diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67131-0.txt | 4979 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67131-0.zip | bin | 93430 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4979 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..90c3fcb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67131 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67131) diff --git a/old/67131-0.txt b/old/67131-0.txt deleted file mode 100644 index 8261708..0000000 --- a/old/67131-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4979 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Miljoonan dollarin timantti, by J. S. -Fletcher - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Miljoonan dollarin timantti - -Author: J. S. Fletcher - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: January 9, 2022 [eBook #67131] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MILJOONAN DOLLARIN -TIMANTTI *** - - - - - -MILJOONAN DOLLARIN TIMANTTI - -Kirj. - -J. S. Fletcher - - -Englanninkielestä (The million-dollar diamond) suomentanut - -Valfrid Hedman - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1924. - - - - -SISÄLLYS - - I. Huppukauluksiset miehet. - II. Vapautus. - III. Toinen vieras. - IV. Nurkkapöytä. - V. Huoneisto Down-kadun varrella. - VI. Avaimenreikä ja sisähuone. - VII. Herttainen palvelija. - VIII. Yhä pahempaa sekavuutta. - IX. Postikortti ja kirje. - X. Takaa-ajo hämärissä. - XI. Hyvin vanha mies. - XII. Täydellinen koe. - - - - -I - -HUPPUKAULUKSISET MIEHET - - -I - -Mr Daniel Vandamarke tuli golf-kerhomme -- Marton Hillin kenttää -käyttävän -- jäseneksi aikaisin syksyllä vuonna 1919. Hänet esitteli -kaksi Cityn miestä. Nämä näkyivät tietävän hänestä vähän. Eikä kukaan -muu jäsen tiennyt sen enempää. Hänestä vain huhuiltiin yhtä ja -toista. Hän oli miljoonamies. Oli äskettäin saapunut Lontooseen -Etelä-Afrikasta. Asui palatsimaisessa talossa Prince's Gaten alueella. -Hänellä oli laajoja liikesuhteita suurien rahamiesten kanssa. Hän oli -mahtimies. Mutta läheltä nähden mr Vandamarke oli vanhanpuoleinen, -säyseä, vaatimaton, huomiotaherättämätön, lihavahko, pienikokoinen -mies, jolla oli hyvin hoidettu parta ja eloisat silmät; sellainen, joka -pikemminkin kuuntelee kuin itse puhuu. Hänen haastellessaan kuitenkin -pani pian merkille kaksi seikkaa: ensiksikin, että hänen keskustelunsa -maksoi kuuntelemisen vaivan, ja toiseksi, että aikanaan hän oli -matkustellut jokaisessa maapallon kolkassa ja tutustunut monenlaisiin -ihmisiin ja moniin kaupunkeihin. - -Mr Vandamarken käsitykset golfista olivat aivan ominaisia hänelle. Hän -ei laisinkaan välittänyt, menikö häneltä kaksi vai kaksikymmentä iskua -lähdön ja kuopan välillä; hän pysyi kernaasti syrjässä tarmokkaampien -pelaajien mennessä ohitse, vain yhdessä ainoassa suhteessa hän oli -järkähtämätön, -- veipä se kuinka paljon aikaa tahansa, niin kiertonsa -hän teki. Vaikkei hän sitä koskaan sanonut, oli aivan selvää, että -hänen todellisena tarkoituksenaan oli ruumiin harjoitus: taitoa ja -mestaruutta hän ei näkynyt tavoittelevan. Siksipä ei mr Vandamarke -koskaan mennytkään kentälle pelitaiturien kanssa; hän halusi saada -vastapelaajan, joka suhtautui asiaan yhtä tyynesti ja levollisesti kuin -hän itsekin. Siitä syystä hän sattui mieltymään minuun, joka olin -kyllin nuori hänen pojanpojakseen, ja siksipä minä usein kiemurtelin -- -mikään muu sana ei retkiämme yhtä hyvin kuvaa -- pelikentän ympäri -hänen kanssaan. - -Hänen vauhtinsa soveltui minulle, koska siihen aikaan vielä tuskin olin -oikein toipunut oltuani pitkän aikaa sairaalassa sodan viime vaiheissa -saamani haavan vuoksi ja kaipasin raikasta ilmaa ja lievää liikuntoa -enemmän kuin lujia lyöntejä ja tarkkaa tähtäilyä. Mr Vandamarken silmät -välähtivät hänen kultasankaisten lasiensa takana, kun hän vain havaitsi -minut vetelehtimässä kerhotalon lähettyvillä. Silloisessa tilassani -olin juuri sopiva hänen toverikseen. Tavallisesti vei kierto häneltä -kolme tuntia, sitten hän kulutti vielä tunnin verran teetä maistellen -ja poltellen savukkeita ennenkuin lähti verkalleen kävelemään asemalle, -ehtiäkseen kaupunkiin lähtevään junaan. Useimmiten minä seurasin häntä -tälle kävelylle, ja meistä tuli melkeinpä ystävät. - -Marton Hillin sijainti on tavallaan erikoinen. Vaikka se on vain -kolmenkymmenenviiden kilometrin päässä Lontoosta, sijaitsee maa-alue, -jolle pelikenttä on laitettu, sillä tavoin, että se ensi näkemältä -tuntuu olevan ihan maailman ääressä -- kaistale rosoista, aaltoilevaa -ja villiä seutua ilmeisesti kaukana kaikkialta. Sitäpaitsi rajoittavat -sitä tiheä metsä ja pensaikot, eikä kerhotalon edustalla olevalta -kuistilta ole ainoatakaan taloa, eipä yksinäistä mökkiäkään eikä -kirkontornia nähtävissä. Mutta niin syrjässä maailmasta ei paikka -kuitenkaan ole, sillä ryteisen metsikön takaa itäpuolelta, syvällä -riippapuiden siimestämässä kapeassa laaksossa kulkee kaksi yhdystietä -vilkkaammille näyttämöille -- toinen on Lontoosta etelään vievä -maantie, toinen, vähän etäämpänä, rautatie, joka tuo väkeä -Victoria-asemalle. - -Sitä rautatietä mr Vandamarke ja minä matkustimme eräänä iltapäivänä -Marton Hilliin ja aioimme palata aikaisessa iltajunassa Lontooseen. -Epäilemättä ei kukaan laisinkaan pannut merkille sellaisen mitättömän -henkilön tapoja kuin minä olen tässä suhteessa, mutta vastaiset -tapahtumat osoittivat, että mr Vandamarken menettely oli tarkoin -huomattu. Hän olikin niitä miehiä, jotka toimivat kuin kellon mukaan, -ja sitten kun hän oli päässyt kerhon jäseneksi, otti hän tavakseen -palata kaupunkiin 5.53:n junalla. - -On tarpeellista selittää, mitä hänen oli tehtävä junalle ehtiäkseen. -Välimatka kerhotalon ja aseman -- pelkän laiturin, jolle vain jotkut -junat pysähtyivät -- välillä voidaan ajassa arvioida kahdeksikymmeneksi -minuutiksi. Tie kulki ensin metsiköiden läpi ja sitten syvää, -yksinäistä kujaa pitkin, joka lopuksi päätyi maantielle. Siltä kohtaa -noustiin jalkaportaitse aidan yli, käveltiin polkua pitkin kahden -niityn poikki ja tultiin tuolle pikku asemalle. Siinä kapean kujan ja -leveän valtatien yhtymäkohdassa mr Vandamarke ja minut napattiin kiinni -neljännestä vaille kuusi eräänä lokakuun iltana ja vietiin meille -itsellemme tuntemattomalle retkelle. - -Se kävi seuraavasti. Olimme viettäneet iltapäivän yhdessä tapamme -mukaan, ja onniteltuamme toisiamme kahdeksannellatoista kuopalla -- -meille -- harvinaisen hyvästä saavutuksesta olimme kuluttaneet -tuntikauden kerhohuoneen teepöydän ääressä. Puoli kuudelta lähdimme -kävelemään asemalle. Olimme ainoat, jotka sillä junalla palaisivat -kaupunkiin. Jotkut kerhotovereistamme asettuivat pelaamaan korttia, -toisia taas odottelivat heidän autonsa. Mr Vandamarke ja minä saimmekin -siis kahden pitää yksinäisen metsätien. Alkoi jo hämärtää, kun -laskeuduimme laaksoa kohden; harmaata usvaakin vaappui kuusten ja -petäjien ympärillä. Toverini mainitsi jotakin Englannin ilmanalasta, -mikä sai minut huomauttamaan edellisen talven kovuudesta. - -"En tiedä sellaisesta mitään", vastasi hän naurahtaen. "En ole nähnyt -Englannin talvea herra ties kuinka moneen vuoteen! Olen kuitenkin -kokenut muutamia aika tuimia -- muualla!" - -Hänen äänessään oli värähdys -- kuten usein sattuu, -- joka ilmaisi -syvällistä ja erikoista asiantuntemusta, ja tuntien hänet siihen aikaan -jo varsin hyvin rohkenin lausua jotakin omasta puolestani, mikä -epäilemättä kuulosti kehoitukselta. - -"Luulenpa, että on perin vähän sellaista, mitä ette ole kokenut, mr -Vandamarke?" sanoin minä. "Olette liikkunut maailmassa melko paljon, -eikö totta?" - -"Ollut joka paikassa ja nähnyt jos jotakin!" vakuutti hän, kuivasti -naurahtaen. "Aina poikasesta asti olen samoillut. Olen nähnyt paljon -kummallistakin." - -"Mikä on ollut kummallisinta?" kysyin. - -"Ihmiset!" vastasi hän heti omituiseen, tuimaan sävyyn. "Eläimiä -- -luontokappaleita -- en laske mukaan! Olen tutkinut ihmisluonnetta -kaiken ikäni -- enkä ole vielä päässyt läheskään sen perille. -Merkillistä!" - -"Teillä on ollut seikkailuja?" vihjaisin. - -"Seikkailuja!" huudahti hän, taaskin kuivasti naurahtaen. "Oh, niistä -voisi kirjoittaa pari paksua nidosta. Minä olen niitä miehiä, joille -aina sattuu seikkailuja. Minä... Hyväinen aika! Tässäkö jo taas?" - -Hänellä oli syytä äkilliseen kummastukseensa. Juuri edessämme kuja -kapeni ennenkuin päätyi maantielle; sen yli riippuvat puiden oksat -tekivät sen pimeähköksikin. Tiheästä pensaikosta oikeallamme sukelsi -esille kolme miestä, kolme isoa, lujarakenteista, rotevaa miestä, jotka -lyöttäytyivät ympärillemme yhtä peloittavasti kuin päättäväisestikin. - -Mutta en kiinnittänyt huomiotani niin paljon heidän liikkeisiinsä kuin -ulkonäköön. Jokaisella oli omituinen huppukaulus -- se peitti -täydellisesti pään ja hartiat, ulottuen vyötäisille asti. Pään -yläpuolella se suipentui kärjeksi; kaksi pyöreätä reikää oli leikattu -eteen, joista naamioitu voi katsella; molemmilla sivuillakin oli aukko, -josta käsivarsi pistäytyi ulos. Vaikka melkolailla hätkähdinkin, panin -kuitenkin merkille, että jokaisella miehistä oli neliniitinen -villakankainen puku ja että hihat eivät olleet kurtussa. Kaiketikin -olivat ahdistajamme hyvin pukeutuvia miehiä. Mutta sitäpaitsi -havaitsimme jotakin muuta -- paljoa tärkeämpää. Jokainen piteli -- -ilmeisesti hyvin asiallisesti -- automaattirevolveria. - -Ensimmäisen huudahduksensa jälkeen mr Vandamarke seisoi aivan hiljaa. -Kuulin hänen nopeasti vetävän henkeänsä. Sitten seurasi hetkisen -äänettömyys, jonka pisin naamioiduista katkaisi. - -"Mr Vandamarke", sanoi hän nopeasti, tempovalla äänellä. "Me sieppaamme -teidät mukaamme! Me tarvitsemme teitä -- ja otamme myöskin nuoren -toverinne, koska hän sattuu olemaan seurassanne. Älkää ryhtykö -vastarintaan, niin teille ei tehdä mitään pahaa. Aluksi kysyn -kursailematta: onko kummallakaan teistä aseita? Muistakaa, että voin -teidät heti kohta tarkastuttaa!" - -Mr Vandamarke päästi suustaan yhden sanan. - -"Ei!" - -"Minulla ei ole aseita", virkoin minä. - -"Hyvä!" huudahti mies. "Sitten -- tuon kulman taakse autoomme! -Kummallakaan teistä ei ole syytä pelkoon, mutta totella teidän täytyy. -Noh -- rivakasti!" - -Me marssimme -- eihän siinä muuta neuvoa ollut. Mutta mr Vandamarke -kysyi olkansa yli: - -"Minne?" - -"Meidän asiamme!" vastasi iso mies. "Kuten sanottu -- älkää tehkö -vastarintaa, mr Vandamarke, niin ei teille tapahdu mitään pahaa. Jo -tänä yönä nukutte omassa vuoteessanne!" - -Me käännyimme kulmasta. Siellä, maantien vieressä oli iso, voimakas, -suljettu matka-auto. Meidät työnnettiin kursailematta autoon; kaksi -miehistä, toinen sama, joka tähän asti oli ylläpitänyt keskustelua, -seurasi meitä; kolmas hyppäsi eteen. Näin hänen asettuvan ajamaan, -mistä minulle selvisi, että neljättä miestä ei ollut. Mutta vähän -tilaisuutta meillä oli mitään nähdä, sillä heti kun me vangitsijoinemme -olimme astuneet autoon, laskettiin verhot sivuilla ja edessä alas, enkä -enää nähnyt ajajaa. Kaiketikin hän, kun meidät oli saatu varmaan -talteen, riuhtaisi pois huppukauluksensa ja pukeutui tavalliseen -asuunsa, jottei herättäisi huomiota. Oli miten oli, mutta minuutin -kuluttua meidät kiidätettiin pois -- vangittuina ja häkkiin -suljettuina. - -Ajopeleissä oli juuri kylliksi valoa voidakseni nähdä nuo kaksi miestä, -jotka istuivat meitä vastapäätä lähellä ovea kummallakin puolen. Mutta -minä en kiinnittänyt heihin mitään huomiota, vaan keskitin sen kokonaan -matkamme suuntaan. Auto oli siihen astuessamme käännettynä etelään -päin, ja eteläiseen suuntaan se lähti. Mutta muutaman minuutin perästä -se kääntyi jyrkästi vasemmalle ja teki vähän myöhemmin yhtä jyrkän -polven oikealle. Puolen tunnin kuluessa olimme kääntyneet niin monta -kertaa, että jouduin ymmälle enkä voinut päättää, liikuimmeko itään, -länteen, etelään vai pohjoiseen. - -Äkkiä kiersi yksi pidättäjistämme sähkövalon palamaan. Silloin näin, -että meitä kuljetettiin loistovaunussa, joka varmaan oli maksanut -omistajalleen melkoisen rahasumman. Se oli iso, tilava kulkuneuvo ja -siihen mahtui istumaan puoli tusinaa henkilöä. Sitäpaitsi se oli -pehmeästi sisustettu ja varustettu kaikenlaisilla laitteilla, jotka -tekivät oleskelun mukavaksi ja hauskaksi. Mutta turhaan etsin mitään -kilpeä, nimipiirtoa tai muuta, mikä olisi ilmaissut omistajan. Sillä -tavoin ei ollut enempää selkoa saatavissa kuin edessämme olevista -synkistä hahmoista. - -Kun saatiin valaistusta, kumartui mr Vandamarke, joka siihen asti oli -istunut ääneti vieressäni, äkkiä päävartijamme puoleen. - -"Koska näytte tuntevan perin hyvin asiani ja liikkumiseni", huomautti -hän peittämättömän ivallisesti, "niin tiedätte kaiketi, että minulla on -tytär?" - -"Tiedämme sen varsin hyvin, mr Vandamarke", kuului miehen huulilta. - -"Tyttäreni odottaa minua kotiin päivälliselle neljännestä yli -seitsemän", sanoi mr Vandamarke. "Hän hätääntyisi kovin, jos minä en -saapuisi." - -"Olkaa huoleti, sir!" vastasi kohtelias ääni. "Me otimme sen seikan -huomioon. Tyttärenne on jo ehtinyt saada teiltä sähkeen, jolla -ilmoititte hänelle, että odottamaton asia viivyttää teitä myöhäiseen -hetkeen. Kaikki on kunnossa, mr Vandamarke! Te pääsette turvallisesti -nukkumaan kotiinne, kun olette meistä suoriutunut." - -"Tosiaan hyvin ystävällistä teidän puoleltanne!" huomautti mr -Vandamarke. "Teidänlaisiksenne miehiksi olette sekä kohteliaita että -huomaavaisia. Mutta sanokaahan mitä minusta tahdotte? Noh, hupsu -kysymys! Voinhan asian hyvinkin arvata." - -"Sitten ei olekaan mitään syytä sitä minulta kysyä, mr Vandamarke", -vastasi vangitsijamme. "Olen sentään iloinen, kun pidätte meitä -huomaavaisina ja kohteliaina. Koetamme olla kumpaakin. Kaihan teidän on -mukava istua? Polttakaa, jos haluatte -- me itse, kuten näette, emme -sitä tällä hetkellä voi." - -Vandamarke veti esiin sikaarikotelonsa, noudattaen kehoitusta. Hän -poltteli ääneti kotvan aikaa, silmäillen tarkasti pidättäjiään. Minäkin -tarkastelin heitä -- tai pikemminkin mitä heidän vaatteistaan saatoin -nähdä. Toisella oli ruskea, toisella harmaa villapuku -- hyvää kangasta -ja hyvin leikattu. Jalkineetkin olivat hyvät -- ensiluokkaiset, -kallishintaiset kengät. Ja mies, joka yksin oli haastellut, puhui -tyynellä, sivistyneellä äänellä -- herrasmiehen äänellä. - -"Lienenköhän joskus ennenkin kuullut teidän äänenne!" huudahti mr -Vandamarke äkkiä. "Melkeinpä luulen!" - -"Ja minä luulen, että ette ole, mr Vandamarke", vastasi vangitsijamme. -"Mikä on kohtelias muoto sanoa, että varmasti ette ole. Ette ole minua -milloinkaan ennen tavannut ettekä minua tämän illan jälkeen myöskään -koskaan enää tapaa." - -"Saa nähdä", jupisi mr Vandamarke. "Teidän ääntänne en ainakaan -unohda!" - -Omasta puolestani toivoin, että minulla olisi jotakin -kouraantuntuvampaa muistettavaa kuin pelkkä ääni. Minusta oli vähän -mahdollisuutta, että milloinkaan olisin voinut ryöstäjämme tuntea. -Epälukuisilla miehillä on kuosikkaat ruskeat tai harmaat villapuvut, ja -vaikea on eroittaa toista siroa kenkäparia toisesta. Eikä äänikään -ollut erikoisen tunnuksellinen; se oli tavallinen hyvin kasvatetun -englantilaisen ääni. Kunhan vain näkisin edes vilahduksen!... Ja -silloin minä aivan äkkiä näin. Auto oli nyt toista tuntia kiitänyt -tasaisesti ja hyvällä vauhdilla. Se hiljensi vauhtiaan, hiljensi yhä ja -pysähtyi. Oli hetkinen äänettömyyttä. Sitten avautui toinen ovista, ja -se kolmas mies näyttäytyi, huppukauluksessaan taaskin. Ja kun hän laski -oikean kätensä oven syrjään, huomasin minä, että hänen pikkusormensa -oli omituisesti taipunut ja kiertynyt ja että rystön päällä, jossa -sormi liittyi kämmeneen, oli lyijynharmaa arpi. Laajasta kokemuksesta -tiesin, että näkemäni täplä oli luodinhaavan merkki. - -"Nyt, mr Vandamarke -- ja teidän nuori ystävänne -- suvainnette astua -alas", sanoi päärosvo. "Olemme perillä." - -Me astuimme autosta. Minä vilkaisin ympärilleni. Silloin oli pimeä, -mutta saatoin eroittaa olevamme jonkinlaisessa pihassa, nähtävästi -jonkun vanhan, korkeaharjaisen rakennuksen ympäröimänä kolmelta -sivulta. Edestämme kiilui valoa -- heikkoa valoa, -- ja henkivartijamme -ohjasivat meidät sitä kohti. Tulimme tammella laudoitettuun eteiseen, -mutta siitä emme paljoa nähneet. Heti sisälle astuttuamme avautui ovi, -ja meidät työnnettiin lempeästi pieneen huoneeseen, jossa lamppu paloi -keskipöydällä ja hauska valkea loimusi takassa. Ovi suljettiin -perästämme: kuulimme avainta kierrettävän lukossa. - -Mr Vandamarken ensi hommat kiinnittivät huomioni. Heti kun olimme -sisällä suojassa ja yksinämme, vilkaisi hän ympärilleen. Huone -itsestään oli aivan tavallinen päivähuone, kaksitoista jalkaa -kumpaankin suuntaan ja yksinkertaisesti kalustettu. Toisella sivulla -oli väliovi, toisella taas verhottu ikkuna. Mr Vandamarke meni -koettelemaan ovea -- se oli lukossa. Hän astui lattian yli ja veti -verhoa. Ikkuna oli varustettu metallitangoilla. Sitten hän kääntyi -minuun päin, irvistäen ja merkitsevästi nyökäten. - -"Todellakin satimessa tällä kertaa, Gregg-poikaseni!" lausui hän. -"Varsin varmassa tallessa. Olen pahoillani teidän tähtenne." - -"Eipä se mitään merkinne, mr Vandamarke", vastasin minä. "Minut -siepattiin siksi, että olin seurassanne. Kun he ovat suoriutuneet -teistä, jättävät he minutkin rauhaan... Minä en ole tärkeämpi kuin -teidän keppinne. Mutta..." - -"Mutta mitä?" kysyi hän, kun minä vaikenin. - -"Olen levoton teidän tähtenne", sanoin minä. "Mitä he teistä tahtovat?" - -"Minä tiedän -- tiedän varsin hyvin!" vastasi hän jurosti. "Tiesin -alusta pitäin! No, eihän sille mitään voi. Yksi seikkailu lisää." - -Olin juuri vastaamaisillani, että seikkailu, jossa esiintyi -naamioituja, revolverilla aseistettuja miehiä, ei ollut erikoisen -hauska, kun sisäovi samassa avautui ja yksi pidättäjistämme ilmestyi -tuoden lautasella voileipiä, viskyä ja kivennäisvettä. Lyhyesti, mutta -kohteliaasti kehoitettuaan meitä nauttimaan virvokkeita hän palasi yhtä -nopeasti kuin oli tullutkin -- mutta sitä ennen ehdin kuitenkin jälleen -todeta hänen käyristyneen sormensa. - -"Tuon miehen minä toki tunnen", huomautin ottaessani voileivän. "Hän on -merkitty..." ja minä selitin sanojeni tarkoituksen. - -Matkatoverini pudisti päätänsä. - -"Jos nimittäin koskaan satutte hänet jälleen tapaamaan", virkkoi hän. -"Mutta tämä on ovela, hyvin suunniteltu juoni, poikani, ja luultavinta -on, ettemme näistä miehistä koskaan ketään tapaa. Kaikki on -huolellisesti järjestetty -- eikä minulla ole aavistustakaan, missä -olemme! Kuinka pitkälti luulette siinä autossa ajaneemme?" - -"Ajasta päättäen arvelisin ajaneemme viitisenkymmentä kilometriä", -vastasin. "Mutta minulla ei ole aavistustakaan, vietiinkö meitä etelään -vai pohjoiseen, länttäkö vai itää kohti. Varmaa vain on, että olemme -kaukana Marton Hillistä, mr Vandamarke." - -Hän vilkaisi minuun omituisesti, puolittain arasti ja puolittain -huvitettuna lasin yli, jota juuri kohotti huulilleen. - -"Niinkö?" sanoi hän kuivakiskoisesti. "No... ehkä." - -Tuijotin häneen kummastuneena. - -"Ajelimme toista tuntia!" huudahdin. - -"Juuri niin, Gregg", vastasi hän. "Mutta ehkä meitä kyyditettiin -ympärinsä naapuristossa. Silmänlumeita! Joka tapauksessa..." - -Juuri silloin avautui väliovi, ja huppukauluksinen pää kurkisti -huoneeseen. - -"Olkaa hyvä, mr Vandamarke, käykäähän tänne", käski tulija. "Toverinne -jää paikoilleen. Ottakaahan lasinne mukaan, mr Vandamarke, niin -rupattelu sujuu hauskemmin ja hilpeämmin." - -Mr Vandamarke murahti jotakin, mitä en kuullut. Mutta lasi kädessä hän -astui ovesta sisälle. Se lukittiin jälleen. Minä olin yksin. - -Seisoin jonkun aika kuuntelemassa, mutta en eroittanut mitään. -Pienintäkään ääntä ei kuulunut huoneesta, johon mr Vandamarke oli -mennyt. Vankilassani ei ollut mitään merkille pantavaa -- ei edes -kirjaa, josta olisin tavannut jonkun nimipiirroksen. Astuen ikkunan luo -ja pujahtaen raskaan verhon taakse vilkaisin pihaan. Samassa äkkäsin -miehen kävelemässä edestakaisin pimennossa -- herkeämättä edestakaisin -kuin vartijan. Hän pysähtyi ja raapaisi katsellessani tulta, sytytellen -sillä huuliensa välissä lerppuvaa sikaaria. Lähes minuutin ajan näin -hänen kasvonsa kokonaan, selvästi ja varmasti. - - - - -II - -VAPAUTUS - - -Olisi näissä olosuhteissa ollut hupsua, ellen olisi tiukasti tarkannut -tuota miestä -- tai oikeammin, mitä hänestä saatoin nähdä. Hänen -ottamansa tulitikku oli hyvä, se leimahti kauniisti ja hänen pitäessään -sitä sikaarinsa päätä vasten valaisi hänen piirteensä. Niissä ei ollut -mitään tavallisesta poikkeavaa, huomiota herättävää tai merkillistä, -minkävuoksi tunsinkin pettymystä, koska tietenkin olisin muistanut ne -paremmin, jos niissä olisi jotakin sellaista ollut. Mutta minä tiesin, -etten häntä unohtaisi, että helposti tuntisin hänet, jos hänet jälleen -näkisin. - -Kuitenkin hänen kasvonsa olivat niitä, joita kohtaa tuhansittain -- -tyypillisen, hyvännäköisen englantilaisen sileähköt, viiksillä -koristetut, hyvässä lihassa olevat ja huolellisesti ajellut kasvot. Ja -mies oli otaksuttavasti kolmekymmentäviisi, mahdollisesti neljäkymmentä -vuotta täyttänyt, pitkä ja jotenkin harteva. Sen lisäksi en hänestä -eroittanut mitään muuta kuin että hänellä oli päässä pehmeä lakki -syvään otsalle vedettynä ja että hän näkyi olevan verhoutuneena väljään -päällystakkiin. - -Sytytettyään sikaarinsa hän lähti kävelemään poispäin; minä tarkkasin -häntä vielä pari minuuttia. Hän asteli edestakaisin pihassa, sikaarin -hehkuva pää osoitti minulle hänen suuntansa. Mutta sitten kuulin -takahuoneen oven narahtavan ja pujahdin esille ikkunaverhon takaa, -jottei vain kukaan vangitsijoistani yllättäisi minua ikkunasta -kurkistelemasta. Tuskin olin palannut paikoilleni, kun väliovi avautui -ja mr Vandamarke tuli esille. Ovi suljettiin taaskin toiselta puolelta -ja lukittiin. - -Mr Vandamarkella oli lasi tyhjänä kädessä. Tiesin hänet perin -kohtuulliseksi mieheksi, joka ei kerhossa koskaan nauttinut muuta kuin -kupillisen teetä. Mutta nyt hän astui suoraan pöydän luo täyttäen -itselleen toisen juomalasillisen viskyä ja soodaa. Hän joi sen yhdellä -siemauksella, kääntyi minun puoleeni ja hymyili -- omituisesti. - -"No niin, nyt siitä on päästy, Gregg-poikaseni", sanoi hän melkein -hilpeästi. "Nopeasti -- kivuttomasti!" - -"En tiedä, mistä on päästy, mr Vandamarke", vastasin minä. - -Hän pisti kätensä taskuihinsa, kuului kilistelevän siellä olevia -irtonaisia kolikoita ja iski minulle silmää. - -"Varsinainen asia on nyt suoritettu", selitti hän. "Se heidän asiansa! -Se, jonka vuoksi he toivat meidät -- toivat minut -- tänne." - -"Mutta minulle on kaikki yhtä hämärää kuin ennenkin", vastasin minä. -"Miksi he toivat meidät -- teidät -- tänne? Minä en sitä tiedä, mr -Vandamarke!" - -Hän naurahti, mutta suupielissä ja silmissä oli yrmeä ilme, kun hän -vetäen taskustaan sikaarikotelonsa valitsi ja sytytti sikaarin -ikäänkuin tahallisen verkallisesti. Mutta huomasin, että hänen sormensa -hiukan vapisivat, kun hän raapaisi tulta. - -"Ettekö?" virkkoi hän. "No, minä kerron teille. Ryöstö!" - -"He -- tahtoivat ryöstää teidät!" huudahdin minä. - -"Niinpä niin, veikkoseni -- juuri niin!" vastasi hän tyynesti. "Ja -panivat aikomuksensa täytäntöönkin! On tilanteita, Gregg, joissa mies -joutuu epäedulliseen asemaan. Esimerkiksi silloin, kun on vieraassa -talossa kolmen naamioidun, julmannäköisillä revolvereilla varustetun -miehen parissa! Kun sellaisissa olosuhteissa tyynesti ja päättäväisesti -vaaditaan luovuttamaan, on paras luovuttaa -- nopeasti. Häh?" - -"Siis... teidät on ryöstetty?" huomautin. - -Mutta minä tarkkasin häntä. Hän oli niitä, jotka panevat liian paljon -jalokiviä näytteille. Hänellä oli kravatissaan timantti, josta eräs -kerholaisista kerran oli minulle kuiskannut, että sen täytyi olla -pienen omaisuuden arvoinen. Hänellä oli samanlainen pikkusormensa -sormuksessa. Hänellä oli paksut kultaperät hyvin upeassa kellossaan. -Kaikki nuo esineet olivat yhä tallella. Hän havaitsi minun vilkaisevan -niihin ja nauroi. - -"Pyh, ei sellaista! Ei mitään pikku näpistelyä -- jos se on oikea -sana", virkkoi hän ivallisesti. "Huolellinen valmistelu vaatii suuria -tuloksia. No -- kaikki on päättynyt, kuten sanoin, ja toivon, että he -päästäisivät minut menemään." - -Tuijotin häneen, ääneti ihmetellen -- en niin paljoa hänen menetystään, -olipa se mitä tahansa, kuin hänen levollisuuttaan. Mutta kun hän ei -omaehtoisesti antanut enempiä tietoja kuin mitä jo oli antanut, en -niitä udellutkaan. Minäkin toivoin pääseväni pois ja käännyin -tuontuostakin toiselta ovelta toiselle. Sitten avattiinkin se, josta -ensin olimme astuneet huoneeseen. Hämärästi valaistussa eteisessä -seisoivat nuo kolme miestä huppukauluksissaan. - -"No, mr Vandamarke!" virkkoi johtaja leppeimmällä, kohteliaimmalla -äänellään. "Auto odottaa käskyjänne." - -Mr Vandamarke astui ulos vankilastaan, ja minä hänen kintereillään. - -"Jos autonne on minun käskettävissäni", murisi hän, "vaikka luulen, että -murina oli teeskenneltyä, niin vietäköön minut suoraan talooni Prince's -Gaten alueelle Lontooseen. Tulen jo myöhään päivälliselle, ja -päivällinen on tärkeä asia minun ikääni ehtineelle miehelle." - -Rosvojen johtaja nauroi opastaessaan meidät rakennuksesta pihan yli. - -"Pelkään, ettei se ole meille mahdollista, mr Vandamarke", vastasi hän, -"mutta teemme teidän hyväksenne kaiken voitavamme, toisin sanoen, -viemme teidät paikkaan, josta pääsette nopeasti ja välittömästi -kosketuksiin Lontoon kanssa. Olemme nähkääs miehiä, jotka pitävät -sanansa, -- tänä yönä nukutte omassa vuoteessanne!" - -"Sulimmat kiitokset huomaavaisuudestanne!" vastasi mr Vandamarke -ivallisesti. "Osaanhan sentään kylliksi aritmetiikkaa käsittääkseni, -että olette saanut palkan vaivoistanne! Mutta -- se ei kuulu tähän, -- -haluammepa vain jo toiseen seuraan." - -Hän astui autoon ja painuen sen etäisimpään nurkkaan vaikeni jälleen. -Minä seurasin; kaksi miehistä lähti mukaan. Verhot tiukkaan vedettyinä -kaikkiin ikkunoihin lähdimme jälleen liikkeelle. Kun yksi vartioistamme -sytytti valon, vilkaisin kelloon. Kaksikymmentä minuuttia yli -kahdeksan: olimme olleet tuossa oudossa talossa lähes kolme -neljännestuntia. - -Auto kulki miellyttävän tasaisesti, joten vierimme eteenpäin hyvin -mukavasti. Äkkiä kumartui johtaja mr Vandamarken puoleen. - -"Meillä on runsaasti tunnin matka, mr Vandamarke", virkkoi hän -hauskasti naurahtaen. "Entä jos pelattaisiin korttia? Meillä on -lehdet." - -Minä vilkaisin toveriini. Ihmeekseni havaitsin hänen silmissään äkkiä -välähtävän. Hän kohottausi. - -"Onko teillä käteistä?" kysyi hän. - -"Onhan toki!" vakuutti kysyjä taaskin naurahtaen. "Tässä on kortit. No, -mitä pelaamme, mr Vandamarke? Te ja toverinne määräätte pelin." - -"Jättäkää minut pois!" sanoin minä. "En halua pelata -- eikä minulla -ole rahaakaan, paitsi jokunen shillinki." - -"Jättäkää hänet pois pelistä!" käski mr Vandamarke. "Minä en salli -poikasten pelata kanssani, en milloinkaan pelaa muutoin kuin rahasta. -Eikä nuorukaisilla ole syytä panna rahoja alttiiksi korttipelissä -enemmän kuin muussakaan. No niin, minä pelaan teidän kanssanne. Otamme -jonkun erän sokkopeliä." - -Johtaja, joka oli laskenut levyn alas pöydäksi auton taka- ja -etuistuimien välille ja nyt hypisteli uutta korttipakkaa, tiputteli -lehtiä sormistaan ja tuijotti. Ainakin otaksun hänen tuijottaneen siitä -tavasta päättäen, jolla hän käänsi naamioidut kasvonsa mr Vandamarkea -kohti. - -"Sokkopeliä!" huudahti hän. "Olenhan siitä tietenkin kuullut... -mutta... eikö se ole pelkkää sattumankauppaa? Yksinomaan -- uhkapeliä!" - -"Kerrassaan!" varmensi mr Vandamarke. "Juuri sopiva peli