diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65657-0.txt | 5450 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65657-0.zip | bin | 94428 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5450 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4183e4d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65657 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65657) diff --git a/old/65657-0.txt b/old/65657-0.txt deleted file mode 100644 index ba742d6..0000000 --- a/old/65657-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5450 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kahden tulen välissä, by Archibald -Clavering Gunter, Translated by Antti Rytkönen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kahden tulen välissä - Romaani Yhdysvaltain kansalaissodasta - - -Author: Archibald Clavering Gunter - - - -Release Date: June 21, 2021 [eBook #65657] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN TULEN VÄLISSÄ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KAHDEN TULEN VÄLISSÄ - -Romaani Yhdysvaltain kansalaissodasta - -Kirj. - -ARCHIBALD CLAVERING GUNTER - -Suomentanut - -Antti Rytkönen - - - -Kariston 50 pennin romaaneja 89 - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1917. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Laita matkalaukkusi kuntoon! - II. Amos Pierson. - III. Rakkaus vai velvollisuus. - IV. Tyhjä takinhiha. - V. Liittolaisten salapoliisi. - VI. Alituomari. - VII. Saarronmurtaja. - VIII. Lapio vai kivääri. - IX. Yöllinen hyökkäys. - X. Hän saapui! - XI. Punatukkainen neekeri. - XII. Tarmokasta suostuttelua. - XIII. Kuherruskuukausi Sinisillä Vuorilla. - XIV. Naisia. - XV. Pimeässä maassa. - XVI. Onkalotien kautta. - XVII. Rivien läpi. -XVIII. Kirje, joka merkitsi elämää. - XIX. Taistelu sillasta. - XX. Missä hän oli. - XXI. Kenet minä pelastin. - - - - -I - -Laita matkalaukkusi kuntoon! - - --- Laura -- neiti Peyton -- saanko pyytää ensi valssiin? - --- Saat kyllä, -- ei, ensi tanssiin, olipa se mikä hyvänsä! Etkö -tulekin kanssani heti? - -Tarjosin hänelle käsivarteni, ja me menimme talon eteläpuoliselle -suurelle parvekkeelle. - --- Nyt, Lawrence, on tapahtunut se mitä pelkäsimme, -- sanoi hän -vapisevin huulin, katse kirkkaana ja posket kalvenneina. - --- Eihän -- tosiaanko? - --- On, Etelä-Karolina on eronnut! - -Suistuin melkein epätoivoon, sillä Laura Peyton oli etelävaltioiden -lapsi, ja minä kuuluin pohjoisvaltioihin. Olimme edellisenä päivänä -vannoneet toisillemme uskollisuutta, mutta minä aloin jo vavista -ajatellessani vaaraa, joka valtiollisten intohimojen vuoksi uhkasi -meidän liittoamme. - --- Tämä ei koskaan vaikuta sinulle antamaani lupaukseen, Lawrence! -- -huudahti Laura puristaen kättäni; hän oli huomannut levottomuuteni, ja -hänen äänensä oli niin luja ja päättäväinen, että minä heti sain -tasapainoni, jonka myönnän menettäneeni hetkiseksi. Tunsin näet varsin -hyvin, kuinka pitkälle kiihtymys oli yltynyt etelävaltioissa v. 1860 ja -kuinka karsaasti suuri osa sikäläistä väestöä katseli pohjoisvaltioiden -miehiä. Kohta kun seurasin kihlattuani jälleen tanssisaliin, sain jo -lisätodistuksia asiaan. - -Muutamat Lauran nuoret ystävät harjoittelivat sinä joulukuun iltana -kansallistanssia tuomari Peytonin asunnon vanhanaikaisessa -vierashuoneessa, ja soiton äkillinen taukoaminen sekä vieraitten -kiihtyneet huudahdukset osoittivat, että uutinen oli jo ehtinyt levitä -viiden peninkulman [Engl. peninkulma vastaa noin 1,600 metriä. Suom.] -päässä olevasta Etelä-Karolinan pääkaupungista. - -Belle, Lauran nuorempi sisar, oli soittanut vanhaa, aikoja sitten -unohtunutta polkkaa ja kävi tämän odottamattoman pysähdyksen jälkeen -jälleen käsiksi pianoon kuusitoistavuotiaan kaikella innolla laulaen -_Itsenäisyyslaulun_, jota sitten seurasi _Sinilippu_. Tämä vaikutti -sähköittävästi, ja kaikki, minua lukuunottamatta, yhtyivät tähän -etelävaltioiden lauluun. - --- Et laula tänä iltana, Bryant, luulen ma, -- oletko menettänyt -äänesi? -- sanoi Harry Walton, nuori lakimies, joka oli ollut ystäväni -ja toverini, kunnes meidän molempien kiintymys Lauraan oli tehnyt -meistä kilpakosijat ja saanut ystävyyden kylmenemään. - --- En, -- vastasin minä, -- mutta en osaa tuota laulua. - --- Sitä saat kyllä pian laulaa, ja minä opetan sen sinulle, -- jos niin -tarvitaan, -- jatkoi hän ivallisesti. - --- Eihän toki, minä kyllä opetan itse sen herra Bryantille, -- tokaisi -Laura, haluten muuttaa keskustelun aihetta. - -Kilpakosijani näytti synkeältä havaitessaan salavihkaisen katseen, -jonka tyttö meidän väliimme tullessaan loi minuun. - --- Siinä tapauksessa jätän herra Bryaniin teidän hoivaanne, -Laura-neiti, -- sanoi hän ilmaisten väkinäistä mielenmalttia ja -kylmyyttä; -- mutta jos te ette onnistuisi, niin on toisia opettajia, -jotka ovat kovakouraisempia. - --- Jollei neiti Peyton onnistu, niin en neuvo sinuakaan koettamaan, -- -huomautin minä. - -Silloin tuomari Peyton, morsiameni isä, saapui sisälle keskeyttäen -kiivaan keskustelumme. - --- Oletko kuullut uutista, isä? -- kysyi hänen nuori poikansa Arthur; --- olemme viimeinkin luopuneet Sam-sedästä! - --- Sitä olen kuukausimäärin pelännyt ja odottanut, -- sanoi tuomari -juhlallisesti. - --- Pelännyt sitä? -- Kaikki etelävaltiothan ovat mukanamme! - --- Me teemme kaikin velvollisuutemme, -- sanoi tuomari, -- mutta emme -ole vielä lopussa. Pelkään että tässä maassa tulee enemmän itkua kuin -riemua, ennen kuin olemme nähneet lopun. - -Tuomari meni hieman huoahtaen kirjoituspöytänsä ääreen, ja seurue -hajautui. - --- Parin päivän kuluttua puhun isäsi kanssa, Laura! -- kuiskasin -erotessamme. - --- Tiedät, että minä rakastan sinua -- tapahtukoonpa mitä hyvänsä, -- -vastasi hän; ja ratsastaessani eteenpäin Columbiaan vievää kuutamoista -tietä näin hänen rakastettavan olemuksensa hänen eteläisen kotinsa -taustaa vasten. - -Vaikkakin Laura Peyton oli oikea etelävaltioiden tyttö, oli hänessä -kuitenkin varsin vähän tuota velttoa viehkeyttä, jota tavallisesti -tavataan näissä tyypillisissä olennoissa: hän ei ollut ruskeaverinen, -hänen silmänsä eivät olleet tummat ja säteilevät, eikä hänessä ollut -hekumallisen hiuduttavaa tenhoa; hän oli sinisilmäinen, vilkas ja -suora, ja hänen erikoinen kauneutensa toimitti hänelle paljon -kadehtijattaria paikkakunnan kaunotarten keskuudessa, sillä hän oli -Etelä-Karolinan enimmin ihailtuja nuoria naisia kenties juuri sen -vuoksi, että hän oli toisten vastakohta. - -Kaupunkiin oli tuskin viittä peninkulmaa, ja minä annoin hevoseni -kävellä mielensä mukaan samalla kun harkitsin edessäni olevaa -tehtävääni -- nimittäin miten voittaisin itselleni tytön -etelävaltiolaiskodista -- luopiovaltiosta, vaikka olin pohjoisvaltion -kansalainen, joka kenties saisin seisoa taistelussa silmitysten hänen -sukulaistensa kanssa -- ja tämä ongelma oli edessäni juuri joulukuussa -1860, valtiollisten intohimojen kuohuessa kuin tulivuoren aukossa, -valmiina vyörymään liikkeelle sitä halkeamaa myöten, joka muodostui -Etelä-Karolinan luopumispäivänä. - -Ratsastaessani kaupungin pääkadulle olivat kävelijät seisahtuneet -ryhmiin ja juttelivat kiihtynein mielin, samalla kun vanhan torin -varrella kirkonkello varsin hilpeästi läppäili merkkiä sekä omaksi että -koko kaupungin tulevaiseksi tuhoutumiseksi tulella ja miekalla -nelivuotisen, sisällisen sodan onnettomuuksien jälkeen. - -Yleinen kiihtymys oli levinnyt neekeriväestöönkin, ja nuori Caucus, -orjapalvelijani, tuli luokseni silmät selällään ja punainen tukka -kiihtymyksestä tavallistakin kiharaisempana -- joskin hän oli -mulatti, oli hänellä tiilenpunainen tukka, ja hän näytti erittäin -hullunkuriselta ollessaan noin suunniltaan kuohuksissa. Tuomari Peyton, -hänen entinen isäntänsä, oli antanut hänen siirtyä minun palvelukseeni. - -Istuin sinä iltana kauan valveilla ajatellen tulevaisuuttani. Olin -ollut viisi vuotta etelässä rautatieinsinöörinä, pidin sekä maasta että -kansasta, eikä minulla ollut suurtakaan halua jättää kumpaakaan -- -muulla ehdolla kuin että saisin viedä mukanani Laura Peytonin -panttivankina pohjoiseen. Mutta ajatellessani toiveitani, -- -muistellessani, miten ihmiset, joita olin pitänyt parhaiua ystävinäni, -äsken olivat kadulla ääneti kulkeneet ohitseni sen vuoksi, että -luopumisen jälkeen epäilivät minun uskollisuuttani heidän asialleen, -- -silloin ymmärsin, että lähimmät kuukaudet kävisivät minulle vaikeiksi -ja että rakkauteni joutuisi mitä kovimpaan koetukseen. - -Seuraavana aamuna minut herätti Tom Baxter, ammatti- ja asuintoverini, -pukeutuessaan huutaen seinän takaa: - --- Oletko jo laittanut matkalaukkusi kuntoon? - --- En; mitä tarkoitat? - --- No kiiruhda sitten sullomaan tavarasi, sillä pian saamme molemmat -laputtaa pohjoisvaltioihin! - -Tapasimme hieman myöhemmin toisemme aamiaispöydässä, ja Baxter jatkoi: - --- Niin, niin, Lawrence, kyllä meidän on pian lähdettävä tiehemme! -Etelä-Karolina luopui eilen, ja huomenna Georgia ja puuvillavaltiot -seuraavat esimerkkiä. Tiedämmehän molemmat oikean paikkamme, kun -rynnistely alkaa? - --- Aion jäädä tänne ainakin siihen asti, -- sanoin minä. -- Viihdyn -täällä, väki pitää minusta, ja työni on menestynyt. - --- Pitää, sanot? Etkö huomaa, miten vieroen meitä kohdellaan jokaisena -kuluvana päivänä? Mutta tiedän kyllä, että sinusta aina pidetään -eräällä taholla, ja sentähden et tahdo matkustaa. Jos olen arvannut -oikein, niin on kysymyksessä nuori nainen, kylläkin voittamisen -arvoinen. Toivotan sinulle onnea; mutta jos jäät tänne, niin sinun -täytyy tapella rajan toisella puolella ja minun toisella, -- sillä tämä -liike merkitsee _sotaa_, näetkös! - --- _Sotaa?_ - --- Niin, tietysti. Mitäpä muuta se merkitsisi, -- sanoi Baxter ja -kuiskasi korvaani: - --- Aseellista kapinaa hallitustamme vastaan --- sotavarustuksia meidän -nokkamme edessä... - -Hän viittasi ikkunasta, josta näki osaston Etelä-Karolinan -kansalaiskaartia marssivan pääkadun yli jatkaakseen rautateitse -matkaansa Charlestoniin ja ennen pitkää ottaakseen osaa Fort Sumterin -piiritykseen ja pommitukseen. - --- Se on sotaa, -- jatkoi hän, -- viheliäistä, ilkeää, veristä -kansalaissotaa. Sinun täytyy valita -- meidän puolellemme tahi toiselle -puolelle; ja jos jäät tänne, jäät toiselle puolelle! - --- No, minä jään joka tapauksessa kunnes... - --- Kunnes voitat hänet? Hyvä, onnea vaan, veikkonen; mutta hän on -etelän tyttö, ja sinä pohjoisvaltioiden mies -- Jumala teitä auttakoon. - -Ja sitten Baxter meni työhönsä rautatiehallitukseen. - -Istuin siinä mieli synkkänä enkä myöskään tullut iloisemmaksi -lukiessani kirjelipun, jonka Caucus oli jättänyt minulle. Se tuli -kihlatultani ja kuului seuraavasti: - - "Tammisto, Columbia, jouluk. 21. p. 1860. Rakkaani! Tule - viimeistään tänä iltana tänne Tammistoon puhumaan isän kanssa. - Erityiset seikat, joita en nyt voi mainita, pakoittavat minut - pyytämään sinua saapuville viipymättä -- huomenna saattaa olla - myöhäistä. Älä viivy! Sinun Laurasi." - -Mitä oli nyt saattanut tapahtua? Sitä en käsittänyt. Mutta yhdestä -asiasta minä olin varma: että morsiameni rakasti minua. Ja nuoruuden -toivehikkuuden ansiosta minä tunsin itseni onnelliseksi, vaikkakin -pilviä kasaantui tulevaisuuteni taivaalle. - -Ennenkuin minä illalla ehdin tuomarin kauniille kesäasunnolle, kohtasin -neiti Bellen, joka hattu kädessään tuli puistokäytävällä juosten minua -vastaan. - --- Laura on kertonut kaikkityyni, -- huusi hän suloisella etelämaisella -murteellaan. - --- Tosiaanko! -- mutisin hämmästyneenä. - --- Onpa kylläkin -- että te tahdotte mennä naimisiin hänen kanssaan. -Näettekös, tytön täytyy aina uskoa salaisuutensa jollekulle, ja kun -äiti nyt on kuollut, niin minä saan olla hänen sijaisensa; -- ja minä -olen kovin iloissani, kun teistä tulee meikäläisiä. Olen aina sanonut, -että herra Bryant oli aivan liian hyvä kuuluakseen noihin kauheihin -_mustiin tasavaltalaisiin_ -- niin juuri sanoin! - --- Minä en ole koskaan kuulunut niihin "mustiin tasavaltalaisiin", -joista te puhutte. - --- On olemassa ainoastaan yksi laji mustia tasavaltalaisia: ne jotka -tahtovat poistaa orjuuden. Voi, miten minä vihaan heitä! He tahtovat -syöstä taloutemme perikatoon ja riistää meiltä palvelijamme, jotka -meitä rakastavat. -- Ajatelkaapa, että he tahtoisivat eroittaa vanhan -Chloe-muorin minusta, vaikka hän pitää minusta niin paljon! Minä puhuin -tuolle raukalle, mitä nuo pohjoisvaltioiden viheliäiset ihmiset -tahtovat tehdä, ja sitten hän itki koko yön. Mutta tehän olette -kääntynyt, te -- ja nyt te tietysti tahdotte tavata Lauraa -- tiedän -hänen teitä odottavan, -- lisäsi tyttö, katseessaan veitikkamainen -ilme. -- Hän on tuolla puutarhassa. Tule tänne, Caesar, ja pidä huoli -herra Bryantin hevosesta! - -Näin valkoisen hatun vilahtavan puutarhassa ja huomasin morsiameni -istuvan kirje kädessään penkillä ja tuijottavan Columbiaan vievälle -tielle. Hän ei ollut varmaankaan nähnyt minun tulevan ja odotti -hermostuneessa jännityksessä. - -Mies tuntee helposti turhamaisuuttaan hivelevän, kun näkee kauniin -morsiamensa; ja niin oli tosiaan minunkin laitani havaitessani Laura -Peytonin, sillä kauniimpi ilmestys ei ollut koskaan kohdannut -katsettani. - -Ilma oli vielä lämmin, ja tyttö oli kuin kesän kuva istuessaan -vaaleassa hameessaan, valkoinen hattu vieressään penkillä. Hän oli -etukumarassa ja tähysti tielle, tavoittaen nähdäkseen _minua_ -- -katseessaan koko kaipauksien maailma. - -Mutta taulu muuttui silmänräpäyksessä hänen katsoessaan kirjettä: hän -näytti värisevän vastenmielisyydestä ja kavahti seisoalle niin -kiihkeänä, että paljasti etelävaltion tytön hienon nilkan -- suoden -minulle, sulhaselle, uuden viehäkkeen -- ja rutisti kirjeen käteensä. -Hän mutisi jotakin, rypisti kulmakarvojaan ja polki jalkaansa. - -Mutta hänen kääntyessään taakseen muuttui kohta hänen tuima ilmeensä; -hän varjosti kädellään silmiään, hymyili ja huudahti: "Lawrence!" -- ja -sitte hän lensi syliini. - --- Tiesin sinun tulevan! -- hän sanoi. - --- Miksi olit levoton? -- kysyin minä. - --- Tämä kirje, -- sanoi hän luoden katseensa rypistyneeseen paperiin: --- Amos Pierson aikoo pyytää isältä kättäni tänä iltana tai viimeistään -huomenna! - --- Amos Pierson, puuvilla-pohatta! -- huudahdin minä hämmästyneenä. - --- Niin juuri. Hän kävi tervehtimässä isää ja minua viime vuonna -oleskellessamme Georgiassa. Ja minä luulen -- pelkään, että hän on -jotenkuten päässyt isään kiinni raha-asioissa. - --- Mutta et kai luule, että tuomari Peyton tahtoisi vaikuttaa -tyttäreensä sellaisessa tapauksessa? - --- En, mutta ymmärrän tästä kirjeestä, että Amos Pierson miljoonamiehen -ylpeydessä luulee voivansa saada minut. Jos hän pettyy, niin hänestä -tulee meidän vihollisemme, ja nyt me tarvitsemme ystäviä! Lawrence, -minä tunnen hänen luonteensa, -- _kavahda Amos Piersonia!_ - - - - -II - -Amos Pierson. - - --- Miksi minun on kavahdettava Amos Piersonia, jos hän onkin -kilpakosijani? Mitä minun tarvitsee pelätä niin kauan kuin sinä -rakastat minua? Miksi et pyydä minua yhtä hyvin varomaan kaikkia -kosijoitasi -- Harry Waltonia esimerkiksi? -- sanoin minä ja tartuin -hänen kauniiseen käteensä, jonka hän varoittaen ojensi minua kohti. - --- Siksi että Harry Walton on kunnon mies -- hieman kiivas, mutta aina -ritarillinen. Ritarillista ihmistä ei tarvitse pelätä niin paljoa kuin -kehnoa raukkaa. Toinen tähtää suoraan rintaan, mutta toinen hiipii -selän taakse. Amos Pierson on sellainen ihminen, joka toimii salassa. -Hän pistää sinua vielä selkään! - --- Oh, joutavia! Tahtoisin paljoa kernaammin kilpakosijakseni Amos -Piersonin kuin Harry Waltönin -- viisikymmen-vuotias ei ole -vaarallinen, kuten viidenkolmatta ikäinen, -- sanoin minä nauraen, -hälventääkseni hänen levottomuuttaan. Mutta itse asiassa en ollut -suinkaan iloinen kohdatessani vielä yhden vastustajan suunnitelmilleni. - --- Sentähden, näetkös, tahdoin, että puhuisit isän kanssa tänä iltana, -niin että Pierson saa kuulla asian päätetyksi ja että minä, -- änkytti -hän punastuen, -- olen sinun yhtä varmasti kuin jos jo olisimme -naimisissa!... - -Viime sanat tulivat puolitukehtuneesti, sillä mikäpä mies olisi voinut -tuollaista kuulla sulkematta suudelmalla huulia, jotka sitä lausuivat? - --- Haluat siis herra Piersonin saavan tietää, ettei hänellä ole mitään -toivoa? - --- Niin, kerta kaikkiaan! - -Tullessani tuomarin kirjastoon huomasin hänen istuvan päivän -sanomalehdet edessään, silmien aluset epäilyttävän punaisina. Hän -tervehti ystävällisesti, mutta surullisesti. - --- Mielenkiintoisia uutisia? -- kysyin minä. - --- Murheellisia uutisia, -- vastasi hän. -- Viranomaiset ovat -mielestäni menetelleet hätäilevästä ja tuottavat meille pahempia -ikävyyksiä kuin politikkomme aavistavatkaan. Jos sota syttyy, niin -meidän täytyy taistella, ja minulla on nuori poika -- - -Tuomari katsoi alakuloisesti nuoren Arthurin valokuvaa ja jatkoi -huoaten: -- Ja hän palaa kärsimättömyydestä päästä verileikkiin. -Hänestä minä olen pahoillani... Jumala yksin tietää, kuinka tämä -kehittyy koskemaan kotiani! - -Se antoi minulle tilaisuuden tokaista: - --- Tulen juuri puhumaan eräästä perheseikasta. Laura-neiti... - --- Ah! - --- Minä rakastan häntä ja olen pyytänyt häntä vaimokseni. Hän on -suostuvainen, ja nyt tulen pyytämään teidän suostumustanne liittoomme. - -Tuomari oli ääneti, ja minä pitkitin puhettani kertoen, miten me nuoret -olimme johtuneet pitämään toisistamme; mutta tuomari keskeytti minut. - --- Aioitteko todellakin mennä naimisiin tyttäreni kanssa _nykyisissä_ -olosuhteissa? - --- Kyllä, niin pian kuin mahdollista, -- vastasin minä. -- Te tunnette, -mistä miehestä minä käyn ammatissani ja että kykenen huolehtimaan -perheestäni siinä missä joku toinenkin, joka on riippuvainen -elämänurastaan. - --- Tiedän varsin hyvin, että teillä on hyvä tulevaisuus insinöörinä, -- -sanoi tuo vanha kelpo mies, -- mutta se poikkeusasema, jossa te olette -meidän yhteiskunnassamme, saattaa minut epäröimään, kun on kysymyksessä -suostuminen liittoon, jonka minä muutamia kuukausia sitten ilolla -olisin siunannut. - --- Miksi minun tulisi luopua teidän tyttärestänne, jos Etelä-Karolina -onkin luopunut Yhdysvaltain liitosta? -- kysyin niinä kiivaasti. - --- Sentähden, että nämä olosuhteet tekevät teidät ja minun tyttäreni -kahden eri kansakunnan kansalaisiksi, jotka luultavasti pian ovat -keskinäisiä vihollisia. Jos sota puhkeaa meidän ja Yhdysvaltain -välillä, niin te ette saattaisi elää tässä yhteiskunnassa, ja vaimon -täytyy seurata miestään, -- sanoi hän pontevasti. -- Minä luulen, että -tyttäreni myötätunto on kokonaan etelävaltioiden puolella sellaisessa -ratkaisussa, ja silloin valtiolliset riidat tuhoaisivat kokonaan sen -mieltymyksen, jota te tunnette toisiinne -- tehän olette sekä nuoria -että vilkkaita... Mutta kenties nämä riitaisuudet saatetaan syrjäyttää -ilman verenvuodatusta, Jumala suokoon sen! -- Jos silloin minun -tyttäreni rakastaa teitä, kuten sanotte, niin vastaan toisin -- -jollei -- - --- Jollei? -- kysyin minä kiihkeästi. - --- Jollei... No, no, sen voimme jättää vastaisuuteen. Kaikki mitä nyt -saatan sanoa, herra Bryant, on että minä toivon teidän katsovan -tyttäreni vapaaksi kaikista lupauksista, joita lienee teille antanut, -kunnes valtiollinen myrsky on raivonnut loppuun... Jumala tietää, että -minä toivon, ettei Etelä-Karolina koskaan olisi rikkonut liittovaltoja -vastaan! -- huudahti hän vaistomaisesti. - --- Ah, te olette siis unioonin miehiä? - --- Minä olen unioonin ystäviä, mutta ennen kaikkea harrastan oman -valtioni etuja; ja vaikkakin minä olen tehnyt parhaani vastustaakseni -kaikkia ennenaikaisia päätöksiä, niin minä kuitenkin seison tahi kaadun -sen valtion kanssa, jossa olen syntynyt. Puhelen Lauran kanssa ja -sitten kenties kirjeellisesti sanon ajatukseni ehdotuksesta, jolla -olette minua kunnioittanut. Teillä on mitä suurimmassa määrässä minun -yksityinen arvonantoni, herra Bryant, -- sanoi hän lopuksi ja puristi -kättäni, samalla kun minä nousin jokseenkin synkkämielisenä ja -onnettomana. - --- Teillä ei niinmuodoin ole mitään sitä vastaan, että minä käyn -tyttärenne luona? -- kysyin. - --- Ei millään muotoa, ei silloin kun käytte _ystävänä_, -- vastasi -tuomari jatkaen lukemistaan. - -Eteisessä kohtasin Arthur Peytonin. - --- Hohoi, Bryant, eikö ole suuremmoista? -- huudahti hän. -- Wade -Hampton aikoo panna liikkeelle kokonaisen legioonan, jos pohjoisvaltiot -käyvät kimppuumme, ja minua on kutsuttu palvelemaan luutnanttina. -Silloin saatan kohota nopeammin kuin soturikoulussa. Sinun ystäväsi -Walton on tehnyt minulle tarjouksen. Hän saa kapteenin valtakirjan... -Mutta se tuskin kiinnittää sinun mieltäsi pohjoisvaltion miehenä, -jollei minun sisareni ole onnistunut käännyttämään sinua! -- lisäsi hän -veitikkamaisesti. - --- No, Lawrence, onko sinulla huonoja uutisia kerrottavana? Onko isä -antanut kieltävän vastauksen? -- kysyi Laura puutarhassa. - --- Ei, niin huonosti ei asianlaita ole. Hän tahtoo ainoastaan, että me -lykkäisimme kihlauksen kunnes levottomuudet ovat lakanneet. - ---' Kihlauksemme, ei, se on päätetty kerta kaikkiaan; yhtä hyvin hän -saattaisi pyytää meitä lykkäämään toisistamme pitämistä tuonnemmaksi. - --- Hän tahtoo meitä unohtamaan eiliset lupauksemme -- saatatko tehdä -sen? -- kuiskasin hänen pieneen kauniiseen korvaansa. - --- Unohtamaan, että sinä sanoit rakastavasi minua? Oi, Lawrence! -- -Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. - --- Hän tahtoi sitä, mutta minulle on yhtä mahdotonta unohtaa että elän. - --- Minulle myöskin! -- kuiskasi hän, katseessaan ilme, joka pakotti -minut lohduttamaan häntä tavalla, mikä enin miellyttää nuoria, -kihloihin joutuneita naisia. - --- Mutta nyt minun täytyy kiiruhtaa heti puhumaan isän kanssa, -- sanoi -Laura vihdoin ja kalpeni, -- sillä tuo mies on tekevä parhaansa -estääkseen meidän aiettamme. - -Tuijotin hurjana onneni luuloiteltuun vihamieheen hänen ratsastaessaan -ylös puistokäytävää. Mielestäni Amos Pierson ei ollut hauskan näköinen. - -Hän oli viisikymmenvuotias mies, jokseenkin paksu ja lihava, -teräksenharmaissa silmissä loistava katse, otsa rehellinen, mutta suu -petollinen. Hän nauroi usein, näyttäen silloin pitkiä, valkoisia, -torahampaankaltaisia hampaitaan. Hänen yllään oli päivän muodin -mukaisesti etelävaltioiden pitkä, musta takki joka oli hänelle hieman -väljä, ja päässä musta lerppahattu, hiukan liian suuri; lisäksi hänellä -oli kauniita hohtokiviä, paksuja sormuksia ja kultavitjat. Nuori, -kaunis kvarteronipoika kantoi hänen käsilaukkuaan, ratsastaen jonkun -matkaa isäntänsä jäljessä. - -Laura oli mennyt isänsä luokse, mutta Belle kuiskasi minun korvaani: - --- Eikös tuo mies ole hirveä? Hän on aivan Sol Smithin kaltainen, -silloin kun Smith näyttelee teatterissa Jacques Stropin osaa. - -Mutta herra Pierson, joka luonnollisesti ei kuullut sitä, irvisti -hänelle ystävällisesti ja sanoi vilkkaasti: - --- Olette ollut hieman reippaampia kuin me Georgian asukkaat, neiti -Belle, mutta me kyllä pian saamme teidät kiinni. Nuo pohjoisvaltioiden -lurjukset, jotka tahtovat kokonaan tuhota meidät, ansaitsevat hyvän -kurituksen ja kerta kaikkiaan! - -Tämä lausunto sellaisen ihmisen sanomaksi, joka kaikesta päättäen itse -oli yankee, herätti minussa sekä hämmästystä että vastenmielisyyttä; -mutta hän oli useimpain sellaisten pohjoisvaltioiden miesten kaltainen, -jotka harrastaakseen omia etujaan pitivät etelävaltioiden puolta: mitä -kauempaa pohjoisesta he olivat kotoisin, sitä katkerampi ja -verenhimoisempi heidän vihansa oli kieltämäänsä isänmaataan kohtaan -- -jonka he aikaisemmin olivat menettäneet, mutta jota vastaan he nyt -tahtoivat taistella. Se ei ollut niin ihmeellistä, kun ajattelee, että -useimmat heistä olivat tulleet etelävaltioihin orjakauppiaina tahi -päällysmiehinä -- ammatteja, jotka eivät ole omiaan kehittämään -ihmissydämen hellempiä tunteita. - -Pierson oli alkanut päällysmiehenä kolmekymmentä vuotta sitten ja -noussut arvossa orjakauppiaaksi. Ansaittuaan kauniit rahat mustalla -lihalla ja verellä lyöttäytyi hän puuvillaliikkeeseen ja häntä -pidettiin nyt alallaan rikkaimpana kauppiaana Meksikon lahden -seuduilla. Siksipä hän vihasi kaikkea, mikä oli kotoisin -pohjoisvaltioista. - -Neiti Belle vastasi hänelle terävästi: - --- Tarkoitatte kaiketikin, että me yritteliäät Karolinan asukkaat -olemme päässeet päivämarssin edelle teitä vitkastelevia Georgian -asujamia? Mutta sallikaa minun esittää eräs kääntynyt musta -tasavaltalainen -- herra Lawrence Bryant ja herra Amos Pierson. - -Olin halukas viivyttämään herra Piersonia, jotta Laura ehtisi käydä -puhumassa isänsä kanssa, ja otin sen vuoksi osaa keskusteluun. - --- Parannuksen tehnyt musta tasavaltalainen? No sitä saattaa sanoa -merkillisyydeksi, -- sanoi Pierson irvistäen. - --- Niin, jos todella olisin sitä, -- vastasin minä hieman kiihtyneenä, -sillä mies suututti minua. - --- Vai niin, te ette siis olekaan kääntynyt? - --- Onpa kylläkin, -- sanoi Belle nauraen, -- Laura on hänet -käännyttänyt. - --- Laura? -- sanoi mies luoden ilkeän katseen minuun. -- Mitä Lauralla -on siinä asiassa tekemistä? - --- Sen kai saatte aikanaan nähdä, -- sanoi Belle nauraen. -- Hän tuli -tänne pohjoisvaltioiden miehenä, mutta on päättänyt tulla -etelävaltioiden asukkaaksi, -- tulla erääksi meikäläisistä, jos... - --- Neiti Belle luulee minun unohtaneen mitä Illinoisissa olevat -sukulaiset ja ystäväni ovat kirjoittaneet; he näet ovat sitä mieltä, -että uniooni on säilytettävä mihin hintaan hyvänsä, -- huomautin minä. - --- Ahaa, hekin siis tahtoisivat taistella meitä vastaan, -- sanoi -Pierson nauraen ja näytti hampaitaan. -- Hyvä, minä olen valmis -nielemään ensimäisen mustan tasavaltalaisen, joka esiintyy meidän -pyhällä eteläisellä maallamme. - --- Siinä tapauksessa voitte alottaa minusta, -- vastasin minä -kiivaasti; mutta keskustelumme keskeyttivät Laura ja tuomari, joka -oikealla etelävaltiolaisen tavalla vieraanvaraisesti tervehti sitä -miestä, joka oli tekevä parhaansa kukistaakseen perheen onnen. - --- Kaikki käy hyvin, Lawrence, -- sanoi Laura, seuratessaan minua -tielle. -- Isä tietää, etten minä voi mennä naimisiin kenenkään muun -kuin sinun kanssasi; hän tahtoo ainoastaan, ettei kihlausta julkaista -ennenkuin levottomuuksien jälkeen. Luoja suokoon, etteivät ne kestäisi -varsin kauan! - --- Amen, -- sanoin minä ja suutelin häntä jäähyväisiksi. - - - - -III - -Rakkaus vai velvollisuus? - - -Seuraavan kuukauden aikana minun toimeni rautatiellä tuli erittäin -rasittavaksi sotajoukkojen alinomaisen kuljetuksen vuoksi -- sillä -kaikki etelävaltiot varustautuivat sotaan; jokaisen joutohetken omistin -kuitenkin morsiamelleni. - -Eräänä päivänä kävi luonani eräs ystäväni ja Etelävaltioiden armeijaan -kuuluva upseeri, Stuart Bee, kysyen enkö tahtonut mennä esikuntaan -järjestämään joukkojen siirtoja. Hänellä oli mukanaan samaa asiaa -kosketteleva kenraali Beauregardin kirje. - -Vastasin, etten missään tapauksessa tahtonut liittyä heidän -sotajoukkoonsa. - --- No, -- sanoi hän, -- sinä teet tahtosi mukaan; mutta minä olisin -toivonut sellaisen toimen tekevän lopun kaikesta sinua koskevasta -panettelusta. Jos nyt tulee tunnetuksi, että sinä olet kieltäytynyt -ottamasta paikkaa vastaan, niin sinun asemasi huononee ja ystäväsi -saavat ikävyyksiä. - --- Kuka on suositellut minua paikkaan? - --- Luulen että sen teki Savannahista kotoisin oleva Amos Pierson, joka -oli ollut täällä armeijalle tarvittavan tavaran hankinnan vuoksi, -- -vastasi ystäväni ja lausui minulle hyvästi. - -Amos Piersonin siis oli todellakin onnistunut toimittaa minut asemaan, -josta oli johtuva, että useimmat Columbiassa olevat ystäväni käänsivät -minulle selkänsä. - -Seuraava tapaus oli, että nuori Arthur Peyton läksi komppaniansa kanssa -liittyäkseen pääjoukkoon. Isä huokasi, ja sekä Laura että Belle -näyttivät enemmän etelävaltiolais-isänmaallisilta kuin koskaan ennen. - --- Jollen minä onnistu hyvällä saamaan teitä oikeaksi Etelä-Karolinan -mieheksi, suosimalla liittoanne Lauran kanssa, niin