diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67812-0.txt | 2926 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67812-0.zip | bin | 59850 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2926 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b078334 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67812 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67812) diff --git a/old/67812-0.txt b/old/67812-0.txt deleted file mode 100644 index a9abd9e..0000000 --- a/old/67812-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2926 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Väinö, by Sophie Mannerheim - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Väinö - Elämäntarina - -Author: Sophie Mannerheim - -Release Date: April 10, 2022 [eBook #67812] - -Language: Finnish - -Produced by: Tuula Temonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄINÖ *** - - - - - -VÄINÖ - -Elämäntarina - - -Kirj. - -S. MANNERHEIM - - - - - -Helsingissä, -Holger Schildtin Kustannusosakeyhtiö, -1926. - - - - - - - Kenraali Mannerheimin - Lastensuojeluliitolle - omistettu. - - - -SISÄLLYS: - -Lukijalle. -Alkusanoiksi. -Lapsuus. -Sairaala-aika. -Nuorukainen. -Äiti. -Myrskyjä. -Viimeinen koti. - - - - -LUKIJALLE. - - -Se ihminen, jota tässä hänen omien "Muistelmiensa" ja jälkeensä -jättämien kirjeitten nojalla olen koettanut kuvata, oli monessa -suhteessa harvinainen. Aina hänen kuolemastaan asti on minusta -tuntunut, että hänen elämänsä ansaitsisi tulla oikein eri kirjana -kuvatuksi. Ikävä kyllä en koskaan voinut toteuttaa aikomustani pyytää -Juhani Ahoa lukemaan hänen muistiinpanonsa. Toivoin nimittäin, että -tämä suuri kirjailija ja syvä ihmistuntija olisi tästä saanut aiheen -johonkin mestariteokseen. Hänen kuolemansa särki suunnitelmani ja minun -täytyy nyt sen tähden itse parhaan kykyni mukaan koettaa antaa kuva -Väinö Willgrenistä ja niistä vaiheista, jotka kehittivät hänet siksi -ihmiseksi, mikä hän lopulta oli. - -Että tässä olen ollut pakotettu muuttamaan kertomuksessa esiintyvien -paikkojen ja henkilöiden nimiä, johtuu siitä, että monet näistä -ihmisistä ovat vielä elossa ja että ehkä ainakin muutamista heistä -olisi epämieluista tuntea itsensä kuvatuissa tapauksissa. - -Kirja on omistettu sille yhtymälle, joka on ottanut Suomen lasten asian -omakseen, ja toivon, että se määrätietoinen valistustyö, jota Kenraali -Mannerheimin Lastensuojeluliitto suorittaa, tästä lähin on suojaava -maamme lapsia joutumasta sellaisen kohtalon uhreiksi, joka tuli tämän -kertomuksen sankarin osaksi. - -Tekijä. - - - - -ALKUSANOIKSI. - - -Mitenkä olen onnistuva siinä tehtävässä, jonka olen ottanut, antaakseni -muiden kuulla sinun elämäntarinasi, Väinö ystäväni, ja tutustuttaakseni -heidät sisäiseen elämääsi sellaisena kuin minä sen tunsin? - -Kykenenköhän minä näyttämään heille sinun voimakkaan sielusi ihanat -kasvot sairauden runtelemassa ruumiissasi? - -Ja kuitenkin täytyy minun koettaa. Tiedän, että sinä, joka niin -suuresti rakastit kirjoja, olisit onnellinen itse ollessasi kirjan -aiheena, ja muistan, että sinä kerran, ikään kuin leikilläsi, kysyit -minulta, enkö kerran kirjoittaisi sinusta. - -Ja onhan oikeastaan niin, että me tulemme kirjoittamaan tämän kirjan -yhdessä, sinä ja minä. Minulla on sinun lapsuutesi "Muistelmat", ja ne -kirjeet, joissa olet avannut sydämesi hänelle, jota sanoit äidilliseksi -ystäväksesi, ja minä annan sinun itsesi kertoa ja tahdon vain jatkaa -siitä, mihin sinä lopetat. - -Onhan sinun elämästäsi jo muutama vuosi sitten tullut valmis -kokonaisuus, ja sinun vapautettu henkesi on varmaan auttava minua -tehtävässäni ja ohjaava kynääni niin, että kertomuksemme löytää tiensä -ihmisten sydämiin. - -Solängissä 24. p:nä elokuuta 1926. - - -S. Mannerheim. - - - - -LAPSUUS - - -Väinö, joka kirkonkirjoihin merkittiin äitinsä nimellä Willgreniksi, -syntyi vuonna 1889 N—lan pitäjässä Suomessa. - -Isää ei kirjoihin merkitty eikä äiti, köyhä palvelijatar, joka ei -itsekään tuntenut omia vanhempiaan, voinut tarjota kotia lapselleen. - -Ei tiedetä, missä lasta hoidettiin kaksi-, kolmevuotiaaksi, mutta -itse hän on aikaisimpana muistonaan kertonut, kuinka hän istui -maidonkuljettajan rattailla ollen matkalla vieraaseen paikkaan. - -On kuvaavaa, että pojalla, jonka kohtalona oli niin monesti kulkea -tällä tavoin, oli ensimmäisenä muistonansa juuri matkustaminen -maantietä pitkin uusien ja vieraiden ihmisten luo. - -Tämä ensimmäinen matka oli kuitenkin onnekas, sillä ihmiset, joiden luo -hän tuli, vanha Ramm niminen pariskunta, joista mies elätti perhettä -sillä vähällä, minkä hän ansaitsi kartanon riihen lämmittäjänä, olivat -ystävällisiä poikaselle ja kiintyivät vähitellen lämpimästi Väinöön. -Tässä pienessä torpassa maantien varrella, ensimmäisessä — ja voimme -heti sanoa: ainoassa — kodissa, mitä hänellä oli koko lapsuudessaan, -hän tunsi itsensä ensi hetkestä asti koteutuneeksi ja onnelliseksi. - -Hän kertoo muistelmissaan, mitenkä hän tähän aikaan juoksenteli -huolettomana, miten kevyt hänen mielensä oli ja miten hän leikki -toveriensa kanssa. Toinen näistä oli Havulan torpan Tyyra, joka oli -hiekkakuopan onnellinen omistaja, ja toinen oli Salosen Siiri, jonka -äiti, köyhä leski, aina otti ystävällisesti vastaan isättömän pojan. - -Mutta ainoastaan poikatoverien puutteessa tytöt kelpasivat -leikkitovereiksi Väinölle. Kaikkein hauskinta oli sentään kartanon -tallinylisillä katsella, miten toiset pojat mittelivät voimiaan. -Näistä oli yksi Oskari nimeltään ja tätä lapsi suuresti pelkäsi -saatuaan kerran tuntea hänen nyrkkiensä voimaa, kun Oskari, ehkä -vain leikillään, liian kovakouraisesti piteli hentoa ja ilmeisesti -hermoiltaan arkaa poikaa. Oskarista tuli hänen pelkonsa kohde. Toinen -samanlainen oli muuan vanhahko emäntä, joka jostakin aavistamattomasta -syystä — ehkä sen tähden, että poika oli isätön ja oikeudeton, vain -tuollainen "lehtolapsi" — vihasi häntä. Muutamana päivänä, kun Väinö -torpanväen kanssa oli kutsuttu kartanoon "mallassaunaan", tämä vaimo -hyökkäsi lyöden ja hosuen pojan kimppuun, ja kun Väinö pelästyneenä -juoksi pakoon, heitti emäntä keppejä ja kiviä pojan jälkeen. - -Väinö kertoo, mitenkä hänen sisunsa nousi tämän odottamattoman ja -väärän kohtelun johdosta ja miten hän heitti kepit ja kivet takaisin -vasten emäntää, joka arvatenkin oli vaikutusvaltainen henkilö, -koskapa tämä pojan teko muutti mallassaunan oikeaksi selkäsaunaksi, -ensimmäiseksi hänen elämässään, ja sen antoi oikein ponnella Rammin -vaari. - -Kerron tämän pienen tapauksen osoittaakseni, että tällä pojalla oli -voimakkaat tunteet ja vilkas luonne, jonka täytyi kokea paljon, ennen -kuin hän oppi itsensävoittamisen vaikean taidon. - -On täysin luonnollista, että hän vilkasluontoisena, toimintahaluisena -lapsena keksi kaikenlaisia kujeita, kun hänellä ei Rammien luona -asuessaan ollut mitään määrättyä tekemistä. Hän kertoo muistelmissaan -seikkaperäisesti, miten hänen päähänsä kerrankin pälkähti repiä rikki -kartanon aitaa parista kohden. Hän oli erittäin ylpeä huomatessaan -olevansa kyllin väkevä tekemään tuollaisia ammottavia aukkoja vankasti -sidottujen aidaksien väliin. Mutta hänen ilonsa ei ollut pitkäaikainen. -Itse kartanon vouti, joka huomasi hävityksen, sai hänet kiinni itse -teossa, eivätkä mitkään pakokeinot eikä mikään vastustaminen auttanut. -Vimmastunut esivalta raahasi hänet kartanoon, jossa ukko Ramm juuri -oli töissä. Sanon: raahasi, sillä asia tapahtui aivan kirjaimellisesti -juuri niin, kunnes poika lopulta lupasi tulla vapaaehtoisesti mukaan. -Ihme kyllä vouti ymmärsi, että hän saattoi luottaa pikku miehen -sanoihin. Ramm käskettiin heti paikalla korjaamaan kasvattipoikansa -tuottamat vahingot, ja lapsen sydän sykki kiivaasti rangaistuksen -pelosta. Tämä jäi kuitenkin saamatta. Kasvatusäiti vain puhkesi -kyyneliin. Ja saipa poika suureksi ihmeekseen kasvatusisältään vielä -makeisenkin. Lempeä kohtelu osoittautui kuitenkin odottamattomuutensa -vuoksi tehokkaammaksi kuin rangaistus, sillä hävityshalu katosi -täydellisesti, eikä tällaisia rikkomuksia esiintynyt enää Väinön -syntiluettelossa. Ehkä tässä kerrotulla tapauksella sittenkin -oli kohtalokkaat seurauksensa, sillä juuri se se ehkä sai kunnan -viranomaiset vakuutetuiksi siitä, että Rammin vanhukset eivät olleet -sopivia kasvattamaan lapsia. - -Kartanosta, jonka alustalaisiin Rammit kuuluivat, ei Väinön -muistelmissa puhuta paljon. Hän kertoo vain, että kartanon rouvaa -nimitettiin Hänen Armokseen. Varmaankin jonkun juuri Hänen Armonsa -ystävistä, hänen kerran ajaessaan hienoissa kahden hevosen vetämissä -vaunuissa, piti itsensä avata Rammin torpan luona oleva veräjä, kun -poju, joka ikkunasta näki vaunujen tulevan, ei ennättänyt ajoissa -perille, vaikka juoksikin minkä jaloistaan pääsi. - -Lieneekö tuo ystävällinen herra vielä elossa ja muistaneeko hän pientä -olentoa, joka epätoivoisena heittäytyi ruohikkoon tien viereen, -ja muistaneeko hän, miten kaksimarkkanen, joka painettiin pieneen -likaiseen kouraan, sai kyyneltyneet kasvot äkkiä ilosta loistamaan? - -Väinön vilkkaus ja iloinen olemus hankki hänelle jo hänen -varhaisimmassa lapsuudessaan kaikenikäisiä ystäviä. Näihin kuului myös -vanha, sokea mummo, joka asui pienessä tuvassa rautatien toisella -puolella. Väinö kertoo, miten hän usein, ensin nautinnolla katseltuaan -ohikiitävää junaa, juoksi mökille ja koputti ovea, joka oli ha'alla -suljettu sisältäpäin. Mummon vapiseva ääni kysyi silloin aina: "Kuka -siellä?" Ja kun oli saatu vastaus: "Rammin poika", nostettiin haka ja -mummon pieni ystävä hiipi ovesta tupaan. Poika viihtyi hyvin täällä -pirtin hämärässä, ja hänellä oli tapana istua siellä pitkät rupeamat -kuunnellen mummon puhetta tämän sokeudestaan huolimatta askarrellessa -monenmoisissa toimissa, joihin olisi luullut silmiä tarvittavan. - -Muuan tapaus, joka sattui pojan vielä asuessa Rammin vanhusten luona, -kerrottakoon Väinön elämän ensimmäisen jakson päättäjäisiksi. Teen sen -hänen omilla sanoillaan: - -— Muutamana aamuna tuli eräs naisihminen tupaan ja istuutui -pankonpenkille. "Mummoni" kysyi häneltä, kuka hän oli, mutta ei saanut -vastausta. Mummo uudisti kysymyksensä useaan kertaan, mutta samalla -tuloksella. Lopulta mummo hänet tunsi ja kuiskasi korvaani: "Se on -sinun äitisi". En muista ensinkään, mitä äitini puhui minulle, mutta -sen muistan, että hän viipyi vain puolisen tuntia luonamme ja läksi -sitten pois. Kun myöhemmin menin hakemaan jotain kaapista, jossa -säilytin tavaroitani, löysin sieltä vehnäpullan ja 25 pennin rahan, -äitini lahjat minulle. Tämän ainoan kerran minä näin äitini. Kaikessa -yksinkertaisuudessaan on kertomus tästä kohtauksesta järkyttävä. Äidin -sydän puhui kieltään köyhässä, yksinäisessä vaimossa, ja hänen täytyi, -joskin vain lyhyt hetki, saada nähdä pieni poikansa. Vehnäpulla ja -25-penninen oli ainoa, mitä Väinön äidillä oli annettavana, mutta sillä -lahjalla oli tulevaisuudessa oleva ihmeellinen vaikutus. Se oli ikään -kuin pyhällä valollaan valaiseva sitä tietä, joka hänen pojallaan oli -kuljettavana. - -Näin kului Väinön lapsuus siihen päivään asti — hän oli silloin -seitsemän vuotta vanha — jolloin suuri muutos tapahtui hänen elämässään. - -Hän kertoo itse siitä: - -Oli muuan talvipäivä. Olin ollut ulkona, niin että olin saanut kenkäni -kostuneiksi. Istuin nyt huoneessa paljain jaloin, sillä kenkäni olivat -kuivamassa. Mummo oli myöskin kotona, mutta vaari oli kartanossa. -Silloin näin jonkun miehen tulevan hevosella ja pysähtyvän ovemme -eteen. Minä tulin hyvin ihmeisiini, sillä sellaista tapahtui hyvin -harvoin. Mies tuli taloon ja ilmoitti tulleensa hakemaan minua. Minä -aloin kohta itkeä, sillä aavistin, että minun nyt oli erottava Rammin -vaarista ja mummosta, niin kuin kävikin. Jäljestäpäin vasta käsitin -joutuneeni n.s. huutolaiseksi. Kerran vuodessa pidetään kunnankokous, -jossa annetaan kaikki kunnan vaivaiset vähimmän vaativille -hoidettaviksi. Rammin vaari olisi kyllä pitänyt minut vielä eikä hän -olisi vaatinut mitään korvaustakaan. Mutta kunnanmiehet eivät tahtoneet -enää antaa minun olla heillä, vaikka olin ollut siellä siitä asti kuin -äitini minut jätti ja vaikka he olisivat pitäneet minut vaikkapa ilman -mitään korvaustakin. Mainittu mies, joka nyt tuli minua hakemaan, oli -kunnankokouksessa huutanut minut vuodeksi 50 markasta. — - -Väinön osaksi oli näin tullut se raskas kohtalo, että hänen piti joka -vuosi muuttaa asuinpaikkaa. Kodiksi en voi enää sanoa niitä paikkoja, -joissa hänen täytyi oleskella ja joissa isättömän lapsen heikkoja -voimia usein käytettiin yli voimainkin korvauksena hänen nauttimastaan -ruoasta. - -Hän jatkaa kertoen, kuinka hän ei mitenkään tahtonut seurata vierasta -miestä, kuinka hän itkien ja potkien koetti estää kenkien vetämistä -hänen paljaisiin jalkoihinsa ja kuinka mummon kyyneleet vuotivat kilpaa -hänen omiensa kanssa. - -Viimein he saivat hänet rekeen. Mutta kun he olivat ajaneet jonkun -matkaa, kuultiin jonkun huutavan takaapäin. Ja kun hevonen pysähtyi, -huomattiin huutaja Rammin vaariksi, joka läähättäen oli juossut heidän -jäljestään sanoakseen hyvästit kasvattipojalleen. Hän oli tullut kotiin -työstään heti vieraan lähdettyä ja saanut juosten heidät kiinni kerran -vielä nähdäkseen lapsen, johon hänen vanha sydämensä oli lämpimästi -kiintynyt. Jäähyväislahjaksi hän antoi Väinölle tyhjän sikarilaatikon, -jotta poika voisi "siinä säilyttää aapiskirjansa". Tämä lahja merkitään -kiitollisuudella kasvattipojan muistelmiin äidin antaman vehnäpullan ja -25-pennisen ohella. - -Siksi kunnes tie kääntyi näkymättömiin, seisoi ukko Ramm paikallaan -katsellen pientä kättä, joka huiskutti reestä, samalla kuin lapsensydän -tili pakahtumaisillaan surusta. - -Paikka, johon Väinö vietiin, oli torppa, jossa asui seppä Koivunen -vaimonsa ja vanhan äitinsä kanssa. Tästä torpasta tuli paikka, jossa -turvaton lapsi joutui suorastaan mitä harkituimman kidutuksen uhriksi. - -Väinö kertoo tulostaan uuteen "kotiinsa", miten yksinäiseksi ja -hylätyksi hän tunsi itsensä. Kun hän oli istunut hetken penkillä -eikä kukaan ollut häntä huomaavinaankaan, hän hiipi ulos ja rupesi -kävelemään kylälle päin. Sinne ei ollut pitkä matka ja pian hän tuli -muutamaan taloon, astui sisään avoimesta ovesta ja istuutui uunin -kupeelle. Kun ei kukaan tuntenut häntä, rupesi talonväki kyselemään, -mikä hän oli miehiänsä. Kun Väinö oli liian ujo vastatakseen, saivat -he tietää vasta sitten kuin Koivunen tuli hakemaan häntä kotiin, että -Väinö oli "se huutolaispoika". - -Tämän ensimmäisen pakoyrityksen pois "kotoa" emäntä rankaisi kovin ja -kiivain sanoin, ja poika kiipesi surullisin sydämin ylös uuninpankolle, -jossa pieni patja ja peitto osoitti hänen makuupaikkaansa ja jossa hän -sitten itki itsensä nukuksiin ensimmäisenä yönä vieraan isäntäväen -luona. - -Emäntä — Iida oli hänen ristimänimensä oli suostunut opettamaan poikaa -lukemaan. Jos hän Rammin mummon luona, joka oli opettanut hänelle -ensimmäiset aakkoset, oli saanut ystävällistä rohkaisua osatessaan -läksynsä, niin täällä otettiin päinvastainen menetelmä käytäntöön. -Pojan paksu, kihara tukka teki usein Iidan luisevien sormien -tuttavuutta, jos hän tämän mielestä ei käsittänyt kyllin nopeasti. - -Mutta toisia kovempiakin rangaistuskeinoja käytettiin. Väinö kertoo, -mitenkä hän muutamana päivänä ulkona pihalla oli hukannut napin -vaatteistaan. Peläten rangaistusta, jonka tiesi saavansa, poika etsi -sitä kauan, mutta turhaan. Viimein hän kuitenkin hiipi sisälle, mutta -sai käskyn mennä ulos silmänräpäyksessä eikä palata takaisin napitta. -"Jollet löydä sitä, niin varo selkääsi". - -Tietysti nappi pysyi hukassa, ja kun poika tiesi, mikä häntä odotti, -vei rangaistuksen pelko hänet metsään. Peloissaan kuljeskellessaan -umpimähkään hän eksyi, niin että hän kuljettuaan koko yön vasta aamun -sarastaessa löysi tien ja lopen väsyneenä kiipesi heinäparvelle -nukkuakseen tuoksuvien heinien keskellä pois surunsa ja väsymyksensä. -Kun hän myöhemmin päivällä uskalsi astua tupaan, ei emäntä sanonut -mitään, vaan asetti hänelle ruokaa syötäväksi. Mutta hän meni ulos -pojan syödessä, ja kun hän palasi tupaan, oli hänellä mukanaan -nokkosista ja kata joista sidottu vitsa. Tällä hän sitten rankaisi -syyllistä, mutta kun ei edes tämä julma keino näyttänyt tarpeeksi -tepsivältä ankaran emännän mielestä, kaadettiin vielä suolavettä -lapsi raukan turvonneeseen selkään ja rangaistusta jatkettiin. -"Rangaistuksen jälkeen", kertoo Väinö, "kirveli selkääni ikään kuin se -olisi ollut tulessa". Voi ymmärtää, minkälaisin tuntein poika ajatteli -kiduttajaansa. - -Tämän tapainen kasvatus ei voi vaikuttaa muuta kuin yhdellä tavalla: -peloittaa suunniltaan vilkkaan ja hermostuneen lapsen. Tätä ensimmäistä -pakoyritystä Koivusen torpasta seurasi monta muuta aina samalla -seurauksella: selkäsaunalla toisensa jälkeen. - -Muutaman tapauksen Väinö kertoo muistelmissaan seuraavasti: - -"Muutamana päivänä käski Koivunen minun mennä ongelle. Hän seurasi -minua rannalle ja näytti minulle, miten minun oli ongittava. Hän -nimittäin asettui seisomaan rantakivelle ja heitti ongen järveen. -Hän saikin kohta pienen kalan. 