näissä -olosuhteissa." - -Johtaja käänsi silmäreikänsä toveriaan kohti, joka nyökkäsi. "Sama se!" -sanoi johtaja. "Sokkopeliä siis. Mutta -- kuinka sitä pelataan?" - -"Yksinkertaista!" vastasi mr Vandamarke. "Korttipakka siirtyy kädestä -käteen ja jokainen ottaa pienen määrän kortteja päältä, minkä jälkeen -kukin lehtiinsä vilkaisematta pelaa niillä, jotka on sattunut saamaan. -Siinä kaikki!" - -"Räikeää uhkapeliä! Jumalatonta peliä!" huudahti johtaja. "Ihmettelen, -että teidänlaisenne erittäin arvossapidetty herrasmies, mr -Vandamarke... Mutta olkoon menneeksi! Näyttäkäähän siis!" - -He alkoivat pelata. Minä istuin vieressä katselemassa ja havaitsin -nopeasti pari, kolme seikkaa. Mitä muuta mr Vandamarkelta tuossa -talossa lieneekin ryöstetty, oli hänelle ainakin jätetty lompakkonsa. -Hän otti sen esille -- seteleistä pulleana. Toisetkin miehet ottivat -huppukaulustensa verhosta lompakkonsa, jotka myöskin olivat hyvin -täyteläiset. Se siitä! Mutta kiintoisampaa minusta oli mr Vandamarken -ilmetyn erinomainen onni. Hän voitti voittamistaan! Löi aina korttinsa -välinpitämättömän tyynesti, mistä havaitsin, että menestys näkyi -hänelle olevan poikkeuksettoman säännöllinen. Toisten miesten setelit -siirtyivät alati hänen omaan kasaansa, ja vihdoin nojasi johtaja -pöydästä poispäin. - -"Jo riittää!" virkkoi hän surkeasti nauraen. "Puti puhdas!" - -"Niin olen minäkin", sanoi hänen toverinsa. "Ihan pennitön." - -Mr Vandamarke sipaisi setelit -- hyvänlaisen pinkan -- ja pisti -taskuunsa. - -"Minulla on aina ollut hyvä onni korttipelissä", virkkoi hän -miettivästi. "Kummallista! Mutta niin on ollut. Kiitän teitä hauskasta -huvista. Ja milloin me sitten eroamme?" - -Ero tuli kymmenen minuuttia myöhemmin, ajettuamme jo toista tuntia. -Auto hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi. Sisältä sammutettiin valot, ja ovi -aukeni. Herra Vandamarkea ja minua pyydettiin astumaan ajopeleistä, ja -niin tulimme pimeään. Minä näin olevamme valtamaantiellä, ja jonkun -matkan, noin puolentoista kilometrin, päästä edestämme kuulsi valoja -matalahkolta mäeltä -- pienen kaupungin valoja. - -"Missä ollaan? Mihin te meidät jätätte?" kysyi mr Vandamarke. "Tämä -näyttää erämaalta. Missä...?" - -"Kävelkää tuonne kaupunkiin, mr Vandamarke, niin tiedätte, missä -olette", vastasi johtaja, tyynesti ja levollisesti naurahtaen. "Pian -pääsette kotiinne Prince's Gaten varrelle. Hyvää yötä vain!" - -Seuraavassa silmänräpäyksessä oli auto vierinyt edelleen. Mutta se -kulki vain muutaman kymmenkunnan metriä. Sitten se pysähtyi, kääntyi -- -suhahti hetkistä myöhemmin ohitsemme suuremmalla vauhdilla ja hävisi. -Me käännyimme kaupunkia kohti. - -"Missähän olemme?" kysyi mr Vandamarke. "Outoa seutua -- ja tähän -aikaan. Varmaankin..." - -"Kello lähenee kymmentä", sanoin minä. "Mutta olemmepa missä tahansa, -jos tämä paikka on Lontoon tien vartta, pääsemme pian kotiin." - -"Sitä ei voi tietää, Gregg", vastasi hän. "Saatamme olla pitkän matkan -päässä Lontoosta, eikä tähän aikaan kenties mene junaa. Ajoimme hyvän -taipaleen siinä autossa!" - -"Luulen niiden tarkoittaneen mitä sanoivat", vastasin. "Ja valot tuolla -näyttävät isohkon aseman lyhdyiltä. Joka tapauksessa olemme nyt -vapaudessa. Saanko tehdä teille erään kysymyksen, mr Vandamarke?" - -"Vaikka tuhannen, poikani, jos haluatte!" sanoi hän. "Kymmenenkin -tuhatta!" - -"Yksi riittää", virkoin minä. "Ja se on täydellinen. Onko teillä mitään -aavistusta, keitä nuo miehet olivat?" - -"Ei minkäänlaista!" huudahti hän heti. "Ei enempää kuin teilläkään. -Mistäpä muusta heidät voisi tuntea kuin äänestä? Enkä minä kuullut -mitään tuttua äänen värettä?" - -"Kuitenkin täytyy heidän tietää melko paljon teistä ja tavoistanne", -huomautin minä. - -"Se on varmaa, veikkoseni!" myönsi hän. "Oikein ovelia paholaisia! -Mutta rientäkäämme kotiin, Gregg. Minulla on tytär -- ainoani, -- vasta -tyttönen, ja minä olen levoton hänen tähtensä. Hiisi muusta -välittäköön! Kotiin nyt vain!" - -Me kiirehdimme askeleitamme ja saavuimme pian tuon tuntemattoman -kaupungin liepeille. Kaksi miestä astui ulos tienviereisestä -ravintolasta, ja minä riensin heidän luokseen. - -"Mikä kaupunki se on, johon nyt tulemme?" kysyin. - -Miehet pysähtyivät ja vilkaisivat minuun läheisen katulyhdyn valossa, -ihmetellen. - -"Nimeltäänkö?" kysäisi toinen ikäänkuin kummastuneena. "Tämä on -Basingstoke!" - --- Hyväinen aika! -- jupisin minä itsekseni, umpimähkään arvellen, että -olimme satakunnan kilometrin päässä paikalta, jossa meidät napattiin. -Sitten sanoin ääneeni: "Basingstoke! Kuinka kaukana se on Lontoosta?" - -Miehet vilkaisivat toisiinsa. - -"Hm, noin kuusikymmentä kilometriä", sanoi toinen heistä. "Ehkä vähän -enemmän." - -"Satutteko tietämään, milloin täältä lähtee juna?" kysyin. "Ja voitteko -näyttää minulle lyhimmän tien asemalle?" - -"Lounainen rautatieyhtiön juna lähtee 10.17, eikö niin, Bill?" virkkoi -toinen. "Saapunee Waterloo-asemalle 11.30. Enempää en tiedä, mutta..." - -Mr Vandamarke, joka oli ääneti kuunnellut, puuttui nyt puheeseen. - -"Melkein tunti odotettava, Gregg!" huudahti hän kärsimättömästi. "Ajan -hukkaa! Kuulkaahan, nuoret miehet, tiedättekö autoasemaa, josta saisi -vuokrata ensiluokkaisen vaunun? Niinkö? No, opastakaahan minut sinne, -niin siitä heltiää teille pari puntaa." - -Annoin hänen ottaa ohjat omiin käsiinsä. Miehet opastivat meidät -autovajaan, mr Vandamarke palkitsi heidät ja alkoi selittää asiaa -omistajalle. Kymmenen minuutin päästä olimme jälleen matkalla -- -kiitämässä nopealla autolla Lontoota kohti. Toverini virkkoi tuskin -sanaakaan, ennenkuin olimme läntisissä esikaupungeissa. Sitten hän -kysäisi äkkiä: "Odottaako teitä joku, Gregg? Äiti... ehkä?" - -"Ei", sanoin minä. "Asun yksinäni -- kalustetuissa huoneissa. Ei -minusta mitään hätää, mr Vandamarke -- ei ole väliä, milloin tulen -kotiin. Yksineläjä." - -"Sitten lähdette mukaani", ehdotti hän. "Syömme illallista ja ehkä -rupattelemme. Illallinen sentään ensin." - -Otin kernaasti vastaan hänen kutsunsa, sillä minä olin utelias -tietämään hänestä ja illan salaperäisestä seikkailusta. Saavuimme -Prince's Gaten alueelle heti yhdentoista jälkeen. Hän maksoi -ajajallemme runsaasti ja opasti minut palatsimaiseen asuntoon, jossa -harvinaisen muhkea ja juhlallinen hovimestari otti meidät vastaan -eteisessä. Juteltuaan hetkisen hänen kanssaan tarttui mr Vandamarke -käsivarteeni. - -"Epäilemättä ne miehet, joiden kanssa tänä iltana jouduimme tekemisiin, -olivat roistoja, Gregg!" kuiskasi hän astuessamme eteisen läpi. "Mutta -he olivat rehellisiä roistoja! He lähettivät mainitsemansa sähkeen, -tiedättehän, ilmoittaen tyttärelleni, että viipyisin myöhäiseen. Se oli -hyvä! Tyttö on sen rauhoittamana mennyt tuutuunsa. Ja älykkäitä -roistoja! Lähettivät sen Marton Hillistä minun nimessäni. No -- mikä -nyt?" - -Minä olin hätkähtänyt ja hän oli sen havainnut. Vastasin hänen kysyvään -katseeseensa nauraen. - -"Eivätköhän vain antaneet itseään siellä ilmi, mr Vandamarke?" sanoin. -"He eivät voineet mennä pieneen maalaispostitoimistoon niissä -kummallisissa huppukauluksissaan! Arvatenkin yksi meni sisälle -- -huppukauluksettaan. No niin, -- Marton Hillin postiaseman virkailijat -voivat hänet meille kuvailla." - -"Sepä on mainiota, nuori ystäväiseni", virkkoi hän. "Sitä minä en olisi -tullut ajatelleeksi. Niin, sitä tietä voimme tosiaan saada heistä -jotakin vihiä." - -"Ja muillakin keinoin, mr. Vandamarke", sanoin minä. "Nyt kun olette -turvassa kotonanne, kerron teille jotakin. Voin tuntea kaksi miehistä, -jotka olivat mukana tässä väkivallantyössä tai miksi sitä halunnette -nimittää, kunhan vain pääsisimme heidän jäljilleen." - -"Niinkö?" huudahti hän. "Ja millä tavoin?" - -Minä kerroin hänelle miehestä, jolla oli käyristynyt sormi, ja -tulitikun valossa näkemistäni kasvoista. Hän kuunteli tarkkaavaisesti -ja kerran rypisti kulmiaan, ikäänkuin koettaen muistella jotakin. - -"Kummallista... kummallista!" virkkoi hän mietiskellen. "Hm, -mielenkiintoista, Gregg, perin mielenkiintoista! Ja sanotaan, että -nykyiseen aikaan ei ole mitään seikkailuja ja romantiikkaa! Vai ei? -Mutta tulkaahan pieneen sopukkaani -- sinne tuodaan meille illallista." - -Hän avasi oven eteisen perältä ja ohjasi minut kummalliseen ja -omituiseen huoneeseen, jonkalaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Ja -hän nauroi huomatessaan minun tarkkaavan sitä ja havaitessaan -kummastuneen katseeni. - -"Ette liene koskaan nähnyt tällaista huonetta ennen, poikaseni?" kysyi -hän. "Ette tiedä, mitä se onkaan! Se on täydellinen toisinto -hollantilaisesta maalaistuvasta! Suonissani virtaa hollantilaista verta -etäisiltä ajoilta, ja minusta tuntuu tässä huoneessa kodikkaalta, -- -siksi minä sen näin sisustin. Kaikki on oikeaa ja alkuperäistä -- ei -mitään jäljittelyä -- lattiasta kattoon asti. Istuskelen täällä -mielelläni -- soveltuu minulle paremmin kuin tämän talon muut, upeat ja -isot huoneet." - -Sitten hän astui uunin luo ja osoitti huoneen ainoaa englantilaista ja -nykyaikaista esinettä -- suloisen, kauniin tytön valokuvaa -kallishintaisissa kehyksissä. "Pieni neitini!" sanoi hän ihaillen. -"Kaikki, mitä minulla on! Mitä ajattelette hänestä, nuori mies? Eikö -ole laatuunkäypä?" - -"Toivon, että minun sallitaan nähdä alkuperäinen, sir", vastasin minä. -"Voisinko sanoa enemmän tai lausua suuremman kohteliaisuuden?" - -"Ette totisesti!" huudahti hän taputtaen minua olalle. "Ja nähdä hänet -kyllä saatte -- huomenna. Mutta tässä tulee illallinen." - -Hovimestari ja palvelija astuivat huoneeseen, asettivat pöydälle ruokaa -ja viiniä ja poistuivat jälleen. Jonkun aikaa isäntäni söi ja joi -ääneti. Sitten hän äkkiä, tehden hänelle ominaisen jyrkän liikkeen, -nojausi pöydän yli minua kohti. - -"Gregg", sanoi hän omituisesti hymyillen. "Ette tietäne, mitä ne miehet -kärkkyivät?" - -"Minäkö, mr Vandamarke? En! Minulla ei ole siitä vähäisintäkään -aavistusta!" - -"Te olette rehti nuori mies", jatkoi hän. "Minä ilmoitan teille. -Timanttia!" - -"Timanttiako?" huudahdin. "Ihanko sananmukaisesti yhtä timanttia?" - -"Niin", vastasi hän tyynesti. "Yhtä timanttia! Mutta -- se on -kahdensadantuhannen punnan arvoinen!" - - - - -III - -TOINEN VIERAS - - -Pudotin veitsen ja haarukan pelkästä kummastuksesta ja tuijotin -isäntääni kuin hän olisi äkkiä maininnut jotakin melkein uskomatonta. -Ja puhuessani kuulostivat sanani varmaankin melko hupsumaisilta, koska -saivat hänet hymyilemään. - -"Mitä... mitä!" huudahdin. "Onko... onko olemassa sellaista?" - -"Millaista?" kysyi hän. - -"Niin... niin arvokasta timanttia? Maksaisiko timantti -- yksi ainoa -kivi -- kaksisataatuhatta puntaa?" - -Hän nauroi leppeästi niinkuin asiantuntija nauraa tietämättömyydelle. - -"Cullinan-timantti -- jonka näin vähän senjälkeen kun se löydettiin -- -vakuutettiin Eurooppaan lähetettäessä neljännesmiljoonasta", vastasi -hän levollisesti. "Niin, niin, poikani! Joka tapauksessa minun -timanttini on mainitsemani summan arvoinen." - -"Kaksisataatuhatta puntaa!" toistin minä yhä kummastuneena. "Hyväinen -aika!" - -"Minun hintani!" huomautti hän. "Kallis ehkä, Gregg. Mutta nykyisin -ei ole sellaista kiveä ostettavissa. Minä toin sen mukanani, kun -tyttöseni kanssa saavuin tänne muutama kuukausi sitten. Tämän -Vandamarke-timantin. Maailmassa ei ole toista sellaista kiveä. -Cullinan-timanttihan leikattiin palasiksi -- en muista kuinka moneksi --- ja kuuluu nyt kuninkaallisen kruunun kalleuksiin. Mutta minun kiveni -on ehjä!" - -"Ja sanotte niiden miesten etsineen sitä, mr Vandamarke?" huudahdin -minä. "Saivat... saivatko he sen?" - -Vastaukseksi hän työnsi kätensä liivien sisäpuolelle ja sieppasi -jostakin sikäläisestä taskusta pienen, nelikulmaisen nahalla -päällystetyn rasian tai laatikon, jota hän ojensi minua kohti. Hänen -painaessaan ponninta avautui kansi, ja näkyviin tuli sametilla -sisustettu lokero. Se oli tyhjä. - -"He saivat, mitä oli tämän sisällä!" vastasi hän synkästi. "Niin. -Olivat taitavia veitikoita, Gregg! He tekivät työnsä aika hyvin. Ovelia -miehiä! Mutta eipä heillä ollut onnea sokkopelissä", jatkoi hän -tyytyväisesti nauraa hytkyttäen. "Siinä minä toki panin heidät pussiin, --- kortithan aina suosivat minua!" - -Tuijotin häneen ihmeissäni. Tässä oli mies, jolta oli ryöstetty -kahdensadantuhannen punnan arvoinen timantti ja joka nauroi, koska oli -voittanut rosvoilta pivollisen punnan ja kymmenen shillingin seteleitä! -Hänen ilmeisen flegmaattinen leikillisyytensä oli minulle jotakin -käsittämätöntä, ja tarttuen jälleen veitseen ja haarukkaan minä jatkoin -ateriaani. - -"Te olette omituinen mies, mr Vandamarke!" sanoin syötyäni pari -suupalaa. "Perin omituinen mies!" - -"Minäkö?" vastasi hän ilmeisesti hyvin mielissään. "Ah, te pidätte -minua omituisena miehenä, niinkö, Gregg? No, miksi minä teistä olen -omituinen?" - -"Minun käsittääkseni pidettäisiin jokaista miestä omituisena, jolta on -ryöstetty kahdensadantuhannen punnan arvoinen timantti ja joka sen -jälkeen riemuitsee siitä, että voitti varkaat korttipelissä!" sanoin -minä. "Mutta teissä on jotakin vielä omituisempaakin!" - -"Esimerkiksi mitä?" kysyi mr. Vandamarke, jota huomautukseni näkyivät -yhä huvittavan. - -"Tarkoitatteko, että tapananne on ollut kuljettaa tuota timanttia -mukananne?" kysyin. - -Hän napautti rintaansa -- sille kohtaa, johon oli pannut tyhjän rasian -takaisin. "Juuri täällä!" vakuutti hän. "Hyvä ja varma paikka!" - -"Erinomaisen varmaksi se osoittautuikin!" sanoin minä ivallisesti. -"Timantti on poissa, mr Vandamarke." - -Hän nauraa hihitti jälleen ikäänkuin kovin huvitettuna. - -"Aivan oikein, poikaseni!" vastasi hän. "Vandamarke-timantti on nyt -poissa!" - -"Olisi mielestäni hiukan merkillistä, jollei se olisi", sanoin minä. -"Olenko oikeassa otaksuessani, mr Vandamarke, että oli ihmisiä, jotka -tiesivät sen säilytyspaikan?" - -"Olette, Gregg, olette!" myönsi hän. "Oli -- on -- ihmisiä, jotka sen -tiesivät. Useitakin!" - -"Jotka olivat sen nähneet?" jatkoin vielä. - -"Useat henkilöt ovat nähneet timantin Lontooseen tultuani", vastasi hän -levollisesti. "Olen näyttänyt sitä Cityssä ja kauppiaille Hatton -Gardenissa sekä joillekuille henkilöille, joista sellaiset asiat ovat -perin mielenkiintoisia, vaikkeivät he olekaan ammattimiehiä. Olen -myöskin näyttänyt sen parille, kolmelle henkilölle golf-kerhossa -- ja -olisin kaiketi näyttänyt teillekin, jos olisi juolahtanut mieleeni." - -"Ja tiesivätkö kaikki nuo ihmiset, että se oli teillä mukananne tuossa -pienoislippaassa?" kysyin. - -"Jotkut tiesivät -- ehkä useimmat", vastasi hän samaan levolliseen -sävyyn. "Kaiketi näkivät minun sen siitä ottavan." - -"Sitten en voi muuta kuin ihmetellä, sir, ettei teiltä ryöstetty -timanttianne jo kauan sitten!" huudahdin nuorukaisen tapaan innostuen. -"Hyväinen aika! Ihme, ettei teitä sen takia ole murhattu!" - -Hän hymyili miettiväisesti ja hieroi leukaansa. - -"Nuo miehet olivat tosiaan hyvin huomaavaisia ja kohteliaita!" sanoi -hän ikäänkuin muistellen. "Säädyllisimpiä roistoja, mitä olen -kohdannut. Ja olenhan niitä elämässäni kohdannut moniakin. Eivätkö he -olleet hyvin huomaavaisia? Meille tuotiin maukkaita voileipiä ja mitä -oivallisinta viskyä. Ja minä voitin heiltä seitsemänkymmentäviisi -puntaa!" - -"Niin, te olette omituinen mies!" sanoin minä. "Aivan erikoinen!" - -"Seitsemänkymmentäviisi puntaa on seitsemänkymmentäviisi puntaa, -poikani", huomautti hän vakavasti. "Se on tosiseikka, Gregg!" - -"On kyllä, mutta totta on myöskin, että kaksisataatuhatta puntaa on -kaksisataatuhatta puntaa", vastasin minä. "Mihin toimenpiteisiin aiotte -timanttinne -- ja varkaiden suhteen ryhtyä, mr Vandamarke?" - -"Ajamaan heitä takaa!" vastasi hän, äkillinen päättäväisyyden ilme -silmissä. "Niin, poikaseni, se on itsestään selvää!" - -"Työläs tehtävä, mr Vandamarke", huomautin minä. "Meillä ei ole mitään -johtolankaa paitsi noita puolisen tuntia sitten mainitsemiani perin -heikkoja vihjeitä. Ja uskotteko tosissanne, että rosvot jäisivät tänne -saatuaan haltuunsa kahdensadantuhannen punnan arvoisen jalokiven? Minä -en sitä usko!" - -"No, mitä he sitten tekisivät?" kysyi hän. - -"Minun käsittääkseni he ajaisivat autollaan Harwichiin, Doveriin tai -Folkestoneen -- johonkin satamaan, josta voivat päästä mantereelle", -vastasin minä. "Olisivat hupsuja, jolleivät niin menettelisi!" - -"Minä tavoitan heidät sittenkin", selitti hän. "On keinoja." - -"Poliisit?" esitin. "Scotland Yardin etsiväosasto?" - -"En minä poliiseista enkä etsivistä", vastasi hän lujasti. "En välitä -sellaisista. Ei, jättäkää asia minun huolekseni -- minä olen vanha -viekas kettu, jos siksi tulee. Te pidätte tämän omana tietonanne, -Gregg. Mainitsin teille timantista vain siksi, että he minut -ryöstäessään ryöstivät teidätkin. Mutta eipä siitä tullut vahinkoa -kummallekaan meistä -- ja enkö minä niistä miekkosista selvinnyt -korttipelissä oikein loistavasti?" - -Hän nousi pöydästä nauraen, aukaisi sikaarikaappisen ja pyysi minua -valitsemaan mieleiseni. Sytyttäen itsekin sikaarin hän istahti syvään -nojatuoliin hollantilaisen lietensä ääreen ja pisti peukalonsa liivien -hihanreikiin. Häntä katsellessaan olisi luullut, ettei hän timanttinsa -menetyksestä piitannut enempää kuin jos se olisi ollut piikivi. - -"Otatte asiat hyvin filosofiselta kannalta, mr Vandamarke", huomautin -minä. - -"Mitäpä tässä muutakaan?" sanoi hän. "Se on luullakseni paras -menettely. Olen eläissäni ollut kaikenlaisissa kummallisissa -seikkailuissa, Gregg. Muuten on aina jotakin syytä kiitollisuuteenkin. -Niinpä nämä miehet olisivat voineet helposti vaania minua tullessani -joskus yksinäni kerhosta, ampua luodin kallooni ja jättää minut -kuolleena virumaan. Mutta tässäpä olen elävänä ja eheänä. Ei, ainoa, -mikä minua tänä iltana vähääkään hermostutti, oli, että tyttöseni -saattaisi käydä levottomaksi minusta. Kaikki järjestettiin toki hyvin -ja minä olen suuresti kiitollinen kohteliaille rosvoille. Mutta nytpä -muistankin luvanneeni, että saisitte hänet tavata. Tulkaa päivälliselle -huomenillalla -- tarkoitan tänä iltana, sillä onhan kello jo lyönyt -kaksitoista. Tuletteko? Täsmälleen puoli kahdeksalta?" - -"Kiitos vain", sanoin minä; "kyllä tulen." - -"Hyvä!" virkkoi hän. "Hiljainen pieni ateria -- minä itse, tyttäreni, -te, sihteerini -- rouva Kennerley, reipas nainen, hyvin reipas, taitava -nainen, Gregg -- ja eräs tuttavani Citystä, herra Guy Trafferdale. -Siinä kaikki. Saapukaa kello seitsemältä." - -"Entä... tämän illan tapaukset, mr Vandamarke?" kysäisin minä. -"Otetaanko ne puheeksi...?" - -"Ei, jollen minä niistä mainitse", keskeytti hän nopeasti. "Jättäkää -asiat minun haltuuni, kuten teille vastikään sanoin. En kerro -tyttärellenikään, mitä on tapahtunut." - -"Luuletteko, että saatte timanttinne takaisin, mr Vandamarke?" kysyin -todetakseni, mitä hän sisimmässään oikeastaan tunsi. "Luuletteko?" - -Hän vaikeni hetkiseksi tarkaten sikaarista kiemurtelevaa savua, ja kun -hän jälleen puhui, oli hänen äänensä sointu vakavampi kuin se miltä -koskaan oli minusta tuntunut. - -"Kyllä, Gregg, poikani!" vastasi hän. "Kyllä luulen, että saan -timanttini vielä käsiini! Mutta niin kummalliselta kuin se teistä -tuntuneekin, en välitä siitä niin paljoa kuin eräästä toisesta -asiasta!" - -"Mistä sitten, jos saan kysyä?" virkoin minä. - -Hän loi minuun äkillisen leimuavan katseen ja kumartui hiukan -eteenpäin. "Mitä minä tahdon saada käsiini", sanoi hän matalalla, -pontevalla äänellä, "on se joukkio, joka tänä iltana meitä väijyi ja -vei meidät mukaansa, ja -- minä saan heidät käsiini!" - -Silloin näin mr Vandamarken uudessa valossa. Hänellä oli rautainen -tahto ja teräksinen tarmo, vaikka hänen sävynsä olikin näennäisesti -huoleton. - -"Minä tavoitan heidät", lisäsi hän sitten. "Nutistan heidät -- noin!" - -Hän painoi peukalonsa tuolinsa käsinojaa vastaan ikäänkuin olisi -musertanut hyönteisen ja vilkaisi samalla minuun. Teko ja katse -merkitsivät paljon. - -"Käsitän, mr Vandamarke!" sanoin, nyökäten hänelle. "Ilman armoa!" - -"Juuri niin!" vastasi hän, vuorostaan nyökäten. "Ilman armoa!" - -Minä lähdin pian senjälkeen ja kävelin vitkalleen asuntooni -Jermyn-kadulle. Olin hyvilläni, että olin päässyt kotiin. Päivän -tapahtumat olivat olleet kyllin kiihoittavia kaivatakseni hiukan -hiljaisuutta. Mutta heti oman kynnykseni yli astuttuani kohtasi minua -uusi yllätys. Minulla oli kirjelaatikko kiinnitettynä vaatimattoman -asuntoni ulko-oven sisäpuolelle. Pelkästä tottumuksesta vilkaisin -sinne. Siellä oli yksi ainoa kirje. Osoite oli koneella kirjoitettu -kuoreen, ja siitä vetämälläni paperiarkilla oli myöskin pelkkää -konekirjoitusta. Paljoa luettavaa ei siinä ollutkaan: - - "Birchin Lane 327 A, E.C.2. - Lokakuun 8 p:nä 1920. - - Herra Mervyn Gregg, - Täällä. - - Olen kuullut, että Te entisenä upseerina kernaasti haluaisitte - saada luottamustoimen. Jos suvaitsette tulla luokseni yllämainitun - osoitteen mukaan huomenna iltapäivällä täsmälleen kello neljä, - luulen voivani tehdä Teille tarjouksen, jonka otatte huomioonne. - - Kunnioittaen - H.C. LEDDENHAM." - -Minulla ei ollut hämärintäkään aavistusta, kuka H.C. Leddenham oli. -Sellaisesta henkilöstä en varmaankaan ollut koskaan kuullut. Mutta -totta oli, että etsiskelin tointa, totta sekin, että monet sen -tiesivät, joten päättelin jonkun maininneen hänelle nimeni. Ja sitten -selvisi minulle, että jos tässä oli ollut joku hyvä tilaisuus, olin -menettänyt sen lähtemällä Marton Hilliin eilen. Olin tosiaan lähtenyt -aamulla jokseenkin varhain ja syönyt puolista golf-kerhossa. Olin -vetelehtinyt mr Vandamarken kanssa pelikentällä silloin, kun minun -olisi pitänyt olla Cityssä. Miten olikaan, ei kirjettä oltu tuotu heti -aamulla, vaan oli pistetty laatikkoon vasta lähtöni jälkeen. - -Jotten hukkaisi mitään mahdollisesti tarjoutuvaa tilaisuutta, päätin -mennä Birchin Lanelle seuraavana aamuna, kysyä herra H.C. Leddenhamia, -kuka hän sitten olisikin, ja selittää syyn poisjäämiseeni edellisenä -iltapäivänä. Ja puolipäivän lähestyessä minä meninkin. Sitten tuli -toinen ja vielä salaperäisempi yllätys. En ollut erikoisemmin -tutustunut Cityyn, mutta kauan ei kestänyt ennenkuin tulin vakuutetuksi -yhdestä epäilemättömästä tosiasiasta -- nimittäin siitä, että Birchin -Lanella ei ollut sellaista numeroa kuin 327 A! Kävelin yhtä puolta -ylös, toista alas, päästäkseni asiasta täyteen varmuuteen, -tiedustelinpa kirjeenkantajaltakin. Hän vilkaisi minuun puolittain -säälien. - -"Ei ole sellaista numeroa, sir", vastasi hän. "Tarkoitatteko numeroa -27?" - -"Enkä tarkoita!" sanoin minä, vetäen taskustani koneella kirjoitetun -kirjeen. "Tuossa -- 327 A!" - -"Ei -- ei sellaista ole, sir", selitti hän. "Ei koko kadun varrella!" - -"Oletteko koskaan kuullut tuota nimeä?" kysyin osoittaen H.C. -Leddenhamia, koneella kirjoitettuna kuten kaikki muukin. "Leddenham?" - -Hän pudisti päätänsä ja näytti neuvottomalta. "Ei! Se on aivan outo!" -vastasi hän. "Ei tässä korttelissa sennimistä asu, siitä menen -takuuseen!" - -"Onko täällä mitään toista Birchin Lanea?" tiedustin. - -Tällä kertaa hän katsahti minuun todella säälivästi. - -"Toista! Ei ole muuta Birchin Lanea koko Lontoossa!" sanoi hän. "Tämä -on ihan ainoa, hyvä herra." - -Hänen mentyään tiehensä lähdin minäkin omalle taholleni -- takaisin -länteen päin. Nyt minulle selvisi. Kirje oli lähetetty pidättämään -minua sinä iltapäivänä Marton Hillistä, jotta mr. Vandamarkella ei -olisi seuraa hänen palatessaan kerhosta asemalle! - -Siitä päätelmästä johduin toisiin; jotkut niistä olivatkin varsin -ilmeisiä. Ken tahansa kirjeen kyhääjä olikin, täytyi hänen tietää, että -mr Vandamarkesta ja minusta oli suuresta ikäerostamme huolimatta tullut -melkein toverukset ja että minulla oli tapana kävellä hänen kanssaan -kerhosta asemalle. Siitä saattoi päätellä, että mies tiesi, mitä -golf-kerhossa puuhailtiin -- kenties oli sen jäsen. Saattoi hyvinkin -olla henkilö, joka mieskohtaisesti tunsi mr Vandamarken ja minut ja -tunsi meidät hyvin. Ehkä oli mr Vandamarke näyttänyt hänelle tuon -kahdensadantuhannen punnan arvoisen timantinkin. - -Marton Hillin golf-kerhoon kuului noin sataviisikymmentä jäsentä, ja -olihan joukkoon voinut pujahtaa jokunen musta lammas. Joka tapauksessa -oli varmaa, että tämä oli huolellisesti harkittu juoni. Birchin Lanella -ei ollut sellaista taloa kuin 327 A; siellä ei tunnettu H.C. -Leddenhamia; kirjeen tarkoituksena oli pidättää minua golf-kerhosta -tuona määrättynä iltapäivänä, ja sen lähettäjä olisi päässyt -tarkoituksensa perille, jollen olisi tavallisesta menettelystäni -poiketen matkustanut Marton Hilliin aamulla ennen kirjeen saapumista. - -Pukeuduin sinä iltana hyvin huolellisesti -- miss Vandamarken valokuvan -vuoksi. En ihmetellyt, että tytön isä oli hänestä niin ylpeä: jos -valokuva puhui totta, oli hän herttaisimpia ja kauneimpia tyttöjä, mitä -koskaan olin nähnyt. Menin taloon Prince's Gaten alueelle innokkaana -näkemään hänet ilmielävänä -- hyvin innokkaana. Mutta ensimmäinen -henkilö, jonka tapasin, oli mr Vandamarke itse, joka sattui olemaan -eteisessä, kun minut päästettiin sisälle. Vein hänet syrjään ja kerroin -hänelle seikkailustani salaperäisine kirjeineni. Hänen silmänsä -välkähtivät kultareunaisten silmälasiensa takaa, ja hän nauroi jurosti, -mutta kuitenkin ilmeisesti hyvillään. - -"Ovelia kettuja -- viekkaita kettuja -- taitavia -- taitavia!" sanoi -hän nauraa hytkyttäen. "Se oli tarkoitettu pysyttämään teidät poissa, -Gregg, veikkoseni. Tahtoivat kaapata ukon aivan yksinään! Ha, ha! Mutta -ei sanaakaan nyt eilisiltaisesta seikkailustamme! Kukaan ei tiedä -- ei -edes tyttöseni eikä sihteerini. Olemme mitään hiiskumatta -- -toistaiseksi. Tulkaa! Minä saatan teidät naisten luo -- tulin vastikään -itse sisälle ja minun täytyy pukeutua purppuraani ja hienoihin -kauluksiin ja kalvosimiin. Tänne päin!" - -Hän vei minut vierashuoneeseen, jossa virallisesti esitteli minut -tyttärelleen -- sain silloin tietää, että tytön nimi oli Rosalie -- ja -sihteerilleen, mrs Kennerleylle. Suositellen minua heidän erikoiseen -hoivaansa hän jätti meidät. - -Miss Vandamarke osoittautui vielä kauniimmaksi ja herttaisemmaksi -kuin valokuvasta saattoi päätellä. Myöskin huomasin hänen olevan -vilkkaan ja luonnollisen. Sitäpaitsi hän oli mielestäni leikkisä ja -pirteä. Mrs Kennerley, teräväsilmäinen, maltillinen, komeahko, -kolmisenkymmenvuotias rouva, tuntui minusta heti juuri sellaiselta, -jonka mr Vandamarke haluaisi apulaisekseen liikeasioissa. Hän loi -minuun nopean yleissilmäyksen ja nähtävästi arvioi minut hyvin -tavalliseksi nuoreksi mieheksi. Mutta miss Vandamarke silmäili minua -verkallisemmin ja päätti tarkastelunsa hymyllä. - -"Ihmettelen, että olette niin perin nuori ja -- näöltänne -- niin perin -viaton, mr Gregg", sanoi hän herttaisesti. "Olin saanut teistä -- aivan -toisenlaisen käsityksen." - -"Niinkö? Ja miksi?" kysyin minä. - -"Siksi, että te ja isä viivyitte niin myöhään eilen illalla", vastasi -hän. "Ajatelkaas, rouva Kennerley, että he eivät saapuneet sieltä -golf-kerhosta ennenkuin kellon käydessä kahtatoista ja sitten -istuskelivat rupattelemassa pitkälle yli puoliyön! Huonoja tapoja, -luullakseni, vanhanpuoleisille herrasmiehille, samoin kuin..." - -"Maitosuillekin -- niinkö?" sanoin minä. "Oh, luulenpa, että rouva -Kennerley arvioisi minut vanhemmaksi kuin siihen vuosimäärään, jonka te -haluatte minulle myöntää, neiti Vandamarke. Minä en ole..." - -Vaikenin siihen, nähdessäni, että mrs Kennerley, jonka puoleen olin -kääntynyt, ei ollenkaan katsonut minuun. Seuraten hänen katsettaan -huomasin hänen hymyilevän miehelle, joka juuri oli astunut huoneeseen. -Minäkin vilkaisin häneen. Vain nopealla tahdonponnistuksella