NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 14161 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..12e55fc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65523 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65523)
diff --git a/old/65523-0.txt b/old/65523-0.txt
deleted file mode 100644
index f2e0f63..0000000
--- a/old/65523-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,14161 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Sateenkaari, by Rex Beach
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Sateenkaari
-       Romaani
-
-Author: Rex Beach
-
-Translator: O. E. Nyman
-
-Release Date: June 6, 2021 [eBook #65523]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATEENKAARI ***
-
-
-
-
-SATEENKAARI
-
-Romaani
-
-
-Kirj.
-
-REX BEACH
-
-
-Englannin kielestä suomentanut
-
-O. E. N. [O. E. Nyman]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1921.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Onnen laakso.
-    II. Espanjan kulta.
-   III. O'Reilly.
-    IV. Pahan palkka.
-     V. Erämaan ääni.
-    VI. Etsintä alkaa.
-   VII. Mies, joka tahtoi oppia tuntemaan elämää.
-  VIII. Espanjalainen kultaraha.
-    IX. Rosvot.
-     X. O'Reilly puhuu "risakieltä".
-    XI. Kenraalin käsi.
-   XII. Kahakka.
-  XIII. Pako.
-   XIV. Nainen, jolla oli tehtävä.
-    XV. Salakuljettajat.
-   XVI. Palmujen siimeksessä.
-  XVII. Kerjäläisten kaupunki.
- XVIII. Keskustelua ruoasta.
-   XIX. Odottamaton löytö.
-    XX. Demonion pienokainen.
-   XXI. Aarre.
-  XXII. Trocha.
- XXIII. Kuolon kaupunki.
-  XXIV. Rosa.
-   XXV. Aaveiden puutarha.
-  XXVI. Kun Cobo seisoi päällään.
- XXVII. Morin kalastaja.
-XXVIII. Matkamiehet palaavat.
-  XXIX. Mitä tapahtui auringon laskiessa.
-   XXX. Huuhkaja ja jänis.
-
-
-
-
-I.
-
-ONNEN LAAKSO.
-
-
-Yumurin laakson näette ensi kerran todennäköisesti Montserraten
-luostarista, johon oppaat, cocheros, vievät teidät mutkittelevaa polkua
-pitkin. Pieni kirkko on kapealla, korkealla harjanteella, jonka laelle
-kerran päästyänne näette maailman kauneimman näköalan. Merenlahti on
-takananne ja syvä rotko oikealla puolellanne, mutta edessänne on Yumuri
--- 'maailman ihanin kolkka', kuten Humboldt sanoo -- todellinen onnen
-laakso, paratiisin palanen, joka kiehtoo silmät ja hurmaa mielen.
-
-Laakso on suurempi kuin miltä se ensin näyttää, ja sen läpi virtaava,
-polveileva joki kätkeytyy siellä ja täällä tiheän viidakon helmaan
-ja katoaa viimein rotkoon, joka on kuin halkeama kauniisti väritetyn
-maljan laidassa. Tuntuu kuin paikka olisi aiottu satujen haltioiden
-ja hengetärten asunnoksi. Ympäröivien jyrkkien rinteiden väriloisto
-hivelee silmää ja tasainen pohja on kuin kauneimman viheriän
-kirjokankaan peittämä. Kaikkialla näkyy heleitä täpliä, ja siellä
-ja täällä pyrkii jokin alaston vuorenseinämä tahi suunnaton kallion
-kieleke turmelemaan paikan sopusointuisen kauneuden. Laajat viljelykset
-siintävät edempää ja jokin harmaantunut katto pilkottaa viidakon
-vehreydestä.
-
-Mahtavia palmuja kasvaa kaikkialla, yksinään ja ryhmittäin. Niiden
-tuuheat lehvät muistuttavat suunnattomia strutsinsulkia ja niiden
-solakat rungot ovat sileät ja valkoiset kuin jättiläissorvissa
-muovaillut ja sitten posliinisavella sivellyt. Koko Kubassa, lumoavien
-näköalojen maassa, ei ole toista Yumuria, eikä luultavasti koko
-avarassa maailmassa ole laaksoa, jonka kauneus olisi niin vaihteleva
-ja hurmaava. Teidän pitäisi nähdä se illan rauhassa laskevan auringon
-punatessa sen rinteet, tahi varhain aamulla, kun yön sumut alkavat
-häipyä kuin unten häilyvät utukuvat -- silloin ovat värit heleimmät
--- tahi myrskyn raivotessa, kun se peittyy sadekuuroihin ja palmut
-taipuvat melkein maahan vihurien rynnistyksessä. Mutta näettepä Yumurin
-mihin päivän- tahi vuodenaikaan hyvänsä, on sen näkeminen saava teidät
-onnesta sanattomaksi, ja te vannotte, että paikka on ihanin, minkä
-ihmissilmä on konsanaan nähnyt.
-
-Solasta, josta joki laskee laaksoon, näette, Montserraten pyhäkön
-luona seisoen, korkean kukkulan, La Cumbren, jonka rinteiltä on
-melkein yhtä hurmaava näköala. Oppaanne voi kertoa teille monta
-tarinaa upeista kartanoista, jotka kaunistivat vuoren rinteitä siihen
-kultaiseen aikaan, jolloin Kuballakin oli oma ylimystönsä. Rakennukset
-olivat kauniita roomalaismallisia huviloita, sellaisia, jotka muinoin
-reunustivat Via Appian tietä, pieniä marmorista ja Euroopasta tuoduista
-jaloista puulajeista tehtyjä palatseja, jotka olivat täynnä mitä
-kalleimpia aarteita -- sillä silloiset kubalaiset olivat rikkaita ja
-käyttelivät tuhlaten rahojaan. Tämän loiston surumielisiä muistoja on
-vieläkin olemassa. Siellä ja täällä tapaa raunioita, joiden katkenneet
-marmoripilarit ja aitauksien jäännöksiä koristavat posliinimaljakot
-kertovat muinaisesta mahtavuudesta. Oppaanne voi näyttää teille erään
-rehevän oranssilehdon, joka on nyt metsittynyt läpitunkemattomaksi
-viidakoksi, ja kertoa teille tarinan don Estevan Varonan kauniista
-kartanosta ja sen salaisesta aarteesta, pikku Estevanista ja Rosasta,
-jotka olivat kaksoissisarukset, ja Sebastianista, jättiläiskokoisesta
-orjasta, joka raivostuttuaan kosti kärsimänsä vääryydet ja kuoli
-kenellekään ilmaisematta, minne aarre oli kätketty.
-
-Espanjalaisten hallussa olleilla alueilla, etenkin Antillien
-saarilla, on paljon tarinoita kätketyistä aarteista, sillä muinoin
-olivat ihmiset, varsinkin niillä seuduilla, pakotetut turvautumaan
-monenlaisiin merkillisiin keinoihin rikkauksiensa suojelemiseksi.
-Noilla tarinoilla on aina ollut merkillinen, kiihoittava viehätysvoima,
-ja monet ovat niiden lumoihin jouduttuaan poikenneet hirveimpienkin
-rikosten teille aarteita etsiessään. Oli kuin nuo kätketyt rikkaudet
-olisivat olleet kirotut, sillä melkeinpä jokaisen, joka niitä himosi,
-kävi onnettomasti. Sellainen oli Varonankin aarre. Don Estevan ei ollut
-parempi eikä huonompi kuin muutkaan hänen aikalaisensa, ja vaikka osa
-hänen kätkeneistään kalleuksista olikin ansaittu orjien hiellä ja
-verellä, niin oli suurin osa saatu rehellisin keinoin. Hänen teoillaan
-oli niin kauaskantava merkitys ja aarteella, jonka hän kätki, oli niin
-tärkeä osa hänen jälkeläistensä kohtaloissa, että lienee paikallaan
-hiukan selostaa noita tapahtumia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Donna Rosa Varona eli tuskin niin kauan, että hän ehti kuulla
-synnyttäneensä kaksoiset. Don Estevan, joka oli ankara ja tarmokas
-mies, otti vastaan tuon musertavan iskun hänen kaltaiselleen henkilölle
-ominaisella tavalla. Jättäen polvistuneen papin ja lapsosia hoitelevan
-lääkärin, hän astui haikeasti itkevien orjanaisten ohi ilta-auringon
-valaisemalle kuistille. Edempää, neekerien majoista, kuului myös
-äänekästä valitusta, sillä donna Rosaa olivat kaikki rakastaneet ja
-tieto hänen kuolemastaan oli levinnyt nopeasti.
-
-Don Estevan oli itsekäs luonne ja sentähden sekoittui nyt kiivas viha
-hänen suruunsa. Miksi oli näin käynyt? mietti hän. Millä oli hän
-tämmöisen iskun ansainnut? Eikö hän ollut antanut kirkolle runsaat
-lahjat? Eikö hän ollut käynyt jalkaisin Montserraten luostarissa ja
-antanut uhrilahjaksi korvarenkaat, kaulakoristeen ja ristin, jotka
-kaikki oli tehty kauneimmista ja puhtaimmista timanteista? Eikö
-hän ollut polvillaan rukoillut rakkaan puolisonsa edestä ja sitten
-luovuttanut lahjansa pyhän neitsyen kuvalle kuten Loyola aseensa?
-Don Estevan rypisti kulmiaan, sillä jalokivet olivat olleet hänen
-kallisarvoisimpansa ja olisivat varmaankin riittäneet korvaamaan pyhän
-neitsyen vaivat, jos tämä olisi suvainnut kuulla hänen rukouksensa.
-Ne olivat ainakin viidentuhannen peson arvoiset -- siis viiden orjan
-hinta. Hänen parhaat viisi naimaiässä olevaa ja taloustoimiin opetettua
-neekerityttöänsä vastasivat juuri tuota summaa. Johan tämä oli vallan
-kohtuutonta! Don Estevan tunsi rahan yhtä hyvin kuin joku toinenkin ja
-hän vannoi, ettei hän enää antaisi kirkolle mitään lahjoja.
-
-Hän katsahti ylös synkistä mietteistään ja näki edessään
-jättiläismäisen paljasjalkaisen neekerin. Orja oli keski-ikäinen ja
-hänen villatukkansa alkoi harmaantua, mutta hänen vartalonsa oli
-ryhdikäs ja sopusuhtainen ja puuvillakankaasta tehdyn puvun verhoamat
-lihakset olivat sileät ja täyteläiset kuin nuorukaisen. Mustilla
-kasvoilla kuvastui sanomaton suru.
-
-"Herra, onko totta, että donna Rosa --" alkoi hän.
-
-"Niin, hän on kuollut, Sebastian", nyökkäsi don Estevan väsyneesti.
-
-Sebastian seisoi liikkumattomana koettaen voittaa liikutuksensa ja
-suuret kyyneleet vierivät hänen poskilleen. Vihdoin hän sanoi: "Hän
-oli liian hyvä tähän maailmaan. Jumala oli kateellinen ja vei hänet
-paratiisiin."
-
-"Paratiisiin!" huudahti don Estevan. "Eikö tämä ole paratiisi?" ja hän
-katsoi salamoivin silmin ympärilleen. "Katso Yumuria tuolla! Luuletko,
-että taivaassa saa nähdä sen kauniimpaa? Katso tuonne!" ja hän viittasi
-satamaan kaukana alhaalla, jossa laivojen purjeet kuvastuivat meren
-välkkyvään kalvoon. Lahden toisella puolen siinsi korkea vuoristo
-parinkymmenen penikulman päässä. [Tässä kirjassa puhutaan vain
-englanninpenikulmista.] Kääntyen etelään päin Don Estevan näki koko
-San Juanin laakson aina mahtavaan Pan Matanzan harjanteeseen saakka,
-mikä oli todellakin suurenmoinen näky. Hetkisen kuluttua hän suuntasi
-katseensa, kuten aina ennenkin, jälleen Yumuria, onnen laaksoa kohti.
-
-"Todellakin paratiisi!" mutisi hän. "Minä annoin hänelle kaikki.
-Kuolemallaan hän ei voittanut mitään."
-
-"Aivan niin, herra", sanoi Sebastian vakavasti. "Hänellä oli kaikki,
-mitä naisen sydän voi konsanaan toivoa, ja lahjoittamalla teille
-lapset hän palkitsi hyvyytenne. Olette menettänyt hänet, mutta hän
-jätti teille perinnön, tytön, josta kasvaa toinen donna Rosa. Surin
-kerran, kuten te nyt surette, sillä vaimoni kuoli lapseni syntyessä.
-Muistatteko? Mutta tyttäreni elää ja hän on vanhuuteni ilo. Sitä
-vartenhan lapset syntyvätkin." Hän vaikeni ja tietämättä oikein, miten
-asiansa esittää, hän kohotteli jalkojaan ja kaiveli hiekkaa mustilla
-varpaillaan. "Herra", sanoi hän vihdoin hitaasti, "eräs seikka johtui
-mieleeni. Tahtoisin tietää --"
-
-"Mitä sitten?" keskeytti Estevan lyhyesti.
-
-"Puhuiko donna Rosa kenellekään salaisuudesta? Noille papeille tahi
-lääkäreille, tehän ymmärrätte?"
-
-"Ei."
-
-"Siis me olemme ainoat, jotka tietävät sen?"
-
-"Niin, ellet ole lörpötellyt."
-
-"Herra!" Sebastian suoristausi ja hänen mustilla kasvoillaan kiivastui
-todellinen arvokkuus.
-
-"Ymmärrä, Sebastian, että koko omaisuuteni on tuossa kätkössä --
-kaikki, yksinpä asiakirjatkin, joilla voin todistaa omistusoikeuteni
-tiluksiini. Jos pelkäisin sinun pettävän minut, käskisin reväistä
-kielen suustasi ja puhkaista silmäsi."
-
-"Tunnette minut, herra", vastasi musta mies koruttomasti. "Tiedätte,
-että olen uskollinen. Mutta tämä salaisuus painaa vanhoja hartioitani
-kovin, herra, ja minä olen ajatellut -- ajat ovat levottomat ja kuolema
-tulee varoituksetta. Olette maakunnan rikkain mies, don Estevan, ja
-hallituksen virkamiehet ovat konnia. Ajatellaanpa, että kuolisitte?
-Entä sitten?"
-
-"He ovat kansalaisiani", virkkoi don Estevan hetken tuumittuaan, "mutta
-siitä huolimatta kirottuja roistoja. Kun lapseni ovat päässeet siihen
-ikään, että he voivat säilyttää salaisuuden, niin kerrottakoon asia
-heille. Jos olen kuollut, niin jää tehtävä sinulle. Mene nyt; puhumme
-asiasta myöhemmin."
-
-Sebastian poistui yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin. Kotimatkalla
-hän poikkesi katsomaan lähellä olevaa kivilouhimoa, josta kaikki
-tarvittavat rakennuskivet oli murrettu. Siellä hän oli työskennellyt
-melkein koko ikänsä, ja kun rakennukset oli saatu valmiiksi, oli hän
-kaivanut louhimon pohjaan syvän kaivon, jonka jääkylmä ja kirkas vesi
-kumpuili jostakin maanalaisesta lähteestä. Ympäristön hän oli sitten
-omin käsin raivannut ja siistinyt, niin että vanha kivilouhimo oli nyt
-Varonan kartanon kaunein paikka. Kaivon suulla kasvoi palmuja, oranssi-
-ja tamarindipuita ja louhimon seinämillä rehoittivat villiviini ja
-muhkeat sananjalat. Sebastian oli aina huolehtinut paikan kauneudesta,
-ja vanhasta tottumuksesta hän suuntasi askeleensa nytkin sinne.
-
-Hämärässä hän kohtasi päällysmies Pancho Cueton. Tämä oli
-nuorenpuoleinen kapeakasvoinen mies, jonka tummat ja pistävät silmät
-olivat hyvin lähellä toisiaan. Nähtyään Sebastianin sanoi hän:
-
-"No, don Estevan on vihdoinkin saanut perillisen?"
-
-Orja pyyhkäisi silmiään suurella, ruskealla kädellään ja vastasi
-kunnioittavasti:
-
-"Niin on, don Pancho. Kaksi pientä enkeliä, pojan ja tytön." Rypistäen
-harmaita kulmakarvojaan tuskaisesti hän jatkoi: "Donna Rosa oli
-pyhimys. Taivaassa riemuitaan varmaankin suuresti hänen tulostaan. Vai
-mitä te luulette?"
-
-"Eiköhän", vastasi Cueto. "Don Estevan suree häntä suuresti, mutta
-tohdinpa melkein vannoakin, että jonkun ajan kuluttua hän menee uusiin
-naimisiin. Ja miksi ei hän sitä tekisi? Jokainenhan tietää, kuinka
-rikas hän on. Kubassa ei ole naista, joka ei olisi kuullut hänen
-aarteestansa."
-
-"Mistä aarteesta?" kysyi Sebastian.
-
-Cueton tummat silmät välähtivät harmistuneesti.
-
-"Kylläpä sinä olet olevinasi varovainen", sanoi hän sitten nauraen.
-"Eipä ihme, että hän luottaakin sinuun. Mutta luuletko sinä, ettei
-minulla ole silmiä eikä korvia? Hyvä Sebastian, sinä tunnet kyllä
-salaisuuden ja tiedät enemmän asioita kuin don Estevan haluaisikaan.
-Älä nyt teeskentele."
-
-Sebastianin kasvot olivat kuin ebenpuusta veistetyt.
-
-"Mitä tuohon aarteeseen mahtanee kuulua?" kysyi hän. "En ole
-milloinkaan kuullut siitä puhuttavan."
-
-"Kultaa, jalokiviä, hopeaharkkoja ja kalliita koristeita", vastasi
-Cueto ojentaen päänsä eteenpäin. Hänen sieraimensa värisivät ja hampaat
-loistivat hämärässä. "Tiedät sen aivan hyvin. Älä koetakaan kieltää.
-Enhän ole hullu. Mihin joutuvat orjatytöistä saadut rahat? Entä
-sokerista ansaitut summat? Aseisiinko kapinallisille ehkä? Eikö mitä.
-Don Estevan kätkee rahat, ja sinä olet hänen apulaisensa. Hän lienee
-satumaisen rikas tätä nykyä. Etkö ole milloinkaan ajatellut, että
-yhdellä jalokivikoristeella tahi pienellä kultakasalla voisit ostaa
-vapautesi?"
-
-"Don Estevan on luvannut vapauttaa minut ja tyttäreni", vastasi
-Sebastian koetettuaan pari kertaa keskeyttää Cueton intohimoisen puheen.
-
-"Niinkö?" Päällysmies oli ilmeisesti hämmästynyt. "Sitä en lainkaan
-tiennyt". Hetkisen kuluttua hän purskahti nauruun. "Ja sitten sinä
-vielä tahdot uskotella, ettet tiedä aarteesta mitään. Ha! Ha! Olet
-kunnon poika, Sebastian, ja niin olen minäkin. Minä vallan ihailen
-sinua. Olemme molemmat isännällemme uskolliset, eikö niin? Tyttäresi
-Evangelina on viehättävä tyttö", Cueton kasvojen ilme koveni, "ja
-täysikasvuiseksi tultuaan maksetaan hänestä enemmän kuin sinusta,
-hänen isästään. Älä millään muotoa unhota, että don Estevan on ennen
-kaikkea liikemies. Ole varuillasi, Sebastian. Eräänä kauniina päivänä
-voi joku tarjota hänestä niin suuren hinnan, että don Estevan unhottaa
-lupauksensa ja -- myy hänet."
-
-"Evangelinaa hän ei milloinkaan myy!" huudahti Sebastian käheästi, ja
-hänen silmänvalkuaisensa välähtivät hämärässä.
-
-"Eipä tietenkään", nauroi Cueto. "Hän ei ehkä tohtisi? No niin, minähän
-vain kiusoittelen sinua. Mutta sinä olet ilmaissut itsesi, näetkös.
-Huomaan kaikesta, että tiedät aarteesta."
-
-"Tiedän vain yhden asian", sanoi orja hitaasti suoristautuen, "ja se
-on, että olen uskollinen don Estevanille." Hän kääntyi ja poistui
-Pancho Cueton jäädessä tuijottamaan miettiväisesti hänen jälkeensä.
-
-Vaimonsa kuoleman ja lastensa syntymisen jälkeen pysytteli don Estevan
-kuten ennenkin mahdollisimman erillään valtiollisesta elämästä. Hän
-ei tahtonut joutua selkkauksiin espanjalaisten viranomaisten kanssa,
-jotka hallitsivat saarta, eikä hän myöskään tahtonut täydellisesti
-erottautua naapureistaan, jotka kapinoivat hallituksen mielivaltaa
-ja häikäilemätöntä sortoa vastaan. Tämä ei ollut suinkaan helppoa,
-sillä hallituksen virkamiehet olivat kauttaaltaan turmeltunutta ja
-tunnotonta väkeä, ja maan syntyperäiset asukkaat olivat melkein kaikki
-joko julkisesti tahi salaisesti saaren itäosassa puhjenneen kapinan
-kannattajia. Don Estevan luovi varovasti molempien puolueiden välissä
-kartuttaen omaisuuttaan orjien kasvatuksella ja sokerin viljelyksellä.
-Orjien kysyntä lisääntyi päivä päivältä, kun neekerien maahantuonti oli
-käynyt mahdottomaksi, ja sokerin viljelys tuotti hyvin, joten Pancho
-Cueto saattoi täydellä syyllä ihmetellä, mihin rahat mahtoivat joutua.
-
-Kaksoiset, Estevan ja Rosa, kasvoivat ja varttuivat vuosi vuodelta ja
-olivat Sebastianin ja Evangelinan, joiden hoitoon heidät oli uskottu,
-ylpeys ja ilo. Evangelina, tuo nuori neekerityttö, oli täysikasvuiseksi
-tultuaan seudun kaunein ja viehättävin orjatar, ja joka kerta kun
-Sebastian katseli häntä, kiitti hän Jumalaa onnestaan.
-
-Eräänä päivänä meni don Estevan sitten uudelleen naimisiin ja donna
-Isabel, eräs Havannan kuuluisa kaunotar, muutti asumaan Varonan
-kartanoon. Tuo vaatimattomien vanhempien kunnianhimoinen tytär oli
-usein kuullut puhuttavan La Cumbren salaperäisestä aarteesta, ja hän
-oli lakkaamatta ajatellut sitä.
-
-Suuria juhlallisuuksia pidettiin ja paikkakunnan espanjalaiset
-virkamiehet ja Matanzan ja seudun huomatuimmat kansalaiset kävivät
-toivottamassa tervetuloa don Estevanin kauniille puolisolle. Mutta
-kuherruskuukausien ensimmäisen hehkun jäähdyttyä alkoi onnellinen
-aviomies pelätä tehneensä suuren erehdyksen. Donna Isabel oli, hän
-huomasi, sekä turhamainen että itsekäs. Hän ei vaatinut ainoastaan
-suurinta ylellisyyttä ja loistoa, vaan vaati myös mitä itsepintaisimmin
-saada tietää miehensä kaikki raha-asiat.
-
-Don Estevan ei ollut enää nuori. Hän oli ajan oloon kovettunut ja
-käynyt epäluuloiseksi ja huomattuaan joutuneensa omanvoitonpyyntöisen
-naisen pauloihin hän alkoi tuntea tätä kohtaan mitä suurinta
-katkeruutta. Donna Isabelin uteliaisuus harmitti häntä, ja hän sanoi
-aivan suoraan, ettei hänellä ollut mitään rikkauksia. Hän koetti
-todellakin aivan ärsyttävällä viattomuudella saada puolisonsa uskomaan,
-että hän oli aivan varaton. Mutta Isabelia ei petetty niin helposti.
-Huomattuaan, etteivät hänen metkunsa ja kiemailunsa hyödyttäneet
-mitään, hän joutui vihan vimmoihin ja myrskyisä kohtaus -- sarjan
-ensimmäinen -- seurasi. Hän ei voinut saada rauhaa, ennenkuin hän sai
-tietää, miten aarteen laita oli. Rajattomassa ahneudessaan hän aivan
-vapisi himosta saada tunnustella kultaa täynnä olevien pussien painoa
-ja nähdä jalokivien salamoivan povellaan. Hänen omanvoitonpyynnön
-vallitsema mielensä kuvitteli lopulta nuo salaperäiset rikkaudet
-moninkertaisiksi ja don Estevanin vastarinnan aiheuttama närkästys
-syveni vähitellen intohimoiseksi vihaksi.
-
-Hän tutki kartanon joka sopen, milloin hänellä vain oli tilaisuutta,
-mutta ei löytänyt mitään, ja vihdoin salaisuus valtasi kaikki hänen
-ajatuksensakin. Hän etsi pimeimmätkin nurkat, kyseli orjilta ja öisin
-hän makasi valveilla kuunnellen don Estevanin hengitystä, toivossa,
-että tämä ilmaisisi salaisuuden unissaan. Tämmöinen elämä oli miehelle
-luonnollisesti hyvin tukalaa, mutta mitä kiihkeämmin donna Isabel
-ahdisti häntä, sitä lujemmin hän päätti olla ilmaisematta mitään.
-Sivullisten läsnäollessa he olivat aina mitä sopusointuisin aviopari,
-sillä he olivat ylpeitä, ja Varonan perhe oli seudun arvokkaimpia,
-mutta heidän yksityiselämänsä paheni pahenemistaan. Vihdoin oltiin
-niin pitkällä, että he olivat täydellisesti vihamielisellä kannalla
-toisiinsa nähden. Heillä ei ollut toisilleen ainoaakaan ystävällistä
-sanaa. Donna Isabel lateli vain soimauksia ja yltyi tämän tästä
-vihan vimmoihin, ja don Estevan ivasi häntä sillä, ettei hän ollut
-viekkaudestaan huolimatta päässyt toiveidensa perille.
-
-Tarina Varonan aarteesta unhottui vähitellen kokonaan tahi joutui
-satujen joukkoon. Vain donna Isabel, joka puolisonsa vaitiolosta
-huolimatta oli saanut tietää yhtä ja toista, ja Pancho Cueto, joka
-teki omat johtopäätöksensä isäntänsä suurista tuloista, pitivät asian
-visusti muistissaan. Päällysmies oli kärsivällinen. Hän seurasi
-mielenkiinnolla isäntäväkensä eripuraisuuden kehitystä ja aikoi hyötyä
-siitä sopivan tilaisuuden sattuessa.
-
-Oli aivan luonnollista sellaisten olosuhteiden vallitessa, että
-donna Isabel alkoi vihata lapsipuoliaan -- don Estevan oli sanonut
-suoraan, että lapset perisivät hänen koko omaisuutensa. Ajatus, ettei
-hän lopultakaan saisi hituistakaan aarteesta, jonka tähden hän oli
-uhrannut nuoruutensa ja kauneutensa, sai donna Isabelin aivan hulluuden
-rajoille, ja kuten voidaan ajatellakin, kohdistui hänen raivonsa niin
-ollen pienokaisiin. Vanhaa Sebastianiakin ja hänen tytärtään hän alkoi
-vihata ja saipa Evangelinan sulhanenkin, eräs Asensio-niminen orja,
-tuntea hänen kyntensä.
-
-Syy, miksi Sebastianilla oli niin paljon etuoikeuksia, oli pian
-selvennyt donna Isabelille, ja hän oli ensin koettanut kaikin
-mahdollisin keinoin voittaa vanhuksen luottamuksen. Mutta turhaan.
-Sebastian oli luja kuin tammi, joka kestää kesän helteet ja talven
-myrskyt, eivätkä donna Isabelin juonet ja imartelut hyödyttäneet mitään.
-
-Orjan uskollisuus raivostutti häntä, ja hän päätti tehdä kaikkensa
-rikkoakseen tämän ja don Estevanin hyvät välit.
-
-Donna Isabel oli tarmokas. Hän alkoi kaikin keinoin vainota
-Evangelinaa, mutta vasta kuukausien kuluttuahan uskalsi ehdottaa don
-Estevanille, että tämä myisi tytön. Don Estevan kieltäytyi tietysti
-jyrkästi. Hän sanoi pitävänsä Sebastianin tyttärestä niin paljon, ettei
-hän voinut sellaista ajatellakaan.
-
-"Siinäpä se on", ivasi donna Isabel. "Tyttöhän onkin nuori ja kaunis.
-Taidat olla aivan ra --"
-
-Don Estevan kykeni vaivoin pidättämään kirouksen. "Erehdyt", sanoi hän
-jäykästi. "Sebastian on palvellut minua uskollisesti ja Evangelina on
-lasteni leikkitoveri. Hän on hyvä heitä kohtaan ja on ollut heille
-äidin asemassa enemmän kuin sinä konsanaan."
-
-"Ja senkö tähden sinä puet hänet niin hienosti? Joutavaa puhetta",
-sanoi Isabel heilauttaen kaunista, tummaa päätänsä. "Näen kyllä, mitä
-ympärilläni tapahtuu. Enhän ole sokea. Tämäpä on vasta kaunis juttu,
-kun ystäväsi saavat kuulla sen. Tyttö, musta kuin sysi, ja sinä --"
-
-"_Vaimo_!" karjaisi don Estevan. "Hillitse ajoissa myrkyllinen kielesi!"
-
-"Tuota lutkaa en kärsi enää talossani!" kirkui donna Isabel.
-
-"_Sinunko_ talossasi?" huusi don Estevan suunniltaan raivosta, johon
-donna Isabelin mielettömät syytökset olivat hänet saattaneet. "Sinunko
-talossasi? Millä oikeudella sanot tätä taloa omaksesi?"
-
-"Olenhan puolisosi."
-
-"Kirous ja kuolema! Niin -- puolisoni -- uhriinsa imeytynyt iilimato
-sinä olet. Imet vereni kuiviin!"
-
-"Veresi?" nauroi donna Isabel kimeästi. "Eihän sinussa ole tippaakaan
-verta. Suonissasi on vain sappea. Olet kurja saituri!"
-
-"Saituri ja saituri! Tuota sanaa en kärsi enää kauemmin. Etkö keksi jo
-muuta, jolla voisit minua ärsyttää? Tunnusta suoraan, että otit minut
-vain rahojeni tähden!" ärjyi don Estevan.
-
-"Tietysti. Sehän on selvää. Luuletko, että minun kaltaiseni kaunotar
-olisi muutoin sinusta huolinut? Erehdyin kuitenkin suuresti."
-
-"Verenimijä!"
-
-"Olin mikä hyvänsä, mutta tässä talossa aion hallita, enkä anna
-paksuhuulisen neekerin häväistä itseäni. Näkeehän sen jo päältäpäinkin,
-mikä hän on. Hän on julkea ja hävytön. Hän nauraa minulle, mutta
-naurakoon vain. Sittenpähän saavat ystäväsi nauraa sinulle ja oikein
-kyllikseen."
-
-"Vaiti!" karjaisi don Estevan.
-
-"Myy hänet."
-
-"En."
-
-"Myy hänet, taikka --"
-
-Uhkauksen loppua odottamatta don Estevan syöksyi huoneesta, heittäytyi
-satulaan ja ratsasti täyttä laukkaa Sateenkaari-kaupunkiin, jossa hän
-vietti yön juoden ja pelaten. Mutta hän ei myynyt Evangelinaa.
-
-Seuraavina viikkoina sattui monta samanlaista kohtausta, ja mitä
-onnettomammaksi kotielämä kehittyi, sitä useammin don Estevan haki
-seuraa muualta. Hän joi ja pelasi ja tuoden usein ystävänsä mukanaan
-hän koetti unhottaa onnettoman kotielämänsä meluisissa juomingeissa.
-
-Mutta hänen vaimollaan oli siitä huolimatta riittävästi tilaisuuksia
-ärsyttää häntä viittauksilla orjatyttöön ja katkeroittaa hänen mielensä
-ainaisilla syytöksillä ja soimauksilla.
-
-
-
-
-II.
-
-ESPANJAN KULTA.
-
-
-Kaksoiset olivat seitsemän vuoden vanhat, kun donna Isabelin juonet
-kantoivat ensimmäisen katkeran hedelmänsä, ja tapaus sattui eräänä
-yönä, kun don Estevan melusi kotonaan espanjalaisine ystävineen.
-Pikku Rosa oli herännyt isänsä vieraiden nauruun ja huutoihin ja
-häntä pelotti, sillä äänissä oli jotakin vierasta ja outoa. Hiipien
-viereiseen huoneeseen hän herätti veljensä, ja yhdessä he sitten
-kuuntelivat.
-
-Don Mario de Castaño esitti jonkun laulun, jonka sanoja ei kuulunut,
-mutta jota tervehdittiin myrskyisin huudoin. Äänistä sisarukset
-tunsivat don Pablo Pezan, jonka muhkeata, mustaa partaa he olivat usein
-ihmetelleet, ja eversti Mendoza y Linareksen, jolla oli epäilemättä
-loistava univormunsa yllään. Lapset tunsivat vieraat hyvin, mutta siitä
-huolimatta alkoi Rosa nyyhkyttää, ja kun Estevan koetti lohduttaa
-häntä, vapisi hänenkin äänensä pelosta.
-
-Siinä värjötellessään he kuulivat jonkun itkevän. Sitten kuului
-käytävästä kiireisiä askeleita ja seuraavassa silmänräpäyksessä syöksyi
-Evangelina huoneeseen. Hän huomasi heti vuoteella istuvat kaksi pientä
-valkoista olentoa, sillä ulkona oli kirkas kuutamo.
-
-"Oi, pieni herrani ja pieni valtijattareni!" nyyhkytti hän heittäytyen
-polvilleen. "Tahdottehan pelastaa minut? Mehän rakastamme toisiamme,
-eikö niin? Mikä hirveä rikos tämä onkaan? Sanokaa, että tahdotte
-pelastaa minut!" Hän oli aivan suunniltaan ja hänen äänensä oli käheä
-ja tuskan sortama. Käsiään väännellen hän heilutti ruumistaan puoleen
-ja toiseen, painautui suonen vedon tapaisesti sisaruksia vasten ja
-suuteli näiden vaatteita.
-
-"Mitä on tapahtunut? Kuka on ollut sinulle paha?" sopertelivat lapset
-pelästyksestään huolimatta.
-
-"Don Pablo Peza", itki tyttö. "Isänne on myynyt minut hänelle --
-menetti korttipelissä. Isäni, Sebastian, ei usko sitä. Hän rukoilee. Ja
-Asensio -- oi, Jumalani! Eiväthän he voi millään minua auttaa! Vain te
-voitte pelastaa minut. Ettehän anna don Pablon viedä minua? Se tappaisi
-minut."
-
-"Odotahan!" Estevan kiipesi vuoteestaan. "Älä itke enää; kerron isälle,
-ettet pidä don Pablosta."
-
-"Minä tulen mukaasi", huusi Rosa seuraten veljensä esimerkkiä.
-"Käskemme don Pablon mennä kotiinsa ja jättää Evangelinamme rauhaan."
-
-"Te siunatut lapset! Mutta mahtanevatko he välittää sanoistanne?"
-valitti orja.
-
-"Isä tekee kaikki, mitä pyydämme", vastasivat lapset luottavasti.
-"Jos hän suuttuu, niin tulemme heti takaisin ja kätkemme sinut tuohon
-suureen vaatesäiliöön, josta ei kukaan kuunaan sinua löydä." Ja käsi
-kädessä ja pitkiä yöpaitojaan kannattaen sisarukset menivät sitten
-käytävän läpi huoneeseen, josta nauru ja huudot kuuluivat.
-
-Don Mario de Castaño, joka istui ovea vastapäätä, keskeytti vallattoman
-laulunsa ja huudahti: "Hyvä Jumala ja kaikki pyhimykset! Mitä näenkään?"
-
-Toiset katsahtivat ovelle ja purskahtivat nauruun nähdessään
-tupakansavun keskeltä häämöttävän kaksi lapsukaista, jotka olivat
-toistensa näköiset kuin kaksi marjaa. Valoisaan huoneeseen jouduttuaan
-räpyttelivät pienokaiset silmiään kuin kaksi pientä huuhkajaa, ja
-heidän ilmeinen hämminkinsä huvitti vieraita suuresti.
-
-"Sanoinhan, että herätät koko talon", rähisi joku don Mariolle.
-
-"Kaksi taivaan keruubia", huudahti toinen.
-
-"Malja Estevanin suloisille lapsille", säesti kolmas.
-
-Mutta isä nojautui eteenpäin kulmat rypyssä.
-
-"Mitä nyt, rakkaani?" kysyi hän sameasti. "Kiiruhtakaa takaisin
-vuoteillenne. Täällä ette voi olla."
-
-"Rakastamme Evangelinaa", sanoivat sisarukset, "etkä saa antaa don
-Pablon viedä häntä."
-
-"Evangelinaako?"
-
-"Niin. Pidämme hänestä -- hän leikkii joka päivä kanssamme -- tahdomme
-pitää hänet täällä -- hän on meidän."
-
-He olivat tottuneet saamaan tahtonsa heti täytetyksi, ja sentähden he
-puhuivat ensin hyvin käskevästi, mutta nähdessään isän synkät kasvot
-heidän äänensä alkoivat väristä kiihtymyksestä ja pelostakin.
-
-"Menkää vuoteillenne, rakkaani", sanoi don Estevan vihdoin lyhyesti.
-
-"Me tahdomme Evangelinan. Hän on meidän", huusivat lapset itsepäisesti
-yhteen ääneen.
-
-"Onko asian laita niin?" sanoi don Pablo nauraen täyttä kurkkua.
-"Sittenpä taidan menettää voittoni. Antakaa nyt molemmat minulle
-suukkonen, niin katsotaan, mitä voitaisiin tehdä."
-
-Mutta lapset näkivät, että don Pablon kasvot olivat oudon punaiset ja
-hänen muhkea partansa viinin kostuttama, ja sentähden he siirtyivät
-epäröiden etemmäksi.
-
-"Älkää välittäkö näiden lörpötyksistä!" ärjäisi don Estevan hänelle.
-"Voititte pelin rehellisesti ja sillä hyvä."
-
-"Evangelina on meidän", toistivat pienokaiset vielä kerran, mutta
-silloin isä julmistui.
-
-"No perhana!" huusi hän nousten. "Uneksinko minä, vai ettekö te
-todellakaan aio totella? Vuoteillenne ja paikalla!" Kun lapset vieläkin
-epäröivät, meni hän ovelle ja sanoi: "Hoi! Isabel; tulehan tänne,
-rakkaani, ja vie nämä pikkupaholaiset nukkumaan. Vai täytyykö minun
-omin käsin opettaa heille kuuliaisuutta? Tämäpä on todellakin kaunista!
-Saavatko he harhailla öisin ympäri taloa ja hankkia siten kuumeen
-itselleen?"
-
-Äitipuolen nimen mainitseminenkin oli kylliksi Rosalle ja Estevanille.
-He kiiruhtivat matkaansa, minkä jaloista pääsivät, ja kun donna Isabel
-tuli hetkistä myöhemmin heitä katsomaan, olivat he jo vuoteissaan ja
-nukkuvinaan. Evangelina kyyrötti eräässä nurkassa. Isabel oli kuullut
-vedonlyönnin ja hänen musta sydämensä riemuitsi. Ilkkuen hän riuhtaisi
-neekeritytön seisoalleen, ja läjähtävä korvapuusti lennätti tämän
-huoneesta. Sitten hän kääntyi jälleen sisarusten puoleen ja poistui.
-Hänen mentyään he itkivät kauan ja katkerasti sekä Evangelinan, jota he
-rakastivat, että itsensäkin tähden.
-
-Sillä aikaa oli don Mario jälleen aloittanut laulunsa.
-
-Aamu sarasti jo, kun don Estevan hyvästeli vieraitaan talonsa
-rappusilla. Tätä hetkeä oli Sebastian-parka, joka oli aivan suunniltaan
-surusta, odottanut monta pitkää tuntia, ja astuen esiin rappusten
-pimennosta hän heittäytyi nyt maahan herransa eteen ja rukoili
-liikuttavasti Evangelinan edestä.
-
-"_Caramba_!" kiroili don Pablo, joka oli aikalailla päihtynyt. "Olenpa
-tainnut voittaa oikean aarteen. Tyttöhän voi olla enemmän kuin tuhannen
-peson arvoinen ja siinä tapauksessa voitte väittää, että olen tehnyt
-teille vääryyttä, don Estevan."
-
-"Eikö mitä. Hän on vain tavallinen orja. Vaimoni ei pidä hänestä ja
-sentähden olin päättänyt toimittaa hänet pois talostani. Voititte pelin
-ja tyttö on nyt teidän", vastasi don Estevan kylmästi.
-
-"Lähettäkää hänet sitten luokseni. Naitan hänet kuskilleni
-Salvadorille, joka on vahvin mieheni."
-
-Sebastian nousi huudahtaen seisoalleen. "Herra!" sanoi hän. "Älkää --"
-
-"Vaiti!" ärjäisi don Estevan. Väkijuomat tekivät hänet aina rajuksi ja
-riidanhaluiseksi, mutta nyt oli niiden vaikutus tuntuvien pelihäviöiden
-tähden moninverroin ärsyttävämpi. "Mitä tämä merkitsee?" karjui hän.
-"Mene töihisi!"
-
-Mutta ollen aivan suunniltaan mielikarvaudesta ei Sebastian totellut.
-"Hän on ainoa lapseni. Te lupasitte vapauttaa hänet. Minä varoitan
-teitä --."
-
-"Mitä!" Don Estevan astahti eteenpäin ja tuijotti orjaan liekehtivin
-silmin. Hän tiesi kyllä tehneensä väärin, kun oli pannut tytön
-pelivoitoksi, ja hän tiesi myös, että hän katuisi tekoaan humalasta
-selvittyään, mutta nyt tämä tietoisuus saattoi hänet yhä suurempaan
-raivoon. "Varoitatko sinä minua? Ja mistä?" huusi hän.
-
-Kukaan ei voi oikein tarkoin sanoa, mitä sitten tapahtui. Sebastian
-kohotti kätensä korkealle -- liikkeellään hän ikäänkuin tahtoi
-kutsua taivaat todistamaan, miten kauan hän oli uskollisesti
-herraansa palvellut -- mutta don Pablo ymmärsi hänet väärin ja iski
-ratsupiiskallaan vanhusta selkään huudahtaen:
-
-"Alallasi!"
-
-Sebastian värähti kiireestä kantapäähän. Pyörähtäen ympäri hän tarttui
-don Pablon ranteeseen, ja väänsi piiskan hänen kädestään, ja ote oli
-niin kiinteä, että tuo väkevä espanjalainen parahti tuskasta.
-
-Tämä vieraan loukkaus sai don Estevanin silmittömään raivoon.
-
-"Pancho!" huusi hän. "Tänne, Pancho!" Ja päällysmiehen kiiruhdettua
-paikalle selitti hän: "Tuo hullu on vaarallinen. Hän aikoi käydä don
-Pablon ja minun kimppuun." Sebastian koetti saada äänensä kuuluviin,
-mutta turhaan. "Sido hänet tuohon ikkunaa peittävään rautaristikkoon",
-käski don Estevan, joka oli vieläkin aivan mieletön raivosta, "ja anna
-ruoskasi vinkua. Kiiruhda, mies!"
-
-Sebastianilla ei ollut aikaa tointua hämmästyksestään, ja sanottavampaa
-vastarintaa tekemättä hän antoi kahlehtia kätensä vanhanaikaisilla
-raskailla käsikahleilla korkealle ikkunan ristikkoon. Maailma pyöri
-hänen silmissään, ja hän luuli näkevänsä vain pahaa unta.
-
-Cueton raskas ruoska heilui ja iskujen läjähdykset kaikuivat kautta
-koko talon kutsuen paikalle muiden muassa donna Isabelinkin, joka
-tyytyväisesti hymyillen katseli näytelmää ikkunaluukkujen raosta.
-
-Sebastian ei valittanut. Hän kääntyi isäntäänsä päin ja hänen
-kasvoillaan kuvastui sanomaton suru ja hämmästys. Ruoska puri syvään
-iskien veren vuotamaan joka lyönnillä, mutta siitä huolimatta olivat
-uhrin sieluntuskat suuremmat kuin ruumiilliset kärsimykset. Hänen koko
-olemuksensa oli niin perinpohjin järkytetty, ettei hän voinut tuntea
-ruumiillista kipua. Evangelina, hänen lapsensa, oli myyty, hänen
-uskollisuutensa oli näin palkittu, don Estevan, hänen ylpeytensä, oli
-kääntynyt häntä vastaan -- enempää ei hänen yksinkertainen mielensä
-voinut enää kestää. Vähitellen alkoi kuitenkin kaikki tämä huutava
-vääryys raivostuttaa häntä ja synkkä viha alkoi liekehtiä hänen
-sisimmässään. Se kiihtyi kiihtymistään, kunnes hänen koko ruumiinsa
-vavahteli alkuperäisten, villien vaistojen temmellyksessä.
-
-"Riittää jo, Cueto!" huudahti don Estevan hetkisen kuluttua. "Jätä
-hänet siihen ja pitäkööt kärpäset lopusta huolen. Ne kyllä saavat hänet
-muistamaan hävyttömyytensä."
-
-Vieraat lähtivät ja don Estevan hoiperteli sisään ja paneutui nukkumaan.
-
-Sebastian seisoi koko aamun kädet ristikkoon kahlehdittuina. Aurinko
-paahtoi yhä tulisemmin hänen raadeltuun selkäänsä, veri kuivui ja
-maksoittui, ja Cueton ruoskan iskemille syville haavoille kokoontui
-kärpäsiä kuin pilveä.
-
-Ennen lähtöään don Pablon luo tuli Evangelina heittämään isälleen
-tuskalliset jäähyväiset, ja vielä kauan hänen mentyään seisoi vanhus
-paikoillaan aivan liikkumattomana ja tunnottomana. Hän tuskin
-hengittikään. Muut orjat eivät tohtineet lähestyä häntä myötätuntoaan
-osoittaakseen. Kauhu sydämessä he kiiruhtivat ohitse ja käänsivät
-päänsä poispäin.
-
-Kello yhdeksän don Estevan nousi, sillä hänen rasittuneet hermonsa,
-tahi ehkä se oli hänen omatuntonsa, eivät suoneet hänelle hetkenkään
-lepoa. Hän oli vielä juovuksissa ja yhtä raju kuin aamullakin ja
-sentähden hän ei ollut hevosensa selkään noustessaan lainkaan
-näkevinään ikkunaristikkoon kahlehdittua olentoa. Sebastian oli
-kiintynyt isäntäänsä koiran uskollisuudella ja oli kärsinyt
-rangaistuksen kuin koira ollen sen johdosta enemmän hämmästynyt kuin
-vihainen, mutta tämä tarkoituksellinen ja tunteeton välinpitämättömyys
-sytytti vanhuksen sydämessä palon, joka oli kuumempi ja tulisempi kuin
-hänen kärpästen peittämien haavojensa polte. Hänellä oli hirveä jano,
-mutta se oli kuitenkin lievin hänen tuskistaan.
-
-Iltapäivällä neekeri kuuli jonkun puhuttelevan häntä ikkunasta, jonka
-ristikkoa vasten hän nojasi. Puhuja oli donna Isabel. Odotettuaan,
-kunnes hän tiesi neekerin olevan kärsimyksiinsä menehtymäisillään, hän
-oli hiipinyt ristikon takana olevaan huoneeseen, josta hän saattoi
-kenenkään huomaamatta uhria puhutella.
-
-"Kärsitkö kovin, Sebastian?" kysyi hän lempeästi ja säälivästi.
-
-"Kyllä, rouva". Puhujan kieli oli kuiva ja turvonnut.
-
-"Mikä julma teko! Kuinka voi Kuban uskollisin orja joutua tämmöisen
-kohtelun alaiseksi?"
-
-"Niin, rouva!"
-
-"Voinko auttaa sinua?"
-
-Neekeri kohotti päätään ja pudistaen ruumistaan hän koetti karkoittaa
-kärpäset, jotka kiduttivat häntä.
-
-"Antakaa minulle vettä", sanoi hän käheästi.
-
-"Varmasti. Saat suuren maljallisen ja juuri kaivosta noudettua, mutta
-sinun täytyy ensin kertoa minulle jotakin. On jo aika, että ymmärrämme
-toisiamme."
-
-"Kulaus vettä, Kristuksen rakkauden tähden", huohotti vanhus, ja
-nähdessään tämän kuivat ja halkeilleet huulet donna Isabel huomasi,
-että mies oli menehtymäisillään.
-
-"Enemmänkin", lupasi hän ja hänen äänensä oli hunajansuloinen. "Käsken
-Pancho Cueton irroittaa kahleesi, vaikka ärsyttäisinkin siten don
-Estevanin kimppuuni. Olet kärsinyt liiaksi, kunnon Sebastian. Voin
-auttaa sinua nyt ja tulevaisuudessakin, mutta -- voin tehdä elämäsi
-milloin hyvänsä yhtä kurjaksi kuin se nytkin on. Tahdotko olla
-ystäväni? Tahdotko sanoa minulle jotakin?" Hänen silmänsä kiiluivat ja
-hänen kasvonsa aivan hehkuivat ahneudesta.
-
-"Mitä voisin teille sanoa?"
-
-"Oh, kyllähän sinä tiedät! Olen kysynyt sitä usein, mutta sinä olet
-aina valehdellut samoinkuin isäntäsikin. Hän on saituri, sydämetön
-saituri, joka ei välitä kenestäkään, kuten huomaat. Sinun täytyy vihata
-häntä nyt niinkuin minäkin häntä vihaan." Donna Isabel vaikeni hetkeksi
-ja katseli tutkivasti noita kidutusten jäykistämiä kasvoja koettaen
-saada selville, mitä neekerin mielessä mahtoi liikkua. "Tahdotko?"
-kysyi hän sitten.
-
-"Ehkä."
-
-"Sanopas siis minulle -- onko tuo aarre todellakin olemassa, vai --?"
-Donna Isabel saattoi tuskin hengittää, niin kiihtynyt hän oli, ja
-kykeni vaivoin puhumaan pelosta, että hänen toiveensa raukeaisivat
-nytkin. "Sano minulle, Sebastian, miten asian laita oikein on. Olen
-kuullut niin paljon valheita, että olen alkanut epäillä." Tarttuen
-ristikkoon hän ravisti sitä kiihkeästi.
-
-"Aarre on olemassa", vastasi vanhus nyökäyttäen päätään.
-
-"Jumalani! Oletko nähnyt sen?" Donna Isabel vapisi kuin horkassa.
-"Minkä arvoinen se on? Hyvä Sebastian, saat vettä; vapautan sinut, jos
-kerrot minulle kaikki."
-
-"Minkäkö arvoinen? Sitä en tiedä. Mutta nassakkoihin ja pieniin
-lippaisiin ladottuja espanjalaisia kulta- ja hopearahoja on paljon ja
-kulta- ja hopeaharkkojen ja pieniin nahkapusseihin pantujen jalokivien
-määrää en tiedäkään." Sebastian kuuli selvästi kuulijan huohotuksen
-ja tämän kädet puristivat lujasti rautaristikon tankoja hänen päänsä
-yläpuolella.
-
-"Niin! Jatka."
-
-"Kalliita koristeitakin on. Ne ovat luultavasti taivaasta kotoisin,
-niin kauniit ne ovat. Ja Caribbeanin helmiä, jotka ovat suuria kuin
-luumut."
-
-"Puhutko totta?"
-
-"Jokaista kolikkoa, jokaista harkkoa ja jokaista koristetta, jalokiveä
-ja helmeä olen pidellyt kädessäni. Minähän kätköpaikan valmistin.
-_Señora_, kalleudet, joista kerroin, ovat kaikki siellä. Tämän
-kartanon ja siihen kuuluvien sokeriviljelysten kiinnekirjatkin, jotka
-hallitus on vahvistanut, ovat myöskin siellä. Don Estevan pelkäsi
-ennen hallituksen viranomaisia, niin että hän kätki paperinsa varmaan
-talteen. Ilman niitä ei voi omistaa maata. Ymmärrättekö?"
-
-"Kyllä, kyllä! Mutta jalokivet -- Jumalani, missä tuo kätkö sitten on?"
-
-"Sitä ette voi milloinkaan arvata!" Sebastianin ääni lujeni. "Vaikka
-kymmenentuhatta miestä etsisi paikkaa kymmenentuhatta vuotta, niin he
-eivät sitä löytäisi. Salaisuutta ei tiedä kukaan muu kuin don Estevan
-ja minä."
-
-"Uskon sanasi. Olen aina tiennyt, että aarre on olemassa. Sanopas nyt,
-mihin olet sen kätkenyt."
-
-"Olen kuolemaisillani", kuiskasi Sebastian rukoilevasta.
-
-Donna Isabel jaksoi tuskin hillitä itseänsä. "Annan sinulle
-vettä", sanoi hän, "mutta ensin sinun täytyy sanoa, missä aarre
-on. Missä -- missä! Taivaan Jumala, etkö näe, että olen myös aivan
-menehtymäisilläni?"
-
-"Vettä!"
-
-"Kerro ensin!"
-
-Sebastian nosti päätään ja kohdatessaan puhujan katseen hän purskahti
-käheään nauruun. Kuullessaan tämän luonnottoman iloisuuden donna
-Isabel kavahti takaisin kuin käärme olisi pistänyt häntä, ja tuijotti
-hämmästyksestä sanatonna orjan kasvoihin. Hämmästys muuttui pian
-raivoksi ja päätään pidellen hän änkytti:
-
-"Sinä -- sinä olet valehdellut!"
-
-"En suinkaan! Aarre on olemassa ja se on Kuban suurin, mutta te ette
-saa milloinkaan tietää, missä se on. Siitä pidän kyllä huolen. Te
-myitte tyttäreni, te saatoitte minut tähän kurjuuteen ja teidän kätenne
-heilutti ruoskaa. Kerronpa don Estevanille, kuinka koetitte houkutella
-minulta hänen salaisuutensa. Mitä luulette hänen silloin tekevän, häh?
-Saatte tuntea ruoskan pian omassa valkoisessa selässänne --"
-
-"Sinä _hullu_!" Donna Isabelin katsanto oli murhaava. "Tämän saat
-maksaa. Pakotan sinut puhumaan, vaikkapa minun täytyisi hieroa suolalla
-haavojasi."
-
-Mutta Sebastian sulki silmänsä väsyneesti. "Ette voi tuottaa minulle
-suurempia kärsimyksiä kuin mitä olen jo kestänyt. Olkaa ikuisesti
-kirottu! Koitukoon tuo aarre kuolemaksenne! Olkoon koko jäljellä oleva
-elämänne samanlaista kidutusta kuin nyt kärsin! Muuttukoot kauniit
-kasvonne niin rumiksi, että miehet sylkevät teidät nähdessään! Älköön
-teillä olko tämän jälkeen yön lepoa eikä päivän rauhaa, kunnes vihdoin
-kuolette puutteeseen ja kurjuuteen --".
-
-Mutta donna Isabel, joka oli hyvin taikauskoinen, pakeni huoneesta
-tukkien korvansa. Hän ei tohtinut myöskään toteuttaa raakaa uhkaustaan
-ymmärtäen hyvin, että sellainen menettely olisi vain ilmaissut hänen
-pyrkimyksensä ja tehnyt hänen miehensä entistä varovaisemmaksi. Sen
-sijaan hän sulkeutui huoneeseensa ja käveli rauhatonna edestakaisin
-miettien miettimästä päästyäänkin, missä kätkö mahtoi olla. Samalla hän
-koetti keksiä jonkun keinon, jolla hän saisi Sebastianin vaikenemaan.
-Varmuus aarteen olemassaolosta ja ajatus, että nuo molemmat, jotka
-tiesivät missä se oli, olivat koko ajan nauraneet hänelle ja hänen
-ahneudelleen, tuottivat hänelle tuskia, jotka olivat melkein
-Sebastianin kärsimysten veroiset.
-
-Aurinko alkoi laskeutua Yumurin harjanteen taa ja laakson lehdot
-alkoivat jo tummeta, kun Estevan Varona ratsasti kotiinsa. Hän oli,
-jos mahdollista, rajumpi kuin konsanaan, sillä hän oli jälleen juonut
-ja koettanut etsiä unhoa viinisarkasta. Hänellä oli kuusi toveria
-mukanaan, jotka tulivat päivälliselle ja aikoivat viettää toisen
-remuisen yön hänen kustannuksellaan. Siinä oli Pablo Peza, Mario
-de Castaño, eversti Mendoza y Linares, vanha Pedro Miron, joka oli
-tuomari, ja pari muuta, jotka olivat liittyneet seuraan espanjalaisten
-klubista. Isäntä laskeutui satulasta ja katseli pihan yli Sebastiania.
-
-"No, poikaseni", sanoi hän, "oletko jo saanut kylliksesi
-niskoittelusta?"
-
-"Minkätähden ruoskititte häntä?" kysyi tuomari.
-
-"Hän rohkeni kohottaa kätensä erästä vierastani vastaan", sanoi don
-Estevan lyhyesti.
-
-Sebastianin kasvot nytkähtelivät, kun hän kääntyi isäntäänsä päin ja
-sanoi: "En puhuisi totta, jos sanoisin, että kadun tekoani. Olette
-tehnyt minulle vääryyttä. Tämä rikos mustaa sielunne. Missä on
-tyttäreni?"
-
-"Kuolema ja helvetti! Kun kuulee puheesi, niin voisi luulla, että
-olet vapaa mies." Don Estevanin silmät verestivät ja hän heilutti
-ratsupiiskaansa uhkaavasti. "Teen orjilleni, mitä ikinä tahdon,
-enkä kärsi julkeutta ja hävyttömyyttä. Tyttäresikö? Hän on nyt don
-Pablon kuskin, Salvadorin, luona, jolle hänet naitimme. Ole huoletta,
-tyttäresi kesytetään samoinkuin olen sinutkin kesyttänyt."
-
-Kärsimysten kokonaan herpaisemana nojasi Sebastian ikkunaristikkoon,
-mutta nämä sanat kuullessaan hän kavahti äkkiä ylös. Oli kuin
-sähkövirta olisi jännittänyt hänen jäntereensä. Hän kiskoi kahleitaan
-ja ristikko ritisi hänen painostaan. Silmät alkoivat pyörähdellä
-ja hampaat paljastuivat, niin että sinertävät ikenet näkyivät.
-Tämä peloittava näky sai don Estevanin raivoihinsa ja hän iski
-ratsupiiskallaan Sebastianin raadeltuun selkään huudahtaen:
-
-"Etkös ole vieläkään nöyrtynyt? Tahdot siis vielä toisen voitelun, häh?"
-
-"Kirous sinulle ja suvullesi!" karjui raivostunut orja. "Kohdatkoon
-kaikki tämä kurjuus, jonka olet minulle aiheuttanut, omaa itseäsi.
-Mädätkööt luusi miljoonia vuosia helvetissä!" Iskut satelivat nyt
-tiheään, sillä don Estevan oli menettänyt malttinsa kokonaan. "Nähkööt
-lapsesi nälkää ja turmelkoot taudit heidän ruumiinsa! Joutukoot he
---" Sebastian aivan ulvoi sanat, vaikka hänen äänensä olikin tuskasta
-käheä, ja hänen selästään räiskähti veri joka sivalluksella. Hän
-väänteli ja repi kahleitaan mielettömän hurjuudella.
-
-"Pablo! Tikarinne, sukkelaan!" huohotti orjain omistaja. "Herran
-kuolema! Minä tapan kerta kaikkiaan tuon mustan pirun!"
-
-Vieraat olivat katselleet näytelmää yhtä välinpitämättömästi kuin
-juonikkaan hevosen kuritusta, ja kun eläin näytti käyvän vaaralliseksi,
-oli heidän mielestään aivan luonnollista, että se otettiin hengiltä.
-Don Pablo Peza meni hevosensa luo ja kiskaisi puukon satulaan
-kiinnitetystä tupesta, mutta hän ei ehtinyt antaa sitä don Estevanille.
-Hän kuuli raivoisan karjahduksen ja heti kääntyen hän ehti paraiksi
-nähdä yhtä ihmeellisen kuin peloittavankin näyn.
-
-Sebastian oli ponnistanut jalkansa seinää vasten ja jättiläisruumiinsa
-koko voimalla hän repi nyt ristikkoa, joka irtautui äkkiä
-ikkunanpuitteista yhtä helposti kuin pensas pehmeästä maasta. Tangot
-taipuivat ritisten ja putosivat helähtäen kivikolle. Sebastian kääntyi
-kiduttajaansa päin. Hän oli murtanut kahleensa, joiden raskaat renkaat
-olivat vielä hänen ranteissaan, mutta muutoin hän oli täysin vapaa. Hän
-oli hirveän näköinen ja hänen raivon vääristämät kasvonsa muistuttivat
-jotakin jättiläisapinaa. Suoristautuessaan täyteen pituuteensa
-isäntänsä edessä hän oli yhtä hurjan näköinen kuin jokin Afrikan
-viidakoissa elänyt villi esi-isänsä.
-
-Hänen nyrkkinsä olivat jo hirveät aseet, mutta nyt ne olivat vielä
-Pancho Cueton niihin lukitsemien kahlerengasten lujittamat. Kietaisten
-jäljellä olevan ketjunpätkän kätensä ympärille orja syöksyi don
-Estevanin kimppuun ja iski kerran. Kuului ilkeä rusahdus, ja don
-Estevan kaatui maahan murskatuin päin ja ääntä päästämättä.
-
-Toisilta valkoisilta miehiltä pääsi kauhun huuto, ja don Pablo Peza
-syöksähti karjahtaen Sebastianin kimppuun. Hän heilutti uhkaavasti
-pitkää puukkoaan, mutta ennenkuin hän kerkesi iskeä, oli neekeri
-käynyt häneen kiinni ja molemmat kaatuivat kivitykselle. Sebastian
-iski jälleen raudoitetulla nyrkillään ja on aivan paikallaan sanoa,
-että don Pablon pää oli joutunut moukarin ja alasimen väliin. Neekeri
-oli aina ollut suunnattoman vahva, mutta nyt olivat hänen voimansa
-kymmenkertaiset. Kun hän nousi, oli veitsi hänen kädessään, ja don
-Pablon aivot punasivat hänen rystysiään.
-
-Kaikki tämä tapahtui muutamassa silmänräpäyksessä eivätkä katselijat
-olleet vielä ehtineet tointua ensimmäisestä hämmästyksestään, vaan
-haparoivat vielä aseitaan, kun Sebastian oli jo puukkoineen heidän
-kimpussaan. Tuomari Pedro Miron oli kolmas uhri. Hän koetti väistää
-hurjistunutta neekeriä, mutta ollen jo ikämies hän ei ollut enää kyllin
-ketterä ja kaatui parahtaen puukon lävistämänä.
-
-Hevoset olivat myöskin tunteneet veren hajun ja kuopivat ja korskuivat
-levottomasti. Kavioiden kopina, jota ratsastajien kiroukset säestivät,
-ja Sebastianin eläimellinen karjunta tekivät metelin vieläkin
-hirveämmäksi.
-
-Don Estevanin vieraat taistelivat sekä henkensä edestä että kostaakseen
-murhaajalle, sillä Sebastian oli kuin raivostunut gorilla. Hän näytti
-aikovan tappaa heidät kaikki. Hän kävi kaikkien kimppuun, jotka
-sattuivat hänen tielleen, hevostenkin, ja haavoittuneiden eläinten
-tuskalliset huudot sekaantuivat taistelun melskeeseen.
-
-Ottelu oli todellakin kamala. Tuntuu aivan uskomattomalta, että yksi
-ainoa mies saattoi niin lyhyessä ajassa tehdä niin hirmuista jälkeä.
-Don Estevan ja kaksi hänen ystäväänsä olivat jo kaatuneet, kaksi oli
-pahasti haavoittunut ja yksi uljas ratsuhevonen makasi potkien maassa,
-kun eversti Mendoza y Linares vihdoin lävisti neekerin kallon hyvin
-tähdätyllä laukauksella.
-
-Melu oli houkutellut paikalle lukuisasti väkeä, mutta nähtyään, mitä
-oli tapahtunut, poistuivat kaikki kauhun valtaamina. Pancho Cueto
-käski orjien tulla auttamaan häntä kuolleiden korjaamisessa, mutta he
-sulkeutuivat majoihinsa surun ja pelon lamauttamina.
-
-Tieto verityöstä oli pian levinnyt kaupunkiin eivätkä itku ja
-valitukset vaienneet sinä yönä Varonan, kartanossa. Kuolleiden ja
-haavoittuneiden omaiset olivat saapuneet noutamaan ja hoitamaan
-omiansa, mutta donna Isabel oli kaikista surevista lohduttomin.
-Hän itki ja valitti tukkaansa raastaen ja voi sanoa, että hän sai
-täysin maistaa oman ahneutensa valmistaman maljan katkeruuden. Hän
-käsitti menneensä liian pitkälle, eikä erehdystä voinut enää korjata.
-Maailmassa oli ollut vain kaksi henkilöä, jotka olivat tienneet aarteen
-salaisuuden, ja nyt hän oli aiheuttanut kummankin kuoleman. Hän muisti
-myös Sebastianin sanat, että maatilan kiinnekirjatkin olivat tuossa
-kätkössä, jota kymmenentuhatta miestä ei löytäisi, vaikka he etsisivät
-kymmenentuhatta vuotta.
-
-Tämä haikea ja lohduton suru sai don Estevan-vainajan ystävät
-arvelemaan, että leski oli varmaankin rakastanut puolisoaan hyvin
-hellästi. He sanoivat toisilleen, että he olivat väärin häntä
-tuominneet.
-
-
-
-
-III.
-
-O'REILLY.
-
-
-Ikä ja ylellinen elämä olivat vaikuttaneet, että sokerikauppias
-don Mario de Castañon paino oli arveluttavasti lisääntynyt. Hän
-oli todellakin niin lihava, että hän käveli kuin pingviini, ja kun
-hän ratsasti, olivat hevoset nääntyä. Tuo kunnon kauppias ei ollut
-mieleltään keveämpi kuin ruumiiltaankaan, sillä hän oli sekä rikas että
-vakava, ja kun rikas ja lihava mies ottaa rikkautensa ja lihavuutensa
-mitä vakavimmalta kannalta, on tulos aina sangen vaikuttava.
-
-Luonteeltaan oli don Mario käytännöllinen ja arkipäiväinen ja hän
-kehuikin, etteivät hänen harrastuksensa olleet milloinkaan kohdistuneet
-muihin kuin liikeasioihin. Mutta nyt oli hän suuresta vatsastaan,
-paksusta niskastaan, helteestä ja hengenahdistuksesta huolimatta aivan
-hurmiotilassa. Don Mario oli rakastunut ja uskoi hellien tunteidensa
-saavuttaneen myös vastakaikua. Hänen palvontansa esine oli pieni Rosa
-Varona, hänen entisen ystävänsä tytär, ja ajatellessaankin tyttöä
-hän jo lämpeni -- ainakin hän uskoi niin, vaikka tuo lämpö saattoi
-yhtä hyvin johtua kesän helteestä, joka rasitti häntä kovin. Hänen
-sydämensä aivan pompahteli riemusta, mikä oli sangen vaarallista hänen
-kaltaiselleen sydäntautiin taipuvaiselle henkilölle. Hän oli tavannut
-Rosan vain pari kertaa tämän kotiuduttua koulusta Pohjois-Amerikasta,
-mutta se oli ollut kylliksi; hän oli heti päättänyt naida tytön, mikä
-oli tälle suuri kunnia.
-
-Don Marion kaltaisen mahtavan henkilön päätös oli ratkaiseva muillekin,
-ja koska hän tiesi donna Isabelin, Rosan äitipuolen, elävän tunnetusti
-niukoissa oloissa puolisonsa kuoltua, ei hänen mieleensäkään johtunut,
-ettei hänen kosintansa onnistuisi. Ja nyt hän oli matkalla vartavasten
-sopimaan asiasta donna Isabelin kanssa.
-
-Hiki valui virtana jokaisesta huokosesta ja ratsun selkä taipui
-aivan kaareksi hänen painonsa alla, mutta siitä huolimatta hän tunsi
-ruumiissaan nuoruuden notkeutta ja mielessään poikamaista hilpeyttä.
-Hän oli mielestään kuin uljas prinssi, joka ratsastaa noutamaan
-lemmittyään tämän vaatimattomasta majasta.
-
-Hänen tulonsa oli donna Isabelille täydellinen yllätys ja
-kiiruhtaessaan vierasta vastaan jaksoi hän tuskin hillitä
-uteliaisuuttansa, sillä don Mario ei juuri rasittanut itseään
-vieraskäynneillä. Kun ensimmäiset muodolliset tervehdykset oli
-vaihdettu, katseli vieras ympärilleen arkihuoneessa ja huomautti
-huoaten:
-
-"Näen paljon muutoksia."
-
-"Epäilemättä", myönsi leski. "Ajat ovat olleet kovat Estevan-raukan
-kuoltua."
-
-"Se oli kamala tapaus, Värisen vieläkin, kun muistelen sitä", sanoi don
-Mario. "Olin edellisenä yönä täällä hänen luonaan ja muistan hyvin,
-kun hän pani peliin neekeritytön, sen Evangelinan, joka aiheutti
-koko murhenäytelmän. Niin, niin! Kuka olisi voinut uskoa, että tytön
-kohtalo teki hänen isänsä, tuon vanhan orjan, mielipuoleksi? Todellakin
-järkyttävä tapaus, joka ei mene milloinkaan mielestäni."
-
-"Niin. Mutta mitä ajattelette siitä, kun Estevanin kaltainen rikas mies
-jättää perheensä puutteeseen? Miten hän saattoikin kuolla ilmaisematta,
-mihin hän oli aarteensa kätkenyt?"
-
-Donna Isabel tunsi ilmeisesti kärsineensä veristä vääryyttä ja puhui
-kuin hänen puolisonsa olisi surmauttanut itsensä vain hänen uhallaan.
-
-Don Castaño pudisti pyöreätä päätään ja sanoi hiukan kärsimättömästi:
-
-"Tuo aarre kummittelee yhä mielessänne? Parahin Señora, Varona ei
-jättänyt muuta aarretta kuin kauniit lapsensa ja teidät." Hän katui
-heti sanojaan, sillä hän muisti, että aarretarina oli donna Isabelin
-arin kohta.
-
-"Minä tiedän, että se on olemassa", vastasi leski närkästyneemmin
-kuin olisi ollut tarpeellistakaan. "Mihin joutuivat Estevanin kaikki
-rahat, ellei hän kätkenyt niitä? Minulle hän ei antanut milloinkaan
-mitään, sillä hän oli saituri. Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin hänen
-ansainneen suunnattomasti orja- ja sokerikaupoillaan, ja onhan aivan
-yleisesti tunnettua, että hän kätki joka peson vihollisiansa peläten.
-Mutta mihin? Mihin? Siitäpä onkin kysymys."
-
-"Jos kenenkään, niin teidän pitäisi tietää se", huomautti kauppias.
-"Olettehan vuosikausia etsinyt sitä. Jumalani! Estevan oli tuskin
-haudattu kun aloititte. Kerrottiin, että aioitte jaoittaa maahan koko
-talon."
-
-"Kaikesta huolimatta en ole löytänyt mitään. Ympäristössäkin olen
-toimittanut kaivauksia."
-
-"Enkö ole sitä sanonut? Ei, _señora_, kaikkea muuta voi kätkeä, mutta
-ei rahaa. Kukaan ei voi piilottaa sitä niin, ettei toinen löytäisi."
-
-Jo tämän lyhyen keskustelun aikana olivat donna Isabelin piirteet
-kovettuneet ja hänen kasvoilleen oli ilmestynyt ahne ilme. Hänen
-silmänsä kiiluivat ja hänen pitkäaikainen vakaumuksensa aarteen
-olemassaolosta oli lujempi kuin konsanaan.
-
-"En pyydä ketään uskomaan tarinaa", sanoi hän happamesti. "Ja se on
-kuitenkin tosi. Sebastian kertoi minulle kaikki. Kätkössä on kulta-
-ja hopearahoja nassakkoihin ja lippaisiin ladottuina, jalokiviä,
-koristeita ja Caribbeanin helmiä, suuria kuin luumut."
-
-"Luonnollisesti, luonnollisesti! Asiasta en tahdo suinkaan väitellä",
-myönteli don Mario heilauttaen lihavaa kättään. "Mutta, donna Isabel --"
-
-"Niinkuin aarteen menettäminen ei olisi jo kylliksi", jatkoi leski
-kiihtyneesti, "vaan aikoopa hallitus vielä vapauttaa kaikki orjammekin.
-Vähemmästäkin voi raivostua, etenkin kun sokerinviljelys ei kannata
-enää. Istutukseni --"
-
-"Eikö kannata? Mitä sanottekaan?" ihmetteli vieras.
-
-"Oh, teidän laitanne on vallan toisin. Kaikki, mihin koskette, muuttuu
-kullaksi. Mutta te ette olekaan minkään tilanhoitajan armoilla."
-
-"Aivan oikein. Hoidan itse asiani. Elleivät satonne ole tuottavat,
-pettää Pancho Cueto teitä. Siihen hän kyllä kykenee. Ajakaa hänet
-tiehensä. Mutta en tullut tänne keskustelemaan Estevanin kätketystä
-aarteesta, enkä hänen viljelyksistään ja Pancho Cuetosta, vaan tulin
-puhumaan tytärpuolestanne Rosasta."
-
-"Niinkö?" Donna Isabel loi vieraaseensa nopean katseen.
-
-"Tunnen häntä kohtaan suurta mielenkiintoa. Hän on kauniimpi kuin
-taivaan tähdet." Don Mario muljautti silmänsä korkeata kattoa
-kohti, joka oli maalattu vaaleansiniseksi. "Niin, hän on todellakin
-miellyttävä", ja maiskauttaen turpeita huuliaan hän näpsäytti
-peukalollaan ja etusormellaan lentosuukon ilmaan.
-
-Donna Isabel oli aina kiihkeästi vihannut tyttöä ja sentähden hän ei
-voinut heti käsittää vieraansa innostusta.
-
-"Hän on nyt kahdeksantoista", jatkoi lihava kosija hurmaantuneesti, "ja
-niin kauttaaltaan viehättävä -- mutta miksi tuhlata aikaa kauniisiin
-puheisiin? Olen päättänyt naida hänet."
-
-Don Castaño otti taskustaan vahvasti tuoksuavan silkkinenäliinan ja
-kuivasi otsaansa ja huuliaan. Hän hikoili aina kun hän teki jonkun
-poikkeuksen tavallisesta päiväjärjestyksestään.
-
-"Rosa tekee, mitä hän itse tahtoo", lausui donna Isabel viivytellen.
-
-"Tietysti, tietysti", puuttui don Mario puheeseen, "niinhän me jokainen
-teemme, mutta puhukaamme nyt peittelemättä. Tunnette minut ja tiedätte
-siis, että olen sangen huomattu henkilö. Olen kyllin rikas hankkiakseni
-itselleni kaikki mitä haluan ja minä maksan hyvin. Tehän ymmärrätte?
-Olette Rosan holhooja ja voitte taivuttaa hänet mielenne mukaan."
-
-"Kunpa niin olisikin!" huudahti donna Isabel, "mutta Estevan ja Rosa
-eivät välitä minusta vähääkään. Ja mikä sisu heillä on -- aivan kuin
-isällään! He eivät ole milloinkaan pitäneet minusta ja koettavat
-kaikin mahdollisin keinoin katkeroittaa elämäni. Kuten tiedätte he
-olivat isänsä ainoat perilliset ja hänen kuolemastaan, köyhyydestämme
-ja kaikista vastoinkäymisistämme he syyttävät vain minua. Olemme kuin
-kissat ja koirat."
-
-Don Mario rummutti paksuilla sormillaan kärsimättömästi tuolin
-käsinojaan.
-
-"Anteeksi, _señora_!" huudahti hän, "mutta en välitä hituistakaan
-kotioloistanne; ne eivät minua liikuta, ja mielipiteenne Rosaan nähden
-vain kiihoittavat minua, sillä minä inhoan uneliaita naisia. Sanokaas
-minulle nyt, onko hänellä -- onko hänellä mitään lemmensuhteita?"
-
-"E-ei, ellei oteta lukuun tuota joutavanpäiväistä hakkailua hänen ja
-Juan O'Reillyn, tuon nuoren amerikkalaisen välillä." Donna Isabel
-lausui espanjalaisten tavoin "O'Rail-ye."
-
-"Juan O'Reilly! O'Reilly? Jaha, nyt tiedän. Mutta mitäpä hän voisi
-tarjota? Hänhän on vain vaatimaton kauppa-asiamies."
-
-"Asia on kuten olen teille sanonut, mutta suhde ei ole vielä kehittynyt
-sen pidemmälle."
-
-"No, hyvä!" Don Mario nousi lähteäkseen, sillä häntä janotti kovin
-ratsastuksen jälkeen. "Avustuksen korvauksen saatte itse määrätä ja
-minä maksan summan päivänä, jolloin minut ja Rosa vihitään. Olkaa nyt
-niin ystävällinen ja ilmoittakaa hänelle aikeeni ja sanokaa, että tulen
-pian häntä tervehtimään."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli aivan totta, ettei Johnnie O'Reilly voinut ylvästellä maallisen
-tavaran paljoudella, ja juuri sentähden hän oli ottanutkin Kubassa
-tarjotun toimen vastaan, sillä siellä olivat hänen mielestään
-menestyksen mahdollisuudet paljon suuremmat kuin liikkeen New Yorkin
-konttorissa. Tullessaan Kubaan oli hän valmistautunut elämään
-maanpakolaisen yksinäistä elämää, jos nyt kukaan O'Reilly saattoi olla
-missään yksinään, ja lyhyen ajan hän oli ollut kylläkin alakuloinen ja
-masentunut.
-
-Mutta O'Reillyt ovat olleet ylimuistoisista ajoista maailmanrannan
-kiertäjiä, ja Johnnie O'Reilly ei ollut suinkaan mikään poikkeus. He
-olivat synnynnäisiä seikkailijoita ja vieraiden, kaukaisten maiden
-näkeminen oli heille yhtä välttämätöntä kuin ruoka ja juoma. He olivat
-rohkeata ja kunnollista väkeä, rehtiä joukkoa, jolla oli ydintä luissa
-ja malttia mielessä. Ehkä he olivat hieman liian huimapäisiäkin ja
-samalla myös liian hyväsydämisiä, mutta ystäviä he saivat, minne he
-vain tulivat. Espanja, Ranska ja molemmat Amerikat ovat toivottaneet
-O'Reillyt tervetulleiksi ja Kubankin aikakirjoihin on tuo nimi
-lähtemättömästi kirjoitettu. Ja niin tapahtui, ettei Johnniemme ollut
-kubalaisten mielestä mikään muukalainen, vaikka hän tunsikin olevansa
-ensimmältä sangen yksinäinen tuossa vieraassa maassa.
-
-Vilkkaat silmät puhuvat kaikkia kieliä ja laulava sydän saa aina
-kuulijoita. Ennenkuin tuo nuori irlantilais-amerikkalainen oli tuskin
-oppinut tavallisimmat espanjalaiset sanat ja lausetavat, oli hän jo
-tutustunut muutamiin Matanzan mitä erilaisimpiin asukkaisiin. Hän
-saattoi heidät ymmälle, sillä he eivät voineet käsittää, miksi hän oli
-aina niin pulppuavan iloinen, mutta he tahtoivat saada salaisuuden
-selville ja siten heistä tuli ystäviä. Heidän tyttärilleen oli asia
-selvempi ja moni ylhäinen _señorita_ tunsi varmasti ymmärtävänsä
-tuon rotevan ja vaalean muukalaisen, jos tämä olisi suonut heille
-vähäisimmänkin kokeilun mahdollisuuden. Ja Johnnielle kävi samoin
-kuin toisillekin O'Reillyille oli muissa maissa käynyt, ettei hänen
-maanpakolaisuutensa ollutkaan mikään maanpakolaisuus. Hän suhtautui
-ympäristöönsä hyvin välinpitämättömästi, mutta kun Rosa Varona
-tuli kotiin, katosi hänen mielenrauhansa kokonaan. Kaikki hänen
-mielipiteensä ja toiveensakin muuttuivat.
-
-Hän huomasi esimerkiksi, ettei Matanza ollut millään muotoa sellainen
-syrjäinen maailman kolkka, jona hän oli sitä ensin pitänyt. Kohdattuaan
-Rosan kerran sattumalta, kaksi kertaa tarkoituksella ja kolmesti
-keskinäisen sopimuksen perusteella hänelle oli selvinnyt, että se oli
-Kuban tärkein kaupunki, ellei suorastaan keskipiste, jonka ympäri
-koko maailma kieppui. Ainakin se oli maailman viehättävin kaupunki,
-koska siellä oli kaikki mitä ihmisen onneen saattoi kuulua. Mutta
-heräämisensä hurmasta huolimatta ei O'Reilly ollut oikein tyytyväinen
-itseensä, sillä asian laita oli siten, että kotona oli eräs toinen
-tyttö, jolle hän oli yksinäisyytensä ensimmäisinä vuosina kirjoitellut
-vapaammin ja ahkerammin kuin mihin hänen kaltaisellaan miehellä olisi
-ollut oikeus.
-
-O'Reillyllä ei ollut mitään kirjallisia taipumuksia ja siitä huolimatta
-tuntui hänestä, kun hän muisteli kirjeitään, kuin hänen kynänsä olisi
-ollut taikakeinoin teroitettu ja kuutamossa loihdittu, sillä tyttö oli
-ilmaissut kiihkeän halunsa saada auttaa häntä hänen taloudellisten
-pulmainsa ratkaisussa ja odotti vain hetkeä, jolloin hän saisi siihen
-laillisen oikeuden. Hänen isänsä ja O'Reilly olivat liikekumppanit ja
-tämän seikan huomioonottaen selvennee, että Rosa Varonan kotiintulo
-saattoi asiat kaikinpuolin ja mitä vakavimmin sekaisin.
-
-O'Reilly ratsasti mietteisiinsä vaipuneena La Cumbren rinnettä ylös
-Varonan kartanoa kohti saman päivän iltana, jolloin don Mario oli
-käynyt siellä vierailulla. Menemättä suoraan taloon, kuten kauppias
-oli tehnyt, O'Reilly poikkesi tieltä ja sidottuaan hevosensa tiheään
-guava-pensaikkoon hän jatkoi matkaansa jalkaisin. Hän ei pitänyt donna
-Isabelista eikä donna Isabel pitänyt hänestä. Ja tänään hänellä oli
-erikoinen syy karttaa tätä.
-
-Varonan alueen rajalla hän pysähtyi hetkeksi ihailemaan näköalaa.
-Toisella puolen oli ihana Yumuri ja toisella kaupunki satamineen,
-eikä kukaan kaupunkilainen noussut milloinkaan kukkulalle ihailematta
-laaksoa, joka uinui kätkössään harjanteiden välissä. Sen näkeminen
-tuotti aina mieluisen yllätyksen, sillä katselija hämmästyi joka
-kerta nähdessään sen paikoillaan. Olemmehan tavallisesti tottuneet
-ajattelemaan, ettei täydellinen kauneus voi olla pysyväinen, mutta
-Yumuri ei muutu milloinkaan, ja siinäpä onkin sen suurin ja merkillisin
-ihme.
-
-Metsistyneiden viljelysten halki, jotka olivat olleet muinoin hyvin
-hoidetut, O'Reilly suuntasi kulkunsa vanhaa rappeutunutta puutarhaa
-kohti, joka oli vieläkin viehättävän kaunis. Perille saavuttuaan hän
-istahti kivelle odottamaan Rosaa. Paikka oli vanha kivilouhimo, jonka
-seinämät olivat rehevän kasvullisuuden peitossa, ja tuuheat palmu-,
-oranssi- ja tamarindi-puut estivät muinaisen kaivannon näkymästä.
-Aukeaman keskellä oli vanha kaivo, jonka katos oli hajonnut vanhuuttaan.
-
-Kun Rosa vihdoin ilmestyi, ei O'Reilly voinut olla sanomatta, vaikkakin
-hieman soperrellen, että hän oli epäilemättä Varonan kartanon
-suloisin kukkanen, ja koska tämä hieman kulunut kohteliaisuus oli
-rohkein tunnustus, mitä hän oli milloinkaan tohtinut tytölle lausua,
-katsahti tämä puhujaan kauniisti punastuen ja hymyili mielihyvästä ja
-hämmästyksestä.
-
-"Mutta voitte olla varma, etten ole lainkaan suloisella päällä", sanoi
-Rosa vakavasti. "Olen juuri nyt hirveän vihainen."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Isabel -- äitipuoleni -- on aivan mahdoton."
-
-"Ohoh! Oletteko taas riidelleet? Lienee maailman helpoin asia joutua
-riitaan hänen kanssaan. Hän on ehkä ainoa henkilö koko Matanzan
-piirikunnassa, joka ei näe minussa mitään hyvää. Oikein pelkään puhua
-hänen kanssaan, sillä jokainen tapaamisemme vain lujittaa hänen
-vakaumustaan, että olen todellakin täysin inhoittava."
-
-Rosa nauroi näyttäen kauniit, säännölliset hampaansa ja O'Reilly
-ajatteli, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt kauniimpia ja valkoisempia
-hampaita.
-
-"Hänen kanssaan on hyvin vaikea tulla toimeen", sanoi Rosa. "Jospa hän
-vain aavistaisi, että tapaan teidät niin usein, niin --" Hän nosti
-kätensä korkealle ja loi toivottoman katseen taivaalla ajelehtiviin
-pilviin. "Juuri sentähden tämä onkin luullakseni niin hauskaa --
-ärsyttelen häntä, milloin vain voin."
-
-"Kas niin!" O'Reilly nyökäytti päätään rypistäen kulmiaan. "Miksi ette
-ole siinä tapauksessa tahtonut nähdä minua useammin? Olisimme voineet
-tehdä hänen elämänsä kerta kaikkiaan aivan sietämättömäksi."
-
-"Hölmö! Eihän hän tiedä tästä mitään." Ja teeskennellysti huoaten Rosa
-lisäsi: "Sehän se juuri turmeleekin koko huvin. Ja ellei menettelyni
-lopultakaan harmita häntä, niin luulen, etten salli teidän tullakaan
-enää."
-
-Tuumittuaan hetken O'Reilly päätti olla myöntyvinään.
-
-"Olette aivan oikeassa", sanoi hän, "sillä mitäpä semmoinen kosto
-hyödyttää, olipa se kuinka hirveä hyvänsä, josta vihollisenne ei
-tiedä eikä ehkä välitäkään. Mutta koska kerran olette päättänyt pitää
-äitipuolenne kuumana, niin ehkä häntä kiukuttaisi aivan sanomattomasti,
-jos minä muitta mutkitta kosisin häntä."
-
-Rosa nauraa hihitti ja kysyi sitten kummastellen: "Osaisitteko kosia,
-Señor?"
-
-"Osaisinko? Se taito on O'Reillyillä jo veressään. Kuulkaas nyt kun
-koetan", ja astuen eteenpäin hän tarttui Rosan käteen. "Hiljaa!"
-huudahti hän, kun tyttö vastusteli. "Otaksukaa nyt olevanne rouva
-Varona, oma äitipuolenne, ja että minä puristan hänen lihavaa kättään."
-
-Rosa purskahti nauruun, mutta ei vetänyt kättään pois. "Mutta Isabelin
-käsi ei ole lihava", sanoi hän, "vaan laiha ja luiseva. Poskeni
-tietävät sen kyllä."
-
-"Älkää keskeyttäkö", sanoi O'Reilly.
-
-"Isabel, pieni lemmittyni --"
-
-"'Pieni'. Hi, hi, hi! Hänhän on iso ja ruma kuin kakluuni."
-
-"Vaiti! En voi enää kauemmin vaieta ja minun täytyy sanoa teille,
-että olen aivan hullaantunut teihin. Näin teidät ensi kerran Espanjan
-klubin tanssiaisissa" -- Rosa yritti vetää jälleen kättänsä pois, mutta
-O'Reilly tarttui toisellakin kädellään tytön käteen lisäten nopeasti:
-"teidät ja tytärpuolenne Rosan. Muistatteko ensimmäisen valssin?
-Nojatessanne käsivarteeni ja katsoessanne minuun loistavin silmin
-luulin olevani taivaassa, kuten teille sanoinkin."
-
-"Puhutteko kaikille naisille noin kauniisti", sanoi tyttö nuhtelevasti.
-
-"Isabel, sydänkäpyseni, voin tuskin hengittää ajatellessani sinua ja
-huuleni janoavat suuteloitasi --"
-
-"'_Isabel_!'" huudahti eräs ääni ja rakastavaiset kavahtivat äkkiä
-kauemmaksi toisistaan. Kääntyessään he näkivät Estevanin, Rosan
-kaksoisveljen, joka tuijotti heihin ihmeissään. "'Isabel?'" toisti hän
-vielä kerran. "Mitä maailmassa tarkoitatte?"
-
-"Keskeytitte näytöksen. Harjoitin parhaillaan tulista
-rakkaudentunnustusta, jonka aion tehdä rakastetulle äitipuolellenne",
-selitti O'Reilly teeskennellyn närkästyneesti.
-
-"Niin, _Señor_ O'Reilly uskoo voivansa raivostuttaa Isabelin kosimalla
-häntä. Hän on aina valmis kujeiluun --." Rosa punehtui yhä enemmän
-huomatessaan veljensä huvitetun katseen. "Hänen kosintansakin oli
-sangen ontuva."
-
-"Eikö mitä", sanoi Estevan ojentaen kätensä O'Reillylle. "Se vähä,
-minkä kuulin, sujui mainiosti."
-
-Estevan oli kaunis poika, solakka ja ryhdikäs ja käytökseltään miehekäs
-ja hänen yhdennäköisyytensä Rosan kanssa oli vallan hämmästyttävä.
-
-"Rosa kertoi tapaavansa teidät täällä", sanoi hän miellyttävän
-suorasti, "ja minä tulen pyytämään anteeksi äitipuolemme
-epäkohteliaisuutta. Olen pahoillani, ettemme voi pyytää teitä käymään
-sisään, mutta -- tehän ymmärrätte? Emme pidä hänestä. Olemme melkein
-amerikkalaisia, näettekös, ja tahdomme olla täysin vapaat."
-
-"Ehkä häntä huvittaisi tietää, että minä puolestani kubalaistun niin
-nopeasti kuin ikinä voin?" ehätti O'Reilly sanomaan.
-
-"Älkää uskoko. Hän vihaa myös kubalaisia, sillä hän on, nähkääs,
-espanjalainen", nauroi poika. "Olipa onni, ettette nähnyt häntä tänään.
-Pyysin häneltä rahaa, kuten tavallisesti ja siitäkös elämä syntyi. Sitä
-sisua! Rahaa en tietystikään saanut, kuten tavallisesti, mutta siitä
-saatte olla varma, että ensi yönä hän kävelee unissaan enemmän kuin
-milloinkaan ennen."
-
-O'Reilly oli sanomaisillaan jotakin leikillistä, mutta huomatessaan
-Rosan vakavan ilmeen, hän kysyi uteliaasti:
-
-"Mitä oikein tarkoitatte?"
-
-Sisarukset kiiruhtivat selittämään, että donna Isabel käyttäytyi
-usein hyvin omituisesti, erittäinkin vihastumisen tahi jonkun muun
-kiihtymyksen jälkeen. Hän oli hyvin rauhaton ja käveli usein unissaan.
-
-"Hänen laitansa ei ole oikein", lopetti Estevan. "Luultavasti ei hänen
-paha omatuntonsa suo hänelle mitään rauhaa."
-
-"Hänellä oli ennen tapana hiiviskellä öisin huoneesta toiseen ja ulkona
-puutarhassakin yllättääkseen isän tahi Sebastianin menossa aarteen
-kätköpaikalle tahi sieltä tulossa", jatkoi Rosa. "He saivat molemmat
-surmansa, kuten tiedätte, ja he olivat ainoat, jotka tiesivät, mihin
-aarre oli kätketty. Isabel on kertonut heidän ilmestyvän hänelle unessa
-ja hänen täytyy auttaa heitä aarteen etsinnässä, tahtoipa tahi ei. Se
-on hänen rangaistuksensa." Puhuja pudisti päätään ja värisi, mutta
-Estevan hymyili.
-
-"Mitä joutavia!" huudahti hän. "Uskon aaveisiin vasta sitten kun
-näen semmoisen. Isabel toivoo yhä löytävänsä tuon aarteen", lisäsi
-hän ravistaen päätään. "Hän tahtoisi nähdä Rosan naimisissa ja minun
-sotivan kapinallisia vastaan, että hän voisi vapaasti toimittaa
-etsintöjään."
-
-O'Reilly katseli puhujaa hetkisen ja sanoi sitten poikkeuksellisen
-vakavasti: "Mahtanetteko tietääkään, että teidän epäillään
-työskentelevän -- kapinallisten hyväksi?"
-
-"Aivanko totta? Sitä en lainkaan tiennyt."
-
-"Niin on kuitenkin asian laita." O'Reilly kuuli Rosan huokaisevan
-heikosti. "Onko väitteessä perää?"
-
-"Olen kubalainen."
-
-"Kubalainenko? Mutta vanhempannehan olivat espanjalaisia."
-
-"Aivan oikein. Mutta kukaan espanjalainen ei ole milloinkaan
-kasvattanut täällä espanjalaisia lapsia. Olemme kubalaisia, Rosa ja
-minä."
-
-"Sh!" kuiskasi Rosa. "On vaarallista puhua noin, kun ajat ovat niin
-levottomat."
-
-"Mutta O'Reillyhän on hyvä ystävämme", vastusteli Estevan.
-
-"Niin olenkin", myönsi amerikkalainen, "ja senpätähden puhunkin näistä
-seikoista. Toivottavasti ette ole liian uhkarohkeasti sekaantunut
-kapinallisten hommiin."
-
-"Siinä kuulet, Estevan!" Ja kääntyen O'Reillyn puoleen Rosa lisäsi
-rukoilevasti: "Koettakaa puhua hänelle järkeä. Hän on nuori ja
-hurjapäinen eikä hän välitä rahtuakaan minun puheistani."
-
-Estevan synkistyi. "Nuoriko? Välistä ovat nuoret tehneet tekoja, joihin
-vanhemmilla ei olisi ollut uskallusta."
-
-"Mitä esimerkiksi?" kysyi O'Reilly yhä katsellen poikaa. "Minulle
-voitte kyllä kertoa."
-
-"Luulenpa voivani", myönsi toinen. "Tunnen kaikki Matanzassa, menen
-minne haluan, ja kuuntelen espanjalaisten upseerien keskusteluja.
-Jonkun täytyy olla eversti Lopezin silmänä ja korvana."
-
-"Eversti Lopezin?" huudahti O'Reilly.
-
-Estevan nyökäytti päätään.
-
-Rosan kasvot olivat valahtaneet valkoisiksi ja kotvan ajan olivat
-kaikki hiljaa. Vihdoin lausui amerikkalainen hitaasti: "Teidät
-ammutaan, jos joudutte kiinni."
-
-"Niin, Jumalan tähden, Estevan, ajattele sitä", kuiskasi Rosa.
-
-"Jonkun täytyy uskaltaa", sanoi nuorukainen lujasti. "Taistelemme
-sortoa vastaan ja koko Kuba on ilmiliekissä. Minun täytyy suorittaa oma
-osani."
-
-"Mutta ennemmin tahi myöhemmin joudutte kiinni -- entä sitten?" jatkoi
-O'Reilly.
-
-Estevan kohautti hartioitaan. "Kukapa sen tietää. Se olkoon sen ajan
-murhe."
-
-"Entä miten Rosan silloin käy?"
-
-Estevan liikahti levottomasti ja katsoi maahan. O'Reilly laski
-kätensä hänen käsivarrelleen. "Teillä ei ole oikeutta saattaa hänen
-turvallisuuttaan näin vaaranalaiseksi", sanoi hän. "Jos teidän
-käy onnettomasti, niin keneen hän silloin turvautuu?" Tyttö loi
-ihailijaansa kiitollisen katseen.
-
-"Te, señor, huolehtisitte varmaankin, ettei hänen --"
-
-"Mutta olen juuri matkalle lähdössä." Seisoen melkein selin Rosaan
-O'Reilly pikemmin tunsi kuin näki tytön hätkähtävän. Hän kiinnitti
-katseensa aivan tarkoituksella Estevaniin, sillä hän ei tahtonut nähdä
-tytön vaalenevia poskia eikä silmissä kuvastuvaa syvää tuskaa. "Tulin
-hyvästelemään teitä molempia. Matkustan pois joksikin ajaksi, enkä --
-enkä tiedä milloin palaan."
-
-"Lähtönne surettaa minua kovin", sanoi Estevan vilpittömän
-murheellisesti. "Olemme suuresti teihin kiintyneet, ja minä olen
-varma, että jätätte Matanzaan paljon ystäviä. Mutta tehän tulette pian
-takaisin, vai kuinka?"
-
-"Kyllä, niin pian kuin suinkin. Nimittäin jos --" Hän ei lopettanut
-lausettaan.
-
-"Mainiota. Olette meikäläisiä. Poissaolonne aikana muistelen, mitä
-olette sanonut, ja koetan parhaani mukaan olla varovainen." Estevan
-nousi ripeästi ja puristettuaan O'Reillyn kättä hän jätti rakastavaiset
-sanomaan toisilleen jäähyväiset miten heitä parhaiten miellytti.
-
-Mutta kerran oli O'Reillynkin kerkeä kieli vaiti ja nauru oli hävinnyt
-hänen silmistään, kun hän kääntyi vierellään seisovan tytön puoleen.
-
-"Sanoitte lähtevänne täältä?" kysyi Rosa henkeään pidättäen. "Mutta
-minkätähden?"
-
-"Tämän sodan ja -- eräiden muidenkin seikkojen tähden. Aioin sanoa sen
-teille eilen, mutta en voinut. Kun kapina alkoi, luuli jokainen, ettei
-se ollut vakavampaa laatua, ja samoin kirjoitin liikekumppanillenikin,
-mutta siunatkoon, sehän on levinnyt kuin kulovalkea ja nyt on saaren
-koko itäosa ilmitulessa."
-
-"Estevan sanoo, etteivät kymmenvuotisen sodan kauhut ole mitään sen
-rinnalla, mitä on tulossa."
-
-"Jumala varjelkoon! Niin, niin, kaikki vanhat urhothan ovat mukana
-jälleen. Kukaan ei uskonut, että Maximo Gomez on palannut, mutta se on
-kuitenkin totta. Ja Maceo Costa Ricasta on myöskin täällä. Antonio on
-jo vallannut melkein koko Santiagon maakunnan ja etenee taukoamatta
-länteen päin. Espanjalaiset koettavat luonnollisesti salata hänen
-menestystänsä, joten emme täällä tiedä, mitä oikein on tekeillä. Kauppa
-on kuitenkin lamassa ja minut on kutsuttu kotiin selostamaan, millä
-kannalla liikkeemme asiat täällä ovat. Siellä näyttävät kumppanini
-vaativan minut vastuuseen tästä kapinasta."
-
-"Ja sanottuanne heille totuuden tulette takaisin, eikö niin?"
-
-"Niin -- ehkä."
-
-"Sanoitte teillä olevan muitakin syitä --"
-
-O'Reillyn hämmennys aiheutti painostavan vaitiolon, jonka hän koetti
-naurahtaen rikkoa.
-
-"Niin onkin. Muutoin olisin jäänyt tänne ja ahnaat ystäväni olisivat
-saaneet viheltää pitkään voitto-osuudelleen. Näyttää aivan siltä kuin
-minua aina seuraisi kirotun hyvä onni. Ettekö tekin ole huomannut sitä?
-Ettekö? No niin, ehkäpä minä olen sitten erinomainen liikemies. Ainakin
-yhtiöni johtaja on siinä luulossa ja toivoo minua vävypojakseen."
-
-"Teitäkö -- sittenhän --!" huudahti Rosa, mutta O'Reilly kiiruhti
-selittämään:
-
-"Tuommoisilla rikkailla äijillä on aina kaikenlaisia mielettömiä
-päähänpistoja. Otaksun --"
-
-"Lemmitte siis --"
-
-Nuorukainen nyökkäsi innostuneesti. "Niin teenkin. Lemmin todellakin --
-Kuban suloisinta tyttöä. Siinähän pulma juuri onkin. Sydämeni roihuaa
-jo kuin roviotuli ja minun täytyy kiiruhtaa täältä, etten kokonaan
-palaisi." Tahtomatta katsoa liian kauan tahi liian syvään Rosa Varonan
-tummiin silmiin, ennenkuin tämä oli ehtinyt ymmärtää koko totuuden,
-hän seisoi vaitiollen katsoen maahan. "Olen iloinen, että ratkaisun
-hetki tuli", lisäsi hän vihdoin, "voinhan puhua suuni puhtaaksi.
-Toivottavasti ei tyttö välitä minusta". Ja hetkisen kuluttua hän
-rohkeni jatkaa: "Vai välittääkö hän -- välitätkö sinä, Rosa?"
-
-"Minäkö? Teistäkö?" Rosa kohotti kulmiaan ollen suuresti
-hämmästyvinään. Sitten kallisti hän viehkeästi kaunista päätään
-niinkuin hän olisi tarkoin harkinnut kysymystä. "Olette luonnollisesti
-hyvin miellyttävä, mutta -- mutta minä en ehdi teitä enää paljon
-ajatella, sillä menen pian naimisiin."
-
-"Naimisiin? _Mitä ihmettä_?" O'Reilly hätkähti kovin ja tyttö huudahti
-osaaottavasti:
-
-"Oi, Señor! Satutitte itsenne jälleen tuohon piikkiseen pensaaseen.
-Tästä ei voi piakkoin enää kulkeakaan."
-
-"Käsiäni en haavoittanut, mutta jokin pisti minua suoraan sydämeen.
-_Naimisiin_? Mitä joutavia?"
-
-"Aivan totta. Vai olenko mielestänne niin ruma, ettei kukaan huoli
-minusta?"
-
-"Hyvä Jumala! Te" -- O'Reilly nielaisi tarmokkaasti. "En tahdo sanoa
-teille totuutta, jonka niin hyvin itse tunnette."
-
-"Matanzan rikkain mies pyysi kättäni juuri tänä iltana."
-
-"Kuka? Mario de Castañoko?"
-
-"Niin."
-
-O'Reilly nauroi helpotuksesta, ja vaikka Rosa koetti näyttää
-loukkaantuneelta, täytyi hänen pakostakin hymyillä. "Hän on tosin
-lihava", myönsi hän, "ja hengittää hassusti puuskuttaen, mutta hän on
-rikas kuin Kroisus ja minä jumaloin rikkaita miehiä."
-
-"Ja minä vihaan", julisti O'Reilly. Tarttuen sitten Rosan pehmoiseen
-käteen hän sanoi hyvin vakavasti: "Olen aivan varma, että käsität nyt,
-armas, miksi en osaa kosia. Me irlantilaiset olemme semmoisia, näetkös.
-Tahdotko odottaa, kunnes tulen takaisin?"
-
-"Viivytkö kauankin?"
-
-O'Reilly katsoi syvälle noihin tummiin silmiin, joissa kuvastui nyt
-sanomaton hellyys äskeisen veitikkamaisuuden asemasta. Hän ojensi
-kätensä riemusta huudahtaen ja Rosa Varona painautui hänen povelleen
-kuiskaten:
-
-"Odotan ikuisesti."
-
-
-
-
-IV.
-
-PAHAN PALKKA.
-
-
-Vaikka donna Isabel oli jo kauan ollut varma, että tilanhoitaja Pancho
-Cueto petti häntä, ei hän ollut kuitenkaan milloinkaan uskaltanut
-vaatia häntä tilille. Ja hänen menettelyllään oli pätevä syy. Mutta
-don Castañon umpimähkäinen syytös ja monet huutavat puutteet olivat
-lujittaneet hänen epäluulonsa lujaksi päätökseksi ja kauppiaan
-vierailun jälkeisenä päivänä hän lähetti hakemaan päällysmiestä, joka
-asui siihen aikaan eräässä syrjäkartanossa.
-
-Sananviejän lähdettyä valtasi hänet kuitenkin suunnaton hätä ja hän oli
-jo lähettämäisillään hakemaan lähetin takaisin. Levottomuus yltyi illan
-tullen ja yö oli sitäkin kurjempi. Tämä ei ollut suinkaan mitään uutta,
-sillä hän oli tottunut näkemään pahoja unia, ja menneiden aikojen
-tutut hahmot ahdistivat häntä. Eikä hän suinkaan hämmästynyt, kun hän
-herätessään aamuisin huomasi, että tohvelit olivat märät ja tahraiset
-ja yöpuku kasteen kostuttama.
-
-Kului tuskin kuukautta, ettei hän olisi kävellyt unissaan.
-
-Cueto oli ilmeisesti sangen utelias kuulemaan, miksi hänet oli käsketty
-saapumaan, mutta koska hän ei aloittanut keskustelua, oli hänen
-emäntänsä tehtävä se. Usean onnistumattoman yrityksen jälkeen sai donna
-Isabel vaivoin sanotuksi:
-
-"Parahin Pancho, ajat ovat huonot. Tila rappeutuu eikä tuota enää, niin
-etten --."
-
-Pancho Cueton silmät olivat hyvin lähellä toisiaan, hänen laihat
-kasvonsa olivat kapeat ja julmat ja hän tuijotti puhujaan niin synkin
-ja röyhkein katsein, että tämä tuskin kykeni lopettamaan lausettansa:
-"niin etten voi enää kauemmin palkata itselleni tilanhoitajaa ja pitää
-teitä palveluksessani."
-
-"Ajat paranevat", vastasi Cueto.
-
-"Mahdotonta! Tämä sota uhkaa turmella viimeisetkin mahdollisuudet ja
-kun Estevan ja Rosa ovat nyt kotona, tuhlaavat he rahaa kuin vettä.
-Näännyn köyhyyteen."
-
-"Niin, he eivät näytä tyytyvän vähään. Mutta siitä syystähän onkin
-apuni tarpeellinen."
-
-"Ei, ei! Sanon teille, että olen täydellisesti vararikossa."
-
-"Niinkö? No, se seikka on helposti korjattu; myykää osa kartanosta."
-
-Vaikka tämä ehdotus oli aivan luonnollinen, tyrmistyi donna Isabel
-kokonaan ja hänen väkinäinen hymynsä vääntyi irvistykseksi. Hän
-ihmetteli, mahtoiko Cueto aavistaa hänen aikeensa. "Myydäkö Varonan
-maita?" toisti hän hetkisen kuluttua. "Ei. Silloinhan Estevan nousisi
-haudastaan. Hän tahtoi, että kartano joutuisi kokonaisuudessaan hänen
-lapsilleen."
-
-"Ja hänen tahtonsa on teille pyhä?" Cueto nyökäytti hyväksyvästi
-päätään, vaikka hänen hymynsä oli sangen omituinen. "Todellakin
-ihailtava uskollisuus, joka tuottaa teille kunniaa! Mutta näistä
-asioista puhuessani muistuu mieleeni tuo riita, jonka José Oroz tässä
-tuonnoin alkoi La Joya-alueen rajoista. Hän on suuri roisto, tuo Oroz,
-ja hän varastaisi mehunkin kasvavista sokeriruo'oistanne, jos hän vain
-voisi. Olen luvannut näyttää hänelle La Joyan alkuperäiset maakirjat
-ja todistaa, että raja kulkee oikein. Se olisi paljon tepsivämpi
-toimenpide kuin oikeudenkäynti, eikö niin?"
-
-"Varmasti! Mutta -- tahdon itse neuvotella hänen kanssaan."
-
-Cueto kohotti varoittavasti kätensä ivallisen ilmeen samassa
-häivähtäessä hänen kasvoilleen. "En voi sietää, että antaudutte tuon
-roiston armoille", sanoi hän sitten hartaasti. "Ennen menen itse kaiken
-uhallakin. Rakastan don Estevanin lapsia kuin omiani ja teitä, _señora_
---"
-
-Isabel tiesi, että hänen täytyi saavuttaa joko täydellinen voitto tahi
-joutua auttamattomasti tappiolle.
-
-"Ei konsanaan!" keskeytti hän päättävästi. "Alttiuttanne en voi käyttää
-hyväkseni. En ole sitä ansainnut. Olkaa ystävällinen ja laittakaa
-tilikirjanne heti kuntoon. Tahdon antaa teille niin kauniin lahjan
-kuin nykyiset olosuhteeni suinkin sallivat pitkän ja uskollisen
-palveluksenne kiitokseksi."
-
-Pancho Cueton käytöksessä tapahtui nyt odottamaton muutos. Hän naurahti
-lyhyesti ja ravisti päätään.
-
-Donna Isabel oli vähällä pyörtyä, ja hänen äänensä vavahteli, kun hän
-sanoi: "Ymmärtäkää minut oikein. Eroamme hyvinä ystävinä huolimatta
-kaikesta, mitä olen teistä kuullut. En usko maailman juoruja, sillä
-teillä on todennäköisesti paljon vihollisia. Ja vaikka kaikki, mitä
-kerrotaan, olisikin totta, tahdon kuitenkin olla teille lempeä
-rakkautenne tähden miesvainajaani kohtaan."
-
-Cueto nousi vieläkin hymyillen. "Minä se olen, joka olen ollut lempeä",
-virkkoi hän.
-
-"Mitä? Sanokaa suoraan, mitä tarkoitatte."
-
-"Varsin kernaasti. Olen jo kauan epäillyt, että don Estevan kätki
-maidensa kiinnekirjat samaan paikkaan, johon hän piilotti rahansakin,
-ja teidän täytyy myöntää --?"
-
-Donna Isabel hätkähti kovin. "Myöntää? Mitä? Oletteko tullut hulluksi?
-Kiinnekirjat! Mitä te oikein puhutte?" Hän kesti urheasti Cueton
-terävän katseen, mutta hän tunsi huultensa vapisevan.
-
-Luopuen kaikesta teeskentelystä päällysmies huudahti: "_Por el amor de
-Dios!_ Tämä ilveily loppukoon nyt! Minä tiedän kyllä, miksi lähetitte
-hakemaan minua. Olette varma, että olen pettänyt teitä. Niin olenkin,
-myönnän sen rehellisesti. Miksi raataisin kuin juhta, kun te ja nuo
-kaksoiset elätte täällä ylellisyydessä ja laiskuudessa rahoilla, joihin
-teillä ei ole mitään oikeutta?"
-
-"Olenko menettänyt järkeni?" huohotti leski. "Mitään oikeuttako?"
-
-"Ei ainakaan paremmin kuin minullakaan. Ettekö jo ymmärrä? Ette ole
-näiden maiden omistaja, vaan minä. Olen jo monet vuodet maksanut verot
-omasta taskustani."
-
-"Verot! Mitä tarkoitatte?"
-
-"Olen maksanut ne. Kuiteissa on minun nimeni."
-
-"Jumalani, mikä katala petos! Ja te, joka olitte miesvainajani
-uskollisin palvelija!"
-
-"Kiinnekirjat ovat olleet hukassa jo niin kauan, että maat olisi
-palautettu kruunulle, ellei minua olisi ollut. Epäilettekö sanojani?
-Vedotkaa oikeuteen, niin saatte nähdä, että puhun totta. On säädetty
-uusia lakeja, joita voi sovittaa kaikkiin tapauksiin, ja jos
-viranomaiset tietäisivät, ettei testamenttia ole, riistäisivät he
-teiltä jollakin syyllä kaiken omaisuuden. Teille ei jätettäisi kattoa
-päänne päälle. Onneksi voin sen estää, sillä olen nyt maiden omistaja
-paremman puutteessa."
-
-Donna Isabelin mielessä riehui ankara taistelu, ja hetken hiljaisuuden
-jälkeen hän sanoi kiihkeästi:
-
-"Olin kaikesta tietämätön ja te käytitte tilannetta hyväksenne
-pettääksenne minua. Viranomaiset tunnen kyllä. Jos on säädetty laki,
-joka soveltuu minun kohtaani, niin voidaan säätää toinen, jota voidaan
-sovelluttaa teihin. Kun kerron heille, mitä olette tehnyt, niin
-tuskinpa teitä kohdellaan niin hyvin kuin näytätte luulevan."
-
-Cueto kohautti olkapäitään. "Ehkä. Siitä juuri tahtoisin puhuakin
-teille, kunhan vain olisitte hiukankin järkevä. Keskustelkaamme nyt
-rauhallisesti. Eikö olisi parempi antaa asioiden olla ennallaan, koska
-laitamme on nyt melkein samoin?" Hän tuijotti rävähtämättä kuulijaan.
-"Tarkoitan täyttä totta. Eikö teidän ole parempi tyytyä siihen, minkä
-hyvä sydämeni velvoittaa teille antamaan, kuin saattaa meidät molemmat
-vaaraan koettamalla anastaa liian paljon?"
-
-"Laupias Jumala, minkälainen roisto olettekaan! Arvelen teidän
-rikastuneen varastuksellanne." Isabelin ääni oli alentunut
-hämmästyksestä.
-
-"Rikastunutko? Eipä sentään, mutta hyviin varoihin olen joka
-tapauksessa päässyt." Cueto hymähti. "Avomielisyyteni saattaa teidät
-varmaankin ymmälle. Ehdotukseni taitaa närkästyttää teitä? Mitäpä
-siitä, ajattelette sitä vielä paljonkin, jos olette järkevä nainen."
-
-"Oletteko aivan tunnoton?"
-
-"Oh, _señora_! En suinkaan. Don Estevan oli hyväntekijäni, kunnioitan
-hänen muistoaan, ja tunnen velvollisuuteni olevan huolehtia, ettei
-hänen perheeltään puutu mitään. Sentähden olen huolehtinut teistä ja
-annan teille edeskinpäin kohtuullisen toimeentulon. Mutta koska nyt
-voimme vihdoinkin iloita välillemme muodostuneesta luottavaisesta
-suhteesta, niin älkäämme enää epäilkö toisiamme. Unhottakaamme tämä
-ikävä väärinkäsitys ja olkaamme ystäviä kuten ennenkin."
-
-Sanottuaan tämän seisoi Pancho Cueto hetkisen odottaen, mutta kun
-vastausta ei kuulunut, kumarsi hän syvään ja poistui huoneesta.
-
-Varkauden tunnustus saattoi ahnaan donna Isabelin aivan suunniltaan ja
-tietoisuus, että hän oli avuton ja eli vain Cueton armoilla, masensi
-sanomattomasti hänen ylpeyttään.
