikeastaan vain säännöllisen -ilmestymisensä kautta. Mitä tulee ilmestymisaikaan, niin ilmestyivät -muutamat lehdet joka päivä, toiset pari kertaa viikossa, niin, olipa -sellaisiakin lehtiä, joiden ilmestyminen riippui kokonaan toimittajain -mielivallasta. Muutamilla lehdillä oli vain joitakuita numeroja, toiset -pysähtyivät näytenumeroonsa. Useimmat osottavat hyvin vähäistä kykyä, -mutta ne korvasivat sen puutteen suhdattomalla innostuksella, joka tuli -niiden paraaksi voimaksi. Tämä innostus se myös antoi arvoa niille -pienille lehdille, jotka kukin erikseen olivat täysin vähäpätöisiä, -mutta yhdessä muodostivat todellisen voiman, ne kun olivat Pariisin -sokean roskaväen puhetorvena. Huolimatta vähästä arvostaan ne eivät -ollenkaan olleet ujoisia; päinvastoin ne ne juuri kovimmin kirkuivat, -ne ne juuri olivat rohkeimmat, ensimäiset syöksymään tuleen, viimeiset -väistymään. - -Tietysti voitiin näiden sanomalehtien joukossa erottaa kaksi -vihamielistä leiriä: vallankumoukselliset lehdet ja kuningasmieliset -eli antirevolutsioniset lehdet. Edelliset olivat lukuisammat ja -aikajärjestykseen katsoen paljon edellä muista. Ensimäisen rojalistisen -sanomalehden syntyessä, -- se oli apotti Royoun toimittama _L'Ami du -roi_ -- oli revolutsionisella puolueella jo 70 lehteä asiaansa ajamassa. - -Tavallisesti ollaan taipuvia otaksumaan, että revolutsionisten -sanomalehtien kieli oli karkeampaa, heidän hyökkäyksensä silmittömämpiä -kuin rojalistisien, kun näet edelliset oli kirjoitettu katuyleisöä, -jälkimäiset salonkeja varten. Mutta lukiessa kummankin puolueen lehtiä, -näkee pian, että eroa niiden välillä tuskin onkaan. Rojalistit ja -aristokraatit eivät enemmän kuin heidän vastustajansakaan kammoneet -käyttää kaikkia roskaväen arkisanoja ja mauttomuuksia, ja tuskinpa -yksikään sen karkeuksista oli heille liian karkea. Ja tuntuukin -helpommalta antaa vallankumousmiehille anteeksi tuo roskaväenkieli, -osaksi juuri sentähden että se oli sen yleisön kieltä, jonka puoleen he -kääntyivät, osaksi ja etusijassa sentähden että he ottivat tehtävänsä -vakavalta kannalta ja osottivat kirjoituksissaan todellista elävää -harrastusta. Ylimyksellisen sanomalehdistön työ oli kielteistä laatua. -Sen tehtävänä näet ei ollut mielipiteiden puolustaminen ja aatteiden -levittäminen, vaan yksinkertaisesti vastapuolueen vastustaminen -keinolla millä hyvänsä. Se keino, jota he etusijassa käyttivät, oli -naurunalaiseksi tekeminen. "Naurettavaksi tekeminen", he itsekin -sanoivat, "on se ase, jota on käytettävä sellaisessa taistelussa -kuin me taistelemme". Heidän taistelutapansa kohdistui pääasiassa -personallisiin hyökkäyksiin ja purevaan ivaan. He osottivat etevyyttään -ahdistamalla runossa ja suorasanaisesti vastapuolueen päämiehiä, -purkamalla niiden yli häpeällisiä soimauksia, rivoja ja kyynillisiä -salaviittauksia. Revolutsionisen sanomalehdistön karkea ja kömpelö -leikillisyys ei tunnu rahtuakaan pahemmalta kuin ne likaisuudet ja -säädyttömyydet, joissa rojalistisella sanomalehdistöllä, muutamia -poikkeuksia lukuunottamatta, oli ilonsa. Niiden päämaali oli olla -hupaisa, ja ainakin yksi niistä, lehti, jolla oli tuo omituinen nimi -_Actes des Apôtres_ (Apostolien teot), oli sellainen; sitä lukivat -kuningatar, hovi ja ylimystö, ja sen leviäminen oli suurenmoinen. -Kansaan eivät ylimykselliset lehdet tehneet vaikutusta, sillä kansalle -olivat satiirin aseet liian hienosti hiottuja. Ne herättivät naurua, -mutta eivät olleet kyllin voimakkaita jättämään jälkeensä pysyvää -vaikutusta ja vetämään kansanjoukkoja mukaansa. - -Vaikkakin noiden lukuisten sanomalehdenulosantajain enemmistö oli -keskinkertaisia kykyjä tai vallan kyvyttömiä, oli kuitenkin molemmilla -puolilla muutamia eteviä sanomalehtimiehiä, joita oma aikansa piti -arvossa ja joita jälkimaailmakin muistelee osaksi sen tähden mitä -he ovat vaikuttaneet, osaksi sen tähden mitä he ovat kärsineet -painovapauden hankkimiseksi. Ensimäisenä mainittakoon tässä kerta -vielä Mirabeaun nimi. Mutta Mirabeaun varhainen kuolema teki ettei hän -ennättänyt olla mukana muulloin kuin poliittisen sanomalehdistön ensi -vuotena. Hän näki vain innostuksen ajan eikä taistelun ja ottelujen -aikaa. Ja hänen osansa valtiollisessa historiassa, ollen niin suurta ja -oleellista laatua, on pimentänyt hänen sanomakirjallisen toimintansa, -joka edelliseen verrattuna tuntuu mitättömältä ja syrjäiseltä. - -Kokonaan toinen oli Brissotin laita. Hänen _Patriote français'insa_ -oli koko oloaikansa niin läheisessä yhteydessä hänen valtiollisen -toimintansa kanssa, ettei jälkimäistä voida ajatella muistamatta -samalla hänen lehteään. Niinkauan kuin valtakunnassa kaikki oli -vielä jotenkin levollista, oli se uskollisena ilmauksena Brissotin -poliittisista mielipiteistä ja ajatuskannasta, ja kun taistelu alkoi -raivota, muuttui se brissotistisen puolueen etevimmäksi taisteluaseeksi. - -Jos, kuten minä olen tullut tehneeksi, käy läpi Brissotin sanomalehden -alusta loppuun asti, ei voi muuta kuin hämmästyä sitä syvää vakavuutta -ja arvokasta sävyä, joka kohtaa lukijaa sen jokaisella rivillä. -Me emme tapaa siinä jälkeäkään lentokirjailijan äkeästä kielestä, -vallankumouslehtien karkeista sanoista ja sukkeluuksista, emmekä -mistään satiireista ja mistään personallisista hyökkäyksistä. Kaikki -on tarkoin ajateltua, tyyntä, vakavaa ja hillittyä. _Le Patriote -français_ onkin senvuoksi antanut minulle monessa suhteessa toisen -käsityksen Brissotista kuin minkä historioitsijat hänestä tavallisesti -antavat. Lukiessa hänen lehteään on lukijalla edessään ei seikkailija -Brissot, puoleksi lahjakas kirjailija, puoleksi hullahtava olento, se -Brissot, joka naurettavasta turhamaisuudesta liitti nimeensä lisäyksen -"de Ouarville" saadakseen sen kajahtamaan paremmin, joka matkusteli -kaikkialla ja koetteli kaikkia, joutui hallituksen vihoihin tuomalla -salakähmää Ranskaan kiellettyä kirjallisuutta ja loukkasi kaikkia -häikäilemättömällä suorapuheisuudellaan. Ei, lukijalla on edessään -vallankumousmies, tarkkanäköinen, työteliäs, vakava, syvästi tietoinen -tehtävänsä vakavuudesta ja pyhyydestä, vallankumouksen johtaja, joka -viimeiseen saakka taisteli vakuutuksensa puolesta ja tiesi sen puolesta -kuollakin. - -Sanomakirjallista toimintaansa Brissot piti suuressa arvossa: -mitkään herjaukset, mitkään hyökkäykset eivät voineet järkyttää -häntä kerran ottamastaan asemasta tai saada häntä puuttumaan -personalliseen polemiikkiin, sillä tätä hän katsoi yhteensopimattomaksi -sanomakirjailijan pyhän ammatin kanssa. Palanen hänen lehdestään -(13 p:ltä marrask. 1789) osottaa, mitä hän katsoi sanomakirjailijan -täytyvän vaarinottaa vastustajainsa suhteen: - -"Muutama sana sanomalehtimiehen käytöksestä, jollei hänellä ole muuta -päämaalia kuin olla hyödyksi: - -"Haukkumasanoihin hänen on vastattava halveksimisella. - -"Tolkuttomiin jaarituksiin säälivällä vaitiololla. - -"Vaarallisiin erehdyksiin tarkoilla vastauksilla. - -"Hyviin neuvoihin alistumisella." - -_Le Patriote français_ vastaa monessa suhteessa sitä mitä me vaadimme -sanomalehdiltämme. Se on huvittava ja vaihteleva, ja se sisältää, -paitsi kotimaisia oloja koskevaa, kaikkea mitä valtiollinen sanomalehti -meidän päivinämme tarjoo lukijoilleen: johtavia kirjoituksia, ulkomaan -politiikkaa ja vieraita maita koskevia uutisia, kirjallisia ilmoituksia -ja koko joukon kirjoituksia mitä erilaisimmista aineista, alkaen -uskonnosta ja oikeusfilosofiasta ja loppuen Pariisin peliluolien -tutkimiseen tai sen epäterveellisen ja luonnottoman tavan moittimiseen, -että miehet ottivat tervehtiessä hatun päästään. Brissotin lehti -herätti suurta huomiota, sitä levisi ja luettiin kaikkialla, ja -revolutsionin ystävät pitivät sitä yhtä paljon arvossa kuin vastapuolue -sitä pelkäsi ja vihasi. - -Vallankumouksellisen sanomakirjallisuuden kentällä astui esiin -yksi toisensa perään noita sanomalehtimiehiä, jotka, viisaina ja -varovaisina tai kiihkeinä ja rohkeina, innostuksensa kautta olivat -edistävät vallankumouksen eteenpäin-vientiä, mutta joista moni -leppymättömyytensä ja kiukkuisuutensa kautta tietämättään oli saava -perustuksen horjumaan sen vapaudenrakennuksen alta, jota he itse olivat -olleet kohottamassa. Ensiksi nuo kaksi nuorta: Camille Desmoulins -innollisine gallialaisine luonteineen ja Elysée Loustallot vakavasti -ajattelevine katseineen ja vakavine roomalaismielineen. Heidät on -usein pantu yhteen, sillä he olivat samanikäiset, molemmista oli -aiottu asianajajia, mutta vallankumouksen alussa he olivat pyörtäneet -ympäri ja astuneet sanomakirjallisuuden epävarmalle uralle; molemmat -olivat alusta pitäen -- vastakohtana monelle muulle -- innokkaita -ja ilmeisiä tasavaltalaisia. Mutta kuinka erilaiset he olivatkaan -ihmisinä ja sanomalehtimiehinä! Camille tavoitteli kaikin keinoin -kansansuosiota, Loustallot pysyttelihe alituisesti varjossa; hänen -julkisuudenpelkonsa oli niin suuri, ettei hän nimellään merkinnyt -ainoatakaan kirjoitustaan. Camille oli kuolemaansa saakka lapsi, hänen -lehtensä oli pääasiallisesti hänen nopeasti vaihtuvain tunteittensa -ja mielialojensa puhetorvi. Loustallot taas oli jo nuorena mies; -hän ei koskaan kirjoittanut mitään, jota hän ei ensin ollut tarkoin -ja kypsästi punninnut. Camillen kirjoitustapa oli äärimpään saakka -personallista ja vaihteli suuresti; joskus se oli arkipäiväistä, -joskus se kohosi loistavaan kaunopuheisuuteen saakka. Loustallotin -tyyli oli objektiivista ja sisälsi hitusen antiikin puhtautta ja -muodontäydellisyyttä. - -Camille Desmoulinsin lehti _Les Révolutions de Paris et de Bradant_, -alettu marraskuussa 1789, on huomattava suuresta isänmaallisesta -intomielisyydestään; se on henkevämpi ja loisteliaampi kuin useimmat -muut, ja huolimatta siinä olevasta paljosta arvottomasta tavarasta -pääsee sitä lukiessaan heti selville, että edessä on sanomalehtimies -jumalan armosta. Mutta Camillen lehti ei ole mikään kokonaisluoma, -hänellä ei ole ollut kylliksi voimaa ajaa suurten aatteiden asiaa -eikä aikaa syventyä niihin; hän on liian pureva sukkeluudessaan ja -liian järjetön julmuudessaan. Samalla kun hän vaikutti herättävästi -ympärilleen kokoontuvaan nuorisoon, samalla hän useinkin tuli -johtaneeksi tämän nuorison äkkipikaisiin tekoihin ja vihanpurkauksiin, -joita hän itse jälestäpäin, katsellessaan oloja kypsemmin, oli -katkerasti katuva. Että jälkimaailma on asettanut hänet vallankumouksen -suurinten sanomalehtimiesten joukkoon, ei kuitenkaan johdu hänen -ensimäisestä sanomalehtikirjallisesta toiminnastaan, vaan siitä että -hän myöhemmin keskellä Robespierren hirmuvaltaa mitä kaunopuheisimmalla -tavalla ajoi lempeyden, ihmisyyden ja sovinnollisuuden asiaa. - -Loustallot ei julaissut mitään omaa sanomalehteä, vaan toimitti melkein -yksinään enemmän kuin vuoden ajan, heinäkuusta 1789 syyskuuhun 1790, -Prudhommen ulosantamaa lehteä _Les Révolutions de Paris_, jonka kanta -käy kyllin selvästi ilmi sen uhittelevasta johtolauseesta: "Suuret -näyttävät meistä suurilta senvuoksi että me olemme polvillamme. -Nouskaamme pystyyn." -- Tosin oli tässä lehdessä silloin tällöin -toisenkin käden tekemiä kirjoituksia, mutta sen aatteet ja käsityskanta -ovat Loustallotin. Tässä hän esitti ajatuksiaan ihmissuvun suurista -kysymyksistä, tässä hän puolusti ihmisen pyhimpiä oikeuksia, tässä hän -selvällä ja muodontäydellisellä tyylillä selvitteli vapaan yhteiskunnan -periaatteita. Mielipiteiltään Loustallot oli tasavaltalainen kaikesta -sielustaan ja mielestään; hän oli ensimäisiä, joissa syntyi ajatus -kansan itsehallinnosta, ja kansanvaltaisessa innossaan hän meni -pitemmälle kuin jyrkimmät radikalit. Kun kansalliskaarti asetettiin -ja kenraali Lafayette nimitettiin sen päälliköksi, oli Loustallot -vallan epätoivoinen siitä että kansa yhä vielä oli niin taipuvainen -orjuuden ikeesen, että katsoi kunniakseen valita johtajiksi -aatelismiehiä ja arvonimien kantajia, "joiden", hän sanoo, "tulisi -olla poissuljetut kaikista julkisista viroista". Joulukuussa 1789 hän -vaatii, että etuoikeutetut säädyt olisivat kokonaan poissuljettavat -kansalliskokouksesta. - -On varmaa että Loustallot, siten aivan julkisesti saarnaamalla -radikalisia aatteitaan ja kiihoittamalla kansan silmitöntä vihaa -etuoikeutettuja säätyjä vastaan, saa kantaa jonkun osan tämän vihan -aiheuttamien epäjärjestysten edesvastuusta. Mutta tämä ei tapahtunut -tahallisesti. Sillä itse asiassa Loustallot tahtoi vain valistaa eikä -yllyttää, eikä hän voinut kyllin usein toistaa kansalle, että rauha ja -järjestys olivat tarpeen sen päämaalin saavuttamiseksi, mihin kaikki -pyrkivät. Suuri kunnioitus lakia ja järjestystä kohtaan oli päinvastoin -juuri ehkäpä yksi Loustallotin luonteen ominaisimpia piirteitä. -Hänen lehtensä osottaa myös joka rivillään sitä ylevää näkökantaa, -joka hänellä oli toimestaan sanomalehtimiehenä. Hänestä oli tämä -toimi todellinen lähetystyö, ja hän osottikin sen harjoittamisessa -lähetyssaarnaajan juhlallista vakavuutta ja palavaa intomieltä. - -Oma aikansa tunsi ja kunnioitti Loustallota; häneen katsottiin -juurikuin johonkin moraliseen auktoriteettiin; ihmiset olivat -vakuutettuja hänen todistustavastaan ja antoivat hänen aatteidensa -johtaa itseään. Kun Loustallotin kuoltua lopulla vuotta 1790 -Camille Desmoulins jakobiiniklubissa piti hänestä muistopuheen, ei -hän kuvaillut Loustallotin toimintaa, koska se muka oli liiaksi -tunnettu tarvitsematta muistiinjohdatusta, vaan ainoasti hänen jaloa, -epäitsekästä personallisuuttaan, hänen tasavaltaista suoruuttaan ja -hänen vienoa ja ylpeää luonnettaan. Loustallotin elämä ja toiminta -on vähän tunnettua; niin, hänen nimensäkin on useimmille vieras. -Mutta se olisi varmaan tullut sekä ihmetellyksi että kuuluisaksi, -jollei lisääntyvä kivulloisuus olisi estänyt häntä työssään ja -jollei ennenaikainen kuolema olisi riistänyt häneltä giljotiinin -marttyyrikruunua. - -Mitä Brissot ja Loustallot olivat kypsyneemmälle yleisölle, johtajana -ja auktoriteettina, sitä oli Marat sivistymättömälle rahvaalle. Marat -oli vanhan hallituksen aikana tutkinut kemiaa ja lääketiedettä ja -elettyään monta vastoinkäymistä ja pettymystä oli ruvennut kuninkaan -veljen, Artois'in kreivin hevoslääkäriksi. Revolutsionin puhjetessa -hän heittäytyi siihen yhtä paljon yksityisestä kostonhimosta sitä -yhteiskuntaa kohtaan, jonka hän katsoi syvästi häntä loukanneen, kuin -vallankumouksellisesta kiihkosta. Marat kuuluu niihin henkilöihin, -jotka hajaantumis- ja särkymisaikoina sukeltavat ilmi, työntyvät -väkisin esiin ja kykenevät voimansa, hourupäisyyteen saakka rajoittuvan -kiihkonsa, kestävyytensä ja lujuutensa avulla ottamaan ja pitämään -itsellään jonkun puolueen tai kansaluokan johdon, mutta jotka, arkoina -hankkimastaan valta-asemasta, tavallisesti käyttävät mitä keinoja -tahansa sen säilyttämiseksi. Kalpeine, laihtuneine kasvoineen, -riippuvine hiuksineen, hoitamattomine pukuineen ja palavine silmineen -Marat oli todellinen kuva roskaväen sankarista ja sen marttyyrista. -Hänen sanomalehdellään on ollut sellainen vaikutus vallankumouksen -kulkuun, jollaista mikään muu lehti ei omannut. Ja olematta ollenkaan -oikeudeton voi sanoa, että tämä vaikutus oli kerrassaan turmiollinen. -Hänen kirjoitustapaansa leimasi voima, vakuutus, välinpitämättömyys -ja karkea kynismi; hänen ohjelmansa oli paljastaa pettureita. Päivä -päivältä hän keksii uusia salaliittoja ja hyökkäyksiä kansan vapautta -vastaan. Olkoonpa että Marat ei itse eikä muiden kautta halunnut ottaa -kaikkia niitä hengiltä, jotka hän katsoi sen ansainneiksi, että hän, -kuten hänen maanmiehensä kaikin ajoin ovat tehneet, käytti väkevämpiä -puhetapoja kuin oli tarpeen lausua sanottavansa -- tosiasia on -kuitenkin, että hänen lehtensä vilisi kuolemantuomioita, kehoituksia -hävitykseen, ryöstöön, murhaan ja väkivaltaan. Sen sijaan että -- -kuten hän itse aivan varmaan vakavasti ajatteli -- olisi tullut kansan -ystäväksi ja johtajaksi, Marat tuli sen turmiollisen vihan ja sen -pahinten vaistojen kiihoittajaksi. Hän se kehoittaa levottomuuksiin, -valaa öljyä tuleen ja saa sen leimahtamaan ilmi liekkiin. Hänen -lehteään on verrattu kelloon, joka läppää kovassa myrskyssä; se on -yksitoikkoinen, mutta sitä kuulemasta ei pääse. - -Maratilla oli innokkaana aseenkantajana ja tarvittaessa sijaisenakin -Fréron, jonka lehti _L'Orateur du peuple_ oli vain kaiku Maratin -_L'Ami du peuple'sta_. Fréronin varsinainen merkitys sanomalehdistön -historiassa ei kuitenkaan kuulu revolutsionin ensimäiseen aikakauteen, -vaan Robespierren kukistuksen jälkeiseen aikaan, jolloin Fréron, -kokonaan kääntyneenä ystäviensä Camillen ja Lucilen kuoltua, ryhtyi -thermidorianisen sanomalehdistön johtoon. - -Vallankumouksellisten lehtien joukosta ansaitsee lisäksi kaksi -enimmän luettujen sanomalehtien joukkoon kuuluvina tulla mainituiksi, -nimittäin _Annales patriotiques et littéraires_, jota Carra ja -Mercier toimittivat Maratin henkeen -- karkea ja kömpelö lehti, jonka -sukkeluuksia alemmat kerrokset hyvin suosivat, sekä häväistyskirjailija -Gorsas'in lehti alituisesti vaihtelevine nimineen, lopuksi nimeltä -_Courrier des départements_ -- lehti, joka alussa ei ollut niin -vallankumouksellinen eikä niin hyvin toimitettu kuin muut, mutta pian -kyllä sai merkitystä ja tuli yhdeksi girondistisen puolueen paraita -tukia. - -Oli yksi lehti, jonka rinnalla kaikki muut tuntuivat tyyniltä ja -maltillisilta. Se oli entisen teatterinpiletinmyöjän Hébertin lehti -_Père-Duchêne_. Hébertiltä ei suinkaan puuttunut kykyä ja kuntoa, mutta -hän väärinkäytti lahjojaan asettumalla sen roskaväen palvelukseen, -johon hän itse kuului. Hänen lehtensä, joka on kirjoitettu kadun ja -kauppahallien kielellä, on niin tulvillaan karkeuksia, sadatuksia -ja alhaisimpia sanoja, että se on vallan mahdoton jälkimaailman -nautittavaksi. Oma aikansa suosi sitä sentään niin suuresti, että se -sai koko joukon seuraajia; syntyi kokonainen _Père Duchêne-_ jopa -_Mère-Duchêne_-kirjallisuuskin. Mikään näistä lehdistä ei toki ollut -niin tunnettu ja niin paljon luettu kuin Hébertin. - - * * * * * - -Ylimyksellisistä sanomalehdistä oli tuo jo mainittu _Actes des -Apôtres_ ehdottomasti eniten luettu ja huomattavin. Sitä toimittivat -Rivarol, yksi 18:nnen vuosisadan henkevimpiä miehiä, ylimys kiireestä -kantapäähän saakka, hänen ystävänsä, hurjasteleva satiirinen runoilija -Champcenetz ja puuhan järjestäjä, uuras Peltier, jonka vallankumous -oli vetänyt pois kauppiasuralta, mille taipumukset ja sukumuistot -olivat hänet määränneet. _Actes des Apôtres_ lehden keralla oli kaksi -muuta lehteä ylimysten tukena, _Gazette de Paris_, jota toimitti du -Rozoy, mitätön kirjailija ja punainen rojalisti, ja _L'Ami du roi_, -jota julkaisi vallankumouksellisen Fréronin kuningasmielinen eno, -apotti Royou, ylimysten Marat, joka ei missään suhteessa ollut tätä -huonompi kehoittamaan murhaan, ryöstöön, joukkomurhiin, julmuuksiin ja -kaikenlaisiin väkivallan töihin. - -Tässä puolueessa oli yksi toimittaja, jolla ei ole ollut samaa -vaikutusta vallankumoukseen kuin rojalistisen sanomalehdistön -päämiehillä, mutta joka sittenkin on mieltäkiinnittävin, iloisin, -nerokkain ja samalla rehellisin rojalistisista sanomalehtimiehistä. -Se oli nuori Suleau, joka ensin oli avustajana _Actes des -Apôtres_ lehdessä, sitten julkaisi sanomalehteä, jonka hän vallan -yksinkertaisesti kutsui nimellä _Journal de M. Suleau_. Juuri -tässä lehdessä, joka tilaajain suureksi harmiksi ilmestyi sangen -epäsäännöllisesti, Suleau, eloisana ja hilpeänä ja kujeiden sekä -kepposten ystävänä, ilmaisi pulppuavaa aito gallialaista luonnettaan -ja uhittelevalla rohkeudella julkaisi mielipiteitään sekä teki pilaa -kaikesta ja kaikista. Se varomattomuus, jolla hän esiintyi, se -peittelemättömyys, jolla hän puolusti kuningaskuntaa ja leimasi kaikki -ne monarkistit, jotka koettivat saada aikaan sovintoa vallankumouksen -kanssa, "juonenpunojiksi, tyhjänkerskujiksi, hävyttömiksi, pöyhkeiksi, -kunnianhimoisiksi pässinpäiksi ja konniksi", teki että hänet tuon -tuostakin haastettiin oikeuteen ja pantiin vankeuteen muutamaksi -päiväksi. Mutta Suleaun kuulustelut olivat todellisia huvituksia -kuulijoille, sillä loistavalla esiintymisellään hän sai yleisön -puolelleen, ja hänen sukkeluutensa ja hullunkuriset päähänpistonsa -narrasivat monesti itse oikeuden vakavat valvojatkin nauramaan. Suleau -oli kauan kansan silmittömän vihan esineenä, ja 10 p. elok. 1792 oli -hänen päänsä ensimäisiä, joka vaadittiin ja -- otettiin. - -Arvokkaampia kuin nämä molemmat ryhmät olivat muutamat niistä -sanomalehdistä, jotka kulkivat puolueiden välillä ja noudattivat -maltillista kantaa. Tässä mainittakoon ainoasti nuo puoliksi -kirjalliset, puoliksi valtiolliset _Chronique de Paris_ ja _Journal de -Paris_, joista edellinen kallistui vallankumoukselliselle puolelle, -jälkimäinen kuningasmieliselle, eron kuitenkaan olematta oleellista; -niinpä työskenteli esim. Condorcet molemmissa lehdissä. _Journal de -Paris_ voitti suuren levenemisen lisälehtiensä kautta, joihin yleisö -sai kirjoittaa mitä halusi, katsomatta ollenkaan sisällykseen tai -puoluekantaan. Juuri näissä lisälehdissä m.m. André Chénier kirjoitti -kuuluisat artikkelinsa Ludvig XVI:nnen puolustukseksi, nuo artikkelit, -jotka hän sai maksaa päällään. Välittävää kantaa noudattivat myös useat -muut lehdet, niin esim. Ranskan vanhin lehti _Gazette de France_ ja -_Journal des débats et des décrets_, jotka kumpikin vielä nytkin ovat -olemassa, sekä _Moniteur_. Viimemainittu oli erityisesti huomattava -siitä, ettei se kiiruhtanut tapausten edelle, vaan seurasi niiden -jälessä, että se aina oli samaa mielipidettä kuin hallitus, riippumatta -siitä mitä muutoksia hallituksessa tapahtui. _Moniteur_ oli koko -vallankumouksen ajan täysin puolivirallinen, kunnes Napoleon, päästyään -ensimäiseksi konsuliksi, tammikuussa 1800 faktillisesti teki siitä -hallituksen virallisen äänenkannattajan. - -Vallitseva painovapaus oli rajoittamaton. Voidaan huoleti sanoa, -ettei koskaan mikään kansa ole nauttinut painovapautta niin suuressa -määrin kuin Ranska 14 p:n heinäk. 1789 ja 10 p:n elok. 1792 välillä. -Tosinhan vanhat laitokset vielä kauankin olivat jälellä, oli sekä -kuninkaallisia sensoreja että etuoikeutettuja kirjakauppiaita, ja -poliisipäällikkö yhä edelleen huvittelihe koettamalla kieltää muutamia -sanomalehtiä ja antamalla etuoikeuksia sellaisille uusille, jotka -löysivät armon hänen silmissään. Mutta se ei merkinnyt niin mitään, se -oli vain jäännöstä toiselta ajalta, josta ei kukaan enää välittänyt -ja joka katosi vähitellen, osaksi itsestään, osaksi ammattilaitoksen -lakkauttamisen kautta toukokuussa 1791. Itse asiassa sanomalehdistöä -tähän aikaan eivät enää sitoneet mitkään säännöt, eivät ympäröineet -mitkään aidakkeet, ei edes sellaiset, joita viisas ja olosuhteihin -sovellettu laki olisi voinut luoda estääkseen sitä väärinkäytöksistä. -Ranskalaiset ja etusijassa sanomalehtimiehet tahtoivat tätä vapautta -sellaisessa laajuudessa; heistä oli pieninkin suojelusmääräys loukkaus, -ja mitään sellaista he eivät tahtoneet kärsiä. He halveksivat -niitä, jotka vaativat paino-olojen asiallista järjestämistä, heillä -oli varma tunnuslauseensa, joka kuului: "rajaton painovapaus", ja -rousseaulaisessa optimismissaan he luulivat, että tämä yksin oli -kylliksi parantamaan kaikki yhteiskunnassa löytyvät epäkohdat. - -Kuinka naivilta sellainen usko tuntuneekaan meikäläisestä, niin -on kuitenkin ylentävää lukea sanomalehtimiehien lausuntoja tässä -kysymyksessä ja nähdä sen herättämää korkealentoista innostusta. -Brissot puolustaa sanomalehdistön vapautta kaikissa tilaisuuksissa, -hän on aina varuillaan pienimpiäkin siihen kohdistettuja hyökkäyksiä -vastaan ja ottaa puolustaakseen kaikkia niitä, joita vainotaan sen -vuoksi että ovat vapaasti lausuneet ajatuksensa, olivatpa nämä uhrit -sitten hänen personallisia ystäviään tai ei. Loustallotin luottamus -painovapauden moraliseen vaikutukseen oli järkähtämätön. "Jos -painovapaus voisi olla olemassa", hän usein kirjoittaa, "maassa, -missä täydellisin despotismi yhdistäisi yhteen käteen kaikki eri -mahdit, niin se yksin riittäisi olemaan tämän vastapainona". Maratkin -kaikesta sielustaan jumaloi sanomalehdistön vapautta, ja hän puolusti -sen asiaa sekä laulamalla lehdessään sen ylistystä ja syyttämällä sen -vihollisia että itsekohtaisesti kestämällä mitä vainoomisia tahansa, -kylmää ja nälkää, antamatta intonsa millään tavoin laimeta. Mutta -hänen ajatuksensa painovapaudesta ei koskaan missään suhteessa ollut -ylevä, vaan rajoitettu ja itsekäs, sillä hänestä painovapaus oli vain -vapaus hänen omalle lehdelleen estämättä singota syytöksiään ja esittää -kuolemantuomioitaan. Samalla kun annamme Maratille tunnustuksen siitä -tarmosta ja kestävyydestä, jolla hän taisteli painovapauden puolesta, -emme voi muuta kuin surkutella, ettei hän itse sitä sen paremmin -käyttänyt. - -Jos muistamme, että hajaannus yhteiskunnassa suureni päivä päivältä, -että puolueet kävivät karvaltaan yhä jyrkemmiksi ja seisoivat -yhä vihaisempina toisiaan vastaan, voimme ymmärtää, että tuo -sanomalehdistölle suhteellisesti levollinen aika pian oli lopussa. -Päivä päivältä muuttui sanomalehtien käytös rohkeammaksi, niiden sävy -vihaisemmaksi. Yhä julkeammin ne myös alkoivat moittia hallituksen -tekoja, eikä viipynyt kauan, ennenkuin painovapautta seurasi vallan -rajaton itsevaltaisuus. - -Tietysti viranomaiset eivät voineet levollisesti katsoa tätä -itsevaltaisuutta, joka näytti yllyttävän puolue-intohimoja ja tuottavan -alituista häiriötä yhteiskunnassa. Mutta kun vanhat laitokset olivat -kukistuneet, eikä mitään uutta lakia ollut säädetty sanomalehdistöä -varten, ei ollut olemassa mitään valtaa, jolla olisi ollut toimenaan -valvoa paino-oloja, eikä mitään, jolla oli oikeutta ryhtyä asiaan. -Sen puutteessa kaikki viranomaiset ryhtyivät sekaantumaan näihin ja -johtamaan sanomalehdistöä oikealle tolalle. - -Kansalliskokouksessa esiintyi alituisia valituksia sanomalehdistön -vallattomuuksista. Alussa oli tämän kokouksen aikomus ollut säätää -laki, joka julistaisi sanomalehdistön vapauden, mutta samalla suojella -sitä terveillä ja tarkoituksenmukaisilla säännöillä ja rajoituksilla. -Mutta tämä tehtävä ei ollut helppo. Menneisyys ei ollut jättänyt -perinnöksi mitään, josta olisi voinut olla johtoa, ja kun käsitys -painovapaudesta ei ollut millään tavoin vakaantunut, oli hyvin -vaikea kiireessä luoda mitään uutta. Tosin Sieyès jätti ehdotuksen -painolaiksi, mutta sen katsottiin loukkaavan vapautta, se herätti -paljon pahaa verta, eikä sitä otettu edes keskusteltavaksikaan. -Kansalliskokous sai tyytyä antamaan tilapäisiä säädöksiä, joita -kukaan ei noudattanut, ja painovapaus jäi moneksi vuodeksi eteenpäin -nojautumaan siihen häilyvään artikkeliin, jonka oikeuksienjulistus -sääti ja vuoden 1791 hallitusmuoto vahvisti: "Ajatusten ja -mielipiteiden vapaa vaihto on ihmisen pyhimpiä oikeuksia. Jokainen -kansalainen voi siis puhua, kirjoittaa ja painaa vapaasti, kunhan vain -vastaa tämän vapauden väärinkäytöstä lain määräämissä tapauksissa". - -Kokonaan riippumatonna kansalliskokouksesta lähetti Pariisin -kunnallisneuvosto vaatimuksiaan, jotka etusijassa koskivat -kolportöörien huudosta ja melusta aiheutuvia häiriöitä ja olivat -tähdätyt huonoa sanomalehdistöä ja sen toimittajia, etupäässä -Marata vastaan. Kerta kerralta kutsuttiin Marat kunnallisneuvosten -eteen vastaamaan kirjoituksistaan, ja kerta kerralta täytyi hänen -vangitsemista välttääkseen hakea itselleen mitä ihmeellisimpiä -piilopaikkoja ullakoissa ja kellareissa, mutta hän ei koskaan -laiminlyönyt julaista lehteään niinpian kuin oli löytänyt uuden -tyyssijan. Viranomaiset kielsivät levittämästä hänen lehteään ja -poliisikomisariukset vangitsivat sitä kantelevat kaupustelijat. Siitä -ei ollut apua. Silloin kaupunginhallitus yöllä 9:nnen ja 10:nnen p:n -tammikuuta 1790 välillä pani toimeen oikean sotaretken hänen asuntoonsa -sulkeakseen hänet telkien taakse. Mutta Marat, jota oli varoitettu, oli -pelastanut itsensä ja katseli nyt eräästä ikkunasta koko toimitusta. -Toinen sotaretki, joka muutamia kuukausia myöhemmin tehtiin 2,000 -miehen voimalla, onnistui yhtä huonosti. Cordelierien aluepiiri, -joka oli ottanut Maratin turviinsa, antoi näet hänen päästä pakoon -kansalliskaartilaisen valepuvussa. Myös Fréronia koetettiin väkisin -saada vaikenemaan, mutta kaikki siihen suuntaan tehdyt toimenpiteet -onnistuivat yhtä huonosti kuin Maratakin vastaan kohdistetut. - -Klubeissakin lehtikysymys aiheutti loppumattomia keskusteluja, -adresseja ja päätöksiä, joita painettiin ja levitettiin laajoihin -piireihin. Kahvilain kantavieraat taas osottivat vastenmielisyyttään -vastustajain sanomalehtiä kohtaan tunkeutumalla niiden kirjapainoihin, -hävittämällä painoja ja mitä vain saivat käsiinsä, tai virittämällä -verkkaisen tulen kahvilansa ulkopuolelle ja antamalla epämieluisten -lehtien joutua liekkien saaliiksi. Myöskin yleisö ilmaisi -paheksuntaansa puheessa ja kirjoituksessa; muutamat syyttivät -sanomalehtimiehiä oikeudessa, toiset vetosivat suureen yleisöön. Jopa -kauppahallien kalankaupustelijatkin katsoivat olevansa oikeutettuja -v. 1790 valittamaan poliisikomitealle huonoista sanomalehdistä, ja -Sanson, Pariisin teloittaja, "toimeenpanevan vallan edustaja", joksi -Camille Desmoulins hänet kastoi, katsoi kerran tulleensa loukatuksi -ja nosti useita sanomalehtimiehiä vastaan jutun, jonka hän voitti -ja sanomalehtimiehet menettivät. Mutta kaikki kokeet vaientaa -sanomalehdistöä olivat turhia. Samoinkuin vanhan järjestyksen aikana -valtiollinen sanomalehdistö, huolimatta kaikista yrityksistä pudistaa -päältään iestä, oli ollut täysin voimaton viranomaisia vastaan, samoin -olivat viranomaiset vallankumouksen ensi kautena kokonaan tarmottomat -sanomalehdistöä vastaan. - -Samalla kun sanomalehdistön luonne ja käytös sen olemassaolon -kolmena ensi vuotena vähitellen muuttui, tapahtui myös vähitellen ja -tietämättä muutos siinä käsityksessä, joka sanomalehtimiehillä oli -sanomalehdistön vapaudesta. Sen sijaan kun vallankumouksen alussa -kaikki olivat yksimielisiä siitä, että painovapaus oli tarpeellinen -perusta valtiolliselle vapaudelle, että se oli julistettava -yhtäläisenä kaikille ja kokonaan rajoittamattomana -- sillä jos -kerran tahdottiin vapautta, niin ei muka auttanut pitää lukua niistä -väärinkäytöksistä, joita se välttämättä oli tuova mukanaan -- alettiin -nyt vähitellen painovapautta pitää valtiollisena taistelukysymyksenä -ja käyttää puoluetarkoituksiin. Samoinkuin sana "patriotismi" -muuttui yhtäpitäväksi vallankumouksellisen nimen kanssa, ja kaikkia -niitä, jotka eivät kuuluneet vallankumouspuolueesen, katsottiin lain -ulkopuolella seisoviksi, samoin alettiin olettaa, että painovapaus oli -yksistään patriootteja varten, ja että näillä yksin oli oikeus nauttia -sen tarjoomia etuja. - -Ja juuri tämä periaate tuli määrääväksi, kun Pariisin kommuuni, -päästyään valtaan elokuussa 1792, tekee lopun koko rojalistisesta -sanomalehdistöstä ja samalla myös -- ei teoriassa vaan käytännössä --- sanomalehdistön vapaudesta. Kaikkien rojalististen lehtien painot -otetaan takavarikkoon ja postihallitukselle annetaan käsky tarkoin -valvoa, ettei postin kautta mitään epämieluisia lehtiä pääsisi -leviämään. Mutta ei siinä kaikki. Useat kustantajat ja kirjanpainajat -otetaan kiinni ja pannaan vankeuteen, ja elokuun lopulla haastetaan -eräs rojalistinen sanomalehtimies, _Gazette de Paris'in_ toimittaja, -revolutsionioikeuden eteen ja tuomitaan kuolemaan. - -Pariisin kommuuni voi kyllä tehdä lopun rojalistisesta -sanomalehdistöstä, mutta se ei voinut lopettaa yhteiskunnassa -vallitsevaa hajaannusta. Sinä ajanjaksona, joka ulottuu 10 p:stä -elok. 1792 girondistien kukistumiseen saakka, mikä voidaan laskea -maaliskuusta 1793, vaikkapa se lopullisesti tapahtui vasta yli kaksi -kuukautta myöhemmin, taisteltiin girondistisen sanomalehdistön, -Brissotin ja Gorsasin lehtien ollessa johtajina, ja Maratin johtaman -jakobiinisen välillä taistelua elämästä ja kuolemasta, taistelua niin -rajua ja kiihkeää, että harvat aikakaudet ovat sellaista nähneet. Tämä -taistelu on alussa osa valtiollisesta taistelusta, mutta muuttuu pian -ainoasti sen kaiuksi ja kuolee vähitellen pois giljotiinin ukkosäänen -tukahuttamana. - -Vallankumous teki monta rikosta vapauden nimen varjossa, ja juuri -tämän saman vapauden nimessä Robespierre pani toimeen sensuurin, -joka ankaruudessa isosti voitti vanhan hallituksen reaktsionisten -ministerien säätämät asetukset. Tätä sensuuria ei kukaan tunnustanut, -ei edes