diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65864-0.txt | 3196 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65864-0.zip | bin | 73839 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3196 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3bb8c36 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65864 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65864) diff --git a/old/65864-0.txt b/old/65864-0.txt deleted file mode 100644 index 4d718e7..0000000 --- a/old/65864-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3196 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kardinaalin laulu, by Gene Stratton-Porter, -Translated by Heikki Impivaara - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kardinaalin laulu - Kertomus lintumaailmasta - - -Author: Gene Stratton-Porter - - - -Release Date: July 18, 2021 [eBook #65864] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARDINAALIN LAULU*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - -KARDINAALIN LAULU - -Kertomus lintumaailmasta - -Kirj. - -GENE STRATTON-PORTER - -Tekijän luvalla suomentanut - -Heikki Impivaara - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1917. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. "Hyvä miel'! Hyvä miel'!" ilakoi kardinaali. - 2. "Vesi vie! Vesi vie!" ennusti kardinaali. - 3. "Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali. - 4. "Rakas niin! Rakas niin!" äänteli kardinaali. - 5. "Kas siin'! Kas siin'!" luikkasi kardinaali. - - - - -Luettuna tämä luonnonelämän kuvaus saattanee yleisöllensä itsestään -selväksi, minkätähden rouva _Gene Sratton-Porterin_ tuotanto on -nyt otettu tekijän suosiollisella avulla järjestelmällisesti -suomennutettavaksi. Samalla ilmenee luonnolliseksi, että hänet ensin -esitellään nuorelle partioväelle toimitetussa lukemistosarjassa. - -Aikalaisissamme ei ole monta henkisen työn edustajaa niin nopeaan ja -valtavaan menestykseen noussutta kuin tämä v. 1868 syntynyt amerikatar, -joka 18-vuotiaana meni kotiseudullaan Indianan valtiossa naimisiin -ja tähän päivään asti on elellyt samassa syrjäisessä ympäristössään. -Molemmat toiset kuuluisat amerikalaiset luonnonkuvaajat -- Seton ja -Roberts -- alottivat kirjailijauransa useita vuosia aikaisemmin, -mutta viime kehityksellään on rouva Stratton-Porter sivuuttanut -heidätkin yleisön suosiossa. Hänen teoksiansa on alkukielellä myyty -toistakymmentä miljoonaa kappaletta, ja käännöksinäkin niistä on -kaikkialla otettu useita painoksia. - -Tämä kaikesta sielustaan luontoon eläytynyt lahjakas ja henkevä -nainen on myös taiteilijatar, hänkin, -- etevä valokuvaaja ja -piirustaja. Hänen enemmän kaunokirjallisiksi laaditut teoksensa, -varsinaiset yleisönromaaninsa, ilmestyvät alkuperäisessä kuvituksessaan -suomeksikin; suoranaisemmat luonnontieteelliset kuvaukset taasen -on järjestetty huokeahintaisempaan asuun "Partiolaisen kirjastoa" -varten. Koko tuotannon pohjana -- siitä asti kun "Kardinaalin -laulu" ensimäisenä ilmestyi v. 1902 -- on se elinikäinen innostunut -tutkistelu, jonka piiriksi kirjailijatar varhaisessa nuoruudessaan -omaksui Limberlostin rämealueen kotivaltionsa koilliskolkalla; sen -vaihtelevaa laatua hän kuvailee yksityiskohtaisesti "Limberlostin -yöperhosissa", johon suomalainen partioväki voi aikanaan tutustua. - -Koko partioliike on vain yhtenä toiminnan tuloksena siitä yleisestä -suuresta herätevirtauksesta, joka sai alkunsa luonnontieteen -elpymisestä Darwinin järjestelmällisen elämäntyön perusteella. -Baden-Powellin järjestöaate liittyy mitä likeisimmin siihen uuteen -ymmärtäväiseen suhtautumiseen, joka viime aikoina on muodostunut -henkisesti jalostuvan ihmisen kannaksi muuhun luomakuntaan nähden. -Mutta rouva Stratton-Porterin pääasiallisesti luonnontieteellisetkin -kuvaukset saavuttavat suosiota kaiken kehittyneen yleisön taholla, -joskin ne on katsottu parhaiten soveltuviksi tähän erityiseen -valikoimaan; aikaihmisiksi varttuessaan nuoret partiolukijat taas -mielellään jatkanevat seurusteluansa tämän herttaisen oppaan parissa, -hänen valoisien, kauniiden romaaniensa välityksellä, jotka pelkästään -kaunokirjallisen tyylin kannalta arvostellen eivät ole taiteen -korkeimpia tuotteita, mutta sisällöllään avaavat ihasteltavaksi uuden -maailman. - -V. H.-A. - - - - -1. luku. - - -"Hyvä miel'! Hyvä miel'!" ilakoi kardinaali. - - -Hän kiiti halki appelsiinitarhan etsien etanoita aamiaisekseen ja -kiikkui silloin tällöin oksilla ja kaiutti rohkaisevan sanansa -ihmisille. Kardinaalilinnun laulu kumpusi iloa, sillä nyt oli hänen -juhlapäivänsä, hänen huvitteluaikansa. Koko eteläinen maailma oli -täynnänsä säteilevää päiväpaistetta, kirjavia kukkasia, hedelmäin -yltäkylläisyyttä, lukemattomia hyönteisiä, eikä ikänänsä mitään muuta -tekemistä kuin kylpeä, herkutella ja olla onnellinen. Eipä ihme, että -hänen laulunsa ennusti iloista mieltä vastaiseksi, sillä onnea oli -ollut hänen koko menneisyytensä. - -Kardinaali oli vain suvikuntainen, mutta sittenkin heilui hänen -töyhtönsä korkeana, parta oli kähärä ja musta, ja kooltaan ja väriltään -hän oli sula kumma. Suvun johtajat, jotka olivat suorittaneet monta -vaellusta, näyttivät vähäisiltä hänen rinnallaan, ja sulkapuvut, joita -oli varistettu vuosi vuodelta, tuntuivat värittömiltä hänen asuunsa -verraten. Oli ikäänkuin sykkivä liekkisydän olisi lehahtanut ohi, kun -hän kiidälsi oranssitarhan läpi. - -Viime keväänä se oli puhkaissut kuorensa tuolla pohjoisessa, lintujen -paratiisissa, Limberlostissa. Siellä on tuhansia aareja laajalti mustaa -räme- maata, jota kesän aurinko paahtaa ja talven lumi kattaa. Siellä -on synkkiä heteikköjä, pimeine vesineen, siellä laakson kaistaleita ja -ylänkösoita. Metsän jättiläiset tavoittavat siellä pilviä tahi makaavat -samettimaisen liman peitossa, riutuen päivän kirjaamissa lätäköissä, -mutta viidakko on melkein läpitunkematon. - -Rämeikkö on kuin mikäkin iso linnuille laitettu ruokapöytä. -Villit viiniköynnökset kiipeilevät korkeimpain puitten latvaan, -päivänvarjon lailla aueten oksilla, ja niiden kiehkurantapaiset -liehuvat lonkerot keinuvat kuten silkkiripsut tuulten karkelossa. -Linnut laiskottelevat varjossa, kiskovat kuoria puista, keräilevät -kuivia kärhiä pesäaineksiksi ja herkuttelevat pistävän kirpeillä -hedelmillä. Ne kirkuvat parvissa metsäkirsikkapuitten oksilla ja -ahtavat kupunsa täyteen punaisia orapihlajanmarjoja, villiluumuja, -Amerikan melooneja, sinivatukoita ja hullumarjoja. Nevan partaalla -kasvavat lepät houkuttelevat parvia marjain etsintään, ja rämeen sarat -ja ruohot taipuvat maahan siementen metsästäjäin painosta. Mudassa -kihisee matoja; ja koko suo liekehtii kukkasista, jotka väreillään ja -tuoksuillaan viekottelevat hyönteisiä ja perhosia tuhansittain. - -Villit varpustikat pöyhistelevät punassaan ja kullassaan puitten -latvoissa, ja kimalaiset ja kolibrit yksissä tuumin riistävät -kukkatorvista runsaat hunajat. Ilma villiluumujen ja orapihlajain -ympärillä väreilee miljoonain metsämehiläisten siipien liikkeestä, -ja hippikerttuset pitävät ylellisiä kemuja. Suon voimakkaat löyhkät -viettelevät hyönteisparvia ja kärpässiepot suikahtelevat yhtenä -vilinänä niitä takaa ajaessaan. - -Jokaisessa ontossa puussa asustaa yökkösiirtola. Käärmeet paistattavat -päivää pensaikoissa. Veden väki jättää jälkeensä loistavakareisia -juovia, puikkelehtiessaan lampareitten poikki. Kilpikonnat vääntyvät -kömpelösti puunrungoilta alas. Sammakot tekevät soman ketteriä hyppyjä -lammikosta toiseen. Kaikkea, mikä synnyltänsä on tähän maankolkkaan -kuuluvaa -- maanalaista, ryömivätä tai siivekästä -- on tavattavana -Limberlostissa; mutta ennen kaikkea se on lintujen tyyssija. - -Sievät kultarinta-kertut pesivät sen puitten latvoihin, mutta -punasilmäiset viheriävarpuset valitsevat asuntonsa alempaa. Siellä -pitävät kotia kellolinnut, peipposet ja rastaat. Mustiarastaita, -harakoita ja variksia asustaa siellä joukottain. Närhit ja kärpässiepot -torailevat herkeämättä, ja peukaloiset ylläpitävät loputonta -lörpötystä. Kuhankeittäjät riiputtavat pussinmuotoisia pesiään -oksilta ja tanagra-sirkkujen kera nokkivat suuhunsa silkkiäismarjoja -ja hyönteisiä. Illalla yöhaukat kiitävät ilmassa äänettömin siivin; -kehrääjälinnut puhkeavat valittavaan huutoon jatkaen sitä pitkälle -yöhön; ja pöllöt mässäävät kuunvalossa runsaine riistoinensa. -Aamuhämärissä punarinta-satakielet herättävät jokaisen uuden päivän -kaikuäänet kehoituksellansa: "Silmät auk! Silmät auk!" ja vähän -myöhemmin kiertävät isot mustat korppikotkat pilvimaiseman kautta -tahi liikkumattomina ilmassa kuin jäätyneet tahrapilkut vaanivat -Limberlostista ja ympäristöstä ruokaa ja ravintoa. Ruovonpäristäjän -kirkuna kaikuu kaiken päivää, mutta senkin voittaa sinihaikaran -repivä rääkynä, jolla se panee sammakkomaailman sydämet tärisemään: -sitävastoin päästää vain yksinäisiä huutoja harhaileva koskelo, joka -on eksynyt laumastaan matkalla pohjoiseen ja nyt täyttää rämeen -valittavilla äänillä. - -Limberlostin puunlatvain lomitse puikkelehtii lintuja, joitten väri -on loisteliaampi kuin koreimman kukkasen, joka kohottaa kasvojansa -ilmaan ja valoon päin. Allikon liljat eivät ole niin valkoisia -kuin niissä kalastelevat haikarat. Paimenpiiskun varttunut verso -ei ole yhtä syvän värinen kuin sillä kiikuskelevan kuhankeittäjän -kullanhelakka rinta. Närhit ovat sinisemmät kuin vuohenmiekkatupsas, -jonka yläpuolella ne kinastelevat kurkkuäänillään. Peipposten purppura -on hienompi kuin anisruohon. Jokaista tulikukka-mätästä kohti, joka -lemuaa Limberlostissa, joku kardinaalilintu ylemmässä pensaassa hehkuu -sitäkin punaisempana. Niitä ei ehkä ole enempää kuin muita lintuja, -mutta niiden loistava väri ja pelkäämätön mielenlaatu, joka pitää niitä -alituisesti näkyvissä, synnyttää tällaisen otaksuman. - -Kardinaali oli haudottu orjantappura- ja sinivatukkatiheikössä. Isä -oli sitkeä, vanha leskimies, jolla oli paljon kokemuksia ja pikainen -luonne. Hän oli Limberlostin kookkain ja kiistanhaluisin punavarpunen, -joka vastuksetta hallitsi kuninkaana heimoansa. Kärpässiepot, -kuningaslinnut [Tyrannus intrepidus -- pieni lintu Pohjois-Amerikassa, -rohkea hyökkäämään isompain (haukan ja kotkankin) kimppuun. Suom.] ja -lepinkäiset luovuttivat hänelle laajan liikkumisalan, eivätkä edes -aina toraisat närhit saaneet kylliksi rohkeutta vastustaakseen häntä. -Muutamia päiviä viime menetyksensä jälkeen näki hän hienon, täyteläisen -nuoren naaraan, joka niin kerrassaan kahlehti hänen katseensa, ettei -hän antanut sille pahaistakaan rauhaa, ennenkuin se salli hänen -hyväilyjänsä ja kantoi ensimäisen varvun villiin ruusupensaaseen. -Se oli perin ylpeä päästessään Limberlostin kuninkaan puolisoksi; -ja vaikka se sydämensä syvyyksissä hetkittäin tunsi pelkoa ylhäistä -herraansa kohtaan, ei se sitä näyttänyt, sillä olihan se soreavartinen -ja hienopukuinen lintu itsekin. - -Se valitsi asuntonsa taiteilijan silmällä ja kokeneemman rakentajan -arvostelukyvyllä. Vaikeaksi kävisi käärmeitten ja oravain tunkea tuon -orjantappura-tiheikön läpi. Valkeat marjankukat olivat tuskin herenneet -houkuttelemasta puoleensa hyönteisparvea, kun jo ruusujen tuoksu kutsui -ne takaisin; niitten kuihduttua viehättävät isot marjat kypsyivät -ulottuville ja vetivät saalistajia luoksensa. Se rakensi tavallista -paljoa huolellisemmin. Se oli kaunis pesä, ei läheskään niin löyhä ja -vaappera kuin muitten heimolaisten yli koko nevan. Sillä oli ilmeisesti -tarkoitetta pikarin kuosia ja se oli todella sirosti sisustettu -pehmeillä saraheinän lehdillä. Mutta laskiessaan ensimäisen munansa -kardinaalikuningatar ainiaaksi voitti mainetta. Se oli kaunis, terve -lintu, jonka ensimäinen pesänrakentamisyritys täytti rakkaudella ja -onnella, ja niin kerrassaan voitti se itsensä tässä tilaisuudessa, että -sen oli vaikea saada ketään vakuutetuksi siitä, että tulos oli sen omaa -ansiota. - -Sen oli tosiaan pakko nostaa nokkansa ja siipensä puolisoansa vastaan -tätä munaa puolustaakseen, sillä se oli niin tavattoman iso, että -kuningasta ei vähin vaivoin saatu vakuutetuksi siitä, ettei joku kehno -siivellisten suvun jäsen ollut luikahtanut pesään ja laskenut sitä -emon poissaollessa. Kuninkaasta tuntui varmalta, että munan juttu oli -jotenkuten nurinkurinen, ja hän tahtoi kierittää sen pesästä; mutta -kuningatar tunsi omansa ja taisteli uljaasti sitä puolustaen. Se -lisäsi edelleen heidän tulevaisuudentoiveitaan munimalla kolme uutta -munaa. Senpä jälkeen kuninkaassa kypsyi ajatus, että se oli erittäin -huomattava lintu, ja hän lensi tiehensä huvimatkalle; mutta kuningatar -painui hautomaan, iloisen uskon ja tyytyväisyyden täyttäessä sen mielen. - -Kaikkina noina pitkinä päivinä, kun kuumuus kävi ankaraksi eikä -kuningas liikoja piitannut hänen ruokahalustaan tai mukavuudestaan, se -hoiteli noita neljää munaa vasten rintaansa ja odotti kärsivällisesti. -Iso muna oli sen aarre. Sitä se alituiseen hoivaili. Se käänteli sitä -monasti päivässä; ja aina tunsi se rintaansa vasten tuon erikoisen -puserruksen, joka erotti sen muista. Se oli tietystikin ensimäinen -kuoriutumaan, ja kuningatar tunsi saaneensa siinä kyllin, vaikka kaikki -muut menisivätkin hukkaan; sillä tämä muna piiskutti ihan kuuluvan -äänen, ja ennenkuin tuon ison terrakotta värisen ruumiin silkkiset -untuvat olivat edes oikein kuivuneet, nousi kardinaalinpoikanen koholle -ja vaati voimakkaasti ruokaa. - -Kuningas tuli katsomaan sitä ja heti tunnusti alistuvansa. Hän oli -monen lupaavan kardinaalin isä, mutta ei ollut milloinkaan nähnyt -tämänkaltaista. Riemullisella ilakoimisellaan hän pani kaikki -Limberlostin kaiut kiirimään. Lakkaamatta hän pyydysteli kypsimpiä -marjoja ja siemeniä. Hän ahti ruokaa pienokaisen suuhun aamusta iltaan -eikä kertaakaan päässyt tuomaan ruokaa tapaamatta poikasta seisomassa -toisten päällä huutaen lisää. Kuningatar oli aivan yhtä ylpeä siitä -ja ihan yhtä hupsu sitä jumaloimaan, mutta se piti tarkkaa tiliä ja -antoi muille matoja kullekin vuoron perään. Ne olivat harvinaisen somia -poikasia, mutta mitä toiveita on somallakaan poikasella perheessä, -jossa on ihmelapsi? Kardinaali oli yhtä suuri kuin kaksi muuta -poikueesta ja niin punainen, että itsepä sen untuvatkin näyttivät -purppuralla punatuilta; sen pinta, vieläpä jalatkin olivat punaiset. - -Hän oli ensimäinen kapuamaan pesän reunalle ja ensimäinen hypähtämään -puunoksalle. Hän yllätti vanhempansa löytämällä etanan ja teki ensi -lentonsa niin pitkän matkan päähän, että hänen jumaloiva emonsa sai -miltei kouristuksia pelätessään, etteivät vain hänen voimansa pettäisi -ja hän putoaisi suohon ja joutuisi jonkun vanhan nälkäisen kilpikonnan -uhriksi. Hän palasi kuitenkin eheänä: ja kuningas oli niin mielissään, -että kävi sieppaamassa hänelle tavattoman lihavan marjan, ja istuen -oksalle hänen eteensä antoi hänelle ensimäisen kielitunnin. Tietenkin -kardinaali osasi huutaa "pii" ja "tshi" jo murtaessaan kuorensa; mutta -kuningas opetti häntä piipittämään täsmälleen ja ilmeikkäästi, ja hän -oppi sinä samana päivänä, että kardinaaliperheen miehiset jäsenet -aina kutsuvat "tship" ja naispuoliset "tshuk". Itse asiassa hän oppi -niin kerkeään ja oli yleensä niin tarkkaavainen, että ennenkuin -kuningas katsoi viisaaksi antaa seuraavan oppitunnin, hän tapasi -poikansa oksalla, nokka sulettuna ja kurkku paisuneena, koettelemassa -omaa muodosteluansa heimon huudoista: "Vhit! Vhit! Vhit!" -- "Hio! -Hio! Hio!" -- ja "Sio! Sio! Sio!" Tämä ihastutti kuningasta siinä -määrin, että hän helähytti ne yhä uudelleen ja vointinsa mukaan auttoi -poikaistansa. - -Hän oli niin ylpeä pojusestaan, että hän jo tänä samana iltana ensi -kertaa opetti häntä kunnolla pistämään päänsä siipeen ja nukkumaan -yksin. Muutaman päivän perästä, ollessaan varma pojan siipien -kestävyydestä, hän opetti hänelle lentämistä. Hän opetti poikaa, kuinka -levittää siipensä ja verkalleen purjehtia puusta puuhun; kuinka lentää -lyhyin äkkimutkin välttääkseen metsästäjän tähtäyksen; kuinka kääntyä -jyrkästi ilmassa ja nopeaan hyökätä turilaan tai vihollisen kimppuun. -Hän opetti sopivan kulmasuuntauksen, jolla vastustaa navakkaa tuulta, -ja että hänen aina tuli kohdata rankkasade pää edellä, niin että vesi -juoksisi höyhenpeitettä pitkin. - -Hänen ensimäinen uinti-oppituntinsa oli harvinaisen onnistunut -menestykseen katsoen. Kardinaali nautti vedestä kuin sorsa. Hän kylpi, -pulikoi ja melskasi niin kauan että emo kävi miltei mielipuoleksi -pelosta, että hän saattaisi houkutella paikalle jonkun vesikäärmeen -tai kilpikonnan; mutta pelko ei kuulunut hänen luonteeseensa. Hän oppi -kuivaamaan, ruokkoamaan ja siistimään höyhenensä ja oli niin vimmainen -pitämään itseään puhtaana, että hän, vaikkakin vain nuorukainen, oli -jo niin erittäin lupaava lintu, että monikin Limberlostin siivekkäistä -asujamista kävi häntä tervehtimässä. - -Pian sen jälkeen kuningas vei hänet pitkälle retkelle ympäri suon -ja opetti hänelle miten valita soveliaat paikat matoja metsästellä; -miten etsiä lehtien alta muonaksi kelpaavia lehtitäitä ja etanoita; -mitkä marjat olivat hyviä ja minkälaisilla ruohoilla oli enimmät ja -parhaat siemenet. Hän näytti hänelle, miten löytää pieniä kiviä ruuan -jauhamiseen ja mitenkä teroittaa ja kiilloittaa nokkaansa. - -Sitten hän kävi käsiksi varsinaisiin musiikkiopintoihin, kuinka tuli -viheltää ja miten laulaa ja livertää. "Hyvä miel'! -- Hyvä miel'!" -viritti kuningas virtensä. "Yvä iel'! -- Yvä iel'!" matki kardinaali. -Nämä laulut olivat vain kouluharjoituksia, mutta hänen äänessään oli -sellainen syvyys ja laajuus, joka lupasi jaloa tulevaisuutta, kunhan -ikä kehittäisi häntä ja kokemus herättäisi hänen tunteensa. Hän oli -erinomainen lauluniekka nuorukaiseksi. - -Pian hän menestyi niin oivallisesti itsensä hoidossa, ruuan löydännässä -ja lennossa ja kasvoi niin suureksi ja omintakeiseksi, että teki yksin -lukuisia retkeilyjä Limberlostin halki; ja niin vaikuttavat olivat -hänen mittasuhteensa ja niin taistelunhaluiset hänen tapansa, ettei -hänen tarvinnut kokea mitään häirintää. Kuninkaan hallitus uhkasi totta -tosiaan väleen lopahtaa; mutta joskin hän lie sitä pelkäillyt, hän ei -sitä ilmaissut, ja hänen ylpeytensä ihmeellisestä jälkeläisestään oli -päivänselvä. Läpikotaisin tutkittuaan suon kardinaalin valtasi kiihkeä -halu päästä pitemmälle matkalle; ja päivän toisensa jälkeen hän aikaili -suon laitamilla, katsellen yli avarain viljeltyjen ketojen, melkein -sairaana halusta koetella siipiänsä pitkässä, korkeassa, raisussa -ilmaretkessä. - -Tulipa päivä, jona loppukesän kuumuus pani suon höyryämään ja -kardinaali, lennellen liki sen reunoja, tunsi tuulen henkäyksen -käyvän ylämaalta, ja pohjoista kohti leviäväin laveitten peltojen -näkeminen niin kiehtoi hänen mieltänsä, että hän levitti siipensä ja -seuraten mikäli mahdollista puitten ja aitausten muodostamaa linjaa -teki ensimäisen matkansa kotoa pois. Se päivä oli niin ihana, että -se ratkaisi hänen kohtalonsa. Tuntuisihan siltä, että suon, jota -hänen heimonsa piti niin suuressa arvossa, olisi pitänyt riittää -kardinaalille, mutta eipä se riittänyt. Jokainen peninkulma sillä -lentoretkellä lisäsi hänessä voiman ja tarmon tunnetta ja yhä -kiihkeämpää mieltymystä laajalle leviäviin peltoihin ja metsiin. -Hänen sydämensä hytkähti ihastuksesta saada kiikkua tuulessa, ajaa -eteenpäin päiväpaisteessa ja purjehtia korkealla, allaan äärettömät, -loppumattomat pellot, niityt, hedelmätarhat ja metsämaat. - -Kuuma ja ummehtunut Limberlost tuntui hänestä onnellisesti vältetyltä -vankilalta, ja yhäti vain hän uupumatta lensi suoraan eteenpäin. -Lentäessään erään puolituleentuneen, jokeen päin viettävän viljapellon -poikki kardinaali näki suuren joukon lintuja siellä laitumella, ja -hän laskeutui korkeaan puuhun niitä tarkkaamaan. Pian hän tuli siihen -päätökseen, että olisi somaa maistaa tuota uutta ravintoa. Hän keksi -kohdan, jossa varis oli jättänyt tähkäpään sievästi siepattavaksi, -ja tarrautuen kiinni tuppeen, kuten näki toisten tekevän, ojentautui -täyteen mittaansa ja iski lujan terävän nokkansa kermankarvaiseen -jyvään. Kardinaalille, joka ennen oli tukehtuakseen saanut metsästää -rämeessä ja joka nyt oli tehnyt pitkän kiihoittavan lentoretken, oli -keijuminen vaappuvalla korrella ja jyvän mehukkaan maidon juominen -kuin ensimäinen maistinannos nektaria ja ambrosiaa. Hän nosti päätä -päästessään kultaiseen sydämeen ja