minä saan ryhtyä -toiseen, ankarampaan keinoon, herra Lawrence Bryant, -- sanoi Belle -nuorekkaasti nauraa heläyttäen. Minä huomasin kuitenkin vakavuutta -äänessä. - -Huomasin velvollisuuden kutsuvan itseäni pohjoiseen, samalla kun -rakkaus sitoi minua etelään, ja minä jäin jäljelle Tom Baxterin -varoituksesta huolimatta. - --- Kun kaksi armeijaa seisoo vastakkain Virginiassa ja Tennesseessä, -niin tulee vaikeammaksi päästä rajan yli kuin ostamalla heti lipun -Washingtoniin, kuten minä aion tehdä, -- sanoi hän. -- Mene naimisiin -tytön kanssa ja ota hänet mukaasi. - --- Hän ei tahdo jättää isäänsä ja sisartansa tällaisina aikoina. Jos -minä matkustan, menetän kenties hänet, ja minä pidän hänestä liiaksi -kestääkseni sitä. - --- Jos jäät tänne, niin joudut vaikeaan pulmaan ja menetät tytön joka -tapauksessa. - --- Miten saatat uskotella sellaista? Laura Peytonhan rakastaa minua! -- -mutisin minä epävarmana. - --- Niin, _nyt_; mutta odotappa kun sota raivoaa, silloin Laura Peyton -kyllä tulee kylmäksi sellaista miestä kohtaan, joka ei tahdo uskaltaa -henkeään sen asian puolesta, jota tyttö itse kannattaa: -- sinä et voi -vastustaa hänen hyvällä tahi pahalla tekemiään houkutuksia, ja eräänä -päivänä me, vanhat ystävykset, seisomme vihollisina vastakkain -taistelukentällä. Tässä ristiriidassa ei tosiaankaan tapahdu mitään -puolinaisia toimenpiteitä! - -Baxter läksi, ja heinäkuun ensimäinen päivä v. 1861 läheni. - -Liittolaisten hallitus oli määrännyt, että kaikkia niitä, jotka sinä -päivänä olivat sen tuomiopiirissä, pidettiin etelävaltioiden alamaisina -ja etteivät ne saaneet mennä rajan yli ilman erikoista lupaa. -Sotilasviranomaiset pitivät sitäpaitsi varovaisempana, ettei edes -sellaista lupaa annettaisi muille kuin naisille ja lapsille ja -sotapalvelukseen kykenemättömille henkilöille. - -Vihdoinkin minä päätin palata pohjoisvaltioihin, jos mahdollista Laura -vaimonani, ja läksin ratsastaen hänen kotiinsa. Oli tyyni, levollinen -ja suloinen kesäilta. Juuri ratsastaessani puistokäytävää tuli muuan -ratsumies nopeasti vastaani ja jotakin mutisten kiiruhti ohitseni. -Hänen piirteensä olivat siinä määrin surun ja tuskan vääristämät, että -minä tuskin tunsin Harry Waltonia sotilaspuvussa. Hän ei myöskään -tervehtänyt minua. - -Viimeksimainittu ei ollut kovin kummallista, vaikkakin me olimme -vanhoja koulutovereita ja parhaita ystävyksiä viime kuukausiin asti -- -suureksi osaksi olin hänen välityksellään saanut paikkani rautatiellä. -Mutta senjälkeen kun Laura Peytonin kauniit kasvot olivat tulleet -meidän väliimme, oli hän kylmentymistään kylmentynyt, kunnes me olimme -toisillemme melkein kuin vieraita. Meidän kihlauksemmehan ei ollut -vielä julkaistu, eikä Harry suinkaan vielä ollut luopunut aikeistaan -voittaa häntä. Hän kävi perheessä ainakin yhtä usein kuin minäkin. - -Belle-neiti lausui minut tervetulleeksi ja sanoi ettei sisar ollut -hetkiseen tavattavissa ja että hän tahtoi käyttää aikaa sanoakseen -minulle, että hän vielä oli minun ystäväni huolimatta etelävaltioiden -asialle osoittamastani laimeudesta, "mutta minun kärsivällisyyteni -alkaa loppua", lisäsi hän jokseenkin kiihkeästi. - --- No, mitä olette tehnyt minun puolestani? -- kysyin muuttaakseni -puheenaihetta. - --- Tehnyt teidän puolestanne? Niin, minä olen ikäiselleni tytölle aivan -erinomaisella kohteliaisuudella estänyt erästä nuorta miestä, jolla on -loistava sotilaspuku ja murtunut sydän, kosimasta teidän morsiantanne -ennen luotisateeseen lähtöään: ja se oli Harry Walton, Wade Hamptonin -urhoollisen legioonan kapteeni. Hän näytti niin komealta, tiedättekö, -etten minä olisi tahtonut antaa paljoa teidän toiveistanne, jos hän -vaan olisi saanut tavata Lauraa yksin, -- lisäsi hän hiukan -ivallisesti. - --- Ja miksi teitte sen _minun_ tähteni, -- ihmisen, joka on melkein -vihamielisessä suhteessa teihin? - --- Siksi etten ole vielä luopunut kaikesta teitä koskevasta toivostani, -ja siihen asti olen teidän ystävänne; mutta jahka kerran huomaan, että -te ehdottomasti ette tahdo tulla meikäläiseksi, niin minä sensijaan -autan Harry Waltonia voittamaan sisareni rakkauden. Kuten näette, olen -innokas värvääjä etelävaltioiden armeijalle! - -Silloin Laura tuli sisään sirompana kuin koskaan ennen. Hänen silmänsä -olivat hieman punaiset ja hänen alakuloinen hymynsä osoitti, ettei -sisar ollut liioitellut kapteeni Waltonin jäähyväisten vaikutuksen -merkitystä. - -Kun Belle oli jättänyt meidät yksin, puhuin suunnitelmastani -morsiamelleni, jolloin minut aina keskeytti joku huokaus tahi -kyyneletön nyyhkytys. - --- Lawrence, jos nyt matkustat minun luotani, niin tiedän sen -tapahtuvan ainiaaksi, -- sanoi hän vihdoin. - --- Ainiaaksi, ei, ei. Tulen takaisin yhtä varmasti kuin nyt olen -luonasi. -- Mutta tule kerallani pohjoiseen -- jätä kaikki nämä -ikävyydet!... - --- Jättäisinkö vanhan isä parkani ja pikku sisareni -- juuri kun he -isänmaan tähden ovat luopuneet Arthurista? Ei, Lawrence, jos kunnioitat -minua, niin et saata tarkoittaa mitä sanot! - -Hän käveli huoneessa liikutettuna edestakaisin jonkinlaisessa ylpeässä -epätoivossa. Joskus hän tuli luokseni hyväiltäväksi ja suudeltavaksi, -mutta sillävälin hän loi minuun melkein vihamielisiä katseita. - -Näytös alkoi käydä sietämättömäksi, mutta se kaikeksi onneksi -keskeytyi, kun eräs palvelija jätti neiti Laura Peytonille osoitetun -kirjeen, jonka päällekirjoituksessa oli: "Tärkeä". Tunsin Waltonin -käsialan. Laura silmäili sen läpi ja sanoi puoleksi tukahtuneella -äänellä: - --- Harry Walton pyytää minua vaimokseen, ja sellaisena hetkenä sinä -tahdot jättää minut? - --- Miksi minun tahi sinun pitäisi pelätä Harry Waltonia? Hän on -gentlemanni. - --- Mutta sitä ei ole Amos Pierson, -- sanoi hän tuskaisesti. -- Hän -aikoo käyttää hyväkseen pidikettä, jolla hän sitoo isäni itseensä. - --- Hän -- ihminen, jota sinä halveksit? - --- Tästä saat todistuksen, -- sanoi hän antaen minulle kirjekimpun. -- -Aioin näyttää ne sinulle aikaisemmin -- nyt sinun täytyy saada asiasta -selko. Tuo mies ei aio luopua toivostaan saada minut vaimokseen. -- -Saatatko valtiollisista syistä jättää sen naisen, joka rakastaa smua, --- joka ei ole välittänyt ystäviensä neuvoista eikä sukulaisten -houkutuksista pysyäkseni sinulle uskollisena? -- Tahdotko jäädä -- vai -matkustatko? - --- Minä jään! - - - - -IV - -Tyhjä takinhiha. - - -Heinäkuun ensimäinen päivä 1861 meni, ja minä olin yhä -Etelä-Karolinassa. Kaikkien vanhain ystävieni kammona minä elin -erakkona, ja ainoana lohdutuksenani olivat ne hetket, jotka sain -viettää morsiameni seurassa. - -Amos Piersonilla, joka oli huomattavin tavarainhankkija armeijalle, oli -sen johdosta suuri vaikutusvalta. Sen minä taaskin huomasin, kun -kenraali Pemberton tarjosi minulle paikkaa esikunnassaan. - -Minä kieltäydyin jälleen, ja se aiheutti, kuten edelliselläkin -kerralla, pitkiä selityksiä sanomalehdissä, kiivaampisävyisiä kuin -edellisellä kerralla. Hallitus tarvitsi kuitenkin minua rautatien -palveluksessa siksi hyvin, ettei tahtonut harjoittaa pakkokeinoja. - -Siten kansalaissodan kaksi ensimäistä vuotta kuluivat voittojen ja -tappioiden molemmin puolin vaihdellessa. Oli olemassa hiljainen sopimus -minun ja morsiameni välillä, että me heti sodan päätyttyä menisimme -naimisiin -- mutta se ajankohta näytti pakenevan yhä kauemmaksi. -Vastukset näyttivät ainoastaan kiihoittavan pohjoisvaltioiden -itsepäistä vastarintaa, ja vihdoinkin, joulukuun alussa 1862 tapahtui -suuri Fredericksburgin tappelu, joka tuli minulle kohtalokkaaksi. - -Sähkösanoma levitti uutisen liittolaisten menestyksestä, ja Columbian -naiset sekä harvat jäljelläolevat miehet riemuitsivat voitosta. - -Joulupäivänä ratsastin tuomari Peytonin asuntoon nauttiakseni ainoata -vieraanvaraisuutta, jota minulle vielä tarjottiin -- ainoa ystäväni oli -nyt enää uskollinen Caucus. - -Laura otti minut vastaan tavallisuutensa mukaan, mutta hänen -sisarensa, joka nyt oli luopunut kaikesta toivostaan tehdä minusta -etelävaltiolaista, sanoi minulle, että nyt oli minulla aika -osoittautua mieheksi ja mennä rintamaan sensijaan että tein -rakkaudentunnustuksiani. - -Hänen Arthur-veljensä oli nyt kapteeni, kahdenkymmenenkahden vuoden -ikäisenä, ja Walton majurina -- kuolema vaikutti sen, että ylennykset -kävivät ripeämmin. - -He eivät olleet kuulleet mitään Arthurista Fredericksburgin tappelun -jälkeen ja heidän mielestään oli kumma, ettei hän kirjoittanut; mutta -he eivät olleet levottomia, koska sähkötetyissä kuolleidenluetteloissa -ei ollut hänen nimeään. - -Tuomari tuli juuri parvekkeelle polttamaan piippuaan. Silloin kuulin -yhtäkkiä Bellen tukahtuneen huudahduksen ja näin vaunujen ajavan -suurten portaiden eteen. Takaistuimella istui etelävaltioiden -sotilaspuvussa oleva upseeri tukien toista, joka näytti olevan -pyörtymäisillään. - --- Arthur, Arthur! -- huudettiin, ja Belle kirkaisi äkkiä: - --- Arthur, missä on käsivartesi? - --- Sen menetin Fredericksburgissa, -- sanoi poika uupuneella äänellä ja -vaipui tajuttomana isänsä rinnalle. - --- Taivaan Jumala, oikea käsivarsi, -- änkytti isä, kun taas Laura -kalmankalpeana nyyhkytti: - --- Raajarikko koko elämänsä ajaksi! - -He kantoivat hänet heti sisään, ja minä satuloin hevoseni -ratsastaakseni kaupunkiin noutamaan lääkäriä. Silloin tapasin Harry -Waltonin -- hän oli näet saanut haavan päähänsä ja tullut kotiin -ystävän mukana. Me tuijotimme toisiimme. - --- Oletko sinäkin haavoittunut? -- kysyin minä. - --- Vähäisen. Pomminsirpale osui päähäni Fredericksburgissa. Mutta -Jumala tietää miten Arthurin käy! - -Silloin kuulin Lauran huutavan: - --- Nouda heti lääkäri! - -Ja Belle huusi: - --- Arthur on kuolemaisillaan! - -Minä hyppäsin hevosen selkään ja huusin tuomarille: - --- Tuon lääkärin niin nopeasti kuin hevoset jaksavat juosta. - -Kun minä tunnin kuluttua palasin kaupungin paras lääkäri mukanani, meni -hän heti potilaan luo ja naiset tulivat alas. - -Belle tuli minun luokseni ja virkahti oikealla naisen -johdonmukaisuudella: - --- Teidän ystävänne tekivät veljelleni tämän; miten voitte kuvitella -mielessänne, että voin sietää teitä tämän jälkeen? - --- Hiljaa! -- sanoi Laura astuen väliin. -- Sinä olet kohtuuton, Belle. -Lawrence ei ole tähän enemmän syyllinen kuin sinä itsekään, ja hänhän -on juuri äsken todistanut ystävyyttään ja myötätuntoaan tekemällä -kaiken voitavansa veljemme hengen pelastamiseksi. - --- Niin, sinä rakastat häntä, sinä! -- huudahti sisar salamoivin -silmin; -- sinä rakastat häntä _vieläkin_; mutta nähdessäsi veljesi -tyhjän takinhihan -- jos hän tämän jälkeen jää eloon -- olet inhoava -tuota pohjoisvaltioiden miestä yhtä paljon kuin minäkin! -- lisäsi hän -kääntäen meille selkänsä. - --- Suo anteeksi sisarelleni, -- pyysi Laura. -- Hän on vain lapsi, ja -hän joutui suunniltaan nähdessään veljensä raajarikkona. - --- Rakas Laura, -- sanoin minä, -- tunnen aina kunnioitusta sinun -omaisiasi kohtaan, mutta ajattele miten ilkeään asemaan joudun, jos -kaikki sodan kauhut luetaan minun syykseni -- kun ympärilläni on vain -vihollisia, ja minä saatan turvautua ainoastaan sinun ja sinun kotisi -ystävyyteen. - --- Koetan aina ajatella sitä... jos voin. - -Samalla kun morsiameni lausui nämä merkitsevät sanat, tuli lääkäri -tehden raportin. Mitä huolellisimmalla hoidolla saattoi potilaan hengen -pelastaa. - --- Mutta käsivarsi! --- sanoi tuomari melkein itkien; -- käsivarsi! - -Ja minun sieltä ratsastaessani huusi Belle jälkeeni: - --- Tämän ovat teidän pohjoisvaltiolaiset veljenne meille tehneet, herra -Lawrence Bryant! - -Huomasin että kihlaukseni oli saava pikaisen lopun -- ainoastaan -yksikin sattuma voi tuottaa täydellisen rikkoontumisen. - -Käydessäni vierailulla kuullakseni miten Arthurin laita oli, otti Belle -minut vastaan milloin kulmakarvat rypyssä, milloin ivallisin -huudahduksin. Laura koetti tasoitella kaikkea ja selittää sitä, mutta -hänen esiintymistapansa oli väkinäinen -- hän ei ollut enää sama -avomielinen, reipas tyttö, jona olin oppinut häntä tuntemaan ja -rakastamaan. Joku salainen vaikutus käänsi selvästi hänen mielensä -minusta. - -Tuomarinkin entinen sydämellisyys kylmeni, kun hän näki poikansa -istuvan raajarikkona verannalla, ja samalla hän tuli ystävällisemmäksi -majuri Waltonia kohtaan, joka viipyi vierailuillaan yhä pitemmän ajan, -tiedustellakseen Arthurin tilaa. Nuoret naiset olivat selvästi -ylen ihastuneet hänen moniin tarinoihinsa, joita hän kertoi -taistelutantereelta, ja lukuisiin vaaroihin, joihin hän oli uskaltanut -rakkaan asian vuoksi. - -Vihdoin Damokleen miekka kohtasi minua. - -Olin juuri puhellut Arthurin kanssa, joka reipastui melko lailla, mutta -luonnollisesti oli kelpaamaton sotapalvelukseen. Hän oli koko ajan -ollut hyvin kiltti minulle ja sanoi, että hän parannuttuaan kernaasti -ottaisi rautatietoimen siellä missä minäkin olin. - --- Sinä, Bryant, tiedät paraiten, että minun nyt täytyy elää aivojeni -työllä, kun käteni ovat minut pettäneet. - --- Totut kenties vahinkoon, Arthur, -- sanoin minä osaaottavasti. - --- Niin kenties kävisi, -- sanoi Belle, -- jos joku toinen menisi hänen -sijalleen riveihin. -- Ja sitten hän kuiskasi minulle: -- Majuri Walton -menee tänään jälleen rintamaan. Tällä kertaa minä en estänyt hänen -kahdenkeskistä kohtaustaan Lauran kanssa, ja tuolla näette tuloksen! - -Hän viittasi erääseen lehtimajaan, ja katsoessani sinne minä -hämmästyin. Walton oli ilmeisesti hyvästelemässä morsiantani, ja sillä -kertaa hän näytti olevan mitä paraalla tuulella hevosen selkään -noustessaan. - -Kukapa rakastunut mies saattaisi olla olematta mustasukkainen? -Edellisellä kerralla Walton ratsasti pois aivan epätoivoisena -- nyt -hän oikein säteili. Oliko Laura antanut hänelle toivoa? - -Sellaisten ajatusten kiusaamana minä ärsytin itseni aivan raivoon -lähestyessäni morsiantani, joka suloisesti viittoili jäähyväisiä -ketterälle majurille. - -Olen vielä näkevinäni Lauran sellaisena kuin hän seisoi siinä kuin -korkokuva, sinistä huhtikuun taivasta vasten yksinkertaisessa -kotikutoisessa hameessaan, joka ylensi hänen naisellista suloaan ja toi -esille ruumiin viehättävät piirteet. Hänellä oli povellaan muutamia -villiä kukkia, ja hänen kasvojensa puna kelmeni, kun hän näki minun -intohimoisen levottomuuteni. - --- Sinä lausuit jäähyväiset majuri Waltonille, ja hänen ilmeestään -päättäen ne olivat hellät jäähyväiset! --- sanoin minä hieman -katkeralla ja ivallisella äänellä, sillä muisto siitä, mitä olin näinä -kuukausina kestänyt, vaikutti että minä unohdin itseni hetken -kiihtymyksessä. - --- Sinun äänessäsi on tänään merkillinen sävy, Lawrence, -- mutisi hän -kalveten. - --- Ei merkillisempi kuin se, joka sinulla on ollut minua kohtaan siitä -alkaen, kun veljesi tuli kotiin, -- vastasin minä kiihtyneenä. - -Silloin väri palasi jälleen hänen poskilleen. - --- Siinä teette oikein, herra Bryant -- että muistutatte minua kotiamme -kohdanneesta onnettomuudesta, joka on teidän ystävienne aikaansaama! -- -sanoi hän ylpeästi. -- Te olette todellakin muistuttanut minua jostakin -sellaisesta, jonka rakkauteni on saanut minut unohtamaan -- että minä -olen etelävaltioiden tyttö! - -Tämä vastaus sai minut heti älyämään hairahdukseni, mutta minä olin -mustasukkaisuuden sokaisema ja vastasin ivallisesti: - --- Arvelen majuri Waltonin auttaneen teitä muistamaan sitä asiaa! - --- Niin, sen hän tekikin! - --- Todellakin! - --- Sen tekee jokainen etelävaltioiden mies, jonka minä näen taistelevan -maamme puolesta -- Harry Walton samoin kuin toisetkin, -- vastasi hän -ylväästi, mutta lisäsi epäröiden: -- Minä olen rakastanut sinua, -Lawrence -- Jumala on todistajani siihen, miten minä olen rakastanut -sinua ja toivonut rakkaudellani voittavani sinut meidän asiallemme -- -niin että _minun_ maani tulisi _sinun_ maaksesi -- mutta nyt -- lisäsi -hän horjahtaen ja veti syvälle henkeään, kuitenkin ojentautuen jälleen, -ikäänkuin joku mahtava ajatus olisi antanut hänelle voimaa, -- mutta -nyt, kun sinä et voi rakastaa meidän maatamme, kun sinä et saata tulla -erääksi meikäläisistä, niin ei sinun sukusi koskaan ole tuleva minun -suvukseni, ja silloin ei etelävaltioiden tyttö mene naimisiin maansa -vihollisen kanssa! - --- Jos todella olisit rakastanut minua, niin et sanoisi sellaista! -- -huudahdin minä tuskaisesti, sillä minä uskoin menettäneeni hänet -ainiaaksi. - --- Todella rakastanut sinua! -- läähätti hän. -- Miksi sitten sanot -sitä tunnetta, joka voi saada naisen kestämään ystäviensä ivaa ja -letkauksia ja omaistensa moitteita sen vuoksi, että hän uskollisesti -pitää siitä miehestä, jota he vihaavat ja halveksivat? Eikö se ole -alttiutta ja uskollista rakkautta! Ja sen minä olen kahden vuoden -aikana lahjoittanut sinulle, Lawrence, sen tämä sormus on minulle -maksanut! - -Näin sanoen hän veti kihlasormuksen sormestaan. - --- Hyvä Jumala, hylkäätkö minut! -- huudahdin minä. - --- Hylkään! Nyt se on tapahtunut -- Lawrence, vihdoinkin. Tämä sormus -ei kuulu enää minulle... - -Sormus katosi ruohistoon ja Laura kaatui pyörtyneenä Bellen syliin, -joka huusi minulle: -- Te olette murtanut sisareni sydämen! Minä -pakotan teidät taistelemaan sen vuoksi joko puolella tahi toisella, te -yankee! - -Hän pui minulle nyrkkiä ja oli kuin raivottaren perikuva. - -Ratsastaessani tieheni loin viimeisen katseen tähän taloon, josta olin -saanut niin monet iloiset muistot. Vanha tuomari istui tupakoiden -verannalla; tammet olivat yhtä vihreät ja kauniit kuin konsanaan, mutta -lemmittyni rakkautta ei enää ollut olemassa -- ja paikka tuntui minusta -autiolta ja kuolleelta, jollaiseksi sota oli tehnyt sydämenikin. - - - - -V - -Liittolaisten salapoliisi. - - -Jos minä taistelisin, tahdoin taistella ainakin sen asian puolesta, -jonka hyväksyin, ja niinpä päätin kulkea etelävaltioiden rajan poikki -pohjoispuolelta -- hyvin vaikea tehtävä, vaikka valittavana olikin -neljä tietä. Oli joko matkustettava Wilmingtoniin ja seurattava -saarronmurtajaa Nassauhin, tahi myöskin Suffolkin ja Norfolkin kautta -mentävä Virginian pohjoisvaltio-joukkoihin taikka etsittävä joku -rannikolla olevista pohjoisvaltioiden sotalaivoista tahi tavoitettava -Hilton Headin luo etelävaltioihin jäänyt linnaväki; neljäntenä tienä -oli Pohjois-Karolina ja Tennessee. Tämä viimeinen tie oli erittäin -vaarallinen sen vuoksi, että rajalla oli runsaasti sissijoukkoja. - -Perusteellisesti harkittuani minä päätin lähteä Suffolkin ja Norfolkin -tietä, sen vuoksi, että rautatienvirkamiehenä saatoin hankkia itselleni -passin ja matkustajaliput sellaisissa tapauksissa, jolloin ne -kiellettiin toisilta. Sitäpaitsi saatoin laskelmoida saavani apua -Pohjois-Karolinassa olevien pohjoisvaltioiden miesten muodostamalta -salaiselta liitolta. - -Ryhdyin heti matkavalmistuksiin mitä varovimmin, jotten herättäisi -epäluuloja, ja kuljin juuri pääkatua ostaakseni yhtä ja toista. Silloin -kohtasin pari ratsastavaa nuorta naista -- ne olivat Peytonin tyttäret. -Belle loi minuun välinpitämättömän, ylpeän katseen. Laura katsoi minuun -ja näytti haluavan sanoa jotakin, mutta jatkoi matkaansa sisarensa -yllyttämänä. Jos hän vain olisi sanankaan sanonut, niin luulen, että -minä kaikesta huolimatta olisin jäänyt. - -Loin häneen pitkän kaipaavan katseen. Laura näytti epäröivän ja -pysähdytti pari kertaa hevosensa ikäänkuin olisi tahtonut kääntyä -takaisin, mutta kun Belle tarttui hänen hevosensa suitsiin ja sanoi -hänelle jotakin, silloin minä viimeisen kerran näin Lauran kotikutoisen -kankaan verhoaman siron vartalon kääntyvän satulassa. - -Jatkoin horjuen matkaani rautatiekonttoriin. Siellä minua odotti -tapaus, joka joudutti minun matkaani. Se oli Beauregardin esikuntaan -kuuluvan ystäväni Been kirje, jossa hän ilmoitti minulle, että minut -oli kutsuttu palvelukseen tähän esikuntaan ja neuvoi minua kaikkien -ikävyyksien välttämiseksi heti matkustamaan sinne. Hän lupasi tehdä -paraansa hankkiakseen minulle siellä toimen, joka vapautti minut -kantamasta asetta, ja lisäsi, että ystävä Amos Pierson oli jälleen -pitänyt minut muistissaan. - -Tämä kirje joudutti pakoani. Annoin uskolliselle palvelijalleni -Caucukselle rautatiehallitukselle jätettävän kirjeen, jossa sanoin irti -paikkani, mutta kielsin häntä jättämästä sitä ennen kuin viikon -kuluttua matkani jälkeen, jota minä rupesin kiiruhtamaan. Olin -vaihtanut pohjoisvaltioiden seteleiksi rahani -- tuhat dollaria -- ja -panin viisisataa Lauralle kirjekuoreen sanoen hänelle tietäväni sen -päivän tulevan, jona yleinen hätä pääsee vallalle etelävaltioissa, ja -silloin nämä rahat saattoivat tulla hänelle hyödyksi, sekä pyysin häntä -pitämään niitä sellaisen ystävän antamana lainana, joka ei koskaan -saattanut unohtaa ainoaa naista, jota oli rakastanut. Pyysin Caucuksen -jättämään sen samalla aikaa rautatiehallitukselle menevän kirjeen -mukana -- mutta ei aikaisemmin. - -Matkustin paraissa vaatteissani, otin mukaani viisisataa dollaria, -revolverini patruunoineen ja muutamia rakkaita muistoja tytöltä, joka -minun täytyi jättää. Olin jo lähettänyt sanan eräälle pohjoisvaltioista -olevalle ystävälle ja vapaamuurariveljelle, joka nyt oleskeli -Pohjois-Karolinassa ja jonka tiesin täysin luotettavaksi. - -Heti junaan tultuani oli edessäni uusi vaikeus: kaikki kuljettajat, -jarrumiehet ja asemamiehet tunsivat minut, niin että minun oli mahdoton -matkustaa tekaistulla nimellä muutoin kuin valepuvussa. Vastasin heille -kaikille matkustavani virka-asioissa Pohjois-Karolinaan ja Virginiaan. -Monet upseerit heittivät minuun epäluuloisia katseita, koska olin -siviilipuvussa, mutta huomatessaan että kuljettajat tunsivat minut, -rauhoittuivat sekä upseerit että pari armeijan etsivää, jotka olivat -vaanimassa karanneita sotilaita. - -Rautatiet olivat viheliäiset, sen vuoksi että kaikki rauta käytettiin -aseiksi. Minä olinkin ilmoittanut matkani tarkoituksena olevan hankkia -joku määrä kiskorautaa. - -Niinpä istuuduin vaunuuni siinä turtumuksen tunteessa, joka valtaa -ihmisen niiden suurten elämän maanjäristysten jälkeen, jotka repivät -rikki ja tuhoavat kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ja kaikki onnellisen -olemassaolon toiveet. Pakenin sen naisen luota, joka kolmen vuoden ajan -oli ollut minun päivieni ajatus ja öitteni uni; en paennut sen vuoksi, -etten olisi häntä enää rakastanut, vaan siksi, että pelkäsin joutuvani -luopioksi ja petturiksi sille asialle, jonka hyväksyin, jos jäisin -hänen luokseen valmiina, kuten hän, taistelemaan omiani vastaan. - -Ajatukseni kuvastuivat kenties kasvojeni piirteissä, sillä eräs mies, -joka puhui nenäänsä ja Pohjois-Karolinan murteella, kysyi: - --- Ette näytä juuri iloiselta, herra Bryant; tahdotteko siirtyä hieman, -että saan sylkeä tuosta ikkunasta? Tein hänelle mieliksi ja tunsin -Peter Bassettin, hallituksen salapoliisin, joka nuuski asemilla -sotavankeja. Hän näytti olevan halukas tarinoimaan ja kertoi minun -häntä siihen innostamatta kaikista karanneista pohjoisvaltioiden -vangeista, jotka hän oli onnistunut uudelleen telkeämään sekä suuntasi, -kuten tarkka pilkka-anampuja, tupakkasylkensä säteet ratavallin -sähkölennätinpatsaita vasten. - -Hän tarjosi minulle myöskin naukun rautatieasemalla, ja teinpä mitä -tein, niin mies oli aina kintereilläni. - -Kuvittelin mielessäni, että hänellä oli erikoinen halu seurata -liikkeitäni, ja päätin koettaa. - -Tiesin junan seuraavalla asemalla peräytyvän vesisäiliölle ja sitten -taas palaavan asemalle. Kulkiessamme verkalleen säiliön ohi hyppäsin -vaunusta ja näin harmikseni hänenkin hyppäävän. - --- Miksi livahditte junasta, herra Bryant?-- kysyi hän. - --- Oikoakseni hieman koipiani, --- vastasin minä. -- Juna palaa viiden -minuutin kuluttua. Mutta miksi _te_ hyppäsitte? - --- Hm, samasta syystä, -- mutisi hän. -- Ymmärsin, että te tunnette -radan, ettekä jättäydy myöhästymisen vaaraan. Haluatteko naukun -pullostani? - --- Kiitos, en. - -Juna palasi, mutta minä nousin pahaa aavistellen jälleen vaunuun. -Tiesin Bassettin olevan pahimpia vainukoiria, mitä poliisilla oli -käytettävänään, ja että hän kai arvasi minun pakenevan rajalle. - -Suistuttuamme raiteilta ja viivyttyämme useita tunteja saavuimme -Charlotteen, josta meidän piti kahden tunnin kuluttua jatkaa matkaamme. -En odottanut ketään tällä asemalla, mutta Grahamissa piti -pohjoisvaltiolaisen ystäväni kohdata minut. Käyttäydyin nyt -Charlottessa sillä tavalla, että Bassettin valppaus laimenisi -Grahamissa. - -Hyppäsin junasta ja puikkelehdin asemalla puoleen ja toiseen ikäänkuin -olisin etsinyt jotakin, sitten vaelsin taupungissa katuja edestakaisin, -Bassett alinomaa kintereilläni. Vihdoin menin hotelliin ja olin -hämmästyvinäni kohdatessani siellä nuuskijani, jolle tarjosin -lasillisen, ajan kuluksi, kuten sanoin. - -Vihdoin jatkoimme matkaamme Grahamiin, jonne saavuimme kello kolme -iltapäivällä. - -Sanoin Bassettille aikovani nukkua yöni siellä, koska olin väsynyt -viheliäisellä radalla tärskymisestä, sekä menin rautatieasemalle. -Goodshaw, pohjoisvaltiolainen ystäväni, oli siellä, mutta minä menin -hänen ohitsensa kuin vieras ihminen, mutisten: "Illalla!" - -Hän ymmärsi minut heti ja meni junalle ikäänkuin olisi etsinyt jotakuta -toista. Oltuani jonkun aikaa aseman alueella menin matkalaukkuineni -hotelliin ja astuskelin sitten ilman päämäärää kaduilla, mutta -sovitin samalla niin, että kuljin ohi Goodshawin asunnon, jonka -rullaikkunaverhoissa oli punaiset, siniset ja valkoiset nauhat, -merkiksi meille pohjoisvaltiolaisille, että isäntää saattoi vaaratta -tavata. - -Vihdoin menin jälleen hotelliin ja illastin Bassettin kanssa sekä -pelasin sitten euchrea hänen kanssaan ateriamme maksusta. Minä hävisin -useimmissa peleissä, olin suuttuvinani ja kävin nukkumaan. Bassett teki -samoin. - -Puolen tunnin kuluttua minä hiivin huoneestani, mutta kuulin samassa -melua ikäänkuin kenkä olisi kopsahtanut ovea vasten kauempana -eteisessä, jossa Bassettin huone sijaitsi. Huomasinkin, että oveni -lukkoon oli kiinnitetty samaan suuntaan kulkeva lanka. Silloin minä -heti ymmärsin salapoliisin vahtivan ja juoksin minkä jaloistani läksi -portaita pitkin pihalle. Kuulin Bassettin askeleet takanani portaissa -ja samalla saapuvan junan vihellyksen -- se oli pohjoiseen menevä -yöjuna. Jatkoin juoksujalkaa matkaani asemalle ja olin alinomaa -kuulevinani Bassettin askeleet takanani; matka jatkui odotussalin läpi -asemasillalle ja siitä eräälle vaunusillalle, mutta minä hyppäsin -jälleen pois toiselle puolelle ja piilouduin pimeässä erään vajan -taakse. - -Siitä näin, miten Bassett nuuski läpi koko junan, mutta silloin veturi -vihelsi lähtömerkin ja salapoliisi jatkoi junassa matkaansa varmana -siitä, että minä olin mukana. - - - - -VI - -Alituomari. - - -Muutamien minuuttien kuluttua minä puristin Goodshawin kättä ja nautti -hänen vieraanvaraisuudestaan. - --- Vai niin, sinä lähdet vihdoin, Bryant? Niin minäkin tekisin, jollei -perheeni sitoisi minua paikoilleni, -- sanoi Goodshaw. - -Sitten me neuvottelimme paraasta tiestä. Minä saattaisin matkustaa joko -Cape Fearista tahi Neuse-joelta veneessä yöllä, luotettavia neekereitä -soutajinani, johonkin pohjoisvaltioiden sotalaivaan. Mutta tällä -ehdotuksella oli se varjopuoli, että lähtökohta oli niin kaukana -pohjoisvaltioiden eturintamasta. Jos minä saapuisin Newberneen -rannikolle täytyisi minun sitten matkustaa pohjoiseen vaikeasti -kuljettavia suoseutuja, ennenkuin voisin tavata pohjoisvaltioiden -kanuunaveneitä. - -Sen kuullessani päätin koettaa päästä Roanoken rautatietä Weldonin -kautta, Suffolkin kohdalla olevan etelävaltioiden eturintaman läpi; -kerroin Goodshawille; että Bassett oli ollut kintereilläni. - -Silloin hän näytti vakavalta, mutta sanoi: - --- Salapoliisi on junassa edellä, toivokaamme hänen jatkavan matkaansa -sen kohdan ohi, jossa sinä poikkeat radalta. - -Maksaessani aamulla hotellilaskun isäntä kysyi, tiesinkö kuka se varas -oli, joka oli yöllä juossut tiehensä maksamatta. - -Jatkoin matkaani Raleighiin, jossa toinen ystävä auttoi minua. Hän oli -onneksi kaupungin alituomarin hyvä ystävä, ja tämä, joka tunsi minut -erääksi Etelä-Karolinan radan virkamieheksi, antoi minulle, -ystävällisesti kyllä, passin Richmondiin, toistettuani kiskoraudan -ostoa koskevan juttuni. Tämä tuntui melkein sotilastehtävältä, ja -niinpä minut kutsuttiin alituomarin luokse päivällisellekin, mutta minä -kieltäydyin vastaanottamasta tarjousta ja jatkoin heti matkaani -Goldsboroon, jonne saavuin maanantaiaamuna. Kaupungissa vallitsi -piiritystila, ja siviilipukuinen oli harvinainen näky kaduilla. -Kaikeksi onneksi minulla oli passini asianomaisille näytettävänä. - -Odottaessani asemalla Weldoniin vievää junaa tapahtui jotakin, joka -muutti koko minun matkasuunnitelmani. - -Tapasin näet Bassett-ystäväni. Hän näytti happamelta ja vihaiselta ja -mutisi: - --- Menettelitte halpamaisesti tehdessänne minulle tämän kepposen; minä -matkustin Weldoniin asti uskoen teidän olevan mukana! - --- Minkä kepposen? -- sanoin minä. -- Te kai pikemmin teitte -hotellinisännälle kepposen, kun livistitte tiehenne jättäen laskunne -suorittamatta. - ---- Ei, kuulkaa nyt, älkää koettakokaan! -- sanoi Bassett tiukasti. -- -Minun tehtäväni on seurata teitä, ja minulla olisi halu vangita teidät -heti paikalla. - -Ainoa tapa millä tuosta miehestä saattoi selviytyä oli se, että -osoittautui olevansa häntä korkeammalla ja nolasi hänet. - --- Vangitkaa minut, jos uskallatte! Silloin joudutte itse putkaan. -Missä valtuutenne on? - --- Minulla on ainoastaan suullinen määräys, -- vastasi hän. - --- Saattaa olla, -- vastasin minä. -- Mutta te häiritsette minua -tehtävissäni, ja kyllä minä laitan että korvanne Richmondissa -kuumenevat, totta tosiaan saatte silloin nolostua! Katsokaa tätä -passia! - -Nähdessään alituomarin passin säpsähti hän. - --- No, näettekö nyt, että minä matkustan Richmondiin _hallituksen -puolesta_ tärkeissä sotilastehtävissä! Estäkääpä vaan minua, niin -saamme nähdä mitä sotaoikeus sanoo asiasta! - --- Sitä en uskalla tehdä, kun teillä on tuo passi; -- mutta minä -seuraan teitä joka tapauksessa Richmondiin katsomaan, että suoritatte -asianne. - -Jonka jälkeen salapoliisi meni nolostuneena täyttämään matkapulloaan. -Silloin sähköttäjä huusi odotussalissa: - --- Suuria uutisia kenraali Longstreetilta! Hän on ajanut yankeet -takaisin Norfolkiin! - -Niinmuodoin Longstreet oli hyökännyt joukkoineen niin pitkälle, että -matkani sekä melkolailla piteni että tuli myöskin vaarallisemmaksi ja -vaikeammaksi. Tiesin sitäpaitsi, että Bassett seuraisi minua, jos -lähtisin junasta Weldonissa, ja silloin minulle tulisi vielä -mahdottomammaksi kulkea Longstreetin piirissä ilman eri passia. - -Minun täytyi päästä vapaaksi Bassettista mihin hintaan hyvänsä ja junan -lähtiessä _etelään_ minä hyppäsin viimeiseen vaunuun. Me vierimme -matkoihimme, ja Bassett jäi jäikeen. - -Menin vaunuun, jossa kolme, neljä, punakkaa miestä puheli kovaäänisesti -poltellen -- selvästi oikeita havannasikaareja. He olivat -aivan varmasti merimiehiä, puheestansa päättäen kapteeneja -saarroksenmurtajilla. Eräs heistä, paksu, hilpeä englantilainen, jota -sanottiin "kapteeni Samsoniksi", kertoi kaskuja toisten kuuntelijain -nauraessa. Erään niistä muistan vielä. - --- Katsokaas, -- puheli Samson, -- yankee-hallituksen täytyi hankkia -sellainen joukko upseereja ja miehistöä meidän saarroksenmurtajiamme -vastaan, että osa vanhoja kauppalaivankapteeneja otettiin laivaston -luutnanteiksi ja alipäälliköiksi. Heidän joukossaan oli vanha -hajamielinen New Englannista kotoisin oleva laivuri -- Eph Starbuck oli -hänen nimensä. Hän oli ollut kapteenina eräällä _Mary Jane_ nimisellä -rannikko-aluksella, joka kulki Bostonin ja Charlestonin väliä -Etelä-Karolinassa. Hän tuli luutnantiksi kanuuna-alukseen, jonka piti -mennä äskenmainittuun satamaan -- he luulivat hänen löytävän tien. -- -No, eräänä iltana hän oli vartioimassa tähystellen saarroksenmurtajia. -Samassa toinen kanuuna-alus huusi häntä. "Laiva, ohoi!" - --- "Ohoi!" vastasi Starbuck. -- "Mikä aluksen nimi on?" -- "_Mary -Jane_, viepi Charlestoniin sekatavaraa", karjaisi Sfarbuck vanhaan -tapaansa. Hetken kuluttua risteilijä valtasi ja kaappasi kanuunaveneen, -kun luonnollisesti luuli sitä saarroksenmurtajaksi. Väitetään myöskin, -että puoleksinukkuva Starbuck, joka oli unohtanut sekä sodan että -kaikkityyni, huusi "merirosvoja". - -Aloin jutella merimiesten kanssa ja sain pian ne tiedot, joita -tarvitsin päästäkseni Nassauhin -- koska olin ilmoittanut matkustavani -sinne kiskoraudan hankkimista varten. - --- Tulkaa mukana _Nuoli_-laivalla, -- sanoi Samson. -- Me lähdemme -tänään kello kaksi. Olen jo tehnyt kolme onnellista matkaa, niin että -saatatte olla aivan rauhassa, että pääsette saartolinjan läpi -joutumatta kaapatuksi. - --- Ei, minä en ehdi siihen! -- vastasin minä. - -Mutta itse asiassa minä päätin heti ruveta kapteeni Samsonin -matkustajaksi, tiesipä hän sitä tahi ei. Eräs asia teki minut -miettiväiseksi. Merimiehet olivat kertoneet, että kaikki lähtevät -laivat savustettiin rikillä ja lasti tutkittiin seipäillä, jotta -poliisi tulisi vakuutetuksi siitä, ettei mitään karkulaisia ollut -lastiruumassa. - --- Minulla oli kaksi ruumista mukanani matkustaessamme viimeksi -Nassauhin, -- kertoi Samson, leukapielissään iloinen nauru, joka sai -kauhistumaan. - -Wilmingtoniin saavuttuamme minä hyppäsin pois ennen junan pysähtymistä -ja kätkeydyin muutamien puuvillapaalien taakse, pitäen samalla silmällä -kaikkia matkustajia. -- Bassett ei ollut mukana. - -Junan kuljettaja, joka tunsi minut, osoitti minulle sitten tien -Duquesne nimisen alituomarin luokse. Hän oli juuri määräämässä mitä oli -tehtävä neljälle pakolaiselle, jotka olivat pyydystetyt savustamalla -saarroksen murtajalaivaa. - -Tämä ei vaikuttanut suinkaan rohkaisevasti minuun, mutta esitin -kuitenkin asiani ja pyysin saada passin Nassauhin, jonne aioin lähteä -tehdäkseni kiskojenhankintaa koskevan kontrahdin englantilaisten -toiminimien kanssa. Kun hän oli kysynyt passiani, näytin passiani -Richmondiin, selittäen kuulleeni Goldsborossa, ettei Richmondista -saanut rautatiekiskoja. Tarvitsimme näet kolmetuhatta tonnia. - --- Miten ostatte raudan Englannista? -- kysyi alituomari. - --- Rautatiehallituksemme on hankkinut suurehkon puuvillavaraston -kuljetettavaksi saarronmurtajilla kiskoraudan maksamiseksi. - --- Ahaa, -- sanoi hän, välähdys silmissään, ja laski jotakin paperille. --- Kiskot maksavat Wilmingtonissa viisikymmentä senttiä naulalta. -Kolmetuhatta tonnia maksaa niinmuodoin miljoonan viisisataatuhatta -dollaria. Tästä maksettaisiin puuvillassa, jonka arvo on viisi senttiä -naulalta Wilmingtonissa, kolmekymmentä miljoonaa naulaa -- -kuusikymmentätuhatta paalia. Hiton paljon puuvillaa teidän -hallituksellanne täytyykin olla -- ja miten paljon saarronmurtajia -tarvitaankaan niiden poiskuljettamiseen! - --- Kaikki puuvilla ei ole heti saatavissamme, mutta me hankimme sen -määräajaksi. Me suoriudumme aluksi tuhannella tonnilla. - --- Siitä ei riitä paljoa niin pitkälle rautatieradalle -- näettekös, -hyvä herra Bryant, minä olen ottanut insinööritutkinnon, -- lisäsi hän -hymyillen. - --- Ette siis tahdo antaa minulle passia? -- kysyin minä. - --- Minä sähköitän Columbian viranomaisille ja annan teille passin -huomenna. -- Tehkää hyvin ja ottakaa sikaari. -- Saatattehan katsella -Wilmingtonia niin kauan. - -Jätin hänet tietäen varmasti, että sähkösanoma oli langettava tuomioni, -ja tunsin mieleni yhtä raskaaksi kuin jos käsiraudat jo olisivat olleet -käsissäni. - -Ilman päämäärää kuljeksin kaupungissa sinne tänne, ja jouduin vihdoin -rautatieasemalle, jossa minua pian kohtasi ihmeellinen näky: kahdeksan -hikistä neekeriä käytti resinaa, ja heidän takanaan istui herra Peter -Bassett tupakoiden kaikessa rauhassa. - -Kaikeksi onneksi hän ei ollut nähnyt minua, ja minä hiivin pois -puuvillapaalien väliin varmana siitä, että vapauteni tuskin oli kestävä -neljännestuntiakaan, sillä sinä hetkenä, jona salapoliisi tapasi -alituomarin, oli tämä antava vangitsemismääräyksen. - - - - -VII - -Saarronmurtaja. - - -Kiiruhtaessaui asemalta oli kello neljännestä vailla kaksi. - -Tulin äkkiä ajatelleeksi, että kapteeni Samson oli sanonut aluksen -lähtevän kello kaksi, koettaakseen illalla kulkea saartolinjan läpi. -Kiiruhdin edelleen satamaan, jossa kuhisi elämää ja liikettä, päättäen -matkustaa _Nuolen_ mukana, mutta passitta. - -Joukko saarronmurtaja-aluksia purki lastiaan -- aseita, ampumavaroja ja -muita sotatarpeita, kun taas toiset ottivat puuvillalasteja. - -Näin pienehkön, harmaaksimaalatun höyryaluksen, puuvillapaaleja -kannellaan; se oli _Nuoli_. Alus oli selvästi matkavalmis -- viimeisiä -puuvillapaaleja otettiin juuri laivaan. Eräs neekerijätkä etsi -laiturilta jotakin puuvillapaalien joukosta -- hän oli kadottanut -piippunsa. Löin häntä olalle ja näytin hänelle sadan dollarin seteliä. - --- Piiloita minut _Nuoleen_, niin saat tämän! -- sanoin minä. - --- Kyllähän minulle raha kelpaisi, massa, mutta se ei käy päinsä. - --- Kyllä, -- sanoin minä hänen toverinsa tultua lisäksi, -- jos -piiloitatte minut puuvillapaaliin, niin se onnistuu. - --- Hitto vieköön! -- sanoi toinen. - --- Pyhä Mooses! -- huudahti toinen. -- Vaihtakaa raha meille, massa, -niin teemme sen. Me emme uskaltaisi vaihtaa sataista! - -Tutkin kiihkeästi lompakkoani ja löysin kaksi viidenkymmenen dollarin -seteliä, samalla kun he hämmästyttävän nopeasti ratkoivat auki paalin, -ottivat ulos osan sen sisällyksestä ja saatuaan rahat pistivät minut -sisälle. He sanoivat minulle asettavansa paalin sellaiseen paikkaan, -jossa sitten saattaisin tulla ulos, ja sitten huomasin, että he -ahersivat saadakseen minut laivaan ja heittivät paalin paikoilleen. He -leikkasivat ennen lähtöänsä myöskin sen ympärillä olevat köytökset, ja -minä ryömin ulos. - -Siinä paikassa, missä olin, oli tuskin jalkaakaan lastin ja yläpuolella -olevan kannen väliä, ja eräs kansipalkin nurkka oli kyllin suuri -suojelemaan minun ruumiini. Sinne neekeri sulloikin minut sanoen -kauhistuksekseni: - --- Tuo palkki saattaa kenties suojella teitä poliisin seipäistä, mutta -kun he alkavat savustaa, niin sitten on sääli massaa! - -Kone alkoi kuitenkin pian työskennellä, ja suureksi ilokseni minä -huomasin päässeeni sekä savustuksesta että seivästämisestä. - -Mutta neljännestunnin kuluttua kuulin kapteenin vastaavan erään -patrulliveneen huutoon. Kone pysähtyi, ja minä kuulin Samsonin sävyisän -äänen: - --- Vai niin, te tulitte vieläkin savustamaan ja penkomaan, vaikka ette -löytäneet kieltotavaraa edellisillä matkoillani! - -Kuullessani tämän masentui rohkeuteni, ja hetkisen kuluttua pimeä -laivaruuma valaistiin, ja etsiminen alkoi. He eivät voineet järkyttää -taajaansullottua lastia, mutta pitkillä seipäillään, joita he pistivät -paalien välisiin aukkoihin, saattoivat he tarkoin tutkia laivaruuman, -ja jollei kansipalkki olisi suojellut minua, niin olisin saanut niin -monta sysäystä ja haavaa, että minun luultavasti olisi täytynyt huutaa -tuskasta. Mutta nyt minä hiljaisuudessa ilkuin vihollisille. - --- Nyt savutamme ruumassa puolen tuntia, -- sanoi poliisiluutnantti, -- -ja sitten alus saa jatkaa. - -Kuulin miten he jälleen panivat kansiluukun kiinni, ruumassa tuli -pimeätä, ja oloni kävi ilkeäksi, sillä sietämätön tervan savu tunkeutui -ympärilleni. Savu sankkeni, kunnes minä ilman asemasta hengitin pelkkää -katkua. Kylmä hiki kihosi ruumiistani, noki tukkesi sierameni, tunsin -miten silmäni tahtoivat tunkeutua kuopistaan, ja jyskyttävä -päänkivistys rupesi minua ahdistamaan. Jollen olisi ollut niin -uuvuksissa, olisin huutanut apua. Mutta minä sensijaan lyyhistyin -kokoon, melkein tukehtuneena. Pääni retkahtaessa taaksepäin tunsin -samalla kylmän ilmavirran tuulahtavan poskeani vastaan ja hengitin -ahmien raitista ilmaa, joka sai minut jälleen toipumaan. Se tuli -ontosta ilmatorvesta, jonka suu oli kannen alla. Avasin suuni aukon -kohdalla, ja saatoin nyt esteettä hengittää huolimatta siitä, että -minua ympäröivä ilmapiiri oli siinä määrin nokea ja savua, ettei -yksikään elävä olento olisi voinut sellaista sietää. - -Vihdoin kansiluukut jälleen avattiin, ja patrullivene poistui. - -Kahden tunnin kuluttua _Nuoli_ laski ankkuriin Fort Fisherin kohdalla. -Tiesin että täytyi tulla täysi yö ennenkuin alus uskaltaisi koettaa -hiipiä säartolinjan läpi. - -Mutta hämmästyksekseni koneet alkoivat työskennellä jo tunnin kuluttua. -Olikohan _Nuoli_ palaamassa Wilmingtoniin? - -Hapuilin kansiluukulle, joka oli raollaan, ja katsoin kelloa; se oli -viisi iltapäivällä, ja vielä oli selvä päivä. Minun täytyi ottaa selko -siitä mitä oli tapahtunut; asettauduin puuvillapaalille katsellakseni -luukusta. Kukaan ei huomannut minua. Kapusin välikannelle, jolloin -huomasin, että minua ympäröivä ilma oli paksua ja valkoista. Ensiksi -luulin että laiva paloi ja että miehistö oli sen jättänyt, mutta pian -huomasin että kaikkialla oli ylen sankka usva, jota saarroksenmurtaja -tahtoi käyttää hyväkseen hiipiäkseen näkymätönnä merelle. - -Nousin kannelle ja tunsin jälleen itseni vapaaksi mieheksi. Miehistö -oli kannella ja kapteeni ja luotsi komentosillalla. He ohjasivat kahden -vanavedessämme olevan himmeän majakan mukaan ja kun valot loistivat -suorassa linjassa, olimme oikealla väylällä. - -Perämies näki minut ja auttoi minut sanaakaan sanomatta kapteenin luo, -joka sanoi: -- Antakaa tuolle poloisella jotakin juotavaa; hänessä ei -ole paljoa henkeä, hänhän on aivan savustetun silakan näköinen. - -Minä muistutin pikemmin neekeriä. Huulet olivat laivaruumassa -vallitsevasta kuumuudesta kuivat, ja kieli tuntui kurttuiselta; saatoin -hädin pysyä pystyssä ja kuiskasin ainoastaan: - --- Vettä! - -Sain sekä vettä että ruokaa, ja niinpä voimani vähitellen jälleen -palasivat, samalla kun laiva jatkoi matkaansa siihen suuntaan, jossa -saartoalusten oletettiin olevan. - -Laivassa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Kapteeni kuiskasi komentosanat -koneenkäyttäjälle ja usva oli edelleen yhtä sankka. - -Silloin perämies huomautti kapteenille, että sadan metrin päässä näkyi -himmeä valo. - --- Se on jonkun yankeen lippulaivan lyhty, -- mutisi kapteeni. -- -Heillä täytyy olla ankkurissa ollessaan lyhty mastossa, niin ettei -mikään risteilijä aja usvassa heidän päälleen. - -Ajoimme valon ohi eikä meille huhuttu. Mutta heti jälkeen kuului -sihisevä ääni, ja raketti lensi usvan läpi. - --- Hitto heidät vieköön, -- sadatti kapteeni. -- Se oli merkinanto, ja -nyt ne pian parveilevat ympärillemme! - -Hän kuiskasi jotakin koneruumaan, ja alus liiti kahta vinhempää vauhtia -usvan läpi. Mutta kaikkien kauhuksi usva näytti ohenevan. - --- Hyvä Jumala, usva hälvenee! -- jupisi kapteeni. - -Luotsi kalpeni lisäten: - --- On varsin luultavaa, että meidät kaapataan tällä retkellä. - --- Ei, lempo minut korjatkoon, jos minua kaapataan tällä tahi millään -muullakaan retkellä! -- sanoi kapteeni. - -Mutta minä tunsin sydämeni melko lailla keventyneeksi, sillä kaappaus -merkitsi minulle vapautta. - --- Miksi näytätte niin hiton iloiselta? -- mutisi perämies astuessaan -ohitseni. Mutta kapteenilla näkyi olevan jokin erikoinen suunnitelma. - -Alus jatkoi matkaansa vähentymättömällä vauhdilla. Äkkiä eteemme -ilmaantui harmaa haamu, ja sekä kapteeni että luotsi säpsähtivät. -Hetkisen kuluttua saattoi perämiehen huudahdus minut luomaan katseeni -oikealle puolelle, jossa aluksesta hieman edempänä näkyi toinen harmaa -möhkäle. - --- Kaksi helkkarin yankee-risteilijää! -- mutisi kapteeni. - -Silloin salama välähti halki usvan, mutta englantilainen kapteeni sanoi -myhäillen: - --- Nuo raukat pehmittävät toisiaan, luulen ma. Nyt heillä on itsellään -tarpeeksi tekemistä, jonka vuoksi he eivät huomaa minun alustani! - -Hän kuiskasi jotakin koneenkäyttäjälle ja kiersi ruoriratasta, jonka -jälkeen pieni saarroksenmurtaja teki täysikäännöksen ja palasi samaa -tietä, jota oli tullutkin. - --- Nyt palaan satamaan, -- sanoi kapteeni; -- saamme illalla koettaa -uudelleen! - -Silloin jäi ainoaksi toivokseni, että meidät kaapattaisiin -paluumatkalla, ja lähestyessämme lippulaivaa minä huusin epätoivon -rohkeudella: - --- Laiva ohoi! Pysähdyttäkää saarroksenmurtaja! - -Silloin lippulaivalla syntyi meteli, ja kiväärinluodit alkoivat vinkua -ilmassa. Kapteenimme hyppi kiukusta komentosillalla ja perämies -hyökkäsi malspiikki kädessään kimppuuni. Mutta minä huusin vielä -kerran: - --- Laiva, ohoi! Pysäyttäkää saar... - -Mutta silloin silmissäni iski tulta ja minä suistuin kannelle. -Viimeinen, mitä näin, oli perämies, joka valmistautui lyömään minua -vielä toisen kerran. - - - - -VIII - -Lapio vai kivääri? - - --- Heittäkää ruumis vankkureille, -- huusi joku. Olin tuntevinani -äänen, mutta olin liian pyörällä päästäni ja uupunut voidakseni puhua. -He heittivät minut armottomasti syrjään, ja silloin minä korahdin. - --- Ohoh, sepä vasta oli sitkeähenkinen! -- jatkoi mies, ja silloin minä -jälleen tunsin Peter Bassettin äänen. -- Olisin melkein halunnut antaa -hänen kuolla minulle tekemiensä halpamaisten kepposten johdosta, -- -jatkoi Bassett, -- mutta parasta kaiketikin on totella määräystä ja -viedä hänet, jos mahdollista elävänä, takaisin! - -Hän avasi suuni kaataen siihen jotakin, joka tuntui tulivirralta ja -antoi minulle jälleen elinvoimia, vaikkakin päätäni pakotti kuin -halkeamaisillaan. - --- Mitä te teette? -- änkytin minä. - --- Ensiksi annan teille paloviinaa ja sitten ajan teidät alituomarin -luokse. Te olette liukkain ankerias mitä koskaan olen pyydystänyt! -Kapteeni, joka ensin oli ollut teille suopea, oli siinä määrin -suuttunut teidän kavaluudestanne, että olisi heittänyt teidät veteen, -jollei olisi uskonut, että me ammumme teidät kuitenkin. - -_Lapio vai kivääri?_ - -Olin pian Wilmingtonin väliaikaisessa vankilassa; lääkäri tutki minut -ja selitti, että minut saattaisi siirtää viikon kuluttua. Aloin jälleen -ajatella selvästi, ja ajatusten mukana tuli epätoivo. - -Paetessani ei minulla ollut suurta aikaa miettiä asemaani, mutta nyt -aloin ajatella lemmittyäni, jonka olin menettänyt ja jonka puolesta -olin niin paljon uhrannut. Tiesin ettei minulla ollut odotettavissa -suurta sääliväisyyttä etelävaltioiden hallituksen puolelta ja ettei -enää tarvinnut toivoa voivani paeta, jonka vuoksi minun joko täytyi -taistella väärällä puolella tahi myöskin riutua sodan loppuun asti -jossakin sotilasvankilassa. Mutta kaikki tämä tuntui minusta aivan -vähäpätöiseltä ajatellessani Laura Peytonia. Näin hänestä usein unta -synkässä epätoivossani. Luulen että olisin kuollut toivottomuuteeni, -jollen olisi kuullut lääkärin sanovan, että minut lähetetään -Charlestoniin niin pian kuin mahdollista. - -_Charlestoniin!_ Silloinhan pääsen lähemmäksi tyttöä, jonka luota olin -paennut, mutta jota en pahimmissakaan seikkailuissani koskaan saattanut -unohtaa. - -Lääkäri vakuutti, että Bassett oli antanut määräykset minun -muuttamisestani Charlestoniin, ja jos vain olisin saattanut arvata, -kuka oli antanut Bassettille nämä lähetysmääräykset, niin olisin -helpommin voinut muodostaa itselleni käsityksen vastaisista -vaiheistani. - -Parin päivän kuluttua läksin Wilmingtonista Bassettin vartioimana. Olin -vielä heikko, mutta koetin saada häneltä selkoa hänelle annetuista -määräyksistä. Olin saanut vankeudessani pitää rahani. Bassett oli -oikein kunnon mies ollakseen salapoliisi, ja minun rahani saivat hänet -kyllin puheliaaksi ilmoittamaan, että hän epäili minulla olevan jonkun -mahtavan vihamiehen hallituksen korkeimpain virkamiesten joukossa. - --- Tarkoitatteko sotilasviranomaisia? - --- En, varjelkoon, -- he saavat tarpeekseen sodasta; se on kaiketikin -joku oikea Richmondin pohatta. - --- Tiedättekö, mikä hänen nimensä on? - --- En, ja jos tietäisinkin, en sitä sanoisi; mutta saatatte huoleti -uskoa, että se on joku suur-rehentelijä. - -Ainoa sellaisessa asemassa oleva vihamiehen! oli Amos Pierson, joka oli -minut vangituttanut. Pierson oli estänyt minun pakoni. Ja tuo mieletön -Pierson siis nyt saattoi minut lähemmäksi Lauraa. Se oli onni -onnettomuudessa! Nytpä en aikonutkaan lähteä Etelä-Karolinasta -ennenkuin hän oli tullut morsiamekseni. - -Kun nuoruus ja toivo vetävät kuormaa, kulkee se eteenpäin. Saavuttuamme -kahden päivän kuluttua Charlestoniin, olin ennallani, ruumiini ja -sieluni oli taas joustava, ja minä olin jälleen valmis taistelemaan -rakkauden ja elämän puolesta. - -Bassett vei minut heti alituomarin luo, ja minua säilytettiin -kaakkoisen kaupunginosan vankilassa. - -Siihen aikaan oli vankilassa vain muutamia pohjoisvaltioiden armeijan -vankeja. Hämmästyksekseni minut vietiin vankilan neljänteen kerrokseen --- osastoon, joka yksinomaan oli tarkoitettu etelävaltioiden armeijan -karkulaisia varten. Minä panin heti vastaan ja selitin vahdissa -olevalle upseerille, etten ollut mikään karkulainen, vaan vaadin että -minua pideltiin edelleen samoin kuin alikerran siviilivankeja. -- Mutta -se minulta kiellettiin. Yhtäkaikki hän lupasi ilmoittaa eversti Beelle -minun olevan vankilassa; ja se oli parasta mitä minulle olisi saattanut -tapahtua, sillä ainakaan hän ei kääntäisi ystävälleen selkää hädän -hetkenä. - -Ja hetkisen kuluttua Bee aivan oikein tulikin minua tapaamaan. Hän -näytti olevan hyvissä voimin, vaikkakin piti käsivarttaan siteessä ja -oli verenhukasta hieman kalpea. - -Hän nauroi minun levottomalle ulkomuodolleni ja sanoi leikkisästi: - --- Se on vain pikku lahja yankee-ystäviltäsi, Bryant. Sain vammani pari -viikkoa sitten Fort Sumterin luona. Muussa tapauksessa et olisi niin -pian tavannut minua -- en ole tällä hetkellä vakinaisessa palveluksessa --- mutta pian kyllä maksan sen kohteliaisuuden. -- Mitä? Haava? -- -siitä ei kannata puhua; -- mutta sinun laitasi on hullummin. Jollet voi -nyt auttaa itseäsi, Bryant, niin en, hitto vieköön, saata tehdä paljoa -puolestasi, poikani. Et seurannut neuvoani, et antautunut palvelukseen, -kuten pyydettiin, sinä sensijaan karkasit, -- ja jollet tahdo noudattaa -neuvoani, niin sinulle tulee kyllä tänä kesänä kuumat päivät. - --- No, mitä minulle neuvot? - --- Noudattamaan määräystä. Saat paikan esikunnassa, ja luulen että -minulla on kyllin vaikutusvaltaa hankkiakseni sinulle toimen, joka -vapauttaa sinut aseitten kantamisesta: sinun insinööritietosi tarvitaan -varsin hyvin linnoituksissa, ja sinun ei luultavasti tarvitse taistella -yankee-vihollisiamme vastaan. - --- Ja jos kieltäydyn taistelemasta "yankee-vihollisiamme" vastaan? -- -kysyin minä. - --- Silloin koetan vain parantaa asemaasi vankina niin paljon kuin -mahdollista. Meillä itsellämme on ruokavarojen puute, ja sinä vankina -luultavasti saat vieläkin niukemmat annokset. Ajattele nyt asiaa! -Koetan saada kuulustelun lykätyksi huomiseen. Tee kuten sanoin -- se on -paras keino, millä pääset pälkähästä, veikkonen! - -Puoli tuntia tämän keskustelun jälkeen sain todisteen siitä, ettei Bee -ystäväni ollut toimettomana. Minut muutettiin toiseen kerrokseen, jossa -säilytettiin kurinpitorikoksista syytetyt upseerit ja sotilaat. Sain -oman huoneeni, siistit liinavaatteet, hyvän liha-aterian, leipää ja -kahvia -- kaikesta kiitos jalomielisen georgialaisen ystäväni. - --- Olen hankkinut tietoja asiastasi, Bryant, -- sanoi Bee seuraavana -aamuna. -- Väitetään sinun olleen täällä siksi, että olit kihloissa -tuomari Peytonin tyttären kanssa, joka rakasti sinua, mutta ei taipunut -seuraamaan sinua pohjoisvaltioihin. Mikäli tiedän, pitää hän sinusta -vieläkin. Jos tahdot kuulua meikäläisiin, jumaloi hän sinua ja saamme -pian viettää hääsi -- minä tulen sulhaspojaksesi. On kai parempi -sinulle, että etelävaltion armeijan upseerina tulet onnelliseksi ja -vapaaksi sen naisen kanssa, jota rakastat, kuin että istut vankina -sodan loppuun ja menetät hänet. Puolen tunnin kuluttua sinua -kuulustellaan. Älä nyt ole tyhmä! Anna rakkauden ja terveen järjen -voittaa! - -Mutta päätökseni oli jo järkähtämätön. Niin voimakkaasti kuin rakkauden -ääni sielussa kutsuikin minua, ei se kuitenkaan saanut tukahduttaa -velvollisuuden käskyä. - -Kuulustelu tuli lyhyt ja terävä ja päättyi siihen, että tuomari -palautti minut jälleen vankilaan ja lähetti minut komentavan kenraalin -luokse. - -Viikon kuluttua tapahtui uusi kuulustelu, ja uudistettuani -kieltäymykseni astua etelävaltioiden palvelukseen tuomittiin minut -linnoitukseen pakkotyöhön sotilasvalvonnan alaisena. - --- Tarvitsemme väkeä, jotka työskentelevät lapiolla, yhtä hyvin kuin -tarvitsemme ampujia, -- sanoi tuomari lopuksi. -- Te kieltäydyitte -kantamasta pyssyä, nyt teidän _täytyy_ käyttää lapiota! - - - - -IX - -Yöllinen hyökkäys. - - --- Oletpa sinä käyttäytynyt hullusti, Bryant, -- puheli Bee käydessään -jälleen minua katsomassa. -- Mutta vielä sinulla on aikaa miettiä. Joku -vaikutusvaltainen henkilö kantaa sinulle kaunaa. Herran nimessä, -tottele neuvoani; tarkoitan parastasi! - --- En, minä en millään ehdolla taistele rajan tällä puolella. - --- No, mitä kylvät, sitä saat niittää, -- sanoi hän, puristi kättäni ja -läksi. - -Minut muutettiin jälleen ummehtuneeseen ja kuumaan yläkertaan, minulta -otettiin siviilipukuni ja rahani ja minun täytyi pukeutua vanginasuun; -aterianani oli ohrapuuro, ja minä aloin tuntea kohtaloni katkeran -toivottomuuden. - -Seuraavana aamuna minut pantiin parin kolmen siviililakia vastaan rumia -rikoksia tehneen lurjuksen sekä muutamien neekerien keralla -työskentelemään Morris-saaren linnoitushommissa; saarta puolusti -silloin Wagner-patteri. - -Mennessämme hinaajaan -- parilla nurjimmalla oli käsiraudat -- -todistivat kaupunginasukkaiden halveksivat katseet, että he pitivät -minua halpamaisena pahantekijänä, ja sama oli vartioidenkin laita. Minä -häpesin myöskin, sillä ei ole helppoa näyttää sankarimaiselta -rangaistusvangin puvussa. - -Morris-saari on noin kolmen peninkulman pituinen ja ulottuu -Greig-patterista pohjoisessa siihen etelässä olevaan salmeen, joka -eroittaa saaren Folly-saaresta. Tämä salmi on leveä ja syvä, eikä sen -yli saata kahlata; -- hyökkäys saattaa tapahtua ainoastaan aluksissa -laivakanuunien turvissa. Saari on leveimmältä kohdaltaan peninkulman -levyinen, mutta länsipuoli on soinen ja joukkojen kuljettavaksi -kelpaamaton. Meren puolella leviää muutamia neljän- ja viidenkymmenen -jalan korkuisia särkkiä -- valkoista, terävää hiekkaa, jotka viidakko -osittain peittääV Folly-saari on Morris-saaren kaltainen. - -Meidän piti luoda vallituksia saaren eteläpuolella, polttavassa -auringonpaahteessa. Kaikeksi onneksi kylmät yöt tuottivat jotakin -lievitystä. Mutta kesän pitemmälle mennessä yötkin tulivat kuumiksi, ja -me olimme siitä päivästä alkaen, jona nousimme maihin, lakkaamattomassa -orjuudessa -- päivisin kannoimme hiekkasäkkejä ja öisin tappelimme -hietakärpästen kanssa, koettaen turhaan hakea itsellemme unesta -unhoitusta. Olomme kävi ajan pitkään kauhistavan yksitoikkoiseksi. - -Upseereja pakotettiin kiiruhtamaan työtä, koska vihollinen selvästi -valmistautui hyökkäykseen Folly-saarta vastaan. He eivät säästäneet -itseään, miksipä he siis olisivat säästäneet meitä, rikollisia ja -vankeja? - -Kesän kuluessa työ tuli yhä kovemmaksi ja ravinto niukemmaksi ja -yksitoikkoisemmaksi. Morris-saari oli todellinen kiirastuli! - -Vihdoin tapahtui pohjoisvaltioiden hyökkäys, ja silloin kiirastuli -muuttui helvetiksi. He pommittivat Folly-saaren pattereilta, ja -pomminsirpaleiden sateeseen hukkuivat ne veripisarat, jotka ahnailta -sääskiltä olivat säästyneet. - -Öisin tavallisesti lepäsin ajatellen rakastettuani, kunnes -yksitoikkoisuus ja kurjuus minut aivan tylsistyttivät. Saatoin ajatella -ainoastaan miten voisin pysyä pystyssä, kunnes saisin tilaisuuden -paeta. Minulla oli tapana heittää kaipaavia katseita Yhdysvaltain -lippuun, joka liehui sieltä peninkulman päässä -- muutamien satojen -metrien päässä hietasärkistä. Ensin oli syvä, viidensadan metrin -levyinen salmi, ja jälleen hietasärkkiä lipulle asti. Oli tuhat -mahdollisuutta yhtä vastaan, että minut ammuttaisiin ennenkuin pääsisin -sinne; mutta luulen joka tapauksessa, että olisin uskaltanut koettaa, -jollei uuvuttava työ olisi tehnyt minua iltaan