sen perustaja, eikä se ollut millään tavoin järjestetty. Sitä -hoiti revolutsionioikeus, joka lain mukaan tuomitsi epäluulon-alaisia -ja rankaisi mestauslavalla. Sanomalehdistö oli tähän aikaan kokonaan -masennettu. Olemassaolevat lehdet olivat joko orjallisia tai vallan -mitättömiä; ne eivät uskaltaneet lausua mitään moitetta, mitään -vastaansanomista, eipä enää edes mitään helposti ymmärrettäviä -salaviittauksia tai varovaisia kierteleviä lausunnoita, vaan -rajoittuivat tyhjänpäiväisiin selontekoihin ja vaarattomiin uutisiin. -Lokakuusta 1793 heinäkuuhun 1794 ei sanomalehdistön historia ole muuta -kuin sanomalehtimiesten synkkää ohivaellusta mestauslavalle. Lokakuun -31 p. 1793 ensinnä sinne vaeltavat girondistit, ja heidän joukossaan -näemme etumaisena, voimakkaana ja miehuullisena, Brissotin, joka nyt -kuolemalla saa maksaa innostuksensa ja erehdyksensä. Hänellä oli -seurassaan tällä viime matkalla ne ystävät, jotka uskollisesti ovat -taistelleet hänen sivullaan: Gorsas ja Carra, jälkimäinen 70-vuotias, -kumara ja harmaa. Ja muutamia päiviä myöhemmin seurasi häntä hänen -nuori, miellyttävä apulaisensa Girey-Dupré, tuomittuna kuolemaan -sentähden, että oli ollut Brissotin ystävä ja auttaja. - -Keskellä terrorismin kolkkoa hiljaisuutta kohosi silloin, ei täyttä -kuukautta girondistien kuoleman jälkeen, alussa hieman heikkona, -mutta pian mahtavana ja kaunopuheisena, ääni, joka rohkeni nousta -sortoa vastaan ja ajaa vapauden, lempeyden ja ihmisyyden asiaa. -Camille Desmoulins se nyt linkoo hirmuvaltiasta vastaan _Le vieux -Cordelier_ lehtensä, tuon lehden, joka yksinään olisi voinut tehdä -hänet kuolemattomaksi. Ensimäinen numero ei ollut suorastaan suunnattu -Robespierreä vastaan, mutta siinä Camille lauloi painovapauden -ylistystä ja moitti jakobiiniklubin kokoonpanoa. Ja jo sen motto: "elää -vapaana tai kuolla", oli niin Robespierren kuin yleisönkin silmissä -taisteluunvaatimus. Robespierre tulikin levottomaksi ja vaati Camillea -alistamaan numeronsa ennen ulosantoa hänen tarkastavain silmiensä -katseltaviksi. Toinen numero viittaakin siihen että tarkastus oli -tapahtunut. Mutta kolmannessa, jota Camille ei huolinut näyttää, -hän sen sijaan sai lausua julki kaikki mitä tahtoi. Ja hän sen -sanoikin. Hän ahdisti tässä peitetyin sanoin, joskin kyllin selvästi, -sekä hirmuvaltaa että Robespierreä. Voimatta muulla tavoin moittia -hallitusta hän käänsi ja varusti selityksillä kappaleita Tacituksesta, -joissa tämä osottaa tasavaltaisen hallitustavan edut despotismiin -verraten. Mutta kukaan ei erehtynyt näiden selitysten tarkoituksesta, -eikä kukaan ollut tuntematta roomalaisten keisarien nimien alla -terrorismin johtomiehiä. Ja Camille itse alleviivasi tämän tuntemisen -liittämällä selityksiinsä seuraavan mietteen: - -"Jos leijonalla olisi tiikereistä ja panttereista koottu hovi ja -henkivartiosto, eivät ne olisi repineet useampia henkilöitä kappaleiksi -kuin caesarien ilmiantajat, vapautetut orjat ja salamurhaajat. Sillä se -julmuus, johon on syynä nälkä, lakkaa nälän mukana, mutta se julmuus, -johon on syynä pelko, voitonhimo tai tyrannillinen epäluuloisuus, on -kaikkia rajoja vailla." - -Kolmas numero oli huomattava loistavasta kaunopuheisuudestaan. -Suurenmoisella tarmollisuudella Camille siinä koettaa avata yleisön -silmät näkemään sen kieron käsityksen vapaudesta, joka terrorismin -aikana oli päässyt vallalle. - -"Ei", hän sanoo, "vapaus, tämä vapaus, joka on laskeutunut alas -taivaasta, se ei ole joku oopperan nymfi, se ei ole punainen lakki, -likainen paita tai repaleinen puku -- vapaus, se on onni, se on -järki, se on yhdenvertaisuus, se on oikeus! Tahdotteko, että minä sen -tunnustan, että minä vaivun sen jalkoihin, että minä annan vereni -sen edestä? Avatkaa vankilat niille 200,000 kansalaiselle, joita te -kutsutte epäluulonalaisiksi, sillä oikeuksienjulistuksessa ei ole -mitään huonetta epäluulon-alaisia varten, on ainoasti vankiloita. -Älkääkä uskoko, että tämä teko olisi vahingollinen tasavallalle; se -olisi vallankumouksellisin teko, mihinkä koskaan olette ryhtyneet. Te -tahdotte vapautua kaikista vihollisistanne giljotiinin avulla! Mutta -onko nähty suurempaa hulluutta?" - -Ja vähän myöhemmin hän lausuu: - -"Minä olen kokonaan toista mielipidettä kuin ne, jotka sanovat, että -terrorismi on pysytettävä päiväjärjestyksessä. Päinvastoin olen -vakuutettu siitä, että vapaus paraiten lujittuisi ja Europpa paraiten -voitettaisiin, jos te asettaisitte lempeyskomitean. Tämä komitea -se päättäisi revolutsionin, sillä lempeys on myös revolutsioninen -toimenpide ja tarkoituksenmukaisin kaikista, jos sitä käytetään -järjellisesti. Kutsukoot tyhmät ja kunniattomat minua maltilliseksi, -jos niin tahtovat. Minä en punastu siitä etten ole jyrkempi kuin -Brutus. Sillä kas tässä mitä Brutus kirjoitti: Tekisitte paremmin, -rakas Ciceroni, jos puhaltaisitte voimaa lopettamaan sisällisiä -riitaisuuksia, kuin että puratte vihaanne ja ajatte perille kostoanne -niitä kohtaan, jotka jo ovat voitettuja." - -Voidaan ymmärtää, millaisen huomion _Le vieux Cordelier_ herätti -jakobiiniklubissa. Jouluk. 21 p:nä eräs jäsen esitti että Camille -ajettaisiin pois klubista -- "Camille on jo kyllin kauan hiponut -giljotiinia", hän lausui. Useissa istunnoissa oli kysymys Camillesta -päiväjärjestyksessä, se venyi venymistään, ja näytti siltä kuin ei -oikein rohjettaisi käydä häneen käsiksi, mutta vihdoin 6 p. tammik. -1794 lausui Robespierre mielipiteensä, ja silloin nähtiin että Camillen -hetki oli lyönyt. - -Camille kuoli mestauslavalla 5 p. huhtik. 1794. Hänen kuollessaan oli -vain kuusi numeroa _Le vieux Cordelier'iä_ ilmestynyt. Seitsemäs, -ainoa, joka todella suoraan kävi Robespierren kimppuun, oli jo -kauan ollut valmiina hänen pöydällään, mistä se häntä vangittaessa -löydettiin. Niiden paperien joukossa, jotka tavattiin Robespierren -kuoleman jälkeen ja joista Courtois antoi kertomuksen, oli myös yksi, -jolle oli kirjoitettu: "Camille mestattu senvuoksi että selitteli -Tacitusta." - -Muutamia päiviä ennen Camillea oli _Père Duchênen_ ulosantaja Hébert -kuollut mestauslavalla. Ja 25 p. heinäkuuta koki André Chénier saman -kohtalon ainoastaan kaksi päivää ennen Robespierren kukistusta. - - - - -TEATTERI - - -Samoinkuin vallankumous jo alusta pitäen sai tuen sanomalehdistöstä, -samoin se teatteristakin sai itselleen mahtavan liittolaisen. -Teatteri on sanomalehdistön tavoin edistänyt vallankumouksellisten -aatteiden tunnetuksi tulemista kansan laajemmissa kerroksissa; -mutta sanomalehdistön antaessa vallankumoukselle monta sen paraista -virikkeistä ja sen valistustyön ollessa arvoltaan vakavaa ja pysyvää, -teatterin vaikutus sen sijaan oli melkein kokonaan onnetonta laatua. - -Olisi tosin syytä luulla, että vallankumouksen mukana tulleen vapauden -olisi pitänyt antaa kirjallisuudelle uusia aihelmia, omaa luonnetta -ja ominaisia muotoja; että kaikkien ajatusta ja sanomalehdistön -vapautta rajoittavien esteiden poistamisen olisi pitänyt herättää -ilmi muutamia suuria henkiä, ja isänmaallisen innostuksen tullut -luoda ainakin joitakuita eteviä kirjallisia teoksia, joilla olisi -ollut pysyvä merkitys. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Päinvastoin -harvalla aikakaudella on näytettävänä kvalitatiivisesti niin köyhää -ja keskinkertaista kirjallisuutta kuin juuri vallankumouksen ajalla. -Turhaan me haemme muististamme edes muutamia suuria kirjallisia -nimiä, jotka edustaisivat vallankumousta samoin kuin Racine ja -Molière edustavat Ludvig XIV:nnen aikakautta, Voltaire, Rousseau ja -Beaumarchais vallankumouksen edellistä aikaa, ja M:me de Staël ja -Chateaubriand konsulaatin ja keisarivallan aikaa. - -Myöskin teatteri tarjoo kirjallishistorialliselta kannalta katsottuna -sangen vähän mielenkiintoa. Voidaan sanoa noista tuhatlukuun nousevista -draamallisista tuotteista, jotka vallankumouksen aikana näkivät päivän -valon, ettei niistä yksikään ollut huomattavampi kirjallisena luomana, -ja että ainoasti pieni osa niistä todisti todellista lahjakkuutta tai -jotakin suurempaa kykyä. Mutta joskaan kirjallishistorioitsijat eivät -tämän ajan draamallisesta kirjallisuudesta löydä sitä mitä hakevat, -niin se sen sijaan tarjoo historialliselle tutkimukselle rikkaan -ja ehtymättömän ainesvaraston. Teatteri näet heijastaa yhtä hyvin -jollei paremminkin kuin sanomalehdistö kautta koko vallankumouksen -valtiollisia tapauksia sekä päivän mielipiteitä ja harrastuksia. - -Se piirre, joka ennen muita on revolutsioniajan teatterille -luonteenomaista, on se poliittinen intohimoisuus, joka on lyönyt -leimansa melkein jokaiseen sen tuotteesen. Ei koskaan muina aikoina -teatteri ole niin suuressa määrin kuin vallankumouksen aikana ollut -"tekijänä" valtiollisessa elämässä. Taiteen rauhallisesta tyyssijasta -se muuttui puhujalavaksi, josta päivän kaikki pienimmätkin tapaukset, -kaikki huomiota herättävät lausunnot kansalliskokouksessa, klubeissa -ja kahviloissa sekä kaikki katukohtaukset seliteltiin yleisölle -melkeinpä välittömästi ja sangen läpinäkyvän toisinsanonnan avulla. -Todellisuuden suuri näytelmä, jota jokainen näki näyteltävän -silmiensä edessä, kahlehti mahtavalla traagillisuudellaan ja -suurenmoisilla tehokohdillaan siihen määrin kaikki mielet, että -kaikki mitä mielikuvitus olisi voinut luoda, sen rinnalla olisi -tuntunut miedolta ja mitättömältä. Yleisö oli liiaksi kiintynyt tähän -todellisuusnäytelmään halutakseen teatterissa nähdä mitään muuta kuin -sen heijastusta. Se ei vaatinut taidetta vaan viittauksia päivän -tapahtumiin; ja oli luonnollista, että kirjailijat tyydyttivät sen -toiveita ja uhrasivat puoluekiihkoille taiteellisuuden kustannuksella. - -Se kuvapuku, jota käytettiin poliittisten tapausten esittämiseksi -näyttämöllä, otettiin historiasta ja erityisesti vanhasta ajasta. -Vanha aika ei varmaan koskaan ole ollut niin tutunomainen eikä niin -kansantajuistettu kuin vallankumouksen aikana. Luitpa mitä hyvänsä -tältä ajalta olevaa puhetta, lentokirjasta tai sanomalehteä, niin -yhdeksässäkymmenessä yhdeksässä tapauksessa sadasta siinä tapaat -sitaatteja kreikkalaisista tai roomalaisista kirjailijoista sekä -viittauksia vanhaan historiaan, sen merkillisiin tapauksiin ja -henkilöihin, sen suuruuteen ja sen muistoihin. Caesarin murha, -Tarqviniuksen karkoitus, Sokrateen kuolema, Cato, Tarpeian kallio, -Cincinnatus, Capitolium, Perikles, Rubicon, Catilinan salaliitto -- -kas siinä ne lausetavat, jotka useimmin meitä kohtaavat, kas siinä -ne aineet, joista vallankumouksen miehet ammensivat deklamatorisen -kaunopuheisuutensa tehoisimmat vaikutelmat. Pieninkin urhotyö loi -Brutuksia ja Sokrateita; Ranskan kuninkaille annettiin Rooman keisarien -Neron, Caligulan, Vitelliuksen nimet; Maria Antoinette kulki aikansa -lentokirjasissa aina Messalinan ja Agrippinan nimellä, ja kun M:me -Dubarry tuomittiin kuolemaan, kutsuttiin häntä vallankumousoikeuden -syytöskirjoituksessa "uudeksi Aspasiaksi". - -Teatteri vaihteli kaikkia näitä roomalaisia ja kreikkalaisia -aineita loputtomiin saakka, joko sitten johtavina motiiveina tai -irrallisina sivuseikkoina, ja ne muuttuivat vähitellen yhdessä toisten -historiallisten piirteiden kanssa melkeinpä välttämättömäksi osaksi -vallankumousajan draamassa. - -Revolutsionisen draaman saattoi ranskalaiselle näyttämölle 4 p. -marrask. 1789 Marie-Joseph Chénier, joka silloin oli vain 25-vuotias. -M.-J. Chénier, jota jälkimaailma on pitänyt vähemmässä arvossa kuin -hänen vanhempaa veljeään André Chénieria, oli aikanansa paljoa -tunnetumpi kuin tämä; hänen nimensä esiintyy vallankumouksen niin -valtiollisen kuin kirjallisen historian melkeinpä jokaisella lehdellä. -Mutta ei kummallakaan alalla tämä nimi merkitse mitään todellisesti -pysyvää teosta. M.-J. Chénier oli liiaksi runoilija voidakseen tulla -objektiiviseksi ja selvänäköiseksi politikoksi; hän oli liiaksi -kiintynyt politiikkaan voidakseen rauhassa antaa runottarelleen -sen ajan ja ne voimat, joita tämä vaati tehdäkseen hänestä etevän -kirjallisen kyvyn. Sitä paitsi esti häntä hänen väsymätön pyrintönsä -tulla kuuluksi ja hankkia kansansuosiota jossakin määrin kehittymästä -siten, kuin hän toisissa olosuhteissa ehkä olisi voinut kehittyä. Niin -hänen murhenäytelmänsä kuin hänen runonsakin monesti ilmaisevat suurta -lyyrillistä lahjakkuutta, mutta ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän -hätätyötä, hetkeä varten kirjoitettuja, ja niiden etevin arvo on siinä, -että ne ovat oivallisena tuntomerkkinä sille myrskyiselle ajalle, jona -ne ovat syntyneet. - -Marie-Joseph oli kokeillut jo 20 vuoden ikäisenä mauttomalla ja -mitättömällä näytelmällä nimeltä _Edgar ou le page supposé_ (Edgar -eli luuloteltu hovipoika), joka jo ensimäisessä esityksessä tuli -ulosvihelletyksi ja jota sitten ei enää koskaan näytelty. Vuotta -myöhemmin hän Orleansin herttuattaren välityksellä sai sen edun, että -eräs hänen kappaleistaan, _Azémire_, joka oli laajemmin suunniteltu, -mutta aiheeltaan yhtä arkipäiväinen, luettiin julki hovissa. Yleensä -oli sellaisissa tilaisuuksissa tapana ainoasti hillityllä vaitiololla -osottaa moitettaan. Mutta tällä kertaa poikettiin totutusta tavasta: -sekä naurunpuuskat että vihellykset keskeyttivät lukemista, mikäli -Grimm kertoo meille _Correspondance littéraire'ssään_. Kuitenkin -kappale oli hyväksytty näyteltäväksi Comédie française'ssa ja jo -harjoitettukin. Kaksi päivää hovissa lukemisen jälkeen se otettiin -näyteltäväksi ilman että siitä oli ilmoitettukaan, kun näet aivan viime -hetkessä oli täytynyt peruuttaa _Zaïren_ esitys erään sairauskohtauksen -vuoksi, eikä voitu olla antamatta yleisölle sen sijaan jotakin muuta -hengenruokaa. Mutta Chénierin kappale meni myttyyn jo ennenkuin -väliverhokaan ennätti laskeutua viimeisen näytöksen jälkeen. Yleisö -näet oli suutuksissaan saamastansa saaliista ja osotti harminsa -nousemalla paikoiltaan kesken näytäntöä ja poistumalla teatterista. - -Chénier älysi nyt, että yleisön maku ei enää suosinut romantillisia -lemmenseikkailuja, vaan että se vaati suurempia aineita ja -voimakkaampaa käsittelyä. Niinpä hän v. 1788 kirjoitti nimellä -_Charles IX ou le Saint-Barthélémy_ (Kaarle IX eli P. Bartolomeuksen -yö) tehoisan historiallisen näytelmän, joka oli täynnä viittauksia -oleviin oloihin ja jo vuotta ennen Bastiljin valloitusta ilmaisi -puhtaasti vallankumouksellisia merkkejä. Vuoden 1789 alkupäivinä -Chénier tarjosi kappalettaan näyteltäväksi. Mutta tässä hän törmäsi -ikivanhaa sensuuria vastaan, jota taitavat kädet hoitivat. Suard, -Crébillonin seuraaja kuninkaallisen teatterisensorin virassa, Suard, -akateemikko, joka obskurantismin ja konservatismin historiassa on -tehnyt itsensä kuuluisaksi sen pitkällisen ja sitkeän vastarinnan -kautta, jota hän teki Beaumarchais'in näytelmän _Le Mariage de Figaron_ -(Figaron häät) esittämistä vastaan, kielsi ehdottomasti suostumuksensa, -eikä Chénierillä ollut muuta keinoa kuin jättää murhenäytelmänsä -esityttämättä, kunnes voisi turvautua valistuneempiin tuomareihin. Kun -sitten vallankumouksen mukana uusi aika näkyi koittavan, niin Chénier -heti asettui niiden riviin, jotka taistelivat kaikkia vanhentuneita -laitoksia vastaan, ja kahdessa leimuavassa lentokirjasessa, joista -toisella oli nimenä _Les inquisiteurs de la pensée_ (Ajatuksen -kahlehtijat), hän mitä häikäilemättömimmällä tavalla ahdisteli niitä -seitsemäätoista eri lajia sensuuria, jotka hän väitti tavattavan -Ranskassa, ja niiden joukossa erityisesti teatterisensuuria. Kauan -hänen ei kuitenkaan tarvinnut odottaa nähdäkseen teatterisensuurin -kahleiden jollei aivan katkeavan niin ainakin isosti irroittuvan. -Sittenkuin Pariisin teatterit Bastiljin valloituksesta syntyneen -mieltenkuohun johdosta muutamia päiviä oli pidetty suljettuina, ne -jälleen ryhtyivät työhönsä, ja niiden ohjelmisto muuttui kokonaan -toiseksi entisestään, pääasiallisesti siitä syystä että Suard, -joka pysyi paikallaan teatterisensorina, myöskin oli liittynyt -vallankumoukseen, kääntynyt ja alkanut sallia näyteltävän niitä -kappaleita, jotka hän ennen oli kieltänyt. - -Niiden joukkoon kuului myös Fontanellen näytelmä _Ericie ou la Vestale_ -(Ericia eli Vestan neitsyt), joka esitettiin 19 p. elok. 1789. Saman -päivän aamuna oli sanomalehdessä _Le Patriote français_ otsakkeella -_Adresse à tous les bons patriotes_ (Kehoitus kaikille kunnon -patriooteille) luettavana seuraava kehoitus: _"Charles IX_ on otettu -näyteltäväksi Comédie française'ssa, mutta näyttelijät eivät tohdi sitä -näytellä, se kun on kielletty. Eivät ne ole enää hovin aatelismiehet, -joilla on valta käskeä heitä. Valta on teidän." Illan kuluessa jaeltiin -teatterissa joukko samantapaisia adresseja, jotka kaikki väittivät -vääryydeksi sitä ettei Chénierin kappaletta ollut otettu näyteltäväksi. -Niinpian kuin näyttelijät... näyteltyänsä ensin erään pienen kappaleen --- olivat tulleet sisään näytelläkseen _la Vestalca._, kuului -kaikkialta salongissa huutoja, joita ei aluksi oikein ymmärretty. -Eräs näyttelijöistä, Gérard, astui silloin esiin ja kysyi, halusiko -yleisö nähdä vastaesitetyn kappaleen tekijää. Yleisö vaan jatkoi -huutamistaan, ja nyt voitiin siitä erottaa nimet "Chénier" ja "_Charles -IX_". Hetkinen senjälkeen nousi salissa eräs herra seisoalleen huutaen: -"_Charles IX_, Chénierin murhenäytelmä, on otettu näyteltäväksi ja -harjoitettukin; miks'ei sitä näytellä?" Ei kukaan vastannut, vaan niin -Gérard kuin muutkin näyttelijät poistuivat lavalta. Tuokion kuluttua -astui esiin uusi näyttelijä, Fleury, ilmoittaen että kysymyksenalainen -kappale kyllä oli harjoitettu ja näyteltäisiinkin niinpian kuin lupa -saataisiin. Tässä hänet keskeytti melu, joka teki jatkamisen hänelle -mahdottomaksi. Kuului vain huutoja: "Ei mitään sensuuria! Ei mitään -lupaa!" ja kun nämä huudot ehtivät hiukan asettua, nousi taas ylös -samainen herra, joka oli ottanut ajaakseen yleisön puhevaltaa, ja -selitti että yleisö ei enää tahtonut tietää mistään luvasta, koska -se jo ilmankin liian kauan oli huokaillut sortovallan ikeessä. "Me -tahdomme vapautta", hän lausuu lopuksi vilkasten suosionosotusten -kaikuessa salongissa, "nähdä näyttämöllä esitettävän niitä kappaleita, -jotka meitä miellyttävät, samoinkuin meillä on vapaus ajatella mitä -tahdomme". Kun hetkisen aikaa on kestänyt sananvaihtoa näyttelijäin ja -salongin edustajain välillä, lausuu joku sanan "kunnallisneuvosta" ja -ehdottaa vedottavaksi Pariisin pormestariin, joka määräyksellä 24 p:ltä -elok. 1789 oli saanut huolekseen Pariisin teatterien ylivalvonnan. -Tehdään sopimus, jonka mukaan näyttelijäin jo seuraavana päivänä tuli -tiedustella Baillyn mielipidettä asian suhteen; minkä jälkeen Fleury -yleisön innokkaasti taputtaessa käsiään vetäytyy takaisin, salongissa -syntyy hiljaisuus ja _la Vestale_ näytellään ilman mitään enempiä -häiriöitä. - -On hyvin luultavaa, että koko tämä meluinen kohtaus, joka ei suinkaan -ole mikään ainokainen ilmiö vallankumouksen aikuisen teatterin -historiassa, oli joko Chénierin itsensä tai hänen ystäviensä -toimeenpanema; varmaa on ainakin että hän ilolla näki kappaleestaan -puhuttavan ja sen herättävän huomiota. Ja hän olikin saava nauttia -tätä iloa täysin määrin. Kysymys _Charles IX:nnen_ esittämisestä oli -kauan päiväjärjestyksessä. Bailly lykkäsi sen kunnallisneuvostoon, -joka käsitteli sitä monessa istunnossa, kuulusteli sekä näyttelijöitä -että Chénieriä, nimitti kolme tarkastajaa hänen teostaan arvostelemaan -ja vihdoin jätti koko asian kansalliskokouksen ratkaistavaksi. -Kansalliskokous ei ollut niin arka, vaan antoi heti hyväksymisensä -kappaleen esittämiseen. Kun siis _Charles IX_, kestettyään vielä muita -selkkauksia kaupunginvirastojen ja poliisipäällikön kanssa, ensi kertaa -esitettiin 4 p. marrask. 1789, oli sillä edelläkävijänä maine, joka -teki tämän premierin isänmaalliseksi merkkitapaukseksi ja houkutteli -teatteriin kaikki vapauden ystävät ja sortovallan viholliset. - -Chénierin kappale oli kuitenkin tällä odotuksen ajalla ollut -suuren muutoksen alaisena. Se suhteellisen suuri varovaisuus, jota -hän oli noudattanut lausunnoissaan, oli nyt korvattu karkeilla -salaviittauksilla; se mitä siinä oli ollut ajanväritystä ja ajanleimaa, -oli poistettu, ja toimivat henkilöt olivat uudessa hahmossaan -muuttuneet pelkiksi abstraktsioneiksi, tarkoituksella voida suoraan -hätyyttää tunnettuja henkilöitä ja olosuhteita. Tässä ei enää voi -ollenkaan puhua mistään taiteellisesta sommittelusta. Toiminnan -tehtävänä neljässä ensi näytöksessä on näet vain osottaa, kuinka -Kaarle IX, heikko ja häilyvä luonne, valitsee, seuraisiko hän hyviä -neuvonantajiaan: Bourbonin Henrikkiä, amiraali Colignya ja kansleri -l'Hôpitalia, jotka varoittavat häntä Bartolomeus-yöstä, tai huonoja: -Katariina Mediciläistä, Lothringin kardinaalia ja Guisen herttuaa, -jotka häntä siihen kehoittavat. Nämä kuusi henkilöä kiertävät -lakkaamatta kuninkaan personan ympärillä ja vuoron perään koettavat -saada häntä suostumaan näkökohtiinsa, mikä onnistuukin niin hyvin, että -kappaletta lukiessa tuntuu siltä kuin pahat neuvonantajat saisivat -voiton yksistään sentähden, että Katariina on se joka viimeksi puhuu. -Viidennessä näytöksessä käy selville, että Bartolomeus-yö on ollut, -reformeeratut tietävät tulleensa petetyiksi, ja kuningas katuu -katkerasti suostumuksensa antamista tehtyyn hirmutyöhön. - -Tuskinpa oli ketään, joka ei olisi ymmärtänyt, että Kaarle IX, jolla -ei ollut tarmoa muuhun kuin epäröimiseen ja katumiseen, kuvasi Ludvig -XVI:tta heikkouksineen ja hyvine mielijohteineen, että tekijä, -kuvailemalla Katariinan vallanhimoa ja huonoa vaikutusta, oli tahtonut -ahdistaa Maria Antoinettea, että hän oli tahtonut saada esiin -Neckerin valistuneen katsantokannan kansleri l'Hôpitalin kauniiden -lauseiden avulla. Eikäpä ollut ketäkään, joka ei olisi ymmärtänyt, -että viekas ja kavala Guisen herttua edusti Ranskan aatelia kaikessa -kehnoudessaan, että hengenmiehen, Lothringin kardinaalin, tuominen -näyttämölle siunaamaan polvistuvien murhamiesten tikareja, kirkonkellon -koleasti läpätessä tornissaan, ei ollut muuta kuin häikäilemättömin -taisteluunvaatimus hengellistä säätyä vastaan. - -Yleisö oli ratketa riemuunsa. Se paukutti käsiään, kiljui, jopa oikein -ulvoikin ilmaistakseen mielihyväänsä. Välistä kävi jonkun erityisesti -vallankumouksellisen repliikin ohella oikea vavahdus läpi salongin -ja syntyi tuokion äänettömyys, mutta ainoasti tehdäkseen heti tilaa -jymisevälle suosionmyrskylle. Kuulijat eivät hellittäneet, ennenkuin -näyttelijät uudestaan olivat esittäneet kaikki ne kohdat, jotka -paraiten olivat miellyttäneet. Neljännen näytöksen aikana huudettiin -äkkiä permannolta: "Cette pièce est l'école des rois" (tämä näytelmä on -kuningasten koulu), joita sanoja seurasi suuri suosionosotus. Ja kun -väliverho vihdoin laskeusi, sittenkuin Talma, jolla Kaarle IX:ntenä -oli ensimäinen suuri osansa, mahtavalla paatoksella oli deklamoinut -loppusäkeet: - - "J'ai trahi la patrie, et l'honneur et les lois; - Le ciel, en me frappant, donne un exemple aux rois" - [Olen pettänyt isänmaan, kunnian ja lait; taivas, - rankaisemalla minua, antaa esimerkin kuninkaille.] - -silloin oli Chénier loistavasti kostanut vanhalle yhteiskunnalle, joka -oli pitänyt häntä niin vähässä arvossa, ja hankkinut näyttämötaiteesta -vallankumoukselle mahtavan liittolaisen. - -Chénierin _Charles IX_ herätti huomion sellaisen, jollaisesta harvat -draamalliset teokset ensi kerrallaan ovat voineet kerskata. Kaikki -sanomalehdet mitä innostuneimmin sanoin puhuivat kappaleesta, jota -pidettiin nyrkiniskuna vasten ylimysten kasvoja, ja tekijästä, jota -verrattiin Shakespeareen ja kehoitettiin jatkamaan sillä uralla, johon -hän oli osottanut niin ilmeisiä taipumuksia. Kaikki paikat myötiin heti -11 näytäntöön, ja teatteri lienee 5 ensimäisestä ansainnut tälle ajalle -vallan mahdottoman summan -- 30,000 livreä. Kappaleen maine kuuluikin -kauas yli Ranskan rajojen. Olen tavannut Tukholman Kuninkaallisessa -kirjastossa ja Valtioarkistossa niiden ruotsalaisten kirjeissä, jotka -tähän aikaan oleksivat Ranskassa, ja niissä virallisissa kirjelmissä, -joita lähettiläs Staël von Holstein melkeinpä päivittäin lähetti Kustaa -III:nnelle, pitkiä ja seikkaperäisiä selontekoja Chénierin kappaleen -ensi esityksestä ja siitä innostuksesta, joka siinä tilaisuudessa -vallitsi -- innostuksesta, johon muukalaiset eivät kuitenkaan millään -tavoin näy voineen yhtyä. - -Kuitenkin _Charles IX_ eli ainoasti muutamia esityksiä, huolimatta -sanomalehtien innostuneista ylistyssanoista ja katsojain suuresta -tulvasta. Syynä siihen oli, että ne kauan kyteneet vihollisuudet, jotka -olivat vallinneet vallankumouksellisten näyttelijäin, Talman, Dugazonin -ja M:me Vestris'in sekä Naudet'in ja Fleuryn johtamain ylimyksellisten -näyttelijäin välillä, nyt puhkesivat julkitaisteluksi, taisteluksi, -jossa ylimysmieliset jonkun aikaa olivat voitolla. Yleisön pakoittelu -ja kunnallisneuvosten uudistetut käskyt tosin saivat aikaan sovinnon, -ja _Charles IX_ esitettiin vielä pari kertaa. Mutta nähtyään että -näyttelijät tahallaan olivat ilmoittaneet kappaletta niin lyhyen ajan, -että ainoasti harvalukuinen yleisö saapui sitä katsomaan, Chénier otti -lopullisesti kappaleensa pois, eikä sitä enää koskaan näytelty tässä -teatterissa. - - * * * * * - -Niistä monista vastuksista, jotka kohtasivat Chénierin kappaletta ennen -sen esittämistä, näemme, että teatterin ei ollut niin täydellisesti -kuin sanomalehdistön heti vallankumouksen alussa onnistunut -pudistaa päältään sensuurin iestä. Moni ääni oli tosin vaatinut -teatterille täydellistä vapautta, ja niin yksityisten henkilöin -kuin suuren yleisönkin oli monessa tilaisuudessa itsepintaisuutensa -avulla onnistunut pakoittaa poistamaan sensuuripakko yksityisiltä -draamallisilta teoksilta, jotka vanha järjestys oli kieltänyt. -Mutta samaan aikaan kuin vanha sensuuri alkoi kadota, syntyi uusi, -jota hoiti Pariisin kommuuni haaraosastoinaan kaupunkikokouksensa -ja johtajanaan Bailly. Bailly tosin ajoi kaikissa tilaisuuksissa -lämpimästi painovapauden asiaa, mutta hän katsoi saman vapauden -vaikuttavan vahingollisesti, jos se ulotettaisiin teatteriin, tämä -kun muka kansan kasvatuslaitoksena välttämättömästi oli pidettävä -määrättyjen rajain sisällä; ja hän toteutti teoriansa käytännössä -kieltämällä suostumuksensa koko joukolta kappaleita, joita haluttiin -esittää. Määräys 17 p:ltä tammik. 1791, jolle hallitusmuoto antoi -vahvistuksensa, soi kuitenkin teatterille, samalla kun se vakuutti -kirjailijoille omistusoikeuden omiin teoksiinsa, melkoisen määrän -vapautta. Mutta pianpa nähtiin, että tämä vapaus, ainakin mikäli se -koski vapautta esittää mitä tahdottiin, oli ainoasti muodollinen. Sillä -itse asiassa Pariisin kommuunin vaikutusvalta teattereihin nähden -ei lakannut, se ainoasti vuorotteli sen vaikutuksen kanssa, jota -revolutsioniset klubit harjoittivat, ja josta tasavallan perustamisen -jälkeen sukelsi esiin uusi sensuuri, paljoa painostavampi ja -turmiollisempi kuin vanha koskaan oli ollut. - -Vaikkapa teatterit siten melkein koko revolutsionin ajan olivatkin -enemmän tai vähemmän mielivaltaisen kontrollin alaisia, ei niistä silti -suinkaan ollut puutetta tänäkään aikana. On laskettu aina 45:een saakka -niiden teatterien lukumäärä, jotka olivat toimessa vuosien 1789-1799 -välillä, luku, joka voittaa jopa Pariisin teatterin lukumäärän meidän -päivinämme. Oli olemassa kaikenkaltaisia teattereita, puhenäyttämöitä -ja laulunäyttämöitä, näyttämöitä murhe- ja huvinäytelmää, farssia -ja vaudevillea varten, teattereita vallankumouksen ja kuninkaan -kannattajia, kaikkia luokkia, jopa lapsiakin varten. Etevimmät -olivat Ooppera, Opéra Comique, puhenäyttämöt Théâtre de la Nation ja -Théâtre français de la rue Richelieu, sittemmin nimeltä Théâtre de la -République, Louvois- ja Feydeau-katujen varrella olevat teatterit, -jotka molemmat viimemainitut pitivät ohjelmistossaan laulukappaleita, -murhe- ja huvinäytelmiä, sekä lisäksi keveämmät teatterit Montansier -Palais Royalissa, jota hyvin suuresti suosi tosin sangen sekalainen -yleisö, Gaîté, Vaudeville y.m. Yleissävy oli kaikissa milt'ei sama; -ero oli ainoasti suuremmassa tai vähemmässä melun määrässä, sillä -poikkeuksetta kaikissa anasti yleisö etuoikeuden milloin hyvänsä -keskeyttää näytännön ja tehdä muistutuksiaan ja ehdotuksiaan, ja usein -virisi, kuten jo olemme nähneet, katsojain ja näyttelijäin välillä -pitkiä puheluja. - -Kaikkien teatterien ohjelmisto käsitti paitsi vanhoja kirjailijoita, -Racinea, Corneillea ja Voltairea, joko roomalaisia tai kreikkalaisia -kappaleita tai sellaisia, jotka peittelemättä johtuivat päivän -tapauksista. V. 1790 oli Théâtre de Monsieurillä ohjelmistossaan -kappale nimeltä _Le procès de Socrate_ (Sokrateen juttu); v. 1792 -näyttelee Théâtre de la République La Harpen _Virginiaa_ ja Chénierin -_Cajus Gracchusta;_ v. 1794 esitetään Oopperassa Arnault'in _Horatius -Codes_ ja Joseph Martinin _Fabius_. Suosituimmat kaikista aikansa -antiikkisaiheisista draamallisista tuotteista olivat kuitenkin -Voltairen _Brutus_ ja _La mort de César_ (Caesarin kuolema), joita -suunnattomalla menestyksellä vv. 1790-1793 näyteltiin melkeinpä vaan -kaikissa teattereissa. - -Mitä tulee vallankumouksellisiin näytelmiin, niin on sangen vaikea, -jopa melkein mahdotonkin jollakin tavoin luokitella niitä tai -määritellä niiden sisällystä. Ne syntyivät itsestään, tapahtumien -pakoituksesta, elivät muutamia päiviä ja hävisivät, kun uudet -tapahtumat olivat vallanneet mielet ja uusia näytelmiä oli niistä -sukeutunut esiin. Bastiljin valloitus loi näytelmän _La liberté -conquise et le despotisme renversé_ (Vapauden voitto ja sortovallan -kukistus), papiston sivilikonstitutsioni tuotti joukon luostari- ja -pappiskappaleita, joista suurinta huomiota herättävät olivat _Les -victimes cloitrées_ (Luostariin suljetut uhrit), _Les voeux forcées_ -(Pakoitetut lupaukset), _La journée du Vatican ou le mariage du -pape_ (Vatikaanin päivä eli paavin häät), _Le curé amoureux ou le -mariage des prêtres_ (Rakastunut kirkkoherra eli pappien häät). -Ludvig XVI:nnen pako antoi aihetta kappaleihin sellaisiin kuin _La -journée de Varennes_ (Varennes'in päivä) ja Toulonin valloitus erääsen -samannimiseen kappaleesen. Oli tuskin mitään olosuhteita, jotka eivät -olisi heijastaneet teatterin lavalla. Niinpä synnytti v. 1792 laadittu -avioerolaki koko joukon näytelmiä: _Le Divorce_ (Avioero), _Le double -divorce et le Bienfait de la loi_ (Kaksinkertainen avioero ja lain -hyvätyö), _La double réconciliation_ (Kaksinkertainen sovinto) y.m.; -niin, vieläpä sinuttelemisen käytäntöön ottaminen yleisessä elämässä -v. 1793 innostutti erään kirjailijan kirjoittamaan näytelmän nimeltä -_Les tu et les toi ou la parfaite égalité_ (Sinät eli täydellinen -tasa-arvoisuus). - -Kantaansa nähden useimmat näistä teattereista olivat alussa -perustuslaillismielisiä, mutta muutamat niistä kuitenkin jo kohta -omaksuivat kokonaan vallankumouksellisen ohjelmiston, niin esim. -Ooppera, Opéra comique ja Théâtre de la République. Samaan aikaan -alkoi kaksi muuta teatteria, Théâtre de Vaudeville ja Théâtre de la -Nation, yhä enemmän kallistua rojalismiin. Heinäkuun 14 p:nä 1790 -vietetyn federatsionijuhlan aikana, kun kaikki muut teatterit ottivat -ohjelmiinsa niin vallankumouksellisia kappaleita kuin mahdollista, -onnistui Théâtre de la Nationin kuningasmielisten näyttelijäin -saada aikaan, että tällä teatterilla oli ohjelmassaan ainoasti -reaktsionihenkisiä kappaleita. Kuten olemme nähneet, syntyi kuitenkin -näyttelijäin välillä sovinto, jonka jälkeen vallankumousta suosivat -näyttelijät vähäksi aikaa saivat ylivallan. Heidän yrityksensä -ottaa uudelleen esille _Charles IX_ tosin meni myttyyn Chénierin ja -rojalististen näyttelijäin välillä vallitsevien riitaisuuksien vuoksi, -mutta kuitenkin heidän onnistui saada aikaan, että Théâtre de la Nation -otti ohjelmaansa vieläkin muutamia vallankumouksellisia kappaleita. - -Marraskuussa 1790 otettiin näyteltäväksi Voltairen _Brutus_. Se -vastaanotettiin ensi esityksessä ennen kuulumattomalla innostuksella. -Mutta samalla näkyi selvästi, että sama hajaannus, joka vallitsi -näyttelijäin kesken, oli salongissakin vallalla. Lausuttaissa sanat -"vivre libre et sans roi" (elää vapaana ilman kuningasta) kuului -taputuksia ylemmiltä riveiltä. Niihin vastattiin melkein välittömästi -yksiäänisellä "eläköön kuningas!" huudolla ylimyksellisten kerrosten -puolelta. Tuokion kuluttua häiritsee näyttelijöitä uudelleen jatkuvat -huudot. "Eläköön Voltaire, eläköön Voltaire!" kaikuu kautta salin, ja -yleisö ei tyynny, ennenkuin lämpiöstä tuodaan Voltairen veistokuva, -jota, näyttämön ollessa kaltevan, kaksi grenadieria saa seisaaltaan -tukea näytännön loppuun saakka. Seuraavalla kerralla oli Voltairen -veistokuva asetettu näyttämölle ja sen vastapäätä Brutuksen rintakuva, -jonka maalari David oli tuottanut Italiasta ja lainannut teatterille. -Juuri ennen väliverhon kohoamista viskattiin näyttämölle salkku; eräs -näyttelijöistä otti sen ylös ja luki seuraavat tilaisuutta varten -kirjoitetut rivit: - - O, buste révéré de Brutus, d'un grand homme, Transporté dans - Paris, tu n'as point quitté Rome. [O sinä Brutuksen, suuren - miehen, kunnioitettava kuva; vaikka olet tuotu Pariisiin, et ole - ollenkaan jättänyt Roomaa.] - - * * * * * - -Brutuksen jälkeen näyteltiin eräs kappale, joka suoraan käsitteli -päivän kysymyksiä, eritotenkin Bastiljin valloitusta; se oli kokonaan -arvoton viisinäytöksinen draama _La liberté conquise et le despotisme -renversé_ (Vapauden voitto ja sortovallan kukistus), jonka tekijä oli -aivan tuntematon, nimeltä Harny. Kappale vastaanotettiin kuitenkin -riemastuksella ja antoi aihetta isänmaallisiin ilonpurkauksiin. Joka -kerta kun joku säe loppui sanoilla "libre" tai "liberté", niin koko -salonki kuorossa toisteli näitä sanoja. Kun kappaleessa esiintyi -henkilöitä, jotka vannoivat hallitusmuotovalan, vannoivat sen -kaikki katsojatkin. Väliaikoina koko salonki laulaa "Çà ira" y.m. -revolutsionisia lauluja. Väliverhon laskeuduttua huudetaan tekijä -esiin, ja eräs näyttelijättäristä, M:lle Sainval, seppelöi hänet -laakeriseppeleellä. Silloin huutaa joku: "Hyvät herrat, sanotaan että -vanha urhollinen Arné, yksi Bastiljin sankareja, on täällä." Urhollinen -Arné vedetäänkin esiin ja saatetaan näyttämölle joutuakseen vuorostaan -laakeroitavaksi. Mutta kun ei mitään seppelettä ole enää saatavilla, -ottaa M:lle Sainval erään näyttelijän päästä harmaan lakin ja sijoittaa -sen ukko Arnén päähän. Sali jymisee kättentaputuksista. - -Tämä oli viimeinen vallankumouksellinen ohjelma, joka esiintyi -vanhassa Comédie française'ssa, joka salatakseen ylimysmielisiä -taipumuksiaan nyt kutsui itseään nimellä Théâtre de la Nation. Säädös -13 p:ltä tammik. 