Initial commit

2 files changed, 3196 insertions, 0 deletions

diff --git a/65864-0.txt b/65864-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..08e4e4b
--- /dev/null
+++ b/65864-0.txt
@@ -0,0 +1,3196 @@
+The Project Gutenberg eBook, Kardinaalin laulu, by Gene Stratton-Porter,

+Translated by Heikki Impivaara

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Kardinaalin laulu

+       Kertomus lintumaailmasta

+

+

+Author: Gene Stratton-Porter

+

+

+

+Release Date: July 18, 2021  [eBook #65864]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: UTF-8

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARDINAALIN LAULU***

+

+

+E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen

+

+

+

+KARDINAALIN LAULU

+

+Kertomus lintumaailmasta

+

+Kirj.

+

+GENE STRATTON-PORTER

+

+Tekijän luvalla suomentanut

+

+Heikki Impivaara

+

+

+

+

+

+Hämeenlinnassa,

+Arvi A. Karisto,

+1917.

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+ 1. "Hyvä miel'! Hyvä miel'!" ilakoi kardinaali.

+ 2. "Vesi vie! Vesi vie!" ennusti kardinaali.

+ 3. "Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali.

+ 4. "Rakas niin! Rakas niin!" äänteli kardinaali.

+ 5. "Kas siin'! Kas siin'!" luikkasi kardinaali.

+

+

+

+

+Luettuna tämä luonnonelämän kuvaus saattanee yleisöllensä itsestään

+selväksi, minkätähden rouva _Gene Sratton-Porterin_ tuotanto on

+nyt otettu tekijän suosiollisella avulla järjestelmällisesti

+suomennutettavaksi. Samalla ilmenee luonnolliseksi, että hänet ensin

+esitellään nuorelle partioväelle toimitetussa lukemistosarjassa.

+

+Aikalaisissamme ei ole monta henkisen työn edustajaa niin nopeaan ja

+valtavaan menestykseen noussutta kuin tämä v. 1868 syntynyt amerikatar,

+joka 18-vuotiaana meni kotiseudullaan Indianan valtiossa naimisiin

+ja tähän päivään asti on elellyt samassa syrjäisessä ympäristössään.

+Molemmat toiset kuuluisat amerikalaiset luonnonkuvaajat -- Seton ja

+Roberts -- alottivat kirjailijauransa useita vuosia aikaisemmin,

+mutta viime kehityksellään on rouva Stratton-Porter sivuuttanut

+heidätkin yleisön suosiossa. Hänen teoksiansa on alkukielellä myyty

+toistakymmentä miljoonaa kappaletta, ja käännöksinäkin niistä on

+kaikkialla otettu useita painoksia.

+

+Tämä kaikesta sielustaan luontoon eläytynyt lahjakas ja henkevä

+nainen on myös taiteilijatar, hänkin, -- etevä valokuvaaja ja

+piirustaja. Hänen enemmän kaunokirjallisiksi laaditut teoksensa,

+varsinaiset yleisönromaaninsa, ilmestyvät alkuperäisessä kuvituksessaan

+suomeksikin; suoranaisemmat luonnontieteelliset kuvaukset taasen

+on järjestetty huokeahintaisempaan asuun "Partiolaisen kirjastoa"

+varten. Koko tuotannon pohjana -- siitä asti kun "Kardinaalin

+laulu" ensimäisenä ilmestyi v. 1902 -- on se elinikäinen innostunut

+tutkistelu, jonka piiriksi kirjailijatar varhaisessa nuoruudessaan

+omaksui Limberlostin rämealueen kotivaltionsa koilliskolkalla; sen

+vaihtelevaa laatua hän kuvailee yksityiskohtaisesti "Limberlostin

+yöperhosissa", johon suomalainen partioväki voi aikanaan tutustua.

+

+Koko partioliike on vain yhtenä toiminnan tuloksena siitä yleisestä

+suuresta herätevirtauksesta, joka sai alkunsa luonnontieteen

+elpymisestä Darwinin järjestelmällisen elämäntyön perusteella.

+Baden-Powellin järjestöaate liittyy mitä likeisimmin siihen uuteen

+ymmärtäväiseen suhtautumiseen, joka viime aikoina on muodostunut

+henkisesti jalostuvan ihmisen kannaksi muuhun luomakuntaan nähden.

+Mutta rouva Stratton-Porterin pääasiallisesti luonnontieteellisetkin

+kuvaukset saavuttavat suosiota kaiken kehittyneen yleisön taholla,

+joskin ne on katsottu parhaiten soveltuviksi tähän erityiseen

+valikoimaan; aikaihmisiksi varttuessaan nuoret partiolukijat taas

+mielellään jatkanevat seurusteluansa tämän herttaisen oppaan parissa,

+hänen valoisien, kauniiden romaaniensa välityksellä, jotka pelkästään

+kaunokirjallisen tyylin kannalta arvostellen eivät ole taiteen

+korkeimpia tuotteita, mutta sisällöllään avaavat ihasteltavaksi uuden

+maailman.

+

+V. H.-A.

+

+

+

+

+1. luku.

+

+

+"Hyvä miel'! Hyvä miel'!" ilakoi kardinaali.

+

+

+Hän kiiti halki appelsiinitarhan etsien etanoita aamiaisekseen ja

+kiikkui silloin tällöin oksilla ja kaiutti rohkaisevan sanansa

+ihmisille. Kardinaalilinnun laulu kumpusi iloa, sillä nyt oli hänen

+juhlapäivänsä, hänen huvitteluaikansa. Koko eteläinen maailma oli

+täynnänsä säteilevää päiväpaistetta, kirjavia kukkasia, hedelmäin

+yltäkylläisyyttä, lukemattomia hyönteisiä, eikä ikänänsä mitään muuta

+tekemistä kuin kylpeä, herkutella ja olla onnellinen. Eipä ihme, että

+hänen laulunsa ennusti iloista mieltä vastaiseksi, sillä onnea oli

+ollut hänen koko menneisyytensä.

+

+Kardinaali oli vain suvikuntainen, mutta sittenkin heilui hänen

+töyhtönsä korkeana, parta oli kähärä ja musta, ja kooltaan ja väriltään

+hän oli sula kumma. Suvun johtajat, jotka olivat suorittaneet monta

+vaellusta, näyttivät vähäisiltä hänen rinnallaan, ja sulkapuvut, joita

+oli varistettu vuosi vuodelta, tuntuivat värittömiltä hänen asuunsa

+verraten. Oli ikäänkuin sykkivä liekkisydän olisi lehahtanut ohi, kun

+hän kiidälsi oranssitarhan läpi.

+

+Viime keväänä se oli puhkaissut kuorensa tuolla pohjoisessa, lintujen

+paratiisissa, Limberlostissa. Siellä on tuhansia aareja laajalti mustaa

+räme- maata, jota kesän aurinko paahtaa ja talven lumi kattaa. Siellä

+on synkkiä heteikköjä, pimeine vesineen, siellä laakson kaistaleita ja

+ylänkösoita. Metsän jättiläiset tavoittavat siellä pilviä tahi makaavat

+samettimaisen liman peitossa, riutuen päivän kirjaamissa lätäköissä,

+mutta viidakko on melkein läpitunkematon.

+

+Rämeikkö on kuin mikäkin iso linnuille laitettu ruokapöytä.

+Villit viiniköynnökset kiipeilevät korkeimpain puitten latvaan,

+päivänvarjon lailla aueten oksilla, ja niiden kiehkurantapaiset

+liehuvat lonkerot keinuvat kuten silkkiripsut tuulten karkelossa.

+Linnut laiskottelevat varjossa, kiskovat kuoria puista, keräilevät

+kuivia kärhiä pesäaineksiksi ja herkuttelevat pistävän kirpeillä

+hedelmillä. Ne kirkuvat parvissa metsäkirsikkapuitten oksilla ja

+ahtavat kupunsa täyteen punaisia orapihlajanmarjoja, villiluumuja,

+Amerikan melooneja, sinivatukoita ja hullumarjoja. Nevan partaalla

+kasvavat lepät houkuttelevat parvia marjain etsintään, ja rämeen sarat

+ja ruohot taipuvat maahan siementen metsästäjäin painosta. Mudassa

+kihisee matoja; ja koko suo liekehtii kukkasista, jotka väreillään ja

+tuoksuillaan viekottelevat hyönteisiä ja perhosia tuhansittain.

+

+Villit varpustikat pöyhistelevät punassaan ja kullassaan puitten

+latvoissa, ja kimalaiset ja kolibrit yksissä tuumin riistävät

+kukkatorvista runsaat hunajat. Ilma villiluumujen ja orapihlajain

+ympärillä väreilee miljoonain metsämehiläisten siipien liikkeestä,

+ja hippikerttuset pitävät ylellisiä kemuja. Suon voimakkaat löyhkät

+viettelevät hyönteisparvia ja kärpässiepot suikahtelevat yhtenä

+vilinänä niitä takaa ajaessaan.

+

+Jokaisessa ontossa puussa asustaa yökkösiirtola. Käärmeet paistattavat

+päivää pensaikoissa. Veden väki jättää jälkeensä loistavakareisia

+juovia, puikkelehtiessaan lampareitten poikki. Kilpikonnat vääntyvät

+kömpelösti puunrungoilta alas. Sammakot tekevät soman ketteriä hyppyjä

+lammikosta toiseen. Kaikkea, mikä synnyltänsä on tähän maankolkkaan

+kuuluvaa -- maanalaista, ryömivätä tai siivekästä -- on tavattavana

+Limberlostissa; mutta ennen kaikkea se on lintujen tyyssija.

+

+Sievät kultarinta-kertut pesivät sen puitten latvoihin, mutta

+punasilmäiset viheriävarpuset valitsevat asuntonsa alempaa. Siellä

+pitävät kotia kellolinnut, peipposet ja rastaat. Mustiarastaita,

+harakoita ja variksia asustaa siellä joukottain. Närhit ja kärpässiepot

+torailevat herkeämättä, ja peukaloiset ylläpitävät loputonta

+lörpötystä. Kuhankeittäjät riiputtavat pussinmuotoisia pesiään

+oksilta ja tanagra-sirkkujen kera nokkivat suuhunsa silkkiäismarjoja

+ja hyönteisiä. Illalla yöhaukat kiitävät ilmassa äänettömin siivin;

+kehrääjälinnut puhkeavat valittavaan huutoon jatkaen sitä pitkälle

+yöhön; ja pöllöt mässäävät kuunvalossa runsaine riistoinensa.

+Aamuhämärissä punarinta-satakielet herättävät jokaisen uuden päivän

+kaikuäänet kehoituksellansa: "Silmät auk! Silmät auk!" ja vähän

+myöhemmin kiertävät isot mustat korppikotkat pilvimaiseman kautta

+tahi liikkumattomina ilmassa kuin jäätyneet tahrapilkut vaanivat

+Limberlostista ja ympäristöstä ruokaa ja ravintoa. Ruovonpäristäjän

+kirkuna kaikuu kaiken päivää, mutta senkin voittaa sinihaikaran

+repivä rääkynä, jolla se panee sammakkomaailman sydämet tärisemään:

+sitävastoin päästää vain yksinäisiä huutoja harhaileva koskelo, joka

+on eksynyt laumastaan matkalla pohjoiseen ja nyt täyttää rämeen

+valittavilla äänillä.

+

+Limberlostin puunlatvain lomitse puikkelehtii lintuja, joitten väri

+on loisteliaampi kuin koreimman kukkasen, joka kohottaa kasvojansa

+ilmaan ja valoon päin. Allikon liljat eivät ole niin valkoisia

+kuin niissä kalastelevat haikarat. Paimenpiiskun varttunut verso

+ei ole yhtä syvän värinen kuin sillä kiikuskelevan kuhankeittäjän

+kullanhelakka rinta. Närhit ovat sinisemmät kuin vuohenmiekkatupsas,

+jonka yläpuolella ne kinastelevat kurkkuäänillään. Peipposten purppura

+on hienompi kuin anisruohon. Jokaista tulikukka-mätästä kohti, joka

+lemuaa Limberlostissa, joku kardinaalilintu ylemmässä pensaassa hehkuu

+sitäkin punaisempana. Niitä ei ehkä ole enempää kuin muita lintuja,

+mutta niiden loistava väri ja pelkäämätön mielenlaatu, joka pitää niitä

+alituisesti näkyvissä, synnyttää tällaisen otaksuman.

+

+Kardinaali oli haudottu orjantappura- ja sinivatukkatiheikössä. Isä

+oli sitkeä, vanha leskimies, jolla oli paljon kokemuksia ja pikainen

+luonne. Hän oli Limberlostin kookkain ja kiistanhaluisin punavarpunen,

+joka vastuksetta hallitsi kuninkaana heimoansa. Kärpässiepot,

+kuningaslinnut [Tyrannus intrepidus -- pieni lintu Pohjois-Amerikassa,

+rohkea hyökkäämään isompain (haukan ja kotkankin) kimppuun. Suom.] ja

+lepinkäiset luovuttivat hänelle laajan liikkumisalan, eivätkä edes

+aina toraisat närhit saaneet kylliksi rohkeutta vastustaakseen häntä.

+Muutamia päiviä viime menetyksensä jälkeen näki hän hienon, täyteläisen

+nuoren naaraan, joka niin kerrassaan kahlehti hänen katseensa, ettei

+hän antanut sille pahaistakaan rauhaa, ennenkuin se salli hänen

+hyväilyjänsä ja kantoi ensimäisen varvun villiin ruusupensaaseen.

+Se oli perin ylpeä päästessään Limberlostin kuninkaan puolisoksi;

+ja vaikka se sydämensä syvyyksissä hetkittäin tunsi pelkoa ylhäistä

+herraansa kohtaan, ei se sitä näyttänyt, sillä olihan se soreavartinen

+ja hienopukuinen lintu itsekin.

+

+Se valitsi asuntonsa taiteilijan silmällä ja kokeneemman rakentajan

+arvostelukyvyllä. Vaikeaksi kävisi käärmeitten ja oravain tunkea tuon

+orjantappura-tiheikön läpi. Valkeat marjankukat olivat tuskin herenneet

+houkuttelemasta puoleensa hyönteisparvea, kun jo ruusujen tuoksu kutsui

+ne takaisin; niitten kuihduttua viehättävät isot marjat kypsyivät

+ulottuville ja vetivät saalistajia luoksensa. Se rakensi tavallista

+paljoa huolellisemmin. Se oli kaunis pesä, ei läheskään niin löyhä ja

+vaappera kuin muitten heimolaisten yli koko nevan. Sillä oli ilmeisesti

+tarkoitetta pikarin kuosia ja se oli todella sirosti sisustettu

+pehmeillä saraheinän lehdillä. Mutta laskiessaan ensimäisen munansa

+kardinaalikuningatar ainiaaksi voitti mainetta. Se oli kaunis, terve

+lintu, jonka ensimäinen pesänrakentamisyritys täytti rakkaudella ja

+onnella, ja niin kerrassaan voitti se itsensä tässä tilaisuudessa, että

+sen oli vaikea saada ketään vakuutetuksi siitä, että tulos oli sen omaa

+ansiota.

+

+Sen oli tosiaan pakko nostaa nokkansa ja siipensä puolisoansa vastaan

+tätä munaa puolustaakseen, sillä se oli niin tavattoman iso, että

+kuningasta ei vähin vaivoin saatu vakuutetuksi siitä, ettei joku kehno

+siivellisten suvun jäsen ollut luikahtanut pesään ja laskenut sitä

+emon poissaollessa. Kuninkaasta tuntui varmalta, että munan juttu oli

+jotenkuten nurinkurinen, ja hän tahtoi kierittää sen pesästä; mutta

+kuningatar tunsi omansa ja taisteli uljaasti sitä puolustaen. Se

+lisäsi edelleen heidän tulevaisuudentoiveitaan munimalla kolme uutta

+munaa. Senpä jälkeen kuninkaassa kypsyi ajatus, että se oli erittäin

+huomattava lintu, ja hän lensi tiehensä huvimatkalle; mutta kuningatar

+painui hautomaan, iloisen uskon ja tyytyväisyyden täyttäessä sen mielen.

+

+Kaikkina noina pitkinä päivinä, kun kuumuus kävi ankaraksi eikä

+kuningas liikoja piitannut hänen ruokahalustaan tai mukavuudestaan, se

+hoiteli noita neljää munaa vasten rintaansa ja odotti kärsivällisesti.

+Iso muna oli sen aarre. Sitä se alituiseen hoivaili. Se käänteli sitä

+monasti päivässä; ja aina tunsi se rintaansa vasten tuon erikoisen

+puserruksen, joka erotti sen muista. Se oli tietystikin ensimäinen

+kuoriutumaan, ja kuningatar tunsi saaneensa siinä kyllin, vaikka kaikki

+muut menisivätkin hukkaan; sillä tämä muna piiskutti ihan kuuluvan

+äänen, ja ennenkuin tuon ison terrakotta värisen ruumiin silkkiset

+untuvat olivat edes oikein kuivuneet, nousi kardinaalinpoikanen koholle

+ja vaati voimakkaasti ruokaa.

+

+Kuningas tuli katsomaan sitä ja heti tunnusti alistuvansa. Hän oli

+monen lupaavan kardinaalin isä, mutta ei ollut milloinkaan nähnyt

+tämänkaltaista. Riemullisella ilakoimisellaan hän pani kaikki

+Limberlostin kaiut kiirimään. Lakkaamatta hän pyydysteli kypsimpiä

+marjoja ja siemeniä. Hän ahti ruokaa pienokaisen suuhun aamusta iltaan

+eikä kertaakaan päässyt tuomaan ruokaa tapaamatta poikasta seisomassa

+toisten päällä huutaen lisää. Kuningatar oli aivan yhtä ylpeä siitä

+ja ihan yhtä hupsu sitä jumaloimaan, mutta se piti tarkkaa tiliä ja

+antoi muille matoja kullekin vuoron perään. Ne olivat harvinaisen somia

+poikasia, mutta mitä toiveita on somallakaan poikasella perheessä,

+jossa on ihmelapsi? Kardinaali oli yhtä suuri kuin kaksi muuta

+poikueesta ja niin punainen, että itsepä sen untuvatkin näyttivät

+purppuralla punatuilta; sen pinta, vieläpä jalatkin olivat punaiset.

+

+Hän oli ensimäinen kapuamaan pesän reunalle ja ensimäinen hypähtämään

+puunoksalle. Hän yllätti vanhempansa löytämällä etanan ja teki ensi

+lentonsa niin pitkän matkan päähän, että hänen jumaloiva emonsa sai

+miltei kouristuksia pelätessään, etteivät vain hänen voimansa pettäisi

+ja hän putoaisi suohon ja joutuisi jonkun vanhan nälkäisen kilpikonnan

+uhriksi. Hän palasi kuitenkin eheänä: ja kuningas oli niin mielissään,

+että kävi sieppaamassa hänelle tavattoman lihavan marjan, ja istuen

+oksalle hänen eteensä antoi hänelle ensimäisen kielitunnin. Tietenkin

+kardinaali osasi huutaa "pii" ja "tshi" jo murtaessaan kuorensa; mutta

+kuningas opetti häntä piipittämään täsmälleen ja ilmeikkäästi, ja hän

+oppi sinä samana päivänä, että kardinaaliperheen miehiset jäsenet

+aina kutsuvat "tship" ja naispuoliset "tshuk". Itse asiassa hän oppi

+niin kerkeään ja oli yleensä niin tarkkaavainen, että ennenkuin

+kuningas katsoi viisaaksi antaa seuraavan oppitunnin, hän tapasi

+poikansa oksalla, nokka sulettuna ja kurkku paisuneena, koettelemassa

+omaa muodosteluansa heimon huudoista: "Vhit! Vhit! Vhit!" -- "Hio!

+Hio! Hio!" -- ja "Sio! Sio! Sio!" Tämä ihastutti kuningasta siinä

+määrin, että hän helähytti ne yhä uudelleen ja vointinsa mukaan auttoi

+poikaistansa.

+

+Hän oli niin ylpeä pojusestaan, että hän jo tänä samana iltana ensi

+kertaa opetti häntä kunnolla pistämään päänsä siipeen ja nukkumaan

+yksin. Muutaman päivän perästä, ollessaan varma pojan siipien

+kestävyydestä, hän opetti hänelle lentämistä. Hän opetti poikaa, kuinka

+levittää siipensä ja verkalleen purjehtia puusta puuhun; kuinka lentää

+lyhyin äkkimutkin välttääkseen metsästäjän tähtäyksen; kuinka kääntyä

+jyrkästi ilmassa ja nopeaan hyökätä turilaan tai vihollisen kimppuun.

+Hän opetti sopivan kulmasuuntauksen, jolla vastustaa navakkaa tuulta,

+ja että hänen aina tuli kohdata rankkasade pää edellä, niin että vesi

+juoksisi höyhenpeitettä pitkin.

+

+Hänen ensimäinen uinti-oppituntinsa oli harvinaisen onnistunut

+menestykseen katsoen. Kardinaali nautti vedestä kuin sorsa. Hän kylpi,

+pulikoi ja melskasi niin kauan että emo kävi miltei mielipuoleksi

+pelosta, että hän saattaisi houkutella paikalle jonkun vesikäärmeen

+tai kilpikonnan; mutta pelko ei kuulunut hänen luonteeseensa. Hän oppi

+kuivaamaan, ruokkoamaan ja siistimään höyhenensä ja oli niin vimmainen

+pitämään itseään puhtaana, että hän, vaikkakin vain nuorukainen, oli

+jo niin erittäin lupaava lintu, että monikin Limberlostin siivekkäistä

+asujamista kävi häntä tervehtimässä.

+

+Pian sen jälkeen kuningas vei hänet pitkälle retkelle ympäri suon

+ja opetti hänelle miten valita soveliaat paikat matoja metsästellä;

+miten etsiä lehtien alta muonaksi kelpaavia lehtitäitä ja etanoita;

+mitkä marjat olivat hyviä ja minkälaisilla ruohoilla oli enimmät ja

+parhaat siemenet. Hän näytti hänelle, miten löytää pieniä kiviä ruuan

+jauhamiseen ja mitenkä teroittaa ja kiilloittaa nokkaansa.

+

+Sitten hän kävi käsiksi varsinaisiin musiikkiopintoihin, kuinka tuli

+viheltää ja miten laulaa ja livertää. "Hyvä miel'! -- Hyvä miel'!"

+viritti kuningas virtensä. "Yvä iel'! -- Yvä iel'!" matki kardinaali.

+Nämä laulut olivat vain kouluharjoituksia, mutta hänen äänessään oli

+sellainen syvyys ja laajuus, joka lupasi jaloa tulevaisuutta, kunhan

+ikä kehittäisi häntä ja kokemus herättäisi hänen tunteensa. Hän oli

+erinomainen lauluniekka nuorukaiseksi.

+

+Pian hän menestyi niin oivallisesti itsensä hoidossa, ruuan löydännässä

+ja lennossa ja kasvoi niin suureksi ja omintakeiseksi, että teki yksin

+lukuisia retkeilyjä Limberlostin halki; ja niin vaikuttavat olivat

+hänen mittasuhteensa ja niin taistelunhaluiset hänen tapansa, ettei

+hänen tarvinnut kokea mitään häirintää. Kuninkaan hallitus uhkasi totta

+tosiaan väleen lopahtaa; mutta joskin hän lie sitä pelkäillyt, hän ei

+sitä ilmaissut, ja hänen ylpeytensä ihmeellisestä jälkeläisestään oli

+päivänselvä. Läpikotaisin tutkittuaan suon kardinaalin valtasi kiihkeä

+halu päästä pitemmälle matkalle; ja päivän toisensa jälkeen hän aikaili

+suon laitamilla, katsellen yli avarain viljeltyjen ketojen, melkein

+sairaana halusta koetella siipiänsä pitkässä, korkeassa, raisussa

+ilmaretkessä.

+

+Tulipa päivä, jona loppukesän kuumuus pani suon höyryämään ja

+kardinaali, lennellen liki sen reunoja, tunsi tuulen henkäyksen

+käyvän ylämaalta, ja pohjoista kohti leviäväin laveitten peltojen

+näkeminen niin kiehtoi hänen mieltänsä, että hän levitti siipensä ja

+seuraten mikäli mahdollista puitten ja aitausten muodostamaa linjaa

+teki ensimäisen matkansa kotoa pois. Se päivä oli niin ihana, että

+se ratkaisi hänen kohtalonsa. Tuntuisihan siltä, että suon, jota

+hänen heimonsa piti niin suuressa arvossa, olisi pitänyt riittää

+kardinaalille, mutta eipä se riittänyt. Jokainen peninkulma sillä

+lentoretkellä lisäsi hänessä voiman ja tarmon tunnetta ja yhä

+kiihkeämpää mieltymystä laajalle leviäviin peltoihin ja metsiin.

+Hänen sydämensä hytkähti ihastuksesta saada kiikkua tuulessa, ajaa

+eteenpäin päiväpaisteessa ja purjehtia korkealla, allaan äärettömät,

+loppumattomat pellot, niityt, hedelmätarhat ja metsämaat.

+

+Kuuma ja ummehtunut Limberlost tuntui hänestä onnellisesti vältetyltä

+vankilalta, ja yhäti vain hän uupumatta lensi suoraan eteenpäin.

+Lentäessään erään puolituleentuneen, jokeen päin viettävän viljapellon

+poikki kardinaali näki suuren joukon lintuja siellä laitumella, ja

+hän laskeutui korkeaan puuhun niitä tarkkaamaan. Pian hän tuli siihen

+päätökseen, että olisi somaa maistaa tuota uutta ravintoa. Hän keksi

+kohdan, jossa varis oli jättänyt tähkäpään sievästi siepattavaksi,

+ja tarrautuen kiinni tuppeen, kuten näki toisten tekevän, ojentautui

+täyteen mittaansa ja iski lujan terävän nokkansa kermankarvaiseen

+jyvään. Kardinaalille, joka ennen oli tukehtuakseen saanut metsästää

+rämeessä ja joka nyt oli tehnyt pitkän kiihoittavan lentoretken, oli

+keijuminen vaappuvalla korrella ja jyvän mehukkaan maidon juominen

+kuin ensimäinen maistinannos nektaria ja ambrosiaa. Hän nosti päätä

+päästessään kultaiseen sydämeen ja murskaten sen pieniin murusiin

+maisteli sitä ja kelpoitti sen yhtä ihastuneena kuin mikäkin

+epikurealainen uuden herkullisen ruokalajin.

+

+Ehkäpä saisi uudet kekkerit seuraavalla kedolla. Hän päätti lentää

+vieläkin pitemmälle. Mutta hän oli kulkenut vain lyhyen matkan,

+kun muuttikin suuntaa ja kääntyi etelään, sillä hänen allansa oli

+jotakin pitkää, kimaltelevaa, luikertelevaa, raitojen reunustamaa, ja

+huimaavan korkealle niiden yläpuolelle kohousi jättimäisiä sykomooreja,

+vaahteroita, jalavia ja tulpaanipuita, jotka hapuilivat ja huojuivat

+tuulessa; eikä kardinaali tiennyt mitä se oli. Täynnä kummastusta hän

+pudottausi yhä alemmaksi. Lintuja oli kaikkialla, monet lensivät ylitse

+ja tuikkasivat nokkansa siihen; mutta sen kirkas mutkitteleva hopea oli

+salaisuus kardinaalille.