aivan saamattomaksi. -Eräänä yönä kuulimme tuhansien kirveiden työskentelevän Folly-saarella, -ja etelävaltioiden pattereista lähtevästä pommituksesta huolimatta -jatkettiin tätä työtä koko yö ja aamu, ja aamulla vastakkaisen rannan -metsä oli kuin taikaiskusta kadonnut, paljastaen pohjoisvaltioiden -pitkät patterit, jotka heti alottivat soittonsa. - -Molemminpuolista ampumista jatkui kokonainen viikko, jonka lopulla -neljä mustaa, pitkää alusta kanuunatorneineen ilmaantui salmeen. En -ollut koskaan ennen nähnyt sellaisia, mutta tiesin niiden olevan -monitoreja. Varustukset olivat nyt melkein niin valmiita kuin ne -pohjoisvaltioiden joukkojen ankarasti ampuessa saattoivat tulla, ja -meidät vallitusten kaivajat lähetettiin kauemmaksi saaren sisäosaan, -jättääksemme tilaa sotilaille, harmaalle jalkaväelle. - -Saapuessamme Fort Wagneriin, jota ei pommitettu, näin monitorien -höyryävän eteenpäin ja asettuvan Morris-saaren eteläisen pään -pohjoispuolelle, ja sitten alkoi kauhistuttava pommitus. - -Pitkiä lotjarivejä, joita joko höyryvenheet tahi airot kuljettivat -eteenpäin, läksi Folly-saarelta tuhansia sotilaita lastinaan, ja -huolimatta etelävaltioiden tulesta, joka kynti vakoja sinitakkien -riveihin, pääsivät nämä maihin ja asettuivat hiekkarannalle. - -Kanuunatulen jatkuessa meidät vietiin saaren poikki suoraan -Greig-linnakkeeseen ja siitä edelleen lotjissa, aivan kuin karjaa, -ankaraan Fort Sumteriin työskentelemään sen vallituksilla, jotka olivat -suuresti kärsineet pommituksesta. - -Juuri saapuessamme linnoitukseen minä loin katseeni Morris-saarelle -päin. Yhdysvaltain lippu liehui sen eteläpäässä -- niiden patterien -ylipuolella, joilla olin työskennellyt edellisenä päivänä. - -Pohjoisvaltioiden joukkojen täytyi nyt suorittaa vaikein osa -tehtävästään -- Fort Wagnerin valtaaminen. Heidän panssarilaivansa -lähenivät, ja kolmenkymmenen päivän ja yön aikana satoivat suurimmat -heittokappaleet, mitä siihen; aikaan käytettiin, sekä.Fort Sumteriin -että siihen hiekkapatteriin, joka vallitsi Charlestonin satamaa. - -Sillä aikaa meillä oli sama sietämätön puurtaminen kuin tavallisesti -Fort Sumterissa. Työskentelimme kuin elukat, hajoittaaksemme ja -muuttaaksemme kanuunia, täyttääksemme vanhoihin muureihin syntyneitä -aukkoja niillä pirstaleilla, joita liittolaisten kanuunat helvetillisen -tulen vallitessa heittivät ympärillemme. Me reudoimme ja ahersimme kuin -entisaikain kaleriorjat saamatta osaksemme sotilaallista kunnioitusta, -ja meillä oli kymmentä kertaa vaikeampi ja kahta vaarallisempi tehtävä -kuin linnaväellä. Ruokaa oli niukalta, ja me -- rangaistusvangit -- -saimme sitä luonnollisesti kaikkein vähin. Jos turvaholvit olivat -täynnä, niin kutka jäivät suojatta -- niin, luonnollisesti -rangaistusvangit. Niinpä kurjuus ei ollut jättänyt minuun paljoa -inhimillistä jäljelle. - -Tällaista kesti kuukauden ajan. Näinpä silloin eräänä päivänä, ettei -etelävaltioiden lippua ollut Fort Wagnerissa, ja puolen tunnin kuluttua -nostettiin tähtiIippu -- tiesin silloin, että linnake oli valloitettu, -ja seuraava etelävaltioiden upseerien keskustelu vahvisti arveluani: - --- Kun yankee-armeija on vallannut Fort Wagnerin, tulee pian meidän -vuoromme Fort Sumterissa. - --- No, jos he ovat niin tyhmiä, niin valmistamme heille kuuman -vastaanoton, -- sanoi toinen. -- Miten luulet heidän aikovan koettaa? - --- Veneillä luonnollisesti, -- mutisi toinen ja lisäsi: -- Katsoppa -tuonne! Siinäpä rumahinen! -- Ja samassa näin miten monitorista tuleva -pommi kiskaisi graniittimöhkäleen muurista erään linnakkeessa olevan -työpaikan yläpuolelta. Näin pari kolme ruumista kiemurtelevan -kiviröykkiöiden alla. - -Heidän sanansa herättivät mieleeni erään tuuman; kun yankeet -hyökkäisivät veneineen, niin minä kiipeäisin holvimajojen yli ja -pakenisin heidän kerallaan, jos heidät käännytettäisiin takaisin. Jos -he valtaisivat Fort Sumterin, niin silloinhan olisin joka tapauksessa -vapaa. Valmistukset, joita oli tehty sellaisen hyökkäyksen varalle, -antoivat minulle varmuuden, ettei se onnistuisi. Linnake oli paljaina -raunioina eikä mikään pattereilla oleva järeämpi kanuuna ollut -toimintakelpoinen; mutta näiden raunioiden joukossa oli pommeilta -turvassa olevia holveja, joiden kimppuun ei saattanut hyökätä; ja -muurit saattoivat vielä kantaa kevyemmän tykistön. Nämä ladattiin -kartesseilla ja suunnattiin siten, että niiden ristituli vahvistaisi -määrättyjä linnakkeen osia; ja käsigranaateilla varattua väkeä -asetettiin sopiviin paikkoihin. Harvojen tykkikomppanioiden sijalle, -jotka pommituksen aikana olivat olleet linnakkeessa, oli asetettu -georgialaista Colquittin jalkaväkeä. Nyt piti kiväärien eikä kanuunain -suojella Fort Sumteria. - -Upseerit, jotka keskenään juttelivat, näyttivät pitävän minua pikemmin -koneena kuin ihmisenä, ja minä kuulin heidän keskustelustaan, että -patterit olivat varatut Johnstonin, Moultrien ja Sullivanin saaren -kohdalta merkinannon tapahduttua suuntaamaan tulen Fort Sumterin -etuosaan; ja niiden kanuunat olivat sovitetut siten, että ne saattoivat -ampua maaliin yhtä varmasti yöllä kuin päivälläkin. - -Sellaisen tulen ahdistamana oli veneillähyökkäys tuomittu -epäonnistumaan, ja senpä vuoksi minä valmistauduin seuraamaan -pohjoisvaltioiden joukkoja niiden paetessa. - -Valitsin muuriaukon, jonka pirstaleet viettivät rantaan päin. Siihen -oli helppo laskea, jonka vuoksi sen piti houkutella jotakuta -maihinnousujoukon upseeria. Kiinnitin huomioni siihen, ettei mitään -kanuunaa hevin saattanut asettaa sinne. Tästä aukosta minä aijoin paeta -liittyäkseni pohjoisvaltioiden armeijaan; ja nyt vain odotin yötä, -jonka tuli lahjoittaa minulle vapaus. - -Päivän epätoivoisesta ponnistuksesta ja uupumuksesta huolimatta minä -lepäsin valveilla melkein koko yön tähystellen maallenousualuksia, -mutta huomasin ainoastaan jonkun monitorien lähettämän laukauksen. -Seuraavana päivänä näin jotakin olevan tekeillä. Meille tuli kiire -ladata käsigranaatteja ja asettaa hiekkasäkkejä monien vallinsarvien -ympärille, estääksemme kiväärinluoteja tunkeutumasta. - -Ilta tuli ja yö oli pimeä, ja sitten me kuulimme huutoja sisäsatamasta -saapuvista aluksista, joissa vielä tuli avuksi muutamia satoja -jalkamiehiä; ne tulivat linnakkeeseen vapaaehtoisesti tarjoutuvien -upseerien johtamina. Olin tuntevinani heidän joukossaan Bee ystäväni -äänen, mutta en saattanut asettautua hänen yhteyteensä syystä että -meidät, rangaistusvangit ja neekerit, lähetettiin vartioston seuraamina -työskentelemään linnoituksen toiseen osaan. - -Tämä sai minut vakuutetuksi siitä, että kenraali Beauregard, joka oli -Charlestonin linnoitusten päällikkö, oli saanut varmuuden siitä, että -veneillähyökkäyksen piti tapahtua juuri sinä yönä. - -Hiivin ohi vahdin, jonka huomio oli yksinomaan kiintynyt meren -puolelle, ja haparoin ylemmä valitsemassani aukossa, sekä tähystelin -merelle, jossa näin ainoastaan jonkun höyryaluksen kipinän ja erään -liittoutuneiden aluksen pitkän rungon, joka verkalleen liukui ohitseni -pysähtyäkseen puolen peninkulman päässä, missä sen kanuunat pitivät -vallassaan erään kulman linnoituksesta. Jännitys piti minua, -uupumuksestani huolimatta, valveilla kokonaista kolme tuntia -- mutta -sitten uni minut yllätti. - -Heräsin korviahuumaavaan meluun. Linnoituksessa olevista kevyistä -kanuunista kuului jyrisevä ukkonen, ja kiväärituli lähetti -lyijysateensa pimeän läpi veden pinnalle parinsadan metrin päähän -linnakkeesta. Silloin äkkiä yksi ainoa raketti lensi korkeuteen, ja -hetkisen kuluttua koko linnoituksen edusta kietoutui kaikenlaisten -heittokappaleiden peittoon, mitä nykyinen sota tuntee. Sullivanin -saaren eteläiset patterit alottivat tulen, ja niiden keralla Ripleyssä -ja Johnstonissa olevat ynnä panssarilaiva. Meidän pommiholveissamme -miehistö oli varmassa turvassa, mutta herra armahtakoon hyökkääviä -aluksia! - -Hyvinkin monen sadan metrin laajuisella pinnalla granaatit ja luodit -nostivat veden vaahtoon; ja erään räjähtävän granaatin hohdossa minä -näin pohjoisvaltioiden veneiden lähenevän monena osastona. Saavuttuaan -ampumapiiriin vajosivat muutamat, ja miehistön kirkuna sekaantui -yleiseen meluun. Luotien lävistäminä tahi kanuunalaukauksien repiminä -monet veneosastot kuitenkin jatkoivat hurraa-huudoin hyökkäystään, ja -eräs nuoren upseerin johtama osasto saapui suoraan kohti muurinaukkoa, -missä minä lepäsin, ja kunnioitti hiekkasäkkejäni laukauksella. -Käsigraanatteja sinkauteltiin niitä vastaan linnoituksesta. Eräs ensi -veneessä oleva upseeri huudahti: - --- Tuosta, aukon kohdalta, käy nousu paraiten! Eteenpäin, miehet! - -Voimakkaat airon otteet vetivät veneen rantaan, ja heidän hyökätessään -maihin musersi muuan Moultriesta tuleva kanuunankuula yhden veneen, kun -taas käsigranaatti puhkaisi toisesta pohjan. Minä syöksyin esiin -yhtyäkseni heihin, jolloin erään upseerin revolverista tuleva luoti -naarmutti hiukan kättäni. Hetkisen kuluttua jäljellä olevat veneet -olivat joko pohjaanammutut tahi pakosalla. - -Silloin linnakkeesta tuleva muskettituli alkoi kaataa hänen ympärillään -olleita merimiehiä ja merisotilaita, ja muut veneet katosivat pimeään. -Nuori upseeri katseli uppoavia veneitään ja huomasi aseman menetetyksi. -Minun piti juuri pyytää häntä vetäytymään takaisin ja sanoa, että -kernaasti yhtyisin heihin, mutta silloin hän hämmästyksekseni ja -kauhukseni ojensi minua kohti miekkansa huudahtaen: - --- Sanokaa joukollenne, että he keskeyttävät tulen. Minut jätettiin -pulaan ja antaudun pelastaakseni väkeäni. - -Pettymyksestä menehtyneenä näin erään merimiehen viittaavan -nenäliinalla, samalla kun alukset, joilla he olivat tulleet, upposivat -linnoituksen edessä olevaan syvyyteen. Ampuminen lopetettiin, ja -aukossa näkyi eräs ystäväni Been johtama jalkaväkiosasto. - --- Ainoa keino vankien hengen pelastamiseksi on viedä heidät -linnoitukseen! -- huusi Bee, sillä Fort Sumterin ulkovarustuksia -vastaan satoi vielä luoteja toisista linnoituksista. Tulin ensiksi -ylös, ja kun pohjoisvaltioiden luutnanttia repostettiin sisälle -joukkoineen, sanoi hän Beelle: -- En voi ojentaa teille kalpaani sen -vuoksi, että olen antanut sen jo eräälle teidän joukkoonne kuuluvalle --- urhoollinen mies, joka aivan yksin hyökkäsi meitä vastaan; mutta -olisinpa vaan saanut apua toisista veneistä, hitto vieköön heidät, niin -olisin tästä kohdasta hyökännyt läpi aukon! - -Heti senjälkeen Bee toimitti minut komentavan päällikön luokse -palkinnon saamista varten. Ja siinä minä seisoin ryhmässä, jossa oli -etelävaltioiden upseereja, ja kuulin Been sanovan: - --- Tässä on mies, joka yksin hyökkäsi veneen: miehistöä vastaan. - -Kuulijat nauroivat hämmästyksissään, ja komendantti sanoi: - --- Herran nimessä, senhän on tehnyt rangaistusvanki! Urhoollisuus -on tarttuvainen. Pian jotkut orjamme sieppaavat kokonaisen -yankee-rykmentin! - -Vaikkakin Bee tämän tapahtuman aikana katseli minua tarkoin, ei hän -kuitenkaan minua tuntenut. - --- Olen rangaistusvanki, eversti Bee, mutta en rikollinen, vaikkakin -minun täytyy tehdä työtä täällä sellaisen tavoin, -- vastasin minä ja -menin senjälkeen synkkänä tieheni yhtyäkseni toisiin orjiin ja -rangaistusvankeihin, sillä sinä yönä sattunut julma pettymys saattoi -minut aivan suunniltani. Vihasin kaikkia, jotka kantoivat -etelävaltioiden sotilaspukua. - -Puolen tunnin kuluttua eräs vartija kosketti minua olalle sanoen: - --- Eversti Bee tahtoo puhella kanssanne. - -Seurasin häntä ja huomasin urhoollisen georgialaisen olevan lastaamassa -väkeään aluksiin, joiden piti viedä heidät takaisin Charlestoniin. Hän -veti minut syrjään sanoen: - --- Kävittekö tosiaankin pohjoisvaltioiden merimiesten kimppuun? -Tahdotteko tulla erääksi meikäläisistä? Siinä tapauksessa saatan tehdä -asiasta raportin ylipäällikölle, ja luulen, että teidät armahdetaan. - --- Vaaditaanko minua siis vannomaan uskollisuudenvala ja liittymään -etelävaltioiden armeijaan? - --- Tietysti. - --- Silloin minun täytyy kieltäytyä. - --- Ajatelkaa asiaa. Teidän kohtalonne täällä on kova! Tuskin saatoin -tuntea teitä -- olette kauheasti muuttunut! - --- Teidän ei tarvitse olla levoton minusta, -- sanoin. -- En aio -liittyä teidän joukkoihinne -- enkä minä myöskään hyökännyt -pohjoisvaltioiden miesten kimppuun. Menin heitä vastaan liittyäkseni -_heihin_ ja hyökätäkseni _teidän_ kimppuunne, mutta pettymyksekseni he -antautuivat minulle. - -Bee hymähti. - --- No, -- sanoi hän lyhyeen, -- jollette tahdo tehdä mitään omaksi -hyväksenne, niin en voi teitä enempää auttaa. - -Hän meni taakseen katsomatta veneensä luokse. Huomasin, että jyrkkä -esiintymistapani ärsytti tuota miestä, joka oli koettanut olla ystäväni -niin pitkälle kuin olosuhteet myönsivät. - -Sitten vahti vei minut uudelleen siihen viheliäiseen onkaloon, joka oli -meidän rangaistusvankien ja orjien hallussa. Minä heittäydyin maahan -ruumiiltani ja sielultani murtuneena. Tie, jota nyt olin koettanut, oli -suljettu. Olin edelleen vanki ja orja etelävaltioiden linnoituksessa. - - - - -X - -Hän saapui! - - -Seuraavana päivänä se työväestö, johon minä kuuluin, muutettiin -linnoituksen ulkopuolelle. Meidät laskettiin hämärissä -- ampumisen -välttämiseksi -- veneisiin ja hinattiin Charlestonin satamaan. Luulin -olevamme matkalla kaupunkiin, mutta sensijaan meidät vietiin edelleen -eräälle pienelle Wappoo-nimiselle joelle, joka juoksee Ashley-virtaan -vastapäätä kaupunkia. - -Jatkoimme matkaamme pitkin tätä niin kauan kuin veneet kulkivat -vesivarassa, ja saimme sitten marssia pari peninkulmaa, yöllä, -muutamiin vajoihin, jotka nähtävästi olivat meitä varten pystytetyt, -saimme hieman viheliäisiä ohrajauhoja ja vielä huonompaa silavaa, ja -laskimme senjälkeen oljille nukkuaksemme kuin koirat kopissaan. - -Aamulla varhain meidät vietiin työskentelemään vallituksiin, -peninkulman päähän Fort Pembertonista, Stono-virran varrella. Nämä -olivat kiireessä pantavat kuntoon. Oletettiin näet, että -pohjoisvaltioiden joukot, kun heille ei onnistunut Fort Sumterin -valtaaminen, koettaisivat päästä Stono-virran yli Charlestoniin. - -Täällä oli paljoa hauskempaa kuin Morris-saaren hiekkasärkillä. Täällä -oli juoksevaa vettä, vihannoivia puita eikä tarvinnut alinomaa yötä -päivää kuulla ikuista kanuunain jyskettä. Niin huono kuin tämä -pakopaikka todella muutoin olikin, oli se kuitenkin aivan erinomainen -edellisen rinnalla. Näillä vallituksilla ei ollut vaikeaa kaivamistyötä -kuten Morris-saarella, vaan siellä oli juoksuhautoja, joiden -tarkoituksena oli suojella jalkaväkeä avoimella kentällä, vaikkakin -pattereita oli asetettu sopiviin paikkoihin, niitä kanuunia varten, -joiden tuli estää pohjoisvaltioiden joukkojen etenemistä. - -Terveyteni, omituista kyllä, rupesi paranemaan näissä olosuhteissa. -Puitten vihreys ilahdutti silmiäni Morris-saaren hietasärkkien jälkeen. -Veden solina kuului niin virkistävältä, ja minä tulin päivä päivältä -vahvemmaksi. Olin tottunut huonoon hoitoon ja vaaroihin; ja muutoin -tarjosi elämä siellä vaihtelua, kiitos maantiellä kuljeksivien -ihmisjoukkojen, sillä sinne ei pommitus ulottunut. Joskus tiellä -kulki naisiakin, joskaan minä en paljo piitannut heistä työni -yksitoikkoisuudessa. - -Kerran äkillinen yllätys herätti minut yksitoikkoisuudestani. Tein -työtä juoksuhaudassa, joka kulki pitkän, keltaisen ja pölyisen tien -reunassa. Silloin kuulin kavioiden kopsetta, nostin silmäni ja jäin -aivan kuin kivettyneeksi nähdessäni neljä henkilöä tulevan ratsastaen -tomupilvessä. Yksi oli punatukkainen neekeri, toinen eversti Been -näköinen, hänen takanaan ratsasti muuan nuori mies, toinen takinhiha -tyhjänä, ja vihdoin _hän!_ Luulin ensin olevani hullu -- luulin kaikkea -harhanäyksi. - -Mutta hänen kasvonsa näkyivät yhä selvempinä, rakastettavat silmät -tulivat yhä tutummiksi, ja minä kuulin hänen äänensä. - --- Oletko varma, että tämä on oikea tie, Arthur? -- kysyi hän. - -Silloin minusta oli kuin elämä olisi ollut unta, ja kaikki musteni -silmissäni. Lapio putosi kädestäni, ja minä itse vaivuin maahan. - -Kuulin vahdin sanovan: - --- Tuo poloinen pahus sai auringonpiston. Hän kaatui juuri neidin -tullessa. - -Siihen Laura sanoi: - --- Kantakaa joutuin hänet tuonne lähteelle! Vesi virkistää häntä! - -Avasin silmäni ja huomasin olevani pienessä lehdossa. Puro solisi -suohon, joka ulottui lähellä työpaikkaa olevaan Wappoo-jokeen. Kylmä -vesi herätti minut jälleen henkiin. Lepäsin ruohostossa, ja hän -tuijotti minuun mutisten: "mies-parka!" mutta tuntematta minua. Caucus -hautoi kasvojani. - -Silloin hänen kätensä alkoi vapista, kasvonsa tulivat tuhkanharmaiksi, -ja hän mutisi: - --- Hyvä Jumala! - -Ja hetken kuluttua sanoi vartija: - --- Nouse ylös ja mene työhön, meillä ei ole aikaa odottaa enempää! -Nouse ylös! - -Mutta minä en liikahtanut. - --- Nouse ylös! -- ärjäisi mies ja olisi minua potkaissut, jollei Laura -olisi tullut väliin. - --- Tuo mieshän on aivan mennyttä, ettekö sitä näe? Eikö teidän -rinnassanne ole'mitään ihmisyyttä? -- sanoi hän seisoessaan vieressäni -kotikutoisessa hameessaan. - --- Upseerit tarkastavat työtä, ja minä saan kantaa edesvastuun siitä, -että jotakin tulee tehdyksi; hänen täytyy tulla nyt mukaan. -- Ylös, -laiskiainen! - -Vahti kohotti kätensä lyödäkseen. - --- Älkää koskeko häneen! -- huudahti tyttö. -- Veljeni, kapteeni -Peyton, on toinen työtä tarkastavista upseereista ja eversti Bee -toinen. Minä vastaan tästä miehestä. Ettekö näe, että hän on liian -heikko työtä tekemään? -- Menkää toimeenne! - --- Hyvä -- jos neiti vastaa hänestä, mutta älkää hankkiko minulle -arestia! - --- Olkaa huoleti! - -Heti miehen mentyä tuli Caucus esille silmät pyöreinä ja huusi: - --- Herranen aika, sehän on massa Bryant! -- ja hän suuteli kättäni, -samalla kun Laura äkkiä kalpeni ja huudahti kauhistuneena: - --- Hyvä Jumala! - -Hän alkoi väännellä käsiään, nyyhkytti ja olisi heittäytynyt kaulaani, -jollen minä olisi sitä estänyt sanoen: - --- Älä koske minuun, minussa on vankilan likaisuus. - --- Siitä en välitä, -- mutisi hän ja olisi kostuttanut kasvojani -kyynelillään, mutta säpsähti ja sanoi: - --- Mitä! -- Oletko sinä _rangaistusvanki?_ - --- Olen, sen vuoksi että rakastin isänmaatani, sen vuoksi että rakastin -sinua! Tämä raitainen puku on sinun ihailijasi Amos Piersonin lahja; -hänen vaikutusvaltansa on saattanut minut tähän asemaan. - --- Amos Piersonin! -- huudahti hän. -- Hän on vieläkin kerran koettanut -saada minut suostumaan menemään naimisiin kanssaan. Kerrottiin, että -sinä olit kuollut, että olit karannut saarronmurtajan mukana, jonka -pohjoisvaltioiden laivasto muka oli ampunut pohjaan. - --- Niin juuri, Amos Pierson, -- sanoin minä purren hammastani. -- Mutta -hänen vaikutusvaltansa toi minut, Luojan kiitos, myöskin takaisin -Etelä-Karolinaan, sinun luoksesi. -- Sinä annoit hänelle hylkäävän -vastauksen, Laura -- tapahtuiko se minun tähteni? Onko mahdollista, -että sinä vielä -- kaikesta huolimatta... Katselin ympärilleni. Caucus -oli kadonnut. -- Rakastatko minua vielä, kaikista ristiriidoista -huolimatta? - -Hän oli ääneti, ja minun sydämeni vapisi pettymyksestä, mutta -silloin hän kääntyi nopeasti puoleeni ja ojensi minulle kätensä -päivänpaisteessa -- ja siinä loisti minun kihlasormukseni, jonka hän -oli heittänyt heinikkoon sinä päivänä, jona me erosimme. - -Huolimatta siitä, että minä olin sekä likainen että repaleinen, olisin -painanut hänet rinnalleni, jollei pensaista olisi kuulunut kahinaa ja -Stuart Bee katsonut sieltä hämmästynyt, mutta hyvänsuopa ilme kauneissa -kasvoissaan. Hän poistui nopeasti ja sanoi hätäisesti: - --- Sinun sisaresi ei ole täällä, Arthur. Saamme etsiä häntä toisaalta. - -Silloin vahti palasi huutaen: - --- Kas niin, laiskiainen, nyt olet vetelehtinyt täällä kaksikymmentä -minuuttia. Takaisin työhön! -- Heti! - -Viha loisti morsiameni silmissä, ja hän olisi vastustanut vahtia ja -herättänyt veljensä huomion, jollei Bee olisi katsonut taakseen ja -sanonut ankaralla äänellä: - --- Mies on peräti uupunut, antakaa hänen levätä hetkinen, muutoin -saamme hänet sairaalaan, kersantti. - --- Niinkuin eversti käskee, -- sanoi mies tehden kunniaa. -- Hän on -aina tehnyt työnsä kunnollisesti. En ota asiaa tällä kertaa niin -ankaralta kannalta. - -Hän meni takaisin väkensä luokse, ja minä kuulin Been ja Arthurin -palaavan hevostensa luo. Olimme yksin. - --- Tunnetko hänet? -- kysyi tyttö. - --- Stuart Been? -- sanoin minä. -- Hän on ollut ainoa ystäväni. - --- Hän on vieläkin sinun ystäväsi, _meidän_ ystävämme, -- huudahti -tyttö. -- Hän on varmaankin suunnitellut tämän tapaamisen -- hän on -kaiketikin sopinut veljeni kanssa näiden linnoitusten tarkastamisesta, -ja siksi houkutellut minut mukaan. - --- Niin, se tapahtui minun tähteni, Laura! -- Jumala siunatkoon häntä! --- huudahdin minä katuen niitä sanoja, jotka hänelle viimeksi -tavatessamme lausuin; -- mutta meillä ei ole pitkää aikaa: minun täytyy -rientää kertomaan sinulle mitä olen kokenut. - -Tein sen hänen päästäessään osanoton huokauksia ja kauhunhuudahduksia. - --- Sinun täytyy heti päästä vapaaksi tuosta kidutuksesta, Lawrence! -- -sanoi hän vihdoin. - --- Rikkomalla valani ja rupeamalla sotilaaksi etelävaltioiden -palvelukseen? - --- Ei, ei siten! Tosin olen etelävaltioiden nainen -- mutta sitä en -kuitenkaan tahdo. Nyt en enää kunnioittaisi sinua, jos siten -menettelisit. - --- Miten asia sitten kävisi päinsä? - --- En tiedä vielä -- sen vain tiedän, etten kestä sitä, että sinä olet -tällaisessa asemassa. Minun _täytyy_ pelastaa sinut jollakin tavalla -- -ja minä _pelastan_ sinut. - --- Sinä rakastat minua vielä? - --- Tahdon vain puhua siitä, miten saatan sinut nyt pelastaa. - --- Rakastatko minua? -- toistin minä. - --- Veljeni kutsuu! Minun täytyy nyt lähteä, muutoin hän näkee meidät -täällä! - --- Rakastatko minua? -- huusin minä. - --- Rakastan, -- sanoi hän. -- Minä rakastan sinua ja pelastan sinut! - -Tartuin hänen käteensä ja puristin halkeilleet, kuumat huuleni sitä -vasten. Ja sitten tunsin kyyneliä ja suudelman poskellani. - -Silloin kuului Arthurin huudahdus: - --- Missä olet, Laura? - -Ja tyttö hyökkäsi pensaiden läpi vastakkaisella puolella olevalle -tielle, nähtävästi sieltä vastatakseen veljensä kutsuun. - -Hänen kyyneleensä olivat sulattaneet sydämeni, ensi kerran tällä -onnettomalla ajalla. - -Kun minä puolen tunnin kuluttua hoipertelin väen luokse, joka kaivoi -hietaa juoksuhaudoissa, ei häntä ollut näkyvissä enempää kuin Caucusta -tahi veljeäkään; mutta minä yhtäkaikki jatkoin työtäni kapinallisten -vallituksessa kevyemmin kuin koskaan ennen, sillä minä luotin siihen, -että se nainen, jota minä rakastin, täyttää lupauksensa ja jollakin -tavalla vapauttaa minut. - - - - -XI - -Punatukkainen neekeri. - - -Odotin kaksi päivää, ja kun meidät kolmannen päivän aamuna komennettiin -työhön, olin minä kuulevinani tutun neekerin äänen. - --- Hohoi, -- huudahti kersantti, -- tässä on neekeri, joka ei tahdo -totella! -- Mene tiehesi vain työhön, punatukka lurjus! -- Kyllä minä -karistan sinusta laiskuuden, minä! - --- Herra Jumala! Kohdelkaa minua hyvin, massa! - -Kukaan ei välittänyt tästä välinäytöksestä, sillä paikkakunnan -istutusten omistajilla oli tapana lähettää tottelemattomia neekereitä -rangaistukseksi vallitustyöhön; mutta minä aloin toivoa, sillä neekeri -oli Caucus, ja minä arvelin että hänellä oli jotakin sanottavaa -minulle. - -Mutta hänet pahaksi onneksi lähetettiin kaukaiselle vallitukselle, niin -etten saanut tavata häntä ennen kuin illalla. Lepäsimme sikin sokin -pitkässä vajassa, ja vahti katsoi ainoastaan, ettei kukaan paennut; -niinpä minä olin pian punatukkaisen neekerin vieressä, joka aluksi -näytti olevan liian murheellinen ruvetakseen minun kanssani -juttelemaan. - --- Hyvä Jumala, olisinpa vaan tiennyt tämän, niin en olisi koskaan -tullut tänne! Minun on täytynyt puurtaa henkeni edestä, ja tällaiseen -ruokaan ei sikakaan voi tyytyä! - --- Oliko sinulla jotakin asiaa minulle? - --- On -- mutta kersantti sanoi pieksättävänsä minut... - --- Sano nyt heti, mitä asiaa sinulla on? - --- Niin, niin -- kun ei vain käsivarsiani ja koipiani niin kauheasti -pakottaisi. Herra Jeesus, miten täytyy raataa! -- Ette kai ole elänyt -puolta vuotta tällä tavalla, massa Bryant? - --- Juuri sen vuoksi tahdon siitä päästä! -- Mutta sano nyt heti, mitä -sinun piti tehdä! - --- Ikäänkuin en minäkin tahtoisi siitä päästä! -- Neiti lähettää tämän -teille. - -Hän antoi minulle pienen paketin; ja katseltuani varovasti ympärilleni -luin kirjeen, joka kuului seuraavasti: - - "Tee mitä Caucus sanoo." - -Muutoin paketissa oli samat setelit, jotka olin ennen pakoani -lähettänyt morsiamelleni. - --- Emäntäsi sanoo, että minun on tehtävä kuten sinä sanot, -- kuiskasin -minä hänelle. -- No, mitä minun piti tehdä? - --- Karata täältä heti. Minulla on vene Stono-virrassa, ja minun on -noudettava teidät yankeiden luo. - --- Mutta miten pääsemme _täältä?