1791, joka lakkautti teatterisensuurin, vaikutti -monessa suhteessa uudestiluovasti teatterioloihin. Comédie française -oli tähän saakka laajain etuoikeuksiensa nojalla sitonut kädet -muilta puhenäyttämöiltä, ja sillä oli ollut käytettävänään etevimmät -näyttelijät ja parhaat näytelmät. Vapauden julistamisen jälkeen eivät -kirjailijat eivätkä näyttelijät enää olleet sidottuja, ja osa näistä -ei kauankaan viivytellyt ryhtyessään käyttämään vapauttaan. Chénier -tarjosi näytelmänsä _Charles IX:nnen_ yhdelle uusista vastasyntyneistä -teattereista, Théâtre de la Républiquelle, ja jonkun ajan kuluttua -siirtyivät tähän teatteriin Théâtre de la Nationin kaikki tyytymättömät -näyttelijät. Tämä uusi puhenäyttämö, Théâtre de la République, johon -Chénierin maine ja Talman taide houkuttelivat lukuisan yleisön, tuli -tästälähin vallankumouspuolueen kokouspaikaksi, samalla kun sen -kiivas vastustaja, Théâtre de la Nation, vanha puhenäyttämö, päivä -päivältä otti yhä rojalistisemman leiman. Näiden molempien teatterien, -vallankumouksellisen ja kuningasmielisen, välillä taisteltiin kauan -samaa taistelua, jota käytiin sanomalehdistössä, klubeissa ja -julkisessa elämässä. - -Huhtikuun 27 p:nä 1791 avattiin Théâtre de la République pääsiäisloman -jälkeen Chénierin _Henri VIII_ nimisellä kappaleella, joka nyt ensi -kertaa näyteltiin, mutta ei ollut sen uutukaisempi kuin _Charles IX_ -oli ollut ensi esiintymisessään. Se maine, jonka Chénier oli hankkinut -selkkauksillaan sensuurin kanssa, ei kuitenkaan ollut kylliksi -takaamaan _Henri VIII:nnelle_ menestystä; -- kappale, jolla itsessään -oli vähän arvoa, otettiin vastaan ilman mitään erityistä innostusta -ja haudattiin muutamien esityksien jälkeen ainoasti silloin tällöin -sukeltaakseen uudelleen esiin. Chénier huomasi ajan olevan läsnä hakea -uusia aiheita, ja kun eräs toinen kirjailija, d'Arnault, oli voittanut -loistoisan menestyksen näytelmällään _Marius à Minturnes_ Théâtre de la -Nationissa, niin hänkin valitsi klassillisen aiheen ja kirjoitti _Caïus -Gracchuksen_, joka esitettiin Théâtre de la Républiquessa 9 p. helmik. -1792. - -_Caius Gracchus_ oli monessa suhteessa kahta edeltäjäänsä etevämpi; -se oli suuremmin suunniteltu ja sommittelultaan voimakkaampi. Sen -viittaukset ajan oloihin olivat myös syvempiä; se ei tarjonnut -nautittavaksi sitä tilapäisyyden ja kansansuosion tavoittelun -helppohintaista rihkamaa, joka oli ollut kummankin edellisen näytelmän -tunnusmerkkinä. Sillä joskin kaikki roomalaisessa kansantribunissa -voivat havaita paljon Mirabeaun personallisuutta ja aatteita, niin ei -kappaleen ydin kuitenkaan ollut siinä; sen muodostivat vertauskohdat -Rooman ja Ranskan sosialisen tilan välillä, niiden yhteiskuntaa -mullistavien aatteiden välillä, joita Gracchukset edustivat, ja niiden -uuden virtausten, jotka vallankumouksen aikana kulkivat ranskalaisen -yhteiskunnan läpi. Vallankumouksellinen yleisö täysin käsitti kappaleen -pohjana olevan aatteen ja osotti osaavansa pitää arvossa sen ansioita -palkitsemalla sitä mitä vilkkaimmalla suosiollaan. Mutta nytkin, -samoinkuin oli ollut _Charles IX:nnen_ laita, antoi ensi esitys aihetta -myrskyisiin kohtauksiin ja meluaviin mielenosotuksiin. Ylimykset olivat -rientäneet ostamaan pilettejä ja täyttivät siten ensi-iltana suuren -osan teatteria. He jo alusta pitäen ilmaisivat tyytymättömyytensä, -panemalla toimeen melua heti kohta kun joku paikka kappaleessa ei -heitä miellyttänyt. Vallankumoukselliset puolestaan tekivät voitavansa -saadakseen heidät vaikenemaan, ja näiden yritysten aikana kasvoi heidän -taistelunhalunsa ja kiihtymyksensä. Ja kun näyttelijä Monvel Cajus -Gracchuksena synkällä voimalla lausuu: - - "Autour de nous veille la tyrannie", - [Ympärillämme valvoo tyrannius,] - -silloin kaikuu ensi kertaa salissa tuo pelottava huuto, joka 20 -p:nä kesäkuuta ja 10 p:nä elokuuta oli herättävä kansan vihan ja -kostonhimon: "Tuilerioihin, Tuilerioihin!" - -Muutamia päiviä _Caïus Gracchukscn_ ensi näytännön jälkeen esitettiin -Théâtre de Vaudevillessa, joka oli ainoasti Théâtre de la Nationin -kaiku, pieni kappale nimeltä _L'auteur d'un moment_ (Hetken -kirjailija). Se oli erään näyttelijöistä kirjoittama ja julkisesti -teki pilaa Chénieristä, hänen itserakkaudestaan ja hänen helposti -hankitusta kirjailijanimestään ja maineestaan. Kappale veti väkeä -puoleensa, ja ylimyksellinen yleisö paukutti sille käsiään monta iltaa -peräkkäin. Keskellä viidettä esitystä nousi äkkiä salissa eräs tänne -erehtynyt Jakobiini ja pani äänekkään vastalauseensa, kun taputettiin -käsiä sellaisille kohdille, jotka julkisesti saarnasivat pitkälle -mennyttä rojalismia. Hänet ajetaan ulos vilkkaiden eläköönhuutojen -kaikuessa kuninkaalle. Mutta näyttelijäin ja yleisön poistuessa -teatterista on suuri joukko patriootteja kokoontunut sen ulkopuolelle; -he hyökkäävät ylimysten kimppuun, kastavat nämä puoleksi sulaneella, -vasta sataneella lumella ja peittoavat pahanpäiväisesti. Seuraavana -päivänä annetaan nämä mellakat ilmi kansalliskokouksessa, mutta tämä -kieltäytyy ryhtymästä mihinkään toimenpiteihin, kun kerran vuoden -1791 laki oli säätänyt teatterin vapauden. Riitaa sovittaakseen -suostui tekijä ottamaan kappaleensa pois teatterin ohjelmistosta. -Siihen olisi patrioottien nyt luullut tyytyvän, mutta sitä he eivät -tehneet. Vielä samana iltana he panivat toimeen suuria mielenosotuksia -Vaudeville-teatterissa eivätkä tyytyneet, ennenkuin teatterinjohtaja -keskellä orkesteria oli polttanut poroksi yhden kappaleen näytelmää, -samalla kun yleisö salongissa viritti laulun "Ça ira" ja palkitsi hänen -isänmaallista intoaan myrskyisellä suosiolla. - -Nämä kohtaukset osottavat että teatterin vapautta, vaikkapa se -olikin virallisesti julistettu, ei suinkaan jätetty koskematta. Ne -näyttävät myös selvästi, että nykyään oli ei ainoasti varomatonta vaan -jopa vaarallistakin ilmaista rojalistisia taipumuksia teatterissa -yhtä vähän kuin yhteiskunnassakin. Siitä huolimatta Théâtre de la -Nation yhä edelleen osotti antirevolutsionista intoaan näyttelemällä -ilta illalta _Cinnaa_ ja _Athaliaa_, pidättämällä ohjelmistostaan -vallankumouksellisia kappaleita ja mitä selvimmällä tavalla estämällä -laulamasta vallankumouksellisia lauluja. - -Niin, vielä useita kuukausia tasavallan perustamisen jälkeen, -aikana, jolloin rojalistinen sanomalehdistö oli kokonaan masennettu -ja pienimpiäkin rojalismiin kallistumisen merkkejä yhteiskunnassa -vainottiin ja hävitettiin keinolla millä tahansa, uskalsi eräs -kirjailija jättää näyteltäväksi kappaleen, jossa rojalistiset sympatiat -niin selvästi kävivät ilmi, ettei kukaan sen lukenut tai nähnyt voinut -hetkistäkään olla epätietoinen tekijän kannasta. - -Tämä kirjailija oli Jean-Louis Laya, Chénierin vastustaja ja kilpaveli -vallankumouksellisen teatterin kiistakentällä. Hänen näytelmänsä -- -viisinäytöksisen runomuotoisen komedian -- nimi oli _L'ami des lois_ -(Lakien ystävä), ja se esitettiin Théâtre de la Nationissa 2 p. -tammik. 1793. Kappale itsessään oli vähäpätöinen, sommittelu heikko -ja säkeet huonoja. Toimintakin tarjosi sangen vähän mielenkiintoa. -Forlis, entinen markiisi, rakastaa entisen paroonin Versac'in tytärtä. -Isä on taipuvainen naimiskauppaan, mutta äiti, ollen jakobiinien -Nomophagen, Plauden ja Duricrânen hyvä ystävä sekä yötä ja päivää -puuhaten revolutsionisten suunnitelmain valmistelemisessa, vastustaa -avioliittoa. Forlista syyttää Nomophage antirevolutsionisista -vehkeistä ja hän vangitaan. Mutta hän puhdistautuu syytöksestä -ja saa kansan puolelleen. Jakobiinit nyt kärsivät hyvin ansaitun -rangaistuksensa, kun näet heidät vuorostaan heitetään vankeuteen. M:me -Versac näkee erehtyneensä jakobiinien suhteen, ja tunnustaen että, -kuten hän lausuu, "kunniallisin ihminen on paras kansalainen", hän -antaa Forlisille tyttärensä käden. -- Kappale itsessään ei suinkaan -herättänyt huomiota, vaan se harvinainen rohkeus, jota tekijä oli -osottanut, uskaltaessaan aikana, jolloin Pariisin kommuuni oli -tulemassa kaikkivaltiaaksi ja Ludvig XVI:tta vastaan vireillä oleva -oikeusjuttu sai vallankumoukselliset ainekset väkevämpään kuohuntaan -ja vallankumousta vastustavat ainekset mikäli mahdollista koettamaan -tekeytyä kuulumattomiksi ja näkymättömiksi, hätyyttää jakobiinien -sortovaltaa, uskaltaessaan esittää näyttämöllä niin selvästi, ettei -kenkään voinut erehtyä, Robespierren kovaa ja kylmää epäluuloisuutta, -Maratin verintahrattua huolenpitoa kansan onnesta, sekä -- mikä ehkäpä -enimmin suututti ultrapatriootteja -- asettaa niiden vastakohdaksi, -ainoina kunniallisina ja luotettavina miehinä, kaksi vanhan -ylimyskunnan jäsentä. - -Veisi pitkälle yksityiskohtaisesti kuvailla koko sitä suunnatonta -melua, jonka Layan näytelmä herätti, ja kaikkia niitä yrityksiä, -joita tehtiin sen vainoamiseksi. Ensi esityksessä täytyi Layan -astua näyttämölle ottamaan vastaan ylimyksellisen yleisön raivoisaa -riemastusta; seuraavissa kasvoi meteli koko ajan, kun patriootit kaikin -tavoin koettivat äänillään vaientaa suosionmyrskyä. Kappale otettiin -puheeksi jakobiiniklubissa -- ja kommuuni, jonka johtajat Santerre -ja Anaxagoras Chaumette olivat vallan raivoissaan Layan rohkeudesta, -koetti tehdä kaikkensa pakoittaakseen konventtia julkaisemaan kiellon -näytelmää vastaan. Mutta konventti, joka Dantonin suureksi harmiksi -keskeytti neuvottelun kuninkaan kohtalosta, keskustellakseen Layan -kappaleesta, oli vihamielinen kommuunille, vetosi teatterin vapautta -koskevaan lakiin ja kieltäytyi ryhtymästä mihinkään toimenpiteihin. -Kommuuni silloin päätti kutsua aseihin kansalliskaartin ja asettaa -kaksi kanuunaa teatterihuoneesen. Mutta siitä ei ollut apua. Vasta -kun kuninkaan tuomio oli langennut, ja oli käynyt selväksi että -kommuuni oli kaikkivaltias, kieltäysivät näyttelijät enää näyttelemästä -Layan kappaletta. Laya itse, kumma kyllä, vältti kaikki vainoamiset -pysyttelemällä piilossa Robespierren kuolemaan saakka. Hän eli vielä -40 vuotta _L'ami des lois'in_ esittämisen jälkeen ja kirjoitti useita -näytelmiä, jotka kumminkin pysyivät huomaamattomina. - -Se rohkeus, jota näyttelijät olivat osottaneet esittämällä Layan -kappaletta, oli kuitenkin ohjannut vallanpitäjäin huomion entistä -enemmän Théâtre de la Nationia kohtaan, ja tästälähin virastot pitivät -valppaasti silmällä sen ohjelmistoa. Elokuussa 1793 astui eräänä -iltana äkkiä sisään keskellä erään aivan viattoman, _Pamela_ nimisen -kappaleen esitystä muutamia henkilöitä, kehoittaen yleisöä poistumaan, -koska menestysvaliokunta oli kieltänyt kappaleen. Näytelmässä oli -tuskin mitään muuta sellaista, josta patriootit olisivat voineet -loukkautua, kuin se että Pamela oli esitetty aatelisnaisena. Tekijä, -François de Neufchâteau, julkaisi silloin teatterilehdessä _Journal -des Spectacles_ kirjeen, jossa lupasi toimittaa vaaditut muutokset ja -vaihtaa Pamelan syntyperän porvarilliseksi, jos niin haluttiin. Tämä -kirje ei selitettävistä syistä ollut omiaan tyyntämään vallanpitäjäin -kiihoittumista. Kun _Pamelaa_ esitettiin muutellussa muodossaan 2 -p. syyskuuta, herättivät sanat "suvaitseville on enimmän annettava -anteeksi" paljon pahaa verta. Eräs univormuun puettu patriootti huutaa -kovasti: "Ei mitään valtiollista suvaitsevaisuutta!" Mutta koko salonki -hänet pian vaientaa. Seuraavana päivänä sisälsi sanomalehti _La feuille -du salut public_, Robespierren puhetorvi, Théâtre de la Nationia -vastaan terävän kirjoituksen, jossa väitettiin että näyttelijät olivat -hyvin epäluulonalaisia ja ansaitsivat tulla suljetuiksi talteen telkien -taakse. Tämä oli valmistusta siihen mitä tuleman piti. Syyskuun 3 -p:nä k:lo 10 aamulla vangittiin François de Neufchâteau, ja sama -kohtalo kohtasi myös Théâtre de la Nationin kaikkia näyttelijöitä -ja näyttelijättäriä, jonka jälkeen tämä näyttämötaiteen vanha koti, -entinen Comédie française, suljettiin, avautuakseen vasta Robespierren -kuoleman jälkeen uudelleen yleisölle. - - * * * * * - -Layan _L'ami des lois_ oli viimeinen yritys vastustaa näyttämöltä -kommuunin, menestysvaliokunnan ja Robespierren hirmuvaltaa. Syksystä -1793 aina Thermidor-katastrofiin saakka heinäkuuhun 1794 ovat kaikki -teatterit orjallisia; muutamia niistä ylläpitää vallankumouksellinen -hallitus, joka itse valitsee näyteltävät kappaleet, mutta toisetkin -ovat sen alttiita palvelijoita ja alistuvat mihin nöyryytyksiin -tahansa, jottei heitä vaan epäiltäisi isänmaan vihollisiksi. Elokuussa -1793 oli konventti, josta jo tähän aikaan kaikki vastustelevat ainekset -oli poistettu, julaissut säädöksen, määräyksellä että kaikki teatterit, -joissa esitettiin kappaleita, jotka olivat omiansa saamaan aikaan -huonoa vaikutusta tai elvyttämään eloon rojalismia, oli suljettava ja -niiden johtajat rangaistava,... ja juuri tähän lakiin oli menettely -Théâtre de la Nationia kohtaan perustunut. Maaliskuussa 1794 ryhtyi -kommuuni itse sensuroimaan teatteria, määräämällä ettei mitään -kappaletta saanut esittää näyttämättä sitä ensin kommuunille. Tämä näin -asetettu sensuuri uskottiin 1 p, huhtikuuta vastaperustetun yleisen -opetuskomissionin huoleksi, ja kuukautta myöhemmin tämä julkaisi -säädöksen, mikä todellisesti toimeenpani sensuurin. - -Ja tämä sensuuri vallitsee niin raa'alla ja niin välinpitämättömällä -tavalla, että Suardin ja Baillyn nimet sitä ajatellessa soivat -valistuneilta korviimme. Kaikessa nähdään salaviittauksia, kaikessa -nähdään maltillisuutta, ylimysmielisyyttä ja rojalismia. Chénierin -_Henri VIII_, Racinen _Phèdre_ ja _Britannicus_; _Macbeth_, _Le -malade imaginaire_ ovat epäluulon-alaisia ja kiellettyjä. _Cid_, -_Tartuffe_, _Le misanthrope_ sisältävät kohtia, jotka ovat loukkaavia -ja pois pyyhittäviä. _Brutus_ ja _La mort de César_, jotka vielä v. -1793 kuuluivat ultrarevolutsioniseen ohjelmistoon, voivat päästä -näyteltäviksi, sittenkuin on kokonaan muutettu niiden loppu; ja -Chénier, jota myöskin epäillään liiallisesta maltillisuudesta, on -pakoitettu Robespierren ja Barèren silmäin edessä itse polttamaan -_Timoléoninsa_, mikä oikeastaan ei ole muuta kuin dityrambi tasavallan -kunniaksi, vaikkapa hirmuvaltiaat luulivat siitä löytäneensä muutamia -salaviittauksia, joita he kuvittelivat tähdätyiksi itseään vastaan. - -Ettei kipinääkään näyttämötaidetta ollut olemassa tällaisten olojen -vallitessa, sen jokainen hyvin ymmärtää. Näyttelijät laiminlyövät -alkeellisintenkin teknillisten sääntöjen varteenottamisen. He liikkuvat -näyttämöllä aivan miten haluavat, tulevat sisään kamiinista, menevät -ulos milloin peilistä, milloin seinästä ja useimmiten ikkunasta. -Kuta karkeampaa ja ilveellisempää kaikki on, sitä enemmän se on -yleisön maun mukaista. Näyttämöllepano, jota Talma innolla ja -ymmärtämyksellä oli koettanut parantaa, lyödään kokonaan laimin, ja -mykkä näytteleminen puuttuu peräti: näyttelijät, joilla ei ole mitään -sanottavaa, toimittelevat muuta -- niin, tapahtuupa joskus, että he -ottavat taskustaan kiikarin ja huvitteleivat tähystelemällä yleisöä -odotellessaan seuraavaa repliikkiään. - -Yhden ainoan enimmin suosittuja kappaleita, nimittäin Sylvain -Maréchalin kirjoittaman _Le dernier jugement des rois'in_ (Kuningasten -viimeinen tuomio) sisällys todistaa paraiten, millainen oli tähän -aikaan yleisön maku: - -Eräs tyranniuden uhriksi joutunut kansalainen on ajettu maanpakoon -autiolle saarelle. Siellä hän kasvattaa saaren villit asukkaat -kuningasten vihaajiksi ja viettää joutohetkensä piirtämällä kovimpaan -kallioon nämä sanat: "Parempi on saada naapurikseen varas kuin -kuningas. Vapaus. Tasa-arvoisuus." Äkkiä tuo eräs laiva tähän saareen -kaikki Europan hallitsijat alkaen paavista ja loppuen Venäjän -keisarinnaan. Jokaista näistä taluttaa kädestä hänen omanmaisensa -sansculotti. Sansculotit antavat hallitsijain jonkun aikaa kärsiä -suurinta hätää, koska muka näiden tulee oppia näkemään, mitä he ovat -tehneet kansoilleen, kun ovat antaneet niiden nähdä nälkää. Sitten he -vierittävät näyttämölle vuoren kokoisen leivoksen, jota hallitsijat -katselevat ahnain silmin. "Tenez, faquins", sanoo eräs sansculotteista, -"voilà de la pâture, bouffez!" [Katsokaa, roistot, tuoss' on ruokaa, -ahmikaa!] Mutta juuri samassa silmänräpäyksessä, kun he tyydyttääkseen -nälkäänsä aikovat hyökätä ruoan kimppuun, he näkevät, kuinka lähellä -sijaitseva tulivuori alkaa purkaa palavaa laavaansa heidän päälleen. -Hallitsijat joutuvat kauhuihinsa ja tekevät nopeasti mitä omituisimpia -lupauksia vastaisen varalle, jos vain pääsevät leikistä ehein nahoin. -Espanjan kuningas lupaa ruveta sansculotiksi, paavi vannoo ottavansa -vaimon -- "Et moi, je passe aux Jacobins ou aux Cordeliers" [Ja minä -menen jakobiinien tai cordelierien joukkoon], sanoo Venäjän Katariina. -Mutta mistään ei ole apua; tuokion kuluttua on tulivuori haudannut -tuhkaansa kaikki hallitsijat. Kaikki ranskalaiset eivät toki nauttineet -sellaisista karkeista ja sisällyksettömistä ilveilyistä. Se yleisö, -jota vallankumouksellinen kiihkoilu ei ollut sokaissut, tuomitsi niitä -hyvin ankarasti. "Olisi voinut luulla", sanoo eräs sen ajan sanomalehti -kertoessaan Sylvain Maréchalin kappaleesta, "että permanto ja koko -salonki oli täynnä murhamiehiä", ja _Moniteur_ arvelee ettei voi muuta -kuin otaksua, että kaikki nämä tavattoman huonot draamalliset tuotteet -olivat "Pitt Koburgin" työtä, tarkoituksella saattaa ranskalainen -näyttämö kokonaan rappiolle. - -Usein kuulee kummeksittavan että teatterit voitiin pitää auki läpi -koko vallankumouksen, ja kuulee esitettävän todisteena Ranskan -kansan suunnattomasta kevytmielisyydestä, että ne vallankumouksen -synkimpänäkin aikana, terrorismin aikana, olivat täynnä katsojia. -Mutta lähemmin tutkiessa revolutsionin teattereita huomaa pian, -että yleisesti katsoen se ei ainakaan ollut huvittelun tarve, -joka ajoi ihmisiä teattereihin, että se ei ollut huoleton ja -huvinhaluinen yleisö, joka täytti niitä. Myöskin teatteri oli osaltaan -yllyttelypesänä; tänne kokoontui yleisö ilmituomaan innostustaan ja -suuttumustaan, kehoittamaan ja lainoittamaan vallankumouksellisia -intohimoja ja ennen kaikkia näkemään revolutsionin tapausten kulkevan -silmiensä editse, palauttamaan muistoonsa sen suuria päiviä ja -tuntemaan ylpeyttä vallankumouksen suorittamasta työstä. - - - - -MAALAUSTAIDE - - -Sama hedelmättömyys, joka vallankumouksella on näytettävänä -kirjallisessa suhteessa, voidaan huomata myös kuvaavien taiteiden -piirissä. Niinpä esim. maalaustaiteen alalla vallankumous ei ole -tehnyt tunnetuksi yhtään uutta nimeä, ja perin harvat ovat ne -merkittävämmät teokset, jotka syntyivät tällä ajalla. Ainoa suuri -maalari, jota vallankumous kutsuu ja jota se monestakin syystä on -oikeutettu kutsumaan omakseen, oli David. Mutta Davidin nimi oli jo -monta vuotta ennen säätyjen kokoontumista ja Bastiljin valloitusta -tunnettu ja kunnioitettu ja sai varsinaisen loistonsa vasta Napoleonin -aikana. Vallankumouksen kunnia ei tällä alalla ole minkään uuden -luomisessa, vaan siinä, että se on ryhtynyt vapauttavaan, parantavaan -ja järjestävään työhön, joka melkoisessa määrin on edistänyt taiteen -vapaata ja luonnollista kehitystä. - -Suuren vallankumouksen puhjetessa oli Lebrunin v. 1648 perustamalla -ja Colbertin uudesti muodostamalla Kuninkaallisella maalaus- ja -kuvanveistotaiteen akatemialla yksinomainen oikeus vaalia taidetta -ja valvoa sen etuja. Tässä akatemiassa oli kaikki etuoikeuksien ja -sääntöjen alaista. Ainoasti akatemiaan kuuluvat taiteilijat voivat -päästä esille; muilla siihen ei ollut vähintäkään toivoa. Ainoasti -akatemiaan kuuluvat taiteilijat saivat panna näytteille taulujaan joka -toinen vuosi pidetyissä näyttelyissä; ainoasti he voivat toivoa Ludvig -XVI:nnen tekemäin tilausten kautta saavansa jotain aineellistakin -hyötyä. Tällä tavoin suljettiin -- kun etuluulot ja syrjävaikuttimet -tietysti usein pääsivät määräämään uusien jäsenten ottamista akatemiaan --- tie niiltä taiteilijoilta, joilla oli taiteestaan alkuperäinen -ja itsenäinen käsitys. Näillä ei ollut niin mitään tilaisuutta -tutustuttaa yleisöä teoksiinsa. Akatemian tärkeimpiä etuoikeuksia oli -näet juuri oikeus yksin järjestää julkisia näyttelyjä, ja niinpä ennen -vallankumousta ei ollutkaan mitään muita näyttelyjä kuin akatemian. -Tosinhan akatemia hyväntahtoisesti salli ulkopuolella olevien -taiteilijain yhtenä päivänä vuodessa, la Fête-Dieu päivänä, panna -teoksiaan julkisesti näytteille, mutta tämä lupa oli vähäarvoinen, -sillä taulut asetettiin näytteille ulkoilmassa ja olivat siten alttiit -sään vaikutuksille. Lisäksi koko näyttely sai kestää vain kaksi tuntia. - -Mutta akatemia ei pannut estäviä sulkuja ainoasti ulkopuolella -oleville taiteilijoille, vaan myös omille jäsenilleen. Niinpä esim. -kuninkaalliset tilaukset, joiden olisi tullut olla omiaan vaikuttamaan -kehittävästi ja innostavasti nuoriin taiteilijoihin, liian ankarain -määräysten vuoksi kadottivat suuren osan arvostaan. Ensiksi tilaukset -tapahtuivat umpimähkään ollenkaan ilmoittamatta tilattujen taideteosten -tarkoitusta; toiseksi olivat sen sijaan niiden korkeus-, pituus- ja -leveysmitat tarkasti määrätyt ja tarkasti vaarinotettavat -- kaksi -seikkaa, jotka tietysti vaikuttaisivat ehkäisevästi mielikuvituksen -lentoon ja vapauteen. - -Itse akatemiassa oli kumminkin vastustuspuolue, joka yhä enemmän sai -erikoisleimaa ja suureni, kuta enemmän vapausaatteet tunkeutuivat -kaikille aloille. Tämän vastustuksen johtaja oli Louis David. Kuullessa -hänen nimensä tunkeutuu mieleen monet erilaiset vaikutelmat. Muistuu -mieleen reformaattori David, sen todellisuustaiteen perustaja, -joka niin jyrkästi erosi Watteaun ja Boucher'in sovinnaisesta ja -teennäisestä käsityksestä. Muistuu mieleen sansculotti David, joka -äänesti kuninkaan kuolemaa, Maratin innokas ystävä ja ihailija. Ja -mieleen muistuu David, M:me Récamier'in Louvren museossa olevan -kauniin kuvan luoja, David, konsulaatin ja keisarikunnan orjallisen -taiteen etevin edustaja. Yhdeksi yhdistettyinä nämä niin vastakkaiset -vaikutelmat antavat meille kuvan vakavasta, ankarasta ja totuutta -etsivästä taiteilijasta, joka revolutsionisen intonsa vuoksi joutui -valtiolliselle uralle, mutta ei siinä koskaan ollut muuta kuin -miehuuton, voimaton ja vakuutukseton politikko, valmis milloin hyvänsä -vaihtamaan mielipidettä ja hallitsijaa, jos vain sellainen soveltui -hänen personallisiin etuihinsa. - -Jacques-Louis David syntyi Pariisissa v. 1748. Ensi opetuksensa -maalauksessa hän sai vanhalta sukulaiseltaan Boucherilta, joka -kuitenkin pian älysi, ettei hänen taidesuuntansa soveltunut Davidin -luonteelle, ja sentähden uskoi hänen kehityksensä johdon muutamia -vuosia nuoremmalle ystävälleen ja virkaveljelleen Vien'ille. -Roomapalkinto, jonka David -- neljästi turhaan siitä kilpailtuansa -- -sai 27 vuoden iässä, samana vuonna, jolloin hänen opettajansa Vien -nimitettiin Rooman ranskalaisen akatemian johtajaksi, soi hänelle -tilaisuuden oleskelemaan viiden vuoden aikana Roomassa. Joskaan hänen -jäykkä ja kylmä taiteilijaluonteensa ei jaksanut omistaa itselleen -mitä Italian taiteessa oli ylevintä, niin oli tämä oleskelu kuitenkin -suuriarvoinen hänen kehitykselleen. Täällä hän näet tutustui useihin -taiteilijoihin, joissa vapaammat ja uudemmat aatteet olivat saaneet -jalansijaa; täällä heräsi hänen mielenkiintonsa antiikkia kohtaan, ja -täällä hän sai joukon uusia herätteitä, jotka tulivat olemaan perustana -hänen vastaiselle toiminnalleen. - -Ajatus taiteessa tehtävästä reformista ei ollut aivan uusi. Heyne, -Winckelman, Lessing y.m. olivat innolla nousseet vastustamaan sitä -luonnotonta ja nurinkurista tapaa, jolla taiteen etuja valvottiin, -ja heidän vaatimustansa suuremmasta yksinkertaisuudesta ja -todenmukaisuudesta ja heidän viittaustansa antiikin esikuviin olivat -muutamat taiteilijat noudattaneet: saksalainen Mengs, sveitsiläinen -Gessner ja italialainen Canova, koettaen toteuttaa niitä teoksissaan. -Rooman ranskalaisessa akatemiassa nämä aatteet olivat löytäneet -innokkaita kannattajia, ja seurustelu sikäläisten taiteilijain kanssa, -noiden taiteilijain, joilla oli tehtävästään raikkaampi ja ankarampi -käsitys, ei ollut tekemättä vaikutustaan Davidiin. Koko Davidin -taideluonne oli muuten omiaan tekemään hänet tämän uuden taidesuunnan -puoltajaksi, ja vaikkapa ei, kuten jotkut kirjailijat ovat taipuvaisia -tekemään, antaisikaan Davidille kunniaa tämän suunnan luomisesta, -niin on toki varmasti hänelle tuleva suurin ansio siitä, että hän on -osottanut sen edut käytännössä, johtanut sen uusille urille ja painanut -siihen personallisuutensa leiman. - -Ensimäisessä itsenäisessä teoksessaan, _Saint-Roch rukoilemassa -rutonsaastuttamain puolesta_, mikä vielä nytkin koristaa Marseillessa -erästä sairaalanseinää, hän vielä noudattaa akateemista makua. Mutta -jo _Belisariuksesta_ v. 1780 alkaa murrosaika, ja se osotakse yhä -ilmeisempänä hänen v. 1783 valmistuneessa taulussaan _Andromache -itkemässä Hektorin kuolemaa_. Siinä on suuri edistys tapahtunut -tyylinmukaisuuteen, asentojen yksinkertaisuuteen ja luonnollisuuteen -nähden. Murros käy melkein täydelliseksi siinä taulussa, johonka David, -tultuaan vuonna 1783 akatemian jäseneksi, heti sai tilauksen. Se oli -roomalaisaiheinen taulu: _Horatiukset vannomassa valaa isälleen_. - -Akatemian esimies, M. d'Angivilliers, joka kuului uudistuksille -vihamieliseen vanhaan kantajoukkoon, mies, josta veljekset Goncourt -sanovat, ettei hän ollenkaan omannut sitä lahjakkuutta, joka teki -hänet saamansa aseman arvoiseksi, tai sitä makua, joka olisi voinut -antaa hänelle auktoriteettia, eikä sitä käytännöllistä aistia, joka -usein saa yleisön anteeksi antamaan ymmärryksen puutteen, pelästyi -niitä akatemian maalaustaidetta vastaan suunnattuja hyökkäyksiä, joita -_Horatiusten vala_ sisälsi, ja pani toimeen kaikenlaisia rettelöitä, -jopa kieltäysikin taulua vastaanottamasta sillä tekosyyllä muka, että -David oli tehnyt taulun suuremmaksi kuin mitat määräsivät. Kuitenkin -hänen täytyi taipua, ja kun _Horatiusten vala_ v. 1785 asetettiin -näytteille, sai David runsaan korvauksen kestämistään kiusallisuuksista -sen suuren ja yleisen suosion muodossa, joka yleisön puolelta tuli -hänen osakseen. - -Davidilta tilattiin vielä kaksi muuta antiikkisaiheista taulua. V. 1787 -valmistui häneltä suuri taulu esittäen _Sokratesta tyhjentämäisillään -myrkkymaljaa_ ja v. 1789 _Brutus tuomittuaan poikansa kuolemaan_. -Viimemainitussa taulussa ei Davidin totuudentavoittelu ole ulottunut -ainoasti asentojen ja ilmeiden luonnollisuuteen ja yksinkertaisuuteen, -vaan on käynyt paljoa pitemmälle. Brutuksen pää on tehty sen -Brutus-rintakuvan mukaan, jonka David juuri tätä tarkoitusta varten -oli tuottanut Roomasta. Puvut ovat pienimpään yksityiskohtaansa -saakka tyylinmukaiset, ja huonekalut ovat maalatut sen roomalaisen -huonekaluston mukaisesti, joka Davidilla oli salongissaan. - -Vuoden 1789 akateeminen taidenäyttely kyllin selvästi osotti vanhan -ja uuden koulun välisen ristiriidan, samalla kun se osotti että -viimemainittu koulu vastasi sitä vakavuuden ja yksinkertaisuuden -tarvetta, joka jo vallankumouksen alussa pääsi vallalle laajoissa -piireissä ranskalaista yhteiskuntaa. Kaiken kevyen ja leikittelevän -tavaran ohella, joka polveutui toiselta ajalta, nähtiin täällä -vallan toista laatua olevia tauluja, jollaisia ei milloinkaan ennen -ollut nähty akateemisessa näyttelyssä. Sellaisia olivat Durameaux'in -_Luonnos valtiosäädyistä_, suositun vignettistin Moreaun suuret -piirrokset: _Ranskan säädyt_ ja _Kansalliskokouksen asettaminen 17 p. -kesäkuuta_ sekä M. de l'Espinassen _Näköala jyvähallista_, taulu, joka -sittemmin nälänhädän vallitessa oli tuleva hyvin kansanomaiseksi. Ei -ainoakaan näistä tauluista toki läheskään herättänyt samaa huomiota -kuin Davidin _Brutuksen pojat_. M. d'Angivilliers oli aavistanut -tämän ja kaikin keinoin koettanut turhaan estää Davidia panemasta -tauluaan näytteille; kieltää sitä hän ei uskaltanut, sillä hän tiesi -että kielto herättäisi paljon pahaa verta, eikä hän tahtonut panna -alttiiksi auktoriteettinsa viimeistä hituista. Riippuen erään toisen -Davidin taulun, _Parisin ja Helenan rakkauden_, vieressä, joka oli -tilattu Artois'in kreivin laskuun, kokosi _Brutuksen pojat_ eteensä -päivät päästään suuria, ihmetteleviä joukkoja, jotka eivät mitenkään -säästäneet suosiotaan. Taiteilijat iloitsivat Davidin menestyksestä, -koska he siinä näkivät taiteellisen voiton ja tunsivat tuoreen tuulen -puhaltavan taiteen työkentälle. Vallankumoukselliset intoilijat taas -tervehtivät Davidin taulua arvosteluttomalla ihmettelyllä, he kun -puolestaan näkivät siinä poliittisen voiton: toisella puolen siis -revolutsionin tunkeutuminen maalaustaiteen alalle, toisella puolen alku -maalaustaiteen kehittämiseksi kasvattavan patriotismin palvelukseen. -Davidia yleensä pidettiin vapauden apostolina, eivätkä sanomalehdet -voineet häntä kyllin ylistellä. Niinpä eräs kehnoimpia roskalehtiäkin, -Lemairen _Père Duchêne_, muuttuu oikein kaunopuheiseksi puhuessaan -tämän taulun tehtävästä: "David on", lausutaan siinä, "sanonut enemmän -_Horatius-_ ja _Brutus_-tauluillaan kuin ne kirjailijat, jotka ovat -suuren libertiinin Séguier'in sallineet polttaa teoksensa. Nämä taulut -ovat kuin kirja, joka pelottomasti on pantu kuningasten silmäin eteen". -Jokainen tulkitsi Davidin tarkoituksen mielensä mukaan, ja monet -koettivat tehdä uskottavaksi, että hänen ajatuksensa oli ollut näyttää, -kuinka kavaltajia rangaistaan, vaikkapa ne olisivat omia poikia tai -veljiä. - -Davidin ympärille keräytyy tuo päivä päivältä kasvava vastustuspuolue, -rohkaistuneena revolutsionin edistymisestä ja revolutsionisen -sanomalehdistön yllyttämänä. Juuri hänen tykönsä saapuu nuoriso vaatien -taiteen vapauttamista kaikesta, mitä siinä oli vanhaa, ruosteista -ja vanhentunutta. Oltuaan ennen vallankumousta vaiteliaana tämä -oppositsioni piankin muuttuu äänekkääksi ja uhkaavaksi. - -Ensimäinen akatemiaa vastaan tähdätty isku oli eräs useain -akateemikkojen ja apuopettajain sille antama memoari, jossa -voimassaolevaa etuoikeusjärjestelmää terävästi moitittiin, minkä ohella -taiteilijat rohkenivat ihmetellen kysyä, kuinka kauan aiottiin tällä -tavoin antaa kaikkien maalarien olla riippuvaisia muutamien yksityisten -mielivallasta. Tähän kirjelmään ei akatemia vastannut niin mitään; -se vain osotti suurta halveksumistaan siirtämällä sen asiakirjainsa -joukkoon ja lausumalla, että se oli pikemmin häväistyskirjoitus kuin -memoari. - -Mutta itse vastapuolueen keskuudessakin syntyi hajaannus. Radikalit, -johtajinaan David, Moreau ja Gérard, erosivat akatemiasta, muodostivat -n.k. Taiteilijakunnan (Commune des Arts) ja asettivat päämaalikseen -koko vanhan akatemian kukistamisen. Maltilliset taas, Pajoun le -Vincentin ja Barbier'in johdolla, jäivät akatemiaan, mutta osottivat -tyytymättömyyttään vaatimalla äänekkäästi ja selvästi reformeja. -Siinä tarkoituksessa he jättivät akatemialle, nimellä _Pyyntö ja -ehdotus Keskusakatemian säännöiksi ja ohjeiksi_, seikkaperäisen ja -yksityiskohtaisen ehdotuksen, missä pyydettiin useita uutuuksia: -opettajain lukua oli lisättävä, apuopettajain tuli saada äänioikeus, -kilpailuja oli pantava toimeen ja apurahoja annettava; antiikin -tutkimista varten oli avattava koulu ja luentoja oli pidettävä -sivistys-, tapa- ja pukuhistoriassa, palkintoja jaettava anatomiassa, -perspektiivissä ja kaiverruksessa j.n.e. - -Sellaiset vaatimukset puolelta, jossa oli totuttu kohtaamaan vain -alistumista ja tottelevaisuutta, olivat enemmän kuin vanha akatemia -voi sietää. Tällä kertaa se vastaukseksi, nimellä _Kuninkaallisen -maalaus- ja kuvanveistotaiteen akatemian sääntöjen ja ohjeiden henki_, -julkaisi kirjoituksen, jota samalla voidaan pitää akatemian vastauksena -kansalliskokouksen vähää ennen kaikille oppineille seuroille antamaan -kehoitukseen esittää reformiehdotuksia. Lukiessa tätä pientä -kirjoitusta näkee, kuinka jyrkästi vastakkainen tämä akatemian ohjelma -oli kaikille vapauden ja tasa-arvoisuuden vaatimuksille, kuinka -sen käsitys soti niitä uusia aatteita vastaan, jotka jo nyt olivat -tunkeneet kaikille aloille ja kaikkien tietoisuuteen. Akatemia esiintyy -tässä kirjoituksessa todellisena muistomerkkinä toiselta ajalta, -eivätkä sen johtajat suinkaan arastelleet avoimesti julistamasta -vanhentunutta kantaansa. - -He eivät suinkaan tahtoneet reformeja, vaan päinvastoin niiden -säännösten ja sen privilegiojärjestelmän tarkkaa pysyttämistä, -jotka siihen saakka olivat akatemiassa vallinneet. Yhä edelleenkin -aikoi akatemia pidättää itselleen oikeuden nimittää jäsenensä, -yhä edelleenkin se yksin tahtoi jakaa sijansa sekä yksin nauttia -kunniaprerogatiiveistaan. Kuri akatemiassa, joka oli saanut osakseen -moitetta kaikilta puolilta, oli pysytettävä entisellään -- ja sen -mukaan oli edelleen etevimpiäkin taiteilijoita akatemiaan tulonsa -jälkeen kohdeltava kuin koulupoikia aina toimivassa koulussa tai -sotamiehiä upseerien johtamassa sotajoukossa. - -Voi hyvin ymmärtää, millaisen melun tämä akatemian kirjoitus -herättäisi. Joka puolelta kohosi uhkaavia ääniä, jotka syyttivät ja -moittivat ja joissa akatemialle langetettiin kuolemantuomio toisensa -perästä. Akateemikkoja syytettiin ei ainoasti siitä, että he olivat -pidättäneet itselleen kaikki kunniasijat ja vaikuttaneet ehkäisevästi -taiteen kehitykseen, vaan myös muista mitä erilaisimmista asioista. -He olivat muka häväisseet kykynsä esittämällä vallanpitäjiä, olleet -taikauskon orjia, edistäneet 18:nnen vuosisadan orjallista tyyliä, -tehneet tauluissaan kaikki koivet hoikkia kuin tikut ja yläruumiit -luonnottoman pitkiä; jättäneet vanhain mestarien teokset vaille -riittävää hoitoa ja antaneet niiden joutua rappiolle. Äänekkäästi -vaaditaan nyt perinpohjaisia reformeja, etusijassa jokavuotista -vapaata yleisnäyttelyä, joka ei suosittelisi minkään yksityisen seuran -etuoikeuksia; ja ne harvat äänet, jotka vielä tohtivat esittää arkoja -reformiehdotuksia, hukkuvat kokonaan meluun, jolla ei ole mitään -enempää tai vähempää päämäärää kuin akatemian täydellinen hävittäminen. - -Seurauksena akatemiasta eroamisesta oli että taiteilijain oli hyvin -vaikea tulla toimeen. Kun muutenkin oli huonot ajat, voivat monet -heistä ansaita leipänsä ainoasti asettamalla kykynsä käytännöllisen -elämän palvelukseen. Muutamain taiteilijain päähän pisti silloin -järjestää suuret tauluarpajaiset. Ne pidettiinkin ja antoivat hyvän -ylijäämän. Mutta arpajaiset, jotka pidettiin ilman akatemian tietoa, -saivat M. d'Angivilliersin harmin entistä kiivaampaan liekkiin. -Keksimättä mitään muuta keinoa kostaa hän toimitti Ludvig XVI:nnelta -säädöksen, että niitä 60,000 livreä, jotka vuosittain määrättiin -taulujen ostamiseksi valtion lukuun, ei ollenkaan maksettaisi vuodelle -1791. Siinä viimeinen pisara, joka saa astian vuotamaan yli laitojensa. -Oppositsioni käy nyt niin väkeväksi, ettei mikään vastustus enää ole -mahdollinen. D'Angivilliers muuttaa maasta, ja akatemian arvo on täysin -lopussa; ei kukaan välitä edes sen olemassaolostakaan. - -Todistuksena tästä on se taiteelle tärkeä päätös, jonka kansalliskokous -teki vähän senjälkeen, nimittäin että siinä näyttelyssä, joka oli -avattava 8 p. syysk. 