onnistuin -hillitsemään äkillisen kummastuksenhuudon, sillä siinä minun edessäni -olivat aivan varmaan kasvot, jotka olin sytytetyn tulitikun valossa -nähnyt sen yksinäisen talon pihamaalla! - - - - -IV - -NURKKAPÖYTÄ - - -Minulle oli onneksi, että myöskin Rosalie Vandamarke katsoi mieheen, -joka juuri oli tullut sisälle ja verkalleen astui lattian yli -sinnepäin, missä me kaikki olimme ryhmittyneinä takkavalkean ääreen. -Siten sain paremman tilaisuuden huolellisesti tarkastaa vastatullutta. -Hän oli pitkä, ruumiiltaan sopusuhtainen herrasmies, nähtävästi -kolmenkymmenenviiden ja neljänkymmenen ikävuoden välillä. -Kauniskasvoinen, huolellisesti kammattu, hyvin puettu ja kaikesta -päättäen hyvin kotiutunut Vandamarken taloon. Hän tervehti molempia -naisia perin tuttavallisesti ja soi minulle tuollaisen puoliksi -välinpitämättömän, puoliksi ystävällisen nyökkäyksen kuten hänen -ikäisensä miehet yleensä suovat sellaisille, joita vielä pitävät -poikina. - -Hetkisen kuluttua hän naureskeli ja laski leikkiä miss Vandamarken ja -mrs Kennerleyn kanssa: oli ilmeistä, että nuo kolme tunsivat toisensa -hyvin. Ja sillä haavaa olin mielissäni, että sain pysyä syrjässä -- -halusin vielä tarkemmin tutkia miehen kasvoja, vaikken epäillytkään -vaikutelmani todenperäisyyttä. Hän seisoi nojaten uuninreunustaa vasten -muutaman minuutin tulonsa jälkeen ja kääntyi sitten äkkiä rouva -Kennerleyhin päin, joka istui matalalla tuolilla hänen vieressään. -Silloin lankesi sähkölampun hohde määrätyssä kulmassa hänen -piirteilleen, valaisten ne juuri samoin kuin tulitikku oli pihassa -valaissut hänen kasvonsa. Ja nyt olin asiasta varma. Ei ollut -vähäisintäkään epäilystä siitä, että tämä oli sama mies, jonka olin -ristikkoikkunasta nähnyt! Ja... mitä minun nyt oli tehtävä? Paitsi että -tuo vieras oli esitetty minulle mr Trafferdalena, en luonnollisesti -tietänyt hänestä mitään. Hänen nimensä oli outo. Hän näytti minusta -jonkunlaiselta rahamieheltä, sellaiselta, joita tapaa tusinoittain joka -hetki kymmenestä aamulla neljään iltapäivällä Lombard-kadulla taikka -Bartholomew Lanella. Hänen keskustelustaan ja käytöksestään päätin, -että hän oli joustava, tottunut maailmanmies; hän oli ilmeisesti niitä, -jotka osaavat miellyttää ja huvittaa. Mutta mitkä olivat hänen -suhteensa isäntääni? Siihen kysymykseen sain pian vastauksen. Mr -Vandamarke tulla touhusi huoneeseen ja tervehti Trafferdalea niin -lämpimästi, että tuskin olisi lämpimämmin voinut tervehtiä rakasta -veljeään. Näin heti, että hän ja hänen vieraansa olivat mitä parhaimmat -ystävät. Mutta -- tämä oli mies, jonka olin pihassa nähnyt, ja siis... - -Oli enemmän kuin kiusallista ja häkellyttävää ajatella asiaa -pitemmälti. Välttämätön seuraus oli tuskastuttava, sillä mr Vandamarke -ei ollut niitä miehiä, joita olisi suonut vilpillisen ystävän vetävän -nenästä ja petkuttavan. Vaivatessani päätäni sillä, mitä minun olisi -tehtävä, siirtyivät mrs Kennerley ja Trafferdale, jotka mr Vandamarken -saavuttua olivat alkaneet keskustella liikeasioista minulle -käsittämättömin lausein, vähän kauemmaksi salin toiselle puolelle, yhä -jutellen ja jättäen minut miss Vandamarken kanssa kahdenkesken. Olin -istahtanut nojatuoliin lähelle hänen omaansa, ja katsahtaen -merkitsevästi noihin kolmeen kumartui tyttö äkkiä minua kohti. - -"Pidättekö tuosta miehestä?" kysyi hän kuiskaten. "Sanokaa!" - -Minä vilkaisin puhuttelijaani kummastuneena. - -"En tunne häntä", vastasin. "Tämä on ensi kerta..." - -Neitonen pudisti päätänsä kärsimättömästi. - -"Ette ole kääntänyt silmiänne hänestä viime viiden minuutin aikana!" -huudahti hän. "Ette pidä hänestä! Ettehän?" - -"No niin -- en!" sanoin minä. "Onko tämä kyllin selvää?" - -"Aivan!" vastasi hän tyytyväisesti nyökäten. "Tiesin, ettette pitänyt. -Enkä pidä minäkään." - -"Miksette?" kysyin. - -"Sitä en osaa sanoa", vastasi tyttö. "Kaiketi vaistomaista -vastenmielisyyttä. Minä inhoan häntä! Vaikka esiinnyn hänelle -kohteliaana, hilpeänä ja miellyttävänä, vakuutan teille, että se on -pelkkää valhetta! Pelkkää teeskentelyä! Johtuu siitä, että hän on isän -parhaita tovereita -- Cityssä. Kunpa pysyisikin siellä!" - -"Mitä hän on Cityssä?" tiedustin. - -"Hyväinen aika, tietäisinkö minä!" huudahti neitonen. "Rahaa! -Kiittäisinpä onneani, jos nuo kolme puhuisivat illan pitkään muusta -kuin rahasta. Kuunnelkaahan! Minä olen sijoittanut teidät viereeni -pöytään. Jutelkaa minulle, älkää heistä välittäkö!" - -Minä loin häneen tutkivan katseen, johon hän luottamuksellisesti -vastasi. Olimme jokseenkin samanikäiset, ja nuorison välillä on -olemassa joku vastaväitteitä väheksyvä vapaamuurariliitto. - -"Kyllästynyt siihen puheenaiheeseen?" vihjaisin. - -"Niin, milloin nuo kolme ovat koolla!" sanoi hän. "Hypähdin ilosta -kuullessani, että te tulette päivälliselle! En ollut teitä koskaan -nähnyt, mutta..." - -"No, nyt kun olette nähnyt? Sanokaahan?" - -"Oh, olette varsin miellyttävä nuorukainen!" vastasi hän hymyillen. -"Nuoruudessa on viehätystä, eikö totta? En tunne montaa nuorta henkilöä --- täällä. Lontooseen tultuamme olen tavannut vain -- tuollaisia! -Rahamiehiä! Olen kuullut vain timanteista, osakeyhtiöistä, osakkeista, -kaivoksista, rautateistä, luovutuksista, sopimuksista. Ja sitten se -rouva Kennerley!" - -"Ettekö pidä rouva Kennerleystä?" kysyin. "Näyttää reippaalta, -taitavalta naiselta." - -"Oh, taitavahan hän kyllä on", myönsi neitonen. "Mutta -- hänkin on -pelkkää liikehommaa. Minä kaipaan jotakin muuta." - -"Esimerkiksi?" kysyin minä. - -"Elämää! Käymme tietysti teattereissa ja niin edespäin, mutta" -- hän -pysähtyi ja katsoi miettiväisesti minuun. "Onko teillä sisaria?" kysyi -hän äkkiä. - -"Ei!" vastasin. "Minulla ei ole ketään. Olen orpo, eikä minulla ole -sisarta eikä veljeä -- ei edes isoäitiä tai naimatonta tätiä." - -"Yksinäistä!" jupisi hän myötätuntoisesti. "Mihin te käytätte aikanne!" - -"Kuljeskelen ympärinsä ja pelaan golfia", vastasin. "Nimittäin -- -kunnes saan toimen. Ei ole mitään tehtävää nykyisin, kun sota loppui." - -"Oletteko ollut sodassa?" kysyi hän avartuvin silmin. "Tekö?" - -"Kolme vuotta", vastasin. - -"Teidänlaisenne lapsi!" huudahti hän. "Ja -- tapoitteko siellä ketään?" - -"Toivoakseni!" vastasin innokkaasti. "Olisin pahoillani jollen olisi -tappanut." - -"Se johtuu siitä, että olette englantilainen", sanoi hän. "Miksi -englantilaiset eivät ole koskaan onnellisia, jolleivät voi mitään -tappaa?" - -"Minä olen aivan onnellinen, kun saan olla tappamatta", vastasin. -"Sodassa oli tappaminen -- velvollisuuteni." - -"Sekin on englantilaisten epäjumalia", sanoi neitonen. "Velvollisuus! -Mutta" -- tässä hän katseli minua kysyvästi -- "satuitteko... -satuitteko haavoittumaan?" - -"Kahdesti", sanoin minä. "Vastikään toipunut jälkimmäisestä vammasta." -Jotta hän ei jatkaisi siihen suuntaan, aloin minä sitten vuorostani -kuulustella häntä. "Miksi mainitsitte minua englantilaiseksi?" kysyin. -"Ettekö sitten itse ole?" - -"Minäkö? Enhän toki! Viime keväänä näin Englannin ensi kertaa: minä -olen syntynyt Etelä-Afrikassa. Isäni oli hollantilainen ja äitini -ranskalainen. Enkö olekin kummallinen sekoitus?" - -"Hyvin mielenkiintoinen sekoitus", myönsin minä. "Mutta tuloksista -päättäen..." - -Juuri silloin asteli mr Vandamarke meitä kohti hykertäen käsiään. - -"Ah", huudahti hän. "Arvasinkin, että te nuoret viihtyisitte hyvin -keskenänne! Nuoret ihmiset löytävät pian toisensa. Herttainen poika, -Rosalie, eikö totta?" - -"Luullakseni ei mr Gregg ole yhtä nuori iältään kuin näöltään", vastasi -hänen tyttärensä. "Eikä niin varsin viaton ja -- kokematonkaan", lisäsi -hän syrjäpuheena minulle. - -Ennenkuin ehdin vastata, ilmoitettiin päivällispöytä katetuksi. Kävi -niinkuin nuori emäntäni oli ennustanut. Heidän päässään pöytää puhui mr -Vandamarke kahden vanhemman vieraansa kanssa liikeasioista; me taas -rupattelimme kaikenlaista muuta. Mutta minä koetin sekä silmilläni että -korvillani seurata noita kolmea ja pian varmistuin kahdesta seikasta -- -ensiksikin, että herrat Vandamarke ja Trafferdale olivat hyvin hartaat -ystävykset ja että heillä oli tärkeitä yhteisiä raha-asioita; toiseksi -että mrs Kennerley oli ikäänkuin isäntäni oikeana kätenä ja luultavasti -tiesi hänen asioistaan yhtä paljon kuin tämä itsekin. - -Ja vaikka seurusteluni pöytätoverini kanssa olikin hauskaa, sillä -Rosalie oli perin herttainen ja vilkas neitonen, kun häneen tutustuin, -vaivasi minua kaiken aikaa sielullisen tukehtumisen tunne. Siitä, että -Trafferdale oli mies, jonka olin nähnyt tuon salaperäisen talon -pihassa, ja siis yksi niitä, jotka olivat ryöstäneet isännältäni hänen -kahdensadantuhannen punnan arvoisen timanttinsa -- kenties koko juonen -alkuunpanija, -- olin varma ja tulin yhä varmemmaksi, mitä enemmän -häntä katselin. Ja tuossa oli mitään pahaa aavistamaton poloinen, mr -Vandamarke, joka piti häntä suuressa arvossa ja kilisteli hänen -kanssaan aivan luottavaisesti! Se pani vereni kiehumaan -- sitä -kiihkeämmin, kun en tiennyt, mitä olisi tehtävä. - -Mutta lopuksi sain mielijohteen. En kenties olisi sen mukaan toiminut, -jos olisin muistanut vanhan sananparren ja laskenut kahteenkymmeneen -ennenkuin antauduin vaikutelman valtaan. Se juolahti päähäni tällä -tavoin: kun naiset olivat poistuneet, jäivät isäntäni ja vanhempi -vieras istumaan portviini-karahvin ääreen, jolloin minä valittaen -heikkoa päätäni pyysin anteeksi ja siirryin vierashuoneeseen. Siellä -tapasin mrs Kennerleyn -- yksinään. Pysähtymättä miettimään -- ja -loppujen lopuksi oli sittenkin hyvä, ettei minulla ollut aikaa -miettimiseen! -- istahdin tuolille hänen viereensä. - -"Mrs Kennerley!" sanoin, luoden oveen katseen, jolla halusin vihjaista, -että puhuisin hänelle luottamuksellisesti. "Tehän askartelette -liikeasioissa?" - -Hän soi minulle hymyn, ikäänkuin sanani olisivat häntä huvittaneet, ja -nauroi. - -"Niinpä kai, mr Gregg", vastasi hän. - -"Olette niissä varmaankin taitava ja älykäs?" vihjaisin. - -"Kyllähän jotkut minua sellaisena pitävät", vakuutti hän taaskin -naurahtaen. "Mutta -- mistä on kysymys?" - -Siirsin tuolini lähemmäksi hänen omaansa vilkaisten taaskin ovelle. -"Tarvitsisin neuvoanne, mrs Kennerley", vastasin minä, "perin tärkeässä -asiassa. Voitteko suoda minulle huomenna puoli tuntia -- yksinänne -- -jossakin?" - -Hänen huvitettu ilmeensä muuttui kummastuneeksi, mutta hän vastasi -varsin auliisti: "Johonkin erityiseen aikaanko?" - -"Minulle sopii joka aika", selitin. "Määrätkää itse aika -- ja paikka." - -Hän epäröi hetkisen ja nyökkäsi sitten ikkunoita kohti. - -"Tunnettehan Alexandran portin tuolla?" sanoi hän. "No niin -- -kohdatkaa minut siellä huomenna puoli yhdeltä. Siihen aikaan menen aina -Rowille kävelemään. Sopiiko se?" - -Ehdin juuri kiittää häntä ja sanoa, että se sopi mainiosti, kun Rosalie -Vandamarke tuli huoneeseen. Pian senjälkeen ilmestyivät hänen isänsä ja -Trafferdale. Mr Vandamarke oli juuri ostanut gramofonin, jota kehui -viimeiseksi uutuudeksi sillä alalla. Tunnin aika hänen täytyi sillä -rumahisella renkuttaa jotakin, mitä hän hartaasti kuvitteli musiikiksi. -Olin kiitollinen, kun se osa ohjelmasta oli ohitse. - -Pian senjälkeen minä lähdin kotiin, miettien havaintoani. Että -Trafferdale, joka esiintyi Vandamarken parhaana ystävänä, oli -timanttiryöstö-juonen toimeenpanijoita, siitä olin varma. Mutta -tuskallista ja vaikeata oli paljastaa totuus Vandamarkelle. Kuvittelin -siis, että mrs Kennerley olisi omiaan siihen tehtävään. Olin nähnyt -kylliksi ollakseni varma, että vanha herra kaikessa luotti häneen -ehdottomasti ja suuresti ihaili hänen kykyään. Päätin uskoa asian mrs -Kennerleylle. - -Heti puolenpäivän jälkeen seuraavana päivänä olin Alexandran portilla, -ja puoli yhdeltä näin mrs Kennerleyn tulevan minua kohti. Hän näytti -hyvin reippaalta ja valppaalta, juuri sellaiselta naiselta, joka voisi -ottaa arkaluontoisia asioita huolekseen, ja minä onnittelin itseäni -neuvokkuudestani, että olin hankkinut hänet apulaisekseni. Käännyimme -Kensingtonin puutarhan ihmisistä tyhjimpään osaan. Oli lämmin, -päivänpaisteinen aamu, ja me istahdimme penkille. - -"No", sanoi mrs Kennerley, "mikä se perin tärkeä asia on?" - -Minä koetin näyttää mahdollisimman vakavalta. - -"Mrs Kennerley", aloitin, "te olette mr Vandamarken yksityissihteeri?" - -"Niin olen", vastasi hän. - -"Ja epäilemättä olette hänen uskottunsa?" - -"Useimmissa asioissa kylläkin -- liikeasioissa." - -"Oletteko -- minä lyön kaikki korttini pöytään mr Vandamarken vuoksi -- -oletteko kuullut hänen erinomaisen kallisarvoisesta timantistaan?" - -"Vandamarke-timantistako? -- Olen." - -"Tiedättekö, että hän on sen -- kadottanut?" - -Hän käänsi minuun katseen, jota minun oli vaikea ymmärtää. Ei se -osoittanut kummastusta eikä myöskään ilmaissut, ettei hän olisi asiaa -uskonut. Näytti siltä kuin hän olisi itseltään kysynyt, kuinka paljon -minä tästä mainitsemastani tapauksesta oikeastaan tiesin. - -"Kadottanut?" huudahti hän. "Mahdotonta!" - -"Eipä suinkaan!" sanoin minä. "Pikemminkin on ihme, ettei hän ole sitä -aikaisemmin menettänyt. Mutta... eikö hän ole siitä teille maininnut?" - -"Hänkö? Ei!" vakuutti rouva. "Ei sanallakaan!" - -"Sitten minä kerron teille -- hänen tähtensä", jatkoin. "Hän tarvitsee --- suojelusta. Minä kerron sen teille tietenkin salaisuutena, mrs -Kennerley -- tämä on ehdottomasti pidettävä vain omana tietonamme." - -"Oh, tietysti, mr Gregg!" jupisi hän. "Mutta se timantti! Hävinnyt!" - -"Suoraan sanoen se ryöstettiin toissa iltana. Kerron teille kaikki -- -se on varsin lyhyt tarina. Hän ja minä kävelimme Marton Hillin -golf-kerhon kentältä asemalle, meidät pysähdytti kolme naamioitua, -revolvereilla aseistettua miestä, jotka pakottivat meidät astumaan -voimakkaaseen autoon ja kiidättivät meidät monen, monen kilometrin -päähän yksinäiseen taloon. Siellä he nipistivät mr Vandamarkelta hänen -timanttinsa; kyyditsivät meidät jälleen pois ja laskivat meidät runsaan -tunnin ajelun jälkeen Basingstoken ulkopuolelle. Perin ovela hanke -kauttaaltaan, rouva Kennerley, -- eikö hän ole teille siitä maininnut?" - -"Ei sanallakaan!" vastasi yksityissihteeri. "Tavuakaan hän ei ole -asiasta hengähtänyt!" - -"Eikä minunkaan olisi tullut siitä hiiskua sanaa tai tavuakaan", -virkoin minä. "Minä lupasin sen hänelle. Mutta -- minunpa oli pakko -puhua! Teille!" - -"Miksikä?" kysyi hän. - -"Sanon sen teille. Minulla on mielestäni varsin hyvä, vakiintunut -havaintokyky -- se kehittyi kaiketi sotakokemuksissani. Joka -tapauksessa pidän silmäni auki. No niin, huomasin kaksi asiaa tuon -seikkailun aikana toissa iltana. Ensiksikin, että autonajajalla oli -omituisesti käyristynyt sormi -- luoti oli lävistänyt hänen rystönsä, -siitä menen vaikka valalle! Toiseksi näin jotakin vielä paljoa -tärkeämpää: mr. Vandamarken ollessa poissa siitä huoneesta, johon he -olivat meidät sulkeneet -- käskettynä toiseen suojaan, -- kurkistin -ikkunasta sen edustalla olevaan pihaan. Siellä käveli mies -edestakaisin. Raapaisi tulta sytyttääkseen sikaarinsa, ja lähes -minuutin ajan, mrs Kennerley, minä näin hänen kasvonsa täydellisesti ja -kirkkaassa valossa. Ja, hyvä rouva -- minä näin nuo kasvot jälleen -eilen illalla!" - -"Missä?" kysyi hän kääntäen silmänsä minuun -- hyvin kauniit, avoimet -silmät, ikäänkuin hän olisi ollut tenhottu. "Lontoossako?" - -"Lontoossa!" nauroin minä. "Niin -- tässä lähellä. Mrs Kennerley, -mies, jonka näin pihassa, oli herra Trafferdale! Eilisiltainen -vierastoverimme! Se on aivan yhtä varmaa kuin että tuo kamala taiteen -kuvatus, jonka tuolla näemme, on Albertin muistopatsas." Käännyin -osoittamasta yhden inhoni aiheen kultauksia ja katsoin häneen. Hän -silmäili minua samanlaisella katseella kuin oli minulle aikaisemmin -suonut, mutta nyt se oli korostetumpi. Minä nyökkäsin hänelle. - -"Ihan totta, mrs Kennerley!" sanoin pontevasti. - -Vihdoin hänen kielensä kirposi. - -"Herra Trafferdale?" virkkoi hän matalalla äänellä. "Mahdotonta! Hän on -mr Vandamarken lähimpiä ystäviä -- yksityiselämässä samoin kuin monissa -liikeasioissa." - -"En välitä siitä, mitä hän on!" tiukkasin itsepintaisesti. "Hän on _se_ -mies! Tunsin hänet heti, kun hän eilen astui vierashuoneeseen. Ystävä -tai ei, hän on mies, joka poltteli sikaariansa rakennuksen -ulkopuolella, sillä välin kun hänen toverinsa sisällä kevensivät mr -Vandamarken hänen kahdensadantuhannen punnan arvoisesta timantistaan! -Ja -- mitä nyt on tehtävä?" - -"Mitä -- minkälaista tekemistä tarkoitatte?" kysyi hän. - -"Siinäpä juuri halusinkin pyytää neuvoanne", selitin. "Onko minun -mentävä suoraan mr Vandamarken puheille ja kerrottava hänelle, mitä -olen kertonut teille? Minä mainitsin hänelle käyräsormisesta miehestä -ja pihassa näkemistäni kasvoista, -- tuleeko minun nyt mennä sanomaan -hänelle, että ne olivat hänen ystävänsä mr Trafferdalen kasvot?" - -"Hän ei sitä uskoisi", virkkoi rouva. "Hän ja Trafferdale..." - -"Sen asian voisi kaiketikin todistaa, mrs Kennerley", sanoin minä. "Jos -Trafferdalea pyydettäisiin selittämään seniltaiset puuhailunsa..." - -"Mitä mr Vandamarke pyysi teitä tekemään?" kysyi hän keskeyttäen minut. -"Olemaanko toistaiseksi vaiti? No -- teidän asemassanne, mr Gregg, -noudattaisin hänen pyyntöänsä. Voitte olla varma, että en petä -tämänaamuista luottamustanne. Mutta sallikaa minun sanoa teille, että -mr Vandamarkella on jo Etelä-Afrikasta käsin terävä-älyisen miehen -maine! En tarkoita, että hän olisi viekas tai tunnoton, mutta hän on -asioittensa ja harrastustensa hoitamisessa terävin mies, mitä koskaan -olen tavannut, ja -- teidän asemassanne minä odottaisin nähdäkseni, -mihin hän lähinnä ryhtyy. Voitte olla varma siitä, että mr -Vandamarkella on joitakin hankkeita! Mitä tyynempi, mitä hiljaisempi -hän on, sitä uutterammin hän askartelee -- rauhallisen pinnan alla. -Ottakaa neuvostani vaari -- älkää tehkö mitään, älkää sanoko mitään, -odottakaa!" - -Me erosimme. Mutta minä sain nähdä mrs Kennerleyn vielä samana päivänä, -vaikka paljoa myöhemmin. Olin juuri saanut sievähkön perinnön ja -kestitäkseni itseäni menin sinä iltana syömään päivällistä Mocattin -ravintolaan. Ken on Mocattissa käynyt, tietää, että tuossa erittäin -hienossa ravintolassa kiertää pääsalia parveke. Parvekkeella voi -aterioida ja sieltä katsella iloista vilinää alhaalla. Minä tilasin -päivälliseni parvekkeelle. Ja kun ateriani puolivälissä sattumalta -vilkaisin alas, näin aivan alapuolellani erään nurkkapöydän ääressä -rouva Kennerleyn täysissä hepenissään syömässä päivällistä kahdenkesken --- Trafferdalen kanssa! - - - - -V - -HUONEISTO DOWN-KADUN VARRELLA - - -Olin jo jokseenkin tottunut yllätyksiin. Nähtyäni rouva Kennerleyn ja -Trafferdalen vedin siis pääni parvekkeen rintasuojan taakse ja mietin -tätä uutta tilannetta. Tarkastin sitä useilta eri puolilta. Näkemäni -saattoi olla aivan viatonta laatua. Ei ollut mitään syytä, miksi mrs -Kennerley ja mr Trafferdale eivät aterioitsisi yhdessä Mocattin -ravintolassa tai jossakin muussa hienossa paikassa. Olin katsellut -heitä tarpeeksi edellisenä iltana tietääkseni, että he olivat hyvät -tuttavat keskenään. Rosalie Vandamarke oli maininnut minulle, että mrs -Kennerley oli leski: ehkäpä hän ja Trafferdale olivat kihloissa tai -kihloihin menemäisillään. - -Mutta tietäessäni Trafferdalesta mitä tiesin ja muistellessani, mitä -olin kertonut rouva Kennerleylle vain muutamaa tuntia aikaisemmin -Kensingtonin puutarhassa, tunsin mieleni levottomaksi ja epäileväksi. -Kertoisiko hän Trafferdalelle -- oliko jo kertonut Trafferdalelle, -- -mitä olin hänelle ilmoittanut? Siinä tapauksessa se olisi kuin varkaan -varoittamista siitä, että hänen pieni vehkeensä oli paljastettu ja laki -hänen kintereillään. Oli miten oli, mutta en voinut mielessäni olla -aivan levollinen tuon naisen suhteen. Tosin olin ottanut hänet -uskotukseni -- mutta minä en ollut aivan varma, nyt kun se oli tehty, -että olin menetellyt viisaasti ilmoittaessani hänelle salaisuuden. Ja -siinä hän nyt istui alapuolellani Mocattissa juuri sen miehen kanssa, -jonka olin antanut ilmi! - -Hetkisen perästä vilkaisin salavihkaa ja mahdollisimman mukaan välttäen -huomionherättämistä toistamiseen alhaalla olevaan pariin. He nauttivat -huolettomina päivällistään ja näkyivät olevan perin tyytyväisiä -toisiinsa ja maailmaan yleensä. Sitäpaitsi he olivat liian syventyneinä -keskusteluunsa, jotta olisivat vilkuilleet ympärilleen; varmaankaan he -eivät kertaakaan katsahtaneet ylös. Ja senjälkeen minä pidin heitä -silmällä, sillä minä olin päättänyt, että heidän lähtiessään Mocattin -suojista minäkin lähtisin ja ottaisin selvän, mihin he menivät. Halusin -tietää enemmän. - -He eivät pitäneet kiirettä. Kun tuotiin kahvi ja liköörejä, sytyttivät -he savukkeet ja näkyivät viipyvän vielä jonkun aikaa. He olivat -siirtäneet tuolinsa ja kumartaneet päänsä aivan lähitysten, ja -kaiketikin he juttelivat salavihkaa. Äkkiä pisti Trafferdale sitten -kätensä housuntaskuunsa, veti esille kukkaron tai pienen lippaan -tapaisen esineen, ottaen siitä jotakin, mitä hän pöydän syrjän suojassa -näytti kämmeneltään toverilleen. Jos ken heitä ympäröivistä ihmisistä -olisi heitä samalta tasolta tarkannut, niin hän ei olisi nähnyt mitään, -mutta korkealta paikaltani saatoin minä nähdä selvästi. Ja hänen -kourassaan olevasta esineestä huomasin välähtävän kirkkaan hohteen enkä -epäillyt silloin, että hän näytti varastettua timanttia mrs -Kennerleylle. - -Hänen kätensä palasi taskuun: molemmat nauroivat kuin olisi äskeinen -seikka tuottanut heille sekä huvia että tyydytystä. Sitten he -osoittivat lähdönmerkkejä. Trafferdale viitasi tarjoilijaansa ja alkoi -suorittaa laskuaan. Niinpä minäkin pyysin omani ja pidin tarkoin -silmällä paria alhaalla, heti kun olin valmis lähtemään. - -He nousivat vihdoin, samoin minä. Varovaisesti hiipien alakertaan minä -tarkkasin heitä parilta sopivalta paikalta ja seurasin heitä lopuksi -kadulle. Suureksi tyydytyksekseni he eivät kutsuneet ajuria, vaan -läksivät jalkaisin -- käsi toisensa kainalossa. - -Minut oli vallannut kuumeinen, salapoliisimainen vaisto, ja olin -päättänyt seurata heitä, mihin tahansa he menisivät, sillä minä olin -varma, että Trafferdalella oli Vandamarke-timantti mukanaan ja että mrs -Kennerley oli hänen rikostovereitaan. Kääntäen päällysnuttuni kaulurin -ylös, peittäen kasvojeni alaosan silkkisellä kaulahuivillani ja painaen -pehmeän hattuni silmilleni astelin saaliini perästä. Heidän jälkiään -oli helppo seurata, sillä Trafferdale oli kookas mies ja mrs -Kennerleyllä oli tavattoman selvästi näkyvä viitta päivällispukunsa -päällä. Mutta pitkälti ei minun tarvinnutkaan seurata. - -Kuten kaikki tietävät, sijaitsee Mocattin ravintola kivenheiton päässä -Piccadillyn aukiosta. He astuivat aukion yli, minun seuratessani -kymmenen metrin päässä heidän kintereillään, ja kääntyivät Lontoon -paviljonkiin. Niin tein minäkin, pysytellen takalistolla Trafferdalen -ostaessa kaksi istuinpaikkaa paraalta kohdalta. Minäkin ostin -samanlaisen paikan ja menin kuulijasaliin heidän perästään, mutta vain -niin pitkäksi aikaa, että ehdin varmistua heidän sielläolostaan ja -tarkoin panna merkille paikan. - -Sitten menin jälleen eteiseen ja silmäilin ohjelmaa. Suuri tähti -esiintyisi sinä iltana; arvioin, että se tapahtuisi noin neljännestä -yli kymmenen. Vilkaisten kellooni huomasin sen olevan juuri -kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän. Minä menin suoraan kadulle, otin -ensimmäisen tapaamani tyhjän vuokra-auton ja käskin ajajan -mahdollisimman nopeasti huristaa Prince's Gaten alueelle. - -Aioin kertoa mr Vandamarkelle -- kertoa hänelle kaikki. Minusta näytti, -että hänen ystävänsä pettivät häntä hänen omassa kodissaan ja että hän -oli inhoittavan salajuonen uhri. Enemmittä viivyttelyittä saisikin hän -tietää kaikki, mitä minä tiesin, nyt heti. Silloin ei omatuntoni minua -soimaisi, ja hän voi toimia kuten parhaaksi näki. Mutta soittaessani -Vandamarken asunnon ovikelloa ja juhlallisen hovimestarin itsensä -avattua, minä ällistyin. Mr Vandamarke ei ollut kotona. - -"Hän matkusti tänä iltapäivänä, sir", sanoi hovimestari suvaiten tuntea -minut edellisenä iltana vierailleeksi henkilöksi. "Luullakseni ulos -kaupungista, sir. Mutta", lisäsi hän tervetulleena äänenpainolla, "miss -Vandamarke on kotona." - -Viime sanoissa oli kysyvä sävy ja minä riensin pyytämään häntä -ilmoittamaan miss Vandamarkelle, että olin siellä. Kahden minuutin -perästä hän osoitti minut samaan hollantilaiseen huoneeseen, johon mr -Vandamarke oli Basingstokesta palattuamme minut vienyt. Siellä istui -Rosalie mukavasti isossa nojatuolissa, kirja helmassaan. Mutta minun -saapuessani hän hypähti pystyyn ja tuijotti minuun. Hänen huulensa -raoittuvat, ja hänen poskensa sai heikon punan. - -"Onko... onko jotakin tapahtunut?" kysyi hän. "Näytätte... -järkkyneeltä!" - -"Eipä ihme!" virkoin minä. "Mutta sanokaahan minulle... isännehän on -poissa?" - -"Niin on", vastasi tyttö. "Matkusti Birminghamiin -- liikeasioissa." - -"Milloin hän palaa?" kysyin. "Tänä iltanako?" - -"Ei!" virkkoi neitonen yhä kummastuneena. "Kenties huomenillalla. Mistä -on kysymys?" - -Minä tuijotin häneen. - -"Peijakas!" huudahdin. "Niin se nyt on! Ei ole muuta neuvoa kuin -- -kertoa teille!" - -"Kertoa minulle mitä?" kysyi hän. "Olette kovin salaperäinen!" - -"Salaperäinen!" toistin minä. "Juuri niin! Salaperäinen on osuvin sana. -Istukaahan ja kuunnelkaa." - -Hän istuutui. Minä vedin tuolin lähelle häntä ja kerroin hänelle -mahdollisimman nopeasti ja lyhyesti kaikki, mitä oli tapahtunut, -kaappauksesta Marton Hillin tanhualla siihen asti, kun seurasin -Trafferdalen ja mrs Kennerleyn jälkiä Paviljonkiin. Rosalie oli mainio -kuuntelija: hän ei kertaakaan keskeyttänyt ja vastasi jokaiseen kohtaan -ymmärtävällä nyökkäyksellä. - -"Niin se on -- ja mitä nyt on tehtävä?" päätin puheeni. "Isänne on -poissa, -- Trafferdalella on varmasti timantti hallussaan, hän voi -livistää aarteineen, ja silloin on kaksisataatuhatta puntaa mennyttä!" - -Hän mietti asiaa -- ja katseli minua -- muutaman silmänräpäyksen. - -"Ovat kai vielä siellä konserttisalissa?" kysyi hän. - -"Minä jätin heidät sinne kaksikymmentä minuuttia sitten ja luulisinpä -heidän viipyvän ainakin tunnin vielä", sanoin minä. "Viisitoista yli -kymmenen esiintyy suuri tähti. Varmaankin jäävät he häntä kuulemaan." - -"Mikä olisi teidän käsityksenne?" kysyi hän. - -"Ajattelin, että isänne, kuultuaan mitä minulla oli kerrottavana, olisi -ehkä lähtenyt sinne kanssani", vastasin. "Asianmukaisimmalta näyttää -astua heti noiden kahden eteen. Olen varma, että Trafferdalella on -timantti hallussaan. Otaksun, että isänne olisi lähtenyt." - -Neitonen nousi äkkiä nojatuolistaan. - -"No, sitten lähden minä!" lausui hän päättäväisesti. "Luulen, että -Trafferdale on kehno mies, ja olen aina vainunnut mrs Kennerleyssä -jotakin kissamaista! Sen jälkeen, mitä teiltä olen kuullut, käyn heitä -ravistelemaan!" - -"Minun seuraamanani tietysti", sanoin minä. "No, ulkopuolella on -vuokra-auto; pidin sen kaiken varalta. Mutta -- eikö teidän olisi -parasta vaihtaa pukua? On tärkeätä esiintyä mahdollisimman vähän... -vähän silmäänpistävänä." - -Hän vilkaisi vaatteisiinsa. Hänellä oli luontainen taipumus loistaviin -väreihin. Eikä hänen päivällispukunsa ollut sellainen, että olisi -jäänyt huomaamatta. - -"Kuinka pitkän ajan minulle suotte?" - -"Korkeintaan -- kymmenen minuuttia", sanoin lujasti. "Sillä tarkoitan -kymmentä minuuttia." - -Hän nauroi ja riensi huoneesta. Määräämäni ajan kuluttua hän oli -palannut, kylläkin sirona, mutta nyt harmaassa ulsterissa, joka verhosi -hänet kiireestä kantapäähän, harso kasvoillaan. Hän pysähtyi hetkiseksi -ovelle. - -"Kelpaanko nyt teidän