_ - --- Siihen saatte itse keksiä keinon -- jos minä olisin tiennyt -millaista täällä on, niin en olisi koskaan tullut tänne. Mutta neiti -pyysi ja rukoili kokonaisen tunnin. -- Mutta teidän kai täytyy lähteä -tiehenne tänä iltana! - -Tämä tapahtui nopeasti. Minä en ollut koskaan ennen aikonut karata -vartiosta, sillä minusta oli tuntunut aivan mahdottomalta ilman rahoja -tahi auttajia päästä unioonijoukkojen rajoille; mutta kun nyt ajattelin -asiaa, pisti päähäni toinen tuuma. - -Yöt olivat kylmenemistään nyt marraskuussa kylmenneet ja suuret -leiritulet paloivat vartijoiden viihtymykseksi. Tarvittavat puut hankki -kunakin päivänä määrätty työjoukko, mutta nyt se oli jostakin syystä -unohtunut. Polttopuut eivät riittäneet yöksi. - -Juuri tuumiessani pakoa kuulin kersantin käskevän eräitä vahteja -ottamaan muutamia vankeja mukaansa ja hankkimaan sen mitä tarvittiin; -ja sotilaat herättivät mukavuussyistä niitä, jotka olivat lähinnä ovea. - -Kuiskasin Caucukselle, että hän tulisi mukaan. - --- En jaksa, olen aivan liiaksi väsynyt... en tahdo ahertaa enää -tänään. - --- Tule nyt vaan, jos tahdot päästä täältä tänä iitana. Huomenna -kersantti hinaa sinut hirteen, -- kuiskasin hänelle ja virkistin -lisäksi häntä voimakkaalla potkulla, sillä hänen välinpitämättömyytensä -suututti minua. - -Hän röhkäisi sekä ilkeydestä että tuskasta, mutta nousi ylös ja seurasi -minua. - -Olimme pian viidakossa, jossa kolme, neljä sotilasta oli vahdissa -kiväärit ladattuina. Kuiskasin Caucukselle, että hän aina pysyttäytyisi -läheisyydessäni. - -Kaikeksi onneksi oli metsä tiheä, ja meitä käskettiin samoamaan sen -läpi noutaaksemme puita, joita oli aikaisemmin koottu ja kasattu vähän -joka paikkaan. Sitten meidän kaikkien piti kokoontua niitä hakkaamaan. -Meidät jaettiin kolmeen patrulliin, joista kutakin vartioi sotilas -ladatuin kiväärein; neljäs, korpraali, odotti kokoontumispaikalla. - -Yhden ainoan miehen oli vaikea viidakossa ja hämärässä pitää silmällä -kolmea tai neljää vankia. Minä käytin myöskin hyväkseni tilaisuutta, -annoin Caucukselle merkin ja hiivin ryömien neekerin seuraamana -viidakkoon. - -Olin jokseenkin varma, etteivät he huomaisi poissaoloamme ennen kuin -joukot puutaakkoineen olivat kokoontuneet yhtymäpaikalle. Täten me -pääsimme kaksikymmentä minuuttia edelle. - --- No, mitä tietä menemme Stono-virran varressa olevan veneesi luo? -- -kysyin Caucukselta. - -Hänen vastauksensa sai minut hämmästymään. - --- Jeesus! En minä nyt jaksa sinne mennä, sinne on peninkulmaa pitempi -matka. - --- Tiedätkö että sekä sinut että minut ammutaan, jos meidät saadaan -kiinni? - --- Jeesus! Eivät he kaiketikaan _minua_ ammu? - --- No siitä saat olla varma. - --- Silloin he saavat ensiksi ottaa minut kiinni! -- ja nyt neekerille -tuli hämmästyttävä kiire. Hän syöksyi viidakon läpi sellaista kyytiä, -että minun oli vaikea pysyä perässä. - -Viiden minuutin kuluttua me saavuimme Wappoo-puron suolle, eikä se -ollut liian aikaista, sillä nyt vahtisotilaat ampuivat merkiksi, että -vankeja oli karannut. - -Seurasin Caucusta polkua, jonka hän näytti tuntevan pimeässä yössäkin, -Wappoo-purolle asti. Emme kuulleet mitään vainoojistamme; sotilaille -olisi ollutkin mahdotonta seurata meitä pimeässä ilman koiria, joita -oletin heidän hankkivan itselleen ensi tilassa. - -Kuljettuamme joen rantaa puolentoista peninkulmaa, saavuimme -paikalle, jossa vain kolmesataa kyynärää aukeaa maata eroitti meidät -Stono-virrasta. Se oli puolen peninkulmaa Fort Pembertonin yläpuolella, -ja tähystellessämme varovasti pensaiden välitse joelle emme huomanneet -mitään vahteja. Linnakkeen yläpuolella oleva joki pidettiin näet täysin -turvattuna venehyökkäyksiltä. Kiiruhdimme senvuoksi aukean maan yli -joelle ja huomasimme siellä keveän veneen, jonka Caucus oli kätkenyt -sinne pakoa varten. - - - - -XII - -Tarmokasta suostuttelua. - - -Veneessä oli minulle siviilivaatteet ja hieman yksinkertaista, hyvää -ruokaa -- ensimäinen kunnollinen ruoka mitä olin syönyt moniin -kuukausiin. Riisuin heti päältäni vangin vaatteet ja pukeuduin toisiin, -samalla kun Caucus souti veneen keskelle virtaa. Takintaskusta löysin -ladatun revolverin. - --- Kuka lähetti minulle tämän, Caucus? -- kuiskasin minä. - --- Neiti Laura. Hän on ajatellut teitä ja väännellyt käsiään pari -päivää. Hänen silmänsä ovat punaiset, massa, -- ylen punaiset, massa -Bryant! - -Nämä sanat kypsyttivät päätökseni. - -Caucus oli kääntänyt veneen virran mukaan ja me lähestyimme -pohjoisvaltioiden kanuunaveneitä, jotka olivat viisi peninkulmaa -alempana. Olimme nyt muutamia kyynäriä Fort Pembertonin yläpuolella. - --- Missä neitisi on? -- kuiskasin minä. - --- Laura-neiti? - --- Hän juuri. - --- Niin, hän on tuomari Elliottin perheessä, parin peninkulman päässä -joen ylävarrella. Hänen veljensä on mukana valvomassa lähimpiä -vallitustöitä. Minä palaan hänelle kertomaan -- vietyäni teidät -yankeiden luokse. - --- Hyvä, -- sanoin minä. -- Minun täytyy tavata häntä ennen -matkustamistamme. Käänny takaisin jokea pitkin. - --- En, massa, minä en souda enää koskaan virtaa ylöspäin! - --- Häh? - --- Minä tarkoitan, että minä saavuttuani yankeiden luo jään heidän -luokseen ainiaaksi. Aion tulla yhtä vapaaksi kuin te, massa! - --- Et siis aikonut palata emäntäsi luokse? - --- En, massa, minä soudan yankeiden luokse, minä! - --- Käännä heti vene! Tahdon nähdä hänet ennen matkaani. -- Ja minä -tartuin peräsimeen kääntääkseni aluksen. - --- Tämä vene ei mene vastavirtaa niin kauan kuin minä olen mukana! -Tahdon tulla vapaaksi mieheksi! - --- Kuule nyt, Caucus, -- vastasin minä, -- ei maksa vaivaa puhella noin -tahi käyttäytyä tuolla tavalla (neekerillä oli airo uhkaavana koholla). -Minä aion jokea ylös tavatakseni Laura Peytonin, ja sinä seuraat -mukana. - --- En koskaan! - -Ojensin revolverin hänen päätään kohti. - --- Ettehän toki aikone surmata minua? - --- En, jos teet kuten sanon; mutta jos juonittelet, niin ammu sinut. - -Nyt vene oli jo ehtinyt melkein linnakkeen kohdalle. - --- Jos tahdot nousta veneestä, saatat tehdä sen vähän kauempana joella. -Nyt on liian myöhäistä tehdä muulla tavalla, -- kuiskasin minä -nähdessäni pari patrullivenettä menevän jokea alas linnakkeen toiselta -puolelta. -- Siinä näet itse, että he ovat huomanneet meidän pakomme. -Emme pääsisi koskaan heidän ohitsensa. - -Olimme kaikeksi onneksi joutuneet rannan varjoon, niin että -patrulliveneet eivät nähneet meitä. Tuuli oli vastainen, niin että ne -eivät myöskään kuulleet. Revolverini pakotuksesta ja kenties oman -pelkonsa ajamana Caucus käänsi veneen ja souti verkalleen jokea pitkin, -sekä loittoni kaipaamistaan pohjoisvaltioiden aluksista. - --- Kuulkaas nyt, massa, -- sanoi hän, -- takaisin vetäytyminen tuottaa -varman kuoleman. Jos kapinalliset saavat teidät kiinni, niin miten -sitten käy? - --- Tahdon tavata häntä ennen lähtöäni. - --- Jeesus, -- tehän olette tullut hulluksi, massa! Ette tiedä mitä -teette; jos he saavat teidät kiinni, niin se on teidän loppunne, ja -yankee-alukset ovat ainoastaan peninkulman päässä täältä -- niin, -tuskin sitäkään, massa. - --- Souda edelleen, -- sanoin minä ja viritin hanan; silloin Caucus -vaikeni ja souti mutisten: "Jeesus, hän on hullu!" ja niin edespäin. - --- Souda lujemmin, -- käskin minä ankarasti hänen hiljentäessään -vauhtia; ja tunnin kuluttua me käännyimme erääseen joen poukamaan, -josta näin valoa; se tuli selvästi jostakin asunnosta. - --- Tuolla he asuvat, massa. - --- Onko _hän _siellä? - --- On, massa. - -Veneen päästyä maihin sanoin: - --- Mene heti sisälle ja sano hänelle että minä olen täällä. Mutta älä -tee toisia levottomaksi, sillä Elliottit ovat etelävaltiolaisia -sydämestään ja sielustaan, ja jos he saavat tämän tietää, niin sinut -hirtetään ja minut vangitaan. - --- Sen kyllä käsitän, massa. Jeesus, miten ankara te olette kelpo -poikaa kohtaan, joka auttoi teidät pakenemaan! - --- Mene nyt heti sanomaan hänelle, Caucus, ja kun tästä on päästy, niin -minä laitan, että olet minuun tyytyväinen. Enkö ole ennen ollut hyvä -sinulle? -- Ole nyt uskollinen, niin olen sinulle jälleen suopea! - --- Se on hyvä, massa, -- sanoi vaihtelevainen musta irvistäen. -- -Nähkääs, minä tahdon tällä retkellä tulla vapaaksi mieheksi -- mutta -ainahan minä saatan odottaa pari päivää! - -Hän hiipi edelleen joen rannalla olevaa polkua puutarhan läpi -kauniiseen huvilaan, samalla kun minä kärsivällisesti odottelin -varjossa sitä olentoa, jonka vuoksi olin uskaltanut niin paljon. - -Hetkisen kuluttua hän tuli ja sanoi melkein moittien: - --- Herran nimessä, Lawrence! -- nyt et kenties pääse pakosalle! Miksi -et heti paennut? - --- Siksi että rakastan sinua. - --- Niin, mutta ajattele miten saat minut pahoilleni! Jos he saavat -sinut jälleen kiinni, niin he kenties _surmaavat_ sinut. - --- Minä uskallan kaiken voittaakseni sinut. - --- Mutta eihän niin käy, jos sinä kuolet. - --- Ei, minä tahdon sinut _ennen_ sitä. - --- Ei, matkusta -- Herran tähden, matkusta! Ota vene ja lähde jokea -pitkin! - --- Sitä en enää tee, -- sanoin minä, -- patrulliveneet vartioivat -tuolla alhaalla! Kaikki vartiot täältä joen suulle asti tietävät meidän -paenneen, -- lisäsin, -- sillä minä kuulin kauempaa alhaalta -kanuunalaukauksen. - --- Kyllä, sinä voit paeta ja sinun _täytyy_ paeta! - --- Minä en tahdo. Minä tulen vapaaehtoisesti takaisin. - --- Miksi? - --- Saadakseni sinut! - --- Minut -- mitä tarkoitat? - --- Jos sinä rakastat minua, tahdot myöskin pelastaa henkeni. - --- Sitä en voi, jollet sinä pakene Etelä-Karolinasta! - --- Minä en lähde koskaan Etelä-Karolinasta ennenkuin sinä olet tullut -vaimokseni -- sen minä päätin jo puoli vuotta sitten, kun minut -pakotettiin palaamaan tänne. Kohtalo lähetti minut takaisin tullakseni -sinun puolisoksesi. - --- Hullutuksia! - --- Sinun täytyy rakastaa minua, Laura, kun olet tehnyt kaiken tämän -minun tähteni -- tee nyt myöskin ainoa, mikä antaa minulle halua -pelastaa henkeni -- _tule vaimokseni, nyt heti!_ - -Tyttö hätkähti taaksepäin, mutta epätoivon kiihkossa minä otin hänet -syliini ja omistin hänelle kaikki ne suutelot ja hyväilyt, jotka olin -hänelle säästänyt pitkän eromme aikana. - --- Armahda Herran nimessä minua! Mitä sukulaiseni ja ystäväni -sanoisivat, jos menisin naimisiin sillä tavoin! - --- Armahda -- minun tähteni! Ajattele miten onnettomaksi minä tulisin, -jos lähtisin matkoihini uskossa että kenties menetän sinut! - --- Mutta emmehän voi mennä naimisiin tänä iltana! - --- Mutta sen täytyy tapahtua ennen kuin lähden Etelä-Karolinasta! -- -mutisin minä varmana, että olin hänet voittanut. - --- Mutta lähde nyt, Herran tähden! Muutoin he ottavat sinut jälleen -kiinni! Hyvä Jumala, nyt he tulevat! - -Tyttö tarttui tykyttävin sydämin käteeni. Samassa kuulimme pimeässä -kavioiden kapsetta ja ratsumiesten miekkojen kalinaa. - --- Piiloudu, minun tähteni! -- pyysi hän. - --- En ennenkuin olet minulle luvannut tulla omakseni! - --- Mutta jos pyydän lykkäystä? - --- Silloin he saavat ottaa minut; en välitä siitä miten minun käy! - --- Oletko hullu? - --- Kyllin hullu tekemään sen! - --- Kiiruhda! Sinä et ehdi! Suo minun piiloittaa sinut! - --- Lupaatko? - --- _Kyllä!_ Mitä hyvänsä pelastaakseni sinut! Tule! Hän riensi polkua, -ja minä seurasin häntä hiljaa. - -Tiesin että olin voittanut -- että Laura Peytonin lupaus oli hänen -valansa! - --- Tätä tietä! -- sanoi hän ja kiiruhti ulkorakennuksen ohi. Tultuamme -ylisille vei hän minut sen perimmäiseen osaan, joka, mikäli pimeässä -saatoin huomata, oli täynnä riissi- ja tyhjiä säkkejä. - --- Piiloudu näiden väliin! Lähetän Caucuksen katsomaan sinua. - --- Muista lupauksesi! -- sanoin minä suudellen häntä. - -Hän irroittautui ja katosi. - -Sitten minä kuulin sotilaiden kysyvän talonväeltä, olivatko he nähneet -erästä rangaistusvankia ja punatukkaista neekeriä. - -Siihen kuulin Caucuksen vastaavan: - --- Jeesus -- minä kaiketikin olen ainoa punatukkainen neekeri tällä -paikkakunnalla! - --- Se on kai sitten sinun kaksoisveljesi, -- sanoi upseeri nauraen; -- -jos vangitset hänet, niin saat palkinnon. - --- Mitä sitten saan? -- kysyi Caucus. - --- Sata dollaria kenties. - --- Sanokaa tuhat, niin saatte ottaa minut hänen sijastaan, -- sanoi -Caucus, patrullin ratsastaessa pois. - -Hetkisen kuluttua taukosi hämmästyneen Elliott-perheen pila, ja -Caucuksen nauru lakkasi. Kuulin äänistä että siellä oli ainoastaan -naisia; Arthur Peyton ja toiset herrat olivat ulkona palveluksessa. - -Puolen tunnin kuluttua Caucus tuli murjotellen takaisin mukanaan -palanen vanhaa ohraleipää ja yksi peruna. - --- Miksi sinulla on mukanasi niin viheliäistä ravintoa? - --- Hitto teidät vieköön! -- vastasi Caucus. -- Luuletteko minulla -olevan hyvää ruokaa, sitten kun olette pettänyt vapaudentoivoni? Mitä -minä nyt olen? Orja. Jollei teitä olisi ollut, olisin ollut vapaa mies --- kaukaasialainen! Mutta tässä on jotakin muuta, massa! - -Hän antoi minulle paperilipun. - --- Miten saatan lukea ilman valoa? - --- Seuratkaa minua. - -Seurasin siis Caucusta vanhaan tupaan, joka oli muutamien satojen -kyynärien päässä huvilasta. Se oli joen rannalla siellä mihin vene oli -vedetty. Neekeri sytytti talikynttilän, ja sen valossa minä luin: - - Rakkaani! - - En uskalla tervehtää sinua nyt, mutta tulen niin pian kuin voin - -- heti perheen vuoteelle mentyä, kenties puolen tunnin kuluttua, - Etkö menetellyt hieman epäritarillisesti, rakas ystävä, - käyttäessäsi hyväksesi sitä, että olin levoton sinun puolestasi? - Etkö ymmärrä, että minun sydämeni olisi särkynyt, jos sinua olisi - kohdannut jokin onnettomuus? Sen vuoksi minä annoin sinulle - lupaukseni; mutta minä pidän sen -- jos sinäkin pidät omasi ja - koetat asettautua turvaan. - -Hienotunteisen neitosen moite saattoi minut huomaamaan, etten ollut -menetellyt häntä kohtaan jalomielisesti, mutta iloissani siitä, että -olin hänet voittanut, unohdin kaiken muun. - -Eräs neekerin liike herätti minun epäluuloani. Huomasin huonossa -valaistuksessa, että hän tuijotti synkeänä minuun. Tiesin ettei hän -ollut unohtanut, että minä olin tuonut hänet jälleen orjuuteen. Jos hän -petti minut nyt, niin kaikki oli hukassa. - --- Näyttää siltä kuin et pitäisi minusta yhtä paljon kuin tavallisesti, -Caucus? -- sanoin minä. - --- En hitto vieköön pidäkään! - --- Tästä saat kaksikymmentä dollaria, -- sanoin ottaen rahat -setelikimpustani. - --- En tahdo teiltä mitään rahoja, massa Bryant, -- epäsi hän villisti, -vaikkakin loi ahnaat katseensa seteleihin. - --- Tottahan toki, Caucus, -- jollet muuta varten, niin papin -palkkaamiseksi. - --- _Papin palkkaamiseksi!_ Miksi niin? Jotta hän hautaisi meidät, kun -vallankumoukselliset saavat meidät kiinni? - --- Ei, mutta vihkisi minut. - --- Vihkisi teidät? -- Kenen kanssa? - --- Etkö voi arvata sitä, Caucus? - --- Jeesus -- eihän kai Laura-neidin kanssa? Senkö takia te tulitte -takaisin? - --- Niin kyllä, -- vastasin minä, -- muutoinhan me nyt olisimme molemmin -vapaita! Olen tullut takaisin mennäkseni naimisiin sinun neitisi -keralla. - --- Siunaa ja varjele! Siksikö te pakotitte minut jälleen tänne? -- -sanoi Caucus, hapan hymy tummilla piirteillään. -- Hyvä, jos neiti -Laura menee naimisiin kanssanne, niin minä annan teille anteeksi. -Jeesus, kylläpä Peytonin herrasväki julmistuu! - -Hän nauroi ääneen. - --- No, tulethan siis jälleen ystäväkseni, koska minä menen naimisiin -sinun neitisi kanssa? - --- Voi heikkari, sepä hauskaa! Te olitte reima mies, te! -- kehui -neekeri röhötellen riemusta. - -Mutta miten saisin papin vihkimään meidät -- papin, joka ei tuntisi -Laura Peytonin perhettä, maassa jossa kansalaissota teki kaikki -epäluulonalaisiksi? - -Miten minulle, pakolaiselle, sellainen onnistuisi? - - - - -XIII - -Kuherruskuukausi Sinisillä Vuorilla. - - -Nämä mietteet saattoivat minut jälleen ajattelemaan tulevaa -morsiantani, hänen kauneuttaan ja rakkauttaan, -- häntä joka nyt -jälleen kuului minulle. Olin hetkisen seitsemännessä taivaassa, mutta -tulin jälleen maan päälle. Neekeri näet tarttui käsivarteeni ja sanoi: - --- Kuunnelkaa! - -Me kuuntelimme molemmat. Muutamat äänet todistivat, että joku tutki -venettä, jota olimme joella käyttäneet. - --- Menen katsomaan, mitä he tekevät! -- kuiskasi Caucus hiipien ulos, -samalla kun minä tutkin revolveriani tullakseni vakuutetuksi, että se -oli kunnossa. - -Huolellinen morsiameni oli pannut mukaan hieman ylimääräisiä -ampumatarpeita. - -Peläten, että kosteus olisi vioittanut sytytysruutia minun -kahakoidessani joella Caucuksen kanssa, panin huolellisesti hieman -uutta ruutia jokaiseen kuuteen sankkipannuun ja suljin silinterin -jälleen. Sillä aikaa minun täytyi kääntyä selin oveen nähdäkseni -kynttilänvalossa. - -Juuri kun olin lopettanut, kuulin jonkun hiljaa naureskelevan, ja -katsoessani taakseni näm erään miehen ovella. - -Se oli Peter Bassett, salapoliisi. - --- Mitä ihmettä! -- sanoi hän irvistäen, -- tämähän on yhtä virkistävää -kuin whisky: tavata jälleen teidät, herra Bryant! Kuulin neljä tuntia -sitten Charlestonissa teidän livistäneen tiehenne. Eräs teidän -erikoisystävänne oli määrännyt palkinnon teidän vangitsemisestanne, ja -minä tulin ansaitsemaan tätä palkintoa. - --- Miten saitte minusta selon? -- mutisin minä, ja asetin nallin -viimeiseen silinteriin. - --- Kah, vaistoni avulla, luonnollisesti! Tiesinhän tytön olevan täällä, -ja tulin tänne hieman nuuskimaan. Jos olisitte koettanut pujahtaa jokea -pitkin, niin olisivat patrulliveneemme teidät nipistäneet. Ja -huomatessani, että vene oli tänä iltana ollut ulkona ja kaikessa -kiireessä jätetty airoineen rantaan, käsitin, että olin jälleen saanut -teidät käsiini. Tulkaa mukaan nyt! - -Hän lähestyi. - --- Pysähtykää! - --- Ei, mutta hiidessä... - --- Seisokaa hiljaa! - -Tähtäsin häneen revolverilla. - --- Kas, lempo! Enpä tiennyt, että teillä oli kanuuna taskussanne! -- -sanoi hän hämmästyneenä ja pysähtyi. -- Mutta tiedättekö, herra Bryant, --- jatkoi hän, -- tekisitte viisaammin, jos laskisitte sen alas. Ette -missään tapauksessa pääse täältä. Jos laskette tuon alas, niin minä -olen siksi suopea -- että päästän teidät menemään ja otan ainoastaan -tuon punatukka-neekerin. Silloin ei asiasta tule sen suurempaa sotkua. -Hitto vieköön, tuo sahramitukkainen neekerihän saakin runsaasti -hyvittää kaiken! - -Salapoliisi nauroi kamalasti. Hän tahtoi uinuttaa minut varmuuteen. -Mutta silloin kuului hänen takaansa vielä kamalampi nauru, ja Bassett -suistui käheästi huutaen jalkoihini. Caucus seisoi kumarassa häneen -päin kädessään kirves, jolla olisi voinut iskeä vaikka härän -pökerryksiin. - --- Löinköhän häneltä pään halki?... Kutsuppa minua sahramitukaksi! -Hitto hänet vieköön! -- ja ennenkuin ehdin tulla väliin, osui -tajuttoman Bassettin päähän vielä toinenkin isku. - -Hyökkäsin esille pitäen häntä kiinni käsivarresta, mutta se ei -tapahtunut ilman ponnistusta, sillä Caucuksen silmät verestivät ja -sieraimet värähtelivät hänen tuntiessaan veren hajun. Neekerin -raakalaisvaistot olivat heränneet. Masennettu orja oli alkuperänsä -- -zulu-soturin kaltainen. - --- Mitä teemme hänelle? -- kysyi hän näyttäen valkoisia hampaitaan. -- -Niin, lyömme hänet kuoliaaksi ja vieritämme jokeen. - --- Ei, ei murhaa! - --- Jollemme lyö häntä mäsäksi, niin hän toimittaa meidät päiviltä. -Hänen henkensä tahi meidän! Jos kapinalliset saavat meidät kiinni, niin -loppumme on käsissä! - --- Sen tiedän, mutta en tahdo häntä surmata. - --- Sehän on samantekevää, hän on jo enemmän kuin puolikuollut. Miksi -ei? Mitä meistä tulee, massa Bryant, jollemme raivaa häutä pois tieltä? - --- Totta kylläkin, -- sanoin minä. -- Teemmekin hänet vahingottomaksi; -saat kuulla, millä tavalla: otamme enimmät hänen vaatteensa, jonka -vuoksi kapinalliset, jos saavatkin hänet käsiinsä, tuskin häntä -tuntevat -- luultavasti yksikään patrullivene ei tunne häntä -henkilökohtaisesti. Ja jos ne sen tekevätkin, niin ei hän missään -tapauksessa lähimpänä viikkona saata sanoa heille mitään. Jos hän -taasen ajautuu heidän ohitsensa, niin pohjoisvaltioiden kanuunaveneet -kyllä pitävät hänestä huolen sodan loppuun. - -Tein kuten olin sanonut, ja huomasin tyydytyksekseni, että salapoliisin -liinavaatteihin, jotka eivät olleet likimainkaan moitteettomat, ei -ollut merkitty nimeä. - --- Nyt pistämme hänet veneeseen ja annamme veneen solua virran mukana, -niin hän ei voi tehdä meille mitään vahinkoa. - --- Se on hyvä, massa Bryant, -- mutisi neekeri tyytyväisenä irvistäen. --- Toivoakseni hait tahi yankeet korjaavat hänet. Kutsuppa minua -sahramikarvaiseksi neekeriksi, hitto hänet vieköön! - -Lykkäsimme vesille veneen, jossa makasi tajuton Bassett hieman -koristen. Silloin kuulin takaani toisen vaikerruksen. - --- Oletteko surmanneet hänet, Lawrence? -- sanoi Laura kauhistuneena. - --- Emme oikein, rakkaani, -- vastasin minä koettaen häntä lohduttaa. -Kerroin lyhyesti tehtävän, johon Bassett oli ryhtynyt Piersonin -puolesta ja mitä me olimme tehneet estääksemme häntä sitä -suorittamasta. - --- Se vaikeuttaa asiaa hirveästi, -- sanoi hän; -- mutta olen kuitenkin -iloinen, ettet sinä häntä surmannut, Lawrence. Nyt sinun kuitenkin -täytyy lähteä sitä nopeammin matkoihisi. - --- En ennenkuin olet pitänyt lupauksesi! - --- Miten se olisi mahdollista? Kuka saattaisi vihkiä meidät täällä? -- -mutisi hän käsiään väännellen. Mutta äkkiä hän rauhoittui, huokasi -hieman ja näytti harkitsevan. - --- Tahdotko mennä naimisiin kanssani? -- tiukkasin minä. - --- Ah, mutta miten? Niin, nyt minä tiedän, -- sanoi hän äkkiä varmalla -äänellä. -- Tässä valtiossa on eräs seutu, jota Luoja armossaan on -säästänyt tästä kauheasta sodasta. Kaukana koillisessa Sinisten Vuorten -huippujen ja Alleghany-vuorten eroittamana Tennesseen verilöylystä ja -liian kaukana rannikosta tätä seutua kohdanneen turmion nieltäväksi, on -Spartanburgin kaunis ylänkö. Sen väestö ei tiedä sodasta muutoin kuin -että poikien on täytynyt mennä rintamaan. Tädilläni Mary Pickensillä on -pieni farmi lähellä Pohjois-Karolinan rajaa -- ei kaukana Jackson -Hiilistä. Hän on vanha, seitsemänkymmen-vuotias neito, joka on asunut -siellä niin kauan kuin muistan, ja jota palvelee pari neekeriä -- yhtä -vanhoja kuin hän itsekin. Minä olen hänen lempilapsensa, ja kun eukko -on kiltti ja viisas, niin hän varmaankin ottaa ymmärtääkseen meidän -vaikean asemamme. Muutoin minulla on häneltä kirje, jossa hän ilmoitti -matkustavansa tervehtimään Georgiassa olevaa sisartaan, ja silloin -hänen vanha keittäjättärensä on yksin kotona. Neekerieukko jumaloi -minua, ja minä saatan varmuudella taivuttaa hänet mihin hyvänsä. -- Kun -tapaat minut siellä, niin pidän lupaukseni! - --- Ja menet siellä naimisiin kanssani? - --- Niin! -- vastasi hän rahtusen viivytellen ja huoaten, ja jatkoi -sitten hieman hymyillen: - --- Se on lähellä "seitsemättä taivasta", näetkös; ja onnellisemmissa -olosuhteissa minä olisin tahtonut viettää kuh... kuherruskuukauden -Sinisillä Vuorilla, -- lisäsi hän; ja minä huomasin tässäkin huonossa -valaistuksessa hänen tulevan tulipunaiseksi. - -Hän antoi minulle tarkat tiedot paikan asemasta. - --- Neljän päivän kuluttua olen siellä, -- lopetti hän. -- Saatan -helposti sanoa syyksi matkustavani tervehtimään tätiäni, sillä isä ja -sisarukset eivät tiedä, että hän on matkustanut. En vain tiedä, miten -sinne pääsen. -- Hän keskeytti ja huudahti sitten epätoivoisena: -- -Tämä kauhea sota, näetkös, on tehnyt meidät niin köyhiksi, sitä en -olisi koskaan tahtonut sanoa _sinulle_. - --- Pikku lemmittyni, -- sanoin minä, -- miksi et käyttänyt rahoja, -jotka lähetin sinulle puoli vuotta sitten? - -Äänessäni oli lievä moite, sillä kiinnitin huomioni siihen, että -morsiamellani oli koruton hame kotikutoisesta kankaasta ja karkeat -kengät, eikä hänellä enää ollut niitä kauniita koristeita, joita hän -oli pitänyt tuttavuutemme ensimäisinä onnellisina päivinä. - --- Minun oli mahdoton ottaa vastaan _sinun_ rahojasi, kun en luullut, -että sinä tulisit miehekseni! -- huudahti hän. -- Oi, miten iloinen -olen nyt, etten koskenut rahoihin! - --- Se ilahduttaa minuakin! -- sanoin minä; -- on onni, että säästit ne, -sillä nyt meillä on riittävästi rahaa _koettaaksemme_ tulla -onnellisiksi. - -Minulle onnistuikin vihdoin tyrkyttää hänelle riittävä määrä matkaa -varten. - --- Tunnen itseni nyt oikein rikkaaksi, -- sanoi hän. -- Jokainen näistä -dollareista vastaa kahtakymmentä etelävaltioiden dollaria. Mutta miten -sinä pääset matkaan? Passitta et voi päästä täältä mihinkään. - -Niin, miten se oli onnistuva, kun kaikkia junia valvottiin ja kaikkia -matkustajia, joilta puuttui laillistuttamislippu, katsottiin -epäluuloisin silmin? Tämä suunnitelmiamme kohtaava este olisi ollut -voittamaton, jollei -- tulin ajatelleeksi salapoliisin takkia ja -liiviä, tutkin läpeensä nämä ja huomasin lompakon täynnä papereita ja -rahoja sekä passin, jonka omistajan sanottiin matkustavan tärkeällä -asialla hallituksen puolesta. Pahaksi onneksi oli Bassettin passissa -myöskin Bassettin tuntomerkit, jotka eivät soveltuneet minun -määritelmäkseni, joskin me olimme yhtä pitkät ja painavat. - --- Minun täytyy koettaa tätä passia, -- sanoin minä; -- se on ainoa -keino. Caucus seuratkoon minua rautatieasemalle, niin että voin nousta -Columbiaan menevään junaan ja sieltä Spartanburgiin. Sitten hän saattaa -kääntyä takaisin noutamaan sinua. - -Olimme liian kiihkeitä Iausuaksemme itkuisia jäähyväisiä, meillä oli -tuskin aikaa ajatella. - -Caucuksen opastamana, joka hyvin tunsi paikkakunnan syrjätiet, minä -vaelsin reippaasti Stono-virralta pohjoiseen, kulkien poikki -Charlestoniin vievän rautatien, ja saavuin syrjätietä Seven Milen -asemalle, joka turvallisuudeksemme oli riittävän kaukana Charlestonin -etuvartioista. - -Lähetin Caucuksen takaisin morsiameni luo antaen hänen tehtäväkseen -auttaa tyttöä, kunnes tapaisimme toisemme, jonka jälkeen minä nousin -rautatievaunuun, käänsin ylös kaulukseni ja olin nukkuvinani -välttääkseni kyselyjä. Minulle oli onni, että kaikki nuoremmat miehet -olivat lähetyt sotajoukkoon, niin että junailijat olivat ukkoja, jotka -eivät olleet koskaan minua nähneet. Oli ilta saapuessamme Columbiaan, -ja viimeinen junankuljettaja tutki minun matkalippuni ja passini. Olin -löytänyt kimpullisen tupakkaa salapoliisin takin taskusta ja kiireissä -pistänyt sen mukaani. Se oli onni, sillä ennenkuin ehdin lähteä -vaunusta, sanoi konduktööri: - --- Voinko saada mällin, herra Bassett? - -Pistin käden taskuuni ja annoin hänelle tupakkaa. - -Sitten läksin erääseen syrjäiseen kaupunginosaan, jossa kukaan ei minua -tuntenut, ja aamulla pyysin erästä neekeriä ostamaan itselleni -matkalipun, sillä minä pelkäsin lipunmyyjän tuntevan minut, ja saavuin -aamujunalla vuoristoon. - -Samana iltana menin sisälle Spartanburgissa olevaan hotelliin, ja -odotin kärsimättömänä morsiameni tuloa. Toisen päivän iltana sanoi -emäntä, että eräs neiti Peyton oli tilannut häneltä vaunut tätinsä -asuntoon. Sinä yönä saatoin tuskin nukkua, ja aamulla jatkoin matkaani -Campes Fordiin, ja kun minä tuntia myöhemmin kuljin pientä vuoritietä, -avasi Caucus tien varrella olevan portin, päästäen ilonhuudahduksen ja -kamalasti irvistäen, jonka jälkeen minä näin morsiameni rientävän -vastaani. - --- No, enkö pitänyt lupaustani? Enkö tehnyt sitä? Mutta voi miten minun -piti valehdella omaisilleni! Sellaista petosta! -- lisäsi hän käsiään -väännellen. - --- Isä-parkani -- antaakohan hän minulle tätä anteeksi! - --- Nyt ei ole mitään aikaa kyynelillemme, Laura! Meidät on vihittävä -heti. - --- Heti? -- sanoi hän, ja hänen äänensä värähti. - --- Niin, heti! Jos joku näkisi meidät yhdessä, olisi se tukalaa -sinulle. - --- Oi, sitä en ajatellut, -- sanoi hän viehättävästi punastuen. -- -Vanha herra Huntington -- kirkkoherra, joka kastoi minut, on parin -peninkulman päässä. Hän nykyisin sekä kuulee että näkee huonosti, mutta -arvelenpa vihkimisen silti kelpaavan. Tahdotko ratsastaa hänen luokseen -ja jättää hänelle minun kirjeeni? Luulen, että hän muistaa minut. - -Palasin paria tuntia myöhemmin pappi mukanani, ja silloin minua odotti -yllätys. Laura tuli punastuen sisään valkoisessa silkkihameessa, jonka -hän jollakin tutkimattomalla tavalla oli saanut käsiinsä Columbiassa -ja kaunistanut joillakin ranskalaisilla nauhoilla -- jäännöksiä -kapineista, joita hänellä oli ollut ennen sotaa. Katsoin morsiameni -kauneuden-jumalatarta kauniimmaksi, hänen luodessaan minuun -sydämellistä rakkautta kertovan silmäyksen. - -Vihkiminen tapahtui, ja puolta tuntia myöhemmin pappi ajoi kotiin, -jonka jälkeen minä ja morsiameni menimme vanhan tuvan portaille. -Takanamme kohosivat Alleghany-vuorten kauniit huiput, jotka eroittivat -meidät sodan hävityksestä, ja edessämme laskeusivat asteettain sadat -kauniit kunnaat laaksoon, joka ulottui aina meren rantaan, missä -kansalaissodan verivirrat vierivät. - -Tässä kauniissa maisemassa, jonka luonnon suojelusmuurit eroittivat -ihmiskunnan hurjista intohimoista, me nyt saatoimme elää yksinomaan -toisillemme ja iloita siitä onnesta, jonka Jumala oli meille suonut. -Kuukauden ajan teimme parhaamme elääksemme unhoituksessa ja onnistuimme -myöskin osittain. Kukapa mies ei olisi uskonut kohtalon suoneen -itselleen onnellisen osan, saadessaan omistaa sen suuren rakkauden ja -kauneuden, jonka morsiameni toi mukanaan? Mutta kumpikaan meistä éi -voinut unohtaa ympärillämme vaanivaa vaaraa. Se teki meidät -varovaisiksi, ja minun vaimoni kirjoitti myöskin monta kirjettä, joissa -hän teki selkoa siitä, miten hauskaa hänellä oli tädin luona. - - - - -XIII - -Naisia! - - -Päivä oli mennyt kuin onnellinen uni. Me antauduimme nyttemmin toivon -valtaan, että hyvä kohtalo sallisi meidän nauttia toistemme -rakkaudesta, huolimatta läheisyydessämme raivoavista sodan -pyörretuulista. Kirkkaassa ilmassa suuremmoinen maisema esiintyi -kaikessa kauneudessaan, suoden meidän rakkaudellemme autioiden -erämaiden romanttisuuden. Olimme juuri istuneet verannalla katsellen -Sinisten Vuorten tunturirinnettä, jonka jyrkänteitä pitkin pieni puro -raivasi tiensä kaukaiselle tasangolle, missä sota raivosi. Takanamme -kohosi tunturinharja kevyessä lumivaipassaan kohti sinisen taivaan -korkeutta, sillä nyt oltiin joulukuun loppupuolella. - --- Laura, -- sanoin minä, käsivarsi hänen vyötäisillään, ja annoin -hänelle pienen kuherruskuukausipuserruksen, -- muistatko tämän päivän -kolme vuotta sitten? Tuon tanssitilaisuuden sinun kotonasi, samana -päivänä jona etelävaltiot tekivät kapinan? - --- Niin, Lawrence, sitä päivää en koskaan unohda, mutta älä puhu -kolmesta viimeisestä kauheasta vuodesta; olkaamme onnelliset niin kauan -kuin voimme -- kaukana sodan kauhuista -- siitä tulee kyllä joka -tapauksessa varsin lyhyt aika... Hyvä Jumala, kenet kuulenkaan? -- -lisäsi hän vaaleten ja hermostuneesti vavisten. Minäkin kalpenin, -sillä me kuulimme jonkun sanovan: - --- Tämä kai on Mary-tädin tupa, Caucus? -- ja me tunsimme sen naisen -äänen, jota kaikkein vähimmin olisimme tahtoneet tavata, -- Belle -Peytonin, Lauran sisaren. - -Kuulin miten neekerin hampaat kalisivat. - --- Herra Jumala, onko Belle-neiti täällä? -- inisi hän useaan kertaan, -ilmeisesti varoittaakseen meitä. - --- Oletko hullu, Caucus? Avaa heti veräjä ja päästä minut sisälle! -- -käski Belle kiihkeästi. - -Hän ratsasti sisälle puutarhaan, ja Laura meni kalpeana, mutta -päättäväisenä sisartaan vastaan. - -Olen vielä näkevinäni Bellen, kun hän juosten ylös portaita huudahti: - --- Tulin levottomaksi tähtesi, kun Mary-täti kirjoitti Georgiasta -mainitsematta mitään sinusta. Minusta oli merkillistä, kun sinä tulit -tänne häntä tervehtimään, vaikkei hän ollut kotona. Mutta nyt minä aion -jäädä tänne pariksi viikoksi. Meille tulee hauska tässä kauniissa -vuoriseudussa. Mutta... ahaa! _Tämäkö _oli sinun matkasi syy? Oletko -täällä tuon miehen keralla? Mitä se merkitsee, sisko? -- sanoi Belle -tuijottaen minuun leimuavin silmin. - --- Belle, salli minun esitellä mieheni, herra Lawrence Bryant! -- -virkkoi Laura hyvin levollisena, mutta jonkinlainen värähdys äänessään. - --- _Sinun miehesi_? -- huusi Belle. -- Oi, hyvä Jumala, tämä oli -pahempaa kuin luulin! - --- Niin, minun mieheni, jota minä rakastan ja kunnioitan ja jota -sinunkin tulee pitää arvossa, Belle, jos tahdomme olla sisaruksia. - --- _Sisaruksia_? Kun olet mennyt naimisiin maamme vihollisen kanssa? -Tuon miehen, joka oli siinä määrin rakastunut pohjoisvaltioihin, että -hylkäsi sinut paetakseen sinne? Voi tätä alennusta! Kurjaa, toivotonta! -Mitä vanha isä-parkani sanookaan _tästä_? - -Hän läähätti intohimoisesta pahastuksesta ja hysteerisestä epätoivosta. - --- Hän ei sano mitään, sillä sinä et saa virkkaa tästä hänelle mitään, -toistaiseksi, -- lausui Laura kalpeana, mutta päättäväisenä. - --- Minä _sanon_ hänelle, -- hänen halveksiakseen sinua yhtä paljon kuin -minäkin. Rakastaa miestä, joka tahtoo meidän turmiotamme, _yankeeta!