murskaten sen pieniin murusiin -maisteli sitä ja kelpoitti sen yhtä ihastuneena kuin mikäkin -epikurealainen uuden herkullisen ruokalajin. - -Ehkäpä saisi uudet kekkerit seuraavalla kedolla. Hän päätti lentää -vieläkin pitemmälle. Mutta hän oli kulkenut vain lyhyen matkan, -kun muuttikin suuntaa ja kääntyi etelään, sillä hänen allansa oli -jotakin pitkää, kimaltelevaa, luikertelevaa, raitojen reunustamaa, ja -huimaavan korkealle niiden yläpuolelle kohousi jättimäisiä sykomooreja, -vaahteroita, jalavia ja tulpaanipuita, jotka hapuilivat ja huojuivat -tuulessa; eikä kardinaali tiennyt mitä se oli. Täynnä kummastusta hän -pudottausi yhä alemmaksi. Lintuja oli kaikkialla, monet lensivät ylitse -ja tuikkasivat nokkansa siihen; mutta sen kirkas mutkitteleva hopea oli -salaisuus kardinaalille. - -Runon ja laulun kaunis joki, jonka intiaanit ensimäisinä löysivät -ja sitten ranskalaiset, oli nimeltään Ouabache; se kiemurteleva, -kimalteleva joki, jota Logan ja Me-shin-go-me-sia rakastivat; -ainoa joki, joka saattoi houkutella Wa-ca-co-nahin Salamoniesta -ja Mississinewasta; joki, jonka hopeisten sykomoorien ja -jättiläisvaahterain alla Godfrey-päällikkö matkusti monta peninkulmaa -sijoittaakseen leiritulensa, se joki ei ollut koskaan ollut kauniimpi -kuin tänä verrattomana syyspäivänä. - -Sulat puristettuina tiukasti kiinni ruumiiseen kardinaali laskeusi -salavaan ja kumartui katsomaan kiihkeydestä värähdellen ja -tuiskahuttaen kimakoita huutoja: "tship, tship", sillä siinä oli -häntä ihan vastapäätä iso punavarpunen, joka ei näyttänyt sopuisalta -eikä aralta. Hän luikahutti raikuvan taisteluhaasteen: "tship!" joka -lingottiin takaisin hänelle heti, kun se oli päässyt hänen nokastaan. -Kardinaali kohotti harjaansa ja puoleksi nosti siipiänsä jäykistäen -ne survaisuun; lintu siinä vastapäätä teki samoin. Hämmästyneenä hän -ojentautui täyteen mittaansa sukkelasti astahtaen pikku askeleen -sivulle, ja toinen lintu ojentausi koholle ja siirtyi sivulle juuri -niinkuin hänkin. Se oli kardinaalista liikaa härnäämistä. Jännittäen -joka lihaksen hän teki äkkihyökkäyksen häpeämätöntä muukalaista vastaan. - -Hän iski veteen niin voimakkaasti, että pärskeet lensivät salaviin, ja -jäälintu, joka istui kannolla vastapäätä häntä ja vaani matalikolta -mutuja, näki sen. Se levitti nokkansa ja rähähti pauhaavaan nauruun, -niin että sen ääni kaikuen kiiti niemeltä niemelle jokea alas. -Kardinaali tuskin tajusi, miten pääsi pois, mutta uuden opetuksen hän -oli saanut. Tuo kaunis kimalteleva, luikerteleva ilmiö oli vettä, ei -paksua, haaleata, mustaa nevavettä, vaan puhdasta, raitista, hopeista -vettä. Hän ravisti sulkiaan, häpeästä tuntien olevansa astetta -punaisempi; mutta nauru ei saanut karkoittaa häntä pois. Kaikki oli -hänestä aivan liian ihanaa. Lyhyen hetken perästä hän uskaltausi alas -ja otti pienen siemauksen, ja se oli ensimäinen oikea juoma hänen -elämässään. Voi, mutta sepä vasta oli hyvää! - -Sammutettuaan kuumuuden ja pitkän matkan synnyttämän janonsa hän -rohkaisi mielensä ottamaan kylvyn, ja siinä oli uusi ja ihastuttava -kokemus. Kuinka hän polski ja melskasi ja pärskytteli hopeapisaroita -ilmaan! Kuinka hän sukelteli, liotti ja vilvoitti itseään tässä -loiskuvassa vedessä, jossa sai viipyä niin kauan kuin tahtoi ja -päristellä kylliksensä; sillä hän saattoi nähdä pohjan pitkälti joka -suuntaan ja helposti välttää jokaisen yrityksen tehdä hänelle pahaa. -Hän oli niin märkä, kun kylpy oli lopussa, että tuskin saattoi päästä -pensaaseen kuivaamaan ja suorimaan sulkiansa. - -Kerta päästyään kunnolliseen asuun hän muisti vedessä näkemänsä linnun -ja palasi salavaan. Siellä kimaltelevan joen syvyydessä kardinaali -keksi itsensä, ja hänen sydämensä paisui oikeutetusta ylpeydestä. Oliko -tuo leveä, täyteläinen rinta hänen? Missä oli hän nähnyt mitään muuta -kardinaalia, jolla oli niin iso töyhtö, että se huojui tuulessa? Kuinka -suuret ja mustat olivatkaan hänen silmänsä! ja hänen partansa oli -melkein yhtä pitkä ja kähäräinen kuin isänkin. Hän levitti siipensä ja -ihaili niiden kaartoa ja käänteli ja keikutteli pyrstöänsä. Hän somisti -itsensä kerta uudelleen ja laitteli jokaista sulkaa. Hän kiilloitti -niskaansa takaapäin siipiensä nenällä, pisti päänsä niiden alle ja -hitaasti veti sitä kerta kerran perästä pois silittääksensä harjaansa. -Hän kieppui ja keikkui. Hän kiikkui ja pöyhisteli, ja jokainen vilahdus -koostansa ja kauneudestansa, mikä sattui hänen silmäänsä, täytti hänet -ylpeydellä. Hän rehenteli kuin riikinkukko ja lörpötteli kuin närhi. - -Kun hän ei enää voinut löytää mitään ihailtavaa, niin jokin muu -kahlehti hänen tarkkaavaisuutensa. Kun hän viskasi "tship"-huutonsa, -niin kuului virran takaa vastaus: "tship"; siellä ei varmastikaan -ollut mitään kardinaalia, niin että hän epäilemättä kuuli oman äänensä -kuten näki itsensä. Hän valitsi silmäänpistävän oksan ja lähetti -sieltä terävän huudon: "tship!" yli vetten, ja se tuli samallaisena -hänelle takaisin. Sitten hän äänteli lempeästi ja hellästi, niinkuin -hänen oli tapana Limberlostissa tehdä pienelle lempisiskollensa, joka -useasti tuli istumaan hänen vierelleen vaahteraan, missä hän nukkui, -ja lempeänä ja hellänä palasi vastaus. Silloin kardinaali ymmärsi. -"Vhit! Vhit! Vhit!" Hän vihelsi sen kovaa ja vihelsi sen hiljaa. "Tiri! -Tiri! Tiri!" Hän vihelsi sen hellästi ja tiukasti ja käskevästi. "Hio! -Hio!" "Hip! Hip! Hip! Hip!" Tämän helähtävän käskyn kuullen saapui joka -lintu, niin kaukaa kuin virta kantoi hänen äänensä, tiedustamaan ja -pysähtyikin ihailemaan. Yhä uudelleen hän kaiutti jokaisen muunnoksen, -minkä kykeni keksimään. Hän yritti uljaasti livertää ja vieretellä, -ja sitten hän, sydän niin tulvillaan iloa, ettei ennen milloinkaan, -puhkesi raikuvaan lauluun: "Hyvä miel'! Hyvä miel'! Hyvä miel'!" - -Illan tullen hän muuttui levottomaksi ja rauhattomaksi, niin -että verkalleen soluili takaisin Limberlostiin; mutta se päivä -sittenkin ainaiseksi riisti häneltä halun pysyä rämeen lintuna. -Yöllä hän levottomasti pörhisteli höyheniään ja tunnusteli tulisiko -tuulenhenkäystä niityiltä. Hän oli jälleen maistavinaan jyvää ja -kirkasta vettä. Hän ihmetteli kuvaansa virrassa ja ikävöitsi äänensä -kaikua, kunnes alkoi unissa sipistä: "Vhit! Vhit! Vhit!" Aivan aamun -koittaessa muuan punarinta-satakieli herätti hänet laulaen: "Silmät -auk'! Silmät auk'!", ja hän vastasi unisena: "Tir! Tir! Tir!" Tovin -takaa punarinta lauloi toistamiseen erinomaisen pehmeästi ja hellästi: -"Silmät auk', kiuru! Silmät auk', kiuru! Silmät auk'! Silmät auk'!" -Nyt kokonaan valveutuneena kardinaalikin luikkasi riemukkaasti: "Hyvä -miel'! Hyvä miel'!", ja sittenpä ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän -oli matkallansa kohti kimaltelevaa jokea. Se oli entistä ehompi, ja -jokainen seuraava päivä tapasi hänet herkuttelemasta viljapellossa ja -kylpemästä välkehtivässä vedessä; mutta aina hän illan suussa palasi -perheen luo. - -Kun mustat hallat alkoivat riipiä Limberlostia ja ravinto oli -enimmäkseen supistunut kuiviin siemeniin, niin tulipa päivä, jolloin -kuningas järjesti joukkueensa ja antoi taikamerkin. Iltahämärissä hän -johdatti heidät etelään, peninkulman toisensa perästä, kunnes heidän -hengityksensä kävi lyhyeksi ja tuo outo lento alkoi kivistää heidän -siipiänsä; mutta joelle tehtyjen retkien johdosta oli kardinaali -muita vahvempi ja helposti pysyi kuninkaan rinnalla. Varhain aamulla, -ennenkuin edes punarinta-satakielet havahtuivat, kuningas laskeusi -Floridan nevamaille. [Everglade eli Everglades on nimeltään tämä -rämeinen aromaa Itä-Floridassa. Suom.] Mutta kardinaali oli kadottanut -kaiken mieltymyksen rämeissä elämiseen, niin että hän uppiniskaisesti -läksi liikkeelle omin nokkinsa ja lyhyessä ajassa löysikin toisen -joen. Se ei ollut vallan yhtä ihastuttava kuin tuo kimalteleva joki; -mutta kaunishan oli sekin, ja sen lievästi loivalla rinteellä oli -appelsiinitarha. Sinne kardinaali jäi saaden aivan sydämensä toiveitten -mukaisen talvikodin. - -Seuraavana aamuna kultakiharainen tyttönen ja valkohapsi vanhus kävivät -käsikkäin hedelmätarhan läpi. Lapsi näki punavarpusen ja heti vaati -sen omaksi nimikokseen, ja samana päivänä julistettiin, että erittäin -ankarat ajat uhkaisivat sitä, joka kiusaisi tai edes säikähdyttäisi -kardinaalia. Siten alkoi linnulle täydessä turvallisuudessa sarja -päiviä, jotka olivat sulaa ihanuutta. Hedelmätarha ihan kuhisi -hyönteisiä, joita houkutteli väkevä tuoksu, ja toukat koversivat -kuorta. Ruoka oli melkein yhtä hyvää kuin Limberlostissa, ja olihan -aina joki, mistä juoda ja missä pärskytellä mielin määrin. - -Noina päivinä lapsonen ja vanhus oleilivat hedelmätarhassa tuntikausia -tarkastaen lintua, joka näytti joka päivä käyvän isommaksi ja -koreammaksi. Kuinka upealta vaikuttikaan hänen nyt loistavan -punainen kardinaalinvaippansa vahanvihreitä lehtiä vasten! Kuinka -kookkaalta ja hohtavalta näyttikään lintu leikkisästi kiitäessään ja -puikkelehtiessaan kermanväristen kukkasten keskellä! Ja kuinka pikku -tyttö, kädet ristittyinä, palvoi häntä, kun hän, kaula turpeana, -kiikkui ylimmällä oksalla ja lauloi elähyttävää lauluansa yhäti -uudelleen: "Hyvä miel'! Hyvä miel'!" Joka päivä he tulivat näkemään -ja kuulemaan. He ripottelivat leivänmurusia; ja kardinaali tuli niin -ystävälliseksi, että tervehti heidän tuloaan reippaalla huudolla: -"Tship! Tship!" jota ihastunut lapsonen yritti jäljitellä. Pian heistä -tuli niin hyvät ystävät, että nähdessään heidän lähenevän hän rupesi -vienolla äänellä kutsumaan: "Tship! Tship!" ja jäi sitten silmät -pyöreinä ja pää kallellaan odottamaan hänen vastaustaan. - -Toisinaan joku hänen perheensä jäsen löysi Nevoilta tiensä -hedelmätarhaan, mutta kun kardinaali oli alkanut tuntea jotakin -omistusoikeuden tapaista, närkästyi hän pahasti tunkeilijalle ja läksi -kuin tulinuoli tätä takaa ajamaan. Milloin hyvänsä tämä kokemus sattui -jollekulle kulkurille, palasi tämä rämeille mielessään myönneskellen, -että appelsiinitarhan kardinaali oli vähintään kaksi kertaa niin iso ja -vahva kuin hän ja niin hämmästyttävän punainen, että se oli kerrassaan -ihme ja kumma. - -Eräänä päivänä nousi lievä tuulonen pohjoisesta ja huojutti -appelsiinipuitten oksia, kantaen niiden tuoksun halki maan ulos -merelle asti ja levittäen tilalle viileän, hienon, pistävän hajun. -Kardinaali kohotti päätä ja vihelsi utelevan äänen. Hän ei ollut varma, -etsiskelihän vain matoja ja ennusteli onnea ehein, täyteläisin sävelin: -"Hyvä miel'! Hyvä miel'!" Uudelleen tuuli pyyhkäisi hedelmätarhaa ja -niin voimakkaana, että tällä kertaa siitä ei voinut erehtyä. Kardinaali -pyrähti ylimmälle oksalle, töyhtö pystyssä ja pyrstö hermostuneesti -vavahtaen. "Tship! Tship!" hän huuteli kiivaan itsepäisesti. "Tship! -Tship!" - -Tuuli tuli nyt navakkana ja kestävänä, aivan toisenlaisena kuin mitä -kardinaali milloinkaan oli tuntenut, sillä sen viileä henkäys kertoi -päiväpaisteessa murtuneista jääpeitteisistä kentistä. Sen kostea -tuntu tuli ryöppyisistä sadekuuroista, jotka huuhtelivat pohjanpuolen -kasvoja. Sen ohut tuoksu johtui tuhansien puhkeamassa olevien lehtien -ja orastavien, nuorten taimien sekoituksesta: sen väkevä lemu oli -osmankäämien siitepölyä. - -Limberlostin puolella oli vanha Luonto-emo puhisten ja kohisten käynyt -käsiksi jokavuotiseen suursiivoukseensa. Tehokkaalla luudallansa, -maaliskuun ahavalla, hän lakaisi puhtaaksi joka sopen ja raon. -Pesusoikossansa, jonka huhtikuun kuurot täyttivät yli reunojen, hän -peseskeli koko luomakunnan kasvoja, ja jos nämä toimenpiteet eivät -riittäneet aikaansaamaan hänen mielensä mukaista puhdistusta, antoi hän -lopullisen kiilloituksen raekuuroilla. Kimalteleva joki täyttyi yli -äyräittensä; murtaen jäät ja kulettaen rikkakuormaa se vyöryi merta -kohti. Jää ja lumi eivät olleet aivan lopen hävinneet; mutta kauan -kohtuinen maaemo vaaliskeli lapsiansa. Se kyyristeli joka askeleella, -sillä maa kiehui elämää. Madot ja koppakuoriaiset ponnistausivat -valoon ja lämpöön. Työntäen syrjään mullan ja lehdet päältänsä vuokot -ja orvokit kohottivat hentoja kullanvihreitä päitään. Mahla virtaili, -ja lehdettömät puut peittyivät paisuviin silmuihin. Hienot sammalet -hiipivät jokaista lahovaa hirrenpäätä pitkin. Kivien ja aitojen -jäkälät saivat tuoreen, lukemattomin harmaan ja viheriän vivahduksin -luodun maalauksen. Tuhannet kukkaset ja köynnökset versoivat maasta -peittääkseen viime vuoden mätänevät lehdet. "Hautojen kaunis runsas -tukka" luikerteli yli niittyjen, levisi tienvarsille ja verhosi -jokaisen paljaan paikan. - -Limberlost heräili elämään ennen peltoja ja jokeakin. Kautta talven se -oli ollut paikoista alastomin ja kolkoin, mutta nyt ilmenivät palaavan -keväimen varhaisimmat merkit sen sotaisessa musiikissa, sillä kun -lehväsammakko puhaltaa pilliinsä ja härkäsammakko rummuttaa, yhtyvät -lintujen äänet pian niihin. Osmankäämit olivat ensimäiset kukkimaan, -ja sitten seurasivat uskomattoman lyhyessä ajassa kaislat ja ruovot, -ja viiniköynnökset muodostivat ikäänkuin huojuvan viheriän meren, -ja paisuvat umput olivat aivan halkeamaisillaan. Ylämaassa savu -kiemurteli sokeriruokokenttien ja metsänaukeamien ylitse; metsissä -eläimet heräilivät pitkästä unestaan; sardelli alotti taas koskaan -päättymättömän matkansa ylös kirkasta jokea myöten; viheriät pälvet -verhosivat kumpuja ja laaksoja; ja pohjanpuoli maata oli valmis -ottamaan vastaan kotiinsa palaavat rakkaimmat kevätaarteensa. - -Yläilmoista helisivät nuo ensimäiset iloiset sävelet, kohoten -lähemmältä Luojan istuinta kuin minkään muun linnun: "Kevät kiirehtii! -Kevät kiirehtii!" Pitkäsääriset peltoraukat kaahailivat ympäri -Limberlostissa ja jokea pitkin, viskoen pilvimaailmastaan huutojansa: -"Titterili! Titterili!" Hedelmätarhan punarinta-satakielet vetivät -viime vuoden ruohon kauan sitten kuivuneita lehtiä lumen alta niillä -sisustaakseen saviseinäisiä pikaripesiään; ja sinikertut asustivat -ontossa omenapuussa. Aidan ylimmällä leveällä poikkipuulla kyyhkyset -kokoilivat harvoja jykeviä puikkojaan ja risujaan yhteen. Siinä oli -niin erinomaisen hyvä kehdon paikka heille. Tuulen puremat, lahot -vanhat pienat olivat aivan samaa väriä kuin hommakas kyyhkysmuori. -Sen punareunainen silmä sopi taustaan kuin pieni punainen jäkälän -mykerö. Varmaankaan ei kukaan koskaan keksisi sitä sieltä. Limberlost -ja kimalteleva joki, pellot ja metsät, tietä reunaavat pensaat ja -aitaukset, kannot, rungot, ontot puut, vieläpä Maaemon paljas ruskea -rinta, kaikki odotti saadakseen tuudittaa kukin omaansa jälleen; ja -salattuja ihmeitä oli, että kukin palasi omalle paikalleen. - -Ilma oli huumaava. Tuulen kantamat hienot, voimakkaat, ihastuttavat -tuoksut, auki kääriytyvien lehtien, jääveden huuhtomien kasvien ja ensi -siitepölyn lemu oli kuin elämännestettä ihmiskunnalle. Elukat ulkona -kedolla olivat suorastaan juopuneita siitä ja kautta talven kuivalla -ruokitut karjalaumat läksivät ensi kertaa laitumelle pää koholla, -peuhaten, ammuen ja kirmaten kuin mitkäkin hurjimukset. - -Pohjoistuuli, joka tulla pyyhälti jäisiltä koleuksilta, tempasi -mukaansa tämän keväisen tuoksun ja kantoi sen appelsiinitarhoihin ja -Nevoille; ja kiihtyneenä nielaistuaan henkäyksenkin sitä kardinaali -hehkuen lennähti halki hedelmätarhan, sillä kenenkään opettamatta hän -tiesi, mitä se merkitsi. Kutsu oli tullut. Joutopäivät olivat ohitse. - -Oli aika lähteä kotiin, aika reuhata hurjassa hilpeydessä, aika käydä -kosiskelemassa, aika armastella, aika ottaa omansa, etsiä kumppani -ja rakentaa pesä. Koko sen päivää hän lentää räpytteli sinne tänne, -hermostuneena tuon tuntemattoman pelosta ja vavisten suloisesta -odotuksesta; mutta hämärän tullen hän aloitti matkansa pohjoista kohti. - -Sivuuttaessaan Nevat hän liikutti siipiä verkalleen ja tuon tuostakin -lähetteli alas vaativan kutsunsa "tshipI", mutta vastaustapa ei -kuulunutkaan. Silloin kardinaali älysi, että pohjatuuli oli saattanut -oikean sanoman, sillä kuningas oli seurueineen hänen edellänsä -matkalla Limberlostiin. Peninkulman toisensa jälkeen hän lailla liekin -liehuvaisen kiisi halki sinimustan yön, eikä kestänyt niinkään kauan, -ennenkun hän saattoi eroittaa pimeydessä välkähtelevän pilkun, joka -piirti pilviä hänen edellänsä. Kardinaali lensi järkähtämättä suoraa -suuntaa, kunnes voitonriemun sykähyttäessä sydäntä ponnahti ylös -lennossaan ja sieltä kaukaa korkeudestansa lennätti alas pöyhkeän ja -vaateliaan kutsun kuninkaalle ja tämän seurueelle, purjehtiessaan -samalla heidän ylitsensä, ja hävisi näkyvistä. - -Oli vielä yöhämärä, kun hän lensi poikki Limberlostin, laskeutuen -kyllin alas nähdäkseen sen paljastetut oksat, siepatakseen vilahduksen -sen paisuvien umppujen viheriästä väristä ja kuullakseen sen -sammakoiden milloin äänekkäämmän milloin hiljaisemman kurnutuksen. -Mutta hänen lennossaan ei ollut vähääkään empimistä. Suoraan ja -varmasti hän kiidätti tietänsä kohti kimaltelevaa jokea: vain muutamia -peninkulmia vielä, ja hänen silmäänsä sattuivat sen kevättä tulvehtivat -kuohuvat vedet. Äkkiä ampaisten alas hän tuikkasi hehkuvan nokkansa sen -rakastettuun veteen; sitten hän lensi kauniiseen vanhaan monihaaraiseen -sumakkipuuhun ja pisti päänsä siiven alle, lyhyen unen ottaakseen. -Hän oli suorittanut tuon pitkän lennon yhteen menoon, polveilematta, -ja hän oli uninen. Ylen tyytyväisenä hän pörhisti höyhenensä ja -sulki silmänsä, sillä hän oli kimaltelevan joen äärellä; ja tulisi -uusi vuodenaika, ennenkun appelsiinitarhassa jälleen soisi hänen -rohkaisunsa: "Hyvä miel'! Hyvä miel'!" - - - - -2. luku. - -"Vesi vie! Vesi vie!" ennusti kardinaali. - - -Hänestä tuntui heti ensi hetkestä, että sumakkivanhus vastasi -ihanteellisen asunnon mielikuvaa. Hän asettui eräälle oksalle ja -järjestellessään höyhenpukuaan ja nokkiessaan viime vuoden happamia -kuivia marjoja hän lähetti maailmalle ennustuksensa. Luonto-emo todisti -oikeaksi hänen tietonsa lähettäen kohisevan rankkasateen, mutta hän ei -pienintäkään piitannut kastumisesta. Hän tiesi miten kääntää punaisen -vaatetuksensa mitä mainioimmaksi vedenpitäväksi takiksi; niinpä hän -painoi alas töyhtönsä, tasoitti höyhenensä ja rohkeasti kestäen -huhtikuun valelun hän yhä edelleen huusi vettä. Hän tiesi näyttävänsä -koreammalta sen mentyä ohitse, ja hän näytti tietävän myöskin sen, että -jokainen päivä, aurinkoinen tai sateinen, veisi hänet lähemmäs hänen -sydämensä toiveita. - -Hän oli oikea teikari odotellessaan. Aamusta iltaan hän kylpi, suki -sulkiaan, paistatteli päivää, hypähteli ja kisaeli. Hän pöyhisteli -ja luikkaili lakkaamatta. Hän anasti sumakkipuun vaatien sitä aivan -omakseen ja tappeli lujasti sen omistamisesta monia tungettelijoita -vastaan. Se kasvoi tiheämetsäisellä rinteellä, ja kimalteleva -joki virtasi kohisten ruohoisten törmien välissä, joiden juurella -paisuruohoja kasvoi valkoisenaan. Sen ympärille oli kerääntynyt -vahvaksi viidakoksi Amerikan melooneja, villejä viiniköynnöksiä, -kuusamia ja erilaisia orapihlajia, jotka houkuttelivat luoksensa matoja -ja hyönteisiä; ja aivan vanhan mutkittelevan aidan takana oli jokeen -viettävä kesanto muhevaa multaa, joka pian kynnettäisiin maissille, ja -tällöin lukemattomat isot lihavat toukat kääntyisivät esiin. - -Hänen oli pakko melkeinpä joka hetki heittäytyä tappeluihin -asumuksensa puolesta; oli jotakin erikoisen kaunista tuossa vanhassa -haarakkaassa pensaspuussa, joka veti puoleensa kodin katsojia. Vakava -punarinta-satakielipariskunta alkoi laittaa asuntoa itselleen siihen -samana aamuna, jolloin kardinaali saapui, ja pari mustaarastasta yritti -vallata sen ennen ehtoota. Punarinnat tuottivat hänelle vain vähän -vaivaa. Ne olivat helposti voitetut, ja heikon vastarinnan jälkeen -asettuivat taloiksi oratuomeen ylempänä rinnettä; mutta ilma oli täynnä -"tship" -huutoja, puheen pärinää ja punaisia ja mustia höyheniä, -ennenkuin rotevat mustatrastaat tunnusti tapanneensa. He olivat -vanhoja asukkaita ja tiesivät mitä ovat toukat ja nuoret jyvät, mutta -he tunsivat myöskin, milloin saivat nokalleen, ja he siirtyivät jokea -alas vaivaistammeen, yrittäen vakuuttaa toisillensa, että sehän oli se -paikka, jota he alunpitäen olivat tavoitelleet. - -Kardinaali jäi rehentelemään ja pöyhistelemään sumakkipensaaseen, -mutta sydämessänsä hän tunsi toimiskelunsa yksinäiseksi. Koska hän -oli kuninkaan poika, oli hän aivan liian ylväs kerjätäkseen itselleen -aviokumppania, ja sitä paitsi vei sumakkipensaan vartioiminen kaiken -hänen aikansa; mutta hänen silmänsä olivat avoinna kaikelle mitä -tapahtui hänen ympärillään, ja hän kadehti syvästi mustanrastaan -kiiltävää, uskollista pikku mielitiettyä. Hän melkeinpä liikoja -jännitti ääntänsä yrittäessään lemmenlaulussa kilpailla kiurun -kanssa, joka kiikkui pilvien seassa joen toisella puolen olevan -niityn yläpuolella ja vuodatti alas puolisolleen laulussa jumaloivan -lempensä ja mieltymyksensä. Hän kirkaisi niin julman kateellisen -"tship"-huudon rakastelevalle peltoraukka-parille, että ne lähtivät -painaltamaan pakoon joen ahdetta alas tietämättä, että rikos, mistä -heitä syytettiin, oli vain se että he olivat naimisissa eikä hän ollut. -Kyyhkysistä taas, jotka jo olivat hautomassa muniaan linja-aidalla -vaahterain alla, ei kardinaali oikein tiennyt, mitä arvella. - -Hän oli yksin, hän oli rakkauden kaipuusta sairas, ja hänellä oli -hallussaan hienoin rakennuspaikka joen varrella puolisoansa varten, -mutta kun tämä oli niin hidas saapumaan, oli hänestä vaikeata sietää -toisten uskollisuutta hänen itsensä odottaessa totista lempeä; mutta -kardinaali arveli, ettei hän milloinkaan saattaisi niin kokonaan -unohtaa itseään, että jäljittelisi tuon uroskyyhkysen esimerkkiä. Eihän -se osoittanut vähäisintäkään arvokkaisuutta: se oli niin makoileva, -että oli aivan häpeällistä. Se ahtoi arvokkaan körttiläiseukkonsa -ihan huolestuttavan täyteen ruokaa; se takertui pesän reunaan kiinni -ja yritti auttaa hautomisessa, niin että miltei työnsi vaimonsa pois -munilta. Se kiusasi sitä hyväilyillään ja kuherteli lemmenlauluaan, -kunnes joka ainut aidassa asustava orava tunsi hänen historiansa juurta -jaksain. Kardinaalin kärsivällisyys oli hioutunut niin ohuelle terälle, -että hän eräänä päivänä iski kyyhkysen kimppuun ja kiskaisi sen selästä -ison tukun sulkia. Palattuaan sumakkiin hänen täytyi tunnustaa, että -hänen kiukkunsa johtui aivan yhtä paljon siitä, että hänellä ei ollut -ketä rakastaa kuin siitä, että kyyhkynen oli niin vastenmielisen -armasteleva. - -Joka huomen toi uusia tulokkaita, -- pyöreitä nuoria naaraita, pitkällä -loma-ajallaan somistaneita ja koppavia uroksia, jotka esiintyivät -upeimmissaan ja uljaimmissaan, ja jokainen laulaja melkeinpä halkaisi -kurkkunsa koettaessaan kahlehtia pyytämäänsä puolisoa. Ne tulla -pyyhälsivät alas joen rinnettä, kuin mitkäkin punaiset, kultaiset, -siniset ja mustat raketit; kiikkuivat raidoissa, päristelivät -vedessä, puhkesivat sävelvirtoihin, mikäli mahdollista korskeilivat -komeudellaan ja soitollaan; ja aika ajoin ne kiihkeästi tappelivat, kun -huomasivat, että naaraat, joita he kosiskelivat, suosivatkin heidän -kilpakumppanejansa ja halusivat vain olla ystävyksin näiden kanssa. - -Kardinaalin mieli pimeni, hänen näitä tarkastellessaan. Ei ollut -ainuttakaan jäsentä hänen omasta perheestään heidän parissaan. -Hän säälitteli itseään miettiessään, oliko kohtalolla hänenkin -varallensa samat koettelemukset, joita hän näki toisten kärsivän. -Voi noita kauheita untuvaisia naikkosia! Kuinka ne keimailivat! -Kuinka ne virnakoivat! Kuika ne silittivät ja laittelivat sulkiaan -ja kuinka ne puoliavoimin nokin ja säihkyvin silmin hyppivät yhä -lähemmäksi, ikäänkuin lumottuina. Palavat laulajat, kaula turpeana, -lauloivat laulamistaan lopen hurjina intohimoisessa rukouksessaan, -mutta juuri kun he tunsivat olevansa varmoja siitä että heidän -pienet armaisensa antautuisivat, niin joutuikin näiden istuinpuuksi -etäällä pensastossa oleva virpi eikä auttanut muu kuin kärsiä katkera -vastoinkäyminen, seurata niitä ja alkaa alusta uudelleen. Kolmena -viime päivänä kardinaali oli tarkannut, kuinka hänen serkkunsa, -punervarintainen nokkavarpunen, ilmaisi kiihkeätä rakkautta aivan -erikoisen viehättävälle pikku naaraalle, joka ilmeisesti rohkaisi hänen -lähestymistään, mutta lopulta näkikin hänen jäävän istumaan oksalleen -niin valjuna ja lohduttomana kuin kuka inhimillinen rakastaja tahansa, -kun hän huomaa, että tyttö, joka on keimaillut hänelle kesäkauden, -kuuluukin toiselle miehelle. - -Kardinaali lehahti korkeimman sykomoorin ihan ylimpään huippuun ja -katseli yli tienoon Limberlostiin päin. Lähteäkö sieltä etsimään -rämepuolisoa oman heimonsa parista? Se oli sietämätön ajatus. Asiat -alkoivat tosiaan käydä vakaviksi. Ei yksikään lintu kimaltelevan -joen varrella ollut sukinut ja koreillut tai pitänyt ääntä enemmän -kuin hän. Oliko se kaikki hukkaan heitettyä? Tähän aikaan hän jo -aivan varmaan oli odottanut tuloksia. Tänä aamuna viimeksi hän oli -paisunut pöyhkeydestä kuullessaan närhi-rouvan sanovan toraisalle -miehelleen toivovansa, että voisi vaihtaa hänet kardinaaliin. Eikö -kiltti kyyhkysrouva pysähtynyt sumakkipensaan alle, heitettyään -hautomisen ottaakseen aamuvalelunsa hiedassa, ja tuijottanut häneen -peittämättömän ihastelevana? Epäilemättä hän hartaasti toivoi, että -hänen arkiaikaisella, paksulla miehellään olisi tulipunainen takki. -Mutta oikea kiitos lähtee vain oman sukupuolen taholta, ja vain tunti -sitten oli leivonen kertonut, että hän ei tähystyspaikaltaan pilvien -päältä voinut nähdä missään ketään niin loistavaa laulajaa kuin -sumakkipuun kardinaalin. Näistä syistä hän pysyi vakuutuksessaan, että -hän tosiaankin oli prinssi; ja hän päätti jäädä valitsemaansa asuntoon -ja lumousvoimillaan pakottaa kauneimman pikku kardinaalineidon niiltä -main etsimään häntä. - -Hän suunnitteli kaiken erittäin huolellisesti. Kuinka neito kuulisi -hänen ihanan laulunsa ja tulisi häntä silmäisemään; kuinka hänen -kokonsa ja komeutensa vangitsisi neidon; kuinka tämä arkana tulisi, -mutta tulisi, tietenkin, saamaan hänen hyväksymisensä; kuinka hän -suostuisi tyytymään neitoon, jos tämä häntä kaikissa suhteissa -miellyttäisi; kuinka neito olisi hänelle altis ja uskollinen; ja -kuinka hän täydellisesti hyväksyisi hänen kotinsa valinnan, sillä -sumakkipensas oli viehättävän kauniilla paikalla ja yhtä hyvä pesän -rakentamiseen. Monet päivät hän oli pöyhkeillyt, pilkkaillut, vaatinut -voittelolle, olipa viime päivänä alentunut melkeinpä mielistelemään, -mutta eipä yksikään kirkassilmä kardinaali-impi tullut tarjolle. - -Erään ruskean rastaan toimiskelut tekivät hänet kateudesta villiksi. -Rastas tuli hiljaa soljuen ylös jokiahdetta, ruosteenkarvainen, hiipivä -olio viidakosta, ja asettuen orjantappurapensaaseen juuri vastapäätä -sumakkia lauloi tunnin verran taivasalla. Ei ollut mahdollista -luoda sen parempaa musiikkia. Se oli kudottu tuoreeltaan hänen -mielikuvituksensa loimista ja kuteista. Se laulu oli niin tulvillaan -kevään iloa ja riemua, säveliä, jotka niin syvästi värisivät rakkauden -kerjäämistä ja intohimon hellästi tykkivää tuskaa, että sen päättyessä -puolitusinaa ihailevia rastasneitoja oli kerääntyneenä ympärille. -Huolellisesti ja tarkoin ruskea rastas valitsi niistä miellyttävimmän, -ja tämä seurasi häntä viidakkoon kuin loihdittuna. - -Siinä oli kardinaalin unelma toteutuneena toiselle suoraan hänen -silmiensä edessä, ja se täytti hänet kateudella. Jos tuo halpa, ruskea -lintu, joka luikahti esiin kuin olisi sillä ollut varkaus tunnollansa, -saattoi näyttäytymällä ja tuntikauden laulamalla voittaa puolison, -miksikä ei hän, koko metsän komein lintu, voisi julkisesti upeillen -suloinensa ja esittäen lauluansa saavuttaa ainakin samanlaista -menestystä? Täytyisikö hänen, uljaimman, kaikista muhkeimman -kardinaalin, lähteä etsimään puolisoa minkä tavallisen linnun lailla -hyvänsä? Pois sellainen ajatus! - -Hän lähti joelle kylpemään. Löydettyään kohdan, jossa vesi virtasi -kristallikirkkaana valkean kalkkikivipohjan ylitse, hän peseytyi, -kunnes tunsi, ettei voinut tulla kiiltävämmäksi. Sitten kardinaali -siirtyi mieluisimpaan aurinkotupaansa ja lehahtaen oksalle nosti -sulkansa pystyyn ja lekotteli päivänpaisteessa, ravisteli ja koristeli -itseään, kunnes oli siisteimmässä kunnossa. - -Vanhan sumakkipuun kaikkein korkeimmalla oksalla istuen hän ponnisteli -niin, että musta poskiparta seisoi pörröisenä töpökkänä. Hän puhkesi -rajuun huutoon, joka värisi kaikkia hänessä raivoavia intohimoja. Hän -tarttui omiin kiiriviin kaikuihinsa ja muunteli ja vaihteli niitä. -Hän lasketteli tulemaan laulujansa ja pani kimaltelevan joen soimaan -ennustustaan: "Vesi vie! Vesi vie!" - -Hän vihelteli viheltämästä päästyään, kunnes sen kuuli koko -lintumaailma, vieläpä ihmisetkin, sillä talonpoika pysähtyi -keittiönoveensa, kädessä rainnat kuohuvaa maitoa, ja kutsui vaimoaan: - -"Kuuleppa tuota, Maija! Kuulehan varsin tuota! Vannonpa, että jos ei -tuo lintu herkeä povaamasta sadeilmaa, niin pelottaapa niin, etten -tohdi kylvää viljaani ennen kesäkuuta. Niitä on moniaita lintuja -niinkuin peltoraukat ja peltopyyt, jotka voivat haastaa asiat hyvin -kohdalleen, mutta en ole koskaan kuullut lintua, joka osaa lausua -sanoja selvään ja kirkkaasti niinkuin tuo mokoma. Näyttää tulevan -joen uomasta. Taidanpa tässä kulkea alas sitä tietä nähdäkseni, onko -alankopelto jo valmis kynnettäväksi." - -"So, so, Abram Johnson", sanoi hänen vaimonsa, "jos sinä, jota -pidetään muka kunnon miehenä, tahdot rämpiä sohjossa ja sateessa puoli -peninkulmaa nähdäksesi linnun, niin sano se suoraan, mutta älä Herran -nimessä puhu nyt kyntämisestä, sillä siihenhän se, niinkuin totta -tosiaan tiedät, ei valmistu viikkoonkaan vielä. Katsomatta tiedät!" - -Abram irvisti vähän tyhmänsekaisesti. "No sanonpa syytä sitten -linnuksi, jos niin tahdot, Maija. Olen kuunnellut sitä tallista koko -päivän, ja sen sävelissä on jotain luonnollista elikkä inhimillistä, -mikä sen minun nähdäkseni erottaa kaikista linnuista mitä milloinkaan -olen kuullut. Olenpa oikein utelias näkemään sen. Kun minä tallista -käsin kuulin sen laulavan, tuntui minusta, että se oli melkein justiin -kuin joku ihminen." - -"Älä höpsi!" huudahti Maija. "Laulaneeko tuo hiventäkään paremmin kuin -mikä muu lintu tahansa. Onpahan vain vanha Wabash kertailemassa kaiut. -Lintu joen partaalla kuuluu aina kaksi vertaa niin kauniilta kuin yksi -vuorilla. Sen sain tietää jo neljäkymmentä vuotta takaperin. Ja eiköpä -tuo lie jo mennyt, kun sinä sinne pääset." - -Abramin avatessa ovea raikahutti punainen profeetta ennustuksensa: -"Vesi vie! Vesi vie!" - -Mies meni ulos, hiljaa painaen oven kiinni, ja vähääkään välittämättä -viljapellosta astui suoraa tietä laulajaa kohti. - -"Enpä tiedä, onko tämä niin vallan parasta vihlomisille ja -romatismeille", mutisi hän kääntäen ylös kaulusta ja vetäen alemmas -vanhaa hattua, suojatakseen kasvojansa roiskahtavilta vesitipoilta. -"Eihän minun nyt oikeastaan sopisi mennä; mutta onhan lupa sanoa, että -minä yhtä mielelläni kuolisin kuin olisin vastaamatta, milloin minua -_kutsutaan_ tuonne alas joen partaalle." - -"Vesi vie! Vesi vie!" kaikui kardinaalin ennustus. - -"Kiitos, poikaseni! Hauska kuulla sinua! Enhän juuri tarvitsisi koko -ilmotusta, mutta sainpa siitä suunnan paremmin tietooni. Voin osilleen -merkata pensaasi, ja iltakin on kulunut aika pitkälle ja mahtaa olla -melko lähellä maatapanon aikasi. Näillä paikkein pitäisi sun jossain -olla. Olisitpa potra poika, jos nyt asettuisit suoraan tuohon istumaan -tai sanoisit missä olet. No, ja missä olet, häh?" - -Abram kurkisteli ja vilkuili pitkin aidan sivua, pilkisteli pensaisiin -ja etsiskeli lintua. Äkkiä suhahtivat siivet ja tulipunainen viiva -leimahti ilmassa. - -"Taisinpa säikähyttää sinut naapuripitäjään saakka", mutisi hän. - -Mutta pikemminpä mies oli säikähtynyt kuin lintu pelästynyt, sillä -kardinaali tulla pyrähti suoraan häntä kohti, aivan muutaman askelen -päähän, ja sitten se pensaassa heiluen liritti ja luritti, tirkisteli -ja kurkisteli, vihelteli katkonaisia säveliä ja ilmaisi erinomaista -ihastusta nähdessään valkohapsisen vanhan miehen. Abram katsoa tuijotti -kummissaan. - -"Siunatkoon!" lausahti hän. "Iso kuin mustarastas, punainen kuin -hehkuva hiili, ja tulee suoraan päin miestä. Sinä olet jonkun holhokki, -se sinä varmasti olet. Mutta ei, et ole sitäkään. Tyystinpä menettää -luontonsa jokaikinen lintu kököttäessään ohuella puikolla pienessä -teräslankaisessa mökissä, ja aina ovat niiden sulat rytistyneet. Mutta -sinuapa ei ole nähty häkin sisällä, sillä sinulla on jokaikinen sulka -paikallaan. Olethan sinä koreampi kuin punaisin silkkivaate. Ja tuon -heiskunnan ja pyörinnän ja mahtavan astunnan olet sinä saanut itsensä -Luojan suurissa metsissä, oppinut ajamaan tuulessa ja ammahtamaan -yli vetten. Häkki ei kyllä koskaan ole kiusannut sinua. Mutta jonkun -holhokki sinä sittenkin ihan varmaan olet. Ja minä näytän siltä -mieheltä ja sinä koetat selittää sitä minulle, hiis vie!" - -Kumartuneena Abramiin päin kardinaali käänteli päätään puoleen ja -toiseen, kurkisteli ja viserteli ja odotti vastausta -- "tship, tship", --- pieneltä kultakiharaiselta tyttöseltä, mutta sitäpä ei mies millään -keinoin saattanut tietää. - -"No se on sitten yhtä varmaa kuin köyhän kuolema", sanoi hän. "Sinä -luulet tuntevasi minut ja yrität kertoa minulle jotakin. Toivoisinpa -tottastenkin tietäväni mitä haluat. Aiotko sanoa minulle 'hyvää -päivää?' Hyvä, enpä usko kenenkään olevan kohteliaampi minua, mikäli -tiedän." - -Abram nosti vanhaa hattukuluaan, ja sadepisarat välkkyivät hänen -valkeissa hiuksissaan. Hän ojensi selkäänsä ja seisoi hyvin suorana. - -"Hyvää päivää, herra Punapeippo. Mitäs kuuluu tänä iltana? Enpä -justiin muista milloinkaan nähneeni teitä ennen, mutta vasta kun -kohdataan, niin kyllä tunnen hyvin. Milloinka saavuitte? Tulitte -kai ylimääräisellä pikajunalla halki yön? No hyvä, ette koskaan ole -ollut tervetulleempi mihinkään paikkaan elämässänne. -- Antaisin aimo -summan rahaa tällä samaisella hetkellä, jos tahtoisit sanoa tulleesi -asettumaan tälle joenrinteelle. Mitäs pidät siitä? Minun mielestäni se -on justiin niin lähellä paratiisia kuin osua saattaa maan päällä. - -"Vanha Wabash on oikea punoja käännellessään ja kiemurrellessaan -ja puolen matkaa sillä on kalkkikivipohja ja vesi on yhtä kaunista -ja kirkasta kuin Maijan lähteessä. Ja kuulesta, mitä koreuteen -tulee, herra Punapeippo, niin saat viedä koko roskan, ellei se ole -kaikki aivan yhtä pyntättyä kuin naisväen keväthattu. Katsohan vain, -kuinka ruoho ryömii suoraan alas niin että painuu veteen asti Oletko -milloinkaan nähnyt noin korurimsuisia pajuja? Ja kunhan hiukan -vuotat, niin kukkiva katinjuusto, jota kasvaa pitkin tätä välkehtivää -jokivartta, on yhtä kaunis kuin puutarharuusut. Maija sanoo, että -niistä tulisi kauniimmat kuin hänen omansa, jos olisivat kerratut: -mutta hyvä jumala, herra Punapeippo, ovathan ne toki. Katsohan -niitä vain ensin rinteellä ja sitten taas vedessä. Ja onhan meillä -vähän tuonnempana tihiänään melooneja, orjantappuroita ja villiä -viiniköynnöksiä ja metsäomenia ja punaisia ja mustia orapihlajia ja -kuusamia ja sumakkeja ja benzoepuita ja isoja puita. Herra armahtakoon, -herra Punapeippo, nämä sykomoorit ja vaahterat ja tulpaanipuut ja -saarnit ja jalavat ovat niin mokoman kauniit tässä pitkin vanhan -Wabashin rantoja, että nehän pannaan runokirjoihin ja niistä tehdään -viisuja. Mitäs siitä ajattelet? Justiin siinä vähän matkaa takanasi -seisoo viiteen haaraan jakautunut sykomoori, ja jokainen niistä -viidestä on mahtavan komea puu, jonka latva pilviä hipoo ja juuret -kaivautuvat vanhan joen alle; ja hiemaista ylempänä on vaahtera, jossa -on kahdeksan isoa puuta yhdessä. Melkein kaikkea, mitä nimittää taitaa, -voit löytää tämän vanhan Wabashin varrella, jos vain tiedät, mistä -mitäkin tavoittaa. - -"Niitä on perin vähän valkoisia miehiä, jotka perustavat sellaisesta, -mutta intiaanien oli tapa tietää. He tulivat meloen alas kanooteillaan -kalastelemaan ja pitivät leiriä justiin näitten puitten alla -ja äitimuori oli ylen kiukkuinen niitten vanhoille naisille. -Uutisasukkaita ei ollut niin tihiässä silloin ja piti olla tuhottoman -tarkka, ettei suututtanut niitä, jotta toivat tarjolle marjavasujaan. -Metsät täynnä marjoja! Niitä sai saavittain vain poimimisen vaivalla, -emmekä me olleet vielä ruvenneet paljonkaan viljelemään vehnää ja se -täytyi hevosselässä kuljettaa yli Ohioon jauhatettavaksi. Se käväisy -vei isältä aikaa viisi päivää; ja sitten piti noiden kirottujen -vanhojen intiaaniakkain tulla ja äidin täytyi antaa niille isot -valkeat vehnäkakkunsa. Siitäpä hän sitten justiin tuli niin armottoman -vihaiseksi. Hänen oli tapa nousta ylös yöllä, laittaa hiivansa ja -leipoa ja antaa uunin jäähtyä ja kätkeä leipä ulos vehnälaariin ja ajaa -sen haju ulos huoneesta hyvissä ajoin aamulla, niin että hän saattoi -sanoa, että koko mökissä ei ollut ainoata kyrsääkään. Joo, jos sinä -haet hyvää nokittavaa, niin marjoja on vaikka koko luomakunnalle pitkin -tätä jokea; ja odotappa vain muutama päivä, kunnes huhtikuun muori on -nakannut alas kuuronsa ja minä kyntänyt tuon viljapellon!" - -Abram asetti jalan aidan kolmannelle poikkipuulle ja nojasi kyynäspäätä -ylimpään. Kardinaali sirkutti suloisesti ja hyppeli ja kumarteli yhä -lähemmä. - -"Enpä ollut häävin luullut koko talveen, että enää ryhtyisin tähän -peltoon. Olen kääntänyt sen nyt joka kevät neljänkymmenen vuoden -aikana. Ostin sen ollessani nuori poika, justiin mennyt yhteen Maijan -kanssa. Otin aika velkataakan siihen; mutta olin aina pitänyt näistä -rintapelloista eikä minun osuuteni tätä vanhaa Wabashia ole ollut -kaupan elikkä myytävänä kertaakaan näinä menneinä neljänäkymmenenä -vuotena. Olen tarrautunut siihen kiinni ahnaasti kuin kuolema, -sillä siitä minä olen aivan varma, että se on sula paratiisi. Ensi -kerran kun kynnin tätä peltoa, herra Punapeippo, minä vain kajosin -pintapaikkoihin. Olin justiin nainut Maijan enkä koskenut maahan -liika usein koko sinä kesänä. Olen kyntänyt sen joka vuosi siitä -pitäen, mutta olenpa ajatellut koko tämän talvea, kun romatismi repi -toimessaan, että antaisin sen olla tänä keväänä ja tekisin siitä -niityn; mutta enpä tiedä. Kerta vauhtiin päästyäni luulen, että -saattaisin suoriutua vallan mainiosti enkä tuntisi sitä niin pahasti, -jos sinä jäisit rohkaisemaan minua hiukan ja ennustamaan ilmoja. On -vietävän vastenmielistä tunnustaa, että olen raihnautunut, ja jos sinä -sanot, että on kestäminen, niin luulenpa koettavani. Pelkkä näkemisesi -lämmittää vanhaa sydäntäni kerrassaan, ja jokainen hyppy, minkä teet, -panee minutkin melkeinpä loikkaamaan. - -"Mitä ihmettä sinä kurkistelet? Veikkonen! Luulenpa että muruja! Joku -on sinua ruokkinut. Ja sinä tahdot että minä pitkittäisin samaa työtä? -No minutpa keksit aivan parhaiksi, herra Punapeippo. Ruokkiako sinua? -Paatpa vetoa, että minä kyllä olen halukas. Ei sinun tarvitse edes -etsiä toukkia, jollet tahdo. Eiköhän vain ole niin, että sinä olet -aika nälkäinen nyt justiin, kun tuo noukkiminenkin on niin hankalata -näinä varhaisina kevätpäivinä. Varjele pahasta! Toivonpa, ettet tunne -tulleesi liika varhain. Minä tuon sinulle kaikkea niin mieluisata kuin -Punapeippo milloinkaan on toivonut varhain huomisaamuna, jos vain -lupaat pysähtyä tänne ja heiskuttaa tulisoihtuharjaasi pitkin minun -jokirinnettäni tänä kesänä. Nyt ei ole muruistakaan mukanani. Äläs, -onpa sittenkin. Tässähän on kourallinen maissia, jotka otin Jaavan -kukkoa varten, mutta siitä viis! Onhan se lihava kuin porsas nyt. Jyvät -ovat isonpuoleiset ja kovat sinulle. Mutta minähän saatan niitä särkeä -sinulle hiukan." - -Abram aukaisi ison saranaveitsensä, ripotteli rivin jyväsiä ylimmälle -poikkipuulle ja sahasi ja särki ne niin hienoksi kuin suinkin; ja kun -hän pääsi pienan toiseen päähän, niin kardinaali sävähyttäen huutonsa: -"tship!" kiepsahti alas ja sieppasi murusen toiselta ja pyrähti -takaisin pensaaseen, koetteli, hyväksyi ja sirkutti kiitoksensa. - -"No jopa nyt jotakin!" sanoi Abram silmät pyöreinä. "Pystytkö sinä -sellaiseen? Niin sinä siis tosiaan olet holhokkilintu? Vieläpä parasta -lajia holhokkia koko maailmassa! Teet iloiseksi jokaisen, joka näkee -sinut, ja on kai itsesikin mahdollista olla iloinen. Ja olenko minä -ystäväsi näköinen? Hyvä, hyvä! Minä hirviän mielelläni otankin sinut -hoidokikseni, jos vain sinä huolit minusta; ja mitä ruokaan tulee, niin -huomisesta pitäen otan asiakseni laittaa sinulle pikku pöydän tälle -samalle pienalle joka päivä. Maija kyllä sanonee, että minä olen tullut -vallan hupsuksi, mutta, siksi toiseksi, jos vain kerrankin saan hänet -tänne alas katsomaan sinua, niin siinäpä on