'Noin niitä vain vetelet', hän sanoi, -heitti ongen minulle ja läksi itse pois. Jäin sitten onkimaan, mutta -en saanut yhtään kalaa, ja kaikeksi onnettomuudeksi tuohinen, jossa -matoset olivat, liukui pois kiven päältä ja läksi uiskentelemaan. Minä -koetin ongenvavalla saada sitä kiinni. Viimein onnistuinkin, mutta -kaikki matoset olivat vierineet järveen. Olin aika pulassa. Samassa -kulki joitakin poikasia siitä ohi. He antoivat minulle muutamia matoja. -Koetin jälleen onkia, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Silloin kuulen -Koivusen huutavan: 'Tule pois! Kyllähän niitä jo keitoksi asti on!' -Minä pelästyin pahanpäiväisesti ja koetin vielä onkia vähän aikaa, -mutta tuloksetta. Silloin läksin kulkemaan rantaa pitkin koettaen -onneani vielä eri paikoissa, mutta en saanut mitään. En tiennyt, mitä -tehdä. En uskaltanut mennä kotiin enkä saanut kaloja. Läksin kulkemaan -vielä edemmäksi rantaa pitkin. Muutamassa paikassa heitin tuohisen ja -ongen järveen. Vähän kauempana riisuin vaatteet päältäni ja työnnyin -itsekin järveen. Ja siinä pälkähti päähäni ajatus, että entäpä jos -hukuttaisinkin itseni. Sitä varten urkeninkin melko syvälle. Mutta ei -ollut minulla sentään rohkeutta hukuttaa itseäni —". - -Lapsi raukka, joka ei vielä ollut edes kahdeksanvuotiaskaan, mutta -jonka epätoivo oli saanut tällaisiin ajatuksiin sen kovan kohtelun -vuoksi, jota hän oli joutunut kokemaan, karkasi nyt taas metsään ja -nukkui yönsä metsänreunassa olevassa ladossa. Aamulla nälkä ajoi hänet -takaisin tupaan. Nyt Koivunen keksi palmikoida vitsan pajunoksista -tehdäkseen lyönnit yhä tuntuvammiksi. - -Näin kului tämä tuskan vuosi. Sitten tuli talvi ja sen muassa taas -uusi muutto uuteen paikkaan. Väinö oli nyt huudettu vain 25 markasta. -Kun hänet haettiin, tapahtui hyvästijättö kyyneleittä, eikä hän -suinkaan vastustellut niin kuin Rammeista erotessaan. Riemuiten hän -jätti Koivuset ja jutteli iloisesti matkalla saattajalleen kaikista -mahdollisista asioista. - -Ehkäpä hän arveli, että hänelle tuskin voisi tulla tukalampaa kuin mitä -hänellä oli edellisessä paikassa ollut. Siinä hän olikin oikeassa, -sillä siitä vuodesta, Väinön kahdeksannesta, jonka hän vietti uuden -isäntäväkensä, Räisäläin luona, on hänellä vain hyviä ja ystävällisiä -muistoja. Kerran hän tosin sai selkäänsä täälläkin, mutta sen hän oli -omien sanojensa mukaan hyvin ansainnut. Hän oli nimittäin pelannut -"nappia" kylän poikien kanssa, ja kun hänen pieni nappivarastonsa -loppui, vei pelihimo hänet tullaamaan miesten takkeja, joista hän -veitsellä ratkoi napit, niin että hän niillä saattoi jatkaa jännittävää -peliään. Vitsa selvitti käsitteet. Väinö ymmärsi rikoksensa ja katui -sitä täydestä sydämestä. - -Räisälältä saamansa vehnävoileipä eväsmytyssään, mikä kiitollisena -merkittiin muistiin, haettiin Väinö taas vuoden lopussa uuteen paikkaan -vietäväksi. Tämä matka säilyi hänellä aina kirkkaana ja suloisena -muistissa. Hän sai nimittäin matkatoverin, pienen tytön, samanlaisen -huutolaisen kuin hän itsekin oli, joka noudettiin tien varrella -olevasta torpasta. Vaikka reki oli n.s. "pulkka", jossa molemmat lapset -istuivat yhteenpuristettuina ahtaalla istuimella vastapäätä ajajaa, -oli heillä, voitettuaan ensimmäisen ujoutensa, paljon iloa toistensa -seurasta, niin että Väinölle tuotti oikein suurta surua, kun he illalla -saapuivat siihen taloon, joka oli hänen matkansa määränä, ja hänen -täytyi sanoa hyvästit uudelle ystävälleen. "En enää sen koommin nähnyt -häntä", hän kirjoittaa, ja näissä harvoissa sanoissa huokuu lapsen -sydämen kaipaus, kun juuri ikään sidotut ystävyyssiteet niin pian -katkaistiin. - -Väinön uusi isäntä oli huutanut hänet 14 markasta vuosittain, kunnes -poika täyttäisi 15 vuotta. Miehen nimi oli Kortelainen ja hänellä -oli suuri perhe. Lasten joukossa oli Toini niminen tyttö, joka oli -jokseenkin Väinön ikäinen ja josta tuli tämän työtoveri. - -Hän kertoo ensimmäisistä vaikutelmistaan uudesta paikasta, miten -emäntä kattoi ateriaksi muikkuja, voita, leipää ja maitoa, josta Väinö -tosin ei paljon voinut nauttia, kun ero pienestä matkatoverista tuntui -vielä niin raskaalta. Istuessaan syötyänsä penkillä hän näki Toinin -kantavan sylillisen puita uuniin. Auttaakseen tyttöä hänkin rupesi -kantamaan puita. Puunkannosta tulikin sitten niitä tehtäviä, joita -koitui runsaasti hänen osakseen Kortelaisen perheessä. Yhdeksänvuotiaan -lapsen voimia käytettiin hyväksi ylen määrin. Hänen täytyi ansaita -ruokansa monenkaltaisilla toimilla. Niinpä hänen tehtävänänsä oli -silppujen hakkuu ja kahvipuitten pilkonta, hevosten hoito ja kesäisin -lehmien vienti laitumelle, ojien puhdistus, lannan ajo pellolle ja -sitten iltaisin lehmien tuonti kotiin laitumelta. Varhaisesta aamusta -myöhäiseen iltaan saakka kesti työtä, joka oli pojan nuorille ja -heikoille hartioille aivan liian raskasta. Hän oli aina väsynyt, -mutta apua ei tullut, ja jos hän laiminlöi tehtävänsä, seurasi siitä -selkäsauna. - -Jonkun ajan kuluttua rupesi hänen selkäänsä kovasti pakottamaan. -Viedessään lehmiä hakaan täytyi hänen vähän väliä, oman kertomuksensa -mukaan, heittäytyä hetkiseksi pitkälleen maahan voidakseen ensinkään -jatkaa matkaansa. Viimein isäntäväellekin selvisi, ettei tässä ollut -kysymys laiskuudesta, joka voitaisiin selkäsaunoilla parantaa. -Väinö tuli ilmeisen kalpeaksi eikä jaksanut syödä edes emännän -herkullisesti valmistamia muikkujakaan. Hän oli selvästi sairas, -eikä näin ollen voinut enää olla hyödyksi talolle. Kun kaupungista -tuoduista lääkkeistäkään ei ollut mitään apua, vei Kortelainen hänet -kunnanvaltuuston esimiehen, isäntä Raippasen luo apua saamaan ja tämä -vei pojan muassaan Helsinkiin. Se oli Väinön ensimmäinen Helsinginmatka. - -On kuin näkisin hänet — niin kuin olen nähnyt niin monen monta -— istumassa muiden apua etsivien joukossa Kirurgisen sairaalan -poliklinikan penkillä. Kalpean lapsen vierestä, jolla on kaunis, -leveä otsa, vaalea, kihara tukka ja syvämietteiset silmät, kohoaa -Raippasen leveä, jykevä hahmo tyynenä alistuen pitkään odotukseen, -johon myöhäinen järjestysnumero pakottaa hänet ja hänen holhokkinsa. -Vihdoin ovi avautuu heillekin ja valkopukuinen hoitajatar ottaa Väinön -huostaansa, avaa hänen vaatteensa ja laittaa hänet kuntoon lääkärin -tutkittavaksi. Ja sitten joku nuori lääkäri tutkii ja palpeeraa -pojan selkä raiskaa. Sairas poika koettaa parastaan ollakseen uljas, -mutta tuskalliselta se tuntuu, vaikkakin hän puree hampaansa yhteen -voidakseen olla huutamatta. Sitten hänet viedään toiseen huoneeseen, -ja kun vihdoin Raippanen, joka sillä aikaa on ollut asioillaan -kaupungilla, tulee häntä hakemaan sairaalasta, on hänen ruumiinsa -puristettu kipsisiteeseen, jota hänet on määrätty pitämään kahdeksan -viikkoa, jonka jälkeen hänen täytyy tulla takaisin sairaalaan -näyttäytymään. - -Tämän verran Väinö ensi matkallaan näki pääkaupunkia. Puettuna -raskaaseen kipsisiteeseen, joka tuntui estävän hengitystä, kunnes hän -siihen tottui, mutta joka kuitenkin tuki hänen sairasta selkäänsä -ja siten lievitti hänen tuskiaan, vietiin sitten kunnan holhokki -takaisin N—laan. Vanhan Tammi nimisen pariskunnan luona Väinö sitten -vietti nuo määrätyt kahdeksan viikkoa. Vanhukset olivat kunnollista -ja ystävällistä väkeä, ja sairas poika säilytti heidät kiitollisessa -muistissa. - -Väinö oli nyt taas kotipitäjässään, mutta kuitenkin niin kaukana -ensimmäisestä kodistaan, Rammin torpasta, ettei hän voinut saada -lähetetyksi sanaa kasvatusisälleen, joka vielä oli elossa. Jo -Kortelaisen perheessä ollessaan Väinö oli saanut surukseen kuulla, että -Rammin muori oli kuollut. - -Miltä toimekkaasta, vilkkaasta pojasta tuntui, kun hänen -liikuntakykynsä oli näin rajoitettu, siitä eivät muistelmat mitään -kerro. Mahtaneeko lapsi ylipäänsä miettiä, kun hänet terveiden ja -täysipitoisten kirjoista siirretään yhteiskunnan sairaiden ja kärsivien -suureen armeijaan? Minä en sitä usko. Sairasosastoilla olevat lapset -ovat melkein aina iloisia ja toivorikkaita. Ja luulenpa, että Väinökin -arveli tätä sairausaikaa ohimeneväksi. Hän uskoi kyllä kahdeksan -viikon kuluttua voivansa juosta ja hyppiä niin kuin ennenkin. Niin ei -kuitenkaan käynyt. - -Raippasen seurassa tehtiin toinenkin Helsinginmatka lääkärin määräämänä -aikana. Poliklinikka ja hoitajatar olivat jo vanhoja tuttavia ja Väinön -silmät loistivat ilosta hänen ajatellessaan, että hän nyt pääsisi -vapaaksi kovasta panssarista, joka oli painanut hänen rintaansa, ja -että hän nyt taas voisi liikkua vapaasti. - -Kun kipsi poistettiin, huomattiin poika kuitenkin niin heikoksi, että -Raippanen, joka luuli hänen olevan kuolemaisillaan, pyysi, että hän -saisi jäädä sairaalaan. Paikkaa ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut, ja -Väinön saattajaa neuvottiin viemään hänet Hämeenlinnan lääninsairalaan. -Mahtava kunnallislautakunnan esimies oli kuitenkin hätääntynyt. Hän ei -tahtonut eikä uskaltanut matkustaa, kuten hän luuli, kuolevan lapsen -kanssa, ja kuulusteltuaan paikkaa monelta taholta sai hän lopulta -Väinön Helsingin Lastensairaalaan. - -Tämän kymmenvuotiaan lapsen sitä itse aavistamatta oli tähän asti -eletty osa hänen elämäänsä nyt päättynyt kokonaisuus. Uusi tekijä, -sairaus, oli nyt astunut Väinön elämään, eikä tämä kumppani häntä enää -koskaan jättänyt, jos kohta saattoikin olla aikoja, jolloin tämä raskas -seuralainen luultiin voitetuksi. Ehkä niin olisikin voinut käydä, jos -olosuhteet olisivat olleet ystävällämme toisenlaiset ja jos ne ihmiset, -joiden parissa hän joutui elämään, olisivat ymmärtäneet edes kaikkein -alkeellisimpia terveyssääntöjä eivätkä tietämättömyydellään olisi -olleet osallisia surulliseen lopputulokseen. - -Sitä aikaa, joka nyt seurasi ja josta Väinön muistelmat kertovat sangen -vähän, olen koettanut seuraavassa kuvata sen mukaisesti, millaista sen -ajattelen olleen sairaalasta ja potilaista saamani kokemuksen nojalla. - - - -SAIRAALA-AIKA - - -Valkoiset vuoteet, puhtaat raidit, punaiset peitot, pieni tytönpää -sininen solmuke tukassa katselemassa muutamasta vuoteesta, -ystävälliset, valkoisen myssyn koristamat kasvot, hoitajatar -nojautumassa hänen ylitseen — nämä olivat Väinön ensimmäiset -vaikutelmat Lastensairaalasta. - -Hänen hienostumiseen tottumattomista silmistään oli kaikki, mitä hän -näki, täydellistä nautintoa. Mutta suurin nautinto oli saada ojentaa -sairas selkänsä suoraksi ihanassa vuoteessa, tuntea itsensä lämpimän -kylvyn jälkeen puhtaaksi ja siistiksi pienessä sairaalapaidassaan, -jonka hoitajatar puki hänen yllensä. - -Ja hoitajatar suloisine hymyilyineen ja pehmeine käsineen oli kuin -korkeamman maailman olento, joka täydellisesti voitti puolelleen -Väinön ystävällisyydelle ylen herkän lapsensydämen. Siksi Väinö niin -mielellään tottelikin kaikkia hoitajattaren antamia määräyksiä. Vasta -myöhemmin, kun hänestä oli tullut tottunut sairaala-asukas, hän joskus -— vain tunteakseen harkittua nautintoa voidessaan nähdä hänen vähän -suuttuvan — koetteli tehdä jotain sellaista, mikä oli kiellettyä. -Silloin hoitajattaren silmät sumenivat ja oli kuin pilvi olisi -varjostanut muutoin niin rauhallisia kasvoja. - -Tällaiset kujeet aiheuttivat kuitenkin sen, että Väinöä sanottiin -vallattomaksi. "Neiti" antoi hänelle kuitenkin kaikki anteeksi ja -ymmärsi hellällä kohtelulla korvata pojalle hiukan sitä huolettomuutta, -jonka tämä jo oli kadottanut. - -Menetettyä terveyttä ei sairaalassaolo kuitenkaan voinut antaa takaisin -Väinölle. Hän ei voinut liikkua, ei jaksanut edes istuakaan, vaan -täytyi hänen sen tähden selällään maaten lukea niitä kirjoja, joita -ystävälliset ihmiset ja muiden lasten omaiset ja ystävät, mieltyneinä -sairaan pojan viisaaseen ulkomuotoon, antoivat hänelle. Hänen pieni -kirjavarastonsa, joka ukko Rammin antamassa sikarilaatikossa säilytetyn -aapisen lisäksi käsitti vain yhden kertomuskirjan, jonka hänen -leikkitoverinsa Siiri Salonen, kerran käydessään Tammen perheessä häntä -tervehtimässä, oli hänelle lahjoittanut, karttui tällä tavoin, ja luku- -ja tiedonhalu heräsi tässä lahjakkaassa lapsessa, jonka hengellä tähän -asti tuskin oli ollut mitään ravintoa. - -Hänen rakas osastonhoitajattarensa näytti myös hyvin ymmärtävän -poikaa. Usein he juttelivat keskenään mitä kiinnostavimmista asioista. -Pojan kehitykselle merkitsi tietysti seurustelu tämän sivistyneen ja -sydämeltään hienon naisen kanssa hyvin paljon. - -Juuri tähän aikaan rakennettiin ensimmäistä parantolaa kirurgista -tuberkuloosia potevia lapsia varten Högsandiin Lappvikin aseman -läheisyyteen. Se oli syntynyt Lastenhoitoyhdistyksen aloitteesta ja -Lastensairaalan ylilääkäri, harras lasten ystävä, professori Wilhelm -Pipping, oli lämpimästi innostunut asiasta. - -Keväällä 1901, Väinön ollessa kaksitoistavuotias ja vietettyä kaksi -vuotta sairaalassa, tämä sanatorio valmistui. Niiden lasten joukossa, -jotka olivat sen ensimmäisiä hoidokkeja, oli myöskin tämä pieni -orpopoika N—lasta. - -Mikä elämys hänelle! Ensin matka kaikkien muiden lasten kanssa -täyteen ahdetussa kolmannen luokan vaunussa, missä valtikkaa piti -tummakiharainen olento, jolla oli ruskeat, aurinkoiset silmät, jotka -herttaisesti katselivat Väinöä. Hänen nimensä oli neiti Brunou ja hän -oli parantolan "johtajatäti". - -Viimein saavuttiin tomuisina ja väsyneinä asemalle. Pienimmät lapset, -jotka olivat nukahtaneet, herätettiin. Oli nautinto hengittää suloista, -raikasta ilmaa ja pian sullottiin kaikki lapset heinähäkkeihin, joista -ensimmäistä ajoi "Österlundin vaari", parantolan kaikki kaikessa ja -kaikkien lasten tuleva ystävä. Tie kulki tuoksuvan mäntymetsän läpi -harjun yli ja siinä jo näkyikin parantola auringonvalossa ikään kuin -ojentaen kättänsä tervetuliaisiksi, parantola, jossa saataisiin viettää -koko tämä ihmeellinen kesä. - -Ja ihmeellinen siitä tulikin, eikä suinkaan vähimmin ystävällemme -Väinölle, joka kaiket päivät sai maata pitkällään aurinkoisella -hietarannalla. Siellä kuunnellessaan aaltojen loisketta hän pian -tunsi voimiensa lisääntyvän. Ennen pitkää hän jaksoi istua pystyssä -ja vähän aikaa myöhemmin täti Brunou uskalsi antaa hänen ottaa -ensimmäiset varovaiset askeleensa. Hän sai myös nauttia virkistävistä -merikylvyistä. Ne vahvistivat häntä päivä päivältä, vaikkakin selkä oli -saanut sellaisen vamman, ettei se enää ollut kokonaan parannettavissa. - -Iloisesta ja sukkelasta Väinöstä tuli pian parantolan suosikki, -kaikkien kujeiden ja leikkien johtaja. Usein täytyi "tätien" tarttua -asiaan ja pakottaa hänet olemaan hiljaa, kun hän leikin kiihkossa oli -unohtamaisillaan välttämättömän varovaisuuden. Kihara tukka hikisenä, -otsaan takertuneena ja rinta huohottaen rasituksesta hänen täytyi istua -paikallaan päivälliseen asti ja sitten yhdessä muiden lasten kanssa -olla tunti makuulla. - -Högsandissa Väinö solmi ystävyysliiton muutaman tytön, Betty -Fagerströmin kanssa, joka oli pääkaupunkilaislapsia. Hänellä oli terävä -kieli ja vilkkaat silmät ja kaikki pitivät hänestä hänen sukkeluutensa -vuoksi. Tämä ystävyys kesti läpi elämän. Väinö sai toisenkin ystävän, -Aarne Ahlgrenin, joka tänä kesänä kuitenkin oli vasta kaksivuotias. - -Niin tultiin elokuun loppuun ja lapset lähetettiin kotiinsa. Väinöä ei -kuitenkaan lähetetty N—laan, vaan hän pääsi suureksi ilokseen takaisin -Lastensairaalaan, jossa hän sai olla vielä koko seuraavan talven. - -Ehkä sairaalan hyväsydämisellä ylihoitajattarella, neiti von Konowilla, -joka tunsi Väinön surkuteltavat olosuhteet, oli osuutensa päätöksessä -pitää poika sairaalassa. En tiedä sitä, mutta luulen niin. Pääsyynä oli -kuitenkin luultavasti se, että tahdottiin kesän hyvien tulosten jälkeen -katsoa, voisiko poika kokonaan saada takaisin kadotetun terveytensä. - -Tänä talvena hän koko käytöksellään todella koetti ansaita sitä -suurta hyvyyttä, joka oli tullut hänen osakseen. Kuitenkaan ei ollut -autettavissa, että hänen luontainen vilkkautensa välistä johti hänet -kujeisiin ja että neiti Nylanderin ystävälliset silmät välistä -synkkenivät. - -Niin tuli taas kesä ja se toi muassaan uuden oleskelun Högsandissa, -joka jo häämötti pojan mielikuvituksessa ihanana kotina, maallisena -paratiisina. - -Tälläkin kertaa neiti Brunou oli parantolan johtajattarena ja apunaan -hänellä oli hänen hyvä