_ --- Tämä lausuttiin siten kuin se olisi ollut maailman halveksittavin -nimitys. - -Tyttö astahti minua vastaan salamoivin silmin ja näytti siltä kuin -olisi tahtonut hyökätä kimppuuni. - --- Oi, miten vihaan teitä! -- sihisi hän. -- Teitä, joka olette -houkutellut sisareni luopumaan velvollisuudestaan ja lähimmistään! -Siinä mies, joka ei ole kyllin rohkea taistellakseen meitä vastaan, -vaan kernaammin tahtoo syöstä meidät turmioon houkuttelemalla hänet -- -sisareni... - -Hän puhkesi nyyhkytyksiin ja väänteli käsiään. Minä olin vaiti, koska -pidin viisaimpana antaa hänen purkaa lapsellisen raivonsa. Mutta -vihdoin sanoin: - --- Minä rakastin sisartanne, Belle-neiti, ennenkuin tämä sota eroitti -meidät. Teillä oli tapana pitää minusta siihen aikaan; ettekö saata -ajatella hieman ystävällisesti henkilöstä, joka pitää _teitä_ -sisarenaan? - --- _Teidän_ sisarenne! -- huusi hän. -- Kauan en ole teidän sisarenne! -Olen kuullut, että teistä on tehty rangaistusvanki, sitten kun kaksi -kertaa olette karannut meidän armeijastamme. Hyvästi, Laura! Sinun -kuherruskuukautesi lähenee loppuaan! - -Tyttö kääntyi horjuen mennäkseen. - --- Mitä aiot tehdä? -- huudahti Laura pidättäen häntä. -- Minne sinä -menet? - --- Ratsastan lähimmälle sotilasasemalie antaakseni ilmi tuon miehen, -jonka kanssa sinä olet mennyt naimisiin. Viranomaiset saavat ottaa -hänet huostaansa ja toimittaa, että hänet ammutaan! Sen minä teen! Ja -sitten hän pääsee puhuttelemasta minua sisarekseen! Silloin meidän -häväistyksemme pestään hänen veressään, ja sinusta tulee hänen -leskensä, mutta hänen vaimokseen et jää! - --- Sen jätät tekemättä, -- sanoi Laura hyvin levollisesti. -- Sinä olet -suunniltasi, Belle. Nyt jäät tänne, kunnes olet mahtunut järkiisi! - --- Minä en jää hetkeksikään -- älä koetakaan pidättää minua täällä! -anna minun olla! Miten uskallat...! - -Laura oli nimittäin tarttunut hänen käsivarteensa. - --- Velvollisuuteni on, -- sanoi Laura, -- sekä miestäni että itseäsi -kohtaan, estää mieletöntä naista teosta, jota hän katuisi koko -elämänsä. Luuletko kenties, että sallisin sinun silmittömässä -raivossasi murhata sen miehen, jota rakastan? luuletko minua yhtä -hulluksi kuin itse olet? Nyt jäät tänne, kunnes olet jälleen -viisastunut. - --- En hetkeksikään sen katon alle, jota tuon miehen läsnäolo on -alentanut! Oi, hyvä Jumala, Laura, miten _saatoit_ tehdä sen? Mutta -_minä_ teen ainakin velvollisuuteni, jos sinä unohdat omasi, sinä -luopio! - -Molemmat sisarukset seisoivat säkenöivin silmin vastakkain; Bellen -tummat silmät hehkuivat vihasta ja Lauran siniset päättäväisyydestä. - --- Lawrence, -- sanoi Laura levollisesti, -- auta minua. Sinun henkesi -on kysymyksessä. Tyttö on kyllin mieletön täyttääkseen uhkauksensa! - -Huomasin ainoan pelastuksen riippuvan siitä, että noudatin vaimoni -kehoitusta. Astuin sen vuoksi esille ja tartuin mahdollisimman -hellävaroen Bellen käsivarteen. - --- Ahaa, te olette oikea pohjoisvaltojen gentlemanni, te joka satutatte -kätenne naiseen, -- kähisi hän. -- Se on yankeen kaltaista! - --- Älä ole hävytön, Belle! -- huudahti Laura, -- kavahda, etten unohda -olevasi sisareni! Vaienna hänet, Lawrence! _Heti!_ - -Sillä Belle pinnisti vastaan ja kirkui täyttä kurkkua hysteerisessä -raivossa. - -Lauran ja minun täytyi mahdollisimman hellävaroen taluttaa sisälle -taisteleva tyttö ja teljetä hänet kunnollisesti toisessa kerroksessa -olevaan huoneeseen, jonka ikkunoita rautaristikot suojelivat -neekerivarkaiden murtautumista vastaan, koska siellä säilytettiin -erikoisia ruokatavaroita. En unohda koskaan hänen katsettaan, kun -jätimme hänet sinne. Puhutaan naarastiikerin raivosta, kun siltä -otetaan poikaset, mutta vertaus on aivan liian laimea verrattuna Bellen -kauniiden kasvojen ilmeeseen meidän sulkiessamme häneltä oven ja -vääntäessämme avaimen lukossa. - --- Nyt meidän täytyy erota, Lawrence, -- sanoi Laura. -- Nyt olet -turvassa ainoastaan rajan toisella puolella. - --- Sinun täytyy seurata minua, Laura! - --- Minä en uskalla! Minun täytyy pitää tyttö vangittuna täällä, kunnes -sinä olet mennyt rajan yli. Minä etsin sinut sitten jostakin -pohjoisvaltioista. Pääsen kyllä naisena matkustamaan saarronmurtajassa --- ilman sinua olisi elämä täällä sietämätöntä. - -En koettanut taivuttaa vaimoani seuraamaan itseäni seikkailumatkalleni. -Olin aikoja sitten merkinnyt kartalle tien, jota aioin kulkea rajan yli --- se vei Pohjois-Karolinan vasemman osan halki Tennessee-valtioon ja -oli paras, mitä minulle oli tarjolla, vaikkakin vakoojat, sissijoukot -ja sotarosvot sitä häiritsivät. - -Vaimoni ja minä erkanimme samana iltana. Kuherruskuukautemme päättyi -yhtä odottamattomasti kuin oli alkanutkin, mutta minä jätin hänet -varmuuteen siitä että hän oli minun, kaikista kosijoista huolimatta. -Hän ei ollut enää minun morsiameni, hän oli minun vaimoni. - -Caucuksen täytyi jäädä Lauran luokse. - -Minulla oli hyvä hevonen, viisikymmentä dollaria ja pari revolveria. -Loput rahoista annoin Lauralle vastaisten tarpeiden varalle. - -Kun Caucus avasi minulle veräjän ja sanoin jäähyväiset, näin vaimoni -kalpeat, hillityt kasvot hänen ovella seisoessaan. En uskaltanut katsoa -liian kauan taakseni, vaan purin yhteen hampaani ja alotin pakenemiseni --- hänen tähtensä yhtä hyvin kuin itsenikin. - -Kello oli yhdeksän illalla. Kuutamo valaisi laakson. Olin juuri -panemassa kuntoon satulalaukkujani, kun kauhistuksekseni kuulin -seuraavat sanat: - --- Hitto vie, nyt sain teidät jälleen käsiini, ja tällä kertaa ette -enää pääse livahtamaan! - -Kymmenen jalan päässä minusta seisoi Peter Bassett tähdäten minua -revolverillaan. En liikahtanut, vaan sanoin ainoastaan: - --- Kas vaan, herra Bassett! En luullut enää tapaavamme toisiamme! - --- Ette tietenkään, ja tuskin olette myöskään hyvillänne tästä -kohtauksesta, senjälkeen kun annoitte neekerinne lyödä minut melkein -kuoliaaksi ja heittää veneeseen. Minä hourailin kaksi viikkoa... Mutta -teidän ystävänne palkinto on vielä minun saatavissani, ja kun teidän -sisarenne matkusti tänne, aavistin jotakin olevan tekeillä, ja -nähdessäni tänään itse morsiamen ikkunassa, käsitin ettette tekään -ollut kaukana -- kädet ylös! - -Minä olin sillä aikaa siirtänyt käteni lähemmäksi pistoolikoteloa ja -huusin nyt nauraen: - --- Niinhän tietysti! -- Iske häntä jälleen, Caucus! - -Salapoliisi kirosi ja kääntyi taakseen uskossa että neekeri uhkasi -häntä selkäpuolelta; mutta siinä siunaamassa minä vedin esille -revolverini ja ammuin häntä heti, sillä minä en enää häntä säälinyt. -Hän oli pidättänyt minut kolme kertaa, ja jollen surmannut häntä heti, -niin olin hukassa. - --- Taaskin puijattu! Jo nyt otti lempo! Ensiksi neekeri minut -nykerrytti, sitte yankee nitisti. - -Hän pyörtyi, luultavasti äkäännyksestä, sillä hän ei näyttänyt -kuolettavasti haavoittuneelta. - - - - -XV - -Pimeässä maassa. - - -Olin aikonut kulkea jostakin laaksokäytävästä, joka vie Sinisten -Vuorten ja Alleghany-vuorten kautta Tennesseen valtioon, mutta päätin -nyt tehdä polvekkeen Rutherfordin piirikunnan kautta, karttaakseni -mahdollisia vainoojia. - -Sinne oli ainoastaan muutamien peninkulmien matka; jo puolentoista -tunnin kuluttua minä olinkin siellä ja jatkoin matkaani Rutherfordin -kauppalaan, missä lepuutin hevostani, ja pääsin kello kolme aamulla -Greens Hilliin. Mikään muu ei minua häirinnyt kuin tiellä olevien -koirien haukunta. Mutta Greens Hiilissä kuulin kavioiden kopsetta -takaani. Kehoitin väsynyttä hevostani, mutta kavioiden kopse läheni ja -minä ratsastin puiden sekaan antaakseni ratsumiesten kulkea ohitseni ja -nähdäkseni kuka siellä oli. - -Se oli Caucus. - --- Tulkaa mukaan, massa Bryant, Spartanburgista ajetaan teitä takaa -- -ne ovat puolen tunnin matkan jälelläpäin minusta. Laura-neiti lähettää -teille tämän kirjeen. Mutta tulkaa mukaan, heti! - -Kannustimme hevosia ja käännyimme pohjoista kohti, Caucus edellä. -Eräällä tunturipolulla tuli eteemme pieni joki -- Otter-puro -- hyvin -rytöisessä seudussa. Hevoset olivat peräti uuvuksissa kolmenkymmenen -peninkulman ratsastuksesta. - -Päivän koittaessa ratsastimme viidakkoon, jossa olimme varmassa -suojassa, teimme tulen, söimme aamiaisen, panimme hevoset liekaan ja -laskimme levolle. - -Heräsin iltapäivällä väsyneenä ja haluttomana, ja neekeri kuorsasi yhä -vieressäni. Muistin kirjeen, avasin sen ja sain lukeakseni seuraavaa: - - Maanantai-iltana. - - Rakas puolisoni! - - Lähetän kaikessa kiireessä nämä rivit ilmoittaakseni sinulle, - että eräs patrulli lähetetään sinua ajamaan takaa. Sinun - laukauksesi johdosta saapui muutamia ratsumiehiä, ja Bassett - saattoi sanoa heille mihin päin sinä olit ratsastanut. Luojan - kiitos, ettei Belle ollut osallisena ajamassa näitä verikoiria - sinun kintereillesi! Oi, rakas Lawrence, miten sydämellisesti - rukoilenkaan tänä yönä puolestasi! Ollessasi poissa tunnen - itseni kuin leskeksi -- lesken kyyneleet kostuttavat kirjettä. - Pidä vaari elämästäsi, sillä se on myöskin minun elämäni, - puolisoni! Jumala suokoon, että me tapaamme jälleen! Se on - ainoa rukoukseni, omani, rakastettuni. - - Sinua rakastava, epätoivoinen vaimosi - - Laura Peyton Bryant. - - Piirrän uuden nimeni ensi kerran, rakas puolisoni. - Oi, suojelkoon sinua Jumala! - -Olin monasti ennen nähnyt hänen rakkaan kasialansa, mutta koskaan en -ollut lukenut niin toivotonta kirjettä häneltä -- ensimäistä ja kenties -viimeistä minkä sain vastaanottaa vaimoltani. - -Silmäni kostuivat, ja minä päätin noudattaa kaikkea varovaisuutta -matkustaessani tämän sissien ja sotarosvojen pimeän ja verisen maan -läpi. - -Herätin Caucuksen, ja syötyämme jälleen hieman meni hän takaisin -vuoripolulle tähystämään. - --- He ovat meidän jäljillämme, massa Bryant, -- sanoi hän takaisin -tullessaan. -- Olen nähnyt tiellä heidän jälkensä. - --- Mistä tiedät niiden olevan _heidän_ jälkiään? - --- Hevoselta, jolla Belle-neiti eilen saapui, oli poikki toinen kenkä. -Eräs miehistä sitten otti eilisiltana hänen hevosensa; ja nyt näkyy -edempänä olevalla tiellä katkenneen hevosenkengän jälkiä. He ovat -varmaankin ratsastaneet Marioniin, järjestääkseen sieltä yleisen ajon. - --- Montako heitä oli? - --- Kolme, massa. Oletan toisten menneen Ashevillen tietä, ottaakseen -meidät siellä kiinni siltä varalta, että olisimme ratsastaneet siihen -suuntaan. Tämä on ikävä juttu, massa! - --- Niin minustakin, -- myönsin minä ajatellessani, että tie Marionin -kautta oli katkaistu. -- Tunnetko Ashevillen ja Marionin välillä mitään -syrjätietä tai vuoripolkua täältä pohjoiseen päin? - --- Kyllä, massa, Three Forksin luona. - --- Missä se on? - --- Kahdenkymmenen peninkulman päässä täältä Yanceyn piirikunnan -rajalla. - --- Tunnetko mitään Tennesseehen vievää vuorisolaa? - --- Kyllä, luullakseni sinne laskee Chuckey-niminen joki. - --- Hyvä, silloin me ratsastamme tänä iltana Three Forksiin ja sitten -länttä kohti vuorten ylitse Tennesseehen, Knoxvillen seuduilta. - --- Parempi odottaa hämärää, massa; saattaisimme kohdata patrullin -paluutiellään. - --- Löydätkö tietä pimeässä? - --- Kyllä, varmasti, massa Bryant. - --- Hyvä, silloin ratsastamme hämärässä. - -Teimmekin sen syötyämme illallisen tulta sytyttämättä, koska -huolellinen vaimoni oli antanut minulle keitettyä ruokaa moneksi -päiväksi, ja Caucus oli myöskin varustanut itsensä ennenkuin ratsasti -minun jälkeeni. - -Asetin rakastetun Laurani kallisarvoiset kirjeet mukanani olevien -harvojen paperien joukkoon. Niihin kuului myöskin Bassettin passi, joka -saattoi olla hyvä sille varalle, että kohtaisin vakoojia. Tiesin, että -lähestyimme seutuja, joita sekä etelä- että pohjoisvaltioiden sotilaat -vallitsivat ja että sotarosvot kävivät täällä uhkaavammiksi. - -Tien varrella oleva poltettu tupa, tuhottu lato ja tapa, millä muuan -vastaantuleva mies livisti metsään, osoittivat meille, että me -asteettain lähenimme läntisen Pohjois-Karolinan ja itäisen Tennesseen -rajoja, missä naapuri taisteli naapuria vastaan ja veli surmasi -veljensä. - -Käännyimme pian pohjoiseen, ja Caucus ilahdutti minua ilmoittamalla, -että olimme jättäneet sen tien, jota tiedustajapatrullin piti ratsastaa -takaisin. - -Neuvoin Caucukselle, että me, jos meiltä kysyttäisiin asiaamme, -sanoisimme matkustavamme ostamaan muuleja etelävaltioita varten, ja -että hänen täytyi olla olevinaan minun palvelijani. Kysyin häneltä -myös, tiesikö hän paikkakunnalla jotakuta yankeeta, johon saattaisi -luottaa. - --- Kyllä, massa, vien teidät juuri erään sellaisen luo -- hän asuu -Three Forksissa, ja häntä sanotaan "Ukko-yankeeksi". - -Aamupuolella Caucus alkoi katsella tarkoin ympärilleen ja mutisi: - --- Olenko nyt saattanut ratsastaa harhaan! -- Mutta äkkiä hän huudahti: --- Tiesin kyllä olevani oikeassa, massa Bryant. Tuolla on Ukko-yankeen -poikkihäntäinen mäyräkoira! - -Koira tuli muristen meitä vastaan talonpoikaistalosta, ja muuan tyttö -maitopullo kädessä kääntyi takaisin tupaan. - -Heti senjälkeen Ukko-yankee itse tuli ulos pyssy kädessä. - --- Tuossa hän itse tulee. Hyvää päivää, mister Yank, pelkäsin että -olitte kuollut! Muistatteko Caucusta, jolla oli tapana kantaa -ruokasäkkiänne jahtimatkoilla? - --- Enköpähän tuota muistaisi, -- sanoi ukko. -- En unohda sinua -niinkään pian -- näin unta tukastasi eräänä yönä -- heräsin ja luulin -ladon palavan. No, miksi nyt tulet tänne? Vaikeat ajat matkustamiselle -nyt, -- sanoi ukko katsellen epäluuloisesti minua. - -Heti hänen sanoessaan "enköpähän tuota muistaisi" olin vakuutettu -siitä, että hän oli pohjoisvaltioissa syntynyt. - --- Teille on annettu täällä vaarallinen nimi, -- sanoin koetellakseni -häntä. - --- Kun sanotaan Ukko-yankeeksi? Siksi minua nimitettiin ennen sotaa, ja -sama saan olla vieläkin -- onko teillä kenties mitään sitä vastaan? -- -kysyi hän luoden merkitsevän katseen pyssyynsä. - --- Ei, -- vastasin minä, -- mutta tahdon hieman jutella kanssanne. - -Ja minä kerroin totuuden mukaisesti koko pakoselkkaukseni. - --- Tulkaa vaan sisälle; pidän teidän kaltaisestanne miehestä, -- sanoi -hän puristaen kättäni, vei minut tupaan ja huudahti: - --- Tytöt, laittakaa tälle herralle oikein kelpo aamiainen! - -Hänen tyttärensä, kolme sinisilmää, solakkaa, mutta voimakasta -vuoristolaistyttöä, kiiruhti heti täyttämään hänen tahtoaan, sillä -Ukko-yankee oli ilmeisesti itsevaltias tuvassaan. - -Aamiaisen jälkeen minä selitin hänelle matkasuunnitelmani. Silloin hän -sanoi: - --- Nyt jäätte tänne huomis-aamuun. Te tarvitsette perinpohjaisen levon -ennen tällaiselle retkelle lähtöänne, sillä siitä tulee ylen vaikea -tehtävä. Ajattelen hieman sitä asiaa ja annan teille hyvän neuvon. - -Suostuin kernaasti siihen, ja hän jatkoi: - --- Useimmille sanoisin: Kääntykää takaisin! mutta teille minä sanon: -Jatkakaa matkaanne, poikani, se on ainoa mahdollisuus! Tämän jälkeen on -kuitenkin jokainen askel vaarallinen. Mutta, hyvä Jumala, teidän -kaltaisianne poikia suosii toki onnikin hieman! Nyt autan teitä -kaikessa missä voin. Teette paraiten, jos ratsastatte aamulla varhain -Tittlen talolle. Se on neljän tunnin matkan päässä täältä Mitchellin -piirikunnan rajalla. Tervehtikää häntä näin... (hän tarttui minua -käteen). Sitten hänen pitää vastata näin... (ja hän puristi jälleen -kättäni). Ja sitten hän sanoo teille, mitä teidän on tehtävä. -- Älkää -unohtako kädenpuristusta, poikani; miestä, joka ei osaa siihen vastata, -täytyy teidän varoa sekä olla valmis iskemään hänet maahan. - -Illallisen jälkeen me kaikki kokoonnuimme takkavalkean ääreen, ja ukko -huvitteli meitä kertomalla tarinoita varhaisemmasta elämästään -vuoristossa. Silloin eräs tytöistä sanoi: - --- No, isä, jos joku kapinallinen tulisi tänä yönä tänne, niin mihin -panisit herran silloin? Sinä tiedät, etteivät he liikoja pidä sinusta -ennestään, ja minä arvelen, että sinulla pitäisi olla joku suunnitelma -estääksesi yllätystä keskellä yötä! - --- Niin, -- sanoi Ukko-yankee, -- he nuuskivat täällä melko usein. He -näyttävät kantavan kaunaa minuun -- kenties nimen vuoksi; mutta minä -selviän heistä aina ilman ikävyyksiä. Eräänä yönä heitä saapui puoli -tusinaa ratsastaen; sanoivat tulleensa noutamaan minua -- minun oli -muka lähdettävä armeijaan; mutta minä astuin ainoastaan ovelle ja -sieppasin pyssyn käteeni, ja tytöntylleröni ymmärsivät mistä oli -kysymys ja ottivat kaksipiippuiset haulikkonsa, ja sitten minä sanoin -noille poikasille, että olin asunut liian kauan tuntureilla antaakseni -itseäni tuolla tavalla säikyttää. Jos he tahtoivat käydä vieraisilla -talossani, olivat he tervetulleet, mutta jos he koskivat kädellään -minun kaltaiseeni vanhaan mieheen, niin he tekivät sen viimeisen -kerran, sillä minun tyttäreni tähtäsivät heitä. Silloin eräs heistä -sanoi, etteivät he tahtoneet rettelöä; halusivat vain hieman -illallista. Nähkääs, -- sanoi ukko hymyillen, -- he tiesivät varsin -hyvin, että minä ampuisin, ja minä arvasin, ettei heillä ollut sillä -hetkellä halua kääntää töppösiään taivasta kohti. - -Tarjouduin mieluummin heti jatkamaan matkaani kuin saattamaan heitä -vaaraan, mutta ukko sanoi ankarasti: - --- Jäätte paikoillenne, poikani! Saatan pitää huolen itsestäni ja -teistäkin! -- Ja hän vei minut vuoteelle, mikä tosiaankin oli hyvätyö -metsässä vietetyn yön jälkeen. Caucus laskeutui levolle talliin -hevosten kanssa. Hän sanoi voivansa juosta metsään helpommin tallista -kuin tuvasta. - - - - -XVI - -Onkalotien kautta. - - -Aamulla eräs tytöistä tuli kiiruhtaen sisälle ja kuiskasi jotakin -isälle. - --- Ei tunnu vieraanvaraiselta pyytää teitä lähtemään, -- sanoi ukko, -- -mutta asiaa ei voi auttaa. Tyttäreni sanoo, että eräs neekeri, joka -ratsasti ohi, oli nähnyt osaston Morganin ratsuväkeä tulevan tätä -tietä. Karauttakaa suoraan pohjoista kohti, kunnes tulette Cane-virran -mutkaukseen; ratsastakaa sitten koilliseen, niin tulette Tittlen taloon -vähää ennen Fiat Rockiin saapumistanne. - -Läksimme matkaan nopeaa neliä, vaikkakin keli oli raskas ja likainen --- vettä satoi virtanaan. Kysyimme vastaantulijoilta saisiko -paikkakunnalta ostaa muuleja hallitusta varten; ja minä sanoin, että -minulla oli kiire palata Kaleighiin viikon kuluttua. Sanoin myöskin -Caucukselle, että olisi parasta, jos hän kääntyisi hevosineen takaisin, -koska minä vuoristossa saatoin kävellä yhtä nopeasti kuin ratsastaakin, -ja matka oli edempänä tuleva hyvin vaaralliseksi; mutta hän vastasi: - --- Ei, massa, tämä poika ei käänny takaisin Karolinaan, uhkaisittepa -minua vaikka kuudella panoksella, -- vapaus viittoo! - -Hän seurasikin minua valittamatta kaksi kuukautta. - -Saapuessamme Tittlen kartanolle huomasin hämmästyksekseni pihalla kaksi -pohjoisvaltioiden sotilasta ja sain rouva Tittleltä tietää, että hänen -miehensä oli mennyt myllyyn viljan hakuun. Hän näytti hyvin -levottomalta, kunnes minä astuin esille ja puristin hänen kättään, -kuten Ukko-yankee oli opettanut. Silloin hän sanoi varsin levollisesti, -että sotilaat olivat karanneet Salisburyn vankilasta ja olivat matkalla -rintamaan. - -Neuvoin sotilaita pukeutumaan siviilipukuihin. He tekivät sen. Sitten -Tittle tuli takaisin ja kehoitti meitä jatkamaan matkaamme, koska -ympärillä oli vakoojia, mutta lisäsi samalla: - --- Paras olisi kääntyä takaisin, sillä kapinalliset ampuisivat teidät -kuin varpuset, eivätkä pohjoisvaltioiden sotilaat ole sen parempia. - -Mutta kun minä itsepäisesti tahdoin jatkaa matkaani, neuvoi hän minua -lähtemään pohjoiseen, Rock-purolle, ja karttamaan Bakersvillea. - -Me kiiruhdimme edelleen rankkasateessa, ja nyt Caucus ei enää tuntenut -paikkoja. Sattumalta tulimme väistäneeksi erästä pientä laaksoa, jossa -sitten näimme kuusi ratsastavaa vakoojaa, ja menimme metsään, joka ei -suurestikaan tarjonnut sateensuojaa. Siellä teimme tulen kuivataksemme -vaatteitamme, syödäksemme ja nukkuaksemme hieman, alakuloisina, märkinä -ja viluisina. - -Aamupuolella neekeri ravisti itseään kuin märkä koira -- oli kylmä ja -satoi lunta. - -Jatkoimme matkaamme erääseen talonpoikaistaloon, jossa ainoastaan -naisia oli kotosalla. Eräs heistä oli kauhistavan murheellinen ja -kertoi, että sissit olivat edellisenä päivänä ampuneet hänen miehensä -hänen silmiensä edessä. - -Lumimyrsky pakotti meidät jäämään sinne koko päiväksi. Mutta sitten me -samoilimme sinne tänne vielä neljä päivää turhaan koettaen kulkea -Tittlen osoittamaa suuntaa. Vihdoin saavuimme eräälle solalle ja sen -läpi taloon, jonka omisti muuan etelävaltioiden armeijan upseeri. Muuan -talonpoika sanoi, että hänen sotilaitaan oli ollut paikkakunnalla, -mutta ei tiennyt missä. - -Puolen tunnin kuluttua saavuimme kentälle, jolta minä hämmästyksekseni -kuulin kiväärinlaukauksia, ja piilouduttuamme aidan taakse huomasimme -laukauksista, että pari, kolme miestä ampui poikki laakson, jossa -heidän tuleensa vastasi pari kolme muuta miestä laakeripuuviidakosta. -Lähimmät olivat etelävaltioiden ratsumiehiä, toisilla oli sininen -univormu. - --- Siunatkoon, ne tulevat meidän perässämme! -- huusi nyt Caucus; ja -katsahtaessani taakseni huomasin kuusi ratsumiestä, jotka olivat -seuranneet jälkiämme lumessa. Olisin kyllä, kiitos passini, saattanut -pysähtyä ja jäädä juttelemaan heidän kanssaan, mutta unohdin itseni -tietäessäni että he olivat vihollisia, nousin hevoseni selkään ja -jatkoin Caucuksen seuraamana täyttä laukkaa. - -Ratsastimme eteenpäin onkalotietä, mutta se oli hulluinta mitä saatoin -tehdä, sillä heidän karbiiniensa laukaus saavutti meidät, ja minun -hevoseni suistui maahan. Silloin huusin Caucukselle, että hän seuraisi -minua, hyppäsin aidan yli ja juoksin viidakon läpi vesiuurroksen -vastakkaiselle puolelle. Olimme nyt menettäneet hevosemme, ja jos vielä -olisimme kadottaneet revolverimme, rahamme ja paperimme, niin olisimme -kadottaneet kaikki, mutta hyvin varustettuina saattaisimme puolustaa -onkalotietä vainoojiamme vastaan. Annoin Caucukselle toisen revolverin. - -Silloin joku sanoi minun takanani: - --- Te kai olette, uskon ma, meidän puolellamme. Tulkaa auttamaan meitä -puolustamaan onkalotietä. - -Hän oli sininen sotilas, ja me seurasimme häntä. Heti vierellämme -huomasimme luutnantin ja kolme miestä sinisissä pohjoisvaltio-miesten -sotilaspuvuissa,; edellisellä oli Henry-kivääri, jolla hän tarkkaan -vastasi kolmen etelävaltioiden sotilaan tuleen ja haavoitti yhden -heistä. Hänelläkin oli joukossaan yksi haavoittunut. Etelävaltioiden -sotilaat vetäytyivät takaisin. - --- Nyt, pojat, meidän täytyy yhtyä Steinerin väkeen niin pian kuin -saatamme, ennenkuin nuo ehättävät edelle! -- huudahti luutnantti; ja me -kuljimme pientä vuoripolkua, kohosimme erästä kukkulaa ja laskeusimme -laaksoon, jossa ketterä Steiner oli joukkoineen. Haavoitetun me -kuljetimme mukanamme. - --- Oletan aikovanne samota samaa tietä kuin mekin, -- sanoi luutnantti -minulle; -- tunnen hyvin Knoxvillen seudut, ja te tekisitte viisaimmin, -jos seuraisitte meitä; viisi miestä ovat varmemmat kuin kaksi. Teidän -hevosenne olisivat tämän jälkeen olleet teille vain haitaksi, sillä -meidän täytyy kulkea tunturien yli, jos mieli päästä hengissä perille. -Kerroin kohtaloni hänelle ja Steinerille. - --- Hyvä, herra Bryant, -- virkkoi luutnantti, -- jos joku saattaa viedä -teidät rajan yli, niin sen saatan minä tehdä! - -Me puristimme toistemme kättä -- minä tervehdin häntä Ukko-yankeen -tavoin, ja vanha Steiner sanoi: - --- Niin sen pitää olla, nyt tiedän teidän olevan oikealla asialla! - -Seutu oli hyvin suuremmoista ja villiä. Edessämme kohosivat rotkojen -eroittamina Sinisten Vuorten harjanteet, joiden välitse joet virtasivat -Tennesseehen, osoittaen meille tietä pohjoisvaltioiden riveihin. Meille -oli onni, että luutnantti tunsi kaikki onkalotiet, sillä Longstreetin -vakoojia parveili ympärillä kaikkialla, ja luutnantti johti juuri -erästä vastakkaisen leirin pientä vakoojapatrullia. Hän oli peloton, -yritteliäs mies ja väsymätön jalankulkija. - -Ensimäinen yösijamme oli Middletonin talo, jossa kaksi miestä piti -tulla lisää. Puolta peninkulmaa kauempana sanoi kaksi vastaantulevaa -ratsumiestä: - --- Teitä kohtaa pian matkallanne vaikea este. - --- Mikä sitten? -- kysyi luutnantti. - --- Säännölliset. - --- Mitä väkeä ne ovat? - --- Niin, he kulkevat sinne tänne pyydystellen kaikkia keitä saavat -käsiinsä -- joskus he ampuvat ihmisiä, joskus he hirttävät heitä. Vähän -matkan päässä eräs riippuu puussa. Pitäkää silmänne auki vaan! - -Luutnantti epäili kertojia ja piti heitä silmällä niin kauan kuin he -olivat näkyvissä. Sitten hän vei meidät tieltä vuoristoon välttääkseen -sen enempiä tapaamisia. Tie oli hyvin 'hankala, ja se vei läpi -rytöisten rotkojen ja huimaavien tunturihuippujen, mutta me saavutimme -Middletonin tuvan kello yksitoista illalla. - -Siellä tapasimme taas kaksi vakoojaamme, ja nyt meitä oli seitsemän -miestä -- siis melkoinen joukko. - -Middleton suositteli vanhaa karhunampujaa Zeke Carteria oppaaksi -seudun läpi, joka vilisi sissejä ja sotarosvoja. Mies suostuikin -kahdestakymmenestä dollarista. Hän oli pitkä, harteva, harmaapartainen -karilas. Hän kutsui meidät tupaansa, jossa keitti ruuat matkaa varten, -jonka arveli kestävän kolme, neljä päivää. - -Tuvan seinillä riippui hirvensarvia ja karhunnahkoja, osoittamassa ukon -tuntureilla suorittamia urotöitä. - -Puolenyön aikana hän otti olalleen vanhanaikaisen pyssynsä sanoen: - --- Hei, pojat, nyt meidän on mentävä hyvänlaisen tunturiharjanteen yli. - -Seurasimme häntä hanhenmarssissa, ja yli kiviröykkiöiden suorittamamme -kauhistavan marssin jälkeen, joka muutti kenkäni riekaleiksi -- ja -jonka kestäessä olin kerran eksynyt seurastani ja töintuskin sen -jälleen pimeässä löytänyt -- pääsimme me lepopaikalle. Olimme hyvin -hiljaa, jottemme herättäisi sissijoukkojen huomiota -- Zeke sanoi, että -heidän tyyssijansa oli Sweetwaterin laaksossa, jonka läpi meidän piti -matkustaa. - -Me olimme melkein päässeet sen yön matkan loppuun, kun Zeke äkkiä -huudahti: - --- Pysähtykääpä, miehet! - --- Mistä on kysymys? -- sanoi eräs mies, joka tuli vastaan pimeässä. - --- Keitä te olette? -- kysyi Zeke. - --- Olemme vakoojia, ja ystäviä, jos niin tahdotte. - --- Kuinka monta? - --- Kaksi vain. - --- Mihin matka? -- kysyi luutnantti. - --- Samoilemme hieman sinne tänne, kuten tekin, luulen ma. Ettekös aio -rintamaan? - --- Ei, hitto vie, maksa ollenkaan vaivaa seisoa tässä juttelemassa, -- -sanoi Zeke kärsimättömästi. -- Kun tulette nyt vaan mukana, niin saamme -pian oppia tuntemaan teidät tahi te meidät. - -Pidimme heitä vankeina ja leiriydyimme erään pienen -hevosenkengänmuotoisen avoimen paikan kohdalle, jonka läpileikkaus oli -viisikymmentä jalkaa ja jonka vastassa oli jyrkkä vuorenseinämä ja -taustalla puro. Alapuolelle oli laakso. - -Molemmat miehet olivat ystäviä, ja me panimme nukkumaan, asetettuamme -vahdit. - --- Tie vapauteen onkin hiton kivinen! -- sanoi uupunut Caucus. - -Kuljettuamme seuraavana päivänä puoli tuntia täytyi meidän mennä -maantien yli, ja vanha Zeke opetti meitä kulkemaan tien yli takaperin, -pettääksemme matkustajia tahi vakoojia. - -Sitten kuljimme erään metsänliepeen ohi, jossa vanhalla Zekellä oli -ollut kahakka karhun kanssa, joka oli vähällä surmata hänet ja oli -jättänyt hampaitten jäljet ukon käsivarteen.. Ja kuljettuamme muutaman -mökin ohi, jossa eräs vanha akka haukkui meitä "unioonilaisiksi", -saavuimme kauniiseen laaksoon -- _siinä näimme ensi kerran kappaleen -Tennesseetä!