ylhäisyydellenne?" kysyi hän sievistellen. -"Tuntisiko minua nyt kukaan?" - -"Mainiota!" sanoin minä. "Tulkaa nyt!" - -Mennen auton luo, johon astuimme heti, lähdimme palvelijoille sanaakaan -ilmoittamatta, ja sitten juolahti päähäni ajatus, ja minä käskin ajajan -kiertää Jermyn-kadun kautta ja pysähdyttää asunnolleni. - -"Miksi niin?" kysyi Rosalie liikkeelle lähdettyämme. "Luulin, että -teillä oli kiire päästä konserttisaliin?" - -"Emme tiedä, mitä voi tapahtua tai minkälaiseen seuraan joutunemme", -vastasin, "ja minusta on paras lähteä asestettuna. Pistäydyn -asunnostani noutamassa vanhan sotilaspistoolini." - -"Asestettuna!" huudahti hän. "Ette edellyttäne..." - -"Emme edellytä mitään", sanoin minä. "Toivokaamme, että älymme on -hyödyllisempi kuin voimakeinot. Mutta parempi on katsoa kuin katua -- -ja saattaahan olla tarpeellista antaa jonkun nähdä, että meidän -kanssamme ei sovi leikitellä." - -"Mitä aiotte tehdä?" kysyi hän. - -"Ensiksikin pitää silmällä, mihin nuo kaksi menevät Paviljongista -lähdettyään", vastasin minä. "Ja sitten tehdä, mitä otaksuisin isänne -tekevän, jos hän olisi täällä." - -"Ja se olisi...?" kysyi tyttö. - -"Vaatia timantin luovuttamista!" selitin minä. "Ja se olisi mielestäni -teidän -- isänne edustajana -- tehtävä. Luuletteko, että tahtoisitte -sen vaatimuksen Trafferdalelle lausua?" - -"Saattepa nähdä", vastasi hän. "Jos olette varma, että se hänellä -on..." - -"Olen varma, että hänellä on timantti, ja laskien kaksi ja kaksi -yhteen, niin kenen se olisi, jollei isänne?" vastasin minä. "Joka -tapauksessa olen valmis sanomaan Trafferdalelle vasten silmiä, että hän -on mies, jonka näin pihassa polttelemassa -- se on ehdottomasti varmaa! -Tämä on juoni, salaliitto..." - -"Tietenkin mrs Kennerleyn suunnittelema", mutisi neitonen. "Minä en ole -koskaan pitänyt hänestä tai häneen luottanut! Kuulkaahan -- Trafferdale -häntä isälleni suosittelikin." - -"Ah", huudahdin minä. "Se selittää paljon! Hän on Trafferdalen kätyri. -Ja kuka esitteli Trafferdalen?" - -"En tiedä -- ei luullakseni kukaan", vastasi Rosalie. "Isä kaiketi -sattui hänet Citystä poimimaan. Englantiin tullessamme emme tunteneet -ketään." - -"Karitsoita -- susien joukkoon heitettynä", huomautin kyynillisen -myötätuntoisesti. "Viattomia!" - -"En luule, että osoittautuisin mielestänne varsin karitsamaiseksi ja -viattomaksi", jupisi hän. "Hupsu en ainakaan ole." - -"Isäänne on kuvailtu minulle nokkelimmaksi mieheksi, mitä koskaan on -elänyt!" huomautin. - -"Niin hän onkin!" huudahti neitonen uhmaten. "Kuka väittää, ettei hän -olisi? Tekö?" - -"En pidä varsin ovelana menettelynä kuljetella liivien taskussa parin -sadan tuhannen punnan arvoista timanttia", huomautin, "vieläpä näytellä -sitä kelle tahansa! Pidättekö te?" - -"Minä en tunnusta noita sanoja 'kelle tahansa'", vastasi hän. "Mutta -minä tiedän isän olevan terävän ja neuvokkaan. Sitä hän on toki ollut -kaiken ikänsä!" - -"No, nyt on teillä tilaisuus osoittautua vesaksi samasta vanhasta -rungosta!" sanoin minä auton pysähtyessä Jermyn-kadulle. "Silmänräpäys --- käyn vain noutamassa aseeni!" - -Minä syöksyin huoneisiini, otin vanhan sotilaspistoolini, sujautin -siihen pari patruunaa ja käännyin lähteäkseni. Joku vaisto sai minut -vilkaisemaan kirjelaatikkooni: siellä oli sähke. Repäisin siteen auki, -vilkaisin sisältöön ja riensin takaisin Rosalien luo. - -"Isästänne puhuen", sanoin minä asettuessani paikalleni hänen -viereensä, "löysin juuri häneltä tulleen sähkeen -- Birminghamista -lähetetyn, lyhyen ja asiallisen. Voin sen muististani toistaa: 'Tulkaa -Corlandin toimistoon St. Martin's Lanelle huomenna iltapäivällä noin -2.30'. Keitä ovat Corlandit?" - -"En tiedä -- en ole koskaan kuullut sitä nimeä", vastasi hän. "Mutta -- -tätä asiaa se kyllä koskee." - -"Niinkö luulette?" sanoin minä. - -"Varmasti, ja luulen, että myöskin hänen käyntinsä Birminghamissa -tapahtuu tämän jutun yhteydessä", selitti hän. "Kuten jo aikaisemmin -huomautin, on isä..." - -"Nokkela!" täydensin minä. "No, juuri tulemme Paviljonkiin, ja nyt on -meidän vuoromme olla ovelia ja vähän enemmänkin. Muistakaa -- meidän on -nähtävä, mutta emme saa näyttäytyä." - -Kello oli silloin kymmenen minuuttia yli kymmenen: suuri tähti -esiintyisi viiden minuutin päästä. Minä saatoin Rosalien varieteesaliin -ja kiilauduin varta vasten mukavaan nurkkaan, josta saatoimme nähdä -Trafferdalen tovereineen. Siellä he olivat, aivan kuin olin -luottavaisesti edellyttänytkin. Trafferdale oli mielestäni juuri niitä -miehiä, jotka nauttivat varieteesalin esityksistä, ja sellainen, joka -kaikin mokomin tahtoi nähdä "tähden." Minä osoitin toverilleni hänet ja -mrs Kennerleyn. - -"Ei suinkaan seisominen teitä väsytä?" kuiskasin. "Tästä voimme nähdä -heidät, kun he lähtevät. Olkaa varma, että silloin en päästä heitä -silmistäni, ja pysytelkää te lähellä minua." - -Tyttö nyökkäsi, katsahti sitten ihmeissään ympärilleen ja kuiskasi -kumartuen minun puoleeni: - -"En ole koskaan ennen ollut tämänlaisessa paikassa. Teattereissa olen -tietysti käynyt paljonkin, mutta en koskaan varieteessa. Jos aiotte -heitä vartioida, niin ehkä minä voin..." - -"Juuri niin!" yhdyin minä. "Huvitelkaa te seuraamalla esitystä, minun -pitäessäni saalista silmällä. He eivät vielä lähde -- eivät ainakaan -ennenkuin tämä suuri tähti on suorittanut osansa. Jotta emme eksyisi -toisistamme, pistäkää käsivartenne kainalooni. Se on hyväksytty muoti -seisottaessakin." - -Hän nauroi ja sujahdutti kätensä kainalooni. Se oli hento mutta silti -luja käsi. Saatoin tuntea takkini lävitse sen lämmön. Kahtakymmentä -minuuttia myöhemmin, kun taiteilijatar oli viimeisen kerran kumartanut -poistuakseen, minä puristin sitä vaistomaisesti. Trafferdale ja hänen -toverinsa olivat lähteneet liikkeelle. - -"No nyt!" sanoin. "Tämä on tehtävän tiukin osa. Kiusallista on, jos he -lähtevät ajurilla! Mutta joka tapauksessa..." - -Seurasin silmilläni Trafferdalen kookasta vartaloa hänen astuessaan -edeltä. Onneksi poistui joukko ihmisiä, kun loistonumero oli ohi, joten -Rosalien ja minun oli helppo seurata saalistamme huomatuiksi tulematta. -Ja suurella mielihyvällä totesin, etteivät Trafferdale ja mrs Kennerley -kadulle tultuaan osoittaneet mitään halua ajaa, pitipä heidän matkansa -sitten minne tahansa. Mrs Kennerley pisti käsivartensa hänen -kainaloonsa, ja he alkoivat astella aukeaman yli. Samoin teimme me -heidän perässään. - -"Kuulkaahan!" virkoin minä vetäen Rosalien käsivarren taaskin -kainalooni. "Nuo kaksi aikovat kävellä. Tiedätteköhän, missä rouva -Kennerley asuu?" - -"Hänen osoitteensa? Niin -- hänellä on huoneisto Wells-kadun varrella. -Eikö sinne käännytä Oxfordkadulta?" kysyi hän. - -"Kyllä -- mutta he eivät mene sinne päin", vastasin minä, kun -Trafferdale tovereineen suuntausi länttä kohti. "He seuraavat -Piccadillyä. Tiedättekö, missä Trafferdale asuu?" - -"Tiedän kyllä senkin, koska olen lähetellyt sinne kortteja", vastasi -tyttö. "Hän asuu Down-kadun varrella -- siellä on hänellä luullakseni -huoneisto." - -"Sinne he sitten kaiketi ovat matkalla", sanoin minä. "Ja siinä -tapauksessa saamme purjehtia selvää väylää -- kunnes panemme heidät -kiikkiin. Tuolla he menevät! Meidän tarvitsee vain kävellä perästä -säädyllisen matkan päässä. Mutta jos he menevät Trafferdalen asuntoon, -mitä meidän silloin on tehtävä? Isänne edustajana tulee teidän -ratkaista." - -Neitonen epäröi hetkisen ja lausui sitten päättäväisesti: - -"Velvollisuuteni on minusta selvä. On astuttava sisälle ja pyydettävä -herra Trafferdalelta selitystä." - -"Niin, mutta millä perusteella?" kysyin minä. "Hän vaatisi varmaan -jonkun!" - -"Ensiksi siksi, että näitte hänet sen rakennuksen ulkopuolella, johon -teidät ja isä vietiin", vastasi Rosalie. "Toiseksi senvuoksi, että -tämän iltaisesta näkemästänne päätellen uskotte hänellä olevan -menetetyn timantin hallussaan. Eiköhän se riitä!" - -"Riittää hyvinkin", sanoin minä. "Onko asia siis päätetty? Teettekö -niin?" - -"Minä teen!" vastasi hän lujasti. "En piittaa Trafferdalesta enempää -kuin rouva Kennerleystäkään. Luuletteko rouvan olevan siellä?" - -"Sen saamme pian nähdä", vastasin. "Down-katu ei ole tästä kaukana." - -Seurasimme Trafferdalea ja mrs Kennerleytä Down-kadun suulle. He -kääntyivät sille ja astuivat puolivälissä olevan vuokratalon valaistuun -eteiseen. Parin minuutin kuluttua mekin astuimme siihen eteiseen. -Siellä oli taulu, johon oli merkitty asukkaiden nimet: Trafferdalen -huoneisto näkyi olevan toisessa kerroksessa. Ääneti nousimme portaita -ja keksittyämme hänen nimensä eräältä ovelta soitimme kelloa. - -Trafferdale itse avasi oven. Hänellä oli vielä hattu, päällysnuttu ja -kaulahuivinsa. Hän sävähti silminnähtävästi meidät huomatessaan, mutta -ennenkuin hän ehti puhua, virkkoi Rosalie matalalla äänellä: - -"Herra Trafferdale, isäni poissaollessa tulen minä tänne -- hänen -sijastaan. Tahdon haastella kanssanne -- hänen timantistaan! -Ymmärrättekö?" - -Mies oli kyllin terävä-älyinen teeskennelläkseen tietämättömyyttä. Hän -tuijotti ikäänkuin kummastuneena. - -"Isänne -- timantista!" huudahti hän. "Minä... mutta astukaahan -sisälle... tähän huoneeseen!" Sisäpuolella oli nelikulmainen, hämärästi -valaistu eteinen, jonka lävitse hän meidät opasti. Sitten hän avasi -oven, kiersi valon palamaan ja ohjasi meidät arkihuoneeseen. - -"Puoli minuuttia -- riisun vain päällysnuttuni", jupisi hän. "En -tosiaan... en laisinkaan käsitä... tiedättehän..." - -Sitten hän astui ulos, sulkien oven jälkeensä. Ja -- _väänsi sen -lukkoon!_ - - - - -VI - -AVAIMENREIKÄ JA SISÄHUONE - - -Avaimen nopea kiertäminen vaikutti Rosalie Vandamarkeen ja minuun -niinkuin näkymättömistä metallitangoista vetäminen vaikuttaa -marionetteihin. Me pyörähdimme toistemme ympäri ikäänkuin meitä -vallitsevan, vastustamattoman voiman tempaamina. Tunsin silmieni -avartuvan ja huuleni aukenevan, ja pelkästä suuttumuksesta -varomattomuuteni vuoksi minä en saanut sanaa suustani. Mutta Rosalien -kieli oli kylläkin kerkeä. - -"Lukon takana!" huudahti hän. "Satimessa!" Vilkaisin ympärilleni. Huone -oli pienehkö, läpimitaltaan noin kaksitoista tai neljätoista jalkaa -kumpaankin suuntaan, kalustettu pienen ruokasalin tapaan, -yksinkertaisesti, mutta mukavasti. Kaikkeen tuohon minä kuitenkin vain -vilkaisin. Minä etsin ulospääsyä. Etäisimmässä päässä oli ikkuna, ja -uunin oikeanpuolisessa kulmauksessa toinen ovi. Menin ensin sitä kohti, -mutta se lukittiin, kun sitä lähestyin, -- kuulin aivan selvästi -avaimen kilahduksen. Hypähdin sitten ikkunaan ja näin, että sen kautta -ei ollut mitään pakomahdollisuutta, -- se oli kahdenkertainen ikkuna, -ja sisemmät kehykset olivat keskellä lukitut, eikä mitään avainta ollut -näkyvissä. Niin pitkältä kuin saatoin eroittaa oli ulkopuolella vain -sileää tiiliseinää viiden, kuuden metrin päässä edessäni. Käännyin -jälleen miss Vandamarkeen päin, katkerasti naurahtaen. - -"Voitte merkitä minut hölmöksi!" sanoin. "Mutta Trafferdale ei ole -hölmö! Hän on minut puijannut! Hän älysi heti -- ja tässä sitä nyt -ollaan!" - -"Kyllä kai minä olen yhtä suuri hölmö kuin tekin", vastasi toverini. -"Mutta enhän osannut aavistaakaan -- en ainakaan mitään tällaista! Hän -oli tosiaan varsin ripeä -- nopsa käsittämään tilanteen!" - -"Ripeä!" huudahdin minä. "Hitonmoisen ripeä sittenkin! Tietenkin hän -tajusi kaikki yhdellä silmäyksellä, tiesi, mitä varten olimme tulleet --- arvasi koko asian. Se narttu on varmaan kertonut hänelle kaikki, -mitä Kensingtonin puutarhassa juttelin, ja hän laski nopeasti kaksi ja -kaksi yhteen nähdessään meidät ovellaan. Merkitkää minut aasiksi!" - -"Enpä käsitä, mitä muutakaan olisimme tehneet", sanoi hän. "Mutta nyt -on kysymys siitä, mitä _on_ tehtävä." - -"Sitä voisi yhtä hyvin kysyä miekkoselta, joka vastikään on tuomittu -kuudeksi kuukaudeksi istumaan ja työnnetty koppiinsa", virkoin minä -katkerasti. "Olemme vangitsijamme armoilla. Ei ole epäilystäkään siitä, -että olen pähkähullu! Tässä nyt olen -- pistooli taskussa." - -"Mitä hyötyä siitä?" kysyi tyttö. - -"Minun olisi pitänyt sitä hiukan näytellä, kun Trafferdale avasi oven", -sanoin minä. - -"Olenpa iloinen, ettette niin tehnyt", virkkoi hän. "He eivät voi pitää -meitä täällä iäti!" - -"Voivat pitää niin kauan kuin haluavat", sanoin minä. "Ovet ovat -tukevat ja varmasti lukitut; samoin ikkunakin, ja jos sen särkisimme, -näkyy edessä olevan vain sileä, ikkunaton seinä. Niin -- häkissä me -olemme." - -Nyt aloin etsiä huoneesta. Täytyyhän olla kello jossakin -- -mahdollisesti se olisi yhteydessä siivoojan huoneen kanssa -kivijalkakerroksessa. Mutta ei ollut kelloa -- en ainakaan löytänyt -muuta kuin koristetun messinkikapineen, käsikellon, joka oli muiden -pikkuesineiden joukossa uunin reunuksella. Sen kilinä saattoi tunkeutua -viereisiin suojiin, muttei suinkaan pitemmälle. Mutta kun vielä kerran -tarkastin ovea, josta olimme astuneet sisälle, keksin jotakin. -Avaimenreikä oli tavattoman iso; sitäpaitsi se oli sovitettu -ovenpieleen vähän korkeammalle kuin mitä yleensä on tapana. Lukitessaan -meidät sisään, oli Trafferdale kääntänyt avaimen aivan pois reiän -päältä, ja minä huomasin voivani katsoa lävitse ja nähdä suuren osan -eteisestä. - -"Hei!" huudahdin. "Minä voin nähdä tämän avaimenreiän läpi!" - -Rosalie vilkaisi minuun ikäänkuin huvitettuna ihmetellen innostustani. - -"Ja mitä hyötyä meille siitä on?" kysyi hän. - -"Kenties paljonkin!" sanoin minä. "Voin ainakin pitää silmällä eteistä. -Jos ne kaksi lähtevät..." - -"Miksi he lähtisivät?" keskeytti neitonen. - -"Minun käsittääkseni he lähtevät", vastasin minä vakaasti. "Tietenkin -he lähtevät! He sulkivat meidät tänne voidakseen pötkiä tiehensä -- -timantteineen! Ettekö käsitä? Heti kun Trafferdale näki meidän -yksinkertaiset, nuorekkaat kasvomme ovella ja kuuli teidän -suorasukaisen kysymyksenne, hän älysi, että leikki oli lopussa ja että -me tiesimme enemmän kuin meidän tuli tietää, ja osoitti meidät tänne, -sulkien oven jälkeensä, jotta olisimme varmassa tallessa sillä välin, -kun hä ja mrs Kennerley livistäisivät! Niin se on... ja..." - -Sähkökellon kimeä soitto eteisestä keskeytti kaunopuheisuuteni ja -säpsähdytti meitä molempia. Heilauttaen kättäni Rosalielle, astuin -varpaillani ovelle ja painoin oikean silmäni tuohon erittäin mukavaan -avaimenreikään. Saatoin nähdä ison osan eteisestä -- ulko-oven, eteisen -pöydän, hattunaulakon ja osan oikeanpuolista ovea. Ja nyt näin -Trafferdalen tulevan siitä ovesta. Hän astui ulko-ovelle ja laski -kätensä ripaan. - -"On juuri tullut mies sisälle!" kuiskasin Rosalielle, joka nyt kyykötti -kiihtyneenä ja innokkaana vieressäni. "Kookas seurustelupukuinen mies --- sileäksi ajelluin kasvoin. Hänellä on sanomalehti kädessään. Näyttää -siitä jotakin Trafferdalelle. Trafferdale lukee sitä. Mulkoilevat sen -yli toisilleen, mitä se sitten lieneekin. Trafferdale on sulkenut -etuoven. Mies riisuu hattunsa ja päällystakin. Nyt menevät toiseen -huoneeseen -- menivät jo!" - -Minä nousin ja katsoin toveriini, ja hän pudisti päätänsä. - -"Siitä ei ole meille vähääkään apua", huomautti hän, "kunpa pääsisimme -täältä pois! Minun on nälkä!" - -Minä käännyin pienelle sivupöydälle, joka oli huoneen seinustalla. -Siinä oli lasikulho täynnä korppuja ja pari vadillista hedelmiä -- -appelsiineja, banaaneja, viinirypäleitä. Minä siirsin ne keskipöydälle. - -"Koska olemme Trafferdalen vieraina vastoin tahtoamme, niin käytämme -hyväksemme Trafferdalen eväitä", sanoin minä. "En toki usko, että hän -on mitään näistä myrkyttänyt. Käykää käsiksi, sillä välin kun minä -etsin, onko täällä mitään juotavaa." - -Juomaa oli runsaastikin saman sivupöydän pullosäiliössä -- viskyä, -konjakkia, portviiniä, sherryä, punaviiniä. Hain edelleen, löysin -korkkiruuvin ja laseja ja avasin punaviinipullon, koska se oli -miedointa. Kaadettuani lasin Rosalielle ja naukattuani itsekin menin -takaisin avaimenreiälle. Takaani kuulin, kuinka vankeustoverini yhä -pureskeli korppuja. - -"Mitä teette, jos Trafferdale tulee?" kysyi hän äkkiä. - -"Annan hänen kurkistaa pistoolini piippuun", sanoin minä. "Se -rauhoittaisi hänet!" - -"Ettehän häntä ampuisi?" kysyi hän. - -"Mielihyvällä -- jos hän rimpuilee", vastasin. "Mutta pistoolilla on -oiva ominaisuus taltuttaa häijyt miehet. Kunpa minulla vain olisi se -ollut kädessäni, heti kun täällä näyttäydyimme!" - -"Kenties hänelläkin olisi ollut", huomautti Rosalie. - -"Hyvin luultavasti -- mutta minä en olisi suonut hänelle aikaa sen -käsittelemiseen", sanoin. "Mutta mennyt on mennyttä. Mitähän se mies -lienee hakenut? En ihmettelisi, vaikka hän olisi yksi joukkiosta, joka -nappasi minut ja teidän arvoisan isänne!" - -"En ole enää niin nälissäni!" huomautti tyttö. "Tulenko minä -kurkistelemaan?" - -"Ette kai", sanoin minä. "Tämä on miehen hommaa. Kunhan nyt vain -jotakin tapahtuisi..." - -Mutta kului hyvin puoli tuntia, ennenkuin näin enempää. Sitten tuli -Trafferdale äkkiä ulos oikeanpuolisesta ovesta, ja minä aloin -kuiskaillen kertoa hänen liikkeistään. - -"Trafferdale taas!" sanoin. "Yksinään. Hän ottaa alas isoa matkatakkia -eteisen naulakosta. Nyt hän... hyväinen aika! Hän käänsi valon -sammuksiin ja eteisessä on pimeä." - -Mutta oven raosta oikealta, mistä Trafferdale oli tullut, kuulsi hieman -valoa. Nyt hänen kookas ruhonsa sen kuitenkin himmensi. Hän meni -huoneeseen, josta valojuova väikkyi. Ovi sulkeutui. Kaikki oli -hiljaista ja -- pimeää. - -Jouduin ymmälle. Miksi oli Trafferdale kiertänyt valon sammuksiin -eteisessä otettuaan sieltä takin, jota arvattavasti aikoi käyttää? Ja -mitä se toinen mies hommaili? Varmasti tiesin hänen vielä olevan -jossakin tässä huoneistossa. Viivyin jonkun aikaa avaimenreiällä ja -kuuntelin. Mutta en kuullut mitään enkä voinut kuulla mitään toiselle -ovelle siirryttyänikään. Mistään en eroittanut hivahdustakaan, en edes -hillittyä kuisketta. Vihdoin Rosalie haukotteli, -- se oli raukean -uneliaisuuden luonnollinen, teeskentelemätön haukotus. - -"Kuinka kauan luulette heidän pitävän meitä täällä?" kysyi hän. "Olen -hirveästi unissani." - -"Kyllä kai meidät aamuun asti häkissämme pidetään", sanoin. "Emme me -itse voi itseämme vapauttaa. Mutta oikaiskaahan itsenne tuolle -sohvalle! Minä vartioin -- en minä nukahda, sen vakuutan. Hyvin -luultavasti... noh, mitä se oli?" - -Mutta minä tiesin varsin hyvin, mikä ääni oli saanut meidät molemmat -hypähtämään. Se oli oven raju mäjähdys. - -"He ovat menneet!" huudahdin. "Ulko-ovi paiskattiin kiinni. Meidät on -teljetty tänne koko yöksi. Siitä ei epäilystäkään. Ihan niinkuin -otaksuinkin. He ovat karanneet timantteineen!" - -"Mutta mistä tiedätte, että pidätystämme kestää vain tämän yön?" kysyi -Rosalie. "Jos he ovat juosseet tiehensä, voimme joutua olemaan täällä -päiväkausia --- ja kuolla nälkään!" - -"Ei!" sanoin minä rauhoittaen. "On varmaan joku hoitamassa näitä -huoneistoja, joku vanha vaimo, joka tulee toimittamaan askareita, -järjestämään vuoteet ja niin poispäin, ja joka ilmestyy aamulla. Mutta -siihen asti pelkään kyllä olevamme tiukasti teljettyinä. Miksette -paneudu tuolle sohvalle nukkumaan?" - -"Entä... te?" kysyi hän. - -"Oh, minä polttelen", sanoin. "Minä en nuku. Kello on yksi -- ehkä joku -saapuu seitsemältä tai kahdeksalta. Seuratkaa neuvoani." - -Hän seurasi sitä. Sohva oli hyvä ja laaja, varustettu ryijyllä ja -monilla pieluksilla. Yhdessä kohensimme sen mukavaksi, ja kymmenen -minuutin päästä oli Rosalie vaipunut sikeään uneen. Minä puolestani -sytytin piippuni ja istuuduin nojatuoliin miettimään. Paljon -mietittävää minulla olikin. Sillä minä en suinkaan ollut varma, että -kukaan saapuisi aamulla, enkä nähnyt mitään mahdollisuutta omilla -ponnistuksillani vapauttaa itseämme. Siitä, että Trafferdale, mrs -Kennerley ja tuo outo mies olivat kaikki lähteneet yhdessä, olin aivan -vakuutettu. He halusivat monen tunnin etumatkan, mikä, kun asiaa tulin -tarkemmin miettineeksi, olisi lisäsyy, miksi meidät olisi vangittu -paljoa pitemmäksi ajaksi kuin ensin otaksuin. - -Yö kului perin hitaasti. Vastoin tahtoani aloin minäkin lopulta -torkkua, kunnes vaivuin uneen. Se oli levotonta, kummallisten -unennäköjen häiritsemää unta, mutta lienee aamupuolella tullut -sikeämmäksi, sillä minä olin varmaan syvässä unessa silmänräpäystä -ennen äkillistä heräämistäni. Minä kavahdin, tuijotin ympärilleni ja -näin Rosalien puoliksi nousseena sohvallaan, silmät oveen käännettyinä. - -Sitten minulle selvisi, että olin kuullut jotakin melua, ja että sama -melu oli tytönkin herättänyt. - -"Mikä on?" kuiskasin. "Kuulitteko jotakin?" - -Hän nyökkäsi eteistä kohti. - -"Eteisen ovi!" sanoi hän. "Minä kuulin sen käyvän. Joku on tullut -sinne." - -Minä nousin pystyyn, samoin hän. Seisoimme odottaen, kasvomme -käännettyinä ovea kohti. Kului pari, kolme minuuttia. Sitten -kierrettiin ovenripaa, ja minä sieppasin pistoolini. Rosalie äännähti -ehkäisevästi. - -"Hyvä on!" jupisin minä. "Ei mitään vaaraa -- mutta jos ken pyrkii -huoneeseen, saa hän katsoa tämän piippuun. Pysytelkäähän te vähän -taempana!" - -Avain kitisi lukossa, ja hyvin hitaasti avautui ovi. Silloin minun oli -vaikea olla kummastuksesta huudahtamatta. Ilmestyi käsi ovenreunaan -työntääkseen sitä auki -- käsi, jonka pikkusormi oli omituisesti -käyristynyt ja arvettunut. Sen huomattuani minä kohotin pistoolini -sille tasolle, jolta arvelin kasvojen ilmaantuvan. - -Kasvot kurkistivat ovensyrjän taitse. - -Ne olivat kaitaposkisen, kelmeän miehen kasvot, jolla oli tummat, -syväkuoppaiset silmät. Olin sillä hetkellä vain muutaman jalan päässä -noista kasvoista ja kutitin pistoolillani suoraan miehen nenää. Hän -päästi kiljahduksen, josta hänen keuhkonsa saattoivat ylpeillä, ryntäsi -eteisen halki, riuhtaisi ulomman oven auki ja syöksyi päätähavin -portaita alas. Hyökäten hänen perässään ehdin vain nähdä hänen häviävän -niiden alapäähän. Kuulin sieltä oven mäjähdyksen: kaiketikin hän oli -paennut kadulle. - -Käännyin ja näin Rosalien katselevan minua huoneiston ulommalta ovelta. - -"Mennyt?" kysyi hän. - -"Ja aika vauhtia sittenkin!" vastasin. "Kah, hän oli yksi niistä -kolmesta miehestä, jotka meidät kaappasivat!" - -"Oletteko varma?" kysyi neitonen, puoliksi epäillen. - -"Vallan varma! Minä tunnen hänet", vakuutin. "Hän on se koukkusormi -- -hänen kätensä on joskus vioittunut. Kylläpä minä hänet tunsin! Ja hän -tunsi minut. Hän kaiketi käy täällä Trafferdalen palvelijana. Niin. Kai -hän kerrankin kummastui, kun tapasi meidät täältä!" - -"Älkäämme viipykö täällä enää", virkkoi tyttö. "Olemme vapaina -- -lähtekäämme." - -"Silmänräpäys", hillitsin minä. "Mielin tarkastaa tämän asunnon. Tuossa -huoneessa he eilenillalla olivat -- katsokaamme, ovatko jättäneet sinne -mitään johtolangaksi kelpaavaa." - -Huoneen ovi oli vielä puoliavoinna. Menimme sisälle. Siellä oli tosiaan -merkkejä paon valmistuksista. Pöydällä oli illallislautanen, mutta -ruokiin ei oltu paljoa koskettu; oli myöskin väkijuomia, viiniä ja -laseja; tuoleilla lojui vaatekappaleita. Näytti siltä kuin olisi -Trafferdale sullonut matkalaukkua. Takana oli makuuhuone -- siellä oli -auki jätettyjä kaappeja ja laatikoita, ja miehen seurustelupuku oli -huolimattomasti heitetty vuoteelle. Mutta kaikki huoneet olivat -ihmisistä tyhjät, eikä niiden pintapuolinen tarkastus antanut mitään -vihiä äskeisen asukkaan matkan suunnasta. Olin juuri saattamaisillani -Rosalien ulos, kun huoneessa olevalta nojatuolilta sattui silmääni -sanomalehti, joka oli huolimattomasti paiskattu syrjään. Siinä oli -sinikynällä merkitty kohta, ja nyt muistin, että Trafferdalen -päästettyä tuon toisen miehen sisälle iltamyöhällä oli tulija heti -kiinnittänyt hänen huomionsa sanomalehteen, joka hänellä oli kädessään. -Otin siis lehden tuolilta ja vilkaisin heti sinisellä merkittyyn -kohtaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä huohotin kummastuksesta. - -"Tämäpä Trafferdalen tovereineen matkalle lähetti!" huudahdin. -"Katsokaa; tässä on isänne sormet pelissä! Lukekaahan!" - -Minä levitin lehden sekasotkuisen pöydän tyhjälle kohdalle, ja yhdessä -tarkastelimme tuota sinikynällä merkittyä ilmoitusta. - -"_5000 punnan palkinto_. -- Viime lauantai-iltana kiristettiin -omistajalta _iso timantti_ maalaistalossa, johon naamioidut miehet -olivat hänet väkivallalla vieneet. Yllämainitun palkinnon maksaa -asianajotoimisto Corland & C:o, St. Martin's Lane 983, mainitun -timantin palauttajalle tai henkilölle, jonka antamain tietojen nojalla -se voidaan saada takaisin tai yllämainittuun ryöstöön osalliset -pidätetyiksi." - -Vilkaisimme toisiimme. Sama ajatus juolahti kummankin päähän -- jotakin -oli tekeillä. - -"Niin, se oli isän puuhia", sanoi neitonen. "Entä Corlandin toimisto? -Eikö teidän ollut määrä siellä hänet tavata?" - -"Oli", vastasin. "Tänään iltapäivällä. Mutta -- emme saa odottaa siihen -asti. Trafferdale on arvoisine tovereineen ehtinyt muutaman tunnin -matkan meistä edelle. Meidän tulee käydä siellä heti, kertomassa mitä -tiedämme." - -"Minä haluan mennä kotiin", selitti Rosalie. "Palvelijat soittavat -poliisille, jollen palaa. Tulkaa minun kanssani kotiini suurukselle, ja -sitten menemme Corlandille yhdessä." - -Tuumin, että Corlandin toimisto ei luultavasti olisi avoinna ennen -kymmentä; ja kello ei vielä ollut kahdeksaakaan. Me riensimme -Trafferdalen asunnosta, jättäen sen oman onnensa nojaan, ja ottaen -ajurin Piccadillyltä ajoimme Prince's Gatelle. Jättäen Rosalien asiaksi -antaa hämmästyneelle palvelusväelle minkä selityksen hyväksi näki, minä -pyysin hovimestarilta kaikki edellisen illan sanomalehdet. Kimppu niitä -kädessäni siirryin mr Vandamarken hollantilaiseen pikkusuojaan. -Ilmoitus oli jokaisessa sanomalehdessä. - -Tuo ilmoitus saattoi minut melkoisesti hämilleni -- sitäkin enemmän, -kun en osannut selittää itselleni, miksi laisinkaan hämmästyin. Mutta -siinä se oli jokaisessa Lontoon aamu- ja iltalehdessä, ja Rosalie ja -minä voimme varmaankin antaa noille Corlandeille joitakin sitä koskevia -tietoja. - -Lähdimme St. Martin's Lanelle heti kun olimme murkinoineet. Ennen kello -kymmentä olimme vilkkaassa keskustelussa teräväsilmäisen miehen kanssa, -joka minusta näytti tietävän paljon enemmän kuin halusi meille -ilmoittaa. Hänelle me kerroimme tyhjentävästi seikkailumme edellisestä -illasta asti. Asia näkyi häntä kovin huvittavan. Mutta hän kävi varsin -vakavaksi, kun Trafferdalen ja mrs Kennerleyn nimet mainittiin. - -"Oletteko aivan varma, että rouva oli huoneistossa hänen kanssaan?" -kysyi hän. - -"Ainakin hän sinne Trafferdalen kanssa meni", vastasin minä. - -"Tarkoitatte, että näitte heidän yhdessä menevän sisälle katuovesta?" -kysyi hän erikoisesti korostaen yhdyssanan ensi osaa. "Mutta ettekö -todella nähnyt häntä huoneistossa? Kah..." - -Tässä kohdassa keskeytti hänet sihteeri, joka tuli kuiskaamaan jotakin. -Kun viimemainittu oli mennyt, kääntyi hän meihin päin. - -"Täällä on mies, joka sanoo voivansa antaa tietoja", virkkoi hän. -"Tulee juuri sisälle. Kuulkaa, livahtakaahan tuonne sivuhuoneeseen, -jättäkää ovi auki ja... kuunnelkaa!" - -Rosalie ja minä tottelimme. Kuulimme vieraan astuvan sisälle. -Varovaisesti vilkaisin häneen ovenraosta. Ja hän oli vanha tuttavani -- -käyräsorminen mies. - - - - -VII - -HERTTAINEN PALVELIJA - - -Ennenkuin Corland oli virkkanut tulijalle muuta kuin pari sanaa -keskustelun esipuheeksi, pujahti sisähuoneeseen sen etäisimmässä -nurkassa olevasta ovesta omituisen näköinen pieni mies, joka hymyillen -ja merkitsevästi nyökäten Rosalielle ja minulle, samalla kuin -varoittavasti laski sormen huulilleen, hiipi varpaillaan lattian yli ja -asettuen likelle kyynärpäätäni yhtyi kanssani tuijottamaan rakosesta, -jonka lävitse katsellen oli tuntenut koukkusormen. Hän näkyi -tarkastavan miehen