hänkin satimessa, sillä -oletpa sinä korein luontokappale minkä Luoja linnuksi loi, ainakin -mitä minä olen milloinkaan nähnyt. Katsoppa tuota töyhtöä, joka liehuu -tuulessa! Paha on ketään kehua päin silmiä; mutta sen häpeän minä otan -omalle osalleni ja sanon sinulle nyt suoraan ja vakavasti, että olet, -kissa vieköön, korein kappale, minkä milloinkaan olen nähnyt. - -"Mutta, Herra armias! Sinun ei sovi olla niin huoleton! Pitäisihän -sinun tietää olevasi eipä paljoa muuta kuin maalitaulu. Mikset toki -pysy vähän poissa näkyvistä? Tuolla tapaahan sinä pistät joka miehen -silmään tämän joen varrella, ja sinun sievä, mielistelevä, lörpöttelevä -olentosi ei pelasta yhtään ainutta höyhentäsi. Ampuvat, suoraan -pienen punaisen sydämesi tuosta pienestä punaisesta kuorestasi, sen -ne vainenkin tekevät. Se on heikkarin häpeällistä! Ja onhan sitä -muka lakikin sinua suojelemassa. Ja nätti sakkokin sinunlaistesi -tappamisesta, mutta ei näy kukaan siitä perustavan. Joka houkkio tahtoo -näyttää tähtäämiskykyään,ja olethan sinä loistavin kappalemerkiksi koko -jokivarrella. - -"Mutta jos sinä suostut jäämään tälle paikalle, niin paha päivä sille -könsikkäälle, joka sinuun kajoaa, sen minä sinulle lupaan, herra -Punapeippo. Tämä maa on minun, ja jos sinä jäät tänne asumaan, olet -sinäkin minun niin kauan kunnes on aika palata sen toisen vanhan -äijän tykö, joka on minun näköiseni. Mahtaneeko olla yhtään kernaampi -ruokkimaan sinua ja seisomaan puolestasi kuin minä?" - -"Tääll'! Tääll'! Tääll'!" vihelteli kardinaali. - -"Hyvä, olenpa perin iloinen, jos sanot jääväsi tänne! Arvelenpa, -että kaikki käykin hyvin, ellet kohtaa jotakuta noista Limberlostin -kanasista, joka houkuttelee sinut soille. Siunatkoon! Limberlostia ei -voi verratakkaan jokeen, herra Punapeippo. Olet pöhlö, jos lähdet. Ka, -kun lähtö tuli puheeksi, niin täytyypä lähteä itsenikin, muuten tulla -hynttäsee Maija linja-aitaa pitkin lyhty kädessä; ja huomaanpa nyt, -että olen vähän kosteakin, etten sano likomärkä. Mutta sinähän varoitit -minua, veikkoseni, eikö totta? Hyvä, minähän sanoin Maijalle, että -sinun näkemisesi olisi melkein kuin ihmisten kohtaamista, ja niinhän se -on ollutkin. Koko joukon enemmän kuin uskoinkaan, ja olenpa haastellut -enemmän kuin kokonaisessa vuodessa. Tuskinpa taidat ajatella, että -minun muka huhutaan olevan ylen vaitelias ukko, vai mitä?" - -Abram ojentausi ja kosketti hattunsa reunaa, soreaksi, -puolisotilaalliseksi tervehdykseksi. - -"No, hyvästi nyt, herra Punapeippo. Ei koskaan eläissäni ole minulla -ollut enemmän hupia kohdatessani ketään olentoa paitsi ensi kerran -Maijan nähdessäni. Ajattele nyt kyntämistä, ja jos sinä ennustelet, -niin minä uskon sinua! Hyvästi; ja koetahan vähän paremmin varoa -itseäsi. Tulen sinua katsomaan huomisaamuna murkinan jälkeen, oli ilma -mikä tahansa." - -"Vesi vie! Vesi vie!" huuteli kardinaali hänen jälkeensä miehen -poistuessa. - -Abram kääntyi ja juhlallisesti tervehti toisen kerran. Kardinaali -hypähti ylimmälle poikkipuulle ja herkutteli makeilla viljanjyvillä, -kunnes hänen kupunsa oli täysi, ja sitten hän asettui sumakin latvaan -ja paneutui makuulle. Varhain seuraavana aamuna hän oli liikkeellä -hienossa asussa ja täysin sävelin tervehti sumakin oksalta päivää: -"Vesi vie! Vesi vie!" - -Kauas jokea alas kaikui hänen äänensä, kunnes joku hänen oman heimonsa -jäsen niin ilmeisesti tuntui vastaavan, että hän seurasi, tarkastaen -rinteet peninkulma peninkulmalta molemmin puolin ja lopulta kuulikin -oman sukunsa ääniä. Hän löysi laulajat, mutta ne olivat vain vanhoja -vakaisia pariskuntia, jo kauan naimisissa olleita, ja kerrassaan kiinni -rakennuspuuhissaan. Kardinaali palasi taas sumakilleen ja tunsi itsensä -astetta yksinäisemmäksi kuin koskaan. - -Hän päätti etsiskellä vastakkaiselta taholta ja levittäen siipensä -hän lähti jokea ylös. Jokivanaa seuraten hän peninkulmia pitkitti -lentoaan kylmän välkkyvän veden ylitse, rinteitä reunustavain -tiheikköjen välissä. Ennättäessään niille raskaille paalurakennuksille, -joita myöten ihmiset olivat rakentaneet sillan joen poikki ja missä -talonpoikain uupuneet hevoset laahustaessaan nostivat pölypilviä ja -panivat kaiut kiirimään jyrisevien kavioittensa alla, hän pelästyi; -ja kohoutuen korkealle hän paeten purjehti niiden yläpuolitse lyhyin -jyrkin kääntein. Mutta missä jättimäiset vaahterat ja saarnit -kumartuneina kurottivat oksansa joenuoman poikki vanhan Luonto-emon -synnyttämäksi sillaksi oraville, siellä hän ei enää tuntenut pelkoa -ja puikahti niin matalalle niiden alle, että hänen kuvansa piirti -poimuilevan varjon hopeapolulle, jota hän seurasi. - -Hän kierteli ja kaarteli, istahti usein hyvin näköisälle oksalle ja -nakkasi raikuvalla vaatimuksella aamua kasvoihin. Joka peninkulmalla -hänen kulkemansa tie yhä vain kaunistui. Joen pohja oli kalkkikiveä ja -nopeaan virtaava vesi selvää ja kirkasta. Rinteet olivat jyrkänlaiset -muutamin paikoin, loivasti viettävät toisaalla ja kaikkialla ahdaten -täynnä tiheitä viidakkoja. - -Eräässä joen äkkikäänteessä nousi hän korkean saarnin latvaan ja -helähytti isoittelevan ennustuksensa: "Vesi vie! Vesi vie!" ja joka -taholta kajahti hänen oman sukunsa ääniä. Hätkähtäen kardinaali -pudottausi siivilleen. Hän seurasi jokea renkaissa lentäen, kunnes -älysi, että tässä saattoi olla tilaisuus voittaa tuo ikävöity -jokimorsian, ja liikkuen eteenpäin hitaammin valitakseen korkeimman -oksan, miltä levittää ihanuutensa näkyviin, hän huomasi olevansa -vain muutaman sylen päässä saarnista, josta käsin oli ennustuksensa -lausunut. Kardinaali lensi kapean kannaksen yli ja lähetti toisen -kutsumuksen ja odottamatta siihen vastausta uudelleen pyörähti jokea -ylös ja kiersi Hevoskenkämutkan. Kolmannen kerran tullessaan samalle -saarnille hän käsitti asian. - -Joki kiersi isossa kaaressa. Kardinaali pyrähti saarnin vihoviimeiseen -huippuun ja katseli ympärillensä. Eipä ollut mistään löydettävissä -kauniimpaa näköalaa ihmisen taikka linnun silmälle. Alkukevään huuru -ja hohde leijaili ilmassa. Wabash kiersi Hevoskenkämutkaa hopeisena -renkaana, jota reunusti kumpaakin rantaa paartavat umpinaiset tiheiköt; -ja sisäpuolella aukeni matala avoin kaistale, jota peitti aaltoileva -kahila ja kurjenmiekan sininen kukka. Hajallansa siellä täällä oli -valtavia puita, mutta juuri keskikohdalla yli kaikkein muitten -kohoavana seisoi jättiläissykomoori, juurelta jakaantuneena kolmeen -vankkaan runkoon, joitten huojuvat oksat näyttivät lakaisevan taivasta -ja joitten juuret kuin mitkäkin ahnaat saiturin sormet kaivautuivat -syvälle Rainbow Bottomin mustaan mutaan. - -Tällä ihanalla paikalla oli taivaankaari viimein aineellisesti -toteutunut, [Nimi Rainbow Bottom merkitsee suomeksi Taivaankaaren -pohjaa eli juurta. Suom.] ja sen juurelle, vapaasti saatavaksi kaikille -ihmisille, jotka tahtoivat etsiä, oli Suuri Alkemisti jättänyt -harvinaisimmat aarteensa -- päivänpaisteen kullan, vesipisarain -timantit, vihannuuden smaragdit ja pilvien safiirit. Runsain mitoin -oli siihen vielä lisätty siemeniä, marjoja ja hyönteisiä linnuille, ja -kukkia, hedelmiä ja pähkinöitä lapsille. Kaiken yläpuolella sykornoori -huojutti majesteellista päätänsä. - -Se muodosti valtaistuimen, joka näytti sopivalta kuninkaan pojalle; hän -istahti sen korkeimpaan huippuun, ja peninkulmien päähän joki kantoi -hänen kutsumustaan: "Hoi, kardinaalit! Katsokaa tänne! Silmätkää tänne! -Oletteko nähneet ketään toista näin isoa? Onko teillä ketään minun -kauneudelleni vertoja vetävää? Kuka taitaa viheltää niin kaikuvat, niin -kirkkaat, niin suostuttavat äänet? Kuka tahtoo paeta luokseni turvaa -etsien? Kuka tahtoo tulla puolisokseni?" - -Hän nosti töyhtönsä pystyyn, paisutti raikuvin äänin kurkkuaan ja -näytti niin isolta ja korealta, että häntä kuulemaan ehättäneiden -kardinaalien joukossa ei ollut ketään häneen verrattavaa. - -Musta kateus täytti heidän sydämensä. Kuka oli tämä hehkuva, ylpeilevä -muukalainen, joka prameili heidän naistensa silmien edessä? Oli monta -naimatonta kardinaalia Rainbow Bottomissa ja monta mustasukkaista -urosta. Vielä toisen kerran kardinaali kiikkuen ja välkehtien kuulutti -itsestään, ja niin äänekkäänä kuului naisten hyväksyvä äänensorina, -että hän sen eroitti. Vaappuen hennolla varvulla, töyhtö suorana -pystyssä, kaula haljetakseen paisuneena, sydän ruumisraukalle liika -suurena, kardinaali kajahutti kutsunsa kolmannen kerran, jolloin -selvänä ja äänekkäänä kuului vastaus: "Tääll'! Tääll'! Tääll'!" Sen -lähetti naaras, joka vain päivää varemmin oli suostunut Rainbow -Bottomin loistavimman kardinaalin hyväilyihin ja saman aamun oli -kuluttanut kantamalla risuja punaorapihlaja-tiheikköön. - -Kuninkaallisen korukuherruksen helähyttäen pyrähti kardinaali ilmaan -häntä etsimään; mutta naaraan silmittömäksi raivostunut puoliso -ehätti edelle ja parahtaen pakeni naaras, jättäen tukon höyheniä -puolisonsa nokkaan. Kardinaali vuorostaan iski mieheen kuin välähtävä -raketti, ja silloinpa puhkesi punainen sota Rainbow Bottomissa. -Naaraat hajaantuivat suojaa etsien minkä kerkisivät. Ohimennen -kardinaali suikahutti suuta eräälle pienelle lintuparalle, joka oli -liika säikähtynyt pystyäkseen lähtemään pakoon; sitten saarsivat -urokset hänet ja alkoi vakava juttu. Kardinaalia olisi äärettömästi -ilahuttanut ottelu parin kolmen vastustajan kanssa; mutta puoli tusinaa -vaati pikemmin varovaisuutta kuin uhkarohkeutta. Hän karkasi heidän -joukkoonsa, hajoittaen heidät oikealle ja vasemmalle, ja oli taas -sykomoorissa. Kaikella vielä jälelläolevalla keuhkovoimallaan hän -toisti kutsunsa; ja sitten hän laski alas jokivartta sumakkiin päin -niin soreasti kuin vain taisi. - -Seurasi tiukka tilinteon hetki, ennenkuin suloinen rauha jälleen -vallitsi Rainbow Bottomissa. Vastanainut pariskunta viimeisenä sopi -välinsä; naarakset turvautuivat pian keimailuihinsa ja unohtivat -viehättävän muukalaisen -- kaikki paitsi pientä rukkaa, joka -sattumalta oli saanut suudelman. Häntä ei koskaan ennen oltu suudeltu -eikä hän koskaan ollut odottanut suudelmaa saavansa, sillä hän oli -kaikenlaatuista ja monta vastoinkäymistä kokenut olento. - -Alkuaankin hän oli kuoriutunut viidennestä munasta; ja jokainen -tietää, kuinka epäedullista on alottaa elämänsä, kun on neljä tanakkaa -vanhempaa poikasta selässä. Muna oli heikko, ja hento oli pienokainen, -joka sen kuoren rikkoi. Perheen muut jäsenet sieppasivat lähestulkoon -kaiken ravinnon, niin että tyttöriepu miltei nääntyi nälkään pesässä -eikä koskaan oikein päässyt kokemaan kelpo aterian ihanuutta, ennenkuin -kaksi vanhempaa oli lentänyt pois. Sitä kesti vain moniaan harvan -päivän; sillä toiset lähtivät sitten ja heidän vanhempansa seurasivat -heitä niin kauas maalle, että pikku riepu jääden yksin pesään -kirkumaan, oli melkein menehtyä. Nälän ajamana hän kapusi oksalle -ja harjoitteli siipiään, kunnes onnistui suorittamaan jonkinlaisen -lennontapaisen erääseen lähipensaaseen. Mutta hän lensikin harhaan eikä -oksalle ja putosi maahan, johon jäi makaamaan kylmissään ja väristen. - -Hän huuteli säälittävästi ja oli puolikuollut, kun päivänpaahtama, -avojalkainen poika, ongenvapa olalla, kulki sivuitse ja kuuli hänen -valituksensa. - -"Voi sinua poloista pientä, olethan melkein kuollut", hän sanoi. -"Minäpä tiedän, mitä teen sinulle. Kannan sinut tuonne toiselle -puolelle ja panen pensaikkoon, jossa kuulin muitten punavarpusten -laulaa tirskuttavan, ja sitte kyllä emosi sinua ruokkii." - -Poika kääntyi takaisin ja varovaisesti asetti hänet oksalle aivan -lähelle veljien olinpaikkaa, ja siinä hän sai ruokaa juuri sen verran, -että pysyi hengissä. - -Sitten hänen kärsimyksensä jatkuivat. Kerran ajoi orava häntä takaa, -ja hän vältti kuoleman ryömimällä koloon, niin pieneen, että hänen -takaa-ajajansa ei voinut seurata. Isolta siniseltä käärmeeltä hän -pelastui, ensimäistä kertaa kylpemässä ollessaan, vain siten, että -haukka piti silmällä käärmettä ja sieppasi sen juuri oikealla hetkellä -pelastaakseen pienen, hytisevän linturaukan. Mutta hän oli niin pahasti -säikähtänyt, ettei pitkään aikaan pystynyt liikahtamaankaan. - -Kaikki lintumaailman tuskat lankesivat hänen osallensa. Hän oli niin -heikko ja hento, että muutossa eksyi perheestään ja tuli seuranneeksi -muutamia muukalaisia, jotka eivät olleet liioin ystävällisiä. Elämä -etelässä oli ollut täynnä ahdistusta. Kerran kuula viisti niin -läheltä häntä, että hän menetti kaksi siipikynäänsä, ja se teki hänet -entistäkin pelokkaammaksi. Pohjoiseen tultaessa hän oli uupunut jälleen -ja lopulta vaeltanut Rainbow Bottomiin yksinään ja eksyneenä. - -Hän oli sellainen ujo pelokas pieni poloinen, että kaikki naaraat -ivasivat häntä; eivätkä urokset näyttäneet milloinkaan huomaavan, -että hänestä saattoi tulla erittäin kaunis vaimo. Jokaisella muulla -naispuolisella kardinaalilla Rainbow Bottomissa oli useita uroksia -liehittelemässä ympärillään, mutta tällä säikkyvällä pikku raukalla -vain ei koskaan ollut kosiskelijaa; ja hän kaipasi kuitenkin rakkautta -niin suuresti. Ei ollut kenkään ennen tavoitellut häntä; ja nyt oli tuo -loistelias muukalainen suudellut häntä. - -Tietysti hän ymmärsi, ettei se suudelma oikeastaan ollut hänelle. -Se oli aiottu sille julkealle olennolle, joka oli vastannut hänen -kutsuunsa, mutta kun se kerran hänelle tuli, niin hänen se oli -tavallaan kaikesta huolimatta. Hän kätkeytyi viidakkoon lopuksi päivää -säikähtyneempänä kuin milloinkaan. Hän hautoi asiaa alinomaa, ja -huomenis hän oli Hevoskengän alimutkassa teroittaen korviaan noille -suloisimmille äänille, joita milloinkaan oli kuullut. Koko päivän hän -lymyi ja vuotti, ja seuraavat päivät olivat täynnä kaipausta, mutta -- -hän ei tullut koskaan! - -Sitten aamuna muutamana hänet valtasi käsittämätön rohkeus ja täytti -kaipaus, joka vei hänet vasten tahtoaankin, ja hän läksi lentoon jokea -alas. Peninkulmia hän pujottelihe viidakoissa, katseli ja kuunteli, -kunnes viimein saapui ilta ja hän palasi Rainbow Bottomiin. Seuraavana -aamuna hän läksi liikkeelle varhain ja lensi sille paikalle jolta -oli kääntynyt takaisin edellisenä iltana. Sieltä hän luikahti halki -pensaikkojen ja tiheikköjen, vavisten ja väristen, mutta sittenkin -lujasti pyrkien eteenpäin, jännittäen kuuloaan, saapuisiko korvaan joku -ääni loistavasta muukalaisesta. - -Aamupäivä oli juuri puolivälissä, kun hän saapui sumakkipensaan -tienoille, ja hänen siinä varovasti hypähdellessään eteenpäin raikahti -vain lyhyen välimatkan päässä hänen etsimänsä laulajan täyteläinen -ja sointuisa ääni hänen korvaansa. Hän pyrähti ilmaan ja pakeni -peninkulman, ennenkuin älysi pakenevansa. Sitten hän pysähtyi ja -kuunteli ja kuulikin uljasten, vilpittömäin sävelten kiirivän jokea -myöten. Aivan lähellä maata liikkuen hän kulki takaisin, nähdäkseen, -voisiko huomaamattomana keksiä paikan, mistä saattaisi katsella -muukalaista, joka oli suudellut häntä. Kun hän viimein joutui paikalle, -jossa saattoi nähdä hänet kokonaan, huomasi hän laulajan kauneuden niin -hurmaavaksi ja hänen laulunsa niin kiehtovaksi, että vähitellen hyppeli -yhä lähemmäksi älyämättä edes että liikkui. - -Korkealla sumakkipensaassa oli kardinaali laulanut, kunnes kurkku oli -kuiva ja toivon lähdekin miltei tyrehtynyt. Ei ollut muuta odotettavana -kuin tappio Rainbow Bottomin väen rusentavan ylivoiman taholta. Hän -oli koettanut loistaa koreudellaan ja esittää kaiken sen musiikin -mitä milloinkaan oli hänelle neuvottu, ja sepittänyt paljon lisää. -Mutta ei ainoakaan ollut tullut häntä etsimään. Pitikö hänen sittenkin -Limberlostiin? Vielä tämän päivää hän koettaisi säilyttää arvonsa ja -asumuksensa. Hän pyrähteli, keikahteli ja heilahteli. Hän vihelsi ja -lauloi ja liversi. Yli alankomaan sekä kimaltelevaa jokea ylös ja alas -hän lähetti kaikin mahdollisin muunnoksin, joihin suinkin pystyi, -viimeisen kerran profeetallisen ennustuksensa: "Vesi vie! Vesi vie!" - - - - -3. luku. - -"Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali. - - -Laikahtaessaan tähän laululajiin hän tunsi, ettei hänen laulunsa -luvannut parasta saavutusta. Hän oli melkein lannistunut. Ei näyttänyt -avautuvan muuta tietä kuin lentää Limberlostiin, ja hän ylenkatsoi -rämettä niin kerrassaan, että rakastaminen kadottaisi osan suurinta -viehätystään, jos hänen täytyisi sieltä lähteä etsimään puolisoa. -Aika tuntui joutuneen niin pitkälle, että vaadittiin tarmokkaita -toimenpiteitä, ja kardinaali oli valmis niihin ryhtymään; mutta miten -saattaisi hän tarmolla pakottaa pientä vaimoa, joka ei mielinyt tulla -hänen rukoilevimmistakaan kehoituksistaan? Kovin haluttomasti hän -noppi marjoja ja lennähytti ilmaan utelevan huudon: "tship!" Mielessä -rahtunen toivoa hän kohosi yhtenään urkuparvelleen ja lähetti ulos -määräyksen, joka vivahti paljon enemmän anomukseen: "Tuu liki! Tuu -liki!" ja sitten hän kumartui eteenpäin ja kuunteli tarkkaavasti joen -sorinaa, jottei sieppaamatta jäisi vienoinkaan vastaus: "tshuk!", jonka -se kantaisi luo. - -Hän saattoi kuulla karpin puhkuvan, kun se kieriskeli rantamalla. -Iso hauki huiski ympärilleen, murkinoidessaan pikku kaloilla. -Sumakkia vastapäätä musta kuha rohkeasti ponnahtaen koppasi ennen -veteen läiskähtämistä suuhunsa jokaisen kovaonnisen, hunajataakkaisen -hyönteisen, joka putosi alas herkuttelemasta valkoteräisen -villin omenapuun makeilla kukkasilla. Hän tajusi punaisen oravan -terävä-äänisen narskutuksen ja nautakarjan märehtimisen, kun se -laiskasti jauhaa pureskeli palasiaan pajujen keskellä. Ja hänen -jännitettyyn korvaansa raikui kuin rummun pärrytys tikan koputus -kuolleeseen sykomooriin, hieman hänen yläpuolellansa. - -Kardinaali vihasi tikkaa pahemmin kuin inhosi kyyhkystä. Sehän oli -vain hullun makeileva, mutta tikka oikea siniparta. Kardinaalia ihan -himoitti kiskoa sulat sen selästä, kunnes se olisi yhtä punainen kuin -sen pää, sillä tikka oli suorinut asunsa mitä hienoimpaan kuosiin ja -käynyt kosiskeluun suloisin sävelin ja hivelevän hellästi. Imelä kuin -kyyhkysen oli ollut hänen mairittelunsa, ja yksinäinen kardinaali oli -kärsinyt vieläkin katkerampaa tuskaa, kun hänen täytyi olla toisen -onnen todistajana; mutta tuskin oli hänen pullea, lempeä vaimonsa -suostunut hänen hyväilyihinsä ja hyväksynyt sykomoorin asuinsijaksi, -kun tikka kääntyi häntä vastaan, nokki julmasti ja tempasi töyhdön -höyheniä hänen rinnastaan. Sellaista tyrannimaista menettelyä ei -voinut puolustaa vähimmälläkään tavalla; ja sen näkeminen raivostutti -kardinaalia äärettömästi. Hän odotti varmasti näkevänsä tikkarouvan -eroavan miehestään ja kaikkoavan uudesta kodistaan, ja mitä vakavimmin -toivoi hänen niin tekevän, mutta eipä tämä sitä tehnytkään, painoi -vain lauhkeana höyhenensä kokoon, riensi työhön hoppuisasti ja koetti -kaikin tavoin ehättää edelle ja torjua puolisonsa tyytymättömyyttä. -Tämä kohtelu teki miehen vieläkin väkivaltaisemmaksi, ja nyt väistyi -tikka-rouva joka kerta joutuessaan miehensä ulottuviin. Se sai -kardinaalin niin kostonhimoiseksi, että hänen ihan teki mieli nousta -ylös ja takoa sykomooriin tikan päätä, kunnes saisi hänet oppimaan, -kuinka kohdella puolisoansa säädyllisesti. - -Joki oli aivan tulvillaan leivosten laulua, ja tänä aamuna helähtivät -kuhankeittäjäin ensimäiset kultaiset sävelet. He olivat saapuneet -päivän hämärtäessä ja iloitsivat ylettömästi kotiintulosta, sillä he -puikahtelivat rannalta rannalle ja lauloivat hurmaavasti. Ei tuntunut -olevan loppua ollenkaan jokea alas tulvehtivilla linnunsävelillä, eikä -sittenkään kuulunut alkuakaan siitä yhdestä äänestä, jota kardinaali -odotti palavasti ikävöiden. - -Kuhankeittäjän laulu oli niin innostavaa, että se houkutteli -kardinaalin vieläkin yrittämään; istuen oksalla, kumottaen siinä -tulipunaisena ja mustana huhtikuun pilvitaustaa vasten, hän koetteli -ääntänsä ja päässeenä sävelistään varmaksi rukoillen kutsui: "Tuu liki! -Tuu liki!" - -Juuri silloin hän näkikin hänet! Hempeänä hän liiteli lähellä -maanpintaa, pehmeänä kuin untuva tuulessa, punerva kajastus -leijaillen hänen höyhenpuvullaan, nokka korallinkarvaisena, jalatkin -ruusunvärisinä -- mitä arin, säikkyvin pikkuinen olento maailmassa. -Hänen kirkkaat silmänsä vilkkuivat pelosta, ja siellä alhaalla -sananjalkojen, vuokkojen ja viime vuoden kuivien lehtien seassa hän -huojutti kiiltävää töyhtöpäätänsä ja tuijotti häneen säikähtyneen -kummastelevana. - -Tätä kardinaali oli odottanut ja