_ - -Nauttiessamme siitä, että näimme tämän luvatun maan, sanoi Zeke: - --- Nyt, pojat, menen takaisin mökkiini, mutta ensin tahdon puristaa -jokaisen kättä. Pitäkää silmänne auki ja ruuti kuivana. Sitä tarvitaan! -Jääkää hyvästi! - -Ja vanha raja-asukas läksi. Saavuimme pian tielle, jota kuljimme -mukavuussyistä vaarasta huolimatta. Caucus, joka astui edellä, tuli -pian takaisin ja sanoi kuulleensa ääniä kauempaa. Me emme kuitenkaan -kuulleet mitään ja jatkoimme matkaamme, mutta tuskin olimme saapuneet -eräälle kukkulalle, niin että meidät saattoi eroittaa taivaanrantaa -vasten, kun jo laukaus rätisi eräässä metsänliepeessä. Meitä -väijyttiin, mutta ilta oli pimeä ja me heittäydyimme maahan, niin että -kukaan ei haavoittunut. - --- Nyt, pojat, ammumme kukin pari kolme laukausta, niin he luulevat -meitä olevan paljon, ja sitten seuraatte minua, -- sanoi luutnantti. - -Kuului kuin koko plutoona olisi ampunut, ja sitten me kiiruhdimme ylös -vuorenkylkeä ja edelleen solaan välttääksemme uusia vaanijoita. - -Saavuttuamme aamuhämärissä sinne näimme hämmästyneinä alhaalta -kimaltelevan valoja. Siellä oli leiritulia. Leiriydyimme sen vuoksi -metsään ja jatkoimme vasta iltasella matkaamme erääseen solassa olevaan -tupaan, jonka Jim Boles nimisen omistajan luutnantti tunsi. - -Jim Bolesin kaksi tytärtä olivat reippaita ja voimakkaita -seitsemän-, kahdeksantoista vuotisia tytön tylleröitä. He näyttivät -meille sitten tien leiritulien ohi hra Mixin tupaan, johon me lopuksi -perin uupuneina pysähdyimme saadaksemme levätä tarpeeksi. Minun kenkäni -olivat aikoja sitten menneet piloille, jonka vuoksi olin kietonut -haavoja täynnä olevat jalkani takinvuorista revittyihin riekaleihin. -Vaatteet olivat aivan repaleina. - - - - -XVII - -Rivien läpi. - - -Sanoessamme kolmantena päivänä jäähyväiset isäntäväellemme ja kauneille -oppaillemme kieltäytyivät nämä kelpo ihmiset ottamasta pienintäkään -korvausta vaivoistaan. - -Kuljimme nyt raivattua tietä, jonka tasaisuus sai meidät unohtamaan -vaaran lisääntymisen, mutta tuskin olimme ehtineet peninkulmaakaan -ennenkuin luutnantti huudahti: - --- Suuri Luoja, tuolla tulee puoli tusinaa sotilaita; meidän täytyy -tehdä vastarintaa, joskin laukaukset saattavat kutsua heitä lisää. Joka -mies menköön suojaan ja totelkoon määräyksiä! - --- Tulkaa tänne, massa Bryant! -- huusi Caucus, joka oli hiipinyt -pienen joen varrella olevan viidakon taakse, ja hänen hampaansa -kalisivat hänen seisoessaan kylmässä vedessä. Noudatin hänen kutsuaan, -sillä harkitsemisaikaa ei ollut. - -Joukko olisi meitä huomaamatta kulkenut ohi, jollei Caucus-parka olisi -niin onnettomasti kalisuttanut hampaitaan. - --- Hitto vieköön, onko täällä keskellä talvea kalkkalokäärmeitä! -- -huudahti joukon kersantti pysähtyen kuuntelemaan. - --- Ampukaa! -- huusi luutnanttimme, jonka jälkeen pensaiden ja kivien -takaa alkoi luotisade hämmästyneitä etelävaltioiden sotilaita vastaan. - --- Tässä on eräs! -- huudahti muuan heistä ja kannusti hevostaan -Caucusta vastaan. Mutta silloin minun revolverini ja luutnantin pyssy -alkoivat puhua, ja sekä hevonen että mies tupertuivat jokeen. Sotilas -hyökkäsi kuitenkin, vaikka oli haavoittunut, Caucuksen kimppuun, joka -taisteli kuin hornanhenki pitäen revolveria nuijanaan. Viisi muuta -ratsumiestä hyppäsivät hevosten selästä ja pakenivat -- kuudes vieri -virran mukana. - --- Reippaasti matkaan nyt, pojat! -- huusi luutnantti. -- Kymmenen -minuutin kuluttua on kimpussamme sata miestä lisää! - -Hänen ei tarvinnut meitä kehoittaa. Kapusimme vuorenkylkeä, kuljimme -yli vuorenharjanteen ja saimme erinomaista suojaa eräässä tuuheassa -metsänliepeessä, johon asetimme vahdin. Kuivasimme sitten vaatteemme ja -rupesimme syömään. - -Yöllä jatkoimme matkaamme Tennesseehen ja kahtena seuraavana päivänä -kiertotietä pohjoiseen. Ruokavaramme olivat lopussa, meillä oli kauhea -nälkä. Lähetin Caucuksen ostamaan ruokaa erääseen tupaan. - -Hän tuli takaisin tuoden mukanaan jauhosäkin, silavankimpaleen, kaksi -korppulaatikkoa, kolme tusinaa munia, kinkun ja säkillisen perunoita. - --- Mitä kummaa! Saitko kaiken tämän dollarilla? - --- Sain, massa. - --- Mitä eukko sitten sanoi? - --- Eukko ei sanonut mitään. Eukko oli kellarissa, ja minä telkesin -hänet sinne siksi aikaa, kun ostin ruokavarat. - --- Caucuksesta tulee ajan pitkään ruokavarojen hankkija armeijalle, -- -virkkoi luutnantti nauraen. - --- Minä opettelen, massa luutnantti, -- sanoi Caucus. - -Hänestä tulikin se muutamia kuukausia myöhemmin. - -Jatkoimme matkaamme koko yön ja seuraavan päivän, sitten meidän täytyi -levätä pienessä hirsituvassa muutaman sadan kyynärän päässä maantiestä, -jota pitkin me pari kertaa kuulimme joukkojen ja myöskin tykkiväen -kulkevan; -- se merkitsi, että Longstreet teki muutamia liikkeitä. - --- Luultavasti hän peräytyy, -- arveli luutnantti Hauson; -- mutta -siitä saamme piankin varmuuden! - --- Kuinka niin? - --- Siksi että me pian olemme pohjoisvaltioiden armeijassa tahi -etelävaltioiden armeijain vankeina -- taikka myöskin luojamme luona. -Emme saata toki ihan iänkaiken vetelehtiä vihollismaassa. Nyt olen -määrännyt, että meidän on kuljettava Nolachuckyn poikki, kahdentoista -peninkulman päässä täältä. Sinne me ehdimme kiivaassa marssissa ennen -päivän koittoa. Jos pääsemme elävinä joen yli, niin olemme puoli tuntia -myöhemmin omiemme luona. - -Eräs niitä tapahtumia, jotka tällä seikkailurikkaalla matkalla tekivät -minuun valtavimman vaikutuksen, oli seuraava: - -Lepäsimme eräässä talossa, jonka omistajan luutnantti tunsi. Isäntämme -ei kutsunut meitä pieneen kamariin, koska eräs etelävaltioiden mies oli -siellä hengenvaarallisesti sairaana äitinsä hoidossa. Äiti pelkäsi -luultavasti että me teloittaisimme sairaan ja pyysi huolestuneena saada -puhella jonkun meikäläisen kanssa. Menin sisälle ja huomasin nuoren -miehen sanomattoman kiihoittuneeksi, osittain kuumeesta, osittain -levottomuudesta. Hän kysyi uupuneella äänellä mitä me tekisimme, -tekisimmekö hänelle mitään pahaa. Rauhoitin häntä sanomalla, että me -olimme matkalla rintamaan emmekä aikoneet häiritä ketään, joka ei meitä -häirinnyt. Tämä näytti keventävän hänen mieltään, ja äiti seurasi minua -siunaten ovelle. Sellaisia olivat ajat, että miehen, jolle jokaisen -inhimillisen tunteen tulee suoda rauhaa ja osanottoa, täytyi pelätä -henkeään. - -Kun meidän nyt kohdakkoin täytyi erota luutnantti Hausonista, tahdoin -minä mielelläni antaa jonkun tunnustuksen tälle rohkealle ja avuliaalle -miehelle ja revin sen vuoksi lehden muistikirjastani kirjoittaen siihen -seuraavaa: - -"Koska luutnantti Hauson neljännestä Kentuckyn ratsuväkirykmentistä -erinomaisella kunnolla, arvostelukyvyllä, kieltäymyksellä -ja urhoollisuudella on ohjannut allekirjoittaneita, erään -pohjoisvaltioiden joukon jäseniä, jotka olemme koettaneet päästä pois -etelävaltioista, saamme hänelle lausua vilpittömän, sydämellisen -kiitoksemme, ja koska emme voi sitä osoittaa tehokkaammalla tavalla, -niin lausumme hänelle parhaat onnentoivotuksemme -- jotta hän ehein -nahoin pääsisi tästä sodasta, ja vaarojen ja vaivojen jälkeen nauttisi -jäljellä olevaa elämäänsä terveydessä ja onnessa." - -Kirjoitettuamme sen alle luin sen luutnantille, joka sanoi pitävänsä -sen tarkoin tallessaan koko elämänsä. - -Sitten me jatkoimme vaellustamme ja saavuimme erään tien varrella -olevan tuvan kohdalle. Nolachucky-joki näkyi sadan sylen päässä. -Tuvassa asui vain keski-ikäinen nainen kahden tyttärensä keralla. -Mitään miehiä ei näkynyt. - -Kysyttyämme vaimolta, voisimmeko rauhassa kulkea joen yli, vastasi hän: - --- Ette ilman vaaraa. Viime yönä ammuttiin siellä kolme miestä heidän -koettaessaan mennä yli. - -Näimme myöskin toisella puolella kapinallisten leiritulet. Vaimo -selitti meille, että edempänä vei silta joen yli, mutta sitä -vartioimassa oli jalkaväkeä ja mahdollisesti pari kanuunaa. Hän luuli -myöskin siellä olevan jotakin tekeillä, koska sotajoukkoja oli ollut -liikkeellä koko päivän ja kivääritulta oli jyskynyt rintamalta. -- -Huomenna tulee varmaankin kuuma päivä, -- lisäsi hän. - -Tämä teki meidät halukkaiksi päästä rintamaan, sillä jos Longstreet -etenisi, olisi meidän kuljettava vielä paljoa pitempi ja vaarallisempi -matka. - -Päätimme niinmuodoin uskaltaa -- kaikki, paitsi kolmea, jotka -kieltäytyivät -- ja otimme vaimon veneen, jota me, karttaaksemme melua, -soudimme käsin. Otin yltäni vaalean takkini ja ojensin sen Caucukselle; -harmaa alusnuttuni ei loistanut pimeässä. - - - - -XVIII - -Kirje, joka merkitsi elämää. - - -Äkkiä kuului vastakkaisen rannan pensaista huuto: - --- Kuka siellä? - --- Hypätkää veneestä, henki on kysymyksessä! -- kuiskasi luutnantti -minulle ja teki itse neuvonsa mukaan, saadakseen veneestä suojaa -kiväärin luoteja vastaan. - -Minä noudatin esimerkkiä, pysyttäytyen veneen pohjan alla -meidän verkalleen liukuessamme pitkin virtaa. Silloin kuulin -kiväärinlaukauksen ja veneeseen jääneiden miesten valituksia. - --- Jeesus, mitä on tehtävä? -- huudahti Caucus. - --- Seuratkaa virran mukana joku matka ennenkuin koetatte päästä -rantaan, -- kuiskasi luntnantti minulle. Seurasin häntä, mutta hän -katosi pian pimeässä näkyvistäni. - -Kuljettuani parisataa syltä virran mukana jäykkänä kylmästä, sillä -virta tuli lumivuorilta, uin rantaan ja hapuilin pensaikkoon, jolloin -onnettomuudeksi taitoin muutamia oksia. - -Heti sen jälkeen pari pajunettia asetettiin rintaani vasten, ja joku -huusi: - --- Antaudu tahi kuole! - --- Olen vankinne, -- sanoin siinä määrin kangistuneena kylmästä, etten -kyennyt pakenemaan enkä puolustautumaan. - --- Olitteko mukana veneessä, jota äsken ammuttiin? - --- Olin; keitä te olette? - --- Vain komppaniallinen Etelä-Karolinan poikia. Olemme tulleet tänne -huolehtimaan, että te tennesseeläiset pysytte siivolla. - --- Viekää hänet päämajaan, -- käski kersantti, joka oli tullut -joukkoon. - -Eversti ei ollut saapuvilla, ja minä pyysin hänen ajutantiltaan lupaa -saada lämmitellä itseäni nuotiolla, sillä hampaani kalisivat kylmästä. - --- Niin, saamme kaiketikin lämmittää teitä hieman, jos tahdomme saada -teiltä mitään tietoja; mutta luulenpa, että taas kylmenettekin -ennenkuin teistä selviämme!-- Olette kaiketikin vakoilija? - --- Selitän asemani everstille. - --- Hyvä! - -Hetkisen kuluttua saapui eversti luoden minuun sivumennen katseensa. - --- Oletteko tavannut hänellä mitään papereita? - --- En, herra eversti. - --- Hyvä, viekää vanki sisälle. - -Minut vietiin hirsitupaan, mutta tuskin oli eversti ehtinyt jälleen -katsoa minuun ennenkuin hän säpsähti ja lähetti upseerin pois jollekin -asialle. Sitten hän käski vahdin päästämään minut ja vartioimaan oven -ulkopuolella, koska tahtoi olla rauhassa, jonka jälkeen hän huudahti -käheästi nauraen: - --- Tämäpä oli odottamaton kohtaus, Bryant! Milloin te tulitte -Morris-saaren vallitustöistä? - -Tunsin hämmästyksekseni vanhan ystäväni ja toverini Harry Waltonin. -Hänellä oli nyt täysi parta, ja kasvot olivat tulleet siinä määrin -pronssinruskeiksi, etten aluksi ollut häntä tuntea. - --- Majuri Waltön! -- huudahdin. - --- Eversti, -- keskeytti hän. -- Kuolema on ylentänyt minut viime -tapaamalta -- sellaista tapahtuu usein täällä! - --- Olette siis kuullut puhuttavan, että olin vankina Morris-saarella? - --- Niin, karkaamisesta tuomittuna, luulen. Missä on passinne? - --- Minulla ei ole. - --- Ei ole passia, -- ja kuitenkin olette tullut siviilipukuisena meidän -riviemme läpi? Miten pääsitte Morris-saarelta? - --- Minut siirrettiin Stono-virralle. - --- Milloin pääsitte vapaaksi? - --- Minua ei vapautettu. - --- Siis karkuri toistamiseen? Asianne näyttää huonolta, Bryant, kauhean -huonolta, -- lisäsi hän, sytytti piippunsa ja istuutui. -- Voisin -muitta mutkitta heti paikalla ammuttaa teidät sotaoikeuden tuomion -mukaan, rikkomatta saamiani valtuuksia. Minun täytyy luultavasti -tehdäkin se, jos meidät karkoitetaan täältä huomenna, kuten pelkään. - --- Elämäni on teidän käsissänne, eversti Walton, mutta mielestäni ette -ole kovinkaan ritarillinen, jos otatte hengiltä vanhan ystävänne ja -koulutoverinne, sen vuoksi että hän oli onnellisempi kosiessaan Laura -Peytonia... - --- Vaiti! -- huudahti eversti. -- Älkää koettakokaan vakuuttaa, että -hän rakastaa teitä! Sitä minä en usko! Siinä tapauksessa ette te, eikä -kukaan toinenkaan mies maan päällä, olisi jättänyt häntä. Minä tyydyn -joka tapauksessa tekemään vain velvollisuuteni. Minä luovun kostosta. -Lähetän teidät vartioituna Chattanoogaan. Siellä teidät tuomitaan, eikä -kukaan saata väittää, että Harry Walton olisi kohdellut teitä -epäritarillisesti! Teen ainoastaan velvollisuuteni, hyvä herra! - -Silloin ajutantti tuli ilmoittaen, että eräs neekeri tahtoi puhutella -everstiä, ja samalla Caucuksen punainen pää loisti leirivalkeassa. Hän -oli itse läpimärkä, mutta kantoi takkiani, joka näytti aivan kuivalta --- siellä oli kaikki minun paperini. - -Silloin tiesin, että kaikki toivo oli mennyttä. Kohta kun minun oikea -nimeni tiedettiin, oli Bassettin passi minut tuomitseva. - --- Jeesus, miten hauska saada tavata teitä, massa eversti Walton! -- -sanoi Caucus teeskennellen ihastusta. -- Kukapa olisi saattanut uskoa -tapaavansa tässä kirotussa maassa Etelä-Karolinasta kotoisin olevan -ystävän! Sanoin koko ajan: kunpa vaan tapaisimme eversti Waltonin, -sanoin minä. - --- Luulen sinun iloitsevan jälleennäkemisestä enemmän kuin herrasi, -Caucus, -- sanoi eversti nauraen. - --- Viekää pois hänet ja antakaa hänelle ruokaa -- neekerit ovat aina -nälkäisiä! Mutta katsokaa, ettei hän karkaa vihollisen puolelle, -tarvitsemme häntä todistajana! - --- Tässä, massa Bryant, ovat paperinne, passinne ja kaikkityyni, -- -sanoi Caucus kauhukseni ja laski paperit pöydälle. - --- Otan ne tutkittavakseni, -- sanoi eversti Caucuksen mentyä ja -silmäili hät'hätää paperit, joista muutamat näyttivät herättävän hänen -tyytyväisyyttään. -- Luulen, ettei teidän asianne tuota sotaoikeudelle -suurtakaan vaivaa, enkä minä huoli erikoisesti salata teiltä -tunteitani. Joskin teidät ammuttaisiin kymmenen kertaa, niin ette -tulisi niin onnettomaksi kuin miksi olette tehnyt minut! - --- Eversti Walton, -- vastasin minä, -- tämän onnettomuuden olen -tuottanut teille vastoin tahtoani. Me rakastimme samaa naista. Minun -onneni oli, että voitin hänet. - --- Voititte hänet? -- huudahti Walton; -- ei, hän on liian uskollinen -etelävaltioiden nainen ajatellakseen teitä nykyisin. _Voititte hänet!_ -Olette ainoastaan voittanut sen mihin sotaoikeus teidät tuomitsee! - -Hän silmäili edelleen minun papereitani. Äkkiä hän huudahti kuin -hengenhädässä. Näin hänen pitävän vaimoni kirjettä kädessään. - -Kalpeana, tuskin kyeten hillitsemään itseään hän tuli eteeni ja mutisi: - --- Onko se totta? Onko Laura -- Laura Peyton teidän -- vaimonne? - --- On, -- vastasin minä, -- minun rakastettu vaimoni! - --- Hyvä Jumala! - -Hetkisen kuluttua hän rauhoittui ja mutisi: - --- Se on hänen käsialaansa! -- ja luki kirjeen vielä kerran, jonka -jälkeen hän unohtaen minun läsnäoloni painoi kätensä kasvojaan vasten -ja vaipui tuolille. - -Huomasin hänen kiihkeästä hengityksestään, että hän taisteli sitä -taistelua, jota kaikkien miesten, jotka ovat vilpittömästi rakastaneet -ja kadottaneet rakastettunsa, täytyy taistella. - --- Tarvitseeko minun jäädä tänne, eversti Walton? -- kysyin minä. - --- Ei -- sanokaa vahdille... Menin ovelle. - --- Kyllä -- pysähtykää! - -Tein sen. Hän tuijotti minuun verestävin silmin. - --- Hyvä Jumala, _rakastiko_ hän tosiaankin teitä? - --- Kyllä, ja hän rakastaa minua vieläkin! -- huudahdin minä ylpeänä. - --- Sitä teidän ei tarvitsekaan sanoa minulle. Näen sen hänen -kirjeestään. Hyvä Jumala, mitä minä teen? En voi täyttää -velvollisuuttani. Jos teen sen, niin hän tulee... - -Hän astui puolen tuntia edestakaisin tuvassa, väliin väännellen -käsiään, väliin puristaen päätään. Vihdoin hän rauhoittui, vaipui -tuolille ja sanoi: - --- Bryant, en kiellä tunteneeni mielihyvää siitä, että teidät -surmattaisiin karkulaisena ja vakoojana. Tämä, sen naisen kirje, jota -me molemmat rakastamme, sanoo minulle, että hän on teidän vaimonne ja -rakastaa teitä sellaisena. Olin aikonut lähettää teidät Braggsin -päämajaan tuomittavaksi karkaamisesta. Tiedätte kyllä, mitä armoa -olisitte saattanut odottaa Braggsilta, joka ei säästä omaa väkeäänkään. -Teidän henkenne ei olisi sormennäppäyksen arvoinen. Jos tekisin sen, -niin tekisin leskeksi tytön, jonka kanssa lapsena leikin, ja jota minä --- Jumala minua auttakoon -- naisena rakastan. Minä murtaisin Lauran -sydämen! -- Velvollisuuteni sanoo yhtä, rakkauteni teidän vaimoonne -toista. Jos luulisin, ettei hän rakastaisi teitä, niin tekisin -velvollisuuteni, mutta tämä kirje sanoo minulle, että jokainen -hänen sydämensä lyönti kuuluu teille. En voi _kokonaan_ tehdä -velvollisuuttani, minä tingin omantuntoni kanssa. Ja nyt, teidän, -Bryant, täytyy tehdä kuten sanon -- siinä on ainoa pelastuskeino. Minä -ja minun rykmenttini olemme täällä jonkinlaisena suupalana yankeiden -kitaan pistettäväksi, jotka luultavasti nielevät meidät huomispäivänä. -Tämä rykmentti näet uhrataan kokonaisen armeijaosaston pelastamiseksi. -Sellaista on kyllä sodan aikana usein tapahtunut molemmin puolin ja -tapahtuu nyt kerran taaskin. Minä ynnä väkeni tunnemme tämän yhtä hyvin -kuin kenraali, joka on antanut määräyksen. Meidän on puolustettava tätä -pientä siltaa ja tätä rantaa viimeiseen mieheen -- niin kuuluu käsky -- -tai kunnes saan merkin toisella puolella olevalta vuorelta, että kaksi -patteria on asettunut sinne estämään vihollisten hyökkäystä. Nyt minä -puolustan tässä siltaa viimeiseen asti. Jätän teidät tänne. Kohta sataa -luoteja ja granaatteja, mutta toivon, että totutte niihin, kuten -minäkin olen saanut tehdä. Minä puolustan siltaa viimeiseen mieheen. -Jääkää tänne, ja jos väkeni unohtaa teidät taistelun kuumuudessa, niin -älkää _muistuttako_ heitä, älkää _näyttäytykö_, ja valitkaa itsellenne -varma paikka. Minä tahdon pelastaa Laura Peytonin miehen, sen miehen, -jota hän rakastaa. Mitä taas minuun tulee, niin iloitsen huomispäivän -työstä. Toivon luodin osuvan itseeni. Niin kyllä tapahtuukin, ja -silloin minä annan henkeni etelävaltioiden asialle suuremmalla ilolla -kuin jos se olisi tapahtunut ennen kuin tänä iltana tapasin teidät. - - - - -XIX - -Taistelu sillasta. - - -Eversti meni horjuen ulos. - -Hänen avatessaan ovea loisti tupaan varhaisen aamun himmeä kajastus, ja -katsellessani ulos neliskulmaisesta luukusta, joka toimitti ikkunan -virkaa, saatoin silmäillä ympäristöä. - -Tuvan takana vieri virta, jonka poikki tällä kohdalla vei -yksinkertainen puusilta, tuskin riittävän leveä tavallisten vaunujen -kuljettavaksi. Se oli rakennettu, kuten Lännen sillat tavallisesti, -ristiin salvetuille silta-arkuille ja päällys tehty kaksituumaisista -karkeasti hakatuista lankuista. - -Virta oli siltä kohdalta sekä syvä että vuolas, mutta vain vähän yli -viidenkymmenen jalan levyinen, niin että sille riitti yksi ainoa -keskellä oleva siltapylväs, josta kaksi kaarta ulottui rantoihin. -Virran toiselta puolelta näkyi kaksi kenttäkanuunaa, ja eräs hirsistä -laitettu rintavarustus väestön suojaksi. Tätä oli vartioimassa yksi -kersantti ja muutamia miehiä. Kanuunamiehistö nukkui kanuuniensa -vieressä. - -Vastapäisellä rannalla näkyi myöskin maantie, joka kulki milloin -lähempänä vettä, milloin kauempana siitä, ja jota suojelivat ainoastaan -metsänliepeet, niin että sitä ainoastaan suuria häviöitä kärsimällä -saattoi käyttää marssitienä niinkauan kuin minun puoleiseni ranta oli -vihollisten hallussa. Kolmesataa jalkaa kauempana sitävastoin maantie -kiemurteli kukkuloiden takaa, niin että tykkiväki sai siellä helposti -suojaa. - -Pitkin tätä tietä saapui joen alivarrelta päin erään osaston -kuormavaunuja, ja muutaman peninkulman päästä alempaa joelta -kuului hiljaisia kiväärinlaukauksia sekä silloin tällöin joku -kanuunankumahdus. - -Selvästi huomasi etelävaltioiden joukkojen vetäytyvän takaisin ja että -Walton oli asetettu tänne joukkoineen pitämään siltaa hallussaan -vaikkapa aivan pohjoisvaltioiden joukkojen edessä. - -Mutta suurien joukkojen muuttamiseen menee pitkä aika rauhankin aikana. -Kuormasto oli juuri alkanut ajaa ohi, ja päivälliseen asti oli kestävä, -ennenkuin koko jalka- ja tykkiväki ehtisi yli; ja päättäen alhaalta -päin joelta kuuluvasta ammunnasta, oli vihollinen jo alkanut -hyökkäyksensä. Walton joukkoineen oli niinmuodoin välttämättä -uhrattava. Juuri seisoessani siinä näissä ajatuksissa tuli pölyinen -ajutantti hyökäten sillan yli, ratsasti everstin luokse ja kuiskasi -jotakin hänen korvaansa. - --- Niinmuodoin hän kieltäytyy antamasta minulle apuväkeä, mutta tahtoo -kuitenkin, että pidän puoliani? - --- Niin, kunnes saatte merkin. - --- Kuinka kauan se kestää? - --- Kolme, neljä tuntia. - --- Hyvä Jumala! Silloin meistä ei ole enää paljoa jäljellä! -- mutisi -eversti luoden surullisen katseen joukkoonsa, joka silti ei nurkunut. -Everstin komentaessa heitä ampumalinjalle vastasivat he päästäen -sotahuudon ja kiiruhtivat sinne tavallista nopeammin. - -Silloin kuului jyrinä joen alajuoksun puolelta yhä voimakkaampana ja -hajalaukauksia alkoi jo pamahdella rintamallemme. Muutamia -haavoitettuja tuli ontuen tahi ryömien, sillä koko päivään ei kukaan -ehtinyt heitä auttaa. - --- Ilmoittakaa, että minä puolustan siltaa viimeiseen mieheen, -- sanoi -eversti ajutantille, joka heti jälleen hyökkäsi yli sillan. Sitten -Walton kirjoitti kiireessä määräyksen ja määräsi ajutantin lähettämään -otteet jokaisen komppanian kaikille upseereille ja ensimäisille -kersanteille. - --- Niin monelle? -- sanoi ajutantti ja istuen puupenkillä jatkoi -levollisena kirjottamistaan, vaikka luodit iskivät puihin ja -haavoittivat ympärillämme olevia ihmisiä. - --- Niin, -- sanoi eversti, -- sillä merkkiä annettaessa saattaa -ensimäinen kersantti olla komentava upseeri, enkä minä tahdo, että -ainoatakaan miestä uhrattaisiin tarpeettomasti, -- lisäsi hän huoaten -ja meni ampumalinjalle, jätettyään hevosensa eräälle ajutantille. - -Asema, jota rykmentin tuli puolustaa, oli varsin suotuisa. Se oli joen -suuntaan käyvä pieni, pitkähkö tuuheametsäinen harjanne. Toisella -puolella oli avoin kenttä, jonka yli pohjoisvaltion armeijan tuli käydä -hyökkäykseen. Metsänliepeessä oli veistettyjä rintasuojuksia, kukin -riittävän suuri komppanialle, ja näiden välissä ampumahautoja -tarkka-ampujille. Rykmenttiin kuului kuitenkin ainoastaan kolmesataa -miestä, sillä mieshukka oli aikaisemmin sitä vähentänyt. - -Kiväärinjyrinä lähestyi, ja viimeiset kuormastovaunut kulkivat joen -yli, ja jalkaväkirykmentti marssi asettuakseen tien takana oleville -kukkuloille; niiden takaa tulivat toiset jalkaväkirykmentit ja -kanuunapatteri. - -Nyt meidän oma tulemme yltyi yhteislaukauksiksi, ja neljännestunnin -kuluttua eräs pohjoisvaltion patteri oli asettunut asemaansa, sillä -kartessit pieksivät metsää ja granaatit räjähtivät tiellä keskelle -marssivaa rykmenttiä surmaten ja haavoittaen useita. Viiden minuutin -kuluttua toinen patteri oli tullut ampumakuntoon -- sen laukaukset -saattoi eroittaa helposti, sillä se lähetti jonkinlaisia pommeja, jotka -ulvoivat ylen kamalasti, melkein kuin ihmisäänet. - -Caucus hyökkäsi tukka pystyssä tupaan. - --- Luoteja voin kestää, ja kartessejakin, mutta noita ulvovia kojeita, -jotka huutavat: _missä olet, missä olet_? en enää kestä kauempaa. -- -Jeesus! -- lisäsi hän, kun vielä muuan "ulvova koje" repi osan kattoa -yltämme. Oli selvä, että hyökkääjät olivat nähneet tuvan ja luulivat -sitä päämajaksi. - -Viittasin Caucusta tulemaan mukanani, ja me piiloittauduimme -silta-arkun taakse omalle puolellemme jokea. Kuulimme yllämme -haavoittuneiden valituksia ja kirouksia, heidän tullessaan ontuen ja -horjuen rintamasta sillan yli. Heidän lukunsa todisti sanomattomia -tappioita ja lisääntyi lakkaamatta. Siellä ei ollut ainoastaan -prikaati, vaan varmaan divisiona hyökkäsi tämän ainoan rykmentin -kimppuun. Kiväärituli läheni lähenemistään sivuilta päin ja pirstasi -rintavarustukset, niin että ne tarjosivat huonon suojan niille -harvoille sotilaille, jotka olivat kyllin hurjistuneita pysyäkseen -siellä; he kaatuivat ja kuolivat kymmenittäin, ei hurraa-huudot eikä -hyökkäyksen jännitys heitä elähdyttänyt, he seisoivat ainoastaan -paikallaan ja kuolivat ilman muuta -- kova kohtalo tosiaan. - --- Jeesus, nuo kapinalliset kuolevat kuin vanhasta tottumuksesta! -- -huudahtikin Caucus. - -Taistelua oli kestänyt kaksi tuntia, pari patteria ja etelävaltioiden -armeijan pääjoukko kulki nyt sillan yli. Eräs pattereista avasi tulen -sinitakkeja vastaan, jotka tahtoivat katkaista peräytymisen, ja -laimensi melkolailla heidän tultaan. Toinen patteri heitti pommeja -päämme ylitse, harjanteen takaa hyökkääviä sinitakkeja vastaan; näin -puitten välitse, miten pommi toisensa jälkeen räjähti avoimella -kentällä, keskellä heidän taajoja rivejään. - -Etelävaltioiden sotilaiden harventuneet rivit avasivat nyt niin nopean -tulen hyökkääviä sinitakkeja vastaan, että ymmärsin heidän ladanneen -kaatuneiden toveriensa kiväärejä; ja tämän tarmokkaan vastarinnan -tieltä väistyivät pohjoisvaltioiden joukot ja vetäytyivät takaisin -jättäen jälkeensä sinisiä pilkkuja keltaiselle kedolle. - -Ja koko ajan etelävaltioiden sotilaat marssivat sillan yli, joskus -juoksumarssissa. Viimeiset rykmentit kulkivat yli, ja joella olevat -patterit vetäytyivät pois tien takana oleville kukkuloille. Mutta -silloin oli Waltonin rykmentistä jäljellä ainoastaan kolmas osa -- ja -sinitakit valmistautuivat uuteen hyökkäykseen. - -Walton oli viimeisen tunnin aikana neljä kertaa tullut kysymään -tähystäjältä, eikö merkkiä vielä näkynyt taustalla olevalta vuorelta. -Viimeisen kerran tullessaan hän ontui hieman. - --- Armias taivas, eikö merkkiä koskaan anneta? -- sanoi hän. -- En -tahdo, että väkeni kokonaan kaatuu, -- ja tuo hyökkäys tekee heistä -lopun! - -Hän varjosti kädellään silmiään ja huudahti äkkiä: - --- _Tuolla on merkki!