-
-Hän mietiskeli koko päivän, ja illan tullen hän oli niin hermostunut,
-ettei voinut syödäkään. Milloin hän käveli levotonna ja käsiään
-väännellen huoneessaan, milloin hän heittäytyi tuskissaan vuoteelleen
-ja pureskeli käsiään koettaen keksiä jonkun keinon, millä hän voisi
-karkoittaa petollisen päällysmiehen. Mutta lakiin turvautuminen
-kauhistutti häntä ja mitä enemmän hän asiaa mietti, sitä selvemmin hän
-ymmärsi olevansa aivan avuton. Oli aivan varmaa, että viranomaiset oli
-lahjottu. Siihen he olivat ennenkin olleet tunnetusti taipuvaiset ja
-sota oli tehnyt heidät entistä huonommiksi. Turmelus levisi kaikkialle.
-Olisi ollut suurin hulluus ilmoittaa, ettei don Estevan ollut jättänyt
-mitään kiinnekirjoja. Ei, donna Isabelin täytyi myöntää olevansa
-täydellisesti Cueton armoilla.
-
-Illan kuluessa hän sai hurjan päähänpiston. Päällysmies oli jäänyt
-taloon yöksi ja hän päätti surmata tämän. Teko näytti ensin sangen
-helpolta -- pistoolinlaukaus tahi puukonisku vain, ja kaikki olisi ohi
--- mutta asiaa tarkemmin harkitessa ilmestyi kaikenlaisia vaikeuksia ja
-ilmitulon vaarakin alkoi hirvittää. Ei, myrkky oli paljon turvallisempi
-keino.
-
-Hän valvoi kauan tehden lopullisen ja yksityiskohtaisen suunnitelman
-ja vaipui sitten sopivaa hetkeä odottaessaan keveään horrokseen.
-Kokonainen sarja vaihtelevia haavekuvia ilmestyi hänen eteensä ja
-menneiden aikojen muistojen paljous oli rajaton; toiset kuvat olivat
-todellisia ja toiset merkillisiä unihoureita. Horros syveni sikeäksi
-uneksi ja näyt selvenivät vain sitä mukaa kuin donna Isabelin
-tietoisuus ympäristöstä hämärtyi.
-
-Aarteen alituinen ajatteleminen oli jo kauan sitten muuttunut
-sairaalloisuudeksi, eikä se suonut hänelle unissakaan rauhaa. Nyt hän
-näki jälleen unta siitä ja kummallista kyllä oli uni tällä kertaa hyvin
-miellyttävä. Sebastian oli hyvin lempeä eikä lainkaan uhkaillut häntä,
-kuten aina ennen, ja don Estevan oli yhtä ritarillinen ja kohtelias
-kuin muinoin Havannassa. Donna Isabel huomasi pukeutuneensa valkoiseen
-morsiuspukuunsa ja olevansa sangen kaunis. Näytti myös siltä kuin hänen
-tenhovoimansa olisi selittämättömästi lisääntynyt, sillä don Estevan
-oli aivan hänen vallassaan, ja hän saattoi nähdä ihmeteltävän kauas --
-uusi ja miellyttävä tunne. Ilma oli täynnä ihanaa, hurmaavaa tuoksua,
-kaukaa kuului vesiputousten kohinaa ja hän ymmärsi tuulen kuiskeen.
-Se oli suloista ja hämmästyttävää. Estevan ja hän käyskentelivät
-ulkona kedoilla ja Estevan kertoi noista nassakoista, jotka olivat
-täynnä kultarahoja, lippaista, kulta- ja hopeahelyistä ja helmistä,
-jotka olivat suuria kuin luumut. Hänen puhuessaan Isabel tuli vuoroin
-kuumaksi ja kylmäksi jännityksestä ja hän aivan hypähteli riemusta.
-Hän tunsi, että hänen täytyi tanssia ja juosta ilosta. Hän ei ollut
-milloinkaan tuntenut sellaista riemua kuin nyt, kun Estevan vei häntä
-kätköpaikalle puhuen hänelle nuorekkaalla kiihkolla.
-
-Sitten hänen koko unimaailmansa sortui äkkiä. Hän heräsi nimeään
-huudettaessa, tahi ainakin luuli niin tapahtuneen, mutta vaikka hän
-tunsi hätkähtävänsä niin henkisesti kuin ruumiillisestikin, kuten
-henkilö, joka äkkiarvaamatta herätetään unestaan, tuntui hänestä
-kuitenkin, että hän vielä nukkui, sillä hänen ympärillään oli sumuista
-ja pimeää, ilma oli kylmä ja kostea ja märkä ruoho hyväili hänen
-polviaan. Hänen mielessään välähti ajatus, että hänen kaunis unensa
-oli yksinkertaisesti muuttunut hirvittäväksi painajaiseksi, ja hän
-koetti kaikin voimin vapautua siitä, mutta turhaan. Samassa hän tunsi
-putoavansa. Putoamisen tunne ei ollut hänelle suinkaan outo -- kaikki
-painajaisen ahdistamat tuntevat sen -- mutta siitä huolimatta hänet
-valtasi sanomaton kauhu. Hän kuuli huutavansa epätoivoisesti ja käsitti
-liian myöhään, että hän oli todellakin valveilla. Kuului kummallista
-melua, läiskähdys -- kirkkaat salamat häikäisivät hänen silmänsä -- ja
-sitten pimeni kaikki.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Estevan Varona valvoi sinä iltana myöhäiseen kirjoittaen kirjettä,
-jonka laatiminen vaati mitä suurinta varovaisuutta. Paperi oli
-mahdollisimman ohutta ja kuori, johon kirje suljettiin, oli samaa
-lajia. Kun työ oli vihdoin valmis, pisti hän kuoren taskuunsa osoitetta
-kirjoittamatta, sammutti kynttilän, hiipi varpaisillaan ovelle, joka
-oli hänen ja Rosan huoneen välillä, ja kuunteli henkeään pidättäen.
-Ei hiiskaustakaan kuulunut. Varmistuttuaan siitä, että sisar nukkui
-sikeästi, hän hiipi eteishalliin. Siellä hän pysähtyi hetkeksi
-kuunnellen ensin Pancho Cueton ja sitten äitipuolen ovella. Hän
-kuuli selvästi päällysmiehen raskaan hengityksen ja donna Isabelin
-järjettömän puhelun -- viimeksimainittu valitti ja huudahteli
-taukoamatta, mutta kun se oli aivan tavallista, ei Estevan välittänyt
-siitä sen enempää.
-
-Livahtaen ulos hän kiiruhti vanhaan puutarhaan. Kasteesta raskaat
-hämähäkin verkot sulkivat tien välkkyen kuutamossa kuin jalokivet,
-kukkien tuoksu oli huumaava ja salaperäiset yölinnut liitelivät
-äänettömästi puiden ja pensaiden välissä. Hän sivuutti vanhan kaivon
-aivan läheltä ja sen musta aukko, jota peittävä puusuojus oli jo
-ammoin lahonut ja sortunut, muistutti häntä lupauksesta, jonka hän
-oli antanut sisarelleen. Hän oli luvannut kattaa kaivon laudoilla,
-sillä semmoisenaan se oli sangen vaarallinen sekä eläimille että
-ihmisillekin, jotka eivät tienneet sitä varoa. Hän päätti ryhtyä työhön
-heti seuraavana aamuna.
-
-Istahtaen eräälle vanhalle kivipenkille nuori mies sytytti savukkeen ja
-valmistautui odottamaan. Hän istui kauan mietteisiinsä vaipuneena ja
-oli juuri uneen torkahtamaisillaan, sillä hiljaisuus oli painostava ja
-häntä nukutti, kun vihdoin eräs olento hiipi pimennosta hänen luokseen.
-Tulija oli repaleinen neekeri, maan köyhemmän väestön tavoin puettu.
-
-"Luulin, ettet tulisikaan, Asensio. Hankin täten kuumeen itselleni,"
-sanoi Estevan ärtyisästi.
-
-"Matka on pitkä, don Estevan, ja Evangelina ei päästänyt minua
-lähtemään ennen pimeän tuloa. Emme voi olla kyllin varovaiset."
-
-"Mitä uutta?"
-
-Asensio huokaisi helpotuksesta istahtaessaan penkille. "Kuuleehan sitä
-paljonkin uutta, mutta on vaikea tietää, mitä uskoa ja mitä ei. Santa
-Claran luona tapellaan ja Maceo etenee länttä kohti."
-
-"Minulla on nyt toinen ilmoitus eversti Lopezille", sanoi Estevan
-ottaen taskustaan kirjoittamansa osoittamattoman kirjeen.
-
-"Pahuksen Lopez!" murahti neekeri. "Tänään hän on täällä ja huomenna
-tuolla eikä häntä milloinkaan mistään löydä, vaikka kuinka etsisi."
-
-"Sinun täytyy löytää hänet ja heti, Asensio. Tässä kirjeessä on niin
-tärkeitä uutisia -- niin tärkeitä" -- Estevan naurahti huolettomasti
--- "että jos huomaat vaaran uhkaavan, niin niele kirje mahdollisimman
-nopeasti. Sen neuvon annan sinulle."
-
-"Painanpa sen mieleeni", tuumi neekeri, "sillä tehtävä on kylläkin
-vaarallinen. Pelkään espanjalaisia sotilaita vähemmän kuin noita
-kaikkialla retkeileviä sissijoukkueita, jotka sanovat olevansa
-isänmaansa ystäviä, mutta ovat vain roistoja ja ryöväreitä. Ne --"
-
-Asensio vaikeni äkisti. Hän tarttui kumppaninsa käsivarteen ja tuijotti
-eteenpäin kumartuen puutarhan aukeaman toisella puolen olevaan synkkään
-pimentoon. Puiden alla liikkui jokin. Näkyi jotakin valkoista, joka
-näytti kulkevan eteenpäin sinne tänne mutkitellen.
-
-"Mi-mikä tuo on?" änkytti neekeri alkaen vapista kiireestä kantapäähän
-ja huohottaen äänekkäästi. Estevanin täytyi kaikin voimin pidellä häntä
-kiinni, sillä muutoin hän olisi juossut tiehensä. "_Jesu Cristo_! Se on
-vanha don Estevan, teidän isänne. Sanotaan hänen kuljeskelevan täällä
-keskiyön hetkellä ja kanniskelevan päätään sylissään."
-
-"Hiljaa!" sai nuori Varona vaivoin kuiskatuksi osoittaen siten
-ihmeteltävää rohkeutta. "En usko kummituksiin." Mutta sanoistaan
-huolimatta hän oli juuri antamaisillaan Asensiolle esimerkin
-pelkurimaisesta paosta, kun salaperäinen olento samassa ilmestyi
-pimennosta kirkkaaseen kuutamoon. Häneltä pääsi helpotuksen huokaus.
-"Nyt tiedän. Äitipuolenihan se on. Hän kulkee unissaan."
-
-"Unissaanko?" Asensio suhtautui selitykseen hyvin epäilevästi. Hän oli
-vielä niin peloissaan, ettei Estevan tohtinut irroittaa otettaan.
-
-"Niin juuri. Hänen silmänsä ovat auki, mutta hän ei näe mitään."
-
-"Tuo ei minua lainkaan miellytä", tunnusti neekeri vapisevalla äänellä.
-"Miten saattaa hän kulkea, jos hän kerran nukkuu? Jos hänen silmänsä
-ovat auki, niin miten voi hän olla meitä näkemättä? Tehän tiedätte,
-että hän vihaa minua ja Evangelinaa."
-
-"Hän ei näe eikä tiedä mitään --" Hetkisen katselivat molemmat
-valkopukuista olentoa, mutta sitten Estevan liikahti ja nousi. "Hän
-menee liian lähelle kaivoa." Hän syöksähti pari askelta eteenpäin.
-"Sanotaan, että unissakävelijät menettävät järkensä, jos heidät
-herätetään aivan äkkiarvaamatta, mutta kuitenkin --"
-
-Donna Isabel puheli matalalla ja luonnottomalla kurkkuäänellä, ja
-vaikka sanat olivatkin kaikkea merkitystä vailla, vaikutti hänen
-koko esiintymisensä salaperäiseltä ja kaamealta keskiyön hiljaisella
-hetkellä. Vilunväreet puistattivat Estevania.
-
-Kun unissakävelijä yhä vain läheni kaivon aukkoa, mainitsi Estevan
-hiljaa hänen nimensä. "Donna Isabel!" Ja sitten kovemmin: "Donna
-Isabel! Herätkää!"
-
-Nainen näytti sekä kuulevan äänen että olevan sitä kuulematta. Hän
-käänsi hiukan päätään kuin kuunnellakseen, mutta jatkoi käyntiään.
-"Älkää säikähtykö", sanoi Estevan rauhoittavasti, "minähän se olen,
-Estevan -- _donna Isabel! Seis! Jumalan tähden, seis_!" Estevan syöksyi
-esiin huutaen täyttä kurkkua, sillä kuullessaan nimeään mainittavan
-oli donna Isabel kääntynyt suoraan oikealle, liike, joka saattoi hänet
-aivan kuilun partaalle.
-
-"Takaisin! Takaisin!" huusi nuorukainen. Mutta hänen varoituksensa
-hukkui tuskalliseen ja läpitunkevaan hätähuutoon, johon sisältyi niin
-sanoin kuvaamaton kauhu, että linnutkin puissa vaikenivat. Donna
-Isabel kompastui polvilleen ja haparoi käsillään ympärilleen koettaen
-saada kiinni jostakin, mutta maa ja rappeutunut sementti murtuivat
-hänen allaan. Hän luisui eteenpäin ja katosi äkkiä näkyvistä melkein
-Estevanin käsien välistä. Kaukaa alhaalta kuului kumea loiskahdus,
-kivien putoilemista veteen ja viimeksi vesikuplien synnyttämää heikkoa
-poreilemista. Sitten oli kaikki hiljaa. Estevan seisoi paikallaan
-kauhun jäykistämänä ja olisi luultavasti horjahtanut aukkoon, ellei
-Asensio olisi vetänyt häntä syrjään.
-
-Pancho Cueto, joka nukkui hyvin raskaasti, heräsi viimeiseksi Estevanin
-hätähuutoihin. Hän sivalsi vaatteet ylleen ja kiiruhti palvelijoiden
-luo, joille Estevan huuteli määräyksiä selittäen, miten donna Isabelin
-oli käynyt. Hän vaati lyhtyä ja vahvaa köyttä. Cueto luuli ensin,
-että kaikki olivat menettäneet järkensä, kunnes hän vihdoin kuuli,
-mikä onnettomuus oli kohdannut hänen emäntäänsä. Toimen miehenä hän
-oli heti valmis toimintaan ja kun hän ja Estevan saapuivat juosten
-onnettomuuspaikalle, olivat sekä lyhty että köysi heti käsillä.
-Ennenkuin Estevan oli ehtinyt kiinnittää köyden ympärilleen, oli useita
-auttavaisia käsiä tarjolla laskemaan hänet kuilun syvyyteen.
-
-Neekerien käytös ilmaisi selvästi, minkälainen suhde oli vallinnut
-heidän ja donna Isabelin välillä. Onnettomuustapauksesta keskusteltiin
-sangen kiihkeästi, mutta enemmän uteliaasti kuin osaaottavasti, ja
-Pancho Cueton maatessa pitkällään kaivon reunalla antaen neuvoja
-köyttä piteleville miehille, puhelivat neekerit koko ajan kuiskaten ja
-näyttivät suhtautuvan tapaukseen huonosti salatulla iloisuudella.
-
-Tehtävä, jonka Estevan oli ottanut omalle osalleen, ei ollut suinkaan
-helppo, sillä kaivo oli ollut jo kauan käyttämätönnä, seinät olivat
-paksun liman peitossa ja vesi oli pilaantunutta ja mustaa. Hän oli
-aivan pyörtymäisillään, kun hän vihdoin kiipesi ylös jättäen neekerien
-tehtäväksi hinata ilmoille vettä valuvan ja raskaan taakan, jonka hän
-oli tavannut kaivon pohjalla.
-
-Vanhan Sebastianin kirous oli toteutunut. Donna Isabelin oli käynyt
-niinkuin hän oli ennustanut päivänä, jolloin hän riippui kahleissaan
-veriin piestynä ja kärpästen kiduttamana. Aarre, jonka tähden donna
-Isabel oli punonut niin monet juonet, oli vihdoin koitunut hänen
-kuolemakseen. Petollisen virvatulen lailla se oli viekoitellut
-hänet kuolemaan, ja oli kuin kohtalon julminta ivaa, että hänen oli
-viimeisellä hetkellään suotu löytää se. Eläessään hän oli sitä turhaan
-etsinyt, kuollessaan hän melkein syleili sitä.
-
-Pahimman hämmingin asetuttua ja sananviejän lähdettyä kaupunkiin,
-tiedusteli Cueto Estevanilta tarkemmin tapahtumaa.
-
-"Järkyttävä ja omituinen tapaus", sanoi hän. "Mikään ei olisi voinut
-minua enemmän hämmästyttää."
-
-"Aivan niin! Ja kaikki vain tuon onnettoman unissakävelyn tähden.
-Vapisen vieläkin kauhusta."
-
-"Nukkuiko hän? Oletteko varma siitä?"
-
-"Olenhan jo kertonut teille tapauksen." Estevanin kärsivällisyys alkoi
-loppua.
-
-"Mutta sanotaan, että unissakävelijät aina varjeltuvat onnettomuuksiin
-joutumasta. Jokin kuudes aisti johtaa heitä -- varoittaa heitä
-vaaroista ja syvänteisiin ja kuiluihin putoamasta. Minä -- minä en voi
-ymmärtää --"
-
-"Kaivo on vaarallinen kenelle hyvänsä. Ensin en huomannutkaan, miten
-lähellä hän oli aukkoa, ja kun huusin hänelle, näytti hän vain
-kiiruhtavan kulkuaan." Nuorukainen värisi, sillä tapaus oli vielä aivan
-elävästi hänen mielessään.
-
-"Sanokaas, miten satuitte olemaan täällä siihen aikaan?"
-
-Estevan huomasi Cueton ilkeän kasvojenilmeen ja hätkähti. "Se -- se on
-minun asiani. Ettehän suinkaan luule --"
-
-"Olkaa huoleti! Voitte luottaa minuun." Päällysmies nyökytteli
-hymyillen päätään.
-
-"Minulla sattui olemaan tänne hiukan asiaa", selitti nuorukainen
-jäykästi.
-
-"Aivan niin! Ja tuo asioiminen kannatti kyllä!" Cueto nauroi. "Eihän
-minun tarvitse sanoa teille, ettei donna Isabelin kuolema sureta
-ketään. Onhan aivan selvää --"
-
-"Vaiti!" Estevan vuoroittain kalpeni ja punehtui. "Hävyttömyytenne
-menee jo liian pitkälle."
-
-"No, no, olkaamme järkevät, poikaseni. Ymmärrän sinut täydellisesti.
-Mutta poliisiupseeri saapuu millä hetkellä hyvänsä ja tahtoo varmasti
-tietää, miten satuit olemaan läsnä, kun äitipuolesi putosi tuohon
-satimeen. Niin että olepas varuillasi! Mitä hyödytti hälyyttää väki nyt
-liikkeelle? Olisithan voinut odottaa huomiseen. Mutta keskiyöllä ja
-aivan yksin! Hänestä tämä tuntuu varmaankin sangen kummalliselta. Entä
-jos hän saa kuulla, että olit eilen viimeksi riidellyt raha-asioista
-donna Isabelin kanssa?"
-
-Nuori Varona tyyntyi pian. Hän tarkasteli nyt kiusanhenkeään kulmat
-rypyssä, ja kun Cueto oli lopettanut, virkkoi hän rauhallisesti:
-"Donna Isabel ja minä riitelimme usein rahoista, niin ettei siinä
-ole mitään omituista. Tahtoisitte saada minut myöntämään hautoneeni
-joitakin mustia suunnitelmia voidaksemme tulla siten paremmiksi
-ystäviksi, eikö niin? Mutta nyt sattuikin niin onnellisesti, etten
-ollutkaan yksin, eräs toinen henkilö näki myöskin tuon nais-raukan
-kuoleman ja voi todistaa jokaisen sanani. Ei Panchoseni, lennätte
-välistä liian korkealle. Ja" -- Estevan oli äkkipikainen ja oli jo
-vuosikausia tuntenut voittamatonta inhoa tilanhoitajaa kohtaan --
-"painakaa visusti mieleenne, että olen nyt isäntä täällä ja teidän
-päällikkönne. Teette viisaammin, kun huolehditte omista asioistanne
-ettekä minun. Ymmärrättekö? Olen jo kauan epäillyt, että puuhianne
-olisi pidettävä tarkoin silmällä, ja minä aionkin toimittaa täällä
-hetimiten perinpohjaisen tarkastuksen. Tiedätte kyllä, että osaan
-käytellä numeroita." Ja kääntäen päällysmiehelle selkänsä nuorukainen
-poistui ylpein askelin.
-
-Oikeastaan ei Cueto epäillytkään pojan viattomuutta, vaikka donna
-Isabelin kuoleman yhteydessä olleet asianhaarat olivat kyllä sellaiset,
-että kuka hyvänsä saattoi ajatella samoin, mutta pojan uhkausten
-johdosta hän katsoi olevan viisainta koettaa jotenkin turvata selkänsä
-kaiken varalta. Siinä mielessä hän palasi aamuhämärissä vanhaan
-puutarhaan toivoen paikkaa tutkimalla keksivänsä jonkun keinon, ja
-hänen toiveensa toteutuivatkin odottamattoman hyvin.
-
-Istuessaan eräällä vanhalla kivipenkillä muistutellen mieleensä
-onnettomuustapausta Estevanin kertomuksen mukaan, näki hän maassa
-kirjekuoren. Se oli sinetöity, mutta ilman osoitetta. Cueto avasi sen
-vitkalleen ja alkoi lukea, mutta hätkähti samassa kovasti ja katsahti
-hätäisesti ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Hän luki kirjeen loppuun
-saakka pirullisen hymyn levitessä hänen kasvoilleen. Estevania hänen ei
-tarvinnut enää pelätä. Tuo nuori huimapää päinvastoin melkein säälitti
-häntä, sillä kädessään olevalla kirjeellä hän ei voisi ainoastaan
-raivata poikaa iäksi tieltään, vaan saisi ilman muuta Varonan koko
-omaisuudenkin omakseen. Sallimus oli hänelle todellakin suosiollinen.
-Vuosien kärsivällinen vehkeily oli nyt palkittu.
-
-Eräänä iltana noin viikkoa myöhemmin tuli don Mario de Castaño
-huohottaen kartanoon ja vaati saada heti tavata Rosaa, joka ilmestyi,
-ennenkuin vieras oli ehtinyt kuivata ponnistuksen aiheuttaman hien
-kasvoiltaan. Don Mario sanoi kursailematta, mikä ei ollut lainkaan
-hänen tapaistaan.
-
-"Rosa kultaseni, teidät ja Estevan on saatu ilmi! Olin aamiaisella
-kaupunginpäällikön luona ja kuulin kaikki. Ystävyytemme tähden hän
-lupasi antaa teille tunnin ajan ehtiäksenne pakoon."
-
-"Mitä tarkoitatte, don Mario?" kysyi tyttö.
-
-"Älkää turhia teeskennelkö!" huudahti vieras kärsimättömästi.
-"Näettehän, että voitte luottaa minuun. Jumalani, miten hulluja ja
-huimapäisiä nuoret ihmiset ovatkaan! Ettekö voineet antaa vanhempien
-ja kokeneempien huolehtia tuosta kapinoimisesta? Vai oliko vehkeily
-mielestänne ehkä aivan viatonta, jotakin huvittavaa --"
-
-"Don Mario!" keskeytti Rosa. "En tiedä, mistä puhutte."
-
-"Vai ette tiedä!" Don Marion posket kävivät entistä punaisemmiksi.
-"Käskekää Estevan heti tänne. Emme saa hukata hetkeäkään." Kun
-nuorukainen saapui, puuskahti don Mario hänelle soimaavasti: "Hyvä
-herra, olettepa keittänyt itsellenne kauniin sopan. Tulin varoittamaan
-teitä, mutta Rosa ei ole tietävinään mistään mitään. Ehkä teille on
-mielenkiintoista kuulla, että eversti Fernandez on antanut määräyksen
-vangita teidät ja sisarenne kapinallisten asiamiehinä."
-
-"Mitä?" Estevan peräytyi. Rosa kalpeni valkeaksi kuin lilja ja saattoi
-tuskin hengittää. "Ensi yön saatte molemmat viettää San Severinossa",
-ilmoitti pyylevä vieras julmasti. "Tiedätte, mitä se merkitsee.
-Linnoitukseen viedyt kubalaiset palaavat harvoin. Olettehan huomanneet,
-että muurien juurella parveilee aina joukko suuria haikaloja?
-Tiedättekö, minkätähden? Minäpä sanon sen teille. Kapinallisten
-auttajien ruumiit ovat syötti, joka houkuttelee noiden teidän
-kaltaisten hullujen, jotka sanovat itseään isänmaanystäviksi."
-
-Rosa huudahti kauhusta.
-
-"Eversti Fernandez", jatkoi don Mario mahtipontisesti, "on ystäväni ja
-salli minun tulla varoittamaan teitä, sillä hän tietää, että olen Rosan
-kosija. Huolimatta velvollisuudestaan ja todistuksista --"
-
-"Todistuksista? Mitä tarkoitatte?" kysyi Estevan lujasti.
-
-"No, esimerkiksi tuota Lopezille osoitettua kirjettä, jossa häntä
-varoitetaan joutumasta Santa Claran luona viritettyyn ansaan ja
-jossa hänelle annetaan tietoja Sabanillan luo kootuista hallituksen
-joukoista. Älkää koettakokaan kieltää! Luin kirjeen omin silmin. Teitä
-ei voi kukaan pelastaa."
-
-Sanoja seurasi painostava hiljaisuus. Don Marion hengästynyt läähätys
-kuului entistä äänekkäämmin ja hänen kasvoiltaan juoksi hiki kuin
-räystäältä sadevesi. Vihdoin lausui Rosa hiljaa: "Varoitinhan sinua,
-Estevan."
-
-Estevan oli ymmällään, mutta näki selvästi, ettei hän ollut lainkaan
-peloissaan. "En ole vielä heidän kynsissään", nauroi hän.
-
-"Sanoitte, että minut aiotaan myöskin vangita?" Rosa katsoi vieraaseen
-tuskaisesti.
-
-"Aivan oikein!"
-
-"Mutta miksi?"
-
-"Niin, miksi? Kuka häntä syyttää ja mistä?" kysyi Estevan närkästyneestä
-
-"Sen olen myöskin saanut tietää. Ei kukaan muu kuin Pancho Cueto."
-
-"Cueto!"
-
-"Hän juuri. Hän on ilmiantanut teidät molemmat ja kirje on luullakseni
-vain pieni näyte hänen tiedoistaan. Hänen muita todistuksiaan en tosin
-tiedä, mutta voitte olla varmat, ettei hallitus vaadikaan nykyään
-kovin päteviä todistuksia, epäluulokin ja riittää. Ymmärrätte siis,
-miksi olen täällä. Minulla on vaikutusvaltaa, voin pelastaa Rosan,
-mutta pelkään, etten voi tehdä mitään teidän hyväksenne, Estevan.
-Teidän täytyy selvitä tästä omin neuvoin. Mitä tuumitte? Tuhlaamme vain
-kallista aikaa seisoessamme tässä suu auki."
-
-Kun Estevan näki, miten kalpeaksi hänen sisarensa oli käynyt, kietoi
-hän kätensä tämän ympärille ja sanoi lempeästi: "Olen suuresti
-pahoillani, rakkaani. Kaikki on minun syyni." Ja kauppiaalle: "Teitte
-hyvin kun tulitte varoittamaan meitä."
-
-Don Mario vilvoitteli nenäliinaa huiskuttaen. "Minua ilahduttaa, että
-annatte arvoa ponnistuksilleni. Uskolliset ystävät ovat korvaamattomat!
-Menen Rosan kanssa naimisiin ennenkuin tunti on kulunut ja olenpa
-melkein varma, että nimeni kykenee suojelemaan --"
-
-Rosa kääntyi kosijaansa päin ja niiasi syvään. "En ansaitse niin suurta
-kunniaa", sanoi hän. "Näettekös, minä -- minä en rakasta teitä, don
-Mario."
-
-"Rakasta!" huudahti vieras. "Jumala siunatkoon, eihän rakkaus tähän
-kuulu. Estevanilla on vain kymmenen minuuttia aikaa kiirehtiäkseen
-pakoon ja kaikki omaisuutenne takavarikoidaan. Olisihan parempi
-laittautua valmiiksi ja lähteä heti mukaani."
-
-Mutta Rosa vain pudisti päätään.
-
-"Mitä? Mikä teitä riivaa? Mitä sitten aiotte tehdä?"
-
-"Seuraan Estevania", sanoi tyttö.
-
-Nuo pari sanaa näyttivät tyrmistyttävän de Castañon. Hän istahti
-raskaasti lähimpään nojatuoliin ja tuijotti ihmeissään tyttöön märkä
-nenäliina kädessään. Silmät olivat pyöreät ja ulkonevat ja hiki vuosi
-ohimoilta virtanaan; hän oli kuin jokin vastikään vedestä noussut
-merihirviö, jonka auringonvalo on hetkeksi sokaissut.
-
-"Te -- te olette mieletön", änkytti hän vihdoin. "Selittäkää hänelle,
-Estevan, mitä tuommoinen pako oikein merkitsee."
-
-Mutta siihen ei Estevan kyennyt, sillä hänellä ei ollut itselläänkään
-hämärintä aavistustakaan siitä, mikä häntä odotti. Hänelle oli vain
-kerrottu, että vuoristo oli täynnä isänmaanystäviä, ja muusta hän ei
-välittänytkään. Hän oli nuori ja kuumaverinen ja vihasi espanjalaisia
-ja Pancho Cuetoa luontonsa koko hillittömyydellä. Hän oli valmis
-uhraamaan intomielin nuoren elämänsä vapaan Kuban puolesta. Sentähden
-hän sanoikin: "Rosa tehköön, niinkuin hän itse tahtoo. Jos meidän
-täytyy lähteä maanpakoon, niin kärsimme yhdessä. Palaamme pian."
-
-"Sinä hullu!" riehahti don Mario. "Silloin on parempi, että heität
-hänet heti San Severinon haikaloille. Kaupunkien ulkopuolella ovat
-naiset kaikkea lain turvaa vailla. Saarellamme vallitsee täydellinen
-laittomuus. Nuo isänmaanystävät, joista puhut, ovat vain neekereitä,
-mulatteja -- sanalla sanoen Kuban kaikkein alhaisinta ja laiskinta
-väestöä."
-
-"Oi, kuulkaa, don Mario", rukoili tyttö. "En voi mennä kanssanne
-naimisiin -- rakastan toista."
-
-"Vai niin."
-
-"Rakastan toista. Olen O'Reillyn, tuon amerikkalaisen kihlattu -- ja
-kun hän palaa, menemme naimisiin."
-
-De Castaño nousi vaivalloisesti tuolistaan ja meni ovelle. Hän oli
-punainen raivosta ja pettymyksestä. Kynnykselle päästyään hän sähähti:
-"Hyvä on. Menkää! Olen tehnyt voitavani. Olisin mielelläni auttanut
-teitä tuota Cueto-roistoa vastaan, mutta nyt saa hän periä kaiken
-omaisuutenne. Nyt ovat todellakin roistot ja ryövärit vallalla! Minä
--- minä --" Kykenemättä enää sanomaan mitään don Mario syöksyi ulos
-höpisten itsekseen.
-
-Tunnin kuluttua olivat kaksoiset matkalla Yumurin halki Asension ja
-Evangelinan kotia kohti, sillä se oli heidän ainoa turvapaikkansa.
-Oli hyvä, että he olivat kiiruhtaneet, sillä samassa kun he pääsivät
-laaksoon, ratsasti joukko sotilaita Matanzasta rinnettä ylös Pancho
-Cueton johdolla.
-
-
-
-
-V.
-
-ERÄMAAN ÄÄNI.
-
-
-New York tuntui Johnnie O'Reillystä sangen oudolta, kun hän
-saapumisensa jälkeisenä aamuna lähti kaupungille. Oli kylmää ja kolkkoa
-ja Baffinlahdelta puhaltava pohjatuuli oli niin pureva, että hän oli
-kiitollinen päästessään suojaan taloon, jossa Carterin tuontiyhtiön
-konttorit olivat. Lämpöinen ilmanala oli ohentanut O'Reillyn veren,
-sillä Kuban tuulet ovat hyväilevän pehmoiset, ja sentähden hän pysähtyi
-hetkeksi porraskäytävään lämmitelläkseen hiukan, joutuen siten
-toimiinsa kiiruhtavien miesten ja naisten tyrkittäväksi. Oikeastaan ei
-O'Reillyllä ollut ainoastaan kylmä; hän oli peloissaankin.
-
-Hän ei ollut suinkaan mikään pelkuri. O'Reillyt eivät olleet sitä
-lajia, ja Johnnien itseluottamus oli niin suuri, että sitä olisi voinut
-pitää pöyhkeytenä, ellei hänen miellyttävä hymyilynsä olisi todistanut
-toista. Koko kotimatkan oli hän hengessään nähnyt vanhan Sam Carterin
-istuvan kumarassa lavean pöytänsä takana, ja tuo kuva oli monta kertaa
-saanut hänet unohtamaan huolellisesti valmistetun puheensa, jolla hän
-aikoi esittää luopuvansa liikkeen palveluksesta ja toiveista päästä
-vanhuksen vävypojaksi.
-
-Herra Carterin pöydällä vallitsi aina moitteeton järjestys, ikäänkuin
-taisteluun valmiin laivan kannella, ja se olikin saanut kestää
-monet tuimat ottelut, sillä sen takana istuva mies ei arkaillut
-lausua julki mielipiteitänsä. Hän oli tarmokas luonne, voimakas ja
-kiivas kuin vanhanaikaisesta hitaasti syttyvästä mustasta ruudista
-ja nykyajan nitroglyseriinistä tehty seos, jossa piilevä voima on
-purkautuessaan aavistamattoman tuhoisa. Välistä hän ei räjähtänyt
-ilmivalkeastakaan, ja toisinaan kun liikkeen henkilökunta hiipi
-hiirenhiljaa hänen ovensa ohi, ettei hän häiriytyisi, saattoi pieninkin
-risaus aiheuttaa onnettomuuden. Räjähdys oli aina vakavinta laatua ja
-siitä selviydyttiin harvoin vaurioitta. O'Reilly tiesi jo edeltäpäin,
-ettei sitä voitu välttää, olipa herra Carter kuinka hyvällä päällä
-hyvänsä heidän keskustelunsa alussa, sillä hänen tuomat uutisensa
-vaikuttaisivat ehdottomasti kuin parhaimmat nallit. Tilinteko liikkeen
-toiminnasta Kubassa ei häntä lainkaan peloittanut, sillä Samuel Carter
-saattoi kuunnella aivan tyynesti selostuksia suuristakin tappioista,
-mutta vanhuksen ylpeydelle oli kova isku saada kuulla, että jokin
-toinen tyttö saattoi syrjäyttää hänen tyttärensä. Johnnie pudisteli
-hartioitaan ja kopisteli jalkojaan, mutta vilu ei lähtenyt hänen
-ruumiistaan.
-
-Hänen rohkeutensa palasi kuitenkin, kun hän ajatteli Rosa Varonaa.
-Hän muisteli eron hetkeä, jolloin tyttö oli seisonut hänen edessään
-tuskaisesti ojennetuin käsin, silmät kyynelissä ja vavahtelevin huulin,
-ja tuo kuva lämmitti häntä ihmeellisesti. Se terästytti hänen tahtonsa,
-ja päättäen selvittää tilanteen mitään salaamatta hän astui urheasti
-hissiin.
-
-Carterin tuontiyhtiön henkilökunta katsahti ylös, kun liikkeen Kuban
-edustaja astui sisään, mutta koska henkilökunta oli melkein kokonaan
-muuttunut sisäkonttorissa raivonneiden myrskyjen tähden, ei häntä
-tunnettu, ennenkuin hän esitti itsensä herra Slackille, Samuel Carterin
-luotetulle yksityissihteerille.
-
-Herra Slack hymyili riutuneesti ja ojensi tulijalle luisevan ja kylmän
-kätensä, joka oli jäykkä kuin kuollut kala.
-
-"Teitä on odotettu", sanoi hän. "Herra Carter tahtoo tavata teitä ennen
-lähtöään Californiaan."
-
-"Kohtaamiseni ei ole omiaan sulostuttamaan hänen matkaansa", vastasi
-O'Reilly synkästi.
-
-"Pelkäsimme, ettette pääsisikään lähtemään Kubasta; ajattelimme jo
-kääntyä Amerikan konsulin puoleen."
-
-"Todellakin! En tiennyt olevani niin tärkeä henkilö."
-
-"Oh, olettehan isäntämme lemmikki, niinkuin hyvin tiedätte." Herra
-Slackin kohteliaisuudessa oli huonosti salattua kateutta, sillä hänestä
-ei O'Reilly ollut muita merkillisempi. "Huonot markkinat, vai?"
-
-"Niin. Tavaraa ei ole", vastasi toinen. "Liike-elämä on seisauksissa.
-Espanjalaiset eivät pidä meistä, ja syystä kylläkin, tohdin sanoa,
-kun otetaan huomioon kaikki huhut ja puheet sekaantumisestamme Kuban
-asioihin ja salaisesta kapinallisten avustamisesta. Minut pidätettiin
-Havannassa, vakoojaksi epäilivät, ja kun erehdys huomattiin, olivat
-viranomaiset aivan raivoissaan pettymyksestä. Juonikasta joukkoa, nuo
-espanjalaiset."
-
-"Ilmoitan herra Carterille, että olette täällä." Sihteeri hiipi hiljaa
-yksityiskonttorin ovelle, katosi, ilmestyi jälleen yhtä hiljaa ja
-liikutti etusormeaan kutsuvasti. O'Reilly lähti kohtaamaan isäntäänsä
-kuin vanki, jota viedään mestauslavalle.
-
-Sisälle päästyään hän masentui yhä enemmän, sillä herra Carter toivotti
-hänet sydämellisesti tervetulleeksi. Vanhus syleili häntä, taputti
-häntä selkään ja kysyi ainakin kolmesti, miten hänen terveytensä
-laita oli. O'Reillyllä ei ollut enää kylmä, hiki virtasi joka
-huokosesta ja hän tunsi kauluksensa kostuvan. Särkeä tuon vanhuksen
-toiveet ja suunnitelmat oli samaa kuin potkaista lasta kasvoihin.
-Carter ei ollut milloinkaan ollut niin innokas ja sydämellinen;
-hänen koko tervehdyksensäkin oli melkein teatraalinen. O'Reillyn
-sydäntä oikein vihlaisi, kun hän huomasi, miten suuresti hänen
-isäntänsä oli kiintynyt häneen. Herra Carter, joka oli muuten kuuluisa
-itsensähillitsemistaidostaan, käyttäytyi nyt kuin hän olisi ollut aivan
-suunniltaan ilosta, mikä tuntui kuitenkin hyvin teeskennellyltä eikä
-oikein sopinut tilanteeseen, ja kun hän neljännen kerran tiedusteli
-Johnnien vointia, muuttui tämän pelko vilpittömäksi hämmästykseksi.
-Vihdoin huomautti herra Carter totisen leikillisesti: "No, poikaseni,
-sinähän onnistuit erinomaisen hyvin, eikö niin?" Äänensävy oli melkein
-imarteleva.
-
-"Kyllä, herra, tein minkä voin", myönsi O'Reilly toivehikkaasti.
-
-"Älä sano minulle 'kyllä, herra'. Olemmehan ystävät, eikö totta?
-Käsitän kaikki vallan hyvin enkä syytä sinua mistään -- tuo järjetön
-vallankumoushan markkinat turmeli. En voi ymmärtää noita ihmisiä.
-Toimit olosuhteisiin nähden loistavasti."
-
-"Kapinaan on kyllä syytä -- sorto käy sietämättömäksi." O'Reilly mutisi
-tuon tutun lauseen melkein tietämättään vastaukseksi herra Carterin
-tuttavalliseen ystävällisyyteen.
-
-"Kaikissa Espanjan maissa on asian laita sama", murahti vanhus,
-"on aina ollut ja tulee aina olemaan. Niitä hallitaan sorrolla ja
-politiikka on vain keinottelua. Muuten tohdin sanoa, ettei tuo kapina
-kauan kestä."
-
-Keskustelun käänne oli O'Reillylle sangen mieluinen, sillä hänestä ei
-ollut mikään niin joutavaa kuin aiheeton ylistely, ja näistä asioista
-puheleminen viivyttäisi sitäpaitsi tulevaa räjähdystä. Oli muuten hyvin
-omituista, että Samuel Carterilla oli aikaa jutella näin ylimalkaisista
-seikoista. Johnnie ihmetteli, miksi vanhus ei syventynyt heti liikettä
-koskeviin yksityiskohtiin.
-
-"Kapina on kehittynyt hyvin uhkaavaksi", sanoi hän. "Saaren itäosa
-on jo kapinallisten huostassa ja lähtiessäni etenivät Maceo ja Gomez
-parhaillaan länttä kohti."
-
-"Mitä joutavia. Sodankäyntiin tarvitaan rahaa."
-
-"Rahaa on", sanoi O'Reilly painokkaasti. "Marti sai käytettäväkseen
-toista miljoonaa dollaria, ja jokainen kubalainen sikaarinvalmistaja
-Yhdysvalloissa luovuttaa tarkoitukseen osan viikkopalkastaan. Kuban
-väestön parhaimmat ovat mukana taistelussa. Kapinalliset ovat tosin
-huonosti aseistetut, mutta osaavat tapella. Espanja on melkein
-voitettu, eikä jaksa enää kauan liikettä vastustaa."
-
-"Voin melkein varmaan sanoa, että kubalaiset lopettavat hulluttelunsa,
-kun nälkä alkaa heitä ahdistella. Hallitus antaa heidän nääntyä
-nälkään. Oli miten oli, sota on tehnyt liiketoimintamme siellä
-mahdottomaksi ja" -- herra Carter siirsi varovasti mustepullon
-hiukan edemmäksi ja pisti paperiveitsen kalenterin väliin -- "lienee
-paikallaan, että hiukan neuvottelemme keskinäisistä asioistamme."
-Vanhus rykäisi kuivasti: "Muistathan sopimuksemme? Annoin sinulle
-tilaisuuden koettaa luoda itsellesi vakavan yhteiskunnallisen aseman
-ennenkuin -- ennenkuin suunnitelmasi tyttäreeni nähden saattoivat tulla
-kysymykseenkään."
-
-"Niin." O'Reilly tunsi, että hänen olisi ollut nyt alettava
-huolellisesti valmistettu puheensa, mutta onnettomuudeksi hänen oli
-aivan mahdotonta muistaa, miten tuo hänen joutsenlaulunsa alkoi. Hän
-vaivasi päätään ja mietti ja muisteli, mutta ei saanut sanoista kiinni.
-
-Herra Carter oli myöskin vaiti. Hän aukaisi kyllä pari kertaa suunsa,
-mutta ei sanonut mitään. Painostavan hiljaisuuden jälkeen karaisivat
-molemmat miehet sitten yhtäaikaa kurkkuaan ja katsahtivat toisiinsa
-odottavasti. Kului vielä hetkinen ja sitten alkoivat molemmat yhtäaikaa:
-
-"Ikävä --"
-
-Molemmat vaikenivat.
-
-"Sanoitko jotakin?" kysyi herra Carter.
-
-"En -- en mitään. Luulin teidän sanoneen --"
-
-"Ajattelin vain, mikä onni oli, että sinä ja Elsa odotitte hiukan.
-Hm-m!" Herra Carter siirteli jälleen esineitä pöydällään. "Todellakin
-onni! Elsa on tunteellinen tyttö ja hänellä on herkkä omatunto ja
-nainen, jolla on herkkä omatunto, on sangen harvinainen kapine.
-Mielipiteemme eroavat kylläkin välistä, mutta jos hän on saanut
-päähänsä jotakin, niin hän ajaa tahtonsa perille, teinpä mitä hyvänsä.
-Mitäs iloa lapsesta olisi, ellei heitä hemmoteltaisi?" Hän katsahti
-ylös närkästyneen vetoavasti, ja kun kuulija näytti olevan samaa
-mieltä, huokaisi hän tyytyväisesti. "Varhaisia avioliittoja en hyväksy,
-mutta hän näyttää olevan toista mieltä, ja ehkä hän on oikeassakin.
-Vastustukseni hän on murtanut, joten olen pois pelistä, ja hän tahtoo
-mennä heti naimisiin, ennenkuin lähdemme länteen. Sentähden odotin
-sinua. Olet järkevä mies, Johnnie, etkä mikään pöhkö. Eihän sinulla ole
-mitään vastaan väittämistä, vai kuinka? Meidän miesten on tyhjennettävä
-kalkkimme miehuullisesti."
-
-"Eipä -- eipä tietenkään", änkytti onneton O'Reilly.
-
-"No, no, minä tiedän, että sinulla on kyllä sisua, mutta --" Sytytin
-oli alkanut sähistä ja Johnnie oli näkevinään, kuinka hänet raastettiin
-vastoin tahtoaan alttarin eteen. "Elsa pitää kyllä puolensa, ellen
-erehdy, ja jos olet järkevä, niin autan sinua kuin oma isäsi ja teen
-sinusta liikemiehen. Tulen vanhaksi, eikä Ethelbert kykene siihen
-milloinkaan. Muutoin --" vanhus vaikeni ja hänen silmänsä alkoivat
-hehkua vihaisesti.
-
-"Kuka on -- Ethelbert?" kysyi O'Reilly heikosti.
-
-"Miten niin, hitto vie? Hänestähän juuri puhun. Kiltti poika ja paljon
-parempi kuin maineensa."
-
-"Onko Elsa rakastunut johonkin toiseen? Sitäkö tarkoitatte?"
-
-"Hyvä Jumala, no, sitä juuri! Etkö ymmärrä enää englannin kieltä? En
-luullut, että se koskisi sinuun niin kovasti -- aion antaa sinulle
-paikan täällä liikkeessäni, mutta luonnollisesti, jos -- mitä? Mitä
-perhanaa sinä oikein tarkoitat?"
-
-Samuel Carter tuijotti eteensä sanatonna hämmästyksestä, sillä hänen
-tyttärensä huikentelevaisuuden surkuteltava uhri oli hypähtänyt ylös ja
-ravisti voimakkaasti hänen kättään lausuillen käsittämättömiä sanoja,
-jotka tuntuivat ilmaisevan helpotusta, iloa, onnea ja kaikkea muuta
-paitsi sitä, mitä vanhus oli odottanut.
-
-"Oletko sinä hullu, vai olenko minä?" kysyi hän.
-
-"Täydellisesti päästäni vialla. Kas asian laita on siten, että minäkin
-olen muuttanut mieltäni."
-
-"Mi-mitä ihmettä? Oletko?"
-
-"Olen kohdannut kauneimman, suloisimman" -- O'Reilly hengähti ja alkoi
-sitten uudestaan, "kauneimman, suloisimman --"
-
-"Älä siinä viserrä -- olen kuullut tuota kylliksi jo kotonakin. Ethän
-suinkaan tahtone väittää, että hän on kauniimpi ja suloisempi kuin
-Elsa? Olet rakastunut johonkin toiseen tyttöön. No hyvä! Nuori mies,
-minä sanon sinulle, että olet totisesti hullu."
-
-"Niin olen."
-
-Näin altis myöntyväisyys näytti hieman tyynnyttävän herra Carteria,
-joka huokaisi helpotuksesta ja murahti äkäisesti: "Hm! Tämähän kävi
-paremmin kuin olin toivonutkaan. Minä en totisesti tiennyt, mitä oikein
-sanoisin, kun astuit sisään. Ja ajatella, ettet ollut lainkaan säälin
-tarpeessa!"
-
-"Olenpa niinkin. Ilman sitä en voi mennä naimisiin."
-
-"Mitä joutavia! On parempi odottaa. En oikein luota noihin varhaisiin
-avioliittoihin."
-
-"Luottakaa pois vain!"
-
-"Saadaanhan sitten nähdä. Mutta oletpa sinä oikein aika poika! Ensin
-hylkäät tyttäreni ja samassa hengenvedossa jo kiristät minulta työtä.
-Pysy alallasi, sanon minä, äläkä potki rikki hienoa mattoani. Minun
-pitäisi totisesti suuttua oikein hirmuisesti, ja sen minä vielä teenkin
--- mutta menehän nyt, niin soitan asiasta Elsalle, että hänkin saa
-vuorostaan tanssia."
-
-O'Reilly kirjoitti sinä iltana pitkän kirjeen Rosa Varonalle.
-Seuraavina päivinä pantiin hänen hyvä tuulensa kovalle koetukselle ja
-hän suorastaan uhmasi herra Slackia, joka oli herra Carterin lähdettyä
-ottanut ylleen synkän arvokkaan ilmeen, joka sopi mainiosti hänen
-nykyisen asemansa raskaaseen vastuunalaisuuteen.
-
-Kirje seurasi kirjettä ja oli aivan varmaa, että O'Reillyn kynä oli
-nyt noitakeinoin teroitettu. Hän luki itsekin suurella nautinnolla
-kirjeitään. Hän pyysi Rosaa valmistautumaan hänen paluunsa ja sitä
-välittömästi seuraavan avioliiton varalle; tulevaisuuden suunnitelmat
-ja haaveilut omasta kodista, jonka he laittaisivat New Yorkiin,
-nielivät sivuja lukemattomat määrät. Hän kuvaili haltioituneesti
-huonekalustoa, jonka hän oli päättänyt ostaa, ja tuhlasi sanoja
-tuhansittain kertoessaan näkemästään kiinalaisesta pöytäkalustosta.
-Huoneistojakin hän oli jo ollut katsomassa, ja ensimmäisen sellaisen
-retken selostus täytti kolme kokonaista arkkia. On todellakin
-merkillistä, millä runollisella hartaudella ja välittömällä lämmöllä
-rakastunut sulhasmies osaa kuvata viiden huoneen huoneiston; pienellä
-palkallaan hän sisustaa sen satumaisella loistolla ja sittenkin jää
-niin paljon jäljelle, että voidaan elää huolettomasti ja ylellisestikin.
-
-Mutta O'Reillyn kirjeet eivät sisältäneet ainoastaan käytännöllisten
-ja aineellisten seikkojen selvittelyjä, niissä oli myöskin paljon
-lemmen runollisuutta. Kuten kaikki lempivät kirjoitteli hänkin
-sivuittain hehkuvia lemmenvaloja ja iäisiä uskollisuuden, kunnioituksen
-ja rajattoman rakkauden lupauksia, lauseita, jotka hämmästyttivät
-häntä itseäänkin, kun hän luki ne. Mutta hän ei epäillytkään niiden
-vaikutusta Rosaan, ja oli varma, että Rosa olisi milloin hyvänsä valmis
-seuraamaan häntä ja jättämään synnyinmaansa. O'Reillyn rakkaus oli
-rajaton ja hänen luottamuksensa tyttöön ehdoton. Hän tunsi ja tiesi
-myöskin, että tyttökin rakasti häntä ja luotti häneen. Tämä olikin
-hänen mielestään varsin ihmeellistä -- harvinainen tapaus, jota hän ei
-voinut milloinkaan kyllin ihmetellä. Hän ei uneksinutkaan, että kaikki
-miehet ovat ihmetelleet samaa.
-
-Ja niin kuluivat päivät nopeasti. Oli kyllä omituista, ettei
-hänen kirjeisiinsä vastattu. O'Reilly alkoi hermostua, hän
-kirosi vallankumousliikkeen, joka oli tehnyt postiyhteyden kovin
-epävarmaksi, ja vihdoin hän sähkötti, mutta mitään ei kuulunut. Hänen
-kärsimättömyytensä muuttui vähitellen peloksi ja kaikenlaiset arvelut
-ja luulot veivät hänen mielenrauhansa kokonaan.
-
-Suuri oli siis hänen helpotuksensa, kun eräänä päivänä oli hänen
-pöydälleen pantu kulunut ja ryvettynyt kirje, jonka osoite oli
-kirjoitettu Rosan käsialalla. Amerikan postileima ja Key Westin
-postimerkki näyttivät sangen oudoilta, mutta -- olihan kuoressa Rosan
-käsiala. Rosan ensimmäinen kirje! O'Reilly ihmetteli, olikohan hänen
-ensimmäinen kirjeensä mahtanut liikuttaa Rosaa niin syvästi kuin tämän
-ensimmäinen kirje liikutti häntä. Hän suuteli kuorta kohtaan, jota
-Rosan huulet olivat koskettaneet kirjettä kiinniliimatessa, ja avasi
-sitten kirjeen innosta vavahtelevin sormin.
-
-Kirje oli pitkä ja tiheään kirjoitettu, mutta luettuaan vähän matkaa
-muuttui hänen ilonsa viiltäväksi tuskaksi ja viimeiselle ohuelle
-sivulle ehdittyään oli hän aivan suunniltaan. Hän luuli näkevänsä
-unta. Hänen päätänsä huimasi ja vapautuakseen painajaisestaan hän
-katsoi ympärilleen kuin apua etsivä, mutta kirjoituskoneiden kylmä
-rätinä ja läheltä kuuluva ääni, joka saneli kahvitilausta Brasiliaan,
-todistivat hänen olevan auttamattomasti valveilla. Arkki, jota hän
-piteli kädessään, oli todella olemassa, ja oli kirjoitettu täyteen
-Rosan käsialalla. Hän oli varmaankin lukenut väärin. Hän alkoi lukea
-toistamiseen, mutta hänen kätensä vapisivat niin, ettei hän voinut
-pidellä kirjettä kädessään, vaan hänen täytyi levittää se pöydälle.
-
-Kirjeen kyhääminen oli varmaankin pannut Rosa-paran kovalle
-koetukselle, mutta ensimmäisten lauseiden vanhanaikainen muodollinen
-jäykkyys oli vain omiaan antamaan sitä suuremman painon hänen
-tuskalliselle ja epätoivoiselle avunhuudolleen, joka oli kirjeen
-lopussa.
-
-"Rakkaani!
-
-"Tartun kynään arkaillen ja epäröiden, sillä pelkään, että sinä pidät
-käytöstäni sopimattomana, kun kirjoitan sinulle näin vain ilman muuta.
-Mielestäni on sivistyneen nuoren naisen oltava aina mahdollisimman
-varovainen myöskin kirjevaihdossaan miehen kanssa, joka on
-kunnioittanut häntä kosinnallaan, mutta nyt ovat olosuhteet sellaiset,
-että nämä seurustelusäännöt saavat luvan väistyä.
-
-"Jumalani! Mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua lähdettyäsi Matanzasta
-ja mihin kurjuuteen minä ja Estevan olemmekaan joutuneet! Miten voi ilo
-niin äkkiä murheeksi muuttua, yltäkylläisyys puutteeksi ja turvallinen
-olo alituisten vaarojen uhkaamaksi? Tiedän tuskin mistä aloittaisin ja
-mitä sinulle kertoisin; käteni vapisee ja kyyneleet himmentävät näköni
-enkä myöskään tohdi uskoa tämän kirjeen milloinkaan joutuvan käsiisi,
-sillä minä ja Estevan olemme kodittomia karkulaisia, henkipattoja,
-ja asumme nyt vuoristossa Asension ja Evangelinan, isämme entisten
-orjain, luona. Köyhyytemme on sanoin kuvaamaton. Mutta he olivat ainoat
-ystävämme ja me rakastamme heitä, sillä he ottivat meidät hoiviinsa,
-kun jouduimme kodittomiksi.
-
-"Näen sinun tuijottavan näihin sanoihin ja kuulen sinun sanovan: 'Rosa
-on varmaankin tullut hulluksi niinkuin hänen äitipuolensakin!' Ja
-totisesti luulen itsekin välistä samoin. Mutta niin ei ole kuitenkaan
-käynyt. Kaikki, mitä kerron, on totta. Oikein helpottaa, kun saa
-puhella sinulle kaikesta, vaikka et kirjettäni milloinkaan saisikaan.
-Asensio toimittaa kirjeen kapinallisten leiriin, joka on monen
-penikulman päässä täältä, ja ystävämme eversti Lopez on luvannut
-jollakin salaperäisellä tavalla toimittaa sen edelleen sinulle
-vihollistemme nenien editse. Niin, meillä on vihollisia! Meillä, jotka
-emme ole kenellekään pahaa tehneet! Odotahan kun kerron sinulle.
-
-"Mutta jospa tämä kirje saapuukin perille -- luen rukouksen
-lähettäessäni sen matkalle -- niin mitä sitten? En tohdi ajatella
-sitä kovin paljon, sillä miehen sydän on erilainen kuin naisen. Mitä
-mahdatkaan ajatella, kun kuulet, että ihailemasi Rosa Varona ei olekaan
-enää sama Rosa kuin silloin? Kuulen sinun mutisevan: 'Tyttö unhottaa
-itsensä!' Mutta olosuhteet ovat kokonaan muuttuneet ja minun on myöskin
-täytynyt luopua kaikesta, mihin olin tottunut. Olen nyt turvaton kuin
-ahdistettu metsän eläin."
-
-O'Reilly tunsi suurta tuskaa ajatellessaan, että Rosa oli voinut
-hetkisenkään epäillä häntä. Mutta oikeastaan ei Rosa epäillyt; lausutut
-arvelut olivat vain satunnaisia ja kokonaan ohimenevää laatua. Kirjeen
-sävystäkin hän jo huomasi, että hän uskoi sisimmässään järkkymättömästi
-O'Reillyn rakkauteen.
-
-Hän kertoi tarkkaan donna Isabelin kuoleman ja kaikki sitä seuranneet
-tapahtumat, ja O'Reilly luki kuin lumouksen vallassa. Kaikki tuntui
-aivan mahdottomalta.
-
-"Siten jouduimme Asension ja hänen vaimonsa luo", jatkui kirje.
-"Kuvittelehan! Majamme on kaukana Yumurin tiheikössä ja mahdollisimman
-vähäpätöinen, ettei kukaan sitä keksisi. Piilottelemme kuin arat
-villieläimet, vaikka luonto ei ole meille suonut yhtä suurta taitoa
-vaaroja välttääksemme. Emme ole enää mitään huomattuja henkilöitä;
-turvallisuutemme on vain sen varassa, miten näkymättömät voimme
-olla. En rakasta erämaata, se täyttää mieleni pelolla, öisin kuulen
-katto-olkien risahtelevan yläpuolellani ja aamuisin lasken jalkani
-paljaalle maalle. Elämme hedelmillä ja Evangelinan tarhan kasviksilla,
-ja kun Asensio on kotosalla, saamme välistä vaihteeksi jonkun linnun
-tahi muun eläimen. Estevan näyttää viihtyvän hyvin, mutta minä en voi
-tottua uuteen ympäristööni. Välistä minun täytyy aivan purra kieleeni
-pidättääkseni valitukseni, etten pahoittaisi hänen mieltään.
-
-"Koko maassa on kauhea sekasorto. Työtä ei tehdä missään, vain
-epäluulot, viha ja väkivalta rehoittavat. Oi, minkä hävityksen tämä
-sota on saanut aikaan! Estevanista on jo tullut partiolainen eli
-_guerillero_. Hän on varastanut jostakin lehmän, niin että meillä on
-maitoa kahviimme, mutta kahvia on vain hiukkanen jäljellä ja enemmästä
-ei ole juuri toivoakaan. Rosvoilevia espanjalais-joukkueita retkeilee
-kaikkialla ja niistä on liikkeellä pöyristyttäviä juttuja. Miten tämä
-kaikki päättynee? Kuinka kauan kuluu, ennenkuin meidät löydetään ja
-viimeinen tuho tulee?
-
-"Heti tänne saavuttuamme lähti Estevan eversti Lopezin leiriin
-sopimaan meidän liittymisestämme tämän armeijaan, mutta hän palasi
-masentunein mielin. Se näyttää olleen mahdotonta juuri minun tähteni.
-Kapinallisilla on vielä huonommat olot kuin meillä ja eversti Lopez
-oli sanonut suoraan, ettei hän tahdo leiriinsä naisia, joista on
-vain vastusta ja huolta. Estevan on siis toistaiseksi luopunut
-taisteluhaaveistaan ja tekee nyt kaikkensa suojellakseen minua.
-Minulla ei ole muuta turvaa kuin hänen kätensä voima. Kaupungit
-ovat espanjalaisten hallussa ja maaseudulla vilisee roistoja ja
-pahantekijöitä, niin että on hyvin vaikea pysyä piilossa pitempää
-aikaa. Tunnen olevani taakka toisille. Estevan suunnittelee omaa
-partiojoukkoa ja minä olen aivan tyrmistynyt pelosta. Kaikki hänen
-vihansa on nyt kohdistunut Cuetoon, petolliseen palvelijaamme, jonka
-konnamaisuus lopultakin saattoi meidät tähän kurjuuteen. Estevan on
-niin nuori ja huimapäinen. Jospa vain olisit täällä häntä ohjaamassa.
-
-"Jospa vain olisit täällä -- oi, kallehin Juanini! Jospa vain olisit
-täällä -- niin ottaisit minut syliisi ja karkoittaisit tämän alituisen
-kauhun sydämestäni. Olisitpa täällä kertomassa minulle, että rakastat
-minua vieläkin kaikista onnettomuuksista huolimatta. Katso! Kyyneleeni
-tipahtelevat kirjoittaessani. Silmäni ovat himmeät, käteni vapisee
-ja voin vain kirjoittaa kun muistelen, että lupasit palata luokseni.
-_Tulethan?_ En osaisi näin kirjoittaa, ellen olisi varma, ettet
-milloinkaan lue näitä rivejä, öisin rukoillessani -- mutta en tahdo
-kertoa sinulle rukouksistani; saat kirjeen, jos niin on sallittu. Kun
-epäilykset ahdistavat minua, toistelen mielessäni yhä uudestaan, että
-sinä tulet varmasti minua noutamaan.
-
-"Välistä leikin Evangelinan kanssa -- ainoata leikkiämme. Kokoilemme
-villejä kukkia. Sitten minä puen ylleni parhaimman leninkini, jonka
-onnistuin sieppaamaan mukaani, ja koristelen kukkasilla itseni.
-Hymyilen ja nauran sitten hetkisen ja Evangelina selittää, että olen
-kyllin kaunis sinua miellyttääkseni. Mutta kukat kuihtuvat ja näissä
-oloissa lakastuu kauneuskin. Miten sitten käy? kysyn itseltäni.
-
-"Kun palaat Kubaan -- katso, uskoni on vahva jälleen -- niin vältä
-menemästä Matanzaan meidän kummankin tähden. Don Mario tahtoi mennä
-kanssani naimisiin pelastaakseen minut tästä pakolaisuudesta, mutta
-minä kieltäydyin. Kerroin olevani sinun kihlattusi ja hän raivostui.
-Hän on vaikutusvaltainen henkilö, hän nujertaisi sinut ja San
-Severinossa on aina yhdelle tilaa. Pancho Cuetokin, joka elää nyt
-loisteliaasti rikostensa hedelmillä, pitäisi sinua turvallisuudelleen
-vaarallisena. Näetkös? miten viekkaaksi rakkaus on tehnyt minut?
-
-"Tulisin luoksesi, jos voisin. Mutta kun olen jo henkipatto, niin en
-voi päästä täältä. Jos siis vielä haluat minut omaksesi, niin sinun
-on tultava minua noutamaan. Tahdothan? Luotan siihen yhtä lujasti
-kuin ristiinnaulittuun. Epäilysten valtaan antautuminen olisi sama
-kuin tuhoutuminen. Jos meidän täytyisi muuttaa toiseen piilopaikkaan,
-mikä on sangen todennäköistä, niin saat tietää olinpaikkamme eversti
-Lopezilta.
-
-"Oi, jos olisit pyytänyt minua tulemaan mukaasi tuona päivänä! Olisin
-ollut heti valmis, sillä sydämeni sykki jo silloin yhtä kiivaasti kuin
-nytkin vain sinulle.
-
-"Kynttilä loppuu pian ja kohta alkaa aamukin sarastaa, ja silloin on
-tämän kirjeen lähdettävä pitkälle ja vaaralliselle matkalleen. Hiivin
-nyt vuoteelleni rukoilemaan ja uneksimaan. Majassa on kylmä näin ennen
-auringon nousua ja katto-oljet risahtelevat yläpuolellani. Olen sangen
-masentunut, alakuloinen ja orpo, O'Reilly, mutta vielä ovat poskeni
-pyöreät ja heleät, huuleni voisivat oppia hymyilemään jälleen, eikä
-sinun tarvitsisi hävetä minua.
-
-"Asensio nousee. Hän menee hevostaan hakemaan ja minun on lopetettava.
-Suokoon Jumala, että tämä joutuisi käsiisi jolloinkin ja jotenkuten.
-Toivon, etteivät nämä monet tahrat anna sinulle aivan väärää käsitystä
-kirjoitustaidostani. Käsialani on hyvin sievä ja säännöllinen, mutta
-nyt on muste niin kehnoa ja sitä on niin vähänkin. Täällä Asension
-majassa on kaikkea muuta hyvin niukasti paitsi kyyneleitä. Mutta
-miehethän eivät pidä kyyneleistä ja sentähden koetan hymyillä nyt kun
-piirrän nimeni:
-
-"Sinun rakastava ja uskollinen Rosasi.
-
-"Oi, Jumalani! Tule pian, jos rakastat minua!"
-
-
-
-
-VI.
-
-ETSINTÄ ALKAA.
-
-
-Kun O'Reilly oli lukenut kirjeen toistamiseen, oli tuhraantuneelle
-arkille ilmestynyt yhä uusia tahroja. "Käsialani on hyvin sievä --"
-"Täällä Asension majassa on kaikkea muuta hyvin niukasti --" "Majassa
-on kylmä --" ... Pieni Rosa-parka! Hän oli aina pitänyt tätä ylpeänä
-rohkeana ja vilkkaana tyttönä, mutta Rosa, joka oli tämän kirjeen
-kirjoittanut, oli aivan toinen henkilö. Tytön avunhuuto pani hänen
-koko sydämensä väräjämään ja hänen irlantilaisen luonteensa kaikki
-ritarilliset vaistot heräsivät. Tyttö epäili häntä ja pelkäsi, ettei
-hän täyttäisikään lupausta. No, ne epäluulot hän pian poistaisi. "Oi,
-Jumalani! Tule pian, jos rakastat minua!" O'Reilly hypähti tuolistaan
-ja pyyhkäisi kyyneleet silmistään.
-
-Herra Slack katsahti hämmästyneesti mieheen, joka oli syöksynyt hänen
-eteensä. Hän oli tosin tottunut O'Reillyn aina täydellä höyryllä
-käypään olemukseen eikä suinkaan hyväksynyt sitä, mutta hän ei ollut
-milloinkaan nähnyt häntä näin kiihdyksissä -- mieshän aivan hypähteli;
-ääni oli terävä; kädet vapisivat ja silmät olivat siniset, kirkkaat ja
-kylmät.
-
-"Palkkani ja paikalla", alkoi Johnnie.
-
-Herra Slack vihasi kaikkea kiihtymystä ja inhosi kiirettä; hän
-ihaili vain käytöstä, jolla oli kauttaaltaan kylmän ja kiihkottoman
-liikeneuvottelun luonne.
-
-"Hyvä O'Reilly", sanoi hän. "Neuvon teitä --."
-
-"En tarvitse neuvoja, vaan rahaa", tiuskaisi toinen. "Jätän toimeni."
-
-"Todellakin? Milloin sitten aiotte lähteä?"
-
-"Heti, ja ellette liiku nyt kuin rasvattu salama, niin koskee eroni
-teitä pian henkilökohtaisesti."
-
-"Herra Carter ei olisi milloinkaan --"
-
-"Hiiteen herra Carter! Kirjoittakaa heti maksuosoitus. Ettekö aio --"
-O'Reilly puristi huulensa yhteen ja tuhauttaen nenäänsä omituisesti hän
-tarttui raskaalla kädellä sihteerin olkapäähän. "Koetapas nyt joutua,
-vanha hyytelökala!"
-
-O'Reillyn katse oli omituisen hurja ja kerrankin herra Slack näki
-parhaaksi noudattaa erään alaisensa määräystä. Hän koetti joutua.
-
-Johnnien muut valmistukset suoritettiin yhtä kiivaalla tarmolla, ja
-kahden tunnin kuluttua olivat matkavarustukset valmiit. Mutta hän
-ajatteli koko ajan kylmästi ja selvästi kaikesta kiireestä huolimatta.
-Rosan varoitus, että hänen täytyi kaikin mokomin välttää joutumasta
-Matanzaan, oli epäilemättä paikallaan ja hänen omat kokemuksensa,
-miten Havannan viranomaiset amerikkalaista kohtelevat, olivat vielä
-tuoreessa muistissa. Espanjalaiset epäilivät kaikkia amerikkalaisia,
-etenkin maahan pyrkiviä, ja tämän tietäen hän päätti välttää kaikkia
-suurempia kaupunkeja ja livahtaa sisämaahan ikäänkuin jostakin
-takaovesta viranomaisten huomaamatta. Hän tunsi saaren tarkoin. Itäosa
-oli kapinallisten hallussa ja sinne kerran päästyään hän kyllä keksisi
-jonkun keinon pettää paikalliset virkamiehet ja yhtyä eversti Lopezin
-joukkoihin.
-
-O'Reilly mietti näitä seikkoja hetkisen ja kiiruhti sitten Kuban
-avustamisyhdistyksen toimistoon.
-
-Siihen aikaan kiinnitti Yhdysvaltojen sanomalehdistö suurta huomiota
-Kuban kapinaliikkeeseen. Espanjalaisten julmuuksien selostukset, joihin
-vähitellen totuttiin, herättivät ensin kaikissa piireissä suuttumusta
-ja inhoa ja ne olivat harvat lukijat, jotka eivät tienneet aina jotakin
-Kuban isänmaanystävien yhdistyksen päämajan toiminnasta. Toimisto oli
-sijoitettu New Streetin varrelle numeroon 56 ja sanomalehdet väittivät,
-että kaikki kapinaliikkeeseen tarvitut rahat oli tuo toimisto
-hankkinut. Sen sanottiin myös huolehtineen aseiden ja ampuma varojen
-kuljetuksesta kapinallisille.
-
-Toimiston huoneisto ei tehnyt lainkaan sotaista vaikutusta; seinillä
-ei ollut sotakarttoja, eikä asevarastoja eikä sotilashenkilöltä ollut
-missään huomattavissa -- sotaisesta vehkeilystä ei sanalla sanoen
-näkynyt jälkeäkään. Huoneiden sisustus oli melkein vaatimaton ja
-pettymystä tuottavan jokapäiväinen. Eräs kohtelias nuori mies tuli
-kysymään, mitä asiaa O'Reillyllä oli.
-
-Johnnie sanoi niin paljon kuin hän piti tarpeellisena ja pyysi sitten
-saada tavata jotakin toimiston johtohenkilöä. Hänen irlantilainen
-hymynsä oli ehkä niin miellyttävä tahi hänen taivutuskykynsä niin
-vastustamaton, että hänet ennen pitkää kutsuttiin herra Enriquezin,
-erään keski-ikäisen ja arvokkaan näköisen kubalaisen puheille.
-
-"Sanoitte teillä olevan minulle tärkeää asiaa?" kysyi tämä
-hienostuneella äänenpainolla.
-
-O'Reilly selitti asiansa mutkittelematta, ja kun hän oli lopettanut,
-kysyi herra Enriquez:
-
-"Miten siis toivotte minun auttavan teitä?"
-
-"Tarvitsen neuvojanne enemmän kuin apuanne. Voittehan sanoa minulle,
-missä eversti Lopez tätä nykyä majailee."
-
-Enriquez silmäili puhujaa terävästi. "Tuo tieto mahtaisi todellakin
-olla hyvin arvokas", sanoi hän. "Mutta, kuten ymmärrätte, emme tiedä
-täällä juuri mitään Kuban tapahtumista -- ainakin paljon vähemmän kuin
-espanjalaiset itse. Pelkään, etten voi auttaa teitä."
-
-"Epäilette minua vakoojaksi, eikö niin?" lausui Johnnie hymyillen
-valoisinta hymyään.
-
-"Ette ole sen näköinen, mutta me emme voi milloinkaan heti tietää,
-kehen voi luottaa. Kuka on tuo nuori nainen, josta olette niin
-huolissanne?"
-
-"Hänen nimensä on Varona; neiti Rosa Varona."
-
-"Niinkö?" Enriquez kohautti kulmiaan. "Ei suinkaan tuon kuuluisan
-Varonan aarteen perijätär?"
-
-"Juuri sama, jos vain aarre on olemassa." Sitten oli hetkisen
-hiljaista, jonka kuluessa kubalainen naputteli miettiväisesti pöytänsä
-reunaan. "Hänen veljensä Estevan kertoi minulle, että hän työskenteli
-asianne hyväksi. Pyysin häntä olemaan varuillaan, mutta --" O'Reillyn
-ääni sortui. "Kas tässä. Lukekaa. Tahdon, että luotatte minuun." Ja
-hän pani Rosan kirjeen kunnioittavasti tämän maanmiehen eteen. "Tapani
-ei ole näytellä kirjeitäni vieraille, mutta minä luulen tämän saavan
-teidät uskomaan, etten ole vakooja."
-
-Hän odotti vaitiollen, kunnes kirje oli luettu, eikä hän pettynytkään
-tuloksesta. Herra Enriquezin tummissa silmissä kuvastui lämmin
-osanotto, kun hän katsahti nuoreen mieheen sanoen:
-
-"Kirje on hyvin liikuttava ja minä kiitän teitä, että sallitte minun
-lukea sen. En epäile teitä enää. Poloinen Kuba! Poikiesi täytyy olla
-urhoolliset ja tyttäriesi kärsivälliset."
-
-"No niin! Nyt siis ymmärrätte, miksi minulla on niin kiire ja miksi en
-tohdi viivytysten pelosta mennä Matanzaan tai Havannaan. Tahdon nousta
-maihin kauempana idässä ja toivon, että autatte minua pääsemään eversti
-Lopezin luo."
-
-Herra Enriquez rypisti miettivästi kulmiaan. "Mitä äsken teille sanoin,
-on aivan totta", sanoi hän vihdoin.
-
-"Emme tiedä joukkojemme olinpaikkoja ja epäilemme myös kaikkia
-muukalaisia, mihin meillä on kyllä pätevät syyt. Mutta -- nytpä
-tiedän." Hän poistui anteeksi pyytäen. Kun hän palasi, huudahti hän:
-"En muistanut sanoakaan teille, että meitä pidetään aina silmällä,
-joten julkinen avunantomme varmasti turmelisi tehtävänne onnistumisen.
-Mutta olen juuri keskustellut puhelimessa erään ystäväni kanssa, johon
-voin luottaa, ja kerroin hänelle tarinanne. Hänellä on sukulaisia
-Kubassa ja hän lupasi auttaa teitä, jos hän suinkin voi. Hänen
-nimensä on Alvarado." Hän kirjoitti osoitteen käyntikortille, jonka
-hän antoi O'Reillylle. "Menkää hänen luokseen, kertokaa hänelle sama
-kuin minullekin ja toimikaa hänen neuvojensa mukaan. Älkää myöskään
-käykö enää täällä, ellei se ole aivan välttämätöntä; noustuanne maihin
-Kubassa saisitte ehkä katua sitä." Herra Enriquez ojensi hänelle
-kätensä, mutta kun O'Reilly kiitti häntä, pudisti hän päätään. "Älkää
-minua kiittäkö. Toivotan teille onnea ja menestystä, mutta -- pelkään
-teidän ryhtyneen kovin vaaralliseen yritykseen."
-
-Tohtori Alvarado, joka oli joka suhteessa tyypillinen kubalainen,
-odotti häntä ja kuunteli kärsivällisesti vieraansa hiukan hätiköityä
-asian esitystä.
-
-"Teette oikein kun vältätte kaupunkeja, joissa teidät tunnetaan",
-myönsi hän. "Näin ollen olisi Matanzassa näyttäytyminen sulaa
-hulluutta; teidät karkoitettaisiin heti -- nuo ystäväinne viholliset
-pitäisivät siitä kyllä huolen. Siinäpä juuri pulma onkin, miten päästä
-kapinallisten luo --"
-
-"Jos antaisitte minulle kirjeen, että olen ystävä --"
-
-Tohtori hylkäsi ehdotuksen heti. "Ettehän suinkaan luule, että
-tämä käy kuin leikitellen vain? Ensinnäkin teidät tutkitaan ja
-ehkä tarkastetaankin, nousittepa maihin missä hyvänsä. Jos teiltä
-löydettäisiin tuommoinen kirje, niin teillä ei olisi enää mitään
-onnistumisen mahdollisuuksia ja henkilöt, joille kirje olisi osoitettu,
-joutuisivat kärsimään. Minulla ei ole mitään oikeutta saattaa vaaraan
-ystäviä, joita rakastan. Nyt uhkaa vaara kaikkia kunnon kubalaisia,
-herra O'Reilly. Enriquez kertoi minulle tuosta tyttö-poloisesta.
-Hänellä on tunnettu nimi ja minä tahdon auttaa teitä." Hän otti
-silmälasit nenältään ja kuivasi ne huolellisesti. "Meitä Alvaradoja
-on vielä kolme elossa. Veljeni Tomas ja Ignacio asuvat Kubassa ja me
-työskentelemme jokainen suunnallamme maamme itsenäisyyden puolesta.
-Minä elän täällä täysin turvassa, mutta he ovat vaarojen ympäröimät.
-Olkaa siis äärimmäisen varovainen pyrkiessänne heidän yhteyteensä,
-sillä minä uskon heidän henkensä teidän käteenne ja minä -- rakastan
-heitä suuresti."
-
-"Teen kuten sanotte."
-
-"Hyvä on sitten! Veljeni Tomas asuu Nuevitaksessa, johon täältä lähtee
-eräs höyrylaiva kolmen, neljän päivän kuluttua. Voin järjestää teille
-paikan laivassa ja perille päästyänne te menette sopivan tilaisuuden
-sattuessa veljeni puheille, joka on hammaslääkäri, ja sanotte näin:
-'Terveisiä Felipeltä. Hän kertoi minulle kerran, että löitte häntä
-piiskalla estääksenne häntä lähtemästä kymmenvuotiseen sotaan!' Muuta ei
-tarvita; hän kysyy teiltä heti, kuka olette ja mitä tahdotte."
-
-"Ymmärrän. Lause on jonkinlainen tunnussana."
-
-"Ei, ei suinkaan. Minun ei ole vielä kertaakaan tarvinnut sitä
-käyttää", ja tohtori Alvarado hymyili hilpeästi nähdessään O'Reillyn
-kasvoilla kuvastuvan hämmästyksen. "Teidän ei tarvitse sanoa enempää.
-Ei kukaan, paitsi Tomas ja minä, tiedä, että hän löi minua kerran,
-mutta se on kuitenkin totta. Olin nuori ja tahdoin lähteä sotaan, mutta
-hän jäähdytti intoni bamburuo'olla. Sovimme myöhemmin, ettei asiasta
-mainittaisi kenellekään halaistua sanaa. Kuullessaan lauseen hän
-tietää, että luotan teihin, ja hän auttaa teitä pääsemään kapinallisten
-luo, jos se vain käy päinsä. Mutta sanokaahan minulle, mitä aiotte
-sitten tehdä, kun olette löytänyt neiti Varonan?"
-
-"Lähdemme heti tiehemme."
-
-"Miten? Luuletteko voivanne noin vain ilman muuta mennä johonkin
-satamaan ja astua laivaan? Joudutte heti maahan tultuanne tarkan
-valvonnan alaiseksi ja sisämaahan häivyttyänne olette merkitty mies."
-
-"Mitäpä siitä; menen jo siellä tytön kanssa naimisiin. Olenhan Amerikan
-kansalainen --"
-
-"Älkää luottako liian paljon siihen seikkaan", varoitti tohtori.
-"Espanjalaiset vankilat ovat vahvat ja maanne ei ole milloinkaan
-vaatinut kansalaistensa loukkaamattomuutta yhtä jyrkästi kuin muut
-maat."
-
-"Ehkä. Mutta ensin minun täytyy löytää neiti Varona ja saattaa hänet
-turvaan. En välitä paljoakaan, mitä sitten tapahtuu."
-
-Alvarado nyökäytti hymyillen päätään. "Jumalani! Miten tämä maailma
-olisikaan ikävä, ellei tunteita olisi! Elämä suosii rakastavaista
-sydäntä. Ihailen rohkeuttanne ja toivon sydämestäni, että saan pian
-jälleen nähdä teidät ja -- vaimonne."
-
-O'Reilly punastui ja yritti sanoa jotakin, mutta tuo kunnon kubalainen
-taputti häntä ystävällisesti olkapäälle. "Tulkaa palattuanne luokseni
-ja tuokaa minulle terveisiä Tomas-veljeltäni. Hyvästi nyt ja onnea
-matkalle, toveri."
-
-"Hyvästi, _señor_. Olen teille syvästi kiitollinen."
-
-O'Reilly sai vaikeudetta paikan englantilaisessa höyrylaivassa _Dunham
-Castle_'ssa, joka oli matkalla suoraan Nuevitakseen, ja eräänä iltana
-muutamia päiviä myöhemmin näki hän sumun keskeltä Kuban rannikon,
-jota kohden laiva pyrki kaikin voimin keikkuen ilkeästi valtameren
-aallokossa.
-
-Loppumatka oli sangen tukala. Kun Hatteras oli sivuutettu, sai _Dunham
-Castle_ taistella kaksitoista tuntia kovassa myrskyssä, joka hellitti
-vasta kun oltiin päästy Bahama-salmeen. Aallokko oli kuitenkin niin
-ankara, että laivan ilkeä keinuminen taukosi vasta Nuevitaksen sataman
-ahtaan suun sisäpuolella. Ilma kirkastuikin sitten hämmästyttävän
-nopeasti ja rannalta puhaltava tuuli oli täynnä ihania tuoksuja, joita
-Johnnie O'Reilly iloiten hengitti.
-
-Hänellä oli mukanaan mahdollisimman vähän tavaraa; vain yksi varapuku,
-välttämättömimmät matkavarusteet ja Colt-pistooli, joka oli hänellä
-ollut jo kauan. Hän katseli sitä tuumien mihin hän sen kätkisi, kun
-laivan kapteeni tuli hytin ovelle ja huudahti aseen nähtyään: "Halloo!
-Kapinallisilleko aseita, vai mitä?" O'Reilly naurahti. "Tämä on vain
-vanha ystävä. En tiedä oikein, mihin sen panisin."
-
-"Kuulkaahan, on parasta, että sanotte ystävällenne hyvästit ja heitätte
-sen laidan yli, ennenkuin se tuottaa teille ikävyyksiä."
-
-"Aivanko totta?"
-
-"Tehkää niinkuin sanoin. Ette pääse maihin tuo mukananne."
-
-Mutta Johnnie epäröi. Hänen suunnitelmansa eivät tosin olleet sotaiset,
-mutta niiden vaarallisuuteen nähden hän ei olisi halunnut luopua
-ainoasta aseestaan. Hän tarkasteli vaatevarastoaan ja keksi toisten
-housujensa sisäsaumojen kummallakin puolen melkoisen kaistaleen liikaa
-kangasta. Ottaen neulan ja lankaa hänen onnistui kiinnittää ase lahkeen
-sisäpuolelle niin, että se pysyi vakavasti hänen oikeata reittään
-vasten. Hankalaahan se oli, mutta hänen seisoessaan ei asetta voitu
-huomata. Tyytyväisenä keksintöönsä hän riisui sitten talvivaatteensa ja
-muutti ylleen kevyemmän puvun.
-
-Aurinko paahtoi jo kuumasti, kun hän tuli kannelle ja näki edessään
-Nuevitaksen kirkkaan valkoiset talot. Lähempänä kaupunkia oli sataman
-vesi muuttunut likaiseksi, rantalaiturit olivat aivan lahoneet ja usein
-paikoin sortuneetkin ja ilman täytti epäterveellinen löyhkä, ikäänkuin
-koko kaupunki olisi ollut sairas. Mutta kauempana kohosi puhdas ja
-vehreä vuoristo hedelmällisine rinteineen. Siellä oli Kuba, jonka
-O'Reilly tunsi.
-
-Lähellä olevista kuljetuslaivoista nousi parhaillaan maihin
-espanjalaista sotaväkeä, tavaroita purettiin ja rannalta
-kuului merkkitorvien toitahduksia. Satamassa oli myös useita
-rannikkovartioaluksia, joissa kaikissa liehui Espanjan lippu.
-
-Vaikka _Dunham Castle_'ssa oli vain muutamia matkustajia, saivat he
-odottaa sangen kauan, sillä epäluuloiset viranomaiset tarkastivat
-huolellisesti kaikki matkatavarat ja pitivät kuulusteluja. Vihdoin sai
-O'Reillykin luvan lähteä maihin. Hän oli selvinnyt koetuksesta hyvin ja
-halusi nyt ennen kaikkea päästä johonkin matkailijakotiin voidakseen
-vapautua pistoolistaan, joka hakkasi tuimasti hänen oikeaa jalkaansa
-joka askeleella. Laiturilla hän ojensi laukkunsa eräälle neekerille ja
-lähti kulkemaan edellä, mutta samassa nousi lähellä olevalta penkiltä
-kaksi miestä, jotka pysähdyttivät hänet. Merkeistä päättäen he olivat
-valtiollisen poliisin väkeä ja O'Reilly tunsi sydämessään omituisen
-ailahduksen.
-
-Mutisten anteeksipyynnön otti toinen neekeriltä matkalaukun ja toinen
-alkoi tunnustella O'Reillyn taskuja etsien aseita. Hän taputteli
-Johnnien joka taholta, tasku taskulta, tottuneen poliisimiehen kaikella
-kätevyydellä, ja nyt, kun oli liian myöhäistä, Johnnie alkoi katua,
-ettei hän ollut noudattanut kapteenin neuvoa. Tilanne oli kieltämättä
-mitä uhkaavin ja rukoillen Jumalaa, etteivät nuo tunkeilevat kourat
-yhyttäisi hänen salaisuuttaan, hän seisoi hievahtamatta pistooli
-tiukasti jalkojen väliin puristettuna. Kun joka tasku oli taputeltu
-aina lahkeiden suuhun saakka, nyökäytti upseeri hyväksyvästi päätään,
-jolloin hänen toverinsa napsautti myös laukun kiinni ja ojensi sen
-kantajalle.
-
-O'Reilly viivähti paikalla hetkisen kuivatakseen hien kasvoiltaan
-ja antaakseen pamppailevan sydämensä hiukan rauhoittua. Hän toivoi
-kiihkeästi, ettei tulevaisuudella olisi hänelle enemmän tämmöisiä
-yllätyksiä; hänen hermonsa voisivat pettää.
-
-_El Gran Hotel Europea_ oli Nuevitaksen parhain hotelli. Se oli sangen
-vähäpätöinen ja kaikkea muuta kuin eurooppalainen, mutta se oli
-Nuevitaksen hienoin ja Señor Carbajal oli mitä huomaavaisin isäntä.
-Rakennus oli vanha ja likainen ja pääkadun puolella oleva kahvila aivan
-kiehui kärpäsiä, kiviset pöydät olivat paksun, kadulta kantautuneen
-tomun peitossa ja pihalta -- tahi ehkä pihan toisella puolen olevasta
-keittiöstä -- levisi vastenmielinen haju. Syötyään paikassa ensimmäisen
-ateriansa O'Reilly oli varma, että löyhkä oli kotoisin keittiöstä.
-
-Señor Carbajal oli pyöreähkö ja rasvaisen kiiltävä, pienenläntä mies,
-joka O'Reillyn mielestä muistutti elävästi öljypisaraa. Hän osoitti
-aivan tavatonta mielenkiintoa amerikkalaista vierastaan kohtaan,
-mielenkiintoa, joka pian kehittyi tavaksi ilmestyä tämän tästä ja aivan
-äkkiarvaamatta jollakin tekosyyllä viimemainitun huoneeseen. Hän tahtoi
-vain nähdä, puuttuiko jotakin, mutta kun huoneessa oli vain vuode,
-pesuteline ja tahrainen vaatenaulakko, jolla näytti olevan hyvin synkkä
-entisyys, tuntui Johnniesta isännän huomaavaisuus hieman omituiselta.
-Kun tämä ilmestyi kolmannen kerran oveen naputtamatta, alkoi hän
-epäillä jotakin.
-
-"Teillä on kaikki, mitä tarvitsette?" kysyi herra Carbajal vilkuillen
-ympärilleen pienillä silmillään.
-
-"Kaikki."
-
-"Onko vadissa vettä?" Kysyjä meni pesutelineen luo ja silmäili
-ohimennen O'Reillyn pesu- ja pukeutumisvehkeitä.
-
-"Kokonainen valtameri."
-
-"En voi milloinkaan olla varma. Palvelijat ovat niin huolimattomat.
-Mutta -- missä ovat muut matkatavaranne?"
-
-"Muuta ei olekaan."
-
-"Niinkö? Luulin teidän olevan kauppamatkustaja."
-
-"En ole."
-
-"Sitten olette huvimatkailija. Tahdotte nähdä näköaloja, vai kuinka?
-Niin, Kuba on kaunis."
-
-"Kerrassaan ihana, ainakin siitä päättäen, mitä olen nähnyt."
-
-Herra Carbajal pudisti vieraalleen paksua etusormeaan. "Kas, kas! Tehän
-tunnette Kuban. Puhutte kieltämme paremmin kuin monet meikäläiset.
-Te veitikka!" Hän hymyili koko naamallaan ja iski silmää koettaen
-siten voittaa vieraansa luottamuksen ja oli hyvin pettynyt, kun hänen
-yrityksiään ei oltu huomaavinaankaan. "Niin, te amerikkalaiset olette
-urhoollista väkeä", jatkoi hän koettaen ilmeisesti pitää keskustelua
-kaikin mokomin vireillä, "ja haluatte olla aina siellä missä
-taistellaan."
-
-"En ainakaan minä. Olen rauhan mies."
-
-"Ha, ha, ha!" nauroi isäntä ja muuttui sitten vakavaksi. "Nuevitaksessa
-ei ole matkailijalle mitään mielenkiintoista -- paitsi sota."
-
-"En ole matkailija."
-
-"Vai niin. Sepä merkillistä." Herra Carbajal istahti vuoteen laidalle,
-josta hän saattoi nähdä O'Reillyn matkalaukkuun. "Ei matkailija eikä
-kauppamatkustaja. Mistähän syystä olette sitten Kubaan tullut?"
-
-O'Reilly katsahti kysyjään vakavasti ja surullinen ilme synkensi hänen
-miellyttävät kasvonsa. "Matkustelen terveyteni tähden", sanoi hän.
-
-"Tekö --!" Carbajalin koko ruumis alkoi keinua ja hänen pyöreä vatsansa
-heilui kuin jokin näkymätön käsi olisi ravistellut häntä. "Jumalani!
-Ha, ha! Olettepa todellakin sukkela!"
-
-"Olen sairas", sanoi O'Reilly ontosti.
-
-"Mikä tauti teitä vaivaa?" kysyi isäntä.
-
-"Kolotus."
-
-"Kolotus? No sehän on vain jonkinlainen lihasvaiva, hiukan
-jäykkyyttä --"
-
-"Kas niin! Tiesinhän sen!" huudahti O'Reilly riemuitsevasti. Hän
-tarttui isännän tahmeisiin käsiin ja puristi niitä kiihkeästi. "Annatte
-minulle toivoa! Teette minusta uuden ihmisen. Nuo lääkärit eivät tee
-muuta kuin kiihoittavat ihmisraukkojen tuskia; minut he olisivat jo
-haudanneetkin. Tätä ilmanalaa he eivät milloinkaan suositelleet, eivät
-milloinkaan. Vain lihasvaiva, sanoitte, hiukan jäykkyyttä. Siitäkinhän
-jo huomaa, että tuo kiusallinen tauti on täällä aivan tuntematon.
-Kiitän teitä, señor."
-
-"Ette ole sairaan näköinen", mutisi Carbajal. "Olette aivan erilainen
-kuin tuo toinen amerikkalainen."
-
-"Kuka toinen amerikkalainen?"
-
-"Eräs omituinen mies. Ohut kuin lanka, yski hirvittävästi ja sylki
-verta, milloin hän ei haukkunut hotelliani. Muutti sitten Puerto
-Principeen, jossa hänet tapaatte, ellei yskä ole häntä tappanut.
-Minä luulen, että hän kirjoittelee sanomalehtiin. Olen aina valmis
-mielihyvällä palvelemaan teitä, herra; käskekää minua milloin vain
-tahdotte." Herra Carbajal nousi vastahakoisesti ja meni ähkyen alas
-pöytiensä ja kärpästensä pariin.
-
-O'Reilly käsitti tilanteen täydellisesti. Oli aivan selvää, että
-hotellin isäntä oli läheisessä yhteydessä espanjalaisten viranomaisten
-kanssa, joten hänen täytyi keksiä paikkakunnalla oleskelulleen jokin
-pätevä syy, joka kestäisi kaikki epäluulot. Hän mietti ja mietti, mutta
-kun hän ei voinut keksiä parempaa syytä kuin tuon kolotuksen, niin hän
-päätti turvautua siihen.
-
-
-
-
-VII.
-
-MIES, JOKA TAHTOI OPPIA TUNTEMAAN ELÄMÄÄ.
-
-
-Myöhemmin päivällä lähti O'Reilly katselemaan kaupunkia. Häntä
-seurailtiin -- sitä hän oli odottanutkin ja huomio enemmän huvitti
-kuin pelästytti häntä. Mutta kun hän palasi hotelliinsa ja huomasi,
-että hänen huoneensa oli tarkastettu hänen poissaollessaan, kävi
-hän hiukan levottomaksi. Hän oli kaikesta päättäen tarkan valvonnan
-alainen, ja hänen arvelunsa muuttui varmaksi vakaumukseksi, kun hän
-kuuli, että henkilö, joka oli ollut hänen "varjonaan", oli majoittunut
-viereiseen huoneeseen. Tohtori Alvarado oli ollut oikeassa. Oli varmaa,
-että hänen jokaista liikettään vakoiltiin, ja huoneiden välinen seinä
-oli niin ohut, että hengitys kuului sen läpi. Hän tunsi, että nyt
-oli oltava varuillaan, ja hän alkoi miettiä, mihin hän voisi kätkeä
-pistoolin, joka saattoi tuottaa hänelle ikävyyksiä millä hetkellä
-hyvänsä. Koska hänen tavaransa oli tarkastettu jo kolme kertaa,
-niin oli todennäköistä, että neljännellä kerralla joutuisi hän itse
-tarkastettavaksi. Hänen oli siis viipymättä päästävä eroon aseesta,
-mutta siinäpä olikin pulma. Oli vaarallista heittää asetta menemään
-eikä huoneessa ollut mitään piilopaikkaa. Myöhään illalla hän kutsui
-herra Carbajalin puheilleen ja kysyi, oliko mahdollista saada kylpyä.
-
-Herra Carbajal oli heti valmis. _El Gran Hotel Europea_ oli
-ensiluokkainen joka suhteessa, mitään menoja ei oltu säästetty sitä
-sisustettaessa. _Señor_ O'Rail-ye oli todellakin valinnut oikein
-asettuessaan sinne asumaan, sillä hotellin kylpyhuone oli kaupungin
-parhain -- ja niin suuri, että kymmenen henkeä mahtuisi yhtäaikaa
-kylpemään. Puolen tunnin päästä olisi kylpy valmis -- huoneessa oli
-tällä haavaa jonkun verran heiniä postihevosia varten, mutta puolen
-tunnin päästä olisi huone moitteettomassa kunnossa. Herra Carbajal
-lupasi itse valvoa, ettei kuuman veden pitänyt loppuman.
-
-O'Reilly kiitti. Tuntia myöhemmin hän lähti sitten huoneestaan
-avojaloin ja peite ympärillään, jättäen tahallaan oven lukitsematta ja
-kaikki vaatteet esille. Mutta peitteen suojassa hän kantoi pistoolia
-vasemmassa kainalossaan.
-
-Hän kylpi kauan, ja kun hän palasi huoneeseensa, olivat hänen
-vaatteensa laskostetut melkein samoin kuin hän oli ne jättänyt.
-Hymyillen tyytyväisesti hän paneutui levolle ja kiinnitti sääskiverkon
-ohuen patjan laitoihin. Nyt saisi tarkastaa hänet milloin vain halutti,
-sillä pistooli ja panoskotelo kalliine sisältöineen olivat varmassa
-tallessa kylpyhuoneen erään mustuneen katto-orren päällä, paikassa,
-johon ei kukaan huomaisi milloinkaan kurkistaa.
-
-Syödessään seuraavana aamuna aamiaistaan ja ollessaan pienellä
-aamukävelyllä huomasi O'Reilly, että silmälläpito jatkui. Hotelliin
-palattuaan hän tapasi herra Carbajalin sekoittamassa virvokkeita
-muutamille upseereille, jotka loivat amerikkalaiseen röyhkeitä ja
-vihamielisiä silmäyksiä. O'Reilly valitti isännälle potevansa ankaraa
-hammassärkyä.
-
-Herra Carbajal oli heti valmis tekemään kaikkensa ja pahoitteli kovin,
-että kylvyllä oli ollut niin ikävä vaikutus. Hiottava kylpy oli sangen
-vaarallinen talvisaikaan, selitti hän, sillä se avasi kaikki huokoset,
-kuivasi ihon ja teki ruumiin kaikille taudeille alttiiksi. Kuumuus
-ja hiki vaivaavat? Aivan oikein, mutta oliko nyt viisasta turvautua
-tuommoisiin luonnottomiin ja vaarallisiin keinoihin vapautuakseen
-niin mitättömästä vaivasta? Jos hiki olisi vahingollista, niin luonto
-ei olisi sitä milloinkaan laatinutkaan. Juuri sen avullahan luonto
-pitää ruumiin puhtaana, ja jos se alkoi käydä vastenmieliseksi, niin
-saattoihan käyttää hajuvettä, joka vaikutti paremmin ja edullisemmin
-kuin sata kylpyä. Sitä vartenhan hajuvesi olikin. O'Reilly sai
-todennäköisesti kiittää kolotuksestaan tuota onnetonta tapaa kylpeä
-säännöllisesti viikon tahi parin päästä. Herra Carbajal tiesi asian
-tarkalleen. Hän ei ollut milloinkaan kärsinyt mitään kipua ja hänen
-hampaansa olivat täysin terveet.
-
-O'Reilly myönsi, että isäntä saattoi olla aivan oikeassa, mutta
-onnettomuudeksi se ei voinut parantaa hänen tautiaan, joka lopulta
-veisi hänet hautaan. Kun päivän helle oli polttavin ja koko kaupunki
-uinui unen helmoissa, ilmestyi hän toisen kerran kahvilaan pidellen
-poskeaan. Hän selitti, ettei hän saanut enää hetkenkään rauhaa, ja
-kysyi, kuka oli kaupungin etevin hammaslääkäri.
-
-Herra Carbajal luetteli useita nimiä, muiden muassa tohtori Tomas
-Alvaradonkin, ja O'Reilly kiiruhti heti tiehensä salapoliisin
-seuratessa häntä kunnioittavan välimatkan päässä.
-
-Koska tohtori Alvarado ei ottanut vastaan potilaita tähän aikaan
-päivästä, kuten O'Reilly oli laskenutkin, jatkoi hän matkaansa tämän
-yksityisasunnolle. Hetkisen epäröityään hän painoi soittokellon nappia
-ja sattui niin, että tohtori tuli itse aukaisemaan. O'Reilly tunsi
-hänet heti veljensä näöstä. Hän lausui englannin kielellä:
-
-"Terveisiä Felipeltä. Hän muistaa vielä hyvin päivän, jolloin löitte
-häntä piiskalla estääksenne häntä menemästä kymmenvuotiseen sotaan."
-
-Päiväunen jälkeinen raukeus katosi tohtorista kuin taikaiskulla. Hän
-hätkähti ja hänen silmänsä laajenivat.
-
-"Ken olette?" mutisi hän.
-
-"Nimeni on O'Reilly, olen amerikkalainen ja ystävänne, niin että älkää
-säikähtykö. Mies, jonka näette tulevan tuolla, seurailee minua, mutta
-hän luulee, että tulin luoksenne hampaitteni tähden."
-
-"Mitä tahdotte minusta?"
-
-"Tahdon teidän avullanne liittyä kapinallisiin."
-
-"Varjo" oli nyt jo aivan lähellä. Koettaen näyttää mahdollisimman
-tyyneltä tohtori vastasi rauhallisesti: "No hyvä. Lähden puolen tunnin
-kuluttua vastaanotolleni, niin että sittenhän saatamme katsoa, mitä
-voin tehdä." Hän kumarsi ja O'Reilly poistui hattuaan kohottaen.
-
-Tohtori Alvaradon odotus- ja työhuoneessa oli kadunpuolella suuret
-maarajaan ulottuvat ikkunat, joiden auki ollessa huoneet ja katukäytävä
-olivat melkein yhtä. Nojatuoli, jossa potilaita käsiteltiin, oli
-tämmöisen ikkunan edessä. Kun O'Reilly puolen tunnin kuluttua saapui
-paikalle, olivat kaikki ikkunat auki, mutta tohtori näkyi tietävän,
-miten oli meneteltävä. Kun O'Reilly oli istunut nojatuoliin ja tuon
-kiusallisen hampaan tutkiminen alkoi, kuiskasi hän hiljaa:
-
-"Minua pidetään myös silmällä. Puhukaa englantia, ja kun minä painan
-näin suulakeenne, on se merkki, että joku kulkee sivu. Mitä nuo Felipen
-kummalliset terveiset oikein merkitsevät?"
-
-Tohtori Alvaradon ollessa työskentelevinään täysin terveen poskihampaan
-kimpussa sai Johnnie lukuisista keskeytyksistä huolimatta, selitetyksi
-syyn, miksi hän oli kaupunkiin saapunut.
-
-"Mutta tässä läheisyydessä ei ole kapinallisten joukkoja", sanoi
-Alvarado. "Maaseudullehan voisitte ehkä kyllä päästä, mutta entä
-sitten? Minne menisitte? Ja mistä teidät tunnettaisiin?"
-
-"Siinäpä juuri pulma onkin."
-
-Tohtori oli hetkisen vaiti. "Teidän on lähdettävä Puerto Principeen",
-sanoi hän vihdoin. "Miehemme liikehtivät siellä aivan lähellä ja
-veljeni Ignacio auttaa teidät kyllä heidän luokseen. Saatte viedä
-hänelle minulta suunnilleen samanlaiset terveiset kuin toitte minulle
-Felipeltä." Hän hymyili. "Mieleeni johtui eräs seikka. Monta vuotta
-sitten minä lainasin hänelle erään kirjan, josta pidin paljon,
-mutta jonka hänen lapsensa repivät säpäleiksi. Vihastuin kovin ja
-vannoin, etten enää milloinkaan lainaa hänelle kirjaakaan, enkä ole
-lainannutkaan. Nyt annan teille juuri tuon saman kirjan; viekää se
-hänelle ja sanokaa, että minä olin pyytänyt teitä tuomaan sen hänelle.
-Tahtoisinpa nähdä hänen kasvonsa, kun hän kuulee sananne ja näkee
-kirjan."
-
-O'Reilly kiitti ja lupasi menetellä mahdollisimman varovasti terveisten
-perille saatossa. Tuo äärimmäinen varovaisuus, joka näkyi olevan
-välttämätön veljestenkin kesken, sai hänet ymmärtämään selvemmin kuin
-ennen konsanaan, että hän oli vihollisten keskellä.
-
-Seuraavana aamuna hän maksoi laskunsa Carbajalille ja nousi sisämaahan
-lähtevään postivaunuun. Tomas Alvaradon arvokas kirja oli hänen
-laukussaan ja hänen alituinen "varjonsa" ratsasti vaunun vieressä.
-
-Pääpiirteissään oli Puerto Principe aivan samanlainen kuin Kuban
-muutkin kaupungit, joissa O'Reilly oli käynyt. Se oli vanha ja
-tiheästi rakennettu, ja kerrottiin, että kadut, jotka olivat ahtaat
-ja mutkikkaat, oli tahallaan tehty niin sokkeloisiksi. Muinoin olivat
-merirosvot usein ryöstelleet kaupungissa, ja sentähden oli kadutkin
-laadittu mahdollisimman eksyttäviksi, niin että väkivallan harjoittajat
-eksyivät järjiltään ja joutuivat kiinni. Siellä ja täällä oli suuria
-savimaljakoita sadevettä varten, joihin jokaiseen oli merkitty
-päivänmäärä, jolloin savenvalaja oli hellittänyt sen kädestään.
-Kirkkoja oli huomattavan paljon ja pohjoisessa siinsi Cubitaksen
-vuoriharjanne, johon O'Reilly tiesi kapinallisten leiriytyneen. Hänen
-päämaalinsa näytti olevan aivan käden ulottuvilla ja hän oli monta
-kertaa ankarassa kiusauksessa heittää kaiken varovaisuuden sikseen
-ja yrittää uhkarohkeasti päästä perille, kunnes hän vihdoin huomasi,
-että kaupunkia vartioitiin tarkasti. Puerto Principeen ei päässyt
-eikä sieltä saanut poistua ilman lupalippua. Kaupungin ulkopuolella
-ei ollut mitään rakennuksia ja kadut loppuivat piikkilankaesteisiin.
-Ja jokaisen kaupunkiin vievän tien varrella oli pieni espanjalaisten
-sotilasten miehittämä linnake. Kaduilla liikkui paljon sotaväkeä,
-vartijoita ja ratsumiehiä, ja kaupunki oli julistettu piiritystilaan.
-Nyt alkoi O'Reillykin tuntea tuon rautaisen käden voiman, joka puristi
-saarta niin säälimättömästi. Valmisteluista päättäen ei Espanja aikonut
-hevillä luopua uuden maailman viimeisestä alueestaan.
-
-Kuljeskellessaan kaupungilla Johnnie piti silmänsä auki, ja
-hänen täytyi kysyä itseltään, miten oli mahdollista, että nuo
-harjaantumattomat, huonosti varustetut ja vaillinaisesti järjestyneet
-kapinalliset voivat toivoakaan voittavansa vastustajan, jolla
-näytti olevan väkeä, aseita ja kaikkea yllin kyllin. Yritys näytti
-toivottomalta. Mikäli O'Reilly tiesi, ei kapinallisten hallussa ollut
-vielä yhtään satamaa, kaupunkia tahi linnoitusta; he piilottelivat
-metsissä tahi ratsastelivat aavikoilla pienissä joukoissa, olivat
-tänään täällä ja huomenna tuolla ja heidän auttamisensa tahi
-suojelemisensa oli valtiorikos. He saattoivat ilmestyä viidakosta
-silloin kuin heitä vähimmän odotettiin ja katosivat taas äkkiä kun
-kaste maasta. Heidän sodankäynnissään ei näyttänyt olevan mitään
-johdonmukaisuutta ja heidän suurimpia voittojaankin saattoi seurata
-yleinen peräytyminen. Miten saattoivat he sitten uskoa voittavansa?
-
-Espanjan voimasuhteet olivat heihin nähden niin moninverroin
-mahtavammat, että heidän voittonsa tuntui mahdottomalta, mutta
-espanjalaisen sotaväen runsaudesta ja valppaudesta päättäen mahtoi
-vihollinen olla kuitenkin aivan hirmuinen. O'Reillyllä ei ollut itse
-sodan kanssa mitään tekemistä, mutta hänestä tuntui tämä ihmishenkien
-ja varojen haaskaus niin tuiki mielettömältä, kun sovinto olisi
-ollut milloin hyvänsä mahdollinen. Itsepäinen ja järjetön vanhoissa
-periaatteissa pysyminen oli kaiken syy. Emämaan olisi tarvinnut tehdä
-vain muutamia aivan pieniä ja vähäpätöisiä myönnytyksiä ja miehet,
-jotka nyt vainosivat ja tappoivat toisiaan, olisivat syleillen tehneet
-veljeyden liiton.
-
-Näissä mietteissä O'Reilly palasi hotelliinsa. Istuessaan kahvilassa
-mehulasistaan maistellen kuuli hän jonkun sanovan muutamia sanoja hyvin
-murteellisella espanjan kielellä, ja katsahtaessaan ovelle hän huomasi,
-että huoneeseen oli tullut toinenkin amerikkalainen. Vieras oli pitkä
-ja kalpea nuori mies ja hänen syvälle vajonneet silmänsä kiiluivat
-oudosti. Hän pyysi vettä ja jäätä, mutta hänen espanjan kielestään ei
-saanut kukaan selvää.
-
-"Hei, George!" huusi hän, "tuokaa minulle keltaista mehuvettä." Sanat
-lausuttiin painokkaasti. "Ja oikein iso lasi."
-
-Edeskäypä silmäili häntä kärsivällisesti eikä näyttänyt ymmärtäneen
-hituistakaan hänen puheestaan.
-
-"Mehuvettä -- vettä ja jäätä. _Jäätä_. JÄÄTÄ!" toisti mies yhä
-kovemmin, ja kun ei vieläkään mitään tulosta näkynyt, ärjäisi hän:
-"Ettekö tiedä mitä 'jää' on?" Hän kietoi pitkät ja ohuet käsivartensa
-ympärilleen ja värisi. "Kylmä, palelee!"
-
-Nyt asia selveni ja hymyillen ja anteeksipyyntöjä mutisten edeskäypä
-kiiruhti hakemaan noita haluttuja tavaroita.
-
-O'Reilly astui esiin ja esitti itsensä. "Nuevitaksen hotellin isäntä
-sanoi, että tapaisin teidät täällä. Te olette --"
-
-"Branch, Leslie Branch. Vai sanoi Carbajal niin, että tapaisitte minut
-täällä? Se rasvainen valehtelija. Hän luuli voivansa keitoksillaan
-tappaa minut, minkä hän melkein tekikin." Herra Branchin koko luisevaa
-olemusta puistatti ja hänen kasvoillaan kuvastui syvä inho. "Mitä
-piditte hänen voistaan? Se oli kunnioitettavan vanhaa, mutta minä en
-välitä antiikkisista tavaroista. Muutoin on Carbajal tiedusteluosaston
-miehiä, ja liukas ja sukkela vakooja hän onkin."
-
-"Sitä minäkin epäilin."
-
-Herra Branchin juoma tuotiin samassa. Edeskäypä asetti hymyillen hänen
-eteensä pienen lasin ja mustan pullon. Branch tuijotti siihen hetkisen
-ja loi sitten mieheen kiukusta kipenöivän silmäyksen.
-
-"Mitä tuo on?" kysyi hän.
-
-O'Reilly luki pullon kyljessä olevan lapun. "Karvasvettä", sanoi hän.
-
-"_Karvasvettä_! Ja minä kun pyysin mehuvettä." Branchin ääni aivan
-vapisi. "Olen kuumeeseen kuolemaisillani ja tämä norsunluinen pässinpää
-tuo minulle vielä myrkkyä. Tuhat tulimmaista!" Sadatteluja, jotka
-höystivät tämän muuten viattoman purkauksen, on mahdoton kuvata.
-"Raatelen hänen kurkkunsa niin heikko kuin olenkin", ja hän kiristeli
-uhkaavasti hampaitaan ja kohotti pihtejä muistuttavat kätensä.
-
-Edeskäypä oli hämmästynyt, mutta ei peloissaan. Hän risti käsivartensa
-samalla tavoin kuin vieraskin oli äsken tehnyt ja värisi; sitten hän
-osoitti karvasvesipulloa ja nyökkäsi rohkaisevasti.
-
-Miehelle olisi varmasti tapahtunut jotakin ikävää, ellei O'Reilly
-olisi rientänyt selittämään, että vieras tahtoi: "_Un vaso de
-agua con hielo_." Palvelijan hämmästys oli vilpitön eikä hänen
-anteeksipyynnöistään tahtonut tulla loppuakaan.
-
-"Te siis taidatte kielen", ihmetteli herra Branch. "Minä en opi sitä
-milloinkaan enkä välitäkään. En voi sietää mitään espanjalaista. Onhan
-tämä maakin jo koko helvetti, kun voikin on niin vanhaa, että sillä voi
-myrkyttää ihmisen kuoliaaksi."
-
-O'Reilly nauroi. "Olette varmaankin tullut toimeen jonkun matkaoppaan
-sanaston avulla. Carbajal sanoi ohimennen, että kirjoittelette lehtiin."
-
-Herra Branch nyökkäsi välinpitämättömästi. "Tulin tänne kapinaliikettä
-seuraamaan ja kirjoittamaan siitä lehteeni, mutta espanjalaiset eivät
-salli minun lähteä minnekään. He pelkäävät, että kirjoitukseni voisivat
-vahingoittaa heitä. Kyllästyn jo tähän pilaan."
-
-"Lähdettekö kotiin?"
-
-"En uskalla." Puhuja taputti sisäänpainunutta rintaansa. "Keuhkot päin
-hiiteen. Tulin tänne kuolemaan ja toivon sen tapahtuvan pian. Mitä
-teillä on Kubassa tekemistä?"
-
-"Oleskelen täällä myös terveyteni tähden." Toinen todellinen sairas
-vain tuijotti. "Minua vaivaa kolotus."
-
-"Aiotteko hikoilla sen ruumiistanne? Niin, hikoileminen on minunkin
-ainoa --" ankara yskänkohtaus puistatti Branchin hoikkaa olemusta --
-"ainoa työni -- hikoileminen ja yskiminen. Tuhat tulimmaista! Tästä
-yskästä ei voi erehtyä, vai mitä?" Hiukan hengähdettyään hän jatkoi:
-"Kas niin! Kasvonne miellyttävät minua, ja minä aion luottaa teihin,
-kävi miten kävi. Tuo puhe sanomalehtiin työskentelystäni on vain
-paljasta pötyä. En jaksaisi kirjoittaa niin paljon, että eläisin sillä.
-Tulin tänne parantamaan keuhkojani ja -- tarvitsen apuanne."
-
-O'Reilly hämmästyi. "Miten voisin auttaa teitä?" kysyi hän.
-
-"Ottamalla minut mukaanne."
-
-"Mukaani? Ja minne sitten?"
-
-"Kapinallisten luo, tietysti."