toivonut ja suunnitellut jo -päiväkausia. Hän oli useastikin mielessään kuvaillut kaikki tilanteen -yksityiskohdat, eikä hän sittenkään ollut valmistunut tapahtuman -varalle, kun se äkkiä hänelle sattui. Hän oli arvellut työntävänsä -pois monenkin tarjoutuvan anojan, ennenkuin valitsisi yhden hänelle -kauneudessa vertoja vetävän; mutta nähdessään tämän aran pikku olennon, -joka hiipi eteenpäin aivan maanpinnan lähellä ja varkain vilkuili -häneen, kardinaali tunsi itsensä perin vähäiseksi linnuksi, eikä hän -totta tosiaan koskaan ollut itseänsä tuntenut pieneksi. Musertava -mahdollisuus, että jossakin saattoi olla kardinaali häntä kookkaampi, -loistavampi ja ennen kaikkea etevämpi: laulaja, riipaisi häntä pahasti, -ja kaikista pahinta: hänen äänensä petti äkkiä. - -Puolittain kukkain kätkössä neito näytti niin pieneltä, niin ujolta, -niin ihastuttavan suloiselta. Kerran pari kardinaali äänsi varovasti -"tship" vahvistaakseen itseään ja selvittääkseen kurkkuaan, sillä aivan -oudolla tavalla se oli käynyt kuivaksi ja käreäksi; sitten hän hellästi -yritti uudelleen. "Tuu liki! Tuu liki!" aneli kardinaali. Hän unohti -kaiken arvokkuutensa. Hän tiesi äänensä vapisevan kiihkosta, tiesi -sen käheäksi pelosta. Hän pelkäsi yrittää lähestyä häntä, mutta hän -kumartui hänen puoleensa pyytäen ja rukoillen. Hän tivasi ja tiukkasi -eikä rahtuakaan piitannut siitä että niin teki. Äkkiä tuntui hänestä -kunnia-asialta miellyttää häntä ja voittaa hänet. Hän keikkui oksalla. -Hän astahteli sivulle, hypähteli ja pyörähteli soreasti. Hän kuherteli -ja leperteli ja koetti saada kaikki etunsa näkyviin. Ei hänelle -lainkaan pälkähtänyt päähän, että kyyhkynen tai tikka saattaisi huomata -hänet, eikä hän olisi hiventäkään välittänyt, vaikka olisivat sen -tehneetkin; ja mitä muihin kardinaaleihin tulee, olisi hän hyökännyt -vaikka Limberlostin ja Rainbow Bottomin yhtyneitä voimia vastaan. - -Hän lauloi laulamistaan. Kaikki suuressa punaisessa, värisevässä -ruumiissaan sykähtelevät myrskyiset intohimot hän oli vuodattanut -näihin säveliin; mutta neito vain käänteli päätänsä puolelle ja -toiselle, kurkisteli häneen ja näytti olevan kyllin säikähtynyt -paetakseen henkäystäkin eikä vastannut edes heikointakaan rohkaisevaa -kutsua: "tshuk!" - -Kardinaali levähti hetkisen, ennenkuin yritti uudelleen. Se vahvisti -häntä ja hän pystyi paremmin hillitsemään itseään. Hän saattoi -panna merkille, että hänen äänensä oli kirkastumassa ja käymässä -pehmeämmäksi. Hänen asemansa oli korjaantumassa. Ehkä oli neito -huvitettu. Olihan siinäkin hiukan rohkaisua, että hän oli vielä -paikallaan. Kardinaali tunsi hetkensä tulleen. - -"Tuu liki! Tuu liki!" Hän oli nyt innoissaan. Varmastikaan ei yksikään -kardinaali voinut laulaa täyteläisemmin, raikkaammin, suloisemmin -sävelin. Hän alotti aivan alkusen alusta ja taritsi kokonaisen -seikkailukertomuksen, jota hän väritti kaikkinaisilla hurjilla, -rajuilla, mukaansa tempaavilla sävelillä mitä keksiä taisi. Sitä -seuraamaan hän pani kevään iloa ja runsautta läikehtivän laulun, -sävelin niin kevein ja ilmavin kuin tuulen henkäisy, ja heiluvin -ruumiin hän löi tahtia rytmillisille säveljaksoilleen. Sitten hän -laikahti laulamaan rakkaudesta ja kertoi kerrottavansa hellästi, -rukoilevasti, intohimoisesti, tavalla, johon vain kosiskeleva lintu -kykenee. Nyt hän viritti hurmaantuneen ylistyksen, laulun, joka värisi -pelkoa ja hänen rintaansa raastavaa tuskaa. Hän oli melkein päässyt -sävelvarastonsa loppuun, ja sittenkin neito näytti pikemmin mielivän -lähteä pakoon kuin tulla hänen luoksensa. Hän pelkäsi ottaa edes -pienintä pelokasta hypähdystäkään hänen puoleensa. - -Epätoivon puuskauksessa kardinaali puhkesi nyt intohimoisimpaan -lauluunsa. Hän suoristausi koko mittaansa, taivutti itseään häneen päin -ja levitetyin, vavahtelevin siivin, töyhtö korkeimmillaan, vaappuen -puolelta toiselle palavassa jännityksessään vuodatti täydellisen ryöpyn -väriseviä säveliä. Hänen kardinaaliruumiinsa liiteli haltioituneitten -sävelten vyöryvällä virralla, kunnes hän näytti aineellistuneen -musiikin liekehtivältä, tykkivältä ilmestykseltä siinä anoessaan, -mielistellessään, vaatiessaan ja rukoillessaan. Lopen uupuneena hän -nosti päänsä nakatakseen ilmoille viimeisen sävelen mihin vielä pystyi -ja silmäsi voipuneena alas nähdäkseen, oliko neito tulossa, mutta -saikin silmiinsä ainoastaan etäisyydessä kuultavan himmeän harmaan -viivan. Hän oli arvellut niin täydellisesti taivuttavansa lempimänsä -pikku neidon, että tämä tulisi hänen luoksensa, ja oli jo puolen päivää -kiivaasti ajanut häntä takaa, ennenkuin huomasi niin tehneensä. - -Ei yksikään kardinaali ollut milloinkaan saanut kestää niin ankaraa -metsästystä kuin mihin pienokainen houkutteli hänet seuraavina päivinä. -Pelosta ja arkuudesta hän oli viettänyt suurimman osan elämästänsä -viidakoissa. Kardinaali taas oli avointen kenttien ja puunlatvojen -lintu. Hän kiikkui kernaasti tuulen mukana ja nuolen lailla kiiti -halki ilman äkillisin hyökkäyksin. Tämä pujottelu ja puikkelehtiminen -puunrunkojen lomitse, lehtien seassa ja halki takkuisten tiheikköjen -uuvutti ja kiusasi ja ärsytti häntä enemmän kuin sadan peninkulman -reilu lento. Toisinaan hän ajoi neidon lymypaikastaan, ja silloin -tämä hurjasti pyöri ylös kukkuloita ja alas laaksoihin etsien toista -viidakkoa; mutta mihin hän kulkikin, oli kardinaali vain henkäystä -jälempänä, ja jokaiselta matkatulta peninkulmalta hänen intohimonsa -vain kasvoi. - -Ei ollut aikaa syödä, kylpeä tai laulaa; vain peninkulma toisensa -jälkeen väsymätöntä takaa-ajoa. Näytti siltä, ettei tuo pikku olento -voinutkaan pysähtyä, vaikkapa olisi tahtonutkin, ja mitä kardinaaliin -tulee, täytyi hänen jatkaa tätä takaa-ajoa viimeiseen hengenvetoonsa -asti. Oli sula ihme, että tuo säikähtynyt lintu poloinen saattoi pysyä -toisen edellä. Hän sai ilmeisesti kärsiä tästä palavasta kosinnasta. -Kaksi pyrstösulkaa oli mennyt ja yksi taittunut siipikynä lepatti -pahasti. Kerran hän oli lentänyt liian matalalle iskien päänsä -aidansäleeseen, niin että ilmestyi pisara verta ja hän surkeasti -parkaisi. Moniaan kerran oli kardinaali saanut ahdistetuksi hänet -johonkin soppeen ja koettanut pitää kiinni höyhentukusta ja väkisin -pakoittaa häntä kuulemaan järkeä, mutta hänpä vain kiskaisi itsensä -pois hänen käsistään ja livahti lentoon lopen piestynä ja jättäen -kardinaalin siihen puolikuolleena kaipauksesta ja tunnontuskista. - -Mutta miten hämmentynyt hän olikin ja mihin hän lensikin päättömässä -paossaan, sen ainoan asian hän kuitenkin aina muisti, ettei johtanut -kardinaalia sen kiukkuisen suuttumuksen suuhun, joka odotti häntä -Rainbow Bottomissa. Läähättäen, pelosta vavisten, kaivaten hyvin -kätkeviä lymypaikkoja, riutuneena ja puolisokeana kolhauksista, joita -lentäessään halki vieraitten seutujen oli saanut, ampui uupunut -lintu tietänsä umpimähkään; mutta hän olisi ennemmin antanut repiä -itsensä kappaleiksi, kuin olisi ohjannut komean takaa-ajajansa hänen -vihamiestensä kitaan. - -Pieni untuvainen olento riepu! Hän oli lentänyt pakoon kaikenlaisia -vaaroja koko elämänsä. Ei hän saattanut tajuta, että lempi ja suoja oli -tullut tässä loistavassa asussa, ja hän vain pakenemistaan pakeni. - -Kerran oli kardinaali, kiihkosta ja rakkaudesta palavana, jättäytynyt -jälelle, jotta neito saisi levähtää, ja ennenkuin hän oli älynnytkään, -että joku muu lintu oli lähistössä, oli eräs iso häpeämätön julkea -sukulainen, Limberlostista käsin kaarrellen, yhtynyt kilpailuun ja ajoi -häntä nyt takaa niin kiivaasti, että tämä äärimmilleen kauhistuneena -ja parahtaen pyörähti ympäri ja kiiti takaisin kardinaalin tykö turvaa -etsien. Kun raivonpuuskaan, joka valtasi hänet kilpailijan nähdessään, -yhtyi havainto, että ajettu hädässään turvautui häneen, täytti -kardinaalin sellainen suuttumuksen kuohu, että hän näytti kasvaneen -kahteen mittaansa. Kuin koston loimuva kekäle hän säntäsi Limberlostin -nousukasta vastaan niin että tämä paiskautui maahan kierien kuin -sotkuinen höyhenkimppu. Hän hyökkäsi nokallaan ja kynsillään ja siten -aivan suunnattomasti runneltuaan kilpailijaansa, niin että tämä -hyppäili pois vapisevana, pörhöiset höyhenet oman verensä tahrimina, -kardinaali muisti omaa pientä armastansa ja kiirehti takaisin, varmasti -toivoen palkintoa. - -Mutta tämäpä oli niin oivassa piilossa, että vaikka kardinaali haki, -kutsui, rukoili, ei hän löytänyt hänestä jälkeäkään enää koko sinä -päivänä. Kardinaali kävi melkein mielettömäksi; ja hänen hellästi -anovat huutelunsa olisivat liikuttaneet jokaista muuta paitsi kauhun -lyömää lintua. Ei hän edes tiennyt, mihin suuntaan ajaa häntä takaa. Yö -lankesi maille ja tapasi hänet kuumeisena rakkaudesta ja pelosta, mutta -toi mukanaan lepoa ja mielenmalttia. Neito ei ollut voinut mennä kovin -pitkälle. Siihen hän oli liian voipunut. Kardinaalipa ei kuuluttaisi -olopaikkaansa. Pianhankin toinen tulisi kärsimään liiallisesti ruuan ja -juoman puutteesta. - -Kardinaali kätkeytyi salaviin aivan lähelle sitä paikkaa, missä oli -armaansa kadottanut, ja odotti niin kärsivällisesti kuin taisi; ja -olihan se viisas suunnitelma. Heti päivän valjettua kadonnut hiipi -pelosta vapisevana joen rantaan juomaan. Oli melkein raakaa julmuutta, -mutta hänen pelkonsa oli voitettava tavalla tai toisella, ja riemusta -kirkaisten kardinaali sujahutti itsensä hänen vierelleen. Neito loi -häneen tyrmistyneen katseen ja livahti tiehensä. Takaa-ajo alkoi -uudelleen ja jatkui, kunnes pakenija oli ilmeisesti nääntymässä. - -Ei ollut tilaa kilpailijalle sinä aamuna. Kardinaali lenteli hänen -rinnallaan, hyväili häntä, yrittipä suudellakin, milloin vain pieninkin -mahdollisuus tuntui tarjoutuvan. Toinen oli miltei kuollakseen -väsynyt, hänen lentonsa oli horjahtelevaa ja käymässä yhä lyhyemmäksi. -Kardinaali teki kaiken voitavansa. Jos toinen pysähtyi henkäisemään, -painui hän niin lähelle kuin suinkin tohti ja rukoili surkeasti: "Tuu -liki! Tuu liki!" - -Kun neito lähti lentoon, niin kardinaali niin taitavasti ehkäisi hänen -kulkunsa, että hän useammastikin sai turvapaikkansa sumakkipensaasta, -älyämättä missä olikaan. Kun takaa-ajettu siis teki näin, niin hän -asettui oksalle niin lähelle kuin rohkeni, ja kummankin huoatessa -hän viserteli hänen korvaansa vienon, pienen kuiskivan lemmenlaulun, -syvällä kurkussa, ja joka sävelellä hiljalleen siirsihe lähemmäksi. -Neito käänsi päänsä pois, ja vaikka hän läähätti suu ammollaan ja -vallan vapisi pelosta, niin kardinaali tiesi, ettei tohtisi mennä -lähemmä, sillä silloin tuo vauhko pikku olento pyrähtäisi tiehensä. Kun -hän seuraavan kerran turvautui siipiinsä, pysyttelihe kardinaali niin -tiukasti hänen jälissään, että hän äkisti käännähti ja hengästyneenä -pakeni sumakkiin. Tämän tapahduttua niin useasti, että hän tuntui -käsittävän sumakkipensaan turvapaikakseen, istahti kardinaali -syrjemmälle ja vuodatti kaiken keuhkoissa jälelläolevan ilman -riemahtavan ilolaulun vihellykseen, sillä nyt hän alkoi tajuta miten -menetellä. Hän ryöpsähti ylös ilmaan ja tehden pyörähdyksen, joka olisi -ollut kunniaksi kärpässiepolle, koppasi lennosta karjapaarman. - -Hellästi kuiskien: "tship!" hän verkalleen ja varovasti toi sitä -oksalta oksalle yhä lähemmäksi. Koska oli itse nälästä menehtymässä, -hän käsitti että toisen täytyi olla miltei nääntymäisillään. Pitäen -saalista niin, että neito voi sen nähdä, hän hyppeli eteenpäin -toimekkaasti, mutta varovasti, paarma nokassa ja sydän kurkussa. Hän -venytti kaulaansa ja jalkojaan niin pitkälle kuin taisi kurottaessaan -paarmaa hänelle. Välipä sillä, että hän sieppasi sen nykäisten suuhunsa -ja lentää tuijasi neljännespeninkulman sitä syömään. Hän oli ottanut -ruokaa häneltä. Olihan siinäkin aluksi. Varovaisesti hän ajeli häntä -jälleen sumakkipuulle päin ja väsymättömän kärsivällisesti piti -häntä siellä koko jälellä olevan päivän. Hän kantoi hänelle jokaisen -valikoidun oivallisen palasen minkä löytää taisi sumakkipensaan -välittömästä läheisyydestä, ja tuolloin tällöin toinen ottikin palan -hänen suustaan, vaikka hän enimmäksensä oli pakotettu jättämään sen -oksalle hänen viereensä. Iltahämärissä hän yhä uudelleen yritti -puikahtaa viidakkoon, mutta äärettömän kärsivällisesti ja hellästi -ja taitavasti kardinaali johti hänet takaisin sumakkipensaaseen, -kunnes toinen heitti yritykset ja naapuruudessa luikertavan villin -viiniköynnöksen suojassa istui kardinaalin omalle valitsemalle -levähdyspaikalle, pisti uupuneen päänsä siiven alle ja kävi nukkumaan. -Hänen vaivuttuaan sikeään uneen kardinaali siirsihe niin lähelle -kuin tohti ja toinen silmä luotuna armaaseen sydänkäpyseen ja toinen -vaanien, uhkaisiko mahdollisesti mistään vaara, vietti yön valvoen ja -vartioiden. - -Hän oli melkein loppuun kulunut; mutta tämä oli kuitenkin joka -tapauksessa äärettömän paljon parempaa kuin edellinen yö, sillä nyt -hän ei ainoastaan tiennyt, missä etsitty oli, vaan myös, että hän oli -nukkumassa hänen omalla lempipaikallaan. Hänestä neito oli täydellisen -kaunis. Totta kyllä hän oli pörröinen, mutta saattoihan hän siistiä -itsensä. Jokunen sulkakin oli mennyttä, mutta ne kasvaisivat pian. Hän -oli kuin sydäntä hivelevä kuva, jota kardinaali ahmi lemmensairain -silmin, milloin vain harhaileva kuunsäde eksyi viiniköynnöksen lehtien -reunalle. - -Hellän intohimon aallot silloin tällöin puistattivat häntä. Vienon -vienona kuherteluna kuului puolen yötä hänen kurkustaan kutsu: "Tuu -liki! Tuu liki!" - -Kun punarinta-satakielet seuraavana aamuna ilmaisivat päivän tuloa -kimaltelevan virran äyräällä, heräsi kardinaalin vieruskumppani -hätkähtäen; mutta ennenkuin hän ennätti päättää mihin suuntaan paeta, -hän keksi soman mehevän toukan asetettuna vierelleen oksalle aivan -lähettyvilleen ja vallan järkevästi jäi paikalleen murkinoimaan. -Sitten kardinaali lensi alas joelle kylpemään. Hän tekaisi siitä -niin ihastuttavan kirmailun ja veden läiskinä soi niin virkistävältä -voipuneen ja ryvettyneen linnun korvissa, että hän ei voinut vastustaa -haluaan, vaan läksi muutaman kerran hänkin tuikkaamaan itsensä veteen. -Kun hän nyt oli märkä, ei hän voinut lentää hyvin, ja kardinaali käytti -tilaisuutta nyhtääkseen hänen katkenneita sulkakyniään, auttaakseen -häntä puvun siistimisessä ja antaakseen jonkun ylimääräisen hyväilyn. -Hän opasti hänet lempipaikalleen auringonkylpyä ottamaan ja seurasi -talonpojan auraa viljapellolla, kunnes löysi ison makean kuoriaisen. -Hän nokkaisi pois pään, kuori siltä jäykät siipikilvet ja soreasti -ojensi sen hänelle. Hän oli niin ihastunut, kun toinen otti sen hänen -noukastaan ja jäi sumakkipuuhun sitä syömään, että asettui läheiseen -orjantappurapensaaseen, jossa villin elämänlangan valkeat lumikukkaset -muodostivat viehättävän taustan hänen tulipunaiselle takilleen. Hän -lauloi vanhan rukoilevan laulunsa niin kuin ei milloinkaan ennen, sillä -nyt hänellä oli toivon häive sydämessänsä rinnan pelon kanssa. - -Hän lauloi laulamistaan, pyöristäen, täydentäen, paisuttaen jokaista -säveltä, kumartuen hänen puoleensa houkuttelevan hellästi, välähytellen -loistavaa kauneuttansa hänen silmissään, siinä kieppuessaan ja -kiikkuessaan, siten tavoitellen hänen hyväksymistään; ja kaikki -mitä hän oli kärsinyt ja kaikki mitä oli toivonut, se kuului hänen -laulussaan. Juuri kun hänen sydämensä oli pakahtua, kuuli hänen -jännitetty korvansa heikoimman, pelokkaimman kutsun minkä rakastava -milloinkaan on antanut. Ainoastaan yksi nöyrästi anova, vieno "tshuk!" -sumakkipuulta. Hänen laulunsa vaihtui lähes tukahuttavaan hurmauksen -puuskaan. Varovasti hän hyppäsi oksalta oksalle häntä kohti. Hellästi -ja hiljaa äännähdellen hän hitaasti hipui lähemmäksi, lähemmäksi, ja -ihme yli ihmeitten! voipuvin silmin ja värisevin siivin toinen kurotti -hänelle noukkaansa suudelmaan. - -Päivällisellä sinä päivänä sanoi talonpoika vaimolleen: - -"Maija, jos tahdot kuulla kauneinta laulua ja nähdä klookeinta mitä -koskaan olet nähnyt, niin lähdeppä alas linja-aitaa katsomaan tuon -punavarpusen hullutteluja, jota me tässä ollaan kuultu." - -"Enpähän tiedä, että punavarpuset ovat niin harvassa, että minun yhtään -tekisi mieli kahlata hyhmässä puoli peninkulmaa tuota nähdäkseni", -vastasi Maija. - -"Jaloittelu käy aika sievään linja-aitaa pitkin", sanoi Abram, -"etkä ole koskaan nähnyt mokomanlaista punavarpusta. Se on niin iso -kuin kaksi tavallista. Ja niin punainen, että joka pensas, johon -se laskeutuu, on kuin tulessa. Se on sitten ihan varma, että se on -ollut jonkun hoidokki, ja minua se on pitänyt sinä miesnä. Minä voin -helposti päästä kuuden jalan päähän siitä. Se on kaunein lintu, minkä -silmäni milloinkaan ovat nähneet; ja mitä lauluun tulee, niin se näkyy -heittäneen ilmat ja paraikaa kutsuu ihmisiä taloksi-asettumisensa -kekkereihin tänäpäivänä. Se on eleskellyt tässä yksin kokonaisen -viikon ja laulanut kuin paras mestari. Mutta tänä päivänä se on -napannut itselleen eukon ja aivan se on yhtä paha mairittelemaan kuin -minä milloinkaan. Minua tosiaan peloittaa, että se kerrassaan särkee -kurkkunsa." - -Maija tuhahti. - -"No, no, älä lähde, jos olet väsynyt, kultaseni", sanoi talonpoika. -"Minä vain ajattelin, että se ehkä sinua huvittaisi. Minulle se on -tehnyt erinomaisen hyvää. Jäseneni ovat niin norjentuneet, että -hoksaanpa melkein juoksujalkaa kiirehtiväni vakoa ylös ja sitten minä -alas aitaan päin astun aivan vitkalleen, niin että voin pysyä sen -lähellä niin kauan aikaa kuin suinkin." - -Maija tuijotti häneen jäykästi. "Abram Johnson, oletko ihan -kaistapäinen?" kysyi hän. - -Abram nauraa hohottamaan. "En rahtuakaan enempää kuin miksi sinä tulet, -muruseni, kun vain kerran saat silmiisi sen veitikan. Tule pois, jos -voit. Olet kutsuttu sinäkin. Sehän käskee koko kylän tulla katsomaan." - -Maija ei sanonut enää mitään, mutta itsekseen hän päätti, ettei hänellä -olisi aikaa hullutella linnun takia, kun oli hoidettavana talous ja -kevätompelutkin olivat käsissä. Kun hän johdatti mieleensä Abramin -innostuneet ylistelyt linnusta ja sai leyhäyksen tuoksukylläistä -ilmaa mennessään keittiöstä kaivolle, täytyi hänen tunnustaa, että -mieli teki lähteä; mutta hän lopetti puolipäivätyönsä ja päättävästi -asettui neuleensa ääreen. Hän pisteli hartaasti, ja veti langan -kireäksi nopeassa kaaressa, jonka oli oppinut vuosien kokemuksesta; -ja vaikkakin hänen silmänsä vaelsivat rantaan päin ja vaikkakin hän -monasti pysähtyi käsi koholla ja kuunteli tarkkaavasti, ei hän sitä -huomannutkaan. Kahden tienoissa levottomuuden henki, joka vaati -tyydytystä, oli vallannut hänet. Lujasti nipistäen huulet yhteen, katse -tuimana, kulmakarvat kurtussa hän jatkoi ompelemista. Puoli kolme hänen -kätensä putosivat helmaan, Abramin uusi hurstipaita solui permannolle, -ja hän nousi empien ja astui huoneen poikki vaatesäiliölle, josta otti -päällyskenkänsä ja asetti ne keittiön lieden eteen, jotta olisivat -valmiina, jos hän joutuisi niitä tarvitsemaan. - -"Pyh!" mutisi hän, "minun on saatava tämä paita valmiiksi tänä iltana. -Aamulla on sitten kirnuttava ja leivottava, ja iltapuolella tulee Mary -Jane Simms kyläilemään." - -Hän palasi akkunalle, nosti paidan ylös ja ompeli tavattoman kiivaasti -seuraavan puoli tuntia; mutta kello kolme hän heitti työn jälleen, -avasi keittiön oven ja katseli alas joelle päin. - -Ilma oli täynnä kaikkinaista varhaisen keväimen päihdyttävää -suloisuutta. Tuulenleyhkä, joka sipaisi hänen poskiaan, kantoi -hienoa siitepölyn lemua ja puhkeamassa olevien lehtien kirpeätä, -tuoretta tuoksua. Kiemurrellen kohti pilviä kuin viittaava sormi -nousi punasinervä ja harmaa savupatsas juuriläjästä, jota Abram -paraikaa poltti, ja hajallaan peninkulman laajalti ympärillä näkyi -puolitusinaa muita samanlaisia, kertoen hänen naapuriensa ahkeruudesta. -Etäisen soiton kaltaisena kuului korvaan hänen satojen mehiläistensä -siipien surina niiden janosta hurjistuneina reunustaessa vesiallasta. -Halkopinolla helmikana kajahutteli lakkaamatta huutoansa: "Hut räk! -Hut räk!" Pihamaan poikki kulki vanha kalkkunakukko pyrstö viuhkan -muotoisena, siivet maata viistäen ja ilmaisten ihastustaan kevään ja -rakkauden ajasta äkillisin pärskähdyksin. Karjapihan veräjällä potra -Bramaputrakukko reippaasti vaati voitteloille elämästä ja kuolemasta -erästä heimolaistaan kolmen peninkulman takaa. Joelta nousi hänen -sinisen, haaremiansa epäluuloisesti vartioivan koirashanhensa kimeä -kirkuna. Kanatarhassa kanat kaakattivat joukolla ja suuriäänisesti, ja -karjapiha oli täynnä nautakarjaa, joka ammui vapaalle niittylaitumelle -päästäkseen, vaikka se tuskin oli vielä kelvollinen laitumeksi. - -Oviaukossa empien seisovasta pikku naisihmisestä tuntui kuin koko -luonto olisi liittoutunut viekoittelemaan hänet työstänsä, ja juuripa -silloin raikahti selvänä ja käskevänä kardinaalin kehotus: "Tuu liki! -Tuu liki!" - -Silkka hämmästys kuvastui hänen kasvoillaan. "Niin totta kuin olen -elävä olento", lausahti hän, "se on muuttanut laulua! Sitähän se Abram -tarkoitti, kun sanoi, että minä olen kutsuttu. Se kutsuu katsomaan -kumppaniansa. Minäpä lähden." - -Heikko mielenkiihtymyksen puna kohosi hänen poskilleen. Hän pisti -päällyskengät jalkaansa ja heitti vanhan saalin päänsä yli, meni pihan -halki, seurasi polkua hedelmätarhan poikki ja joutui kyläkujalle. Ladon -alipuolella hän kääntyi takaisin ja yritti mennä yli. Kuraa oli syvälti -ja se oli paksua, hän kadotti toisen päällyskengän; kepin avulla hän -pyydysti sen pois ja viippuen toisella jalalla asetti sen uudelleen -paikalleen. - -"Olisi sekin jotakin ollut, jos olisin keikahtanut tuohon kuraan", -urisi hän. - -Hän astui latoon ja tuli ulos minuuttia myöhemmin, sulki ja telkesi -oven huolellisesti, ja sitten mennen tien poikki kulki linja-aitaa -pitkin alas joelle päin. - -Pellon puolimaissa Abram näki hänen tulevan. Ei ole tarvis mainita, -kuinka usein hän oli vilkaissut sille taholle päivän kuluessa -iltapuoleen. Hän läiskäytti vanhaa Harmoa ohjasperillä ja painui -alas pengertä, silmät loistavina, kasvot punaisina ja kädet lujasti -kouristaen auraa, joka väänsi esiin kerroksen mustaa multaa hänen -edetessään. - -Kummastellen hänen tulehtuneita kasvojaan ja sädehtiviä silmiään Maija -käsitti, että hänen koko olentonsa tulkitsi sisäistä riemastusta. - -"Abram Johnson", kysyi hän juhlallisesti, "oletko saanut -voimalumouksen?" - -"Olen", huudahti Abram ja tempasi pois vanhan huopahattunsa ja tuijotti -sen kupuun kuin innoitusta etsien. "Sinäpä sen sanoit, muruseni. Olen -voiman lumoissa. Sain sen pieneltä punavarpuselta. Kevään voiman! -Laulun voiman! Rakkauden voiman! Jos tuo pieni punainen olento, jonkun -joutavan heittiön maalitaulu, voi ottaa kaiken mitä pyytää elämältä -tänäpäivänä, niin miksei siis ajatteleva, järkevä mies oivaltaisi -elämän siunauksia. Sinäpä sen sanoit, Maija; minä olen saanut voiman -lumouksen. Se on Jumalan voima, mutta tuo pieni punapeippo on minulle -opettanut, kuinka käydä siihen käsiksi. Tulehan tänne, Maija!" - -Abram kiersi ohjakset aurankurjen ympäri ja varovasti vei vaimonsa -aidan luo. Hän keksi Maijan seisomasijaksi paksun kaarnanlohkareen ja -asetti hänet niin että hän joutui ison tammen peittoon. Sitten hän -astui hänen taaksensa ja viittasi sumakkipuuhun ja siinä istuvaan -naaraslintuun. - -"Pysy nyt hiljaa minuutin aika ja saatpa maksun siitä, että vaivauduit -tänne, kultaseni", sopotti hän. - -"Enpä tiedä, olenko milloinkaan nähnyt nolomman näköistä lintua kuin -tuo on", vastasi Maija. - -"Miehelleen se on ensiluokkainen. Hänen puoleltaan ei ole mitään -vastaanhangoittelua, sen vakuutan sulle", virkkoi Abram. - -Morsian hyppeli arasti sumakkipensaassa. Hän nokki kuivia marjoja ja -yritti monasti korjata pukuaan, joka tosiaan oli pahasti pörhistynyt; -ja noukan juurella oli tippa kuivunutta verta. Hänestä näkyi selvästi, -mitä kovia koettelemuksia hän oli kokenut, ja kumminkin hän oli -erittäin miellyttävä lintu; sillä kuoppaset hänen pulleassa ruumiissaan -näkyivät höyhenpeitteen läpi, ja kardinaaliperheen tavallisten -vallattomain mustien silmien asemesta oli hänellä hellät ruskeat, -loistaen lempeä, josta ei voinut erehtyä. Hän oli kaunis lintu ja -teki kaiken voitavansa tullakseen sieväksi jälleen. Hänen liikkeensä -ilmaisivat pettämättömästi, kuinka pelokas hän oli, ja sittenkin hän -pysyi sumakkipensaassa ikäänkuin peläten jättää sitä; ja pälyili tavan -takaa odottelevana puitten latvain lomitse. - -Alhaalta joelta raikahti riemun huudahdus. Pikku lintu sipaisi -silittäen sulkiaan ja odotti levottomasti. Nyt tuli kardinaali -leimuavan raketin kaltaisena ja ilmassa liitäessään kutsui häntä. -Tulija laskeusi hänen vierelleen, tuikkasi hänen nokkaansa palasen -ruokaa, antoi hänelle suudelman ruuansulatusta edistämään, hyväillen -pyyhkäisi noukallaan hänen siipisulkiansa ja lensi sitten kuusamaan. -Kardinaalirouva nautti ateriasta. Se oli juuri hänen makunsa mukaista. -Hän piti suudelmasta ja hyväilystä, kaipasi toden perään kaikkea sitä, -mitä toinen hänen hyväksensä teki, ja mikäli hän rupesi tajuamaan -toisen hellyyttä, sikäli heräsi hänessä katumus, että oli mielettömässä -pelossaan pakottanut hänet sellaiseen hirveään metsästykseen, sekä -ajatus hyvittää häntä. Hän teki soman pikku hyppäyksen kuusamaan -päin ja lähetti toiselle ihastuttavan kehotushuudahduksen. Kimakasti -viheltäen rajattomasta riemastuksesta kardinaali lennähti luo. - -Talonpoika puristi tiukasti vaimonsa olkapäätä, mutta Maija kääntyi -häneen päin leimuavin, kyyneleisin silmin. "Ja sinä kutsut itseäsi -säädylliseksi mieheksi, Abram Johnson?" - -"Säädylliseksi?" virkkoi hölmistynyt Abram epäröiden. "Säädylliseksi? -Luulenpa olevani." - -"Mutta minäpä en luule sinun olevan!" puuskahti hänen vaimonsa -kivakasti. "Sinä et tiedäkään mitä on säädyllisyys, jos niitä siinä -salaa kurkistelet. Ne ei ole lintuja. Ne on enemmän kuin lintuja. Ne on -ihmisiä. Ihan tavallisia oikeita ihmisiä." - -"Maija", pyyteli Abram, "Maija kulta". - -"Minä suorastaan häpeän sinua", keskeytti hänet Maija. "Mitä luulisit -hänen tuntevan, jos hän tietäisi miehen tässä vaanivan häntä? Eikö -hänellä ole oikeus rakastaa ja osoittaa hellyyttä, maksaa toiselle -miten paraiten taitaa? Ne ovat ihkasen tavallisia ihmisolentoja, enkä -minä tiedä mistä sinä olet saanut oikeuden vakoilla naisolentoa, joka -tekee parhaansa mitä taitaa." - -Maija riistäysi hänen kouraisustaan irti ja lähti alas linja-aitaa. - -Muutamalla askeleella saavutti Abram hänet, koppasi syliinsä ja painoi -kuihtuneen, kevätkukkaisen poskensa vaimonsa samoin lakastunutta, -kyynelten kastamaa poskea vastaan. - -"Maija", kuiskasi hän hätäisesti. "Maija, kultamuruseni, enhän minä -tarkoittanut mitään epäkunnioitusta sukupuoltasi kohtaan." - -Maija kuivasi silmiään saalinnurkkaan. "Enhän minäkään sitä sano, -Abram", myönsi hän; "mutta sinä olet justiinsa niinkuin kaikki muutkin -miehet. Et ajattele koskaan. Lähde nyt kynnöllesi ja jätä rauhaan tuo -pieni naaraslintu." - -Hän irroitti miehensä käsivarren ja kääntyi kotia kohti. - -"Kultaseni", kutsui Abram lempeästi, "koska kerran toit niille taskun -täyden vehnäjyviä, niin voithan yhtä hyvin antaa ne minulle". - -"Siunatkoon!" huudahti Maija punastuen. "Unohdin kokonaan tuon vehnän. -Ajattelin, että ruokaa ehkä on niukalti, kun on vielä niin varhaista, -ja jos tahdot ripottaa niille vähän vehnää ja joitakuita leivänmurusia, -ne ehkä jäävät ja pesivät sumakkipuuhun, sinä kun olet niin hassahtanut -niihin." - -"Sitäpä justiinsa minä totisesti toivon niiden tekevän ja minä olen -kanneskellut muonaa ja suostutellut sitä minkä olen tainnut kokonaisen -viikon", kertoi Abram langeten polvilleen ja tehden kurttuisista -käsistään kupposen, johon Maija kaasi vehnän vyöliinastaan. "Minä -ripottelen ne aidan harjalle ja ne tulevat perässä neljännestunnissa. -Kiitoksia, Maija. Se oli hyvä ajatus." - -Maija katseli häntä kiinteästi. Kuinka rakas hän olikaan. Kuinka rakas -oli aina ollut. Kuinka onnelliset he olivat yhdessä. "Abram", kysäisi -hän empien, "voinko mitään muuta tehdä -- sinun lintujesi hyväksi?" - -He olivat yleensä umpimielisiä henkilöitä, ja ne välähdykset, joita -kumpikin oli tänäpäivänä saanut toisistaan, olivat yllätyksiä, joitten -suhteen he olivat varsin ymmällä. Abram ei sanonut mitään, sillä hän -ei osannut sanoa mitään. Hän vain hitaasti pudisti päätänsä ja kääntyi -auralleen, silmät kosteina. Maija suuntasi askeleensa linja-aitaa -kohti, mutta pysähtyi useaan toviin kuuntelemaan; eikä se ollutkaan -mikään kumma, sillä kaikki punapeipot peninkulmain päästä jokivarrelta -olivat kerääntyneet sumakkipensaan ympärille katsomaan, oliko -lintumaailmassa tappelu käynnissä; mutta kardinaalihan siellä vain teki -kuperkeikkoja ilmassa, huutaen sydämen kyllyydestä: "Tuu liki! Tuu -liki!" - - - - -4. luku. - -"Rakas niin! Rakas niin!" äänteli kardinaali. - - -Morsian oli asettunut sumakkipensaaseen. Asuinpaikka oli hänen -valitsemansa, ja äänekkäästi uros hyväksyi hänen vaalinsa. Naaras -sijoitti ensimäisen oksan, ja tutkittuaan sitä tarkkaavaisesti -uros vietti päivänsä kantamalla hänelle joukon muita, juuri niin -samankaltaisia kuin mahdollista. Jos naaras tarvitsi kuivaa -ruohonkortta, niin uros kantoi ruohonkorsia, kunnes toinen rupesi -tipahuttelemaan niitä maahan. Jos naaras ahersi paikalleen villin -viiniköynnöksen kuorta, niin kuori uros viiniköynnöksiä, kunnes toinen -ei huolinut enemmästä. Ei hänen päähänsä pälkähtänytkään, että hän oli -noina päivinä niiden metsien vankin kardinaali, ja unohtanut hän oli -kantavansa punaista takkia. Naaras ei ollut terävä-älyinen arkkitehti. -Hänen pesänsä oli epäilemättä löyhä, kelvoton röttelö; mutta hän oli -sen rakentanut ja sallinut uroksen auttaa. Se oli naaraan pesä; ja uros -keksaisi riemulaulun sen kunniaksi. Joka aamu hän istui pesän reunalla -ja tuijotti sanattomassa hämmästyksessä jokaista uutta kaunista munaa; -ja joka kerta hautomaan asettuessaan istui naaras onneensa vaipuneena -ja katseli aarteitansa ylväänä ja hurmaantuneena omastaan. - -Sitten painoi hän ne vasten lämpöistä rintaansa ja käänsi jumaloivat -katseet kardinaaliin. Jos tämä lauloi kuusamalta, silmäsi hän sille -taholle. Jos uros keijui viiniköynnöksellä, kääntyi hän pesässään. -Jos kardinaali läksi viljapellolta hakemaan matoja, seisoi hän -hajasäärin munilla ja kurkisteli alas vahtien hänen jokaista -liikettään peittämättömän tuskallisesti. Kardinaali unohti pöyhkeillä -koreudellaan, mutta naaras nautti siitä joka ainoa päivän hetki. -Uskomattoman ujo ja arka hän oli ollut kosinnan aikana, mutta hän teki -parannusta ollen verrattoman jalosydäminen ja uskollinen aviopuoliso. - -Entä kardinaali? Hän kummeksi itsekin huomatessaan kykenevänsä saamaan -niin monia ja niin erilaisia tunteita. Ei ollut siinä kyllin, että hän -hautoi emon mennessä kylpemään tai jaloittelemaan. Kaikki parhaimmat -makupalat, jotka hän löysi, kannettiin emolle. Kun tämä kieltäysi -ottamasta enää mitään vastaan, istua kökötti kardinaali läheisimmällä -naapurioksalla monta tuntia päivässä, sulat sileinä ja töyhtö alas -painettuna, äänettömään kunnioittavaan ihailuun vaipuneena. - -Hän kirmasi ja peuhasi ylös ja alas joen rinnettä. Mutta -sumakkipensaassa hän ei ääntänyt heikointakaan "tship" -huutoa, -joka herättäisi huomiota. Niin huolekkaasti hän koetti päästä -näkymättömäksi, että näytti vain puolelta oikeasta koostaan. -Lähtiessään liikkeelle hän aina antoi emolle hellän pikku suukkosen -ja pyyhkäisi nokkaansa hänen siipeänsä pitkin -- hänelle ominainen -hyväily, jota hän mielikseen osoitti kumppanilleen. - -Joskus tuntiessaan, että häiritsi emoa liika usein, hän asettui -kuusamaan ja lauloi kaikin voimin, lauloi onnesta ja rakkaudesta. -Hänen soitantonsa oli vähemmän äänekästä nyt. Intohimon korkeat, -helisevät, riemulliset sävelet olivat pehmenneet ja vaimentuneet. Hän -sommitteli kehtolauluja, tuutusäveleitä. Hän kertoi emolle, kuinka -rakasti häntä, kuinka taistelisi hänen puolestaan, kuinka vartioi -häntä, kuinka antaisi merkin, jos mikä vaara olisi lähestymässä, kuinka -ylpeä oli hänestä, kuinka erinomaisen pesän hän oli rakentanut, kuinka -kauniina piti hänen muniansa, mitä pulskia poikasia niistä sukeutuisi. -Täynnä hellyyttä, riutuen rakkaudesta, pehmeänä yltäkylläisestä -sydänherkkyydestä kardinaali lauloi kärsivälliselle pienelle hautovalle -puolisolleen: "Rakas niin! Rakas niin!" - -Talonpoika nojausi kylvökoneeseensa ja kuunteli häntä tarkkaavasti. -"Minä vaikka vannon, että se on taaskin muuttanut laulua, ja tällä -kertaa en kuolemaksenikaan osaa sanoa mitä se kertoo." Joka kerta -kardinaalin kohottaessa äänensä pysähtyi kylvökoneen ratina, ja Abram, -koko mies yhtenä korvana, kuunteli ja pohti säveleitä. - -Eräänä iltana hän sanoi vaimolleen: "Maija, oletko pannut merkille -punapeippoa viime aikoina? Sillä on nyt uusi nuotti, ja tällä erää olen -kerrassaan ymmällä. En kuolemakseni osaa keksiä, mitä se sanoo. Etköhän -sinä mene huomenna sinne alas ja koeta kirkastaa sitä minulle? Olisi -soma tietää tuo." - -Kehoitus mairitteli Maijaa. Hän olikin aina uskonut, että hänellä oli -musikaalinen korva. Tässä oli nyt tilaisuus osoittaa sitä ja samalla -kertaa tehdä Abramille mieliksi. Hän joudutti työnsä seuraavana aamuna -ja hyvin varhain hiipi linja-aitaa pitkin. Kätkeytyneenä tammen taakse, -hörökorvin ja tykkivin sydämin hän kuunteli hartaasti. "Klip, klip" -kuului koneen ratina, kun vanha rakas Abram astua retuutti kukkulaa -ylös. "Tship! Tship!" varoitteli kardinaali lentäessään puolisonsa luo. - -Hän antoi tälle hiukan ruokaa, silitti hänen siipeänsä ja kuusamaan -lentäen lauloi rakkaudesta, joka hänet täytti. Kun hän siinä laulella -luritti hellän hyväilevää laulelmaansa, tulkitsi kuuntelevan vaimon -sydän sen samoin kuin hautova lintukin. - -Välkehtivin silmin ja hehkuvin poskin vaimo riensi aitoviertä alas. -Innosta hengästyneenä ja vapisevana hän kohtasi Abramin puolitiessä. -Unohtaen tavallisen arvelevaisuutensa hän kiersi käsivartensa miehensä -kaulaan ja vetäen hänen poskensa omaansa vasten huudahti: "Oi, Abram, -minä sain sen, sain sen! Minä tiedän mitä se sanoo. Voi, rakas Abram! -Minun omani! Minulle niin rakas. Rakas niin!" - -"Rakas niin! Rakas niin!" kertasi kardinaali. - -Abramin kasvoille levinnyt hämmästys vaihtui ymmärtämiseksi. Ja Maija -kohosi jaloiltaan, kun hän nosti päätänsä. - -"Kautta sieluni! Saithan sinä sen selville, kultaseni! Sitähän se -hokee, sehän on selvä kuin päivä. Osaan erottaa sen selkeämmin kuin -mitään mitä se ennen on laulanut, älyänhän minä sen nyt." - -Hän sieppasi Maijan syliinsä, painoi hänen päätänsä rintaansa -vasten vanhalla vapisevalla kädellä, mutta kasvot, jotka hän käänsi -aamuaurinkoa kohti, olivat kauniit. - -"Soisipa Jumala", virkkoi hän värisevin äänin, "että jokainen -elävä olento maan päällä eläisi yhtä onnellisesti kuin minä ja tuo -punapeippo". Kumpikin toistansa syleillen he kuuntelivat autuain -kasvoin, kun viljapellon takaa helkkyivät kardinaalin heleät sävelet: -"Rakas niin! Rakas niin!" - -Tämän perästä Abramin mieltymys lintuperheeseen muuttui lieväksi -kiihkoksi. Hän kantoi ruokaa linja-aidan harjalle joka siunattu päivä, -satoi tai paistoi, yhtä säännöllisesti kuin hän suki ja ruokki tallissa -Nancya. Mieltymys kardinaaliin ja huolehtiminen sen puolesta loi hänen -hellään vanhaan sydämeensä yhäti uhkuvaa myötätuntoa jokaista lintua -kohtaan, joka asusti hänen tilallaan. - -Hän painoi maahan kepin merkitäkseen paikan, jossa peltoraukka-naaras -hautoi viljapellossa, niin ettei ajaisi Nancya pesän päällitse. Kun -hän sulki raitin peräveräjän, jätti hän aina huolellisesti kolmannen -poikkipuun alas, sillä siinä istui varpunen hautomassa aukossa, -johon se sulettaessa olisi pistetty. Lepät ja orjantappurat saivat -häiritsemättä kasvaa hänen aitansa nurkkauksissa tänä keväänä, jos -hän hoksasi, että niiden kätköstä häämötti huolekassilmäinen pikku -lintuemo. Hän jätti neliömetrin apilasta sillensä, koska hänestä -tuntui, että leivonen, joka laulaa lähempänä Korkeimman Luojan -valtaistuinta kuin mikään muu lintu, oli saalistamassa joitakin -näkymättömältä enkelikuorolta tulevia säveliä, helistäen ne verrattoman -puhtaina ja hellinä alas hautovalle puolisolleen, jolta tuon vihannan -pälven kaataminen riistäisi kodin ja onnen. Hän lykkäsi lehtien -varisemiseen saakka kevätkarsimisen jätiltä jääneitten varpujen -polttamisen hedelmätarhan takana, jos huomasi kauniin rastasparin -asustavan niissä; ja rastaan laulu ihastutti häntä melkein saman -verran kuin leivosenkin. Hän jätti onton oksan vanhaan punaiseen -paratiisiomenapuuhun, siksi että kun hän tuli sitä katkaisemaan, -räpyttelikin siinä ympärillä sinikerttupari, levottomuudesta mieletönnä. - -Hänen taskunsa olivat pullollaan vehnää ja leivänmurusia, ja hänen -sydämensä paisui onnesta. Oli hänen vanhuutensa kevätaika. Taivaankansi -ei ollut koskaan näyttänyt niin siniseltä eikä maa niin ihanalta. -Kardinaali oli avannut hänen sielunsa lähteet; elämä sai uuden värin -ja ilon; jokainen Luojan työ paljasti tuoreen, tähän asti käsittämättä -jääneen viehkeyden. Hänen lihaksensakin tuntuivat vetreentyvän, ja uusi -voima nousi noudattamaan hänen korkealle lentävän sielunsa vaateita. -Hän ei ollut vuosikausiin päättänyt päivän työtä niin vaivattomasti ja -iloisesti; ja hän saattoi nähdä nuortumisensa vaikutuksen Maijassa. -Tämä hääräili huoneessa hyräillen laulunpätkiä, jotka olivat Abramin -korvalle suloisempiakin kuin lintujen sävelet; ja viime päivinä hän oli -huomannut, että Maija pukeutui uudelleen iltapäivä-ompeluansa varten, -pani kaulalleen pitsikaulurin kuin pyhäpäivinä ja valkean vyöliinan -eteensä. Abram pistäysi heti kaupunkiin ja osti vaimolleen kauniimman -kaulurin kuin mitä hänellä koskaan oli elämässään ollut. - -Sitten hän etsi käsiinsä kylttimaalarin ja tuli kotiin kantaen kimpun -laudanpalasia, joihin oli isoin välkkyvin mustin kirjaimin maalattu: - -METSÄSTYS KIELLETTY TÄMÄN TILAN MAILLA. - -Hän oli hieman nolo näyttäessään niitä Maijalle. "Tuntuuhan minusta -rahtusen epäystävälliseltä tällaisten merkkien asettaminen naapurien -nenän eteen", myönteli hän, "mutta asianlaita on niin, ettei se -ole niin paljon naapureille kuin kaikenlaisille poikasille, jotka -tarvitsevat kohennusta, ja sitten kaupunkilaisille, jotka nimittävät -itseään urheilijoiksi ja tappavat kolibrin nähdäkseen, osaavatko -siihen. Ennen aikaan olivat puut ja pensaat täynnä lintuja ja oravia, -kaniineja oli ihan yltäkyllin ja kaloja kuhisi joessa. Minun oli tapana -pyydystää tästä lähistöstä sen verran peltopyitä ja villikalkkunoita, -kuin tarvittiin ruokailun vaihteeksi. Minun määräni oli aina ottaa -vähän ja jättää vähän. Mutta katsohan, miten nyt on laita. On sula -ihme, jos voin saada kahden markan kuhaa. Villikalkkunan kotkottaminen -säikähyttäisi minut ihan pahanpäiväiseksi, ja mitä pikkulintuihin -tulee, on niitä justiin neljännes entiseen verraten, mutta laihopa -siihen sijaan tulee tärvellyksi. Saattaisin tehdä mitä tahansa -pikkulintujen hyväksi niiden laulun ja koreuden ja niiden nokkelan -olennon takia, mutta enhän minä ole niin tomppeli, etten näkisi, että -kaikki, minkä ne tekevät minulle, on mulle sulaa säästöä. Ylös ne -pannaan, nämä taulut, ja paha sen perii, sanon minä, jonka minä tapaan -vahingoittamasta minun lintujani!" - -Maija tarkasteli taulua ajatuksissaan. "Ei sinun pitäisi olla pakotettu -panemaan näitä ylös", sanoi hän viimein. "Jos on niin säädetty, että -niiden on hyvä olla täällä ja lakeja on laitettu niitä suojelemaan, -pitäisi ihmisten menetellä vähän järkevästi ja jättää ne rauhaan. Minä -en ole koskaan elämässäni ollut niin kiintynyt lintuihin kuin nyt; -ja aionpa katsella ympärilleni minäkin. Jos kuulet päivälliskellon -kalahduksen ollessasi ulkona pellolla, niin tiedät sen tarkoittavan, -että joku hiiviskelee näillä main pyssy olalla." - -Abram koppasi Maijan kiinni ja painoi kaikuvan muiskun hänen -poskelleen, jossa tyttökauden ruusut vielä kukkivat hänelle. Sitten hän -täytti taskunsa jyvillä ja leivänmurusilla ja vaelsi joelle kattaakseen -pöydän kardinaalille. Hän saattoi kuulla hänen terävän, kimakan -"tship"-huutonsa ja hellät vienot lemmensävelensä tallista lähtiessään, -jakoko matkan sumakkipensaalle asti ne kaikuivat hänen korviinsa. - -Kardinaali tuli häntä vastaan pellon nurkkauksessa ja hyppeli pensasten -ja aidan yli vain muutaman metrin päässä hänestä. Abramin levitettyä -varastonsa laudalle tuli lintu keikistellen, veikistellen, noppasi -murusen näppärästi ja kiikutti sen sumakkiin. Hänen puolisonsa -suvaitsi ottaa sen vastaan mielihyvin; ja uros kantoi emolle palasen -toisensa jälkeen, kunnes tämä kieltäysi aukaisemasta nokkaansa enempää -ottaakseen. Hän haukkasi keveän illallisen itse; ja sitten pyrähtäen -viiniköynnökseen päätti päivän tuntikauden laulaa lirittäen. Tuon -tuostakin hän käänsi kiiluvan, utelevan silmän Abramiin, muttei -hetkeksikään kadottanut näkyvistään pesää eikä pyöreätä harmaata -pikku puolisoansa. Samoin kuin emo hautoi muniansa, samoin hän palvoi -emoa; ja jotta tämä saattaisi tajuta hänen palvontansa syvyyden ja -kestävyyden, kertoi hän lakkaamatta yhä uudelleen, jokaisella hellällä -vivahduksella, minkä voi säveliinsä sisällyttää, että emo oli "rakas -niin! rakas niin!" - -Kardinaali ei ollut tiennyt, että puoliso, jota hän niin oli kaivannut, -täyttäisi hänen elämänsä sellaisella loppumattomalla ilolla, mutta -juuri samana päivänä, kun tämä onni näytti olevan täysimmillään, sattui -sumakissa suru. Hän oli viipynyt yli ajan metsästäessään lihavaa koita, -jota hän aivan erikoisesti halusi puolisolleen, ja tämä, sietämättömän -janon kiusaamana, jätti pesän ja läksi alas joelle. Huomaten hänet -siellä kardinaali riensi hautomaan hänkin puolestaan, ja saapui juuri -paraiksi nähdäkseen näpistelevän punaisen oravan ehättävän pois muna -hampaissa. - -Raivostuneesti kirkaisten heittäytyi kardinaali hänen kimppuunsa koko -voimallaan. Tämä hurjistunut hyökkäys maksoi oravalle silmän; mutta -lintu-isopa menetti hänkin poikasen, sillä orava pudotti munan pesän -ulkopuolelle. Haikeana kardinaali keräsi pois juoruavat kuorenpalaset, -niin ettei kenkään ne nähdessään katsoisi ylös ja äkkäisi hänen -aarrettansa. Jälellä oli kolme munaa; ja hautova lintu murehti tuota -yhtä menetettyä niin säälittävästi, että kardinaali istui kiinni -pesän laidassa koko lopun päivää ja kuiskasi jos miten monasti emon -lohdutukseksi, että hän oli "rakas niin! rakas niin!" - - - - -5. luku. - -"Kas siin'! Kas siin'!" luikkasi kardinaali. - - -Tämä kehoitus soi herkeämättä orapihlajan korkeimmalta oksalta eikä -kardinaali kumminkaan ollut tosissaan. Hänet oli saattanut aivan pois -suunniltaan uusi ja ihana kokemus ja hänestä oli mahdotonta olla -päästämättä valloilleen tunteitansa. Hän vaadiskeli talonpoikaa ja -jokaista turkis- ja höyhenpukuista jokivarren kansalaista katsomaan; -ja sitten hän hääräsi kuin mikäkin hurjimus, jos joku niistä rohkeni -lähestyä, sillä sumakkipensaassa oli suuria asioita tapahtumassa. - -Viime päivinä oli kardinaali hautonut tunnin joka aamu puolisonsa -käydessä liikuntoa saamassa, kylpemässä ja siistimässä itseään -päiväpaisteessa. Hän oli tullut puolisonsa luo tänä aamuna kuten -tavallisesti, mutta tämäpä katselikin häneen tuskallisin silmin ja -kieltäytyi liikahtamastakaan. Hän oli hypännyt ihan pesän reunalle -ja kerta kerran perästä vaatinut häntä lähtemään. Mutta emopa vain -pörhisti sulkiaan ja yritteli kääntää munia, joita oli hautomassa, -mutta ei vain mielinyt hievahtaa. Kardinaali kurkotti noukkaansa ja -sievästi tyrkkäsi häntä huomauttaakseen, että nyt oli hänen vuoronsa -hautoa; mutta emo katsoi häneen melkeinpä vihaisesti ja maksoi tiukalla -iskulla, ja sitten hän älysi, että emo ei tahtonut tulla häirityksi. -Kardinaali kantoi hänelle jokaisen herkkupalan, minkä löytää taisi, ja -oleili hänen lähistössään, huolestuneena ja levotonna, melkeinpä koko -päivän. - -Oli myöhä iltapäivä, ennenkuin emo, janosta miltei puolikuolleena, -läksi juomaan. Hän oli tuskin ennättänyt salavaan ja kumartunut veden -puoleen, kun kardinaali istui jo pesän partaalla. Hän tutki sitä -tarkalleen, mutta ei voinut huomata mitään muutosta. Hän taivuttautui -eteenpäin ottaakseen munat huolellisen tarkastuksen alaisiksi, -ja jostakin tuli hänen korvaansa hennoin pieni "tship!" mitä hän -milloinkaan oli kuullut. Pystyynpä nousi kardinaalin töyhtö ja hän -suhahti salavaan. Vaaraa ei ollut näkyvissä, ja hänen puolisonsa painoi -ahnaasti ruusunkarvaista nokkaansa veteen. Hän riensi takaisin kehdolle -ja kuunteli tarkkaavasti, ja taaskin tuo heikko ääni saapui hänen -korvaansa. Pesän alta, sen ympäriltä ja kautta koko sumakin hän etsi, -kunnes viimein, lopen hämmentyneenä, istahti jälleen pesän reunalle. -Ääni oli tällöin niin paljon täyteläisempi, että hän äkkiä kumartui ja -silitti munia nokallaan; silloinpa kardinaali käsitti. Hän oli kuullut -kuoreen sulettujen poikastensa ensimäiset heikot huudot! - -Hurjasti huudahtaen hän syöksähti ylös ilmaan. Hänen sydämensä jyskytti -haljetakseen. Hän ampasi kuin nuoli alas jokea. Jos hän laskeutui -pensaaseen, ei hän malttanut kuin kerran heilahtaa siinä, karkasi pois -ja heittäytyi suin päin lentoon. Hän kiepsahti korkeimman tulpaanipuun -latvaan ja huuteli pilviin leivoselle: "Kas siin'! Kas siin'!" Hän -ryntäsi joenrinteelle ja kertoi asiasta peltoraukoille, pistäysi sitten -viidakkoon ja julisti asian rastaille ja punarinta-satakielille. -Isänhellyydessään hän meni niin pyörälle ilosta, että unohti tavallisen -eristäytymisensä ja oli ystävyksin jokaisen kimaltelevan joen -partaalla lekuttelevan lintusen kanssa. Heittipä hän tavanomaisen -varovaisuutenakin, lensi huudeskellen sumakkipensaassa ja hyväili -puolisoansa niin hillittömästi, että tämä katsoi häneen ankarasti ja -töyttäsi häntä kiivaasti siipeen palauttaakseen hänet järkiinsä. - -Sinä yönä nukkui kardinaali sumakissa aivan kiinni puolisossaan ja -sulki vain toisen silmän kerrallaan. Aamulla ani varahin tuodessaan -hänelle ensimäisen ruoka-annoksen hän tapasi hänet pesän partaalla -pudottelemasta kuoren palasia ulos; hiipien kurkistamaan hän näki -mitä pikkaraisimman korallinkarvaisen pienokaisen, jolla oli silmät -kiinni ja ruumiissa pieniä pilkkuja hienoa silkkistä untuvaa. Sen -noukka oli auki, ja vaikka hänen sydämensä oli vieläkin täydempi -kuin edellisenä päivänä, älysi kardinaali mitä se merkitsi; ja sen -sijaan että olisi heittäytynyt uusiin ylistyksiin hän heti omaksui -isänvelvollisuudet ja alkoi etsiä ruokaa, sillä nyt oli kaksi tyhjää -kupua hänen perheessään. Seuraavana päivänä niitä oli neljä. Silloin -oli hänellä tosi työ. Kuinka innokkaasti hän haki ja kuinka iloisesti -hän lensi sumakkipensaalle jokainen herkullinen pala suussa! Poikaset -olivat liian pieniä emon niitä jättää; ja muutamina ensimäisinä päivinä -kardinaali oli alituiseen siivillä. - -Ellei hän voinut löytää riittävästi maukasta ravintoa heille puista -ja pensaista tahi talonpojan lahjain joukosta, laskeutui hän maahan -ja haki kuin punarinta-satakieli. Hän unohti tarvitsevansa kylpyä tai -omistavansa oksan missä paistatella päivää; mutta mihin hyvänsä hän -joutuikin, pulpahti hänen täydestä sydämestään alinomaa huuto: "Kas -siin'! Kas siin'!" - -Hänen puolisonsa ei päästänyt ääntä kertaakaan. Hänen silmänsä olivat -isommat ja lempeämmät kuin koskaan, ja niissä kiilui alituinen -lemmentuli. Niin hellästi hän hoivaeli noita kolmea punaista vasta -syntynyttä pienokaista! Hän oli niin kerrassaan vaipunut niiden -ruokintaan, silittelyyn ja lellittelyyn, että kokonaan laiminlöi -itsensä ja laihtui pahanpäiväisesti. Kun kardinaali harva se -minuutti toi ruokaa, ei hän tuntunut olevan muuta kuin rakkautta ja -kiitollisuutta tämän uskollisen huomaavaisuuden takia, ja kerta hän -kurottausi esiin ja hellästi suuteli hänen siipeänsä. "Kas siin'! Kas -siin'!" kiljahti kardinaali, ja hurmauksissaan taaskin unohti itsensä -ja lauloi sumakkipensaassa. Sitten hän kantoi ruokaa toimekkaammin kuin -koskaan, peittääkseen hairahduksensa. - -Talonpoika tiesi, että puuttui vielä tunti päivälliseen, mutta hän -oli niin hätäinen kertomaan Maijalle uutisia, ettei saattanut kestää -jännitystä minuuttiakaan kauempaa. Sumakista kuului uusi laulu. Hän -oli äkännyt sen kääntäessään ensimäistä kolkkaa lapioauralla. Hän oli -kuunnellut hartaasti, ja hoksannut tarkoituksen melkeinpä heti. -- "Kas -siin'! Kas siin'!" Hän sitoi vanhan harmaan tamman aitaan estääkseen -sitä syömästä laihoa ja läksi heti katsomaan. Panemalla pönkän -nojalleen orapihlajaa vastaan hän saattoi silmätä sumakkiin ja selvästi -nähdä pesän somine poikasineen, joita nyt päivänvarjon tapainen -lehdistö hyvästi suojasi. Abramista tuntui, ettei hän mitenkään voisi -odottaa päivälliseen saakka. Hän tutki huolellisesti valjaita toivoen -jonkun soljen puuttuvan ja yritti keksiä aurassa jotakin vikaa, joka -pakoittaisi hänet kotiin viilaa hakemaan; mutta hän ei voinut löytää -syyn varjoakaan lähteäksensä. Kun hän sitten oli odottanut, kunnes -tunti vain oli jälellä päivälliseen, ei hän jaksanut kestää kauempaa. - -"Onpa uutisia sulle, Maija", huusi hän kaivolta, jossa oli -sammuttavinaan ankaraa janoa. - -"Älähän nyt mitä", vastasi Maija itsetietoisesti hymyten. "Jos se -koskee punavarpusia, niin on se käynyt puutarhassa jo kolmasti tänä -aamuna kiljuen 'Kas siin'!', jotta aivan haljetakseen; ja siitäpä minä -päättelin, että heidän pienokaisensa ovat kuoriutuneet. Siinäkö sinun -uutisesi?" - -"No, jopa nyt jotakin!" virkkoi Abram ällämystyneenä. - -Iltapäivä oli puolissa, kun Abram käänsi Nancyn ja läksi kyntämään -vakoa, joka vei suoraan sumakille. Hän aikoi pysähtyä siellä, -sitoa hevosen aitaan ja lähteä joen rannalle varjoon tervehtimään -kardinaalia. Oli hyvin kuuma, ja helle tuntui niin ankaralta, että -hän sydämessään nautti siitä, että pääsisi vaon päähän ja saisi -levähdyksen, jonka oli itselleen määrännyt. - -Päivälliskellon nopeat tarmokkaat lyönnit: "Pim, pam!" leikkasivat -ilmaa selvästi ja terävästi. Nykäisten pysäytti Abram hevosen. Sehän -oli varoitus, jonka Maija oli luvannut lähettää hänelle, jos näkisi -pyssyniekkoja otustelijoita. Hän varjosti silmiänsä kädellään ja -tarkasteli ilmapiiriä kulmat kurtussa ja silmät siirollaan. Ensin -pilkahti hänen silmäänsä pyssynputkella häilyvä valonvälkähdys, ja -sitten hän saattoi erottaa metsästäjän asuun puetun miehen verkalleen -vaeltavan alas kujaa pitkin. - -Kerkeästi Abram sitaisi Nancyn aitaan. Kiirehtien niin nopeaan kuin -taisi hän saapui vastapäiselle kulmaukselle ja nakerteli siinä nuorta -vehnänkortta sekä katseli kuin muina miehinä maisemaa, kun metsästäjä -kulki sivuitse. - -"Päivää!" virkkoi hän perin ystävällisellä äänellä. - -Metsästäjä vaelsi edelleen kohottamatta katsettaan tai antamatta -kuuluvaa vastausta. Ystävällisestä, vanhanaikuisesta Abramista tuntui -tällainen mitä töykeimmältä epäkohteliaisuudelta; ja hänen silmänsä -välähti ja hänen äänensä soinnahti vähän väkinäiseltä, kun hän nosti -kättä haluten puhutella miestä. - -"Pysähtykää hetkiseksi, ystäväni", lausui hän. "Koska te olette minun -maillani, lienen oikeutettu kysäisemään, oletteko nähnyt moniaita -asettamiani tauluja, jotka koskevat pyssyn käyttöä?" - -"En minä ole sokea", vastasi metsämies; "ja minun kasvatustani on -hoidettu niinkin laajasti, että voin saada selon ilmoituksistanne. Niin -monet ja isot ne sitäpaitsi ovatkin, että luulisin, ukkoseni, voivani -lukea ne, vaikka minulla ei olisi silmiäkään." - -Tuskin peitetty pilkkahymy ja nimitys "ukkoseni" satutti -hytkähdyttävästi Abramin hermoja, vaikka olikin jo kuusissakymmenissä -ja rauhan mies. Välke hänen silmissään kävi tiukemmaksi ja hartiat -kohosivat huomattavasti, kun hän vastasi: - -"Minäpä tarkoitinkin ne luettavaksi ja ymmärrettäväksi! Valtatiestä, -joka sivuuttaa tuvan tuolla töyräällä, suoraan joelle ja tämän pellon -viimeisestä raja-aidasta samaan jokeen on kaikki minun maatani, -ja taulut ovat täydessä voimassa jokaista sen jalkaa kohti. Vielä -lujemmin kuin muina aikoina juuri kesäkuussa, jolloin joka toisessa -pensaassa ja mättäässä asustaa nuori lintuperhe. Taulujen on määrä -ylläpitää lainlaatijain säädöksiä ja auttaa suojelemaan metsänriistaa -ja laululintuja; ja teidän olisi ehkä hyvä panna merkille, että minä en -ole niin lopen vanha, vaan että pystyn puolustamaan oikeuksiani ketä -elävää miestä vastaan tahansa." - -Epäilemättä oli metsästäjän äänessä suurempi annos kunnioitusta hänen -kysyessään: "Olisiko se teistä rikkomus, jos mies ilman muuta käy -teidän maittenne poikki linja-aitaa pitkin päästäkseen erään ystävän -tilalle?" - -"Eipä tietenkään!" virkkoi Abram huojentuneena ja sydämellisesti. -"Tietysti ei. Minua ilahuttaa, jos se teille sopii. Minä vain tahdoin -kiinnittää huomionne siihen, että linnut ovat suojatut tällä tilalla." - -"Minulla ei ole vähintäkään aikomusta häiritä teidän kallisarvoisia -lintujanne, sen vakuutan teille", lausui metsämies. "Ja jos te vaaditte -selvitystä, miksi kannan pyssyä kesäkuussa, niin tunnustan toivoneeni -voivani pudottaa oravan eräälle sairaalle ystävälle. Mutta oletan, että -se ei sellaisestakaan syystä ole sallittua teidän maillanne." - -"No mitäs joutavia, hyvä ystävä!" virkkoi Abram. "Enhän minä ole -tolkuton. Jos on kysymys sairaasta, niin tietysti minua ilahuttaa, -jos voitte lävistää jonkun oravan. Minä vain kaiken kaikkiaan halusin -saattaa selville lintuja koskevan kohdan. Onni myötä ja hyvästi teille!" - -Abram suuntasi kulkunsa pellon poikki Nancyn luo, mutta tavan takaa -hän kääntyi taaksensa katsomaan kiiltävää pyssynputkea, kun metsästäjä -kaarti kulmauksen ja kääntyi alas joen rinteelle. Hän näki kulkijan -loittonevan linja-aidalta ja katoavan tiheikköön. - -"Sehän menee suoraan sumakille", mutisi Abram. "Minä sitten olen ihan -pöhkö, kun en pysynyt hänen rinnallaan sen paikan ohitse asti. Ja -kuitenkin: minä kirkastin sen tyystin ja kokonaan ja hän antoi sanansa, -ettei koskisi lintuihin." - -Hän irroitti Nancyn ja toistamiseen läksi sumakkipuulle päin. Hän -oli kyntänyt huolellisesti ja kohdistanut huomion tasan tammaan ja -viljapeltoon; mutta sen vaon hän puoliksi tärveli, sillä hänen silmänsä -vaelsivat kardinaalin talolle ikäänkuin hän olisi ollut noiduttu, -ja hänen kätensä vapisivat sopimattomasta mielenliikutuksesta, kun -hän tarttui auran kurkeen. Viimein hän pysäytti Nancyn ja seisahtui -tuijottamaan joelle päin. - -"Nyt sen täytyy olla aivan sumakin luona", kuiskasi hän. "Herra -Jumala! Kylläpä minä olen iloissani, kun näen sen häijyn pyssynputken -välkehtivän toisella puolella." - -Samassa näkyi ohut savupilvi, ja rätisevä kaiku kiiri kimmahtaen alas -Wabashia. Abramin silmät laajenivat ja merkillinen vaaleus valahti -hänen huuliinsa. Hän seisoi hetken kuin kykenemättömänä liikkumaan. -"Pim! pam!" kaikui Maijan toinen varoitus. - -Vavistus kaikkosi hänestä ja hänen lihaksensa kovenivat. Ei ollut -reumaattisen jäykkyyden jälkeäkään hänen liikkeissään. Yhdellä -tempaisulla hän kiskaisi irti vetoketjut vipupuusta Nancyn takaa. -Hän tarttui ohjaksiin, hyppäsi laukin selkään, painoi kantapäät -sen kylkiin ja ojentuen sen kaulaa pitkin intiaanin tapaan kiiti -viljapellon poikki. Nancyn kaksikymmentä vuotta olivat pois pyyhkäistyt -kuten isännänkin kuusikymmentä. Tajuamatta tapahtumaa se älysi, että -isäntä vaati siltä kaiken sen nopeuden mihin se kykeni; ja vetoketjut -ratisten ja hakaten jaloissa se laukkasi tarmonsa takaa niin että -maha melkein viisti orastähkiä sen lentäessä kohti sumakkia. Kerta -matkalla Abram ojentausi, pisti käden taskuun, veti esille pelottavan -ison saranaveitsen ja ratsastaessaan aukaisi sen. Saapuessaan aidalle -hän melkein lensi yli Nancyn kaulan, pistäytyi aidan nurkkaukseen ja -muutamalla vetäisyllä leikkasi vankan pähkinäpuukarahkan, pyyhkäisi -lehdet pois ja katkaisi latvan syöstessään aidan sivua eteenpäin. - -Tätä julmaa lyömäasetta kouraisten, silmät mustina suuttumuksesta hän -ilmestyi metsämiehen eteen, joka oletti hänen haihailevan toiselta -puolen peltoa. - -"Ammuitteko tuota punavarpusta?" karjahti hän. - -Kun pyssy oli metsästäjän olalla ja hän itse vielä vaaniskelemassa -pensaissa, näytti kielto hyödyttömältä. "Ammuin kylläkin", vastasi hän -ja oli jälleen kääntyvinään sumakkiin päin. - -Abram näytti aikovan syöksähtää eteenpäin. "Osasitteko siihen?" kysyi -hän kammottavan rauhallisesti. - -"Luulin osanneeni, mutta arvaanpa vain satuttaneeni sitä siipeen." - -Abramin sormet kiertyivät nuijan ympäri. Ystävänsä äänen kuullessaan -tuli kardinaali puikahtaen pensasten läpi värähtävänä liekkinä, ja -turvaa etsien lehahti häntä niin läheltä, että sen siipi melkein -hipaisi hänen poskeansa. - -"Kas siin'! Kas siin'!" huuteli lintu miltei kuoliaaksi pelästyneenä. -Ei näkynyt hänessä ainoatakaan sulkaa vahingoittuneen. - -Abramin huojennus oli niin suuri, että hän näytti lyhenevän kokonaisen -tuuman pituudeltaan. - -"Nuori mies, kiittäkää ennemmin Jumalaa, ettette osannut tuohon -lintuun", sanoi hän juhlallisesti, "sillä jos olisitte tappanut sen, -olisin minä hutkinut tämän sauvan säpäleiksi teidän selkäänne, ja -pelkäänpä pahoin, etten olisi tiennyt milloin hellittää." - -Hän astui innoissaan askeleen eteenpäin, ja metsästäjä, erehtyen hänen -aikeistaan, nosti pyssynsä. - -"Pyssy alas!" ärjähti Abram,tunkeutuen pensasten läpi, jotka -takertuivat häneen, repivät vaatteet hänen harteiltaan ja seisauttivat -hänen kulkunsa. "Pyssy pois! Elkää tohtiko nostaa asetta minua vastaan -omilla maillani ja annettuanne minulle sananne. - -"Sananne!" kertasi Abram musertavan pilkallisesti, vanhat valkoiset -värisevät kasvonsa pelottavan näköisinä. "Nuori mies, onpa mulla pari -sanaa teille sanottavana. Te olette näöltänne kuin mies ja olette -puettu kuin mies, ja kuitenkaan ei yksikään ainoa elävä olento pitäisi -teitä tällä hetkellä muuna kuin varkaissa käyvänä koirana. Kaikki aika, -minkä Jumala on teihin pannut, on hukkaan kulutettua, ja sama onni on -ollut äidillännekin. Arvelen, että Jumala on tottunut siihen, että -hänen luomansa olennot vaeltavat väärillä teillä, mutta minun tulee -sääli äitiänne. Herra tietää, että nainen saa kärsiä ja raataa kylliksi -lastensa hyväksi, ja saada sitten poikansa miehen mittaan ja nähdä -hänen omasta tahdostaan rupeavan valehtelijaksi! Nuori mies, totuus on -luonteen temppelin kulmakivi. Ei kukaan voi nostaa hyvää rakennusta -ilman vankkaa perustusta; ettekä te voi rakentaa lujaa luonnetta ja -perustaa sitä valheelle. Mies joka valehtelee ei kelpaa mihinkään. -Häneen ei voi luottaa missään elämän suhteissa eikä miltään puolelta. -Te annoitte sananne kuin mies, ja kuin mies minä sen otin ja menin pois -luottaen teihin, ja te petitte minut. Ikäänkuin ei tuo oravajuttukin -olisi ollut valhetta sekin. Onko teillä kukaties sairas ystävä, joka -tarvitsee oravan lientä?" - -Metsästäjä puisti päätä. - -"Eikö? Ei sekään ollut totta? Tunnustan, että teette minut uteliaaksi. -Tahtoisitteko kertoa minulle, mikä päähänpisto sai teidät keittämään -minulle tuon orava-historian?" - -Metsästäjä puhui takeltaen. "Tahdoin kai tehdä jotakin, joka saisi -teidät tuntemaan itsenne pieneksi", myönsi hän käheällä äänellä. - -"Te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi", toisti Abram -kummastellen. "Voi taivasten tekijä! Nuori mies, oletteko koskaan -kuullut bumerangista puhuttavan? Se on eräänlainen ase, jota käytetään -Borneossa tai Austraaliassa tai jossain noissa vieraissa maissa, ja se -on tehty niin, että pakanat voivat paiskata sen menemään ja se leikkaa -sirkkelin ilmassa ja tulee takaisin heittäjän käteen. Minä en voi -nähdä itseäni enkä tietää, kuinka pieneltä näytän, mutta mieluummin -minä menetän kymmenen vuotta elämästäni, kuin että joku tapaisi minut -näyttämästä niin pieneltä kuin te näytätte tällähaavaa. Arvelen, että -me näytämme likipitäin siltä, miltä meistä tuntuu tässä maailmassa. -Minä tunnen itseni lähes Goliatin kokoiselta tällä erää, mutta teidän -kokonne on sellainen että minun on työläs nähdä teissä mitään _miestä_ -lainkaan. Ja te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi! Oi, oi -sentään! Ja niin nuorikin kun lisäksi olette! - -"Ja jos ei ollut kaunis asia syödä sanansa, niin miksikä teidän piti -tahtoa muutenkaan tappaa punavarpunen? Mikä antaa teille oikeuden käydä -ympäri toimittamassa maailmasta sellaista kauneutta ja hupia? Kenenkä -luulette luoneen tämän maailman ja kaikki mitä siinä on? Luulette -kukaties, että joku teidän kokoisenne on veistänyt sen puunpalasesta, -ripotellut hiukan hietaa maaksi, pistänyt sinne muutaman siemenen -puiksi ja juoksuttanut valtameret vesikannulla! Minä en tiedä, mitä -kivetyt kadut ja talliruokinta tekevät miehelle, mutta jokainen, joka -on elänyt kuusikymmentä vuotta maamyyränä, tietää, että koko tämä vanha -maailma on täynnänsä töitä, jotka ovat aivan liika isoja jokaiselle -muulle paitsi Jumalalle ja julman _isolle_ Jumalalle siksi toiseksi! - -"Teidän ei suinkaan tarvitse hälistä ihkasten mitään tieteen -keksinnöistä, sillä jos tiede vaikka voisikin todistaa, että maa -on auringosta irtautunutta tulenhehkuvaa kuonaa, joka palloutui ja -jähmettyi lentäessään avaruuden halki, kunnes painolaki kävi siihen -kiinni ja pysäytti sen, niin ei se todista, mistä aurinko on irtautunut -tai miksi se on palloutunut eikä kumminkaan jäähtynyt. Taivas päänne -päällä, maa jalkainne alla, puut ympärillenne ja joki tuolla noin -- -kaikki täynnä elämää, johon teillä ei ole pikkuruisintakaan oikeutta -koskea, sillä Jumala on sen luonut ja se on Hänen. Tiedänhän kylläkin, -että Hän selvästi sanoi, että ihmiset vallitkoot karjan maassa ja -linnut ilmassa. Ja se tarkoittaa, että teillä on valta iskeä kuoliaaksi -myrkyllinen kyy sen sijaan että antaisitte sen pistää itseänne. -Tarkoittaa, että teidän on parempi ampua hukka kuin antaa sen kiikuttaa -pois lampaanne. Tarkoittaa, että on oikein tappaa haukka ja pelastaa -kananpoikaset; mutta Jumala tietää, että punavarpusen ampuminen vain -siksi, että näkisi sen höyhenien lentävän, ei ole ensinkään minkään -vallitsemista, se on vain elukkamaista. Menee yli ymmärrykseni, kuinka -te voitte katsoa Kaikkivaltiasta kasvoihin ja sihdata jyväsimen -tuontapaiseen luontokappaleeseen. Tarvittaneen enemmän sappea kuin -minussa on. - -"Jumala ei ole koskaan luonut mitään kauniimpaa kuin tuon linnun ja -Hänen on täytynyt olla ylen ylpeä työstänsä. Heittäkääpä vain silmänne -siihen tuonne noin. Oletteko koskaan nähnyt mitään niin erinomaisen -sievää, koreata, hivelevää? Ovathan täynnä historiaakin nuo pienet -punaiset olennot. Oletteko koskaan ajatellut sitä? Viime vuoden lintuja -se on, täällä jossakin syntynyt, sen se on näköinen, jos minkään. -Läksi etelään talveksi ja sai tuttavia, jotka ovat ruokkineet sitä ja -opettaneet sitä _luottamaan_ ihmisiin. Tuli keväällä takaisin yhdessä -yössä ja keksi tämän sumakkipensaan toista kuukautta sitten. Se valtasi -minut heti ensi kerralla sen nähdessäni. - -"Se on isoin ja punaisin punavarpunen minkä koskaan olen nähnyt; ja -oikea mestari puhumaan ihan ihmiskieltä. Puhuu yhtä täydesti kuin te -ja minä. En tiedä, mitä puhui tuolla etelässä, mutta siitä saatte olla -vahvassa uskossa, että se oli jotakin oivaa alaltaan. Kun se asettui -tänne, puheli se ilmasta ja kertoi siitä kutakuinkin kohdalleen. Se -osasi sanoa 'Vesi vie! Vesi vie!' justiin tällä tapaa. 