nopeasti, mutta tyydytyksekseen. Sen tehtyään hän -kääntyi jälleen meitä kohti, pudisti päätänsä, hymyili ja näkyi avaavan -korvansa yhtä suuriksi kuin vastikään oli avannut silmänsä. Ja hän -kuunteli hartaasti. Samoin mekin. Sen miehen täälläolo, jonka vajaasti -kolme tuntia aikaisemmin olimme nähneet päätähavin syöksyvän, -huoneistosta nähdessään minun pistoolini ja jolla minä tiesin olevan -osaa mr Vandamarken ja minun kaappaamisessani, oli lievimmin sanoen -peräti kummallista. - -Mutta Corland oli alkanut puhua äänekkäästi ja samaan sävyyn kuin -ristikuulustelun toimittaja, joka tahtoo päästä totuuden perille. - -"Olette tullut _Morning Postin_ ilmoituksen johdosta, niinkö?" haastoi -hän. "Ilmoituksen, jossa puhuttiin varastetusta timantista? Hyvä on -- -ja kuka te sitten olette?" - -Vastaus tuli niin mairean säyseällä soinnulla, että siinä suhteessa -harvat olisivat vetäneet hänelle vertaa. Olisi voinut lyödä huoletta -vetoa miehen ammatista hänen äänensävynsä perusteella. - -"Nimeni on Ganderson, sir, -- John Ganderson", vastasi hän. - -"Ganderson? Ei ole nimien tavallisimpia! No, mitä te tiedätte tästä -asiasta, Ganderson?" - -Vastaus tähän suoraan kysymykseen sai johdannokseen pikku rykäyksen -- -sellaisen, joka ilmaisee hellävaroin hoideltavaa diplomatiaa. - -"Niin, sir, luulen tietäväni jotakin -- mahdollisesti paljonkin. Asia -on -- sanoisimmeko omituinen? Ja mutkallinen." - -"Omituinen ja mutkallinen, niinkö, Ganderson? Hm... sitten teidän on -luullakseni parasta puhua mahdollisimman yksinkertaisesti ja selvästi. -No, mitä te tiedätte?" - -"Niin, sir, voin sanoa olevani kamaripalvelija -- ammatiltani, sir. En -kenenkään yksityinen kamaripalvelija, -- hoidan palvelushommia -Wellersfordin talossa, Down-kadun varrella asuville herroille yleensä. -Eräs heistä on mr Trafferdale. Ikäväkseni täytyy minun sanoa, sir, että --- todistuksista päätellen -- mr Trafferdale on minua puijannut." - -"Miten? Ja mitä yhteyttä sillä on tämän jutun kanssa?" - -"Asia on näin, sir: palvelijantoimieni ohella harjoitan toisinaan -hiukan autonajoa -- olen tutkinnon suorittanut ajaja. Olen kyydinnyt mr -Trafferdalea aika paljon -- silloin tällöin. Kun mr Trafferdale lähtee -automatkalle, sir, on hänellä tapana vuokrata ensiluokkainen auto -Hellinghamin autotallista. Viime maanantai-iltana palasi mr Trafferdale -aikaisin Citystä ja käski minun hankkia auton, jota hän tavallisesti -käyttää. Sanoi haluavansa, että kyyditsisin hänet maataloon, joka -hänellä on Surreyssä." - -"Missä päin siellä?" - -"Dorkingin lähistössä, Leith Hillin rinteillä. Se on omituinen, -ränstynyt vanha talo, jonne hän lauantai-iltaisin toisinaan matkusti -tuttavineen. Yksinäinen paikka, sir, -- ei mitään muita asumuksia -lähettyvillä." - -"Ja te kyyditsitte hänet sinne maanantai-iltana?" - -"Niin, sir. Saavuimme sinne kello neljän tienoissa. Sitten mr -Trafferdale sanoi, että hänellä oli minulle muka joku hupaisa pikku -homma. Sanoi, että hän ja kaksi tuttavaa Citystä tahtoivat vedonlyönnin -johdosta tehdä eräälle ystävälleen viattoman kepposen kaappaamalla -hänet kiinni. Hän vakuutti, että kaikki oli pelkkää leikkiä ja että -senjälkeen, kun tekonen oli suoritettu, ei kukaan nauttisi siitä -enemmän kuin tuo kaapattu herrasmies. No, sir, tietysti minä luotin mr -Trafferdalen sanaan -- onhan hän aina kohdellut minua herrasmiehen -tavoin, -- Trafferdale. Tein siis työtä käskettyä ja ajoin auton -Bushingtonin asemalle, jossa hän sanoi minun tapaavan nuo kaksi Cityn -herrasmiestä neljännestä yli viiden. He odottaisivat minua, sanoi hän. -Minun olisi tarkoin seurattava heidän käskyään. Minä ajoin -Bushingtoniin, sir, ja pian ilmestyivätkin nuo kaksi herrasmiestä." - -"Tunsitteko heidät, Ganderson?" - -"En, sir, en kumpaakaan. En ollut koskaan nähnyt heitä mr Trafferdalen -asunnossa enkä missään muuallakaan, mikäli muistan. He olivat sellaisia -herrasmiehiä kuin tapaa Cityssä, sir. Tietenkin minä heidät nyt -tuntisin." - -"No -- mitä tapahtui?" - -"Yksi heistä -- se, joka sittemmin osoittautui päämieheksi -- puhutteli -minua ja minä sanoin hänelle, että olin hänen käytettävissään mr -Trafferdalen määräysten mukaan. Hän käski minun sitten ajaa pienen -tanhuan kohdalle, joka johtaa Marton Hillin golf-kentältä isolle -maantielle, ja pysähdyttämään sinne. Tein niin. Silloin oli melkein -pimeä. Kun auto pysähtyi, astuivat herrasmiehet maantielle. He ottivat -esille huppukauluksia, jotka peittivät pään ja hartiat -- ja -pukeutuivat niihin. He käskivät minunkin vetää ylleni sellaisen, -sanoen, että sekin kuului ilveilyyn. Työnsivät sitten pistoolin -kouraani, sanoen, että sekin kuului pilaan, mutta vakuuttaen, että se, -samoin kuin heidän omansakin, oli panostamatta." - -"Oliko se totta?" - -"Minun pistooliini nähden kyllä, sir, -- hetihän minä sen huolellisesti -tarkastin! Sitten odotimme puiden alla. Vanha herrasmies saapui, mutta -hänellä oli nuorempi mukanaan. Heidät pysähdytettiin, sir, ja -vanhemmalle herrasmiehelle, jota he puhuttelivat Vandamarkeksi, -sanottiin, että heidät otettaisiin kiinni. Molemmat pakotettiin -- -ilman väkivaltaa, sir -- autoon, ja minä ajoin sen takaisin mr. -Trafferdalen taloon. Siellä nuo kaksi herrasmiestä vietiin sisälle ja -lukittiin erääseen suojaan. En tiedä, mitä sitten tapahtui, sillä minut -lähetettiin keittiöön valmistamaan jotakin haukattavaa ja hakemaan -juotavaa. Tunnin perästä minulle sanottiin, että he olivat lähtövalmiit -ja käskettiin minun kyyditä heidät kyläteitse Basingstoken -läheisyyteen. Sinne, niin lähelle kaupunkia, että se näkyi, jätettiin -mr Vandamarke ja nuori herrasmies autosta, ja minä kyyditsin toiset -kaksi takaisin mr Trafferdalen taloon. Myöhemmin illalla toin kaikki -kolme Lontooseen. Siinä kaikki, mitä tiedän maanantai-illan -tapahtumista, sir." - -"Kaikki, mitä tiedätte! Kuinka sitten johduitte meidän ilmoituksessamme -mainittuun timanttiin?" - -"Panemalla kaksi ja kaksi yhteen, sir. Tähän aamuun asti ei minulla -tosiaan ollut mitään epäluuloja. Mutta sitten minä mennessäni -tavallisella tunnillani Trafferdalen asuntoon huomasin -- koska olen -tarkka havaintojen tekijä, sir -- että mr Trafferdale oli karannut." - -"Karannut? Mistä sen tiesitte?" - -"Näkemästäni, sir, sen arvasin. Äkkäsin huoneistoon jääneen -eilisiltaisen _Evening Standardin_, johon ilmoituksenne oli merkitty -sinikynällä. Silloin aloin oivaltaa. Minussa on kai vähän salapoliisin -vikaa. Olin kuullut mr Vandamarkesta -- tunnenkin hänen -apupalvelijansa. Herra V. kuuluu olevan timanttikuningas. -Ilmoituksenne, sir, mitä tiesin maanantai-illan tapahtumista, ja -myöskin se, että mr Trafferdalen asunnosta vallitsevasta -epäjärjestyksestä päätellen hän oli kiireellisesti sullonut -matkalaukun, vihjaisivat minulle nykyisen otaksumani, nimittäin, että -mr Trafferdale oli minut pettänyt, että herra Vandamarken pidättäminen -ei ollutkaan leikkiä, vaan että hänen siinä huoneessa ollessaan -kiristettiin häneltä tuo timantti. Arvelen, etten ole kaukana -totuudesta, sir." - -Oli hetkinen äänettömyyttä. Omituinen pieni mies vieressäni katsahti -minuun ja iski silmää. Sitten hän katsahti Rosaliehen ja hymyili. -Senjälkeen hän mitään hiiskahtamatta hykersi käsiään ikäänkuin olisivat -hänen salaiset ajatuksensa häntä suuresti huvittaneet. Ja sitten kuului -äkkiä Corlandin ääni: - -"Mr Gregg! Oletteko hyvä ja tulette tänne? Vain te!" - -Astuin heti huoneeseen ja pysähdyin Corlandin työpöydän ääreen. -Palvelija sen toisella puolella oli säädyllisen kohteliaisuuden -perikuva. Sisälle astuessani hän nousi, kumarsi ja jäi seisomaan, hattu -toisessa kädessä ja sirosti kokoonkierretty sateenvarjo toisessa. - -"Oletteko koskaan ennen nähnyt tätä herrasmiestä?" kysyi Corland -osoittaen minua. - -Palvelija kohotti katseensa kunnioittavasti minua kohti, mutta hänen -silmissään oli myöskin pieni moitteen välähdys. - -"Olen, sir. Näin tämän nuoren herrasmiehen aamusella -- mr Trafferdalen -asunnon ruokasalissa, johon teljettynä hänet tapasin. Hän uhkasi minua -pistoolilla, sir. Lähdin tieheni kiireesti!" - -"Ettekä odottanut mitään selitystä, Ganderson?" sanoi Corland. "Kävitte -siellä ja sitten -- mitä sitten tapahtui?" - -Ganderson tuhautti nenäänsä. - -"En ole tuliaseitten ystävä, sir. Katsoin parhaaksi livistää. Sattuuhan -tapaturmia." - -Corland kääntyi minuun päin, katseessa ilme, joka näkyi vihjaisevan, -että minä puuttuisin asiaan. - -"Tunnetteko te _häntä_, mr Gregg?" kysyi hän. - -"Varsin hyvin!" sanoin mahdollisimman ankaraan sävyyn. "Hän on niitä -miehiä, jotka kaappasivat mr Vandamarken." - -"Syyttömänä, sir, syyttömänä!" puolustautui palvelija. "Olen juuri -selittänyt mr Corlandille, että..." - -"Selityksenne olisivat kai paremmin paikallaan poliisikamarissa", -jatkoin. "Te olitte yksi niistä kolmesta ja olitte aseistettu! Tekee -puolittain mieleni..." - -"Pelkään, että mr Greggin vallassa on vangituttaa teidät, Ganderson", -keskeytti Corland, iskien minulle salavihkaa silmää. "Mutta luulenpa, -että hän kernaasti kuuntelee tarinaanne vähän pitemmältä. No, olitteko -koskaan todella kuullut tuosta timantista?" - -"En koskaan, hyvät herrat! En koskaan, sen vakuutan kunniasanallani! -Otaksun, että mr Gregg juuri tulleena huoneesta, jonka ovi on ollut -auki siitä asti, kun tänne saavuin, on kuullut kaikki, mitä minulla on -ollut sanottavaa. Ja se, mitä olen puhunut, on silkkaa totta -- ei -enempää eikä vähempää. Timantista en tiedä mitään, mutta varma -vakaumukseni on, että se on herra Trafferdalella. Miksi hän olisi -karannut, jollei sitä hänellä olisi?" - -"Emme ole varmat, että hän on karannut", huomautti Corland. "Jos -tiedätte enemmän..." - -"Olin sanomaisillani enemmän, sir, kun mr Gregg astui huoneeseen. -Luuloni mukaan on mr Trafferdale paennut mannermaalle." - -"Mikä saa teidät sitä otaksumaan?" kysyi Corland. - -"Se, että aamusella, kun ensiksi astuin hänen huoneisiinsa, löysin -sinne tänne heiteltyjen esineiden joukosta Bradshawin aikataulun. Se -oli aukaistuna Harwichin juna-aikojen kohdalta suurella itäradalla. -Harwichin sivun kohdalta olikin kirja käännetty kumoon. Harwichiin -lähtee pikajuna klo 5.50 aamulla, sir." - -Corland kääntyi jälleen minuun päin. - -"Se osuu jokseenkin paikalle", sanoi hän. "Harwichiin? Oli ehkä -matkalla Amsterdamiin -- sehän on suuri keskus timanttimaailmassa. Enpä -luule, että minulla tätä nykyä on teiltä muuta kysyttävää, Ganderson. -Missä asutte?" - -"Asun Shepherd-kadun varrella 21 c, sir", vastasi palvelija kerkeästi -ja veti esille painetun kortin. "Nimikorttini, jos suvaitsette, sir." - -"Hyvä on -- minä ilmoitan teille, kun teitä tarvitsen", sanoi Corland -heittäen kortin pöytälaatikkoon. "Nyt voitte lähteä, Ganderson, jollei -mr Gregg vielä halua kysyä teiltä jotakin?" - -"Kyllä haluan", virkoin minä, kääntyen Gandersoniin, joka oli jo ovelle -menossa. "Kuinka kauan olette tuntenut mr Trafferdalen?" kysyin. - -"Noin yhdeksän kuukautta, sir", vastasi hän. "Siitä asti, kun hän -muutti huoneistoonsa -- jossa on asunut jokseenkin sen ajan." - -"Olette kai siinä talossa hyvin perehtynyt?" tiedustin. - -"Kyllä, sir, -- niinkuin palvelija perehtyy." - -"Oletteko koskaan nähnyt siellä rouva Kennerleytä?" kysyin. - -Hän pudisti vakavasti päätänsä. - -"Enpä sennimisenä, sir", vastasi hän. "Olen nähnyt siellä naishenkilön -kerran, pari. Mutta hänen nimeään ei minun kuulteni mainittu." - -"Minkä näköinen hän oli?" utelin. "Olkaahan nyt täsmällinen!" - -Hän siveli miettiväisesti leukaansa. - -"Hm, pikemmin repäisevä kuin kaunis. Puoleensavetävä nainen luullakseni --- pitkähkö, tummaverinen. Olisikohan hän se, jota tarkoitatte, sir?" - -En vastannut. Hänen kuvauksensa sopi jokseenkin hyvin mrs Kennerleyhin. -Ja Corland antoi hänelle toisen lähtönyökkäyksen. - -"Hyvä on, Ganderson", sanoi hän, "me ilmoitamme teille tarpeen tullen. -Parasta pitää sillä välin suunne tukossa, ymmärrättehän." - -"Toivoakseni voidaan minuun luottaa, sir", vastasi palvelija. "Toivon -myöskin, että minua muistetaan... hm, sillä palkinnolla." - -"Asiain mukaan", vastasi Corland. "Saamme nähdä, mihin tuloksiin tässä -tullaan. Jääkäähän nyt hyvästi!" - -"Hyvästi, sir", sanoi Ganderson. - -Hän livahti pois pehmein, äänettömin askelin. Heti kun ovi sulkeutui -hänen jälkeensä, vilkaisi Corland sisähuoneeseen ja virkkoi ääntään -korottaen: - -"Metham!" - -Omituisen näköinen, pieni mies, jonka olin jättänyt Rosalien pariin, -lipui sisälle, käsiään hykerrellen ja yhä hymyillen. Hän muistutti -minulle rottakoiraa, joka innosta vavisten odottaa saaliinajoa. Corland -puhui hänelle muutamia sanoja kuiskaamalla; mies nyökkäsi ääneti, -hykersi vielä kerran käsiään ja riensi ulos huoneesta. Corland kääntyi -minuun. - -"No, mr Gregg, mitä te siitä palvelushengestä tuumitte?" kysyi hän. -"Kuulitte kaikki, mitä hänellä oli sanottavaa. Miltä se teistä tuntui?" - -"Haluaisin mieluummin tietää, miltä se tuntui teistä", kysyin. "Minä -olen ymmällä." - -"Niin minäkin", sanoi Rosalie, joka juuri silloin saapui huoneeseen. -"Sanokaahan meille, mitä ajattelette, mi Corland!" - -Corland nojautui taaksepäin tuolissaan, pisti peukalonsa -liivintaskuihin ja näpytteli sormiaan. Hän nauroi hiljaa, katsoessaan -toisesta toiseen. - -"En oikein tiedä", sanoi hän. "Enpä ole varma, vaikka tuo miekkonen -olisi lähetetty tänne -- vartavasten. Silmänlumeeksi!" - -"Silmänlumeeksi!" huudahdin minä. "Lähetetty? Tarkoitatteko, että -Trafferdalen joukkio...?" - -"Varsin luultavaa", vastasi hän tyynesti. "Eksyttääkseen meidät -jäljiltä. Haistan käryä! Hyvin mahdollista." - -"Mutta -- hänhän kertoi niin avomielisesti koko jutun!" huomautin. "Hän -paljasti kaikki!" - -"Eipä oikeastaan mitään, hyvä herra, jota ei jo tiedetty tai olisi -voitu helposti todeta", vastasi Corland. "Kertoiko hän teille mitään, -jota ette tiennyt? Hänen selostuksensa kaappauksesta oli yhtäpitävä -omanne kanssa. Hän johti meidät -- ja johti taitavasti -- siihen, mikä -saattoi olla asiassa julkein huiputus!" - -"Nimittäin...?" kysyin. - -"Vihjaukseen, että Trafferdale on matkalla Harwichiin ja mannermaalle!" -vastasi Corland epäluuloisesti hymyillen. "Ei minua hämmästyttäisi, -vaikka mies olisi juuri sitä varten tullutkin -- tullut eksyttämään -meitä jäljiltä." - -"Trafferdalen lähettämänäkö?" huudahdin. "Sitäkö tarkoitatte?" - -"Niin, nähkääs", sanoi Corland. "Mitä kello oli Gandersonin avatessa -huoneen ovea, johon teidät molemmat oli teljetty? Vähän yli seitsemän? -No niin, hänellä on ollut kolme tuntia käytettävissään ennenkuin saapui -tänne -- runsaastikin kolme tuntia. Missä hän on sen ajan oleskellut? -Luultavasti Trafferdalen parissa. He ovat ehtineet kutoa juonen -heittääkseen hiekkaa silmiimme. En usko Trafferdalen lähteneen -mannermaalle. Luulen tässä jutussa olevan kaiken takana jotakin, mikä -ei vielä ole ilmennyt. Minun täytyy odottaa, kunnes mr Vandamarke -saapuu tänne tänä iltapäivänä. Tällä haavaa, kuten sanoin, pelkään -pahoin, että Gandersonin lähetti tänne se sama mies, jonka hän oli -antavinaan ilmi! Perin taitavaa peliä!" - -"Luulette Gandersonia rikostoveriksi?" kysyi Rosalie. - -"Minun käsitykseni mukaan, miss Vandamarke, hän on sitä", vakuutti -Corland. "Hän ei ole päämiehiä, vaan rikostoveri sikäli, että saa -runsaan palkan vaivoistaan. Se mies ei ole hölmö -- päinvastoin -kylläkin ovela ja taitava. No, saammehan nähdä!" - -"Mutta", sanoin, "jos tuo mies teidän mielestänne on osallinen -rikokseen, eikö ole jokseenkin..." - -Emmin löytämättä oikeaa sanaa. "Olisiko hänen ollut sallittava -poistua?" lopetin. "Sitä minä tarkoitan." - -Corland nauroi. Minun viattomuuteni näkyi häntä huvittavan. - -"Olkaa huoleti, mr Gregg!" vastasi hän. "Ganderson saattaa olla, -niinkuin luulen hänen olevankin, lipeäkielinen ovela veitikka, kuinka -liukas sanoissaan tahansa. Mutta hän ei kelpaa kynttilänpitäjäksi sille -miehelle -- Methamille --, joka täältä vastikään lähti eräässä toisessa -asiassa: vaanimisessa! Metham pitää Gandersonia silmällä -- kunnes -häntä tarvitsemme! Emmekä voi tehdä mitään enempää ennenkuin mr -Vandamarke tänään iltapuolella palaa." - -Rosalie ja minä lähdimme Corlandin luota. Neitonen halusi mennä kotiin. -Minä taas päätin, koska jo oli melkein keskipäivä, pysytellä täällä -lähettyvillä tavatakseni hänen isänsä Corlandien toimistossa hänen -sähkeensä mukaisesti. Neitonen nousikin pian ajurin rattaille, ja minä -kävelin ilman aikojani St. Martin's Lanelle. Olin astellut satasen -metriä, kun äkkiä tunsin kyynärpäähäni kosketettavan ja kääntyessäni -näin Methamin edessäni. - -"Mr Gregg!" kuiskasi hän. "Voitte olla minulle erinomaisen hyödyllinen, -jos suvaitsette! Minulla ei ole aikaa etsiä apua muualta. Se Ganderson -tapasi tuolla toisen miehen -- ulkoasusta päättäen herrasmiehen. He -menivät tuohon ryyppylään kadun toiselle puolen. Palatessaan he -luultavasti eroavat toisistaan. Siinä tapauksessa te seuraisitte sitä -toista minun jatkaessani Gandersonin vaanimista. Ganderson ei tunne -minua -- se toinen taas ei tuntene teitä. Vetäytykäähän tänne syrjään, -mr Gregg!" - -Hän kiskoi minut erään porttikäytävän suulle. Äänettöminä tarkkasimme -ryyppylän ovea. Muutaman minuutin perästä tuli Ganderson ulos toveri -mukanaan. Ja viimemainitun minä tunsin mieheksi, jonka Trafferdale oli -edellisenä iltana päästänyt asuntoonsa -- hän oli sanomalehden tuoja! - - - - -VIII - -YHÄ PAHEMPAA SEKAVUUTTA - - -Että hän oli sama mies, siitä olin yhtä varma kuin että olin St. -Martin's Lanella. Olin nähnyt hänen kasvonsa selvästi, kun hän jutteli -Trafferdalen kanssa hänen huoneistonsa eteisessä. Se oli kirkkaasti -valaistu ja hän oli seisonut pari, kolme minuuttia täydessä hohteessa. -Hän oli komeahko, hyvin puettu mies, sellainen, jota ei helposti -unohda. Olin hänestä varma. - -Minulta pääsi pieni huudahdus. Vieressäni seisova Metham kääntyi -innokkaasti. - -"Tunnetteko tuon toisen?" kysyi hän. - -"Tunnen", sanoin minä. "Näin hänet eilen illalla -- keskiyöllä -- -Trafferdalen asunnossa." - -"Mr Gregg, auttakaahan toki minua seuraamalla häntä kintereillä", pyysi -Metham. "Minä vaanin toista -- mutta malttakaas -- he juttelevat vielä. -Pidetäänpä silmällä! He eivät huomaa -- ovat liian syventyneitä -keskusteluunsa." - -Ganderson ja toinen mies olivat pysähtyneet kadunvierustalle melkein -vastapäätä kujaa, johon olimme peräytyneet. Ilmeisesti he pohtivat -innokkaasti jotakin. Palvelija puhui yksinään tai melkein -yksinään. Toisesta miehestä se näytti tuntuvan huvittavalta tai -uskomattomaltakin, koska hän milloin nauroi, milloin pudisti päätänsä. -Vihdoin hän veti kellon esille ja näytti aikovan lähteä liikkeelle. - -"He eroavat, mr Gregg!" kuiskasi Metham. "Nyt, sir, suvainnette tehdä -osanne seuraamalla tuota harmaapukuista. Jos katsotte tarpeelliseksi -tai joudutte ahtaalle ja haluatte apua, niin soittakaa meille ja -sanokaa päämiehelleni, mihin hänen on lähetettävä teille apua. He -lähtevät liikkeelle, mr Gregg -- siirtykäähän tänne vähän taemmalle ja -seuratkaa häntä sitten! Kiihoittavaa leikkiä, sir!" - -Me vetäydyimme peremmälle kujaan, yhä pitäen kadun yli silmällä miehiä. - -Lausuen viime sanansa, johon toinen näkyi vastaavan sydämellisellä -naurulla, kohotti Ganderson kunnioittavasti hattuaan ja kääntyi -poispäin. Minun mieheni käveli verkalleen vastakkaiseen suuntaan. - -"Nyt, sir!" kuiskasi Metham, "Kahdenkymmenen metrin päässä hänen -perässään ja valppautta, olematta mitään näkevinänne, on ohjelma! Hyvää -onnea, sir!" - -Hän itse sujahti kulman sivuitse, ja hetkistä myöhemmin näin hänen -huolettomana astelevan toisella katukäytävällä Gandersonin käydessä -eteenpäin toisella. Sitten minä ryhdyin omaan tehtävääni, eikä Methamin -ohjeiden noudattaminen erikoisen vaikeata ollutkaan. Otustani oli -helppo seurata hänen siron vaaleanharmaan pukunsa ja hänen kuosikkaan -huopahattunsa vuoksi, jossa oli musta nauha helmenharmaalla pinnalla. -Myöskin hänen kookas, ryhdikäs vartalonsa helpotti tehtävää. - -Minun oli vain pelättävä, että hän tuntisi minut -- ainakin oli se -mielestäni hyvin mahdollista, jopa otaksuttavaakin, koska hän -kaappaamisiltana oli katsellut minua niin läheltä. Sanon tämän, koska -olin tehnyt jo johtopäätöksen, että hän oli yksi huppukauluksisista -miehistä -- pisin heistä, sama, joka oli suorittanut kaiken haastelun -ja joka sattumalta oli enimmin nauranut ja leikkiä laskenut -"sokkopelissä" Vandamarken kyniessä häntä ja hänen toveriaan. Kaikesta -päättäen hän ei kuitenkaan ollut niitä miehiä, joilla on paha tapa -vilkuilla ympärilleen. Hän käveli suoraan eteenpäin Charing Crossia -kohti joustavin askelin, tuskin katsahtaen oikealle tai vasemmalle, ja -hänen olemuksensa ilmaisi hänen olevan hyvin tyytyväisen sekä itseensä -että muuhun maailmaan. - -Seurasin häntä, Methamin neuvot mielessäni, King Williamin katua pitkin -Strandille. Hän käveli eteenpäin Cityä kohti vasemmanpuolista käytävää -ja aina yhtä huolettomana, ja minä seurasin parinkymmenen metrin -päässä, silmät tähdättyinä huopahattuun. Pysytin sen näkyvissäni pitkin -Strandia, Temple Barin ohi, Fieet-katua alas, Ludgate Hilliä ylös ja -pohjoissivulta Paavalin tuomiokirkon ohi kulkiessamme. Cheapsidella -kävi liikenne vilkkaammaksi, ja minä uskalsin lyhentää välimatkaamme. -Mutta hän ei milloinkaan vilkaissut ympärilleen eikä pysähtynyt, paitsi -kerran pariksi minuutiksi erästä näyteikkunaa katselemaan. Ja vihdoin -hän luovi Mansion Housen väentungoksen läpi, sukelsi Cornhillille ja -kääntyi sen puolivälistä kapeaan poikkikujaan. - -Silloin epäröitsin ensi kertaa. Pelkäsin seurata häntä sinne tai edes -mennä tuon kujan suulle. Olisihan hän saattanut äkkiä kääntyä päin -minua. Vihdoin kävelin kohdalle ja tirkistin kujaan katukäytävältä -vastapäätä. Sitten osui kujan päästä silmääni vanhan kuuluisan -cityläisen ravintolan julkisivu ja kilpi. Olin usein kuullut Barleyn -hotellista, joka oli oivallisessa maineessa, mutta en ollut sitä -koskaan nähnyt. Luultavasti oli vaanittavani astunut sisälle Barleyn -saleihin. Nyt voisin hyvinkin eksyä hänestä, siellä kun saattoi olla ja -hyvin luultavastikin oli toinen uloskäytävä. Arvellen, että hän jo -istui turvallisesti Barleyn suojissa, päätin lähteä tuonne kujalle. -Heti kun olin ehtinyt kadun poikki, näin, että kuja olikin -läpikulkupaikka -- siellä oli tungokseen asti miehiä ja poikia. Kävelin -nopeasti heidän joukossaan pitkin sen pituutta, silmäillen Barleyn eri -ulko-ovia matkallani. Olinkin juuri päässyt kujan päähän, joka aukeaa -Changen puistokadulle, kun sille kääntyvä mies äkkiä hiljensi vauhtiaan -minut sivuuttaessaan, pysähtyi ja huvitettuna nauraen taputti minua -olalle. Minä käännyin puolittain vihaisesti ja tuijotin häneen. Siinä -seisoi edessäni toinen sirosti puettu hymyilevä mies, joka katsoi -minuun ikäänkuin ihmeissään, etten häntä tuntenut. - -"Hei, nuori ystävä!" huudahti hän. "Toipunut äskeisestä vaarallisesta -seikkailustanne. Kuinka vanha herrasmies jaksaa? Kepponen on kai -hänelle nyttemmin selitetty?" - -Hämmästyin niin kovin, että seisoin hetkisen häneen tuijottaen, aivan -neuvotonna. Hän nauroi taas ja nyökäytti päällänsä vanhaa ravintolaa -kohti. - -"Tulkaahan ottamaan tilkka!" sanoi hän herttaisesti. "Meillä on -- -halloo! Tässä hän tulee!" - -Minä käännyin ja näin miehen, jota olin seurannut, rientämässä meitä -kohti läheiseltä ovelta. Hänen kulmakarvansa kohosivat, kun hän näki -minut, ja hän nauroi leveästi. - -"Hei!" huudahti hän. "Taaskin kaapattu, eikö vain. Kaappaaja ja -kaapattu tavanneet toisensa, häh? Tulkaahan ottamaan ryyppy, pojat -- -minä olen odotellut." - -He olivat nyt kumpikin puoleltaan tarttuneet minua käsivarresta. Minä -ponnistausin ja vapautuessani vilkaisin toisesta toiseen. Sillä välin -he yhä katselivat minua, ja tilanne näkyi heitä huvittavan. - -"Oletteko te molemmat niitä miehiä, jotka olivat mukana maanantai-illan -hommissa?" kysyin mahdollisimman jäätävästi. "Nii... niitä harmaisiin -huppukauluksiin naamioituja herroja. Sillä jos olette..." - -He alkoivat äänekkäästi nauraa. Huopahattuun puettu mies läimäytti -minua olkapäälle; he olivat molemmat sitä lajia, joka mielellään -käyttää tällaista tuttavallista tervehdystä. - -"Sillä jos olemme, niin te juhlallisesti varoitatte meitä sanomasta -mitään sellaista, jota voitaisiin käyttää todistuksena meitä vastaan, -niinkö, veikkonen?" virkkoi hän nauraa hykähdellen. "Haha, mikään ei -vedä vertaa oivalle leikille! Mutta tulkaahan Barleyn ravintolaan ja -kertokaa meille, kuinka vanha herrasmies jakselee, nyt kun tietää -kepposen kepposeksi. Vanhaa, kelpo lajia -- ja vanha taitava -korttihuijari. Tulkaahan!" - -He astuivat ravintolaa kohti ja minä heidän kanssaan, päättäen nyt -hankkia selvyyttä niin paljon kuin voin. Olin äkkiä muistanut -Gandersonin maininneen jotakin siihen suuntaan, että Trafferdale oli -hänelle kuvaillut kaappaamista oivalliseksi pilaksi. Nähtävästi olivat -nämä kaksi miestä samaa mieltä. Mutta minä halusin tietää -- ja olin -tarttuvinani heidän onkeensa. - -He saattoivat minut vanhanaikuisen huoneen hiljaiseen nurkkaan ja -olivat kovin kestiystävällisellä päällä. Huopahattuinen mieli tarjota -samppanjaa. Mutta minä tyydyin sellaiseen, mikä ei niin helposti -samentaisi sielunkykyjen toimintaa. - -"Sensijaan että kilistelen teidän kanssanne, hyvät herrat", sanoin minä -niin hilpeään sävyyn kuin suinkin voin teeskennellä näkyville, "tulisi -minun luovuttaa teidät ensimmäisen konstaapelin huostaan. Tiedättekö, -että sanomalehdissä on ilmoitus...?" - -"Nähnyt sen joka lehdessä sekä eilen illalla että tänä aamuna!" -keskeytti vanhempi mies. "Onkin ikävää, että Trafferdale viivytteli -niin kauan ennenkuin selitti asian tuolle vanhalle herrasmiehelle -- -muutoin olisivat Vandamarkelta säästyneet kaikki nuo kulut. -Arvattavasti on asia nyt päättynyt -- kuten kaiketi tiedätte, koska -olette ukon nuori ystävä." - -"En ole nähnyt Vandamarkea kahteen päivään", vastasin, tahallani -puolittain huolettomasti. "En siis tiedä, mistä haastelette. Mitä -selityksiä tarkoitatte? Mikä on tämän jutun salaisuus? Puhutte pilasta. -Oliko pilaa raahata vanhanpuoleinen herrasmies vieraaseen taloon ja -ryöstää häneltä..." - -"Talteenotto on parempi sana!" huudahti toinen mies keskeyttäen -lauseeni. "Ryöstö? Rumaa!" - -"... perin arvokkaan timantin?" jatkoin minä. "Vieläpä revolverilla -uhkaamalla? Minä en sitä oikein käsitä! Minusta tuntuu kuin..." - -"Missään revolverissa ei ollut edes tyhjää patruunaa", sanoi vanhempi -mies, puhuen vakavammin. "Ja myöntänette, ystävä hyvä, ettei tehty -minkäänlaista väkivaltaa. Kaikkihan kävi kohteliaasti ja -huomaavaisesti. Koko asia oli oivallinen pila..." - -"Minä nimittäisin sitä oivalliseksi läksyksi", keskeytti toinen, "ja -hyvin tarpeelliseksi läksyksi." - -"En vieläkään tajua!" sanoin. "Kenties suvaitsette valaista järkeäni." - -"Se on helppoa", vastasi vanhempi mies. "Kepponen oli tarkoitettu -Vandamarkelle läksyksi -- ehkäkin ankaranpuoleiseksi. Vandamarkehan on -Englannissa melkein ventovieras. Hän on hyvin herttainen vanha tai -vanhanpuoleinen herrasmies, perin miellyttävä ja ystävällinen, mutta -- -hieman itserakas ja rahtusen liian varma sävyltään. Hänellä on -erinomaisen uhkea timantti, jota väittää kahdensadantuhannen punnan -arvoiseksi. Itse puolestani sitä epäilen..." - -"Niin minäkin!" huudahti toinen mies päättäväisesti. "Sanokaamme puolet -siitä!" - -"Tai niille vaiheille", myönsi vanhempi. "No niin, -maailmantuntemuksestaan huolimatta Vandamarke on niin hupsu, niin -typerä, että kuljettaa tuota kiveä liivintaskussaan, eikäpä ainoastaan -kuljeta, vaan antaa ihmisten tietää, että se siellä on, vieläpä joskus -ottaa sen esille ja näytteleekin sitä -- kelle hyvänsä! Hänen ystävänsä -ovat varoittaneet häntä, selittäneet hänelle, rukoilleet