1791, kaikki taiteilijat, ranskalaiset tai -ulkomaiset, akatemian jäsenet tai ei-jäsenet, saisivat saman oikeuden -asettaa näytteille töitänsä Louvren tähän tarkoitukseen määrätyssä -osassa. Talleyrand-Périgord, entinen Autunin piispa, vastainen -ministeri, nimitetään tämän näyttelyn ylitarkastusmieheksi, ja hänen -apunaan on komitea, johon kuuluu 6 jäsentä: Pajou, Legrand, Berwick, -David, Vincent, Quatremère de Quincy, kaikki tunnettuja enemmän tai -vähemmän radikalisiksi reforminystäviksi ja oppositsionin jäseniksi. - -Salonki avataan. Se sisältää enemmän vanhaa kuin uutta, enemmän -poliittisesti mieltäkiinnittävää kuin taiteellisesti arvokasta. -Melkeinpä kummastusta herättää se todellisten taideteosten vähyys, -joka on ominaista tälle Ranskan ensimäiselle vapaalle ja yleiselle -taidenäyttelylle. Mutta vaikkapa se olisi sisältänyt maailman kaikki -taideteokset, ei yleisö olisi voinut olla enemmän haltioissaan -ihastuksesta kuin se nyt oli. Sille oli kylliksi taiteen vapautus; -yleisö iloitsi tästä voitosta eikä joutanut tuumimaan, olivatko sen -ensi hedelmät hyviä vai huonoja. Muutoin se löysikin tässä näyttelyssä -paljon siitä mitä se etsi. Se tapasi täällä Robespierren muotokuvan -ja sen alle kirjoitettuna isänmaallisia säkeitä paperikaistaleelle, -jota kohta täytyi pidentää, kun näet muutkin innostuivat ja tahtoivat -antaa osansa runollisesta kunnioituksesta tuolle yhä huomatummalle -jakobiinille ja vallankumousmiehelle. Täällä se tapasi myös -kaikki Davidin kuuluisimmat taulut: _Horatiusten valan, Sokrateen -tyhjentämäisillään myrkkymaljaa_ ja tuon huomiota herättävän taulun -v:lta 1789: _Brutuksen pojat_. - -Davidin tähti on yhäti nousemassa. Vuoden 1791 näyttelyn jälkeen -hän on päivän sankari; häneen suunnataan kaikki toiveet ja kaikki -katseet. Revolutsioniset sanomalehdet laulavat hänen ylistystään -kaikissa sävellajeissa, ja hänen arvonsa on niin suuri, etteivät edes -rojalistiset sanomalehdet rohkene häntä ahdistaa; ne tyytyvät vain -varsin kunnioittavaisesti kysymään, kuinka on mahdollista, että niin -suuri maalari voi olla jakobiini. David muodostaa itselleen akatemian, -joka nousee samaa vauhtia kuin vanha akatemia laskeutuu. Häntä ympäröi -joukko ihmetteleviä ja opinhaluisia oppilaita juurikuin roomalaista -kansansa, ja niin hän itse kuin nämäkin esiintyvät hyvin teatralisesti; -he käyvät puettuina siniseen mekkoon ja puolisaappaihin, liehuva viitta -hartioilla, sulkatöyhtö hatussa, vyössä kaksi pistoolia ja kupeella -miekka. Davidin atelieri oli feuillanttien vanhassa kirkossa, ja -tänne pyhiinvaeltaa joka päivä suuret parvet patriootteja näkemään -hänen tekeillä olevaa tauluaan, tuota jättiläistaulua, joka oli -oleva 30 jalkaa pitkä ja 20 jalkaa leveä ja jossa päähenkilöjen piti -olla 6 jalkaa ja muutamia tuumia korkeat. Tämän taulun on tilannut -kansalliskokous, ja jakobiiniklubi on lähettänyt kiertokirjeen -kootakseen avunkeräyksellä varoja sitä varten. Se esittää _Valaa -pallosalissa_. - -Ei ole epäilemistäkään, että Davidin kuuluisuus tähän aikaan -ainakin suureksi osaksi johtui hänen poliittisesta kannastaan ja -siitä vallankumouksellis-isänmaallisesta mielenlaadusta, jota hän -ilmaisi kaikissa tilaisuuksissa. Hänhän se on järjestäjänä kaikissa -isänmaallisissa juhlissa, hän se myös järjestelee näyttämöllepanon -revolutsionisissa teattereissa siihen aikaan, jolloin sellainen vielä -tuli kysymykseen. Hän se saa toimekseen tehdä luonnoksia uusiksi -puvuiksi koko Ranskan kaikkia eri virkamiehiä varten. Hän on Maratin -ystävä ja Robespierren ihailija, ja nämä kaksi seikkaa riittävät -takaamaan hänelle ei ainoasti isänmaallista arvoa, vaan myös osan -valtiollisessa elämässä. Syksyllä 1792 David valitaan konventtiin ja -hiukan myöhemmin turvallisuusvaliokuntaan; pianpa hänelle suodaan myös -kunnia toimia presidenttinä sekä konventissa että jakobiiniklubissa. - -Mitään varsinaisesti valtiollista vaikutusta David ei kuitenkaan -voi kehua omanneensa. Hän puhui harvoin sekä konventissa että -jakobiiniklubissa, luultavasti senvuoksi, ettei hän ollut riittävästi -perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sitävastoin hän, ollen -taiteilijain puhetorvena eduskunnassa, harjoitti määräävää vaikutustaan -sen kantaan taidekysymyksissä. Syyskuussa 1792 hän -- sen johdosta -että konventti tahtoi lahjoittaa Lillen kaupungille kolmivärisen -lipun osotetun urhollisuuden palkaksi -- lausuu, että siitälähin oli -pystytettävä graniittipatsaita saatujen voittojen muistoksi. Marraskuun -11 p:nä hän kannattaa muutamain tuntemattomain taiteilijain pyyntöä -akatemian lakkauttamisesta ja vaatii tämän pyynnön lähettämistä -valistusministerille. Ja hänpä se myös saa aikaan sen säädöksen, joka -määrää Rooman ranskalaisen taideakatemian uudesti muodostettavaksi -vapauden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti; hän se vaatii -Ludvig XIV:nnen ja Ludvig XV:nnen tässä akatemiassa olevat kuvapatsaat -hävitettäväksi. Ja 8 p. elok. 1793 hän tekee konventissa esityksen -kaikkien akatemiain lakkauttamisesta, koska ne muka olivat ylimysten -viimeiset turvapaikat. - -Hän moittii sangen terävästi; kuninkaallista taideakatemiaa, sen -opetusjärjestelmää, sen pyrintöä ylläpitää tasapainoa erilaisten -kykyjen välillä siten, että kaikin pakkokeinoin koetettiin vastustaa -ja masentaa kaikkia rohkeita uutuuksia; hän on ivallinen noita -vanhoja kohtaan, jotka ijänkaiken olivat istuneet samoilla tuoleilla; -hän surkuttelee kaikkia niitä kykyjä, jotka lyhytnäköisyyden ja -vastustuksen kautta olivat joutuneet hukkaan. Ja lopuksi hän ottaa -asian isänmaalliseltakin kannalta ja on harmissaan siitä, etteivät -nämä akateemikot harrastaneet mitään suuria kysymyksiä, vaan -liikkuivat yksinomaan omassa pienessä piirissään, niin ettei heillä -Vendée-sodankaan raivotessa ollut harrastusta mihinkään muuhun kuin -siihen, mikä koski heidän omaa akatemiaansa. David ennättää tuskin -alas puhujalavalta, kun jo huutoäänestyksellä päätetään, että kaikki -akatemiat oli lakkautettava. - -Kun vanha akatemia oli lakkautettu, astui uusi taiteilijakunta heti -sen sijalle, ja se osottikin jo alusta pitäen, että sen tunnussana oli -vapaus, avaamalla ovensa kaikille taiteilijoille. Tästä liberalismista -oli kuitenkin seurauksena, että vanhan akatemian maltilliset ainekset -hyvin pian täällä pääsivät vallalle ja muodostivat enemmistön. Ne -toivat mukanaan tänne aatteensa, ja taiteilijakunta ei pian ollut muuta -kuin tuon suuresti halveksitun vanhan akatemian uusinto. Pelästyneinä -tästä radikalit päättivät toimittaa valikoimisen jäsentensä -keskuudessa, ja siten he poistivat kaikki vastenmieliset ainekset. -Välttääkseen väärinymmärrystä ottivat jälellejääneet akatemialleen -uuden nimen, kutsuen itseään nimellä Société populaire et républicaine -des Arts (Kansallinen ja tasavaltainen taideseura). - -Tämä uusi taideakatemia, kolmas järjestyksessä vuoden 1789 jälkeen, -osottautui mitä ilmeisimmän valtiollisen kiihkoisuuden elähyttämäksi. -Se näet panee paljoa enemmän painoa isänmaalliseen mielenlaatuun -kuin todelliseen tietoon ja todellisiin lahjoihin. Se vaatii niiltä -taiteilijoilta, jotka se ottaa yhteyteensä, ei ainoasti että he -voivat näyttää kansalaiskorttinsa ja todistuksen kansalliskaartissa -suoritetusta sotapalveluksesta ja verojensa maksusta, vaan myös -että he ovat vannoneet uskollisuutta hallitusmuodolle, etteivät ole -allekirjoittaneet mitään antirevolutsionista anomusta tai julaisseet -mitään antirevolutsionisia kirjoituksia eivätkä ole olleet jäsenenä -missään yleisen mielipiteen paheksumassa klubissa. - -Esiintymisessään se on hyvin meluava ja suurellinen. Se lähettää -kaikille kansanomaisille seuroille ja klubeille Davidin kirjoittaman -adressin, joka on yhtä isänmaallinen kuin juhlallinenkin. Se pitää -kokouksiaan Louvren Laokoon-salissa, sillä on oma sanomalehtensä, -_Journal de la société républicaine des arts_ (Tasavaltaisen -taideseuran lehti) -- David se juuri puhaltaa henkeä tähän akatemiaan; -hän se myös esittää jäsenet siihen _kansalliseen taidejuryyn_, -joka asetettiin marraskuussa 1793 jakamaan palkintoja ensimäisessä -palkintokilpailussa -- juryyn, johon kuului 60 jäsentä, niiden joukossa -muutamia maalareja ja kuvanveistäjiä: Gérard, Davidin ystävä Fragonard, -oman aikansa niin vähässä arvossa pitämä Prudhon, sekä lisäksi -kummallinen sekoitus kansalaisia: yksi matematikko (Hassenfratz), -useita näyttelijöitä (Talma y.m.), kirjailijoita, arkitehtejä, yksi -revolutsionisen armeijan komissari, yksi yleisen syyttäjän apulainen, -yksi maanviljelijä, yksi puutarhuri ja yksi suutari (Hazard!) -- -semmoinen oli lista, joka oli hyväksytty suurella riemulla. Hän -se antaa palkintokilpailuja varten aineet, jotka ovat läpeensä -revolutsionisen patriotismin innostamia; niinpä on esim. aineena -arkitehtuuria varten kasarmi, johon mahtuu 600 miestä ratsuväkeä. - -Ja jo juryn ensi istunnossa nähdään, kuinka vähän tämä jury huolii -taiteellisista näkökohdista valtiollisiin näkökohtiin verrattuna. -Kilpailevia taiteilijoita arvosteltaessa heidän taiteelliset ansionsa -eivät läheskään yksinomaan tule puheeksi. Päinvastoin lausutaan -julkisesti se mielipide -- ja juuri yleisen syyttäjän apulainen sen -lausuu -- että on otettava huomioon myös kilpailevain isänmaalliset -ansiot, "sillä", kuten matematikko Hassenfratz sanoo, "se minkä ihminen -voi suorittaa käsillään, ei ole oikeastaan minkään arvoinen itsessään, -sydän se on, joka kaikki määrää". Niin, mennäänpä niinkin pitkälle, -että päätetään olla ollenkaan jakamatta mitään ensimäistä palkintoa -kuvanveistossa ja rakennustaiteessa, koska muka oli väärin palkita -taiteilijoita, kun sotilaat saivat palella ja nähdä nälkää, vaikkapa he -tekivätkin paljoa enemmän isänmaan hyväksi. - -Huolimatta vallankumouksellisesta kiihkoilusta, joka elähytti -uutta akatemiaa, sen toiminta kuitenkin oli monessa suhteessa -sekä hyödyllinen että hedelmällinen. Yhdeksi sen päätehtäviä tuli -saada aikaan parannuksia vanhain taulujen korjaamisessa, joita -kuninkaallinen akatemia, Davidin suureksi harmiksi, oli pidellyt kovin -ymmärtämättömästi, taiteellisuutta ja tunnollisuutta puuttuvalla -tavalla. Toinen tehtävä oli levittää taiteen tuntemusta ja harrastusta -niin laajoihin piireihin kuin mahdollista, matalimpiin majoihin -saakka. Olkoonpa että ne jäljennökset, joita tauluista ja muotokuvista -lähetettiin kaikkialle, eivät aina olleetkaan täysin taiteellisia -ja onnistuneita; olkoonpa, että poliittinen sivuajatus oli tämän -pyrkimyksen pohjana; joka tapauksessa yritys ansaitsee kiitosta, sillä -se on laatuaan ensimäinen koe välittää taiteen pääsyä alempien luokkien -keskeen, ottaa se pois etuoikeutetulta paikaltaan ja päästää kansakin -siitä osalliseksi. - -Davidin valtiolliset harrastukset ja valtiollinen toiminta olivat -kuitenkin, hänen päästyä konventin jäseneksi, melkeinpä kokonaan -saaneet hänet laiminlyömään taiteensa. Kun hänen oppilaansa saapuivat -hänen luokseen näyttämään hänelle töitään ja pyytämään häneltä -neuvoa, ei hänellä ollut heille aikaa, hän kun oli lähtemässä joko -jakobiiniklubiin tai turvallisuusvaliokunnan kokouksiin. Suurta -tauluaan _Valaa pallosalissa_ hän ei koskaan päättänyt osaksi ajan -puutteesta, osaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että taulu oli niin -iso ja vaati niin paljon aikaa, että sen ollessa puoliksi valmiina -monet siinä esitetyistä henkilöistä, m.m. Bailly, jo olivat kadottaneet -kansan luottamuksen ja kunnioituksen ja joutuneet epäluulon-alaisiksi -muka isänmaan vihollisina. Yleensä hän oli kokonaan lakannut -maalaamasta, ja tarvittiin joku vallan erityinen tilaisuus, esim. -jonkun suuren patriootin kuolema, saadakseen hänet uudelleen tarttumaan -siveltimeen ja maalilautaan. Kun 20 p. tammik. 1793 konventin jäsen -Lepelletier de Saint-Fargeau murhattiin, maalasi David hänen kuvansa -kuolevana ja tarjosi sen konventille, joka osotti kiitollisuuttaan -kaiverruttamalla siitä jäljennöksiä jaettavaksi, kuten sanat kuuluivat, -"niille kansoille, jotka tulisivat anomaan apua ja veljeyttä Ranskan -kansalta". Ja kun kohta senjälkeen Marat saa surmansa Charlotte Cordayn -kädestä, silloin puhkee Davidin personallinen suru ystävän kuolemasta -ilmi taulussa, joka, jos voi voittaa sen inhon, minkä sitä nähdessään -ehdottomasti tuntee, täytyy tunnustaa yhdeksi Davidin paraita luomia. -Hänen _Murhattu Maratinsa_ ei näet ainoasti ole hänen naturalistisen -taiteilijaluonteensa uskollinen ilmaisu, se ei ainoasti ole huomattava -sen viivapuhtauden vuoksi, joka oli hänen paras voimansa, se oli -- -vastakohtana hänen useimpiin tauluihinsa, jotka vaikuttavat kylmästi ja -kertoilevaisesti -- täynnä tunnetta ja lämpöä, jopa sielukkaisuuttakin. - -Davidin oli tapana antaa oppilaittensa johdollaan suorittaa taulujensa -teknillisen osan; niinpä esim. osa Lepelletierin muotokuvasta oli -Gérardin työtä, joka oli hänen oppilaistaan kuuluisin ja jota oma -aikansa kutsui "kuningasten maalariksi" ja ystävät "maalarien -kuninkaaksi". Maratin muotokuva sen sijaan oli kokonaan Davidin käden -työtä. Kun joku kysyi häneltä, miksi hän oli suonut Maratille eikä -Lepelletierille sellaisen kunnian, sanotaan hänen aivan tyynesti -vastanneen: "Lepelletierhän oli aatelismies, mutta Marat kansasta -lähtenyt, ja vasta _silloin_ voi sydän olla kokonaan mukana". - - * * * * * - -Kuten edellä on mainittu, on vallankumouksen ansio taiteen suhteen -pääasiallisesti siinä, että se on tehnyt taiteen yleisomaisuudeksi, -avannut taiteen ovet kaikille niille, jotka pyrkivät sisään ja kykynsä -sekä lahjainsa puolesta sen ansaitsivat. Mutta sen huolenpidolla -taiteesta oli toinenkin puolensa, joka oli yhtä tärkeä. Se oli -pyrkimys koota, säilyttää ja pelastaa häviöstä niitä taideteoksia, -joiden olemassaolo oli vaaranalainen laiminlyönnin, rahvaan kiihkon ja -hävitysinnon vuoksi. - -Paljon on puhuttu vallankumouksellisesta vandalismista, ja -veljekset Goncourt ovat tästä asiasta kirjoittaneet lehtiä, -joista henkii rakkaus kaikkeen, mitä vanhalla järjestyksellä oli -ylhäistä, taiteellista ja kaunista, vavisten surusta ja harmista -niiden hävitysten tähden, joita taide ja kirjallisuus kärsivät -revolutsionin aikana. Heidän surunsa onkin vallan luonnollista. Ei -kukaan taiteentuntija ja taiteenharrastaja voine ahdistuksetta lukea -kaikista niistä kallisarvoisista taideteoksista, jotka hävitettiin, -niistä yksityisistä, prinsseille ja ylimyksille kuuluneista taide- ja -muinaiskalukokoelmista, joita siirreltiin, leviteltiin ja hajoiteltiin, -siitä harvinaisuuksien ja aarteiden paljoudesta, joita juutalaiset y.m. -halvalla ostivat, jopa varastelivatkin, myödäkseen sitten suurista -summista Englantiin. Mutta väärin on tehdä vallankumouksellinen -hallitus vastuunalaiseksi tästä vandalismista. Hallituksen jäsenet -eivät näet koskaan kehoittaneet mihinkään tällaisiin hävitys- ja -väkivallantöihin, päinvastoin he tekivät kaiken voitavansa estääkseen -niitä kaikissa tilaisuuksissa. Syyt niihin häviöihin, joita taide kärsi -vallankumouksen aikana, olivat toisaalla. - -Pääsyy oli maastamuutto. Tiedämmehän kaikki, että jo revolutsionin -ensi kuukausina alkoi lukuisa siirtyminen Ranskasta, ja että sitä -jatkui melkein katkeamatta vallankumouksen kolmena ensi vuotena. -Niiden joukossa, jotka siten jättivät Ranskan joko personallisesta -pelosta tai vakuutettuina siitä, että he paremmin voisivat palvella -isänmaatansa herättämällä muissa maissa harrastusta kuningashuonetta -ja kontrarevolutsionisia aatteita kohtaan, oli etupäässä korkeimman -papiston ja korkeimman ylimystön jäseniä, alkaen kuninkaan kahdella -veljellä, vastaisella Ludvig XVIII:nnella ja Kaarle X:nnellä. Mutta -juuri nämä etuoikeutettujen säätyjen korkeimmat edustajat ne Ranskassa -omistivat kaikki nuo suuret yksityiskirjastot, nuo taide-, muinaiskalu- -ja kuriositeettikokoelmat, jotka olivat tehneet Ludvig XV:nnen ja -Ludvig XVI:nnen aikuisen Pariisin museoksi, minne kaiken maailman -taiteenrakastajat pyhiinvaelsivat. Kun he nyt jättivät Ranskan, -tapahtui se salaa, eivätkä he sentähden voineet ottaa mukaansa mitään -kalleuksistaan ja aarteistaan, jotka siten usein jäivät hoitoa ja -valvontaa vaille. - -Syyskuun 2 p. 1792 lakiasäätävä kansalliskokous määräsi emigranttien -jälellejääneen omaisuuden otettavaksi takavarikkoon. Tämän lain -nojalla valtio nyt otti taiteensa kaikki yksityisten hallussa olevat -taideaarteet. Mutta nyt syntyi kysymys, mihin kaikki nämä kokoelmat -saataisiin sijoitetuiksi. Kiireesti laitettiin nyt sekä Pariisissa -että departementeissa joukko väliaikaisia toimistoja ja varastoja, -joiden esimiehiksi nimitettiin erityiset asiamiehet. Kaikki kävi -nopeaan, mistä suuri hämminki oli seurauksena. Toimistoissa ladottiin -kaikki mullin mallin: kirjat ja mitalit, taulut, kuvapatsaat ja -kaikenlaatuiset kokoelmat. Asiamiehet käsittivät väärin johtosääntönsä, -luulivat tarkoituksen olevan myödä taideteokset, ja kun he usein eivät -olleet kovinkaan suuria taiteentuntijoita, syytivät he pois melkein -ilmaiseksi kallisarvoistakin tavaraa; niinpä myötiin sellaisessa -varastossa m.m. Maria Antoinettelle kuulunut 6,000 livreä maksanut -piano 600 livrestä. Usein olivat asiamiehet epärehellisiäkin ja möivät -salakähmää omaksi edukseen. - -Samaan aikaan kuin kansalliskokous oli perustanut varastoja kokoelmien -säilyttämiseksi, se oli asettanut erään komitean, n.k. museokomitean, -valvomaan asiamiehiä ja katsomaan että taideteokset säilyisivät -hävitykseltä. Mutta nähdessään, ettei tämä komitea osottanut riittävää -arvostelukykyä ja harrastusta, vaan teki itsensä vikapääksi moniin -erehdyksiin ja suureen leväperäisyyteen, konventti lakkautti sen -ja asetti sijalle toisella tavoin kokoonpannun komitean, nimeltä -Commission temporaire des arts, joka innolla ryhtyi työhön ja -osotti huolenpitoansa taiteen eduista kohta senjälkeen julaistussa -asiallisessa, täydellisessä ja metodillisessa _Ohjesäännössä -oikealla tavalla järjestää ja säilyttää koko tasavallassa kaikkia -niitä esineitä, jotka voivat olla hyödyksi taiteelle, tieteelle ja -opetukselle_. Kuinka perinpohjainen tämä ohjesääntö oli, nähdään -siitäkin, että se esim. sisälsi erityisen määräyksen, kuinka paraiten -voitaisiin säilyttää muutamien kirjastojen hallussa olevat intialaiset -kirjat. - -Vielä suuremmat olivat ne häviöt, jotka johtuivat kuvapatsasten ja -taideteosten alasrepimisestä ja niistä väkivaltaisuuksista, joita -tapahtui, kun rahvas luostareista ja kirkoista, palatseista ja -linnoista raastoi ulos kaiken sen, mikä muistutti orjuuden ajasta, sekä -vallankumouksellisessa innossaan tai yksinkertaisesti vain ilosta saada -repiä alas, särki ja hävitti kaikki niitä kaunistavat epämieluiset -koristeet ja kirjoitukset. Mutta kaikki tuo oli roskaväen työtä, ja -hallitus paheksui sitä enemmän kuin kukaan muu. Paras todistus siitä -on että se antoi yhä uusia säädöksiä, jotka kielsivät kaikenlaisen -taideteosten häväistyksen ja hävityksen. Kesäkuussa 1793 julaistiin -Lakanalin ehdotuksesta seuraava käsky: "Kansalliskonventti säätää, -kuultuaan yleisen valistuskomitean antaman kertomuksen, kahden vuoden -vankeuden jokaiselle, joka jollakin tavalla häpäisee kansakunnalle -kuuluvia taideteoksia". - -Ja vähän myöhemmin, lokakuussa samana vuonna, seurasi tätä toinen -vieläkin seikkaperäisempi säädös, aiheutuen niistä väärinkäytöksistä, -jotka olivat syntyneet konventin määräyksestä että kuningaskunnan -arvomerkit ja tunnukset oli kaikkialta poistettava. Se kuului näin: - -"Täten kielletään millään tavoin poisviemästä, hävittämästä tai -muuttamasta, tekosyyllä hävittää aatelisvallan ja kuningaskunnan -merkkejä, kirjastoista, kokoelmista, kabineteista, yleisistä tai -yksityisistä museoista yhtä vähän kuin taiteilijoilta, kustantajilta -ja kirjakauppiailta kirjoja, painettuja tai käsikirjoituksena olevia, -kaiverruksia ja piirustuksia, tauluja, korkokuvia, kuvapatsaita, -mitaleja, vaaseja, muinaiskaluja, maantieteellisiä karttoja ja muita -esineitä, jotka hyödyttävät taidetta, historiaa tai opetusta." - -Nämä säädökset, jotka eivät suinkaan ole ainoat laatuaan, osottavat -kyllin selvästi, että revolutsioninen hallitus koetti voimainsa -mukaan säilyttää taideteoksia ja suojella niitä hävitykseltä. Mutta -tämä oli vain yksi askel sitä päämäärää kohti, johon konventti pyrki, -nimittäin yhdistämään kaikki nämä kokoelmat yhdeksi kokonaisuudeksi, -museoksi, joka olisi oleva kansakunnan oma, ja jonka aarteita kaikilla -yhteiskunnan luokilla olisi oikeus katsella ja ihailla. - -Tosin vanhan järjestyksen aikana oli ollut suurenmoinen taulugalleria, -mutta se ei kuulunut valtiolle, vaan kuninkaalle. Colbert, sen -perustaja, oli sijoittanut taulut Louvreen, mutta sieltä ne oli -siirretty Versailles'iin, minkä ohella moni taideteos oli viety -koristamaan muita kuninkaallisia asuntoja ja suuri joukko laskettu -kokonaan pilalle, useat erään kirjailijan lausunnon mukaan siten, -että ne asetettiin Versailles-puistoon ja siellä niin huolellisesti -vaalittiin, hiottiin ja pestiin, ettei niistä jäänyt juuri mitään -jälelle. Kumminkin alkoi ajan pitkään kuulua ääniä, vaatien näiden -kokoelmain siirtämistä takaisin Pariisiin. Tästä oli seurauksena, -että v. 1750 110 taulua siirrettiin Luxembourg-linnaan, ja että nämä -taulukokoelmat kahdesti viikossa pidettiin avoinna asianharrastajille -ja taiteilijoille. Ludvig XVI ei kuitenkaan ollut siihen tyytyväinen, -vaan siirrätti kaikki taulut jälleen Versailles'iin. Jokainen ymmärtää, -kuinka vaikeaa nuorten taiteilijain oli kehittyä ja oppia, kun siten -huolellisesti kätkettiin heidän silmiltään kaikki suuret esikuvat, eri -koulujen ja eri aikojen vanhat mestarit. - -Jo perustuslakia säätävä kansalliskokous oli määrännyt Louvren -sopivimmaksi paikaksi taideteosten kokoamista varten, ja n.k. -museokomissioni oli nimitetty suorittamaan valmistelevia töitä -ja saattamaan järjestystä vallitsevaan sekamelskaan. Mutta tämä -komissioni työskenteli hitaasti eikä ollut vielä lähellekään -suorittanut tehtävätään konventin kokoontuessa. Konventti, joka teki -kaikki ihmeellisellä vauhdilla, ei ollenkaan välittänyt mistään -valmistelevista töistä, vaan sääti yksinkertaisesti 27 p. heinäk. 1793, -että Louvren museo aivan kohta tulisi avattavaksi yleisölle, ja määräsi -sisäministerin käytettäväksi yli 100,000 livreä vuodessa yksityisten -kokoelmain ostoon ja estääkseen arvokkaita taideteoksia joutumasta -ulkomaille. Sitten ryhdyttiin työhön, joka ei jäänytkään tuloksitta, -sillä tuskin kolme kuukautta senjälkeen avattiin yleisölle Louvre-museo -tai niinkuin sitä virallisesti nimitettiin Musée central des arts -(Taiteiden keskusmuseo). Aluksi oli muutamia suuria taideteoksia -jätetty jälelle Versailles'iin, niin Leonardo da Vincin _Monna Lisa_, -Andréa del Sarten _Pyhä perhe_. Van Dyckin tekemä Englannin kuninkaan -Kaarle I:sen kuva y.m. Mutta se konservatorio, joka perustettiin -Davidin ehdotuksesta ja jossa hän itse oli jäsenenä, teki pian -muutoksen tässäkin suhteessa. Jotta museo tulisi tunnetuksi, määrättiin -tehtäväksi luettelo kaikista sen aarteista, ja jotta siitä olisi -taiteilijoille hyötyä, päätettiin että näillä olisi oikeus viidesti -viikossa vapaasti päästä museoon tutkimaan vanhoja esikuvia. Voidaan -helposti ymmärtää, millainen uusi harrastus elähyttäisi nuorisoa, kun -se siten sai tilaisuutta näkemään ja oppimaan; voidaan ymmärtää, mitä -uusia aihelmia he siten saisivat. Ja lisäksi voi ymmärtää, millainen -voitto oli vallankumouksellisille johtajille pysyvän tyyssijan luominen -taiteelle, joka jo kyllin kauan oli ollut vailla varsinaista kotia. - -Louvreen yhdistettiin nyt paitsi kuninkaallisia taulukokoelmia kaikki -ne taideteokset, jotka luostarit ja kirkot sekä yksityiset museot -olivat antaneet valtiolle. Tänneppä tuotiin myös ne kuvapatsaat ja -hautakivet, jotka oli otettu Saint-Dénis'in kuningashaudoista, kun nämä -hävitettiin siihen määrin, että kaikkien noiden vanhain kuningasten -jäännökset, aina kapetingien ajalta saakka, otettiin arkuistaan, -jotka kohta senjälkeen sulatettiin tykinkuuliksi, ja pantiin toisiin -yksinkertaisempiin sekä haudattiin yleiseen kirkkotarhaan -- -toimitus, jota aatellessa koskee mieleen vielä enemmän senvuoksi, -että se tapahtui keskellä päivää, laillisessa järjestyksessä ja -viranomaisten valvonnan alaisena, eikä roskaväen toimesta jonakin -vallankumouksellisen kiihkon hetkenä. - -Louvre-museon kokoelmia kartutettiin myöhemminkin niillä -taideteoksilla, jotka otettiin sotasaaliina. Ensiksi saapui v. 1794 -suuri lähetys pohjoisarmeijan hankkimia hollantilaisia tauluja, niiden -joukossa kokonaista 80 Rubensin ja 17 Van Dyckin taulua, ja lisäksi -useita Rembrandtin, Albert Dürerin, Paul Potterin y.m. teoksia; -sittemmin tulivat ne italialaiset kokoelmat, jotka Bonaparte toi -mukanaan sotaretkiltään. - -Samanaikaisesti Louvre-museon kanssa avattiin useita museoita -maaseudullakin. - -Kun tahdotaan väittää että vallankumous muka oli hävittänyt -taiteenharrastuksen ja vaikuttanut siihen vain vahingollisesti, on -sellainen selvä erehdys. Päinvastoin tehtiin vallankumouksen aikana -melkoisesti työtä taiteen ja sen etujen edistämiseksi. Ei voi muuta -kuin hämmästyä, kun selailee kaikkia noita taidekysymyksiä koskevia -keskusteluja, ja lukee kaikkia niitä säädöksiä, joita julaistiin ja -jotka koskevat ehdotuksia uusiksi muistopatsaiksi, kaunistuksiksi, -museoin järjestämiseksi, tilauksiksi taiteilijoilta, kun syventyy -noiden erityisten komiteain kokoamista, säilyttämistä, jakamista -ja luokittamista varten suorittamiin töihin, ja lisäksi ajattelee -että kaikki tämä työ tehtiin aikana, jolloin rahavarat olivat tyyten -lopussa, jolloin ihmisten henki ja omaisuus joka hetki oli vaarassa, -jolloin sisällinen puoluetaistelu oli noussut huippuunsa ja ulkonainen -vihollinen seisoi Ranskan rajoilla. - -Ennen muita on Davidin ansio että tämä työ tuli hyvää ja hedelmiä -kantavaa. Robespierren kuolemaan saakka David piti valtikkaa taiteen -valtakunnassa tai ehkäpä olisi oikeampaa sanoa: taiteen valtikkaa -politiikan valtakunnassa. Thermidor-katastrofin jälkeen hän vangittiin -ja oli vähällä joutua tuomituksi kuolemaan, mutta pelastui osaksi -kuuluisuutensa kautta, osaksi julkisesti kieltämällä sen miehen, -jolle hän vielä 8 p. thermidorkuuta oli sanonut: "Jos tyhjennät -myrkkypikarin, niin minä tyhjennän sen sinun kanssasi", ja selittämällä -erehtyneensä Robespierren luonteen ja isänmaallisuuden suhteen. -Kiellettyään ystävänsä David kielsi mielipiteensäkin, ja tapausten -ironian kautta, jota usein voi huomata tämän ajan historiassa, -siitä miehestä, joka vapisevin käsin oli maalannut _Murhatun -Maratin_, ainoasti muutamia vuosia myöhemmin tuli Napoleonin ja -keisarikruunauksen maalaaja. - - - - -KIRKKO - - -Vallankumous ei vaikuttanut luovasti ja uudestimuodostavasti ainoastaan -maallisen elämän eri aloilla. Myöskin kirkko joutui jo alusta pitäen -vallankumousmiesten reformien koekentäksi, ja ne muutokset, joita siinä -pantiin toimeen, olivat laajalle kantavia ei ainoasti valtiollisessa -vaan myös kultuurisessa suhteessa. - -Hengellinen sääty oli vanhan järjestyksen aikana jaettu kahteen -jyrkästi erotettuun luokkaan: "le clergé régulier", säätyveljet, -hengellinen papisto, ja "le clergé séculier", maallinen papisto, -sellaiset, jotka ottivat osaa julkiseen elämään. Melkoisia epäkohtia -oli aikain kuluessa versonut molemmissa näissä luokissa, ja näistä -epäkohdista varsinkin ne, jotka johtuivat pappien halusta hankkia -tämän maailman aarteita ja rikkauksia, herättivät suurta paheksumista -kaikissa yhteiskunnan kerroksissa. "Ylipäänsä", sanoo Louis Blanc, -"papit huonosti käyttivät huonolla tavalla hankittua tavaraansa. Sillä -he eivät odotelleet jumalisten sydämien anteliaisuutta, he pakoittivat -sitä, useinkin epärehellisellä tavalla. He harjoittivat suurella -rohkeudella -- ja mikä pahempi, suurella menestyksellä -- kauppaa -syntien anteeksiannolla. Syntyminen ja kuolema, rikos ja hyve, toivo ja -pelko, paratiisi ja helvetti -- kaikki muodostui heille tulolähteeksi. -He tekivät rahaa siitä Jumalasta, joka syntyi tallissa, ja taivas, -jonka he möivät enimmän tarjoovalle, oli heille keinona millä ostaa -maata." - -Valistusfilosofit eivät olleet arastelleet kiinnittää yleisön huomiota -näihin epäkohtiin. He näyttivät, miten oli kieroa, että papiston -tuloverot olivat niin suuret, että ne riistivät valtiolta osan -sen tulolähteistä ja panivat muille kansalaisille kaksinkertaisen -taakan; miten oli kieroa, että papit yksinään hoitivat nuorison -kasvatusta ja siten määräsivät aikansa ajatus- ja katsantotavan, -että he tavallaan tulivat antamaan leiman koko yhteiskunnalle, -itsepintaisesti sulkemalla kaikesta osanotosta julkiseen elämään kaikki -toisinajattelevat: protestantit, juutalaiset ja lahkolaiset. Eivät -he myös olleet lakanneet leimaamasta sellaisen kirkollisen valtion -olemassaoloa keskellä todellista valtiota sotivaksi yhtä heidän oppinsa -perusaatetta, ihmisen luonnollisten oikeuksien periaatetta vastaan. -Sillä pappiselämä oli kerrassaan luonnoton: pappi luopui vapaudestaan, -itsemääräämis-oikeudestaan, oikeudestaan rakastaa, mennä naimisiin, -niin, usein jopa tehdä työtäkin. Sellaista hedelmätöntä jäsentä, -joka ei millään tavoin rikastuttanut yhteiskuntaa, ei tämä voinut -tunnustaa omakseen, varsinkin kun tällainen jäsen sitäpaitsi henkisessä -suhteessa vaikutti ehkäisevästi yhteiskunnan kehitykseen ja kokoomalla -rikkauksia, joita ei käytetty valtion hyväksi, vaan jotka päinvastoin -vähensivät valtion tuloja, edisti tasa-arvoisuuden poistamista -ja taloudellisen kurjuuden lisääntymistä. Vaikkapa filosofit -katsantotavaltaan ja käsitykseltään paljon erosivatkin toisistaan, -olivat he kuitenkin kaikki yksimielisiä seuraavissa kohdissa: -papiston rikkauksia oli vähennettävä tai ne oli kokonaan lopetettava; -yhteiskunnalle oli annettava takaisin ne hyödyttömät jäsenet, jotka -uskonnollinen yhteiskunta oli sulkenut piiriinsä, ja kirkko oli mikäli -mahdollista alistettava valtion alle. - -Nämä toivomukset, jotka vallankumous oli toteuttava yhden toisensa -perästä, saivat vastakaikua laajoissa piireissä. Kaikkialla -siteerattiin filosofien lausunnoita, ja Voltairen purevat pistosanat -paaviutta ja pappeja vastaan olivat kaikkien huulilla. Lämpimimmin ja -innokkaimmin kuitenkin alempi papisto omaksui filosofien aatteet. Sen -keskuudessa oli tyytymättömyys jo kauan itänyt, ja jo kauan oli nuristu -huutavaa vastakohtaa korkeamman ja alemman papiston aineellisten -etujen välillä, jotka eivät olleet minkäänlaisessa suhteellisuudessa -toisiinsa. Hengellinen sääty oli vähitellen jakautunut kahteen eri -ryhmään, jotka harrastuksiltaan ja pyrinnöiltään erosivat toisistaan -aivan yhtä paljon kuin kaksi eri yhteiskuntaluokkaa: ylimystö -hienoine tapoineen ja ylellisine eloineen ja oloineen sekä köyhä, -varaton kolmas sääty, joka eli suurimmassa yksinkertaisuudessa ja -vaatimattomuudessa ja kantoi papin vaikean viran koko taakkaa. Ei siis -ollut ihmeellistä että köyhät papit, varsinkin maapapit, sellaisten -olosuhteiden vallitessa yhtyivät kansaan, joka kaikkialla alkoi herätä -ja kuuluvasti vaatia reformeja. Ei myöskään ollut ihmeellistä, että -he kaikesta huolimatta kannattivat filosofeja. Filosofit harrastivat -pappien asiaa -- huolimatta heidän papillisesta toimestaan -- koska he -kuuluivat yhteiskunnallisen ja valtiollisen elämän, läänitysvallan ja -kirkon marttyyreihin; papit taas kannattivat filosofeja -- vaikkapa -paheksuivatkin näiden uskonnollisia mielipiteitä -- koska filosofit -puolustivat heidän, s.t.s. vapauden ja tasa-arvoisuuden asiaa. - -Mutta reformien vaatiminen ei pysähtynyt yksin alempaan papistoon, vaan -sai useita puoltajia korkeampiarvoistenkin pappien seassa. Hengenmiehet -eivät näet ainoastaan jakautuneet kahteen luokkaan, kahteen säätyyn --- he jakautuivat myös kahteen puolueesen, konservatiiveihin, jotka -vaativat vanhain laitosten tarkkaa muuttamattomana pysyttämistä, ja -edistyspuolueesen, johon kuuluivat korkeamman papiston vapaamieliset -ainekset sekä koko alempi papisto. Jo kirkolliskokouksissa nämä -molemmat puolueet olivat seisoneet vastatusten; cahiers'eissa he -ovat vielä selvemmin huomattavissa. Mutta jyrkimmin ilmenee toki ero -silloin kun nousee kysymys, olivatko säätyjen äänestykset tapahtuvat -säädyttäin tai yhteisesti. Vanhoilliset papit koettavat hyvällä jos -pahalla estää vapaamielistä puoluetta panemasta uusia aatteitaan -käytäntöön, ja heidän kehoituksistaan on seurauksena, että papit, -kun kolmas sääty ensimäisen kerran pyytää, heitä yhtymään kanssaan, -19 äänen enemmistöllä päättävät äänestää säädyttäin. Mutta kun kohta -senjälkeen kolmas sääty näytti riippumattomuutensa muista säädyistä -julistautumalla täysivaltaiseksi kansalliskokoukseksi, osottautuivat -pappien todelliset taipumukset siten, että viikkoa vähemmässä ajassa -suuri enemmistö liittyi kolmanteen säätyyn, joka, vahvistuneena kahden -muun säädyn jäsenistä, voi nyt ryhtyä Ranskan uudestiluomistyöhön. - -Sitä liikettä, joka aiheutti papiston liittymisen kolmanteen säätyyn, -johti mies, joka oli näyttelevä huomattavan osan vallankumouksen -historiassa. Se oli hänen hyvin maallinen ja teräväkielinen -korkea-arvoisuutensa, Autunin piispa Talleyrand-Périgord, pikemmin -aatelinen kuin pappi, pikemmin valtiomies kuin piispa, hän, josta -eräs aikalainen, Barras, sanoo, että hän personaansa yhdisti kaikki -vanhan järjestyksen ja vallankumouksen paheet, hän, josta Carlyle -lausuu sen arvostelun, että hän oli kuva ihmisestä, joka elää -petoksessa ja petoksesta olematta silti petollinen ihminen. Ensimäisten -liittyvien joukossa oli eräs pappi, joka myöskin oli antava itsestään -puheenaihetta vallankumouksen aikana; se oli apotti Grégoire, erään -pienen lothringilaisen seurakunnan kirkkoherra, sittemmin Loir-et-Cher -departementin perustuslaillinen piispa. - -Henri Grégoire oli vallankumouksen merkillisimpiä henkilöitä. -Hän oli ankara katolilainen ja syvästi uskonnollinen, mutta -samalla innokas valistuksen ja reformien ystävä; ja hän kannatti -ilmeisemmin kuin useimmat muut filosofien muodostelemia ihmisyys- ja -suvaitsevaisuusprinsiippejä. Hänen työnsä neekerien vapauttamiseksi -oli laajaperäinen, ja hänenpä alkuunpanostaan sekä protestantit että -juutalaiset revolutsionin aikana saivat kansalaisoikeuden; samoin -hänen alkuunpanostaan myöhemmin, Robespierren kuoltua, todellinen -uskonvapaus julistettiin. Lämpimään uskonnollisuuteensa Grégoire -kumminkin yhdisti selväpiirteisen vallankumouksellisen kiihkoilun, -ja tämä uskonnollisuuden ja revolutsionisen innon yhdistys leimasi -hänen jokaista lausuntoaan kansalliskokouksessa yhtähyvin kuin hänen -julkaisemiaan lukuisia kirjoituksia. Se ilmeni myös uskollisesti hänen -puhekielessään. Kerrotaan näet että aina myöhäiseen vanhuuteen saakka -kaikki mitä hän sanoi oli sekoitettuna sitaateilla raamatusta, mutta -samalla höystettynä muisteloilla vallankumouksellisen roskaväenkielen -voimakkaasta sanavarastosta. - -Evankeliumista Grégoire etsi tukea vallankumouksen vapaus- ja -tasa-arvoisuusperiaatteille, evankeliumi se tuli hänelle demokratian -lähdekirjaksi; juuri sen johtamana hän oli äänestävä kuninkuuden -poistamista ja tasavallan perustamista. Hänen unelmansa oli tehdä -kristillisestä kirkosta jälleen sellainen kuin se oli ollut alussaan: -yksinkertainen, voimakas ja suuripiirteinen, täysin vieras maisen -elämän kietovalle, hemmottelevalle ja maahansitovalle vaikutukselle. - -Grégoire ei yksin miettinyt ja unelmoinut tällä tavoin. Oli toinenkin -hengenmies, jansenisti kuten Grégoire, jonka elämänkäsitys ja aatteet -monessa suhteessa olivat samanlaisia, ja jonka vaikutus vallankumouksen -ensi vuosina oli yhtä suuri, jopa suurempikin kuin Grégoiren. Tämä -mies oli Cercle social klubin perustaja, apotti Claude Fauchet, -joka myös oli vallankumouksen innokkaimpia esitaistelijoita ja -demokratian perustajia, samalla syvästi ja lämpimästi uskonnollinen, -mutta taipuva mystilliseen ja hämyiseen uskonnollisuuteen, mikä -muodosti jyrkän vastakohdan Grégoiren lujapiirteiselle uskolle. -On sanottu Claude Fauchetista että hän vallankumouksen puhjetessa -oli suosituin mies koko Ranskassa. Hän oli ansioistaan saanut -arvonimen "prédicateur du roi", mutta jälleen kadottanut sen, kun -hänen saarnansa, ollen liian kansanvaltaisia, eivät miellyttäneet -kuninkaallisia ja hovia. Mutta kaikissa niissä piireissä joissa -reformiaatteet olivat saaneet jalansijaa, ja varsinkin köyhän kansan -joukossa hänellä sen sijaan oli innokkaita kuulijoita. Vallankumouksen -alkuaikoina koko Pariisi virtasi kirkkoihin kuulemaan hänen mahtavaa -ja samalla suopeaa kaunopuheisuuttaan ja tutustumaan tähän harvinaisen -vapaamieliseen henkilöön, joka lujaan ja järkkymättömään vakaumukseensa -yhdisti melkein naisellisen vienouden ja koskaan horjumattoman -myötätuntoisuuden alhaisia ja köyhiä, koko kärsivää ihmiskuntaa -kohtaan. Ja kuinka paljoa enemmän Fauchetin saarnat olivatkaan omiaan -koskemaan mieliin, niistä kun henki rakkaus vallankumoukseen, vilpitön -ja vakuuttava, joka päivä päivältä kävi yhä selvemmäksi! Hän oli -ollut yksi niitä harvoja, jotka keskellä ylimystön ja etuoikeuksien -aikaa olivat saarnastuolissa tohtineet puhua köyhästä kansasta ja sen -hädänalaisesta tilasta. Hän oli ensimäinen, joka rohkeni avata sen -raamatunpaikan, joka ennen muita vetoo ihmiselliseen humanisuuden ja -solidarisuuden tunteesen, ja lukea tyhjiin ja korupuheisiin saarnoihin -tottuneelle, ihmettelevälle rahvaalle evankeliumin yksinkertaiset sanat: - -"Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: -Tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille -on valmistettu maailman alusta. Sillä minä isosin, ja te ruokitte -minun; minä janosin, ja te juotitte minun; minä olin outo, ja te minun -huoneesen otitte; alasti, ja te vaatetitte minun; sairaana, ja te -opitte minua; minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni. -- -- -- -Sillä totisesti sanon minä teille: sen kuin te olette tehneet yhdelle -näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle." - -Aamulla 5 p. elok. 1789 Fauchet saarnasi niiden kansalaisten -muistoksi, jotka olivat kuolleet Bastiljin valloituksessa 14 p. -heinäkuuta. Hänet oli määrännyt siihen kansalliskokous osaksi kai -senkintähden, että hän itse oli ollut tilaisuudessa mukana ja -saanut kuulan reiän papintakkiinsa. Tungokseen saakka täytetyssä -salissa vallitsee jännitetty hiljaisuus, kun Fauchet syvällä ja -sointuvalla, helposti väräjävällä äänellään sanoo: "Kuinka paljon -pahaa taivaan väärät välittäjät ovatkaan tehneet maailmassa? He -ovat vahvistaneet sortovaltaa, he ovat tehneet Jumalan tyrannien -kanssarikolliseksi! Kuinka on kirjoitettuna evankeliumissa: Teidät -pakoitetaan näyttäytymään kuningasten edessä; he käskevät teidän tehdä -väärintekoja, ja te vastustatte heitä kuolemaan saakka -- -- -- Väärät -opettajat ovat riemuitsevat, sillä kirjoitettu on. Antakaat keisarille -kuin keisarin on! -- -- -- Mutta onko keisarille annettava myöskin se, -mikä ei ole hänen? Ja mikä sitten ei ole hänen? Se on ihmisten henki, -heidän vapautensa, heidän omatuntonsa, heidän kuolematon sielunsa. -Ihmisellinen luonto -- onko se Jumalan vai keisarin oma? Oikeus sortaa -ei ole kenenkään oma, oikeus puolustautua kuuluu kaikille. Älkää -unhottako että Kristus ristiinnaulittiin keisarin vihollisena." -- -Nuo olivat omituisia sanoja kuulla papin suusta, olivat harvinaisin -kaikista tämän ajan harvinaisista uutuuksista. Niinpä olikin -Fauchetin sanojen vaikutus niin mahtava, että hänen lähtiessään -kirkosta kaupungintalolle ääretön ihmisjoukko seurasi häntä; muutamat -kansalliskaartin soittoniekat virittivät isänmaallisen säveleen ja eräs -kansalainen viskasi tammenlehtiseppeleen hänen jalkoihinsa. - - * * * * * - -Yhtymällä kolmanteen säätyyn papisto oli näyttänyt vapaaehtoisesti -luopuvansa poikkeusasemastaan ja tunnustavansa omakseen kansan -suverenisuuden periaatteen. Tähän nojautuen kansalliskokous katsoi -olevansa oikeutettu ryhtymään niiden kirkollisten reformien -toimeenpanoon, joita sekä kirkon omat jäsenet että yleinen mielipide -vaativat ja joihin papit itse olivat antaneet aiheen luopumalla 4 p:nä -elokuuta feodalisista oikeuksistaan ja kohta senjälkeen hyväksymällä -kymmenysten poistamisen. Se toimenpide, jota katsottiin kaikkein -painavimmaksi, oli kirkon liian omaisuuden konfiskatsioni. Jo 6 p. -elok. 1789 lausuttiin kansalliskokouksessa ensi kerta se mielipide, -että papiston omaisuudet kuuluivat kansakunnalle, ja kaksi päivää -myöhemmin esitettiin ensimäinen ehdotus niiden peruuttamisesta. - -Tämä ehdotus ei tosin johtanut mihinkään toimenpiteesen, mutta kaksi -kuukautta senjälkeen esitti Mirabeau finanssikomitean puolesta -toisen, joka varmaan suureksi osaksi oli Talleyrandin päässä -syntynyt. Se sisälsi järjestetyn suunnitelman kirkontiluksien -peruuttamiseksi ja myömiseksi -- ehdotus, jonka kansalliskokous melkein -muuttamatta hyväksyi 2 p. marrask. 1789. Tietystikin tämä päätös -herätti konservatiivisessa papistossa suurta katkeruutta, ja useat -katsoivat sitä ennen kuulumattomaksi yllätykseksi kansalliskokouksen -puolelta. Kansalliskokous oli taas katsonut tämän askeleen melkeinpä -välttämättömäksi, keksiäkseen jotakin keinoa päästä maassa -vallitsevasta taloudellisesta kurjuudesta. Raha-asiat olivat näet -täydellisimmässä epäjärjestyksessä; entisiä veroja ei saatu kootuksi ja -mitään uusia ei vielä ollut vaadittu; kerta toisensa jälkeen päätettiin -ottaa suuria valtiolainoja, mutta luotto oli huono, ja ainoasti -pieni murto-osa siitä mitä olisi tarvittu voitiin saada. Ja näissä -tukalissa olosuhteissa nähtiin aivan lähellä tulolähde, jota voitiin -käyttää kenenkään oikeastaan tulematta siitä kärsimään -- oliko siis -ihmeellistä, ettei sitä jätetty koskematta? Joskin voidaan moittia -tätä kansalliskokouksen toimenpidettä, on joka tapauksessa varmaa, -ettei kokous, kuten eräs kirkon historioitsija, Débidour, huomauttaa, -suinkaan kevytmielisesti päättänyt anastaa kirkon omaisuuksia; siitä -on kaksiviikkoinen keskustelu kokouksessa kyllin selvä todistus -- -keskustelu, joka muuten kuuluu loistavimpiin ja dramaattisimpiin, mitä -parlamentarisella elämällä revolutsionin aikana on näytettävänä. - -Seuraava askel kirkollisten reformien tiellä oli kansalliskokouksen -päätös 13 p:ltä helmik. 1790, joka määräsi kaikki luostarilupaukset -poistettaviksi, kaikki veljeskunnat lakkautettaviksi ja ne -luostarit suljettaviksi, joita ei ollut muodostettu oppi- tai -hyväntekeväisyyslaitoksiksi. Tämä toimenpide, niin törkeältä -kuin se tuntuneekin, ei suinkaan ollut epäoikeutettu. Luostarien -paksujen muurien läpi oli kyllin usein tunkeutunut julkisuuteen -pöyristyttäviä kertomuksia väkinäisistä lupauksista, raakalaisista -menoista ja tavoista, ankaruudesta ja kidutuksesta. Ei myöskään -ollut mikään salaisuus, että näiden muurien sisällä kukoistivat -sellaiset pahennukset ja juonet, jotka todistivat mitä kuulumattominta -tapainturmelusta. Lisäksi vielä varsinkin munkkiluostareissa -rivit alkoivat päivä päivältä harveta. Vallankumouksen alussa oli -luostarikokelaista suuri ja yleinen puute, ja luostariveljien luku oli -vähennyt vuosi vuodelta. Eräässä 80-sijaisessa luostarissa oli jäsenten -luku 19, toisessa 50-sijaisessa vain 4. Moni luostari oli vallan -tyhjä, niin että keskimäärin voidaan laskea olleen vain 9 munkkia -joka luostaria kohti. Mikään uskonnollisuus ei yleensä vallinnut -näissä luostariyhdyskunnissa, sillä tännekin olivat reformaattorien -ja filosofien aatteet tunkeutuneet, luostarimuurejakin vasten olivat -vallankumouksen kuohulaineet lyöneet houkutellen ja kehoittaen, ja -suuri joukko luostari veljiä ei pyytänytkään parempaa kuin saada murtaa -nuo useinkin väkisin pannut kahleensa ja heittäytyä ulkopuolella -kiehuvaan elämään. Kun kansalliskokous sääti luostarien lakkautuksen, -lähti sentähden suuri osa munkeista mielihyvällä; ainoasti vanhat ja -voimattomat, jotka rakastivat luostarin säännönmukaista, kuritarkkaa -elämää ja pelkäsivät maailman melua, jäivät jälelle niihin asuntoihin, -jotka kansalliskokous heille osotti tähän tarkoitukseen. - -Yleisölle säätyveljien maallistuttaminen tietysti tarjosi huomiota -herättävän näytelmän. Joukoittain riennettiin luostareihin näkemään -munkkien jättävän rauhaisat turvapaikkansa, ja paljon riemua herätti, -kun huomattiin, että muutamat maallisessa innossaan olivat menneet -niin pitkälle, että he olivat jo valmiiksi pukeutuneet sinisiin -housuihin ja englantilaisiin hännystakkeihin. Toiset taas vasta -myöhemmin riisuivat munkkipukunsa, ja he herättivät huomiota juuri -näyttäytymällä siinä kaikkialla; niinpä voitiin esim. bulevardeilla -nähdä nuorten benediktiinimunkkien kävelevän edestakaisin piippuaan -poltellen; yhä vieläkin heidät nähtiin puettuina munkkikaapuun ja -pitkine benediktiinipartoineen istuvan teatterissa sangen vähän -kunnioitettavassa naisseurassa. Niille, jotka vapaaehtoisesti olivat -lähteneet luostareista, olivat kaikki urat avoinna, ja suuri osa -käyttikin tätä tilaisuutta ja valitsi mitä erilaisimpia toimia. -Muutamat menivät kansalliskaartiin, toiset pyrkivät kouluihin ja -kirjastoihin, useat jatkoivat luostarissa harjoittamaansa teollisuutta. -Kaksi karmeliittimunkkia ilmoitti yhä edelleen valmistavansa -samanlaista "eau de mélisse" vettä, mikä oli ollut karmeliittiluostarin -salaisuus; kaksi toista ilmoitti jatkavansa Moret-luostarin -kuuluisan rintasokerin valmistamista, ja eräs ilmoitti yhä edelleen -viljelevänsä ja pitävänsä kaupaksi yleisölle sellaista salaattia, -joka tunnettiin nimellä "pyhien isien salaatti". Niin, vieläpä eräs -munkki rupesi oopperalaulajaksi ja kokeili Théâtre de Monsieurissa -eräässä kappaleessa nimeltä _Les ruses de Frontin_, mikä kokeilu oli -teatterille hyvänä reklaamina. - -Nunnaluostareissa, joilla keskimäärin oli lähes kolme kertaa niin -suuri jäsenluku kuin munkkiluostareilla, vaikutti uusi laki vielä -paljoa suuremman mullistuksen. Vaikkapa naiset useammin kuin miehet -olivat vasten tahtoaan tehneet luostarilupauksia, olivat he kuitenkin -paljoa enemmän mukautuneet luostarien hiljaiseen elämään. Luostari -oli tullut heidän perheekseen ja heidän maailmakseen; he olivat -sovittaneet tapansa ja makunsa sen sääntöjen mukaan, ja he elivät -elämäänsä, ei onnellisina eikä onnettomina, ainoasti täydelleen -huolettomina, viettäen aikaansa laululla, rukouksella ja paastolla, -sairaanhoidolla, opetuksella ja koruompelemalla pieniä sänkyjä pieniä -Jeesuslapsia varten, joita he kuljettivat ympäri juhlakulkueissa. -Huolellisesti oli heiltä koetettu salata kaikkia uusia aatteita ja -uusia herätteitä; huolellisesti valvottiin ettei heidän viattomuutensa -ja tietämättömyytensä järkkyisi; ja jos milloin ilmeni alkuakaan -jonkinlaiseen vallankumoukselliseen katsantotapaan, koetettiin se heti -tukahuttaa uhkauksilla ja ankaruudella. - -Johtajattarille ja luostarisisarille uusi laki tuli kuin pommi, -heitettynä heidän tyyneen maailmaansa särkemään ja hävittämään sitä. -Ensinmainitut tekivät kaikkensa estääkseen nunnia tottelemasta -säädöstä. Kun eräs diakonissa ilmoitti aikomuksensa olevan noudattaa -annettua lupausta, sai hän kokea vankeutta ja pahoinpitelyä -päällystönsä puolelta. Useilla tahoilla säädös salattiin -luostarisisarilta, ja toisilla taas johtajattaret pelottelivat -heitä helvetillä ja ikuisella kadotuksella sekä tekivät kaiken -voitavansa saadakseen papit ja rippi-isät kieltämään synninpäästön -poislähteviltä. Toiselta puolen taas sekä vallankumouksellinen teatteri -että vallankumouksellinen sanomalehdistö tekivät kaikkensa saadakseen -nunnat luopumaan hunnusta -- edellinen esittämällä näyttämöllä kaikkia -luostarimuurien sisällä piileviä vaivoja ja vastuksia, jälkimäinen -mitä kaunopuheisimmalla tavalla vetoamalla heidän naisellisuuteensa -ja kehoittamaila heitä tästälähin elämään perhettä ja yhteiskuntaa -varten. Lentokirjasia ilmestyi, lauluja ja kupletteja sepitettiin, ja -ompelijattaret koettivat helpottaa siirtymistä laittamalla valkean -linonpuvun "à la Vestale". Mutta mistään ei ollut apua. Tottumattomuus, -ujous ja ulkomaailman pelko yhdessä hurskaustunteen ja vakuutuksen -kanssa saivat naiset kauan epäilemään, ja ainoastaan pieni luku heistä -antoi maailman huvien tai rakkaus-, avioliitto- ja äitiysunelmain -houkutella itseään. Muut poistuivat vastahakoisesti; he kantoivat -- -suureksi harmiksi roskaväen ja kauppahallien naisille -- yhä edelleen -itsepintaisesti nunnapukuaan, ja heistä tuli vähitellen reaktsionisen -papiston käyttökelpoisimpia aseita sen kiukkuisessa taistelussa -uutuuksia vastaan, joita vallankumousmiehet toimittivat kirkollisella -alalla. - -Niin kirkontiluksien peruuttaminen kuin luostarien sulkeminenkin olivat -olleet vain kielteisiä reformeja; niillä oli ollut valtiollinen eikä -uskonnollinen luonne; ne saivat aikaan uudestimuodostuksen, mutta ilman -väkivaltaisuuksia ja verenvuodatusta. Tähän uudestimuodostukseen olisi -kansalliskokouksen tullut joksikin aikaa tyytyä; sen olisi pitänyt -huomata, että liian äkkipikaisella menettelyllä synnytettäisiin vain -hajaannusta ja epäsopua. Sen sijaan se teki sen erehdyksen, että jo -helmikuussa 1790 ryhtyi täydellisesti ja perinpohjaisesti muuttamaan -papiston yhteiskunnallista asemaa. Viittä kuukautta myöhemmin tämä työ -oli suoritettu, ja perustuslakia säätävä kansalliskokous voi 12 p. -heinäk. 1790 julaista lain papiston sivilikonstitutsionista. - -Tämä laki on tunnettu. Sen tarkoitus oli täydelleen irroittaa -Ranskan kirkko sen paavista riippuvaisuudesta ja tehdä papit valtion -virkamiehiksi, jotka täydelleen riippuisivat valitsijoistaan -- -korkeampi papisto departementtien kokouksista ja alempi piirikuntain -kokouksista. Epäilemättä se oli valistusfilosofian henki, joka elähytti -lakia papiston sivilikonstitutsionista. Paljoa aikaisemmin kuin -kansalliskokouksen jäsenet oli aikansa niin suuressa arvossa pitämä -apotti Raynal määritellyt periaatteet kirkon alistamiseksi valtion -alle; paljoa aikaisemmin kuin 1789 vuoden miehet oli Voltaire ajatellut -kansan sielunpaimenen ihannetta tavalliseksi kansalaiseksi, ainoasti -muita tietorikkaammaksi ja valistuneemmaksi. Mutta joskin tässä laissa -kyllin selvästi huomaa filosofian vaikutusta, niin ei se kuitenkaan -sisältänyt mitään hyökkäystä itse uskontoa vastaan. Tarvitsee vain -läpikäydä kansalliskokouksen keskustelut 1 p:n kesäkuuta ja 12 p:n -heinäkuuta välisenä aikana ymmärtääkseen, etteivät sen jäsenet -oikeastaan tahtoneet uskonnollista, vaan yksinkertaisesti sosialista -reformia. Sanalla "sivili", jonka he lisäsivät uuteen konstitutsioniin, -sen laatijat kyllin selvästi alleviivasivat, ettei heidän aikomuksensa -ollut koskea hengellisiin asioihin, että heidän työnsä tarkoitus oli -ainoasti suvereniseksi päässeen kansakunnan puolesta järjestää kirkon -suhde valtioon yhtämukaiseksi uuden ajan ja uusien yhteiskuntalaitosten -vaatimusten kanssa. - -Niin eivät kuitenkaan sivilikonstitutsionia käsittäneet vanhoilliset -papit itse eivätkä heidän uskolliset kannattajansa. Heistä se ei ollut -muuta kuin häpeämätön hyökkäys katolista uskoa vastaan ja yritys -syöstä se alas siltä korkealta asemalta, joka sillä valtiouskontona -oli. Ja juuri tätä papit olivat pelänneet enemmän kuin mitään muuta. -Keskustelujen vielä kestäessä papiston sivilikonstitutsionista oli -Nancyn piispa la Fare, tosin omasta puolestaan, mutta koko korkeamman -papiston sysäämänä, tehnyt esityksen katolisen uskon julistamisesta -valtiouskonnoksi. Kansalliskokous oli äänetönnä sivuuttanut tämän -esityksen. Mutta kun kaksi kuukautta senjälkeen sen uudelleen esitti -toinen pappi, dominikaani Dom Gerle, mies, joka siihen saakka oli ollut -revolutsionin ystävä eikä suinkaan ollut kannattanut reaktsionisen -papiston pyyteitä, ymmärsi kansalliskokous tämän esityksen suoraksi -uhkaukseksi eikä tohtinut jättää sitä huomioon ottamatta. Epävarmoina -mitä heidän tuli tehdä, kun he eivät kuitenkaan voineet esitystä -hylätä, eivätkä taas tahtoneet sitä hyväksyäkään, kokouksen jäsenet -selvisivät siitä taitavasti kyllä, selittämällä että kokouksen -arvonanto ja kunnioitus katolista uskontoa kohtaan oli liian suuri, -jotta kysymystä ollenkaan voitaisiin ottaa käsiteltäväksi. Kiertämällä -oli siten estetty tuo yhä enemmän kuohuva eripuraisuus johtamasta julki -riitaan, ja papiston sivilikonstitutsionityö oli voinut rauhallisesti -jatkua. - -Mutta kun tämä laki oli julaistu ja olisi ollut toimeenpantava, -silloin puhkesi hillitty viha pidättämättä esiin. Ennen muuta antoi -siihen aihetta uusi kansalliskokouksen säätämä papinvala, joka, -määräyksen mukaan 27 p:ltä marraskuuta, kaikkien kirkon virkamiesten -oli vannottava, alkaen arkkipiispoista ja loppuen vähäpätöisimpiin -maapappeihin, uhalla muuten menettää virkansa ja tulla vainotuiksi -yleisen järjestyksen häiritsijöinä. Jo tämän valan sanamuoto -- pappien -tuli vannoa uskollisuutta kansakunnalle ensimäisessä, laille toisessa -ja kuninkaalle vasta kolmannessa sijassa -- oli omiaan herättämään -katkeruutta ja harmia. Sen vannomiseen liitetty julkisuus ei suinkaan -vähentänyt tyytymättömyyttä. Reaktsioniselta puolelta oli varoitettu -tästä julkisuudesta -- "varokaa itseänne luomasta marttyyreja", -oli apotti Maury lausunut kansalliskokouksessa papinvalasta -keskusteltaessa. Etteivät nämä varoitukset olleet turhia, sen oli -kansalliskokous kohtakin älyävä, samalla kun se oli huomaava, minkä -suuren erehdyksen se oli tehnyt säätäessään sellaisen valan. - -Tammikuun 2 p:nä 1791 piti kansalliskokouksen jäsenten vannoa vala. -Muutamain valmisteleväin keskustelujen jälestä alkaa itse toimitus. -Läsnäolevista piispoista vain neljä astuu esiin ja vannoo valan --- yksi heistä on Talleyrand. Läsnäolevista papeista vannoo valan -ainoasti 65 pappia, Grégoire etunenässä. Yli 200 papiston jäsentä -pysyy odottavan äänettömänä. Silloin nousee ensin Grégoire ja sitten -Mirabeau, koettaen kehoittaa maan edustajia valantekoon osottamalla -heille, ettei se oikeastaan ollut muuta kuin muotoasia. Syntyy ääretön -meteli, joka vielä lisääntyy siitä, että suuri joukko henkilöitä tunkee -sisään ja koettaa uhkauksilla saada pappeja valantekoon. Mutta tämä -meteli vaihtuu kuolonhiljaisuuteen, kun kokouksen presidentti nousee -ja alkaa huutaa nimeltä niitä läsnäolevia pappeja, jotka eivät vielä -ole tehneet valaa. Ensimäinen, jonka hän mainitsee nimeltä, on Bonnac, -Agenin piispa. Kaikki odottavat henkeä pidättäen. Silloin kuullaan -Agenin piispan vastaavan lempeällä, vaatimattomalla äänellään: "Pyydän -anteeksi, hyvät herrat, etten voi tehdä, mitä minulta vaaditte. Minä -voin luopua sekä paikastani että omaisuudestani, mutta minä en koskaan -voisi luopua teidän kunnioituksestanne". Huudetaan nimeltä Fournet, -saman seurakunnan kirkkoherra, mutta Fournet selittää aikovansa seurata -piispansa esimerkkiä. Nyt tulee Leclerc'in, Combes'in kirkkoherran -vuoro. "Minä olen syntynyt katolilaisena", hän sanoo, "minä tahdon -tässä uskossa kuollakkin. Minä en tee valaa." Ja Poitiers'in piispa, -vanha Beaupoil de Saint-Hilaire, astuu itsestään presidentin luo ja -sanoo lujalla äänellä: "Olen 70-vuotias; 35 vuotta iästäni olen ollut -piispana ja olen koettanut tehdä kaikkea hyvää kykyni mukaan. Vuosien -ja sairauden rasittamana en tahdo mitenkään häväistä vanhuuttani. Minä -kieltäyn valaa vannomasta" -- Kokouksen vallankumoukselliset johtajat -ovat epätietoisia mitä heidän tulee tehdä. He nousevat paikoiltaan, -neuvottelevat keskenään, menevät jälleen sijoilleen ja nousevat -hetkisen kuluttua taas ylös. Kaikki ovat raivoissaan sellaisesta -pahennuksesta, ja presidentti koettaa pelastaa asemaa jättämällä -nimien huudon sikseen ja tyytymällä kehoittamaan kaikkia valantekoon -halukkaita astumaan esiin ja tekemään sen. Ei kukaan noudata -kehoitusta. Silloin hän katsoo parhaaksi lopettaa istunnon. - -Kansalliskokouksessa ei ollut odotettu sellaista vastarintaa. -Neuvottomina mitä oli tehtävä, päättivät sen jäsenet kerta toisensa -perästä pidentää valan vannomisaikaa, mutta siitä ei ollut apua. -Nähtiin ettei uusi laki voinut herättää mitään innostusta, ja ettei -edes Pariisissa, missä papisto kuitenkin oli vallankumous-mielisempää -kuin muualla, valantehneitten pappien luku ollut lähellekään niin -suuri kuin valasta kieltäytyneiden. Osa kirkkoherroja kieltäytyi mitä -selvimmällä tavalla. Saint-Sulpice kirkossa nousi M. Pancemont 50 -papin ympäröimänä ja selitti omasta ja toisten puolesta, etteivät he -tekisi valaa ja että hän jätti kirkon pahinten rangaistusten alaisiksi -kaikki ne, jotka jollakin tavoin rohkenivat käydä kirkollisten lakien -kimppuun. Tuo peloton pappi voi kiittää ainoasti Dantonin väliintuloa -siitä, että onnistui hengissä pääsemään raivoavan kansanjoukon -käsistä. Apotti Thomas Saint-Roch kirkossa ei hetkistäkään horjunut, -kieltäytyessään valanteosta, vaikkapa rahvas keskeytti häntä huudoilla -sellaisilla kuin "hän hirtettäköön" ja "lyhtytolppaan". Liikuttavana -esimerkkinä epäitsekkyydestä ja pelottomuudesta oli Sainte-Marguérithen -vanha kirkkoherra: "Mitä ne tahtovat riistää minulta", hän sanoo -saarnastuolista seurakunnalleen. "Virkaniko? Mutta sitenhän he -rankaisevat teitä, sillä tämä virka kuuluu teille eikä minulle. -Henkenikö? Mutta minä olen jo 82-vuotias, ja jälelläoleva elonaikani ei -ole sen arvoinen, että sentähden tahtoisin uhrata vakuutukseni." - -Reaktsioninen papisto oli heti alussa kääntynyt sekä kuninkaan että -paavin puoleen saadakseen heiltä tukea. Kauan horjuttuaan kuningas -päättää vahvistaa papiston sivilikonstitutsionin, ja horjuttuaan vielä -kauemmin julistaa paavi pannaan kaikki ne, jotka vannovat uskollisuutta -uudelle hallitusmuodolle. Täten on puoluejako valmis. Valantehneet -papit vetoavat kuninkaan ja kansalliskokouksen auktoriteettiin, -valankieltäjät paaviin, ja molemmat puolueet hallitsevat ja -vallitsevat ikäänkuin juuri heillä olisi oikeus seurakuntain sieluihin -ja omiin tuntoihin. Pääkaupungista leviää epäsopu ja hajaannus -maaseudulle. Se tunkeutuu kaikkiin olosuhteihin ja hajoittaa tuon -jo hajallisen Ranskan kahteen vihamieliseen leiriin, jotka tuokion -aikaa ovat jyrkimmät kaikista ja kääntävät koko huomion puoleensa. -Suuri hämminki syntyy kaikkialla. Useimmissa seurakunnissa nähdään -kahdenlainen jumalanpalvelus, jopa kaksi pappiakin. Monin paikoin ei -ollenkaan kuunnella valantehneen papin lukemaa messua, toisaalla taas -päinvastoin. Rojalistisessa Vendéessa on messussa läsnä 500-600:sta -seurakuntalaisesta ainoastaan 12-15 henkeä, kaikki muut menevät -joukoittain kuulemaan oikeauskoista messua, joka luetaan salaisuudessa. -Useissa paikoissa rahvas itkien rukoilee vanhaa kirkkoherraansa -pysymään luonansa. Champeronissa allekirjoittivat seurakuntalaiset -erityisen manifestin, jossa lupasivat olla huolimatta papiksi ketään, -joka oli vannonut tunnustavansa uuden hallitusmuodon. Eräässä kylässä -asukkaat lupaavat maksaa kaksinkertaisia veroja, jos saisivat -takaisin kirkkoherransa; eräässä toisessa rahvas poistuu kirkosta -perustuslaillisen papin ensi kertaa saarnatessa, ja vielä eräässä -viha menee sitäkin pitemmälle -- seurakuntalaiset näet karkoittavat -valantehneen papin ulos saarnastuolista ja ajavat häntä takaa -kaupunginportille saakka. - -Toiselta puolen vallankumousmiehetkin, vaikkapa ilman varsinaista -innostusta -- sillä sellaista ei papiston sivilikonstitutsioni, -kuten sanottu, kyennyt koskaan herättämään -- koettivat kaikin -tavoin kääntää ihmisiä antamaan kannatustansa uudelle järjestykselle -ja perustuslaillisille papeille. Sanomalehdet tekivät parastaan -vetämällä esiin mitä mahdottomimpia häväistysjuttuja pappien ja -apottien maailmasta; niitä kannattivat tehokkaasti lentokirjat ja -häväistyskirjoitukset ja vielä enemmän ne pilakuvat, jotka tarkoittivat -esittää kirkon miehiä mitä naurettavimmissa tiloissa. Monin paikoin -joutuivatkin valankieltäjät papit väkivallan ja vainon alaisiksi, ja -on kertomuksia papeista, jotka olivat pakoitetut piiloutumaan metsiin -välttääkseen perustuslaillisen papiston kostoa. Champagnessa vallan -ammuttiinkin eräs pappi hänen parhaillaan seistessä saarnastuolissa. - -Sellaiset tapahtumat loivat kiihkoilijoita ja marttyyreja ja yllyttivät -taisteluun ja vastarintaan. Päivä päivältä vastustus kävi yhä -sitkeämmäksi ja järkähtämättömämmäksi; päivä