ystävättärensä, äskettäin oppikursseilta -Englannista palannut sairaanhoitajatar. Ja Bettykin oli siellä ja -samoin Aarne. Ilolla kohtasivat edellisen kesän toverukset jälleen -toisensa. - -Mainitulle sairaanhoitajattarelle häämöttää tämä Högsandissa oleva -kesä, hänen tätä kirjoittaessaan, aivan erikoisessa valossa. Kaikki oli -ihanaa, meri, ranta, metsä, kanervakangas ja auringonpaiste kaiken yllä. - -Ja Gertrud Brunou ohjasi kaikkea hyvin ja hellin käsin. Näen hänet -vielä sellaisena kuin hän seisoi ovella katselemassa kohti rantaa, -jossa lapset pulikoivat matalassa vedessä, ja silittäessään siinä -kädellään hänelle ominaisella liikkeellä vallattomia kiharoitaan. - -Ja jos joku lapsista oli sairas, näen "täti Brunoun" uskollisesti -istuvan vuoteen ääressä pitäen pientä kuumeista kättä omassaan. Ei -mikään saanut häntä silloin ajattelemaan itseään tai omaa lepoansa. -Hän oli, jos kukaan, sairaanhoitajattareksi luotu, uhrautuen koko -sielustansa kutsumukselleen ja pienille potilailleen. - -Sinä kesänä me esitimme näytelmän. Lasten osina oli niitä eri -ruokalajeja, joita esiintyi parantolan ruokaluettelossa. Siinä oli -kauraliemi, riisipuuro, perunasose, mustikkakiiseli, pannukakku ja -silakkalaatikko, ja tämä viimeksimainittu herätti paljon iloa, kun hän -surkealla äänellä valitti, ettei kukaan hänestä pitänyt. - -Meillä oli myöskin pakolaisuutta hiukan muistuttava järjestö. -Lapset pukeutuivat eri pukuihin ja eriväriset nauhat merkitsivät -eri arvoasteita ja niin he sitten marssivat ympäri aluetta lippu -etunenässä. Luulen, että Väinö oli kenraalina ja että Betty Fagerström -oli synnynnäisellä oveluudellaan päässyt korkean upseerin asemaan. -Mutta herra kenraali sai usein täti Brunoulta muistutuksen, ettei -hän saisi juosta niin kiivaasti, vaan että hänen täytyisi olla -varovainen j.n.e. — kaikki nämä vaikeita määräyksiä vilkkaalle -kolmetoistavuotiaalle. - -Näin kului kesä auringossa ja leikeissä, joihin kuitenkin sisältyi -vakavuuttakin. Pieni armeija piti yllä hyvää kuria keskuudessaan ja -Väinö, sen johtaja, oli hyväksi avuksi "ylipäällikölle", tädille, joka -pysyi kaikkein ylimpänä asteena. - -Eräs puoli Väinön luonteesta kehittyi tähän aikaan hänen itsensä -sitä huomaamatta, nimittäin hänen kykynsä vaikuttaa muihin. Usein -tädit turvautuivat tässä suhteessa hänen apuunsa. Se vakavuus, joka -hänen vilkkaudestaan, huolettomuudestaan ja iloisuudestaan huolimatta -kuitenkin oli hänen luonteensa perusominaisuuksia, tuli silloin aina -ilmi ja näyttäytyi kauneimmassa valossaan. Muistan, mitenkä hän usein, -kun lapset sateisilla ilmoilla eivät voineet mennä ulos ja tulivat -liian vallattomiksi, kokosi heidät ympärilleen ja lupasi kertoa -heille jotain. "Voi, Väinö, kerro meille satu", kuului silloin joka -taholta, ja hiljaa kuin hiiret he tungeskelivat hänen ympärilleen -ja kuuntelivat hiiskumatta, mitä hän koskaan väsymättä keksi kertoa -heille, luoden välistä leikillisen salasilmäyksen täteihin. Hänellä oli -aivan ihmeellinen mielikuvitus ja hänen kertomuksensa saattoivat jatkua -päivä päivältä loppumattomiin alati aivan yhtä kiihkeästi kuunteleville -kuulijoille. - -En tiedä, ottiko hän kertomuksensa sairaalassa lukemistaan kirjoista, -vai omasta päästäänkö hän niitä sepitteli, mutta luultavasti hän teki -molemmin tavoin, otti aiheen jostakin tuntemastaan kirjasta ja antoi -sitten mielikuvituksensa täydentää sitä, loihtien yhä ihmeellisempiä -kuvia pienten kuulijoittensa hämmästyksestä selko selällään olevien -silmien eteen. Hän kertoi aina hiljaisella äänellä, ja tämä tietysti -osaltaan lisäsi kiehtovaa ja salaperäistä vaikutusta. - -Ehkä Väinöllä itse asiassa olisi ollut taipumusta kirjoittamiseen, -vaikka näitä taipumuksia ei koskaan kehitetty. Hän kirjoitti kyllä -paljon eläessään, hänellä oli monta ystävää ja hän lähetteli heille -pitkiä ja hauskoja kirjeitä. Ja onhan hän kirjoittanut muistelmansakin -kahdelle ystävälleen, koruttomasti ja yksinkertaisesti. Mutta sen -pitemmälle hän ei päässyt. Sitävastoin hän oli, kuten jo sanoin, -verraton kertoja ja täysikasvuisetkin kuulijat saattoivat innostua -kuuntelemaan hänen ihmeellisiä tarinoitaan. - -Väinö täytti sinä kesänä kolmetoista vuotta. Hän oli hartiakas ja -notkea huolimatta selän pienestä epämuodostumasta. Hän oli kasvanut -pituutta ja hänen terve värinsä, avonainen, iloinen ja viisas -katseensa, hänen meriveden ja auringon paahtamat kiharansa tekivät -hänet niin hauskan ja kauniin näköiseksi, että tädit oikein ylpeilivät -tästä pojastaan. Täti Brunoun ei tarvinnut enää yhtä usein kuin ennen -varoittaa häntä, sillä hänen holhokkinsa ymmärsi paremmin kuin ennen, -mitä häneltä tässä suhteessa vaadittiin, ja että se oli hänen omaksi -parhaaksensa. - -Pojan ymmärrys oli kehittynyt samalla aikaa kuin hänen -ruumiinvoimansakin ja varmasti tänä kesänä ajatus siitä, mitä -tulevaisuus toisi mukanaan, oli tunkeutunut hänen mieleensä heittäen -tumman varjonsa hänen tielleen. - -Hän tiesi, että tätä parantolassaoloa tuskin enää uudistettaisiin ja -ettei hän myöskään enää pääsisi sairaalaan, jossa hän oli viettänyt -kaksi viimeistä vuotta. Hänellä ei ollut muuta odotettavissa kuin -samanlainen elämä, jota hän siihen asti oli elänyt, ja hän vapisi sitä -ajatellessaan. Kuitenkin hän lapsen huolettomuudella loi sellaiset -ajatukset pois mielestään, eivätkä ne riistäneet häneltä elämänintoa -eikä ruokahalua. - -Vaikeampaa oli, kun eronpäivä vihdoin oli käsissä ja hänen täytyi -sanoa jäähyväiset rakkaalle täti Brunoulle ja uudelle ystävälleen sekä -kaikille tovereilleen, Aarnelle, joka tänä kesänä kaikkien iloksi oli -oppinut kävelemään, "eversti" Betylle ja Arvolle, uudelle pojalle, joka -kuuroudestaan huolimatta oli kaikkein kiihkeimpiä Väinön kertomusten -kuulijoita. - -Muutamana päivänä parantolasta palattuaan ja juostessaan leikkien -Lastensairaalan pihalla hän näkee Raippasen tutun hahmon tulevan -portista sisään. Väinöltä itseltään tämä mahtava kunnallislautakunnan -esimies kysyy, mistä hän löytäisi pojan, jonka nimi on Väinö Willgren. -Kuultuaan, että juuri Väinö itse siinä onkin, ei Raippanen ole uskoa -silmiään. Niin suuri muutos on tapahtunut tuossa ennen niin kurjassa -lapsessa. Vaikutus on niin valtava, että hän sen vuoksi näkee arvolleen -sopivaksi kysyä ylihoitajattarelta, neiti von Konowilta, mitä tämä -neuvoisi pojan tulevaisuuteen nähden. Ylihoitajatar sanoo silloin, -että Väinö hänen mielestään on rikaslahjainen lapsi, jonka välttämättä -pitäisi saada kehittää taipumuksiaan ja päästä kouluun. - -Niin sanottiin jäähyväiset. Väinön vaatteet, samat, jotka hänellä -kolme vuotta sitten oli ollut yllään hänen sairaalaan tullessaan, -haettiin esille. Suurella vaivalla saatiin ahtaaksi käynyt takki hänen -päälleen. Sydän täynnä synkkiä aavistuksia hän sitten marssi Raippasen -jäljessä asemalle, jossa hän hämmästyksekseen ja ilokseen tapasi kaksi -parantola-ystäväänsä, näiden rivien kirjoittajan ja pienen isättömän ja -äidittömän Aarnen, jota olin juuri viemässä hänelle hankittuun kotiin. -Tapaaminen oli kuitenkin surunvoittoinen. Väinön silloiset tunteet -kerron hänen omilla sanoillaan: - -"Oli pimeä iltamyöhä, kun tultiin U—län asemalle. Oli syksyisen -kolkkoa ja tuuli kovasti, niin että minä värisin vilusta, sillä -minulla ei ollut muita vaatteita päälläni kuin ne, jotka minulla -kolme vuotta sitten Kortelaisen luota lähtiessäni oli, ja tietäähän -sen, minkälaisessa kunnossa ne olivat niin pitkästä aikaa. Ei ihme, -jos kaikenlaiset ajatukset risteilivät päässäni. Ajattelin entisiä -olinpaikkojani. Ajattelin sairauttani ja ajattelin tulevaisuutta, ja -minun täytyy myöntää, että kaikki näytti synkältä. Tultiin perille -ja Raippasen tyly emäntä otti minut vastaan, niin kuin minkäkin -liika-asujaimen, mikä ei myöskään ollut omiaan tekemään mieltäni -valoisammaksi". - -Asiat kehittyivät kuitenkin tällä kertaa paremmiksi kuin Väinö oli -uskaltanut toivoa. Perhe, jonka luo hän tuli, Honkala nimeltään, oli -erittäin ystävällinen pikku ystävällemme. Siihen kuului isä, äiti ja -kaksi pientä lasta, Lahja ja Arvo. Tuntien Väinön kyvyn huvittaa lapsia -ymmärtää hyvin, että hän voitti Honkalan lasten sydämet ja että he -pysyivät hänen ystävinään niin kauan kuin hän eli. - -Väinö sai tänä talvena käydä kansakoulua ja hän otti ilolla ja suurella -halulla varteen kaiken, minkä hän siellä oppi. Täällä myös uudistettiin -ystävyys Tyyran, Oskarin ja Siirin kanssa, joilta hän sai kuulla, että -hänen vanha kasvatusisänsä, ukko Ramm, vielä oli elossa. Tieto tästä -aiheutti silmänräpäyksessä päätöksen käydä tapaamassa vanhaa ystävää. -Kohtaamisesta Väinö kertoo: - -"Kohtasin vaarin muutamassa kartanon vajassa, jossa hän oli -halonhakkuussa. Hän ei tuntenut minua, mikä ei ollutkaan ihmeellistä, -kun oli jo kulunut kuusi vuotta siitä, kun minut vietiin heiltä pois. -Hänen kysyessään, kuka olin, minä vastasin: 'Olen Väinö, joka ennen -asui teillä'. Mutta hän ei uskonut minua sanoen, että Väinöhän oli -kuollut sairaalassa. Kun yhä vakuutin olevani Väinö, täytyi hänen -lopulta uskoa minua. Kyynelsilmin hän syleili minua ja kysyi, kenenkä -luona minä nyt olin ja sainko tarpeekseni ruokaa. Minun piti vain -heti sanoa, olinko nälkäinen, niin hän heti kiiruhtaisi kartanon -keittiöön pyytämään, että he antaisivat minulle ruokaa. Viimein sain -hänet käsittämään, ettei minulta nyt enää mitään puuttunut. Hänellä -ei enää ollut entistä mökkiään, vaan asui hän nyt kartanon hänelle -luovuttamassa huoneessa. Siellä sitten istuimme ja juttelimme entisistä -ajoista, mummosta ja siitä, miten hän 'sai laakin' melkein heti minun -lähtöni jälkeen, joka niin kovasti oli koskenut häneen. Hän oli aina -surrut ja kaivannut minua." - -On jotain syvästi liikuttavaa kasvatusisän ensimmäisessä ajatuksessa, -että Väinö ehkä olisi ollut nälkäinen. Siitä huomaa, että ukko -Ramm, joka itse oli kokenut elämän kovia ja karuja puolia, usein -ajatuksissaan oli seurannut lasta ja ollut levoton hänen puolestaan. -Hän sai nyt nähdä kasvattipoikansa, joka niin usein kuin vain voi kävi -talvella häntä katsomassa. Ja Väinö näki surukseen, miten vanhuksen -voimat yhä heikkenivät. Keväällä vanha Ramm kuoli. - -Ukko oli ollut kartanon uskottuja palvelijoita ja hänen hautajaisiaan -vietettiin sen vuoksi juhlallisesti. Kaikki alustalaiset olivat -kutsutut päivälliselle. Hänen Armonsa kävi itse päivällisten kuluessa -tervehtimässä läsnäolevia, ja kun hän sai kuulla, että vieras poika -oli vanhuksen kasvattipoika, sai Väinö erikoisen suosiollisen -päännyökkäyksen, kerrotaan muistelmissa. Ukon kuolema oli Väinölle -suureksi suruksi ja kulkiessaan arkun jäljessä hän vuodatti katkeria -kyyneliä, kun oli kadottanut näin kaikkein parhaimman ja uskollisimman -ystävänsä. - -Toinenkin Väinön ystävistä, sokea mummo rautatien toisella puolella -olevasta pienestä mökistä, oli niin ikään kuollut. Kukaan ei enää -siellä nostanut hakaa eikä avannut ovea "Rammin pojalle". Vieraita -ihmisiä asui nyt tuossa pienessä torpassa. - -Niin tuli kevät tutkintoineen ja Väinö sai erinomaisen todistuksen sekä -sen ilahduttavan tiedon, että hän tänäkin kesänä pääsisi Högsandiin. - -Siitä tuli ihana kesä. Hän tapasi kaikki vanhat ystävänsä jälleen, -paitsi yhtä. Neiti Brunou oli kyllä siellä, mutta toisen tädin sijasta -oli siellä nyt uusi hoitajatar. - -Syksyllä Väinö matkusti takaisin N—laan, jossa hän viipyi kuukauden -ajan Raippasen talossa, kunnes hänelle hankittiin uusi paikka. Toivo -saada jatkaa koulunkäyntiä osoittautui siten turhaksi. "Kunnalla ei -ollut varoja sellaiseen", sanottiin. Vaikkakin hänelle oli suureksi -lohdutukseksi se ystävyys ja ymmärtämys, jota hänen uudet ystävänsä, -Honkalat, hänelle osoittivat, oli hänen sydämensä kuitenkin ylen -raskas, kun hän muutamana päivänä seurasi uutta isäntäänsä, räätäli -Virtaa, L:n silloiseen kauppalaan. Kunta oli nimittäin päättänyt, että -Väinö uskottaisiin viideksi vuodeksi eteenpäin tämän miehen huostaan, -joka oli luvannut opettaa pojalle räätälinammatin. - -Virta koettikin parastaan täyttääkseen saamansa tehtävän, ja -muistelmissaan Väinö sanoo häntä hyväksi mestariksi. Poika viihtyi -sangen hyvin, ja hän saattoi sitäpaitsi suureksi ilokseen usein -lähteä sunnuntaiksi ystäviensä, Honkalain, luo. Ystävällinen emäntä -antoi hänelle yksinpä junarahatkin matka-avuksi. "Kaikki olisi ollut -hyvin", kertovat muistelmat, "jos vain terveyteni olisi kestänyt". -Se kärsi räätälinverstaan ummehtuneesta ilmasta ja paikallaan -istumisesta sellaisessa työssä, joka oli mitä sopimattominta Väinölle. -Pian rupesikin Väinön vanha tuttava, selkäsärky, taas muistuttamaan -olemassaolostaan. Kun työn jatkaminen näytti mahdottomalta, neuvoi -Raippanen Virtaa kysymään pojalle paikkaa Helsingin Lastensairaalasta. -Sinne oli Väinö, joka jo oli täyttänyt viisitoista vuotta, kuitenkin -liian vanha. Mutta Kirurgisessa sairaalassa hän tällä kertaa sai paikan. - -Hän oli silloin jo tullut niin huonoksi, ettei hän ensinkään voinut -kävellä, eipä edes seistä jaloillaan, ja sairausprognoosi oli -lääkärintutkimuksen tapahduttua sangen toivoton. - -Niin oli Väinö taas sairaalassa. Hän lepäsi huoneessa, jossa -oli kaksi potilasta, Kirurgin n.s. eristysosastolla. Täällä hän -nyt makasi pari päivää myöhemmin vakavana ja surullisena, kun -ylihoitajatar kierroksellaan pysähtyi hänen vuoteensa viereen ja Väinö -hämmästyksekseen hänessä tunsi toisen parantolatädin Högsandista. Ilo -oli molemminpuolinen. Mutta ylihoitajattaren sydäntä kouristi hänen -ymmärtäessään sairaskertomuksesta, mikä kohtalo odotti tätä vilkasta -poikaa, jonka hän niin hyvin muisti aurinkoisesta kesästä, jonka he -olivat viettäneet yhdessä. - -Väinö ei koskaan enää voisi käyttää jalkojaan! Avuttomana raajarikkona -täytyisi hänen elää ilotonta elämäänsä. Ja mistä hän nyt löytäisi -kodin? Kuka ottaisi hoitaakseen tuollaisen halvatun raukan? - -Väinölle nämä päivät olivat suuren tuskan ja raskaan sielullisen -ahdistuksen aikaa. Tulevaisuus kunnan köyhäintalossa kauhisti häntä -kuin kaikkein peloittavin tuntemattomuus ikään, ja kun läheni -aika, jolloin hänet piti lähettää pois sairaalasta, hän lopulta -epätoivoissaan kääntyi ylihoitajattaren, ainoan ystävänsä puoleen, -johon hän tiesi voivansa luottaa. - -Kun ylihoitajatar muutamana päivänä nojautui pojan vuoteen yli -kysyäkseen, miksi hän itki, tunsi hän äkkiä käsivarret kaulansa -ympärillä ja tuskainen, vapiseva ääni kuiskasi hänen korvaansa: "Täti, -rakas täti, älä anna heidän lähettää minua köyhäintaloon". Järkytettynä -sydänjuuriaan myöten Väinön ystävä antoi silloin sen lupauksen, jonka -hän parhaimpansa mukaan sitten koettikin pitää. Hän vakuutti sylissään -vapisevalle lapselle, ettei pojan, niin kauan kuin hän vain eläisi, -tarvitsisi palata kotikuntaansa. - -Totuuden nimessä minun täytyy tässä lisätä, että kääntyessäni kunnan -puoleen sain siltä avustusta pojan elatukseksi. Jos kohta se tietysti -oli riittämätön, voitiin Väinölle kuitenkin sen avulla hankkia -sellaista, mikä ei kuulunut suorastaan elämän välttämättömimpiin -tarpeisiin. Myöhemmin Väinö itse sai käyttää näitä varoja ja hoitaa -itse kirjeenvaihdonkin kunnan viranomaisten kanssa. - - - -NUORUKAINEN - - -Väinön ystävä, ylihoitajatar, oli siis luvannut pitää huolta hänestä. -Ei ollut kuitenkaan helppo asia löytää pojalle sopivaa kotia. -Halvautuneen hoito vaatii paljon aikaa, ja tämä asia peloitti niitä, -joilta ylihoitajatar ensin tiedusteli paikkaa pojalle. Viimein hän -kääntyi erään pelastusarmeijassa toimivan ystävänsä puoleen ja -sai vihdoin tämän välityksellä tiedon kunnollisista, rehellisistä -ihmisistä, jotka suureksi osaksi vain auttaakseen kovan kohtalon -kokenutta lähimmäistään suostuivat ottamaan Väinön täysihoitoon. - -Näitten kelpo ihmisten luona, isän, äidin ja Väinöä itseään hiukan -nuoremman pojan parissa, Väinö nyt asui kolme vuotta talvisin eli -siksi, kunnes hän täytti 18 vuotta. Kesät hän entiseen tapaansa vietti -Högsandissa. Vilkkaasta pojasta, joka vapaasti juoksenteli yli mäkien -ja kanervakankaiden, oli tullut halvattu raukka, jota toisten täytyi -kantaa aurinkoiselle rannalle. Siellä hän sitten saattoi maata päivät -pitkät katsellen kaihoten ohikiitäviä purjeita, sillä aikaa kuin toiset -lapset iloisesti huutaen ja nauraen loiskuttivat vettä hänen lähellään. -Hänen aivoillaan oli tähän aikaan vaikea tehtävä ratkaistavana: sen -elämän perinpohjainen muutos, jota hän ennen oli viettänyt. - -Ennen hän kyllä oli pelännyt sairautta kuin uhkaavaa aavetta, mutta -hän ei kuitenkaan ollut koskaan tulevaisuutta suunnitellessaan ottanut -sitä vakavasti huomioon. En tosin tiedä, minkälaiseksi hän oli -ajatellut tulevaisuutensa, mutta varmasti hän, joka yleensä oli niin -toimintahaluinen, olisi rakastanut