+

+Runon ja laulun kaunis joki, jonka intiaanit ensimäisinä löysivät

+ja sitten ranskalaiset, oli nimeltään Ouabache; se kiemurteleva,

+kimalteleva joki, jota Logan ja Me-shin-go-me-sia rakastivat;

+ainoa joki, joka saattoi houkutella Wa-ca-co-nahin Salamoniesta

+ja Mississinewasta; joki, jonka hopeisten sykomoorien ja

+jättiläisvaahterain alla Godfrey-päällikkö matkusti monta peninkulmaa

+sijoittaakseen leiritulensa, se joki ei ollut koskaan ollut kauniimpi

+kuin tänä verrattomana syyspäivänä.

+

+Sulat puristettuina tiukasti kiinni ruumiiseen kardinaali laskeusi

+salavaan ja kumartui katsomaan kiihkeydestä värähdellen ja

+tuiskahuttaen kimakoita huutoja: "tship, tship", sillä siinä oli

+häntä ihan vastapäätä iso punavarpunen, joka ei näyttänyt sopuisalta

+eikä aralta. Hän luikahutti raikuvan taisteluhaasteen: "tship!" joka

+lingottiin takaisin hänelle heti, kun se oli päässyt hänen nokastaan.

+Kardinaali kohotti harjaansa ja puoleksi nosti siipiänsä jäykistäen

+ne survaisuun; lintu siinä vastapäätä teki samoin. Hämmästyneenä hän

+ojentautui täyteen mittaansa sukkelasti astahtaen pikku askeleen

+sivulle, ja toinen lintu ojentausi koholle ja siirtyi sivulle juuri

+niinkuin hänkin. Se oli kardinaalista liikaa härnäämistä. Jännittäen

+joka lihaksen hän teki äkkihyökkäyksen häpeämätöntä muukalaista vastaan.

+

+Hän iski veteen niin voimakkaasti, että pärskeet lensivät salaviin, ja

+jäälintu, joka istui kannolla vastapäätä häntä ja vaani matalikolta

+mutuja, näki sen. Se levitti nokkansa ja rähähti pauhaavaan nauruun,

+niin että sen ääni kaikuen kiiti niemeltä niemelle jokea alas.

+Kardinaali tuskin tajusi, miten pääsi pois, mutta uuden opetuksen hän

+oli saanut. Tuo kaunis kimalteleva, luikerteleva ilmiö oli vettä, ei

+paksua, haaleata, mustaa nevavettä, vaan puhdasta, raitista, hopeista

+vettä. Hän ravisti sulkiaan, häpeästä tuntien olevansa astetta

+punaisempi; mutta nauru ei saanut karkoittaa häntä pois. Kaikki oli

+hänestä aivan liian ihanaa. Lyhyen hetken perästä hän uskaltausi alas

+ja otti pienen siemauksen, ja se oli ensimäinen oikea juoma hänen

+elämässään. Voi, mutta sepä vasta oli hyvää!

+

+Sammutettuaan kuumuuden ja pitkän matkan synnyttämän janonsa hän

+rohkaisi mielensä ottamaan kylvyn, ja siinä oli uusi ja ihastuttava

+kokemus. Kuinka hän polski ja melskasi ja pärskytteli hopeapisaroita

+ilmaan! Kuinka hän sukelteli, liotti ja vilvoitti itseään tässä

+loiskuvassa vedessä, jossa sai viipyä niin kauan kuin tahtoi ja

+päristellä kylliksensä; sillä hän saattoi nähdä pohjan pitkälti joka

+suuntaan ja helposti välttää jokaisen yrityksen tehdä hänelle pahaa.

+Hän oli niin märkä, kun kylpy oli lopussa, että tuskin saattoi päästä

+pensaaseen kuivaamaan ja suorimaan sulkiansa.

+

+Kerta päästyään kunnolliseen asuun hän muisti vedessä näkemänsä linnun

+ja palasi salavaan. Siellä kimaltelevan joen syvyydessä kardinaali

+keksi itsensä, ja hänen sydämensä paisui oikeutetusta ylpeydestä. Oliko

+tuo leveä, täyteläinen rinta hänen? Missä oli hän nähnyt mitään muuta

+kardinaalia, jolla oli niin iso töyhtö, että se huojui tuulessa? Kuinka

+suuret ja mustat olivatkaan hänen silmänsä! ja hänen partansa oli

+melkein yhtä pitkä ja kähäräinen kuin isänkin. Hän levitti siipensä ja

+ihaili niiden kaartoa ja käänteli ja keikutteli pyrstöänsä. Hän somisti

+itsensä kerta uudelleen ja laitteli jokaista sulkaa. Hän kiilloitti

+niskaansa takaapäin siipiensä nenällä, pisti päänsä niiden alle ja

+hitaasti veti sitä kerta kerran perästä pois silittääksensä harjaansa.

+Hän kieppui ja keikkui. Hän kiikkui ja pöyhisteli, ja jokainen vilahdus

+koostansa ja kauneudestansa, mikä sattui hänen silmäänsä, täytti hänet

+ylpeydellä. Hän rehenteli kuin riikinkukko ja lörpötteli kuin närhi.

+

+Kun hän ei enää voinut löytää mitään ihailtavaa, niin jokin muu

+kahlehti hänen tarkkaavaisuutensa. Kun hän viskasi "tship"-huutonsa,

+niin kuului virran takaa vastaus: "tship"; siellä ei varmastikaan

+ollut mitään kardinaalia, niin että hän epäilemättä kuuli oman äänensä

+kuten näki itsensä. Hän valitsi silmäänpistävän oksan ja lähetti

+sieltä terävän huudon: "tship!" yli vetten, ja se tuli samallaisena

+hänelle takaisin. Sitten hän äänteli lempeästi ja hellästi, niinkuin

+hänen oli tapana Limberlostissa tehdä pienelle lempisiskollensa, joka

+useasti tuli istumaan hänen vierelleen vaahteraan, missä hän nukkui,

+ja lempeänä ja hellänä palasi vastaus. Silloin kardinaali ymmärsi.

+"Vhit! Vhit! Vhit!" Hän vihelsi sen kovaa ja vihelsi sen hiljaa. "Tiri!

+Tiri! Tiri!" Hän vihelsi sen hellästi ja tiukasti ja käskevästi. "Hio!

+Hio!" "Hip! Hip! Hip! Hip!" Tämän helähtävän käskyn kuullen saapui joka

+lintu, niin kaukaa kuin virta kantoi hänen äänensä, tiedustamaan ja

+pysähtyikin ihailemaan. Yhä uudelleen hän kaiutti jokaisen muunnoksen,

+minkä kykeni keksimään. Hän yritti uljaasti livertää ja vieretellä,

+ja sitten hän, sydän niin tulvillaan iloa, ettei ennen milloinkaan,

+puhkesi raikuvaan lauluun: "Hyvä miel'! Hyvä miel'! Hyvä miel'!"

+

+Illan tullen hän muuttui levottomaksi ja rauhattomaksi, niin

+että verkalleen soluili takaisin Limberlostiin; mutta se päivä

+sittenkin ainaiseksi riisti häneltä halun pysyä rämeen lintuna.

+Yöllä hän levottomasti pörhisteli höyheniään ja tunnusteli tulisiko

+tuulenhenkäystä niityiltä. Hän oli jälleen maistavinaan jyvää ja

+kirkasta vettä. Hän ihmetteli kuvaansa virrassa ja ikävöitsi äänensä

+kaikua, kunnes alkoi unissa sipistä: "Vhit! Vhit! Vhit!" Aivan aamun

+koittaessa muuan punarinta-satakieli herätti hänet laulaen: "Silmät

+auk'! Silmät auk'!", ja hän vastasi unisena: "Tir! Tir! Tir!" Tovin

+takaa punarinta lauloi toistamiseen erinomaisen pehmeästi ja hellästi:

+"Silmät auk', kiuru! Silmät auk', kiuru! Silmät auk'! Silmät auk'!"

+Nyt kokonaan valveutuneena kardinaalikin luikkasi riemukkaasti: "Hyvä

+miel'! Hyvä miel'!", ja sittenpä ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän

+oli matkallansa kohti kimaltelevaa jokea. Se oli entistä ehompi, ja

+jokainen seuraava päivä tapasi hänet herkuttelemasta viljapellossa ja

+kylpemästä välkehtivässä vedessä; mutta aina hän illan suussa palasi

+perheen luo.

+

+Kun mustat hallat alkoivat riipiä Limberlostia ja ravinto oli

+enimmäkseen supistunut kuiviin siemeniin, niin tulipa päivä, jolloin

+kuningas järjesti joukkueensa ja antoi taikamerkin. Iltahämärissä hän

+johdatti heidät etelään, peninkulman toisensa perästä, kunnes heidän

+hengityksensä kävi lyhyeksi ja tuo outo lento alkoi kivistää heidän

+siipiänsä; mutta joelle tehtyjen retkien johdosta oli kardinaali

+muita vahvempi ja helposti pysyi kuninkaan rinnalla. Varhain aamulla,

+ennenkuin edes punarinta-satakielet havahtuivat, kuningas laskeusi

+Floridan nevamaille. [Everglade eli Everglades on nimeltään tämä

+rämeinen aromaa Itä-Floridassa. Suom.] Mutta kardinaali oli kadottanut

+kaiken mieltymyksen rämeissä elämiseen, niin että hän uppiniskaisesti

+läksi liikkeelle omin nokkinsa ja lyhyessä ajassa löysikin toisen

+joen. Se ei ollut vallan yhtä ihastuttava kuin tuo kimalteleva joki;

+mutta kaunishan oli sekin, ja sen lievästi loivalla rinteellä oli

+appelsiinitarha. Sinne kardinaali jäi saaden aivan sydämensä toiveitten

+mukaisen talvikodin.

+

+Seuraavana aamuna kultakiharainen tyttönen ja valkohapsi vanhus kävivät

+käsikkäin hedelmätarhan läpi. Lapsi näki punavarpusen ja heti vaati

+sen omaksi nimikokseen, ja samana päivänä julistettiin, että erittäin

+ankarat ajat uhkaisivat sitä, joka kiusaisi tai edes säikähdyttäisi

+kardinaalia. Siten alkoi linnulle täydessä turvallisuudessa sarja

+päiviä, jotka olivat sulaa ihanuutta. Hedelmätarha ihan kuhisi

+hyönteisiä, joita houkutteli väkevä tuoksu, ja toukat koversivat

+kuorta. Ruoka oli melkein yhtä hyvää kuin Limberlostissa, ja olihan

+aina joki, mistä juoda ja missä pärskytellä mielin määrin.

+

+Noina päivinä lapsonen ja vanhus oleilivat hedelmätarhassa tuntikausia

+tarkastaen lintua, joka näytti joka päivä käyvän isommaksi ja

+koreammaksi. Kuinka upealta vaikuttikaan hänen nyt loistavan

+punainen kardinaalinvaippansa vahanvihreitä lehtiä vasten! Kuinka

+kookkaalta ja hohtavalta näyttikään lintu leikkisästi kiitäessään ja

+puikkelehtiessaan kermanväristen kukkasten keskellä! Ja kuinka pikku

+tyttö, kädet ristittyinä, palvoi häntä, kun hän, kaula turpeana,

+kiikkui ylimmällä oksalla ja lauloi elähyttävää lauluansa yhäti

+uudelleen: "Hyvä miel'! Hyvä miel'!" Joka päivä he tulivat näkemään

+ja kuulemaan. He ripottelivat leivänmurusia; ja kardinaali tuli niin

+ystävälliseksi, että tervehti heidän tuloaan reippaalla huudolla:

+"Tship! Tship!" jota ihastunut lapsonen yritti jäljitellä. Pian heistä

+tuli niin hyvät ystävät, että nähdessään heidän lähenevän hän rupesi

+vienolla äänellä kutsumaan: "Tship! Tship!" ja jäi sitten silmät

+pyöreinä ja pää kallellaan odottamaan hänen vastaustaan.

+

+Toisinaan joku hänen perheensä jäsen löysi Nevoilta tiensä

+hedelmätarhaan, mutta kun kardinaali oli alkanut tuntea jotakin

+omistusoikeuden tapaista, närkästyi hän pahasti tunkeilijalle ja läksi

+kuin tulinuoli tätä takaa ajamaan. Milloin hyvänsä tämä kokemus sattui

+jollekulle kulkurille, palasi tämä rämeille mielessään myönneskellen,

+että appelsiinitarhan kardinaali oli vähintään kaksi kertaa niin iso ja

+vahva kuin hän ja niin hämmästyttävän punainen, että se oli kerrassaan

+ihme ja kumma.

+

+Eräänä päivänä nousi lievä tuulonen pohjoisesta ja huojutti

+appelsiinipuitten oksia, kantaen niiden tuoksun halki maan ulos

+merelle asti ja levittäen tilalle viileän, hienon, pistävän hajun.

+Kardinaali kohotti päätä ja vihelsi utelevan äänen. Hän ei ollut varma,

+etsiskelihän vain matoja ja ennusteli onnea ehein, täyteläisin sävelin:

+"Hyvä miel'! Hyvä miel'!" Uudelleen tuuli pyyhkäisi hedelmätarhaa ja

+niin voimakkaana, että tällä kertaa siitä ei voinut erehtyä. Kardinaali

+pyrähti ylimmälle oksalle, töyhtö pystyssä ja pyrstö hermostuneesti

+vavahtaen. "Tship! Tship!" hän huuteli kiivaan itsepäisesti. "Tship!

+Tship!"

+

+Tuuli tuli nyt navakkana ja kestävänä, aivan toisenlaisena kuin mitä

+kardinaali milloinkaan oli tuntenut, sillä sen viileä henkäys kertoi

+päiväpaisteessa murtuneista jääpeitteisistä kentistä. Sen kostea

+tuntu tuli ryöppyisistä sadekuuroista, jotka huuhtelivat pohjanpuolen

+kasvoja. Sen ohut tuoksu johtui tuhansien puhkeamassa olevien lehtien

+ja orastavien, nuorten taimien sekoituksesta: sen väkevä lemu oli

+osmankäämien siitepölyä.

+

+Limberlostin puolella oli vanha Luonto-emo puhisten ja kohisten käynyt

+käsiksi jokavuotiseen suursiivoukseensa. Tehokkaalla luudallansa,

+maaliskuun ahavalla, hän lakaisi puhtaaksi joka sopen ja raon.

+Pesusoikossansa, jonka huhtikuun kuurot täyttivät yli reunojen, hän

+peseskeli koko luomakunnan kasvoja, ja jos nämä toimenpiteet eivät

+riittäneet aikaansaamaan hänen mielensä mukaista puhdistusta, antoi hän

+lopullisen kiilloituksen raekuuroilla. Kimalteleva joki täyttyi yli

+äyräittensä; murtaen jäät ja kulettaen rikkakuormaa se vyöryi merta

+kohti. Jää ja lumi eivät olleet aivan lopen hävinneet; mutta kauan

+kohtuinen maaemo vaaliskeli lapsiansa. Se kyyristeli joka askeleella,

+sillä maa kiehui elämää. Madot ja koppakuoriaiset ponnistausivat

+valoon ja lämpöön. Työntäen syrjään mullan ja lehdet päältänsä vuokot

+ja orvokit kohottivat hentoja kullanvihreitä päitään. Mahla virtaili,

+ja lehdettömät puut peittyivät paisuviin silmuihin. Hienot sammalet

+hiipivät jokaista lahovaa hirrenpäätä pitkin. Kivien ja aitojen

+jäkälät saivat tuoreen, lukemattomin harmaan ja viheriän vivahduksin

+luodun maalauksen. Tuhannet kukkaset ja köynnökset versoivat maasta

+peittääkseen viime vuoden mätänevät lehdet. "Hautojen kaunis runsas

+tukka" luikerteli yli niittyjen, levisi tienvarsille ja verhosi

+jokaisen paljaan paikan.

+

+Limberlost heräili elämään ennen peltoja ja jokeakin. Kautta talven se

+oli ollut paikoista alastomin ja kolkoin, mutta nyt ilmenivät palaavan

+keväimen varhaisimmat merkit sen sotaisessa musiikissa, sillä kun

+lehväsammakko puhaltaa pilliinsä ja härkäsammakko rummuttaa, yhtyvät

+lintujen äänet pian niihin. Osmankäämit olivat ensimäiset kukkimaan,

+ja sitten seurasivat uskomattoman lyhyessä ajassa kaislat ja ruovot,

+ja viiniköynnökset muodostivat ikäänkuin huojuvan viheriän meren,

+ja paisuvat umput olivat aivan halkeamaisillaan. Ylämaassa savu

+kiemurteli sokeriruokokenttien ja metsänaukeamien ylitse; metsissä

+eläimet heräilivät pitkästä unestaan; sardelli alotti taas koskaan

+päättymättömän matkansa ylös kirkasta jokea myöten; viheriät pälvet

+verhosivat kumpuja ja laaksoja; ja pohjanpuoli maata oli valmis

+ottamaan vastaan kotiinsa palaavat rakkaimmat kevätaarteensa.

+

+Yläilmoista helisivät nuo ensimäiset iloiset sävelet, kohoten

+lähemmältä Luojan istuinta kuin minkään muun linnun: "Kevät kiirehtii!

+Kevät kiirehtii!" Pitkäsääriset peltoraukat kaahailivat ympäri

+Limberlostissa ja jokea pitkin, viskoen pilvimaailmastaan huutojansa:

+"Titterili! Titterili!" Hedelmätarhan punarinta-satakielet vetivät

+viime vuoden ruohon kauan sitten kuivuneita lehtiä lumen alta niillä

+sisustaakseen saviseinäisiä pikaripesiään; ja sinikertut asustivat

+ontossa omenapuussa. Aidan ylimmällä leveällä poikkipuulla kyyhkyset

+kokoilivat harvoja jykeviä puikkojaan ja risujaan yhteen. Siinä oli

+niin erinomaisen hyvä kehdon paikka heille. Tuulen puremat, lahot

+vanhat pienat olivat aivan samaa väriä kuin hommakas kyyhkysmuori.

+Sen punareunainen silmä sopi taustaan kuin pieni punainen jäkälän

+mykerö. Varmaankaan ei kukaan koskaan keksisi sitä sieltä. Limberlost

+ja kimalteleva joki, pellot ja metsät, tietä reunaavat pensaat ja

+aitaukset, kannot, rungot, ontot puut, vieläpä Maaemon paljas ruskea

+rinta, kaikki odotti saadakseen tuudittaa kukin omaansa jälleen; ja

+salattuja ihmeitä oli, että kukin palasi omalle paikalleen.

+

+Ilma oli huumaava. Tuulen kantamat hienot, voimakkaat, ihastuttavat

+tuoksut, auki kääriytyvien lehtien, jääveden huuhtomien kasvien ja ensi

+siitepölyn lemu oli kuin elämännestettä ihmiskunnalle. Elukat ulkona

+kedolla olivat suorastaan juopuneita siitä ja kautta talven kuivalla

+ruokitut karjalaumat läksivät ensi kertaa laitumelle pää koholla,

+peuhaten, ammuen ja kirmaten kuin mitkäkin hurjimukset.

+

+Pohjoistuuli, joka tulla pyyhälti jäisiltä koleuksilta, tempasi

+mukaansa tämän keväisen tuoksun ja kantoi sen appelsiinitarhoihin ja

+Nevoille; ja kiihtyneenä nielaistuaan henkäyksenkin sitä kardinaali

+hehkuen lennähti halki hedelmätarhan, sillä kenenkään opettamatta hän

+tiesi, mitä se merkitsi. Kutsu oli tullut. Joutopäivät olivat ohitse.

+

+Oli aika lähteä kotiin, aika reuhata hurjassa hilpeydessä, aika käydä

+kosiskelemassa, aika armastella, aika ottaa omansa, etsiä kumppani

+ja rakentaa pesä. Koko sen päivää hän lentää räpytteli sinne tänne,

+hermostuneena tuon tuntemattoman pelosta ja vavisten suloisesta

+odotuksesta; mutta hämärän tullen hän aloitti matkansa pohjoista kohti.

+

+Sivuuttaessaan Nevat hän liikutti siipiä verkalleen ja tuon tuostakin

+lähetteli alas vaativan kutsunsa "tshipI", mutta vastaustapa ei

+kuulunutkaan. Silloin kardinaali älysi, että pohjatuuli oli saattanut

+oikean sanoman, sillä kuningas oli seurueineen hänen edellänsä

+matkalla Limberlostiin. Peninkulman toisensa jälkeen hän lailla liekin

+liehuvaisen kiisi halki sinimustan yön, eikä kestänyt niinkään kauan,

+ennenkun hän saattoi eroittaa pimeydessä välkähtelevän pilkun, joka

+piirti pilviä hänen edellänsä. Kardinaali lensi järkähtämättä suoraa

+suuntaa, kunnes voitonriemun sykähyttäessä sydäntä ponnahti ylös

+lennossaan ja sieltä kaukaa korkeudestansa lennätti alas pöyhkeän ja

+vaateliaan kutsun kuninkaalle ja tämän seurueelle, purjehtiessaan

+samalla heidän ylitsensä, ja hävisi näkyvistä.

+

+Oli vielä yöhämärä, kun hän lensi poikki Limberlostin, laskeutuen

+kyllin alas nähdäkseen sen paljastetut oksat, siepatakseen vilahduksen

+sen paisuvien umppujen viheriästä väristä ja kuullakseen sen

+sammakoiden milloin äänekkäämmän milloin hiljaisemman kurnutuksen.

+Mutta hänen lennossaan ei ollut vähääkään empimistä. Suoraan ja

+varmasti hän kiidätti tietänsä kohti kimaltelevaa jokea: vain muutamia

+peninkulmia vielä, ja hänen silmäänsä sattuivat sen kevättä tulvehtivat

+kuohuvat vedet. Äkkiä ampaisten alas hän tuikkasi hehkuvan nokkansa sen

+rakastettuun veteen; sitten hän lensi kauniiseen vanhaan monihaaraiseen

+sumakkipuuhun ja pisti päänsä siiven alle, lyhyen unen ottaakseen.

+Hän oli suorittanut tuon pitkän lennon yhteen menoon, polveilematta,

+ja hän oli uninen. Ylen tyytyväisenä hän pörhisti höyhenensä ja

+sulki silmänsä, sillä hän oli kimaltelevan joen äärellä; ja tulisi

+uusi vuodenaika, ennenkun appelsiinitarhassa jälleen soisi hänen

+rohkaisunsa: "Hyvä miel'! Hyvä miel'!"

+

+

+

+

+2. luku.

+

+"Vesi vie! Vesi vie!" ennusti kardinaali.

+

+

+Hänestä tuntui heti ensi hetkestä, että sumakkivanhus vastasi

+ihanteellisen asunnon mielikuvaa. Hän asettui eräälle oksalle ja

+järjestellessään höyhenpukuaan ja nokkiessaan viime vuoden happamia

+kuivia marjoja hän lähetti maailmalle ennustuksensa. Luonto-emo todisti

+oikeaksi hänen tietonsa lähettäen kohisevan rankkasateen, mutta hän ei

+pienintäkään piitannut kastumisesta. Hän tiesi miten kääntää punaisen

+vaatetuksensa mitä mainioimmaksi vedenpitäväksi takiksi; niinpä hän

+painoi alas töyhtönsä, tasoitti höyhenensä ja rohkeasti kestäen

+huhtikuun valelun hän yhä edelleen huusi vettä. Hän tiesi näyttävänsä

+koreammalta sen mentyä ohitse, ja hän näytti tietävän myöskin sen, että

+jokainen päivä, aurinkoinen tai sateinen, veisi hänet lähemmäs hänen

+sydämensä toiveita.

+

+Hän oli oikea teikari odotellessaan. Aamusta iltaan hän kylpi, suki

+sulkiaan, paistatteli päivää, hypähteli ja kisaeli. Hän pöyhisteli

+ja luikkaili lakkaamatta. Hän anasti sumakkipuun vaatien sitä aivan

+omakseen ja tappeli lujasti sen omistamisesta monia tungettelijoita

+vastaan. Se kasvoi tiheämetsäisellä rinteellä, ja kimalteleva

+joki virtasi kohisten ruohoisten törmien välissä, joiden juurella

+paisuruohoja kasvoi valkoisenaan. Sen ympärille oli kerääntynyt

+vahvaksi viidakoksi Amerikan melooneja, villejä viiniköynnöksiä,

+kuusamia ja erilaisia orapihlajia, jotka houkuttelivat luoksensa matoja

+ja hyönteisiä; ja aivan vanhan mutkittelevan aidan takana oli jokeen

+viettävä kesanto muhevaa multaa, joka pian kynnettäisiin maissille, ja

+tällöin lukemattomat isot lihavat toukat kääntyisivät esiin.

+

+Hänen oli pakko melkeinpä joka hetki heittäytyä tappeluihin

+asumuksensa puolesta; oli jotakin erikoisen kaunista tuossa vanhassa

+haarakkaassa pensaspuussa, joka veti puoleensa kodin katsojia. Vakava

+punarinta-satakielipariskunta alkoi laittaa asuntoa itselleen siihen

+samana aamuna, jolloin kardinaali saapui, ja pari mustaarastasta yritti

+vallata sen ennen ehtoota. Punarinnat tuottivat hänelle vain vähän

+vaivaa. Ne olivat helposti voitetut, ja heikon vastarinnan jälkeen

+asettuivat taloiksi oratuomeen ylempänä rinnettä; mutta ilma oli täynnä

+"tship" -huutoja, puheen pärinää ja punaisia ja mustia höyheniä,

+ennenkuin rotevat mustatrastaat tunnusti tapanneensa. He olivat

+vanhoja asukkaita ja tiesivät mitä ovat toukat ja nuoret jyvät, mutta

+he tunsivat myöskin, milloin saivat nokalleen, ja he siirtyivät jokea

+alas vaivaistammeen, yrittäen vakuuttaa toisillensa, että sehän oli se

+paikka, jota he alunpitäen olivat tavoitelleet.