-
-Miehet katselivat hetkisen toisiaan. "Mitä ajattelettekaan --?" alkoi
-O'Reilly.
-
-"Puhumatta paras! Tehtäväänne en luonnollisestikaan tiedä -- olette
-luultavasti dynamiittimiehiä. Huhutaan nimittäin, että kapinalliset
-ovat palkanneet palvelukseensa muutamia amerikkalaisia asiantuntijoita
-näyttämään heille, miten ainetta käytetään, ja he ovatkin, Jumala
-paratkoon, opetuksen tarpeessa. Oli miten oli, tuo puhe kolotuksesta ei
-pysty minuun. Luulen teidän voivan auttaa minua -- ottaa minut mukaan,
-tahdottehan?"
-
-"Entä yskänne? Miten sen kävisi?" kysyi Johnnie uteliaasti.
-
-Herra Branch oli hetkisen vaiti. "Asian laita on siten", virkkoi
-hän sitten, "että minä pelkään kuolla näin tuuma tuumalta ja tunti
-tunnilta. Pelkään sanomattomasti." Näytti mahdottomalta, että tuon
-sairaan miehen posket olisivat voineet käydä enää valkoisemmiksi, mutta
-nyt hän kalpeni huomattavasti. "Jumalani! Ette voi kuvitellakaan,
-kuinka käy hermoille, kun näkee itsensä vähitellen kuihtumistaan
-kuihtuvan. Tahtoisin tämän loppuvan äkkiä, näin!" Hän huudahti
-viimeisen sanan kovasti ja näpsäytti sormiaan. "Olen jo pari kertaa
-yrittänyt, mutta rohkeutta puuttui. Merkillistä, vai mitä? Sitten
-sanoivat lääkärit, että toinen talvi New Yorkissa saattaisi minut
-ehdottomasti ruusupuiseen näytearkkuun, ja silloin minä lähdin
-Coloradoon, mutta siellä tautini vain paheni. Sitten päätin lähteä
-Kubaan ja yhtyä kapinallisiin ja -- antaa luotien pitää lopusta huolen.
-Espanjalaisia en ole milloinkaan voinut sietää -- heidän ruoanlaittonsa
-inhoittaa minua. Ja sitäpaitsi tahdon niin mielelläni nähdä, missä ja
-miten luotini kohtaan. Jännitys, tuo 'elämän suola', kuten joku on
-sanonut, houkuttelee vahvasti. Mitä pidätte suunnitelmastani? Pelaan
-maailman korkeinta peliä."
-
-"Enpä juuri mitään", tunnusti O'Reilly rehellisesti.
-
-"Luonteiden erilaisuus. Luulen, että päähänpistoni on sairaalloisuutta,
-mutta olkoon. Olen nyt täällä, mutta nuo kirotut Romeot eivät päästä
-minua kaupungista. Jos olette se, joksi minä teitä luulen, niin
-auttakaa minua. Olen tosin vain mädännyt haaska, mutta tahdon tapella,
-jos kubalaiset huolivat minusta."
-
-"Tiedättekö, missä kubalaiset ovat?"
-
-"Kyllä. Tuolla vuoristossa. Tiedän kaikki tarkalleen. Tulkaa luokseni,
-niin näytän teille erään kartan, jos haluatte."
-
-"Kiitän", vastasi O'Reilly ja lähti uuden tuttavansa mukaan.
-
-
-
-
-VIII.
-
-ESPANJALAINEN KULTARAHA.
-
-
-Pancho Cueton suunnitelmat olivat onnistuneet mainiosti. Todistettuaan,
-että Varonan sisarukset työskentelivät kapinan hyväksi, oli hän
-saavuttanut hallituksen luottamuksen ja oli nyt heidän koko
-omaisuutensa haltija, päämäärä, johon hän oli pyrkinyt aina siitä
-saakka, kun hän luki Estevanin kirjeen donna Isabelin kuoleman
-jälkeisenä aamuna. Tiluksiin oli päällysmies jo kauan sitten hankkinut
-jonkinlaisen omistusoikeuden huolehtimalla verojenmaksusta, mutta
-kaikista kiihkeimmin oli hän himoinnut pääkartanoa rakennuksineen ja
-kätkettyine aarteineen. Aarteen olemassaoloa ei Cueto ollut milloinkaan
-epäillytkään ja saatuaan paikan haltuunsa aloitti hän etsinnän heti.
-
-Cueto oli tarmokas ja perinpohjainen kaikissa toimissaan ja sentähden
-hän ei hapuillutkaan sinne tänne kuten donna Isabel. Hän alkoi
-kartanon alueen ulommaisesta reunasta ja kaivaukset toimitettiin
-järjestelmällisellä tarkkuudella. Työhön meni monta viikkoa, ja kun
-alue oli etsitty läpikotaisin, oli tuskin ruohonkortta pystyssä. Vain
-muutamat suurimmat puut säästettiin. Cueto oli sangen pettynyt, kun ei
-mitään löytynyt, mutta hän ei menettänyt rohkeuttaan. Entiset orjien
-asunnot ja ulkohuonerakennukset purettiin maan tasalle ja sitten hän
-kävi päärakennuksen kimppuun. Hän repi sen pala palalta ja hän möyri
-perustuksetkin löytämättä kuitenkaan pesetaakaan. Kun rakennuksesta
-La Cumbren rinteellä oli jäljellä vain raunioläjä ja sitä ympäröivät
-ihanat puistikot oli tyystin hävitetty, täytyi hänen pettyneenä ja
-täysin ymmällä luopua turhasta työstään koko Matanzan nauraessa
-hänelle. Hävitettyään näin kauniin kartanon, jota hän aina oli
-himoinnut, hän asettui jälleen asumaan La Joya'an ja hänen sydäntään
-kaiveli sanomaton katkeruus.
-
-Cueto oli raivoissaan ja hänen vastenmielisyytensä sisaruksia kohtaan,
-joille hän oli tehnyt vääryyttä, muuttui nyt polttavaksi vihaksi. Kun
-hän ei vaivannut päätään keksiäkseen, mihin don Estevan-vainaja oli
-rikkautensa kätkenyt, kirosi hän elävää Estevania ja tämän sisarta,
-joita hän piti jotenkin syypäinä pettyneisiin toiveisiinsa.
-
-Hän käsitti myös, että niin kauan kuin he eläisivät, voisi hän milloin
-hyvänsä menettää äsken saamansa omaisuuden. Katkeruus kapinallisia
-kohtaan oli kyllä suuri, mutta täytyihän sodan kerran loppua. Entä
-sitten? Myötätunto oli aina heikkojen ja sorrettujen puolella ja
-tilinteon päivä oli kerran koittava.
-
-Ja aivan kuin hänen pelkoaan lisätäkseen alkoi liikkua huhuja
-eräästä Yumurin kukkuloilla majailevasta sissijoukosta, joka teki
-espanjalaisille tiedustelijoille laaksossa liikkumisen sangen
-vaaralliseksi. Sanottiin, että joukkoa, johon kuului vain neekereitä,
-johti eräs huimanrohkea poika.
-
-Cueto kirosi Varonan nimenkin ja aseistautui. Hän ei tohtinut mennä
-minnekään yksinään ja donna Isabelin tavoin hän alkoi öisin nähdä
-pahoja unia.
-
-Eräänä päivänä hävitti tuli Cueton sokeriruokoistutukset ja hänen
-työmiehensä ilmoittivat nähneensä Estevanin ja muutamien neekerien
-ratsastavan kiireesti tiehensä. Hän hyppäsi satulaan ja laukoitti suin
-päin Matanzaan erään eversti Cobon puheille, joka oli vapaaehtoisen
-espanjalaisen joukon päällikkö, tuon innoittavan joukon, joka oli
-muodostettu Pines-saarelle sijoitetuista rangaistusvangeista, jotka
-olivat tekemistään julmuuksista päättäen enemmän susien kuin ihmisten
-kaltaisia.
-
-"Jahah, vai niin! Olen kuullut tuosta Varonan pojasta", murahti Cobo
-kuultuaan Cueton asian. "Sanonpa, että hänellä onkin syytä vihata
-teitä, sillä tehän riistitte hänen omaisuutensa." Eversti hymyili
-happamesti. Hän oli roistomaisen näköinen mies ja niin tummaverinen,
-että saattoi täysin uskoa juorupuheisiin hänen syntyperästään. Hän
-puhui aina kovalla äänellä ja käyttäytyi mahdollisimman pöyhkeästi, ja
-hänen Santa Claran maakunnassa tekemänsä urotyöt olivat sitä lajia,
-että niistä puheltiin vain miesten kesken.
-
-Cueto mutisi jotakin, että hän oli lain mukaan ja hallituksen
-luottamusmiehenä saanut omistusoikeutensa, minkätähden laki kyllä
-suojelisi häntä, mutta eversti Cobon kunnioitus lakia kohtaan näytti
-olevan sangen vähäinen. Hänen mielestään vallitsi maassa vain yksi
-laki, väkevämmän oikeus.
-
-"Miksi tulette minun luokseni?" kysyi hän.
-
-"Tuo poika on vaarallinen", selitti Pancho. "Hänet on tuhottava."
-
-"Mitä joutavia. Hänen kaltaisiaan on viljalti ja paljon pahempiakin.
-Murhapoltot eivät ole mikään uutuus. Teen kyllä pian lopun hänestä,
-mutta tällä haavaa ovat melkein kaikki mieheni Cardenaksessa. Meillä on
-työtä yllin kyllin."
-
-"Yrittää kannattaisi, jos vain onnistuisitte saamaan hänet kynsiinne",
-sanoi Pancho hidastellen. Samassa hänen mieleensä juolahti eräs
-kertomus Cobosta ja hän jatkoi: "Heitä on kaksi, poika ja tyttö, kuten
-tiedätte."
-
-"Niinkö?"
-
-"Voin opastaa teidät Asension majalle, jossa he nyt oleskelevat."
-
-"Vai niin! Hm!" Cobo kävi miettiväiseksi. "Kuinka vanha on tyttö?"
-
-"Kahdeksantoista."
-
-"Ja ruma kuin alligaattori, vai mitä?"
-
-"Ohoh! Hän on Matanzan kaunein tyttö. Kaikki miehet olivat häneen
-hullaantuneet." Cueton silmät kiiluivat viekkaasti, sillä hän tiesi
-osuneensa oikeaan Coboon nähden. "Hän olisi saanut vanhan Castañon
-rahoineen päivineen, jos hän olisi tahtonut, mutta kapinaliike oli
-hurmannut hänet kokonaan. Hän ja poika vakoilivat meitä, kuten
-tiedätte, ja antoivat tärkeitä tietoja tuolle kapinoitsija Lopezille."
-
-"Lopezilleko? Olivatko he vakoilijoita?"
-
-"Pahinta lajia. Sitä saattoi tuskin uskoa niin kauniista ja hienosti
-sivistyneestä tytöstä. Voin sanoa, että hänen salaisuutensa ilmitulo
-mursi monen sydämen. De Castaño esimerkiksi ei ole sen koommin
-entisensä kaltainen. Hän istuu kaiket päivät kasinolla ja suree tyttöä.
-Sellainen tukka ja sellaiset silmät ja iho kuin maito. Ette voisi
-uskoa, että sellaista suloutta on olemassakaan."
-
-Eversti Cobo, partiojoukon päällikkö, nuolaisi turpeita huuliaan ja
-siveli suurella kädellään lyhyeksi leikattua tukkaansa. "Sanoitte
-tietävänne, missä hän -- missä he oleskelevat?"
-
-"Tarkalleen. Sinne on tuskin päivän matka, ja teidän ei tarvitse ottaa
-lukuun muita kuin poika."
-
-"Mitä maksatte hänestä?" kysyi eversti tylysti ja Cueto istahti
-tekemään laskelmia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Luuletko, että hän on saanut kirjeeni?" kysyi Rosa eräänä iltana
-veljeltään heidän istuessaan penkillä majan ovella. Kysymys oli
-Estevanille tuttu ja hän oli jo usein siihen vastannut.
-
-"Kyllä", sanoi hän. "Lopezin sanansaattajat menevät suoraan Key
-Westiin."
-
-"Miksi hän ei sitten tule?"
-
-"Sinun täytyy olla kärsivällinen, kultaseni. Ajattele kaikkia
-vaikeuksia, joista hänen on selviydyttävä."
-
-Tyttö huokaisi. "Niin teenkin. Muuta en ajattelekaan. Välistä tuntuu
-minusta aivan kuin hän olisi luonani -- olen tuntevinani hänen
-läsnäolonsa ja välistä raatelevat hirveimmät epäilykset sydäntäni.
-Kuulithan tuosta toisesta tytöstä. Ehkä --"
-
-"Älä nyt turhia latele!" huudahti Estevan; "ikäänkuin hän voisi muita
-ajatellakaan sinut nähtyään. Eikö hän sanonut sinulle sen seitsemänkin
-kertaa, että hänen täytyi lähteä New Yorkiin juuri tuon asian tähden?
-Hän tulee saatuaan kaikki reilaan ja sillä hyvä." Nuori Varona joutui
-aina huonolle tuulelle kun tuli puhe tästä ja sentähden hän muutti heti
-puheenaihetta. "Kuule! Et ole kuullutkaan, miten hyvä onni minulla
-oli tänään. Sain kiinni toisen suuren käärmeen, joka paistatti päivää
-tuolla kalliolla, ja voin vannoa, että se on menoa, kun minä panen
-sille tulen häntään. Se on kiitävä tuulen nopeudella ja Pancho Cueton
-satoon on jälleen tuleva aika iso lovi."
-
-"Aiot siis jatkaa hävitystäsi?" kysyi tyttö.
-
-"En lakkaa, ennenkuin kaikki on tuhkana. Olisitpa nähnyt rotat, jotka
-valelimme öljyllä ja sytytimme palamaan. Ne juoksivat nopeasti, mutta
-eivät ehtineet kauas, sillä niiden karva on lyhyt. Käärmeet ovat paljon
-paremmat."
-
-"Tuo oman alueemme hävitys tuntuu niin hirveältä."
-
-"Sallisitko sitten tuon petturin rikastua meidän maittemme sadoilla?"
-puuskahti Estevan, sillä hän menetti heti malttinsa, kun keskustelu
-kääntyi Pancho Cuetoon. "Hän luulee olevansa turvassa ja hän
-valmistautuu myymään sadon kalliilla hinnalla, mutta Varonan maista hän
-ei hyödy dollariakaan niin kauan kuin minä elän. Tuhoan hänet niinkuin
-hänkin meidän onnemme tuhosi."
-
-Rosa pudisti surullisesti päätään. "Niin, olemme todellakin kaikkea
-vailla. Muistelehan kaunista kotiamme ja kaikkia kauniita tavaroitamme!
-Olimme mielestämme köyhiä, mutta miten vähän tiesimmekään todellisesta
-köyhyydestä. On niin paljon, mitä kaipaan. Onko sinulla vielä rahaa?"
-
-"Katsoin olevan parasta ostaa pyssyt", mutisi veli vältellen, "sillä
-sellaista tilaisuutta ei tule toista tarjolle."
-
-"Ei varmastikaan. Näyttää siltä kuin nuo espanjalaiset olisivat valmiit
-myymään sielunsakin."
-
-"Ihan. Ravintomme voimme kaivaa maasta ja poimia puista, mutta hyviä
-mausereita ei kasvakaan joka pensaassa. Ja mitäpä hyötyä meillä rahasta
-olisi, kun emme voi sitä kuitenkaan mihinkään käyttää?"
-
-"Niinpä niin." Rosa mietti hetkisen ja virkkoi sitten: "Onkohan Cueto
-mahtanut löytää aarteen? Jos se vain olisi hallussamme, niin --"
-
-"Hän ei ole löytänyt sitä", sanoi Estevan varmasti, "ja minä -- minä
-luulen melkein tietäväni, miksi."
-
-"Sinäkö?"
-
-"Luulen tietäväni, missä aarre on."
-
-"_Estevan_!" Rosa tuijotti veljeensä suurin silmin.
-
-"Niin juuri. Siitä saakka kuin --."
-
-"Missä se on?" kysyi tyttö henkeään pidättäen.
-
-Katseltuaan joka taholle ympärilleen Estevan kuiskasi: "Vanhassa
-kaivossa."
-
-"Lasket leikkiä."
-
-"Ei, ei! Ajattelehan nyt. Kaivon kaivoi vanha Sebastian --"
-
-"Niin."
-
-"Ja ainoastaan häneen isämme luotti. Tuo rappeutunut puutarha on
-kokonaan Sebastianin laittama ja siellä hän työskenteli kaiket päivät,
-vaikka hän oli suuri ja vahva mies ja kykeni mihin työhön hyvänsä.
-Kukaan muu ei saanut puutarhaa hoitaa. Ja minkätähden? Sentähden,
-että he pelkäsivät päästää muita kaivolle. Isabel etsi vuosikausia,
-ja jos aarre olisi ollut maan pinnalla, niin hän olisi kyllä tarkalla
-vainullaan löytänyt sen. Entä Cueto? Hänhän on mullistanut koko
-kartanon."
-
-Rosa oli pettyneen näköinen. "Otaksut siis, että aarre on kaivossa?"
-
-"Minä en otaksu, minä tiedän sen varmaan", väitti poika. "Katsopas
-tätä", ja hän kaivoi housujensa taskusta vanhanaikaisen kultarahan,
-jonka hän pani Rosan käteen.
-
-"Mitä ihmettä! Tämähän on espanjalainen kultaraha", sanoi tyttö. "En
-ole milloinkaan ennen tämmöistä nähnyt. Mistä löysit?"
-
-"Luulet minua hassuksi, kun sanon sinulle -- välistä luulen itsekin
-niin. Löysin sen Isabelin kädestä, kun nostin hänet kaivosta." Rosa oli
-aivan mykistynyt. "Hän puristi sitä kovasti", jatkoi Estevan, "mutta
-kun kiinnitin köyden, aukeni käsi ja minä näin rahan lyhdyn valossa.
-Tuntui aivan siltä kuin -- kuin hän olisi tahtonut antaa sen minulle.
-Olin silloin niin säikähtynyt, etten kyennyt ajattelemaan paljon
-mitään, kuten voit kuvitellakin. Paikka oli kaamea; vesi oli iljettävää
-ja kallioseinät olivat paksun liman peitossa. Mutta tämä raha oli hänen
-kädessään."
-
-Rosa kykeni tuskin sanomaan: "Mahdotonta! Sitten se oli hänellä jo
-ennenkuin hän putosi."
-
-"Ei ollut. Minä näin kuutamossa selvästi hänen sormensa, kun hän
-haparoi ympärilleen."
-
-"Eihän sitä voi varmaan sanoa. Ehkä --"
-
-"Niin. Ehkä jokin näkymätön käsi johdatti hänet sinne, niin että me
-vihdoinkin saisimme omamme. Kukapa tietää? Ensin en asiaa paljonkaan
-ajatellut, sillä minulla oli muutakin tekemistä, mutta nyt olen
-tuuminut, että paikassa, josta tämä löytyi, täytyy olla muitakin
-kultarahoja. Isä on epäilemättä kätkenyt rahansa sinne. Orjistaan hän
-sai kultaa ja hän osti jalokiviä, kalliita metalleja ja helmiä ja kätki
-kaikki varmaan talteen. Kaivossa on vain vähän vettä, niin että rahan
-on täytynyt osua pohjasta Isabelin käteen. Jonakin kauniina päivänä
-tutkin paikan ja -- sitten saamme nähdä."
-
-Rosa heittäytyi kiihkeästi veljensä kaulaan ja suuteli häntä. "Eikö
-se olisi ihanaa?" huudahti hän. "Eikö olisi ihmeellistä olla rikas ja
-omistaa kaikkea yllin kyllin, käydä hienosti puettuna ja syödä kaikkea
-hyvää -- niin, kaikkea hyvää!" Hänen huulensa vapisivat. "Minulla on
-niin nälkä!"
-
-"Pieni tyttö-parkani!"
-
-"Odotahan, kun O'Reilly saa kuulla tämän." Rosa joutui aivan
-haltioihinsa. "Miten hän mahtaakaan iloita tulostaan, jos hän vain
-tulee."
-
-Estevan hyväili hänen hiuksiaan. "Hän tulee varmasti, älä ollenkaan
-pelkää. Etkö muista, että hän kehoitti minua olemaan varovainen.
-Minä -- minähän olen syypää siihen, että on näin käynyt. Itsestäni
-en luonnollisesti välitä, mutta sinulle tämmöisen elämän täytyy olla
-kauheaa. Tiedän sen. Joka kerta kun lähden luotasi on sydämeni kurkussa
-pelosta, että jotakin tapahtuisi poissa ollessani -- enkä voi mitenkään
-aina olla luonasi."
-
-"Kas niin! Myönnät, että olen vastuksenasi. Ellei minua olisi, niin
-niittäisit nimellesi mainetta ja kunniaa."
-
-"Eikö mitä. Luultavampaa olisi, että kaatuisin piankin. Ei! On parempi
-näin. Meidän täytyy vain kestää urhoollisesti ja olla kärsivälliset ja
-ajatella, mitä kaivon pohjalla on meitä varten."
-
-Estevan Varonalla oli todellakin ollut hyvä onni, kun hän oli
-eräältä espanjalaiselta sotilaalta onnistunut ostamaan puoli tusinaa
-mausereita. Asension välityksellä hän oli käyttänyt hyväkseen erään
-vihollisen epärehellisyyttä, ja vaikka kaikki hänen rahansa olivatkin
-menneet, oli kauppa hänen mielestään uhrauksen arvoinen. Hänen
-isänmaallinen innostuksensa oli yhtä hehkuva kuin hänen vihansa Pancho
-Cuetoa kohtaan, ja neljä luotettavaa neekerinuorukaista, joille hän oli
-antanut kiväärit, ja hän ja Asensio muodostivat joukon, joka täytyi
-ottaa huomioon. Nuo neekerit olivat kuumaveristä väkeä ja niin ollen
-huonoja ampujia, mutta jokaisella oli vyöllään pitkä veitsi, jota he
-taas osasivat käyttää erinomaisesti. Oltuaan Estevanin johdolla ensin
-pienemmillä ryöstöretkillä heillä alkoi olla jonkinlainen käsitys
-tehtävästä, johon he olivat antautuneet, ja oppivat pian ehdottomasti
-tottelemaan päällikkönsä käskyjä.
-
-Kuban kapinallisten riveissä oli paljon neekereitä, eikä kukaan
-heidän valkoihoinen toverinsa taistellut urhoollisemmin tahi kestänyt
-kaikkia sissisodan vaivoja paremmin kuin he. Kenraali Antonio Maceo
-oli sekarotuinen, ja hän ei ollut ainoastaan harvinaisen taitava
-sotapäällikkö, vaan oli myös kuuluisa suuresta urhoollisuudestaan
-ja rohkeudestaan. Hänen monet veljensä tekivät Kuballe myös paljon
-suuria palveluksia, mutta heitä oli vain muutamia tuohon mustaihoiseen
-sankarijoukkoon verraten. Tämä taistelu itsenäisyyden puolesta ei ollut
-kansalaissota, saaren parhaimmisto ja muut kansanluokat olivat nousseet
-yhtenä miehenä sortajaa vastaan.
-
-Seuraavana aamuna oli Estevan jalkeilla jo päivän sarastaessa ja jakeli
-määräyksiä miehilleen. Hän aikoi jälleen tehdä hävitysretken Cueton
-vainioille ja oli käskenyt miehensä koolle näin varhain, koska La
-Joya'an oli pitkä matka vuorten yli.
-
-"Ole varovainen", pyyteli Rosa. "Kuolen pelosta ja huolesta."
-
-"Sinun itsesi tulee olla varovainen", nauroi Estevan. "Tähystelkää
-tarkoin ja piiloutukaa heti, kun luulette vaaran uhkaavan. En luule
-kenenkään teitä häiritsevän, espanjalais-roistot ovat saaneet minulta
-jo niin monta kertaa rokkiinsa ja Cueto pakenisi suin päin viidakkoon,
-jos hän näkisi meidät. Hän on arka kuin hiiri." Estevan suuteli
-hellästi sisartaan ja karkuutti sitten tiehensä risaisen joukkonsa
-etunenässä.
-
-Rosa heilutti hänelle kättään jäähyväisiksi, kunnes miehet katosivat
-viidakkoon, ja saadakseen ajan kulumaan hän autteli sitten Evangelinaa
-talousaskareissa, jotka eivät olleet suuren suuret. Kun sisällä oli
-kaikki valmista, menivät he kasvistarhaa perkaamaan.
-
-Evangelinan kiintymys valtijattareensa ei ollut lainkaan vähentynyt,
-vaan päinvastoin, ja kun orjat vapautettiin, olisi hän palannut
-rakastamainsa kaksoisten luo, ellei donna Isabel olisi kieltäytynyt
-vastaanottamasta häntä. Hän ja Asensio olivat menneet naimisiin ja
-Rosan avulla he olivat saaneet ostetuksi majan ympäriltä pienen
-maatilkkusen. Rosan oli täytynyt kieltäytyä paljosta voidakseen tehdä
-kaupan mahdolliseksi ja hänen uhrautuvaisuutensa oli kantanut hedelmän:
-hänen lapsellinen hyväntekeväisyytensä oli valmistanut turvapaikan sekä
-hänelle että Estevanille samalla kuin se oli muuttanut Evangelinan jo
-ennestään lämpimän rakkauden häntä kohtaan suorastaan jumaloimiseksi.
-
-Evangelinan iloa saada jälleen hoidella Rosaa, olla hänen seurassaan
-joka päivä, koskea häneen ja palvella häntä, häiritsi vain se, että
-tyttö oli niin syvästi onneton. Hän torui ja pauhasi, kun ei muu
-auttanut, ja teki kaikkensa ilahduttaakseen vierastaan; hän vartioi
-tätä kuin haukka eikä mikään työ Rosan hyväksi ollut hänen mielestään
-liian raskas. Jos joku olisi lähestynyt Rosaa paha mielessä, niin hänen
-olisi käynyt onnettomasti, sillä Evangelina oli vahva ja vikkelä;
-hänellä oli miehen jäntevät kädet ja isänsä, Sebastian-vainajan jäyheä
-luonne.
-
-Tämä pieni uudisasutus oli niin syrjässä Yumurin pääteistä, ettei sinne
-rauhallisinakaan aikoina juuri kukaan kulkija osunut, ja niinpä kului
-tämäkin päivä tavallisuuden mukaan aivan rauhallisesti. Evangelina
-työskenteli ahkerasti päästämättä Rosaa hetkeksikään näkyvistään,
-samalla kuin hän tähysteli valppaasti joka taholle, ettei mikään vaara
-voisi heitä yllättää. Kun ilta joutui, valmisti hän heidän niukan
-illallisensa ja alkoi toruskella, kun Rosa tahtoi auttaa häntä. Sitten
-he istuivat tunnin tahi pari penkillä oven edessä ja puhelivat Juan
-O'Raill-ye'stä ja tekivät laskelmia, milloin tämän todennäköisesti
-pitäisi saapua.
-
-Asension majassa ei ollut enää kynttilöitä, ja jos olisi ollutkin, niin
-naiset eivät olisi tohtineet ottaa tulta. Pimeys on takaa-ajettujen
-ystävä; päivällä ovat vaarat lukemattomat.
-
-Kun Rosa oli huolissaan veljestään, lohdutti Evangelina häntä kaikin
-tavoin. "Älkää olko peloissanne, pieni kyyhkyseni", sanoi hän,
-"Estevan-herra on suuri soturi. Espanjalaiset voivat todellakin olla
-hyvillään, ettei hän ole kenraali, sillä hän ajaisi heidät Kubasta
-tuossa tuokiossa."
-
-"Hän on niin uhkarohkea."
-
-"Hän tietää kyllä, mitä hän tekee, eikä Asensio sitäpaitsi sallisikaan
-hänelle mitään pahaa tapahtuvan. Sanoinpa vielä Asensiolle, että jos
-hän sallisi Estevanin saada yhden naarmunkaan, niin minä vetäisisin
-hänen mahansa halki hänen omalla puukollaan. Ja Asensio tuntee minut
-kyllä. Nyt alkaa jo tulla liian viileä ja yöilmasta saa kuumeen.
-Hiipikää nyt vuoteellenne, kullannuppuseni, ja uneksikaa kauniista
-sulhostanne."
-
-"En, tahdon vartioida kanssasi!"
-
-Evangelina närkästyi. "Menkää!" huudahti hän. "Miten punaisten
-poskienne käy, ellette nuku? Luuletteko, että tuo amerikkalainen huolii
-vanhasta ryppyisestä akasta? Hän voi olla täällä jo huomenna -- olenpa
-melkein varma siitä, että hän onkin."
-
-Rosa totteli, vaikkakin vastahakoisesti. "Nukun hetkisen", sanoi hän,
-"mutta sitten on minun vuoroni valvoa."
-
-Tietäen hyvin nuorten unen Evangelina suostui ehdotukseen mielihyvällä,
-mutta päivänkoittoon oli vielä pitkältä, kun Rosa ilmestyi majan
-ovelle ja tuli lupauksensa mukaan vahtivuorolleen pahoitellen, että
-oli nukkunut liian kauan. Evangelina vastusteli, vaikka hänen silmänsä
-tahtoivat painua kiinni ja haukotuksista ei ollut parin viimeisen
-tunnin kuluessa tahtonut tulla loppuakaan. Mutta tyttö ei hellittänyt.
-"En voi enää nukkua", sanoi hän. "Miksi täytyy minun maata valveilla
-pimeään tuijottaen, kun yhtä hyvin voin antaa sinun levätä." Hän
-istahti Evangelinan paikalle ja sipaisten pienet jalat allensa hän
-nojasi leuan käteensä ja alkoi muistella O'Reillyä. Hetki oli kuin
-haaveilua varten luotu. Viidakosta ei kuulunut risahdustakaan ja yön
-tumma taivas oli täydessä tähdessä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Jättäkäämme hevoset tähän", sanoi Pancho Cueto takanaan ratsastavalle
-eversti Cobolle, joka oli sangen huonolla tuulella pitkän ja
-vaivalloisen ratsastuksen jälkeen, jonka eräs Cueton tekemä erehdys oli
-tarpeettomasti pidentänyt.
-
-"Olemmeko perillä?" ärjäisi upseeri.
-
-"Ei aivan, mutta polku on kivinen ja hevosten jalat --"
-
-"No voi sun --" Satulavyöt narahtivat ja surkeasti ähkäisten laskeutui
-eversti maahan. "Kuulkaahan, parahin Cueto", sanoi hän uhkaavasti,
-"minä vannon, ettette ikinä unhota minua, jos vain kerran vielä eksytte
-tieltä. Kirous ja kuolema, minkälainen yö! Musta kuin helvetti."
-
-"Tulee valoisa ennenkuin arvaammekaan", selitti Cueto hermostuneesti.
-
-"Mainiota! Sittenpähän näen käsitellä teitä, jos vain olette pettänyt
-minut." Miehet saivat käskyn laskeutua satulasta. Osa jätettiin hevosia
-vartioimaan ja toiset lähtivät Cueton johdolla hiipimään eteenpäin
-tähtien valossa.
-
-
-
-
-IX.
-
-ROSVOT.
-
-
-Yllätys onnistui helposti, sillä eversti Cobon miehet olivat tottuneet
-tämmöisiin tehtäviin. Penkillä kyyröttävä Rosa ei nähnyt eikä kuullut
-mitään, ennenkuin miehet olivat aivan hänen vieressään. Hänen valkoinen
-pukunsa, joka oli kuin fosfori välke tummassa vedessä, ilmaisi hänet
-heti, ja kun hän hypähti ylös, tarttuivat karkeat kädet häneen. Hän
-huusi kerran, kahdesti; sitten painui tukeva koura hänen huulilleen, ja
-hän alkoi kynsiä ja potkia kuin raivostunut kissa.
-
-Evangelina, joka oli herännyt ensimmäiseen huutoon, kohtasi kynnyksellä
-sisään tunkeutuvat rosvot. Viidakon syvä hiljaisuus oli rikottu
-ja huudot ja kiroukset kajahtelivat kauas tyynessä yössä. Majasta
-kuului taistelun melske ja harvat, puunkuorilla päällystetyt seinät
-taipuivat ja rusahtelivat. Sysipimeässä majassa riehui neekerinainen
-kuin pesäänsä puolustava villipeto, ja hänen kimeät huutonsa kaikuivat
-ylinnä. Joku tuikkasi tulen olkikattoon, joka roihusi pian ilmiliekissä
-kurkihirttä myöten ja valaisi ympäristön.
-
-Rosa näki edessään tumman ja lihavahkon miehen, jolla oli espanjalaisen
-everstin univormu, ja hänen takanaan Pancho Cueton. Kiskaisten käden
-suultaan hän huusi Cuetoa nimeltä, mutta tämä ei ollut kuulevinaankaan.
-Hän näytti pitävän silmällä vain majan ovea odottaen millä hetkellä
-hyvänsä Estevanin syöksyvän ulos. Hänellä oli pistooli kädessään,
-mutta aseen tärinästä päättäen hän oli suuresti peloissaan. Hän olisi
-todellakin mieluummin juossut tiehensä kuin jäänyt paikoilleen. Rosa
-huudahti jälleen hänen nimensä ja sitten kuuli tyttö upseerin kysyvän:
-
-"Missä poika on? En kuule mitään tuon lutkan rääkkymiseltä."
-
-Evangelinan karjahdukset taukosivat äkkiä ja taistelun melskekin
-loppui samassa. Palavasta mökistä syöksähti kaksi miestä pudistellen
-säkeniä vaatteistaan ja heitä seurasi kolmas, joka raahasi Evangelinaa
-käsipuolesta perässään. Musta nainen, jonka vaatevähät olivat ottelussa
-niin repeytyneet, että hän oli melkein alaston, oli tajuton ja jäi
-makaamaan liikkumatonna paikkaan, johon sotilas kiskaisi hänet.
-
-Rosa tunsi pyörtyvänsä eikä tiennyt kotvan aikaan mistään mitään.
-Hetkisen kuluttua hän tunsi jonkun ravistavan häntä ja kuuli everstin
-sanovan:
-
-"Miksi ette vastaa?" Hän veti tytön etäämmälle mökistä, joka oli
-nyt vain roihuava rovio. "Missä ovat armas veljenne ja hänen musta
-seuralaisensa?"
-
-Rosa tuijotteli tylsästi eteensä.
-
-"Näyttää siltä kuin he olisivat päässeet kynsistämme", sanoi Cueto.
-
-"Ja vain teidän kirotun hitautenne tähden", ärjäisi Cobo vimmoissaan.
-"Herran kuolema! Ei paljon puutu, etten lennätä teitä tuohon rovioon!"
-Hänen huomionsa kiintyi jälleen Rosaan, jonka hän kiskaisi käsipuolesta
-eteensä. Nykäys havahdutti tytön täyteen tajuntaan. "Sanokaa heti,
-missä he ovat!" jyrisi eversti.
-
-"En tiedä -- en tiedä, missä he ovat!" änkytti Rosa. "Täällä he eivät
-ole." Hän katsahti rukoilevasti Cuetoon. "Pancho, etkö tunne minua?"
-
-"No, olemmehan antaneet heille kelpo muistutuksen", sanoi Cueto katsoen
-pelokkaasti Coboon. "Jotakin olemme kuitenkin saaneet, eikö niin?"
-Hän nyökkäsi Rosaan päin. "Katsokaapas tyttöä tarkemmin. Eikö hän ole
-täysin sellainen kuin teille sanoin?"
-
-Eversti Cobo tarkasteli vankiaan perusteellisesti. Hän käänsi tytön
-valkeaa vasten ja murahti sitten:
-
-"Onpa niinkin! Pienoinen, näppärä vakooja, joka kylläkin kelpaa
-palkinnoksi. No niin, tahdon, että kerrotte minulle kaikki, mitä
-tiedätte veljestänne." Cobo puhui jo paljon leppoisemmin. "Cueto sanoi,
-että tapaisin hänet täällä. Kas, kas! Älkäähän nyt turhia pelätkö!
-Tiedän kyllä, miten naisia tulee pidellä, ja voin vaikka vannoakin,
-että olette vielä iloinen saadessanne kertoa minulle kaikki." Rosvot
-riitelivät jo niukasta saaliista ja huomattuaan tämän Cobo kääntyi
-heihin päin ja käski heidän lähteä liikkeelle.
-
-Käyttäen tilaisuutta hyväkseen Rosa riuhtaisi kätensä irti ja juoksi
-maassa liikkumattomana makaavan Evangelinan luo. Hän heittäytyi tämän
-päälle ja huusi häntä nimeltä, mutta ei saanut mitään vastausta.
-
-Päivän ensimmäinen kajastus alkoi jo hiipiä idän taivaalle, ja heti
-kun oli tullut valoisa, alkoi eversti Cobo miehineen valmistella
-paluuta hevosten luo. Maja oli tuhkana; vain muutamissa sortuneissa
-tukihirsissä ja jäljellejääneissä kömpelöissä salvoksissa kyti vielä
-heikko valkea, kun hän käski miehensä koolle ja antoi lähtömerkin.
-
-"Tule, sydänkäpyseni", sanoi hän tytölle. "Tuosta haaskasta pitävät
-korppikotkat kyllä huolen."
-
-Rosa katsahti ylös ja näki miehen ilkeän katseen. Hän pyyhkäisi
-kyyneleet silmistään ja huudahti:
-
-"Menkää matkaanne! Ettekö ole jo kylliksi pahaa tehneet?"
-
-"Menen kyllä, mutta te tulette mukaani."
-
-Tyttö nousi. Hän oli kuolonkalpea ja hänen koko ruumiinsa vapisi
-vihasta. "Antakaa minun olla!" huusi hän. "Mitä pahaa olen teille
-tehnyt? Älkää --"
-
-"_Caramba_! Sitä sisua! Ja voimaa on myös kuten äsken huomasin.
-Täytyykö minun sitoa nuo kauniit kädet vai --?" Eversti Cobo sieppasi
-hänet nauraen syliinsä ja kiiruhti miestensä jälkeen, välittämättä
-vähääkään tytön raivoisasta riehunnasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Estevanin joukkue saapui hyvissä ajoin San Juanin maakuntaan vuorten
-takana, sillä Asensio tunsi tiet tarkoin, ja iltapäivällä he olivat
-perillä La Joya'n alueella. Cueton vainioilla oli sokeriruoko
-tiheää ja pitkää, se oli kypsä sekä sirpille että tulelle. Tehden
-pitkän kierroksen murhapolttajat lähestyivät viljelyksiä idästä
-päin, niin että tuuli oli heille aivan myötäinen. Hevoset jätettiin
-metsään ja satuloihin kiinnitetyt säkit otettiin mukaan. Säkeissä
-oli käärmeitä, joista suurimmat olivat kahdeksankin jalan pituisia.
-Niiden häntään neekerit sitoivat nahkahihnan, johon oli kiinnitetty
-palanen sähkölennätinlankaa. Lennätinlangan päässä oli silmukka,
-johon pujotettiin öljyssä lioitettuja vaateriepuja. Kun nämä
-alkutoimitukset oli saatu valmiiksi, vietiin matelijat eri paikkoihin
-sokeriruokovainioon ja rievut sytytettiin.
-
-Satulassaan istuen näki Estevan sieltä täältä kohoavat ensimmäiset
-hienot savukiehkurat, jotka näyttivät siirtyvän nopeasti syvemmälle
-kypsään satoon kasvaen samalla paksuiksi juoviksi. Pian leimahtivat
-liekitkin näkyviin ja ruokojen vehreät latvat alkoivat käpertyä ja
-huojua sitä mukaa kuin navakka itätuuli sai tulen oikein vauhtiinsa.
-Liekit hulmusivat jo laajalla alalla ja räiske, joka syntyi, kun
-ruohojen mehuiset varret kuumettuaan syttyivät tuleen, oli korvia
-huumaava. Ruokojen juurella oli runsaasti kaikenlaista kuivaa törkyä,
-joka oli mahdollisimman tulenarkaa, ja siihen viritettyä tulta oli
-mahdoton pysähdyttää. Tuli oli päästetty valloilleen ainakin kymmenessä
-eri paikassa, jotka olivat kaukana toisistaan, ja taivaalle nouseva
-sankka savu, joka painui länttä kohti tuulen ajamana, tiesi kertoa
-suuresta hävityksestä. Jostakin kuului heikko huudahdus, pari laukausta
-ja vihdoin hätäkellon läppäyksiä.
-
-Estevan viipyi vain niin kauan, että hän näki suunnitelmansa
-onnistuvan, ja lähti sitten miehineen paluumatkalle kukkuloita kohti.
-Auringon laskiessa hän saapui harjanteen laelle ja kääntyi katsomaan
-taaksensa laaksoon. Siellä oli koko tienoo mustan savun peitossa,
-ikäänkuin kokonainen kaupunki olisi ollut tulessa.
-
-Ottaen käteensä leveälierisen hattunsa nuorukainen kumarsi
-pilkallisesti itää kohti.
-
-"Hyvästi, Pancho Cueto!" huusi hän. "Siinä terveiseni kaksoisilta,
-joita niin hellästi rakastat!"
-
-Erään vuorisolan kätkössä joukkue sitten asettui aterioimaan ensi
-kerran matkalle lähdettyään, ja kun he lopettivat oli jo tullut pimeä.
-Neekerit, jotka olivat lopen uupuneet, tahtoivat viettää yön samassa
-paikassa, mutta Estevan, joka tahtoi olla varovainen, ei suostunut
-siihen. Miehet tottelivat hiukan vastahakoisesti, ja kun hevoset olivat
-levänneet vielä vähän, lähdettiin liikkeelle. Matka sujui hitaasti,
-sillä metsässä oli pilkkopimeä, ja kun polut olivat kaitaiset, täytyi
-miesten pyrkiä eteenpäin vain askel askeleelta. Vihdoinkin saavuttiin
-Yumurin alueelle, mutta näytti siltä, ettei päivä valkenisikaan.
-
-"Väsyttävä ratsastus", haukotteli Estevan. "Nukun viikon tämän jälkeen."
-
-"Niin on", myönteli Asensio. "Kylläpä Cueto mahtaa olla nyt
-raivoissaan. Ehkä minä kohtaan hänet kerran vielä ja silloin minä tapan
-sen roiston."
-
-Estevan pidätti hevostaan. "Katsohan!" sanoi hän; "näetkö tuota
-valonkajastusta?"
-
-Asensio ratsasti lähemmäksi ja tuijotti pimeyteen. Oli aivan hiljaista
-ja päivänkoittoon oli vain puoli tuntia.
-
-"Mitä ihmettä Evangelina ajattelee?" mutisi hän.
-
-"Näetkös? Nyt valo kirkastuu!" Seuraavina hetkinä kuului vain hevosten
-huohotus ja satulavöiden narahtelua, kun miehet kurottautuivat
-eteenpäin nähdäkseen alempana olevien puiden latvojen yli. Sitten
-Estevan huudahti:
-
-"Tulkaa! Pelkään tulen näkyvän majaltamme." Pelko melkein lamautti
-hänet, mutta hän kykeni lisäämään rauhallisesti: "Ehkä siellä on
-tapahtunut jokin -- onnettomuus."
-
-Asensio koetti päästä hänen ohitseen ja jonkun matkaa laukkasivat
-hevoset vieretysten. Kaukaa kajastava valo näkyi nyt selvästi ja
-loimotti kaameasti, kun miesjoukko karahdutti aukeamain poikki sitä
-kohti. Mutta matkaa oli vielä pitkälti ja lännen taivas oli alkanut jo
-punoittaa, ennenkuin kukkulan rinteiden tiheä viidakko harveni.
-
-Estevanin kasvot olivat kuolonkalpeat, kun hän huusi miehilleen
-viimeisen ohjeen ja hoputti väsyneen ratsunsa nopeampaan juoksuun. Hän
-saapuikin ensimmäisenä perille ja näki yhdellä silmäyksellä, mitä oli
-tapahtunut.
-
-Majasta oli jäljellä vain tuhkaläjä ja joukko ilakoivia vapaaehtoisia
-tuli juuri aukeaman poikki kantaen mukanaan majan vähiä tavaroita.
-Heidän jäljessään kulki eräs upseeri riuhtoileva Rosa sylissään.
-
-Estevan ei viivytellyt. Hän syöksähti aukealle kuin vihuri ja hänen
-äkillinen ilmestyksensä näytti melkein lamauttavan rosvot. Ennenkuin
-he olivat ehtineet heittää tavarat luotaan, saada kiväärit käsille
-ja laukaista, oli hän jo päässyt matkan puoliväliin. Laukaukset
-alkoivat räiskähdellä, mutta niitä hän tuskin kuuli; hän kumartui vain
-matalammaksi ja ratsasti suoraan tuota mustanaamaista everstiä kohti
-itkien ja kiroten raivoissaan.
-
-Mutta hän oli hyvä maalitaulu nopeudestaan huolimatta. Hänen hevosensa
-kaatui äkkiä luodin lävistämänä ja hän lennähti sen pään yli suin
-päin maahan. Ellei multa olisi ollut niin pehmeä, olisi hän varmasti
-loukkaantunut. Kun hän nousi hengästyneenä ja yltäpäältä punaisen
-saven peitossa, kuuli hän samassa kavioiden äänen ja Asensio suhahti
-hänen ohitseen kuin nuoli. Hän näki vilahdukselta neekerin kasvot,
-jotka olivat raivon vääristämät ja hirveän näköiset. Valkoiset hampaat
-olivat irvissä ikeniä myöten ja silmien valkuaiset olivat oudosti
-laajentuneet, ja ennenkuin Estevan ehti mihinkään ryhtyä, oli Asensio
-saavuttanut eversti Cobon, joka hellitti heti taakkansa ja koetti
-päästä pakoon. Asensio iski häntä peloittavalla puukollaan, mutta
-joutui samassa käsikähmään erään paikalle kiiruhtaneen sotilaan kanssa.
-
-Toiset neekerit saapuivat samassa ja aloittivat heti kiivaan tulen
-rosvoja vastaan, ja vaikka heillä ei ollut aikaa tähdätä sen
-tarkemmin, oli ammunnalla toivottu vaikutus. Cobon miehet luulivat
-joutuneensa tuhon omiksi ja syöksyivät pakoon kauhistunut Pancho Cueto
-etunenässä. Eversti ei kyennyt enää heitä kokoamaan; Asensio oli
-sivaltanut puukollaan hänen poskensa halki ja säikähdys ja kipu olivat
-lamauttaneet hänet. Valkoiselle takin rintamustalle virtaava veri
-hirvitti häntä, ja kun hän näki miestensä lähtevän pakoon, kiiruhti hän
-heidän jälkeensä. Hän juoksi kasvistarhan läpi painaen haavaa kädellään
-ja kirkui kuin mieletön miehilleen käskyjä, joita ei kukaan kuullut.
-
-Viidakko oli lähellä ja muutamassa silmänräpäyksessä olivat rosvot
-kadonneet sen peittoon paitsi yksi, joka makasi potkien maassa Asension
-säikähtyneen hevosen jaloissa ja jota kohti neekeri huhtoi sokeasti
-pitkällä puukollaan.
-
-Tämä oli Estevanin joukon ensimmäinen yhteenotto vihollisen kanssa, ja
-helposti saavutettu voitto kiihoitti heitä sanomattomasti. Heittäen
-kiväärit maahan neekerit syöksyivät viidakkoon ajamaan vihollista takaa.
-
-Rosa selvisi säikähdyksestään veljensä sylissä ja kertoi vavisten ja
-nyyhkyttäen mitä oli tapahtunut. Estevan hyväili ja lohdutteli häntä
-parhaansa mukaan, ja vaikka hän oli itsekin melkein suunniltaan,
-vakuutteli hän, ettei pelkoon ollut enää mitään aihetta. Ennenkuin
-Estevan oli ehtinytkään kuulla kaikkea, ilmestyi mulatti Lorenzo tuoden
-mukanaan kolme ratsuhevosta ja kerskuen urhoollisuudestaan. Estevan
-kiitteli häntä, ja mies laukoitti jälleen tiehensä huudellen mitä
-hirveimpiä ja vertatihkuvimpia uhkauksia.
-
-Evangelina ei ollut kuollut, vaan pyörtynyt, mistä hän sai kiittää
-lujaa kalloaan. Hän virkosi vähitellen Rosan ja Estevanin huolellisella
-hoidolla, ja kun toiset miehet palasivat, oli hän täydessä tajussaan,
-mutta sairas ja heikko.
-
-Majan raunioilla vallitsi ilo ja riemu. Asensio, jonka raivo oli
-tyyntynyt, oli nyt kyyneliin saakka liikutettu, ja hänen toverinsa
-eivät väsyneet kertomasta ja kehumasta urotöitään. Kahakka
-tarkasteltiin yksityiskohdittain yhä uudelleen ja lopulta oli tappelu
-ollut niin hirmuinen, että koko viidakon täytyi olla täynnä ruumiita.
-
-Vain Estevan oli vakava. Hän oli kuullut eversti Cobosta ja hän
-tiesi, että kahakalla olisi vakavat seuraukset. Vapaaehtoiset olivat
-kostonhimoista väkeä ja heidän päällikkönsä oli sitä lajia, ettei hän
-antaisi milloinkaan anteeksi syvää nöyryytystään. Heidän jokaisen
-päästä julistettaisiin varmasti suuri palkinto ja heitä alettaisiin
-vainota kuin metsän petoja. Myös Rosan äskeinen kamala tilanne ja
-siitä aivan viime tingassa pelastuminen täyttivät hänen sydämensä
-sanomattomalla kauhulla.
-
-Hän neuvotteli heti Asension kanssa tilanteesta ja he päättivät olevan
-parasta paeta. Myöhään saman päivän iltana he sitten lähtivät etsimään
-turvallisempaa piilopaikkaa ja erotessaan rakkaasta kasvistarhastaan
-Evangelina itki katkerasti. Heidän kuormahevosensa, yksi niistä
-kolmesta, jotka Lorenzo oli anastanut viholliselta, kantoi säälittävän
-pientä taakkaa -- hiukan työkaluja, muutamia keittoastioita ja mytty
-hiiltyneitä vuodevaatteita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Johnnie O'Reilly sai helposti selville Ignacio Alvaradon asunnon,
-mutta päästä hänen puheilleen oli aivan toinen asia, kun tuo väsymätön
-"varjo" Nuevitaksesta oli aina hänen kintereillään. Leslie Branchin
-selitykset Puerto Principen oloista olivat saaneet hänet noudattamaan
-äärimmäistä varovaisuutta, ja heidän ensimmäisen keskustelunsa jälkeen
-oli hän nähnyt parhaaksi jälleen kätkeä pistoolinsa varmaan talteen.
-Hän koetti kaikin tavoin käyttäytyä niin, ettei hän antaisi aihetta
-epäluuloihin.
-
-Onnettomuudeksi oli hänen huoneensa hotellin toisessa kerroksessa,
-joten hänen oli mahdoton tulla tahi mennä kenenkään huomaamatta.
-Mutta hän oli huomannut, että yläkerran käytävän ikkunan alla oli
-jokin tiilikattoinen varastohuone, jonka takana oleva hotellin
-aluetta ympäröivä aita oli sileäharjainen eikä lyöty täyteen suuria
-piikkejä ja särjettyjen pullojen pohjia, kuten Kubassa oli tapana.
-Sitä tietä hän saattoi poistua, kun aika oli tullut. Pieni öljylamppu,
-joka paloi aivan hänen ovensa kohdalla, valaisi käytävää, ja sen
-lepattava liekki oli aina sammumaisillaan, minkä seikan Johnnie totesi
-suurella mielihyvällä. Eräänä iltana ajoi äkillinen sadekuuro hänet
-katon alle, ja kun hän meni huoneeseensa, näki hän, että käytävän
-lamppu heilahteli ja savusi ilmanvedossa. Ulkona oli pilkkopimeä ja
-hän päätteli, että kadut olivat aivan autiot. Hakien esille kirjan,
-jonka hammaslääkäri Alvarado oli antanut, hän pisti sen kiireesti
-poveensa ja asettui aivan ovensa eteen, ja kuultuaan vakoilijan
-menevän viereiseen huoneeseen hän hiipi käytävään ja puhalsi lampun
-sammuksiin. Hetkistä myöhemmin hän oli jo varastohuoneen katolla ja
-kiipesi varovasti alas rukoillen, ettei kukaan olisi huomannut hänen
-pakoaan. Sade valui virtanaan ja hän oli aivan läpimärkä, kun hän
-pudottautui pihalle, mutta siitä huolimatta häntä nauratti. Aidasta
-hän suoriutui helposti ja kiivettyään vielä toisen aidan yli hän oli
-eräällä pimeällä syrjäkadulla, joka oli aivan autio. Pysytellen aina
-synkimmässä varjossa ja lukuisten parvekkeiden pimennoissa hän lähti
-sitten ripeästi eteenpäin.
-
-Alvaradon asunnon suljettujen ikkunaluukkujen raoista näkyvä valo
-ilmaisi, että perhe oli kotosalla, ja hetkisen hapuiltuaan O'Reilly
-löysi oven, jonka hän avasi koputtamatta, ja astui sisään. Hän tuli,
-kuten hän oli arvannutkin, perheen arkihuoneeseen ja säikähdytti siellä
-olijat pahanpäiväisesti. Kuului naisen kirkaisu ja eräs mies, jonka
-O'Reilly heti tunsi Ignacio Alvaradoksi, hypähti ylös huudahtaen:
-
-"Ken olette?"
-
-"Ystävä. Älkää pelästykö." Johnnie hymyili miellyttävintä hymyään ja
-otti povestaan kastuneen paketin. "Terveisiä Tomas-veljeltänne. Hän
-pyysi minua antamaan teille tämän kirjan tervehdyksellä, että hän
-palauttaa sen nyt monin kiitoksin."
-
-"Mitä tarkoitatte?" Ilmeisesti ei kysyjä ymmärtänyt tästä kaikesta
-rahtuakaan ja hänen äänensä melkein vapisi pelosta. O'Reilly aukaisi
-paperin ja pani kirjan Alvaradon käteen.
-
-"Katsokaa, olkaa hyvä, ja asia selviää heti. En joutanut koputtamaan
-ovelle pelosta, että joku seuraisi minua."
-
-Alvarado tuijotti kirjaan ja sitten puhujaan. Hetkisen kuluttua hän
-pyysi kädenliikkeellä vaimoaan poistumaan ja kysyi sitten väkinäisesti:
-
-"Mitä tahdotte?"
-
-O'Reilly selosti asiansa muutamin sanoin, jolloin Alvaradon jännitys
-näytti laukeavan.
-
-"Nyt käsitän", sanoi hän hymyillen. "Mutta kylläpä te pelästytitte
-minut aikalailla. _Caramba_! Ja tämä kirja! Ha, ha! Tomaksella on aina
-omat keinonsa. Olipa hyvä, että olitte varovainen, sillä minua pidetään
-tarkoin silmällä. Autan teitä mielelläni, mutta ette saa enää tulla
-tänne. Menkää asuntoonne ja -- antakaahan olla." Herra Alvarado mietti
-hetkisen ja jatkoi sitten: "Nyt tiedän! Joka aamu puoli yhdeksän kulkee
-hotellinne ohi eräs mies, jolla on panamahattu ja harmaa silkkinen
-kaulaliina, joka on kiinnitetty suurella kultaneulalla. Hänet kyllä
-tunnette. Eräänä päivänä, en voi vielä sanoa, milloin, hän nostaa
-hattuaan, näin, ja pyyhkäisee samalla kasvojaan. Ymmärrättekö? Hyvä.
-Seuratkaa häntä. Hän antaa teille lopulliset ohjeet. Sillä aikaa
-ilmoitan täällä olostanne eräälle ystävällemme, johon voi luottaa.
-Tunnetteko rohdoskauppias Maninin? Puhukaa hänelle, ja hän ilmoittaa
-kyllä teille aina, miten asiamme edistyy. Nyt menkää, ennenkuin kukaan
-tulee."
-
-O'Reilly pudisti Alvaradon kättä ja astui ulos sateeseen jättäen
-huoneen puhtaalle siniselle mosaiikkilattialle suuren vesilammikon.
-
-
-
-
-X.
-
-O'REILLY PUHUU "RISAKIELTÄ".
-
-
-Käyntinsä jälkeen Ignacio Alvaradon luona O'Reilly käyttäytyi niin
-huolettomasti, että häntä valvomaan asetettu valtiollisen poliisin
-asiamies katsoi voivansa vähentää valppauttaan. Ja mitäpä epäilyttävää
-olisi voinut olla miehessä, joka vietti kaikki aamupäivänsä
-nojatuolissaan istuen ja ohikulkijoita katsellen ja iltapäivällä joko
-käveli kaupungilla ja viivähti hetkisen Maninin rohdoskaupan kuistilla
-juoden lasin suudavettä tahi tarinoi maanmiehensä, tuon amerikkalaisen
-sanomalehtimiehen kanssa. Tämä O'Reilly oli varmaankin aivan vaaraton
-henkilö. Mutta vakoilija ei voinut arvata, miten kärsimättömäksi
-O'Reilly alkoi käydä, kun pari viikkoa oli kulunut eikä merkkiä
-näkynyt. Manin kehoitti häntä pysymään tyynenä ja toisti yhä uudelleen,
-että Cubitaksen harjanteilla majailevat ystävät olivat saaneet tiedon
-ja olivat ryhtyneet toimenpiteisiin. Mutta Johnnie ei voinut olla
-rauhallinen. Toimettomuus tylsistytti ja lamautti hänet, ja hän tuli
-melkein sairaaksi ajatellessaan, miten paljon oli haaskautunut kallista
-aikaa. Sitäpaitsi alkoivat hänen rahansakin loppua.
-
-Vihdoin kuitenkin valkeni päivä, jolloin mies, jolla oli harmaa
-kaulaliina, nosti hattuaan ja pyyhkäisi kasvojaan hotellin ohi
-kulkiessaan. Johnnie malttoi tuskin pysyä tuolissaan. Hetkisen kuluttua
-hän nousi vitkalleen, venyttelihe perusteellisesti ja lähti hitaasti
-miehen jälkeen, jota hän piti koko ajan silmällä näkemättä kuitenkaan
-mitään muuta merkkiä. Mies pysähtyi tervehtimään tuttaviaan ja kävi
-ostoksilla suunnaten vähitellen tämän näköjään aivan tarkoituksettoman
-kävelynsä yhä kauemmaksi laitakaupungille. O'Reillyn varjoa ei onneksi
-näkynyt missään.
-
-Luomatta silmäystäkään taakseen mies kääntyi vihdoin erääseen
-suureen aitaukseen. O'Reilly seurasi ja huomasi tulleensa vanhalle
-hautausmaalle, jonka erästä varjoisaa kujaa myöten mies kiiruhti
-edelleen kääntyen äkkiä vasemmalle. Kun O'Reilly tuli paikalle, ei
-ketään näkynyt. Peläten erehtyneensä hän jatkoi kiireesti matkaansa ja
-kuljettuaan hetkisen hän kuuli suureksi helpotuksekseen hiljaisen:
-
-"Hs! Hs!"
-
-Ääni tuli eräästä tiheiköstä, jossa O'Reilly tapasi kubalaisen
-odottamassa. Tämä sanoi nopeasti:
-
-"Valmistukset on tehty. Kuulkaa tarkoin. Viikon kuluttua tästä
-päivästä lukien teidän täytyy olla kello kymmenen aamulla Maninin
-rohdoskaupassa, jonka ohi näette kahden neekerin kuljettavan kolmea
-hevosta. Viisitoista minuuttia yli kymmenen menette San Rafael-katua
-pitkin kaupungin laitaan sairaalan luo. Neekerit tulevat jäljessänne.
-Lähellä on pieni linnake --"
-
-"Tiedän."
-
-"Jos menette sen ohi, niin teidän käsketään pysähtyä. Sentähden
-kulkekaa sairaalaa kohti, mutta älkää menkö portista sisälle, sillä
-portin edessä ottavat neekerit teidät huostaansa. Kun he pysähtyvät
-korjaamaan kolmannen hevosen satulavyötä, hypätkää selkään ja antakaa
-mennä täyttä laukkaa. Espanjalaiset ampuvat kyllä jälkeenne, mutta
-jos teihin sattuu, niin neekerit pitävät teistä huolen. Jos heistä
-jompikumpi haavoittuu tahi menettää hevosensa, niin teidän on vietävä
-hänet mukananne. Ratsastettuanne noin puoli penikulmaa te tapaatte
-oikealla olevassa metsikössä joukon kapinallisia. He tietävät
-tulostanne. Hyvästi siis ja onneksi olkoon." Mies puristi hymyillen
-O'Reillyn kättä ja poistui nopeasti, ja O'Reilly palasi hotelliinsa.
-
-Vihdoinkin! Viikko vielä ja tämä toimettomuus loppuisi ja hän saisi
-aloittaa etsintänsä. Ajatus pani hänen verensä kiertämään nopeammin ja
-hänen korviaan kuumensi. Rosa oli varmaankin jo siinä uskossa, että hän
-oli muuttanut mielensä eikä enää tulisikaan. Niinkuin hän voisi tehdä
-sen! "Oi Jumalani! Tule pian, jos rakastat minua!" No, viikossahan oli
-vain seitsemän päivää ja sitten -- O'Reilly olisi ollut heti valmis
-antautumaan alttiiksi espanjalaisten luodeille.
-
-Mutta nuo seitsemän päivää olivat enemmän kuin viikko, ne olivat koko
-iankaikkisuus. Tunnit kuluivat vitkalleen, ja O'Reilly oli aivan
-kuumeessa kärsimättömyydestä.
-
-Hänen täytyi tällä ajalla pakostakin seurailla Leslie Branchin puuhia.
-Tämä oli kaikkea muuta kuin hilpeä kumppani, sillä hänen luja uskonsa
-tautinsa pahenemiseen teki hänet toivottoman synkkämieliseksi. Mies oli
-todellinen epätoivon kaivo. Hän valitti aina eikä mikään miellyttänyt
-häntä, ja ellei hänellä olisi ollut erästä hyvää puolta -- hänen
-alituinen ärtyisyytensä ilmaantui välistä sangen huvittavalla tavalla
--- niin ei kukaan olisi voinut häntä sietää. Branchia oli aivan
-mahdoton rohkaista, ja vaikka Johnniesta näytti, että Kuban ilmanala
-sopi tälle mainiosti, ei Branch sitä myöntänyt. Hän aivan suuttui, jos
-sanottiin, että häneltä puuttui vain hyvää tahtoa voittaa sairautensa.
-Jokainen rohkaiseva sana, jopa viittauskin siihen suuntaan, oli
-hänen mielestään hänen rehellisyytensä epäilemistä tahi sydämettömän
-välinpitämättömyyden ilmaus. Hän puheli toivehikkaasti liittymisestään
-kapinallisiin, ja jos O'Reilly olisi voinut, niin hän olisi mielellään
-toteuttanut Branchin toiveen saada maistaa tuota "elämän suolaa", mutta
-koska hänen oma tulevaisuutensakin oli tuntemattomien ystävien varassa,
-ei hän tohtinut ryhtyä mihinkään. Hän oli niin varovainen, ettei hän
-puhunut Branchillekaan seikkailusta, joka häntä odotti.
-
-Tuo päivien päivä valkeni vihdoin ja Johnnie oli jo hyvissä ajoin
-Maninin luona juoden mautonta mehuvettä ja vartioiden kiihkeästi katua.
-Neekerit ilmaantuivat hevosineen määrätyllä hetkellä, ja O'Reilly alkoi
-vahtia kelloaan sellaisella tarmolla, ettei rohdoskauppias voinut olla
-ilveilemättä hänelle.
-
-Mutta hänen ilottelunsa loppui äkkiä. Kadulta kuului kimeä
-torventoitahdus ja parisataa ratsumiestä ilmaantui näkyviin. Ne
-kääntyivät San Rafael-kadulle ja katosivat näkyvistä laitakaupungille
-päin.
-
-"Mitähän tämä merkitsee?" murahti rohdoskauppias.
-
-"Odottakaahan täällä, niin minä menen katolle kiikaroi maan."
-
-O'Reilly koetti pysyä tyynenä pannen samalla merkille, että liike
-kadulla vilkastui joka hetki. Jalankulkijat pysähtyivät ryhmiin,
-kauppiaat ilmestyivät puotiensa portaille, ja ilmassa aivan sinkoili
-kysymyksiä. Sitten kuului San Rafael-kadun päässä olevan linnakkeen
-taholta kaukaista ammuntaa, torven toitahduksia ja huutoja.
-
-"Kapinalliset!" huusi joku.
-
-"_Dios mio_, ne hyökkäävät kaupunkiin!"
-
-"Mahtaisivatkohan sentään rohjeta?"
-
-Katot olivat nyt mustanaan väkeä. Manin syöksyi huoneeseen.
-
-"Jotakin on hullusti", kuiskasi hän. "Tuossa metsässä tien varrella
-tapellaan. Meidät on petetty."
-
-"Kello on nyt viisitoista yli kymmenen", sanoi O'Reilly. "Minun täytyy
-lähteä."
-
-Manin katsoi häneen ihmeissään. "Ettekö ymmärrä --"
-
-"Neekerit hevosineen ovat pian paikallaan, ja minä lähden nyt."
-
-Manin koetti painaa Johnnien takaisin tuoliin. "Tehän olette aivan
-järjiltänne", huohotti hän. "Ystävämme peräytyvät parhaillaan
-vuoristoon, joten yrityksestä ei tule nyt mitään. Menkää sukkelaan
-hotelliinne."
-
-Ensi kerran heidän tuttavuutensa aikana Manin kuuli tuon hyvänsävyisen
-amerikkalaisen kiroavan. O'Reillyn silmät leimusivat, ja hän oli
-todellakin menettänyt kokonaan malttinsa.
-
-"Mutta minä menen sittenkin", huusi hän. "Kuban kaikki kirotut
-espanjalaiset eivät voi minua enää pidättää. Jumalani! Olen jo kyllin
-kauan odottanut ja nyt yritän, vaikka --"
-
-"Olette totisesti hullu!" julisti rohdoskauppias. "Tahdotte siis aivan
-tahallanne tapattaa itsenne?" O'Reilly lasketti toisen kirouksen ja
-riuhtaisihe irti.
-
-"Hyvä on sitten", huudahti Manin, "mutta ajatteletteko lainkaan meitä,
-jotka olemme uskaltaneet henkemme tähtenne? Otaksutaanpa, että pääsette
-pakoon. Minkälaisen vastaanoton luulette saavanne meikäläisten luo
-päästyänne? Ettekö usko heidän ajattelevan, että juuri te olitte
-houkutellut heidät viekkaasti ansaan?"
-
-Nuoren miehen kiihtymys alkoi asettua, ja hänen silmäinsä hurja ilme
-lientyi vähitellen.
-
-"Ei!" jatkoi Manin. "Teidän täytyy odottaa, kunnes --" Hän vaikeni
-äkisti ja astui myymäläpöytänsä taakse, sillä eräs espanjalaisen
-upseerin univormuun puettu mies oli tullut kuistille.
-
-Tulija, joka oli hienon ja valppaan näköinen nuori mies, meni suoraan
-O'Reillyn luo ja sanoi katseltuaan ympärilleen niin kovalla äänellä,
-että molemmat kuulivat:
-
-"_Señor_, olette vaarassa. Teidät vangitaan ensi yönä, ja minä pyydän
-teitä huolehtimaan, ettei hallussanne ole silloin mitään vaarallista
-tahi luvatonta."
-
-O'Reillyn kasvoilla kuvastui mitä vilpittömin hämmästys. "Vangitaan? Ja
-minkätähden? Miksi --"
-
-Vieras kohautti hartioitaan. "En tiedä. Toverinne, sanomalehtimies,
-vangitaan samalla, joten teidän pitäisi varoittaa häntä. Mutta olkaa
-varovainen sitä tehdessänne, sillä häntä vartioidaan tarkasti ja hänen
-jokainen sanansakin kuullaan."
-
-"Miksi ilmoitatte tämän minulle -- te? Oliko -- oliko tämä ehkä jokin
-juoni saada tarpeellista tukea epäluuloillenne?" kysyi O'Reilly. Manin
-katseli heitä huolestuneesti, ja hänen kielellään pyöri sama kysymys.
-
-"Ei!" Upseeri pudisti päätään. "Olen ystävä -- kubalainen tästä
-univormusta huolimatta. Jos toistatte sanani kuulustelussa, niin minut
-ammutaan tunnin kuluttua. Minä pyydän" -- hänen äänessään oli rukoileva
-sointu -- "olkaa varovainen ja ottakaa varoitukseni huomioon. Minä en
-tiedä, oliko teillä mitään tekemistä äskeisen kahakan kanssa, mutta
-vähän aikaa sitten tuli linnakkeesta sana, että kapinalliset olivat
-lähellä. Toivottavasti kaikki meni onnellisesti. Muistakaa nyt -- ensi
-yönä!" Upseeri poistui kumartaen.
-
-Manin huokaisi helpotuksesta. "_Caramba_! Kylläpä minä säikähdin.
-Luulin jo viimeisen hetkeni tulleen. No, mitä minä sanoin?"
-
-"Tuo mies on meidän vakoojiamme!"
-
-"Epäilemättä. Meillä on paljon kannattajia. Nyt näette, mitä olisi
-tapahtunut, jos olisitte yrittänyt lähteä. Valmistautukaa nyt pahimman
-varalle."
-
-Noin puolta tuntia myöhemmin O'Reilly näki ratsuväkiosaston palaavan,
-ja miehet nauroivat ja huutelivat joitakin ivallisia huomautuksia
-kahakasta katukäytävillä kulkevalle yleisölle. Pari haavoittunutta
-oli joukossa. He olivat kalpeat ja pysyivät satulassa vain toveriensa
-tukemina, mutta yleisön huomio ei ollut heihin kiintynyt. Kaikki
-katselivat joukon takana köydessä venyvää veristä ryysyläjää, joka oli
-ollut vielä äsken taistelukuntoinen mies. Köysi nytki säälimättömästi
-hervottomia jäseniä, ja mudan mustaamat kasvot tuijottivat sokeasti
-ylöspäin.
-
-O'Reilly tuijotti kadulle kauhun lamauttamana. Hänen päätänsä alkoi
-pyörryttää ja päästäkseen näkemästä tuota kauheata näkyä hän hoippui
-huoneeseensa mielessään kaamea kysymys, oliko hän mahtanut aiheuttaa
-tuon miespoloisen kuoleman. Nyt ei Puerto Principen kaduilla hurrattu
-sotilaiden ratsastaessa ohitse. Yleisö kääntyi katsomaan joukon jälkeen
-ja jäi tuijottamaan kauhun valtaamana köydessä venyvään ruumiiseen.
-Keskustelu vaikeni ja hiljaisuudessa kuultiin vain aseiden kalahtelua
-ja loittonevan ratsujoukon kavioiden kopinaa, jota espanjalaisten
-sotilaiden raa'at huudahdukset säestivät.
-
-Jostakin syystä ei Leslie Branchia löytynyt nyt mistään; hänen
-ovensa oli lukittu eikä kukaan ollut nähnyt häntä, joten O'Reilly ei
-voinut varoittaa häntä ennen iltaa, jolloin Branch ilmestyi aivan
-äkkiarvaamatta juuri kun Johnnie istahti illallispöytään.
-
-"Missä perhanassa olet ollut?" kysyi O'Reilly äkäisesti.
-
-"Olinpahan vain viikkopakinaani kirjoittamassa. Kerroin aamullisesta
-'taistelusta', mutta kun en voinut työskennellä huoneessani, niin --"
-
-"Istu nyt ja älä hypähdä ylös kun kuulet mitä on tapahtunut. Meidät
-nitistetään ensi yönä."
-
-"Miksi yöllä?"
-
-"En tiedä. Ehkäpä se on sopivin aika sotilaallisille toimenpiteille."
-
-"Mistä meitä syytetään?"
-
-"Arvelen, etteivät espanjalaiset viranomaiset voi ylimalkaan sietää
-meitä. Onko sinulla mitään luvatonta huostassasi?"
-
-"Ei -- ei suinkaan. Paitsi henkilötodistuksiani ei minulla ole muita
-papereita kuin -- kuin suosituskirjeeni kenraali Maximo Gomezille."
-
-O'Reilly menetti äkkiä vähäisenkin ruokahalunsa. "'_Ei muita papereita
-kuin kirje kenraali Gomezille!_'" toisti hän hillitysti. "Hyvä Jumala,
-Branch! Sinut ammutaan varmasti huomenna aamun sarastaessa."
-
-Branch rykäisi kuivasti. "Niinkö luulet? Arvelet ehkä, että olisi
-viisainta hävittää tuo kirje?"
-
-"Tee se mahdollisimman pian. Missä säilytät kirjettä?"
-
-"Huoneessani."
-
-"Hm! Siinä tapauksessa on tehtävä sangen vaikea, enkä voi taata
-onnistutko lainkaan." O'Reillyn aivot toimivat tarmokkaasti. "Mikäli
-olen ymmärtänyt puheistasi vartioidaan sinua huoneessasikin."
-
-"Tuhat tulimmaista, totta kait!"
-
-"Etkö voisi käyttää jotakin toista kirousta?" sanoi O'Reilly
-ärtyisesti. "Mielestäni on 'tuhat tulimmaista' aina ollut mitättömän
-laimea ja kaikkea vaikutusta vailla."
-
-"Viereiseen huoneeseen tuli aamulla uusi asukas. Kuulin sieltä liikettä
-ja olen varma, että se roisto on tehnyt väliseinään tirkistysreiän."
-Branch oli nähtävästi hyvin hermostunut.
-
-"No, aivan varmasti. Minulla on samanlainen naapuri; tuo tuolla, joka
-parhaillaan katselee meitä."
-
-Leslie loi kiukkuisen katseen mieheen, jota hänen ystävänsä oli
-tarkoittanut. "Oikea vakoilijan naama, eikö niin? Mutta sanopas, mitä
-minä teen tuolle kirjeelle?"
-
-"Sitä juuri mietiskelen", vastasi Johnnie. Hetkisen kuluttua ystävykset
-nousivat ja poistuivat huoneesta Johnnien yhä miettiessä pulmaa.
-
-Tultuaan Branchin asuntoon O'Reilly tutki huoneen niin tarkoin kuin
-hän suinkin tohti. He olivat molemmat jännityksessä, sillä heidän
-mielestään oli aivan varmaa, että vihamieliset silmät vartioivat heitä
-koko ajan, mutta siitä huolimatta he olivat huolettoman näköiset ja
-juttelivat iloisesti. Tuon suosituskirjeen polttaminenhan näytti
-olevan maailman helpoin asia, mutta he käsittivät täysin, että
-tilanne kävisi monin verroin vaikeammaksi, jos heidän epäluuloissaan
-olisi perää ja teko huomattaisiin. He eivät voisi selittää sitä niin
-tyydyttävästi, että kuulustelijat tyytyisivät. Tuon salaperäisen
-paperin hävittäminen, ja varsinkin kun tuo hävittäminen tapahtui niin
-myöhään illalla, tuntuisi jo mahdollisimman omituiselta, jopa niin
-epäilyttävältä, että se voisi tuhota heidät perinpohjin. Saarelta
-hänet ainakin karkoitettaisiin, siitä oli O'Reilly varma, sillä hän
-tiesi, että viranomaiset etsivät vain jotakin syytä päästäkseen hänestä
-eroon. Hänen kynsiään vallan kihelmöi polttaa kirje poroksi lampun
-liekissä. Vankeus ja melkeinpä mikä muu rangaistus hyvänsä olivat hänen
-mielestään siedettävämmät kuin karkoitus. Silloin hänen täytyisi alkaa
-alusta jälleen.
-
-Puhuessaan hän silmäili koko ajan ympärilleen, ja lopulta hän
-oli keksivinään keinon. Ollakseen varma, ettei hänen sanojaan
-ymmärrettäisi, hän kysyi toveriltaan:
-
-"Mitä vieraita kieliä osaat?"
-
-"Espanjaa ja 'risakieltä'."
-
-O'Reillyä nauratti tilanteesta huolimatta ja turvautuen "risakieleen",
-joka syntyy kun sanojen tavut muutetaan määrätyn järjestelmän mukaan,
-ja jota jokainen amerikkalainen koulupoika osaa, hän kiinnitti
-kumppaninsa huomion huoneen tiilikattoon.
-
-Branch oli teräväjärkinen mies ja hän ymmärsi heti, mistä oli kysymys.
-Talo oli yksikerroksinen ja katto oli tehty parin jalan pituisista
-tavallisista Kuban kattotiilistä. Tiilet oli ladottu peräkkäin
-säännöllisiin riveihin harjalta räystäälle saakka niin, että kuperat
-puolet olivat alaspäin, ja kahden tämmöisen tiilirivin välinen sauma
-peitettiin kolmannella rivillä, johon tiilet ladottiin kupera puoli
-ylöspäin. Monet tiilet olivat vääristyneet poltettaessa, niin etteivät
-liitokset olleet tiiviit, joten katossa oli runsaasti kirjeelle sopivia
-piilopaikkoja. Salakieltään käyttäen O'Reilly käski kumppaninsa avata
-pöytälaatikon, jossa tuo kovanonnen kirje oli, niin että tämä löytäisi
-paperin heti pimeässäkin. Branch teki, kuten häntä oli pyydetty.
-
-He puhelivat vielä hetkisen ja nousivat sitten poistuakseen. O'Reilly
-viivähti oven edessä, jossa oli aivan hänen päänsä yläpuolella
-melkoinen lovi tiilien välissä, ja Branch puhalsi lampun sammuksiin.
-Sitten kuului paperin kahahdus ja seuraavassa silmänräpäyksessä Branch
-oli O'Reillyn vieressä, joka kumartui samassa ja nosti hänet sääristä
-katon rajaan. Parin sekunnin kuluttua O'Reilly tunsi heikon puserruksen
-olkapäissään, jolloin hän laski taakkansa äänettömästi maahan, ja
-molemmat lähtivät huoneesta.
-
-Kun he olivat päässeet turvallisesti kadulle, alkoi Branch tunnustella
-päälakeaan, ja lausui huolestuneesti: "Tuhat tulimmaista, kuinka vahva
-olet! Ei paljon puuttunut, ettet puskenut päätäni katon läpi. Mutta
-luulenpa papereiden olevan hyvässä tallessa."
-
-"_Papereiden_?"
-
-"Niinpä niin. Kätkin henkilötodistuksetkin, sillä nämä halvatun don
-Juanit näkyvät vihaavan amerikkalaisia. Olen nyt englantilainen
-ja sinun olisi parasta seurata esimerkkiä. Olen -- tuota noin --
-Pawtucketin kreivin poika -- nuorin poika, ja sinä voisit sanoa, että
-Irlannin herttua-vainaja oli setäsi, tahi jotakin sinnepäin."
-
-
-
-
-XI.
-
-KENRAALIN KÄSI.
-
-
-O'Reilly vangittiin puoliyön aikaan. Kun perusteellinen
-ruumiintarkastus oli toimitettu ja kaikki hänen tavaransa tutkittu
-perinpohjin, lähdettiin päävahtiin, jossa Leslie Branch jo oli.
-
-Sairas sanomalehtimies näytti pidemmältä, laihemmalta ja
-verettömämmältä kuin milloinkaan ennen, ja hänen toivottoman synkät
-kasvonsa soveltuivat tilanteeseen ihailtavan hyvin.
-
-"Halloo, kreivi! Mitä kuuluu?" huudahti Johnnie ohimennen.
-
-"Hyvääpä tietenkin!"
-
-Eräs upseeri käski heidän pitää suunsa kiinni.
-
-Sitten seurasi pitkä väliaika, jonka kuluttua vangit vietiin suureen
-huoneeseen, jossa espanjalaisen varusväen koko esikunta näytti olevan
-koolla. Univormujen kokoelma oli todellakin vaikuttava, ja julmia
-kasvoja oli pitkä rivi. Molemmat amerikkalaiset otettiin vastaan
-kiukkuisin ja vihaisin silmäyksin.
-
-Vangit saivat käskyn seisoa vieretysten syyttäjiinsä päin, ja sitten
-heitä kuulusteltiin vuorotellen. Kuulustelu oli ankara ja säälimätön,
-mutta kun O'Reilly osasi espanjan kieltä, tuli hän tulkitta toimeen.
-Hän sanoi tulleensa saarelle vain terveytensä tähden ja oli aina
-koettanut noudattaa mahdollisimman tarkoin vallitsevia määräyksiä. Jos
-hän oli niitä jotenkin rikkonut, niin hän oli tehnyt sen tietämättään
-eikä tahallaan. Hän kielsi jyrkästi olevansa missään yhteydessä
-kapinallisten kanssa, ja vaati selitystä, miksi hänet oli vangittu.
-
-Mutta hänen uskottavalta kuulostava puheensa ei tehnyt pienintäkään
-vaikutusta kuulijoihin. Kaupungin varusväen päällikkö, kenraali Antuna,
-jolla oli hovimiehen hieno käytöstapa, mutta sotilaan kylmä ja rohkea
-katse, nojautui eteenpäin sanoen:
-
-"Teillä on siis huono terveys, Señor?"
-
-"Kovin huono. Minua vaivaa ankara kolotus."
-
-"Ja kolme päivää sitten olitte ulkona kaupungilla myrskyssä ja
-sateessa", hymähti kenraali.
-
-"Aivan niin, herra kenraali."
-
-"Sateen tauottua palasitte hotelliinne. San Rafael- ja Estrella-katujen
-kulmaan oli muodostunut suuri lätäkkö, jonka yli hyppäsitte. Olenko
-oikeassa?"
-
-"Kyllä."
-
-Kenraali Antuna katsahti paperiin, joka oli hänen edessään pöydällä.
-"Tuo lätäkkö oli kuusi jalkaa ja neljä tuumaa läpimitaten. Voitteko
-vaatia minun uskovan, että kolotusta sairastava henkilö voisi loikata
-sellaisen matkan?"
-
-Leslie Branch muutti jalkaansa ja kostutti huuliaan, mutta O'Reilly
-kohautti vain kärsimättömästi hartioitaan. "Hyvä kenraali", sanoi hän,
-"ettekö ole milloinkaan potenut kolotusta tahi hermosärkyä? Niinkö?
-No, sittenhän tiedätte, että jomotus on aivan yhtämittainen, eikö
-niin? Mutta nyt on asian laita siten, ettei tautini vaivaa minua juuri
-ollenkaan tässä ilmanalassa, ja sentähden olen täällä."
-
-Kenraali valikoi pöydällä olevien esineiden joukosta keskikokoisen
-pistoolinammuksen, jota hän näytti O'Reillylle kysyen:
-
-"Mitäs tästä sanotte?"
-
-"Mitä tarkoitatte? En ymmärrä kysymystänne."
-
-"Tämä löytyi matkalaukkunne vaatelokerosta." O'Reilly rypisti ensin
-kulmiaan, mutta samassa hänen rohkeat kasvonsa kirkastuivat. "Se on
-varmaankin unohtunut laukkuuni, kun lähdin Matanzasta kolme kuukautta
-sitten."
-
-"Mitä? Matanzastako!" huudahti eräs eversti kiihkeästi. "Mitä teillä
-oli Matanzassa tekemistä?"
-
-Kieroilu oli nyt tarpeetonta, ja Johnnie selosti tarkkaan olonsa
-Matanzassa Carterin tuontiyhtiön edustajana, mainitsi nimiä, osoitteita
-ja tekemiään kauppasopimuksia ja pyysi läsnäolijoita tiedustelemaan
-Matanzasta, oliko hän puhunut totta vai ei.
-
-Muutamiin kuulijoihin puhe epäilemättä vaikutti, mutta hänen nykyisten
-puuhiensa viattomuutta ei kukaan uskonut; näyttipä aivan siltä, että
-tuon julman everstin mielestä oli syytetyn aikaisempi oleskelu Kubassa
-mitä luotettavin todistus tämän kuulumisesta kapinallisten järjestöön.
-Johnnie arvasi, että hänen epäiltiin olevan niitä amerikkalaisia
-insinöörejä, joita huhu kertoi vihollisen palkanneen armeijaansa
-räjähdysaineiden käyttöä ohjaamaan. Häntä koetettiin kiertää
-mahdollisimman viekkaasti laadituilla kysymyksillä ja monimutkaisia
-teknillisiä lauseparsia käyttäen, niin että hän vahingossa sanoisi
-jotakin, joka ilmaisisi hänen oikean ammattinsa ja vahvistaisi
-häneen kohdistuneet epäluulot. Hänen kätensäkin tutkittiin erittäin
-huolellisesti, oliko niissä muutamia varmoja tunnusmerkkejä tahi
-kemiallisten aineiden käsittelyn jättämiä jälkiä, ja vihdoin päätti tuo
-kiihkoisa eversti lopullisesti musertaa O'Reillyn ottamalla pöydältä
-pienen nikkelöidyn esineen, jota hän heilutteli riemuiten tämän silmäin
-edessä.
-
-"Tämä ilveily saa nyt loppua!" jyrisi hän. "Mikä vehje tämä on, häh?"
-
-"Nenäruisku, mikäli minä tiedän. En ole ikinä semmoista tarvinnut."
-
-"Se on minun", sanoi Leslie Branch, mutta eversti ei ollut kuulevinaan.
-
-"Ahaa! Selittäkääs, miten sitä käytetään."
-
-Johnnie teki niin, mutta hänen selityksensä ei saavuttanut vähintäkään
-luottamusta everstin ivallisista hymähdyksistä ja paljonpuhuvista
-eleistä päättäen. "Siinä kuulette!" huudahti tämä kääntyen
-esimieheensä. "Mies valehtelee, niin että nokka heiluu."
-
-Toiset upseerit tarkastelivat uteliaasti tuota harvinaista esinettä
-ja kuiskailivat keskenään ja uskalsipa eräs varovasti koetella sen
-kärkeäkin.
-
-"Mikä tuo esine sitten oikein on?" kysyi kenraali. Nyt oli everstin
-suuri hetki tullut. "Sanon sen heti", alkoi hän vilkaisten
-syrjäkareittain O'Reillyyn. "Tiedän yhtä ja toista mekaniikan
-alalta ja sentähden en uskonut siteeksikään tuon lurjuksen julkeita
-valheita. Tämä" -- hän loi tovereihinsa leimuavan katseen -- "tämä
-esine on minun tietääkseni koje, jolla ruiskutetaan räjähdyselohopeaa
-dynamiittipanoksiin." Huoneessa vallitsi haudan hiljaisuus. Upseerit
-tuijottivat tuohon pikkuiseen ruiskuun hämmästyksestä sanattomina.
-
-"Kuinka sitä käytetään?" äännähti eräs.
-
-"Laite on noita nerokkaita amerikkalaisia keksintöjä, mutta en ole
-sattunut vielä semmoista näkemään. Hyvän järkeni avulla vain ymmärsin
-tähän kätketyn ajatuksen. Onhan selvää, että tämä kärki pistetään
-dynamiittiin, näin, ja painetaan mäntää --" Kenraali Antunalta pääsi
-huikea hätähuuto, ja läiskäyttäen kädet silmilleen hän nousi horjuen
-tuolistaan. Tehdäkseen selityksensä mahdollisimman havainnolliseksi
-oli eversti painanut mäntää sillä seurauksella, että ruiskun sisältö
-sattui suoraan hänen hartaasti kuuntelevan päällikkönsä tarkkaavaisiin
-kasvoihin.
-
-"Silmäni! _Dios mio_! Olen menettänyt näköni ainiaaksi!" huusi onneton
-kenraali hänen alaistensa tuijottaessa häneen kauhun valtaamina.
-Onnettomuuden aiheuttaja kalpeni liidunvalkeaksi ja lysähti tuoliinsa
-kuin halvauksen saanut.
-
-"Lääkäri, sukkelaan!" karjui joku. "Jumalani, miten ajattelemattomasti
-tehty."
-
-"Tämä -- tämä on hirmuista", änkytti toinen. "Se -- se räjähtää pian."
-
-Kaikki syöksähtivät kauemmaksi pöydän luota, mutta Leslie Branch
-nauroi, niin että hän aivan tärisi. Hänen laiha ruumiinsa nytkähteli
-kuin suonenvedossa, kalpeat kasvot olivat punehtuneet ja sinertäviltä
-huulilta kuului sarja hermostuneita hykäyksiä, jotka päättyivät käheään
-ja vinkuvaan köhimiseen. O'Reilly ei ollut milloinkaan ennen nähnyt
-hänen nauravan.
-
-"Sano -- sano niille, että ruiskussa oli vain suolavettä", sai Leslie
-vihdoin vaivoin sanotuksi.
-
-Kun tämä tervetullut huomautus oli käännetty ja kenraali huomannut
-sen todeksi, pääsi kaikilta helpotuksen huokaus, jota seurasi arka
-silmäys everstiin. Tämä oli sangen murheellinen ja saatettuaan itsensä
-ja päällikkönsä naurunalaisiksi hän kätki nyt häpeänsä ottamalla
-kasvoilleen ilmeen, jossa synkkä ja loukattu arvokkuus kuvastui. Oli
-kuitenkin ilmeistä, että hän piti vieläkin näitä amerikkalaisia sangen
-vaarallisina henkilöinä ja oli epäluuloisempi kuin konsanaan.
-
-Tämä välikohtaus keskeytti O'Reillyn kuulustelun ainakin hetkeksi, ja
-huomio kiintyi nyt hänen kumppaniinsa. Branchin kohta oli ilmeisesti
-toivoton. Hän myönsi olevansa sanomalehtimies ja lähettäneensä postitse
-julkaistaviksi aiottuja kirjoituksia, mikä oli jo aivan tarpeeksi
-upseerien ilmeistä ja silmäyksistä päättäen. Näki kaikesta, ettei
-häntä kohtaan aiottu osoittaa vähintäkään sääliä. Mutta hän aiheutti
-täydellisen yllätyksen, kun hän aivan rauhallisesti sanoi olevansa
-Englannin alamainen ja varoitti vangitsijoitaan kohtelemasta häntä
-yhtä hävyttömästi ja ankarasti kuin amerikkalaisia. Hänen sanansa
-vaikuttivat, omituista kyllä, sillä hänen tuomiotaan ei julistettu
-heti, vaan vangit vietiin huoneesta ja käskettiin odottamaan.
-
-Vihdoin sai O'Reilly käskyn tulla kenraalin luo, joka oli aivan
-yksinään tuossa suuressa huoneessa, kun O'Reilly astui sisään.
-
-"Suokaa minulle anteeksi häiriö, jonka olemme teille aiheuttaneet",
-aloitti kenraali.
-
-"Olenko siis vapaa?"
-
-"Olette."
-
-"Minä kiitän."
-
-Kenraalin silmät välähtivät. "En uskonut hetkeäkään tuota puhetta, että
-olette dynamiittimiehiä", lausui hän. "Ei, minulla on omat epäluuloni,
-joita tämä kuulustelu ei ole ikävä kyllä lainkaan kyennyt poistamaan."
-
-"Saanko kysyä, mistä sitten minua oikein epäilette?" Johnnien
-mielenkiinto oli todellakin herännyt.
-
-"Herra O'Reilly", sanoi kenraali painolla ja vakavasti, "uskon teidän
-olevan maalleni paljon vaarallisemman henkilön kuin tusina pommimiehiä.
-Olette kirjailija."
-
-O'Reilly hymyili. "Ovatko kirjailijat niin vaarallista väkeä?"
-
-"Miten milloinkin. Nyt esimerkiksi ovat Yhdysvallat taipuvaiset
-tunnustamaan Kuban kapinan oikeutetuksi, ja välit Espanjan kanssa
-kiristyvät joka päivä; kärsimättömyys kasvaa kummallakin puolella, ja
-kaikkeen ovat syynä vain nuo liioitellut kuvaukset ja ilkeämieliset
-valheet, joita sanomalehdistöllenne täältä käsin syötetään. Olemme
-päättäneet kukistaa tämän kapinan omalla tavallamme emmekä aio
-sietää muukalaisten sekaantumista asioihimme. Sotaa ei käydä
-milloinkaan huvikseen, mutta te sanomalehtimiehet olette kaunistelleet
-verenvuodatuksen, johon kapinalliset ryhtyivät aloittaessaan sodan,
-ja samalla olette vääristelleet syyt, joiden takia Espanjan on
-tukahdutettava tämä mieletön liike, maksoi mitä maksoi. On jo suuri
-vaara tarjona, että sytytätte palon, joka on tätä moninverroin
-hirmuisempi. Ymmärrätte siis mitä tarkoitan, kun sanon, että olette
-paljon vaarallisempi henkilö kuin tusina pommimiehiä. Teidän kynänne
-voi tehdä enemmän vahinkoa ja tuhota enemmän espanjalaisia sotilaita
-kuin kokonainen rykmentti amerikkalaisia pommimiehiä. Englantilainen
-kumppaninne ei salaa tointaan, niin että hänet saattelemme
-Nuevitakseen, jossa hänen on heti mentävä laivaan ja lähdettävä
-saareltamme."
-
-"Ja minun sallitte jäädä?" Johnnie oli todellakin hämmästynyt.
-
-"Toistaiseksi. Niin on virallinen päätökseni, mutta" -- puhujan
-silmät välähtivät omituisesti -- "näin kahden kesken puhuen tahtoisin
-mielelläni varoittaa teitä. Olette urhoollinen ja neuvokas mies --
-sitä ei taida kieltää -- ja toisissa olosuhteissa haluaisin kernaasti
-tutustua teihin lähemmin. Juuri sentähden olen kovin pahoillani, kun
-minun täytyy varoittaa teitä jäämästä Kubaan -- täällä olonne kävisi
-sangen tukalaksi, siitä voitte olla varma. Minua suorastaan harmittaa,
-ettemme voi syyttää teitä mistään; asia olisi ollut silloin paljon
-selvempi. Kysyn sentähden vielä kerran, eikö olisi parempi myöntää,
-että olen arvannut salaisuutenne?"
-
-O'Reillyn hämmästys alkoi muuttua kipenöitseväksi kiukuksi, sillä
-hänestä näytti, että hänen kanssaan vain kujeiltiin. Siitä huolimatta
-hän pudisti päätään ja vastasi tyynesti: "Jos myöntäisin, niin
-valehtelisin, herra kenraali."
-
-Kenraali Antuna huokaisi. "Siinä tapauksessa tarjoaa tulevaisuus vain
-ikävyyksiä meille molemmille."
-
-"Olen siis aina vaarassa tulla uudelleen vangituksi."
-
-"Ei suinkaan. Ymmärtäkää minut oikein, sillä tarkoitan vain teidän
-parastanne. Ette ole voinut olla huomaamatta, että sotilaamme katsovat
-hyvin karsaasti teitä amerikkalaisia, ja onnettomuuksia ei voida
-välttää. Ajatelkaapa, että teille tapahtuisi jotakin. Sille emme voisi
-parhaalla tahdollakaan mitään, ja siinäpä juuri pulma onkin. Te tulitte
-Kubaan nauttiaksenne sen suloisesta ilmanalasta ja haluatte niin ollen
-liikkua mahdollisimman paljon ulkosalla, sehän on selvää. No hyvä! Nyt
-on asian laita siten, että armeijassamme on paljon nuoria alokkaita,
-joista minulla on paljon huolta. He ovat kyllä isänmaanrakkauden
-innostamia kunnon poikia, mutta niin kovin huolimattomia. Hyvästä
-ampumataidosta heillä ei ole aavistustakaan, eivätkä he näy lainkaan
-käsittävän, miten vaarallisia kapistuksia pyssyt ovat. Ampua räiskitään
-aamusta iltaan ja on hyvä, jos neljästäkymmenestä laukauksesta yksi
-osuu maaliin. Minun on täytynyt puuttua asiaan useamman kerran
-päällikkyyteni kaikella ankaruudella. Minun on oikein paha olla, kun
-ajattelen, mitä kaikkea teille voi tapahtua ulkona kuljeskellessanne."
-
-"Huolenpitonne on vallan liikuttava", sanoi O'Reilly kumartaen
-ivallisesti, mutta kenraali Antuna ei ollut äänensävyä huomaavinaan,
-vaan jatkoi viekasteluaan:
-
-"Ajatelkaahan miltä minusta tuntuisi, jos teidät eräänä kauniina
-päivänä löydettäisiin hengettömänä." Puhujan äänessä kuvastui syvä
-tuska. "Millä itseäni puolustaisin ja miten saisin syyllisen selville?"
-
-"Pitämällä minua tarkoin silmällä kuten tähänkin saakka", vastasi
-O'Reilly kuivasti.
-
-"Luonnollisesti olette yötä päivää tarkimman valvonnan alainen ja
-ollakseni täysin varma turvallisuudestanne pyydän teitä sallimaan, että
-joku mieheni saa aina olla läheisyydessänne, minne ikinä menettekin.
-Emme haluaisi päästää teitä hetkeksikään näkyvistämme, ja sentähden
-olisi hyvä, jos sallisitte hänen oleskella kanssanne huoneessannekin
-kotosalla ollessanne. Tosin en luota salapoliiseihimme, sillä he
-ovat mielestäni kovin huolimattomia ja välinpitämättömiä, mutta nämä
-varovaisuustoimenpiteeni vapauttaisivat minut ja maani hallituksen
-syytöksistä ja kaikesta vastuunalaisuudesta, jos teille tapahtuisi
-jokin onnettomuus. Keinoon ryhdyn kuitenkin sangen vastahakoisesti,
-sillä kaikesta huolimatta se olisi omiaan vain jännittämään maittemme
-jo ennestään kireitä välejä. Kuten näette, olen täysin rehellinen
-teitä kohtaan." Kenraali huokaisi. "Toivoisin, että löytäisitte
-toisen ilmanalan, joka olisi kolotuksellenne yhtä edullinen. Silloin
-vierittäisitte raskaan taakan hartioiltani. Antaisin luotettavan
-saattueen seurata teitä Nuevitakseen, josta matka New Yorkiin sujuisi
-hupaisesti hyvän ystävänne herra Branchin keralla." Puhuja vaikeni
-toivehikkaasti ivallisen hymyn väikkyessä hänen huulillaan.
-
-Johnnie ei jaksanut hymyillä vastaan, sillä hänen sydämensä oli
-lyijynraskas. Hän käsitti vastustelun olevan hyödytöntä, sillä hän
-tiesi aivan varmaan, että jääminen Puerto Principeen tämän selvän
-varoituksen jälkeen kävisi kovin vaaralliseksi. Hänet yllättäisi
-jokin onnettomuus, jota hän ei voisi välttää, ja jo tuo kovennettu
-valvontakin tekisi tyhjäksi hänen suunnitelmansa. Hetkisen kuluttua hän
-lausui vakavasti:
-
-"Kiitän hienotunteisuudestanne, herra kenraali. Olen päättänyt
-noudattaa kehoitustanne ja -- lähteä täältä." Kenraali Antunan julmat
-kasvot kirkastuivat ja hypähtäen tuolistaan hän meni O'Reillyn luo
-ja tarttui tämän käsiin; näyttipä hän melkein haluavan syleillä
-tätä. "Kiitän teitä", huudahti hän. "Teette minulle korvaamattoman
-palveluksen. Nyt voin jälleen hengittää. Sallikaa minun tarjota teille
-jotakin -- hienointa Espanjan viiniä ehkä? Eikö? No, sytyttäkää nyt
-ainakin sikaari -- kas tässä Kuban parhaimpia!"
-
-Hänen kiitollisuutensa oli ylitsevuotavainen ja hän vannoi, että
-O'Reilly oli tehnyt hänelle maailman suurimman palveluksen.
-
-"Saatatte minut aivan hämilleni", Vastasi O'Reilly koettaen kestää
-miehuullisesti häviönsä. Mutta hänen mielensä oli niin katkera, ettei
-hän voinut olla lisäämättä: "Jos kirottu tautini uusiintuu, niin
-kenties tapaamme piakkoin jälleen, joko täällä tahi muualla."
-
-"Sitä hupia en tohdi toivoakaan", vastasi kenraali nopeasti. "Mutta
-jos niin kävisi, niin muistakaa, että meillä espanjalaisilla on varma
-kolotuksenparannuskeino. Hiukan vastenmielinen tosin, mutta vaikuttava!
-Vain pieni nikkelipilleri, ja siinä kaikki." Kenraali Antuna hymyili
-niin että hampaat näkyivät. "On toinenkin parannuskeino, joka ei
-ole niin varma, mutta hyvä kylläkin. Olen kokeillut sillä ja minun
-mielestäni se on erinomainen. Pitää juoda paljon kokos-pähkinän maitoa,
-joka näkyy olevan hyvin yleinen lääke täällä Kubassa, mutta edellinen
-keino, jota sanon Espanjan kuuriksi, on paljon tehokkaampi, kuten jo
-huomautin. Olen mielihyvällä huolehtiva, että laivallenne tuodaan suuri
-varasto kokos-pähkinöitä teitä varten. Toivon, että hedelmien vaikutus
-on mitä parhain, ja kun syötte niitä, niin muistelkaa minua."
-
-Kehoitus oli tarpeeton, sillä O'Reilly ajatteli kenraalia koko ajan,
-kun häntä vietiin aamun sarastaessa rautatieasemalle suoraan vaunuun,
-jossa hän istahti penkille Branchia vastapäätä vartijasotilasten
-tunkeutuessa sisään heidän jäljessään. Hän oli toivottoman synkkä ja
-vannoi, ettei hän voisi milloinkaan unhottaa tuota vanhaa ilveilijää
-ivallisine hymyineen. Hän kirosi ja sadatteli muistellessaan noita
-turhaan kuluneita viikkoja ja joutui aivan epätoivoon, kun hän
-ajatteli, miten lähellä hän oli jo ollut päämääräänsä. Missä mahtoi
-Rosa-poloinen nyt olla? Milloin ja miten kävisi saarelle paluu
-mahdolliseksi? Hän jaksoi tuskin voittaa kiusauksen heittäytyä junasta,
-mutta tyyntyi muistaessaan, etteihän Kuba ollut sentään aivan pistinten
-piirittämä. Hän palaisi mahdollisimman pian.
-
-Leslie Branch keskeytti hänen synkät mietteensä kysymällä:
-
-"Paljonko sinulla on rahaa?"
-
-"Ei kymmentä dollaria."
-
-"Sinähän olet rikas. Minut nylki emäntäni putipuhtaaksi. Mutta eikö
-hallituksilla ole tapana kustantaa vieraidensa kotimatka?"
-
-"Epäilemättä."
-
-"Kunhan ostavat minulle piletin ensimmäiseen satamaan, niin en muusta
-välitäkään. Vapaaksi päästyäni koetan jälleen uudestaan. Merimatka
-hirvittää minua kyllä, sillä olisi kaikkein kamalinta tulla mereen
-haudatuksi." Ja Branch alkoi rykiä käheästi.
-
-"Mitä turhia", lohdutteli O'Reilly. "Laivassa voi olla jäätäkin."
-
-"Jäätä!" Branch tuijotti kumppaniinsa suu auki. "No, tuhat tulimmaista!"
-
-Helppous, jolla Kubasta lähtö kävi päinsä, oli täydellinen vastakohta
-vaikeuksille, jotka kohtasivat saarelle saapuvia. Eräs laiva lähti
-Nuevitaksesta saman päivän iltana, jolloin molemmat amerikkalaiset
-saapuivat kaupunkiin, ja heidät vietiin suorinta tietä laivaan.
-Sotilassaattue erosi heistä vasta sitten, kun ankkuri oli nostettu.
-
-O'Reilly katseli tuskallisin silmäyksin etäisyyteen häipyviä valkoisia
-talorivejä, ohikiitäviä mangrove-soita ja kaukaa siintäviä kukkuloita,
-ja kun aavan meren suolainen hengähdys alkoi jäähdytellä hänen
-polttavia ohimoitaan, haki hän hytistään kokos-pähkinöitä täynnä olevan
-korin, jonka kenraali Antuna oli ystävällisesti hänelle varannut, ja
-heitti sen laidan yli mutisten:
-
-"Kolotus oli kuin olikin huono tauti."
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Suuria uutisia!" huudahti Estevan Varona, kun hän eräänä päivänä
-hyppäsi satulasta. "Kävin Yumurissa saakka ja kohtasin tiellä muutamia
-Lacret'n miehiä, jotka kertoivat, että kenraali Campos on eronnut. Hän
-on myöntänyt olevansa voimaton kukistamaan Kubassa riehuvaa kapinaa.
-Mitäs siitä tuumit?"
-
-"Merkitseekö se, että sota loppuu nyt?" kysyi Rosa kiihkeästi.
-
-"Eikö mitä. Hänen sijaansa on tullut toinen -- hän on parhaillaan
-Havannassa -- pieni, musta mies, joka ei milloinkaan hymyile.
-Hänellä on iso nenä ja pitkä leuka ja hän kuuluu pukeutuvan aivan
-mustiin -- oikea juutalaiskoira, kaikesta päättäen. Hänen nimensä
-on Weyler -- Valeriano Weyler, Teneriffan markiisi." Estevan nauroi
-ylenkatseellisesti, ikäänkuin nimi Weyler ei olisi merkinnyt hänelle
-mitään.
-
-"Eihän ole ihmeellistä, ettemme ole kuulleet mitään", sanoi tyttö.
-"Piilottelemme kuin metsän otukset emmekä näe välistä viikkoihin
-ketään. Usein ihmettelenkin, miten O'Reilly lainkaan voi löytää meidät."
-
-"Älä sitä sure", sanoi Estevan rohkaisevasti katsellen samalla
-hyväksyvin silmäyksin uutta majaa ja kasvistarhaa, jonka Evangelina
-oli rohkeasti pannut alulle. "Paikka ei ole niinkään huono, vai mitä?
-Eversti Cobo ei ainakaan löytäisi meitä yhtä helposti kuin viime
-kerralla."
-
-"Cobo!" kuiskasi tyttö väristen. "Hän kummittelee aina unissani."
-
-Estevan synkistyi. "Olen nähnyt hänet useasti, mutta hän on aina
-mahdollisimman varovainen liikkuessaan Yumurin suunnalla. Sanotaan
-hänen päättäneen hävittää koko laakson."
-
-"Niin, hän ei unhota tappiotaan milloinkaan." Estevan ei kertonut
-sisarelleen lähimainkaan kaikkea, mitä hän kuuli ja näki retkillään,
-sillä hän tiesi, että Cobon nimen mainitseminenkin sai tytön kauhusta
-vapisemaan. Hän oli kuitenkin varma, että Rosa tiesi yhtä hyvin kuin
-hänkin, miksi tuo julmuri niin uupumatta vainosi laakson asukkaita
--- heidän yksinäiseen piilopaikkaansa oli saapunut viestejä miehen
-hillittömästä julmuudesta, viestejä, jotka tekivät sisarukset sairaiksi
-pelosta. Huhu kertoi everstin olleen kuolemaisillaan saamansa haavan
-tähden ja vannoneen toinnuttuaan elävältä korventavansa ampiaiset,
-jotka olivat häntä pistäneet. Hän oli vannonut toisiakin valoja, jotka
-karkoittivat öisin unen Estevanin silmistä.
-
-Estevan jumaloi sisartaan ja tämän onni oli hänen korkein päämääränsä.
-Sentähden saattoi jo ajatuskin, että tuo roisto ja murhamies ajoi
-tätä takaa kiukkuisesti kuin haukka kyyhkystä, hänet sanomattomaan
-raivoon. Yhtä katkera oli hänen vihansa Pancho Cuetoa, tuota petturia
-kohtaan, joka oli entisten konnuuksiensa lisäksi usuttanut tämän uuden
-vihollisen heidän jäljilleen, ja koska Rosan turvallisuus ja hänen
-oma kunniansa vaativat, että noiden roistojen täytyi kuolla, oli hän
-päättänyt tuhota nämä tavalla tahi toisella. Vapaaehtoisten päällikön
-kimppuun oli luonnollisesti vaikea käydä, mutta Cueto asui vielä
-kaikessa rauhassa mustuneiden vainioidensa keskellä, ja hänet valitsi
-Estevan ensimmäiseksi uhrikseen.
-
-Cobon nimen mainitseminen oli kääntänyt pojan ajatukset hetkeksi
-muualle, mutta samassa hän havahtui. "Odotapas! Olin aivan unhottaa.
-Katsohan, mitä Lacret'n miehet minulle antoivat." Hän otti taskustaan
-julistuksen, joka oli uuden kenraalin allekirjoittama, ja alkoi lukea.
-Julistus kuului:
-
-"Kaikkien maaseudun asukasten, tahi sellaisten, jotka asuvat kaupunkien
-alueiden ulkopuolella, on kahdeksan vuorokauden kuluessa muutettava
-kaupunkeihin, joihin on sijoitettu sotaväkeä. Henkilöt, jotka eivät
-noudata tätä määräystä, vangitaan kapinallisina."
-
-Juuri tämä epäinhimillinen keskitysmääräys, teko, jolla ei ole
-vertaistaan sotahistoriassa, antoi kenraali Weylerille, joka oli
-tunnetusti raa'an ja julman kansansa oikein tyypillinen edustaja, nimen
-"Weyler teurastaja". Estevan ja Rosa eivät kumpikaan täysin ymmärtäneet
-julistuksen merkitystä, ja kukapa olisi voinutkaan sen tehdä. Olihan
-aivan mahdotonta aavistaa sitä säälimätöntä viattomain ihmisparkojen
-teurastusta, joka nyt alkoi. Kaupunkeihin kerätyt avuttomat miehet,
-naiset ja lapset nääntyivät nälkään, ja lopusta pitivät kulkutaudit
-huolen. Satojentuhansien Kuban asukasten täytyi heittää kotinsa oman
-onnensa nojaan ja sulloutua suojattomiin vankileireihin, joissa
-kolmattasataatuhatta henkeä kuoli nälkään ja tauteihin. Ennen niin
-hedelmällinen maa oli nyt aivan autioksi hävitetty, kukoistavat
-viljelykset muuttuivat vähitellen tuhanharmaiksi, ja hirvein nälänhätä
-kuristi otteeseensa saaren koko länsiosan aina Pinar del Rioon saakka.
-Ja kaiken tämän sanomattoman hädän ja kurjuuden aiheutti juuri tuo
-"Weyler teurastajan" julistus, jota Estevan parhaillaan luki.
-
-"Kahdeksan vuorokautta! Milloin on viimeinen?" kysyi Rosa.
-
-"Siunatkoon, tämähän on jo kahden viikon vanha!" huudahti poika.
-
-"Ammutaanko meidät, jos meidät löydetään?"
-
-"Varmasti! Mutta meitäpä ei löydetä. Menkööt ne tyhmeliinit, jotka
-pelkäävät tuon vanhan korpin vaakkumista, kaupunkeihin; sitä enemmänhän
-meillä on täällä syötävää!" Estevan rutisti paperin palloksi ja heitti
-menemään. "Nyt on aika lähteä Pancho Cueton luo ja saattaa hänet
-tilille konnuuksistaan." Estevanin huoleton käytös rohkaisi Rosaa
-suuresti.
-
-
-
-
-XII.
-
-KAHAKKA.
-
-
-Estevan valmisteli hävitysretkeään Pancho Cueton luo nuoruuden koko
-tarmolla ja innolla. Ensin hän hankki suurella vaivalla dynamiittia
-ja sytytyslankaa ja muutamia litroja paloöljyä, ja sitten hän kutsui
-miehensä koolle ja lähti joukkoineen San Juaniin.
-
-Nyt oli matka La Joyaan pidempi kuin ennen, ja kun seurueen
-jokaisesta jäsenestä oli luvattu palkinto, noudatti Estevan suurinta
-varovaisuutta. Mutta se oli melkein tarpeetonta, sillä seutu oli jo
-aivan autio Weylerin julistuksen johdosta. Kaikkialla oli hiljaista ja
-kuollutta, ja vain puiden latvoissa saattoi huomata jotakin elämää ja
-liikettä, mutta linnutkin näyttivät pelästyneiltä ja masentuneilta.
-Estevanista tuntui niin omituiselta. Oli kuin koko luonto olisi
-surrut. Hän ei nähnyt muita lintuja kuin korppeja ja tummia, kirkuvia
-kottaraisia keltaisine nokkineen. Edempänä leijaili laakson yläpuolella
-paksu savupilvi; siellä polttivat espanjalaiset niiden koteja, jotka
-eivät olleet kyllin nopeasti totelleet keskitysmääräystä.
-
-La Joyassa olivat asukkaat kuitenkin vielä kotona, ja kun tilan oikea
-omistaja saapui iltahämärissä, näkyi asuinrakennuksesta ja muutamista
-ulkohuoneista valoa. Estevan kokosi miehensä, ja hevosten pureskellessa
-ruohoa ja neekerien levätessä ratsastuksen jälkeen hän laittoi kalliin
-panoksensa kuntoon. Oli luultavaa, ajatteli hän, että Cueto oli
-hankkinut taloonsa lujan vartioston, ja kun hän tunsi talon tarkoin, ei
-hän aikonutkaan yrittää murtaa sen tukevaa raudoitettua ovea.
-
-Estevanin näin askarrellessa ulkona oli Pancho Cuetolla sisällä
-vastenmielisiä vieraita. Illan suussa oli kymmenkunta vapaaehtoista
-saapunut äkkiarvaamatta taloon, ja kun Pancho ja heidän everstinsä
-eivät olleet parhaimmat ystävät tuon Yumurin retken jälkeen, pelästyi
-hän henkimenokseen nähdessään miehet, varsinkin kun heidän johtajansa
-osoittautui olevan itse tuo peloittava eversti Cobo.
-
-Eversti oli kertonut tulevansa San Juanista, jossa hän oli ollut
-vangitsemassa asukkaita, jotka eivät olleet totelleet Havannasta
-tullutta määräystä. Etelästä näkyvä savu kohosi kotien raunioista,
-jotka hän oli sytyttänyt tuleen; monta hyvää satoa oli hävitetty, monta
-taloa poltettu ja moni miekkonen oli saanut ansaitun rangaistuksensa;
-sanalla sanoen retki oli onnistunut hyvin, joten eversti oli sangen
-hyvällä tuulella, sillä hän piti semmoisista tehtävistä. Hän oli
-pyytänyt Cuetolta yösijaa itselleen ja joukolleen, josta osa oli jäänyt
-jälkeen ja saapuisi vasta myöhemmin.
-
-Cueto oli toivottanut vieraansa tervetulleeksi, ja neuvottuaan sotilaat
-sokerimyllyn tyhjään varastosuojaan hän luovutti Cobolle talon
-hienoimman huoneen ja haki esille ruokaa, juotavaa ja tupakkaa.