päivältä kasvoi yllyttely. -Avuksi käytettiin kansan taikauskoisuutta, luulotellen tälle, ettei -Jumala, vaan perkele puhui perustuslaillisen papin suusta ja että hänen -tarjoomansa ehtoollisleipä valoi myrkkyä ruumiisen. Vedottiin ihmisten -pieteettitunteesen saadakseen heidät kieltämään valantehnyttä pappia -hautaamasta heidän läheisimpiään; vedottiin nuoren tytön viattomuuteen -ja luuloteltiin hänelle, että valantehneen papin toimittama vihkimys -teki hänet vain miehensä rakastajattareksi eikä lailliseksi vaimoksi; -peloteltiin sillä, että hänen kastamansa lapset eivät kelpaisi -Kristuksen yhdyskuntaan. Salaisia lentokirjoja, joissa kaikkia -katolisen kirkon ystäviä kehoitettiin lujaan vastarintaan, painettiin -ja levitettiin kaikkialle miehestä mieheen. Kuten jo mainittiin, -olivat entiset luostarisisaret hyvin toimeliaita tässä yllyttelyssä, -ja ihmeteltävä on se miehuus, jolla he -- vapautensa, jopa henkensäkin -uhalla -- kävivät reaktsionisen papiston asioita ja ottivat kotonaan -vastaan vainottuja, jotka rohkeilla tahi varomattomilla teoillaan -olivat vetäneet päälleen epäluuloja. - -Koko tämän hiljaisuudessa -- ja usein pimeydessäkin -- työskentelevän -reaktsionisen liikkeen johtaja ja salainen yllyttäjä oli -mies, joka innokkaimmin ja ilmeisimmin oli edustanut papiston -sivilikonstitutsionia vastustavaa mielipidettä kansalliskokouksessa. -Hänen nimensä on hyvin tunnettu vallankumouksen historiassa; se -juuri ehkäpä useimmin esiintyy häväistyskirjoituksissa revolutsionin -ensi vuosina, samoinkuin hänen kuvaansakin samanaikuiset pilakuvat -useimmin jäljentävät. Se oli reaktsionisen papiston Pietari Erakko, -suutarinpoika, apotti Maury, mies, jonka miehuutta ja pelottomuutta -taistelussa täytyy ihmetellä, mutta joka muuten ei herätä mitään -varsinaista sympatiaa. Hänen korkea soturivartalonsa, se hieman -karkeahko ja rohkea sävy, joka leimasi hänen puhettaan ja liikkeitään, -sekä ne kaksi pistoolia, joita hän aina kantoi vyössään, saivat -hänet papintakista huolimatta näyttämään paremmin sotilaalta kuin -hengenmieheltä. Ja tämä luonne olikin sotaisa ja taistelunhaluinen; -tarvitsi vain nähdä hänet kadulla pitämässä puoliaan kiihoittunutta -kansanjoukkoa vastaan, joka kylläkin usein kävi hänen kimppuunsa; -tarvitsi vain kuulla hänen puhuvan kansalliskokouksessa, ymmärtääkseen -sen. Hänen kehuttu kaunopuheisuutensa oli voimakas ja huomattava -kiivaista ja uhkaavista hyökkäyksistään; se vakuutti mutta ei -lämmittänyt. Monet ovat ne historioitsijat, jotka esittävät Mauryn -kylmäksi, itsekkääksi, punnitsevaksi henkilöksi, jonka tarkoitus oli -päästä nousemaan ja hankkia kansansuosiota, ja joka häikäilemättä -kulki tätä päämaalia kohti huolimatta muusta kuin oman kunnianhimonsa -tyydyttämisestä. Onkin aivan luonnollista, että useat tutkijat, -varsinkin ne, joita on johtanut vallankumouksen ja sen töiden -arvosteluton ihmettely, tuntevat kiusausta käyttämään sitä epäiltävää -ainehistoa, joka on tavattavissa Mauryn historiaa varten niissä -häväistyskirjoituksissa, joita vallankumouksellinen puolue niin -mielellään sepitti, painatti ja levitti laajoihin piireihin; ja jos -he ovat tähän ainehistoon perustaneet arvostelunsa, niin on hyvin -luonnollista, että heidän päätelmänsä ovat tulleet sellaisia kuin ne -ovat tulleet. Mutta jos puolueettomasti katsotaan asioita, niin on -kuitenkin myönnettävä olevan melkein mahdotonta ajatella, että Maurya -olisi johtanut muu kuin oma vakuutus taistelussa revolutsionia vastaan. -Että Maury ei ollut unelmain ja mielikuvittelujen, vaan todellisuuden -mies, joka laski ainoasti todellisuuden tarjoomilla tekijöillä, niin, -että hänen käsityksensä asioista oli kyllin raitis, sitä sen sijaan -ei kukaan voine kieltää. Kysyttynä miksi hän vihasi revolutsionia, -sanotaan hänen varsin kylmästi vastanneen: "Ensiksi -- ja se on pääsyy --- koska se on riistänyt minulta tuloni. Toiseksi, koska jo 30 vuoden -aikana olen nähnyt, että ihmiset kukin erikseen ovat niin kehnoja, -etten voi odottaa heistä niin mitään, kun he liittyvät yhteen ja -toimivat yhteisesti." - -Suuresti huolissaan hallitusmuotoa säätävän kansalliskokouksen jäsenet -näkivät sen hajaannuksen, jonka sivilikonstitutsioni sai yhteiskunnassa -aikaan. Mutta kun he eivät voineet eivätkä tahtoneet peruuttaa uutta -lakia, katsoivat he ettei heillä ollut mitään keinoa riitaisuuksien -lopettamiseksi. Lakiasäätävä kansalliskokous asettui kirkon -suhteen yleensä edeltäjänsä kannalle. Mutta sen jäsenet huomasivat -mahdottomaksi antaa kahden papiston kahden vihollismahdin tavoin seisoa -toisiaan vastaan, toisen pysyvänä pystyssä laista huolimatta, toisen -vain nimeksi, ja korjatakseen tämän epäkohdan he ottivat tehtäväkseen, -maksoi mitä maksoi, puolustaa ja ylläpitää uutta järjestystä. - -Tämä tapahtui lukuisten säädösten avulla, joista toinen oli toistaan -ankarampi. Marraskuun 29 p. 1791 säädettiin ensin, että kaikki ne -papit, jotka eivät 8 päivän kuluessa vannoisi valaa, menettäisivät -palkkansa ja eläkkeensä, ja että niitä, jotka antoivat aihetta -levottomuuksiin ja mellakoihin, rangaistaisiin vankeudella 6 -kuukaudesta 2 vuoteen saakka. Seurauksena kuninkaan kiellosta -vahvistaa tätä säädöstä se kumminkin jäi melkeinpä tehottomaksi; -se ainoasti vaikutti että mieltenkuohu kasvoi ja puolueet entistä -kiukkuisempina seisoivat toisiaan vastaan. Asema kävi vaaralliseksi, -kun sota julistettiin 20 p. huhtik. 1792. Nyt jos milloin olisi sopu -ollut tarpeen, nyt jos milloin oli vaarallista, että valankieltäjät -papit käyttäisivät asemaansa kansan sielunpaimenina kiihoittaakseen -kansaa tottelemattomuuteen uusia lakeja ja vihaan kansan edustajia -vastaan. Peläten papiston yllyttelyjä kansalliskokous meni pitemmälle -kuin alussa oli aikonutkaan. Se antoi 27 p. toukok. 1792 uuden -säädöksen, jonka kautta kokous antoi suostumuksensa siihen että -departementtihallitusta hoitavat neuvostot olisivat oikeutetut -karkoittamaan departementista ne valantekemättömät papit, jotka 20 -aktiivisen jäsenen syyttämänä voitiin todistaa syyllisiksi häiriöiden -synnyttämiseen yhteiskunnassa. Ja muutamia kuukausia myöhemmin, 26 -p. elok. 1792, kovennettiin tätä säädöstä yhä edelleen, määräämällä -että kaikki valasta kieltäyneet papit poikkeuksetta olivat 15 päivän -kuluessa karkoitettavat. - -Sellaiset olivat ne kirkolliset olot, jotka konventti sai -perinnöksi lakiasäätävältä kansalliskokoukselta. Aluksi ei tämä -kolmaskaan eduskuntakokous näyttäytynyt vihamieliseltä uskontoa -kohtaan. Ne vaalikokoukset, jotka sen olivat valinneet, olivat -alottaneet kokoontumisensa messulla ja lopettaneet Te Deum'illa, ja -konventti ilmaisi olemassaolonsa alkuaikana useissa tilaisuuksissa -kunnioituksensa katolista uskontoa kohtaan. Sen jäsenet koettivatkin -aluksi rauhoittavilla lausunnoilla masentaa yhteiskunnassa vallitsevaa -mieltenkuohua, mutta nähdessään piankin ettei sillä mitään voitettu, -he alkoivat kulkea edeltäjäinsä viittomaa tietä. Määrättyään ensin -hinnan valankieltäjäin pappien päistä kokous epäluuloisena kääntyi -myös sellaisiin hengellisen säädyn jäseniin, jotka tähän saakka -olivat kulkeneet vapaina. Annettiin säädös, joka määräsi, että myös -entiset luostari veljet nyt oli pakoitettava valantekoon uhalla tulla -julistetuiksi epäluulon-alaisiksi antirevolutsionisista vehkeistä. -Mutta vaino ei tähän loppunut. Vallanpitäjät alkoivat äkkiä muistella, -että valantehneetkin papit olivat osottaneet suurta laimeutta papiston -sivilikonstitutsionin toimeenpanossa, ja nyt kääntyi viha näitä -vastaan. Heidän tarmottomuutensa leimattiin antirevolutsioniseksi -kiihkoiluksi ja kavallukseksi; myös heidät laskettiin epäiltyjen -joukkoon, ja sillä oli heidän kohtalonsa ratkaistu. Täst'edes -olivat kaikki kirkon miehet, asemasta ja mielipiteistä riippumatta, -vallankumouksellisen hallituksen vainoomisten esineenä. - -Mutta kuta kiivaampi vaino, sitä sitkeämpi vastarinta, sitä useampia -marttyyreja. Ja itsepintaisesti, melkein suonenvedon tapaisesti liittyi -kansa sielunpaimentensa ympärille; itsepintaisesti he sekoittivat -toisiinsa itse jumalanpalveluksen ja sen harjoittajat, luulivat -että valantekemättömiin pappeihin kohdistuvat vainot sisälsivät -samalla itse uskonnonkin vainoa ja asettuivat vihamieliselle kannalle -vallankumousta ja sen tarkoituksia kohtaan. Kun hallitus näki että -kansa asettui pappien puolelle, vaikkapa paheksuikin heidän vehkeitään, -yksinkertaisesti siitä syystä että papit sen käsityksessä edustivat -uskontoa, kun se näki ettei ollut mahdollista järkyttää kansan uskoa -sielunpaimeniinsa, syntyi tietysti ajatus pakoittaa se toisella tavoin -luopumaan epäjumalistaan. Se tapa oli hävittää itse jumalanpalvelus, -alentaa itse uskonnon arvoa ja -- kuten vallankumouksen aikana -lausuttiin -- antikristianiseerata Ranska. - -Monet tahtovat selittää konventin uskonnonvastaista kantaa yhä -selvemmäksi pyrinnöksi toteuttaa käytännössä jotakin filosofista -oppia. Mutta jos lähemmin syventyy oloihin ja tarkastelee niitä -objektiivisesti ja etuluulottomasti, niin huomaa varmaan, että pääsyy -konventin uskonnolliseen politiikkaan oli olevissa oloissa, jotka -kehittyivät päivä päivältä yhä turmiollisemmiksi. On hyvin vähän -luultavaa, että konventti olisi ajatellut toteuttaa mitään filosofisia -teorioita, jolleivät papit olisi harjoittaneet kiihoitustyötä, mikä -uhkasi heikontaa valtakunnan yhteyttä ja yhteiskunnan pysymystä. Huhti- -ja joulukuun 1793 välisenä kriitillisenä aikana, kun revolutsionilla on -taisteltava sekä kapinallista Vendéeta että europpalaista liittokuntaa -vastaan, papisto on yksissä tuumin vihollisen kanssa... ja silloinpa -kasvaa se liike, jonka tarkoituksena on tehdä loppu vanhasta -uskonmuodosta ja luoda uusi, mikä paremmin soveltuisi revolutsionin -henkeen ja olosuhteiden vaatimukseen. - - * * * * * - -Varsinainen antikristianiseeraustyö ei lähtenyt Pariisista vaan -maaseudulta. Sen alkuunpanijoina olivat ne konventin edustajat, -jotka olivat toimimassa "en mission", kuten sitä virallisesti -nimitettiin -- s.o. ne, jotka oli lähetetty maan eri osiin -levittämään sinne vallankumouksellisia aatteita. Ylipäänsä nämä -osottautuivat käytöksessään julkeiksi ja säälimättömiksi -- he -tiesivät että menestysvaliokunta piti heitä tarkoin silmällä, ja he -ponnistivat viimeisiin asti osottaakseen niin suurta ja kiitettävää -vallankumouksellista intoa kuin mahdollista. Kun papit departementeissa -harjoittivat kiihoitustyötään paljoa rohkeammin ja avonaisemmin kuin -Pariisissa, olivat kansanedustajat täällä varemmin kuin pääkaupungissa -alkaneet ilmaista suurta ja peittämätöntä halveksumista kirkkoa ja -uskontoa kohtaan -- halveksumista, joka ilmaisihe lukuisissa, ensin -negatiivisissa, sitten täysin selväpiirteisissä ja positiivisissa -toimenpiteissä. - -Konventti tyytyi aluksi vain hyväksymään asiamiestensä toimenpiteet, -mutta alkoi kohta itsekkin omilla teoillaan osottaa huomattavaa -kallistumista antikatolisuutta ja uskonnottomuutta kohti. -Heinäkuun 22 p:nä 1793 pyysi Saône-et-Loire departementti lupaa -valaa kanuunankuuliksi ne kirkonkellot, joita ei enää tarvittu -jumalanpalveluksessa. Konventti ei ainoasti hyväksynyt tätä pyyntöä, -vaan sai siitä lisäksi aihetta säätämään, että vast'edes oli jätettävä -vain yksi kirkonkello kuhunkin seurakuntaan ja että kaikki muut oli -asetettava isänmaan käytettäväksi ja kuukauden kuluessa valettava -kanuunankuuliksi. Tämä säädös kohtasi muutamissa seurakunnissa mitä -kiivainta vastarintaa, toisissa taas se aiheutti metelisiä kohtauksia, -kun vallankumoukselliset väkisin tunkeutuivat kirkkoihin ja riistivät -niistä ei ainoasti kirkonkellot, vaan myös kaikki kirkon kalleudet ja -kaikki pyhäinkuvat, vieroittaakseen kansaa niitä palvelemasta. - -Vielä pitemmälle samaan suuntaan meni konventti järjestäessään -sitä juhlaa, joka oli vietettävä muistoksi demokratian voitosta 10 -p. elok. 1793. Juhlalla, joka kokonaan pyhitettiin luonnolle, oli -näet puoleksi filosofinen, puoleksi panteistinen luonne. Suuri, -vartavasten tehty luonnon kuvapatsas oli pystytetty esittämään -naista, jonka rinnoista kaksi vesisadetta suihkusi esiin koskaan -ehtymättömän hedelmällisyyslähteen merkkinä. Jalustaan oli piirretty: -"Me olemme kaikki hänen lapsiaan." Sittenkuin konventin presidentti, -menestysvaliokunnan jäsen Hérault de Séchelles, oli hallituksen nimessä -lausunut dityrambin luonnon kunniaksi, tuon luonnon, jonka Ranskan -kansa oli ottanut oppi-isäkseen, hän täytti vedellä antiikkisen maljan, -pirskotti ensin siitä vähän patsaan yli, joi sitten itse ja ojensi -senjälkeen maljan vanhimmille ja etevimmille eri departementtien -edustajista. Tämä luonnonjuhla, joka ei suinkaan ollut mikään tyhjä -kuje tai näytelmä, vaan vietettiin vakavasti ja juhlallisesti, -ei kyennyt innostuttamaan kansaa -- se pysyi aluksi yksinäisenä -yrityksenä, joka kuitenkin puolestaan edisti mielien valmistamista -uudelle uskonnolle. - -Paljoa laajempi merkitys oli eräällä toisella konventin toimenpiteellä, -mikä samalla olikin kaikkein vastakirkollisin ja vastakatolisin. Se -oli revolutsionisen ajanlaskun, tasavaltaisen kalenterin, käytäntöön -ottaminen lokakuussa 1793. Uudella ajanlaskulla ei ollut mitään -yhteistä vanhan kanssa. Vuosi oli tosin jaettu 12 kuukauteen, kuukaudet -viikkoihin ja viikot kuuteen arki- ja yhteen pyhäpäivään, mutta -nämä vuodet, kuukaudet, viikot ja päivät eivät vastanneet vanhaa -ajanjakoa. Uuden ajanlaskun lähtökohtana oli tasavallan julistaminen -22 p. syysk. 1792. Vuosi ei siis enää alkanut tammi- vaan syyskuussa, -eivätkä kuukaudet 1:sestä vaan noin 20:nnestä päivästä; lepopäivät, -jotka korvattiin n.k. "dekadeilla", eivät sattuneet sunnuntaiksi -vaan keskelle viikkoa. Voi helposti ymmärtää, millaisen hämmingin -sellainen äkillinen toimenpide oli aikaansaava. Mutta tasavaltaista -kalenteria ei moitittu ainoasti sen aiheuttamista häiriöistä, vaan -etupäässä sen ateistisesta ja kokonaan uskonnonvastaisesta luonteesta. -Sunnuntain poistaminen, ikivanhain uskonnollisten juhlain korvaaminen -muilla juhlilla, joskaan ei vallan uskonnottomilla, niin ainakin -kaikkea uskonnollista ainesta puuttuvilla, juhlilla luonnon, vapauden, -järjen kunniaksi, tuttujen ja rakasten pyhimysten nimien poistaminen -kalenterista, tuo kaikki oli hyökkäys kansan pyhitystunnetta vastaan, -se oli ilmeinen yritys riisua jumalanpalvelukselta sen pyhäpuku, yritys -erottaa uskonto jokapäiväisestä elämästä. - -On ilmi selvää että niillä konventinjäsenillä, jotka ajoivat perille -kalenterinmuutoksen, oli ateistinen päämaali mielessään -- tarvitsemme -vain lukea sen raportin, jossa Romme esitti ehdotuksen konventille, -ollaksemme siitä varmat. Säädös herättikin suunnatonta huomiota; ei -ainoasti Ranskassa vaan koko Europassa kalenterireformi leimattiin -suurimmaksi julkeudeksi, sillä kaikkialla se käsitettiin rohkeaksi -taisteluunhaastoksi, karkeaksi herjaukseksi itse uskontoa vastaan. -Niin, tämä toimenpide, joka meistä tuntuu verrattain mitättömältä, -kun tiedämme sen seurausten jääneen vähiksi, sai Europan pelosta -vapisemaan, sillä kansalta, joka rankaisematta kävi kansan ikivanhan -uskonnon kimppuun, voitiin muka odottaa mitä hyvänsä. - -Sillä välin tuli antikristianiseeraustyö maaseudulla päivä päivältä -yhä rohkeammaksi. Väkivaltaisimmat asiamiehet olivat André Dumont -Sommessa ja Laplanche Orléans'issa ja Bourges'issa; he pakoittivat -pappeja menemään naimisiin ja julkisesti kieltämään uskontonsa ja mitä -suurimmalla ankaruudella vainosivat kaikkea uskonnollisten menojen -harjoittamista. Itsenäisin oli kuitenkin Fouché Nevers'issa; hän se -mitä julkeimmalla ja törkeimmällä tavalla hätyytti itse katolista -uskoa ja muita enemmän ajoi puhtaasti ateistista tarkoitusperää. Kun -hänelle oli syntynyt poika, kastoi Fouché itse hänet Nièvreksi isänmaan -alttarilla. Kun Brutuksen rintakuva oli paljastettava Neversissä, -hän yhdessä hyvän ystävänsä ja henkiheimolaisensa Chaumetten kanssa -toimitti luonteeltaan täysin uskonnonvastaisen juhlan; ja jonkun -päivän perästä hän valheellisesti selitti olevansa konventin lähettämä -perustamaan vanhan taikauskoisen uskonnon sijaan uuden, jolla ei muka -ollut mitään muuta tarkoitusta kuin jumaloida isänmaata eikä muita -uskonlauselmia kuin luonnollisen moraalin määräämiä. - -Fouchén esimerkkiä seurattiin monin paikoin, ja kaikkialla -departementeissa alettiin kohta huomata uskontoa hävittäviä -pyrkimyksiä. Maakansaankin tarttui liike. Se kunta, joka ensinnä -osotti halveksivansa katolista uskontoa, oli yksi pienimpiä ja -vähäpätöisimpiä, nimittäin kauppala Ris-Orangis Isle-de-Francessa. -Tällä pikku kauppalalla oli suojeluspyhänään ollut Pyhä Blasius, mutta -kun erään nuoren vapaaehtoisen oli onnistunut innostuttaa asukkaat -Brutuksen hyväksi, erottivat he Pyhän Blasiuksen suojeluspyhimyksen -virasta ja asettivat sijaan Brutuksen, minkä jälkeen he nimittivät -kuntansa tuon roomalaissankarin mukaan. Kirkkoherransakin he erottivat, -mutta hänen paikalleen ei astunut kukaan muukaan. Ei viipynyt kauan, -ennenkuin kaikkiin piirikunnan kuntiin tarttui sama uudistushalu, ja -ennenkuin hallitusmiehet voivat ilmoittaa kertomuksissaan konventille, -että piirikunnan enemmistö ei enää tahtonut tietää muusta lepopäivästä -kuin dekadista, muista juhlista kuin sydämen määräämistä, eikä muusta -jumalanpalveluksesta kuin vapaudesta, sekä että he olivat päättäneet -jättää valimoihin kaikki vanhan taikauskon kapineet. Melkein samaan -aikaan lähetettiin konventille eräästä toisesta kunnasta, Mennecyn -kauppalasta, lähetystö, jonka jäsenet uskontoa pilkatakseen olivat -pukeutuneet pappispukuihin ja messupaitoihin. He selittivät tulleensa -luopumaan vanhasta taikauskostaan ja ilmoittamaan konventille, että -he hävittämiensä Pietarin ja Paavalin kuvien sijaan olivat kirkkoonsa -pystyttäneet nuo kaksi vapaudenmarttyyria, Lepelletierin ja Maratin, -että he olivat sijoittaneet vapauden kuvapatsaan kirkon alttarille -ja että he eivät enää tahtoneet tietää mistään kirkkoherrasta. Ei -monta päivää sen jälkeen sai konventti vastaanottaa Seine-et-Oise -departementista saapuneen lähetystön, joka anoi ettei vasta kuolleelle -Versaillesin piispalle enää määrättäisi jälkeläistä. - -Yhä suuremmaksi kävi myös se pakoittelu, jota konventti sai kokea -Pariisin yleisön puolelta. Joka päivä saapui anomuksia mitä rohkeimpine -toivomuksineen. Suuri osa niistä tahtoi koko papiston täydellistä -pois pyyhkäisemistä peruuttamalla pappien palkat. Ja jopa 5 p. -marrask. 1793 Marie-Joseph Chénier rohkeni tarjota konventille -suunnitelman todelliseksi maallikkouskonnoksikin, joka muka oli ainoa -yleismaailmallinen, jolla ei muka ollut lahkoja eikä mysterioita, jolla -oli yksi ainoa uskonkappale: tasa-arvoisuus, jonka oppaina olivat lait -ja pappeina valtion virkamiehet -- sanalla sanoen se uskonto, jonka -muodosti rakkaus isänmaahan. - -Konventin epäröidessä ottaa ratkaisevaa askelta alkoi Pariisin -kommuuni osottaa jyrkintä radikalisuutta uskonnollisessa kysymyksessä. -Jo lokakuussa 1793 se kielsi Pariisissa julkisesti harjoittamasta -katolista uskontoa, ja sen päämiehet, väkivaltainen Hébert ja tuo -samalla kertaa raaka ja sentimentalinen Chaumette, hautoivat mielessään -rohkeita tuumia perustaa vallan uuden uskonnon, joka jumalakseen -asettaisi järjen. Yhdessä cordelieriklubissa olevain samoinajattelevain -virkaveljiensä, preussilaisen Anacharsis Clootsin ja kirjakauppias -Momoron kanssa he tiheissä salaisissa kokouksissa neuvottelivat -paraasta keinosta tuumiensa toteuttamiseksi, ja raivatakseen tietä he -ensin sopivat valmistavasta toimenpiteestä. - -Marraskuun 6:nnen ja 7:nnen päivän välisenä yönä 1793 lähtivät Cloots -ja eräs kommuunin jäsen Pariisin piispan Gobelin luo ja ehdottivat -hänelle, että hän papistoineen vapaatahtoisesti jättäisi paikkansa. -Gobel oli liian nöyrä ja liian säikähtynyt voidakseen vastata muuta -kuin että hän, ollen valittu yleisön yksimielisen toivon perustuksella, -oli tietysti valmis jättämään paikkansa, jos kerran yleisö niin tahtoi -ja vaati. Hän pyysi ainoasti muutaman tunnin ajan neuvotellakseen -asiasta piispanneuvoston kanssa. - -Seuraavana päivänä Gobel saapuu konventtiin piispanpuvussa ja -papistonsa seuraamana, ja hän selittää puheessa, josta henkii -vapaudenrakkaus, kansanvaltaisuus ja antiklerikalismi, että hän -luopuu virastaan ja tunnustaa, ettei pitäisi olla muuta virallista -jumalanpalvelusta kuin vapaudelle ja pyhälle tasa-arvoisuudelle -omistettu. Presidentti aluksi ällistyy tästä kohtauksesta, mutta -malttaa mielensä ja pitää kiitospuheen, missä lausuu mielipiteenään, -ettei mikään muu uskonto kuin järjen saisi vast'edes vallita; minkä -jälkeen Gobel laskee pois sormuksensa ja piispanristinsä ja panee -päähänsä punaisen sansculottilakin yleisen riemun vallitessa. -Innostus tarttuu muihinkin, ja useat konventin pappisjäsenistä -astuvat esiin ja luopuvat vapaaehtoisesti viroistaan. Silloin joku -mainitsee Grégoiren nimen. Todellakin, Grégoire! Hän on jäsenenä -yleisessä valistuskomiteassa, joka parhaillaan on koolla läheisessä -huoneessa, ja hänet haetaan sieltä kaikella kiireellä. Tuskin on -hän astunut saliin, kun hän näkee itsensä useain "vuoren" jäsenten -ympäröimänä, jotka uhkaavin elein kehoittavat häntä seuraamaan -Gobelin esimerkkiä. Joka taholta hän kuulee ääniä, jotka vaativat -häntä nousemaan puhujalavalle. Minkätähden? kysyy Grégoire, joka ei -tiedä mitään Gobelin luopumisesta eikä ollenkaan ymmärrä ympäristönsä -huutoja. "Luopuaksesi piispanvirastasi, hylätäksesi uskonnollisen -puoskarintoimesi", vastataan hänelle, ja presidentti antaa hänelle -pyytämättään sananvuoron. Silloin hän nousee puhujalavalle ja vihasta -vapisevin äänin selittää ei aikovansa noudattaa konventin jakobiinisten -jäsenten mieltä: "Minua vaaditaan uhrautumaan isänmaan hyväksi", hän -lausuu, "ja minä olen tottunut kuulemaan puhuttavan uhrauksista. -Mutta millainen on tämä uhraus? Piispantulojeniko luovuttaminen? -Niin, olen valmis sen tekemään ja ilman hetkisenkään kaipausta. Mutta -jos se koskee minun uskontoani, niin silloin kiellän, sillä se on -ulkopuolella teidän valtaanne eikä teillä ole mitään oikeutta hätyyttää -sitä. Kuulen puhuttavan kiihkoilusta ja taikauskosta. Itse olen alati -taistellut niitä molempia vastaan, sillä kiihkoilu ja taikausko ovat -mitä jyrkimmässä ristiriidassa kaiken uskonnon kanssa. Mitä minuun -tulee, niin olen katolilainen vakuutuksesta ja tunteesta; papiksi olen -tullut omasta kutsumuksestani. Kansa on valinnut minut piispaksi, mutta -virkaani en ole saanut kansalta vaan Jumalalta. Olen koettanut tehdä -hyvää hippakunnassani sen vakuutukseni mukaan, joka on minulle pyhä -ja jota kukaan ei voi minulta riistää. Minä pysyn piispanvirassani ja -vetoan sen suhteen hallitusmuodon julistamaan uskonvapauteen." - -Grégoire kertoo itse muistelmissaan, että hänen astuessaan alas -puhujalavalta hänen virkaveljensä karttoivat häntä kuin ruttoista, ja -hän sanoo 18 kuukauden aikana alituisesti odotelleensa rangaistusta -rohkeudestaan. Mutta ne kirkumiset ja hyssytykset, jotka keskeyttivät -hänen puhettansa, olivat ainoa tapa, millä hänelle uskallettiin -näyttää paheksumista, sillä kaikki tiesivät että Grégoirella -oli ystävänä ja tukena se mies, joka itsepäisellä vaitiolollaan -antikristianiseeraustyön suhteen kyllin selvästi osotti paheksuvansa -sitä, se mies, jonka aikeita päivä päivältä alettiin yhä enemmän -pelätä ja jonka tahto yhä enemmän alkoi tulla laiksi -- Robespierre. -Grégoiren kieltäyminen oli kuitenkin suuri pettymys kommuunille. Mutta -sen sijaan tämä sai iloita muista uskonkieltämisistä ja luopumuksista, -joita Gobelin jutun jälkeen saapui tukuttain. Useat papit siinä -osottivat halpamaista ja alentavaa orjallisuutta; niinpä esim. monet -heistä tahtoivat tehdä uskottavaksi, ettei heillä oikeastaan koskaan -ollut ollutkaan mitään uskonnon tunnetta, vaan että he olivat ainoasti -teeskennelleet sellaista, kunnes -- kuten Haute-Viennen piispa lausui --- "kaikkivaltias vuoripuolue" oli suonut heille oikeuden avoimesti -ilmaista ateistisen kantansa! - -Saman päivän iltana, jolloin Gobelin luopuminen oli tapahtunut, -kommuuni teki päätöksen ottaa täyden askeleen katolisen uskon -julkiseksi hävittämiseksi. Sen jäsenet näet silloin päättivät kolmea -päivää myöhemmin viettää juhlan vapauden ja järjen kunniaksi, juhlan, -jolla uusi jumalanpalvelus, jonka he tahtoivat panna voimaan, oli -vihittävä. Ja ettei kirkon entinen päämies, paavi, hetkistäkään -olisi epätietoinen siitä, mikä oli hallitsevien kanta kirkollisessa -kysymyksessä, päätti Pariisin kommuuni Chaumetten ehdotuksesta -käännättää vallankumous-mielisellä runoilijalla Dorat-Cubières'illa -italiaksi kaikki julaistut antiklerikaliset säädökset ja lähettää ne -paaville parantaakseen muka häntä erehdyksistään. - -Marraskuun 10 p. 1793 oli järjenjuhlan viettämispäivä. Harmaassa -sateisessa ilmassa samosivat kommuunin ja poliisidepartementin jäsenet -varhain aamusella juhlasaatossa Notre-Dame kirkkoon. Heitä seurasi -suuri kansanjoukko. Kirkkoon astuessaan he näkivät sen kauniisti -koristetuksi, mutta siten, että kaikki, mikä voi muistuttaa katolisesta -uskonnosta, oli huolellisesti poistettu. Kirkon keskustaan oli -pystytetty vuorentapainen, joka laskosverhoilla oli yhdistetty oikean- -ja vasemmanpuolisiin sivupylväihin. Kuori ja alttari olivat siten -peitossa ja kirkko sai leveän, valaistun salin näön. Vuoren huipulla -oli pieni, pyöreä, kreikkalaistyylinen temppeli, jonka etusivulla -voitiin lukea sanat: "Pyhitetty filosofialle". Oven molemmin puolin -oli asetettu neljä kuvapatsasta: Voltaire, Rousseau, Montesquieu -ja Franklin. Temppelin alla, vuoren keskipalkoilla, paloi pienellä -kreikkalaisalttarilla soihtu, joka oli esittävinään totuuden soihtua. - -Juhlameno alkoi eräällä kansalliskaartin soittokunnan esittämällä -soittonumerolla. Sen tauottua tuli molemmilta puolin temppeliä esiin -jono nuoria tyttöjä, puettuina valkoisiin, kolmiväriset vyöhyet -uumilla, kukkaseppeleet päässä ja soihdut kädessä. He laskeusivat -totuuden soihdulle saakka, notkistivat siinä polviaan, nousivat -jälleen pystyyn ja suuntasivat kulkunsa vuoren huippua kohti. Nuorten -tyttöjen kadottua tuli temppelistä ulos nainen, joka senaikuisten -lausuntojen mukaan oli kauneus henkilöityneenä; hän oli puettu valkeaan -pukuun, hänen olkapäillään liehui sininen vaippa ja päässä oli hänellä -punainen lakki; hänen ryhtinsä sanotaan olleen mahtavan ja sulavan -samalla kertaa. Se oli vapaus. Sill'aikaa kun häntä kannettiin ympäri -viheriään verhotulla tuolilla, kohosivat kaikki kädet häntä kohti, ja -tasavaltalaiset kunnioittivat häntä virittämällä hänen ylistyksekseen -Marie-Joseph Chénierin sepittämän hymnin, johon Gossec oli säveltänyt -musiikin. Laulun tauottua vapaudenjumalatar katosi jälleen temppeliin. -Samallapa innostus puhkee ilmi myrskyisessä riemussa; huudetaan, -taputetaan käsiä, ja toisten kansalaisten virittäessä uusia lauluja -toiset äänekkäästi vannovat pysyvänsä uskollisina vapaudelle kaikissa -olosuhteissa. Kuka esitti vapaudenjumalatarta, ei ole saatu selville; -luultavasti se oli joku oopperan näyttelijätär, Candeille, Maillard tai -Aubry kukaties; muutamat historioitsijat mainitsevat myös kirjakauppias -Momoron kaunista vaimoa. - -Konventin jäsenet oli pyydetty juhlaan vasta samana päivänä, kun näet -johtajat olivat pelänneet, että he viime hetkessä ehkä tekisivät -joitakin esteitä järjenjuhlan viettämiselle. Kun konventilla -kutsumuksen saapuessa oli käsillä tärkeitä tehtäviä, tapahtui koko -toimitus ilman että konventti oli edes lähettänyt edustajiakaan. Juuri -kun konventin istunto oli loppumaisillaan, ilmoitettiin kumminkin, -että järjenjuhlasaatto oli konventin ulkopuolella ja pyrki sisään. -Sitä johdattaa joukko nuoria soittoniekkoja, jotka sisään tultuaan -virittävät isänmaallisen hymnin, mihin sotilaat ja muut kansalaiset -ottavat osaa. Lukuisa joukko kansalaisia, punaiset lakit päässä, -astuu sitten esiin ja kohottaa äänekkäitä eläköönhuutoja "vuorelle" -ja tasavallalle. Konventin jäsenet ja saattoa seurannut kansa yhtyvät -niihin ja veljellistyminen on yleinen. Nyt astuvat sisään valkopukuiset -tytöt vapaudenjumalattaren seurassa, jota tuolissaan neljä kansalaista -kantelee ympäri. Tämä ryhmä pysähtyy presidentin eteen, nuoret tytöt -muodostavat piirin vapaudenjumalattaren ympärille, ja kansalaiset -virittävät Notre-Damessa laulamansa hymnin. Sitten ryhtyy Chaumette -puhumaan. Lausuttuaan aluksi ilonsa siitä, että kaikki vanha fanatismi -ja taikausko oli hävitetty, hän jatkaa: "Me emme ole osottaneet -kunnioitustamme tyhjille kuville, hengettömille epäjumalille. Ei! me -olemme valinneet itse luonnon taideteoksen edustamaan luontoa, ja -tämä pyhä kuvateos on saanut sydämemme leimuamaan täyteen liekkiin." -Yksi ainoa pyyntö, yksi ainoa toivomus kuuluu kaikkialla. Kansa näet -sanoo: "Me emme enää tahdo pitää pappeja, me emme tahdo tunnustaa -mitään muita jumalia kuin niitä, jotka luonto on meille antanut. -Me, sen puolestapuhujat, olemme kuulleet tämän toivomuksen, ja me -tuomme sen teille järjen temppelistä. Kunnioittaaksemme vielä enemmän -vapautta olemme nyt tulleet lain asunnolle". Ja hän lopettaa puheensa -toivotuksella että Notre-Damen kirkko pyhitettäisiin järjelle ja -vapaudelle -- ja konventti säätää -- sittenkuin Chabot oli muovannut -tämän toivomuksen esitykseksi -- että Notre-Damen kirkko oli tästälähin -oleva järjen temppeli. Romme ehdottaa että vapaudenjumalatar istuutuisi -presidentin viereen, ja Chaumette saattaa oopperanäyttelijättären -puheenjohtajan pöydän luo; täällä jumalatar istuikse presidentin ja -sihteerin väliin, saatuaan kansan riemuitessa ja käsiään taputtaessa -heiltä ensin veljeyssyleilyn. Koko meno loppuu siten että järjensaattue -ja noin puolet konventin jäsenistä lähtevät uudelleen Notre-Damen -kirkkoon, jossa aamupäivän juhlatoimitus uudistetaan konventin -kunniaksi. - -Kommuunin esimerkkiä seurasivat kaikki Pariisin 48 aluepiiriä, jotka -kilpailivat innossa luopua uskostansa ja viettää juhlia järjen -kunniaksi. Monin paikoin nämä juhlat olivat meluisia ja pahennusta -herättäviä; joskus ne turmeltuivat todellisiksi hurjastelujuhliksi. -Eräässä kirkossa sytytettiin keskelle lattiaa rovio, johon heitettiin -kaikki katolista uskoa muistuttavat pyhäinjäännökset; eräässä -toisessa loppui juhla pyhän neitsyen kappelissa pidetyllä tanssilla. -Maaseudullakin ilmaisihe järjenpalveluksen vihkiminen paikka paikoin -mitä arvottomimmalla tavalla. Saint-Eustachen kirkko oli muutettu -oikeaksi kapakaksi, johon kaikenlaista väkeä oli kokoontunut ja jossa -entinen pappi tanssi carmagnolea huonomaineisten naisten kera. Lyonissa -puettiin aasi kaikilla papillisilla arvomerkeillä ja kuljetettiin siten -juhlasaatossa ympäri kaupunkia. - -Monin paikoin tätä uskonmenoa kuitenkin harjoitettiin täydellä -todella. Useat piirit järjestivät varsinaiset jumalanpalvelusmenot, -toimittivat katkismuksia ja alkoivat säännöllisesti harjoittaa -uutta jumalanpalvelusta. Ylipäänsä voi sanoa, että useimmissa -departementeissa, varsinkin niissä, jotka elivät ankaran pakon -ja ulkonaisen vihollisvaaran uhkan alaisina, järjenpalvelusta -harjoitettiin paljoa suuremmalla juhlallisuudella ja syvemmällä -harrastuksella kuin Pariisissa. Ulkonaisesti tapa oli melkein -kaikkialla yhtäläinen, mutta tuskinpa voinee ajatella mitään -epämääräisempää ja vaihtelevampaa kuin se tapa oli, millä -järjenpalvelus täällä käsitettiin. Oli selvää, että tähän -palvelukseen oli puhaltanut henkeä Voltaire, hänen vihansa kirkkoa -ja papistoa vastaan, hänen kehoituksensa "Ecrasez l'infame!" ja -useissa departementeissa se käsitettiinkin siten -- uuden uskon -papit viittasivat Voltaireen, puhuivat hänen hengessään, jopa -"saarnoissaan" sananmukaisesti siteerasivatkin hänen lausuntojaan. -Toiset departementit olivat saaneet häilyviä vaikutteita -encyklopedisteilta ja toiset taas Rousseaun deismistä. Rousseaun -rintakuva asetetaan esille monin paikoin tällaisissa juhlissa, ja hänen -nimensä mainitaan usein Voltairen kanssa, jopa yksinäänkin. Mutta -järjenpalveluksessa ei filosofinen piirre aina ollut ilmeisimpänä, -sillä filosofisen ohella siinä oli toinenkin aines, joka on saanut -osakseen paljoa vähemmän huomiota, mutta ei suinkaan silti ansaitse -jäädä syrjään -- se on isänmaallinen aines, joka, jos syvennymme -järjenpalvelukseen, tuntuu,kieltämättömältä. Uuden uskonnon ollessa -sivistyneille kansanluokille melkein yksinomaan filosofista laatua, -se alemmille kerroksille useinkaan ei ollut muuta kuin rakkaus -vallankumousta ja isänmaata kohtaan. Todistuksena siitä