'Vesi' se äänsi -justiin yhtä hyvin kuin minä, ja joskin se vähän venytteli 'vie-e', -saattoi silti jokainen pässinpääkin ymmärtää, mitä se tahtoi sanoa ja -minkä se sanoi niin korealla äänellä ja niin selvään kuin kello. Sitten -se tuli lemmensairaaksi ja kerjäsi kumppania, niin että ihan ruumista -runteli. Ja jos minä olisin ollut varpusnaaras, en suinkaan olisi -ollut niin hidas tulemaan. Pehmitti minut vallan väleen. Sitten tulee -paikalle pieni naaras ja jää sen tykö; ja kun se kertoi naaraalle, -kuinka rakasti sitä, niin melkeinpä luuli urkujen soittavan virsiä. Nyt -niillä on pesällinen mitä juonikkaimpia pieniä töyhtöpää-poikasia, ja -nyt se on halkoa kaiut, kutsuen koko naapuruston katsomaan niitä, niin -se on tuhottoman ylpeä. - -"Panen pääni pantiksi, ettei sitä ole ennen koskaan ammuttu. Se on -melkein kaistapäinen pelkästä kauhistuksesta, mutta aivan liikaa -tuittupää jättääkseen perheensä ja kätkeytyäkseen teidänkaltaisiltanne -olennoilta. Siinä pojassa ei ole varovaisuutta hiventäkään. Kas nyt, -kuinka se rynnistelee ympärinsä antaakseen teille uuden tilaisuuden. - -"Minä olin aivan liika kovasti romatismin kynsissä voidakseni käydä -käsiksi peltotöihin tänä keväänä, kunnes tuo lintu tuli tänne, ja -sen punatakki ja tulinen laulu lämmittivät minua niin, etten ole -sellaista tuntenut vuosikausiin. Työ on käynyt kuin rasvattu, ja -mieleni on laulanut elämän ilosta ja onnesta joka hetki siitä pitäen -kuin se tuli. Minä olen kantanut sille ruokaa tuolle aidanharjalle -kerran kahdesti joka päivä kuukauden ajan ja voin päästä kolmen jalan -päähän siitä. Vaimoni tulee sitä katsomaan ja tuo sille ravintoa ja me -melkein palvelemme sitä. Kuka te olette tullaksenne tänne pyyhkäisemään -pois sen elämänilon ja meidän ilomme siitä linnusta, ja aivan ilman -aikojaan? Olisitte jättänyt maahan mätänemään, jos olisitte siihen -osannut; ja minä ja Maija kun olemme sitä niin rakastaneet! - -"Pysähdyttekö koskaan ajattelemaan, kuinka täynnä tämä maailma on -rakastamisen arvoisia asioita, jos sydämenne on kyllin iso päästämään -niitä sinne? Rakkaus käskee meitä elämään ympäröivien esineitten -kauneuden vuoksi ja ilosta että saamme olla niiden parissa. Ja se on -minun uskoni, että ainoa tie, jolla voimme saada ihmiset rakastamaan -meitä, on että kykenemme pitämään arvossa heidän tekojaan. Jos mies -panee kaiken sydämensä ja sielunsa ja verensä ja lihansa ja nikamansa -taulujen maalaamiseen, niin voitte puhua talonhoidosta hänelle koko -päivän ja hän pysyy mykkänä; mutta osoittakaapa vain hänelle näkevänne -mitä hän sihtaa teoksellaan, niin rakastaa hän teitä kuin veljeänsä. -Mitä hyvänsä jollekulle onnistuu, onnistuu se siksi että hän rakastaa -sitä niin, että panee siihen kaiken parhaimpansa; ja siten, kun -rakastatte hänen tekojansa, rakastatte häntä itseään. - -"Melkeinpä veisi surma tuollaisen maalarin, joka on pannut parhaimpansa -itsestään maalaukseensa, jos sitten tulisi joku otus mieheksi -niinkuin te ja kaataisi tärpättiä sille yksistään vain nähdäkseen -värin juoksevan; ja minä arvelen, että täytynee olla Jumalasta kovin -väsyttävää, kun Hän ensin saa miettiä miten luoda ja antaa muodon -ja värin tuon linnun tapaiselle kappaleelle ja sitten nähdä teidän -tulla maleksivan ja ampuvan pienen punaisen sydämen sen ruumiista -vain näyttääksenne, että sen te osaatte. Sehän on itse elämä, tällä -joenrinteellä. Yhtä kernaasti soisin näkeväni teidän kaivavan -pensaston paikaltaan ja kuivaavan joen ja tärvelevän sen taulun, -jonka ne laittavat pilviä kohti, kuin näkeväni teidän pudottavan tuon -punavarpusen puusta. Se on kaiken olevaisen punainen elonkipuna. Jumala -lie luonut sen silloin kun Hänen sydämensä sykki kuumana rakkaudesta ja -halusta luoda jotakin verratonta, ja Hänpä näki, kuinka kaunista olisi -tuikata sen sulat vereen, jota oli vuodattamassa sen suoniin. - -"Minun mielestäni ei ole parempaa tapaa rakastaa ja palvella Jumalaa -kuin suojella ja pitää arvossa niitä ihania lahjoja, joita hän on -antanut iloksemme ja hyödyksemme. Tämän linnun palveleminen on -jonkinlaista uskontoa minulle. Kauneuden keksiminen pilvissä, puissa ja -ruohoissa ja vedessä, minkä Jumala on luonut, ei ole muuta kuin Hänen -ylistystänsä. Koko maailma on pyhättö. Voitte jumaloida kaikkea päänne -päällä leijuvista pilvistä aina jalkainne alla nuokkuviin ruohoihin -saakka. - -"Tietenkin on joka miehellä oma alttarinsa. Minun on tuolla mökissä -ylhäällä joen mutkassa. Maija elää siellä. Jumala ei ole koskaan -laatinut siistimpää teelmää kuin tehdessään Maijan. Rakastaa häntä on -sakramentti. Hän on niin eheä ja puhdas ja vilpitön ja jalosydäminen. -Neljäänkymmeneen vuoteen en ole tohtinut kavuta suoraan Maijan eteen ja -yrittää sanoin tulkita mitä hän on minulle. Koskaan ennen en ole nähnyt -mitään niin kaunista tai hyvää. Ei mikään kukka ole niin tuoksuvainen -ja hyvänhajuinen kuin hänen tukkansa päänalusella. Koskaan en ole -tavannut mehiläispesän hunajaa niin makeaa kuin hänen rakkaudesta -värisevät huulensa. Pitkin koko vanhaa Wabashia ei ole lintua, jolla -olisi hänen veroisensa ääni. Jumalan rakkaus ei ole avarampi kuin hänen -lempeytensä. Kun hän on käynyt kotona tervehtimässä omaisiaan, olen -niin suuresti ikävöinyt häntä, että olen mennyt hänen vaatesuojaansa -ja useammin kuin kerran suudellut hänen hameenhelmaansa. En ole vielä -koskaan rohjennut suudella hänen jalkojaan, mutta olen aina halannut -sen tehdä. Olen päättänyt, että jos hän kuolee ensimäisenä meistä, minä -teen sen silloin. Ja Maija olisi itkenyt silmänsä puhki, jos olisitte -ampunut punavarpusen. Korunne ovat juuri sen näköiset, että te voisitte -ampua. Minä oletan että Jumala laittoi niin, että se kuula menikin -sivu. Minä oletan -- --" - -"Jos voitte lopettaa, niin Herran nimessä tehkää se!" huudahti -metsästäjä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja riutuneet, ohimot hiestä -kosteat ja koko ruumis vapisi. "Minä en voi kestää enempää. Luultavasti -ette usko minulla olevan mitään inhimillisiä tunteita ensinkään, -mutta kyllä minulla joitakin on, ja huomaan mitä tietä voin saavuttaa -lisää. Te ette kaiketi tahdo uskoa minua, mutta minä en enää koskaan -tapa mitään viatonta, vaaratonta olentoa enkä valehtele enää koskaan -elämässäni." - -Hän asetti pyssynsä nojalleen orapihlajaa vasten ja pudotti muut -metsästysvehkeensä sen vierelle maahan. - -"Minä en näytä olevan sopiva henkilö mitään 'vallitsemaan'", sanoi hän. -"Jätän nuo tavarat teille; ja paljon kiitoksia siitä mitä olette tehnyt -minulle." - -Pensaissa kahahti, joku loikkasi aidan poikki, ja Abram ja kardinaali -olivat yksin. - -Vanhus lysähti äkkiä istumaan kaatuneen sykomoorin haaralle. Hämmästys -melkeinpä häikäisi hänet. Hän kohotti vapisevia käsiään ja katseli -niitä kummeksien ja sitten laski ne kummallekin tärisevälle polvelleen -tukeakseen itseään. Hän kostutti kuivia huuliaan kielensä kärjellä ja -hengitti raskaasti läähättäen. Hän tirkisteli orapihlajaan päin. - -"Jätti pyssynsä", mutisi hän käheästi, "ja se on hieno kuin mamselli. -Lukko, tukki ja piippu, kaikki kiiltää. Ja koko tuo nahkakääry. -Lieneepä maksanut rahaveron. Sanoi, ettei ole sopiva niitä käyttämään. -Loikkasi aidan yli kuin pantteri ja saapasti suoraan pellon poikki. -Ja jätti minulle pyssyn. Vai niin, vai niin! Ihmettelenpä, mitä -sanoinkaan. Lienen ollut melkein _tuima_." - -"Kas siin'! Kas siin'!" kiljuskeli kardinaali. - -Abram katsoi sitä tarkkaavasti. Lintu vapisi pelosta, mutta ei ollut -millään tapaa vahingoittunut. - -"Jaa, siinä oli täpärä kutsu, vanha veikko", sanoi Abram. "Minuuttia -myöhemmin, ja ilomme olisi ollut ohi ja kesä kerrassaan pilalla. -Ihmettelenpä, tiesitkö mitä se merkitsi ja tuleeko sinusta pyssyä -kaihtava tämän jälkeen. Toivonpa niin, sillä vähän useampi sellainen -annos kaataisi minut totisesti kellelleen." - -Viimein hän keräsi voimansa, nosti pyssyn aidan yli ja itse kavuttuaan -perästä otti kiinni Nancyn, joka oli ahtanut itsensä täyteen kasvavaa -laihoa. Hän kiinnitti vetoketjut, kiipesi hevon selkään, asetti pyssyn -poikkipuolin polvilleen ja ratsasti tallille. Hän hoiteli tammaa -erikoisen huolellisesti ja huuhteli kätensä ja kasvonsa vesikaukalossa -esiintyäkseen hieman siistimpänä Maijan edessä. Hän kääntyi taloon -lähteäksensä, mutta oli astunut vain lyhyen matkan, kun pysähtyi, ja -hetkisen seisottuaan mietteissään pyörsi takaisin talliin ja antoi -Nancylle vielä erän jyviä. - -"Lopultakinhan sinä asian ajoit, tyttöseni", sanoi hän taputtaen sitä -olalle, "en minä ikänä olisi jaksanut ajoissa ennättää perille jalan". - -Hän oli niin väsynyt, että pystyssä pysyäkseen nojasi tammaan, sillä -tavaton ponnistus ja väkevä mielenliikutus olivat tuskallisesti -rasittaneet häntä, ja siinä huoahtaessaan lausui hän hevoselle -tuttavallisesti: "En luule koskaan elämässäni olleeni niin suutuksissa, -Nancy. Pelkään olleeni pikkuruikkusen tuima." - -Hän näytti pyssyä ja kertoi historian hyvin maltillisesti -illallispöydässä; ja Maija oli niin kerrassaan huolissaan hänestä -ja linnusta ja niin kuohuksissaan metsästäjän teosta, ettei sanonut -sanaakaan Abramin repaleisista vaatteista ja siitä paikkaustyöstä, joka -olisi siitä seurauksena. Hän istui pyssyä katsellen ja mietteisiinsä -vaipuneena pitkän aikaa; sitten hän sanoi surkutellen: - -"Enhän tiedä, mitä sinä olet voinut sanoa sellaista, mikä sai miehen -lähtemään tiehensä ja jättämään tuollaisen pyssyn. Poika parka. Toivon, -Abram, ettet käynyt hänen kimppuunsa aivan liika ankarasti. Ehkä -hän kadotti äitinsä ollessaan pieni naskali eikä ole saanut suurta -opetusta." - -Abramin voimat olivat kerrassaan lopussa ja hän meni varhain -vuoteeseen. Yön jo pitkälle kuluttua Maija tunsi miehensä haparoivan -hänen kasvojaan päästäkseen selville, että hän oli hyvin peitossa; ja -vetäessään raitia hänen olalleen mutisevan uupuneella ja uneliaalla -äänellä: "Pelkään, ettei maksa vaivaa kieltää, Maija, _että minä olin -aivan hirveän tuima_." - -Sumakkipensaassa säikähtynyt pieni kardinaaliemo kiihkeästi puristi -rintaansa vasten kalliita poikasiaan; ja koko yön hän kutsueli -puolisoansa: "tshuk! tshuk!" ja tyytyi vasta tämän vastattua: "tship!" -Mitä kardinaaliin tulee, oli hän oppinut uuden asian. Hän ei ollut -koskaan ennen ollut tulessa. Hän ei enää koskaan luottaisi kehenkään, -jolla olisi kiiltävä kappale, joka syöksee tulta ja savua. Hän oli -nähnyt metsästäjän tulevan ja oli rynnännyt kotiin puolustamaan -puolisoansa ja poikasiaan, täten tehden itsestään loistavan -maalitaulun; ja kun hän ei olisi aikonut lähteä karkuun heidän luotaan, -niin yksistään talonpojan saapuminen oli ehkäissyt murhenäytelmän -sumakissa. Hän ei ollut oppinut noudattamaan varovaisuutta itseensä -katsoen, mutta jos tämän jälkeen pyssy ilmestyi kimaltelevan joen -varrelle, hän lähetti varoittavan "tship" -huudahduksen puolisolleen, -käskien tämän kyyristyä kokoon pesässään ja pysyä hyvin hiljaa, ja -sitten hän kirkui, liehui edestakaisin ja lenteli äkkimutkia pannen -itsensä alttiiksi, kunnes oli houkutellut vaaran pois rakkaista -omistaan. - -Kun poikaset kasvoivat kyllin isoiksi emon jättää ne omin päinsä -lyhyeksi aikaa, auttoi hänkin ruuan hankinnassa eikä kardinaalilla -enää ollut niin kiire. Hänelle jäi täten aikaa useinkin nousta -kuusaman latvaan huutamaan koko maailmalle: "Kas siin'! Kas siin'!", -sillä kardinaalin poikaset olivat pulskia. Mutta hänen soittelunsa -oli katkonaista, epätasaista ääntelyä nyt, usein suoritettua -melkeinpä pala kurkussa ja "tship"-huutojen tunkeutuessa sekaan -kuin kouristuskohtauksissa, jos vaara uhkaili hänen puolisoansa ja -pienokaisiansa. - -Huolimatta kaikesta heidän huolenpidostaan ei kestänyt niinkään kauan, -kun suru saapui sumakkiin; ja kaikki vain siksi, että esikoinen oli -tuiki ahnas, paljon ahnaampi kuin hänen pikku veikkonsa tai siskonsa, -ja voimiltaan yhtä päivää heistä edellä. Hän tuppautui aina esiin, -huusi äänekkäimmin ja pisimpään, ja veipä isoimman osan pesään tuodusta -ravinnosta; ja eräänä päivänä, jolloin hän vielä oli ylen kömpelö ja -epävarma, hän kompuroi reunalle ja kurotti niin pitkälle että putosi. -Hän kieri alas joen ahdetta ja pudota molskahti veteen; ja nälkäinen -vanha hauki, joka paistatteli päivää ruohistossa, ahmaisi hänet -maiskahuttaen. Hän oli niin lihava, suloinen ja mehevä pala, että hauki -viivyskeli paikalla kokonaisen viikon, odottaen, tapahtuisiko vielä -joku onnettomuus. - -Kardinaali, joka oli matoja metsästämässä viljapellossa, kuuli -puolisonsa säikähtyneet huudot ja syöksähti sumakkiin paraiksi -nähdäkseen heleänvärisen untuvapallo-paran katoavan veteen ja -kuullakseen kalan läiskähdyksen. Hän huusi voimattomassa kauhistuksessa -ja lenteli paikan kohdalla. Hän odotti ja vartioi, kunnes ei ollut -toivoa että poikanen tulisi takaisin; sitten hän lensi sumakkiin -yrittääkseen lohduttaa puolisoaan. Tämä ei voinut tottua ajatukseen, -että hänen esikoisensa oli mennyt pois, ja loput päivästä täytti hän -ilman hätähuudoilla ja voivotuksilla. - -Kaksi jälelle jäänyttä poikasta olivat ilmeinen kateuden aihe -koko lintumaassa. Urospoikanen oli täydellinen jäljennös isosta -tulipunaisesta isästään, paitsi että hänen pikku takkinsa oli harmaa; -mutta se oli niin runsaasti punaisella värjätty, että kerrassaan loisti -ja heloitti, ja hänen noukkansa ja jalkansa olivat todella punaiset. Ja -miten liehuikaan hänen töyhtönsä ja kuinka ylpeäksi ja tärkeäksi hän -tunsikaan itsensä, huomatessaan voivansa nostaa ja laskea sitä mielensä -mukaan! Hänen sisarensa ei ollut läheskään yhtä loistava kuin hän, -ja kuitenkin melkein yhtä ahnas kuin velivainaja. Ritarillisena kuin -isä hän salli siskonsa tunkeutua esiin ja ottaa enimmät osat jyvistä -ja marjoista, niin että alituiseen näytti siltä, ettei hän voinutkaan -niellä enempää, vaikka alinomaa vaati ruokaa. - -Sisko läksi ensimäiselle lennolleen niin ahnaana, ettei muistanut -pelätäkään, ja tosiaan lensi läheiseen orapihlajaan kohdatakseen -kardinaalin, joka oli ruokaa tuomassa, ennenkuin älysi mitä oli -tehnyt. Tällä kertaa ahnaus sai palkkansa. Hän ei ainoastaan jäänyt -ilman suupalaa, vaan säikähtyipä poloinen ihan hirvittävästi. Silmät -harrillaan ja töyhtö kauhistuksesta litteänä hän tarrautui kiinni -orapihlajan oksaan kammottava syvyys allansa, ja huojennus oli -äärettömän suuri, kun veli rohkaisi mielensä ja purjehtien saapui -hänen rinnalleen. Mutta tietenkään ei voitu odottaa hänen myöntävän -sitä. Nähdessään, kuinka helposti veli teki tuon, nosti hän töyhtönsä -pystyyn, käänsi välinpitämättömästi päätä ja kysyi, eikö veljestä -lentäminen ollut perin helppo asia, kun kerran oli rohjennut sitä -yrittää; ja sisko sai hänet häpeämään aika lailla, kun oli sallinut -hänen ensimäisenä lähteä pesästä. Orapihlajasta he matkasivat edelleen -kuolleeseen sumakkipuuhun, mutta siellä he lehtien puutteessa olivat -niin selvästi näkyvissä, että pelko kovasti kouraisi emoa, joka -kirjaimellisesti tuli ajamaan heidät takaisin sumakkiin. - -Kardinaali oli niin suunnattoman ylpeä ja niin tavattoman suuri -uskalikko opettaessaan heille lentämistä, kylpemistä ja kaikkea muuta -mikä on välttämätöntä nuorten lintujen tietää, että oli suuri Jumalan -armo, että he hengissä pääsivät harjoituksista. Hän oli itse oppinut -monta taitoa, mutta ei ollut koskaan voinut oppia miten pysyä hiljaa ja -kätkeä itsensä. Kovasti kirkuen "tship!", välähdellen ja leimahdellen, -hän heittäytyi vaaroihin, jotka saivat kaikki muut linnut kimaltelevan -joen varrella ryntäämään piiloon. Piiloutumista hän halveksi eikä -koskaan osannut levähtää. - -Se kesä oli täynnä rikkaita kokemuksia kardinaalille. Näitten -ensimäisten poikasten vartuttua ja lennettyä pois rakennettiin kaksi -muuta pesää, ja kaksi muuta poikuetta lenteli sumakin ympärillä. -Lehtisadon aikana kardinaali oli pienen parven isä, ja kaikki olivat -sieviä, vankkoja, kauniita jokilintuja. - -Hän oli elänyt kevään ja tuntenut sen väkeväntuoksuvaa ilmaa, -kalpeitten kukkasten viehätystä ja palavaa sydämen nälkää. Oli tuntenut -kesän kultaisessa värityksessään, oli nähnyt sen benzoe-puusta ja -sarsaparilla-lehvistä tuoksuvat metsät, joita kiehkuroina koristivat -villit viiniköynnökset, kuusamat ja punakoisot; joita mattoina -verhosivat samettinen sammal ja tähtirikas mandragora viheriän varjon -alta pilkistäen esiin, oli kuunnellut kimaltelevan joen taukoamatonta -puhelua, ja kokenut lemmen nautinnon rikasta täyttymistä. - -Nyt oli tullut lehtisato, ja kaikki kevään lupaukset olivat -toteutuneet. Metsät olivat upeat syysvärityksessään. Siellä oli -kypsiä punaisia ja mustia orapihlajan marjoja ja villiviinirypäleitä, -jotka vain odottivat ankaraa hallaa, ratisten putoilevia pähkinöitä, -hoppuisia oravia ja harmaan ja ruskean kiiltäviä kaniineja. -Tienvarsilla heloittivat kultaiset paimenpiiskut ja kuninkaallisina -upeilivat purppurassaan asterit ja anisruohot. Kuului putoavain lehtien -kahinaa, sametinpehmoisten perhosten liipottelua, etelään rientävien -siipien surinaa ja seuralaisiaan kokoilevan variskuninkaan ääntä. - -Silloin heräsi kardinaalissa tunne, että oli aika johtaa perheensä -oranssitarhaan. Eräänä päivänä he meluten ja kirkuen hääräsivät ylös -ja alas joen kimaltelevaa vartta, syöksähtelivät viljapellon poikki -ja kiikkuivat sumakissa. Seuraavana päivänä oli musta halla riipinyt -sen lehteviä oksia. Kankeana ja autiona se seisoi siinä, yksinäisyyden -perikuvana. - -Oi lintu, ihmeellisine sulkakoruinesi, joka laulat kuin ihminen! -Mikä oivallinen, jumalallinen ajatus luoda noin kaunis olento ja -niin kaunista soitantoa meidän iloksemme! Sinä terhakka laulaja -tulipunaisessa takissasi, liian ylpeä piiloittaaksesi läikehtivän -kauneutesi, liian peloton varoaksesi niitä monia vaaroja, jotka sinua -ympäröivät; aamunkoitteesta me sinua tervehdimme, Lintumaailman -kuningas, sinun vaateliaasti käskiessäsi: "Kas siin'! Kas siin'!" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARDINAALIN LAULU*** - - -******* This file should be named 65864-0.txt or 65864-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/8/6/65864 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65864-0.zip b/old/65864-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e1aee59..0000000 --- a/old/65864-0.zip +++ /dev/null |