häntä, mutta -turhaan. Ja Trafferdale, joka on ollut hänen kanssaan paljon asioissa -ja hänelle suureksi hyödyksi, päätti antaa hänelle läksyn ja sai meidät -avustajikseen. Olemme osoittaneet ukkohupsulle, kuinka helppoa on panna -toimeen sellainen yllätys kuin maanantainen. Kenties hän nyt säilyttää -kallista kiveään varmassa tallessa -- pankissa tai lujassa -kassakaapissa!" - -"Mikäli hän sen koskaan saa takaisin!" virkoin minä vihjaavasti. - -Molemmat kääntyivät minuun, tuijottaen. - -"Mikäli?" huudahti vanhempi heistä. "Tietysti hän sen saa! Kävin -Trafferdalen luona hänen asunnossaan keskiyön aikaan ja näytin hänelle -ilmoitusta eräästä iltalehdestä. Trafferdale sanoi, että hän tänä -aamuna palauttaisi timantin ja antaisi Vandamarkelle läksytyksen hänen -tuittupäisyydestään ja uhkarohkeudestaan. Nyttemmin se siis on jo -tehty. Asiasta on pidetty paljon tyhmää touhua. Tapasin juuri St. -Martin's Lanella miehen, joka palvelee Trafferdalea, ja hän, poloinen -houkkio, luuli isäntänsä puijanneen meidät ja karanneen, vieden lelun -mukanaan!" - -"Mistä tiedätte, ettei hän ole niin tehnyt!" kysäisit minä ivallisesti. -"Minä -- jos vähäpätöinen mielipiteeni on minkään arvoinen -- en -ihmettelisi, että hän on karannut. Se on minun luuloni." - -He kääntyivät minuun ja tuijottivat. Vanhemman miehen kasvoille lehahti -hiukan punaa. Hän pisti kätensä liivintaskuunsa ja veti esille -nimikorttikotelonsa. - -"Ohoh!" huudahti hän. "Kyllä te menette liian pitkälle, nuori ystäväni! -Trafferdale on kunniallinen mies, hyvin tunnettu Cityssä ja muualla. -Samoin olemme mekin -- kunniallisia miehiä!" - -Hän laski kortin eteeni; toinen mies noudatti hänen esimerkkiänsä. Minä -vilkaisin niihin; niissä oli hyvät nimet, joita muistin kuulleeni -mainituiksi suurien liikeyrityksien yhteydessä, ja osoitteet olivat -moitteettomat. Mutta minä teeskentelin epäluuloisuutta. - -"Hyvät herrat", sanoin, "minä en epäile, että olette joka suhteessa -aivan kunniallisia. Mutta jotkut kaivavat kastanjoita tulesta toisen -käpälällä! Mistä tiedätte, ettei Trafferdale ole käyttänyt -välikappaleinaan teitä kumpaakin?" - -He tuijottivat jälleen uskomattomina ja nauroivat sitten. - -"Oivallista!" huudahti vanhempi mies. "Me juuri olemmekin sopivia -narreja välikappaleiksi! Mutta ehkä luulottelemme itseämme viisaammiksi -kuin olemme?" - -Minä päätin lyödä korttini pöytään. - -"Niin minusta tuntuu", vastasin. "Ja sitä hiukan todistellakseni kerron -teille jotakin. Te sanotte olleenne" -- käännyin sen puoleen, jota olin -seurannut -- "Trafferdalen asunnossa Down-kadun varrella viime yönä -- -keskiyön aikaan. Niin olin minäkin!" - -"Ette silloin, kun minä olin siellä!" sanoi hän korostaen. - -"Juuri samaan aikaan", vakuutin. "Minä näin teidät!" - -"Minä en ainakaan nähnyt teitä", vastasi hän. "Missä te olitte?" - -"Huoneessa vastapäätä eteisen ovea", selitin. "Katselin avaimenreiästä --- mukavan isosta reiästä. Minut oli suljettu huoneeseen!" - -"Suljettu!" huudahti hän. "Kuka... kuka sen teki?" - -"Trafferdale!" sanoin minä. "Ei ole tarpeen puuttua yksityiskohtiin. -Näin eilen illalla sattumalta timantin Trafferdalen hallussa ja -seurasin häntä kotiin, aikoen vaatia sen häneltä takaisin -Vandamarkelle. Trafferdale osoitti minut siihen huoneeseen -- ja -lukitsi minut sinne!" - -"Ja te näitte minut?" kysyi hän, vielä puolittain epäluuloisena. - -"Minä näin teidät!" toistin. "Näin teidän tulevan sisälle; te näytitte -Trafferdalelle sanomalehteä, ja huomasin teidän yhdessä pohtivan -jotakin siihen painettua..." - -"Sitä ilmoitusta!" jupisi hän. - -"Sitten menitte hänen kanssaan toiseen huoneeseen", jatkoin minä. "Ja -nyt teen teille kysymyksen: Ettekö tavannut siellä ketään -naishenkilöä?" - -Hänen kulmakarvansa kohosivat, ja huulet avautuivat silkasta -kummastuksesta. - -"Naishenkilöä!" huudahti hän. "Trafferdalenko asunnossa? En, ei siellä -naishenkilöä ollut." - -"Oli kyllä", sanoin minä. "Jollei hän ollut siinä huoneessa, jossa -kävitte, oli hän toisessa. Varmasti hän siellä oli! -- Minä näin hänen -menevän sisälle Trafferdalen kanssa. Sanonpa teille, kuka hän olikin. -Hän oli Vandamarken yksityissihteeri rouva Kennerley. No, eikö tässä -kaikessa ole jotakin enempää kuin tiedätte olevan? Mitä sanotte -välikappaleotaksumastani?" - -Oli helppo huomata, että he olivat hämillään, vieläpä tavattomassa -määrässä. Vanhempi mies alkoi hieroa miettiväisenä leukaansa. - -"Kuinka pääsitte ulos?" kysyi hän äkkiä. - -"Se palvelushenki Ganderson, jonka tapasitte tänä aamuna St. Martin's -Lanella, tuli toimittamaan askareitaan ja avasi oven", vastasin. "Minä -kävelin ulos -- ensin hiukan tarkastettuani asuntoa. Tarkastuksen -tuloksena sain sen käsityksen, että arvoisa ja kunniallinen ystävänne -herra Trafferdale oli kiireesti lähtenyt tiehensä. Uskon sen vieläkin, -ja samoin uskoo Ganderson." - -"No, tiedänhän minä, mitä Ganderson ajattelee", huomautti hän -olkapäitään kohauttaen. "Ganderson pysäytti minut kaupungilla ja kertoi -minulle tuon tarinansa; sanoi myöskin juuri käyneensä Corlandin -toimistossa ja elävänsä siinä toivossa, että saisi palkinnon tai osan -siitä. Mutta -- tämäpä on kumma juttu! Oletteko varma siitä -Kennerley-naikkosesta?" - -"Mrs Kennerley oli huoneistossa samaan aikaan kuin te", selitin minä. -"Se on tosiasia!" - -Hän hyppäsi äkkiä ylös nurkasta, jossa istuimme, ja meni eteiseen, -jossa oli puhelinkaappi. Hänen astuttuaan sinne puhui toinen mies. - -"Minusta on aivan uskomatonta se, mitä te ja tuo palvelusmies -otaksutte", sanoi hän. "Trafferdale on niitä miehiä, jotka saattavat -ryhtyä oivalliseen pilaan -- ja tässä tapauksessa hänellä oli siihen -todella vakavat syytkin, -- mutta hän on rehti mies. En voi uskoa..." - -"Mutta asiaan kuuluu kahdensadantuhannen punnan arvoinen timantti", -virkoin minä. - -"Loruja!" huudahti hän. "Ei niin kallis! Ehkä puoliksi. Mutta vaikka se -olisi ollut puolen miljoonan arvoinen, ei sillä olisi voitu ostaa -Trafferdalea, Cityn miestä... Hänen uransahan olisi ollut lopussa, ja -hän itse... Naurettavaa!" - -"Mutta miksi sitten nuo viimeöiset hommat?" kysyin minä. - -"Sehän minulle tässä on käsittämätöntä", vastasi hän. "Ilmeisiä -kiireellisen paon valmistuksia, sanoitte? Hm..." - -Vanhempi mies palasi pudistaen päätänsä. - -"Soitin Trafferdalelle", sanoi hän palatessaan luoksemme. "Hän ei ollut -tänä aamuna käynyt toimistossaan. Mutta -- mistään matkasta ei siellä -tiedetä." - -"Eipä suinkaan!" huudahdin ivallisesti. "Mitä tuumitte?" - -Molemmat katselivat minua ankaranlaisesti. - -"No, pysykää te mielipiteessänne", sanoi vanhempi mies. "Meillä on -omamme. Ja kun kerran olemme kertoneet teille näin paljon ja te olette -Vandamarken ystävä, sanomme enemmänkin -- voitte ilmoittaa -Vandamarkelle, että olemme hänen käytettävissään. Mutta minä luulen, -että tähän mennessä Trafferdale on käynyt Vandamarken luona, selittänyt -hänelle koko asian ja antanut hänelle takaisin timantin, kehoittaen -häntä olemaan siitä juttelematta ja sitä näyttelemättä." - -Vandamarken nimen mainitseminen toi mieleeni, että minun oli määrä -hänet tavata, ja vilkaisten kellooni minä huomasin, että vielä nipin -napin ehtisin ajoissa kohtaamispaikalle. Erosin uusista ystävistäni -heidän vieläkin leikillisesti pistellessä minua ja riensin etsimään -vuokra-autoa. Mutta astuessani Corlandin toimistoon hän pudisti minulle -päätänsä. - -"Mr Vandamarke kävi täällä, mutta lähti jo", sanoi hän. "Hän tuli -hiukan ennen määräaikaansa ja teitä odotellessaan hän soitti kotiin -tyttärelleen. Ja juttu käy yhä salaperäisemmäksi. Hovimestari vastasi, -että miss Vandamarke lähti teidän kanssanne jo varhain aamulla eikä -ollut sittemmin palannut. Vanha herrasmies riensi siis kotiinsa -nähdäkseen, olitteko lähtenyt sinne hänen kanssaan, sensijaan, että -olisitte tänne saapunut. Tiedättekö hänestä mitään?" - -"Minäkö? En!" huudahdin. "Neiti otti ajurin toimistonne ulkopuolelta -monta tuntia sitten, ajaakseen suoraan kotiinsa. Mitä ihmettä..." - -Puhelimen kello kilahti heleästi. Corland tarttui kuulotorveen ja -kääntyi heti minua kohti. - -"Puhelimeen", sanoi hän. "Metham kysyy teitä..." - -Hän työnsi kuulotorven käteeni. "Onko se mr Gregg?" kysyi Metham. -"Saapukaa luokseni, sir, heti -- niin pian kuin suinkin -- Wells-kadun -alapäähän. Rientäkää!" - - - - -IX - -POSTIKORTTI JA KIRJE - - -Näin Methamin Wells-kadun päästä ennenkuin hän huomasi minut. Hän -seisoi erään nurkkapuodin vieressä tuijottaen katua ylöspäin -- -tuijottaen niin hartaasti, että olinkin hänen vieressään ja kosketin -häntä olkapäähän ennenkuin hän minut äkkäsi. Hän säpsähti kosketuksesta -ja kääntyi kohti. - -"Mr Gregg", kuiskasi hän ikäänkuin tuon näköalan ja salaperäisyyden -lumoissa. "Se Ganderson on tuolla -- erään vuokrarakennuksen -ulkopuolella. Hän on seisoskellut siellä jonkun aikaa milloin -vasemmalla milloin oikealla jalallaan, niin sanoakseni. Olen pitänyt -häntä silmällä nähdäkseni, menisikö hän johonkin tai saapuisiko kukaan -hänen luokseen. Toivon, että minulla olisi ollut joku mukanani, -- -mutten tohtinut kääntää silmiäni hänestä enempää kuin muutamiksi -minuuteiksi, jolla välin soitin Corlandin toimistoon. Mitähän hän -täällä Wells-kadulla puuhailee. Tiedättekö tämän asian yhteydessä -mitään Wells-kadusta, herra Gregg?" - -"Kyllä", sanoin minä, muistaen mitä Rosalie Vandamarke oli minulle -kertonut. "Kyllä tiedän! Kuulittehan kaikki, mitä tänä aamuna puhuttiin -herra Corlandin, minun ja Gandersonin välillä? No, ettekö kuullut -mainittavan erästä mrs Kennerleytä? Juuri niin! Ja mrs Kennerleyllä on -huoneisto Wells-kadulla." - -Hän säpsähti taas ja irvisti. - -"No, se selittää asian", sanoi hän. "Sitä minä ajattelinkin." - -"Ajattelitte mitä?" kysyin. - -"Ajattelin, että Ganderson seuraili miestä ja naista", selitti hän. -"Siltä minusta näytti -- olen juoksennellut hänen perässään moniin -paikkoihin; hän on löntystellyt siellä täällä kaiken aamua. Mutta -puolen päivän tienoissa näkyy hän itse alkaneen vaania jotakuta, ja -minä huomasin miehen ja naishenkilön hänen edellään. Se oli tuolla -Oxford-kadulla. Kun kulmassa käännyin Gandersonin perästä tänne -Wells-kadulle, näin kyllä hänet, mutten niitä toisia." - -"Näittekö heidät läheltä?" kysyin minä. - -"Vain siksi läheltä, että havaitsin miehen olevan kookkaan ja naisen -pitkänlaisen ja tumman", vastasi hän. "Tietenkään en ollut koskaan -heidän kintereillään -- Ganderson oli välissämme." - -"Kuulostaa siltä, että he olivat Trafferdale ja mrs Kennerley", sanoin -minä. "Ja siinä tapauksessa he luultavasti menivät rouvan asuntoon. No --- mitä nyt on tehtävä, kun olen täällä?" - -Hän nyökkäsi katua ylöspäin, missä saatoin nähdä palvelijan -vetelehtivän. "Ganderson ei tunne minua eikä tiedä, mitä minä kärkyn", -sanoi hän. "Enkä halua hänen saavan sitä tietääkään ennenkuin pääsemme -selville hänen aikeistaan. Kenties menisitte -- aivan kuin sattumalta --- tiedustelemaan, mitä hän siellä puuhailee? Ja jos katsotte -viisaaksi, viitatkaa minut tulemaan luoksenne. Jos tarvitsette minua, -mr Gregg, vetäkää nenäliina taskustanne, niin riennän heti paikalle." - -"Hyvä on", vastasin. "Ja menettelenkö siinä oman harkintani mukaan?" - -"Aivan!" sanoi hän. "Mutta jos esimerkiksi saatte selville, että ne -kaksi henkilöä olivat Trafferdale ja mrs Kennerley ja että mies -odottelee tai vaanii heitä, niin antakaa merkki. Muussa tapauksessa -jättäkää hänet ja tulkaa pois, joten voin jatkaa silmälläpitoani." - -Minä nyökkäsin ja kävelin verkalleen katua ylös, olematta mitään -erityisesti katselevinani. Lähelle tullessani oli Ganderson -Margaret-kadun kulmassa, tuijottaen ikäänkuin perin hajamielisenä -vastapäiseen ovikäytävään. Äkkiä huomasi hän minut ja asteli ikäänkuin -vaistomaisesti eteenpäin. "Halloo!" huusin. - -"Mitäs te täällä hommailette?" - -Vaikka kohtauksemme olikin näin odottamaton, muuttui Ganderson heti -maireaksi ja kohteliaaksi palvelushengeksi. - -"Olenpa hyvillänikin, että tapasin teidät täällä, sir", vastasi hän -kohottaen hattuaan. "Asia on niin, sir, että olen kovin ymmällä, mitä -minun tulisi tehdä. Tuumin, olisiko viisasta tarjoutua poliisilaitoksen -palvelukseen, mutta en ole varma otollisuudestani -- en ole niitä -miehiä, jotka pitävät ankarista äärimmäisyystoimenpiteistä." - -"Mistä on kysymys, Ganderson?" utelin. "Tämänaamuisenko asian -johdosta...?" - -"Kaiketikin se sitä koskee, sir", vastasi hän. "Muistanette kysyneenne -minulta mr Corlandin toimistossa, olinko koskaan nähnyt naishenkilöä mr -Trafferdalen asunnossa, -- sellaista, jota mainitsitte mrs Kennerleyn -nimellä, -- ja minä vastasin, että olin kyllä nähnyt siellä naisen, -mutta tietämättä hänen nimeään. Nyt, sir, vähän senjälkeen, kun lähdin -Corlandin toimistosta tänä aamuna, näin sen rouvashenkilön -- ja mr -Trafferdalen hänen kanssaan." - -"Niinkö?" huudahdin. - -"Näin tosiaan", vastasi hän. "Ja ottaen asianhaarat huomioon katsoin -velvollisuudekseni pitää heitä silmällä. Seurasin heitä tänne -Regent-kadulta, sir. He menivät sisälle ovikäytävästä tuolla. Enkä -senjälkeen ole heitä nähnyt. Mutta -- olen aivan varma, etteivät he ole -sieltä lähteneet." - -"Oletteko vartioinut huolellisesti?" kysyin. - -"Mitä huolellisimmin, sir, kelloni mukaan kokonaisen tunnin", vastasi -hän. "Tuon oven sisäpuolelle he astuivat, mutta ulos eivät ole -tulleet." - -En enää epäröinyt, vaan vedin nenäliinani ulos ollen sitä käyttävinäni. -Metham asteli verkalleen meitä kohti. Minä osoitin häntä hänen -tullessaan. - -"Kah, Ganderson", sanoin, "tämä on Corlandien miehiä. Hän avustaa -minua, ja me kerromme hänelle mitä olette nähnyt, kuullaksemme hänen -neuvonsa. Sitten..." - -Methamin neuvo, jonka hän antoi heti, kun oli kuullut selostukseni, oli -perin käytännöllinen: mennä kadun yli ja tarkata ihmisten nimiä -huoneistojen ulkoeteisen taululta. Harppasimme heti kadun yli, ja -silmiimme osui ainakin yksi tuttu nimi: _N:o 8, Mrs Kennerley_. - -"Aivan oikein!" sanoi Metham. "Ja te, hyvä herra Gregg, olette oikea -mies tähän hommaan! Teillä on valituksen syytä kumpaankin kohtaan. He -vangitsivat teidät! Nouskaa portaita, soittakaa kelloa. Jos joko -Trafferdale tai rouva tulee avaamaan, älkää astuko sisälle, vaan -kutsukaa minua tuon rintanojan yli. On saatava varmuus siitä, ovatko he -huoneistossa. Nyt, sir, vallin yli!" - -Olin hyökännyt vallin yli -- toisella tavalla -- useammin kuin kerran -Flandriassa, mutta minun täytyy tunnustaa, että tämä rohkean -sodankäynnin muunnos pani housuni vapisemaan. Mielelläni en suinkaan -noita portaita noussut. Minulla ei ollut suurta halua tavata jälleen -mrs Kennerleytä enempää kuin Trafferdaleakaan enkä laisinkaan tiennyt, -mitä heille sanoisin, jos heidät kohtaisin, sillä aamuiset tapaukset -olivat minut aivan häkellyttäneet. Mutta olihan tehtävä suoritettava, -ja ylös minä kiipesin, huolellisesti ottaen vaarin kaikesta, mitä -ympärilläni näin. Portaat olivat kivestä, rakennuksen keskellä; -ensimmäisen sillakkeen ovilla oli numerot 1 ja 2, seuraavilla 3 ja 4, -sitten 5 ja 6, ja vasta neljännen porrasmitan kiivettyäni näin seitosen -vieressä 8:lla merkityn oven. Kerroksia oli vielä yläpuolellanikin; se -oli korkea rakennus. Ja hiljainen ja äänetön; koko matkallani en nähnyt -ketään. - -Ovessa 8 oli sähkökello; painoin sitä sormellani ja kuulin kimeän -kilinän jostakin huoneiston sisäpuolelta. Mutta kukaan ei tullut -avaamaan. Minä soitin pian uudestaan, vieläkään saamatta vastausta. -Kuuntelin ovilaudoituksessa nenäni edessä olevasta kirjeluukusta, mutta -korvani eivät eroittaneet mitään. - -Äkkiä avautui 7:llä merkitty ovi, ja sievä tyttö, jota päättelin -näyttelijättäreksi, astui ulos, sulkien sen jälkeensä. Hän vilkaisi -minuun ja oveen, jonka takana seisoin. - -"Etsittekö mrs Kennerleytä?" kysyi neitonen. "Hän on luullakseni mennyt -ulos -- tapasin hänet astumassa portaita alas tänne tullessani puoli -tuntia sitten." - -Kiitin häntä; hän sipsutti portaita alas, hyräillen säveltä. Olin juuri -seuraamaisillani häntä, kun jostakin sielullisesta sysäyksestä, jota en -mitenkään voisi itselleni selittää, kiersin edessäni olevan oven ripaa. -Se myötäsi kädessäni. Ovi huoneistoon oli avoinna! Epäröitsin pari -sekuntia, minkä jälkeen työnsin oven raolleen ja vilkaisin -sisäpuolelle. Näin pienen neliömäisen eteisen, astuin pari askelta, ja -vastapäätä minua oli seurusteluhuoneen ovi avoinna. Ja siellä istui -nojatuolissa, pää sen selkää vasten retkahtaneena ja koko ruumis -velttona kuin nukkujan -- Trafferdale! Seisoin minuutin ajan tuijottaen -häneen. Sitten yskähdin äänekkäästi. Hän ei osoittanut mitään merkkejä -siitä, että olisi sen kuullut. Minä toistin yskähdykseni kovempaa. -Mikäli saatoin havaita, ei silmäluomikaan värähtänyt, ei sormikaan -vavahtanut. Silloin astuin sisälle ja katselin ympärilleni. Kaksi muuta -ovea oli avoinna. Toisesta pääsi pieneen keittiöön, toisesta -makuuhuoneeseen -- naisen huoneeseen. Se oli hiukan epäjärjestyksessä --- laatikoita ja vaatekaappeja avoinna, iltapuku huolimattomasti -heitettynä sängylle. Minä muistin tuon puvun: se oli sama, joka mrs -Kennerleyllä oli ollut edellisenä iltana. Eikä ainoaakaan ihmistä -makuuhuoneessa enempää kuin keittiössäkään. - -Varmistautuen, että minulla vielä oli pistoolini taskussani ja pitäen -kättäni mukavasti sillä (kuten irlantilainen sanoisi), jotta olisin -valmis torjumaan äkillistä hyökkäystä, astuin varovaisesti -seurusteluhuoneeseen nojatuolissa retkottavan miehen luo. Kosketin -hänen olkapäähänsä -- ensin hiljaa, sitten lujasti painaen ja vihdoin -ravistaen. Olisi voinut yhtä hyvin ravistaa tuolia, jossa hän lojui. Ja -äkkiä huomasin, ettei tuo ollut unta laisinkaan, ei ainakaan -luonnollista unta, ja silmänräpäyksessä olin portaiden yläpäässä -kutsuen hiljaa miehiä, jotka odottelivat alhaalla. - -He riensivät ylös -- Metham edellä. Viittasin hänet huoneistoon ja -osoitin Trafferdalea. Häneltä pääsi kimeä huudahdus, hän riensi esille -ja kumartui Trafferdalen kasvojen yli. Samassa hän kääntyi minua kohti. - -"Nainen?" huudahti hän. "Missä on nainen?" - -"Täällä ei ole ketään naishenkilöä!" sanoin minä. "Ei ole ketään muita. -Näittekö tytön vastikään astuvan portaita alas? Hän tuli viereisestä -huoneistosta ja sanoi nähneensä mrs Kennerleyn lähteneen pois puoli -tuntia sitten. Mutta -- mikä tuota miestä vaivaa?" - -Metham kääntyi jälleen Trafferdalesta. - -"Mikäkö vaivaa?" virkkoi hän. "Hänet on tohtoroitu, mr Gregg, -tohtoroitu! Ehkä myrkytetty! Haistakaahan!" - -Hän otti juomalasin pieneltä pöydältä Trafferdalen tuolin vierestä ja -haistettuaan itse työnsi sen minun käteeni. Siitä lemahti väljähtäneen -konjakin tympäisevä haju, mutta siitä tuoksahti jotakin muutakin, -kirpeää ja tuikeaa. - -"Hänelle on tietysti juotettu jotakin!" sanoi Metham. "Sen naisen -työtä! Ja hän itse on livistänyt -- timantti mukanaan! No..." - -Metham vilkaisi ympärilleen ja äkkäsi Gandersonin, joka oli seurannut -meitä huoneeseen ja tuijotti Trafferdaleen. - -"Meidän täytyy hakea lääkäri", sanoi Metham äkkiä. "Kuulkaahan, -rientäkää te Margaret-kadulle, varmaankin tapaatte sieltä jonkun -lääkärin. Hankkikaa sellainen joka tapauksessa ja tuokaa hänet tänne -niin pian kuin suinkin." - -Ganderson yskähti varovaisen salaperäisesti. - -"Tunnen tämän kaupunginosan hyvin, gentlemen", sanoi hän luoden meihin -vihjaavan katseen. "Tunnen perin taitavan lääkärin, joka asuu tässä -lähellä Hollis-kadun varrella ja johon... hm, voi luottaa -arkaluontoisissa olosuhteissa. Arvelen, että julkisuus ei ole -suotavaa?" - -"Menkää noutamaan hänet nopeasti!" käski Metham viitaten hänet matkaan. -"Tämä mies saattaa olla kuolemaisillaan -- ja me haluamme häneltä -tietoja. Julkisuus!" jatkoi hän virnistäen, sitten kun Ganderson oli -lähtenyt. "Julkisuutta saanemme pian yllin kyliini mr Gregg. Tästä -tulee poliisijuttu. Kenties meidän oikeastaan pitäisikin kutsua tänne -poliisit nyt heti." - -Käännyin ja vilkaisin Trafferdaleen. Kyllä hän hengitti -- raskaasti ja -säännöllisesti, -- mutta muutoin olisi häntä voinut luulla kuolleeksi. -Hän oli niin liikkumaton ja kaikesta päättäen tajutonna. Metham kohotti -hänen toista silmäluomeaan. - -"Löisinpä vetoa, että hänet on myrkytetty, mr Gregg", jupisi hän. -"Luulen käsittäväni koko asian. Lähdettyään yöllä Down-kadulta he -tulivat tänne aikoen olla hissuksiin, kunnes ehtisivät matkalle -- -ainakin se lienee ollut Trafferdalen aikomus. Ja rouva on tohtoroinut -häntä, näpistänyt häneltä timantin ja vienyt sen mukanaan! Tyttö puhui -puolesta tunnista, niinkö? Hm, puolen tunnin etumatka on kyllä hyvä, -kun on tehnyt suunnitelmansa." - -Ajattelin, tosiaan ihmeissäni, mitenkä tämä asian viime kehitys sopi -yhteen sen kanssa, mitä olin kuullut noilta kahdelta Cityn -herrasmieheltä vanhassa hiljaisessa ravintolassa. Olin aikonut kertoa -siitä Corlandille kuullakseni hänen mielipiteensä, mutta en ollut -saanut siihen tilaisuutta. Ja nyt Gandersonin palaamista ja lääkäriä -odotellessamme minä juttelin Methamille. Hän kuunteli innokkaasti, ja -hänen tarkkaavaiset kasvonsa osoittivat yhä suurempaa mielenkiintoa. - -"Ahaa!" huudahti hän vihjaavin katsein. "Nyt alkaa vyyhti minulle -hiukan selvitä! Minusta tuntuu, mr Gregg, että se nainen on ollut -kaiken takana. Aika ovelasti tehtykin! Jos nyt kysyisitte -mielipidettäni, niin sanoisin, että hän on vetänyt nenästä tätä -miekkosta, kuten Trafferdale vuorostaan on pettänyt miehiä, joista -minulle kerroitte. Luultavasti rouva viekoitteli hänet tekemään tämän -aimo kepposen mr Vandamarkille ja heti, kun Trafferdale sai timantin -haltuunsa, käsitteli häntä tuolla... tuolla tavoin, anastaakseen kiven -itselleen. Lyönpä vaikka mitä vetoa, ettei se enää Trafferdalella ole!" - -Ja sitten hän alkoi häikäilemättä penkoa Trafferdalen taskuja, mikäli -se oli mahdollista, osoittaen siinä merkillistä kätevyyttä. Mutta -mitään erikoista hän ei löytänyt, ja tarkastuksen tulos sai hänet -pudistamaan päätänsä. - -"Näyttää siltä kuin rouva olisi puhdistanut hänet ennen lähtöään", -sanoi hän. "Kuten näette, ei lompakossa, jossa hänenlaisellaan miehellä -toki pitäisi olla melkoinen setelitukku, ole mitään, ja kukkarossa ja -taskuissa vain jokunen pikku kolikko. Kunpa vain olisimme olleet -saapuvilla tuntia aikaisemmin, mr Gregg, niin olisimme -- mitä se oli?" - -Ripeä kaksoisnapaus kuului ulko-ovelta, jonka olin sulkenut Gandersonin -lähdettyä. Metham vilkaisi eteiseen. - -"Postiljooni", sanoi hän. "Kirjeitä -- kirje ja postikortti." - -Hän otti ne ja palasi seurusteluhuoneeseen. "Otamme kai itsellemme -vapauden lukea postikortin. Hm, näyttää kohtaussopimukselta." Hän -ojensi minulle kortin, joka oli osoitettu rouva Kennerleylle, ja näytti -tiedonantoa sen takasivulla. Ei siinä paljoa kirjoitusta ollut, ja -jokaiselle, joka ei tuntenut lähettäjän ja saajan salaisuuksia, jäi -sisältö hämäräksi. Siihen oli piirretty vain rivi alkukirjaimia ja -numeroita -- kahdessa sarjassa ja lyhyt alleviivattu sana niiden -välillä: - -B.M. 3.15 oder H.G. 4.30. - -"No, mitä siitä tuumitte, mr Gregg?" kysyi Metham. "Salaperäistä, eikö -vain? Mutta minä luulisin, että siinä sovitaan kohtaamisesta. B.M., hm? -Tarkoittanee British Museumia. Mutta tuo alleviivattu sana keskellä? -Mitähän se merkinnee? Kai se on jotakin vierasta kieltä?" - -"Saksaa", selitin minä. "_Oder_ merkitsee _tai_." - -"Vai niin", hymähti hän. "Ahaa! Jos se on kohtaussopimus, on se -vaihtoehtoinen. Rouvan oli tavattava lähettäjä B.M:ssä neljännestä yli -kolmen tai H.G.:ssä puoli viisi. Juuri niin, mutta hän nähkääs lähti -ulos ennenkuin postikortti tuotiin. Siis olisi meillä, vaikka saisimme -noiden alkukirjainten B.M. tai H.G. oikean tarkoituksen selvillekin, -vain vähän toiveita tavata häntä kummassakaan paikassa." - -Hän käänteli korttia ja näytti minulle, että se oli postitettu Citystä -juuri ennen keskipäivää. Sitten hän vilkaisi kirjeeseen, jonka oli -myöskin ottanut käteensä. - -"Tässä on Birminghamin postileima", sanoi hän. "Ka, jos tämä olisi -joutunut jonkun salapoliisin käsiin..." - -Mutta minä keskeytin hänet huudahtamalla: - -"Hyväinen aika! Tuo on Vandamarken käsialaa! Tunnen se varsin hyvin!" - -"Vandamarkenko?" virkkoi Metham. "Niin, muistelen kuulleeni hänen -matkustaneen Birminghamiin. Ja rouva Kennerleyhän oli hänen -yksityissihteerinsä. No..." - -Hän pysähtyi äkkiä, koska minä olin tarttunut toisella kädelläni hänen -käsivarteensa ja toisella siepannut kirjeen häneltä. - -"Metham", sanoin minä, "näissä olosuhteissa minä avaan kirjeen. Vastaan -teostani mr Vandamarkelle. Kukaties siitä saamme arvokkaan johtolangan. -Joka tapauksessa... Kas noin!" - -Viilsin kuoren kynäveitselläni auki ja vedin sen sisästä -kokoonkäännetyn postipaperiarkin, jossa oli tunnetun birminghamilaisen -hotellin osoite ja eilinen päiväys. Levitin sen pöydälle; molemmat -kumarruimme sitä katselemaan, ja Methamilta pääsi äkäinen huudahdus. - -"Voi sun vietävä!" päivitteli hän. "Vielä hullumpi kuin postikortti!" - -Edessämme oli kolme, neljä riviä kirjoitusta, muutamia sanoja kullakin -rivillä. Mutta se oli pelkkää sekamelskaa. Joissakuissa sanoissa oli -kerakkeita ilman ääntiöitä, toisissa taas pelkkiä ääntiöitä. Jykevä V -päätti kirjeen. - -"Se oli salakirjoituksella kyhätty tiedonanto!" virkoin minä. "Rouva -sen ymmärtäisi; emme me. Siis..." - -Juuri silloin riensi Ganderson huoneeseen lääkärin kanssa, ja me jäimme -odottamaan, kun viimemainittu tutki Trafferdalea. Muutaman minuutin -päästä tiesimme, että aavistuksemme olivat olleet oikeat. -Trafferdalelle oli annettu voimakasta huumausainetta. Mutta -hengenvaaraa ei ollut, ja jättäen hänet lääkärin ja palvelijan hoiviin -riensin Methamin kanssa lähimmälle puhelinkaapille soittaaksemme -Corlandille. Minulla oli kirje ja postikortti. Asiain näin ollen oli -meidän nopeasti päästävä mrs Kennerleyn jäljille. - -Puhelinkaapissa Metham kääntyi äkkiä kuulotorvesta minuun päin. - -"Mr Gregg", kuiskasi hän, "minun täytyy nopeasti rientää takaisin -toimistoon. Mutta te! Miss Vandamarke on juuri soittanut Corlandeille -kysyen, olitteko siellä. Hän odottaa teitä Hatton Gardenin -postikonttorin luona ja haluaa, että saavutte sinne niin pian kuin -suinkin." - - - - -X - -TAKAA-AJO HÄMÄRISSÄ - - -Olin kääntynyt lähtemään ennenkuin Metham oli kelvolleen lopettanut -puheensa. Mutta hän oli minuakin nopeampi ja oli tarttunut käsivarteeni -ennenkuin astuin kynnyksen yli. - -"Mihin tahansa menettekin, pysytelkää kosketuksissa kanssamme, mr -Gregg!" kuiskasi hän korvaani. "Että miss Vandamarke on siellä, on -varmaankin yhteydessä tämän jutun kanssa, ja saatatte joutua vaaraan ja -tarvita apua. Soittakaa Corlandin toimistoon, jos jostakin sellaista -sattuu! Minä lähden suoraan sinne." - -Nyökkäsin, riuhtaisin käsivarteni irti ja riensin lähimpään -vuokra-autoon. Muutaman sekunnin päästä ajoin itäänpäin. Mutta millä -asioilla? Ja tapaisinko Rosalien tuosta mainitusta paikasta? Enhän -tiennyt, vaikka hän olisi soittanut Corlandeille tuntikausia sitten ja -nyt odotukseensa väsyneenä lähtenyt pois. Joka tapauksessa olin -kiihtynyt. Jo sekin, ettei hän ollut palannut kotiin, vaikka viime -sanoikseen St. Martin's Lanella oli minulle vakuuttanut kaikin mokomin -haluavansa lähteä sinne heti, näytti viittaavan siihen, että timanttia -koskevat asianhaarat olivat hänet siitä pidättäneet. Ja tietäen hänet -reippaaksi ja rohkeaksi tytöksi pidin mahdollisena, että jollen -rientäisi noudattamaan hänen kutsuaan, hän saattaisi omin päin ryhtyä -johonkin uhkarohkeaan toimenpiteeseen, joka, kuten Metham oli -vihjaissut, voisi olla hyvinkin vaarallinen. - -Tarkoituksellisesti pysähdytin ajajani, kun tulimme Holborn Circusin -lähelle, ja astuen ajopeleistä livahdin varovaisesti kadun kulmitse -Hatton Gardeniin. Ja sitten huomasinkin heti Rosalien seisomassa -postitoimiston ovikäytävässä ja tähyilemässä ympärilleen. Minut -nähdessään hänen silmänsä kirkastuivat ja hän käveli minua kohti. - -"Riensin tänne niin nopeasti kuin kerkisin!" huudahdin läähättäen ja -olinkin niin hengästyneenä kuin olisin juossut koko matkan. "En ollut -Corlandin toimistossa -- sieltä täytyi soittaa minulle muualle. Mutta -mitä te täällä hommailette? Mistä on kysymys?" - -Neitonen katsahti minuun merkitsevästi. - -"Mrs Kennerley", kuiskasi hän, "on täällä jossakin lähettyvillä. Minä -seurasin häntä." - -"Hyväinen aika!" huudahdin. "Olen juuri tullut hänen asunnostaan -Wells-kadun varrelta. Se Corlandin apulainen -- Metham -- ja minä -menimme sinne ja tapasimme Trafferdalen yksinään jollakin aineella -huumattuna!" - -"Huumattuna!" äännähti neitonen. - -"Ja minusta hän näytti kuolleelta", sanoin. "Mrs Kennerley on tietenkin -mennyt tiehensä, timantti luultavasti taskussaan. -- Entä te?" - -"Tulkaa sisäpuolelle", kuiskasi hän. "Pitäkää silmällä katua -- sen -toista sivua, noin kahdeksannen tai kymmenennen oven kohdalta -- sillä -välin kun kerron teille. Hän on jossakin siellä, jossakin noista -toimistoista, mutten tiedä missä; en päässyt kyllin lähelle nähdäkseni, -ja ne ovat kaikki ulkopuolelta niin toistensa näköisiä. Se kävi näin", -jatkoi hän, kun olimme astuneet pois katukäytävän vilkkaanlaisesta -liikenteestä. "Kotimatkallani poikkesin Oxford-kadulle tekemään -muutamia ostoksia, jotka äkkiä muistin. Siihen meni pitempi aika kuin -olin luullut, ja kun kotona ei ollut ketään, päätin haukata puolista -ulkosalla. Niin kului tunti. Sitten kun lähdin ulos, kotiin mennäkseni, -näin -- hänet!" - -"Yksinäänkö?" kysäisin minä. - -"Yksinään! Hän tuli puodista lähellä Waringia, tiukasti hunnutettuna, -mutta minä tunsin hänet kyllin hyvin -- tunsin hänen hameensa ja -hattunsakin. Hän ei huomannut minua, vaikka olin hänen lähellään, ja -hyvin koetinkin varoa, ettei hän olisi minua tuntenut. Mutta minä -seurasin häntä. Hän astui itää kohti ja meni pian toiseen puotiin -- -apteekkiin. Silloin päätin menetellä oikein järkiperäisesti. -Lähettyvillä oli vapaa vuokra-auto. Menin puhuttelemaan ajajaa -- -nuorta, älykkään näköistä miestä ja selitin hänelle muutamilla sanoilla -tilanteen: 'Jos hän tulee ulos ja ottaa ajurin, niin seuratkaa häntä -minne tahansa hän menee. Mutta jos hän kävelee, kuljettakaa minua -verkalleen hänen perässään. On pidettävä hänet näkyvissä ja estettävä -hänet näkemästä minua'." - -"-- 'Astukaa autoon ja istukaa hyvin takana, neiti', sanoi hän. Minä -astuin autoon. 