-
-Illallisen jälkeen hän ja eversti valvoivat vielä kauan kahvin ja
-liköörin ääressä, josta viimemainittu tuli yhä paremmalle tuulelle.
-Kävi ilmi, että hän, Cobo, oli vallan ihastunut uuteen ylipäällikköön,
-joka oli aivan hänen mielensä mukainen mies. Tämä Weyler, ennusti
-hän, lopettaisi kapinan käden käänteessä, sillä nyt ei siveltykään
-maitosormin kuten Campoksen aikana tehtiin, mikä menettely oli ollut
-omiaan vain yllyttämään kapinaan. Cobo hyväksyi uudet toimenpiteet
-täydellisesti.
-
-"Tämä maakunta on nyt puhdas kuin luudalla lakaistu, ja Matanza
-on aivan tulvillaan pakolaisia", kertoi hän. "Ne sanovat olevansa
-puolueettomia, mutta ovat kuitenkin vihollisen kätyreitä. Nyt se peli
-loppuu."
-
-"Mutta eikö käy hirveän kalliiksi ruokkia semmoista laumaa?"
-
-"Ruokkikoot itse itsensä. Onko meidän syymme, että meidän täytyy ryhtyä
-tämmöisiin toimenpiteisiin? Ei millään muotoa. Niitä, jotka ovat
-keskitysleireissä, ei meidän tarvitse pelätä, ja maaseudulle jääneet
-ovat pian poimitut." Puhuja otti syvän kulauksen Cueton hienoa likööriä
-ja maiskautti huuliaan. "Tämä 'poimiminen' on juuri tehtävä, joka minua
-miellyttää. Määräaika oli kyllin pitkä, ja nyt emme säästä ketään, ei
-vaimoja eikä lapsiakaan. Miehet ovat pettureita, naiset synnyttävät
-niitä, ja lapset kasvavat ja varttuvat."
-
-Cueto nyökäytti päätään hyväksyvästi. "Tietysti", sanoi hän. "Tämä
-kapinahenki on tarkoin tukahdutettava, tahi muutoin ei täällä voi
-kukaan turvassa elää. Minä esimerkiksi olen ainaisessa pelossa tuon
-nuoren Varona-lurjuksen takia. Toivoakseni ette ole unhottanut häntä?"
-
-"Unhottanutko?" Eversti Cobo hypisteli vasta hiljattain parannutta
-arpea, joka teki hänen inhoittavat kasvonsa entistä rumemmiksi, ja
-kirosi sitten karkeasti. "On vain Jumalan suuri armo, että elän vielä.
-Enkä ole unhottanut tyttöäkään. Hänen on tultava keskitysleiriin muiden
-mukana. Hän ei voi jäädä pois, vaikka poika jäisikin." Cobo nuolaisi
-huultaan. "Odotahan, kunnes olen tehnyt selvän tästä laaksosta. Sitten
-lähden Yumuriin, ja jahdin pitää olla niin ankara ja säälimätön, ettei
-koiraakaan jää henkiin."
-
-Kun puhe oli kääntynyt Rosaan, lörpötteli eversti yhtä ja toista, mistä
-Cueto ymmärsi, että tyttö oli tehnyt everstiin syvän vaikutuksen. Cueto
-oli mielissään, ja kun Cobo vihdoin lähti levolle, oli hän paljon
-paremmalla tuulella kuin vieraan saapuessa. Olihan jo sekin hauskaa,
-että tiesi voivansa nukkua yhden yön turvallisesti. Panchon pelko oli
-aina vain kiihtynyt, eikä hänellä ollut enää mitään rauhaa.
-
-Mutta hänestä tuntui, että hän oli tuskin ummistanut silmiään, kun hän
-havahtui hirmuiseen heilahdukseen ja huomasi olevansa keskilattialla
-tietämättä, oliko hän itse hypännyt vuoteestaan vai oliko hänet
-paiskattu. Siinä vielä ymmällään seisoen hän kuuli Cobon huoneesta
-käsin äänekkään huudon ja useiden jalkojen töminää, ja seuraavassa
-silmänräpäyksessä kiskaistiin hänen ovensa auki. Useiden soihtujen
-valossa hän näki kynnyksellä Estevan Varonan ja joukon ryysyisiä
-neekereitä. Cueto tiesi, että hänen viimeinen hetkensä oli tullut,
-ja kirkaisten kimeästi kauhusta hän sieppasi pistoolin ja laukaisi
-umpimähkään. Samassa olivat hyökkääjät hänen kimpussaan ja parissa
-sekunnissa oli taistelu ratkaistu. Estevan iski häntä kohti kiväärinsä
-perällä, mutta Cueto väisti, joutuen samassa pitkän puukon tielle, joka
-välähti hänen eteensä hämärästä. Huutaen tuskasta ja pelosta hän koetti
-päästä pakoon, mutta liian myöhään. Teräs välähti, ja viimeinen kauhun
-huuto tyrehtyi hänen kurkkuunsa.
-
-"Valelkaa vuode öljyllä ja sytyttäkää tuleen", käski Estevan. "Joutuin
-nyt!" Sitten hän kiiruhti ottamaan selvää, mistä tuo toinen huuto oli
-kuulunut. Etsittyään hetkisen hän löysikin huoneen ja alkoi hakata ovea
-kiväärinsä perällä, mutta hän ehti lyödä vain pari kertaa, kun sisältä
-kuului laukaus ja kuula lävisti oven melkein hänen päänsä kohdalta.
-Samassa puhallettiin jossakin talon ulkopuolella espanjalaisen sotaväen
-hälyytysmerkki.
-
-Nuori Varona ja hänen miehensä eivät viivytelleet silmänräpäystäkään,
-vaan käsittäen vaaran, johon he olivat tietämättään joutuneet, he
-pakenivat talosta niin nopeasti kuin jaloistaan pääsivät. Kysymykset
-olivat tarpeettomat, sillä sokerimyllyltä päin kuului äänekkäitä
-käskyjä ja miesten huutoja hevosilleen. Melun aiheuttajat olivat
-ilmeisesti espanjalaista ratsuväkeä ja toimivat niin nopeasti,
-että sissimme olivat tuskin päässeet satulaan, kun sotilaat olivat
-jo hevosineen heidän kintereillään. Paluutie vainioiden poikki
-oli katkaistu, minkävuoksi Estevan kannusti hevosensa suoraan
-valtamaantiehen yhtyvälle ajotielle huutaen miehiään seuraamaan.
-
-La Joyan luona oli tie noin puolen penikulman pituudelta mahtavien
-palmujen reunustama, joiden varjossa oli päivisin suloisen viileätä ja
-yöllä pimeätä kuin tunnelissa. Lähellä valtamaantietä oli tie puhkaistu
-kapean ja korkean harjanteen läpi, niin että se katosi siinä paikassa
-kokonaan viiniköynnösten peittämien, jyrkkien rinteiden väliin.
-
-Sissit karahduttivat suinpäin tähän palmujen muodostamaan mustaan
-tunneliin ja takaa-ajajat olivat aivan heidän kintereillään ampuen
-hurjasti, sillä he olivat aivan suunniltaan raivosta, kun pakenijat
-eivät olleet kuulevinaankaan heidän pysähdyskäskyjään, mikä on kaikille
-kubalaisille ominaista.
-
-Estevanin joukon pako olisi epäilemättä onnistunut mainiosti, elleivät
-Cobon jälkeenjääneet miehet olisi juuri silloin sattuneet palaamaan
-ryöstöretkiltään; yhteentörmäys tapahtui tuossa ahtaassa solassa, jossa
-tie leikkasi harjanteen. Pakenijat saivat kiittää pimeyttä ja hurjaa
-vauhtiaan siitä, etteivät he heti tuhoutuneet, sillä rinteet olivat
-liian jyrkät hevosten kiivetä ja takaa-ajajien kirkuva joukko oli
-melkein kantapäillä.
-
-Solassa syntyi hirmuinen ähellys ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua
-olivat joukot niin sekaisin, ettei erottanut ystävää vihollisesta,
-vaan jokainen ampui ja huhtoi sokeasti ympärilleen. Tuo rauhallinen
-paikka oli muuttunut äkkiä kuin hornanhenkien pesäksi, josta kuului
-hirmuinen meteli, huutoa, sadattelua ja hevosten tuskallista hirnuntaa.
-Miehet taistelivat seisoallaan ja maassa riuhtoen, suuremmissa
-ryhmissä ja kahden kesken, ja hevoset potkivat ja purivat toisiaan.
-Muutamat taistelijat pysyttelivät satuloissaan ja ottelivat jalustin
-jalustimessa kiinni kiväärin perillä ja pitkillä puukoillaan
-tietämättä, oliko vastassa ystävä vai vihollinen. Toiset ratsastajatta
-jääneet hevoset pyrkivät pakoon ja koettivat siinä tarkoituksessa
-syöksyä rinteitä ylös, mutta vierähtivät aina takaisin potkien
-vimmatusti ympärilleen, ja niiden terävillä nauloilla kengitetyt kaviot
-iskivät hirveämmin kuin vanhanaikaiset sotatapparat. Sokerimyllyltä
-päin kiiruhtavat Cobon miehet kuulivat metakan, ja luullen sissien
-järjestäytyneen vastarintaan he alkoivat pyyhkeillä tietä kiivaalla
-kivääritulella, jonka jälkeen hirmustunut eversti käski miestensä
-hyökätä. He olivat tuokiossa omien toveriensa kimpussa, ja nyt kiihtyi
-taistelu entistä raivokkaammaksi. Espanjalainen iski espanjalaista,
-ja toisistaan eksyneet sissit riehuivat henkensä edestä tuossa
-sanomattomassa sekasorrossa, yksi yhtäällä ja toinen toisaalla.
-
-Estevan eksyi miehistään heti taistelun alussa eikä joutanut heitä
-paljon ajattelemaankaan, sillä hänen kimppuunsa käytiin joka taholta.
-Tilanteen selvittyä hänelle kaikessa hirveydessään ei hän enää
-toivonutkaan pelastuvansa, vaan päätti myydä henkensä mahdollisimman
-kalliisti, mutta jännityksestä huolimatta hänen ajatuksensa toimivat
-täysin kylmästi ja selvästi. Hetkisen riehuttuaan hän muisti Rosan
-ja miten välttämätön hän oli tälle, ja aivan sisarensa takia hän
-alkoi pyrkiä pois taistelupaikalta. Hänellä ei ollut aikaa ladata
-pyssyään, jonka kuumaa piippua hän piteli molemmin käsin, ja katsoen
-ympärilleen hän näki vieressään Asension, joka heilui puukkoineen kuin
-murhanenkeli. Huumaava isku löi hänet samassa melkein pyörryksiin,
-ja välttääkseen potkivia hevosia hän hyppeli sinne ja tänne ja
-läimäytteli pyssynsä perällä kiukkuisesti ympärilleen, milloin vain
-tilaisuus tarjoutui. Hän kompasteli ja lankeili ja sai vihdoin
-käsivarteensa tuiman iskun joko kiväärinperästä tai hevosen kaviosta --
-hän ei tiennyt, kummasta -- ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli
-kontallaan koettaen ryömimällä kiivetä rinnettä ylös päästäkseen tuosta
-hornantuutista. Mutta hänen jäsenensä olivat omituisen voimattomat --
-hän ei ollut milloinkaan tuntenut sellaista -- ja hän oli varma, että
-hän oli haavoittunut. Hän kiipesi kuitenkin kaikin voimin ylöspäin ja
-onnistuikin vihdoin pääsemään kyllin korkealle, mikä häntä itseäänkin
-ihmetytti. Alhaalla tapeltiin vielä yhtä rajusti, ja hän ei voinut
-ymmärtää, miksi espanjalaiset nyt tappoivat toisiaan, kun hänen
-miehensä olivat jo kaikki kaatuneet tahi kuolettavasti haavoittuneet.
-Tuo näytti hänestä kovin oudolta ja antoi hänelle paljon päänvaivaa.
-
-Vihdoin hän pääsi harjanteen laelle ja nousi seisomaan palmunrunkoon
-nojaten. Toinen käsi oli aivan hervoton, ja hän huomasi sitä hetkisen
-tunnusteltuaan, että se oli poikki. Haavoja oli useampia, joista vuoti
-runsaasti verta, mutta hän saattoi kuitenkin jotenkuten kävellä.
-
-Hän olisi tahtonut nähdä, miten taistelu päättyi, mutta muistaessaan,
-että Rosa odotti häntä, hän poistui paikalta palaneiden
-sokeriruokoviljelysten poikki hoiperrellen. Yö oli nyt valoisampi kuin
-äsken, mikä seikka ensin hämmästytti häntä suuresti, mutta sitten
-hän huomasi, että talo oli ilmitulessa. Kirkkaat liekit purkautuivat
-ikkunoista valaisten kauas, ja Estevan naurahti kaameasti muistaessaan
-Cueton.
-
-Hervottomuus katosi vähitellen hänen ruumiistaan sitä mukaa kuin hän
-kiiruhti eteenpäin, ja ennen pitkää hän alkoi tuntea polttavia tuskia
-käsivarressa ja koko ruumiissaan. Hän oli niin sairas, että hän luuli
-kuolevansa, ja tuo vasen käsikin retkotti ja heilui aina tiellä hänen
-kävellessään. Hän kaatui monta kertaa, mutta vaistomainen tietoisuus,
-että Rosa tarvitsi häntä, sai hänet nousemaan ja pakotti eteenpäin.
-
-Jonkun ajan kuluttua hän huomasi joutuneensa eräälle metsätielle, ja
-sitten hän kulki jälleen vainioiden ja viljeltyjen seutujen poikki.
-Sallimus johdatti vihdoin hänet pienelle purolle, joka lirisi erään
-kuivuneen joen uomassa, ja istahtaen kivelle hän joi ahnaasti ammentaen
-vettä kädellään. Meni kauan, ennenkuin jano oli sammutettu, ja vielä
-kauemmin, ennenkuin hän jaksoi jälleen lähteä liikkeelle. Vihdoin
-alkoi päivä koittaa, ja luonto heräsi. Hän pysähtyi useamman kerran
-kuulemaan, mikä metsässä huusi, mutta tunsi samassa oman äänensä.
-
-Aurinko nousi yhä korkeammalle ja helle kävi vihdoin niin rasittavaksi,
-että Estevanin silmissä alkoi kaikki lainehtia, ja koko luonto muuttui
-niin oudon ja kummallisen näköiseksi. Hän etsi vettä kaikkialta, mutta
-turhaan. Jatkuva pouta oli kuivannut joet ja purot, paahtanut maat ja
-metsät ruskeiksi ja kuumentanut kivet niin, että ne melkein hehkuivat.
-Sitä saattoi tuskin uskoa, mutta se on kuitenkin totta.
-
-Estevan päätteli olevansa kodin lähellä, sillä hän oli vaeltanut
-päiviä -- vuosiakin. Seutu oli kuitenkin aivan outo, ja tietä, jota
-hän kulki, ei hän ollut milloinkaan ennen nähnyt. Mutta se ei ollut
-vielä mitään. Hän tiesi kulkevansa länttä kohti, mutta nouseva aurinko
-paistoi häntä suoraan kasvoihin. Siitä hän jo huomasi, että maailma
-oli mennyt vallan sekaisin. Hän muisti hämärästi jotakin tapahtuneen,
-mutta mitä se oli, siitä hän ei päässyt selville. Jotakin hirveän
-voimakasta ja väkivaltaista sen oli täytynyt olla, koska se oli pannut
-maan pyörimään toisin päin. Hän oli aivan varma, että maa pyöri väärään
-suuntaan; tunsihan hän jaloissaankin aivan selvästi, miten se mennä
-huristi. Oliko sitten ihmeellistä, että matka oli pitkä? Hänestä tuntui
-niinkuin hän olisi polkenut suunnatonta polkuratasta tahi pysytellyt
-nuorallatanssijan tavoin vinhaa vauhtia pyörivän jättiläispallon
-päällä. Sittenhän oli selvintä pysähtyä ja antaa maailman pyörähtää sen
-verran, että hän tulisi kohtaan, jossa Rosa häntä odotti. Hän mietti
-asiaa hetkisen oikein tosissaan, mutta huomasi sitten ajatustensa
-järjettömyyden. Hän oli varmaankin hulluksi tulemaisillaan. Joka
-tapauksessa oli välttämätöntä, että hän käveli, kunnes hän pääsi tuon
-suuren polkurattaan sille puolapuulle, jolla Rosa oli.
-
-Mutta tuli hetki, jolloin hän ei enää jaksanutkaan kävellä. Hän koetti
-kolmesti, mutta lysähti joka kerta polvilleen, ja maa hänen allansa
-tuntui pyörivän yhä vinhemmin ja uhkasi sinkauttaa hänet avaruuteen.
-Tunne oli kaamea, ja heittäytyen pitkälleen hän iskeytyi kynsin ja
-hampain maan kamaraan kiinni itkien pelosta ja uupumuksesta. Hän tiesi
-Rosan olevan seuraavalla puolapuulla, ja hän huusi saamatta kuitenkaan
-mitään vastausta eikä hän tohtinut ryömiä eteenpäin, sillä hän tunsi
-otteensa heltiävän. Sormet luistivat -- hän tunsi sen selvästi -- ja
-hänen tuskansa oli sanoinkuvaamaton. Hän kokosi viimeiset voimansa,
-mutta ei jaksanut korjata otettaan, ja kun sormet vihdoin oikenivat,
-tunsi hän lennähtävänsä kiivaasti pyörähdellen avaruuden äärettömään
-tyhjyyteen. Viimeiseen saakka hän ajatteli sisartaan, joka ei saisi
-milloinkaan tietää, miten väsymättömästi hänen veljensä oli viimeiseen
-saakka koettanut päästä hänen luokseen.
-
-
-
-
-XIII.
-
-PAKO.
-
-
-Asensio saapui kotiin myöhään taistelun jälkeisenä päivänä. Rosa ja
-Evangelina, jotka olivat suuresti peloissaan miesten viipymisen tähden,
-kuulivat hänen huutavan heille metsästä, jossa hän vielä piilotteli,
-ja he aavistivat pahinta. Hän oli aseeton, ryvettynyt ja verissään,
-joten selitykset olivat melkein tarpeettomat. Pelastuttuaan tuosta
-kuoleman solasta kuin ihmeen kautta hän oli kulkenut jalkaisin vuorten
-yli. Kumppaneistaan hän ei tiennyt mitään, ja Estevania mainitessaan
-hän huusi ääneen tuskasta ja löi rintaansa. Hän oli väsynyt ja kuumeen
-heikontama ja hänen kuvauksensa tuosta yöllisestä ottelusta oli niin
-räikeä ja liioiteltu, että Rosa melkein pyörtyi kauhusta.
-
-Tyttö kuunteli hengähtämättä neekerin kertomusta, miten he olivat
-joutuneet taisteluun ja kuinka sanomattoman urhoollisesti hän oli
-pitänyt puoliaan aina siihen saakka, jolloin hän oli sattumalta
-päässyt livahtamaan solasta ja kätkeytynyt tien viereen ruohikkoon.
-Levähdettyään hiukan hän oli ryöminyt erään muurin juurella kasvavaan
-tiheään pensaikkoon, jossa hän oli lymynnyt taistelun loppuun saakka.
-Espanjalaiset olivat vihdoin huomanneet erehdyksensä ja tauonneet
-peittoamasta toisiaan, ja hän oli kuullut eversti Cobon kiroilevan
-niin hirvittävästi, että tämän omat miehet olivat lopulta ruvenneet
-siunailemaan. Sitten hän oli hiipinyt valtamaantien poikki ja
-piilotellut metsissä päivänkoittoon saakka, mistä asti hän oli kulkenut
-kertaakaan pysähtymättä päästäkseen kotiin kuolemaan.
-
-Rosa kuuli selostuksen vain osittain, sillä kauhu oli hänet kokonaan
-lamauttanut; verikin tuntui hyytyneen hänen sydämeensä. Hänen
-tuskansa oli niin valtaava, että kyyneleetkin jähmettyivät, ennenkuin
-ne kerkesivät kohota hänen silmiinsä, ja se jäykisti hänen koko
-olemuksensa. Hän vain tuijotti eteensä tummissa silmissään lasimainen
-katse ja vaalenneet huulet hiukan raollaan. Samassa kaikki pimeni hänen
-ympärillään ja hän tuli tuntoihinsa vasta monta tuntia myöhemmin,
-jolloin hän huomasi makaavansa kurjalla vuoteellaan Evangelinan
-kumartuessa hänen puoleensa. Hän oli ollut tiedoton koko illan ja yön,
-ja vasta aamupuoleen alkoi hänen tajuntansa vähitellen palata.
-
-Evangelina oli aivan suunniltaan; hän pelkäsi suojattinsa menettävän
-järkensä pelosta ja surusta. Mutta Rosa oli nuori ja erittäin vahva
-voimiltaan, vaikka hän olikin hento varreltaan, ja kykeni kestämään
-koviakin koettelemuksia ja kärsimyksiä. Oli aivan suuri arvoitus,
-miten hän jaksoi elää ensimmäiset seuraavat päivät -- päivät, jolloin
-hän ei tehnyt muuta kuin rukoili joka hetki, että hän saisi kuolla.
-Ja mitä tuskia hän tunsikaan, kun hän vihdoin huomasi voivansa itkeä
-ja kyynelöidä! Hänen ja Estevanin väliset siteet olivat olleet
-lujemmat kuin tavallisesti sisarusten välillä; Estevan oli ollut kuin
-hänen toinen minänsä, johon Rosa oli kohdistanut kaiken rakkautensa
-ja joka oli ollut Rosan ainoa ilo ja ylpeys. He eivät olleet
-milloinkaan riidelleet eikä kumpikaan muistanut, että he olisivat
-sanoneet toisilleen pahaa sanaa. Heidän keskinäinen ymmärryksensä oli
-päinvastoin aina ollut suorastaan yliluonnollinen, ja jos toiselta oli
-puuttunut jotakin, ei toisen uhrautuvaisuudella ollut mitään rajaa.
-Estevanin menetys erotti tytön sielun ja sydämen, ja Rosa tunsi, ettei
-hän voisi elää ilman Estevania. Samalla tunnilla maailmaan syntyneinä
-ja äitinsä kuolintuskien yhteenliittäminä olivat Estevan ja Rosa samaa
-lihaa ja verta, ja heidän henkensäkin oli sama. Sama elämänlähde oli
-pannut heidän sydämensä sykkimään ja sama henki elävöitti heidät.
-Toinen ei ollut milloinkaan sairastanut toisen tuntematta samoja
-oireita, ja jos toinen oli ollut iloinen tahi surullinen, oli toisen
-laita ollut aivan samoin. Tämmöiset tapaukset eivät ole harvinaiset, ja
-toisiinsa niin läheisesti kiintyneiden henkilöiden erottaminen on usein
-sangen vaarallista.
-
-Rosan elämään oli kuitenkin tunkeutunut jotakin, jota hän ei
-voinut veljelleen jakaa, nimittäin hänen rakkautensa O'Reillyyn.
-Espanjalaissyntyinen nainen ei tavallisesti leiki rakkaudella, vaan hän
-ottaa sen heti vakavalta kannalta, kun se syttyy hänen sydämessään,
-vaikka se olisikin tuommoinen ensi lemmen hurma vain, josta vanhemmat
-ja ajattelevammat ihmiset niin paljon saarnailevat. Niin oli Rosa
-Varonankin laita. Olivatpa hänen ensimmäiset tunteensa tuota
-irlantilais-amerikkalaista kohtaan olleet kuinka häilyväiset hyvänsä,
-olivat ne syventyneet kiihkeäksi varmuudeksi kaipauksen ja kärsimysten
-kovassa koulussa. Kuten vanhan ajan viisaat miehet, jotka pakenivat
-erämaiden yksinäisyyteen totuuden suurta arvoitusta miettimään, oli
-Rosakin yksinäisyydessään saanut selville sydämensä salaisuudet. Nyt
-äärimmäisen hädän hetkinä oli O'Reillyn muisteleminen paras lääke. Tuo
-suuri ikävä ja varma usko rakastetun paluuseen pitivät tytön toivon
-vireillä ja auttoivat hänet paranemaan.
-
-Ja vihdoin valkeni päivä, jolloin hänen päänsä oli selvä ja hän jaksoi
-käydä majan ympäri. Mutta hän oli vain varjo entisestään, ja hän puhui
-vain harvoin eikä nauranut milloinkaan, ei edes hymyillytkään. Hän
-saattoi istua tunneittain samassa paikassa etäisyyteen tuijottaen, ja
-tuntiessaan poskiensa kostuvan kyynelistä hän hämmästyi, sillä hän
-luuli jo kauan sitten viimeiset vuodattaneensa.
-
-Asensio parani myöskin, ja hänessä oli myös tapahtunut surullinen
-muutos. Sotilaallisesta reippaudesta ja rohkeudesta ei ollut
-jälkeäkään; hän pelkäsi espanjalaisia ja kertomukset näiden
-julmuuksista saivat hänet kauhusta vapisemaan.
-
-Niihin aikoihin saapui Cobo Yumuriin, ja tuo jo ennestään autio
-laakso oli pian reunojaan myöten täynnä palavien viljelysten ja
-talojen savua, jonka läpi aurinko häämötti kuin suuri kuparikilpi.
-Pakolaiset tunkeutuivat yhä kauemmaksi vuoristoon, ja eräänä päivänä
-sanoi Asensio, että heidänkin oli lähdettävä. Niin he kokosivat vähät
-tavaransa, jotka he jaksoivat kantaa selässään, ja lähtivät pakoon
-pysähtyen vasta Pan de Matanzan harjanteen louhikkoiselle rinteelle,
-johon he kyhäsivät majan itselleen. Elintarvekysymys oli vaikeampi kuin
-ennen konsanaan ja antoi heille paljon miettimisen aihetta.
-
-Asensio ei olisi muutosta suuriakaan välittänyt, jos hän olisi ollut
-yksin, sillä metsässä oli paljon villejä hedelmiä ja maat, jotka olivat
-sattumalta säästyneet espanjalaisten hävitykseltä, olivat täynnä
-kaikenlaisia mehuisia juuriksia, joilla hänenlaisensa vaatimaton
-luonnonihminen olisi tullut hyvin toimeen. Mutta kun hänellä oli nyt
-kaksi naista huolehdittavanaan, joista toinen oli hento kuin kedon
-kukkanen, oli elintarvekysymys Asension mielestä äärimmäisen vaikea ja
-kävi päivä päivältä yhä pulmallisemmaksi, sillä metsissä piileskeli
-muitakin pakolaisia, ja sitäpaitsi kulki kaikkialla espanjalaisia
-partiojoukkoja, joilla oli käsky hävittää kaikki, mikä voisi kelvata
-ihmisravinnoksi. Eläimet surmattiin ja niiden ruumiit jätettiin
-mätänemään, hedelmäpuut kaadettiin ja viljat poltettiin pelloille.
-Weylerin suunnitelmaa maan rauhoittamiseksi toteutettiin kaikessa
-kamaluudessaan, ja nälkä ajoi vähitellen viimeisetkin vastustelijat
-hänen verkkoonsa. Ryöstelevät partiojoukot hävittivät sillä aikaa
-kaikki suurimmat ja sitkeimmät perheet, joiden piilopaikat he
-vähitellen löysivät.
-
-Harjanne, jonka suojassa nyt kymmeniä nälkiintyneitä pakolaisia
-piileskeli, oli nimeltään _Pan de Matanza_, kuten jo sanoimme, eli
-"Leipä-Matanza", minkä nimen se oli saanut sentähden, että sen huippu
-oli tarkalleen suuren limpun näköinen, mutta nyt oli tuo nimi kuin
-kohtalon julminta ivaa noita ihmis-parkoja kohtaan. Leipää! Rosa
-Varona ei muistanut enää, milloin hän oli viimeksi maistanut sellaista
-herkkua. Raaka, sokeriruoko, kokospähkinät, mauttomat juuret ja
-palmunlatvojen ydin olivat hänen ravintonaan, eikä hän suinkaan voinut
-hyvin. Hänellä oli aina enemmän tahi vähemmän nälkä. Vaatteet olivat
-kuluneet rääsyiksi ja hän värisi vilusta yöt läpeensä, jotka olivat
-kylmät ja pitkät. Rosa näki itsessään tapahtuneen muutoksen vain
-katselemalla kuvaansa lähteen kalvossa, josta he noutivat vettä, ja
-nähdessään olevansa kovin laiha hän arveli poskiensakin punan kokonaan
-kalvenneen, mikä seikka sai hänet sangen murheelliseksi O'Reillyn
-tähden.
-
-Ajan oloon alkoi Asensio puhella vankileiriin lähdöstä. Hehän
-nääntyivät vähitellen nälkään, sanoi hän, ja Rosa oli ennestään sairas.
-Sitäpaitsi he olivat aina vaarassa tulla huomatuiksi. Oli parempi mennä
-niin kauan kuin he jaksoivat kuin menehtyä metsään hitaasti, mutta
-varmasti. Hän oli kuullut, että Matanzassa oli kaksikymmentätuhatta
-pakolaista. Sellaiseen joukkoon he voisivat helposti piiloutua; ainakin
-heidät ruokittaisiin toisten mukana.
-
-Kukaan ei ollut Asensiolle kertonut, ettei hallitus antanut
-pakolaisille naulaakaan jauhoja tahi vähintäkään suojaa pään päälle; he
-saivat huolehtia itsestään.
-
-Evangelina vastusti ensin jyrkästi selittäen, ettei Rosa pääsisi
-milloinkaan kaupunkiin niin kauan kuin nuo roistomaiset ratsumiehet
-vartioivat teitä. Mutta hänen miehensä ei hellittänyt. Rosa ei ottanut
-neuvotteluihin osaa, sillä hänestä oli samantekevä, menikö hän vai ei.
-
-Mutta kurjuus lamauttaa ja Evangelinan rohkeus alkoi pettää. Hän alkoi
-valmistella Rosaa. Kooten yrttejä ja lehtiä hän keitti niistä tummaa
-väriä, jolla hän värjäsi tytön kasvot ja koko ruumiin, ja sitten hän
-kietoi lehdistä suuren kyttyrän tämän selkään, niin että tyttö tuli
-aivan muodottomaksi. Tukeva sauva, johon Rosa liikkuessaan nojasi,
-täydensi muutoksen.
-
-Lähdön edellisenä iltana Rosa Varona rukoili kauan ja kiihkeästi,
-vähemmän itsensä, mutta sitä enemmän noiden kahden neekerin edestä,
-jotka olivat saaneet kärsiä niin paljon hänen tähtensä. Hän rukoili
-myöskin, ettei O'Reilly tulisi liian myöhään.
-
-
-
-
-XIV.
-
-NAINEN, JOLLA OLI TEHTÄVÄ
-
-
-Saavuttuaan New Yorkiin O'Reilly soitti heti Felipe Alvaradolle ja
-kertoi, miten nolosti hänen Kuban matkansa oli loppunut.
-
-"Sitähän minä pelkäsin", vastasi tohtori. "Olipa onni, että
-selviydyitte hengissä jupakasta."
-
-"Mutta minä yritän heti uudestaan."
-
-"Tietysti, mutta oletteko tuuminut, miten?"
-
-"En vielä. Mutta ettekö tahtoisi puhua puolestani Kuban seuralle? Sehän
-huolehtii aselähetyksistä kapinallisille, ja minä voisin ehkä päästä
-saarelle lyöttäytymällä salakuljettajien sakkiin."
-
-"Hm -- voisihan sitäkin ajatella." Alvarado oli hetkisen vaiti ja
-jatkoi sitten: "Tulkaa tänään luokseni illalliselle, niin saamme
-keskustella rauhassa. Ikävöin uutisia ja haluan mielelläni esittää
-teidät eräälle vanhalle ystävälleni, joka on luvannut tulla
-minua tervehtimään tänään. Norinen mielestäkin on asianne sangen
-mielenkiintoinen."
-
-"'Norinen'? Onko kysymyksessä oleva henkilö nainen?"
-
-"Nainenpa hyvinkin ja päälle päätteeksi sangen harvinainen nainen.
-Hän on uhrannut paljon asiamme hyväksi, ja minä toivon, että tulette
-tuntemaan hänet."
-
-"Kiitos, kiitos, mutta minulla ei ole muuttaa toista pukua ylleni, ja
-näissä en oikein ilkeä esiintyä."
-
-"Mitä vaatteista!" nauroi tohtori. "Oma pukuvarastoakin on sangen
-puutteellinen, sillä olen jaellut tarvitseville maanmiehilleni kaikki,
-mitä minulta on suinkin liiennyt. Illallinenkin, jonka tarjoan, on
-sangen vaatimaton, sillä jokainen liika dollari menee samaa tietä kuin
-liiat housunikin. Syömme vain vaatimattoman 'rakkauden aterian'. Tulkaa
-sitten lyönnilleen kello seitsemän. Näkemiin."
-
-"Vai on sinut pyydetty illalliselle, sinä onnen poika", sanoi Leslie
-Branch, kun hän kuuli kutsusta. "Ja saatpa vielä kohdata erään
-hyväntekeväisyyttä harjoittavan vanhan tädinkin! Ha, ha! Kenties hän
-tarjoutuu ottamaan sinut ottopojakseen, jos oikein hyvin käy!"
-
-"Toivon, että sinä tarjoutuisit lainaamaan minulle puhtaan paidan."
-
-"Sepä tietty", myöntyi toinen heti. "Puetan sinut ainoaani, mutta
-pidäkin sitä siististi. Varo kalvosimia -- vähinkin varomattomuus
-lihalientä hörppiessäsi voi turmella meidän tulevaisuutemme.
-Ymmärräthän, että tämän illallisen jälkeinen ateriamme voi olla vain
-sen varassa, onko tämän paidan puhtaus moitteeton?" Branch avasi
-matkalaukkunsa ja otti esille kubalaiseen sanomalehteen käärityn
-jäykäksi silitetyn paidan. Hän katseli ihaillen sen valkoista
-rintamusta ja mutisi: "Kaunis kappale, vai mitä?" Samassa hänet
-tapasi peloittava yskänkohtaus, joka oli aivan tukehduttaa hänet.
-Levähdettyään hetkisen hän jatkoi entiseen tapaan: "Sanon sinulle vielä
-kerran juhlallisesti, että tämä tahraton rintamus on ainoa linnamme
-ja varustuksemme tulevaisuuden varalle. Kustantajat ovat niin kirotun
-turhanpäiväisiä, ja pieninkin tahra voisi turmella kaikki. Mutta
-onneksi ovat tiedot Kuban sodasta sangen haluttuja, ja niitä minulla on
-yllin kyllin: olen taistellut juoksuhaudoissa ja kuunnellut tykkien ja
-kanisterien --"
-
-"Kartessien, tarkoittanet?" nauroi O'Reilly.
-
-"Aivan oikein. Mikäpä ne kaikki oudot nimet muistaa. Kirjoittelen
-kaikki omasta päästäni, ja kun ainakin tiedän, miltä taistelun pitää
-näyttää ja tuntua, olen varma, että jokainen uusi ajatus synnyttää heti
-toisen. Sommittelen semmoisia sotakuvauksia, että lukijat tukehtuvat
-jännityksestä. Ja kukapa voisi kirjoitelmiani valheeksikaan väittää?"
-
-O'Reilly katsoi puhujaan hyväksyvästi. Kotimatkalla hän oli oppinut
-pitämään Leslie Branchista, sillä hän oli huomannut, että tämän
-luonteenlaatu oli kaikessa erikoisuudessaan sangen miellyttävä. Yleensä
-oli Branch katkera, ärtyinen ja synkkä, mutta kun vastoinkäymiset
-uhkasivat kokonaan nujertaa hänet, reipastui hän ihmeellisesti.
-Näytti aivan siltä kuin uhkaavat onnettomuudet olisivat kiihoittaneet
-hänet jonkinlaiseen vaistomaiseen automaattiseen toimintaan niiden
-torjumiseksi. Kun ystävykset lähtivät Kubasta, oli heidän tilanteensa
-kylläkin tukala; rahaa ei ollut ja tuo heikkorintainen Branch tiesi nyt
-joutuvansa mahdollisimman sopimattomaan ilmanalaan, mutta päästyään
-merelle oli hän unhottanut murjottamisensa ja hämmästytti kumppaniaan
-taukoamattomalla hilpeydellään. O'Reilly oli nytkin aivan ymmällä:
-hän ei päässyt selville, oliko miehen huolettomuus kylmää rohkeutta
-vaiko toivotonta välinpitämättömyyttä. Mutta oli miten oli, vaikutus
-oli sangen miellyttävä. Ja kun Leslie hyväntahtoisesti hymyillen
-tarjosi hänelle puolet tuloista, jotka hän toivoi ansaitsevansa
-sanomalehtikirjoituksillaan, lujittui O'Reillyn mieltymys häneen
-hartaaksi ystävyydeksi. O'Reilly saattoi siten palata Kubaan heti
-ensimmäisen tilaisuuden sattuessa. Mutta samalla Branchin huolettomuus
-vaivasi häntä; sehän saattoi yhtä hyvin merkitä, että mies oli
-sairaampi kuin hän tahtoi myöntääkään.
-
-O'Reilly tuli tohtori Alvaradon luo jo hiukan ennen määräaikaa
-saadakseen puhella tämän kanssa hetkisen kahden kesken.
-
-"Olen ollut Enriquezin puheilla", kertoi hän tohtorille, "mutta hän
-ei luvannut panna kortta ristiin puolestani. Hän sanoi tarjokkaita
-olevan lukemattomia, ja kun vetosin Rosaan, kertoi hän, että Kubassa
-on tuhansia naisia, joiden tilanne on aivan yhtä kurja, mikä voi olla
-kylläkin totta, eipä sillä. Hän sanoi vielä, että nyt täytyi kaikkien
-yksityisten harrastusten väistyä."
-
-"Niinpä niin", myönteli tohtori. "Täällä kerrotaan hirveitä juttuja
-kurjuudesta, jonka keskitysmääräykset ovat aiheuttaneet. Minä -- minä
-en voi uskoa huhujen puhuvan totta."
-
-"Totta joka sana", vastasi O'Reilly kiihkeästi, "ja sentähden minun
-täytyy siekailematta palata sinne."
-
-"Naisella, joka tulee luokseni tänään, on suuri vaikutusvalta
-Enriqueziin -- muistattehan, että sanoin hänen uhranneen paljon asiamme
-hyväksi. Kenties hän voi auttaa teitä."
-
-"Pyydän teitä puhumaan puolestani. Kuka hän on?"
-
-"Eräs sairaanhoitajatar vain --"
-
-"Sairaanhoitajatar!" O'Reillyn silmät suurenivat. "Sairaanhoitajatar,
-jolla on _rahoja_. Semmoisia en luullut olevankaan."
-
-"En minäkään. Ne ovat vielä harvinaisempia kuin rikkaat lääkärit",
-vastasi tohtori Alvarado. "Mutta sairaidenhoito on neiti Evansin
-elämäntehtävä, näettekös. Hän on noita harvoja rikkaita naisia, joilla
-on todelliset ihanteet ja jotka elävät niiden hyväksi."
-
-"Hänellä on siis jokin 'harrastus'!" Johnnie ajatteli hengessään
-pakanalähetystä, ja hänen mielenkiintonsa tohtori Alvaradon toista
-vierasta kohtaan laimeni äkkiä. Hänen äänensävynsäkin oli ilmaissut
-sen. Samassa ovikello kilahti, ja tohtori riensi avaamaan ehtimättä
-vastata hänen huomautukseensa.
-
-O'Reilly oli tavannut useita naisia, joilla oli ihanteensa,
-elämäntehtävänsä ja päämääränsä, ja käsitys, jonka hän oli saanut
-heistä, ei ollut lainkaan edullinen. Hän oli aina todennut, että
-naiset, joilla oli jokin "elämäntehtävä", olivat sangen väsyttäviä.
-Tämä tohtori Alvaradon tuttava oli harvinainen vain siinä suhteessa,
-että elämäntehtävän valinta oli osunut tähän armeliaisuustyön
-tavallista harvinaisempaan puoleen. Rikkaankin naisen ajanvietteenä
-oli sairaidenhoito O'Reillyn mielestä kaikkea muuta kuin miellyttävää.
-Neiti Evans oli varmaankin pitkä vanhanpuoleinen nainen ja litteä
-kuin lauta, täynnä mahdottomia suunnitelmia kansan alempien kerrosten
-valistamiseksi. O'Reilly oli varma, että hänen täytyisi kuunnella koko
-ajan pitkiä selostuksia ja kuvauksia neidin työmailta, ja saisipa vielä
-nuhteitakin välinpitämättömyydestään kärsiviä kohtaan. Johnnie oli
-liian köyhä ollakseen armelias, ja hänellä oli tällä haavaa kylliksi
-tekemistä omien asioiden selvittelyssä voidakseen välittää rahtuakaan
-"syvien rivien" hädästä.
-
-Tohtori Alvaradon vieras oli siis eräs neiti, mikä todennäköisesti
-merkitsi, että hänellä oli suuret silmälasit ja kotona kissa.
-
-Eteisestä kuuluva helähtelevä nauru keskeytti hänen mietteensä, ja
-hetkistä myöhemmin tohtori Alvarado esitteli hänet eräälle nuorelle
-naiselle, joka oli kaikkien hänen ennakkopäätelmiensä niin täydellinen
-vastakohta, että O'Reilly aivan hämmentyi. Hän huomasi tuijottavansa
-säihkyviin, harmaisiin silmiin, joiden katse oli miellyttävän rohkea,
-ja tunsi kättään puristettavan melkein miehekkään lujasti. Tämä
-täydellinen yllätys päättyi heti johtopäätökseen, että neiti Evans oli
-melkein viehättävin olento mitä hän oli milloinkaan nähnyt, henkilö,
-jonka seurassa ei kenenkään nuoren miehen voisi tulla ikävä. Jos neiti
-Evansilla oli kissa, niin sen täytyi olla hienointa persialaista rotua,
-jota kannatti pitää, päätteli Johnnie. Tyttö oli tuonut huoneeseen
-sähköistä vilkkautta, raikkaan tuulahduksen, jota oli melkein mahdoton
-kuvata. Silmät olivat hymyilevät ja nerokkaat, ja hampaat, jotka
-näkyivät aina kun hän hymyili ystävällistä ja teeskentelemätöntä
-hymyään, olivat terveet ja hohtavan valkoiset. Hänen koko olemuksensa
-uhkui terveyttä ja nuoruuden hurmaavaa luontevuutta, niin ettei
-O'Reilly voinut tehdä muuta kuin soperrellen ilmaista mielihyvänsä
-esittelyn johdosta. Sisimmässään hän kirosi synkästi äskeiset hullut
-mietteensä. Hän huomasi myöskin, miten suuresti kohtaus huvitti tohtori
-Alvaradoa, ja se vain lisäsi hänen hämminkiään.
-
-"Tohtori on kertonut minulle kaikki", sanoi neiti Evans Johnnielle
-olkansa yli irroittaessaan käsineensä ja pienen pukevan hattunsa. "Olen
-aivan menehtymäisilläni kiihkosta saada kuulla, mitä teille tapahtui
-matkallanne."
-
-"Samoin minäkin", tunnusti Alvarado. "Tehän tiedätte, että herra
-O'Reilly on tavannut veljeni."
-
-"Teidän miesten täytyy nyt puhella niin vapaasti kuin ei minua
-olisikaan. En keskeytä paitsi kun huudan _vivas_ tahi _caramba_ tahi --
-onko espanjan kielessä muita naisellisia huudahduksia?"
-
-"Paljonkin", lausui Johnnie, "mutta minä koetan aina käyttää vain
-englantilaisia voimasanoja."
-
-Alvarado laski kätensä sydämellisesti neiti Evansin olkapäälle.
-"O'Reilly, tämä tyttö on tehnyt Kuban hyväksi enemmän kuin kukaan
-meistä. Vain lääketarpeisiin hän on jo uhrannut pienen omaisuuden."
-
-"Noiden miesraukkojen täytyy aivan elää kiniinillä", huudahti tyttö.
-"Jokaisen, joka on tohtinut leikkiin lähteä, täytyy saada mitä hän
-tarvitsee, ja pillerien jakeleminen on aina ollut intohimoni."
-
-"Ilveilkää te vain. Jospa kaikki olisivat yhtä uhrautuvaiset."
-
-"Tuosta nyt ei kannata puhua", sanoi tyttö kiivaasti. "Kun se ei ollut
-edes mikään uhraus. Ostin lääkkeet vain omaatuntoani rauhoittaakseni,
-jos teidän nyt välttämättä täytyy tietää se, sillä hemmoittelen itseäni
-aivan liiaksi. Tavallisesti menen aina kohtuuttomiin, mutta se on
-minusta hauskaa, eikö teistäkin, herra O'Reilly?"
-
-"Varmasti! Se on minunkin auttamaton vikani", vastasi Johnnie
-muistellen samassa haikeudella neljää dollariaan, jotka olivat hänen
-ja Leslie Branchin koko omaisuus, mutta hänestä oli päivänselvää,
-että hänen täytyi myöntyä kaikkeen, mitä neiti Evans sattui sanomaan.
-Ensimmäisellä ystävällisellä hymyllään oli tyttö voittanut hänen
-jakamattoman suosionsa, ja luottaen tarkkaan huomiokykyynsä koetti
-Johnnie nyt tehdä johtopäätöksiään. Neiti Evansin ikää hän ei voinut
-arvata, sillä varakas ja tuhlaileva nainen voi pettää varmimmankin
-silmän. Vanha hän ei ollut, siitä saattoi olla varma, ja Johnniesta
-tuntui, että neiti Evans olisi empimättä ilmoittanut ikänsä, jos hän
-olisi kehdannut kysyä. Eikä hän ollut kaunotarkaan, vaan jotakin
-paljon parempaa; hän oli vilkas, luonnollinen ja mielenkiintoinen. Ja
-se seikka, ettei hän ottanut elämäntehtävätään niin hirveän vakavalta
-kannalta, osoitti hänen olevan tavallista järkevämpi nainen. Niin
-hän olikin, Norine Evans oli erittäin järkevä ja turmeltumaton nuori
-nainen, joka ihailtavalla tavalla osoitti, mitä puhtaat elämäntavat ja
-terve henkinen elämä voivat aikaansaada. O'Reilly tuumi, että siinä oli
-tyttö, joka osasi keittää teetä ja hoidella sairaita ja pelata pitkää
-palloakin, jos niikseen tuli.
-
-Neiti Evans oli myös sanansa veroinen: hän ei puuttunut keskusteluun
-kertaakaan, kun tohtori Alvarado illallista syödessä otti puheeksi
-Johnnien viimeiset seikkailut Kubassa, mutta tytön väsymätön
-mielenkiinto aiheutti, että O'Reilly puhui enemmän hänelle kuin
-tohtorille. Hän kuunteli koko ajan suurella osanotolla, ja O'Reilly
-huomasi, että neiti Evans ymmärsi Kuban tilanteen yhtä hyvin ja
-paremminkin kuin hän itse. Hänen kysymyksensä olivat järkeviä ja
-asiallisia, joihin muutamiin O'Reillyn oli sangen vaikea vastata
-tyydyttävästi. Tähän saakka oli Kubassa puhjennut kapina ollut Johnnien
-mielestä vain joutavanpäiväinen, mutta sangen harmillinen selkkaus,
-joka oli vaikuttanut sanomattoman haitallisesti hänen yksityisiin
-asioihinsa, eikä hän ollut sen enempää pohtinut, kumpi riitapuoli oli
-oikeassa. Mutta Norine Evans arvosteli asiaa heti paljon laajemmalta
-näkökannalta. Kuban urhea nousu sortajiaan vastaan liikutti häntä
-syvästi, ja kun noustiin illallispöydästä, hämmästytti hän toiset
-sanattomiksi sanomalla:
-
-"Olen päättänyt. Lähden sinne heti paikalla."
-
-Alvarado tuijotti häneen hetkisen. "Mutta parahin --", alkoi hän.
-
-"Älkää koettakokaan saada minua muuttamaan päätöstäni", keskeytti
-Norine. "Olen jo kauan tuuminut asiaa, ja --"
-
-"Mutta se on aivan mahdotonta", sanoi tohtori lujasti ja O'Reilly yhtyi
-häneen.
-
-"Havannaan tietysti pääsisitte", virkkoi viimemainittu, "mutta mitään
-ette saisi nähdä."
-
-"Aionkin mennä teidän mukananne suoraan kapinallisten luo."
-
-"_Minun mukanani_!" O'Reillyn oli vaikea salata iloa, joka hänet
-valtasi. "Enhän tiedä edes, sallitaanko minun lähteäkään."
-
-"Kyllä, jos minä vaadin."
-
-"Mistä saitte nyt tämän hullun päähänpiston, neiti Evans?" kysyi
-tohtori Alvarado huolestuneesti.
-
-"Se on juuri minun tapaistani", nauroi tyttö, "mutta todellisiakin
-syitä on tuhansia. Ensinnäkin on pillerien jakeleminen mielityötäni,
-ja tehän sanoitte äsken, ettei vallankumouksellisilla ole yhtään
-sairaalaa, hoitajista puhumattakaan, ja --"
-
-"Teemme minkä voimme niukoilla lääkevaroillamme."
-
-"Tietenkin, mutta minä aion viedä mukanani tuntuvan varaston
-kaikenlaisia lääkintätarpeita. Olen aivan tosissani, niin että älkää
-nyt turhia vastustelko."
-
-O'Reilly oli aivan varma, että tyttö tarkoitti täyttä totta;
-vastustelut eivät hyödyttäneet mitään. Tuo säihkyväsilmäinen neiti
-Evans, jonka posket olivat nyt helakanpunaiset, oli ilmeisesti henkilö,
-joka oli tottunut aina saamaan tahtonsa perille.
-
-"Päätöstänne ette voi pitää", sanoi O'Reilly vakavasti. "Matka on
-tehtävä salakuljettajien mukana jollakin vanhalla, partaita myöten
-lastatulla laivarämällä, jossa on miestä vaikka minkälaista, ja
-espanjalaisten saarroslinjan läpi murtautuminen on sangen vaarallista.
-Jos teidät vangittaisiin, kohdeltaisiin teitä samoin kuin meitä
-muitakin."
-
-"Hurmaavaa! Laskemme maihin pienillä venheillä jonakin pimeänä yönä, ja
-ehkäpä saamme tapellakin!"
-
-"No, otaksutaanpa, että pääsette onnellisesti maihin, entä sitten?
-Saatte asua jossakin mökkirähjässä ilman ruoan muruakaan ja taistella
-täiden, käärmeiden ja kärsimysten kanssa."
-
-"Nyt en enää arvelekaan. Tohtori Alvarado on jo usein sanonut, että
-syön liiaksi. Mökkejä ihannoin, ja syöpäläiset eivät ole ennenkään
-välittäneet minusta."
-
-Tohtori liikahti levottomasti. "Mutta tämähän on aivan mieletöntä!"
-huudahti hän. "Jokin toinen nainen voisi tuon tehdä, mutta ette te. Te
-olette -- suokaa minulle anteeksi -- mitä viehättävin nuori nainen, ja
-siellä joudutte raakojen miesten pariin."
-
-"On aivan turhaa koettaa peloitella minua. Tulen kyllä toimeen, ja
-onhan herra O'Reilly luonani."
-
-"Omaisenne eivät suostu", uskalsi O'Reilly huomauttaa, jolloin tyttö
-purskahti nauruun.
-
-"Minulla ei ole sellaisia, olen aivan orpo ja itsenäinen. Harva tyttö
-on ollut niin onnellisessa asemassa, vai mitä? Mutta odottakaahan
-hetkinen -- järjestän tämän asian minuutissa", ja hän hypähti
-tuolistaan puhelimeen ja pyysi erään numeron.
-
-"Enriquezin numero", huokaisi tohtori. "Enriquez ei henno kieltää
-häneltä mitään."
-
-"En huoli naista mukaani", kuiskasi O'Reilly kiukkuisesta
-"Otaksutaanpa, että hän sairastuisi! Suuri Jumala, silloinhan minun
-pitäisi _hoitaa_ häntä!" ja hän pyyhkäisi hien otsaltaan.
-
-"Sitä ei tarvitse pelätä; hän ei sairastu. Todennäköisesti hoitaa
-hän _teitä_ ja -- ja kaikkia tovereitanne. Pidätte siitä, ja ennen
-pitkää te kaikki rakastutte häneen -- niinhän jokaisen käy -- ja
-rupeatte tappelemaan keskenänne. Kas niin! Nyt hän on saanut Enriquezin
-kynsiinsä. No, antaapa kuulua!"
-
-Johnnieta värisytti suoruus, jolla neiti Evans esitti asiansa.
-"Ymmärrättehän, että tahdon mennä itse katsomaan", kuului tämä
-sanovan. "Jos tarvitsette lääkkeitä, niin ostan niitä tynnyreittäin,
-ja järjestän käden käänteessä muutamia kenttäsairaaloita -- mitä?
--- lahjomistako? -- no, sanokaa vain sitä lahjomiseksi, jos teitä
-huvittaa, mutta siitä voitte olla varma, että minä menen, ja sitäpaitsi
-on herra O'Reilly vapaaehtoisesti tarjoutunut huolehtimaan minusta.
-Ehdotukseni on aivan hurmannut hänet" -- neiti Evans nauraa hihitti
--- "ja sentähden teidän on sallittava hänen tulla mukaan." Sitten
-seurasi hetken vaitiolo, jonka kuluessa miehet katsoivat toisiinsa
-huolestuneesti.
-
-"Hän ei näytä paljonkaan välittävän, mitä hän sanoo", mutisi O'Reilly.
-"Enriquezin sijassa minä nolaisin hänet."
-
-"Antakaa se kirjallisesti, olkaa niin kiltti", kuului neiti Evans
-jatkavan. Sitten seurasi jälleen hetken hiljaisuus, jonka lopetti
-huudahdus: "Oi, lukekaa se nyt heti, niin että saan kuulla, mitä olette
-kirjoittanut, ja lähettäkää se viipymättä minulle. Olen parhaillaan
-tohtori Alvaradon luona, joka on tässä vieressäni suunniltaan ilosta.
-Niin hirveän paljon kiitoksia. Olette aina yhtä kiltti." Hän kääntyi
-ystäviinsä päin kasvot riemusta säteillen. "Nyt teillä ei ole enää
-mitään mukisemista. 'Kuban väliaikainen hallitus kutsuu New Yorkissa
-olevan edustajansa välityksellä neiti Norine Evansin vierailemaan
-päämajaansa Sierra de' -- kas kun en muista enää paikan nimeä -- 'ja
-pitää suurena kunniana saada kohdella neiti Evansia vieraanaan niin
-kauan kuin hän haluaa viipyä väliaikaisen hallituksen alueella. Olkoon
-kaikille upseereille ja muille viranomaisille kunnia-asia huolehtia
-hänen turvallisuudestaan ja mukavuudestaan.' Enriquez luki minulle
-kaiken tämän, ja neljännestunnin kuluttua minulla on siitä mustaa
-valkoisella. Juhlikaamme siis!"
-
-Hän hypähti muutamin tanssiaskelin pöydän luo ja huudahti teekuppiaan
-kilistäen: "Täyttäkää kupit, tohtori Mökötys! Juokaamme Kuban vapauden
-malja."
-
-Johnnie onnistui puristamaan esiin hymyn tapaisen, kun hän kohotti
-kuppinsa.
-
-"Juokaamme sitten holhoojantoimeni onneksi", sanoi hän. "Espanjalaiset
-eivät siedä minua, ja nyt saan kubalaisetkin kimppuuni. Tulevaisuus on
-todellakin lupaava."
-
-
-
-
-XV.
-
-SALAKULJETTAJAT.
-
-
-Leslie Branch nukkui, kun O'Reilly tuli kotiin, mutta heräsi heti
-kuullakseen tämän kiihkeätä kuvausta illallisesta.
-
-"Olen aivan ymmälläni", sanoi Johnnie. "Tuo tyttö tuppautuu väkisellä
-mukaani, enkä minä voi sille mitään."
-
-"Sanot hänen olevan nuori, _kaunis_ ja -- _rikas_?" Leslie oli sangen
-epäileväinen.
-
-"Niin juuri."
-
-"Hm! Tohtori Alvaradolla näyttää olevan hyvät juomat."
-
-"Miten niin?"
-
-"Miten niin! Sentähden, että olet aivan tolkuttomasti päissäsi. Eihän
-minua nyt niin vain huiputeta. Rikkaat naiset ovat aina vanhoja ja
-rumia."
-
-"Mutta tämä on nuori ja viehättävä."
-
-"Tietysti, tietysti", myönteli Branch rauhoittavasti. "Menehän nyt
-nukkumaan, ja älä muistele häntä enää, niin olet kiltti poika! Aamulla
-on kaikki jälleen hyvin. Kenties et ole tavannutkaan ketään naista."
-Puhuja haukoitteli ja käänsi kylkeään.
-
-"Älä ole aasi", huusi Johnnie kiukkuisesti. "Mitä ihmettä me tuolla
-naisella teemme?"
-
-"_Me_? Äläpäs tyrkytä häntä minulle. Mitäkö _sinä_ teet? Totuushan on
-päivänselvä; tämä neiti Evans on rakastunut sinuun, ja sinä et tiedä
-sitä. Hän näkee sinussa ihanteensa, mutta ellet huoli hänestä, niin
-voinhan minä ottaa hänet. Nautin hänen lääkkeitään ja menen vaikka
-naimisiin tuon vanhan orporaukan kanssa, jos hän on rikas."
-
-O'Reilly nousi varhain seuraavana aamuna ja kiiruhti Kuban seuran
-toimistoon toivoen voivansa todistaa herra Enriquezille, miten
-mieletöntä oli antaa neiti Evansin saada tahtonsa perille tässä
-asiassa. Nyt vallankin tuntui neiti Evansin vaatimus hänestä aivan
-mahdottomalta, ja hän uskoi Enriquezin myöntyneen tytön pyyntöön vain
-siitä luonnollisesta syystä, ettei hän kubalaisena voinut kieltää
-mitään kauniilta naiselta. Mutta O'Reillyn kunnioitus neiti Evansin
-tarmoa kohtaan kasvoi huomattavasti, kun hän perille saavuttuaan sai
-kuulla, että tyttö oli ollut häntä vikkelämpi ja oli parhaillaan
-Enriquezin puheilla. Johnnie odotteli levotonna, ja kun tyttö vihdoin
-ilmestyi huoneeseen herra Enriquez vanavedessään, masentui hän
-kokonaan, sillä kubalaisen kasvot aivan säteilivät ilosta.
-
-"Kaikki on reilassa", huudahti neiti Evans nähdessään O'Reillyn. "En
-antanut heille mitään rauhaa."
-
-"Olette hyvin varhainen", sanoi O'Reilly. "En osannut odottaakaan --"
-
-"Sanokaas muuta", keskeytti Enriquez. "Sitä intoa ja vauhtia! Aivanhan
-tässä menee pyörälle päästään."
-
-"Seuralla ei näyttänyt olevan varoja kustantaa uutta lähetystä,
-minkätähden minusta tuntui olevan paikallaan tarjota apuani. Viikon
-kuluttua olemme matkalla."
-
-"Aivanko totta? Aiotteko siis -- lähteä?"
-
-"Tietysti."
-
-"Minun täytyy sanoa, että tämä tuli kuin taivaasta pudoten", puuttui
-puheeseen Enriquez. "Rahapulamme on autettu, ja --"
-
-"Olette molemmat järjiltänne", keskeytti Johnnie hermostuneesti.
-"Kuba ei ole mikään sovelias paikka amerikkalaiselle tytölle. Vaaraa
-joutua vangiksi sinne matkalla en niinkään pelkää, vaan kaikkia niitä
-lukemattomia vaivoja ja kärsimyksiä, joista hän ei voi perillä säästyä,
-ja sitä, että hän joutuu siellä tekemisiin kaikenlaatuisen väen kanssa."
-
-Enriquez kohotti päätään. "Jokainen kubalainen tietää, kuka neiti Evans
-on ja mistä saamme häntä kiittää. Teillä ei näytä olevan juuri suuria
-käsityksiä ritarillisuudestamme, herrani."
-
-"Siinä saitte!" riemuitsi Norine.
-
-"Yritys on luonnollisesti vaarallinen", jatkoi Enriquez, "sillä
-rannikoita vartioidaan tarkasti, mutta maihin päästyään hän on
-luotettavien ystävien luona. Hän on leirissämme yhtä hyvässä turvassa
-kuin kotonaan konsanaan."
-
-"Älkää olko noin nyrpeä ja hermostunut", sanoi neiti Evans, "tahi
-minä alan uskoa, että olette holhoojaksi syntynytkin. Karkoittakaa
-nyt huono tuulenne ja koettakaa oppia minua sietämään. Nyt lähdette
-mukaani kaupungille ja autatte minua hankkimaan kaikki, mitä kuumassa
-ilmanalassa välttämättä tarvitaan."
-
-Nyökäyttäen päätään Enriquezille hän pujotti kätensä O'Reillyn
-kainaloon ja vei hänet mukanaan Johnnien hätääntyneistä vastalauseista
-ja vakuutteluista huolimatta, ettei hän tiennyt tämän taivaallista,
-mitä nuori nainen ylimalkaan mahtoi tarvita.
-
-Neiti Evans piti hänet luonaan koko aamupäivän raahaten häntä
-kaupasta toiseen ja antaen hänelle kannettavaksi lukemattoman
-määrän paketteja, ja kun ostokset oli tehty, velvoitti hän Johnnien
-tarjoamaan hänelle aamiaisen. Tyttö oli niin innostunut ja iloinen
-heidän matkastaan, ettei Johnnie jaksanut murjottaa kauemmin, vaan
-hänen kumppaninsa vastustamaton pirteys ja iloisuus tarttuivat pian
-häneenkin. Ruoka maistui erinomaisesti, ja kun O'Reilly kääntyi kotiaan
-kohti erottuaan neiti Evansista tämän asunnon edessä, täytyi hänen
-kävellä, sillä hänellä ei ollut varaa ajaa raitiovaunulla. Osterit,
-kananpoikasalaatti, ranskalaiset leivokset, jäätelö y.m. herkut olivat
-tyhjentäneet hänen kukkaronsa viimeistä senttiä myöten.
-
-Nyt seurasi muutamia päiviä kiihkeätä odotusta, joka pani O'Reillynkin
-laisen rauhallisen miehen kovalle koetukselle. Hän ei kuullut Kuban
-seuran hankkeista mitään, ja tämän epätietoisuuden tähden hän ei voinut
-kiinnittää itseään mihinkään työhön. Leslie Branch ei myöskään saanut
-vakinaista työtä, mutta kyhäyksiään myymällä hän ansaitsi sen verran,
-ettei ystävysten tarvinnut nähdä nälkää. Mutta kevät oli kylmä, ja
-hänen yskänsä paheni päivä päivältä. Samalla hänen hilpeytensä yhä
-lisääntyi, niin että hänestä tuli mahdollisimman rattoisa toveri.
-Johnnieta, joka oli alkanut yhä enemmän pitää hänestä, tämä aina vain
-lisääntyvä hilpeys huolestutti, sillä hänestä näytti, että Branch oli
-aivan haudan partaalla.
-
-Eräänä iltana heille tuotiin vihdoin kirje, joka karkoitti kaikki
-synkät mietteet. Enriquez käski heidän olla valmiit lähtemään Jersey
-Citystä kello seitsemän seuraavana aamuna. Sinä yönä ei paljon nukuttu.
-
-Odotellessaan aseman suuressa hallissa he näkivät Enriquezin tulevan
-heitä kohti neiti Evans mukanaan. Tytön silmät säihkyivät iloa, ja hän
-aivan hypähteli innostuksesta, ja Leslie Branch, joka näki hänet ensi
-kerran, vihelsi hiljaa ja pitkään.
-
-"Tyttöhän on kerrassaan häikäisevä!" huudahti hän. "Nuori jumalatar! Ja
-minä onneton kun sanoin häntä 'vanhaksi orporaukaksi'."
-
-Kun Norine tarttui lämpöisellä ja sydämellisellä otteellaan hänen
-luisevaan, läpikuultavaan käteensä ja tervehti häntä ystävällisesti
-hymyillen, oli Branch kokonaan voitettu. Hän koetti ilmaista ilonsa
-tapaamisen johdosta mahdollisimman pyöristetyin lausein, mutta
-hämmentyi jo alussa niin auttamattomasti, että Norine sanoi nauraen:
-
-"Riittää jo, herra Branch. Urheat merirosvot eivät pidä pitkistä
-puheista. Kohauttakaa vyötänne ja sanokaa: 'Halloo Norine!' niin olen
-tyytyväinen. Aion sanoa teitä vain Leslieksi."
-
-"Niin, ja oikein usein", kerjäsi tämä.
-
-Sitten hän loi toisiin ylpeän silmäyksen, ikäänkuin hän olisi sanonut
-jotakin erinomaisen sukkelaa. Näki kaikesta, että Norine Evans oli
-voittanut hänet täydellisesti.
-
-Enriquez esitteli seurueelle erään tuiman näköisen ja ryhdikkään
-kubalaisen, majuri Ramoksen, jonka haltuun aselähetysretkikunnan johto
-oli uskottu.
-
-"Tehtäväni loppuu nyt", lausui Enriquez. "Majuri Ramos huolehtii
-teistä, ja teidän täytyy ehdottomasti totella häntä. Älkää tehkö
-kysymyksiä, sillä hän ei kuitenkaan vastaa. Luuletteko muutoin voivanne
-seurata näitä ohjeita?"
-
-"Varmasti en, enkä aio koettaakaan", vastasi Norine. "Olen aivan
-räjähtämäisilläni uteliaisuudesta."
-
-"Muistakaa, Ramos; ei sanaakaan."
-
-"Olkaa huoleti", hymyili majuri.
-
-"Hyvästi sitten ja onnea matkalle." Enriquez puristi jokaisen kättä ja
-suuteli kunnioittavasti neiti Evansin siroja sonnia. "Rukoilen Jumalaa
-varjelemaan teitä kaikista vaaroista, _señorita_, ja minä olen valvova,
-että Kuba muistaa velkansa teille." Hänen mentyään seurasivat nuo kolme
-amerikkalaista uutta opastaan asemalaiturille.
-
-Majuri Ramos osoitti tietävänsä, miten määräyksiä noudatetaan, mutta
-seurueen toisten jäsenten laita oli niin ja näin. Hän oli aivan
-kuuro neiti Evansin kiihkeille pyynnöille saada tietää jotakin
-retken suunnitelmista; hän ei sanonut edes minne oltiin matkalla,
-missä retkikunnan toiset jäsenet tavattaisiin ja mistä satamasta
-lähdettäisiin. Niin paljon hän kuitenkin sanoi, että vastapuolue
-oli saanut vihiä yrityksestä ja oli ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin
-toimenpiteisiin saadakseen sen raukeamaan, toimenpiteisiin, jotka
-vaativat hänen puoleltaan mitä suurinta valppautta ja varovaisuutta.
-Tämä luonnollisesti vain kiihoitti tytön uteliaisuutta, mutta hänen
-viekkaimmatkaan kysymyksensä eivät voineet yllättää majuria, jonka
-järkkymätön vaiteliaisuus oli suorastaan ihmeellinen. Kun Philadelphia,
-Washington, Baltimore ja vihdoin Richmondkin oli sivuutettu, oli
-neiti Evans toden totta aivan räjähtämäisillään, ja hänen molemmat
-kumppaninsa osoittivat myöskin samanlaisia oireita.
-
-Majuri Ramos ei ollut luonteeltaan mikään erikoisen hiljainen mies;
-päinvastoin hän oli sangen puhelias kuten etelämaalainen ainakin
-ja kauniin naisen seurassa ritarillisen kohtelias. Hän sanoikin
-usein, että nuo tiukat määräykset, joita hänen täytyi ehdottomasti
-totella, harmittivat häntä. Muutoin hän oli hauskin matkatoveri ja
-jutteli vapaasti kaikista asioista auringon alla, paitsi retkikunnan
-suunnitelmista. Hän oli tottunut "skruuvin" pelaaja ja koetti kaikin
-tavoin ja kerrassaan ihailtavalla huomaavaisuudella huolehtia Norinen
-mukavuudesta. Vasta kun juna lähestyi Charlestonia, sanoi hän vihdoin:
-
-"Kuulkaa nyt tarkoin, mitä sanon. Matkamme loppuu tähän: retkikunnan
-muut jäsenet ovat jo täällä. Mutta te ette saa olla heitä
-näkevinännekään ettekä antautua puheisiin kenenkään tuntemattoman
-kanssa, sillä ystävämme ovat tiukan silmälläpidon alaiset. Espanjan
-lähettilään salapoliisit ja Yhdysvaltojen sotilasasiamiehet ovat täällä
-mahdollisimman varuillaan. Pieninkin erehdys voi turmella kaikki."
-
-"Vakoojiako! Oi, taivas!" huudahti neiti Evans.
-
-"Paikalliset viranomaiset aikovat pysähdyttää laivamme, kun lähdemme,
-minkätähden meidän pitää olla varovaiset."
-
-Hotelli, johon majuri Ramos opasti vieraansa, oli jo ennestään melkein
-täynnä, ja lämpiö, jossa näkyi istuvan paljon kubalaisia jutellen
-ja poltellen, oli aivan harmaa tupakansavusta. Kun majuri astui
-huoneeseen, katsahtivat kaikki häneen uteliaasti ja mielenkiinnolla
-ja alkoivat sitten tarkastella hänen seuruettaan melkeinpä julkean
-arvostelevasti. Varsinkin neiti Evans joutui useamman kuin yhden
-ihailevan katseen maalitauluksi.
-
-Kuban savukkeiden tuttu tuoksu ja espanjankielinen keskustelu saivat
-O'Reillyn sydämen kiivaasti sykkimään. Hän käsitti, rinnassaan
-omituinen sykähdys, että nuo vilkkaat tummakasvoiset miehet olivat
-nyt hänen ystäviään, ja nuo siellä täällä istuskelevat valppaat
-amerikkalaiset hänen vihollisiaan, vakoojia, joista Ramos oli puhunut.
-Viimemainittuja oli ainakin parikymmentä ja heidät erotti joukosta
-helposti, ja pian kävi ilmi, että hekin tunsivat suurta mielenkiintoa
-vastatulleita kohtaan, sillä he koettivat kaikin mokomin rakennella
-tuttavuutta.
-
-Norine Evansista oli tämä kaikki äärettömän hauskaa. Herättämänsä
-huomio huvitti häntä suuresti ja hän melkein loukkaantui, kun
-O'Reilly uhkasi muurata silmät kiinni eräältä erikoisen tunkeilevalta
-miekkoselta lopettaen siten Norinen huvin.
-
-Kubalaiset ovat aina tavallisen levotonta väkeä, mutta huoneessa
-vallitseva mieliala oli nyt tavallista hermostuneempi. Miehet istuivat
-suuremmissa ja pienemmissä ryhmissä päät toisissaan kiinni kuiskutellen
-ja poltellen kiihkeästi ja katsahtivat välistä uhkaavasti johonkin
-salapoliisiin, joka kävi kovin uteliaaksi. Jännitys tuntui lisääntyvän
-joka hetki.
-
-Kaupungille oli levinnyt huhu, että joukko aseiden salakuljettajia
-oleili paikkakunnalla, ja uteliaat ihmiset vaelsivat joukoittain
-rantaan katsomaan erästä suurta valtamerihinaajalaivaa, joka oli
-pujahtanut satamaan edellisenä iltana. Laiva oli _Dauntless_
-("peloton"), kuuluisin Kuban saarroslinjan murtaja, ja kun saatiin
-kuulla, että itse O'Brien, "dynamiitti-Jonne", oli komentosillalla,
-kiihtyi uteliaisuus joka hetki. Charlestonin asukkaat tunsivat
-tarkoin tuon pelätyn merikarhun kaikki urotyöt, ja heidän jakamaton
-myötätuntonsa oli luonnollisesti hänen ja sen asian puolella, jota
-hän palveli; sentähden olivatkin kaikki sangen alakuloiset, kun
-tullikutterin huomattiin ankkuroineen aivan aluksen läheisyyteen.
-_Dauntless_ oli kaikesta päättäen valmis lähtemään, höyrynpaine
-oli kyllin suuri, ja kaikki näytti olevan reilassa, mutta olihan
-aivan mahdotonta, että "dynamiitti-Jonne" voisi ottaa lastin ja
-matkustajat laivaan aivan tuon tullikutterin nenän edessä. Muutamat
-väittivät aivan varmasti tietävänsä, että _Dauntless_ aikoi ajaa
-kutterin muitta mutkitta upoksiin, ja olipa eräs iltalehtikin kuullut
-kerrottavan samaa, koska siinä oli ankara varoitus olla ryhtymättä
-mihinkään semmoisiin hullutuksiin. Samassa yhteydessä kerrottiin, että
-Charlestonin edustalla oli kolmen penikulman päässä eräs espanjalainen
-risteilijä vaanimassa.
-
-Tämä sai koko Charlestonin liikkeelle, ja kubalaiset isänmaanystävät,
-jotka huomasivat joutuneensa yhtäkkiä kaikkien huomion esineeksi,
-hermostuivat entistä enemmän. Kuiskailut muuttuivat yhä
-salaperäisemmiksi ja tupakankäyttö kiihtyi kiihtymistään, samalla kuin
-salapoliisien valppaus kasvoi kiusallisesti.
-
-O'Reillyn ja hänen kahden kumppaninsa mielestä oli yritys jo rauennut.
-Jonkin erehdyksen tahi laiminlyönnin tähden oli suunnitelmista saatu
-vihiä, ja kaikki oli mennyt myttyyn. Näiden kubalaisten pahin vikahan
-olikin, etteivät he voineet salata mitään. Branch asteli edestakaisin
-kuin ärsytetty leijona, ja O'Reilly oli raivoissaan. Koko seurueesta
-säilytti vain majuri Ramos entisen hilpeytensä; hän oli koko illan
-neiti Evansin kanssa eikä näyttänyt huomaavankaan vallitsevaa
-alakuloisuutta ja jännitystä.
-
-Seuraavana iltana saatiin sana olla valmiit ja kooten vähät tavaransa
-alkoivat retkikunnan jäsenet poistua hotellista pienemmissä ryhmissä
-valppaat vakoojat tietysti kintereillään.
-
-Kun nuo kolme amerikkalaista olivat valmiit lähtemään, kuiskasi Norine:
-"Kuulkaa! Kaikki on hyvin. Me emme matkustakaan _Dauntless'illa_; se on
-täällä vain näön vuoksi ja johtamassa vakoojat harhaan."
-
-"Oletteko aivan varma?" O'Reilly katsahti tyttöön nopeasti.
-
-"Majuri Ramos on itse levittänyt kaikki nuo kaupungilla kiertelevät
-huhut, joista mainittiin lehdissäkin; kaikella on tarkoituksensa. Enhän
-luvannut tästä kertoa kenellekään, mutta en voi sille mitään, että
-pidin välttämättömänä ilmoittaa teille asiasta. Saattepa nähdä, että
-kaikki käy hyvin."
-
-Leslie Branch pudisti synkästi päätään. "Tehän voitte kyllä iloita,
-mutta minun laitani on toisin", mutisi hän. "Retkemme loppuu varmasti
-siten, että meidät siepataan kiinni, ja silloin on loppuni tullut.
-Minun laiseni huonokeuhkoisen miehen tarvitsee olla vain viikon
-kosteassa kopissa ja --"
-
-O'Reilly, jonka pahatuuli oli hävinnyt kuin taikavoimalla, taputti
-häntä sydämellisesti olkapäälle sanoen: "Onnittelen! Voit jo paljon
-paremmin."
-
-"Huonommin kuin milloinkaan", valitti toinen.
-
-"Mitä joutavia! Kun pääsemme Kubaan, on yskäsi mennyttä."
-
-Ramos vei kumppaninsa rautatieasemalle ja sijoitti heidät erään etelään
-päin lähtevän junan viimeiseen vaunuun, johon retkikunnan toisetkin
-jäsenet olivat asettuneet. Eräs urkkija aikoi tunkeutua vaunuun heidän
-jäljessään, mutta vaunun jarrumies löi oven kiinni hänen nenänsä edessä
-sanoen:
-
-"Tänne ette voi tulla; tämä vaunu on varattu jollekin huvimatkueelle.
-Ketäkö? Kreikkalaisia tahi armeenialaisia, luulisin."
-
-Toisilla urkkijoilla oli yhtä huono menestys, eikä vaunuun päästetty
-koko matkalla ketään sivullisia. Kun juna lähti liikkeelle, hengähtivät
-kaikki helpotuksesta ja pian oli vilkas ja vapaa keskustelu käynnissä.
-
-Iltaa seurasi yö ja juna kiiti aina vain yhtä huimaa vauhtia eteenpäin
-kenenkään joukkueesta voimatta aavistaakaan, minne heitä vietiin.
-Puoliyön vaiheilla huomasivat valveillaolijat, että juna oli pysähtynyt
-synkkään metsään jollekin lastausvaihteelle, ja kun juna lähti jälleen
-liikkeelle, ei heidän vaununsa liikahtanutkaan. Kepponen selvisi heti:
-myöhäiseen aikaan katsoen oli melkein todennäköistä, ettei junassa
-kukaan huomannut yhden vaunun jääneen taipaleelle.
-
-Hetken oli kaikki hiljaista; sitten ilmestyi eräältä sivuraiteelta
-pimeä veturi äänettömästi kuin aave, kytkimet kiinnitettiin ja pian
-kiiti "huvimatkue" nopeinta vauhtia parinkymmenen penikulman päässä
-olevaa rannikkoa kohti.
-
-"Mitäs tästä tuumitte?" kysyi majuri Ramos nauraen kolmelta
-suojatiltaan. "Kuvitelkaapa noiden urkkijoiden tunteita, kun he
-huomaavat petoksen. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että he hierovat
-silmiään kauan ja lujasti."
-
-Neiti Evans aivan hypähti innosta ja taputti käsiään.
-
-"Teillä täytyy olla mahtavia ja vaikutusvaltaisia ystäviä", hymyili
-O'Reilly, ja kubalainen nyökäytti myöntävästi päätään.
-
-"Semmoiset ovat välttämättömiä", sanoi hän. "Kiinnitin aivan
-tarkoituksella charlestonilaisten huomion meihin, ja sillä aikaa
-laivamme lastasi kaikessa rauhassa. Nyt se on valmis ja odottaa vain
-meitä lähteäkseen matkalle. Päivän koittaessa meidän pitäisi jo
-olla kaukana Amerikan rantaviivalta. _Dauntless_ nostaa ankkurinsa
-suunnilleen yhtäaikaa ja laskee täydellä höyryllä pohjoiseen päin
-toivoakseni kaikki tullikutterit kintereillään."
-
-Yön pimeimmällä hetkellä juna pysähtyi erään joen yli vievälle
-sillalle, jonka alla pienenpuoleisen höyrylaivan ääriviivat
-häämöttivät. _Fair play'n_ ("reilu peli") miehistö oli valveilla ja oli
-laittanut kaikki kuntoon. Vastasaapuneet kiiruhtivat laivaan, ja puolen
-tunnin kuluttua oltiin matkalla ulos merelle.
-
-Kun nousevan päivän kajastus karkoitti pimeyden, täytyi vauhtia lisätä
-turvallisuuden takia, ja tuo vanha ja ruosteinen laiva kiiti eteenpäin
-niin nopeasti kuin sen koneista suinkin irti sai. Kolmen penikulman
-levyisestä rantavyöhykkeestä selvittiin onnellisesti, ja sitten
-käännettiin kokka etelään. Ulappa oli aivan autio niin kauas kuin silmä
-kantoi, eikä taivaanrannallakaan näkynyt ainoaakaan savupatsasta.
-
-Yö oli ollut sangen rasittava, ja kun idässä oleva ranta oli häipynyt
-aaltoihin, alkoivat miehet ajatella lepoa. Kannella tarjottiin
-vaatimaton aamiainen, jonka jälkeen kaikki, paitsi laivamiehistö,
-heittäytyivät pitkäkseen, onnellisimmat varaamiensa hyttien vuoteille
-ja toiset mikä minnekin.
-
-Johnnie O'Reilly oli liian jännittynyt voidakseen nukkua.
-Hengessään hän jo katseli iltaruskon purppurassa uinailevia Kuban
-kukkuloita, tunsi kapeiden katujen tulisen keskipäivähelteen,
-hengitti mangrove-soiden suloista, mutta myrkyllistä tuoksua, ja
-kuuli korvissaan korkeiden, ylevien palmujen ikuisen huminan.
-Kuinka sanomattomasti hän oli tuota kaikkea ikävöinyt, ja miten nuo
-lukemattomat viivytykset olivat saattaneetkaan häntä raivostuttaa! Hän
-oli kokonaan Kuban lumoissa, ja hän tiesi, ettei hän voisi olla missään
-muualla onnellinen.
-
-Miten helpolta oli paluu tuntunutkaan silloin kun hän oli sanonut
-jäähyväiset Rosalle! Tämän pelastaminen oli hänen mielestään ollut
-silloin maailman yksinkertaisin asia. Mutta päivät olivat pidenneet
-viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä hän ollut vielä kyennyt tekemään
-mitään. Hänen ainoa lohdutuksensa oli, että hän oli koettanut
-kaikkensa; hän ei ollut levähtänyt hetkeäkään saatuaan Rosan kirjeen.
-Hänen lemmittynsä vainoojat olivat jo kerran pyörtäneet hänet takaisin,
-mutta tällä kerralla ei paluu tulisi kysymykseenkään -- ennen hän
-ampuisi kuulan otsaansa tahi menehtyisi johonkin vankityrmään.
-
-O'Reilly oli niellyt katkeran palansa kuin mies -- alakuloisuudestaan
-huolimatta hän oli pysynyt tyynenä; mutta nyt, kun potkurin jokainen
-kierros kiidätti häntä lähemmäksi hänen kiihkeimpien toiveidensa
-päämäärää, valtasi hänet sanomaton riemuntunne, jota hän tuskin jaksoi
-hillitä. Hänen valtimonsa löi voimakkaasti ja hänen rintansa paisui
-ilosta. Nukkuako? Se oli niitä varten, jotka uskalsivat vain henkensä
-Kuban puolesta. Nälkäkö? Mikään ruoka ei voinut tyydyttää isoavaa
-henkeä. Levätäkö? Hän ei lepäisi, ennenkuin hän pitelisi Rosa Varonaa
-sylissään. Tämä vanha, ruostunut laivarämäkin tuntui juuttuneen
-paikalleen, niin hidas oli sen vauhti hänen mielestään.
-
-Norine Evansin hengästynyt huudahdus katkaisi hänen mietteensä.
-
-"Oh, kuinka jännittävää tämä on! Tuolla laitetaan tykkiä juuri kokoon,
-niin että voimme taistella, jos niin tarvitaan."
-
-"Ettekö ala nyt toivoa, että olisitte jäänyt kotiin?" hymyili O'Reilly.
-
-"Herra hyvästi hallitkoon, en! Nyt elän oikeata elämää. Olin aivan
-kuolla uteliaisuudesta, kunnes sain majuri Ramoksen puhumaan."
-
-"Hm! Onnistuitte lopultakin. Hän näkyy olevan täysin voitettu."
-
-"Sitä -- sitä minäkin pelkään", myönsi tyttö naurahtaen. "Luulisi
-melkein, ettei hän ole milloinkaan ennen nähnyt naisia. Hän on hyvin --
-kiihkeä."
-
-"Käytöksestänne päättäen ette pidä minua enää holhoojananne eikä
-minään. Olette keimaillut koko ajan aivan hirvittävästi."
-
-"Hiukan joka tapauksessa; tahdoin vain saada selville, mitä oli
-tekeillä. Ja minä -- onnistuin."
-
-"Todellakin."
-
-"Mutta hauskuuttani minä en anna hänen turmella, vai mitä? En
-tietenkään. Ja sentähden minä jäähdyttelin hänet äkkiä. Kerroin hänelle
-teistä -- tahi oikeammin meistä."
-
-O'Reilly hämmästyi. "Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.
-
-"Ettehän vain suutu, lupaattehan? Kun hän alkoi käydä runolliseksi,
-sanoin minä, että hän oli ilmestynyt näköpiiriini liian myöhään.
-Tunnustin hänelle, että olin rakastunut erääseen toiseen -- teihin."
-Kuulijan kavahtaessa ihmeissään pari askelta taaksepäin, neiti Evans
-lisäsi nopeasti: "Oi, älkää pelästykö, eihän se ole puoleksikaan --"
-
-"Niin ette varmastikaan sanonut. Ilveilette vain", änkytti Johnnie.
-
-"En suinkaan. Ajattelin, että se masentaisi hänen intoaan, mutta
-mitä vielä. Silloin valehtelin oikein roimasti ja sanoin, että te ja
-minä olimme kihloissa." Puhuja nauraa hihitti ja oli näköjään hyvin
-tyytyväinen itseensä.
-
-"Kihloissa? Mennäksemme _naimisiin_?"
-
-"Niin juuri. Eiväthän ihmiset mene kihloihin mennäkseen -- mennäkseen
-vaikkapa kalastamaan, vai mitä? Minun täytyi sanoa hänelle jotakin,
-sillä hän oli jo aivan kuin kuumeessa. Ellei hän olisi tullut
-järkiinsä, olisin sanonut hänelle, että olimme salaisesti naimisissa."
-
-"Teistä tuo saattaa olla kylläkin sukkelaa", sanoi nuori mies jäykästi,
-"mutta minusta ei."
-
-"Älkää nyt olko noin synkän näköinen. Tiedättehän, etten tarkoita
-kaikella tällä kerrassaan mitään." Kujeileva ilme katosi tytön
-kasvoilta ja hän jatkoi vakavasti: "Tohtori Alvarado kertoi tarinanne,
-joka on minusta aivan ihmeellinen. Jos sallitte, niin autan teitä
-löytämään pienen Rosa-poloisenne. Kun äsken tulin luoksenne, niin
-muistelitte häntä, eikö niin?" Johnnie nyökäytti päätään. "Ettekö --
-ettekö tahtoisi kertoa minulle hänestä -- puhella kanssani hänestä?"
-
-O'Reillyn ääni oli sortunut ja värähteli, kun hän vastasi: "En tohdi
-oikein luottaa lujuuteeni, sillä olen niin peloissani. Hän on niin
-nuori, suloinen ja kaunis -- ja maassa raivoaa julma sota -- minua
-melkein kauhistuttaa ajatellakin --"
-
-Norine näki kumppaninsa poskien hitaasti kalpenevan, hymyilevän katseen
-synkistyvän ja laitaan nojaavan ruskean ja jäntevän käden puristuvan
-nyrkkiin, niin että rystyset valkenivat. Aivan tietämättään hän laski
-kätensä O'Reillyn kädelle.
-
-"Älkää antako surulle valtaa", sanoi hän lempeästi. "Jos hänen
-turvallisuutensa olisi rahalla ostettavissa, niin on koko omaisuuteni
-käytettävänänne. Mutta olemalla urhoollinen, uskollinen ja
-kärsivällinen olette löytävä hänet. Ja minä olen varma, ettei teiltä
-puutu hyvää tahtoa. Kesken kaiken pyydän, ettette muistelisi äskeisiä
-höpsytyksiäni; sellainen on juuri minun tapaistani. Tunnen itseni ensi
-kerran oikein vapaaksi, näettekös, ja se on noussut päähäni."
-
-
-
-
-XVI.
-
-PALMUJEN SIIMEKSESSÄ.
-
-
-Yö oli pimeä ja lämmin. Ohut sumuvaippa himmensi tähtien valon, ja
-vain avomeren fosforihohteessa kykenivät _Fair Play'n_ matkustajat
-toteamaan, että taivaanrannassa häämöttävä tumma juova oli maata. Itse
-laiva oli vain pimeydessä hiipivä tumma pilkku, eikä sen olemassaoloa
-ilmaissut mikään muu kuin fosforoidun veden pärske keulassa ja
-perässä. Oli annettu mitä ankarimmat määräykset, ettei savukettakaan
-saanut sytyttää, ja kannelle ryhmittyneet miehet tottelivat auliisti,
-sillä vain pari yötä sitten oli _Fair Play_, kaikista varokeinoista
-huolimatta, ollut pistää nokkansa suoraan herhiläispesään ja sai
-kiittää pelastuksestaan vain pimeyttä ja suurta nopeuttaan.
-
-Oli päästy noin parin penikulman päähän edeltäpäin sovitusta
-maihinnousupaikasta, kun yhtäkkiä jonkun espanjalaisen
-vartijaristeilijän valonheittäjän häikäisevän kirkas valokeila halkaisi
-pimeän yön, ja kuin työssään yllätetty varas _Fair Play_ käänsi
-kokkansa merelle eikä pysähtynyt ennenkuin Bahama-saaristossa.
-
-Nyt se hiipi takaisin, mutta kulki hiukan kauemmaksi länteen. Majuri
-Ramos oli kapteenin luona komentosillalla, ja pari miestä luotasi
-taukoamatta, sillä oltiin matalikkojen lähellä. Kun väylä alkoi
-arveluttavasti mataloitua käski kapteeni pysähdyttää koneet, ja laiva
-pysähtyi vähitellen keinuen hiljaa mainingeissa. Leslie Branchin yskä
-kuului selvästi hiljaisuudessa.
-
-"On vaarallista mennä lähemmäksi riuttojen takia", selitti O'Reilly
-kumppanilleen.
-
-"Olen kuulevinani jotakin pauhua", huomautti Norine, "mutta ehkä
-korvani vain humisevat."
-
-"Niin luultavasti", sanoi Branch. "Olen ihan jäykkä pelosta, sillä en
-pidä riutoista lainkaan. Onkohan näissä vesissä haikalojakin?"
-
-"Viljalti."
-
-"No, onpa edes hyvä, että olen näin laiha", mutisi Leslie.
-
-Majuri Ramos sanoi matalalla äänellä pimeältä komentosillalta, että
-oli miehitettävä venhe ja mentävä tiedustelemaan, mistä voisi päästä
-riuttojen toiselle puolelle. Ennenkuin hän kerkesi sanoa sanottavansa
-loppuun, oli O'Reilly tarjoutunut lähtemään.
-
-Kymmentä minuuttia myöhemmin istui hän erään laivavenheen peräsimessä
-ohjaten eteenpäin. _Fair Play_ häipyi pimeään jo sadan kyynärän päässä,
-mutta ohjaten suoraan edessä häämöttävää tummaa juovaa kohti hän
-soudatti ainakin puoli penikulmaa, ennenkuin käski miesten lepuuttaa
-airojaan. Hiljainen kohina kantautui heidän kuuluviinsa; riutat olivat
-lähellä.
-
-Tuuli oli tyyntynyt auringon laskussa, ja vain pitkät, leppoisat
-mainingit panivat meren tyynenä päilyvän pinnan kohoilemaan, mutta
-pienen venheen päästyä hiukan edemmäksi koveni kohina arveluttavasti,
-ja pian osoitti valkoinen vaahtojuova, missä koralliriuttojen hampaat
-ulottuivat pintaan saakka.
-
-Pitkä ja vaivalloinen työ oli edessä; aika kiirehtijä O'Reilly alkoi
-risteillä vaahtojuovan ulkopuolella tutkien joka sopukan ja yllyttäen
-miehiään ponnistelemaan väsymättä. Tämä aukon etsiminen oli vaarallista
-työtä, ja vaara tulla huomatuksi suureni joka hetki.
-
-Soudettiin penikulma -- toinen, miehistä tuntui kuin niitä olisi ollut
-kymmenen, ja vihdoin näkyi leveä juova tyyntä vettä fosforihohteisen
-vaahdon keskellä. O'Reilly tutki paikan nopeasti ja sitten lähdettiin
-paluumatkalle. Kun oli päästy niin kauas, että arveltiin laivan olevan
-lähellä, sytytettiin lyhty, jota O'Reilly heilautti takin liepeen
-suojassa merelle päin. Hetkisen kuluttua näkyi pimeältä ulapalta
-vähäinen punertava piste kadoten samassa, ja O'Reilly ohjasi purtensa
-suoraan laivalle.
-
-He pääsivät pian perille, ja parin minuutin kuluttua laski _Fair Play_
-vakaasti ja varmasti riutan poikki vievää väylää kohti. Sillä aikaa
-alkoi kannella kuumeinen työ; lastihuoneista nosteltiin ampumatarve-
-ja lääkeainelaatikoita, keulaan sijoitettu tykki purettiin nopeasti ja
-kaikki laivavenheet, joita oli useampia, heilautettiin kannattimistaan
-laidan ulkopuolelle, niin että _Fair Piay'n_ pysähtyessä mahdollisimman
-lähelle rantaa kaikki oli valmista.
-
-Retkikunnan jäsenet olivat enimmäkseen nuoria liikemiehiä,
-sikaarinvalmistajia ja keveämpien ammattien harjoittajia, niin että
-vain harvat olivat tottuneet raskaampaan ruumiilliseen työhön,
-mutta siitä huolimatta raatoivat kaikki innolla ja väsymättä, ja
-komentosillalta tähysteltiin koko ajan valppaasti ja herkeämättä.
-
-O'Reilly ohjasi ensimmäisen lastin riutan sisäpuolelle, ja purki sen
-loivasti viettävälle hiekkarannalle. Kukaan ei näyttänyt oikein varmaan
-tietävän, kuuluiko rannikko Kuban mannermaahan vai oliko jouduttu
-jollekin pienemmälle saarelle, mutta kun lähempiin tutkimuksiin ei
-ollut aikaa, ei valinnan varaa ollut. Miehet hyppäsivät veteen ja
-kiidättivät laatikot rannalle niin kauas, että ne olivat turvassa
-nousuvedeltä. Työ sujui kuumeisella kiireellä ja kummaltakin puolelta
-kuului pimeydestä vedenloisketta, joka ilmaisi toisten venheiden olevan
-yhtä kovassa touhussa.
-
-Johnnie lähti viemään jo toista lastia, ennenkuin viimeinen venhe oli
-ehtinyt lähteä ensimmäiselle retkelleen, ja niin jatkui työ taukoamatta
-useita tunteja. Pari venhettä eksyi pimeässä koralliriutalle, ja
-miesten täytyi purkaa lasti riutan harjan vaahtoryöppyyn, josta he
-toivoivat voivansa korjata tavarat päivän valjettua. Kaikki kastuivat
-ihoa myöten, hikiset selät höyrysivät, ja miehet, jotka olivat
-ponnistelleet airoissa, niin että kädet olivat verillä, kiroilivat ja
-sadattelivat väsymystään. Mutta minuuttiakaan ei laiskoiteltu; lopen
-uupuneet heittäytyivät hietikolle pitkäkseen ja levähtivät, kunnes
-jaksoivat jälleen ryhtyä työhönsä.
-
-Aamu alkoi sarastaa, kun viimeinen venhe irtausi laivan kyljestä, ja
-päästäen käheän, mutta riemuitsevan puhalluksen _Fair Play_ käänsi
-kokkansa merelle ja häipyi pian näkyvistä. Se oli tehnyt tehtävänsä.
-
-O'Reilly kantoi Norine Evansin rannalle, ja kun tyttö laski jalkansa
-Kuban hiekalle, kietaisi hän kätensä Johnnien kaulaan huudahtaen:
-
-"Vedimme heitä nenästä, Johnnie! Mutta ellei sinua olisi ollut, niin
-olisimme palanneet tyhjin toimin; kapteeni pelkäsi noita riuttoja."
-
-"Samoin oli minunkin laitani", huokaisi Johnnie väsyneesti. "Nyt meidän
-on vain varottava, etteivät rannikkovartijat huomaa mitään."
-
-Aamun kirkastuessa huomattiin, että retkikuntaa oli suosinut todellakin
-erinomainen onni, sillä he olivat Kuban mantereella, ja paikkaa
-suojaava yhtenäinen koralliriutta ulottui itään ja länteen niin kauas
-kuin silmä kantoi. Maihinnousupaikan tarkasta asemasta kartalla ei
-oltu vielä oikein selvillä, sillä rannan tiheä viidakko esti näkemästä
-kauemmaksi sisämaahan, mutta se ei ketään huolettanut. Miesten voimat
-alkoivat olla lopussa, mutta majuri Ramos ei antanut kenenkään levätä,
-ennenkuin koko kallis tavaravarasto oli kätketty pensaikkoon. Sitten
-hän avautti pari laatikkoa ja jakeli miehille aseet.
-
-Äkkiä huusi tähystäjä, että itäpuolella olevan niemen takaa näkyi
-savua, jolloin jokainen kiirehti piiloon; pensaikossa maaten tuo pieni
-joukko sitten katseli, kun eräs espanjalainen risteilijä hiipi ohi
-vajaan penikulman päässä vaahtojuovan ulkopuolella.
-
-Neiti Evans, O'Reilly ja Branch pureskelivat parhaillaan merikorppuja
-aamiaisekseen, kun majuri Ramos tuli heidän luoksensa. Hän ei ollut
-enää sama moitteettoman hieno herrasmies kuin ennen; hän oli avojaloin,
-vaatteet olivat repeytyneet, meriveden turmelemat housut oli kääritty
-polvien yläpuolelle, ja vyöllä heilahteleva suuri revolveri ja rinnan
-yli risteilevät ammusvyöt tekivät hänet peloittavan julman näköiseksi.
-Aina siitä lähtien kun Norine oli niin säälimättömästi murskannut
-hänen lemmenhaaveensa, oli majuri kohdellut sekä häntä että O'Reillyä
-kohteliaasti, mutta jäykän arvokkaasti. Hän kääntyi nyt O'Reillyn
-puoleen sanoen:
-
-"Sanansaattajani ovat juuri lähdössä kenraali Gomezin päämajaan
-pyytämään, että joukko kuormahevosia ja vahva vartiosto lähetettäisiin
-noutamaan tuomamme tavarat. Täällä uhkaavat meitä monet vaarat, niin
-että kenties haluatte lähteä sanansaattajien mukaan."
-
-O'Reilly oli heti valmis, mutta muistaen tytön hän sanoi epäröiden:
-
-"Pelkään, että matka on liian rasittava neiti Evansille."
-
-"Älä höpsi! Minä jaksan kyllä", huudahti Norine ja oli todellakin sen
-näköinen mukavassa kävelypuvussaan ja tukevissa saappaissaan.
-
-Branch oli ainoa, joka kieltäytyi. Hän vannoi olevansa liian heikko
-kyetäkseen liikkumaan paikaltaankaan. Jos oli toivon hiventäkään
-päästä ratsastaen sisämaahan, niin hän odottaisi tilaisuutta
-rauhallisesti antautuen siten vaaraan joutua milloin hyvänsä taisteluun
-espanjalaisten rannikkovartijain kanssa.
-
-Muutamassa minuutissa oli O'Reilly pannut reppuun, mitä matkalla
-välttämättä tarvittiin, ja Norine seurasi puuhaa masentunein mielin.
-
-"Enkö saa ottaa mitään vaatteita mukaani?" kysyi hän hätääntyneesti.
-"En voi elää, ellen saa vaihtaa alusvaatteita."
-
-"Siihen täytyy tottua", sanoi Johnnie. "Vallankumouksellinen, jolla on
-kaksi paitaa, on rikas. Muutamilla ei ole ainoatakaan."
-
-"Sadehan voi yllättää meidät, vai mitä?"
-
-"Melkein varmasti."
-
-Norine mietti hetkisen ja purskahti sitten nauruun. "Sepä mahtaa tuntua
-hupaiselta", sanoi hän.
-
-Majuri Ramoksen valitsemat kolme sanansaattajaa tunsivat seutua jonkun
-verran. He olivat epäilemättä urhoollisia miehiä ja hyviä tappelijoita,
-mutta uutuuttaan kiiltävistä aseistaan huolimatta he olivat vielä
-vähemmän sotilaan näköiset kuin heidän majurinsa. Kaikki olivat
-samassa asussa kuin New Yorkista lähtiessä, olipa eräällä viimeisen
-muodin mukainen hienon hieno huopahattukin ja ruskeat ohutpohjaiset
-nauhakengät. Norine Evansin mielestä oli heidän pieni viisihenkinen
-seurueensa kuitenkin erittäin sotaisen näköinen viidakon helmaan
-häipyessään.
-
-Ensimmäiset viisi penikulmaa olivat vaikeimmat, sillä seutu oli
-suoperäinen ja viidakon matala pensaikko oli melkein läpitunkematon,
-mutta sitten varvikko harveni ja viidakko muuttui vähitellen ihanaksi
-palmumetsäksi, josta hetkisen kuluttua tultiin vehmasta ruohoa
-kasvavalle, aukealle tasangolle. Yhdeksän vaiheilla saavuttiin erääseen
-maakartanoon, jonka omistajan oppaat tunsivat, ja seurue pysähtyi
-tiedustelemaan hevosia ja ruokaa.
-
-Paikka oli kerrassaan lumoavan kaunis. Pienoinen asuinrakennus oli
-suurten mango-puiden varjossa, jotka olivat täynnä suuria hedelmiä, ja
-tilavalta kuistilta oli tasangolle ihana näköala. Ja ihmeitten ihme,
-erään katoksen varjossa makasi kuusi lehmää rauhallisesti märehtien.
-Nähdessään eläimet Norine vaati paikalla lasin maitoa, minkä pyynnön
-O'Reilly tulkitsi talon isännälle.
-
-Mies oli heti valmis täyttämään pyynnön, mutta kun hän kuuli, että
-neiti tahtoi juoda maidon aivan tuoreeltaan niin lämmintä kuin se oli,
-kieltäytyi hän jyrkästi. Tuoreesta maidosta saa kuumeen, selitti hän.
-Sensijaan hän sanoi tuovansa maitoa, joka oli keitetty ja suolattu maan
-tavan mukaan. Sen hän tekikin, mutta maistettuaan tuota karvasta juomaa
-Norine uudisti äskeisen pyyntönsä. Pudistaen paheksuvasti päätään ja
-vielä kerran varoittaen isäntä käski poikansa täyttää tuon kauniin
-neidin pyynnön selittäen, ettei hän aikonut vastata seurauksista.
-
-Johnnie oli sangen väsynyt yön ponnistelujen jälkeen ja löydettyään
-varjoisan paikan hän heittäytyi pitkäkseen levätäkseen hetkisen. Hän
-tiedusteli tarkkaan, oliko seudulla espanjalaisia, ja sai kuulla, että
-niin oli asian laita. Taloon nämä olivat kuitenkin poikenneet vain ani
-harvoin.
-
-"Tänne ne eivät olisi milloinkaan tulleet, elleivät keskuuteemme
-tunkeutuneet kurjat petturit -- taivaan tuli heidät tuhotkoon! -- olisi
-rahan himossaan neuvoneet heille tietä", selitti isäntä. "Haluaisinpa
-minäkin opastaa heitä kerran. Veisin koko joukon suohon ja jättäisin
-mutaan vaipumaan, ja jonkun ajan kuluttua minä menisin ja katkaisisin
-kaulan jokaiselta. Ha, ha! Silloinpa voisin olla tyytyväinen, eikö
-niin?"
-
-O'Reilly myönsi unisesti, että olisihan se suuri tyydytys, olisipa
-tosiaankin.
-
-"Olen uskollisin isänmaanystävä mitä Jumala on milloinkaan luonut",
-jatkoi isäntä. "Senhän näkee jo päältäkin päin, vai kuinka. Mutta
-voitteko ajatella? Minulla on veli, joka myisi itsensä pesetasta
-milloin hyvänsä. Pari päivää sitten hän ratsasti tästä ohi suuren
-espanjalaisen ratsumiesjoukon etunenässä." Puhuja kiristeli hampaitaan
-ja sähähti raivoisasti: "Jumaliste, millä nautinnolla minä upottaisin
-puukkoni hänen kurkkuunsa!"
-
-Varjossa oli niin suloista loikoa ja O'Reilly nukahti. Hän heräsi
-kuitenkin pian tuimaan ravistukseen ja huomasi, että huopahattuinen
-mies oli kumartunut hänen puoleensa. Mies oli nähtävästi hyvin
-kiihdyksissä; kasvoilla kuvastui mitä suurin hätä ja katse oli
-tuijottava. Äänekkäitä huudahduksia kuului taampaa asuinrakennukselta
-käsin.
-
-"Mikä on hätänä? Espanjalaisiako?" Johnnie oli samassa
-silmänräpäyksessä seisoallaan.
-
-"Ei, ei! Señoritaänne --", änkytti mies. "Jumalan rakkauden tähden,
-tulkaa pian!" Hän poistui juoksujalkaa, ja Johnnie seurasi mielessään
-pahat aavistukset.
-
-Juostuaan talon ympäri he törmäsivät pahki erääseen ryhmään, jonka
-keskellä Norine istui maitokulho toisessa kädessään ja puoleksi syöty
-mango-hedelmä toisessa. Ensi silmäyksellä ei voinut huomata mitään
-puuttuvan; talon isäntä vain hyppeli tytön edessä koettaen riistää
-tältä ensin mangon ja sitten maitokulhon, ja hänen vaimonsa väänteli
-käsiään huutaen kimeästi:
-
-"Herra armahtakoon! Niin nuori ja kaunis! Että näin onnettomasti piti
-käydäkin!"
-
-Johnnien pari seuralaista ja talon vanhin poika olivat nähtävästi myös
-aivan suunniltaan ja valittivat ja vaikeroivat surkeasti, pienempien
-lasten katsellessa kauempaa katkerasti nyyhkyttäen.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyi O'Reilly hengästyneesti.
-
-Norine oli niin ymmällään, että hän kykeni tuskin vastaamaan, ja
-sitäpaitsi hänellä oli täysi työ torjuessaan isännän hyökkäykset.
-Vihdoin hän sanoi: "En ymmärrä, mitä ne tahtovat. Kaikki huutavat
-yhteen ääneen. Ole niin kiltti ja kysy, mitä minä olen oikein tehnyt."
-Samassa hän vei kypsän mangon huulilleen, jolloin isäntä ponnahti
-kiljahtaen hänen kimppuunsa ja väänsi hedelmän hänen kädestään.
-
-"Kas niin!" huohotti isäntä kääntyen O'Reillyyn "Siinä nyt näitte! Hän
-ei totellut vaimoani, vaan --"
-
-"Varoitin häntä kyllä", valitti vaimo, "mutta se oli liian myöhäistä."
-
-"Teidän täytyy sanoa hänelle, mitä hän on tehnyt", virkkoi
-huopahattuinen mies.
-
-"Kyllä, kyllä, mutta sanokaa ensin, mitä hän on sitten tehnyt?" sai
-Johnnie kysytyksi, jolloin kaikki rupesivat viiteen ääneen selittämään.
-
-"Hän ei tule milloinkaan vaimoksenne -- katsokaahan, tämä mango kykenee
-tappamaan vaikka koko armeijan -- hän on syönyt niitä useampia, kuten
-näette -- kuulkaahan! Kysykääpä häneltä, montako hän on syönyt.
-Kysykää, Señor, oi, kysykää, minä rukoilen teitä."
-
-Seurasi hetken hiljaisuus, jolloin Johnnie tulkitsi kysymyksen
-Norinelle ja ilmoitti vastauksen.
-
-"Hän ei sano muistavansa lukumäärää; hedelmät olivat niin kauniit ja
-kypsät."
-
-"Niin kauniit ja kypsät!" toisti isäntä synkästi ja repi tukkaansa.
-
-"Niin kauniit ja kypsät!" toisti hänen vaimonsa.
-
-"Niin kauniit ja kypsät", vaikeroi mies, joka oli herättänyt O'Reillyn.
-"Majuri Ramos sanoi, että minä vastaan hengelläni neiti Evansin
-turvallisuudesta, koska hän on Kuban vieras. Siispä tapan itseni."
-
-Vaimo laski vapisevan kätensä Norinen käsivarrelle kysyen lempeästi:
-
-"Miten on laitanne, kyyhkyseni? Huimaako päätä?"
-
-"Mikä maailmassa näitä ihmisiä oikein vaivaa?" kysyi kaiken tämän
-huomion esine. "Enhän ole ryöstänyt lapsia enkä tehnyt muutakaan pahaa.
-Ehkä he pelkäävät, etten maksa ruoastani?"
-
-Samassa O'Reilly ymmärsi kaikki. "Nytpä tiedän", sanoi hän.
-"Mango-hedelmiä ja maitoa pidetään täällä myrkyllisinä. Vaimo tahtoo
-tietää, miten voit."
-
-"Myrkyllisinä! No, kaikkea sitä kuuleekin! Ne olivat mainion hyviä.
-Sano hänelle, että olen vieläkin nälissäni."
-
-Nyt ilmeni, että eräs heidän kolmesta seuralaisestaan osasi
-odottamattoman hyvin englannin kieltä, minkä taidon hän oli ujoudessaan
-siihen saakka salannut. Nyt hän ei voinut enää hillitä itseään, vaan
-huudahti:
-
-"Oi, neiti! Nuo hedelmät surmaavat teidät!"
-
-"Sitä minä en usko", vastasi Norine.
-
-"Aivan varmasti. Ehkä tunnette jo päänkipua?" Puhuja siveli otsaansa ja
-kumartui odottavasti eteenpäin.
-
-"En muuta kuin hiukaisevaa nälkää".
-
-Tämä tunnustus tahi sen vääristelty käännös oli toisille tarpeeksi.
-Heidän pahimmat aavistuksensa toteutuivat. Isäntä tarjoutui
-ratsastamaan lähimmän papin luo, mutta sanoi sitten sen olevan vain
-ajan hukkaa, sillä neiti kuolisi puolen tunnin kuluttua. Hänen vaimonsa
-haki sisältä ristiinnaulitun kuvan ja rukousnauhan, jonka hän tahtoi
-kaikin mokomin ripustaa Norinen kaulaan. Sitten vaimo käski miehensä
-kantaa sairaan sisälle, sillä hän tahtoi, että hänen vieraansa
-saisi viettää viimeiset hetkensä niin mukavasti kuin suinkin. Kun
-Norine kieltäytyi, selitettiin hänelle, että vähinkin ponnistus vain
-jouduttaisi loppua, joka oli jo muutenkin, Jumala paratkoon, liian
-lähellä.
-
-Kaikkien läsnäolijoiden varma vakaumus ei voinut olla vaikuttamatta
-O'Reillyyn, varsinkin kun kubalaiset vain ivasivat häntä, kun hän
-uskalsi otaksua, etteivät maito ja mango-hedelmät ehkä olleetkaan niin
-vaarallisia amerikkalaisille. Mikään, sanottiin hänelle, ei voinut olla
-tappavampi kuin tuo sekoitus.
-
-Itse uhri oli koko ajan mahdollisimman epäuskoinen ja otti asian sangen
-kevyeltä kannalta, ja kun hän vihdoin suostui paneutumaan pitkäkseen,
-teki hän sen vain toisten mieliksi ja levätäkseen, sillä hän oli
-melkoisen väsynyt. "He ovat nyt saaneet päähänsä, että minä kuolen, ja
-minua melkein hävettää pettää heidät, kun he ovat niin kovin kilttejä",
-sanoi hän O'Reillylle. "Mutta minulla on vieläkin, aivan totta, niin
-hirveän nälkä. Älä unhota sanoa minulle, kun päivällinen on valmis."
-
-"Voitko nyt todellakin aivan hyvin?" kysyi O'Reilly.
-
-"En milloinkaan paremmin."
-
-Ateria viipyi, sillä keittovehkeet olivat sangen alkuperäiset ja talon
-säikähtynyt emäntä ei voinut olla kauan poissa sairaan luota. Hän
-pistäytyi Norinen luona tuhkatiheään, ja jokaisen käynnin jälkeen hän
-ilmoitti kuiskaten, miten potilas jaksoi. Neiti on hyvin kalpea --
-hengitys heikkenee -- hän on jo menettänyt tajuntansa -- kaikki on pian
-ohi -- oli parempi antaa hänen muuttaa rauhassa ja tuskitta paratiisiin
-kuin kiduttaa häntä hyödyttömillä lääkkeillä. Myrkky oli siis jo
-alkanut vaikuttaa, minkätähden miehet hiipivät ovelle varpaisillaan
-ja kurkistivat sisään säälivästi, jolloin kuoleva kohotti päätään sen
-verran, että hän kykeni haukkumaan heitä "vanhoiksi hakoniskoiksi" ja
-käskemään heidän laputtaa tiehensä.
-
-"Hän hourailee", selitti isäntä ja lisäsi kuin O'Reillyä
-rohkaistakseen: "Hän on nuori ja vahva, niin että hän voi kestää iltaan
-saakka."
-
-Ateria valmistui vihdoin ja miehet istuivat alakuloisina pöydän ääreen.
-Samassa syöksähti kuoleva huoneestaan ja istahti heidän joukkoonsa.
-
-"Señorita! Tämä on itsemurha!" huudahtivat kaikki, mutta kun Norine ei
-välittänyt heidän rukouksistaan, vaan kävi reippaasti ruokiin käsiksi,
-menettivät miehet ruokahalunsa ja nousivat pöydästä.
-
-"Minä pyydän, antakaa hänen olla; kuolevilla on välistä omat
-päähänpistonsa", lausui O'Reilly vakavasti ja iski silmää Norinelle.
-
-Niin kylmä välinpitämättömyys sulhasmiehen taholta sai nuo kunnon
-kubalaiset aivan ymmälle. He katselivat O'Reillyä erittäin
-nuhtelevasti, ja kaikesta ilmeni, että amerikkalaiset olivat heidän
-mielestään raa'an kylmäverinen ihmisrotu. Samalla he seurasivat pelolla
-ja vavistuksella Norinen jokaista suupalaa.
-
-Mutta ateria meni onnellisesti, ja kun Norine ehdotti, että
-jatkettaisiin matkaa, kuiskailivat miehet hetkisen keskenään ja
-myöntyivät vihdoin. Olihan viisainta olla kaikin tavoin hänen
-mielikseen. Hänhän oli heidän hallituksensa vieras, jonka mieltä ei
-saanut millään muotoa pahoittaa. Koska hän oli jo auttamattomasti
-mennyttä, niin olihan aivan samantekevää, missä hän veti viime
-henkäyksensä. Hevoset satuloitiin ja niin lähdettiin.
-
-Norine oli koko iltapäivän noiden kolmen kubalaisen oppaan hellimmän
-huolenpidon alainen. He pelkäsivät joka hetki lopun olevan käsissä, ja
-kun tyttö oli aina vain yhtä pirteä, eivät he voineet kyllin ihailla ja
-ihmetellä hänen suurta mielenlujuuttaan.