liikkuvaa, toimekasta elämää. - -Nyt hän tiesi, ettei sellaista koskaan tulisi 'hänen osakseen, vaan -että hän oli ainiaaksi tuomittu toimettomuuteen. - -Hänen oli löydettävä ilmaisumuoto sille tulevaisuudelle, joka nyt oli -ja oli aina oleva hänen osansa. - -Kuinka kovasti hänen täytyikään taistella, ennen kuin hän saavutti -lopullisen alistuneisuutensa! Ei kukaan, joka hyvin tunsi Väinön, -kuullut hänen kertaakaan valittavan kovaa kohtaloaan. Jos hän joskus -puhui sairaudestaan, tapahtui se vain tosiasian lyhyenä toteamisena sen -vuoksi, että hän tarvitsi hyviä neuvoja jotain määrättyä tarkoitusta -varten. - -Voihan otaksua, että hän vähitellen tottui tilaansa, mutta nämä -ensi ajat olivat varmastikin ylen raskaita hänen vilkkaalle, hiukan -uhmaavalle luonteelleen. - -Voittoisan reippaasti hän kuitenkin läpäisi tulikokeensa, ja jokaisen, -joka tähän aikaan tai myöhemmin joutui tekemisiin hänen kanssaan, -täytyi syvästi ihaillen todeta, millä tyyneydellä, jopa iloisuudella -hän kesti kohtalonsa, todeta hänen ihmeellinen kykynsä keventää -valoisalla elämänkatsomuksellaan toisten kuormaa. - -Tämä elämänkatsomus, jonka hän kuitenkin vasta vähitellen saavutti -ja joka aikaa myöten syvenemistään syveni, teki avuttomasta -raajarikosta voiman hyvän palvelukseen, teki hänestä auttajan yksinpä -sellaisillekin, jotka muissa suhteissa olivat saaneet elämältä paljon -enemmän kuin hän. - -Viimeistä kesää Högsandissa viettäessään Väinö sai tietää, ettei -hän, jota ei enää voitu lukea lasten kirjoihin, enää voisi päästä -parantolaan. - -Kun hänen silloinen isäntäväkensä oli kaupunkilaisia, oli hänen -ystävästään ylihoitajattaresta sen tähden tärkeää löytää turvatilleen -uusi koti maalla, jossa hän aurinkoisina kesäpäivinä voisi, niin paljon -kuin hänelle suinkin oli mahdollista, viettää päivänsä ulkona Jumalan -kauniissa luonnossa. - -Ilmoitettuaan asiasta sanomalehdissä ja hylättyään eräitä -epätyydyttäviä tarjouksia hän viimein löysi sairaalle nuorukaiselle -sopivan kodin kunnollisten ihmisten luona K:n pitäjässä. Perheeseen -kuului isä, äiti, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, ja heidän luonaan -Väinö asui kahdeksannestatoista kolmanteenkymmenenteenyhdenteen -ikävuoteensa asti. - -Tästä kunnollisesta, työteliäästä kodista kertovat Väinön muistelmat: -"Olen täysin tyytyväinen nykyiseen kotiini enkä edes unissanikaan olisi -voinut kuvitella parempaa." - -Uudessa kodissa isäntä oli vakava, kunnollinen ja toimelias mies, -joka antoi pojilleen mitä parhaimman esimerkin velvollisuutensa -täyttämisessä ja ahkeruudessa. Emäntä oli yhtä kunnollinen sekä -sen lisäksi "topakka" ja iloinen ja leikkisä. Hän oli kodin -auringonpaisteena. Tyttäristä, Vernasta ja Aidasta, tuli pian Väinön -hyvät ystävät. Samoin myös pojista, sekä kasvattityttärestä ja --pojasta, emännän sukulaisista, jotka nämä hyväsydämiset ihmiset olivat -ottaneet aivan kuin omiksi lapsikseen. Poikaa, Torstenia, joka asui -samassa huoneessa Väinön kanssa, tämä aina nimitti "toverikseen". - -Talon tyttäristä oli Aida varmaankin häntä lähinnä, ja mitä -suurimmalla mielenkiinnolla hän otti osaa tytön tuumiin. Saattoipa hän -puutteellisista, vain yhden talven kansakouluopetukseen perustuvista -tiedoistaan huolimatta olla suureksi avuksi nuorelle tytölle -tämän kotiopinnoissa, kun hän suoritti päästötutkintoa ylemmästä -tyttökoulusta. Tyttö teki sen erittäin tarmokkaasti, samalla aikaa -kuin hän suoritti määrätyt työnsä talossa, lypsi lehmiä, kirnusi -voita j.n.e.; hän luki tullakseen päteväksi niille kursseille, jotka -Helsingin Yleisessä sairaalassa järjestettiin sairaanhoitajattariksi -aikoville. Väinö kuulusteli hänen läksyjänsä ja rohkaisi häntä kaikin -tavoin kestämään vaikeuksista huolimatta. - -Ehkä Aida juuri sen johdosta, että oli tutustunut Väinön ystävään, oli -päättänyt valita tämän kutsumuksen. Hän osoittikin myöhemmin olevansa -sitä ainesta, jota kaikki parhaat sairaanhoitajattaret ovat, ja hän on -yhä vielä, vaikkakin on oman kodin vuoksi jättänyt rakkaan tehtävänsä, -siunauksena sillä paikkakunnalla, missä hän asuu. - -Kuitenkaan ei kukaan, joka on tuntenut Väinön voimakkaan luonteen, voi -epäillä sitä, ettei juuri hän olisi suuresti vaikuttanut tämän nuoren -naisen luonteeseen samoin kuin hänen elämänuran valintaansa. - -Väinön vaikutus oli aina huomattava, olipa hän missä hyvänsä. -Vuoteessaan lepäävästä, sairaasta, halvautuneesta nuorukaisesta -säteili aloitteita ja aatteita sekä henkistä vaikutusta, joka -vähitellen muodosti hänen halvan vuoteensa ympärillä hyörivän elämän -keskipisteeksi. Lauantaisin, kun viikon työ oli lopetettu, kokoontuivat -hänen ympärilleen oman talon väen lisäksi myös naapurit keskustelemaan -päivän tapahtumista, politiikasta, Väinön viimeksi lukemasta kirjasta -tahi muista kysymyksistä. Sairas antoi eloa keskustelulle, hän keksi -aina omaperäisimmät aiheet, vaikka hän ilolla kuunteli toistenkin -mielipiteitä. - -Tässä rauhallisessa maalaiskylässä, jossa siihen asti oli tyydytty -ajattelemaan vain jokapäiväistä elatusta ja päivän pieniä tapahtumia, -olivat ihmiset äkkiä heränneet huomaamaan, että tässä maailmassa oli -paljon muutakin, mikä saattoi kiinnostaa mieliä. Ajatukset etsivät -uusia uria, aatteita heräsi, ja nyt koetettiin selvitellä itselleen -asioita, joita ei koskaan ennen ollut ajateltu. Ja lauantai-illat -muuttuivat vähitellen todellisiksi pyhäilloiksi. Mentiinpä mieluummin -Väinön luo keskustelemaan kuin itse tanssilavallekin. - -Tulikohan Väinöstä itsetietoisesti muiden johtaja? En usko sitä. -Hänestä oli vain luonnollista antaa kaikkensa, itse lainkaan -huomaamatta, että hänen lahjansa olivat suuremmat kuin muiden. -Kaukana siitä, että hän olisi uskotellut olevansa jotain erikoista, -hän päinvastoin kärsi yhä enemmän rajoituksestaan ja etsi keinoja -lisätäkseen tietojaan. - -Siihen tarvittiin kirjoja. - -Hänen pieni kirjavarastonsa oli kyllä ystävien lahjoista kasvanut, -mutta sitä vielä lisätäkseen täytyi hänen voida hankkia rahoja, keksiä -joku keino ansaitakseen niitä. - -Silloin hän rupesi ompelemaan korutöitä, ja kaiken, minkä ansaitsi, hän -käytti juuri kirjoihin. Minulla on vielä jäljellä monta Väinön ahkerien -käsien ompelemaa liinaa, verhoa, pielusta, enkä voi liikutuksetta -katsella näitä hänen valmistamiaan töitä. "Tädin täytyy suoda virheet -anteeksi, poikahan se vain on ne ommellut", oli kerran kirjoitettuna -hänen antamaansa joululahjaan, mutta anteeksiantoa ei tarvittu. Kaikki, -mitä Väinö ompeli, oli täysipitoista. - -Niihin aikoihin perustettiin n.s. Pohjoismainen Kustannusliike, joka -julkaisi halvasta hinnasta etevien kirjailijoiden teoksia. Väinö -asettui liikkeen Suomessa toimivan asiamiehen yhteyteen myydäkseen -pienestä palkkiosta yhtiön kirjoja siinä pitäjässä, jossa hän asui. -Halu tutustua hyvään kirjallisuuteen levisi siten paikkakunnalla Väinön -ansiosta, vaikka tämä itse oli saanut vain vähän kouluopetusta. Väinön -oma pieni kirjasto kasvoi samalla, sillä kaikki kirjanvälityksellä -ansaitsemansa rahat hän käytti kirjojen ostoon. Niitä hän rakasti. Oli -suorastaan liikuttavaa nähdä, miten varovaisin, melkeinpä hyväilevin -käsin hän kosketti näitä rakkaita ystäviään. Ja jos hän joskus lainasi -kirjan toiselle, hän oikein pelkäsi, ettei sitä pideltäisi niin hyvin -kuin sen sisällys ansaitsi. - -Aikaa myöten hankittiin kirjahyllykin, mutta kun kirjavarasto yhä -kasvoi, mahtui vain pieni osa niistä hyllylle. Vain rakkaimmat -kirjat koristivat seinää, muut oli mitä suurimmalla huolella pinottu -laatikkoihin. Ne otettiin esille vasta Väinön kuoleman jälkeen, sillä -hän oli toivomuksenaan lausunut, että hänen ystävänsä, ylihoitajatar, -saisi ne käyttääkseen vapaan harkintansa mukaan. Tämä lahjoitti ne -siihen sairaalaan, toiselle sisätautiosastolle, jossa Väinöä hoidettiin -hänen viimeisen sairautensa aikana ja jossa yksi hänen vanhimmista -ystävistään, Lastensairaalan hoitajatar, nyt oli ylihoitajattarena. -Lähes 300 nidettä käsitti se kirjasto, jonka köyhä, oppimaton N—lan -poika oli vähäisillä varoillaan saanut kokoon. Varmaan hänelle -olisi iloksi tietää, että hän lahjallaan on voinut lyhentää toisten -sairaitten yksitoikkoista oloaikaa sairaalassa ja ehkä herättää heissä -uusia aatteita ja hyviä harrastuksia sellaisena aikana, jolloin mieli -on altis vaikutteille. Kokoelma sisälsi nimittäin vain mitä parhaiten -valittuja kirjoja. Niiden joukossa ei ollut ainoatakaan, joka olisi -ollut n.s. roskakirjallisuutta. - -Kirjaostoksissa auttoi häntä usein hänen parantola-ystävänsä Aarne -jolla nyt oli hyvät kasvatusvanhemmat ja jonka kanssa ystävyyssiteet -vuosi vuodelta yhä lujittuivat. - -Väinöllä oli, kuten jo on sanottu, erinomainen vaikutus nuorempiin. -Hän oli oikeastaan, luulisin, syntynyt kasvattajaksi. Aarne tunsi -voimakkaasti sen hyvän vaikutuksen, mikä hänen vanhemmalla ystävällään -oli häneen. Mutta se poika, jonka kasvatus tuli Väinön varsinaiseksi -vapaaehtoiseksi tehtäväksi, oli talon nuori kasvattipoika, Torsten. -Kun Väinön kirurgilaisystävä kävi häntä tapaamassa, hän todellisella -ylpeydellä kertoi "pikku toveristaan" toivoen, että Torstenista, joka -oli nuori ja sekä ruumiillisesti että henkisesti lahjakas, tulisi se, -miksi Väinö itse olisi toivonut tulevansa, ja täyttäisi kaiken sen, -mitä Väinö oli uneksinut, mutta mitä hän ei ollut voinut toteuttaa. -Hänen piti teossa toteuttaa kaikki ne periaatteet, jotka Väinö oli -asettanut sekä hänen että oman elämänsä johtotähdiksi. - -Nämä periaatteet olivat hyvin yksinkertaiset: Hän ei koskaan saisi -juoda, tupakoida eikä kiroilla. Hänen pitäisi olla oikeamielinen eikä -koskaan itsetietoisesti tehdä kenellekään vääryyttä. Hänen tulisi -säästäväisyydellä hoitaa omaisuuttaan ja muistaa, että kaikki omaisuus -oli vain lainaksi annettu ja että siitä oli kyettävä tekemään tili -omantuntonsa tuomioistuimen edessä. - -Väinö, joka itse oli saanut niin paljon aikaan pienillä tuloillaan, -kehoitti aina nuoria ystäviään säästäväisyyteen ja hän säilytti itse -Torstenin, samoin kuin luullakseni Aarnenkin, säästöpankkikirjaa. -Hän oli saanut heidät tekemään säästöjä ja hän seurasi suurella -mielenkiinnolla heidän pienten pääomainsa kasvamista. Ja hän oli ankara -arvostelija, kun oli kysymys rahojen otosta pankista. - -Hänen ilonsa pienestä toveristaan, josta näytti tulevan kelpo mies, sai -äkkiä järkyttävän lopun. - -Oli kaunis päivä kevättalvella. Korkeiden, suorarunkoisten mäntyjen -ympäröimä rakennus, johon Väinö ja hänen isäntäväkensä olivat -muuttaneet, kun vanhin pojista oli ottanut talon hoitoonsa, sijaitsi -mäellä, joka vietti suurelle lammelle eli oikeammin järvelle, jossa -Väinökin oli saanut olla mukana monella ihanalla kalastusretkellä, kun -miehet olivat kantaneet hänet veneeseen. - -Nyt lepäsi järven välkkyvä pinta jääpeitteen alla, jota kevätaurinko -jo oli pehmittänyt. Edellisinä päivinä oli ajettu vielä hevosella -toiselle rannalle, niin että kun Torsten potkurillaan lähti järven -lumipeitteiselle jäälle, ei kukaan ajatellutkaan vaaraa. Jää murtui -kuitenkin hänen altaan vähän matkan päässä rannasta ja hänen -hätähuutonsa kuuluivat rannalle, jonne heti kaikki juoksivat. - -Huolimatta kaikista ponnistuksista poika raukan auttamiseksi, jonka -kuolinkamppailu tapahtui aivan omaisten silmien edessä, ei kukaan -kuitenkaan voinut päästä apuun. Jää murtui auttajien alta, ja kun -lopulta saatiin hänelle heitetyksi köysi, eivät hänen kangistuneet -sormensa enää voineet tarttua siihen. - -Väinö näki koko tapauksen huoneensa ikkunasta. Voimatta hituistakaan -auttaa pelastusyrityksissä, kykenemättä liikahtamaan vuoteestaan täytyi -ystävä raukkamme nähdä pienen toverinsa kamppailu jäiden keskellä, -nähdä turhat pelastusyritykset ja hirveä loppu, kun poika kaikkien -nähden viimein päästi otteensa jäänreunasta ja vajosi syvyyteen. - -Väinön vanha ystävä kohtasikin nyt aivan uuden Väinön, kun hän -tapahtumasta kuultuaan kiiruhti hänen luokseen. Se, mitä Väinö näinä -kauheina hetkinä oli elänyt, oli iäksi painanut häneen leimansa ja -jättänyt jotain särkynyttä jäljelle. - -Torsten oli ollut Väinölle koko elämä, tulevaisuus, se "ille faciet", -johon hänen mielensä ilolla ja toiveilla oli kiintynyt. - -Kaikki nämä Väinön toiveet ja suunnitelmat särkyivät hänen pienen -toverinsa kuolemassa, ja kaiken turhuus, kaiken toivottomuus rupesi -yhä enemmän voittamaan sijaa hänen ajatuksissaan. Tältä ajalta olevat -kirjeet hänen "äidilliselle ystävälleen" ovat syvän vakavuuden -leimaamia, ja suurta väsymystä elämään ilmenee nyt hänessä, jonka -rohkea sielu oli ennen näyttänyt tietä toisille. - -Ystävien käynnit ilahduttivat kuitenkin aina hänen mieltään ja ystäviä -hänellä oli monta. Aikaisemmin mainittujen lisäksi hänen ystäviään oli -herttainen Tyyne Parkkonen, johon hän oli tutustunut Lastensairaalassa -ja joka myöhemmin, ollessaan jo rouva Berg, avusti häntä hänen elämänsä -vaikeimman tehtävän selvittämisessä. Jennie Drisin, "juutalaistyttö", -kuten hän itseään nimitti, kuului niin ikään Väinön ystäviin. Hän johti -pientä, juutalaislapsia varten perustettua kesäsiirtolaa aivan lähellä -sitä paikkaa, jossa ystävämme asui, ja niinä kolmena kesänä, jotka he -olivat naapureina, oli Väinöllä tapana ainakin kerran kesässä käydä -tervehtimässä siirtolaa, johon kuljettiin veneellä yli järven. Tästä -retkeilytavasta Väinö piti erittäin paljon, ja hän iloitsi joka kerran, -kun kotiväellä oli aikaa kantaa hänet rantaan ja viedä hänet mukanaan -järvelle. - -Paitsi neiti Drisiniä kävivät muutamat muutkin sairaanhoitajattaret -välistä tervehtimässä entistä potilastaan. Neiti Nylander oli myös -ainakin kerran maalla häntä tervehtimässä. Mutta suurinta iloa -Väinölle tähän aikaan tuotti kuitenkin Aarne, joka ollessaan kesäisin -vapaana koulusta saattoi viettää pitkiä aikoja vanhemman ystävänsä -seurassa. Nämä käynnit varmaankin suuresti vaikuttivat pojan luonteen -muodostumiseen ja Väinölle ne antoivat tunteen siitä, että vaikkakin -hänen pieni toverinsa Torsten oli ainiaaksi poissa, hänellä silti vielä -oli tehtävä suoritettavana. - -Tunne-elämän syventyminen Torstenin kuoleman jälkeen johti Väinön -ajatukset takaisin sille tielle, jonka hän jo oli kulkenut, ja ne -rupesivat yhä enemmän askartelemaan siinä henkilössä, joka kerran oli -ollut häntä lähinnä elämässä, hänen äidissänsä. - - - -ÄITI - - -Väinöhän ei ollut koskaan tuntenut äitiään. "Muistelmissaan" hän kertoo -siitä ainoasta kerrasta, jolloin hän oli tavannut sen ihmisen, joka oli -antanut hänelle elämän, ja vehnäpullasta ja 25-pennisestä. Torstenin -ennenaikaisen ja kauhean kuoleman synnyttämä tuska opetti hänet -käsittämään, mikä voima tunteella voi olla ja mitenkä toinen ihminen -voi ikään kuin juurtua toisen sydämeen, niin että iäksi erotessa tuntuu -siltä kuin osa omaa olentoa olisi seurannut toista hautaan. - -Tämä voimakas tunne-elämys oli Väinölle kuin ilmestys. Kun ensimmäinen -lamaannus kovan koettelemuksen jälkeen oli voitettu, rupesivat hänen -ajatuksensa aivan kuin itsestään kulkemaan takaisin vuosien taa sen -ihmisen luokse, jolta kova kohtalo oli riistänyt olennon, joka oli -häntä lähinnä elämässä, hänen oman lapsensa. - -Kuinka olikaan tämän äiti raukan täytynyt kärsiä alistuessaan julmaan -kohtaloon, joka vaati hänet riistämään elämästään irti sen, joka oli -lihaa hänen lihastaan ja verta hänen verestään! Kuinka mahtoikaan -hänen sydämensä olla särkynyt ja vertavuotava, kun hänen täytyi jättää -oma pienokaisensa vieraille ihmisille! Kuinka yksinäinen ja köyhä hän -olikaan ollut huomatessaan sylinsä tyhjäksi! - -Eihän mikään ole äidinrakkauden vertaista. Joka sen kerran on tuntenut, -ei varmaankaan koskaan ole voinut kokonaan unohtaa lasta, jonka hän -tuskalla synnytti maailmaan ja varmaankin vielä suuremmalla tuskalla -hylkäsi. - -Vain yhden ainoan kerran Väinö oli nähnyt äitinsä, ja ainoana -todistuksena hänen rakkaudestaan oli se lahja, jonka tuntematon vaimo -lähtiessään Rammin torpasta oli kätkenyt kaappiin pojan kivien, käpyjen -ja muiden kalleuksien joukkoon. Mutta tämä lahja loisti aikaisimpien -muistojen hämärästä ihmeellisen lempein ja kirkkain valoin. Se antoi -varmuutta siitä, että äidin sydämessä eli rakkaus lapseensa ja että -juuri tämä tunne se oli johtanut hänen askeleensa tuohon köyhään -torppaan. - -Väinö oli, nyt itse saavutettuaan kokemusta, aivan varma siitä, että -sellainen rakkaus ei voi sammua ja että se äidissäkin voisi syttyä -uuteen liekkiin. - -Niin kuin pyhä valo häikäisi opetuslasten silmiä kirkastusvuorella, -samoin Väinöäkin häikäisi ajatus, joka äkkiä aivan kuin tulikirjaimin -astui hänen sielunsa silmien eteen: "Minullakin on jossain maailmalla -omainen, ihminen, jota voin sanoa omakseni, jota minulla on oikeus -nimittää