'No', virkkoi hän pistäen päänsä ikkunasta, -'kuvailkaahan hiukan, minkä näköinen hän on, niin pidän häntä silmällä, -kunnes pääsette pyrkimyksenne perille!' Kuvailin hänelle vaanittavan ja -istuuduin ajoneuvojen perälle. Pian iski mies minulle silmää -- nainen -oli tullut ulos ja lähti taas itäänpäin. Seurasimme. Hän otti ajurin -Tottenham Courtin tien päässä; sekin ajoi itäänpäin. Seurasimme häntä -suoraan Cityyn -- hirveän pitkän matkan! -- tuomiokirkon ja -valtiopankin sivuitse sellaisiin paikkoihin ja niiden ohi, joita en -ollut koskaan ennen nähnyt, ja vihdoin eräälle Bishopsgatelta -poikkeavalle kadulle. Siellä ajajani pysähdytti ja vilkaisi pian -ikkunasta sisälle. 'Hän meni johonkin toimistoon, tästä kolmas ovi, -neiti. Mitä minä nyt teen?' kysyi mies. 'Odottakaa hetkinen -nähdäksenne, tuleeko hän ulos', vastasin minä. 'Lähettikö hän ajurinsa -pois?' -- 'Ei, tuolla se odottaa', vastasi ajajani. 'Sitten mekin -odotamme', sanoin. 'Mikä katu tämä on?' -- 'Tämä', vastasi hän, 'on -Bevis Marks...'" - -Minä keskeytin Rosalien äkillisellä huudahduksella. Bevis Marks! Se oli -tietenkin postikortin B.M., ja H.G. sen jäljessä merkitsi Hatton -Gardenia. Näin sen nyt kuin leimauksena. Postikortti oli joltakulta -rikostoverilta, joka kehoitti mrs Kennerleytä saapumaan Bevis Marksille -tuolloin tai Hatton Gardeniin tällöin. Mutta postikortin saapuessa hän -oli jo lähtenyt! - -"Jatkakaa!" sanoin minä Rosalielle. "Älkää minusta välittäkö -- tuli -vain jotakin mieleeni. Niin, olitte Bevis Marksilla -- suuressa -juutalaiskeskuksessa." - -"Juuri niin", myönsi hän. "Ajaja sen minulle mainitsi. No, muutaman -minuutin päästä hän astui jälleen esille, ja hänen ajopelinsä lähtivät -liikkeelle. Seurasimme turvallisen välimatkan päässä. Hän palasi -länteen päin. Kulmassa tuolla hänen ajurinsa pysähdytti, ja hän astui -kadulle. Ehdin töin tuskin maksaa kyytini ja pujahtaa tälle kadulle -hänen peräänsä, kun hän jo hävisi johonkuhun noista toimistoista -päinvastaisella sivulla. Olin kyllin rohkea kävelemään ovien ohi, mutta -ne olivat kaikki kovin samanlaisia, enkä tiedä mistä hän meni sisälle. -Kiivistä päättäen näkyvät nuo toimistot melkein kaikki harjoittavan -timanttiliikettä." - -"Tämä on sen liikkeenhaaran varsinainen keskus Lontoossa", sanoin minä. -"Täällä leikitellään timanteilla. Mutta -- ette ole häntä sen koommin -nähnyt?" - -"En", vastasi tyttö. "Heti kun olin seurannut häntä tänne, pujahdin -tuohon postikonttoriin soittaakseni teille Corlandin toimistoon. Mutta -sen minä suoritin tuota pikaa, viipymättä viittäkään minuuttia, ja -senjälkeen olen alituisesti vaaninut. -- Mitä meidän on tehtävä?" - -"Ei ole muuta neuvoa kuin odottaa asian kehitystä", vastasin minä. -"Mutta jos pidätte katua silmällä, ilmoitan Corlandille olinpaikkamme." - -"Ja isä sitten", sanoi neitonen. "Hänen tulisi saada tietää; muutoin -hän käy levottomaksi." - -"Jättäkää se minun huolekseni", sanoin minä. Ja rientäen -postitoimistoon soitin ensin Vandamarken taloon. Hovimestari vastasi -puhelimessa: Mr Vandamarke oli ollut kotona, oli kuullut, että miss -Vandamarke ei ollut vielä palannut, ja lähtenyt jälleen ulos. Mihin, -sitä ei hovimestari tiennyt. Sitten soitin Corlandin toimistoon ja sain -Methamin puhelimeen. Hän vastasi juuri kuulleensa jotakin tärkeää ja -saapuvansa heti minun luokseni sitä kertomaan. Sitten palasin Rosalien -luo. "Onko mitään tapahtunut?" kysyin tultuani. "Oletteko nähnyt -ketään?" - -"Mitään ei ole tapahtunut, enkä ole ketään nähnyt", vastasi hän. "Tämä -on hidasta hommaa! Mitä meidän pitäisi tehdä?" - -"Metham on tulossa tänne", vastasin minä. "Hän ehdottanee jotakin. -Mutta yhdessä suhteessa suosii onni meitä kumminkin!" - -"Mikä onni?" kysyi hän kietoen pukuansa tiukempaan ympärilleen. "Minua -viluttaa!" - -"Onni on siinä, että pian alkaa hämärtää", sanoin minä. "Me voimme -nähdä, itse pysyen näkymättömissä. Kävelkäämme edestakaisin vastapäätä -liikkeitä, joihin sanoitte hänen menneen." - -Astuimme verkalleen katua ylöspäin. Kaasulyhdyt oli jo sytytetty, ja -valoja tuikki ikkunoista kummaltakin puolen. Äkkiä tarttui Rosalie -käsivarteeni, pysähdyttäen minut. - -"Tuolla hän on! Tuossa ikkunassa vastapäätä!" - -Kurkistin kadun yli. Talo, jota hän osoitti, oli likainen ja -synkännäköinen; sen käytävä oli pimeä, alekerran ikkunoissa ei ollut -valoa, se osa rakennusta näytti asumattomalta. Mutta toisessa -kerroksessa oli joku vastikään kiertänyt kirkkaasti hehkuvan sähkövalon -palamaan, ja yhdessä ikkunassa näimme selvästi mrs Kennerleyn -päästämässä käärekaihdinta alas. Se laskeutui ja kätki hänet. Samalla -hetkellä ilmestyi toiseen ikkunaan mies ja laski sen kaihtimen alas. -Näimme kummankin henkilön varjojen livahtavan valon yli huoneessa ja -häviävän. - -"Hän se oli!" vakuutti Rosalie. "Näin hänet selvästi." - -"Niin, hän se oli!" myönsin minä. "Nyt siis tiedämme, missä hän on. -Kysymys on vain siitä, mitä on lähinnä tehtävä." - -"Miksei mennä vaatimaan timanttia?" ehdotti Rosalie. "Minulla on -uskallusta." - -"Ei, älkäämme sentään", sanoin minä. "Odottakaamme Methamia -- hän ei -kauan viivy, ja hän on älykäs mies. Hänellä on kai joku ehdotus, ja -sitten..." - -Juuri silloin riensi Metham esille. Kerroin hänelle kiireellisesti, -mitä tiesimme. Sanaa sanomatta hän livahti kadun yli häviten sen -toisella puolella olevan rakennuksen ovikäytävään. Näin hänen -raapaisevan tulitikun ja suojaavan lieskaa kädellään. Hohde sammui, ja -hän tuli takaisin. - -"Toinen kerros, Gartebaum & Caltiades, timanttikauppiaita", kuiskasi -hän. "Siellä hän siis on, niin kai? Tekee tai hieroo kauppaa, mr Gregg. -Hyvä niinkin! Eipä hätää niin kauan kuin tiedämme, missä hän on. Tässä -seisoskeleminen on neidille viileää hommaa. Mutta..." - -"Mitä te sanoitte kuulleenne Corlandin toimistoon palattuanne?" kysyin -minä. - -Hän vei minut syrjään, kuiskaillen. - -"Minä kuulin sen isännältä", vastasi hän. "Teräväpäinen mies, se -Corland! On päivän kuluessa hiljalleen tiedustellut Trafferdalesta, -senjälkeen kun kuuli, mitä teillä ja palvelijalla oli tänä aamuna -sanottavana. Trafferdalen raha-asiat ovat huonolla tolalla. Hänestä -näet huhuillaan Cityssä, ja eilen ehtyi melkein kaikki hänen -käytettävissään oleva tili hänen pankissaan. Ne rahat on kai tuo -saanut", jatkoi Metham, nyökäten valaistua ikkunaa kohti. "Lienee -kyninyt hänet perinpohjin! Seikkailijatar ja luultavasti..." - -"Miss Vandamarke sanoo Trafferdalen suositelleen häntä mr -Vandamarkelle", huomautin minä. "Näyttäisi siltä kuin..." - -"Mrs Kennerleykö olisi ollut hänen kätyreitään?" keskeytti Metham -ivallisesti naurahtaen. "Hm, jos niin oli, mr Gregg, ovat osat -vaihtuneet! Sen jälkeen, mitä näimme Wells-kadun huoneistossa, ei ole -epäilystäkään, että rouva oli hänet huumannut ja sitten livistänyt. -Ja..." - -"Valo on sammutettu!" huudahti Rosalie. - -Metham ja minä käännyimme nopeasti. - -Toisen kerroksen ikkunat olivat pimentyneet. Rakennuksen koko etusivu -oli nyt pimeänä. Metham veti meidät takaisin. - -"Nyt tarkkoina!" jupisi hän. "Pidetäänhän silmällä ovikäytävää!" - -Se oli silloin aivan pimeänä, ja oli mahdotonta tuntea kasvoja kadun -toiselta puolelta. Mutta ei voinut erehtyä mrs Kennerleystä, kun hän -tuli ulos ovesta ja pian joutui läheisen kaasulyhdyn valopiiriin. Hänen -kanssaan oli mies -- lyhyt, tanakka, pitkään päällysnuttuun verhottu -mies, joka koko ulkonäöltään vaikutti muukalaiselta. Me saatoimme nähdä -hänen huitovan käsillään ja nyökäyttelevän päätänsä, kun he kääntyivät -vieretysten kulkemaan katua ylöspäin. - -"Hyvä on", sanoi Metham pidättäen minua, kun vaistomaisesti olin -hyökätä heidän peräänsä. "Ei kiirettä, mr Gregg -- eivät he minulta -pääse! Te ja miss Vandamarke pysyttelette tällä puolella; minä menen -toiselle." - -Hän livahti hiljaa kadun yli ja alkoi käydä lerkutella parin perästä, -meidän, jotka kumpikin olimme innokkaita ja kiihtyneitä, seuratessa -omalla puolellamme. Pian saapuivat mrs Kennerley ja hänen toverinsa -Charles-kadulle. He kääntyivät sille ikäänkuin olisivat olleet menossa -Farringdon-tielle päin. Mutta äkkiä he jälleen hävisivät -- tällä -kertaa erään myymälän vieressä olevaan ovikäytävään. Ja sitten Metham -lähestyi ovikäytävää, pujahti hetkiseksi sisälle ja tuli jälleen ulos, -harpaten kadun yli meidän luoksemme. - -"Siellä on toimistoja useitakin, eri kerroksissa", virkkoi hän -lyhyesti. "He ovat nousseet portaita ylös. Meidän täytyy odottaa." - -Mutta meidän tarvitsi odottaa tuskin viittä minuuttia seuraavaa -kehitystä, ja se oli hämmästyttävä. Cityn suunnalta porhalsi auto -- -siro, voimakas, yksityisauto. Sen ajaessa ohitsemme saatoimme nähdä -ainoan siinä istuvan henkilön, ison leveäharteisen miehen -turkiskauluksisessa päällysnutussa, ja silmänräpäykseksi eroitimme -selvästi hänen kasvonsa. Rosalielta pääsi kimakka huudahdus. - -"Minä tunnen tuon miehen!" sanoi hän huomattavan kiihtyneellä äänellä. -"Hän on... hän on isäni tuttavia... liiketuttavia. On ollut pari kertaa -meillä päivällisellä. Mitähän hän täällä...?" - -"Tarkatkaamme!" keskeytti Metham. "Auto pysähtyy -- katsokaa!" - -Voimavaunu vähensi vauhtiaan, pysähtyen ovikäytävän eteen, josta Metham -juuri oli palannut. Turkiskauluksinen mies astui autosta, virkkoi -jotakin ajajalleen ja katosi samalle taholle kuin mrs Kennerley -tovereineen. Metham kääntyi Rosaliehen ja kysyi äkkiä innokkaalla ja -merkitsevällä äänellä: - -"Miehen nimi? Kuka hän on?" - -"Mr Sanderwell!" vastasi tyttö heti. "Tietysti rahamiehiä. Tiedän hänen -asuntonsakin -- olen osoittanut sinne kutsukirjeitä." - -"Missä se sitten on?" kysyi Metham. "Hyvinkin luultavasti hän -palattuaan lähtee sinne, ja arvelen noiden kahden seuraavan mukana." - -"Ellacombe Lodge, Campden Hill", sanoi Rosalie yhtä kerkeästi kuin -äsken. - -"Mutta..." Metham ei odottanut, mitä hänellä vielä lienee ollut -sanottavaa. Kuiskaten minulle, että pysyisimme paikallamme, hän käänsi -äkkiä päällysnuttunsa kaulurin ylös, veti lerppahattunsa lierin -otsalleen ja ponnisti kadun yli kuin olisi mennyt sen silkosen tien. -Mutta eräässä pimeässä kohdassa vähän alempana hän pyörähti -kantapäillään ja asteli verkalleen takaisin, kurkkien myymäläin -ikkunoihin. Sitten hän pysähtyi sen eteen, jonka luona auto seisoi, ja -näkyi suurella mielenkiinnolla tarkkaavan sen sisällystä. Muutamia -minuutteja kului. Sitten tuli näkyviin turkiskauluksinen, saattaen mrs -Kennerleyn ulos ovikäytävästä. Pieni, muukalaisen näköinen mies tuli -heidän perästään. Kaikki kolme astuivat autoon ja ajajan sulkiessa oven -kääntyi Metham ja käveli ohi. Kun auto lähti liikkeelle, harppasi hän -meidän luoksemme. - -"Kuulin sen!" huudahti hän voitonriemuisesti. "Hän sanoi: 'kotiin!' Ja -koska se miss Vandamarken tiedon mukaan on Campden Hillin tien -varrella, niin te, mr Gregg, ja minä menemme kai sinne? Mutta eikö -teidän, miss Vandamarke, olisi parasta lähteä...?" - -"En minä kotiin mene, jos sitä tarkoitatte", vastasi tyttö nopeasti. -"Aion tulla katsomaan, kuinka käy, -- se on mieltä kiihoittavaa!" - -"Saattaa tulla liiankin kiihoittavaksi", huomautti Metham -varoittavasti. "On käymässä joku leikki, jolla voi olla häijyjä -kehitysmahdollisuuksia. Toimittakaamme teidät nyt ajuriin, ja -sitten..." - -"Ei", sanoi neitonen päättäväisesti. "Sillä naisella on isäni timantti, -ja minä tahdon saada käsiini sen ja hänet. Sallikaa minun tulla, mr -Gregg", lisäsi hän kääntyen minun puoleeni, "tehän pidätte minusta -huolta!" - -Metham nauroi. Viime sanat näkyivät häntä suuresti huvittavan. "Tulkaa -sitten molemmin", virkkoi hän. "Nyt tarvitsemme vain hyvän auton, ja -kyllä minä sen hankin." - -Yksityisauto kolmine matkustajineen oli nyttemmin hävinnyt. Mutta -Metham ei osoittanut suurta levottomuutta tai kiirettä sen takaa-ajoon. -Hän kävelytti meidät verkalleen lähimmälle autoasemalle, valitsi yhden, -kuiskasi sen ajajalle muutamia ohjeita, ja me kaikki nousimme autoon, -joka kiidätti meitä länttä kohti. Se oli pitkähkö taival, ja -ajopeleistä astuessamme olimme kaupunginosassa, jota vähän tunsin. -Mutta Methamille se näkyi olevan kylläkin tuttu ja jätettyään auton hän -ohjasi meidät parin kulman sivuitse ja vihdoin tielle, jonka varrelle -rakennetut talot näkyivät kaikki sijaitsevan erillään muurien -ympäröimissä puutarhoissa tuuheiden puiden ja pensaiden keskellä. - -Pian tulimme sileätyylisen, tukevannäköisen, talvihuvilan kaltaisen -rakennuksen luo, jonka portinpylväässä näimme mustilla kirjaimilla -maalatun nimen "Ellacombe Lodge." Tämä talo, samoin kuin kaikki -sielläpäin, oli omalla puutarhatontillaan eikä sitä ollut helppo nähdä. -Etumuuri oli hyvinkin seitsemän tai kahdeksan jalkaa korkea, ja portti -oli vankka. Mutta ketään ei ollut lähellä, ja kun olimme siinä pari -minuuttia kuunnelleet, ehdotti Metham, että auttaisin hänet ylös, jotta -hän voisi kurkistaa portinharjan yli. Hän kapusi sinne minun avullani -ja pudottausi melkein heti takaisin. - -"Varsin vähän elon merkkejä, mitä valaistukseen tulee", jupisi hän. -"Näkyy sentään vähän valoa -- etuhuoneesta hohtaa valoviiru ikäänkuin -luukkujen läpi. Mr Gregg, minusta olisi parasta ryhtyä ripeään -toimintaan! Kah, en luule, että tästä talosta pääsee ulos muuta tietä -kuin tämän portin kautta, koskapa pylvääseen on pantu kaksi kelloa -- -toinen vierailijoita ja toinen liikemiehiä varten. Ehdotan siis, että -te ja miss Vandamarke jäätte tänne vartioimaan, sillä välin kun minä -riennän lähimpään puhelinkojuun ilmoittaakseni Corlandille, missä -olemme, ja pyytääkseni häntä heti saapumaan tänne, mukanaan niin paljon -apuväkeä kuin luulee tarvitsevansa. Ei ole epäilemistäkään, että nainen -ja nuo kaksi miestä ovat täällä..." - -"Entä jos ne tulevat ulos teidän poissaollessanne?" kysyin. - -"Pysähdyttäkää heidät ja kysyä mäjäyttäkää heiltä heti timanttia ja -muuta sitä koskevaa", vastasi hän. "Niin minä tekisin tai teen. Joka -tapauksessa on parasta kiirehtiä ratkaisua. Enkä minä kauan viivy -- -tiedän, mistä voin soittaa." - -Hän riensi pois pimeään, jättäen minut ja Rosalien suljetun portin -eteen. Siellä oli hyvin hiljaista; ei kuulunut muuta kuin liikenteen -vaimentunut humina isoilta valtakaduilta pohjois- ja eteläpuoleltamme. -Ilman aikojani laskin käteni suljetulle portille ja ihmeekseni -havaitsin sen myötäävän kosketuksestani. - -"Tämä portti on lukitsematta!" kuiskasin. "No, minä menen sisälle! -Menen katsomaan, voinko tirkistää huoneeseen, josta valo kuultaa." - -"Olkaa varuillanne!" sanoi tyttö. "Entä jos..." - -Mutta kuiskaten hänelle varoituksen livahdin hiljaa portin sisäpuolelle -puutarhaa reunustavien pensaiden siimekseen. Askel askeleelta lähestyin -rakennusta kukkasarkojen pehmeän mullan yli. Samalla huomasin, että -luukkujen rako, josta valo välkkyi, oli laajempi kuin Metham oli -ilmoittanut. Ja silloin hiivin salavihkaa ikkunan luo ja kurkistin -huoneeseen. - - - - -XI - -HYVIN VANHA MIES - - -Saatoin nähdä huoneeseen varsin hyvin. Se oli tilava, neliönmuotoinen, -kummallakin puolen isoa takkaa vuodekomerot ja takaseinällä kaksoisovi, -joka kaiketi johti rakennuksen perällä olevaan suojaan. Huonekalusto -oli vanhanaikainen, eikä sitä paljoa ollutkaan. Huoneessa oli -kolme henkilöä -- samat, jotka olivat Charles-kadulla nousseet -yksityisautoon. Mrs Kennerley istui nojatuolissa takan ääressä, iso -turkiskauluksinen mies nojaili uuninreunusta vasten, pieni muukalaisen -näköinen taas istui pöydän syrjällä heilutellen töppöjalkojaan. Ja -pöydän keskellä tummalla kangastilkulla, lamppujen valossa säihkyen ja -välkkyen, oli -- timantti! - -Minusta näytti, että nämä henkilöt odottivat jotakin tai jotakuta. Sitä -päättelin heidän ilmeestään. Milloin he vilkaisivat timanttiin, milloin -huoneen vasemmalla seinällä olevaan oveen, jonka arvelin avautuvan -eteiseen ja joka oli hiukan raollaan. Siinä tähyillessäni harppasi -turkiskauluksinen mies kerran ilmeisen levottomana ovelle, kurkisti -pienestä aukeamasta, kuunteli ja palasi paikalleen. Silloin tällöin he -vaihtoivat jonkun lauseenkin keskenään, mutta kaikesta päättäen ne -olivat lyhyitä, ja varsinkin mrs Kennerley näkyi ottavan keskusteluun -osaa vain yksitavuisilla äännähdyksillä. Ennenkuin olin kahtakaan -minuuttia tarkannut, olin varma siitä, että nämä kolme odottivat -neljättä henkilöä luokseen. Ja melkein olin varma siitäkin, että -tuo neljäs henkilö oli aikeissa ostaa pöydällä kimaltelevan -Vandamarke-timantin ja että se oli jätetty siihen mustalle -samettipohjalle lumoamaan hänen silmänsä, heti kun hän astuisi -huoneeseen. - -Minun valtimoitani kiihoitti timantin näkeminen toisella tavalla. Olin -luonteeltani kiihkeä -- ja minulla oli luotettava pistoolini taskussa. -Minusta näytti, että jos vain voisin päästä tuohon huoneeseen, hiipiä -eteisen kautta sen ovelle ja astua sisälle, ojentaen pistoolini, niin -voisin siepata timantin ja lähteä täysin onnellisin tuloksin tieheni. -Ulkopuolelle päästyäni ja timantti hallussani... - -Pelkään, etten sillä hetkellä ajatellut Rosalie Vandamarkea -- tai jos -ajattelinkin, tuumin vain, kuinka komealta ja urhoolliselta -näyttäisikään, kun äkkiä ilmestyisin hänen viereensä pistooli toisessa -kädessä ja pelastettu timantti toisessa. Aasihan minä olin, mutta -tosiasia on, että livahdin pois ikkunasta, pujottausin laakeripensaiden -välitse etuovelle ja hiivin pari kolme askelmaa sille johtavia portaita -ylöspäin. Juuri yhtä varovaisesti minä hyvinkin minuutin kuunneltuani -kiersin raskasta nuppimaista ripaa ja sitten työnsin hiljaa. Ovi oli -auki. Tuuma tuumalta avaten sitä yhä enemmän pistin pääni eteiseen. -Siellä oli kylläkin hiljaista ja pilkkosen pimeää, paitsi pientä -valoviirua. Se tuli huoneesta, johon vastikään olin kurkistellut. Ja -käsittäen, että oli toimittava nyt tai ei koskaan, minä vedin esille -pistoolini, otin sen oikeaan käteeni ja livahdin pimeään. Sisälle -päästyäni pysähdyin silmänräpäykseksi tunnustellen lattiaa kenkäni -kärjellä. Matolla, paksulla matolla peitetty! Hiivin sitä pitkin -kissanaskelin ja perin varovaisesti, jotten törmäisi johonkin siellä -mahdollisesti olevaan huonekaluun. Vihdoin olinkin oven takana ja -kuulin ääniä sisäpuolella. - -"Kyllä hänen jo olisi aika olla täällä!" virkkoi miehen ääni nuristen. -"Olisi ollut jo kauan sitten!" - -"Kaikki olee sen kirotun postitoimiston syy!" sanoi toinen, luultavasti -pienen muukalaisen ääni. "Jos tämä neiti vain olisi saanut minun kortti -aikoinaan, niin sittenhän me olisi nähnyt se mies Cityssä." - -"Minä en saanut sitä!" kuului mrs Kennerleyn ääni terävänä ja -ärtyisenä. "Olen sanonut sen teille sata kertaa! Teidän olisi pitänyt -postittaa se aikaisemmin." - -"Minä postitti se kyllä hyvin aikaisin -- ei ollut vielä puoliyö, kun -minä se viime yönä postitti", puolustausi edellinen puhuja; "sen olisi -pitänyt saapua teille maitomiehen aikaan, kuten teillä on tapana sanoa. -Ne postikonttorin väet ei kelpaa yhtään minkään!" - -Oli taaskin hiljaista. Joku miehistä haukotteli. Astuin askelta -lähemmäksi ja tuijotin yhä huoneeseen. Tahdoin viimeistellä lopullisen -hyökkäyssuunnitelmani. Mrs Kennerley ja iso mies olivat pöydän toisella -puolella lähellä takkaa; pieni mies istui sen syrjällä katsellen oveen. -Hän siis olisi rynnätessäni ensimmäisenä minua vastassa. Kiireellisesti -päätin, miten menettelisin, kuinka hallitsisin heidät pistoolillani, -sieppaisin timantin ja pakenisin. No nyt... - -Vasen käteni oli laskettuna oven ylempää peiliä vasten ja olin juuri -työntämäisilläni sen hyökätessäni auki, kun, vaikken ollut kuullut -mitään rahinaa tai vähääkään aavistanut, että joku oli lähelläni, -käsivarsiini tarttui takaapäin kaksi rotevaa ja jäntevää kouraa, jotka -puristivat niitä kuin pihdissä, ja minut paiskattiin kuin höyhen -huoneeseen, kiepahdin kuin tuulen pyörittämä oljenkorsi ja tölmäsin -kasvot edellä seinää vasten, lyyhistyin siihen kuin neulalla -kiinnitetty hyönteinen, kykenemättömänä liikahtamaan. Siinä äkillisessä -rytäkässä singahti pistooli kädestäni ja putosi vaarattomana lattialle. - -Tämän tapahtuessa kuulin takaani sarjan kimeitä, hätääntyneitä -huudahduksia -- miesten äänet ja naisen ohuemman piipityksen. Likeltä -eroitin miehen syvän, hiukan läähättävän hengityksen. Siellä oli -vangitsijani. Hän oli kiilannut minut sellaiseen asemaan, etten voinut -kääntää päätäni; kun kerran liikahdin ikäänkuin sitä yrittääkseni, -survaisi hän otsani seinää vasten niin rajusti, että näin epälukuisten -tähtien välähtävän. Hänen puristuksensa voimastakin ja hänen -liikkeistään päättelin joutuneeni jättiläisen käsiin. Mutta -turkiskauluksinen mies astui luoksemme, samoin toinenkin. - -"Mitä hittoa tämä on?" kysyi ensinmainittu. "Kuka tuo mies on?" - -Vangitsijani ravisti minua. - -"Hiipi sisälle etuovesta", sanoi hän vielä hiukan hengästyneenä -ponnistuksistaan. "Äkkäsin hänet ja vaanin häntä hänen kuunnellessaan -tuolla... Kah, pistooli -- automaattipistooli!" - -"Kääntäkää hänet tänne!" sanoi turkiskauluksinen. "Katselkaamme häntä! -Herra... Tunteeko joku hänet?" - -"Minä tunnen", vastasi mrs Kennerley. "Tungetteleva nuori hupsu! -Parasta, että sidotte hänet tiukasti kiinni, kunnes olemme suorittaneet -asiamme. Hän on varmaankin meitä seurannut." - -Mietin, puhuisinko vai pysyisinkö ääneti. Mutta äkillinen -uhkarohkeuteni oli haihtunut; aloin käyttää sitä vähää tajuntaa, joka -minulla oli jäljellä. He olivat saaneet minut satimeen -- se oli -varmaa. Mutta ulkopuolella oli Rosalie, ja Metham oli rientänyt -hakemaan apua. Se ja vapaus olivat siis varmasti tulossa. Niinpä -pysyinkin ääneti, tuijottaen heihin. Mrs Kennerley kuiskasi jotakin -noille kahdelle miehelle; turkiskauluksinen nyökkäsi vangitsijalleni; -pieni mies vilkaisi ympärilleen ja ryhtyi leikkaamaan kahta tukevaa -kellonnyöriä, jotka riippuivat kummallakin puolen takkaa. - -He sitoivat minut varmasti ja vankasti kyynärpäistäni ja nilkoistani, -niin etten voinut liikahtaakaan. Sen tehtyään he pikemmin heittivät -kuin sovittivat minut tuolille nurkkaan. Silloin näin, kuinka kookas -minun kaappaajani oli -- yli kuuden jalan pituinen miehenroikale. -Ettei hän ollut englantilainen, sen näin. Iso, vaaleatukkainen, -vaaleaverinen, germaanilainen pahus, ajattelin. Hän se oli, joka -paiskasi minut tuolille, ja sen tehtyään hän kääntyi turkkeihin -puettuun mieheen ja näkyi vihjaisten ehdottavan jotakin uutta -konnuutta. - -Se vihjaus toteutettiin: yksissä pienen miehen kanssa onnistui hänen -panna kapula suuhuni ja sitoa vaatteita suuni ympärille ja korviini, -niin etten voinut ollenkaan puhua ja kuullakin vain heikosti. -Suoriuduttuaan minusta vetäytyivät nuo neljä yhteen ja haastelivat -kuiskaamalla. Sitten kookas mies kaiketikin heidän neuvottelunsa -tuloksena poistui hiljaa huoneesta. Ja pian jännittyi jokainen hermo -ruumiissani muutaman minuutin ajaksi, kun kuulin parkaisun -- naisen -parkaisun! Se oli kimeä ja selvä, mutta sitten se tukahtui, vaimeni -äkkiä, ikäänkuin olisi raskas käsi laskeutunut vastusteleville -huulille. - -Mutta tukahdutetut parahdukset kuuluivat yhä lähempää, ja äkkiä -harppasi iso vaaleaverinen roikale huoneeseen, kantaen Rosalieta -valtaviin käsivarsiinsa rutistettuna ja pitäen kättä hänen suullaan. -Hän paiskasi tytön kiroten lattialle, ja silloin näin ilokseni, että -tyttö oli vapautumisponnistuksissaan raapinut hänen punakat poskensa ja -että verta valui virtanaan hänen leualleen. - -Rosalie kääntyi kuin villikissa naista kohti, kun mies oli hellittänyt -otteensa. Mutta ennenkuin hän ehti toisen kimppuun, tulivat miehet -väliin. Syntyi tuima kamppailu, jonka näkeminen teki minut, avuttoman, -melkein hulluksi. Sitten he työnsivät hänet takanani olevasta -kaksipuolisesta ovesta ja sulkivat sen hänen jälkeensä. Jostakin -syystä, jonka itse Rosalie parhaiten tiesi, hän vaikeni. - -Turkiskauluksinen mies kääntyi jättiläiseen, joka yhä muristen ja -kiroillen pyyhkieli lihavia kasvojaan. - -"Tyttökö yksinään siellä oli?" kysyi hän. - -"En nähnyt ketään muuta! Hän lymyili käytävässä. Minä olin hänen -kimpussaan ja kaappasin hänet ennenkuin hän aavistikaan." Hän kääntyi -äkkiä minuun päin. "Entä tämä?" sanoi hän katsahtaen mieheen, joka -ilmeisesti oli hänen isäntänsä. "Hänellä saattaa olla jotakin -taskuissaan -- enemmän aseita?" - -"Tarkastakaa!" käski turkiskauluksinen lyhyesti. - -Kylläpä minä tuijotin kuin mielipuoli mieheen hänen tullessaan -lähemmäksi. Hän ei välittänyt minusta enempää kuin tuolista, jolla -istuin, ja hänen isot kätensä olivat kyllin keveät hänen penkoessaan -taskuni. Vähän hän sieltä löysi mitään tähdellistä. Mutta hän veti -esille postikortin ja kirjeen, jotka olin tuonut Wells-kadun -huoneustosta, ja ne sekä rahani ja muut kapineeni hän ojensi -isännälleen. Vilkaistuaan kirjeeseen ja postikorttiin antoi tämä ne -vuorostaan rouva Kennerleylle, joka ne nähdessään rypisti vihaisesti -kulmiaan. Ymmärsin heti, että hän käsitti minun käyneen hänen -huoneissaan. Hän silmäsi postikorttiin, mainitsi siitä jotakin pienelle -miehelle ja oli juuri vetämäisillään kirjeen kotelosta, kun äkillinen -kolkutus ulkona sai hänet ja miehet säpsähtämään ja kuuntelemaan. Hän -työnsi kirjeen taskuunsa, sitä