+

+Kardinaali jäi rehentelemään ja pöyhistelemään sumakkipensaaseen,

+mutta sydämessänsä hän tunsi toimiskelunsa yksinäiseksi. Koska hän

+oli kuninkaan poika, oli hän aivan liian ylväs kerjätäkseen itselleen

+aviokumppania, ja sitä paitsi vei sumakkipensaan vartioiminen kaiken

+hänen aikansa; mutta hänen silmänsä olivat avoinna kaikelle mitä

+tapahtui hänen ympärillään, ja hän kadehti syvästi mustanrastaan

+kiiltävää, uskollista pikku mielitiettyä. Hän melkeinpä liikoja

+jännitti ääntänsä yrittäessään lemmenlaulussa kilpailla kiurun

+kanssa, joka kiikkui pilvien seassa joen toisella puolen olevan

+niityn yläpuolella ja vuodatti alas puolisolleen laulussa jumaloivan

+lempensä ja mieltymyksensä. Hän kirkaisi niin julman kateellisen

+"tship"-huudon rakastelevalle peltoraukka-parille, että ne lähtivät

+painaltamaan pakoon joen ahdetta alas tietämättä, että rikos, mistä

+heitä syytettiin, oli vain se että he olivat naimisissa eikä hän ollut.

+Kyyhkysistä taas, jotka jo olivat hautomassa muniaan linja-aidalla

+vaahterain alla, ei kardinaali oikein tiennyt, mitä arvella.

+

+Hän oli yksin, hän oli rakkauden kaipuusta sairas, ja hänellä oli

+hallussaan hienoin rakennuspaikka joen varrella puolisoansa varten,

+mutta kun tämä oli niin hidas saapumaan, oli hänestä vaikeata sietää

+toisten uskollisuutta hänen itsensä odottaessa totista lempeä; mutta

+kardinaali arveli, ettei hän milloinkaan saattaisi niin kokonaan

+unohtaa itseään, että jäljittelisi tuon uroskyyhkysen esimerkkiä. Eihän

+se osoittanut vähäisintäkään arvokkaisuutta: se oli niin makoileva,

+että oli aivan häpeällistä. Se ahtoi arvokkaan körttiläiseukkonsa

+ihan huolestuttavan täyteen ruokaa; se takertui pesän reunaan kiinni

+ja yritti auttaa hautomisessa, niin että miltei työnsi vaimonsa pois

+munilta. Se kiusasi sitä hyväilyillään ja kuherteli lemmenlauluaan,

+kunnes joka ainut aidassa asustava orava tunsi hänen historiansa juurta

+jaksain. Kardinaalin kärsivällisyys oli hioutunut niin ohuelle terälle,

+että hän eräänä päivänä iski kyyhkysen kimppuun ja kiskaisi sen selästä

+ison tukun sulkia. Palattuaan sumakkiin hänen täytyi tunnustaa, että

+hänen kiukkunsa johtui aivan yhtä paljon siitä, että hänellä ei ollut

+ketä rakastaa kuin siitä, että kyyhkynen oli niin vastenmielisen

+armasteleva.

+

+Joka huomen toi uusia tulokkaita, -- pyöreitä nuoria naaraita, pitkällä

+loma-ajallaan somistaneita ja koppavia uroksia, jotka esiintyivät

+upeimmissaan ja uljaimmissaan, ja jokainen laulaja melkeinpä halkaisi

+kurkkunsa koettaessaan kahlehtia pyytämäänsä puolisoa. Ne tulla

+pyyhälsivät alas joen rinnettä, kuin mitkäkin punaiset, kultaiset,

+siniset ja mustat raketit; kiikkuivat raidoissa, päristelivät

+vedessä, puhkesivat sävelvirtoihin, mikäli mahdollista korskeilivat

+komeudellaan ja soitollaan; ja aika ajoin ne kiihkeästi tappelivat, kun

+huomasivat, että naaraat, joita he kosiskelivat, suosivatkin heidän

+kilpakumppanejansa ja halusivat vain olla ystävyksin näiden kanssa.

+

+Kardinaalin mieli pimeni, hänen näitä tarkastellessaan. Ei ollut

+ainuttakaan jäsentä hänen omasta perheestään heidän parissaan.

+Hän säälitteli itseään miettiessään, oliko kohtalolla hänenkin

+varallensa samat koettelemukset, joita hän näki toisten kärsivän.

+Voi noita kauheita untuvaisia naikkosia! Kuinka ne keimailivat!

+Kuinka ne virnakoivat! Kuika ne silittivät ja laittelivat sulkiaan

+ja kuinka ne puoliavoimin nokin ja säihkyvin silmin hyppivät yhä

+lähemmäksi, ikäänkuin lumottuina. Palavat laulajat, kaula turpeana,

+lauloivat laulamistaan lopen hurjina intohimoisessa rukouksessaan,

+mutta juuri kun he tunsivat olevansa varmoja siitä että heidän

+pienet armaisensa antautuisivat, niin joutuikin näiden istuinpuuksi

+etäällä pensastossa oleva virpi eikä auttanut muu kuin kärsiä katkera

+vastoinkäyminen, seurata niitä ja alkaa alusta uudelleen. Kolmena

+viime päivänä kardinaali oli tarkannut, kuinka hänen serkkunsa,

+punervarintainen nokkavarpunen, ilmaisi kiihkeätä rakkautta aivan

+erikoisen viehättävälle pikku naaraalle, joka ilmeisesti rohkaisi hänen

+lähestymistään, mutta lopulta näkikin hänen jäävän istumaan oksalleen

+niin valjuna ja lohduttomana kuin kuka inhimillinen rakastaja tahansa,

+kun hän huomaa, että tyttö, joka on keimaillut hänelle kesäkauden,

+kuuluukin toiselle miehelle.

+

+Kardinaali lehahti korkeimman sykomoorin ihan ylimpään huippuun ja

+katseli yli tienoon Limberlostiin päin. Lähteäkö sieltä etsimään

+rämepuolisoa oman heimonsa parista? Se oli sietämätön ajatus. Asiat

+alkoivat tosiaan käydä vakaviksi. Ei yksikään lintu kimaltelevan

+joen varrella ollut sukinut ja koreillut tai pitänyt ääntä enemmän

+kuin hän. Oliko se kaikki hukkaan heitettyä? Tähän aikaan hän jo

+aivan varmaan oli odottanut tuloksia. Tänä aamuna viimeksi hän oli

+paisunut pöyhkeydestä kuullessaan närhi-rouvan sanovan toraisalle

+miehelleen toivovansa, että voisi vaihtaa hänet kardinaaliin. Eikö

+kiltti kyyhkysrouva pysähtynyt sumakkipensaan alle, heitettyään

+hautomisen ottaakseen aamuvalelunsa hiedassa, ja tuijottanut häneen

+peittämättömän ihastelevana? Epäilemättä hän hartaasti toivoi, että

+hänen arkiaikaisella, paksulla miehellään olisi tulipunainen takki.

+Mutta oikea kiitos lähtee vain oman sukupuolen taholta, ja vain tunti

+sitten oli leivonen kertonut, että hän ei tähystyspaikaltaan pilvien

+päältä voinut nähdä missään ketään niin loistavaa laulajaa kuin

+sumakkipuun kardinaalin. Näistä syistä hän pysyi vakuutuksessaan, että

+hän tosiaankin oli prinssi; ja hän päätti jäädä valitsemaansa asuntoon

+ja lumousvoimillaan pakottaa kauneimman pikku kardinaalineidon niiltä

+main etsimään häntä.

+

+Hän suunnitteli kaiken erittäin huolellisesti. Kuinka neito kuulisi

+hänen ihanan laulunsa ja tulisi häntä silmäisemään; kuinka hänen

+kokonsa ja komeutensa vangitsisi neidon; kuinka tämä arkana tulisi,

+mutta tulisi, tietenkin, saamaan hänen hyväksymisensä; kuinka hän

+suostuisi tyytymään neitoon, jos tämä häntä kaikissa suhteissa

+miellyttäisi; kuinka neito olisi hänelle altis ja uskollinen; ja

+kuinka hän täydellisesti hyväksyisi hänen kotinsa valinnan, sillä

+sumakkipensas oli viehättävän kauniilla paikalla ja yhtä hyvä pesän

+rakentamiseen. Monet päivät hän oli pöyhkeillyt, pilkkaillut, vaatinut

+voittelolle, olipa viime päivänä alentunut melkeinpä mielistelemään,

+mutta eipä yksikään kirkassilmä kardinaali-impi tullut tarjolle.

+

+Erään ruskean rastaan toimiskelut tekivät hänet kateudesta villiksi.

+Rastas tuli hiljaa soljuen ylös jokiahdetta, ruosteenkarvainen, hiipivä

+olio viidakosta, ja asettuen orjantappurapensaaseen juuri vastapäätä

+sumakkia lauloi tunnin verran taivasalla. Ei ollut mahdollista

+luoda sen parempaa musiikkia. Se oli kudottu tuoreeltaan hänen

+mielikuvituksensa loimista ja kuteista. Se laulu oli niin tulvillaan

+kevään iloa ja riemua, säveliä, jotka niin syvästi värisivät rakkauden

+kerjäämistä ja intohimon hellästi tykkivää tuskaa, että sen päättyessä

+puolitusinaa ihailevia rastasneitoja oli kerääntyneenä ympärille.

+Huolellisesti ja tarkoin ruskea rastas valitsi niistä miellyttävimmän,

+ja tämä seurasi häntä viidakkoon kuin loihdittuna.

+

+Siinä oli kardinaalin unelma toteutuneena toiselle suoraan hänen

+silmiensä edessä, ja se täytti hänet kateudella. Jos tuo halpa, ruskea

+lintu, joka luikahti esiin kuin olisi sillä ollut varkaus tunnollansa,

+saattoi näyttäytymällä ja tuntikauden laulamalla voittaa puolison,

+miksikä ei hän, koko metsän komein lintu, voisi julkisesti upeillen

+suloinensa ja esittäen lauluansa saavuttaa ainakin samanlaista

+menestystä? Täytyisikö hänen, uljaimman, kaikista muhkeimman

+kardinaalin, lähteä etsimään puolisoa minkä tavallisen linnun lailla

+hyvänsä? Pois sellainen ajatus!

+

+Hän lähti joelle kylpemään. Löydettyään kohdan, jossa vesi virtasi

+kristallikirkkaana valkean kalkkikivipohjan ylitse, hän peseytyi,

+kunnes tunsi, ettei voinut tulla kiiltävämmäksi. Sitten kardinaali

+siirtyi mieluisimpaan aurinkotupaansa ja lehahtaen oksalle nosti

+sulkansa pystyyn ja lekotteli päivänpaisteessa, ravisteli ja koristeli

+itseään, kunnes oli siisteimmässä kunnossa.

+

+Vanhan sumakkipuun kaikkein korkeimmalla oksalla istuen hän ponnisteli

+niin, että musta poskiparta seisoi pörröisenä töpökkänä. Hän puhkesi

+rajuun huutoon, joka värisi kaikkia hänessä raivoavia intohimoja. Hän

+tarttui omiin kiiriviin kaikuihinsa ja muunteli ja vaihteli niitä.

+Hän lasketteli tulemaan laulujansa ja pani kimaltelevan joen soimaan

+ennustustaan: "Vesi vie! Vesi vie!"

+

+Hän vihelteli viheltämästä päästyään, kunnes sen kuuli koko

+lintumaailma, vieläpä ihmisetkin, sillä talonpoika pysähtyi

+keittiönoveensa, kädessä rainnat kuohuvaa maitoa, ja kutsui vaimoaan:

+

+"Kuuleppa tuota, Maija! Kuulehan varsin tuota! Vannonpa, että jos ei

+tuo lintu herkeä povaamasta sadeilmaa, niin pelottaapa niin, etten

+tohdi kylvää viljaani ennen kesäkuuta. Niitä on moniaita lintuja

+niinkuin peltoraukat ja peltopyyt, jotka voivat haastaa asiat hyvin

+kohdalleen, mutta en ole koskaan kuullut lintua, joka osaa lausua

+sanoja selvään ja kirkkaasti niinkuin tuo mokoma. Näyttää tulevan

+joen uomasta. Taidanpa tässä kulkea alas sitä tietä nähdäkseni, onko

+alankopelto jo valmis kynnettäväksi."

+

+"So, so, Abram Johnson", sanoi hänen vaimonsa, "jos sinä, jota

+pidetään muka kunnon miehenä, tahdot rämpiä sohjossa ja sateessa puoli

+peninkulmaa nähdäksesi linnun, niin sano se suoraan, mutta älä Herran

+nimessä puhu nyt kyntämisestä, sillä siihenhän se, niinkuin totta

+tosiaan tiedät, ei valmistu viikkoonkaan vielä. Katsomatta tiedät!"

+

+Abram irvisti vähän tyhmänsekaisesti. "No sanonpa syytä sitten

+linnuksi, jos niin tahdot, Maija. Olen kuunnellut sitä tallista koko

+päivän, ja sen sävelissä on jotain luonnollista elikkä inhimillistä,

+mikä sen minun nähdäkseni erottaa kaikista linnuista mitä milloinkaan

+olen kuullut. Olenpa oikein utelias näkemään sen. Kun minä tallista

+käsin kuulin sen laulavan, tuntui minusta, että se oli melkein justiin

+kuin joku ihminen."

+

+"Älä höpsi!" huudahti Maija. "Laulaneeko tuo hiventäkään paremmin kuin

+mikä muu lintu tahansa. Onpahan vain vanha Wabash kertailemassa kaiut.

+Lintu joen partaalla kuuluu aina kaksi vertaa niin kauniilta kuin yksi

+vuorilla. Sen sain tietää jo neljäkymmentä vuotta takaperin. Ja eiköpä

+tuo lie jo mennyt, kun sinä sinne pääset."

+

+Abramin avatessa ovea raikahutti punainen profeetta ennustuksensa:

+"Vesi vie! Vesi vie!"

+

+Mies meni ulos, hiljaa painaen oven kiinni, ja vähääkään välittämättä

+viljapellosta astui suoraa tietä laulajaa kohti.

+

+"Enpä tiedä, onko tämä niin vallan parasta vihlomisille ja

+romatismeille", mutisi hän kääntäen ylös kaulusta ja vetäen alemmas

+vanhaa hattua, suojatakseen kasvojansa roiskahtavilta vesitipoilta.

+"Eihän minun nyt oikeastaan sopisi mennä; mutta onhan lupa sanoa, että

+minä yhtä mielelläni kuolisin kuin olisin vastaamatta, milloin minua

+_kutsutaan_ tuonne alas joen partaalle."

+

+"Vesi vie! Vesi vie!" kaikui kardinaalin ennustus.

+

+"Kiitos, poikaseni! Hauska kuulla sinua! Enhän juuri tarvitsisi koko

+ilmotusta, mutta sainpa siitä suunnan paremmin tietooni. Voin osilleen

+merkata pensaasi, ja iltakin on kulunut aika pitkälle ja mahtaa olla

+melko lähellä maatapanon aikasi. Näillä paikkein pitäisi sun jossain

+olla. Olisitpa potra poika, jos nyt asettuisit suoraan tuohon istumaan

+tai sanoisit missä olet. No, ja missä olet, häh?"

+

+Abram kurkisteli ja vilkuili pitkin aidan sivua, pilkisteli pensaisiin

+ja etsiskeli lintua. Äkkiä suhahtivat siivet ja tulipunainen viiva

+leimahti ilmassa.

+

+"Taisinpa säikähyttää sinut naapuripitäjään saakka", mutisi hän.

+

+Mutta pikemminpä mies oli säikähtynyt kuin lintu pelästynyt, sillä

+kardinaali tulla pyrähti suoraan häntä kohti, aivan muutaman askelen

+päähän, ja sitten se pensaassa heiluen liritti ja luritti, tirkisteli

+ja kurkisteli, vihelteli katkonaisia säveliä ja ilmaisi erinomaista

+ihastusta nähdessään valkohapsisen vanhan miehen. Abram katsoa tuijotti

+kummissaan.

+

+"Siunatkoon!" lausahti hän. "Iso kuin mustarastas, punainen kuin

+hehkuva hiili, ja tulee suoraan päin miestä. Sinä olet jonkun holhokki,

+se sinä varmasti olet. Mutta ei, et ole sitäkään. Tyystinpä menettää

+luontonsa jokaikinen lintu kököttäessään ohuella puikolla pienessä

+teräslankaisessa mökissä, ja aina ovat niiden sulat rytistyneet. Mutta

+sinuapa ei ole nähty häkin sisällä, sillä sinulla on jokaikinen sulka

+paikallaan. Olethan sinä koreampi kuin punaisin silkkivaate. Ja tuon

+heiskunnan ja pyörinnän ja mahtavan astunnan olet sinä saanut itsensä

+Luojan suurissa metsissä, oppinut ajamaan tuulessa ja ammahtamaan

+yli vetten. Häkki ei kyllä koskaan ole kiusannut sinua. Mutta jonkun

+holhokki sinä sittenkin ihan varmaan olet. Ja minä näytän siltä

+mieheltä ja sinä koetat selittää sitä minulle, hiis vie!"

+

+Kumartuneena Abramiin päin kardinaali käänteli päätään puoleen ja

+toiseen, kurkisteli ja viserteli ja odotti vastausta -- "tship, tship",

+-- pieneltä kultakiharaiselta tyttöseltä, mutta sitäpä ei mies millään

+keinoin saattanut tietää.

+

+"No se on sitten yhtä varmaa kuin köyhän kuolema", sanoi hän. "Sinä

+luulet tuntevasi minut ja yrität kertoa minulle jotakin. Toivoisinpa

+tottastenkin tietäväni mitä haluat. Aiotko sanoa minulle 'hyvää

+päivää?' Hyvä, enpä usko kenenkään olevan kohteliaampi minua, mikäli

+tiedän."

+

+Abram nosti vanhaa hattukuluaan, ja sadepisarat välkkyivät hänen

+valkeissa hiuksissaan. Hän ojensi selkäänsä ja seisoi hyvin suorana.

+

+"Hyvää päivää, herra Punapeippo. Mitäs kuuluu tänä iltana? Enpä

+justiin muista milloinkaan nähneeni teitä ennen, mutta vasta kun

+kohdataan, niin kyllä tunnen hyvin. Milloinka saavuitte? Tulitte

+kai ylimääräisellä pikajunalla halki yön? No hyvä, ette koskaan ole

+ollut tervetulleempi mihinkään paikkaan elämässänne. -- Antaisin aimo

+summan rahaa tällä samaisella hetkellä, jos tahtoisit sanoa tulleesi

+asettumaan tälle joenrinteelle. Mitäs pidät siitä? Minun mielestäni se

+on justiin niin lähellä paratiisia kuin osua saattaa maan päällä.

+

+"Vanha Wabash on oikea punoja käännellessään ja kiemurrellessaan

+ja puolen matkaa sillä on kalkkikivipohja ja vesi on yhtä kaunista

+ja kirkasta kuin Maijan lähteessä. Ja kuulesta, mitä koreuteen

+tulee, herra Punapeippo, niin saat viedä koko roskan, ellei se ole

+kaikki aivan yhtä pyntättyä kuin naisväen keväthattu. Katsohan vain,

+kuinka ruoho ryömii suoraan alas niin että painuu veteen asti Oletko

+milloinkaan nähnyt noin korurimsuisia pajuja? Ja kunhan hiukan

+vuotat, niin kukkiva katinjuusto, jota kasvaa pitkin tätä välkehtivää

+jokivartta, on yhtä kaunis kuin puutarharuusut. Maija sanoo, että

+niistä tulisi kauniimmat kuin hänen omansa, jos olisivat kerratut:

+mutta hyvä jumala, herra Punapeippo, ovathan ne toki. Katsohan

+niitä vain ensin rinteellä ja sitten taas vedessä. Ja onhan meillä

+vähän tuonnempana tihiänään melooneja, orjantappuroita ja villiä

+viiniköynnöksiä ja metsäomenia ja punaisia ja mustia orapihlajia ja

+kuusamia ja sumakkeja ja benzoepuita ja isoja puita. Herra armahtakoon,

+herra Punapeippo, nämä sykomoorit ja vaahterat ja tulpaanipuut ja

+saarnit ja jalavat ovat niin mokoman kauniit tässä pitkin vanhan

+Wabashin rantoja, että nehän pannaan runokirjoihin ja niistä tehdään

+viisuja. Mitäs siitä ajattelet? Justiin siinä vähän matkaa takanasi

+seisoo viiteen haaraan jakautunut sykomoori, ja jokainen niistä

+viidestä on mahtavan komea puu, jonka latva pilviä hipoo ja juuret

+kaivautuvat vanhan joen alle; ja hiemaista ylempänä on vaahtera, jossa

+on kahdeksan isoa puuta yhdessä. Melkein kaikkea, mitä nimittää taitaa,

+voit löytää tämän vanhan Wabashin varrella, jos vain tiedät, mistä

+mitäkin tavoittaa.

+

+"Niitä on perin vähän valkoisia miehiä, jotka perustavat sellaisesta,

+mutta intiaanien oli tapa tietää. He tulivat meloen alas kanooteillaan

+kalastelemaan ja pitivät leiriä justiin näitten puitten alla

+ja äitimuori oli ylen kiukkuinen niitten vanhoille naisille.

+Uutisasukkaita ei ollut niin tihiässä silloin ja piti olla tuhottoman

+tarkka, ettei suututtanut niitä, jotta toivat tarjolle marjavasujaan.

+Metsät täynnä marjoja! Niitä sai saavittain vain poimimisen vaivalla,

+emmekä me olleet vielä ruvenneet paljonkaan viljelemään vehnää ja se

+täytyi hevosselässä kuljettaa yli Ohioon jauhatettavaksi. Se käväisy

+vei isältä aikaa viisi päivää; ja sitten piti noiden kirottujen

+vanhojen intiaaniakkain tulla ja äidin täytyi antaa niille isot

+valkeat vehnäkakkunsa. Siitäpä hän sitten justiin tuli niin armottoman

+vihaiseksi. Hänen oli tapa nousta ylös yöllä, laittaa hiivansa ja

+leipoa ja antaa uunin jäähtyä ja kätkeä leipä ulos vehnälaariin ja ajaa

+sen haju ulos huoneesta hyvissä ajoin aamulla, niin että hän saattoi

+sanoa, että koko mökissä ei ollut ainoata kyrsääkään. Joo, jos sinä

+haet hyvää nokittavaa, niin marjoja on vaikka koko luomakunnalle pitkin

+tätä jokea; ja odotappa vain muutama päivä, kunnes huhtikuun muori on

+nakannut alas kuuronsa ja minä kyntänyt tuon viljapellon!"

+

+Abram asetti jalan aidan kolmannelle poikkipuulle ja nojasi kyynäspäätä

+ylimpään. Kardinaali sirkutti suloisesti ja hyppeli ja kumarteli yhä

+lähemmä.

+

+"Enpä ollut häävin luullut koko talveen, että enää ryhtyisin tähän

+peltoon. Olen kääntänyt sen nyt joka kevät neljänkymmenen vuoden

+aikana. Ostin sen ollessani nuori poika, justiin mennyt yhteen Maijan

+kanssa. Otin aika velkataakan siihen; mutta olin aina pitänyt näistä

+rintapelloista eikä minun osuuteni tätä vanhaa Wabashia ole ollut

+kaupan elikkä myytävänä kertaakaan näinä menneinä neljänäkymmenenä

+vuotena. Olen tarrautunut siihen kiinni ahnaasti kuin kuolema,

+sillä siitä minä olen aivan varma, että se on sula paratiisi. Ensi

+kerran kun kynnin tätä peltoa, herra Punapeippo, minä vain kajosin

+pintapaikkoihin. Olin justiin nainut Maijan enkä koskenut maahan

+liika usein koko sinä kesänä. Olen kyntänyt sen joka vuosi siitä

+pitäen, mutta olenpa ajatellut koko tämän talvea, kun romatismi repi

+toimessaan, että antaisin sen olla tänä keväänä ja tekisin siitä

+niityn; mutta enpä tiedä. Kerta vauhtiin päästyäni luulen, että

+saattaisin suoriutua vallan mainiosti enkä tuntisi sitä niin pahasti,

+jos sinä jäisit rohkaisemaan minua hiukan ja ennustamaan ilmoja. On

+vietävän vastenmielistä tunnustaa, että olen raihnautunut, ja jos sinä

+sanot, että on kestäminen, niin luulenpa koettavani. Pelkkä näkemisesi

+lämmittää vanhaa sydäntäni kerrassaan, ja jokainen hyppy, minkä teet,

+panee minutkin melkeinpä loikkaamaan.

+

+"Mitä ihmettä sinä kurkistelet? Veikkonen! Luulenpa että muruja! Joku

+on sinua ruokkinut. Ja sinä tahdot että minä pitkittäisin samaa työtä?

+No minutpa keksit aivan parhaiksi, herra Punapeippo. Ruokkiako sinua?

+Paatpa vetoa, että minä kyllä olen halukas. Ei sinun tarvitse edes

+etsiä toukkia, jollet tahdo. Eiköhän vain ole niin, että sinä olet

+aika nälkäinen nyt justiin, kun tuo noukkiminenkin on niin hankalata

+näinä varhaisina kevätpäivinä. Varjele pahasta! Toivonpa, ettet tunne

+tulleesi liika varhain. Minä tuon sinulle kaikkea niin mieluisata kuin

+Punapeippo milloinkaan on toivonut varhain huomisaamuna, jos vain

+lupaat pysähtyä tänne ja heiskuttaa tulisoihtuharjaasi pitkin minun

+jokirinnettäni tänä kesänä. Nyt ei ole muruistakaan mukanani. Äläs,

+onpa sittenkin. Tässähän on kourallinen maissia, jotka otin Jaavan

+kukkoa varten, mutta siitä viis! Onhan se lihava kuin porsas nyt. Jyvät

+ovat isonpuoleiset ja kovat sinulle. Mutta minähän saatan niitä särkeä

+sinulle hiukan."

+

+Abram aukaisi ison saranaveitsensä, ripotteli rivin jyväsiä ylimmälle

+poikkipuulle ja sahasi ja särki ne niin hienoksi kuin suinkin; ja kun

+hän pääsi pienan toiseen päähän, niin kardinaali sävähyttäen huutonsa:

+"tship!" kiepsahti alas ja sieppasi murusen toiselta ja pyrähti

+takaisin pensaaseen, koetteli, hyväksyi ja sirkutti kiitoksensa.

+

+"No jopa nyt jotakin!" sanoi Abram silmät pyöreinä. "Pystytkö sinä

+sellaiseen? Niin sinä siis tosiaan olet holhokkilintu? Vieläpä parasta

+lajia holhokkia koko maailmassa! Teet iloiseksi jokaisen, joka näkee

+sinut, ja on kai itsesikin mahdollista olla iloinen. Ja olenko minä

+ystäväsi näköinen? Hyvä, hyvä! Minä hirviän mielelläni otankin sinut

+hoidokikseni, jos vain sinä huolit minusta; ja mitä ruokaan tulee, niin

+huomisesta pitäen otan asiakseni laittaa sinulle pikku pöydän tälle

+samalle pienalle joka päivä. Maija kyllä sanonee, että minä olen tullut

+vallan hupsuksi, mutta, siksi toiseksi, jos vain kerrankin saan hänet

+tänne alas katsomaan sinua, niin siinäpä on hänkin satimessa, sillä

+oletpa sinä korein luontokappale minkä Luoja linnuksi loi, ainakin

+mitä minä olen milloinkaan nähnyt. Katsoppa tuota töyhtöä, joka liehuu

+tuulessa! Paha on ketään kehua päin silmiä; mutta sen häpeän minä otan

+omalle osalleni ja sanon sinulle nyt suoraan ja vakavasti, että olet,

+kissa vieköön, korein kappale, minkä milloinkaan olen nähnyt.