kalliilla _äidin_ nimellä." - -Mutta olikohan hän vielä elossa, hän, joka tuntematonnakin oli Väinöstä -niin rakas? Eihän Väinö tiennyt edes hänen nimeäänkään. Hän otaksui -vain, että se sukunimi, jota hän käytti, oli juuri hänen äitinsä nimi. - -Hänen täytyi saada siitä varmuus. - -Kirjeessä sairaala-ystävälleen, joka kirje tätä syvästi liikutti, Väinö -avasi hänelle sydämensä ja kertoi hänelle kaiken juurta jaksaen: - -"Ei, Täti ei kuullut väärin. Juuri sukututkimusta minä harjoitan. -Viimevuotisesta kirjeestäni N—lan kunnanvaltuustolle syntyi minussa -monenlaisia ajatuksia. Ensin muistin entiset ystäväni, minkä vuoksi -minä kirjoitin Honkalan emännälle. Häneltä sain tietää, että hänen -tyttärensä Lahja oli Helsingissä, kuten jo ennen olen kertonut Tädille. -Minulla oli ilo tavata hänet, kun hän kävi minua tervehtimässä lyhyenä -sairaala-aikanani, ja nyt me olemme oikein hyviä ystäviä ja olemme -kirjeenvaihdossa keskenämme. - -"Kirjeessäni emännälle pyysin häntä kertomaan kaiken, minkä hän -mahdollisesti tiesi äidistäni tahi oli kuullut hänestä. - -"Kun hän ei kuitenkaan tiennyt mitään sellaista, mikä olisi ollut -minulle mielenkiintoista, päätin itse hankkia varmuuden. - -"Ensin koetin muistissani todeta kaiken, mitä tiesin äidistäni. Olenhan -jo 'Mustelmissani' kertonut hänen käynnistään Rammin tuvassa, ja -kuinka mummo silloin kuiskasi minulle: 'Se on äitisi', ja kuinka -minä ihmetellen katselin häntä. Seuraavana päivänä löysin kaapista -25-pennisen ja vehnäpullan, jotka hän oli jättänyt minulle, ja suuri -oli silloin iloni. Tämähän on ainoa muisto, mikä minulla on äidistäni. - -"Ennen en ymmärtänyt, että meidän suhteessamme olisi mitään merkillistä. -Mutta kun myöhemmin kuulin emäntien minut nähdessään sanovan: 'Suojaa -eläinkin pentujaan, mutta tuon äiti ei tee edes sitäkään', niin aloin -ymmärtää, että suhteessamme sentään oli jotain tavatonta. - -"En osannut sentään kaivata äitiäni, kun en tiennyt, mitä äidinrakkaus -oikein on. Päinvastoin rupesin katselemaan asiaa emäntien tavoin, ja -kun minulta pilalla kysyttiin: 'Mitä tekisit, jos äitisi tulisi tänne, -antaisit hänelle varmaankin vähintään markan', minä kaikkien riemuksi -heti keskeytin kyselyn ja sanoin: 'Keppiä hän minulta saisi!' - -"Viimeksi kuulin hänestä palattuani kolmetoistavuotiaana -Lastensairaalasta kotipitäjääni. Hän oli minun ollessani Helsingissä -käynyt kunnallislautakunnan esimieheltä kyselemässä minua. Raippasen -emäntä puhui hänestä halveksivin sanoin, kertoi hänen olevan köyhän -ja kurjan näköinen ja viittaili, että hänelle oli ilmoitettu, ettei -hän enää saisi poikaansa takaisin, vaikka tahtoisikin. Äitini sai myös -tietää, että minä makasin sairaalassa ja olin kadottanut liikuntakykyni. - -"Rammin hautajaisten jälkeen kohtasin vanhan vaimon, joka heti rupesi -puhumaan vanhemmistani, sanoen minun olevan isäni näköinen, ja muuta -semmoista. Nähtävästi hän tiesi koko joukon asiasta, mutta kuuntelin -häntä hajamielisenä. Myöhemmin olen sitä kovasti katunut. - -"Tässä kaikki — eikä se ollut paljonkaan, mutta tästäkin vähästä saatoin -nähdä, etten ollut hänelle aivan merkityksetön. Todistuksena tästä oli -hänen kyselynsä ja — vehnäpulla! - -"Kesti kauan, ennen kuin tunteeni äitiäni kohtaan heräsi. Mutta -se kypsyi sittenkin, jos kohta hitaasti. Elämän koulussa minäkin -vähitellen olen tullut en ainoastaan ymmärtäväisemmäksi, vaan myöskin -tunteellisemmaksi. Vielä joku vuosi sitten, ollessani sairas ja -luullessani kuolevan!, sanoin Vernalle: 'Lienee se minullakin äiti -elossa, mutta koska hän ei koskaan ole minusta välittänyt, niin olkoon, -missä on!'" - -"Mutta aina vain aloin ajatella yhä enemmän sitä tuntematonta, -joka minulle oli elämän antanut. Saisinko koskaan mitään tietoja -hänestä? Elikö hän vielä vai oliko hän kuollut? Hän olisi nyt siinä -viidenkymmenen paikkeilla. Mutta ei kukaan näkynyt tietävän hänestä -mitään. - -"Tulin silloin ajatelleeksi kirkonkirjoja. Niiden kautta voisi varmasti -saada selkoa asiasta. Kauan epäröityäni lähetin kirjeen ja rahan -vastauksen lähettämistä varten N—lan kirkkoherranvirastoon pyytäen -sieltä tietoja syntymästäni. Pian sen jälkeen minulla oli käsissäni -virkatodistus, josta ilmeni, että vuonna 1868 syntyneellä Eva -Willgrenillä oli poika, joka oli syntynyt hänen ollessaan 21 vuoden -ikäinen. - -"Todistus kädessäni makasin kauan mietteissäni. Oli niin kummallista, -että minullakin oli omaisia. - -"Tarkemmin silmäillessäni todistusta huomasin, ettei äitini enää asunut -N—lassa. Hän oli muuttanut toiseen pitäjään. - -"Jos ensin olin epäröinyt, niin tahdoin nyt kiihkeästi jatkaa -tiedustelujani. Uusi kyselykirje lähetettiin T—lan kirkkoherralle. - -"Hänen todistuksestaan ilmeni, että äitini 33-vuotiaana oli mennyt -itseään 15 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin. Syntyy kaksi -veljeä, joista toinen kuolee pienenä, ja yksi sisar. Sitten perhe -vuonna 1905 muuttaa P:n maaseurakuntaan. - -"Sinne nyt kiiruhdan kyselyineni ja saan hämmästyksekseni tietää, että -mainittu perhe vielä samana vuonna on muuttanut pois pitäjästä ja -palannut T—laan. 'Jos he näin jatkavat', arvelin, 'kestää kauan, ennen -kuin saan heidät kiinni!'" - -Tämä oli kuitenkin viimeinen pysäkki, sillä nyt Väinö sai tietää, että -vaikkakin perhe oli kirjoissa muualla, se kuitenkin oli vuodesta 1905 -asunut P:n asemayhteiskunnassa. - -"Olin hyvin onnellinen tuloksesta", Väinö jatkaa, "vaikka kohta en -tiennyt, olisiko minulla syytä siihen." - -Viimeisestä todistuksesta näkyi, että vielä yksi lapsi, poika, oli -syntynyt perheelle, mutta kuollut yksivuotiaana. - -Vanhempikin poika oli merkitty kuolleeksi vuonna 1918. "Varmaankin hän -kuoli kapinassa", kirjoittaa Väinö, ja tämä otaksuma osoittautuikin -oikeaksi, vaikka veljen kuolema tapahtuikin olosuhteissa, jotka olivat -paljon julmemmat kuin mitä Väinö saattoi aavistaa. Kerran kysyin -Runar Schildtiltä, oliko hän tuntenut Väinön äidin kirjoittaessaan -järkyttävää kertomustansa "Kotiinpaluu". Hän ei sanonut tunteneensa. -Mutta runoilijan herkällä vaistolla hän oli melkein sanasta sanaan -kuvannut sen todellisessa elämässä tapahtuneen murhenäytelmän, -jonka Eeva Tarpola kauheasti järkytettynä kertoi minulle paljon -myöhemmin, kun meistä oli tullut ystävät. Ainoa erotus oli, ettei äiti -todellisuudessa kuollut, vaikka tuska tappoikin jotain hänestä, kun hän -omin silmin näki poikansa kuoleman. - -Tämä tapaus ei kuitenkaan kuulu tähän kertomukseen, joka koskee Väinöä -ja hänen omaisiaan, joita oli olemassa — sen mukaan, mitä hän nyt tiesi -— äiti, isäpuoli ja sisarpuoli. - -"Ihmeelliset ovat tosiaan nuo kirkonkirjat!" kirjoittaa ystävämme. - -"Kun nyt olin päässyt näin pitkälle", hän jatkaa, "oli seuraava askel -päästä yhteyteen äitini kanssa. Kyllä minä hiukan epäröin ajatellessani -hänen omaisiaan ja pelkäsin tekeväni tungettelevan vaikutuksen. -Mutta olinhan minä joka tapauksessa hänen esikoisensa, minulla oli -vanhimmat oikeudet, ja sen tähden päätin yrittää. Sitäpaitsi tuntui -mielenkiintoiselta sielulliselta ongelmalta, kuinka äitini suhtautuisi -minuun ja kykenisinkö saamaan hänessä äidinrakkauden vireille?" - -Ja niin hän sitten kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä äidilleen. - -Hän aloittaa toteamalla, kuinka ihmeelliseltä hänestä tuntuu käyttää -äidin nimeä, hänestä, jolla on ollut erikoisasema elämässä ja jolla ei -koskaan, niin kauan kuin hän voi muistaa, ole ollut läheisyydessään -henkilöä, jota hän olisi ollut oikeutettu puhuttelemaan tällä rakkautta -ja hellyyttä uhkuvalla nimellä. Hän epäilee, tekeekö hän oikein vai -väärin häiritessään äidin mielenrauhaa, varsinkin kun äidillä nyt on -lähempiä omaisia. Mutta kun hän on varmasti vakuutettu siitä, että tämä -vielä muistaa lapsensa, joka hänen kovan kohtalon pakosta on täytynyt -jättää pois luotaan, hän sittenkin uskaltaa yrittää. - -Sitten hän kertoo, mitä hän lapsuudestaan muistaa äidistään, kertoo -elämästään ja siitä, että hän viidennestätoista ikävuodestaan asti on -ollut avuton raajarikko, kykenemätön itse elättämään itseänsä. Mutta -samassa hän lisää, että hän on saanut myös paljon tyydytystä elämästä. -Hän kertoo, että hänen on täytynyt paljon kokea ihmisten kovuutta, -jopa julmuuttakin, mutta saanut myös kokea paljon hyväntahtoisuutta ja -ystävällisyyttäkin, ja että hänen on nyt hyvä olla. - -Mitenkähän elämä on äitiä kohdellut, hän arvelee. Paljon suruja ja -vähän iloa kaiketi hänellä on ollut maailmassa? Hän kertoo, ettei -hänellä ennen ole ollut tapana ajatella äitiään, mutta että viime -aikoina nämä ajatukset ovat saaneet hänessä sellaisen vallan, että -hänen täytyy nyt päästä varmuuteen. - -Viimeksi hän lausuu sen toivomuksen, että he tapaisivat toisensa, ja -lupaa vastauksen saatuaan lähettää äidille tarkan selityksen, miten hän -parhaiten voisi tulla hänen luokseen. - -"Ehkä äitini ei osaa edes kirjoittaa eikä lukea", ajatteli Väinö. -Tätä miettiessään hän pyysi hyvää ystävätään, rouva Bergiä viemään -kirjeen perille ja lukemaan sen äidille, voidakseen estää sitä, että -äiti tuntematta sen sisältöä vahingossa tai vasten tahtoaan tulisi -ilmaisseeksi salaisuutensa vieraille ihmisille. Sitäpaitsi hän tahtoi, -että luotettava silminnäkijä näin voisi kertoa hänelle äidistä ja tämän -olosuhteista. - -Hänen hyvä ystävänsä, entinen Tyyne Parkkonen, toinen niistä, joille -Väinö oli kirjoittanut "Muistelmansa", suostui heti ehdotukseen, ja -pian sen jälkeen Väinö sai kirjeellisen selostuksen siitä, miten matka -oli onnistunut. - -Rouva Berg oli P:n asemayhteiskuntaan tullessaan saanut kuulla, että -muutamassa paikkakunnan talossa oli juuri hautajaiset. Hän aavisti -silloin, että hänen etsimänsä henkilö varmaankin olisi vieraiden -joukossa. Sen tähden hän suuntasi askeleensa tähän taloon. Hänen -otaksumansa olikin oikea ja hänen lähettämillään terveisillä, että -ulkona odotti joku, joka tahtoi tavata Tarpolan emäntää, olikin -suotuisa tulos. Hän kuvaa tätä kohtausta Väinölle näin: "Ovesta -astui ulos pieni, vaalea, hyvin siististi puettu nainen, juuri sen -ikäinen kuin sinä olit otaksunut. Yhdennäköisyys sinun kanssasi oli -silmiinpistävä." - -Sitten hän jatkaa kirjettä kertomalla, miten hän pyysi saada puhutella -Väinön äitiä, sekä miten he istuutuivat kaivon kannelle, joka sattui -olemaan sopivin paikka tätä keskustelua varten. Tästä ei kuitenkaan -tullut pitkä, ja rouva Berg oli hyvin onneton siitä, jos juuri hän ehkä -liian äkillisesti asiaan käymällä oli syynä epäonnistumiseen. - -"Minulla on teille kirje pojaltanne", sanoi rouva Berg. - -"Pojaltani!" kuului hämmästynyt vastaus. - -"Niin juuri. Teillähän on poika elossa, joka nyt on 31 vuoden ikäinen -ja on nimeltään Väinö." - -"Ei minulla ole sellaista poikaa." - -Rouva Berg huomasi, että emäntä värisi kuin kuumeessa ja oli hyvin -kalpea. - -Ihmetellen, että saattoi löytyä kaksi aivan saman nimistä henkilöä -näin pienellä paikkakunnalla, rouva Berg kysyi, oliko emännällä tytär -nimeltä Martta ja poika, joka oli kaatunut kapinassa. Puhuteltu vastasi -myöntävästi molempiin kysymyksiin sekä myönsi myös itse olevansa 52 -vuoden ikäinen. Rouva Berg rupesi sen johdosta vähän kertomaan Väinön -elämänvaiheista. Hän ei sillä kuitenkaan voittanut mitään. Vaimo toisti -vain toistamistaan: "Se ei ole minun poikani". Lopuksi rouva Bergin -täytyi vain pyytää anteeksi erehdystänsä, ja jos kohta hän sisäisesti -olikin varmasti vakuutettu siitä, että hän oli puhutellut juuri Väinön -äitiä, hänen täytyi poistua. Hän näki pienen harmaapukuisen olennon -menevän toiselle taholle, näki hänen pari kertaa ikään kuin epäröiden -katsovan taakseen, ja sitten kaikki oli lopussa. - -Toinen olisi tämän ensimmäisen yrityksen epäonnistumisen johdosta -menettänyt rohkeutensa. Mutta niin ei tehnyt Väinö. Hän kirjoittaa: -"Kun toiveeni olivat pienet, niin siksi ei pettymyksenikään ollut -kovin suuri. Mitenkä hän noin äkkiä olisi voinut avata sydäntänsä -vennon vieraalle ihmiselle? Tunsin kaikesta huolimatta, että hän kyllä -olisi tahtonut tunnustaa minut, mutta että vain pelko esti häntä -tunnustamasta minua pojakseen." - -Ja hän jatkaa täynnä toivoa: "Olisihan hyvin ihmeellistä, jollemme -pääsisi kynnyksen yli, kun kerran olemme onnistuneet pääsemään ovelle -saakka." - -Ystävämme päättää nyt lähettää kirjeensä. Varuillaan jo ollen rouva -Bergin käynnin vuoksi äiti varmaankin olisi tarpeeksi varovainen. - -Sitten hän tekee kirjeeseen lisäyksen, jossa hän sanoo, ettei hän enää -nimitä häntä äidiksi, koska tämä ei näy sitä tahtovan. - -"Sydän täynnä toivoa", Väinö kirjoittaa, "käännyin Teidän puoleenne, -koska luulin löytäneeni äitini. Nyt toivo on väistynyt surun tieltä, -kun ymmärsin, että Te ette tahtonut tietää mitään minusta." - -Sitten hän jatkaa vakuuttaen, ettei hän ole etsinyt taloudellisia etuja -kääntyessään hänen puoleensa; Hänellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi -elämässä. Ei hän myöskään halunnut päästä häntä moittimaan eikä saattaa -häntä ihmisten huutoon, sillä hänen kunniansa oli Väinönkin kunnia. - -"Ainoa vaikutin, minkä vuoksi Teitä etsin, oli mielenkiinto Teitä -kohtaan. Eikö meidän pitäisi, kun kerran olemme päässeet näin pitkälle -elämässä, voida voittaa pintapuolinen asioiden arvosteleminen ja -kuunnella vain oman sydämemme ääntä sekä niinä päivinä, jotka meillä -vielä ovat jäljellä elämässä, tulla toisiamme lähemmäksi ja olla -jotakin toisillemme." - -Sitten hän kertoo äidille, että hänen jonkun ajan kuluttua täytyy -matkustaa Helsinkiin saadakseen sairaalahoitoa korvavikansa vuoksi, -sekä lupaa myöhemmin ilmoittaa hänelle, milloin hän matkustaa, ja -toivoo, että äiti ehkä helpommin voisi tulla häntä tervehtimään sinne -kuin maalle. - -Sitten kuin Väinö näin oli lähettänyt tämän kohtalokkaan kirjeen, -tunsi hän tehneensä kaiken voitavansa ja päätti olla toistaiseksi -ajattelematta äitiä. - -Hän kirjoittaa: "Ei ole ylipäätään hyödyllistä antaa yhden ainoan -ajatuksen niin kokonaan saada valtaa mielessä, että se tulee -yksinvaltiaaksi. On parempi, että panemme ajatuksemme henget toimimaan -ponnella jotain muuta. Välistä voimme antaa niiden palata siihen, mikä -on meille rakkainta, mutta sitten täytyy ne taas pakottaa toimintaan." - -Näin Väinö harjoitti ajatuksiaan ja päätti olla levollinen, olla -odottamatta mitään, ehkä kuitenkin alitajunnassaan uskoen, että se, -mitä emme ajattele, mikä on odottamatonta, sittenkin useimmiten -toteutuu. - -Hän läksi sitten Helsinkiin Korvaklinikalle ilmoitettuaan siitä ensin -parilla rivillä äidilleen. Hänen piti siellä antautua pienehköön -leikkaukseen huonontuneen kuulonsa vuoksi. - -Täällä hänen entinen kasvatussisarensa Lahja Honkala, jota hän ei ollut -tavannut kuuteentoista vuoteen, kävi häntä tervehtimässä. Tapaaminen -oli molemmille suureksi iloksi ja Lahja näytti olevan yhtä onnellinen -kuin Väinökin kohdatessaan entisen ystävänsä, vaikkakaan tämä ei enää -ollut sama vilkas ja ketterä poika, jonka hän kerran oli tuntenut. -Vuoteessaolijan kasvot olivat kuitenkin samat, sama kihara tukka, -samat iloiset, viisaat silmät. Lahja tunsi itsensä heti kotiutuneeksi -ja hänellä oli paljon kerrottavaa omasta elämästään. Hän oli alun -pitäen varma siitä, että Väinö mielenkiinnolla kuuntelisi kaikkea, -mitä hänellä oli kerrottavaa. Hän palasi sitten usein Väinön luo ja -toi nuoremmankin sisarensa, Esterin, mukanaan, joka oli syntynyt vasta -sen jälkeen kuin Väinö oli heiltä lähtenyt. He lupasivat kirjoittaa -toisilleen sitten kuin Väinö olisi jälleen maalla, ja molempien -tyttöjen koruttomat kirjeet olivat aina suureksi iloksi heidän -kasvatusveljelleen. - -Muitakin tuttavia kävi häntä tapaamassa: Aarne, Betty ja tietysti rouva -Berg. Mutta paras oli jäljellä. - -Hän kertoo tästä kaikesta samassa kirjeessä sairaala-ystävälleen: - -"Sunnuntai kesäkuun 6. päivä uhkasi tulla sateinen, mutta alkoi sitten -päivemmällä kirkastua. Kirkonkellot kumisivat juhlallisesti. Makasin -ajatuksissani. En tiennyt, kuinka saisin ajan oikein kulumaan. Odotin -Lahjaa, joka oli luvannut tulla iltapäivällä. Koetin nukkua, mutta ei -sekään onnistunut. - -"Otin Linnankosken ja koetin lukea ja olinkin jo siihen hieman -kiintynyt, kun ovi kello 11:n ajoissa hiljaa aukenee ja sisään tulee se -pieni, vaalea, harmaapukuinen nainen sieltä P:n asemayhteiskunnasta. - -"Mitään kysymättä hän istuutuu vuoteeni reunalle, kapsahtaa kaulaani ja -nyyhkyttää kyynelsilmin: 'Voi Väinö, anna anteeksi! En minä itsekään -ole vanhemmistani mitään tiennyt. Jo pienenä jouduin maailmalle'." - -Väinö kirjoittaa, että hänen kynänsä on kykenemätön elävöittämään sitä, -mikä nyt seurasi. Voimakkaat tunteet vakasivat hänet ja äiti puolestaan -syytteli itkien itseään: - -"Tiedätkö, Väinö, minulla ei ole ollut rauhaa