-
-Illalla tultiin toiseen vaatimattomaan maataloon, johon jäätiin
-yöksi, ja kun seuraavana aamuna kuultiin Norinen ei ainoastaan voivan
-hyvin, vaan tahtovan aamiaiseksi mango-hedelmiä ja maitoa, ojensi
-huopahattuinen mies kätensä taivasta kohti ja huudahti O'Reillylle:
-
-"On jo suuri ihme, että hän on vielä hengissä, mutta nyt hän kiusaa
-Jumalaa, _señor_! Minä puolestani en aio enää kuunaan lyöttäytyä
-semmoisen henkilön seuraan, joka aivan tahallaan antautuu tuommoiseen
-uhkapeliin elämästä ja kuolemasta. Minusta ovat kaikki amerikkalaiset
-pähkähulluja."
-
-Seurue oli saapunut Sierra de Cubitas-harjanteiden juurelle, ja
-kuta korkeammalle päästiin, sitä jylhemmiksi maisemat muuttuivat.
-Kuban maisemat ovat yleensä hivelevän kauniit, ja koko saari
-aivan kuin hymyilee. Usein sanotaankin, että Kubassa ovat kaikki
-ystävällisiä; asukkaat ovat hyväntahtoisia ja rakastettavia ja
-eläimet ja hyönteisetkin ovat vaarattomat. Kubassa on karja arkaa,
-hevoset kärsivällisiä ja lauhkeita, käärmeet myrkyttömiä, ja vaikka
-hämähäkit ja skorpioonit ovat hirvittävän suuria, ei niiden purema ole
-vaarallinen. Mutta Cubitaksen harjanteilla on kaikki toisin. Maisemat
-ovat peloittavan jylhät. Syvien rotkojen äkkijyrkät, kosteudesta
-niljakat seinät ovat huimaavan korkeat, ja kapeat ja mutkaiset polut
-kiertelevät jyrkänteiden reunoilla kaveten välistä pyörryttäviin
-korkeuksiin ja välistä häipyen rotkojen tummiin pimentoihin, jotka ovat
-yhtä synkät kuin espanjalaisten vankilat. Näiden luoksepääsemättömien
-kukkuloiden ja rotkojen kätköön olivat vallankumoukselliset
-sijoittaneet päämajansa. Siellä Gomezin, Maceon ja Garcian sotilaat
-levähtelivät taistelujen lomassa turvassa kaikilta yllätyksiltä. Siellä
-hoideltiin haavat ja koottiin voimia uusiin hyökkäyksiin.
-
-Paikka oli todellakin oudon näköinen ollakseen armeijan päämaja ja
-hallituksen keskus -- maailmassa ei ole ollut toista samanlaista --
-sillä armeija oli puettu rääsyihin, ja hallintorakennukset olivat
-kurjia, oksista ja lehdistä kyhättyjä hökkeleitä. Hevoset kävivät
-laitumella ruohoisilla kaduilla eli kujilla, nuotiot loimusivat ja
-tuulenhenki lennätti savun milloin minnekin.
-
-Toisena iltana lähdön jälkeen neiti Evans ja O'Reilly seuralaisineen
-pääsivät perille, ja suuri joukko miehiä ja hevosia lähetettiin heti
-retkikunnan avuksi. Norinen suosituskirje tarkastettiin ja tyttö
-toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi. Paras maja luovutettiin
-hänen käytettäväkseen ja kaikki viranomaiset velvoitettiin huolehtimaan
-hänestä mitä parhaiten.
-
-
-
-
-XVII.
-
-KERJÄLÄISTEN KAUPUNKI.
-
-
-O'Reilly huomasi pian, että Cubitaksessa oli muitakin amerikkalaisia.
-Kuljeskelussaan aikansa kuluksi erästä kujaa pitkin, kuuli hän itseään
-puhuteltavan omalla kielellään, ja eräs nuorukainen, jolla oli
-valkoiset, hirveästi ryvettyneet housut ja samanlainen takki, kiirehti
-häntä kohti.
-
-"Tervetuloa kaupunkiimme!" huusi tuntematon. "Minä olen tykistökapteeni
-Judson, ja te olette varmaankin tuon kiniinineidin seuralainen, eikö
-niin?"
-
-O'Reilly vastasi myöntävästi, ja Judson jatkoi nauraen:
-
-"Koko leirissä ei puhuta muusta kuin hänestä ja noista
-mango-hedelmistä. Saamari sentään! Olipa kumma, ettei hän kuollut
-pelosta. Taidatte olla irlantilainen? No, sitähän minäkin. Entä
-oletteko perehtynyt tykkien käyttöön?"
-
-"En lainkaan, valitettavasti."
-
-"Sepä ikävää -- meillä on puute tykkimiehistä. Ainakin tiedätte niistä
-yhtä paljon kuin mekin tänne tullessamme."
-
-"En ole tullut tappelemaan", sanoi Johnnie. "Olen täällä muissa
-asioissa."
-
-Kapteeni Judson ei salannut pettymystään, mutta siitä huolimatta
-hän sanoi olevansa aina valmis auttamaan maanmiestään, jos niin
-tarvittaisiin. "Oletteko tavannut 'ukon'?" kysyi hän -- "kenraali
-Gomezin, tarkoitan."
-
-"En, mutta haluaisin mielelläni puhutella häntä."
-
-"Tulkaa sitten kanssani; esitän teidät samalla. Nyt on sopiva aikakin,
-niin että hän on luultavasti hyvällä päällä. Hän potee ankaraa
-päänsärkyä ja on välistä sangen ärtyinen."
-
-Aurinko lähenteli jo taivaanrantaa, ja harjanteiden itäisiä rinteitä
-kattoi synkkä varjo. Kaikkialla leirissä oli iltaruoka tulella, ja ilma
-oli täynnä palavien risukimppujen tuoksua, jonka kaikki leirielämää
-rakastavat tuntevat. O'Reillyn tuo tuoksu aivan hurmasi, sillä toivo
-täytti hänen sydämensä, hänen askeleensa oli kepeä, ja hän uskoi
-olevansa jo aivan päämaalinsa välittömässä läheisyydessä.
-
-Kenraali Maximo Gomez, vallankumouksellisen Kuban isä ja vahvin tuki
-ja turva, lepäsi riippumatossa lukien muutamia kirjeitä. O'Reilly oli
-nähnyt hänestä paljon kuvia ja tunsi hänet heti. Gomez oli reipas ja
-pirteä vanhus, ja hänen valkoinen pukunsa ja lumivalkeat, tuuheat
-viiksensä vaikuttivat, että hänen päivänpolttamat kasvonsa näyttivät
-tavallista tummemmilta. Hän katsahti ylös Judsonin tervehtiessä
-ja loi sitten O'Reillyyn kysyvän silmäyksen. Kirkkaiden silmien
-katse oli kylmä ja lasinkova, ja totisten kasvojen ilmeessä oli
-kotkan tuimuutta. Maximo Gomezia pidetään maailman taitavimpana
-sissipäällikkönä, ja totisesti tarvittiinkin todellisen sotaneron
-lannistumaton innostus muodostamaan noista säännöttömistä, kurittomista
-ja huonosti aseistetuista irtolaisjoukoista, jotka ensin liittyivät
-häneen, yhtenäinen ja niin taistelukelpoinen armeija, että se kykeni
-pitämään puolensa kymmenen kertaa voimakkaampaa vihollista vastaan ja
-voittamaankin sen. Tämän kaiken tuo vanha puertoricolainen kuitenkin
-teki voittaen siten kaikkien sota-asioiden tuntijain jakamattoman
-tunnustuksen ja ihailun. Hän kantoi Kuban vapaussodassa raskaimman
-taakan, ja hänen taitavuutensa ja lannistumaton tarmonsa olivat jo
-aikaansaaneet niin paljon, että saaresta oli enemmän kuin puolet
-valloitettu. Hän taisteli itsepintaisesti ja väsymättä ja murskasi
-ikuisiksi ajoiksi Espanjan kaikki pyyteet ja toiveet uuden maailman
-alueisiin nähden.
-
-Hän kysyi lyhyesti, mutta ei töykeästi, minkätähden O'Reilly oli tullut
-Kubaan. Mutta ennenkuin tämä ehti vastata, heilautti hän kädessään
-olevaa kirjettä sanoen: "Majuri Ramos kertoo teidän edistäneen mitä
-tehokkaimmin retkikunnan maihinnousua, mutta samalla hän sanoo, ettette
-ole tullut riveihimme yhtyäksenne? Mitä hän sillä tarkoittaa?"
-
-Kun O'Reilly selitti asiansa, nyökkäsi kenraali.
-
-"Niinkö? Haluatte siis päästä länteen?"
-
-"Niin, herra kenraali. Tahtoisin tavata eversti Lopezin."
-
-"Lopezin? Miguel Lopezinko?" kysyi kenraali nopeasti.
-
-"Se on luultavasti hänen nimensä -- hän on toiminut Matanzan tienoilla.
-Hän tietää jotakin -- ystävistäni."
-
-"No, häntä ei teidän tarvitse kaukaa hakea." Hymy kirkasti kenraali
-Gomezin päivänpolttamat piirteet. "Hän sattuu olemaan juuri nyt täällä
-Cubitaksessa." Kääntyen Judsonin puoleen hän jatkoi: "_Amigo_, vie
-herra O'Reilly eversti Lopezin luo; hän on jossakin tuollapäin. Olen
-pahoillani, ettemme saa tästä nuoresta miehestä asekumppania; hänellä
-on miehen koko ja ryhti, ja hän vastaa varmasti viittä _quintos_'ta,
-vai mitä?" Kubalaiset olivat antaneet vihollisilleen haukkumanimen
-_quintos_ -- viidesosa miestä! Kenraali heilautti kättään ja syventyi
-kirjeisiinsä.
-
-Heidän mennessään sanoi Judson:
-
-"Kun olette toimittanut asianne Lopezin luona, niin tulkaa kämppääni
-illalliselle. Esitän samalla koko sakkini. Ruokaa ei voi juuri kehua,
-eikä sitä ole runsaasti tarjollakaan tällä haavaa, mutta lännessä,
-josta Lopez tuli, on suorastaan nälänhätä."
-
-Eversti Miguel Lopez, pulska ja reipas soturi, puristi sydämellisesti
-O'Reillyn kättä tämän ilmoitettua nimensä, mutta samassa hänen muotonsa
-synkkeni ja hymy katosi.
-
-"Jahah! Te olette siis tuo Matanzan O'Reilly", sanoi hän. "Olen kuullut
-teistä, mutta en luullut meidän milloinkaan tapaavan toisiamme."
-
-"Estevan Varona on puhunut minusta?"
-
-Eversti nyökäytti päätään.
-
-"No niin, vihdoinkin olen täällä, mutta kovalle se otti. Olen koettanut
-kaikki keinot päästäkseni saarroslinjan läpi ja lopulta onnistuinkin.
-Espanjalaiset vangitsivat minut Puerto Principessä ja karkoittivat
-saarelta. Olen ollut aivan hulluksi tulemaisillani. Minä -- te --"
-O'Reilly nielaisi pari kertaa -- "te varmaankin tiedätte, missä Estevan
-on? Sanokaa --"
-
-"Ettekö ole kuullut mitään?"
-
-"En kerrassaan mitään. Tarkoitan, tuota noin, senjälkeen kuin Rosa,
-Estevanin sisar -- olemme kihloissa, kuten ehkä tiedätte --"
-
-"Niin, niin; Estevan kertoi minulle kaikki." Kubalaisen vakavuudessa
-oli jotakin selittämättömän toivotonta, ja O'Reillyn valtasi äkkiä
-suunnaton hätä. Hänen äänensä vapisi, kun hän kysyi:
-
-"Ovatko he --? Jumalan tähden! Mitä on tapahtunut?"
-
-Vastaus oli tarpeeton. Eversti loi katseensa maahan ja O'Reilly ymmärsi
-pahimpien aavistustensa toteutuneen. Hänen kasvonsa kalpenivat, ja
-kostuttaen huuliaan hän koetti sanoa jotakin, mutta sai kuuluviin vain
-käheän, katkonaisen kuiskauksen.
-
-"Sanokaa -- kumpi?"
-
-"Molemmat!"
-
-O'Reillyn koko vartalo lyhistyi kokoon ja hänen kalpeat kasvonsa
-vavahtivat suonenvedontapaisesti. Sitten hän alkoi vavista kiireestä
-kantapäähän kuin horkassa ja kädet puristuivat nyrkkiin.
-
-Lopez tarttui hänen käsivarteensa. "Koettakaahan rauhoittua", sanoi
-hän, "ja istukaa tähän, niin kerron sen vähän, mitä tiedän. Mutta
-eikö olisi parempi, että odotamme, kunnes olette rauhallisempi...?"
-Kun O'Reilly ei puhunut mitään, vaan tuijotti häneen tuskallisen
-odottavasti, jatkoi eversti huoaten: "Kuten tahdotte, mutta teidän
-täytyy kestää kaikki miehuullisesti, niinkuin meidän muidenkin on ollut
-pakko. Paljon olen minäkin saanut kärsiä. Minun isäni" -- Lopezin
-viiksien varjostama ylähuuli vetäytyi ylös, niin että hampaat näkyivät
--- "kuoli Laurelin kanavan luona Cabannaksessa ensimmäisen voittoni
-jälkeisenä päivänä -- ampuivat -- vanhan miehen. Jumaliste sentään!
-Tuommoiset konnantyöt ovat juuri saattaneet meidät kubalaiset raivoon,
-niin että me tappelemme hammasta purren, vaikka näemme nälkää, emmekä
-hellitä, ennenkuin viimeinen espanjalainen on saareltamme mereen
-syösty. Niinkauan kuin ne heittiöt täällä mellastavat, uhkaa meitä
-kaikkia sama kohtalo, jonka omaksi niin moni on jo joutunut ja joka
-teitäkin nyt niin kauhistuttaa -- vanhempamme ja omaisemme murhataan,
-sisaremme ja lemmittymme raiskataan..."
-
-O'Reilly ponnahti melkein seisoalleen, mutta vaipui sitten tuskaisesti
-parahtaen takaisin penkille ja peitti kasvonsa kuin ruoskan iskua
-torjuakseen.
-
-"Kerron teille kaikki, mitä tiedän, mikä ei ole kovinkaan paljon.
-Estevan Varona tuli luokseni heti sen jälkeen kuin hän oli sisarineen
-paennut kotoaan; hän tahtoi yhtyä joukkooni, mutta kun olin silloin
-kovin tukalassa asemassa, en tohtinut ottaa tyttöä huolekseni --
-kukaan nainen ei olisi kestänyt rasituksia, joita saimme kärsiä.
-Selitin hänelle, että hänen ensimmäinen ja ehdoton velvollisuutensa
-oli huolehtia sisarestaan ja sitten vasta ajatella isänmaataan, ja hän
-myönsi minun olevan oikeassa. Hän oli kunnon poika -- hieno poika, ja
-niin rohkea ja sisukas. Ostamalla muutamia varastettuja kivääreitä hän
-muodosti muinaisista neekeripalvelijoistaan pienen partiojoukon -- ei
-lainkaan hullumpi tuuma -- ja alkoi käydä sotaa omin neuvoin. Kuulin
-usein hänestä. Häntä ei tohtinut kukaan häiritä, ennenkuin hän nitisti
-hengiltä muutamia espanjalaisia sotilaita, mutta sittenhän ajojahti
-luonnollisesti alkoi. Omat maatilansa ja alueensa, jotka Cueto oli
-riistänyt häneltä, hän ehti kuitenkin tuhota. Tunsitteko Cueton?"
-
-"Kyllä."
-
-"Hänellekin Estevan maksoi ansion mukaan; ratsasti eräänä yönä
-suoraan La Joyaan, särki oven ja keihästi roiston omaan sänkyynsä.
-Mutta samalla hän näyttää tehneen jonkun erehdyksen, sillä Cobon
-vapaaehtoiset, jotka luultavasti majailivat jossakin lähistöllä,
-mitä seikkaa Estevan ei näytä tienneen, hyökkäsivät kiukkuisesti
-hänen kimppuunsa. En tiedä sen tarkempaan, miten sitten kävi, sillä
-tapauksesta kuulin kerrottavan vasta hiljattain, joten tiedot eivät ole
-enää luotettavat, mutta se on ainakin varmaa, että Estevan on riehunut
-miehineen kuin hornan henki, sillä vihollisen mieshukka oli ollut
-vallan tavaton. Mutta hän ja hänen miehensä olivat vain ihmisiä -- he
-eivät voineet tuhota kokonaista rykmenttiä, ja näyttää kuin heistä
-olisi vain kaksi päässyt pakoon."
-
-"Entä Estevan? Saiko hänkin --?"
-
-Eversti Lopez nyökkäsi ja virkkoi sitten vakavasti. "Cobo ei ota
-vankeja. Tappelin Rubin tienoilla niihin aikoihin, mutta palasin
-Matanzaan noin kuuden viikon kuluttua. Tapauksen kuultuani minä
-koetin luonnollisesti kaikin mokomin löytää tytön, mutta Weylerin
-rauhoituskäskyä toteutettiin silloin parhaillaan, ja koko Yumurissa ei
-ollut enää ristin sielua jäljellä; paikka oli autioksi hävitetty."
-
-"Ette siis aivan varmaan tiedä, että Rosa -- että Rosa --?"
-
-"Niin, poika surmattiin varmasti, mutta Rosan kohtaloa en tiedä --
-minulla on siitä oma mielipiteeni. Kävi nimittäin siten, että eräs
-Estevanin mies yhtyi hiljattain joukkooni, ja häneltä minä kuulin yhtä
-ja toista Rosasta ja miksi Estevania oli niin säälimättä ja taukoamatta
-vainottu. Se oli kaikki Cobon ansiota. Oletteko kuullut miehestä? Vai
-ette? Hän on pahimmistakin pahin -- peto -- julmuri!" Puhujan ääni
-vapisi vihasta ja raivosta. "Hän oli nähnyt neiti Varonan, joka oli
-kaunis tyttö, ja..."
-
-"Jatkakaa", kuiskasi O'Reilly.
-
-"Sain selville, ettei Rosa ollut ensin totellut Weylerin määräystä.
-Hän ja pari neekeriä -- hänen isä-vainajansa entisiä orjia --
-kätkeytyivät luultavasti Matanzan rinteille, mutta hiukan myöhemmin
-Cobon miehet kävivät siellä hävitysretkellä -- ja murhasivat suuren
-joukon pakolaisia. Muutamat harvat pääsivät pakoon etäisimpiin
-rotkoihin, mutta Rosa ei ollut niiden joukossa. Estevanin tähden
-toimitin mahdollisimman tarkkoja etsintöjä, mutta en löytänyt tytöstä
-jälkeäkään."
-
-"Ette siis tiedä aivan varmaan, mitä hänelle on tapahtunut?" kysyi
-O'Reilly.
-
-"En, mutta sanon vielä kerran, ettei Cobo ota vankeja. Kun kuulin
-viimeisestä hävitysretkestä, en enää etsinytkään."
-
-"Tuo -- Cobo --" amerikkalaisen ääni vapisi, vaikka hän koetti hillitä
-itseään -- "toivon kohtaavani hänet jonkun kerran."
-
-Eversti Lopezin kasvoilla kuvastui äkkiä hillitön raivo, jonka illan
-hämärä kuitenkin melkein kokonaan salasi. "Niin; juuri niin!" huudahti
-hän, "ja te olette vain yksi sadasta, jotka toivovat samoin; minä olen
-toinen. Olen antanut miehilleni tiukan määräyksen, ettei Coboa ja hänen
-miehiään saa missään tapauksessa säästää, eivätkä ne roistot odotakaan
-armoa meikäläisten kynsiin jouduttuaan. Kas niin, toveri --" kubalainen
-laski kätensä O'Reillyn olkapäälle -- "olen pahoillani, että minulla
-oli teille ikäviä uutisia, mutta mehän olemme miehiä -- ja sota on
-semmoista."
-
-"Ei, ei! Sotaa se ei ole -- vaan hillitöntä julmuutta. Murhata lapsia
-ja raiskata naisia -- sehän on rikos kaikkia sotalakeja vastaan."
-
-"Lakeja!" toisti eversti käheästi. "Lakejako? Onko helvetissä lakeja?
-Sota on vain hävitystä -- vääryyttä -- sortoa -- hulluutta. Se vie
-miehiltä järjen ja tappaa naiset epätoivoon. Se on Jumalan uhmaamista.
-Sodassa saavat sääli ja armeliaisuus väistyä eikä minkäänlainen
-hyvyys voi tulla kysymykseenkään, ihmisyyden lakien noudattamisesta
-puhumattakaan."
-
-Sanoja seurasi pitkä äänettömyys. Sitten Lopez jatkoi:
-
-"Me kubalaiset tiedämme kyllä, mitä suru ja epätoivo ovat, mutta
-sorto ja kärsimämme vääryydet ovat tehneetkin meidät lujiksi ja
-urhoollisiksi. Täällä idässähän tulemme sentään hyvin toimeen, mutta
-te ette voi kuvitellakaan lännen asukasten hirveitä kärsimyksiä ja
-hävitystä, joka on pantu siellä toimeen -- kokonaiset maakunnat on
-poltettu poroksi ja asukkaat murhattu tahi jätetty nälkään kuolemaan.
-Tällaista viattomain ihmisten teurastusta, jonka Weyler on siellä
-järjestänyt, ei ole maailmassa ennen kuultu eikä nähty. Jos Jumala on
-todellakin olemassa -- epäilen sitä välistä -- niin hän ei voi sallia
-tämän kauheuden jatkua; jokaisen surmatun ja kärsimyksiin kuolleen
-kubalaisen tilalle on nouseva kymmenen kostajaa, kunnes olemme syösseet
-perivihollisemme armeijoineen mereen. Palatkaa kotimaahanne, ja jos
-surunne on saattanut teidät meille myötätuntoiseksi, niin huutakaa koko
-maailmalle, miten tuo Havannan musta paholainen täällä mellastaa, ja
-pyytäkää hallitustanne auttamaan meitä, että saisimme aseita. _Aseita_!"
-
-Kului hetkinen, ennenkuin O'Reilly vastasi. Hän sanoi hiljaa:
-
-"En aio palata. Jään tänne, kunnes olen löytänyt Rosan."
-
-"Niinkö!" huudahti eversti. "Miksikäpäs ei! Niin kauan kuin emme
-varmasti tiedä, mitä hänelle on tapahtunut, voimme ainakin toivoa.
-Mutta jos olisin teidän sijassanne, niin ajattelisin mieluummin, että
-hän on kuollut kuin joutunut vangiksi johonkin keskitysleiriin. Te
-ette tiedä, ystäväni, mitä nuo leirit ovat, mutta minä tiedän. Jätän
-teidät nyt. Tällaisina hetkinä on mieluummin yksinään, kenenkään
-häiritsemättä, eikö niin?" Eversti puristi O'Reillyn kättä ja häipyi
-pimeään.
-
-Kukaan ei nähnyt O'Reillyä sinä yönä, mutta seuraavana aamuna hän
-ilmestyi kenraali Gomezin luo. Hän oli kalpea ja riutunut, mutta kylmän
-päättäväisen näköinen. Kenraali oli kuullut Lopezilta kaikki ja tunsi
-nuorukaista kohtaan syvää myötätuntoa.
-
-"Olen pahoillani, että pitkä ja vaivalloinen matkanne palkittiin niin
-ikävillä uutisilla", sanoi hän. "Sota on surullista ja lohdutonta
-hommaa."
-
-"En ole vielä menettänyt kaikkea toivoa", vastasi O'Reilly. "Tahdon
-jäädä tänne ja -- ja tapella."
-
-"Tiesin sen kuultuani Lopezin kertomuksen." Kenraali nyökäytti
-valkoista päätään. "Teistä tulee kelpo soturi, ja me olemme iloiset
-saadessamme teidät joukkoomme." Hän ojensi kätensä, jota O'Reilly
-kiitollisesti puristi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Matanzan alue oli "rauhoitettu". Niin kuului kenraali Weylerin
-pöyhkeilevä julistus. Ja kerjäläisten lukemattomasta paljoudesta näki,
-ettei hän ollut lainkaan liioitellut. Kaikista Valeriano Weylerin
-sotilaallisista toimenpiteistä oli tämä lännen kaupunkien ja maakuntain
-"rauhoittaminen" parhaiten onnistunut ja tuotti toimeenpanijalleen
-suurinta tyydytystä, sillä missäpä saattoi kapinaliike enää menestyä --
-paitsi ehkä niiden onnettomain keskuudessa, jotka olivat kätkeytyneet
-vuoristoon eläen siellä taivasalla turvattomina. Niskurointi oli
-lannistettu eikä espanjalaisia tohtinut kukaan vastustaa. Weylerin
-keino nopea ja säälimätön hävitys, oli yksinkertainen, mutta vaikuttava.
-
-Köyhyys oli jo ennen sotaa ollut yleinen ilmiö Matanzassa, mutta nyt
-oli kaupungissa niin paljon kerjäläisiä, ettei niitä voitu laskeakaan.
-Kun pakolaisia alkoi tulvia tuhansittain, ja kun saatiin kuulla,
-ettei hallitus aikonut pitää huolta niiden ruokkimisesta, yrittivät
-varakkaammat kansalaiset lievittää hätää, mutta aika oli kova,
-elintarpeita oli vähän ja hinnat olivat huimaavat. Sitäpaitsi annettiin
-pian ymmärtää, että sotilaallinen johto katseli karsain silmin kaikkea
-armeliaisuustoimintaa, minkätähden pakolaisten täytyi pakostakin
-jäädä oman onnensa nojaan. Nämä onnettomuudet ja kärsimykset olivat
-aivan tyrmistyttäneet yksinkertaisen ja rauhallisen maalaisväestön;
-he kuljeskelivat ympäriinsä aivan ymmällään odottaen pelolla ja
-vavistuksella jotakin uutta iskua. He eivät olleet tottuneet kerjäämään
-eivätkä niinmuodoin tahtoneet pyytää almua, mutta kaiket päivät he
-kyselivät työtä leipäpalkalla, ettei heidän pienokaistensa tarvitsisi
-kuolla nälkään. Työtä oli kuitenkin vielä niukemmin kuin ruokaa, ja
-pian tuli aika, jolloin nuo onnettomat ryömivät porttikäytävissä ja
-kynnyksillä masentuneina ja toivottomina leipäpalaa anellen ja samalla
-kuin äänettömästi nuhdellen niitä, jotka olivat heitä onnellisemmat.
-Silmät suurenivat ja painuivat syvemmälle onttoihin kuoppiinsa ja
-ojentuvat kädet laihtuivat läpikuultaviksi. Kaikkialla kuului naisten
-valitusta ja nälkäisten lasten itkua.
-
-Kaupungin laidassa, aivan teräslankaesteiden sisäpuolella, oli isohko
-ala "viljelysmaata", johon vangit saivat kyhätä majansa oksista,
-lehdistä ja puunkuorista -- kurjia hökkeleitä, joissa kauniilla ilmalla
-tuli jotenkin toimeen, mutta jotka eivät pystyneet ollenkaan suojaamaan
-tuulelta ja sateelta. Siellä nuo onnettomat elelivät yhteensullottuina
-sanoinkuvaamattomassa likaisuudessa nälän kanssa taistellen, ainoana
-lohdutuksenaan se, että kaikki olivat yhtä kurjassa asemassa. Koska
-heillä ei ollut siementä, ei työkaluja eikä mitään keinoa, millä
-viljellä heille luovutettua maata, jäi se koskemattomaksi, ja
-nälkä kiihtyi päivä päivältä. Kaupungin ulkopuolella oli jamssia,
-perunoita, maukkaita juuria ja paljon muuta syötäväksi kelpaavaa, sillä
-espanjalaisten oli ollut mahdoton kaikkea hävittää, eikä Kuban maaperää
-voi kukaan tyhjäksi riistää, mutta "rauhoitetut" eivät saaneet poistua
-kaupungin alueelta.
-
-Kaloja oli myös viljalti satamassa, mutta niitä ei saanut pyydystää.
-Vahdit olivat varuillaan ladatuin kiväärein ja paljastetuin miekoin, ja
-joka aamu kuljetettiin keskitysleirin läpi niiden onnettomain ruumiita,
-jotka olivat yöllä tohtineet hiipiä ravinnon hakuun. Välistä noita
-kaameita jäännöksiä laahattiin köydessä hevosten jäljessä; niin, se
-olikin kaikkein suosituin tapa.
-
-Koirat ja kissat olivat hienointa herkkua, kunnes ne hävisivät
-kokonaan. Aivan tyyten ei hallitus kuitenkaan noita onnettomia
-unhottanut; välistä jaeltiin yucca-juuria, mutta ne olivat kovia ja
-melkein mahdottomia käyttää. Niiden syömisestä lasten kasvot ja jäsenet
-surkastuivat, kun taas vatsat paisuivat suunnattomiksi. Matanzaan
-ilmestyi siten aivan erikoinen ihmisrotu pieniä muodottomia olentoja,
-joilla oli lapsen jäsenet, mutta vanhuksen kuihtuneet kasvot.
-
-Kulkutaudit alkoivat luonnollisesti pian raivota, sillä noissa
-likaisissa ja saastaisissa hökkeleissä niljakkoine savipermantoineen
-ei voinut olla puhettakaan terveydellisistä toimenpiteistä. Hätä
-oli sanoinkuvaamaton. Lapset kuolivat ensin ja sitten vanhat ja
-kivulloiset. Ruumiiden näkeminen kaupungilla oli hyvin tavallista,
-niitä löydettiin melkein joka aamu porttikäytävistä. Toiset
-nälkiintyneet ihmisraukat koettivat raahautua torille toivossa saada
-kerjätyksi kipenenkään ruokaa, ja monet kuolivat sinne tyhjien kojujen
-väliin. Raskaat ruumisvankkurit, täynnä tuonen saalista, jyrisivät
-taukoamatta kaduilla tyhjentäen sisältönsä kaupungin ulkopuolelle,
-jossa oli hautaamattomia ruumiita jo ennestään jättiläismäinen kasa.
-
-Lavantauti, isorokko ja keltakuume raivosivat hillittömästi.
-Sairaalat olivat ääriään myöten täynnä, eikä niissäkään noudatettu
-alkeellisimpiakaan varokeinoja. Sanottiin olleen tapauksia, että
-kuolleeksi luultu oli ryöminyt omaistensa luo ruumiskasasta, johon
-hänet oli heitetty, mutta kenenkään ei tiedetty palanneen noista
-rutonpesistä, olipa hän sitten kubalainen tai espanjalainen. Sentähden
-jäivät taudinsaastuttamat mieluummin omaistensa luo saadakseen kuolla
-heidän parissaan.
-
-Niin, Matanza oli rauhoitettu. Weyler ei pöyhkeillyt suotta. Koko
-maakunnassa ei ollut kylvettyä pellonpalaa eikä kaupunkien ulkopuolella
-ainoatakaan rakennusta jäljellä. Matanzan kaupunkiin sijoitettu
-keskitysleiri ei ollut ainoa laatuaan, toisia oli Santa Clarassa,
-Havannassa ja Pinar del Riossa, ja niissä oli puoli miljoonaa ihmistä
-nälkään nääntymässä. Mitään kapinallista maata ei ole milloinkaan niin
-täydellisesti rauhoitettu, eikä mitään kansaa ole niin perinpohjin
-lannistettu ja masennettu. Vastarinnasta ei puhuttu enää, vaan
-rukoiltiin pyhää neitsyttä lopettamaan kurjuus. Kädet nousivat kyllä,
-mutta vain rukoukseen, ja tuonen sato oli runsas Jucarosta aina San
-Antonion niemeen saakka.
-
-Rosa Varona ja hänen kaksi neekeriseuralaistaan tulivat Matanzaan,
-kerjäläisten ja kuoleman kaupunkiin, toivossa päästä siedettävämpiin
-oloihin. Matka sinne sujui onnellisesti, sillä he olivat liian
-risaiset ryöstettäviksi, ja Rosan valepuku salasi hyvin, mitä hänen
-kauneudestaan oli jäljellä. Mutta kun oli päästy kaupunkiin, niin
-minkä näyn he näkivätkään! Suuri Jumala, sitä kärsimysten ja kurjuuden
-pohjattomuutta, sitä ryysyjen paljoutta! Yllätys oli hirveä, ja kaikki
-kolme aivan tyrmistyivät inhosta ja kauhusta, mutta takaisinkaan ei
-voinut palata.
-
-Asensio kyhäsi La Cumbren lähelle -- Varonan kartanon rauniot näkyivät
-ylhäältä -- jonkinlaisen hökkelin, johon he asettuivat asumaan. He
-olivat toivoneet voivansa kätkeytyä toisten vankien joukkoon, mikä
-onnistuikin täydellisesti, sillä vankileirin yleisessä kurjuudessa
-eivät naapurit välittäneet toisistaan rahtuakaan, ja sotilasten
-mielestä ei voinut olla mitään mielenkiintoista kahdessa ryysyisessä
-neekerissä ja näiden kyttyräselkäisessä tyttäressä.
-
-Asensio oli uuttera ruoan hankkija, ja ensin hän onnistuikin haalimaan
-elintarpeita pienelle perheelleen aivan kylliksi. Hän saavutti aivan
-ihmeteltävän taidon kasviksien ja hedelmien löytämisessä, ja hän
-varasti, kerjäsi ja nuuski kaikki mahdolliset paikat. Eräänä päivänä
-vahti yllätti hänet, ja hänet pantiin patteritöihin sellaisten vankien
-mukana, joiden huomattiin kykenevän raskaampaankin työhön. Palkkaa ei
-maksettu, mutta jokainen sai aterian päivässä, ja Asensio onnistui joka
-ilta tuomaan osan annoksestaan kotiin.
-
-On aivan hämmästyttävää, miten vähällä ihminen voi pysyä hengissä.
-Rosa ja hänen molemmat ystävänsä olivat jo kauan kamppailleet nälän
-kanssa, mutta nyt he saivat juoda kieltäymyksen maljan pohjaan saakka,
-sillä oli päiviä, jolloin Asensio ja hänen työtoverinsa eivät saaneet
-ruoan muruakaan. Jonkun ajan kuluttua Evangelina alkoi tehdä vakkoja
-ja palmikoida hattuja palmunsyistä, joita hän myyskenteli kuudella
-sentillä kappaleen. Hän neuvoi työn Rosallekin ja he työskentelivät
-aamusta iltaan saadakseen Asension tuomat annokset hiukan suuremmiksi
-ja torjuakseen aina uhkaavan nälkäkuoleman. Mutta se oli turhaa ja
-toivotonta työtä. Oli toisia, jotka ahersivat yhtä väsymättömästä,
-ja hattujen kysyntä oli rajoitettu. Heidän majastaan oli esteetön
-näköala San Severinon tielle, tuolle _via dolorosa'lle_, tuskien
-tielle, jota myöten kuolemaantuomitut vietiin teloitettaviksi, ja pian
-molemmat naiset oppivat tuntemaan torven äänen, joka ilmoitti, että
-jonkun kubalaisen viimeinen hetki oli tullut. Kun toitahdus kantautui
-heidän kuuluviinsa aamun sumusta, keskeyttivät he työnsä tehdäkseen
-ristinmerkin ja kuiskatakseen rukouksen niiden onnettomain sielujen
-puolesta, jotka olivat matkalla kuolemaan. Mutta se olikin päivässä
-ainoa lepohetki, jonka he soivat itselleen.
-
-Ero entisen ja nykyisen elämän välillä antoi Rosalle paljon miettimisen
-aihetta. Matanzan hän tunsi syntymästään saakka ja oli lukemattomat
-kerrat astellut sen kaduilla hienona ja kaikkien ihailemana. Hänellä
-oli ollut kymmenittäin ystäviä kaupungin hienoimmissa piireissä,
-mutta niiden joukossa ei ollut ketään, johon hän olisi tohtinut
-nyt hädän hetkellä vedota. Espanjalaiset ja heidän puoluelaisensa
-vihasivat verisesti vallankumouksellisia, joiden kannattajia ei ollut
-Matanzassa ainoaakaan jäljellä. Sitäpaitsi oli Estevanin liittyminen
-vallankumouksellisiin katkaissut kaikki ystävyyssiteet heidän ja
-niiden perheiden välillä, jotka olivat hallitukselle uskolliset. Rosa
-tiesi, ettei häntä kukaan säälisi. Hän oli seurannut kaksoisveljeään
-vain sulasta rakkaudesta, mitään muuta ajattelematta, mutta teko oli
-leimannut hänetkin maanpetturiksi ja koko yhteiskunnan viholliseksi,
-joka oli kohtalonsa hyvin ansainnut. Tyttö oli saanut kokea liiankin
-hyvin, mikä henki oli vallalla. Mutta vaikka hän olisi ollut varma,
-että häntä olisi kohdeltu myötätuntoisesti, niin hän oli liian ylpeä
-anoakseen sitä. _Hänkö_ kerjäisi? Hän, eräs Varona, Kastilian grandien
-jälkeläinen ja Kuban hienoimman perheen ainoa edustaja! Ei kuunaan!
-Siten hankittu leivänmurukin olisi polttanut hänen kättään. Rosa kärsi
-mieluummin nälkää ja odotti hetkeä, jolloin nälkä tahi tauti saisi
-hänet unhottamaan menneet onnen päivät ja lopettaisi tämän kurjuuden,
-joka oli kuin hirveä uni.
-
-Hän pelkäsi myöskin, että vanha Mario de Castaño, joka oli säälimätön
-ja kostonhimoinen mies, tuntisi hänet. Hänen viimeisistä sanoistaan,
-kun hän raivoissaan poistui heidän luotaan, oli Rosa selvästi
-ymmärtänyt, ettei hän antaisi saamiaan rukkasia milloinkaan anteeksi,
-ja Rosa vältti aina joutumasta hänen tielleen. Rosa näki hänet kerran.
-Don Mario oli matkalla torille perunain ostoon ja oli yhä vain lihonut,
-niin että hän oli nyt todellinen läskivuori, joka hyllyi joka suuntaan
-hevosen liikkeiden mukaan. Hän ratsasti tietään näkemättä ja kuulematta
-mitään, lasten itku ei liikuttanut hänen kivisydäntään, ja turhaan
-kurottelivat äidit laihoja käsiään almua anellen. Rosa pujahti erääseen
-porttikäytävään ja veti ryysyisen saalinsa alemmaksi kasvoilleen
-pelosta, että don Mario voisi tässä epämuodostuneessa vartalossa ja
-näissä surkastuneissa ja mustaksi värjätyissä kasvoissa tuntea ihanan
-kukkasen, jota hän oli omakseen himoinnut.
-
-Eversti Cobo oli toinen, jota Rosa ei voinut milloinkaan unhottaa ja
-jota hän pelkäsi aivan hillittömästi. Kun hän ensi kerran näki miehen
-ratsastavan kaupungin läpi kurkunleikkaajaansa edellä, oli hän pyörtyä
-siihen paikkaan ja piilotteli sitten koko päivän majassaan vavahtaen
-pienimmästä risahduksestakin.
-
-Näinä hädän synkkinä ja pitkinä päivinä muistuivat muinaiset huhut
-isän kätketystä aarteesta usein hänen mieleensä, ja hän mietiskeli
-asiaa paljonkin, voimatta kuitenkaan tulla muuhun kuin siihen
-johtopäätökseen, että kaikki oli vain satua. Estevanin merkillinen
-otaksuma aarteen kätköpaikkaan nähden oli ensin tuntunut kylläkin
-uskottavalta ja todennäköiseltä, mutta nyt kun Rosalla oli viljalti
-aikaa pohtia asiaa oikein perinpohjin, johtui hänen mieleensä
-kymmenenkin eri selitystä, miten kultaraha oli joutunut donna Isabelin
-käteen, ja niistä oli jokainen yhtä mahdollinen kuin Estevanin väite.
-Aarre saattoi tietysti olla olemassa ja oli ehkä kätkettykin juuri
-Estevanin otaksumaan paikkaan, mutta uskomatonta se oli. Kauempaa
-katsoen verhoutuu alastominkin totuus ruusuiseen hohteeseen kuin
-etäiset maisemat siintävään sineen, joka kuitenkin katoaa, kun päästään
-lähemmäksi. Niin oli Rosankin laita. Nähdessään joka päivä raunioiksi
-raastetun kotinsa hänen toivonsa masentui ja veljen väite alkoi tuntua
-niin tuiki mahdottomalta.
-
-Hän olisi niin mielellään tahtonut uskoa veljen olleen oikeassa,
-mutta hirveä kurjuus, johon hän oli joutunut, masensi hänet aivan
-maahan. Sellaisia ihmeitä tapahtui vain ihanissa saduissa, tuumi hän,
-ja tottahan olikin, ettei hän, tyttö parka, voinut pitää itseään
-onnetarten suosikkina.
-
-Häntä halutti monta kertaa jutella asiasta Evangelinalle ja Asensiolle,
-mutta hän jätti sen kuitenkin tekemättä. Evangelinan vaitioloon hän
-saattoi kyllä ehdottomasti luottaa, mutta hän ymmärsi, ettei Asension
-kaltaiselle henkilölle voinut uskoa suuria ja tärkeitä salaisuuksia
--- tämä oli puhelias ja itserakas kerskailija, joka olisi kaikessa
-hyväntahtoisuudessaan pian puhunut liikoja ja tuhonnut siten heidät
-kaikki. Rosa oli kyllin järkevä ymmärtämään, että he kaikki olisivat
-joutuneet hirvittävään hengenvaaraan, jos isän rikkaudet olisivat
-löytyneet. Asia ei olisi voinut pysyä salassa. Hän tahtoi kuitenkin
-päästä johonkin varmuuteen, ja eräänä päivänä hän ja Evangelina
-lähtivät etsimään kasviksia ja juuria La Cumbren rinteeltä, joka kuului
-kaupungin alueeseen.
-
-Käynti entisen kodin raunioilla oli surullinen. Evangelina itki
-ääneensä nähdessään Pancho Cueton toimeenpaneman kaamean mullistuksen,
-ja Rosaa ahdistivat tuskalliset muistot. Kodista ei ollut paljon
-jäljellä. Koko alue oli myllerretty ja kaivettu, puut kaadettu
-juurineen ja pinottu suuriin kasoihin, ja koko päärakennus oli
-jaoitettu maan tasalle kivi- ja soraläjäksi. Rosan silmät peittyivät
-kyyneliin, ja hetkisen kuluttua hän jätti Evangelinan itkemään
-raunioiden luo ja hiipi vanhaan puutarhaan, jossa hävityksen kauhistus
-ei ollut niin huomattava. Mutta entisestä kauneudesta oli siitä
-huolimatta vain rippeet jäljellä. Hoitamattomat viiniköynnökset
-roikkuivat pengermiltä melkein kuihtuneina ja säästyneet hedelmäpuut
-olivat nääntyneet hoidon puutteeseen; aika ja elementit olivat
-täydentäneet hävitystyön.
-
-Kaivo oli vielä jäljellä, mutta oli peitetty laudoilla, ja Rosa
-huomasi, että sinne oli vierinyt paljon törkyä. Pieni vesilätäkkö
-vain kimalteli pohjalla. Tyttö katseli aukkoon kauan ja tarkkaan ja
-nousi vihdoin ollen varma, että Estevan oli erehtynyt. Oli aivan
-mahdotonta ajatella, että hänen isänsä, don Estevan, olisi valinnut
-sellaisen kätköpaikan, etenkin kun tilusten kiinnekirjat olivat hänen
-omaisuutensa arvokkain osa. Ei, jos aarre todellakin oli olemassa, oli
-se kätketty muualle. Kaivossa se ei ollut, mutta paikkaan liittyvät
-muistot olivat kalliit, sillä ne johdattivat Rosan mieleen menneet
-onnelliset ajat. Ja noita muistoja oli kaivo, niin, koko paikka ääriään
-myöten täynnä. Siellä olivat hän ja Estevan lapsina leikkineet, ja
-siellä oli hän ensimmäiset unelmansa unelmoinut. Siellä hän oli
-kohdannut O'Reillyn, hymyilevän ritarinsa, ja noiden pensaiden suojassa
-oli tämä painanut hänet povelleen ja pyytänyt odottamaan, kunnes hän
-palaisi. Ja Rosa oli odottanut.
-
-Mutta oliko tuo Rosa Varona, joka silloin uskollisuutta vannoen
-lemmitystään erosi, tämä säälittävä, laiha, nälkäinen ja ryysyinen
-Rosa? Mahdotonta! Onni, tyytyväisyys ja ihanat toiveet olivat häilyviä
-unikuvia vain, ja ainoastaan kurjuus, epätoivo ja kärsimykset olivat
-todellisia. Mutta uni oli ollut ihmeen ihana, ja Rosa vannoi sitä aina
-riemuiten muistelevansa.
-
-Evangelina tapasi tytön päivänpaisteessa istumassa. Tämän kasvot
-loistivat ja kyynelistä vielä kosteat silmät hymyilivät.
-
-"Tule, pieni kyyhkyseni", sanoi Evangelina. "Menkäämme työhömme, sillä
-täällä ei ole mitään syötävää."
-
-
-
-
-XVIII.
-
-KESKUSTELUA RUOASTA.
-
-
-Huomattavin piirre Kuban kapinan johtajien sodankäyntitavassa on se,
-että he jakoivat joukkonsa pienempiin osiin voidakseen nopeasti ja
-äkkiarvaamatta hyökätä heikompien espanjalaisten joukkojen kimppuun
-ja tuhota näiden avuksi lähetetyt osastot. Nämä erillään liikehtivät
-joukot koottiin yhteen kohtaan vain silloin, kun valmistauduttiin
-antamaan jokin ratkaiseva isku. Tämä menetelmä ei ollut vain
-sotilaallisesti edullinen, mikä pian huomattiin, vaan se oli aivan
-välttämätön sentähden, että vallankumouksellisten joukkojen täytyi
-tulla toimeen omasta maasta saaduilla elintarpeilla.
-
-Kun O'Reilly ja Branch liittyivät idän armeijaan, kirjoitettiin heidät
-eversti Miguel Lopezin joukkoon, ja hänen päällikkyytensä alaisina he
-saivat tutustua kubalaisten sodankäynnin omituisuuksiin.
-
-Palvelus alkoi heti, ja viikko oli tuskin kulunut loppuun, kun Leslie
-Branch sai maistaa "elämän suolaa" suun täydeltä, sillä heidän nuori
-everstinsä oli niitä harvoja kubalaisia sotapäälliköitä, jotka
-todellakin halusivat tapella.
-
-Ensin oli hiukan epäilty, mahtoiko Branch kyetä lainkaan
-kenttäpalvelukseen -- hän oli saanut ankaran katarrin heti Cubitakseen
-saavuttuaan -- mutta hän ei hellittänyt, ennenkuin hänet hyväksyttiin
-sotilaaksi. Hän ei tahtonut olla muita huonompi. Kubalaiset katselivat
-häntä säälivästi ja ylenkatseellisestikin, sillä vähemmän lupaavaa
-vapaaehtoista ei ole milloinkaan nähty. Hän olisi epäilemättä voinut
-saada monta hyvää ystävää heidän keskuudessaan kaikesta huolimatta,
-ellei hän olisi aloittanut palvelustaan kieltäytymällä noudattamasta
-mitään kuria ja rikkomalla kaikkia aseenkäytön sääntöjä. Tuo kaikki
-oli hänen asemassaan vain turhaa voiteen haaskausta, selitti hän.
-Sellainen käytös herätti luonnollisesti pahennusta toisten joukossa, ja
-pian rupesi kuulumaan mutinaa, että miksi tuolle sairaalle huimapäälle
-suotiin kaikenlaisia merkillisiä etuoikeuksia. Mutta tämä kateus katosi
-heti ensimmäisessä taistelussa kuin taikaiskulla, sillä vaikka Branch
-ei välittänyt määräyksistä rahtuakaan, osoitti hän taistelussa niin
-hämmästyttävää rohkeutta ja vihollisluotien halveksumista, että toiset
-aivan tyrmistyivät. Tällä mielettömällä rohkeudellaan, joka oli sitä
-huimempi, mitä äreämpi hän oli, hän saavutti pian maineen, joka oli
-vertojaan vailla.
-
-Tähän yleiseen ihailuun hän suhtautui yhtä odottamattomalla tavalla
-kuin järjellisiin taistelutapoihinkin. Hän kieltäytyi ottamasta vastaan
-mitään kiitosta tahi palkintoa, ja hän rähisi ja haukkui hirmuisesti,
-kun toverit lausuivat hänelle jonkun ihailevan sanan -- käytös,
-joka herätti vieläkin suurempaa ihailua kubalaisten keskuudessa.
-Tavallisesti hän oli aina huonolla tuulella; hän murisi, ivasi ja
-huomasi kaikkialla vain vikoja ja virheitä, ja hänellä oli kerkeä
-kieli, jota hän käytti valitettavan huolettomasti.
-
-Oli todellakin onni, ettei hän osannut espanjan kieltä eivätkä hänen
-kubalaiset toverinsa englantia, sillä muussa tapauksessa olisi
-ihailijain pitkämielisyys pantu liian kovalle koetukselle. Näin ollen
-kuuntelivat hänen asekumppaninsa naureskellen hänen herjauksiaan
-pitäen häntä hupaisena, vaikkakin hiukan omituisena veikkona, jonka
-isänmaallinen innostus oli suorastaan harvinainen.
-
-Vain O'Reilly ymmärsi miehen sairaalloisen äreyden ja kuolemaa
-halveksivan uhkarohkeuden, mutta kun hän sanoi jotakin, käskettiin
-hänen pitää suunsa kiinni ja huolehtia omista asioistaan. Branch ei
-muuttanut käytöstään ja näytti kaikin mokomin tahtovan ehättää tautinsa
-edelle, joka turmeli hänen elämänsä.
-
-Mutta kuten tavallista oli kohtalo määrännyt toisin, eikä sairaan
-toivo täyttynyt. Kun Leslie, uhmattuaan kuolemaa sokeasti, oli
-selvinnyt kaikista taisteluista vahingoittumattomana, hämmästyi
-hän melkein sanattomaksi ja alkoi pelätä ihmeellisen onnensa vain
-tarkoittavan sitä, että hänen täytyi nääntyä leirielämän puutteisiin ja
-kärsimyksiin. Kubalaiset ruoka-annokset olivat mitä niukimmat, ja yöt
-olivat kylmät ja kaste vahva -- siis mitä epäedullisimmat olosuhteet
-heikkorintaiselle miehelle. Branchia alkoi suututtaa. Sade täytti hänet
-suuremmalla kauhulla kuin lasketut pistimet, ja vilu hirvitti häntä
-enemmän kuin tuhat espanjalaista; häntä alkoivat vaivata tuskalliset
-näyt, miten hän makasi heikkona jossakin sairaalahökkelissä.
-Omituisinta hänen äreydessään oli se, että hän piti O'Reillyä ikäänkuin
-jollakin tavalla vastuunalaisena, ja oli tätä kohtaan kaikista katkerin.
-
-Branchin kieli terävöityi päivä päivältä, hänen seuransa kävi
-sietämättömäksi ja hänen synkkyytensä painostavaksi ja vastustamattoman
-tarttuvaksi. Kun osasto vihdoin palasi leiriin hiukan lepäilemään,
-oltuaan useampia viikkoja partioretkillä, päätti O'Reilly koettaa
-vapautua Leslien synkkämielisyyden aiheuttamasta taakasta ja, jos
-mahdollista, vierittää osan siitä kapteeni Judsonin niskoille.
-
-Leiriin tulon jälkeisenä päivänä O'Reilly ja tuo roteva tykkimies
-menivät eräälle viehättävälle purolle uimaan ja vaatteitaan pesemään,
-ja kun pyykki oli levitetty auringonpaisteeseen kuivamaan ja he
-loikoivat riippumatoissaan rääsyisen öljyvaatepeitteen suojassa, sanoi
-O'Reilly:
-
-"Minä alan jo kyllästyä Lesliehen. Hän on maailman synkin mies ja
-maalaa koko elämän niin mustaksi ja toivottomaksi, että minä aivan
-masennun. Sinun täytyy ottaa hänet hoiviisi."
-
-"Mikä häntä sitten vaivaa?" murahti Judson.
-
-"Etkö ole arvannut, miksi hän on niin tulimmaisen uhkarohkea? Hän on
-sairas, ja kun hän uskoo kuitenkin pian kuolevansa, tahtoo hän lopettaa
-jutun äkkiä, ja minä saan kärsiä hänen kaiken katkeruutensa. Hän on
-sentähden aina niin kirotun huonolla tuulella, että hänellä on niin
-hyvä onni."
-
-"Hän tahtoo siis tehdä itsemurhan?"
-
-"Siltä se ainakin näyttää."
-
-"No perhana!" Judson tuumi hetkisen. "Etkö voisi ilahduttaa häntä
-jotenkin?"
-
-"Minäkö?" O'Reilly teki toivottoman liikkeen. "Kun minä koetan
-rohkaista häntä, murisee hän jotakin ihmisten sydämettömästä
-välinpitämättömyydestä, ja kun minä olen myötätuntoinen, väittää hän
-minun tyrkkivän häntä lähemmäksi haudan reunaa -- sanoo minun potkivan
-maan hänen jalkainsa alta. Hän on aivan pähkähullu. Ennen olen vaikka
--- vaikka kyykäärmeen kanssa."
-
-O'Reillyn nuorekas apulainen, _asistente_, vuovasi parhaillaan
-itselleen suurta mustaa sikaaria tupakasta, jonka hän luultavasti oli
-jostakin varastanut, mutta kuullessaan Branchin nimeä mainittavan hän
-kohotti päätään ja siirtyi lähemmäksi huudahtaen:
-
-"_Caramba_! Hän se vasta sankari on! Herra Branch on urhoollisin mies
-mitä milloinkaan olen nähnyt. Meidän miehet ovat antaneet hänelle nimen
-_El Demonio_."
-
-O'Reilly nyökäytti päätään puhujaan päin. "Siinä kuulitte. Hän on
-maineen kukkuloilla, ja se häntä vasta harmittaakin. Kubalaiset alkavat
-pian ajatella, että hän on noiduttu."
-
-"Eikö mitä", sanoi kapteeni. "Hän on vain niin pahuksen ohut, etteivät
-espanjalaiset osu häneen, on aivan kuin ampuisi syrjittäin asetettuun
-pelikorttiin. Annie Oakley on ainoa, joka ehkä osaisi taidon."
-
-"Oli miten oli, minun hermoni eivät kestä enää. Olen saarnannut ääneni
-käheäksi, mutta hän vääristelee kaikki. Toivon sinun saavan hänet
-uskomaan, että hänen käy vielä hyvin; se voisi saada hänet paremmalle
-tuulelle, mutta ellei mikään auta, niin minut tuomitaan hyvin pian
-nukkuvan miehen ampumisesta -- ja minä osun kyllä, ihan keskelle
-lasken, olipa hän kuinka ohut hyvänsä." O'Reilly vaikeni ja puristi
-huulensa tiukasti yhteen.
-
-Poika, joka oli saanut sikaarinsa valmiiksi, sytytti sen nyt ja
-toisti: "Aivan totta, hyvät herrat, herra Branch on urhoollisin mies
-mitä milloinkaan olen nähnyt. Muistattehan ensimmäisen taistelun?
-Kun espanjalaiset näkivät hänen tulevan irvillä ikenin, heittivät he
-kiväärinsä pois ja vaipuivat polvilleen. Olinpa, hitto vie, aivan
-kuolla naurusta."
-
-"Jacket" oli Lopezin komennuskunnan nuorin ja samalla jumalattomin
-soturi. Hänen parrattomilta huuliltaan purkautui mitä pöyristyttävimpiä
-kirouksia heti kun hän avasi suunsa puhuakseen englantia, ja O'Reillyn
-kaikki yritykset kitkeä pojasta tuo paha tapa eivät hyödyttäneet mitään.
-
-"Eversti Miguel sanoo", jatkoi poika, "että jos hänellä olisi sata
-samanlaista sairasta kuin _El Demonio_, niin hän marssisi suoraan
-Havannaan. Mitäs siitä tuumitte? Jumaliste sentään!"
-
-Judson kääntyi riippumatossaan niin että hän näki pojan. "Olethan
-sinäkin oiva sotilas, ainakin puolen veroinen", virkkoi hän
-naureskellen.
-
-"Mitä?" Poika ei ollut oikein varma, ymmärsikö hän sukkeluutta.
-
-"Tarkoitan, että olet kylläkin hyvä tappelemaan ollaksesi noin
-piskuinen."
-
-"Eikö totta?" huudahti poika. "Kyllä minä tapella osaan."
-
-"Pidä vain varasi, ettei jokin espanjalainen pistä sinua taskuunsa ja
-syö sinut suuhunsa", varoitti O'Reilly, jolloin poika nauroi ja pudisti
-päätään. Hän alkoi tottua amerikkalaisten leikinlaskuun ja rupesi
-pitämään siitä.
-
-"Jacket olisi kovin katkera suupala", huomautti Judson.
-
-Poika hymyili ja veteli pitkää sikaariaan. "Sanonpa -- sanonpa, että
-espanjalainen sylkäisisi minut suustaan tavallista sukkelammin."
-
-Tämä camagueyanilainen poika, oli aivan erikoinen. Hän oli ehkä
-täyttänyt kuusitoista, mutta oli pieni ikäisekseen -- melkeinpä
-lapsi vielä. Siitä huolimatta hän oli jo kokenut sotilas ja oli
-kaikkien amerikkalaisten asekumppaniensa suosikki. Hän oli kaunis ja
-miellyttävä poika; suuret silmät olivat tummat ja sametinpehmeät, ja
-hänen tyttömäiset kasvonsa olivat viisaat ja eloisat. Nuoruudestaan
-huolimatta hän oli saavuttanut urhoollisuudellaan ja rohkeudellaan
-suhteellisesti aivan yhtä suuren maineen kuin Leslie Branch.
-
-Vallankumouksellisten riveissä oli paljon tällaisia nuoria huimapäitä
-ja monella heistä oli oma, erikoinen arvonsa. Kaikissa sodissa on
-jokaisella armeijalla poikansa -- ihmeelliset, rakastetut lapsensa,
-joita vanhemmat toverit hellivät, kiusoittelevat ja jumaloivat. Ollen
-hurjia ja nuorekkaan huimapäitä ja himoiten mainetta ja kunniaa he
-muodostavat sotivien joukkojen ylimystön. Riemuiten he antautuvat
-mielettömimpiin seikkailuihin, ja heidän esimerkkinsä saa vanhemmatkin
-toverit innostumaan. Kaikkien aikojen historia on täynnä semmoisia
-urotöitä.
-
-Jacket oli yksi sellainen ja ehkä Lopezin joukon innostunein ja
-uskollisin isänmaanystävä. Isänmaan vapaus ei ollut hänelle vain
-jokin hämärä käsite tahi periaate, vaan jokin todellinen, korkea ja
-saavutettava päämäärä, jonka puolesta ei mikään uhri ollut liian suuri.
-Kaikki Kuban kärsimät vääryydet kirvelivät hänen sydäntään. Itse hänen
-ei ollut tarvinnut milloinkaan kärsiä, mutta se ei merkinnyt mitään --
-isänmaan hätä oli hänenkin hätänsä, ja hänen rakkautensa synnyinmaataan
-kohtaan oli hehkuva, puhdas ja turmeltumaton. Jos toiset lannistuivat,
-seisoi hän vielä pystyssä päin.
-
-Oppiakseen paremmin englannin kieltä -- mistä taidosta hän oli
-sanomattoman ylpeä -- hän oli vapaaehtoisesti ruvennut O'Reillyn
-aseenkantajaksi sillä seurauksella, että heidän välilleen oli
-kehittynyt luja ystävyys. Liikanimi oli O'Reillyn antama ja johtui
-eräästä yleisesti tunnetusta seikasta. Asian laita oli nimittäin siten,
-että vaikka Jacketilla oli kaikki vallankumouksellisen soturin pukuun
-kuuluvat vaatekappaleet, piti hän niistä vain yhtä. Kylminä öinä ja
-joskus muulloinkin hän veti paidan ylleen, mutta muuten hän piti vain
-housuja ja oli aina avojaloin. Niin oli asianlaita nytkin, kun hän
-täydellisesti huoletonna ja kenestäkään piittaamatta istui varjossa
-nurmikolla pitkää sikaariaan pöllytellen. Hän jatkoi vielä äskeistä
-puhettaan:
-
-"Niin, minä uskallan luvata vaikka mitä, etten maistuisi hyvältä
-espanjalaisen suussa. Olenko kertonut teille kahakasta Pino Bravon
-luona? Enkö?" Suuret, ruskeat silmät kääntyivät O'Reillyyn päin.
-"Jumaliste! Tapoin silloin hyvän joukon toistakymmentä miestä!"
-
-"Ohoh!" huudahtivat molemmat amerikkalaiset, ja O'Reilly lisäsi
-nuhtelevasti: "Ettes häpeä valehdella noin törkeästi, Jacket."
-
-"No, silmäänikin!" vannoi poika. "Tapoin vihollisia ainakin tusinan.
-Hiivimme niiden kimppuun takaapäin, eivätkä ne huomanneet meitä
-lainkaan, nähkääs. Pthyi!" Pitkä sylki tirskahti puroon. "Siinä meni
-miestä kuin heinää."
-
-"Siinä oli todellakin kuumat paikat", todisti Judsonkin. "Joukko
-Luque'n neekereitä, noita pitkiä, laihoja ja nälkiintyneitä Santiagon
-poikia, oli murtautunut teräslankaesteiden läpi erään vihollisjoukon
-taakse, joka oli asettunut asemiin kukkulan juurelle. Pojat hiipivät
-puukot hampaissa espanjalaisten kimppuun päästen aivan näiden selän
-taakse, ja silloinkos verileikki alkoi -- voit arvata, ettei armoa
-annettu. Ja tämä Jacket-poika oli tietysti livahtanut mukaan ja riehui
-kuin riiviö tiheämmässä joukossa. Hän on kuin onkin oikein miesten
-mies, _muy malo_, niinkuin täällä sanotaan."
-
-Oltuaan hetkisen vaiti Judson jatkoi: "Mutta saman päivän iltana sattui
-jotakin sangen omituista. Jacketin vuoro oli olla yöllä vahdissa, ja
-hän pelkäsi pimeätä. Kuulimme hänen itkevän ja volisevan --"
-
-Jacket ponnahti seisoalleen. "Se on valhe, että minä pelkään pimeätä!"
-huudahti hän närkästyneesti.
-
-"Etkös ulvonut niin, että koko leiri heräsi?"
-
-"Minä en pelkää pimeätä", toisti poika melkein itkien kiukusta, mutta
-hänen pöyhkeytensä oli äkkiä kadonnut. Sikaankaan ei nähtävästi
-maistunut enää, sillä hän otti sen käteensä ja tuijotti siihen
-hajamielisesti.
-
-"Itkitkö sinä?" kysyi O'Reilly hymyillen, ja poika nyökäytti päätään
-vastahakoisesti.
-
-"Hänhän hälyytti koko leirin", sanoi Judson. "Luulimme vihollisen
-olevan kimpussamme."
-
-"Mikä oli hätänä, Jacket?"
-
-"Minä -- minä tuota --" Pojan sileät ja päivänpaahtamat kasvot
-kalpenivat ja hän kuivasi kosteat silmänsä. "Minä en säikähdä _elävää_
-espanjalaista milloinkaan, mutta -- mutta kuollutta minä pelkään.
-Näin kuolleita kaikkialla!" Poika värisi tahtomattaan. "Ne ajoivat
-minut kenraali Gomezin turviin ja -- _caramba_, kuinka ukko suuttui,
-mutta kerrottuani hänelle, mitä olin nähnyt pimeässä, hän sanoi, ettei
-minun tarvinnut palata vahtiin enää. Hän antoi minun nukkua teltassaan
-ja sitten minä vähitellen tyynnyin. Sen jälkeen en ole ollut yöllä
-vahdissa enkä menekään."
-
-Tuosta kaameasta tapahtumasta keskusteleminen oli nähtävästi sangen
-vastenmielistä Pino Bravon nuorelle sankarille, sillä hän siirtyi
-vähitellen kauemmaksi ja katosi viimein näkyvistä.
-
-"Hän on kelpo poika", sanoi kapteeni Judson miettivästi, "ja sinua hän
-aivan jumaloi."
-
-O'Reilly nyökäytti päätään. "Mihinkä hänkin, poika parka, joutunee
-sodan jälkeen? Sodan jälkeen!" toisti hän hiljaa. "Mahtaakohan tämä
-sota milloinkaan loppua?"
-
-"Jos meillä olisi useampia Gomezin, Garcian ja Maçeon laisia
-kenraaleja, niin --?"
-
-"Saammehan pian kolme, jotka ovat heitä paremmat."
-
-"Tarkoitat --"
-
-"Kenraalit kesä-, heinä- ja elokuu."
-
-"Aivan oikein!" Tykkimies nyökäytti päätään merkiksi, että hän oli
-ymmärtänyt. "Onpa keltaisella Jaskalla taas työtä espanjalaisten
-keskuudessa. Mitä muutoin tuumit neiti Evansin sairaalahommista?"
-
-Judson kääntyi niin että hän näki lehdon läpi kuultavan valkoisen
-teltan, leirin ainoan, joka oli pystytetty saman päivän aamuna
-saapuneelle Norine Evansille. Kapteenin silmät olivat melkein kiinni ja
-hänen jurot kasvonsa hymyilivät. Hän ei näyttänyt odottavan vastausta
-kysymykseensä.
-
-"Minun mielestäni hän on aivan verraton", sanoi O'Reilly.
-
-"Niinkö sanot!" Judson pudottautui takaisin riippuverkkonsa pohjalle.
-"Minunkin mielestäni hän on vallan ihmeellinen nainen." Kapteeni
-vaikeni ja katseli jälleen telttaan päin.
-
-O'Reilly hymyili. Nyt hän ymmärsi, miksi hänen kumppaninsa oli aamulla
-käytellyt vettä ja saippuaa aivan järjettömästi tuhlaten ja kestänyt
-hymyillen kidutuksen, kun eräs vapaaehtoinen parturi, joka osasi
-heilutella puukkoa paremmin kuin partaveistä, oli siistinyt hänen
-naamansa.
-
-Judsonin oli kaikesta päättäen käynyt samoin kuin majuri Ramoksen,
-eversti Lopezin, Leslie Branchin ja kaikkien muiden. No, senhän
-saattoi arvatakin. Ennenkuin O'Reilly oli ollut viikon Kubassa, oli
-hän huomannut, että kaikki miehet koettivat esiintyä mahdollisimman
-edukseen neiti Evansin läsnäollessa.
-
-"Vai on se _sinuunkin_ tarttunut?" kysyi hän.
-
-"Mikä sitten?" Judson ei kääntänytkään katsettaan.
-
-"Se."
-
-"Se? Ellet osaa enää englannin kieltä, niin puhu espanjaa."
-
-Mutta O'Reilly jatkoi toisen töykeydestä huolimatta. "Minun mielestäni
-hänen täällä-olonsa on häpeällisintä, mitä milloinkaan olen
-kuullutkaan. Ajatella nyt, että hänenlaisensa varakas ja sivistynyt
-tyttö on aivan yksinään täällä Kubassa! Eihän sellainen voi käydä
-laatuun!"
-
-Judsonin riippuverkko alkoi rajusti heilahdella ja oli vähällä revetä,
-kun hän nousi istumaan heilauttaen paljaat säärensä reunan yli. Hänen
-kasvonsa olivat synkät ja hänen eteenpäin työntynyt alaleukansa
-vavahteli, kunhan kulmat rypyssä ärjäisi:
-
-"Ole nyt vaiti! En kärsi, että puhut tytöstä tuolla tavoin."
-
-"Vai et." O'Reilly katsahti häneen kiusoittelevasti. "Antaisitko
-sisaresi tehdä, mitä hän tekee?"
-
-"Se ei kuulu tähän. Neiti Evansia ei voi verrata toisiin naisiin."
-
-"Kuten tahdot, mutta tämä ei ole missään tapauksessa sopiva paikka
-kellekään naiselle, olipa hän kuka hyvänsä. Nämä kubalaiset ovat jo
-tietävinään yhtä ja toista."
-
-"Vai niin?" Judson tuijotti kumppaniinsa. "Tahtoisinpa kuulla, mitä he
-tietävät, ja nähdä nuo tietäjät, tahtoisinpa totisesti." Hän puristi
-suuret kätensä nyrkkiin. "Täyttäisinpä heidän sairaalansa, niin että
-seinät pullistuisivat." Hetkisen kuluttua hän jatkoi rauhallisemmin:
-"Sinua tuo kaikki tietysti eniten huolettaa, kun olet vastuunalainen
-hänen täällä-olostaan, tavallaan, mutta --" Judson heittäytyi jälleen
-pitkäkseen ja lopetti: "Sinä olet, hitto vie, ainoa mies täällä, jolle
-en voi olla vihainen."
-
-"Oletko siis mustasukkainen? En tiennyt, että olit niin pitkällä."
-
-Toinen pudisti päätään. "Olen aivan päästäni pyörällä. Luuletko hänen
-huolivan minusta?"
-
-"Ei sitten likikään."
-
-"Häh? Miksi ei? Minä olen kunnon mies, ja kun sota on loppunut, otan
-minä jonkun toimen hallituksessa, ja --"
-
-"Siinäpä pulma juuri onkin. Hän ottaa jonkun toisjalkaisen onnettoman.
-Hänen laisensa naiset tekevät aina niin. Heillä täytyy olla aina jokin
-hoidettava, näetkös. Antaisinpa paljonkin, jos tietäisin hänen pääsevän
-täysin vahingoittumattomana takaisin New Yorkiin."
-
-Judson, joka nähtävästi tunsi tykit paremmin kuin naiset, mietti
-vakavasti O'Reillyn selitystä ja synkistyi.
-
-"Jokin toisjalkainen onneton, jokin Branchin kaltainen mies, vai mitä?"
-Hetkisen kuluttua hän jatkoi toivehikkaammin: "_Branch_ se ei ainakaan
-ole; _hän_ ei elä niin kauan, ja se minua hiukan lohduttaa. Voisin
-melkein --"
-
-O'Reilly viittasi häntä vaikenemaan, sillä Branch oli ilmestynyt
-näkyviin ja tuli hitaasti heidän luokseen. Hän oli tavallista synkemmän
-näköinen ja oli kuljeskellut ympäri leiriä levottomaan tapaansa.
-
-"Sanokaas, mitä luulette minun tehneen?" aloitti hän.
-
-"Enpä tiedä", vastasi kapteeni yksikantaan. "Ilahduttanut sairaita ja
-haavoittuneita, ja jaellut ympärillesi hymyjä ja päivänpaistetta, kuten
-tavallisesti?"
-
-"Hm! Olet erittäin sukkela tänään, eikö niin? Oikein minua naurattaa,
-kun katselen sinua -- olet kuin taittunut pölkky. No niin, olen
-koettanut hankkia neiti Evansille jotakin syötävää, mutta en ole
-löytänyt mitään."
-
-"Et mitään?"
-
-"En mitään hänelle sopivaa. Et kai voi odottaa, että hän voisi tulla
-toimeen vain meidän iankaikkisella ja kirotulla häränlihamuhennoksella
---" Branch värisi ja sylkäisi. "Minulle on syötetty eläimistä semmoisia
-paikkoja, joita ei ole milloinkaan aiottu ihmisten ruoaksi. Tämä
-vallankumouksellinen ruokajärjestys vie minulta hengen, hänestä
-puhumattakaan."
-
-"Eikö majuri Ramos tuonut mitään mukanaan?"
-
-"Hän sanoo, että Cubitaksessa saavat miehet nähdä nälkää."
-
-"Meidän täytyy ottaa asiasta selvä", huudahti Judson ja huomattuaan
-vaatteiden kuivuneen hän alkoi kiireesti pukeutua.
-
-Sitten nuo kolme toverusta tutkivat yhdessä leirin elintarvevaraston
-ja huomasivat Branchin olevan oikeassa. Elintarpeita oli vähän ja
-vain välttämättömimpiä lajeja. Tämmöinen asiain tila ei olisi heitä
-tavallisuudessa lainkaan hämmästyttänyt, sillä he olivat tottuneet
-sangen niukkoihin annoksiin, mutta nyt, kun neiti Evans oli leirissä,
-oli asian laita toinen. He keskustelivat vielä tilanteesta, kun neiti
-Evans astui ulos teltastaan levättyään helteisimmän ajan päivästä.
-
-Kun hänen kolme ystäväänsä olivat kertoneet, mitä heillä oli
-sydämellään, rypisti Norine kulmiaan ja lausui surullisesta: "Viime
-viikko oli jo sangen kova, ja majuri Ramos sanoi minulle, että täällä
-olivat olot paljon paremmat. Toivoin pääseväni täällä oikein herkkujen
-ääreen."
-
-Norine oli solakampi ja ruskeampi kuin Kubaan tullessaan, mutta ei
-ollut lainkaan sen näköinen, että hän olisi ollut ravinnon puutteessa.
-Yksinkertainen ruoka ja ulkoilmaelämä olivat vaikuttaneet häneen
-hämmästyttävän edullisesti.
-
-"Minä pelkään, että ruokakaappimme on peloittavan tyhjä", sanoi
-O'Reilly huolestuneesti.
-
-"Tänään teurastetaan jälleen yksi noita kuttaperkkahärkiä --
-tuommoinen kuivettunut sotavanhus kymmenvuotisen sodan ajoilta",
-murahti Branch. "Saamme jälleen _muhennosta_! MUHENNOSTA! Yksi härkä
-ja kolmisenkymmentä hehtoa perunoita neljäänsataan mieheen! Onko tämä
-laitaa?"
-
-"Tiedättekö mitä tahtoisin illalliseksi?" kysyi Norine.
-"Lampaankyljystä vihreiden herneiden kera, viipaleen ranskanleipää,
-salaattia ja kahvia."
-
-Nuo kolme miestä loivat häneen tuskallisen silmäyksen, ja Judson
-liikahti levottomasti.
-
-"Sitä minä _tahtoisin_, mutta en odotakaan saavani."
-
-Huoaten helpotuksesta kapteeni huudahti: "Ja minä kun luulin, että
-sanelitte meille käskyn."
-
-"En toki!" Tyttö istahti nauraen kenttätuolilleen viitaten miehiä
-istumaan maahan hänen ympärilleen. "Jos te tulette toimeen tarjolla
-olevalla ruoalla, niin tulen minäkin. Kertokaahan nyt, mitä olette
-tehneet sen jälkeen kuin lähditte Cubitaksesta. Olen ollut niin
-peloissani, että joku teistä olisi haavoittunut. Sentähden olen
-ollutkin yötä päivää työssä saadakseni sairaalat valmiiksi, sillä minä
--- minä en saata ajatella, että haavoittuneiden täytyisi olla hoidon
-puutteessa."
-
-"_Meidän_ haavoittumisestamme ei ole ollut puhettakaan", sanoi
-O'Reilly, "mutta tämä Leslie on mainitsemisen veroinen. Hän tekee
-nykyisin vain sankaritöitä."
-
-Branch hymähti halveksivasti. "Sankaritöitä! Olen sairas mies ja tahdon
-mieluummin tulla ammutuksi kuin kitua vitkalleen kuoliaaksi; sehän on
-minun oma asiani, vai kuinka? En aio jäädä tähän maailmaan vieraiden
-ihmisten vastuksiksi kitumaan. Mutta olisinpa mielelläni syönyt
-vaihteeksi jotakin oikein hyvää. Minäkö sankari? Mitä vielä."
-
-Norine katseli häntä tarkkaan ja sanoi sitten: "Ruokajärjestys sopii
-sinulle. Olet terveemmän näköinen kuin ennen."
-
-Branch loi häneen synkän silmäyksen ja naurahti sitten katkeran
-ivallisesti. Hän uskoi ilmeisesti tytön puheen, mutta ei tahtonut
-näyttää sitä kenellekään. Hetkisen kuluttua hän lausahti:
-
-"Toivoisin löytäväni muutamia kärpässieniä. Syön niitä raakoina."
-
-"Kuulkaahan", sanoi Norine. "Pelatkaamme erästä peliä, jonka olen
-keksinyt. Kuvittelemme istuvamme Delmonicon suuressa ruokasalissa ja
-tilaamme vuorotellen parhaita ruokia, mitä voi ajatella. Kekseliäin
-voittaa. Se kiihoittaa ruokahalua. Leslie alkaa. Tulkaa nyt ja
-ojentakaa hattunne ovipojalle ja seuratkaa sitten hovimestaria. Tätä
-tietä, arvoisa herra. Pöytä yhdelle? Kiitän. Tässä sähköviuhkan edessä
-on viileä paikka. Meillä on tänään aivan erikoinen valikoima hienoja
-leikkeleitä. Ehkä kylmä kampela --"
-
-"Ei kampelaa", vastasi Branch koettaen tarmokkaasti eläytyä Norinen
-mielikuvitelmaan. "Söin sitä aamiaiseksi. Ja kääntäkää tuo viuhka
-sivulle, tulen juuri Kubasta. Sitten voitte tuoda minulle muutamia
-ostereita ja --"
-
-"Nyt ei ole osteriaika", mutisi O'Reilly harvakseen. "Muuten näyttelet
-hyvin."
-
-"Ostereita", toisti Branch itsepintaisesti. "Sitten viipale
-kananpoikaa, käristettyä leipää ja Melba-juustoa."
-
-Joe Judson lopetti äkkiä Branchin tilailun heittämällä tätä
-multakokkareella ja huudahtaen: "Olet nyt Delmonicossa etkä Battle
-Creekissä. Anna jonkun toisen, joka tietää, hoitaa tilaaminen. Tahdomme
-kaikki sipulilihaa."
-
-"Mutta minä tahdon mansikoita!" huusi Norine. "Ne ovat nyt kypsiä.
-Mansikoita ja kermaa -- oh! Ajatelkaas!"
-
-Seurasi pitkä ja painostava hiljaisuus, jonka O'Reilly vihdoin rikkoi
-sanomalla: "Arvelen, ettei tämä peli olekaan niin huvittava, miltä se
-ensin tuntui."
-
-"Siltä näyttää", myönsi tyttö. "Puhelkaamme jostakin muusta."
-
-"Pojat", kuten neiti Evans nimitti pientä amerikkalaisten ryhmää,
-jonka hän oli Kubassa kohdannut, antoivat hänelle paljon huolta, ja
-lukuisista kysymyksistä päättäen oli heidän hyvinvointinsa aina hänen
-sydämellään.
-
-"Pojat" juttelivat mielellään, ja Norine sai pian jotakuinkin
-selvän käsityksen kubalaisten omituisesta, puutteellisesta ja
-tarkoituksettomalta näyttävästä, mutta kuitenkin tehokkaasta
-sodankäyntitavasta. Hänelle kerrottiin loppumattomista marsseista
-sinne ja tänne, satunnaisista kahakoista, kepposista ja ratkaisematta
-jääneistä taisteluista, jotka kaikki kuuluivat yleiseen
-sotasuunnitelmaan -- liikkeistä, joiden tarkoitus oli pitää vihollinen
-aina varuillaan ja vihdoin kokonaan masentaa sen kärsivällisyys ja
-kestävyys. Norine kertoi vuorostaan, mitä hänellä oli tekeillä ja
-kuinka hänen armeliaisuustoimintansa edistyi.
-
-"Olen jo menettänyt rohkeuteni melkein kokonaan", sanoi hän lopuksi.
-"Kaikki on niin erilaista kuin luulin, ja minä olen niin heikko ja
-saamaton. Tuomani lääkintätarpeet ovat pian lopussa, ja minä olen
-saanut kokea, kuinka vaikea on järjestää sairaaloita, kun ei ole
-tarpeita. Tämän puolen miehiä on mahdoton saada huolehtimaan itsestään
--- varokeinoihin ryhtyminen tautien varalta on heidän mielestään
-pelkuruutta. Kesä, tuo keltakuumeen aika, on käsissä, ja -- ja minä
-alan masentua. Masentunut ja nälkäinen! Tuo kaikki on minulle jotakin
-aivan uutta ja vierasta." Hän huokasi. "Kuvittelin saavani ihmeitä
-aikaan -- voivani työskennellä Florence Nightingalen lailla, niin että
-kaikki miehet jumaloisivat minua."
-
-"Eivätkö ne sitten tee sitä?" kysyi Judson.
-
-"Tavallaan kyllä, mutta eivät siten, kuin minä odotin."
-
-"Täällä tahtoisi jokainen mennä kanssasi vihille", selitti O'Reilly.
-
-"Vaiti, hävytön!" ärjäisi kapteeni. Hän nielaisi sitten tarmokkaasti
-ja lisäsi: "Mutta koska asia nyt tuli puheeksi, niin minä olen kyllä
-valmis milloin hyvänsä."
-
-"Mitä ihmettä, Joe!" Norine katsahti kummissaan tuohon rotevaan mieheen.
-
-"Olen aivan tosissani", vastasi tämä nöyrästi. "Voinhan keventää
-sydämeni yhtä hyvin tässä kaikkien kuullen. Ympärilläsihän on aina
-joukko urkkijoita ja kehittelijöitä."
-
-"Hän tarkoittaa sinua, Leslie", sanoi O'Reilly. "Eikö olisi viisainta,
-että menisit pienelle kävelylle?"
-
-Branch loi uhkaavan silmäyksen tykkimieheen, ja hänen alahuulensa
-työntyi hiukan eteenpäin. "En liiku paikaltani. Kun tuo on saanut
-vasikannahat, aion minä yrittää."
-
-"Kylläpä te olette hassuja, pojat!" nauroi Norine. "Muut vain
-ilvehtivät, mutta te --"
-
-"Ilvehtivät?" toisti O'Reilly hymyillen. "Ei suinkaan. Olen ainoa koko
-leirissä, joka ei ole sinuun rakastunut. Kun saavuit tänne aamulla,
-ryntäsivät kaikki purolle naamaansa ja vaatteitaan pesemään, ja minä
-olen varma, että tuon puron kalat maistuvat vielä vuosien päästä
-saippualle."
-
-Ja kuin O'Reillyn sanojen vahvistukseksi ilmestyi eversti Lopez samassa
-paikalle. Hänen kasvonsa olivat paikoin aivan vereslihalla "parturissa"
-käynnin jälkeen, ja hänen jotensakin moitteeton univormunsa oli vielä
-märkä. Miehet nousivat tervehtimään päällikköään, joka viittasi heitä
-pysymään alallaan, sillä muodollisuuksista ei pidetty niin tarkkaa
-lukua. Hän ei ollut ainoa, joka oli nähnyt neiti Evansin tulevan
-teltastaan, sillä majuri Ramos, Norinen seuralainen päämajasta,
-ilmestyi myös pian kaksi camagueyanilaista luutnanttia mukanaan.
-
-Viimemainitut olivat varakkaiden vanhempain lapsia. Ennen sotaa he
-olivat olleet hienoja keikareita, ja heillä oli vieläkin erittäin
-suuret käsitykset viehätysvoimastaan, mutta kun he eivät osanneet
-englannin kieltä, olivat he sangen vaarattomia kilpailijoita. Heidän
-silmänsä olivat taas sitä kaunopuheliaammat, ja katseita, joiden hehku
-melkein poltti, ei voinut väärinymmärtää.
-
-"Olemme tässä puhelleet ruoasta", sanoi Leslie Lopezille. "Neiti Evans
-ei ole niin kiihkeä vallankumouksellinen kuin me muut, ja sentähden
-hän ei voi tulla toimeen vain keitetyllä häränlihalla, joka on syötävä
-hevosenkaviosta, kun ei ole lautasia eikä kuppejakaan."
-
-"Vai sillä lailla?" Lopezin kauniit kasvot synkistyivät. "Olette siis
-nälissänne?"
-
-"Niin olen", myönsi Norine. "En ole syönyt viikkoon säällistä ateriaa."
-
-"Nytpä tiedän", huudahti eversti. "Eräässä talossa, jonne on parin
-penikulman matka, on vuohi, Jumalan kiitos."
-
-"Mutta minä en huoli vuohesta!" huusi Norine. "Tahtoisin picklestä,
-sokerihilloa, sardiineja ja -- marmelaatia ja -- hammaspulveria!
-Oikeita koulutyttöjen herkkuja! Olisin valmis vaikkapa ryöstämällä
-hankkimaan noita hyvyyksiä, jos niitä olisi jossakin saatavissa."
-
-Lopez pureskeli viiksiään ja näytti kohdistaneen ajatuksensa kiinteästi
-johonkin seikkaan. Vähän myöhemmin, toisten vielä jutellessa
-vilkkaasti, hän vei Ramoksen hiukan syrjään, ja kuiskailtuaan tälle
-tovin ajan hän kutsui Judsonin vielä kolmanneksi neuvotteluun.
-
-Vasta noin tunnin kuluttua O'Reilly sai puhua Norinen kanssa kahden
-kesken, sillä upseeri toisensa jälkeen oli tullut tekemään tuttavuutta
-neiti Evansin kanssa. Kun viimeinen oli vastahakoisesti poistunut,
-sanoi O'Reilly:
-
-"Puhelin Joen kanssa sinusta, ja minun mielestäni ei ole oikein
-soveliasta, että liikut näin vapaasti kaikkialla ja aivan yksinäsi."
-
-"Sinähän tiedät, että tuommoinen jurnutus saa minut raivoon", varoitti
-Norine.
-
-"Saakoon vain, mutta minä en voi olla rauhallinen, ennenkuin olet
-jälleen New Yorkissa, terveenä ja vahingoittumattomana; ja minä en
-herkeä nuhtelemasta sinua, ennenkuin --"
-
-"Mutta minähän en ole yksin. Rouva Ruiz on aina mukanani."
-
-"Älä nyt joutavia jaarittele. Hän ei ole sen kummempi holhooja kuin
-minäkään."
-
-"Kylläpä sinä olet hirveän itsepäinen, Johnnie!" huudahti Norine
-kiukkuisesti. "Nyt ei ole aika puhua tuommoista hölynpölyä."
-
-"Työsi laatu on tosin sellainen, että asemasi on poikkeuksellinen,
-mutta sinä et tunne latinalaisen rodun luonnetta kuten minä. Näillä
-kubalaisilla on aivan erilaiset käsitteet kuin meillä. He luulevat
-hyvin helposti, että --"
-
-"En välitä rahtuakaan, mitä he luulevat", sanoi tyttö, "kun vain
-omatuntoni on puhdas, ja sillä hyvä."
-
-Sanoja seurasi hetken hiljaisuus. Sitten O'Reilly virkkoi: "En
-pelkääkään, että sinä tekisit jotakin sellaista, joka ei olisi oikein,
-sillä sinä olet paras tuomari erottamaan oikean väärästä, mutta minua
-huolettaa vain se, miten tämä kaikki voi sinuun vaikuttaa. Olet vielä
-kokematon, runollinen" -- Norine naurahti, mutta O'Reilly jatkoi
-itsepäisesti -- "ja juuri sellainen tyttö, jonka hetkellinen mielijohde
-voi kokonaan vallata."
-
-"Mistä olet saanut sen käsityksen, että olen kokematon ja runollinen?"
-
-"Muussa tapauksessa et olisi täällä."
-
-"No hyvä. Entä mitä tarkoitat tuolla 'hetkellisellä mielijohteella'?
-Mihin sinä oikein pyrit?"
-
-"Minä pelkään" -- O'Reilly epäröi, mutta pelko, joka oli ahdistanut
-häntä enemmän kuin hän tohti myöntääkään, antoi hänelle rohkeutta --
-"että jokin ajattelematon kiintymys, jokin rakkaus --"
-
-Norine purskahti heleään nauruun, joka oli niin luonnollinen ja
-teeskentelemätön, että jännitys, jonka väittely oli aiheuttanut,
-laukesi heti.
-
-"Täällä ovat kaikki rakastuneet sinuun, mikä on aivan luonnollista",
-kiirehti O'Reilly edelleen; "ja minä olen ihan sairas pelosta, että
-unhottaisit olevasi liian hyvä ainoallekaan heistä."
-
-"Mikä tunnontarkka kaitsija oletkaan!" vastasi tyttö; "mutta voit olla
-täysin rauhallinen. Minua vaivaa sellainen koti-ikävä, että ensimmäisen
-sopivan tilaisuuden sattuessa olen valmis lähtemään tieheni. Lupaan
-sinulle jotakin, Johnnie. Jos päätän rakastua johonkin näistä
-ryysysankareista, niin en voi valita muita kuin sinut. Useimmat ovatkin
-siinä uskossa, että meidän välillämme on jotakin."
-
-"En oikein tiedä, miten jaksaisin pitää puoleni siinä tapauksessa",
-tuumi O'Reilly, "sillä minun mielestäni olet täysin vastustamaton.
-Juuri sentähden minusta ehkä onkin niin vastenmielistä ajatella, että
-ottaisit jonkun tämän leikkisodan toisjalkaisen sankarin."
-
-"Naiset eivät välitä jaloista naimisiin mennessään", huomautti Norine
-hilpeästi. "Mihin toimenpiteisiin olet ryhtynyt Rosaan nähden?" kysyi
-hän sitten vakavasti.
-
-"Odottelen kuulumisia Matanzan kulmalta. Armeijassa ollessani minun
-täytyy tietenkin mennä, minne määrätään, mutta kenraali Gomez toimittaa
-parhaillaan tiedusteluja, ja saatuani luotettavia tietoja minä lähden
-jälkiä seuraamaan."
-
-"Toivot siis vielä?"
-
-O'Reilly nyökäytti päätään. "Toivottomuudelle en anna valtaa."
-
-Kun O'Reilly tapasi Judsonin illallisen aikaan, hymyili tämä leveintä
-hymyään. "Näyttää siltä", virkkoi hän, "kuin olisimme sittenkin
-voittaneet jotakin äskeisellä pelillämme. Satuloi hevosesi kuun
-noustua!"
-
-"Mistä on kysymys?"
-
-"Eversti otti neiti Evansin sanat toden kannalta. Ratsastaa hurautamme
-San Antonioon -- parisataa miestä -- noutamaan neidillemme picklestä,
-hilloa, marmelaatia ja hammaspulveria."
-
-
-
-
-XIX.
-
-ODOTTAMATON LÖYTÖ.
-
-
-Kertomuksissa ja selostuksissa Kuban vapaussodasta puhutaan aina
-"San Antonio de los Banoksen taistelusta", kuinka tuhatkunta
-vallankumouksellista valloitti kaupungin sitkeän ja verisen ottelun
-jälkeen; kuinka he vapauttivat espanjalaisten vangit, ottivat runsaan
-saaliin ja peräytyivät viimein, ennenkuin vihollisen apujoukot
-ehtivät hätään. Tapaus esitetään kylläkin jännittävästi, mutta noilla
-kertomuksilla on eräs paha vika, kuten kertomuksilla yleensä -- ne
-eivät ole todenmukaiset.
-
-Ensinnäkään ei voida puhua taistelusta, vaan ryöstö- ja
-hävitysretkestä, johon otti osaa vain viidesosa kertomuksissa
-ilmoitetusta miesluvusta, ja joka ei hyödyttänyt mitään sotilaalliselta
-kannalta katsoen. Muuten oli hyökkäys hyvin järjestetty ja suoritettiin
-tulisella vauhdilla, sitä ei käy kieltäminen. Varovaisuudesta ei
-välitetty vähääkään, mutta hyökkääjäthän olivatkin nälkiintyneitä
-vallankumouksellisia, jotka kävivät päälle kuin kauan nälässä ollut
-maankiertäjäjoukko ruokamyymälän kimppuun. Koska seikkailulla oli
-kuitenkin suoranainen vaikutus monen tässä kertomuksessa esiintyvän
-henkilön elämänvaiheisiin, niin lienee paikallaan selostaa tapaus
-kokonaisuudessaan.
-
-St. Anthonyn kylpylän suurin vetovoima oli rikkilähde, joka oli jo
-vuosikausia ollut suuressa maineessa kolotusta potevien camagueyanien
-keskuudessa, ja tämän lähteen ympärille oli vähitellen kasvanut
-pienoinen kaupunki, jossa kaupankäynti oli tavallista vilkkaampi
-muihin maaseutukaupunkeihin nähden. Juuri tämä seikka oli houkutellut
-tuon urhoollisen ja ritarillisen eversti Lopezin yritykseen, sillä,
-kuten hän selitti amerikkalaisille ystävilleen, jos Kubassa oli
-toinen paikka, paitsi Havanna, jossa oli saatavana picklestä, hilloa,
-sardiineja, hammaspulveria, marmelaatia ja muita herkkuja, jotka
-olivat välttämättömät heidän luonaan vierailevan amerikkalaisen neidin
-hyvinvoinnille, niin se oli San Antonio de los Banos. Eversti Lopez
-oli toiminnan mies, ja kun hän kerran oli päättänyt täyttää Norine
-Evansin toivomukset, olisi hän tehnyt sen oman henkensä uhallakin; hän
-olisi ampunut viimeisenkin tykinammuksensa San Antonio de los Banoksen
-muureihin, ennenkuin hän olisi palannut tyhjin toimin retkeltään.
-Mutta tykkejä ei nyt tarvittukaan, sillä kaupungin ympärillä ei ollut
-muureja, vaan jokunen mitätön ampuma-aukoilla varustettu hirsimökki.
-
-Kaupungilla ei ollut mitään muuta suurenmoista kuin nimi. Kadut olivat
-viettävät, jyrkät ja kiviset ja pientä pölyistä toria reunustavat
-kauppapuodit oli rakennettu tavalliseen tapaan avoimin etusivuin, niin
-että ratsastavat maalaiset saattoivat toimittaa ostoksensa satulasta
-laskeutumatta. Kaupungin laidassa oli pari puulinnaketta, _fortinas_,
-joissa espanjalainen varusväki oli vetelehtinyt jo pari kuukautta.
-
-Lopez lähestyi joukkoineen aamun valjetessa, ja kun hyökkäys oli heti
-tehtävä, jakeli hän miehilleen muutamia määräyksiä.
-
-"Sinä, O'Reilly ja Señor Branch tarkastatte kaupat ja ostatte kaikkea
-mitä luulette neiti Evansin haluavan, ja kapteeni Judson ja majuri
-Ramos huolehtivat lääkeaineista -- niitä pitäisi olla täällä suuri
-varasto -- ja hankkivat tuota hammaspulveria, marmelaatia ja sen
-semmoista. Minä tyhjennän kadut ja koetan saada jostakin picklestä,
-mutta minä pelkään, Jumala paratkoon, ettei sitä ole muualla kuin
-Havannassa."
-
-Leslie Branch, jonka mielialaa pitkä, yöllinen ratsastus ei ollut
-suinkaan keventänyt, kysyi pilkallisesti:
-
-"Tarkoitatteko, että meidän pitäisi ostaa nuo tavarat? Minä puolestani
-olen aivan 'pankki', ja samoin on O'Reillynkin laita."
-
-"Eikö teillä ole rahaa?" kysyi eversti hämmästyneesti.
-
-"En ole ansainnut kolikkoakaan sen jälkeen kuin luovuin
-sanomalehtimiehen toimesta. Ja mikä pahinta, minä tarvitsisin yhtä ja
-toista itseänikin varten."
-
-"Ellette voi vipata meille, eversti, niin me otamme tavarat teidän
-laskuunne", lisäsi O'Reilly.
-
-"_Caramba_!" murahti Lopez. "Ja minä kun toivoin saavani lainata
-teiltä, hyvät herrat. No, mitäpä siitä -- pakkoluovutamme, mitä
-tarvitsemme, Kuban tasavallan nimessä."
-
-Lopezin hyökkäys oli täydellinen yllätys sekä kaupungin asukkaille että
-espanjalaiselle varusväelle. Kuului vain torventoitahdus, ja ennenkuin
-siellä ja täällä kuljeksivat sotilaat olivat ehtineet paikoilleen
-ja kaupunkilaiset turvapaikkoihinsa ja kauppiaat ehtineet sulkea
-myymälänsä, karahdutti kaduille kaksisataa repaleista ratsumiestä
-kiljuen hirvittävästi.
-
-Hyökkäys tehtiin aito kubalaiseen malliin -- kymmenen kiljahdusta
-laukausta kohti. Säikähtynyttä väestöä kaahattiin kaduilta hirmuisella
-melulla, ja kaikkialta kuului ammuntaa, hurraahuutoja, kirkumista ja
-voimakasta manausta linnakkeiden saamattomuuden johdosta.
-
-Varusväki tointui vähitellen hämmästyksestään ja aloitti pian kiivaan
-tulen kaupunkiin, mutta hyökkääjät olivat nyt talojen suojassa, ja kun
-linnakkeista voitiin ampua vain paria katua pitkin, ei espanjalaisten
-tuli hyödyttänyt mitään. Edeltäpäin annetun määräyksen mukaan laskeutui
-osa Lopezin joukosta satulasta asettuen asemiin mahdollisen hyökkäyksen
-varalta, niin että toiset saivat rauhassa tyhjennellä kauppapuoteja.
-Laitakaupungilla rätisivät mauserit taukoamatta ja luodit vingahtelivat
-ilmassa kuin kiukkuiset ampiaiset.
-
-Ratsumiehet ryntäsivät kauppoihin kuin heinäsirkat vihreään laihoon.
-Asukkailla ei ollut aikaa eikä haluakaan asettua vastarintaan,
-ja rähinä ja sekasorto olivat korvia huumaavat. Toiset kauppiaat
-toivottivat tulijat sydämellisesti tervetulleiksi, mutta toiset
-pakenivat suin päin jättäen kaikki oman onnensa nojaan.
-
-O'Reilly laski täyttä karkua ensimmäisen kaupan eteen, Branch ja Jacket
-kintereillään. Tavaroita oli runsaasti kaikenlaatuisia, mutta liikkeen
-omistaja, joka oli kaikesta päättäen espanjalainen, ei jäänyt hintoja
-ilmoittelemaan, vaan syöksyi ratsumiehet nähtyään suin päin takaovelle
-ja häipyi kirkuen näkyvistä. Repaleisten ratsumiesten äkillinen
-ilmestyminen, ammunta ja hurja melu olivat nähtävästi säikähdyttäneet
-tuon rauhallisen liikemiehen aivan suunniltaan, ja hän pakeni
-perheineen jonkun naapurin puutarhaan turvaa etsimään.
-
-Aikaa ei ollut hukata. Johnnie hyppäsi satulasta ja mennen hyllyjen
-ääreen, joille oli pinottu kaikenlaisia ulkomaisia makeisia ja
-herkkutavaroita, hän aloitti valikoimisen Jacketin suosiollisella
-avulla. Tuo pieni kubalainen riehui kuin villitty ja tyhjensi hyllyn
-toisensa jälkeen kiroillen koko ajan aivan syytämällä kuten todellisen
-verenhimoisen ryövärin pitääkin. Pojat ovat jo luonnostaan ryöväreitä,
-ja siitä saa olla varma, että Jacket käytti tilaisuutta hyväkseen.
-
-"Hei, Leslie! Haepas jotakin, johon voin panna nämä", huusi
-O'Reilly olkansa yli, mutta kun hän kuuli vain epämääräistä mutinaa
-vastaukseksi, kääntyi hän katsomaan ja näki maanmiehensä siepanneen
-katosta ainakin pari tusinaa käsittävän nauhan leveälierisiä
-olkihattuja, _sombreroja_, ja koettavan niitä päähänsä.
-
-"Katsos perhanaa!" mutisi Branch. "Nämä ovat kaikki ainakin
-neljänkymmenen dollarin hintaisia, mutta liian pieniä. Siinä on
-varmasti ollut kävelykepin pää mittana, kun näitä on tehty."
-
-"Ota koko nauha, mutta hae jotakin, johon voimme kääräistä kaikki nämä
-purkit! Joutuin nyt!"
-
-O'Reillyn äänensävyn ja ulkopuolella ammuttujen laukausten kiiruhtamana
-Leslie katosi myymälän takana oleviin huoneisiin ja ilmestyi hetkisen
-kuluttua syli täynnä vuodevaatteita, jotka hän oli siepannut ilmeisesti
-aivan umpimähkään. Vuodetta peittänyt sääskiverkko oli kiireessä
-repeytynyt irti ja takertunut hänen päähänsä häilyen hänen takanaan
-kuin morsiushuntu.
-
-"Luulenpa tässä olevan jo tarpeeksi!" huudahti hän. "Patja! Tyynyjä! Ja
-sääskiverkkokin! Nukunpa mukavasti tästä lähtien."
-
-Jostakin aivan läheltä kuuluva pikkulapsen itku todisti parhaiten,
-miten hillittömän kiireesti kauppias ja hänen vaimonsa olivat
-rientäneet pakoon. Laskettuaan taakkansa lattialle Branch valitsi pari
-tukevaa peitettä, joiden kulmia hän alkoi sitoa yhteen.
-
-Hän oli tuskin saanut työnsä valmiiksi, kun Judson karahdutti ovelle
-ja huusi O'Reillylle: "Olemme jo tyhjentäneet apteekin, ja on parasta,
-että liikutte liukkaasti, sillä pian on lähdettävä. Kuulin vankilassa
-olevan muutamia kubalaisia vankeja, jotka aion ottaa mukaani, jos tulet
-minua auttamaan."
-
-"Varmasti!" O'Reilly hyppäsi satulaan ja käski Jacketin kuormata
-tavarat hevosensa selkään ja ratsastaa tiehensä. Katsahtaessaan sitten
-taaksensa hän näki aseenkantajansa lähtevän matkaan, satulan edessä
-ja takana valtaiset taakat täynnä ryöstösaalista. Poni parka melkein
-huojahteli kuormansa alla, mutta paljasjalkainen ratsastaja sai sen
-vihdoin hoputetuksi horjahtelevaan juoksuun. Hetkisen kuluttua ilmestyi
-Branchkin suunnaton hatturykelmä takanaan ja kirjavaan peitteeseen
-käärityt vuodevaatteet edessään heilahdellen.
-
-Hyökkäyksen aiheuttama tavaton meteli oli karkoittanut vankilan
-vartioston kuulumattomiin, joten Lopezin miehet saivat esteettömästi
-murtautua vankilaan, ja kun O'Reilly saapui paikalle, oli työ täydessä
-käynnissä. San Antonion vankila oli paksuseinäinen kivirakennus, jonka
-ovet olivat lujat ja ikkunoissa jykevät rautaristikot, mutta esteet
-oli pian murrettu, ja sissit ryntäsivät sisään. Siepaten aseeksi, mitä
-käteen sattui, Judson ja O'Reilly avasivat kopin toisensa jälkeen,
-jättäen toisten huoleksi korjata niiden asukkaat. Tämä vankila
-oli kurjimpiakin kurjempi ja tuskin ansaitsi vankilan nimeäkään,
-mutta siitä huolimatta siellä vallitsivat todelliset vankilaolot ja
-mahdollisimman espanjalainen järjestys. Käytävät olivat pimeät ja
-haisevat ja kopit sanomattoman likaiset, ja kierrellessään ympäriinsä
-O'Reilly ja Judson näkivät, kuulivat ja haistoivat kyllikseen ollakseen
-varmat, että kaikki vangit, olivatpa ne mitä rikoksentekijöitä hyvänsä,
-olivat jo kärsineet tarpeeksi suuren rangaistuksen.
-
-Kaikki kävi nopeasti. Käytävät kajahtelivat huudoista ja miesten
-askelista, ja ulkopuolelta kuuluva säännötön ammunta kiirehti
-vapauttajia rientämään. Sitä mukaa kuin amerikkalaiset särkivät lukot,
-vietiin hämmästyneet vangit kadulle, josta ne otettiin ratsujen selkään
-satulan taakse.
-
-Työ oli tehty ja peräytymismerkki puhallettiin. Judson ja O'Reilly
-syöksyivät ulos vankilasta, hyppäsivät satulaan ja tavoittivat pian
-toverinsa, jotka laskettivat toria kohti.
-
-"Hohoi!" huokasi Judson pyyhkien hikeä otsaltaan; "olipa se urakka.
-Mahtoikohan kukaan edes kysyä, minkätähden nuo poloiset olivat
-vankilaan joutuneet?"
-
-"Ei ollut tarpeellistakaan", vastasi Johnnie. "Virua tuolla kuukausi on
-jo kyllin suuri rangaistus murhamiehellekin."
-
-"Apteekkari sanoi, että useimmat ovat valtiollisia vankeja,
-joita espanjalaiset ampuvat pari, kolme joka sunnuntai. Kun ei
-voida toimeenpanna kukkotaisteluja, on vankien murhaaminen ainoa
-sunnuntaihuvi. Näitkö sitä sairasta poikaa?"
-
-"Kyllä."
-
-"Hän näytti olevan aivan nälkään kuolemaisillaan. Miestemme täytyi
-viedä hänet mukanaan kantamalla."
-
-Eversti Lopez laukoitti heidän luokseen ja kysyi kiihkeästi:
-"Löysittekö, mitä pyysin?"
-
-"Kyllä, herra eversti, ja paljon muutakin."
-
-"Hyvä! Mutta minun kävi huonosti. Kyselin kaikkialla picklestä, mutta,
-_caramba_! semmoisesta ei täällä ole kukaan kuullut puhuttavankaan!"
-
-"Menetimmekö monta miestä?" kysyi Judson.
-
-"Emme ainoatakaan. Mutta Ramos on pahasti haavoittunut."
-
-"Niinkö? Joutuiko hän sitten käsikähmään jonkun espanjalaisen kanssa?"
-
-"Eikö mitä!" nauroi eversti. "Hän oli niin hätäinen, että hän rikkoi
-nyrkillään erään näytelaatikon lasit."
-
-Sissit peräytyivät yhtä hirvittävästi meluten kuin hyökkäsivätkin; he
-ammuskelivat yhtä mittaa, huusivat kaameita uhkauksia näkymättömälle
-viholliselleen ja vaativat häpeällisin herjauksin tätä tulemaan
-taistosille. Tämän julman menon tarkoitus oli kuitenkin vain pitää
-asukkaat pelon vallassa ja säikyttää varusväki niin ettei se tohtinut
-ruveta hyökkäämään. Linnakkeista ammuttiin koko ajan kiivaasti, mutta
-suuresta rohkeudestaan huolimatta varoivat sissit visusti joutumasta
-vihollisen tulelle alttiiksi.
-
-Leslie Branch oli luonnollisesti poikkeus, kuten tavallisesti. Hän
-ratsasti huolettomasti keskellä katua kiinnittämättä mitään huomiota
-kaikkialla ympärillä ja aivan hevosen jaloissa maasta pöllähteleviin
-pieniin pölypilviin tahi ilmasta äkkiarvaamatta sinkoileviin
-kalkkirappaussiruihin.
-
-Hän oli koko ajan tarkastellut noita autioita kauppapuoteja, ja
-suunnattoman makuuvaatemyttynsä ja hatturykelmänsä lisäksi hän oli
-vielä valikoinut sekalaisen kokoelman kaikenlaista tavaraa, kuten
-pakan kalikookangasta, kenkäparin, keittoastioita, päivänvarjon ja
--- mikä merkillisintä -- suuren kullattupuitteisen kuvastimen. Saada
-nämä esineet eheinä talteen näytti huolettavan häntä enemmän kuin oma
-turvallisuus. Nähdessään O'Reillyn hän huudahti:
-
-"Kuulehan! Mitä on 'vaatekauppa' espanjaksi? Tarvitsen uuden puvun."
-
-"Oletko sinä hullu?" ärjyi Johnnie. "Laittaudu joutuin suojaan!"
-
-Mutta Branch pudisti vain päätään. "Eiväthän ne mihinkään osu!" virkkoi
-hän.
-
-Samassa helähti hänen kuvastimensa tuhannen sirpaleiksi ja oli vain
-suuri ihme, että hän itse pääsi ehein nahoin pälkähästä. Pysähdyttäen
-hevosensa hän tarkasteli hetkisen särkynyttä kalleuttaan, mutta heitti
-sen sitten kirahtaen menemään.
-
-"Tule pois, Johnnie!" hoilasi Judson. "Tapattakoon tuo kirottu hullu
-itsensä rauhassa!"
-
-Mutta O'Reilly oli liian helläsydäminen voidakseen aivan
-välinpitämättömästi ratsastaa eteenpäin kuten hänen toverinsa teki. Hän
-oli niin huolissaan Branchin takia, että tämän mieletön uhkarohkeus
-suututti hänet aivan silmittömästi, ja pysähdyttäen hevosensa silloin
-tällöin hän piti ystäväänsä tarkoin silmällä.
-
-Tämä matkasi eteenpäin yhtä huolettomasti kuin ennenkin katsellen
-kaikesta päättäen, mistä hän voisi täydentää vaatevarastoaan, mikä --
-totta puhuen -- oli todellakin sen tarpeessa. Mutta useimmat kauppiaat
-olivat jo ehtineet sulkea ikkunansa ja pönkittää ovensa, ja kun Branch
-oli sivuuttanut viimeisen puodin, tiesi O'Reilly pahimman olevan ohi ja
-kannusti ratsunsa täyteen laukkaan.
-
-Sissit olivat hyökänneet kaupunkiin suoraan ketojen ja viljelysten
-poikki, mutta nyt johti eversti Lopez joukkonsa valtatielle, joka kulki
-jonkun matkan jokirantaa pitkin. Eräässä paikassa tämä tie oli aivan
-suojaton toisen linnakkeen tulelta, mutta sitten se häipyi kunnaiden
-taakse.
-
-O'Reilly oli viimeisten joukossa, kun tuo vaarallinen paikka
-sivuutettiin, ja hän oli jo hyvillään, että kaikki olivat selvinneet
-onnellisesti seikkailusta, kun hän samassa näki eversti Lopezin
-karkuuttavan suuren miesjoukon seuraamana erään kunnaan laelle ja
-viittovan kiivaasti kaupunkiin päin.
-
-Johnnie kääntyi katsomaan ja näki Branchin, joka oli jäänyt kauas
-jälkeen, laskeutuvan satulasta ja menevän rannalle, jossa oli
-levitetty paljon vaatteita kiville kuivumaan. Hän oli aivan suojaton,
-ja espanjalaisten joka hetki yltyvä tuli osoitti, että he olivat
-päättäneet nitistää tuon uskalikon. Veden pinnasta ponnahteli
-lukemattomia pieniä suihkuja kuin kalaparvi olisi siinä temmeltänyt, ja
-kivistä kaikkiin suuntiin kimpoilevat luodit surisivat ilkeästi.
-
-Johnnien katsellessa näytelmää melkein hengittämättä Branch koppoi
-käsivarrelleen pari, kolme puuvillapukua ja kapusi rauhallisesti törmän
-päälle, jossa hevonen odotti. Noustuaan satulaan hän ajoi sitten
-kiirehtimättä toveriensa luo, jotka tervehtivät häntä raikuvin hurra
-huudoin, sillä hänen uhkarohkea seikkailunsa oli juuri omiaan saamaan
-kubalaiset aivan haltioihinsa.
-
-"_Caramba_! Sai kuin saikin puhtaan paidan! No, siinä on mies!
-Espanjan mehiläisten surina on hänen mielestään maailman ihaninta
-musiikkia! Hyvä! Hyvä! _Bravissimo_! Kerropas meillekin, mitä säveltä
-luodit korvissasi soittelivat!" huutelivat miehet tungeskellen hänen
-ympärillään ihailevassa piirissä.
-
-Voimatta enää hillitä kiukkuaan O'Reilly puuskahti: "Sinä helvetin
-hullu! Aioitko tapattaa itsesi aivan tahallasi? Ja vain muutaman paidan
-tähden!"
-
-"Älä puhu pötyä!" ärähti Leslie. "_Sanoinhan_ sinulle, että tarvitsen
-vaatteita."
-
-"Sinut pitäisi tuomita sotaoikeudessa. Entä mitä aiot tehdä tuolla
-patjamytyllä? Mukanasi et voi sitä raahata."
-
-"Odotahan, niin näet, sanotaan", vastasi toinen. "Aion järjestää oloni
---" samassa hän vaikeni kasvoillaan omituisen hämmästynyt ilme ja kysyi
-hetkisen kuluttua: "Kuulitko mitään?"
-
-"En. Mitä sitten?"
-
-"Eipä juuri mitään." He ratsastivat vaieten eteenpäin, ja sitten Leslie
-jatkoi: "Minulle tapahtui jotakin vallan omituista juuri kun nuo
-roomalaiset kiihkeimmin pommittivat minua. Kuulin selvästi pikkulapsen
-itkua."
-
-"Lapsen?"
-
-"Niin juuri. Otaksun pesijättären pienokaisen olleen jossakin
-läheisyydessä, johon äiti oli varmaankin sen jättänyt kiirehtiessään
-pakoon nähdessään meidän tulevan. Lapsi parkui niin vietävästi."
-
-Jacket ja toiset tavaroiden kaitsijat, samoinkuin vapautettuja vankeja
-kuljettavat miehet oli lähetetty jo paria tuntia ennen taipaleelle, ja
-he odottivat nyt kumppaneitaan parin penikulman päässä kaupungista.
-Pysähdyspaikalle saavuttaessa O'Reilly aikoi juuri sanoa jotakin
-Branchille, kun samassa alkoi selvästi kuulua pikkulapsen itkua.
-
-"Olkaapa hiljaa, pojat!" huudahti hän. "Mistä maailmasta --?"
-
-"Olen kuunnellut tuota jo kauan", sanoi Branch, "mutta minä luulin
-korvani valehtelevan."
-
-Lähimmät miehet vaikenivat äkkiä ja katselivat toisiaan kysyvästi kuin
-kuuloaan epäillen.
-
-Ääni -- heikko, tukahdutettu valitus -- oli alkanut jälleen kuulua.
-Johnnie katseli hetkisen ympärilleen silmät hämmästyksestä pyöreinä,
-mutta sitten hän hypähti Branchin eteen ja huudahti:
-
-"Leslie! Se -- se kuuluu sinun _mytystäsi_!" Hän osoitti suurta
-vuodevaatekääröä, joka heilahteli Branchin satulannupissa.