+

+"Mutta, Herra armias! Sinun ei sovi olla niin huoleton! Pitäisihän

+sinun tietää olevasi eipä paljoa muuta kuin maalitaulu. Mikset toki

+pysy vähän poissa näkyvistä? Tuolla tapaahan sinä pistät joka miehen

+silmään tämän joen varrella, ja sinun sievä, mielistelevä, lörpöttelevä

+olentosi ei pelasta yhtään ainutta höyhentäsi. Ampuvat, suoraan

+pienen punaisen sydämesi tuosta pienestä punaisesta kuorestasi, sen

+ne vainenkin tekevät. Se on heikkarin häpeällistä! Ja onhan sitä

+muka lakikin sinua suojelemassa. Ja nätti sakkokin sinunlaistesi

+tappamisesta, mutta ei näy kukaan siitä perustavan. Joka houkkio tahtoo

+näyttää tähtäämiskykyään,ja olethan sinä loistavin kappalemerkiksi koko

+jokivarrella.

+

+"Mutta jos sinä suostut jäämään tälle paikalle, niin paha päivä sille

+könsikkäälle, joka sinuun kajoaa, sen minä sinulle lupaan, herra

+Punapeippo. Tämä maa on minun, ja jos sinä jäät tänne asumaan, olet

+sinäkin minun niin kauan kunnes on aika palata sen toisen vanhan

+äijän tykö, joka on minun näköiseni. Mahtaneeko olla yhtään kernaampi

+ruokkimaan sinua ja seisomaan puolestasi kuin minä?"

+

+"Tääll'! Tääll'! Tääll'!" vihelteli kardinaali.

+

+"Hyvä, olenpa perin iloinen, jos sanot jääväsi tänne! Arvelenpa,

+että kaikki käykin hyvin, ellet kohtaa jotakuta noista Limberlostin

+kanasista, joka houkuttelee sinut soille. Siunatkoon! Limberlostia ei

+voi verratakkaan jokeen, herra Punapeippo. Olet pöhlö, jos lähdet. Ka,

+kun lähtö tuli puheeksi, niin täytyypä lähteä itsenikin, muuten tulla

+hynttäsee Maija linja-aitaa pitkin lyhty kädessä; ja huomaanpa nyt,

+että olen vähän kosteakin, etten sano likomärkä. Mutta sinähän varoitit

+minua, veikkoseni, eikö totta? Hyvä, minähän sanoin Maijalle, että

+sinun näkemisesi olisi melkein kuin ihmisten kohtaamista, ja niinhän se

+on ollutkin. Koko joukon enemmän kuin uskoinkaan, ja olenpa haastellut

+enemmän kuin kokonaisessa vuodessa. Tuskinpa taidat ajatella, että

+minun muka huhutaan olevan ylen vaitelias ukko, vai mitä?"

+

+Abram ojentausi ja kosketti hattunsa reunaa, soreaksi,

+puolisotilaalliseksi tervehdykseksi.

+

+"No, hyvästi nyt, herra Punapeippo. Ei koskaan eläissäni ole minulla

+ollut enemmän hupia kohdatessani ketään olentoa paitsi ensi kerran

+Maijan nähdessäni. Ajattele nyt kyntämistä, ja jos sinä ennustelet,

+niin minä uskon sinua! Hyvästi; ja koetahan vähän paremmin varoa

+itseäsi. Tulen sinua katsomaan huomisaamuna murkinan jälkeen, oli ilma

+mikä tahansa."

+

+"Vesi vie! Vesi vie!" huuteli kardinaali hänen jälkeensä miehen

+poistuessa.

+

+Abram kääntyi ja juhlallisesti tervehti toisen kerran. Kardinaali

+hypähti ylimmälle poikkipuulle ja herkutteli makeilla viljanjyvillä,

+kunnes hänen kupunsa oli täysi, ja sitten hän asettui sumakin latvaan

+ja paneutui makuulle. Varhain seuraavana aamuna hän oli liikkeellä

+hienossa asussa ja täysin sävelin tervehti sumakin oksalta päivää:

+"Vesi vie! Vesi vie!"

+

+Kauas jokea alas kaikui hänen äänensä, kunnes joku hänen oman heimonsa

+jäsen niin ilmeisesti tuntui vastaavan, että hän seurasi, tarkastaen

+rinteet peninkulma peninkulmalta molemmin puolin ja lopulta kuulikin

+oman sukunsa ääniä. Hän löysi laulajat, mutta ne olivat vain vanhoja

+vakaisia pariskuntia, jo kauan naimisissa olleita, ja kerrassaan kiinni

+rakennuspuuhissaan. Kardinaali palasi taas sumakilleen ja tunsi itsensä

+astetta yksinäisemmäksi kuin koskaan.

+

+Hän päätti etsiskellä vastakkaiselta taholta ja levittäen siipensä

+hän lähti jokea ylös. Jokivanaa seuraten hän peninkulmia pitkitti

+lentoaan kylmän välkkyvän veden ylitse, rinteitä reunustavain

+tiheikköjen välissä. Ennättäessään niille raskaille paalurakennuksille,

+joita myöten ihmiset olivat rakentaneet sillan joen poikki ja missä

+talonpoikain uupuneet hevoset laahustaessaan nostivat pölypilviä ja

+panivat kaiut kiirimään jyrisevien kavioittensa alla, hän pelästyi;

+ja kohoutuen korkealle hän paeten purjehti niiden yläpuolitse lyhyin

+jyrkin kääntein. Mutta missä jättimäiset vaahterat ja saarnit

+kumartuneina kurottivat oksansa joenuoman poikki vanhan Luonto-emon

+synnyttämäksi sillaksi oraville, siellä hän ei enää tuntenut pelkoa

+ja puikahti niin matalalle niiden alle, että hänen kuvansa piirti

+poimuilevan varjon hopeapolulle, jota hän seurasi.

+

+Hän kierteli ja kaarteli, istahti usein hyvin näköisälle oksalle ja

+nakkasi raikuvalla vaatimuksella aamua kasvoihin. Joka peninkulmalla

+hänen kulkemansa tie yhä vain kaunistui. Joen pohja oli kalkkikiveä ja

+nopeaan virtaava vesi selvää ja kirkasta. Rinteet olivat jyrkänlaiset

+muutamin paikoin, loivasti viettävät toisaalla ja kaikkialla ahdaten

+täynnä tiheitä viidakkoja.

+

+Eräässä joen äkkikäänteessä nousi hän korkean saarnin latvaan ja

+helähytti isoittelevan ennustuksensa: "Vesi vie! Vesi vie!" ja joka

+taholta kajahti hänen oman sukunsa ääniä. Hätkähtäen kardinaali

+pudottausi siivilleen. Hän seurasi jokea renkaissa lentäen, kunnes

+älysi, että tässä saattoi olla tilaisuus voittaa tuo ikävöity

+jokimorsian, ja liikkuen eteenpäin hitaammin valitakseen korkeimman

+oksan, miltä levittää ihanuutensa näkyviin, hän huomasi olevansa

+vain muutaman sylen päässä saarnista, josta käsin oli ennustuksensa

+lausunut. Kardinaali lensi kapean kannaksen yli ja lähetti toisen

+kutsumuksen ja odottamatta siihen vastausta uudelleen pyörähti jokea

+ylös ja kiersi Hevoskenkämutkan. Kolmannen kerran tullessaan samalle

+saarnille hän käsitti asian.

+

+Joki kiersi isossa kaaressa. Kardinaali pyrähti saarnin vihoviimeiseen

+huippuun ja katseli ympärillensä. Eipä ollut mistään löydettävissä

+kauniimpaa näköalaa ihmisen taikka linnun silmälle. Alkukevään huuru

+ja hohde leijaili ilmassa. Wabash kiersi Hevoskenkämutkaa hopeisena

+renkaana, jota reunusti kumpaakin rantaa paartavat umpinaiset tiheiköt;

+ja sisäpuolella aukeni matala avoin kaistale, jota peitti aaltoileva

+kahila ja kurjenmiekan sininen kukka. Hajallansa siellä täällä oli

+valtavia puita, mutta juuri keskikohdalla yli kaikkein muitten

+kohoavana seisoi jättiläissykomoori, juurelta jakaantuneena kolmeen

+vankkaan runkoon, joitten huojuvat oksat näyttivät lakaisevan taivasta

+ja joitten juuret kuin mitkäkin ahnaat saiturin sormet kaivautuivat

+syvälle Rainbow Bottomin mustaan mutaan.

+

+Tällä ihanalla paikalla oli taivaankaari viimein aineellisesti

+toteutunut, [Nimi Rainbow Bottom merkitsee suomeksi Taivaankaaren

+pohjaa eli juurta. Suom.] ja sen juurelle, vapaasti saatavaksi kaikille

+ihmisille, jotka tahtoivat etsiä, oli Suuri Alkemisti jättänyt

+harvinaisimmat aarteensa -- päivänpaisteen kullan, vesipisarain

+timantit, vihannuuden smaragdit ja pilvien safiirit. Runsain mitoin

+oli siihen vielä lisätty siemeniä, marjoja ja hyönteisiä linnuille, ja

+kukkia, hedelmiä ja pähkinöitä lapsille. Kaiken yläpuolella sykornoori

+huojutti majesteellista päätänsä.

+

+Se muodosti valtaistuimen, joka näytti sopivalta kuninkaan pojalle; hän

+istahti sen korkeimpaan huippuun, ja peninkulmien päähän joki kantoi

+hänen kutsumustaan: "Hoi, kardinaalit! Katsokaa tänne! Silmätkää tänne!

+Oletteko nähneet ketään toista näin isoa? Onko teillä ketään minun

+kauneudelleni vertoja vetävää? Kuka taitaa viheltää niin kaikuvat, niin

+kirkkaat, niin suostuttavat äänet? Kuka tahtoo paeta luokseni turvaa

+etsien? Kuka tahtoo tulla puolisokseni?"

+

+Hän nosti töyhtönsä pystyyn, paisutti raikuvin äänin kurkkuaan ja

+näytti niin isolta ja korealta, että häntä kuulemaan ehättäneiden

+kardinaalien joukossa ei ollut ketään häneen verrattavaa.

+

+Musta kateus täytti heidän sydämensä. Kuka oli tämä hehkuva, ylpeilevä

+muukalainen, joka prameili heidän naistensa silmien edessä? Oli monta

+naimatonta kardinaalia Rainbow Bottomissa ja monta mustasukkaista

+urosta. Vielä toisen kerran kardinaali kiikkuen ja välkehtien kuulutti

+itsestään, ja niin äänekkäänä kuului naisten hyväksyvä äänensorina,

+että hän sen eroitti. Vaappuen hennolla varvulla, töyhtö suorana

+pystyssä, kaula haljetakseen paisuneena, sydän ruumisraukalle liika

+suurena, kardinaali kajahutti kutsunsa kolmannen kerran, jolloin

+selvänä ja äänekkäänä kuului vastaus: "Tääll'! Tääll'! Tääll'!" Sen

+lähetti naaras, joka vain päivää varemmin oli suostunut Rainbow

+Bottomin loistavimman kardinaalin hyväilyihin ja saman aamun oli

+kuluttanut kantamalla risuja punaorapihlaja-tiheikköön.

+

+Kuninkaallisen korukuherruksen helähyttäen pyrähti kardinaali ilmaan

+häntä etsimään; mutta naaraan silmittömäksi raivostunut puoliso

+ehätti edelle ja parahtaen pakeni naaras, jättäen tukon höyheniä

+puolisonsa nokkaan. Kardinaali vuorostaan iski mieheen kuin välähtävä

+raketti, ja silloinpa puhkesi punainen sota Rainbow Bottomissa.

+Naaraat hajaantuivat suojaa etsien minkä kerkisivät. Ohimennen

+kardinaali suikahutti suuta eräälle pienelle lintuparalle, joka oli

+liika säikähtynyt pystyäkseen lähtemään pakoon; sitten saarsivat

+urokset hänet ja alkoi vakava juttu. Kardinaalia olisi äärettömästi

+ilahuttanut ottelu parin kolmen vastustajan kanssa; mutta puoli tusinaa

+vaati pikemmin varovaisuutta kuin uhkarohkeutta. Hän karkasi heidän

+joukkoonsa, hajoittaen heidät oikealle ja vasemmalle, ja oli taas

+sykomoorissa. Kaikella vielä jälelläolevalla keuhkovoimallaan hän

+toisti kutsunsa; ja sitten hän laski alas jokivartta sumakkiin päin

+niin soreasti kuin vain taisi.

+

+Seurasi tiukka tilinteon hetki, ennenkuin suloinen rauha jälleen

+vallitsi Rainbow Bottomissa. Vastanainut pariskunta viimeisenä sopi

+välinsä; naarakset turvautuivat pian keimailuihinsa ja unohtivat

+viehättävän muukalaisen -- kaikki paitsi pientä rukkaa, joka

+sattumalta oli saanut suudelman. Häntä ei koskaan ennen oltu suudeltu

+eikä hän koskaan ollut odottanut suudelmaa saavansa, sillä hän oli

+kaikenlaatuista ja monta vastoinkäymistä kokenut olento.

+

+Alkuaankin hän oli kuoriutunut viidennestä munasta; ja jokainen

+tietää, kuinka epäedullista on alottaa elämänsä, kun on neljä tanakkaa

+vanhempaa poikasta selässä. Muna oli heikko, ja hento oli pienokainen,

+joka sen kuoren rikkoi. Perheen muut jäsenet sieppasivat lähestulkoon

+kaiken ravinnon, niin että tyttöriepu miltei nääntyi nälkään pesässä

+eikä koskaan oikein päässyt kokemaan kelpo aterian ihanuutta, ennenkuin

+kaksi vanhempaa oli lentänyt pois. Sitä kesti vain moniaan harvan

+päivän; sillä toiset lähtivät sitten ja heidän vanhempansa seurasivat

+heitä niin kauas maalle, että pikku riepu jääden yksin pesään

+kirkumaan, oli melkein menehtyä. Nälän ajamana hän kapusi oksalle

+ja harjoitteli siipiään, kunnes onnistui suorittamaan jonkinlaisen

+lennontapaisen erääseen lähipensaaseen. Mutta hän lensikin harhaan eikä

+oksalle ja putosi maahan, johon jäi makaamaan kylmissään ja väristen.

+

+Hän huuteli säälittävästi ja oli puolikuollut, kun päivänpaahtama,

+avojalkainen poika, ongenvapa olalla, kulki sivuitse ja kuuli hänen

+valituksensa.

+

+"Voi sinua poloista pientä, olethan melkein kuollut", hän sanoi.

+"Minäpä tiedän, mitä teen sinulle. Kannan sinut tuonne toiselle

+puolelle ja panen pensaikkoon, jossa kuulin muitten punavarpusten

+laulaa tirskuttavan, ja sitte kyllä emosi sinua ruokkii."

+

+Poika kääntyi takaisin ja varovaisesti asetti hänet oksalle aivan

+lähelle veljien olinpaikkaa, ja siinä hän sai ruokaa juuri sen verran,

+että pysyi hengissä.

+

+Sitten hänen kärsimyksensä jatkuivat. Kerran ajoi orava häntä takaa,

+ja hän vältti kuoleman ryömimällä koloon, niin pieneen, että hänen

+takaa-ajajansa ei voinut seurata. Isolta siniseltä käärmeeltä hän

+pelastui, ensimäistä kertaa kylpemässä ollessaan, vain siten, että

+haukka piti silmällä käärmettä ja sieppasi sen juuri oikealla hetkellä

+pelastaakseen pienen, hytisevän linturaukan. Mutta hän oli niin pahasti

+säikähtänyt, ettei pitkään aikaan pystynyt liikahtamaankaan.

+

+Kaikki lintumaailman tuskat lankesivat hänen osallensa. Hän oli niin

+heikko ja hento, että muutossa eksyi perheestään ja tuli seuranneeksi

+muutamia muukalaisia, jotka eivät olleet liioin ystävällisiä. Elämä

+etelässä oli ollut täynnä ahdistusta. Kerran kuula viisti niin

+läheltä häntä, että hän menetti kaksi siipikynäänsä, ja se teki hänet

+entistäkin pelokkaammaksi. Pohjoiseen tultaessa hän oli uupunut jälleen

+ja lopulta vaeltanut Rainbow Bottomiin yksinään ja eksyneenä.

+

+Hän oli sellainen ujo pelokas pieni poloinen, että kaikki naaraat

+ivasivat häntä; eivätkä urokset näyttäneet milloinkaan huomaavan,

+että hänestä saattoi tulla erittäin kaunis vaimo. Jokaisella muulla

+naispuolisella kardinaalilla Rainbow Bottomissa oli useita uroksia

+liehittelemässä ympärillään, mutta tällä säikkyvällä pikku raukalla

+vain ei koskaan ollut kosiskelijaa; ja hän kaipasi kuitenkin rakkautta

+niin suuresti. Ei ollut kenkään ennen tavoitellut häntä; ja nyt oli tuo

+loistelias muukalainen suudellut häntä.

+

+Tietysti hän ymmärsi, ettei se suudelma oikeastaan ollut hänelle.

+Se oli aiottu sille julkealle olennolle, joka oli vastannut hänen

+kutsuunsa, mutta kun se kerran hänelle tuli, niin hänen se oli

+tavallaan kaikesta huolimatta. Hän kätkeytyi viidakkoon lopuksi päivää

+säikähtyneempänä kuin milloinkaan. Hän hautoi asiaa alinomaa, ja

+huomenis hän oli Hevoskengän alimutkassa teroittaen korviaan noille

+suloisimmille äänille, joita milloinkaan oli kuullut. Koko päivän hän

+lymyi ja vuotti, ja seuraavat päivät olivat täynnä kaipausta, mutta --

+hän ei tullut koskaan!

+

+Sitten aamuna muutamana hänet valtasi käsittämätön rohkeus ja täytti

+kaipaus, joka vei hänet vasten tahtoaankin, ja hän läksi lentoon jokea

+alas. Peninkulmia hän pujottelihe viidakoissa, katseli ja kuunteli,

+kunnes viimein saapui ilta ja hän palasi Rainbow Bottomiin. Seuraavana

+aamuna hän läksi liikkeelle varhain ja lensi sille paikalle jolta

+oli kääntynyt takaisin edellisenä iltana. Sieltä hän luikahti halki

+pensaikkojen ja tiheikköjen, vavisten ja väristen, mutta sittenkin

+lujasti pyrkien eteenpäin, jännittäen kuuloaan, saapuisiko korvaan joku

+ääni loistavasta muukalaisesta.

+

+Aamupäivä oli juuri puolivälissä, kun hän saapui sumakkipensaan

+tienoille, ja hänen siinä varovasti hypähdellessään eteenpäin raikahti

+vain lyhyen välimatkan päässä hänen etsimänsä laulajan täyteläinen

+ja sointuisa ääni hänen korvaansa. Hän pyrähti ilmaan ja pakeni

+peninkulman, ennenkuin älysi pakenevansa. Sitten hän pysähtyi ja

+kuunteli ja kuulikin uljasten, vilpittömäin sävelten kiirivän jokea

+myöten. Aivan lähellä maata liikkuen hän kulki takaisin, nähdäkseen,

+voisiko huomaamattomana keksiä paikan, mistä saattaisi katsella

+muukalaista, joka oli suudellut häntä. Kun hän viimein joutui paikalle,

+jossa saattoi nähdä hänet kokonaan, huomasi hän laulajan kauneuden niin

+hurmaavaksi ja hänen laulunsa niin kiehtovaksi, että vähitellen hyppeli

+yhä lähemmäksi älyämättä edes että liikkui.

+

+Korkealla sumakkipensaassa oli kardinaali laulanut, kunnes kurkku oli

+kuiva ja toivon lähdekin miltei tyrehtynyt. Ei ollut muuta odotettavana

+kuin tappio Rainbow Bottomin väen rusentavan ylivoiman taholta. Hän

+oli koettanut loistaa koreudellaan ja esittää kaiken sen musiikin

+mitä milloinkaan oli hänelle neuvottu, ja sepittänyt paljon lisää.

+Mutta ei ainoakaan ollut tullut häntä etsimään. Pitikö hänen sittenkin

+Limberlostiin? Vielä tämän päivää hän koettaisi säilyttää arvonsa ja

+asumuksensa. Hän pyrähteli, keikahteli ja heilahteli. Hän vihelsi ja

+lauloi ja liversi. Yli alankomaan sekä kimaltelevaa jokea ylös ja alas

+hän lähetti kaikin mahdollisin muunnoksin, joihin suinkin pystyi,

+viimeisen kerran profeetallisen ennustuksensa: "Vesi vie! Vesi vie!"

+

+

+

+

+3. luku.

+

+"Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali.

+

+

+Laikahtaessaan tähän laululajiin hän tunsi, ettei hänen laulunsa

+luvannut parasta saavutusta. Hän oli melkein lannistunut. Ei näyttänyt

+avautuvan muuta tietä kuin lentää Limberlostiin, ja hän ylenkatsoi

+rämettä niin kerrassaan, että rakastaminen kadottaisi osan suurinta

+viehätystään, jos hänen täytyisi sieltä lähteä etsimään puolisoa.

+Aika tuntui joutuneen niin pitkälle, että vaadittiin tarmokkaita

+toimenpiteitä, ja kardinaali oli valmis niihin ryhtymään; mutta miten

+saattaisi hän tarmolla pakottaa pientä vaimoa, joka ei mielinyt tulla

+hänen rukoilevimmistakaan kehoituksistaan? Kovin haluttomasti hän

+noppi marjoja ja lennähytti ilmaan utelevan huudon: "tship!" Mielessä

+rahtunen toivoa hän kohosi yhtenään urkuparvelleen ja lähetti ulos

+määräyksen, joka vivahti paljon enemmän anomukseen: "Tuu liki! Tuu

+liki!" ja sitten hän kumartui eteenpäin ja kuunteli tarkkaavasti joen

+sorinaa, jottei sieppaamatta jäisi vienoinkaan vastaus: "tshuk!", jonka

+se kantaisi luo.

+

+Hän saattoi kuulla karpin puhkuvan, kun se kieriskeli rantamalla.

+Iso hauki huiski ympärilleen, murkinoidessaan pikku kaloilla.

+Sumakkia vastapäätä musta kuha rohkeasti ponnahtaen koppasi ennen

+veteen läiskähtämistä suuhunsa jokaisen kovaonnisen, hunajataakkaisen

+hyönteisen, joka putosi alas herkuttelemasta valkoteräisen

+villin omenapuun makeilla kukkasilla. Hän tajusi punaisen oravan

+terävä-äänisen narskutuksen ja nautakarjan märehtimisen, kun se

+laiskasti jauhaa pureskeli palasiaan pajujen keskellä. Ja hänen

+jännitettyyn korvaansa raikui kuin rummun pärrytys tikan koputus

+kuolleeseen sykomooriin, hieman hänen yläpuolellansa.

+

+Kardinaali vihasi tikkaa pahemmin kuin inhosi kyyhkystä. Sehän oli

+vain hullun makeileva, mutta tikka oikea siniparta. Kardinaalia ihan

+himoitti kiskoa sulat sen selästä, kunnes se olisi yhtä punainen kuin

+sen pää, sillä tikka oli suorinut asunsa mitä hienoimpaan kuosiin ja

+käynyt kosiskeluun suloisin sävelin ja hivelevän hellästi. Imelä kuin

+kyyhkysen oli ollut hänen mairittelunsa, ja yksinäinen kardinaali oli

+kärsinyt vieläkin katkerampaa tuskaa, kun hänen täytyi olla toisen

+onnen todistajana; mutta tuskin oli hänen pullea, lempeä vaimonsa

+suostunut hänen hyväilyihinsä ja hyväksynyt sykomoorin asuinsijaksi,

+kun tikka kääntyi häntä vastaan, nokki julmasti ja tempasi töyhdön

+höyheniä hänen rinnastaan. Sellaista tyrannimaista menettelyä ei

+voinut puolustaa vähimmälläkään tavalla; ja sen näkeminen raivostutti

+kardinaalia äärettömästi. Hän odotti varmasti näkevänsä tikkarouvan

+eroavan miehestään ja kaikkoavan uudesta kodistaan, ja mitä vakavimmin

+toivoi hänen niin tekevän, mutta eipä tämä sitä tehnytkään, painoi

+vain lauhkeana höyhenensä kokoon, riensi työhön hoppuisasti ja koetti

+kaikin tavoin ehättää edelle ja torjua puolisonsa tyytymättömyyttä.

+Tämä kohtelu teki miehen vieläkin väkivaltaisemmaksi, ja nyt väistyi

+tikka-rouva joka kerta joutuessaan miehensä ulottuviin. Se sai

+kardinaalin niin kostonhimoiseksi, että hänen ihan teki mieli nousta

+ylös ja takoa sykomooriin tikan päätä, kunnes saisi hänet oppimaan,

+kuinka kohdella puolisoansa säädyllisesti.

+

+Joki oli aivan tulvillaan leivosten laulua, ja tänä aamuna helähtivät

+kuhankeittäjäin ensimäiset kultaiset sävelet. He olivat saapuneet

+päivän hämärtäessä ja iloitsivat ylettömästi kotiintulosta, sillä he

+puikahtelivat rannalta rannalle ja lauloivat hurmaavasti. Ei tuntunut

+olevan loppua ollenkaan jokea alas tulvehtivilla linnunsävelillä, eikä

+sittenkään kuulunut alkuakaan siitä yhdestä äänestä, jota kardinaali

+odotti palavasti ikävöiden.

+

+Kuhankeittäjän laulu oli niin innostavaa, että se houkutteli

+kardinaalin vieläkin yrittämään; istuen oksalla, kumottaen siinä

+tulipunaisena ja mustana huhtikuun pilvitaustaa vasten, hän koetteli

+ääntänsä ja päässeenä sävelistään varmaksi rukoillen kutsui: "Tuu liki!

+Tuu liki!"

+

+Juuri silloin hän näkikin hänet! Hempeänä hän liiteli lähellä

+maanpintaa, pehmeänä kuin untuva tuulessa, punerva kajastus

+leijaillen hänen höyhenpuvullaan, nokka korallinkarvaisena, jalatkin

+ruusunvärisinä -- mitä arin, säikkyvin pikkuinen olento maailmassa.

+Hänen kirkkaat silmänsä vilkkuivat pelosta, ja siellä alhaalla

+sananjalkojen, vuokkojen ja viime vuoden kuivien lehtien seassa hän

+huojutti kiiltävää töyhtöpäätänsä ja tuijotti häneen säikähtyneen

+kummastelevana.