siitä päivästä pitäen, -jolloin sain kirjeesi." Ja sitten: "Luulin, että sinä vihaisit minua. -En ole voinut nukkua ainoatakaan yötä". Ja hän jatkaa: "En ole voinut -sitä kirjettäsi lukea yhteen menoon. Olen palan lukenut ja taas välillä -itkenyt. Huolitko, oma poikani, äidin kukkasista. Ja tässä saat -vehnäpullan ('historiallisen', lisää Väinö kirjeessään) ja voita ja -makeisia. Ja tiedätkö, mikä kohta kirjeessäsi minua enin liikutti? Se -oli se, jossa kyselit, millaista minun elämäni oli ollut, ja arvelit, -että siinä oli kaiketi ollut paljon surua ja vähän iloa. Niin, Väinö -kulta, ihan sellaista se on ollut. Ei minulla ole paljon iloja ollut, -jos ei sinullakaan." Ja hän kertoo, ettei hän edes avioliitossaan ollut -saavuttanut sitä, mitä oli kaivannut, ja jatkaa katkerasti: "Minun -tapaisten! naisten ei pitäisi koskaan mennä naimisiin." - -Hän koskettelee kirvelevää haavaa, jonka hänen toisen poikansa julma -kuolema hänen omien silmiensä edessä kerran viilsi. Sitten hän kertoo, -miten hän oli ottanut luokseen yhdeksänkuukautisen lapsen, jonka äiti -oli tullut mielisairaaksi, sillä hän toivoi täten toisen lapselle -voivansa korvata sen, mitä oli omaa poikaansa vastaan rikkonut. - -"Tämä ensimmäinen puhelu äidin ja pojan välillä oli kuin rakastuneitten -lemmenkuhertelua", sanoo Väinö. Ja niin kai se olikin. - -Äiti oli kyllä syvästi järkytetty. Hän vuoroin itki ja vuoroin hymyili -kyynelten välistä, ja poika oli huomaavinaan hänessä saman leikillisen -piirteen, minkä tiesi itsessään olevan. - -Käsi kädessä he istuivat katsellen toisiaan, ja välistä äiti hellästi -ja ujostellen hiljaa silitti hänen tukkaansa. - -Äiti ei ollut ehtinyt vielä saada niitä rivejä, jotka Väinö oli -kirjoittanut hänelle ennen sairaalaan lähtöään, sillä hän oli jo -silloin matkalla pojan luo. Hän oli tietysti ensin matkustanut sinne -maalle, missä Väinö asui. - -Siellä oli emäntä juuri ollut leipomispuuhassa, kun varjo oli langennut -yli valkoisen, puhtaaksipestyn lattian ja hän oli nähnyt pienen, -harmaapukuisen naisen kynnyksellä. Vieraalla oli ollut käärö kädessään -ja huivi vedettynä silmille. - -Emännän kysyessä, kuka hän oli, oli vieras vaipunut penkille, peittänyt -kasvot käsiinsä ja vavissut nyyhkytyksistä. - -Hyväsydäminen emäntä oli ymmärtänyt, että tässä oli kysymys syvästä -surusta, joka tarvitsi lohdutusta, ja hän oli jättänyt taikinan oman -onnensa nojaan, istuutunut vieraan viereen ja koettanut ystävällisin -sanoin saada hänet uskomaan hänelle huolensa. - -Katkonaisista lauseista nyyhkytysten lomasta oli emäntä ymmärtänyt, -että siinä oli Väinön äiti istumassa hänen vieressään penkillä, ja -hänen oma äidinsydämensä oli ollut tulvillaan sääliä ja osanottoa -toisen suruun ja tuskaan. - -Ystävällisin ja rauhoittavin sanoin emäntä oli koettanut osoittaa -hänelle, ettei Väinö ensinkään, niin kuin äiti luuli, ollut onneton, -vaan että hän päinvastoin raihnaisesta ruumiistaan huolimatta oli -iloinen ja vilkas ja moniharrastuksinen. - -Äiti oli saanut kuulla, miten heillä kaikilla oli tapana pyhäiltaisin -kokoontua hänen ympärilleen ja miten Väinö silloin aina johti -keskustelua. - -Kaikki, mitä emäntä oli kertonut, oli otettu ahmien vastaan ja äiti -raukka oli ollut menehtyä itsesyytöksiin. Viimein hän oli huivinsa -kulmalla pyyhkinyt pois kyyneleet ja saanut kuulla, ettei hän sinä -iltana enää voisi matkustaa sairaalassa käydäkseen, mutta että hän -varhain seuraavana aamuna voisi lähteä talon oman pojan seurassa -asemalle. Yösijan hän saisi heiltä talossa. Pian hän olikin riisunut -isohuivinsa, pessyt kätensä, ja ollen yhtä nopea liikkeiltään kuin -"topakka" emäntäkin, hän oli ruvennut auttamaan leipomisessa, ja -nopeasti kaikki oli ollutkin valmiina. - -Sitten oli lämmitetty sauna ja molemmat naiset olivat menneet sinne -yhdessä ja olivat he sen jälkeen olleet hyviä ystäviä. Elämä oli -antanut emännälle tavallista avaramman maailmankatsomuksen ja Väinön -äiti taas oli tuntenut hänelle ominaisella herkällä vaistolla heti, -miten häneen suhtauduttiin, ja oli silloin ollut valmis tarjoamaan -puolestaan ystävyyttänsä. - -Seuraavana aamuna oli järjestetty käärö lähtövalmiiksi. Kaksi paitaa, -jotka äiti oli tuonut pojalleen, jätettiin sinne, ja vain asiaankuuluva -vehnäpulla ja muita makeisia oli otettu mukaan sairaalaan, jonne hän -sitten sunnuntaiaamuna oli saapunut. - -Äidin tulo Väinön elämään merkitsi hänelle uuden vaiheen alkamista. -Se hellyyden ja rakkauden kaipuu, jota hänen niin kauan oli täytynyt -tukahduttaa ja jonka painosta hänen tunteellinen sydämensä oli -kärsinyt, löysi nyt äidinrakkaudessa sopivan maaperän kehittyäkseen. -Hän, joka aina leikinlaskulla oli koettanut voittaa tunteellisuutensa, -sai nyt antaa tunteillensa vallan ja avoimesti näyttää, mitä hänen -sisässään liikkui. - -Ja hän tunsi niin valtavaa onnea, että sydän oli pakahtumaisillaan. Hän -oli saavuttanut kaihonsa täyttymyksen, löytänyt äitinsä ja, ihmeitten -ihme, saanut häneltä niin paljon rikasta sisältöä elämälleen, enemmän -kuin hän rohkeimmissa unelmissaan oli uskaltanut toivoakaan. - -Äiti oli tullut hänen luokseen sydän tulvillaan rakkautta. Itsekin -kaivaten hellyyttä ei äiti koskaan ollut muualta löytänyt sitä puhdasta -kultaa, jota hän etsi. Tyhjin käsin ja sieluun asti palellen hän oli -huomannut tunne-elämänsä kurjuuden ja tyhjyyden, kun Väinön kirje -saapui. - -Se tuli kuin sadekuuro kuivuuteen nääntyville kedoille, kuin aurinko -pimeän talviyön jälkeen. - -Ja hän, jolla oli tuo aarre, tuo ihmeellinen mahdollisuus, oli -heittänyt sen pois etsiäkseen katinkultaa. - -Maahan asti hän oli painua ajatellessaan, kuinka oikeutettu Väinö olisi -häntä syyttämään. - -Ja kuitenkin! Uudestaan ja yhä uudestaan hän polttavien kyynelten -lomitse luki poikansa kirjeen eikä löytänyt siinä muuta kuin rakkautta. - -Ehkä ei kaikki vielä ollut menetetty. Ehkä hän vielä voisi tehdä -hyväksi sen, mitä oli rikkonut. - -Ja niin hän istuutui kirjoittamaan kirjettä pojalleen. Kuitenkin jo -ennen kuin Väinö oli ennättänyt sitä saada, hän oli kaipauksensa -pakottamana lähtenyt itse häntä etsimään. - -Lopetan tämän luvun liittämällä tähän tämän kirjeen, ensimmäisen, jonka -Väinö sai äidiltään ja josta hän lähetti jäljennöksen ystävälleen. Sen -on kirjoittanut henkilö, jonka muutoin niin vikkelät sormet olivat -tottumattomia kynää pitelemään. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan, -siinä kuvassa, jonka se itsetiedottomasti antaa äidin sydämen -taistelusta, se on niin liikuttava inhimillinen todistuskappale, että -minun samoin kuin Väinönkin mielestä se ansaitsee tulla sinänsä tähän -jäljennetyksi: - - "Aina muistossa oleva lapseni! - - Nyt lähestyn sinua näillä sydäntäni liikuttaneilla riveillä ja saan - kiittää kirjeesi edestä joka oli kyllä tervetullut. Minä olin kyllä - pahoillani siitä kun en sille rouvalle silloin ilmaissut sinusta. Kun - on tämmöinen aika niin ajattelee että mitä on tekeillä. Anteeksi että - niin tein. Kyllä sinut sentään omistan, että olet lapseni. - - Kyllä minun on oikein ikävä kuulla että olet saanu niin paljon - kärsimyksiä osaksesi tässä maailmassa mutta se on niin että mitä - ihmisen osalle on määrätty sen vaan ottaa kärsivällisesti vastaan. - - En ymmärrä itsekään että kuinka se meidän välimme on ollu niin ettemme - ole tietäneet toisistamme, joka on kyllä ikävä. Kyllä on toivoni, että - sinut nähdä vielä elossa, kun olet niin sairastanu. - - Kyllä se on ollu minunkin elämäni yhtä ja toista, jota en voi tässä - sinulle nyt kirjoittaa. Kerran sitten kun tapaamme toisemme pitkän - ajan perästä, jos tapaan sinut vielä elossa. - - Ei nyt sitte mitään muuta tällä kertaa kuin hyvästi ja voi hyvin - näkemiin asti, jota ikävällä vartoon. - - Kyllä tulen Helsinkiin sinua katsomaan kun kirjoitat. Kyllähän sitten - on puhumista paljon. Voi hyvin näkemiin asti. On kyllä hauska kuulla - että vielä olet elossa. - - Ajattelen että tulen ensi sunnuntaina sinne. Kyllä sinut löydän kun - kysyn. Hyvästi sitten. - - Äitisi. - - - - -MYRSKYJÄ - - -Jo ensimmäisessä äidin käynnin jälkeen kirjoittamassaan kirjeessä Väinö -kertoo ystävälleen, että hänen äitinsä oli lausunut toivomuksen, että -hän muuttaisi siihen kotiin, jonka oikeastaan pitäisi olla hänen omansa. - -Näiden toiveiden toteuttaminen oli nyt heille molemmille keskeisenä -kysymyksenä. Mutta jotta muutto voisi tapahtua, oli monta estettä ensin -poistettava. - -Ensiksi oli saatava isäpuolen ja sisarpuolen suostumus. - -Äiti ei ollut koskaan kertonut miehelleen, että hänellä oli ennen -avioliittoa syntynyt poika, ja hän oli hyvin levoton, miten mies -suhtautuisi tähän tietoon. - -Kaikki meni kuitenkin paljon paremmin kuin mitä äiti tai Väinö olivat -uskaltaneet toivoakaan. Mies otti tiedon filosofisella tyyneydellä -vastaan ja suostui heidän odottamattomaksi ilokseen mielihyvällä -siihen, että Väinö muuttaisi heille: - -"Koska hänellä kerran on koti, on aivan luonnollista, että hän asuu -meillä", arveli kelpo isäpuoli. Äiti tuli ylen onnelliseksi tämän -kuullessaan ja antoi siitä kiireesti tiedon Väinölle. - -Sisarpuoli kuitenkin asettui vastustuskannalle. Hänelle tieto äidin -salaisuudesta oli kova isku ja hänen oli vaikeata antaa anteeksi -tuntemattomalle veljelleen tämän olemassaolo. Aika kului odotellessa, -että hän lopultakin suostuisi, ja Väinön hyvä ystävä, rouva Berg, -läksi nytkin tuleen hänen puolestaan ollen pitkissä puheissa tytön -kanssa, joka tuntui erittäin lahjakkaalta, mutta oli itsepäinen ja -jäykkäluontoinen. - -Viimein rouva Berg sai hänet suostumaan tulemaan hänen kanssaan veljeä -tervehtimään. Vaikka käynti kerta kerralta lykkäytyikin, se sentään -viimein saatiin aikaan. Mutta tulos ei ollut toivottu. Päinvastoin -Martta — se oli sisaren nimi — vain paadutti sydämensä, ja minun täytyy -surukseni todeta, että Väinö, joka yleensä hyvin helposti saavutti -ystäviä, kohtasi sisaressaan jyrkän vastarinnan. Vastahakoisesti hän -lopulta suostui siihen, että Väinö muuttaisi heille, mutta koskaan -Väinö ei voittanut hänen ystävyyttään. - -Tämä ei kylläkään ollut Väinön syy. Hän oli koettanut parhaansa -voittaakseen tämänkin sydämen, olipa hän vielä ennen heidän -tapaamistaan Kirjoittanut Martalle pitkän, sydämellisen kirjeenkin, -jonka tässä osaksi jäljennän, ja hän toivoi aina, että sisaren rakkaus -äitiin saisi hänet lopulta tottumaan siihen ajatukseen, että oli -olemassa toinen, jolla oli aikaisemmat oikeudet äidin rakkauteen. -Silloin hänestä myös voisi tulla veljelle se ystävä, joksi rouva Bergin -mielestä tämä lahjakas tyttö oli kuin luotu. - - "Neiti Martta Tarpola. - - Teistä ehkä tuntunee julkealta, että vennon vieras ihminen kääntyy - puoleenne näin avomielisellä kirjeellä, mutta koska sekä äitini että - omasta puolestani on välttämätöntä saada selvyys Teidän suhteestanne - minuun, niin pyydän, vaikka epäröiden, teidän suostumustanne. - - Äitini kautta kai jo tiedätte siksi paljon minusta, että lähempi - esitteleminen on tarpeetonta. Te olette kuullut, miten minä, joka - aikaisemmasta lapsuudestani asti olen ollut yksin elämässä, aivan - ilman omaisia, en voinut vastustaa sydämen ääntä, joka pakotti minut - heitä etsimään, ja miten viimein löysin mitä suurinta rakkautta - ansaitsevan äidin, jonka hellyys ja huolenpito ovat antaneet minulle - uusia voimia ja elämälleni uutta sisältöä. - - Voittekohan te, jolla aina on ollut äitinne luonanne, aavistaa, mikä - ilmestys minulle on ollut huomata, miten paljon syvempi äidin rakkaus - on kuin parhaimmankaan ystävän? - - Valitettavasti ei maailmassa ole olemassa onnea, johon ei - katkeruuttakin sekoittuisi. Niin tässäkin. Surukseni on minun täytynyt - nykyisen tilani vuoksi tuottaa jo entuudestaan kovasti koetellulle - äidilleni isku, josta hänen on vaikeata toipua. Onneksi hän nyt on - voittanut pahimman, vaikka arvaankin kohtaloni painavan raskaana hänen - ajatuksiaan. - - Iloitsen myöskin siitä, ettei minusta ole tullut kiistan kappaletta - hänen perheeseensä. - - Voin vakuuttaa teille, ettei omanvoitonpyynti ole saanut minua - etsimään omaisiani. Ikävöin vain, ennen kuin poistun elämästä, saada - edes jonkun kerran nähdä sitä ihmistä, joka on minun äitini. Enhän - edes tiennyt, olisiko hänellä itselläänkään paikkaa, mihin päänsä - kallistaisi. Olisihan hänkin voinut olla muiden armeliaisuuden varassa. - - Mutta en sittenkään vähimmässäkään määrässä kyennyt ymmärtämään - äidinsydäntä. Se ei tyydy mihinkään puolinaiseen. Se tahtoo tehdä - kaiken voitavansa lapsensa hyväksi. - - Äidin tarkoitus on nyt miehensä suostumuksella ottaa minut kotiin - luoksensa. Silloin vasta hän olisi rauhallinen, jos hän itse saisi - hoitaa minua sen ajan, mikä minulla vielä on jäljellä. Epäröin - kuitenkin suostua tähän, sillä pelkään, että tuloni sinne ehkä toisi - eripuraisuutta kotiin. Voitte ymmärtää, miten onnettomaksi tulisin - siitä." - -Hän lausuu vielä kirjeessään, että jos syventyy sydämellään enemmän -kuin järjellään tähän asiaan, täytyy jokaiselle käydä selväksi, että -äiti ja poika kuuluvat yhteen. Sitäpaitsi siinä suhteessa, josta -tässä on kysymys, on romanttinen piirteensä, joka erottaa sen muista -samankaltaisista. Mitenkä silloin voisi kylmästi järkeillen erottaa -niitä, jotka kuuluvat yhteen? - -Hän huomauttaa, miten isäpuoli on osoittanut ymmärtämystä ja miten hän -vaimonsa tähden, käsittäen tämän asian suuren merkityksen tälle, on -suostunut ottamaan Väinön heidän kotiinsa. - -"Se ei kyllä tule tapahtumaan pitkäksi aikaa", jatkaa Väinö, "sillä -tunnen, että päiväni ovat luetut. - -"Te, joka niin ystävällisesti olette kirjoittanut minulle äitini -saneleman kirjeen, miten te suhtaudutte asiaan ja siihen ihmiseen, joka -ihmeellisen kohtalon vuoksi on verisiteillä teihin yhdistetty? - -"Oletteko koskaan, kirjoittaessanne hänelle, tai joskus muulloin, -ystävyydellä ajatellut tätä tuntematonta sukulaista, joka niin äkkiä on -tunkeutunut teidän elämäänne? - -"Tässä asiassa ei minulla ole mitään päätösvaltaa. Teidän täytyy itsenne -päättää, voiko äitini toivo toteutua. Ajatelkaa kuitenkin, kuinka -raskaalta hänestä tuntuu, jos te kiellätte. Jos todellakin rakastatte -äitiänne, en voi muuta uskoa, kuin että te hänen tähtensä teette tämän -uhrauksen. - -"Omasta puolestani en pyydä teiltä mitään. Jos ette voi pitää minusta, -niin ymmärrän sen hyvin. Äitimme vuoksi olisi kuitenkin suotavaa, että -voisimme ystävällisesti suhtautua toisiimme, jos kohta emme koskaan -tulisikaan läheisiksi toisillemme. Saman katon alla elettäessä olisi -vaikeata, jos toinen vihaisi toista. Olettehan niin ystävällisesti -auttanut kirjeenkirjoituksessa, että seuraavan askeleen ei pitäisi olla -kovin vaikea. - -"Ymmärrän, että teidän on vaikea täysin käsittää äidin ja minun välistä -suhdetta, mutta kun olette jo vähän nähnyt, miten hän on kärsinyt, ja -kun jo omassakin elämässämme olette saanut kokea surua (veljen kuoleman -johdosta), niin en voi uskoa muuta, kuin että te voitte ottaa osaa -toisten suruun." - -Mutta, kuten jo sanottu, suljettu sydän ei avautunut veljelle, vaan -pysyi kylmänä tämän kuolemaan saakka. - -Voi Martta, Martta! Sinä, joka suljetuin silmin kuljit rikkaan sydämen -ohi, jonka lämmöstä itsekin olisit voinut saada runsaan osasi, ehkä -sinä kerran ymmärrät, mitä sinulta on jäänyt saamatta. Ehkä kerran, -kun omassa kodissasi suljet esikoisesi syliisi, tulet ymmärtämään -äidinrakkauden suuren salaisuuden, ja silloin ehkä lähetät kaipauksen -ja myöhäisen katumuksen ajatuksen sen veli raukkasi luo, jonka melkein -koko lyhyen elämänsä ajan täytyi kärsiä rakkauden ja hellyyden puutetta -ja joka sinun taholtasi sai kokea vain kylmyyttä ja ymmärtämättömyyttä. - -Mutta jos tämän tunnet, Martta, silloin hän kuitenkin on tehnyt jotain -puolestasi. Hän on osaltaan ollut avaamassa sydäntäsi, ja hänen -henkensä varmaan iloitsee siitä, että hän sielujen voittajana ja niiden -ongelmien ymmärtäjänä lopulta on voittanut sinutkin. - -Voi hyvin ymmärtää, että nämä vaikeudet, sen jälkeen kuin ensimmäinen -häikäisevän onnen tunne äidin tapaamisesta oli lauennut, vaikuttivat -lannistavasti Väinön ylen herkkiin hermoihin ja veivät hänet -vastakkaiseen äärimmäisyyteen. - -Tämän raskaan mielialan vallassa hän kirjoitti vanhemmalle ystävälleen -epätoivoisia kirjeitä, jotka saivat tämän levottomaksi suojatti -raukkansa puolesta. Eräässä näistä kirjeistä hän sanoo tuntevansa, että -hän on vain taakkana, ja että jos tuottaa huolta ja kärsimystä niille, -joita rakastaa, ja jos häiritsee rauhaa heidän kodissaan, olisi hänen -mielestään oikeutettu vapaaehtoisesti poistumaan elämästä. - -Jo aikaisemminkin hän oli joskus kirjeissään kosketellut sitä -käsitystään, että ihminen, joka ei voi olla miksikään hyödyksi -itselleen eikä muille, on