-
-"Oletko järjiltäsi!" Branch hyppäsi maahan ja nosti mytyn tien viereen
-alkaen vapisevin sormin raastaa solmuja auki. "Mitä sitä joutavia
-puhuu, aika mies", mutisi hän äreästi. "Tässä on vain vuodevaatteita,
-jotka kahmaisin syliini suoraan --" lause loppui kimeään kirkaisuun ja
-Leslie kavahti ylös kuin hänen sormensa olisivat sattuneet niljakkaan
-ja kylmään käärmeeseen. "Hyvä Jumala!" Hän huojui ja oli aivan
-suunniltaan. "Johnnie, katso! Se on ihka _elävä_!"
-
-"Mikä on elävä? Mitä tarkoitat?"
-
-Rohkaisten mielensä Branch kumartui ja hajoitti mytyn kokonaan, ja
-miesten hämmästyneiden katseiden eteen ilmestyi hyvin hento, ruskea
-ja hyvin pieni rintalapsi, jolla ei ollut sitäpaitsi langankiertämää
-yllään. Lapsi sulki silmänsä jouduttuaan äkkiä kirkkaaseen
-auringonpaisteeseen, ja toinen pikku nyrkki katosi kokonaan suureen
-suuhun, joka oli vielä aivan hampaaton, kymmenen naurettavan pienen
-varpaan liikkuessa hämmästyttävän vilkkaasti.
-
-"Voi, hyvä isä sentään!" huudahti Branch epätoivoisella äänellä. "Sehän
-on aivan -- aivan vastasyntynyt! Eihän sillä ole vielä silmiäkään!"
-
-Kubalaiset soturit, jotka olivat katselleet kohtausta sanattomina
-hämmästyksestä, purskahtivat nyt hillittömään nauruun, joka houkutteli
-ohi ratsastavan eversti Lopezinkin paikalle.
-
-"Mitäs täällä on tekeillä?" kysyi hän pakottaen hevosensa tunkeutumaan
-_El Demonio'n_ ja hänen taakkansa ympärille muodostuneen piirin lävitse
-ja katsahti maahan. Samassa hän hypähti satulasta ja kysyi:
-
-"Kenen tuo lapsi on?"
-
-"Minä -- minä -- tuota noin -- kyllä se on minun. Minä tarkoitan, minä
---" Branch tuijotti pienokaiseen suunniltaan kauhusta ja änkytti ja
-nieleskeli ja väänteli koko ajan hermostuneesti käsiään.
-
-"Mitä? Mitä ihmettä tämä merkitsee?" Everstin ääni tuimeni.
-
-"Se varmaankin nukkui, minä -- minä vain kahmaisin -- ymmärrättehän
--- minä --" Branch hätääntyi yhä enemmän. "Katsokaa!" huudahti hän
-käheästi. "Nyt se alkaa itkeä tahi jotakin sinnepäin."
-
-Hän oli oikeassa. Lapsi näytti lujasti päättäneen kuuluvasti ilmoittaa
-närkästyksensä häntä kohdanneen väkivallan johdosta. Käsi irtautui
-suusta ja puristui nyrkkiin ja kasvot rypistyivät omituisesti.
-Luoden lapsenryöstäjään leimuavan katseen Lopez kääräisi pienokaisen
-peitteeseen ja otti hellävaroin syliinsä, mutta hän ei ehtinyt sanoa
-mitään, ennenkuin itku alkoi.
-
-Uutinen levisi nopeasti. Miehet huusivat ja viittoivat tovereitaan
-tulemaan katsomaan _El Demonio'n_ saalista, jonka ympärillä hälisi pian
-tiheä joukko nauraen ja rähisten. Eversti Lopez koetti kaikin keinoin
-saada lapsen tyyntymään, mutta onnistumatta, ja viimein hän ojensi
-taakkansa Leslielle.
-
-"Siinä", sanoi hän kiukkuisesti. "Ota omasi!"
-
-Leslie kavahti takaisin "En -- en suinkaan. En koskisi häneen
-tuhannesta dollaristakaan!" huusi hän.
-
-Mutta Lopez oli järkähtämätön. Hän sanoi käskevästä: "Tee, mitä sanon!
-Nyt otat hänet! Kerrassaan kauniisti tehty varastella lapsia! Mikä
-tässä nyt neuvoksi tulee? Takaisin emme voi häntä viedä, sillä koko
-kaupunki on raivoissaan. Tästä saan varmasti vielä kuulla."
-
-Ja Branchin hätääntyneistä vastalauseista ja heikosta vastarinnasta
-huolimatta eversti pani kirkuvan vieraan hänen syliinsä ja kääntyi
-sitten miehiin päin antaen lähtökäskyn.
-
-Branch jäi seisomaan paikalleen liikkumattomana kuin kuvapatsas.
-Hän oli aivan tyrmistynyt. Hän pelkäsi pitää lasta sylissään, mutta
-ei tohtinut laskea sitä maahankaan, ja hikoillen tuskasta hän kysyi
-melkein nyyhkyttäen:
-
-"Mihin minä onneton tämän kanssa nyt joudun?"
-
-"Sen Jumala tiennee", vastasi eversti. "Tuumin asiaa, mutta sinä saat
-vastata kaikesta. Tule nyt, meidän täytyy kiirehtiä!"
-
-Leslie nieleskeli ankarasti, ja hänen kasvoilleen levisi tuskallinen
-kalpeus.
-
-"Mitä minä teen, kun hänelle -- kun hänelle tulee _nälkä_?"
-
-Lopez ei voinut olla hymyilemättä. "Sinun olisi pitänyt ottaa kaikki
-nämä seikat huomioon, toveri. No, älähän huoli, leirimme läheisyydessä
-on eräässä talossa lehmä; minä lähetän heti aamulla miehen sitä
-hakemaan ja toivon, että omistaja lainaa eläimen meille pariksi
-viikoksi, kunnes olen jollakin tavoin saanut sanan lapsen vanhemmille.
-Tahi ehkä" -- hänen kauniit kasvonsa kovenivat jälleen -- "tahdot
-mieluummin viedä lapsen takaisin sinne, josta sen otitkin?"
-
-"En -- enhän minä -- minut silvottaisiin jäsen jäseneltä."
-
-"No, siitä voit olla varma."
-
-Branch katseli ympärilleen epätoivoisesti ja kostutti huuliaan. "Tämä
-on pienin, mitä milloinkaan olen nähnyt. Ehkä se ei olekaan tottunut
-lehmänmaitoon?"
-
-"Muuta en voi sille tarjota. Huolehdi siitä hyvin, kunnes olen keksinyt
-jonkun keinon ilmoittaa asiasta sen vanhemmille."
-
-O'Reilly oli katsellut ystävänsä pulaa vahingoniloisella riemulla,
-mutta käsittäen, että Branch varmasti koettaisi tyrkyttää
-pienokaista hänelle, hän pujahti tiehensä ja ratsasti Judsonin luo,
-joka parhaillaan kyhäsi paareja vankilasta vapautettua sairasta
-varten. O'Reillyn kerrottua, mitä Branch oli löytänyt ryöstämistään
-vuodevaatteista, Judson hymyili leveästi.
-
-"Se oli hänelle oikein", nauroi hän. "Ehkäpä hänen mielenlaatunsa
-muuttuu nyt, kun hän saa valvoa öitäkin lasta hoidellessaan." Sitten
-hän jatkoi vakavasti: "Tämän poika paran asiat ovat sangen huonosti.
-Pelkäänpä, saammeko hänet kunnialla perille."
-
-Seuraten Judsonin katsetta O'Reilly näki lopen laihtuneen olennon
-makaavan lähellä olevan guava-pensaan varjossa. Miehen vaatteet olivat
-sanomattoman repaleiset, likaisia kasvoja peitti pitkä parransänki ja
-kuumeiset silmät tuijottivat rävähtämättä kirkkaan taivaan sineen.
-Huulet liikkuivat soperrellen taukoamatta käsittämättömiä sanoja, mutta
-muuta elonmerkkiä ei ollut huomattavissa.
-
-"Sanoit hänen olevan nälkään kuolemaisillaan." Johnnie laskeutui
-satulasta ja alkoi auttaa paarien teossa.
-
-"Ensin luulin niin, mutta sitten näin, että hän on muutenkin sairas.
-Hän on luultavasti saanut tuon kirotun vankilakuumeen, poika parka."
-
-"Sitten on parasta, että pidämme itse hänestä huolen. Nuo kubalaiset
-ovat niin huolimattomia, kuten tiedät. Voimme asettaa paarit hevostemme
-väliin ja --"
-
-Judson katsahti ylös ja näki, että Johnnie seisoi kuin ukkosen lyömänä,
-suu auki ja kädet puolivälissä ylhäällä. Sairas puhui nyt kovemmin, ja
-O'Reilly kuunteli noita katkonaisia ja hajanaisia sanoja kasvoillaan
-omituisen hämmästynyt ilme.
-
-"Mikä on?" kysyi Judson.
-
-Ensin ei Johnnie liikahtanutkaan, mutta meni sitten sanaakaan
-virkkamatta sairaan luo ja kumartui tarkastamaan tämän ylöspäin
-kääntyneitä ilmeettömiä kasvoja. Samassa häneltä pääsi nyyhkytyksen
-tapainen, tukahdutettu huudahdus, ja hän sulki tuon hennon ja ryysyisen
-olennon syliinsä.
-
-"_Estevan_!" huudahti hän. "_Estevan_! Tämä on O'Reilly. O'Rail-ye!
-Etkö tunne minua? O'Reilly, ystäväsi, veljesi. Sano Jumalan tähden,
-mitä ne ovat sinulle tehneet? Katso minuun, Estevan! Katso minuun!
-_Katso minuun_! Voi, _Estevan_!"
-
-O'Reillyn äänessä kuvastui sellainen hätä, kiitollisuus ja intohimoinen
-sääli, että Judson astui lähemmäksi. Hän huomasi hetkellisen järjen
-pilkahduksen sairaan silmissä, mutta sitten ne samenivat jälleen ja
-hourailu jatkui. Hän oli kuullut yhtä ja toista O'Reillystä ja myös
-nimet Rosa ja Estevan, ja sentähden hän seisoi aivan hiljaa kuunnellen
-ihmeissään ystävänsä hätäisiä sanoja. O'Reilly puristi poikaa hellästi
-rintaa vasten ja suuret kyyneleet vierivät hänen poskilleen, kun hän
-rukoili Estevania puhumaan ja kuulemaan häntä.
-
-"_Koeta_ kuulla, mitä sanon. _Koeta_!" Huudahduksessa oli tuimaa
-tuskaa. "Missä on Rosa?... Rosa?... Olet turvassa nyt... Kerro
-minulle... Olet turvassa O'Reillyn luona... Tulin takaisin... Tulin
-takaisin sinun ja Rosan luo... Missä hän on?... Onko hän -- onko hän
-kuollut?"
-
-Miehet kokoontuivat jo riveihin ja joukko oli valmis lähtemään, mutta
-Judson viittasi Lopezia tulemaan paikalle ja kertoi tälle, kuka sairas
-oli. Eversti astui ripeästi O'Reillyn luo ja pani kätensä tämän
-olkapäälle.
-
-"Olit sittenkin oikeassa. Estevan Varona ei ollutkaan kuollut. Oli
-varmaankin Jumalan tahto, että hyökkäsimme San Antonioon."
-
-"Hän on sairas, _kuoleman sairas_!" sanoi O'Reilly sortuneella
-äänellä. "Nuo espanjalaisroistot! Katso, miten häntä on kohdeltu!
-Tulin taas liian myöhään. Minä tulen aina liian myöhään!" lisäsi hän
-epätoivoisesti. "Hän heittää henkensä, ennenkuin ehtii kertoa minulle
---"
-
-"Rauhoituhan, toveri! Teemme kaikkemme pelastaaksemme hänet.
-Lähtekäämme nyt tahi muutoin saamme pian koko San Antonion niskaamme."
-
-O'Reilly nousi. "Nostakaa hänet syliini!" määräsi hän "Kannan itse
-hänet leiriin."
-
-Mutta Lopez pudisti päätään ja sanoi lempeästi:
-
-"Matka on pitkä ja hänen olisi parempi levätä paareilla. Onpa meillä,
-Jumalan kiitos, leirissämme armelias enkeli odottamassa, joka kyllä
-osaa hänet parantaa."
-
-Kun joukko lähti liikkeelle, makasi Estevan Varona heiluvalla
-vuoteella O'Reillyn ja Judsonin hevosten välissä. He kuljettivat
-häntä mahdollisimman varovasti koko tuon pitkän ja helteisen matkan,
-mutta hän ei tullut kertaakaan tajuihinsa eikä tauonnut hetkeksikään
-hourailemasta.
-
-
-
-
-XX.
-
-EL DEMONION PIENOKAINEN.
-
-
-Seuraavina päivinä ei O'Reilly voinut kyllin siunata onnellista
-sattumaa, joka oli tuonut Norine Evansin Kubaan. Paluumatkalla San
-Antoniosta hän oli huomannut, kuinka sairas ja huono Estevan todellakin
-oli, ja hän alkoi pelätä, että tuo pahoinpitelyn, nälän ja taudin
-runtelema poika poloinen oli menettänyt järkensä ainiaaksi. Tämä
-musertava mahdollisuus aivan hyydytti hänen verensä, kun hän ajatteli,
-että noissa kuumeen myllertämissä aivoissa saattoi piillä täysi selvyys
-Rosan kohtalosta eikä hän voinut saada sitä mitenkään tietoonsa. Nämä
-jännityksen päivät olivat O'Reillyn elämän pisimmät.
-
-Mutta Norine Evans rohkaisi häntä. Kun he saapuivat leiriin, otti
-Norine sairaan kokonaan huostaansa ja käski sitten suorasukaiseen
-tapaansa O'Reillyn mennä kursailematta levolle, mikä oli tälle sangen
-tarpeellista. Estevan oli sairas, hyvin sairas, myönsi hän, kykenevää
-lääkäriä ei ollut saatavissa ja hänen oma sairaanhoitotaitonsa oli
-sangen puutteellinen, mutta siitä huolimatta hän toivoi voivansa
-hoitaa terveeksi nuorukaisen, jonka vahva ja muuten peräti terve
-ruumiinrakenne oli hänen paras apulaisensa, kuten hän sanoi
-O'Reillylle. Norinen toivehikkuuden lohduttamana O'Reilly nukkui sitten
-rauhallisesti koko yön.
-
-Leslie Branch saapui hiukan myöhemmin, sillä pienokainen oli sangen
-hankala pidellä, eivätkä toverit välittäneet rahtuakaan hänen
-avunpyynnöistään. Hänen tekoaan tuomittiin ankarasti ja väittivätpä
-toiset, että hän oli menettänyt kaikki oikeutensa heidän ystävyyteensä
-ja osanottoonsa.
-
-Branch otti kaiken todeksi ja oli aivan epätoivon partaalla leiriin
-saapuessaan. Toivoen voivansa luovuttaa hankalan taakkansa Norine
-Evansille hän kiiruhti suoraan tämän teltalle, mutta Norine oli kuullut
-jutun -- Lopez oli varoittanut häntä -- ja pyörsi hänet takaisin.
-
-"Älä pyydäkään minua äidiksi varastamallesi lapselle", sanoi hän.
-
-"Mutta sinun _täytyy_", selitti hän hätääntyneesti "Sinun täytyy!"
-
-"Ei puhettakaan", vastasi Norine. "Ja sitäpaitsi teltassani on jo yksi
-sairas."
-
-"Mutta ole nyt armelias! Pienokainen pelkää minua. Katsohan! Olen ollut
-pudottaa hänet sen seitsemänkin kertaa, ja minä -- minä jätän hänet
-kuitenkin jonnekin."
-
-Mutta Norine oli järkähtämätön. "Minun kynnykselleni et saa
-löytökäistäsi ainakaan jättää! Kun kerran rupesit lapsia varastamaan,
-niin olisit ensin ajatellut, miten voit niistä huolehtia." Jaksaen
-vain vaivoin hillitä halunsa ottaa tuo nälkäinen ja itkevä pienokainen
-syliinsä hän lisäsi: "Mene nyt matkaasi ja viihdytä turvattiasi miten
-parhaiten taidat, kunnes pojat tuovat lehmän."
-
-"_Viihdytä_!" huudahti Branch traagillisesti. "Viihdyttää nälkäistä
-lapsimukulaa! Miten taivaan nimessä se olisi mahdollista?"
-
-"Mitenkäkö? Leiki hänen kanssaan, näyttele kelloasi ja konttaa ja
-ilveile, mutta älä millään muotoa anna hänen itkeä. Hän voisi silloin
-sairastua."
-
-Branch tuijotti puhujaan kiukkuisesti, mutta muutti sitten käytöksensä
-ja alkoi suostutella. "Oi, Norine", pyysi hän, "minä en osaa häntä
-hoidella. Se on aivan mahdotonta. Olen kuolemaan saakka väsynyt ja
-sitäpaitsi on kelloni koko leirin ainoa, joka käy oikein. En nukkunut
-silmän täyttä koko yönä, ja nyt saan valvoa tämänkin yön lapsen kanssa.
-Pienokainen on todellakin soma, katsohan, ja on naisellisen hoidon
-tarpeessa --"
-
-Norine kohotti teltan lievettä ja viittasi sisään, jossa Estevan
-Varona makasi hänen vuoteellaan tuijottaen kattoon ja liikutellen
-huuliaan. "Rouva Ruizilla ja minulla on kyllin työtä tuota poika parkaa
-hoidellessamme. Hänellä on luultavasti jokin tarttuva tauti, mikäli me
-tiedämme."
-
-Branch oli äärimmäisen häpeämätön, itsekäs ja säälimätön. "Minä olen
-myös sairas -- paljon sairaampi kuin hän", väitti hän. "Oletko aivan
-sydämetön? Minähän panin henkeni alttiiksi hankkiakseni sinulle jotakin
-hyvää syödäksesi --"
-
-"Niin! Naurettavin yritys mitä milloinkaan olen kuullut. Mistä tuo
-järjetön juoni päähäsi pälkähti?" Norine oli nyt todellakin närkästynyt.
-
-"Tein sen vain sinun tähtesi, ja minusta tuntuu, että vähin
-vastapalvelus, minkä --"
-
-"Ainoa ehdoton velvollisuuteni on koettaa pelastaa tämä miespoloinen",
-vastasi Norine lujasti. "Paina jalkoihisi nyt! Ottaisin lapsen, jos
-voisin, mutta minä en voi."
-
-"Hän kuolee hoidossani", vastusteli Branch.
-
-"Mitä turhia! Hänhän on tervein pikku vauva mitä milloinkaan olen
-nähnyt. Odotahan, kun saat hänelle ruokaa, niin saatpas nähdä, kuinka
-hän nauraa sinulle." Norine pujahti telttaansa, ja Branch tallusteli
-vastahakoisesti tiehensä.
-
-Hän vei pienokaisen ensin Judsonin ja sitten O'Reillyn luo, mutta
-molemmat kieltäytyivät jyrkästi sekautumasta asiaan, luvaten
-kuitenkin auttaa häntä ruokakysymyksen järjestämisessä. Lasten
-hoidosta ylimalkaan he keskustelivat kyllä mielellään, mutta heidän
-hyväätarkoittavat neuvonsa saivat Branchin vihan vimmoihin, ja hän
-poistui synkästi kiroillen. Eikä hänen mielestään ollut sekään
-mikään ystävyyden osoitus, kun toverukset tulivat illalla katsomaan,
-miten lypsäminen luonnisti -- yritys, jota kaikki jännityksellä
-odottivat, sillä Branch tiesi lehmistä tarkalleen yhtä paljon kuin
-pikkulapsistakin.
-
-Leslie alkoi nyt huomata, että häntä vastaan oli tehty täydellinen
-salaliitto, ja hän suhtautui tilanteeseen synkällä murjotuksella.
-Espanjan kielen taitamattomuus harmitti häntä kuitenkin syvästi, sillä
-hän olisi mielellään vastannut joka taholta sateleviin kompiin.
-
-Maailmassa on lehmiä, joita kuka hyvänsä voi lypsää, mutta on
-toisenkinlaisia, ja tämä leiriin lainattu mansikki sattui olemaan
-pahinta lajia, arka ja hermostunut, jota Branchin tottumaton haparointi
-suuresti ärsytti. Savannain vapaudessa kasvaneena se oli tottunut
-lujiin ja päättäväisiin miehiin, ja kun Leslie koetti kohteliaasti ja
-ikäänkuin anteeksi pyydellen pakkoluovuttaa siltä maidon, puski se
-häntä.
-
-Katselijat ilmaisivat äänekkäästi hyväksymisensä, mutta Branch oli nyt
-odottamattoman nöyrä ja hiljainen. Hän myönsi olevansa täydellisesti
-tottumaton ja pyyteli ystäviään melkein kaunopuheliaasti hakemaan
-jonkun asiantuntijan apuun. Mutta Judson selitti vakavasti:
-
-"Nämä kubalaiset eivät tiedä lehmistä enemmän kuin sinäkään."
-
-Ja O'Reilly lisäsi:
-
-"Ne ovat kyllä eteviä härkätaistelijoita, mutta eivät osaa lypsää."
-
-Leslie katsahti puhujiin raivosta kalpeana. "Luulette varmaankin
-olevanne nyt kirotun sukkelat, vai mitä? Aiotte pitää hauskaa minun
-kustannuksellani, eikö niin? Mutta minä näytänkin, että selviän
-pelistä. Jos pitelette lehmää, niin minä lypsän, lypsän, perhana vie,
-niin että se pyörtyy."
-
-O'Reilly tarttui elukan sarviin ja Judson hoiteli häntää.
-
-"Vedä lujalle", tiuskasi Leslie, "äläkä anna tuumaakaan perään, tahi
-minun käy hullusti."
-
-Kun ystävykset olivat valmiit, lähestyi Leslie varovasti kiuluineen,
-mutta päinvastaiselta puolelta kuin äsken. O'Reilly ja Judson
-tiukensivat otettaan.
-
-Kumma kyllä eläin seisoi hetkisen aivan rauhallisesti -- se oli
-luultavasti niin hämmästynyt -- ja Leslie onnistui saamaan maitotilkan
-astiansa pohjalle, mutta vihdoin sai väkivallan aiheuttama närkästys
-ylivallan. Lehmä nosti hitaasti toisen takajalkansa ikäänkuin tuumien,
-mihin päin isku oli suunnattava, ja antoi sitten potkun, joka lennätti
-Branchin selälleen.
-
-"Mitäs tästä sanot!" huudahti O'Reilly ihaillen. "Sehän pyyhkäisi sinut
-kumoon kuin höyhenen."
-
-Judson oli myös olevinaan suuresti hämmästynyt. "Useimmat lehmät ovat
-vasenkätisiä", selitti hän. "Koetahan toiselta puolelta."
-
-Branch kuivasi maidon kasvoiltaan. "Kylläpä teillä nyt on hauskaa",
-virkkoi hän kiukusta vapisevalla äänellä ja valmistautui uuteen
-yritykseen.
-
-Kauan aikaa näytti siltä, ettei lypsämisestä tulisi mitään, mutta
-vihdoin oli astia puolillaan maitoa, jonka Branch miedonsi haalealla
-vedellä lähimmän nuotion ääressä. Mutta vaikeudet eivät päättyneet
-vielä. Hän otaksui, että kaikki lapset osaavat juoda, ja meni ainakin
-puoli tuntia, ennenkuin hän huomasi erehdyksensä. Hän ei enää
-toivonutkaan saavansa muilta apua ja alkoi sentähden muitta mutkitta
-itse kyhätä imetyspulloa, mikä vihdoin onnistuikin käyttämättömän
-sikaari-imukkeen ja puhtaan nenäliinan avulla.
-
-Kun hän sitten vihdoin istahti ja alkoi hellävaroin ruokkia
-itkeskelevää pienokaista, muuttui kubalaisten käytös heti. Nauru
-vaikeni ja joka taholta alkoi kuulua ihastuksen mutinaa. Heidän
-sankarinsa, tuo tuittupäinen, omituinen ja hurja _El Demonio_
-ruokkimassa pientä, hentoa sylilasta öisen leirinuotion hohteella oli
-näky, joka täytti heidän sydämensä suurella ilolla ja tyydytyksellä.
-
-O'Reilly nousi jo päivän koittaessa ja pyysi saada auttaa Estevan
-Varonan hoitelemisessa, mutta Norine ei suostunut.
-
-"Kuume on hiukan laskeutunut ja hän on saanut hiukan ruokaakin",
-ilmoitti tyttö. "Herkut, joiden takia te pojat panitte henkenne
-alttiiksi, ovat nyt hyvään tarpeeseen."
-
-"Mahtaneeko hän kyetä puhelemaan kanssani jo tänään?" kysyi O'Reilly
-kiihkeästi.
-
-"Ei tänään eikä vielä moneen päiväänkään, pelkään."
-
-"Ellet pahastu, niin olisin mielelläni hänen läheisyydessään
-kuullakseni; mitä hän puhelee", sanoi O'Reilly toivehikkaasti. "Hän
-voisi virkkaa silloin tällöin jonkun sanan Rosastakin."
-
-"Tähän saakka hän ei ole vielä maininnut sisarensa nimeäkään. Minähän
-en tosin ymmärrä paljoakaan hänen puheistaan, mutta rouva Ruiz sanoo,
-että kaikki on vain järjetöntä hourailua. Mitenkäs Leslien pienokainen
-voi?"
-
-"Oikein hyvin. Se oli jo hereillä, kun nousin, ja kirkui aamiaista.
-Leslie sytytteli tulta lämmittääkseen maidon ja valitti, ettei hän
-ollut nukkunut koko yönä."
-
-"Mies poloinen! Minäpä menen häntä auttamaan", sanoi Norine.
-
-"Älä huoli, niin olet kiltti. Lopez tahtoo antaa hänelle pienen
-opetuksen, ja tämä oli onnellisin sattuma, mitä voi ajatella. Olemme
-selittäneet Leslielle, että lasta on mahdoton viedä takaisin, ja hän
-luulee nyt täytyvänsä huolehtia siitä iät päivät. Asian todellinen
-laita on kuitenkin niin, että Jacket lähtee tänä aamuna viemään San
-Antonion kaupunginpäällikölle kirjettä, jossa ilmoitetaan lapsen voivan
-hyvin ja pyydetään lähettämään hakemaan sitä."
-
-"Eikö se ole kovin vaarallista?" kysyi Norine. "Eivätkö espanjalaiset
-hyökkää kimppuumme kuullessaan, missä olemme?"
-
-"Lopez ei usko sitä. Sanansaattajaa oli vaikea saada, mutta Jacket
-tarjoutui vapaaehtoisesti. Hän on valmis vaikka mihin, tuo poika,
-eivätkä espanjalaiset todennäköisesti tee hänelle mitään pahaa.
-Meillähän on pienokainen panttina, näetkös."
-
-Vaikka Norine ei myöntynytkään Branchin pyyntöihin, ei hän ollut
-suinkaan mitenkään kovasydäminen. Hän piti koko päivän lasta silmällä
-ja erittäinkin sen ruokintaa.
-
-Onneksi oli lapsi hyvin kiltti, ja niin kauan kuin se oli kylläinen, se
-oli tyytyväinenkin. Se nukkui pitkät tovit, ja kun se oli hereillään,
-imeskeli se pikku nyrkkejään ja oli näköjään hyvin mielissään, kun
-miehet oikein kilvan viihdyttelivät sitä sylissään. Joukossa oli
-luonnollisesti monta, jotka ymmärsivät _El Demonio_'n vaikean tilanteen
-eivätkä tahtoneet joutavalla pilkanteolla lisätä hänen kuormaansa, joka
-oli jo kyllin rasittava, ja he kokivat kaikin tavoin auttaa häntä.
-
-Sinä päivänä saivat kaikki tosi työt olla. Miehet kokoontuivat _El
-Demonio'n_ ympärille ja keksivät kymmeniä keinoja hauskuuttaakseen
-pienokaista, josta tuli ennen iltaa koko leirin lemmikki. Branch
-alkoi itsekin osoittaa lasta kohtaan yhä lisääntyvää mielenkiintoa.
-"Olen tätä pientä veitikkaa hoidellessani huomannut yhtä ja toista,
-josta minulla ei ollut ennen aavistustakaan", sanoi hän O'Reillylle
-illallista syödessä. "Olen aina luullut, että tämmöiset pienet
-sylilapset ovat jonkinlaisia tylsiä, voille tuoksuvia eläimiä, mutta
-olen ollut aivan väärässä. Tämä osaa jo ajatella. Hän tuntee minut jo,
-ja kun minä otan hänet syliini, nauraa hän, jolloin pienet hymykuopat
-ilmestyvät poskiin. Sanohan, minkä nimen me annamme hänelle?"
-
-"Luultavasti hänellä on jo nimi. Sinä siis aiot pitää hänet luonasi?"
-
-"Niin, eilen se tuntui minusta aivan mahdottomalta, mutta mihinkäpä
-minä hänet nyt panen", vastasi Branch miettivästi. "Siinäpä pulma juuri
-onkin. Läheisyydessä olevissa maataloissa on mukuloita enemmän kuin
-tarpeeksi, joten en voi häntä niin vain heittää vieraiden ihmisten
-armoille."
-
-"Kuljetat siis lasta aina mukanasi, minne hyvänsä menemmekin?" kysyi
-O'Reilly huvitettuna.
-
-"Mikäs sen estäisi?"
-
-O'Reilly pudisti päätään. "En luule sen käyvän niinkään helposti
-päinsä; joukkomme ei ole mikään rauhallinen pitkäpallojoukkue. Entä
-mitä arvelet lapsen äidin nyt ajattelevan?"
-
-"Tulimmainen! Oli siinäkin äiti, sanon minä! Hän luultavasti tahtoi
-päästä pienokaisesta, koska hän oli niin valmis karkaamaan tiehensä.
-Tuommoiset ihmiset, jotka eivät välitä lapsista sen enempää, eivät
-lainkaan ansaitsisi sellaista suurta siunausta kuin lapset ovat.
-Tahtoisin mielelläni kasvattaa tämän pienokaisen omien periaatteideni
-mukaan." Branchin kasvot kirkastuivat samassa. "Nytpä olen keksinyt
-nimen!"
-
-"No, minkä?"
-
-"Tuli, Sade."
-
-"Kirositko, vai oliko tuo nimi?"
-
-"Eikö olisikin sopiva nimi? Uusi ja sisältörikas, vai mitä? 'Tuli,
-Sade, Branch!' Mitäs pidät? Sehän sointuu mainiosti."
-
-"Jos otat hänet todellakin ottolapseksesi, niin luonnollisesti voit
-ristiä hänet miksi tahdot -- mutta hän on niin kovin tumma. Minä
-epäilen, että hän on -- mulatti!" sanoi O'Reilly harkitun ilkeästi.
-
-Branch suuttui. "Hän on yhtä valkoinen kuin sinäkin ja ehkä
-valkoisempikin!" tiuskaisi hän. Nähdessään sitten hilpeän välähdyksen
-O'Reillyn silmissä hän kääntyi poispäin vihaisesti mutisten.
-
-Leslien omituinen suunnitelma sai kummallista kyllä paljon kannattajia,
-ja monet hänen asekumppaninsa alkoivat puhella, että _El Demonio'n_
-pienokainen tuottaisi varmasti onnea, jos se voitaisiin pitää leirissä.
-Tyttösen ottolapseksi ottamisesta keskusteltiin sinä iltana aivan
-vakavasti monen nuotion ääressä.
-
-Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna pienokainen kylvetettiin, mistä
-tärkeästä tapahtumasta oli tieto levinnyt kaikkialle, ja suuri joukko
-tummia savukeniekkoja seurasi ihaillen ja tarkkaavaisesti Branchin
-puuhailua Norinen tarjous toimittaa tehtävä oli hylätty. Leslie
-kuivaili parhaillaan lapsen pehmoisia jäseniä, kun hänet äkkiarvaamatta
-keskeytettiin.
-
-Jacket oli selvinnyt matkastaan täysin onnellisesti, ja sen sijaan että
-hän olisi tuonut mukanaan sotilaskomennuskunnan, oli hänellä lapsen
-vanhemmat seurassaan, mikä olikin paljon järkevämpää.
-
-Kauppias saapui vaimoineen kaikessa hiljaisuudessa varoittamatta ketään
-tulostaan ja tuhlailematta kohteliaisuuksia kotinsa ryöstäjille.
-Kuullessaan lemmikkinsä kimeän ja kärsimättömän äänen he syöksyivät
-paikalle kuin kaksi kotkaa taivaan pilvistä. Branch katsahti ylös
-kuullessaan tulijain nopeat askeleet ja näki samassa vento vieraan
-naisen rientävän ojennetuin käsin ja tuskallisesti parahtaen häntä
-kohti. Nainen sieppasi lapsen sanaakaan sanomatta hänen käsistään ja
-painoi sen ruskealle, täyteläiselle povelleen.
-
-Leslie nousi aikoen panna kiukkuisen vastalauseen vieraan väkivaltaista
-käytöstä vastaan, mutta joutui juuri paraiksi lapsen raivostuneen
-isän hyökkäykselle alttiiksi. Hän kaatui ehtimättä ajatella mitään ja
-näki ympärillään vain raivoisasti heiluvia jalkoja ja nyrkkejä, jotka
-kaikki tähtäsivät häntä kohti, häntä potkittiin, lyötiin, revittiin ja
-raastettiin kaikin mahdollisin tavoin, kunnes hänen ystävänsä tulivat
-hätään ja vapauttivat hänet. Noustuaan hän näki edessään pienen,
-pyöreän espanjalaisen, joka oli nyt kääntynyt poispäin ja suudella
-mäiskäytti intohimoisesti lapsen selkää ja niskaa, jotka näkyivät äidin
-sylistä.
-
-Norine kuuli myös metelin, joka oli niin äkkiarvaamatta rikkonut
-sunnuntaiaamun rauhan, ja hän kiiruhti katsomaan mitä oli tekeillä.
-Kun hän tuli paikalle, selittivät miehet parhaillaan yhteen ääneen
-kauppiaalle ja tämän vaimolle, miten lapsenryöstö oli oikein tapahtunut
-ja ettei kukaan ollut tarkoittanut tehdä mitään pahaa heidän
-lemmikilleen. Asia selvisi lopulta kokonaan, mutta lapsen äiti ei
-voinut olla sittenkään luomatta Lesliehen murhaavia katseita.
-
-Isä oli kuitenkin järkevämpi ja kun hän oli todennut, että lapsi oli
-täysin terve, ei hänen kiitollisuudellaan ollut mitään rajoja. Hän
-syleili kaikkia, jotka olivat lähettyvillä. Hän suuteli Norinea,
-O'Reillyä ja Judsonia, yrittipä hän käydä Lesliehenkin käsiksi
-samassa ystävällisessä tarkoituksessa, mutta tämä ymmärsi väärin ja
-puikki pakoon. Välittämättä rahtuakaan siitä, että nämä samat miehet
-olivat väkivalloin tyhjentäneet hänen puotinsa ja ryöstäneet hänen
-rakkaan lapsensa, hän jakeli heille auliisti kaikki rahansa ja mitä
-hänellä vain sattui taskuissa olemaan. Lyöden rintaansa hän pyysi
-heitä osoittamaan hänelle sen suuren kunnian, että he tulisivat San
-Antonio de los Banokseen ja ottaisivat haltuunsa hänen koko maallisen
-omaisuutensa ja polttaisivat sitten hänen kauppansa.
-
-Jacket oli myös suuren huomion esine, ja siitä voi olla varma, että hän
-kehui ja kerskui määrättömästi matkastaan kertoessaan.
-
-"Tuo kaupunginpäällikkö oli minulle hiton kohtelias", kertoi Jacket,
-"ja kaikki ihmiset sanoivat, että minä olen maailman urhoollisin
-poika. Lähtiessäni sain ainakin tuhat sikaria, ja kun ratsastin
-kaupunginpäällikön asunnon ohi, tein minä kunniaa ja huusin minkä
-kurkusta lähti: '_Eläköön vapaa ja itsenäinen Kuba, eläköön!_' Ja
-kaikki nauroivat kuin helvetti. Siellä ei oltu luultavasti milloinkaan
-ennen nähty ketään minun laistani."
-
-Iltapäivällä, kun kauppias ja hänen vaimonsa hankkiutuivat
-kotimatkalle, kokoutui suuri joukko vallankumouksellisen armeijan
-sotureita toivottamaan heille onnellista matkaa ja katsomaan vielä
-kerran pienokaista. Äidin pelko oli jo muuttunut äidin ylpeydeksi
-ja hän kuunteli hymyillen kohteliaisuuksia, joita tuhlailtiin hänen
-lemmikilleen, ja vastaili sattuvasti niihin, jotka oli tarkoitettu
-hänelle itselleen. _El Demoniokin_ sai suudella lasta hyvästiksi.
-Kauppias oli leiriin saavuttuaan saanut kuulla paljonkin tuosta
-omituisesta amerikkalaisesta, ja pyydellen nyt anteeksi äkkipikaista
-käytöstään aamulla hän kutsui Branchin vierailemaan luoksensa sodan
-loputtua, kun Kuba oli vapaa, ja huolimatta Leslien vastarinnasta hän
-lopuksi syleili tätä ja suuteli molemmille poskille. Pienokaiselle
-huudettiin huikea eläköön ja raikuvien hurraahuutojen ja sydämellisten
-onnentoivotusten saattamina vieraat sitten lähtivät kotimatkalle.
-
-Lopez pujotti kätensä O'Reillyn kainaloon heidän palatessaan
-palmulehtoon ja virkkoi hymyillen:
-
-"Luulenpa, ettei ystäväsi enää varastele lapsia."
-
-"Minä pelkään päinvastoin, että hän varastaa heti ensimmäisen, jonka
-näkee. Pienokainen oli vallannut hänen sydämensä kokonaan, ja hän
-tahtoi pitää hänet."
-
-"Niin, niin, hän ei ole ainoa, jonka on niin käynyt. On todellakin
-omituista, kuinka herkkätuntoisia sotilaat voivat olla. Olen useasti
-huomannut sen. Ollessani Rubin kulmalla ottivat muutamat mieheni vuohen
-elätikseen, ja kun ruokavarat kuluivat vähiin, täytyi eläin teurastaa,
-mutta nuo miehet eivät koskeneetkaan sen lihoihin, vaikka he olivat
-nälissään. Asiasta toiseen, miten nuori Varona voi?"
-
-"Samoin kuin ennenkin."
-
-Lopez rypisti kulmiaan. "Minun täytyy lähettää hänet huomenna
-Cubitakseen, sillä meidän täytyy lähteä liikkeelle."
-
-"Jos hänet on vietävä täältä, niin antakaa se minun huolekseni.
-Tahtoisin olla hänen luonaan, kun hän selviää houriostaan, ja kuulla,
-mitä hän tietää sisarestaan." O'Reillyn ääni oli kiihkeä.
-
-Eversti myöntyi heti. "Mene kaikella muotoa. Ilmoittaudu kenraali
-Gomezille, joka varmasti antaa sinun olla pojan luona, kunnes tämä
-kykenee selvästi puhumaan. Siihen mennessä ehkä saat Matanzastakin
-uutisia."
-
-O'Reilly puristi kiitollisesti everstin kättä. "Olette hyvin hyvä",
-sanoi hän. "Vielä yksi pyyntö. Tahdotteko pitää hiukan silmällä
-Branchia poissaollessani ja hillitä hänen liiallista uhkarohkeuttaan?"
-
-Lopez nauroi iloisesti. "Huimapäisyytensä hän unhottaa pian kokonaan.
-Tämä elämä sopii hänelle. Hänhän on jo aivan toinen mies. Kun hän voi
-hyvin ja saa jotakin, jonka tähden kannattaa elää, niin hän tahtoo
-elää. Saatpas vain nähdä."
-
-
-
-
-XXI.
-
-AARRE
-
-
-Oli lämmin ja suloinen aamupäivä pari viikkoa O'Reillyn saapumisen
-jälkeen Cubitakseen. Vuoristo oli vehmaan vehreä äskeisen sateen
-jälkeen, mökkien edessä räiskyivät iloiset nuotiot, joiden savu
-kierteli hiljaa korkealla kaartuvaa sinistä taivasta kohti, tasangoilta
-oli juuri saapunut kuormahevosia tuoden ruokavaroja, joita repaleiset
-miehet parhaillaan purkivat säilöön pantaviksi. Taampaa kuului iloisia
-ääniä. Siellä oli joukko lapsia pitkää palloa lyömässä.
-
-Puiden väliin ripustetussa riippuverkossa makasi Estevan Varona
-kuunnellen hoitajansa nuhteita ja varoituksia.
-
-Johnnie O'Reilly oli juuri toivottanut heille molemmille sydämellisesti
-hyvää huomenta ja Norine sanoi: "Vain yksi tunti eikä ollenkaan
-enemmän. Teillä oli jälleen kuumetta eilen illalla, ja se johtui vain
-paljosta puhumisesta."
-
-"Nyt voinkin paremmin", selitti Estevan. "Puheleminen tekee hyvää,
-mutta ensin olin tietysti väsynyt. Nyt sitävastoin --"
-
-"Nyt! Nyt teette juuri niinkuin minä määrään. Sairaskäyntini
-kestävät tarkalleen tunnin, ja ellette ole ehtinyt kertoa kaikkia
-seikkailujanne, kun tulen takaisin, niin saatte jatkaa huomenna.
-Painakaa se mieleenne." Norine nyökäytti hymyillen päätään ja lähti.
-
-Estevan katsoi hänen jälkeensä kuihtuneilla kasvoillaan kirkas hymy.
-
-"Hän antaa minulle uuden elämän", sanoi hän O'Reillylle. "Hän on niin
-vahva, niin terve ja niin elämänhaluinen, että sen täytyy tarttua
-toisiinkin. Hän on suorastaan ihmeellinen! Kun ensi kerran näin hänet
-ylitseni kumartuneena, luulin näkeväni unta, ja vielä nytkin minä
-välistä luulen, että hän on vain unikuva. Mutta hänhän on varmasti
-olemassa, eikö niin?"
-
-"Varmasti", hymyili O'Reilly.
-
-"Tiedän heti, milloin hän on jossakin läheisyydessäni, sillä
-tuskani helpottavat silloin. Se on totta. Entä hänen kätensä --!
-Kun hän sivelee otsaani, niin kivistys taukoaa ja kuume katoaa.
-Hänen kosketuksensa on jotakin suloisen viileätä ja salaperäisen
-viihdyttävää, joka saa ihmisen elämänhalun virkoamaan. Olet ehkä
-itsekin huomannut samaa?"
-
-"En -- enhän minä! Näetkös, hän ei sivele milloinkaan minun otsaani.
-Mutta voin sanoa, että olet aivan oikeassa. Kaikki sairaat sanovat
-samaa."
-
-Estevan loi puhujaan nopean silmäyksen, ja hänen kasvonsa synkistyivät.
-"Hoitaako -- hoitaako hän _muitakin_? Enkö minä olekaan ainoa?"
-
-"Tuskinpa."
-
-Molemmat olivat hetkisen vaiti. Sitten Estevan muutti asentoaan ja
-sanoi: "Sanohan, oletko kuullut mitään uutisia?"
-
-"En vielä, mutta olen varma, että pian kuulemme."
-
-"Sinun luja uskosi on minulle yhtä kallisarvoinen kuin tuon neidin
-hellä huolenpito. Mutta kun menet pois ja minä jään yksinäni, ja kun
-rupean ajattelemaan --"
-
-"Älä ajattele liian paljon, äläkä epäile", sanoi O'Reilly nopeasti.
-"Rosa on elossa, uskallan sen vannoakin, ja me löydämme hänet vielä
-jostakin. Sinä olit kuullut hänen joutuneen Cobon kynsiin, kun tämä
-riehui Yumurissa, mutta nyt me tiedämme hänen olleen Pan de Matanzassa
-kauan sen jälkeen. Lopez väitti aivan samoin, että sinäkin olit
-kuollut. Kas niin! Siinä näet, kuinka luotettavia huhut ovat. Ei, Rosa
-on elossa, ja kenraali Gomez saa pian kuulla hänestä jotain. Sitähän
-minä olen koko ajan odottanutkin, sitä ja mitä sinä mahdoit tietää."
-
-"Nyt tiedät kaikki, mitä minäkin tiesin ja mitä minulle on tapahtunut."
-
-"En tiedä vielä miten jouduit San Antonio de los Banoksen vankiluolaan,
-joka on kahdensadan penikulman päässä paikasta, jossa sinua
-haavoitettiin."
-
-"Kaikki kävi hyvin yksinkertaisesti, _amigo_. Annahan olla: kerroin
-viimeksi La Joyan kahakasta ja kuinka minä pyörryin."
-
-"Aivan niin. Norine tuli silloin eikä antanut sinun jatkaa."
-
-"Muutamat laupiaat ihmiset löysivät minut pari tuntia sen jälkeen kuin
-olin pyörtynyt, ja he luulivat espanjalaisten ratsumiesten surmanneen
-minut, mutta huomattuaan, että vielä elin, he veivät minut kotiinsa. He
-olivat vanhoja ystäviä Matanzasta, Valdes nimisiä, sivistynyt perhe,
-joka oli paennut kaupungista ja piilotteli maaseudulla kuten monet muut
-meikäläiset."
-
-"Notaario Valdesko?"
-
-"Sama juuri. Alberto Valdes neljän tyttärensä kanssa. Taivas opasti
-heidät luokseni. Alberto on vanha mies ja hänellä on raskas työ haalia
-lapsilleen ruokaa, mutta siitä huolimatta hän ei hylännyt minua.
-Tytöt olivat ruskettuneet ja repaleiset ja arat kuin metsäkauris.
-He hoitelivat minua viikkomääriä, sillä olin saanut haavakuumeen.
-Jumalani! Minusta tuntuu nyt, että makasin vuosikausia heidän luonaan
-sairaana ja avutonna. Kun pääni oli selvempi, koetin ajatella Rosaa,
-mutta silloin kuume yltyi ja minä olin menehtyä siihen paikkaan. Oi,
-kuinka kärsivällisiä ja ystävällisiä nuo ihmiset olivatkaan! Näetkös,
-olin kulkenut itään päin sen sijaan että minun olisi pitänyt pyrkiä
-länteen, ja olin siten joutunut penikulmain päähän kotoani, ja välillä
-oleva alue oli tulvillaan espanjalaisia, jotka polttivat, hävittivät ja
-murhasivat. Sinä et tuntisi enää Yumuria ja Matanzan seutuja, O'Reilly.
-Kaikki on vain hävitettyä erämaata."
-
-"Vihdoin toivuin niin paljon, että kykenin hiukan kävelemään, mutta
-en voinut mitenkään saada sanaa Rosalle, ja epävarmuus oli vähällä
-tehdä minut hulluksi. Vaatteeni pysyivät tuskin koossa ja nahka oli
-aivan luussa kiinni. Mahdoin olla kummallisen näköinen! Eräänä päivänä
-minä sitten tapasin erään miehen, joka oli viemässä Gomezille tietoja.
-Hän oli Lopezin miehiä ja kertoi, että Lopez oli lähtenyt Maceon
-kanssa Rubiin, joten Matanzan maakunnassa ei ollut enää ainoaakaan
-meikäläistä. Hän tiesi muutakin. Häneltä nimittäin sain kuulla" --
-Estevanin laihat kädet puristuivat riippuverkon reunoihin ja hän
-kääntelehti levottomasti -- "että Cobo oli hävittänyt Yumurin --
-sisareni oli kadonnut. Jumaliste!"
-
-"Niin, niin, mutta nythän tiedämme jo paljon enemmän", sanoi O'Reilly
-lohduttavasti.
-
-"Miehen kertomus oli todellakin kamala -- murhia, ryöstöjä ja
-pöyristyttäviä julmuuksia -- olin aivan tulla hulluksi. Uskoin kaikki,
-sillä kertoja oli luotettava henkilö, eikä hän suinkaan liioitellut,
-kuten nyt tiedämme vaivuin synkimpään epätoivoon, kaikki elämänhalu
-katosi, ja minä olin pahoillani, etten kuollut silloin kun sorruin
-tielle taistelun jälkeen. Olin aina aavistanut jonkun onnettomuuden
-tapahtuvan, ja joka kerta kun lähdin Rosan luota, olin melkein sairas
-pelosta, etten näkisi häntä jälleen. Päätin lähteä Matanzasta, joka oli
-synnyinseutuni, ja sanoa hyvästit kaikelle, jota olin rakastanut ja
-kalleimpanani pitänyt, ja uhrata mitä minusta oli jäljellä Kuban pyhän
-asian hyväksi."
-
-"Luulen, että Alberto ja hänen tyttärensä olivat hyvillään päästessään
-minusta, kun elintarvepula oli niin vaikea, ja, näin meidän kesken
-sanoen, minä sain sanansaattajan suostumaan ottamaan minut mukaansa.
-Koska en voinut päästä Lopezin luo, päätin lähteä itään yhtyäkseni
-siellä liikehtiviin joukkoihimme."
-
-"Siten jouduin näille seuduille. Toverini ei päässyt milloinkaan
-tietoineen perille, sillä hän sai surmansa saartolinjan poikki
-pyrkiessämme, ja minä jouduin vangiksi. Ellen olisi ollut niin heikko
-ja sairas, olisi minutkin tapettu. Tuntuu siltä kuin tuosta yöstä olisi
-kulunut kokonainen vuosisata. Myöhemmistä tapauksista on minulla vain
-sangen hämärä muisto, sillä vankilaan jouduttuani sairastuin uudelleen
-ja olin melkein koko ajan tiedotonna ja houreissa. Muistan nähneeni
-korkean paaluaitauksen ja toisia vankeja, joista muutamat hoitelivat
-minua. Sanoit löytäneesi minut San Antonio de los Bafioksen vankilasta?
-Minä en tiennyt suuntiakaan, missä olin."
-
-"Muistisi palautuu kyllä vähitellen", sanoi O'Reilly.
-
-"Epäilemättä."
-
-Molemmat olivat vaiti. Estevan sulki väsyneesti silmänsä, ja O'Reilly
-vaipui mietteisiinsä, jotka eivät suinkaan olleet valoisinta laatua.
-Sisimmässään hän ei ollut lainkaan niin varma Rosan kohtalosta kuin
-mitä hän oli Estevanille uskotellut, ja rohkaistessaan tätä hän oli
-itse joutunut pelon ja pahojen aavistusten valtaan. Hän oli sentähden
-sangen iloinen, kun Norine tuli takaisin ja karkoitti hänen synkät
-mietteensä.
-
-Estevan oli melkein terve; tytöllä oli harvinainen taito luoda valoa
-ympärilleen ja ihmeellinen voima parantaa niin ruumiillisia kuin
-henkisiäkin vammoja. Tämä siunattu ominaisuus oli aivan riippumaton
-hänen taidostaan käytellä lääkeaineita -- se oli jumalallinen lahja,
-joka oli hänestä yhtä erottamaton kuin auringonsäteistä niiden
-parantava voima.
-
-Estevanin pikainen parantuminen oli parhain näyte Norinen
-menestyksellisestä toiminnasta, sillä tämä oli palauttanut tuon
-kuoleman kielissä kamppailevan nuorukaisen melkein ilman mitään
-lääkkeitä elämään jälleen. Oli siis aivan luonnollista, että Norine
-oli ylpeä tuloksesta eikä sallinut määräyksiänsä rikottavan. Yhtä
-luonnollista oli, että Estevan vaati itselleen muihin nähden suuremman
-osan hänen huolenpidostaan.
-
-"Oletko nyt kylliksi kiusannut tätä poika parkaa?" kysyi Norine
-O'Reillyltä.
-
-"Olen. Tästä lähtien en puhu enää sanaakaan niistä surullisista
-asioista", vastasi tämä.
-
-Estevan kääntyi hoitajattarensa puoleen ja kysyi äkkiä: "Luuletteko
-Rosan olevan elossa?"
-
-"Tietysti. Olettehan tekin hengissä ja -- melkein terve."
-
-Itsessään eivät sanat todistaneet mitään, mutta kaikesta huolimatta
-miesten mielet keventyivät, ja Estevan huokasi syvään helpotuksesta.
-"Tahtoisin kertoa jotakin teille molemmille", virkkoi hän hetkisen
-kuluttua.
-
-"Annetaan olla huomiseen", ehdotti Norine.
-
-Mutta Estevan oli itsepäinen. "Tahdon kertoa sen nyt", sanoi hän.
-"Löysittekö taskuistani vanhan kultarahan -- vanhan espanjalaisen
-kultarahan?"
-
-"Taaskin tuo kultaraha!" Norine kohotti torjuen kätensä ja katsahti
-merkitsevästi O'Reillyyn. "Kokonaiseen viikkoon ette puhunut mistään
-muusta. Antakaas kun tunnustelen valtasuontanne."
-
-Estevan ojensi kätensä epäluuloisen auliisti.
-
-"Olit melkein alasti, kun löysimme sinut", selitti O'Reilly.
-
-"Niin kait. Muistelenkin hiukan, että joku varasti sen."
-
-"Kultarahoja! Hopeaharkkoja! Kalliita kiviä!" huudahti Norine.
-"Merirosvojen aarteita! Tämä kaikki muistuttaa kertomusta 'Kalliosaaren
-aarteesta', puujalka-Johnniesta, Ben Gunnista ja kaikista muista."
-
-Estevan hymyili. "Aivan niin. Nyt onkin kysymys todellisesta aarteesta.
-Tuo kultaraha kuului Varonain kadonneeseen aarteeseen."
-
-"Kadonneeseen aarteeseen?" Norinen harmaat silmät suurenivat. "Mitä te
-oikein puhutte?"
-
-"Perheessämme on tarina eräästä salaperäisestä aarteesta, jonka minun
-isäni kätki jonnekin. Hän oli hyvin rikas, niinkuin tiedätte, ja
-pelkäsi espanjalaisia. O'Reilly tietää kyllä koko jutun."
-
-"Olenhan minä sen kuullut kutakuinkin tarkkaan", murahti Johnnie.
-
-Estevan kohottautui kyynärpäidensä varaan. "Luulet, että kaikki on vain
-satua, mutta niin ei kuitenkaan ole. Tiedän, missä aarre on. Löysin
-sen!"
-
-Norine tuijotti puhujaan suu auki, mutta O'Reilly sanoi
-tyynnyttelevästi:
-
-"Koetahan nyt rauhoittua, kuomaseni; tänään olet jo puhunut liiaksikin."
-
-"Älä nyt turhia!" Estevan vaipui jälleen tyynyilleen. "Minulla ei ole
-lainkaan kuumetta. Olen täysin taidollani. Aarre on olemassa ja tuo
-kultaraha ilmaisi minulle sen piilopaikan. Pancho Cueto tunsi isäni ja
-_hän_ uskoi, mitä ihmiset puhuivat. Hän uskoi niin lujasti, että hän
-lopulta ilmiantoi minut ja sisareni maankavaltajina, ja hän hävitti
-kotimme kivi kiveltä aivan maan tasalle, mutta ei löytänyt mitään."
-Estevania nauratti. "Isäni, don Estevan, oli viisas ja osasi kätkeä
-kalleutensa paremmin kuin harakka kiiltoesineen, ja minun oli sallittu
-keksiä hänen salaisuutensa."
-
-"Aarre! _Todellinen_ aarre! Miten sanomattoman ihmeellistä!" läähätti
-Norine Evans. "Kertokaa pian, miten sen löysitte. Muistathan, Johnnie,
-että hän houraili jostakin kultarahasta --"
-
-"Hän hourailee nytkin", sanoi O'Reilly katsahtaen terävästi ystäväänsä.
-
-Tyttö kääntyi lempeästi potilaansa puoleen. "Uskon teitä, herra Varona.
-Kertomukset kätketyistä aarteista olen aina ottanut toden kannalta,
-ja kuta suurempi aarre on sitä parempi. Minä suorastaan jumaloin
-merirosvoja, ja jos olisin mies, niin olisin varmasti merirosvo.
-Tiedättekös, minulla on aina ollut suuri halu kätkeä rahani jonnekin ja
-mennä sitten etsimään niitä."
-
-"Nyt kujeilette, eikö niin?" Estevan katseli kumppaneitaan
-epäluuloisesti.
-
-"En, en suinkaan!" Norine oli närkästynyt. "Tämä Johnnie ei usko
-ylimalkaan mitään, mutta hän onkin irlantilainen. Mutta minä uskon
--- olen aivan hullaantunut tuommoisiin kertomuksiin. Ellette kerro
-tarinaanne, niin minä suutun."
-
-"On aivan varmaa, että isälläni oli paljon rahaa ja rikkautta", alkoi
-Estevan, "hän oli Kuban rikkaimman kaupungin rikkain mies ja --"
-
-O'Reilly nojautui takanaan olevaa puuta vasten, ja kasvoillaan lempeä
-nuhde hän kuunteli päätään epäilevästi pudistellen tuota tuttua tarinaa
-don Estevanista ja Sebastian-orjasta.
-
-Nuori Estevan kertoi hyvin. Hänen oma varma vakaumuksensa vaikutti,
-että kertomus tuntui täysin uskottavalta, ja Norine kuunteli melkein
-hengittämättä. Don Estevanin kaamea loppu sai hänet kauhusta
-värisemään, ja hänen kasvonsa synkkenivät, kun Estevan kuvaili hänen
-ja Rosan ilotonta lapsuutta ahneen äitipuolen kiinteän valtikan alla.
-Selostusta donna Isabelin kuolemasta ja kultarahan löydöstä ei O'Reilly
-ollut ennen kuullut ja se muutti hänen mielipiteitään tuntuvasti. Kun
-Estevan lopetti, huokasi Norine syvään.
-
-"Enpä ole milloinkaan kuullut kummempaa. Ajatella, että kaikki nuo
-kalleudet ovat siellä kaivossa nytkin, _juuri tällä minuutilla_! Miten
-_saatoitte_ poistua ja jättää ne?"
-
-"En ajatellut niitä silloin. Minun täytyi paeta enkä ole voinut palata
-sinne."
-
-"Mutta entäpä jos joku löytää aarteen?"
-
-Norinen kurkkua aivan ahdisti.
-
-"Siitä ei ole pelkoa. Aarre on ollut kätkössään jo sukupolven ajan, ja
-tarinakin on melkein unohtunut." Estevan kääntyi O'Reillyyn päin ja
-lisäsi riemuiten: "Luuletko vieläkin, että hourin?"
-
-O'Reilly ei ollut oikein selvillä ajatuksistaan. Kultarahan löydön
-yhteydessä olevat asianhaarat olivat kylläkin kummalliset, mutta
-monella eri tavalla selitettävissä. Jos kultaraha todellakin oli ollut
-olemassa ja Estevan oli löytänyt sen kuolleen äitipuolensa kädestä,
-niin se ei vielä suinkaan todistanut, että tuo sadunomainen tarina
-Varonan aarteesta oli tosi, eikä myöskään ilmaissut piilopaikan
-salaisuutta. Hän epäili sangen vahvasti, että Estevanin jokin
-kuumehoure oli muuttunut pysyväiseksi päähänpistoksi.
-
-"Mielenkiintoinen otaksuma", myönsi hän. "Mutta oli miten oli, niin
-sitä ei tarvitse pelätä, että joku voisi löytää aarteen. Cueto yritti
-kylliksi ja joutui kaikkien naurettavaksi, ja sinulla on kaikki
-edellytykset tehdä samoin sodan loputtua."
-
-"Teidän täytyy molempien auttaa minua löytämään se", vastasi Estevan.
-"Jaamme kaikki tasan teidän kummankin, Rosan ja minun kesken."
-
-"_Meidän_? Mikä oikeus _meillä_ olisi siihen?" kysyi Norine.
-
-"Minun tähteni. Eikö O'Reilly vapauttanut minut vankilasta, ja ettekö
-te ole pelastanut minut kuolemasta ja parantanut minut terveeksi? Teitä
-molempia saan kiittää hengestäni."
-
-"Mitä tyhjää! Minä en ainakaan huoli dollariakaan", sanoi tyttö. "Autan
-vain kaivamisessa, ja jos lupaatte minulle sen työn, niin --"
-
-"Tietysti, ja te saatte neljäsosan kaikesta."
-
-"Ei, ei."
-
-"Mutta teidän _täytyy_, tahdon niin. Tiedänhän, että sairaanhoito on
-kovin huonopalkkainen ammatti. Ettekö tahtoisi olla rikas?"
-
-"Ammatti! Ja huonopalkkainen!" mutisi Norine vihaisesti. "Niinkuin
-olisin täällä maksun edestä."
-
-"Niinkuin minä voisin unohtaa suuren palveluksen jonkun kurjan
-kerjäläisen tavoin!" vastasi Estevan jäykästi.
-
-O'Reilly purskahti nauruun. "Älkäämme riidelkö saaliista, ennenkuin
-olemme saaneet sen", sanoi hän. "Kaikkien aarteenetsijöiden käy
-tavallisesti niin, ja välttääksemme verenvuodatusta, suostun minä
-myymään osuuteni huutokaupalla. Mitä tarjotaan? Aletaanko dollarista?
-Dollari ensimmäinen, dollari toinen ja -- eikö kukaan lisää? -- dollari
-kolmas kerta! Osuuteni Varonan kuuluisaan aarteeseen menee nyt yhdestä
-dollarista!"
-
-"Näkeehän sen, ettei hän usko sanaakaan kertomuksestani", sanoi Estevan
-äreästi.
-
-"Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät edes usko olevansa hengissä, elleivät
-saa hengittää kuvastimeen", vastasi Norine kohauttaen hermostuneesti
-olkapäitään. "Jumalani, kuinka minä vihaan tuommoisia epäuskoisia
-virnottajia!"
-
-O'Reilly nousi suojellen toisella kädellään kasvojaan. "Poistun hyvän
-sään aikana ystävyytemme tähden, sillä muutoin käymme pian toisiimme
-käsiksi. Olkoot kaikki kätketyt aarteet kirotut!"
-
-Mennessään hän kuuli Norinen sanovan: "Älkää välittäkö hänestä. Menemme
-kahden ja kaivamme aarteen esiin, emmekä odota sodan loppua."
-
-Estevan ja hänen hoitajattarensa istuivat vielä tunti sen jälkeen
-päät yhdessä puhellen kultaharkoista ja luumun kokoisista Caribbeanin
-helmistä, kun O'Reillyn huudahdus havahdutti heidät. He katsahtivat
-ylös ja näkivät Johnnien juoksevan heitä kohti viittoen ja huudellen.
-Hän oli nähtävästi sangen kiihdyksissä ja läähätti kovin perille
-saapuessaan.
-
-"Uutisia Matanzasta!" huohotti hän "Gomezin tiedustelija on palannut!"
-
-Estevan koetti nousta, mutta Norine ehätti hätään eikä laskenut häntä
-ylös.
-
-"Mitä hän sanoi? Missä Rosa?" huudahti Estevan.
-
-"Hyviä uutisia! Rosa lähti Pan de Matanzasta noiden kahden neekerin
-keralla ennen Cobon hävitysretkeä."
-
-Estevan sulki silmänsä ja teki heikosti ristinmerkin. Hän oli aivan
-kalpea.
-
-"He näyttävät nähneen nälkää ja tottelivat Weylerin käskyä. He ovat nyt
-Matanzan kaupungissa."
-
-"Kuuletko, Estevan?" Norine ravisti potilastaan olkapäästä. "Hän on
-elossa. Etkö huomaa nyt, että kannattaa aina toivoa parasta?"
-
-"Elossa! Ja turvassa!" kuiskasi Estevan. Hänen silmänsä olivat täynnä
-kyyneleitä ja puristaen lujasti Norinen kättä hän ojensi toisen kätensä
-O'Reillylle, joka tarttui siihen suurten kyynelhelmien vieriessä
-poskille. "Siis Matanzan keskitysleirissä! Hyvä. Meillä on siellä
-paljon ystäviä, jotka kyllä pitävät hänestä huolen. Tämä uutinen teki
-minusta uuden ihmisen. Katsokaa! Olen vahva jälleen. Menen hänen
-luokseen."
-
-"_Sinäkö_?" huudahti Norine. "Sehän olisi sama kuin itsemurha. Et ole
-vielä kyllin vahva, ja sitäpaitsi on päästäsi luvattu suuri palkinto!
-Matanza on saarrettu kaupunki, jossa jokainen sinut tuntee, ja siellä
-raivoavat kulkutaudit, keltakuume, lavantauti --"
-
-"Aivan oikein. Ja nälkä myös. Entäpä, jollei kukaan ole ottanutkaan
-Rosaa hoitoonsa? Nuo keskitysleirit eivät ole juuri hauskimpia
-olinpaikkoja."
-
-"Mutta odotapas! Minulla on Washingtonissa vaikutusvaltaisia ystäviä,
-jotka kyllä sähköttävät Amerikan konsulille, että hän pitää Rosaa
-silmällä. Matanzaan paluuta et voi yksinkertaisesti suunnitellakaan."
-Norinen ääni värähti ja hän kääntyi poispäin.
-
-O'Reilly nyökäytti päätään. "Sinähän olet vielä sairas", sanoi hän,
-"eikä meidän molempien tarvitse lähteä."
-
-Estevan katsahti ylös. "Aiot siis --?"
-
-"Lähden heti. Minun täytyy viedä tietoja kenraali Betancourtille, ja
-olen jo tunnin kuluttua matkalla. Nyt on alkukuu, ja saarroslinjan
-poikki on päästävä ennenkuin --"
-
-"Niin, tuo saarroslinja, _trocha_!" Estevan kohottautui jälleen
-kyynäspäiden varaan.
-
-"Ole varovainen, O'Reilly. Vartijat ovat valppaat, eikä
-piikkilankaesteissä ole ainoatakaan aukkoa. Huolehdi tarkoin, että
-leikkaat poikki joka säikeen, ja kääri hevosten kavioiden ympärille
-vaatetta, kun menet rautatien poikki. Siinä juuri jouduimmekin kiinni.
-Pablon ratsun kavio kolahti kiskoon, ja vartijat ampuivat heti ääntä
-kohti. Hän kaatui ääntä päästämättä. Minä tunnen kyllä tuon _trocha'n_!"
-
-"Lemmon _trocha_!" huudahti O'Reilly. "Nyt siis saan minäkin tehdä
-jotakin. Kuinka kauan olen odottanutkaan!"
-
-Estevan veti ystävänsä luokseen ja syleili tätä maan tavan mukaan.
-"Rosa on myöskin odottanut", sanoi hän värähtävällä äänellä. "Me
-Varonat osaamme odottaa, O'Reilly, ja Rosa ei lakkaa odottamasta,
-ennenkuin tulet. Sano hänelle --"
-
-Norine siirtyi hiljaa kauemmaksi. Hän oli omituisen hellästi kiintynyt
-tuohon onnettomaan tyttö parkaan, jota hän ei ollut milloinkaan nähnyt,
-ja hän oli alkanut suuresti kunnioittaa O'Reillyn rakkautta. Tämän
-äänessä kuvastunut haikea kaipuu oli liikuttanut häntä syvästi, ja se
-oli nostattanut tuskallisen huokauksen hänen povestaan, sillä O'Reilly
-oli myös hänelle rakas. Ja hänen täytyi pyytää tätä menemään, vaikka
-hän hyvin tiesi, kuinka vaarallinen matka oli. Norinen kurkkua kuristi
-ja rintaa ahdisti. Jos Rosa todellakin oli Matanzassa, niin miten
-ihmeen lailla, mietti Norine, O'Reilly voisi päästä hänen luokseen?
-Johnnie oli ilmeisesti tehnyt jonkun huiman suunnitelman, ja Norine oli
-varma, ettei hän välittäisi hengestään rahtuakaan, mutta onnistuminen
-näytti niin mahdottomalta. Matanza oli piiritystilaan julistettu
-kaupunki, johon muukalaisia ei päästetty. Jos Rosa olisi ollut jossakin
-muualla piilossa, mutta ei vankilan muurein sisäpuolella, niin tehtävä
-olisi ollut paljon yksinkertaisempi. Mutta hän oli Matanzassa, joka oli
-paikoista pahin!
-
-Sitäpaitsi tiesivät kaikki huhut kertoa, että keskitysleirien asukkaita
-kuoli kuin kärpäsiä, eikä Norine voinut olla ajattelematta, mahtoiko
-O'Reillyn matka loppua sydäntäsärkevän surullisesti. Hänen kasvonsa
-olivat vakavat ja surulliset, kun hän kääntyi tarttuakseen O'Reillyn
-ojennettuun käteen kuullessaan tämän lähestyvän.
-
-"Koetathan olla varovainen, koetathan?" pyyteli hän. "Ja pysy lujana,
-mitä sulle ikinä tapahtuneekin."
-
-O'Reilly nyökkäsi. "Tänne Cubitakseen on pitkä matka. Voihan käydä
-niin, ettet näe minua enää."
-
-"Niin, niin!" Tyttö purskahti itkuun. "Tarkoitat, ettet -- ettet
-tulekaan takaisin. Voi, Johnnie!"
-
-"No, no, älähän nyt! Me O'Reillyt olemme sitkeähenkisemmät kuin tusina
-kissoja. Tarkoitin, ettet ehkä näe minua ennenkuin sodan loputtua New
-Yorkissa, jossa sitten jälleen varmasti tapaamme toisemme. Niin, olemme
-olleet hyvät ystävät ja -- minä olen iloinen, että tulit Kubaan." Hän
-puristi lujasti tytön molempia käsiä.
-
-"Minähän tiedän kyllä, että sinun on mentävä, enkä minä koetakaan
-estää sinua, mutta --" Norinen ääni sortui ja samassa hän kietoi
-kätensä O'Reillyn kaulan ympärille ja painoi kiihkeän suutelon tämän
-huulille kuiskaten: "Tämä Rosalle!" Sitten hän hellitti kätensä ja
-katseli kyyneleisin silmin O'Reillyn jälkeen tämän häipyessä nopeasti
-palmulehtoon.
-
-
-
-
-XXII.
-
-TROCHA.
-
-
-_Trocha_ -- estelinja tahi juoksuhauta -- oli ehkä kaikista
-omituisin taistelukeino, johon espanjalaiset turvautuivat Kuban
-itsenäisyyssodissa. Martinez Campos rakensi ensimmäisen _trocha'n_
-kymmenvuotisen sodan riehuessa Cubitaksesta hiukan länteen, jossa
-saari on kaitaisin, toivoen tämän keinotekoisen sulun avulla voivansa
-rajoittaa kapinaliikkeen saaren itäpäähän, mutta hän pettyi siinä
-yhtä surkeasti kuin toimeenpannessaan laajan suunnitelmansa keskittää
-kaikki maalaisväestö kaupunkeihin, mikä toimenpide osoittautui
-myös aivan hyödyttömäksi. Mutta vasta Weylerin aikana nämä kaksi
-rauhoittamiskeinoa, _trocha_ ja keskitysleirit, otettiin mahdollisimman
-laajaan ja mitä voimaperäisimpään käytäntöön, ja tulos olikin
-sellainen, että koko maailma kauhistui, ja Weylerinkin kaltainen
-julmuri saattoi olla tyytyväinen. Uusia estelinjoja rakennettiin
-kaikille tärkeimmille paikoille ja koko maaseutu hävitettiin tyhjäksi
-ja autioksi, mutta kaikista näistä voimakeinoista huolimatta ei
-espanjalaisten asia kuitenkaan edistynyt, vaan päinvastoin huonontui.
-Estelinjat ja vankileirit muuttuivat espanjalaisten omiksi hautuumaiksi.
-
-Weylerin estelinjat oli huolellisesti rakennettu piikkilankaestein
-ja lukuisin linnakkein ja maksoivat miljoonia, mutta sekä niiden
-kaivaminen että miehitys vaativat lukemattomia uhreja. Espanjalaisten
-lapiot möyrivät kuumeen ilmoille höyryävistä soista, ja kun joukot
-majailivat varustuksissa toimettomina helteessä ja sateessa, olivat
-nuo peloittavat kenraalit Kesä-, Heinä- ja Elokuu taukoamattomassa
-työssä kapinallisten puolesta pinoten valtaisia ruumiskasoja
-pitkin estelinjoja. Ja niin kauan kuin kaupungit olivat tulvillaan
-rauhoitettuja ja ilma kulkutautien saastuttama, kuoli espanjalaista
-varusväkeä kuin kärpäsiä myrkytetyn raadon ympärille.
-
-Ylänkömaiden viileydessä ja tasankojen puhtaassa ilmassa, jossa
-kapinalliset oleskelivat, asui terveys. Nämä kapinalliset olivat
-kyllä laihoja, rääsyisiä ja huonosti aseistettuja, joita nälkä piti
-alituisessa liikkeessä, mutta he olivat terveitä, eivätkä kulkutaudit
-saaneet jalansijaa heidän keskuudessaan.
-
-Johnnien lähtiessä Matanzaan oli sota -- sota, jossa ei ollut
-taisteluja, ei voittoja eikä tappioita -- muuttunut julmaksi
-kestävyyskilpailuksi. Idässä, jossa kapinalliset isännöivät, oli
-vielä elintarpeita jonkun verran, mutta Campoksen rakennuttaman
-Jucaro-Maron-_trocha'n_ toisella puolella vallitsi äärimmäinen hätä.
-Lähinnä oleva alue, jota kubalaiset mainitsevat nimellä Los Villas,
-veti jo viimeisiä henkäyksiään, ja Matanzan, Havannan ja Pinar del
-Rion kokonaiset maakunnat olivat jo kauan sitten sanan täydessä
-merkityksessä kuolleet. Nämä kolme viimemainittua olivat kuin
-luurangot, joiden luista Weyler oli lihat nokkinut.
-
-Jucaro-Maron-_trocha'a_, joka oli rakennettu saaren poikki menevän
-rautatien yhteyteen, oli sitten Campoksen jälkeen paljon korjailtu ja
-vahvistettu. Aina neljännespenikulman päässä oli pieniä linnakkeita,
-jotka olivat puhelin ja lennätinyhteydessä keskenään ja välille
-sijoitettujen lukuisien vahtikojujen kanssa. Viidakko oli harvennettu
-molemmin puolin, ja pitkiin kantoihin ja kaatuneisiin puunrankoihin
-oli laitettu niin tiheä piikkilankaeste, että päivälläkään tuskin
-olisi voinut sen läpi ryömiä. Vartijat olivat valppaat, sormi aina
-liipasimella, ja Jucaro-Maron-_trocha_'lla seurasi seis-käskyä heti
-laukaus.
-
-O'Reilly otti mukaansa kolme seuralaista -- aina uskollisen Jacketin,
-erään vanhan ja ryppynaamaisen camagueyanin, joka tunsi maakuntansa
-kaikki polut yhtähyvin kuin kettu tuntee luolansa, ja erään vaiteliaan
-_guajiron_, joka ollen lännestä kotoisin tunsi tarkoin lännen hävitetyt
-alueet. Molemmat oppaat, jotka olivat menneet _trocha'n_ poikki
-useamman kuin yhden kerran, puhuivat halveksien koko laitoksesta, ja
-heidän huolettomuutensa tarttui O'Reillyynkin Jacketin varoituksista
-huolimatta.
-
-Johnnie ei ollut ajatellutkaan ottaa Jacketia mukaansa, mutta kun hän
-ilmoitti lähtevänsä, sanoi poika tulevansa mukaan. Kun ei muu ollut
-auttanut, oli Jacket mennyt suoraan kenraali Gomezin puheille. Hän oli
-selittänyt kyynelsilmin, että isänmaanrakkaus oli kylläkin hyvä ja
-ihailtava ominaisuus, mutta hänen isänmaanrakkautensa ei ollut hetikään
-niin pyhä kuin hänen kiintymyksensä Johnnie O'Reillyyn. Hän oli
-luvannut jakaa amerikkalaisen ystävänsä kanssa niin hyvät kuin pahatkin
-päivät, eikä mikään inhimillinen mahti voinut heitä erottaa, vakuutti
-poika. Hän uhkasi sitäpaitsi riisua heti aseensa, ellei hän saisi
-seurata hyväntekijäänsä länteen, missä tapauksessa kenraali Gomez saisi
-vapauttaa Kuban miten parhaiten taisi. Jacketin puolesta sai Kuba mennä
-vaikka helvettiin -- hän ei liikauttaisi sormeakaan sen pelastamiseksi.
-Mutta kummallista kyllä ei kenraali Gomez lainkaan säikähtynyt, vaan
-käski tunnettuun juroon tapaansa pojan mennä selkäsaunan uhalla heti
-tiehensä. Mutta Jacket oli päättänyt pitää oman päänsä ja oli sisukas.
-Kuullessaan kenraalin kylmän kiellon hän vallan raivostui. Hyppien
-aivan tasajalkaa hän vuorotellen itki, kirosi ja rääkkyi kuin villitty
-ja heittäytyi vihdoin maahan pieksäen sitä nyrkeillään kyynelten
-valuessa poskia pitkin. Eikä hän vaiennut, vaikka Gomez ärjyi ja
-noitui, vaan kirkui vastaan yhä hurjemmin, niin että tuo vanha soturi
-oli vihdoin hyvillään voidessaan päästä pojasta eroon antamalla tälle
-luvan mennä O'Reillyn mukaan. Samalla hän ennusti, että tuon itsepäisen
-poikarakkarin kävisi hyvin todennäköisesti juuri siten kuin tämä oli
-äskeisissä uhkailuissaan Kubasta lausunut.
-
-Saatuaan tahtonsa perille Jacket korjasi luunsa tavallista sukkelammin
-ja riensi riemuiten rakkaan O'Reillynsä luo.
-
-Noin viidenkymmenen penikulman vaivalloisen ratsastuksen jälkeen
-saavuttiin _trocha'n_ luo toisena aamuna Cubitaksesta lähdön jälkeen
-ja leiriydyttiin sopivaan paikkaan. Myöhemmin päivällä hiipi Hilario,
-tuo vanha camagueyani, tiedustelemaan. Hän palasi hämärissä, mutta ei
-puhunut mitään, mitä hän oli nähnyt, ja vasta O'Reillyn toimeenpaneman
-ankaran ristikuulustelun jälkeen hän ilmoitti vastahakoisesti, että
-kaikki näytti hyvin lupaavalta. Hän oli katsonut ylimenopaikan
-valmiiksi ja yöllä oli sitten yritettävä. Muuta ei vanhus sanonut
-kaikista ponnisteluista huolimatta, ja Johnnie ihmetteli levotonna,
-eikö tämä vastahakoisuus johtunut pikemmin pelosta kuin synnynnäisestä
-juroudesta. Oli sen asian laita nyt miten oli, miehen käytös ei
-tuntunut lainkaan luottamusta herättävältä, ja kun ilta pimeni,
-hermostui Johnnie yhä enemmän.
-
-Vaatimaton illallinen oli pian syöty. Sitten seurasi pitkä ja
-herpaiseva odotus, sillä kirkas kuu purjehti korkealla pilvettömällä
-taivaalla ja oppaat kieltäytyivät liikahtamasta askeltakaan ennenkuin
-se oli laskenut. Yö oli tyyni ja hiljainen eikä viidakossa lehtikään
-värähtänyt. Miesten ympärillä pilveilevät sääsket vain lauloivat
-ikuista ääretöntä nälkäänsä ja silloin tällöin kuului jonkun yöeläimen
-käheä äännähdys, joka oli välistä tuttu ja välistä taas kummallinen
-ja outo. Kuta pitemmälle yö kului sitä vilkkaammaksi elämä vilkastui
-viidakossa. Kuului vihellyksiä, äänekästä kotkotusta ja toisinaan
-kuin kimeätä naurua, oksat heilahtelivat ylhäällä, joka taholta
-kuului liikettä ja risahtelua, ja äkillistä hiljaisuutta seurasi
-aina sitä vilkkaampi toiminta. Istuessaan siinä sääskien syöttinä ja
-noiden salaperäisten äänten ympäröimänä ja ajatellessaan uhkarohkeata
-suunnitelmaansa, joka oli pian toteutettava, O'Reilly alkoi kirota
-vilkasta mielikuvitustaan ja kadehti kumppaniensa välinpitämättömyyttä.
-Jacketkin, huomasi hän, kesti jännityksen paremmin; poika oli hilpeä ja
-jutteli entiseen tapaansa eikä välittänyt vähääkään ympäristöstä. Kun
-sääsket kävivät kovin kiukkuisiksi, veti hän housut vastahakoisesti ja
-kiroillen jalkaansa.
-
-O'Reillystä näytti kuu pysyvän aivan yhdessä kohden taivaan laella,
-ja hän oli jo monta kertaa antamaisillaan lähtökäskyn, mutta ajatteli
-sentään että aukealla täytyi kuutamon olla paljon kirkkaamman kuin
-sankan lehdistön varjostamalla leiripaikalla. Hetkisen kuluttua hän
-alkoi jälleen miettiä, mahtoivatko hänen oppaansa olla niin luotettavia
-kuin oli sanottu, ja johtuiko Hilarion itsepäinen vaiteliaisuus vain
-synnynnäisestä juroudesta vai pelosta tahi jostakin muusta. Molemmat
-olivat hänelle aivan oudot, eikä hänellä ollut mitään takeita heidän
-rehellisyydestään. Kun jonkun petoksen mahdollisuus oli kerran johtunut
-hänen mieleensä, vaadittiin voimakas tahdon ponnistus, että hän pääsi
-epäluuloistaan ja sai takaisin entisen lujan luottamuksensa kubalaisten
-vilpittömyyteen -- olosuhteisiin nähden sangen niukka lohdutus.
-
-Keskiyöllä virinnyt lämmin ja kostea tuulenhenki nostatti taivaalle
-muutamia pilvenhattaroita, jotka aika-ajoin peittivät kuun kuin ohut
-huntu, ja O'Reilly toivoi jo, että nuo pienet pilvet olivat myrskyn
-ennustajia. Mutta mitään myrskyä ei kuulunut, ja vasta sitten kun yön
-kuningatar oli häipynyt puiden latvojen taakse, vanha Hilario polki
-savukkeensa sammuksiin ja alkoi satuloida hevostaan. Toiset seurasivat
-ripeästi hänen esimerkkiään, ja kun Hilario tunkeutui pimeään metsään,
-tulivat toiset varovasti jäljessä. Puhella ei tohdittu, ja vain kavion
-kolahdus puunjuuriin ja kiviin, satulan nahkojen narahtelu ja oksien
-heilahtelu ilmaisivat miesten läsnäolon.
-
-Kun oli kuljettu pari penikulmaa, pysäytti Hilario hevosensa, ja toiset
-tulivat lähemmäksi. Yön tummaa taivasta vasten erotti selvästi, että
-viidakko harveni edessäpäin. Kuunneltuaan hetkisen Hilario laskeutui
-hiljaa satulasta ja hiipi eteenpäin toisten jäädessä jännitettyinä
-kuuntelemaan. Yön tuhannet äänet kuuluivat jälleen -- sirkkojen
-sirkutus, puusammakkojen kimeät huudot ja sääskien yksitoikkoinen
-soitto.
-
-Hilario palasi sanomaan, että kaikki oli hyvin, ja jokainen laskeutui
-satulasta käärimään hevosten kavioiden ympärille säkkikaistaleita,
-joita oli varattu mukaan tätä tarkoitusta varten. Sitten he hiipivät
-yksitellen aukeaman laitaan. _Trocha_ oli heidän edessään.
-
-Viidakon pimeyteen verraten tuntui yö nyt paljon valoisammalta, ja
-O'Reilly näki edessään noin neljännespenikulman levyisen aukeaman,
-joka oli täynnä pitkiä kantoja ja kaatuneita puunrunkoja ja joka
-ulottui oikealle ja vasemmalle silmänkantamattomiin. Toisella puolella
-oleva metsä oli kuin tumma seinä vaaleampaa taivaanrantaa vasten,
-ja aukeaman keskellä kohosi rautatiepenkere, jonka kahden puolen
-näkyi pari lennätinpylvästä. Kaikki oli hiljaa, eikä elonmerkkiäkään
-ollut huomattavissa. Koko paikka oli kuin kuollut. Ja kuitenkin, kun
-O'Reilly katseli aukeamaa, tuntui hänestä, että siellä oli kätkössä
-paljon miehiä, jotka tuijottivat häneen pimeästä. Rungot muuttuivat
-sotilaiksi, aavemaisia hahmoja liikkui ratapenkereellä ja kannotkin
-näyttivät liikkuvan.
-
-O'Reilly tunsi käteensä pistettävän suitset ja kääntyessään katsomaan
-hän näki Hilarion tarkastelevan tukevia levysaksia.
-
-"Tulenko mukaan?" kysyi hän oppaalta.
-
-Tämä pudisti päätään. "Antonio tulee mukaani vartioimaan minun tehdessä
-tietä", sanoi hän: "Jos kuulette tahi näette jotakin, niin --"
-
-"Sh!" suhahti Jacket. "Katsokaa! Tuolla!" Lyhdyn tapainen kirkas
-valopiste oli ilmestynyt pimeästä ja laskeutui nopeasti ratapenkerettä
-alas.
-
-O'Reilly tarttui lujasti vanhan camagueyanin käsivarteen ja kysyi
-epäluuloisen terävästi: "Mitä tuo merkitsee -- hälyytyskö?"
-
-Hetkisen seurasivat miehet hengittämättä mutkitellen liikkuvaa valoa ja
-sitten Antonio kuiskasi naurahtaen: "Tuliperhonen! _Cucullo_! Ettekö
-ole ennen nähnyt _cuculloa_, kun ette tunne sitä?" Ja varmistettuaan
-varovasti karbiininsa Antonio kiristi hiukan nuoranpätkää, joka hänellä
-oli vyönä.
-
-O'Reilly huokaisi helpotuksesta. Hän ei ollut milloinkaan tottunut
-noihin kuuman ilmanalan jättiläiskiiltoperhosiin, vaikka hän oli
-usein vahdissa ollessaan katsellut kelloaan niiden avulla ja nähnyt
-kubalaisten naisten pitävän niitä hiuskoruinakin.
-
-"Kylläpä minä säikähdin!" mutisi hän.
-
-Hilario jatkoi: "Jos jokin käy hullusti, niin odottakaa tässä. Älkää
-ratsastako tiehenne, ennenkuin --"
-
-"Älkää pelätkö. En jätä teitä", vakuutti O'Reilly.
-
-Nuo kaksi valkopukuista olentoa hiipivät tiehensä ja häipyivät
-pian näkyvistä. Yö oli helteinen ja surullisesti laulavat sääsket
-kerääntyivät pilveksi odottavain ympärille purren kiukkuisesti.
-Hetkisen kuluttua korskahti eräs hevosista, ja Jacket kiroili
-hermostuneesti.
-
-"Tahtoisinpa tietää, missä me oikein olemme?" mutisi poika.
-
-"Tunnetko nuo miehet?" kysyi O'Reilly.
-
-"En. Ja Jumala armahtakoon minua enää joutumasta semmoisten
-hakoniskojen seuraan."
-
-"Toivottavasti he ovat rehellisiä."
-
-"Hm! Minä en usko mitään, mutta mitäpä siitä. Heistä teen pian selvän,
-jos he osoittautuvat pettureiksi."
-
-Puolen tunnin kuluttua oppaat palasivat.
-
-"_Dios_!" murahti Hilario. "Tässä espanjalaisessa kitarassa on paljon
-kieliä, ja siitäpä nouseekin aika meteli, kun he huomaavat, miten
-kubalaisen sakset purevat." Vanhus näytti olevan jo paremmalla päällä,
-ja O'Reilly häpesi äskeisiä epäluulojaan.
-
-"Onko tie selvä?" kysyi hän.
-
-"On rautatielle saakka. Siellä kuulimme puhetta ja palasimme takaisin.
-Kun pääsemme yli, katkomme langat toisella puolella. Tulkaa nyt
-ääneti jäljessäni." Taluttaen hevostaan suupielestä Hilario lähti
-aukealle toisten seuratessa varovasti. Kätkeytyminen ei tullut enää
-kysymykseenkään, ja pimeys oli heidän ainoa turvansa. O'Reillyä vaivasi
-se kiusallinen tunne, että heidän matkueensa oli liian suuri voidakseen
-pysyä salassa; hän oli kuin heikolla jäällä liikkuva ihminen,
-joka kaikki hermot jännityksessä odottaa ensimmäistä rasahdusta.
-Kaikista varovaisuustoimenpiteistä huolimatta liikkuivat hevoset
-peloittavan äänekkäästi, tahi ainakin tuntui siltä, ja huolimatta
-Hilarion pujottelusta ei voitu välttää kaikkia piikkilangan mutkia,
-jotka viilsivät rikki sekä vaatteet että nahan. Vihdoin saavuttiin
-ratapenkereen juurelle ja pysähdyttiin hetkeksi. Oikealta kuului
-hiljaista äänten mutinaa. Nuo neljä miestä nousivat mahdollisimman
-varovasti penkerettä ylös, menivät radan poikki ja laskeutuivat
-toiselle puolelle, ja hetkisen kuluttua he olivat täydessä työssä
-pyrkimässä toisen piikkilankaesteen läpi. Hilarion saksien terävät
-näpähdykset kuulostivat O'Reillyn mielestä pistoolinlaukauksilta.
-He tunkeutuivat eteenpäin kyynärä kyynärältä taivuttaen katkotut
-langat varovasti sivulle. Piikit haavoittivat ja jokainen askel oli
-harkittava, joten eteneminen kävi sangen työläästi.
-
-Äkkiä kuului takaapäin jyrähtävä huuto "_quin vive_ (kuka siellä)?"
-jota tuima pamaus seurasi. Miehet eivät voineet käsittää, mikä oli
-ilmaissut heidät. Pamausta seurasi kokonainen yhteislaukaus, kun vahdit
-tyhjensivät kiväärinsä heitä kohti.
-
-"Taitavat ampua lepakoita", murahti Hilario.
-
-Antonio kääntyi ympäri ja nosti hanan, mutta toinen sanoi lujasti:
-"Oletko järjiltäsi? Jos laukaiset, niin leimahdus ilmaisee
-olinpaikkamme ja meidät ammutaan seuloiksi. Piru vieköön hämähäkin,
-joka kutoi tämän verkon."
-
-Nyt pantiin miesten rohkeus kovalle koetukselle, sillä tuon sotkuisen
-piikkilankatiheikön läpi tunkeutuminen ankarassa kuulasateessa oli
-hermoille käypää hommaa. Jostakin kauempaa kuului jokin komentohuuto,
-juoksevien askelten töminää, ja oppaille tuli kova kiire. Siepaten
-raskaan puukkonsa Antonio alkoi raivoisasti hakata lankoja poikki
-auttaakseen Hilariota. Iskujen ääni ilmaisi heidän olinpaikkansa niin
-selvästi, ettei Hilario jaksanut lopulta enää hillitä itseään, vaan
-sähähti hampaidensa välistä.
-
-"Ampukaa pojat vastaan, niin että metsä kajahtelee; sen leikin kyllä
-osaamme!"
-
-O'Reilly oli koko ajan puristanut pyssyään lujasti uskaltamatta
-laukaista, ja hänen sydämensä löi kuin moukari. Hän oli ensi kertaa
-näin uhkaavassa tilanteessa, eikä hän voinut kyllin ihmetellä, miten
-suuresti kiväärin kohottaminen ja laukaiseminen rauhoittivat häntä.
-Pyssyn navakka potkaisu helpotti ankaraa mielenjännitystä ja selvitti
-ajatustoiminnan, ja hänen Jacketille antama kylmä ja rauhallinen käsky
-tähdätä alas hämmästytti häntä itseäänkin. Tyhjennettyään kiväärinsä
-panossäiliön yhden kerran pimeyteen hän tarttui hevosten suitsiin
-ja lähti taas pyrkimään eteenpäin auttaen välillä oppaita tien
-raivaamisessa.
-
-Vihdoin he selvisivät verkosta ja pääsivät viidakon suojaan, jossa
-säkkirievut irroitettiin hevosten kavioista, ja sillä aikaa _trocha'n_
-puolustajat laskivat yhteislaukauksen toisensa jälkeen umpimähkään
-pimeään viidakkoon.
-
-Hilario imi känsäisiin käsiinsä saamia haavojaan ja sylkäisi veren
-suustaan sanoen:
-
-"Jos Gomezilla olisi noin paljon ampumavaroja kuin nuo hullut
-parhaillaan tuhlaavat, niin hän vapauttaisi Kuban käden käänteessä."
-
-Nyt, kun kahakka oli ohi, alkoi Jacketkin kerskua tapansa mukaan. "Ha!
-ha!" nauroi hän. "Ehkäpä nuo vietävät osaavat varoa näyttäytymästä, kun
-ensikerran satun taas näille maille. Näittehän! Tänä yönä tein jälleen
-monta leskeä."
-
-"Eipä niinkään monta, pelkään", nauroi O'Reilly.
-
-"Tämmöisessä olenkin oikein vanha tekijä, uskokaa pois", väitti Jacket.
-"Ammun pimeässä aivan yhtä hyvin kuin päivän aikaan." Tämä oli joka
-sana totta, ja kun ei kukaan väittänyt vastaan, jatkoi hän kehumistaan,
-kunnes hän äkkiä parahti tuskallisesti.
-
-"Mikäs on hätänä?" kysyi Johnnie.
-
-"No, katsokaa nyt!" valitti sankari. "Muhkeista housuistani on toinen
-puoli jäänyt piikkilankatiheikköön!"
-
-Antonio keikahti satulaan sanoen: "Meillä on viidenkymmenen penikulman
-matka edessämme, niin että satulaan, _amigos_. Sota kerkeää loppua, jos
-tässä kauan lörpöttelemme."
-
-
-
-
-XXIII.
-
-KUOLON KAUPUNKI
-
-
-O'Reillyn monet ja jännittävät seikkailut matkalla Los Villas alueen
-läpi sivuutamme. Hänen täytyi monta kertaa ajatella ja toimia sukkelaan
-välttääkseen joutumasta kosketukseen espanjalaisten sissijoukkueiden
-kanssa, joita harhaili kaikkialla, ja hän kiersi huolellisesti
-kaikki suuremmat kaupungit, jotka useimmat olivat linnoitetut ja
-vaaralliset lähestyä, minkätähden hänen täytyi pysytellä syrjäteillä ja
-salaisimmilla poluilla. Mutta hänen molemmat oppaansa eivät joutuneet
-milloinkaan pulaan, vaan olivat aina neuvokkaat ja rohkeat, eikä hänen
-tarvinnut kertaakaan epäillä heidän rehellisyyttään.
-
-Sodan jälkiä alkoi näkyä yhä enemmän mitä kauemmaksi päästiin. Laitumet
-olivat tulvillaan ruohoa, mutta karjaa ei näkynyt; kylät olivat autiot
-ja majat alkoivat rappeutua; poltetut vainiot joutuivat rikkaruohon
-valtaan ja hävitettyjen varastohuoneiden rauniot osoittivat, missä
-kapinalliset olivat olleet työssä. Tämä oli hedelmällisin sokerialue,
-Kuban sydän, jonka verta Espanja oli jo kauan imenyt, ja alusta alkaen
-olivat kapinan johtajat menetelleet siten, että suurimmat varastot ja
-viljelykset hävitettiin tyyten, ja vain pienet maatalot säästettiin,
-sillä näiden omistajain tiedettiin olevan Kuban itsenäisyyden
-uskollisia kannattajia.
-
-Elintarvekysymys kärjistyi heti, kun oli päästy _trocha'n_ poikki.
-Metsissä piileskelevät perheet, jotka Antonio tunsi kaikki, auttoivat
-kyllä mielellään, mutta ruokaa oli vähän, minkä tähden O'Reillyn täytyi
-seuralaisineen tottua tulemaan toimeen villeillä hedelmillä, marjoilla
-ja palmunlatvojen ytimellä. Kerran he saivat kiinni porsaan, joka oli
-luultavasti ainoa eloonjäänyt jossakin viidakon helmassa tapahtuneesta
-murhenäytelmästä, mutta muuten oli heidän ruokajärjestyksensä kuten
-yllä on kerrottu. Vaihteeksi he pyydystivät iguanoja -- noita suuria ja
-inhoittavia sisiliskoja -- ja peltorottia, jotka eivät olleet niinkään
-pahoja syödä kuin olisi luullut. Edellisten liha oli valkoista ja
-mureaa, ja rottapaisti kävi myöskin laatuun nälkäisten miesten haukata,
-kuten Jacket sanoi. Hän ei ollutkaan ensi kerran pappia kyydissä, sillä
-hän oli ollut ennenkin lännessä ja oli tottunut rottiin, joita hän
-kertoi kumppaneineen kerran syöneensä niin kauan, etteivät he voineet
-lähestyä vihollista muuten kuin metsästäjäin tavoin vastatuuleen.
-Jacket kertoi aivan vakavasti ystävälleen, että espanjalaiset
-vainusivat heidät rotan hajusta viidenkin kilometrin päästä, minkä
-väitteen O'Reilly olosuhteiden vaikutuksesta kernaasti uskoi.
-
-Hevosilla oli onneksi puuttumattomasti ruokaa, ja lukuisista
-kierroksista huolimatta matka edistyi nopeasti. Matanzan raja jäi
-pian taakse, ja harjanteiden yli, tasankojen halki ja hävitettyjen
-viljelysten ja autioiden kylien ohi riennettiin nopeasti matkan
-määrää kohti. Onnellinen sattuma opasti heidät kenraali Betancourtin
-armeijaan kuuluvan tiedustelijajoukon luo, johon he liittyivät, ja
-eräänä kauniina iltana pari päivää myöhemmin he saapuivat perille tuon
-kuuluisan kenraalin päämajaan.
-
-Kenraali Betancourt luki kirjeen, jonka O'Reilly ojensi hänelle, ja
-katsahti sitten hymyillen vieraaseen.
-
-"Jahah! Te olette siis noita Gomezin amerikkalaisia, vai mitä? Sitä en
-olisi mitenkään voinut arvata näöstä päättäen, sillä aurinko ja tuulet
-ovat tehneet teistä oikein aitokubalaisen. Entä pukunne --! Joku voisi
-erehdyksessä luulla teitä kubalaiseksi esikuntaupseeriksi."
-
-O'Reilly yhtyi kenraalin sydämelliseen nauruun, sillä hän oli aivan
-yhtä repaleinen kuin tämän köyhin soturi. Kengät olivat aivan
-hajoamistilassa, ja piikkilankojen ja pensaiden repimä puuvillapuku,
-joka oli matkalla pahoin tahraantunut, oli välttämättä korjattava
-kelvatakseen enää käytäntöön. Parta oli saanut rauhassa rehoittaa,
-ja iho oli paahtunut mahongin ruskeaksi. Hänen ulkomuodossaan ja
-asussaan ei ollut tosiaankaan mitään, joka olisi ilmaissut hänen
-kansallisuutensa.
-
-"Tässä kirjeessä", jatkoi kenraali, "on minulle määräys auttaa teitä
-jossakin yrityksessä. Olen käytettävänänne."
-
-Johnnie selosti asiansa mahdollisimman lyhyesti, ja kenraali kuunteli
-nyökäyttäen silloin tällöin päätään ollen samalla hyvin hämmästyneen
-näköinen.
-
-"Niin, minä sain vihdoin selville, että neiti Varona oli mennyt
-kaupunkiin. Epäilettekö --"
-
-"En suinkaan, herra kenraali."
-
-"Anteeksi -- mutta miksi sitten olette taivaltanut tämän pitkän matkan?"
-
-"Tulin noutamaan häntä veljensä luo."
-
-"Tässä -- tässä on varmaankin jokin väärinkäsitys Neiti Varona on
-Matanzan kaupungissa -- hän on vanki."
-
-"Aivan niin. Sieltä minä aionkin hänet hakea."
-
-Kenraali Betancourt hämmästyi niin, että hän astahti askeleen takaisin.
-"Hyvä mies!" huudahti hän. "Oletteko totisesti hullu?"
-
-"Taidanpa olla", vastasi O'Reilly heikosti hymyillen. "Luulen, että
-kaikki rakastuneet ovat enemmän tahi vähemmän päästään vialla."
-
-"Rakastuneet? Vai niin! No, nyt alan jo ymmärtää. Tuota noin --
-miten olette muuten ajatellut suoriutuvanne tuosta -- tuosta aivan
-mahdottomasta yrityksestä?"
-
-"Sanoitte juuri minulle, ettei kukaan voi erottaa minua kubalaisesta,
-mihin seikkaan minä nyt perustan koko suunnitelmani. Jos kerran pääsen
-kaupunkiin, niin jotenkin minä keinottelen itseni sieltä uloskin ja
-tuon hänet mukanani."
-
-"Hm!" Kenraali katseli O'Reillyä miettivästi. "Kaupunkiin pääsette
-varmasti hyvinkin helposti, kun puhutte kieltämme kuin synnynnäinen
-kubalainen, mutta poispääsy on vallan toinen asia, minkä kyllä tulette
-huomaamaan. Matanza on nyt vain ruton, nälän ja epätoivon koto, johon
-ei kukaan mene enää vapaaehtoisesti ja josta ei kukaan pääse elävänä
-ulos."
-
-"Jotakin sellaista olen minäkin kuvitellut", vastasi Johnnie
-huolettomasti.
-
-"Tehän olette vallan merkillinen nuori mies!" huudahti kenraali
-hämmästyen yhä enemmän. "Onko mahdollista, ettette käsitä, kuinka
-hirveä ja vaarallinen tilanne kaupungissa on?" Hänen mieleensä näytti
-äkkiä johtuvan jotakin, ja hän lisäsi nopeasti: "Sanokaahan, ettehän
-vain ole sattumalta tuo kuuluisa sankari _El Demonio_? Olen kuullut
-kerrottavan, että hän on todellinen hornanhenki. Ettekö? No hyvä!
-Sanotte tahtovanne mennä Matanzaan, ja minun pitäisi auttaa teitä. Teen
-voitavani kun vain sanotte, miten se käy päinsä."
-
-O'Reilly epäröi hetkisen. "Ensinnäkin tarvitsen rahaa", sanoi hän
-sitten viivytellen. "Minulla -- minulla ei ole nimittäin pesetaakaan."
-
-"Annan mielelläni vaikka viimeisenikin."
-
-Johnnie kiitti sydämellisesti. "Vielä yksi seikka", jatkoi hän sitten.
-"Oletteko niin hyvä ja annatte Jacket-pojalle, joka on ollut mukanani
-koko matkan, eheät housut ja lähetätte hänet ensi tilassa takaisin
-itään?"
-
-"Tietysti. Sehän on selvää?" Kenraali laski ystävällisesti kätensä
-O'Reillyn olkapäälle lisäten vakavasti: "Tuntisin äärettömän suurta
-helpotusta, jos saisin lähettää teidät hänen mukanaan, sillä minä
-pelkään seikkailunne päättyvän onnettomasti. Matanza on helvetti, joka
-on jo niellyt kansalaisiamme tuhansittain, ja minä pelkään, ettette
-ymmärrä vaaran suuruutta, johon antaudutte."
-
-Tämä hyvää tarkoittava varoitus ei vaikuttanut O'Reillyyn rahtuakaan,
-eikä hän näyttänyt kuulevankaan joka taholta satelevia pyyntöjä luopua
-mielettömästä suunnitelmastaan, joka oli pian tullut koko leirin
-tietoon. Hän päinvastoin laittoi kaikki kuntoon lähtöä varten ja oli
-koko iltapäivän mitä parhaimmalla tuulella, kun monet todistivat
-todeksi, että Rosa oli mennyt seuralaisineen kaupunkiin ennen Cobon
-hävitysretkeä.
-
-Betancourtin armeijassa oli eräs mies, joka oli piileskellyt
-vuoristossa silloin kun Asensio oli perheineen lähtenyt
-keskitysleiriin, ja häneltä O'Reilly kuuli ensimmäiset luotettavat
-selostukset Cobon vapaaehtoisten harjoittamista julmuuksista. Mies oli
-menettänyt vaimonsa, pienen poikansa ja kaikki, mitä hän oli omistanut,
-ja pudistaen nyrkkiään taivasta kohti hän kirosi nyt raivoisasti
-onnettomuuksiensa aiheuttajan.
-
-"Elän vain sentähden", huusi hän käheästi, "että saisin kohdata tuon
-miehen ja silpoa hänet pala palalta, niinkuin hän silpoo naiset ja
-lapset."
-
-Ikävimmän tehtävänsä O'Reilly jätti viimeiseksi. Kun kaikki muut
-valmistukset oli tehty ja hän oli ottanut kaikista seikoista
-mahdollisimmin tarkan selon, vei hän Jacketin hiukan syrjään ja
-ilmoitti, että heidän täytyi erota seuraavana aamuna, mutta kuten
-hän oli odottanutkin ei poika ottanut hänen sanojaan kuuleviin
-korviinsakaan, ja kun O'Reilly ei antanut perään, turvautui Jacket
-samoihin voimakeinoihin, jotka olivat murtaneet Gomezinkin vastarinnan.
-Ensin hän alkoi itkeä, joka kiihtyi lopulta semmoiseksi ulvonnaksi,
-että koko leiri oli herätä, mutta O'Reilly oli järkähtämätön. "Ole
-vaiti!" sanoi hän pojalle. "Minä en huoli sinua mukaani, ja sillä hyvä."
-
-"Ette voi jättää minua", itki Jacket. "Olette ainoa ystäväni."
-
-"Kun yhdenkin miehen on vaikea pujahtaa vartijaketjujen läpi, niin
-kaksi joutuisi varmasti kiinni", selitti O'Reilly.
-
-"Espanjalaiset tappavat teidät!" valitti Jacket.
-
-"Sitä suuremmalla syyllä on sinun siis parempi jäädä tänne."
-
-Jacket polki kiukuissaan paljasta jalkaansa ja huusi kimeästi: "Ette
-_voi_ jättää minua -- ette _voi_!"
-
-"Kuulehan nyt. Matanzassa on ankara nälänhätä, siellä raivoavat taudit,
-ja ihmiset kuolevat kaduille."
-
-"Tulen vähällä toimeen."
-
-Mutta Johnnie pudisti päätään, ja Jacket raivostui aivan suunniltaan.
-Hän riehui kuin villitty ja sadattelujen tulva, jonka hän päästi
-valloilleen, oli aivan hämmästyttävä. Hän kirosi espanjalaiset,
-O'Reillyn, itsensä ja koko maailman ja ihmiskunnan, ja tuomitsi
-synkästi naisen, joka oli tunkeutunut hänen ja hänen hyväntekijänsä
-väliin. Viimemainittu kuunteli hymyillen pojan raivonryöppyä.
-
-"Olet sisukas poika", nauroi hän, kun Jacket oli hiukan tyyntynyt.
-"Pidän sinusta ja ottaisin sinut mielelläni mukaani, jos vain voisin.
-Mutta yritys, johon nyt ryhdyn, ei ole poikasia varten, niin että tämä
-metelöimisesi ei hyödytä mitään."
-
-Jacket turvautui nyt todisteluihin. Hän koetti kaikella
-kaunopuheliaisuudellaan näyttää toteen, että hänen apunsa oli
-korvaamaton tämmöisissä vaarallisissa tehtävissä, ja selitti olevansa
-ainoa sopiva henkilö koko Kubassa jakamaan O'Reillyn vaarat ja
-vaikeudet. Ensinnäkään hän ei pelännyt espanjalaisia lainkaan, eikä
-keitään muitakaan -- sanoja seurasi kuvaava olkapäiden nykäys, ja
-viekkauteen, neuvokkuuteen ja varovaisuuteen nähden hänellä ei ollut
-vertaistaan koko maailmassa. Ja jos tuli kysymykseen kestää puutetta
-ja kärsimyksiä, niin hän oli todellinen spartalainen -- hän oikeastaan
-rakasti köyhyyttä ja puutetta. Hän oli vaitelias -- ominaisuus oli
-perinnäinen hänen suvussaan ja taito selvitä kaikista tilanteista
-oli hänen vahvin puolensa. Nälkä ei häntä peloittanut -- siitä ei
-O'Reillyn tarvinnut olla lainkaan huolissaan, sillä hän söi vähän ja
-lihoi lakastuneilla lehdilläkin. Sairastuako? Mitä tyhjää! Jacketia
-aivan nauratti. Hän tunsi taudit paremmin kuin moni lääkäri ja oli
-etevämpi sairaanhoitaja kuin kuunaan neiti Evans. Hän ei tahtonut
-mitenkään kerskailla, vaan oli päinvastoin aina hyvin vaatimaton,
-minkä hänen kaikki ystävänsä saattoivat todistaa, mutta hänen täytyi
-nyt totuuden nimessä tehdä tiettäväksi, että hän oli juuri sopiva
-O'Reillyn toveriksi. Hän ei yksinkertaisesti voinut kehua itseään
-liiaksi ja vannoi sielunsa autuuden nimessä, ettei hän voinut ajatella
-mitään tehtävää, johon hän ei kykenisi, eikä voinut ymmärtää, miksi
-hänen hyväntekijänsä ei tahtonut käyttää hyväkseen hänen hämmästyttävää
-nerokkuuttaan. Yritys oli vaikea, ja hänettä se varmasti epäonnistuisi.
-
-Johnnie kuunteli vaieten, eikä häntä hymyillyttänytkään, sillä pojan
-kiihkeys oli liikuttava ja nosti melkein kyyneleet hänen silmiinsä. Nyt
-vasta hän huomasi, kuinka suuresti hän oli kiintynyt tuohon omituiseen
-poikaan, ja kun tämä lopetti katsoen toivehikkaasti häneen, kiersi
-Johnnie kätensä hänen ympärilleen.
-
-"Uskon kaikki mitä sanot, Jacket", sanoi hän, "mutta sinä et voi tulla."
-
-Jacket riistäytyi irti ja istahti vähän matkan päähän ottaen taskustaan
-puoleksi poltetun sikaarin, jonka hän sytytti, ja katseli kyräten
-ystäväänsä. Ja illan kuluessa O'Reilly näki useasti tuon synkän ja
-vihaisen katseen seuraavan itseään.
-
-Kenraali Betancourt oli seuraavana aamuna varhain ylhäällä sanoakseen
-jäähyväiset vieraalleen, ja oli, huolimatta yrityksestä tehdä ero
-mahdollisimman hilpeäksi, ilmeistä, ettei hän toivonutkaan saavansa
-enää nähdä tuota huimapäistä amerikkalaista.
-
-Tämä huonosti salattu surumielisyys ei masentanut lainkaan Johnnien
-hyvää tuulta, sillä hänellä oli, kuten hän itse sanoi, rahaa taskussa,
-ja Matanza oli lähellä. Mutta sanoessaan hyvästit Jacketille tunsi
-hän suurta pettymystä. Kummallista kyllä suhtautui poika melkein
-välinpitämättömästi hänen lähtöönsä ja tuskin ojensi kättään hyvästiksi
-kuitaten O'Reillyn jäähyväissanat huolettomalla "_Adios_!"
-
-"Emmekö eroakaan hyvinä ystävinä?" kysyi tämä loukkaantuneen
-hämmästyneesti.
-
-"Tietysti!" vastasi Jacket kohauttaen olkapäitään ja kääntyi poispäin.
-
-Jacket oli herttainen poika, jonka kiintymys oli lämmin ja välitön ja
-jonka mieltä oli hyvin vaikea pahoittaa. Lähtiessään leiristä kenraali
-Betancourtin antaman oppaan seurassa O'Reilly oli sentähden enemmän
-pahoillaan kuin hän tohti myöntääkään.
-
-Ilma oli kostea ja raikas yöllisen sateen jälkeen, mutta pilvetön
-taivas ennusti helteisen päivän olevan tulossa. Sade oli pehmittänyt
-tiet, ja savisilla paikoilla upposivat hevosten jalat syvälle liejuun.
-
-Kun oli menty erään kallioisen harjanteen poikki, tultiin aavalle
-viettävälle rinteelle, jossa kasvoi polvenkorkuinen ruoho ja runsaasti
-putelipalmuja, noita omituisia puita, joiden runko on laajentunut
-aivan suuren saviruukun muotoiseksi. Siellä täällä näkyi kaadettuja
-ja kuihtuneita kaalipalmuja, joiden viheriä ydin oli jo kauan ollut
-kapinallisten pääravinto. Espanjalaisten kirveet olivat olleet täällä
-työssä, eikä ainoaakaan puuta oltu säästetty. Alempana olevan laakson
-vehreydestä erotti silmä jo kauas korkean kuningaspalmun, tuon kuuman
-ilmanalan metsien valtijaan, joka tekee Kuban maisemat niin erikoisen
-ihaniksi.
-
-"Tuolla on valtatie", sanoi opas viitaten laaksoon, "johon tämä polku
-päättyy, ja tuolla" -- hän kääntyi pohjoista kohti -- "on Matanza.
-Jumala kanssanne ja älkää juoko kaivovettä, sillä se on sateen
-saastuttama." Heilauttaen hymyillen kättään mies pyöräytti ratsut
-ympäri ja katosi viidakkoon.
-
-Laskeutuessaan rinnettä alas O'Reilly tunsi olevansa todellakin yksin
-ja vihollisen alueella. Pinar del Rion itäpuolella olevat kukkulat
-ja metsät olivat kubalaisten hallussa, mutta kaupunkien läheisissä
-laaksoissa ja tasangoilla olivat espanjalaiset herroina. O'Reilly
-tiesi, että hänen oli nyt tultava yksin toimeen. Yrityksen koko
-menestys ja hänen henkensäkin olivat vain sen varassa, miten taitavasti
-hän osasi näytellä kurjaa ja avutonta "rauhoitettua". Hän tunsi
-mielessään outoa jännitystä, joka ei ollut suinkaan miellyttävä.
-
-Tie, jolle hän tuli, kierteli punertavien savitöyräitten välissä,
-eikä ihmisasuntoja näkynyt missään; laakso oli aivan autio. Tuo ennen
-niin viljava seutu oli kuollut, ei kuulunut kukon laulua, ei tiukujen
-kilinää eikä karjan ammumista. Tämä lohduton tyhjyys teki O'Reillyyn
-masentavan vaikutuksen, sillä siinä oli jotain kaameata ja uhkaavaa.
-
-Keskipäivällä tuuli tyyntyi ja helle kävi sietämättömäksi. Johnnie
-meni lähimpään varjopaikkaan odottelemaan sadetta, joka oli pian
-tulossa itäisellä taivaalla ajelehtivista pilvistä päättäen, ja
-alkoi syödä niukkaa murkinaansa. Hän kuori juuri maukasta perunaa,
-kun takaa kuuluva ääni sai hänet ponnahtamaan äkkiä seisoalleen ja
-pyörähtämään ympäri. Häneltä pääsi hämmästyksen huudahdus. Noin
-viidenkymmenen askeleen päässä istui paljasjalkainen poika, joka myös
-kuori rauhallisesti perunaa. Se oli Jacket. Ruskeat posket olivat
-itkusta turvonneet, ja hän katseli O'Reillyä kysyvästi ja soimaavasti
-kirkkailla silmillään alta kulmain kyräten.