+

+Tätä kardinaali oli odottanut ja toivonut ja suunnitellut jo

+päiväkausia. Hän oli useastikin mielessään kuvaillut kaikki tilanteen

+yksityiskohdat, eikä hän sittenkään ollut valmistunut tapahtuman

+varalle, kun se äkkiä hänelle sattui. Hän oli arvellut työntävänsä

+pois monenkin tarjoutuvan anojan, ennenkuin valitsisi yhden hänelle

+kauneudessa vertoja vetävän; mutta nähdessään tämän aran pikku olennon,

+joka hiipi eteenpäin aivan maanpinnan lähellä ja varkain vilkuili

+häneen, kardinaali tunsi itsensä perin vähäiseksi linnuksi, eikä hän

+totta tosiaan koskaan ollut itseänsä tuntenut pieneksi. Musertava

+mahdollisuus, että jossakin saattoi olla kardinaali häntä kookkaampi,

+loistavampi ja ennen kaikkea etevämpi: laulaja, riipaisi häntä pahasti,

+ja kaikista pahinta: hänen äänensä petti äkkiä.

+

+Puolittain kukkain kätkössä neito näytti niin pieneltä, niin ujolta,

+niin ihastuttavan suloiselta. Kerran pari kardinaali äänsi varovasti

+"tship" vahvistaakseen itseään ja selvittääkseen kurkkuaan, sillä aivan

+oudolla tavalla se oli käynyt kuivaksi ja käreäksi; sitten hän hellästi

+yritti uudelleen. "Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali. Hän unohti

+kaiken arvokkuutensa. Hän tiesi äänensä vapisevan kiihkosta, tiesi

+sen käheäksi pelosta. Hän pelkäsi yrittää lähestyä häntä, mutta hän

+kumartui hänen puoleensa pyytäen ja rukoillen. Hän tivasi ja tiukkasi

+eikä rahtuakaan piitannut siitä että niin teki. Äkkiä tuntui hänestä

+kunnia-asialta miellyttää häntä ja voittaa hänet. Hän keikkui oksalla.

+Hän astahteli sivulle, hypähteli ja pyörähteli soreasti. Hän kuherteli

+ja leperteli ja koetti saada kaikki etunsa näkyviin. Ei hänelle

+lainkaan pälkähtänyt päähän, että kyyhkynen tai tikka saattaisi huomata

+hänet, eikä hän olisi hiventäkään välittänyt, vaikka olisivat sen

+tehneetkin; ja mitä muihin kardinaaleihin tulee, olisi hän hyökännyt

+vaikka Limberlostin ja Rainbow Bottomin yhtyneitä voimia vastaan.

+

+Hän lauloi laulamistaan. Kaikki suuressa punaisessa, värisevässä

+ruumiissaan sykähtelevät myrskyiset intohimot hän oli vuodattanut

+näihin säveliin; mutta neito vain käänteli päätänsä puolelle ja

+toiselle, kurkisteli häneen ja näytti olevan kyllin säikähtynyt

+paetakseen henkäystäkin eikä vastannut edes heikointakaan rohkaisevaa

+kutsua: "tshuk!"

+

+Kardinaali levähti hetkisen, ennenkuin yritti uudelleen. Se vahvisti

+häntä ja hän pystyi paremmin hillitsemään itseään. Hän saattoi

+panna merkille, että hänen äänensä oli kirkastumassa ja käymässä

+pehmeämmäksi. Hänen asemansa oli korjaantumassa. Ehkä oli neito

+huvitettu. Olihan siinäkin hiukan rohkaisua, että hän oli vielä

+paikallaan. Kardinaali tunsi hetkensä tulleen.

+

+"Tuu liki! Tuu liki!" Hän oli nyt innoissaan. Varmastikaan ei yksikään

+kardinaali voinut laulaa täyteläisemmin, raikkaammin, suloisemmin

+sävelin. Hän alotti aivan alkusen alusta ja taritsi kokonaisen

+seikkailukertomuksen, jota hän väritti kaikkinaisilla hurjilla,

+rajuilla, mukaansa tempaavilla sävelillä mitä keksiä taisi. Sitä

+seuraamaan hän pani kevään iloa ja runsautta läikehtivän laulun,

+sävelin niin kevein ja ilmavin kuin tuulen henkäisy, ja heiluvin

+ruumiin hän löi tahtia rytmillisille säveljaksoilleen. Sitten hän

+laikahti laulamaan rakkaudesta ja kertoi kerrottavansa hellästi,

+rukoilevasti, intohimoisesti, tavalla, johon vain kosiskeleva lintu

+kykenee. Nyt hän viritti hurmaantuneen ylistyksen, laulun, joka värisi

+pelkoa ja hänen rintaansa raastavaa tuskaa. Hän oli melkein päässyt

+sävelvarastonsa loppuun, ja sittenkin neito näytti pikemmin mielivän

+lähteä pakoon kuin tulla hänen luoksensa. Hän pelkäsi ottaa edes

+pienintä pelokasta hypähdystäkään hänen puoleensa.

+

+Epätoivon puuskauksessa kardinaali puhkesi nyt intohimoisimpaan

+lauluunsa. Hän suoristausi koko mittaansa, taivutti itseään häneen päin

+ja levitetyin, vavahtelevin siivin, töyhtö korkeimmillaan, vaappuen

+puolelta toiselle palavassa jännityksessään vuodatti täydellisen ryöpyn

+väriseviä säveliä. Hänen kardinaaliruumiinsa liiteli haltioituneitten

+sävelten vyöryvällä virralla, kunnes hän näytti aineellistuneen

+musiikin liekehtivältä, tykkivältä ilmestykseltä siinä anoessaan,

+mielistellessään, vaatiessaan ja rukoillessaan. Lopen uupuneena hän

+nosti päänsä nakatakseen ilmoille viimeisen sävelen mihin vielä pystyi

+ja silmäsi voipuneena alas nähdäkseen, oliko neito tulossa, mutta

+saikin silmiinsä ainoastaan etäisyydessä kuultavan himmeän harmaan

+viivan. Hän oli arvellut niin täydellisesti taivuttavansa lempimänsä

+pikku neidon, että tämä tulisi hänen luoksensa, ja oli jo puolen päivää

+kiivaasti ajanut häntä takaa, ennenkuin huomasi niin tehneensä.

+

+Ei yksikään kardinaali ollut milloinkaan saanut kestää niin ankaraa

+metsästystä kuin mihin pienokainen houkutteli hänet seuraavina päivinä.

+Pelosta ja arkuudesta hän oli viettänyt suurimman osan elämästänsä

+viidakoissa. Kardinaali taas oli avointen kenttien ja puunlatvojen

+lintu. Hän kiikkui kernaasti tuulen mukana ja nuolen lailla kiiti

+halki ilman äkillisin hyökkäyksin. Tämä pujottelu ja puikkelehtiminen

+puunrunkojen lomitse, lehtien seassa ja halki takkuisten tiheikköjen

+uuvutti ja kiusasi ja ärsytti häntä enemmän kuin sadan peninkulman

+reilu lento. Toisinaan hän ajoi neidon lymypaikastaan, ja silloin

+tämä hurjasti pyöri ylös kukkuloita ja alas laaksoihin etsien toista

+viidakkoa; mutta mihin hän kulkikin, oli kardinaali vain henkäystä

+jälempänä, ja jokaiselta matkatulta peninkulmalta hänen intohimonsa

+vain kasvoi.

+

+Ei ollut aikaa syödä, kylpeä tai laulaa; vain peninkulma toisensa

+jälkeen väsymätöntä takaa-ajoa. Näytti siltä, ettei tuo pikku olento

+voinutkaan pysähtyä, vaikkapa olisi tahtonutkin, ja mitä kardinaaliin

+tulee, täytyi hänen jatkaa tätä takaa-ajoa viimeiseen hengenvetoonsa

+asti. Oli sula ihme, että tuo säikähtynyt lintu poloinen saattoi pysyä

+toisen edellä. Hän sai ilmeisesti kärsiä tästä palavasta kosinnasta.

+Kaksi pyrstösulkaa oli mennyt ja yksi taittunut siipikynä lepatti

+pahasti. Kerran hän oli lentänyt liian matalalle iskien päänsä

+aidansäleeseen, niin että ilmestyi pisara verta ja hän surkeasti

+parkaisi. Moniaan kerran oli kardinaali saanut ahdistetuksi hänet

+johonkin soppeen ja koettanut pitää kiinni höyhentukusta ja väkisin

+pakoittaa häntä kuulemaan järkeä, mutta hänpä vain kiskaisi itsensä

+pois hänen käsistään ja livahti lentoon lopen piestynä ja jättäen

+kardinaalin siihen puolikuolleena kaipauksesta ja tunnontuskista.

+

+Mutta miten hämmentynyt hän olikin ja mihin hän lensikin päättömässä

+paossaan, sen ainoan asian hän kuitenkin aina muisti, ettei johtanut

+kardinaalia sen kiukkuisen suuttumuksen suuhun, joka odotti häntä

+Rainbow Bottomissa. Läähättäen, pelosta vavisten, kaivaten hyvin

+kätkeviä lymypaikkoja, riutuneena ja puolisokeana kolhauksista, joita

+lentäessään halki vieraitten seutujen oli saanut, ampui uupunut

+lintu tietänsä umpimähkään; mutta hän olisi ennemmin antanut repiä

+itsensä kappaleiksi, kuin olisi ohjannut komean takaa-ajajansa hänen

+vihamiestensä kitaan.

+

+Pieni untuvainen olento riepu! Hän oli lentänyt pakoon kaikenlaisia

+vaaroja koko elämänsä. Ei hän saattanut tajuta, että lempi ja suoja oli

+tullut tässä loistavassa asussa, ja hän vain pakenemistaan pakeni.

+

+Kerran oli kardinaali, kiihkosta ja rakkaudesta palavana, jättäytynyt

+jälelle, jotta neito saisi levähtää, ja ennenkuin hän oli älynnytkään,

+että joku muu lintu oli lähistössä, oli eräs iso häpeämätön julkea

+sukulainen, Limberlostista käsin kaarrellen, yhtynyt kilpailuun ja ajoi

+häntä nyt takaa niin kiivaasti, että tämä äärimmilleen kauhistuneena

+ja parahtaen pyörähti ympäri ja kiiti takaisin kardinaalin tykö turvaa

+etsien. Kun raivonpuuskaan, joka valtasi hänet kilpailijan nähdessään,

+yhtyi havainto, että ajettu hädässään turvautui häneen, täytti

+kardinaalin sellainen suuttumuksen kuohu, että hän näytti kasvaneen

+kahteen mittaansa. Kuin koston loimuva kekäle hän säntäsi Limberlostin

+nousukasta vastaan niin että tämä paiskautui maahan kierien kuin

+sotkuinen höyhenkimppu. Hän hyökkäsi nokallaan ja kynsillään ja siten

+aivan suunnattomasti runneltuaan kilpailijaansa, niin että tämä

+hyppäili pois vapisevana, pörhöiset höyhenet oman verensä tahrimina,

+kardinaali muisti omaa pientä armastansa ja kiirehti takaisin, varmasti

+toivoen palkintoa.

+

+Mutta tämäpä oli niin oivassa piilossa, että vaikka kardinaali haki,

+kutsui, rukoili, ei hän löytänyt hänestä jälkeäkään enää koko sinä

+päivänä. Kardinaali kävi melkein mielettömäksi; ja hänen hellästi

+anovat huutelunsa olisivat liikuttaneet jokaista muuta paitsi kauhun

+lyömää lintua. Ei hän edes tiennyt, mihin suuntaan ajaa häntä takaa. Yö

+lankesi maille ja tapasi hänet kuumeisena rakkaudesta ja pelosta, mutta

+toi mukanaan lepoa ja mielenmalttia. Neito ei ollut voinut mennä kovin

+pitkälle. Siihen hän oli liian voipunut. Kardinaalipa ei kuuluttaisi

+olopaikkaansa. Pianhankin toinen tulisi kärsimään liiallisesti ruuan ja

+juoman puutteesta.

+

+Kardinaali kätkeytyi salaviin aivan lähelle sitä paikkaa, missä oli

+armaansa kadottanut, ja odotti niin kärsivällisesti kuin taisi; ja

+olihan se viisas suunnitelma. Heti päivän valjettua kadonnut hiipi

+pelosta vapisevana joen rantaan juomaan. Oli melkein raakaa julmuutta,

+mutta hänen pelkonsa oli voitettava tavalla tai toisella, ja riemusta

+kirkaisten kardinaali sujahutti itsensä hänen vierelleen. Neito loi

+häneen tyrmistyneen katseen ja livahti tiehensä. Takaa-ajo alkoi

+uudelleen ja jatkui, kunnes pakenija oli ilmeisesti nääntymässä.

+

+Ei ollut tilaa kilpailijalle sinä aamuna. Kardinaali lenteli hänen

+rinnallaan, hyväili häntä, yrittipä suudellakin, milloin vain pieninkin

+mahdollisuus tuntui tarjoutuvan. Toinen oli miltei kuollakseen

+väsynyt, hänen lentonsa oli horjahtelevaa ja käymässä yhä lyhyemmäksi.

+Kardinaali teki kaiken voitavansa. Jos toinen pysähtyi henkäisemään,

+painui hän niin lähelle kuin suinkin tohti ja rukoili surkeasti: "Tuu

+liki! Tuu liki!"

+

+Kun neito lähti lentoon, niin kardinaali niin taitavasti ehkäisi hänen

+kulkunsa, että hän useammastikin sai turvapaikkansa sumakkipensaasta,

+älyämättä missä olikaan. Kun takaa-ajettu siis teki näin, niin hän

+asettui oksalle niin lähelle kuin rohkeni, ja kummankin huoatessa

+hän viserteli hänen korvaansa vienon, pienen kuiskivan lemmenlaulun,

+syvällä kurkussa, ja joka sävelellä hiljalleen siirsihe lähemmäksi.

+Neito käänsi päänsä pois, ja vaikka hän läähätti suu ammollaan ja

+vallan vapisi pelosta, niin kardinaali tiesi, ettei tohtisi mennä

+lähemmä, sillä silloin tuo vauhko pikku olento pyrähtäisi tiehensä. Kun

+hän seuraavan kerran turvautui siipiinsä, pysyttelihe kardinaali niin

+tiukasti hänen jälissään, että hän äkisti käännähti ja hengästyneenä

+pakeni sumakkiin. Tämän tapahduttua niin useasti, että hän tuntui

+käsittävän sumakkipensaan turvapaikakseen, istahti kardinaali

+syrjemmälle ja vuodatti kaiken keuhkoissa jälelläolevan ilman

+riemahtavan ilolaulun vihellykseen, sillä nyt hän alkoi tajuta miten

+menetellä. Hän ryöpsähti ylös ilmaan ja tehden pyörähdyksen, joka olisi

+ollut kunniaksi kärpässiepolle, koppasi lennosta karjapaarman.

+

+Hellästi kuiskien: "tship!" hän verkalleen ja varovasti toi sitä

+oksalta oksalle yhä lähemmäksi. Koska oli itse nälästä menehtymässä,

+hän käsitti että toisen täytyi olla miltei nääntymäisillään. Pitäen

+saalista niin, että neito voi sen nähdä, hän hyppeli eteenpäin

+toimekkaasti, mutta varovasti, paarma nokassa ja sydän kurkussa. Hän

+venytti kaulaansa ja jalkojaan niin pitkälle kuin taisi kurottaessaan

+paarmaa hänelle. Välipä sillä, että hän sieppasi sen nykäisten suuhunsa

+ja lentää tuijasi neljännespeninkulman sitä syömään. Hän oli ottanut

+ruokaa häneltä. Olihan siinäkin aluksi. Varovaisesti hän ajeli häntä

+jälleen sumakkipuulle päin ja väsymättömän kärsivällisesti piti

+häntä siellä koko jälellä olevan päivän. Hän kantoi hänelle jokaisen

+valikoidun oivallisen palasen minkä löytää taisi sumakkipensaan

+välittömästä läheisyydestä, ja tuolloin tällöin toinen ottikin palan

+hänen suustaan, vaikka hän enimmäksensä oli pakotettu jättämään sen

+oksalle hänen viereensä. Iltahämärissä hän yhä uudelleen yritti

+puikahtaa viidakkoon, mutta äärettömän kärsivällisesti ja hellästi

+ja taitavasti kardinaali johti hänet takaisin sumakkipensaaseen,

+kunnes toinen heitti yritykset ja naapuruudessa luikertavan villin

+viiniköynnöksen suojassa istui kardinaalin omalle valitsemalle

+levähdyspaikalle, pisti uupuneen päänsä siiven alle ja kävi nukkumaan.

+Hänen vaivuttuaan sikeään uneen kardinaali siirsihe niin lähelle

+kuin tohti ja toinen silmä luotuna armaaseen sydänkäpyseen ja toinen

+vaanien, uhkaisiko mahdollisesti mistään vaara, vietti yön valvoen ja

+vartioiden.

+

+Hän oli melkein loppuun kulunut; mutta tämä oli kuitenkin joka

+tapauksessa äärettömän paljon parempaa kuin edellinen yö, sillä nyt

+hän ei ainoastaan tiennyt, missä etsitty oli, vaan myös, että hän oli

+nukkumassa hänen omalla lempipaikallaan. Hänestä neito oli täydellisen

+kaunis. Totta kyllä hän oli pörröinen, mutta saattoihan hän siistiä

+itsensä. Jokunen sulkakin oli mennyttä, mutta ne kasvaisivat pian. Hän

+oli kuin sydäntä hivelevä kuva, jota kardinaali ahmi lemmensairain

+silmin, milloin vain harhaileva kuunsäde eksyi viiniköynnöksen lehtien

+reunalle.

+

+Hellän intohimon aallot silloin tällöin puistattivat häntä. Vienon

+vienona kuherteluna kuului puolen yötä hänen kurkustaan kutsu: "Tuu

+liki! Tuu liki!"

+

+Kun punarinta-satakielet seuraavana aamuna ilmaisivat päivän tuloa

+kimaltelevan virran äyräällä, heräsi kardinaalin vieruskumppani

+hätkähtäen; mutta ennenkuin hän ennätti päättää mihin suuntaan paeta,

+hän keksi soman mehevän toukan asetettuna vierelleen oksalle aivan

+lähettyvilleen ja vallan järkevästi jäi paikalleen murkinoimaan.

+Sitten kardinaali lensi alas joelle kylpemään. Hän tekaisi siitä

+niin ihastuttavan kirmailun ja veden läiskinä soi niin virkistävältä

+voipuneen ja ryvettyneen linnun korvissa, että hän ei voinut vastustaa

+haluaan, vaan läksi muutaman kerran hänkin tuikkaamaan itsensä veteen.

+Kun hän nyt oli märkä, ei hän voinut lentää hyvin, ja kardinaali käytti

+tilaisuutta nyhtääkseen hänen katkenneita sulkakyniään, auttaakseen

+häntä puvun siistimisessä ja antaakseen jonkun ylimääräisen hyväilyn.

+Hän opasti hänet lempipaikalleen auringonkylpyä ottamaan ja seurasi

+talonpojan auraa viljapellolla, kunnes löysi ison makean kuoriaisen.

+Hän nokkaisi pois pään, kuori siltä jäykät siipikilvet ja soreasti

+ojensi sen hänelle. Hän oli niin ihastunut, kun toinen otti sen hänen

+noukastaan ja jäi sumakkipuuhun sitä syömään, että asettui läheiseen

+orjantappurapensaaseen, jossa villin elämänlangan valkeat lumikukkaset

+muodostivat viehättävän taustan hänen tulipunaiselle takilleen. Hän

+lauloi vanhan rukoilevan laulunsa niin kuin ei milloinkaan ennen, sillä

+nyt hänellä oli toivon häive sydämessänsä rinnan pelon kanssa.

+

+Hän lauloi laulamistaan, pyöristäen, täydentäen, paisuttaen jokaista

+säveltä, kumartuen hänen puoleensa houkuttelevan hellästi, välähytellen

+loistavaa kauneuttansa hänen silmissään, siinä kieppuessaan ja

+kiikkuessaan, siten tavoitellen hänen hyväksymistään; ja kaikki

+mitä hän oli kärsinyt ja kaikki mitä oli toivonut, se kuului hänen

+laulussaan. Juuri kun hänen sydämensä oli pakahtua, kuuli hänen

+jännitetty korvansa heikoimman, pelokkaimman kutsun minkä rakastava

+milloinkaan on antanut. Ainoastaan yksi nöyrästi anova, vieno "tshuk!"

+sumakkipuulta. Hänen laulunsa vaihtui lähes tukahuttavaan hurmauksen

+puuskaan. Varovasti hän hyppäsi oksalta oksalle häntä kohti. Hellästi

+ja hiljaa äännähdellen hän hitaasti hipui lähemmäksi, lähemmäksi, ja

+ihme yli ihmeitten! voipuvin silmin ja värisevin siivin toinen kurotti

+hänelle noukkaansa suudelmaan.

+

+Päivällisellä sinä päivänä sanoi talonpoika vaimolleen:

+

+"Maija, jos tahdot kuulla kauneinta laulua ja nähdä klookeinta mitä

+koskaan olet nähnyt, niin lähdeppä alas linja-aitaa katsomaan tuon

+punavarpusen hullutteluja, jota me tässä ollaan kuultu."

+

+"Enpähän tiedä, että punavarpuset ovat niin harvassa, että minun yhtään

+tekisi mieli kahlata hyhmässä puoli peninkulmaa tuota nähdäkseni",

+vastasi Maija.

+

+"Jaloittelu käy aika sievään linja-aitaa pitkin", sanoi Abram,

+"etkä ole koskaan nähnyt mokomanlaista punavarpusta. Se on niin iso

+kuin kaksi tavallista. Ja niin punainen, että joka pensas, johon

+se laskeutuu, on kuin tulessa. Se on sitten ihan varma, että se on

+ollut jonkun hoidokki, ja minua se on pitänyt sinä miesnä. Minä voin

+helposti päästä kuuden jalan päähän siitä. Se on kaunein lintu, minkä

+silmäni milloinkaan ovat nähneet; ja mitä lauluun tulee, niin se näkyy

+heittäneen ilmat ja paraikaa kutsuu ihmisiä taloksi-asettumisensa

+kekkereihin tänäpäivänä. Se on eleskellyt tässä yksin kokonaisen

+viikon ja laulanut kuin paras mestari. Mutta tänä päivänä se on

+napannut itselleen eukon ja aivan se on yhtä paha mairittelemaan kuin

+minä milloinkaan. Minua tosiaan peloittaa, että se kerrassaan särkee

+kurkkunsa."

+

+Maija tuhahti.

+

+"No, no, älä lähde, jos olet väsynyt, kultaseni", sanoi talonpoika.

+"Minä vain ajattelin, että se ehkä sinua huvittaisi. Minulle se on

+tehnyt erinomaisen hyvää. Jäseneni ovat niin norjentuneet, että

+hoksaanpa melkein juoksujalkaa kiirehtiväni vakoa ylös ja sitten minä

+alas aitaan päin astun aivan vitkalleen, niin että voin pysyä sen

+lähellä niin kauan aikaa kuin suinkin."

+

+Maija tuijotti häneen jäykästi. "Abram Johnson, oletko ihan

+kaistapäinen?" kysyi hän.

+

+Abram nauraa hohottamaan. "En rahtuakaan enempää kuin miksi sinä tulet,

+muruseni, kun vain kerran saat silmiisi sen veitikan. Tule pois, jos

+voit. Olet kutsuttu sinäkin. Sehän käskee koko kylän tulla katsomaan."

+

+Maija ei sanonut enää mitään, mutta itsekseen hän päätti, ettei hänellä

+olisi aikaa hullutella linnun takia, kun oli hoidettavana talous ja

+kevätompelutkin olivat käsissä. Kun hän johdatti mieleensä Abramin

+innostuneet ylistelyt linnusta ja sai leyhäyksen tuoksukylläistä

+ilmaa mennessään keittiöstä kaivolle, täytyi hänen tunnustaa, että

+mieli teki lähteä; mutta hän lopetti puolipäivätyönsä ja päättävästi

+asettui neuleensa ääreen. Hän pisteli hartaasti, ja veti langan

+kireäksi nopeassa kaaressa, jonka oli oppinut vuosien kokemuksesta;

+ja vaikkakin hänen silmänsä vaelsivat rantaan päin ja vaikkakin hän

+monasti pysähtyi käsi koholla ja kuunteli tarkkaavasti, ei hän sitä

+huomannutkaan. Kahden tienoissa levottomuuden henki, joka vaati

+tyydytystä, oli vallannut hänet. Lujasti nipistäen huulet yhteen, katse

+tuimana, kulmakarvat kurtussa hän jatkoi ompelemista. Puoli kolme hänen

+kätensä putosivat helmaan, Abramin uusi hurstipaita solui permannolle,

+ja hän nousi empien ja astui huoneen poikki vaatesäiliölle, josta otti

+päällyskenkänsä ja asetti ne keittiön lieden eteen, jotta olisivat

+valmiina, jos hän joutuisi niitä tarvitsemaan.

+

+"Pyh!" mutisi hän, "minun on saatava tämä paita valmiiksi tänä iltana.

+Aamulla on sitten kirnuttava ja leivottava, ja iltapuolella tulee Mary

+Jane Simms kyläilemään."

+

+Hän palasi akkunalle, nosti paidan ylös ja ompeli tavattoman kiivaasti

+seuraavan puoli tuntia; mutta kello kolme hän heitti työn jälleen,

+avasi keittiön oven ja katseli alas joelle päin.

+

+Ilma oli täynnä kaikkinaista varhaisen keväimen päihdyttävää

+suloisuutta. Tuulenleyhkä, joka sipaisi hänen poskiaan, kantoi

+hienoa siitepölyn lemua ja puhkeamassa olevien lehtien kirpeätä,

+tuoretta tuoksua. Kiemurrellen kohti pilviä kuin viittaava sormi

+nousi punasinervä ja harmaa savupatsas juuriläjästä, jota Abram

+paraikaa poltti, ja hajallaan peninkulman laajalti ympärillä näkyi

+puolitusinaa muita samanlaisia, kertoen hänen naapuriensa ahkeruudesta.

+Etäisen soiton kaltaisena kuului korvaan hänen satojen mehiläistensä

+siipien surina niiden janosta hurjistuneina reunustaessa vesiallasta.

+Halkopinolla helmikana kajahutteli lakkaamatta huutoansa: "Hut räk!

+Hut räk!" Pihamaan poikki kulki vanha kalkkunakukko pyrstö viuhkan

+muotoisena, siivet maata viistäen ja ilmaisten ihastustaan kevään ja

+rakkauden ajasta äkillisin pärskähdyksin. Karjapihan veräjällä potra

+Bramaputrakukko reippaasti vaati voitteloille elämästä ja kuolemasta

+erästä heimolaistaan kolmen peninkulman takaa. Joelta nousi hänen

+sinisen, haaremiansa epäluuloisesti vartioivan koirashanhensa kimeä

+kirkuna. Kanatarhassa kanat kaakattivat joukolla ja suuriäänisesti, ja

+karjapiha oli täynnä nautakarjaa, joka ammui vapaalle niittylaitumelle

+päästäkseen, vaikka se tuskin oli vielä kelvollinen laitumeksi.