on, että -maaseurakunnissa järjenjuhlia vietettäissä ja uutta uskonmenoa -harjoittaissa usein filosofien rintakuvien sijaan asetettiin sellaisia, -joilla oli revolutsioninen pyhitysarvo; etusijassa tällä tavoin -tietysti kunnioitettiin murhatuita konventinjäseniä Lepelletier de -Saint-Fargeauta ja Marata. - - * * * * * - -Mutta järjenpalvelus oli hankkinut itselleen leppymättömiä vihollisia -konventin keskuudessa. Danton leimasi sen sallittamattomaksi -uskonnolliseksi naamiohuviksi, ja Robespierre odotti vain tilaisuutta -kostaakseen järjenpalveluksen johtajille, joille hän ei voinut -antaa anteeksi, että he olivat kohonneet kansansuosion kantamina ja -tuokion aikaa näyttäneet suuremmilta kuin hän itse. Jo kauan oli -Robespierre mietiskellyt sellaista uskoa, joka soveltuisi Ranskalle, -ja hän olikin vihdoin luonut uskonmuodon prinsiippineen ja dogmineen, -uskonmuodon, joka perustui Rousseaun aatteihin ja vastasi hänen omaa -valtiollista ihannettaan -- despotismia. Se oli korkeimman olennon -kunniaksi toimitettu palvelus -- yhtä abstraktinen kuin järjenpalvelus -ja yhtä fantastinenkin, mutta ulkonäöltä enemmän laatuun käypä ja -asiallisempi sen kautta, että se tunnusti korkeimman olennon, s.t.s. -Jumalan. Uskoiko Robespierre itse esittämiinsä dogmeihin, on vaikea -sanoa; varmaa vain on että hänen pyrintöjänsä tässä suhteessa vähemmin -johti uskonnollinen kuin valtiollinen motiivi. Hänen mielikuvitustaan -viehätti ajatus filosofisesta kristinuskosta, jonka profeetta ja -ylimäinen pappi hän itse olisi oleva. Hänen despoottista mieltään -viehätti ajatus teokraattisesta valtiosta, jossa hän itse olisi oleva -jonkinlainen yliluonnollinen olento, välittäjä Jumalan ja ihmisten -välillä, vallankumouksellisen evankeliumin Messias. Ja tämä varmaan oli -pääsyynä siihen, että Robespierre tahtoi lahjoittaa Ranskalle korkeinta -olentoa kunnioittavan uskonnon. - -Aluksi Robespierre ilmoitti; aikeitaan hyvin varovasti ja hämärin -sanoin; hän tyytyi vain kaikin tavoin halventamaan järjenpalvelusta ja -kiinnittämään kansan huomiota sen kieroon ja jumalattomaan luonteesen. -Vasta kun hän oli lähettänyt mestauslavalle kaikki ne, jotka hän -leimasi ateismin puolustajiksi: Hébertin, Chaumetten, Clootsin -ja Gobelin, hän käy suoraan päämaaliaan kohti ja 6 p. toukokuuta -esittää seikkaperäisessä kertomuksessa konventille uuden uskonnon -perusprinsiipit. Nämä prinsiipit olivat sangen yksinkertaiset. Ranskan -kansa olisi tunnustava sielun kuolemattomuuden ja korkeimman olennon -olemassaolon; se olisi tunnustava, että ainoa korkeimman olennon -arvoinen jumalanpalvelus oli ihmis- ja kansalaisvelvollisuuksien -täyttäminen. Tärkeimmät näistä velvollisuuksista olivat: vihata -tyranniutta, rangaista ja vainota pettureita ja tyranneja, auttaa -onnettomia, sääliä heikkoja, puolustaa sorrettuja, tehdä hyvää muille -ja olla tekemättä mitään vääryyttä. Kaikki muut artikkelit sisälsivät -määräyksiä kansallisista juhlista, joita oli vietettävä muistuttamaan -kansaa jumaluuden olemassaolosta ja tälle tulevasta; kunnioituksesta. -Tärkein näistä juhlista oli se, joka oli vietettävä 20 p:nä -prairialkuuta korkeimman olennon kunniaksi. - -Sinä päivänä oli uusi uskonto vihittävä, ja kun Robespierre huomasi, -ettei se näkynyt kohtaavan mitään vakavampaa vastarintaa, alkoi hän -heti tehdä valmistuksia juhlan viettämiseksi. Juhlan järjestämisen -ylivalvonta uskottiin Davidille. Muutamia päiviä ennen juhlaa päätti -konventti, että sen jäsenet miehissä olisivat läsnä, minkä ohella -Robespierre valittiin konventin puheenjohtajaksi lähimmäksi ajaksi, -toimenpide, joka jo ennakolta määräsi hänet näyttelemään pääosaa -tulevassa juhlassa -- ja muutapa Robespierre ei kai lienekkään -ajatellut. - -Prairialkuun 20:nes päivä (8 p. kesäk.) valkeni säteilevän kauniilla -ilmalla, joka jo yksistään oli omiaan tekemään mielet otollisiksi -ja iloisiksi. Koko Pariisi oli pukeutunut juhlapukuunsa. Kaikki -rakennukset, niin korkeat kuin matalatkin, oli näet päivää ennen -koristettu kasveilla ja kiedottu kukista, kasveista ja kolmivärisistä -lipuista tehdyillä köynnöksillä. Kaikki oli yhtenäisempää ja kauniimpaa -kuin mitä milloinkaan ennen vallankumouksen aikana oli aikaansaatu. -Mars-kentälle oli pystytetty tavanmukainen vuori, jossa oli tornit -ja luolat ynnä kaikenlaisia ulottumia. Tuileriain puistossa kohosi -valtainen kuvapatsas esittäen ateismia ja varustettuna vaalilauseella -"Ulkomaan ainoa toivo", joka kyllin selvästi osottaa, missä -tarkoituksessa patsas oli pystytetty. - -Kello 8 aamulla ilmoittaa kiväärien yhteislaukaus juhlan alkavaksi. -Tämän merkin kuullessaan kokoontuvat Pariisin 48 aluepiirin asukkaat -määrätylle paikalle piireissään, jonka jälkeen he järjestyvät -juhlakulkueeksi, ja siten lähtee nyt yht'aikaa 48 samanlaista -juhlakulkuetta Tuilerioita kohti. Kerrotaan Robespierren muuten -niin eleettömäin kasvojen säteilleen ilosta, kun hän katseli -näitä ihmisjoukkoja tilaisuuteen vartavasten rakennetusta -Yhteyspaviljongista, jossa konventin jäsenet olivat. Kellon lyödessä -12 konventin jäsenet astuvat paviljongista ulos, yllään kalliit puvut, -sulitetut hatut ja leveät vyöhyet kansallisvärisine hetaleineen. -Robespierre on puettu vaaleansiniseen samettipukuun, hän kantaa -puuteroitua tekotukkaa ja on joukosta ainoa, joka on paljain päin. -"Hän astuu parvekkeelle", kertoo muuan silminnäkijä, "hän lähestyy, -hän tekee kädellään merkin osottaakseen tahtovansa puhua, ja yli -näiden 100,000 ihmisen leviää syvin äänettömyys. Hän puhuu, ja Ikuinen -ottaa vastaan sen kunnioituksen, jonka vapaat miehet hänelle siten -osottavat". Puheen jälkeen, joka itse asiassa ei sisältänyt muuta -kuin tyhjiä ja sisällyksettömiä puheenparsia, virittivät kaikki -kansalaiset yhdessä uuden hymnin, jonka senkin Gossec oli säveltänyt -M.-J. Chénierin sanoihin, ja jonka edellisenä päivänä konservatorion -opettajat, m.m. Gossec, Méhul ja Chérubini, olivat opettaneet koko -Pariisille. Sen jälkeen Robespierre otti soihdun ja sytytti ateismin -kuvapatsaan. Nyt näkyi, että tämä salasi sisällään toisen kuvapatsaan, -joka esitti viisautta ja esiintyi nyt -- kauneutensa kaikessa -sädeloistossa, sanovat Robespierren ystävät, kun taas toiset väittävät -sen olleen jotenkin tulen mustaaman. Robespierre piti nyt toisen -valmistamansa puheen, jossa hän, liittäen sanansa juuri tapahtuneesen -polttokohtaukseen, leimasi ateismin kerrassaan hylättäväksi. Siten oli -juhlan ensi osasto lopussa. Toinen puoli tapahtui Mars-kentällä; siihen -kuului hymnejä, valkopukuisten tyttöjen toimittama kukkienheittely y.m. -samantapaista, ja se oli muuten toisten senaikuisten isänmaallisten -juhlien kaltainen. - -Samaan aikaan kuin Pariisissa vietettiin kaikkialla maaseudullakin -juhlia korkeimman olennon kunniaksi, ja siten oli uusi uskonto vihitty -tarkoitukseensa. Mitään suurempaa merkitystä tämä uusi uskonto ei -kuitenkaan saavuttanut, eikä tuskin missään sen sisällystä käsitetty -siten kuin Robespierre oli tahtonut. Ne, jotka olivat suostuvaisia -uuden opin uskonnollisiin kohtiin, tervehtivät sitä katolisuuden -henkiinherättämisenä. Ne taas, jotka siinä näkivät filosofiselle -pohjalle rakennetun uskonnon, sekoittivat sen -- Robespierren ja -hänen ystäviensä suureksi kauhistukseksi -- sen uskonnon kanssa, -jonka sijalle sen juuri tuli astua, nimittäin järjenpalveluksen -kanssa. Järjen nimeä kantavissa temppeleissä usein samat miehet, -jotka ennen olivat olleet järjen julistajia, nyt pitivät puheita -korkeimmalle olennolle; sanotaanpa eräässä kunnassa tapahtuneen, -että totuuden jumalatarta esittämään oli valittu sama nuori nainen, -joka muutamia kuukausia aikaisemmin oli toiminut järjenpapittarena -vihkimysjuhlassa 10 p. marrask. 1793. Sellainen sekoitus oli muuten -vallan luonnollinen. Osaksi ei voitu vaatia että ainakin kansa olisi -voinut käsittää molempien uskonmuotojen välisen aatteellisen eron, -kun niiden ulkonaiset ilmaisut olivat niin toistensa kaltaiset. -Molemmissa vihkimysjuhlissa oli pystytetty vuori kunnioittamaan -konventin vuoripuoluetta, molemmissa oli nähty valkopukuisia -tyttöjä kukat kädessä ja kuultu isänmaallisia hymnejä, jotka olivat -samojen kirjailijain sepittämiä samojen säveltäjäin musiikkiin. -Eihän ollut siis ihmeellistä, että monikin erehtyi vapauden- ja -viisaudenjumalattaren välillä, varsinkin kun nämä molemmat kuuluvat -olleen hyvin toistensa näköisiä! - -Toiselta puolen taas sai korkeimman olennon palvelus, samoinkuin ennen -järjenpalvelus, piankin monin paikoin isänmaallisen luonteen. Se on -sodan ja tasavallan jumala, jota kunnioitetaan korkeimman olennon -nimessä; hänelle ne nousevat kaikki rukoukset ja avuksihuudot noina -vaikeina aikoina, ja merkillinen tosiseikka onkin, että korkeimman -olennon palvelustakin harjoitetaan suuremmalla vakavuudella ja -hartaudella lähinnä rajaa olevissa ja ulkovihollisen hävityksille -alttiissa seuduissa. Se oli isänmaanrakkaus, joka olennoitiin -vapauden, järjen, totuuden ja viisauden kuvapatsaissa; tässä -samoinkuin järjenpalveluksessakin pystytettiin isänmaallisten -marttyyrien kuvat juhlan ylentäjiksi, ja jos emme ota lukuun muutamia -yksinäisiä virallisia hymnejä, joihin musiikki oli vartavasten -sävelletty, laulettiin kaikki juhlahymnit marseljeesin sävelellä. -Vallankumoukselliset uskonmuodot, jotka nojautuivat niin vastakkaisiin -oppeihin kuin Voltairen ja Rousseaun, yhtyivät kansan käsityksessä -yhdeksi sen ilmeisesti isänmaallisen aineksen vuoksi, joka oli -kummallekin yhteinen. Ja varmaankin se on juuri tämä isänmaallinen -aines, joka tekee, että monet -- joskin täysin tietoisina molempien -uskontojen välisestä erosta -- useinkin asettavat ne yhteen, jopa -sekoittavatkin ne toisiinsa. - -Korkeimman olennon palvelus ei kadonnut kokonaan Robespierren -kuoltua. Maaseudulla yhä edelleen -- tosin ilman mitään innostusta -- -vietettiin juhlia korkeimman olennon kunniaksi, juhlia yhtä fantastisia -ja epämääräisiä tarkoitukseltaan ja sisällykseltään. Kuinka vähän -käsitettiin tämän palveluksen todellista tarkoitusta, näkyy siitäkin, -että monin paikoin, ilojuhlia vietettäissä Robespierren kuoleman -johdosta, ylistyslauluina sen puolueen kunniaksi, joka oli kukistanut -hänet, laulettiin korkeimman olennon kunniaksi sepitettyjä hymnejä. -Kauan tämä uskonmeno ei kuitenkaan kestänyt; se katosi itsestään ilman -mahtikäskyjä, proskriptsioneja ja vainoomisia. - - - - -KONVENTIN REFORMIT - - -Louis Blanc on verrannut vallankumousta haudoille pystytettyyn -majakkaan. Tämä jo semmoisenaan kuvaava lausetapa on vielä kuvaavampi, -jos sen sovellamme siihen aikaan, jolloin Ranskaa hallitsi -kansalliskonventti, eli vuosiin 1792-95. Ei koskaan ole kaivettu niin -useita hautoja, ei koskaan ole luotu niin paljon uutta ja pysyvää -rauhallisen työn alalla. Usein pyrkii vallalle se mielipide, että -vallankumouksen alku, perustuslakia säätävän ja lakiasäätävän kokouksen -aika, myös oli tyynen ja rauhaisan reformityön aika, kun sen sijaan -vallankumouksen myöhempää historiaa muka täyttää puoluetaistelut, -piikit, punaiset lakit, epäjärjestys, giljotiinit ja katkotut -kaulat sisällisessä, sodat ja kurjuus ulkonaisessa suhteessa. Tämä -mielipide on monessa kohdin väärä. Valtiomuotoa säätävän kokouksen -ansio oli lujittaa ja julistaa ne periaatteet, joiden mukaan uusi -yhteiskunta oli järjestettävä, laskea varma ja vankka perustus ja -alottaa se alasrepimistyö, jota lakiasäätävä kokous jatkoi. Mutta -näillä kummallakaan kokouksella ei mitenkään ollut aikaa saattaa työtä -pitemmälle, ja konventti sai niiltä perinnöksi vallan muokkaamattoman -työvainion. Kyntää tätä vainiota ja kylvää siihen -- kas siinä -konventin tehtävä! On tuskin ainoatakaan alaa, johon konventti ei olisi -ulottanut reformityötänsä. Sen ansiona on, että se on kaikkialle luonut -uusia sivistysahjoja, tehnyt Ranskan osalliseksi etevistä keksinnöistä, -laskenut pohjan tieteen ja taiteen elvyttämiselle ja vapaalle -harjoittamiselle, perustanut hyödyllisiä laitoksia, asettanut Ranskan -koululaitoksen uudelle kannalle ja tehnyt sen tarkoituksenmukaiseksi -ja hedelmiä kantavaksi. Että kaikki tämä työ voitiin suorittaa -verrattain niin lyhyessä ajassa, riippui pääasiallisesti siitä -äärettömästä painosta, jonka alaisena työskenneltiin. Mutta ihmeellistä -on, että tämä hallitus, joka sisäoloissa oli täynnä intohimoisia -puolueriitoja, ja jonka päivästä päivään täytyi keksiä uusia keinoja -vastustaakseen kunnialla ulkovihollista, tahtoi ja voi uhrata niin -paljon kallista aikaansa ja kalliita voimiansa hankkiakseen Ranskalle -uusia kultuurivoittoja. Että se todella niin teki, todistaa enemmän -kuin mikään muu, että tämä hallitus ei ollut mikään ilkimysten ja -pyövelien kokous, kuten usein tahdotaan väittää, vaan että sillä oli -käytettävänään paljon valistusta, paljon hyvää tahtoa, suunnaton -työkyky ja suuri rakkaus rauhallisiin harrastuksiin ja rauhaisaan -työhön. Ei halu käytännössä toteuttaa jotakin oppia tai järjestelmää, -vaan pääasiallisesti epätoivoiset sisälliset ja ulkonaiset olosuhteet -ne johtivat konventin väkivaltaisuuksiin, kiihkoiluun ja sortoon. - -Samoinkuin konventti ryhtyi erityisiin toimenpiteihin taideteosten -säilyttämiseksi, samoin se myös koetti alituisilla säädöksillä -pelastaa häviöstä sekä suojella ja säilyttää niitä suuria yksityisiä -kirjakokoelmia, jotka maastamuuton ja luostarien sulkemisen kautta -olivat joutuneet valtion huostaan. Paljon näistä kirja-aarteista -kyllä hävisi, sillä kirjoja osaksi myötiin alituisesti valppaille -kirjainkokoojille, jotka pitivät tilaisuutta erinomaisen soveliaana -keinotella itselleen polkuhinnalla tietämättömiltä asiamiehiltä -arvokkaita teoksia, osaksi niitä hävitettiin ja poltettiin -tyydyttääkseen alhaisen roskajoukon kiihkoista hävityshimoa. Kun -konventti määräsi kuninkuuden ja aatelisvallan merkit kaikkialta -hävitettäviksi, antoi se, kuten jo edellä on mainittu, aihetta -hävitystyöhön, jota kokous ei suinkaan ollut tarkoittanut ja joka oli -perin turmiollinen. Monella taholla näet ryhdyttiin annetun säädöksen -nojalla turmelemaan kirjoja mitä raaimmalla tavalla: revittiin pois -kannet suurelta joukolta kalliisti sidottuja kirjoja ja arvokkaita -koruteoksia, koska ne kantoivat aatelista tai kuninkaallista -vaakunaa tai nimeä, joka muistutti aatelisvallan ja orjuuden -ajasta. Eikä ainoastaan alhaiso tehnyt itseään vikapääksi moisiin -väkivaltaisuuksiin, vaan oli yksityisiäkin kiihkoilijoita, jotka -pitivät aivan luonnollisena, ettei saisi säilyttää noita epämieluisia -muistoja menneeltä ajalta, ja eräs heistä esitteleekin _Le Mercure -français_ lehdessä 15 p:ltä helmik. 1794, että pitäisi hävittää kaikki -vaakunat niistä kirjoista, jotka olivat kansalliskirjastossa, entisessä -Pariisin kuninkaallisessa kirjastossa. Tähän kehoitukseen lisää -kirjoittaja seuraavasti: "Henkilöt, jotka aina tahtovat vaikeuttaa -hyvien ja hyödyllisten yritysten toimeenpanoa, ovat väittäneet sen -tulevan maksamaan neljä miljonaa. Se on varmaan liioiteltua, mutta -vaikkapa ei niin olisikaan, ei pidä huolia tästä vastaväitteestä. Sillä -meidän ei tule ajatella näitä neljää miljonaa, kun on kysymyksessä -yleinen, todella tasavaltainen toimenpide, joka koskee kansakunnan -kunniaa. Kaikki tämän tasavallan todelliset ystävät, jonka tulevaisuus -päivä päivältä näyttää käyvän yhä loistavammaksi, yhtyvät varmaan -toivomuksineen meihin, saadakseen konventin antamaan säädöksen, -joka täydentäisi kansalliskirjaston tasavaltaisen arvon. Kirjaston -johto on uskottu yhdelle Europan oppineimpia miehiä, miehelle, joka -valistuneesen mieleen yhdistää hartaan isänmaallisuuden, ja joka -varmaan enemmän kuin kukaan muu on harmissaan niistä kuninkaallisista -kansista, jotka peittävät noita kuolemattomia teoksia." - -Vaikkapa tämä kehoitus ei tullutkaan tuntemattomalta taholta -- se -väitetään tuon vallankumouksen ensi vuosina ainakin ulkonaisesti sangen -vallankumousmielisen akateemikon La Harpen tekemäksi -- ei kirjaston -esimies, Lefèbre de Villebrune, eikä hallitus sitä noudattanut; -molemmat varmaan katsoivat nuo neljä miljonaa voitavan käyttää -parempiinkin tarpeihin. Päinvastoin hallitus oli vallan epätoivoissaan -asetuksiensa väärintulkitsemisesta ja käyttämisestä väkivallantekoihin -ja teki parastansa niitä estääkseen. Säädös 2 p:ltä lokak. 1793, joka -taideteosten hävittämisestä puhuttaessa jo on mainittu, on m.m. selvä -todistus siitä. - -Mutta konventin toiminta kirjojen arvossa pitämiseksi ei ollut -ainoasti negatiivista, vaan myös, ja etusijassa, positiivista -laatua. Konventti avasi kolme uutta yleistä kirjastoa, nimittäin -Sainte-Génèviève-kirjaston, joka siihen saakka oli kuulunut -samannimiselle nunnaluostarille, Arsenaalikirjaston, joka ennen -oli kuulunut Artois'in kreiville, ja Kaupunginkirjaston, joka -perustettiin vallankumouksen aikana. Kahta entistä valtion kirjastoa, -Kansalliskirjastoa ja kardinaali Mazarinin perustamaa Mazarinin -kirjastoa lisättiin kaikin tavoin niillä kirja-aarteilla, joita valtio -takavarikkoon-otolla oli saanut. Suurin ja etevin kaikista näistä -kirjastoista oli kansalliskirjasto, ja tälle konventti omisti mitä -hellintä huolenpitoa. Sen johto uskottiin erityiselle konservatoriolle, -jonka jäsenten sanotaan olleen niin kiintyneitä toimeensa, niin -mieltyneitä kirjalliseen, järjestävään työhönsä, etteivät he -- niin -kummalta kuin se kuuluneekin tällä ajalla -- antaneet puoluekiihkojen -tai valtiollisen omanvoitonpyynnin missään määrin vaikuttaa -näkökantaansa ja toimintatapaansa. Kaikin tavoin koetettiinkin lisätä -kirjaston rikkauksia, etusijassa säädöksellä v:lta 1793, joka määräsi, -että kaikkien kirjakauppiasten, kirjanpainajain ja kaivertajain tuli -välttämättä antaa kirjastoon kaksi kappaletta jokaista kustantamaansa -teosta. Tämä säädös on vieläkin voimassa. - -Tärkein reformi kirjastojen suhteen oli kuitenkin epäilemättä se, joka -avasi kansalliskirjaston suurelle yleisölle. Vallankumoukseen saakka -oli tämä suuri kirjasto ollut melkein yksinomaan kuninkaallisten -käytettävissä, ja nämä eivät tietystikään olleet sitä käyttäneet -millään tavoin hyväkseen. Jälkeen vuoden 1737 oli tosin tehty koe -pitää kirjastoa 2 3/4 tuntia 2 kertaa viikossa avoinna oppineille, -jotka tahtoivat siellä työskennellä, mutta muutamain käsikirjoitusten -kadottua kirjasto jälleen suljettiin ja avattiin ainoasti erityisissä -tapauksissa ja vartavastisesta armosta. Ettei tätä armoa läheskään -aina ollut saatavissa näkyy siitä, että kerrankin kirjaston esimies -oli kaksi vuotta matkoilla ja säilytti kirjaston avainta koko ajan -taskussaan! Rolandin toiselle ministeristölle, joka innokkaasti -työskenteli valistuksen kohottamiseksi, tulee kunnia kirjaston porttien -avaamisesta sepo selälleen yleisölle, joka täysin ymmärsi reformin -arvon ja laajuuden ja osotti kiitollisuuttaan ahkerasti käyttämällä -kirjaston aarteita. - -Kirjojen kokoomiseksi ja säilyttämiseksi maaseudulla konventti -myös teki kaiken voitavansa. Jo olemassaolonsa ensi päivänä, 10 p. -lokakuuta, se antoi käskyn peruuttaa valtiolle joutuneiden kirjojen -myynnin ja sen sijaan koota ne kaikki departementtien pääpaikkoihin, -jotta konventti sitten voisi määrätä niiden käyttämisestä. Tammikuussa -1794 suuntasi eräs konventin jäsen hallituksen huomion näihin -kokoelmiin: "Nämä kirjalliset aarteet", hän lausuu, "ovat toistaiseksi -järjestämätön joukko, ne ovat vailla hoitoa ja alttiina hajautumiselle. -Aika on käsissä käyttää niitä hyödylliseen tarkoitukseen ja antaa -kaikkien kansalaisten päästä niistä nauttimaan". Ja hän ehdottaa -että, kun jokaisessa departementissa olevat kirjastot eivät olleet -riittäviä, konventti päättäisi primäärikokousten lausuman toivomuksen -mukaisesti perustaa kirjaston jokaiseen niistä departementtiosastoista, -joita kutsuttiin piirikunniksi. Konventti kiiruhti hyväksymään tämän -ehdotuksen ja antoi erityisen säädöksen siinä tarkoituksessa. Säädös -oli vieläkin laajemmalle ulottuva, sillä se määräsi lisäksi, että -jokaiseen vastaperustetuista piirikuntakirjastoista oli yhdistettävä -museo, johon kaikenlaisia taideaarteita ja arvoesineitä oli koottava; -se loppui toivomuksella, että sekä museot että kirjastot vähitellen -lisääntyisivät lahjojen ja testamenttien kautta. Museon ja kirjaston -perustaminen joka piirikuntaan oli suurenmoinen puuha, jonka -merkityksen ymmärrämme paraiten, jos muistamme että Ranska v. 1789 -jaettiin 555 piirikuntaan, joiden luku oli vielä lisääntynyt niistä -alueista, jotka revolutsionin aikana liitettiin Ranskaan. - -Konventti ei ainoasti perustanut uusia kirjastoja ja järjestänyt -vanhoja; sen ansioksi on myös luettava erityisen keskuspaikan -tutkimusta varten, Pariisin Kansallisarkiston perustaminen. Tosin -ei ennenkään vallankumousta suinkaan ollut jätetty huomioon -ottamatta tai halveksittu arkistojen merkitystä. Päinvastoin oli -useampia tuhansia yksityisiä ja paikallisia arkistoja, joita oli -hoidettu harrastuksella ja huolellisuudella. Niin, olipa menty -niinkin pitkälle, että osa asiakirjoista oli kopioitu ja talletettu -Pariisin kuninkaalliseen kirjastoon. Mutta ajatusta koota kaikki -nämä asiakirjat ja todistuskappaleet yhteen paikkaan ei ollut -herännyt, ennenkuin vasta vallankumouksen ja konventin aikana. -Molemmat edelliset kansalliskokoukset eivät olleet tajunneet, mikä -merkitys oli asiakirjain säilyttämisellä. Tosinhan valtiomuotoa -säätävä kansalliskokous oli järjestänyt n.k. arkistoja, mutta ne oli -tarkoitettu sisältämään ainoasti sen omia töitä koskevia aineksia. -Tämä sopi erinomaisesti yhteen kokouksen yleisen käsityskannan kanssa --- emme näet tarvitse isosti tuntea valtiomuotoa säätävää kokousta, -tietääksemme, että sen jäsenet laskivat Ranskan historian v:sta 1789 ja -vähän tai ei ollenkaan välittivät kaikista vallankumouksen edellisistä -vuosisadoista. - -Lakiasäätävä kokous meni vielä pitemmälle ymmärtämättömyydessä; -sen jäsenten mielestä oli vallan kauheaa säilyttää sellaisia -todistuskappaleita, jotka muistuttivat säätyeron ja aatelisvallan -ajasta, ja sen keskuudessa kohosi -- eikä suinkaan turhaan -- monta -ääntä vaatimaan niiden hävittämistä. Eivätkä ne olleet ahdasmielisiä -miehiä, vaan päinvastoin kaikkein valistuneimpia, jotka sellaista -vaativat. Niinpä lausuu esim. Condorcet 29 p. kesäk. 1792 tässä -kokouksessa peittelemättä ajatuksensa olevan, että kaikki vanhat, -etuoikeuksien ajalta polveutuvat muistomerkit oli poistettava: - -"Juuri tänään", hän sanoo, "on sen päivän vuosipäivä, jolloin -perustuslakia säätävä kansalliskokous, lakkauttamalla aatelisuuden, -viimeisteli valtiollisen tasa-arvoisuuden työn. Halukkaina seuraamaan -niin kaunista esimerkkiä te olette vainonneet aatelistoa niihin -pesiin saakka, joissa tavataan todistukset heidän parantumattamasta -turhamaisuudestaan. Tänään polttaa järki pääkaupungissa Ludvig -XIV:nnen kuvapatsaan juurella nuo suunnattomat volyymit, jotka -ovat olleet parhaana todistuksena tämän säädyn turhuudesta. Muita -jälkiä samaisesta turhuudesta on vielä yleisissä kirjastoissa, -tilikamarissa ja genealogien kodeissa; nämä pesät on luettava yleiseen -hävitykseen, sillä te ette ole sallivat aatelin säilyttää, kansakunnan -kustannuksella, mitään naurettavia, tasa-arvoisuutta uhkaavia toiveita. -Kysymys on nyt taistella naurettavinta, mutta samalla parantumattominta -kaikista intohimoista vastaan -- -- -- Ehdotan sentähden, että kaikki -departementit saisivat oikeuden polttaa ne aateliskirjeet, jotka -mahdollisesti tavataan niiden erityisissä varastoissa." - -Ja kokous antoi todellakin erityisellä säädöksellä käskyn polttaa -kaikki aateliskirjeet, joskohta samalla määräsi, että paperien joukossa -tavattavat omaisuuskirjeet oli niistä erotettava ja säästettävä. Hiukan -myöhemmin, 19 p. elok. 1792, määräsi kokous sen lisäksi, että entisen -tilikamarin asiakirjat sekä myös kaikki herruusoikeuksia koskevat -paperit oli poltettava. Niin suuresti pelättiin vanhan yhteiskunnan -ehkä ottavan takaisin etuoikeutensa ja vaatimuksensa, että tahdottiin -hävittää yksin historiakin, estääkseen ihmisiä ottamasta siitä mitään -opetuksia ja saamasta mitään toiveita! - -Konventilla oli tässä asiassa vallan toiset mielipiteet, ja se käytti -vallan toista menettelyä kuin sen edeltäjät. Olemassaolonsa aivan -ensi päivinä se päätti peruuttaa määräyksen tilikamarin asiakirjain -polttamisesta ja samalla sääti, että niistä ne, jotka voivat olla -joksikin hyödyksi, oli jätettävä meri- ja sotaministereille ja -muut myytävä. Tämä tosin ei todistanut mitään vallan suurta noiden -paperien arvossapitämistä, ja totta onkin, etteivät ne sota- eivätkä -meriministeriössä tulleet mihinkään käytäntöön. Mutta toimenpide -semmoisenaan oli joka tapauksessa suuriarvoinen, sillä myöhempi aika -on löytänyt paperit ja käyttänyt niitä hyödykseen. Ei monta kuukautta -myöhemmin, helmikuussa 1793, annettiin ensimäinen asetus eri arkistojen -yhdistämisestä yhteiseen huoneistoon. Toinen asetus, 2 p:ltä marrask. -1793, täydensi tätä ja katsoi Louvren soveliaaksi suuren arkiston -sijoittamispaikaksi. Useita muitakin säädöksiä annettiin tämän arkiston -parantamiseksi ja järjestämiseksi, ja kaikkein ihmeellisintä on, että -muutamat niistä johtuvat hirmuvallan ankarimmalta ajalta; niinpä esim. -konventti tammikuussa 1794 nimittää komitean, jonka tuli pitää huolta -arkiston lopullisesta järjestämisestä, ja kuukausi ennen Robespierren -kukistusta määrätään, mihin ryhmiin erityiset arkistoasiakirjat oli -jaettava. Arkiston esimieheksi tulisi arkistonhoitaja. Ensimäinen -tähän luottamustoimeen nimitetty oli edusmies konventissa, omituinen, -kulmikas ja ankara vallankumousmies Camus, mies, jonka järjestysaisti, -lahjomaton rehellisyys ja tieteelliset ansiot tekivät hänet -erittäin sopivaksi tälle paikalle, mikä vaati yhtä paljon työkykyä -kuin harrastusta ja edesvastuutunnetta. -- Vuoteen 1808 saakka -kansallisarkisto oli sijoitettu Louvreen, mutta silloin se siirrettiin -Guisen herttuain vanhaan palatsiin, myöhempään hotelli Soubiseen, -Francs-Bourgeois-kadun varrelle, missä se vieläkin on. - - * * * * * - -Konventti loi ja järjesti kaikilla aloilla. Tärkeitä ja suuriarvoisia -olivat ne korkeakoulut ja akatemiat, joita konventti joko perusti -tai uudestijärjesti sovelluttaakseen niitä uuden ajan vaatimusten -mukaisiksi. Lääketieteellisten opintojen kohottamiseksi, jotka vanhan -järjestyksen aikana oli suuresti laiminlyöty, perustettiin Pariisiin, -Montpellieriin ja Strasbourgiin uusia lääketieteellisiä korkeakouluja, -joiden päätarkoituksena oli oleva valmistaa lääkärejä sairashuoneiden, -varsinkin sotilassairaalain tarpeeksi. Että tämä toimenpide etusijassa -tarkoitti täyttää polttavaa tarvista, kun sotanäyttämöillä vallitsi -suunnaton kurjuus lääkärien puutteen vuoksi, näkyy selvästi konventin -määräyksestä, että piirikunnat olisivat velvolliset lähettämään -korkeakouluihin kaikkiaan 550 17 ja 26 ikävuoden välillä olevaa -nuorta miestä, joilla oli jonkinlaista tietoa lääketaidossa, 300 -Pariisiin, 150 Montpellieriin ja 100 Strasbourgiin. Nämä nuoret miehet -saivat ammattisivistyksensä valtion kustannuksella ja valtio heitä -käyttikin. Mutta ei viipynyt kauan, ennenkuin korkeakouluihin alkoi -pyrkiä muitakin oppilaita kuin pakollisia, ennenkuin sekä ranskalaisia -että ulkomaalaisia, jotka tahtoivat harjoittaa lääketieteellisiä -opintoja, pyrki tänne ulko-oppilaiksi ja harjoitti opintojaan omalla -kustannuksellaan. Lääketieteelliset korkeakoulut nauttivat alusta -pitäen suurta arvoa, ja niiden opintometoodia, joka oli sama kaikille, -kuvataan paraaksi ja valistuneimmaksi. Sen pääasiallisena uutuutena -oli lääketieteellisten opintojen perustaminen Ranskassa kliinilliseen -opetukseen. - -Luonnonhistoria, jonka tutkimiseen filosofit olivat innostuttaneet -valistusajan Ranskaa, tuli myös yhdeksi vallankumouksen sylilapsia. -Tälläkin alalla jäi konventin asiaksi ryhtyä toimenpiteihin, jotka -olivat tarpeen helpottaakseen näitä opintoja ja tehdäkseen ne hedelmiä -kantaviksi. Kuten vallankumouksen kuvakielellä sanottiin, oli se -konventti, joka istutti vapauden puun kasvitieteelliseen puutarhaan. - -Jardin des plantes'in esimiehenä oli syksystä 1792 alkaen -Rousseaun oppilas Bernardin de Saint-Pierre, ja hänpä se muutamien -konventinjäsenten kannattamana sai toimeen kasvitieteellisen puutarhan -muodostamisen n.k. Museoksi, joka oli sisältävä luonnonhistoriallisia -kokoelmia ja samalla oleva korkein oppilaitos näiden tieteiden -tutkimista varten. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi täytyi siinä -tehdä joukko parannuksia ja muutoksia. Opetusistuinten luku, joka -ennen oli ollut ainoasti 3, lisättiin nyt äkkiä 12:ksi, mikä oli -kummastuttavan suuri luku, jos ajattelemme, että koulu käsitti ainoasti -erityisopintoja. Tehdäkseen eläintieteellisiä opintoja tarkoitusta -vastaaviksi sijoitettiin tänne eläintarhakin. Sen pohjaksi pantiin -ne 5 eläintä, jotka tavattiin jälellä Versailles'in kuninkaallisessa -eläintarhassa: leijona, sarvikuono, zebra, antilopi ja intialainen -tupsukyyhkynen. Eläintarha lisääntyi nopeasti lahjoista ja ostoista; -se oli ensi alkuna Pariisin nykyiseen suureen eläintieteelliseen -puutarhaan, Jardin d'acclimatationiin. - -Oli 10 p. kesäk. 1793, kiihkeimmän valtiollisen mieltenkuohun hetki, -kun opetuskomitea, Lakanal puhetorvenaan, saapui konventtiin esittämään -ehdotusta luonnonhistoriallisten opintojen uudesta järjestämisestä. -Vain muutamia päiviä aikaisemmin olivat girondistit kukistuneet, -ja useimmissa departementeissa uhkasi tapauksen johdosta syntynyt -mieltenkiihko järkyttää kansakunnan yhteyttä, samalla kun Vendée -oli voitollinen ja ulkonainen vihollinen seisoi Ranskan rajoilla. -Eivät nekään, jotka ovat kaikkein vihamielisimpiä vallankumousta -kohtaan, voine kai olla tekemättä muutamia johtopäätöksiä tällaisista -tosiseikoista. - -Valistusfilosofeilta vallankumous myös oppi että teollisuus on -yksi kansan hyvinvoinnin parhaita arvomittareja. Aikana, jolloin -laki määräsi ne aatelismiehet, jotka harjoittivat Jotakin näistä -alhaisista käytännöllisistä ammateista, menettämään aatelisoikeutensa -siksi aikaa, kun he tällaisia toimittivat, olivat encyklopedistit -kunnioittaneet näitä ammatteja ei ainoasti suopein sanoin selittämällä -niitä suuressa teoksessaan, vaan myös luettelemalla _Encyclopédiensa_ -esipuheessa avustajinaan ajan ylhäisinten ja kuuluisinten nimien -ohella yksinkertaisia työmiehiäkin, jotka olivat d'Alembertille -antaneet suullisia tai kirjallisia tietoja ammattiaan koskevista -asioista. Valtiomuotoa säätävä kansalliskokous oli osottanut olevansa -encyklopedismin ja Turgot'in oppilas vapauttamalla helmikuussa 1791 -työn ammattipakosta ja etuoikeuksista. Konventti jatkoi viitoitettua -tietä. Syyskuun 29 p:nä esitti apotti Grégoire maanviljelyskomitean, -ammattikomitean ja yleisen opetuskomitean käskystä, joille yhteisesti -oli uskottuna teollisuusolojen järjestäminen, koetettuaan ensin -osottaa selvin ja vakuuttavin sanoin, että maan rikkaus isosti riippui -teollisten ammattien kukoistuksesta, että oli turhaa etuluuloa -halveksia käytännöllistä työtä ja että teollisuudesta voi tulla -valtiollinen välikappale, ehdotuksen, joka tarkoitti teknillisen -korkeakoulun perustamista, mikä luonnonhistoriallisen laitoksen tavoin -samalla kertaa olisi sekä museo että oppilaitos. Ehdotus hyväksyttiin -kaksi viikkoa myöhemmin, eikä kauan senjälkeen -- epäluulon ja -väkivallan pahimpana aikana -- perustettiin teknillinen korkeakoulu, -Conservatoire des arts et métiers, jonka täydentämiseksi direktorio -edelleen työskenteli, ja joka lajissaan on varmaan rikkain ja etevin -koko Europassa. - -Jo ennen teknillisen koulun perustamista oli konventti toimeenpannut -reformin, mikä suuresti edisti järjestyksen toimittamista kauppa- ja -teollisuusoloihin. Tämä reformi, jolla vastakohtana kaikkiin muihin -konventin aikana toimeenpantuihin parannuksiin oli yleismaailmallinen -merkitys, oli uusien mitta- ja painoarvojen asettaminen, jotka meidän -päivinämme ovat otetut käytäntöön melkeinpä kaikissa maissa ja -muodostavat n.k. metrijärjestelmän. - -Jo vuosisatoja oli yhteys mitoissa ja painoissa ollut niitä -unelmia, joita suurimmalla lämmöllä oli Ranskassa harrastettu. Se -aika, jota tavallaan voidaan pitää vallankumouksen edelläkävijänä, -uskonpuhdistuksen ja renessansin aika, oli kolmannen säädyn kautta -1560 ja 1576 vuosien säätykokouksissa lausunut toivomuksen, että -tulisi olla vain yksi pituus-, yksi paino- ja yksi pintamitta, ja että -tähän tarkoitukseen olisi keksittävä erityinen mitta, josta näytteitä -olisi lähetettävä kaikkiin maakuntiin. Hallitus oli luvannut täyttää -tämän toivomuksen, mutta joko se sitten ei pitänyt lupaustaan, tai ne -"oppineet ja kunnialliset" miehet, jotka oli määrätty valmistamaan -ehdotusta, eivät olleet sitä tehneet -- tosiasia on kumminkin, että -kului kaksi vuosisataa ilman että tässä asiassa tuli mitään tehdyksi. - -Vallankumouksen puhjetessa vallitsi tällä alalla sekaannus, joka teki -kaiken liikeyhteyden ihmisten välillä sangen monimutkaiseksi. Kuuluu -melkein uskomattomalta sanoa, että itse Pariisissa voitiin tavata -45 eri nimeä merkitsemässä mittoja ja painoja. Joka maakunnalla oli -omat nimityksensä, eivätkä Pariisi ja maakunnat ollenkaan ymmärtäneet -toisiaan tässä suhteessa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tässä -jos missään reformeja oli tarpeen. Valtiomuotoa säätävä kansalliskokous -omaksuikin täydelleen yleisen mielipiteen. Jo olemassaolonsa alussa -tämä kokous näet antoi tiedeakatemialle toimeksi valmistaa uuden ja -yhtenäisen mitta- ja painojärjestelmän, eikä tiedeakatemia ollut -hidas ryhtymään tämän tehtävänsä suorittamiseen. Ja juuri konventille -akatemia marraskuussa 1792 sai ilmoittaa työnsä edistyneen niin -pitkälle, että se voi valmistua vuoden 1792 alkuun -- ja konventtipa se -työn tultua suoritetuksi sai kunnian ajaa sen perille todellisuudessa. - -Kuten tunnettu, oli tämän järjestelmän pohjana luonnosta otetut -yksiköt, ja etupäässä juuri siitä syystä voitiin toivoa sen tulevan -otetuksi käytäntöön muissakin maissa. "Ajatus johtaa kaikki pituusmitat -luonnossa tavattavasta yksiköstä", lausuikin se konventinjäsen, -joka esitti ehdotuksen, "on tuntunut matematikoista luonnolliselta -aina siitä hetkestä saakka, kun he pääsivät perille sellaisen mitan -olemassaolosta ja mahdollisuudesta määrätä se. He ovat nähneet sen -ainoaksi keinoksi sulkea järjestelmästä ulos kaikki mielivaltaisuus ja -voida olla varma siitä, että se aina pysyy samanlaisena, ilman että -mikään vallankumous maailmassa voisi sitä muuttaa. He ovat ymmärtäneet, -kun sellainen järjestelmä ei voi kuulua yhdelle ainoalle kansalle, -olevan syytä toivoa kaikkien omaksuvan sen." Eikä hän tyydy vain -osottamaan uuden järjestelmän suuria etuja ja suurta varmuutta, hän -sanoo myös toivovansa, että siitä tulisi vakuus kunnioitukselle ja -vaihtosuhteille ranskalaisten ja muiden kansain välillä, sen sukupolven -välillä, jota koko maailma saa kiittää tästä hyvätyöstä, ja vastaisten -sukujen, jotka tulevat pitämään sitä arvossa ja käyttämään hyväkseen. - -Uusi järjestelmä oli heti pantava käytäntöön; ainoasti vuoden väliaika -myönnettiin, millä aikaa toivottiin kaikkien ehtivän oppia sitä -käyttämään. Siinä tarkoituksessa lähetettiin maan eri osiin niin -hyvin selviä ja tarkkoja ohjeita, joissa kymmenysjärjestelmän teoria -selvitettiin, kuin myös sellaisten esineiden malleja, jotka olivat -tarpeellisia ja jäljennettäviksi määrättyjä. Vuoden loputtua julaistiin -laki, joka teki metrijärjestelmän käytäntöön ottamisen pakolliseksi. - -Maalaustaiteen alalla tehtyjen reformien yhteydessä on mainittu, -että konventti 8 p. kesäk. 