-
-"Jacket!" huusi O'Reilly. "Mitä hittoa sinä täällä teet?"
-
-"Saanko tulla mukaanne?" kysyi tungettelija.
-
-"Vai niin! Lähdit kuitenkin jälkeeni, vaikka minä sanoin, etten huoli
-sinusta!" O'Reillyn ääni oli nuhteleva, mutta se ei vaikuttanut poikaan
-vähääkään.
-
-"Katsos nyt", O'Reilly astui lähemmäksi, "koeta nyt olla järkevä,
-Jacket." Mutta Jacket oli varuillaan, ja tunkien perunan suuhunsa hän
-peräytyi turvallisen väli matkan päähän. Hän ei ilmeisesti luottanut
-O'Reillyn aikeisiin, ja mutisten jotakin hän sieppasi käteensä tukevan
-seipään.
-
-"Tule tänne!" käski O'Reilly.
-
-Mutta Jacket pudisti vain päätään, ja saatuaan perunan niellyksi hän
-käski ihanteensa mennä Kubaa hiukan kuumempaan paikkaan.
-
-"Olen sisukas poika", sanoi hän, "äläkä rupea kujeilemaan kanssani."
-
-Sitten vaihdettiin muutamia sanoja, ja kun poika huomasi, ettei
-hänelle aiottu tehdä mitään pahaa, istahti hän kuuntelemaan. Mutta
-kaikki nuhteet ja pyynnöt eivät hyödyttäneet mitään. Hän kielsi
-lähteneensä hyväntekijänsä jälkeen ja sanoi olevansa vapaa mies, joka
-sai mennä minne hän itse tahtoi. Jos kävi siten, että hän saapui
-Matanzan kaupunkiin silloin kun O'Reilly sattui tulemaan sinne, oli se
-vain kohtalon oikku, ja jos hänen seuransa oli vastenmielinen, niin
-O'Reillyhän saattoi odottaa ja tulla myöhemmin; se asia ei liikuttanut
-Jacketia lainkaan. Hänen täytyi toimittaa Matanzassa muutamia tärkeitä
-asioita, eikä hän aikonut kääntyä takaisin. Poika, valehteli oikein
-roimasti, oikein julkeasti, mutta piti siitä huolimatta kuulijaa
-tarkoin silmällä.
-
-"No hyvä", sanoi O'Reilly vihdoin. "Mennään sitten yhdessä."
-
-Jacketin kasvot kirkastuivat heti, ja hän aivan säteili tullessaan
-lähemmäksi.
-
-"Minulla on aina omat keinoni, vai mitä, hitto vie?" nauroi hän.
-
-"Onpa tosiaankin." O'Reilly pani kätensä hellästi uskollisen
-aseenkantajansa hartioille. "Ja minun täytyy sanoa, että olen sangen
-iloinen, kun pidit oman pääsi. Minusta alkoi tuntua niin -- niin
-yksinäiseltä. En tiennyt, että pidin sinusta niin paljon. Mutta meidän
-täytyy tehdä jokin sotasuunnitelma, jonka mukaan sitten toimimme.
-Olepas vaiti -- sinun oikea nimesihän on Narciso --?"
-
-"Narciso Villar."
-
-"Aivan niin. Minä olen sitten Juan Villar, sinun vanhempi veljesi, ja
-tästä lähtien puhumme vain espanjan kieltä. Sano minulle nyt, mikä oli
-isämme nimi, missä kotomme oli ja mitä me nyt puuhailemme."
-
-Luonnon odottaessa hengähtämättä sateen puhkeamista he istuivat päät
-yhdessä keskustellen kiihkeästi, ja kun tuuli vavahdutti puiden oksia
-ja viileä sade alkoi rapisuttaa lehtiä, tarttuivat he myttyihinsä ja
-lähtivät jatkamaan matkaansa. Suuret sadepisarat kastelivat nopeasti,
-ja ohuet vaatteet tarttuivat ihoon kiinni veden virratessa ruumista
-pitkin. Mustien pilvien peittämällä taivaalla risteilivät kirkkaat
-salamat, ja avaruuden täytti huumaava jyrinä, mutta he astelivat
-hilpeästi eteenpäin lotisevalla tiellä.
-
-Jacket oli taas aivan entisellään, ja kumartuen vihuria vasten
-hän koetti pysytellä O'Reillyn rinnalla. Hän koetti viheltääkin,
-mutta hänen hampaansa kalisivat raikkaassa tuulessa niin, ettei se
-onnistunut, ja karkoittaakseen vilun ruumiistaan ja rohkaistakseen
-ystäväänsä hän alkoi sitten hyräillä jotakin laulunpätkää. Nyt
-kun hänet oli vihdoinkin otettu osakkaaksi yritykseen, oli hänen
-velvollisuutensa ei vain jakaa vaarat, vaan myöskin koettaa lieventää
-yhteisiä kärsimyksiä ja huolehtia, ettei aika käynyt pitkäksi.
-
-Sade oli kylmä, tien vieressä kasvavat orjantappurat viiltelivät
-julmasti paljaita sääriä ja vatsassa oleva yksinäinen peruna kaipasi
-kipeästi kumppania, mutta ilo, ylpeys ja innostus paisuttivat hänen
-rintaansa, ja hän oli mielestään onnellinen, hyvin onnellinen poika.
-Eikö hän ollut löytänyt veljensä, joka rakasti häntä? Viimemainittua
-seikkaa ei tarvinnut epäilläkään, sillä O'Reillyn katse oli
-aina sanomattoman lempeä ja hymyilevä, kun hän katsahti hentoon
-kumppaniinsa, ja hänen äänensä oli ystävällinen ja sydämellinen. Siinä
-oli mies, jonka puolesta kannatti vaikka kuolla, ajatteli Jacket.
-
-Sadekuuro meni pian ohi, ja hetkisen kuluttua olivat vaatteet kokonaan
-kuivuneet kuumassa auringonpaisteessa. Illan tultua Villarin veljekset
-yöpyivät erääseen vanhaan sokerimyllyyn, tahi oikeammin sen raunioihin,
-ja seuraavana päivänä he saapuivat puolenpäivän tienoilla Matanzan
-näkyviin.
-
-O'Reilly tunsi äkillistä liikutusta nähdessään tuon tutun kaupungin.
-Etäältä katsoen se oli aivan samanlainen kuin ennenkin, vain sillä
-erotuksella, että sinisenä päilyvä satama oli melkein tyhjä, kun
-taas harjanne, jonka takana oli Yumuri -- tuo onnen laakso, joka oli
-hänen ajatuksissaan niin läheisesti liittynyt Rosa Varonaan -- näytti
-hymyilevän hänelle vanhan ystävän lailla. Kuinka lukemattoman monta
-kertaa hän kysyikään itseltään, mahtoiko hän tulla vielä ajoissa
-lemmittyään pelastamaan, vai olivatko nuo kohtalon sallimat onnettomat
-viivytykset murskanneet iäksi heidän onnensa.
-
-O'Reilly tiesi, että vaikka Matanza oli vankila ja rutonpesä, oli Rosan
-kaltainen tyttö siellä alttiina paljon hirveämmille vaaroille kuin
-vankeus ja kulkutaudit, ja tuo ajatus kiusasi häntä sanomattomasti.
-
-Elonmerkkejä alkoi ilmestyä vähitellen. He näkivät pieniä puutarhoja ja
-jonkun pellonpalasen ja kohtasivat kaupunkiin matkaavia kuormarattaita,
-ja täytyipä heidän kerran kätkeytyä nopeasti tien viereen, kun
-espanjalainen ratsuväenosasto karahdutti ohi.
-
-O'Reilly pysähtyi puhuttelemaan erästä ryppynaamaista vanhusta, joka
-lepuutti uupuneita juhtiaan.
-
-"Kaupunkiinko matka?" kysyi ukko. "Nälkäkö pakotti? No niin, sehän on
-aivan samantekevää, missä nälkään nääntyy."
-
-Jacket varasti kuormasta sokeriruo'on, jota hän alkoi pureskella.
-
-"Mahtanevatko sotilaat päästää meidät menemään?" kysyi Johnnie.
-
-"No, mikäs, ettei." Ukko naurahti ontosti ja lisäsi sitten vakavasti:
-"Kääntykää takaisin metsiin kuolemaan. Matanzassa on vain raatojen
-löyhkää. Kääntykää takaisin sinne, jossa ilma on puhdas." Hän heilautti
-pitkää piiskaansa ja vankkurit lähtivät valittavasti natisten
-liikkeelle.
-
-Ansaan pääsee aina helposti. Sotilaita vilisi kaikkialla, mutta he
-eivät näyttäneet huomaavankaan noita kahta kurjaa kulkuria, jotka
-olivat niin repaleiset, ettei tarkastus olisi mitään hyödyttänyt. Pari
-kertaa heille tehtiin muutamia ylimalkaisia kysymyksiä ja käskettiin
-sitten mennä edelleen, mitä kehoitusta he vaieten noudattivat, ja
-ennenkuin he tiesivätkään he olivat päässeet vahtien ohi kaupungin
-laitaan ja yhtyneet kerjäläisten viisitoistatuhantiseen armeijaan.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-ROSA.
-
-
-"Katso!" Jacket tarttui O'Reillyn käteen ja silmäili vavisten
-ympärilleen. "Katso, kuinka paljon kerjäläisiä! _Cristo_! Entä nuo
-pienet lapset!" Hän koetti nauraa, mutta nauru tyrehtyi kurkkuun,
-"Ovatko ne lapsia vai sääritettyjä rumpuja?"
-
-Mutta O'Reillyn huomio oli kiintynyt muualle. Hän katseli eteensä
-aukenevaa Matanzan pääkatua, jonka kaikkiin taloihin hän oli kerran
-ollut sydämellisesti tervetullut vieras. Mutta ajat olivat toiset.
-Poissa olivat nuo hienosti puetut ja hyvinvoivat naiset ja herrat,
-joiden tapana oli tähän aikaan päivästä ajella loistavissa ajoneuvoissa
-kaupungin muhkeimmalla kadulla, ja kadonnut oli myös paikan entinen
-hilpeä ja iloinen leima. Matanza näytti köyhältä ja kurjalta, kadut
-olivat rappeutuneet ja _Plaza de la Libertad_ -- mikä julma iva --
-oli yleisön vallassa, jonka kaltaista se ei ollut O'Reillyn aikana
-milloinkaan nähnyt. Siellä harhaili vain olentoja, jotka olivat kaikki
-poikkeuksetta säälittävän ryysyisiä ja laihoja kuin luurangot. Ei ollut
-enää mitään hienoston iltapäiväparaatia, ei naurua eikä melua; penkit
-olivat kyllä täynnä, mutta istujat olivat vaiti ja liian sairaat tahi
-heikot kyetäkseen liikkumaan. Ilakoivat lapset olivat myös kadonneet.
-Pieniä, melkein nelikulmaisia olentoja näkyi kylläkin siellä ja täällä,
-mutta täytyi katsoa vähintään kahdesti, ennenkuin huomasi, etteivät ne
-olleet kääpiöitä tahi kokoonkutistuneita vanhuksia, vaan lapsia. Ei
-ollut oikeastaan lainkaan ihmeellistä, että Jacket oli verrannut niitä
-sääritettyihin rumpuihin, sillä he olivat kaikki alasti, ja useimpien
-ruumiit olivat turvonneet aivan muodottomiksi. He olivat todellakin
-sangen merkillisen näköisiä hoikkine hämähäkin jalkoja muistuttavine
-majoineen ja pienine, kuihtuneine kasvoineen.
-
-O'Reilly pyyhkäisi silmiään ja hänen kätensä vapisi. "Oi Jumalani!"
-kuiskasi hän. "Onko -- onko Rosa yksi noista!"
-
-Kaupungin laidassa sai jo jonkinlaisen käsityksen vallitsevista
-olosuhteista, sillä sielläkin näki näkyjä ja tunsi hajuja, jotka
-tekivät katsojan melkein sairaaksi, mutta keskikaupungilla esiintyi
-kurjuus kaikessa kamaluudessaan ja niin hirveänä, että O'Reilly tuskin
-saattoi uskoa silmiään. Ryysyläisjoukosta lähtevä inhoittava löyhkä
-vaivasi häntä ja Jacketia sanomattomasti, sillä he olivat tottumattomat
-näissä espanjalaisten keskitysleireissä vallitsevaan äärettömään
-likaisuuteen, jonka nälästä johtunut välinpitämättömyys aiheutti, ja
-tuo lian ja taudin löyhkä kuvasi kyllin selvästi olosuhteita, joissa
-vangit elivät. Moni epätoivon tylsistyttämä ontto katse kiintyi noihin
-kahteen vastatulleeseen näiden kulkiessa hitaasti ja viivytellen
-eteenpäin.
-
-"Rauhoitetut" täyttivät Matanzan kuin saastainen hyönteisparvi; kadut
-ja torit olivat heitä aivan tulvillaan, eikä heitä koetettukaan
-pysyttää heitä varten määrätyllä alueella kaupungin laidassa.
-Auringon laskiessa he vetäytyivät sinne yötä viettämään, mutta jo
-varhain aamulla he lähtivät joukoittain kaupungille kuluttaen koko
-päivän hyödyttömässä ravinnon etsinnässä. Mitään huoltotoimintaa
-ei järjestetty hallituksen eikä yksityistenkään taholta, sillä
-elintarpeita ei ollut riittävästi, eikä kukaan voinut käsittää, millä
-pakolaiset elivät ja mistä he saivat murut, joilla he ylläpitivät
-heikon elonkipinän kurjuuden runtelemassa ruumiissaan.
-
-Kaupungissa oli luonnollisesti muitakin asukkaita kuin tämä
-nälkiintynyt kerjäläisjoukko, joka oli tuskin viidesosa kaupungin
-rauhanaikaisesta asukasluvusta, ja elämä kulki jotakuinkin entistä
-tuttua latuaan. Kaupat olivat auki, Havannaan oli säännöllinen
-junayhteys, ja kasarmit olivat täynnä espanjalaista sotaväkeä.
-Nuo viisitoistatuhatta vankia elivät tämän vakinaisen asujamiston
-hylkäämillä muruilla, joita oli kuitenkin niin niukasti, että ne olivat
-omiaan vain pidentämään kärsimyksiä hidastuttamalla nälkäkuolemaa.
-
-Näiden sodan viattomain uhrein näkeminen herätti O'Reillyssä synkän ja
-kiihkeän vihan koko sitä maata kohtaan, jonka hallituksen ja päämiesten
-käskystä tämä julma ja hirveä rikos oli tehty. Espanjalaisethan ovat
-kristitty kansa, joka on pystyttänyt enemmän ristejä kuin mikään muu
-kansa, mietti O'Reilly, mutta näiden ristien juurella se on sitten
-murhannut enemmän ihmisiä kuin maailman kaikki kansat yhteensä. Tämä
-kylmästi ja tarkoin harkittu suunnitelma hävittää sukupuuttoon Kuban
-koko väestö oli hänestä sanomattoman julma ja kaiken ihmisyyden
-vastainen, ja hän ihmetteli, voitiinko sallia, että se toteutettiin
-täydellisesti.
-
-Ystävyksillä oli onneksi kenraali Betancourtin antamia rahoja, joten
-heidän ei tarvinnut heti tuntea nälänhädän kauhuja. Tehtyään muutamia
-ostoksia ja syötyään mahdollisimman säästäväisesti he alkoivat
-etsinnän, ja illalla he yöpyivät rautatieaseman porttikäytävään.
-
-Yö oli uneton ja levoton, sillä yleinen alakuloisuus oli tarttunut
-heihinkin, ja päivän koittaessa he huomasivat, että nuo onnettomat
-ihmiset näännytettiin tahallaan kuoliaaksi. Aseman kivityksellä lepäsi
-jälleen useita kuolleita, ja elossa olevat valittivat, huokailivat
-ja hourivat, niin että sielläolo kävi vihdoin aivan sietämättömäksi
-O'Reillylle ja hänen nuorelle kumppanilleen.
-
-"Minä en kestä tätä", sanoi hän. "En voi nukkua, kun ihmiset kuolevat
-vierelläni nälkään. Nämä rahat ihan polttelevat taskussani. Minä --
-minä --"
-
-Jacket ymmärsi hänen tarkoituksensa, ja tarttui varoittavasti hänen
-käsivarteensa.
-
-"Ne rahat ovat ainoa pelastuksemme", sanoi hän lyhyesti.
-
-"Mitä joutavia! Mehän olemme miehiä. Täällä on naisia ja lapsia --"
-
-Mutta Jacket oli näköjään aivan tunteeton ja harkitsi asioita vain
-kylmän järjen kannalta. "Mitä luulet muutamain kolikkojesi hyödyttävän
-tuossa suuressa laumassa?" kysyi hän. "Jumala on sallinut näin tapahtua
-ja hän tietää, mitä hän tekee. Sitäpaitsi on lemmittysi todennäköisesti
-yhtä nälkäinen kuin kaikki muutkin, ja kun löydämme hänet, tarvitsee
-hänkin varmasti ruokaa."
-
-O'Reilly veti kätensä vitkalleen taskustaan. "Niin, olet oikeassa",
-sanoi hän, "rahat ovat Rosan. Mutta lähtekäämme täältä -- minä -- minä
-en kestä tätä."
-
-He palasivat Plaza de la Libertad-kadulle ja istuivat eräälle penkille
-päivää odottamaan. He olivat hyvin uupuneet, mutta nukkumisesta ei
-tullut enää mitään, sillä kuolleita kokoilevat ruumisvaunut jyrisivät
-kaduilla.
-
-Etsinnän huolellinen suoritus vaati, että heidän oli tunkeuduttava
-keskitysleirin joka soppeen, ja kauhuja, joita he siten joutuivat
-näkemään, ei kumpikaan voinut milloinkaan täysin unhottaa. Heidän
-näkemänsä näyt olivat sellaiset, että heidän nuorekas hilpeytensä
-katosi muutamassa päivässä olemattomiin. Päivän toisensa jälkeen he
-kulkivat aamusta iltaan tarkastellen pakolaisten majoja, tutkien
-kasvoja ja kysellen ja tiedustellen kaikilta, kunnes he olivat lopen
-uupuneet ja surusta sairaat.
-
-Kun kaikki etsiskelyt olivat hyödyttömät eikä Rosa Varonasta löytynyt
-jälkeäkään, alkoivat kamalat aavistukset painaa O'Reillyn mieltä;
-kasvoihin ilmestyi ryppyjä, hartiat painuivat kumaraan ja astunta
-kävi laahustavaksi. Oli vain Jacketin ansiota, että hän välitti enää
-lainkaan olla liikkeellä. Poika, joka oli nyt todellakin tarpeellinen,
-osoittautuikin oikeaksi jalokiveksi; häntä ei mikään masentanut,
-eikä hänen uskonsa milloinkaan pettänyt, ja O'Reilly alkoi tuntea
-sisimmässään suurta kiitollisuutta, että sai pitää hänet luonaan.
-
-Jacketin kasvot kalpenivat myös ja huulet painuivat harmaiksi, mutta
-hän koetti aina olla hyvällä tuulella eikä valittanut milloinkaan.
-Joka aamu hän kävi uudella innolla työhön ja odotti kiihkeästi, mitä
-päivän mittaan mahtoi tapahtua, ja etsinnän onnellista ratkaisua hän
-ei epäillyt silmänräpäystäkään. Sellainen esimerkki vaikutti suuresti
-hänen toveriinsa. He elivät mahdollisimman säästeliäästi uhraten
-toimeentuloon vain pari senttiä päivässä ja tutkivat perusteellisesti
-koko kaupungin laidasta laitaan.
-
-Ensimmältä O'Reilly mietti useinkin, miten pako oli suunniteltava
-etsinnän loputtua, mutta kuta pidemmälti aikaa kului sitä vähemmän hän
-ajatteli asiaa. Eikä hänen tarvinnut enää huolehtia siitäkään, että
-hänet tunnettaisiin. Hän oli usein kohdannut vanhoja tuttaviaan näiden
-huomaamatta mitään, ja kerran hän sattui tulemaan aivan suoraan vanhaa
-don Mario de Castañoa vastaan. Don Mario oli myöskin muuttunut; hän oli
-vanhentunut ja lihavat kasvot olivat huolestuneiden ryppyjen uurtamat.
-O'Reilly oli kuullut huhuja, että sota oli köyhdyttänyt hänet.
-
-He olivat vihanneet toisiaan, mutta siitä huolimatta O'Reilly tunsi
-äkillistä halua ilmaista itsensä ja tiedustella Rosan kohtaloa.
-Mutta hän muisti ajoissa, että don Mariota oli aina mainittu
-kostonhimoiseksi, minkätähden hän hillitsi halunsa. Eräs toinen
-tapaaminen painui sitä vastoin iäksi hänen mieleensä.
-
-Hän ja Jacket sattuivat olemaan eräänä päivänä rautatieasemalle
-kokoontuneessa kerjäläisjoukossa, joka pyyteli almua Havannasta
-saapuvan junan matkustajilta, joita oli siihen aikaan sangen vähän ja
-enimmäkseen vain espanjalaisia upseereita, joille tuo nälkiintynyt
-ryysyläisjoukko ei ollut mitään uutta. Välistä sattui kuitenkin, että
-tuon sanomattoman kurjuuden näkeminen sai jonkun vieraan hellittämään
-kukkaron nauhoja, minkätähden odottava joukko oli aina saapuvilla.
-Tänään O'Reilly kuuli suuresti hämmästyen, että nuo kimeät avunpyynnöt
-muuttuivat äkkiä raivoisaksi mutinaksi. Vihellyksiä sekautui herjausten
-tulvaan ja sitten tuli oudon hiljaista, kun eräs roteva ja turpea
-vapaaehtoisten everstin univormuun puettu mies tunkeutui joukon läpi.
-Mies oli tavattoman tumma ja synkän näköinen, ja toisessa poskessa
-oli pitkä punainen arpi, joka veti suupielen hiukan ylös omituiseen
-irvistykseen, niin että pari hammasta näkyi.
-
-O'Reilly ei ymmärtänyt ensin lainkaan tätä äkillistä käytöksen
-muutosta, vihellyksiä ja hillittyjä kirouksia, mutta asia selveni
-heti, kun hän kuuli kuiskattavan nimen "Cobo". Hän hätkähti jäykistyen
-samassa ja katsoi miestä kiinteästi.
-
-Herättämänsä huomio näytti suuresti miellyttävän eversti Coboa. Ilkeä
-ilme mustissa silmissään hän meni rinta mahtavasti koholla joukon läpi
-ja iski joka askeleella kantapäänsä lujasti kivitykseen. Kun hän oli
-mennyt, kirosi Jacket karkeasti.
-
-"Tuoko siis oli se lasten murhaaja!" huudahti hän. "Kiskaisisinpa
-iloiten sydämen hänen rinnastaan."
-
-O'Reilly ajatteli melkein samoin kuin hänen pieni toverinsa. Hänen
-huulensa olivat kalpeat kun hän sanoi:
-
-"Mikä roisto! Nuo kasvot --! Oh!"
-
-Hän huomasi vapisevansa kiireestä kantapäähän ja tunsi itsensä
-selittämättömän masentuneeksi ja heikoksi. Hän koetti urheasti
-karkoittaa tuon tunteen, mutta ei onnistunut, sillä Rosan katkerimman
-vihollisen näkeminen ja miehen ylväs olemus olivat vaikuttaneet
-häneen omituisen musertavasti. Cobon itsetietoinen ja varma käytös
-sai O'Reillyn tuntemaan avuttomuutensa sitä voimakkaammin, ja
-ajatellessaan, kuinka himokkaasti tuo mies oli vainonnut Rosaa,
-kauhistui hän. Seuraavana päivänä hän jatkoi jälleen etsintäänsä maja
-majalta, mutta haluttomasti, mikä johtui siitä varmasta vakaumuksesta,
-että hän oli taas tullut liian myöhään.
-
-Saman päivän iltana harhailivat ystävykset La Cumbren juurelle
-kyhättyjen kurjien hökkeleiden keskellä, mitä aluetta he eivät olleet
-vielä tutkineet. San Severinon vankila näkyi alhaalla ja heidän
-yläpuolellaan olivat Varonan kartanon rauniot. Useamman kuin yhden
-kerran oli O'Reilly kaupunkia kierrellessään katsahtanut sinne ylös
-tuntien suurta halua käydä paikalla, jossa hän oli sanonut Rosalle
-jäähyväiset, mutta pelosta, että vaikutus olisi kovin surullinen, hän
-oli jättänyt sen toistaiseksi tekemättä. Tänään hän ei kuitenkaan
-voinut enää vastustaa haluaan, ja huolimatta Jacketin vastaväitteistä
-tuon hyödyttömän voimaintuhlauksen johdosta hän alkoi kavuta rinnettä
-ylös. Poika ei luonnollisesti voinut antaa hänen mennä yksin.
-
-Matkalla ei lausuttu montakaan sanaa, ja tie La Cumbren huipulle tuntui
-olevan nyt niin pitkä ja jyrkkä. Kuinka kevyesti O'Reilly olikaan
-ennen rientänyt sitä ylös! Nousu ei ollut milloinkaan väsyttänyt
-häntä niin kuin nyt, ja hän arveli, että nälkä oli heikontanut hänet
-enemmän kuin hän oli luullutkaan. Jacket uupui myöskin; hän huohotti
-kovasti ja levähti tuhkatiheään. O'Reilly huomasi pojan paljaiden,
-ruskeiden säärien käyneen kovin luiseviksi sitten kuin hän oli viimeksi
-kiinnittänyt niihin huomionsa, ja hän tunsi pistoksen sydämessään, että
-oli tuonut tuon pikku miehen tähän kärsimysten paikkaan.
-
-"Niin, poikaseni", sanoi hän heidän pysähtyessään levähtämään; "minä
-pelkään meidän tulleen liian myöhään."
-
-Jacket nyökäytti päätään välinpitämättömästi; hänkin oli menettänyt
-toivonsa. "He ovat varmasti kaikki kuolleet", sanoi hän, "sillä muussa
-tapauksessa me olisimme löytäneet heidät jo kauan sitten." Kun O'Reilly
-ei puhunut mitään, lisäsi hän: "On jo aika ruveta tuumimaan, miten
-pääsemme täältä pois, vai mitä?"
-
-Johnnie istui pää käsiin vaipuneena. "Mitenkäs me täältä pääsemme?"
-kysyi hän asentoaan muuttamatta. "Matanzaan pääsee kyllä helposti,
-mutta --" Hän kohautti olkapäitään toivottomasti.
-
-Paikasta, jossa he istuivat, he näkivät vastapäätä olevan kukkulan
-rinteen, osan laaksoa ja korkean piikkilankaesteen, joka kiersi koko
-kaupungin ympäri. Aitauksen luona näkyi säännöllisten välimatkojen
-päässä pieniä olentoja, jotka liikkuivat hitaasti edestakaisin. Ne
-olivat espanjalaisia vartijoita.
-
-Paon ajatus sai Jacketin vilkastumaan. "Tohdinpa vaikka vannoakin",
-sanoi hän, "että löydämme jonkun reiän. Emme ole niinkuin nuo toiset,
-jotka eivät uskalla edes koettaakaan. _Caramba_! Muistatko rottia,
-joita söimme? Ne olivat kyllä sitkeitä, mutta niiden hajukin jo saisi
-minut hyvälle tuulelle. Hitto kumminkin! Vielä viikko tätä menoa, ja me
-saamme kaivella tunkioita noiden toisten onnettomain lailla."
-
-Jättäen Jacketin tyyntymään Johnnie jatkoi yksin matkaansa ajatellen
-koko ajan pojan sanoja. "Rohkeutta koettaa!" Mihin oli hänen oma
-rohkeutensa joutunut, ihmeteli hän. Ehkä kaikki kurjuus, jonka hän oli
-nähnyt, oli murskannut sen, sillä hän oli totisesti nähnyt tarpeeksi.
-Ainainen oleskelu sairaiden ja kuolevien parissa ja sellaisen
-pohjattoman epätoivon ja suunnattoman kurjuuden keskellä riitti kyllä
-tappamaan kenen hyvänsä toiveet, ja vaikka hän oli koettanut pysyä
-lujana, oli hänen pelkonsa kiihtynyt joka hetki. Nyt kun hän arvosteli
-asiaa kylmästi ja johdonmukaisesti, oli hänestä aivan mieletöntä
-hetkeäkään uskoa, että Rosa Varonan kaltainen hento tyttö olisi
-voinut näin kauan kestää tämän kauhujen paikan kaikki kärsimykset;
-vahvempiakin ihmisiä oli jo sadoittain sortunut. Nytkin olivat
-sairaalat täynnä, eikä hökkeleissä makaavia sairaita hoitanut kukaan.
-Mikäli O'Reilly tiesi, ei kukaan ollut arvioltakaan laskenut, montako
-kuoli päivittäin ja montako ruumisvankkurit olivat jo vieneet kaupungin
-ulkopuolelle, mutta niitä oli paljon. Saattoiko millään syyllä
-ajatella, ettei Rosa ollut viimemainittujen joukossa? Olisi ollut
-paljon parempi, että hän olisi pysytellyt Pan de Matanzan autioilla ja
-hävitetyillä rinteillä, sillä maassa oli ainakin mehuisia juuria ja
-metsän puissa hedelmiä ja marjoja, kun täällä ei ollut mitään muuta
-kuin tappavat taudit ja hirvein nälänhätä.
-
-Päästyään La Cumbren laelle O'Reilly näki jonkun matkan päässä
-kumartuneen olennon, joka kaiveli maata teroitetulla kepillä. Kaivaja
-oli neekerivaimo, joka, luotuaan tulijaan tutkivan silmäyksen, jatkoi
-työtään.
-
-Varonain kodista oli jäljellä vain kivi- ja muurilaastiröykkiö, ja
-alue, joka oli ollut kaunis donna Isabelinkin laiminlyönnin aikana,
-oli nyt tyyten hävitetty. Muutamia oranssipuita oli vielä jäljellä,
-mutta niissä ei ollut mitään hedelmiä, vaikka ne olivat elinvoimaiset
-ja täydessä lehdessä, ja niiden suloinen tuoksu vain vaivasi ja ivasi
-nälkäistä vierasta. Cueton säälimättömän hävityksen jäljet vaikuttivat
-O'Reillyyn syvästi ja johtivat hänen mieleensä tuskallisempia ajatuksia
-kuin mitä hän oli aavistanutkaan. Vaikka paikkaa oli melkein mahdoton
-tuntea, muistutti se Rosasta, ja onneton O'Reilly jaksoi tuskin hillitä
-liikutuksen, jonka se aiheutti. Hänen ei olisi pitänyt antaa valtaa
-sairaalloiselle halulleen, mutta kun hän oli kerran tullut, ei hän
-voinut poistua. Melkein tietämättään hän suuntasi kulkunsa vanhan
-kivilouhimon puutarhaan, paikkaan, jossa hän ja Rosa olivat niin usein
-kohdanneet toisensa.
-
-O'Reillyn hartain toivo oli saada olla yksin tällä hetkellä, mutta hän
-huomasi, että jokin toinen oli ehtinyt ennen häntä -- eräs nainen, joka
-oli ilmeisesti samanlainen kurja "rauhoitettu" raukka kuin hän itsekin
-ja näytti myöskin etsivän juuria, sillä O'Reilly oli aivan kompastua
-häneen guava-pensaikon läpi tunkeuduttuaan.
-
-Nainen pelästyi aivan suunniltaan ja koetti horjuen kiiruhtaa pakoon,
-mutta tyyntyi O'Reillyn lausuttua muutamia rauhoittavia sanoja.
-Repaleiset vaateriekaleet eivät voineet salata, että hänen selkänsä oli
-käyristynyt kyttyrälle.
-
-Paikka oli melkein entisensä kaltainen -- tuossa oli kivipenkki, jonka
-luona hän oli sanonut Rosalle jäähyväiset, ja tuolla oli kaivo --
-
-"Señor!" kuuli O'Reilly tuon kyttyräselkäisen naisen sanovan. Ääni
-oli heikko ja värähteli kiihkeästi, mutta hän oli ajatuksissaan eikä
-kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
-
-"Señor! Etsittekö jotakin -- jotakin --?"
-
-"En tiedä", vastasi hän mietteissään. "Kyllä, etsin jotakin -- erästä
---"
-
-"Jotakin, jonka olette kadottanut?"
-
-"Jotakin, jonka olen kadottanut!"
-
-Kysymys, joka oli tehty tuskin kuuluvalla äänellä, vaikutti
-O'Reillyyn syvästi, sillä se soveltui täydellisesti hänen surullisiin
-mietteisiinsä. Hänen silmiään kirveli ja kurkkuun oli kohonnut karvas
-pala. Hänen lujuutensa oli murtumaisillaan.
-
-O'Reillyn kuulokin alkoi pettää, sillä hän oli kuulevinaan jonkun
-kuiskaavan hänen nimensä. Hyvä Jumala! Tämä paikka ei ollut kuollut
--- siellä oli eloa -- muistoja, ääniä, näkymätöntä, mutta todellista
-läsnäoloa. Hän tarttui lähimpään pensaaseen tukea etsiäkseen ja sulki
-silmänsä vain kuullakseen nimeään selvemmin mainittavan.
-
-"O'Rail-ye!"
-
-Hän pyyhkäisi kyyneleet silmistään ja kääntyi, hän kuunteli, mutta
-ketään ei ollut näkyvissä paitsi tuo repaleinen olento, joka oli
-suoristautunut ja katseli häntä. Hän tarkasteli naista toistamiseen
-ja maailma alkoi pyöriä hänen silmissään, kun hän astui horjuen
-lähemmäksi. Hän katsoi jälleen, tarkemmin, sillä hänen silmänsä
-alkoivat hämärtää.
-
-Nainen oli laiha -- melkein kuin luuranko -- ja niin hento, että
-iltatuuli näytti häntä häilyttelevän, mutta ylöspäin kohotetut
-kasvot olivat kuin kirkastetut. O'Reilly tuijotti häneen kuin maahan
-naulittuna, ja kun nainen aukaisi silmänsä, huudahti hän riemuiten:
-
-"_Rosa_!"
-
-Hän otti tuon epämuodostuneen olennon syliinsä ja peitti suudelmilla
-nuo kuihtuneet värittömät kasvot. Mutta Rosa ei vastannut hänen
-hyväilyihinsä, vähäiset voimat olivat pettäneet, ja hän lepäsi
-O'Reillyn käsivarsilla liikkumattomana ja tuskin hengittäen. Kyyneleet
-vierivät poskille ja sormet sivelivät hyvin heikosti O'Reillyn
-partaista poskea.
-
-Kului hetkinen, ennenkuin Johnnie selvisi hämmästyksestään ja
-käsitti täydellisesti, että kaikki oli totta, mutta sittenkään hän
-ei saanut sanaakaan lausutuksi, sillä hänen mielensä oli hurjassa
-kuohuntatilassa. Ilo, kiitollisuus, sääli ja tuhannet muut tunteet
-yhtyivät jonkinlaiseksi huumaukseksi, joka teki selvän ajatustoiminnan
-ja puhumisen mahdottomaksi.
-
-Pelko palautti hänet vihdoin järkiin, sillä hän huomasi, että Rosa
-oli mennyt tajuttomaksi eikä tuntenut hänen hyväilyjään. O'Reilly
-kantoi hänet nopeasti penkille ja alkoi virvoitella häntä, ja hetkisen
-kuluttua Rosa avasikin silmänsä ja sanoi hymyillen tuskin kuuluvalla
-äänellä:
-
-"Jumala kuuli rukoukseni ja lähetti sinut luokseni."
-
-"Rosa! Oletko sairas?"
-
-Tytön silmäluomet värähtivät.
-
-"Olen kuolemaisillani, O'Rail-ye", kuiskasi hän. "Odotin vain
-saadakseni nähdä sinut vielä kerran."
-
-"Ei, ei!" Tuskissaan hän nosti tytön jälleen syliinsä.
-
-Hennoilla sormillaan Rosa siveli jälleen O'Reillyn poskia ja kosketti
-tämän repaleista pukua. "Sinä olet myöskin kärsinyt. Mikä on tehnyt
-sinusta niin köyhän, että sinun täytyy nähdä nälkää, O'Rail-ye?"
-
-"En ole köyhä, vaan rikas. Kuuletkos?" Hän helisteli rahoja taskussaan.
-"Minulla on rahaa, rahaa sinulle, sydänkäpyseni, jolla ostan sinulle
-lääkkeitä ja ruokaa, niin että tulet terveeksi ja vahvaksi jälleen.
-Rosa kultaseni, olen etsinyt sinua niin kauan, niin kauan --" Ääni
-sortui ja hän antoi päänsä vaipua. "Minä -- minä pelkäsin --"
-
-"Odotin niin kauan kuin jaksoin", sanoi tyttö. "On vain paha, että
-tulit niin myöhään."
-
-Hän vaipui jälleen heikkouden aiheuttamaan tiedottomuuteen, ja O'Reilly
-hyväili hänen käsiään mainiten häntä nimeltä ja pyydellen häntä jäämään
-hänen luoksensa. Hän oli nyt kykenemätön auttamaan, ja hänet valtasi
-kauhea epätoivo ja avuttomuuden tunne.
-
-Kuullessaan jonkun puhuvan hän katsahti ylös ja näki vieressään tuon
-neekerivaimon, joka oli kaivanut rinteellä hiukan alempana. Se oli
-Evangelina, joka oli laihtunut vain luuksi ja nahaksi. Silmät olivat
-sameat ja syvälle vajonneet, ja kutistuneet kasvot muistuttivat apinaa,
-mutta O'Reilly tunsi hänet heti ja hän O'Reillyn.
-
-"Te olette tuo amerikkalainen", sanoi hän. "Olette Rosan mies."
-
-"Niin, mutta mikä häntä vaivaa? Katsokaa! Hän on sairas --"
-
-"Hän on usein noin heikko. Nälkä sen tekee. Meillä ei ole mitään
-syötävää, herra. Minä olen myöskin kuolemaisillani ja Asensio --! Oh,
-te ette voi kuvitella, kuinka me olemme saaneet kärsiä."
-
-"Meidän täytyy saada Rosa kotiin. Missä te asutte?" Evangelina
-kääntyi kaupunkiin päin. "Tuolla alhaalla", sanoi hän. "Mutta mitä
-se hyödyttää. Siellä ei ole ruuan hiventäkään, ja Rosa pelkää noita
-vankkureita. Tehän tiedätte, -- noita, jotka kokoilevat kuolleita. Hän
-tahtoi, että toisin hänet tänne kuolemaan."
-
-Tyttö oli nyt aivan tiedoton, sillä hän liikahteli levottomasti ja
-mutisi:
-
-"Nuo vankkurit! Älä anna panna minua sinne toisten kuolleiden joukkoon.
-Ruumiit ladotaan korkealle --" Heikko vavahdus värisytti häntä.
-
-O'Reilly kumartui ja lausui päättäväisesti:
-
-"Sinä et kuole, Rosa. Minulla on rahaa, jolla saamme ruokaa. Nousehan,
-Rosa, nouse!"
-
-"Hän rukoilee puolestanne joka ilta", sanoi Evangelina. "Sellainen
-usko! Sellainen luja luottamus! Hän ei milloinkaan epäillyt, ettette
-palaisi hänen luokseen. Välistä hän kyllä itki, mutta vain silloin kun
-hän muisteli veljeään. Estevanhan on kuollut, kuten ehkä tiedätte.
-Niin, kuollut, kuten kaikki muutkin."
-
-"Estevan _ei_ ole kuollut", vastasi O'Reilly. "Hän elää. Rosa,
-kuuletko, että Estevan elää ja on terve! Hän on idässä Gomezin luona,
-ja minä olen tullut noutamaan sinua hänen luokseen."
-
-"Estevanko elossa? Laskette leikkiä." Evangelina nyökytteli päätään.
-"Me tiedämme kyllä."
-
-"Sanon teille, että hän _elää_", sanoi O'Reilly lujasti, ja kuullessaan
-Jacketin huutelevan häntä, huhusi hän vastaan, ja kun poika saapui,
-selitti hän lyhyesti, mitä oli tapahtunut, antamatta Jacketille aikaa
-ilmaista suurta hämmästystään.
-
-"Etsintämme on loppunut; olemme löytäneet heidät. Mutta he eivät tahdo
-uskoa, että Estevan elää. Kerro heille."
-
-"Hän on elossa. Löysimme hänet eräästä vankilasta mätänemästä ja
-vapautimme hänet", todisti Jacket. Hän tuijotti uteliaasti penkillä
-lepäävään muodottomaan olentoon ja sitten O'Reillyyn ja vihelsi
-pitkään. "Hän on siis lemmittysi, vai mitä? Hän -- minä -- tuota --
-enpä olisi tuntenut häntä. Mutta ethän sinäkään ole enää miesten
-kauneimpia, vai mitä arvelet?"
-
-Evangelina, joka näytti olevan kestämäinsä sanomattomain kärsimysten
-tylsistyttämä, laski luisevan kätensä O'Reillyn olkapäälle ja sanoi
-kiihkeän varoittavasti: "Varokaa Coboa! Olettehan kuullut hänestä?
-Niin, hän on kaiken kurjuutemme alku ja juuri. Hän kaahasi meitä
-paikasta toiseen, ja hänen tähtensä minä laitoin tuon kyttyrän Rosan
-selkään. Ymmärrättehän, Rosa on suora -- kyllin suora ja kaunis kenelle
-hyvänsä amerikkalaiselle. Hänen ihonsa on myöskin maidonvalkoinen, ja
-hänen hiuksensa -- hänellä oli tapana pitää kukkia hiuksissaan teitä
-miellyttääkseen, ja sitten me leikimme ja haaveilimme tulevista onnen
-päivistä. Mutta te ette tullut milloinkaan. Ettehän välitä siitä, minkä
-näköinen hän nyt on, ettehän?"
-
-"Rosa parka! Te ihmisraukat!" O'Reillyn ääni vapisi ja hän kätki
-kasvonsa lemmittynsä rintaa vasten.
-
-Silloin Rosa heräsi ja huokaisten syvään hän alkoi hyväillä O'Reillyn
-hiuksia.
-
-O'Reillyn nousu kukkulalle oli käynyt hitaasti, mutta laskeutuminen
-sujui monin verroin hitaammin, sillä Rosa oli niin heikko, ettei hän
-kyennyt juuri lainkaan kävelemään, eikä O'Reilly jaksanut kantaa häntä
-pitkääkään matkaa kerrallaan. Vihdoin he kuitenkin saapuivat erään
-kurjan hökkelin luo, jossa Asensio makasi, ja jättäen Rosan sinne
-Johnnie kiiruhti kaupunkiin. Hän palasi pian tuoden mukanaan useita
-pieniä paketteja, jotka hän oli kätkenyt vaatteidensa alle, ja alkoi
-Evangelinan avulla heti valmistaa jotakin syötävää.
-
-Rosalla ja noilla kahdella neekerillä ei ollut vähintäkään ruokahalua
--- he olivat jo kauan sitten sivuuttaneet sen asteen, jolloin he vielä
-tunsivat olevansa nälkäiset -- ja O'Reillyn täytyi pakottaa heidät
-syömään. Annettuaan heille niin paljon kuin hän tohti, tarjosi hän
-loput Jacketille.
-
-Poika nuolaisi huuliaan ja hypisteli sormiaan, mutta pudisti
-kieltävästi päätään.
-
-"En välitä", sanoi hän välinpitämättömästi. "Minulla on torilla eräs
-tuttu kalakauppias; menen varastamaan häneltä jonkun kalan."
-
-O'Reilly taputti häntä olkapäälle sanoen: "Olet hyvä poika. Sinähän
-ymmärrät, että nämä sairaat ihmisraukat tarvitsevat enemmän ruokaa kuin
-jaksamme ostaa, joten meidän täytyy vain kiristää nälkävyötämme?"
-
-"Luonnollisesti. Syöminen on vain totuttu tapa, josta me miehet kyllä
-selviämme. Minä löydän aina jotakin meille molemmille, sillä minä olen
-hiton hyvä varastamaan. Voin varastaa hiuksen miehen päästä, jos vain
-oikein koetan." Ja nyökäyttäen päätään hän lähti hankkimaan illallista
-hyväntekijälleen.
-
-Jacket vihelteli sankarillisen iloisesti niin kauan kuin hän oli
-O'Reillyn näkyvissä, mutta sitten hänen käytöksensä muuttui. Suupielet
-alkoivat vavahdella, ja silmät kostuivat. Hän hieroi likaisella
-kädellään vatsaansa ja mutisi heikosti: "_Cristo_! Kylläpä ottaa
-lujalle pysyä miehuullisena, kun paistinhaju nenään lehahtaa!"
-
-
-
-
-XXV.
-
-AAVEIDEN PUUTARHA
-
-
-Rosa Varona ei kuollut. Kihlattunsa hellässä hoidossa hän päinvastoin
-toipui niin hämmästyttävän nopeasti, että muutoksen saattoi huomata
-tunti tunnilta; hän elpyi kuin näivettynyt kukkanen virkistävässä
-sateessa. O'Reillyn läsnäolo merkitsi yhtä paljon kuin rahoilla
-hankitun ravinnon vaikutus, ja tietoisuus, että Estevan oli elossa ja
-turvassa, kiihoitti yhä enemmän hänen elämänhaluaan. Rosa tunsi toivon
-heräävän sydämessään, ja eräänä päivänä hän huomasi nauravansa. Hän ei
-tahtonut uskoa korviaan. O'Reilly istui hänen vieressään lehtivuoteella
-ja äkkiarvaamatta Rosa painoi hänen kätensä huulilleen ja kysyi, kuten
-hän oli jo lukemattomat kerrat kysynyt:
-
-"Rakastatko minua?"
-
-Vastaukseksi O'Reilly kumartui ja suuteli häntä.
-
-Rosa painoi hänen kätensä poskelleen etsien sanoja iloaan ja onneaan
-ilmaistakseen.
-
-"Näin suurta onnea on vain taivaassa", kuiskasi hän viimein. "Välistä
-se aivan peloittaa minua. Kun olet luonani, on tämä vankila kuin
-paratiisi, eikä minulta puutu mitään. Sota, kärsimykset, epätoivo -- en
-voi kuvitella, että niitä on enää olemassakaan."
-
-"Niin on kuitenkin asianlaita, ja Matanza on kaikkea muuta kuin
-paratiisi", sanoi Johnnie. "Matanza on helvetti, josta meidän on
-päästävä pian pois."
-
-"Paetako, tarkoitat? Mutta se on aivan mahdotonta. Asensio
-tietää kyllä. Espanjalaiset antoivat ensin miehille luvan mennä
-piikkilankaesteen ulkopuolelle ruokaa etsimään, mutta se oli vain
-sotajuoni. Kukaan ei tullut milloinkaan takaisin -- heidät murhattiin
-kaikki. Nyt ei kukaan enää koetakaan."
-
-"Täällä emme voi kuitenkaan enää kauan olla." Nähdessään tytön kysyvän
-katseen hän lisäsi: "Rahani ovat menneet -- melkein viimeistä senttiä
-myöten, ja kun ne on syöty, ei ole enää mitään keinoa jäljellä.
-Jacketilla on jokin salaperäinen elintarvevarikko, josta hän onnistuu
-välistä saamaan jotakin, mutta meitä on viisi, ja hänellä on tarpeeksi
-työtä hankkia oma ravintonsa. Ei, meidän on yritettävä nyt, kun vielä
-jaksamme."
-
-Rosa ei ollut tiedustellut, mistä tuo siunattu ravinto saatiin, joka
-palautti elämän hänen ruumiiseensa, ja vaikka ruokaa ei ollut paljon --
-hiukan jauhoja, juureksia, silloin tällöin jokin paistettu kala tahi
-lihaa -- ei hänen mieleensä ollut kertaakaan johtunut, että sekin vähä
-voisi loppua. Mutta hän ajatteli asiaa urhoollisesti.
-
-"Olen ollut jo niin kauan kuoleman lähellä", sanoi hän, "niin että tuo
-kaikki merkitsee minulle sangen vähän. Sinähän olet luonani ja sinun
-rinnallasi minä kestän vaikka mitä."
-
-"Meidän täytyy yrittää niin kauan kuin jaksamme", vastasi Johnnie. "Jos
-minulla olisi rahaa, niin olisi helppo lahjoa jokin vartija, niin että
-pääsisimme ulos, mutta kakki kenraali Betancourtilta saamani rahat ovat
-menneet." Hän siveli Rosan tummaa tukkaa ja hymyili rohkaisevasti.
-"Keksin kyllä jonkin keinon, niin että älä vaivaa suloista päätäsi.
-Ryöstän rahat vaikka don Mariolta. Enkö ole mielestäsi aivan
-maantierosvon näköinen! Pelkkä ilmestymiseni saisi tuon lihavan roiston
-kauhistumaan."
-
-"Mielestäni olet niin kaunis", kuiskasi tyttö. Ja katsoen maahan
-hän lisäsi: "Kuinka minä turmelenkaan sinut! Olen aivan unhottanut
-säädyllisen käyttäytymisen -- Isabel oli oikeassa sanoessaan, että
-olin röyhkeä ja tunkeilevainen letukka. Käännä nyt kasvosi poispäin,
-että voin ajatella, sillä siitä ei tule mitään, kun katsot minuun --
-rakastan sinua niin äärettömästi. Kas niin! Nyt on hyvä. Pidän sinua
-kädestä, ja kun suutelen sitä, voit vilkaista minuun."
-
-Painautuen lähemmäksi Rosa alkoi vakavasti:
-
-"Ennenkuin tulit, olin jo monta kertaa kääntymäisilläni jonkun
-entisen ystäväni puoleen, mutta ne ovat kaikki espanjalaisia ja siis
-vihamiehiäni. Ymmärräthän?"
-
-Rosa vaikeni odottaen vastausta.
-
-"Täydellisesti. Olen samassa asemassa, sillä jokainen entinen tuttavani
-täällä olisi heti valmis ilmiantamaan minut, jos ilmaisisin itseni.
-Ja taisteltuani kapinallisten riveissä minä en tohdi mennä Amerikan
-konsulinkaan puheille apua pyytämään -- jos täällä enää onkaan Amerikan
-konsulia."
-
-Rosa nyökäytti päätään ja jatkoi viivytellen:
-
-"Näin viime yönä niin merkillisen unen -- ehkä se oli jokin enne,
-kukaties? Uneksin äitipuolestani. Muistathan, miten hän kuoli?
-Kirjoitin sinulle --"
-
-"Niin, ja Estevan kertoi myös."
-
-"Estevan nosti hänen ruumiinsa kaivosta ja eräänä päivänä
-piileskelyssämme metsässä kaukana Yumurin toisella puolella hän näytti
-minulle vanhaa kultarahaa --"
-
-"Tiedän", sanoi O'Reilly nopeasti. "Hän kertoi minulle koko jutun. Hän
-on siinä uskossa, että tuo kultaraha on avain isänne aarreaittaan,
-mutta -- minun mielestäni hänen luulonsa on aivan aiheeton. Minä en ole
-tähän hetkeen saakka edes uskonut, että tuo kultaraha oli olemassakaan."
-
-"Mutta se oli! Minä näin sen."
-
-"Sitten ei veljesi houraillutkaan?"
-
-"Ei suinkaan, se --" Rosa keskeytti huudahtaen: "Sinä katsot minuun,
-O'Reilly!"
-
-"Mutta sinähän annoit minulle luvan", puolustelihe Johnnie.
-
-"Eikö mitä; panit itse kätesi minun huulilleni." He katselivat toisiaan
-vaieten ja unhottivat hetkeksi kaiken muun. Sitten Rosa kuiskasi:
-"Miten omituista! Silmäsi ovat välistä siniset ja välistä harmaat.
-Merkitseekö se, että rakkautesikin voi muuttua?"
-
-"Ei varmastikaan. Mutta jatkahan kertomustasi Estevanista ja tuosta
-kultarahasta."
-
-Lujalla tahdonponnistuksella tyttö palautti itsensä todellisuuteen
-jälleen. "No niin, tuo viimeinen uneni johdatti mieleeni ajatuksen,
-että Estevan saattoi sittenkin olla oikeassa. Kukaan perheeseemme
-kuulumaton henkilö ei luonnollisesti usko tuota vanhaa tarinaa, vaikka
-isääni pidettiin aikoinaan hyvin rikkaana miehenä, mutta Pancho Cueto
-uskoi, ja hän tiesi tarkalleen talon asiat."
-
-"Aivan oikein! Jospa tuo --" O'Reilly rypisti otsaansa miettiväisesti.
-
-Rosa kohottautui kyynärpäiden varaan ja hänen silmänsä säteilivät.
-"Eikö olisi ihmeellistä, jos kaikki olisikin totta? Ajattelehan,
-O'Reilly, nassakoittain Espanjan kultaa, arkuittain hopeaa, nipuittain
-kalliita koruja, oh, olen kuullut Isabelin puhuvan niistä kyllin usein!"
-
-"Älä millään muotoa unhota noita luumun kokoisia Caribbeanin helmiä",
-hymyili O'Reilly. "Tuota kaikkea en ole voinut milloinkaan oikein
-sulattaa. Viinimarjankin kokoisella helmellä voisimme ostaa vapautemme
-vaikka paikalla." Hetkisen kuluttua hän jatkoi vakavammin: "Tahtoisinpa
-mielelläni tarkastaa tuota kaivoa jo tänä iltana. Turhaahan se tietysti
-on, mutta -- kertomus tuntuu nyt todennäköisemmältä kuin ennen,
-kummallista kyllä. Ehkä se on hyvinkin tutkimisen arvoinen." Hän teki
-nopeasti päätöksensä. "Lähden -- lähden juuri tällä minuutilla."
-
-Kun O'Reilly astui ulos majasta, näki hän Jacketin työskentelevän
-ahkerasti kädessään tahkon palanen, jonka hän oli jostakin puhaltanut.
-Poika katsahti ylös nähdessään ystävänsä lähestyvän ja näytti pitkää,
-ohutta viilaa, jonka kärkeä ja särmiä hän kaikin voimin teroitti.
-
-"Mitäs tästä tuumit?" kysyi hän ylpeästi. "Se voi olla hyvään
-tarpeeseen, kun kerran olemme valmiit lähtemään tästä rutonpesästä."
-
-"Mistä sinä sait sen?"
-
-"Varastin tietysti. Nykyään varastan kaikki, mitä suinkin kykenen.
-Eihän sitä tiedä, milloin täytyy jokin kurkku katkaista, ja viilat
-tehdään tavallisesti hyvästä teräksestä."
-
-"Koska olet niin sukkela varas, niin voisitkohan varastaa jotakin
-minullekin?" kysyi O'Reilly. "Pari syltä köyttä?"
-
-"Köyttä?" toisti Jacket hämmästyneesti. "Köyttähän tarvitaan vain
-espanjalaisia hirtettäessä. Mutta ystävälläni kalakauppiaalla on jaala,
-josta minä ehkä voin nipun nykäistä." Kätkettyään tavaransa Jacket
-nousi ja lähti kiireesti rantaan päin, ja kun hän tunnin kuluttua
-palasi, oli hänellä paidan alla nippu hyvin kulunutta, mutta täysin
-käyttökelpoista köyttä. Selittämättä tarkemmin mihin köysi tarvittiin
-O'Reilly pujotti kätensä pojan kainaloon ja suuntasi matkan La
-Cumbren rinteille, ja kun hän vanhaan kivilouhimoon päästyään selitti
-Jacketille aikovansa tutkia tuon vanhan kaivon, ei pojan kummastuksella
-ollut enää mitään rajoja.
-
-"Mitä sinä luulet sieltä löytäväsi", kysyi Jacket.
-
-"Totta puhuen en yhtään mitään", vastasi Johnnie. "Aion etsiä Varonain
-kätkettyä aarretta, mutta koko tuuma alkaa tuntua minusta joutavalta."
-
-"Kätkettyä aarretta!" Jacketin äänensävy ilmaisi, että hän luuli
-ystävänsä joutuneen hiukan päästä vialle, ja O'Reillyn kerrottua koko
-tarinan don Estevanin kadonneista rikkauksista ivasi hän koko juttua.
-Hän kurkisteli tutkivasti kaivon mustaan aukkoon ja pudisti päätään.
-"_Caramba_, minkälainen päähänpisto? Oliko ukko hullu, kun heitti
-rahansa menemään?"
-
-"Hänellä -- hänellä oli, tuota noin, enemmän kuin hän tarvitsi ja hän
-tahtoi pelastaa rahansa espanjalaisten kynsiin joutumasta", selitti
-O'Reilly haluttomasti.
-
-"Hm! Kenelläkään ei ole enemmän rahaa kuin tarvitsee." Semmoinen
-lapsellinen herkkäuskoisuus harmitti Jacketia ilmeisesti. "Tämähän on
-kaikesta päättäen aivan tavallinen kaivo, ehkä hiukan syvempi, niin
-että on parasta olla hyvin varovainen. Muuten voit taittaa niskasi,
-niinkuin tuo donna 'Mikä-hänen-nimensä-taas-olikaan'."
-
-O'Reillystä tuntui todellakin siltä, että hän teki itsensä
-naurettavaksi, mutta siitä huolimatta hän sitoi nuoran lujasti kiinni
-ja laskeutui pimeään aukkoon jättäen Jacketin vartioimaan. Noin
-viidentoista minuutin kuluttua hän ilmestyi jälleen aukon reunalle
-huohottaen ponnistuksesta.
-
-Hän oli märkä ja limainen ja yltäpäältä liejun tahrima ja Jacket nauroi
-henkimenokseen hänet nähtyään.
-
-"Ha, ha! Mikäs suuri sisilisko tämä on? Kauniit vaatteesihan ovat nyt
-aivan pilalla. Entä aarre? Missäs se on?" Poika oli sanomattomasti
-huvitettu. Hän taputti paljaita sääriään ja hyppi ja nauroi aivan
-kyykkysillään.
-
-O'Reilly hymyili hyväntahtoisesti ja asetettuaan aukkoa peittävät
-lankut paikoilleen hän kätki köyden lähimpään pensaikkoon. Kotimatkalla
-hän kuunteli hajamielisesti Jacketin iloittelua, mutta Asension majan
-lähellä hän sai pojan jälleen hämmästymään kysymällä:
-
-"Voitko hankkia minulle kuokan tahi rautakangen?"
-
-Jacketin silmät suurenivat ja hän pysähtyi keskellä hämärää tietä.
-"Mitä sinä näit siellä alhaalla, toveri? Kerrohan."
-
-"Enpä paljon mitään. Juuri sen verran, että haluan nähdä enemmän.
-Luuletko voivasi varastaa minulle jonkinlaisen työaseen?"
-
-"Voinhan koettaa."
-
-"Ole niin kiltti. Ja muista, ettet puhu mitään Asension tai hänen
-vaimonsa kuullen."
-
-O'Reilly kohtasi Rosan ovella ja huudahti hämmästyksestä, sillä
-hänen poissaollessaan oli Rosa pessyt värin kasvoiltaan ja poistanut
-kyttyrän, jonka Evangelina oli laittanut hänen selkäänsä heidän
-lähtiessään Pan de Matanzan kätköstä. Hän seisoi nyt O'Reillyn edessä
-suorana, solakkana ja suloisena -- hänen unelmiensa Rosa -- mutta oli
-vielä hyvin laiha ja hento. Repaleet vain lisäsivät hänen viehkeyttään,
-ajatteli O'Reilly.
-
-"Rosa armaani! Luuletko, että voit olla turvallinen näin?" kysyi hän
-epäröiden.
-
-Evangelina, joka oli kumartunut miehensä puoleen, suoristausi ja tuli
-hymyillen heidän luokseen.
-
-"Hän on kaunis, vai mitä? Liiankin kaunis katseltavaksi? Mitä minä
-sanoin!"
-
-Rosa oli onnellinen ja hämillään O'Reillyn peittelemättömän
-hämmästyksen ja ihailun johdosta. "En olekaan siis niin kovin paljon
-muuttunut?" kysyi hän.
-
-"Niin, et ole lainkaan muuttunut, paitsi että olet entistä kauniimpi.
-Evangelina on oikeassa, olet liian kaunis katseltavaksi. Kuulehan!" Hän
-vei Rosan hiukan sivulle ja kuiskasi: "Olin kaivossa." Hänen äänessään
-ja katseessaan oli jotakin, joka sai tytön tarttumaan kiihkeästi hänen
-käteensä. "Ehkä olen väärässä", jatkoi hän nopeasti, "ehkä siellä ei
-olekaan mitään -- mutta minä näin kuitenkin jotakin."
-
-"Mitä?"
-
-"Jonkinlaisen hirsiseinän, joka oli kehäkivityksen takana." Kun Rosa ei
-näyttänyt ymmärtävän, jatkoi hän selitystään. "Ensin en nähnyt mitään
-tavatonta. Pohja on melkein kuiva -- täyttynyt, ymmärräthän, ylhäältä
-vierineillä kivillä ja soralla, mutta sitten huomasin, että vaikka
-kaivo on louhittu kallioon, on se katettu kivikehyksellä alhaalta ylös
-asti. Tämä tuntui minusta heti kummalliselta."
-
-"Niinkö?"
-
-"Eräässä kohden huomasin vielä, että tuon kivityksen takana oli
-jonkinlainen hirsiseinä -- ikäänkuin hirsillä olisi peitetty jonkun
-luolan suu. Sinähän tiedät, että nämä Kuban kalliot ovat täynnä luolia."
-
-Rosa risti vavisten kätensä. "_Olet löytänyt sen_, O'Reilly -- olet
-löytänyt sen", kuiskasi hän.
-
-"Ei, ei! En ole vielä löytänyt mitään. Mutta olen lähettänyt Jacketin
-hankkimaan kuokan tahi rautakangen, ja tänä yönä minä aion murtaa alas
-tuon kivityksen ja tarkastaa, mitä sen takana oikein on."
-
-"Tänä yönäkö? Sinun täytyy antaa minun tulla mukaan. Tahdon auttaa
-sinua."
-
-"Hyvä on, mutta älä anna toiveillesi kovin suurta valtaa, sillä
-meillä on kaikki mahdollisuudet pettyä katkerasti. Äläkä puhu mitään
-Evangelinalle. Minulla on vielä muutamia pennyjä jäljellä, joilla aion
-ostaa pari kynttilää."
-
-Rosa syleili lemmittyään kiihkeästi. "Jokin sanoo minulle, että kaikki
-on totta! Tiedän nyt, että sinä pelastat meidät kaikki."
-
-Evangelina mutisi nurkassaan miehelleen: "Noita lemmenlintuja! He ovat
-kuin pari kyyhkystä; yhtä suutelemista ja kuhertelua!"
-
-Jacket palasi illan pimetessä tuoden mukanaan ruosteisen, ainakin
-kolmen jalan mittaisen, tukevan rautakangen, joka oli nähtävästi
-kuulunut johonkin ikkunaristikkoon. Poika oli väsynyt ja tuskastunut.
-"Kuokka! Rautakanki! Yhtähyvin voisi koettaa varastaa kanuunan San
-Severinosta. Olen valmis tekemään kaikkea, jossa on jotakin järkeä,
-mutta --"
-
-"Juuri tämmöistä tarvitsenkin; tämä on oikein hyvä", sanoi O'Reilly.
-
-"Hauskaa kuulla", murahti Jacket; "tuo kepakko oli maksaa minulle
-henkeni. Selkäni melkein katkesi, kun väänsin sitä irti, ja tuo roisto,
-joka omistaa talon -- taivaan tuli hänet murskatkoon -- ajoi minua
-takaa, kunnes olin läkähtyä. Jos veitseni olisi ollut valmis, olisin
-kääntynyt päin ja antanut hänelle jotakin kylkiluiden väliin. Juoksin
-niin, että keuhkoni olivat haljeta."
-
-Majassa oli enää vain sen verran ruokaa, että se tuskin riitti naisille
-ja sairaalle Asensiolle, ja kun O'Reilly oli ostanut viimeisillä
-rahoillaan kynttilöitä, täytyi hänen ja Jacketin olla jälleen syömättä.
-Myöhään illalla, kun kaikkialla kurjassa keskitysleirissä vallitsi
-yön syvä hiljaisuus, hiipivät nuo kolme aarteenetsijää majastaan ja
-suuntasivat kulkunsa kukkulalle. Jännityksestä huolimatta he liikkuivat
-kaikki sangen hitaasti, sillä heillä ei ollut voimia kiiruhtaa, ja
-onneksi ei kaupungin piirin sisäpuolella ollut enää kulkuvahteja,
-kun nälkä oli riistänyt pakolaisilta voimat uskaltaa yrittää paeta.
-Espanjalaisten valppaus oli vähentynyt samassa suhteessa, ja nyt
-vartioitiin vain tuota korkeata piikkilankaestettä, joka kiersi koko
-kaupungin ympäri. Ketään ei kohdattu.
-
-Jättäen Jacketin tähystelemään kukkulan laelle ja Rosan kaivon suulle
-O'Reilly laskeutui kaivon pohjalle. Sytytettyään kynttilän hän tutki
-paikan huolellisesti tuloksella, että Estevanin otaksuma tuntui
-entistä todenmukaisemmalta. Muuraustyö oli tehty niin verrattoman
-huolellisesti, ettei ajan hammas ollut pystynyt siihen juuri lainkaan,
-ja oli erinomainen näyte siitä, kuinka perinpohjin hyvää työtä orjilta
-oli vaadittu. Siellä ja täällä oli muurilaasti hiukan irtautunut, mutta
-enimmäkseen se oli yhtä lujaa ja lujempaakin kuin muuraukseen käytetyt
-kivet. Olkapäänsä korkeudella eräällä sivuseinämällä O'Reilly huomasi
-kivityksessä kohdan, jossa muuraus oli rosoisempi kuin muualla, ja
-tutkittuaan erästä rakoa hän oli näkevinään kostean hirren. Tästä oli
-paras alkaa, ajatteli hän, ja tarttui rautakankeensa, mutta hän huomasi
-pian tekevänsä melkein turhaa työtä. Laasti oli kuin piikiveä, johon
-hänen tylsä työaseensa teki tuskin jälkeäkään. Voidakseen käyttää
-kankeaan vipuna hän koetti kaikin voimin hakata rakoa suuremmaksi
-seisoen syvällä mutaisessa vedessä. Hiki juoksi virtanaan ja hänen
-heikkoutensa alkoi harmittaa häntä, sillä hänen täytyi levähtää aina
-vähän väliä.
-
-Rosa seurasi kiihkeästi hänen työskentelyään ja koetti rohkaista häntä
-kaikin tavoin. Levähtäessään O'Reilly saattoi nähdä hänen kalpeiden
-kasvojensa häämöittävän ylhäällä kynttilän himmeässä valossa.
-
-Kun hän oli ahertanut tunnin tahi pari, ilmoitti hän, että hänestä
-alkoi todellakin näyttää siltä kuin seinässä olisi jonkinlainen
-suljettu aukko.
-
-Rosa taputti käsiään ja nauroi riemuiten. "Kiiruhda, kultaseni, minä
-aivan kuolen jännityksestä."
-
-O'Reilly huokasi raskaasti. "Tuo Sebastian tunsi tehtävänsä", sanoi
-hän valittavasti. "Laasti on kovaa kuin teräs, ja minä pelkään, että
-katkaisen vielä kankeni."
-
-Rosa suuteli keveästi lehteä, jonka hän löysi maasta, ja heitti sen
-kaivoon lausuen hymyillen: "Tuo antaa sinulle uusia voimia, kultaseni."
-
-O'Reilly ei huomannutkaan enää ajan kulkua, vaan työskenteli ahkerasti,
-eikä hän tahtonut uskoa korviaan, kun Jacket tuli huomauttamaan,
-että päivänkoittoon oli vain tunti aikaa. "Enhän minä ole vielä
-ehtinyt oikein alkaakaan", vastusteli hän. Hän huomasi suureksi
-hämmästyksekseen olevansa melkein kaatumaisillaan väsymyksestä ja että
-kädet olivat naarmuuntuneet ja rakoilla. Kiivettyään köyttä myöten
-toisten luo vaipui hän uupuneena nurmikolle. "En -- en ole oikein
-entiselläni", puolusteli hän -- "ravinnon puute -- tiedättehän. Mutta
-tästä lähtien sujuu työ helpommin, sillä olen jo päässyt hyvään alkuun."
-
-"Luuletko vieläkin --?" Rosa epäröi lausua julki kysymystä, joka pyöri
-hänen huulillaan.
-
-"Ensi yönä tiedän varmasti", vastasi O'Reilly. Hän käski Jacketin panna
-kaivon suuta peittäneet lankut paikoilleen, ja kaikki kolme hiipivät
-sitten tiehensä.
-
-O'Reilly makasi koko päivän uupumuksen aiheuttamassa horroksessa Rosan
-vaaliessa häntä huolestuneesti. Jacket näytti nukkuneen rauhallisesti
-jo vartiopaikallaan, joten hän käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja
-valmisteli veistään. Sinä iltana syötiin viimeiset ruuantähteet.
-
-Yön tultua oli aika jälleen lähteä La Cumbren huipulle ja O'Reilly
-ihmetteli, mahtoiko hänellä olla enää työn suorituksen vaatimia voimia.
-Hän oli haluton ja heikko, joka luuta ja lihasta kihelmöi ja pakotti,
-ja hän sai panna liikkeelle kaiken tarmonsa päästäkseen perille. Hän
-punnitsi oliko viisasta näin tuhlata viimeiset vähäiset voimansa niin
-epävarman asian hyväksi, mutta toisekseen hän oli jo melkein varma,
-että Varonan aarre oli olemassa, ja tunsi vastustamatonta uteliaisuutta
-saada tietää, minkä salaisuuden nuo vettyneet hirret kätkivät. Hän
-käsitti luonnollisesti, että nyt, kun ruoka ja rahat olivat loppuneet,
-paon mahdollisuudet huononivat joka hetki, minkä he Matanzassa
-viipyivät, mutta jos hänen oli sallittu löytää nuo kätketyt rikkaudet,
-ajatteli hän, niin heidän kaikkien pelastus oli taattu. Panoksesta
-kannatti pelata, tuumi hän.
-
-Sopivilla työaseilla olisi ollut helppo murtaa tuo luja kivitys, mutta
-kun tarjolla olivat vain paljaat kädet ja tuo taipuisa rautakanki,
-täytyi O'Reillyn ahertaa jälleen melkein koko yö, mutta jo kauan
-ennenkuin viimeinen kivi oli väännetty irti hän näki jotakin, joka sai
-hänet katsahtamaan Rosaan kiihkeästi.
-
-"Tässä on pieni ovi, niin totta kuin elän!" huudahti hän.
-
-Tyttö oli aivan menehtyä jännityksestä. "Niinkö? Mitä muuta näet?"
-
-"Ovi on sangen tukeva ja on teljetty kahdella suurella kotitekoisella
-lukolla."
-
-"Lukolla? Sitten me _olemme löytäneet_ sen." Rosa sulki silmänsä ja
-hänen päätään aivan huimasi. "Estevan oli oikeassa. Lukot merkitsevät
-tietysti sitä, että oven takana on jotakin kätkössä. Oi, jospa vain
-voisin auttaa sinua!"
-
-"Jumalani! Kunpa minulla olisi edes jonkinlainen kunnollinen vehje,
-millä murtaa tuo ovi!" mutisi O'Reilly alkaessaan jälleen työnsä
-kaksinkertaisin voimin. Hän ei koettanutkaan enää säästää itseään,
-sillä aarteenetsijän kiihko oli kokonaan vallannut hänet, ja Rosa
-yllytti käsiään väännellen häntä kiiruhtamaan.
-
-Mutta tuo matala ja paksu ovi, joka oli tehty jostakin erittäin kovasta
-ja sitkeästä puulajista, oli nyt märkä ja niljakka, eivätkä O'Reillyn
-iskut voineet sille mitään. Tukevat saranat ja lukkoraudat olivat kyllä
-syvältä ruostuneet, mutta vielä järkähtämättömän lujat, ja O'Reillyn
-täytyi vihdoin pysähtyä levähtämään melkein suunniltaan pettymyksestä
-ja väsymyksestä.
-
-Päivä alkoi jo sarastaa, mutta hän kieltäytyi lopettamasta ja ahersi
-edelleen itsepintaisesti ja epätoivon vimmalla, kunnes Rosa pyysi häntä
-taukoamaan.
-
-Johnnie vaipui jälleen nurmikolle rajusti huohottaen toisten
-asetellessa lankut paikoilleen.
-
-"Jos olisin jatkanut vielä tunnin, niin olisin päässyt sisään",
-kuiskasi hän.
-
-"Tapat itsesi", sanoi Jacket.
-
-Rosa kumartui lemmittynsä puoleen säteilevin silmin ja huulet hiukan
-raollaan.
-
-"Niin", sanoi hän, "ole kärsivällinen, O'Reilly. Tulemme takaisin, ja
-ensi yönä olemme rikkaat."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eversti Cobo sytytti väkevän savukkeen ja puhalsi sieraimistaan
-mahtavan savupilven nojaten mukavasti nojatuolinsa selustaan ja
-tuijotti synkästi aliupseeriin, joka oli pyytänyt päästä hänen
-puheilleen.
-
-"Mitä lorua tämä on?" kysyi hän vihdoin. "Totta, joka sana. La
-Cumbrella kummittelee, ja minä tahtoisin puhua asiasta papille."
-
-"Kummittelee? Kuka sitten?"
-
-Aliupseeri -- matalaotsainen ja tyhmännäköinen mies -- liikahti
-levottomasti. "Henget -- pahathenget helvetistä", sanoi hän. "Miehet
-tahtoisivat ostaa esirukouksia."
-
-"Mitä joutavia! Luulin sinun olevan järkevän ihmisen."
-
-"Ette usko minua? En minäkään uskonut ensin, kun minulle kerrottiin
-asiasta, mutta nyt uskon. Näin omin silmin."
-
-Cobo nojautui eteenpäin ja oli hiukan hämmästynyt. Hänen koko
-roistojoukossaan oli tämä mies viimeinen, josta hän olisi voinut
-ajatella jotakin tämmöistä. "Mitä sinä näit?" kysyi hän.
-
-"En mitään muuta kuin aaveen, herra eversti. La Cumbre ei ole mikään
-sopiva paikka rehelliselle kristitylle."
-
-Eversti purskahti ivalliseen nauruun. "Rehelliselle kristitylle, kuten
-_sinulle_! Olethan pahin koko roistojoukossani. Olet varas, valehtelija
-ja salamurhaaja, ja sinä valehtelet nytkin. Totuus esiin tahi minä
-käsken piiskurin miehineen heti tänne."
-
-"Jumala olkoon tuomarini, että puhun totta", vastusteli sotilas.
-"Ruoskittakaa minut, jos tahdotte -- ennen menen piiskurin luo kuin
-yöllä La Cumbrelle. Tiedättehän tuon vanhan kartanon?"
-
-"Senkö, jonka Pancho Cueto repi raunioiksi? Aivan hyvin. Aiotko sanoa
-nähneesi vanhan don Estevanin kävelevän siellä pää sylissään."
-
-"En, mutta minä näin hänet, joka suistui kaivoon ja taittoi niskansa."
-
-"Mitä? Milloin sinä näit tuon -- tuon näyn?"
-
-"Toissa yönä. Hän seisoi kaivon reunalla, ja kasvot loistivat pimeässä
-kuin lyhty. Ne olivat kuin tulessa, ja hän katosi ja ilmestyi jälleen
-kuin perhonen lampun valoon. Menen heti tunnustamaan syntini. Miehet
-nauroivat samoin kuin minäkin ensin nauroin, kun kerroin heille, mitä
-olin nähnyt, mutta viime yönä meni pari pahinta epäilijää tuota kummaa
-katsomaan."
-
-"Jahah; eivätkä nähneet tietysti mitään."
-
-"Anteeksi, eversti. He palasivat kylmä hiki otsallaan ja viettivät
-loppuyön polvillaan. Nainen oli siellä jälleen. Olettehan nähnyt meren
-välkehtivän yöllä? Miehet sanoivat, että naisen kasvot hehkuivat aivan
-samalla tavalla, ja maan sisästä kuului kahleiden kalinaa ja vasarain
-pauketta. Kertomuksen onnettomuustapauksesta tiedätte, joten asia on
-selvä. Mutta kamalaa se vain on."
-
-"Todellakin kummallista", myönsi Cobo; "mutta jokin selitys on
-luonnollisesti olemassa ja aivan yksinkertainen. Henget -- jos
-nyt sellaisia onkaan -- ovat vain tyhjää -- kuin ilmaa; miten siis
-semmoiset voisivat kalistella kahleita? Näit luultavasti vain jonkun
-kurjan 'rauhoitetun', joka oli etsimässä jotakin syötävää, ja
-kuvittelit loput."
-
-"En suinkaan! Kuulinhan kaikki omin korvin. Kuiskauksia, äänten
-mutinaa, valitusta ja vanhan Sebastianin vasaran kalkutusta. Tuo vanha
-orja on synteinsä tähden kahlehdittu johonkin La Cumbren luolaan.
-Äänetönkö? Enhän ole lapsi! Tiedän kyllä milloin nukun ja milloin olen
-valveilla. Paikka on noiduttu, enkä lähde sinne enää millään hinnalla."
-
-Cobo vaipui mietteisiinsä antaen savukkeen hiiltyä, niin että
-se viimein poltti hänen paksuja sormiaan. Hän ei ollut lainkaan
-taikauskoinen eikä ylimalkaan uskonut mitään yliluonnollista olevan
-olemassakaan, mutta siitä huolimatta hän oli varma, ettei aliupseeri
-valehdellut, ja Pancho Cueton mainitseminen johti hänen ajatuksensa
-oudoille urille. Hän oli tuntenut Cueton hyvin, ja tämän järkähtämätön
-usko aarteen olemassaoloon oli usein johtunut hänen mieleensä. Hän
-kummaili nyt, oliko jokin toinen, jolla oli yhtä luja usko, mahtanut
-jotenkin keksiä salaisuuden avaimen ja toimitti nyt etsintöjä kaikessa
-hiljaisuudessa. Ajatus oli uskomaton, mutta siitä huolimatta Cobo
-päätteli, että jos joku kerran oli nuuskimassa noiden autioiden
-raunioiden ympärillä, täytyi tällä olla pätevät syynsä. Tuon naisen
-läsnäolo -- naisen, jolla oli hehkuvat kasvot, oli kyllä sangen
-kummallista, mutta koko juttuhan oli kummallinen. Hän päätti ottaa
-siitä selvän ja mutisi: "Tahtoisinpa nähdä tuon hengen."
-
-Aliupseeri kohautti olkapäitään. Hänen kasvoistaan näki selvästi, ettei
-hän aikonut vastata onnettomuuksista, jotka tuommoisen toivomuksen
-toteutuminen voisi aiheuttaa. "Ensi yönähän sopii koettaa", sanoi hän.
-
-"Hyvä on! Käyn katsomassa, ja jos näen jotakin tavatonta, niin -- tuota
-noin -- sitten uskon, mitä olet minulle puhunut. Mene nyt kaikella
-muotoa papin luo, sillä se ei sinua suinkaan vahingoita."
-
-
-
-
-XXVI.
-
-KUN COBO SEISOI PÄÄLLÄÄN.
-
-
-Rosa ja O'Reilly istuivat koko sen päivän käsi kädessä ja odottivat
-nälkää ja väsymystä tuntematta kärsimättömästi ja mitä suurimmassa
-jännityksessä yön tuloa. Välistä he olivat aivan suunniltaan ilosta ja
-puhelivat riemuiten hyvästä onnestaan ja välistä pettymyksen pelko teki
-heidät ihan sairaiksi. Kerta toisensa jälkeen he astuivat ulos majasta
-ja tuijottivat pelokkaasti La Cumbren rinteelle ollakseen varmat,
-ettei kaikki ollut vain ihmeellistä satua, ja yhä uudelleen Johnnie
-kuvaili pienimpiä yksityisseikkoja myöten, mitä hän oli nähnyt kaivon
-pohjalla. Iltapäivällä hän koetti useamman kerran nukkua, mutta ei
-voinut, sillä heti kun hän sulki silmänsä, oli hän kuilussa harjanteen
-laella koettaen murtaa tuota lujaa kivitystä ja vettyneitä hirsiä.
-Toimetonna oleminen hermostutti, ja väsymys teki hänet kuumeiseksi ja
-kärsimättömäksi.
-
-Jacket oli myöskin jännityksessä, ja koetettuaan monta kertaa turhaan
-saada unen päästä kiinni hän nousi ja meni ulos auringon paisteeseen
-veistään teroittamaan. Hiottuaan sen kahdenpuolen teräväksi hän teki
-siihen pään ja ripusti sitten laitteen nuoraan kaulansa ympärille. Hän
-näytti sitä O'Reillylle, ja saatuaan kiittävän arvostelun hän meni
-jälleen ulos ja koetti unhottaa kuinka sairas hän oli. Mustia pilkkuja
-häilyi silmäin edessä, ja välistä huimasi päätä niin, että hän pelkäsi
-kaatuvansa. Hän tiesi tämän kaiken johtuvan ravinnon puutteesta ja oli
-ollut jo niin kauan nälissään, että häntä inhoitti ajatellakin ruokaa,
-kummallista kyllä. Kukkulalle nousu alkoi hirvittää, sillä hän pelkäsi,
-ettei hänellä olisi enää voimia laskeutua sieltä alas.
-
-Salaisuuden säilyttäminen onnistui hyvin, sillä Evangelina oli ravinnon
-etsinnässä melkein koko päivän, ja Asensio makasi kuumehoureissa, ollen
-liian sairas kiinnittämään mitään huomiota toisten puuhiin.
-
-Pimeän tultua nuo kolme lähtivät sitten jälleen kapuamaan raunioille,
-ja heistä tuntui kaikki niin kummalliselta, ja epätodelliselta. He
-eivät puhelleet enää, sillä keskustelu väsytti ja koko päivän kestänyt
-jännitys alkoi herpaista. O'Reilly horjahteli kulkiessaan, jalat olivat
-lyijynraskaat, ja työ, johon hänen oli jälleen ryhdyttävä, peloitti
-häntä. Hän ei voinut muuta ajatellakaan, ja hänestä tuntui, että tuon
-oven murtamiseen tarvittiin vähintäin Herkuleen voimat. Mutta päästyään
-jälleen kaivon pohjalle hän sai uutta tarmoa katsellessaan Sebastianin
-käsialaa, ja kun hän ei voinut ovelle mitään, muutti hän menettelytapaa
-ja alkoi vääntää irti kiiloja, joilla ovi kehyksineen oli kiinnitetty
-lujasti aukkoon. Hän riehui epätoivon vimmalla ja hetkisen kuluttua hän
-oli lrroittanut koko ovilaitteen paikoiltaan, jolloin kaivon seinämään
-syntyi niin suuri aukko, että hän mahtui parahiksi ryömimään lävitse.
-
-"Kaikki valmista!" huusi hän Rosalle, ja ottaen kynttilän käteensä hän
-kumartui katsomaan aukkoon. Hän näki, mitä hän oli odottanutkin, pienen
-luolan, joka oli ilmeisesti louhittu kaivoa kaivettaessa, ja käsitti
-nyt, kuinka helppo oli ollut kätkeä se aivan jäljettömästi. Rosa odotti
-ylhäällä melkein hengittämättä, kunnes O'Reilly suoristausi ja katsahti
-häneen.
-
-O'Reilly koetti puhua, mutta ei saanut sanaa suustaan, ja hänen
-kädessään oleva kynttilä häilyi sinne tänne.
-
-"Mitä näet?" kysyi tyttö kiihkeästi ja peloissaan.
-
-"Se -- se on täällä! Na-nassakat, lippaat -- kaikki!"
-
-"Jumalan kiitos! Olemme vihdoinkin löytäneet isäni rikkaudet!"
-
-Rosa unhotti ympäristönsä kokonaan ja liittäen kätensä ristiin hän
-pyysi O'Reillyä tarkoin huolehtimaan, että he saisivat aarteen
-haltuunsa. Hän meni peloittavan lähelle kaivon reunaa ja polvistui kuin
-jokin rukoileva papitar; silmät olivat kyynelissä ja korvissa kaikui
-huumaava kohina. Ei ollut lainkaan ihmeellistä, ettei hän huomannut
-suurta tummaa olentoa, joka ilmestyi pimeästä hiipien ja pysähtyi hänen
-taaksensa.
-
-"Hän tarkoitti sen lapsilleen", nyyhkytti hän, "ja sallimus pelasti
-sen julmilta vihollisiltamme. Jumala johdatti meidät tänne, O'Reilly.
-Sanohan, mitä nyt näet?"
-
-O'Reilly oli nyt ryöminyt sisälle tuohon kosteaan kammioon, ja
-kynttilän liekki loi kapean valojuovan kaivon vastapäiselle seinälle.
-Rosa kuuli hänen puhelevan liikkuessaan.
-
-Don Estevan Varonan maanalaiseen kätköpaikkaan olisi mahtunut
-suurempikin aarre kuin tämä; kammio oli noin kymmenen jalan pituinen
-ja niin korkea, että pitkäkin mies saattoi seisoa suorana. Perällä oli
-rivissä useita pieniä puunassakoita ja toisella sivuseinällä joukko
-lippaita, sellaisia, joissa oli tapana sälyttää kalliita viinejä ja
-liköörejä. Kaikki oli liman ja homeen peitossa, rautasiteet olivat läpi
-ruostuneet ja ilma oli sanomattoman ummehtunut.
-
-O'Reilly katseli hämmästyneenä tätä Aladdinin luolaa, ja hänen täytyi
-asettaa kynttilä maahan, sillä hänen kätensä vapisi ankarasti. Hän
-kumartui varovasti kuin peläten rikkovansa jonkin lumouksen ja koetti
-nostaa erästä nassakkaa, mutta se oli kuin juotettu kallioon kiinni.
-Huomattuaan, että kansi oli pullistunut kuin kosteuden vaikutuksesta,
-hän tarttui rautakankeensa ja iski lujasti uurteeseen. Puu murskautui
-ja toisella iskulla kansi irtautui kokonaan. Näky aivan häikäisi hänet
-ja hän seisoi hetkisen räpytellen silmiään sillä nassakka oli reunojaan
-myöten täynnä rahoja -- kultarahoja, suuria ja pieniä. Hän kahmaisi
-niitä kourallisen ja meni lähemmäksi kynttilää; rahojen joukossa hän
-näki samanlaisen espanjalaisen kultarahan, jonka Estevan oli löytänyt.
-
-Hän koetteli toisten nassakoiden painoa ja huomasi kaikkien olevan
-yhtä raskaat, ja yrittämättäkään lähimainkaan arvioida löytöä hän,
-ollen hiukan asiantuntija, tiesi, että nassakat sisälsivät suunnattoman
-omaisuuden. Sykkivin sydämin aukaisi hän sitten lähimmän lippaan.
-Siinä oli useampia osastoja, joissa jokaisessa oli erisuuruisia ja
--muotoisia, huolellisesti käärittyjä kääröjä. Päällekirjoituksia ei
-voinut enää lukea, mutta ensimmäisessä käärössä, jonka O'Reilly avasi,
-oli erinomaisen taiteellisesti tehty hopeahaarikka. Se oli mustunut
-aikojen kuluessa, mutta O'Reilly näki heti, että se oli kauttaaltaan
-hopeaa. Hän oli sattumalta ilmeisesti avannut lippaan, joka sisälsi
-vanhan ja kallisarvoisen espanjalaisen pöytäkaluston.
-
-Lippaan eräässä kulmauksessa hän näki metallisen asiakirjakotelon,
-jonka hän sai hetken ponnisteltuaan aukimurretuksi. Päällä oli
-paksu pinkka vanhoja papereita, joissa riippui mahtavia sinettejä.
-Kosteudesta huolimatta olivat kaikki hyvässä kunnossa, ja
-kirjoituksista ja sineteistä O'Reilly totesi, että paperit olivat juuri
-nuo kadonneet kiinnekirjat, nuo kruunun antamat omistustodistukset,
-joita donna Isabel oli turhaan etsinyt. Papereiden alla oli useita
-nahkapusseja, jotka olivat niin lahoneet, että ne hajosivat käsiin.
-Niissä oli suuri valikoima erilaatuisia irtonaisia jalokiviä, joista
-toiset hehkuivat kuin verenpisarat ja toiset olivat kirkkaat kuin
-vesihelmet. Siinä olivat rubiinit ja timantit, jotka olivat koituneet
-donna Isabelin kuolemaksi.
-
-O'Reilly ei malttanut katsella kauemmin. Kynttilä kädessä hän ryömi
-luolasta kertomaan Rosalle näkemiään. "Olemme löytäneet sen! Kultaa on
-kasoittain ja siellä ovat maittenne kiinnekirjatkin. Ja niin paljon
-jalokiviä! Voin -- voin tuskin uskoa silmiäni." Hän näytti Rosalle
-kourallisen kultarahoja. "Katsopas! Näitä on tuhansia. Olet Kuban
-rikkain tyttö. Rubiineja, timantteja ja helmiäkin -- tohdinpa melkein
-sanoa --" Hän alkoi nauraa hermostuneesti.
-
-"Olen usein kuullut kerrottavan noista helmistä", huudahti Rosa.
-"'Caribbeanin helmiä, suuria kuin luumut'. Isabel houri niistä aina
-unissaan."
-
-"Löysin kiinnekirjat aivan ensimmäiseksi. Maat ovat nyt ehdottomasti
-sinun."
-
-Rosa nousi vaikeasta asennostaan, sillä hän oli aivan jäykistynyt
-väsymyksestä, ja päätä huimasi. Noustessaan hän kosketti johonkin,
-joka oli lihaa ja luuta ja joka seisoi aivan hänen takanaan. Hän
-kavahti vaistomaisesti takaisin horjahtaen aivan kuilun reunalle,
-jolloin raskas käsi ojentui pimeästä ja tarttui häneen, ja hän
-huomasi tuijottavansa kasvoihin, jotka eivät olleet suoneet hänelle
-yölläkään rauhaa, kasvoihin, joiden muisteleminenkin sai hänen verensä
-jähmettymään. Ne olivat kamalat kasvot; iho oli tumma ja huulet paksut,
-ja niitä rumensi ohimosta suupieleen saakka ulottuva arpi, ja pienissä,
-kekäleinä hehkuvissa silmissä, joita ympäröivä valkuainen näkyi
-kokonaan, oli mielettömän hurja ilme.
-
-Rosa jäykistyi ensin aivan sanattomaksi eikä yrittänytkään paeta.
-Ilmestys salpasi hänen henkensä ja lamautti hänet sekä ruumiillisesti
-että henkisesti. Hän luuli ensin menettäneensä järkensä, mutta hän
-oli tuntenut Cobon käsien puristuksen ennenkin, ja selvittyään
-ensimmäisestä hämmästyksestään hän käsitti olevansa täydessä
-tajussaan. Hän koetti huutaa ja työntää miehen luotaan, mutta hänen
-riuhtoilemisensa oli heikkoa ja hyödytöntä kuin pikku linnun räpistely.
-Cobo painoi hänet maahan ja tukahdutti hätähuudon.
-
-Kauhu voi olla niin rajaton, ettei sitä voi kestää, mutta Rosa meni
-onneksi heti tajuttomaksi. Maailma musteni hänen silmissään, ja hän
-tunsi vaipuvansa äärettömään tyhjyyteen.
-
-O'Reilly tuijotti ylöspäin ja kysyi levottomasti: "Mikä on hätänä?" Hän
-kuuli askelia ja jalkojen töminää, mutta ei saanut mitään vastausta.
-"Rosa! Mikä sinua säikähdytti. _Rosa_?" Hän odotti hetkisen tuskallisen
-vaiti, mutta sitten hän työnsi hartioillaan ovilaitteen paikoilleen
-ja alkoi kiivetä köyttä myöten ylös. Mutta hän oli päässyt vain vähän
-matkaa, kun köysi äkkiä irtautui ylhäältä ja hän putosi takaisin kaivon
-pohjalle.
-
-"Rosa!" huusi hän jälleen pelosta sortuneella äänellä ja kavahti
-samassa kaivon seinää vasten hengityksen salpautuessa hänen kurkkuunsa.
-
-Kaivon reunalla näkyi ensin hämärästi tumma pää, sitten leveät
-hartiat ja vihdoin kaksi käsivartta. Olento kumartui alemmaksi, ja
-O'Reilly tunsi nuo tummat kasvot, jotka hän oli nähnyt Matanzan
-rautatieasemalla. Ei ollut epäilystäkään -- se oli Cobo.
-
-Miehet tuijottivat toisiinsa sanaakaan sanomatta, ja Cobo näytti olevan
-äärimmäisen kiihtynyt. Hänen katseensa sattui aarrekammion aukkoon ja
-saadakseen täyden varmuuden, että hän oli kuullut oikein, hän kumartui
-yhä pidemmälle käsiinsä nojaten ja käänteli päätään puoleen ja toiseen
-paremmin nähdäkseen. Hän näytti huojuvan kaivon reunalla kuin suunnaton
-musta ja lihava hämähäkki.
-
-"Uneksinko minä -- vai oletteko te todellakin löytänyt tuon aarteen?"
-kysyi hän hetkisen kuluttua.
-
-O'Reillyn ylöspäin kääntyneet kasvot olivat aavemaisen kalpeat. Hän
-kostutti huuliaan ja kuiskasi hiljaa nimen: "Rosa".
-
-"Varonain rikkaudet! Jumaliste, mikä löytö!" Cobon suu vetäytyi
-ahneeseen irvistykseen, niin että hampaat loistivat. "Hyvä, hyvä! Ja te
-olette vanhan Sebastianin La Cumbren sisuksiin kahlehdittu henki? Ha
-ha! Tämmöisiäkö ne aaveet olivatkin, ha, ha!" Hän purskahti nauruun,
-mutta hänen ivallinen naurunsa kuulosti hukkuvan korinalta.
-
-"Mitä olette tehnyt Rosalle --?"
-
-Kuulematta kysymystä Cobo jatkoi kiihkeästi:
-
-"Aarre on varmaankin hyvin suuri kaikista kertomuksista päättäen
--- oikein kuninkaallinen, kuten Cuetokin aina sanoi. Niin juuri:
-'kuninkaallinen'."
-
-Cobo käänteli yhä päätään puoleen ja toiseen tuijottaen syvyyteen, niin
-että silmät näyttivät olevan päästä putoamaisillaan. Pitkään aikaan
-hän ei kiinnittänyt mitään huomiota O'Reillyyn, mutta kun hän oli
-hiukan tyyntynyt, katsahti hän tähän, ja hänen käytöksensä muuttui. Hän
-nojautui vasempaan käteen ja veti oikealla revolverin vyöstään.
-
-"Mitä aiotte tehdä?" huusi O'Reilly käheästi.
-
-Kysymys näytti suuresti kummastuttavan everstiä. "Hullu! Luuletko, että
-aion jakaa sen kanssasi?" kysyi hän.
-
-"Täällä on kylliksi meille kaikille", vastusteli O'Reilly heikosti, ja
-kuullessaan hanan napsahduksen hän lisäsi sukkelaan: "Antakaa meidän
-mennä -- maksan hyvin -- teen teistä rikkaan miehen." Epätoivoissaan
-hän ojensi kätensä lyöden kynttilän sammuksiin, mutta samassa eversti
-laski varovasti hanan ja sanoi:
-
-"Olette oikeassa. Mitä minä ajattelenkaan? Ei mitään melua, ei millään
-muotoa. _Caramba_! Olisipa se ollut kaunista, kun kaikki mieheni
-olisivat kiiruhtaneet tänne ylös katsomaan, mitä oli tekeillä. Ei, ei!
-Ei laukauksia eikä mitään melua. Ymmärrättehän tarkoitukseni?"
-
-Hän irvisti julmasti pannessaan revolverin syrjään ja alkoi sitten
-irroittaa suurta kiveä kaivon rappeutuneesta reunasta. "Ei mitään
-melua!" nauraa hykerteli hän. "Ei millään muotoa mitään melua."
-
-O'Reilly, jonka tuon hirviön äkillinen ilmestyminen ja pelko Rosan
-kohtalosta olivat ensin kokonaan tyrmistyttäneet, huomasi nyt, että
-mies aikoi säälimättä murskata hänen päänsä. Tuskissaan hän katsahti
-ympärilleen aikoen hakea suojaa aarrekammiosta, mutta pakotie oli
-suljettu, sillä pelästyksessään hän oli sysännyt oven paikoilleen. Hän
-oli kuin rotta loukussa, kokonaan tuon roiston armoilla. Kivi putosi
-jymähtäen O'Reillyn jalkoihin ja Cobo nauroi pirullisesti.
-
-"Ha, ha, ha!" hirnui hän; "olen hieman taitamaton, vai mitä? Mutta eipä
-tässä ole kiirettä." Hän alkoi irroittaa toista kiveä. "Jalokiviä!
-Luumun kokoisia helmiä! Enhän minä, köyhä mies parka, osaa sitä
-vielä uskoakaan!" Kivi ei irtautunut, minkätähden hän nojautui yhä
-kauemmaksi. "Helmiä todellakin. Yhdestäkin passittaisin vaikka kymmenen
-miestä helvettiin --"
-
-O'Reilly seisoi paikallaan kauhun lamauttamana kalliota vasten
-painautuen ja seurasi tyrmistyneenä toisen hitaita liikkeitä. Samassa
-hän näki Cobon ilman mitään ymmärrettävää syytä rupeavan äkkiä
-vapisemaan ja kääntelehtimään tuskallisesti. Sitten tämä jäykistyi
-paikalleen suonenvedontapaisesti, katse alkoi harhailla, ja O'Reilly
-kuuli hänen huokaisevan raskaasti. O'Reilly ei voinut käsittää,
-mikä miehelle tuli. Hänestä tuntui, että Cobo oli tuossa nojaavassa
-asennossaan kokonaisen iankaikkisuuden, ikäänkuin jokin ääni tahi
-melu olisi säikähdyttänyt hänet liikkumattomaksi. Mutta asianlaita ei
-ollut ilmeisesti siten, koska Cobon kasvot alkoivat ensin vavahdella
-suonenvedontapaisesti ja sitten niillä kuvastui ääretön ja vilpitön
-hämmästys. Miehet tuijottivat äänettöminä toisiinsa, O'Reilly ylöspäin
-kääntynein kasvoin ja Cobo käsiinsä nojaten, tuijottavissa silmissään
-tuo omituisen ihmettelevä katse. Sitten alkoi hänen asentonsa hitaasti
-muuttua. Hän vaipui yhä syvemmälle kuin raskaan taakan painosta, pää
-nousi ja laski kääntyillen sinne tänne, ja hän huokaisi toisen kerran
-tuskallisen raskaasti.
-
-"Jumalani! Oi Jumalani --" kuiskasi hän sopertaen. Pää valahti
-rinnalle, kädet eivät jaksaneet enää kannattaa hänen painoaan, ja
-hetkisen kuluttua luiskahti toinen käsi irti kaivon reunasta ja
-hän horjahti eteenpäin. Silmänräpäyksen ajan hän heilui vyötärönsä
-varassa ja sitten näytti kaikki voima katoavan hänen suuresta
-ruhostaan. Murennutta muurilaastia, soraa ja pieniä kiviä putoili
-ensin varoittavasti kaivon pohjalle ja sitten suistui Cobo kuin eloton
-liharöykkiö pää edellä O'Reillyn niskaan.
-
-Johnnie kohotti kätensä vastaan, mutta valahti polvilleen, ja kun hän
-melkein pyörryksissä raahautui seisoalleen, oli hän pilkkopimeässä.
-Jalkoja likisti jokin raskas taakka. Kauhun terästämällä voimalla hän
-riuhtaisi jalkansa irti, ja kun ei mitään ääntä kuulunut, haparoi hän
-kynttilän käteensä ja sytytti sen vapisevin sormin. Hänen oli vaikea
-uskoa silmiään. Hänen pelastuksensa oli niin käsittämätön, aivan
-yliluonnollinen. Hän oli nähnyt kuoleman leiman Cobon vääristyneillä
-kasvoilla jo tämän koettaessa pysytellä käsiensä varassa ennen
-putoamista, mutta hän ei voinut kuolemakseen käsittää, mikä oli
-aiheuttanut kaiken tämän, mikä näkymätön käsi oli surmannut hänen
-vihollisensa. Hän kumartui katsomaan ruumista, ja silloin hän ymmärsi.
-Cobo oli kuin luuton kasa, vain käsiä ja jalkoja; kasvoja ei näkynyt,
-mutta hartioiden välissä törrötti kotitekoisen veitsen kömpelö pää,
-jossa oli nauhasilmukka.
-
-O'Reilly tuijotti veitseen tyrmistyneesti ja katsahti sitten ylös. Yön
-tummaa taivasta vasten hän näki nuoret, parrattomat kasvot ja kiihkeän
-silmäparin.
-
-Hän huusi Jacketia nimeltä ja poika vastasi hymyillen ja varoitti: "Tuo
-veitsi mukanasi, kun tulet ylös."
-
-"_Sinäkö_!" O'Reillyn ääni oli heikko ja vapisi. "Minä luulin --" Hän
-pani kynttilän maahan ja peitti kasvonsa käsillään.
-
-"Veitsi on hyvä ja teräväkin, eikä tuo mies paljoa sätkytellyt, vai
-mitä?" puheli Jacket. "Kukahan se mahtaa olla?"
-
-"Etkö tiedä? Cobohan se on!"
-
-"_Cobo_? Cobo, tuo lasten murhaaja! No, hitto!" Jacketin täytyi oikein
-hengähtää. "Tuo siunattu veitsi!" Poika kumartui niin alas, että hän
-oli vaarassa seurata uhriaan syvyyteen. "Kylläpä sattui hyvin. Ja
-ajatella, että hän kuoli yhtä helposti kuin jokin toinenkin."
-
-"Rosa! Missä on Rosa?" kysyi O'Reilly tuskallisen pelon vallassa.
-
-"Hän on kyllä tallella", vastasi Jacket huolettomasti. "Luulen, että
-hän on pyörtynyt. _Caramba_! Naiset ovat naisia. Ei paljon tarvita,
-ennenkuin holtti on poissa, eikö niin? Mutta, _toveri_ -- sepäs vasta
-oli isku Kuban itsenäisyyden puolesta, vai mitä? Minusta puhutaan
-vielä kauan sen jälkeen kuin olen yhtä hengetön kuin tuo sika. Kun
-ihmiset näkevät minut, sanovat he: 'Tuolla menee Narciso Villar, Cobon
-tappaja.'" Jacket nauroi menehtyäkseen. "Luulin -- luulin ensin, että
-hän hyppäisi ylös ja lähtisi jälkeeni, minkätähden kiiruhdin pakoon,
-mutta hänhän suistui suoraan hautaansa, eikö niin? Hänen lihansa oli
-kuin voita, O'Reilly."
-
-"Auta minut sukkelaan ylös! Kas tässä köysi." Johnnie heitti köyden
-pään nuorelle ystävälleen, ja hetkistä myöhemmin hän oli kiivennyt
-kaivosta, joka oli äkkiä joutunut semmoisten järkyttäväin tapausten
-näyttämöksi.
-
-
-
-
-XXVII.
-
-MORIN KALASTAJA.
-
-
-Kun Rosa Varona oli tullut kyllin tajuihinsa voidakseen täysin käsittää
-mitä oli tapahtunut, osoitti hän suurta itsensähillitsemiskykyä. Ensin
-hän kyllä joutui aivan suunniltaan, mikä oli vallan luonnollista,
-mutta O'Reilly onnistui pian rauhoittamaan hänet, eikä häntä tarvinnut
-kahdesti muistuttaa, ettei heikkouden valtaan antautuminen ollut nyt
-paikallaan. Hän se oli, joka ensiksi huomautti, että kuollut Cobo oli
-tuskin vaarattomampi kuin elävä.
-
-"Mihin aiot panna hänet?" kysyi hän.
-
-Jacket käsitti myös tilanteen vakavuuden. "Meidän täytyy päästä hänestä
-joutuin eroon", sanoi hän, "sillä hänen miehensä ovat lähellä, ja häntä
-aletaan kaivata ja etsiä."
-
-"En tosin tahtoisi lahjoittaa hänelle tuota aarretta", sanoi O'Reilly
-julmasti hymyillen, "mutta muuta pelastuksen keinoa ei ole."
-
-"Mutta mihin kätkemme hänet?" kysyi Jacket käsittämättä O'Reillyn
-tarkoitusta. "Yhtä hyvin voisi yrittää kätkeä kirkkoa; häntä ei
-jaksaisi härkäkään kaivosta kiskoa."
-
-"Aivan niin! Hän säästi meiltä kaikki vaivat. Rahoja voimme ottaa vain
-pienen osan mukaamme, ja loput saavat olla täällä, kunnes sota on
-loppunut. Vartioikoon Cobo niitä!"
-
-Jacket hyväksyi tuuman heti. "Sehän on kaikista selvintä!" huudahti
-hän. "Hänen henkensä on kyllin paha pitämään ihmiset loitolla, ja me
-vieritämme kiviä hänen päällensä, niin että hän saa maistella omaa
-lääkettään. Onpa todellakin hauskaa ajatella Cobon seisovan päällään
-iankaikkisesta iankaikkiseen tuon kaivon pohjalla."
-
-Viime puolentunnin järkyttäväin tapausten vastavaikutus alkoi nyt
-täysin tuntua, ja O'Reilly oli aivan menehtymäisillään uupumuksesta,
-mutta käsittäen, että työ oli tehtävä valmiiksi, hän laskeutui vielä
-kerran kaivoon. Käsivarret olivat puutuneet ja sormet kankeat,
-niin että hän enemmän putosi kuin liukui köyttä myöten. Saatuaan
-aarrekammion oven auki hän ryömi sisään ja mätti taskunsa kukkuroilleen
-kultarahoja. Jalokivilippaan hän sitoi köyden päähän, ja kun se oli
-vedetty ylös, raahasi hän Cobon ruumiin aarrekammioon ja laittoi oven
-paikoilleen. Sitten alkoi ylöskiipeäminen, mutta voimat alkoivat
-pettää, ja Rosa ja Jacket saivat ponnistaa kaikki voimansa saadakseen
-hänet pois kaivosta.
-
-"Kootkaa nyt kiviä ja kaikenlaista törkyä ja heittäkää kaivoon",
-huohotti hän.
-
-Poika ja tyttö noudattivat kehoitusta mielihyvällä ja hetkisen kuluttua
-alkoi Johnniekin auttaa heitä risujen, lehtien ja kivien kantamisessa.
-Tarkoitus oli peittää kaivon pohja niin paksulta, että heidän
-vihollisensa lepopaikan sisäänkäytävä peittyisi kokonaan näkyvistä. He
-raatoivat kuin orjat ja O'Reilly salli lopettaa työn vasta sitten kun
-kaikki olivat vaipua maahan uupumuksesta. Päiväkin alkoi jo koittaa.
-
-Laskeutuminen sujui äärettömän hitaasti, ja kun he vihdoin saapuivat
-Asension majalle, olivat he aivan sairaat ja kuoleman väsyneet, mutta
-siitä huolimatta olivat heidän sydämensä toivoa täynnä, sillä O'Reillyn
-ryysyt olivat revetä kullan painosta ja tuo pieni metallilipas, jota
-hän kantoi, oli raskas. Aarteen salassapysyminenkään ei huolettanut
-heitä suuresti sillä luolan sisäänkäytävä oli syvälle haudattu, ja
-Cobo, partiojoukkojen päällikkö, vartioi lippaita ja rahanassakoita.
-
-Evangelina joutui ensin aivan ymmälleen nähdessään kultarahan, joka
-pantiin hänen käteensä, mutta lähti sitten kiireesti ruokaa ostamaan ja
-keitti ja paistoi melkein koko päivän, ja aarteen etsijät vuorotellen
-söivät ja nukkuivat. Vasta iltamyöhällä Rosa ja O'Reilly tunsivat
-halun katsella jalokivilippaan sisältöä, ja selin oveen ja päät
-yhdessä he sitten toimittivat nopean tarkastuksen. He olivat kuin
-lumouksen vallassa, sillä irtonaisia jalokiviä oli suuri valikoima,
-toiset ihmeen kauniita ja toiset pienempiä; oli vanhoja espanjalaisia
-koristeita, jotka olivat suuriarvoiset jo vanhuutensa tähden; hopea-
-ja kultahelyjä, joista useimmat olivat mitä hienointa valmistetta;
-smaragdeja ja safiireja, joiden hintaa he eivät koettaneetkaan
-arvioida, ja sitäpaitsi suuri joukko halvempia jalokiviä. Toiset
-säteilivät kuin kimalteleva lukinseitti tulen valossa, ja toiset
-hehkuivat kuin verenpisarat. Erisuuruisia ja -värisiä opaaleja oli
-hieno kokoelma -- muun muassa useita suuria ja tummia, joiden alati
-vaihteleva väritys oli sanoinkuvaamattoman ihana. Mutta kaikista
-kauneimmat olivat helmet. Miten don Estevan oli saanut ne haltuunsa,
-pysyi salaisuutena, sillä hän oli matkustellut verraten vähän. Helmet
-olivat kerrassaan häikäisevän kauniit ja ainoat laatuaan kokoon ja
-loistoon nähden. Toisissa heijastuivat kaikki sateenkaaren värit
-kuin saippuakuplissa, ja toisten väri vaihteli vaaleanpunaisesta
-tummanruskeaan. Niihin koskettaminen tuntui pyhyyden loukkaukselta.
-
-O'Reilly käsitti hämärästi pitelevänsä käsissään omaisuutta, jonka
-vertaista hän ei ollut milloinkaan voinut kuvitellakaan. Jalokivethän
-olivat kuin jonkun rajahin aarreaitasta kotoisin. Oli aivan
-uskomatonta, että tuo repaleinen tyttö hänen vierellään oli kaiken
-perijätär, aarteen omistaja, jota kuninkaatkin saattoivat kadehtia. Hän
-käsitti, että näiden jalokivien omistaminen saattoi heidät uuteen ja
-alati uhkaavaan vaaraan.
-
-Rosa ja hän istuivat koko illan majan pimeässä nurkassa kiihkeästi
-kuiskaillen, ja heistä tuntui, että monet ja tuntemattomat vaarat
-vaanivat heitä yön pimeydessä.
-
-Aamulla he olivat jo kaikki paljon rauhallisemmat ja tunsivat ensi
-kerran pitkästä kotvasta olevansa nälissään, mikä osoitti voimain ja
-terveyden vähitellen palautuvan. Asensiokin sanoi aivan ihmeellisesti
-vahvistuneensa. Evangelinan valmistaessa aamiaista miettivät Rosa ja
-Johnnie sopivan selityksen, mistä he olivat saaneet tuon kultarahan, ja
-hiukan myöhemmin Johnnie vielä kerran varoitti Jacketia pitämään suunsa
-kiinni.
-
-"Meidän täytyy olla nyt äärimmäisen varovaiset", sanoi hän pojalle.
-"Harkitsematon sana tahi pieninkin varomattomuus voi tuhota meidät
-kaikki."
-
-Jacket nyökäytti päätään merkiksi, että hän ymmärsi täydellisesti.
-"Aivan niin! Espanjalaiset ovat kaikki rosvoja ja tappaisivat meidät
-yhdestä pesostakin, eivätkä 'rauhoitetut' ole lainkaan paremmat. Meidän
-täytyy laittautua täältä joutuin tiehemme."
-
-"Aioin järjestää tuon seikan heti, mutta jalokivet ovat saaneet minut
-pelkäämään. Jos meidät tarkastetaan, tahi jos meitä vain epäilläänkään
---"
-
-"Niin, siinä tapauksessa ei Rosalla olisi enää mitään iloa koreista
-helyistään. Hän olisi taivaassa, ennenkuin ehtisit pyyhkäistä
-nenääsikään."
-
-O'Reillyn muoto synkistyi. "Rosa on vielä heikko. Mahtaisiko hän kestää
-kaikki vaivat, joihin joudumme, jos -- jos lähtisimme täältä?"
-
-"En usko, mutta minä olen tehnyt toisen suunnitelman."
-
-"Niinkö?" O'Reilly katsahti kiihkeästi nuoreen ystäväänsä, jonka
-neuvokkuudesta hänellä alkoi olla suuret ajatukset, ja etenkin
-viimeöisen urotyön jälkeen hän oli heti valmis kuulemaan, mitä
-Jacketilla oli ehdotettavana.
-
-"Minähän olen kertonut sinulle useasti ystävästäni kalakauppiaasta",
-alkoi Jacket. "Hän on kyllä vain kurja espanjalainen, mutta hänen
-poikansa on vuoristossa."
-
-"Meikäläisiäkö?" kysyi Johnnie hämmästyneesti.
-
-"Niin. Isällä on jaala, jolla hän tuo sysiä idästä kaksi kertaa kuussa."
-
-Hetken olivat molemmat vaiti ja sitten sanoi O'Reilly viivytellen,
-ikäänkuin hän olisi pelännyt lausua ääneen ajatuksensa: "Sinä tarkoitat
-siis, että -- että hän voisi viedä meidät täältä -- aluksessaan?"
-
-"Kenties. Hän ei ole mikään paha ihminen, ja hän pitää minusta. Mutta
-naisia hän ei varmastikaan huoli mukaansa."
-
-"Kuinka paljon hän sitten pitää sinusta?"
-
-"Olemme kuin kaksi varasta."
-
-O'Reilly tuumi hetkisen ja sanoi sitten: "Vie minut hänen luoksensa,
-mutta muista, että olen veljesi Juan."
-
-Matanzan torilla oli sangen hiljaista ystävysten saapuessa sinne.
-Oli jo keskipäivä, joten tarjolla olleet elintarpeet olivat jo kauan
-sitten loppuneet, ja melkein kaikki myyntikojut olivat tyhjät.
-Joukko nälkiintyneitä 'rauhoitettuja' harhaili niiden välissä etsien
-syötäväksi kelpaavia jätteitä tahi kerjäten apua myyjiltä, jotka vielä
-viipyivät torilla. Espanjalaisen tavan mukaan olivat myyntikojut
-kaikkea muuta kuin puhtaat, ja niistä lähtevä haju oli vastenmielinen
-nälkäänäkevillekin. Kalamyymälöiden luona, jossa haju oli voimakkain,
-Jacket pysähtyi tervehtimään erästä kiukkuisen näköistä vanhaa
-laivuria, jolla oli punainen myssy, väljä pusero ja yhtä väljät housut
-sekä jaloissa kuitusandaalit.