+

+Oviaukossa empien seisovasta pikku naisihmisestä tuntui kuin koko

+luonto olisi liittoutunut viekoittelemaan hänet työstänsä, ja juuripa

+silloin raikahti selvänä ja käskevänä kardinaalin kehotus: "Tuu liki!

+Tuu liki!"

+

+Silkka hämmästys kuvastui hänen kasvoillaan. "Niin totta kuin olen

+elävä olento", lausahti hän, "se on muuttanut laulua! Sitähän se Abram

+tarkoitti, kun sanoi, että minä olen kutsuttu. Se kutsuu katsomaan

+kumppaniansa. Minäpä lähden."

+

+Heikko mielenkiihtymyksen puna kohosi hänen poskilleen. Hän pisti

+päällyskengät jalkaansa ja heitti vanhan saalin päänsä yli, meni pihan

+halki, seurasi polkua hedelmätarhan poikki ja joutui kyläkujalle. Ladon

+alipuolella hän kääntyi takaisin ja yritti mennä yli. Kuraa oli syvälti

+ja se oli paksua, hän kadotti toisen päällyskengän; kepin avulla hän

+pyydysti sen pois ja viippuen toisella jalalla asetti sen uudelleen

+paikalleen.

+

+"Olisi sekin jotakin ollut, jos olisin keikahtanut tuohon kuraan",

+urisi hän.

+

+Hän astui latoon ja tuli ulos minuuttia myöhemmin, sulki ja telkesi

+oven huolellisesti, ja sitten mennen tien poikki kulki linja-aitaa

+pitkin alas joelle päin.

+

+Pellon puolimaissa Abram näki hänen tulevan. Ei ole tarvis mainita,

+kuinka usein hän oli vilkaissut sille taholle päivän kuluessa

+iltapuoleen. Hän läiskäytti vanhaa Harmoa ohjasperillä ja painui

+alas pengertä, silmät loistavina, kasvot punaisina ja kädet lujasti

+kouristaen auraa, joka väänsi esiin kerroksen mustaa multaa hänen

+edetessään.

+

+Kummastellen hänen tulehtuneita kasvojaan ja sädehtiviä silmiään Maija

+käsitti, että hänen koko olentonsa tulkitsi sisäistä riemastusta.

+

+"Abram Johnson", kysyi hän juhlallisesti, "oletko saanut

+voimalumouksen?"

+

+"Olen", huudahti Abram ja tempasi pois vanhan huopahattunsa ja tuijotti

+sen kupuun kuin innoitusta etsien. "Sinäpä sen sanoit, muruseni. Olen

+voiman lumoissa. Sain sen pieneltä punavarpuselta. Kevään voiman!

+Laulun voiman! Rakkauden voiman! Jos tuo pieni punainen olento, jonkun

+joutavan heittiön maalitaulu, voi ottaa kaiken mitä pyytää elämältä

+tänäpäivänä, niin miksei siis ajatteleva, järkevä mies oivaltaisi

+elämän siunauksia. Sinäpä sen sanoit, Maija; minä olen saanut voiman

+lumouksen. Se on Jumalan voima, mutta tuo pieni punapeippo on minulle

+opettanut, kuinka käydä siihen käsiksi. Tulehan tänne, Maija!"

+

+Abram kiersi ohjakset aurankurjen ympäri ja varovasti vei vaimonsa

+aidan luo. Hän keksi Maijan seisomasijaksi paksun kaarnanlohkareen ja

+asetti hänet niin että hän joutui ison tammen peittoon. Sitten hän

+astui hänen taaksensa ja viittasi sumakkipuuhun ja siinä istuvaan

+naaraslintuun.

+

+"Pysy nyt hiljaa minuutin aika ja saatpa maksun siitä, että vaivauduit

+tänne, kultaseni", sopotti hän.

+

+"Enpä tiedä, olenko milloinkaan nähnyt nolomman näköistä lintua kuin

+tuo on", vastasi Maija.

+

+"Miehelleen se on ensiluokkainen. Hänen puoleltaan ei ole mitään

+vastaanhangoittelua, sen vakuutan sulle", virkkoi Abram.

+

+Morsian hyppeli arasti sumakkipensaassa. Hän nokki kuivia marjoja ja

+yritti monasti korjata pukuaan, joka tosiaan oli pahasti pörhistynyt;

+ja noukan juurella oli tippa kuivunutta verta. Hänestä näkyi selvästi,

+mitä kovia koettelemuksia hän oli kokenut, ja kumminkin hän oli

+erittäin miellyttävä lintu; sillä kuoppaset hänen pulleassa ruumiissaan

+näkyivät höyhenpeitteen läpi, ja kardinaaliperheen tavallisten

+vallattomain mustien silmien asemesta oli hänellä hellät ruskeat,

+loistaen lempeä, josta ei voinut erehtyä. Hän oli kaunis lintu ja

+teki kaiken voitavansa tullakseen sieväksi jälleen. Hänen liikkeensä

+ilmaisivat pettämättömästi, kuinka pelokas hän oli, ja sittenkin hän

+pysyi sumakkipensaassa ikäänkuin peläten jättää sitä; ja pälyili tavan

+takaa odottelevana puitten latvain lomitse.

+

+Alhaalta joelta raikahti riemun huudahdus. Pikku lintu sipaisi

+silittäen sulkiaan ja odotti levottomasti. Nyt tuli kardinaali

+leimuavan raketin kaltaisena ja ilmassa liitäessään kutsui häntä.

+Tulija laskeusi hänen vierelleen, tuikkasi hänen nokkaansa palasen

+ruokaa, antoi hänelle suudelman ruuansulatusta edistämään, hyväillen

+pyyhkäisi noukallaan hänen siipisulkiansa ja lensi sitten kuusamaan.

+Kardinaalirouva nautti ateriasta. Se oli juuri hänen makunsa mukaista.

+Hän piti suudelmasta ja hyväilystä, kaipasi toden perään kaikkea sitä,

+mitä toinen hänen hyväksensä teki, ja mikäli hän rupesi tajuamaan

+toisen hellyyttä, sikäli heräsi hänessä katumus, että oli mielettömässä

+pelossaan pakottanut hänet sellaiseen hirveään metsästykseen, sekä

+ajatus hyvittää häntä. Hän teki soman pikku hyppäyksen kuusamaan

+päin ja lähetti toiselle ihastuttavan kehotushuudahduksen. Kimakasti

+viheltäen rajattomasta riemastuksesta kardinaali lennähti luo.

+

+Talonpoika puristi tiukasti vaimonsa olkapäätä, mutta Maija kääntyi

+häneen päin leimuavin, kyyneleisin silmin. "Ja sinä kutsut itseäsi

+säädylliseksi mieheksi, Abram Johnson?"

+

+"Säädylliseksi?" virkkoi hölmistynyt Abram epäröiden. "Säädylliseksi?

+Luulenpa olevani."

+

+"Mutta minäpä en luule sinun olevan!" puuskahti hänen vaimonsa

+kivakasti. "Sinä et tiedäkään mitä on säädyllisyys, jos niitä siinä

+salaa kurkistelet. Ne ei ole lintuja. Ne on enemmän kuin lintuja. Ne on

+ihmisiä. Ihan tavallisia oikeita ihmisiä."

+

+"Maija", pyyteli Abram, "Maija kulta".

+

+"Minä suorastaan häpeän sinua", keskeytti hänet Maija. "Mitä luulisit

+hänen tuntevan, jos hän tietäisi miehen tässä vaanivan häntä? Eikö

+hänellä ole oikeus rakastaa ja osoittaa hellyyttä, maksaa toiselle

+miten paraiten taitaa? Ne ovat ihkasen tavallisia ihmisolentoja, enkä

+minä tiedä mistä sinä olet saanut oikeuden vakoilla naisolentoa, joka

+tekee parhaansa mitä taitaa."

+

+Maija riistäysi hänen kouraisustaan irti ja lähti alas linja-aitaa.

+

+Muutamalla askeleella saavutti Abram hänet, koppasi syliinsä ja painoi

+kuihtuneen, kevätkukkaisen poskensa vaimonsa samoin lakastunutta,

+kyynelten kastamaa poskea vastaan.

+

+"Maija", kuiskasi hän hätäisesti. "Maija, kultamuruseni, enhän minä

+tarkoittanut mitään epäkunnioitusta sukupuoltasi kohtaan."

+

+Maija kuivasi silmiään saalinnurkkaan. "Enhän minäkään sitä sano,

+Abram", myönsi hän; "mutta sinä olet justiinsa niinkuin kaikki muutkin

+miehet. Et ajattele koskaan. Lähde nyt kynnöllesi ja jätä rauhaan tuo

+pieni naaraslintu."

+

+Hän irroitti miehensä käsivarren ja kääntyi kotia kohti.

+

+"Kultaseni", kutsui Abram lempeästi, "koska kerran toit niille taskun

+täyden vehnäjyviä, niin voithan yhtä hyvin antaa ne minulle".

+

+"Siunatkoon!" huudahti Maija punastuen. "Unohdin kokonaan tuon vehnän.

+Ajattelin, että ruokaa ehkä on niukalti, kun on vielä niin varhaista,

+ja jos tahdot ripottaa niille vähän vehnää ja joitakuita leivänmurusia,

+ne ehkä jäävät ja pesivät sumakkipuuhun, sinä kun olet niin hassahtanut

+niihin."

+

+"Sitäpä justiinsa minä totisesti toivon niiden tekevän ja minä olen

+kanneskellut muonaa ja suostutellut sitä minkä olen tainnut kokonaisen

+viikon", kertoi Abram langeten polvilleen ja tehden kurttuisista

+käsistään kupposen, johon Maija kaasi vehnän vyöliinastaan. "Minä

+ripottelen ne aidan harjalle ja ne tulevat perässä neljännestunnissa.

+Kiitoksia, Maija. Se oli hyvä ajatus."

+

+Maija katseli häntä kiinteästi. Kuinka rakas hän olikaan. Kuinka rakas

+oli aina ollut. Kuinka onnelliset he olivat yhdessä. "Abram", kysäisi

+hän empien, "voinko mitään muuta tehdä -- sinun lintujesi hyväksi?"

+

+He olivat yleensä umpimielisiä henkilöitä, ja ne välähdykset, joita

+kumpikin oli tänäpäivänä saanut toisistaan, olivat yllätyksiä, joitten

+suhteen he olivat varsin ymmällä. Abram ei sanonut mitään, sillä hän

+ei osannut sanoa mitään. Hän vain hitaasti pudisti päätänsä ja kääntyi

+auralleen, silmät kosteina. Maija suuntasi askeleensa linja-aitaa

+kohti, mutta pysähtyi useaan toviin kuuntelemaan; eikä se ollutkaan

+mikään kumma, sillä kaikki punapeipot peninkulmain päästä jokivarrelta

+olivat kerääntyneet sumakkipensaan ympärille katsomaan, oliko

+lintumaailmassa tappelu käynnissä; mutta kardinaalihan siellä vain teki

+kuperkeikkoja ilmassa, huutaen sydämen kyllyydestä: "Tuu liki! Tuu

+liki!"

+

+

+

+

+4. luku.

+

+"Rakas niin! Rakas niin!" äänteli kardinaali.

+

+

+Morsian oli asettunut sumakkipensaaseen. Asuinpaikka oli hänen

+valitsemansa, ja äänekkäästi uros hyväksyi hänen vaalinsa. Naaras

+sijoitti ensimäisen oksan, ja tutkittuaan sitä tarkkaavaisesti

+uros vietti päivänsä kantamalla hänelle joukon muita, juuri niin

+samankaltaisia kuin mahdollista. Jos naaras tarvitsi kuivaa

+ruohonkortta, niin uros kantoi ruohonkorsia, kunnes toinen rupesi

+tipahuttelemaan niitä maahan. Jos naaras ahersi paikalleen villin

+viiniköynnöksen kuorta, niin kuori uros viiniköynnöksiä, kunnes toinen

+ei huolinut enemmästä. Ei hänen päähänsä pälkähtänytkään, että hän oli

+noina päivinä niiden metsien vankin kardinaali, ja unohtanut hän oli

+kantavansa punaista takkia. Naaras ei ollut terävä-älyinen arkkitehti.

+Hänen pesänsä oli epäilemättä löyhä, kelvoton röttelö; mutta hän oli

+sen rakentanut ja sallinut uroksen auttaa. Se oli naaraan pesä; ja uros

+keksaisi riemulaulun sen kunniaksi. Joka aamu hän istui pesän reunalla

+ja tuijotti sanattomassa hämmästyksessä jokaista uutta kaunista munaa;

+ja joka kerta hautomaan asettuessaan istui naaras onneensa vaipuneena

+ja katseli aarteitansa ylväänä ja hurmaantuneena omastaan.

+

+Sitten painoi hän ne vasten lämpöistä rintaansa ja käänsi jumaloivat

+katseet kardinaaliin. Jos tämä lauloi kuusamalta, silmäsi hän sille

+taholle. Jos uros keijui viiniköynnöksellä, kääntyi hän pesässään.

+Jos kardinaali läksi viljapellolta hakemaan matoja, seisoi hän

+hajasäärin munilla ja kurkisteli alas vahtien hänen jokaista

+liikettään peittämättömän tuskallisesti. Kardinaali unohti pöyhkeillä

+koreudellaan, mutta naaras nautti siitä joka ainoa päivän hetki.

+Uskomattoman ujo ja arka hän oli ollut kosinnan aikana, mutta hän teki

+parannusta ollen verrattoman jalosydäminen ja uskollinen aviopuoliso.

+

+Entä kardinaali? Hän kummeksi itsekin huomatessaan kykenevänsä saamaan

+niin monia ja niin erilaisia tunteita. Ei ollut siinä kyllin, että hän

+hautoi emon mennessä kylpemään tai jaloittelemaan. Kaikki parhaimmat

+makupalat, jotka hän löysi, kannettiin emolle. Kun tämä kieltäysi

+ottamasta enää mitään vastaan, istua kökötti kardinaali läheisimmällä

+naapurioksalla monta tuntia päivässä, sulat sileinä ja töyhtö alas

+painettuna, äänettömään kunnioittavaan ihailuun vaipuneena.

+

+Hän kirmasi ja peuhasi ylös ja alas joen rinnettä. Mutta

+sumakkipensaassa hän ei ääntänyt heikointakaan "tship" -huutoa,

+joka herättäisi huomiota. Niin huolekkaasti hän koetti päästä

+näkymättömäksi, että näytti vain puolelta oikeasta koostaan.

+Lähtiessään liikkeelle hän aina antoi emolle hellän pikku suukkosen

+ja pyyhkäisi nokkaansa hänen siipeänsä pitkin -- hänelle ominainen

+hyväily, jota hän mielikseen osoitti kumppanilleen.

+

+Joskus tuntiessaan, että häiritsi emoa liika usein, hän asettui

+kuusamaan ja lauloi kaikin voimin, lauloi onnesta ja rakkaudesta.

+Hänen soitantonsa oli vähemmän äänekästä nyt. Intohimon korkeat,

+helisevät, riemulliset sävelet olivat pehmenneet ja vaimentuneet. Hän

+sommitteli kehtolauluja, tuutusäveleitä. Hän kertoi emolle, kuinka

+rakasti häntä, kuinka taistelisi hänen puolestaan, kuinka vartioi

+häntä, kuinka antaisi merkin, jos mikä vaara olisi lähestymässä, kuinka

+ylpeä oli hänestä, kuinka erinomaisen pesän hän oli rakentanut, kuinka

+kauniina piti hänen muniansa, mitä pulskia poikasia niistä sukeutuisi.

+Täynnä hellyyttä, riutuen rakkaudesta, pehmeänä yltäkylläisestä

+sydänherkkyydestä kardinaali lauloi kärsivälliselle pienelle hautovalle

+puolisolleen: "Rakas niin! Rakas niin!"

+

+Talonpoika nojausi kylvökoneeseensa ja kuunteli häntä tarkkaavasti.

+"Minä vaikka vannon, että se on taaskin muuttanut laulua, ja tällä

+kertaa en kuolemaksenikaan osaa sanoa mitä se kertoo." Joka kerta

+kardinaalin kohottaessa äänensä pysähtyi kylvökoneen ratina, ja Abram,

+koko mies yhtenä korvana, kuunteli ja pohti säveleitä.

+

+Eräänä iltana hän sanoi vaimolleen: "Maija, oletko pannut merkille

+punapeippoa viime aikoina? Sillä on nyt uusi nuotti, ja tällä erää olen

+kerrassaan ymmällä. En kuolemakseni osaa keksiä, mitä se sanoo. Etköhän

+sinä mene huomenna sinne alas ja koeta kirkastaa sitä minulle? Olisi

+soma tietää tuo."

+

+Kehoitus mairitteli Maijaa. Hän olikin aina uskonut, että hänellä oli

+musikaalinen korva. Tässä oli nyt tilaisuus osoittaa sitä ja samalla

+kertaa tehdä Abramille mieliksi. Hän joudutti työnsä seuraavana aamuna

+ja hyvin varhain hiipi linja-aitaa pitkin. Kätkeytyneenä tammen taakse,

+hörökorvin ja tykkivin sydämin hän kuunteli hartaasti. "Klip, klip"

+kuului koneen ratina, kun vanha rakas Abram astua retuutti kukkulaa

+ylös. "Tship! Tship!" varoitteli kardinaali lentäessään puolisonsa luo.

+

+Hän antoi tälle hiukan ruokaa, silitti hänen siipeänsä ja kuusamaan

+lentäen lauloi rakkaudesta, joka hänet täytti. Kun hän siinä laulella

+luritti hellän hyväilevää laulelmaansa, tulkitsi kuuntelevan vaimon

+sydän sen samoin kuin hautova lintukin.

+

+Välkehtivin silmin ja hehkuvin poskin vaimo riensi aitoviertä alas.

+Innosta hengästyneenä ja vapisevana hän kohtasi Abramin puolitiessä.

+Unohtaen tavallisen arvelevaisuutensa hän kiersi käsivartensa miehensä

+kaulaan ja vetäen hänen poskensa omaansa vasten huudahti: "Oi, Abram,

+minä sain sen, sain sen! Minä tiedän mitä se sanoo. Voi, rakas Abram!

+Minun omani! Minulle niin rakas. Rakas niin!"

+

+"Rakas niin! Rakas niin!" kertasi kardinaali.

+

+Abramin kasvoille levinnyt hämmästys vaihtui ymmärtämiseksi. Ja Maija

+kohosi jaloiltaan, kun hän nosti päätänsä.

+

+"Kautta sieluni! Saithan sinä sen selville, kultaseni! Sitähän se

+hokee, sehän on selvä kuin päivä. Osaan erottaa sen selkeämmin kuin

+mitään mitä se ennen on laulanut, älyänhän minä sen nyt."

+

+Hän sieppasi Maijan syliinsä, painoi hänen päätänsä rintaansa

+vasten vanhalla vapisevalla kädellä, mutta kasvot, jotka hän käänsi

+aamuaurinkoa kohti, olivat kauniit.

+

+"Soisipa Jumala", virkkoi hän värisevin äänin, "että jokainen

+elävä olento maan päällä eläisi yhtä onnellisesti kuin minä ja tuo

+punapeippo". Kumpikin toistansa syleillen he kuuntelivat autuain

+kasvoin, kun viljapellon takaa helkkyivät kardinaalin heleät sävelet:

+"Rakas niin! Rakas niin!"

+

+Tämän perästä Abramin mieltymys lintuperheeseen muuttui lieväksi

+kiihkoksi. Hän kantoi ruokaa linja-aidan harjalle joka siunattu päivä,

+satoi tai paistoi, yhtä säännöllisesti kuin hän suki ja ruokki tallissa

+Nancya. Mieltymys kardinaaliin ja huolehtiminen sen puolesta loi hänen

+hellään vanhaan sydämeensä yhäti uhkuvaa myötätuntoa jokaista lintua

+kohtaan, joka asusti hänen tilallaan.

+

+Hän painoi maahan kepin merkitäkseen paikan, jossa peltoraukka-naaras

+hautoi viljapellossa, niin ettei ajaisi Nancya pesän päällitse. Kun

+hän sulki raitin peräveräjän, jätti hän aina huolellisesti kolmannen

+poikkipuun alas, sillä siinä istui varpunen hautomassa aukossa,

+johon se sulettaessa olisi pistetty. Lepät ja orjantappurat saivat

+häiritsemättä kasvaa hänen aitansa nurkkauksissa tänä keväänä, jos

+hän hoksasi, että niiden kätköstä häämötti huolekassilmäinen pikku

+lintuemo. Hän jätti neliömetrin apilasta sillensä, koska hänestä

+tuntui, että leivonen, joka laulaa lähempänä Korkeimman Luojan

+valtaistuinta kuin mikään muu lintu, oli saalistamassa joitakin

+näkymättömältä enkelikuorolta tulevia säveliä, helistäen ne verrattoman

+puhtaina ja hellinä alas hautovalle puolisolleen, jolta tuon vihannan

+pälven kaataminen riistäisi kodin ja onnen. Hän lykkäsi lehtien

+varisemiseen saakka kevätkarsimisen jätiltä jääneitten varpujen

+polttamisen hedelmätarhan takana, jos huomasi kauniin rastasparin

+asustavan niissä; ja rastaan laulu ihastutti häntä melkein saman

+verran kuin leivosenkin. Hän jätti onton oksan vanhaan punaiseen

+paratiisiomenapuuhun, siksi että kun hän tuli sitä katkaisemaan,

+räpyttelikin siinä ympärillä sinikerttupari, levottomuudesta mieletönnä.

+

+Hänen taskunsa olivat pullollaan vehnää ja leivänmurusia, ja hänen

+sydämensä paisui onnesta. Oli hänen vanhuutensa kevätaika. Taivaankansi

+ei ollut koskaan näyttänyt niin siniseltä eikä maa niin ihanalta.

+Kardinaali oli avannut hänen sielunsa lähteet; elämä sai uuden värin

+ja ilon; jokainen Luojan työ paljasti tuoreen, tähän asti käsittämättä

+jääneen viehkeyden. Hänen lihaksensakin tuntuivat vetreentyvän, ja uusi

+voima nousi noudattamaan hänen korkealle lentävän sielunsa vaateita.

+Hän ei ollut vuosikausiin päättänyt päivän työtä niin vaivattomasti ja

+iloisesti; ja hän saattoi nähdä nuortumisensa vaikutuksen Maijassa.

+Tämä hääräili huoneessa hyräillen laulunpätkiä, jotka olivat Abramin

+korvalle suloisempiakin kuin lintujen sävelet; ja viime päivinä hän oli

+huomannut, että Maija pukeutui uudelleen iltapäivä-ompeluansa varten,

+pani kaulalleen pitsikaulurin kuin pyhäpäivinä ja valkean vyöliinan

+eteensä. Abram pistäysi heti kaupunkiin ja osti vaimolleen kauniimman

+kaulurin kuin mitä hänellä koskaan oli elämässään ollut.

+

+Sitten hän etsi käsiinsä kylttimaalarin ja tuli kotiin kantaen kimpun

+laudanpalasia, joihin oli isoin välkkyvin mustin kirjaimin maalattu:

+

+METSÄSTYS KIELLETTY TÄMÄN TILAN MAILLA.

+

+Hän oli hieman nolo näyttäessään niitä Maijalle. "Tuntuuhan minusta

+rahtusen epäystävälliseltä tällaisten merkkien asettaminen naapurien

+nenän eteen", myönteli hän, "mutta asianlaita on niin, ettei se

+ole niin paljon naapureille kuin kaikenlaisille poikasille, jotka

+tarvitsevat kohennusta, ja sitten kaupunkilaisille, jotka nimittävät

+itseään urheilijoiksi ja tappavat kolibrin nähdäkseen, osaavatko

+siihen. Ennen aikaan olivat puut ja pensaat täynnä lintuja ja oravia,

+kaniineja oli ihan yltäkyllin ja kaloja kuhisi joessa. Minun oli tapana

+pyydystää tästä lähistöstä sen verran peltopyitä ja villikalkkunoita,

+kuin tarvittiin ruokailun vaihteeksi. Minun määräni oli aina ottaa

+vähän ja jättää vähän. Mutta katsohan, miten nyt on laita. On sula

+ihme, jos voin saada kahden markan kuhaa. Villikalkkunan kotkottaminen

+säikähyttäisi minut ihan pahanpäiväiseksi, ja mitä pikkulintuihin

+tulee, on niitä justiin neljännes entiseen verraten, mutta laihopa

+siihen sijaan tulee tärvellyksi. Saattaisin tehdä mitä tahansa

+pikkulintujen hyväksi niiden laulun ja koreuden ja niiden nokkelan

+olennon takia, mutta enhän minä ole niin tomppeli, etten näkisi, että

+kaikki, minkä ne tekevät minulle, on mulle sulaa säästöä. Ylös ne

+pannaan, nämä taulut, ja paha sen perii, sanon minä, jonka minä tapaan

+vahingoittamasta minun lintujani!"

+

+Maija tarkasteli taulua ajatuksissaan. "Ei sinun pitäisi olla pakotettu

+panemaan näitä ylös", sanoi hän viimein. "Jos on niin säädetty, että

+niiden on hyvä olla täällä ja lakeja on laitettu niitä suojelemaan,

+pitäisi ihmisten menetellä vähän järkevästi ja jättää ne rauhaan. Minä

+en ole koskaan elämässäni ollut niin kiintynyt lintuihin kuin nyt;

+ja aionpa katsella ympärilleni minäkin. Jos kuulet päivälliskellon

+kalahduksen ollessasi ulkona pellolla, niin tiedät sen tarkoittavan,

+että joku hiiviskelee näillä main pyssy olalla."

+

+Abram koppasi Maijan kiinni ja painoi kaikuvan muiskun hänen

+poskelleen, jossa tyttökauden ruusut vielä kukkivat hänelle. Sitten hän

+täytti taskunsa jyvillä ja leivänmurusilla ja vaelsi joelle kattaakseen

+pöydän kardinaalille. Hän saattoi kuulla hänen terävän, kimakan

+"tship"-huutonsa ja hellät vienot lemmensävelensä tallista lähtiessään,

+jakoko matkan sumakkipensaalle asti ne kaikuivat hänen korviinsa.