oikeutettu tekemään itsemurhan. Nyt hän -monesti palasi samaan asiaan ja se, joka näissä asioissa oli hänen -uskottunsa, yritti parastansa johtaakseen hänen ajatuksensa toiseen -suuntaan. - -Lopulta ystävä luulikin keksineensä keinon. Hän kirjoitti Väinölle ja -kertoi hänelle toisesta nuorukaisesta, joka oli taistellut valkoisella -rintamalla ja sodassa saanut vamman selkäytimeensä, niin että hän, -samoin kuin Väinökin, nyt oli iäkseen halvautunut. Hän pyysi Väinöä -huolehtimaan tästä invaliidista, joka varmaan tarvitsi apua ja -rohkaisua, sekä kirjoittamaan ja kertomaan hänelle, mitenkä tällaisista -kovista koettelemuksista huolimatta voi tyydyttävästi järjestää -elämänsä. - -Väinön vastaus oli hänelle ominainen, ja kun se osoittaa, että hän -sydämessään oli tietoinen ystävänsä vaikuttimista, jäljennän sen tähän: - -"Sydämelliset kiitokset ystävällisestä kirjeestä, jossa Täti -osoittaa olevansa parantumaton. Tässä minä kirjoitan paksuja -tukkuja synkkämielisyyteni, itsekkäisyyteni ja sisäisen tyhjyyteni -painostamana, eikä siitä ole muuta seurausta, kuin että Tädin mielestä -nämä ominaisuudet ovat erikoisen sopivia tuottamaan lohdutusta toiselle -toivottomalle. - -"Ei voi puhua järkeä Tädin tapaisille naisille, sillä tuskin he ovat -saaneet toisen onnettoman hiukan rauhoitetuksi, kun he jo samassa -ovat tarttuneet toiseen, Kuopion takaiseen raukkaan. Ja sitten heidän -mielestään sokea on sopiva taluttamaan toista sokeata, sosialisti -valkoista, järki-ihminen sellaista, joka ehkä on uskonnollisessa -kodissa kasvatettu. - -"Se on kaikki päin mäntyä, mutta sittenkin olen hyvin mieltynyt asiaan. -Se on jotain uutta, ja sitäpaitsi olen usein ajatellut, että olisi -hauska olla kirjeenvaihdossa jonkun kanssa, joka on samanlaisessa -asemassa kuin minä. - -"Mutta myös Tädin vuoksi tahdon tehdä sen vähän, minkä voin." - -Ja sitten hän liittää oheen kirjeen sotainvaliidille. Ja näin alkoi -kirjeenvaihto, josta tuli Väinön elämän suuria ilonaiheita ja jota -jatkui hänen kuolemaansa asti. - -Myöskin Reino Korhoselle, vapaussodan halvautuneelle nuorelle -sankarille, oli tämä kirjeenvaihto varmaan suureksi iloksi ja avuksi -synkkinä hetkinä, ja olen vakuutettu siitä, että hän koko sydämestään -on kaivannut ystäväänsä, jota hän ei tässä elämässään koskaan nähnyt. - -Edellämainitussa, sen vuoksi jäljentämässäni Väinön kirjeessä, -että se osoittaa, miten hänellä oli huumorin tajua, hän puhuu -itsestään sosialistina ja järki-ihmisenä. Hän oli lukenut paljon -sekä yhteiskunnallista että uskonnollista kirjallisuutta, ja hänen -taipumuksensa, hänen selvä järkensä pani hänet vastustamaan dogmeja -joka muodossaan. Hän oli äärimmäisen vapaamielinen, ja hän ja hänen -sairaala-ystävänsä ottelivat usein kiihkeästi keskenään, kun ystävä -olisi uskonnollisissa asioissa tahtonut johtaa Väinön toiselle tielle. -Väinö oli kuitenkin aina täysin rehellinen, ei koskaan salannut -mielipiteitään, mutta hänen täytyi tietysti itsensä taistella itselleen -lohdullisempi elämänkatsomus, kuin mikä hänellä tuota kirjettä -kirjoittaessaan vielä oli. Olenkin iloinen voidessani mainita, että -hän viimeisen sairautensa aikana sanoi minulle, että hän oli muuttanut -mieltänsä ja näki nyt kaiken toisessa valossa. Hän oli silloin liian -kipeä voidaksensa puhua paljon, mutta hänen silmistään näin, että -hänen levoton sielunsa oli löytänyt sen varmuuden, jota hän niin -kauan turhaan oli etsinyt. Ehkä äidinrakkaus ja usko avasivat hänen -silmänsä. Ehkä hän oli ymmärtänyt, että vaikka hän luuli omin voimin -etsineensä ja löytäneensä äitinsä, hän kuitenkin koko ajan oli ollut -välikappaleena korkeamman voiman kädessä. En tosin tiedä, miten hän -saavutti varmuuden siitä, että oli olemassa jotain korkeampaakin kuin -paljas järki, jotakin, jota me emme voi määritellä emmekä käsittää, -mutta minä tiedän, että hän saavutti sen. - -Ei ole ihmeteltävää, jos Väinön tunteet olivat vapaussodassa -voitettujen puolella. Hänen veljensä oli kaatunut punaisten puolella, -tosin ei vakaumukseltaan punakaartilaisena, vaan pakotettuna mukaan -revolveri vasten otsaa kohotettuna, silloin kuin kaikki jo läheni -loppuaan. Kun hän jo toisen kerran oli paennut punaiselta rintamalta -kotiin, ja äiti piti häntä siellä piilotettuna, hänet löydettiin, -vangittiin ja ammuttiin äidin silmien eteen. - -Voi ymmärtää, että äidin kuvaus oli järkyttänyt Väinöä sydänjuuria -myöten ja että hän tunsi syvää myötätuntoa niitä kohtaan, jotka hänen -luullakseen olivat yhteiskunnan kovaosaisimpia, vaikkakin hän mitä -voimakkaimmilla ystävyyssiteillä oli kiintynyt valkoisella puolella -olleisiin henkilöihin. - -Hänen todistelunsa tässä asiassa ja se, että hän niin hyvin ymmärsi -"vihollista", tuntui hänen valkoisesta kunnon isäntäväestään vaikealta -käsittää, ja emäntä, joka niin paljon oli pitänyt Väinöstä, suri -kovasti sitä, että hänestä oli tullut "punainen", ja hänen suhteensa -Väinöön tuli kylmemmäksi. Hän pelkäsi sitäpaitsi sitä vaikutusta, mikä -Väinön mielipiteillä olisi voinut olla toisiin, ja tästä aiheutui -Väinön ja hänen ystävällisen isäntäväkensä välille väärinkäsitys, joka -vielä sai lisäaihetta siitä hänen elämänsä kaudesta, jota nyt ryhdyn -kuvailemaan. Oikeastaan tästä olisi pitänyt tulla oma, uusi, otsikolla -"Lyydia" varustettu lukunsa, mutta kun tässä on kysymys Väinön -silloisesta syvimmästä myrskystä, sopii kuvaus sittenkin parhaiten -tähän. - -Siihen aikaan kuin Väinön äiti ensi kertaa kävi häntä etsimässä tämän -silloisesta kodista, odotettiin taloon uutta palvelijatarta. Äidin -kysellessä tietä taloon luultiinkin juuri häntä odotetuksi tytöksi, ja -hänellä oli tapana joskus leikillisesti kysyä Väinöltä, eikö hänen ehkä -olisikin pitänyt ottaa vastaan se paikka. - -Todellinen tulija oli nuori A—lan pitäjästä kotoisin oleva tyttö. -Hänen nimensä oli Lyydia, ja kun Väinö tuli kotiin sairaalasta, hän -heti mieltyi tytön lempeään ääneen, kun tyttö puhutteli häntä. Väinö -huomasi myös hämmästyksekseen ja ilokseen, että tyttö muisti hänen -avuttomuuttaankin. Kun hänen paarinsa kannettiin pihalle — Väinö makasi -nimittäin kesäisin päivät pitkään ulkoisalla — Lyydia heti huomasi, jos -ne eivät olleet suorassa asennossa, ja kiiruhti panemaan jotain tukea -niitten alle, jotta ne seisoisivat vakavasti. - -Ei kukaan ollut ennen kiinnittänyt huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin, -ja Väinön katseet seurasivat Lydiaa sen tähden mielenkiinnolla hänen -häärätessään askareissaan. Sulkien silmänsä Väinö sitten koetteli nähdä -hänet edessään. Tyttö ei ollut oikeastaan kaunis, mutta hänen avoin, -ystävällinen katseensa voitti ehdottomasti Väinön mielen. - -Ja sen, että tunne oli molemminpuolinen, Väinö huomasi siitä, ettei -tyttö koskaan mennyt hänen ohitseen sanomatta hänelle ystävällistä -sanaa tai järjestämättä hänen pieluksiaan tai katsomatta, ettei Väinö -vain maannut liian kuumassa auringonpaisteessa. - -Ehkä Lyydia tunsi sääliä nuorta miestä kohtaan, joka oli niin avuton, -niin riippuvainen muista. Ehkä hänen luonteessaan oli juuri niitä -ominaisuuksia, jotka luovat hyvän sairaanhoitajattaren: hellä sydän ja -pehmeä, auttavainen käsi? Varmaa on, ettei kukaan ollut ennen osannut -niin hyvin järjestää kaikkea sairaalle eikä antaa hänelle sellaista -mukavuuden ja tyydytyksen tunnetta. - -Näin alkoi siis ystävyys, jonka merkitys oli oleva hyvin suuri -ystävällemme. - -Sinä kesänä oli ystävällinen isäntäväki järjestänyt saunakamarin -kesäasunnoksi Väinölle. Huonetoverikseen hän sai toisen nuoren miehen, -Magnus nimisen hyväsydämisen, kelpo pojan, joka oli talon palveluksessa. - -Onnellisena "omasta kodistaan" Väinö kirjoitti ja kertoi uutisen -sairaala ystävälleen. Hän oli aina haaveillut, vaikka ei tietysti -koskaan ollutkaan sitä ilmaissut, voivansa yksinäisyyttä kaivatessaan -vetäytyä jonnekin yksinäisyyteen, ja hän oli nyt mielestään tällä -järjestelyllä ainakin osaksi saavuttanut sen, mitä hän niin kauan oli -toivonut. - -Ja tänne "Väinölään" oli nyt Lyydialla tapana tulla iltaisin työnsä -lopetettuaan juttelemaan hetkiseksi molempien ystävysten kanssa. Kun -ilta-aurinko säteillään valoi mäntyjen rungot pelkkään kultaan, nähtiin -Lyydian nuori, notkea olento kepein askelin kiirehtimässä mäenrinnettä -alas, ja Väinö iloitsi ja tunsi samalla ihmeellistä rauhaa. Hän tunsi -kuuluvansa yhteen koko ympäröivän luonnon kanssa ja sen keskellä oli -Lyydia ystävällisine katseineen, pehmeine käsineen, hymyilevänä, hänen -ajatustensa kokoojana ja virkeyden ja levon antajana niille. Väinö -tiesi, että tytön ystävällisin hymyily ja rohkaisevimmat sanat olivat -tarkoitetut juuri hänelle, halvautuneelle raukalle. - -Sielujen ymmärtämys lähensi nuorta tyttöä ja sairasta toisiinsa -ja muodostui heidän sydämissään mitä kauneimmaksi ja hienoimmaksi -sopusoinnuksi. Magnus, liiton kolmas jäsen, oli ystävällinen sielu, -joka, vaikka ei aina voinutkaan seurata heidän kaikkia keskustelujaan, -oli kuitenkin aina innokkaana kuulijana. - -Väinö huomasi, että Lyydia ei ollutkaan sivistystä vailla niin -kuin olisi voinut otaksua. Paitsi kansakoulua hän oli myös käynyt -seminaarin, vaikkakin hän valitessaan elämänuransa mieluummin oli -antautunut käytännölliselle alalle, johon hän kodissaan oli tottunut, -kuin ruvennut opettajattareksi. Kun isä oli mennyt uusiin naimisiin, -hän nyt ensimmäistä kertaa oli lähtenyt vieraitten palvelukseen. - -Hän oli syvästi ajatteleva, tunteellinen ihminen, ja hänen suurin -ilonsa oli istua käsityö kädessään kuuntelemassa, kun Väinö joko kertoi -jotain tahi luki molemmille kuulijoilleen jotakin monista kirjoistaan. -Hänen kirjastonsa oli ehtymättömänä aarreaittana Lyydialle, joka luki -mielellään; ja kun Väinö huomasi, miten innostunut tyttö oli, hän tämän -huviksi suomensi muutaman näytelmäkappaleen ruotsinkielestä, jota -Lyydia ei osannut, ja antoi käännöksensä tytölle. - -Heidän yhdessäolonsa saattoivat kestää myöhäiseen. Luettuaan he -keskustelivat lukemansa johdosta ja vaihtoivat siitä mielipiteitä. -Ulkona oli valoisa kesäyö. Järven pinta oli tyyni ja kirkas. Mäntymäki -samoin kuin koko luontokin nukkui. Mutta saunakamarissa istui -kaksi ihmislasta puhuen elämän syvimmästä merkityksestä, olemisen -arvoituksista, kuoleman salaisuudesta. Heidän sielujensa välille -kutoutui hämähäkinverkon hienoisia, näkymättömiä lankoja, ja vasta kun -ne katkesivat, huomattiin, kuinka lujiksi ne vähitellen olivat tulleet. - -Lyydiaa ei huvittanut seudun muitten nuorten seura, ja tanssilavalla -hän ei koskaan käynyt. Mutta hän tahtoi aina olla siro ja siisti, ja -Väinö arveli tahtoessaan nyt antaa hänelle pienen juhannuslahjan, -että tämän pitäisi sopia koristeeksi tytölle itselleen. Hänelle -tuottikin iloa voida asettaa sairaalassa saavuttamansa kätevyys Lyydian -palvelukseen. Hän osti hienoa kangasta, josta hän ompeli molempien -ystäväinsä päivisin ollessa työssään kauluksen, johon hän itse oli -keksinyt kukka- ja lehtimallin. - -Mitähän Lyydia sanoisi sen saadessaan? Miltä hän näyttäisi? Väinö -kuvitteli mielessään, miten Lyydia hämmästyneenä ottaisi vastaan -pienen käärön, miten hän irroittaisi käärelangan ja avaisi paperin. -Ja hän oli kuulevinaan tytön ihmettelevän: "Voi Väinö!", kun hän -näkisi sisällyksen, ja näkevinään, miten tytön silmät loistaisivat -koettaessaan kaulusta päivettyneen, soman kaulansa ympärille. -"Kummallista, kuinka tätä on hauska kuvitella", mietti Väinö -mielessään, "aivan kuin olisin hieman rakastunut!" - -Hän oli jo kauan sitten selvitellyt asiat siinä suhteessa. Hän tiesi, -että hänen elämässään ei ollut sijaa naiselle. Äidinrakkaus oli ainoa, -minkä saavuttamiseksi hän oli taistellut, ja siinä hän myös oli -onnistunut, vaikkakin ajatukset yhteisestä kodista eivät näyttäneet -lähenevän toteutumistaan. - -Tunne Lyydiaa kohtaan oli toisenlainen kuin se voimakas vaikutin, -joka sai hänet etsimään ja löytämään äitinsä. Tässä uudessa suhteessa -oli kaikki niin hienoa, niin herkkää. Varovaisin ajatuksin hänen piti -miettiä suhdettaan tähän nuoreen tyttöön. Siinä ei ollut soraääntä, ei -itsekkyyttä. Ilolla hän kerran toivottaisi hänelle ja hänen valitulleen -onnea, jos Lyydia kerran menisi naimisiin. Hän oli ja oli aina oleva -hänen ystävänsä. Mutta ystävyys Lyydiaa kohtaan erosi kaikesta muusta, -mitä hän koskaan oli tuntenut. Se oli jollakin tavoin korkeampaa. Se -täytti hänen rintansa kauniilla tunteilla, hänen mielensä ylevillä -ajatuksilla ja tuotti hänelle sellaisen onnen tunteen, että hänen -sydämensä oli pakahtua kiitollisuudesta. - -Ja kun tietää hänen kykynsä johtaa toisia ja vaikuttaa toisiin ja ottaa -huomioon, että se vielä tämän tunteen kautta oli kasvanut, voi hyvin -käsittää, että Lyydia joutui hänen vaikutuksensa alaiseksi. Hän oli -taipuisa ja vastaanottavainen ja tunsi voimakasta mieltymystä Väinöön. -Että Väinö yhtä paljon kiinnosti hänen mieltään kuin hän Väinön, huomaa -selvästi hänen kirjeistään tälle ystävälleen, jonka hän, mielestään, -oli tuntenut koko elämänsä. - -Päivä seurasi näin päivää ja ilta toistansa saunakamarissa, jossa -Lyydia näytteli "Väinölän emännän" osaa ja Väinö sen "isäntää", Magnus -ystävän ollessa myötämielisenä yleisönä. Kaikki oli niin viatonta, -aivan kuin kaunista unelmaa, josta herääminen oli julmaa. - -Hän kirjoittaa tästä sairaala-ystävälleen: - - "Rakas Ystäväni ja Tätini! - - Viime viikko on ollut kärsimyksen aikaa, mutta mennyt on sekin. - Ihmettelen, että heikot voimani ovat kestäneet, mutta on kuin kärsimys - olisi herättänyt uusia voimia ja synnyttänyt uutta, ennen salattua - tarmoa, niin että olen kestänyt tämän vaikeuden. - - En ole juuri jaksanut muuta kuin kirjoittaa. Olen kirjoittanut - kirjoittamistani, kymmenen sivua perätysten. Mutta kirjoittaessani - on minua kohdannut ikään kuin kylmänä ja painostavana viimana tunne - siitä, että hän on poissa, tahi olen muistanut, mitä hän silloin ja - silloin sanoi tai teki, tahi on esine, jonka hän on omistanut, saanut - vaikeasti saavutetun rauhani järkkymään. - - Onhan surulla kuitenkin puolensa, kun saa surra henkilöä, joka on - meille rakas. Silloin saa apua ikään kuin näkymättömän lähteen - syvyydestä. - - Ja sitten hän kertoo Lyydiasta, kertoo heidän pienestä - leikkitaloudestaan saunakamarissa ja siitä, miten tämä ystävyys - ja sielullinen yhteys miellyttävän naisen kanssa oli tehnyt hänet - rikkaaksi ja antanut hänelle jotain, jota hän ei ennen ollut - ymmärtänyt kaivata, mutta nyt, kun hänen täytyi olla sitä vailla, hän - kärsi sydänjuuriaan myöten eron katkeruudesta." - -Erostaan tästä ystävästä hän kertoo edelleen: - - "— — — Juhannukseksi hänen piti saada viikon loma matkustaakseen - kotiinsa A-laan, joka muutoin on N—lan naapuripitäjä. - - Koska emäntä oli aikaisemmin lausunut pelkäävänsä, ettei hän tulisi - takaisin, otaksuin, että sekä emäntä että muu talonväki olivat - tyytyväiset Lyydiaan. - - Toivehikkaana hän teki matkasuunnitelmiaan "kesälinnassa", jonka hän - vapaaehtoisesti oli ottanut siivotakseen ja jota hän edelleenkin - lupasi hoitaa. - - Tänään hän siis aikoi matkustaa ja hän oli luvannut myös käydä äitiäni - tervehtimässä P:n asemayhteiskunnassa. - - Pelkäsin kyllä, että tulisin häntä kovasti kaipaamaan, mutta - lohduttauduin sillä ajatuksella, että hän pian palaisi takaisin. - - Niin hän läksi, jättäen kaiken jälkeensä siistinä ja järjestykseen - saatettuna, emännän luo nostamaan palkkaansa, aikoen sitten tulla - vielä ennen lähtöään sanomaan minulle hyvästit. - - Mutta arvatkaa hämmästyksen! kun hän sen sijaan tuli ilmoittamaan - minulle, että emäntä ja hän olivat yhdessä sopineet, että hän samalla - jäisikin sille tielleen eikä enää palaisi takaisin. - - Luulin hänen äkkiä muuttaneen mielensä, ja se toukkasi minua niin, - että sanoin hänelle sangen kylmästi hyvästi huolimatta siitä, että hän - koetti olla iloisen näköinen ja lupasi pian kirjoittaa minulle. - - Veneestä hän vielä huiskutti minulle, mutta minä olin liiaksi - surullinen vastatakseni tervehdykseen samalla tavalla." - -Kun hän jo oli kaukana, löysi Väinö päänalaisessa alta pienen käärön -sisältöineen: kauluksen, jonka hän niin suurella ilolla oli aikonut -antaa ystävälleen, mutta jonka hän oli kokonaan unohtanut tämän -äkillisen lähdön tähden. Nyt se oli hänen kädessään, juhannuslahja, -jonka hän niin suurella huolella ja rakkaudella oli valmistanut, ja hän -katseli sitä kuivin silmin samalla kuin sydän täyttyi katkeruudesta -Lyydiaa kohtaan, joka niin helposti oli kyennyt eroamaan hänestä. - -Sitten hän alkaa kirjoittaa Lyydialle ja kertoo kaikesta, mitä sinä -hetkenä hänen mielessään liikkuu. Hän ei kuitenkaan ehdi pitkälle; -kaksi kertaa hän jo on repinyt rikki, mitä on kirjoittanut, kun -hänelle jätetään kirje. Se on Lyydialta. Hän on kirjoittanut