-
-"Hyvää päivää, kapteeni", huusi hän hilpeästi.
-
-Espanjalainen kohotti päätään ja rypisti julmasti kulmiaan heilauttaen
-uhkaavasti pitkää ohutteräistä veistään.
-
-"Ahaa! Vai täällä sinä roisto taas maleksit! Korjaa nyt luusi,
-ennenkuin vetäisen halki pienen ahneen mahasi!" Sanat lausuttiin
-vihaisella ja käheällä äänellä. Kun Jacket ei hätäillyt, huitoi
-espanjalainen hänelle suurta nyrkkiään, johon oli kuivunut verta ja
-suomuja. "Enkö minä vannonut luovuttavani sinut sotilaille, jos vain
-vielä kerran tulet minua kiusaamaan?"
-
-Tämä vihamielinen vastaanotto ei vaikuttanut Jacketiin vähääkään. Hän
-hymyili leveästi ja tarkasteli nenäkkään uteliaasti tyhjiä vakkoja.
-"Missä on minun kalani?" kysyi hän. "Niin totta kuin elän minä pelkään,
-että olette myönyt sen! Jumalani, minkälainen saituri! Antaisitte
-varmaankin minun kuolla nälkään, jos saisitte sentin? Onko teillä
-lainkaan sydäntä?"
-
-"_Sinunko_ kalasi!" ärjäisi laivuri iskien veitsensä raihnaiseen
-pöytäänsä. "Ei ole haikalaa, joka olisi varastanut niin paljon kaloja
-kuin sinä. Tulehan vain tänne, niin minä teen sinusta lopun kerta
-kaikkiaan saadakseni olla hiukan rauhassa. Nälissäsikö? _Sinäkö_? Ha,
-ha! Vatsasihan on kuin rumpu!"
-
-"Niin, ja aivan yhtä tyhjä. Olen nälissäni koska teillä on sydän
-kivestä. Yksi ainoa kala, vain sormenne pituinen. Vain yksi!"
-
-"Ei häntääkään!" huusi mies. "Pitääkö minun ruokkia Matanzan kaikki
-kapinalliset?"
-
-"Vain yksi pieni kala", vinkui Jacket. "Miguelin tähden, joka taistelee
-urhoollisesti vuoristossa, ja häpeäksi hänen vanhalle ja saidalle
-isälleen, joka lihoo minunlaisteni uskollisten isänmaanystävien
-valituksilla! Täytyykö minun jälleen muistuttaa teitä, että Miguel oli
-veljeni? Täytyykö minun jälleen kertoa nähneeni nälkää vain sentähden,
-että hänellä olisi syötävää?"
-
-"Valehtelet!"
-
-"Totta joka sana."
-
-"Häntä et ole milloinkaan nähnytkään."
-
-"Miguel Moriniako? Jolla on arpi niskassa? Idän urhoollisinta poikaako?
-Kysykää häneltä, tunteeko hän Narciso Villaria. Antakaa nyt minulle
-kalani! Vai täytyykö minun kuolla tähän silmäinne eteen osoittaakseni
-olevani nälissäni?"
-
-"Mikä harminkappale!" mutisi laivuri kurkottaen kätensä erääseen
-vakkaan, josta hän lennätti pöydälle makrillin. "Siinä! Säästin sen
-sinulle ja jätin Matanzan kunnon emännät ilman. Mutta tämä onkin
-viimeinen kerta. Jos tulet vielä näkyviini, vetäisen mahasi halki ja
-lyön suolaa sisääsi."
-
-"Olette _aina_ minun kunnon kapteenini!" huudahti Jacket riemuiten ja
-sieppasi saaliinsa. "Mihin olisin minä kurja joutunutkaan ilman teitä?"
-Kääntyen O'Reillyyn, joka oli taampana seurannut tätä teeskenneltyä
-riitelyä, hän lisäsi: "Kapteeni Morin, tuolla on veljeni Juan, josta
-olen teille puhunut."
-
-Morin hymyili Johnnielle ja ojensi likaisen kätensä. "Näyttää siltä,
-että tämä pikku mies osaa puhua tottakin, kun tahtoo. Aloin jo epäillä,
-olikokaan hänellä veljeä. Semmoinen nallikka!" Hän kumartui lähemmäksi
-ja kuiskasi: "On parempi antaa hänelle kala, sillä muuten hän varastaa
-koko korillisen. Mutta hän on suuri valehtelija. Enhän ole vieläkään
-varma, tunteeko hän Miguelito poikaseni."
-
-"Teillä on siis poika kapinallisten puolella?"
-
-"Niin." Kalastaja katsahti pälyillen ympärilleen. "Hän on
-isänmaanpetturi pahinta lajia, enkä minä tunnusta häntä enää
-lapsekseni, mutta hän on urhoollinen poika ja taistelee mielellään.
-Välistä minä kaipaan häntä niin sanomattomasti."
-
-"Miksi ette mene taistelemaan hänen rinnalleen?" kysyi Jacket.
-
-"Jumala varjelkoon!" Morin nosti kätensä taivasta kohti. "Olen lain
-kuuliainen kansalainen."
-
-"No niin, mutta me aiomme lähteä takaisin omiemme luo. Pakenemme ja
-yhdymme jälleen Gomezin armeijaan!" lausui Jacket rauhallisesti.
-
-"S-sh! Mitä puhetta!" Morin hermostui aivan suunniltaan pelosta, että
-joku olisi kuullut sanat. "Niinkuin Matanzasta voisi kukaan paeta!
-Miksi sitten tulitte tänne, kun olette niin innostunut tappelemaan?"
-
-"Sanon sen teille", puuttui O'Reilly puheeseen nähtyään mihin suuntaan
-keskustelu kääntyi. "Meitä on kolme veljestä, me molemmat ja pikku
-Estevan. Cobon miehet saivat hänet vangiksi ja toivat hänet tänne, ja
-me tulimme hakemaan häntä."
-
-"Tulitte _tänne_ -- tännekö Matanzaan?" ihmetteli vanha Morin epäillen
-ja kiroili partaansa. "Sepä oli kauniisti tehty. Entä löysittekö hänet?"
-
-"Kyllä. Hänet oli helppo löytää, sillä hän on vaivainen, poika parka."
-
-"Vai niin, vai niin! Kuinka säälittävää!"
-
-"Mutta hän on nyt sairas -- aivan kuolemaisillaan, ja --"
-
-"Niin, niin. Nuo ihmisraukat ovat kaikki kuolemaisillaan! Hirveätä
-kerrassaan."
-
-"Me  -- "O'Reilly'n ääni värähti hieman, sillä kaikki oli nyt sen
-varassa, miten Morin suhtautui siihen, mitä hän aikoi nyt sanoa. "Me
-tahdomme saada hänet täältä pois -- meidän _täytyy_ tehdä se, tahi
-muussa tapauksessa hän kuolee varmasti."
-
-Espanjalainen katsahti puhujaan terävästi, sillä hänestä tuntui, että
-sanoissa piili jotakin, ja hänen ruskeat kasvonsa synkkenivät.
-
-"Miksi sanotte minulle tämän?" kysyi hän. "Ettekö pelkää, että annan
-teidät ilmi santarmeille?"
-
-"Tiedän, ettette tee sitä. Teillä on hyvä sydän ja olette pelastanut
-Narcison nälkäkuolemasta vain poikanne tähden."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Tahdotteko auttaa meitä?"
-
-"_Minäkö_? Mutta taivaan nimessä, miten?"
-
-"Kätkemällä meidät hiilijaalaanne kun purjehditte täältä."
-
-"Te olette hullu!" Morin silmäili pelokkaasti ympärilleen. "Olen köyhä
-mies. Nuo kaksi alusta, kalasumppi ja jaala, jolla kuljetan hiiliä,
-ovat ainoa omaisuuteni. Luuletteko todellakin, että tahtoisin menettää
-ne ja oman henkeni vielä päällepäätteeksi vain parin muukalaisen takia?"
-
-"Vaara ei olisi kovinkaan suuri."
-
-"Vai niin? Sen seikan tiedän minä ehkä hiukan paremmin."
-
-O'Reilly kumartui lähemmäksi. "Sanoitte olevanne köyhä. Minä maksan
-hyvin."
-
-Morin mitteli tuota repaleista puhujaa närkästynein silmäyksin eikä
-näyttänyt kiinnittävän lupaukseen suurtakaan huomiota, minkä tähden
-O'Reilly otti taskustaan kultarahan, jonka nähdessään laivuri hätkähti.
-
-"Minkälaisia 'rauhoitettuja' te olette?" kysyi hän silmät suurina.
-
-"Minä olen myöskin vain köyhä mies parka, mutta tahdon ostaa pikku
-veljeni ja itseni vapaiksi."
-
-"Onko teillä montakin tuommoista?"
-
-"On -- onhan niitä muutamia; monenkin hiililastin hinta."
-
-"Ja minä kun olen antanut sinulle kalat ilmaiseksi!" huudahti Morin
-mulkoillen Jacketiin kiukkuisesti. Kultarahan näkeminen oli saattanut
-hänet aivan ymmälle, ja hän mutisi kauan partaansa.
-
-"Migueliton tähden", pyyteli Jacket. "_Caramba_, kuinka kovasydäminen
-isä tuolla pojalla on!"
-
-"Vaiti!" ärähti Morin, ja kääntyen O'Reillyyn hän lisäsi: "Menettelette
-väärin kiusatessanne köyhää miestä."
-
-"Veljeni Estevan on sairas. Hän on hento ja pieni, kyttyräselkäinen
-poikanen. Jumala on palkitseva hyvyytenne."
-
-"Ehkä! Mutta mitä _te_ maksatte?"
-
-"Kymmenen tämmöistä kolikkoa -- kaikki, mitä minulla on."
-
-"Ei riitä."
-
-O'Reilly tarttui Jacketin käteen ja kääntyi mennäkseen. "Olen hyvin
-pahoillani", sanoi hän. "Toivoisin voivani tarjota teille enemmän."
-
-Kun he olivat menneet vähän matkaa, huusi Morin harmistuneesti heidän
-jälkeensä:
-
-"Tulkaa takaisin huomenna, niin keskustelemme järkeväin ihmisten
-lailla!"
-
-Villarin veljekset tulivat Morinin kalakaupan luo seuraavana
-päivänä iltapäivällä ja sitten joka päivä, kunnes he vihdoin saivat
-espanjalaisen voittamaan pelkonsa ja lupaamaan auttaa heitä. Ja
-ollakseen täysin valmiit lähtemään milloin hyvänsä he tekivät varovasti
-muutamia ostoksia. He ostivat takin yhtäältä, housut toisaalta ja
-paidan jostakin kolmannesta paikasta, niin että he saivat kokoon
-täydellisen pojan puvun.
-
-Rosa kieltäytyi ensin jyrkästi jättämästä uskollisia neekeriystäviään
-ja alkoi tutustua pakosuunnitelmaan vakavasti vasta sitten, kun
-O'Reilly oli esittänyt asian Asensiolle ja Evangelinalle ja molemmat
-olivat kieltäytyneet lähtemästä mukaan. Asensio sanoi olevansa liian
-sairas kyetäkseen lähtemään ja jäi monin verroin mieluummin sinne,
-missä hän oli, kun hän vain sai riittävästi rahaa tullakseen toimeen.
-Ja Evangelina oli samaa mieltä.
-
-Monien suostuttelujen jälkeen alkoi Rosa vihdoin laittautua valmiiksi.
-Ensin hän käski Evangelinan leikata tukan, pyhyyden loukkaus, joka
-pusersi tuosta kunnon neekerivaimosta monet huokaukset, kyyneleet ja
-äänekkäät valitukset, ja sitten hän puki pojan vaatteet ylleen.
-
-Kun hän vihdoin astui O'Reillyn eteen arvosteltavaksi, oli hän niin
-ujo ja arka ja niin vähän pojan näköinen, että tämä pudisti hymyillen
-päätään.
-
-"Kultaseni", sanoi hän, "tämä ei käy. Olet aivan liian sievä."
-
-"Mutta odotahan kun panen tuon kamalan kyttyrän selkääni ja tuhrin
-naamani, niin saat nähdä, kuinka ruma voin olla."
-
-"Ehkä", sanoi O'Reilly epäillen, mutta hänen kasvonsa kirkastuivat
-samassa. "Nytpä tiedän", huudahti hän. "Sinä otat jalokivet."
-
-"Minäkö? Miten?"
-
-"Selkääsi, tuohon kyttyrään. Se on kaikista varmin kätköpaikka."
-
-Rosa taputti iloissaan käsiään "Sinäpä sen sanoit. Odotahan hiukan."
-
-Rosa laittoi jalokivet ja korut nopeasti pieneen, lujaan kääröön
--- Evangelina ja Asensio eivät tienneet vieläkään mitään lippaan
-sisällöstä -- ja kiinnitti sen lujasti selkäänsä takin alle. Saatuaan
-sen tyydyttävästi paikoilleen hän käski O'Reillyn kääntyä katsomaan.
-Tämä oli nyt paljon tyytyväisempi; epämuodostuman vaikutus sai hänet
-aivan hämmästymään, ja opetettuaan Rosalle muutamia miehiselle
-sukupuolelle ominaisimpia käytöstapoja, hän sanoi valepuvun olevan niin
-täydellisen kuin voi toivoakin. Kun kasvot oli tuhrittu Evangelinan
-väriaineella ja pukua hiukan revitty ja liattu, sanoi O'Reilly, että
-Rosa menisi pojasta missä hyvänsä.
-
-Eräänä pimeänä iltana nuo kolme sanoivat sitten hyvästit Evangelinalle
-ja Asensiolle ja hiipivät hiljaa kaupungin läpi Pueblo Nuevo nimiselle
-alueelle. Siellä he poikkesivat rantaa pitkin menevälle tielle ja
-pysähtyivät vihdoin erään rappeutuneen rakennuksen suojaan, joka
-oli kerran maailmassa ollut uimahuoneena. Rakennus oli osaksi
-paalujen varassa ja he ryömivät sen alle seisoen polvia myöten
-liplattelevissa laineissa. Matanzan valot näkyivät vasemmalta ja _Penas
-Altas_-linnoituksen tulet oikealta, mutta suoraan edessäpäin, jossa
-satama oli, oli aivan autiota ja pimeää. Jonkun ohilipuvan aluksen
-lyhty vain pilkoitti himmeästi.
-
-Pakolaiset saivat odottaa kauan ja alkoivat jo pelätä, että vanhan
-Morinin hermot olivat pettäneet yhdennellätoista hetkellä, kun he
-samassa näkivät veneen ilmestyvän pimeästä. Se tuli lähemmäksi, ja
-matala ääni kuiskasi:
-
-"Sh! Oletteko siellä?" Soutaja oli Morin itse.
-
-Pian olivat kaikki veneessä, Morin tarttui airoihin ja vene kiiti
-ulapalle kuin nuoli. "Näkikö teitä kukaan?" kysyi hän.
-
-"Ei."
-
-Hän souti hetkisen aivan ääneti, mutta sanoi sitten: "Tämmöiset hommat
-eivät miellytä minua lainkaan. Vaara on liian suuri. Ajatella, että
-minäkin, vanha mies, antaudun tämmöisiin seikkailuihin --"
-
-"Hi, hi!" nauroi Jacket. "Tämähän se vasta hauskaa onkin. Jos Miguelito
-olisi isänsä laivan kapteeni, olisimme päivänkoitossa Cardenaksessa."
-
-"Milloin lähdette?" kysyi O'Reilly. "Aamun sarastaessa, jos
-Jumala sallii. Teidän täytyy pysyä koko ajan piilossa ettekä saa
-hengittääkään. Olen sanonut miehilleni teidän olevan vaimoni sukulaisia
--- kunnon espanjalaisia, mutta minä epäilen, etteivät he ota oikein
-uskoakseen puheitani."
-
-"Olette siis enoni?" kysyi Jacket keulasta. "Caramba! Tämä on jo
-liikaa! Onhan jo kyllin paha, että meitä luullaan espanjalaisiksi,
-mutta olla tuommoisen kalalle haisevan vanhan saiturin sisaren- tahi
-veljenpoika on jo liikaa!" Mutta tämmöinen härnäily ei ärsyttänyt enää
-tuota kunnon kalastajaa. "Nykyään tarkastetaan aluksemme vain ani
-harvoin", sanoi hän toivehikkaasti, "mutta eihän sitä voi milloinkaan
-olla aivan varma. Ehkäpä onnistumme livahtamaan tiehemme aivan
-nuuskijoiden nenän edestä."
-
-Hän souti veneen vanhan jaalan kylkeen, ja matkustajat kiipesivät
-kannelle. Perässä oli pieni kajuutta, jonka katolla nukkui pari
-miestä suojellen itseään yökasteelta isonpurjeen laskoksella. Tulijat
-seurasivat Morinia tuohon pienen pieneen kajuuttaan, jossa tämä
-varoitti heitä kaameasti kuiskaten:
-
-"Ei äännähdystäkään, muistakaa se! Jos joku tulee laivaan, niin
-ryömikää lastiruumaan ja kätkeytykää sinne. Tarkastuksen sattuessa --"
-Hän mutisi jotakin partaansa ja hiipi sitten kannelle sulkien oven
-visusti.
-
-Kajuutassa oli pilkkopimeä, niin että sisälläolijat eivät tohtineet
-liikkua askeltakaan peläten herättävänsä katolla nukkuvat merimiehet.
-Aika kului hitaasti. Jacket haukotteli tiheään ja kiukuteltuaan
-hetkisen itsekseen hän oikaisihe kajuutan kapealle penkille ja nukahti
-heti. O'Reilly istahti erääseen nurkkaan ja veti Rosan luoksensa,
-ja tyttö kyyristyi mukavasti hänen syliinsä painaen päänsä hänen
-olkapäätään vasten. He olivat nyt ensi kerran todellakin kahdenkesken.
-
-Vaarallinen yritys oli alkanut. Rosa oli nyt kokonaan antautunut hänen
-johdettavakseen, ja O'Reilly tunsi nyt, kun vaarat vaanivat heitä joka
-taholla, että tyttö kuului hänelle ehdottomammin ja täydellisemmin kuin
-milloinkaan ennen, ja hän painoi tämän hellästi povelleen kuiskaillen
-hänelle lemmen suloisia sanoja ja tunnustaen tunteensa kiihkeämmin
-kuin hän oli milloinkaan ennen uskaltanut. Oli kuin ympäröivä pimeys
-olisi liittänyt heidät lujemmin toisiinsa, ja tuntiessaan Rosan sydämen
-lyönnit omaansa vasten O'Reillyn sieluun tulvahti sanomaton onnentunne.
-
-He kuiskailivat hiljaa, etteivät herättäisi nukkuvaa poikaa, eivätkä
-huomanneetkaan ajan kulkua. Rosa lepäsi lemmittynsä olkapäätä vasten
-ja kertoi monien hyväilyjen keskeyttämänä, kuinka katkerasti hän oli
-sulhoaan ikävöinyt ja kuinka äärettömän onnellinen hän nyt oli. Hetki
-oli heidän elämänsä onnellisin.
-
-Välistä O'Reilly luuli, että Rosa uinaili, mutta ei ollut milloinkaan
-varma, sillä tyttö tunsi hänen pienimmänkin liikkeensä ja vastasi
-hänen huultensa arimpaankin kosketukseen. Yö kului sukkelaan ja heidän
-mielestään liiankin pian.
-
-Päivän koittaessa Morin herätti väkensä. Kannelta kuului uneliasta
-mutinaa, paljaiden jalkojen töminää ja väkipyörien kitinää, kun
-purjeita levitettiin. Keulassa kuului joku hakkaavan puita aamiaisen
-valmistusta varten. Toinen purjealus teki äänistä päättäen myöskin
-lähtöä ja eräs kalastajavene, täynnä yön saalista, ankkuroi lähelle.
-Villarin veljekset tunsivat jaalan rupeavan hiljaa keinumaan ja
-tiesivät sen suuntaavan kulkunsa sataman suulla olevaa espanjalaista
-kanuunavenhettä kohti, joka oli siellä vartioimassa juuri tämmöisten
-yritysten varalta. Hetkisen kuluttua kuului huuto, joka hyppäytti
-heidän sydämensä kurkkuun. Morin itse vastasi:
-
-"Huomenta, toveri! Oletteko saaneet kiinni noita kirottuja
-salakuljettajia sitten kuin näin teidät viimeksi? Niinkö? Cayo
-Romanonko? Kas vain! Ne tulevat yöllä ja menevät yöllä. Jos olisin
-laivanne peräsimessä, niin minä vannon, että veisin teidät paikkaan,
-jossa saisitte kiinni koko roistojoukon. Tunnen tarkkaan nämä vedet.
-Mitäkö kuljetan?" Morin purskahti nauruun. "Senhän kyllä tiedätte
--- tietysti tykkejä ja ammuksia kapinallisille. Tahdotteko tulla
-katsomaan?... Eikö?... No kuppi kuumaa ehkä maistuisi näin aamutuimaan?"
-
-O'Reilly tirkisti kajuutan pienestä tuhruisesta ikkunasta ja näki, että
-jaala lipui juuri panssarilaivan perän ohi, joten hän kavahti kiireesti
-syrjään.
-
-Vieraanvaraisista sanoistaan huolimatta ei kapteeni Morin poikennut
-suunnastaan tuumaakaan, vaan viiletti rauhallisesti eteenpäin
-huudellen silloin tällöin jonkun leikkisän sanan näkymättömälle
-puhekumppanilleen. Näytti aivan uskomattomalta, että espanjalaiset
-päästäisivät jaalan menemään ilman mitään muodollista tarkastustakaan,
-vaikkapa vain lyhemmällekin matkalle, mutta niin oli kuitenkin
-asianlaita. Järjestys oli kokonaan höltynyt. Espanjalaiset olivat
-ilmeisesti saaneet kyliänsä noiden pienten alusten tarkastuksesta.
-Todellakin heidän tapaistaan.
-
-Yksi vaarallinen kohta oli nyt onnellisesti sivuutettu, mutta niitä oli
-vielä paljon jäljellä, sillä Morinin jaalan saattoi pysäyttää jokainen
-rannikkoa vartioiva laiva, joita oli lukuisasti itäänpäin mennessä.
-Siitä huolimatta katsoivat pakolaiset olevansa pelastetut, kun
-tuskallisessa jännityksessä vietetyn tunnin kuluttua päästiin sataman
-suusta aavalle merelle.
-
-Morin tempaisi oven auki ja kurkisti hymyillen kajuuttaan. "Hei,
-te laiskurit!" huusi hän. "Herätkää, sillä Panchon kahvi tuntuu jo
-kiehuvan, ellei nenäni erehdy."
-
-
-
-
-XXVIII.
-
-MATKAMIEHET PALAAVAT.
-
-
-Estevanin toipuminen kävi hyvin hitaasti. O'Reillyn Cubitaksesta
-lähdön jälkeisinä viikkoina hän voimistui päivä päivältä, mutta
-vain määrättyyn rajaan saakka, jonka yli hän ei näyttänyt kykenevän
-pääsemään. Sitten alkoivat voimat jälleen vähetä. Norine huomasi sen
-kyllä heti, mutta meni jonkun aikaa, ennenkuin hän oli varma asiasta.
-Hän käsitti, että pitkällinen vankinaolo, pahoinpitely, kidutukset,
-nälkä ja kaikkinainen hoidon puute olivat tukahduttaneet melkein kaiken
-elämän Estevanin ruumiissa. Kuume näytti kuluttaneen hänet loppuun,
-ja jokin hiipivä tauti, joka vielä piili hänen elimistössään, näytti
-kokonaan sammuttaneen tuon kipinän, jota paremman nimen puutteessa
-sanomme elinvoimaksi.
-
-Estevan totesi myöskin heikontuvansa päivä päivältä, ja oli sangen
-pahoillaan, sillä hänen elämäänsä oli ilmestynyt jotakin hyvin
-ihmeellistä, ja hän vietti enimmät aikansa suloisessa haaveilussa
-odottaen sopivaa hetkeä, jolloin hän voisi toteuttaa ihanat unelmansa.
-Hänestä tuntui, että hän oli aina rakastanut Norinea, joka oli varmasti
-vallannut hänen sydämensä ja kauan ennen kuin hän oli selvinnyt
-kuumehoureistaan, sillä tullessaan täyteen tajuunsa hän oli jo
-täydellisesti rakkautensa orja. Alkua hän ei tiennyt, vaan oli astunut
-pimeydestä häikäisevään kirkkauteen, ja vasta sitten kun hän huomasi
-jälleen heikontuvansa, hän koetti hillitä tunteitaan, sillä siihen
-saakka hän ei ollut milloinkaan ajatellut, oliko hänellä oikeutta
-rakastaa. Tämä oli hyvin vaikeaa ja melkein liian raskas taakka hänen
-kannettavakseen, mutta yritys osoitti suurta luonteen jaloutta.
-
-Vihdoin oltiin niin pitkällä, ettei hän voinut enää sallia tytön
-koettaa pettää häntä ja itseään urhoollisesti teeskennellyllä
-hilpeydellään. Norine oli juuri sanonut hänelle, kuinka joutuin hänen
-parantumisensa edistyi, mutta Estevan pudisti hymyillen väsynyttä
-päätään.
-
-"Olkaamme rehelliset", sanoi hän. "Sinä tiedät ja minä tiedän, että
-heikonnun päivä päivältä."
-
-Norine siisti parhaillaan majaa, johon Estevan oli sijoitettu, ja
-keskeyttäen työnsä hän kysyi silmät suurina:
-
-"Mitä sinä tuolla tarkoitat?"
-
-"En voi enää lainkaan hyvin, minkä olen tiennyt jo kauan. Sinä tiesit
-sen myöskin, mutta hyvä sydämesi ei sallinut --"
-
-Norine hypähti riippuverkon luo ja painoi viileän kätensä sairaan
-otsalle.
-
-"Älä menetä rohkeuttasi", sanoi hän vakavasti. "Muista, että ilmanala
-on sinulle sopimaton eikä meillä ole mitään lääkkeitä. Ruokakin on
-niin kurjaa." Estevanin hymy muuttui surumieliseksi. "Nuo seikat eivät
-vaikuta kuumeeni jatkumiseen. Jos minussa olisi hivenenkään terveyttä
-ja elämää jäljellä, niin sinä saisit ne kyllä elpymään, mutta minua
-kalvaa jokin merkillinen paha, ja -- me vain tuhlaamme aikaa."
-
-"Sinä et yksinkertaisesti _saa_ puhua noin", huudahti tyttö ja
-nähdessään Estevanin hellän katseen hänen äänensä värähti. "Sinä --
-sinä tuhoat kaikki hyvät saavutuksemme. Oi, jospa olisimme jossakin
-sellaisessa paikassa, jossa voisin sinua oikein hoitaa!"
-
-"Uskon -- mitä sanot. Mutta me olemme nyt täällä, pahaksi onneksi."
-
-"Vien sinut täältä pois", huudahti tyttö.
-
-Estevan taputti hänen kättään rauhoittavasti. "Mahdotonta, Norine.
-Olet ollut minulle niin ihmeen hyvä, enkä voi sinua kyllin kiittää
---" Norine liikahti, mutta Estevan ei hellittänyt hänen kättään,
-kosketuksen antaessa hänelle rohkeutta jatkaa. "Olen jo kauan aikonut
-sanoa sinulle jotakin. Tahdotko kuunnella?"
-
-Norinen olemuksessa oli aina jotakin vallitsevaa ja hillitsevää ja
-hänellä oli ihmeellinen taito ohjata tilanteet mielensä mukaan, mutta
-nyt hän menetti äkkiä varmuutensa ja hätääntyi aivan suunniltaan.
-
-"Ei nyt!" huudahti hän kalveten hiukan. "Älä rasita suotta itseäsi."
-
-"Olen odottanut jo liian kauan; minun täytyy puhua."
-
-Norine ei voinut kyllin ihmetellä hämminkiään, joka oli vain
-naisellista heikkoutta, ja mahdollisuus saada kuulla jotakin, jota hän
-oli kauan odottanut, herpaisi hänet kokonaan.
-
-"Tiedän, kuinka tämä työ sinua kyllästyttää", sanoi Estevan, "ja minä
-tiedän, että tahtoisit mielelläsi palata omaan elämääsi jälleen."
-
-"Niin?"
-
-"Olet jäänyt tänne vain minun tähteni, eikö totta?" Norine nyökäytti
-päätään hiukan empien. "Nyt sinun täytyy lakata ajattelemasta minua --
-ja järjestää kotimatkasi."
-
-Norine loi puhujaan omituisen katseen. "_Tätäkö_ sinä olet niin kauan
-aikonut minulle sanoa?" kysyi hän.
-
-"Niin."
-
-"Siinäkö kaikki?"
-
-Estevan oli hetkisen vaiti, mutta vastasi sitten viivytellen: "Niin.
-Minähän tiedän, kuinka tämän kurjuuden, puutteen ja tämän toivottoman
-taistelun täytyy väsyttää sinua. Sinä et ole kubalainen eikä asiamme
-ole sinulle kallis. Yhdysvalloista saapuu retkikuntia aina vähän
-väliä, ja hallituksemme huolehtii kyllä, että pääset turvallisesti
-ensimmäisellä laivalla, joka lähtee paluumatkalle. Kyllä kait minä aina
-jotenkin tervehdyn."
-
-Väri oli palautunut Norinen kasvoille, kun hän kumartui riippuverkon
-ylitse silmät kyynelissä. "Etkö sinä tarvitse, etkö sinä kaipaa minua
-enää?" kysyi hän.
-
-Estevan käänsi pois väsyneen katseensa peläten sen ilmaisevan hänen
-toivottoman viheliäisyytensä. "Olet tehnyt kaikki, mitä ylimalkaan voi
-tehdä. Tahdon, että palaat takaisin omaan maailmaasi ja unhotat --"
-Samassa antoi tyttö täyden vallan jollekin äkilliselle mielijohteelle,
-hän kumartui ja kiersi nuoret ja voimakkaat kätensä sairaan ympärille
-huudahtaen: "Älä ole tuhma. Sinun maailmasi on minunkin maailmani,
-Estevan rakkaani, enkä minä jätä sinua milloinkaan, en milloinkaan,
-kuuletko?"
-
-"_Norine_!" Estevan ponnistelihe heikosti päästäkseen vapaaksi. "Sinun
-täytyy --"
-
-Norine nauroi, vaikka silmät olivat kyynelissä. "Kun et sinä tahtonut
-puhua, niin puhuin minä. Kuinka hullunkurista! Luuletko sinä, Estevan
-kultaseni, etten tiedä aivan tarkalleen, kuinka suuresti minua
-rakastat? Olethan sanonut sen minulle tuhatkin kertaa."
-
-"Älä, _älä_!" huusi Estevan vapisevalla äänellä. "Tämä ei käy laatuun.
-Minä en voi sallia sinun -- sinun laisesi tytön, jolla on kaikki --"
-
-"Sh!" Norine puristi häntä yhä lujemmin. "Aiot sanoa olevasi köyhä ja
-ettei sinulla ole mitään, mitä minulle tarjoisit. Juuri niin hienosti
-ja jalosti aiot nyt käyttäytyä, mutta minä en voi kärsiä niin jaloja
-ihmisiä. Olen itsekäs, äärettömän itsekäs ja hemmoiteltu, enkä aio
-antaa ryöstää itseltäni mitään, josta pidän, kaikista vähimmän elämäni
-onnea. Sinähän rakastat minua, eikö niin?" Estevan kiersi huudahtaen
-kätensä hänen ympärilleen, ja Norine vastasi hyväilyyn sydämensä
-koko lämmöllä. "Miksi sitten puhut noin? Enhän -- enhän voi jatkaa
-kosintaani loppumattomiin. Eihän se ole naisellista."
-
-"Olemme aivan mielettömät, aivan järjettömät", virkkoi Estevan hetkisen
-kuluttua. "Minun on nyt paljon vaikeampi sinusta luopua."
-
-"Sinun ei tarvitsekaan luopua minusta eikä sinun tarvitse kuollakaan.
-Minä en salli. Nyt vasta kannattaakin elää."
-
-"Minä -- minä tein väärin, kun annoin myöten."
-
-"Minähän se olin, joka annoin myöten. Täytyykö minun nyt sanella
-kaikki? Etkö sinä aio kysyä? --"
-
-"Kysyä, mitä?"
-
-"Tahdonko mennä naimisiin kanssasi, tietysti."
-
-Estevan meni aivan sanattomaksi, hän katsoi syvälle Norinen silmiin ja
-sulki silmänsä pudistaen päätään. "Ei niin", kuiskasi hän. "Oi, ei niin
---"
-
-"Me menemme naimisiin ja minä vien sinut pois tästä kurjuuden pesästä."
-
-"Mikä onnen hetki!" kuiskasi Estevan. "Oi, jospa olisin terve -- Mutta
-minä en salli sinun mennä naimisiin kuolevan kanssa."
-
-Norine nousi ja hänen kasvonsa säteilivät tarmoa ja päättäväisyyttä.
-Hän pyyhki kyyneleet silmistään ja järjesti tukkansa näppärin,
-vaistomaisin ottein katsellen hymyillen riippuverkossa lepäävää
-nuorukaista. "Palautin sinut elämään aivan kuoleman kidasta. Pelastin
-henkesi, kun toiset olivat menettäneet kaiken toivon, ja nyt sinä teet
-juuri niin kuin minä tahdon. Olet minun enkä neuvottele enää --" Hän
-kääntyi, sillä joku oli avannut oven. Tulija oli eräs hänen englannin
-kieltä taitava hoidokkinsa, joka toimi jonkinlaisena lähettinä.
-
-"Señorita", sanoi mies hymyillen niin että valkoiset hampaat loistivat.
-"Meillä on nyt toinenkin sairas, ettekä te voi arvatakaan, kuka. Tuo
-amerikkalainen, _El Demonio_ --"
-
-"Herra Branch?"
-
-"Sama juuri. Hän on juuri tullut rintamalta."
-
-"Onko hän sairas vai haavoittunut?"
-
-"Hän sai kuulan käsivarteensa. Saavuttuaan hän kysyi heti Señoritaamme."
-
-"Tietysti. Tulen heti." Kun lähetti oli mennyt, kumartui Norine ja
-painoi kiihkeän suudelman Estevanin huulille. "Muista, että sinun
-täytyy nyt totella minua", sanoi hän ja kiiruhti tiehensä ruohoista
-kujaa pitkin.
-
-Branch odotteli Norinen tuloa ja hänen toinen kätensä oli kaulan
-ympärille kiinnitetyssä kantosilmukassa. Hän katsahti ylös tytön
-lähestyessä, mutta tämä tuskin tunsi hänet, niin muuttunut hän oli.
-
-Leslie oli lihonut. Päivän paahtamien kasvojen väri oli raikas,
-lihakset olivat kimmoiset ja silmät kirkkaat.
-
-"Halloo, Norine!" huusi hän. "Ne osuivat minuun vihdoinkin."
-
-Norine pysähtyi hämmästyneenä. "_Leslie_! Oletko pahoinkin
-haavoittunut? Pelästyin jo aivan pahanpäiväisesti."
-
-"Juuri parahiksi, että Lopez lähetti minut tänne."
-
-"Onko kättäsi hoidettu?"
-
-"Ei. En antanut noiden kömpelösormisten välskärein peukaloida sitä. He
-olisivat heti katkaisseet sen olkapäätä myöten, enkä minä luota heihin."
-
-"Katsotaanpa, minkä näköinen se on."
-
-Mutta Leslie kohautti vain olkapäitään. "Se tuntuu olevan nyt oikein
-hyvä eikä vaivaa minua lainkaan. Tahdoinkin vain saada nähdä sinut --"
-
-"Älä millään muotoa laiminlyö haavaasi; siihenhän voi --"
-
-"Kylläpä sinä olet pulskan näköinen", keskeytti Leslie. "Sinuahan
-katselee mieluummin kuin herkullista päivällispöytää."
-
-"Entä _sinä_!" Norine katseli häntä arvostelevasti. "Olethan kuin
-toinen mies."
-
-"Varmasti! Kuulepas tätä." Hän löi rintaansa. "Parempia keuhkoja ei ole
-koko Amerikan valtakunnassakaan. Ulkoilman ansiota kaikki."
-
-"Kuinka ikävää, että sinun piti haavoittua juuri tervehdyttyäsi. Mutta
-sinähän oletkin aina niin mielettömän uhkarohkea. Katsotaanpa nyt
-haavaasi", ja Leslien vastustelusta huolimatta Norine työnsi hänet
-majaansa.
-
-"Sitä ei todellakaan lainkaan pakota", vakuutti Leslie. "Se on vain
-vähäpätöinen naarmu."
-
-"Tietysti sanot niin. Istu."
-
-"Älä nyt vaivaudu suotta, ellei sinua haluta --"
-
-"Mutta minä haluan. Ellet ole hiljaa, haetan välskärin tänne!"
-
-"Välskäreitä en voi sietää. Heidän repostelunsa aiheuttaa vain
-kylmänvihat."
-
-"Ole sitten siivolla." Norine painoi potilaansa tuolille ja irroitti
-käden silmukasta. Sitten hän purki näppärästi siteet Leslien
-vastusteluista huolimatta. Tämän kasvojen ilmeestä Norine sai sen
-käsityksen, että hänen kosketuksensa aiheutti kovia tuskia, mutta kun
-viimeinen side heltisi, katsahti hän ylös ihmeissään.
-
-"Leslie!" huudahti hän; "mitä maailmassa --?"
-
-"Niin, niin! Miksi olit niin itsepäinen?" mutisi tämä. "Minähän sanoin
-sinulle, että se oli aivan vähäpätöinen." Hän koetti katsoa tyttöä
-silmiin, mutta painoi sitten katseensa maahan.
-
-Molemmat olivat hetkisen vaiti ja sitten Norine kysyi uteliaasti: "Mitä
-tämä oikein merkitsee? On parasta, että teet nyt täyden tunnustuksen."
-
-Branch nieleskeli hetkisen ja sanoi sitten: "Niin -- niinhän minä
-aionkin. Nyt ehkä ymmärrät, miksi en tahtonut mennä lääkärille: minä --
-minä ammuin haavan itse. Ethän sano sitä kenellekään?"
-
-"Minä en oikein ymmärrä --"
-
-"Olen hirveässä pulassa. Tahdoin päästä pois rintamalta eikä muuta
-keinoa ollut. Tarkoitukseni oli ampua kuula suoraan lävitseni ja minä
-koetin kolmesti, mutta en osunut."
-
-"Et osunut? Miten niin?"
-
-Branch pyyhkäisi hien otsaltaan. "Suljin silmäni, kun painoin
-liipasinta -- pelkäsin."
-
-Norinen täytyi istua. Hän tuijotti ihmeissään tuohon onnettoman
-näköiseen puhujaan. "Pelkäsit! Sinä, _El Demonio_! Ethän sinä pelkää
-mitään."
-
-"Uskotko sinäkin niin, sanohan? Minä pelkään omaa varjoanikin ja
-olen aina pelännyt, enkä minä ole ollut milloinkaan urhoollinen.
-Lääkärit sanoivat minun kuolevan pian, ja minä säikähdin niin, että
-päätin koettaa tehdä lopun kaikesta mahdollisimman pian. En voinut
-sietää ajatustakaan, että minun täytyisi kuolla hitaasti, noin tuuma
-tuumalta, mutta Jumalani, kuinka minua peloitti lähteä taisteluun. Olin
-koko ajan ihan sokea pelosta, eikä se ole siitä muuttunut. Kun vain
-näenkään kiväärin, värisen, ja jokainen laukaus saa minut hätkähtämään.
-Jumalani, kuinka olenkaan kärsinyt. Ensimmäisessä taistelussa minä
-menetin malttini kokonaan -- olin aivan järjiltäni pelosta. En tiennyt,
-missä olin ja mitä ympärilläni tapahtui, ja kun minulle sitten
-hurrattiin kuin sankarille ainakin, luulin toverien laskevan leikkiä.
-Olin aivan, varma, että kaikkien oli täytynyt nähdä, kuinka peloissani
-olin. Myöhemmin kyllä huomasin, että petin heitä, ja minua alkoi
-hävettää. Minun täytyi sitten pakostakin pitää huolta maineestani tahi
-joutua naurunalaiseksi. Mutta se oli viedä minulta hengen."
-
-"Jos puhut nyt totta, niin et ole lainkaan semmoinen pelkuri kuin
-luulottelet", sanoi Norine.
-
-"Olen kylläkin. Odotahan! Ennenkuin tiesinkään, olin saavuttanut
-suuren maineen, jota minun oli sitten ylläpidettävä." Puhuja huokasi
-raskaasti. "Niin kauanhan se aina kävi laatuun, kun olin sairas, mutta
-kun aloin tervehtyä --" Branch loi Norineen epätoivoisen katseen ja
-muutti ääntään. "Kerronpa sinulle, mikä minut paransi. _Pelko_! Nuo
-keuhkoihini pesiytyneet täit tukehtuivat, sillä minä en tohtinut
-hengittääkään, jos jokin espanjalainen oli kilometrin päässä, ja eräänä
-kauniina päivänä minä huomasin, etten voinut rykiä, vaikka kuinka
-olisin koettanut. Vahvistuin, nukuin hyvin ja söin. Sitä _ruokahalua_!
-Hotkaisin annokseni parissa silmänräpäyksessä ja kerjäsin lisää ja
-varastin tovereiltani. Tulin iloisemmaksi ja elämä alkoi näyttää niin
-ihanalta ja ruusuiselta. En tahtonut enää kuolla -- enkä ole oikeastaan
-milloinkaan tahtonut, paitsi kun halusin petkuttaa noita keuhkojani
-kaluavia täitä, ymmärräthän? Minua aivan hirvitti ajatellakin, kuinka
-uhkarohkea olin ollut. Olla vahva, terve ja kivuista vapaa, voida syödä
-ruokansa villieläimen ahneudella ja kyetä ilolla tekemään raskastakin
-työtä -- tuo kaikki oli minulle jotakin aivan uutta ja ihmeellistä.
-Olin kuin juovuksissa ilosta enkä voinut sietää ajatusta, että saatoin
-milloin tahansa saada kuulan kallooni, joutua raajarikoksi ja tulla
-jälleen tuommoiseksi säälittäväksi raukaksi, joka olin ollut. Pelkoni
-kiihtyi moninkertaiseksi, sillä nyt minulla oli paljon enemmän
-menetettävää. Sinähän ymmärrät? Minun täytyi pakottamalla pakottaa
-itseni tuohon hurjaan uhkarohkeuteen, johon toverini olivat tottuneet
--- tosin aivan luonnollista ylpeyttä -- mutta kun olin yksinäni,
-häpesin sanomattomasti. Ryömin vatsallani ja kätkeysin tiheikköihin
-kuin käärme koloonsa."
-
-"Kuinka -- hullunkurista!" huudahti Norine.
-
-"Sinulla on ylimalkaan kirotun omituiset käsitykset huumorista!"
-purskahti Branch entiseen ärtyiseen tapaansa.
-
-"Ja sitten sinä ammuit itseäsi?"
-
-"Niin! Suoriutuakseni leikistä mahdollisimman kivuttomasti koetin
-valikoida hyvän paikan, joka ei olisi niin vaarallinenkaan, mutta
-ihmisruumiissa ei ole semmoista kohtaa. Joka tuuma on tarpeellinen.
-Ajattelin ampua jalkaani, mutta jalkani ovat täynnä luita, ja minä näin
-hengessäni, että kävelin koko loppuikäni kainalosauvojen varassa."
-
-"Miksi et eronnut armeijasta? Eihän sinua otettukaan palvelukseen
-laillisessa järjestyksessä, joten olisit varmasti saanut eron, jos
-olisit tahtonut."
-
-Branch nyökäytti päätään. "Ajattelin kyllä sitäkin, -- mutta olen
-saavuttanut maineen, josta en halua luopua ja josta olen, kumma kyllä,
-äärettömän ylpeä. Ajattelin, että jos kaadun taistelussa, surraan minua
-sankarina ja saatetaan haudan lepoon liehuvin lipuin. Tahdon kertoa
-lapsilleni, jos sellaisia joskus saan, mikä kuuluisa sankari olen ollut
-ja kuinka urhoollisesti olen taistellut Kuban itsenäisyyden puolesta.
-Minun täytyy valehdella lapsilleni kuin varas! Nyt siis ymmärrät, miksi
-en tarvitse lääkäriä. Maailmassa on vain yksi, jota ikävöin ja kaipaan
--- ja se on -- _koti_." Leslie huokasi raskaasti. "Olen aivan sairas
-koti-ikävästä."
-
-"Niin minäkin", sanoi Norine lämmöllä. "Luulen ymmärtäväni, miltä
-sinusta tuntuu, enkä voi moittia sinua, että tahdot elää, kun olet
-saanut kokea, kuinka ihanaa elämä on."
-
-"Jos O'Reilly olisi ollut luonani, olisin luultavasti päässyt paljon
-helpommalla, sillä hän ymmärsi tilani. Minä -- minä en lähde enää
-milloinkaan rintamalle -- en, vaikka tapettaisiin. Oletko kuullut
-mitään Johnniesta?"
-
-"En sanaakaan. Kuba on niellyt hänet kokonaan. Oi, Leslie, tämä on
-julma maa. Se vie kaikki parhaimmat ja nuorimmat. Minä -- minä en tahdo
-enää olla täällä."
-
-Leslie hymyili surullisesti. "Täällä olen kuitenkin tervehtynyt,
-mutta siitä huolimatta minä oleskelen mieluummin paikassa, jossa voin
-pestä itseni milloin haluan ja pitää muitakin vaatteita kuin vain
-purjekangasalushousuja. Olen kyllästynyt sotaan; toivon, että jokin
-konstaapeli ilmestyisi seisauttamaan liikenteen ja auttaisi minut
-kadun yli. Haluan istahtaa mukavasti hyvään aamiaispöytään, tarttua
-sanomalehteen ja iskeä pari munaa kuonooni. Tuota kaikkea kaipaan niin
-sanomattomasti."
-
-Norine kaatoi vettä maljaan ja pesi haavan ja kääri sitten puhtaan
-siteen käsivarren ympärille. Branch katseli häntä koko ajan
-levottomasti ja rypisteli otsaansa, kun haavaan koskettiin. Vihdoin hän
-kysyi pelokkaasti: "Onko se ajettunut?"
-
-"Ei."
-
-"No hyvä! Olisipa ollut todellakin onnetonta, jos olisin saanut
-verenmyrkytyksen kaiken lisäksi."
-
-Norine hämmästytti potilaansa kysymällä hajamielisesti:
-
-"Leslie, onko täällä ketään, joka voisi toimittaa vihkimisen?"
-
-"Mitä? Tietysti." Hänen kasvonsa kirkastuivat äkkiä ja hän huudahti:
-"_Norine! Tarkoitatko täyttä totta_?"
-
-"En puhu sinusta. En huolisi sinua miehekseni."
-
-"Miksi et? Olenhan aivan terve --"
-
-"Ole hyvä ja vastaa kysymykseeni."
-
-Leslie painautui takaisin tuoliinsa. "Tohdinpa melkein vannoakin, että
-joku kubalainen esikuntaupseeri voisi toimittaa toimituksen jotakuinkin
-hyvin."
-
-"Ei kelpaa."
-
-"Kuka täällä sitten menee naimisiin?"
-
-"Minä."
-
-Branch hypähti seisoalleen suu auki. "Sinäkö? Mitä joutavia!" Kun
-Norine nyökäytti päätään, synkistyi hän. "Kuka hän on? Jokin rasvainen
-kubalainen varmaankin."
-
-"Estevan parkahan se on."
-
-"'Estevan parka'! Kaikkihan ne ovat parkoja ja sitäpaitsi rutiköyhiä.
-Hän kosi sinua vain saadakseen rahasi."
-
-"Hän ei kosinut, vaan minä. Hän on -- kuolemaisillaan, Leslie." Norine
-vaikeni ja lisäsi hetken päästä: "Menen hänen kanssaan naimisiin ja
-vien hänet kotiini, jossa voin hoitaa hänet terveeksi."
-
-"Mitähän O'Reilly sanonee?"
-
-"Pelkään, ettemme näe O'Reillyä enää milloinkaan. Kuba on niellyt hänet
-ja nielee pian Estevaninkin -- minun sydämeni aivan pakahtuu -- pelkään
-tätä saarta."
-
-"Rakastatko niin suuresti tuota Estevania?"
-
-Norine katsoi häneen ja noiden sinisilmien syvyydestä Branch luki
-vastauksen kysymykseensä. "No niin, asiahan on sitten selvä", huokasi
-hän. "Täällä pitäisi olla jonkinlainen oikeusministeri, ja minä
-olen kuullut, että hän on oikeutettu toimittamaan kaikki tämmöiset
-toimitukset. Hänet löydämme pian."
-
-Sattuikin niin onnellisesti, että presidentti ja melkein koko
-väliaikainen hallitus olivat Cubitaksessa, ja Norine ja Leslie
-menivät suoraan ensinmainitun puheille, joka oli heti valmis kaikin
-tavoin palvelemaan maansa kunnioitettua vierasta ja tämän huimapäistä
-maanmiestä, liikanimeltä _El Demonio_. Oikeusministeri haettiin joutuin
-paikalle, ja hän asettui heti mielihyvällä Norinen käytettäväksi
-sanoen koettavansa parastaan, vaikka hän ei ollut vielä milloinkaan
-toimittanut avioliittoon vihkimistä. Uutinen levisi kulovalkean
-nopeudella ja pian oli koko leiri jalkeilla, ja kun Norine poistui
-hallitustalosta, tervehdittiin häntä raikuvilla hurraahuudoilla.
-Naiset nyökyttelivät hänelle hymyillen päätään, repaleiset soturit
-heiluttivat leveälierisiä hattujaan ja lapset juoksivat ilakoiden hänen
-ympärillään. Tämä tunkeileva tuttavallisuus oli kyllä kiusallista,
-mutta samalla hyvin liikuttavaakin, sillä jokainen hymyily kuvasti
-vilpitöntä ihailua, rakkautta ja hyväntahtoisuutta. Norinea sekä
-itketti että nauratti, kun hän syöksyi läähättäen Estevanin majaan
-jättäen Branchin odottamaan ulkopuolelle.
-
-Nähdessään hänet Estevan huudahti hiljaa ilosta. "Sinäkö armaani? Olen
-maannut koko ajan aivan onnen huumaamana. Maailma on kirkastunut, ja
-minä kuulen ihmisten nauravan. Mikä ihmeellinen muutos! Entä miten on
-_El Demonio'n_ laita?"
-
-"Hän voi hyvin ja tahtoo nähdä sinut, mutta ensin -- olen
-järjestänyt kaikki valmiiksi! Presidentti on seurueineen läsnä
-vihkimätilaisuudessa."
-
-Estevan oli kuin kivettynyt kyynärpäidensä varaan. "Mitä sinä olet
-oikein järjestänyt?" kysyi hän tiukasti.
-
-"Sh-h!" Norine painoi sormen huulilleen. "Tasavallan vieras menee
-tänään naimisiin. Ylhäisimmät arvohenkilöt, raharuhtinaat ja kaikki
-viranomaiset ovat liikkeellä hänen kunniakseen. Juhlatilaisuutta
-varten pestään ja lainaillaan puhtaita paitoja kuumeisella kiireellä.
-Oikeusministerillä on säästössä uudet saappaat, jotka hän on luvannut
-vetää jalkoihinsa satoi tahi paistoi."
-
-"_Norine_! Oi rakas Norine!" valitti sairas. "En voi sallia sinun tehdä
-tätä mieletöntä tekoa. Ajattelehan toki. Olen haudan partaalla --"
-
-"Tämä tekee sinut terveeksi. Lähdemme täältä kun ensimmäinen retkikunta
-saapuu."
-
-Mutta Estevan vastusteli yhä. "Ei, ei! Minulla ei ole mitään sinulle
-antaa. Olen kerjäläistäkin köyhempi."
-
-"Mutta minulla on kylliksi, Jumalan kiitos. Olen upporikas, vaikka en
-ole puhunut sinulle siitä mitään, Estevan, eikä minun olisi tarvinnut
-tulla Kubaan, se oli vain tuommoinen edesvastuuttoman ja hemmoitellun
-naisen päähänpisto. Annoin suunnattoman summan New Yorkin Kuban
-seuralle ja siten pääsin tänne."
-
-"Et ole siis ammattiammattisairaanhoitajatar?"
-
-"Oi, en, kultaseni! Paitsi silloin kun minua huvittaa."
-
-"Miten kummallista!" Sairas oli hämmästynyt, mutta pudisti päätään
-hetkisen kuluttua. "Minun täytyy sanoa, vaikka se onkin vaikeaa, etten
-tiedä, rakastatko minua todellakin vai onko säälittävä tilani niin
-liikuttanut jalon sydämesi. Olet saanut selville sydämeni salaisuuden
-ja toivot ehkä täten voivasi parantaa minut terveeksi. Onko niin?"
-
-"Ei, ei! Olen itsekäs ja minun täytyy saada, mitä tahdon. Ja minä
-tahdoin sinut. Niin että älä väittele suotta." Norine kietoi kätensä
-hellästi Estevanin hennon vartalon ympärille. "Sinun täytyy tulla
-terveeksi -- tahi muutoin kuolen minäkin."
-
-"Minulla ei ole voimaa kieltäytyä", huokasi Estevan. "Mutta kuitenkin,
-miten hennon jättää Kuban? Millä oikeudella minä voin omistaa tämän
-onnen ja jättää Rosan --?"
-
-Tätä Norine juuri pelkäsikin, kysymystä, johon hän ei voinut vastata.
-Hänellä ei ollut rohkeutta keskustella siitä, eikä hän yrittänytkään.
-Sensijaan sanoi hän, painaen sairaan hellästi tyynyjen varaan:
-
-"Leslie odottaa tuolla ulkona saadakseen toivottaa sinulle onnea ja
-pikaista tervehtymistä. Pyydänkö hänet sisään?"
-
-Norine astui ovelle ehtien parhaiksi näkemään Leslien kiiruhtavan
-joutuin ja ilmeisesti hyvin kiihdyksissä tiehensä. Tyttö katsoi hänen
-jälkeensä hämmästyneesti ja närkästyneestikin ja aikoi juuri huutaa
-häntä tulemaan takaisin, mutta hillitsi itsensä, sillä samassa hän
-näki, mikä oli aiheuttanut Leslien äkillisen lähdön. Majojen välitse
-luikertavan kujan päässä näkyi pieni ryhmä, joka läheni hitaasti, ja
-vielä Norinen katsoessa tuo ryhmä suureni nopeasti, sillä miehiä,
-naisia ja lapsia kiiruhti joka taholta paikalle heittäen askareensa.
-Tulijoita oli kolme, eräs mies ja kaksi poikaa, jotka kävelivät
-hitaasti ja laahustaen kuin pitkästä matkasta väsyneet.
-
-Norine totesi heti, etteivät tulijat olleet Cubitaksen asukkaita, vaan
-uupumuksesta nääntymäisillään olevia "rauhoitettuja". Hän näki Branchin
-porhaltavan äkkiä täyteen juoksuun, kuuli tämän huudahtavan jotakin ja
-näki kyynelten kohotessa silmiin tämän syleilevän kiihkeästi tulijoista
-pisintä. Joukko tiheni ja ympäröi heidät kokonaan.
-
-"Estevan!" huudahti Norine äänellä, jota hän tuskin itsekään tunsi, ja
-peräytyi oviaukkoon painaen kädellään kiivaasti sykkivää sydäntään.
-"Estevan! Katso! Et arvaa, kuka on juuri saapunut? Leslie on mennyt
---." Hän koetti terästää näköään pudistamalla päätään, ja hänen
-kielensä alkoi aivan sammaltaa kiihkosta. "_Nyt_ ne tulevat! Jumalani!
-_O-O'Reilly_!"
-
-Estevan ponnisti kaikki voimansa ja pääsi riippuverkosta. "_Rosa_!"
-huusi hän minkä jaksoi. "_Rosa_!"
-
-Norine kiiruhti häntä tukemaan, sillä muuten hän olisi kaatunut, ja
-Estevan repi ja riuhtoi kuin vimmattu päästäkseen irti tytön lujasta
-otteesta. "Toiko hän Rosan mukanaan? Onko Rosa täällä? Miksi et vastaa
-minulle, Rosa --?" Estevan alkoi mutista käsittämättömiä sanoja
-ja hurjistui niin, ettei Norine tahtonut jaksaa hallita häntä, ja
-kirkkaaseen oviaukkoon tuijottava katse aivan liekehti kiihtymyksestä.
-Norinesta tuntui, että tuo jännitys saada tietää miten Rosan oli
-käynyt, oli viemäisillään Estevanin hengen.
-
-Ulkoa kuului liikettä ja äänten sorinaa. Joukko oli lähellä. Estevan
-vaikeni ja tarttui lujasti Norinen ranteisiin polttavilla ja luisevilla
-käsillään. Hän kumartui eteenpäin ja hänen koko sielunsa näytti
-keskittyvän hänen kuumeisten silmäinsä jännittyneeseen katseeseen.
-
-Oviaukko hämärtyi ja kynnykselle ilmestyi eräs paljasjalkainen
-mies, joka oli repaleinen kuin linnunpelätin. Housut olivat aivan
-hajoamistilassa, piikkipensaat olivat repineet rikki takin ja paidan,
-niin että paljas rinta näkyi; parta ja hiukset olivat ruokkoamattomat
-ja takkuiset, ja koko tuo savessa ja liejussa ryvettynyt puku todisti
-monesta vaivalloisesta taipaleesta.
-
-Tulija oli O'Reilly.
-
-Hän katseli silmiään räpytellen hämärään majaan, ja sitten hän kääntyi
-ja otti kädestä hentoa, kyttyräselkäistä poikaa, jonka kasvot olivat
-melkein yhtä tummat kuin mulatin. Käsi kädessä he astuivat sisään, ja
-vielä kerran Estevan huudahti ikävöivän sydämensä koko kiihkeydellä:
-"Rosa!" Hän ojensi vapisevat, kaipaavat kätensä ja tuo kyttyräselkäinen
-poikanen heittäytyi hänen syliinsä.
-
-Hämmästyksen mykistämänä ja kyynelten sokaisemana Norine huomasi
-tuijottavansa O'Reillyn kasvoihin ja kuuli tämän sanovan:
-
-"Sanoinhan sinulle, että pelastaisin hänet."
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä Norine nojasi hänen rintaansa vasten
-ilosta itkien.
-
-
-
-
-XXIX.
-
-MITÄ TAPAHTUI AURINGON LASKIESSA.
-
-
-Uutinen O'Reillyn paluusta herätti suunnatonta huomiota ja hänen
-kertomuksensa Rosan pelastuksesta keskeytettiin tuhkatiheään.
-Keskeytykset kävivät lopulta niin häiritseviksi, että Norine, peläten
-hoidokkinsa rasittuvan liiaksi, karkoitti O'Reillyn vieraat ja vei
-tämän ja Branchin omaan majaansa jättäen sisarukset kahdenkesken.
-Norinen majassa O'Reilly sitten lopetti tärkeimpien tapahtumien ja
-seikkailujensa selostuksen. Hän oli nääntymäisillään väsymyksestä,
-mutta hänen molemmat ystävänsä eivät välittäneet siitä rahtuakaan;
-he olivat aivan hassuja ilosta hänen paluunsa johdosta ja kohtelivat
-häntä kuin kuolleista noussutta, niin että hänen täytyi kertoa kaikki
-alusta loppuun saakka. Hän kertoi vaarallisesta matkastaan länteen,
-tulosta Matanzaan ja siellä näkemästään sanomattomasta kurjuudesta,
-ja kun hän kuvaili, miten hän oli vihdoinkin löytänyt Rosan, olivat
-kuulijain silmät kyynelissä. Kertomusta paosta he kuuntelivat melkein
-hengittämättä.
-
-"Pakomme kävi oikeastaan naurettavan helposti", sanoi hän, "sillä
-meillä oli aina hyvä onni, oikea irlantilainen onni. Olen varma,
-että kapteeni Morin epäili Rosan olevan tytön, mutta hän oli aivan
-hurmaantunut Jacketiin ja oli kärsivällinen hänen tähtensä. Tuota
-poikaa saamme kiittää kaikesta, hän on kerrassaan ihmeellinen.
-Lahjoin Morinin rahalla, mutta raha ei vaikuttanut sitä, että hän toi
-meidät Turiguanoon saakka, vaan Jacket. Hän vei meidät maihin yöllä
-Moron trochan tällä puolella, ja sen jälkeen olemme tarponeet soissa
-kainaloita myöten, tunkeutuneet viidakkojen läpi ja pureskelleet
-puunkuorta -- ja nyt olemme täällä." Johnnie huokasi syvään
-helpotuksesta.
-
-"Mistä sinä sait rahaa vuokrataksesi kuunareita ja lahjoaksesi
-kapteeneita?" kysyi Branch: "Silloin kun tunsin sinut, olit aivan
-'pankki'."
-
-Epäröityään hetkisen O'Reilly kuiskasi: "Löysimme Varonan aarteen."
-
-Norine huudahti: "Don Estevanin aarteenko?"
-
-"Niin juuri. Se oli kaivossa, kuten nuori Estevan meille sanoikin."
-
-"Johnnie! Sinä ilkeä mies!" huudahti tyttö. "Sinähän lupasit --"
-
-"Kyllä sinä saat vieläkin auttaa kaivamisessa", nauroi O'Reilly. "Emme
-voineet tuoda kaikkea mukanamme; otimme vain jalokivet, asiakirjat ja
-niin paljon rahaa kuin vaatteemme kestivät. Loput --"
-
-"Odota, _odota_ nyt hiukan, hyvä mies!" vaikeroi Branch pidellen
-päätään. "'Vain jalokivet, asiakirjat ja niin paljon rahaa kuin
-vaatteet kestivät?' Tuhat tulimmainen! Niinkuin yksi puku ei kestäisi
-kantaa maailman kaikki rahat. Uneksinko minä? Rahaa! En ole nähnyt
-vanhaa, kunnon dollaria sitten kun vedin pitkät housut jalkoihini.
-Miltä raha näyttää? Onko se pyöreä vai --?"
-
-Johnnie otti taskustaan kourallisen kultarahoja.
-
-Branchin silmät työntyivät ulospäin, ja hän otti kunnioittavasti yhden
-kolikon hyppysiinsä, koetteli huolellisesti sen painoa ja lopuksi
-suuteli sitä. Sitten hän hieroi sitä poskeaan vasten ja hiuksiinsa ja
-pisti sen hampaidensa väliin ja puri.
-
-"Se on _oikea_!" huudahti hän. "Näytäpäs nyt niitä jalokiviä."
-
-"Ne ovat Rosan hallussa, kätkettyinä hänen kyttyräänsä. Selkäkyttyrät
-tuottavat onnea, kuten tiedätte, ja hänen on miljoonien arvoinen."
-
-"Tämähän muistuttaa aivan 'Arabian öiden' ihania satuja", kuiskasi
-Norine.
-
-"Se muistuttaa --" Branch vaikeni ja nyökäytti tytölle varoittavasti
-päätään. "En usko sanaakaan kaikesta tästä, ja on parasta, ettet
-sinäkään usko. Johnnie keksi koko jutun purjehdusmatkallaan. Maailmassa
-ei ole ensinnäkään killinkiäkään enää; rahapajat on pantu kiinni. Jos
-minä kirjoittaisin tuommoisen merimiesjutun, niin --"
-
-"Uskomatontahan se on", myönteli Johnnie. "Tuon Aladdinin luolan löysin
-joka tapauksessa, mutta" -- hän kalpeni ja liikahti levottomasti --
-"mutta tuo löytö oli tuhota meidät kaikki. En ole kertonut vielä
-kaikkea; olette kuulleet vain puolet."
-
-Ja toisten kuunnellessa hämmästyksestä kivettyneinä ja korviaan
-epäillen hän selosti tuon La Cumbren laella vietetyn unohtumattoman
-yön tapahtumat; kuinka Cobo hiipi paikalle ja joutui ansaan, ja miten
-Jacket yllätti tuon murhamiehen tämän polvistuessa kaivoon kurkistamaan
-ja iski veitsensä hänen selkäänsä.
-
-Kun Johnnie oli lopettanut, olivat kaikki hiljaa pitkän tovin. Sitten
-Norine lausui värähtelevällä äänellä: "Sitä poikaa! Sitä siunattua
-poikaa!"
-
-Branch kuiskasi heikosti: "Kaatakaa vettä päälleni, tahi muuten
-menehdyn. Minä -- sinä --" Kun hän ei keksinyt sopivia sanoja
-tunteitaan tulkitakseen, turvautui hän mielihuudahdukseensa ja
-hihkaisi: "No, tuhat tulimmainen!"
-
-"Kaikki on todellakin niin satumaista", hymyili O'Reilly, "mutta
-kysykää Rosalta tahi Jacketilta; poika on aivan räjähtämäisillään
-halusta saada kertoa seikkailujaan. Hän oli jo aivan kuolla, kun hän
-ei voinut kerskua urotöistään kapteeni Morinille, ja nyt ei häntä
-hillitse kukaan. Pelkään hänen lörpöttelevän jotakin aarteesta kaikista
-varoituksista huolimatta. Nuo jalokivet houkuttelevat, enkä voi olla
-rauhallinen ennenkuin ne ovat varmassa tallessa jonkun pankin lujassa
-kassaholvissa. Nyt olen siis kertonut kaikki ja nyt on teidän vuoronne.
-Olen aivan kuolemaisillani uutisten nälkään. Jutelkaa itsestänne,
-Estevanista ja kaikista. Luulin hänen olevan jo aivan terveen. Mikä
-häntä vaivaa?"
-
-"Oi, Johnnie!" alkoi Norine. "Hän on hyvin sairas, eikä parantuminen
-edisty enää lainkaan." Äänessä oli jotakin, joka sai O'Reillyn
-katsomaan Norineen tutkivasti. Branch nyökytteli päätään ja viittoi
-merkitsevästi ja tyttö tunnusti punastuen: "Niin! Sinähän sanoit,
-Johnnie, että rakastuisin johonkin köyhään vaivaispoloiseen. Olen hyvin
-onnellinen ja samalla -- hyvin murheellinen."
-
-"Mitä joutavia! Hän on kaukana köyhästä ja vaivaisesta", oikaisi
-Leslie. "Hän omistaa puolet kyttyrällisestä timantteja ja kullan
-täyteisestä kaivosta, kuten muinoin parooni Münchhausen. Nyt on
-kiima-aika Kubassa kiihkeimmillään, Johnnie; Norine kosi häntä ja tuo
-poika parka oli jo liian pitkällä voidakseen kieltäytyä. Tulit juuri
-paraiksi estämään ajattelemattoman avioliiton."
-
-"Onko se totta?" Kun Norine vastasi myöntävästi, tarttui Johnnie hänen
-molempiin käsiinsä. "Olen niin iloinen -- niin iloinen."
-
-Kyyneleet tulvahtivat tytön silmiin ja hänen äänensä sortui, kun hän
-huudahti: "Auta minua, Johnnie! Auta minua saamaan hänet kotiin --"
-
-O'Reilly taputti hänen käsiään lohduttavasti ja hänen sydämellinen
-lupauksensa sai tytön tyyntymään.
-
-"Tietysti minä autan. Viemme hänet ja Rosan mukanamme sinne, jossa
-he voivat unhottaa Kuban ja kaikki kärsimykset, jotka se on heille
-saattanut. Teemme Estevanin terveeksi, niin että älä yhtään sure. Mutta
-asiasta toiseen. Rosa tarvitsee ruokaa ja vaatteita, ja samoin minäkin."
-
-Kulkiessaan kujaa pitkin he näkivät Jacketin kiihkeästi kuuntelevan
-miesjoukon keskellä. Hetki oli pojan, joka tiesi käyttää sitä täysin
-hyväkseen, ja paisuen ylpeydestä hän tuprutteli nautinnolla miehiltä
-saamaansa suurta mustaa sikaria.
-
-"En liioittele ollenkaan", kuului hän sanovan. "O'Reilly voi todistaa,
-että tapoin Cobon yksin ja kenenkään avutta. Mies hävisi yhtäkkiä ja
-koko Matanza on ymmällään. Tässä on käsi, joka iski, ja tämän puukon
-terä on vieläkin tuon murhamiehen veressä. Tätä veistä säilytetään
-vielä Havannan museossa, johon minulle laitetaan muistopatsaskin."
-Jacket huomasi O'Reillyn ja huusi häntä nimeltä. "Sano näille kunnon
-miehille, kuka tappoi Cobon. Eikö se ollut Narciso Villar?"
-
-"Olipa hyvinkin", hymyili O'Reilly. "Niin, Cobo on kuollut."
-
-Joukosta kuului hämmästynyttä mutinaa, ja miehet pakkautuivat tiheämmin
-Jacketin ympärille; veitsi kulki kädestä käteen. Epäilijät vaikenivat
-ja poika paisui silminnähtävästi. Hän aivan hypähteli kaikkien
-ihailevien katseiden vaikutuksesta, ja kun O'Reilly oli päässyt äänen
-kuulumattomiin, jatkoi hän kuvaustaan:
-
-"Jumalani, minkälainen nujakka se oli. Aivan noiden muinaisaikojen
-gladiaattoriottelujen kaltainen, joista olette kuulleet kerrottavan.
-Mies oli kyllä urhoollinen, sitä ei taida kieltää, ja rohkea kuin
-kymmenen miestä -- kuin vihainen sonni, mutta minä --! Olin kerrassaan
-oivallinen, suurenmoinen, kaiken arvostelun yläpuolella! Cobo ähki,
-karjui ja ruikutti; hän hyökkäili niin että multa pöllysi pilviin,
-mutta minä olin _banderillero, picador  ja matadori_, kaikki
-yhdellä kertaa. Olin täällä, olin tuolla ja kaikkialla yhtäaikaa;
-liikuin niin nopeasti, ettei silmä voinut minua erottaa." Jacket
-säesti kertomustaan notkeilla ponnahduksilla ja hypyillä puoleen ja
-toiseen. "Hänen julma maineensa hirvitti minua kyllä ensin, mutta se
-antoi minulle rohkeuttakin. Muistelin urhoollisia miehiämme ja noita
-viattomia naisia ja lapsia, jotka hän on murhannut, ja minä kävin hänen
-kimppuunsa kuin vimmattu joka taholta yhtäaikaa. Milloin olin edessä
-ja milloin takana, ja samassa pyörähtelin jo tässä tahi tuossa hänen
-sivullaan. Huusin iskiessäni: 'Tässä Los Villaksen asukasten puolesta!
-Tässä San Juanin naisten puolesta! Ja tässä vielä kerran kaikkien
-murhaamaisi pienokaisten puolesta!'"
-
-Jacket elävöitti kuvauksensa tyrkkäämällä etusormellaan kolmea kuulijaa
-vuoron perään rintaan. "Hän hullaantui viimein kuin sonni ainakin,
-mutta minäpä olinkin toinen Rafael Guerra. Hänestä vuoti veri aivan
-tulvien, maa kävi niljakaksi ja nurmikko punoitti. Vihdoin hän alkoi
-huojua seisoessaan ja oli niin hengästynyt, että hän läähätti pauhaten
-kuin pyörremyrsky. Hän oli uupunut ja aivan vaahdossa, ja jäsenet
-näyttivät olevan lyijynraskaat. Odottamani hetki oli tullut. 'Kaikkien
-rikostesi kostoksi!' huusin minä ja iskin puukkoni hänen sydämeensä
-sellaisella voimalla, että kärki tuli selästä ulos, noin! Veljet, hänen
-lihansa oli kuin mädännyttä; veitseni upposi kuin voihin."
-
-Jacket oli enemmän kuin tyytyväinen kertomuksensa vaikutukseen,
-sillä lapset alkoivat parkua, naiset värisivät ja miehet silmäilivät
-toisiinsa järkytettyinä. Hän käsitti, että hieman vilkkaampi ja
-seikkaperäisempi kuvaus olisi saanut kylmäluontoisimmankin kuulijan
-kauhistumaan ja naiset pyörtymään. Hän lopetti kertomuksensa
-huomauttamalla harkitun huolettomasti: "O'Reilly tuli liian myöhään,
-mutta hän auttoi minua hautaamaan, mitä oli jäljellä. Heitimme hänet
-päälleen erääseen vanhaan kaivoon ja vieritimme kiviä päälle. Siellä
-hän maatkoon kunnes Kuba on vapaa. Näin, ystäväni, juuri näin sai Cobo
-surmansa."
-
-O'Reilly näki lemmittyään hyvin vähän sinä päivänä, sillä Norine
-vei tytön omaan majaansa ja huolehti siellä tämän tarpeista, joista
-vaatteiden puute oli suurin. Norinen puvustossa ei ollut juuri valinnan
-varaa, mutta he pienensivät sukkelasti erään sairaanhoitajattarenasun
-niin että se sopi hennommankin vartalon ylle. Siinä työskennellessään
-nuo molemmat tytöt tutustuivat kummankin suureksi iloksi nopeasti
-toisiinsa.
-
-O'ReiIlyn samoin siistiessä itseään säädylliseen kuntoon hän ja Branch
-keskustelivat vakavasti tuloksella, että he lähtivät heti Gomezin
-puheille.
-
-Kenraali toivotti heidät tervetulleiksi ja kuunteli mielenkiinnolla
-selostusta O'Reillyn seikkailuista ja kuvausta Matanzan oloista.
-O'Reilly lopetti sanomalla: "Olen suorittanut sen, mitä varten tänne
-tulinkin, mutta neiti Varona on vielä hyvin heikko ja järkytetty kaiken
-sen jälkeen, mitä hän on saanut kärsiä. Hän on hyvin hermostunut eikä
-lainkaan terve. Estevan on myöskin sangen sairas."
-
-Kenraali Gomez nyökäytti päätään. "Neiti Evans on sanonut, että
-hänen pitää välttämättä päästä toisiin oloihin, ja asian vaatimiin
-toimenpiteisiin on jo ryhdytty. Aion lähettää hänet pois Kubasta. Hänen
-sisarensa, tuo lapsiparka, voi mennä samalla."
-
-"Milloin he voivat lähteä?"
-
-"Kuka tietää. Ei kuitenkaan aivan pian. Yhteytemme ulkomaailman kanssa
-on niin säännötön."
-
-"Mutta heidän täytyy päästä heti", sanoi O'Reilly painokkaasti.
-"Sentähden juuri tulimme puheillenne. Sallikaa meidän -- Branchin ja
-minun -- viedä heidät kaikki kolme Yhdysvaltoihin."
-
-"Sinäkö myöskin, _El Demonio_?" kysyi kenraali.
-
-"Niin, herra kenraali, jos suvaitsette."
-
-"Mutta miten aiotte menetellä? Miten voitte ottaa kaksi naista ja
-sairaan --?"
-
-"Selviämme kyllä jotenkuten", selitti O'Reilly. "Bahama-saaristoon ei
-ole pitkä matka."
-
-"Aivan oikein. Se on meidänkin maanalainen reittimme -- meidän --
-vedenalainen rautatiemme. Kuten luultavasti tiedätte, kuljettaa eräs
-uskalias maanmiehemme kaikki salaiset tiedonantomme juuri tuota tietä.
-Hänen avullaan olemme yhteydessä New Yorkissa olevien ystäviemme
-kanssa, ja hän on tehnyt meille suuria palveluksia. Hän puikkelehtii
-edestakaisin pienellä venheellään, mutta kukaan ei tiedä, milloin hän
-aina tulee ja menee. Espanjalaiset vaanivat häntä, ja hänen päästään on
-luvattu palkinto, niin ettei pääsy salmen yli käy niinkään helposti ja
-turvallisesti. Varokaa vain, ettette käänny erehdyksessä jonkun toisen
-puoleen."
-
-"Tarkoitatteko, että saamme lähteä?" kysyi Branch kiihkeästi.
-
-Kun kenraali ei vastannut heti, sanoi O'Reilly:
-
-"Minä puolestani olen valmis tulemaan takaisin, jos tahdotte, kenraali."
-
-Gomez pudisti valkoista päätään. "Ei", sanoi hän. "Tulitte tänne
-lemmittynne tähden ja rupesitte vapaaehtoisesti palvelukseemme, kunnes
-olitte löytänyt hänet. Emme tahdo pitää täällä ketään vastoin tahtoaan,
-ja jonkun täytyy seurata neiti Evansia, joka on vieraamme. Te molemmat
-olette juuri soveliaat! Hän luottaa teihin ja jos hän uskaltaa lähteä
-mukaanne tahtomatta odottaa, kunnes voimme taata hänelle mukavamman
-ja turvallisemman matkan, niin emme tahdo estää häntä lähtemästä.
-Huolehdin, että pääsette turvallisesti rannikolle, mutta sitten saatte
-turvautua Jumalan johdatukseen."
-
-Branch tunsi rajatonta helpotusta; hän yhtyi äänekkäästi O'Reillyn
-kiittelyihin ja unhotti kätensä kokonaan, joka ei näyttänyt vaivaavan
-häntä enää lainkaan. Päästä kunnialla rauhaan näytti olevan hänen ainoa
-toivomuksensa.
-
-"Luulin saavani olla läsnä eräässä iloisessa juhlatilaisuudessa tänä
-iltana", jatkoi Gomez. "Onko saapumisenne muuttanut suunnitelmat?"
-
-"Ei suinkaan, herra kenraali", vastasi O'Reilly ripeästi. "Tahtoisin
-tehdä sen kaksinverroin hauskemmaksi, jos neiti Varona vain suostuu."
-
-"Bravo! Teillä on tapana tehdä aina jotakin odottamatonta.
-Kaksoissisarukset ja kaksoishäät! Mikäs sen nätimpää on? Saada nähdä
-hiukan onneakin tekee hyvää meille kaikille, jotka melkein pakostakin
-unhotamme, että elämä ja suuri maailma kiertävät tavallista rataansa.
-Luultavasti ei neiti Varona voi kieltää teiltä mitään."
-
-Tuo vanha soturi oli oikeassa. Rosa suostui heti, ja auringon laskiessa
-tuo palmulehdon kaupunki näki harvinaisen näyn.
-
-Leirin naiset iloitsivat suuresti voidessaan auttaa Norinea,
-ja Estevanin vaatimaton hökkeli oli pian muuttunut ihanaksi
-kukkaismajaksi. Kauneimmat kukat valikoitiin morsiamille, joiden puvut
-olivat pian uhkeassa kunnossa ahkerien sormien avulla, ja kun tytöt
-astuivat käsi kädessä kujaa pitkin, tervehdittiin heitä jymisevin
-hurraahuudoin. Norine oli hyvillään; hän hymyili ja punasteli ja
-kesti tämän yleisen huomion täysin urhoollisesti. Mutta Rosa oli
-väsynyt päivän liikutuksista ja oli aivan menehtyä uupumuksesta. Siitä
-huolimatta hän oli kuitenkin onnellinen; silmät loistivat, kasvot
-säteilivät ja hänen kylmä ja vavahteleva kätensä lämpeni ja vakautui
-pian O'Reillyn lujassa otteessa.
-
-Koko Cubitas oli kokoontunut juhlimaan näitä romanttisia kaksoishäitä,
-mutta vain harvat pääsivät näkemään vihkimistoimituksen, sillä
-Estevanin maja oli niin ahdas, ettei sinne mahtunut kuin väliaikaisen
-hallituksen ylhäisimmät viranomaiset, joten toisten täytyi odottaa
-ulkopuolella illan pimenevässä hämärässä. Ja kuinka kirjava olikaan
-tuo ministerein, sihteerein, kenraalein ja everstein joukko!
-Tuskin yhdelläkään oli ehyt puku yllään. Ne olivat päivänpaahtamaa
-ja ahavoittunutta väkeä, vanhukset olivat huolien harmentamat ja
-nuorempiin olivat leirielämän kärsimykset lyöneet leimansa. Mutta
-repaleet eivät voineet salata heidän ylhäistä ja hienostuneen
-kohteliasta käytöstään. He olivatkin Kuban vanhinta ja jalointa verta
-ja hienosti sivistyneitä miehiä. Sekä Norine että Johnnie olivat
-ansainneet heidän kiitollisuutensa, ja Varonan kaksoisten tarina,
-joka oli tuolle kovalle ajalle luonteenomainen, haihdutti pian kaiken
-jäykkyyden. Sydämellisiä onnentoivotuksia lausuttiin, ja sulavia ja
-hyvin harkittuja espanjalaisia kohteliaisuuksia tuhlattiin molempien
-morsianten kauneudelle.
-
-Myöhemmin odotti juhlavieraita suuri ja täydellinen yllätys. Upseerein
-tilavaan kokousrakennukseen oli katettu muhkea juhla-ateria, ja
-soitosta huolehti pieni orkesteri, joka oli kätketty pehmeään
-maahan pistettyjen, tuoreiden palmunlehvien taakse. Tämä oli
-miesten järjestämä kunnianosoitus Kuban vieraalle. Kalusto oli
-kyllä puutteellinen, tinalautasia, kolhiintuneita posliinikuppeja
-ja kiviruukkuja, eikä syömistäkään ollut paljon, mutta todellista
-juhlatunnelmaa oli kaikesta huolimatta. Kuban tasavallan tunnusmerkki
-oli koristeltu tähtilipuilla, ja puheiden sarja oli pitkä.
-
-Norinen vastustelut lähteä Estevanin luota kaikuivat kuuroille
-korville, ja Leslie Branch saatteli hänet kunniapaikalle sulhasen
-asemesta, joka lepäsi riippuverkossaan onnesta unelmoiden. Norinen
-hämmästyksellä ei ollut mitään rajoja, kun palmunlehvien takaa alkoi
-kuulua ihanaa soittoa, ei mandoliinein ja kitarain, vaan valikoidun
-orkesterin, jota Kuban etevin konserttimestari johti. Mistä soittajat
-ja soittokoneet olivat ilmestyneet, jäi salaisuudeksi, mutta soitto oli
-kaunista, aivan jumalallista, musiikkia kaivanneiden juhlavierasten
-mielestä.
-
-Mikä ihana juhla se olikaan! Oli valmistettu jonkunlaista viiniä ja oli
-kahviakin, viidakon yrteistä keitettyä. Presidentin, joka oli ollut
-aikoinaan saaren huomatuimpia henkilöitä, täytyi viimein astua esiin
-ottamaan vastaan seurueen myrskyiset suosionosoitukset ja kiitokset
-onnistuneen juhlan johdosta.
-
-Rosa oli hyvin suloinen lainatussa sairaanhoitajatarasussaan ja
-herätti suurta huomiota harvinaisella kauneudellaan, mutta kun häntä
-puhuteltiin Señora O'Reillyksi, punastui hän hiusmartoa myöten ja
-painautui miehensä turviin. Tuntea itsensä turvalliseksi, nähdä joka
-taholla ystävällisiä kasvoja ja tietää, että kaikki nämä hienot herrat
-ja naiset -- läsnä oli monta kubalaista kunnon perheenemäntää -- olivat
-hänen omia kansalaisiaan, jotka tarkoittivat vain hänen parastaan, oli
-aivan uskomatonta. Hänen oli täytynyt niin kauan piileskellä henkensä
-edestä ja pelätä jokaista vierasta, ettei tämä hänen arkuutensa
-ollut lainkaan ihmeellistä. Hän oli väsynyt, ja juhla rasitti häntä
-sanomattomasti.
-
-Branch osoittautui hyvin onnistuneeksi Estevanin edustajaksi, sillä
-hän lievensi hilpeydellään Norinen huolia ja karkoitti tämän pelon.
-Kun häntä vaadittiin puhumaan, tekaisi hän verrattoman sukkeluuden
-rehellisesti tunnustamalla vilpittömän ilonsa sen johdosta, että pääsi
-pois sodan lukemattomista vaaroista. Jokin omituinen päähänpisto tahi
-viinin liiallinen nauttiminen pakotti hänet avoimesti tunnustamaan
-hämmästyttävän pelkuruutensa.
-
-O'Reilly oli tulkkina ja melkein jokaiselle lauseelle naurettiin
-katketakseen. _El Demonio'n_ sankarimaine oli ehtinyt Cubitakseen
-ennen häntä, joten kuulijakunta piti hänen vilpitöntä yritystään
-saattaa itsensä pilkan esineeksi vain jonakin hänen omituisuutensa
-hullunkurisena ilmauksena. Koettaen murtaa tämän järkkymättömän
-epäuskon muurin, joka ympäröi hänet joka taholla, Branch lämpeni ja
-innostui yhä enemmän; hän kertoi surumielisen vakuuttavasti kuvaavia
-esimerkkejä halpamaisesta arkuudestaan ja pelkuruudestaan ja kauhusta,
-jota hän aina tunsi aseita ja verta nähdessään. Hänen pitkät ja
-kapeat kasvonsa olivat vakavan juhlalliset ja ääni värähteli, kun hän
-otsa tuskallisesti rypyssä kertoi kaameita seikkailujaan. Hän näytti
-päättäneen kerta kaikkiaan vapauttaa omantuntonsa sitä rasittavasta
-taakasta, mutta hänen rippinsä sai kuulijat vain vääntelehtimään
-naurusta. Kaikki nauroivat silmät kyynelissä ja sanoivat
-yksimielisesti, että Leslie oli verraton näyttelijä ja harvinaisin ja
-merkillisin koomikko, mitä he olivat milloinkaan sattuneet kuulemaan.
-He vannoivat, että menettäessään hänet Kuba menetti suurimman
-sankarinsa, ja kun Leslie lopetti puheensa tahi tunnustuksensa,
-tervehdittiin häntä raikuvin eläköönhuudoin, ja orkesteri alkoi soittaa
-innostavaa marssia.
-
-Leslie kääntyi saadakseen ilmaista kiukkunsa ja ihmettelynsä Norinelle,
-mutta tämä oli pujahtanut tiehensä, ja hän kohtasi sen sijaan O'Reillyn
-hymyilevän katseen. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, miten tämä oli
-osannut tulkita hänen puheensa niin täydellisesti ja taitavasti väärin.
-
-Kun Rosa ja O'Reilly palasivat Estevanin majalle, oli Norine jo
-siellä. Hän oli polvistunut riippuverkon viereen, jossa sairas lepäsi,
-ja heidän ääntensä hellä sointu kuului avoimesta ovesta. Rosa veti
-miehensä etemmäksi ja kuiskasi onnellisena:
-
-"Estevan paranee varmasti. Jumala ja tuo ihmeellinen tyttö eivät anna
-hänen kuolla."
-
-
-
-
-XXX.
-
-HUUHKAJA JA JÄNIS.
-
-
-Matka rannikolle sujui mukavasti, ja Estevan kesti sen hyvin.
-Jännitys kyllä väsytti häntä, ja paarien heiluminen oli kiusallista,
-mutta Norine ja Rosa olivat aina hänen luonaan. Oppaita ja hevosia
-oli runsaasti ja sairasta varten oli teltta, ja O'Reilly oli koko
-retkikunnan valpas päällikkö, missä toimessa Branch auttoi häntä
-vointinsa mukaan. Kerran maailmassa Branchkin taipui tekemään jotakin
-hyödyllistä eikä koettanutkaan päästä mahdollisimman vähällä, kuten
-ennen. Kipeä käsi parani ihmeen pian, ja hän puuhaili aamusta iltaan
-ravinnon hankinnassa huvittaen kumppaneitaan puuttumattomalla
-leikillisyydellään.
-
-Jacket tuli luonnollisesti mukaan, sillä kuultuaan O'Reillyn aikovan
-lähteä kotiinsa Yhdysvaltoihin, oli hän heti jättänyt Kuban oman
-onnensa nojaan. Hän kielsi isänmaansa kokonaan ja vannoi olevansa
-Amerikan lainkuuliainen kansalainen. Hän selitteli ja todisteli vielä
-viimeisen kerran, että minne O'Reilly meni, sinne täytyi hänenkin
-mennä, sillä he olivat erottamattomat, eikä häntä surettanut suunnata
-askeleensa uusille teille ja uusia seikkailuja kohti.
-
-Luottaen Cubitaksesta annettuihin ohjeisiin O'Reilly oli toivonut
-voivansa ostaa purjeveneen eräältä kalastajalta, jonka tiedettiin
-olevan luotettavan, mutta niin ei käynytkään. Kun saavuttiin
-määräpaikkaan pohjoisrannikolle, oli kalastajan mökki autio ja
-veneet tiessään, paitsi eräs pieni ruuhi, joka oli kuitenkin liian
-laho liikuteltavaksi. Se oli kumollaan kaukana hietikolla; laidat
-olivat madonsyömät ja kaikki saumat olivat vääntyneet auki kuumassa
-auringonpaisteessa.
-
-Kun Estevan oli sijoitettu mökkiin, neuvotteli O'Reilly oppaiden kanssa
-tilanteesta, mutta ei tullut paljoakaan viisaammaksi. Toista kalastajaa
-ei ollut näillä main, ja lähimmät kaupungit olivat espanjalaisten
-hallussa, oli parasta palata heti Cubitakseen. Mutta O'Reilly ei
-tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Ottaen mukaansa Leslien ja
-Jacketin hän lähti ratsain tiedusteluretkelle ja lähetti oppaat
-päinvastaiseen suuntaan samassa tarkoituksessa. Kun oli ajettu muutamia
-penikulmia rantaa pitkin, tulivat O'Reilly, Branch ja Jacket laajalle
-mangrovesuolle, joka ulottui kuka tiesi kuinka pitkälle sisämaahan. He
-seurasivat vähän matkaa sen reunaa, mutta kääntyivät pian takaisin,
-sillä viidakko tiheni niin läpipääsemättömäksi, että he pelkäsivät
-eksyvänsä. Oli jo pimeä, kun he saapuivat leiripaikalleen, eivätkä
-he olleet nähneet ristin sielua, ei tietä eikä mökin pahaistakaan
-koko matkalla. Toinen tiedustelijajoukko oli toiminut paremmalla
-menestyksellä; aivan lähellä, leiripaikasta itään, oli pieni maatalo,
-jonka omistaja oli varoittanut menemästä kauemmaksi, sillä vahva
-espanjalainen sotilaskomennuskunta liikkui lähistöllä vaanien tuota
-amerikkalaista salaisten tiedonantojen kuljettajaa. Sama komennuskunta
-oli karkoittanut kalastajankin, ja oli aivan varmaa, ettei ainoaakaan
-venettä ollut saatavissa.
-
-O'Reilly ei tiennyt oikein mitä tehdä. Hän epäili suuresti, ettei
-Estevan kestäisi enää paluumatkan vaivoja, ja kun hän puhui asiasta
-Norinelle, säikähti tämä melkein suunniltaan.
-
-"Ei, ei!" huudahti hän tuskaisesti. "Hänen _täytyy_ päästä täältä pois.
-Oi, Johnnie, hänen paranemismahdollisuutensa huononevat joka päivä,
-jonka olemme pakotetut hukkaamaan sopivaa tilaisuutta odotellessamme!
-Hän elää nyt vain toivossa päästä pois täältä ja on varma matkamme
-onnistumisesta, niin että hän varmasti kuolee, jos hänen täytyy palata
-takaisin."
-
-"Sitten meidän täytynee onnistua", hymyili O'Reilly.
-
-Ensi kerran heidän tuttavuutensa aikana Norine menetti malttinsa.
-
-"Meidän yksinkertaisesti _täytyy_ saada jostakin vene!" huudahti
-hän. "Estevanin täytyy saada lääkkeitä, hyvää hoitoa ja hyvää ruokaa
-voidakseen tervehtyä. Pettymys jo --." Ääni värähti, kyyneleet
-kohosivat silmiin ja hän alkoi vavista tuskallisesti. "Jos hän -- jos
-menetän hänet, niin kuolen minäkin", nyyhkytti hän.
-
-O'Reilly koki lohduttaa, ja Norine painoi päänsä hänen olkapäätään
-vasten.
-
-"Lupaa, ettemme palaa takaisin", pyyteli Norine.
-
-"Kyllä, jos vain tohdit antautua tuon kurjan ruuhen varaan, jonka
-löysimme rannalta --"
-
-"Tohdin vaikka mitä."
-
-"Se kyllä kantaa meidät kaikki, jos vain saamme sen vedenpitäväksi,
-mutta turvallinen se ei ole. Tähän vuodenaikaan ovat ilmat tavallisesti
-hyvin kauniit, niin ettemme viipyisi kauankaan matkalla Androkseen, jos
-onni on muuten myötäinen. Vastoinkäymisten sattuessa --"
-
-Norine kuivasi silmänsä. "Mitä tekisit, jos olisit yksin? Tohtisitko
-yrittää?"
-
-"Luulenpa melkein, mutta --" myönsi hän hiukan epäröiden.
-
-"Olisiko meidän kaikkien mahdollista päästä yli?"
-
-"Ehkä. Riippuu ilmoista."
-
-"Emmekö -- emmekö voisi itse tehdä veneen?"
-
-O'Reilly pudisti päätään. "Viipyisi liian kauan, vaikka meillä olisi
-kaikki tarpeet ja työkalut. Espanjalaiset ovat vain kymmenen penikulman
-päässä idässä päin, joten meidän on toimittava mahdollisimman nopeasti,
-ennenkuin he saavat vihiä meistä."
-
-"Lähtekäämme sitten heti. Olen varma, ettei Rosa vastustele."
-
-Niin kävikin. Kun O'Reilly esitti asian Rosalle, ilmaisivat poskien
-kalpeneminen ja silmäin kauhistunut katse, kuinka suunnattomasti hän
-pelkäsi viipyä kauemmin tässä vihan ja vainon maassa. "Älä käänny
-takaisin", pyyteli hän. "En ole enää sama kuin ennen. Olen kärsinyt
-täällä niin hirveästi -- että olen aina peloissani. Ehdota mitä hyvänsä
-muuta, mutta älä takaisin paluuta."
-
-Seuraavana aamuna O'Reilly tarkasteli lähemmin tuota veneenhylkyä.
-Tulos ei ollut suinkaan rohkaiseva, ja kun hän selitti Leslielle
-aikovansa laittaa hylyn kuntoon, tuijotti tämä häneen suu auki.
-
-"Mutta me hukumme joka sorkka", sanoi Leslie.
-
-"Voit palata Cubitakseen, jos tahdot."
-
-"Tappelua jatkamaan, niinkö? Ei kiitoksia. Olen saanut päähäni, että
-minut ammutaan ensimmäisellä pyssyllä, jonka näen."
-
-"Sittenhän on parempi, että antaudut vaaraan joutua haikalojen ruuaksi."
-
-Jacket tarkasti myöskin veneen perinpohjin ja huudahti rohkaisevasti.
-"Tällä minä seilaisin vaikka maailman ympäri. Lahohan tämä tosin on,
-laidan puhkaisee vaikka sormellaan, mutta eihän kaloilla ole sormia, ja
-minähän voin äyskäröidä vaikka koko matkan."
-
-"Tuletko mukaamme?" Johnnie silmäili sanomalehtimiestä uteliaasti.
-
-"Ky-kyllä-kyllähän minä!" änkytti Branch, "mutta on synti ja sääli
-menettää Rosan kaikki timantit."
-
-O'Reilly ja eräs opas ratsastivat maatalolle, joka oli löydetty
-edellisenä iltana, ja palasivat pian tuoden mukanaan työkaluja, tervaa
-ja nipun galvanoitua teräslankaa.
-
-Teräslangasta tehtiin nauloja ja silmukoita, joilla irvistelevät
-saumat kiristettiin kiinni, ja mökistä löytyneitä vanhoja vaaterääsyjä
-ja miesten vaatteista revittyjä suikaleita käytettiin tilkkeiksi.
-Tervaa siveltiin päälle paksulta. Toisten kyhätessä mastoa ja airoja
-tekivät toiset Estevanin teltasta purjeen. Kankea, auringon kovettama
-häränvuota liotettiin pehmeäksi ja naulattiin keulaan jonkunlaiseksi
-etukannen tapaiseksi, jonka alla Estevan saattoi olla suojassa auringon
-polttavilta säteiltä ja sateelta. Jacket kiipesi lähellä oleviin
-kookospalmuihin ja pudotteli runsaan varaston pähkinöitä matkaeväiksi.
-
-Miehissä ahkeroidessa sujui työ nopeasti ja myöhään illalla oli vene
-kunnossa. Sitä täytyi pidellä sangen varovasti, ja kun se lykättiin
-vesille, vuoti se kuin seula. Mutta se turposi yön kuluessa niin
-paljon, että se voitiin aamulla äyskäröidä tyhjäksi.
-
-O'Reillyn täytyi myöntää olevansa sangen tyytymätön veneeseensä. Branch
-haukkui sitä ruumisarkuksi ja sanoi olevan suorastaan itsemurhan
-uskaltaa lähteä sillä vesille, mihin mielipiteeseen kubalaiset
-yhtyivät, mutta tytöt olivat ihastuksissaan. Heidän mielestään tuo
-vaappera vene oli vakava ja luja, ja he olivat aivan kuumeessa päästä
-lähtemään.
-
-Illalla tuuli tyyntyi hiljaiseksi viriksi, kookospähkinät ja muut eväät
-sijoitettiin veneeseen ja häränvuodan alle laitettiin lehvistä vuode,
-jolle Estevan asetettiin lepäämään. Oppaille sanottiin jäähyväiset ja
-niin lähdettiin.
-
-Lähtöpaikasta oli ehkä noin viisi penikulmaa saariston kärkeen, joka
-oli vanhan Bahamareitin toisella puolella, ja meren ollessa tyynenä oli
-matka joutuin tehty. Vene oli täysin käyttökelpoinen ja kaikki paikat
-kestivät, mutta siitä huolimatta oli O'Reilly, joka oli perämies,
-sangen levoton ja jännityksessä. Hänen täytyi tähystellä tarkoin,
-oliko rannikkoa vartioivia kanuuna venheitä näkyvissä, ja sitäpaitsi
-hän pelkäsi tekevänsä väärin saattaessaan kalliin lastinsa Atlantin
-oikuille alttiiksi. Vaikka hänellä olisi ollut mukanaan vain taitavia
-purjehtijoita, olisi tämä matka hirvittänyt häntä sittenkin, sillä se
-oli epäilemättä hänen hurjin seikkailunsa, ja kaikkiin mahdollisiin
-vaaroihin viitaten hän luovutti lopullisen ratkaisun kumppaneilleen.
-Branch kieltäytyi äänestämästä, mutta Estevan ja tytöt vaativat
-kiihkeästi, että lähdettäisiin heti, ja Jacket oli luonnollisesti
-täydellisesti heidän puolellaan.
-
-Auringon laskiessa he astuivat veneeseen ja pakovesi kiidätti heidät
-kauas avoimelle merelle, jossa he pian keinahtelivat valtameren
-mahtavissa mainingeissa. Vene kiikkui harjalta toiselle ja pyrki
-taukoamatta autiota pohjoista taivaanrantaa kohti tuikkiva Pohjantähti
-tienviittana. Hiljainen tuulenhenki pani merenpinnan karehtimaan,
-taivas oli kirkas ja ystävällisesti vilkuttavat tähtöset näyttivät
-olevan aivan lähellä.
-
-Kun Kuban rannikko oli häipynyt tummaksi juovaksi, hiipi Rosa perään ja
-istahti miehensä viereen.
-
-"Hengitän vapaasti ensi kerran sen jälkeen kuin don Mario tuli kosimaan
-minua", sanoi hän. "Menneisyys alkaa tuntua vain pahalta unelta, ja
-minä tunnen olevani niin iloinen. Olen kuin uudestisyntynyt, O'Rail-ye."
-
-"Pari tuntia vielä, ja me voimme kaikki hengittää vapaasti", hymyili
-O'Reilly. Rosa pani pienen kätensä hänen peräsintä pitelevälle
-kädelleen, jolloin hän huudahti teeskennellyn tuimasti: "Pois sormet!
-Älä häiritse perämiestä, tahi muutoin hän voi ohjata harhaan. Ellet
-pysy alallasi, saat mennä omalle paikallesi takaisin."
-
-Rosa totteli vastahakoisesti ja O'Reilly rankaisi häntä painamalla
-suudelman suoraan hänen suipistuneille huulilleen, jolloin Rosa
-painautui yhä lähemmäksi. "Kuinka sinua rakastankaan!" kuiskasi
-hän. "Mutta enhän voi sitä sinulle milloinkaan sanoa, kun emme ole
-milloinkaan kahdenkesken. Onko kuunaan nähty sellaista uhrautuvaa
-rakkautta, sellaista vihkimätoimitusta ja sellaisia häitä kuin meidän?"
-
-"Olemme kuin vanhan sadun huuhkaja ja jänöjussi, jotka lähtivät
-merelle kauniilla palkoveneellä 'runsaasti hunajaa ja kasoittain
-rahaa mukanaan'. Kun kerran pääsemme rauhamme satamaan ja minä saan
-työskennellä kovasti henkemme pitimiksi, muistelemme näitä aikoja
-runollisina ja viehättävinä ja ehkä ikävöidenkin."
-
-"En minä ainakaan", sanoi Rosa väristen. "Ollessani turvassa ja
-omistaessani sinut kokonaan olen täysin tyytyväinen."
-
-"Sitten vuokraamme tuon pienen huoneuston, jota olin jo katsomassa,
-tahi jonkin toisen aivan samanlaisen."
-
-"Mutta, O'Rail-ye, mehän olemme rikkaat."
-
-"Minä -- minä unhotin sen. Otaksukaamme sitten, että olemme köyhiä.
-Ajattelehan, kuinka paljon naapureillamme olisi puhumista tuosta
-neljännen kerroksen sievästä rouva O'Reillystä ja hänen jalokivistään.
-He voisivat vaikka vannoa, että olen salakuljettaja."
-
-Veneen lipuessa tasaisesti päämääräänsä kohti he istuivat koko illan
-onnestaan unelmoiden, ja keulassa vietti toinen onnellinen pari
-iltaansa samalla tavalla. Branch ja Jacket äyskäröivät vuorotellen.
-
-Yö venyi sangen pitkäksi, sillä vene oli tilavuudestaan huolimatta
-sangen epämukava. Kompassia ei ollut, mutta O'Reilly koetti ohjata
-mahdollisimman suoraan pohjoista kohti. Päivän koittaessa alkoi taivas
-vetäytyä pilveen, tuuli kiihtyi ja O'Reillyn pelko kasvoi samassa
-suhteessa, sillä nopeampi vauhti sai veneen vuotamaan pahemmin, niin
-etteivät Branch ja Jacket tulleetkaan enää avutta toimeen. Syvä salmi
-oli jo kaukana takanapäin ja vene kiikkui nyt Bahaman matalikkojen
-hyrskyissä. Valkoinen, heleäväristen merikasvien koristama korallipohja
-näkyi selvästi, ja veden pinnassa häilyi pitkiä leviä. Pohjoisessa
-taivaanrannassa ei näkynyt vielä mitään ja Androkseen oli vielä pitkä
-matka.
-
-Pilviverho ei ollut onneksi niin vahva, että se olisi peittänyt
-auringon näkyvistä, joten O'Reilly saattoi ohjata oikeaan suuntaan.
-Mutta tilanne ei miellyttänyt häntä.
-
-Kymmenen tienoissa oli meri jo sangen levoton ja vene keikkui
-ankarasti. Purjetta täytyi pienentää, mutta siitä huolimatta makasi
-Estevan pian vesilätäkössä. Vene vuoti nyt niin kovasti, ettei vettä
-saatu vähenemään, vaikka tytötkin olivat rientäneet auttamaan; tuuli
-kiihtyi yhä, ja kaikki työskentelivät epätoivon vimmalla ihoa myöten
-märkinä.
-
-Sitten alkoi sataa, jolloin aurinko häipyi kokonaan pilvien peittoon,
-niin että tienviittana oli vain sateen suunta.
-
-Kukaan ei virkkanut sanaakaan. Estevankin oli aivan vaiti väristen
-säälittävästi märällä vuoteellaan. O'Reillyn käskystä heitti Jacket
-melkein kaikki kokospähkinät laidan yli jättäen vain tusinan verran
-jäljelle.
-
-"Uppoammeko?" kysyi Rosa suoristaen pakottavaa selkäänsä ja hymyili
-miehelleen.
-
-"Eikö mitä! Tämä aallokko johtuu vain mainingeista", sanoi Johnnie
-rauhoittavasti, vaikka hän itse oli kaukana rauhallisesta. Hän koetti
-rohkaista itseään todistelemalla, etteivät hän ja hänen kumppaninsa
-voineet joutua tämän navakan tuulen uhreiksi, sillä he olivat jo
-pelastuneet niin monesta paljon suuremmasta vaarasta. Eihän kohtalo
-voinut olla niin julma, että heidän täytyisi tuhoutua juuri kun he
-olivat turvaan pääsemäisillään. Mutta tuossa vihmovassa sateessa,
-jonka kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin saakka, ja vaahtoharjaisten
-aaltojen temmellyksessä oli noiden todistelujen suoma lohdutus sangen
-pieni.
-
-Pelastus tuli äkkiä ja aivan odottamattomalta taholta. Eräs
-vastatuulessa luoviva kuunari ilmestyi sateensumusta ylähangan
-puolelta. Pakolaiset alkoivat huutaa yhteen ääneen ja heiluttivat
-vimmatusti hattujaan ja äyskäreitään seisoen nilkkoja myöten vedessä.
-Heidät huomattiin vihdoin ja laiva kääntyi tuuleen.
-
-Rajaton kiitollisuus ja suloinen helpotus herpaisivat O'Reillyn niin,
-että hän tuskin sai ohjatuksi veneensä lähemmäksi. Hän näki tummia
-kasvoja, kuuli hämmästyneitä huudahduksia ja kiihkeitä kysymyksiä ja
-sitten lennähti vetoköysi veneeseen, joka vedettiin laivankylkeen
-kiinni.
-
-Rosa itki ilosta ja Norine tuki Estevania suurten kyynelten
-tipahdellessa tämän kasvoille.
-
-Kuunari oli matkalla Nassauhun; ja sen neekerimiehistö, joka puhui
-englannin kieltä, auttoi veneessäolijat auliisti kannelle nauraen ja
-huudellen lapsellisen iloisesti. Kuinka lujalta ja suloiselta tuo
-tukeva kansi tuntuikaan! O'Reillyn polvet kävivät äkkiä heikoiksi,
-ja hän tarttui pakottavilla käsillään köysistöön pysyäkseen pystyssä
-antaen Branchin ja Jacketin kertoa, miten he olivat joutuneet näille
-vesille. Lämmin ruoka ja kuuma kahvi olivat pian tarjolla ja kuivat
-vuoteet ja peitteet niitä tarvitseville.
-
-Johnnie peitteli Rosan hyvin erään hytin kovaan vuoteeseen ja kumartui
-sitten suutelemaan häntä. Rosan hampaat kalisivat, mutta hän hymyili
-onnellisena.
-
-"Jumala johdatti meitä", kuiskasi hän. "Täytyy vain rukoilla kyllin
-kauan ja väsymättä, niin hän kuulee."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuukautta myöhemmin. Vanhanaikainen kunnon Nassau uinaili iltapäivän
-helteessä, leveät kadut, matalat talot ja sileä ranta olivat
-häikäisevän valkoiset, ikäänkuin koko kaupunki olisi pesty puhtaaksi
-ja levitetty sitten auringonpaisteeseen kuivamaan. Taivaanrannassa
-näkyi valkoisia hyrskyjä, jotka näyttivät pesupaikalta singahtaneelta
-saippuavaahdolta. Tuulenhenki pani merenpinnan hauskasti väreilemään,
-ja rannalta, jossa paljasjalkaiset kalastajat askartelivat veneidensä
-luona, kuului naurua ja puheensorinaa. Tukevat neekerivaimot
-kantoivat koreja ja vakkoja päänsä päällä ja pysähtyivät silloin
-tällöin lörpöttelemään jonkun tuttavansa kanssa tahi huutelivat
-rannalla puuhaileville miehilleen. Rannalla oli melua ja hyörinää,
-mutta kaupunki uinui rauhallisena ja hiljaisena. Se lepäsi kuin
-päiväpaisteeseen nukahtanut laiskuri lipottavien laineiden ja
-hyönteisten surinan tuudittamana.
-
-O'Reilly ja hänen nuori aseenkantajansa tulivat rannalta. Heillä oli
-puhtaat, valkeat vaatteet ja kuukauden lepo oli tehnyt heille hyvää.
-Jacket ei ollut enää laiha ja kuivettunut, vaan pyöreäposkinen ja
-kiiltävä ja täynnä kepposia kuin nuori varsa, ja O'Reillyn kulmikkuus
-oli kadonnut ja hän täytti vaatteensa kuten miehen pitääkin. He olivat
-olleet riutoilla kalastamassa ja veivät nyt kotiin saaliinsa parhaimmat
-kalat.
-
-He kääntyivät eräästä portista sisälle ja kulkivat kukkaisistutusten
-läpi menevää käytävää pitkin, joka oli reunustettu ylösalaisin
-käännetyillä pullonpohjilla Bahamasaarten vanhan tavan mukaan. Käytävä
-päättyi pieneen huvilaan, jonka väljät kuistit olivat melkein kokonaan
-jasmiinipensasten, kuusamain ja villiviinin peitossa.
-
-O'Reillyn silmät loistivat ja hän huudahti iloisesti, mutta hänen ei
-olisi tarvinnut ilmoittaa tuloaan, sillä portin salvan ensimmäisellä
-kilahduksella ilmestyi eräs viehkeä olento pensaiden tuoksuavasta
-kätköstä ja kiiruhti häntä vastaan.
-
-"Katsopas, Rosa!" Jacket nosti raskasta kalanippuaan. "Meillä oli
-suurenmoinen kalaonni." Mutta Rosa oli heittäytynyt miehensä syliin ja
-he näkivät vain toisensa kuulematta mitään.
-
-"Viivyitte kokonaisen iankaikkisuuden", sanoi Rosa moittien.
-
-"Oliko sinun jo ikävä?"
-
-"Katsos! Kaikista suurin on minun saamani, kuten tavallisesti", ylpeili
-Jacket. "Olen vanha onkimies ja tiedän taiat, mutta O'Reilly istuu
-haaveillen ja antaa kiiskien syödä madon koukusta." Kun tämäkään ei
-herättänyt mitään huomiota, kohautti poika närkästyneesti olkapäitään
-ja meni tiehensä mutisten: "_Caramba_! Luulisi heidän aivan sairastuvan
-noin paljosta hyväilemisestä ja kuhertelusta. Mutta johan nyt! Minun
-täytyy varastaa hänet mukaani uimaan tahi ongelle saadakseni puhua edes
-jonkun sanan hänen kanssaan. Ja nuo toiset ovat aivan yhtä hulluja --
-samanlainen kyyhkyspari. On kuin asuisi kyyhkyslakassa."
-
-Rosa oli myöskin suuresti muuttunut. Hänellä oli hurmaavan sievä
-musliinipuku, hymykuopat olivat jälleen ilmestyneet poskiin ja puseron
-rintamukseen oli pistetty kaunis, hiukan auennut ruusunnuppu. O'ReiIly
-katseli häntä ihaillen.
-
-"Vahvistut ja kaunistut joka hetki, sydänkäpyseni", sanoi hän.
-
-Rosa hypähteli varpaillaan ja veti häntä mukaansa. "Tule nyt sukkelaan
-katsomaan, minkä yllätyksen olemme sinulle valmistaneet. Olen odottanut
-sinua kuin kuumeessa, niin että joudu nyt." Hän vei miehensä nopeasti
-portaita ylös ja kuistilla seisoi Estevan Varona erääseen nojatuoliin
-nojaten. "Hän on pukeutunut itse ja tullut omin voimin tänne. _Hän on
-terve_!"
-
-"Estevan! Oletko todellakin --?"
-
-Nuorukainen nyökäytti päätään. "Rosa puhuu totta. Nousin vihdoinkin
-kapinaan. Huomenna kävelen portille saakka, ja ylihuomenna menemme
-ongelle."
-
-"Oivallista!"
-
-"Seison jo tanakasti kuin kallio."
-
-Norine ilmestyi samassa kuistille. "Hän käytti hyväkseen poissaoloani,
-kun olin postia hakemassa", huudahti hän, "ja nyt ei häntä voi hillitä
-kukaan. Leslieltä tuli kirje. Hän on saanut hyvän paikan kotona New
-Yorkissa ja toivoo meidän tulevan pian jäljessä. Samalla hän ilmoittaa
-suuren uutisen: Kuban asioihin sekaantumista vaaditaan yhä kiihkeämmin,
-ja hänen täytyy ehkä palata sinne sotakirjeenvaihtajana. Ajatelkaahan!
-Tehtävä peloittaa häntä sanomattomasti."
-
-"Amerikka tulee apuun! Olisipa se hienoa!" huudahti Estevan.
-
-O'ReilIy nyökäytti päätään. "Amerikan on pakko tulla väliin, ja kun
-Sam-setä tarttuu ohjaksiin, on Kuba pian vapaa ja itsenäinen."
-
-Norine yhtyi häneen. "Olen varma siitä. Sitten me lähdemme kaikki sinne
-sateenkaaremme päähän kultamaljaamme hakemaan."
-
-Estevan katsoi puhujaan ihaillen ja tarttui hellästi tämän käteen.
-"Olen löytänyt sateenkaareni pään", sanoi hän.
-
-"Minä myöskin", lisäsi O'Reilly. "Olen löytänyt isänne aarteen ja
-enemmänkin -- olen löytänyt Länsi-Intian kalleimman ja kauneimman
-helmen." Hän kiersi kätensä Rosan ympärille, ja he poistuivat sisälle.
-
-Estevan istui nojatuoliinsa sulkien silmänsä ja Norine istahti sen
-käsinojalle jalkojaan lepuuttamaan. Talon takaa kuului Jacketin
-ääni. Poika oli hyvin puheliaalla tuulella ja oli jälleen koonnut
-päivittäiset kuulijansa, joille hän kuului kertovan englannin kielellä:
-
-"Ja Pino Bravon luona tapoin espanjalaisia enemmän kuin tusinan verran.
-Olin päivän sankari ja oikeastaan minun olisi silloin pitänyt päästä
-kenraaliksi, mutta --"
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATEENKAARI ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/65523-0.zip b/old/65523-0.zip
deleted file mode 100644
index 927125d..0000000
--- a/old/65523-0.zip
+++ /dev/null