_ - -Näin lippuja ruudinsavun yläpuolella, vastapäisellä kukkulalla, ja -eversti juoksi haavoittuneenakin takaisin tulirintamaan. Määräykset -kaiketi annettiin hyvin nopeasti, sillä sotamiehet tulivat -pikamarssissa hirmuisen luotikuuron ahdistamina. Mutta mihin rykmentti -oli nyt joutunut? Kussakin komppaniassa oli vain joku harva mies, -puolet niistäkin ontui ja horjui. Yhtäkaikki he miehittivät heti -edessämme olevat vallitukset, ja kun sinitakkiset tulivat, otettiin -heidät vastaan rätisevin laukauksin, samalla kun kukkuloilla olevat -patterit lähettivät vielä puolen tusinaa pommeja heidän hyökkääviin -riveihinsä, jotka hetkeksi peräytyivät, ja tätä hetkeä Walton käytti -hyväkseen viedäkseen joukkonsa sillan yli. - -Sillä aikaa tykkiväen kapteeni oli parin vallinluojan avulla kaivanut -reiän keskimäiseen silta-arkkuun, johon neljä tykkimiestä asetti yhtä -monta ruutitynnyriä. Walton ja tykkiväen upseeri jäivät levollisina -paikalle ja asettivat siihen sytyttimen, samalla kun rykmentin -viimeiset miehet kulkivat sillan yli. Silloin kuului kauhea -yhteislaukaus, ja monta sillalla olevaa miestä kaatui, Walton itse -vavahti ja tykistön upseeri suistui maahan. Rauhallisena raapaisten -tulen kokonaiseen kolmeen tulitikkuun tämän murhaavan ampumisen -kestäessä, viritti Walton vihdoin sytyttimen, otti sitten haavoittuneen -kapteenin olalleen ja hapuili häntä kantaen rintavarustuksen taakse -koettaakseen viimeisen kerran hillitä sinitakkien hyökkäystä. Molemmat -tykistöpatterit laukkasivat pois jalkaväen jälkeen. -- Kokonainen -armeijaosasto oli pelastettu -- koko rykmentti oli melkein tuhottu! - -Mutta se ei tässä hetkessä merkinnyt paljoa Caucukselle ja minulle. -Tuijotimme vain sytyttimeen, jonka piti räjähdyttää silta, minkä alla -olimme piilossa. Neekerin kasvot olivat tuhkaharmaat, ja hän mutisi: - --- Jeesus, nyt mekin räjähdämme ilmaan! -- Sitten hän heittäytyi veteen -ja ui silta-arkulle, joka suojeli häntä etelävaltiolaisten luodeilta, -ja tempasi sytyttimen ruutinelikosta. Walton huomasi sen ja ampui -revolverillaan Caucusta sekä väkensä seuraamana juoksi sadattaen -sillalle. - -Mutta vastakkaiselta rannalta saapuva tuli oli liian voimakas -- -muutamia Waltonin joukosta kaatui, ja toiset vetäytyivät jälleen -rintasuojuksen taakse. - -Walton otti sillävälin esille uuden sytyttimen -- se oli hyvin lyhyt, -mutta kun hänen piti sytyttää se, löi hän kätensä rinnalleen ja -lyyhistyi kokoon. Sytytin putosi veteen. Sinitakit olivat jo silloin -sillalla. - -Kohottaen hurjan ulvonnan johtajansa kuolemasta syöksähti Waltonin väki -kiihtyneenä rintasuojuksen takaa ja hyökkäsi sillalle, jonka keskellä -siniset ja harmaat yhtyivät, ja nyt käytettiin taistelussa pajunetteja, -kiväärinperiä ja nyrkkejä. - -Harmaatakit saivat väistyä ylivoiman tieltä, mutta he kantoivat -takaisin kaatuneen päällikkönsä -- joka kaatui sankarina menetetyn -asian puolesta, asian, jonka lippu jo laski ja aurinko oli mailleen -menossa. - -Sinitakkien tulvehtiva parvi ympäröi minut, minä en ollut tullut heidän -rintamaansa, rintama oli tullut minun luokseni. - - - - -XX - -Missä hän oli? - - -Asiaamme ei näyttänyt parantavan se, että olimme tulleet -pohjoisvaltioiden sotarintamaan. Meidät vangittiin etelävaltiolaisina. - --- Massa Bryant, miksi meidät aina vangitaan? -- päivitteli pettynyt -Caucus. -- Minusta on sama, mille puolelle olisimme jääneet, koska -meitä kuitenkin pidetään vankeina! - -Huomasin että ainoa keino, millä mitä pikimmin pääsisimme vapaaksi, oli -se, että saisimme selon luutnantti Hausonista, jos hänelle oli -onnistunut päästä rykmenttiinsä. Kun minut vietiin kenraalin eteen, -esitin kysymykseni, ja hetkisen kuluttua saapui luutnantti, jolloin -minä ja Caucus pääsimme vapaiksi. - -Esitettyäni kenraalille yksityiskohtaisen kertomuksen vaiheistani, piti -tämä ystävällisesti huolen siitä, että meidät siirrettiin pohjoiseen -päin, ja kahden päivän kuluttua me olimme Nashvillessa ja vielä kahden -kotonani Illinoisissa. Siellä minulla oli pieni maatila, jonka arvo -poissa ollessani oli melko lailla kohonnut, koska se oli Chicagon -lähellä. Kysyin kirjettä, mutta mitään sellaista ei ollut saapunut, -joskin vaimoni kirjeen olisi jonkun saarronmurtajan mukana pitänyt -aikoja sitten ehtiä perille. - -Lähetin Lauralle kirjeen Bermudan kautta saamatta kuitenkaan kuuteen -viikkoon mitään vastausta. Mutta nyt oltiin huhtikuussa 1864, ja monet -saarroksen murtajat kaapattiin tahi upotettiin, ja postinkulku oli -epävarma. Silloin minä ystävien esityksestä huolimatta päätin matkustaa -Nassauhin -- sillä levottomuuteni Lauran vuoksi oli sietämätön. - -Otin mukaani Caucuksen, joka näytti pitävän minua velvollisena -huolehtimaan jäljellä olevasta elämästään. Saavuttuani Nassauhin -lähetin vielä yhden kirjeen, jonka tiesin tulleen perille sen vuoksi -että saarroksen murtaja tuli eheänä takaisin, ja kapteeni itse oli -pannut sen postiin Wilmingtonissa, mutta vielä kuukaudenkaan kuluttua -ei mitään vastausta ollut saapunut. Olin aivan nääntyä levottomuudesta -ja kirjoitin myöskin kirjeen tuomari Peytonille, Bellelle ja -Arthurille, sekä uuden kirjeen vaimolleni ja yhden eversti Beelle, -mutta tulos oli yhtä huono. - -Eräässä saarronmurtajassa tapasin matkustajia, jotka tunsivat Peytonin -perheen; mutta kaikki mitä sain heiltä tietää oli se, että perheessä -oli ollut sairaudentapauksia. - -Minulla oli kiihkeä halu valepuvussa hiipiä takaisin etelävaltioihin, -sillä en kestänyt enempää -- epävarmuus ja levottomuus olivat -tärvelleet minun terveyteni ja vahingoittaneet hermostoani; mutta -silloin sain kaikeksi onneksi Stuart Beeltä näin kuuluvan kirjeen: - - Savannah, Ga., elok. 1 p. 1864. - - Hyvä Bryant! - - Sain vasta eilen kirjeesi, joka ilmaisi minulle että olit mennyt - avioliittoon neiti Peytonin kanssa ja kertoi ihmeellisistä - seikkailuistasi. Olen ollut jonkun aikaa poissa virka-asioilla. - Kaikki mitä tiedän vaimostasi, on se, että Columbiassa olevat - ystävät sanovat hänen elävän; mutta minä kirjoitan heti ja - pyydän yksityiskohtaisia tietoja siitä nuoresta naisesta, jonka - olet ollut kyllin onnellinen voittamaan puolisoksesi. - - Toivon sinun viihtyvän paremmin Nassaussa kuin Morris-saarella. - - Vilpitön ystäväsi Stuart Bee. - -Tämä rauhoitti minua hieman, ja syyskuun puolivälissä sain vielä Beeltä -näin kuuluvan kirjeen: - - Savannah, Ga., syysk. 4 p. 1864. - - Hyvä Bryant! - - Olen juuri saanut Columbiasta vastauksen vaimoasi koskeviin - kysymyksiin. Hän on hengissä, mutta pelkään, että sukulaisensa - ovat tuottaneet hänelle paljon kärsimyksiä, sen johdosta että - hän meni naimisiin kanssasi, ja luulen hänen terveydentilansa - antavan paljon toivomisen varaa, joskaan mitään vaarallista - sairautta ei ole olemassa -- ei ainakaan mitään sellaista, mistä - sinun olisi syytä olla levoton. Kerron yksinkertaiset tosiasiat, - sellaisina kuin itse olen ne saanut tietää. Postinkulku on - epäsäännöllinen, kuten kaikki muutkin täällä nykyisin, -- muutoin - olisin vastannut aikaisemmin. Älä ole niin levoton, että - koettaisit päästä tervehtimään häntä, sillä sinulla olisi - kauhean pienet toiveet päästä toista kertaa vapaaksi, jos sinut - vielä kerran täällä tavattaisiin. - - Sinun Stuart Bee. - -On varsin vähän uskottavaa, että Stuartin varoitukset olisivat tehneet -minuun mitään vaikutusta. Olin epätoivoinen ja valmis mihin hyvänsä. - -Olin jo tilannut matkustajalipun erääseen saarroksenmurtajaan, kun minä -lokakuun keskivaiheilla sain kirjeen vanhalta toveriltani Baxterilta, -joka oli upseerina Shermaniu armeijassa. Olin ryhtynyt kirjevaihtoon -hänen kanssaan. - - Atlanta, Ga., lokak. 8 p. 1864. - - Rakas Bryant! - - Monet kirjeesi todistavat että levottomuutesi vaimosi johdosta - on tullut sinulle aivan taudiksi. Minä puolestani olen - vakuutettu, että hän voi hyvin mutta että hänen ystävänsä - estävät häntä olemasta kirjevaihdossa kanssasi. Jos tahdot häntä - henkilökohtaisesti tavata, on parasta, että liityt meihin. - Tiedän erään joukkoliikkeen, joka vie armeijakuntamme hänen - lähistöönsä. Enempää minulla ei ole oikeus sanoa -- tämän vain - kaikessa luottamuksessa! Tule Atlantaan niin pian kuin voit, - niin hankin sinulle toimen, joka tekee sinulle mahdolliseksi - seurata armeijan mukana, mutta tule silloin heti, sillä ennen - pitkää katkeaa meidän ja muun maailman välinen rautatieyhteys. - - Vanha ystäväsi Thomas Baxter. - -Harkittuani tätä kirjettä peruutin saarroksenmurtajalle jättämäni -matkalupauksen ja läksin kahden päivän kuluttua New Yorkiin, jossa -kaikessa kiireessä tein muutamia valmisteluja; sen jälkeen matkustin -rautateitse Nashvilleen, ja sieltä Atlantaan, missä Hood ja Sherman -olivat vastakkain. - -Siellä näyttiin tehtävän kaikkia valmistuksia suurta tappelua varten. -Shermanin osastot tehtiin kaikessa kiireessä täysilukuisiksi; rekryytit -kiiruhtivat rintamaan, ja kaikki lomaa nauttivat upseerit ja sotilaat -kutsuttiin takaisin -- heitä oli melkoinen joukko samassa junassa kuin -minäkin matkalla Atlantaan. - -Minun oli hieman vaikea löytää kenraalin esikuntaa, jossa tapasin -Baxterin. Kun olimme vanhoina toveruksina vaihtaneet luottamusta, sanoi -hän nauraen: - --- No, onko matkalaukkusi nyt sullottu, veikkoseni? - --- Mihin on lähdettävä? - --- Merille kanssamme. Sinähän tahdot saada tietoja vaimostasi, ja on -ainoastaan yksi keino päästä Etelä-Karolinaan -- nimittäin seurata -tämän armeijaosaston mukana. Meidän on pian jätettävä asemamme, ja -herra ties missä ja milloin saamme uuden. Jos tahdot seurata mukana, -niin sinun täytyy tulla yhdeksi meikäläisistä, ymmärrätkö? - --- Mitä, heittää kivääri olalle? - --- Ei, esikuntatoimi ainoastaan. Tule nyt mukaan. Hän vei minut -Shermanin esikuntaan. Sherman kääntyi heti puoleeni sanoen: - --- Herra Bryant, majuri Baxter sanoo, että te olette insinööri ja -tunnette hyvin Etelä-Karolinan rautatieradat. - --- Kyllä, -- vastasin minä, -- olin siellä rakentamassa useita ratoja. - --- Siinä tapauksessa saattaisitte repiäkin ne? Te tunnette arimmat -kohdat -- milloin saattaisi polttaa sillan, räjähdyttää ilmaan -maasillan tahi laittaa rantaäyräät tulvimaan. Aiomme tällä -kertaa hävittää useita ratoja, ja jos haluatte liittyä johonkin -esikuntaosastoon, niin annan teille valtuuden. - -Vastasin että tämä oli minun toiveitteni mukaista, ja parin päivän -kuluttua minä olin kenraalieversti Woodsin ylimääräisenä ajutanttina. -Hän johti Loganin viidennenkymmenennen armeijakunnan ensimäistä -osastoa, tällä kertaa Osterhausin päällikkyyden alaisena. - -Marraskuun kahdentenatoista päivänä läksi viimeinen juna Atlantasta; ja -sitten me poltimme kaikki pohjoisessa olevat sillat, jotteivät -etelävaltioiden joukot hyötyisi radasta. Tämä esti meiltä kaiken -tarveainesten ja apujoukkojen saannin -- meillä oli ainoastaan -kuusikymmentätuhatta veteraaniamme tukenamme; mutta kun he vain saivat -lihaa ja leipää, niin he kyllä kykenivät mihin hyvänsä. - -Neljäntenätoista päivänä läksimme Atlantasta, mukanamme mahdollisimman -pieni kuormasto niin suurelle armeijakunnalle, ja marssimme etelää -kohti -- sotatoimiemme lähimmäksi asemaksi oli luultavasti tuleva -Savannah, joka oli meren rannalla sieltä kahdensadan peninkulman -päässä. En aio kertoa kaikkia tämän seikkailurikkaan marssin -yksityiskohtia. Kiinnitin varsin vähän huomiota sotilaallisiin -liikkeisiin, tottelin ainoastaan määräyksiä ja pidin huolen -tehtävästäni: yksi ainoa ajatus oli minussa vallitsevana -- ajatus, -että jokainen peninkulma toi minut lähemmäksi vaimoani. - -Kuljimme läpi keski-Georgian rikkaan tasangon, rakensimme jokien yli -lauttasiltoja paikkoihin, mistä sillat olivat hävitetyt, meillä oli -alinomaa kahakoita ja pari suurehkoa tappeluakin. Koko ajan me -hävitimme rautateitä, jotka olivat etelävaltioiden olemassaololle yhtä -tärkeitä kuin verisuonet ovat ruuImiille, ja pääsimme vihdoin -marraskuun lopussa GeorIgian rikkaisiin riisiseutuihin. - -Sillä kertaa oli armeijakunnassamme kolme eri osastoa: ensiksi -säännölliset, harjaantuneet ja sotakuriin tottuneet joukot; sitten -jälkijoukot, kaikenlaista harjaantumatonta ja kelvotonta väkeä, jotka I -kykenivät ainoastaan "tappelemaan ruuasta", kuten Caucus sanoi; ja -vihdoin tavattoman suuri neekerilauma -- se oli jättänyt -kotiseutunsa liittyen armeijaan, joka oli tuonut heille vapauden. -- -Vastapalvelukseksi he söivät sotajoukkojen ruuan. - -Joulukuussa vihdoinkin tulimme meren läheisyyteen; ja kun -McAllister-linnake oli vallattu yllätysrynnäköllä, olimme me -laivastomme yhteydessä. Muutamia päiviä myöhemmin hyökkäsimme -Savannahiin, jonka Hardeen joukot olivat tyhjentäneet, mutta siellä -minun suureksi pettymyksekseni tapahtui melkoinen viivytys, -- -Shermanin täytyi pysähtyä kokonaiseksi kuukaudeksi. - -Tein Peytonin perhettä koskevia kysymyksiä, mutta en saanut tietää -mitään uutta. Melkein kaikki etelävaltiolaiset olivat lähteneet -kaupungista, eikä jäljellejääneillä ollut minulle paljoa kertomista. -Kuulin sitävastoin usein puhuttavan Amos Piersönista. Koska hän ei -saanut hallitukselta tilauksistaan käteistä rahaa, oli hän sensijaan -ottanut vastaan suuria puuvillamääriä, hän kun piti tätä tilaavievää, -mutta arvokasta tavaraa haipuneita paperirahoja parempana. Suurin osa -puuvillasta oli laivattu Etelä-Karolinaan ennen Shermanin joukon -lähenemistä, ja pantu varastoihin Columbiassa, ja niinpä Piersonkin oli -siellä -- lähellä vaimoni olinsijaa. Tämä vaikutti sen, etta koetin -vielä kiihkeämmin päästä hänen luokseen. - -Tammikuun viidentenätoista päivänä Sherman valmistautui lähtemään -Savannahista, alottaakseen sotaretken Etelä-Karolinaan. Tähän asti -olimme olleet jokseenkin kevyissä varustuksissa, mutta nyt meitä -saattoi kutsua "lentäviksi rivistöiksi", saimme ottaa mukaamme -ainoastaan kaikkein tärkeimmän, ja kaikki sairaat, haavoittuneet ja -kaikenlaatuiset taisteluunkelpaamattomat jätettiin jälkeen. - -Georgiassa olimme tuhonneet rautatiet, täällä oli rakennettava -maanteitä, sillä sade muutti koko seudun järveksi. Taistellen ja -ponnistaen me raivasimme itsellemme tien soiden ja rämeiden halki ja -näimme helmikuun kuudentenatoista päivänä edessämme Saluda-joen ja -Etelä-Karolinan kauniin pääkaupungin. Rakentaessani erästä siltaa joen -yli saatoin melkein nähdä tuomari Peytonin kodin ja kuvittelin myöskin -mielessäni näkeväni rakastetun vaimoni hahmon, jonka kasvoja en ollut -nähnyt neljääntoista kuukauteen. - -Seuraavana aamuna me ankarasta vastarinnasta huolimatta kuljimme joen -yli ja etelävaltiolaiset ajettiin takaisin kahden peninkulman päähän. -Silloin Columbian pormestari tuli muutamia huomattavia kansalaisia -mukanaan ja jätti kaupungin meidän käsiimme. - -Caucus, joka tunsi hyvin ympäristön, oli tavallisuutensa mukaan ulkona -rehun hankkimisretkellä, mutta tuli kahden ajoissa ylen kiihdyksissään -takaisin, huutaen: - --- Hyvä Jumala, massa Bryant, jos tahdotte nähdä tuomari Peytonin -talon, niin teidän täytyy kiiruhtaa. - --- Mitä tarkoitat? - --- Se Kilpatrickin ratsuväen kiroileva eversti kehuu jättävänsä -ainoastaan piiput jäljelle, ja nyt hän on ratsastanut sinne, niin että -teidän täytyy kiiruhtaa, jos tahdotte saada hoiviinne vaimonne perheen. - -Ratsastin heti päämajaan ja tapasin kenraalin. - --- Suokaa anteeksi, kenraali Woods, voinko saada lomaa koko päiväksi ja -ottaa mukaan komppaniallisen jalkaväkeä? -- sanoin minä. - --- Miksi niin? -- kysyi hän; en ollut koskaan ennen pyytänyt häneltä -mitään. - --- Suojellakseni vaimoani. - -Kerroin suhteeni tuomari Peytonin perheeseen, ja hän kirjoitti -määräyksen, että yhden komppanian Stonen prikaatista piti seurata -minua. Marssiessamme sinne minä selitin luutnantille aseman, jolloin -hän vastasi: - --- Se on oikein, minulla on vaimo Iowassa. -- Pojat, nyt seuraamme -häntä ripeästi! -- Juoksumarssissa! - -Käännyimme Caucuksen ohjaamina oikotielle, mutta niin ripeitä kuin -olimmekin, emme joutuneet yhtään liian aikaisin, sillä laskiessamme -neliä puistokäytävässä, joka muistutti mieleeni jättämääni kaunista -naista, huomasin rakennuksen olevan pohjoisvaltioiden soturien -vallassa. - -En välittänyt sotarosvoista, jotka sisällä hyörivät, etsin ainoastaan -Lauraa tahi jotakuta, joka olisi saattanut sanoa minulle hänen -tervehdyksensä. - -Kaikki neekeripalvelijat olivat paenneet, lukuunottamatta erästä -eukkoa, jonka Caucus oli saanul kiinni puutarhassa. Hän sanoi, että -tuomarin perhe oli aavistanut mitä oli tapahtuva ja lähtenyt Columbiaan -hakemaan suojaa juuri ennen ratsujoukkojen tuloa. - --- Voivatko he hyvin? - --- Voivat, massa, kaikki voivat hyvin! - --- Jumalan kiitos! -- huudahdin minä päästäen helpotuksen huokauksen. - -Jäljellä ei ollut muuta tehtävää kuin tuomarin omaisuuden pelastaminen, -joka oli hyvin vaikea sittenkin, kun olin näyttänyt kenraalin -suojeluskirjeen, sillä eräs sotilas sanoi: - --- Niin, tuo suojeluskirje koskee tuomari Peytonin omaisuutta -- mutta -nämä tavarat ovat nyt meidän omaisuuttamme. - -Jollei jalkaväen kapteeni olisi vannonut ampuvansa jokaisen, joka ei -totellut määräyksiä, niin ei tuomari Peytonin kodista olisi jäänyt -paljoa jäljelle. - -Palasimme hämärissä kaupunkiin. Kaduille oli kasattu suuria -tavaravarastoja, joita etelävaltiolaiset olivat nähtävästi aikoneet -lastata junaan. Meidän pikainen marssimme oli sen estänyt. Siellä oli -muun muassa suuret määrät ystävällemme Amos Piersonille kuuluvia -puuvillapaaleja; ne olisi nyt otettu takavarikkoon, jollei Pierson -olisi vannonut uskollisuudenvalaa pohjoisvaltioiden joukoille ja -siviilihenkilönä vaatinut omaisuuttaan. - -Hyvän aikaa sitä ennen olin lähettänyt Caucuksen ottamaan selkoa, mihin -tuomari oli mennyt asumaan, ja menin nyt itse kiihtymyksen kuumeessa -etsimään vaimoani niistä kodeista, joissa perheellä oli tapana -seurustella. - -Kadut olivat täynnä sinitakkeja, jotka, paha kyllä, olivat saaneet -etelävaltioiden whiskypulloja ja näiden sisällys oli lisännyt heidän -kiihkoaan. Etsin vaimoani tuloksetta, sillä toiset Peytonin ystävät -olivat lähteneet kaupungista, ja toiset olivat liian levottomia -voidakseen antaa mitään tietoja. Ei edes ankarin varmuusvahtikaan -saattanut enää pitää sotilaita kurissa, eikä ainoakaan nainen -uskaltanut mennä sinä yönä kadulle. - -Äkkiä näkyi tulenloimu --- eräs kaupunginosa oli liekeissä. Oli kova -tuuli, ja juopuneet sotilaat ja neekerit levittivät tulta. -- -Millaiseksi vaimoni kohtalo tuli kaupungissa, joka keskellä yötä oli -täynnä juopuneita sotilaita? Nyt minun täytyi saada hänestä selko. - -Liekit hulmusivat pahemmin kuin koskaan, kaupungin yleiset rakennukset -paloivat, tuli tarttui pääkaupungin kaduilla oleviin äärettömän -lukuisiin pumpulipaalefhin. Syöksyin sokeana puoleen ja toiseen etsien -vaimoani, ja tapasin Caucuksen. - --- Missä hän on? -- huusin. - --- Luulen hänen olevan eversti Pickensin luona. Nancy Jackson sanoi, -että heidän piti mennä sinne! - -Syöksyin edelleen. Pickensin talo oli keskellä palavaa korttelia! - - - - -XXI - -Kenet minä pelastin. - - -Caucuksen seuraamana minä tunkeuduin villeinä huitovien juopuneiden -sotilaiden ja tavaroitaan liekeistä pelastavien kaupunkilaisten läpi -sekä saavuin vihdoin Pickensin taloon, jota ympäröi puutarha -- tämäkin -talo oli liekeissä, Perhe oli paennut juuri edellä, ja ottanut mukaansa -sen mitä saattoi. Viitattiin eräälle syrjäkadulle, ja minun piti juuri -jatkaa matkaani, mutta samalla Caucus pysähdytti minut huutaen: - --- Herranen aika, katsokaapa lapsukaista! - -Eräässä ylikerran ikkunassa seisoi mulattityttö lapsi käsivarrellaan -- -valkoinen lapsi -- huutaen apua. Vaimoni oli luultavasti nyt turvassa, -kun taas tämä lapsi ja tyttö olivat hengenvaarassa. - -Minä epäröin hetkisen, mutta syöksyin sitten esille pelastamaan heitä. - -Puutarhassa oli ainoastaan neekereitä, ja he olivat siinä määrin -kauhistuksissaan, että vain ulvoivat kuin hullut, sensijaan että -olisivat koettaneet pelastaa tytön ja lapsen; -- eikä siellä ollut -minkäänlaisia tikapuita. Katon puolella oli kuitenkin suuri puu, jonka -oksat ulottuivat yli palavan rakennuksen -- sen mehevä vihreys esti -tulen tarttumasta siihen. - -Otin vanhan ruiskunletkun, jota oli käytetty heti tulen päästyä irti ja -sitten jätetty pitkälleen pihamaahan, ja onnistuin Caucuksen keralla -kiipeämään puuhun. Käytin letkua köytenä ja laskeuduin sen avulla -katolle, hyppäsin parvekkeelle, löin sisälle erään ikkunan ja otin -lapsen puolipukimissa olevalta tytöltä. Hyökkäsin jälleen katolle ja -ojensin lapsen Caucukselle; hän yletti paraiksi siihen oksalta, jolla -istui. Vaikeammaksi tuli pelastaa tyttö, joka oli kauhusta aivan kuin -herpaantunut, mutta ulvovat liekit pakottivat minut toimimaan nopeasti. -Kiedoin letkun hänen vyötäisilleen ja kapusin jälleen puuhun, josta -Caucuksen ja minun onnistui hinata hänet alas pihalle. Onnettomuudeksi -katkesi kuitenkin mädäntynyt letku ennenkuin hän oli ehtinyt maahan. - -Silloin kuulin erään naisen vaikeroitsevan talon vastassa olevalla -kadulla. Laskeuduin nopeasti alas pieni lapsi käsivarrellani. Caucus -oli saanut tytön jälleen jalkeille. Hän tunsi hänet ja puhutteli häntä. -Heti sen jälkeen hän hyökkäsi luokseni silmät pyöreinä ja hampaat -kalisten mielenliikutuksesta. -- Kadulla on eräs nainen, joka tahtoo -puhua massan kanssa ja kiittää siitä, että pelastitte hänen lapsensa! --- sanoi hän eikä voinut hillitä itseään vaan kirkui: "Herranen aika, -miten hän on isänsä näköinen!" Taputti sitten lasta leukaan ja jokelsi -niin, että luulin hänen tulleen aivan hulluksi. - -Silloin tuli luokseni muuan vanhahko mies, jonka näky sai minut -säpsähtämään, tarttui käteeni ja sanoi: - --- Vaikkakin teillä on Yhdysvaltojen sotilaspuku, kiitän teitä siitä -mitä olette tehnyt minun omilleni -- tyttäreni tässä tahtoo myöskin -kiittää teitä siitä, että olette pelastanut hänen lapsensa. - --- Minäkin tahdon häntä kiittää, vaikka hän onkin yankee, -- sanoi -tytönääni. - -Säpsähdin, sillä vieressäni seisoja oli Belle, kun taas toinen nainen, -lapsen äiti, mutisi minulle siunauksen sanoja ja kurottautui ottamaan -lapsen. Mutta silloin päästin riemuhuudahduksen, ja hän huudettuaan -minun nimeäni kaatui pyörtyneenä syliini. - -Painoin äärettömällä hellyydellä äidin ja lapsen rinnalleni, sillä nyt -tiesin, että sylissäni oli _oma_ vaimoni ja _oma_ lapseni! - -Toiset tuijottivat meitä kuin olisivat olleet suunniltaan, mutta -vihdoin sanoi tuomari: - --- Tulit juuri paraiksi, Lawrence; laita että vaimosi ja lapsesi -pääsevät turvaan, niin kerron sinulle kaikki! - -Hän kertoi sitten, miten lapsi oli joutunut niin vaaralliseen asemaan. -Laura ei ollut paetessa jaksanut kantaa lasta, vaan pyytänyt -mulattityttöä häntä kantamaan. Tämä oli paennut autioksi jätettyyn -taloon ja sulkeutunut ylikertaan välttääkseen petomaisia vainoojia. Hän -ei ollut huomannut rakennuksen palavan ennenkuin portaat jo olivat -ilmiliekissä. - -Laura, joka oli jälleen tullut tajuihinsa, kietoutui minuun sillä -hermostuneen hellällä tavalla, joka todistaa miehelle, että nainen -tietää puolisonsa ja suojelijansa olevan luonaan. - -Kerroin nyt tuomarille, että olin onnistunut pelastamaan hänen kotinsa, -ja kun minä olin hankkinut päämajasta passin ja turvajoukon, ja Caucus -vaunut, palasimme me kaikki puolen yön aikana tuomarin vanhaan -asuntoon. - -Matkalla ei Belle ollut puhunut sanaakaan, mutta hän oli usein -katsellut viistoon minuun, hieman nolona, mikäli minusta näytti. Laura -kertoi sitten olleensa sairas levottomuudesta minun tähteni, -- isä ja -veli olivat aina olleet kilttejä hänelle saatuansa kuulla, että hän oli -naimisissa, mutta Belle ei ollut puhunut hänelle puoleen vuoteen ja -osoittautui sovinnolliseksi ainoastaan silloin, kun hänen piti -synnyttää lapsi. - --- Mutta silloin, Lawrence, hän oli minulle kuin enkeli ja hoiti minua -saman kiltin sisaren tavoin, jommoinen hän oli ollut ennenkin. Ajan -mittaan hän kyllä antaa anteeksi sinullekin. Sinä pelastit lapsen, ja -Belle näetkös jumaloi poikaamme. - -Kenraali antoi minulle tehtäväksi johtaa kaupunkiin jätettyä -linnaväkeä. Sittemmin kävi selville, että etelävaltioiden joukot olivat -paetessaan sytyttäneet puuvillavarastot, jotteivät ne joutuisi meidän -käsiimme. -- Puuvillat olivat Amos Piersonin, josta tämä tappio teki -köyhän miehen. - -Muutamia päiviä myöhemmin appeni ilmoitti minulle, että hänen pari -vuotta sitten oli täytynyt antaa kiinnityskirja kahdenkymmenenviiden -tuhannen dollarin suuruisen lainan vakuudeksi Amos Piersonille, joka -nyt vaati takaisin lainaa. Lukiessani kysymyksenalaisen velkakirjan -huomasin, että maksun piti tapahtua etelävaltioiden rahassa, ja sanoin -nauraen: - --- Siitä asiasta minä kyllä pidän huolen. Tulee helpoksi hankkia -vastaava summa etelävaltioiden rahaa, luulen että viisikymmentä -dollaria pohjoisvaltioiden seteleissä riittää tarkoitukseen. - -Seuraavana päivänä me menimme Piersonin konttoriin Caucuksen -saattaessa, joka käsikärryillä lykkäsi kaksikymmentäviisituhatta -dollaria etelävaltioiden hätärahaa. Toisen kerran elämässäni näin nyt -tuon herran, joka oli tuottanut minulle niin suuria huolia. - -Hän näytti onnettomalta, sillä sota oli tuottanut hänelle suuria -tappioita -- viimeksi puuvillamarkkinoilla; mutta tultuamme sisälle -hymyili hän joka tapauksessa tyytyväisenä, saadessaan ottaa vastaan -tuomarin rahat. Kun minä velkakirjan sanojen mukaan tarjosin sen -etelävaltioiden rahassa, kirkaisi hän ja selitti, että ainoastaan -Yhdysvaltain setelit olivat päteviä. Kutsuen silloin julkisen notaarin -suljin hänen läsnäollessaan sinetillä pussillisen etelävaltioiden -seteleitä, sijoittaakseni ne Piersonin tilille pankkiin, mutta silloin -tuo arvoisa herra joutui suunniltaan, tuli hävyttömäksi, sanoi minua -karanneeksi rangaistusvangiksi ja vakuutti toimittavansa minut jälleen -vankeuteen, kuten oli tehnyt kerran ennenkin. Silloin unohdin itseni ja -pehmitin Piersonia tavalla, joka saattoi Caucuksen ulvomaan riemusta, -ja potkaisin hänet vihdoin ulos hänen omasta konttoristaan -- en ole -koskaan tuntenut itseäni päivätyöhöni tyytyväisemmäksi! - -Belle ei näinä päivinä puhunut minulle edes sanaakaan, mutta näytti -tosiaankin nololta. Olin kysynyt Lauralta, miksi hän ei koskaan ollut -vastannut kirjeisiini, mutta kuulin hämmästyksekseni, ettei hän ollut -saanut minun kirjeitäni enempää kuin minäkään kaikkia niitä, jotka hän -oli kirjoittanut minun osoitteellani. Kysyin myöskin jälkeenpäin -pankista, oliko kukaan sieltä nostanut rahoja osoituksella, jonka olin -lähettänyt vaimolleni, mutta mitään sellaista ei ollut esitetty -lunastettavaksi. Se oli käsittämätöntä, eikä tuomarikaan saattanut -selvittää sitä. - --- Kysyn tosiaankin Belleltä, -- virkkoi vaimoni äkkiä. - --- No, emme välitä siitä asiasta, -- sanoin minä. Mutta kenties minun -äänensävyni herätti hänen epäilyjään. - --- Et kaiketikaan usko, että Belle olisi sitä tehnyt? -- sanoi hän. - --- En, mutta kun sinä ja poikani olette nyt minun luonani, niin en -siitä välitä, -- vastasin minä. - -Belle oli joko sattunut kuulemaan tämän tahi hänen omatuntonsa pisti -häntä -- niinpä hän seuraavana päivänä minun istuessani puistossa tuli -luokseni, ja kun minä tavallisuuden mukaan tervehdin: "hyvää huomenta, -Belle!" -- joskaan hänellä ei koskaan ollut tapana vastata, -- niin hän -huudahti: - --- Kuinka saatat olla niin ystävällinen minua kohtaan, joka olen ollut -sinulle niin vihamielinen! - --- Ollut? -- sanoin minä. - --- Niin, -- minä annoin sinulle anteeksi, kun pelastit pikku -sisarenpoikani. - --- Oh, rakas Belle, vihan laita ei kaiketikaan ollut peräti -vaarallinen, -- sanoin minä nauraen. - -Hän puhkesi itkuun ja laski käteeni kirjekimpun -- kaikki meidän -kirjeemme avaamattomina! - --- Tahdoin pyytää sinulta erästä asiaa, kunpa vain voisit antaa minulle -anteeksi, -- mutisi hän. -- Vihassani ja raivoissani sen johdosta, että -sisareni meni naimisiin erään vihollisemme kanssa, tein jotakin, josta -ansaitsen hänen halveksimisensa, kenties isän ja Arthurin myöskin. He -ovat liiaksi yleviä anastaakseen toisten kirjeitä... Mutta minä -en mitenkään soisi menettäväni sisareni rakkautta. Sinä olet -pohjoisvaltiolainen ja voittaja -- sinulla on kaikkea -- ole myöskin -sääliväinen... - -Hän itki yhä katkerammin. - --- Miksi et pyydä veljenrakkautta, Belle? -- sanoin minä. - --- Sinulta? -- vastasi hän hämmästyneenä. - --- Niin, -- virkoin minä tarttuen hänen käteensä. Mutta silloin hänen -silmiinsä osui minun sininen sotilaspukuni, ja hän huudahti: - --- En vielä! Sinä olet ollut hyvin ylevämielinen minua kohtaan -- ja -kenties se tapahtuu myöhemmällä. Jos pohjoisvaltiot ovat yhtä -jalomielisiä kuin sinä, saattaa pohjoinen ja etelä vielä liittyä -sisaruksiksi! - -_Loppu_. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN TULEN VÄLISSÄ*** - - -******* This file should be named 65657-0.txt or 65657-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/6/5/65657 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65657-0.zip b/old/65657-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 351ebc8..0000000 --- a/old/65657-0.zip +++ /dev/null |