1793 sääsi kaikki vanhat akatemiat -lakkautettaviksi. Tätä toimenpidettä on paljon moitittu, ja usein -kuullaankin juuri sitä vedettävän esiin näytteenä konventin -väkivaltaisesta ja hävittävästä politiikasta. Mutta itse asiassa se -ei ollut hävityshimo, joka aiheutti tämän toimenpiteen; se riippui -vallan yksinkertaisesti siitä suunnattomasta painosta, jonka alaisena -konventin täytyi työskennellä, siitä nopeudesta, jolla sen kaikki työ -oli suoritettava. Ei ollut aikaa koettaa keksiä mitään keinoja uudistaa -noita vanhoja laitoksia ja saattaa niitä yhtämukaisuuteen uusien olojen -kanssa; nopeammin kävi kaiken vanhan lyöminen pirstaleiksi ja uuden -rakentaminen pirstojen päälle. Muuten on kyllä todistuksia siitä, -että missä vanhat laitokset vastasivat tarvetta, vallankumous jätti -ne koskematta; niinpä jäi esim. tiedeakatemia Grégoiren ehdotuksesta -entiselleen, kun muut lakkautettiin, koska katsottiin sen tehneen -Ranskalle ja vallankumoukselle liian suuria palveluksia joutuakseen -hävitettäväksi -- tämähän akatemia se juuri muun muassa oli suorittanut -sen suuren työn, mistä oli seurauksena metrijärjestelmän käytäntöön -ottaminen. - -Mutta toiselta puolen oli useita akatemioita, jotka olivat lakanneet -vastaamasta alkuperäistä tarkoitustaan, ja joilla siis ei ollut mitään -varsinaista olemassaolon oikeutta. Niiden joukosta mainittakoon -etusijassa parooni de Breteuil'in v. 1784 perustama kuninkaallinen -musiikkiakatemia, ja vanha Ranskan akatemia. - -Kuninkaallinen musiikkiakatemia ei ollut asetettu perusteellisten -opintojen antamista varten, vaan hovin huvitukseksi. Sellainen -rajoitettu tarkoitus ei sopinut yhteen vallankumouksen laajemman -näköpiirin kanssa. Musiikkiakatemia kadottikin jo vallankumouksen -alusta pitäen merkityksensä, ensiksi siitä syystä, ettei enää ollut -mitään hovia, jota tarvitsi huvittaa soitannollisilla esityksillä; ja -vielä enemmän siitä syystä, että ooppera oli ensimäisiä teattereita, -joka suosi revolutsionia, ja että se tykkänään kieltäytyi ottamasta -taiteilijoita ylimyksellis-kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta. -Sillä välin oli vuoden 1792 kuluessa Pariisin kunnallisneuvosta -ruvennut kansallisten juhlien vuoksi harjoituttamaan muutamia -kymmeniä soittajia soitintaidossa, ja tästä pienestä alusta kasvoi -vähitellen uusi musiikkikoulu, jolla oli vallan toinen laatu ja -luonne. Oppilasluvun lisäämiseksi valittiin 120 nuorta ja köyhää, -jonkinlaisilla soitannollisilla taipumuksilla varustettua miestä -kansalliskaartin pataljoonista ja muodostettiin siten vakituinen -soittokunta, joka avusti kaikissa suurissa juhlissa ja kaikissa -juhlallisissa tilaisuuksissa. Marraskuun 8 p:nä 1793 saapui konventtiin -lähetystö kansalliskaartin musiikkikoulusta ja lausui toivomuksenaan, -että tasavalta perustaisi kansallisoppilaitoksen musiikkia varten, joka -edistäisi soittotaitoa, ja palkitsisi niiden soittajain vaivat, jotka -monen kuukauden aikana olivat uhrautuneet opettamaan nuoria oppilaita. -Chénier kannattaa tätä esitystä: "Tiedämmehän", hän lausuu, "kuinka -suuresti kansallinen musiikki on kunnostanut itseään vallankumouksen -aikana, tiedämmehän, miten paljon musiikki on vaikuttanut -patriootteihin Pariisissa, departementeissa ja rajoilla. Ehdotan -siis säädettäväksi periaatteen, että kansallinen musiikkioppilaitos -on perustettava Pariisiin ja että konventin tulee antaa yleisen -opetuskomitean toimeksi hankkia varoja tämän puuhan toteuttamiseen". -Ehdotus hyväksyttiin ja sensuuntainen säädös annettiin. Tammikuun -keskivaiheilla 1794 määrättiin lisäksi, että laitos oli pidettävä -avoinna molemmille sukupuolille. - -Muutamia kuukausia ennen konventin hajoamista, 3 p. elok. 1795, -päätettiin lopullisesti, että vanhan lakkautetun laulu- ja -deklamatsioniakatemian sijaan oli perustettava n.k. Conservatoire -national de la musique, jossa opetusta annettaisiin ei vähemmälle -kuin 600 oppilaalle. Tälle laitokselle osotettiin 240,000 livren -suuruinen summa, määrättiin palkkoja ja eläkkeitä ja lisäksi säädettiin -konservatorioon perustettavaksi kirjasto. Uudestimuodostetun -musiikkiopiston ohjelma oli laaja ja uusi; opetus, jona oli soitto ja -laulu, joihin aineihin keisariuden aikana liitettiin deklamatsionikin, -oli sekä tieteellinen että käytännöllinen ja historiallinen, ja sitä -harjoitettiin alusta pitäen vakavuudella, joka suuresti erotti sen -konventin lakkauttamasta vanhasta akatemiasta. Konservatorion johto -oli uskottu 5 tarkastajalle, joina ensiksi oli Gossec, Grétry, Méhul, -Lesueur ja Chérubini, sekä 4 opettajalle. Vuoden kuluttua laitoksen -perustamisesta päätettiin että sitä johtaisi tirehtöri, ja ensimäisenä -tähän toimeen nimitettiin Sarrette, entinen kansalliskaartin -musiikkikoulun johtaja. - -Vielä kiukkuisemmin kuin maalaus- ja musiikkiakatemioita vastaan -oli taistelua käyty vanhaa Ranskan akatemiaa vastaan; vielä enemmän -kuin nämä se oli herättänyt vallankumousmiesten vastenmielisyyttä. -Jo vallankumouksen puhjetessa oli akatemia vanhoillisuuden jyrkimpiä -pesiä, ja konventin kokoontuessa se oli sangen lähellä täydellistä -hajoomistaan. Sen jäsenistä oli 8 kuollut ilman että heille oli valittu -seuraajia, 10 oli siirtynyt maasta tai pysyi piilossa, ja jälelläolevat -olivat keskenään eripuraiset personallisen vastenmielisyyden ja -erilaisten valtiollisten mielipiteitten vuoksi. Samalla kun filosofi, -apotti Morellet, lujasti piti kiinni vanhasta ajasta ja sen aatteista, -olivat useat hänen virkaveljistään: Chamfort, La Harpe ja kirjailija -Ducis, lämpimästi vallankumouksen puolella ja käyttivät, Morelletin -lausunnon mukaan, usein kieltä, joka oli suuresti samantapaista kuin -mitä saatiin kuulla sen kansalliskokouksen puhujalavalta, joka oli -tehnyt lopun aatelista ja papistosta. Henki tässä akatemiassa oli -sangen kehno. Akateemikot olivat vähitellen tottuneet katsomaan ei -ainoasti opetusistuimiaan yksityiseksi omaisuudekseen, vaan koko -akatemiaa omaksi laitoksekseen. Siinä säädöksessä, joka lakkautti -akatemiat, määrättiin kaikki niiden omistamat kokoelmat virastojen -valvonnan alaiseksi, kunnes säädettäisiin, mihin tarkoitukseen niitä -sopisi käyttää. Etteivät akateemikot suinkaan katsoneet tämän asetuksen -itseään sitovan, todistaa se mitä Morellet kertoo muistelmissaan, -nimittäin että hän heti asetuksen ilmestyttyä ryhtyi pelastamaan -talteen akatemian kalleuksia "vandaleilta"; osan käsikirjoituksia ja -asiakirjoja hän oli vienyt kotiinsa, mutta entisten akateemikkojen -60 muotokuvaa hän oli -- kun niiden koko teki hänelle mahdottomaksi -raahata niitä pois -- latonut erääsen saliin puhujalavalle, sitten -lukinnut oven ja pitänyt avaimen. Hän kertoo lisäksi virkaveljinensä -miettineensä jakaa kirjat keskenään, kun he eivät voineet viedä niitä -pois -- ajatus, jota akateemikot kumminkaan hyvin oikeutetusta pelosta -tulla syytetyksi varkaudesta eivät kaikeksi onneksi toteuttaneet. - - * * * * * - -Jos luomme silmäyksen jälellepäin edellä kosketeltuihin konventin -reformeihin, näkyy selvästi että konventti useimmassa niistä piti -silmällä pedagogista päämäärää. Kasvatus oli yksi vallankumouksen -iskusanoja, se oli myös vallankumouksen etevimpiä päämaaleja. Kasvatus --- eikä ainoasti vapauteen, tasa-arvoisuuteen, kansalaisuuteen ja -tasavaltaisuuteen, vaan myös oppiin ja tietoihin, vakaasen työhön -ja tosi sivistykseen. Ei ollut siis ihmettä, että sellaisissa -olosuhteissa kouluopetuksen järjestäminen oli vallankumouksen -rakkaimpia toimia ja kenties se kysymys, joka kauimmin ja sitkeimmin -antoi vallankumousmiehille ajattelun aihetta. Kaksi syytä oli lisäksi -jo alusta pitäen auttanut katseiden suuntautumista tälle alalle -- -ensiksi se tavattoman kehno tila, jossa kouluopetus oli vallankumouksen -puhjetessa, toiseksi ne mahtavat herätteet, joita valistusfilosofit -olivat antaneet kasvatuksen ja opetuksen täydelliseksi -uudestimuodostamiseksi. Rousseau oli kirjallaan _Emile ou l'éducation_ -rikkonut välit kaikkien vanhojen traditsionien ja kaikkien totuttujen -tapojen kanssa ja esittänyt luonnollisen kehityksen ja ihmisellisen -hyvyyden periaatteihin nojautuvan ihanteen. Sellainen oli myös se -ihanne, jonka vallankumous jo alusta asti asetti itselleen. - -Joskin vallankumousta opetuksen alalla -- kuten niin monella -muullakin -- innostutti Rousseau, joskin hänen henkensä elähytti sitä -reformityötä, johon ryhdyttiin, eivät kuitenkaan Rousseaun opetukset -joutuneet olemaan tässä asiassa pohjana vallankumouksen käsitykselle ja -katsantokannalle. Yleensä on vallalla se käsitys, että vallankumouksen -pedagogisena ansiona yksinomaan oli Rousseaun teoriain toteuttaminen -käytännössä. Mutta ei tarvitse muuta kuin kärsivällisesti lukea läpi -ne eri ehdotukset opetuksen järjestämiseksi, joita esitettiin eri -edusmieskokouksille, nähdäkseen ettei sellainen mielipide ole oikea. -Päinvastoin ei näitä ehdotuksia lukiessa voi pidättyä jonkinlaisesta -kummastuksesta, tavatessaan niissä niin vähän Rousseaun ajatuskantaa ja -niin paljon uutta ja omaperäistä, niin monia uusia vaatimuksia, joita -olosuhteet synnyttivät, niin paljon uusia aatteita, joita vallankumous -kehitti. - -Rousseaun kasvatusihanne oli abstraktisesti inhimillinen ihanne, -vaikkapa sen ohessa joskus toinenkin ihanne väikkyi hänen mielessään, -nimittäin hyödyllisen yhteiskuntajäsenen. Vallankumouksen tarkoitusperä -oli läpeensä käytännöllinen. Se tarkoitti jo alusta pitäen kasvattaa -hyödyllisiä valtionkansalaisia, kehittää yksilöitä etupäässä ja -melkeinpä yksinomaan pitämällä silmällä sitä etua, jonka yhteiskunta -voisi heistä saada. Rousseau oli tahtonut kokonaan eristettyä -kasvatusta, vallankumous perusti koko kasvatusjärjestelmänsä -yhteisopetukseen, koulujen perustamiseen. Rousseaun reformiaatteet -eivät tarkoittaneet kansankasvatusta eikä naiskasvatusta. Vallankumous -ymmärsi, että kaikenlainen etuoikeusjärjestelmä kasvatuksen alalla -estäisi yhteiskuntaa käyttämästä hyväkseen kaikkia voimiaan. Sen -suurena uutuutena on, että se on selittänyt kansanopetuksen siksi -pohjaksi, jolle koko opetuslaitos on rakennettava, ja julistanut -kaikki ihmiset yhtä oikeutetuiksi pääsemään nauttimaan opetuksen ja -sivistyksen hedelmistä. - -Kaikki ne kolme edusmieskokousta, jotka ottivat osaa vallankumouksen -uudestimuodostamistyöhön, osottivat harrastusta kouluopetuksen -järjestämiseen, ja jokainen niistä koetti aikansa ja voimiensa mukaan -edistää pulmallisen kasvatusopillisen tehtävän ratkaisemista. Molempien -ensimäisten kokousten opetusperiaatteet pitivät melkein täydellisesti -yhtä; ne tarkoittivat vapauttaa opetuksen kirkon ylivallasta, asettaa -sen mikäli mahdollista valtiosta riippuvaksi, tehdä sen kansalliseksi -ja yhtäläiseksi kaikille. Molemmat nämä kokoukset olivat myös -yksimieliset siitä, että oli mahdotonta millään tavoin pakoittaa -yleisöä lähettämään lapsiaan kouluihin; molempia elähytti liiaksi -vapaudeninnostus, voidakseen ollenkaan ajatella oikeaksi käyttää -pakkokeinoja tiedon ja sivistyksen levittämiseksi laajoihin piireihin. - -Jo valtiomuotoa säätävän kansalliskokouksen alusta saakka virtasi sille -koko joukko anomuksia, joissa näitä näkökantoja pidettiin silmällä -ja joissa vaadittiin opetuksen asettamista toiselle tolalle kuin -vanhan järjestyksen aikana. Noudattaen näitä toivomuksia antoi kokous -yleisen opetuskomitean tehtäväksi esittää asiasta ehdotuksen. Mutta jo -ennen tämän ehdotuksen saapumista kokous sääsi seuraavaa, mikä tuli -olemaan yhtenä artikkelina Ranskan ensimäisessä hallitusmuodossa: -"On luotava ja järjestettävä yleinen opetus, joka on oleva yhteinen -kaikille kansalaisille ja maksuvapaa välttämättömimmissä aineissa. Sitä -varten perustettavat laitokset ovat jaettavat yli maan valtakunnan -hallintojakoa vastaavassa suhteessa". Täten oli periaate julistettu. -Se oli tuleva lähemmin kehitetyksi niissä suurenmoisissa ehdotuksissa, -jotka yksityisten filosofien ja politikkojen valmistamina esitettiin -eri kokouksille opetuskomitean puolesta. Ja ne nimet, jotka kohtaavat -meitä tutkiessamme vallankumouksen aikaista opetuslaitoksen historiaa, -eivät suinkaan ole tuntemattomia. Ei -- nämä nimet ne juuri ovat -antaneet vallankumoukselle sen loiston -- seikka joka jo semmoisenaan -todistaa sitä kantavaa harrastusta, jonka tämä kysymys sai osakseen. - -Kaksi tärkeintä näistä ehdotuksista, toinen Talleyrandin esittämä -valtiomuotoa säätävälle kansalliskokoukselle, toinen Condorcetin -lakiasäätävälle, yhtyivät pääkohdissaan. Molemmat vaativat, että -opetus oli oleva yleinen, molemmat vastustivat sen julistamista -pakolliseksi. Molemmat antoivat sosialipoliittiselle kasvatukselle -tärkeän sijan, ja molemmat tahtoivat opetuksen erotettavaksi kirkosta -ja tehtäväksi valtion omaisuudeksi. Voi tuntua omituiselta että kaksi -niin erinkaltaista miestä kuin Talleyrand ja Condorcet, toinen ovela -politikko, joka oli kuoleva yhteiskunnan kukkuloilla, palveltuaan -kaikkia hallituksia ja nautittuaan kaikkia vallan antimia, ja toinen -jalo, lämminsydäminen filosofi, josta oli tuleva yksi vallankumouksen -marttyyreja, omasivat saman käsityksen siitä, miten uusi suku oli -luotava. Syy tähän on luonnollisesti siinä, että kummankin suunnitelmat -johtuivat niistä periaatteista, jotka olivat vallankumouksen: vapauden -ja tasa-arvoisuuden periaatteista, ja että kumpikin tähtäsi samaa -päämaalia: sellaisten kansalaisten kasvattamista, jotka voivat olla -hyödyksi yhteiskunnalle. - -Epäilemättä oli kuitenkin Condorcetin ehdotus, joka itseensä sisällytti -kaiken sen mitä filosofit ja humanistit monina vuosina olivat -ajatelleet ja kirjoittaneet tässä aineessa, paljoa etevämpi kuin -Talleyrandin. Opetusjärjestelmän eri jäsenet olivat siinä paremmin -liitetyt toisiinsa ja sulivat kokonaan yhteen, opetussuunnitelmat -yksinkertaisempia, kokonaisuus selvempää ja yksityiskohtaisempaa, -jopa niin tarkasti valmistettua, ettei varmaan olisi kohdannut mitään -vaikeutta panna se paikalla käytäntöön todellisuudessa. Se erosi -Talleyrandin ehdotuksesta vaatimalla paljoa suurempaa lukua kouluja -perustettavaksi, 31,000 alkeiskoulua ja 110 korkeampaa oppilaitosta, ja -vaatimalla Talleyrandin neljän opetusvaiheen sijaan viisi, Condorcet -kun näet tahtoi jakaa alkeis- eli kansakoulun kahteen osastoon, -alempaan ja ylempään. Tärkeinä kohtina Condorcetin ehdotuksessa -mainittakoon sitäpaitsi hänen pyrintönsä antaa fyysillisille tieteille, -jotka siihen saakka oli laiminlyöty, oikeutettu sijansa kirjallisten -rinnalla. Sen lisäksi mainittakoon hänen selvästi Rousseaun -elähyttämät vaatimuksensa havainto-opetuksen, mikäli mahdollista, -käytäntöön ottamisesta. Uudenaikaisimmalta näyttää Condorcet kumminkin -vaatiessaan naisopetuksen kohottamista. Talleyrandkin oli kyllä -tahtonut perustettavaksi tyttökouluja, mutta samalla hän oli lausunut -mielipiteenään, ettei naisen tullut saada mitään korkeampaa henkistä -sivistystä, vaan hän oli etupäässä kasvatettava omaa kutsumustansa -varten. Condorcet tahtoi antaa naisillekin sivistystä, ja juuri siitä -syystä, että nainen oli luotu niin vastuunalaista tointa kuin äidin ja -lastenkasvattajan tointa varten. Kas tässä ne näkökohdat, jotka hän tuo -esiin perustellakseen vaatimustaan: - -"Naisen tulee olla sivistynyt, voidakseen kasvattaa lapsiaan, sillä hän -on heidän luonnollinen kasvattajansa." - -"Voida olla miehensä arvollinen toveri, voida osottaa harrastusta -hänen työhönsä, ottaa osaa hänen toimiinsa, voida elää hänen elämäänsä: -siinä aviollisen onnen välttämätön ehto." - -"Naisten tulee olla sivistyneitä vielä toisestakin syystä, joka -jokseenkin yhtyy edelliseen: siitä syystä nimittäin, etteivät he -tietämättömyydellään sammuttaisi sitä henkistä liekkiä, jonka miehet -ovat hankkineet itselleen opinnoillaan, vaan päinvastoin puhelulla ja -yhteisellä lukemisella voisivat ylläpitää sitä." - -"Naisten tulee saada sivistystä etusijassa sentähden, että se on -oikein ja että heillä on sama oikeus sivistykseen ja tietoihin kuin -miehilläkin." - -Ne ovat samoja periaatteita ja samoja todistuksia, joita meidän aikamme -on esittänyt perustellakseen naisen oikeutta tasa-arvoisuuteen miehen -kanssa sivistyksen alalla. Mutta Condorcet menee vielä pitemmälle -ja saavuttaa tässäkin yhden niitä aatteita, jotka meidän aikamme on -toteuttanut: hän vaatii, että poikien ja tyttöjen tuli saada tämä -opetus yhdessä, hän tahtoo, sanalla sanoen, perustaa yhteiskoulun. -"Yhdessäoloa molempien sukupuolien välillä ei voida välttää", hän -lausuu, "jokapäiväisessä elämässä; se esiintyy varsinkin maalla -ja kaupungeissakin köyhemmän kansanluokan keskuudessa. Miksikä -siis pelätä sitä koulussa, missä sitä kuitenkin valvotaan paljoa -tarkemmin kuin koulun ulkopuolella? Miks'ei oteta askelta eteenpäin -valmistaakseen lapsia elämää varten? Tavat varmaan tulevat voittamaan -tästä jokapäiväisestä yhdessäolosta, sillä se hajoittaa ne harhakuvat, -jotka syntyvät matkan päästä, ja lieventää aistien kuohua, mikä aina -lisääntyy erottamisesta." - -Ja hän lisää vielä enemmän: "Jotkut henkilöt pelkäävät, että opetusta -seuraisivat suurella tarkkaamattomuudella muutamat oppilaista, jotka -voisivat pitää vireillä vilkkaampia ja hellempiä harrastuksia. Mutta -tämä pelko ei suinkaan ole perusteltua. Jos tämä tarkkaamattomuus on -epäkohta, niin on sen monin verroin korvaava herännyt halu osottautua -ansiokkaaksi ja tiedokkaaksi rakastetun henkilön silmissä." -- Mikäli -tiedän, on Condorcet ensimäinen, joka on julistanut yhteisopetuksen -periaatteen. Protestanttisissa maissa oli tosin joku kerta koetettu -käytännössä yhteisopetusta kansakouluissa, mutta se oli tapahtunut -käytöllisistä syistä, sitä ei ollut aiheuttanut mikään itsetietoinen -periaate kaikkien yhtäläisestä oikeudesta nauttia opetusta. - -Ei Talleyrandin eikä Condorcetin ehdotus joutunut keskustelun -alaiseksi. Molemmat esitettiin sangen sopimattomina aikoina, -toinen vain muutamia päiviä ennen valtiomuotoa säätävän kokouksen -jäsenten eroamista ikipäiviksi, toinen, Condorcetin, 20 p. huhtik. -1792, sodanjulistuksen antamispäivänä. Jos ajattelemme, että sinä -aikana, joka ulottui huhtikuusta 1792 konventin kokoonkutsumiseen -syyskuussa, sattui ei ainoasti ulkomainen sota, vaan myös tasavallan -asettamistyö, voimme ymmärtää, ettei koulukysymyksen ratkaisu tällä -ajalla millään tavoin päässyt eteenpäin. Kuitenkin ryhdyttiin siellä -täällä, kansalliskokouksen antamain erityismääräysten nojalla, -osittain toteuttamaan Condorcetin jättiläissuunnitelmaa opetustoimen -järjestämiseksi. Sen todellinen täytäntöönpano kävi mahdottomaksi -tarpeellisten varojen puutteessa. Condorcetin ja Rommen yhdessä -laatiman laskun mukaan olisi koko suunnitelman toteuttamiseksi tarvittu -25 miljonan suuruinen summa -- ja laskussa oli huomioon otettu m.m. -sellaisetkin seikat kuin opettajain täydellinen epäitsekkyys ja -suurin mahdollinen tyytyväisyys. Mutta nämä 25 miljonaa eivät olleet -saatavissa -- ne riippuivat kokonaan kirkontilusten myönnistä, jota -kansalliskokous ei ehtinyt järjestämään. - -Sill'aikaa olivat koulut täydelleen rappiolla; useimmissa oli jo -alusta pitäen vallankumouksen periaatteet panneet poikien päät -pyörälle; nämä sekaantuivat politiikkaan ja monin paikoin nousivat -kapinaan opettajiansa vastaan, pakoittivat nämä ottamaan oppiaineeksi -kouluihinsa hallitusmuodon ja oikeusjulistuksen tai jättämään -paikkansa. Epäjärjestykset kohosivat huippuunsa niiden hajaannusten -johdosta, jotka syntyivät papiston sivilikonstitutsionista. - -Konventti älysi yhtä hyvin, ehkäpä paremminkin kuin sen edeltäjät, että -oli vallan välttämätöntä masentaa kouluissa vallitseva epäjärjestys, -ja niinpä tämäkin kokous asetti komiteoita, jotka esittivät uusia -näkökohtia ja uusia ehdotuksia. Ensimäinen säädös annettiin joulukuussa -1792; se oli lyhyt ja selvä ja sisälsi yhden tärkeimpiä periaatteita -opetuksen asettamisesta uudelle ja tarkoituksenmukaiselle kannalle, -nimittäin sen, että alkeiskoulujen tuli olla opetuksen pohjana, sekä -määräsi näissä kouluissa luettavaksi kaikkia niitä aineita, jotka -olivat tarpeellisia kullekin kansalaiselle. - -Konventti oli vielä tähän aikaan samojen opetuslaitosta koskevain -aatteiden elähyttämä kuin molemmat kansalliskokoukset, ja sen -keskuudessa oli herännyt suunnaton suuttumus, kun muutamat sen jäsenet -joulukuun alussa olivat rohjenneet ehdottaa kouluopetuksen tekemistä -pakolliseksi. Mutta tässä kokouksessa, jossa yhä selvemmin voitiin -huomata sortovaltaisia taipumuksia, törmäsivät piankin vapauden -edut yhteen käytännöllisen hyödyn etujen kanssa, ja melkein aina -viimemainitut ne pääsivät voitolle. Niin kävi opetuslaitoksenkin -alalla. Pian konventin enemmistö johtui siihen mielipiteesen, että -sivistyksen levittämiseksi niin pian kuin mahdollista opetus oli -tehtävä pakolliseksi, ja vuoden kuluttua siitä, kun sellainen ajatus -oli jyrkästi hylätty, konventti sääsi lain, joka pani toimeen mitä -ankarimman koulupakon. Tämä laki kuului seuraavasti: - -"Vanhemmat ovat velvolliset lähettämään lapsensa alkeiskouluihin. -Ne, jotka rikkovat tätä käskyä vastaan, rangaistaan sakoilla, jotka -vastaavat neljännestä heidän vuosituloistaan. Rikoksen uudistus -rangaistaan kaksinkertaisilla sakoilla ja lasten kansalaisoikeuden -menettämisellä 10 vuodeksi." - -Niin ankara koulupakko olisi kenties, jos se olisi jäänyt pysyväksi, -tuonut mukanaan terveellisiä vaikutelmia sivistyksen edistämiselle, -mutta se maistui liian paljon jakobinismilta ja terrorismilta -voidakseen puoltaa paikkaansa kauemmin kuin minkä Robespierren -hirmuhallitus kesti. Kaikesta päättäen oli sen käytännöllinenkin -merkitys vähäinen, sillä sitä seurasi uusia asetuksia, jotka kaikki -jäivät tuloksiltaan melkein yhtä vähäarvoisiksi. Vasta Robespierren -kuoleman jälkeen, thermidorianisen reaktsionin aikana, jota useissa -tapauksissa elähytti samat aatteet kuin vallankumouksen alkua, -kouluopetusta koskevat lait saivat jotakin varsinaista merkitystä. -Tärkeimmät näistä laeista olivat ne, jotka säädettiin, toinen 17 p. -marrask. 1794, koskeva alkeiskouluja, toinen, korkeampaa opetusta -koskeva, Daunoun ehdotuksesta noin vuotta myöhemmin, 25 p. lokak. 1795. - - * * * * * - -Kouluopetuksen parantaminen ja järjestäminen ei kumminkaan ollut -ainoa keino, jota vallankumouksen johtajat käyttivät uutta sukua -kasvattaakseen. Oli toisiakin keinoja, joihin ryhdyttiin innostuksella, -ja varsinkin kahdesta odotettiin hyvää tulosta. Ne olivat -alkeiskirjojen julkaiseminen ja kansallisten juhlien järjestäminen. - -Opetuskomiteassa oli kysymys helppotajuisten, yleishyödyllisten kirjain -julkaisemisesta kerta kerralta ollut esillä, mutta vasta konventti -joutui toteuttaman tämän aatteen, järjestämällä palkintokilpailuja -paraita kirjoja varten. Ensimäiseen palkintokilpailuun ei jätetty -ainoatakaan teosta, mutta toisessa, joka tapahtui v. 1794, sai -Romme ensi palkinnon kirjastaan _Käsikirja maanviljelijöille_, -jonka sisällystä tuo nimi ei ollenkaan ilmaise, kirja kun näet -oli pieni encyklopedia lapsia varten ja sisälsi kaiken sen, mitä -vallankumousmiehet katsoivat tarpeelliseksi alkeisopetukselle. Kun -hallitus siten oli pannut asian alkuun, levitettiin vähitellen -sellaisia kirjoja kansaa ja lapsia varten kaikkialla. Niille oli -kaikille ominaista, kuten oli luonnollista aikana, jolloin politiikka -oli kaikkein ylimäinen harrastus, pitkälle käypä tasavaltaisuus, -ja suuri joukko niitä on kaikkea muuta kuin helppotajuisia. Tämä -koskee varsinkin vallankumouksellisia katkismuksia, joita julaistiin -lapsien tarpeeksi. Eräässä niistä asetetaan lapselle kysymys: "Mitä -ymmärretään sanalla kansalainen?" Eräässä toisessa ovat seuraavat -kysymykset asianomaisine vastauksineen: "Kuka olet? -- Isänmaan -lapsi. Mitkä ovat rikkautesi? -- Vapaus ja tasa-arvoisuus. Mitkä ovat -lahjasi yhteiskunnalle? -- Sydän rakastaakseni maatani ja käsivarsi -sitä puolustaakseni." -- Muutamissa kokonaan unhotettiin, että -puhuttiin lapsille; niinpä antaa esim. tuo n.k. tasavaltainen katkismus -kysymykseen "Kuka olet?" lapsen vastata seuraavilla säkeillä: - -"Homme libre et pensant, né pour haïr les rois, N'aimer que mes égaux -et servir ma patrie, Vivre de mon travail ou de mon industrie, Abhorrer -l'esclavage et me soumettre aux lois." ["Vapaa ja ajatteleva ihminen, -syntynyt vihaamaan kuninkaita, rakastamaan ainoastaan vertaisiani ja -palvelemaan isänmaatani, elämään työstäni ja toimeliaisuudestani, -kammoamaan orjuutta ja alistumaan lakien alaiseksi."] - -Se kirja, joka ehkäpä enimmin oli suosittu, oli pieni lastenkirja -_La vie et la mort républicaines du petit Emilien_ (Pikku Emilienin -tasavaltainen elämä ja kuolema), sangen kuvaava ajan hengelle. Pikku -Emilien on 18 kuukauden ikäisenä niin täynnä tasavaltaista myötätuntoa -muita kohtaan, että hän kärsii nähdessään kiinalaisten kuvain eräällä -suojustimella näkevän nälkää ja janoa. Muutamia kuukausia myöhemmin -hän oppii vihaamaan kuninkaita, kun eräs kuninkaallinen vahtimies -estää häntä sekaantumasta perintöruhtinaan leikittelyyn koiransa -kanssa. Hiukan vanhempana hän, joskin kovasti sairaana, ottaa osaa -järjenjuhlaan laulaen marseljeesia, minkä kipeältä rinnaltaan jaksaa, -ja nojautuen erääsen pikku toveriinsa. Kotiin tullessa hänen tilansa -on pahentunut ja loppu on lähellä. Hän ei kuitenkaan malta olla -kyselemättä julkisista seikoista, sotanäyttämöltä saapuneista uutisista -ja Baillyn jutusta. "Eikö Baillya jo kohta viedä mestauslavalle?" hän -kysyy kuolemaisillaan, ja kun äiti vastaa kysymykseen myöntävästi, niin -hän huudahtaa: "Ah, sen hän on niin hyvin ansainnutkin!" Hänen viime -sanansa ovat: "Eniten pahoittaa mieltäni, että minun täytyy jättää äiti -ja etten voi olla miksikään hyödyksi tasavallalle." - -Hallitus teki, kuten sanottu, kaikkensa kannattaakseen liikettä; -niinpä julkaisi esim. opetuskomitea vuosien 1793-95 välillä innokkaan -pedagogin Léonard Bourdonin esimiehyydellä suuren teoksen, johon -oli koottu kaikki ne piirteet isänmaallisesta sankaruudesta, joita -ranskalaiset olivat osottaneet vallankumouksen aikana. Se kuvitettiin -kauniisti lukuisilla piirroksilla suurten vallankumouksellisten -sankarien ja marttyyrien muotokuvista sekä tauluista, jotka esittivät -historiallisia tapauksia tai joilla oli jotakin merkitystä päivään -nähden. - -Paljoa omituisempi ja aivan varmaan paljoa haaveellisempi oli -vallankumousmiesten koe kasvattaa ranskalaisia julkisten juhlain -vietolla. Meidän on vaikea ollenkaan ymmärtää, miten he voivat panna -niin suuren arvon tähän kasvattamispuoleen, ja kummastusta herättää -se käsityksen yhteys, joka vallitsi tässä asiassa. On näet yksi ainoa -vallankumouksellisen kasvatuksen intoilijoista, joka on jättänyt sen -kokonaan varteen ottamatta, nimittäin Condorcet. Ensimäinen, joka -lähemmin tekee suunnitelman näiden juhlien viettämiseksi, on Lakanal. -Jo aikaiseen hän konventille kuvaili sellaisten juhlien merkityksen -ja suunnitteli muutamain sellaisten ohjelman. Kerrotaan että muutamat -konventinjäsenet olivat tehneet pilaa eräästä sellaisesta juhlasta -nimeltä "kotieläinten juhla", jonka nimi tuntui heistä omituiselta, -mutta joka jokseenkin vastaisi meikäläisten maanviljelysnäyttelyjen -ohjelmaa. Ei ymmärretty, mikä oli sellaisen juhlan tarkoitus, ja eräs -Lakanalin virkaveljistä oli nauraen kysynyt: "Mikä se on tämä teidän -kotieläinten juhlanne?" "C'est la vôtre" (se on teikäläisten) sanotaan -Lakanalin suuttuneena vastanneen. - -Vähitellen tottui kuitenkin ajatus niin paljon näihin juhliin, ettei -enää pidetty kummallisena viettää niitä minkä abstraktisen käsitteen -kunniaksi hyvänsä. Kun Robespierre 6 p. toukokuuta v. 1794 julkaisi -manifestin korkeimman olennon palvelemisesta, sisältyi siihen -tärkeänä kohtana julkisten juhlien viettäminen joka dekadina, s.t.s. -36 juhlaa vuodessa. Näiden juhlien esineenä oli paitsi korkeinta -olentoa m.m. vapauden marttyyrit, vapaus ja tasa-arvoisuus, tasavalta, -isänmaanrakkaus, tyranniviha, totuus, oikeus, kainous, kunnia, -kuolemattomuus, kohtuullisuus, ystävyys, miehuus, rakkaus, aviollinen -rakkaus, isällinen rakkaus, äidillinen hellyys j.n.e. Sellainen ajatus -tuntuu meistä äärettömän naivilta, emmekä voi kunnolleen ajatella, -miten näitä juhlia järjestettiin, joita vietettiin esim. kainouden, -äidillisen hellyyden, pojallisen rakkauden ja muiden hyveiden -kunniaksi, mitkä huonosti sopivat julkisuutta varten ja juhlakomeudesta -opittaviksi. Mutta vallankumouksen ihmiset ottivat ne täyden toden -kannalta, ja monin paikoin vietettiin vallankumouksen aikana -- paitsi -suuria yleisiä juhlia järjen, luonnon ja korkeimman olennon kunniaksi --- pienempiä samantapaisia suurella juhlallisuudella. Niinpä mainitaan -esim. erästä "aviopuolisoin juhlaa", joka vietettiin toukokuussa ja -jossa kantonin vanhin aviopari oli kunniasijalla alttarin ääressä, -minkä ohi kaikki vastanaineet kulkivat musiikin soidessa ja yleisön -virittäessä vallankumouksellisia lauluja. Mitään suurempaa leviämistä -tai vilkkaampaa mukaanliityntää nämä juhlat eivät saaneet, eikä -niiden kasvattava merkitys sentähden tullutkaan sellaiseksi, kuin -vallankumousmiehet olivat itselleen kuvitelleet. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RANSKAN VALLANKUMOUKSEN -SIVISTYSELÄMÄSTÄ*** - - -******* This file should be named 65154-0.txt or 65154-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/1/5/65154 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65154-0.zip b/old/65154-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 92c851b..0000000 --- a/old/65154-0.zip +++ /dev/null |