+

+Kardinaali tuli häntä vastaan pellon nurkkauksessa ja hyppeli pensasten

+ja aidan yli vain muutaman metrin päässä hänestä. Abramin levitettyä

+varastonsa laudalle tuli lintu keikistellen, veikistellen, noppasi

+murusen näppärästi ja kiikutti sen sumakkiin. Hänen puolisonsa

+suvaitsi ottaa sen vastaan mielihyvin; ja uros kantoi emolle palasen

+toisensa jälkeen, kunnes tämä kieltäysi aukaisemasta nokkaansa enempää

+ottaakseen. Hän haukkasi keveän illallisen itse; ja sitten pyrähtäen

+viiniköynnökseen päätti päivän tuntikauden laulaa lirittäen. Tuon

+tuostakin hän käänsi kiiluvan, utelevan silmän Abramiin, muttei

+hetkeksikään kadottanut näkyvistään pesää eikä pyöreätä harmaata

+pikku puolisoansa. Samoin kuin emo hautoi muniansa, samoin hän palvoi

+emoa; ja jotta tämä saattaisi tajuta hänen palvontansa syvyyden ja

+kestävyyden, kertoi hän lakkaamatta yhä uudelleen, jokaisella hellällä

+vivahduksella, minkä voi säveliinsä sisällyttää, että emo oli "rakas

+niin! rakas niin!"

+

+Kardinaali ei ollut tiennyt, että puoliso, jota hän niin oli kaivannut,

+täyttäisi hänen elämänsä sellaisella loppumattomalla ilolla, mutta

+juuri samana päivänä, kun tämä onni näytti olevan täysimmillään, sattui

+sumakissa suru. Hän oli viipynyt yli ajan metsästäessään lihavaa koita,

+jota hän aivan erikoisesti halusi puolisolleen, ja tämä, sietämättömän

+janon kiusaamana, jätti pesän ja läksi alas joelle. Huomaten hänet

+siellä kardinaali riensi hautomaan hänkin puolestaan, ja saapui juuri

+paraiksi nähdäkseen näpistelevän punaisen oravan ehättävän pois muna

+hampaissa.

+

+Raivostuneesti kirkaisten heittäytyi kardinaali hänen kimppuunsa koko

+voimallaan. Tämä hurjistunut hyökkäys maksoi oravalle silmän; mutta

+lintu-isopa menetti hänkin poikasen, sillä orava pudotti munan pesän

+ulkopuolelle. Haikeana kardinaali keräsi pois juoruavat kuorenpalaset,

+niin ettei kenkään ne nähdessään katsoisi ylös ja äkkäisi hänen

+aarrettansa. Jälellä oli kolme munaa; ja hautova lintu murehti tuota

+yhtä menetettyä niin säälittävästi, että kardinaali istui kiinni

+pesän laidassa koko lopun päivää ja kuiskasi jos miten monasti emon

+lohdutukseksi, että hän oli "rakas niin! rakas niin!"

+

+

+

+

+5. luku.

+

+"Kas siin'! Kas siin'!" luikkasi kardinaali.

+

+

+Tämä kehoitus soi herkeämättä orapihlajan korkeimmalta oksalta eikä

+kardinaali kumminkaan ollut tosissaan. Hänet oli saattanut aivan pois

+suunniltaan uusi ja ihana kokemus ja hänestä oli mahdotonta olla

+päästämättä valloilleen tunteitansa. Hän vaadiskeli talonpoikaa ja

+jokaista turkis- ja höyhenpukuista jokivarren kansalaista katsomaan;

+ja sitten hän hääräsi kuin mikäkin hurjimus, jos joku niistä rohkeni

+lähestyä, sillä sumakkipensaassa oli suuria asioita tapahtumassa.

+

+Viime päivinä oli kardinaali hautonut tunnin joka aamu puolisonsa

+käydessä liikuntoa saamassa, kylpemässä ja siistimässä itseään

+päiväpaisteessa. Hän oli tullut puolisonsa luo tänä aamuna kuten

+tavallisesti, mutta tämäpä katselikin häneen tuskallisin silmin ja

+kieltäytyi liikahtamastakaan. Hän oli hypännyt ihan pesän reunalle

+ja kerta kerran perästä vaatinut häntä lähtemään. Mutta emopa vain

+pörhisti sulkiaan ja yritteli kääntää munia, joita oli hautomassa,

+mutta ei vain mielinyt hievahtaa. Kardinaali kurkotti noukkaansa ja

+sievästi tyrkkäsi häntä huomauttaakseen, että nyt oli hänen vuoronsa

+hautoa; mutta emo katsoi häneen melkeinpä vihaisesti ja maksoi tiukalla

+iskulla, ja sitten hän älysi, että emo ei tahtonut tulla häirityksi.

+Kardinaali kantoi hänelle jokaisen herkkupalan, minkä löytää taisi, ja

+oleili hänen lähistössään, huolestuneena ja levotonna, melkeinpä koko

+päivän.

+

+Oli myöhä iltapäivä, ennenkuin emo, janosta miltei puolikuolleena,

+läksi juomaan. Hän oli tuskin ennättänyt salavaan ja kumartunut veden

+puoleen, kun kardinaali istui jo pesän partaalla. Hän tutki sitä

+tarkalleen, mutta ei voinut huomata mitään muutosta. Hän taivuttautui

+eteenpäin ottaakseen munat huolellisen tarkastuksen alaisiksi,

+ja jostakin tuli hänen korvaansa hennoin pieni "tship!" mitä hän

+milloinkaan oli kuullut. Pystyynpä nousi kardinaalin töyhtö ja hän

+suhahti salavaan. Vaaraa ei ollut näkyvissä, ja hänen puolisonsa painoi

+ahnaasti ruusunkarvaista nokkaansa veteen. Hän riensi takaisin kehdolle

+ja kuunteli tarkkaavasti, ja taaskin tuo heikko ääni saapui hänen

+korvaansa. Pesän alta, sen ympäriltä ja kautta koko sumakin hän etsi,

+kunnes viimein, lopen hämmentyneenä, istahti jälleen pesän reunalle.

+Ääni oli tällöin niin paljon täyteläisempi, että hän äkkiä kumartui ja

+silitti munia nokallaan; silloinpa kardinaali käsitti. Hän oli kuullut

+kuoreen sulettujen poikastensa ensimäiset heikot huudot!

+

+Hurjasti huudahtaen hän syöksähti ylös ilmaan. Hänen sydämensä jyskytti

+haljetakseen. Hän ampasi kuin nuoli alas jokea. Jos hän laskeutui

+pensaaseen, ei hän malttanut kuin kerran heilahtaa siinä, karkasi pois

+ja heittäytyi suin päin lentoon. Hän kiepsahti korkeimman tulpaanipuun

+latvaan ja huuteli pilviin leivoselle: "Kas siin'! Kas siin'!" Hän

+ryntäsi joenrinteelle ja kertoi asiasta peltoraukoille, pistäysi sitten

+viidakkoon ja julisti asian rastaille ja punarinta-satakielille.

+Isänhellyydessään hän meni niin pyörälle ilosta, että unohti tavallisen

+eristäytymisensä ja oli ystävyksin jokaisen kimaltelevan joen

+partaalla lekuttelevan lintusen kanssa. Heittipä hän tavanomaisen

+varovaisuutenakin, lensi huudeskellen sumakkipensaassa ja hyväili

+puolisoansa niin hillittömästi, että tämä katsoi häneen ankarasti ja

+töyttäsi häntä kiivaasti siipeen palauttaakseen hänet järkiinsä.

+

+Sinä yönä nukkui kardinaali sumakissa aivan kiinni puolisossaan ja

+sulki vain toisen silmän kerrallaan. Aamulla ani varahin tuodessaan

+hänelle ensimäisen ruoka-annoksen hän tapasi hänet pesän partaalla

+pudottelemasta kuoren palasia ulos; hiipien kurkistamaan hän näki

+mitä pikkaraisimman korallinkarvaisen pienokaisen, jolla oli silmät

+kiinni ja ruumiissa pieniä pilkkuja hienoa silkkistä untuvaa. Sen

+noukka oli auki, ja vaikka hänen sydämensä oli vieläkin täydempi

+kuin edellisenä päivänä, älysi kardinaali mitä se merkitsi; ja sen

+sijaan että olisi heittäytynyt uusiin ylistyksiin hän heti omaksui

+isänvelvollisuudet ja alkoi etsiä ruokaa, sillä nyt oli kaksi tyhjää

+kupua hänen perheessään. Seuraavana päivänä niitä oli neljä. Silloin

+oli hänellä tosi työ. Kuinka innokkaasti hän haki ja kuinka iloisesti

+hän lensi sumakkipensaalle jokainen herkullinen pala suussa! Poikaset

+olivat liian pieniä emon niitä jättää; ja muutamina ensimäisinä päivinä

+kardinaali oli alituiseen siivillä.

+

+Ellei hän voinut löytää riittävästi maukasta ravintoa heille puista

+ja pensaista tahi talonpojan lahjain joukosta, laskeutui hän maahan

+ja haki kuin punarinta-satakieli. Hän unohti tarvitsevansa kylpyä tai

+omistavansa oksan missä paistatella päivää; mutta mihin hyvänsä hän

+joutuikin, pulpahti hänen täydestä sydämestään alinomaa huuto: "Kas

+siin'! Kas siin'!"

+

+Hänen puolisonsa ei päästänyt ääntä kertaakaan. Hänen silmänsä olivat

+isommat ja lempeämmät kuin koskaan, ja niissä kiilui alituinen

+lemmentuli. Niin hellästi hän hoivaeli noita kolmea punaista vasta

+syntynyttä pienokaista! Hän oli niin kerrassaan vaipunut niiden

+ruokintaan, silittelyyn ja lellittelyyn, että kokonaan laiminlöi

+itsensä ja laihtui pahanpäiväisesti. Kun kardinaali harva se

+minuutti toi ruokaa, ei hän tuntunut olevan muuta kuin rakkautta ja

+kiitollisuutta tämän uskollisen huomaavaisuuden takia, ja kerta hän

+kurottausi esiin ja hellästi suuteli hänen siipeänsä. "Kas siin'! Kas

+siin'!" kiljahti kardinaali, ja hurmauksissaan taaskin unohti itsensä

+ja lauloi sumakkipensaassa. Sitten hän kantoi ruokaa toimekkaammin kuin

+koskaan, peittääkseen hairahduksensa.

+

+Talonpoika tiesi, että puuttui vielä tunti päivälliseen, mutta hän

+oli niin hätäinen kertomaan Maijalle uutisia, ettei saattanut kestää

+jännitystä minuuttiakaan kauempaa. Sumakista kuului uusi laulu. Hän

+oli äkännyt sen kääntäessään ensimäistä kolkkaa lapioauralla. Hän oli

+kuunnellut hartaasti, ja hoksannut tarkoituksen melkeinpä heti. -- "Kas

+siin'! Kas siin'!" Hän sitoi vanhan harmaan tamman aitaan estääkseen

+sitä syömästä laihoa ja läksi heti katsomaan. Panemalla pönkän

+nojalleen orapihlajaa vastaan hän saattoi silmätä sumakkiin ja selvästi

+nähdä pesän somine poikasineen, joita nyt päivänvarjon tapainen

+lehdistö hyvästi suojasi. Abramista tuntui, ettei hän mitenkään voisi

+odottaa päivälliseen saakka. Hän tutki huolellisesti valjaita toivoen

+jonkun soljen puuttuvan ja yritti keksiä aurassa jotakin vikaa, joka

+pakoittaisi hänet kotiin viilaa hakemaan; mutta hän ei voinut löytää

+syyn varjoakaan lähteäksensä. Kun hän sitten oli odottanut, kunnes

+tunti vain oli jälellä päivälliseen, ei hän jaksanut kestää kauempaa.

+

+"Onpa uutisia sulle, Maija", huusi hän kaivolta, jossa oli

+sammuttavinaan ankaraa janoa.

+

+"Älähän nyt mitä", vastasi Maija itsetietoisesti hymyten. "Jos se

+koskee punavarpusia, niin on se käynyt puutarhassa jo kolmasti tänä

+aamuna kiljuen 'Kas siin'!', jotta aivan haljetakseen; ja siitäpä minä

+päättelin, että heidän pienokaisensa ovat kuoriutuneet. Siinäkö sinun

+uutisesi?"

+

+"No, jopa nyt jotakin!" virkkoi Abram ällämystyneenä.

+

+Iltapäivä oli puolissa, kun Abram käänsi Nancyn ja läksi kyntämään

+vakoa, joka vei suoraan sumakille. Hän aikoi pysähtyä siellä,

+sitoa hevosen aitaan ja lähteä joen rannalle varjoon tervehtimään

+kardinaalia. Oli hyvin kuuma, ja helle tuntui niin ankaralta, että

+hän sydämessään nautti siitä, että pääsisi vaon päähän ja saisi

+levähdyksen, jonka oli itselleen määrännyt.

+

+Päivälliskellon nopeat tarmokkaat lyönnit: "Pim, pam!" leikkasivat

+ilmaa selvästi ja terävästi. Nykäisten pysäytti Abram hevosen. Sehän

+oli varoitus, jonka Maija oli luvannut lähettää hänelle, jos näkisi

+pyssyniekkoja otustelijoita. Hän varjosti silmiänsä kädellään ja

+tarkasteli ilmapiiriä kulmat kurtussa ja silmät siirollaan. Ensin

+pilkahti hänen silmäänsä pyssynputkella häilyvä valonvälkähdys, ja

+sitten hän saattoi erottaa metsästäjän asuun puetun miehen verkalleen

+vaeltavan alas kujaa pitkin.

+

+Kerkeästi Abram sitaisi Nancyn aitaan. Kiirehtien niin nopeaan kuin

+taisi hän saapui vastapäiselle kulmaukselle ja nakerteli siinä nuorta

+vehnänkortta sekä katseli kuin muina miehinä maisemaa, kun metsästäjä

+kulki sivuitse.

+

+"Päivää!" virkkoi hän perin ystävällisellä äänellä.

+

+Metsästäjä vaelsi edelleen kohottamatta katsettaan tai antamatta

+kuuluvaa vastausta. Ystävällisestä, vanhanaikuisesta Abramista tuntui

+tällainen mitä töykeimmältä epäkohteliaisuudelta; ja hänen silmänsä

+välähti ja hänen äänensä soinnahti vähän väkinäiseltä, kun hän nosti

+kättä haluten puhutella miestä.

+

+"Pysähtykää hetkiseksi, ystäväni", lausui hän. "Koska te olette minun

+maillani, lienen oikeutettu kysäisemään, oletteko nähnyt moniaita

+asettamiani tauluja, jotka koskevat pyssyn käyttöä?"

+

+"En minä ole sokea", vastasi metsämies; "ja minun kasvatustani on

+hoidettu niinkin laajasti, että voin saada selon ilmoituksistanne. Niin

+monet ja isot ne sitäpaitsi ovatkin, että luulisin, ukkoseni, voivani

+lukea ne, vaikka minulla ei olisi silmiäkään."

+

+Tuskin peitetty pilkkahymy ja nimitys "ukkoseni" satutti

+hytkähdyttävästi Abramin hermoja, vaikka olikin jo kuusissakymmenissä

+ja rauhan mies. Välke hänen silmissään kävi tiukemmaksi ja hartiat

+kohosivat huomattavasti, kun hän vastasi:

+

+"Minäpä tarkoitinkin ne luettavaksi ja ymmärrettäväksi! Valtatiestä,

+joka sivuuttaa tuvan tuolla töyräällä, suoraan joelle ja tämän pellon

+viimeisestä raja-aidasta samaan jokeen on kaikki minun maatani,

+ja taulut ovat täydessä voimassa jokaista sen jalkaa kohti. Vielä

+lujemmin kuin muina aikoina juuri kesäkuussa, jolloin joka toisessa

+pensaassa ja mättäässä asustaa nuori lintuperhe. Taulujen on määrä

+ylläpitää lainlaatijain säädöksiä ja auttaa suojelemaan metsänriistaa

+ja laululintuja; ja teidän olisi ehkä hyvä panna merkille, että minä en

+ole niin lopen vanha, vaan että pystyn puolustamaan oikeuksiani ketä

+elävää miestä vastaan tahansa."

+

+Epäilemättä oli metsästäjän äänessä suurempi annos kunnioitusta hänen

+kysyessään: "Olisiko se teistä rikkomus, jos mies ilman muuta käy

+teidän maittenne poikki linja-aitaa pitkin päästäkseen erään ystävän

+tilalle?"

+

+"Eipä tietenkään!" virkkoi Abram huojentuneena ja sydämellisesti.

+"Tietysti ei. Minua ilahuttaa, jos se teille sopii. Minä vain tahdoin

+kiinnittää huomionne siihen, että linnut ovat suojatut tällä tilalla."

+

+"Minulla ei ole vähintäkään aikomusta häiritä teidän kallisarvoisia

+lintujanne, sen vakuutan teille", lausui metsämies. "Ja jos te vaaditte

+selvitystä, miksi kannan pyssyä kesäkuussa, niin tunnustan toivoneeni

+voivani pudottaa oravan eräälle sairaalle ystävälle. Mutta oletan, että

+se ei sellaisestakaan syystä ole sallittua teidän maillanne."

+

+"No mitäs joutavia, hyvä ystävä!" virkkoi Abram. "Enhän minä ole

+tolkuton. Jos on kysymys sairaasta, niin tietysti minua ilahuttaa,

+jos voitte lävistää jonkun oravan. Minä vain kaiken kaikkiaan halusin

+saattaa selville lintuja koskevan kohdan. Onni myötä ja hyvästi teille!"

+

+Abram suuntasi kulkunsa pellon poikki Nancyn luo, mutta tavan takaa

+hän kääntyi taaksensa katsomaan kiiltävää pyssynputkea, kun metsästäjä

+kaarti kulmauksen ja kääntyi alas joen rinteelle. Hän näki kulkijan

+loittonevan linja-aidalta ja katoavan tiheikköön.

+

+"Sehän menee suoraan sumakille", mutisi Abram. "Minä sitten olen ihan

+pöhkö, kun en pysynyt hänen rinnallaan sen paikan ohitse asti. Ja

+kuitenkin: minä kirkastin sen tyystin ja kokonaan ja hän antoi sanansa,

+ettei koskisi lintuihin."

+

+Hän irroitti Nancyn ja toistamiseen läksi sumakkipuulle päin. Hän

+oli kyntänyt huolellisesti ja kohdistanut huomion tasan tammaan ja

+viljapeltoon; mutta sen vaon hän puoliksi tärveli, sillä hänen silmänsä

+vaelsivat kardinaalin talolle ikäänkuin hän olisi ollut noiduttu,

+ja hänen kätensä vapisivat sopimattomasta mielenliikutuksesta, kun

+hän tarttui auran kurkeen. Viimein hän pysäytti Nancyn ja seisahtui

+tuijottamaan joelle päin.

+

+"Nyt sen täytyy olla aivan sumakin luona", kuiskasi hän. "Herra

+Jumala! Kylläpä minä olen iloissani, kun näen sen häijyn pyssynputken

+välkehtivän toisella puolella."

+

+Samassa näkyi ohut savupilvi, ja rätisevä kaiku kiiri kimmahtaen alas

+Wabashia. Abramin silmät laajenivat ja merkillinen vaaleus valahti

+hänen huuliinsa. Hän seisoi hetken kuin kykenemättömänä liikkumaan.

+"Pim! pam!" kaikui Maijan toinen varoitus.

+

+Vavistus kaikkosi hänestä ja hänen lihaksensa kovenivat. Ei ollut

+reumaattisen jäykkyyden jälkeäkään hänen liikkeissään. Yhdellä

+tempaisulla hän kiskaisi irti vetoketjut vipupuusta Nancyn takaa.

+Hän tarttui ohjaksiin, hyppäsi laukin selkään, painoi kantapäät

+sen kylkiin ja ojentuen sen kaulaa pitkin intiaanin tapaan kiiti

+viljapellon poikki. Nancyn kaksikymmentä vuotta olivat pois pyyhkäistyt

+kuten isännänkin kuusikymmentä. Tajuamatta tapahtumaa se älysi, että

+isäntä vaati siltä kaiken sen nopeuden mihin se kykeni; ja vetoketjut

+ratisten ja hakaten jaloissa se laukkasi tarmonsa takaa niin että

+maha melkein viisti orastähkiä sen lentäessä kohti sumakkia. Kerta

+matkalla Abram ojentausi, pisti käden taskuun, veti esille pelottavan

+ison saranaveitsen ja ratsastaessaan aukaisi sen. Saapuessaan aidalle

+hän melkein lensi yli Nancyn kaulan, pistäytyi aidan nurkkaukseen ja

+muutamalla vetäisyllä leikkasi vankan pähkinäpuukarahkan, pyyhkäisi

+lehdet pois ja katkaisi latvan syöstessään aidan sivua eteenpäin.

+

+Tätä julmaa lyömäasetta kouraisten, silmät mustina suuttumuksesta hän

+ilmestyi metsämiehen eteen, joka oletti hänen haihailevan toiselta

+puolen peltoa.

+

+"Ammuitteko tuota punavarpusta?" karjahti hän.

+

+Kun pyssy oli metsästäjän olalla ja hän itse vielä vaaniskelemassa

+pensaissa, näytti kielto hyödyttömältä. "Ammuin kylläkin", vastasi hän

+ja oli jälleen kääntyvinään sumakkiin päin.

+

+Abram näytti aikovan syöksähtää eteenpäin. "Osasitteko siihen?" kysyi

+hän kammottavan rauhallisesti.

+

+"Luulin osanneeni, mutta arvaanpa vain satuttaneeni sitä siipeen."

+

+Abramin sormet kiertyivät nuijan ympäri. Ystävänsä äänen kuullessaan

+tuli kardinaali puikahtaen pensasten läpi värähtävänä liekkinä, ja

+turvaa etsien lehahti häntä niin läheltä, että sen siipi melkein

+hipaisi hänen poskeansa.

+

+"Kas siin'! Kas siin'!" huuteli lintu miltei kuoliaaksi pelästyneenä.

+Ei näkynyt hänessä ainoatakaan sulkaa vahingoittuneen.

+

+Abramin huojennus oli niin suuri, että hän näytti lyhenevän kokonaisen

+tuuman pituudeltaan.

+

+"Nuori mies, kiittäkää ennemmin Jumalaa, ettette osannut tuohon

+lintuun", sanoi hän juhlallisesti, "sillä jos olisitte tappanut sen,

+olisin minä hutkinut tämän sauvan säpäleiksi teidän selkäänne, ja

+pelkäänpä pahoin, etten olisi tiennyt milloin hellittää."

+

+Hän astui innoissaan askeleen eteenpäin, ja metsästäjä, erehtyen hänen

+aikeistaan, nosti pyssynsä.

+

+"Pyssy alas!" ärjähti Abram,tunkeutuen pensasten läpi, jotka

+takertuivat häneen, repivät vaatteet hänen harteiltaan ja seisauttivat

+hänen kulkunsa. "Pyssy pois! Elkää tohtiko nostaa asetta minua vastaan

+omilla maillani ja annettuanne minulle sananne.

+

+"Sananne!" kertasi Abram musertavan pilkallisesti, vanhat valkoiset

+värisevät kasvonsa pelottavan näköisinä. "Nuori mies, onpa mulla pari

+sanaa teille sanottavana. Te olette näöltänne kuin mies ja olette

+puettu kuin mies, ja kuitenkaan ei yksikään ainoa elävä olento pitäisi

+teitä tällä hetkellä muuna kuin varkaissa käyvänä koirana. Kaikki aika,

+minkä Jumala on teihin pannut, on hukkaan kulutettua, ja sama onni on

+ollut äidillännekin. Arvelen, että Jumala on tottunut siihen, että

+hänen luomansa olennot vaeltavat väärillä teillä, mutta minun tulee

+sääli äitiänne. Herra tietää, että nainen saa kärsiä ja raataa kylliksi

+lastensa hyväksi, ja saada sitten poikansa miehen mittaan ja nähdä

+hänen omasta tahdostaan rupeavan valehtelijaksi! Nuori mies, totuus on

+luonteen temppelin kulmakivi. Ei kukaan voi nostaa hyvää rakennusta

+ilman vankkaa perustusta; ettekä te voi rakentaa lujaa luonnetta ja

+perustaa sitä valheelle. Mies joka valehtelee ei kelpaa mihinkään.

+Häneen ei voi luottaa missään elämän suhteissa eikä miltään puolelta.

+Te annoitte sananne kuin mies, ja kuin mies minä sen otin ja menin pois

+luottaen teihin, ja te petitte minut. Ikäänkuin ei tuo oravajuttukin

+olisi ollut valhetta sekin. Onko teillä kukaties sairas ystävä, joka

+tarvitsee oravan lientä?"

+

+Metsästäjä puisti päätä.

+

+"Eikö? Ei sekään ollut totta? Tunnustan, että teette minut uteliaaksi.

+Tahtoisitteko kertoa minulle, mikä päähänpisto sai teidät keittämään

+minulle tuon orava-historian?"

+

+Metsästäjä puhui takeltaen. "Tahdoin kai tehdä jotakin, joka saisi

+teidät tuntemaan itsenne pieneksi", myönsi hän käheällä äänellä.

+

+"Te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi", toisti Abram

+kummastellen. "Voi taivasten tekijä! Nuori mies, oletteko koskaan

+kuullut bumerangista puhuttavan? Se on eräänlainen ase, jota käytetään

+Borneossa tai Austraaliassa tai jossain noissa vieraissa maissa, ja se

+on tehty niin, että pakanat voivat paiskata sen menemään ja se leikkaa

+sirkkelin ilmassa ja tulee takaisin heittäjän käteen. Minä en voi

+nähdä itseäni enkä tietää, kuinka pieneltä näytän, mutta mieluummin

+minä menetän kymmenen vuotta elämästäni, kuin että joku tapaisi minut

+näyttämästä niin pieneltä kuin te näytätte tällähaavaa. Arvelen, että

+me näytämme likipitäin siltä, miltä meistä tuntuu tässä maailmassa.

+Minä tunnen itseni lähes Goliatin kokoiselta tällä erää, mutta teidän

+kokonne on sellainen että minun on työläs nähdä teissä mitään _miestä_

+lainkaan. Ja te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi! Oi, oi

+sentään! Ja niin nuorikin kun lisäksi olette!

+

+"Ja jos ei ollut kaunis asia syödä sanansa, niin miksikä teidän piti

+tahtoa muutenkaan tappaa punavarpunen? Mikä antaa teille oikeuden käydä

+ympäri toimittamassa maailmasta sellaista kauneutta ja hupia? Kenenkä

+luulette luoneen tämän maailman ja kaikki mitä siinä on? Luulette

+kukaties, että joku teidän kokoisenne on veistänyt sen puunpalasesta,

+ripotellut hiukan hietaa maaksi, pistänyt sinne muutaman siemenen

+puiksi ja juoksuttanut valtameret vesikannulla! Minä en tiedä, mitä

+kivetyt kadut ja talliruokinta tekevät miehelle, mutta jokainen, joka

+on elänyt kuusikymmentä vuotta maamyyränä, tietää, että koko tämä vanha

+maailma on täynnänsä töitä, jotka ovat aivan liika isoja jokaiselle

+muulle paitsi Jumalalle ja julman _isolle_ Jumalalle siksi toiseksi!