sen heti -lähdettyään, veneessä, sillä aikaa kuin häntä soudettiin toiselle -rannalle. Väinön lukiessa jää sulaa hänen sydämestään. Hän itse sanoo -siitä: "Se kirje sai jo lapsuudesta jäätyneet kyyneleeni taasen -vuotamaan." - -Kuin kostean sumun läpi hän luki, mitä Lyydian hyvä, sievä käsi oli -kirjoittanut. Miten hyvin tämä pukikaan tunteensa sanoiksi, miten -herttaisesti, miten kultaisesti! Hän, joka oli kovettanut sydämensä -tyttöä kohtaan, ei todellakaan ansainnut näin suurta ystävällisyyttä. - -Mutta äkkiä hän Lyydian kirjeestä käsitti asian oikean laidan. - -"Tuli ja leimaus", hän huudahtaa, "eihän tässä Lyydia itse olekaan -tahtonut lähteä. He ovat erottaneet hänet, kieltäneet häntä tulemasta -takaisin, ja vain pelko pahoittaa minun mieltäni on estänyt häntä heti -kertomasta kaikesta minulle." - -Ei koskaan hän ollut kokenut näin kovaa iskua. Magnus sanoi: "Miten -kalpea sinä oletkaan, Väinö! Oletko sairas?" Ei, hän ei ollut sairas, -mutta hänestä tuntui siltä kuin hän olisi sisäisesti vuotava verta -kuolemaansa asti. - -Hän ei voinut tehdä mitään auttaakseen omaa Lyydiaansa, sillä näin hän -tahtoi nimittää tyttöä, joka oli tehnyt niin paljon hänen hyväkseen. -Mutta emäntää kohtaan, josta hän aina oli paljon pitänyt, hän tunsi nyt -vain katkeruutta. - -Lyydian kirje oli nyt suurena lohdutuksena tässä tuskassa, -"suurimmassa, mitä koskaan olen tuntenut", kuten hän kirjoitti -sairaala-ystävälleen. - -Hän luki sen uudestaan ja yhä uudestaan. Se oli tulvillaan ystävällisiä -sanoja, ja Lyydia toivoi, että Väinö pysyisi terveenä ja iloisena. Hän -kirjoittaisi taas pian ja pyysi Väinöäkin kirjoittamaan. Sitä hänen -ei olisi tarvinnutkaan pyytää, sillä Väinö kirjoitti heti, lähettäen -samalla myös unohtuneen juhannuslahjan. - -Seuraavassa kirjeessään Lyydia kertoo, että hänen äitinsä oli kovin -sairas hänen tullessaan kotiin ja että hän oli iloinen voidessaan olla -kotona sairasta hoitamassa. - -"Tänään aurinko taas paistaa", kirjoittaa Väinö, "ja tunnen itseni -paljon rauhallisemmaksi, vaikka kaiho piileekin pohjimmalla." - -Seuraavassa kirjeessään hän kertoo: "Tänään syttyi taas tähti -taivaalle. Sain herttaisen kirjeen 'häneltä', ja äitini kävi myös minua -katsomassa." - -Äiti toi sen ilahduttavan uutisen, että Väinön muuttokysymys omaan -kotiin oli nyt viimeinkin ratkaistu. Huone, jonka he olivat vuokranneet -vieraille, oli nyt tullut vapaaksi ja odotti uudestaan maalattuna ja -paperoituna talon omaa poikaa. - -Myrskyt asettuivat näin Väinön sydämessä. Hän oli vihdoinkin -saavuttanut kaipaamansa päämäärän. Koti odotti. Hänen oma huoneensa -vastasilitettyine verhoineen oli valmiina ottamaan hänet vastaan. Mitä -siitä, jos Martta mieluummin oli hänestä tietämättä! Hänen oma äitinsä -ja myöskin tämän mies ottivat hänet avosylin vastaan. Ja pian hän saisi -tavata Lyydiankin, kun tämä vain voisi päästä vapaaksi ja tulla pariksi -päiväksi hänen kotiinsa. - -Kaikki näytti iloiselta ja lupaavalta, niin myös kesäasunnossa, jonka -Magnus juhannuksen kunniaksi oli koristanut tuoreilla koivun ja lepän -lehvillä. - -Eron hetkillä ei Väinö voinut katkeruudella kohdella emäntääkään. -Olihan hänen tosin vaikea antaa anteeksi emännän käytös Lyydiaa -kohtaan, mutta kun hänelle selvisi, että Lyydia erotettiin sen vuoksi, -että tämä kelpo tyttö säilyisi Väinön vahingolliselta, kumoukselliselta -vaikutukselta, niin hän ei voinut mitään sille, että asia sekä hiukan -imarteli että suuresti huvitti häntä. Se mieliala, jonka muutto omaan -kotiin aiheutti, sai hänet ystävälliselle mielelle kaikkia ihmisiä ja -koko maailmaa kohtaan. - - - -VIIMEINEN KOTI - - -Otteita muutamasta Väinö Willgrenin kirjeestä sairaala-ystävälleen: - - Koivumäki, P:n asemayhteiskunta, 20. p:nä elokuuta 1921. - - "Äidillinen Ystäväni! - - Kun tänä ihanana elokuun aamuna tartun kynään, tapahtuu se iloisin ja - tyytyväisin mielin sekä syvästi tuntien sen rakkauden ja kodikkuuden, - mikä minua ympäröi. Äitini on tehnyt kauniin ja ylevän rakkaudentyön, - josta sekä hän että hänen poikansa voivat tuntea syvää tyydytystä, kun - he nyt vihdoinkin ovat löytäneet toisensa. - - Ensi hetkestä asti olen halunnut kertoa ystävilleni kokemuksistani, - mutta pari päivää on mennyt hiljaiseen ihailuun enkä minä ole - kirjoittanut mitään. Nytkin minulta puuttuu sanoja kuvatakseni kotiani - niin kuin tunnen. - - Minulla on iso ja hauska huone, jossa on kaksi ikkunaa ja eri - sisäänkäytävä. Toisesta ikkunastani minulla on näköala yli peltojen - ja niittyjen, taustana metsä, ja toisesta näen pihamaan ja saunan - ja lehtipuiden välistä pilkistää punainen mökki. Asemalta kuuluu - vihellyksiä ja tulevien ja lähtevien junien kaukainen jyminä. - - On ihmeellistä ajatella, että tämä pieni pala isänmaata on - sukulaisteni oma ja että minä saan tuntea näin yhteisesti heidän - kanssaan. - - Matka meni kaikin puolin hyvin ja onnellisesti. Ei jälkeäkään - väsymyksestä, ja koko ajan olin loistavalla tuulella! On kummallista, - miten kaikki raihnaisuus unhottuu, kun jokin hauska asia virkistää - mieltä. Pelkäsin ensin hiukan, miten jaksaisin istua koko tuota pitkää - matkaa, mutta kun pääsin rattaille suloisen raikkaassa aamuilmassa, - olin kuin uusi ihminen, joka olisi jaksanut kestää vaikka kahta - pitemmän matkan. (Se kai olisi vienyt N—laan asti.) - - Minulla oli muassani kiltti toverini, Magnus, joka samalla sai hyvin - tarpeellisen huvimatkan. - - Junassa koetin kirjoittaa pari korttia, mutta tärinä esti minua - sitä tekemästä paitsi asemilla, ja usein en ennättänyt saada muuta - kuin pari kolme sanaa paperille, kun juna jo vihelsi ja lähti taas - liikkeelle. Mutta kirjoitetuiksi ne sentään tulivat. - - P:n asemalla konduktööri sai käsiinsä kuuden kyynärän goljatin, - joka otti minut käsivarsilleen yhtä helposti kuin joku toinen olisi - kantanut kapalolasta. Äiti oli hevosella vastassa ja sitten me ajoimme - täyttä vauhtia uuteen kotiini. Se oli vähäpätöinen päältäpäin, - mutta hauska sisältä. Tavarani, jotka olin lähettänyt kaksi päivää - aikaisemmin, olivat jo saapuneet perille. Omaisuuteni oli melkoisesti - kasvanut, sillä kun tulin viime paikkaani, oli minulla mukanani - vain yksi matkakori ja rullatuolini; nyt sitävastoin minulla oli 11 - tavarakääröä, jotka painoivat 250 kiloa. - - Sitten joimme Äidin kanssa kahden tervetuliaiskahvit hyvillä mielin. - Muut eivät olleet kotona. Tytär oli nimittäin matkustanut pois ja setä - oli työssä. Äiti oli iloinen ja onnellinen ja kuljetti minua kaikissa - alakerran huoneissa. Ompelukoneen päällä näin ilokseni oman antamani - joululahjan (kirjaillun liinan)." - -Kirje jatkuu kuvaamalla "sedän" kotiintuloa päivälliselle, mitenkä he -heti saattoivat keskustella kuin vanhat tuttavat, tuo ystävällinen, -kunnon mies ja Väinö. Sitten hän jatkaa: - -"Illalla joimme yhdessä teetä ja keskustelimme iloisesti ja -luontevasti. Magnuskin tunsi olevansa kuin kotonaan. Hän ei ole -ensinkään yhtä vapaa käytöksessään omaa isäntäväkeänsä kohtaan. - -"Magnuksen tarkoitus oli matkustaa samana päivänä takaisin, mutta äiti -pakotti ystävällisesti hänet jäämään yöksi. - -"Kello puoli kymmenen isäntäväkeänne sanoi meille hyvää yötä ja niin -olimme taas kahden, monivuotinen toverini ja minä. Istuimme vielä -hetken ylhäällä. Emme vaihtaneet monta sanaa, mutta meidän oli niin -hyvä olla, jos kohta tähän tunteeseen sekoittui hiukan kaihoa, kun -ajattelimme lähenevää eroamme. - -"Viimeinen juna kulkee ohi ja me sammutamme valon. Toverini nukkuu pian, -mutta minä makaan ja ajattelen tämän ihmeellisen päivän elämyksiä. -Onnen-, rauhan- ja kodintunne on minut vallannut, ja minä olen -kiitollinen kohtalolle, joka on antanut minun elää tämän päivän ja -sen vaikutteet. On kuin unta, että nyt olen äitini rauhallisessa ja -viihtyisässä kodissa. En tunne enää sielullista levottomuutta, kaikki -on vain helppoa ja miellyttävää. On niin hiljaista ympärilläni, kuuluu -vain pöytäkellon hauska raksutus." - -Niin tuli aamu ja Magnus matkusti takaisin runsaan aterian jälkeen. -"Saunakamari tulee varmaan tuntumaan hyvin yksinäiseltä", arvelee -Väinö. "Meitähän oli sentään kaksi suremassa 'emäntäämme', mutta kun -nyt 'isäntäkin' on muuttanut, niin kylläpä jää tyhjää." - -"Ja minä tahtoisin vain näyttää ystävilleni, kuinka hyvä minulla nyt -on", jatkaa Väinö. - -Hän tuumailee, keneltä hän ensiksi saanee kirjeen. - -Kirje saapuu. Se on Lyydialta! - -Siinä tämä lupaa tulla tervehtimään Väinöä, kun hänelle vain sopii. - -Lopuksi Väinö kirjeessään sanoo otaksuvansa, että hänen uusi -"emäntänsä" piakkoin kävisi tervehtimässä Väinön sairaala-ystävää -"virallisesti" ilmoittaakseen vastaanottaneensa "potilaan", ja hän -lopettaa kiittämällä kaikesta ymmärtämyksestä, joka on tullut hänen -osakseen hänen pyrinnöissään, jotka nyt olivat joutuneet onnelliseen -päätökseen. - -Ja sellaisena kuin Väinö oli kuvannut kotinsa, hänen ystävänsä näki sen -käydessään vähän sen jälkeen häntä tervehtimässä. - -Hänellä oli hauska huone. Vuode oli niin asetettu, että hän saattoi -nähdä ulos molemmista ikkunoista, ja kiikkutuoli ja käytävämatot -täydensivät kodikasta vaikutusta. Itse hän loisti ilosta. Hän ei ollut -koskaan tuntenut itseään niin onnelliseksi kuin nyt. Äidinrakkauden -taikasauva oli karkoittanut pois kaikki vaikeudet ja äiti ja poika, -jotka olivat olleet niin kauan toisistaan erotettuina, nauttivat -nyt toistensa läheisyydestä ja rupesivat laatimaan tulevaisuuden -suunnitelmiakin. - -Joku — luulen sen olleen rouva Bergin — vertasi kerran Eeva Tarpolaa -Lemminkäisen äitiin. Niin kuin tämä kokosi poikansa jäsenet Tuonelan -joesta ja liitti ne laulaen ja rukoillen jälleen yhteen, samoin -Väinönkin äiti uskoi rakkautensa voimalla voivansa antaa pojallensa ei -ainoastaan kotia, vaan myös menetetyn terveyden. - -Se oli vain harhakuva, mutta ensimmäiset yritykset saada parannusta -aikaan määrätyillä kylvyillä ja hieronnalla tuntuivat kaikkien, eikä -vähimmän Väinön itsensä, mielestä antavan niin hyviä tuloksia, että -äiti yhä vakiintui uskossaan ja jatkoi hoitoa. - -Näytti todellakin siltä kuin Väinö olisi hiukan saanut takaisin -kadotettua liikuntakykyänsä, ja toiveet kohosivat korkealle. Mutta -sitten sattui takaisku ja Väinön tila huononi, niin että hänen täytyi -taas tulla sairaalaan nautittuaan vain pari kuukautta elämästä äidin -läheisyydessä, elämästä, joka oli antanut hänelle puhtaimman onnen -tunteen, mitä hän koskaan oli kokenut. - -Toisella sisätautiosastolla, jossa hänen aikaisimpia ystäviään, neiti -Nylander, oli ylihoitajattarena, Väinöä nyt hoidettiin. - -Hän ei kuitenkaan enää ollut "entinen Väinö, joka oli tyytyväinen -missä tahansa", kuten hän kirjeessä ystävälleen kertoo. Hänen hermonsa -olivat kuluneet ja hän joutui helposti pois tasapainosta. Häntä -häiritsi ja kiusasi makuu yhteisessä huoneessa muitten potilaitten -kanssa. Sitäpaitsi hän nyt, saatuaan kokea, mitä oikea koti on, kaipasi -vastustamattomalla voimalla kotiin ja äidin luo, joka myös puolestaan -häntä kaipasi. - -Hän jätti sen tähden sairaalan aikaisemmin kuin hänen oikeastaan olisi -pitänyt ja palasi kotiin. Mutta tauti jatkoi häiriytymättä työtään. -Yhä syvemmälle se iski kyntensä Väinön runneltuun ruumiiseen, yhä -vaikeammaksi kävi hänen elämänsä. - -Edellisessä luvussa mainitut synkät ajatukset, jotka äidinrakkauden -aurinko oli karkoittanut, palasivat nyt uudella voimalla. - -Hänen jälkeenjättämistään papereista tapaan kohdan, jossa hän sanoo: - -"Ajatus kuolemastani on kuin pakkoajatus. Se palaa yhä voimakkaampana -kerta kerralta. - -"Olen koettanut taistella sitä vastaan, ja Täti on siinä ystävällisesti -minua auttanut, mutta ei mikään auta. Minun täytyy päästä pois -tietämisen tuskasta." - -Hän sanoo edelleen: - -"Äiti tahtoisi saada minut jaloilleni, mutta omasta mielestäni se vain -pitkittäisi kamppailuani. - -"Eniten säälin äitiä, joka minun täytyy jättää niin pian sen jälkeen -kuin pääsimme yhteen." - -"Tuleva elämä ei minua peloita", hän jatkaa, "sillä vapautunut sielu ei -voi enää kärsiä, kun ruumis, jossa tunnemme tuskat, on poissa." - -Ja sitten hän lausuu ystävälleen toivomuksensa siitä, miten tämän pitää -kirjoittaa määrätyt kirjeet hänen kuolemansa jälkeen. "Kirjoittakaa ne -ruotsiksi ja suomentakaa ne sitten, että niistä tulisi oikein kauniit." - -Ensiksikin Lyydialle. - -Siinä kirjeessä oli ensin lausuttava, kuinka kiintynyt Väinö oli ollut -Lyydiaan, kuinka tämän ystävyys, silloin kuin he olivat yhdessä ja -vielä jälkeenpäinkin, oli ollut hänelle tärkeä, ja kuinka suuresti -Väinö oli häntä kaivannut. Hän toivoi Lyydialle kaikkea hyvää elämässä -ja toivoi samalla tämän joskus hiljaisella kaipauksella muistavan -"omituista ystäväänsä". - -Sitten oli kirjoitettava lapsuudenystäville Honkalaan, Reino -Korhoselle, Aarnelle, viimeiselle isäntäväelle — hän katui -katkeruuttaan ystävällistä emäntää kohtaan — ja viimeksi hän sanoo -muutaman syvää tunnetta uhkuvan sanan ystävälleen, jolle kirje oli -lähetetty. - -Hän liittää kirjeeseen pari runoakin, Koskenniemen "Lothoksen" ja -erään toisen, Sigurd Wegeliuksen kirjoittaman. Jäljennän säkeistön -kumpaisestakin, jälkimmäisen suomennettuna: - - "Maan surut mua väsyttää, - sen riemut riuduttaa, - sen valo viiltää silmiäin, - sen yö mua kammottaa. - - Mun sieluni niin uupunut on - vaelluksiin maan, - sun kalkistasi ainoinen - vain lohdutuksen saan." - - "Nyt soida alkaa myrskyjen kuoro - ja verkkaan hauta täyttyvi taas. - On kärsivä sielu saanut rauhan kuolemassa. - Oi uinuos, uupunut, uinu!" - -Ei käynyt kuitenkaan niin kuin Väinö ajatuksissaan ja kiihtyneillä, -sairailla hermoillaan oli kuvitellut ratkaisun. - -Vielä kerran hänen täytyi vaihtaa koti sairaalaan, jossa kuitenkaan -taitavimmankaan lääkärin käsi ei enää voinut pelastaa häntä takaisin -elämälle, jonka hän, kuten ylläolevasta näkyy, oli täysin valmis -jättämään. - -Aamulla toukokuun 2. p:nä soitettiin ystävälle Kirurgiin siltä -osastolta, jossa Väinö oli. - -"Hänen tilansa on yöllä huonontunut", kertoi hänen hoitajattarensa, "ja -nyt aamupuoleen hän äkkiä on tullut niin heikoksi, että koska tahansa -saattaa odottaa loppua." - -Mahdollisimman lyhyessä ajassa Väinön monivuotinen ystävä riensi hänen -luoksensa. Kun hän puhutteli Väinöä nimeltä, näki hän hänen kasvojensa -ikään kuin kirkastuvan. Ehkä se oli viimeinen yritys hymyillä. Siksi -olen vakuutettu siitä, että vaikka hänen voimaton kätensä ei enää -jaksanut vastata puristukseeni, hän sentään tunsi ääneni ja tiesi -ystävän olevan hänen vieressään, kun hän nyt viimeistä kertaa muutti -kotia ja iäksi jätti maailman, jolla oli ollut niin vähän hänelle -tarjottavaa, mutta jossa hän kuitenkin oli elänyt sisäistä elämää niin -rikasta, niin kaunista kuin vain harvat. - -Viimeiseen asti hän oli yksin. Ei kukaan omainen seisonut hänen -kuolinvuoteensa ääressä. Samaan aikaan kuin Väinö veti viimeisiä -henkäyksiänsä tässä maailmassa, itki hänen äitinsä katkeria kyyneliä -vastaluodun haudan ääressä. Kova kuumetauti oli muutamissa päivissä -riistänyt häneltä hänen miehensä. - -Ei siis äidin, vaan ainoastaan ystävän oli se käsi, joka varovaisesti -sulki vainajan silmät. - -Ja sitten muutamana kauniina, aurinkoisena kevätpäivänä, lintujen -laulaessa Malmin hautausmaan tummissa kuusissa, nuori pappi, jolle -Väinön ystävä ensin oli kertonut hänen elämäntarinansa, vihki kaunein -ja sydämellisin sanoin ruumiin haudan lepoon. - -Vastaluodulla kummulla seisoivat paitsi nuorta pappia, joka oli -pyytänyt saada liittyä heihin, vain kuolleen todelliset ystävät. -Siellä olivat Aarne; Betty Fagerström ja hänen sisarensa, neidit -Drisin ja Nylander, Aida ja rouva Berg, jonka sairaala-ystävä nyt näki -ensimmäistä kertaa, vaikka he molemmat olivat olleet vainajalle niin -läheisiä. - -Mutta heidän keskellään seisoi, kädessään ruukku, jossa oli kukkiva -ruusu, tuo pieni vaalea nainen P:n asemayhteiskunnasta. Tänään hän -ei ollut harmaapukuinen. Musta puku riippui suorissa laskoksissa -hänen yllään ja musta huivi reunusti kasvoja, jotka olivat kyynelten -kastamat, mutta joissa oli ilme, jota oli vaikea katsella. - -Onnea hän tunsi, onnea siitä, että poika nyt vihdoinkin kaikkien -tuskien ja vaivojen jälkeen oli löytänyt oikean kotinsa. - -Hän ikään kuin sulautui linnunlauluun, aurinkoon, haudan kukkasiin, -joiden keskellä rakastavin käsin istutettu ruusu vuosi vuodelta oli -kukkiva, ja hänen liikutuksensa etsi sanoja ja tapasi ne viimein: - -"Täällä on niin ihanaa", sanoi Väinön äiti. "Tänne tahtoisin iäksi -jäädä." - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄINÖ *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67812-0.zip b/old/67812-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b5ef6b1..0000000 --- a/old/67812-0.zip +++ /dev/null |