lukematta. - -Rievut olivat sidotut korviini niin tiukasti, että kuulin tuskin -mitään, kun nuo ihmiset alensivat äänensä. Mutta minä saatoin nähdä -kaikki, mitä tapahtui. Ulkona kuuluneesta kolkutuksesta he karahtivat -liikkeelle. Turkiskauluksinen mies astui ovea kohti; sen puolivälissä -hän pysähtyi, osoittaen ensin minua ja sitten kaksoisovea, josta -reuhtova ja vastaanponnisteleva Rosalie oli työnnetty takahuoneeseen. -Mutta mrs Kennerley pudisti päätänsä ja minä eroitin hänen -vastauksensa: - -"Ei! Tyttö päästäisi hänet irti! Varjostin tuolta! Pankaa se hänen -eteensä!" - -Iso vaaleaverinen peijooni tarttui lähinurkassa olevaan korkeaan -varjostimeen ja siirsi sen minun ja pöydän välille. Kaiketi hän luuli, -että se kylliksi kätki minut. Ehkä kätkikin huoneen keskustasta -katsottuna, mutta kiertäen vähän päätäni minä saatoin nähdä eteiseen -vievän oven. Ja se oli seuraavan parin kolmen minuutin ajan -tarkkaamisen arvoinen. Turkiskauluksinen mies meni ulos ja kääntyi -eteisen ovea kohti, josta minä, mitä nyt sain katkerasti katua, -kymmenen minuuttia -- kymmenen nyttemmin tuntikausilta tuntuvaa -minuuttia! -- sitten olin hiipinyt sisälle, ja katosi. - -Toisetkin miehet lähtivät ulos, mutta kääntyivät toisaalle. Tiesin -silloin, että mrs Kennerley oli jäänyt yksikseen huoneeseen, että -turkiskauluksinen mies oli mennyt noutamaan jotakuta hänen luokseen. -Ketä? Sitäkö, joka ulkona oli pitänyt ääntä? Ja kuinka kauan kestäisi, -ennenkuin Metham palaisi? Tiesinhän minä, että hän palaisi. Hänessä oli -ainoa toivomme. Jollei hän palaisi, uskalsin tuskin ajatellakaan, mitä -saattaisi tapahtua. Mutta hänen täytyi tulla -- hän tulisi ja -havaitsisi tosin kyllä Rosalien ja minut hävinneiksi, mutta se vain -terästäisi hänen vaistojaan hänen astuessaan huoneistoon. Milloin -sitten saapuisivat hänen apumiehensä, poliisit tai keitä ne olisivat? -Ja sillä välin... - -Kuulin ääniä eteisestä ja heristin korviani, kunnes pääni, jo muutenkin -arka tölmäyksestä, jolla vangitsijani oli sen työntänyt seinää vasten, -oli pakahtumaisillaan. Sitten näyttäytyi turkiskauluksinen mies hyvin -maireana ja ryhdittömänä saatellen huoneeseen toista miestä. - -Ja tämä oli kaikkein vanhin mies, mitä koskaan muistelen nähneeni, -ainakin kasvojen juonteista päättäen. Näin edessäni muumion kasvot, kun -opas astui sivulle seuralaistaan peittämästä -- kasvot, joilla -ruttuinen pergamenttimainen nahka oli pingoitettu ikäänkuin kaikesta -niistä peittävästä ja ympäröivästä lihasta paljaiksi vuoltujen luiden -ja jänteiden päälle. Sellaiset kasvot saattaisi ehkä tavata jossakin -tibetiläisessä temppelissä tai pyhän Oudh-virran partailla jonkun -laaman myssyn alta tai runollisiin rääsyihinsä puetulla fakiirilla. -Moisia kasvoja en suinkaan olisi odottanut näkeväni talossa Campden -Hillin varrella. Mutta siinä ne olivat harmaantuneen tukkavanukkeen -alla, jolta sen omistaja vastikään oli poistanut kuosikkaan -silkkihatun. Muumiomaisista kasvoistaan huolimatta hän oli sirosti, -uusimman muodin mukaan puettu vanhus, joka oli ryhdiltään reipas, -melkeinpä keikarimainen. Ja vaikka hänen kasvonsa näyttivät -satavuotisen kasvoilta, loistivat hänen mustat silmänsä kirkkaina ja -tarkkaavaisina kuin nuoren miehen; ja ne tulivat vielä -tarkkaavaisemmiksi, kun hän katsoi huoneen keskukseen. - -"Ah", huudahti hän heleällä, voimakkaalla äänellä, kaiketikin -puhutellen mrs Kennerleytä astuessaan eteenpäin ja pois minun -näkyvistäni, "siinäpä te olettekin, hyvä rouva! Ja tuossa luullakseni -on se pikku kapine, jota katsomaan olette minut kutsunut? Ka, juuri -niin... juuri niin!" - -Taempana pysytellen turkiskauluksinen mies sulki oven, ja näin hänen -kiertävän avainta. Nyt tiesin olevani yksinäni näiden kolmen kanssa: -naisen, hänen päärikostoverinsa ja tuon muumionaamaisen miehen, ken hän -sitten lienee ollutkin. Tiesin myöskin, että minä puolestani en ollut -mitään enempää kuin mikä tahansa huonekaluista, koska en voinut huutaa -enkä liikkua. Turkiskauluksinen mies astui varjostimen ohi, kaiketikin -yhtyen toisiin. Kuvittelin, että he kaikki kolme olivat kumartuneina -pöydälle välkkyvää timanttia katselemaan. Huone muuttui hiljaiseksi. -Mahdollisesti nuo henkilöt juttelivat matalalla äänellä. Mutta se oli -iso huone -- noin kolmekymmentä jalkaa kunnekin -- ja pöytä, jonka luo -otaksuin heidän kerääntyneen, oli sen toisessa päässä, etäällä minusta -ja lähellä puutarhan puolista ikkunaa. - -Nyt, kun he kaikki olivat siirtyneet sille taholle, en tietystikään -voinut nähdä heistä mitään, ja niin kauan kun he puhuivat -kuiskailemalla, en voinut mitään kuullakaan. Mutta näin, mitä oli -ympärilläni varjostimen ja sen kaksoisoven välillä, jonka taakse -Rosalie oli työnnetty. - -Lähellä tuolia, jolle he olivat minut paiskanneet, sattui olemaan pieni -pöytä ja sille oli germaanilainen pahus, kuten häntä ajatuksissani -nimitin, laskenut taskuistani penkomansa esineet. Niiden joukossa oli -kaksi, joista olisin antanut omaisuuden, jos olisin kyennyt niitä viisi --- vaikkapa vain kaksikin -- minuuttia käsittelemään! Toinen oli -uskollinen taskuveitseni -- ei mikään pelkkä norsunluupäinen -naisellisen siro kynänteroitus- ja kynnenleikkauslelu. Se oli täysin -luotettava ase, jonka vahvimmalla terällä toki voi hakata aika paksun -oksan puusta. Toinen kapine oli automaattipistoolini. Kunhan olisin -voinut vapauttaa edes toisen käteni... Äkkiä kuulin heikkoa, perin -heikkoa ratinaa, oikean olkani takaa. Tuskallisella ponnistuksella -kiersin päätäni sivulle. Ja sitten näin silmäkulmastani, kuinka -ovenpuoliskot avautuivat, juuri hivenen verran. Tiesin, että sen oli -Rosalie tehnyt; hänen päänsä oli ovella ja silmä tirkisti sen raosta. -Aukko laajeni enemmän, yhä enemmän. Tyttö katseli huoneeseen. Ja oliko -sitten, että minulla oli häneen jotakin telepaattista vaikutusvoimaa, -vai askartelivatko hänen luonnostaan vilkkaat aivonsa ikäänkuin niitä -olisi ollut tyynnyttävä jääkuori ympäröimässä, sitä en tiedä enkä nyt -välitä tietääkään... mutta sen minä tiedän, että hän aivan äkkiä oli -livahtanut huoneeseen kuin varjo, että hänen vasempi kätensä heti -kurottautui veitseen ja oikean peukalon kynsi veti ison terän esille ja -että hän käänsi minua kohti katseen, joka ilmaisi, että hänen hermonsa -olivat jännittyneet ratkaisevaan toimintaan. Vihdoin olimme valmiit! -Mihin? - -Terän olin aina pitänyt hiottuna teräväksi kuin partaveitsen, ja hän -katkoi köyteni muutamalla nopealla, hiljaisella silpaisulla. Tiukassa -puristuksessa olleet käteni ja ranteeni olivat siihen asti tuntuneet -puutuneilta, mutta se tunto hävisi epätoivoisen innon vaikutuksesta, -jolla sieppasin pistoolin. Ja yhtä äänettömästi kun Rosalie oli minut -päästänyt nousin heti jaloilleni, varoittavalla katseella vihjaisten -häntä siirtymään sivummalle. Pistooli kädessä astahdin varjostinta -kohti. Tuskin tiesin, mitä tekisin; hiukan sekavasti tosin ajattelin, -että raivaisin meille molemmille tien puutarhan puolisesta ikkunasta. -Mutta ennenkuin ehdin näyttäytyä, ennenkuin astuimme esille tai -äännähdimme, syntyi huoneessa äkillistä hälinää. Kuului siltä kuin joku -olisi rajusti hypähtänyt, tuoli kaadettu, joku esine heitetty nurin. Ja -rytinän yli kohosi tuon omituisen vanhan miehen heleä, värähtelevä -ääni, suuttumusta, halveksimista ja hämmästystä osoittaen. - -"Tämä ei ole timantti, ei kahdensadantuhannen punnan eikä -kahdensadantuhannen pennynkään arvoinen! Se on väärennetty, mukailtu -- -lasinpalanen! Mitä sillä tarkoitatte? Miksi olette kutsunut minut -tänne? Miksi...?" - - - - -XII - -TÄYDELLINEN KOE - - -Minun olisi vaikea kuvitella syvempää, hisahtamattomampaa hiljaisuutta -kuin se, joka seurasi vanhan herran kiihoittuneita ja kiukkuisia -huudahduksia. Mutta niin syvä ja täydellinen kuin se olikin, kesti sitä -vain sekunnin verran. Turkiskauluksinen mies katkaisi sen omituisella -naurulla, jossa olin kuulevinani oudon sekoituksen ihmettelyä ja äkkiä -herännyttä epäilyä. - -"Eikö timantti?" huudahti hän. "Noh, mr Ellerbrook, noh! Tiedämmehän -me, että se on timantti, ainutlaatuinen sittenkin. Eikö muka timantti! -Mrs Kennerley..." - -"Totta kai se on timantti!" vakuutti rouva pilkallisesti nauraen. -"Ikäänkuin en minä tietäisi..." - -Kuului äkkiä jyminää, ikäänkuin olisi pöytää jyskytetty; sitten -huudahti vanha mies entistä vihaisempana ja tuimistuneempana. - -"Ikäänkuin en _minä_ tietäisi, hyvä rouva!" karjaisi hän. "Te? Mitä te -tiedätte timantista -- minuun verrattuna! Sanon teille, että tämä ei -ole mikään timantti, vaan mukailtu lelu. Mitä tarkoitatte tuomalla -minut tänne, tähän vieraaseen taloon -- mokomaa katsomaan. Minusta -tuntuu, että te olette petkuttajakopla, -- pois tieltäni, hyvä herra!" - -"En ennenkuin ymmärrämme toisemme paremmin!" sanoi toinen mies häijy -sävy äänessä. "Me sanomme, että tämä on timantti, ettekä te lähde, -ennenkuin..." - -Kuului hiljaista rynnistelyä tai sellaisen alkua. Kuiskaten sanasen -Rosalielle ja puristaen lujasti pistooliani työnsin varjostimen sivulle -ja astuin keskelle huonetta. Ison miehen käsi oli vanhan herrasmiehen -olalla; tämä kiemurteli ja vastusti hurjasti; pöydän ääressä seisova -mrs Kennerley parkaisi kummastuksesta minut nähdessään. Ja kun -turkiskauluksinen kääntyi suu avoinna tuijottamaan, annoin minä hänen -kurkistaa pyssyni piippuun. - -"Jättäkää vanha herra rauhaan, te siinä!" sanoin. "Ja nopeasti!" - -Että hän koostaan ja pöyhkeilystään huolimatta oli arka raukka, sen -huomasin heti. Hänen lihava leukansa venähti rempalleen; hänen poskensa -kävivät taikinan harmaiksi, eikä hän ainoastaan pudottanut kättään, -vaan peräytyi naisen viereen. Vapisevana ja läähättävänä kääntyi vanha -herrasmies minuun päin. - -"Kuka -- mitä -- mitä --" aloitti hän. "Te --" - -"Olkaa huoletta, sir!" vastasin minä kiireellisesti. "Timanttiko tuo -lienee vai ei, minä tunnen koko jutun, ja olkoon se mitä tahansa, nämä -ihmiset ovat sen rosvonneet. Tuo nainen on varas, ja mies..." - -Viimemainittu astahti eteenpäin, mutta peräytyi kohotetun pistoolin -edestä jälleen. Mutta mrs Kennerley pujahti sivupöydän luo. Sillä oli -messinkikello -- sitä lajia, joka koskettamalla pannaan helisemään. Hän -painoi sitä lujasti kämmenellään kerran, kahdesti. Seuraavassa -silmänräpäyksessä kuului melua ovelta, se lensi auki, ja vaaleaverinen -koljo hyökkäsi sisälle pikku miehen seuraamana. Lyhyen tuokion he -seisoivat tuijottaen, kaiketikin hämmästyneinä nähdessään minut, jonka -olivat jättäneet sidotuksi ja avuttomaksi, nyt heiluttamassa pistoolia -kasvojensa edessä. - -"Käsiksi häneen, Max", sähisi turkiskauluksinen mies. "Siltä puolelta --- kaikki yhdessä!" - -Mies empi hetkisen. Sitten hän lähestyi enempää epäröimättä. Minä -laukaisin, tähdäten suoraan hänen olkapäähänsä. Äärettömäksi -hämmästyksekseni seurasi pistoolini pamausta melkein heti toinen aivan -läheltä takaani, ja kun käännyin varmana, että olin osannut maaliini, -näin vanhan pikku herrasmiehen tyynesti ojentamassa revolveria pöydän -toisella puolella seisovaa miestä ja naista kohti. Näin myöskin, että -mies oli tarttunut vasemmalla kädellään oikeaan kyynärvarteensa, ja -kuulin hänen syytävän sadatuksia hampaittensa välitse. - -"Minäkin olin aseistettu!" kuiskasi vanha herrasmies. "Vieraita ihmisiä --- vieras talo! Oli mielestäni viisainta olla varuillaan. Teidän -miehenne -- sattuiko häneen?" - -Minun mieheeni oli kylläkin sattunut. Hän oli keikahtanut selälleen -saman tuolin ylle, jolle oli minut paiskannut, ja kaatuessaan hän oli -kimeästi kirkaissut. Mutta nyt hän oli istuallaan ja voihki. Siitä, -että hän oikealla kädellään piteli vasempaa olkapäätänsä, niveleen -kohdalta, minä päättelin ampuneeni luodin juuri siihen paikkaan, johon -olin aikonutkin. Toinen mies taas oli ensimmäisen pistoolin laukauksen -kuullessaan rientänyt ovelle, paiskannut sen auki ja hypännyt eteiseen. - -Ja nyt hän yhtä kiireesti juoksi takaisin, kasvoiltaan kalpeana ja -pelosta luikaten. - -"Poliiseja! Täällä -- pihan puolella -- katuovella! Toiseen huoneeseen --- puutarhaikkunoista!" - -Hän tempoi kaksoisovea, ja toiset kaksi olivat ryntäämässä pöydän -takaa, kun samassa jymisi raskaita askeleita eteisestä ja Metham -syöksyi sisään useiden virkapukuisten miesten seuraamana. Metham -vilkaisi nopeasti Rosalieen ja hänestä minuun. - -"Eikö kumpikaan teistä ole loukkaantunut, mr Gregg?" kysyi hän -levottomasti. "Kuulimme laukauksia..." - -"Emme ensinkään", sanoin minä. "Noihin kahteen mieheen osui -- meidän -täytyi ampua heitä itsepuolustukseksi. Parasta, että panisitte kiinni -koko joukkion", jatkoin, kääntyen poliisikersanttiin, joka näkyi olevan -johtajana. "Älkää millään muotoa päästäkö ketään heistä käsistänne -- -ja pitäkää vaari tuosta", lopetin, osoittaen timanttia, joka vielä -kimalteli pöydällä. "Se on koko jupakan syynä!" - -Poliisikersantti oli tyyni, selvä-älyinen mies, ja hänen -silmäkulmassaan oli välähdys, joka osoitti hänen ymmärtävän huumoria. -Hän loi yleissilmäyksen ympärilleen, supatti muutaman sanan -konstaapeleilleen ja kääntyi jälleen minuun. - -"Mitä on tapahtunut, sir?" kysyi hän. "Tiedämme, mitä mr Metham meille -kertoi, -- mutta mitä täällä on hommailtu? Ammuskeltuko? Niin, -laukauksista ja hajusta päättäen." - -Selostin asian hänelle lyhyesti ja mutkattomasti. Hän kääntyi minusta -vanhaan herrasmieheen päin. "Entä te, sir?" sanoi hän. "Miten olette -tänne joutunut?" - -"Tuohan minut tänne kutsui, hyvä mies", vastasi vanhus, joka vielä piti -revolveriaan kyljellään keinumassa. "Luullakseni roisto -- huono -ihminen..." - -"Aivan niin, sir", keskeytti poliisikersantti. "Mutta teinä, sir, minä -pistäisin tuon revolverin taskuuni tai missä sitä kantanette. -Tuollaiset ovat rumia leluja noin huolettomasti pidellä. Hän kutsui -teidät tänne, niinkö, sir --" - -"Katsomaan tuota!" jatkoi vanha herra. "Halusi, että sen ostaisin, -sanoi sen olevan maailman uhkeimpia timantteja! Tietysti minä, kun -ryhdyin sitä tarkastamaan, heti huomasin, ettei se mikään timantti -ollut! Ja kun sen sanoin tuolle miehelle, kävi hän väkivaltaisesti -minuun käsiksi, ja jollei olisi ollut tätä nuorta herrasmiestä, niin... -hm, en tiedä, mitä olisi voinut tapahtua!" - -"Teillä on kaiketi rahoja muassanne, sir?" huomautti poliisikersantti. -"Ehkä suurikin summa?" - -"Minulla on shekkikirja", vastasi vanha mies kuivasti. "Mutta ei -timanttimukailujen ostamiseksi! Timantti!" huudahti hän -ylenkatseellisesti. "Minua suututtaa, että miestä, jolla on minun -maineeni, pyydetään tuhlaamaan aikaansa moisten tarkast..." - -"Se on timantti!" puhkesi mrs Kennerley äkkiä väittämään. "Timantti..." - -"Ette te tiedä mitään timanteista, hyvä rouva tai pikemminkin paha -rouva!" vastasi vanhus. "Tuo _ei ole_ timantti! Jos yksikään -henkilö aikalaisistamme tuntee paremmin timantteja kuin minä, niin -haluaisinpa hänet tavata! Nimeni on Ellerbrook", jatkoi hän kääntyen -poliisikersanttiin, joka nyttemmin näytti olevan perin ymmällä, "John -Ellerbrook -- hyvin tunnettu Atlantin molemmilla puolin. Useimmat -ihmiset tuntevat minut ja laskevat minut maailman kuuden rikkaimman -miehen joukkoon. Kenties minä olen -- ja ainakin minä olen -harvinaisuuksien ostelija. Mutta minua ei helposti petkuteta, ja kun -tämä naishenkilö väittää tuota timantiksi, sanon minä, että hän ei -tiedä, mitä puhuu. Jos joku, jonka hallussa se lienee konsaan ollut, on -ollut kyllin hupsu luulemaan sitä oikeaksi kiveksi..." - -Mrs Kennerley liikkui äkkiä poispäin miehistä, jotka seisoivat häntä ja -turkiskauluksista vartioimassa. Hän sieppasi taskustani otetun kirjeen, -jota ei ollut lukenut silloin, kun lähellä oleva mies oli sen hänelle -postikortin kera ojentanut. Nyt hän veti paperiarkin jo avatusta -kuoresta ja luki meidän muiden häntä tarkatessa salakirjoituksella -kyhätyn tiedonannon, joka oli saattanut Methamin ja minut niin ymmälle, -kun sitä katsastimme Wells-kadun huoneistossa. - -"Katsokaahan häntä", kuiskasi Rosalie vieressäni. "Katsokaa!" - -Näky tarjosi jotakin katsomisen arvoista. Mrs Kennerleyn kasvot -muuttuivat valkeiksi. Sitten karahtivat punaisiksi -- tummanpunaisiksi. -Hän huohotti hiukan, puna vaaleni harmahtavaksi, jääden kiukkua -osoittavaksi kuumotukseksi. Hänen silmiinsä tuli kostonhimoinen ilme. -Ihan yhtä nopeasti kuin hän oli mennyt kirjeen ottamaan heitti hän nyt -sen luotaan ja kääntyi ovelle päin. - -"Päästäkää minut!" huudahti hän kiihkeän epätoivoisella äänellä. -"Minulle on tehty kepponen -- minut on petetty! Päästäkää minut, sanon -teille --" - -Hän oli ketterä ja liukas liikkeissään ja oli ehtinyt melkein ovelle -ennenkuin poliisit hänet pysähdyttivät. Ja juuri kun yksi näistä laski -ehkäisevän kätensä hänen käsivarrelleen, avautui ovi. Sisälle astui -Corland ja hänen takanaan -- mr Vandamarke. - -Vielä kerran syntyi sekunnin -- kirjaimellisesti sekunnin äänettömyys. -Äsken tulleet pysähtyivät tuijottaen ympärilleen. Sitten Corland puhui -kääntyen minun puoleeni, ehkä siksi, että minulla vielä oli pistooli -kädessäni. Hänen äänensä kuulosti virkistävän tavalliselta ja -jokapäiväiseltä. - -"Onko kukaan loukkaantunut?" kysyi hän. - -Minä viittasin pistoolillani haavoitettuihin pahantekijöihin. - -"Pikku naarmuja, luulisin", vastasin. "Heidän oma syynsä! -Oli aihetta --" - -Mutta Corland oli jo kääntynyt minusta. Ja mr Vandamarke oli omituisen -levollisena pistänyt silmälasit päähänsä ja katseli, leuka hiukan -kohotettuna, nenänvartensa yli huoneessa olevia eri henkilöitä. Ensi -kertaa siitä asti, kun olin häneen tutustunut, en pitänyt hänen -silmäinsä ilmeestä. Ainakaan en olisi suonut hänen katselevan minua -sillä tavoin kuin katseli kahta näistä edessään olevista ihmisistä. -Siinä katseessa oli kovuutta ja säälittömyyttä, joka ei ennustanut -heille hyvää, ja hänen puhuessaan oli hänen äänensä kuin jäätä tai -terästä -- kumpaa vain. Ainakin minusta se tuntui kylmältä kuin jää ja -viiltävältä kuin teräs. - -"Öh", äännähti hän tarkatessaan turkispukuista miestä kiireestä -kantapäähän. "Te... kö? Öh!" Kääntyen sitten rouva Kennerleyhin: "Ah... -te!" virkkoi hän. "Trafferdalen olen tietysti jo nähnyt. Hm... Niin, -niin!" Hän kääntyi vanhaan herrasmieheen päin, silmäillen häntä -uteliaana. "Entä te, sir?" - -"Olen juuri kertonut näille henkilöille kuka olen, mr Vandamarke", -vastasi vanhus kerkeästi. "Minä tunnenkin teidät, vaikkette te tunne -minua! Olen John Ellerbrook -- nimi toki lienee teille tuttu. -Kummallisessa paikassa -- ja kummallisissa olosuhteissa -- me tapaamme -toisemme, mr Vandamarke!" - -Viimemainitun sävy pysyi jäisenä. - -"Ja mitä mr John Ellerbrook täällä hommailee?" kysyi hän. -"Liikeasioissa?" - -"Minut houkuteltiin tänne, sir!" vastasi vanha herra, harmistuneena -painostaen sanojaan. "Minut houkuttelivat tänne nuo kaksi -- tuo nainen -ja tuo mies -- muka ostamaan satumaisen arvokasta timanttia. Tuota -pöydällä tuossa -- joka ei ole timantti laisinkaan!" - -Käännyimme kaikki mr Vandamarkea kohti -- Rosalie ja minä tuntien -jotakin enempääkin kuin uteliasta mielenkiintoa. Sillä nyt oli varmaan -tullut ratkaiseva hetki. Ellei tuo ollut Vandamarken timantti... - -Mutta mr Vandamarke oli ottanut esineen ja piti sitä oikealla -kämmenellään. Hän loi veitikkamaisen ja röyhkeän katseen herra -Ellerbrookiin. - -"Mutta myöntänette toki, että se on oivallinen jäljitelmä?" sanoi hän -puolittain leikillä. "Ei jokainen ole yhtä taitava tuomari -- ei -jokainen yhtä arvostelukykyinen asiantuntija kuin mr Ellerbrook! Ei!" -lisäsi hän korottaen ääntään ja heittäen kiven takaisin pöydälle. -"Eihän se tietenkään ole timantti! Tämä on mukailu, taitavasti laadittu -jäljennös... minun timantistani. Ja _se_ on hyvässä tallessa muualla!" - -Kuulin Rosalien hengähtävän ja arvasin hänen ajatuksensa. Samat tunteet -oli minulla itselläni. Mielessäni kuvastui kaikki, mitä hän ja minä -olimme viime vuorokauden kuluessa kokeneet -- enkä sillä hetkellä ollut -erikoisen hyvällä tuulella herra Vandamarkea kohtaan. Mutta hän puhui -jälleen. - -"Kerron teille, mr Ellerbrook, kuinka tämä kaikki tapahtui", jatkoi -hän, kääntyen vanhaan herrasmieheen. "Ehkette sitä tiedä, mutta näihin -asti olen ollut jokseenkin vieras tässä maassa. Kun viime keväänä -saavuin, halusin ryhtyä vähän liikehommiin. Ei voi olla liikeasioissa -joutumatta ihmisten kanssa tekemisiin. Senvuoksi täytyy oppia ihmisiä -tuntemaan. Tutustuin muutamiin" -- tässä hän soi turkiskauluksiselle ja -mrs Kennerleylle merkitsevän katseen -- "ja niistä näkyivät jotkut -olevan kieroa joukkoa. Pelkäsin sitä -- mies minun asemassani on -veijarien ja toisten luonnollisena saaliina -- ja halusin tietää, kuka -kukin ja mikä mikin oli. Muistan kerran lukeneeni miehestä, joka kitki -rikkaruohot ystäväpiiristään ripustamalla etuikkunastaan takkamaton, -johon oli nuppineulalla kiinnitetty ulosottomiehen lappu. Hänen -juonensa onnistui mainiosti. Minä en voinut juuri niin menetellä. Mutta -minä osasin virittää ansan. Minulla on yksi komeimpia ja arvokkaimpia -timantteja, mitä koskaan on tuotu päivänvaloon, -- tuo, kuten sanottu, -on siitä taitavasti tehty jäljitelmä, -- ja minä annoin ihmisten -tietää, että sen omistin, vieläpä uskottelin, että se aina oli minulla -muassani. Käsitättekö, mr Ellerbrook? Katsokaas, tahdoin tutkia nämä -ihmiset oikein täydellisellä kokeella. Vihdoin se, mitä jokseenkin -ovelasti olin edellyttänyt, tapahtui: minut kaapattiin hiljakseen tuon -nuorukaisen seurassa, raahattiin pois ja pakotettiin luovuttamaan -- -tuo! Aavistelin kaiken aikaa -- enemmänkin kuin aavistelin, -- kuka -olisi juonen toimeenpanija. Arvelin siksi Trafferdalea, epäilin häntä -alusta pitäen. Mutta minä olin väärässä! Trafferdale oli tuon naisen -kätyri!" - -Hän osoitti sormellaan mrs Kennerleytä ja piti sitä ojennettuna -jatkaessaan puhettaan. - -"Olen vanha hupsu!" sanoi hän jurosti nauraa hytkyttäen. "Häntä minä en -laisinkaan epäillyt! Hän on viekas, taitava, juonitteleva nainen -- -petti minut perin ovelasti. Epäilin häntä niin vähän, mr Ellerbrook, -että tietäen hänen olevan (omien sanojensa mukaan) huolissaan tästä -asiasta, siitä hänelle yksityisesti mainittuani, lähetin hänelle hänen -levottomuuttaan lieventääkseni salamerkeillä kyhätyn kirjeen -Birminghamista eilen illalla, ilmoittaen hänelle -- mitä hän ei siihen -asti tiennyt, -- että varastettu kivi ei ollut tuo oikea timantti, vaan -ainoastaan sen jäljitelmä. Minkätähden hän kirjeestäni huolimatta yhä -yritti valetimantin kauppaamista..." - -"Hän sai kirjeen vasta äsken, sir", sanoin minä astahtaen äkkiä esille -ja ottaen paperiarkin, jonka mrs Kennerley oli rutistanut ja heittänyt -pois. "Myöhemmin voin ilmoittaa teille syyn siihen -- mutta ei ole -kulunut kymmentäkään minuuttia sen jälkeen, kun hän sai tietää, että -tuo ei ollut oikea timantti." - -Mr Vandamarke näytti vähän kummastuneelta ja neuvottomalta tämän -kuultuaan, mutta pudisti vain päätänsä. - -"Se siis selittää rouva Kennerleyn itsepäisyyden kirjeestäni -huolimatta", sanoi hän, "muttei selitä hänen petostaan! Hän punoi tämän -juonen rosvotakseen minulta, työnantajaltaan! Ja punoi sen hyvin -taitavasti, Gregg. Näin Trafferdalen tänä iltapäivänä sairaalassa -- -kävin Corlandin kanssa hänen luonaan. Tuo nainen sai hänet verkkoonsa -ja huumasi jollakin juomalla -- mutta nyt on loru lopussa! Minulla ei -ole muuta sanottavaa kuin että jos te, mr Ellerbrook, viitsitte -pistäytyä minua tapaamassa, niin näytän teille oikean timantin. Ja nyt, -mr Gregg, luulen, että teidän ja Rosalien olisi parasta tulla kotiin -- -auto odottaa kadulla." - -Hän kääntyi ikäänkuin välinpitämättömänä, mutta pyörähti äkkiä takaisin -ja nyppäsi valetimantin käteensä. Ennenkuin kukaan ehti häntä ehkäistä, -heitti hän sen tuleen. Kuului sähähdys -- heikko räjähdys... - -Seuraavana seikkana oli poliisikersantin asettuminen taas etualalle. -Hän oli kuunnellut melkein hyvänsuovan kärsivällisen näköisenä, -- -ikäänkuin suoden leppoisaa huomiota lapselle, joka selittää arvoitusta -tai leikkiä. - -"Entä nuo kaksi, hyvät herrat?" kysyi hän, osoittaen peukalollaan -rikollisia. "Ja nuo kaksi miestä? Aikooko joku heitä syyttää ja -- -mistä?" - -Mr Vandamarke viittasi minua ja Rosalieta seuraamaan itseään ja -harppasi ovea kohti. - -"En minä", sanoi hän karskisti. "Menkööt matkoihinsa! Eivät he minun -tielleni enää astu." - -Matkalla Prince's Gatelle olimme ääneti. Mr Vandamarkella ei näkynyt -olevan halua haastella. Rosalie tuijotti ikkunoista valoihin ja näytti -hajamieliseltä; minulla puolestani ei ollut mitään sanottavaa. Aioin -Vandamarken ovelle päästyäni kääntyä lähtemään asuntooni, mutta he -eivät tahtoneet siitä kuullakaan -- kumpikin väitti, että minun piti -jäädä päivälliselle. - -"Sitäpaitsi _minä_ haluan, että tulette sisälle!" kuiskasi Rosalie -erikoisella korostuksella. "Teidän täytyy!" - -Suostuin. Rosalie komensi isänsä ja minut pieneen omituiseen -hollantilaiseen huoneeseen, jossa ensi kertaa olin taloon tutustunut. -Hän sulki oven ja kääntyi mr Vandamarkeen päin. - -"Nyt, isä!" sanoi hän käskevästi. "Minä vaadin sinut tilille mr Greggin -läsnäollessa. Olet menetellyt häntä ja minua kohtaan kovin pahoin -- -kovin häijysti! Olemme tänään kokeneet kaikenlaisia ikäviä seikkailuja -ja olleet todellisessa vaarassakin -- varsinkin mr Gregg -- vain sinun -ja sinun vehkeittesi vuoksi! Minun puolestani saat kernaasti tehdä mitä -tahansa päästäksesi selville keneen voit luottaa, keneen et, ja olen -kiitollinen, että pääsit sen naaraskissan metkujen perille, mutta sinä -olisit voinut ottaa herra Greggin ja minut uskotuiksesi. Minun -mielestäni tulee sinun esittää meille kummallekin nöyrä anteeksipyyntö! -Mutta minäpä en päästäkään sinua niin vähällä -- kuuletkos?" - -Mr Vandamarke iski minulle silmää Rosalien olan yli; en ole koskaan -tavannut miestä, joka olisi näyttänyt vähemmän katuvaiselta ja -häkeltyneeltä. - -"No, rakkaani, ja millä lunnailla sinä minut päästät?" kysyi hän vetäen -leikillisesti tytärtään korvasta. "Haluatko uuden puvun?" - -"Tyhmyyksiä!" sanoi tyttö. "En minä vähempään tyydy kuin siihen -timanttiin -- oikeaan, todelliseen kiveen! Sinun pitää antaa se minulle -ihkasen omaksi -- heti kohta!" - -"Se ei käy laatuun!" nauroi isä. "Timantti on lukittuna pankin -holviin." - -"Sitten huomenaamulla", tivasi tytär. "Sano, että tahdot -- nyt! -Vähemmällä en sinulle anna anteeksi. Jollet sitä tee, niin panen -saappaasi tutisemaan!" - -"Tuopa ei ole leikkiä!" sanoi isä yhä nauraen. "Olkoon menneeksi -- -sinä saat sen! Huomenna keskipäivällä!" - -Sitten hän lähti huoneesta. Rosalie kääntyi minuun. - -"Niin pian kuin timantti on minun käsissäni", sanoi hän salaperäisen -luottavaisesti, "annan sen teidän haltuunne. Minä voin luottaa teihin, -että panette sen johonkin, missä se on aivan varmassa tallessa ja minun -käytettävissäni. Ei sillä enää kujeilla!" - -Sillä hetkellä pulpahti elämäni loistavin aatos säihkyvän kuumana -nuorista aivoistani. - -"Minä otan aarteen tallettaakseni", sanoin innokkaasti, "yhdellä -ehdolla!" - -Hän kääntyi ja vilkaisi minuun, ja jostakin syystä saivat hänen -poskensa heleämmän värin. - -"Ehdolla?" huudahti hän. "Millä ehdolla?" - -"Että timantin omistajatar seuraa mukana!" selitin urhoollisesti. "Niin -juuri!" - -En tahdo väittää, ettei hän sanonut tämän tulleen äkkiä. Hän oli -jossakin määrin vanhanaikainen ja kenties hän niin sanoi. Eipä väliä! -Viiden minuutin kuluttua tiesin, että kummallinen seikkailuni oli -päättynyt mitä suloisimpaan menestykseen. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MILJOONAN DOLLARIN -TIMANTTI *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67131-0.zip b/old/67131-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f1878cd..0000000 --- a/old/67131-0.zip +++ /dev/null |