+

+"Teidän ei suinkaan tarvitse hälistä ihkasten mitään tieteen

+keksinnöistä, sillä jos tiede vaikka voisikin todistaa, että maa

+on auringosta irtautunutta tulenhehkuvaa kuonaa, joka palloutui ja

+jähmettyi lentäessään avaruuden halki, kunnes painolaki kävi siihen

+kiinni ja pysäytti sen, niin ei se todista, mistä aurinko on irtautunut

+tai miksi se on palloutunut eikä kumminkaan jäähtynyt. Taivas päänne

+päällä, maa jalkainne alla, puut ympärillenne ja joki tuolla noin --

+kaikki täynnä elämää, johon teillä ei ole pikkuruisintakaan oikeutta

+koskea, sillä Jumala on sen luonut ja se on Hänen. Tiedänhän kylläkin,

+että Hän selvästi sanoi, että ihmiset vallitkoot karjan maassa ja

+linnut ilmassa. Ja se tarkoittaa, että teillä on valta iskeä kuoliaaksi

+myrkyllinen kyy sen sijaan että antaisitte sen pistää itseänne.

+Tarkoittaa, että teidän on parempi ampua hukka kuin antaa sen kiikuttaa

+pois lampaanne. Tarkoittaa, että on oikein tappaa haukka ja pelastaa

+kananpoikaset; mutta Jumala tietää, että punavarpusen ampuminen vain

+siksi, että näkisi sen höyhenien lentävän, ei ole ensinkään minkään

+vallitsemista, se on vain elukkamaista. Menee yli ymmärrykseni, kuinka

+te voitte katsoa Kaikkivaltiasta kasvoihin ja sihdata jyväsimen

+tuontapaiseen luontokappaleeseen. Tarvittaneen enemmän sappea kuin

+minussa on.

+

+"Jumala ei ole koskaan luonut mitään kauniimpaa kuin tuon linnun ja

+Hänen on täytynyt olla ylen ylpeä työstänsä. Heittäkääpä vain silmänne

+siihen tuonne noin. Oletteko koskaan nähnyt mitään niin erinomaisen

+sievää, koreata, hivelevää? Ovathan täynnä historiaakin nuo pienet

+punaiset olennot. Oletteko koskaan ajatellut sitä? Viime vuoden lintuja

+se on, täällä jossakin syntynyt, sen se on näköinen, jos minkään.

+Läksi etelään talveksi ja sai tuttavia, jotka ovat ruokkineet sitä ja

+opettaneet sitä _luottamaan_ ihmisiin. Tuli keväällä takaisin yhdessä

+yössä ja keksi tämän sumakkipensaan toista kuukautta sitten. Se valtasi

+minut heti ensi kerralla sen nähdessäni.

+

+"Se on isoin ja punaisin punavarpunen minkä koskaan olen nähnyt; ja

+oikea mestari puhumaan ihan ihmiskieltä. Puhuu yhtä täydesti kuin te

+ja minä. En tiedä, mitä puhui tuolla etelässä, mutta siitä saatte olla

+vahvassa uskossa, että se oli jotakin oivaa alaltaan. Kun se asettui

+tänne, puheli se ilmasta ja kertoi siitä kutakuinkin kohdalleen. Se

+osasi sanoa 'Vesi vie! Vesi vie!' justiin tällä tapaa. 'Vesi' se äänsi

+justiin yhtä hyvin kuin minä, ja joskin se vähän venytteli 'vie-e',

+saattoi silti jokainen pässinpääkin ymmärtää, mitä se tahtoi sanoa ja

+minkä se sanoi niin korealla äänellä ja niin selvään kuin kello. Sitten

+se tuli lemmensairaaksi ja kerjäsi kumppania, niin että ihan ruumista

+runteli. Ja jos minä olisin ollut varpusnaaras, en suinkaan olisi

+ollut niin hidas tulemaan. Pehmitti minut vallan väleen. Sitten tulee

+paikalle pieni naaras ja jää sen tykö; ja kun se kertoi naaraalle,

+kuinka rakasti sitä, niin melkeinpä luuli urkujen soittavan virsiä. Nyt

+niillä on pesällinen mitä juonikkaimpia pieniä töyhtöpää-poikasia, ja

+nyt se on halkoa kaiut, kutsuen koko naapuruston katsomaan niitä, niin

+se on tuhottoman ylpeä.

+

+"Panen pääni pantiksi, ettei sitä ole ennen koskaan ammuttu. Se on

+melkein kaistapäinen pelkästä kauhistuksesta, mutta aivan liikaa

+tuittupää jättääkseen perheensä ja kätkeytyäkseen teidänkaltaisiltanne

+olennoilta. Siinä pojassa ei ole varovaisuutta hiventäkään. Kas nyt,

+kuinka se rynnistelee ympärinsä antaakseen teille uuden tilaisuuden.

+

+"Minä olin aivan liika kovasti romatismin kynsissä voidakseni käydä

+käsiksi peltotöihin tänä keväänä, kunnes tuo lintu tuli tänne, ja

+sen punatakki ja tulinen laulu lämmittivät minua niin, etten ole

+sellaista tuntenut vuosikausiin. Työ on käynyt kuin rasvattu, ja

+mieleni on laulanut elämän ilosta ja onnesta joka hetki siitä pitäen

+kuin se tuli. Minä olen kantanut sille ruokaa tuolle aidanharjalle

+kerran kahdesti joka päivä kuukauden ajan ja voin päästä kolmen jalan

+päähän siitä. Vaimoni tulee sitä katsomaan ja tuo sille ravintoa ja me

+melkein palvelemme sitä. Kuka te olette tullaksenne tänne pyyhkäisemään

+pois sen elämänilon ja meidän ilomme siitä linnusta, ja aivan ilman

+aikojaan? Olisitte jättänyt maahan mätänemään, jos olisitte siihen

+osannut; ja minä ja Maija kun olemme sitä niin rakastaneet!

+

+"Pysähdyttekö koskaan ajattelemaan, kuinka täynnä tämä maailma on

+rakastamisen arvoisia asioita, jos sydämenne on kyllin iso päästämään

+niitä sinne? Rakkaus käskee meitä elämään ympäröivien esineitten

+kauneuden vuoksi ja ilosta että saamme olla niiden parissa. Ja se on

+minun uskoni, että ainoa tie, jolla voimme saada ihmiset rakastamaan

+meitä, on että kykenemme pitämään arvossa heidän tekojaan. Jos mies

+panee kaiken sydämensä ja sielunsa ja verensä ja lihansa ja nikamansa

+taulujen maalaamiseen, niin voitte puhua talonhoidosta hänelle koko

+päivän ja hän pysyy mykkänä; mutta osoittakaapa vain hänelle näkevänne

+mitä hän sihtaa teoksellaan, niin rakastaa hän teitä kuin veljeänsä.

+Mitä hyvänsä jollekulle onnistuu, onnistuu se siksi että hän rakastaa

+sitä niin, että panee siihen kaiken parhaimpansa; ja siten, kun

+rakastatte hänen tekojansa, rakastatte häntä itseään.

+

+"Melkeinpä veisi surma tuollaisen maalarin, joka on pannut parhaimpansa

+itsestään maalaukseensa, jos sitten tulisi joku otus mieheksi

+niinkuin te ja kaataisi tärpättiä sille yksistään vain nähdäkseen

+värin juoksevan; ja minä arvelen, että täytynee olla Jumalasta kovin

+väsyttävää, kun Hän ensin saa miettiä miten luoda ja antaa muodon

+ja värin tuon linnun tapaiselle kappaleelle ja sitten nähdä teidän

+tulla maleksivan ja ampuvan pienen punaisen sydämen sen ruumiista

+vain näyttääksenne, että sen te osaatte. Sehän on itse elämä, tällä

+joenrinteellä. Yhtä kernaasti soisin näkeväni teidän kaivavan

+pensaston paikaltaan ja kuivaavan joen ja tärvelevän sen taulun,

+jonka ne laittavat pilviä kohti, kuin näkeväni teidän pudottavan tuon

+punavarpusen puusta. Se on kaiken olevaisen punainen elonkipuna. Jumala

+lie luonut sen silloin kun Hänen sydämensä sykki kuumana rakkaudesta ja

+halusta luoda jotakin verratonta, ja Hänpä näki, kuinka kaunista olisi

+tuikata sen sulat vereen, jota oli vuodattamassa sen suoniin.

+

+"Minun mielestäni ei ole parempaa tapaa rakastaa ja palvella Jumalaa

+kuin suojella ja pitää arvossa niitä ihania lahjoja, joita hän on

+antanut iloksemme ja hyödyksemme. Tämän linnun palveleminen on

+jonkinlaista uskontoa minulle. Kauneuden keksiminen pilvissä, puissa ja

+ruohoissa ja vedessä, minkä Jumala on luonut, ei ole muuta kuin Hänen

+ylistystänsä. Koko maailma on pyhättö. Voitte jumaloida kaikkea päänne

+päällä leijuvista pilvistä aina jalkainne alla nuokkuviin ruohoihin

+saakka.

+

+"Tietenkin on joka miehellä oma alttarinsa. Minun on tuolla mökissä

+ylhäällä joen mutkassa. Maija elää siellä. Jumala ei ole koskaan

+laatinut siistimpää teelmää kuin tehdessään Maijan. Rakastaa häntä on

+sakramentti. Hän on niin eheä ja puhdas ja vilpitön ja jalosydäminen.

+Neljäänkymmeneen vuoteen en ole tohtinut kavuta suoraan Maijan eteen ja

+yrittää sanoin tulkita mitä hän on minulle. Koskaan ennen en ole nähnyt

+mitään niin kaunista tai hyvää. Ei mikään kukka ole niin tuoksuvainen

+ja hyvänhajuinen kuin hänen tukkansa päänalusella. Koskaan en ole

+tavannut mehiläispesän hunajaa niin makeaa kuin hänen rakkaudesta

+värisevät huulensa. Pitkin koko vanhaa Wabashia ei ole lintua, jolla

+olisi hänen veroisensa ääni. Jumalan rakkaus ei ole avarampi kuin hänen

+lempeytensä. Kun hän on käynyt kotona tervehtimässä omaisiaan, olen

+niin suuresti ikävöinyt häntä, että olen mennyt hänen vaatesuojaansa

+ja useammin kuin kerran suudellut hänen hameenhelmaansa. En ole vielä

+koskaan rohjennut suudella hänen jalkojaan, mutta olen aina halannut

+sen tehdä. Olen päättänyt, että jos hän kuolee ensimäisenä meistä, minä

+teen sen silloin. Ja Maija olisi itkenyt silmänsä puhki, jos olisitte

+ampunut punavarpusen. Korunne ovat juuri sen näköiset, että te voisitte

+ampua. Minä oletan että Jumala laittoi niin, että se kuula menikin

+sivu. Minä oletan -- --"

+

+"Jos voitte lopettaa, niin Herran nimessä tehkää se!" huudahti

+metsästäjä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja riutuneet, ohimot hiestä

+kosteat ja koko ruumis vapisi. "Minä en voi kestää enempää. Luultavasti

+ette usko minulla olevan mitään inhimillisiä tunteita ensinkään,

+mutta kyllä minulla joitakin on, ja huomaan mitä tietä voin saavuttaa

+lisää. Te ette kaiketi tahdo uskoa minua, mutta minä en enää koskaan

+tapa mitään viatonta, vaaratonta olentoa enkä valehtele enää koskaan

+elämässäni."

+

+Hän asetti pyssynsä nojalleen orapihlajaa vasten ja pudotti muut

+metsästysvehkeensä sen vierelle maahan.

+

+"Minä en näytä olevan sopiva henkilö mitään 'vallitsemaan'", sanoi hän.

+"Jätän nuo tavarat teille; ja paljon kiitoksia siitä mitä olette tehnyt

+minulle."

+

+Pensaissa kahahti, joku loikkasi aidan poikki, ja Abram ja kardinaali

+olivat yksin.

+

+Vanhus lysähti äkkiä istumaan kaatuneen sykomoorin haaralle. Hämmästys

+melkeinpä häikäisi hänet. Hän kohotti vapisevia käsiään ja katseli

+niitä kummeksien ja sitten laski ne kummallekin tärisevälle polvelleen

+tukeakseen itseään. Hän kostutti kuivia huuliaan kielensä kärjellä ja

+hengitti raskaasti läähättäen. Hän tirkisteli orapihlajaan päin.

+

+"Jätti pyssynsä", mutisi hän käheästi, "ja se on hieno kuin mamselli.

+Lukko, tukki ja piippu, kaikki kiiltää. Ja koko tuo nahkakääry.

+Lieneepä maksanut rahaveron. Sanoi, ettei ole sopiva niitä käyttämään.

+Loikkasi aidan yli kuin pantteri ja saapasti suoraan pellon poikki.

+Ja jätti minulle pyssyn. Vai niin, vai niin! Ihmettelenpä, mitä

+sanoinkaan. Lienen ollut melkein _tuima_."

+

+"Kas siin'! Kas siin'!" kiljuskeli kardinaali.

+

+Abram katsoi sitä tarkkaavasti. Lintu vapisi pelosta, mutta ei ollut

+millään tapaa vahingoittunut.

+

+"Jaa, siinä oli täpärä kutsu, vanha veikko", sanoi Abram. "Minuuttia

+myöhemmin, ja ilomme olisi ollut ohi ja kesä kerrassaan pilalla.

+Ihmettelenpä, tiesitkö mitä se merkitsi ja tuleeko sinusta pyssyä

+kaihtava tämän jälkeen. Toivonpa niin, sillä vähän useampi sellainen

+annos kaataisi minut totisesti kellelleen."

+

+Viimein hän keräsi voimansa, nosti pyssyn aidan yli ja itse kavuttuaan

+perästä otti kiinni Nancyn, joka oli ahtanut itsensä täyteen kasvavaa

+laihoa. Hän kiinnitti vetoketjut, kiipesi hevon selkään, asetti pyssyn

+poikkipuolin polvilleen ja ratsasti tallille. Hän hoiteli tammaa

+erikoisen huolellisesti ja huuhteli kätensä ja kasvonsa vesikaukalossa

+esiintyäkseen hieman siistimpänä Maijan edessä. Hän kääntyi taloon

+lähteäksensä, mutta oli astunut vain lyhyen matkan, kun pysähtyi, ja

+hetkisen seisottuaan mietteissään pyörsi takaisin talliin ja antoi

+Nancylle vielä erän jyviä.

+

+"Lopultakinhan sinä asian ajoit, tyttöseni", sanoi hän taputtaen sitä

+olalle, "en minä ikänä olisi jaksanut ajoissa ennättää perille jalan".

+

+Hän oli niin väsynyt, että pystyssä pysyäkseen nojasi tammaan, sillä

+tavaton ponnistus ja väkevä mielenliikutus olivat tuskallisesti

+rasittaneet häntä, ja siinä huoahtaessaan lausui hän hevoselle

+tuttavallisesti: "En luule koskaan elämässäni olleeni niin suutuksissa,

+Nancy. Pelkään olleeni pikkuruikkusen tuima."

+

+Hän näytti pyssyä ja kertoi historian hyvin maltillisesti

+illallispöydässä; ja Maija oli niin kerrassaan huolissaan hänestä

+ja linnusta ja niin kuohuksissaan metsästäjän teosta, ettei sanonut

+sanaakaan Abramin repaleisista vaatteista ja siitä paikkaustyöstä, joka

+olisi siitä seurauksena. Hän istui pyssyä katsellen ja mietteisiinsä

+vaipuneena pitkän aikaa; sitten hän sanoi surkutellen:

+

+"Enhän tiedä, mitä sinä olet voinut sanoa sellaista, mikä sai miehen

+lähtemään tiehensä ja jättämään tuollaisen pyssyn. Poika parka. Toivon,

+Abram, ettet käynyt hänen kimppuunsa aivan liika ankarasti. Ehkä

+hän kadotti äitinsä ollessaan pieni naskali eikä ole saanut suurta

+opetusta."

+

+Abramin voimat olivat kerrassaan lopussa ja hän meni varhain

+vuoteeseen. Yön jo pitkälle kuluttua Maija tunsi miehensä haparoivan

+hänen kasvojaan päästäkseen selville, että hän oli hyvin peitossa; ja

+vetäessään raitia hänen olalleen mutisevan uupuneella ja uneliaalla

+äänellä: "Pelkään, ettei maksa vaivaa kieltää, Maija, _että minä olin

+aivan hirveän tuima_."

+

+Sumakkipensaassa säikähtynyt pieni kardinaaliemo kiihkeästi puristi

+rintaansa vasten kalliita poikasiaan; ja koko yön hän kutsueli

+puolisoansa: "tshuk! tshuk!" ja tyytyi vasta tämän vastattua: "tship!"

+Mitä kardinaaliin tulee, oli hän oppinut uuden asian. Hän ei ollut

+koskaan ennen ollut tulessa. Hän ei enää koskaan luottaisi kehenkään,

+jolla olisi kiiltävä kappale, joka syöksee tulta ja savua. Hän oli

+nähnyt metsästäjän tulevan ja oli rynnännyt kotiin puolustamaan

+puolisoansa ja poikasiaan, täten tehden itsestään loistavan

+maalitaulun; ja kun hän ei olisi aikonut lähteä karkuun heidän luotaan,

+niin yksistään talonpojan saapuminen oli ehkäissyt murhenäytelmän

+sumakissa. Hän ei ollut oppinut noudattamaan varovaisuutta itseensä

+katsoen, mutta jos tämän jälkeen pyssy ilmestyi kimaltelevan joen

+varrelle, hän lähetti varoittavan "tship" -huudahduksen puolisolleen,

+käskien tämän kyyristyä kokoon pesässään ja pysyä hyvin hiljaa, ja

+sitten hän kirkui, liehui edestakaisin ja lenteli äkkimutkia pannen

+itsensä alttiiksi, kunnes oli houkutellut vaaran pois rakkaista

+omistaan.

+

+Kun poikaset kasvoivat kyllin isoiksi emon jättää ne omin päinsä

+lyhyeksi aikaa, auttoi hänkin ruuan hankinnassa eikä kardinaalilla

+enää ollut niin kiire. Hänelle jäi täten aikaa useinkin nousta

+kuusaman latvaan huutamaan koko maailmalle: "Kas siin'! Kas siin'!",

+sillä kardinaalin poikaset olivat pulskia. Mutta hänen soittelunsa

+oli katkonaista, epätasaista ääntelyä nyt, usein suoritettua

+melkeinpä pala kurkussa ja "tship"-huutojen tunkeutuessa sekaan

+kuin kouristuskohtauksissa, jos vaara uhkaili hänen puolisoansa ja

+pienokaisiansa.

+

+Huolimatta kaikesta heidän huolenpidostaan ei kestänyt niinkään kauan,

+kun suru saapui sumakkiin; ja kaikki vain siksi, että esikoinen oli

+tuiki ahnas, paljon ahnaampi kuin hänen pikku veikkonsa tai siskonsa,

+ja voimiltaan yhtä päivää heistä edellä. Hän tuppautui aina esiin,

+huusi äänekkäimmin ja pisimpään, ja veipä isoimman osan pesään tuodusta

+ravinnosta; ja eräänä päivänä, jolloin hän vielä oli ylen kömpelö ja

+epävarma, hän kompuroi reunalle ja kurotti niin pitkälle että putosi.

+Hän kieri alas joen ahdetta ja pudota molskahti veteen; ja nälkäinen

+vanha hauki, joka paistatteli päivää ruohistossa, ahmaisi hänet

+maiskahuttaen. Hän oli niin lihava, suloinen ja mehevä pala, että hauki

+viivyskeli paikalla kokonaisen viikon, odottaen, tapahtuisiko vielä

+joku onnettomuus.

+

+Kardinaali, joka oli matoja metsästämässä viljapellossa, kuuli

+puolisonsa säikähtyneet huudot ja syöksähti sumakkiin paraiksi

+nähdäkseen heleänvärisen untuvapallo-paran katoavan veteen ja

+kuullakseen kalan läiskähdyksen. Hän huusi voimattomassa kauhistuksessa

+ja lenteli paikan kohdalla. Hän odotti ja vartioi, kunnes ei ollut

+toivoa että poikanen tulisi takaisin; sitten hän lensi sumakkiin

+yrittääkseen lohduttaa puolisoaan. Tämä ei voinut tottua ajatukseen,

+että hänen esikoisensa oli mennyt pois, ja loput päivästä täytti hän

+ilman hätähuudoilla ja voivotuksilla.

+

+Kaksi jälelle jäänyttä poikasta olivat ilmeinen kateuden aihe

+koko lintumaassa. Urospoikanen oli täydellinen jäljennös isosta

+tulipunaisesta isästään, paitsi että hänen pikku takkinsa oli harmaa;

+mutta se oli niin runsaasti punaisella värjätty, että kerrassaan loisti

+ja heloitti, ja hänen noukkansa ja jalkansa olivat todella punaiset. Ja

+miten liehuikaan hänen töyhtönsä ja kuinka ylpeäksi ja tärkeäksi hän

+tunsikaan itsensä, huomatessaan voivansa nostaa ja laskea sitä mielensä

+mukaan! Hänen sisarensa ei ollut läheskään yhtä loistava kuin hän,

+ja kuitenkin melkein yhtä ahnas kuin velivainaja. Ritarillisena kuin

+isä hän salli siskonsa tunkeutua esiin ja ottaa enimmät osat jyvistä

+ja marjoista, niin että alituiseen näytti siltä, ettei hän voinutkaan

+niellä enempää, vaikka alinomaa vaati ruokaa.

+

+Sisko läksi ensimäiselle lennolleen niin ahnaana, ettei muistanut

+pelätäkään, ja tosiaan lensi läheiseen orapihlajaan kohdatakseen

+kardinaalin, joka oli ruokaa tuomassa, ennenkuin älysi mitä oli

+tehnyt. Tällä kertaa ahnaus sai palkkansa. Hän ei ainoastaan jäänyt

+ilman suupalaa, vaan säikähtyipä poloinen ihan hirvittävästi. Silmät

+harrillaan ja töyhtö kauhistuksesta litteänä hän tarrautui kiinni

+orapihlajan oksaan kammottava syvyys allansa, ja huojennus oli

+äärettömän suuri, kun veli rohkaisi mielensä ja purjehtien saapui

+hänen rinnalleen. Mutta tietenkään ei voitu odottaa hänen myöntävän

+sitä. Nähdessään, kuinka helposti veli teki tuon, nosti hän töyhtönsä

+pystyyn, käänsi välinpitämättömästi päätä ja kysyi, eikö veljestä

+lentäminen ollut perin helppo asia, kun kerran oli rohjennut sitä

+yrittää; ja sisko sai hänet häpeämään aika lailla, kun oli sallinut

+hänen ensimäisenä lähteä pesästä. Orapihlajasta he matkasivat edelleen

+kuolleeseen sumakkipuuhun, mutta siellä he lehtien puutteessa olivat

+niin selvästi näkyvissä, että pelko kovasti kouraisi emoa, joka

+kirjaimellisesti tuli ajamaan heidät takaisin sumakkiin.

+

+Kardinaali oli niin suunnattoman ylpeä ja niin tavattoman suuri

+uskalikko opettaessaan heille lentämistä, kylpemistä ja kaikkea muuta

+mikä on välttämätöntä nuorten lintujen tietää, että oli suuri Jumalan

+armo, että he hengissä pääsivät harjoituksista. Hän oli itse oppinut

+monta taitoa, mutta ei ollut koskaan voinut oppia miten pysyä hiljaa ja

+kätkeä itsensä. Kovasti kirkuen "tship!", välähdellen ja leimahdellen,

+hän heittäytyi vaaroihin, jotka saivat kaikki muut linnut kimaltelevan

+joen varrella ryntäämään piiloon. Piiloutumista hän halveksi eikä

+koskaan osannut levähtää.

+

+Se kesä oli täynnä rikkaita kokemuksia kardinaalille. Näitten

+ensimäisten poikasten vartuttua ja lennettyä pois rakennettiin kaksi

+muuta pesää, ja kaksi muuta poikuetta lenteli sumakin ympärillä.

+Lehtisadon aikana kardinaali oli pienen parven isä, ja kaikki olivat

+sieviä, vankkoja, kauniita jokilintuja.

+

+Hän oli elänyt kevään ja tuntenut sen väkeväntuoksuvaa ilmaa,

+kalpeitten kukkasten viehätystä ja palavaa sydämen nälkää. Oli tuntenut

+kesän kultaisessa värityksessään, oli nähnyt sen benzoe-puusta ja

+sarsaparilla-lehvistä tuoksuvat metsät, joita kiehkuroina koristivat

+villit viiniköynnökset, kuusamat ja punakoisot; joita mattoina

+verhosivat samettinen sammal ja tähtirikas mandragora viheriän varjon

+alta pilkistäen esiin, oli kuunnellut kimaltelevan joen taukoamatonta

+puhelua, ja kokenut lemmen nautinnon rikasta täyttymistä.

+

+Nyt oli tullut lehtisato, ja kaikki kevään lupaukset olivat

+toteutuneet. Metsät olivat upeat syysvärityksessään. Siellä oli

+kypsiä punaisia ja mustia orapihlajan marjoja ja villiviinirypäleitä,

+jotka vain odottivat ankaraa hallaa, ratisten putoilevia pähkinöitä,

+hoppuisia oravia ja harmaan ja ruskean kiiltäviä kaniineja.

+Tienvarsilla heloittivat kultaiset paimenpiiskut ja kuninkaallisina

+upeilivat purppurassaan asterit ja anisruohot. Kuului putoavain lehtien

+kahinaa, sametinpehmoisten perhosten liipottelua, etelään rientävien

+siipien surinaa ja seuralaisiaan kokoilevan variskuninkaan ääntä.

+

+Silloin heräsi kardinaalissa tunne, että oli aika johtaa perheensä

+oranssitarhaan. Eräänä päivänä he meluten ja kirkuen hääräsivät ylös

+ja alas joen kimaltelevaa vartta, syöksähtelivät viljapellon poikki

+ja kiikkuivat sumakissa. Seuraavana päivänä oli musta halla riipinyt

+sen lehteviä oksia. Kankeana ja autiona se seisoi siinä, yksinäisyyden

+perikuvana.

+

+Oi lintu, ihmeellisine sulkakoruinesi, joka laulat kuin ihminen!

+Mikä oivallinen, jumalallinen ajatus luoda noin kaunis olento ja

+niin kaunista soitantoa meidän iloksemme! Sinä terhakka laulaja

+tulipunaisessa takissasi, liian ylpeä piiloittaaksesi läikehtivän

+kauneutesi, liian peloton varoaksesi niitä monia vaaroja, jotka sinua

+ympäröivät; aamunkoitteesta me sinua tervehdimme, Lintumaailman

+kuningas, sinun vaateliaasti käskiessäsi: "Kas siin'! Kas siin'!"

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARDINAALIN LAULU***

+

+

+******* This file should be named 65864-0.txt or 65864-0.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/8/6/65864

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/65864-0.zip b/65864-0.zip
new file mode 100644
index 0000000..e1aee59
--- /dev/null
+++ b/65864-0.zip